• Se pp o Sa m uli Vapun jälkeen sää on usein metsätöille paras mahdollinen, kirjoittaa Ari Komulainen. Sivut 24–25 Aika on raivuun TUTKIJOILTA: Etelänversosurma on jo aiheuttanut tuhoa Ruotsissa. Pian ehkä myös meillä. ›› 30–31 Ar i Ko m ul ain en METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 27. HUHTIKUUTA 2017 • NRO 8 • PERUSTETTU 1933 • WWW.METSÄLEHTI.FI UUTISET Metsätietolaki taas alkutekijöissään ›› 2–3 Tehdashankkeilla kohtalon hetket ›› 8 Metsäprofessorit eri leireissä ›› 11–13 Shinshowan konkurssi yllätti ›› 14–15 HENKILÖ Stora Ensolle uusi Suomen metsäjohtaja Janne Partanen uskoo pärjäävänsä koventuneessa kilpailutilanteessa. ›› 6–7 METSÄSTÄ Vinkit jatkuvaan kasvatukseen ›› 16–17 Kalliolla voi tehdä rahaa ›› 22 Mätäslaskurilla tarkka taimitilaus ›› 23 PILKKEITÄ Supista suosituin saaliseläin ›› 28 Huhtasieni kuuluu kevääseen ›› 29 Japanin marjaa ei pidä syödä ›› 34
• LYHYET UUTISET 27.4.2017 / AJASSA 2 Kemerahaku avautui vauhdikkaasti Nuoren metsän hoitotöiden kemerahaku avattiin viime viikon torstaina, ja hakemuksia tulvi Suomen metsäkeskukseen runsaasti: puoleen päivään mennessä liki 3 000 kappaletta. Yhteensä tukea on haettu noin 4,5 miljoonan euron edestä. ”Uusia hakemuksia kannattaa tehdä vasta, kun todella aikoo aloittaa metsänhoitotyöt. Tämä on nyt entistä tärkeämpää, koska nuoren metsän hoidon kemeratöiden toteutusaika on rajattu vuoteen”, asiantuntija Yrjö Niskanen Metsäkeskuksesta neuvoo. Siementen käyttöalueet siirtyvät pohjoisemmaksi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on julkaissut uudet käyttöaluekartat jalostetuille männyn siemenille ja taimille. Uusia karttoja käytetään siementen ja taimien markkinoinnissa tästä keväästä lähtien. Uusissa käyttöalueissa on otettu huomioon ilmaston lämpeneminen. Eteläja Keski-Suomessa käyttöalueet siirtyivät noin 50 kilometriä nykyistä pohjoisemmaksi. Pohjois-Suomessa käyttöalueet muuttuivat enemmän, etenkin Pohjois-Suomen itäosissa ne siirtyivät selvästi nykyistä pohjoisemmaksi. Metsäteollisuus lopettaisi metsähakkeen tuen Metsäteollisuus ry kaipaa valtiolta lisärahaa tutkimukseen ja innovaatioihin. Järjestön mielestä lisäeuroja tutkimukseen saataisiin luopumalla metsähakkeen sähköntuotantotuesta. ”Niin kutsutun metsähakesähkötuen poistaminen vapauttaisi tarvittavia euroja yrityksiä hyödyttävään tutkimusrahoitukseen. Sähkön tuotantoon tarkoitettu tuki tyrehdyttää sahojen purun ja kuoren käytön ja kuluttaa valtion rahoja”, järjestön toimitusjohtaja Timo Jaatinen toteaa. Otso aloittaa säästökuurin Metsäpalveluja tarjoava Otso käynnistää säästötoimet. Tavoitteena on noin 2,5 miljoonan euron vuotuiset säästöt, jotka toteutetaan henkilökunnan lomautuksilla. Lomautukset aloitetaan toukokuussa. Säästökuuria perustellaan yhtiön heikentyneellä tilauskannalla. Maaperän kuivuminen uhkaa Eurooppaa Ilmastonmuutos muuttaa maaperän pintakerroksen entistä kuivemmaksi tämän vuosisadan aikana koko Euroopassa, Ilmatieteenlaitoksen tutkimus kertoo. Muutos on hälyttävän voimakas etenkin Etelä-Euroopassa, Pohjois-Euroopassa selvitään jonkin verran vähemmällä. Maaperän kuivuminen uhkaa sekä maaettä metsätaloutta. Sadot uhkaavat jäädä niukoiksi veden puutteen takia, metsissä metsäpalot ja tuhohyönteiset lisääntyvät. Pahimmillaan kova kuivuus voi jopa tappaa puita, tutkimuksessa arvioidaan. LIINA KJELLBERG M etsätietolain uudistamisprosessi on jälleen alkutekijöissään. Maaja metsätalousministeriön osastopäällikkö Juha Niemelä on vaitonainen sekä jatkon aikataulusta että sisällöstä. "Asiaa valmistellaan. Hallituksen esitys mennee syksyyn", hän sanoo. Metsätietolaki säätelee Suomen metsäkeskuksen keräämän metsävaratiedon käsittelyä. Metsäkeskus tuottaa metsistä sekä niin sanottua hilatietoa että kuviokohtaista tietoa. Hilatieto on 16 metrin levyisiltä ja pituisilta ruuduilta kerättyä tietoa, kuviotieto metsikkökuvioille hilatiedosta jalostettua tietoa. Hilatietoa metsäkeskus tuottaa kaikista metsistä, kuviotietoa yksityismetsistä. "Hilatieto on raakadataa, josta puuttuvat toimenpide-ehdotukset. Ne lasketaan vasta kuvioille", kertoo Suomen metsäkeskuksen metsätiedon palvelupäällikkö Jorma Jyrkilä . Kuviotiedot ovat metsänomistajien saatavilla metsäkeskuksen metsään.fi-palvelussa. Metsänomistajat voivat palvelussa antaa metsäalan toimijoille luvan tarkastella metsiensä kuviotietoja. Ratkaisua hilatiedosta Lakiuudistuksen taustalla on hallitusohjelma, jonka tavoitteena on tehostaa metsävaratietojen käyttöä sekä EU:n ympäristödirektiivi, jonka mukaan viranomaisten hallussa olevan ympäristötiedon on oltava julkisesti saatavilla. Viimesyksyisen lakiesityksen luonnoksen mukaan hilamuotoiset metsävaratiedot olisivat olleet verkossa kaikkien saatavilla mutta kuviokohtaiset tiedot olisi luovutettu vain pyynnöstä. Metsänomistajan mahdollisuus kieltää kuviotietojen kerääminen metsäkeskuksen tietokantaan osoittautui kuitenkin oikeudellisesti ongelmalliseksi. MTK:n mukaan kuviokohtaisia metsävaratietoja ei saa julkaista ilman metsänomistajan lupaa. Ratkaisuksi se ehdottaa, että julkisin varoin tuotetaan jatkossa yksityismetsistäkin vain hilamuotoista tietoa. ”Erilaisia digitaalisia palveluja kehitetään koko ajan, joten olisi järkevää, että palveluntarjonta siirtyisi yksityisille toimijoille ja valtio huolehtisi perusinfrasta. Toki metsään. fi-palvelussa täytyy olla työkalut hilatiedon hyödyntämiseen”, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola . Huolena metsään.fi Metsäteollisuus ry:ssä ja EtämetsänMetsävaratieto lähtöruudussa Metsävaratiedon avoimuudella on merkitystä nyt, tulevaisuudessa ei ehkä niinkään. "Helmien tuhoaminen olisi emämunaus." KUVIOTIETOJEN AVAUS JAKAA ? ? MTK:n Metsätutka-kyselyssä 88 prosenttia metsänomistajista halusi luovuttaa metsäsuunnitelmatason tietoja vain metsänomistajan luvalla. ? ? Maaja metsätalousministeriön metsänomistajakyselyyn vastanneista 45 prosenttia suhtautuu kuviotietojen avaamiseen myönteisesti. Fakta
• Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 Ulkoasu: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi 3 AJASSA / 27.4.2017 omistajien liitossa MTK:n ehdotus ei saa kannatusta. ”Hilatietomaailmassa metsänhoitoyhdistykset ja suuret metsäyhtiöt saavat selvää kilpailuetua suhteessa metsäpalveluyrittäjiin sekä pieniin ja keskisuuriin sahoihin, koska heillä on paremmat resurssit ja yhteistyöverkostot hilatiedolla toimimiseen", sanoo Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo . Salon mukaan kyse on ennen kaikkea metsään.fi-palvelun ja sen rinnalle rakentuvan sähköisen puukauppapaikan tulevaisuudesta. ”Näiden metsäpolitiikan helmien tuhoaminen tietoformaattiin liittyvien periaatteiden takia olisi suurin emämunaus, mitä metsäpoliittisesti on tehty vuosikymmeniin.” Samoilla linjoilla on Etämetsänomistajien liiton hallituksen puheenjohtaja Rauno Numminen . ”En näe avoimuudessa suurta ongelmaa. Kuvion arvo ei saa olla avointa tietoa, mutta motit ja puulajit voi kyllä kertoa”, hän sanoo. Katoava ongelma Suomen metsäkeskuksen metsälainsäädännön johtavalla asiantuntijalla Janne Uitamolla ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, pitäisikö kuviotietojen olla avoinna kaikille. Uitamon mukaan kuviotiedot voivat osittain olla henkilötietojen kaltaisia. Uitamon mukaan ratkaisu saattaisi löytyä siitä, että kuviotietojen avoimuutta rajoitettaisiin siltä osin kuin tietoja on kerätty tilakohtaisen metsäsuunnittelun yhteydessä. Tilakohtaista suunnittelua tehtiin vuoteen 2012 asti. Uitamo tosin ennakoi, että kuviotietojen avoimuuteen liittyvä sääntely voi pian menettää merkityksensä. Avointa metsävaratietoa löytyy verkosta jo nyt, ja tiedon keruun ja jalostuksen tekniikat kehittyvät koko ajan. ”Pian voidaan olla siinä tilanteessa, että pitkälle kuviotietoa vastaava tieto on jotain kautta joka tapauksessa saatavilla – ja nykyistä tarkemmin.” Metsävaratieto lähtöruudussa MIKKO HÄYRYNEN VALMISTEILLA oleva yksityistielain kokonaisuudistus korostaa hyötyjä maksaa -periaatetta. Ulkopuolinen tienkäyttö tulisi lähtökohtaisesti luvanvaraiseksi ja käytöstä voitaisiin periä maksu. Tieosakkaat voisivat halutessaan sulkea tien ulkopuoliselta käytöltä tai rajoittaa sitä. Avustusta saaneen tien käyttöä ei kuitenkaan voisi kieltää sinä ajanjaksona, jota avustus koskee, mutta käytöstä voitaisiin veloittaa. Jokamiehenoikeuksilla tapahtuvaan kulkemiseen ei ole tulossa muutoksia, eikä myöskään kulkemiseen, joka ei selvästi lisää tien kunnossapitokustannuksia. Lainkohta käytännössä sallii maan tapana olevan henkilöautolla liikkumisen metsäteillä. Maanomistajan asettama puomi omalla alueellaan olevalle yksityistielle muutettaisiin luvanvaraiseksi. Luvan voisi hankkia tiekunnalta tai yksityistietoimituksella. Avustusta myös puhtaille metsäteille Lakiuudistus keventää menettelyjä. Tiekunnan perustaminen, jakaminen, yhdistäminen ja lakkauttaminen olisi mahdollista ilman tietoimitusta. Jatkossa maakunta, kunta tai valtio voisi olla tieosakas. ”Lakiesitys on nykylakia selkeämpi ja modernimpi. Kauempana asuvan metsänomistajan kannalta on etu, että kokouskutsut voidaan toimittaa sähköisesti ja myös kokouksiin voisi osallistua sähköisesti”, Suomen tieyhdistyksen johtaja Jaakko Rahja näkee. Kuntien tielautakunnat lakkautetaan, ja niiden tehtäviä siirretään Maanmittauslaitokselle, maaoikeuteen ja valtion lupaja valvontavirastoon, minkä vuoksi tieasioista valittamisen hinta saattaa nousta. Maakuntauudistuksen yhteydessä yksityisteiden avustukset siirtyvät valtiolta maakunnille. Avustustaso olisi kuntien ja maakuntien harkinnassa. Aikaisemmin asutuksen määrä on vaikuttanut avustuksiin, mutta jatkossa pysyvä asutus ei ole avustuksen ehto. Käytännössä se tarkoittaa, että myös metsäteille voidaan myöntää avustusta. Lakiuudistus oli alkuvuonna lausuntokierroksella. Voimaantulo saattaa mennä vuoden 2019 alkuun. Nykyinen yksityistielaki on vuodelta 1962. Yksityistielain uudistus korostaa käyttömaksuja JUSSI COLLIN VOIMAKKAIMPIEN myrskyjen aiheuttamat metsätuhot ovat lisääntyneet Euroopassa hyppäyksenomaisesti vuoden 1990 paikkeilla, Ilmatieteenlaitoksen tuore tutkimus kertoo. ”Tällainen muutos, jossa pahimpien myrskytuhojen määrä äkillisesti kolminkertaistuu, ei voi aiheutua vain metsänhoitokäytännöistä, vaan taustalla on myrskyilmaston muutos”, toteaa Ilmatieteen laitoksen yksikönpäällikkö Hilppa Gregow . Aiemmin tuhojen kasvun on katsottu selittyvän puun kokonaismäärän kasvulla, metsänhoitomenetelmien kehityksellä sekä kuusettumisella. Syynä näyttää kuitenkin olevan kovien puuskien yleistyminen. Voimakkaimmissa myrskyissä on esiintynyt aiempaa laajemmilla alueilla puuskia, joissa tuulen nopeus on yli 42 metriä sekunnissa. Viime vuosina pahimpia tuhoja aiheuttaneissa myrskyissä – muun muassa vuoden 1999 Lothar-myrskyssä sekä vuoden 2005 Gudrun-myrskyssä – puuskat puhalsivat voimakkaimKovat myrskyt lisänneet metsätuhoja Myrskytuhojen raivauksiin on viime vuosina jouduttu entistä useammin. Tässä raivataan vuoden 2013 Seijan jälkiä. M ik ko Ri ik ilä millaan 50–60 metriä sekunnissa. Se on metsille liikaa, sillä mikä tahansa puu katkeaa, kun puuskanopeus on yli 42 metriä sekunnissa. Kuuset voivat kaatua juurineen pienemmissäkin puuskissa. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että myrskyt ovat pahentuneet erityisesti talvikaudella, joulu-helmikuussa. Sen sijaan voimakkaiden syysmyrskyjen määrä on laskenut vuoden 1990 jälkeen. Sa m i Ka rp pi ne n Metsävaratieto sisältää muun muassa tietoja puuston kehitysluokasta, tilavuudesta ja pohjapinta-alasta. Se voi myös sisältää tietoja metsänhoitotöistä ja hakkuita koskevista toimenpide-ehdotuksista.
• 27.4.2017 / AJASSA 4 METSÄSSÄ TEHDÄÄN tänä vuonna ennätyksiä. Vuoden ensimmäisinä kuukausina puuta on korjattu enemmän kuin koskaan ennen, ja lisää tarvitaan. Äänekosken uusi biotuotetehdas käynnistyy loppukesällä, joten sen raaka-aineenhankinta on vasta pääsemässä vauhtiin. Pieni ennätys on sekin, että maaliskuussa mäntykuitupuun kantohinta nousi pitkästä aikaa yli 16 euron. Luonnonvarakeskuksen tilastosta näkee, että koko maan keskiarvona kuutiometri mäntykuitua maksoi maaliskuussa noin 78 senttiä enemmän kuin samaan aikaan viime keväänä. Pellervon taloustutkimus ennusti pari viikkoa sitten, että tänä vuonna puukauppa vilkastuu yli kuusi prosenttia viime vuodesta, joka sekin oli vauhdikas. Kantohinnoissa nähdään vähintään parin prosentin nousu. PUUKAUPAN PIRISTYMINEN ei kuitenkaan näy kaikkialla. Pohjois-Suomessa ylitarjonta on pahinta, mutta myös Etelä-Suomessa muun muassa ensiharvennusrästit saavat monin paikoin kasvaa rauhassa. Varsinkin jos leimikko on pieni ja hankala korjattava, sitä ei saa kaupaksi. Myös puutavaralajien suosio vaihtelee. Kuusitukkia kysytään enemmän kuin järeää mäntyä, koska kuusisahatavaran vienti vetää hyvin. Mäntykuitu käy kaupaksi hyvin. Sen sijaan koivikon harvennuspuu ei kiinnosta läheskään kaikkia ostajia. Metsänomistajan näkökulmasta olisi hyvä, jos puun käyttö edelleen kasvaisi. Biojalostamoja on varaa rakentaa lisää, mutta erityisesti kaivattaisiin uutta ja nykyistä arvokkaampaa käyttöä mäntysahatavaralle. Mäntytukin hakkuita olisi mahdollista lisätä paljon enemmän kuin kuusitukin. Hyvä alku olisi kotimaan markkinoiden elpyminen. Viime vuonna sahatavaraa kulutettiin Suomessa yhtä vähän kuin parikymmentä vuotta sitten. KÄDESSÄSI OLEVA METSÄLEHT I näyttää toivottavasti erityisen kiinnostavalta. Olemme kohentaneet lehden ryhtiä ja selkeyttäneet ulkoasua. Kaikki palaute on tervetullutta joko toimituksen osoitteeseen Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki tai sähköpostilla palaute@metsalehti.fi METSÄLEHTI.FI Lukijakuva PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN KAKSI yleisintä biotaloudesta esitettyä myyttistä väittämää ovat että biotalous on vain bioenergiaa ja että biotalous tarkoittaa vanhojen sellutehtaiden uudelleen virittämistä. Huti meni. Biotalous voi olla koivusellusta valmistettuja vaatteita, puupohjaisia muoveja tai suomailla kasvaneiden puiden kuorista valmistettavia säilöntäaineiden korvaajia kosmetiikkaja elintarviketeollisuuteen. Suurin osa biotalouden mahdollisuuksista on vielä löytämättä ja uudet ammatit keksimättä. Tulevaisuudessa nuoret kouluttautuvat aloille ja työtehtäviin, joita ei vielä ole ja jotka nyt herättäisivät vain hilpeyttä. Miltä kuulostaa biotaidevaatetarkastaja? Kenties sellaistakin osaamista joskus tarvitaan. Tärkeintä on nyt havahtua siihen, että biotalous on paljon enemmän kuin pystymme tällä hetkellä kuvittelemaan. ANNE HELENIUS Herää, pahvi! ANNE HELENIUS, teksti JUHA OLLILA, kuva K esäkuussa starttaava, koko maan kattava Bioaika-kiertue on kotimaisen metsäsektorin yhteisponnistus, jonka tarkoituksena on innostuttaa erityisesti 13–19-vuotiaat nuoret biotaloudesta. Metsähallituksen Tiedekeskus Pilkkeen ja Tiedekeskus Tietomaan toteuttama sadan pysähdyspaikan kiertue on yksi laajimpia Suomi 100 -hankkeita. "Me haluamme antaa nuorille lahjaksi vision bioajasta. Moni ei välttämättä tiedä, mitä todella laaja käsite biotalous edes tarkoittaa", sanoo Pilkkeen päällikkö Heikki Hepoaho . Tiedekeskusoperaattori Darja Heikkilä komppaa Hepoahoa: "Tarkoitus on pyrkiä kohti ajattelua, jossa biotalouden ratkaisujen avulla yksi maapallo resursseineen riittäisi kaikille hyvään elämään, eikä niin, että puupohjaiset tuotteet olisivat korvikkeita tai pula-ajan ratkaisuja". Tekemistä ja kokeilemista Biotalousinnoituksen lähtöpisteenä on biopolttoaineella kulkeva Bioaika-rekka, jonka 50 neliön näyttelytilaan on mahdutettu 25 erilaista tiedekeskuskohdetta. "Biotalouteen pääsee tutustumaan itRekalla bioaikaan Bioaika-kiertue liikkuu koko maan läpi kertomassa Suomen valoisasta biotaloustulevaisuudesta. Darja Heikkilällä (etualalla), Laura Kuusistolla ja Heikki Hepoaholla on kerrottavana innostava viesti biotalouden mahdollisuuksista. "Vuonna 1930 hakattu aukeaksi. Nyt ikihonkaa ja Natura-aluetta." Pöllinen Vertaista vasten venyttelyä Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/ Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Kuka ostaisi? ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi
• 5 AJASSA / 27.4.2017 "Onko kukaan kokeillut kuusen istutusta suoraan päätehakkuutiheyteen, jolloin kuitupuuharvennukset jätetään kokonaan tekemättä. 600 runkoa hehtaarille ja täysperkaus kahteen kertaan.” UPPO ”On tullut istutettua muutamia kymmeniä hehtaareita päätehakkuutiheyteen, yhden aiempien sukupolvien istuttaman alueen olen päässyt päätehakkaamaankin. Laatu ja määrä olivat ylivertaiset.” ANTON CHIGURH "Jos uudisalalle istutetaan vain 600 tainta hehtaarille, kustannussäästö on jonnimmoinen. Täydennystä siihen kyllä sikiää. Hiestä ja raudusta." MEHTÄUKKO "Taimimäärän tiputtaminen aloituksen mukaan tekisi mätästyksineen noin 800 euron säästön. 800 euroa sijoitettuna 5 prosentin korolla kiertoajaksi (60 vuotta) tekisi laskurin mukaan 14 943,35 euroa. Vastaa monta tukkikuutiota." PIKKUTUKKI "Kustannuksia minimoitaessa tuo 600–1000 tainta hehtaarilla kuulostaa järkevältä. Ei tarvitse kuituja istutella. Luonnon täydennystä tulee melko varmasti niin, että 1 200 tainta löytyy uudistusalalta, eikä rikota lakia." KLAPIKONE "Luken resurssien ollessa nykyisin heikommat on hyvä, että kokeiluja tehdään käytännön puolella. Voisi ajatella nykyisten jalostettujen alkuperien kestävän harvempaan istutusta kuusella ja koivulla, kun ne kasvavat nopeammin ja ovat hento-oksaisempia kuin villit alkuperät." A. JALKANEN "Tiheydet 1 600–2 000 perustuvat useiden vuosikymmenten näyttöihin, joiden mukaan esimerkiksi männyn laatu paranee merkittävästi, kun sen ensimmäinen viisi metriä karsiutuu siinä vaiheessa, kun oksat siinä ovat vasta lyijykynän paksuisia." JÄTKÄ HANNU JAUHIAINEN Kirjoittaja on metsänomistaja ja vapaa toimittaja hannu.jauhiainen@gmail.com KOLUMNI Verkkokeskustelu Aiotko kokeilla jatkuvaa kasvatusta? UUSI KYSYMYS: Kylvätkö käsin? Gallup Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. 65% EN Fakta BIOAIKA-KIERTUE ? ? Kiertää Suomen kahteen kertaan 5.6.–10.12. ? ? Koostuu Bioaika-rekan tiedekeskusnäyttelyistä sekä Bioaika-torista ja -tapahtumista. ? ? Rekan ympärille levittyvällä Bioaika-torilla paikkakunnan biotalousalan toimijat esittäytyvät. ? ? On kohdistettu erityisesti 13–19-vuotiaille, mutta sekä rekkaan että torille on kaikilla vapaa pääsy yleisötapahtumissa, arki-iltaisin ja viikonloppuisin. se tehden ja kokeillen. Kävijät pääsevät esimerkiksi tutustumaan bioalan uusimpiin materiaaleihin ja visioimaan tulevaisuuden tulevaisuuden Suomea", Heikkilä kertoo. Rekan sisältö hahmottuu kolmeksi vyöhykkeeksi. Yhdessä tarkastellaan megatrendejä, jotka työntävät kohti bioaikaa: esimerkiksi väestönkasvua, digitalisoitumista ja resurssikriisiä. Toisaalta käydään läpi myös metsien tarjoamia ratkaisuja ja innovaatioita, kuten kiertotaloutta, sivuvirtojen hyötykäyttöä ja uusia puupohjaisia tuotteita. Kolmanneksi visioidaan tulevaisuutta: miltä näyttää biotalouteen nojaava Suomi 2.0. Pilkkeen työntekijät ovat kiertueella mukana innoittajan roolissa, ja kävijöitä rohkaistaan vuorovaikutukseen. "Kerromme ensin perusasioista, mutta sen jälkeen annamme kävijöille vapauden kokeilla, etsiä vastauksia ja ratkaisuja sekä muodostaa oma näkemys", kertoo innoittaja Laura Kuusisto. Bioaika-kiertue lähtee liikkeelle Helsingistä kesäkuun 5. päivä. OLEN SEURANNUT eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen liittyvää keskustelua yli 30 vuotta. Menetelmähän lanseerattiin 80-luvulla jatkuvan kasvatuksen nimellä. Jo tuolloin – ja valitettavasti edelleenkin – menetelmän hyvyys tai kannattavuus perustuu enemmänkin toiveajatteluun kuin pitkäaikaisiin käytännön kokemuksiin tai tutkimustuloksiin. Kovin pitkäaikaista tutkimusseurantaa ei ole, joten esimerkiksi koko normaalimetsätalouden kiertoajan – 50–70 vuotta – kestävät vertailut puuttuvat. Eri-ikäisrakenteisen metsän käsittelyn kokemukset perustuvat usein vain yhden kerran hakkuisiin, joista on sitten laskettu erilaisilla malleilla tuloksia pidemmälle ajalle. Kun missä tahansa metsässä tehdään suurimpiin puihin kohdistuva hakkuu, niin voidaan toki sanoa, että jatkuvan kasvatuksen hakkuu tuottaa enemmän tukkipuuta kuin normaali harvennus. Miten käy sitten seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla? Ajatus, että menetelmä tuottaisi enemmän tukkipuuta esimerkiksi 60 vuoden ajalla kuin normaali metsätalous, on vailla perusteita. Myös kannattavuuslaskelmat perustuvat olettamuksiin tulevasta puuntuotoksesta. POHJOIS-SUOMESSA poimintahakkuista on paljon käytännön kokemusta 1900-luvulta. Tuloksena oli satoja tuhansia hehtaareita vähäpuustoisia metsiä. Vajaatuottoisuuden syy oli tavallisesti se, että kaadettujen puiden tilalle ei kasvanut uusia tai jäljelle jääneen kuusikon kasvu oli huonoa. Olennaisinta eri-ikäisrakenteisen metsän kasvattamisen kannalta on, että ensinnäkin syntyy hyvin kasvavia taimia ja että näistä pitäisi sitten kehittyä tukkipuun kokoisia puita. Menetelmä toimii varmaan kohtalaisesti, jos valtapuusto on mäntyä ja koivua kasvavaa sekametsää. Kun metsä muuttuu myöhemmin kuusikoksi, taimien ja nuorten puiden kasvuedellytykset heikkenevät. Mielenkiintoista on joskus nähdä, kun toisen ja kolmannen hakkuukerran jälkeisestä metsän tuotoksesta saadaan tieteellisiä käytännön kokeisiin perustuvia tuloksia. Miten hyvin ja missä ajassa taimet kasvavat tukkipuiksi vai kasvavatko ollenkaan, siinä kysymys, joka odottaa vastausta. OLEN YLI 20 VUOTTA sitten todennut, että jos joskus todistetaan, että jatkuva kasvatus on puoliksikaan niin hyvä menetelmä kuin sen markkinamiehet väittävät, alan heti käyttää sitä omissa metsissäni. Menetelmää voi toki olla järkevää soveltaa pienialaisiin kohteisiin. Hehtaarin mustikkametsän säilyttämisen kannalta tämäntyyppiset hakkuut ovat varmaan ihan hyviä. Taloudellisen tuotoksen kannalta mikä tahansa hakkuu on yleensä parempi kuin hakkaamatta jättäminen. Pienipiirteinen metsänkäsittely sopii etenkin omatoimiselle metsänomistajalle. Kokeilujen tueksi kannattaa lukea Sauli Valkosen uusi kirja "Metsän jatkuvasta kasvatuksesta". Siitä selviää, miten olemattoman vähän me aiheesta tiedämme. Paljon puhetta, vähän tietoa
• 27.4.2017 / AJASSA 6 VALTTERI SKYTTÄ, teksti SEPPO SAMULI, kuvat A lkuvuoden hakkuuja puukauppamäärät ennakoivat tästä vuodesta puunkorjuun ennätysvuotta. Puun hintakäyrät osoittavat myös valtakunnallisesti noususuuntaan. Kovin paljon vauhdikkaammissa tunnelmissa ei voisi työtään aloittaa Stora Enson uusi Suomen metsäjohtaja Janne Partanen . Hän vaikuttaa silti rauhalliselta. Yhtiön Suomen puunhankinnasta vastaava johtaja ei näe suurta dramatiikka edes puun hintakehityksessä. "Kehitys on rauhallista. Viime vuosi oli (puukaupoissa) hyvä, aktiivinen vuosi, ja tästä vuodesta näyttää tulevan vielä parempi." Entä sitten metsäteollisuuden investointibuumi? Suunnitelmien toteutuessa metsänomista jien puita tavoittelee entistä suurempi joukko puunostajia. "Kuitupuun käyttö on jo noussut tehtyjen investointien myötä. Kilpailu on jo koventunut. Puunhankintamme on toiminut hyvin koventuneessakin kilpailutilanteessa." Tuoreen metsäjohtajan puntit eivät siis tutise. Metsänhoitaja ja insinööri Partasen valintaa ei tarvitse ihmetellä, kun kuulee hänen työhistoriansa Stora Ensossa. 15 vuodessa on kertynyt laaja kokemus puukaupoista. Ensimmäinen työtehtävä oli puunosto Kiuruveden ja Pyhäsalmen alueelta. "Olen jossain vaiheessa työskennellyt kaikilla yhtiön puunhankinta-alueilla, joten tunnen ihmiset varsin hyvin." Partasen mukaan hänen suvussaan on kärjistäen ryhdytty joko poliiseiksi tai metsäalalle, ja metsäala oli hänen valintansa. Ensimmäinen työpaikkakin löytyi valmistumisen jälkeen oman isän metsäalan yrityksestä kotiseudulla Iisalmessa. Sitä ennen kiinnostus metsään oli herännyt lopullisesti metsätalousinsinööriopinnoissa Kotkassa. Tiedonjanoa riitti niin runsaasti, että insinööritutkinnon jatkoksi Partanen opiskeli metsänhoitajaksi Joensuussa. "Koulutukset ovat vähän erilaisia. Insinööriopinnoissa opiskellaan enemmän käytäntöä, metsäalan teoriapohjaan pääsi pureutumaan metsänhoitajaopinnoissa." Metsänomistaja Partasesta tuli vuonna 2012, kun kotiseudulla tuli sopiva metsätila myyntiin. "Kyseessä oli tuttu metsäalue, joten tiesin, mitä olin ostamassa." Kysyntäerot voivat säilyä Puun kysynnässä on ollut suuria alueellisia eroja. Ennätyksiin tähyävä puunkorjuuvuosi ja metsäteollisuuden investointibuumi eivät välttämättä tasoita täysin puukauppatilannetta. "Voi olla, että jatkossakin nähdään alueellisia eroja puun kysynnässä. Puun kysyntätilannetta pitää oikeastaan kysyä aina paikalliselta metsäasiantuntijalta", Partanen sanoo. Investointien keskittyminen kuitupuuta ahmivaan teollisuuteen on herättänyt kysymyksiä hakkuissa vääjäämättä kertyvän tukkipuun käytölle. Partanen uskoo tukeille löytyvän käyttöä. "Puurakentaminen on pop, ja sen puolesta liputetaan. Esimerkiksi puukerrostalojen rakennusmäärät ovat pieniä, mutta kasvu on hurjaa. Uskon, että puurakentamisen tuoma positiivinen muutos on pysyvä ja vaikuttaa tukin käyttöön." Stora Enso tuottaa puisia rakennuselementtejä muun muassa Varkauden uudistetussa tuotantolaitoksessa. Puunostaja on metsäneuvoja Vuosikymmenen vaihteessa näytti siltä, että metsäjätit Stora Enso ja UPM suuntaavat suurimman osan kasvustaan etelän puuplantaaseille. Sittemmin on käynyt selväksi, että Suomen Tahti koveni, kisa kiristyi Koventunut kilpailu puusta näkyy jo nyt puukaupoissa, sanoo Stora Enson uusi Suomen metsäjohtaja Janne Partanen. "Puurakentaminen on pop." AJANKOHTAINEN
• 7 AJASSA / 27.4.2017 Tahti koveni, kisa kiristyi JANNE PARTANEN ? ? 44-vuotias ? ? Kotoisin Pohjois-Savosta Iisalmesta ? ? Stora Enson Suomen metsäjohtaja, vastaa yhtiön Suomen puun hankinnasta ? ? Metsänhoitaja ja metsätalousinsinööri ? ? 15 vuotta eri tehtävissä Stora Enson Suomen puunhankinnassa ? ? Vaimo ja kolme lasta ? ? Harrastaa metsästystä, mökkeilyä ja metsänhoitoa Alkuvuoden ennätysvilkkaaseen puukauppatahtiin ollaan tyytyväisiä Stora Enson pääkonttorissa Helsingin Katajanokalla. Nyt eletään jo todellisuutta, jossa puun käyttö ja kysyntä ovat nousseet, Janne Partanen sanoo. ja suomalaisen puun merkitys säilyy. "Suomi ja Ruotsi ovat yhtiölle kokonaisuus, jonka paino on iso tänä päivänä." Partasen lähtökohta on, että Stora Enson puunostaja ei ole vain ostaja, vaan myös metsäneuvoja. "Aika usein oletetaan asioita asiakkaiden puolesta. Töitä on tehty sen eteen, että asiakasymmärrystä saadaan parannettua." Puunkäytössä odotetaan seuraavaksi Metsä Groupin Äänekosken jättitehtaan valmistumista syksyllä. Eikö edes Äänekoski kiristä esimerkiksi Stora Enson Varkauden tuotantolaitosten puunhankintaan? "Varkaus on meille vahvaa aluetta, ja meillä on pirun hyvät ostajat siellä. Kentälle ehdottomasti kiitos puunostoista", Partanen sanoo ilme rauhallisena. Kuka? ELIISA KALLIONIEMI K uusen siemenviljelyksiä perustettiin Suomeen 1980ja 1990-luvuilla harvakseltaan, minkä seurauksena jalostetusta siemenestä on tällä vuosituhannella ollut pula. "Projektipäällikkö Nuutti Kiljunen arvioi, että jalostettua alkuperää olisi käytetty taimikylvöissä noin 40 prosenttia enemmän, jos sitä olisi ollut saatavissa. Menetetyn jalostushyödyn vuoksi puuta jää saamatta noin kolme miljoonaa kuutiometriä. Karkea laskelma tuottaa euromääräiseksi tappioksi 43 miljoonaa, totesi Kiljunen viikko sitten Metsätieteellisen seuran Metsänhoitoklubin järjestämässä tilaisuudessa. Jalostetusta siemenestä kasvatetut taimet kasvavat selvästi paremmin kuin metsikkösiemenestä kylvetyt taimet. Nyt tilanne on korjaantumassa, mutta kestää jonkin aikaa ennen kuin uudet viljelykset alkavat tuottaa siementä. Myös jalostetusta koivunsiemenestä on pula. Sen sijaan männynsiementä on saatavilla hyvin. Tutkija Katri Himanen Luonnonvarakeskuksesta kertoi, että kuusensiemenviljelysten ongelmat olivat esillä jo 1980-luvulla, mutta tutkijoiden huoli ei johtanut käytännön toimiin. ”Oleellista ei ole etsiä syyllisiä, vaan huolehtia siitä, että sama ei toistu”, hän muistutti. Luonnonvarakeskus on joutunut vähentämään muun muassa siemenhuoltoon ja taimitutkimukseen käytettäviä varoja. Taimikoiden laatu parantunut. Juuri valmistuneiden Valtakunnan metsien inventointitulosten mukaan taimikoiden laatu on 2000-luvulla lievästi parantunut. Etelä-Suomessa pienistä taimikoista yli puolet on viime vuosina luokiteltu hyviksi. Hyvien ja tyydyttävien osuus nousee 87 prosenttiin. Myös yli 1,3 metristen taimikoiden laatu on kohentunut. Hyvien taimikoiden prosenttiosuus on kasvanut myös Pohjois-Suomessa, mutta vähemmän kuin Etelä-Suomessa. Sen sijaan nuorten kasvatusmetsien tila on heikko. Niistä vain viidennes on luokiteltu hyviksi. Ensiharvennusrästit ovat edelleen kasvaneet. ”Vaikka ensiharvennuksia on lisätty, harvennustavoite karkaa käsistä”, sanoi erikoistutkija Kari T. Korhonen . Jalostetun siemenen pulasta jättitappiot Puuta jää saamatta kolme miljoonaa kuutiometriä ja rahaa 43 miljoonaa euroa. Jalostetun siemenen käyttö kannattaa. Kuva Siemen Forelian viljelyksiltä Jyväskylän seudulta. Se pp o Sa m ul i Kaikki taimikoiden suojauksesta. OY AGRAME AB www.agrame.fi Pauli Tenkanen 044-5211420, Yrjö Tenkanen 0400-825424 email. yrjotenkanen@yrjotenkanen.fi Katso jälleemyyjämme netistä www.yrjotenkanen .fi BMF METSÄYHDISTELMÄT PYYDÄ TARJOUS! www.ftrforum.fi NÄKEMYKSIÄ JA TIETOA TULEVAISUUDEN TEKEMISEEN! VARAA LIPPUSI: 2 päivää 295 € 1 päivä 195 € +alv 24% RISTO LINTURI Teknologian tulevaisuudentutkija, professori, LUT Mukana 30 esitystä, katso lisää >> RIITTA SILVENNOINEN Kiertotalouden asiantuntija, SITRA JYRKI OVASKA Metsäteollisuuden digitalisaatio Teknologiajohtaja, UPM
• 27.4.2017 / AJASSA 8 VALTTERI SKYTTÄ S uomeen suunniteltujen sellutehdasja biojalostamohankkeiden toteutumisesta on lupa odottaa ratkaisuja puolentoista vuoden sisään. Ensimmäisenä selviää todennäköisesti Boreal Biorefin Kemijärvelle kaavaileman biojalostamon kohtalo. Tehdashankkeesta on luvattu investointipäätös tänä vuonna. Teknisesti ottaen tehdassuunnitelmista pisimmällä on kuitenkin Finnpulpin Kuopioon suunnittelema havusellutehdas, sillä se sai vastikään erittäin tiukkaehtoisen ympäristöluvan. Kuopion tehtaan yhteistyökumppaneista on kerrottu julkisuudessa niukasti. Kemijärven tehdashankkeella ei ympäristölupaa vielä ole, mutta sillä on kiinalainen yhteistyökumppani Camce. Camce on vastikään osallistunut sellutehdasprojektiin myös Valko-Venäjällä. Kemijärvellä kiinalaisten roolin vahvistuminen lisää hankkeen toteutumisen todennäköisyyttä, kertoo konsultointiyritys Pöyryn biojalostusliiketoiminnasta vastaava Jaakko Jokinen . ”Hanke sijoittuu alueelle, jossa on aiemmin ollut sellutehdas. Luvitusprosessi on jossain määrin helpompaa kuin paikassa, jossa ei ole aiemmin ollut tehdasta, sillä aikaisemman tuotannon ympäristövaikutukset tunnetaan.” Vanhoja tehtaita syrjään tieltä Kemijärven ja Kuopion sellutehdashankkeet ovat erilaisia. Kemijärven tehtaan esitetty tuotekirjo poikkeaa tavallisesta sellutehtaasta, millä voi olla oma vaikutuksensa hankkeen etenemiseen. Kuopion tehdashankkeessa on enemmän kysymys perinteisestä markkinasellutehtaasta, joka hakee kilpailukykyä tehokkaasta ja suurimittaisesta havusellun tuotannosta. Kolmas jo pidemmälle edennyt biotehdasbuumin synnyttämä hanke on Kainuun Paltamoon suunniteltu sellutehdas. Kemijärven tavoin myös Kainuun hankkeella on kiinalainen kumppani. Havusellun tuotantoon perustuvat suunnitelmat etenevät Jokisen mukaan tilanteessa, jossa havusellun markkinat kasvavat huomattavasti hitaammin kuin lyhytkuituisen lehtipuusellun markkinat. ”Toisaalta teollisuuden rakenne on havusellun tuotannossa vanhempi ja tehtaiden keskikoko selvästi pienempi. Pienillä laitoksilla on huonompi kilpailukyky”, sanoo Jokinen. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka havusellun kokonaiskysyntä ei kasva vauhdilla, uudet kilpailukykyiset tehtaat voivat vallata markkinoita vanhoilta. Äänekoskelle valmistuvasta jättitehtaasta ja muiden Suomen sellutehtaiden tuotantolisäyksistä huolimatta uusille tehdassuunnitelmille on vielä tilaa. Sellutehtaiden ohella Suomeen on suunnitteilla lukuisia biopolttoainejalostamoja. Jalostamohankkeet ja puun polttoa lisäävät voimalaitosuudistukset voivat omalta osaltaan vaikuttaa kuitupuun käyttöön etenkin alueellisesti. Ratkaisut lähenevät Kolmen suuren tekemät investoinnit eivät ole sulkeneet ovea muilta sellutehdassuunnitelmilta. Suurimmat sellutehdasja biojalostamosuunnitelmat SELLU KUOPIO Havusellutehdas. Puunkäyttö 6,7 milj. kuutiota/vuosi. Investointipäätös: vuonna 2018. Finnpulp. Tiukkaehtoinen ympäristölupa myönnetty. Julkisuudessa niukasti tietoa rahoittajista. KEMIJÄRVI Sellua, biomateriaalejaja kemikaaleja. Puunkäyttö 2,3 milj. kuutiota/vuosi. Investointipäätös: vuonna 2017. Boreal Bioref. Yhteistyökumppani kiinalainen Camce, jolla sellutehdasprojekti myös Valko-Venäjällä. Tehtaan ympäristölupaprosessi käynnissä. Alueella kokemusta aikaisemmasta sellutehtaasta. PALTAMO Sellutehdas. Puunkäyttö 2,5 milj. kuutiota/vuosi. Investointipäätös: vuonna 2018. Kaicell Fibers. Yhteistyökumppani kiinalainen tekstiiliteollisuusyritys CHTC. Tehtaan kannattavuusselvitys valmistuu kesäksi. HAAPAJÄRVI Sellutehdas tai biojalostamo. Sopivan laitoksen tyyppi selvityksessä. Alkukesästä valmistuva vesiselvitys varmistaa, kestävätkö alueen vesistöt sellutehtaan vai muunlaisen biojalostamon rakentamisen. KEMI Biodieseliä ja -bensiiniä. Puunkäyttö 2,8 milj. kuutiota/vuosi. Investointipäätös: vuonna 2017. Kaidi. Omistaja on yksi Kiinan suurimmista bioenergiatoimijoista. EU:n biopolttoainelinjaukset merkittäviä laitoksen toteutumisen kannalta. ÄÄNEKOSKI Sellu/biotuotetehdas. Puun käytön lisäys noin 4 milj. kuutiota/vuosi. Pääasiassa havukuitua. Metsä Group. Valmistuu syksyllä 2017, puunostot käynnistyneet. Kuitupuun kysyntää jo lisänneet merkittävimmät investoinnit VARKAUS Aaltopahvi ja sellu. Puun käytön lisäys 1,1 milj. kuutiota/vuosi. Havukuitua. Stora Enso. ? PIETARSAARI ? KYMI ? KAUKAS Sellutehdas. Puun käytön lisäys noin 2 milj. kuutiota/vuosi. Havuja lehtikuitua. UPM ? ? ? BIODIESEL KUOPIO PALTAMO KEMIJÄRVI KEMI HAAPAJÄRVI ÄÄNEKOSKI VARKAUS KYMI PIETARSAARI KAUKAS "Uudet kilpailukykyiset tehtaat voivat vallata markkinoita vanhoilta." Taloustaitoja opit kurssilla Kannattava metsätalous ja käytännön työtaidot varmistat kursseilla Istuta laadukkaasti ja Laadukas taimikonhoito. Opiskele metsäoppeja interaktiivisilla TAPIO ForestTEST -verkkokursseilla. ForestTEST® Tutustu koko tarjontaan ja tilaa: www.tapionkauppa.fi Kokeile ilmaiseksi! Voit tutustua verkkoopiskeluun ilmaisella kurssilla Metsänkäyttäjä n liito-oravasimu laattori. Tee käyttäjätunnus oppimisympäris töön www.foresttest. fi
• FORD RANGER 4WD Vaikuttavan tehokas. Ford Ranger on entistäkin suorituskykyisempi. Uusien teknologioiden avulla varmistetaan erinomaiset ajo-ominaisuudet, matkustusmukavuus ja viiden tähden turvallisuus. Ford Ranger selviää kaikista tilanteista. Saatavana myös Built Ford Tough -varusteltu Ford Ranger XLT. Tervetuloa koeajolle! ford.fi/hyotyajoneuvot Ford Ranger alkaen 34.273,68 € (autoveroton hinta 29.860 € + arvioitu autovero 3.813,68 € CO2-päästöillä 184 g/km +toimituskulut 600 €). Uuden Ford Ranger -malliston CO2-päästöt 184–231 g/km, EU-yhdistetty kulutus 7,0–8,7 l/100 km. Kuvan auto erikoisvarustein. Katso lähin Ford-jälleenmyyjä: www.ford.fi/SBE/Jalleenmyyjat Ford Finland Kantavuus jopa 1.155 kg Vetopaino 3.500 kg Kahluusyvyys 800 mm Vääntö jopa 470 Nm Menee minne haluat, tekee mitä tahdot.
• 27.4.2017 / AJASSA 10 JUSSI COLLIN LUONNONVARAKESKUS ja Tilastokeskus selvittävät yhteisvoimin pientalojen lämmitysenergian käyttöä. Lämmönlähteitä ja energian kulutusta selvittävä kysely on postitettu 10 000 pientalon asukkaalle tai omistajalle. Kiinnostuneita ollaan etenkin uusiutuvasta energiasta: selvitys keskittyy etenkin polttopuuhun, lämpöpumppuihin ja aurinkoenergiaan. ”Erilaisten lämpöpumppujen, aurinkopaneelien ja -keräinten määrä on kasvanut viime vuosina nopeasti. Erityisen kiinnostavaa on selvittää, millaisia lämmönlähdeyhdistelmiä taloissa on ja miten niitä käytetään”, sanoo yliaktuaari Virve Rouhiainen Tilastokeskuksesta. Pientaloissa käytetyn polttopuun määrät selvitettiin edellisen kerran lähes 10 vuotta sitten. Silloin puuta poltettiin melkein seitsemän miljoonaa kuutiometriä, mistä yli viisi miljoonaa kuutiota oli runkopuuta. Kyselyyn voi vastata joko Tilastokeskuksen verkkopalvelussa tai palauttamalla lomakkeen postitse. Verkossa vastaaminen on vaivattomin tapa. Fakta MIKKO RIIKILÄ, teksti VÄINÖ SIKANEN, asiantuntija L eski saa halutessaan pitää koko kuolinpesän omaisuuden hallinnassaan, vaikka tätä ei olisi mainittu perukirjassa tai vainajan testamentissa. Kuolinpesään kuuluu vainajan omaisuus, ja usein pesään liitetään myös lesken omaisuus. Leski tosin voi olla antamatta omaisuuttaan pesään, jos hänellä on varallisuutta enemmän kuin poismenneellä. Leski voi valita, ottaako hän hallintaansa koko vainajan jäämistön vai vain osan siitä, esimerkiksi puolisoiden yhteisen asunnon. Hallintaoikeutensa nojalla leski saa käyttää omaisuuden, esimerkiksi vainajalta jääneen metsän tuoton. Hän myös vastaa veroista. ”Takavuosina verottajaa oli vaikea saada merkitsemään leskeä kuolinpesän metsien verovelvolliseksi. Edes kaikki lakimiehet eivät tunne lesken oikeuksia koskevaa lainsäädänLeski on kuolinpesän pomo Laki turvaa leskelle hallintaoikeuden jakamattoman kuolinpesän kaikkeen omaisuuteen, myös metsiin. VEROTTAJAN VINKKI Verottaja suosittelee merkittäväksi perukirjaan: ? ? Lesken ilmoitus, luovuttaako hän tasinkona omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille ja jos niin paljonko. (Leski voi kieltäytyä antamasta tasinkoa tai voi antaa siitä vain osan, jos hänen omaisuutensa on arvokkaampi kuin vainajan.) ? ? Ilmoitus, pitääkö leski kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, vai pitääkö hän siitä hallinnassaan vain osan (esimerkiksi puolisoiden yhteisen kodin) töä”, Metsälehden veroasiantuntija Väinö Sikanen toteaa. Hän lisää, että leski voi osituksessa vaatia pesän varoista sen osan metsän tuottoa, jota hän ei hallinta-aikanaan käyttänyt. Lesken hallintaoikeus pesän metsiin ei alenna perillisien maksamia perintöveroja. Vain leskelle jäävän vakituisen asunnon perintöveroa hallintaoikeus alentaa. Hallintaoikeus päättyy, jos joku kuolinpesän osakkaista vaatii pesän jakoa. Hallintaoikeus ei palaudu leskelle, vaikka pesä lopulta jäisi jakamatta. Vakituisen asunnon hallintaoikeus on turvattu leskelle kaikissa tilanteissa. Valintaoikeus testamenttiin Metsää omistavien pariskuntien kannattaa laatia keskinäinen omistusoikeustestamentti. Siinä leskelle varataan oikeus luopua testamenttisaannosta kokonaan tai osittain. Lisäksi mainitaan, että leski voi ottaa SUKUPOLVENVAIHDOS testamenttisaannon osin tai kokonaan käyttöoikeustestamenttina. Tästä säädetään perintökaaren 12 luvussa. Käyttöoikeus tarkoittaa samaa kuin hallintaoikeus. Se voidaan määrätä elinikäiseksi tai määräaikaiseksi. Viimeksi mainittu on järkevä metsissä. Niiden hoitoa voidaan suunnitella pitkäjänteisesti, kun perillisillä on tieto hallinnan siirtymisestä. Testamentilla pidätetty hallintaoikeus alentaa omistusoikeuden saajien perintöveroja. Elinaikaiseksi määritelty hallintaoikeus voidaan purkaa. Tällöin perillisiltä menee lahjavero, joka määritellään keskeytetyn hallinta-ajan loppuosan tuoton perusteella Testamentilla leski voi syrjäyttää vainajan perilliset. Ilman testamenttia omaisuus jakautuu lopulta puoliksi kummankin puolison perillisille. Lapsettoman pariskunnan leski saa rajoittamattoman oikeuden testamentilla saatuun omaisuuteen. Paljonko pientaloissa palaa puuta? Kesän näytökset nettisivuillamme! puh 040 183 0366 www.usewood.fi www.usewood.fi puh 040-1830366 ... Metsänomistajalle ajokone ja hakkuukone... Metsänomistajalle ajokone, hakkuukone tai combikone Esittelyt keväällä 2017: • Pro Forest -messut Haapavedellä 5-6.5 • Demopäivä Muurame Isolahti 7.6 • Farmari-messut Seinäjoki 14-17.6
• 11 AJASSA / 27.4.2017 MIKKO HÄYRYNEN M etsäntutkijoiden piirissä on noussut harvinaisen v o i m a k a s kiistely hakkuiden lisäämisen ilmastoja ympäristövaikutuksista. Maaliskuun lopulla 68 tutkijaa ilmaisi yhteisellä julkilausumalla huolensa. Heidän mukaansa tavoitellut lisähakkuut eivät hillitse ilmastonmuutosta mutta heikentävät monimuotoisuutta, eikä tutkimustieto ole välittynyt päättäjille ja suurelle yleisölle. Allekirjoittajat olivat eri alojen metsäntutkijoita, mutta osa metsäntutkijoista on vastustanut julkilausumaa kiivassävyisestikin. Tiedemaailmassa oppiriidat eivät ole harvinaisia, mutta tällä kertaa tutkijat ovat harvinaisen erimielisiä. Allekirjoittajat toivovat herättävänsä keskustelua, ja nyt Metsälehti kysyykin, meneekö biotalousinto överiksi. Vastaajina ovat metsäekologian professori Jari Kouki, yksi allekirjoittajista, ja metsäbiotalouden professori Jyrki Kangas, joka ei ole allekirjoittaja. Molemmat toimivat Joensuussa Itä-Suomen yliopistossa. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. KESTÄÄKÖ HAKATA? Metsäntutkijat ovat poikkeuksellisen erimielisiä lisähakkuiden vaikutuksista. Kaksi eri leireihin päätynyttä tutkijaa perustelee kantansa.
• 27.4.2017 / AJASSA 12 1. Runkopuun kasvusta hyödynnetään noin 65 prosenttia. Poliittinen tavoite on lisätä hakkuita nykyisestä noin 68 miljoonasta kuutiometristä 80 miljoonaan kuutiometriin ensi vuosikymmenen loppuun mennessä. Onko hakkuutavoite kestävällä pohjalla a) luonnon monimuotoisuuden kannalta b) ilmastonmuutoksen kannalta. KANGAS: a) On, jos samalla edelleen kehitetään myös talousmetsien luonnonhoitoa – esimerkiksi lisää lahopuuta metsiin, sekä turvataan Metso-ohjelman rahoitus. Etelä-Suomea lukuun ottamatta meillä on hyvä suojelualueiden verkosto monimuotoisuutta edistämässä. Puuston kasvu yltyy jatkossa entisestään. b) Suomen metsien hiilitase olisi 80 milj. m3 hakkuillakin vahvasti positiivinen. Toki vähemmillä hakkuilla metsiin sitoutuisi lähivuosikymmenet enemmän hiiltä. Maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta olennaista on vähentää fossiilisen hiilen tupruttamista hiilenkiertoa lisäämään. Puun hiili on jo ennestään osa tuota hiilenkiertoa. KOUKI: Kasvua ja hakkuita ei voi suoraan tässä verrata, koska kasvu on pääosin nuorissa ja keski-ikäisissä metsissä, mutta hakkuut kohdistuvat vanhoihin metsiin. Vaikka nuoret metsät kasvavat, hyvin vanhojen metsien (esim. yli 160-v.) hakkuut ovat sekä monimuotoisuuden että ilmaston kannalta kriittisiä. 2. Metsät ovat uhanalaisten lajien merkittävin elinympäristö. Onko niiden tulevaisuus turvattu, jos kaavaillut hakkuiden lisäykset toteutuvat? KANGAS: Hakkuutason merkittävällä nostolla on vääjäämättä vaikutuksia uhanalaiseen metsälajistoon, ellei luonnonhoitoon ja metsänsuojeluun samalla panosteta riittävästi lisää. Uhanalaisia lajeja saatettaisiin kuitenkin menettää, vaikka hakkuita vähennettäisiinkin. Suomeen myös tulee uusia lajeja. Sinänsä suhteessa pinta-alaan uhanalaisia lajeja on paljon enemmän esimerkiksi kulttuuriympäristöissä. KOUKI: Tutkimusten mukaan tarvitaan merkittäviä lisäpanostuksia monimuotoisuuden turvaamiseksi, jos lisähakkuut toteutuvat. Esimerkiksi säästöja lahopuiden määrää tulee selvästi lisätä nykytasosta. Myös Metso-ohjelman toteutuminen alkuperäisessä laajuudessa on varmistettava. 3. Metsien ilmastovaikutuksia arvioidaan usein hiilitaseen eli poistuvan ja sitoutuvan hiilimäärän suhteella. Onko hiilitase hyvä ja riittävä väline tähän arviointiin? KANGAS: Hiilitase on hyvä ja oikein laskettuna lahjomaton väline. Metsätalouden ilmastovaikutuksen määrittämisessä on muistettava huomioida hiilen sitominen puutuotteisiin sekä se, kuinka puulla korvataan muiden ilmastohaitallisempien luonnonvarojen käyttöä. KOUKI: Hiilitase on riittämätön kuvaamaan metsien kaikkia ilmastovaikutuksia, koska se ei ota huomioon metsiin sitoutuneen hiilen eli hiilivaraston määrää. Hiilivarastolla on merkittävä rooli, kun arvioidaan metsien ilmastovaikutuksia eri aikajänteillä. 4. Hakkuiden ilmastovaikutusten arviointiin vaikuttaa oleellisesti tarkastelun aikajänne. Millä aikahorisontilla asiaa tulee tarkastella? KANGAS: Kestävän kehityksen ideologia lähtee ylisukupolvisesta ajattelusta. Meidän ei pidä pilata jälkeläistemme ilmastoa tupruttamalla fossiilihiiltä lisäämään hiilenkiertoa. Arviointia on tehtävä kaikilla aikajänteillä, mutta pääpaino tulee olla ennemmin sadoissa kuin kymmenissä vuosissa. KOUKI: Sekä lyhyen että pitkän aikavälin tarkasteluja tarvitaan. Lyhyen aikavälin tarkastelut ovat juuri nyt tärkeitä, koska ilmastonmuutosta on pyrittävä hillitsemään nopeasti. 5. Jos hakkuumääriä halutaan kasvattaa tai rajoittaa, niin miten se tapahtuu vapaassa markkinataloudessa? KANGAS: Tuet, sanktiot ja etenkin pakot helposti sotkevat markkinoita. Jos säädettäisiin pakkohakkuita niin pitäisi olla myös pakko-ostot ja pakkohinnat. Antaisin talousmetsien hakkumäärien määräytyä vapailla puumarkkinoilla. Tarvittaessa voitaisiin käyttää kaikkialla markkinahintoihin vaikuttavia päästökaupan kaltaisia keinoja tai jonkinlaisia kompensaatiomekanismeja. KOUKI: Säästäväinen metsien käyttö ja sitä tukeva ohjeistus on Suomessa yli satavuotiJyrki Kangas: Miksi et allekirjoittanut? Kukaan ei kysynyt. Luettuani olisin kaivannut siltä tieteellisanalyyttisempaa otetta. Ilmastonmuutoksen hillintä ja monimuotoisuuskato ovat globaaleja juttuja, ja kestävän kehityksen tarkasteluissa pitää huomioida ekologisten seikkojen lisäksi myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Suomi ei ole maailmassa yksin, mutta sillä on myös omia etujaan punnittavana. Puutteittensa takia en todennäköisesti olisi adressia allekirjoittanut, vaikka olenkin yhtä lailla huolissani ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuudesta.
• 13 AJASSA / 27.4.2017 nen perinne ja yksi keskeinen syy, miksi meillä on metsiä tänä päivänä. Luulen, että metsänomistajat osaavat tätä perin­ nettä vaalia. Metsänomistajille on tar­ jottava nykyistä avoimemmin tietoa ja vaihtoehtoja. 6. Hakattujen puiden hiili varastoituu sekä lyhytettä pitkäikäisiin tuotteisiin. Tuleeko hakkuilla olla kestävyysvaateen lisäksi myös hakattujen puiden käyttötavasta johdettu hyväksyttävyysvaade? KANGAS: Metsätalouden hiilitasetarkasteluissa tu­ lee ottaa huomioon se, mihin puu käyte­ tään ja miten sitä kierrätetään. Tärkeää on huomioida myös, mitä puun käytöllä voidaan korvata. Hyväksyttävyys sinänsä on mielipidekysymys, missä ei ole ainoi­ ta oikeita tai vääriä vastauksia. KOUKI: Suomen metsäbiotaloudessa painottuvat nyt lyhytikäiset, aiempaa alhaisemman jalostusasteen ja tuottavuuden tuotteet, kuten selluloosa tai bioenergia. Suun­ taus on huono metsänomistajien, kansan­ talouden ja metsäluonnon kannalta. Ta­ voitteena pitäisi olla jalostusasteen nosto. 7. Jos puuta maailmanlaajuisesti joka tapauksessa tarvitaan lisää, niin missä ensisijaisesti tulisi hakata enemmän? KANGAS: Siellä, missä hakkuiden lisäämisen hai­ talliset vaikutukset ovat globaalisti vä­ häisimmät. Suomi ympäristöystävälli­ sine metsänkäsittelyineen on tämänkin listan kärjessä. Samalla saamme hakkui­ den lisäämisen taloudelliset ja sosiaali­ set hyödyt. KOUKI: Siellä, missä hakkuut eivät aiheuta met­ sille tai monimuotoisuudelle uhkaa. Suo­ men tulee korkean metsäosaamisensa kautta näyttää esimerkkiä tutkimukseen perustuvassa ja kaikki kestävyyden osa­ alueet huomioivassa metsätaloudessa. 8. Metsien käytön vaikutuksia arvioidaan monimutkaisilla skenaariolaskelmilla. Ovatko skenaariot luotettavia? KANGAS: Simulointi ei vedä vertoja elävälle elä­ mälle. Tulevaisuuden ennustaminen on aina epävarmaa, sitä epävarmempaa mi­ tä pidemmälle skenaarioidaan. Esimer­ kiksi hakkuiden vaikutusta uhanalaisiin lajeihin on erittäin vaikea ennustaa. Sa­ moin vaikkapa tuuli­ ja hyönteistuhoja sekä metsäpaloja ja mahdollisen ilmas­ tonmuutoksen vaikutusta niiden toden­ näköisyyksiin. KOUKI: Kaikki keskeiset ennustelaskelmat ja ­me­ netelmät eivät ole julkisia tai avoimia ja niissä on vaikeasti perusteltavia oletuk­ sia, minkä takia ennusteiden luotettavuut­ ta ei pystytä tieteellisesti varmistamaan. Tieteellinen tutkimus perustuu menetel­ mien avoimeen raportointiin. 9. Onko olemassa nykyistä parempi tapa hyödyntää tutkimustietoa metsiä koskevissa päätöksissä? KANGAS: Tutkimustietoa kyllä pyritään hyödyn­ tämään monipuolisesti. Päättäjien pitää punnita eri tavoitteita ja kestävyysulottu­ vuuksia sekä tehdä perusteltuja valinto­ ja. Jonkun tietyn yksityiskohdan tutkijan voi olla vaikea ymmärtää muidenkin nä­ kökohtien ottamista varteen. Tutkimuk­ sen ja käytännön kohtaamisen tiivistämi­ nen on jatkuvan parantamisen paikka. KOUKI: Päättäjien tulisi varmistaa, että heillä on olennainen tutkimustieto käytössään ei­ kä vain valikoitu osa siitä. Tutkijoiden tu­ lisi edistää systemaattista, avointa ja kat­ tavaa tutkimustiedon välittämistä. Tämä on myös metsäntutkijoiden julkilausu­ man tärkeä tavoite. 10. Onko metsäbiotaloudesta innostuttu liikaa? KANGAS: Metsäbiotalousbuumi on käynnissä, mut­ ta se ei mielestäni ole yli­innostumista, vaan hienoihin mahdollisuuksiin tart­ tumista. Viisas metsäbiotalous voi tuo­ da Suomelle ja maapallolle monenmois­ ta hyvää – se on erinomainen vaihtoehto fossiilitaloudessa jatkamiselle, joka oli­ si tuhon tie. KOUKI: Innostuneisuus on edellytys alan ke­ hittämiselle. Tosiasioiden tunnustami­ nen ja kaikkien kestävyyden osa­aluei­ den huomioon ottaminen on kuitenkin syytä pitää mielessä, jotta into ei muu­ tu hurmokseksi. Jari Kouki: Miksi allekirjoitit? Tutkijoiden on tärkeä välittää ajantasaisia tutkimus­ tuloksiaan ja tutkimustietoaan myös tiedeyhteisön ul­ kopuolelle. Tutkijoiden kirje on laajaan tieteelliseen tutkimukseen perustuva metsäntutkijoiden kokoama tiivistelmä ajankohtaisesta aiheesta. Kirje perustuu paitsi sen allekirjoittajien myös monien muiden met­ säntutkijoiden tutkimusjulkaisuihin. Itä-Suomen yliopiston professorit Jyrki Kangas ja Jari Kouki ovat vastanneet kysymyksiin sähköpostitse toisistaan tietämättä.
• 27.4.2017 / AJASSA 14 m 3 harvennus € päätehakkuu € Mäntytukki 125 46 56,50 Kuusitukki 361 47 57,50 Koivutukki 10 14 18 Mäntykuitu 110 14 18 Kuusikuitu 275 14 18 Koivukuitu 45 14 18 YHTEENSÄ (arvio) 926 m 3 35 000 € PUUKAUPPA 0,5 1 1,5 2 Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m 2015 2016 2017 Viikko 1 25 10 15 20 25 30 35 40 45 50 MIKKO HÄYRYNEN, teksti ja kuva H aukiputaalla Pohjois-Pohjanmaalla toimiva Shinshowa Finland -sahayhtiö jätti maaliskuun lopussa konkurssihakemuksen. Sen seurauksena yksittäisten metsänomistajien menetykset voivat nousta kymmeniin tuhansiin euroihin. Shinshowan liikevaihto on ollut noin kymmenen miljoonaa euroa ja tukinkäyttö lähes satatuhatta kuutiometriä vuodessa, sekä mäntyä että kuusta. Japanilaisomisteisella sahalla on ollut käytössä omat, Japanin-markkinoista johdetut tukkimitat, ja yhtiö on tunnettu tarkasta tukin talteenotosta. Yhtiön puukauppojen maksuaika on ollut kaksi kuukautta korjuusta, ja vilkkaimman korjuukauden lopulle ajoittuvan konkurssin vuoksi koko joukolle puunmyyjiä jää saatavia. Suurimmat yksittäisten metsänomistajien saatavat ovat useita kymmeniä tuhansia euroja. Saatavia on myös metsänhoitoyhdistyksillä ja korjuuja kuljetusyrittäjillä. Unettomia öitä Oulun seudun mhy:n toiminnanjohtaja Mikko Harju sanoo valvoneensa öitä. ”Konkurssi tuli pyytämättä ja yllättäen. Vielä edellisenä päivänä yrityksestä vakuutettiin, että kaikki on kunnossa.” Harju on tehnyt yrityksen kanssa kauppaa 16 vuotta, eli sen perustamisesta asti. ”Vaikka maksujen perään on pitänyt kysellä, niin aina ne kuitenkin tulivat.” Yhdistys on toimittanut sahalle puuta valtakirjakauppoina, joko pystyyn tai korjattuna. Harju sanoo, että pienelle yhdistykselle tappiot ovat huomattavia. Yhdistys korvaa puunmyyjille täysimääräisesti kaiken yhdistyksen korjuupalvelun kautta myydyn puun. Yhdistyksellä on kolmannelle osapuolelle eli metsänomistajille aiheutettujen vahinkojen varalta vakuutus, jonka toimivuutta nyt ensimmäisen kerran testataan. Yhdistyksen kautta valtakirjalla pystykauppana myytyjen puiden saatavat ovat vielä avoin kysymys. Ensiksi katsotaan, mitä konkurssipesästä saadaan, sen jälkeen mitä vakuutus korvaa. ”Prosessi on pitkä ja todennäköisesti puunmyyjille tulee menetyksiä”, Harju olettaa. Saatavat samalla viivalla ”Puunmyyjät ovat velkojaluettelossa samassa asemassa muiden velkojien kanssa”, konkurssipesän pesänhoitaja Antti Latola asianajotoimisto Krogeruksesta sanoo. Mahdolliset suoritukset tilitetään velkojaluettelon jako-osuukShinshowan konkurssi kouraisee Yksittäisten metsänomistajien menetykset ovat jopa kymmeniä tuhansia euroja. Shinshowan puunhankinta on loppunut, mutta konkurssipesä ajaa sahan tyhjäksi. Puunmyyjien saatavien kohtalo riippuu kauppatavasta ja konkurssihetken korjuutilanteesta. MIKKO HÄYRYNEN METSÄ Group rakentaa Viron Pärnuun vaneritehtaan, joka nostaa kotimaan koivutukin kysyntää merkittävästi. Kyseessä on kokoonpanotehdas, jonne tuodaan valmiiksi sorvatut viilut Äänekoskelle rakennettavalta tehtaalta. Molemmat tehtaat aloittavat ensi vuoden loppupuoliskolla. Kotimaisen koivutukin käyttö kasvaa 100 000 kuutiometrillä. Koivutukki on pieni puutavaralaji ja hakkuumäärät ovat viime vuosina jääneet alle miljoonaan kuutiometriin, joten Pärnun tehdas nostaa käyttöä lähes kymmenellä prosentilla. ”Koivutukin hankintaan ei erityisesti panosteta, vaan lisämäärä tulee Äänekosken kasvavan puunhankinnan mukana”, asiakkuusjohtaja Heikki Karhunen sanoo. Koivutukkia tulee pieniä määriä havuleimikoiden seassa. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan lisäkysyntä nostaa ja lisätarjonta laskee hintaa. Koivutukkiin kohdistuu jatkossa paineita molemmista suunnista. Koivutukille roima lisäkysyntä YLÄ-SAVOSSA tehtiin hiljattain kauppa viiden hehtaarin leimikosta, josta päätehakkuuta oli 3,6 hehtaaria ja harvennusta 1,4 hehtaaria. Puusto oli alueelle tyypillisesti kuusivaltaista. Leimikko myytiin metsänhoitoyhdistyksen valtakirjakauppana. Menekkitilanne on hyvä ja tarjouksia tuli useita. Tarjousten erot eivät olleet kovin suuria. Parhaimman tarjouksen teki yksityinen saha. Kovapohjainen leimikko korjataan kesällä. Metsäkuljetusmatka on lyhyt, vain noin 200 metriä. MIKKO HÄYRYNEN Kesäleimikolla hyvä kysyntä
• 15 AJASSA / 27.4.2017 hat ovat Junnikkalan saha Oulaisissa ja Pölkyn sahat Taivalkoskella ja Kuusamossa. Hankinnan laajentaminen Shinshowalta vapautuneelle alueelle ei innosta kumpaakaan. Shinshowalta jäi vanhanlainen saha ja hyvä höyläämö. Vaikka sijainti on sataman lähellä, Pölkyn metsäpäällikkö Hannu Virranniemeä ei sytytä ajatus toiminnan jatkamisesta. ”Meillä on neljä sahaa ennestään ja riittävästi höyläyskapasiteettia.” Pölkky harkitsee Taivalkosken ja Kajaanin sahoille pullonkauloja avaavia investointeja, mikä nostaisi puunkäyttöä kymmenillä tuhansilla kuutiometreillä. ”Puunhankintamme tehostuu, vaikkakaan ostotoiminta ei yllä Perämeren rantapitäjiin saakka.” sien mukaisesti. Latola arvioi, että vuodenvaihteessa voidaan maksaa jotain, mutta lopulliseen pesänselvitykseen menee 2–3 vuotta. Konkurssipesä on ilmoittanut hakkaamattomien kohteiden myyjille, että puukauppa on rauennut. Pinoissa oleva tavara kuuluu konkurssipesälle, mutta niiden käyttö on vielä avoin. Sahalle ei tuoda metsävarastoista puuta, mutta laitoksella olevat tukit ja puolivalmisteet tehdään valmiiksi ja markkinoidaan. Konkurssipesä pyrkii etsimään sahalle tai sen osille jatkajan, ja joitain keskusteluja on menossa. Jos jatkajaa ei löydy kesään mennessä, laitteet ja kiinteistö myydään. Sahanmentävä aukko Konkurssi jättää alueen puunhankintaan suurehkon aukon. Merkittävän ostajan poistuminen vääjäämättä vaikuttaa kantohintoihin, sillä korvaavaa kysyntää ei ole näköpiirissä. Konkurssin jälkeen Pohjois-Pohjanmaan ainoat teollisen mitan sas nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KOIVU Kantohinnat ? 54,41 ? 57,02 ? 41,64 ? 16,26 ? 17,62 ? 15,39 ? 23,42 ? 25,29 Uudistushakkuu ? 56,06 ? 57,89 ? 43,17 ? 18,05 ? 18,75 ? 17,31 ? 25,67 ? 26,37 Harvennushakkuu ? 47,99 ? 48,78 ? 36,11 ? 15,41 ? 15,45 ? 14,37 ? 21,1 ? 21,85 Ensiharvennus ? 39,12 ? 40,84 ? 33,86 ? 12,04 ? 11,95 ? 11,54 Hankintahinnat ? 55,87 ? 55,48 ? 46,16 ? 27,45 ? 28,56 ? 28,21 ? 34,2 ? 34,37 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 56,13 ? 58,24 ? 41,63 ? 16,22 ? 18,22 ? 15,95 Uudistushakkuu ? 57,37 ? 59,01 ? 42,64 ? 17,17 ? 19,11 ? 17,35 Harvennushakkuu ? 48,69 ? 50,53 ? 36,55 ? 15,62 ? 15,79 ? 15 Ensiharvennus ? 12,17 ? 10,03 ? 12,04 Hankintahinnat ? 57,49 ? 56,53 ? 45,06 ? 27,55 ? 27,73 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 55,38 ? 57,56 ? 40,28 ? 16,16 ? 17,87 ? 15,42 Uudistushakkuu ? 57,07 ? 58,36 ? 41,54 ? 17,87 ? 18,79 17,46 Harvennushakkuu ? 48,89 ? 49,7 ? 34,41 ? 15,94 ? 16,16 ? 15 Ensiharvennus ? 12,05 ? 12,98 ? 11,61 Hankintahinnat ? 55,38 ? 54,97 ? 43,4 ? 27,22 ? 27,82 ? 26,51 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 52,91 ? 54,89 ? 40,32 ? 15,81 ? 16,66 ? 15,08 Uudistushakkuu ? 55,06 ? 56,14 ? 42,75 ? 18,19 ? 18,3 ? 17,47 Harvennushakkuu ? 46,13 ? 46,01 ? 35,43 ? 15,22 ? 14,89 ? 14,46 Ensiharvennus ? 11,73 ? 11,48 Hankintahinnat ? 56,31 ? 55,48 ? 50,19 ? 27,71 ? 28,59 ? 29,44 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat ? 27,19 ? 26,74 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 51,35 ? 51,31 ? 16,57 ? 17,47 ? 15,48 ? 23,75 ? 26,35 Uudistushakkuu ? 52,74 ? 52,02 ? 18,85 ? 18,48 ? 17,45 ? 26,12 ? 27,39 Harvennushakkuu ? 47,14 45,49 ? 14,32 ? 13,53 ? 13,13 ? 20,93 ? 21,8 Ensiharvennus ? 12,31 ? 11,37 Hankintahinnat ? 54,01 ? 54,25 ? 26,18 ? 30,44 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 48,51 ? 46,57 ? 16,16 ? 13,87 ? 23,38 Uudistushakkuu ? 49,39 ? 47,29 ? 17,92 ? 15,58 ? 24,04 Harvennushakkuu ? 45,74 ? 13,68 ? 11,49 Ensiharvennus Hankintahinnat s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 56,09 ? 57,95 ? 43,69 ? 16,35 ? 17,37 ? 14,95 ? 22,29 Uudistushakkuu ? 57,93 ? 58,81 ? 45,19 ? 17,65 ? 18,62 ? 16,88 ? 24,17 Harvennushakkuu ? 49,54 ? 49,58 ? 37,58 ? 16,26 ? 15,45 ? 14,08 ? 21,94 Ensiharvennus ? 40,93 ? 12,49 ? 11,93 ? 11,28 Hankintahinnat ? 57,32 ? 57,05 ? 46,98 ? 28,94 ? 29,77 ? 28,76 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 13–16 keskiarvo LAPPI KAINUU-POHJANMAA ETELÄ-POHJANMAA KYMI-SAVO SAVO-KARJALA KESKI-SUOMI ETELÄ-SUOMI KOKO MAA Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuPohjanmaa Lappi Shinshowan konkurssi kouraisee ”Konkurssi tuli pyytämättä ja yllättäen." ? ?
• 16 27.4.2017 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO ANNE HELENIUS, teksti SEPPO SAMULI, kuvat M etsänomistajien keskuudessa intohimoja herättävästä jatkuvasta kasvatuksesta riittää jatkuvasti kysyttävää. Usein kysymykset pysyvät samoina: tuleeko taimia ja uudistuuko metsä, kuinka paljon tulee korjuuvaurioita, lisääntyykö tautiriski ja kuinka kannattavaa jatkuva kasvatus on. Kokosimme tähän juttuun Luonnonvarakeskuksen (Luken) tutkijan Sauli Valkosen vastaukset näihin kysymyksiin. Valkoselta on juuri ilmestynyt kirja Metsän jatkuvasta kasvatuksesta , jossa hän vastaa myös noin sataan muuhun eri-ikäiskasvatuksessa askarruttavaan kysymykseen. Tässä jutussa keskitytään erityisesti männyn jatkuvaan kasvatukseen, koska Valkosen mukaan se on helppoa ja yksinkertaista. "Erirakenteinen mäntymetsä saadaan aikaiseksi uudistamalla metsä siemenpuuhakkuulla. Sitten vain jatketaan kaksikerroksisen puuston kasvattamista", Valkonen sanoo seistessään Tuusulan Ruotsinkylässä sijaitsevassa Luken jatkuvan kasvatuksen koemännikössä. Ei liikaa huolta hakkuuvaurioista Männyn jatkuvassa kasvatuksessa on tärkeää, että kasvualusta on männylle sopiva ja taimitiheys riittävä. Vanhemman puuston alle kasvatetaan uutta sukupolvea. Välillä poistetaan ylispuita, mutta koskaan ei hakata kerralla kaikkia isoja puita. Kuusikon eri-ikäiskasvatuksessa uudistuminen on epävarmempaa. Yleensä taimia muodostuu itsestään riittämiin, mutta uusien taimien ilmaantuminen ei ole satavarmaa. Muutosvaiheessa on riski, ettei taimia muodostu. "Voi tulla hirmuinen heinikko tai sitten isot puut kaatuvat tuulessa. Silloin ehkä kannattaa muuttaa suunnitelmaa niin, että kyseiseen kohtaan tulee viljely." Entä puunkorjuun taimija puustovauriot? Valkosen mukaan niitä tulee väistämättä, mutta vastoin yleistä luuloa ne eivät ole kovinkaan suuri ongelma. Hakkuutekniikalla on ratkaiseva vaikutus vaurioiden määrään. Tärkeintä onkin valita urakoitsija, jolla on kokemusta poimintahakkuista. "Osaavia tekijöitä kyllä löytyy. Poimintahakkuun onnistuminen edellyttää, että valitaan oikeat puut ja poistetaan myös huonot puut. Muutaman taimen tuhoutuminen ei haittaa, sillä niitä on yleensä tarpeeksi muutenkin". Juurikääpä riesana Metsän tuhoriskit arveluttavat syystäkin. Luken tutkijoiden uuden raportin mukaan eri-ikäiskasvatuksessa on kuitenkin yleisesti ottaen vähemmän tuhoriskejä. Myyristä, hirvistä, jäniksistä ja kirjanpainajista on vähemmän vaivaa kuin tasaikäisessä metsässä. Myös tuulituhot ovat eri-ikäismetsissä vähäisempi vitsaus. "Eri-ikäismetsän harvennuksen yhtenä ideana on jatkuvasti parantaa puiden tuulenkestävyyttä. Tuulija lumituhoja tulee, jos metsä muutetaan kerralla Neljä vastausta jatkuvasta kasvatuksesta Männyn eri-ikäiskasvatus on yksinkertaista, sanoo Sauli Valkonen. "Eri-ikäiskasvatus juurikääpäkuusikossa on suurin möhläys." Jatkuvassa kasvatuksessa parhaat puut saavat kasvaa, joten vanhojen mäntyjen tyvitukit ovat todella korkealaatuisia, Sauli Valkonen kertoo.
• 17 METSÄSTÄ / 27.4.2017 liian harvaksi poimintahakkuulla tai yläharvennuksella." Suurin tuhoriski jatkuvan kasvatuksen metsissä on juurikääpä ja sen aiheuttama kuusen tyvilaho ja männyn tyvitervastauti. Joka tapauksessa eri-ikäismetsässä poimintahakkuut on tehtävä kylmänä vuodenaikana, jolloin juurikäävän itiöitä ei ole ilmassa. Jos juurikääpä on jo ehtinyt iskeä, niin avohakkuu ja puulajin vaihto saattaa olla jatkuvaa kasvatusta parempi vaihtoehto. Erityisen huono yhdistelmä on kuusi, juurikääpä ja eri-ikäiskasvatus, Valkonen varoittaa. "Eri-ikäiskasvatus juurikääpäkuusikossa on suurin möhläys, sitä ei pidä missään nimessä kokeilla." Kannattavuus ei yksiselitteistä Tasaja eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen kannattavuuden vertailu on suhteellista ja riippuu metsänomistajan arvostuksista. Jos eri-ikäiskasvatus onnistuu hyvin, se voi pidemmän päälle olla yhtä kannattavaa kuin tasaikäiskasvatus. Kun valitaan perinteinen avohakkuu, saadaan heti korkeampi kantohinta ja isommat puunmyyntitulot. Toisaalta metsän uudistaminen ja hoito on kalliimpaa, ja avohakkuun jälkeen saa odottaa vuosikymmeniä, ennen kuin metsä alkaa jälleen tuottaa. Ensiharvennus ei vielä tuo takaisin viljelyyn ja hoitoon kuluneita rahoja. Eri-ikäiskasvatuksessa puun kantohinta on pienempi, koska korjuu on hankalampaa ja kalliimpaa. Yleensä kerralla ei hakata kovinkaan suuria puumääriä. Toisaalta metsänhoitokustannukset ovat pienet tai jopa olemattomat, kun metsä uudistuu itsestään. Metsä myös tuottaa nopeammin puunmyyntituloja, koska poimintahakkuita voi tehdä useammin kuin harvennuksia ja päätehakkuita. "Jatkuva kasvatus on monimutkaisempi, muttei loppujen lopuksi kovinkaan vaikea menetelmä", Valkonen kannustaa. Sauli Valkonen: Metsän jatkuvasta kasvatuksesta. Metsäkustannus 2017. Metsäkustannus julkaisee myös Metsälehteä. 1. Hanki tietoa jatkuvasta kasvatuksesta, älä usko myytteihin. 2. Aloita jatkuva kasvatus paikasta, jossa on jo olemassa eri-ikäisrakenne. Tasaikäisestä päätehakkuukuusikosta on vaikea aloittaa. 3. Ole varovainen, jos metsässä on juurikääpää. Kuusi, eri-ikäiskasvatus ja juurikääpä on tuhoisa yhdistelmä. 4. Hanki urakoitsija, joka hallitsee poimintahakkuun. 5. Poimintahakkuut tehdään isoilla koneilla ja vain kylmään vuodenaikaan. 1. Jatkuvan kasvatuksen metsän etuina ovat pienet metsänhoitokustannukset ja se, että se tuottaa tasaikäistä metsää nopeammin puunmyyntituloja. ANNE HELENIUS Jatkuvaan kasvatukseen liittyy edelleen useita uskomuksia. Sauli Valkosen mukaan yleisimmät ovat jatkuvan kasvatuksen sekoittaminen harsintaan, että puunkorjuu on tehtävä pienillä koneilla ja mieluusti käsityönä ja että jatkuva kasvatus tuhoaa metsän genetiikan. Aikoinaan metsiä pilanneessa harsinnassa poistettiin kaikki myyntikelpoiset puut ja jätettiin huonot jäljelle. Jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuussa ei sen sijaan koskaan oteta kaikkia isoja puita pois, mutta huonot puut poistetaan. Poimintahakkuu kannattaa tehdä isoilla koneilla, sillä se on paras ratkaisu, kun suuria puita poistetaan alempien latvuskerrosten puiden ja taimien päältä. Isojen puiden hallinta kaadettaessa ja siirreltäessä onnistuu parhaiten isolla ja ulottuvalla koneella. Kolmannen myytin mukaan jatkuva kasvatus tuhoaa metsän perimän. Näin ei ole, sillä eri-ikäismetsä on geneettisesti monimuotoisempi kuin tasakokoinen metsä. Jatkuvassa kasvatuksessa isojen puiden parhaat perinnölliset ominaisuudet siirtyvät eteenpäin siemeninä ja niistä muodostuvina taimina. Taimet ja alikasvospuut eivät ole pieniä siksi, että ne olisivat perinnöllisesti hidaskasvuisempia kuin isot puut, vaan siksi, että ne ovat nuorempia. Myytit kumoon 2. Jatkuvan kasvatuksen männikkö uudistuu itsestään, ja tuhoriskejä on juurikääpää lukuunottamatta vähemmän kuin tasaikäisessä metsässä. Sep po Sam uli Siemenpuuhakkuusta 40 vuotta. Taimikko on varttunut nuoreksi puustoksi ja osa siemenpuista on poistettu. Kirjan kuvitusta. Siemenpuuhakkuusta 10 vuotta. Siemenpuiden alle on muodostunut taimikko. Kirjan kuvitusta. Pi irr os : Ju ha Va rh i Pi irr ok se t: Ju ha Va rh i Poimintahakkuulla poistetaan sekä ylispuita että huonot yksilöt. Hakkuuvauriot jäävät vähäisiksi, kun puikoissa on osaava tekijä ja käytössä iso, ulottuva hakkuukone. Valkosen vinkit 1. 2.
• 18 27.4.2017 / METSÄSTÄ aikojaan lumitaakan alla. Näin etenkin silloin, kun hoitometsissä järeitä pesäpuita on vähemmän kuin alkuperäisessä luonnonmetsässä. ”On turha tehdä ja rahdata suuritöistä tekopesää sellaiseen kohteeseen, johon on tulossa päätehakkuu. Metsänomistajien suostumuksella ja yhteistyössä heidän kanssaan voi onnistua ja saada palkitsevia kokemuksia.” Madeleine ja Sirpa Polvijärvellä Arto Sutisen metsässä on lumen pudottamien pesien tilalle rakenANTTI SARAJA, teksti ja kuvat P olvijärven Ruvaslahden kylässä korkean petäjän tyvellä Janne Leppänen sovittelee pannallisia kiipeilykenkiä jalkaansa. ”Tällaisia käyttivät ainakin ennen käpyjenkerääjät. Ne eivät vahingoita kasvavaa puuta”, hän valistaa. Turvallisuus on kiipeilyssä ensiarvoisen tärkeää. Se varmistetaan aina valjaisiin sidotulla puun takaisella lenkillä. Leppäsen aikomuksena on kiivetä puuhun ja vetää perässään köydellä isoille petolinnuille tarkoitettu tekopesä. Pesä on kyhätty hylätyn polkupyörän vanteesta, ja pinnoihin on punottu pesäpohjan siteeksi oksia. Tekele asetetaan vankkojen oksien varaan puussa ja viimeistellään havukranssilla. Pohjalle raastetaan kunttaa varpuineen, joista pesimään asettuva lintu saa itse viimeistellä pesäkuopan. Tekopesä on mainio hätäpu esimerkiksi lapinpöllölle sekä kanatai hiirihaukalle korvaamaan hakkuissa menetetty luonnollinen pesä. Suurten petolintujen pesiä myös putoaa tämän tästä myös omia Kun oma pesä häviää Tekopesä on oiva korvikeratkaisu suurten petolintujen suojelemiseksi. Lapinpöllö on kiitollinen tekopesän asuttaja.
• 19 METSÄSTÄ / 27.4.2017 nettu tekopesiä. Runsaiden myyräkantojen siivittämänä pesi Sutisen metsässä muutama vuosi sitten lähekkäin kaksi lapinpöllöparia. Kun Leppänen rengasti toisen pesän emon, sen nilkkarenkaassa todettiin numerosarja. Siitä selvisi, että lintu oli jo rengastettu Ruotsissa. Samaan aikaan oli valtiovierailulla Ruotsin kuninkaallisia, joten pöllö sai tuttujen kesken lempinimekseen Madeleine. Samana päivänä rengastetun toisen lapinpöllöemon nimeksi tuli Sirpa, koska Sutisen serkku on kiinnostunut linnuista ja oli mukana rengastustapahtumassa. Näin hän sai muistoksi nimeään kantavan pöllökaiman. Sirpa-lapinpöllö on osoittautunut paikkauskolliseksi ja pesinyt jo useita vuosia aina ravintotilanteen niin salliessa samalla paikalla. Lapinpöllö ei ole nimestään huolimatta ehdoton lapinlintu, vaan pesii erityisen mielellään juuri Pohjois-Karjalassa. Joinakin ravintorikkaina vuosina se on jopa seutukunnan yleisin pöllölaji. Sutinen muistuttaa, ettei lintujen suojelu hyvin suunniteltuna haittaa metsänhoitotoimia. Siitä hänellä on omakohtaista kokemusta muun muassa harvennushakkuista. Hän peräänkuuluttaa positiivista asennetta lintujensuojelutyöhön, sillä se lisää omankin metsän monimuotoisuutta. ”Itsekin olen syttynyt lintujen tarkkailuun, ja kiikari on nykyisin aina matkassa mukana.” Lintuharrastaja pienestä pitäen Metsä on vetänyt puoleensa Janne Leppästä aina. ”En edes muista milloin olisin aloittanut lintuharrastuksen, opin lukemaankin lintukirjasta”, kertoo nelikymppinen metsämies. Nykyisin Janne Leppänen työskentelee Joensuussa Otso-metsäpalveluiden asiakasvastaavana. Työ on monipuolista. Toimistosta pääsee usein myös ulkosalle esimerkiksi leimikkoa nauhoittamaan, valvomaan korjuuta tai tekemään tila-arvioita. Puustoarvioita ja luontokartoituksia hän tekee silloin tällöin Metso-ohjelman puitteissa ely-keskukselle sekä usein myös yksityisten metsänomistajien tilauksesta. Loman koittaessa, usein juuri kevään kiivaimpaan lintuaikaan, Leppänen kiiruhtaa Pohjois-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen alueelle inventoimaan, rengastamaan – tai rakentamaan tekopesiä. ”On turha tehdä ja rahdata suuritöistä tekopesää sellaiseen kohteeseen, johon on tulossa päätehakkuu.” Janne Leppänen kiikkuu tekopesän kanssa korkeassa petäjässä. Ant ti Sar aja Kiikari on lintumiehen ehdoton varuste. Tekopesä tarvitsee tukevan pohjan. Sellainen syntyy vaikka vanteen ja pinnojen varaan.
• 20 27.4.2017 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA LIINA KJELLBERG, teksti ELSE KYHÄLÄ, kuvat K oivuklapit etenevät verkkaiseen tahtiin klapikoneen hihnalla ja tipahtavat yksi kerrallaan alla olevaan metallikehikkoon. Kehikon sisään aseteltu säkki alkaa olla täynnä, mutta Pentti Multamäki työntää vielä yhden koivurungon kohti klapikoneen halkaisuterää. Valmiita klapisäkkejä on jo kertynyt pihan perälle, mutta työtä riittää vielä. Klapikoneen vieressä vuoroaan odottaa kasa kuusirunkoja, ja hieman kauempana seisovan ajokoneen kyydissä näkyy lisää koivurunkoja. Puut Multamäki on kaatanut omista metsistään. "Teen metsätöitä lokakuusta helmikuuhun. Helmikuussa ajan puut metsästä ja viimeistään maaliskuussa aloitan klapien teon. Sen jälkeen alkavat peltotyöt", hän kertoo. Toista kertaa metsänomistajana Pentti Multamäki ryhtyi sukupolvenvaihdoksen jälkeen uudelleen metsänomistajaksi. Vuodesta puolet kuluu metsätöissä. Viime talvena työn alla oli pari hehtaaria ensiharvennusta ja vajaat 25 hehtaaria taimikon ja nuoren metsän raivausta. Multamäki teki jouluun asti kahdeksan tunnin työpäiviä, mutta kun päivät muuttuivat valoisammiksi, venyivät työpäivät yhdeksän tunnin mittaisiksi. "Raivaukset tein kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Polttoainetta kului 90 litraa." Multamäki käsittelee raivaamiensa lehtipuiden kannot glyfosaatilla. Torjunta-aine levittyy kantoihin raivaussahaan kiinnitetyssä kantokäsittelylaitteessa olevalla pensselillä. Justeerilla alkuun Multamäki on tehnyt metsätöitä lähes koko ikänsä, ensin isänsä kanssa Hausjärvellä Kanta-Hämeessä sijaitsevan sukutilan metsissä, sitten veljensä kanssa eri metsäyhtiöiden leivissä. Puunkorjuun hän kertoo aloittaneensa justeerilla ja hevosella. "Siitä olen iloinen, että olen saanut ajaa puuta metsästä metsätraktorillakin. Tämä on metsässä kova peli, paljon maataloustraktoriakin parempi", Multamäki sanoo ja taputtaa pihalle pysäköityä Mini Bruunett -metsätraktoria. Pentti Multamäki tekee kaatamistaan puista klapeja. Pentti Multamäen työnjäljen tunnistaa matalista kannoista.
• 21 METSÄSTÄ / 27.4.2017 Metsänomistaja Multamäki on jo toistamiseen. Ensimmäisen kerran hänestä tuli metsänomistaja reilut 30 vuotta sitten, kun sukutila peltoineen ja metsineen siirtyi hänen ja hänen veljensä nimiin. Vuonna 2013 tila siirtyi Multamäen pojan nimiin. Multamäki auttaa poikaansa tilan töissä, mutta alkoi silti pian kaivata metsänomistajana oloa. Vuonna 2014 hän osti vaimonsa Lydmila Multamäen kanssa lähiseudulta kaupaksi tulleen metsäpalstan. Sen jälkeen metsäomaisuus on vähitellen jälleen karttunut. Kaupanteossa ehtona on ollut, että metsät sijaitsevat lähellä. Multamäet asuvat Hausjärvellä, metsät sijaitsevat naapurikunta Janakkalassa. Kauimmaiselle metsäpalstalle on 24 kilometriä. Matalaan kantoon Tuuli taivuttaa ensiharvennuksessa kaadettujen koivujen latvukset kaarelle. Tästä koivikosta Multamäki kaatoi klapeiksi pilkottavat koivurungot. ”Moottorisahalla, jota kyykkymotoksikin kutsutaan”, hän virnistää. Ensiharvennuksen jäljiltä koivikkoon jäi noin 800 runkoa hehtaarille. Ne Multamäki aikoo vielä pystykarsia. Koivikon vieressä aukeaa koivua, lehtikuusta, mäntyä ja kuusta kasvava sekametsikkö. Myös se on juuri ensiharvennettu. ”Minun jäljiltäni ei tarvitse kantoja lyhentää”, Multamäki toteaa ja osoittaa lähes maanmyötäisesti kaadetun puun kantoa. Multamäki haluaa hyödyntää puuaineksen mahdollisimman tarkasti mutta arvioi, että matalien kantojen taustalla on myös se, että on tehnyt metsätöitä hevosen kanssa. Kun hevosreen maavaMATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on professori ja puuntuottaja. PALSTALLA AIKA ISTUTTAMISESTA, KYLVÖSTÄ tai luontaisesta uudistamisesta ensimmäiseen sadonkorjuumahdollisuuteen eli ensiharvennukseen on niin pitkä, että epäusko saattaa vallata mielen. Onko kuitupuulla kysyntää muutaman vuosikymmenen kuluttua? Paperin kulutus laskee länsimaissa enemmän kuin mitä kuitua tarvitaan lisää pakkauksiin ja uusiin tuotteisiin. Totaaliseen kuitupuun kysynnän romahtamiseen ei ole syytä uskoa. Sitä vastoin on täysin mahdollista, että valikointi lisääntyy tulevaisuudessa. Metsäteollisuusyritykset haluavat ostaa leimikkoja, joiden puunkorjuukustannukset ovat alhaisia. Puuntuottajan on kilpailussa menestyäkseen kasvatettava sellaista puuta, jonka korjuukustannus on alhainen. PUUN KOKO ON YLIVOIMAISESTI TÄRKEIN puunkorjuukustannuksiin vaikuttava tekijä. Järeän ensiharvennuspuun korjuu maksaa puolet hyvin pienikokoisen ensiharvennuspuun korjuusta. Kustannuseroa on yritetty lieventää usean puun karsimisella nippuna, mutta kustannusvaikutus on osoittautunut kohtuullisen pieneksi. Erityisen ongelmallisia ovat soiden hieskoivikot, joilla joukkokäsiteltyjen puiden osuus jää pieneksi runkojen mutkaisuuden takia. Puuntuottaja on tulevaisuuden kilpailutilanteessa vahvoilla, jos taimikon varhaishoito tehdään ajallaan ja myöhempi varsinainen taimikonhoito tehdään riittävän vahvana. Hauskinta on, että puuntuottamisen kustannukset alenevat samalla kuutiometriä kohti. Mitä vähemmän on panostettu metsänhoitoon ennen ensiharvennusta, sitä pienemmäksi jää myyntikelpoinen puusato ensiharvennusvaiheessa. HAKKUUKERTYMÄ HEHTAARIA KOHTI vaikuttaa korjuukustannuksiin, mutta puun kokoon verrattuna kuitenkin vähän. Hoitamattomuus kuitenkin kostautuu. Jos varhaisperkaus ja taimikonhoito laiminlyödään, ensiharvennuskuusikossa kertymäksi jää runsas 30 kuutiometriä hehtaarilta, kun hoidetussa metsikössä saanto on kaksinkertainen. Tulos on eräästä Metsäntutkimuslaitoksen kokeesta, mutta sen vahvistavat käytännön havainnot. Jos puunostajilla on varaa nirsoilla ja valikoida, selvää on, mikä kohde valitaan. Leimikon pinta-ala vaikuttaa sen verran, että uudistamisessa kannattaa pyrkiä suurentamaan kuviokokoa. Tulevaisuudessa voi olla hankalaa myydä alle hehtaarin ensiharvennuksia, jos tarjolla on myös viiden tai jopa kymmenen hehtaarin ensiharvennuksia. Huolestusta herättää, että ruotsalaisessa metsätaloudessa kuviokoko on moninkertainen suomalaiseen verrattuna. Pienilläkään metsätiloilla ei ole pakko tehdä pieniä kuvioita. Jos metsätilan pinta-ala on parikymmentä hehtaaria, kuusi yli kolmen hehtaarin kuviota on hyvä tavoite. Puuta myydään suurilta kuvioilta, mutta metsätilan pienuuden vuoksi harvakseltaan. Kun metsätalouden tulonmuodostuksen kannalta tärkeimmät asiat ovat puun koko, kertymä hehtaarilta ja leimikon koko, ihmetystä herättää, että valtiovallan suurin huolenpito keskittyy metsälön keskikoon kasvattamiseen. Tilakoko vaikuttaa puun tuotantokustannuksiin korkeintaan välillisesti. Onkohan ministereille syötetty pajunköyttä? Varaudu tulevaisuuteen Ensiharvennuspuun menekin turvaa parhaiten hyvä järeys. ”En koskaan mene metsään rahan kiilto silmissä." ra oli 15 senttimetriä, piti kannot saada mahdollisimman mataliksi. Alikasvostakaan puuston seassa ei näy. Multamäki kertoo katsovansa aina ensimmäiseksi, tarvitseeko metsä raivausta. ”Kun raivaan, en jätä mitään pystyyn. Riistatiheiköt ovat tietysti tärkeitä mutta niitä on ympäröivissä metsissä ihan riittävästi.” Valokuvia muistoksi Parasta metsänhoidossa on Multamäen mukaan se, että siinä näkee kättensä jäljen. Hänellä on tapana ottaa työmaistaan valokuvia, joista voi jälkikäteen katsoa, miten raivaus tai harvennus on muuttanut maisemaa. ”En koskaan mene metsään rahan kiilto silmissä, vaan haluan, että metsät ovat parhaassa tuotantokunnossa.” Puusta maksettavaan hintaan Multamäki ei kuitenkaan ole tyytyväinen. Varsinkin kuitupuusta pitäisi maksaa monta euroa enemmän kuutiometriltä. Aiemmin Multamäki teki osan päätehakkuista itse ja sahasi tukkipuut kenttäsirkkelillä. Näin puulle sai hieman lisää hintaa. Sahauksen Multamäki kuitenkin lopetti joitain vuosia sitten. ”Sahatavaran menekki taantui, eikä joka asiaan edes ehdi. Aika aikaansa kutakin.” Klapeja Multamäki on tehnyt ja myynyt yhtä kauan kuin on omistanut metsää. Tällä hetkellä klapikauppakaan ei hänen mukaansa tosin käy. Taustalla ovat leudot talvet ja klapiyrittäjien suuri määrä. Autot kiinnostavat Multamäki kutsuu metsiä ykkösharrastuksekseen mutta kakkosharrastuskin on: vanhat autot. Niitä Multamäellä on Siata 850 Springistä Fiat 124 Sport Spideriin. Metsässä ajatus palaa kuitenkin nopeasti metsänhoitotöihin. Niiden aika koittaa jälleen lokakuussa, kun viljat on puitu. Ensi talven ensiharvennukset on jo suunniteltu ja ajourat nauhoitettu. Multamäki kääntyy takaisin kohti koivikkoa. Klapiurakka odottaa. Latvusten yläpuolella lentävä lintu päästää surumielisen äännähdyksen. ”Kevään ensimmäinen kuovi”, Multamäki tietää. Vanhat autot ovat Pentti Multamäen kakkosharrastus. Kuvassa Allgaier AP 17. Hausjärvi Vas. Pentti Multamäki kulkee hiljan ensiharventamassaan koivikossa. Harvennuksen jäljiltä koivikkoon jäi noin 800 runkoa hehtaarille.
• 22 27.4.2017 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat VÄINÖ SIKANEN, asiantuntija M ursketta voidaan tuottaa kaikista kallioista, mutta yleensä tuotanto kannattaa korkeiden kuljetuskulujen vuoksi vain 20 kilometrin säteellä käyttöpaikoista. Harvinaisesta kovakivestä jauhettua mursketta rahdataan pitkiäkin matkoja. Sitä käytetään asfaltin teossa ja rautateiden pintamateriaalina. Kallioperän kaupallinen louhinta, kuten soran ottokin, vaativat kunnan myöntämän maa-ainesluvan. Lupia ei saa kohteille, jotka ovat lähempänä kuin 300 metriä päässä asutuksesta. Murskeen kuljetus ei myöskään saa häiritä asutusta. Kiinteistön jalostajien ei siis kannata kiirehtiä tonttikauppoja alueilla, joissa voi olla myyntiarvoisia kallioita. ”Soraja kalliovarojen jalostaminen kannattaa selvittää ennen lähialueiden kaavoittamista tonttimaaksi. Tontit voi myydä myöhemminkin, mutta kallioita ei voi käyttää, jos lähialue on jo rakennettu”, Metsälehden veroasiantuntija Väinö Sikanen neuvoo. Ostaen ja vuokraten Yhden kerrostaloasunnon rakentamiseen kuluu sata tonnia kiveä. Kilometriin maantietä tarvitaan 20 000 tonnia kiveä. Kaikkiaan Suomessa käytetään vuosittain 100 miljoonaa tonnia kiviainesta. Kun hehtaarin kalliota murskataan kymmenen metrin syvyydeltä, mursketta kertyy 270 000 tonnia. Kuutio kiveä painaa 2,7 tonnia. Yleensä murskausyritykset vuokraavat kallioalueet. Sijainniltaan otollisten ja arvokkaiden louhosalueita saatetaan myös ostaa. Tällöin hehtaarihinnat voivat kohota yli 100 000 euron. Vuokra voidaan maksaa kiinteänä vuosimaksuna, kallion käytön mukaan tonniperusteisesti tai yhdistelmänä, jossa sovitun kiintiön ylittävästä osasta tuotantoa maksetaan tonnien muKalliosta rahaa Taajamien ja tietyömaiden lähistöllä kallioperä saattaa olla myyntiarvoista tavaraa. KOLME LAATUA ? ? YKKÖSLAATU. Hienorakeinen, kestävin kiviaines. Sopii pikateiden asfaltin materiaaliksi ja raidesepeliksi. Löytyy muun muassa Lounais-Suomesta. ? ? KAKKOSLAATU. Käy paremman puutteessa samoihin käyttökohteisiin sekä teiden kantaviin kerroksiin. ? ? KOLMOSLAATU. Yleisin. Ei kannata kuljettaa yli 20:tä kilometriä. Käytetään murskeena muun muassa teiden rakenteissa ja rakennusten pohjissa. Yrittäjä Markku Valkonen Mikkelistä tutkii koelouhoksen satoa. Haussa on mustaa liuskekiveä muun muassa pihalaatoitukseen. Hienorakeisesta kiviaineksesta valmistettu murske kestää kulutusta. Sitä käytetään muun muassa pikateiden asfaltin valmistukseen. FAKTA kaan. Määrä todetaan kivenottoalueen vaa’alla. Kalliomurskeesta maksetaan maanomistajalle tavallisesti 10– 30 senttiä tonnilta. Esimerkkihehtaarin vuokratuotto olisi siis reilut 50 000 euroa. Hintoihin lisätään arvonlisävero. Esimerkiksi Destia vuokraa kallioalueita eri puolilla maata, ja myös lukuisat paikalliset yritykset vuokraavat kallioalueita. Kallioalueet kannattaa vuokrata määräajaksi. Tavallinen vuokra-aika on 15–20 vuotta. Alueelta peritään kiinteistövero, kun murskaus on aloitettu. Vero on sovittava vuokraajan maksettavaksi. Myös vastuu alueen maisemoinnista on määriteltävä vuokraajan vastuulle. Tosin jo maa-aineslupa velvoittaa luvan hakijan maisemointiin. Tätä varten vuokraajan on myös asetettava vakuus. Maanomistajan edun mukaista on saada kallioalueesta vuosittain maksettava vuokra, joka sallii sovitun maa-ainesmäärän louhimisen ja erikseen maksettavan tonnihinnan kiintiön ylittävältä osalta. Pelkästään käytön mukaan maksettava korvaus saattaa viivyttää alueen hyödyntämistä. Vuokria ja tonnihintoja tarkistetaan määräajoin maanrakennuksen kustannusindeksillä. Kallioalueesta pääomatuloa Kallioalueesta saatu korvaus on maanomistajalle pääomatuloa. Siitä voidaan vähentää kallioalueen hankintahintaa. Vähennys tehdään käytön mukaan. Jos hehtaarin kalliosta louhitaan vuodessa kymmenen aaria, hankintahinnasta vähennetään kymmenen prosenttia. Lahjaja perintöverotuksessa maa-aineksen ottoalueet hinnoitellaan niiden todennäköisen arvon mukaan. Tulevien vuokrien nykyarvo diskontataan kahdeksan prosentin laskentakorolla, jos alueelle on haettu maa-aineslupia. Luvittamaton kallioalue arvostetaan metsämaana. Muun muassa tästä syystä metsänomistajan ei kannata hakea maa-aineslupaa. Yhteismetsä maksaa maa-ainesten myyntituloista saman 26,5 prosentin veron kuin puunmyynneistään. Ero yksityisen metsänomistajan pääomatuloveroon jo siis jopa 7,5 prosenttiyksikköä. Toisaalta yhteismetsä ei voi vähentää siihen liitettyjen kallioalueiden hankintahintaa verotuksessaan.
• 23 METSÄSTÄ / 27.4.2017 Nyt löydät helposti omat kiinnostuksesi kohteet metsalehti.fi-sivuilta. Jaoimme verkkopalvelumme teemoihin niin, että voit seurata halutessasi vain sinua kiinnostavaa aihealuetta. Jokaisen teeman alle on kerätty koko sivustolta juuri tuota aihetta käsittelevä sisältö. Metsalehti.fi Metsänhoito Metsänomistus Puukauppa Tekniikka Harrastukset Luonto UUSI POLKU OMAAN METSÄÄN. MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuva A sta on kaivinkoneeseen liitettävä lisävaruste, jonka Nakkilassa toimiva Risutec on kehittänyt. Laitetta on testattu kaksi vuotta Metsä Groupin työmailla. Nyt se on myyntikunnossa. Kuljettaja kuittaa napin painalluksella tekemänsä istutuskelpoiset mättäät laskuriiin. Samalla kaivurin puomiin asennettu satelliittipaikannin määrittää mättään sijainnin. Tieto tallentuu Astan muistiin, ja se tallennetaan tulevia tarpeita varten metsätietojärjestelmiin. ”Mättäiden sijainnin tunteminen voi helpottaa taimikonhoidon koneellistamista tulevaisuudessa. Paikannustarkkuus on noin metrin luokkaa”, kertoo Risutec Oy:n toimitusjohtaja Jussi Aikala . Asta laskee mättäiden määrää, muokattua pinta-alaa sekä mättäiden hehtaaritiheyttä. Aikala nimittää keksintöään dokumentointijärjestelmäksi. ”Se ohjaa kuljettajaa oikeaan mätästiheyteen. Mitattua pinta-alaa voidaan lisäksi käyttää työn maksuperusteena. Samalla metsänomistaja saa tiedon, mitä hänen metsässään on tehty – mättäiden määrää ja hehtaaritiheyttä myöten." Metsä Groupin operaatiopäällikkö Juho Rantalan odotukset ovat korkealla. ”Viime kesänä Metsä Group kokeili Astaa kahdeksassatoista mätästyskaivinkoneessa. Tulokset ovat olleet erittäin positiivisia. Tavoitteemme on, että jo tänä vuonna 70–80 prosentilla yhtiön muokkausaloista käytetään Astaa. Näin pystymme mukauttamaan muokkauksen tavoitellun istutustiheyden mukaan", Rantala kertoo. Aikalan mukaan Asta tehostaa muokkauskoneiden työtä. ”Kuljettajan aika ei kulu maastossa koealoittaiseen mättäiden laskemiseen. Asta antaa tarkan mätäsmäärän, koealoittainen mittaus perustuu otantaan, mikä on aina epätarkkaa. Mätäslaskuri estää myös turhien mättäiden tekemisen, mikä säästää sekä kustannuksia että ympäristöä.” Mättäiden määrän tunteminen tarkentaa myös taimitilauksia. TäMätäslaskuri varmistaa maanmuokkauksen laadun ja oikeaan osuvan taimitilauksen. Asta laskee mättäiden määrää, muokattua pinta-alaa sekä mättäiden hehtaaritiheyttä. Asta laskee mättäät mä säästää istuttajien työaikaa. Työ ei keskeydy taimien kesken loppumiseen eikä ylijäämätaimia tarvitse rahdata pois metsästä. Kaikkien käyttöön Aikala kertoo, että Asta kehittyi neljässä vuodessa ajatuksesta myytäväksi tuotteeksi. Laitteita on tilattu noin 150 kappaletta. ”Maanmuokkauksen laatuun panostavat metsäyhtiöt ovat hankkineet Astoja. Näkymät ovat jatkossakin hyvät, koska vastaavia ratkaisuita ei ole tarjolla meillä eikä muualla.” Asta maksaa 2 000–3 000 euroa tilausehdoista riippuen. Tämän vuoden aikana Astaan lisätään mahdollisuus tallentaa kaivetut ojametrit, mätäslajien valinta sekä luontokohteiden merkintä kartalle. Mätäslaskurin vientiä Ruotsiin ollaan aloittamassa. "Uskon, että kesään mennessä saamme sieltä runsaasti tilauksia", Aikala sanoo. "Mätäslaskuri estää turhien mättäiden tekemisen, mikä säästää kustannuksia ja ympäristöä."
• 24 27.4.2017 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO ARI KOMULAINEN, teksti ja kuvat T eimme 2006 syksyllä pystykaupan parista päätehakkuuikäisestä, pääosin kuusivaltaisista kuvioista. Yhtiö hakkuutti leimikot talvella 2007. Hakkuuaukot mätästettiin heti seuraavana keväänä, ja saman tien mättäille istutettiin kuusentaimet. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, etenkään metsän uudistamisessa. Viime vuonna aukoilla olisi pitänyt kohota jo lähes miehenmittainen, terhakka ja kovassa kasvussa oleva taimisto. Kaksi erittäin pahaa keväthallaa olivat kuitenkin hyydyttäneet taimien kasvua. Myös myyrätuho kahtena vuotena vei taimia niin, että kuviot jouduttiin täydennysistuttamaan uusilla taimilla. Nyt taimisto oli pituudeltaan noin puolen metrin kokoluokkaa. Vesakko valtaa Vuosittain taimet on syksyllä pelastettu heinäkasvien vallasta, muuten ne olisivat sortuneet vääjäämättä heinikon alle. Kuluneina vuosina on lehtipuuvesakko pikkuhiljaa vallannut kuviot etenkin mätästysmonttujen reunoilta: koivua, pihlajaa, pajua ja paikoin myös tuomea. Vesakon kasvua on hillinnyt vain hirvien laidunnus. Lähes jokainen pihlajanvesa on syöty niin, että jäljelle on jäänyt vain kuivamaan alkanut ranka. Onneksi hirvet eivät ole napsineet kuusentaimien latvoja, kuten jossain taimistossa on käynyt. Tiheä ja hirven suuhun maukas lehtipuusto on pitänyt ne erillään kuusista, mutta aukoille luontaisesti syntyneet männyntaimet ovat kyllä kelvanneet välipalaksi. Männylle istutus olisi ollut tuhoon tuomittu yritys. Vesakon kehittyminen jo miestä pidemmäksi pantiin merkille edellisen syksyn taimien pelastusoperaatiossa. Alueet päätettiin raivata, kun vesakko on vielä riittävän pientä, eikä se vielä varjostanut liiaksi taimien kehitystä. Jo parin seuraavan kasvukauden jälkeen niin olisi vääjäämättä käynyt. Kevät parasta raivaus aikaa Taimistojen raivaus päätettiin tehdä viime keväänä lumien sulettua vapun jälkeen. Syitä raivausajankohdan valintaan oli useita. Etenkin sää on monesti vapun jälkeen metsätöille lähes paras mahdollinen: poutaa ja vielä ei ole liian kuuma rivakkaankaan työskentelyyn ja etenkin alkukesän vitsaus, mäkärälaumat, loistavat poissa olollaan. Itikoiden ja hirvikärpästen kanssa aina pärjää, mutta mäkärät ovat ajaneet pois palstalta kesken päivän kaula vereslihalle syötynä. Kun lehti on vielä puhkeamatta ja heinäkasvusto lumen litteäksi maata vasten painamaa kuloheinää, vihreät taimet erottuvat maastosta parhaiten. Näin raivaaja välttää vahingossa katkomasta säästettäviä havupuuntaimia lehtipuiden mukana. Parin päivän urakka Raivausaluetta oli yhteensä 3,7 hehtaaria. Työn helppoudesta ja nopeudesta kertoo jotain, että se saatiin valmiiksi alle kahdessa päivässä. Sahaamassa oli ensimmäisenä päivänä kaksi ja toisena kolme miestä. Valtaosaltaan noin reilua sormenpaksuista vesakkoa niittää raivaussahan terällä pyyhkäisemällä nopeaan tahtiin. Vain selville aukkopaikoille, josta havupuun taimi puuttui, jätettiin koivua kasvamaan. Raivaustyössä pyrittiin sahaamaan kannot mahdollisimman lyhyiseksi, tavallisestihan ne jätetään 30–40 sentin pituiseksi. Pitkien kantojen alueilla on liikkumien kuitenkin erittäin hankalaa. Osalla nyt raivatuista alueista joudutaan vielä parina kolmena syksynä suorittamaan taimille pelastustoimia, joten liikkumista helpottaa, jos kannot ovat matalat, eikä niitä tarvitse jatkuvasti varoa. Ojapakoilta ravatut puut heittelimme pois ojista etteivät ne entisestään kiihdyttäisi sammalten kasvua ojassa. Kätevää oli raivata kerralla pitempi pätkä ojanreunaa ja -pakkoja puhtaaksi ja nakella sitten oja tyhjäksi ilman valjaissa kiikkuvaa sahaa. Valoon vesakon vallasta Kevät on parasta raivauksen aikaa. Lähes neljän hehtaarin kuusentaimet vapautettiin alle kahdessa päivässä. Ojapakoilta ja –varsilta poistettavat lehtipuut kannattaa nakella riittävän kauas. Paljon näkee urakkamiesten raivausjälkeä, jossa poistettava puusto kaadetaan ojienvarsilta surutta ojien tukkeeksi.
• 25 METSÄSTÄ / 27.4.2017 METSÄVEROTUS "Sää on monesti vapun jälkeen metsätöille lähes paras mahdollinen." HANNU JAUHIAINEN, teksti ja kuva M etsälahjavähennys on monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä vähennys. Maaja metsätalousministeriön tilaamalla ja Tapion kehittämällä laskurilla saa kuitenkin helposti selville, minkä suuruinen vähennys voisi olla omalla kohdalla. Laskuri aukeaa viimeistään huomenna perjantaina. Metsälahjavähennyksen voi saada, jos on tämän vuoden alun jälkeen saanut metsätilan lahjana ja maksanut siitä lahjaveroa. Kaikki yksityishenkilöt ovat oikeutettuja siihen. Metsälahjavähennys ei kuitenkaan koske maatilan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä saatuja lahjoja. Metsälahjavähennyspohja lasketaan lahjoitetun metsämaan pinta-alan, sijaintikunnan hehtaarikohtaisen tuoton ja maksetun lahjaveron perusteella. Metsälahjavähennyksen saamiseksi lahjoitetun metsän laskennallisen tuoton on oltava yli 30 000 euroa tai metsämaan pinta-alan yli 100 hehtaaria. Etelä-Suomessa metsämaata on oltava keskimäärin 20–50 hehtaaria. Pohjois-Suomessa vaaditaan yleensä metsää vähintään 100 hehtaaria, koska tuottoarvot ovat siellä pienet. Vähennyksen saa vain minimiarvon ylittävään osaan kohdistuvasta lahjaverosta, joten lähellä minimiarvoa olevissa lahjoissa vähennys jää pieneksi. Metsälahjavähennyksen voi tehdä kaikista lahjan saajalle kertyvistä metsätalouden pääomatuloista. Laskurilla vähennys Metsälahjavähennyksen suuruusluokan voi tarkistaa laskurilla, joka löytyy Metsäkeskuksen nettisivuilta. Laskelmassa tarvitaan lahjoitettavan tilan käypä arvo. Se voi perustua esimerkiksi yhdistyksen tekemään tila-arvioon. Jos tilakohtaista laskelmaa ei ole tehty, voidaan käyttää verottajan ohjeiden mukaisia hehtaarikohtaisia arvoja. Jos tila on hiljakkoin ostettu, voidaan tilan arvona käyttää kauppahintaa. Laskelmaa tehtäessä nimetään tila ja valitaan seuraavaksi kunta. Laskelma ilmoittaa sen jälkeen kyseisen kunnan hehtaarituoton, jonka suuruus vaikuttaa merkittävästi lahjavähennyksen arvoon. Metsämaan keskimääräinen vuotuinen tuotto hehtaaria kohden perustuu lakiin verojen arvostamisesta verotuksessa ja verohallinto vahvistaa vuosittain käytettävät tuottoluvut. Tämän vuoden metsälahjavähennyksen laskennassa lopullisesti käytettävät tuottoluvut selviävät vasta lokakuussa, joten nyt tehtävä laskelma on vain suuntaa antava. Pinta-ala ja tilan arvo Seuraavaksi tarvitaan metsämaan pinta-ala. Tässäkin käytetään verottajan tietoa eli sitä metsämaan pinta-alaa, joka löytyy esitäytetyltä veroilmoituslomakkeelta. Jos vain osa metsistä lahjoitetaan, mukaan lasketaan lahjoitettujen metsien hehtaarimäärä. Lähtötiedot osioon merkitään lahjansaajan veroluokka I tai II. Pääomaveroprosentti on laskurissa oletuksena 30, mutta käyttäjä voi päivittää sen välille 30–34 omien pääomatulojensa kokonaismärän perusteella. Jos osa luovutuksesta tehdään vastikkeellisena kauppana metsävähennyksen saamiseksi, merkitään seuraavaan kohtaan kaupan osuus prosentteina. Pakollisena tietona tarvitaan myös lahjoitettavan tilan käypä arvo sekä lahjojen määrä. Jos lahja annetaan useammalle henkilölle, merkitään lahjojen määräksi lahjan saajien määrä. Lähtötiedot osiossa on myös metsävähennyspohjaan liittyvä laskelmia, joihin voidaan kirjata lukuja. Ne eivät vaikuta varsinaisen metsälahjavähennyksen laskentaan. Laske painikkeella saadaan selville lahjaveron määrä ja sen perusteella lasketun metsälahjavähennyspohjan määrä. Sen verran voi siis saada verottomasti metsätalouden pääomatuloja. Tuloksissa on myös verotuksellinen nettohyöty, jos metsälahjavähennyspohja voidaan käyttää täysimääräisesti. Lopussa on se pääomatulomäärä, mikä tarvitaan koko vähennyspohjan hyödyntämiseen. Metsälahjavähennyksestä hyötyvät eniten Etelä-Suomessa suuria tiloja lahjana saavat. Esimerkiksi Rovaniemellä sijaitsevan 130 hehtaarin ja 140 000 euron arvoisen tilan metsälahjavähennyksen tuottama nettohyöty on täysimääräisenäkin alle 2 500 euroa. Vaikka metsälahjavähennys ja etenkin metsälahjapohjan laskeminen melkoisen monimutkaista, sitä koskeva laskuri on helppo käyttää. Laskurissa on lisäksi hyvä ohjeistus sen käyttöä varten. Laskuri löytyy osoitteesta www.metsakeskus.fi/metsalahjavahennyslaskuri . Apu metsälahjavähennykseen Metsälahjavähennyksen arvo on helppo selvittää laskurilla. Kyyt paistattelevat mielellään päivää mätästyskumpujen päällä. Taimikon raivaaja tervehtii kyiden paikalla oloa suurella tyydytyksellä: ne ovat parhaita jyrsijöiden surmia. Kun poistettava lehtipuuvesakko on pientä, niin raivaustyö käy vauhdilla. Raivausahanterä kannattaa ehdottomasti pitää terävänä. Kertasipaisu viilalla riittää, kun teroituksen tekee aina kun tankkaa sahan. Etu parikymmentä tonnia 100 hehtaarin esimerkkitila Ruokolahdella. Metsän tuotto 122,23 e/ha. Lähtötiedot Laskennan tulokset Lahjaveroluokka I Lahjavero 37 100 euroa Käypä arvo 300 000 euroa Metsälahjavähennyspohja 67 186, 12 euroa Pääomatulovero 30 % Nettohyöty 20 155, 84 euroa Lahjojen määrä 1 Pääomatulotarve 134 372,24 euroa Hirvet majailevat ja ruokailevat talviaikaan mieluusti nuorissa taimikoissa, siitä kertovat lukuisat papanakasat (oikealla) ja syödyt lehtipuut. Tosin hirvillekin löytyy häätäjä: susipariskunta on ollut liikkeellä (vasemmalla).
• 27.4.2017 / METSÄSTÄ 26 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat RISTO MYKKÄNEN, asiantuntija M etsätuholaki edellyttää juurikäävän torjuntaa, kun puuta hakataan myytäväksi touko-marraskuussa kun vuorokauden keskilämpötila on yli viisi astetta. Torjunta on tarpeen, kun vähintään puolet puustosta on havupuuta. "Velvoite koskee myös hankintahakkaajia”, muistuttaa kasvinsuojelukoulutuksia järjestävä Olli Tiainen Logisteering Oy:stä. Riskiajan hakkuilla kantokäsittely on myös järkevää. Sienitartunta tappaa männyt ja lahottaa kuuset. Jopa koivut voivat sairastua. Sieni pysyy maassa vuosikymmeniä. Juurikääpäsienen torjumiseksi tuoreet kannot käsitellään ureatai harmaaorvakkaliuoksella. Niistä urea on helppokäyttöisempää. Moottorisahahakkuussa juurikääväntorjunta-aine on levitettävä käsipelillä. Kannot on syytä käsitellä heti kaadon jälkeen, jotta savotta sujuu jouhevasti. JälHankintahakkaajan kantokäsittely Toimiva juurikääväntorjuntaaineen levitin on helppo askarrella itse. Juurikääväntorjunta-aine kannattaa levittää kannolle heti hakkuun jälkeen. kikäteen tehtynä kantokäsittely hidastaisi hakkuuta kohtuuttomasti. Tarvitaan siis sumutinpullo, joka kulkee varustevyössä. Pullo ei haittaa hakkuutyötä, pysyy matkassa ja on vaivattomasti käytettävissä. Kaupasta tällaisia ei saa. Silkkaa niksi-Pirkkaa Metsätyöasiantuntijamme Risto Mykkänen kehitteli moottorisahahakkuuseen sopivan ratkaisun kantokäsittelyyn. Levityslaitteeksi valikoitui puolen litran sumutinpullo. Niitä saa vaikkapa Swipen nettimyynnistä. Tätä isompaa pulloa ei pysty kiinnittämään varustevyöhön ilman, että se haittaisi hakkuutyötä. Pullon pidike tehtiin katkaisemalla kahvallinen Mehukatti-pullo yläpäästään niin, että kahva jää pohjaosaan kiinni ja sumutinpullo pannaan auki leikatun Mehukatti-pullon sisälle. Varustevyö pujotetaan mehutiivistepullon kahvan läpi. Asensimme sumutinpullon varustevyöhön sahurin vasemmalle kupeelle nostokoukun taakse. Näin pullon tavoittaa helposti vasemmalla kädellä. Lisäksi se solahtaa ongelmitta takaisin koteloonsa. Monissa sumutinpulloissa on samanlaiset kierteet, joten sumuttimen voi vaihtaa. Esimerkiksi maatalouskaupoissa myytäKASVAA TUOTTAVA METSÄ Kylvä hyvää! Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön ja taimitarhalle Tapio Silva Oy Siemenkeskus / puh. 0294 32 6000 siemenkeskus@tapio. HYVISTÄ SIEMENISTÄ Jalostetuilla siemenillä metsäsi tuottaa kiertoaikana rekkakuorman enemmän puuta hehtaarilta ja järeytyy uudistuskypsäksi 5–20 vuotta nuorempana. Voit tilata siemeniä suoraan Tapion kaupasta: www.tapio. Tutustu nettisivuihimme: www.tapio.
• Tuokiokuvia itsenäisen kansan historiasta Metsälehden sivuilla. 27 METSÄSTÄ / 27.4.2017 MIKKO HÄYRYNEN METSÄTÖIDEN koneellistaminen oli ”ilmassa” 1960-luvulla. Työvoimakustannukset menivät jatkuvasti ylöspäin, mutta koneet kehittyivät nopeasti. Suomella ei ollut metsäkoneissa samaa itsevarmuutta kuin nykyään, vaan vuoden 1968 Metsälehdissä on juttuja konekorjuun tuulista muun muassa Ruotsissa, Tanskassa ja Neuvostoliitossa. Vuoden viimeisessä numerossa oli juttu otsikolla "Ensimmäinen suomalainen ns. monitoimikone valmis." Koneen oli suunnitellut Sakari Pinomäki ja sen oli tilannut Nokia-yhtiö. Koneen prototyyppi oli valmistunut jo 1963. Konetta käytti kolme miestä. Ohjaajalla oli istuin koneen sivussa, toinen hoiti juontolaitetta ja kolmantena oli puut kaatava moottorisahamies. Juttu päättyy, että kun kone tutkimusten mukaan on osoittautunut toimintavarmaksi ja ennen muuta varsin kilpailukykyiseksi voidaan todeta, että askel monitoimikoneiden valmistamiseksi on meilläkin otettu. Metsäteknikko Sakari Pinomäki (1993–2011) oli itseoppinut keksijä, jolla oli noin 50 patenttia. Häntä pidetään koneellisen puunkorjuun uranuurtajana Suomessa. Esitelty kone oli Pika 50. Seuraava malli Pika 75 oli Euroopan ensimmäinen monitoimikone, joka myös kaatoi puun. Sen myötä alkoi konekorjuun kasvu 1970-luvun puolivälissä ja sen koneen näytökseltä on myös ikoninen kuva Britannian kuningatar Elisabetista kypärä kädessään. Konekorjuussa 1980ja 1990luvut olivat nopean kasvun aikaa ja 2000-luvulle tultaessa moottorisahahakkuu oli enää marginaalista toimintaa. Bisnesmiehenä Pinomäki ei ollut yhtä ilmiömäinen kuin keksijänä. Pinomäen perheyrityksen toiminta ja tuoteoikeudet myytiin vuonna 2004. Toiminta on sittemmin huvennut erinäisissä yritysjärjestelyissä ja konkursseissa. Konehakkuun ensiaskeleet MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Juurikäävän torjunta-aineita saa ostaa vain kasvinsuojelututkinnon suorittanut. Tutkinto tarvitaan myös vesakkoa ja heinää torjuvien, ammattikäyttöön tarkoitettujen glyfosaattivalmisteiden ostamiseen. Tutkinnon voi suorittaa metsätalouden kasvinsuojelukurssilla, jolla käydään läpi alan säännökset, ympäristönsuojeluohjeet sekä urean, harmaaorvakkasienen ja glyfosaatin turvamääräykset. Lopuksi on tentti. Kymmenestä oikein-väärin kysymyksestä vähintään kahdeksan pitää olla oikein. Tentin voi tarvittaessa uusia. Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesin valvoma tutkinto on voimassa viisi vuotta tenttipäivästä lukien. Ostoksille lähtiessä tutkintotodistuksen on oltava mukana. Tenttiin voi valmistautua myös Tukesin verkko-opetusmate riaalin avulla. Se, kuten kurssien ja tutkintojen järjestäjät löytyvät verkkosivuilta, www.tukes.fi , tietopalvelut-valikosta. Monet oppilaitokset sekä yksityiset yrittäjät järjestävät koulutusta ja tutkintoja. Kurssit ja tutkinto maksavat muutamia kymmeniä euroja. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistykset ja metsänomistajakerhot voivat organisoida metsänomistajien kasvinsuojelukoulutuksia. Muista puhdas vesi Perusasia kasvinsuojeluaineita käsiteltäessä on käyttöohjeeseen ja pakkauksen myyntipäälliseen perehtyminen. Käyttösuositukset, esimerkiksi sekoitusohjeet, perustuvat tutkittuun ja testattuun tietoon. ”Esimerkiksi glyfosaattia ei pidä laimentaa enempää kuin ohjeessa mainitaan, muuten aineen teho saattaa heikentyä", Tiainen muistuttaa. Urea, harmaaorvakka tai glyfosaatti eivät ole erityisen vaarallisia Muutamia varotoimia on kuitenkin syytä noudattaa. ”Kumisaappaat, päähine ja kemikaaleja kestävät nitrillikäsineet ovat tarpeen. Hengitysja silmäsuojia pitää käyttää, jos aine pölyää tai on vaarassa roiskua.” Puhdas vesi on ainoa vastalääke, jota metsäkemikaaleille altistuva tarvitsee. Sillä huuhtoen aineet puhdistetaan iholta ja silmistä. Mitään puhdistustai desinfiointiaineita ei pidä käyttää. Tunnin kurssi ja kymmenen kysymystä MIKKO RIIKILÄ H alain on muovinen, auki väännettävä kiinnike. Sen kantamuoto on halkisahattu salaojaputki. Sellaisia Halaimen keksijä ja kehittäjä Matti Yrjänä aikanaan kokeili linnunpönttöjen kiinnittämiseen. Sen jälkeen tuotetta on kehitetty. Nyt ratkaisu on nimensä mukaisesti sellainen, jossa sivuille avautuvat muovisakarat muodostavat halausotteen puuhun. Halaimet kiinnittyvät läpimitaltaan 10–20-senttisiin puihin. Halain kiinnitetään linnun pönttöön puuruuvein. Puuhun Halaimesta ei jää mitään jälkiä. Muotoilussa keksijää on avustanut teollinen muotoilija Heikki Koivurova . Halaimien raaka-aine on peräisin palautettujen limsapullojen korkeista. Tuotetta myydään muun muassa yrityksen omassa verkkokaupassa. Sen hinta on 9,95 euroa. Linnunpönttö puuhun nauloitta ja naruitta Kimmoisaa muovia oleva Halain kiinnittää puuhun yhtä lailla linnunpöntön kuin riistakamerankin. Halain sivuille avautuvat ja vapautettuna puuta vasten puristuvat muovisakarat kiinnittävät linnunpöntön puuhun. Halain kiinnitetään puuruuvein linnunpöntön takaseinään. Ku va t: Pa av o Py kä lä in en vässä yhden litran Mercury Super -käsiruiskussa oli tehokas sumutin, jonka voi sovittaa pikkupulloon. ”Keskikokoisen kannon käsittelyyn kuluu viisi sekuntia. Sadan puun käsittely kestäisi siis kahdeksan minuuttia”, Mykkänen ynnäilee. Kantokäsittelyyn tarkoitettua urealiuosta myy ainakin JL-tuotteet verkkokaupassaan. Liuosta myydään pienimmillään kymmenen litran kanistereissa. Sen hinta ilman postikuluja on 18 euroa Ruiskulla voi myös levittää glyfosaatin haavan kannoille vesomisen estämiseksi. Sumutinpullon pidike, auki leikattu Mehukattipullo, kiinnitetään varustevyöhön sahurin vasemmalle kupeelle. "Bisnesmiehenä Pinomäki ei ollut yhtä ilmiömäinen kuin keksijänä."
• 28 27.4.2017 / PILKKEITÄ vä autosta ohi ajaessani. Supit kyllä kävelevät loukuilleni kilometrienkin päästä, joten minun ei tarvitse viedä loukkujani kilometrien päähän.” Mäyrät vapaiksi Supinmetsästäjänä Lappalaisen salainen ase on ”tandemi”. Se tarkoittaa kahta vierekkäistä loukkua samassa paikassa. ”Välimatkaa satimilla on viisi metriä.” Kaksi loukkua saattaa kuulostaa turhalta, mutta Lappalainen laskeskelee sen lisänneen saalista. ”Vuosisaldo on noin 15–20 supikoiraa.” Niistä kaksi kolmesta haksahtaa KaNu-loukkuun, kolmannes ärisee häkkiloukussa. ”Silti vain kerran on tullut tuplat”, Lappalainen kertoo eräästä syysaamusta, jolloin molemmissa loukuissa oli supikoira yhtä aikaa. Syksyllä supeja tulee paremmin. Silloin nuoret urhot ovat liikkeellä. Keväällä vuoden saaliista kertyy korkeintaan neljännes. ”Toisaalta ne ovat sitäkin tärkeämpiä pois otettavia. Vanhoja, viisaita, lisääntyviä supipareja”, riistanhoitaja muistuttaa. Lappalaisella loukkuparit ovat pyynnissä elokuun alusta lumen tuloon. Keväällä lumien väistyttyä supeille koittavat jälleen tukalat ajat vappuun asti. Mäyrät Lappalainen laskee loukuista pois. ”Minusta niitä ei oikein voi laskea riistarosvoiksi. Päinvastoin ne pitävät luolastot kunnossa ja elävöittävät muutenkin luontoa.” JERE MALINEN, teksti ja kuvat R iistantutkijoiden laskelmien mukaan Suomessa pyydettiin vuonna 2015 noin 160 000 supikoiraa. Tässä tuoreimmassa tilastossa supisaalis ylitti ensimmäistä kertaa metsäjänisten määrän. Jänis on ollut vuosikymmenet metsiemme pyydetyintä nisäkäsriistaa. Voimasuhteiden muutos kertoo osittain ilmaston lämpenemisestä. Talvien leudotessa aasialaista alkuperää oleva supi levittäytyy Lappiin. Pohjoisimmat lyllertäjät on tavattu Inarista asti. Tosin tehometsästyksen ansiosta loikka Lappiin on jäänyt vajaaksi. Vastaavasti Etelä-Suomessa metsäjänis on menettänyt turatalvina asemiaan. Sille lumen puute merkitsee altistumista pedoille. Mustalla maalla valkoinen turkki on huono suojaväri. Pyytölaite vaihtui, paikka ei Toissavuoden supisaalis jakautui lähes RIISTA Supinloukuttajakansa Supikoira marssii pohjoista kohti. Saalissuosiossa se päihittää jo kestomenestyjä metsäjäniksen. Vuosituhannen alussa järjestetyn valtakunnallisen pienpetokampanjan myötä suomalaiset metsästäjät innostuivat supikoirien pyynnistä. 2000-luvulla supisaalis on kaksinkertaistunut nykyiseen 160 000 yksilöön. 33 000 metsästäjän kesken. Rantasalmelainen Olli Lappalainen on yksi heistä. Hän on pyytänyt supeja yli 20 vuotta. ”Kaikki alkoi itsetehdyllä puisella kettuloukulla. Onko se nyt niin sanottu norjalainen malli”, monipuolinen metsästäjä aprikoi vuosikymmenten taakse. Kun komistus viimein lahosi käyttökelvottomaksi, oli aika vaihtaa metalliin. ”Yhtä en vaihtanut. Se oli pyyntipaikka.” Vuodet kertoivat kettuloukun sijaitsevan kulkupaikalla. Vaikka Lappalainen oli likvidoinut vuosien varrella samoilta jalansijoilta lukupaljon kettuja ja supeja, aina niitä vain tuntui riittävän. ”Järvikannas ohjaa ne luontaisesti kapeikkoon.” Vuosien viisastamana metsämies keräili loukkunsa kyliltä ja keskitti pyyntinsä yhteen paikkaan. Hän myöntää, että saalis ei ole ainakaan vähentynyt. Pyynnistä on tullut tehokasta, sillä Lappalaisen kiinteä pyyntipaikka on maaseudulla kotitilan lähettyvillä ”Pystyn tarkistamaan loukut joka päi
• 29 PILKKEITÄ / 27.4.2017 LUKIJOILTA METSÄPILA USEIN LUONTOILTA-AIKOINANI kuulin kertomuksia siitä, kuinka korvasientä oli pantu pannulle ilman sen kummempaa esikäsittelyä. Olen aina uskonut ja toivonut, että kyseessä on ollut huhtasieni, jonka satokausi myös on keväällä. Korvasieni on tappavan myrkyllinen ilman perusteellista keittämistä tai kuivattamista. Keväisellä retkellä rajantakaiselle Pyhäjärvellä osuimme edelliskesäisellä palopaikalle, jossa kulo oli edennyt maapalona ja jättänyt suuren osan männyistä eloon. Huhtasieniä oli tuhansittain, 1–3 neliömetrillä. Jos niitä oli samalla lailla koko reilun hehtaarin paloalueella, olisi siitä viikkoa aikaisemmin saanut sadan kilon sienisadon, mutta paikalle osuessamme ne olivat jo pilalle pehmenneitä. HUHTASIENEN KASVAMINEN PALOLLA ei ollut yllätys – viittaahan nimikin kaskikulttuuriin. Ehkä sieni on silloin ollut niin yleinen ja runsas, että sitä Kulopaikkojen kevätsieni Palopaikoilla huhtasieni voi olla satoisa, mutta muissa ympäristöissä itiöemät ovat usein yksittäin. Huhtasieni kedolla seljakämmeköiden keskellä. Oli aukkoinen taimikko. Onneksi aukkoihin oli noussut rauduskoivuja. Nyt niitä ei ole enää. Hirvi on viime talvena taittanut ja syönyt kaikki. Suuri osa männyistäkin meni parempiin suihin, Trico-ruiskutuksesta huolimatta. Tämä on kuin tuulimyllyjä vastaan tappelisi. Metsänomistajien pyynnöistä huolimatta hirviä vilisee taimikoissa. Viime Makasiinissakin joku kirjoitti metsiemme kuusittumisesta. Sehän on selvä seuraus hirvituhoista, kun muuta ei enää uskalla istuttaa. TORBJÖRN NIKUS Tuulimyllyjä vastaan METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. Vinolatvaisista männyistä on aika ajoin kirjoitettu juttuja, viimeksi Metsälehdessä 6/2017. Monenlaisia teorioita asiasta on esitetty. Ehkä hauskin niistä on ajatus, että puu on päättänyt taittaa latvansa saadakseen enemmän valoa ja lämpöä. On vain kovin harvassa näitä "päättäjiä", ehkä yksi miljoonaa puuta kohti. Minäkin esitän oman teoriani. Mäntyhän saattaa elää vuosia, jopa vuosikymmeniä sen jälkeen, kun sen kasvu on loppunut. Tällaisen vanhan puun auringon ja valon puolelle syntyy vielä pientä elämää, jonka kasvu kääntää (työntää) latvaa hiljalleen varjon puolelle päin, koska varjon puolella ei tapahdu enää pituuskasvua. Vuosien mittaan kallistuma pitenee ja jyrkkenee pohjoisen ja idän suuntaan. Olen nähnyt reilusti yli kahden metrin kallistuman. Mielenkiinnolla odotan, koska kunnon lumitalvi pudottaa sen alas. JUSSI MÄENPÄÄ, Ilmajoki Vinon männyn teoria on kerätty ruoaksi. Huhtasieni on lahottaja, ei siis puiden juurisieni. Jotakin erikoista sen elinpaikkavaatimuksissa on. Yksittäisiä itiöemiä löytää monenlaisista paikoista sekä puutarhoista että metsistä. Runsaasti itiöemiä on löydetty myös omenatarhoista, paikoilta joihin on kumottu siiderinteosta jääneitä jätteitä tai joihin siiderijuhlien osanottajat ovat tyhjentäneet itseään. Myös pensasaitojen kuorikatteelta on joskus löydetty runsaasti huhtasieniä. ITSE OLEN RAVINNUT herukkapensaita tuhkalla ja lähes joka kevät siellä on ollut muutama itiöemä, ei kuitenkaan niin paljon, että olisi päässyt sieniruokia tekemään. Mistä huhtasienet yhtäkkiä ilmaantuvat palopaikoille? Elääkö rihmasto yleisenä metsissä, mutta innostuu tekemään itiöemiä vain olojen muuttuessa? Vai odottavatko miljoonat uinuvat itiöt metsämaassa kuloa, joka herättäisi ne? Metsälehdessä 3/2017 olleessa ”Tuttu kuva muistelutti"” -jutussa mainitaan antennimasto. Kuvassa näkyvässä tolpassa on kuitenkin siitepölyeli anteesimittari (anteesi = kukinta). Pellistä tehdyn tuuliviirin toisessa päässä oli pyöreä kotelo, jossa oli pystysuora aukko tuulen suuntaan. Kotelon sisällä oli pyöreä kello, joka pyöri kierroksen viikossa. Kellon ympärille laitettiin vaseliinilla päällystetty noin 10 senttiä leveä muovinauha, jolta voitiin laskea siitepölyn määrä kasvilajeittain tunnin tarkkuudella. Samalla koealalla oli puuston pituinen säämasto, jossa käytiin kahdesti joka päivä. Joka kerta tarkastettiin termoja hydrogravin toiminta ja tehtiin aistinvaraiset säähavainnot. Puiden kukkimisen aikaan otettiin lämpösumman kertymisen mukaan hedeja emikukkanäytteitä. Antennista ei 1960 luvulla olisi olAnteesi eikä antenni lut mitään hyötyä, koska ei ollut muita kuin lankapuhelimia. Kylillä oli joitakin vanhempia naisia, jotka toimivat sosiaalisena mediana. Olin vuoden 1966 metsäharjoittelijana tässä Risto Sarvaksen johtamassa siemensatotutkimuksessa. Veikko Koski oli yksi opettajistani. Meitä oli Metsäntutkimuslaitoksen Pollarin kämpällä Vilppulassa neljä poikaa. Pekka Oksanen ja allekirjoittanut olimme siemensatotutkimuksessa, Kalle Hinkka ja Jaatinen olivat töissä Jaakkoinsuolla. Jaakkoinsuolle rakennettiin keväällä 1966 ns. Huikarinkirkkoja, puiden päälle tehtiin jopa 15 metriä korkeita muovihuoneita. Niiden avulla yritettiin selvittää lämpötilan ja roudan merkitystä suopuiden kasvulle. Rakennusmestarina oli Eero Pelkonen. Vuosi 1967 oli Metsäntutkimuslaitoksen 50-vuotisjuhlavuosi. Sitä varten piti tehdä jotakin näyttävää. Veikko Koski kertoi uutisessa, että monet metsäharjoittelijoista pääsivät metsäopistoihin. Pekka Oksanen pääsi Evolle, Kalle Hinkka Nikkarilaan ja itse pääsin Tammelan metsäopistoon. Jaatisen tapasin kerran poliisipartion johtajana. Metsäopistoon nimenomaan päästiin 1960 luvulla, kaikkiin opistoihin oli satoja hakijoita. TEUVO LEVULA To rb jö rn N ik us
• 30 27.4.2017 / PILKKEITÄ Ympäri maailmaa männyn versoja ja jopa kokonaisia puita tappavaa metsätautia on aiheuttanut Diplodia sapinea -niminen sieni (aiemmin Diplodia pinea ). Eri mäntylajien vastustuskyky vaihtelee, ja Euroopassa tauti on aiheuttanut epidemioita etenkin mustamännyllä, mutta myös metsämänty on kärsinyt esimerkiksi Ranskassa ja hiljattain myös Ruotsissa. Joillakin mäntylajeilla sieni esiintyy vain piilevänä, aiheuttamatta taudin oireita. Myös metsämännyllä etelänversosurma voi elää piilevänä vuodesta toiseen, oireiden ilmestyessä vasta puun kohdatessa jotain stressiä kuten kuivuutta tai versojen pinnan vaurioiduttua esimerkiksi hyönteisten tai raekuurojen vuoksi. Diplodia-sienen oireet muistuttavat kotimaista versosurmaa, mutta esiintyvät verso surmaaluetta eteläisemmillä leveyspiireillä niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin. Tästä syystä tautia on ryhdytty kutsumaan nimellä etelänversosurma, vaikka sen aiheuttaja ei olekaan läheistä sukua varsinaista männynversosurmaa aiheuttavalle surmakalle. Diplodiaa ei ole aiemmin havaittu Suomessa, mutta sen on pelätty saapuvan tänne ilmastonmuutoksen myötä (Metsälehti 15/2014). Siitä syystä sitä aiheuttavaa sientä etsittiin lohjalaisista metsämännyn kävyistä jo vuonna 2004 ja joitain vuosia myöhemmin myös Turussa kasvavista Diplodialle hyvin alttiista mustamännyistä, mutta ilman tulosta. Ensimmäisen havainnon Diplodia-sienestä Suomessa teki virolainen tutkija Rein Drenkhan kesällä 2015 lomaillessaan Helsingin Linnanmäellä perheensä kanssa. Sieni kiinnosti häntä, koska se oli löytynyt Virosta vuonna 2007. Siitä syystä hän oli tutkinut kohdalleen sattuneita mäntyjen käpyjä ja havainnut yllätyksekseen männynkävyissä Diplodian kaltaisia itiöpesäkkeitä. Drenkhan varmisti havaintonsa laboratoriossa ja ilmoitti siitä suomalaisille kollegoilleen vielä samana kesänä. Metsämännyllä etelänversosurma tarttuu herkästi käpyihin ja ilmenee ylivuotisten käpyjen suomuissa monien muiden kävyissä elävien sienten joukossa. Se ei välttämättä vaikuta männyn siemensatoon, mutta jos etelänversosurman itiöitä pääsee runsaasti siemenerään, siementen itävyys heikkenee. Siemenviljelyksillä tulee siksi seurata tilannetta myös tämän taudin suhteen. Diplodia-sieni voi levitä oksista myös puiden runkoon ja taimilla juuristoonkin. Infektoitunut puuaines sinistyy. Taimitarhalla yhtenä oireena on sirkkataimien kuoleminen taimipoltteen tapaan. Drenkhanin havainto innosti Luonnonvarakeskuksen selvittämään sienen esiintymistä Suomessa uudelleen. Käpynäytteitä kerättiin kesällä 2016 ympäri maan viidestätoista metsiköstä, mutta sieni löytyi ainoastaan neljältä paikkakunnalta: Lohjalta, Porista, Kemiönsaaresta ja kahdesta helsinkiläismetsästä. Kaikki havainnot tehtiin maahan pudonneista kävyistä terveiden puiden juurelta, eikä etelänversosurman oireita havaittu muistakaan näytteenottometsiköiden puista. Lajinmääritykset varmistettiin siksi DNA-sekvenssimäärityksin. Kaikissa tutkituissa metsiköissä etelänversosurmasientä löytyi vain pienestä osassa tutkittuja käpyjä, enimmillään 12 prosentista (helsinkiläinen männikkö). Sientä voidaan siten toistaiseksi pitää Suomessa harvinaisena männynkäpyjen parasiittina. Lohjan löydös tehtiin samasta harjumetsästä, jolta sientä oli etsitty intensiivisesti kesällä 2004. Siten on hyvin todennäköistä, että Diplodia-sienen esiintymishistoria on Suomessa varsin lyhyt. Toisaalta, johtuen taudin oireiden samankaltaisuudesta versosurmaoireiden kanssa, ei voida kokonaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, että etelänversosurmaa olisi jo aiemmin esiintynyt jossain muualla Suomessa. Ruotsissa etelänversosurma löydettiin oireettomien metsämäntyjen kävyistä ensi kerran vuonna 2013, ja viime vuonna havaittiin taudin aiheuttamia oireita Tukholman lähettyvillä Arlandan lentokentän lähimetsässä. Siellä noin viisitoistavuotias nuori hyväkasvuinen mäntymetsikkö on jouduttu kaatamaan kokonaan pois etelänversosurmaepidemian takia. Kaadettuja puita tutkimalla on lisäksi voitu päätellä, että sieni on aiheuttanut esimerkiksi latvanvaihdoksia jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Pitkä tautihistoria ja epidemian paikallisuus ovat saaneet ruotsalaistutkijat epäilemään, että Arlandan taudinaiheuttaja olisi saapunut paikalle jo taimien mukana. Niiden alkuperä tosin tiedetään kasvupaikalle sopivaksi, mutta taimien kasvatushistoria on tuntematon. Siten on mahdollista, että ne on tuotettu ruotsalaisista siemenistä Ruotsin ulkopuolella taimitarhoilla, joilla etelänversosurma on luontaisesti yleinen. Riippumatta ruotsalaisen etelänversosurman alkuperästä, ovat Suomesta viime kesänä löydetyt Diplodia-esiintymät mitä todennäköisimmin peräisin tänne luontaisesti levinneistä itiöistä, koska sientä on esiintynyt niinkin lähellä kuin Virossa jo useiden vuosien ajan. Sienen esiintymistä on syytä seurata myös jatkossa, sillä Arlandan tapauksen perusteella ankarat etelänversosurmatuhot ovat mahdollisia myös meillä. JARKKO HANTULA MICHAEL MÜLLER Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita Etelänversosurma saavutti Suomen Ruotsin esimerkin perusteella ankarat etelänversosurmatuhot ovat mahdollisia myös meillä. Kesällä 2016 löytyi etelänversosurmaa aiheuttavan sienen (Diplodia sapinea) itiöemiä viiden metsikön käpynäytteistä: Lohja, Kemiönsaari, Meri-Pori ja kaksi metsikköä Helsingissä (punaiset merkit). Muista tutkituista metsiköstä sientä ei löydetty (valkoiset merkit). Yhteensä tutkittiin n. 1 500 ylivuotista käpyä. Lu on no nv ar ak es ku s TUTKIJOILTA Etelänversosurman aiheuttamia oireita noin 15-vuotiaassa metsämännikössä Tukholman pohjoispuolella elokuussa 2016. Oireet muistuttavat versosurman oireita metsämännyllä, kun se tappaa nuorimmat versot, mutta etelänversosurma käyristää usein kuolevat versot vähän samaan tapaan kuin männynversoruoste. Ku va t: Jo ná s O liv a Pa lau "Etelänversosurmasientä löytyi vain pienestä osassa tutkittuja käpyjä, enimmillään 12 prosentista."
• 31 PILKKEITÄ / 27.4.2017 MUISTOKIRJOITUS Metsänhoitaja Erkki Alalammi kuoli 3. helmikuuta Tampereella vaikeaan sairauteen. Hän oli syntynyt Kankaanpäässä 29. maaliskuuta 1942. Alalammi valmistui ylioppilaaksi Tyrvään Yhteislukiosta 1962 ja metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta 1968. Varsinaisen työuransa hän aloitti Mäntässä G.A.Serlachius Oy:n metsäosastolla metsien inventointimetsänhoitajana ja jatkoi siitä apulaismetsänhoitajana ja kenttäpäällikkönä Tampereella. Puulaaki Oy:n aloittaessa toimintansa vuonna 1972 hän siirtyi sinne kenttäpäälliköksi ja 1977 aluejohtajaksi. Puulaaki Oy:n toiminnan päättyessä hän siirtyi uudelleen perustetun G.A. Serlachius Oy:n metsäosaston aluejohtajaksi 1984. Metsäliiton ja Serlachiuksen fuusion jälkeen vuonna 1987 Alalammi toimi Osuuskunta Metsäliiton palveluksessa hankinta-metsänhoitajana ja korjuupäällikkönä kunnes tuli valituksi metsäteollisuuden tutkimuslaitoksen Metsäteho Oy:n toimitusjohtajaksi 1991. Ura Metsätehossa kesti eläkkeelle siirtymiseen 2005 saakka. Alalammi oli synnynnäinen johtaja. Jo 15-vuotiaana hän toimi partiossa joukkueenjohtajana ja opiskeluvaiheessa Metsäylioppilaiden puheenjohtajana. Ammattiin valmistumisen jälkeen hän toimi puheenjohtajana mm. Suomen Metsäurheiluliitossa, Teollisuuden Metsänhoitajissa ja Suomen Metsänhoitajaliitossa. Suomen metsäteollisuuden puunhankintaorganisaatiot kokivat voimakkaita myllerryksiä Alalammen ikäluokkien ollessa vastuunkantajina. Yritysfuusioiden yhteydessä jouduttiin tekemään kipeitä leikkauksia. Alalammi joutui kokemaan niitä omalla kohdallaan sekä työtehMetsänhoitaja Erkki Alalammi tävien vaihtuessa että esimiehenä organisoidessaan Metsätehoa uusien vaatimusten edellyttämään muottiin. Oikeudenmukaisena johtajana hän selvisi vaikeista tehtävistään hyvin. Alalammin kirjallisesta lahjakkuudesta on osoituksena vuonna 2009 ilmestynyt kirja Omin sanoin , jossa hän rehelliseen tapaansa kertoo elämästään vaatimattomasta lapsuudesta paljon kokeneeksi metsämieheksi. Vuonna 2010 Erkki ilmoitti paljastuneensa parantumattoman ALS-taudin kantajaksi. Alkoi taistelu väistämättömästi etenevää sairautta vastaan. Vaikka keho ei enää toiminut kuten ennen, voimakas elämänhalu ja vahva kuntopohja tekivät kuitenkin mahdolliseksi pysyä henkisesti ajan tasalla aivan voimien loppumiseen saakka. Erkkiä jäi kaipaamaan Heli-vaimon ja Harri-pojan lisäksi laaja ystäväpiiri monilta eri elämänalueilta. RAIMO MÄKELÄ Kirjoittaja on Erkki Alalammen opiskelutoveri ja ystävä. KESÄKISAT 2017 Suomen Metsäurheiluliitto ry. La 27.5.2017 klo 11 PUDASJÄRVI. PPMU PM. Vain taitosarja. Ilm. E3, vaino.hinkula@ dnainternet.net tai 0400 280984. Opastus Oulu-Kuusamo tieltä n. 61 km Oulusta. Pe 2.6.2017 klo 10 VETELI, Hotelli Kampeli. E3, juha.lambacka@metsakeskus.fi tai puh. 050 3140396. KPMU, PM. Pe 9.6.2017 klo 11 KIURUVESI, Lahnastentie. Vain taitosarja. Opast. ilm, yht. Ilm. E3 arvo.kokkonen@luukku.com tai puh. 044 266 2442. KUMU, PM Ti 13.06.2017 klo 11 HARTOLA, Kalhonkyläntie 282, Honkapirtti. Vain taitosarja Ilm. E 4, kari.rannikko@gmail.com tai 040-5881065. La 8.7.2017 klo 9 KUUSAMO, Käylä. Vain taitosarja. Yhteyshenkilö Jorma Kilpivaara puh. 040 587 6088. Järjestää Käylänseudun MMS r.y. Ke 26.7.2017 klo 12 VUOKATTI. Kilpailukeskus Vuokatin urheiluopisto josta pieni siirtyminen. Suunnistuksessa pikamatka. E3, teuvo.jalonen@elisanet.fi tai puh. 040 5494201. KAIME, PSM, PM ja cup IV. Pe 18.8.2017 klo 10 ALAVUS (Töysä). Kisakeskus Tuuri Resorts. Opastus VT 18, väliltä Tuuri-Töysä. Ilm. E3,risto@ilomaki.fi tai puh. 040 586 5400. EPMU, PM Ti 22.8 klo 9:00 ÄHTÄVÄ. Kokoontuminen ja tiedotus Hotell Polaris Edsevö klo 9.00. Ilm. E3, henrik.ena@upm. com tai puh 0400-341319. ÖSI, PM. Pe 25.8.2017 klo 11 HARTOLA. Opast. VT 4 Hartola kk. Ilm. E5, pertti.makinen@ phnet.fi tai puh. 0400 355 704. VASTUU, PM. La 2.9. 2017 Metsäopetuksen kesä SMkilpailut, Joensuun seudulla. Erillinen kutsu metsäoppilaitoksille. Myös avoin sarja. Pe–la 8.–9.9. SM-metsätaitokisat. KPMU. Erillinen kutsu piireille. www.kase.fi/kpmu Ajan tasalla oleva kilpailukalenteri löytyy osoitteesta www.helsinki.fi/hyytiala/smul/ KILPAILU PALVEUKSEEN HALUTAAN Keitele Group on vakavarainen puutuotealan yksityinen yritys, joka jalostaa korkealaatuisesta suomalaisesta tukkiraaka-aineesta asiakaslähtöistä sahatavaraa ja jatkojalosteita. Keitele Groupin liikevaihto tilikaudella 2017 on noin 240 miljoonaa euroa. Palveluksessamme on yli 400 puualan ammattilaista. Uudet Keiteleellä, Kemijärvellä ja Alajärvellä sijaitsevat tuotantolaitoksemme edustavat alan huippua Euroopassa. Tuotamme vuodessa yli 750 000 m 3 sahatavaraa ja 350 000 m 3 jatkojalosteita. Liiketoimintamme on vahvalla kasvu-uralla. Puunhankintayhtiömme Keitele Forest Oy vastaa sahojemme puuhuollosta. Haemme KAHTA HANKINTAESIMIESTÄ SEKÄ KULJETUSESIMIESTÄ Hankintaesimies vastaa toimialueellaan yksityismetsien puun ostosta ja metsäpalveluista sekä korjuusta ja kuljetuksesta. Kuljetusesimiehen tehtäviin kuuluu mm. kuljetusten suunnittelu ja meno-paluukuljetusten ohjailu koko yhtiön toimialueella. Avoimet hankintaesimiehen toimet sijaitsevat: • Kaustisen toimialue ja • Rovaniemen eteläinen toimialue tai Sodankylä-Pelkosenniemi-toimialue Kuljetusesimiehen toimi sijaitsee Keiteleellä. Odotamme sinulta • Metsäalan koulutusta • Monipuolista työkokemusta, erityisesti asiakaspalvelusta • Aktiivista otetta ja hyviä vuorovaikutustaitoja Tarjoamme • Tavoitteellista työtä puunhankinnan parissa • Kehittyvän ja modernin työympäristön • Kilpailukykyisen palkkauksen Pyydämme lähettämään hakemuksen sähköpostilla: kari.wuolijoki@keitelegroup.fi 11.5.2017 mennessä. Tiedustelut: metsäpäällikkö Kari Wuolijoki p. 0400 717 292.
• 27.4.2017 / PILKKEITÄ 32 Teimme juuri maatilan sukupolvenvaihdoksen pojallemme lahjoituksella. Tytär saa ennakkopäätöksen mukaan 55§ huojennuksen lahjaveroon. Ostimme viime vuonna ennakkopäätöksen jälkeen lihakarjaa luovutettavaksi jatkajalle. Jos myymme karjan jatkajalle sen ostohinnalla, syntyykö meille veroseuraamuksia? Koko kauppahinta lasketaan teille verotettavaksi tuloksi. Karja poikkeaa tältä osin muusta irtaimistosta.Voitte vielä vähentää karjan hankintahinnan viime vuoden maatalouden tulosta. Nykyisin verottaja tulkitsee maatilan eri luovutukset yhdeksi luovutukseksi. Mahdollisesti maatilan lahjoitus muuttuisi lahjanluonteiseksi kaupaksi. Viime vuonna tuli oikeuden päätös, että maatilan ja siihen kuuluvien metsätilojen ym. omaisuuden luovutus käsitellään yhtenä luovutuksena, vaikka ne olisi tehty erillisillä luovutuskirjoilla Suosittelen, että lahjoitatte karjan jatkajalle ja haette yhdellä lahjaveroilmoituksella 55§ huojennusta maatilan ja karjan luovutukseen. VÄINÖ SIKANEN Verottajan ohjeita: Karjasta ja muista tuotantoeläimistä saatu myyntihinta on kokonaan maatalouden veronalaista tuloa, koska eläinten hankintameno on aikanaan vähennetty maatalouden vuosimenona. Jos olennainen osuus eläimistä luovutetaan saman verovuoden aikana, luovutushinta voidaan jaksottaa verovuoden ja kahden sitä seuraavan verovuoden veronalaisiksi tuotoiksi, jos myyjä sitä vaatii. Eri vuosien erät jaksotetaan yhtä suuriksi. (Maatilatalouden tuloverolaki 5 § 1 momentin kohta 1). Vaatimus on esitettävä luovutusvuodelta tehtävässä maatalouden veroilmoituksessa. Jos yhtenäisen kokonaisuuden (esimerkiksi maatila) luovutus on jaettu erillisiin luovutuksiin, jotka kuitenkin tosiasiallisesti muodostavat yhden ajallisen ja asiallisen kokonaisuuden, voidaan erillisiin luovutuskirjoihin koottuja luovutuksia käsitellä verotuksessa yhtenä luovutuksena. Silloin luovutuksia ei kumuloida, vaan luovutukset muodostavat yhden yhtenäisen luovutuksen. Tämä periaate on vahvistettu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO:2014:155. Tällaisen luovutuksen veroseuraamukset arvioidaan lahjaja muussa verotuksessa yhtenä kokonaisuutena. Jos vastikkeeksi luettavien erien yhteismäärä on esimerkiksi enintään 3/4 yhtenä kokonaisuutena luovutettavien omaisuuserien käyvästä arvosta, kauppa on lahjanluonteinen. PALVELUKSEEN HALUTAAN PALVELUKSEEN HALUTAAN Karjan verotus LUKIJAKYSYMYS Männyn kasvun seuraamisen on kehitetty uusi malli, jonka avulla voidaan ennustaa puun kasvunopeus tarkasti, mikäli ympäristötekijät ja yhteytetyn hiilen määrä ovat tiedossa. Mallin on kehittänyt Helsingin yliopistossa väittelevä MMM Pauliina Schiestl-Aalto väitöstutkimuksessaan. Malli kuvaa vuorokausitasolla yksittäisen männyn hiilitaseen, joka muodostuu hiilen sidonnasta yhteyttämisessä sekä hiilen käytöstä hengitykseen, varastoihin sekä neulasten, puuaineen ja juurten kasvuun. Mallin avulla pystyttiin ennustamaan versojen pituuskasMännyn kasvun seuraamiseen tarkka malli Väitöstutkimus kehitti männyn kasvun seurantaa. M ik ko H äy ry ne n vun ja rungon läpimitan kasvun sekä neulasten kasvun päivittäisen vaihtelun lämpötilan suorilla ja epäsuorilla vaikutuksilla. Kasvun lyhytaikaisten vaihtelujen todettiin olevan ympäristötekijöiden aiheuttamaa, eri vuosien välinen kasvunvaihtelu saatiin ennustettua yhteytystuotoksen eli hiilen lähteen perusteella. Pauliina Schiestl-Aallon väitöskirja tarkastettiin keskiviikkona Helsingin yliopistolla. LOUNAMETSÄ Mhy Lounametsä toimii Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella yhteensä 21 kunnan alueella. Jäseniä yhdistyksellä on 8000 ja heillä on noin 210.000 hehtaaria metsää. Mhy:n liikevaihto on 13 milj. € ja palveluksessa on 32 toimihenkilöä, jotka toimivat alueellisissa tiimeissä. Haemme Pyhäjärvitiimiin METSÄESIMIESTÄ Tehtäviin kuuluu Pyhäjärvitiimin töiden toteutus yhdessä tiimin jäsenten kanssa, toimipaikkana Eura. Odotamme sinulta metsäalan koulutusta sekä kokemusta puunkorjuuja metsänhoitotöiden toteutuksesta. Omaathan myös kiinnostuksen metsäenergiaa kohtaan. Luonteeltasi olet ulospäinsuuntautunut, joustava sekä omaat hyvät tiimityötaidot. Palkkaus YT/Meto -työehtosopimuksen mukainen. Kirjalliset hakemukset tulee toimittaa 12.5.2017 mennessä osoitteella Mhy Lounametsä, Kuralankatu 2, 20540 Turku tai sähköpostilla harri.tasanen@mhy.fi. Lähetykseen merkintä ”Metsäesimies”. Hakemuksia emme palauta. Lisätietoja antaa metsäpäällikkö Hannu Justen puh. 044 533 8242 metsänhoitoyhdistys MHY Lounametsä 2x110_92mm 24.4.2017 10.24 Sivu 1
• METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Puhelin 09 315?49?800 s-posti: etunimi.sukunimi @ metsalehti.fi / www.metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 UIkoasu Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Anne Helenius (ma) p. 050 30 99 717 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Palvelupäällikkö Mari Lindström p. 09 315 49 844 Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran p. 09 315 49 842 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 Verkkotuottaja Tiina Rintanen p. 040 506 1162 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki (perhevapaalla) Myyntipäällikkö Pasi Myllymaa p. 050 5114 525 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ilmoitukset@metsälehti.fi METSÄTALOUDELLINEN AMMATTILEHTI 85. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 30 378 (LT/15) Lukijoita 154?000 (KMT/15) Painopaikka Punamusta, Joensuu 33 PILKKEITÄ / 27.4.2017 OSTETAAN MYYDÄÄN Luonnonvarakeskuksen visanäyttely siirtyy osaksi Metsämuseo Luston kokoelmia. Visanäyttely on ollut esillä Luken Haapastensyrjän toimipaikassa. ”Erillisen näyttelyn pitäminen vaatii omat resurssinsa. Metsäkulttuuria vaaliva Lusto tuntui heti sopivimmalta paikalta, kun arvokkaalle visaesineistölle ja siihen liittyvälle perinnetiedolle ryhdyttiin etsimään uutta kotia”, Luken tutkija Anneli Viherä-Aarnio perustelee. Visanäyttely kertoo visakoivun biologiasta, kasvatuksesta ja puuaineen ominaispiirteistä. Näyttely perustettiin Metsänjalostussäätiössä vuonna 1995. Säätiön fuusioitui Metsäntutkimuslaitoksen kanssa vuonna 2000, ja lopulta näyttely päätyi Luonnonvarakeskuksen haltuun. Haapastensyrjän visanäyttely siirtyy Lustoon MIKKO RIIKILÄ Tuore tutkimus paljastaa, että maailmasta on löydetty reilut 60 000 puulajia. Tieto perustuu maailman kasvitieteellisten puutarhojen, BGCI:n arvioon. Arvio perustuu järjestön jäsenorganisaatioiden arvioon. Selvityksen mukaan runsaimmin puulajeja on Brasiliassa, josta niitä on tunnistettu 8715. Suomessa on noin kolmekymmentä luontaista, puuvartista lajia. Tunnetuista puulajeista liki 60 prosenttia elää vain yhden valtion alueella, mikä tekee niistä haavoittuvia luonnonkatastrofeille ja ihmisen toiminnalle. Äärimmäisen uhanalaiseksi on luokiteltu noin 300 puulajia. Niitä on luonnossa jäljellä enintään 50 yksilöä. Harvinaisimpana pidetään Tansaniassa kasvavaa karomia gigas -puuta, joita on jäljellä vain kuusi. Tutkimus puulajeista on julkaistu Journal of Sustainable Forestry -lehdessä. Suomessa siitä kertoi ensimmäisenä Tekniikka&Talous -lehden verkkosivut. Maailmassa on 60 065 puulajia Rekisteröity metsästysseura haluaa vuokrata metsästysalueen Etelätai Keski-Suomesta: pweck@welho.com Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa MAATILA, Savonlinna, Tynkkylänmäki, Maaja metsätila n. 10 km:n päässä kaupungin keskustasta. V. 1994 valmistuneessa peltojen ympäröimässä puutalossa tilaa perheelle ja harrastuksille, tai yrittäjälle kodiksi ja työtiloiksi. Alakerrassa: oh, mh, tilava k, eteisaula, s, ph, khh, tekniset tilat sekä hyvät tilat vaatehuoltoon, erill. sisäänkäynti kuraeteisen kautta. Yläkerrassa: 2 h, oleskeluaula ja parv. Pihapiirissä navettarak, konehalli, aitta, autotalli. Metsämaata n. 19 ha, peltoa n. 11,5 ha. Venevalk. oikeus. Talouskeskuksen ja siihen liitettävän määräalan erilliskaupasta on mahdollisuus neuvotella. Näytöt yksityisnäyttöinä sopimuksen mukaan, lisätietoja: Veijo Laukkanen, veijo.laukkanen@metsat.fi, puh. 0504646500. METSÄ/MAATILA, Punkaharju, Putikko Metsä/maatila n. 13 km:n päässä taajamasta, Kirjavalatien varrella. Talouskeskus käsittää 3-kerroksisen omakotitalon, hirsisen aittarakennuksen, varastorakennuksen ja ladon. Talossa 5 mh, oh, k, s jonka yhteydessä ”baari”, tekninen tila ja autotalli. Rakennettu 1958, kauttaaltaan remontoitu 1996-1998, myös vesija viemäriputkistot ja ikkunat. Maalämpö, lisälämpöä puulla tai sähköllä. 3 saostuskaivoa ja imeytyskenttää, uusittu n. v. 2010. Metsäkeskuksen metsävaratiedon mukaan puuston määrä n. 3000 m 3 . Hyvät marjastusja sienestysmaastot ja osuudet laajoihin vesialueisiin.Talouskeskuksen ja metsämaan erilliskauppa mahdollinen. Hp. 158.000 €. METSÄPALSTA, Savonlinna, Savonranta As.rak.paikka ja 2 rantarak.paikkaa n. 7 km:n päässä kylätaajamasta. 2 kiinteistöä, suurempi 12 ha pääosin metsämaata, kiinteistöllä vanha hirsirunkoinen, lautavuor. asuinrakennus, piharak. sekä varasto. Talossa tupak., kamari, yläkerrassa 2 h, valosähkö aurinkopaneelilla. As.rak.paikan kokonaisrakennusoikeus on 250 k-m 2 . Toinen kiinteistö on 7,56 ha, Vuokalanjärven rantaa n. 350 m, rantarak.paikkoja 2 kpl. Voidaan myydä erikseen, tarjouksia otetaan vastaan. Yhteishinta 160.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 METSÄTILA, Hämeenlinna, Hauho 4,258 ha. Alvettulan/Hyömäen kylässä metsätila, johon hyvä metsäautotie (Hirssuontie) perille. Puustoa n. 517 m 3 . Hp. 17.500 € / tarjous viim.21.5.2017 mennessä. METSÄTILA, Kiuruvesi 24,12 ha. Kasvatusmetsistä koostuva metsätila. Puustoa n. 2.148 m 3 . Erinomainen saavutettavuus, tila rajoittuu n. 450 m:n matkalta Kiuruvesi-Pyhäntä tiehen ja tilaa palvelee myös hyväkuntoinen metsäautotie. Tilalla sijaitsee Tihilänseudun Jahtimiehet ry:n kota. Hp. 63.000 € / tarjous. METSÄTILA, Luumäki 7,84 ha. Pienikin voi olla tehokas! Metsätila, jossa yksi varttunutta kasvatusmetsää sisältävä kuvio. Kokonaispuumäärä n. 1.155 m 3 , eli n. 150 m 3 /ha. Kantava ja hyväkuntoinen tie kulkee kahdella sivulla. Hp. 46.000 € / tarjous. METSÄTILA, Tervo 40,38 ha. Äskettäin peruskunnostettu metsäautotie kulkee tilan läpi. Tasaiset ja kasvavat maat. Puustoa n. 3.585 m 3 . Hoidon taso hyvä. Hp. 126.000 € Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 METSÄTILA, Pöytyä 37 ha. Yhdessä kappaleessa n.37 ha metsää jossa on kaikkia kehitysluokkia, metsätie läpi tilan. Arviot ja kartat Auranmaan OPKK / Niemi 0400 780860. Kohde: 589986. Myydään tarjousten perusteella. Tarjoukset 16.6. mennessä. Kohdetta myy: Auranmaan OPKK, Perttu Niemi, puh. 0400 780 860 METSÄPALSTA, Savonlinna 55,31 ha. Kytösaari-niminen saarimetsätila Savonlinnan eteläosassa Piojärven ja Lohikosken välimaastossa Honkanen-nimisen sisäjärven keskellä. Pääpalstan lisäksi kolme pientä itsenäistä saarta. Puuston kokonaismäärä n. 4.650 m 3 , josta tukkipuuta on n. 20 %. Pohjoisosassa välittömiä harvennushakkuutarpeita. Kiinteistöön kuuluu Kiviapajan osayleiskaavaan merkityt 7 RA-lomarakennuspaikkaa. Mh. 285.000 € LOMA-/METSÄKIINTEISTÖ, Enonkoski Idyllinen vapaa-ajankiinteistö Enonkosken Ihamaniemessä Saimaan Joutenveden ääressä. Tilan kokonaispinta-ala on 8,5 ha, josta metsätalousmaata on noin 6,9 ha. Asuinrakennuksen uusi puoli sähköistetty. Huolitellut rakennukset. Omaa rantaviivaa lähes 300 m. Rantasauna, autokatos, varastoja. Puuston määrä on 02/2017 laaditun metsäarvion mukaan noin 940 m 3 , josta tukkipuuta on noin 45%. Kasvupaikat viljavia kivennäismaita. Mh. 195.000 €. METSÄPALSTA, Sotkamo Myynnissä Timolan kiinteistöstä n. 27,7 ha:n suuruinen määräala Sotkamossa. Pinta-alasta metsämaata on n. 64 % eli n. 17,5 hehtaaria. Kohteen metsikkökuviot ovat varttuneita tai uudistuskypsiä metsiä, joissa keskipuusto on n. 168 m³/ha. Palstan kokonaispuusto on n. 3 100 m³. Palstalle ei ole tieyhteyttä. Timolan Ulkopalsta on mainio metsäsijoitus, josta saat puunmyyntituottoja jo varsin pian. UPM Bonvesta -metsäpalsta. Mh. 75.700 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv
• 27.4.2017 / PILKKEITÄ 34 NIMITYKSIÄ Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA RAUMAN KAUPPAKAMARI Rauman kauppakamarin uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu MMT Ritva Toivonen. Toivonen on työskennellyt aiemmin metsäalalla, muun muassa Tapion toimitusjohtajana ja Pellervon Taloustutkimuksen tutkimusjohtajana. Viimeksi hän työskenteli Säkylän kunnan liiketoimintajohtajana. ”Rauman kauppakamari saa Ritva Toivosesta erinomaisen toimitusjohtajan, jolla on laajaa kokemusta sekä isojen pörssiyhtiöiden että pienten pk-yritysten kanssa toimimisesta lisättynä vahvalla akateemisella koulutusulottuvuudella että valtionhallinnon tuntemuksella verkostoineen”, Kauppakamarin puheenjohtaja Jyrki Heinimaa kertoo. MITÄ YHTEISTÄ ON HYVÄN metsänhoidon suosituksilla ja lääkärien käypä hoito suosituksilla? Kysymys saattaa tuntua kaukaa haetulta, mutta yhteistä pintaa löytyy, sillä sekä metsäntutkimuksessa että lääketieteen tutkimuksessa sovelletaa menetelmiä, joiden avulla tutkimustulokset – ristiriitaisetkin – voidaan järjestelmällisesti arvioida ja johtaa niistä käytännön suosituksia. Evidence base -menetelmäksi nimetty toimintatapa, jolla tarkoitetaan vahvaan tutkimusnäyttöön perustuvaa päätöksentekoa on kehitetty lääketieteen piirissä 1990luvun alkupuolella, mutta sitä sovelletaan nykyisin monilla muillakin tieteenaloilla. Metsätieteisiin menetelmän toi Center for International Forest Research (CIFOR), joka halusi nostaa esille metsäpoliittisesti tärkeitä kysymyksiä ja laatia metsäntutkimuksen tuottamista tuloksista systemaattisia katsauksia. CIFOR on tunnistanut 20 tärkeää kysymystä kehittyvien maiden kannalta, niiden joukossa ekosysteemipalveluiden turvaaminen ja metsien tarjoamien hyötyjen ohjaaminen paikallisen väestön hyväksi. METSÄNTUTKIMUS ON MEILLÄKIN ehtinyt tuottaa tuloksia paljon, ja haasteena on seuloa niistä esille sellaiset, joiden pohjalle metsänhoitosuositukset kannattaa rakentaa. Toinen haaste on tutkimustulosten paikkansa pitävyyden osoittaminen käytännön mittakaavassa. Suomessa olemme onnistuneet kehittämään metsätaloutta tutkimuksen ja käytännön avulla hyvin tuloksin. Toimintaympäristö käy kuitenkin kaiken aikaa mutkikkaammaksi ja metsäntutkimuskin monipuolistuu. On entistä tärkeämpää löytää oikeat kysymykset ja niihin hyvät vastaukset. Mitkä tahansa tutkimustulokset eivät kuitenkaan kelpaa eikä yksi tutkimus vielä tee kesää. Evidence base -menetelmässä vain ankarat tieteelliset kriteerit täyttävät tulokset hyväksytään päätöksenteon tueksi. Minua tämä tieteellinen ankaruus suuresti miellyttää. TAPIO OY, joka aiemmin tunnettiin metsätalouden kehittämiskeskuksena, on yli sadan vuoden ajan kehittänyt metsänhoitomenetelmiä. Olen iloinen että nykyinen osakeyhtiömuotoinen Tapio vaalii perinteitään ja on perustanut metsäpolitiikkafoorumin, joka käyttää evidence base -menetelmää metsänhoidon suurten kysymysten ratkaisuun ja saattaa sen avulla tutkimustiedon tuottajat ja käytännön toimijat yhteen tärkeimpien tutkimusteemojen tunnistamiseksi. Vielä iloisempi olen siitä, että metsäntutkimus ja lääketiede ovat tiivistämässä yhteistyötään tutkimustulosten käytäntöön viemiseksi. Suomen Metsätieteellinen Seura ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ovat löytäneet toisensa, ja yhteisiä esiintymisiä on tulossa. Luvassa on siis entistä luotettavampia suosituksia niin ihmisten kuin metsien hoitoon. Käypää hoitoa EUSTAFOR Metsähallituksen viestintäjohtaja Juha Mäkinen siirtyy Euroopan valtion metsiä edustavan Eustaforin (European State Forests Association) viestintäjohtajaksi. Mäkinen aloittaa kolmevuotisessa tehtävässä välittömästi ja hoitaa sitä alussa pääosin Suomesta käsin. Eustafor-yhdistys edustaa 33 valtion ja osavaltion metsähallituksia Brysselissä. Mäkinen on toiminut Eustaforin viestintäverkoston puheenjohtajana vuodesta 2014. Eustaforin jäsenten yhteenlaskettu puunmyynti on noin 125 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, kolmasosa EU:n vastaavasta määrästä. Osa organisaatioista vastaa myös kansallispuistoista ja muista luonnonsuojelualueista. HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva J apanin ja Kiinan vuorimaisemista on Eurooppaan kotoutunut pieni ikivihreä puupensas, Skimmia japonica . Se säilyttää kiiltävännahkeat lehtensä – ja marjansa – läpi talven jopa pienessä pakkasessa. Sen koristeelliset marjat muistuttavat pihlajanmarjoja ja voivat pysyä oksissa vielä kevätkukinnan alkaessakin. Suomessa suvun jäseniä kutsutaan skimmioiksi, mutta ruotsalaiset puhuvat ”talvimarjasta”. Japaninskimmia kuuluu samaan ruutakasvien heimoon kuin esimerkiksi appelsiinit, mutta sen lämpötilatoleranssi on huomattavasti sitruspuita suurempi. Sisukkaat skimmiat sietävät sekä Etelä-Japanin Okinawan saaren subtrooppista ilmastoa että pohjoisen Hokkaido-saaren talvipakkasiakin. Vuoristometsissä pensasmaiset skimmiat voivat kasvaa hyvinkin runsaslukuisina jopa yli puolentoista kilometrin korkeuksissa. Keski-Euroopassa japaninskimmia pärjää hyvin ulkona, tosin yli 15 asteen pakkasesta puuvartinen pensas ei pidä. Puumaisena se voi parhaimmillaan kasvaa jopa seitsenmetriseksi, mutta jää usein omenapuuta pienemmäksi pensaaksi – paikoin jopa varvuksi. Kiinan ja Japanin temppelipuutarhoissa skimmiaa kasvatetaan myös bonsaipuuna. Paahteisessa auringossa skimmia ei viihdy, vaan suosii mieluummin varjoa. Brittein saarilla kasvia voi toisinaan ”bongata” kivilinnojen ja muurien varjoista. Skimmiaa myydään Suomessa useimmiten huonekasvina, mutta maan Japanin talvimarja Japanislaismarja skimmia sopii myös englantilaisen linnan edustalle. eteläosissa kasvi voi lumen suojassa säilyä talvenkin yli puutarhan varjoisissa nurkkauksissa. Makunsa kullakin Skimmian marjat ovat kooltaan viinimarjojen luokkaa, mutta itse vaaleat kukat ovat vaatimattoman pieniä. Aukeamattominakin kukkaterttujen lukuisat punertavat nuput ovat varsin koristeellisia. Emikasvit tuottavat runsaasti marjoja ainoastaan, jos ”miespuolisia” hedeyksilöitä on lähistöllä. Marjat kelpaavat linnuille mainiosti. Japaninskimmiaa viljellään Euroopassa etupäässä koristekasvina. Kasvi on ihmiselle lievästi myrkyllinen ja lehtialtistus voi johtaa ihon ärtymisreaktioihin auringonvalossa. Myös marjat aiheuttavat kourakaupalla ahmittuina vatsahuuhtelutarpeen tai vähintäänkin mahanpuruja. Aasiassa kasvin eri osista tehdyt uutokset ovat vilkkaan tutkimuksen kohteena. Kiinassa on muutama kuukausi sitten jopa myönnetty tuore patentti skimmian lehdistä ja kukista uutetun teen valmistusprosessille. Teen väitetään olevan ihmiselle terveellistä ja maittavaa. Japaninhirvelle skimmia ei sen sijaan maistu missään muodossa kotikontujensa metsissä. Kiinan ja Japanin temppelipuutarhoissa skimmiaa kasvatetaan myös bonsaipuuna.
• Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero 35 PILKKEITÄ / 27.4.2017 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 11. TOUKOKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. METSÄKUSTANNUS OY Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsäkustannus maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 181,30 €/v Palvelukortti TÄMÄN METSÄRISTIKON vastausten tulee olla perillä 11.5.2017 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 8”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT METSÄKRYPTO 5 on arvottu seuraaville kolmelle: Asko Korhonen, Iisalmi, Pertti Pärssinen, Orimattila ja Toni Tuomala, Askola. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO LÖYTYY myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 8 METSÄKRYPTO 5, OIKEA RATKAISU • Lehtokurpalla on outo nimi ja näkö • Metsätaitoilu pitää virkeänä • Moottorisahat näyttelyssä Be nj am Pö nt in en • Hakkuuaukioiden siivekkäät • Käytännön vinkit metsänviljelyyn • Paljon porua hirvenkaatoluvista
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi Mele05 tai asiakaspalvelustamme, puh . 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Ei toimituskuluja Toukokuun kuukauden kirja Suokasvio Henry Väre, Jukka Laine Kirja esittelee kattavasti Suomen soiden kasviston. Lähes 400 kasvivalokuvan ja tarkkojen tuntomerkkien avulla lukija voi perehtyä lähes 300 suokasviimme, joita esiintyy saaristosta tuntureille. Lajeista esitellään myös kukkimisaika, elinympäristöt ja levinneisyys Suomessa. Lajien suomenkieliset ja tieteelliset nimet sekä sukujen nimet ovat kätevinä hakemistoina, ja kunkin kasvin kohdalla on mainittu myös sen ruotsinkielinen nimi. Hinta 15€ (norm. 42€) Etu voimassa 31.5.2017 saakka Suometsien hoito Kirja on käytännönläheinen ja havainnollisesti kuvitettu tiivis opas suometsätalouteen. Se tarjoaa metsätalouden toimijoille ja metsänomistajille tarpeellista tietoa suometsien hoidosta, puunkorjuusta ja suometsän hoitohankkeiden toteutuksesta. Hinta 38€ Tilattaessa yhdessä kuukauden kirjan kanssa ei toimituskuluja, muuten 5€.