• K uv a Seppo S amuli METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 7. TOUKOKUUTA 2015 • NRO 9 • WWW.METSALEHTI.FI • PERUSTETTU 1933 Hattu on tyylikysymys, mutta taimien istutus on taitolaji, opastavat Veikko ja Kauko Kulla. Sivut 22–23 Veljet taimien kimpussa Uutinen: Kemera tulee, rahat vähissä ›› sivut 2–3 Ajankohtaista: Näin toimii sellutehdas ›› sivut 10–11 Metsänhoito: Männikkö syntyy luontaisesti ›› sivut 14–15 Lukijalta: Puupää ministerinä ›› sivu 24
• 2 A J A S S A 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 LYHYET MIKKO RIIKILÄ Suomen uusi kestävän metsätalouden rahoituslaki eli kemera sai EU:n komission siunauksen huhtikuun lopulla. Tällä tietoa uuden lain mukaiset kemeratyöt voidaan aloittaa alkukesästä. Valtioneuvoston on vielä vahvistettava asetus uuden lain voimaan saattamiseksi. Myös maaja metsätalousministeriöltä tarvitaan asiaa täsmentävä asetus. Niiden uskotaan valmistuvan lähiaikoina. Tarvittavat asetukset on valmiiksi luonnosteltu. Uuden rahoituslain mukaisia tietojärjestelmiä ei saada valmiiksi ennen heinäkuuta. Sekään ei kuitenkaan estä töiden aloittamista. Metsäkeskus on valmistelemassa järjestelyä, jolla uuden lain vaatimat ennakkosuunnitelmat voidaan laatia paperisina, kunnes tietojärjestelmät saadaan toimimaan. Lisäbudjettia odotellessa Pieni hidaste on, että tukirahaa on tälle vuodelle jäljellä niukasti, maaja metsätalousministeriön mukaan enintään kahdeksan miljoonaa euroa. ”Summaa ei tarkoin tiedetä. Vielä ei ole selvillä, kuinka iso osa vanhan lain mukaan hyväksytyistä, vielä rahoittamattomista hankkeista on sellaisia, että niiden maksatus siirtyy seuraaville vuosille”, kertoo metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen maaja metsätalousministeriöstä. Esimerkiksi metsätiehankkeet, kunnostusojitukset ja vajaapuustoisten metsien uudistaminen ovat tyypillisesti työlajeja, joiden maksatukset jakautuvat usealle vuodelle. Vanhan lain mukaiset kemerahankkeet on saatava maksettua viimeistään vuonna 2019. ”Kemeraan saadaan lisää varoja, kun tuleva hallitus laatii lisäbudjetin. Se valmistuu vasta syksyllä”, Hilska-Aaltonen arvioi. Työt siis voidaan metsissä aloittaa jo alkukesästä, mutta pääosa tukien maksuista viipynee loppuvuoteen. EU:n komission antama siunaus uudelle kemeralaille on määräaikainen. Se erääntyy viimeistään vuonna 2020. Ennakkosuunnitelma kaikille työlajeille Kaikille kemeratukea saaville hankkeille on jatkossa laadittava ennakkosuunnitelma. Tästä ei kuitenkaan odoteta suurta ongelmaa. Käytännössä työt voitaneen aloittaa, kun Kemerarahat loppumassa EU hyväksyi kemeralain ja töihin päästäneen heti alkukesästä. Tukirahat ovat kuitenkin käyneet vähiin. Myös taimikoiden varhaisperkaukseen saa jatkossa kemeratukea. Metsätiedot kännykkään Ohjelmistoyhtiö Bitcomp julkaisee kesäkuussa metsänomistajille suunnatun mobiilisovelluksen, jolla voi käyttää metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelua. Sovelluksen avulla metsänomistaja voi tarkastella metsäsuunnitelmaansa kännykän avulla vaikka maastossa. Sovelluksen nimi on Kantoon. Sitä voivat käyttää ne Metsään.fi-palvelun käyttäjät, joilla on metsäsuunnitelma tai metsäkeskuksen keräämää metsävaratietoa. Sovellus toimii Windows-, Androidja iOS-laitteilla. ”Iluc-direktiivi kohtuullinen” Euroopan parlamentti hyväksyi viime viikolla Iluc-direktiiviesityksen. Direktiivillä on tarkoitus hillitä biopolttoaineiden tuotannosta aiheutuvia epäsuoria maankäytön muutoksia. Saavutettu esitys kattaa riittävästi Suomelle tärkeät metsätalouden ja metsäteollisuuden raaka-aineet, elinkeinoministeri Jan Vapaavuori arvioi. ”Tavoitteet olisi voitu asettaa korkeammallekin, mutta tämäkin lopputulema on kohtuullinen suomalaisen elinkeinoelämän kannalta.” Metsärahasto ostaa enemmistön Finsilvasta Sijoitusyhtiö Dasos Capitalin hallinnoima metsärahasto ostaa enemmistön Finsilva Oyj;stä, joka on Suomen suurimpia metsänomistajia. Kaupassa Finsilvan nykyisistä omistajista Metsäliitto Osuuskunta myy noin 30 prosenttia ja Taaleritehdas vajaat 20 prosenttia Finsilvan osakekannasta Dasoksen rahastolle. Kaupan jälkeen Dasoksella on 50,1 prosenttia osakekannasta, Metsäliitolla ja Taaleritehtaalla kummallakin 19,8 prosenttia. UPM lisää vanerituotantoa Virossa Metsäyhtiö UPM laajentaa Viron Otepään koivuvaneritehtaan tuotantoa. Laajennuksen myötä tehtaan tuotantokapasiteetti liki tuplaantuu 90 000 kuutioon vuodessa. Lisäksi tehdasalueelle rakennetaan uusi 18 megawatin biovoimala. Investoinnin arvo on noin 40 miljoonaa euroa. Pietari on vuoden metsäkaupunki Euroopan metsäinstituutti (EFI) on myöntänyt Pietarille Euroopan metsäkaupunki 2015 arvonimen. ”Palkinto on myös tunnustus Pietarin yliopistolle, joka on vuosisatojen ajan ollut Venäjän ikkuna Eurooppaan metsäntutkimuksessa ja opetuksessa”, EFIn johtaja Marc Palahi toteaa. Mikk o Riikilä
• AJASSA 3 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 AJASSA Puurakentamista edistämään Hanna Kosonen edustaa eduskuntavaalien voittajia: nuori nainen metropolialueen ulkopuolelta. Sivu 5 Itävaltalaistutkija: Pohjola muita edellä Sivut 6–7 Metsäkonekauppaa ei lama hyydytä Sivu 7 Äänekoski muuttaa puuvirtojen suuntaa Sivu 8 Hankintahakkaaja ei paljon tienaa Hankintahakkuu on käymässä vähiin, mutta ei häviämässä. Sivut 12–13 METSÄSTÄ Grillaus avaa mökkikauden Sami Garam loihti Metsälehden lukijoille mökkimenun. Sivut 16–17 Isännän kevät on klapien aikaa Sivut 18–19 Matala korko suosii metsätilan ostoa Sivu 22 PILKKEITÄ Ritarin asu kätkee ja varoittaa Sivu 24 Kevätluonnon kukkaloistoa Sivu 25 Vapaaehtoiset poliisin apuna Sivu 26 Kamelia on tuttu kasvi kulttuurista Sivu 30 FAKTA TÄSSÄ NUMEROSSA Taimikoiden uudet tuet Taimikon varhaishoito: » Taimikon pituus 0,7–3 metriä » Poistettava vähintään 3 000 r/ha (Pohjois-Suomi 2 000 r) » Taimia saa jättää enintään 5 000 r/ha » Tuen määrä (vahvistamaton) 160 euroa/ha Nuoren metsän hoito » Taimikon pituus yli 3 metriä » Tai runkojen keskiläpimitta alle 16 senttiä » Poistettava vähintään 1000 r/ha (P-Suomi 800 r) » Jäävä puusto, enintään 3000 r/ha » Tuen määrä (vahvistamaton) 230 euroa/ha » Pienpuun korjuutuki (vahvistamaton) 220 euroa/ha ennakkoilmoitus on lähetetty metsäkeskukselle. Kun tietojärjestelmät saadaan toimimaan, ennakkoilmoituksen voi lähettää esimerkiksi metsäkeskuksen ylläpitämän, maksuttoman Metsään.fi-palvelun kautta sähköisesti. Sisällöllisesti uuden lain suurin muutos on, että myös taimikoiden varhaisperkaukseen saa jatkossa kemeratukea. Tuettavan hankkeen vähimmäiskoko on hehtaari. Samaan hankkeeseen voi yhdistää useita taimikkokuvioita. Niiden vähimmäiskooksi on säädetty puoli hehtaaria. Tätä pienemmille taimikkokuvioille ei tukea saa. Jos metsän uudistamiseen on myönnetty kemeratukea, varhaishoidon tukea voi saada kymmenen vuoden kuluttua uudistamisesta. Nuoren metsän hoito sisältää varttuneiden taimikoiden ja nuorten kasvatusmetsien hoidon. Hehtaarille jäävän puuston enimmäismäärää ollaan lievästi nostamassa. Tukea maksetaan vähintään kahden hehtaarin hankkeille, joihin voidaan liittää useampia, vähintään puolen hehtaarin taimikkokuvioita. Nuoren metsän hoitotuki voidaan maksaa aikaisintaan seitsemän vuoden kuluttua varhaishoidosta. Uuden lain mukaista tukea voidaan maksaa nuoren metsän hoitoon, kun vanhan lain aikana tuetusta hoitotyöstä on vähintään kymmenen vuotta aikaa. Aiemmasta poiketen energiapuun korjuusta nuorten metsien hoitohankkeilla ei erikseen makseta kuutiokohtaista seitsemän euron tukea. Jatkossa nuoren metsän korjuuseen voidaan maksaa hehtaarikohtaista pienpuun korjuutukea. Puun käyttötarkoitusta ei määritellä. Yhteensä nuoren metsän hoitoja korjuutuki ovat alustavan esityksen mukaan 450 euroa hehtaarilla. MIKKO HÄYRYNEN STORA Enso ja UPM tekivät molemmat vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 2,5 miljardin euron liikevaihdon, mutta Stora Enso ylsi parikymmentä miljoonaa euroa parempaan tulokseen. Sijoittajien odotukset eivät täyttyneet, sillä molempien yhtiöiden pörssikurssit laskivat useita prosentteja. Toisaalta odotukset ovat olleet korkealla – UPM:n kurssi oli noussut vuoden aikana 50 prosentilla ja Stora Enson 25 prosentilla. UPM:n liikevaihto pysyi viime vuoden tasolla. Liikevoitto nousi 204 miljoonaan euroon, kun se vuotta aiemmin oli 196 miljoonaa euroa. UPM:llä oltiin erityisen tyytyväisiä sellun ja vanerin menekkiin. Heikoin lenkki on edelleen Euroopan ja Pohjois-Amerikan paperiteollisuus, joka tuo puolet konsernin liikevaihdosta. Divisioonan liikevaihto väheni sata miljoonaa euroa ja liikevoitto putosi 42 miljoonasta eurosta viiteen miljoonaan euroon. UPM käynnisti vuoden alussa biodieseltehtaan Lappeenrannassa, mutta sen tuotantolukuja ei kerrottu. Stora Enson liikevaihto kasvoi kolme prosenttia. Liikevoitto nousi viidenneksellä 220 miljoonaan euroon, lähinnä euron heikkenemisen ja kustannusleikkausten ansiosta. Stora Enson meneillään olevaan vuoteen liittyy paljon myönteisiä odotuksia. Montes del Platan sellutehdasta Uruguayssa käynnistellään parhaillaan, Sunilan tehtaalla aloitetaan ligniinin erottelu ja loppuvuodesta käynnistyy kartongin valmistus Varkaudessa. Imatralla lisätään nestepakkauskartongin tuotantokapasiteettia ja kesällä valmistuu Puolassa Murowin sahan parannusinvestointi. Käyntiinlaittokustannusten vuoksi monet uutuudet eivät kuitenkaan tee hyvää Stora Enson tämän vuoden tulosprosentille. Metsäyhtiöt tasatahdissa Stora Enso ja UPM julkistivat ensimmäisen neljänneksen tuloksensa. Kuvassa Stora Enson Uruguayssa puoleksi omistama Montes del Platan sellutehdas, joka käynnistyy pian. HANNU JAUHIAINEN METSÄNHOITOYHDISTYSTEN mukaan niiden alkuvuoden jäsenmaksukertymät vastaavat odotuksia. Tarkkoja valtakunnallisia kokonaistietoja ei ole saatavilla, mutta monessa yhdistyksessä on päästy yli 70 prosentin tasoon. Kalajokilaakson metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Rautakoski kertoo, että jäsenmäärässä päästään tavoitetasoon tai hieman sitä korkeammalle. Yhdistyksessä uuden jäsenmaksun on maksanut noin 80 prosenttia jäsenistöstä. Muistutuskirjeitä ei ole vielä lähetetty. ”Lopullinen tilanne selviää joskus kesäkuun loppupuolella. Tällä hetkellä uusia jäseniä tulee enemmän kuin mitä vanhoja eroaa”, Rautakoski kertoo. Noin 15 prosenttia jäsenistöstä ei ole ilmaissut kantaansa, eli he eivät ole virallisesti eronneet mutta eivät myöskään maksaneet jäsenmaksua. Uusia jäseniä tulee Rautakosken mukaan niiden metsänomistajien joukosta, jotka eivät ole maksaneet vanhaa metsänhoitomaksua tai ovat hankkineet metsänsä parin viime vuoden aikana. Virhelaskut vaikuttaneet Kemijärvellä maksaneita on noin 75 prosenttia jäsenistä. Yhdistyksen maksukertymään ovat todennäköisesti kuitenkin vaikuttaneet laskutusvirheet. Jäsenmaksu jouduttiin laittamaan kaikille toiseen kertaan virheellisen viitenumeron vuoksi. Uusissakin maksulapuissa on ollut jonkun verran virheitä maksun määrässä, mutta summa on yleensä ollut pienempi kuin alkuperäinen. Toiminnanjohtaja Jari-Pekka Jumisko pitää tämän hetken tilannetta ihan hyvänä. Uusia jäseniä tulee jatkuvasti, ja virallisesti eronneita on toistaiseksi vain muutama kymmen. Satakuntalaisessa metsänhoitoyhdistys Karhussa jäsenmaksunsa maksaneiden osuus lähentelee 70 prosenttia. ”Eronneita on vuoden 2014 alusta lähtien ollut noin yhdeksän prosenttia metsänhoitomaksua maksaneiden määrästä. Uusia jäseniä on tullut selvästi vähemmän”, toiminnanjohtaja Jouni Peltoniemi kertoo. Yhdistyksissä ei näy suurta jäsenkatoa Hannu Esk onen St or a Enso
• AJASSA 4 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 LUKIJAKUVA Aiotko korjata metsästäsi tuulenkaatoja? Uusi kysymys: Onko metsän omistaminen vaikuttanut autovalintaasi? Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti.fi METSALEHTI.FI GALLUP VERKKOKESKUSTELU Kyllä 76% Ei 24% vas taa jia 14 4 PÄÄKIRJOITUS Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. NÄKÖKULMA SITAATTI Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 09 315?49?804 AD: Anna Back p. 09 315?49?808 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 09 315?49?809 Asiakaspalvelu: p. 09 315?49?840 Postiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi www.metsalehti.fi Valtakunnassa on vaalien jälkeen kinattu, tuottaako viitasaarelainen koivusaha enemmän vientituloja kuin Helsingin älymystö. Ei taida tuottaa. ”Äly-” ja ”junttifirmojen” vertailu on silti herkullista. Angry Birdsit luoneen Rovio Oy:n tuntevat kaikki. Uudeksi Nokiaksikin haikailtu yritys on saanut massiivisesti julkisuutta. Harva on kuullut Westas Oy:stä tai Luvian sahasta. Ne ovat länsisuomalaisia sahayrityksiä. Julkisuutta mittarina käyttäen Rovion merkityksen pitäisi olla omaa luokkaansa pariin sahafirmaan verrattuna – vaan eipä ole. Viime vuonna Rovion liikevaihto oli 158 miljoonaa euroa. Westas ja Luvia ylsivät yhteensä 170 miljoonaan euroon. MIKKO RIIKILÄ Näköharhoja ja vihaisia lintuja ”Miten tuo motohomma, oppiiko nopeasti vai viekö aikaa? Paljon panostan ja kuljen metsässä, mutta välillä tuntuu, että oppiiko sitä ikinä.” Koumatsu ”Pari vuotta ajokoneella ja sitten voi kokeilla motoa. Sen oppimiseen menee 2–3 vuotta, jotta pääsee tarvittavaan tasoon. Kuormain alkaa totella, kun miljoona nostoa on takana.” Metsuri Motokuski ”Kohta kymmenen vuotta hakkuita takana ja tuntuu, ettei vieläkään ole valmis motokuski. Aina oppii jotain uutta. GPS on yleensä aika tarkka, mutta joskus saattaa heittää paljonkin. Kuvion ja tilanrajat oppii löytämään, vaikka nauhoja ei olisikaan. Muutaman kerran kun menet naapurin puolelle, niin alkaa löytyä...” Jake ”Ainakin traktorimoton mekaanisen käytön oppi hyvin nopeasti. Toki oli konepohjaa maatalouden puolelta runsaasti. Suurempi opettelu sen sijaan on ajourien suunnittelussa ja varsinkin tiheikköjen harventamisessa riittävän harvaksi.” Raivuri ”Mikä siinä sitten on tärkeintä? Nappulatekniikan oppii ehkä harjoittelulla. Puuston arviointi on toinen asia. Samoin työn juohevuus sitten, kun koneen käsittely on tullut vaistomaiseksi.” Harrastelija ”Nykyajan tietokonepelinuoriso kyllä oppii nappulatekniikan. Puolessa vuodessa näkee itse, viihtyykö koneen kopissa ja metsässä. Ja jos kelvollista jälkeä ei ala ilmaantua, niin Rane epäilee, että urakoitsijankin kärsivällisyys kerkiää tuossa ajassa loppua.” Rane Hirvenpelätin ”Tehoaineena puserossa olen käyttänyt reippaasti Hugo Bossia ja hyttyskarkotteita. Kattilassa pienelläkin tuulella helisee kaksi loppuun ajettua raivaussahanterää ja nippu nauloja.” Moriz Maapohjien verotusarvot tulisi päivittää vastaamaan vallitsevaa hintatasoa ja suhteellisia hintaeroja. Hintavyöhykkeet tulisi määritellä uudelleen ja hintavyöhyketietojen ja muodostamisperiaatteiden tulisi olla avoimesti kaikkien nähtävillä.” Asiantuntija Risto Peltola Maanmittauslaitokselta perustelee tutkimushanketta, jossa haetaan uusia menetelmiä kiinteistöjen verotusarvojen määrittämiseen. Viljelykausi käynnistyi metsissä tänäkin vuonna aikaisin. Taimia istutetaan nykyään melkein läpi kasvukauden, mutta eniten tarhoilla on kiirettä juuri näihin aikoihin. Hakkuuaukoille on lähdössä taas yli 150 miljoonaa tainta. Avohakkuu ja istutus on edelleen metsien uudistamisen valtamenetelmä, vaikka uusi metsälaki sallii myös jatkuvan kasvatuksen eli metsien kasvattamisen erirakenteisena. Siinä uudelle kasvulle tehdään tilaa poimintahakkuilla ja pienaukoilla. Menetelmä ei ole saanut kovin suurta suosiota. Kasvatushakkuista vain noin prosentin verran on ollut jatkuvaan kasvatukseen tähtääviä. Osuus on pieni siihen nähden, kuinka paljon jatkuvasta kasvatuksesta on puhuttu. ? ? ? Metsänomistajien valintoja on toisaalta helppo ymmärtää. Jatkuvaan kasvatukseen sisältyy enemmän riskejä kuin perinteiseen metsänhoitoon. Vaihtoehtoisia menetelmiä on ehditty tutkia vasta vähän, eikä metsäammattilaisille ole juurikaan kertynyt niistä kokemusta. Metsien viljelyllä sen sijaan on yli sadan vuoden perinne. Viime vuonna uudistusaloista 65 prosenttia istutettiin, 19 kylvettiin ja 16 prosentilla käytettiin luontaista uudistamista. Tärkeintä lakiuudistuksessa on periaate. Nyt kukin voi vapaasti valita, kuinka kasvattaa metsäänsä. Vinkkejä siihen saa muun muassa tästä numerosta, jossa kerromme sekä taimien istuttamisesta, luontaista uudistamisesta että pienaukkohakkuista. Kokemus ja tieto karttuvat sekä vanhoista että uusista menetelmistä. ? ? ? Pääasia on, että metsiä hoidetaan. Kaikilla menetelmillä on mahdollista onnistua tai päätyä huonoon lopputulokseen. Siitä muistuttavat ryteiköt, joissa istutustaimien sijaan kasvaa leppää ja hieskoivua tai huonosti taimettuneet siemenpuualat. Vaikka metsälaki on ollut voimassa vasta runsaan vuoden, puunkäytön näkymät ovat ehtineet muuttua. Enää ei puhuta ylituotannosta vaan siitä, kuinka monelle uudelle tehtaalle puuta riittää. Jotta myös seuraavilla metsänomistajapolvilla on hakattavaa, metsien uudistumisesta kannattaa pitää huolta. Tärkeintä on päämäärä ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@ metsalehti.fi
• AJASSA 5 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 AJANKOHTAINEN KOLUMNI MIKKO HÄYRYNEN, teksti SEPPO SAMULI, kuva Nuori keskustalainen nainen pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, joka on jo jotain tehnyt ja nähnyt – Savonlinnalaiseen Hanna Kososeen tiivistyy näiden eduskuntavaalien voittajien yleiskuva. Kososen nousu Arkadianmäelle kävi nopeasti, sillä politiikkaan hän yritti ensi kertaa vasta viime vuoden eurovaaleissa. Hän myöntää, että ajoitus ja tausta olivat kohdallaan. Nostetta ei kuitenkaan saa pakottamalla, vaan ihmiset lähtevät mukaan jos lähtevät. ”Kansanedustajuus on itseään toteuttava kierre, jota ei rahalla ratkaista, vaan se toteutuu jos toteutuu.” Sekä taloudessa että politiikassa on nähty, että mikä nousee nopeasti ylös, saattaa tulla nopeasti alas. Odotusten lunastamiseen on vaalikausi aikaa. ”Nyt kääritään hihat. Tähän asti olen kovasti puhunut, mutta nyt pääsee tekemään.” Tekemisen lisäksi tarvitaan yhteydenpitoa omaan äänestäjäkuntaan. Jos ne eivät yhdessä riitä, niin ”meidän ikäisille pätkätyöt ovat tuttua”. Valiokuntiin vaikuttamaan Riviedustajan vaikutusmahdollisuudet ovat puoli prosenttia, yksi kahdestasadasta. Kosonen korostaa, että eduskunnassa ei yksin pärjää, ja siksi pitää löytää samalla tavalla ajattelevat ihmiset ympärilleen. Ensisijaisesti omasta puolueesta, mutta myös puolueja maakuntarajojen yli. Voittajien yleiskuva Tuore metsänomistaja ja kansanedustaja haluaa edistää etenkin puurakentamista. FAKTA Hanna Kosonen » 39-vuotias keskustan kansanedustaja. » Kotoisin lihakarjaja metsätilalta Savonlinnan perukoilta. » Koulukaupunkina Jyväskylä, jossa käynyt urheilulukion ja yliopiston. Filosofian maisteri. » Hiihtosuunnistusviestin maailmanmestari. » Työskennellyt mm. Metsäliiton konserniviestinnässä sekä Puu kulttuurissa ry:n toiminnanjohtajana. » Metsänomistaja. ”Metsähommat osaan paitsi että raivaussaha pitää vielä opetella.” Vastedes Hanna Kososen viikot menevät pääkaupungissa, viikonloput Savonlinnassa. Ensimmäisen kauden edustaja ei ole ministerijonon keulilla, joten seuraavaksi vaikuttavin paikka on valiokunnissa. Kososta kiinnostavat etenkin ympäristöja sivistysvaliokunnat. ”Ympäristövaliokunnassa voisin olla sillanrakentaja ja tuoda kaivattua maalaisjärkeä.” Maaja metsätalousvaliokuntaan on kepusta tunkua muutenkin ja kokeneemmat voivat mennä untuvikkoedustajan edelle. Puurakentamisen edustaja Kansanedustaja ei voi edistää kaikkea hyvää, vaan johonkin on keskityttävä. Kososelle tärkeää on etenkin puurakentaminen. ”Puu on esteettinen ja ihmisten vointiin vaikuttaa valtavasti, että miltä ympärillä näyttää.” Vaalikentiltä tuli vahva viesti, että metsien kiinteistövero pitää torjua. Keskustajohtoista hallitusta onkin vaikea kuvitella sellaista esittämään. Alemman tieverkon huono kunto tuli selväksi vaalikampanjan aikana. Kososen mielestä siinä ei ole kyse pelkästään puunkuljetuksista, vaan ylipäätään maaseudulla asuvien turvallisuudesta. Metsätilakokoa Kosonen ei lähtisi kasvattamaan ainakaan keppikeinoin. ”En pidä tilakokoa puukaupan ongelmana, vaan ongelma on, että joku ostaisi.” Metsätilojen sukupolvenvaihdosten verotuksen keventämistarpeesta on omakohtaistakin kokemusta. ”Viimeiset veroerät lähtivät tililtä muutama kuukausi sitten.” Äänekosken biotuotetehtaan rakentamispäätös saatiin vihdoin ja viimein tyylikkäästi maaliin. Edellisen uuden sellutehtaan peruskiveä oli muuraamassa presidentti Martti Ahtisaari, joten aikaa on kulunut riittävästi. Tällöin pessimistisimmät vannoivat, että tämä on viimeinen Suomeen rakennettava sellutehdas. Lisäksi toitotettiin, ettei ainakaan sisämaassa olevilla tehtailla ole minkäänlaista tulevaisuutta. Tehtaan rakentaminen koettiin kaikkialla niin tärkeäksi, että lupa-asiat järjestyivät ilmeisesti poikkeuksellisen nopeasti. Teiden parantamiseen luvattiin välittömästi lisää rahaa ja muutoinkin tunnelmat pohjoisessa Keski-Suomessa olivat riehakkaan vapautuneet. Usealla arvovaltaisella suulla luvattiin, että puuta riittää kaikille tehtaille. ? ? ? Viimeisin puun saantiin liittyvä vakava markkinahäiriö koettiin muistaakseni 1980-luvun alkupuolella. Tällöin jopa pyydettiin valtiovaltaa puuttumaan puukaupan sujuvuuteen. Tämän jälkeen kotimaisen puun tarjonta Vihdoinkin investointeja KAARLO OUNI Kirjoittaja on metsänhoitaja ja metsätalousyrittäjä. on likimain ollut kysynnän mukaista. Jopa metsäverotuksen muutoksesta johtuneet suuret puumäärät saatiin kunnialla markkinoille. Uusien investointien tarvitsema puumäärä on niin suuri, että ennakoitavissa on todellinen testi puumarkkinoiden kunnialliselle toiminnalle. Tämän lisäksi on muistettava, että metsistä lankeaa puuta tietyssä suhteessa. Pelkkien ensiharvennusten perinteisellä kuitupuulla jättitehdas ei toimi. Tarvitaan reippaita investointeja myös järeää puuta käyttävään sahateollisuuteen ja varsinkin puurakentamiseen. On varsin oletettavaa, ettei sahausmääriin ole odotettavissa kovin mittavaa lisäystä. ? ? ? Pääkysymys siis on : saadaanko puuta ja millaista puuta markkinoiden tarpeeseen. Maailma on muuttunut monessa mielessä; kuitupuun hinta on niin huono, ettei se vähäisimmässäkään määrin innosta metsänhoitoon ja sitä kautta puukaupoille. Markkinoille pitäisi saada siis myös tuntuvasti aiempaa enemmän tukkia. Myös metsänomistajakunnan rakenne on muuttunut tai muuttumassa; on vain hyväksyttävä, etteivät kaikki metsänomistajat halua myydä puuta. Mahtaako missään olla vakavasti otettavaa ajantasaista tutkimusta metsänomistuksen motiiveista? Lisäksi ei missään vaiheessa pidä väheksyä luontojärjestöjen antamia vihjeitä lisääntyvien hakkuumäärien vastustuksesta. ? ? ? Valmentautuminen kasvavien puumäärien markkinoille saamiseksi pitäisi alkaa välittömästi. Tarvitaan ainakin kaksi isoa muutosta: täydellinen metsäverouudistus ja kunnollinen strategia metsänomistajien neuvonnan lisäämiseksi. Metsäverotus nykytasoisena estää kunnon metsänhoitoa ja puun markkinoille tuloa. Metsäneuvonta hakee muotoaan; olen niin vanhanaikainen että edelleen uskon henkilökohtaiseen neuvontaan. Todennäköisesti on kivaa, että metsänomistajille on mobiilipalveluita ja muuta nykyaikaista hömppää, mutta onko mitään takeita siitä, että ne tuovat puuta markkinoille. Uskoani metsätalouden tulevaisuuteen pitää yllä se, että nyt saattaa syntyä sellainen hallitus, jolle tämä elinkeinohaara on kehittämisen arvoinen. ”NYT KÄÄRITÄÄN HIHAT.”
• AJASSA 6 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 VALTTERI SKYTTÄ teksti ja kuva Euroopan unioni on päättänyt, että maaliikenteen polttoaineista kymmenen prosenttia tulee olla uusiutuvaa energiaa eli käytännössä biopolttoaineita. Unionin tuoreen linjauksen mukaan tästä biopolttoainemäärästä kaksi kolmasosaa saa olla tuotettu pelloilla. Pellolla tuotettujen biopolttoaineiden osuutta on pyritty vähentämään, sillä peltobioenergia kilpailee tilasta ruoantuotannon kanssa. Peltobioenergian tilalle toivotaan kehittyneempiä bioPohjoisesta tarvitaan bioenergiaa Etelän metsäalueiden väestönkasvu lisää painetta myös pohjoisten havumetsien hyödyntämiselle biopolttoaineiksi. Florian Kraxner » Metsä-, ekosysteemija maankäyttöosaston apulaisjohtaja kansainvälisessä tutkimuskeskuksessa IIASA:ssa Itävallassa. » Metsänhoitaja. Erikoisalana vuoristoalueen metsät. » Suomen Akatemia rahoittaa IIASA:ta, joka tutkii maailmanlaajuisia kokonaisuuksia poikkitieteellisin keinoin. Tuloksena on pitkän aikavälin kehitysmalleja muun muassa bioenergian käytöstä. Florian Kraxner pyrkii selvittämään, mitä maailma haluaa pohjoisilta metsiltä. Kevät on Itävallassa jo pitkällä. polttoaineita, ja yksi kehittyneemmistä vaihtoehdoista on metsäenergia. Toinen sukupolvi Vaikka metsäteollisuuden jätteistä tuotetun biodieselin määrittelystä kehittyneeksi biopolttoaineeksi on kiistelty, bioenergiaa kysytään tulevaisuudessa entistä enemmän myös pohjoisista metsistä, uskoo Florian Kraxner, Itävallassa sijaitsevan IIASA-tutkimuslaitoksen metsäosaston apulaisjohtaja. ”Bioenergian tarpeen ennustetaan kasvavan tällä vuosisadalla huimasti. Metsällä tulee olemaan bioenergian lähteenä iso rooli. Näin on etenkin metsistä saatavilla toisen sukupolven biopolttoaineilla”, ennustaa Kraxner. Suomessa kehittyneempiä eli toisen sukupolven biopolttoaineita edustaa biodiesel, jota UPM valmistaa Lappeenrannassa mäntyöljystä. Koska metsäpohjoisten biopolttoaineiden tuotanto on vasta alkutekijöissään ja EU-politiikka on asiassa vahvasti mukana, Kraxnerin ennustus voi tuntua hieman kaukaiselta. Bioenergia-alan katseet kääntyvät kuitenkin pohjoisen metsiin, sillä hyvät vaihtoehdot ovat vähissä. Suojelua ja plantaaseja Itävallassa sijaitseva IIASA on erikoistunut asioiden ajattelemiseen maailmanlaajuisina kokonaisuuksina. Bioenergian pohtiminen koko maailman metsien näkökulmasta antaa tukea pohjoisten metsien tärkeydelle. Väestönkasvu lisää Kraxnerin FAKTA HAASTATTELU LIINA KJELLBERG LISÄÄ hakkuita, pääomatulovero alas ja valtiolta taloudellista tukea puuntuotantoon. Tätä odottaa tulevalta hallitukselta valtaosa Metsälehden ja Tapion vaalikoneella käyneistä reilusta 1 300 henkilöstä. Vaalikoneella käyneistä 94 prosenttia on sitä mieltä, että metsien nykyistä hakkuumäärää on mahdollista kasvattaa ekologisesti kestävästi. Metsien taloudellisen merkityksen kasvuun luottaa yhtä moni. Puuntuotantoon valtion tukea myöntäisi jatkossakin 75 prosenttia kävijöistä, metsäluonnon hoitoon 76 prosenttia. Verokannusteisiin valtaosa kävijöistä uskoo. 62 prosenttia on sitä mieltä, että valtion tulisi verotuksella kannustaa metsänomistajia myymään puuta. Metsänomistajille, jotka eivät halua myydä puuta, he eivät kuitenkaan asettaisi ylimääräistä veroa. Pääomatuloveron laskun kannalla on 88 prosenttia kävijöistä. Lisäksi 71 prosenttia kävijöistä katsoo, että valtion tulisi verotuksella edistää metsätilakoon kasvua yksityismetsissä. Kuolinpesien purkamiselle 67 prosenttia säätäisi määräajan. Vaalikone: Kannatusta lisähakkuille Valtaosa Metsälehden ja Tapion vaalikoneella käyneistä on valmis kasvattamaan nykyisiä hakkuumääriä.
• AJASSA 7 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva JOHN Deere juhli viime viikolla Joensuussa. Oli kulunut kymmenen vuotta siitä, kun siihen asti Timberjackin nimellä valmistetut koneet nimettiin tehtaan omistajayrityksen mukaan John Deereiksi. ”Kymmenessä vuodessa Joensuussa on valmistettu 10 000 John Deere -metsäkonetta. Vientiin niistä lähtee noin 90 prosenttia”, kertoo tehtaanjohtaja Janne Haapasalo. Metsäkonetehtaalla rakennetaan parasta aikaa uusia tiloja. Myös väkeä on pestattu viime aikoina lisää, jotta koneita pystytään valmistamaan kysyntää vastaavasti. Valmistusmääriään John Deere ei paljasta. Se kerrotaan, että tuotanto on selvästi yli pitkän ajan keskiarvon. ”Tehtaan kapasiteetti on kahdeksan konetta päivässä. Tuotanto on tällä hetkellä lähellä sitä. Vuoden 2008 ennätyslukemiin ei aivan ole ylletty”, Haapasalo toteaa. Markkinat vetävät uusia metsäkoneita muun muassa Euroopassa. Myöskään Venäjän kauppa ei ole hyytynyt, vaikka itänaapurin talous onkin sakannut pahemman kerran. ”Venäjän metsäyhtiöillä menee itse asiassa erittäin hyvin. Ne saavat vientitulonsa länsivaluutassa ja maksavat kulunsa ruplilla. Venäläiset ovat Aasiassa vallanneet markkinoita kanadalaisilta selluntuottajilta”, kertoo johtaja Timo Kyttälä. Korkea kotimaisuusaste Vaikka John Deere on yhdysvaltalaisessa omistuksessa, Joensuussa valmistettavat metsäkoneet ovat pitkälti suomalaista tekoa. ”Koneiden komponenteista 80 prosenttia on suomalaisia”, Haapasalo kertoo. Esimerkiksi metsäkoneiden metalliosia valmistetaan tehtaan naapurissa Joensuun yrityspuiston tiloissa toimivassa Suomen Levyprofiili Oy:ssä. John Deeren koneissa käytetyt hakkuukourat valmistaa lähistöllä toimiva Outokummun Metalli Oy. John Deere on maailman suurin metsäkonevalmistaja. Yhtiö valmistaa kaikki katkottua puutavaraa tuottavat metsäkoneensa Joensuussa. Maailmalla ostetaan vuosittain 6 000–8 000 metsäkonetta. Niistä kaksi kolmasosaa on edelleen kokorunkokorjuuseen tarkoitettuja koneita, joita Suomessa ei käytetä. mukaan painetta maankäytölle ja metsien tuhoutumiselle etelämmässä ja erityisesti tropiikissa. Tropiikin metsien kutistuminen vaikuttaa myös pohjoisten metsien käyttöön. ”Nykyisten suurten metsätalousmaiden tarvitsee osaltaan helpottaa etelän metsiin kohdistuvia käyttöpaineita”, Kraxner muotoilee. Muun muassa palmuöljyn ja soijapapujen viljely lisääntyy, mutta tropiikin monimuotoisia metsäalueita pitäisi samaan aikaan saada lisää suojeluun, Kraxner sanoo. ”Etelässä tarvitaan puuplantaaseja, jotta hoidetuilta metsäalueilta saadaan kaikki hyöty irti.” Metsäyhtiöt globaaleja Kraxnerin listauksia kuunnellessa on helppo ymmärtää, miksi Suomen kestävästi hoidettujen metsien maine ja merkitys voivat korostua bioenergian tuotannossa. Jotta metsäyhtälö ei kävisi liian helpoksi, taustalla kummittelee vielä ilmastonmuutos ja metsien rooli hiilinieluina. ”Indonesia on kolmanneksi suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Syynä ei ole teollisuus, vaan metsäkato”, Kraxner sanoo. Suomen kasvavien metsävarojen roolia hiilinieluna on puolestaan kehuttu moneen kertaan. Kraxnerin mukaan etelän ja pohjoisen metsät ovat jo nyt tiiviissä yhteydessä toisiinsa. ”Pohjoiset metsäyhtiöt omistavat tehtaita ja eukalyptusplantaaseja Kiinassa ja Etelä-Amerikassa. Afrikka tulee pian mukaan kuvioihin”, hän uskoo. Tutkija muistuttaa, että Pohjoismaiden metsätalous on reilusti muita edellä. Suomen kaltainen metsätieverkosto on vain haave monessa metsäisessä maassa. ”Sitä etua ei saa helposti kiinni. Esimerkiksi Japani keskittyi toisen maailmansodan jälkeen muuhun teollisuuteen, mikä näkyy metsätalouden edellytysten, kuten teiden huonontumisena”, sanoo Japanissa tutkimusta tehnyt Kraxner. FAKTA Vaalikoneella käyneistä 36 prosenttia ilmoittaa olevansa metsänomistajia, 24 prosenttia metsäalalla töissä, 16 prosenttia puuntuottajia, 17 prosenttia virkistyskäyttäjiä ja viisi prosenttia luonnonsuojelijoita. Prosentilla ei ole erityistä metsäsuhdetta. Verotus jakaa kahteen leiriin Miten samoihin asioihin suhtautuu uusi hallitus? Metsälehden mennessä painoon otaksuttiin yleisesti, että keskustan lisäksi hallituksessa on ainakin perussuomalaiset. Mahdollisina pidetyistä ministereistä vaalikoneeseen vastasivat muun muassa keskustan Jari Leppä, Anne Kalmari, Antti Kaikkonen ja Elsi Katainen sekä perussuomalaisten Jari Lindström. Maaja metsätalousministeriksi on julkisessa keskustelussa veikattu Jari Leppää ja Anne Kalmaria, jos salkku tulee keskustalle. Molemmat ovat vastauksissaan samoilla linjoilla vaalikoneeseen vastanneiden kanssa. Hienoisia sävyeroja kuitenkin löytyy. Leppä esimerkiksi suhtautuu vaalikoneen perusteella puun myyntituloista perittävän pääomatuloveron laskuun Kalmaria suopeammin. ”Tarpeettomat portaat pois ja puunmyynnille oma verokanta”, Leppä kirjoittaa. Kaikkonen taas ei pääomatuloveroa kovin paljon laskisi. ”Valitettavasti valtiontalous on kuralla, ja verotulotkin tarvitaan”, hän toteaa. Samaa sanoo Elsi Katainen: ”Ihannetilanteessa verotusta kevennettäisiin, minkä uskoisin edistävän puukauppaa. Maan taloudellinen tilanne on kuitenkin sellainen, ettei veronalennuksia juuri voi luvata.” Myös perussuomalaisten Jari Lindströmin vastaukset myötäilevät vaalikoneeseen vastanneiden vastauksia. Lindström olisi tosin valmis asettamaan ylimääräisen veron niille metsänomistajille, jotka eivät halua myydä puuta. ”Jos haluamme puun liikkeelle, verotuksella siihen voi vaikuttaa. Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan”, hän arvioi. Venäjä ostaa yhä metsäkoneita Metsäkonekauppa käy vilkkaana joka ilmansuunnassa. Koneasentaja Ville Hirvonen kokosi metsäkonetta John Deeren Joensuun tehtaalla. » 1972 Rauma-Repola perusti Joensuun tehtaan » 1988 Rauma-Repola osti pohjois-amerikkalaisen metsäkonevalmistaja Timberjackin » 2000 Timberjackin omistus siirtyi John Deerelle » 2003 John Deere keskitti katkotun tavaran metsäkoneiden valmistuksen Joensuuhun. Hakkuukoneiden valmistus Ruotsin Filipstadissa loppui. » 2005 Metsäkoneiden Timberjack-nimi muutettiin John Deereksi.
• AJASSA 8 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 Me tsä Gr oup Metsähyvinvointi syntyy hyvinvoivista ihmisistä, kyvystämme uudistua ja uudistaa. Osaamisesta ja halustamme oppia lisää. Motivoitunut ihminen saa aikaan tuloksen. Tule mukaan! OSAAMME ENEMMÄN KUIN USKOIMMEKAAN www.metsahyvinvointi.fi Osaamme enemmän kuin uskoimmekaan HANNU JAUHIAINEN Vuoden 2017 syksyllä käynnistyvän Metsä Groupin tytäryhtiön Metsä Fibren uuden sellutehtaan puuntarve tulee olemaan 6,5 miljoonaa kuutiometriä. Tehdas korvaa Äänekosken nykyisen sellutehtaan, joka käyttää puuta vuosittain noin 2,5 miljoonaa kuutiometriä. Nykykäytössä koivun osuus on kaksi kolmasosaa ja havukuitupuun kolmasosa. Uudessa tehtaassa käyttösuhteet ovat päinvastaiset. Puunkäytön lisäys, noin neljä miljoonaa kuutiometriä, kohdistuu etupäässä havukuitupuuhun, josta suurin osa on mäntykuitupuuta. Koivukuitupuun käyttö pysyy suurin piirtein ennallaan. Puunhankintaa suunnitellaan Metsä Groupin kotimaan puunhankinnasta vastaava johtaja Yrjö Perälä kertoo, että suunnitelmat Äänekosken puunhankinnasta on aloitettu, mutta mitään tarkkoja lukuja henkilöstön tai yrittäjien lisätarpeesta ei ole vielä olemassa. ”Puunhankinnassa uuden tehtaan vaikutukset alkavat näkyä jo vuoden 2016 puolella.” Puun varastotasoa on Perälän mukaan alettava kohentamaan hyvissä ajoin, jotta puuta on käytettävissä tarpeeksi tehtaan käynnistyessä. Talvileimikoiden kauppa kasvaa jo vuoden 2016 syksyllä, ja seuraavan talven ja vuoden aikana kaupan pitää käydä jo lähes täysillä. Tehtaan tarvitsemat puut pyritään hankkimaan mahdollisimman läheltä tehdasta, noin 150 kilometrin säteeltä Äänekoskea. Reilu miljoona kuutiometriä tulee kauempaa, pääasiassa junakuljetuksena. Tehtaan on tarkoitus tukeutua kotimaiseen puuhun, mutta tuontipuun käyttöä ei ole suljettu pois. Puutavaran kulku muuttuu Äänekosken puunkäytön lisäys heijastuu siis lähes koko Suomeen. Metsä Groupin omien tehtaiden puuntoimituksia uusi tehdas muuttaa niin, että Rauman, Kemin ja Joutsenon puut hankintaan nykyistä pienemmältä alueelta. Tämän vuoksi puun kysyntä kasvaa myös niiden ympäristössä. Esimerkiksi Oulun eteläpuolen kuitupuut kuljetetaan jatkossa Äänekoskelle Kemin sijaan, jolloin Kemiin tarvitaan lisää lappilaista puuta. Puuta tulee Äänekoskelle myös muilta puuntoimittajilta vaihdoin sekä hankintasopimuksin. Kuitupuun käytön lisääminen helpottaa ensiharvennusleimikoiden myyntiä, joista on nyt ylitarjontaa lähes koko maassa. ”Uuden tehtaan vaikutus näkyy koko leimikkosumassa. Isoa määrää kuitupuuta ei yksinkertaisesti saada pelkästään ensiharvennuksilta, vaan suuri osa puusta tulee muilta harvennuksilta ja päätehakkuilta. Sellupuiden korjuu tuottaa siten myös ison määrän tukkia muiden jalostuslaitosten käyttöön”, Perälä korostaa. Iso haaste puuhuollolle Puun korjuun ongelma on Perälän mukaan nyt ja tulevaisuudessa se, että talvikohteita on runsaasti ja kesäkohteita liian vähän. ”Tehtaan puuhuolto tulee olemaan iso haaste, ja korjuun kausivaihtelua pitäisi pystyä tasaamaan.” Perälä pitää tärkeänä, että tiestö pidetään hyvässä kunnossa. Metsänomistajia hän kannustaa myös tientekoon ja kunnostuksiin. Moni talvikohde on muutettavissa kesäkorjuukelpoiseksi pelkästään tiestöä parantamalla. Neljän miljoonan lisäkuutiometrin hankintaan tarvitaan joko joukko uusia puunostajia sekä korjuuyrittäjiä. Perälän mukaan haasteellisinta lienee saada lisää uusia metsäkoneenkuljettajia.Tätä pyritään edistämään yhteistyössä oppilaitosten ja yrittäjien kanssa. Äänekosken uusi tehdas tuottaa aikanaan vuosittain noin 1,3 miljoonaa tonnia sellua, josta 800 000 tonnia on havusellua ja 500 000 tonnia lehtipuusellua. Sellun lisäksi tehdas tuottaa sähköenergiaa huomattavasti yli oman tarpeen sekä esimerkiksi mäntyöljyä ja tärpättiä. Lisää Äänekosken biotuotetehtaasta sivuilla 10–11. Äänekoski näkyy vähitellen Äänekosken uusi tehdas vaikuttaa puukauppaan vaiheittain. Talvileimikoiden kauppa vilkastunee jo ensi vuonna. Äänekoskelle nouseva uusi sellutehdas lisää puunkäyttöä neljä miljoonaa kuutiota. Vaikutus heijastuu koko Suomen puutavaravirtoihin. 2014 2018 Kemi Äänekoski Rauma Joutseno Kemi Äänekoski Rauma Joutseno Kemi Äänekoski Rauma Joutseno Metsä Fibren havukuitupuun hankinta-alueet Äänekoski valtaa alaa • Biotuotetehdas vaikuttaa puun hankintaan koko maassa • 5,0 miljoonaa m kuitupuuta ja haketta kuljetetaan autoilla 150 kilometrin säteeltä • 1,5 miljoonaa m puuta saapuu kauempaa rautateitse Metsä Fibren tehtaat Lähde: Metsä Forest
• AJASSA 9 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 Juha Siit onen ELIISA KALLIONIEMI LUONNONVARAKESKUKSEN eli entisen Metsäntutkimuslaitoksen tutkimus Suomussalmella osoittaa, että Kainuun karuissa oloissa pien?aukkoon on mahdollista saada luontaisesti aikaan kasvatuskelpoinen taimikko. ”Tulokset ovat erittäin hyviä”, kehui vanhempi tutkija Sauli Valkonen metsien erirakenteiskasvatusta käsitelleessä seminaarissa pari viikkoa sitten. Tutkimuksessa oli mukana sekä muokattuja ja männylle istutettuja koealoja että pienaukkoja, joille ei tehty mitään. Taimet laskettiin 12–14 kasvukauden kuluttua hakkuusta. Istutukset osittain epäonnistuivat, mutta muokkaus paransi taimettumista huomattavasti. Keskimäärin kasvatuskelpoisia taimia oli näillä koealoilla 2 100 kappaletta hehtaaria kohti laskettuna. Pääasiassa ne olivat kuusta ja mäntyä. Myös muokkaamattomille aukoille oli noussut kasvatuskelpoisia taimia noin 1 690 kappaletta hehtaarilla. Taimet olivat lyhyempiä kuin pienaukoilla, jotka oli muokattu ja istutettu, mutta pituusero vastaa vain 2–3 vuoden kasvua. Aukon koko ei vaikuttanut taimettumiseen. Suomussalmella uudistuminen onnistui, koska muu pintakasvillisuus ei tukahduta pienaukkoon syntyneitä taimia samalla tavalla kuin Etelä-Suomessa. Taimikko on mahdolPienaukko taimettuu paremmin Kainuussa Sauli Valkonen (vasemmalla) huomasi, että Suomussalmella reunametsä haittasi taimien kasvua vähemmän kuin Etelä-Suomessa. Suomussalmen koealoilla pienaukot uudistuivat paljon paremmin kuin Etelä-Suomessa tehdyissä kokeissa. Koe Suomussalmella » Perustettu 1997. » 8 metsikköä eri puolilla kuntaa. » 3 metsikössä äestys ja männyn istutus. » 5 metsikössä ei tehty mitään. » 4–16 pienaukkoa/ metsikkö. » Aukkojen koko 0,1–0,4 hehtaaria, läpimitta 35–65 metriä. » Tavallisessa talousmetsässä, vanhoissa kuusikoissa. » Kaikki koealat tuoreella kankaalla. Kuva: Lusto Suomen Metsämuseo Maat metsät tehtaat NÄYTTELY PITKÄSTÄ 1950-LUVUSTA 1950 1950 www.lusto.? lusto@lusto.? p. 015 345 100 PUNKAHARJU Metsä tekee hyvää! Pave Maijanen, Kai Lehtinen & Heikki Rantanen lista saada aikaan ilman kallista viljelyä. ”Mutta, jos halutaan saada paljon puuta liikkeelle, silloin pitää tehdä isompia aukkoja ja istuttaa ne”, Sauli Valkonen sanoi. Hänen mukaansa tulosta ei myöskään voi yleistää Lappiin. ”Paksusammalkuusikossa Sodankylässä tulos voisi olla toisenlainen.” Metsähallituksella erikoishakkuita Vuoden 2014 alusta voimaan tullut metsälaki sallii edellistä lakia monipuolisemman valikoiman uudistaa metsiä. Yksityismetsissä vaihtoehtoiset menetelmät ovat vielä melko harvinaisia, mutta Metsähallituksen mailla erirakenteiset hakkuut ovat yleistyneet. Kaiken kaikkiaan erityishakkuiden osuus uudistushakkuista oli viime vuonna yhdeksän prosenttia. ”Erikoishakkuut vähentävät merkittävästi hakkuutuloja, mutta edistävät tavoiteltuja hyötyjä kustannustehokkaasti, jos vaihtoehtona on, että ei hakattaisi lainkaan”, totesi ympäristöasiantuntija Erkki Hallman. HANNU JAUHIAINEN METSÄTEIDEN kääntöpaikoissa on ollut eniten huomautettavaa, kun Maaseutuvirasto on tarkastanut Suomen metsäkeskuksen kertaalleen tekemiä tarkastuksia. Maaseutuvirasto eli Mavi tarkastaa vuosittain tietyn määrän metsäkeskusten tekemiä kemeraan sekä hirvivahinkojen arviointiin liittyviä tarkastuksia. Metsäkeskus itse toteuttaa valvontaa tietyn otannan ja tarveharkinnan mukaan. Ylitarkastaja Niina Riissanen maaja metsätalousministeriöstä kertoo, että viime vuonna tarkastettiin kemeratukien osalta Eteläja Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen sekä Häme-Uusimaan alueet. Tarkastettavana oli yhteensä 45 hanketta. Tarkastettavat kohteet valitaan metsäkeskuksen alueyksikön tarkastamista hankkeista satunnaisotannalla. Riissasen mukaan selvästi eniten huomautettavaa tuli viime vuonna edellisvuosien tapaan metsäautoteiden kääntöpaikkojen mitoituksesta. Moitittavaa on voinut olla työn laadussa sekä metsäkeskuksen tarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaamisessa. Metsäkeskus on saattanut luottaa siihen, että havaitut puutteet korjataan, eikä asiaa ole käyty tarkistamassa. ”Jonkun verran huomautettavaa on ollut myös esimerkiksi nuoren metsän kunnostuskohteiden runkolukujen määrissä sekä ympäristötukikohteiden kantoraha-arvioissa”, Riissanen kertoo. Suomen metsäkeskuksen esittelijän Mauri Hyypiän mukaan metsäkeskuksessa on viime vuodet kiinnitetty huomiota tieasioihin ja erityisesti kääntöpaikkoihin. ”Ongelmia on ollut lähinnä vanhojen teiden peruskunnostuksissa. Kun tiekunnat ovat kilpailuttaneet kunnostushankkeita, rahaa ei sitten ole riittänyt esimerkiksi kääntöpaikkojen korjaamiseen ja viimeistelyyn.” Hyypiä korostaa, että tiehankkeissa ei ole kyse tukien väärinkäytöstä. Sorakuorma vain on jäänyt viemättä, jolloin tukeakaan ei tältä osin ole saatu. Tarkastuksissa puutteet on luultavasti havaittu, mutta niiden korjaamista ei ole pidetty taloudellisesti järkevänä, jolloin hanke on hyväksytty vajaalaatuisena. Mavi tarkastaa tarkistukset Metsäteiden kääntöpaikat ovat yleisin huomautuskohde. Äänekoski näkyy vähitellen
• AJASSA 10 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 K uv aaja MIKKO RIIKILÄ Sellu ja sitä valmistavat sellutehtaat luovat uutta tulevaisuuden uskoa metsäsektorille. Ilman viimeaikaisia uutisia Äänekoskelta ja muilta tehdaspaikkakunnilta näkymät runsaiden metsävarojemme hyödyntämiseen olisivat pelottavan ohuet. Paperinvalmistuksen suuruuden aikoina välituotteeksi tuomitun sellun ovat siivittäneet nousuun erityisesti pehmopaperin – lue vessapaperin – kysynnän nousu Kaukoidässä sekä verkkokaupan kiihkeä nousu. Postitettava tavara pakataan kartonkiin ja sen valmistamiseen tarvitaan lujaa havusellua. Eikä tässä vielä kaikki. Sellukattilan kuumuudessa puun aineosat erkanevat toisistaan. Niistä löytyy aineksia tuotteisiin, joita emme vielä ehkä osaa kuvitellakaan. Jo nykytiedolla puusta osataan jalostaa miltei kaikkea samaa kuin öljystäkin. tunnissa hakkeesta selluksi Sellutehtaalla puusta herutetaan sellua, sivutuotteita ja energiaa. Myöhemmin viereen voi nousta öljynjalostamo tai lannoitetehdas. ”PIAN SELLUTEHDAS EI TARVITSE MITÄÄN OSTOPOLTTOAINEITA” Alle vuorokauden taival Hakelastun taival sellutehtaan syövereissä kestää 18 tuntia. Sinä aikana puun kuidut jalostuvat kuivatuksi selluarkiksi. Puukuitujen erottelu alkaa hakesiilossa, johon johdetaan höyryä hakkeen pehmittämiseksi. Höyrytetty hake siirretään ensin imeytystorniin ja sekaan lisätään valkolipeää. Seos saa esikypsyä 120 asteen lämmössä. Valkolipeä muodostuu natriumhydroksidista ja natriumsulfaatista. Natrium (englanniksi sodium) antaa nimensä soodakattilalle, joka on sellutehtaan kallein osa. Tehtaiden sulfaattiprosessi on saanut nimensä natriumsulfaatista. Imeytystornista hake-lipeämassa syötetään keittimeen. Siellä se kypsyy 160–170 asteessa 4–4,5 tuntia. Puun sidosaine ligniini, pihka ja uuteaineet liukenevat lipeään. Samalla puukuidut – siis sellu – erottuvat. Sellua on noin puolet keittoon syötetystä puuaineksesta. Toinen puoli siis liukenee lipeään. Nykyaikaiset keittimet ovat jatkuvatoimisia. Ne ovat 60 metriä korkeita suippoja torneja, reak toreita. Haketta syötetään tauotta keittimeen ylhäältä. Keitos valuu alaspäin, ja valmista puumassaa puretaan reaktorin alapäästä jatkuvasti pois. Keittimestä puumassa siirtyy monivaiheiseen pesuun. Puhdasta vettä käytetään pesun viimeisessä vaiheessa jo lähes puhtaan massan käsittelyyn. Käytetty vesi suodatetaan ja johdetaan hieman likaisemman massan pesuun. Sama toistuu kaikkien pesuvaiheiden välillä. Veden kulutus ja jätevesipäästöt supistuvat merkittävästi, kun massa ja pesuvesi kulkevat prosessissa vastakkaisiin suuntiin. Niin sanottu ”itäinen vaihtoehto” olisi syöttää puhdasta vettä pesun jokaiseen vaiheeseen ja laskea se puhdistamattomana vesistöön. Suljettuun vesikiertoon sellutehtailla ei ole päästy, eikä päästä tulevillakaan tehtailla. Puusta 3. 8. 9. 10. 12. 13. 4. 5. 6. 7. Havainnekuva Metsä Groupin Äänekoskelle rakennettavasta biotuotetehtaasta 1 % Mäntyöljy Tärpätti Tuotekaasu Kuori Lämpö Sähkö Rikkihappo Muutakin kuin sellua Eri biotuotteiden osuudet biotuotetehtaan ensimmäisessä vaiheessa 5 % 6 % 7 % 15 % 18 % 48 % Lähde: Metsä Group
• AJASSA 11 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 tunnissa hakkeesta selluksi Tikkuviinasta biodieseliin Uuden polven sellutehtaat on nimetty biojalostamoiksi. Todellisuudessa muutos nykyisiin tehtaisiin ei ainakaan heti ole suuri. Uusienkin tehtaiden päätuotteet ovat sellu ja sähkö. Toisaalta sellutehtailla on vuosikymmenet tuotettu biotuotteita, esimerkiksi mustalipeästä eroteltavia tärpättiä ja mäntyöljyä. Sitä muuten syntyy myös koivusellun valmistuksessa. Mäntyöljyä voidaan käyttää kemianteollisuuden raaka-aineena tai se voidaan jalostaa edelleen biodieseliksi. Jatkossa liikennepolttoaineita voidaan tuottaa kaasuttamalla puun kuorta, mustalipeää tai tehtaiden vedenpuhdistamoille kertyvää biolietettä. Nykyisin bioliete poltetaan kuoren seassa energiaksi kuorikattilassa. Vanhan ajan sulfiittisellutehtaiden maineikkain biotuote taisi olla tikkuviina, jonka lähtöaineena olivat tehtaiden jäteliemet. Esimerkiksi Karhuviina oli pääosin puuspriitä. Tikkuviina lienee historiaa. Tulevaisuudessa sellujätteistä voidaan erottaa puusta vapautuvaa fosforia lannoitteeksi. Siitä voi tulla iso juttu. Fosfori on peltoviljelyssä välttämätön ja alati niukkeneva luonnonvara. Puusta keitossa erottuvan pihkan uuteaineet tarjoavat monia houkuttelevia, mutta toistaiseksi testaamattomia mahdollisuuksia uusien biotuotteiden valmistukseen. Suurimmat ja samalla haastavimmat näkymät biotuotteiden valmistamiseen tarjoaa ligniini. Tähän asti selluväki on saanut todeta, että ligniinistä voi tehdä melkein mitä tahansa – paitsi rahaa. Myös sellun käyttökohteet monipuolistuvat. Nykyisin se käytetään pääosin paperien ja pakkauskartonkien valmistukseen. Jatkossa ja osin jo nykyisin sellu haastaa puuvillan vaatteiden materiaalina. Tekstiiliteollisuuden raaka-aineeksi tuotetaan viskoosieli liukosellua esimerkiksi Stora Enson Enocellin tehtaalla. Liukosellun valmistuksessa hake on ennen keittoa happokäsiteltävä, jotta myös hemiselluloosa saadaan eroon puukuiduista. Puhtaista puukuiduista voidaan kehrätä lankaa. veteen liukenevat raskasmetallit haittaisivat sellun valkaisua. Lisäksi valkaisussa liukeneva kloori aiheuttaisi korroosio-ongelmia. Kloori piti pintansa sellun valkaisussa Puumassa valkaistaan kaksivaiheisesti. Ensin happija sitten klooridioksidivalkaisulla. Kloorista pyrittiin kokonaan eroon sellun valkaisussa 1990-luvulla. Näin siksi, että silloin valkaisussa käytetystä alkuainekloorista muodostui vaarallisia yhdisteitä, esimerkiksi dioksidia vesistöihin. Ilman klooria valkaistua sellua kutsutaan TCF-selluksi (totally chlorine free). 1990-luvulla rakennetuissa tehtaissa valmistettiin kloorivapaata sellua. Viime vuosina TCF-sellusta on valtaosin luovuttu. Sellu valkaistaan alkuaineklooria haitattomalla klooridioksidilla. Näin saadaan laadukkaampaa massaa kuin TCF-menetelmällä. Myös ympäristön kuormitus kevenee. Nykyisin puhutaan ECF-sellusta (elemental clhorinefree). Lyhenne tarkoittaa alkuainekloorista vapaata sellua. Valkaistu massa kuivataan höyryllä, mikä kuluttaa runsaasti energiaa. Tehdasinteg raateissa kostea sellumassa syötetään märkänä paperitai kartonkikoneelle, jolloin säästetään energiaa. Kemikaalit kiertävät soodakattilassa Valkolipeä ”likaantuu” keittimessä, kun ligniini ja puun uuteaineet liukenevat siihen. Likaista lipeää kutsutaan mustalipeäksi. Kemikaalien puhdistaminen aloitetaan haihduttamalla vettä lipeästä, jotta se voidaan polttaa soodakattilassa. Mustalipeään liuennut puuaines palaa. Samalla keittokemikaalit valuvat sulana massana soodakattilan pohjalle. Kun kemikaalimassaan lisätään vettä, muodostuu viherlipeää. Viherlipeä jalostetaan valkolipeäksi lisäämällä siihen sammutettua kalkkia, kalsiumhydroksidia. 99 prosenttia lipeästä voidaan käyttää uudestaan. Kalkin lisäämistä lipeään kutsutaan kaustisoinniksi. Viherlipeän sisältämä, aiemmin lisätty kalkki saostuu kalsiumkarbonaatiksi, meesaksi. Se poltetaan meesauunissa, jotta kalkkikin voidaan käyttää uudestaan jopa 95-prosenttisesti. Soodakattila on sellutehtaan kallein osa. Sen käyttöikä, noin 40 vuotta, määrittää koko tehtaan elinkaaren. Kallista kattilainvestointia ei vanhaan laitokseen kannata tehdä. Soodakattila on kuin suurvoimalaitos Mustalipeää polttava soodakattila tuottaa valtavasti energiaa. Tämä on helppo ymmärtää, kun muistaa, että mustalipeä sisältää puolet tehtaalle tulevasta puuaineksesta. Esimerkiksi Äänekosken tulevan tehtaan vuosittain käyttämästä kuudesta miljoonasta puukuutiosta puolet, siis kolmea miljoonaa kuutiota vastaava osuus, palaa soodakattilassa. Määrä vastaa noin kolmannesta Suomessa vuosittain korjattavasta energiapuusta. Sellutehtaat ovat jo vuosikymmeniä tuottaneet enemmän energiaa kun ne käyttävät, ja tehtaiden energiatehokkuus parantuu koko ajan. Äänekosken nykyinen tehtaan energiaomavaraisuus on noin 130 prosenttia. Tulevalla tehtaalla vastaava luku on 240 prosenttia. Reilusti yli puolet energiasta voidaan siis myydä. Energiaomavaraisuuden paraneminen johtuu mustalipeän tehokkaammasta haihdutuksesta ja soodakattilan parantuneesta hyötysuhteesta. Myös tehtaan prosessit säästävät entistä enemmän energiaa. Miljoona tonnia sellua vuodessa tuottava suurtehdas tuottaa sähköä liki puolet Loviisan yhden reaktorin tuotannosta. Useimmat nykyisistä sellutehtaista käyttävät meesauuniensa polttoaineena maakaasua tai raskasta polttoöljyä. Jatkossa uunit lämmitetään puun kuoresta tuotetulla biokaasulla. Sen jälkeen sellutehdas ei tarvitse mitään ostopolttoaineita. KUITULINJA Sellukuidun valmistus 1. Kuorimo 2. Hakekasat 3. Keitin 4. Pesu 5. Valkaisu 6. Kuivaus 7. Selluvarasto TALTEENOTTO Energiantuotanto ja kemikaalien kierrätys 8. Haihduttamo 9. Soodakattila ja turbiini 10. Kaustisointi 11. Meesauuni 12. Kuoren kaasutus 13. Tehdaskonttori 1. 2. 2. 11.
• AJASSA 12 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 Raakapuun hintatilastot, viikkojen 15–18 keskiarvo KOKO MAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,54 ? 54,34 ? 41,79 ? 15,59 ? 17,03 ? 15,40 ? 22,64 ? 22,26 ? Uudistushakkuu 56,33 ? 55,09 ? 43,60 ? 17,01 ? 18,05 ? 16,91 ? 24,57 ? 22,70 ? Harvennushakkuu 47,92 ? 47,39 ? 36,26 ? 15,21 ? 15,28 ? 14,58 ? 20,72 ? 20,30 ? Ensiharvennus 11,71 ? 11,58 ? 11,64 ? Hankintahinnat 56,83 ? 53,88 ? 46,01 ? 27,08 ? 28,86 ? 28,99 ? 32,11 ? 27,02 ? KYMI-SAVO ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,93 ? 55,54 ? 43,58 ? 15,59 ? 17,15 ? 15,34 ? 21,62 ? 22,58 ? Uudistushakkuu 57,85 ? 56,36 ? 45,40 ? 17,21 ? 18,32 ? 17,50 ? Harvennushakkuu 49,71 ? 49,00 ? 38,11 ? 15,52 ? 15,56 ? 14,93 ? 21,16 ? Ensiharvennus 11,50 ? 11,25 ? 11,43 ? Hankintahinnat 56,81 ? 55,34 ? 47,67 ? 28,72 ? 28,96 ? 29,47 ? ETELÄ-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,60 ? 55,08 ? 41,21 ? 15,54 ? 17,40 ? 15,54 ? 22,49 ? Uudistushakkuu 56,40 ? 55,73 ? 42,60 ? 16,41 ? 18,28 ? 16,98 ? 24,22 ? Harvennushakkuu 47,87 ? 48,08 ? 35,37 ? 15,54 ? 15,63 ? 14,90 ? 21,81 ? Ensiharvennus 12,25 ? 12,07 ? 12,50 ? Hankintahinnat 60,03 ? 55,44 ? 45,17 ? 28,69 ? 30,69 ? 28,42 ? ETELÄ-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 55,53 ? 53,66 ? 16,93 ? 17,24 ? 17,00 ? 24,70 ? 25,71 ? Uudistushakkuu 56,85 ? 54,21 ? 18,33 ? 17,73 ? 17,98 ? 26,74 26,39 ? Harvennushakkuu 46,83 ? 44,52 ? 15,28 ? 14,95 ? 14,73 ? 21,48 ? Ensiharvennus 12,08 ? Hankintahinnat 53,46 ? 51,45 ? 27,46 ? 28,17 ? 28,25 ? PUUKAUPPA MIKKO HÄYRYNEN, teksti HANNU KESKI-HEISKA, kuva Negatiivisista viitekoroista puhutaan, mutta puukaupassa näyttää olevan myös negatiivisia hankintalisiä. Nimenomaan näyttää, todellisuus ei ole aivan niin tyly. Hankintalisä on kantohinnan ylittävä osuus tienvarteen toimitetusta puusta, jonka pitäisi kattaa hakkuutyön ja metsäkuljetuksen kustannukset. Etenkin tukilla hankintalisä on pieni, ja hintatilaston mukaan Etelä-Pohjanmaalla jopa negatiivinen – metsänomistaja joutuu siis maksamaan korjuutyöstä. Väärän vertailukohdan harha UPM:n Pohjanmaan alueen metsäasiakaspäällikkö Juho Honkela korostaa, että hankintalisän negatiivisuus on harha. Se syntyy, kun hankintaVähän sai sentään työstä tuloakin Tilastojen mukaan hankintahakkaaja saattaa jopa joutua maksamaan aherruksestaan. Ei sentään todellisuudessa. MIKKO HÄYRYNEN Kemijärven saha kysyy tukkia, mutta samalla laittaa kuitupuuta liikkeelle enemmän kuin markkinat vetävät. Keitele-konsernin Kemijärven saha eli Lappi Timber aloitti sahauksen vuodenvaihteessa. Alkuvaiheessa sahan tavoite on ostaa 300 000 kuutiometriä tukkia ja pikkutukkia. ”Suora kysyntä tuntuu etenkin Itä-Lapissa, mutta välillisesti koko maakunnassa”, MTK:n metsälinjan kenttäpäällikkö Samuli Kokkoniemi Rovaniemeltä sanoo. Tukinostojen mukana liikkeelle lähtee suurin piirtein sama määrä kuitupuuta. ”Kuitupuun tilanne on hankala äärialueilla. Vaikeudet alkavat jos ei olla rautatien äärellä tai 200 kilometrin sisällä käyttöpaikasta eli Kemin sellutehtaista.” Kokkoniemi tietää tapauksia, että kuituleimikoista ei ole tehty yhtään tarjousta. Vaihtoehdoksi jää energiakäyttö. Energiapuun kantohinta on Lapissa parin euron tietämissä, jonka lisäksi tulee kemeratuki. Kokkoniemi odottaa tilanteen helpottuvan jo vuoden kuluttua, jolloin Äänekosken tehtaan puunhankinta alkaa. Lapin puun tarjontaa on lisännyt vajaatuottoisten metsien uudistamistuen päättyminen. Alkuvuoden kauppamäärät eivät kuitenkaan ole viime vuotta suurempia. Lappi tulvii kuitupuuta 91 171 hehtaaria Yksityismetsien metsänkäyttöilmoitukset huhtikuun alussa 2015 Lähde: Suomen metsäkeskus
• AJASSA 13 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 KESKI-SUOMI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,81 ? 54,77 ? 40,23 ? 15,81 ? 17,35 ? 15,66 ? 21,62 ? Uudistushakkuu 56,97 ? 55,81 ? 42,62 ? 17,26 ? 18,68 ? 17,78 ? Harvennushakkuu 48,01 ? 46,61 ? 34,55 ? 15,65 ? 15,21 ? 14,57 ? 21,55 ? Ensiharvennus 12,95 ? 11,89 ? Hankintahinnat 56,74 ? 54,97 ? 45,12 ? 28,28 ? 29,21 ? 29,21 ? KAINUU-POHJANMAA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 52,57 ? 50,42 ? 15,68 ? 16,89 ? 15,37 ? 22,51 ? 22,83 ? Uudistushakkuu 53,76 ? 51,02 ? 16,89 ? 17,55 16,33 ? 24,40 ? 23,73 ? Harvennushakkuu 45,79 ? 44,41 ? 14,37 ? 13,13 ? 18,94 ? Ensiharvennus 10,28 ? Hankintahinnat 54,07 ? 52,79 ? 25,84 ? 28,70 ? 32,78 ? SAVO-KARJALA ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 54,36 ? 52,77 ? 41,53 ? 14,90 ? 15,92 ? 15,00 ? 21,83 ? 22,73 ? Uudistushakkuu 56,47 ? 53,53 ? 43,53 ? 17,19 ? 16,94 ? 17,19 ? Harvennushakkuu 47,52 ? 45,47 ? 36,18 ? 14,81 ? 14,59 ? 14,70 ? 21,63 ? Ensiharvennus 11,44 ? 11,91 ? 11,69 ? Hankintahinnat 56,20 ? 53,26 ? 44,93 ? 28,27 ? 27,78 ? 29,86 ? LAPPI ? nousussa ? laskussa Tukkipuu Kuitupuu Pikkutukki MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat 44,19 ? 39,50 ? 14,93 ? 15,47 ? 11,75 ? 20,50 ? Uudistushakkuu 45,26 ? 39,44 ? 15,66 ? 16,65 ? 11,93 ? 21,67 ? Harvennushakkuu 41,10 ? 13,48 12,04 ? 18,19 ? Ensiharvennus Hankintahinnat 51,63 ? 46,35 ? 24,84 ? 26,92 ? Ostomäärät viikolla 18 metsäkeskuksittain Metsäkeskus Määrä m3 Etelärannikko 18 992 Pohjanmaa 15 404 Lounais-Suomi 35 463 Häme-Uusimaa 55 586 Kaakkois-Suomi 46 990 Pirkanmaa 33 904 Etelä-Savo 70 777 Metsäkeskus Määrä m3 Etelä-Pohjanmaa 23 226 Keski-Suomi 46 250 Pohjois-Savo 48 084 Pohjois-Karjala 25 879 Kainuu 10 664 Pohjois-Pohjanmaa 28 741 Lappi 13 180 Koivutukki Mäntytukki Kuusitukki Kuusikuitu Mäntykuitu Koivukuitu 2011 2012 2013 2014 2015 viikot 1–18, 2015 2014 2013 Viikko-ostojen määrä Miljoonaa m 1-2 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vko 0,3 0,6 0,9 1,2 1,5 Kantohintojen kehitys Etelä–Pohjanmaalla 10 20 30 40 50 60 Luonnonvarakeskuksen hintatilaston tiedot tulevat Metsäteollisuus ry:ltä ja kattavat noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. ETELÄSUOMI KYMISAVO SAVOKARJALA KESKISUOMI ETELÄPOHJANMAA KAINUUPOHJANMAA LAPPI 473 146 m3 Puun ostomäärä koko maassa viikolla 18 Isokyröläinen Heikki Riihimäki hakkasi talven aikana parinsadan kuutiometrin hankintakaupan. Hankintalisä saisi olla isompi, mutta tärkeää oli myös, että sai olla metsässä. hintaa verrataan päätehakkuun kantohintaan. ”Hankintatukit tulevat yleensä harvennuksilta, ja oikeampi vertailukohta on harvennusten kantohinta, jolloin hankintalisäksi tulee lähemmäs kymmenen euroa.” Honkelan mukaan hankintakauppa ei ole vaipumassa ajan unhoon, vaan puolustaa olemassaoloaan jatkossakin. Honkelan alueella hankintapuun osuus on kymmenisen prosenttia, lähinnä kuitupuuta. ”Hankintakauppa sopii pienille erille, kuten tuulenkaadoille, talviharvennuksille ja puunkorjuun pussinperille, jotka ovat pystykaupalle hankalia.” Tukkipuu kiinnostaa kuitupuuta vähemmän, koska ostaja ei voi vaikuttaa katkontaan eikä laatuun. Honkela pitää hankintapuun pulmana, että sitä tuppaa tulemaan huonoon aikaan, eli juuri kelirikon kynnyksellä. Ostajalla on kuitenkin hyönteistuholain poiskuljettamisvaatimukset. ”Hankintapuun tuloa on pyritty aikaistamaan parin kolmen euron aikaisuuslisällä, joka maksetaan yleensä helmikuun loppuun mennessä luovutetulle puulle.” Tukin vaikeat mitat Metsänhoitoyhdistys Metsäpohjanmaan toiminnanjohtaja Risto Koivula sanoo, että perinteinen hankintakauppa on kutistunut marginaaliseksi virkistystoiminnaksi ja hankintapinojen tekijät ukkoutuvat. ”Hankintakauppa on hinnoiteltu kannattamattomaksi. Ainoastaan ensiharvennuksilla saattaa vielä päästä palkoille.” Hankintatukit ovat muutaman kuution eriä, jotka tulevat harvennushakkuiden mukana. ”Isännät tekevät hankintana rekkalastillisen kuitupuuta ja muutaman tukkikuution, siitä se muodostuu.” Ostajia hankintatukit eivät oikeasti kiinnosta, mutta ottavat kuitenkin vastaan vakiasiakkailta, tosin hinta ei ole häävi. Koivula varoittaa tukkien lähes kielletyistä mitoista, joita kukaan ei meinaa huolia, kuten nelimetrinen tai kolmeseiska (3,7 metriä). ”Mitat pitää aina sopia etukäteen, muuten tulee raakkia ja paha mieli.” Että on saanut olla metsässä Isokyröläinen Heikki Riihimäki on tehnyt hankintakauppaa säännöllisesti useita vuosia. ”Tänä talvena puhdistin ostettua palstaa ja sieltä tuli parisataa kiintoa. Kuusitukkia ja kuusikuitupuuta, koivua ja haapaakin.” Kalustona on moottorisaha ja metsäkärry maataloustraktorin perässä. Metsäkärryyn mahtuu 8–10 pinokuutiometriä. ”Sen hakkasi ojalinjoilta päivässä.” Hankintakuitupuun pituus on 3–5 metriä. Latvaläpimitan pitäisi olla vähintään kuusi senttimetriä, ”mutta ei se ole ollut niin tarkkaa”. Riihimäelle hankintakaupassa on huvi ja hyöty samassa. ”Hankintalisä ei ole kaikki kaikessa, vaan että on saanut olla metsässä.”
• 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 M E T S Ä S T Ä 14 LIINA KJELLBERG Männyn luontaista uudistamista suunnittelevan on aika ryhtyä toimeen. Luonnonvarakeskus (Luke) ennakoi ensi vuoden keväällä varisevan männyn siemensadon olevan Eteläja Keski-Suomessa keskimääräistä runsaampi. Luontainen uudistaminen on varteenotettava uudistamismenetelmä kuivien ja kuivahkojen kankaiden männiköissä. Hyvänä siemenvuonna se voi olla kannattavampaa kuin siementen kylvö. ”Kylvön ja luontaisen uudistamisen taloudellinen kannattavuus on samaa luokkaa. Kaikki riippuu siitä, miten nopeasti taimikko syntyy. Usein taimikko syntyy nopeammin kylväen, mutta hyvän siemenvuoden sattuessa sopivasti tilanne voi olla toinen”, sanoo Lukessa ulkopuolisena tutkijana toimiva Mikko Hyppönen. Hyppönen on jäänyt eläkkeelle Luken erikoistutkijan tehtävistä mutta jatkaa metsän luontaisen uudistamisen tutkimusta ulkopuolisena tutkijana. Ajoissa liikkeelle Männyn luontaisen uudistamisen suunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Uudistushakkuu ja maanmuokkaus tulee tehdä ennen kuin männyn siemenet touko-kesäkuussa varisevat. Männyn luontaisessa uudistamisessa käytetään siemenpuuhakkuuta. Siinä uudistusalalle jätetään pystyyn 50–100 runkoa hehtaarille. Siemenpuiksi kannattaa jättää mahdollisimman laadukkaita valtapuita. Valinnassa tulee Hyppösen mukaan olla tarkka, sillä kaikki hyvännäköiset puut eivät tuota käpyjä. ”Jos puun juurella näkyy käpyjä, se on hyvä merkki siitä, että puu tuottaa käpyjä. Kiikareilla voi lisäksi katsoa, näkyykö männyn latvuksessa käpyjä”, Hyppönen sanoo. Maanmuokkaus tulee hänen mukaansa ajoittaa mahdollisimman lähelle siementen varisemista. Keväällä maa ei välttämättä vielä kanna maanmuokkauksessa käytettäviä koneita, joten maa kannattaa muokata siementen varisemista edeltävänä syksynä. Kuivilla kankailla maanmuokkausta ei yleensä tarvita mutta kuivahkoilla kankailla se on lähes aina tarpeen. Sopiva maanmuokkausmenetelmä on äestys. Kylvöstä varmistusta Männyn luontainen uudistaminen voi viedä aikaa. Kolmen neljän vuoden päästä maanmuokkauksesta uudistusalalla pitäisi kuitenkin näkyä pieniä sirkkataimia. Jos taimia ei näy, on syytä harkita kylvöä tai istutusta. Hyppösen mukaan uudistaminen on onnistunut hyvin, jos uudistusalalla kasvaa muutama vuosi siemenpuuhakkuun jälkeen 4 000–5 000 tainta hehtaarilla. Silloin uudistusalalta löytyy noin 2 000 kehityskelpoista tainta hehtaarilta. Taimien määrän voi laskea tekeMännikkö luontaisesti Ensi vuoden kevät suosii männikkönsä luontaisesti uudistavaa. Luontaisessa uudistamisessa kannattaa hyödyntää vuodet, jolloin männyllä on runsas siemensato. Ajoita oikein. mällä uudistusalalle niin sanottuja ympyräkoealoja. Avuksi tarvitaan neljän metrin keppi. Kepin kanssa pyörähdetään ympäri ja lasketaan, kuinka monta tainta mahtuu säteeltään neljän metrin suuruisen ym
• 15 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 METSÄSTÄ pyrän sisälle. Yksi taimi vastaa 200 tainta hehtaarilla. ”Kehityskelpoisiin taimiin lasketaan terveet ja laadukkaat taimet. Taimien tulee myös olla riittävän kaukana toisistaan. Vähintään 60– 80 senttimetriä on hyvä välimatka”, Hyppönen sanoo. Jos taimia ei ole riittävästi tai taimikko on kovin aukkoinen, on vaihtoehtoina Hyppösen mukaan täydennysistutus tai uudistamisen aloittaminen alusta. Hän on kuitenkin vakuuttunut siitä, että männyn luontainen uudistaminen onnistuu, jos se tehdään kunnolla ja oikealla kasvupaikalla ja ajoitetaan hyvän siemensadon yhteyteen. Jos haluaa varmistaa, että männyn luontainen uudistaminen onnistuu, voi siihen Hyppösen mukaan yhdistää kylvön. Kylvö on helppo tehdä koneellisesti maanmuokkauksen yhteydessä. Kylvössä käytettävä siemenmäärä on tavallista pienempi, jos siementä tulee myös siemenpuista. Suosittu pohjoisessa Kun männyn taimet ovat noin kymmenen senttimetrin mittaisia, on aiK uv at: Erkki Oksanen/Luk e ”KYLVÖN JA LUONTAISEN UUDISTAMISEN TALOUDELLINEN KANNATTAVUUS ON SAMAA LUOKKAA.” Vinkit männyn luontaiseen uudistamiseen Käytä kuivahkoilla ja kuivilla kankailla. Hyödynnä vuodet, jolloin siemensato on runsas. Tee siemenpuuhakkuu ja maanmuokkaus ennen kuin männyn siemenet touko-kesäkuussa varisevat. Jätä hehtaarille 50–100 laadukasta siemenpuuta. Äestä uudistusala. Jos ala ei taimetu muutamassa vuodessa, harkitse kylvöä tai istutusta. Poista siemenpuut, kun taimet ovat noin kymmenen senttimetrin mittaisia. Männyn siemenpuuhakkuussa hehtaarille jätetään 50– 100 laadukasta siemenpuuta. Kuivahkoilla kankailla maanmuokkaus on lähes aina tarpeen. Sopiva menetelmä on äestys. LIINA KJELLBERG Kuusikoita uudistetaan harvemmin luontaisesti. Kuusen luontaista uudistamista pidetään epävarmana menetelmänä ja aiheesta ei ole juurikaan tutkimustuloksia. Luken ulkopuolisen tutkijan Mikko Hyppösen mukaan kuusikkokin uudistuu kuitenkin luontaisesti, jos olosuhteet ovat oikeat. ”Kuusen luontaiselle uudistamiselle on tiukat ehdot. Kasvupaikan pitää esimerkiksi olla riittävän hyvä, vähintään tuore mutta mieluiten lehtomainen kangas”, Hyppönen sanoo. Kuusen luontaisessa uudistamisessa käytetään suojuspuuhakkuuta, jossa hehtaarille jätetään noin 300 hyvälatvuksista puuta. Kuusisuojuspuiden joukossa on oltava myös runsaasti koivuja tai mäntyjä tai molempia. Lisäksi uudistettavalla alalla tulee olla selvät taimettumisen merkit eli runsaasti kuusen taimia jo ennen suojuspuuhakkuuta. ”Suojuspuuhakkuulla lähinnä nostatellaan jo olemassa olevia kuusen taimia ylös maasta vapauttamalla niille kasvutilaa. Uusia taimia alalle ei välttämättä enää hakkuun jälkeen tule”, hän sanoo. Maanmuokkausta kuusen luontaisessa uudistamisessa ei tehdä. Lukessa tutkitaan parhaillaan, miten kuusen luontainen uudistaminen onnistuu Lapin eteläosissa. Lopullisia tuloksia ei vielä ole, mutta Hyppösen mukaan näyttäisi siltä, että luontainen uudistaminen onnistuu ainakin kohtuullisesti myös kuusella. Kuusikin uudistuu luontaisesti ka poistaa siemenpuut. Mitä aiemmin siemenpuut poistetaan, sitä vähemmän tuhoja niiden poisto aiheuttaa taimikossa ja sitä tasaisempi taimikosta tulee. ”Siemenpuut ovat kovia kilpailemaan vedestä ja ravinteista, joten niiden ympärillä kasvavat taimet jäävät herkästi muita pienemmiksi ja heikommiksi”, Hyppönen sanoo. Männiköitä uudistetaan luontaisesti varsinkin Pohjois-Suomessa mutta menetelmä toimii Hyppösen mukaan ympäri Suomea. Pohjoisessa luontaisen uudistamisen puolesta puhuvat pohjoisen kosteat olosuhteet sekä se, että menetelmä on varsinkin istutukseen verrattuna edullisempi. ”Metsä kasvaa pohjoisessa hitaasti, joten puuntuotos ja metsän taloudellinen tuotto ovat pienemmät kuin etelässä. On silloin luonnollista, että myös kustannukset pyritään saamaan pienempiä tuotto-odotuksia vastaaviksi. Etelässä, missä metsät ja myös heinät ja vesakko kasvavat nopeammin, kannattaa valita se uudistamismenetelmä, joka tuottaa taimikon nopeimmin”, hän sanoo. Kun männyntaimet ovat noin kymmenen senttimetrin mittaisia, on aika poistaa siemenpuut. Jos haluaa varmistaa, että luontainen uudistaminen onnistuu, voi siihen yhdistää kylvön. Luontainen uudistaminen on onnistunut hyvin, jos alalla kasvaa muutama vuosi siemenpuuhakkuun jälkeen 4000–5000 tainta hehtaarilla. Varmista taimettuminen. Muokkaa maa. Yhdistä kylvöön. Poista siemenpuut ajoissa. Tee siemenpuuhakkuu.
• METSÄSTÄ 16 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 SAMI GARAM, teksti KASPER GARAM, kuvat VEERA J. HONKALA, ulkoasu Kun vuoden paras sesonki – grillauskausi – alkaa, alkaa myös vuoden kovin kilpavarustelu. Jos naapuri on ostanut uutuuttaan kiiltävän, kuusipolttimoisen ja teholtaan ennennäkemättömän kaasugrillin, et voi olla panematta paremmaksi. Jos omaan grillikatokseesi ei mahdukaan äsken mainittua suurempaa rosteritehopakkausta, voit aina vedota hintaan, onhan omasi kalleinta merkkiä, italialaista designia ja teeveestäkin tutun kokin käyttämänä. Kun välineet ovat kunnossa, kokooonnutaan vuoroin kenenkin terassille, ihaillaan laitteita, otetaan pari ohraista ja keskitytään olennaiseen: syömiseen. Ruoka on kesän ykkösjuttuja. Sen äärelle keräännytään isollakin porukalla ja siitä nautitaan pitkään ja hartaasti. Pöytäkeskustelut rönsyilevät ja tunnelma on käsin kosketeltava. Ruoka ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, ja se tekee illasta entistäkin herkullisemman. Jonkun on pitänyt ensin kasvattaa ja myydä raaka-aineet kauppaan. Seuraavan pitää osata ostaa oikeat, illan menulle sopivat ainekset. Ja ennen muuta komponentit pitää osata yhdistellä suurinpiirtein oikealla tavalla, jotta lopputulos olisi kokin tahdon mukaista. Tarvitaanhan siinä toki kypsennysvälineistöäkin, mutta loppujen lopuksi vaatimatonkin pallogrilli on usein riittävä – siis kilpavarustelusta huolimatta. Vastoinkäymiset maustavat ruokaa Mökkikauden avajaismenu on monta kertaa koko kesän mieleenpainuvin ateriakokonaisuus. Keväällä keli saattaa tehdä tepposet, ja joskus raaka-aineiden saatavuus mökkikunnan kaupasssa on hiukan nihkeää. Onneksi se paranee usein kesän edetessä ja kysynnän lisääntyessä. Myös ilma muuttuu varmasti kesäisempään suuntaan. Jos ruokaa tehdään ulkosalla, eikä tänä vuonna ole ostettu entistä tehokkaampaa grilliä, saattaa kuvun alla olla homeinen yllätys. Entä kaasupullo? Onkohan siellä enää mitään? Pikku mutkista kokkauksen edetessä ei tarvitse hankkia hermoromahdusta, ne kuuluvat asiaan ja ovat elämyksiä nekin. Pääasia on että ruoka maistuu. Vastoinkäymiset maustavat sitä entisestään. Mökkikauden avajais menu Kilpavarustelu on osa grillausperinteitä, monipuolinen mökkimenu syntyy vaatimattomillakin välineillä.
• METSÄSTÄ 17 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 Kun mökkikauden avajaismenu suunnitellaan, on hyvä muistaa kesän eteneminen ja sen tarjoamat raaka-aineet. Jos uudet perunat eivät ole Suomessa vielä kypsyneet, pitääkö niitä väkisin tarjota? Tai jos korvasienikausi on kertakaikkiaan ohi, tarjotaan jotain muuta sientä. Kokin on syytä olla myös realistinen taitojensa suhteen ja tehdä sellaista, millä pystyy hiukan briljeeraamaan. Ei siis liian hankalaa ensi alkuun. Aikataulun ei liioin tarvitsisi olla liian tiukka, sillä stressi saattaa aiheuttaa hankaluuksia. Myöskään yksin ei tarvitse tehdä kaikkea, sillä paitsi syöminen, myös kokkaaminen yhdessä on mukavaa. Menu mökille Haluamme hiukan tasoittaa muiden mökkikokkien tietä ja tarjota idean menusta, joka toimii ja on helppo tehdä, mökillä kuin mökillä, laitteilla kuin laitteilla. Reseptit ovat upouudesta ”Keittiö Mökillä”-kirjasta (Metsäkustannus 2015). Kuvat ovat kirjan kuvitusta, ja ne on ottanut Kasper Garam. Toivotan teille makoista kesää. Mökkikauden avajais menu ”KOKIN ON SYYTÄ OLLA REALISTINEN TAITOJENSA SUHTEEN.” Smetanaja humustäytteiset kylmäsavulohirullat 500 g kylmäsavulohiviipaleita 1 prk smetanaa 1 punasipuli varsineen tilliä 150 g humustahnaa 1 sipuli varsineen valkosipulia tilliä tummaa leipää Levitä puolet kylmäsavulohesta leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi. Sekoita silputtu sipuli smetanan joukkoon ja levitä kalan päälle. Asettele sipulinvarsi smetanan päälle ja rullaa kiinni. Tee sama humustahnan kanssa maustaen se sipulilla, valkosipulilla ja tillillä. Jäähdytä rullat pakastimessa niin, että ne hiukan kohmettuvat ja leikkaa nätiksi paloiksi. Tarjoa tumman hapantai saaristolaisleivän kanssa. Kokonainen possunfileekeppi, kesäsalaatti ja perunaa 1 possun sisäfilee suolaa öljyä 3 tomaattia 2 sipulia varsineen 2 valkosipulinkynttä auringonkukanversoja mansikoita 2 kypsää perunaa retiisejä oliiviöljyä salaattia basilikaa Kuori tuore oksa ja työnnä se pitkittäin porsaanfileen läpi. Mausta lihan pinta suolalla ja sivele pinnalle vähän öljyä. Grillaa kypsäksi (n.70 astetta). Valmista salaatti grillauksen aikana. Pilko tomaatit, sipulit, mansikat, kypsät perunat, retiisit ja valkosipulit kulhoon ja marinoi kevyesti oliiviöljyllä. Revi salaatti ja basilika ja yhdistä muiden ainesten kanssa. Muurinpohjaletut ja raparperimansikkahilloketta 1 annos peruslettutaikinaa 100–200 g voita paistamiseen 300 g raparperia 300 g mansikkaa 1 dl hunajaa Paista letut muurinpohjapannulla voissa. Kumoa halkaistut mansikat ja viipaloidut raparperit kattilan. Lisää hiukan vettä ja hunaja ja keitä muutama minuutti. Tarjoa lettujen kanssa lämpimänä tai kylmänä.
• 18 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA HANNU JAUHIAINEN teksti ja kuvat Maanviljelijä Jari Haapasalo ehtii maataloustöiden ohella myös metsään. Huhtikuussa päivätyön tarjoaa klapinteko. Haapasalo pitää yhdessä vaimonsa Railin kanssa karjatilaa Muhoksen Kylmälänkylässä. Karjan kokonaismäärä on sadan paikkeilla. Peltoa, omaa ja vuokrattua, on noin 90 hehtaaria. Jari Haapasalo alkaa olla poikkeus nykypäivän maanviljelijöiden joukossa, sillä hän tekee paljon myös hankintahakkuita. Vuosittainen korjuumäärä on 500–600 kuutiometrin tasolla. Työvälineenä on moottorisaha ja ajokoneena maataloustraktori. Hakkuukohteita ovat ensiharvennukset, muut kohteet myydään pystykaupalla. 70–80 kuutiota menee omaan käyttöön maatilakeskuksen hakkeella toimivaan lämmitykseen. Koivut, runsas sata kuutiota vuodessa, Haapasalo jalostaa klapeiksi ja myy lähiseudulle. Huhtikuu on yleensä klapinteon aikaa ennen peltotöiden alkua. Haapasalolla on klapihommaan vanhat mutta hyväksi todetut vehkeet. Klapikonetta pyörittää käyttäjäänsä vanhempi, vuoden 1961 mallin McCormick International -traktori. Klapikone on vajaan kymmenen vuotta vanha Hakki Pilke 2x. ”Vanha traktori on omiaan klapikoneen voimanlähteenä. Se vie paljon vähemmän polttoainetta kuin nykyajan maataloustraktori samassa hommassa”, Haapasalo kertoo. Klapit Haapasalo on markkinoinut Halkoliiterin kautta. Se on osoittautunut hyväksi kanavaksi. Lisämetsää lähialueilta Metsäpinta-alaansa Haapasalo on kasvattanut ostamalla sopivia tiloja lähiseudulta. Osa metsistä on hankittu yhdessä veljen kanssa metsäyhtymän lukuun. Haapasalo osti viimeksi UPM:ltä noin 70 hehtaarin tilan, joka sijaitsi lähellä hänen peltoaluettaan. Tilan kulkuyhteydet olivat huonot, koska neljä metriä leveä kanava katkaisi suorimman reitin maantielle. Haapasalo ratkaisi ongelman tekemällä kanavan yli tukkirekan kantavan sillan. Kustannuksiin osallistui myös naapuripalstan omistaja. Sillan materiaalit maksoivat noin 5 000 euroa. Silta on ollut jo kovassa käytössä, sillä kummankin osakkaan metsissä tehtiin heti hakkuita. Haapasalo arvioi, että tällainen silta tienaa itsensä jo ensimmäisten leimikoiden korkeampina kantorahatuloina. Hallitukselle terveisiä Maan seuraavalle hallitukselle HaaIsäntä ehtii metsätöihinkin Pelto, karja, metsä ja klapit pitävät muhoslaisen Jari Haapasalon kiireisenä. Puunajoon Jari Haapasalo käyttää Valtra-maataloustraktoria ja kuormainperäkärryä. Muhoslaisen maanviljelijän Jari Haapasalon huhtikuun metsätyötä on myyntiin menevien klapien teko.
• 19 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 ollut ajoittain käytössä esimerkiksi silloin, kun metsänomistaja on myynyt tilansa kunnalle. ”En halua mitään tiukkoja säädöksiä, vaan tämmöisen vapaaehtoisen porkkanan. Myyjä voisi edelleen myydä metsänsä kenelle haluaa, mutta yrittäjälle myynnissä olisi pieni veroetu.” Aikaa myös luottamustoimiin Maaja metsätalouden töiden lisäksi Haapasalolla on riittänyt aikaa erilaisiin luottamustoimiin. Hän on ollut esimerkiksi kolme kautta Muhoksen metsänhoitoyhdistyksen hallituksessa ja puheenjohtajana nyt toista kautta. Lisäksi Haapasalo on MTK:n metsävaltuuskunnassa sekä neljässä tiehoitokunnassa, joista kolmessa puheenjohtajana. Metsänhoitoyhdistyksen toimintaa on Muhoksella kehitetty viimeisen viiden vuoden aikana. Haapasalon ajatus on, että pienikin pärjää, kunhan toiminta on tehokasta ja keskitytään olennaisiin asioihin. Pienen yhdistyksen pitää tarjota hyvää palvelua. Metsänhoitomaksun poistuttua yhdistyksen on Haapasalon mukaan pystyttävä osoittamaan, että sen jäsenyys kannattaa. Muhoksellakin on mielenkiinnolla odoteltu maaliskuun jäsenmaksujen kertymää. Tilanne näyttää Haapasalon mukaan ihan hyvältä. ”Meillä on ollut vanhassa järjestelmässä noin 700 jäsentä, ja heistä noin 70 prosenttia on jo maksanut jäsenmaksunsa. Tulos on yhdistyksen kannalta hyvä, jäsenmaksukertymä tulee vastaamaan lähes metsänhoitomaksun kertymää.” Haapasalon tilalla aikaa on jäänyt myös maaseudun markkinointiin. Viime kesänä MTK:n päivä maalla -tilaisuuden aikana tilalla kävi 850 vierasta. Viime viikkoina karjan lisäksi puuhaa on riittänyt viiden lapinkoiranpennun kanssa. Ne lähtevät kuitenkin uuteen kotiin lähiaikoina. pasalo laittaa sellaiset terveiset, että kemeratuen rahoitustaso pitää säilyttää ja vajaatuottoisten metsien uudistamiseen pitäisi edelleen saada tukea jossain muodossa. ”Pohjois-Suomessa on edelleen perikuntien hallussa olevia tiloja, joissa tarpeellisia uudistustöitä ei vanhan kemeran aikaan ole saatu tehtyä”, Haapasalo toteaa. Suurista rahoista ei ole kyse, mutta tuki kannustaisi vajaatuottoisten metsien uudistamiseen. Haapasalo on itsekin uudistanut ostopalstojen vajaatuottoisia metsiä kemeratuella. Omatoimiselle metsänomistajalle tuottaa mielihyvää se, että näkee itse perustettujen taimikoiden kasvavan ja varttuvan harvennusikään. Kasvu on yleensä ihan eri luokkaa kuin edeltäneissä luonnonmetsissä. ”Vähän tässä vitsailin, että kun tällainen uudistusala nyt kylvetään, niin kymmenen vuoden päästä voin tehdä taimikonhoitotyöt, ja vielä 80 vuoden iällä ehdin tekemään ensiharvennuksenkin.” Tiet kuntoon Toinen asia, josta Haapasalo on huolissaan, on syrjäseutujen tiestö. Puutavaraa pitäisi saada ympäri vuoden tehtaille, mutta teiden kunto tuo puuhuoltoon yhä enemmän vaikeuksia. ”Kyse on myös tavallisten maaseudun ihmisten liikkumisesta. Tämä meidän Muhokselle johtava Kylmälänkyläntiekin menee vuosi vuodelta huonompaan kuntoon.” Liiasta byrokratiasta on puhuttu paljon, eikä sitä Haapasalo kaipaa lisää metsäpuolelle. Maanviljelijänä hän on jo tottunut kaikenlaiseen lupamenettelyyn. Viimeksi tilan pelloille kaivettiin puolentoista metrin syvyisiä kuoppia maanäytteiden ottamista varten. Niitä tarvitaan happaman sulfaattimaan säätösalaojitukseen liittyvän ympäristötuen saantia varten. Ammattimaista metsäyrittäjyyttä Haapasalo haluaisi tukea pienellä verohelpotuksella. Elantonsa päätoimisesti metsätaloudesta saavalle yrittäjälle metsänsä myyvä voisi saada kevennystä luovutusvoittoverotuksessa. Järjestelmä on toistaiseksi METSÄSTÄ Muhos Isäntä ehtii metsätöihinkin ”VIELÄ 80 VUODEN IÄLLÄ EHDIN TEKEMÄÄN ENSIHARVENNUKSENKIN.” Jari ja Raili Haapasaloa on viime viikkoina työllistäneet myös lapinkoira Hiliman pennut, joista kuvassa ovat Hulta ja Pakkaspoika. SUOMEN METSÄURHEILULIITTO RY. La 23.5.2015 klo 10. LIEKSA, Hiihtokeskus (Timitra), Ylätie, 81700 Lieksa. Ilm. E3, Pekka Nuutinen, pekka.nuutinen@mhy.fi tai puh. 040 516 4836. PKMU, PM, vain taitosarja. Pe 5.6.2015 klo 11. ROVANIEMEN seudulla. Ilm. E3, pekka.narhi@luke.fi tai 029 532 4428. LAMU, Puulaakikisa. Ti 9.6.2015 klo 11. IISALMI, Uotilanniementie 33, 74100 Iisalmi. Ilm. E3, paula.ruotsalainen@mhy.fi tai 044 721 3111. KUMU, PM, vain taitosarja. Ti 16.6.2015 klo 10.30 HARTOLA, Honkapirtti, Kalhonkyläntie 282. Ilm. E3, kari.rannikko@gmail. com tai 040 588 1065. Mahdollisuus aamukahviin ja ruokailuun. Vain taitosarja. Pe 3.7.2015 klo 11. KIIMINKI Jääli. Opastus Kuusamontieltä 2-valoristeys Oulusta päin. Ilm. E3, heimo.pelkonen@luukku.com tai 040 736 0938. PPMU, PM, vain taitosarja. La 4.7.2015 klo 12. KAJAANI Vimpelinlaakso, opasteet Kajaanin ohitustieltä. Ilm. E3, Ensio Kariluoto 040 847 2123 tai ensio.kariluoto@mail.com . KAIME, PM, vain taitosarja. Ke 12.8. klo 11. RUOVESI. PIMU, PM. Kilpailukutsua tarkennetaan myöhemmin. To 13.8. klo 10. MIEHIKKÄLÄ kk, Tanssilavantie 40, 49700 Miehikkälä. Ilm. E3, virpi.pietikainen@metsakeskus.fi tai Antti Alho 040 865 6798. KYLE, PM. Pe 14.8.2015 klo 10. LAPUA, Simpsiön rinnehiihtokeskuksen ala-asema, Karhunmäentie 230, 62100 Lapua. Ilm. E3, jaakko.niemisto@ep.mhy.fi tai 040 833 6134. EPMU, PM. Pe 21.8.2015 klo 10. SYSMÄ. Opastus tieltä n:o 413. Ilm. E3, Arvo Tuominen 0400 497 645 tai arvo.tuominen@phnet.fi . VASTUU, PM. Ke 26.8.2015 klo 11. KEURUU. Opastus: tie 348 (Kolhontie) n. 8 km Keuruulta. Ilm. E4, jouni.metso@metsagroup.com tai 050 562 4348. JYMY, PM. Ke 2.9.2015 klo 10. HALSUA. Ilm. E2, harri.simola@metsantahden.fi tai 040 564 1207. Metsäpäivän ohjelmassa UPM:n puheenvuoro. KPMU, PM. KPMURankingosakilpailu. http://www.kase.fi/kpmu/ To 3.9.2015 EURAJOKI. LÄME, PM. Kilpailukutsua tarkennetaan myöhemmin. Pe 11.9 – la 12.9.2015 Suomen Metsäurheiluliiton 68. metsätaidon kesämestaruuskilpailut KAINUU. KAIME, erillinen kutsu piireille. Ke 16.9.2015 klo 12. EDSEVÖ, Bergö. Opastus Kolpintieltä 68. Ilm. E3, kristian.bjork@metsagroup.com tai 040 684 7298. ÖSI, PM. Lisäykset ja muutokset päivittyvät Suomen Metsäurheiluliiton kilpailukalenteriin www.helsinki.fi/hyytiala/smul/. METSÄTAITOKISAT KESÄ 2015
• METSÄSTÄ 20 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuva Yleisen uskomuksen mukaan metsät ovat nyt niin kalliita, ettei kannata ostaa. Silti metsätilojen kauppa käy kiivaana. Usein ostajina ovat yrittäjät ja sijoittajat. He eivät hanki metsiä köyhtyäkseen. Kuinka ostaa kallista kannattavasti – sitä tarkastelemme Metsälehden lukijoille tutun veroasiantuntija Väinö Sikasen kanssa. Lähtökohtana on Mikkelissä sijaitseva 41 hehtaarin metsätila, joka oli Järvi-Suomen Metsätilat Oy:n välityksessä. Tilakauppa tehtiin vuoden alussa. Runsas puusto lupaa hyvää Tilan hinta oli 215 000 euroa. Se muodostui maapohjien ja puustojen arvosta sekä kasvatusmetsien odotusarvoista. Kokonaisarvon alennusta ei tehty. Hinnoittelu perustui silmämääräiseen arviointiin. Tila myytiin tarjousten perusteella 221 000 eurolla, ja kuluineen hinta kohosi 230 000 euroon. Kauppa rahoitettiin pääosin pankkilainalla. Maapohjat ovat reheviä ja liki puolet metsistä uudistuskypsiä. Nämä seikat kiinnostivat sijoittajaa. ”Karujen maiden metsien hinta on liian korkea suhteessa hyväkasvuisiin metsiin”, Sikanen toteaa. Myyntiesitteessä tilan keskipuustoksi ilmoitettiin 133 kuutiota hehtaarilla ja kokonaispuustoksi 4 650 kuutiota. Ostajan kaupan jälkeen teettämä, maastomittauksin varmistettu metsäsuunnitelma päätyi 5 850 kuutioon (177 m3/ha). Erotuksen arvo on noin 50 000 euroa. ”Järeät metsät arvioidaan usein alakanttiin. Tärkeintä on, että runsailla hakkuutuloilla voidaan lyhentää ostolainaa ja vähentää sijoitetun pääoman määrää”, Sikanen opastaa. Tilalla oli myös viitisen hehtaaria peltoa, purkukuntoisiksi arvioidut rakennukset ja järven rantaa, johon ei ollut rakennusoikeutta. Erityisarvot lisäsivät sijoittajan kiinnostusta, koska ne on helppo myydä edelleen. ”Monet metsäsijoittajat etsivät pieniä peltoaloja saadakseen maatilojen verohuojennuksen sukupolvenvaihdoksessa. Myös soraja kalliovaroihin kannattaa tiloja etsiessä kiinnittää huomiota”, Sikanen toteaa. ”Purkukuntoiset” rakennukset paljastuivat rossipohjalle tehdyksi hirsitaloksi ja luhtiaitaksi, kummatkin rungoltaan ehjiä. Niistä saa upean kesäpaikan. Ostaja myi pellot ja rakennukset 68 000 eurolla. Samalla myytiin kolmisen hehtaaria lähimetsää, joihin tilan ostaja pidätti hakkuuoikeuden. Peltokaupan jälkeen tilan kauppahintaa oli jäljellä 162 000 euroa. Hakkuita ei kiirehditä Sikasen mukaan uudelle tilalle kannattaa teettää tarkka metsäsuunnitelma, johon tulevat leimikot ja metsänhoitotyöt laaditaan valmiiksi. ”Puukaupat ja metsänhoitotyöt voidaan suunnitella ilman uusia metsäkäyntejä. Hyvästä suunnitelmasta kannattaa maksaa. Se kyllä haukkuu hintansa takaisin.” Tilan ostolaina on tarkoitus maksaa reilun kymmenen vuoden aikana. ”Tasaiset kuukausierät ovat hankalia, kun lainaa lyhennetään metsätuloilla. Laina-aika tulisi olla 10–12 vuotta ja lyhennykset maksajan harkinnassa. Pankkeja kannattaa kilpailuttaa. Lainaehdoissa ja korkomarginaaleissa oli merkittäviä eroja.” Peltokaupan jälkeen jäljellä ollut lainasumma olisi saatu kuitatuksi hakkaamalla heti kaikki päätehakkuukuviot. Niillä oli puuta yhteensä 3 700 kuutiota. ”Se ei olisi järkevää, kun lainojen korot alhaalla. Päätehakkuumetsät ovat melko nuoria ja hyväkasvuisia. Niiden arvokasvuprosentti on moninkertainen pankkilainan nettokorkoon verrattuna.” Tulevan kymmenvuotiskauden aikana myydään kolme noin tuhannen kuutiometrin leimikkoa. Ensimmäiseen leimikkoon kerätään kehnoimmat päätehakkuukuviot ja harvennuksen tarpeessa olevat metsiköt. Tilan ostamiseksi otettu laina saadaan hakkuutuloilla maksettua kymmenessä vuodessa. Hehtaareita ei pidä ahnehtia ”Puumäärä ei hakkuista huolimatta kymmenessä vuodessa juuri vähene, koska metsien kasvu on reilusti yli kolme sataa kuutiota vuodessa”, Sikanen huomauttaa. Iso osa päätehakkuumetsistäkin saa kasvaa vielä seuraavat 5–10 vuotta. Näin niihin karttuu hakkuuta lisää arvopuuta reilut 500 kuutiota. Vuonna 2025 tilalla on hakkuukypsää puustoa 1 500 kuutiota. Kasvatusmetsien puuvaranto kasvaa 2 000 kuutioon. Samalla suuri osa varttuneista taimikoista saavuttaa nuoren kasvatusmetsän mitat. Silloin niidenkin puuvaranto karttuu liki tuhanteen kuutioon. ”Silloin tilasta saisi myyden miltei saman hinnan kuin nyt”, Sikanen haastaa. Hän varoittaa rakastumasta metsähehtaareihin. ”Tilat, joilla ostohinnan maksamisen jälkeen on reilusti kasvatusmetsiä, kannattaa pitää. Taimikkovaltaisiksi muuttuvat tilat kannattaa myydä. Niilläkin on kysyntää.” Nykykorko suosii rohkeaa Osaava sijoittaja kärkkyy kasvuisia, runsaspuustoisia metsätiloja. ”PANKKEJA KANNATTAA KILPAILUTTAA. LAINAEHDOISSA OLI MERKITTÄVIÄ EROJA.” ”Turvallinen sijoitus” Tilan kauppahinta 221 000 euroa + Kaupan kulut 9 000 euroa – Pellon ja rakennusten myynti 68 000 eurolla = metsän tuotolla katettava 162 000 euroa + lainan korot Esimerkkitilaan voi turvallisin mielin sijoittaa velkarahalla. Jos korot nousevat, velan saa maksettua nopeasti kiirehtimällä päätehakkuita. Kasvuisaa, runsaspuustoista metsätilaa edullisempaa ja riskittömämpää sijoituskohdetta on vaikea löytää. Lainaa metsän ostoon saa 1,5 prosentin korolla. Samalla metsien tuotto on varovasti arvioiden 7–8 prosenttia. Asuntosijoittamiseen verrattuna tuotto on kaksinkertainen. Veroa maksetaan metsävähennyksen ansiosta 18 prosenttia vähemmän kuin vuokratuloista. Kasvuisan, runsaspuustoisen metsän ostoa varmempaa sijoitusta on vaikea löytää, sanoo Väinö Sikanen.
• Suomalainen rakastaa metsää. Sinun suhteesi siihen on silti aivan erityinen. Suomalainen metsä ei ole sinulle pelkästään sielunmaisema, se on tulonlähde ja jopa toimeentulo. Metsälehti on tehty sinulle ja kaltaisillesi. Suomalaisille metsänomistajille. Se on ainoa puolueeton metsäalan lehti. Se on vain ja ainoastaan metsäsi puolella. Metsälehti. Aina ajankohtaista asiaa suomalaisesta metsästä – suomalaiselle metsänomistajalle. ja isänmaa. metsä Koti,
• METSÄSTÄ 22 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 LIINA KJELLBERG, teksti SEPPO SAMULI, kuvat ”Ensin tarkistetaan, ovatko taimet kunnollisia”, sanoo metsänhoitoyhdistys Länsi-Uudenmaan metsäasiantuntija Kyösti Lautanen. Hänen mukaansa metsänistuttamiseen pätevät samat säännöt kuin talonrakentamiseen: perustusten on oltava kunnossa. Lautanen nappaa yhden kuusentaimen metsuri Kauko Kullan taimivakasta. ”Taimen tulee olla mahdollisimman vihreä, ja juuripaakussa saisi näkyä valkoisia juurenpäitä. Siitä tietää, että taimi voi hyvin ja on aloittanut kasvunsa. Jos on epävarma, voi taimen kuoreen vetää puukolla viillon. Jos viillosta valuu pihkaa, on taimi elossa”, Lautanen sanoo. ”Sitä tainta ei tosin kannata sitten istuttaa”, Kulla huomauttaa. Kauko Kulla on tullut veljensä Veikko Kullan kanssa istuttamaan Karkkilassa Uudellamaalla sijaitsevaa uudistusalaa aamukahdeksalta. Metsuriveljekset ovat jo eläkkeellä mutta istuttavat edelleen keväisin taimia metsänhoitoyhdistyksen leivissä. Kevään ensimmäisenä istutuspäivänä mukaan otetuista 1 600 taimesta on kellon lähetessä yhtätoista jäljellä joitain kymmeniä. Istutus sulana ”Eivät kai nämä enää jäässä ole?” Lautanen huolehtii tunnustellessaan pakkasvarastoidun taimen juuripaakkua. Taimia ei saa istuttaa jäisinä, sillä taimien neulaset alkavat haihduttaa kevätauringossa. Jos taimet ovat jäässä, eivät niiden juuret saa otettua maasta korvaavaa vettä. Kullan veljesten taimet ovat sulia. Juuripaakuista valuu puristettaessa vettä, kuten kuuluukin. ”Taimien ei saa antaa missään vaiheessa kuivua. Jos taimet tuntuvat kuivilta, pitää ne kastella ennen istutusta”, Lautanen sanoo. Taimien istutus sujuu parhaiten pottiputken avulla. Pottiputkia on monen kokoisia, Kullan veljeksillä on käsissään läpimitaltaan 55 senttimetrin levyiset. Ne sopivat niin sanottujen bulkkitaimien, puolitoistavuotiaiden kuusentaimien, istutukseen. Ennen kuin pottiputkea voi käyttää, täytyy sen alaosassa oleva rajoitin säätää oikealle korkeudelle. Rajoitin määrää, miten syvälle maahan pottiputki Istutus menee putkeen Istutuksen lähtökohta ovat elinvoimaiset taimet: vihreät neulaset ja märkä juuripaakku. uppoaa. Lautasen mukaan rajoitin tulee säätää niin, että istutetun taimen juuripaakun päälle tulee viiden sentin maakerros. Tiiviisti maahan Karkkilassa sijaitseva istutusala on mätästetty, joten taimet istutetaan keskelle mättäitä. Kauko Kulla sujauttaa taimen pottiputkeen, painaa pottiputken mättääseen, avaa pottiputken leuat polkaisemalla putken alaosassa olevaa poljinta, nostaa pottiputken ylös maasta hieman kiertäen, sulkee putken leuat ja painelee saappaallaan maan tiiviiksi taimen ympäriltä. Seuraava taimi sujahtaa pottiputkeen matkalla kohti uutta mätästä. METSÄNHOITO Lautasen mukaan istutuksessa tärkeintä on saada taimi tiiviisti maahan. Usein painotetaan, että on tärkeää saada taimi suoraan, mutta Lautasen ja Kullan mukaan taimia ei pottiputken avulla saa niin vinoon, että siitä olisi haittaa. Sitä tulee heidän mukaansa kuitenkin varoa, ettei taimea paina vinoon, kun tiivistää maata sen ympäriltä. Sekä Lautanen että Kulla kannustavat metsänomistajia istuttamaan metsänsä itse. Omatoiminen istuttaja säästää Lautasen mukaan 25–30 senttiä taimelta. Pottiputkia voi kysyä lainaan metsänhoitoyhdistyksistä. Oma kannattaa Lautasen mukaan ostaa, jos omistaa metsää vähintään 30–40 hehtaaria. ”Ei muuta kuin taimia maahan”, kannustaa Kauko Kulla ja suuntaa istuttamaan taimivakan viimeiset taimet.
• UUTINEN VUONNA 1960 METSÄSTÄ 23 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 Säädä pottiputken rajoitin niin, että istutetun taimen juuripaakun päälle tulee viiden sentin maakerros. 1. Tarkista, että taimella on vihreät neulaset ja märkä juuripaakku. 2. Työnnä pottiputki istutuskohtaan putken leuat kiinni. 3. Avaa pottiputken leuat polkimesta. 4. Tiputa taimi pottiputkeen. 6. Tiivistä maa istutetun taimen ympäriltä. 7. Tarkista, että taimi on tiiviisti maassa ja seisoo suorassa. Veikko ja Kauko Kullalla on kymmenien vuosien istutuskokemus. Huhtikuun lopun päivänä veljeksillä oli istutettavana 1 600 kuusentainta. JUSSI COLLIN Moottorisahat yleistyivät metsäta­ loudessa 1950­luvulta alkaen. Met­ sälehden runsaasta sahailmoitte­ lusta voi päätellä, että kysyntää oli ja sahamallejakin riitti. Huhtikuussa 1960 lehdessä punta­ roitiin moottorisahan hyödyllisyyttä metsätöissä. Sahauskokemuksistaan kertoi nurmolainen ”metsänomista­ ja­hakkaaja” Lauri Soini. ”Soini, joka on 50 % invalidi, on pystynyt tavallisella pokasahalla tekemään keskimäärin 11,60 mottia pinottua halkoa päivässä, joten hän kykenee varmasti käytännön miehenä sanomaan moottorisahastakin sellaista, jolle voidaan antaa arvoa” , lehti perusteli. Soinin mukaan kaikissa vehkeissä on hyvät ja huonot puolensa, myös moottorisahassa. Hyvää oli no peus. ”Ei me pojan kanssa millään selvittäisi tämän talvisista hakkuista, jos meillä olisi käytössä vain vanhat konstit.” Hyvää oli sekin, että moottori­ sahan kanssa pärjäsi heikompikin mies. Sen sijaan ”vahvalle miehelle se on se ja sama onko pokasaha vai moottorisaha” , Soini vakuutti. Huonoa oli varaosien saatavuus ja etenkin hinta. ”Teräketjukin maksaa noin 1000 markkaa ja kyllä niitä tahtoo vain mennä rikki aina silloin tällöin. Kun ketjua aikansa korjaa, niin on joka tapauksessa ostettava pian uusi. Ei siitä mihinkään pääse.” Myös sahan huolto sekä sen käy­ tön neuvonta, tai pikemminkin näi­ den puute, askarrutti. Soini poh­ tikin, voisiko yhdistyksistä saada sahausoppia. ”Eikö nyt esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen neuvojien pitäisi kyetä opastamaan tällaisissa asioissa?” Sarjassa seurataan Metsälehden uutisia viiden vuoden välein. Vahva pärjää pokasahallakin 5. Nosta pottiputki ylös maasta hieman kiertäen.
• P I L K K E I T Ä 24 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 VALTION talous oli kuralla. Rahat eivät tahtoneet riittää millään, pääoman kierto oli hidasta ja maksuvalmius heikko. Jotain ”rykäisevää” oli valtiotalouden kohentamiseksi siis tehtävä. Maan hallitus kokoontui pohtimaan asiaa. Tukenaan heillä oli kansainvälisten konsulttien tekemät selvitykset ja tuhdit pinot paperia. Headhunterit olivat kuluttaneet monta salkullista valtion rahoja löytääkseen sopivan henkilön kassanhoitajaksi. Kun on selvityksiä, arvioita ja analyyseja riittävästi, niin löytyyhän se ratkaisukin. Ja kuinka ollakkaan, ihan naapurista. Göteborgilainen hitsari oli kuullut entisen kotimaansa ongelmista ja heitti päämisteriä sähköpostilla. Palkatkaa kassavastaavaksi Pekka Puupää. Olipa hitsari nakannut meilin mukana myös selfien. Onneksi hitsarin kypärä oli kuvaushetkellä valahtanut naamalle ja peitti sopivasti aikoinaan kotikonnuilla Keski-Suomessa hankittuja, jo aavistuksen keltaisiksi kulahtaneita tekareita. Tähän ruotsalaistäkyyn ja selfiehen maan hallitus tarttui topakasti. Viesti ja sen toteutusmuoto oli erityisesti päämisterin mieleen. Sitten vaan tuumasta toimeen. Pekka Puupään kaikki toki tunsivat, tilanteesta jos toisestakin. Herra Puupään nykyinen olinpaikka oli vain aika ajoin hieman epäselvä ja se kuinka Pekkaan saisi yhteyttä. No, nykymedia netteineen, naamakirjoineen ja muine vitkuttimineen hoiti homman näppärästi, ja sieltähän Keski-Suomesta se ministerikandi vihdoin löytyi. Jotta uusi ministeri olisi saatu myytyä kansalle ilman lipeviä kehuja, niin nimitysja julkistuspäiväksi valittiin tietty ja tunnettu huhtikuinen narripäivä. Se toisi näppärästi huumoripitoista julkisuutta ja kansa unohtaisi nimityksen viimeistään vappuna. Pekka aloitti toimensa tarmokkaasti hänelle suoduilla valtuuksilla, jotka olivat laajan hallituspohjan muotoilemina varsin sekavat. Niitä kyllä selvennettiin erillisellä asetuksella, jonka käsittely maan hallintohimmeleissä kesti nelisen vuotta. Kun noin hyvä mies saatiin kehiin, niin totta mooses Pekalle maksettiin ministerin palkkaa tuolta odotusajalta ja hieman myös ns. viivytyslisää, korotettua päivärahaa ja erillistä asumistukea hotelli Kämpissä. Alle ujutettiin uusi Audi A8. Neljä vuotta hurahti kuin siivillä ja Pekka pääsi aloittamaan. Ensi töikseen Pekka laati puukauppaan arvonverolisäjärjestelmän. Sellaisen, jossa valtiolle kuuluvat maksuvalmiusvarat siirrettäisiin tilapäisesti metsänomistajien käyttöön. Tapauksesta riippuen useiksi kuukausiksi, jopa yli vuodeksi. Järjestelmä toimisi niin, että puunostaja maksaa tilityksen yhteydessä metsänomistajalle 24 prosentin ns. arvolisäveroa puukauppasumman päälle. Raittiusmiehenä tunnettu Pekka halusi, että metsänomistajat eivät humputtelisi rahojaaan keppanaan ja muihin vastaaviin kosteisiin huvituksiin. Niinpä hän kehitti ns. verotilijärjestelmän. Sellaisen, johon metsänomistajat ohjaavat samansa ALV-rahat. Sieltä ne sitten joskus kuukausien kuluttua siirtyisivät vatiotalouden tueksi kassavajetta täyttämään ja maksuvalmiutta parantamaan. Vaikka Pekka olikin Puupää, niin ei hän ihan tyhmä ollut. Hän oli metsäomistajien asialla ja suunnitteli, että he saisivat korollisen korvauksen valtiotaloudelle kuuluvien euroja säilyttämisestä verotileillään. Pekka pani parastaan. Tutki tilastoja ja laati laskelmia. Hänelle selvisi, että yksityimetsätalouden kantorahatulot metsänomistajille olisivat kuluvana budjettivuonna noin kaksi miljardia euroa. Pekka päätteli päässään, että sen päälle 24 prosentin alv on iso summa. Mikä rahasumma olisi, se ei Puupään laskuopeilla selvinnyt. Mutta paljon sen on pakko olla, päätteli ministeri. Ei kuitenkaan niin paljon, että se valtiota heti kiinnostaisi. Sitä ei siis kannattaisi ottaa heti suoraan metsäyhtiöiltä valtiokassaan valmiita laskentaja budjettiaperusteita sotkemaan. Annetaan rahojen maata metsänomistajien verotileillä. Parhaimmillaan jopa neljätoista (14) kuukautta. Pekka piti tätä hyvänä ratkaisuna. Lisäksi Pekka piti siitä, että näitä verohommeleita ja rahoja räknäsi suuri joukko asintuntijoita ja muita virkamiehiä. Uusi ministeri oli kokonaisuutena reilu mies. Paitsi että hän makuutti valtion ALV-varoja metsäomistajien tileillä, pois valtion kassavarannosta, hän päätti suunnitelmansa mukaisesti maksaa markkinatilanteeseen nähden reilua puolen prosentin korkoa koko tälle ”verotilikierrätyssäilytykselle”. Pankit ovat pihtareita 0,01 prosentin korkoineen. Pekka ei, vaan reilu kansan(mies)ministeri, korkojen kera. ISMO TASKINEN metsänomistaja, Kuopio SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia. METSÄN KÄTKÖISSÄ LUKIJALTA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/ tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@ metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/ Lukijoilta, Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 00100 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen Jos ihminen haluaa kätkeytyä, hän pukeutuu kirjavaan maastopukuun, ja jos haluaa näkyä, räikeänväriseen suojavaatteeseen. Eläinkunnassa on esimerkkejä, että nämä voidaan yhdistää: sama asu kätkee, mutta tarvittaessa myös varottaa. Ritariperhosen elämässä on neljä eri vaihetta. Muna ja kotelo ovat liikkumattomia ja piilossa suojaisissa paikoissa. Toukka ja aikuinen liikkuvat, mikä tekee ne helpommin havaittaviksi. Aivan pieni toukka on mustavalkea, kuin linnun kakka lehdellä, ja jää siksi rauhaan. Myöhemmin luodessaan nahkansa ritarin toukka saa kirjavan raitapaidan, jossa mustat ja vihreät vyöt vuorottelevat ja mustissa raidoissa on vielä punertavia täpliä. Luulisi moisen harlekiiniasun näkyvän vihreässä kasvillisuudessa, mutta valojen ja varjojen leikki kätkee toukan hyvin. Jos saalistaja kuitenkin huomaa toukan, muuttuu väritys varoitukseksi. Sama asu voi siis olla piiloutumiskeino että varoitus. Myös aikuisen väritys, keltaista ja mustaa, on varoitusväri. Jos saalistaja ei pelkästä varoitusväristä usko, toukka antaa toisen viestin pahasta maustaan: se työntää niskasta ulos kaksi makkaramaista uloketta, joista lähtee vastenmielinen haju. Puolustusaineensa toukka saa ravintokasviltaan, joka on joku sarjakukkaiskasvi, meillä useimmiten suoputki tai karhunputki. Toukka siis käyttää puolustuksekseen aineita, joilla kasvi yrittää puolustautua syöjiään vastaan. Kokemattomat linnunpoikaset voivat napata ritariperhosen toukan, mutta useimmiten paha maku saa ne pudottamaan heti saaliinsa. Toukka ei yleensä vahingoitu pahasti hyökkäyksessä. Kokeissa tiaiset oppivat jo parin yrityksen jälkeen varomaan pahanmakuisia toukkia. Ritarin puolustuskeinot Ritariperhosen toukan kirjava väritys on yhtä aikaa varoitusja suojaväri. Läheltä se varoittaa ja kauempaa se kätkee toukan valojen ja varjojen vaihteluun. Pekka Puupää rahaministerinä ”ENSI TÖIKSEEN PEKKA LAATI PUUKAUPPAAN ARVONVEROLISÄJÄRJESTELMÄN.” ”Vaikka Pekka olikin Puupää, niin ei hän ihan tyhmä ollut.” Esa P ak arisen perik un ta
• PILKKEITÄ 25 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 HANNU ESKONEN, teksti ja kuvat Kevään merkeistä odotetuimpia ovat ensimmäiset kukat. Luonnonystävän sydäntä sävähdyttävät leskenlehdet, jotka työntävät kukkavanansa vaikka läpi hangen. Vapun tienoilla lehdoissa aloittavat kukintansa vuokot. Tuhannet suomalaiset muistavat varmasti lapsuutensa äitienpäiviä, jolloin äidille ojennettiin kaunis sinitai valkovuokkokimppu. Vuokkojen jälkeen kukkaan ehtivät käenrieskat, kiurunkannukset, imikät, näsiät, rentukat ja kevätlinnunherneet. Miksi kukat kukkivat keväällä? Yksivuotisen kasvin normaali vuosirytmi alkaa siemenestä, joka itää keväällä. Siitä kehittyy kasvi, jolle myöhemmin tulevat kukkaset. Pölytyksen jälkeen kukasta muodostuu siemen, joka talvehtii. Kevään ensimmäisten kukkien kehitys poikkeaa ratkaisevasti edellisestä. Niillä siemenestä kehittyy kyllä kasvi, mutta se ei kuki enää samana kesänä. Sitä vastoin nämä kukat talvehtivat nuppuina maanpinnassa. Näissä nupuissa on jo kaikki kukan osat, ja kevätaurinko herättää kasvin talvilevosta. Kukkavanat kasvavat nopeasti ylös maasta. Vasta tämän keväällä kukkivan kukan pölytyksen jälkeen kehittyvät siemenet. Tyypillistä kevätkukille on myös, että niiden yhteyttävät vihreät lehdet kehittyvät vasta kesällä kukkien jo lakastuttua. Näin esimerkiksi leskenlehden kämmenen kokoisia lehtiä näkee vasta kesällä. Sinivuokonkin isot lehdet kehittyvät vasta kesällä. Keväisten vuokkojen lomassa näkyvät lehdet ovat edelliskesän lehtiä. Keväällä kukkiminen on sopeutumista erikoisiin kasvuolosuhteisiin. Useimmat kevätkukkijat ovat ravinteisten lehtojen kasveja. Tällaisissa ympäristöissä on rehevä kasvillisuus kesäisin: runsaasti lehtipuita, pensaita ja tiheä aluskasvillisuus. Kesällä lehdot ovat loppujen lopuksi hämäriä ja tiheitä. Matalilla kevätkukilla ei sellaisissa olosuhteissa olisi mahdollisuutta lisääntyä. Toisin on keväällä. Puut ja pensaat ovat lehdettömiä ja kulottunut ruohikko makaa maassa vuokkojen jaloissa. Valoa on siis yllin kyllin tarjolla. Lämpöäkin riittää suojaisilla lehtorinteillä, eivätkä kevätkukkijat ole mitenkään kylmänarkoja. Keväällä ei ole kilpailua pölyttäjistäkään, kimalaisista ja mehiläisistä. Myös harjuilla kevätkukkijoita Harva kukka säväyttää luontoharrastajaa yhtä voimakkaasti kuin kangasvuokko tai hämeenkylmänkukka. Ne ojentavat kanervan ja puolukan varpujen seasta kauniit karvaiset kukkavanansa, jonka päässä nuokkuu suuri, jopa viisisenttinen valkea kukka. Alun alkaen kangasvuokot ja kylmänkukat ovat olleet arokasveja. Ne levisivät Suomeen jääkauden jälkeen idästä. Tuolloin arot peittivät suurta osaa pohjolasta. Sittemmin muut kasvit ovat syrjäyttäneet ne suurimmasta osasta maatamme. Ne löysivät kuitenkin kuivilta mäntyä kasvavilta harjuilta pakopaikan, jossa ne ovat kyenneet pitämään puoliaan. Kangasvuokot ja kylmänkukat kukkivat jo huhti-toukokuulla. Ne kasvattavat karvaiset ja kauniit kukkavanansa nopeasti lumensulavesien avulla. Salpausselän harjuilla kasvaa harvinaisena myös alppivuokkoja, jotka ovat samaa jääkauden jälkeistä perua kuin kangasvuokot ja kylmänkukat. Niiden tunnistamisessa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ne kun risteytyvät helposti valkovuokkojen kanssa. Näitä risteymiä tapaakin huomattavasti useammin kuin alppivuokkoja. Kauneimmillaan kevätkukat ovat kasvaessaan lehtipuiden katveessa lehdossaan tai harjurinteessä. Niitä ei juuri kannata kerätä, sillä ne lakastuvat maljakossa nopeasti. Niiden aika on muutenkin lyhyt, jo touko-kesäkuulla muut kasvit peittävät nämä kasvimaailman kauniit kevätpioneerit. Leskenlehdet ovat aikaisimpia kevätkukkijoita. Lääketieteen isä Hippokrates käytti niitä yskään, astmaan ja rintakipuihin. ”USEIMMAT KEVÄTKUKKIJAT OVAT RAVINTEISTEN LEHTOJEN KASVEJA.” Sinivuokko on odotetuimpia kevätkukkiamme. LUONNOSTA Kevään kukkaloistoa Kevät on uudistumisen aikaa, kun talven kourista selvinnyt luonto herää eloon. Jo muinaiset roomalaiset käyttivät valkovuokkoa reuman ja nivelsärkyjen hoitoon. Kevätlinnunherneen kukat ovat nuorina punaisia, mutta muuttuvat hiljalleen sinisiksi.
• PILKKEITÄ 26 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 MARTTI LINNA, teksti ja kuvat Vapaaehtoinen pelastuspalvelu – tuttavallisemmin Vapepa – kouluttaa vuosittain suuren määrän ihmisiä auttamaan viranomaisia erilaisissa etsintäja pelastustehtävissä. Vapepaan kuuluu neljäkymmentä erilaista järjestöä metsästäjistä tiepalvelumiehiin ja koiraharrastajiin. ”Toiminta perustuu pitkälti paikallistuntemukseen ja vapaaehtoisuuteen”, kertoo valmiuspäällikkö Eila Siira Suomen Punaisen Ristin Kaakkois-Suomen piiristä. ”Vapepaan ei kuuluta yksittäisinä ihmisinä, vaan jonkin sen jäsenjärjestön kautta. Tämä on pyyteetöntä, koulutettua ja organisoitua vapaaehtoistoimintaa.” Vapepa tunnetaan ehkä parhaiten tilanteista, jolloin vapaaehtoiset lähtevät virkavallan pyynnöstä etsimään kadonnutta henkilöä. He tuovat mukanaan sellaista osaamista, kalustoa ja työvälineistöä, jota poliisilla ei ole riittävästi. Tilanteen mukaan mukana voi olla vaikka veneitä, pelastuskoiria, mönkkäreitä tai ensiapuvälineitä. Poliisi pyytää liikkeelle ”Kun henkilö katoaa, omaiset tekevät yleensä ensin lähietsintää ja soittavat 112:een. Maa-alueilla etsintätehtävää johtaa aina poliisi. Kun poliisi toteaa että etsittävä on oikeasti hengenhädässä, sieltä soitetaan Vapepan hälytysnumeroon.” Paikalliset olot hyvin tunteva Vapepa-johtaja määrittää sen jälkeen poliisin kanssa, tarvitaanko esimerkiksi maastoetsintään soveltuvia koiria. ”Vapepa-etsintä tapahtuu aina poliisin pyynnöstä. Useimmiten poliisi pyytää koiraihmisiä ja autopartioita. Etsintätilanteissa pitää olla mukana myös ensiaputaitoisia ihmisiä”, valmiuspäällikkö Siira kertoo. Maastoja keliolosuhteet ovat usein vaikeita. Maastoa ketjussa haravoivilla vapaaehtoisilla tulee olla sopivat maastovarusteet ja omia eväitä vähintään neljän tunnin työtä varten. Jos tilanne pitkittyy, viranomaiset yleensä järjestävät ruokahuoltoa paikan päälle. Etsijät ja heidän omaisuutensa on vakuutettu tapaturmien varalta. Vapaaehtoiset kirjataan etsinnän alkaessa sisään tilanteeseen. Kun se on päättynyt, heidät kirjataan siitä ulos. Apuna myös myrskytuhoissa Poliisin luvalla vapaaehtoiset saavat tutkia myös pihojen kaltaisia yksityisalueita Jos etsittävä henkilö on todennäköisesti elossa, on toiminnan oltava ripeää ja jokainen maastosta löytynyt esine voi olla tärkeä tieto. Erityisesti sitä ovat kadonneelle kuuluvat vaatekappaleet: kun hypotermia eli ruumiin vajaalämpöisyys etenee tarpeeksi pitkälle, saattaa etsittävälle tulla kuuman tunne ja hän riisuu vaatteitaan. Viime vuonna vapaaehtoisia hälytettiin Suomessa viranomaisten avuksi yhteensä 387 kertaa. Suuri osa tehtävistä oli eksyneen tai kadonneen ihmisen etsintöjä. SPR:n Kaakkois-Suomen piirin (Kymenlaakso, Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) alueella Vapaaehtoisesti etsintäapuna Vapaaehtoinen pelastustoiminta tuo viranomaisille tuiki tarpeellista lisäkalustoa ja -osaamista. Vessapaperi on harmiton mutta näkyvä tapa merkitä jo tarkastettu alue. Tarja Wiren Kotkan Pelastuskoirayhdistyksestä merkitsee etsijäketjun kulkemaa aluetta. Etsintäryhmän johtaja on saanut oman tutkittavan alueensa. Tilanteen mukaan etsintä voi tapahtua jalkapartioina, autopartioina, pyöräpartioina, koirapartioina, venepartioina, moottorikelkoin tai mönkijöin. Valmiuspäällikkö Eila Siira saa jatkuvasti viranomaisilta kiitosta siitä, että ilman vapaaehtoisia moni etsintä olisi mahdotonta toteuttaa. Maastoetsintä on joskus palkitsevaa. hälytykseen vastasi myöntävästi 629 henkilöä. Ihmisen etsinnöistä päättyi alueella onnellisesti 14, kun etsitty löytyi elossa. Kerran etsitty löydettiin kuolleena. Vapepa on tärkeä toimija muissakin poikkeusolosuhteissa. ”Vapaaehtoiset ovat esimerkiksi auttaneet sähköyhtiöitä myrskytuhojen paikallistamisessa sähkölinjoilta ja evakuoimalla vanhuksia sähköttömiksi jääneistä talouksista”, Eila Siira kertoo. ”Heillä on vaitiolovelvollisuus siitä, mitä he esimerkiksi saavat selville kadonneesta henkilöstä etsinnän aikana.” Lisätietoa Vapepan toiminnasta ja erilaisista koulutuksista osoitteesta vapepa.fi.
• PILKKEITÄ 27 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 MatkaohjelMa Maanantaina 21.9. kokoonnumme Helsinki-Vantaan lentoasemalle kello 15. Lento Helsingistä Wieniin, josta jatkamme linja-autolla Slovakiaan ja Zvolenin kaupunkiin, minne majoitutaan. Tiistaina 22.9. lähdemme metsäretkelle, jonka aikana tutustutaan metsäammattilaisen johdolla Slovakian upeisiin vuoristometsiin, niiden hoitoon ja puun-korjuuseen. Iltapäivällä vieraillaan metsämuseossa, jossa esitellään maan metsäteollisuuden kehitystä. Keskiviikkona 23.9. tutustutaan Slovakian Tatra-vuoristossa oleviin metsätuhoalueisiin. Näemme, mitä myrskyt ja tuhohyönteiset voivat saada aikaan. Iltapäivällä noustaan kabiinihissillä vuoren huipulle, mistä on hienot näköalat ympäristöön. Paluu joko kävellen tai hissillä. Torstaina 24.9. lähdetään kohti Bratislavaa. Matkan varrella pysähdytään Topol’?iankyssä, jossa elää visenttejä puistomaisessa ympäristössä. Illaksi saavutaan Bratislavaan, jossa tutustutaan oppaan johdolla kaupunkiin. Perjantaina 25.9. aamupäivällä vierailemme läheisellä Forest Park -metsäalueella. Iltapäivän ohjelma on vapaa, jolloin on mahdollisuus tutustua omatoimisesti Bratislavan kaupunkiin. Illalla on vuorossa yhteinen päätösillallinen. Lauantaina 26.9. lähdemme paluumatkalle kello 8. Paluulento Wienistä Helsinkiin, Helsinkiin saavumme kello 14.40. Metsälehden syksyn lukijamatka tehdään Slovakiaan Tatran vuoristomaisemiin 21.9.–26.9.2015 Lähde Slovakiaan Ilmoittautumiset: Vastuullinen matkanjärjestäjä on Trio Travels Oy, missä Päivi Lindgrén ottaa vastaan ilmoittautumisia 15.6. mennessä. Puhelin 020 756 8615, sähköposti paivi.lindgren@ triotravels.fi. Häneltä saa myös lisätietoja matkasta. Lisätietoja matkasta: Metsälehden ja Trio Travelsin nettisivuilla osoitteissa www.metsalehti.fi ja www.triotravels.fi Matkan hinta Matka maksaa kahden hengen huoneessa 1 455 euroa/ henkilö. Yhden hengen huoneen lisämaksu on 190 euroa. Trio Travelsin palvelumaksu 15 euroa/henkilö. Hinta sisältää lennot, oppaan palvelut, majoituksen, kolme lounasta ja kaksi illallista, kuljetukset ja vierailut. Hinta ei sisällä matkavakuutusta eikä palveluja, joita ei ole mainittu ohjelmassa. Metsälehden lukijamatk a 2015 Onko sellainen järjestely mahdollinen, että äitini lahjoittaisi minulle pelkän hallintaoikeuden metsäpalstaansa? Miten silloin käy lahjaverotuksen kanssa? Pitääkö minun odottaa lahjoituksen jälkeen vuosi ennen kuin voin myydä kasvun verran? Entä miten metsäpalstalla sijaitsevan omakotitalon kanssa kannattaa toimia, jos äiti haluaa vielä pitää sen omistuksessaan? Usean oikeusoppineen mielestä omistusoikeus ja hallintaoikeus voidaan erottaa toisistaan vain silloin, kun omistusoikeus luovutetaan jollekin joko lahjana tai vastikkeellisesti. Hallinta voidaan tällöin lahjoittaa jollekin muulle tai pidättää luovuttajalle. Tuossa tilanteessa muun saamaa hallintaoikeuden arvoa ei katsota veronalaiseksi lahjaksi. Jos saatu tai itselle pidätetty hallintaoikeus myöhemmin luovutetaan vastikkeellisesti, verotetaan luovutus luovutusvoittoverotuksena. Jos hallintaoikeus lahjoitetaan, verotetaan hallintaoikeuden arvo saajalla lahjana. Tuolloin hallinnan saannon ei ole katsottu olevan lahjaverosta vapaa luovutus. Olen laatinut luovutuksia, joissa on luovuttu pelkästään hallintaoikeudesta. Omistusoikeus on jäänyt hallintaoikeudesta luopuneelle. Näin on tapahtunut aina kaupalla. Minulla ei ole kokemusta luopumisesta lahjoittamalla. Eikä tiedossani ole ehdotonta verottajan kantaa asiasta. Kaupalla suoritetusta hallintaoikeuden luovutuksista on maksettu normaali luovutusvoittovero, vaikka ostajana oli lähisukulainen. Puunmyyntioikeus siirtyy hallintaoikeuden omistajalle. Käytännössä ei ole tarvinnut odottaa vuotta ensimmäiseen puukauppaan. Mikkelin käräjäoikeuden kokenut juristi selvitti pelkän hallintaoikeuden kaupan laillisuutta. Selvityksen mukaan kaikki luovutussopimukset ovat laillisia. Hän totesi, että on verottajan asia päättää, miten suorittaa verotuksen. Selvitys tehtiin, koska usean juristin mielestä pelkän hallintaoikeuden luovutus on laiton toimenpide. Jos vielä suunnittelette esittämäänne lahjoitusta, niin hakekaa ehdottomasti verottajalta ennakkopäätös. Oma mielipiteeni on, että erillinen hallintaoikeuden lahjoitus – ilman omistusoikeuden luovutusta – on samanarvoinen saanto kuin yhdessä omistusoikeuden kanssa luovutettu hallintaoikeus. Siten sen kuuluisi olla verovapaa luovutus. Jatkossa syntyy uusi kysymys, jos omistusoikeus siirtyy myöhemmin samalle omistajalle: verotetaanko pelkästä omistusoikeudesta vai koko tilan käyvästä arvosta? Tätäkin voisi kysyä ennakkopäätöksessä. Tuoton mukainen puunmyyntioikeus siirtyy hallintaoikeudenomistajalle ja vastuu hoitotöistä. Hallintaoikeuden omistaja maksaa puun myynneistä veron. Sopimus hallintaoikeuden muutoksesta toimitetaan verottajalle. Erillistä hallintaoikeuden luopumisia ei ole kirjattu tilan rasitteeksi. Vain luovutuksen yhteydessä pidätetyt ja testamentilla saadut hallintaoikeudet on kirjattu. Jos tilasta on ajan tasalla oleva metsätaloussuunnitelma, on laaditettava tila-arvio. Muussa tapauksessa käytetään maakuntaisia keskihintoja. Sukupolvenvaihdoksessa pelkät rakennukset voi jättää luovutuksen ulkopuolelle. Useimmiten näin tehdään, jos luopujat asuvat tilalla. Tämä ei edellytä lohkomisia, mikäli pelkät rakennukset jätetään luovutuksen ulkopuolelle. Metsävähennys menee yli ymmärryksen Olen viime vuonna myynyt 1,5 hehtaarin määräalan 25 hehtaarin metsätilalta, jonka hankin 1999. Onko hankintamenoni nyt 1,5 / 25 x kaikki tilan hankintamenot vuonna 1999? Se olisi suurempi kuin 40 prosentin hankintameno-olettama. Yli ymmärrykseni menee lisäksi käytetyn metsävähennyksen käsittely. Olen myynyt puuta 1999 ostamaltani ko. tilalta samana vuonna ja käyttänyt silloinen 50 prosentin metsävähennyspohjaa niin paljon kuin myyntitulo salli. Tämän jälkeen ei tilalta ole myyty puuta. Myöhemmin lainmuutoksella (v. 2008) tilalle tuli vielä 10 prosenttia lisää metsävähennysoikeutta, joka on “sekoittunut” vuosina 1995 ja 2011 ostamieni tilojen yhdistetyn metsävähennyksen kanssa. Onko luovutusvoittoon nyt lisättävä 1,5 /25 x vuonna 1999 tilalta tehty metsävähennys? Metsäverokirjan 2014 lause menee yli hilseen: “Vieraalle myytäessä taas luovutusvoittoon lisätty metsävähennys pienentää käytetyn metsävähennyksen määrää ja palautuu käyttämättömäksi metsävähennykseksi.” Ymmärränkö oikein? Ensin lisätään luovutusvoittoon, sitten vähennetään (kaikkien tilojen) käyttämättömästä metsävähennyksestä ja sitten lisätään metsävähennykseen. Eivätkö nämä viimeiset kaksi vaihetta ole ainakin plus-miinus nolla, ja jos lisätään luovutusvoittoon, ei pitäisi rangaista toiseen kertaan vähentämällä vielä metsävähennyksestä? Lisätäänkö käytetty metsävähennys luovutusvoittoon silloinkin, jos käytetään hankintameno-olettamaa? Verotus riippuu siitä, mihin käyttötarkoitukseen ostaja osti määräalan. Yleensä alle kahden hehtaarin erilliset alueet luokitellaan verotuksessa tonteiksi. Vaihtoehto 1: Myyty määräala ei tule metsätalouden käyttöön. Kaupasta menee normaali luovutusvoittovero. Käytettyä metsävähennystä ei tulouteta. Hankintahintana voidaan käyttää esittämääsi 1,5/25 osaa tilan hankintahinnasta tai määräalan todellista hankintahintaa. Jos kauppahinnan määrittelyssä on laadittu metsätaloussuunnitelmaan perustuva tila-arvio, niin silloin on mahdollista määritellä määräalan todellinen hankintahinta edellyttäen, että asiakirjat ovat tallessa. Vaihtoehto 2: Myyty määräala tulee metsätalouden käyttöön. Hankintahinta ja luovutusvoitto määritellään samoin perustein, kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa. Metsävähennystä tuloutetaan 60 prosenttia määräalan hankintahinnasta. Vastaava summa vähennetään myyjälle jäävästä käytetystä metsävähennyksestä ja myös jäljelle jäävä metsävähennyspohja pienenee. Sillä ei ole merkitystä käytetäänkö hankintameno-olettamaa tai todellista hankintahintaa laskettaessa luovutusvoittoveroa. Olen samaa mieltä, että oli hölmöläisten hommaa muuttaa tilakohtainen metsävähennys henkilökohtaiseksi. VÄINÖ SIKANEN, vastaukset Voiko hallintaoikeuden lahjoittaa? LUKIJAKYSYMYKSIÄ ”SUKUPOLVENVAIHDOKSESSA PELKÄT RAKENNUKSET VOI JÄTTÄÄ LUOVUTUKSEN ULKOPUOLELLE.”
• PILKKEITÄ 28 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 PALVELUKSEEN HALUTAAN KANTA-HÄME Metsänhoitoyhdistys Kanta-Häme toimii Hattulan, Hausjärven, Hämeenlinnan, Janakkalan, Kuhmoisten, Lopen ja Riihimäen alueilla. Alueen yksityiset metsänomistajat omistavat metsämaata noin 225 000 ha. Palveluksessamme on 24 toimihenkilöä. Haemme palvelukseen METSÄNEUVOJAA pysyvään työsuhteeseen Hausjärvi-Riihimäki alueelle. Tehtävä edellyttää asiakaspalveluun soveltuvaa, pitkäjänteistä, organisointikykyistä, itsenäistä ja tuloshakuista otetta. Edellytämme hakijalta hyvää yksityismetsätalouden tuntemusta ja soveltuvaa koulutusta (esim. Mti, AMK). Aiempi työkokemus metsänhoitoyhdistyksessä, perehtyneisyys puunkorjuuseen ja työnjohtotehtäviin katsotaan eduksi. Työ alkaa sopimuksen mukaan, mutta aikaisintaan heinäkuussa 2015. Työsuhteessa noudatetaan YT/METO-työehtosopimusta. Hakemus (ml. palkkatoive) ja ansioluettelo toimitetaan pe 22.5.2015 klo 16:00 mennessä osoitteeseen eija.vallius@mhy.fi Lisätietoja antavat metsäneuvoja Altti Siikilä p. 0400-850 152 tai toiminnanjohtaja Eija Vallius p. 0400-499 778 tai etunimi.sukunimi@mhy.fi Metsänomistajat MHY Kanta-Häme 2x130mm_92mm 29.4.2015 9.50 Sivu 1 Fiskars – Vuosisatojen ylpeys ja innostus muotoilusta. Joka päivä. Fiskarsin Ruukissa vuonna 1649 alkunsa saanut Fiskars on kasvanut kansainväliseksi yhtiöksi, joka tarjoaa johtavia kuluttaja­ tuotteita kotiin, puutarhaan ja ulkoiluun. Fiskarsin tuotteita myydään yli 60 maassa, ja erinomaisen suoritus­ kykynsä ja muotoilunsa ansiosta ne tekevät kotitöistä ja ulkoilusta hauskempaa ja ratkovat arjen ongelmia ympäri maailman. Fiskars on listattu Nasdaq Helsingissä, ja yhtiön liikevaihto oli 768 miljoonaa euroa vuonna 2014. Konsernin kansainväliset pääbrändit ovat Fiskars, Iittala ja Gerber. www.fiskarsgroup.com METSÄPÄÄLLIKKÖÄ Fiskars Oyj Abp hakee vakituiseen työsuhteeseen Fiskarsin Ruukkiin Metsäpäälliköllä on kokonaisvastuu yhtiön talous­ metsistä. Työtehtäviin kuuluvat mm. metsäsuunnitelmat, puukaupat, metsänhoito sekä metsäsertifioinnit. Metsäpäällikkö toimii osana noin 20 hengen kiinteistö­ tiimiä ja kuuluu kiinteistöliiketoiminnan johtoryhmään. Toimi paikka on Fiskarsin Ruukki Raaseporissa. Edellytämme metsänhoitajan tai muuta vastaavaa koulutusta sekä riittävää ja monipuolista kokemusta metsäomaisuuden hallinnasta. Odotamme hakijoilta pitkäjänteistä sitoutu neisuutta työhön ja kykyä toimia oman työ yhteisön sekä ympäröivän yhteiskunnan kanssa molemmilla kotimaisilla kielillä. Tehtävässä vaaditaan myös englanninkielen taitoa. Tarjoamme vakituisen työsuhteen ainutlaatuisessa ja mielenkiintoisessa työympäristössä. Lähetäthän hakemuksesi 22.5.2015 mennessä rekrytointi järjestelmämme kautta osoitteessa www.fiskarsgroup.com/fi/henkilosto/avoimet-tyopaikat METSÄNHOITAJA Lauri Erkki Pellervo Kärki kuoli 5. tammikuuta. Hän oli syntynyt Savonlinnassa 13. huhtikuuta 1926. Kärki kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä 1944 ja valmistui metsänhoitajaksi 1950. Lauri Kärki lähti pian valmistumisensa jälkeen ASLA-stipendiaattina Washingtonin yliopistoon Yhdysvaltoihin, missä hän tutustui metsänjalostukseen ja opiskeli perinnöllisyystiedettä. Palattuaan Suomeen hän toimi ensin Metsäntutkimuslaitoksen assistenttina (1951–53) ja sitten uuden Metsäpuiden rodunjalostussäätiön metsänjalostajana (1953–56) sekä vuodesta 1957 saman laitoksen toiminnanjohtajana. Kärki johti Haapastensyrjän Jalostusaseman ja Rotupuiston perustamista ja rakentamista. Kärki halusi kuitenkin, luonteensa mukaisesti, luopua toiminnanjohtajan tehtävistä ja siirtyi 1967 Metsänjalostussäätiössä kuusenjalostajaksi. Tässä tehtävässä hän teki useita merkillepantavia keksintöjä ja kehitti kuusen jalostusta muovikasvihuoneissa sekä aloitti puulajin pistokaslisäyksen. Samanaikaisesti hän oli mukana kehittämässä koivun noMetsänhoitaja Lauri Kärki peaa jalostusta kasvihuoneessa. Työ oli ainutlaatuista: koivu saatiin kukkimaan vuoden ikäisenä ja näin voitiin koivunjalostuksessa edetä sukupolvesta toiseen muutamassa vuodessa. Tämä avasi metsänjalostukselle aivan uusia menetelmiä, ja Metsänjalostussäätiö sai runsaasti kansainvälistä huomiota osakseen. Kymmenen työvuoden jälkeen Kärki halusi 1977–78 käyttää taitojaan kehitysaputehtävissä Afrikan Sambiassa. Siellä hän kehitti metsänjalostuksen työkenttää, jossa mm. nopeakasvuiset männyt olivat jalostuksen kohteena. Hän palasi 1979 takaisin Metsänjalostussäätiöön jalostusjohtajaksi, missä tehtävässä hän toimi eläkkeelle siirtymiseen vuonna 1986 saakka. Tänä aikana hän kehitti useita merkittäviä uusia jalostusmenetelmiä, mm. kapealatvaisen puutyypin jalostuksen. Lauri Kärki oli myös avainasemassa monessa merkittävässä valtakunnallisessa projektissa, joihin saatiin valtionapua ja joilla Suomi siirtyi maailman johtomaaksi metsänjalostuksen työsaralla. Henkilökohtaisesti muistan Laran erittäin idearikkaana henkilönä. Hän oli siinä määrin innostunut uusista ideoista ja menetelmistä, että varsinainen tieteellinen tutkimus ideoiden tueksi saattoi joskus jäädä vähäiseksi. Olin hänen kanssaan yhtä mieltä siitä, että metsänjalostus on perustutkimuksen ja käytännön kenttätyön yhdistelmä, kuten muukin kasvinjalostus. Laralla oli myös kykyä esittää ideoitaan ja jalostus-menetelmiä suurelle yleisölle, mistä ovat muistona monet käytännönläheiset kirjoitukset ja esitelmät. Hän oli myös tärkeä henkilö usean metsänjalostusta esittävän elokuvan valmistuksessa. Monet näistä siirtyivät kansainväliseen jakoon, mistä Suomi ja Metsänjalostussäätiö sai paljon hyvää mainetta. Lauri Kärki oli henkilönä erittäin vaatimaton. Hän ei koskaan tuonut itseään esille, vaan hänen pyrkimyksenään oli aina metsänjalostuksen yhteinen kehittäminen ja Suomen metsätalouden etu. Siirtyessään eläkkeelle Kärki jätti merkittävän elämäntyönsä ja toivoi saavansa käyttää loppuelämänsä kolmelapsisen perheensä sekä musiikkija puutarhaharastuksensa parissa. Tapasin Laran vielä usein tänä aikana ja totesin keskusteluissa, että idearikkaus ja laaja maailmankatsomus olivat säilyneet ennallaan. Hän oli siirtynyt eläkkeelle, mikä hänelle tarkoitti pitkän ja menestyksellisen työuran päättymistä. Ei enää keskusteltu työaiheista, vaan suunnattiin katseet maailman tulevaisuuteen. P.M.A. TIGERSTEDT Kirjoittaja on Lauri Kärjen ystävä ja työtoveri. Lauri Kärki tarkastelee männyntaimea viljelyalueella vuonna 1959. MUISTOKIRJOITUS Lus to/Me tsähallituksen k ok oelma/V . K. Ahola
• PILKKEITÄ 29 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 MYYDÄÄN METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B 00100 HELSINKI Puhelin 09 315?49?800 Faksi 09 315?49?879 E-mail: etunimi.sukunimi @metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802, 040 516 4000 AD Anna Back p. 09 315?49?808 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p. 09 315?49?806 (perhevapaalla) Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973 457 Pohjois-Suomen aluetoimittaja Hannu Jauhiainen Korpikoskentie 8, 97510 Vikajärvi 09 315?49?870, 0400 150 910 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä PL 39, 40101 Jyväskylä p. 09 315?49?845, 0400 894 080 Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 VERKKOJULKAISU METSÄUUTISET www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi ASIAKASPALVELU klo 9.00–15.00 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsakustannus.fi Katja Raninen (perhevapaalla) Eeva Kurko p. 09 315?49?842 Ulla Ylikangas p. 09 315?49?844, 050 572 2165 MARKKINOINTI Markkinointijohtaja Pasi Somari p. 09 315 49873, 050 389 0590 Markkinointipäällikkö Kimmo Hakola p. 09 315?49?841, 0400 913 822 LEVIKKIMYYNTI Myyntipäällikkö Heta Välimäki p. 09 315?49?849, 040 723 1613 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Jarmo Rautapuro p. 09 315?49?847, 050 331 4137 Yhteyspäällikkö Sanna Nyman p. 09 315?49?848, 040 569 2200 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 83. vuosikerta, perustettu 1933 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Levikki 31 701 (LT/14) Lukijoita 153?000 (KMT/14) Painopaikka Hämeen Paino Oy PERJANTAINA 8. toukokuuta Metsämuseo Lustossa avautuu kolme uutta erikoisnäyttelyä. Puulla on syynsä esittelee kaksi pohjoisen taiteilijaa, Antti Ylösen ja Kari Södön, jotka tutkivat töissään erilaisia näkökulmia puuhun. Näyttely on avoinna 10.1.2016 saakka. Helsinki-Savonlinna on Jaakko Ruuskan videoinstallaatio ja Ilmari Säävälän auditiivinen essee. Siinä kaksikko tutkii matkaa Helsingistä Savonlinnaan kävellen ja meloen. Päämääräksi valikoitui Savonlinna, koska se on Ruuskan syntymäkaupunki. Retkeen voi tutustua 16. elokuuta asti. Kolmas näyttely Keksi metsässä! tarttuu ajankohtaiseen teemaa uusia tuotteita puusta ja metsistä. Tällä kertaa esillä on lasten innovaatioita metsästä arkipäivän puuhiin. Näyttely jatkuu ensi vuoden puolelle. Puulla on syynsä Antti Ylönen: Mandala, mänty/pigmentti, 2013. JUSSI COLLIN TAPIO jatkaa viime vuonna aloitettua kaavoituksen kehittämishanketta keräämällä tietoa yleiskaavojen vaikutusten arvioinnista ja maisematyöluvista. Tavoitteena on kehittää kaavoitusta tukemaan metsien monipuolista käyttöä. ”Hankkeessa selvitetään hyviä kokemuksia ja käytäntöjä sekä tehdään niitä tunnetuksi valtakunnallisesti”, metsäasiantuntija Airi Matila Tapiosta kertoo. Tietoja kaavoituksen vaikutuksista kerätään verkkokyselyllä. Tarkoitus on saada tietoja ja kokemuksia esimerkiksi siitä, millaisissa tilanteissa maisematyölupa on aiheuttanut metsätaloudessa hallinnonalojen päällekkäisyyttä. Myös se kiinnostaa, millaiset metsätyöt määritellään vaikutuksiltaan vähäisiksi. ”Yleiskaavamerkinnöillä ja erityisesti yleiskaavamääräyksillä voi olla haitallisia talousvaikutuksia metsätaloudelle ja siten kerrannaisvaikutuksia kuntataloudelle. Vaikutuksia olisi pohdittava jo yleiskaavan laadinnan aikana”, Matila muistuttaa. Metsänomistajille, alan toimijoille ja kaavoittajille suunnattu kysely on julkaistu Tapion sivuilla. Vastauksia pyydetään 10. toukokuuta mennessä. Tapio selvittää kaavoitusta METSÄALAN Kuljetusyrittäjät ry on myöntänyt Kolkuttaja-palkinnon Metsätehon toimitusjohtaja Heikki Pajuojalle. Palkinto luovutettiin Kuljetusyrittäjien vuosikokouksessa Vuokatissa. Palkitsemista perusteltiin Pajuojan tarmokkaalla toiminnalla kuljettajakoulutuksen määrän ja laadun kohentamiseksi. Ilman hänen aktiivisuuttaan ei puutavara-auton kuljettajakoulutuksessa tällä hetkellä tapahtuvaa käännettä parempaan olisi todennäköisesti vielä tapahtunut, Kuljetusyrittäjät arvioi. Kolkuttaja-palkinto on tunnustus metsäalankuljetusyrittäjien toimintaedellytysten parantamiseksi tehdystä työstä. Palkinto myönnettiin nyt seitsemättä kertaa. Metsätehon Pajuojalle Kolkuttaja-palkinto METSÄPALSTA, Kitee, Villala 2,69 ha. Kehitysluokaltaan varttunutta kasvatusmetsää. Palsta rajoittuu Nivungintiehen, Puhoksentielle 4,5 km. Puhos 20 km, Kitee ja Kerimäki 35 km, Savonlinna 55 km. 7.900 €. METSÄPALSTA, Punkaharju 20,79 ha. Saarikiinteistö Saimaan Pihlajavedellä, Pieni-Kontiainen -saaressa. 6 rantarak.paikkaa vapaa-ajanasunnoille 2 korttelissa, rakennusoikeus 130 m2/rak.paikka. Rantaviivaa yht. n. 700 m, havupuuvaltaista puustoa n. 1600 m3. Venevalkamaja autopaikka Saukonsaaressa, vesimatka n. 2 km. 197.000 €. METSÄPALSTA, Rautavaara, Rasimäki 34,11 ha. Hautajärven rantaan rajoittuva metsäkiinteistö. Kokonaispuusto n. 2800 m3 (tukki n. 1260 m3, kuitu n. 1410 m3). 103.000 €. Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500. METSÄTILA, Posio 52,3 ha. Kokonaispuusto n. 2000 m3 metsäja kitumaalla, 17.6.2013 päivätyllä metsäsuunnitelmalla. Yhteismetsäosuudet eivät sisälly kauppaan. Lisätiedot: www.laprim.fi 46.000 €. METSÄTILA, Salla, Hautajärvi 40 ha. Tila 2 palstassa, ensimmäinen palsta Kallunginahossa ja toinen ylimmäisen Ahmalammen rannalla. Metsät pääasiassa nuoria kasvatusmetsiä, puuston kokonaismäärä n. 1650 m3. Taimikonhoitotöitä tulevina vuosina n. 6 ha ja ensiharv.töitä 2015–2018 n. 11 ha. Ahmalammen rannalle voi saada poikkeamisluvalla lomarak.paikan 35.000 €. METSÄTILA, Ranua Metsäalueet ja pihapiiri kauniilla Ranuanjoen jokitörmällä. Kohteella vanha hirsinen asuinrakennus, josta remonttitaitoinen voi tehdä vaikka kesäasunnon, lisäksi muita purkukuntoisia rakennuksia. Metsistä taimikoita 25 %, nuorta kasvatusmetsää 30%, varttunutta kasvatusmetsää 30 % ja uudistuskypsää metsää 15 %. Lisätiedot: www.laprim.fi 63.000 €. Kohteita myy: LKV Mikko Sarajärvi, puh. 0400 391 054 METSÄPALSTA, Sysmä, Nuoramoinen 15,72 ha. Metsäautotie kulkee tilan läpi. Kokonaispuusto n. 1900 m3, eli n. 120 m3/ha. Heti hyvin hakkuumahdollisuuksia. Taimikot odottaa raivaussahaa. 90.000 € / tarjous 10.5.2015 METSÄPALSTA, Joensuu, Eno/Uimaharju 133,5 ha. Erittäin runsaspuustoinen, kattavalla tieverkostolla varustettu määräala tilasta Vinnilä. Kokonaispuusto n. 20.210m3, eli n. 151 m3/ha. Varttunutta kasvatusmetsää noin puolet ja uudistuskypsää noin neljännes pinta-alasta. UPM Bonvesta -metsätila. 633.000 € METSÄPALSTA, Kemijärvi. 15,4 ha. Määräala Kemijärvellä sijaitsevasta tilasta Rantaoinas. Pääosin hyväkasvuista kivennäismaata. Kokonaispuusto n. 1300 m3. Pikaisia hakkuumahdollisuuksia. 28.000 € / tarjous! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, puh. 040 510 8085 METSÄPALSTA, Kuhmo, Saunajärvi 10,2 ha. Runsaspuustoinen metsäpalsta. Kokonaispuusto n. 1280 m3, keskipuusto 126 m³/ha. Metsämaasta n. 7 ha on varttunutta kasvatusmetsää, loput nuoria taimikoita. Valtapuuna mänty, kasvupohjat pääosin tuoreita kivennäismaita. Helposti saavutettavissa. UPM Bonvesta -metsätila. 38.200 €. METSÄPALSTA, Sotkamo 24,5 ha. Pahapuronpalsta on määräala 40 km kirkonkylältä etelään. Kokonaispuuston on arvioitu olevan n. 3 000 m³. Keskipuusto on n. 127 m³/ha. Noin 30 % pinta-alasta on päätehakkuuvaiheessa. Tienvarsisijaintinsa ansiosta palstalle on helppo poiketa. UPM Bonvestametsätila. 80.500 € METSÄPALSTA, Kuhmo 10,7 ha. Määräala 27 kilometriä Kuhmon keskustasta itään. Rajoittuu pohjoisesta paikallistiehen, jolta talvitiepohja palstan eteläosaan. Kuusijoki virtaa palstan eteläpään läpi. Kasvupaikat pääosin tuoreita, puusto havuvaltaista. Kokonaispuusto n. 1.020 m³. Vajaa kaksi hehtaaria uudistuskypsää metsää. UPM Bonvesta-metsätila. 24.400 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma/Asuntoja Metsätori Oy Lkv Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa
• PILKKEITÄ 30 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 Liisa Saarenmaa Kirjoittaja on metsäneuvos. 80 VUOTTA 11.5. Eero Heino, ylimetsänhoitaja, Turku (perhepiirissä) 60 VUOTTA 21.5. Pasi Laajola, Metsänhoitoyhdistys KiiKissuon valtuuston jäsen, Suomusjärvi Merkkipäivä-palstalle tiedot kerätään Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta, metsänhoitoyhdistyksistä ja metsäkeskuksista. Palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Pohjoinen Rautatiek. 21 B, 00100 Helsinki. Sähköposti: paivi. laipio@metsalehti.fi olevat energiamuodot, kuten tuulivoiman, vesivoiman ja bioenergian. Tulevaisuudessa kaksi kolmasosaa päivittäisestä energiasta saadaan suoraan uusiutuvista energialähteistä, ennustaa Pohjoismaiden ensimmäinen aurinkotalouden professori Christian Breyer, jonka työpaikka on mikäpä muu kuin Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Omalla kohdallani maailmantuska helpotti Lappeenrannan reissun jälkeen. Jos joku toinenkin tarvitsee uskonvahvistusta valoisan tulevaisuuden puolesta, Youtubesta kannattaa katsoa LUTin video Trailblazer (tiennäyttäjä), joka on tehty omin voimin ja parhaaseen scifi-tyyliin. Kiperiin ongelmiin on tulossa kestäviä ratkaisuja, koska rohkeat rohkeat uskaltavat ajatella toisin. ta ja -teollisuudesta eikä osuus taatusti pienene Äänekosken biojalostamon investointipäätöksen jälkeen. Lappeenrannan yksi erityisosaamisalue ovatkin metsäteollisuudessa kehitetyt erottelutekniikat, joissa suomalaisilla on erityistä osaamista. Biotalouden kannalta se on hyvä juttu, koska biomassat ovat siitä hankala raaka-aine, ettei niitä kannata kuljettaa pitkiä matkoja. Ihanteellisinta olisi, jos biomassaa voitaisiin jalostaa ainankin johonkin pisteeseen mahdollisimman lähellä paikkaa, jossa se tuotetaan. LUTin fraktiointiosaaminen tuottaa varmasti tähän pulmaan hyviä ratkaisuja. Maaseudun kannalta fraktiointi on hyvä juttu, koska se tuo uusia teollisia työpaikkoja syrjäisemmillekin alueille, jos oikein hyvin käy. ? ? ? Halu tuottaa ratkaisuja maapallon suuriin ongelmiin, joita ovat ennen muuta väestön nopea kasvu ja ilmaston muutos, näkyy LUTin toiminnassa. Väestön kasvaessa ihmiskunta tarvitsee ruuan lisäksi yhä enemmän energiaa. LUTissa tähdätään aurinkotalouteen, joka kattaa kaikki auringosta peräisin Rohkeus, intohimo ja tahto ovat vahvoja sanoja, joita äkkinäinen ei välttämättä yhdistäisi akateemiseen ympäristöön. Sellaiset sanat kuitenkin löytyvät Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuoreesta strategiasta, johon pääsin tutustumaan paikan päällä menneellä viikolla. LUTin johdossa on viime elokuusta alkaen toiminut rehtori Anneli Pauli, joka luotsaa yliopistoa määrätietoisin ottein kohti biotaloutta. Lappeenrannan mottona on näyttää tietä sen sijaan että tyydyttäisiin perässähiihtäjän rooliin. Hyvä valinta on jo tuottanut tuloksia: LUT kuuluu maailman 300 parhaan yliopiston joukkoon ja yltää alle 50-vuotiaiden sarjassa sijalle 31, mikä on pohjoismainen ennätys. ? ? ? Lappeenranta on tunnetusti merkittävä metsäteollisuuspaikkakunta ja metsäteollisuus on näyttävästi profiloitumassa biotaloustoimijaksi. Jo nyt yli puolet suomalaisen biotalouden arvosta tulee metsätaloudesTiennäyttäjät MERKKIPÄIVÄT NIMITYKSIÄ RAKAS PÄIVÄKIRJA NUORTEVA TORNATOR Metsätalousyhtiö Tornatorin uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu Sixten Sunabacka. Sunabacka siirtyy Tornatorille työja elinkeinoministeriöstä, jossa hän on työskennellyt viime vuodet strategisena johtajana. Sunabacka aloittaa Tornatorilla lokakuussa, toimitusjohtajana hän aloittaa ensi vuoden alussa. Tornatorin nykyinen johtaja Arto Huurinainen jää eläkkeelle ensi vuoden helmikuussa. METSÄ GROUP Metsä Groupin viestintäjohtajaksi on nimitetty Juha Laine. Hän on työskennellyt useissa tehtävissä Metsä Groupiin kuuluvassa Metsä Boardissa ja sen edeltäjäyh tiössä. Metsä Groupin viestintäjohtajana vuodesta 2012 toiminut Reeta Kaukiainen on ilmoittanut jättävänsä yhtiön. HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva TEEPENSAALLA on sukulaispuu, jonka ikivihreät lehdet muistuttavat teenlehtiä, mutta kukat kiinanruusua tai pionia. Puu kukkii kotiseudullaan talvisaikaan, jolloin hyönteisten vielä värjötellessä koloissaan kukkia pölyttävät muun muassa pienet linnut. Puun siemenistä puristettua öljyä käytetään sekä ulkoisesti että sisäisesti. Japanilaisessa kulttuurissa etenkin entisajan geishat hoitivat sillä muinoin hiuksiaan Kameliaa kuontaloon Kamelian kukat ovat lajikkeesta riippuen valkeat, keltaiset tai jonkin sävyn punaiset. ja tämän päivän raavaat sumopainijatkin sipaisevat kyseistä öljyä – tsubaki-aburaa – hiuskuontaloonsa ennen ottelua. Kotitalouksissa öljyä käytetään myös ihonhoidossa ja ruuanlaitossa. Kamelia (Camellia japonica ) on alun perin kotoisin Japanista, Kiinasta ja Koreasta. Kotiseudullaan se voi kasvaa yli kymmenmetriseksi puuksi, mutta jää usein tätä pienemmäksi valtapuiden alla. Japanissa puuaines on ollut arvostettua, joskin järeänä vaikeasti saatavaa. Ohutrankaisena kamelia päätyy usein polttopuuksi tai puuhiileksi. Nykyisin sitä viljellään sekä koristeettä hyötykäyttöön ympäri maailmaa. Japanissa siemeniä kerätään myös villikamelioista, joita on saarilla miljoonia. Suomessa kamelia on tunnettu enimmäkseen huonekasvina. Ruotsalainen kasvitieteilijä Linné nimesi kamelian Georg Kamelin kunniaksi. Mies oli jesuiittapappi ja innokas kasvienharrastaja, joka kuvasi ja lähetti monia kasvinäytteitä Filippiineiltä Eurooppaan 1600-luvun lopulla. Kameliasta tuli ajan myötä puutarhurien suosikkikasvi, ja kauniskukkaisia puupensaita varten on rakennettu jättimäisiä kasvihuoneita Euroopasta Amerikkaan. Kirjasta kasvihuoneisiin Alexander Dumás nuorempi kuvasi romaanissaan Kamelianainen punaisten ja valkoisten kameliankukkien symboliikkaa 1800-luvun puolivälissä. Aiheesta valmistui myös Giuseppe Verdin ooppera La Traviata. 1930-luvulla Greta Garbo niitti mainetta elokuvaroolissaan, jolloin viimeistään kamelia tuli tavallisenkin kansan tuntemaksi. Ainakin nimeltä. Muotitalo Chanelin tuotevalikoimassa kamelia vilahtelee tuon tuostakin. Englannissa kasvit selviävät kesät talvet kohtuullisen hyvin myös ulkosalla. Tätä ei vielä 1700-luvun alussa tiedetty, jolloin saarelle tuodut ensimmäiset kameliat läkähdytettiin hengiltä ylilämmitetyissä kasvihuoneissa. Kesällä kukkasilmujen kehittymiseen vaaditaan yli 15 astetta lämmintä, mutta talvilämpötilan on oltava alempi tai kukkanuput putoavat aukeamattomina ennen kevättä. Kovia pakkasjaksoja ja jäistä routamaata kameliat eivät kuitenkaan kestä. Amerikkalainen liikemies William Robertson Coe tilasi Guerneyn saarelta Englannista vuonna 1916 mittavan kameliakokoelman mailleen. Kun taimet saapuivat, paljastui hänelle, että ne eivät kestäisi New Yorkin jäätävää talvea ulkosalla. Niinpä sisukas mies – jonka yhtiö hoiti vakuutukset myös RMS Titaniciin – rakennutti erään Pohjois-Amerikan suurimmista ”kameliataloista”. Rakennus on yhä pystyssä ja osa kamelioistakin hengissä.
• PILKKEITÄ 31 7. TOUKOKUUTA 2015 u NRO 9 METSÄKUSTANNUS OY Pohjoinen Rautatiekatu 21 B Tunnus 5011305, Info: 00001 00003 Vastauslähetys Tilaan Metsälehden 2015 alkaen (sisältää Metsälehti Makasiinin) kestotilauksena hintaan 119 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 67 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 132 euroa / 12 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 6 kk Tilaan Metsälehti Makasiinin (8 numeroa vuodessa) kestotilauksena hintaan 66 euroa / 12 kk kestotilauksena hintaan 36 euroa / 6 kk määräaikaistilauksena hintaan 74 euroa / 12 kk Hintoihin sisältyy arvonlisäveroa 10 %. Kestotilaus jatkuu automaattisesti laskutusjaksoittain ilman peruutusta. Mahdollinen liikamaksu pidentää vastaavasti tilausjaksoa. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä Metsälehden asiakaspalveluun tällä kupongilla tai puh. 09 315 49 840. Muutan päättyvän tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni kuluvan jakson loppuun Osoitteen muutos: Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Asiakasnumeroni lehden osoitelipukkeesta: Päiväys Allekirjoitus Puhelin Metsäkustannus maksaa postimaksun Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka / 2015 / 2015 / Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero Tämän metsäristikon vastausten tulee olla perillä 21.5. osoitteessa Metsälehti, PL 890, 00101 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 9”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. Palkinnot metsäristikosta 6 on arvottu seuraaville kolmelle: Sini Hämeenkorpi, Oulunsalo, Jorma Rauhala, Valkeala ja Pirjo Väisänen, Kiuruvesi Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. Ristikko löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Sen voit ratkoa päätteellä ja nyt myös lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. ENSI NUMEROSSA METSÄRISTIKKO 9 Metsäristikko 6, ratkaisu ? MIllaisella autolla metsään? ? Maanmuokkaus tutuksi ? Koivun matka alkaa siemenviljelykseltä ? Näin teet edunvalvontavaltuutuksen ? Pöllöjä naapurissa Metsälehti Makasiini ilmestyy 21. toukokuuta Seppo S amuli
• Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 7,50 euroa/lähetys. Herkutellen. Keittiö mökillä Sami ja Kasper Garam Sami ja Kasper Garam toteuttivat yhteisen haaveensa Lammin mökillään kokaten ja kuvaten ruoka-annoksia. Jokainen tämän kirjan ruokalaji sisältää oman koukkunsa, joko vanhan tutun tai aivan uuden. Suuressa osassa reseptejä on mukana luonnosta löytyneitä raaka-aineita, niin kotipihalta kuin syvältä metsästäkin. Hinta 29 € Suomalainen rapukirja Juha Jormanainen Suomalainen rapukirja kertoo kaiken, mitä tulee tietää ravuista, ravustuksesta ja rapujen syömisestä. Tämä kirja kertoo upeiden kuvien säestyksellä rapulajeista, rapujen levinneisyydestä ja fysiologiasta, ravustuksen taktiikoista ja tekniikoista, rapujen säilytyksestä, keittämisestä, tarjoilusta, rapujuhlien järjestämisestä, rapuruoista ja -juomista sekä rapujen syömisen etiketistä – rapulaulujakaan unohtamatta. Hinta 35 € Villi keittiö Rune Kalf-Hansen, Lisen Sundgren ja Charlotte Gawell Luonto tarjoaa meille syötävää vuoden ympäri. Ruusunmarjat ja nokkoset ovat monille tuttuja, mutta kuinka moni tietää, miltä isomaksaruoho, peltokanankaali, pihatähtimö ja kaunokainen maistuvat? Sen selvittämiseksi ei tarvitse kuin pitää silmät auki ja ryhtyä keräilemään. Niin pääsee osalliseksi makumaailmaan, jonka huippuravintoloiden kokit ovat jo pitkään tunteneet. Hinta 34 €