• K U VA : SE PP O SA M U LI METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 28. HUHTIKUUTA 2016 • NRO 8 • PERUSTETTU 1933 Irma Welling löysi eläkkeellä harrastuksen raivaussahasta. Sivut 18–19 Tohtori taimikossa WWW.METSALEHTI.FI AJASSA: Raideremontista puulle vauhtia. ? sivut 2–3 METSÄSTÄ: Mättäitä syntyy monenlaisia samallakin kaivinkoneella. ? sivu 19 PILKKEITÄ: Laatutaimia istutuskoivikkoon. ? sivu 27
• 2 A J A S S A 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 LYHYET VALTTERI SKYTTÄ H allituksen Kaakkois-Suomeen lupaamat raideremonttirahat parantavat merkittävästi puun ja metsätuotteiden kuljetusmahdollisuuksia metsäteollisuuden ydinalueilla Itä-Suomessa. Kun itäradan puunkantokyky kasvaa, samalla paranevat myös tuontipuun kuljetusmahdollisuudet. Tällä hetkellä noin 80 prosenttia ulkomaisesta puusta tulee Venäjältä ja pääasiassa rautatiekuljetuksina. Kaakon raideparannus tullee käyttöön täydessä mitassaan 2020-luvun puolella. Metsäteollisuuden uudet investoinnit voivat kasvattaa tuontipuun määrää jo ennen sitä. ”Siihen pitää varautua, että tuontipuun määrä kasvaa investointien myötä. Puukoria lähdetään kuitenkin edelleen täyttämään kotimaasta. Tuontipuu ei ole ensimmäinen Alkaako itäpuu vyöryä rajan yli? Raideremontti helpottaa puukuljetuksia KaakkoisSuomessa. Myös tuontipuun kulku paranee. vaihtoehto”, sanoo UPM:n Itä-Suomen puunhankinnan aluejohtaja Esa Korhonen . Koivukuitua ja haketta Tällä hetkellä tuontipuun vuosittaiset määrät ovat melko tasaisia ja alhaisia, ainakin lähihistorian huippuvuosiin verrattuna. Viime vuonna puuta tuotiin kaikkiaan runsas 9,5 miljoonaa kuutiota, mikä on puolet vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Valtaosa tuotavasta puusta on sellutehtaille päätyvää koivukuitupuuta tai havuhaketta. Tulevia investointeja suunnitellaan ja rakennetaan havukuitupuun varaan. Huippuvuosien tuontilukemiin ei olla nousemassa aivan lähiaikoina. ”Tuomme Venäjältä pääasiassa koivukuitupuuta. Tuontimäärät pysyvät näillä näkymin ennallaan”, kertoo suurimman puuntuojan, Stora Enson Venäjän puunhankinnan johtaja Arto Lyykorpi . Stora Ensolla tuontipuun raidekuljetukset keskittyvät Imatran tehtaille sekä Joensuun pohjoispuolelle Uimaharjuun. Yhtiön Varkauden tehdas siirtyi viime vuonna käyttämään koivukuidun sijaan havukuitupuuta, mikä pienensi Lyykorven mukaan koivukuidun tuontitarvetta. Rautatiet tärkeässä roolissa UPM:n Esa Korhosen mukaan esimerkiksi havupuun vientikiintiöt Venäjältä ja maailmanpoliittinen tilanne tuovat epävarmuutta itäpuun hyödyntämiseen. Viime kädessä tuontipuun mahdollisen kasvun määrittelevät markkinat, eli puun saatavuus, laatu ja hinta. Raideremontin myötä puunkuljetusvaunujen kierto nopeutuu ja itäradalla pystytään vetämään suurempia puumääriä kerralla. Korhosen mukaan Suomen metsäteollisuuden puun käytöstä kolmasosa kuluu Kaakkois-Suomessa. Vaikka metsäteollisuuden uusia suuria investointeja suunnitellaan muualle, puun käyttö ei vähene itärajan tuntumassa. UPM:n kolmesta suuresta sellutehtaasta kaksi sijaitsee rataremontin välittömässä vaikutuspiirissä: Kaukaan tehdasalue Lappeenrannassa ja Kymi Kuusankoskella. ”Kaukaan sellutehtaalle on tulossa parannus, joka lisää jonkin verran puun käyttöä. Kymin investointi lisäsi puun käyttöä jo viime vuoden lopulla”, Korhonen kertoo. Hänen mukaansa itäradan remontilla on vaikutusta Kaakkois-Suomen ulkopuolellekin. ”Puuvirtojen muutos on näköRaideremontti helpottaa puuvaunujen kulkua Kaakkois-Suomen rautateillä. Metsäteollisuuden puuja tavarakuljetuksia hidastaneita pullonkauloja ryhdytään poistamaan välillä Luumäki–Imatra. Tienpidosta huomautuksia Suomen metsäkeskus tarkasti viime vuonna 56:n kemeratuella tehdyn metsäautotien kunnon. Mittaa teillä oli yhteensä 184 kilometriä. Tarkastusten määrää lisättiin aiemmasta, sillä teiden kunnosta huolehtiminen on arvioitu Metsäkeskuksessa entistä tärkeämmäksi puukuljetusten lisääntyessä. Noin 85 prosentilla tarkastetuista teistä oli noudatettu hoitoja kunnossapitovelvollisuutta. Huomautettavaa oli 15 prosentilla. Männyn valiosiementä myös Keski-Suomeen Siemen Forelia tarjoaa männyn valiosiementä nyt metsäviljelyyn Eteläja Keski-Suomeen jopa Oulun korkeudelle saakka. Aiemmin valiosiementä on tarjottu vain eteläisimpään Suomeen ja taimitarhoille. Siemen Forelian mukaan valiosiemen on kasvuja laatuominaisuuksiltaan huomattavasti tavallista metsikkösiementä parempaa. Yhtiö lupaa, että valiosiemen tuottaa 60– 120 kuutiota lisää puuta hehtaarilla kiertoajassa tai lyhentää kiertoaikaa 10–20 vuotta. Westaksen liikevaihto yli sadan miljoonan Lounaissuomalaisen Westas-sahakonsernin liikevaihto kasvoi viime vuonna lähes viidellä prosentilla 104 miljoonaan euroon. Tulos sen sijaan heikkeni 2,2 miljoonasta 1,8 miljoonaan. Konsernin kannattavuus oli pääoman tuotolla mitattuna hyvä. Westaksen omavaraisuusaste on alhainen, minkä johdosta oman pääoman tuotto on erityisen korkea. Westaksen rahoituksen erityispiirre on, että omistajat ovat lainoittaneet yritystä pääomalainoilla. Suonenjoen tutkijat mielivät Kuopioon Luonnonvarakeskus Luke aikoo siirtää Suonenjoen metsäntutkimusaseman 15 tutkijaa uusiin toimipisteisiin kolmen seuraavan vuoden kuluessa. Luken johdon ajatuksena on sijoittaa tutkijat joko Joensuuhun tai Helsinkiin. Suonenjoen tutkijat itse siirtyisivät mieluiten Kuopion yliopistoon, jonka kasvitieteilijöiden kanssa metsäntutkijat ovat tehneet pitkään yhteistyötä. Kirjanpainajista ei vielä havaintoja Suomen metsäkeskus on aloittanut kevään kirjanpainajaseurannan. Metsäkeskus seuraa kuoriaisten parveilua Etelä-Suomessa Eurassa ja Rautalammella yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Seuranta käynnistyi viime viikolla eikä kirjanpainajia havaittu.
• AJASSA 3 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 MIKKO HÄYRYNEN METSÄTALOUDESSA kiihdytetään tänä ja ensi vuonna kohti uusien tehdasinvestointien edellyttämiä hakkuuja puukauppamääriä. Vielä niiden tasolle ei kuitenkaan ylletä, ennakoi Pellervon taloustutkimus PTT. Hakkuissa voidaan ensi vuonna yltää tämän vuosituhannen ennätykseen, yli 58 miljoonaan kuutiometriin. Aikaisempi hakkuuennätys on vuodelta 2007, juuri finanssikriisin alta. PTT ennustaa puukauppamäärien nousevan merkittävästi hakkuumääriä enemmän, joten hakkuiden voi odottaa vilkastuvan ennustejakson jälkeen. Kantohintoihin PTT ennustaa pientä nousua. Hintakehitystä suitsii se, että kun hakataan enemmän, hakataan myös hankalammista ja korjuukustannuksiltaan kalliimmista leimikoista. Lisäkäyttö tukkivetoista Ensi vuoden loppuun yltävällä ennustekaudella puun lisäkäyttö on vielä tukkivetoista. Sahatavaran hintakehitys ei kuitenkaan mahdollista tukille oleellisesti korkeampia kantohintoja ainakaan tänä vuonna. Etenkin mäntysahatavaran markkinoita leimaa epävarmuus. Mäntysahatavaran kysyntä on paljolti häiriöherkän Pohjois-Afrikan varassa. Lupaavaakin on ilmassa. Kotimaan asuntorakentaminen näyttää elpymisen merkkejä, ja Euroopan rakentamisen kasvuvauhdin FAKTA TÄSSÄ NUMEROSSA AJASSA Vähemmän kirjoitusta, lisää metsänhoitoa Metsälehdestä vapaaksi toimittajaksi siirtynyt Hannu Jauhiainen keskittyy metsiinsä. Sivu 5 Raidekuljetukset » Hallituksen kehysriihi toi huhtikuun alussa 165 miljoonaa euroa Luumäen ja Imatran välisen rataosuuden parantamiseen. » Kolmasosa Suomen puunkäytöstä tapahtuu raiteiden varrella Kaakkois-Suomessa. » Rataremontti parantaa myös Venäjältä tuotavan puun kuljetusmahdollisuuksia, sillä valtaosa tuontipuusta liikkuu rautateitse. » Eniten ulkomailta tuodaan koivukuitupuuta ja haketta. piirissä. Puuta tuodaan tehtaille uusista suunnista. Rautatiekuljetus on kaukokuljetuksissa tärkeimmässä roolissa.” Korhonen muistuttaa, että raideremontti ei helpota pelkästään puukuljetuksia vaan myös valmiiden metsätuotteiden vientiä tehtaista satamiin. Rataremonttialue ja suuret sellutehtaat Joutseno Imatra Lappeenranta Luumäki Is m o Pe kk ar in en /L eh tik uv a Se pp o Sa m ul i Suomi on satujen maa Kiinassa, Gao Ya kertoo Sivut 6–7 Puusta syntyivät korva ja kalsarit Sivu 7 Biotalous ei vielä näy metsäkonealalla Sivu 8 Metsään.fi-palvelu jakaa mielipiteet Sivut 9–11 METSÄSTÄ Energiapuukorjuu ei sovi joka metsään Sivut 14–15 Kasvituntemus koetukselle Tunnistatko nämä yksitoista metsäkasvia? Sivut 16–17 Testivuorossa Hitachin pikkusaha Sivu 20 Taimisuojistako pelastus heiniltä? Sivut 22–23 PILKKEITÄ Rupikonnan maailmanvalloitus Sivu 24 Liha savustuu kypsäksi kodassa Sivu 25 Metsurintyö käy ikämieheltäkin Sivu 26 Lukijat kommentoivat poimintahakkuita Emeritusprofessori Pertti Harstelan artikkeli innosti vilkkaaseen keskusteluun. Sivu 28 PTT ennustaa kiihdytysvuosia Hakkuumäärät voivat ensi vuonna nousta vuosituhannen suurimmiksi. MIKKO RIIKILÄ METSÄNOMISTAJAT voivat jatkossa laatia itse taimikoiden varhaishoitoa ja nuoren metsän hoitoa koskevat kemerahakemukset Metsään.fi-palvelussa. Näillä näkymin verkkohakemuksia pääsee tekemään 29. huhtikuuta alkaen. Hakemustoiminto on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi. Tukihakemukseen liitettävät kohteet valitaan metsikkökuvioiden luettelosta klikkaamalla rasti ruutuun. Samalla määritellään työlaji – joko taimikon varhaishoito tai nuoren metsän hoito. Hoitotarve selviää kuviotiedoista. Samaan hakemukseen voi liittää useita kuvioita, joilla tehdään taimikon varhaishoitoa tai nuoren metsän hoitoa. Hakemukseen voi liittää myös saman omistajan eri tiloilla olevia hoitokohteita. Uutta on myös Metsään.fi-palveluun lisätty piirtotoiminto, jolla metsänomistaja voi itse rajata hakemuksen metsikkökuvioita. ”Kemerahakemuksen voivat sähköisesti tehdä kaikki metsänomistajat, joiden tiloista on metsävaratietoa Metsään.fi-palvelussa”, asiantuntija Kirsi Järvikylä Suomen metsäkeskuksesta kertoo. Sähköinen hakumenettely helpottaa pahoin ruuhkautunutta kemerahakemusten käsittelyä. Ohituskaistaa sähköinen haku ei tarjoa, vaan hakemukset asettuvat yhä ruuhkaisen kemeran hakemusjonon hännille. Myös rahoituspäätökset lähetetään jatkossa hakijoille sähköisesti, ellei hakija tätä erikseen kiellä. Kemerat verkosta Puun käyttö 1–3 1–3 Markkinahakkuut 2–4 3–6 Yksityismetsien puukaupat 5–8 5–9 Nimellishinta tukki 0–2 1–3 kuitupuu 1–4 1–4 Kantorahatulot € 3–5 3–6 PTT:n arvio puumarkkinoiden prosenttimuutoksista vuosina 2016 ja 2017 2016 2017 Piristystä puumarkkinoilla odotetaan tänä vuonna ylittävän yleistalouden kasvuvauhdin. Ruotsin kruunulla on vahvistumispaineita, mikä on Suomen kilpailukyvyn kannalta hyvä asia. Metsävienti valtaosin paperia PTT:n ennuste ei yllä vuoteen 2018, joka on Äänekosken uuden sellutehtaan ensimmäinen kokonainen toimintavuosi. Vaikka mäntykuitupuun kysyntä nousee Äänekosken ansiosta, hintakehitystä hillitsee, että harvennustarpeet luovat tasapainottavaa tarjontaa ja sellun ja kartongin hinnat ovat laskussa. Paperin kysyntä laskee edelleen, ja PTT ennakoi Eurooppaan paperitehtaiden sulkemisia. Suomen metsäviennin tulonmuodostuksesta 40 prosenttia tulee edelleen paperista. Kokonaisuudessaan metsäviennin arvo säilyy tänä vuonna entisellään ja nousee ensi vuonna hieman. Huomisesta alkaen kemerahakemuksia pääsee jättämään itse Metsään.fipalvelussa.
• AJASSA 4 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 Valintaperusteita sinällään ei ole haluttu tiukentaa, mutta koska Metso-ohjelman rahoitusta on leikattu, niitä joudutaan lähivuosina soveltamaan kaikkein laadukkaimpia kohteita painottaen. Vapaaehtoinen suojelu kuitenkin jatkuu, eikä suojelutavoitteista aiota tinkiä. Metson toteutuksen jatkuminen on tärkeää myös suomalaisen biotalouden ekologisen kestävyyden kannalta.” Projektipäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta Oletko käyttänyt Metsään.fi-palvelua? Uusi kysymys: Oletko hakenut metsäalan tietoa internetistä? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 75% EI 25% vas taa jia 26 2 PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315 49 804 AD: Anna Back p. 09 315 49 808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315 49 809 Asiakaspalvelu: p. 09 315 49 840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. SITAATTI LUKIJAKUVA ”Teräketjua vaihtaessani osui tällainen luonnon taideteos silmiin.” Suorittava porras ”Mitä kemeratuen muutos toi mieleen? Joko alkava nuoren metsän hoidon innostus hiipuu?” Metsä-masa ”Jos ei jaksa kustantaa nuoren metsän hoitoa, niin silloin kaiketi kannattaa myydä metsänsä ja sijoittaa rahansa vaikka osakkeisiin. Tiettävästi metsille löytyy runsaasti halukkaita ostajia ja osakkeita saa ostettua joka arkipäivä pörssistä.” Timppa ”Muutos on jatkoa kemeratukien lopulle, joka ilmeisesti koittaa vuonna 2019. Rahat maksuvaltuutuksiin loppuvat varmasti kesken vuotta, jonka jälkeen tulleet tukihakemukset taitavat mennä silppuriin.” Metsäkupsa ”Kemera näyttää muuttuvan jopa vuoden sisällä, ja aina on epävarmaa, kauanko se jatkuu? Päättäjät, keitä ne nyt ovatkaan tässä asiassa, herätkää!” Harrastelija ”Nmh-tuki menee melkein suoraan alenevien kuitupuun hintojen takia metsäyhtiöille. Jos onnistaa, niin myös metsänomistaja hyötyy osaltaan jatkossa kunnostetun metsän paremmasta tuotosta.” Puuki Oletko käyttänyt Metsälehden verkkosivustoa? Mikä sivuston tarjonnassa on kiinnostanut eniten ja mikä vähiten? Auta meitä kehittämään verkkopalveluamme ja kerro kokemuksistasi vastaamalla kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi. MITÄ MIELTÄ OLET METSÄLEHTI.FI:STÄ? Verottaja kiitteli viime viikolla kansalaisten intoa korjata esitäytettyjä veroehdotuksia sähköisesti. Jo yli 200 000 suomalaista on heittänyt palautuskuoren paperinkeräykseen ja täsmentänyt ilmoituksensa verkkopalvelussa. Käyttäjälle palvelu on helppo, ja valtiolle sähköisestä asioinnista koituu iso säästö. Aivan yhtä hyvin ei käynyt metsänomistajien kausiveroilmoitusten. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa lomaketta eikä ohjetta lähetetty verovelvollisille lainkaan. Lomake olisi itse pitänyt huomata hankkia tai kertoa alv-tilanteensa sähköisesti. Tässä verottaja selvästi yliarvioi kansalaisten digivalmiudet. On helppo unohtaa, että kausiveroilmoitus pitää tehdä – myös silloin, kun metsänomistajalla ei ole ollut arvonlisäverollista toimintaa. Kaikilla ei ole edes tietokonetta. Oikea tapa olisi ollut lähettää verovelvollisille muistutus vaikka postikortilla. ??? Metsään.fi palvelun yhä jatkuvat alkukankeudet ovat taas esimerkki digipalvelulle asetetuista liian kovista tavoitteista ja odotuksista. Eri puolilla Suomea metsänomistajat ovat hämmästelleet, kun Metsäkeskuksen ylläpitämän palvelun tieto ei päde metsässä. Jopa puulaji on voinut olla väärin. Jo harvennettuihin metsiin on ehdotettu harvennushakkuuta tai parhaassa kasvussa oleviin metsiin uudistamista. ??? Kukaan ei odottanut , että kunnianhimoinen hanke onnistuisi saman tien, mutta nyt verkkopalvelun uskottavuus on koetteilla. Toivottavasti Metsään.fi saadaan mahdollisimman pian toimimaan moitteetta ja siitä tulee metsänomistajille arvokas tietopankki sekä palvelujen valtaväylä. Koko metsäala hyötyy siitä, että metsävaratieto on laadukasta ja helposti saatavilla. Tavoitteeseen pääsemisen ei pitäisi jäädä kiinni ainakaan rahasta. Osana kärkihankkeitaan hallitus on päättänyt tehdä viisaan sijoituksen ja aikoo käyttää metsätiedon parantamiseen ja sähköisten palvelujen kehittämiseen yhteensä 13 miljoonaa euroa. Siitä suuri osa ohjataan Suomen metsäkeskukselle. Kompastellen digiaikaan ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi Metsäteollisuus esitteli hiljan uuden ympäristöohjelmansa. Virallisesti tavoitteena on ”edelleen parantaa metsäteollisuuden toimintaa metsäympäristöasioissa sekä lisätä aktiivista ja avointa viestintää”. Mitenkään ohjelmaan liittyviä tutkimushankkeita väheksymättä, suurin työsarka metsäteollisuudella on viestinnässä. Jo nyt julkinen keskustelu käydään luontoja ympäristöjärjestöjen ehdoilla, eikä tilannetta ei ainakaan helpota, että pian metsistä pitäisi repiä 15 miljoonaa mottia lisää puuta vuodessa. Vaikeuskerrointa lisää vielä se, ettei teollisuudella ole varaa jäädä kiinni totuuden kaunistelusta. Sen sijaan ympäristöjärjestöt voivat vapaasti maalata kauhukuvia, kuten viimeksi metsähallituslain julkinen käsittely osoitti. EERO SALA Tuulimyllyjä vastaan NÄKÖKULMA
• AJASSA 5 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 HANNU JAUHIAINEN Kirjoittaja on metsänomistaja ja vapaa toimittaja. AJANKOHTAINEN KOLUMNI VALTTERI SKYTTÄ M etsälehden pitkäaikainen toimittaja Hannu Jauhiainen siirtyi tänä keväänä vapaaksi toimittajaksi ja metsänomistajaksi. Toimittajan töiden väheneminen ei ole vähentänyt kiirettä, ja miesToimittajasta metsänomistajaksi Hannu Jauhiainen keskittyy nyt omien metsiensä hoitoon. Metsälehdestä hänet voi bongata muun muassa kolumnistina. Hannu Jauhiainen » 59-vuotias, asuu Rovaniemellä » Perhe: vaimo ja tytär » Metsälehden toimittajana lähes 33 vuotta » Siirtyi tänä keväänä päätoimiseksi metsänomistajaksi ja yhteismetsätoiminnan pyörittäjäksi » Harrastaa matkailua ja lintubongausta, vieraillut 82 maassa ja nähnyt noin 1 660 lintulajia Lapissa ja perintöpalstan Pohjois-Savossa, yhteensä useamman sata hehtaaria viiden kunnan alueella. Hankintahakkuita on tarkoitus tehdä 100–150 mottia vuodessa. ”Pari kolme kesää tässä menee, että saan kaikki rästityöt tehtyä. Ennen ei aika riittänyt kaikkiin metsätöihin.” Veroasiantuntija kokemuksen kautta Omien metsäomistusten lisäksi Jauhiaista työllistää Lapin yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtajuus. Vuonna 2011 perustettuun yhteismetsään kuuluu 1 300 hehtaaria metsää, ja tavoitteena on laajentua edelleen. ”Kierrän katsomassa yhteismetsään ostettavia ja liitettäviä metsäpalstoja. Entistä useampi metsänomistaja miettii metsäperintönsä kohtaloa. Yhteismetsään liittyminen on yksi vaihtoehto.” Jauhiainen jatkaa Metsälehden veroasiantuntijana ja testien tekijänä. Uutena avauksena ovat kolumnikirjoitukset, joista ensimmäinen löytyy tämän jutun alapuolelta. Jauhiaisen omat metsätyöt ovat kerryttäneet arvokasta tietoa etenkin verotuksesta. Metsälehti Makasiinissa vuonna 2013 julkaistut verojutut toivat hänelle myös ykköspalkinnon aikakauslehtikilpailussa. ”Minulle tulee verokysymyksiä jatkuvasti, ja niitä saa tulla myös jatkossa.” Jauhiainen aloitti Metsälehdessä lähes 33 vuotta sitten. Pohjois-Suomen metsäasioista hän on raportoinut vuodesta 1985. ”1980-luvulla yleinen ilmapiiri oli Lapissa metsätaloutta vastaan isojen hakkuuaukkojen ja vesakkoruiskutusten myötä. Nyt investointeja suunnitellaan positiivisissa merkeissä.” Toimittajan työssä eniten ovat muuttuneet viestintävälineet. Lehden rinnalle on tullut internet ja sosiaalinen media, kuten Facebook. Metsänomistamiseen liittyvä byrokratia mietityttää metsätoimittajaa yhä 30 vuoden jälkeen. ”Siitä aion myös kirjoittaa kolumneissa.” tä onkin vaikea saada metsätöistä puhelimen ääreen. ”Hain juuri metsäpalstaltani koivukuitupuuta moottorikelkalla”, Jauhiainen kertoo Rovaniemeltä Lapista. Hän ei lähtenyt Metsälehdestä ovet paukkuen, vaan siirtyi osaeläkeläiseksi omasta tahdostaan ja pitkäaikaisen suunnitelman seurauksena. Pääsyynä olivat juuri omat metsät. Jauhiainen suunnitteli jo 20 vuotta sitten jäävänsä vakitöistä pois aikaisin ja keskittyvänsä metsiensä hoitamiseen. Jauhiainen omistaa metsää FAKTA Papereiden pyörittämistä on viranomaistoiminnassa harrastettu iät ja ajat, mutta ennen vanhaan siihen riitti resursseja. Ensimmäisestä omasta pellonmetsityksestä joskus 1980-luvun alkupuolella on jäänyt mieleen se, että asioiden hoito saattoi asiakkaan näkökulmasta tuntua hieman kummalliseltakin. Noin tuhannen taimen täydennysistutus metsänparannusvaroin myyrätuhon jälkeen ei ollut ihan vähäpätöinen homma, koska itse silloinen Metsähallituksen pääjohtaja oli allekirjoituksellaan hyväksynyt avustushakemuksen. Metsähallitushan hallinnoi vielä 1980-luvulla valtion maksamia tukia. Uuden kemeran myötä on palattu ikään kuin vanhaan aikaan. Tuleehan papereita 12 sivun verran yksinkertaisen taimikonhoitohankkeen tuen myöntämisestä – tietysti yhdelle puolelle paperia kopioituna ja oikaisuvaatimusohjeet varmuudeksi myös ruotsiksi. Samaan aikaan Metsäkeskus painiskelee liian työn kanssa eikä viime vuonnakaan saanut hyväksyttyä läheskään kaikkia hankkeita määräaikaan mennessä. Paperinpyörityksen kiemuroita Rahaa jäi pysyvästi käyttämättä. Viivästyksistä ei ole päästy eroon tänäkään vuonna. Vikaa on myös säädöksissä, koska esimerkiksi omatoimisista taimikonhoitohankkeistakin pitää tehdä ennakkoilmoitus. ??? Hirvivahinkojen arviointi on sitten oma lukunsa. Monimutkainen arviointi on työlästä ja kallista. Kun korvausperusteet ovat vielä surkeat, saattaa koko prosessin seurauksena maksumies olla metsänomistaja eikä suinkaan valtio. Korvausmenettely voisi olla paljon kustannustehokkaampi. Niin ennen vanhaan kuin nykyisinkin byrokratian monimutkaisuus on pääosin lähtöisin itse viranomaisista. Byrokratiasta pitävät lakimiehet ovat ihan itse keksineet monimutkaiset systeemit. Kun moitteita tulee, voidaan aina vedota EU:hun ja ties mihin, jotta asioiden kankea hoitaminen saadaan näyttämään ikään kuin pakolliselta. Nykyisessä tilanteessa, jossa kemeratukia voi jäädä resurssien puutteen vuoksi saamatta, turhan byrokratian pyörittäminen on vähemmän suotavaa. Norminpurkutalkoot-termi ei vain taida kuulua metsäalan sanastoon. ??? Paljon huonommaksi ei jää Verohallinto, joka suuressa viisaudessaan oli päättänyt, että arvonlisäverovelvollisille ei tarvitse lähettää paperista kausiveroilmoituslomaketta. Kaunis ajatus oli tietysti vähentää paperien lähettelyä ja kannustaa ensisijaisesti sähköiseen ilmoittamiseen. Verohallinnon mielestä Syrjävaaran metsänomistajamummo on tässä suhteessa yhtä valveutunut kuin helsinkiläinen yrittäjä ja hänelle, siis mummolle, ei mitään erityispalveluja tule suoda. Kun yrittäjällekään ei ole lähetetty lomaketta, ei sitten mummollekaan. No nyt karhutaan ilmoitusta noin 36 000 arvonlisäverolliselta metsänomistajalta. Olisikohan tässä tapauksessa lomakkeen lähettäminen ollut yksinkertaisempaa ja ehkä jopa halvempaa? Vielä järkevämpää olisi tietysti muuttaa säädöksiä niin, että kausiveroilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos ei ole ollut alv-toimintaa. hannutjauhiainen@gmail.com Toimittaja Hannu Jauhiainen hoitelee vapaalla ollessaan omia metsiään ja jatkaa Metsälehdessä metsäverotuksen ja testijuttujen merkeissä. Ju ha O lli la
• AJASSA 6 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva F innish Wood – suomalaista puuta. Suunnilleen tällainen olettaisi käännöksen olevan. Kiinan sahatavaramarkkinoilla sanapari tarkoittaa kuitenkin muuta, kertoo Finpron Kiinan puumarkkinoiden asiantuntija Gao Ya . Suomi oli ensimmäinen maa, joka vei Kiinaan lahonsuojakäsiteltyä puuta. Sanapari Finnish Wood alkoi elää omaa elämäänsä. Lahonsuojattu puu oli kallista, ja kiinalaiset kopioivat konseptin nopeasti. Laatu kuitenkin vaihteli. ”Nimi Finnish Wood jäi yleisnimitykseksi tarkoittamaan korkealaatuista lahonsuojattua puuta”, Gao kertoo. Suomalaisella sahatavaralla on hänen mukaansa Kiinassa hyvä maine. Laadun lisäksi vaakakupissa painavat mielikuvat. ”Jos puuta myydään vain puuna, pohjoisamerikkalaiset toimittajat ovat vahvoilla. Järvien, saunan maa – se on suomalaisen puun erottautumistekijä”, Gao sanoo. Markkinat lastenhuoneissa Kiinan sahatavaran tuonti oli viime vuonna noin 26 miljoonaa kuutiometriä. Määrä vastaa Suomen kaikkien sahojen kahden hyvän vuoden tuotantoa. Venäjä ja Kanada kattavat tuonnista 80 prosenttia, Suomi 3,5 prosenttia. Suomen sahoille Kiina on neljänneksi suurin vientimaa. Vienti on lähes yksinomaan kuusta. Mäntytavaran vienti on hankalaa, sillä venäläiset hallitsevat Kiinan mäntymarkkinoita siperialaisella puulla. Tänä vuonna Kiinassa alkoi uusi viisivuotissuunnitelma. Sen päälinjoihin kuuluvat kaupungistuminen ja kahden lapsen politiikka. Alle neljätoistavuotiaita on Kiinassa 220 miljoonaa. Lastenhuoneiden kalusteiden markkina kasvaa kymmenen prosentin vuosivauhtia. Suurin suomalaisen sahatavaran tuoja on Shenzhen Sampo Furniture, joka valmistaa lastenkalusteita Sampo-tuotenimellä. ”Yrityksen brändi on rakennettu Suomi-mielikuvan pohjalle: satujen ja tarinoiden maa, josta huippulaatuinen, turvallinen, vaalea ja hyvältä tuoksuva puu tulee.” Suomalaisittain saattaa olla outoa, että Suomi mielletään satujen maaksi. Kiinalaisittain kaikki Pohjoismaat ovat sitä, paljolti H. C. Andersenin Tanskan ansiosta. Puurakentaminen nousussa Kiinan virallinen kaupungistumisaste on 36 prosenttia. Se on kaukana kehittyneiden maiden tasosta mutta lähdössä voimakkaaseen nousuun. Tällä on pitkäaikainen vaikutus asuntojen ja huonekalujen kysyntään. Puun osuus Kiinan rakentamisessa lasketaan promilleissa, mutta se on tarkoitus nostaa prosentteihin. Parin prosentin tasokin lisää sahatavaran käyttöä kymmenellä miljoonalla kuutiometrillä. ”Asunnoista on ylitarjontaa, mutta asuntojen elinkaari on keskimäärin 35 vuotta. Sahatavaran kysyntä nojaa asuntojen peruskorjaukseen, sisustamiseen ja kalustamiseen”, Gao sanoo. Kiinalaiset ovat paiskineet töitä olan takaa vuosikymmeniä, vieneet maan markkinatalouteen ja keskituloisten maiden joukkoon. Koko ikänsä raataneet haluavat eläkkeellä löytää yhteyden luontoon, edes oman kodin sisustuksen kautta. ”Nyt on varaa ajatella, että hyvä elämä on muutakin kuin työ ja iso palkka. Luontokaipuu on ihmisten sydämissä, ja sisustukselta halutaan luonnonmukaisuutta.” Lisää metsää ulkomailta Ympäristösyiden vuoksi kaupallisten hakkuiden kielto astuu voimaan Kiinan kaikissa luonnonmetsissä vuoden 2018 alussa. Gao ei kuitenkaan usko, että hakkuukielto lisää puuntuontia merkittävästi. ”Järeästä puusta oli niukkuutta jo muutenkin, ja luonnonmetsistä haettiin yhä pieniläpimittaisempaa puuta.” Hakkuukielto vaikuttaakin enemmän kuiduttavaan kuin mekaaniseen metsäteollisuuteen. Valtaosa omasta tarjonnasta on istutusmetsien pieniläpimittaista puuta. Kiina aikoo turvata puuhuoltoaan hankkimalla omistukseensa kymmeniä miljoonia metsähehtaareita merten takaa. Hankinnat tehdään valtio-omisteisten yhtiöiden kautta. Yhtiöt ovat jo hankkineet metsiä Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Uudesta-Seelannista. Lisäksi kiinalaiset omistavat sahoja Venäjällä ja Afrikassa Kongojoella. Puuta satujen maasta Suomalainen sahatavara myy Kiinassa paitsi laadulla myös mielikuvilla, sanoo Gao Ya. HAASTATTELU ”LUONTOKAIPUU ON IHMISTEN SYDÄMISSÄ, JA SISUSTUKSELTA HALUTAAN LUONNONMUKAISUUTTA.”
• AJASSA 7 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 FAKTA Gao Ya » Kotoisin Pekingistä Kiinasta. » Työskentelee Finpron Wood from Finland -ohjelman asiantuntijana. » Toimipaikka Suomen suurlähetystössä Pekingissä. » Suorittanut Saksassa ympäristöpolitiikan ja Hollannissa kansainvälisen talouden tutkinnon. » Työskennellyt Kiinan puutavarakauppiaiden yhdistyksessä ja Euroopan metsäinstituutissa. » Harrastaa perinteistä kiinalaista musiikkia. » Vaikuttui Sibelius-talon luonnonmukaisista materiaaleista ja akustiikasta. Kiinan metsätalouden piirissä Suomen asiantuntemus tunnetaan hyvin, Gao Ya sanoo. Nyt yhteistyöllä on mahdollisuudet laajeta puunjalostukseen. Metsänomistaja voi valita. Työt ja tekijät kohtaavat. Maksuton standardipalvelu. Metsäpaikka valjastaa sähköisen metsävaratiedon metsänomistajan omaan käyttöön ja avaa uusia tapoja metsänhoitoon. Tiedot puuston arvosta ja tarvittavista hoitotöistä saa mobiilisti taskuun. Metsäpaikka on riippumaton ja uudenlainen palveluvaihtoehto metsänomistajan parhaaksi. Meillä Metsäpaikassa metsänomistaja ja metsätoimija voivat lyödä kättä päälle. Esimerkiksi etämetsänomistaja voi ottaa suoraan yhteyttä paikalliseen palveluntarjoajaan. Metsävaratiedot voi päivittää Metsäpaikkaan tehtyjen töiden mukaan ja ne ovat heti saatavilla. Riittää, kun kirjautuu palveluun. • Standardipalvelu yksityiskäytössä metsänomistajalle maksuton. • Uudenlainen tapa rakentaa yhteistyötä. • Metsävaratiedon päivittäminen ja jakaminen täysin sähköisesti. • Metsätieto ja metsätilan maastokartat aina käden ulottuvilla. • Yhteistyö pientenkin metsätoimijoiden kanssa helpottuu. “Pienikin panostus oikea-aikaiseen metsänhoitoon voi kaksinkertaistaa puun myyntitulon.” REKISTERÖIDY ILMAISEKSI OSOITTEESSA: www.metsäpaikka.fi Ja lataa älylaitteellesi sovelluskaupastasi. metsapaikka@mhgsystems.com / puh. 010 400 6280 Metsäpaikka.fi on suomalaisen MHG Systems Oy:n tuottama palvelukokonaisuus. www.mhgsystems.com Ovatko metsäsi kuviot kunnossa? ELIISA KALLIONIEMI METSÄAMMATTILAISILLE esiteltiin Tukholmassa hiljan järjestetyllä Ruotsin metsäviikolla muun muassa pyöräilykypärä ja miesten alushousut, joiden molempien raaka-aine on peräisin metsästä. Viskoosi on vanha tuote, mutta viime kuussa Tukholmassa tuli myyntiin tunnetun ruotsalaissuunnittelijan suunnittelemat kalsarit, joita markkinoidaan havuntuoksuisella tarinalla. Niitä kutsutaan myös lähituotteeksi, vaikka ruotsalaissellu jalostetaan kankaaksi Intiassa ja housut ommellaan Sri Lankassa. Kaikkein hämmästyttävin tuote oli 3D-tulostettu korva. Kudosimplantissa kantasolujen kasvualustana on toiminut nanosellu. Nanosellu muuttaa maailmaa Nanosellua eli pienen pieniksi hiukkasiksi pilkottua selluloosaa voidaan valmistaa monista raaka-aineista, mutta solujen kasvatusalustaksi sopii erityisen hyvin puusta valmistettu nanosellu. ”Nanotekniikka tulee mullistamaan elämäntapamme. Tulevaisuudessa metsiä käytetään aivan erilaisiin tarkoituksiin kuin nykyään”, sanoi nanotekniikan professori Maria Strømme Uppsalan yliopistosta. Hänen mukaansa nanotekniikka tarjoaa houkuttelevia mahdollisuuksia energiantuotannosta lääketieteeseen. Alkamassa on tietokoneiden tuloon verrattava tuotannollinen vallankumous, jonka vaikutukset näkyvät jokapäiväisessä elämässämme jo ensi vuosikymmenellä. Cellinkin Erik Gatenholm arvioi, että korvaimplantteja saadaan leikkaussaleihin noin kymmenen vuoden kuluttua. Stora Ensolle uusi tutkimuskeskus Metsäteollisuusyritykset ovat tiiviisti mukana tuotekehityksessä. Stora Enso avasi juuri Tukholman liepeille Nackaan tutkimuskeskuksen, jossa ryhdytään kehittämään puukuidusta uusia tuotteita. Jo vakiintuneisiin tuotteisiin liittyvän tutkimuksen yritys keskittää Helsinkiin, Imatralle, Ruotsin Karlstadiin ja Saksan Mönchengladbachiin. Tavoitteena on, että uudessa tutkimuskeskuksessa työskentelee ensi vuoden lopussa noin sata eri alojen asiantuntijaa. Sellukorva ja havukalsarit Ruotsin metsäviikolla hämmästeltiin uusia puujalosteita. ELIISA KALLIONIEMI Ruotsin metsäviikko vietti tänä vuonna 150-vuotisjuhliaan. Ensimmäistä kertaa metsäammattilaiset kokoontuivat Tukholmaan keskustelemaan alan tulevaisuudesta vuonna 1866. Silloin päällimmäisenä huolena oli metsäkato. Metsäviikon historian laskutapa on vaihdellut jonkin verran. Vuosituhannen vaihteessa traditiolla oli kymmenen vuoden tauko, mutta tasavuosi sopii hyvin biotalouden kynnyksellä. Juhlavuoden kunniaksi tilaisuuteen osallistui myös Kaarle XVI Kustaa , metsän kuningas, kuten juontaja Lydia Capolicchio hänet esitteli. ”Olen vaikuttunut siitä, miten suuret mahdollisuudet meillä on täällä Ruotsissa”, kuningas kommentoi. 150 vuotta metsäviikkoja Hector Martinez ja Ida Hendriksson Cellinkistä esittelivät nanosellun avulla tulostettua korvaa.
• 8 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 AJASSA Kesän näytökset nettisivuillamme! puh 040 183 0366 www.usewood.fi Pieni on kaunista. Kuormatraktori ja Uusi mallisto esittelyssä 29.5. klo 14-18 Raiviontie 40, Muurame Usewood teki myös ajokoneen. Harvesteri MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva PUHEET uudesta biotalouden noususta eivät ainakaan toistaiseksi ole tuoneet konemiehille lisää työtä, arvioi metsäkoneyrittäjä Pasi Pynnönen Hankasalmelta Keski-Suomesta. ”Hakkuumäärät ovat viime vuosina pysyneet ennallaan. Ehkä viiden vuoden päästä nähdään, mitä biotalous lopulta tuo tullessaan.” Esimerkiksi Keski-Suomessa hakkuut eivät ole lisääntyneet, vaikka Pynnösen urakanantaja Stora Enso käynnisti äskettäin uuden selluja vanerilinjan Varkaudessa Pohjois-Savossa. Vaikka työmäärät jatkossa kasvaisivatkin, ei Pynnönen ihan ensi hätään aio lähteä kolkuttelemaan konekauppiaiden ovenpieliä. ”Jos pitäisi yksi asia muuttaa puunkorjuussa, se olisi ympärivuotinen työllisyys. Silloin seisokeista päästäisiin ja nykyisillä koneilla voitaisiin korjata nykyistä enemmän puuta. Se tosin edellyttäisi puunhankinnan ja korjuun nykyistä parempaa suunnittelua”, hän sanoo. Yhdessä vuorossa Kunnon talvikeleistä huolimatta vuoden alku ei ole ollut konemiehille pelkkää onnelaa. Kipakan pakkasjakson aikana valtaosa koneista seisoi kylmyyden takia, ja viimeiset talvileimikot puitiin huhtikuun alussa. Rospuuttoaika merkitsee taas lomautuslappuja kuljettajille. Pynnösen yritys Metsäkoneurakointi T. ja P. Pynnönen operoi kymmenellä hakkuukoneella, seitsemällä ajokoneella ja kolmella metsämaata muokkaavalla kaivurilla. Pynnönen on pitkään ajattanut konearmadaansa yhdessä vuorossa. Syynä tähän on muun muassa leimikoiden pieni koko. ”Työmaat jäävät väkisin pieniksi, kun metsät on pirstottu pieniksi tiloiksi. Homma olisi hankala hallita, jos koneita pitäisi iltavuorolle siirtää seuraavalle palstalle. Keski-Suomessa Stora Ensolla on omiakin maita niin vähän, ettei niistäkään kerry isoja työmaita.” 40 vuotta koneurakointia Metsäkoneurakointi T. ja P. Pynnönen juhli huhtikuun alkupäivinä 40-vuotistaivaltaan. ”Isäni ja hänen veljensä aloittivat urakoinnin kahdella ajokoneella vuonna 1976. Ensimmäinen moto hankittiin 1980-luvun lopulla”, Pynnönen kertoo. Itse hänestä tuli yhtiön osakas vuonna 1992. Kokonaan hänen omistukseensa yritys siirtyi 2010-luvulla. Uusiin aluevaltauksiin, esimerkiksi taimikonhoidon puolelle, konemies ei tähyile. ”En suoraan sanottuna usko, että taimikonhoito jatkossakaan onnistuu tai ainakaan kannattaa isoilla metsäkoneilla.” Biotalous ei vielä näy Korjuuyrittäjä ei innostu lisäkoneiden hankkimisesta, vaikka hakkuumäärät jatkossa kasvaisivatkin. Hankasalmella asuva Pasi Pynnönen on toisen polven metsäkoneyrittäjä. Isä veljineen aloitti firman vuonna 1976. MIKKO RIIKILÄ METSÄTILOILLE tarkoitetusta sukupolvenvaihdosten verohuojennusmallista on valmistumassa luonnos. Sen on tarkoitus lähteä lausuntokierrokselle toukokuun alussa. Huojennus ollaan kohdistamassa vain tapauksiin, joissa omistaja lahjoittaa metsänsä jo elinaikanaan jatkajille. Sen sijaan metsäperintöön huojennus ei ulotu. Tavoite on nopeuttaa metsätilojen sukupolvenvaihdoksia ja vähentää perikuntien syntymistä. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen saa metsän uusi omistaja. Metsälahjan saadessaan hän maksaa tilan arvosta täysimääSukupolvenvaihdoksille veroporkkana Verohuojennuksen saisi vain, jos siirtää metsän eteenpäin elinaikanaan. Metsälehti Makasiinin (3/2016) metsänuudistamista käsitelleessä artikkelissa kerrottiin, että konekylvö maksaa metsänhoitoyhdistys Kainuun alueella ilman arvonlisäveroa noin 210 euroa hehtaarilta. Summa ei sisällä siementen hintaa. Ne maksavat noin 180 euroa hehtaarilta. Lisää hintaa OIKAISU räisen lahjaveron. Myöhemmin hän voi vähentää osan maksamastaan lahjaverosta puukauppatulojen verotuksessa. Huojennuksen voi saada myös, kun metsä myydään lahjanluonteisella kaupalla. Tällöin huojennus koskee luovutuksen lahjaosaa. Samasta omistajanvaihdoksesta ostaja voisi maksetun kauppahinnan perusteella tehdä myös metsävähennyksen. Valmisteluvaiheessa sukupolvenvaihdoshuojennusta on nimitetty metsätilavähennykseksi. Esimerkiksi MTK ei pidä nimitystä onnistuneena – ja hyvästä syystä. ”Se sekoitettaisiin helposti metsävähennykseen”, perustelee metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola . Sukupolvenvaihdoshuojennus nollataan, kun se on käytetty. Näin se ei metsän tulevissa luovutuksissa lisää tilan myyjän verotettavaa luovutusvoittoa kuten metsävähennys. Yksityiskohdat avoinna Sukupolvenvaihdoshuojennusta valmistellaan valtiovarainministeriön johdolla. Tavoitteena on, että se saataisiin voimaan jo ensi vuoden alussa. Lainsäädäntöneuvos Jukka Vanhanen valtiovarainministeriöstä uskoo, että luonnos valmistuu toukokuun alussa ja lähtee todennäköisesti lausuntokierrokselle. ”Yksityiskohdat vahvistuvat vasta lausuntokierroksen jälkeen”, hän korostaa Ratkaisematta on, ketkä ovat oikeutettuja huojennukseen. MTK näkee, että sen pitäisi koskea mahdollisimmat suurta osaa metsätiloista. Teollisuus puolestaan kohdentaisi huojennuksen isoille tiloille. Varmaa on, että pienimmät metsätilat jäävät ulkopuolelle, koska tavoitteena on myös metsätilojen koon kasvattaminen. Huojennukseen oikeuttavan tilakoon rajauksessa käytetään arvostuslain mukaisia metsien tuottoarvoja, joiden perusteella lasketaan tilan euromääräinen arvo. ”Tarkoitus on, että eri puolilla Suomea huojennuksen voisivat saada tuottoarvoltaan samanlaiset tilat. Se tarkoittaa, ettei yhtenäisiä hehtaarirajoja voida asettaa”, Vanhanen toteaa. Auki on myös, kuinka suuren osan maksetusta lahjaverosta voisi vähentää puunmyyntitulojen verotuksessa. Valtio on varannut metsätilojen sukupolvenvaihdoshuojennuksiin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä rajoittaa huojennusten piiriin tulevien määrää ja myös huojennuksen tasoa.
• 9 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 AJASSA MIKKO RIIKILÄ teksti ja kuvat M etsään.fi-palvelu on saanut viime aikoina paljon kritiikkiä. Laserkeilauksin kerätyn metsätiedon luotettavuutta on epäilty, ja metsikkökuvioille esitettyjä hoitoja hakkuuehdotuksia on kummeksuttu. Siilinjärvellä Pohjois-Savossa asuvalle Seppo Snellmanille puuntuotanto on pääelinkeino, joten hän jos kuka tarvitsee laadukasta ja ajantasaista metsätietoa. Osa Snellmanin metsistä laserkeilattiin pari vuotta sitten. Snellman on verrannut Metsään.fi-järjestelmässä julkaistuja tietoja metsänhoitoyhdistyksen ylläpitämiin metsäsuunnitelmiin, jotka pitävät yhtä hänen näkemyksensä kanssa. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Metsään.fi-palvelun mukaan Seppo Snellmanin männikkö pitäisi ensiharventaa vuonna 2020. Itse metsätalousyrittäjä on sitä mieltä, että harvennuksen aika on vuonna 2030. Osuiko oikeaan? Laserkeilauksen tuottaman metsätiedon mukaan kuvan männikkö pitäisi ensiharventaa vuonna 2020. Metsätalousyrittäjä Seppo Snellman uskoo, että harvennuksen aika on vasta 2013.
• 10 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 AJASSA ”Tarkin tieto keilausaineistoissa on alle kymmenvuotiaista taimikoista, jotka keilauksen jälkeen tarkastettiin maastossa”, hän arvioi. Kuvioiden rajaukset osuvat yleensä kohdalleen, mutta varttuneissa metsissä puustotietojen tarkkuus vaihtelee. ”Puuston ikä on usein virheellinen. Ilmeisesti tästä syystä hakkuusuosituksetkin menevät pieleen. Esimerkiksi 1973 istutettu kuusikko kuvattiin 74-vuotiaaksi, ja sille suositeltiin päätehakkuuta, vaikka äskettäin harvennettu kasvatusmetsä on parhaassa kasvussaan. Samanlaisia virheitä on useilla kuvioilla.” Myös puustotunnuksissa on virheitä. ”Karulla mäntykuviolla on oman suunnitelmani mukaan puustoa 7,5 kuutiota hehtaarilla. Ikä on 15 vuotta. Metsään.fi tarjoaa 90 kuution hehtaaripuustoa ja ensiharvennusta vuodelle 2020. Oikeasti harvennus olisi ajankohtainen vasta kymmenen vuotta myöhemmin.” Tarkimmat puustotiedot laserkeilaus antaa Snellmanin mukaan hakkuukypsissä metsissä. Sivupuulajien osuuksissa on toki epätarkkuuksia. Taimikoissa epätarkkuutta Snellman ei ole yksin havaintoineen. Monet muutkin ovat arvostelleet Metsään.fi-palvelua muun muassa Metsälehden palstoilla. Tiedon luotettavuutta syö sekin, että osassa maata verkossa julkaistut metsätiedot perustuvat vanhentuneisiin aluesuunnitelmatietoihin. Yksityismetsiä on keilattu puolenkymmentä vuotta, ja kaikki maamme yksityismetsät saadaan keilattua vuoteen 2020 mennessä. Viime vuoteen asti keilausalueiden pienet taimikot on tarkastettu myös maastossa. Tästä ollaan resurssipulan vuoksi luopumassa, joten Metsään.fi-tieto taimikoista jäänee epätarkaksi. Taimikoiden seurantaa vaikeuttaa sekin, ettei uudistamistöitä enää ilmoiteta Suomen metsäkeskukselle. Taimikoiden ja nuorten metsien hoidosta laaditut kemerailmoituksetkaan eivät ole kirjautuneet taimikkotietoihin. Tämän pitäisi jatkossa kuitenkin onnistua. Jotta kuviotiedot pysyisivät ajan tasalla, pitäisi metsänhoitoyhdistysten ja metsäyhtiöiden ilmoittaa hakkuista ja hoitotöistä Metsäkeskukselle. Tähän asti ilmoittelu on ollut laiskaa. Nuivimmin Metsään.fi-tietoon suhtaudutaan MTK:n leirissä. ”Olemme kieltäneet Metsään.fi-aineistojen käytön ilman maastotarkastusta. Kyse on raakadatasta, jota pitää varmistaa ja jalostaa edelleen”, korostaa Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen . Järeissä metsissä arviot kohdallaan Selvitimme Suomen metsäkeskuksen metsätietoasiantuntijan Jukka Hoppulan kanssa, millaista tietoa laserkeilaus tuotti KeskiSuomessa uudella keilausalueella. Kuviotietoja ei oltu vielä jälkikäsitelty, vaan ne tulivat suoraan järjestelmästä. Pienimuotoinen koe ei tuottanut yleistettävää kuvaa laserkeilauksen tarkkuudesta, mutta suuntaa se ehkä antaa. KUVIO 5 Metsään.fi: Varttunut taimikko, 2 ha. Runkoluku 2811/ha, josta lehtipuuta 1400/ha. Pituus 6–7 m. Ikä 15–17 vuotta. Mäntyjen keskiläpimitta 7,2 cm. Suositus: Nuoren metsän hoito 2017. Kommentti: Puuston ikä, keskiläpimitta ja pituus ok. Mäntyvaltainen, koivun määrä yliarvioitu. Hoidettu muutama vuosi sitten. Runkoluku noin 1500/ha. Ei hoitotarvetta. KUVIO 13 Metsään.fi: Nuori kasvatusmetsä, 4,5 ha. Lehtipuuvaltainen. Runkoluku 1300/ha, josta mäntyä alle 100/ha. Mäntyjen ikä 33 vuotta ja keskiläpimitta 15,4 cm. Puuston pituus 10–12 m. Suositus: Ei hoitotarvetta. Kommentti: Mäntyvaltainen, mäntyjen ikä alle 20 vuotta. Kokonaisrunkoluku oikein. Puuston pituus ok, mäntyjen keskiläpimitta yliarvio. Hoidettu samaan aikaan kuin kuvio 5. Isoja koivusäästöpuita siellä täällä, niistä ei havaintoa Metsään.fi:ssä. KUVIO 47 Metsään.fi: Uudistuskypsä, 1,8 ha. Pohjapinta-ala 27,7 m2/ ha, kuusta 17,5 m2/ha. Puuston läpimitta 30 cm. Puuston pituus 23,5 m ja ikä 86 vuotta. Suositus: Avohakkuu 2016, kesäkorjuukelpoinen. Mätästys ja kuusenistutus. Kommentti: Tiedot asianmukaisia. KUVIO 42 Metsään.fi: Uudistuskypsä, 3,4 ha. Kuivahko kangas. Pohjapinta-ala 24,5 m2/ha, josta mäntyä 19,7 m2/ha. Puuston läpimitta 25,2 cm ja pituus 20,6 m. Suositus: Avohakkuu, kesäkorjuukelpoinen. Äestys ja männyn kylvö. Kommentti: Tiedot asianmukaisia. ”SE ON SELLAINEN KÖYHÄN MIEHEN METSÄSUUNNITELMA…” KUVIO 43 Metsään.fi: Uudistuskypsä, 6,1 ha. Pohjapinta-ala 27,9 m2/ha, kuusta 19,6 m2/ha. Puuston läpimitta 29 cm, pituus 23,3 m ja ikä 87 vuotta. Suositus: Avohakkuu 2016. Korjuu vain talvella. Mätästys ja kuusenistutus. Kommentti: Kuusen osuus suurempi kuin Metsään.fi esittää. Voidaan korjata myös kesäkelillä – saman tien varressa kuin kuvio 47. 13 47 42 43 13 10 5 47 43 42 5
• 11 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 AJASSA Tapio Silva Oy Siemenkeskus puh. 0294 32 6000 siemenkeskus@tapio. KYLVÄ HYVÄÄ! Voit tilata siemeniä suoraan Tapion kaupasta: www.tapio. /kauppa Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle Jalostettu mänty kasvaa 15 – 25 % enemmän kuin luontainen mänty HYVISTÄ SIEMENISTÄ Jalostetuilla siemenillä metsäsi tuottaa kiertoaikana rekkakuorman enemmän puuta hehtaarilta ja järeytyy uudistuskypsäksi 5 – 20 vuotta nuorempana C M Y CM MY CY CMY K Tapio_siemenkeskus_a5.pdf 1 14.12.2015 9.45 Puunostajat ovat ymmärtäväisempiä, kehuvatkin. Stora Enson metsäasiantuntija Pekka Jokinen pitää Metsään.fi-tietoa käyttökelpoisena. ”Se on sellainen köyhän miehen metsäsuunnitelma, jos myyjällä ei muuta metsätietoa ole tarjolla. Toki puustotiedot pitää tarkistaa maastossa.” UPM:n Keski-Suomen aluejohtaja Matti Toivakainen pitää Metsään. fi -palvelua loistavana. Sen käyttö tosin on liian byrokraattista. ”Kokonaispuumäärät sattuvat kohdalleen, mutta sekalehtipuun määrä on epävarma. Hakkuissa koivua kertyy lähes aina enemmän, jopa tuplasti arvioon verrattuna. Tähän toivon tarkennusta.” Tulevaisuuden tietojärjestelmä Metsään.fi-palvelun metsätiedot kerätään lentokoneessa olevalla laserkeilaimella. Keilain lähettää lasersädepulsseja maahan ja tallentaa takaisin heijastuneet säteet. Kuva metsästä muodostetaan palanneiden säteiden jakauman perusteella. Puustotiedot tulkitaan keilausalueelta mitattujen puustokoealojen perusteella. Jokaiselle sivultaan 16 metrin ruudulle, eli hilalle, muodostetaan oma puustotieto. Metsikkökuvioiden tiedot yhdistellään toisiaan muistuttavista vierekkäisistä hiloista. Puustotietoihin päivitetään vuotuiset kasvut. Laserkeilauksen tarkkuutta seurataan kolmessa eri vaiheessa. Keilauksen tuottamia puustotietoja verrataan koealoilla ja kuvioilla tehtyihin maastomittauksiin. Lisäksi järjestelmän ehdottamien hakkuuja hoitotoimien järkevyys varmennetaan valituissa kohteissa maastossa. Ongelmista ja kritiikistä huolimatta Metsään.fi:stä rakennetaan 2020-luvun yleistä metsätietojärjestelmää. Visiona on ajantasainen puustotieto, jonka perusteella käydään sähköistä puukauppaa ja riivitään yksityismetsistä 15 miljoonan kuution vuotuinen hakkuiden lisäys. Tätä tarkoitusta varten Metsäkeskus sai hallituksen kärkihankerahoituksesta kaksi miljoonaa euroa. Suomen metsäkeskuksen johtava metsätiedon asiantuntija Juho Heikkilä myöntää keilaustiedon kipukohdat: puuston iän, sivupuulajit ja taimikoiden tilan määrittämisen. Pituudeltaan alle viiden metrin taimikoista ei nykytekniikalla saada kunnollista tietoa. ”Toisaalta keilaus tuottaa kasvatusja uudistuskypsistä metsistä tarkempia puustoarvioita kuin maastossa tehty kuvioittainen arviointi”, hän huomauttaa. Heikkilä muistuttaa myös, että maastossa tehtävä arviointi maksaa neljä viisi kertaa enemmän kuin laserinventointi. Hän ennustaa, että laserkeilaus tarkentuu lähivuosina puulajit paremmin erottavaksi. ”Ensi vuosikymmenellä tietoa saadaan muun muassa kuvioittaisista runkolukusarjoista ja jopa puiden laadusta, mikä loisi nykyistä paremmat edellytykset sähköisen puukauppaan.” Metsään.fi-palvelu luo perustaa metsäbiotalouden nousulle. Sen tavoitteena on jakaa tietoa ja kannustaa passiivisia metsänomistajia hoitamaan ja hakkauttamaan metsiään. Puustotiedoissa on osin pahojakin epätarkkuuksia. Ne on pakko saada korjattua, muuten palvelun uskottavuus vaarantuu. Kehittyvät tiedon keruuja käsittelytekniikka antavat tähän uskottavat mahdollisuudet. Kannattaa myös muistaa, että Metsään.fi-palvelu on joutunut metsätietolaista kehkeytyneen, MTK vastaan muut -riidan keskelle. Metsätiedon vapaa jakaminen sylettää metsänomistajajärjestöä, mutta se ei ole riittävä peruste romuttaa Metsään.fi-palvelua. MIKKO RIIKILÄ Lupauksia lunastettavaksi KOMMENTTI Seppo Snellman käyttää Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon laatimia ja ylläpitämiä metsäsuunnitelmia.
• AJASSA 12 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 13–16 keskivarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,33 ? 54,76 ? 41,10 ? 15,52 ? 16,88 ? 15,05 ? 23,05 ? 24,24 ? Uudistushakkuu 54,84 ? 55,54 ? 42,33 ? 17,46 ? 18,18 ? 16,94 ? 25,21 ? 25,13 ? Harvennushakkuu 46,33 ? 46,49 ? 36,48 ? 14,64 ? 14,96 ? 14,05 ? 20,03 ? 19,92? Ensiharvennus 36,81 36,98 ? 11,33 ? 10,66 ? 11,27 ? Hankintahinnat 54,98 ? 54,66 ? 45,86 ? 27,60 ? 29,30 ? 28,70 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,88 ? 54,83 ? 41,96 ? 15,24 ? 16,6 14,42 ? 21,70 ? 23,64 ? Uudistushakkuu 56,27 ? 55,82 ? 43,23 ? 17,11 ? 17,95 ? 16,31 ? 23,60 ? 24,45 ? Harvennushakkuu 47,78 ? 47,17 ? 37,37 ? 14,75 ? 14,81 ? 13,97 ? 20,76 ? 20,14 ? Ensiharvennus 11,26 ? 10,40 ? 11 ? Hankintahinnat 56,86 ? 55,85 46,91 ? 28,77 29,45 ? ? 28,87 ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,46 ? 56,35 ? 41,16 ? 15,47 ? 17,80 ? 15,16 ? 21,26 ? Uudistushakkuu 55,84 ? 56,91 ? 42,23 ? 16,40 ? 18,82 ? 16,79 ? 22,86 ? Harvennushakkuu 48,45 ? 48,09 ? 36,79 ? 15,46 ? 15,57 ? 14,52 ? 20,45 ? Ensiharvennus 12,18 ? 11,93 ? Hankintahinnat 56,89 ? 56,09 ? 45,81 ? 28,20 ? 30,13 ? 28,04 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,93 ? 53,37 ? 16,27 ? 16,05 ? 25,11 ? 24,95 ? Uudistushakkuu 55,65 ? 54,07 ? 18,36 ? 17,56 ? 26,84 ? 25,63 ? Harvennushakkuu 44,97 ? 14,96 ? 21,28 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 27,85 ? MIKKO HÄYRYNEN, teksti RISTO KOIVULA, kuva E nergiapuun kysyntä on lähes olematonta, sanoo eteläpohjalaisen Metsänhoitoyhdistys Metsäpohjanmaan toiminnanjohtaja Risto Koivula . Metsäenergian varastot ovat leutojen talvien peruina suuret lähes kaikilla toimijoilla, ja tienvarsilla on ylivuotisia ja vieläkin vanhempia energiapuukasoja. ”Hakkuutähteet ja kannot eivät kelpaa ollenkaan ja karsimaton kokopuukin vain huonosti”, Koivula sanoo. Hänen mukaansa suurin syy metsäenergian heikolle menekille on halpa kivihiili. ”Sitä poltetaan rannikon lämpölaitoksissa, ja sen vaikutus vyöryy sisämaahan.” Karsitulla rangalla paras menekki Kokopuun pulma on, että nuorten metsien kunnostaminen giljotiinikourilla on kallista ja hakettaminen Metsäenergia ei nyt lämmitä Kantojen nosto on hiipunut lähes kokonaan. Karsimatonta energiapuuta korjattiin viime viikolla Alavuden Sydänmaan kylässä. Jatesal Oy käytti korjuussa kevyttä kaivinkonetta, jossa giljotiiniterällä varustettu energiapuukoura. MIKKO HÄYRYNEN ”PUUKAUPPA käy vaisua viime vuotta vilkkaammin, toissavuoden tahdissa”, sanoo Kuhmo Oy:n metsäpäällikkö Juhani Pääkkönen . Suurimmaksi osaksi mäntyä sahaavan Kuhmon hankinta-aluetta ovat Kainuu ja osa Pohjois-Karjalasta. ”Kauppaa on siivittänyt, että tammikuussa oli pitkästä aikaa hyvät pakkaset ja päästiin purkamaan talvileimikkojen sumaa.” Tämän talven korjuut on korjattu, ja Kuhmo ostaa nyt etenkin kesäleimikoita. Mäntysahatavaran vaikeuksista puhutaan, ja Kuhmosta on pitkä matka markkinoille. Pääkkösen mukaan tavaran saa menemään, mutta ylitarjontatilanteessa hinnan on pitänyt joustaa. ”Kantohinnat eivät ole joustaneet yhtä lailla, eikä hinnanmuutoksia pysty täysin metsään saakka viemäänkään.” UPM on myynyt Kainuusta isoja tiloja. Pääkkönen on nähnyt, että omistajavaihdos laittaa puuta liikkeelle. ”Siinä puhutaan isoistakin määristä, ja yksittäiset puukaupat ovat tuhansia kuutiometrejä.” Venäjän WTO-jäsenyys tyrehdytti itäpuun kaupan Kuhmolla jokseenkin kokonaan. Tilakaupoista vauhtia Kainuussa PUUKAUPPA 40 000 tonnia Helsinkiin rakennettavan lämpölaitoksen vuodessa käyttämä pellettimäärä .
• AJASSA 13 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 53,49 ? 54,82 ? 39,38 ? 15,57 ? 17,05 ? 15,36 ? 21,31 ? Uudistushakkuu 55,16 ? 55,63 ? 40,88 ? 17,17 ? 18,47 ? 17,28 ? 22,92 ? Harvennushakkuu 46,13 ? 46,96 ? 34,94 ? 15,3 ? 15,41 ? 14,75 ? 20,41 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 55,20 ? 54,10 ? 46,80 ? 28,11 ? 29,22 ? 29,25 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 49,95 ? 50,50 ? 15,3 ? 16,05 ? 15,12 ? 23,05 ? 25,98 ? Uudistushakkuu 51,63 ? 51,37 ? 17,70 ? 17,06 ? 17,44 ? 25,51 ? 27,47 ? Harvennushakkuu 43,53 ? 41,88 ? 13,88 ? 12,68 ? 12,65 ? 18,89 ? 18,37 ? Ensiharvennus 38,69 ? 9,21 ? 9,16 ? Hankintahinnat 51,80 ? 51,09 ? 26,02 ? 25,81 ? 28,4 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,64 ? 53,47 ? 41,07 ? 15,39 ? 15,79 ? 14,73 ? 21,69 ? Uudistushakkuu 54,09 ? 54,30 ? 42,34 ? 17,48 ? 17,53 ? 16,64 ? 23,20 ? Harvennushakkuu 45,82 ? 44,57 ? 36,12 ? 14,51 ? 14,32 ? 13,98 ? Ensiharvennus 34,46 ? 10,46 ? 9,50 ? 10,57 ? Hankintahinnat 53,74 ? 52,42 ? 27,54 ? 27,49 ? 29,41 ? LAPPI / puukauppojen vähäisyyden vuoksi ei hintatietoja ? NOUSUSSA ? LASKUSSA Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat Ostomäärät viikolla 16 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m 3 Etelärannikko 7 618 Pohjanmaa 8 206 Lounais-Suomi 39 260 Häme-Uusimaa 59 986 Kaakkois-Suomi 65 177 Pirkanmaa 29 853 Etelä-Savo 52 537 Metsäkeskus Määrä m 3 Etelä-Pohjanmaa 35 559 Keski-Suomi 42 861 Pohjois-Savo 63 019 Pohjois-Karjala 35 897 Kainuu 18 530 Pohjois-Pohjanmaa 34 824 Lappi 10 773 Kantohintojen kehitys Lapissa Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu Euroa m³ viikot 1–16 , 2016 2015 2014 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m³ 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 10 20 30 40 50 60 2012 2013 2014 2015 2016 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI 504 104 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 16 pikkuteiden varsilla hankalaa. Karsitulla rangalla on jonkin verran kysyntää. Sitä voidaan tehdä tavallisilla ainespuun korjuukoneilla, ja rangat voidaan kuljettaa terminaaleihin tai käyttöpaikalle haketettavaksi. Karsitun energiarangan ero tavalliseen kuitupuuhun ei ole suuren suuri. Energiapuu korjataan kuitupuuta pitempänä ja ohuempaan, neljän sentin latvaläpimittaan. ”Osa leimikoista tehdään energiapuuksi, koska tietylle määrälle on kysyntää. Tuen kanssa siitä on metsänomistajalle jäänyt jotakin”, Koivula sanoo. Kemeratuen kanssa karsitun rangan hinta liikkuu euron pari kuitupuun hinnan alapuolella. Kannattavuus perustuu siihen, että seassa saa olla haapaa ja leppää eikä raakeista valiteta. ”Energiapuu menee lähialueille, jolloin rahti on edullinen. Kuitupuuta joudutaan kuskaamaan kauaskin.” Kannot jäävät nyt maahan Kantoenergialle ei Metsäpohjanmaan alueella ole ollenkaan kysyntää, mutta joissakin muutama vuosi sitten tehdyissä pystykaupoissa on ehtona, että kannot viedään pois. ”Niiltä alueilta kantoja vielä nostellaan, vastahakoisesti mutta kuitenkin.” Koivula ei jää kaipaamaan kantojen nostoa. ”Kaikki ovat valittaneet kantojen huonoutta, että siellä on kiviä ja soraa. Helpommalla pääsee, kun ei tarvitse murehtia kantojen markkinointia.” Hän pitää hyvänä, että juuret jäävät kuohkeuttamaan maata. Tasaisilla mailla kannoista jää vesikuoppa. Käytännössä ala on pitänyt mätästää, joten kantojen nostosta ei ole ollut varsinaista hyötyä. Kantohakkeen laatu huono Reilut kymmenen vuotta sitten alkanut kantojen nosto on kaikkiaan hiipumassa. L&T Biowatin Pohjois-Suomen liiketoiminta-alueen johtaja Juha Fränti vahvistaa, että heillä kantojen hankinta on loppunut. ”Laadulliset ja hinnalliset ominaisuudet eivät ole kohdallaan.” Kantohake on kalleinta hankkia, ja se on käyttäjälle huonolaatuisinta haketta, sillä siinä on aina maata mukana. Fräntin mukaan pitää tapahtua paljon, että kannonnostosta taas innostuttaisiin. ”Jos sähkön hinta nousee ja päästöoikeudelle tulee hintaa, niin kannonnosto saattaa taas kiinnostaa.” Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Tage Fredriksson arvioi, että kantohakkeen osuus vähenee muttei lopu kokonaan. Taustalla sähkön hinta Metsähakkeen käyttömäärissä on nähty jo kaksi peräkkäistä laskevaa vuotta. Tämän vuoden käyttömääriin vaikuttaa ratkaisevasti, onko tuleva syksy lämmin vai kylmä. ”Metsäenergian perusongelma on, että sähkön hinta on romahtanut parin vuoden takaisesta tasosta”, Fredriksson sanoo.
• 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 M E T S Ä S T Ä 14 METSÄNHOITO VALTTERI SKYTTÄ P oukkoilevan energiapolitiikan vuoksi metsänomistajan on vaikea tietää, milloin energiapuulla on kysyntää. Jos kaksi vuotta sitten päätehakkuun yhteydessä korjattiin kannot ja ensiharvennuksessa kaadetut rungot menivät polttoon, toimitaanko nyt samoin? Lähtökohtana on edelleen se, että energiapuun ansiosta metsänomistajan on mahdollista myydä puuta, joka ei kelpaa tukiksi eikä kuiduksi. Energiapuuksi korjataan pieniläpimittaista puustoa, hakkuutähteitä, kantoja sekä jossain määrin myös kuollutta puuta, kertoo Tapio Oy:n Metsänhoito ja metsävarat -yksikön johtaja Kalle Vanhatalo . Kantojen korjuu laskussa Tapio on vastikään päivittänyt energiapuun korjuun metsänhoitosuosituksensa. Niiden mukaan energiapuun korjuu voi kannattaa kahdessa eri hakkuuvaiheessa: pienpuun korjuuna harvennushakkuissa sekä hakkuutähteiden ja kantojen korjuuna uudistushakkuussa. ”Tyypillinen tilanne, jossa energiapuuta korjataan harvennushakkuun yhteydessä, on ensiharvennus”, Vanhatalo sanoo. Harvennushakkuusta kertyvä energiapuu on karsittua rankaa tai karsimatonta rankaa eli kokopuuta. Mitä pienempiä puut ovat, sitä todennäköisemmin ne korjataan energiapuuksi kokopuuna eli oksineen päivineen. Uudistushakkuiden yhteydessä korjattavaa hakkuutähdettä ovat esimerkiksi puiden latvat ja oksat, joita korjataan etenkin rehevien kuusimetsien hakkuissa. Kun osa oksista ja latvoista korjataan pois hakkuuaukealta, helpottuvat etenkin uudistamistyöt ja maanmuokkaus. Kantojen korjuu on vähentynyt viime vuosina, mutta sitä tehdään yhä. Kantojen nosto lisää luontaisen taimiaineksen määrää aukolla, mutta haittapuolena on esimerkiksi lahopuun määrän väheneminen. Energiapuu harvoin päätavoite Harvennushakkuiden osalta energiapuun korjuu mielletään usein hoitamattoman metsän pelastusyritykseksi, mutta tällainen lähtökohta ei tietenkään ole tavoiteltava. ”Harvennushakkuissa energiapuun korjuusta voi tulla lisätuloja nimenomaan metsissä, joissa taimikonhoito on tehty ajallaan ja laadukkaasti. Hoitamattomissa metsissä energiapuun korjuu voi puolestaan olla ainoa vaihtoehto, jolla metsä saadaan kasvukuntoon nollatuloksella tai edes kohtuukustannuksin”, Vanhatalo sanoo. Hoitamattomissa metsissä korjuu on kallista ja puustovaurioita tulee herkästi. Metsäammattilaisen tehtävänä on tunnistaa, kannattaako hoitamattomaan metsään tuoda hakkuukone vai pelkästään raivaussahaaja. Tietoisesti varsinaista energiapuunkasvatusta ei kannata harrastaa kuin muutamissa poikkeustapauksessa. Yksi tällainen on hieskoivumetsä, jolle ei ole puun heikon laadun vuoksi muuta käyttöä kuin poltto. Hieskoivikon voi kasvattaa ilman harvennuksia 40–50 vuoden Harkintaa energiapuun korjuuseen Rangoista, hakkuutähteistä ja kannoista voi saada lisätuloja, mutta energiapuun korjuu ei sovi kaikkiin metsiin. ”EI OLE HYVÄ ASIA, MIKÄLI VANHOJA JÄREITÄ LAHOPUITA NÄKYY HAKKUUTÄHDEKASASSA.” Energiapuun korjuusta voi saada lisätuloja metsissä, joissa taimikonhoito on tehty ajallaan. Hoitamattomissa metsissä energiapuun korjuu on usein ainoa vaihtoehto saada metsä kasvukuntoon. M ik ko R iik ilä
• METSÄSTÄ 15 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 Harkintaa energiapuun korjuuseen Vinkit energiapuukauppaan Selvitä, millä perustein puunostaja maksaa energiapuusta: irtokuutioina, sidottuna ainespuuhun vai energiasisällön mukaan. Sovi puukaupan yhteydessä, miten ja milloin energiapuu korjataan ja mitataan. Muista varmistaa, mihin energiapuu varastoidaan ja milloin puu-, hakkuutähdetai kantokasat viedään pois. Sovi, milloin puuerä vaihtaa omistajaa, sillä omistaja vastaa esimerkiksi hyönteistuhojen torjunnasta puutavaran varastoinnin yhteydessä. Hakkutähteiden ja kantojen korjuu on kannattavaa, kun uudistushakkuu on vähintään hehtaariin laajuinen ja ainespuuta kertyy yli 200 kuutiota. VALTTERI SKYTTÄ KUTEN tämän lehden puukauppa-aukeama kertoo, metsäenergian kysyntä ja sitä kautta energiapuun korjuu ovat tällä hetkellä lamassa. ”Meidän alueellamme energiapuun korjuusta leikkaantuu tänä vuonna puolet pois verrattuna kahteen edelliseen vuoteen”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen johtaja Jari Yli-Talonen . Yli-Talosen mukaan nuoria metsiä, joiden ensiharvennuksia on vaikea saada kaupaksi ilman energiapuumahdollisuutta, pystytään hoitamaan pari tuhatta hehtaaria vähemmän. Parhaiten Päijät-Hämeessä käyvät tällä hetkellä energiapuun osalta kaupaksi hakkuutähteet, kantoja nostetaan hyvin vähän. ”Nyt kannattaa keskittyä taimikoiden varhaisperkauksiin ja taimikonhoitoon, että puut järeytyvät myyntikelpoisiksi. Ensiharvennusten ennakkoraivauksia kannattaa myös tehdä tänä vuonna sillä silmällä, että raivauksen tuoman parannuksen myötä saisi kohteen kaupaksi lähivuosina.” Katse raivauksiin ja tuleviin vuosiin ikään, jolloin metsä uudistetaan. Lahopuu, ravinteet ja juurikääpä Vaikka energiapuusta saa lisätuloja, sen korjaamisen hyötyjä ja haittoja kannattaa pohtia huolella. Yksi mietittävä asia ovat ravinteet. Hakkuutähteitä ja kantoja suositellaan korjattaviksi vain kuivahkoilta kankailta ja sitä rehevämmiltä kasvupaikoilta. Kokopuun korjuuta ei suositella karujen maiden harvennushakkuisiin tai puhtaisiin kuusikoihin, ja muutenkin kokopuun korjuussa hakkuualueelle on jätettävä 30 prosenttia latvusmassasta. Kun energiapuuta korjataan harvennushakkuussa, tulee välttää metsänpohjan liikaa siistimistä ja pyrkiä säilyttämään sekapuusto ja jättämään riistatiheikköjä. Kantojen korjuussa tulee muistaa muun muassa säästöpuuryhmien rajaus ja valumat vesistöihin. ”Kannonnostoa ei enää suositella ojitetuilla turvemailla vesiensuojelusyistä”, Vanhatalo huomauttaa. Lahopuu on tärkeä huomioida myös energiapuun korjuussa. Järeä lahopuu jätetään pääsääntöisesti metsään turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. ”Yksittäiset järeät lahopuut on parempi jättää metsään. Kestävän metsänhoidon näkökulmasta ei ole hyvä asia, mikäli vanhoja järeitä lahopuita näkyy hakkuutähdekasassa”, Vanhatalo sanoo. Jos energiapuukasoissa on mukana juurikääpäsienen lahottamia kantoja, kasat tulee kuljettaa pois ajoissa sieni-itiöiden leviämisen ehkäisemiseksi. ”Kantojen nosto ei ole yksin riittävä keino juurikäävän torjuntaan. Se voi pienentää tartuntariskiä muttei poista lahottajasientä”, sanoo Tapion puuntuotannon asiantuntija Arto Koistinen . Energiapuusuositukset tulevat toukokuussa vapaasti ladattaviksi Tapion nettisivuille www.metsanhoitosuositukset.fi. Metsälehteä julkaiseva Metsäkustannus on osa Tapio-konsernia. Uudet energiapuusuositukset opastavat, millä aikajänteellä hakkuutähteet saadaan pois ja uudet taimet kasvamaan. Syysistutus on yksi vaihtoehto. Kantojen nostolla voi yrittää hillitä juurikäävän leviämistä, mutta se ei poista lahottajasientä. Osa kannoista jää maahan. Kantokäsittely on tehtävä aina pakkasjakson ulkopuolisissa hakkuissa. Mieti aikataulu Muista juurikääpä Hakkeen kannalta tärkeintä on, että energiapuu on kuivatettu hyvin. Huomioi laatu Vain rehevimmät kasvupaikat Kantojen nostoa suositellaan vain kuivahkoille kankaille tai sitä rehevämmille kasvupaikoille. Ojitetut turvemaat poistuivat suosituksista. M ik ko H äy ry ne n M ik ko R iik ilä M ik ko R iik ilä M ik ko R iik ilä M ik ko H äy ry ne n
• 16 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 ELIISA KALLIONIEMI F ragaria vesca, Tussilago farfara, Primula veris. Oppikoulun käynyt kuusikymppinen luettelee sujuvasti kasvien latinankielisiä nimiä. Kiitos kesälomien keruu-urakoiden, lajien tunnistaminen sujuu vieläkin hyvin. Vähän nuoremman on vaikea yhdistää edes suomenkielisiä nimiä – ahomansikka, leskenlehti, kevätesikko – luonnosta löytyviin kasveihin. Muutama vuosi sitten ilmestynyt väitöskirja paljasti, että jopa opettajat, oppilaista puhumattakaan, tuntevat kasveja huonosti. Silloin kohua herätti uutinen, jonka mukaan osa kaupunkilaisnuorista ei tunnista edes voikukkaa tai mäntyä. Osa yleissivistystä Kasvitieteen dosentti ja Kasvimuseon yli-intendentti Henry Väre tuntee kaikki Suomessa kasvavat noin 1 350 kasvilajia ja satoja alalajeja. Luku on vaikuttava, mutta kansainvälisesti verrattuna Suomen lajisto ei ole kovin laaja eikä omaperäinen. ”Euroopan unionin alueella lähinnä suokasvit erottavat meidät muista. Niistä uhanalaisetkin lajit ovat Suomessa yleisempiä kuin muissa maissa”, Väre kertoo. Väre on edistänyt kasvien tuntemista kokoamalla useita kasvikirjoja, viimeksi Metsäkasvion yhdessä emeritusprofessori Jukka Laineen kanssa. Hän toimii myös Yleisradion Luontoillan kasviasiantuntijana. Väre on huomannut, että ihmiset tuntevat kasveja huonommin kuin ennen, mutta hänen mielestään se on ymmärrettävää. ”Nykyään on niin paljon muutakin, mitä pitäisi tuntea. Siitä huolimatta tietty perusmäärä kasveja kuuluu mielestäni edelleen yleissivistykseen.” Mitä nämä kasvit sitten ovat? Pyynnöstä Väre laatii luettelon kasveista, joiden voi ajatella kuuluvan metsänomistajan yleissivistykseen. Listalle pääsee etupäässä rehevyyden indikaattorilajeja, eli lajeja, jotka kertovat kasvupaikkansa laadusta. ”Jos haluaa hahmottaa puuntuotoskykyä, sen näkee kasveista”, Väre selventää. Karusta rehevään Aloitamme listan karun maan kasveista, joita ovat muun muassa metsälauha ja lampaannata. Metsätyyppiluokittelu perustuu paljolti varpukasveihin, joten niistä on hyvä tietää ainakin puolukka, mustikka ja kanerva. Tämä lienee helppoa. Tutkimuksen mukaan suomalaiset tuntevat parhaiten yleisimmät marjakasvit. Variksenmarja on jo astetta vaikeampi tunnistettava. ”Rehevämpään päin mentäessä käenkaali on hyvä indikaattorilaji. Se kertoo kuusen kasvupaikasta”, Väre sanoo. Metsäkurjenpolvikin osoittaa, että todennäköisesti ollaan jo paremmassa metsässä. ”Lehtokasveja on määrällisesti paljon ja lajeja runsaasti. Ne kertovat, että kasvupaikka on hyvä.” Sinivuokko viihtyy hyväkasvuisessa TUNNETKO NÄMÄ? Testaa, kuinka hyvin tunnet metsäkasveja. Kokeile ensin ja lue vasta sitten juttu. Oikeat vastaukset löytyvät sivun alalaidasta. 1. Anemone nemorosa Tämä kaunotar on Etelä-Suomessa yleinen mutta Keski-Suomesta Kainuuseen harvinainen. 2. Calluna vulgaris Kasvi kukkii vasta heinä-elokuussa toispuoleisin tertuin. 3. Rhododendron tomentosum Kukinto vie kaiken huomion, mutta lehdet ovat mielenkiintoisesti päältä kiiltävän vihreät ja alta ruskeakarvaiset. METSÄSTÄ
• METSÄSTÄ 17 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 + Festuca ovina Tällä heinällä lehdet ovat karheita, tähkylähaarat ovat lyhyitä (ja karheita). Oik eat vas tau kse t: 1. val kov uok ko 2. kan erv a 3. suo pur su 4. var iks enm arj a 5. juo luk ka 6. kiu run kan nus 7 . kul tap iis ku 8. met säl auh a 9. käe nka ali 10. met säk urj enp olv i + lam paa nna ta 4. Empetrum nigrum Ainavihannan varvun lehtien alapinnalla on kapea, vaalea juova. 9. Oxalis acetosella Tällä kasvilla violettisuoniset kukat nousevat suoraan suikertavasta maavarresta. 7. Solidago virgaurea Varren pituus vaihtelee viidestä sentistä metriin. Kasvi kukkii syyskuulle asti. 10. Geranium sylvaticum Teriön väri vaihtelee vaaleanpunaisesta tumman sinipunaiseen ja lähes valkoiseen. 8. Deschampsia flexuosa Lehdet ovat sileitä, harmaanruskealla röyhyllä voi olla mittaa lähes kymmenen senttiä. kuusikossa. Valkovuokko taas kertoo avoimesta metsän rakenteesta ja lehtipuuvaltaisuudesta. Saniaisia on hankala tuntea lajilleen, mutta kookkaat saniaiset viittaavat korpimaisuuteen. Lämmin vuosikymmen Suurin lajiryhmä ovat heinät ja sarat. Niiden tunnistaminen on Väreen mukaan vaikeaa. Saroja on noin 90 ja heiniä toistasataa. Niiden ekologinen sietokyky on usein ahdas, eli kukin laji vaatii juuri tietyntyyppisen elinympäristön. Kultapiisku on hyvä tuntea, koska se on perusmetsäkasvi. Osa kasveista kertoo muutoksesta. Metsälauhalla ja maitohorsmalla on erinomainen kyky levitä, joten ne valloittavat hakkuuja paloaukeat nopeasti. Juolukka ja suopursu taas viittaavat alkavaan soistumiseen Eteläja Keski-Suomessa. ”Jos putoaa metsään, jossa kasvaa suopursuja, voi päätellä, että ei ole Etelä-Suomessa”, Väre sanoo. Pohjoisesta taas ei löydä kiurunkannusta, joka juuri nyt aloittelee Etelä-Suomessa kukintaansa. Kasvien opetteluun on mukava ryhtyä näin keväällä, kun tunnistettavaa on vasta vähän. Metsäkukkia pääsi tänäkin vuonna ihailemaan tavallista aikaisemmin. ”2010-luvulla jokainen vuosi on ollut edellistä lämpimämpi. Kasvukausi on selvästi pidentynyt.” Kuvat kirjasta Henry Väre ja Jukka Laine: Metsäkasvio. Kirjan on kustantanut Metsäkustannus Oy, joka kustantaa myös Metsälehteä. 5. Vaccinium uliginosum Tämä on hyvin yleinen koko maassa rämeillä, nevojen ja karujen korpien mättäillä sekä tunturikankailla. 6. Corydalis solida Kaunis kasvi tunnetaan myös puutarhoista. Luonnossa se on Satakuntaa ja Hämettä lukuun ottamatta melko yleinen EteläSuomessa.
• METSÄSTÄ 18 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 Metsätöiden teko alkoi maaliskuun alussa. Raivaussaha hiljenee toukokuussa, kun istutustyöt alkavat. ”Maaliskuu on hienoa aikaa raivata. Keväthangella astelu on kuin kävelisi pellin päällä. Raivattavien lehtipuiden kannot jäävät lumen vuoksi pitkiksi, mutta se ei haittaa. Seuraavalla kerralla kannon voi sahata alempaa, ja samalla kaatuvat kaikki kannon yläosaan kasvaneet vesat.” Kesällä Welling pitää taukoa metsätöistä taimikoiden heinäystä lukuun ottamatta. Syyskuusta ja ensimmäisistä pakkaskeleistä alkaen on taas sahan vuoro. ”Viime vuonna raivausta pystyi jatkamaan jouluun asti.” Menovaraus auttaa raivaajaa Wellingin metsänomistajataival alkoi perinnöstä. Hänen isänsä jätti 1990-luvun lopussa lapsilleen paljon päätehakkuukelpoista metsää. Wellingin ja hänen sisarustensa piti tehdä runsaasti puukauppoja ennen vuoden 2005 loppua, jolloin metsän pinta-alaverotus vaihtui puun myyntitulojen verotukseen. METSÄNOMISTAJA VALTTERI SKYTTÄ, teksti KIMMO METSÄLÄ, kuvat S e, mikä teettää toisille metsänomistajille suurta huolta, tekee Lemillä Etelä-Karjalassa asuvan Irma Wellingin onnelliseksi. Welling omistaa pääasiassa taimikkoikäistä metsää, mutta niin on tarkoituskin. Taimikonhoito eli raivaussahatyöt ovat hänen harrastuksensa. Aktiivisen raivaamisen 68-vuotias Welling aloitti viisi vuotta sitten eläkkeelle jäätyään. ”Työllistän tällä tavalla itseni. Raivattavaa pitää kuitenkin olla sopivasti. Liikaa stressiä taimikot eivät saa aiheuttaa”, iloinen karjalainen sanoo. Welling omistaa pieniä metsäpalstoja Lemin lisäksi lähikunnissa Taipalsaarella ja Imatralla. Huhtikuisena päivänä työn alla on Imatran palstalla sijaitseva mäntytaimikko. Mäntyjen juurelta on matkaa Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeelle noin seitsemän kilometriä. ”Karhu on talvehtinut ihan tässä lähellä. Taimikonhoidon yksi tavoite onkin pitää näkyvyys hyvänä, ettei karhu pääse yllättämään pusikossa”, Welling sanoo pilke silmäkulmassaan. Sopivan työmäärän lisäksi raivaussahatöiden ehtona ovat lapsenlapset. ”Heidän hoitamisensa on päätyöni. Raivaussahan vuoro on vasta sen jälkeen.” Maaliskuussa aloitus Welling sai kipinän raivaussahatyöhön Suomen metsäkeskuksen järjestämällä raivaussahakurssilla. ”Siellä oli pakko ottaa saha käteen, ja huomasin, ettei sahaaminen ole niin mahdotonta.” Wellingin tavoitteena on hoitaa tänä vuonna 20 hehtaaria taimikoita: kymmenen hehtaaria keväällä ja toiset kymmenen hehtaaria syksyllä. Hän hoitaa myös vävynsä metsiä ja saa sitä kautta lisää raivattavaa. Harrastuksena raivaaminen Irma Welling aikoo raivata tänä vuonna 20 hehtaaria taimikkoa. ”LIIKAA STRESSIÄ TAIMIKOT EIVÄT SAA AIHEUTTAA.” Irma Welling innostui raivaamisesta ja taimikonhoidosta Metsäkeskuksen raivaussahakurssilla. Sahaaminen ei ole vaikeaa, mutta kaikille raivaajille tutuilta kaatumisilta ei pusikoissa voi välttyä. Raivaussahatyökalujen säilytyksen voi hoitaa myös tyylillä. Kun metsää myi ennen vaihdosta, metsänomistaja välttyi maksamasta vanhoista metsistään tuplaveroa. Laajoista puukaupoista seurasi tietysti myös se, että perintömetsään syntyi runsaasti uutta taimikkoa. Perintömetsäosuuden lisäksi Welling on ostanut metsäpalstoja saadakseen jatkaa raivausharrastustaan. Taimikkovaltaisia metsäpalstoja on Wellingin mukaan Etelä-Karjalassa kaupan kohtuullisen hyvin. Kun metsäomistukset painottuvat taimikoihin, kuluja tulee muttei tu
• METSÄSTÄ 19 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 loja. Vähäisten puunmyyntitulojen vuoksi taimikonhoitokuluja ei saa parhaalla mahdollisella tavalla vähennettyä verotuksessa. ”Olen käyttänyt menovarausta. Jos joinain vuosina tulee metsätuloja, menovarauksella pystyy siirtämään osan tuloista hyödynnettäväksi seuraavan vuoden verotuksessa.” Kovapalaterä apu viilausongelmiin ”Raivatessa kaatuu joka päivä”, Welling sanoo astellessaan mäntytaimikossa kohti aluetta, jolle raivausurakka pysähtyi edellisellä kerralla. Metsäpalsta sijaitsee Imatran kaupungin maiden vieressä, ja alueella käy retkeilijöitä. Welling on kunnostamassa kylttejä, joita hän on aiemmin pystyttänyt retkeilijöitä ja hiihtäjiä varten metsään. Kyltit eivät kehota pysymään poissa, vaan antavat ohikulkijoille tietoa metsäalueesta ja Wellingin siellä tekemistä metsänhoitotöistä. ”Monella ei ole käsitystä, mitkä ovat metsän perustamisvaiheet ja minkä ajan kuluttua taimikko on raivattava.” Welling osti ammattilaisille tarkoitetun raivaussahan aloittaessaan harrastuksensa viisi vuotta sitten. Sijoitus kannatti, sillä sama saha sahaa yhä, hän kertoo nykiessään raivausvälinettä käyntiin. Raivaajan mukaan sahanterän viilaus ei ole niin helppoa, ja terä tylsyy kivisissä maastoissa. Welling kertoo löytäneensä viilausja teroituspulmaan avun normaalia raivaussahanterää kaksi kertaa kalliimmasta koImatra MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA Mättäiden viereen jääviä kiviä ei pidä pelätä. Ne torjuvat hallaa luovuttamalla yöllä päivällä keräämäänsä lämpöä. Hyvä mätäs Erityisesti kuusta istutetaan mättäisiin, ja tulokset ovat olleet hyviä. Mutta mättäitä on monenlaisia, vaikka ne tehtäisiin samalla kaivukoneella. Kääntömätästyksessä maa käännetään samaan kuoppaan, josta se on otettu. Kuopassa on siis alkuaan maan pinnalla ollut humuskerros täynnä taimien tarvitsemia ravinteita. Muokkausvuonna kääntömättään huippukohta saattaa olla hieman korkeammalla kuin maanpinta, mutta parin kolmen vuoden kuluttua kohoumaa ei enää juuri havaitse. Laikkumätästyksessä kaivukoneella kuopaistaan maata ja pyöräytetään kuopan viereen mättääksi. Laikkumättäässä on peräti kaksi humuskerrosta päällekkäin turvaamassa taimen ravinteiden saantia. Mättään korkeus riippuu kouraistavan kuopan suuruudesta. Keskikarkeilla mailla korkeus on tyypillisesti 15–20 senttimetriä ja hienojakoisilla mailla vain 5–10 senttimetriä. Ojitusmätästyksessä maa otetaan kaivettavista ojista ja sijoitetaan humuksen päälle ojitusmättäiksi. Pienessä osassa ojitusmättäitä saattaa olla kaksi humuskerrosta päällekkäin, kun ojaa aletaan kaivaa. Suurin osa ojitusmättäistä sisältää vain sen humuskerroksen, joka oli maan pinnan päällä. Ojitusmättäiden korkeus on tyypillisesti 15–20 senttimetriä. ??? Mättään valinta ei ole vaikeaa. Kääntömätästystä voi käyttää vain silloin, kun maan vesitalous on kunnossa. Menetelmä ei sovi myöskään hallanaroille kohteille, koska jokainen sentti mättään korkeudessa on tarpeen hallavaurioiden välttämiseksi. Lisäksi kohouman muodostama kivennäismaasta tehty mätäs torjuu yöhallaa sen ansiosta, että mätäs lämpenee auringossa ja pystyy varastoimaan lämpöä aamuyön kylmille tunneille. Ainoa seikka, joka selvästi puoltaa kääntömätästystä, on hakkuualan käyttökelpoisuus ulkoiluun. Satunnainen kävijä ei putoa sen enempää laikkumättäiden kuoppiin kuin ojiinkaan. Laikkumättään hyvä puoli on kaksinkertainen humus. Huono puoli on se, että kuoppaan ilmestyy istutetun taimen lähelle kaikenlaisia lehtipuita, joiden perkaamisessa pois on aikanaan työtä. Kuopat ovat myös oivallisia sikiämispaikkoja sääskille. Laikkumätästys ei ole yleensä hyvä ajatus kesämökin viereisellä alueella. Ulkoiluun käytettävillä alueilla kuopista on oma haittansa. Ojitusmätästys hoitaa kuntoon maan vesitalouden. Syntyvät lehtipuut keskittyvät ojien reunoille. Joidenkin metsänviljelijöiden kokemus on, että riittävän syviä ojia käytettäessä maa tulee niin kuivaksi, ettei siemensyntyisistä lehtipuista ole haittaa taimien välittömässä läheisyydessä. Perkauskustannuksissa saatetaan säästää. Vaikka tutkimustuloksia ei olekaan, mahdollista on, että hallanaroille paikoille sopii parhaiten ojitusmätästys. Hyvin suunnitellut mätästysojat johtavat pois kylmää ilmaa, ja korkeat mättäät nostavat istutetun taimen toivon mukaan riittävän korkealle kylmimmästä ilmamassasta maan pinnassa. ??? Kaikki eivät pidä suurista ojista uudistusalalla. Jotkut suosivat naveromätästystä, jossa tehdään lyhyitä, matalia ojia, joita ei ole tarkoitettukaan veden johtamiseen pois. Naveroista saadaan sen verran maata, että jonkinlaisia mättäitä saadaan aikaan istutusta varten. Yleensä naveromättäät ovat olennaisesti pienempiä kuin ojitusmättäät. Olipa mättään valinta mikä tahansa, iloita sopii, että odotukset metsänviljelyn onnistumisesta ovat paremmat kuin istutettaessa äestysjälkeen. Harrastuksena raivaaminen vapalaterästä. ”Kovapalaterä puree puuhun hyvin. Minulla se kestää sahausta teroittamatta nelisen viikkoa.” Kun metsäperintö osui aikoinaan kohdalle, Welling tutustui metsänomistamiseen Metsäkeskuksen kursseilla sekä Saimaan metsänomistajat -yhdistyksessä, jonka puheenjohtajana hän nyt toimii. ”Metsäkeskuksen kursseilla parasta olivat käytännön tutustumisWelling harrastaa taimikoiden raivausta, sillä hän haluaa työtä eläkepäivien ratoksi, hoitaa metsät kuntoon jälkipolvia varten ja kasvattaa puuta KaakkoisSuomen kivijalalle eli metsäteollisuudelle. Kovapalaterä on purrut ainakin eteläkarjalaisiin lehtipuuvesoihin hyvin. käynnit metsään ja muualle. Metsänomistajayhdistyksen toiminnassa saa puolestaan vertaisoppia.” Wellingillä oli tuntumaa metsäalaan jo työuraltaan. Fysiikan tohtori työskenteli työhyvinvoinnin parissa niin paperiteollisuudessa kuin sahalaitoksilla aina Eurooppaa myöten. ”Nyt pidän huolen, että metsäteollisuudelle riittää puuta tulevaisuudessa.”
• METSÄSTÄ 20 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 KOKEILTUA MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat H itachin pikkusaha CS 33 EB ei haasta ruotsalais-saksalaista ammattisahojen joukkoa. Toisaalta se ei kilpaile alta satasella myytävien kiinansahojen sarjassakaan. Isojoen Konehallin eli IKH:n maahantuoman Hitachin nettiesitteessä luvataan: ”Kevyt ja tehokas moottorisaha ammattikäyttöön.” Lupauksessa on kaksi kohtaa oikein: kyseessä on moottorisaha, ja se on kevyt. Ottaisitko kesäsahan? Hitachin kepeä pikkusaha sopii esimerkiksi mökkiläisen polttopuutalkoisiin. Hitachi CS 33 EB » Sylinteritilavuus 32,3 cm3 » Moottorin teho 1,25 kW » Terälaippa 12 tuumaa » Teräketju 3/8-jaollinen, vetohampaan leveys 1,3 mm » Polttoainesäiliö 0,35 litraa » Öljysäiliö 0,25 litraa » Paino työkunnossa 4,9 kg » Suositushinta 319 euroa arvonlisäveroineen Kevyt Hitachi on kelpo saha satunnaiseen käyttöön. Kaikki taimikoiden suojauksesta. OY AGRAME AB www.agrame.fi Naljailua ei pidä tulkita vihjeeksi vehkeen kelvottomuudesta. Lyhyen tutustumisen perusteella pikku-Hitachi vaikuttaa kelpo sahalta satunnaiseen käyttöön, esimerkiksi kesämökkiläisen polttopuu-urakoihin. Vähävoimainen satunnaiskäyttäjä arvostanee sahan keveyttä, työkunnossa vehje painaa niukat viisi kiloa. Lisäksi saha käynnistyy kepeästi S-start-käynnistimen ansiosta. Hitachi on muodoltaan sulava, lievällä mielikuvituksella voi nähdä sukunäköä Husqvarnoihin. Kahvasto tuntuu jämäkältä, miltei tunnottomalta – jopa niin, että miltei epäilee tärinänvaimennuksen olemassaoloa. Häiritsevästi saha ei kuitenkaan tärissyt, tämän hintaluokan sahoissa on koettu pahempaakin. Kierrosluku yllätti Moottorin teho, 1,25 kilowattia, on miltei sama kuin Stihlin MS 193:ssa. Ihan kuuhun asti puhti ei vie, mutta pelkällä sahan massalla painottaen parikymmensenttisen puun sahaus on vaivatonta. Moottorin vääntö loppuu, kun terää painetaan voimalla puuhun. Matalaprofiilinen 3/8-jaollinen kapea ketju tehostaa vähävoimaisen sahan leikkuutehoa. Tällaista ketjua viilataan läpimitaltaan neljän millimetrin pyöröviilalla. Kierrosherkkyydellään pikku-Hitachi yllätti. 14 000 kierrosta minuutissa vetää vertoja nykyajan ammattisahoille. Kierrosluku on verrannollinen ketjunopeuteen. Hento-oksaisen kuusen pyyhkäisykarsinnassa kepeä saha olikin hauska peli. Tosin ilo hiipui, kun oksat kävivät paksummiksi. Sahan suositushinta on korkea, 319 euroa. Nettihaun perusteella sahan voi saada alle 200 eurolla. Sillä hinnalla pikku-Hitachi olisi kiinnostava ostos. Sekä bensaettä öljytankin korkeissa on jämerä meisselin mentävä kolo juuttuneen korkin avaamiseksi.
• Uutuus Uutuus Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Tulevaisuus tehdään nyt. Taimikonhoito – tavoitteet, menetelmät ja kustannukset Timo Saksa, Jari Miina ja Karri Uotila Taimikon perustaminen on merkittävä investointi. Taimi­ konhoidolla huolehditaan metsänuudistamisessa tehdyn investoinnin tuottokyvystä. Kun varhaishoito, varhais­ perkaus ja myöhempi taimikonhoito tehdään tavoitteelli­ sesti ja oikea­aikaisesti, päästään kustannustehokkaaseen ja taloudelliseen lopputulokseen. Kirja kokoaa tiedon taimikonhoidon biologisista perusteista, menetelmistä sekä niiden kustannuksista. Hinta 34 € Sujuvasti seuraavalle – metsän omistajanvaihdos Matti Kiviniemi ja Pirjo Havia Kirja auttaa metsänomistajaa suunnittelemaan ja toteut­ tamaan sujuvasti metsän sukupolvenvaihdoksen ja muut omistusjärjestelyt. Se avaa verosuunnittelun lisäksi muita tärkeitä perusteita omistusratkaisuille ja tarjoaa tiedon omistusjärjestelyn eri vaiheisiin. Teoksessa esitetään uusimmat oikeustapaukset, metsäverotuksen ja muun oleellisen lainsäädännön muutokset sekä asiakirjamallit. Hinta 42 €
• METSÄSTÄ 22 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 ARI KOMULAINEN teksti ja kuvat S uomessa metsitettiin runsaasti peltoja 1960ja 1970-luvuilla. Niin sanotut pakettipellot istutettiin pääosin männylle. Koivuakin istutettiin jonkin verran, kuusta vähemmän. Männyntaimet kasvoivat peltomaassa liiankin hyvin. Jo alkuvuosina oli nähtävissä, ettei niistä tule kunnon tukkipuuta. Vaivana olivat ja ovat edelleen oksaisuus, haaralatvat sekä tyvija runkomutkat. Myös meidän kotitilamme pellot istutettiin 1970-luvun puolivälin jälkeen männylle. En muista, että muita puulajeja olisi edes harkittu. Eräs peltokuvio on juuri näitä pakettipeltoistutusmänniköitä. Tuolla parin hehtaarin kuviolla ei kasva monta tukin laatuvaatimukset täyttävää männynrunkoa. Osan kuviosta uudistimme jo muutama vuosi sitten tekemällä suojuspuuhakkuun, mätästämällä uudistusalan ja istuttamalla mättäille kuusentaimet. Nyt istutuskuuset ovat varttuneet pääosin niin pitkiksi, ettei pellolla rehottava heinäja muu kasvusto enää uhkaa niiden kasvua. Ilman vuosittaisia pelastustoimenpiteitä taimet olisivat armotta jääneet kasvuston alle. Taimet näkyviin Vaikka luulisi, että taimi on helppo löytää mättäältään, asia ei ole näin. Taimien pelastaminen sakean kasvuston seasta on hitaampaa kuin istuttaminen pottiputkella mättääseen. Peltokuvion loppuosan uudistamisessa päätettiinkin menetellä toisin. Mätästyksestä luovuttiin, ja tilalle otettiin istutuksen yhteydessä asennettavat Ecopulpin Taimitassu-taimisuojat. Maahan taimen ympärille laitettavat taimisuojat estävät istutuskuokalla tehdyn laikun heinittymisen taimen ympäriltä. Taimitassut valmistetaan kierrätyskuidusta ja Ecopulpin mukaan niiden hajoamisaika on kolmesta viiteen vuotta. Tämä aika riittää taimen nousemiseen aluskasvillisuuden varjostuksen alta. Kokonaan taimisuojat eivät poista heinäämisen tarvetta, mutta niiden ansiosta taimien pitäisi löytyä helposti heinikon keskeltä. Lavallinen taimitassuja, 2 700 kappaletta, maksoi ilman arvonlisäveroa ja rahtia 783 euroa. Kuokka terään Kuusentaimia oli istutettavana 2 500. Ravakka istuttaja laittaa pottiputkella hyvin muokattuun maahan jopa yli 2 000 tainta työpäivässä. Kuokkaistuttaja, joka asentaa myös taimitassut, voi unohtaa tällaiset istutusmäärät. Me teimme kahteen mieheen kymmenen tunnin työpäivää ja saimme päivässä maahan taimitassuineen reilut viisisataa tainta. Istutustyö tehtiin toukokuussa 2015. Istutettavaksi valittiin kookas, kahden ja puolen vuoden ikäinen kuusentaimi. Taimisuojilla heinää vastaan Ari Komulainen kokeili, löytyisikö Taimitassu-suojista mätästystä parempi apu peltomaan heinäntorjuntaan. Joona Komulainen hakee varastopaikalta lisää istutettavia taimia ja taimitassuja. METSÄNHOITO
• METSÄSTÄ 23 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 AIKAHYPPY Sarjassa palaamme vanhaan ja kerromme, mikä on tilanne nyt. Ensimmäisenä työnä ennen varsinaisen istutustyön alkua oli teroittaa istutuskuokat. Partaveitsenteräväksi hiotulla kuokalla syntyy helposti vanha kunnon laikku. Laikun teon jälkeen lyötiin kuoppa taimen juuripaakulle, asetettiin taimi pystysuoraan kuoppaan, tiivistettiin maa käsin juuripaakun ympäriltä, pujotettiin taimitassu paikalleen ja kiinnitettiin tassu paikoilleen. Taimitassut pitää ehdottomasti kiinnittää paikoilleen, ettei tuuli nosta niitä irti. Taimitassun kiinnitykseen on monta tapaa: sen reunoille voi lohkaista kuokalla riittävän kookkaat maapaakut, siinä oleviin reikiin voi työntää maastosta löytyvät tikut ja sen reunoille voi nostaa kiviä tai oksankappaleita. Sateista haittaa Katsastin istutustyön onnistumista juhannuksena 2015. Taimet olivat lähteneet hyvään kasvuun ja taimisuojat olivat pysyneet paikoillaan ja olivat hyvin näkösällä. Varsinainen heinääminen tehtiin syyskuussa 2015. Taimitassut helpottivat oleellisesti taimien löytymistä sakean kasvuston seasta. Tosin märkänä taimisuojien väri tummuu ja pinnalle varisseet lehdet heikentävät löytymistä. Sateinen kesä oli liottanut osan taimisuojista aika pitkälle, joten ne eivät taida kestää maatumatta luvattua aikaa. Taimen vankistumisen kannalta riittää, jos ne kestävät kahdesta kolmeen vuotta. Istutuskuokalla tehty laikku oli pysynyt taimitassun alla pääosin kasvillisuudesta vapaana. Taimitassujen ansiosta heinääminen kävi nopeasti ja työ saatiin kahteen mieheen valmiiksi päivässä. Aika näyttää, miten uudistamisessa onnistutaan. Jos taimikko ylenee toivotulla tavalla, siintää muutaman vuoden päässä suojuspuuston hakkuu. Laikkuun kuokkaistiin kuokan terällä riittävä monttu juuripaakulle. Istutus tehtiin käsin. Multa tiivistettiin riittävästi taimen ympärille ja varmistettiin, että taimi pääsee kasvamaan pystysuoraan. Taimitassu pujotettiin paikalleen varoen taittamasta taimen latvaa. Taimitassut pitää kiinnittää kunnolla maahan taimen ympärille, muuten tuuli lennättää ne helposti pois paikaltaan. ”TAIMITASSUT PITÄÄ EHDOTTOMASTI KIINNITTÄÄ PAIKOILLEEN, ETTEI TUULI NOSTA NIITÄ IRTI.” EERO SALA V UONNA 1966 elettiin YYA-aikaa, ja Metsälehtikin oli kiinnostunut naapurin kuulumisista laajan katsauksen verran. Kaksiosaisessa lukupaketissa kerrottiin maanmuokkauksesta ja viljelyalan käsittelystä Neuvostoliitossa. Metsänhoitaja Kullervo Etholénin kirjoittaman artikkelin mukaan metsänviljely oli noussut Neuvostoliitossa toisen maailmansodan jälkeen tärkeään asemaan luontaisen uudistamisen rinnalle. ”Maassa on vuosina 1946–1964 perustettu uusia viljelyaloja yli 11 miljoonaa hehtaaria. Vuotuiset viljelyalat ovat jyrkästi nousseet, ja esimerkiksi vuonna 1964 kylvettiin ja istutettiin uusia viljelyaloja 1,2 miljoonaa hehtaaria”, Metsälehti kertoi. Määrä kuulostaa suurelta, mutta melkoinen oli vuotuinen hakkuualakin, noin kaksi miljoonaa hehtaaria. Paljon jäi siis luontaisen uudistumisen varaan, ”mutta näistäkin aloista huomattava osa käsitellään jollakin tavalla” , Metsälehti vakuutti. Neuvostotilastojen mukaan maanmuokkauksesta noin 80 prosenttia oli koneellistettu. ”Ja seuraavan viisivuotissuunnitelman aikana on tarkoitus päästä 95-prosenttiseen koneiden käyttöön.” Viljelyalan lisäämisen ja koneellistamisen ohella neuvostometsätaloudella ja -metsäntutkimuksella oli muitakin kunnianhimoisia tavoitteita. ”Arvokkaiden puulajien, kuten rotupuiden ja nopeakasvuisten puulajien viljely on kiinteästi mukana viisivuotissuunnitelmassa, samoin kuin kemikalioiden monipuolinen käyttö.” vvv Nyky-Venäjällä jäädään selvästi noista puolen vuosisadan takaisista virallisista neuvostoluvuista. Luonnonvarakeskuksen mukaan Venäjällä uudistetaan vuosittain noin 800 000 hehtaaria metsää, siitä neljännes istuttamalla ja kylvämällä ja loput luontaisesti. Vaikka metsänuudistamisen pinta-alat ovat jo pitkään ylittäneet avohakkuiden pinta-alan, ongelmia riittää: luontaisen uudistumisen onnistuminen on epävarmaa, ja suuri osa viljellyistä taimikoista kuolee. Vaikeuskerrointa lisää perinteinen metsänuudistamisen pullonkaula Venäjällä – rahanpuute. Viisivuotissuunnitelman tahdissa Anssi Komulainen pelastaa kuusentaimia miehenmittaisen vatukon ja horsmikon keskeltä syyskuun lopulla.
• P I L K K E I T Ä 24 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 Vaikka rupikonna on yleinen Lapin eteläosiin asti, sitä näkee harvoin. Se saalistaa öisin ja piilottelee suojapaikassaan päivän. Se ei pakene, vaikka aivan viereen astuisi. Maantielle liiskaantuneiden yksilöiden määrä kertookin paremmin rupikonnan yleisyydestä kuin suoranaiset näköhavainnot. Rupikonna viihtyy yhtä lailla pihapiirissä kuin metsäseuduillakin. Se kutee lammissa ja järvissä – syvemmissä vesissä kuin tavallinen sammakko, jolle se jättää ojat ja matalat allikot. Se on tyypillinen konna: lihavanpulskea, laiskasti mönkivä paksunahkainen otus, jotenkin sympaattisella tavalla ruma. Ihossa on myrkkyrauhasia, jotka saavat ketunkin sylkäisemään konnan suustaan ennen tappavaa puraisua. Ensimmäinen ”protokonna” kehittyi Etelä-Amerikassa joskus 55 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin Etelä-Amerikka oli kaikkialta valtamerten ympäröimä. Jollain tavalla konnat pääsivät vanhan maailman puolelle noin 30 miljoonaa vuotta sitten, ja siitä alkoi maailmanvalloitus. Paksu, kuivuutta sietävä iho vapautti roikkumasta veden lähellä, ihon myrkyt suojasivat pedoilta, tukevan ruumiin rasvavarastot sallivat pitkänkin paaston ja iso naaras tuotti paljon mätimunia. Näillä eväillä konnat pystyivät asuttamaan sellaisiakin ympäristöjä, missä muut sammakot eivät menestyneet. Eri mantereilla konnista kehittyi uusia lajeja, ja nykyinen lajiluku on noin 500. Parhaiten ovat menestyneet suhteellisen isokokoiset lajit. Meidän rupikonnamme on yksi laajimmalle levinneistä lajeista: alue kattaa lähes koko Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Aasian aina Japaniin asti. Konnien maailmanvalloituksen on täydentänyt ihminen, joka on siirtänyt amerikkalaista agakonnaa pelloilleen sokeriruokoa vahtimaan. Australiaan konna tuotiin 1930-luvulla, missä siitä on tullut kiusallinen, alkuperäislajistoa uhkaava tulokas. Tuholaistorjujan roolinsa se hoitaa odotetulla tavalla, mutta Australian pedot eivät ole tottuneet myrkylliseen konnaan. Jopa krokotiili kuolee napattuaan laiskanpulskean konnan saaliikseen. SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN,kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA LUKIJAKYSYMYS Maailmanvalloittaja Juuri aikuistunut rupikonna on kiivennyt lumpeenkukkaan. Jyrki Ketola kertoi Metsälehti Makasiinin (3/2016) kolumnissaan Suomen metsäkeskuksen lähettämästä kirjeestä, joka sisälsi virheellisiä hoitotyöja hakkuuehdotuksia. Ketolan käsiin osunut kirje oli osa virheellistä kirjelähetystä, joka postitettiin maalis-huhtikuun aikana Asikkalan, Heinolan, Lohjansaaren ja Padasjoen kuntien alueella metsätilan omistaville. Näitä virheellisiä kirjeitä oli noin 5 000 kappaletta. Olemme Metsäkeskuksessa pahoillamme tapahtuneesta virheestä. Olemme jo ottaneet yhteyttä metsänomistajiin, ja he saavat meiltä uuden kirjeen oikeilla tiedoilla. Lähetämme Metsäkeskuksesta vuosittain noin 50 000 kirjettä yksityisille metsänomistajille. Kirjeiden tiedot ja ohjeet perustuvat metsätietoon, jonka keruu tapahtuu pääosin kaukokartoituksen ja metsän kehitystä kuvaavien mallien avulla. Mittaamme maastossa ainoastaan koealoja ja tarkastamme taimikoiden tietoja. Kirjeet lähtevät meiltä postiin, kun laserkeilatun inventointialueen metsätieto on valmistunut ja voimme tarjota tuoretta tietoa metsänomistajille. Ketolan kertomassa tapauksessa laserkeilaus tehtiin Etelä-Päijänteen alueella keväällä 2014, ja metsävaratieto valmistui julkaistavaksi viime vuodenvaihteessa. Alueen laadunvarmistus oli valitettavasti puutteellista metsien kasvunlaskennan ja keilausajankohdan jälkeen tehdyn toimenpiteiden ajantasaistuksen osalta. Laskentavirheiden vuoksi osa metsikkökuvioiden hoitotai hakkuuehdotuksista oli väärin tai puuttui. Havaitsimme virheen heti lähetyksen jälkeen ja saimme myös palautetta metsänomistajilta. Käynnistimme välittömästi virheellisten metsätietojen korjaamisen uutta kirjelähetystä varten. Tarkistamme myös parhaillaan toimintajärjestelmäämme ja sen laaduntarkistuspisteitä tapauksen johdosta. Olemme tiedottaneet virheestä metsänomistajien lisäksi myös alueen metsätoimijoille. Jyrki Ketola viittasi kirjoituksessaan myös Metsään.fi-palvelun huonoon laatuun ja julkisin varoin kerätyn metsätiedon korkeaan hintaan. Metsään.fi on tärkeä kanava metsätiedon hyödyntämiseen. Yli 60 000 metsänomistajaa hoitaa jo metsäasioitaan palvelun avulla yhdessä alan toimijoiden kanssa. Olemme saaneet Metsään.fi-palvelusta paljon myönteistä palautetta ja kehitämme sen ominaisuuksia jatkuvasti. Kaukokartoitusperusteiseen tiedonkeruuseen siirtyminen on tehostanut metsävaratietojen keruuta merkittävästi, ja tiedonkeruun kustannukset ovat puolittuneet aiempaan maastossa tehtyyn arviointiin verrattuna. Metsäkeskus on keskeinen tekijä myös metsätiedon digitalisaation kärkihankkeessa, joka on osa Juha Sipilän hallitusohjelmaa. Sähköinen metsätieto, tehostunut tiedonkeruu ja jakelu Metsään.fi-palvelussa sekä toimijoiden rajapintapalvelussa mahdollistavat aivan uudenlaisen toimintamallin metsäasioiden hoidossa. Metsätiedot ovat nyt yhä useamman metsänomistajan ja toimijan ulottuvilla, mikä edistää aktiivista metsänhoitoa ja metsien hyödyntämistä koko metsäalan ja kansantalouden eduksi. JORMA JYRKILÄ metsätiedon palvelupäällikkö, Suomen metsäkeskus MAGNUS NILSSON metsätietopäällikkö, Suomen metsäkeskus Virheellisten kirjeiden taustalla laskentavirhe Minulla on saaressa 20 hehtaarin metsätila, jota hoidan itse alvillisena alkutuottajana. Tilalleni on kaavoitettu järvialueen yleiskaavassa kolme rakennuspaikkaa. Tontteja sieltä ei ole erotettu, enkä niin ollen myöskään maksa kiinteistöveroa. Nyt poikani haluaisi rakentaa yhdelle paikoista loma-asunnon. Mikä olisi verotuksellisesti edullisin tapa antaa rakennuspaikka (1–2 hehtaaria) pojalleni? Lapsia perinnönjakotilanteessa on aikanaan yhteensä kolme, eli joudun tietysti ennakoimaan nyt myös tulevaa tilannetta ja tapaa siirtää metsä seuraavalle sukupolvelle kaikkia tasapuolisesti kohdellen. Edullisin tapa olisi tehdä koko metsätilasta sukupolvenvaihdos. Koska rakennuspaikkoja ei ole erotettu, tila kokonaisuudessaan käsitellään verotuksessa metsätilana. Tilan arvon määrittelyssä rakennuspaikkojen arvosta 40 prosenttia lisätään metsän arvoon. Pohjois-Savossa rantarakennuspaikan arvo on verottajan ohjeistuksessa keskimäärin viisi euroa neliömetriltä ja metsämaan arvo 3 000 euroa hehtaarilta. Jos olette omistanut tilan yli kymmenen vuotta, kaupalla tehty sukupolvenvaihdos on luovutusvoittoverosta vapaa ja saatte koko kauppahinnasta metsävähennyksen. Jos päädytte luovuttamaan pojalle määräalan tilasta rakennuspaikaksi, kannattaa luovuttaa yli kahden hehtaarin määräala. Yli kahden hehtaarin määräalaa käsitellään metsätilan luovutuksena. Alle kahden hehtaarin määräala käsitellään tonttina. Jos haluatte vielä harkita tilan lopullista luovutusta, voitte laatia rakennuspaikasta pojan kanssa vuokrasopimuksen. Vuokra-aika voi olla pitkä ja vuokra nimellinen. VÄINÖ SIKANEN Miten rakennuspaikka pojalle? JYRKI KETOLA Kirjoittaja on metsänomistaja ja metsäsijoittaja. KI M M O BR A N D T / CO M .P IC mielestäni olla ammattiosaaminen, luotettavuus ja korkea moraali. Nyt näistä ei toteutunut yksikään. Se on surullista, koska se leimaa koko organisaatiota. Myös niitä, jotka tekevät työnsä hyvin. Miksi Suomen metsäkeskus lähettää tällaisia laadultaan ala-arvoisia kirjeitä? Olen ehkä hiukan ilkeä, mutta epäilen, että metsäkeskukselle, ja sitä kautta veronmaksajille, kalliiksi tullut Metsään.fi-palvelu ei ole saavuttanut alkuunkaan sille alun perin asetettuja tavoitteita. Tulosneuvotteluissa maaja metsätalousministeriön kanssa on luvattu antaa neuvontaa ja ajantasaisia tietoja metsänomistajille. Toinen bluffaa ja toinen maksaa sinisilmäisenä laskun. tettu neljälle kuviolle. Yhdellä kuvioista on noin 75-vuotias kuusikko, jossa puuta on noin 600 kuutiometriä hehtaarilla. Toisella on noin 50-vuotias kuusikko, jossa puuta on noin 300 kuutiometriä hehtaarilla. Kolmannella kuviolla on todellisuudessa kaksi kuviota, jossa toisessa on reilu parimetrinen täystiheä kuusentaimikko ja toinen puolikas on muuten vastaava, mutta taimikko on vasta hieman vajaa metrin mittainen. Neljäs kuvio, johon taimikko pitäisi perustaa, osuu jo paremmin. Siitä osa hakattiin alkusyksyllä aukoksi ja se pitääkin uudistaa. Mutta osa kartalle merkittyä uudistusalaa on aivan tavallista varttunutta noin 50-vuotiasta kuusikkoa. Samassa kirjeessä todetaan, että metsävaratiedon kerääminen on taimikoiden osalta vielä osittain kesken, joten hoitotyöehdotus saattaa puuttua joiltakin kuviolta. Se sentään piti paikkansa. Tilalla on kaksi merkittävän kokoista kuviota, jossa taimikon perkauksen optimaalisin ajankohta on tulevana kesänä. Niitä kirjeessä ei ehdoteta tehtäväksi. M iksi ”vaahtoan” näin paljon yhdestä ainoasta kirjeestä. Valitettavasti laadultaan aivan yhtä onnettomia Suomen metsäkeskuksen julkisten palveluiden lähettämiä kirjeitä on tullut meille ennenkin. Minä osaan nakata ne suoraan paperinkeräykseen. Ongelma on siinä, että Suomessa on myös sellaisia metsäomistajia, jotka eivät tunne metsäänsä ja metsänhoitoa kovin hyvin. He saattavat ottaa nämä kirjeet ihan vakavasti. Suomen metsäkeskuksen julkiset palvelut on valtion rahoittama toiminto. Se tekee metsänomistajia koskevia viranomaispäätöksiä. Viranomaispäätöksiä tekevän organisaation keskeisinä arvoina pitäisi O hessa on tuoretta tietoa metsästäsi. Karttoihin on merkitty kohteet, joille suositellaan hakkuita tai metsänhoitotöitä lähivuosien aikana. Näet myös tiedot mahdollisista luontokohteista. Toivomme, että työehdotukset ja kartat auttavat sinua metsien hoitoa koskevissa päätöksistä. Kyse ei ollut yksityisen firman markkinointikirjeestä, vaan Suomen valtion rahoittaman Suomen metsäkeskuksen kirjeestä metsätalousyrittäjälle. Voisi olettaa, että siellä on osaamista ja tietoihin voi luottaa. Kirje koski yhtä tilaa, jossa toimenpiteitä ehdotettiin kahdelletoista kuviolle. Aloitetaan hakkuuehdotuksista, koska ne mainittiin ensin. N eljälle kuviolle on ehdotettu ensiharvennusta. Niistä kolme on aivan liian pienikokoisia ensiharvennukseen. Yhdellä kuviolla ensiharvennuksen voisi tehdä, mutta silläkään ei ole harvennustarvetta muutamaan vuoteen. Harvennushakkuuseen ehdotetuista kuvioista isoin on istutettu koivulle 26 vuotta sitten. Kuviolla on tukkikokoinen puusto, joka on harvennettu motolla kaksi kertaa, siinä on nyt noin 500 runkoa hehtaarilla. Kaksi viereistä harvennushakkuuseen ehdotettua kuviota on istutettu männylle 36 vuotta sitten. Ne on harvennettu motolla kaksi kertaa ja niissä on nyt noin 650 runkoa hehtaarilla. Jos tavoitteena on hyvä ja taloudellisesti kannattava metsänhoito, seuraava hakkuu on päätehakkuu. Missään tapauksessa kuviota ei saa enää harventaa. Vain yhdellä kuviolla ehdotus on osunut oikein. Se on noin puolen hehtaarin suokuvio, jolla on harvennustarve. Ongelmana on, ettei yhtäkään puunostajaa kiinnosta yksi puolen hehtaarin talviharvennuskohde. Taimikon perustamista on ehdoHyvä metsänomistaja Vain yhdellä kuviolla ehdotus on osunut oikein. RAHAPUU 32 MAKASIINI 3 • 2016 32 MAKASIINI 3 • 2016 4263_.indd 32 7.4.2016 17.23
• PILKKEITÄ 25 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 RIISTA JERE MALINEN, teksti ja kuvat K evään koittaessa lehdet täyttyvät kuivalihaohjeista. Moni eteläsuomalainen voi vain haaveilla tuosta Lapin kevätahavien kypsyttämästä herkusta. ”Kokeilin kuivalihan valmistusta monena keväänä, mutta harvoin sattui viikkojen ajaksi sopivaa säätä, jonka perinteinen ulkokuivatus vaatisi”, sanoo Rantasalmella Etelä-Savossa asuva erämies Olli Lappalainen . Niinpä Lappalainen kaivoi keittokirjat esiin. Hän halusi vanhan ajan menetelmillä valmistettua riistanlihaa, joka maistuisi hyvältä ja säilyisi pitkään. Apu löytyi omasta kirjahyllystä. Jaakko Kolmosen ja Veijo Vanamon Kokkien riistakirjassa kerrotaan kotasavustuksesta. Sekin on lappilainen menetelmä. Siinä suolatut poronpalat nostetaan kodan kattoon pariksi päiväksi muhimaan. Liha kypsyy ja savustuu arkiaskareiden ohessa. ”Ajattelin, että tuon täytyy toimia etelässäkin.” Eräänä huhtikuisena perjantaina Lappalaisen pihakodan räppänästä alkoi kiuruta ohutta savua. Langalla nautaa Kodassa leijailee vieno savun tuoksu. Tulisijassa humisee puolenkymmentä kalikkaa. ”Tulen ei tarvitse olla isoa. Muutama puu parin tunnin välein on sopiva tahti.” Puulajin suhteen täytyy kotaisännän mukaan sen sijaan olla tarkkana. Pihkapuu on ehdottomasti kielletty. ”Kuiva leppä on parasta. Koivukin käy, mutta siinä ei saisi olla tuohta. Tuohessa on pihkaa”, Lappalainen listaa ja virittelee digitaalisen ulkolämpömittarin anturia kodan katossa roikkuvien lihanpalasten joukkoon. Sopiva savustuslämpötila on alle 30 astetta. ”Alalämpö ei ole nöpönuuka. Yöllä tuli saattaa joskus sammuakin, kun uni vie voiton. Sytyttelen sen sitten aamulla uudestaan.” Kokemuksesta ja lämpömittarin ansiosta Lappalainen tietää lihoilleen oikean paikan. Hänen kodassaan se on pari metriä tulisijan yläpuolella. Tällä kertaa langalla roikkuu nautaa. ”Kulmaja pyöröpaistia. Paremmat ruhonosat käytän mieluimmin muihin ruokiin.” Parin vuosikymmenen varrella Lappalainen on kylmäsavustanut kodassa myös kalaa, poroa ja hirveä. Touhuun sopii kaikenlainen vähärasvainen liha. Esivalmistelukin on simppeliä. Liha leikataan tuuman vahvuisiksi ja kämmenen kokoisiksi paloiksi. Sitten ne pintasuolataan ja maustetaan maun mukaan ja annetaan tekeytyä jääkaapissa pari vuorokautta. ”Uppoja ruiskusuolauskin kävisi, mutta ohuet lihanpalat suolautuvat hyvin näinkin.” Makuhermojen hallintaa Lappalainen vakuuttaa kotasavustuksen onnistuvan jokaiselta ja kaikissa kodissa. Se vaatii vain aikaa. ”Pari päivää pitäisi olla maisemissa vahtimassa lihoja ja lisäilemässä puita.” Sesonki sattuu syksystä kevääseen. Kesällä kodassa on usein liian lämmintä, ja liika savustuslämpö nahistaa lihan. Milloin liha sitten on sopivaa, on savustusmestarin mielestä makuasia. ”Minä tykkään, kun se on pinnasta napakkaa ja keskeltä mehevää sekä aavistuksen punertavaa.” Savustuksen jälkeen lihan painosta on hävinnyt puolet pois. Ennen nauttimista lopputuotteen kannattaisi antaa vetäytyä ja maun tekeytyä vähintään vuorokauden verran. Se on Lappalaisen mielestä kotasavustuksessa henkisesti vaikein vaihe. ”Eikä se Kolmosen kirjakaan pitänyt paikkaansa. Lihan pitäisi säilyä mukamas kauan, mutta meillä se on huvennut parissa päivässä.” Erämiehen tärkein ohje kuuluukin, että kun kerran toimeen tarttuu, pitää lihaa savustaa kunnollinen määrä. Kodassa kypsytettyä Lihan savustaminen pihakodassa on helppoa. Se vaatii vain aikaa, tietää kotasavustukseen perehtynyt Olli Lappalainen. Jääkaappisuolatut paistilihat kypsyvät savussa pari vuorokautta. Olli Lappalainen on savustanut kesämökkinsä kodassa riistaa, kalaa ja nautaa yli 20 vuotta. ”Onnistuu ihan varmasti jokaiselta”, hän sanoo.
• PILKKEITÄ 26 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 Suomen Metsäurheiluliitto ry. Kesäkisat 2016 Ti 14.06.2016 klo 11.00 HARTOLA Kalhonkyläntie 282, Honkapirtti. Opast. VT4. Ilmo. E4, kari.rannikko@gmail.com tai 040 588 1065 La 2.7.2016 klo 11.00 PALTAMO Mieslahti, Kainuun opisto. Ilm. reino.seilonen@ pp.inet.fi tai puh. 050 400 2244. E3, KAIME, PM. Vain taitosarja. La 9.7.2016 klo 9.00 KUUSAMO Käylä. Opast. ilm. yht. Kilpivaara Jorma puh. 040 587 6088 tai j.kilpivaara@gmail.com . E3, PPMU. Vain taitosarja. www.käylä.fi Ke 10.8.2016 klo 11.00 LAUKAA Haapalan retkitupa, Hietasyrjäntie 260. Opast. Laukaa-Äijälä tieltä. Ilm. ari.martikainen@upm. com tai puh. 0400 242 594 . E3, JYMY, PM. To 18.8.2016 klo 14.00 SIILINJÄRVI Opast. ilm. yhteydessä. Ilm. mauri.saisa@mhy.fi tai puh 040 760 0278. E3, KUMU, PM. Vain taitosarja. Pe 19.8.2016 klo 10.00 SEINÄJOKI Jääurheilukeskus. Opast. Huhtalantieltä. Ilm. velimatti.lahdesmaki@metsakeskus.fi tai puh. 050 314 0398. E3, EPMU, PM. Ti 23.8.2016 klo 11.00 IKAALINEN Opast. Ikaalinen-Suodenniemitieltä nro. 2594, 15 km Ikaalisista, Valkujärven metsätie. Ilm. matti. aijo@metsakeskus.fi tai puh. 050 67200. E3, PIMU, PM. Pe 26.08.2016 klo 10.00 HEINOLA Urheilukatu 4. Ilm. Mhy Päijät-Häme 03 855 4300 tai perttu.ylisirnio@mhy.fi. E3, Heinolan VASTUU, PM. To 1.9.2016 klo 14.00 PIELAVESI Museotie 3. Ilm. Aimo Lätti puh. 045 854 8527. E3, KUMU. Pikakisa. Pe 9.9. – la 10.9. Metsäammattilaisten SM-kisat Pirkanmaalla. Erillinen kutsu piireille. PIMU, www.pimu.net La 24.9.2016 EVO Metsäopetuksen SM-kisa. Erillinen kutsu metsäoppilaitoksille. Suomen Metsäurheiluliiton kotisivuilla olevaa kilpailukalenteria päivitetään sitä mukaan kuin kilpailuja tulee lisää tai tietoihin tulee muutoksia. Kilpailukalenteri löytyy osoitteesta www. helsinki.fi/hyytiala/smul/ KEVÄT etenee ja pian on aika istuttaa taimet metsään. Laadukkaiden taimien käyttäminen parantaa taimien menestymismahdollisuuksia. Alkuperältään sopiva, terve ja rakenteeltaan laadukas taimi kestää kuljetuksen ja varastoinnin aiheuttaman rasituksen ja sopeutuu nopeasti istutusalalle. Perinteisesti puulajeista ensimmäisenä istutetaan koivuntaimia. Lehdettömät taimet istutetaan toukokuussa, mutta lehdellisiä – niin sanottuja kesäkoivuja – voidaan istuttaa myös juhannuksesta elokuun puoliväliin. Koivun syysistutus on mahdollista taimien kasvun päättymisen jälkeen elokuusta syyskuun alkuun saakka. Valtaosa keväällä istutettavista koivuntaimista on pakkasvarastoituja. Ne toimitetaan keväällä muovitai paperisäkeissä. Jos taimet ovat liian pitkään suljetuissa säkeissä, lämpötila säkeissä nousee. Tällöin taimiin saattaa kasvaa valonpuutteesta kärsiviä vaaleita uusia lehtiä ja jopa uutta versoa. Tällainen uusi kasvu kuolee helposti istuttamisen jälkeen. Taimisäkit onkin syytä avata pian vastaanottamisen jälkeen. Samalla voi tarkistaa taimien kunnon ja laadun sekä mahdollisen kastelutarpeen. Hyvän taimen tunnusmerkit ovat koivulla samat kuin muillakin puulajeilla. Taimien on oltava elinvoimisia eikä niissä saa olla kasvintuhoojia tai kasvintuhoojien aiheuttamia vioituksia. Koivulla taimien rangassa ei saa olla levälaikkusienen aiheuttamia mustia ja hieman painuneita laikkuja. Taimen pituus juuripaakun mukaan Taimien juuriston tulee sitoa juuripaakku, mutta juuristossa ei saa olla voimakasta kaareutumista, ahtautumista tai kiertymistä. Kasvavan juuriston kärjet erottuvat vaaleina paakun pinnalla, mutta runsaasti paakun ulkopuolelle kasvaneet juuret saattavat heikentää taimien vedenja ravinteidenottokykyä. Juuriston on kuitenkin oltava riittävän kookas, jotta se sitoo paakun. Taimien tavoitepituus määräytyy paakun koon mukaan: mitä isompi paakku, sitä pidempiä taimet saavat olla. Liian pienesTUTKIJOILTA sä kasvutilassa kasvaneet taimet jäävät hennoiksi ja juuristo ahtautuu. Tanakat taimet, joiden pituus ja läpimitta ovat sopivassa suhteessa, kestävät haastavia olosuhteita ja pintakasvillisuuden kilpailua honteloita taimia paremmin. Taimen rangan on oltava suora, vailla voimakasta lenkoutta ja tyvimutkia. Kuoren tulee olla ehyt eikä siinä saa näkyä kuorivikoja, kuten paleltumisja kuivumisvaurioita. Silmuissa ei saa olla paleltumisesta tai muusta syystä johtuvaa kuivumista. Kesäkoivulla rangan on hyvä olla sen verran puutunut, että taimea voidaan käsitellä aiheuttamatta rankavaurioita. Tasalaatuisuus hyvä merkki Taimen latvakasvaimen on oltava terve ja haaroittumaton. Koivun kasvutapa on haarajatkoinen, eli pituuskasvun päättymisen jälkeen verson kärki irtoaa ja seuraavan kevään kasvu jatkuu ylimmästä kärjen alapuolella olevasta hankasilmusta. Joskus verson kärki on kiinni taimessa vielä keväällä ja taimen latva näyttää kuivalta yhden kahden senttimetrin matkalta. Tämä ei kuitenkaan heikennä taimen laatua, vaan on osa koivun normaalia kasvutapaa. Kesäkoivuilla lehtien tulee olla terveen vihreät ja tiukasti kiinni versossa, joskin latvassa olevat lehdet voivat olla myös punertavia. Tämä osoittaa, että taimet ovat voimakkaassa kasvussa, mikä on kesäkoivuilla hyvä merkki. Taimierän sisällä ei saa olla kovin suurta vaihtelua, epätasaisuus kertoo taimien erilaisesta elinvoimaisuudesta. Metsänviljelyaineistoa säätelevän lainsäädännön mukaan taimierästä enintään viisi prosenttia saa olla sellaisia taimia, jotka eivät täytä laatuvaatimuksia. JOHANNA RIIKONEN JAANA LUORANEN MARJA POTERI KATRI HIMANEN Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. Koivunlevälaikku näkyy taimen rangassa tai tyvellä mustana painaumana. Levälaikun seurauksena taimen latva voi kuivua tai taimeen voi syntyä vakava runkovaurio. Myytävissä taimissa ei saa olla levälaikkua. Lu ke /K at ri H im an en Koivikko pystyyn laadukkailla taimilla Elinvoimaiset ja alkuperältään sopivat taimet ovat onnistuneen istutuksen edellytys.
• PILKKEITÄ JYRI MAKKONEN, teksti ja kuva METSURI Heikki Uitus työskentelee Tampereen Teiskon metsissä Pirkanmaalla joka arkipäivä. Hän on ollut metsänhoitoyhdistys Pohjois-Pirkan palkkalistoilla 30 vuotta. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta yksin asusteleva mies täyttää huhtikuussa 80 vuotta. ”Aloitin renkipoikana täällä Taulakylillä, ja metsätöihin menin talvisin kirveen ja pokasahan kanssa 14-vuotiaana. Nyt harvennan jo toistamiseen tätä Taulaniemen männikköä, jossa tein ensiharvennuksen 15 vuotta sitten”, Uitus kertoo. Moottorisahoja on 1960-luvulta lähtien kulunut kymmeniä. Aluksi ne olivat Jobuja, myöhemmin Husqvarnoja. Vakiometsurin työt alkoivat W. Schaumanilla. Sen jälkeen Uitus työskenteli vähän aikaa Metsäliitolla ja teki sitten pidemmän työrupeaman Ruovedellä Pirkanmaalla toimineessa Kotvio Oy:ssä. Metsurin työ on Uituksen mukaan muuttunut 30 vuoden aikana. Vielä 1980-luvulla jakomies kävi merkkaamassa pöllien katkaisukohdat. Motot tekevät nyt raskaammat työt, mutta miestyötä tarvitaan edelleen puunkaadon erikoiskohteissa ja metsänhoitotöissä. Myös sahat ovat keventyneet, mutta samalla nykyaikainen elektroniikka on tuonut mukanaan vikaherkkyyttä. ”Parasta tässä hommassa on se, että näkee joka päivä työnsä jäljen heti. Pärjään täällä omin avuin ja työ on itsenäistä”, Uitus sanoo. Päivä kerrallaan Uitus ei ole pitkän työuransa aikana joutunut tapaturmiin. Pikkunaarmuilla on selvitty. Selkä ja kädetkään eivät reistaa. Työkaverien mielestä Uituksen rauhallisuus on valttia. ”Muutama vuosi sitten syyskesällä osuin ampiaisten maapesälle. Aluksi tuntui vain yksi pisto, ja lähdin rauhallisesti paikalta pois. Mutta ne tulivatkin uudelleen kimppuun, huidoin, ja lopulta pistoja oli toistakymmentä. Piti käydä terveysasemalla oikein lääkärinkin juttusilla.” Uitus jäi eläkkeelle 15 vuotta sitten, mutta työt jatkuvat yhä. Filosofiana on katsoa päivä kerrallaan, ja ainakaan vielä työuran päättäminen ei ole näköpiirissä. Metsänhoitoyhdistys on luvannut työllistää niin kauan kuin työhaluja löytyy. ”Kai mää olen sitten pihkassa metsään”, Uitus toteaa. Uitus ei metsästä eikä kalastele. Hän autoilee noin 30 000 kilometriä vuodessa. Työajoa on vain murto-osa. Useimmiten auton nokka suuntaa kaupunkiin ja pitemmällekin kyläilemään. ”Kai mää olen pihkassa metsään” 80-vuotiaan Heikki Uituksen arjen täyttävät metsurin työt. ”Viihdyn hyvin, koska työnsä jäljen näkee heti”, sanoo Heikki Uitus metsurin työstä. ”PARASTA TÄSSÄ HOMMASSA ON SE, ETTÄ NÄKEE JOKA PÄIVÄ TYÖNSÄ JÄLJEN HETI. PÄRJÄÄN TÄÄLLÄ OMIN AVUIN JA TYÖ ON ITSENÄISTÄ” 27 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 Lu ke /K at ri H im an en Matti Kärkkäisen kirjoitus yksityisteiden talkootyöhön liittyen (Metsälehti 6/2016) oli mielestäni laadittu perin tarkoitushakuisesti ja antaa vääristyneen sekä virheellisen kuvan yksityistienpidosta. Kärkkäisen kuvaama kehitys talkoolaisten ja heidän koneidensa saatavuudesta pitää täysin paikkansa. Väki vähenee ja ikääntyy maaseudulla, ja siksi yksityisteiden kunnossapito ja hallinto siirtyvät lisääntyvässä määrin ammattilaisten hoidettaviksi, toki vielä monet yksityistiekunnat toimivat täysin talkoovoimin. Nykyään maaja metsätalouden sivuelinkeino koneurakointi sekä ammattimainen tieisännöinti ovat merkittävässä asemassa alemman tieverkoston kunnossapysymiseksi. Näiden palveluiden maksullisuutta ei voitane millään muotoa kiistää, ei vaikka urakoitsija olisi itse osakkaana tiekunnassa. Niistä kirjoituksessa kuvatuista vanhoista hyvistä ajoista on tilanne muuttunut niin paljon, että on hyvin perusteltua miettiä tiekuntien kokouksissa erilaisia vaihtoehtoja osakkaiden kannustamiseksi mahdollisuuksiensa mukaan yhteisen tien pitoon. Nykyisissä oloissa ei mielestäni niiden harvojen halukkaiden ja kynnelle kykenevien tarvitse aikaansa ja etenkään kalustoaan, myös puhelimia ja tietokoneita, käyttää ilmaiseksi vuodesta toiseen – kyllä tiekunnan toimielimelle (hoitokunta/toimitsijamies) voidaan perustellusti maksaa palkkioita. Vaikuttaa siltä, että kirjoittajalla on niin sanotusti oma lehmä ojassa yrittäessään syyllistää tiekunnan osakkaita kuviteltuihin laittomuuksiin osallistumisesta. Toisaalta en ollenkaan ymmärrä kirjoituksen niin sanottua pointtia. Sanoisin, että siinä metsänomistaja sahaa omaa oksaansa saamalla aikaan sen, että jatkossa palvelut yksityisteille ostetaan vain kovalla rahalla. Yksityistielain mukaisesti tiekunta tekee kokouksessaan päätökset muun muassa kunnossapidosta ja voi täysin laillisesti päättää myös osakkaille mahdollisesti maksettavista kunnossapitotyön korvauksista. Mitään Kärkkäisen kuvaamia verottomuuspäätöksiä tiekunta ei tietenkään voi tehdä, ja jokainen mahdollisen korvauksen saaja on velvollinen ilmoittamaan tulonsa verotuksessa ja joskus myös huomioimaan arvonlisäveron. Toisin kuin kirjoituksessa kerrotaan, mahdollisia verovapaitakin korvauksia tiekunnan osakkaille on olemassa. Niitä voivat olla esimerkiksi kilometrikorvaukset, päiväraha ja puhelinkulut, mutta niiden tulee tietenkin perustua todellisiin tapahtumiin ja tositteisiin. Mahdollisuuksia säästää tiekunnan kustannuksissa on kuitenkin useammissa muodoissa. Näissä paras asiantuntemus on Suomen Tieyhdistyksellä ja sen kouluttamilla TIKO-tieisännöitsijöillä. Tässä yksi vinkki kaikkien tiekuntien käyttöön: ”Tieosakkaan tehdessä työtä tiekunnalle tiemaksujaan vastaan on kysymyksessä omaan lukuun tehty työ. Siitä ei pidätetä ennakonpidätystä eikä makseta muita maksuja eikä sosiaaliturvamaksua.” (Esko Hämäläinen: Yksityisteiden hallinto . Kirjan voi tilata Suomen Tieyhdistyksestä). Jos korvauksen määrää ei osata kokouksessa määrittää, voisivat lähtökohtana olla ely-keskuksen perusparannushankkeissa käyttämät talkootyön arvonlisäverottomat arvot, kymmenen euroa henkilötunnilta ja konetunnille 20 euroa lisää. RAUNO MIETTINEN tieisännöitsijä, Vaaraslahti Kannustimet tarpeen tiekunnissa LUKIJALTA APURAHA METSÄTEOLLISUUSTUOTTEIDEN VIENTIKAUPAN EDISTÄMISSÄÄTIÖ ilmoittaa haettavaksi 28 000 euron suuruisen post doc-tutkimusapurahan käytettäväksi Metsäteollisuuden vientimarkkinoihin tai Metsäteollisuuden kilpailukykyyn liittyvään tutkimukseen. Hakemuksen tulee sisältää lyhyt tutkimussuunnitelma (max. 1 sivu), suunnitelma apurahan käytöstä sekä hakijan lyhyt CV (max. 2 sivua) ja luettelo aiemmista julkaisuista. Apuraha voidaan tarvittaessa jakaa kahden hankkeen kesken. Hakemukset tulee lähettää 16.5.2016 (postileima) mennessä postitse osoitteeseen: Henna Hurttala Metsätieteiden laitos, 5. krs. PL 27, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO Apurahan saajat ilmoitetaan säätiön verkkosivuilla www.MVES.info 31.5.2016 mennessä Lisätietoja antaa Asiamies Henna Hurttala, henna.hurttala@helsinki.fi
• PILKKEITÄ 28 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 PALVELUKSEEN HALUTAAN LUKIJALTA LUKIJALTA KANGASNIEMI-PIEKSÄMÄKI Metsänhoitoyhdistys Kangasniemi-Pieksämäki ry toimii Kangasniemen kunnan ja Pieksämäen kaupungin alueella. Jäseniä yhdistyksellä on 3100 kpl ja jäsenten metsäpinta-ala on 136 000 ha. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 20. Haemme palvelukseemme METSÄNEUVOJAA toimipaikkana Kangasniemi. Toimihenkilön tehtäviin kuuluvat metsänomistajien neuvonta, mhy:n palvelujen markkinointi sekä puukauppa –ja metsänhoitopalveluiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaaminen omalla vastuualueellaan. Edellytämme hyvää yhteistyökykyä sekä aktiivisuutta itsensä ja työtehtävien kehittämiseen. Yksityismetsätalouden tuntemus on hakijalle eduksi. Tarjoamme YT/Meto TES:n mukaisen palkkauksen sekä nykyaikaiset työskentelyolosuhteet osana kehittyvää työyhteisöä. Toimi täytetään 1.7.2016 alkaen tai sopimuksen mukaan. Mhy Kangasniemi-Pieksämäen hallitukselle osoitetut hakemukset pyydämme lähettämään 16.05. 2016 klo 15.00 mennessä sähköpostilla osoitteella: ismo.kallio@mhy.fi Lisätietoja antaa toiminnanjohtaja Ismo Kallio, puh.020 413 4171 Metsänhoitoyhdistys MHY Kangasniemi-Pieksämäki 2 x 135_92mm 15.4.2016 10.51 Sivu 1 Metsänhoitoyhdistys Lakeus toimii Ilmajoen, Jurvan, Jalasjärven, Kauhajoen ja Teuvan alueella. Jäseninä meillä on 5600 metsänomistajaa. Palveluksessamme on 19 toimihenkilöä. Haemme Ilmajoelle METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviisi kuuluu puukauppaan ja metsänhoitoon liittyvien palveluiden markkinointi ja myynti sekä metsänomistajien neuvonta. Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa metsäalan koulutusta. Arvostamme aiempaa kokemusta vastaavista tehtävistä, aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä sekä hyviä vuorovaikutustaitoja. Palkkaus YT/METO-työehtosopimuksen mukaisesti. Työ alkaa sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan 25.4.2016 mennessä sähköpostitse jussi.parviainen@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa toiminnanjohtaja Jussi Parviainen, p. 0400 758890 tai jussi.parviainen@mhy.fi Metsänomistajat LAKEUS MHY Lakeus 2x130_92mm 21.4.2016 13.53 Sivu 1 Metsälehdessä (6/2016) oli artikkeli poimintahakkuista. Luontaista uudistumista tutkivien huomio kiinnittyy lähes aina vanhoihin koealoihin eikä esimerkiksi toteutettuihin yläharvennuksiin, joiden tarkoituksena on ollut tulevan puusukupolven varmistaminen ja taloudellisen tuloksen maksimointi. Jätetty alikasvos ei kasva, jos metsä on jätetty yläharvennushakkuun jälkeen liian tiheäksi. Oikein tehty yläharvennus tehdään niin, että jäävä puusto saa valoa ja tilaa kasvaa. Tarkoituksena ei ole kasvattaa jokaisesta riutuneesta kuusentaimesta tukkia, vaan luoda mahdollisuudet luontaiselle uudistumiselle. Ei voi ottaa kuvaa yhdestä taimesta, kuten artikkelin kirjoittaja on ottanut, ja sen perusteella ilmoittaa, että taimet eivät elvy. Artikkelin kuvan viisi informaatioarvo on täysin olematon. Kuvasta ei näy, mikä oli hakkuun jälkeinen pohjapinta-ala. Lisäksi kuvan hakkuu on tehty 15 vuotta sitten koealalla, jonka tarkoitus ei välttämättä ole ollut maksimoida tuloja vaan kokeilla esimerkiksi jätettävän pohjapinta-alan vaikutusta uusiutumiseen. Metsänhoidossa puuston tasaisuus ei ole järkevä tavoite. Sen sijaan kannattaa pyrkiä kypsien puiden oikea-aikaiseen korjaamiseen ja parhaan tuoton antavan puuston edelleenkasvattamiseen. Tiheitäkin puuryhmiä kannattaa jättää, jos kaikki rungot ovat kuitumittaisia. Sen sijaan, jos tiheisiin puuryhmiin jätetään selviä tukkirunkoja, kuten artikkelin kuvassa neljä, ei kyse ole järkevästä yläharvennuksesta. Pienaukot kuuluvat jatkuvan kasvatuksen menetelmiin, mutta niiden toteuttaminen ei ole järkevää, mikäli puusto on niin pientä kuin kuva viisi antaa ymmärtää. Pienaukkokokeista tiedetään, että taimettuminen on yleisesti onnistunut hyvin. Kokemuksemme on, että yläharventamalla metsä uudistuu luontaisesti. Jatkuvan kasvatuksen kannattavuutta tulisi mitata toteutuneiden yläharvennuskohteiden taloudellisista tuloksista. Kannattavuutta voisi kysyä muun muassa sahoilta, metsäkoneyrittäjiltä tai metsäpalveluyrittäjiltä, jotka ovat tehneet yläharvennuksia eivätkä vain vierailleet koealoilla. Eri-ikäisen sekametsän kasvatukseen liittyy taloudellisen kannattavuuden lisäksi muitakin hyötyjä. Yhden puulajin tasaikäinen metsikkö on ilmaston lämpenemisen tuomien uhkien kannalta riskialttiimpi kasvattaa kuin eri-ikäinen sekametsä. Sekametsässä yhden puulajin tuholainen ei vaaranna koko hakkuutuloa, sen tuulenkestävyys on tasaikäistä metsikköä parempi ja metsänhoidollisesti ajateltuna eri-ikäistä sekametsää on kannattavinta hoitaa toistuvin yläharvennuksin. Jatkuva kasvatus on taloudellisesti kannattavaa ja ekologisesti kestävää. Metsässä viihtyy riista ja marjastaja, ja metsänomistaja voi keskittyä kesällä muuhunkin kuin heinän tallontaan. JUHANI SAARIKOSKI metsäneuvoja, Arvometsä Oy Puuston tasaisuus ei ole järkevä tavoite Jatkuvan kasvatuksen koealat ovat uudistuneet hyvin, kun hakkuuvoimakkuus on ollut sopiva. Kuvassa kuusen taimettumista Vessarin koekentällä Vilppulassa Pirkanmaalla. Metsäteknologian emeritusprofessori Pertti Harstela kirjoitti poimintahakkuista (Metsälehti 6/2016). Hyvä kirjoitus haksahti lopussa hyväuskoisuuteen. Harstela kirjoitti, että hän voisi soveltaa poimintahakkuita ympäristösyistä. Näin voi tietenkin tehdä, mutta sille kuvitelmalle, että jatkuvan kasvatuksen menetelmät olisivat metsäekologian tai luonnon monimuotoisuuden kannalta parempia kuin jaksollinen menetelmä, ei juuri ole tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Se tarkoittaa, että jos hyötyä on, se on perin epävarmaa. Tutkijatkin ovat sanoneet sen maalaisjärjellekin ilmiselvän seikan, että jatkuvasta kasvatuksesta hyötyvät peitteistä metsää suosivat ja siitä kärsivät avointen metsien lajit. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että jatkuvan kasvatuksen metsä on peitteinen, mitä se ei välttämättä ole, jos siltä halutaan myös tuottoa. Eikä jatkuva kasvatus myöskään tuota metsiin monille uhan alaisille lajeille tärkeää lahopuuta yhtään sen enempää kuin jaksollinenkaan, ellei erikseen jätetä säästöpuita. HANNES MÄNTYRANTA Suomen Metsäyhdistys Näytöt puuttuvat ILMOITA METSÄLEHDESSÄ! Soita myyntipäälliköllemme Jarmo Rautapurolle ja kysy tarjous! p. 050 331 4137
• PILKKEITÄ 29 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 PALVELUKSEEN HALUTAAN PALKINTO MYYDÄÄN Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savo palvelee toimialueensa 14 500 metsänomistajaa yhdeksän kunnan alueella. Palveluksessamme on 65 toimihenkilöä. Työllistämme yrittäjiä ja metsureita lisäksi noin 150 htv. Lisätietoja www.mhy.fi/etelasavo Haemme Juvalle METSÄASIANTUNTIJAA Työtehtäviisi kuuluu puukauppaan, metsänhoitoon ja asiantuntijapalveluihin liittyvien palveluiden markkinointi ja myynti sekä metsänomistajien neuvonta. Arvostamme aiempaa työkokemusta metsänhoitoyhdistyksestä tai vastaavista tehtävistä, aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä sekä sitoutunutta otetta työhön. Edellytämme hakijoilta soveltuvaa metsäalan koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä tulokselliseen työhön. Tarjoamme vakituisen työsuhteen aktiivisesti toimintaansa kehittävässä suuressa metsänhoitoyhdistyksessä. Palkkaus YT/METO-työehtosopimuksen mukaisesti. Työ alkaa 1.6.2016 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään toimittamaan 9.5.2016 mennessä sähköpostitse harri.huupponen@mhy.fi Lisätietoja tehtävästä antaa asiakkuuspäällikkö Harri Huupponen p. 044 555 0481 tai harri.huupponen@mhy.fi Metsänomistajat ETELÄ-SAVO MHY Etelä-Savo 2x140_92mm 21.4.2016 10.34 Sivu 1 Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaa toimii Mäntyharjun ja Savitaipaleen kunnissa sekä Mikkelin kaupungissa (ent. Ristiinan ja Suomenniemen alueet). Asiakkainamme on n. 3 500 metsänomistajaa, jotka omistavat metsämaata n. 120 000 ha. Toimihenkilöitä palveluksessamme on 17. Haemme METSÄASIANTUNTIJAA Mäntyharjun toimistollemme. Työtehtäviin kuuluu metsänhoidon, puukaupan ja asiantuntijapalveluiden markkinointi ja myynti sekä metsänomistajien neuvonta. Edellytämme hakijoilta vähintään metsätalousinsinöörin koulutusta. Arvostamme yksityismetsätalouden ja puukaupan tuntemusta, tuloshakuisuutta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä reipasta ja ennakkoluulotonta otetta asiakaspalveluun. SPV-osaaminen luetaan eduksi. Palkkaus YT/Meto työehtosopimuksen mukaan. Hakemukset viimeistään 8.5.2016 sähköpostilla suvi.kokkola@mhy.fi. Lisätietoja toiminnanjohtaja Suvi Kokkola puh. 044 763 1300. Metsänomistajat MÄNTY-SAIMAA MHY Mänty-Saimaa 2x130_92mm 21.4.2016 10.28 Sivu 1 Metsälehden maaliskuun tilaajien kesken arvotun iPad Air -tabletin voitti Kati Heikkinen Tuusulasta. Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa METSÄTILA, Raasepori, Tenala 62,28 ha. Hyvässä arvokasvussa oleva metsätila ja lisäksi pieni peltotila n 1 ha. Hyvän autotien varrella. Myydään tarjousten perusteella. Tarjoukset 6.5. klo 16 mennessä. METSÄTILA, Nousiainen, Vuorenpää. 2,1 ha. Pieni runsaspuustoinen metsätila. Kokonaan uudistuskypsää. Tie palstan rajalle. Tarjoukset 16.5. klo 16 mennessä. Kohdetta myy: Turun seudun OPKK, Matti Sipilä, puh. 050 368 8769 METSÄPALSTA, Inkoo 11,775 ha. Kokonaispuusto n. 2700 m 3 . Uudistuskypsää metsää 6 ha, varttunutta kasvatusmetsää 4,4 ha ja 1,2 ha joutomaata. Keskimääräinen puusto metsämaalla n. 250 m 3 /ha. Osayleiskaava vireillä, ehdotus nähtävälle syksyllä 2016. Hp. 100.000 € / tarjous viim. 8.5.2016. METSÄPALSTA, Kannonkoski 72,95 ha. Saarijärven rajaan rajoittuva metsätila. Muoto ja saavutettavuus hyvät. Kokonaispuusto n. 5000 m 3 , hyvässä kasvussa. Kuviot 50,51 ja 52 tuhkalannoitettu ja kunnostusojitettu 2003. Taimikot onnistuneet, hakkuumahdollisuuksiakin heti. Hp.189 000€ / tarjous viim. 8.5.2016 Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Parikkala, Saari 19,822 ha. Maa/metsätila Parikkalan Saarella, kauniissa maalaismaisemassa. 19,1 ha on metsämaata, loput talouskeskuksen aluetta. Päärak. v. 1951 rakennettu 2-krs hirsitalo, pihapiirissä navetta, hirsirunk. aitta ja lato/varasto. Talon ikkunat ja katto remontoitu 2000-luvun alkupuolella. Sauna ja pesutilat navettarakennuksessa. 120.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 19,56 ha. Metsätila, as.rak.paikka, 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä taajamasta. 2 kiinteistöä: suurempi kiinteistö (12 ha) on pääosin metsämaata. Vanha hirsirunkoinen as.rak, piharak. sekä varasto. Toisella kiinteistöllä (7,56 ha) rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Kiinteistö voidaan jakaa osiin, tarjouksia erikseen metsäalueista, rantarakennuspaikoista tai asuinrakennuspaikasta otetaan vastaan. Yht. 160 000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta 7 ha. 20 km Savonrannalta pohjoiseen. Rajoittuu Leivonjärveen, jonka rannalla yksi osoitettu rantarakennuspaikka. Kokonaispuusto n. 1000 m 3 . Monipuolinen kehitysluokkajakauma, välittömiä hakkuumahdollisuuksia. Tie perille. Mahdollisuus ostaa myös koko tila n. 13 ha. 45.000 € METSÄPALSTA, Sotkamo, Alasotkamo 53,4 ha. Määräala Leväjoen kiinteistöstä Nurmeksentien varrella (valtatie n:o 6). Metsämaan kokonaispuusto on n. 4 760 m³ ja keskipuusto n. 92 m³/ha. Kehitysluokkarakenne vaihteleva painottuen hyväkasvuisiin nuoriin kasvatusmetsiin. Uudistuskypsiä metsiä yli 4 ha. Erinomainen saavutettavuus. UPM Bonvesta metsäpalsta. 108.100 € Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv METSÄTILA, Rovaniemi, Suopajärvi 130 ha. Metsätila vanhoine asuinja piharakennuksineen. Tila rajoittuu Suopajärveen, jonka rantaviivaa yli 1 km. Metsät pääosin kasvatusmetsiä ja taimikoita. Tila rajoittuu laajoihin valtionmaihin. 84.000 €/tarjous. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Metsätila, joka sijaitsee 2 palstassa. Metsät ovat pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1.650 m 3 . Ylimmäisen Ahmalammen rannalle voi anoa poikkeamisluvalla lomarakennuspaikkaa. 35.000€/tarjous Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315 49 800 Faksi 09 315 49 879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315 49 802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315 49 808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315 49 803 Eero Sala p. 09 315 49 804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315 49 807 Tiia Puukila p. 09 315 49 806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315 49 805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315 49 845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315 49 809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315 49 840 asiakaspalvelu@ metsakustannus.fi Asiakaspalvelusihteeri Helena Alatalo p. 09 315 49 842 Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Katja Raninen (perhevapaalla) MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315 49 849, 040 723 1613 Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315 49 847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 84. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154 000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu
• PILKKEITÄ 30 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 NIMITYS LAHJOITUS LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. 60 VUOTTA 1.5. Harri Hänninen, vanhempi tutkija, maat. ja metsät. maisteri, Kerava 14.5. Jarkko Jusi, Metsänhoitoyhdistys Lounametsän hallituksen jäsen, Uusikaupunki Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja Suomen metsäkeskuksesta. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi luopua Kemijärven sellutehtaasta. Sellun markkinahinta tosin nousi uusiin ennätyksiin pian sen jälkeen, mutta Kemijärven pannut tahkosivat rahaa siinä vaiheessa jo rapakon takana. ??? Osakeyhtiön tehtävä on tuottaa omistajilleen tuottoa. Professori totesikin, että siinä on yksityisen omistuksen ongelma: kapitalisti ulosmittaa tuloksen osinkoina eikä sijoita voittoja tuottavaan toimintaan. Suomea vaivaa tällä hetkellä paitsi korkeahko työttömyys myös investointien vähyys. Mitä maksaa -keskustelu päättyi professorin voittoon pistein 16–0. tio ei pysty sijoittamaan viisaasti; toiseksi siksi, että yhtiöt olisivat silloin tuottavampia; ja kolmanneksi siksi, että valtion omistukset kilpailuilla markkinoilla eivät ole reilua peliä yksityisiä omistajia kohtaan. Päätoimittaja evp:n johdolla työskennellyt Elinkeinoelämän valtuuskunta olikin tuoreessa raportissaan havainnut, että valtion omistus alentaa yhtiön suorituskykyä. ??? Tässä vaiheessa professori puuttui puheeseen tuomalla esille, että valtion nimenomaan pitää olla omistaja yhteiskunnallisesti tärkeissä yhtiöissä, joilla on muitakin tehtäviä kuin tahkota rahaa omistajilleen. Esimerkiksi Metsähallituksella on yleisiä yhteiskunnallisia tehtäviä, joista saadaan muutakin hyötyä kuin suoranaista kassavirtaa. Toisekseen, kenelle pitäisi antaa oikeus tehdä valtion omistuksista puhtaita rahantekokoneita? Huoltovarmuuden kannalta tärkeät jäänmurtajat ja siemenperunat kuuluisivat nekin päätoimittajan mielestä myytävien listalle. Toimittaja puolestaan ylpeili ostaneensa Stora Enson osakkeita vasta sitten, kun yhtiö oli päättänyt Vietin kaupunkilomaa kotisohvalla radiota kuunnellen. Ylen ykköseltä tuli Mitä maksaa -ohjelma, jossa puhuttiin valtionyhtiöistä. Kansalaisten kannalta asia on kiinnostava, sillä valtionomistukset ovat noin neljä tuhatta euroa nokkaa päälle. Keskustelijoina olivat toimittajan lisäksi Kauppalehden entinen päätoimittaja Hannu Leinonen ja professori Heikki Patomäki Helsingin yliopistosta. Päätoimittaja evp ihmetteli ärtyneenä, miksi valtion pitää omistaa metsää, kun laki kuitenkin takaa, että ihmiset saavat poimia marjoja ja sieniä yksityisissäkin metsissä. Päätoimittajan autuaallinen tietämättömyys valtion metsätalouden taloudellisista arvoista oli jotenkin aseista riisuvaa. Metsähallituksen puukauppatulot ovat tietenkin vain vaivaiset sata miljoonaa euroa vuositasolla, mutta toisaalta ihan mukava lisä valtion kassaan. Hänen mielestään valtion pitäisi luopua kaikista muistakin omistuksistaan ensinnäkin siksi, että valRahanarvoinen näytelmä MERKKIPÄIVÄT RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA HEIKKI NUORTEVA teksti ja kuvat MEKSIKON vuoristossa kasvaa mäntylaji, jonka oksankärkien tuuheat neulaskimput muistuttavat satukirjan kolmen iloisen rosvon tukkapehkoja. Puu on saanut nimensä maan tunnetuimmalta atsteekkihallitsijalta, jonka eurooppalaiset vähemmän iloiset rosvot ryöstivät puille paljaille 1500-luvun alussa. Matkalla atsteekkien kultaa tihkuvaan, silloista Pariisia ja Lontoota suurempaan Tenochtitlánin kaupunkiin Cortésin sotajoukot saivat kyseisestä mäntylajista loistavia soihtuja. Meksikonmänty (Pinus montezumae ) – englanniksi Montezuma pine – kasvaa luontaisesti Meksikosta Guatemalaan, mutta menestyy viljeltynä Uudesta Seelannista Havaijille saakka. Puu viihtyy kotimaassaan parhaiten kahden tai kolmen kilometrin korkeudella, missä se saa sadetta niskaansa noin metrin verran vuodessa. Vaaksan pituiset neulaset kasvavat viiden ryppäinä ja voivat pisimmillään olla yli 40 senttimetrin mittaisia. Muilta mitoiltaan puu ei juuri päihitä metsämäntyämme. Meksikonmännyn puuaines on erittäin pihkaista ja syttyy herkästi. Retkeilijät suosivat sitä nuotiopuuna. Puusta on kiinnostunut myös metsäteollisuus. Meksikossa, jossa vihreä kulta on vasta nousemassa arvoonsa, on meksikonmännylle soveltuvia viljelymaita tarjolla miljoonia hehtaareita. Istutustaimien tuotantoon on satsattu, mutta kestävään metsänhoitoon kannustavissa tukijärjestelmissä on vielä viilaamisen varaa. Imperiumin vastaisku Historiankirjat eivät tarkkaan kerro, kuinka laajoja meksikonmäntymetsiä Cortésin joukot kohtasivat valloitusretkillään. Kullankiilto silmissään sännänneet nuoret konkistadorit jättivätkin puiden nimeämiset vuosia myöhemmin paikalle saapuneille varttuneemmille kasvitieteilijöille. Hävittämänsä atsteekki-imperiumin muinaisen pääkaupungin tilalle espanjalaiset perustivat uuden kaupungin; Méxicon. Nykyistä pääkaupunkia ympäröivät laajat meksikonmäntymetsät, joiden nimessä säilyy muisto Montezuman kulta-ajoista. Intiaanien ajoilta periytyy runsaasti myös kansanparannustietoutta metsien ”apteekkikasveista”. Vaikka meksikonmäntyuutteillekin on kirjattu monia oletettuja terveysvaikutuksia, ei tiettävästi mikään niistä tehoa turisteja sairasvuoteelle kaatavaan ”Montezuman kostoon” – Meksikon pelättyyn vatsatautiin. Valloittamaton meksikonmänty Meksikonmännyn neulaset voivat pisimmillään olla yli 40 senttimetrin mittaisia. INDUFOR OY Maatalousja metsätieteiden maisteri Henry Schneider on aloittanut työt nimikkeellä Senior Consultant. Hän on aikaisemmin työskennellyt yksikönjohtajana Tapio Oy:ssä. Meksikonmännyn puuaines on erittäin pihkaista ja syttyy herkästi. SAASTAMOISEN SÄÄTIÖ Saastamoisen säätiö tukee Itä-Suomen yliopiston biotaloushanketta 1,15 miljoonalla eurolla. Lahjoitus kattaa viisivuotisen metsäbiotalouden professuurin sekä viisivuotisen biotalousohjelman koordinaattorin kustannukset.
• PILKKEITÄ 31 28. HUHTIKUUTA 2016 u NRO 8 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka (24 numeroa, sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 124 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 138 euroa / 12 kk Metsälehti Mobiili älylaitteille printtikeston ohessa 10 €/ kk kesto Metsälehti Mobiili älylaitteille kestotilauksena 87 € / 12 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 68 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 73 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 38 euroa / 6 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden laskutuskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh 09 315 49 840 Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero ? Paljon porua maisemansuojelusta ? Kun takatalvi iskee ? 1600 renkaan linnustaja ? Palasiko metsäsotien aika? ? Mikä rusketti neulaset? Seuraava Metsälehti ilmestyy 12. toukokuuta. Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 12.5. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 8”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäkryptosta 5 on arvottu seuraaville kolmelle: Eero Kivistö, Lahti, Mikko Kultalahti, Turku ja Heikki Tinkanen, Vantaa. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot. net. Sen voi ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuaan ruudut täyteen! ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 8 METSÄKRYPTO 5, RATKAISU Jo uk o K uo sm an en