• K uv a Seppo S amuli METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 23. HUHTIKUUTA 2015 • NRO 8 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Heikki Olkkonen teki ympäristötukisopimuksen ja oppi, että luonto on metsän paras suojelija. Sivut 18–19 Luonnon ehdoilla Uutinen: Lastauspaikat vähenevät ›› sivut 2–3 Puukauppa: Lappi kulkee vastavirtaan ›› sivu 12 Metsänhoito: Taimikko kuntoon ›› sivut 14–15 Kokeiltua: Uutuussaha täytti isot saappaat ›› sivu 20
• 2 A J A S S A 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 LYHYET MIKKO RIIKILÄ VR ja metsäyhtiöt haluavat keskittää puutavaran lastaukset. Vuodelle 2018 ajoitetussa tavoitteessa kehitettäviä ja ylläpidettäviä lastauspaikkoja sekä suuria puuterminaaleja olisi yhteensä 46. Suomessa on nykyään käytössä 150 puutavaran lastauspaikkaa rautateiden varsilla. Yksinomaan puun kuljetuksiin tarkoitettuja lastauspaikkoja on 90, niistä monet hiljaisilla rataosuuksilla. ”Tavoitteena on päästä kokojunakuljetuksiin, mikä parantaa kannattavuutta ja varmistaa samalla kuljetusten jatkuvuutta”, toteaa asiantuntija Timo Välke liikennevirastosta. Kokojunakuljetus tarkoittaa, että kaikki veturin perässä olevat 24 puutavaravaunua lastataan samalta paikalta. Junien kuormaaminen ja lastauspaikkojen ylläpito sujuvat sitä edullisemmin, mitä vähemmän lastauspaikkoja on. Lastauspaikkojen kehittämistyöhön ovat liikenneviraston työryhmässä osallistuneet metsäyhtiöt, Metsäteollisuus ry, Metsähallitus sekä VR Transpoint. Kaikki puutavaran lastauspaikat omistaa liikennevirasto, ja VR hoitaa kuljetukset toimeksiantajiensa lukuun. Tulevaisuus valtion rahasta kiinni Raakapuun rautatiekuljetusten tulevaisuus riippuu perimmiltään valtion rahasta. Sitä liikennevirastolla on käytettävissä suurten puutavaraterminaalien – muun muassa KeVR aikoo keskittää lastaukset Rautateiden puutavaran lastauspaikkojen vähentäminen vaikeuttaisi metsänhoitoyhdistysten puutoimituksia. Stora Enson Länsi-Suomesta ostamaa puuta kuormataan junaan parkanon asemalla. Parkano on säilytettävien lastausasemien listalla, toisin kuin moni muu asema. mijärven – rakentamiseen. Rahaa tarvittaisiin myös syrjäseudun rautateihin. Erityisesti pienet puunlastauspaikat ovat tyypillisesti harvaan liikennöidyillä, huonokuntoisilla rataosuuksilla. Liikenneviraston selvityksessä vuodelta 2011 esitetään puunlastausten keskittämistä. Väistyvät lastauspaikat on määrä hylätä sitä mukaa, kun niille johtavia ratoja pitäisi korjata. Uutta selvitystä puutavaran rautatiekuljetuksista ei ole tekeillä, vaikka kotimaisen puun käytön näkymät ovat mullistuneet vuoden 2011 jälkeen. ”Suurten puunkäyttöä lisäävien investointien, esimerkiksi Äänekosken, vahvistuessa lastauspaikkojen lopullista tarvetta varmasti vielä tarkastellaan”, kertoo Metsäteollisuus ry:n logistiikkapäällikkö Anu Krut. Vaikeuksia mh-yhdistyksille Metsänomistajien edusväkeä suunnitelmat rautateiden lastauspaikkaverkoston harventamisesta huolestuttavat. Lastauspaikkojen väheneminen kasvattaa kuljetusmatkoja metsästä rautatien varteen. Kun autorahti kallistuu, yhdistysten puuntoimitusten kilpailukyKolari Pello Rovaniemi Kemijärvi Ämmänsaari Hyrynsalmi Kontiomäki Vuokatti Sukeva Kiuruvesi Haapajärvi Ylivieska Seinäjoki Kauhava Vaskiluoto Suolahti Haapamäki Alavus Parkano Pori Kokemäki Orivesi Toijala Riihimäki Humppila Turku Lohja Haukivuori Pieksämäki Rantasalmi Kerimäki Kitee Hammaslahti Eno Sysmäjärvi Kurkimäki Lieksa Porokylä Lapinlahti Sänkimäki Juankoski Luikonlahti Kolari Pello Rovaniemi Kemijärvi Ämmänsaari Hyrynsalmi Kontiomäki Vuokatti Sukeva Kiuruvesi Haapajärvi Ylivieska Seinäjoki Kauhava Vaskiluoto Suolahti Haapamäki Alavus Parkano Pori Kokemäki Orivesi Toijala Riihimäki Humppila Turku Lohja Haukivuori Pieksämäki Rantasalmi Kerimäki Kitee Hammaslahti Eno Sysmäjärvi Kurkimäki Lieksa Porokylä Lapinlahti Sänkimäki Juankoski Luikonlahti Karjaa Karjaa Lastauspaikat karsitaan Suunnitellut raakapuuterminaalit (punainen) ja kuormauspaikat (sininen) vuonna 2018. Muut nykyiset kuormauspaikat ovat käytettävissä, kunnes edellyttävät investointeja rataverkkoon. Lähde: Liikennevirasto Kannonnosto ei haittaa taimia Kantojen korjuu avohakkuualalta ei vähennä seuraavan puusukupolven kasvumahdollisuuksia ainakaan alkuvaiheessa, kertoo Luonnonvarakeskuksen uusi tutkimus. Kantojen kerääminen energiapuuksi rikkoo metsämaan pintaa enemmän kuin peruspuunkorjuu, mutta ei vaikuta sen suuremmin alueen kasvilajeihin. Luken mukaan istutettujen kuusentaimien alkukehitys ja juurisieniyhteisöt ovat samankaltaiset, oli kantoja poistettu hakkuun yhteydessä tai ei. Lehtipuut, kuten koivun taimet, näyttävät hyötyvän kantojen korjuusta. Otso irtisanoo Metsäpalveluja tarjoava Otso irtisanoo 24 henkilöä yt-neuvottelujen päätteeksi. Kymmenen työsuhdetta päättyy vapaaehtoisten eläkejärjestelyjen kautta. Yt-neuvottelut olivat osa Otson tavoitetta varmistaa yhtiöittäminen ja metsäkeskuksesta irtautuminen vuoden loppuun mennessä. Kirjanpainajat taas vaarana Viime viikkojen kovien tuulten kaatamat puut houkuttelevat kirjanpainajakuoriaisia. Suomen metsäkeskus muistuttaa, että jos vahingoittuneita kuusipuita on yli kymmenen tai mäntyjä yli 20 kuutiota hehtaarilla, metsätuholaki velvoittaa poistamaan tuon määrän ylittävän osuuden keskikesään mennessä. Kirjanpainajakuoriainen pesiytyy kuusiin toukokuussa ja kesäkuun alussa, uusi sukupolvi poistuu rungoista heinä-elokuussa. Tuhojen ehkäisemiseksi nämä rungot tulisi poistaa metsästä ja varastopaikoilta tätä ennen. Metsäkustannus paransi tulostaan Metsäkustannus Oy kasvatti viime vuonna liikevaihtoaan ja kohensi tulostaan. Liikevaihto kasvoi kuusi prosenttia pyöreään neljään miljoonaan euroon. Tulos puolestaan parani runsaalla kolmannekselle 231 000 euroon. Metsäkustannus julkaisee Metsälehteä, Metsälehti Makasiinia sekä metsäalan kirjoja. Suomalaisyritys vie puukipsin maailmalle Sairaaloissa käytettävää kipsausmateriaalia puusta kehittävä suomalaisyritys on kerännyt sijoittajilta 10 miljoonan euron rahoituksen. Onbone-nimisen startup-yrityksen komposiittimateriaali valmistetaan haapahakkeesta ja biohajoavasta muovista. Yrityksen mukaan sen tuotteilla on hoidettu EU:ssa yli 30 000 potilasta.
• AJASSA 3 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 AJASSA Naismetsuri ja ay-aktiivi Hillevi Lehmusjärvi aloittaa Metsälehden kolumnistina. Sivu 5 Metsänomistaja maksaa yhä hirvituhot Sivu 7 Fixterin myynti lähti nousuun Sivu 9 Kilpailu kovenee metsäteillä Otso on hallinnut metsäteiden kunnostuksia, mutta kemeratuen muutos lisää kilpailua. Sivut 10–11 METSÄSTÄ Luonto ja talous sovussa Kälviällä Sivut 16–17 Mihin katosivat pirunpellot? Sivu 19 Veljekset hiihtivät metsätyösuunnitelman Sivu 22 Tervasroso on vanha vihollinen Salakavalan tervasroson etenemistä on vaikea havaita. Sivu 23 PILKKEITÄ ”Yläharvennus on taitoa vaativa laji” Moni metsäalan ammattimies ei tunne yläharvennuksen ja väljennyshakkuun rajaa, Jouko Juurikkala ihmettelee. Sivu 24 Varisjahdista on tullut harvinaisuus Sivu 25 Tanakat taimet kasvavat paremmin Sivu 26 Villin keittiön ruoka löytyy luonnosta Sivu 26 TÄSSÄ NUMEROSSA ky heikkenee. Jos junakuljetukset loppuvat, kuitupuun toimituskohteet ovat entistäkin harvemmassa. Se heikentää puun myyjien asemaa entisestään. Etelä-Suomessa lasketaan, ettei rautatiekuljetus enää kannata, jos puut pitää ensin rahdata puutavara-autolla yli 40 kilometriä. ”Puutavaran rautatiekuljetukset ovat koko ajan vaikeutuneet. Takavuosina kertaeräksi lastauspaikalle riitti 250 kuutiometriä. Viime vuosina erän vähimmäiskoko on kohonnut tuhanteen kuutioon”, kenttäpäällikkö Pauli Rintala MTK:n metsälinjalta kertoo. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola ihmettelee pyrkimystä vähentää lastauspaikkoja. Hän muistuttaa, että puun kuljetustarpeet kasvavat lähivuosina voimakkaasti. Samalla puuvirtojen suunnat muuttuvat. ”Rautateillä puu kulkee edullisemmin kuin maanteillä. Lastauspaikkojen harventaminen syö tätä etua. Esimerkiksi Keski-Suomen reilusta kymmenestä lastauspaikasta kehitettäisiin kiikenneviraston suunnitelman mukaan vain Suolahtea”, hän paheksuu. MTK ei ole ollut mukana liikenneviraston työryhmässä. Kolari Pello Rovaniemi Kemijärvi Ämmänsaari Hyrynsalmi Kontiomäki Vuokatti Sukeva Kiuruvesi Haapajärvi Ylivieska Seinäjoki Kauhava Vaskiluoto Suolahti Haapamäki Alavus Parkano Pori Kokemäki Orivesi Toijala Riihimäki Humppila Turku Lohja Haukivuori Pieksämäki Rantasalmi Kerimäki Kitee Hammaslahti Eno Sysmäjärvi Kurkimäki Lieksa Porokylä Lapinlahti Sänkimäki Juankoski Luikonlahti Kolari Pello Rovaniemi Kemijärvi Ämmänsaari Hyrynsalmi Kontiomäki Vuokatti Sukeva Kiuruvesi Haapajärvi Ylivieska Seinäjoki Kauhava Vaskiluoto Suolahti Haapamäki Alavus Parkano Pori Kokemäki Orivesi Toijala Riihimäki Humppila Turku Lohja Haukivuori Pieksämäki Rantasalmi Kerimäki Kitee Hammaslahti Eno Sysmäjärvi Kurkimäki Lieksa Porokylä Lapinlahti Sänkimäki Juankoski Luikonlahti Karjaa Karjaa ELIISA KALLIONIEMI UUTEEN eduskuntaan valittiin runsaasti biotalouden asiantuntemusta. Eniten metsäalalla tunnettuja nimiä pääsi läpi vaalit voittaneen keskustan riveistä. Eduskuntaan valittiin muun muassa aiempi maaja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, elinkeinoministerinä toiminut Mauri Pekkarinen ja maatalousja metsätieteiden maisteri ja metsänhoitaja Kimmo Tiilikainen, jolla on lyhyt kokemus ympäristöministerinä. Perussuomalaisten sahuri Teuvo Hakkarainen uusi paikkansa, mutta Suuren Savotan keulamies Reijo Lahtoselle julkisuus ei tuonut tarpeeksi ääniä. Maaja metsätalousvaliokuntaa johtanut Jari Leppä uusi paikkansa, samoin Lapin luonnonvarojen puolustaja Eeva-Maria Maijala. Maatalousyrittäjistä jatkaa Anne Kalmari, ja uusina mukaan tulevat Pertti Hakanen, Hannakaisa Heikkinen ja Juha Pylväs. Eduskunnan uusia metsänomistajia on yrittäjä Hanna Kosonen. Metsätalousinsinööri Hannu Hoskonen teki paluun Arkadianmäelle. Hakkaraisen lisäksi perussuomalaisten ryhmään kuuluu myös pitkä uran metsäteollisuuden parissa tehnyt Jari Lindström. Kokoomuksesta tuttuja kasvoja ovat Stubbin hallituksessa toimineet maaja metsätalousministeri Petteri Orpo ja ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen sekä edellisen maaja metsätalousvaliokunnan jäsenet Markku Eestilä ja Jukka Kopra. Samasta valiokunnasta pääsivät läpi niin ikään sosiaalidemokraattien Katja Taimela ja Tytti Tuppurainen, joka on Suomen 4H-liiton puheenjohtaja, ruotsalaisen kansanpuolueen Mats Nylund ja vasemmistoliiton Jari Myllykoski. Äänestäjät: Metsätilat suuremmiksi Metsälehden ja Tapion vaalikonetta käytettiin ahkerasti vaali-iltaan asti. Noin 1 300 vastaajaa tallensi vastauksensa. Heistä yli tuhat ilmoitti olevansa metsänomistajia, puuntuottajia tai työskentelevänsä metsä-alalla. Ehdokkaista 709 eli runsas kolmannes vastasi vaalikoneen kysymyksiin. 71 prosenttia on sitä mieltä, että valtion tulisi verotuksella edistää tilakoon kasvua. Ehdokkaista näin arvioi vain 48 prosenttia. 67 prosentin mielestä tulisi lailla säätää kuolinpesien purkamiselle määräaika. Ehdokkaista samaa mieltä oli 54 prosenttia. Puunmyyntituloista perittävää veroa valtaosa, 89 prosenttia vastaajista, pitää liian korkeana. Ehdokkaista veron laskemista kannatti 60 prosenttia. Sahuri ohitti savotan Arkadianmäki kutsuu jälleen koko joukkoa metsäalalla profiloituneita kansanedustajia. Anna B ack VALTTERI SKYTTÄ SUOMEN metsäkeskuksen ylläpitämä metsään.fi-palvelu on kasvattanut nopeasti suosiotaan maksuttomuuden myötä. Keväällä pysyvästi ilmaiseksi muuttunut verkkopalvelu on kerännyt 18 000 uutta metsänomistajakäyttäjää ilmaiskokeilun alusta eli viime marraskuusta lähtien. ”Palvelun maksuttomuus metsänomistajille on lisännyt sen hyväksyttävyyttä. Metsäalan toimijat ovat lisänneet sen käyttöä ja he markkinoivat palvelua metsänomistajille”, kertoo Suomen metsäkeskuksen palvelupäällikkö Veikko Iittainen. Metsänomistaja voi tarkastella tilansa metsävaratietoja, kuten tulevia hakkuumahdollisuuksia ja taimikonhoitotarvetta. ”Metsäkeskuksen kuuluu kerätä perustieto metsistä. Metsänomistajat ja alan toimijat voivat käyttää näitä tietoja metsään. fi-sivustolla”, Iittainen sanoo. Kemera mukaan sivustolle Metsäalan toimijat eivät näe metsätilan tietoja ilman metsänomistajan suostumusta. Suostumuksen jälkeen esimerkiksi metsäyhtiöt voivat tarjota palveluitaan metsänMetsään.fi kasvaa Kaksi kolmasosaa mukana » Metsään.fi-palvelussa on tällä hetkellä metsävaratiedot noin 70 prosentista Suomen yksityismetsistä. » Kaikkien yksityismetsähehtaaritietojen pitäisi olla palvelussa vuonna 2020. omistajalle. Toimijat maksavat palvelun käytöstä kuntakohtaista maksua. ”Tällä hetkellä suostumus tietojen katseluun on annettu noin kahdelta miljoonalta yksityismetsähehtaarilta. Tämän vuoden loppuun mennessä uskon, että määrä nousee lähelle kolmea miljoonaa hehtaaria.” Iittaisen mukaan kevät on oiva aika käydä katsomassa palvelusta oman metsän taimikonhoitoja ensiharvennustilanne. ”Taimikonhoito ja ensiharvennus ovat metsänomistajalle niitä kiireellisiä kohteita, joita voisi tehdä itsekin kesälomalla. Sivustolta voi varmistaa, että on oikeaan aikaan tekemässä nuoren metsän hoitotöitä”, Iittainen kertoo. FAKTA Mikk o Riikilä
• AJASSA 4 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 Etenkin massaja paperiteollisuudessa toteutetut kapasiteetin leikkaukset ovat vähentäneet teollisuuden käyttämän raakapuun määrää. Huippuvuosina 2006–2007 metsäteollisuudessa kului raakapuuta yli 75 miljoonaa kuutiometriä eli 13 miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin 2010-luvun alkupuolella keskimäärin.” Tutkija Esa Ylitalo Luonnonvarakeskuksesta kommentoi viime vuosien puunkäytön muutoksia. Oletko saanut korvauksia hirvituhoista? Uusi kysymys: Aiotko korjata metsästäsi tuulenkaatoja? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Ei 78% Kyllä 22% vas taa jia 13 7 PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA SITAATTI Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. LUKIJAKUVA ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi Talvi tuskailtiin jälleen hakkuuvaikeuksien kanssa. Paraskaan metsätyömies ei voi mitään, jos maa ei kanna puunkorjuuta. Kunnon talvien perään on turha haikailla, sillä lämpeneminen todennäköisesti jatkuu. Puunkorjaajilla pitää olla vaihtoehto varattuna, jos talvihakkuusuunnitelmilta pettää pohja. Heinäkuu on perinteisesti hiljaisin kuukausi hakkuutyömailla. Metsäväki on kesälomilla ja sahatkin seisovat. Puunkorjuun kannalta hiljaiseen heinäkuuhun ei ehkä enää ole varaa tulevaisuudessa. Jos kesät kuumenevat yhtä lailla kuin talvet lämpenevät, kuivuus voi tulla korjuiden avuksi. Jo nyt moni korjuuyrittäjä valmistautuu siihen, että kuuma kesä voi kuivattaa maaston kantamaan harvennushakkuun. Metsätalous elää säiden armoilla, joten kaikkeen pitää tottua. VALTTERI SKYTTÄ Kuivan kesän korjaajat ”Hakkuun valvonta on oleellinen osa tämän päivän puukauppaa! Ostajien lajija mittavalikoima painottuu ja muuntuu useampaan kertaan vuodessa, joku mitta tai laji voi jäädä kokonaan pois. Jos se mitta ratkaisi kaupan, se on harmin paikka, menetys, pettymys!” Metsä-Masa ”Minä en ymmärrä, mistä siitä maksetaan. En ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt, että valvoja on suuremmin puuttunut hakkuuseen. Suuremmalla osalla valvojia ei ole edes selvillä nykyiset puun laatuvaatimukset.” Metsuri-motokuski ”Ensin on valvottava, että maksettu hakkuun valvonta tulee myös tehtyä, laskun lisäksi. Paljon on pöydän ääreen valvonta mennyt, papereita ja tulosteita silmäilevät nappakengissä toimistossa sateelta suojassa.” Metsäkupsa ”Kannattaa ehdottomasti tilata hakkuun valvonta yksityiseltä palveluyrittäjältä. Silloin saa aina mustaa valkoisella valvontaraportin ja vielä todennäköisesti valokuvien kera.” Roisto Reipas ”Kaikkein tärkein hakkuun valvontaan liittyvä asia on selvittää mahdollisimman tarkasti, paljonko leimikossa on puuta. Jos tehdään aukko, huolellinen saa mottimäärän ja tukkiosuudenkin melko lähelle todellista. Harvennuspoistuman arviointi on haastavampaa.” Puun takaa Visaisia kuvioita ”Visakoivupölkyt ovat vuonna 1996 istutetusta peltokuviolta. Tarkoituksella poistin niitä loppukeväällä, että sain kauniin pintakuvion näkyviin puhtaana.” Hanlyn Suomi jää kilpailussa jälkeen Ruotsin metsäviikon avajaisia vietettiin viime viikolla innostuneissa tunnelmissa. Vaikka maan talous ei vielä ole kunnolla päässyt vauhtiin, metsässä menee hyvin. Edullinen kruunun kurssi edistää vientiä, ja – aivan kuten Suomessa – yritykset ovat pitkästä aikaa ilmoittaneet aikeistaan investoida uuteen tuotantoon. Siitä huolimatta, että näkymät ovat valoisat, avajaisissa puhunut elinkeinoja innovaatioministeri oli huolissaan Ruotsin kilpailukyvystä. Ilman sitä uutta teollisuutta, työpaikkoja ja vientiä ei synny. Maa ei tule toimeen pelkästään palveluelinkeinoilla, tarvitaan myös teollista tuotantoa ja tuotteita, jotka pärjäävät kilpailussa maailmanmarkkinoilla. Koska tuotanto Ruotsissa on joka tapauksessa kallista, se pitää osata tehdä muita taitavammin. Ratkaisuksi ministeri esitti lisää kruunuja biotalouteen liittyvään koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Runsaat ja kestävästi hoidetut metsävarat antavat etumatkaa kilpailussa, mutta yksin ne eivät riitä. ? ? ? Hallitusneuvotteluja käyvien puolueiden soisi ottavan mallia Ruotsista. Vaalien alla tutuiksi tulleiden leikkausten ja veronkiristysten sijaan pitäisi puhua paljon enemmän siitä, miten saadaan aikaan uutta tuotantoa ja työpaikkoja. Meillä kilpailukyky on paljon huolestuttavammassa tilassa kuin naapurimaassa. Häviämme maaottelun lähes kaikissa sarjoissa. Ruotsin talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 2,6 prosenttia kun kasvu meillä jäänee puoleen prosenttiin. Työpaikoista on pula molemmissa maissa, mutta Ruotsissa työttömyysprosentiksi ennakoidaan 7,5, kun meillä ennuste tälle vuodelle on 8,8. Suuri ero on myös siinä, kuinka paljon julkinen rahoitus kattaa yritysten tutkimusja kehityspanoksesta. Meillä se on 2,6 prosenttia, mutta Ruotsissa kuusi. ? ? ? Uusi hallitus joutuu tekemään leikkauksia, kiristämään veroja ja uudistamaan rakenteita. Niiden lisäksi kannattaa myös elvyttää eli käyttää rahaa tuottaviin kohteisiin. Osaamisen vankistaminen ja uusien tuotteiden edistäminen ovat parhaita elvytyskohteita.
• AJASSA 5 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 Metsänhoidon kestävä kehitys jaetaan kolmeen osa-alueeseen: taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys. Metsäteollisuus ry on hyväksynyt nuo ohjenuorat. Metsäyhtiöiden kotisivuja lukiessa voi havaita, että myös ne allekirjoittavat periaatteet. Taloudellisuus: Suomen metsiä hoidetaan niin, että ne tuottavat teollisuudelle riittävästi laadukasta raaka-ainetta unohtamatta kilpailukykyä. Ekologisuus: ”Metsiä älkööt hävitettäkö.” En usko, että Suomessa tulee olemaan uhkaa totaalisesta metsänhävityksestä. Luonnon monimuotoisuudesta pidetään huolta. Metsät kasvavat varastoon. Hakkuumäärät ovat sopivassa suhteessa vuotuiseen kasvuun. Metsät myös uudistuvat hyvin, ja oikea-aikaisilla hoitotoimenpiteillä kasvu on sitä laatua. Sosiaalinen kestävyys: Metsäinen kulttuuriperintö säilyy ja metsän virkistysarvot ovat jokamiehen oikeuden myötä kaikkien käytössä. Metsässä työskentelevät noudattavat lakeja, säädöksiä ja sopimuksia. ? ? ? Olen ensisijaisesti huolissani sosiaalisesta vastuusta, ihmisistä. Metsäyhtiöiden ulkoistaessa ruohonjuuritason ammattilaisia eli metsureita viime vuosina kilpailukyvyn nimissä, on osin johtanut harmaalle alueelle. Puuliiton metsäalan luottamusmiehet ovat jättäneet tästä kannaoton, joka haastaa koko metsäsektorin kiinnittämään huomiota siihen, kuka metsiämme hoitaa, millä hinnalla, millaisin sopimuksin ja seurauksin. Halvalla ei saa hyvää. ? ? ? Yrityksiä koskee tilaajavastuulaki. Metsäalan uutisointia seuratessa olen huomannut, että jopa Metsähallitus kilpailuttaa taimikonhoitourakat ja on vähentänyt omien palkkametsureiden käyttöä. Suomen metsissä ryskää yrittäjien ja näennäisyrittäjien joukkoja, joiden palkka-, työsuojeluynnä muista asioista kukaan ei tunnu olevan vastuussa. Vielä: jos joku yhtiö vieläpä irtisanoo työntekijänsä ja palkkaa heidät sitten työskentelemään toiminimillä sopien niin, että työskentelevät vain sille yhdelle yritykselle, kyse on vain riskien siirrosta työntekijälle. Reilua se ei ole. Kaikista ei myöskään ole yksityisyrittäjiksi. Moni joutuu tässä vaiheessa luopumaan ammatistaan. Tilalle tulee ulkomaisia halpatyöntekijöitä. ? ? ? On suuri häpeä tuottaa erittäin raskasta ja vaarallista työtä kilpailutuksella tutkimatta työnantajavelvollisuuksien toteutumista. Puuliitto on esimerkiksi asettanut saartoon useita metsäpalveluyrityksiä epäselvyyksien takia. Osa niistä häviää jälkiä jättämättä, osa parantaa tapansa ja hoitaa velvoitteensa kuntoon. Harmillisen usein kärsijänä on se metsuri, joka työn tekee jonkun muun kääriessä voitot. Kyse on muustakin kuin palkasta – kyse on myös turvallisuudesta. Koska yksityiset metsänomistajat ovat suurin metsiä omistava joukko, heitän pallon sinnekin. Heillä on paljon sananvaltaa päättäessään, mitä toimenpiteitä ja kuka ne tekee. Kun kaikki metsänomistajat vaativat metsissään toimivien yrittäjien noudattavan metsäalan työehtosopimuksia ja reilun pelin sääntöjä, täyttyy kestävän kehityksen sosiaalinenkin puoli. HILLEVI LEHMUSJÄRVI Kirjoittaja on metsuri ja Puuliiton valtuuston jäsen. AJANKOHTAINEN KOLUMNI FAKTA Kestävää kehitystä VALTTERI SKYTTÄ, teksti ARI NAKARI, kuva Metsälehden uusi kolumnisti Hillevi Lehmusjärvi on poikkeustapaus metsätöiden tekijöiden ammattikunnassa. Hän ei ole eläkeikää lähestyvä maalaismies, vaan aikuisiällä metsurinammattiin opiskellut kaupunkilaisnainen. ”Uskon, että jos vähän päälle 40-vuotias kolmen lapsen äiti pystyy käsittelemään raivaussahaa, siihen pystyy moni muukin”, Lehmusjärvi sanoo. Kuten moni metsäammattilainen, Lehmusjärvikin on huolissaan nuorten metsien hoitorästeistä. ”Metsureiden määrä vähenee ja ihmiset etääntyvät metsänhoitotöistä. Usein on niin, että metsä tarvitsisi raivausta, mutta työlle ei ole tekijää saati maksajaa.” Tilanne johtuu Lehmusjärven mukaan useista seikoista. Metsurit eläköityvät, työsuhteet muuttuvat yrittäjämäisempään suuntaan, ala ei enää innosta nuoria eikä monella metsänomistajalla ole tietoa tai kiinnostusta metsätöihin tai niiden teettämiseen. Vaikka pulmia riittää, Lehmusjärvi haluaa parantaa metsänhoitotöiden mainetta työn positiivisten puolien kautta. ”Pidän itse paljon metsätöistä, joten haluan kertoa tekemisen riemusta.” Ammattiyhdistyksen äänikuningatar Lehmusjärvi aikoo kolumneissaan havainnoida metsäalaa metsätyöntekijän silmin katsottuna. ”Kirjoitan ehkä myös siitä, millaista on olla naisena metsäalalla.” Lehmusjärvi on ammattiyhdistysaktiivi, joten tämäkin puoli tulee esille. Hän oli Puuliiton edellisten liittovaalien äänikuningatar. Puuliitto edustaa muun muassa metsureita ja metsäkoneenkuljettajia. ”Metsäalan työehtosopimus pitää saada selkeämmäksi, sillä alalla on myös ulkomaalaisia yrittäjiä. Metsuriyrittäjyys on hyvä asia, mutta yksityisyrittäminen pitäisi tehdä helpommaksi”, listaa metsuri alan kehityskohteita. Lehmusjärvi ei itse omista Ääni sahan varresta Kuka tekee tulevaisuuden metsänhoitotyöt ja kuka niistä maksaa, pohtii metsuri Hillevi Lehmusjärvi. Hillevi Lehmusjärvi » 42-vuotias metsuri. » Asuu Imatralla. » Työskentelee kausivakinaisena metsurina metsäyritys Tornatorissa. » Opiskeli metsurinammatin aikuisena kolmivuotisella metsätalouden perustutkinnolla. » Puuliiton valtuuston jäsen. Hillevi Lehmusjärven mukaan metsänomistajia voisi kannustaa raivaussahatöihin erityisellä kampanjalla. metsää, mutta 10 vuotta metsäyritys Tornatorin leivissä on tutustuttanut Etelä-Karjalan metsiin. Yhtiön metsiä raivatessa näkee myös tilarajan toisella puolella olevan yksityismetsän kunnon. ”Metsissä on hyvin ja huonosti hoidettuja ja kaikkea siltä väliltä. Metsänhoitotöihin kannustamiseen tarvittaisiin valtakunnallinen kampanja: metsänomistajat raivaussahan varteen”, Lehmusjärvi sanoo. Hiljaisten talvikuukausien jälkeen metsurit saavat taas hikoilla urakalla. ”Huhtikuussa tehdään taimikonraivausta ja ennakkoraivausta. Vapun jälkeen alkavat taimien istutukset.” Lisää Lehmusjärven ajatuksia metsäalasta tämän jutun alla. Suomi jää kilpailussa jälkeen
• 6 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 AJASSA HAASTATTELU Kuva: Lusto Suomen Metsämuseo Maat metsät tehtaat NÄYTTELY PITKÄSTÄ 1950-LUVUSTA 1950 1950 www.lusto.? lusto@lusto.? p. 015 345 100 PUNKAHARJU Metsä tekee hyvää! Pave Maijanen, Kai Lehtinen & Heikki Rantanen MARTTI LINNA, teksti ja kuva Vihreiden lähdettyä maan edellisestä hallituksesta Ville Niinistön paikalle ympäristöministeriksi istahti kokoomuslainen Sanni Grahn-Laasonen. Viime syksynä hän keskeytti pitkälle valmistellun soidensuojelun täydennysohjelman. Grahn-Laasonen halusi selvittää, onko soiden lisäsuojelussa mahdollista edetä pelkästään metsänomistajien vaSuomiestä harmittaa Luontokartoittajan mukaan pääosa Etelä-Suomen arvokkaimmista luonnontilaisista soista on jo menetetty. Markku Suoknuuti » 52-vuotias luontokartoittaja Kotkasta. » Maisterintutkinto jäi 90-luvulla kesken. Valmiina sata sivua gradua Valkmusan soista. » Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin hallituksen jäsen. Markku Suoknuuti toivoo, että soidensuojeluohjelmaa jatketaan eduskuntavaalien jälkeen tilanteesta, mihin se jäi viime syksynä. paaehtoisin päätöksin. Luontokartoittaja Markku Suoknuuti ei ymmärrä Grahn-Laasosen päätöstä. ”Kansallisen suostrategian toteuttaminen aloitettiin seitsemän vuotta sitten. Sen kantavana ajatuksena oli arvokkaimpien suokohteiden etsiminen ja sen turvaaminen, että eliölajit pystyvät siirtymään alueelta toiselle. Tämä ominaisuus jo menetetty, kun luonnontilaiset kohteet ovat liian harvassa.” Markku Suoknuutin suoharrastus alkoi 40 vuotta sitten perhosten tutkimisesta. Vuonna 1979 hän muutti Pyhtäälle, Valkmusan kansallispuiston reunalle. Helsingin opiskeluvuosien jälkeen hän palasi takaisin kotiseudulleen. Arvostettu luontoharrastaja on löytänyt Valkmusan soilta 35 Suomen neljästäkymmenestä eri rahkasammallajista. Kesät 2013 ja 2014 Suoknuuti paarusti Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan soilla Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen palkkaamana luontokartoittajana. Hän etsi soidensuojeluohjelmaan sopivia täydennyskohteita. Se tarkoitti 127:n eri suon ja suoryppään tutkimista, eli yli 5 000 hehtaaria läpi käveltyjä turvemaita. ”Viime syksynä niistä valittiin 3 264 hehtaaria ohjelmaan sopiviksi kohteiksi. Nyt näyttää siltä, ettei kukaan tiedä paljonko niistä otetaan täydennysohjelmaan mukaan. Ala on pieni vain kaksi kertaa Valkmusan kansallispuiston pinta-ala.” Suoknuutin mukaan pääosa Etelä-Suomen arvokkaimmista luonnontilaisista soista on jo menetetty. Rehevien soiden minetrofiset, eli ympäröivien kangasmetsien valumavesistä ravinteensa saavat reunaosat on pääosin ojitettu metsätalouden käyttöön. Ne ovat tärkeitä suotyyppejä suokasvilajien säilymisen kannalta. ”Esimerkiksi korvet ja letot ovat minerotrofisia soita. Sadevedestä ravinteensa saavat keidassoiden keskiosat ovat tärkeitä monille hyönteisja perhoslajeille. Kymenlaakson alun perin 134 000 suohehtaarista on enää vain 22 000 hehtaaria ojittamatta. Vain kaikkein karuimmat alueet ovat jäljellä.” ELY-keskukset pyysivät maaliskuun lopulla kirjeitse arvokkaita suokohteita omistavilta maanomistajilta tietoa siitä, ovatko he halukkaita suojelemaan soitaan. Ympäristöministeriön toimeksiannosta lähetetyissä kirjeissä kysyttiin myös maanomistajien mielipiteitä erilaisista suojelukeinoista. Suo on kokonaisuus Koko maassa kirjeitä lähti 5 500 kappaletta. Kaakkois-Suomen osuus niistä oli nelisensataa. Kyselylomakkeiden viimeinen palautuspäivä on 24. huhtikuuta. Ympäristöministeriö jättää soidensuojelun täydentämistä koskevan esityksensä valtioneuvostolle ensi syksynä. Markku Suoknuuti pitää kirjesulkeisia täysin turhina. ”Kohteiden pakkolunastukset eivät ole kenenkään etu. Minulla oli usein maanomistaja suolla mukana. Täydennyskohteista tuli hyvin vähän negatiivista palautetta. Kun maanomistaja, joka omistaa upottavan suon vaihtaa sen maahan tai perustaa sille yksityisen suojelualueen, hän hyötyy siitä varmasti.” Keskeyttäessään soidensuojelun täydennysohjelman ympäristöministeri Grahn-Laasonen vetosi Metso-ohjelmassa saatuihin hyviin kokemuksiin maanomistajien halukkuudesta tehdä vapaaehtoista luonnonarvokauppaa. Suomies Suoknuutin mielestä Metson malli ei päde turvemailla. ”Jokainen suo on vesitaloudellinen kokonaisuus tilanrajoista riippumatta. Metson mallilla kestäisi vähintään 50 vuotta hoitaa soiden suojelutarve kuntoon.” FAKTA
• 7 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 MIKKO RIIKILÄ VALTIOLTA voi hakea korvausta, kun hirvilauma raatelee taimikon. Yleensä tämä on kuitenkin laiha lohtu, ja valtaosa tuhoista jää metsänomistajien vahingoksi. Tämä käy ilmi, kun vertaa vuosittain maksettuja hirvituhokorvauksia ja valtakunnan metsien inventointien (VMI) tuloksia. 2000-luvun alussa korvauksia maksettiin vuosittain 1,5–5 miljoonaa euroa. Sen jälkeen ne ovat romahtaneet, ja viime vuonna summa oli enää alle puoli miljoonaa euroa. Näin siitä huolimatta, että vakavasti ja täydellisesti hirvien tuhoamia metsiä on runsaammin kuin 1990-luvulla. Metsäntutkimuslaitoksen taannoisen arvion mukaan hirvet aiheuttavat vuosittain metsätuhoja 30 miljoonan euron arvosta. Summa kohoaa 150 miljoonaan euroon, kun liikennevahingot lasketaan mukaan. Korvaussumman hiipumista on selitelty hirville epämieluisan kuusen viljelyn lisääntymisellä. VMI osoittaa, että väittämä on perätön. Korvausten raju leikkautuminen johtuu vuonna 2011 käyttöön otetuista uusista taimikoiden arvon määritystaulukoista ja uudesta tuhojen arviointimenetelmästä, jonka kehittivät yhteistyössä Tapio, Suomen metsäkeskus ja Maatalousvirasto. Arviointi on mutkikas ja hyvin työläs. Intoa korvausten hakemiseen hillitsee sekin, että arviointikulut lankeavat metsänomistajalle, ellei korvauskynnys ylity. Se merkitsee muutaman sadan euron lisälaskua runnellun taimikon omistajalle. AJASSA Mikk o Riikilä Luontokartoittajan mukaan pääosa Etelä-Suomen arvokkaimmista luonnontilaisista soista on jo menetetty. Kaikki taimikoiden suojauksesta. OY AGRAME AB www.agrame.fi Myyrätuhot mahdollisia taimikoissa tänä vuonna! tarkkaile ja torju Tilaa ilmainen tuote-oppaamme — runsaasti tuotteita taimien suojaukseen Kysy myös huippu-tarjouksia myyräkauluksista! Forestum Oy Raitamaantie 8 A, 00420 HELSINKI p. 010 439 4770 pertti.rajala@forestum.fi www.forestum.fi Hirvikorvauksiin ei luvassa remonttia Metsänomistajat kärsivät valtaosan hirvituhoista nahoissaan. Korvausjärjestelmän uudistaminen on kuitenkin epätodennäköistä. 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 01 03 05 07 09 11 13 1517 3048 Lähteet: Liikennevirasto: Hirvieläinonnettomuudet maanteillä 2013, Luke. Onnettomuudet Hirvionnettomuudet ja hirvikanta Samaa tahtia 02 2008 14 Hirvikanta, hirveä 30 000 60 000 90 000 120 000 150 000 1000 2000 3000 4000 5000 6000 Valtion maksamat hirvituhokorvaukset, Me Vakavat ja totaaliset tuhot VMI:n mukaan, ha Lähteet: Metsätilastollinen vuosikirja, VMI Korvausten taso heitellyt 90 2014 12 10 08 06 04 02 00 98 96 94 92 85 400 ha VMI 9 (1996–2003) VMI 11 (2009–2013) 115 100ha 113 200 ha 115 100ha 113 200 ha Me VMI 10 (2004–2008) ”Reilusti kaatolupia” MTK:n metsälinjan kenttäjohtaja Timo Leskinen toteaa, että järjestö on esittänyt korvausjärjestelmän korjaamista. Hän korostaa, että myös hirvikannan säätelymekanismi on saatava toimivaksi. Se tarkoittaa riittävää kaatolupien määrää. ”Tavoiteltavat hirvikannat on määriteltävä maanomistajien, viranomaisten ja metsästäjien yhteistyönä – ja myös toteutettava tavoitteet. Yhteistyö on parantunut, mutta alueelliset erot ovat edelleen suuria.” Leskinen varoittaa, että hirvikannan aliarviointi voi johtaa nopeaan kannan kasvuun. ”Kaatolupia tulisi hakea lupapankkiin 20–30 prosenttia yli ennakoidun tarpeen. Tällöin lupia voidaan jahdin aikana kohdentaa alueille, joissa hirviä on ennakoitua runsaammin.” Korjaus monen mutkan takana Maaja metsätalousministeriössä hirvikorvauksista vastaava ylitarkastaja Jussi Laanikari ei lupaa nopeaa korjausta tuhojen arviointiin, vaikka asiaa pohditaankin epävirallisessa työryhmässä. Nykyinen järjestelmä on parhaillaan EU:n komission notifioitavana, siis hyväksyttävänä. Ennen sitä korvausjärjestelmällä ei ole lainvoimaa, eikä viime vuoden korvauksia voida maksaa. ”EU:n hyväksynnän pitäisi tulla lähiaikoina”, Laanikari ennakoi. Laanikari korostaa, että myös korvausjärjestelmän muutokset pitäisi hyväksyttää komissiolla. Taannoin unioni kyseenalaisti hirvikorvaukset kokonaan. Näytti jo siltä, että korvausten maksaminen olisi pitänyt lopettaa. Näin ei lopulta käynyt. Pieni korjaus tuhojen korvausperusteisiin voi olla luvassa. Nyt käytössä olevat, erityisesti männyntaimikoita aliarvostavat arvonmääritystaulukot voidaan päivittää muuttamalla valtioneuvoston asetusta. Tähän ei tarvita EU:n siunausta. Uusien taulukoiden arvot taimikoille ovat jopa 30 prosenttia korkeammat kuin nykyisten. Muutos olisi merkittävin pohjoisessa.
• AJASSA 8 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 Johan Ar def or s Jalostetuilla siemenillä metsäsi tuottaa kiertoaikana rekkakuorman enemmän puuta hehtaarilta ja järeytyy uudistuskypsäksi 5 – 20 vuotta nuorempana TAPIO SILVA Oy SIEMENKESKUS Torholantie 33 12100 Oitti puh. 0294 32 6000 www.tapio.fi /siemenkeskus siemenkeskus@tapio.fi KASVAA TUOTTAVA METSÄ KYLVÄ HYVÄÄ! Tilaa Tapion jalostettua siemenviljelyssiementä Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle HYVISTÄ SIEMENISTÄ Jalostettu mänty kasvaa 15 – 25 % enemmän kuin luontainen mänty ELIISA KALLIONIEMI Sosiaalidemokraatti Stefan Löfvenin punavihreä hallitus panostaa kevätbudjetissaan tutkimukseen ja koulutukseen. Tavoitteena on pitää Ruotsi Euroopan innovatiivisimpana maana, kertoi ministeri Mikael Damberg viime viikolla Metsäviikon avajaisissa Tukholmassa. Edellisenä päivänä julkistetulla budjetilla hallitus haluaa tukea uusia yrityksiä sekä edistää innovaatioita ja vientiä. Tarkoituksena on parantaa kilpailukykyä sekä luoda lisää työpaikkoja. ”Metsät ovat Ruotsille valtava rikkaus, ja niissä piilee paljon mahdollisuuksia. Jo nyt liki 200 000 ruotsalaista saa suoraan tai välillisesti toimeentulonsa metsästä. Metsäteollisuus laskee, että uusia työpaikkoja on mahdollista synnyttää 25 000”, Damberg totesi. Työstä on pula myös Ruotsissa, sillä lyhyessä ajassa suurista teollisuusyrityksistä on hävinnyt yli 50 000 työpaikkaa. Damberg uskoo, että edessä on biotalouden myötä uusi teollistumisaalto. Ilmastonmuutoksen torjunnassa metsäteollisuus on avainasemassa. Suomessa isommat kuormat Metsäteollisuus pitää hallituksen toimia oikeansuuntaisina mutta liian vaatimattomina. Tästä esimerkkinä on tuore päätös sallia liikenteeseen 64-tonniset rekat. Tavoitteena on leikata hiilidioksidipäästöjä ja tehostaa kuljetuksia. Metsäteollisuuden etujärjestön toimitusjohtaja Carina Håkanssonin mielestä päätös on vasta hyvä alku. ”Suomi salli jo 2013 yli 74-tonniset rekat, mikä antaa suomalaiselle metsäteollisuudelle kilpailuedun verrattuna ruotsalaiseen metsäteollisuuteen”, hän muistutti. Ruotsin metsäviikon avajaisiin kokoontui noin 400 alan ammattilaista, mikä on Metsäyhdistyksen toimitusjohtaja Bengt Ekin mukaan enemmän kuin pitkään aikaan. Ero parin vuoden takaiseen aikaan on iso. Järjestäjien mukaan silloin oli vaikea houkutella poliitikkoja puhumaan metsäpäiville. Nyt kaikki haluavat olla mukana biotaloudessa. Metsäviikon avajaisiin osallistui myös prinssi Carl Philip, joka jakoi metsäpäivien huomionosoitukset. Ruotsi elvyttää innovaatioilla ”Kilpailukyky perustuu osaamiseen”, muistutti teollisuusja innovaatioministeri Mikael Damberg Ruotsin metsäviikon avajaisissa. Prinssi Carl Philip (keskellä) poseerasi yhdessä metsäteollisuuden etujärjestön Per Lindbergin sekä metsäyhdistyksen Herman Sundqvistin kanssa. Vaikeiden vuosien jälkeen edullinen kruunun kurssi vauhdittaa taas Ruotsin sahatavaravientiä. Viime vuosi oli sahoilla hyvä, ja tänä vuonna viennin ennustetaan pysyvän samalla tasolla. Ruotsissa sahausmäärä nousi 2014 edellisvuodesta yhdeksällä prosentilla 17,5 miljoonaan kuutiometriin, mikä on suurin luku huippuvuoden 2007 jälkeen. Euroopassa rakentaminen ei ole vielä kunnolla päässyt vauhtiin, mutta Pohjois-Afrikassa ja Kiinassa ruotsalainen havusahatavara on käynyt hyvin kaupaksi. Suurimmat vientimaat olivat viime vuonna Iso-Britannia ja Egypti. Sahoilla hyvä vuosi 2014 2007 Ruotsi 17,5 18,6 Suomi 10,9 12,4 Paras vuosi 2007 jälkeen Havusahatavaran tuotanto, milj.m 10,0 12,5 15,0 17,5 20,0 Ruotsi Suomi Suomi Ruotsi 2007 2014 Lähde:?
• AJASSA 9 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat JYVÄSKYLÄLÄISYHTIÖ Fixterin myyntimäärät kääntyivät viime vuonna kasvuun. Siihen asti yhtiön liikevaihto oli alle miljoona euroa, mutta parissa vuodessa sen ennakoidaan kohoavan yli kuuden miljoonan euron. Kotimarkkinoiden ohella kasvua haetaan vientimarkkinoilta. ”Fixterin FX15a-mallia on nyt töissä kymmenen koneyksikköä, ja tilauskantamme on puolenkymmentä konetta. Tavoitteena on tämän vuoden aikana kaksinkertaistaa yrittäjillä oleva konekanta”, kertoo toimitusjohtaja Minna Lappalainen. Hän iloitsee, että osa Fixterillä työskentelevistä yrittäjistä on tilannut yritykselleen toisen samanlaisen koneen. Lappalaisen mukaan koneita ovat hankkineet erityisesti metsänhoitoyhdistyksille urakoivat yrittäjät. Miljoona hehtaaria Fixteri-työmaita Fixteri on kotikentällään, kun korjattavien runkojen koko on 20–80 litraa ja puusto taajaa vitelikkoa – selkosuomeksi sanottuna taimikkona hoitamatta jäänyttä nuorta metsää. Fixteri raivaa lisää markkinaosuutta Pienpuun paalaukseen perustuvaa energiapuun korjuukonetta valmistava Fixteri on onnistunut kasvattamaan myyntiään. ”PAALAUS KASVATTAA HAKKUUKERTYMÄÄ KYMMENIÄ PROSENTTEJA.” Fixterin FX15a-mallilla yhtiö hakee kasvua vientimarkkinoilta. Minna Lappalaisen mukaan Fixtereitä ovat hankkineet erityisesti metsänhoitoyhdistyksille urakoivat yrittäjät. Lappalaisen mukaan Fixteri on ainoa kone, jolla vitelikot saadaan kannattavasti kuntoon. ”Raivaussahatyönä pahimpien tiheiköiden kunnostus maksaisi jopa tuhat euroa hehtaarilta. Perinteisellä hakkuukoneella pienirunkoisen metsän harventaminen on kallista. Lisäksi se edellyttää ennakkoraivuuta. Sekin maksaa satoja euroja hehtaarilta.” Lappalainen kiistää epäilyn, jonka mukaan kemeratuista poistuva seitsemän euron kuutiokohtainen korjuutuki romuttaisi Fixterin kannattavuuden. ”Pöyryn laatima selvitys osoitti, että Fixteriillä voidaan kilpailukykyiseen hintaan tuottaa haketta energialaitoksille jopa runkokooltaan 20-litraisissa puustoissa ilman valtion tukia.” Säästöä tuo muun muassa se, että korjuu sujuu ilman ennakkoraivausta. Lisäksi paalien metsäja kaukokuljetus on edullisempaa kuin irtorangan. ”Lisäksi paalaus kasvattaa hakkuukertymää useita kymmeniä prosentteja.” Metsänhoitoa ja korjuuta Lappalainen korostaa, että kyse on sekä metsänhoidosta että puunkorjuusta. ”Vaikeimmilla kohteilla kantohinta saattaa olla euron kuutiolta. Se ei kuulosta paljolta. Muilla menetelmillä metsän kunnostus maksaa esimerkiksi 500 euroa hehtaarilta. Kymmenen hehtaarin työmaalla valittavana on siis 1000 euron myyntitulo tai 5 000 euron lasku.” Uusimman valtakunnan metsien inventoinnin mukaan hoitamattomia ensiharvennusmetsiä on noin miljoona hehtaaria, ja määrä kasvaa koko ajan. Lappalainen huomauttaa, että ohjelmistoyhtiö Protaconin kanssa kehitetyn tietojärjestelmän avulla erilaisilta korjuukohteilta kertyneet puumäärät kyetään dokumentoimaan. ”Näin hakesähkötuen maksatus erilaisilta kohteilta on vaivatonta.”
• AJASSA 10 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 MIKKO HÄYRYNEN Metsäkeskuksilla oli ta­ kavuosina likipitäen täydellinen metsätie­ monopoli. Metsäkeskuksesta eriytetyn Otson ote ei ole ai­ van yhtä vahva, mutta edelleen on alueita, joilla Otso on ainoa toimija. Koko maan tasolla noin 80 prosentin markkinaosuutta voi pitää määräävänä. ”Viimeisen kahden kol­ men vuoden aikana tilanne on muuttunut emmekä lähes­ kään aina ole ainoa tarjoaja”, Otson tiimiesimies Timo Pisto Kajaanista sanoo. ”Usein käydään selkeä kil­ pailukierros.” Pisto pelkää, että jos hin­ ta on ainoa kilpailutekijä, niin laadussa ruve­ taan lipsu­ maan. Metsätien kunnostus voidaan luvata 10 000 eurol­ la kilometri, mutta jos rahat eivät riitäkään, niin tulee kiu­ saus pihistää välttämättömis­ tä murskekerroksista. ”Merkkejä on, että aina kun­ nostukset eivät täytä mitoituk­ sia ja kantavuusvaatimuksia. Tilaajaa johdetaan harhaan, jos tie ei kestä luvattua 20– 30 vuotta.” Pisto korostaa, että asiak­ kaiden pitää osata vaatia laa­ tua. Pahimmassa tapauksessa viiden vuoden kuluttua huo­ mataan, että tien kantavuus ei riitä ja joudutaan lisäämään mursketta pintaan. Piston mukaan pudotuspai­ nomittaus on varmin keino to­ deta tien kantavuus. Mittauk­ sessa tielle pudotetaan tietyin välein punnus ja mittarit mit­ taavat tienpinnan taipumista. Pisto uskoo, että kilpailu muuttaa alan käytäntöjä ja jatkossa tien käyttötar­ koitus nousee nor­ miohjauksen rinnalle. ”Tulee erilaisia kunnostus­ kategorioita, kuten sileäpintai­ set monikäyttötiet kesämök­ kiläisiä ja vakiasutusta varten ja metsätaloustiestö puhtaasti metsätaloutta ja raskaita puun­ kuljetuksia varten.” Metsäteiden perusparanta­ misen hintahaitari on Otsolla 8 000 eurosta 15 000 euroon kilometriltä. Viime vuonna keskihinnat olivat 11 500– 12 000 euroa. Yhdistysten osuus kasvaa Metsänhoitoyhdistykset ovat metsäteillä mukana epätasai­ sesti ja joillakin alueilla eivät ollenkaan. Yhdistykset ovat pe­ rinteisesti touhunneet kevyem­ pien kemeratyölajien parissa, eikä kaikilla yhdistyksillä ole rahkeita pääomia sitoviin met­ sätiehankkeisiin. ”Yhdistysten osuus on kui­ tenkin nousussa. Kun yhdis­ tysten koko kasvaa, niin pys­ tytään paremmin hoitamaan näitäkin töitä ympäri maan”, Metsänhoitoyhdistysten Pal­ velu Oy:n hallituksen puheen­ johtaja ja mhy Etelä­Karjalan toiminnanjohtaja Markku Vaario sanoo. Yhdistysten ei tarvitse tah­ kota voittoa vaan kattaa omat kustannukset. Silti hankkeista käydään oikeaa kilpailua. ”Ainakin meidän alueella Etelä­Karjalassa suurin kil­ pailija on, että ei tehdä keme­ rahankkeena ollenkaan, vaan maanomistajat tekevät omana työnä tai kunnostuttavat oma­ toimisesti, ehkä vähän kevyem­ min mutta kuitenkin”, Vaa­ rio sanoo. ”Se on suurin kirittäjä. Hin­ taa ei voi hilata ylöspäin, muu­ ten kylillä laitetaan omat trak­ torit ja kaivurit liikkeelle.” Vaario ei usko, että löysä kil­ pailutilanne olisi johtanut te­ hottomuuteen. ”Ei ole pitkä aika, kun nel­ jän kilometrin tiehankkeelle laskettiin tiukka tarjous. Silti päätyivät tekemään itse.” Omatoimisuus tulee halvem­ maksi, kun tingitään raviojien aukaisemisessa ja käytetään paikallista soramonttua, vaik­ ka soran laatu ei olisi ihan pa­ rasta, ja pintamursketta vede­ tään ohuemmin. ”Tehdään kevytrakentei­ sempi kuin kemeralaki edel­ lyttää, eikä silloin voi enää voi puhua perusparannuksesta, vaan metsätien kevyemmäs­ tä versiosta.” Vaario kehottaa miettimään, onko pitkässä juoksussa järke­ vää kunnostaa kerralla niin, et­ tä ei tarvitse tehdä remonttia joka hakkuun jälkeen. Konkari kannustaa yrittäjiä tietöihin Metsäteitä kunnostavia metsä­ palveluyrittäjiä on muutamia, joista viitasaarelainen Tapio Kuronen kuuluu alan kon­ kareihin. Kuronen sanoo, että met­ säkeskus ja siitä eriytetty Ot­ so ovat toimineet liian kauan monopolina. Kehitys on kuitenkin parempaan päin. ”Suunnittelutuki, joka valtaosin meni Otsolle itselleen, vääristi kilpai­ lua. Onneksi Kilpailu kiristyy, lipsuuko laatu? Kemeratuen muutos lisää kilpailua metsäteiden kunnostuksessa. Kunnostajien huoli on, että hinnan sijasta laskeekin laatu.
• AJASSA 11 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 K uv a Mikk o Hä yrynen Kilpailu kiristyy, lipsuuko laatu? Kemeratuen muutos lisää kilpailua metsäteiden kunnostuksessa. Kunnostajien huoli on, että hinnan sijasta laskeekin laatu. Paljonko mittarissa? Ajetaanko Suomessa liiankin hyviä metsäteitä? En tiedä, mutta ensimmäinen autoni oli Saab 96. Tutun metsätien pitkällä suoralla en voinut välttää kiusausta kokeilla, paljonko ehtii kehrätä mittariin. Jääköön lukema kertomatta, mutta sittemmin olen kulkenut useankin ulkomaan metsäteitä. Olen vähintäänkin 96-prosenttisen varma, että mittariin ei saa samaa lukemaa missään muualla – tai ainakaan enempää. MIKKO HÄYRYNEN Otso päätekijä metsäteissä » Uusia metsäteitä rakennetaan enää muutamia satoja kilometrejä vuodessa » Yksityisten, kemeratuella rahoitettujen metsäteiden kunnostusten volyymi on noin 1 600 kilometriä. » Yksityisteistä Otso kunnostaa 1 300–1 400 kilometriä vuodessa. Metsänhoitoyhdistykset kunnostavat loput, ja pienessä määrin myös metsäpalveluyritykset ja tieisännöitsijät. siitä päästään eroon.” Suunnittelun osuus on 10– 20 prosenttia kunnostushankkeen kustannuksista. Tähän asti suunnittelu ja toteutus ovat olleet erillisiä työlajeja ja suunnittelu on ollut kilpailun ulkopuolella. Kemeralain uudistuksen myötä suunnittelusta tulee kokonaiskustannusten yksi kohta. ”Jos suunnittelukustannus on 10 000 euroa, niin esimerkiksi Keski-Suomessa tiekunta saa suunnittelutukena 5 000 euroa ja osakkaat maksavat itse toisen 5 000 euroa. Se kannustaa tiekuntia kilpailuttamiseen.” Kurosen mukaan metsätieasiat eivät tunnu kiinnostavan metsäpalveluyrittäjiä, mutta nyt kannattaisi aktivoitua. ”Alalla on muutamia yrittäjiä, mutta ei läheskään kattavasti. Lisää mahtuu.” Metsätiekemera muutoksessa Metsätiekemera on muutosvaiheessa. Entisen, erikseen suunnittelulle ja toteutukselle myönnetyn tuen hakuaika on päättynyt. Jatkossa suunnittelu ja toteutus ovat yksi kokonaisuus ja tuki myönnetään hankkeen kokonaiskustannuksille. Kyse on asetusmuutoksista, joiden odotetaan tulevan voimaan viimeistään heinäkuun alussa. Maaja metsätalousministeriön metsäneuvos Marja Hilska-Aaltosen mukaan uudistus kannustaa tiehankkeiden kilpailuttamiseen, sillä suunnittelustakin osa pitää kaivaa tiekunnan osakkaiden omasta pussista. Aiemmin valtio maksoi suunnittelun kokonaan. ”Jos valtio rahoittaa, niin pitää olla tietty taso. Jos halutaan erilaisia teitä, niin sitten omarahoitteisesti.” Tuen myöntää Suomen metsäkeskus. Otso-metsäpalvelut on metsäkeskuksen liiketoimintayksikkö, ja Otsosta pyritään tekemään yhtiö. KOMMENTTI
• AJASSA 12 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 5 100 henkilöä työskenteli puunkorjuussa tammikuussa 2015 (5 400 henkilöä tammikuussa 2014) Lähde: Luke Raakapuun hintatilastot, viikkojen 13–16 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,01 ? 54,21 ? 42,05 ? 15,80 ? 17,05 ? 15,39 ? 22,62 ? 22,68 ? Uudistushakkuu 56,53 ? 55,00 ? 43,56 ? 17,09 ? 18,06 ? 16,65 ? 24,63 ? 23,12 ? Harvennushakkuu 48,57 ? 47,81 ? 36,81 ? 15,12 ? 15,12 ? 14,44 ? 20,40 ? 20,56 ? Ensiharvennus 45,28 ? 45,98 ? 34,91 ? 13,55 ? 13,68 ? 13,21 ? 20,16 ? Hankintahinnat 56,86 ? 54,00 ? 46,05 ? 27,14 ? 28,18 ? 29,06 ? 32,21 ? 26,95 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 56,96 ? 55,44 ? 44,43 ? 16,10 ? 17,36 ? 15,76 ? 21,02 ? Uudistushakkuu 58,40 ? 56,17 ? 45,48 ? 17,55 ? 18,31 ? 17,56 ? Harvennushakkuu 50,43 ? 49,07 ? 38,77 ? 15,54 ? 15,59 ? 14,79 ? 20,28 ? Ensiharvennus 12,86 ? 13,68 ? 12,11 ? Hankintahinnat 56,66 ? 55,26 ? 47,93 ? 28,46 ? 27,12 ? 29,54 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,46 ? 54,91 ? 41,47 ? 15,59 ? 17,21 ? 15,77 ? 21,23 ? Uudistushakkuu 55,98 ? 55,56 ? 42,68 ? 16,31 ? 18,09 ? 16,79 ? Harvennushakkuu 49,53 ? 49,73 ? 37,35 ? 15,52 ? 15,56 ? 15,16 ? 20,44 ? Ensiharvennus 46,56 ? 47,74 ? 14,25 ? 14,74 ? 14,16 ? Hankintahinnat 60,22 ? 55,62 ? 44,64 ? 28,85 ? 30,68 ? 28,60 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,39 ? 53,81 ? 16,80 ? 17,48 ? 16,67 ? 24,56 ? 26,21 ? Uudistushakkuu 56,79 ? 54,51 ? 18,24 ? 18,02 ? 17,96 ? 26,48 ? 26,76 ? Harvennushakkuu 46,95 ? 44,48 ? 15,31 ? 14,77 ? 14,73 ? 21,62 ? Ensiharvennus 14,14 ? 14,71 ? Hankintahinnat 53,50 ? 51,29 ? 27,63 ? 28,12 ? 28,12 ? LIINA KJELLBERG ”Rauhallisempaa kuin vuosi sitten”, kuvailee puukauppatilannetta Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Harri Kivirinta. ”Puukauppa kävi viime ja toissavuonna todella lujaa. Ei nytkään huonosti mene, mutta viime vuoden tahtiin tuskin päästään koko vuonna”, hän ennakoi. Samoilla linjoilla on metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Pekka Sahlman. Yhdistyksen alkuvuonna tekemien puunmyyntisuunnitelmien määrä on 27 prosenttia alhaisempi kuin vastaavana aikana viime vuonna. Puukauppoja on alkuvuonna tehty puolet vähemmän kuin vuosi sitten. ”Kesäkorjuukelpoisten leimikoiden kysyntä on hieman parantunut, muttei ole kovin hyvä vieläkään”, Sahlman sanoo. Nyt kauppaa käydään kelirikkoja kesäleimikoista. Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen alueella kaupaksi menevät kaikki puuja puutavaralajit. Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon alueella parhaiten menee kaupaksi mäntytukki, harvennusleimikoista halutuimpia ovat koivukuituvaltaiset. Puukaupassa hiljaista LIINA KJELLBERG, teksti JUHA OLLILA, kuva Puukaupassa on mielenkiintoinen tilanne. Alkuvuoden puukauppamäärät ovat yksityismetsissä valtaosin pienemmät kuin parina edellisenä vuonna, mutta Lapissa tilanne on toinen. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan yksityismetsien puukauppa on alkuvuodesta käynyt Lapissa jopa vilkkaammin kuin viime vuonna. Tammi-maaliskuussa Lapin yksityismetsissä tehtiin puukauppoja reilun 270 000 kuutiometrin edestä. Se on noin prosentin enemmän kuin viime vuonna mutta lähes puolet enemmän kuin toissavuonna. Esimerkiksi Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan vastaavat puukauppamäärät ovat tänä vuonna noin kolmanneksen viime vuotta ja noin viidenneksen toissavuotta alhaisemmat. Mistä Lapin puukaupan hyvä vire johtuu? MTK:n Lapin alueen tuore kenttäpäällikkö Samuli Kokkoniemi arvioi, että taustalla vaikuttaa muun muassa vuodenvaihteessa Kemijärvellä käynnistynyt Keitele Groupin saha Lappi Timber Oy. ”Lappi Timberillä on ollut hyvä vaikutus mäntytukin kysyntään. Saha on tuonut positiivista virettä ja nostanut metsäalan imagoa varsinkin Itä-Lapin alueella”, Kokkoniemi sanoo. Positiivista virettä ovat hänen mukaansa tuoneet myös suunnitelmat käynnistää Inarin Peuravuonossa sijaitseva saha uudelleen. Lisäksi alkuvuoden puukauppaLappi puukaupan nousija Puukauppa on pitänyt pintansa Lapissa, hiipunut muualla. PUUKAUPPA
• AJASSA Ostomäärät viikolla 16 metsäkeskuksittain Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. 13 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 83 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Itsenäisten sahojen ja eräiden pienten ostajien kaupat eivät ole mukana. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,61 ? 54,11 ? 39,00 ? 15,73 ? 16,92 ? 15,44 ? 21,88 ? Uudistushakkuu 57,75 ? 55,42 ? 41,37 ? 17,20 ? 18,39 ? 17,64 ? Harvennushakkuu 48,13 ? 46,00 ? 34,40 ? 15,30 ? 14,75 ? 13,97 ? 21,72 ? Ensiharvennus 45,32 ? 46,79 ? 14,87 ? 14,09 ? 13,98 ? Hankintahinnat 57,31 ? 55,37 ? 45,23 ? 29,00 ? 29,64 ? 29,45 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,48 ? 50,65 ? 15,82 ? 16,37 ? 15,10 ? 22,76 ? 23,25 ? Uudistushakkuu 53,71 ? 51,30 ? 17,11 ? 16,92 ? 15,78 ? 24,40 ? 23,87 ? Harvennushakkuu 45,75 ? 45,93 ? 14,00 ? 13,56 ? 19,56 ? Ensiharvennus 12,31 ? 12,11 ? Hankintahinnat 53,07 ? 52,60 ? 26,28 ? 23,57 ? 28,93 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,30 ? 53,04 ? 41,02 ? 15,31 ? 16,33 ? 14,95 ? 20,09 ? Uudistushakkuu 55,81 ? 53,92 ? 42,73 ? 17,12 ? 17,71 ? 16,94 ? Harvennushakkuu 47,65 ? 46,18 ? 36,58 ? 14,89 ? 14,61 ? 14,42 ? 19,35 ? Ensiharvennus 45,14 ? 43,29 ? 12,26 ? 11,24 ? 12,42 ? Hankintahinnat 55,68 ? 53,83 ? 44,71 ? 28,21 ? 27,82 ? 29,70 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 44,42 ? 39,07 ? 15,19 ? 11,73 ? 20,43 ? 18,93 ? Uudistushakkuu 45,54 ? 38,98 ? 15,88 ? 11,73 ? 21,92 ? 18,96 ? Harvennushakkuu 40,06 ? 12,95 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 52,40 ? 24,42 ? 23,02 ? 26,69 ? Lappi puukaupan nousija tä mennään sitä hankalampi kuidun tilanne on.” Samaa sanoo metsänhoitoyhdistys Rovaniemen toiminnanjohtaja Teemu Orajärvi. ”Rovaniemen alueella puukauppaa on tehty ihan mukavasti, mutta on myös alueita, joilla puukauppa ei käy. Lappi on haastava alue.” Kaikkiaan hakkuumääriä olisi Kokkoniemen mukaan mahdollista lisätä Lapissa huomattavasti. Lapin metsät kasvavat vuodessa 12 miljoonaa kuutiometriä, kun taas vuotuiset hakkuut ovat kuudesta seitsemään miljoonaa kuutiometriä. Kemijärvelle kaavailtu biojalostamo olisi tervetullut. ”Biojalostamon on arvioitu käyttävän puuta vuodessa 2,2 miljoonaa kuutiometriä. Se on karkeasti saman verran kuin Stora Enson Kemijärven sellutehdas ja UPM:n Kajaanin paperitehdas yhteensä käyttivät”, Kokkoniemi sanoo. Kaukana aallonpohjasta Vaikka yksityismetsien puukauppa käy Lappia lukuun ottamatta viime vuosia vaisummin, ovat alkuvuoden puukauppamäärät PTT:n tutkimusjohtajan Paula Hornen mukaan pitkällä aikavälillä tarkasteltuna korkeat. ”Aallonpohjassa ei missään tapauksessa olla”, hän sanoo. PTT:n hiljan julkistama metsäsektorin ennuste arvioi yksityismetsien puukauppamäärän alenevan tänä vuonna prosentin pari viime vuodesta. Ensi vuodeksi ennuste ennakoi puukauppamääriin kahdesta neljään prosentin nousua, kun sellun, sahatavaran ja vanerin vienti elpyy. Puukauppamäärille on tyypillistä, että ne vaihtelevat vuosittain huomattavasti. Hakkuumäärät pysyvät sen sijaan vuodesta toiseen suunnilleen samalla tasolla. Taustalla on se, että puustoa ei välttämättä hakata sinä vuonna, kun siitä tehdään kaupat. ”Puukauppamäärien vaihtelu myötäilee hakkuumäärien vaihtelua mutta on paljon nopeampaa ja rajumpaa.” Tilanne on hänen mukaansa hankala sekä metsänomistalle että puunostajalle. Puukauppamäärien vaihtelu tekee tulevaisuuden ennakoimisesta vaikeaa. ”Metsäteollisuus on aina ollut suhdanneherkkä ala. Puukauppa reagoi suhdannevaihteluihin hakkuita nopeammin, sillä puuta ei kannata ostaa pitkäaikaisesti varastoon”, Horne sanoo. määriä lisäsi Kokkoniemen mukaan kemeratuen uudistus. Vaajatuottoisten metsien uudistamistuen hakuaika loppui 17. huhtikuuta. Kokkoniemi toivoo tuen kuitenkin jatkuvan kansallisena. Haastava alue Poikkeuksellisen hyvänä Kokkoniemi ei puukaupan alkuvuotta Lapissakaan kuitenkaan pidä. Hänen mukaansa mäntyja kuusitukki tekevät kauppansa mutta kuitupuuta on vaikea saada myytyä. ”Kuiduttava teollisuus on keskittynyt Kemiin. Mitä kauemmas sielMetsäkoneenkuljettaja Perttu Kaihua hakkasi vajaatuottoista mäntyvaltaista metsää Misin kylässä Rovaniemellä huhtikuun puolivälissä. Kaupat leimikosta oli tehty kuun alussa. 497 201 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 16 Metsäkeskus Määrä m3 Etelärannikko 12 551 Pohjanmaa 16 959 Lounais-Suomi 29 130 Häme-Uusimaa 42 308 Kaakkois-Suomi 48 532 Pirkanmaa 27 348 Etelä-Savo 73 085 Metsäkeskus Määrä m3 Etelä-Pohjanmaa 36 078 Keski-Suomi 38 383 Pohjois-Savo 38 898 Pohjois-Karjala 51 939 Kainuu 13 650 Pohjois-Pohjanmaa 40 799 Lappi 27 537 Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2011 2012 2013 2014 2015 viikot 1–16, 2015 2014 2013 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 Kantohintojen kehitys Kainuu–Pohjanmaalla 10 20 30 40 50 60 ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI
• 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 M E T S Ä S T Ä 14 K uv at: Erkki Oksanen / Luk e LIINA KJELLBERG Nuorten metsien hoitorästit lisääntyvät salakavalasti. Muutos on sen verran hidas, että metsissä liikkuessa sitä ei välttämättä huomaa. Hiljan julkaistun valtakunnan metsien 11. inventoinnin mukaan taimikonhoitoja ensiharvennusrästejä on metsissämme kuitenkin jo 1,6 miljoonaa hehtaaria. ”Tuntuu, etteivät taimikot ja nuoret kasvatusmetsät ole nykyään sen hoitamattomampia kuin takavuosinakaan. Metsässä mikään ei tapahdu hetkessä, joten muutosta on vaikea nähdä. Pääsääntöisesti nuoret metsät hoidetaan hyvin”, sanoo Luonnonvarakeskuksen metsätalousinsinööri Jouni Peräsaari. Samaa mieltä on Luken metsätalousinsinööri Juhani Kumpuniemi. ”Rästejä on, mutta keskimäärin nuoret metsät hoidetaan kohtalaisen hyvin”, hän arvioi. Miehet tietävät, mistä puhuvat. Peräsaari on ollut mukana valtakunnan metsien inventoinneissa vuodesta 1991, Kumpuniemi vuodesta 1982. Peräsaari vetää maastoryhmää, joka kartoittaa metsiä Helsingin ja Ahvenanmaan välillä. Kumpuniemi taas vetää maastoryhmää, joka kartoittaa metsiä entisen Lapin läänin alueella. Perkaus ajallaan Millaisia vinkkejä Peräsaari ja Kumpuniemi antavat nuorten metsien hoitoon? Etelä-Suomessa nuorten metsien yleisin ongelma on Peräsaaren mukaan varhaisperkauksen laiminlyönti. Varhaisperkauksessa taimikosta poistetaan kasvatettavien puulajien kanssa kilpailevaa vesakkoa. Peräsaaren mukaan tyypillisessä laiminlyöntitapauksessa rehevälle kasvupaikalle tehdään avohakkuu, jonka jälkeen maa muokataan ja alalle istutetaan kuusen taimet. Taimet lähtevät hyvin kasvuun, mutta tukehtuvat lehtipuuvesakon alle, kun varhaisperkaus jää tekemättä. ”Parinkymmenen vuoden päästä tilanne on se, että alalla kasvaa 15 metrin korkuinen leppää ja koivua kasvava puusto, jonka alla kituu 1,5 metrin korkuinen istutuskuusikko”, Peräsaari sanoo. Hänen mukaansa tärkeintä on ajoitus, sillä lehtipuusto kasvaa nopeasti. Paras aika varhaisperkaukselle on, kun istutustaimet ovat metrin puolentoista mittaisia. Eroon hieskoivusta Varttuneissa taimikoissa tehtävä taimikonharvennus kannattaa Peräsaaren mukaan ajoittaa puulajin mukaan. Etelä-Suomen männiköissä taimikonharvennuksen aika on taimien ollessa noin kuuden metrin mittaisia ja kuusikoissa taimien ollessa kolmen neljän metrin mittaisia. ”Jos haluaa hyvää mäntytukkia, kannattaa männyntaimet kasvattaa tiheässä melko pitkään. Kuusentaimikossa harvennusta ei tule myöhentää, sillä harvennus on sitä kalliimpaa mitä myöhemmin sen Hoitorästit kuriin Nuorten metsien hoidossa tärkeintä on ajoitus, arvioivat metsiä kartoittavat Luken metsätalousinsinöörit. METSÄNHOITO Kun taimet ovat metrin puolentoista mittaisia, on varhaisperkauksen aika. Ajoita oikein.
• METSÄSTÄ 15 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 tekee”, Peräsaari sanoo. Taimikoissa liikkuessa törmää hänen mukaansa usein siihen, että havupuun taimien sekaan jätetään liian suuria lehtipuun taimia. Jos taimikkoa haluaa täydentää luontaisesti syntyneillä lehtipuun taimilla, pitää kasvatettavaksi valita sellaisia yksilöitä, jotka ovat istutustaimia lyhyempiä. Peräsaari varoittaa myös jättämästä taimikkoon hieskoivuja. ”Hieskoivu on petollinen puu. Se näyttää hyvältä nuorena, mutta kunnon tukkipuuta siitä ei pääsääntöisesti tule.” Pohjoisessa ylitiheää Taimikonharvennuksen tavoitteena on saada puut järeytymään ensiharvennukseen mennessä niin, että korjuukustannukset pysyvät kohtuullisina. Metsän tulevaisuuden kannalta taimikonharvennuksen laiminlyönti ei Peräsaaren mielestä kuitenkaan ole yhtä kohtalokasta kuin varhaisperkauksen tekemättä jättäminen. ”Taimikonharvennuksen laiminlyönti ei ole taloudellisesti järkevää, mutta vaikka se jätettäisiin tekemättä, syntyy paikalle kasvatettava metsä. Jos varhaisperkaus jätetään tekemättä, on tuloksena varsinkin männyn taimikoissa helposti pelkkä vähäarvoinen lehtipuusto.” Pohjois-Suomessa tilanne on toinen, kertoo Juhani Kumpuniemi. Taimikonharvennuksen laiminlyönti on siellä nuorten metsien suurin uhka. ”Ylitiheys on Pohjois-Suomen nuorten metsien merkittävin ongelma. Tiheässä kasvavien puiden latvukset supistuvat ja riukuuntuvat, mikä lisää lumija myrskytuhojen riskiä. Lisäksi tukkipuun mittoihin kasvavien puiden osuus vähenee”, Kumpuniemi sanoo. Hän kehottaa harventamaan Pohjois-Suomen taimikot taimien ollessa kolmesta seitsemään metrin mittaisia. Viimeinen nuoren metsän hoitotoimi on ensiharvennus. Etelä-Suomessa hyvä aika ensiharvennukselle on Peräsaaren mukaan, kun puusto on 12–14 metrin mittainen. Pohjois-Suomessa ensiharvennus tulee tehdä puuston ollessa 8–13 metrin mittainen. Kumpuniemen mukaan tärkeintä on, että puiden elävän latvuksen osuus rungosta pysyy riittävän suurena. ”Esimerkiksi männyllä elävän latvuksen osuus rungosta ei saa alittaa 40 prosenttia”, hän sanoo. Vinkit nuoren metsän hoitoon Tee EteläSuomessa varhaisperkaus, kun taimet ovat 1–1,5 metrin mittaisia. Harvenna Etelä-Suomessa männyn taimikko taimien ollessa 6 metrin mittaisia ja kuusen taimikko taimien ollessa 3–4 metrin mittaisia. Harvenna taimikko PohjoisSuomessa taimien ollessa 3–7 metrin mittaisia. Älä jätä havupuun taimikkoon kookkaita lehtipuun taimia. Poista istutustaimien kanssa kilpailevat hieskoivut. Tee ensiharvennus Etelä-Suomessa, kun puusto on 12–14-metrinen. Tee ensiharvennus PohjoisSuomessa, kun puusto on 8–13 metrin mittainen. Varhaisperkauksessa taimikosta poistetaan kasvatettavien puulajien kanssa kilpailevaa vesakkoa. Valtakunnan metsien inventoinnit kertovat nuorten metsien hoidon rappeutuvan. Luken hiljan julkaiseman valtakunnan metsien 11. inventoinnin mukaan taimikonhoito ja ensiharvennus ovat tekemättä 1,6 miljoonalla hehtaarilla. Määrä vastaa 15 prosenttia kaikista taimikoista ja nuorista kasvatusmetsistä. Vuosina 2004-2008 tehdyn valtakunnan metsien 10. inventoinnin mukaan taimikonhoito ja ensiharvennus olivat myöhässä 1,3 miljoonan hehtaarin suuruisella alueella. Määrä vastasi 12 prosenttia kaikista taimikoista ja nuorista kasvatusmetsistä. Luken erikoistutkijan Kari T. Korhosen mukaan hoitorästien lisääntymisen taustalla ovat muun muassa metsänomistajien rakennemuutos ja taimikonhoidon hidas koneellistuminen. ”Taimikonhoito on edelleen pitkälti ihmistyötä ja ihmistyö on nykyään huomattavasti kalliimpaa kuin 30 vuotta sitten”, hän sanoo. Korhonen uskoo kuitenkin, että hoitorästit saadaan vielä kuriin. ”Taimikonhoidon koneellistamiseksi tehdään töitä ja kemeratukia on muutettu niin, että ne kannustavat hoitamaan taimikot ajallaan. Lisäksi metsäyhtiöiden uusien investointien tuoma puun kysynnän lisääntyminen voi rohkaista sijoittamaan metsiin enemmän.” Valoa näkyvissä Nopeakasvuiset lehtipuut jättävät kuuset alleen alalla, jolla sekä varhaisperkaus että taimikonhoito on jätetty tekemättä. Kun kuusen taimet ovat kasvaneet kolmen neljän metrin mittaan, on taimikonharvennuksen aika. Harvenna taimikko. Muista varhaisperkaus. Varhaisperkauksen jälkeen Ennen varhaisperkausta Huolehdi taimikosta.
• 16 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 METSÄSTÄ SAMI KARPPINEN, teksti ja kuvat Kälviän Hirsimetsän yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Sakari Jyl­ hä istuu entisen Kälviän kunnan, nykyisen Kokkolan kaupungin, syrjäisessä kaakkoiskolkassa Hyötysaaren kämpällä kännykkä korvallaan. ”Keitele Forestin ostomies kyseli 4 000 kuution leimikostamme, joka on parhaillaan myynnissä. Keiteleeltä emme ole aiemmin kysyneet tarjousta, mutta nyt hekin ovat ilmeisesti kiinnostuneita tämän alueen puista ostettuaan Myllyahon sahan”, Jylhä arvelee puhelun päätyttyä. Moni muukin asia on ehtinyt muuttua puukaupassa sen jälkeen, kun yhteismetsän ensimmäinen suuren mittakaavan puukauppa laitettiin vireille isojaon päätyttyä lähes tasan sata vuotta sitten. Jaon päättyminen mahdollisti Kälviän jakokuntalaisten Metsäyhdistyksen nimellä toimineen yhteisalueen puunmyynnin. Pian Suomen Metsänhoitoyhdistys Tapiolla teetätettiinkin Hirsimetsään 347 961 tukkirunkoa käsittänyt leimikko. Puukaupat solmittiin vuonna 1917 parhaan tarjouksen tehneen J. E. Johanssonin kanssa. Tukeista maksettiin 4,50 markkaa, propseista 3,50 markkaa kuutiolta ja korjuuajaksi sovittiin seitsemän vuotta. Satoja miehiä sekä hevosia työllistäneiden hakkuiden lopputilityksistä sovittiin lopulta vuonna 1925, tosin rahanarvon romahdettua kuudesosaan vuosien varrella. Kasvu tuplaantunut 1900-luvun alun määrämittaja sotavuosien pakkohakkuiden seurauksena alueen metsät olivat pitkään heikkokuntoisia. Mutta 1950-luvulla käynnistyneiden metsänparannustoimien tulokset ovat nyt käsin kosketeltavissa. ”Ojituksilla on ollut erittäin suuri vaikutus kasvuun. Nyt meneillään on jo uusi kierros ja tällä suunnitelmakaudella ojia on kunnostettu lähes parisataa kilometriä”, Jylhä kuvailee. Yhteismetsän pinta-ala on yli 12 000 hehtaaria, josta kasvullista metsämaata on noin puolet. Reilussa kolmessa vuosikymmenessä metsien kasvu on tuplaantunut. ”Vuonna 2008 valmistuneen metsäsuunnitelman mukaan kasvu on noin 24 000 kuutiota vuodessa.” Puuta yhteismetsä myy vuosittain metsäsuunnitelmaa noudatellen. Viime vuonna myytävää kertyi reilut 12 000 kuutiota. ”Leimikot myydään pystykaupalla parhaan tarjouksen tehneelle. Lisäksi paikallinen metsäkoneyrittäjä hakkaa lähinnä ojalinjaja ensiharvennuskohteita, joten myymme noin 3 000 kuutiota puuta hankintakaupalla.” Karun kauniit avonevat Luonnossa liikkujan kannalta Hirsimetsän ehdottomiin helmiin lukeutuvat laajat ojittamattomat suoalueet, jotka ovat täynnä elämää juuri tähän aikaan vuodesta. Merkittävin soista on Kotkanneva, jonka luontoarvoja turvaamaan perustettiin vuonna 1987 lähes 3 000 hehtaarin soidensuojelualue. ”Kotkannevan kyljessä on myös 154 hehtaarin laajuinen vanhojen metsien suojelualue. Yhteensä neljäsosa yhteismetsän pinta-alasta on suojeltu, joten mielestäni olemme sen suhteen velvoitteemme hoitaneet”, Jylhä toteaa. Leimansa nykyiselle yhteismetsälle lyö myös Venetjoen tekojärvi. Tieja vesihallituksen masinoima patohanke peitti vuoden 1965 kevättulvan myötä pysyvästi alleen lähes 1250 hehtaaria yhteismetsää. ”Valtaosa järven alle jääneestä alueesta oli suota, mutta metsiäkin alueelta hakattiin pois kahden vuoden ajan.” Kiinnostusta Hirsimetsän luonnonvaroihin riittää edelleen. ”Keskelle aluetta on ollut suunnitteilla ilmeniittikaivos. Onneksi juuri nyt näyttää siltä, että valtaukselle ei löydy maailmalta ostajaa. Kaivos muuttaisi alueen luonteen täysin.” Metsästys kiinnostaa Yhteismetsän osuuksia tulee myyntiin harvoin ja etenkin pienten osuuksien hinnat ovat puheenjohtajan mukaan nousseet kohtuuttoman korkeiksi. ”Se johtuu osakkaiden mahdollisuudesta metsästää yhteismetsän alueella. Hirsimetsä on erittäin suosittu esimerkiksi kanalinnustajien keskuudessa.” Yhteismetsä anoo myös hirviluvat alueelle ja myy ne osakkaiden muodostamille seurueille. ”Ensi syksylle anoimme 18 lupaa hirvelle ja kahta lupaa metsäpeuralle”, Jylhä kertoo. Lähteenä jutussa on käytetty Uuno Huhtalan kirjaa Kälviän Hirsimehtä. SADAN VUODEN YHTEISMETSÄ Ainutlaatuinen suoluonto ja aktiivinen metsätalous lyövät kättä Kälviällä. Keski-Pohjanmaan laajat suoalueet ovat huhti-toukokuussa täynnä elämää. Teerille soiden halkomat metsäalueet ovat mieleisiä. Tosin viime syksynä teerikanta oli alamaissa.
• 17 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 METSÄSTÄ Kälviän Hirsimetsästä löytyy edelleen oikeita hirsipuita laajoilta alueilta. Yhteismetsän kokonaispuusto on lähes 600 000 kuutiometriä. Peloton varpuspöllö seurasi allekirjoittaneen leimikonrajausreissua Hirsimetsässä Etelänevan takana joulukuussa 2007. Hirsimetsän yhteismetsä › Alue jäi 1700-luvun lopun isojaossa Kälviän tervaruotujen yhteisalueeksi, koska metsät ehdittiin jakaa yksityisten manttaalinomistajien kesken ennen Kustaa III:n määräystä, jonka mukaan ns. ylijäämämaa menee kruunulle. › Toiminut metsätaloudellisesti aktiivisesti vuodesta 1915, nykymuodossaan vuodesta 2003. › Osakastiloja 877 › Kokonaispinta-ala on 12 000 ha. › Metsämaata 6 300 ha. › Kitutai joutomaita 1 900 ha. › Tavoitteiden mukainen hakkuumäärä 15 000 m3 /v › Puuston kasvu metsämaalla 24 113 m3 /v › Yksityinen Kotkannevan soidensuojelualue 2 900 ha. › Vanhojen metsien suojelualue 150 ha Venetjoen tekojärven rannalle vuonna 1978 rakennettu Hyötysaaren kämppä palvelee yhteismetsän osakkaita. Ahkerimmassa käytössä paikka on metsästysja marjastusaikaan. Hirsimetsään on viime vuosina rakennettu paljon uusia teitä puunkorjuuta helpottamaan, yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Sakari Jylhä kertoo. Pääosin ojitusten ansiosta Hirsimetsän puuston kasvu on tuplaantunut kolmessa vuosikymmenessä. Nuoren metsän hoitoja kunnostusojitussavottaa riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Harvennuksilta kertyy usein paljon koivukuitupuuta.
• 18 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 METSÄSTÄ halliseksi. Ainoastaan eläimistä on seuraa. Sen näkee metsätiel­ le lumenrippeisiin jääneistä jä­ niksen ja hirven jäljistä. ”Hirvet ovat tulleet mones­ ti katsomaankin, kun olen tääl­ lä liikkunut.” Olkkosen tekemä suojeluso­ pimus on kestävän metsätalou­ den rahoituslain eli kemeran mukainen määräaikainen ym­ päristötukisopimus. Vaikka met­ säyhtiöt saattavat olla eri mieltä runsaspuustoisen alueen suoje­ lusta, metsänomistajanomistajan näkökulmasta suojelu on käypä vaihtoehto. Metsänomistaja saa tukisopi­ muksen myötä suojelualueesta rahakorvauksen, joka perustuu muun muassa suojelun myötä saamatta jääviin hakkuutuloihin. Olkkosen suojelumetsässä on paljon puuta, joten korvaus on hyvä vaikkei puunmyyntituloi­ hin ylläkään. Olkkonen päätyi 10 vuoden määräaikaiseen suo­ jelusopimukseen, sillä hän ei ha­ lunnut sitoa metsistään tehtä­ viä päätöksiä yli oman aikansa. Olkkonen teki viime vuonna ympäristötukisopimuksen, jonka nojalla vajaa puolet hänen noin 30 hehtaarin metsäpalstastaan suojeltiin seuraavaksi kymme­ neksi vuodeksi. Suojelun van­ kin peruste oli metsän runsas lahopuumäärä. ”Minusta tämä on hieno, erä­ maamainen alue. Olen antanut sen olla. Rauhallinen ja hiljai­ nen paikka, jolla on paljon tun­ nearvoa”, Olkkonen perustelee suojelupäätöstään. Suojeltu metsäalue sijaitsee kivisessä rinteessä Hartolas­ sa Päijät­Hämeessä. Rinne on pääasiassa vanhaa havu­ ja se­ kametsää, joka päättyy pieneen suolampeen. ”Lammella on kaakkuri pe­ sinyt.” Louhikkoa ja metsäpalo Kivien lisäksi Hartolassa riittää mäkiä. Mäet ovat sen verran isoja ja tuulisia paikkoja, että Olkko­ sen metsäpalstan lähistöllä pyö­ rivät viime vuonna pystytettyjen tuulivoimaloiden siivet. Olkkonen puhui suojeluaja­ tuksestaan ensin paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle, jo­ ka ohjasi hänet lopulta Suomen metsäkeskuksen luonnonhoi­ toasiantuntijan pakeille. Kaik­ ki metsät eivät täytä suojelukri­ teereitä, vaikka metsänomistaja haluaisikin metsänsä suojeluun. Olkkosen metsässä on laho­ puun lisäksi louhikkoa, joten ar­ vokkaan elinympäristön määri­ telmä täyttyi ja suojelupäätös tuli kiitoksen kera. Kannoissa näkyy myös jälkiä vanhasta metsäpalosta. Suurin osa puista on palon jälkeen kas­ vaneita, 80­vuotiaita tukkipuita. ”Täällä oli kieltolain aikaan viinanpolttoa. Tuli karkasi, ja viinan lisäksi poltettiin myös metsää. Tapahtui senaikainen kulotus”, Olkkonen kertoo ja hymyilee. Korvaus menetetyistä puutuloista Olkkonen on oikeassa, kun kut­ suu metsäänsä hiljaiseksi ja rau­ VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat Moni metsänomistaja odot­ taa tyytyväisenä uusien tehdassuunnitelmien to­ teutumista ja puun kysynnän kasvua. Heikki Olkkosen, 78, metsistä ei tule kuitenkaan ole­ maan täyttä apua sellutehtaiden puunostajille. METSÄNOMISTAJA Luonto hoitaa kuoriaiset Heikki Olkkonen suojeli osan metsistään ympäristötukisopimuksella. Hän on huomannut, että luonto pitää tuholaiskuoriaiset kurissa suojelumetsässä. Heikki Olkkonen on nauttinut luonnossa liikkumisesta pikkupojasta lähtien. ‹ Suojelualueen rajamerkkinä on metsäkeskuksen kiinnittämä metallivanne ja puuhun maalattu sininen viiva. Heikki Olkkosta eivät kaatuneet puut haittaa. Osa hänen metsistään saa kehittyä kohti luonnontilaa, osa kasvaa talouspuuta, kuten taustalla näkyvä kuusentaimikko.
• 19 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 METSÄSTÄ ”Jälkeläiset saavat sitten päättää, mitä tekevät.” Loispistiäinen – metsänomistajan ystävä Olkkonen on niin sanottu monitavoitteinen metsänomistaja, jos käyttää metsäammattilaisten kehittämää termiä. ”Olen myynyt puuta varsinkin toiselta omistamaltani metsäpalstalta, joka sijaitsee lähempänä Joutsassa olevaa kesämökkiä.” ”Harrastan vielä taimikonhoitoa, mutta en enää raskaampia hommia. Käytän raivausveistä niin kuulen vähän, mitä ympärillä luonnossa tapahtuu.” Koska Olkkonen arvostaa metsissään niin luontoa kuin metsätaloutta, hän tuntee vanhoja kuusikoitaan myyntikuntoon kasvattavien metsänomistajien pulman: kirjanpainajakuoriaisen. Suojelualueella luonto ja erityisesti lahopuut tasapainottavat Olkkosen mukaan kaarnakuoriaistilannetta. ”Jokunen kirjanpainaja on, mutta ne eivät pääse liikaa lisääntymään. Lahopuissa elävät loispistiäiset pitävät siitä huolen. Ne käyttävät kirjanpainajia ravintonaan.” Olkkosen sanoille löytyy katetta, kun katselee vanhaa suojelumetsää. Yksittäisiä kirjanpainajien kuivattamia kuusia metsästä löytyy, mutta useiden puiden ryppäitä ne eivät ole tuhonneet. Olkkosen metsä saa miettimään, onko kirjanpainajaepidemioista kärsivistä talousmetsistä kenties korjattua lahopuita liian innokkaasti. Tuoreet kaatuneet kuuset kannattaa kyllä viedä pois, mutta kuolleissa ja lahoissa puissa viihtyy kuoriaisten sijaan niiden vihollisia. Mäet jyrkkenevät Olkkosen ja hänen vaimonsa vuodesta puolet kuluu pariskunnan mökillä Joutsassa Hartolan pohjoispuolella. Mökkielämää ehtii yhä enemmän, sillä Olkkonen jättäytyi juuri pois Päijät-Hämeen metsänomistajien hallituksesta. ”Aika ei ole enää samanlainen. Joku on nopeuttanut sen kulkua samalla kun mäkiä on jyrkennetty”, Olkkonen sanoo ja naurahtaa. Vaikka metsässä rytyäminen ja telttailu ovatkin jääneet vähemMATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA järvenpohjia. Suomessa oli helppo onnistua, kun kaikkien järvien vesimäärä vastaa suunnilleen vain vuotuista sadantaa järvien mataluuden vuoksi. Järvissä on niin vähän vettä, että se tuskin riittäisi täyttämään edes Äänisjärveä. Järven laskeminen luontoa perusteellisesti muuttavana hankkeena kiihotti isoja poikia. Oltiin tekemässä laillisesti tai laittomasti jotakin suurta. Pienempiä luonnon muuttamisen haasteita löytyi joka kylältä, ja jos ei löytynyt, niitä tehtiin. Aina ei järki päätä pakottanut. Akseli Gallen-Kallela huvitteli taitelijatovereineen vierittämällä suuria kiviä soraharjulta alas paksujen puiden katkeillessa ja metelin hirvittäessä heikompia. ??? Kapea pirunpelto, muinainen rantakivikko, josta vesi on huuhtonut pois muun maa-aineksen paitsi suuret kivet, löytyy tarinan mukaan vanhalta kartalta. Mutta maastosta sitä ei enää kuulemma löydy. Ainoa järkiselitys katoamiseen on, että joku on halunnut mitellä voimiaan luonnon kanssa. Vuosikymmenien kuluessa kivien rakoihin on hankittu hienompaa maata. Alue kasvaa nykyisin mäntymetsää, joka ei mitenkään erotu ympäristöstä. Oliko tämä se kolmeen osaan haljennut kivi, josta joku halusi katsoa, pystyykö kasvava puu erottamaan osat toisistaan? Kadonneet pirunpellot Suomalaisen ihmisen mittelö luontoa vastaan ilmenee hyvin kesämökeillä. Lähes paljaille kalliopinnoille saatetaan kuljettaa alkeellisin välinein kivennäismaata ja multaa jopa vuosikymmenien ajan. Lopputuloksena saattaa olla puutarha, jonka lajisto vastaa parhaita lehtomaita. Toiseenkin suuntaan voidaan mennä. Metrin maakerroksen alta kaivetaan esille jääkauden silottama kallio, joka pestään paraatikuntoon juuriharjakäsittelyllä. Salaisena toiveena voi olla löytää oma pieni hiidenkirnun poikanen. Hämmästyttävän usein sellaisia onkin löydetty, tosin vain pienen padan luokkaa, mutta kuitenkin. On tutkimaton juttu, missä määrin kesämökkiläisten harrastuksiin ovat rinnastettavissa muinaiset järvenlaskut. Historiankirjoituksessa niille on annettu puhtaasti taloudellinen sisältö. On kaivattu lisää niittymaata. On tunnistettu paikka, josta kaivamalla järvenpinta saadaan merkittävästi alenemaan tai järvi tyhjenemään vedestä. Ja sitten on ryhdytty toimeen. On epäilyjä, että johdonmukaista taloudellista harkintaa on liioiteltu. On ehkä ollut matala järvi, jonka rannalla on jollekin tulevan kesämökkiläisen esi-isälle tullut mieleen katsoa, mitä seuraisi laskuojan tekemisestä. Sitten on uhrattu kenties muutama kesä kaivamiselle. Lopuksi on päästy näkemään, mitä järven pohjasta on paljastunut. Toisinaan on saatu niittymaata, joka nykyisin saattaa olla tehokkaassa maanviljelyksessä. Toisinaan on saatu esille vihonviimeinen pohjakivikko, josta ei ole ollut iloa ainakaan maataloudessa. Mutta kaivaja on ainakin päässyt muuttamaan luontoa jonkin arkaaisen vietin vetämänä. ??? Veikko Anttila kertoo järvenlaskuja koskevassa väitöskirjassaan, että järvenlaskujen kultakausi alkoi ne sallivasta vuoden 1740 suoasetuksesta. Ensimmäisen siihen perustuvan järvenlaskun teki pohjoiskarjalainen talonpoika Lassi Nuutinen, joka laski Enossa Alimmaisen Sarvinginjärven vuonna 1743. Hän hankki omistusoikeuden kuivioihinsa aina valtakunnan säädyiltä asti. Tämän jälkeen hänestä kehittyi kiertelevä asiantuntija, nykykielellä konsultti, joka oli opastamassa Pohjois-Karjalassa yli kymmenen järven laskemista. Tuloksia syntyi. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan leipäpitäjän Liperin pelloista on melkoinen osa vanhoja Luonto hoitaa kuoriaiset ”KÄYTÄN RAIVAUSVEISTÄ NIIN KUULEN, MITÄ YMPÄRILLÄ LUONNOSSA TAPAHTUU.” Muhos mälle, metsä ja luonto ovat yhä tärkeitä. Olkkosen nuorempi poika on isänsä tavoin metsänomistaja. ”Lapsenlapsia on kymmenen, ja heidän kanssaan vietän aikaa. Vanhimmat lapsenlapset ovat jo olleet mukana metsässä”, metsänomistaja kertoo. Olkkonen on keskustellut lastensa kanssa metsien ja suojelualueenkin tulevaisuudesta. Nyt suojellun alueen näkökulmasta aikaa päätöksille on. ”Minulle on kerrottu, että iso kuollut puu kestää pystyssä noin 40 vuotta”, Olkkonen sanoo. ‹ ‹ Metsässä näkyy vielä jälkiä vanhasta metsäpalosta. ‹ Runsas lahopuuston määrä on olennainen peruste suojelulle. › Karu louhikko luo maisemaan erämaatunnelmaa.
• 20 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija Hankintahakkaajat ja metsurit voivat lakata haikailemasta vanhan Stihl MS 200:n perään. M-tronic-ohjausjärjestelmällä varustettu MS 201 C -uutuusmalli pärjää esikuvalleen niin rankametsissä kuin ensiharvennuksillakin. M-tronic säätää kaasutinta ja sytytystä. Järjestelmä tuo vähäpäästöisiin ilmahuuhtelumoottoreihin vanhojen ammattisahojen kierrosherkkyyttä ja sitkeyttä. Stilh MS 201:n kehitys on esimerkki tästä. Mallin ensimmäinen, ilmahuuhtelumoottorilla varustettu versio oli pettymys tukkoisesti käyvän moottorin vuoksi. Se jäi lyhytikäiseksi välimalliksi. Uusi MS 201C on toista maata. M-tronicin ansiosta moottori kiihtyy äreästi ja laulaa täysin kierroksin kirkkaasti. Eron huomaa helposti, kun vertaa moottorien käyntiääntä. Jouhevaa karsintaa Leikkuuteho on niin hyvä kuin sylinteritilavuudeltaan 35 kuutiosenttimetrin koneelta voi odottaa. Sahasimme neljän kiekon sarjoja latvaltaan 15-senttisestä kuusipöllistä. Uusi MS 201 C sekä vanha MS 200 suoriutuivat sahauksesta noin kymmenessä sekunnissa. MS 201 hävisi liki kaksi sekuntia. MS 201 C vastaa kiihtyvyydeltään vanhaa MS 200:aa. Huippukierroksia uutukainen ottaa maahantuojan ilmoituksen mukaan 14 000 minuutissa. Vanha MS 200 kiertää 15 400 kierrosta. Nykysahoissa elektroniikka rajoittaa moottorin käyntinopeutta. Pyyhkäisykarsinnassa korkea käyntinopeus on etu, koska se on suoraan verrannollinen ketjunopeuteen. M-tronicin tuoman sitkeyden ansiosta uuden 201:n käyntija ketjunopeus pysyvät korkeana, joten oksat irtoavat tökkimättä. Teräketjuöljyä kuluu niukasti. Kun teräketjuöljyn pumppu oli säädetty suurimmilleen, öljytankki kesti kahden bensatankillisen verran. Niukimmalla syötöllä yksi öljytankki riitti neljän bensatankillisen ajan. Tällöinkään laippa ei osoittanut palamisen merkkejä. Ensin epäilimme vähäistä öljyn menekkiä viaksi. Selitys löytyi kuitenkin Stihlin öljyä säästävästä Ematic-järjestämästä. Bensatankki on pienehkö. Kuusikkoa riuskaan tahtiin sahatessa tankillinen riittää 35 minuuttia ja koivikossa ehkä kolme varttia, kun karsintaan kuluu vähemmän ja kasaukseen enemmän aikaa. Kovin kauas bensakannua ei siis kannata jättää. Tankin tyhjäksi sahaamisen jälkeen moottorin käynnistäminen oli takkuisempaa kuin vanhalla MS 200:lla. Hyvä mutta kallis Työkunnossa 4,6 kiloa painavalla, ammattilaissarjan suorituskykyyn yltävällä MS 201 C:llä ei ole varteenotettavaa kilpailijaa. Muut samanpainoiset sahat ovat armottoman puhdittomia. Saha on mukavuusalueellaan ensiharvennuksilla ja rankametsissä. Sitkeän moottorin ansiosta teho riittää ongelmitta alle tukin mittaisen puun sahaamiseen – eikä 12 tuuman mittainen laippakaan rajoita kaatosahauksia. Ainoa miinus tulee hinnasta, mikä johtunee kilpailun puutteesta. Kevään tarjoushinta on 699 euroa. Maahantuojan ilmoittama suositushinta on 849 euroa. Melkein yhtä kevyitä ja pykälää tehokkaampia ammattisahoja, kuten Stihl 241 tai Husqvarna 543, myydään 50–100 euroa pikku-Stihlin tarjoushintaa halvemmalla. M-tronic-moottorinohjausjärjestelmällä varustettu Stihl 201C (edessä) on terhakka työkalu harvennusmetsiin. METSÄSTÄ Legenda sai seuraajan Moottorin ohjauselektroniikalla varustettu uutuus-Stihl vetää vertoja esikuvalleen. Kevyt, herkästi kiihtyvällä moottorilla varustettu pikku-Stihl on mukavuusalueellaan puiden karsinnassa. Plussat ja miinukset + keveys + moottorin pirteys + metallirunko + vähäinen öljyn kulutus – hinta – käynnistyminen tankin tyhjäksi sahaamisen jälkeen Stihl MS 201 C » Sylinteritilavuus 35,2 cm3 » Moottorin teho 1,8 kW » Paino ilman terälaitetta, tankit tyhjinä 3,9 kg » Paino työkunnossa terälaite kiinnitettynä, tankit täynnä 4,6 kg » Polttoainesäiliön tilavuus 0,31 litraa » Ketjujako viilaus 4 mm pyöröviilalla 3/8P » Terälaippa 12 tuumaa (30 cm) » Valmistusmaa Saksa » Kevään tarjoushinta 699 euroa, suositushinta 849 euroa
• Kun isä ja poika lähtevät yhdessä mökkeilemään, on luvassa hauskaa aikaa ja herkullisia ruokia. Sami ja Kasper Garam toteuttivat yhteisen haaveensa Lammin mökillään kokaten ja kuvaten ruoka-annoksia. Jokainen tämän kirjan ruokalaji sisältää oman koukkunsa, joko vanhan tutun tai aivan uuden. Suuressa osassa reseptejä on mukana luonnosta löytyneitä raaka-aineita, niin kotipihalta kuin syvältä metsästäkin. Ohjeet on jaoteltu aikajanan mukaan niin, että kun kesä etenee ja sadot kypsyvät, tulee mukaan uusia raaka-aineita. Kaupassa, toreilla ja lähitiloillakin on vierailtava, mutta niin, ettei ostoskoriin eksy mitään vallan omituisia aineksia. Kaikki ruuat ovat niin raaka-aineiltaan kuin kokkausohjeiltaankin kaikkien ulottuvilla – taattua Garam-tavaraa siis. Sami Garam on televisiosta ja monesta mediasta tuttu kokki, ravintoloitsija joka ajattelee ruokaa raaka-aineen kautta. Mikään ei ole liian hyvää, mutta hinnaltaan vaatimatonkin voi olla loistavaa. Kasper Garam on intohimoinen valokuvaaja, tulevaisuuden huippuammattilainen, jolle ruoka merkitsee paljon aivan kuin isälleen Samillekin. Hinta 29 € Sami ja Kasper Garam Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Keittiö mökillä www.metsakustannus.fi
• METSÄSTÄ 22 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 ARI KOMULAINEN teksti ja kuva Jo kuukausia aiemmin olimme sopineet maaliskuun viimeisen viikonlopun ajankohdaksi, jolloin me veljekset hiihtäisimme Kiuruvedellä sijaitsevan metsätilayhtymämme metsäkuviot läpi ja kartoittaisimme lähivuosien hoitoja hakkuutyöt. Samalla voisimme katsastaa talvella pystykauppana tehdyn kakkosharvennuksen sekä avatut täydennysojituksen ojalinjat. Tietenkin sään haltija heitti oman haasteensa juuri hiihtopäiville: yli kaksi viikkoa jatkunut korkeapaine pakeni itään, ja lännestä vyörynyt matala toi räntäkuuroja, joka muuttuivat lopuksi jatkuvaksi vesisateeksi. Metsätöissä olemme kuitenkin pitäneet yllä periaatetta, että sää ei ole este vaan pieni hidaste – kuten nyt, kun suksien luisto hupeni märkään lumeen. Vanhan suunnitelman pohjalta Kartoitimme tilamme metsäkuvioita vanhan metsäsuunnitelman pohjalta. Kuviokartta on oiva apuri, johon voi hiihtoretken edetessä merkitä ylös sen, mitä metsässä tulee vastaan. Tilamme metsäsuunnitelma oli peräisin vuodelta 2001 (voimassa 10 vuotta), ja olisi vaatinut päivitystä jo vuosia sitten, mutta olimme katsoneet, ettei sitä tarvita. Osaisimme itse päivittää hoitoja hakkuusuunnitelmat tarpeen mukaan, vaikka metsäpuolen koulutusta kenelläkään meistä ei ollut. Vanhaa sanontaa lainaten olimme metsäasioissa ”nälän opettamia”. Sijoitus päivitettyyn metsäsuunnitelmaan olisi tilamme hehtaarien perusteella vaatinut reilun tuhannen euroa. Sen tienaaminen hankintasavotalla kuitupuuta sahaten olisi vaatinut kymmenen päivän työn yhdeltä mieheltä, jos saanto on viisi kiintoa valmista kuitua päivässä. Sille rahalle on parempaa käyttöä vaikkapa täydennysojituksessa, kuten on vuosien mittaan tehtykin. Metsä kasvaa Tilamme metsäkuviot ovat tyypilliseen tapaan nuoria kasvatusmetsiä, ja valtaosa niistä turvepohjaisia. Olimme ne lähes kaikki käyneet läpi runsaan parinkymmen vuoden aikana tehden taimikonhoidot ja ensiharvennukset. Muutamille kuvioilla on tehty jo kakkosharvennuksia pystykauppoina. Nämä ensiharvennukset – reilu sata hehtaaria – olemme sahanneet perinteiseen tapaan metsurityönä. Lisäksi mäntyvaltaisilla kuvioilla oli tehty pystykarsintaa. Suuntasimme hiihdon niille kuvioille, joiden harvennuksesta oli kulunut enemmän kuin viisi vuotta. Se tuli ainakin todettua, että metsä kasvaa. Puiden tiheyksiä ja runkolukuja katsellessani mietiskelin, milloin tämä alue oikein harvennettiin? Lisäksi katselimme tiukkaan puiden latvuksia. Jos neulasosuus oli pienentynyt, edessä oli kakkostai osalla jo kolmannen harvennuksen aika. Kuviokarttaan tuli merkintöjä sitä mukaa, kun hiihto eteni. Eräälle kuusikkokuviolle suunnittelimme ylispuuhakkuun. Siinä tehdään pienaukkoja, jolloin alue pääsee taimettumaan luontaisesti, ja jäävä puusto saa lisää kasvutilaa – siis jatkuvan kasvatuksen koeala. Myös toisella kuviolla poistetamme päältä ylispuumännyt, koska alla on valmiina kasvuun riittävän tiheä koivuja kuusentaimisto. Nämä hakkuut päätettiin tehdä moottorisahatyönä. Motoa ei niihin päästetä runnomaan taimia ja pystyyn jääviä runkoja. Vajaassa kahdessa päivässä saimme kuviot hiihdettyä läpi ja tulevien vuosien metsätyösuunnitelman paperille. Nyt se on vain toteutusta vaille. Hyvin suunniteltu Kevättalven hiihtoretkellä syntyi tulevien vuosien metsätyösuunnitelma. Tarkastuspartio etenee kuviolla, jossa edessä on III-harvennus. Hiihtämässä Anssi (oik.) ja Arto Komulainen. Tästä kuviosta saadaan jo reippaasti tukkia. MatkaohjelMa Maanantaina 21.9. kokoonnumme Helsinki-Vantaan lentoasemalle kello 15. Lento Helsingistä Wieniin, josta jatkamme linja-autolla Slovakiaan ja Zvolenin kaupunkiin, minne majoitutaan. Tiistaina 22.9. lähdemme metsäretkelle, jonka aikana tutustutaan metsäammattilaisen johdolla Slovakian upeisiin vuoristometsiin, niiden hoitoon ja puun-korjuuseen. Iltapäivällä vieraillaan metsämuseossa, jossa esitellään maan metsäteollisuuden kehitystä. Keskiviikkona 23.9. tutustutaan Slovakian Tatra-vuoristossa oleviin metsätuhoalueisiin. Näemme, mitä myrskyt ja tuhohyönteiset voivat saada aikaan. Iltapäivällä noustaan kabiinihissillä vuoren huipulle, mistä on hienot näköalat ympäristöön. Paluu joko kävellen tai hissillä. Torstaina 24.9. lähdetään kohti Bratislavaa. Matkan varrella pysähdytään Topol’?iankyssä, jossa elää visenttejä puistomaisessa ympäristössä. Illaksi saavutaan Bratislavaan, jossa tutustutaan oppaan johdolla kaupunkiin. Perjantaina 25.9. aamupäivällä vierailemme läheisellä Forest Park -metsäalueella. Iltapäivän ohjelma on vapaa, jolloin on mahdollisuus tutustua omatoimisesti Bratislavan kaupunkiin. Illalla on vuorossa yhteinen päätösillallinen. Lauantaina 26.9. lähdemme paluumatkalle kello 8. Paluulento Wienistä Helsinkiin, Helsinkiin saavumme kello 14.40. Metsälehden syksyn lukijamatka tehdään Slovakiaan Tatran vuoristomaisemiin 21.9.–26.9.2015 Lähde Slovakiaan Ilmoittautumiset: Vastuullinen matkanjärjestäjä on Trio Travels Oy, missä Päivi Lindgrén ottaa vastaan ilmoittautumisia 15.6. mennessä. Puhelin 020 756 8615, sähköposti paivi.lindgren@ triotravels.fi. Häneltä saa myös lisätietoja matkasta. Lisätietoja matkasta: Metsälehden ja Trio Travelsin nettisivuilla osoitteissa www.metsalehti.fi ja www.triotravels.fi Matkan hinta Matka maksaa kahden hengen huoneessa 1 455 euroa/ henkilö. Yhden hengen huoneen lisämaksu on 190 euroa. Trio Travelsin palvelumaksu 15 euroa/henkilö. Hinta sisältää lennot, oppaan palvelut, majoituksen, kolme lounasta ja kaksi illallista, kuljetukset ja vierailut. Hinta ei sisällä matkavakuutusta eikä palveluja, joita ei ole mainittu ohjelmassa. Metsälehden lukijamatk a 2015
• UUTINEN VUONNA METSÄSTÄ 23 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 Valt teri Sk yt tä Muhkein voitti JUSSI COLLIN Metsälehden lukijakilpailulla on pitkät perinteet. Keväällä 1955 lehti haki ”Suomen muhkeimpia pihapuita” tehdäkseen kunniaa sukupolvesta toiseen vaalituille puujättiläisille ja niiden hoitajille. Kaikille maan kodeille tarkoitettu kisa kiinnosti lukijoita ja vastauksia lehteen tuli kaikkiaan lähes 700 eri puolilta maata. ”Suuri osanotto – josta huolimatta paljon suuria pihapuita on ilmeisesti jäänyt kilpailumme ulkopuolelle – tekee nähdäksemme parhaiten kunniaa sille sukupolvesta toiselle jatkuneelle vaalintahengelle, jonka tuloksia nämäkin jättiläiset ovat” , lehdessä todettiin. Maa oli kisassa jaettu kolmeen eri sarjaan puiden sijainnin mukaan. Etelä-Suomessa muhkeimmaksi puuksi osoittautui Piikkiössä K. ja B. Malmivirran perikunnan pihapuistossa kasvava tammi. Sen ympärysmitta rinnankorkeudelta oli peräti 7,1 metriä, pituutta puulla oli 16 metriä. ”Puuvanhuksella on vielä tuuhea latvus, mutta tyvi on lahonnut ontoksi, ja mahtuu lahoon sisustaan yli 10 lasta!” Pohjoiseen mentäessä puut pienenivät. Keski-Suomessa suurin oli Polvijärven Hukkalan Pahka-ahon kuusi, jolla ympärysmitta oli 3,95 metriä ja pituutta 25 metriä. Pohjois-Suomen suurin löytyi Ristijärveltä, siellä Eero Mularin vaaliman männyn ympärys oli 2,74 metriä ja pituus 21 metriä. Kilpailun ratkaisu venyi pitkälle syksyyn, sillä suurimpien puiden tarkistusmittauksiin kului odotettua enemmän aikaa. Tämä johtui siitä, että melkoinen osa loppusuoralle päässeistä puista ei täyttänytkään kilpailuehtoja – osaa ei voitu katsoa pihapuiksi, osalla taas ympärysmittaan oli laskettu mukaan esimerkiksi haarat. Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. 1955 VALTTERI SKYTTÄ METSÄN reunassa seisovien mäntyjen rungot näyttävät kaukaa siltä kuin joku olisi käynyt sutimassa niitä isolla mustalla pensselillä. Tukkikokoisten puiden runkoja kalvaa tervasroso. Ruostesienen aiheuttama tervasroso on yleisimpiä Suomen männiköitä vaivaavia tauteja. Vanhoissa ”tervaantuneissa” männynrungoissa tartunta on jo edennyt pitkälle. ”Tervasroson aiheuttama tuho johtuu siitä, että sieni kasvaa puunrungon tai oksan ympärille ja mänty yrittää voittaa sienen pihkan avulla. Samalla puu tukkii omat vettä johtavat solukkonsa, ja tervasroson yläpuolinen puunosa lopulta kuolee”, kertoo tutkija Juha Kaitera Luonnonvarakeskuksesta. Kaiteran mukaan tervasroson männikölle aiheuttama kokonaistuho syntyy yleensä pitkällä aikavälillä. ”Se on salakavala tauti. Leviämistä ja sairastumista tapahtuu jatkuvasti, vaikka tartunnan ja itiöinnin väli saattaa olla pitkä. Tervasroson eteneminen on vaikea havaita. Nuoria mäntyjä tauti voi kuitenkin tappaa nopeasti.” Kesäkuu hyvä aika havainnoille Tervasroso leviää mäntyyn usein sen oksista. Sienen salakavalan luonteen vuoksi tartunnat olisi hyvä havaita jo itiöintivaihesssa. Ensimmäisiä merkkejä sienitartunnasta ovat oranssivalkeat helmi-itiöpesäkkeet puun kuorella, värimuutokset oksissa ja yksittäisten oksien kuoleminen. ”Kesäkuun puolivälissä havaitsee parhaiten sienen itiöpussit puun oksissa tai rungolla”, Kaitera sanoo. Tervasrosoa esiintyy kaikenikäisillä männyillä. Tauti on yleistynyt etenkin Pohjois-Suomessa. ”Tervasrosoa on lisääntynyt etenkin nuorissa, rehevien maiden männiköissä.” Kaiteran mukaan lämpimät kasvukaudet ovat voineet edistää tervasroson leviämistä. Kun männyn kasvu paranee, myös sieni hyötyy. ”Jos nuoressa männikössä on jo paljon tervasrosoa, joka tartuttaa hiljalleen uusia puita, männikkö voi Salakavala tervasroso Tervasrososienen leviämistä kannattaa vahtia muuallakin kuin pohjoisen rehevissä mäntytaimikoissa. Tervasrosotartunnan saanut vanha mänty paljastuu lopulta rungossa olevan mustan koron vuoksi. Taudinalttiuden periytymisen vuoksi näitä mäntyjä ei kannata jättää siemenpuiksi. Vanha tuttu Tervasroson nimi kertoo siitä, että tautia on ollut Suomen männyissä pitkään: männiköt ovat kärsineet sienestä jo tervanpolttokaudella. Tervasrosoiset puut olivat haluttua raaka-ainetta tervahautoihin. pahimmillaan mennä vajaatuottoiseen tilaan.” Alttius tervasrosolle on periytyvää. Siksi esimerkiksi siemenpuiksi ei tule jättää tervasrososta kärsiviä mäntyjä. Poisto ainoa apu Oksaja latvakuolemien lisäksi koko mänty voi lopulta kuolla, jos tervasrosotartunta on puun tyvellä. Ylempänäkin rungolla mustat korot voivat heikentää uudistuskypsän männyn laatua sahapuuna. Tervasrosoa aiheuttavan sienen leviäminen männikössä saattaa riippua alueen muusta pintakasvillisuudesta. ”Perinteisesti on ajateltu niin, että kuivien mauden vanhojen mäntyjen tervasroso olisi männystä mäntyyn leviävää. Tuoreimmilla ja rehevimmillä mailla taas esiintyy sienen väli-isäntinä muun muassa metsämaitikoita, joiden kautta tervasroso leviää.” Kaiteran mukaan tuoreissa tutkimuksissa on havaittu, että sienitartuntaa voivat levittää myös monet muut kasvit kuin maitikat. Tervasroson leviämisen voi estää ainoastaan kaatamalla ja poistamalla sienen tartuttamat puut metsästä. Kun puu kuolee, sieni kuolee. Tervasroson näkyvin tuntomerkki eli musta koro rungolla merkitsee pitkälle edennyttä tartuntaa. Paras tapa sienitartunnan välttämiselle onkin tunnistaa kasvupaikan alttius tervasrosolle jo metsän uudistusvaiheessa. Männyn viljelyä tulee harkita tarkkaan etenkin, jos uudistettava metsä sijaitsee pohjoisessa ja alue on rehevää kangasta, jossa kasvaa runsaasti sienen väli-isäntäkasveja. ”Puulajin vaihto kuuselle voi lopulta olla järkevin vaihtoehto”, Kaitera sanoo. METSÄNHOITO Alkukesän kasvukausi on paras hetki havaita alkava tervasroso. Sieniitiöpesäkkeet näkyvät oransseina pusseina männyn kuorella. Juha K ait er a
• 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 Koska tällä hetkellä keskustellaan paljon yläharvennuksesta, niin kerrottakoon, että yläharvennus kehitettiin ensin Ranskassa, mistä se nopeasti levisi muihin Euroopan maihin. Se perustui siihen, että siellä kasvaa voimakkaasti varjostusta kestävät puulajit, kuten pyökki ja jalokuusi. Meillä Suomessa menestyy vain puolivarjopuuna tunnettu punakuorinen kuusi. Siksi yläharvennus on meillä mahdollista suorittaa vain kuusikoissa, ja näissäkin kohteissa lähinnä vain toisen harvennuskerran yhteydessä. Harvennuksessa on aina muistettava, että sillä ratkaistaan päätehakkuuseen tulevien puiden määrä ja laatu. Normaalisti päätehakkuuseen tulee jäädä harvennuksen jälkeen kuusikoissa ja männiköissä 500–700 hyvälaatuista ja tehokkaasti kasvavaa runkoa hehtaarille. Kun Suomessa kuusikot olivat syntyneet luontaisesti, oli yläharvennus ainoa oikea tapa käsitellä niitä. Poistettiin ylhäältä isompia runkoja – ”susipuita” – ja saatiin tilaa nuoremmille, kehittyville puille. Nytkin, vaikka kuusikot ovat istutettuja, muodostuu ns. etukasvuisia puita, jotka on syytä poistaa, jos lisävaltapuita jää riittävästi jäljelle. Missään tapauksessa ei puustoa saa jättää niin harvaksi, ettei maan tuottokykyä voida täysimääräisesti hyödyntää. On myös huomattava, että harvennuksesta tuleva puu on halvempaa, kuin päätehakkuusta tuleva. Väljennyshakkuu merkitsee välivaihetta pyrittäessä luontaiseen uudistamiseen. Kuusikoissa se tulee kysymykseen vain hallanarkojen turvesoiden uudistamisessa. Silloin kuusikkoa harvennetaan niin voimakkaasti, että alle muodostuu luontainen hieskoivikko, jonka alle taas luontainen kuusikko pääsee kehittymään. Kysymyksessä on kaksivaiheinen uudistamismenetelmä, jonka toteuttaminen vaatii erityisen hyvää ammattitaitoa, kuten yläharvennuskin. Olen valitettavasti usein joutunut kokemaan, että monikaan metsäalan ammattimies ei tiedä, missä kulkee yläharvennuksen ja väljennyshakkuun välinen raja. Ei myöskään sitä, missä kulkee harsintahakkuun ja yläharvennuksen raja. Jos pyritään tehokkaaseen hyvälaatuisen puun tuottamiseen, on menetelmien välinen ero tunnettava, että asian voi tasapuolisesti metsänomistajalle esittää – myös sen, mitä taloudellisia seurauksia toimenpiteillä voi olla. Kuten se, jos yläharvennus tehdään liian voimakkaana, saadaan harvennuksesta tosin lisätuloja, mutta päätehakkuussa ne kaksinkertaisesti menetetään, koska kasvatettava puustopääoma on jäänyt liian pieneksi. Rehevillä mailla maapohja heinittyy, mikä lisää uudistamiskustannuksia. Uudistamisvelvoitetta yläharvennuksella voidaan siirtää, mutta ei poistaa. Ammattitaito mitataan euroissa. Monesti tutkijoiden tekemillä laskelmilla yläharvennuksen kannattavuudesta voi heittää vesilintua. Metsänhoidossa on sama sääntö kuin pellon viljelemisessä: vasta silloin tulos tiedetään, kun koko sata on korjattu. JOUKO JUURIKKALA P I L K K E I T Ä 24 SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN,kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA METSÄPILA Laulurastaan vanha nimi oli lahorastas, ja nimellä on vankka perusta. Laulurastas tekee muutoin samanlaisen kuppimaisen pesän risuista ja heinistä kuin muutkin rastaat, mutta pohjaksi se liimaa syljestä ja lahopuusta sileän lattian. Kovin paljon lahopuuta ei rastas pesäänsä tarvitse, vain muutaman gramman, joten lahopuun niukkuus ei taida pesintää estää. Pesän laatija löytänee riittävästi lahoa puuta maasta samalla kun se etsii kotiloita, hyönteisiä ja matoja ruoakseen. Lahorastaan nimikin osoittaa, miten tarkkaan yli sata vuotta sitten elänyt vanha kansa havainnoi luontoa. Ei ollut kirjoja, joista olisi tiedot saanut, mutta luonto opetti. Silloin ihmisillä oli aikaa työtä tehdessään kuunnella myös luonnon ääniä. Laulurastaan verkkaiseen laverteluun, jossa sama aihe toistuu pariin kertaan, oli helppo sijoitella sanoja. Niinpä rastas saattoi yllyttää halon hakkaajaa sanomalla: paa piippuu paa piippuu. Ja kun työmies sitten istuu tupakkatauolla, hän kuulee rastaan moittivan: ”Laiska mies, pien pino, laiska mies, pien pino.” Laulurastas on metsien perusrastas, joka harvemmin asettuu pihapiiriin räkätin tai mustarastaan tapaan. Pesä on yleensä nuoressa kuusessa, usein melko matalalla. Metsien nuorentuminen ja kuusen määrän kasvu on ehkä ollut syynä laulurastaan pitkään jatkuneeseen runsastumiseen. Keväisin Suomessa on noin miljoona laulurastasurosta kuuluttaa reviirin varausta, joskin määrä vaihtelee hiukan vuodesta toiseen. Lahopuusta lattia Laulurastaan omat poikaset ovat jo lähteneet, mutta ensi kesänä tämä pesä saattaa kelvata kodiksi metsäviklolle. Kierrätystä sekin! Yläharvennus vaatii taitoa ”MONI METSÄALAN AMMATTIMIES EI TUNNE YLÄHARVENNUKSEN JA VÄLJENNYSHAKKUUN RAJAA.” Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon. Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen
• 25 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 tain yli tuhat varista. On toki myös mistä ottaa. Kerralla kaatopaikalta on laskettu yli 3 000 varista. Menee muutama minuutti, ja ensimmäinen uskalikko hyökkää siivet supussa kohti huuhkajaa. Haulikko nousee. Aamun ensimmäinen varis putoaa taivaalta tonttiin. ”Näytti ehkä helpolta, mutta varikset ovat viisastuneet”, jahtikaveri Sami Väisänen tuumii. Ne eivät retkahda variskasetin soundiin niin kuin ennen. Huuhkajakin vaikuttaa usein pelokkeelta, vaikka sen pitäisi houkutella harmaatakit hyökkäykseen. ”Varikset tottuvat todella nopeasti erilaisiin ihmisen keksimiin virityksiin. Sen huomaa hyvin, kun saalismäärät vähenevät, vaikka lintuja olisi runsaasti kaatopaikalla”, varistelijat kertovat kokemuksiaan. PILKKEITÄ RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat Muovinen huuhkaja on rujo ilmestys. Siivet sillä on kanadanhanhelta, korvatöyhdöt sorsan sulista ja päässä loistavat lasiset silmät. Ei ihme, että outo otus herättää variksissa närää. Edes leikkihuuhkajan kynsiin ei ole säädyllistä päätyä. Sotavuosien jälkeen keväinen varisjahti oli vuosikymmeniä suosituinta riistanhoitoa telkänpöntötyksen sekä teerien ja jänisten talviruokinnan rinnalla. Sitten Eurooppa yhdentyi. Rauhoittamattomista linnuista tuli EU:n vaatimusten myötä kesällä 2001 pesimäaikana rauhoitettuja. Nykyään niiden pyynti onnistuu vain Suomen riistakeskuksen luvalla. 3 000 variksen parvi ”Huuhkaja on perimmäinen ärsyke. Joskus varikset aloittavat hyökkäilyn, vaikka ihminen olisi yhä näköpiirissä”, vuosia variksia pyytänyt lappeenrantalainen Ossi Huovinen päivittelee poltetta. Huuhkajakaave keikkuu riu’un nokassa. Ollaan Kukkuroinmäen kaatopaikan maisemissa. Alueelta ammutaan vuositHarmaatakkeja väijymässä Keväinen varisjahti oli aikoinaan Suomen suosituinta riistanhoitoa. Nykyään se on tarkoin säädelty poikkeustoimi. ”VARIKSILLE PITÄÄ ANTAA AIKAA UNOHTAA PAHA.” Kilpavarustelu on mennyt niin pitkälle, että miehet päivittävät joko vaatetusta, kaaveita tai varispiilojen naamiointia lähes joka jahtikerta. Hyvä muisti, mutta lyhyt Variksilla on kolmen päivän muisti. Peräkkäisinä päivinä pyydettäessä saalismäärä putoaa kuin lehmän häntä. Parhaaseen tulokseen pääsee säännöllisellä, mutta ei liian tiheällä jahdilla. ”Niille pitää antaa aikaa unohtaa paha”, Huovinen nauraa. Kaatopaikoilla varisjahdin sesonki sattuu kevääseen. Tammikuu on vuoden hiljaisin kuukausi, mutta jo helmikuussa lähikaupungeissa sekä Suomenlahden takana talvehtineita variksia alkaa lennellä etelärannikolla. Ensimmäisenä ne yhyttävät kaatopaikat. ”Pesintää aloittelevien lintujen pyynti on tehokasta riistanhoitoa. Kukkuroinmäen houkuttelemat varislinnut puhkovat lähialueiden pelloilta tuorerehupaaleja kymmenien tuhansien eurojen arvosta vuosittain. Samaten naapuruston metsästysseurat ovat valittaneet haittalintujen verottavan riistakantoja”, kaatopaikallä käyttöpäällikkönä työskentelevä Huovinen perustelee varisjahtia. Kukkuroinmäen kaatopaikalla on ollut vuosittain Suomen riistakeskuksen poikkeuslupa pyytää variksia myös rauhoitusaikana. Touko-kesäkuun poikasvaiheessa varisten pyynti on kielletty myös kaatopaikalla. Pyynti tapahtuu aina vain kaatopaikan ollessa suljettuna. Pillillä puhalletaan varisten varoitusääniä. Tuunattu houkutushuuhkaja muistuttaa erehdyttävästi aitoa petoa. Varis on tarkka lintu niin paperilla kuin luonnossakin. Sen kevätpyynti vaatii tiukan lupabyrokratian ohella sotilaallisia naamioitumistaitoja.
• PILKKEITÄ 26 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 Metsänistutuksen kiivain aika lähestyy, ja jälleen on aika kiinnittää huomio viljelymateriaalin laatuun. Taimissa on oikean alkuperän ja perimän laadun lisäksi tärkeää niiden tekninen laatu. Terveet taimet kasvavat hyvin istutuksen jälkeen ja ovat vähemmän alttiita tuhoille. Tanakat taimet kasvavat tutkitusti honteloita taimia nopeammin istutuksen jälkeen ja ne selviävät muun muassa tukkimiehentäin syönnistä paremmin. Liian vähäinen juuriston määrä suhteessa versoon ennakoi kuivumisja juurtumisongelmia istutuksen jälkeen. Juuriston määrä on riittävä kun turvepaakku pysyy kasassa. Terveiden juurten kärjet ovat vaaleita, eikä juuristo saa puskea voimakkaasti ulos kasvatuskennoista. Toisaalta juuria voi olla myös liikaa: jos esimerkiksi kaksivuotiaita kuusen taimia on kasvatettu liian pienissä paakuissa, juuristo on todennäköisesti pakkautunut ja taimi juroo istutuksen jälkeen. Pakkasvarastoitujen taimien juuriston kunnon voi tarkastaa vasta taimien sulettua. Verson tyveen turpeen pinnassa kannattaa niin ikään kiinnittää huomiota. Lievä kaarevuus taimen tyvellä on normaalia, mutta voimakas mutkaisuus ei ole hyväksyttävää. Samoin kuoren tulee olla ehjä ja jämäkästi paikallaan. Kuoren kuntoa voi testata raaputtamalla sitä kevyesti kynnellä – terve kuori ei lähde näin kokeilemalla irtoamaan. Taimipaakun pinnalla ja verson alaosassa kasvaa monesti hieman vihreää levää tai homerihmastoa. Jos taimi on muuten terve, tätä ei kannata säikähtää. Verson yleinen olemus ja terveys on nopeasti tarkastettu. Kuusen ja männyn taimien neulasten tulee olla keväällä selvästi vihreitä. Voimakas keltaisuus kielii typen vähäisestä määrästä, mikä voi olla seurausta sateisesta keväästä ulkona talvivarastoiduissa taimissa. Ravinteita on tällöin huuhtoutunut pois kasvualustasta. Lievä vivahdus kellertävyyteen kasvustossa ei vielä aiheuta merkittävää haittaa taimien kasvulle istutuksen jälkeen. Ruskeat, palaneet neulaset sen sijaan kertovat ahavavioituksesta ja tällaiset neulaset eivät enää toivu. Toisaalta ylettömän tumman vihreä väritys voi kertoa turhan avokätisestä typpilannoituksesta, mikä saattaa lisätä jyrsijäja hirvituhojen riskiä istutuksen jälkeen. Tärkeintä versossa on, että sen latvasilmu tai -kasvain on kunnossa. Hyvällä taimella on selkeä latva, eikä verso ole puskainen ja haaroittunut. Taimen latva ei saa olla kuivettunut tai vääntynyt, tämä on yleensä merkki sienitaudista. Esimerkiksi männyn taimilla kannattaa tarkkailla latvan neulasten asentoa: harmaahomeen klassinen oire on neulasten sateenvarjomainen asento. Terveessä taimessa latvan neulaset eivät roiku alaspäin. Metsänviljelyaineistoa säätelevän lainsäädännön mukaan myytävässä taimierässä saa olla enintään viisi prosenttia epäkelpoja taimia. Taimet ovat kasvatuksensa ja talvivarastoinnin aikana alttiita monille tuholaisille ja ongelmille, joten joukkoon mahtuu aina joku heikompi yksilö. Huonoa laatua ei kuitenkaan kannata hyväksyä, ja on järkevää tarkastaa taimet huolella niiden hakemisen yhteydessä. Tämä on tärkeää sekä ostajan että myyjän oikeusturvan kannalta. Taimet saattavat kärsiä niiden kuljetuksen ja istutuksen sekä etenkin ennen istuttamista tapahtuvan välivarastoinnin aikana. Jotta mahdollisten ongelmien syy voidaan jäljittää, on keskeistä tietää, mikä taimien vointi on ollut ostohetkellä ja ennen istuttamista. KATRI HIMANEN JOHANNA RIIKONEN Luonnonvarakeskus, Suonenjoki Huomio taimiin Hyvän taimen tuntomerkkejä ovat tanakkuus ja terve juuristo. TUTKIJALTA KIRJAT Taimi on istutuskohteelle oikeaa alkuperää. Kiinnitä huomiota verson ja juuripaakun kokosuhteeseen: isompi verso vaatii isomman paakun. Latvakasvain tai -silmu on ehjä ja haaroittumaton. Neulaset ovat terveen vihreitä ja tiukasti kiinni versossa. Verson pituus ei yksin anna hyvää kuvaa taimen istutuksen jälkeisestä menestymisestä, vaan verson tulee olla tanakka. Paakku on ostohetkellä kostea. Kastelusta on huolehdittava istutukseen saakka! Taimen tyvi ja juurenniska ovat suorat ja kuori on ehjä. Paakku pysyy koossa kun sen nostaa kennostosta tai pakkauslaatikosta. Paakun pinnalla näkyy vaaleita juurenpäitä. Juuret eivät kasva senttitolkulla ulos kennostosta tai paakusta, eivätkä ne ole kiertyneet kennon sisällä. Piirr os E ev a V aah ter a / Luk e Kuusen taimi keväällä ostettaessa Rune Kalf-Hansen ja Lisen Sundgren: Villi Keittiö. Metsäkustannus 2015. 190 sivua. Hinta 34 euroa. Ruotsalainen kolmikko, yrttituntija Lisen Sundgren, mestarikokki Rune Kalf-Hansen ja valokuvaaja Charlotte Gawell kokosivat osaamisensa kirjaksi nimeltä Det vilda köket (Bonnnier Fakta 2014). Svenska Må?ltidsakademien palkitsi kirjan viime vuoden lopulla elämäntapakirjallisuuden luokassa. Metsäkustannus on kustantanut kirjan suomeksi nimellä Villi keittiö. 190-sivuinen runsaasti kuvitettu kirja esittelee viitisenkymmentä pohjolan oloissa kasvavaa luonnonkasvia, joista osa on tavallisia ja kaikille tuttuja,kuten ketunleipä, suolaheinä tai vuohenputki, mutta osa on harvinaisempia ja tuntemattomampia, kuten kangasajuruoho. Villikasvien käyttö jaotellaan neljään osaan vuodenaikojen mukaan, josta johtuen kirjasta oli hieman hankalaa löytää etsimiään kasveja tai ruokia, sillä kasvit oli esitelty monilla sivuilla. Kirjaan on koottu lähes 150 luonnonantimilla höystettyä reseptiä, joissa luonnontuotteet voivat olla pääraaka-aineena tai vain mausteina. Ruoka-ohjeiden joukossa on keittoja, kasvisruokia, lihaja kalaruokia, juomia sekä jälkiruokia. Kirja houkuttelee lukijoita luontoon hakemaan uusia ja vaihtoehtoisia raaka-aineita ruoanlaittoon. Suurin osa näistä villikasveista löytyy lähiympäristöstä, mutta jotkut vaativat enemmän vaivannäköä. Vaikka kasvit on esitelty hyvin, kannattaa silti turvautua hyvään kasvioon uusien kasvien tunnistamisessa ja olla varovainen niiden käytössä, sillä villikasvien joukossa on myös myrkyllisiä lajeja tai ne saattavat aiheuttaa oireita liikaa syötynä. Aitovirnasta sanotaan kirjassa, että vain sen herneenpalot ovat myrkyllisiä, mutta jotkut määrittelevät koko kasvin myrkylliseksi. Osa esitellyistä kasveista kasvaa villinä Etelä-Ruotsissa, mutta Suomessa harvinaisena vain Ahvenanmaalla (oratuomi ja karhunlaukka, joka on siellä rauhoitettu) tai lounaisrannikolla (metsälehmus, vuorijalava) tai ainoastaan kasvatettuna (karhunvatukka, mustaselja). Osa kasveista on villiintynyt puutarhoista (pihasyreeni, kirveli). Olen syntyisin Turun saaristosta, elänyt lounaisrannikolla ja keräillyt luonnonkasveja, mutta kirjassa on silti useita lajeja, joita en ole tavannut. Pitänee lähteä keruukierrokselle lounaisrannikon lehtometsiin. Yllätys oli, että pihasyreenikin on syötävä. Sitä suositellaan salaatteihin, munakkaisiin, voileiville ja koristeeksi jälkiruokiin. Täytyypä kokeilla, kun ainakin sitä löytyy omalta pihalta. Lisäksi aion hakea luonnosta ja kokeilla ainakin seuraavia yleisiä rikkaruohoja: pihatähtimöä, litulaukkaa, peltotaskuruohoa ja peltokaalia. MARJA HARTOLA Villi keittiö viekoittelee luontoon
• PILKKEITÄ 27 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 KIRJAT the original POTTIPUTKI 1970 Finnish design since www.bccab.com info@tarmet.fi www.tarmet.fi TARMET Uusista taimenkantotelineistämme saat lisätietoja jälleenmyyjiltämme! www.agrimarket.fi Annons 140x190mm.indd 1 2013-02-11 15:11:50 Petri Nummi, Heikki Kokkonen: Majavan lammella. Metsäkustannus 2015. 120 sivua. Hinta 32 euroa. Siitä on pian 30 vuotta, kun Helsingin yliopistonlehtori Petri Nummi julkaisi ensimmäisen majavakirjansa (Majavalampi, Otava 1987). Nummen taiteilijasuvun vesalle majavat ovat olleet nuoresta riistatieteilijästä asti läheisiä. Väitöskirjansakin hän punnersi Evolla majavien muokkaamista elinympäristöistä. Tuohon maailman aikaan oli edistyksellistä nähdä joku eläinlaji avainlajina, joka omilla arkisilla teoillaan rikastutti myös muiden lajien arkea. Majavapatojen synnyttämien kosteikoiden on todettu olevan luonnon aarreaittoja, jotka vetävät puoleensa hyönteisiä ja kasveja sekä niitä syöviä lintuja ja nisäkkäitä. Paaston päätteeksi Petri Nummi on palannut jälleen majavien pariin. Uutuuskirjan nimikin on pysynyt lähes entisenä Majavan lammella (Metsäkustannus 2015). Valinta on viisas, sillä kirjan tekstisisältö seurailee aiempaa esikoisteosta. Sivuilla keskitytään tiukasti majavapesän vuodenkiertoon. Epätyypillinen mutta osuva tarkastelukulma kertoo oleellisen lajin biologiasta. Majavien lajihistoria on oma värikäs lukunsa. Suomesta sukupuuttoon metsästetyn lajin palauttaminen tuontieläinten avulla eläimistöömme on useille tuttu tarina. Sitä vastoin varhaisemmat ponnistelut lajin elvyttämiseksi ovat olleet harvemmin esillä. Jo 1885 eräs hovioikeudenneuvos lupasi 200 markan palkkion sille, joka hankkisi hänen mailleen majavaparin. Samaten seminaarinlehtori Arvid Genezin tiedetään yrittäneen hankkia siitosmajavia Venäjältä vuonna 1907 Senaatin evätessä tuontianomuksen. Majavan juurruttua 1930-luvulla uudelleen Suomeen tiede totesi myöhemmin, että maailmassa on kaksi majavalajia: kanadanmajava (amerikanmajava) Majavista sanoin ja kuvin sekä meille alkuperäinen euroopanmajava. Vieraslajikeskustelun pirskahdellessa julkisuudessa, toimittajat soittavat usein juuri Petri Nummelle kysyäkseen mitä luontoomme kuulumattomille kanadanmajaville tulisi tehdä. Pitäisikö ne kaikki tappaa? Kirjassaan hän vastaa, että periaatteessa kyllä. Käytännössä tämä voi olla kuitenkin vaikeaa: ”Majavakantoja tulisi kuitenkin rajoittaa kolmella rintamalla: Venäjän Kajalassa, Länsi-Suomessa sekä Ruotsin ja Norjan rajamailla. Näillä kaikilla alueilla eri majavalajit ovat kohtaamassa.” Kirjassa on majaviin erikoistuneen Heikki Kokkosen hienot kuvat. Hänkään ei ole ensimmäistä kertaa majavakirjan kimpussa. Vuonna 2005 ilomantsilaiselta luontokuvaajalta ilmestyi omakustanne Majava. Tuolloin Kokkonen totesi saatesanoinaan allekirjoittaneelle: ”Kuvankäsittely on minulle melko uutta, joten osa kirjan kuvista on ylikontrastisia ja liian tummia. Ehkäpä tulevassa kirjassa kaikki osuu kohdalleen.” Se toive on nyt toteutunut! JERE MALINEN Majava syö ulpukan lehtiä. Heikki Kokkosen kuvat ja niiden käsittely ovat teoksessa kohdallaan. Tässä majavaemo ja poikaset kuvattu pesällä. Heikki K okk onen
• PILKKEITÄ 28 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 APURAHA PALVELUKSEEN HALUTAAN MUISTOKIRJOITUS Metsäasiantuntijoita puukauppaja metsäpalveluiden myyntiin. Make the most of Metsä Forest Metsä Forest on markkinajohtaja puukaupassa ja metsäenergiassa Suomessa. Se vastaa Metsä Groupin puunhankinnasta ja tarjoaa emoyhtiö Metsäliitto Osuuskunnan omistajajäsenille kattavat puukaupan sekä metsänja luonnonhoidon palvelut. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 122 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Haemme nyt metsäasiantuntijoita vastaamaan puukauppaja metsäpalveluiden myynnistä Mikkelin hankintapiirille toimialueena Puumalan länsiosat ja Mikkelin itäosa, toimistopaikkana Puumala sekä Viitasaaren hankintapiirille toimialueena Viitasaaren pitäjän länsiosa, toimistopaikkana Viitasaari. Edellytykset: Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme soveltuvaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. LISÄTIEDOT JA HAKU 5.5.2015 MENNESSÄ: metsagroup.com Metsä Group on vastuullinen metsäteollisuuskonserni. Sen liiketoiminta-alueet ovat Metsä Tissue, Metsä Board, Metsä Fibre, Metsä Wood sekä Metsä Forest. Vuoden 2014 liikevaihto oli 5 miljardia euroa ja henkilöstöä noin 10 500. Konsernilla on toimintaa noin 30 maassa. TUTKIMUSAPURAHOJA Jouko Tuovolan Säätiö harjoittaa Huittisissa metsätaloutta ja metsäntutkimuksen edistämistä omistamillaan tiloilla. Säätiön tavoitteena on kehittää suomalaista metsätaloutta. Jouko Tuovolan Säätiö ilmoittaa haettavaksi vuonna 2015 myönnettäviä tutkimusapurahoja. Apuraha voidaan myöntää suomalaiseen metsäntutkimukseen kohdistuvaa opinnäytetyötä varten. Apurahaa voi hakea kaikkien kouluasteiden opinnäytetöitä varten. Apuraha on ensisijaisesti tarkoitettu opinnäytetyön kulukorvaukseksi. Vapaamuotoiset hakemukset mahdollisine liitteineen pyydetään toimittamaan 26.5.2015 mennessä osoitteella: Jouko Tuovolan Säätiö Rutavantie 51 32610 VAMPULA Lisätietoja: Kalle Vähä-Heikkilä s-posti:kalle. vahaheikkila@gmail.com p.050 342 3369 (iltaisin) Metsälehden pitkäaikainen toimittaja Ulla Kivivuori menehtyi 6. huhtikuuta 76-vuotiaana. Hän oli syntynyt 3. toukokuuta 1938 Enonkoskella. Tuleva toimittaja aloitti uransa jo 17-vuotiaana. Koulu sai jäädä, ja työt sanomalehti Savonmaan toimitusharjoittelijana alkoivat tammikuussa 1956. Kokemus karttui Keskisavolaisen toimitussihteerinä, Savon Kansan toimittajana ja Helsingin Sanomain aluetoimittajana sekä radioreportterina. Metsälehdessä Ulla Kivivuori aloitti syyskuussa 1964. Metsissä oli alkamassa ensimmäisen Mera-ohjelman myötä tehometsätalouden aikakausi, mikä merkitsi uusia tuulia myös Metsälehden kolmihenkiselle toimitukselle. Ulla Kivivuori tarttui innostuneesti toimeen. Hän oli kiinnostunut niin metsäluonnosta kuin -taloudesta, mutta ennen kaikkea metsän parissa työskentelevistä ihmisistä. Laajan verkostonsa avulla hänen oli helppo löytää lukijoita koskettavia aiheita. Ura metsäjournalismin parissa jatkui toimitussihteerinä ja myöhemmin Kuopion aluetoimittajana aina vuoteen 1997 saakka. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin ansiokkaasta urasta valtion ylimääräinen lehtimieseläke. Ulla Kivivuori oli lahjakas kirjoittaja. Hän paneutui aiheisiinsa perusteellisesti ja hioi juttujaan, usein siihen saakka, kun ne oli jo kiire saada kirjapainoon. Monesti kerrottavaa oli enemmän kuin lehdessä oli tilaa. Erityisesti hän nautti henkilöhaastatteluista ja historiaan liittyvistä aiheista. Viimeinen Metsälehdessä julkaistu juttu ”Metsäkontrahti vuosimallia 1900” kertoi määrämittakaupasta Tervossa yli sata vuotta sitten. Se ilmestyi viime marraskuussa. Jäätyään pois työelämästä Ulla Kivivuori muutti Tervoon Pohjois-Savoon. Hän toimi aktiivisesti Tervo-seurassa ja osallistui muun muassa yhdistyksen historiikin kirjoittamiseen. Hän kirjoitti edelleen lehtijuttuja, varsinkin jäsenlehti Finnilcoon. Kaikkein eniten huomiota saivat kuitenkin perhe ja ystävät. Me Metsälehdessä muistamme Ulla Kivivuoren kannustavana ja rehtinä työtoverina. Hänen myönteinen elämänasenteensa säteili hyvää ilmapiiriä ja yhteistyön henkeä toimituksen työhön. ELIISA KALLIONIEMI Kirjoittaja on Metsälehden päätoimittaja ja Ulla Kivivuoren monivuotinen työtoveri. Toimittaja Ulla Kivivuori
• PILKKEITÄ 29 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 PALVELUKSEEN HALUTAAN MYYDÄÄN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315?49?800 Faksi 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315?49?870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Katja Raninen (perhevapaalla) Eeva Kurko p. 09 315?49?842 Ulla Ylikangas p. 09 315?49?844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315?49?841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315?49?849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 83. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153?000 (KMT/14) Painopaikka Hämeen Paino Oy Metsäkonealan opettajia (3) ja ammatinohjaajia (3) Siilinjärven Toivalaan 3.8.2015 alkaen tai sopimuksen mukaan toistaiseksi. Edellytämme tehtävissä hakkuukoneen ja/tai metsätraktorin sujuvaa käyttötaitoa sekä koulutustehtävissä vaadittavaa osaamista, yhteistyötaitoja ja kehittämishalukkuutta. Työsuhteen ehdot: OVTES (opettaja) ja kunnallinen TS (ammatinohjaaja). Kelpoisuusvaatimukset, opettaja: Asetus 14.12.1998/986 ja Valtioneuvoston asetus 1168, 16.12.2010. Ammatinohjaajalta edellytämme soveltuvaa ammatillista tutkintoa ja vähintään 3 vuoden metsäkonealan työkokemusta. Tehtävissä on koeaika. Valituksi tulleen henkilön on toimitettava terveydentilaa koskeva selvitys sekä rikosrekisterin ote siten kuin laissa 504/2002 säädetään. Lisätietoja Koulutuspäällikkö Ari Puustinen p. 044 785 4130, ari.puustinen@sakky.fi Hakemukset toimitettava 20.5.2015, klo 16.00 mennessä sähköisesti osoitteessa www.kuntarekry.fi. Opintoja työtodistusjäljennökset liitetään sähköiseen hakemukseen tai toimitetaan kuntayhtymän kirjaamoon osoitteeseen: Savon koulutuskuntayhtymä PL 87 70101 Kuopio. Savon koulutuskuntayhtymä on yksi Suomen suurimmista ammatillisen koulutuksen järjestäjistä. Se on maakunnallinen, monialainen ja eri koulutusmuodot sisältävä nuorten ja aikuisten koulutuksen järjestäjä ja työelämän kehittäjä. Kuntayhtymä järjestää ammatillista perus-, lisä-, oppisopimus-, työvoimaja henkilöstökoulutusta kaikilla koulutusaloilla sekä lukiokoulutusta ja työelämän kehittämishankkeita. Puh. (017) 214 3000 www.sakky.fi Iisalmi | Kuopio | Muuruvesi | Siilinjärvi | Toivala | Suonenjoki | Varkaus Liity joukkoon, joka arvostaa osaamistasi SALOMETSÄ Metsänhoitoyhdistys Salometsä toimii Salon ja Someron kaupunkien alueella. Haemme palvelukseemme vakituiseen työsuhteeseen ALUEVASTAAVAA METSÄTOIMIHENKILÖÄ vastaamaan yhdistyksen palvelutoiminnasta Somerolla. Tarjoamme haasteellisen työn vakavaraisessa ja monipuolisesti toimivassa organisaatiossa. Kokemus puunkorjuusta ja metsänhoitotöistä on etu tehtävän hoidossa. Hakemukset pyydetään lähettämään 5.5.2015 mennessä sähköpostilla osoitteeseen olavi.pitkanen@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Olavi Pitkänen, p. 040-7672701. Metsänomistajat MHY Salometsä 2x110_92mm 14.4.2015 12.03 Sivu 1 METSÄPALSTA, Kitee, Villala 2,69 ha. Kehitysluokaltaan varttunutta kasvatusmetsää. Palsta rajoittuu Nivungintiehen, Puhoksentielle 4,5 km. Puhos 20 km, Kitee ja Kerimäki 35 km, Savonlinna 55 km. 7.900 €. METSÄPALSTA, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. 6 rantarak.paikkaa vapaa-ajanasunnoille 2 korttelissa, rakennusoikeus 130 m2/rak.paikka. Rantaviivaa yht. n. 700 m, havupuuvaltaista puustoa n. 1600 m3. Venevalkamaja autopaikka Saukonsaaressa, vesimatka n. 2 km. 197.000 €. METSÄPALSTA, Rautavaara, Rasimäki 34,11 ha. Hautajärven rantaan rajoittuva metsäkiinteistö. Kokonaispuusto n. 2800 m3 (tukki n. 1260 m3, kuitu n. 1410 m3). 103.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Posio 52,3 ha. Kokonaispuusto n. 2000 m3 metsäja kitumaalla, 17.6.2013 päivätyllä metsäsuunnitelmalla. Yhteismetsäosuudet eivät sisälly kauppaan. Lisätiedot: www.laprim.fi 46.000 €. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m3. Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan 35.000 €. METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Lisätiedot: www.laprim.fi 63.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Sysmä, Nuoramoinen 15,72 ha. Metsätila aivan Asikkalan rajan tuntumassa. Metsäautotie kulkee tilan läpi. Kok.puusto n. 1900 m3, eli n. 120 m3/ha. Heti hyvin hakkuumahdollisuuksia. Taimikot odottavat raivaussahaa. Hp. 90 000 € / tarjous viim. 3.5.2015 METSÄPALSTA, Sipoo, Linnanpelto 9,8 ha. Harvinainen tilaisuus. Linnanpellossa sijaitseva määräala hyvässä kasvussa olevaa metsää. Pääas. mäntyä ja koivua, joten Uudellamaalla usein tavattavasta maannousemasienestä ja kirjanpainajasta ei ole suurta vaaraa. Alueella toimii aktiivinen Linnanpellon metsästysseura. Hp. 79.500 € / tarjous viim. 19.4.2015 METSÄPALSTA, Joensuu, Eno/Uimaharju 133,5 ha. Erittäin runsaspuustoinen, kattavalla tieverkostolla varustettu määräala tilasta Vinnilä. Kok.puusto n. 20.210 m3, eli n. 151 m3/ha. Varttunutta kasvatusmetsää noin puolet ja uudistuskypsää noin neljännes pinta-alasta. UPM Bonvesta -metsätila, lisätiedot: www.bonvesta.fi . 633.000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo 63,5 ha. Lauvuskylänpalsta on Lauvuksen kiinteistön määräala 32 km kaupunkikeskustasta etelään. Kok.puusto on n. 4 620 m³. Pinta-alasta n. 91 % metsämaata, jossa keskipuusto on n. 77 m³/ha. Sijainniltaan erinomainen, puuston ikärakenteelta ja lajistolta monipuolinen sijoitusmetsäpalsta. Heti hakattavaa puustoa ja päätehakkuuvaiheeseen varttuvaa metsää. UPM Bonvesta-metsätila. 80.300 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 24,5 ha. Pahapuronpalsta on määräala 40 km kirkonkylältä etelään. Kokonaispuuston on arvioitu olevan n. 3 000 m³. Keskipuusto on n. 127 m³/ha. Noin 30 % pinta-alasta on päätehakkuuvaiheessa. Tienvarsisijaintinsa ansiosta palstalle on helppo poiketa. UPM Bonvestametsätila. 80.500 € METSÄPALSTA, Kuhmo 10,7 ha. Määräala 27 kilometriä Kuhmon keskustasta itään. Rajoittuu pohjoisesta paikallistiehen, jolta talvitiepohja palstan eteläosaan. Kuusijoki virtaa palstan eteläpään läpi. Kasvupaikat pääosin tuoreita, puusto havuvaltaista. Kokonaispuusto n. 1.020 m³. Vajaa kaksi hehtaaria uudistuskypsää metsää. UPM Bonvesta-metsätila. 24.400 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa
• 30 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 PILKKEITÄ kaakkoisosissa. Useimmat magnolialajit pitävät lauhkeasta ja subtrooppisesta ilmastosta, mutta osa lajeista menestyy istutettuna kohtuullisesti myös Etelä-Suomessa. ”Kahden kerroksen väkeä” Useiden magnolialajien kukat tuoksuvat huumaavasti. Hajuvesija kosmetiikkateollisuus onkin hyvällä menestyksellä hyödyntänyt kukkien tuoksu?ominaisuuksia. Jauhettua magnoliapuun kuorta on myös uutettu suuveteen poistamaan pahanhajuista hengitystä. Ruotsalaiset hammastutkijat onnistuivat vastikään vähentämään merkittävästi potilaidensa ientulehdusta karkottamalla hammaspeikkoja kuoriuutteillaan. Lontoossa monet magnoliapuut olivat tänä vuonna täydessä kukassaan jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Murokulhon kokoiset magnoliankukat sinnittelivät hämmästyttävän sitkeästi kiinni lehdettömissä oksissa, vaikka saarten yli pyyhältänyt Niklas-myrsky piiskasi puita suomalaisella moottoritienopeudella. Kukinta-aika kevätlajikkeilla on toisinaan muutenkin lyhyt; joskus vain viikon tai kaksi. Englannissa nykyisin elävät magnoliat ovat kaikki puutarhojen tuontitavaraa ja istutettu pääsääntöisesti 1800-luvulla tai sen jälkeen. Sen sijaan jos kuopii paikallista maata hieman pintaa syvemmältä, voi alemmassa ”London clay” -maakerroksessa hyvällä onnella törmätä 50 miljoonaa vuotta vanhoihin magnoliafossiileihin. Liisa Saarenmaa Kirjoittaja on metsäneuvos. 90 VUOTTA 2.5. Paavo Hyvärinen, metsänhoitaja, luutnantti, Helsinki 60 VUOTTA 5.5. Kari Hallantie, metsänhoitaja, Vaasa Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi suomalaisille firmoille tapaamisia ranskalaisten firmojen kanssa. Eikä maksa maltaita. Luulisi, että tässä olisi tarjous, josta ei voi kieltäytyä, mutta toistaiseksi on kiinnostus ollut kovin vähäistä. Julkisen sektorin virkamiehet eri ministeriöissä tekevät nyt kaikkensa saadakseen houkuteltua ranskalaisten tapahtumaan edes viisi suomalaista biotalousyritystä. Hollantilaiset olivat samoilla messuilla kunniavieraina viime vuonna ja heidän kokemuksensa olivat niin hyviä, että tänä vuonna Hollannin edustajia osallistuu jo kymmenittäin. Jos nyt joku suomalainen biotalousyritys sattuisi lukemaan tämän jutun ja kiinnostuisi tapahtumasta, allekirjoittaneeseen saa ottaa yhteyttä. Nyt saisi vähällä vaivalla solmittua liikesuhteita Euroopan unionin suurimpaan maatalousmaahan, jossa myös biotalouden non-food-sektori on huikeassa kasvussa. nousuun. Vientiin vauhtia ja julkinen sektori pienemmäksi, tuntuu olevan se resepti, jolla asiat täällä pohjan perillä voitaisiin saada kuntoon, vaikka totta puhuen on vaikea hahmottaa, miten julkisen sektorin pienentämisellä saataisiin tilauskirjat pullistumaan. Suomalainen SLUSH-tapahtuma on vuosittain toistuva Euroopan suurin sijoittajaja kasvuyritystapahtuma, joka viime syksynä sai paljon huomiota, kun Britannian pääministeri vieraili tapahtumassa. Ideana on ”törmäyttää” yrityksiä ja rahoittajia ja homma näyttää toimivan. Vähän samasta on kysymys myös ranskalaisten SIÑAL-messuilla, jonka aihepiirejä ovat biopohjaiset tuotteet ja ratkaisut eli juuri sitä, minkä Suomen kansallinen biotalousstrategia tunnistaa kestävän kasvun ajuriksi. ? ? ? Ranskalaiset tarjoavat suomalaisille omaa hyvin varustettua paviljonkia, johon on järjestetty tilaa bisnestapaamisille, mutta myös sisustukseen on kiinnitetty huomiota niin että se sopii biotalousajatteluun: seinäpaneelit ovat puuta ja matot kierrätyskuidusta. Lisäksi ranskalaiset ovat luvanneet järjestää kaikille ”Kuningas lähtee Ranskaan” on Paavo Haavikon näytelmä, jonka tapahtumat saavat alkunsa, kun Englantiin tulee jääkausi ja kuningas lähtee naisensa, pääministerinsä ja armeijansa kanssa Ranskaan. Näytelmän nimi tuli mieleeni, koska juuri nyt työtehtäviini kuuluu yrittää saada vähintään viisi suomalaista yritystä lähtemään Ranskaan kansainvälisille biotalousalan messuille, joille Suomi on kutsuttu kunniavieraaksi. Tehtävä on osoittautunut yllättävän haasteelliseksi, vaikka osallistuminen sekä ranskalaisten järjestäjien että Suomen Pariisin suurlähetystön toimesta on tehty mahdollisimman helpoksi. Itse suurlähettiläs on lupautunut matkalle mukaan. ? ? ? Näin eduskuntavaalien alla on vaalitenteissä kuultu riittämiin näkemyksiä siitä, miten Suomi saadaan Kuningas lähtee Ranskaan MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSET RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA TORNATOR OYJ Metsätalousinsinööri Jussi Väänänen, 36, on nimitetty metsänhoitoesimieheksi Ylä-Savon tiimille Nurmekseen. Hän siirtyi Tornatorin palvelukseen Otso-metsäpalveluista. Metsätalousinsinööri Lauri Jurvainen, 31, on nimitetty metsänhoitoesimieheksi Kuopion tiimille Varkauteen. Hän siirtyi Tornatorin palvelukseen Metsä Groupista. MUHOKSEN MHY Muhoksen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajaksi on nimitetty Tapio Kylmänen. Hän on aiemmin toiminut yhdistyksen metsäneuvojana. HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat LEHDETÖN tukkipuukokoinen puu, jonka tuhannet oksankärjet notkuvat kämmenen kokoisten kauniiden jättikukkien painosta, on hämmentävä näky nykyihmiselle. Liitukauden hirmuliskoilla on sen sijaan ollut muutakin ihmeteltävää – tai mutusteltaMagnolian tuhannet oksankärjet notkuvat jättikukkien painosta. vaa – sillä kyseinen puusuku on selvinnyt niiden hampaista yli sadan miljoonan vuoden takaa. Kun mehiläisiäkään ei tuolloin vielä ollut olemassa, houkutteli puu kovakuoriaisia hoitamaan kukkiensa pölytyksen. On arveltu, että juuri tästä syystä kyseisen puusuvun kukista kehittyi aikojen saatossa varsin tukevarakenteisia ja näyttäviä. Suurimpien kukkien halkaisija on jopa kolmekymmentä senttimetriä, ja enemmän tai vähemmän kömpelöt kovakuoriaiset pölyttävät niitä vielä tänäkin päivänä. Ensimmäinen magnoliapuu kuvattiin tieteelle Karibianmeren pieneltä Martiniquen saarelta 1700-luvun alussa. Puu nimettiin ranskalaisen kasvitieteilijä Pierre Magnolin mukaan, ja tänä päivänä saari kuuluu Ranskan hallinnon alaisena Euroopan unioniin. Nykyään magnolioiden (Magnolia spp. ) sukuun kuuluu parisen sataa lajia ja tuhansia lajikkeita. Dinosaurusten aikaan magnolioiden levinneisyysalue kattoi jopa nykyiset Huippuvuoret ja Grönlannin. Sittemmin jääkausien seurauksena puut vetäytyivät etelän lämpöön ja dinosaurukset autuaammille metsästysmaille. Luontaisesti magnolioita kasvaa nykyään etupäässä Kaakkoisja Itä-Aasiassa sekä Pohjois-Amerikan Magnoliapuiden mutustelijat Useiden magnolialajien kukat tuoksuvat huumaavasti. ”MAGNOLIAPUUN KUORTA ON UUTETTU SUUVETEEN RAIKASTAMAAN HENGITYSTÄ.”
• 31 23. HUHTIKUUTA 2015 u NRO 8 PILKKEITÄ METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2015 / 2015 / Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 7.5. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 8”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäkryptosta 5 on arvottu seuraaville kolmelle: Leevi Karvinen, Onkamo, Unto Timonen, Valtimo, Martti Vehviläinen, Tikkakoski, Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 8 Metsäkrypto 5, oikea ratkaisu ? Mistä on sellutehtaat tehty? ? Metsäterveiset Itävallasta ? Kevään kukkaloistoa ? Garamien mökkikeittiössä ? Näin uudistat luontaisesti Seuraava Metsälehti ilmestyy 7. toukokuuta. Hannu Esk onen
• Suomalainen rakastaa metsää. Sinun suhteesi siihen on silti aivan erityinen. Suomalainen metsä ei ole sinulle pelkästään sielunmaisema, se on tulonlähde ja jopa toimeentulo. Metsälehti on tehty sinulle ja kaltaisillesi. Suomalaisille metsänomistajille. Se on ainoa puolueeton metsäalan lehti. Se on vain ja ainoastaan metsäsi puolella. Metsälehti. Aina ajankohtaista asiaa suomalaisesta metsästä – suomalaiselle metsänomistajalle. ja isänmaa. metsä Koti,