• METSÄALAN AJANKOHTAISLEHTI • TORSTAINA 6. TOUKOKUUTA 2021 • NRO 9 • PERUSTETTU 1933 • METSÄLEHTI.FI UUTISET Mikä on elyn rooli PEFCsertifioinnissa? ›› 2–3 Puunhankinta jatkuu pohjoisessa ›› 9 Seuraako kuitupuu sellun hintakehitystä? ›› 11–13 METSÄSTÄ Linnut huomioon metsänhoidossa ›› 16–17 Vannesahaus on vaativa laji ›› 20–21 Hirvien koko pienenemään päin ›› 23 Koneellinen taimikonhoito on harvojen käsissä ›› 24 PILKKEITÄ Vemmelsääret nyrkit pystyssä ›› 28 Tiibetinkirsikka sopii talvipuutarhaan ›› 34 KOLUMNI: Maailma tarvitsee myös lyhytkestoisia tuotteita, kuten pakkaustuotteita, kemikaaleja, vaatteita ja energiaa. ›› 5 HENKILÖ Pankkimaailmasta yhdistyksen johtoon Jarkko Ruokonen haluaisi metsänhoitoyhdistyksistä yhtenäisemmän ketjun. ›› 6 Puukauppa käy, mutta tulojen sijoittaminen voi olla haastavaa. Sivut 14-15 Sa m i Ka rp pi ne n Tarjousta tekemässä Ki m m o M et sa la
• LYHYET UUTISET 6.5.2021 / AJASSA 2 Loimijoen ja Punkalaitumen yhdistykset fuusioituvat Loimijoen ja Punkalaitumen metsänhoitoyhdistykset yhdistyvät ensi vuoden alusta. Fuusiosta päättivät yhdistysten valtuustot kevätkokouksessaan yksimielisesti. Yhdistymisellä halutaan taata metsänomistajille jatkossakin hyvät palvelut. Yhdistysten metsureiden ja toimihenkilöiden työsuhteet säilyvät entisellään. Versowood uusii sahalinjan Vierumäellä Sahayhtiö Versowood lisää sahaustaan. Yhtiö uusii kesällä 2022 Vierumäen yksikön toisen sahalinjan, minkä ansiosta vuotuinen sahausmäärä nousee nykyisestä 475 000 kuutiosta yli 600 000 kuutioon. Samalla puunkäyttö voi lisääntyä jopa 300 000 kuutiolla. Ostot lisääntyvät kuitenkin vasta vuonna 2023. Metsärahastojen metsävähennyksen käyttöä rajoitetaan Kehysriihessä tehtiin uusia verolinjauksia, joissa puututaan muun muassa metsärahastojen tilakauppoihin. Hallitus päätti, että metsärahastojen mahdollisuutta hyödyntää metsävähennystä rajoitetaan vuoden 2022 alusta alkaen. Lisäksi tarkoitus on selvittää yhteismetsäosuuden hankintavelan koron vähennyskelpoisuutta. Säästöpuiden valintaan helpotusta Suomen metsäkeskuksen sekä Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen tuottaman verkkopalvelun avulla voi suunnitella ennakkoon säästöpuiden paikat hakkuussa taloudellisesti luontoarvot huomioiden. ”Säästöpuuvalinnalla voidaan minimoida hakkuiden ja maanmuokkauksen aiheuttamia maa-aineshuuhtoumia lähivesistöihin ja huolehtia monimuotoisuudesta. Pelkkä maastosuunnittelu ei välttämättä takaa sitä, että tavoitteiden kannalta parhaat puut säästetään”, sanoo projektipäällikkö Antti Leinonen Metsäkeskuksesta. Metsänhoitosuositusten metsitysohjeet päivitettiin Tapio on päivittänyt metsitystä koskevat metsänhoitosuositukset. Tarjolla on aiempaa yksityiskohtaisempaa tietoa joutoalueiden metsityksestä: suosituksissa on esimerkiksi kuvattu eri kasvupaikkojen metsitysketjut ja tilanteita, joissa muu käyttö on metsitystä parempi vaihtoehto. Kaikki metsänhoidon suositukset löytyvät Tapion tuottamasta Metsänhoidosuositukset.fi-verkkopalvelusta. SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva E ly-keskus ja Suomen ympäristökeskus ilmoittivat huhtikuussa, etteivät ne allekirjoita esitystä uudesta PEFC-metsäsertifioinnin standardista. ”Monimuotoisuusja ilmastokriteerit sekä koko standardin heikko ekologinen vaikuttavuus muodostuivat kynnyskysymyksiksi. PEFC-sertifiointia markkinoidaan ekologisesti kestävänä, jota se ei kuitenkaan tutkimusten mukaan ole”, perustelee päätöstä ely-keskuksen ympäristövastuualuetta standardityöryhmässä edustanut hydrobiologi Taina Ihaksi. Elyn ympäristövastuualueen asiantuntijat perustelevat ratkaisuaan laajassa muistiossa. Sen mukaan PEFC-standardi muun muassa sivuuttaa tutkimustietoa, vesittää ekologisia vaatimuksia eikä turvaa metsien hiilinielua. Elyn rooli askarruttaa Päätös ei vaikuta PEFC-standardityön etenemiseen, mutta yleisesti ratkaisu on erittäin painava. Suomen metsistä yli 90 prosenttia kuuluu PEFC-sertifioinnin piiriin. Kysymyksiä on herättänyt etenkin valtion viranomaisen rooli markkinaosapuolten välisessä sertifiointiprosessissa. ”Onko otettu huomioon ely-keskusten lakiin kirjoitettu kokonaistehtävä? Laissa ensimmäisenä tehtävänä on yrittäjyyden ja elinkeinotoiminnan edistäminen”, Meton neuvottelupäällikkö Erkki Eteläaho kysyy. Ely-keskuksissa vastuun päätöksestä ilmoittavat kantavansa ympäristövastuualueen johtajat, joita on kaikkiaan kolmetoista. ”Korostan elyn ympäristöja luonnonvarat-vastuualueiden roolia tuottaa ja lisätä ympäristöä koskevaa tietoa. Olemme olleet mukana PEFC-standardityössä lakisääteisessä tehtävässämme edistämisja asiantuntijaroolissa”, perustelee ympäristöja luonnonvarat-vastuualueen johtaja Karoliina Laakkonen-Pöntys Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta. Hänen mukaansa lähtökohtana on ollut, että prosessissa mukana olleet asiantuntijat voisivat allekirjoittaa työn. ”Elyt erillisinä virastoina ylipäätänsäkään eivät lähde yksityisiä sertifikaatteja allekirjoittamaan.” Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei ely-keskuksissa ole täysin selvää, miten ne voivat ottaa osaa tämän tyyppisiin prosesseihin. ”Jatkossa rooleja on varmasti Elyltä raskas lausunto PEFC-sertifioinnista Valtion viranomaisen rooli markkinaehtoisessa metsäsertifioinnissa on epäselvä. PEFC-sertifioinnin kriteeristö meni elykeskuksen hydrobiologi Taina Ihaksin mielestä säästöpuiden ja vesiensuojelun osalta selkeästi parempaan suuntaan, mutta kriteeristö kokonaisuutena jäi liian kauas ekologisesta tarpeesta.
• 3 AJASSA / 6.5.2021 Päätoimittaja: Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 Toimitussihteeri: Eero Sala p. 029 432 6112 Ulkoasu: Anna Back p. 040 1623991 Toimituksen sihteeri: Päivi Laipio p. 029 432 6105 Asiakaspalvelu: p. 09 315? 49?840 Postiosoite: Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@metsalehti.fi metsalehti.fi TIIA PUUKILA M aanomistajat pääsevät nyt ensi kertaa osallistumaan alueelliseen luonnonhoidon suunnitteluun. Kyseessä on Suomen metsäkeskuksen pilottihanke. Osallistavaa luonnonhoidon suunnittelua kokeillaan Kuhmoisten Kukasjärvellä ja Mäntyharjun Hietaniemen alueella. Alueiden metsänomistajille avautuu touko-kesäkuussa sähköinen karttakysely, johon he voivat ehdottaa luonnonhoitokohteita. Myös paikallisilta kalastuskunnilta, riistanhoitoyhdistyksiltä ja luontoharrastajilta on pyydetty ehdotuksia sähköpostitse. ”Ideana on muodostaa alueellisesti yhteistoimintaa eri toimijoiden, metsäalan ammattilaisten ja maanomistajien kanssa. Ennen on ollut alueellisia kyläyhteisöjä, nyt tavoitteena on muodostaa yhteisöllisyyttä luonnonhoidon ympärille”, kertoo projektipäällikkö Tiina Lintuharju Metsäkeskuksesta. Luonnonhoitokohteiksi sopivat esimerkiksi ennallistettava suo tai vesistöä kuormittava metsäoja. Vesien suojelu ja elinympäristöjen kunnostukset voidaan toteuttaa kemeravaroin, joten niistä ei aiheudu kuluja maanomistajalle. Maaja metsätalousministeriön rahoittaman hankkeen tavoitteena on ulottaa luonnonhoidon suunnittelu yli tilarajojen. ”Tähän saakka luonnonhoitohankkeet ovat lähteneet maanomistajan aloitteesta, mutta niissä on ollut ongelmana se, että ne ovat olleet hyvin yksittäisiä kohteita. Jos hoidettaisiin yhtä kokonaista aluetta kerralla, luonnonkin kannalta saataisiin enemmän tulosta aikaiseksi”, Lintuharju toteaa. Mikäli karttakysely aktivoi metsänomistajia, Metsäkeskus voi hyödyntää sitä jatkossa valtakunnallisesti luonnonhoitokohteiden haussa. Luonnonhoitoa yli tilarajojen MIKKO HÄYRYNEN M äntysahatavaran vientihinta on noussut viime syksystä lähes 15 prosentilla 190 euron kuutiohintaan. Kalliimman kuusisahatavaran hinnannousu ei ole ollut aivan yhtä voimakasta, mutta se on edelleen kymmenen euroa mäntytavaraa kalliimpaa 200 euron kuutiohinnalla. Hintatiedot ovat tammikuuhun ulottuvasta tullitilastosta, mutta hinnat ovat jatkaneet nousuaan sen jälkeenkin. Sahatavaramarkkinoiden asiantuntijan näkemys on, että hinnat nousevat kesään mennessä vuodenvaihteen 2018–2019 tasolle, jolloin mäntytavara hipoi 210:tä euroa ja kuusitavara hiukan ylittikin sen. Korona antaa ja ottaa Kotimaan sahatavaran käyttäjät ovat kokeneet koronasuhdanteen kahdella tavalla. Pientalorakentaminen on noussut hiljalleen vuoden 2015 pohjalukemista, ja tälle vuodelle odotetaan jopa pientä harppausta. Toisaalta sahatavara on kallistunut ennenkokemattomalla tavalla. ”Olen ollut rakennusalalla yli 20 vuotta, ja koskaan puutavaran hinta ei ole noussut näin rajusti ja nopeasti”, maan suurimman talotoimittajan Kastelli-talot Oy:n toimitusjohtaja Joran Hasenson kiteyttää. Hasensonin mukaan kohonneet kustannukset on jossakin vaiheessa siirrettävä lopputuotteisiin, jotta toimintaa ylipäätään voidaan jatkaa. Toisaalta hän on nähnyt, että kaikki suhdanteet kääntyvät aikanaan. ”Sahatavaralla on huippusuhdanne oikeastaan kaikilla markkinoilla, joten nyt pitää varautua siihen, että tämä suhdanne saattaa kestää pitempään.” Kesäkeittiöitä kysytään Kotkalainen Jalotakka Oy myy piharakennuksia noin miljoonalla eurolla vuodessa. ”Toistaiseksi sahatavaraa on saatu, mitä on tarvittu, mutta hinnat ovat lähes kohtisuoraan ylös”, toimitusjohtaja Niko Muurinen sanoo. Toisaalta Jalotakan tuotteilla on kysyntää poikkeuksellisen hyvin, ja hintoja tarkistettiin vastikään ylöspäin. Jalotakan päätuotteeksi ovat nousseet kesäkeittiöt, joita menee niin paljon kuin pystytään toimittamaan. Kuusitai kahdeksankulmaisten huvimajojen kysyntä on hiipunut. Sahatavaran hinnat tanakassa nousussa Elyltä raskas lausunto PEFC-sertifioinnista PEFC-STANDARDI ? ? Määrittää vaatimukset toiminnalle sertifioiduissa metsissä. ? ? Sovittaa yhteen kestävyyden taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat. ? ? Käsittää yli 30 kriteeriä metsätaloudelle ja vaatimuksia sertifikaatin haltijalle. ? ? Sisältö päivitetään viiden vuoden välein sidosryhmien yhteistyönä. ? ? Vuosina 2019–2021 tarkistustyöhön osallistui 65 toimijaa. syytä selventää ja varmistaa, miten toimitaan, jos lopputulos jää erimieliseksi”, Laakkonen-Pöntys toteaa. Muistio vapaasti jaossa Ely-keskuksen muistio irtaantumisen perusteluista on vapaasti jaossa verkossa. Se on MTK:n mukaan toimitettu myös EU-komissioon. ”Minulle on tullut komission virkamiehiltä kysymyksiä, että mistä muistiossa on kyse”, kertoo MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen. Ympäristöjärjestöt ovat jo vedonneet muistioon EU:n metsäprosesseissa. ”Näen, että ympäristöjärjestöt haluavat luoda kuvaa siitä, että pohjoismaiset metsät ovat huonossa kunnossa”, toteaa metsäkoordinaattori Lotta Heikkonen Nordic Family Forestry -järjestöstä. Europarlamentaarikko Heidi Hautala on viitannut muistioon kuvaillen elyn arviota PEFC:stä ”murhaavaksi”. Fakta Tarkoitus pyhittää keinot? Elyn päätös jättää PEFC-standardiluonnos allekirjoittamatta voi tulla suomalaisille veronmaksajille kalliiksi. Ratkaisu kääntyy EU:n metsäja ilmastopolitiikassa helposti elinkeinojemme etuja vastaan. Metsätalouden ekologista kestävyyttä on tarkasteltava kriittisesti. Parannettavaa on paljon, mutta elyn tapa toimia ei johda toivottuun lopputulokseen. Elyn roolia vastaavissa prosesseissa on syytä selkiyttää. Toivottavasti tarkoitus ei nyt pyhittänyt keinoja. KOMMENTTI
• 6.5.2021 / AJASSA 4 METSÄLEHTI.FI PÄÄKIRJOITUS NÄKÖKULMA AJANKOHTAINEN ELIISA KALLIONIEMI päätoimittaja eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuva S irpa Kärkkäinen on kohtalaisen tyytyväinen. Metsäopintoihin on riittänyt tänä vuonna hyvin hakijoita. Kärkkäinen työskentelee nuorisoviestinnän johtavana asiantuntijana Suomen Metsäyhdistyksessä ja seuraa tarkasti metsäalan vetovoimaa. ”Tämä muutaman vuoden jatkunut hyvä trendi tuntuu jatkuvan. Toki lisää hakijoita tarvitaan, mutta ihan hyviltä hakijamäärät näyttävät”, hän summaa. Tilanne on toinen kuin 2000-luvun lopulla, jolloin tehtaita lakkautettiin ja opinto-ohjaajat eivät uskaltaneet suositella metsäopintoja. Tällä hetkellä metsä, puutuotteet ja puurakentaminen kiinnostavat, mutta se ei silti näy hinkuna metsäalan ammatteihin. Opiskelupaikat täyttyvät, mutta kilpailua saisi olla enemmän. Esimerkiksi ensi syksyksi metsäalan perustutkinnon aloituspaikkoja on runsaat 600, mutta ensisijaisia hakijoita reilut 500. Mikä saa nuoret hakeutumaan metsäalalle, miten he metsää arvottavat ja minkälaisin odotuksin he tulevana syksynä aloittavat opintonsa? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastausta Suomen Metsäyhdistyksen ja Työtehoseuran tutkimuksessa. Suomen Metsäsäätiön rahoittama kysely tehdään opintojen ensimmäisillä viikoilla toisen asteen, ammattikorkeakoulun ja yliopiston metsäopinnot aloittaneille. Vastaavaa tutkimusta ei Tutkittavana metsäopiskelijat Minkälaisia ensi syksynä metsäopintonsa aloittavat nuoret ovat? Sen Suomen Metsäyhdistys haluaa selvittää. TUORE metsityslaki olisi lähes hyvä ilman valuvikaa, joka edellyttää, että saran puuttoman leveyden tulee olla vähintään 20 metriä. Ehto evää tuen kapeasarkaisilta, ojistaan voimakkaasti puskittuneilta turvepelloilta, joita suomaakuntien peltoheitoista on huomattava osa. Mutta tarvitaanko kaikkeen tukea? Ojanpientareiden hieskoivuista saa hivenen hakkuutuloja, ja uudistamisen voi hoitaa edullisesti istuttamalla harvahkoon isoja taimia. Kuusi on sitkeä ja nousee ainakin karkeakortisen kasvuston läpi. Muokkaus ei tuo oleellista etua, joten sen kustannuksen voi säästää. Ränsistyneen pajukon voi jättää sekä suojaamaan taimia päällekaatuvalta heinikolta että verhopuustoksi hallan varalta. Peltoheitoilla on sontalannoituksen perintönä huimasti kasvuvoimaa, joten niiden istuttaminen tuntuu mukavalta – ilman tukeakin. MIKKO HÄYRYNEN Melkein hyvä ”Sekametsä tulossa” TIMPPA Lukijoiden kuvat osoitteessa metsalehti.fi/Metsalehti/ Lukijoiden-kuvat. Voit myös lähettää kuvasi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti. fi. Julkaistuista kuvista maksamme 50 euroa. Lukijakuva YHTEISTOIMINTANEUVOTTELUT Stora Enson Veitsiluodon tehtaalla aloitettiin viime viikolla. Työntekijäpuolella toivo yhä elää, mutta yhtiö on tehnyt jo ratkaisunsa. Maailman pohjoisin paperitehdasintegraatti Kemissä pysähtyy kesällä. Vain saha jatkaa toimintaansa. Paperin kulutuksen romahduksesta kertoo, että samalla kertaa Stora Enso ilmoitti lakkauttavansa Ruotsissa Kvarnsvedenin tehtaan, missä uusin paperikone vihittiin melkein äskettäin, vuonna 2006. Pari vuotta myöhemmin sillä ajettiin paperikoneiden maailmanennätys. Vauhti ei kuitenkaan riittänyt pitämään tehdasta kannattavana. VEITSILUODOSSA on jalostettu vuodessa noin kaksi miljoonaa kuutiometriä kuitupuuta. Stora Enso ei kuitenkaan aio vähentää ostojaan Suomesta. Puuta tarvitaan lisää Oulun tehtaalle, missä tammikuussa ryhdyttiin valmistamaan uudenlaista kolmikerroskartonkia. Pohjoisesta tuodaan puuta myös Pohjois-Karjalan Uimaharjuun, missä niin ikään sulatellaan isoa uutista. Stora Enso ilmoitti lopettavansa tekstiilien raaka-aineeksi tuotetun liukosellun valmistuksen. Käänne oli nopea, sillä vain runsas vuosi sitten Uimaharjussa otettiin käyttöön 52 miljoonaa euroa maksanut uusi liukosellulinja. Nyt tehdas palaa keittämään muita sellulaatuja, ainakin toistaiseksi. STORA ENSON päätökset ovat poikkeuksellisen isoja. Ne tulivat yllätyksenä, mutta eivät odottamatta. Toimitusjohtaja Annica Bresky tavallaan kertoi niistä jo viime marraskuussa esitellessään yrityksen uutta strategiaa. Hän ilmoitti Stora Enson keskittyvän jatkossa pakkaamiseen, rakentamisen ratkaisuihin ja biomateriaaleihin. Suomessa pakkaamista edustaa Oulun uusi kartonkikone, rakentamisen ratkaisuja esittelee Helsinkiin nouseva puinen pääkonttori ja uusista tuotteista esimerkkinä on Sunilan ligniiniä jalostava koelaitos. Paperi tai liukosellu eivät enää kuulu yrityksen strategiassa kasvualueisiin. Tuotteet vaihtuvat, mutta puu pysyy. Uusiutuva tulevaisuus kasvaa metsissä, muistutti Annica Bresky osavuosikatsauksessa. Luova tuho etenee
• 5 AJASSA / 6.5.2021 Fakta KOLUMNI Uusi kysymys: Osallistu kyselyyn osoitteessa www.metsalehti. Onko taimikossasi ollut myyrätuhoja? Teetkö tänä keväänä puukauppaa? Ei 65% ole aikaisemmin tehty yhtä aikaa kaikilla koulutusasteilla. Vastaako viestintä todellisuutta? Yksi tutkimuksen tavoitteista on selvittää, minkälainen mielikuva metsäopintonsa aloittaneilla on tulevasta työstään ja vastaako se työelämän tarpeita. Kärkkäistä kiinnostaa, osataanko metsäalasta viestiä nuorille houkuttelevasti mutta totuudenmukaisesti. Esimerkiksi metsässä tehtävä työ on huomattavasti vähentynyt, mutta silti metsäalan viestinnässä usein saapastellaan metsässä. ”Emme ehkä osaa houkutella oikeilla asioilla niitä, keitä tarvitsemme metsäalalle. Sellaiset, jotka haluavat tehdä bisnestä, joita tarvitaan metsäteollisuudessa ja -taloudessa, eivät välttämättä tule alalle, koska luulevat joutuvansa rämpimään metsässä, vaikka oikeasti työ on siistiä sisätyötä”, Kärkkäinen pohtii. Mielenkiintoista on myös, pitävätkö 2000-luvulla syntyneet metsäopiskelijat erilaisia asioita työssään tärkeinä kuin menneiden vuosikymmenten ammattilaiset. Kärkkäinen arvelee, että se on mahdollista. ”Sodanjälkeisellä metsäammattilaissukupolvella oli eetos nostaa Suomi jaloilleen. Nyt puhuttavat ilmastonmuutos ja monimuotoisuus, joista nuoret ovat tietoisia. Luulen, että heillä voi olla luontainen taipumus katsoa metsää monesta näkökulmasta.” Tutkimustuloksia nuorten metsäopiskelijoiden ajatuksista saadaan vuoden kuluttua kevättalvella. Sirpa Kärkkäinen on ollut välittämässä nuorille tietoa metsäalasta parikymmentä vuotta. SATOJA PAIKKOJA METSÄOPINTOIHIN ? ? Metsäalan opiskelupaikkoja on ensi syksynä lähes tuhat ja ensisijaisia hakijoita runsaat 1 300. ? ? Metsäopintoja tarjoaa Suomessa kaksi yliopistoa, kuusi ammattikorkeakoulua sekä noin 20 ammattillisen koulutuksen järjestäjää. ? ? Eniten vuosittain koulutetaan metsäkoneenkuljettajia. LAURI HETEMÄKI Kirjoittaja on Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtaja ja Helsingin yliopiston työelämäprofessori. ALBERT EINSTEIN totesi, että “kaikkea tulisi yksinkertaistaa niin paljon kuin mahdollista, mutta ei yhtään enempää”. Ihmisen ajattelukyky, henkinen kapasiteetti ja muisti eivät pysty käsittelemään monimutkaisia kokonaisuuksia ilman, että ne ensin puretaan pienempiin osiin. Näin myös tiede etenee: rajaamalla, pelkistämällä ja sulkemalla osan tekijöistä tarkastelun ulkopuolelle. Käytännön toimien tekeminen liiallisella yksinkertaistamisella voi kuitenkin viedä ojasta allikkoon. Otan esimerkin. Usein esitetään yksioikoisesti, että metsäteollisuuden tulisi luopua lyhytkestoisten tuotteiden valmistuksesta ja siirtyä pitkäkestoisiin. Näin hiilidioksidi pysyisi varastoituna niissä mahdollisimman kauan. Tämä voi olla hyvä yleissuositus, mutta ongelmallinen noudattaa orjallisesti. MAAILMA TARVITSEE MYÖS lyhytkestoisia tuotteita, kuten pakkaustuotteita, kemikaaleja, vaatteita ja energiaa. Ne kannattaa tehdä niin vähähiilisesti kuin mahdollista. Lyhytkestoiset tuotteet voivat myös vähentää hiilidioksidipäästöjä, kuten esimerkiksi elintarvikepakkaukset vähentävät ruokahävikkiä ja siten ruuan tuotannon päästöjä. Ne saatetaan tehdä myös eri puuraaka-aineesta kuin pitkäkestoiset. Lyhytkestoisiin käyvät kuitupuu, hake ja tuotannon sivuvirrat, kun taas pitkäkestoisiin sopivampi on yleensä tukkipuu. Kaikkia edellä mainittuja lyhytkestoisia tuotteita voidaan valmistaa sellusta tai sen sivuvirroista. Sellu näyttää kuitenkin olevan monille punainen vaate – lyhytkestoisuuden ja alhaisen jalostusarvon takia. Toivotaan, että Suomen metsiä käytettäisiin mieluummin puurakentamiseen. Suomessa valmistetun sellun ilmastonmuutosvaikutuksen arviointi edellyttäisi työlästä laskelmaa. Siinä pitäisi huomioida myös se, mitä vaikutuksia sillä on hiilidioksidipäästöihin Kiinassa, missä se korvaa esimerkiksi muovipakkauksia ja synteettisiä kuituja tekstiiliteollisuudessa. En ole nähnyt kokonaisvaltaista arviota sellun ilmastovaikutuksista. Sellainen olisi tarpeen tehdä. Sosioekonomiset syyt voivat myös tukea sellun valmistusta. Esimerkiksi tällä hetkellä kuitupuun jalostaminen havuselluksi tuo runsaan kolminkertaisen arvon käytetyn kuitupuun kantohintaan verrattuna. Vastaavasti tukkipuun jalostaminen sahatavaraksi tuo noin nelinkertaisen arvon tukkipuun kantohinnalle. Eli tällä hetkellä selluja sahatavarapuun välillä ei ole suurta jalostusarvoeroa. PAPERITEOLLISUUDEN väistämättä vähentyessä Suomessa olisi hyvä, jos muu metsäsektori pystyisi lisäämään työllisyyttä. Sellu ja sen jatkojalostaminen voivat näin tehdä. Toivottavaa onkin, että etenkin sellun jatkojalostaminen kasvaa nykyisestä. Sellun ilmastohyötyjä voidaan edelleen nostaa tehokuutta parantamalla ja luopumalla täysin fossiilisten käytöstä tuotannossa ja logistiikassa – jatkossa kenties myös tuotannon hiilidioksidin talteenotolla ja sen muuntamisella vedyksi. Suositus puun käyttämisestä vain pitkäkestoisissa tuotteissa voi olla huono yksinkertaistus ilmaston sekä sosioekonomisten syiden takia. Ei niin yksinkertaista ”Uudistushakkuu tehtiin alkutalvesta ja kasoihin ajetut risut jäivät aukolle kuivahtamaan. Nyt jänskätään, milloin kasaavat risut laaniin, että pääsisi kaivuri töihin. Onko kokemuksia istutuksesta näin viime tipassa muokattuun maahan?” REIJO RUOTSALAINEN ”Olen usein istuttanut kuvion toista laitaa maanmuokkauksen ollessa käynnissä. Tätä sanotaan uudistamisen kuumaksi ketjuksi. Siinä voittaa yhden vuoden kasvun ja säästää yhden heinäysvuoden.” METSÄKUPSA ”Jos risut ovat vielä kasassa hakkuualueella, ei niitä enää tänä keväänä sieltä pois ajeta. Kannattaa lähteä suunnitelmissa siitä.” TOLOPAINEN ”Muokkauskoneen pitäisi tulla touko-kesäkuun vaihteessa ja istutus heti perään. Risut eivät haittaa, kun kone työntää ne muokkauskohdista syrjään.” PUUKI ”Puut ostaneeseen ostomieheen heti yhteys ja kysymys sinne, milloin risut ajetaan laaniin. Kyllähän niitä jo ajetaan talven jäljiltä kovilla kohteilla. Sitten laikutus ja istutus.” APLI ”Taimia voi istuttaa myös loppukesällä, kunhan ei heinäkuussa helteillä. Hienojakoisilla rousteherkillä mailla kevätistutus on suositeltavampi, jotta taimet ehtivät juurtua kunnolla ennen talvea.” A. JALKANEN Verkkokeskustelu: Muokkaamaan pitäisi päästä Gallup
• 6.5.2021 / AJASSA 6 Kuka? MIKKO HÄYRYNEN, teksti KIMMO METSÄLÄ, kuva J arkko Ruokosesta piti tulla metsänhoitaja – ja melkein tulikin. Hän aloitti Joensuun yliopistossa metsäopiskelijana, mutta taloustieteen sivuopinnot veivät mukanaan ja metsätieteistä riitti välitutkinnoksi sanottu kandivaihe. Kauppatieteet johtivat Helsingin pankkimaailmaan, josta Ruokonen paluumuutti viime talvena Lappeenrantaan, ensimmäiseen oikeaan metsäalan työpaikkaansa. Ja suoraan varsin tukevalle paikalle, metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan johtajaksi. Siirtymäkauden ajan hän tosin työskenteli liiketoimintajohtajan nimikkeellä. ”Pankkimaailmassa pelattiin isoilla pelimerkeillä, metsäalassa taas kiinnostaa konkreettisuus. Rahoitusmaailmankin voi kokea eettisesti oikeaksi, hyvien asioiden edistämiseksi.” Selviä ajattelutapaerojakin löytyy. ”Metsäalalla ei aina ajatella liiketoimintaa ykkösasiana. Mutta tulosta pitää tehdä, jotta toiminta jatkuu ja sitä voi kehittää.” Kohti yhtenäistä ketjua Pankkikokemuksensa perusteella Ruokonen haluaisi nähdä yhdistyksetkin entistä yhtenäisempänä ketjuna. ”Palvelukulttuuria tulisi yhtenäistää niin, että paketti olisi samantyyppinen riippumatta siitä, missä päin Suomea yhdistyksen jäsenen metsät sijaitsevat tai mikä yhdistys häntä palvelee.” Ruokonen vertaa, että pankkimaailmassa organisaation keskusyksikkö tarjoaa vahvan tuen. ”Nykyisellään yhdistykset ovat moninainen porukka, ja palvelumalleissa on vaihtelua. Siksi tarvitaan vahva keskusorganisaatio koordinoimaan ja yhdenmukaistamaan toimintatapoja.” Keskusorganisaatiolla hän tarkoittaa ennen kaikkea Metsänhoitoyhdistysten Palvelu Oy:tä. Koordinoinnin taas tulee liittyä esimerkiksi tietojärjestelmien kehittämiseen, markkinointiin ja viestintään. Ketjumaisuus haastaa etenkin pieniä yhden pitäjän yhdistyksiä, joilla voi olla vaikeuksia ylläpitää laajaa palvelupakettia. Yhdistyksiä on 59 ja Ruokonen uskoo, että fuusioita vielä tulee. Digiloikkia otettavana Ruokosen mielestä digitalisaatiota pitäisi hyödyntää enemmän. ”Metsäala ei ole pystynyt ottamaan sellaisia loikkia kuin muilla aloilla on tapahtunut. Järjestelmien tulee ennakoivasti ehdottaa hoitotoimenpiteitä metsäasiantuntijalle ja suoraan metsänomistajalle.” Yhdistys on parhaimmillaan niin täyden palvelun talo kuin metsäalalla voi olla. Ruokosen visiossa yhdistyksiin liitetään mielikuva yli tuhannen hengen ammattilaisorganisaatiosta, joka on metsäalan paras ja halutuin työpaikka. ”Työnkuva on metsäalan monimuotoisimmasta päästä, ja osaamista on hyvin laajasti. Uusia palvelutuotteita syntyy esimerkiksi hiilensidonnan ympärille, ja niiden tarjonnassa yhdistystenkin tulee olla mukana.” Ruokonen pitää oven avoimena sille, että palveluja tarjottaisiin aiempaa enemmän myös rahastoille ja muille isoille metsänomistajille. Tulevaisuuden malli Ruokosen nimitys saattaa olla airut tulevaisuudesta. Perinteisesti metsänhoitoyhdistykset ovat olleet metsäammattilaisten johtamia, mutta mitä isompiin yhdistyksiin mennään, sitä enemmän tarvitaan johtamisen ammattilaisia. Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalassa on kolmisenkymmentä toimihenkilöä, 12 vakituista metsuria ja sopimusurakoitsijoilla henkilöstöä viitisenkymmentä. Koko konsernin liikevaihto on noin 20 miljoonaa. Yhdistyksen osuus siitä on kuutisen miljoonaa, loppu on korjuupalvelua hoitavan tytäryhtiön Karjalan Mänty Oy:n liikevaihtoa. Kaakkois-Suomen metsäteollisuuskeskittymässä puulla on kysyntää. Yhdistys auttaa metsänomistajia, että kaikille leimikoille löytyy ostaja. Ruokonen pitääkin hyvää palvelua tärkeämpänä kuin yhdistyksen isoja tuottoja. ”Minunkin onnistumistani mitataan metsien hoidon tasolla.” Pankkimaailman näkökulmaa Yhdistysten tulisi olla yhtenäisempi ketju, sanoo metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan uusi johtaja Jarkko Ruokonen. JARKKO RUOKONEN ? ? 39-vuotias ? ? kauppatieteiden maisteri ja metsätieteiden kandidaatti ? ? muuttanut Helsingistä Lappeenrantaan ? ? kotoisin maaja metsätilalta Nuijamaalta ? ? työskennellyt 13 vuotta Osuuspankkiryhmässä ? ? perheessä vaimo ja kolme lasta ? ? harrastaa mailapelejä, kuntopyörälaji spinningiä, suunnistusta ja metsästystä Jarkko Ruokonen tuo yhdistysmaailmaan pankkimaailman kokemusta.
• 7 AJASSA / 6.5.2021 Pankkimaailman näkökulmaa
• 6.5.2021 / AJASSA 8 VALTTERI SKYTTÄ T uore kuusipuutavara tulisi osassa Suomea kuljettaa kesällä nykyistä aikaisemmin pois metsästä, arvioi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore selvitys. Tuoreen kuusipuun poisvientiä tulisi kirjanpainajariskin vuoksi aikaistaa metsätuholaissa määKuuselle ehdotetaan tiukennuksia metsätuholakiin Mäntypuutavaraa voisi sen sijaan säilyttää aiempaa suuremmissa pinoissa ilman, että siitä aiheutuu hyönteistuhoriskiä. Metsätuholain alueittaiset päivämäärätakarajat puutavaran ja tuhopuiden poistolle. Suunnitteilla on B-alueen eteläosien liittäminen A-alueeseen. Su om en m et sä ke sk us Mitä pois? ? ? Syksyn ja talven aikana kaadetut kuuset ja männyt on korjattava metsästä viimeistään seuraavan vuoden heinä-elokuussa. ? ? Tuoreiden puutavarakasojen lisäksi metsästä on poistettava metsätuholain rajat ylittävä määrä yli 10 sentin paksuista tuoretta kuusija mäntytuhopuuta. ? ? Tuoreita tuhokuusia, kuten tuulenkaatoja, voi jättää metsään 10 kuutiota hehtaarille, mäntyjä 20 kuutiota hehtaarille. ? ? Kuolleita tai kuolevia lehtipuita ei tarvitse poistaa metsästä hyönteistuhoriskin vuoksi, kuten ei myöskään vanhoja, kuivaneita ja jo kuorensa menettäneitä kuusitai mäntyrunkoja. ? ? Havupuiden poistorajojen tarkoituksena on suojata metsiä hyönteistuhojen leviämiseltä. Tunnelma metsässä sähköistyy. REKISTERÖIDY JA OTA SÄHKÖISET PALVELUt KÄYTTÖÖN. METSALEHTI.FI/rekisteroidy (Rekisteröintiin tarvitset asiakasnumerosi lehden osoitekentästä). Liitimme kestotilaukseen uuden Metsälehti Digin ja saat käyttöösi kaikki nämä (etu 142,80 €) : • verkkolehti • näköislehti • maksulliset verkon sisällöt • lehtiarkisto V I I S A U T TA M E T S Ä S TÄ ritellyn B-alueen eteläosissa eli ainakin Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa. Näillä alueilla kuusen poisviennin takarajapäivämäärän tulisi olla 15. heinäkuuta nykyisen 24. heinäkuuta sijaan. ”Etenkin B-alueella on useina vuosina havaittu kirjanpainajien jo lähteneen puupinoista ympärysmetsiin ennen kuin pinot on ehditty korjata pois”, Luken tutkija Tiina Ylioja kertoo tiedotteessa. Puutavarapinojen lisäksi metsätuholain poistovelvoite koskee myös tuoretta vahingoittunutta kuusipuuta, kuten tuulenkaatoja, jos tuhopuun määrä ylittää laissa määritellyt rajat. Maaja metsätalousministeriö valmistelee metsätuholakiin ensi vuodelle muutosta, joka aikaistaisi tuoreen kuusen poistopäivämääriä. Vaikutuksia puunkorjuuseen Männyn osalta metsätuholakia voitaisiin Luken mukaan höllentää. Nykyisin tuoretta mäntyä saa säilyttää 20 kuution pinoissa ilman poistotakarajaa, mutta hyönteistuhoriskin näkökulmasta pinoja voitaisiin kasvattaa 50 kuutioon asti ilman, että männyn ytimennävertäjätuhot yltyvät sietämättömiksi. Luken tutkijoiden mukaan metsätuholain muutokset vaikuttaisivat puunkorjuun logistiikkaan. Kuusen poistopäivämäärän aikaistaminen lisää hieman puutavaran varastointikuluja. Männyllä taas sallitun puutavarapinon koon kasvattaminen helpottaa puukuljetusten suunnittelua. Suomen kuusikot ovat toistaiseksi säästyneet laajoilta kirjanpainajatuhoilta esimerkiksi Etelä-Ruotsiin verrattuna, mutta metsätuholaissa on tutkijoiden mukaan varauduttava ilmastonmuutoksen kasvattamaan hyönteistuhoriskiin. Hyönteistuhojen lisäksi metsissä on kuitenkin samalla huolehdittava monimuotoisuudelle tärkeän lahopuumäärän lisäämisestä. Kuusta ja mäntyä koskevat poistovelvoitteet eivät koske lehtipuita. Metsään voi huoletta jättää pysyvästi niin kuolleita kuin eläviäkin lehtipuita. Fakta Maaja metsätalousministeriö valmistelee metsätuholakiin muutosta, joka aikaistaisi tuoreen kuusipuutavaran poistopäivämääriä osassa Suomea. An na Ba ck
• 9 AJASSA / 6.5.2021 MIKKO RIIKILÄ S tora Enson metsäjohtaja Janne Partasen puheissa Veitsiluodon paperija sellutehtaiden sulkeminen on vasta suunnitelma, koska yt-neuvottelut ovat meneillään. Todellisuudessa Kemin paperintuotantoa ei pelasta mikään. Päätös leikkaa puunkysynnästä kaksi miljoonaa kuutiometriä kuitupuuta, siitä puolet koivua ja puolet havua. Puunkäytön nettovähennys jää tätä pienemmäksi, koska Stora Enson uusi kartonkikone Oulussa lisää havukuitupuun käyttöä ensi vuoteen mennessä puolella miljoonalla kuutiolla. Oulussa kuluu jatkossa 2,5 miljoonaa kuutiota havukuitupuuta vuosittain. Lisäksi Veitsiluodossa toimintaansa jatkava saha käyttää vuosittain puoli miljoonaa kuutiota mäntytukkia. Kaikkiaan Stora Enson puunkäyttö siis vähenee pohjoisessa reilut 1,5 miljoonaa kuutiometriä, ja tästä enin osa on koivukuitupuuta. Puuvirta kääntyy etelään Partasen mukaan pohjoisen puunhankinta-aluetta ei supisteta eikä puunhankintaan ole ilmoitettu yt-neuvotteluita. ”Pohjois-Suomessa on maan suurin hakkuiden lisäämispotentiaali. Meillä on siellä vahva organisaatio ja hyvät yrittäjät.” Jatkossa pohjoisen puuta virtaa etelään. Esimerkiksi Stora Enson Pohjois-Karjalassa sijaitsevan Enocellin sellutehtaan puunhankintaa voidaan suunnaEi välivuotta pohjoisen puunhankintaan Veitsiluodon selluja paperituotannon suunnitteilla olevan alasajon ei Stora Enson mukaan pitäisi seisauttaa pohjoisen puunhankintaa. MIKKO HÄYRYNEN P aperin murheita lukuun ottamatta metsäyhtiöiden näkymät ovat lupaavat, ensimmäisen vuosineljänneksen tulostiedot osoittavat. Maailmantalous elpyy Kiina-vetoisesti. Sellu, sahatavara, kartonki ja muut kuin painopaperit vetävät. Suhteellisesti parhaimmat kannattavuusluvut tulivat Metsä Group -konsernin kartonkija pörssiyhtiö Metsä Boardilta. Niin varsinaisen toiminnan liiketulos kuin viimeisen rivin nettotuloskin yli kaksinkertaistuivat, ja liiketulosprosentiksi tuli 17, mikä on kymmenen prosenttiyksikköä viime vuoden vertailukautta korkeampi. ”Erinomainen tulos”, toimitusjohtaja Mika Joukio toteaa. Hän uskoo, että vaikka tuotantokoneisto on täyskäytössä, toimitusvolyymit kasvavat edelleen ja hinnat ovat paikallisvaluutoissa nousussa. Tulosprosentin oltava yli kymmenen Pääomavaltaisella alalla liiketoiminnan tulosprosenttien tulisi olla kymmenen prosentin paremmalla puolella, jotta rahkeet riittävät tarvittaviin ylläpitoinvestointeihin ja rahaa jää uusinvestointeihinkin. Metsä Groupin tulosprosentti oli juuri kymmenen. Pääjohtaja Ilkka Hämälä luonnehti konsernin tuloksen olevan hyvän ja tyydyttävän välillä. ”Ei huipputasoa mutta normaalia, tervettä liiketoimintaa.” Yli kymmenen prosentin liiketulokseen pystyi myös UPM. Stora Enson liiketulos putosi seitsemään prosenttiin, ja yhtiö oli tuloskauden ainoa, jonka kannattavuus heikkeni – joskaan nettotuloksessa ei merkittävästi. Kaikkien paitsi UPM:n liikeMetsäyhtiöillä lupaavat näkymät Painopapereita lukuun ottamatta kaikilla metsäteollisuustuotteilla on nyt kysyntää. Pääosin nousua Metsäyhtiöiden ensimmäisen vuosineljänneksen tunnuslukuja. Suluissa vuodentakaiset luvut. Stora Enso UPM Metsä Group Metsä Board Liikevaihto, milj. € 2 276 (2 207) 2 234 (2 287) 1 400 (1 253) 494 (472) Liiketulos, milj. € 161 (262) 279 (243) 136 (61) 82 (34) Liiketulos, % 7 (12) 12 (11) 10 (5) 17 (7) Nettotulos, milj. € 145 (149) 227 (192) 98 (35) 79 (29) Omavaraisuus, % 50,7 (48,4) 58,5 (64,8) 57,6 (56,2) 60 (59) Henkilöstö 23 068 (25 037) 17 670 (18 573) 9 412 (9 154) 2 390 (2 376) ta Kainuuseen ja Koillismaalle. Metsänomistajatahot ovat pelänneet, että Pohjois-Suomen puunhankintaan tulee pari laihaa vuotta ennen kuin Metsä Fibren Kemin biotuotetehdas kiihdyttää puunhankintaa. Partasen mukaan Stora Enso jatkaa tavoitteellisia ostojaan, joten välivuosia ei pitäisi tulla. Veitsiluoto-uutinen on herättänyt huolta myös Länsija Keski-Suomessa. Korjuupalvelua tekeville metsänhoitoyhdistyksille Stora Enso on tärkeä kuitupuun ostaja. Partasen mukaan myös läntisen Suomen puu kiinnostaa yhtiötä edelleen. Stora Enso käyttää Suomessa vuosittain 20 miljoonaa kuutiometriä puuta. Tästä tuontipuuta on kolme miljoonaa kuutiometriä. Puolet kotimaan puusta hankitaan itse, toinen puoli tulee vierailta toimittajilta. Esimerkiksi Stora Enson osin omistama Tornator toimittaa vuosittain kaksi miljoonaa kuutiometriä puuta Stora Enson laitoksille. Veitsiluodon tehtaiden sulkeminen vähentää erityisesti koivukuitupuun menekkiä. Sa m i Ka rp pi ne n vaihdot nousivat edellisvuoden vertailukaudesta. Stora Enso ja UPM päätyivät käytännössä samoihin liikevaihtomiljooniin, mikä tekee yhtiöiden vertailusta raadollista: UPM kannatti selvästi paremmin ja yhtiö on rahoitusasemaltaan vahvempi.
• 6.5.2021 / AJASSA 10 600 900 1200 1500 10 15 20 Mäntykuitupuun hintakehitys, pystykaupat Havusellun hintakehitys Lähde: Fastmarkets FOEX Lähde: Luke Euroa/m 3 USD/tonnia 2011 2021 2016 2011 2021 2016 MIKKO RIIKILÄ P eltoon levitettävät sellutehtaan kuitupitoiset lietteet lisäävät orgaanisen aineksen määrää viljelymaassa ja parantavat maaperän vedenpidätyskykyä. Pelloilta vesistöihin valuvat ravinnepäästöt vähenevät ja viljasadot paranevat. Orgaanisen eli eloperäisen aineksen lisääminen viljelymaahan tekee pellosta hiilinielun. Osa hiilestä hajoaa nopeasti, mutta ei kaikki. ”50 vuoden kuluttua yli kymmenen prosenttia kuidun sisältämästä hiilestä on jäljellä”, kertoo Soilfood Oy:n tuotekehityspäällikkö Ossi Kinnunen. Soilfood tarjoaa maanparannusainetta pelloilleen levittäneille viljelijöille mahdollisuutta myydä muodostuvia hiilinieluja päästökompensaatioiksi. Vain prosentti kaatopaikoille Soilfood käyttää useiden metsäteollisuuslaitosten sivuvirtoja raaka-aineenaan. Stora Enson Imatran tehtailla yhtiö jalostaa kuitumassaa maanparannusaineeksi. Imatran tehtaan ympäristöpäällikkö Teemu Klemetti kertoo, että maanparannukseen jalostetaan sellusta erotettavaa, käyttökelvotonta nollakuitua sekä jätevedenpuhdistamolta saostunutta kuitumassaa ja ravinteikasta biolietettä. ”Imatran tehtaiden sivuvirroista vain prosentti menee kaatopaikoille”, Klemetti toteaa. Sellutehtaan runsain sivutuote on puunkuori, joka poltetaan voimalaitoksessa. Peltojen maanparannusaineena käytetään kuitulietteen lisäksi sellutehtaan prosessista poistettavaa kalkkia. Fosforipäästöt puolittuvat Kaikkiaan Soilfood käyttää vuosittain 300 000 tonnia teollisuuden sivuvirtoja. Imatran tehtailSellutehtaalta pellolle Metsäteollisuuden sivuvirrat parantavat viljapeltojen maaperää ja vähentävät ravinnehuuhtoumia. Sellutehtaan sivuvirroista jalostettua maanparannusainetta levitetään 20–80 tonnia hehtaarille. Soilfood Oy la kuituaineksen hyödyntäminen on osa tehtaan sivuvirtojen hallintaa. Stora Enso maksaa Soilfoodille sivuvirtojen käsittelystä. ”Viljelijöille maanparannusaine on maksullista, mutta edullista. Kuljetus ja levitys pellolle lohkaisevat ison osan viljelijän maksamasta hinnasta”, Soilfoodin toimitusjohtaja Eljas Jokinen kertoo. Hänen mukaansa maanparannuskuitu vähentää fosforin valumista pelloilta vesistöihin jopa 50 prosenttia. Maaperän eloperäisen aineksen lisääminen parantaa myös viljasatoja. Maanparannuskuituja kannattaa kuljettaa 150 kilometrin päähän tehtaalta. Eteläja Lounais-Suomen tärkeät vilja-alueet ovat siis liian kaukana Imatran tehtaiden maanparannuskuitujen toimituskohteeksi. Soilfood jalostaa kuitenkin myös Stora Enson Anjalan tehtaiden sivuvirtoja. Anjala on lähempänä tärkeitä viljelysalueita. Soilfoodin perusti Ilkka Herlin, joka toimii edelleen yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Myös yrityksen toimiva johto on nykyisin yhtiön osaomistaja. MAAja metsätalousministeriö on myöntänyt Metso-monimuotoisuusohjelman ympäristötuelle ja luonnonhoitotöille tälle vuodelle rahoitusta yhteensä runsaat yhdeksän miljoonaa euroa. Se on kaksi miljoonaa euroa enemmän kuin viime vuonna. Mikäli ohjelman tavoitteisiin – luonnonhoitoa ja ympäristötukea 82 000 hehtaarille vuoteen 2025 mennessä – haluttaisiin päästä, pitäisi summa lähes tuplata seuraaviksi vuosiksi, ministeriöstä todetaan. Tämän vuoden potista runsaat kahdeksan miljoonaa euroa suunnataan kymmenvuotisten ympäristötukisopimusten tekoon ja runsas miljoona euroa luonnonhoitohankkeisiin. Tavoitteena on tehdä ympäristötukisopimuksia 3 800 hehtaarille, luonnonhoidossa toteutustavoite on 250 hehtaaria. Metso sai lisää rahaa Nimittäin auttaa sinua metsänhoidossa. Taimikonhoidolla varmistat uuden metsäsi kasvun ja saat hakkuutuloja nopeammin. Kun teet sopimuksen metsänhoitotyöstä 30.6.2021 mennessä, voit voittaa metsurin päiväksi töihin! Arvomme 10 palkintoa. TILAA TAIMIKONHOITO www.upmmetsa.fi/taimikonhoidonaika SAANKO LUVAN? VOITA METSURI PÄIVÄKSI! UPM Metsä lupaa hyvää
• 11 AJASSA / 6.5.2021 Sellu kipuaa kohti hintahuippua Nousevatko samalla myös kuitupuun hinnat? MIKKO HÄYRYNEN S ellujen hinnat ovat tänä vuonna nousseet reippaasti kahden matalahintaisen vuoden jälkeen. Nousun taustalla on neljä perussyytä, arvioi pääekonomisti Maarit Lindström Metsäteollisuus ry:stä. ”Yhtäältä on tarjonnan heikkeneminen, joka liittyy pitkittyneisiin huoltoseisokkeihin ja tuotannonleikkauksiin, ja ylipäätään korona-ajan häiriöihin”, hän sanoo. Toinen tekijä on talouden yleinen piristyminen ja kysynnän elpyminen etenkin hygieniapapereissa. Kolmantena ovat maailmantalouden suotuisat näkymät. Elvytysrahaa tulvii, ja kun palveluja on ollut suljettuna, kuluttajille on jäänyt kuluttamatonta rahaa. Taloudessa on patoutunutta ostovoimaa. Neljäntenä ovat logistiikkavaikeudet, jotka ovat luoneet markkinoil600 900 1200 1500 10 15 20 Mäntykuitupuun hintakehitys, pystykaupat Havusellun hintakehitys Lähde: Fastmarkets FOEX Lähde: Luke Euroa/m 3 USD/tonnia 2011 2021 2016 2011 2021 2016 600 900 1200 1500 10 15 20 Mäntykuitupuun hintakehitys, pystykaupat Havusellun hintakehitys Lähde: Fastmarkets FOEX Lähde: Luke Euroa/m 3 USD/tonnia 2011 2021 2016 2011 2021 2016 Jatkuu seuraavalla aukeamalla. le niukkuutta. Sellujen toimitukset ovat viivästyneet, koska konttien saatavuudessa on ollut ongelmia ja kontteja on ollut väärässä paikassa. ”Analyytikot arvioivat, että sellun hintapaine ylöspäin säilyy ainakin tämän vuoden.” Kiina-vetoista hintarallia ”Kiina oli ensimmäinen suuri markkina-alue, jonka taloudellinen toiminta alkoi toipua koronan aiheuttamasta taantumasta”, toteaa johtaja Lars Halén metsäteollisuustuotteiden hintaindeksejä ylläpitävästä Fastmarkets FOEX -yhtiöstä. Sellun kysyntä palautui Kiinassa pandemiaa edeltäneelle tasolle viime vuoden lopulla. ”Shanghain pörssissä noteeratut pitkäkuitusellun futuurihinnat lähtivät syksyllä nousuun, mikä oli vahva signaali sellun hintanäkymistä.” Kuvassa on valkaistua sellukuitua.
• 6.5.2021 / AJASSA 12 Viidennes ulkomailta Selluteollisuuden puunkäyttö vuonna 2019. Milj. m 3 % Kotimaan raakapuu 26 750 64 Tuontipuu ml. hake 8 343 20 Sahahake ja puru 6 860 16 Yhteensä 41 953 Lähde: Luke Futuuri on sitoumus, että tiettynä aikana tulevaisuudessa kauppaa tehdään tietyllä hinnalla. Futuurit ennustivat oikein, sillä Kiinassa koettiin hintaralli, jossa havusellun hinnankorotukset seurasivat toisiaan ennennäkemättömän tiuhaan aina maaliskuulle saakka. Ja kuten monesti aiemminkin, Kiinasta vaikutukset levisivät myös muille suurille markkinoille, Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. ”Selluntuottajat sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa ovat nostaneet hintoja omilla alueillaan hyödyntäen Kiinan vetoapua”, Halén sanoo. Kantohinnan rooli pieni Kuitupuun hinnat eivät kuitenkaan seuraa sellun hintoja tanssipartnerin lailla. ”Kuitupuun kantohinnat eivät koskaan vaihtele yhtä voimakkaasti kuin sellujen hinnat”, sanoo tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä Luonnonvarakeskuksesta. Tehtaalle toimitetun puuraaka-aineen osuus on 15 prosentin luokkaa massaja paperiteollisuuden kustannusrakenteesta. Kun siitä vähennetään korjuu ja kuljetus sekä tuontipuu ja sahoilta tulevat hakkeet, kantohinnan osuudeksi jää viitisen prosenttia. Puuraaka-ainekustannus on siis huomattavasti pienempi kuin sahateollisuudessa, jossa raakapuukustannus on jopa yli puolet kokonaiskustannuksista. ”Sen vuoksi sellun hintamuutokset eivät voi vaikuttaa kuitupuuhun yhtä selvästi kuin sahatavaran hinnat näkyvät tukkipuun kantohinnoissa”, Kniivilä toteaa. Mutta historiakäyrät osoittavat, että jotain vaikutusta on, vaikkakin se on lievää ja tulee viipeellä. ”Jos sellu pitää hintansa, niin metsäyhtiöille on luvassa sen osalta varsin hyvä vuosi. Mutta sellu on silti välituote ja painopaperit ovat iso kysymys.” Hyvältä näyttää, sillä UPM antoi huhtikuussa positiivisen tulosvaroituksen. Tämän vuoden liikevoiton odotetaan nousevan, koska sellun kysyntä on jatkunut hyvänä ja hinnat ovat nousseet arvioitua nopeammin. Kuidun hinnat ennätykseen Pellervon taloustutkimus PTT ennustaa, että kuitupuun kauppamäärät kasvavat viime vuodesta noin kuudella prosentilla, mikä määrällisesti tarkoittaa noin miljoonaa kuutiometriä. Kuitupuun kysyntä vahvistuu etenkin Pohjois-Suomessa Kemin ja Oulun investointien myötä. Veitsiluodon suljettavan integraatin kuitupuun käytöstä hiukan yli puolet on koivukuitua. PTT näkee, että sulkeminen hidastaa koivukuidun markkinoita, mutta muuten vaikutukset puumarkkinoille jäävät vähäisiksi. Kuitupuusta suurin osa tulee harvennuksilta, mutta noin kolmannes päätehakkuilta. ”Sahoillakin menee hyvin, joten pääteja harvennushakkuilta tulevan kuitupuun ja sahahakkeen suhteet tuskin muuttuvat”, ennakoi PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne. PTT:n arvion mukaan kuitupuiden keskihinnat päätyvät tänä vuonna noin kolme prosenttia viimevuotista korkeammiksi, ja hinnannousu jatkuu samalla tasolla vuonna 2022. Mäntykuidun nimellishinta nousee ennätystasolle viimeistään ensi vuonna, mutta kuusikuitu ei ylitä vuoden 2017 huippuhintoja. ”Rahan arvon muutoksesta korjatuilla reaalihinnoilla kuitenkin vuonna 2008 käytiin korkeammalla”, Horne sanoo. Sahoille hyötyä ja ehkä haittaakin Kuitupuun hinnannousu voi parantaa sahayhtiöiden kannattavuutta, sillä ne voivat ainakin yrittää myydä tukkien pinnoista tulevan sahahakkeen selluja paperitehtaille parempaan hintaan. ”Oletus on, että sahahakkeen hinta seuraa kuitupuun hinnan kehitystä”, toteaa Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori. Samalla hän muistuttaa, että sellusuhdanteella saattaa olla sahojen kannalta myös toisensuuntaista vaikutusta. Järjestön näkemyksen mukaan tukkipuun hintataso on kohtuuttoman korkea, koska integraatit mieluummin nostavat harvennusleimikoilla pienempikertymäisen tukin hintaa, jotta kuitupuun hintaa ei tarvitsisi nostaa. Sahatavaran tuotanto on muutaman vuoden ollut 12 miljoonan kuutiometrin tuntumassa, ja Merivuori ennakoi, että tänä vuonna saatetaan mennä sen yli. Sivutuotteina syntyy saman verran haketta ja purua. Määrä on enemmän kuin sellutehtaat käyttävät, mutta haketta toimitetaan myös mekaaniseen massanvalmistukseen kemihierretehtaille. Hinnannousulle ei ole kaavaa MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen painottaa, että sellun hinnan ja kysynnän nousu mahdollistaa kuitupuun hinnan nousun, mutta nousun suuruus ratkaistaan kuitupuumarkkinoilla. Hän muistuttaa, että etujärjestöllä ei saa olla laskentakaavaa, jolla kuitupuun hinnannousuvara voitaisiin laskea. ”Fakta on kuitenkin, että raakapuun kysyntä ja hinnat ovat nousussa, ja sellun maailmanmarkkinan kehityksen pitää näkyä myös kannolla ja nousuvaraa on edelleen. Nyt on hyvä aika kuitupuun myynnille, mutta metsänomistajien ja heidän edustajiensa pitää huolehtia kilpailutuksesta.” ”Kuitupuun kantohinnat eivät koskaan vaihtele yhtä voimakkaasti kuin sellujen hinnat.” Kuitupuusta suurin osa tulee harvennuksilta, mutta noin kolmannes päätehakkuilta. Sami Karppinen
• 13 AJASSA / 6.5.2021 Viidennes ulkomailta Selluteollisuuden puunkäyttö vuonna 2019. Milj. m 3 % Kotimaan raakapuu 26 750 64 Tuontipuu ml. hake 8 343 20 Sahahake ja puru 6 860 16 Yhteensä 41 953 Lähde: Luke Vuoden 2011 arvio. Lähde: Tilastokeskus, Metla Kuitupuun hinnalla vähäinen merkitys Massaja paperiteollisuuden kustannusrakenne. Puuraaka-aine % kantoraha 4 korjuu 3 kuljetus 2 tuontipuu 2 hake 4 Muut raaka-aineet % mineraalit 3 kemikaalit 8 tuontimassa 2 muut 9 Työvoima Energia Muut kustannukset (kuljetus, kunnossapito, markkinointi ym.) Poistot 35 % 10 % 12 % 22 % 6 % 15 % Sa m i Ka rp pi ne n Pinossa on koivukuitua.
• 6.5.2021 / AJASSA 14 PUUKAUPPA Viikko-ostojen määrä koko Suomessa Miljoonaa m Viikko 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 2020 2019 2021 0,5 1,0 1,5 2,0 TUORE PUUKAUPPA Kohde: Kuusivaltainen päätehakkuu, korjattavissa myös kelirikon aikana. Lisäksi harvennusta. Sijainti: Pohjois-Karjala Ostaja: Yksityinen saha Hakkuukertymä: arvio 1 518 m 3 Leimikon koko: Avohakkuuta 4,5 ha, harvennusta 1,4 ha Muuta: Metsänhoitoyhdistyksen valtakirjakauppa, jossa ostajat laittoivat tarjouksissa parastaan peliin. Kaupat solmittiin huhtikuussa 2021. Avohakkuun kuusipuu myytiin runkohinnalla. Avohakkuu Puutavaralaji määrä kantohinta myyntitulo m3 €/m3 € Kuusirunko 1200 57 68 400 Mäntytukki 120 62 7 440 Mäntykuitu 75 22 1 650 Mäntyparru 10 30 300 Koivutukki 5 45 225 Koivukuitu 30 20 600 Haapakuitu 4 10 40 Laho 12 Yhteensä 78 655 Harvennushakkuu Yhteensä 76 1 847 Leimikko yhteensä 80 502 Kelirikkokuusikko runkohinnalla SAMI KARPPINEN, teksti ja kuva T ukkien nousevat hinnat houkuttelevat nyt metsänomistajaa kysymään tarjouksia päätehakkuuleimikosta. Jos tiedossa on välittömiä investointitarpeita, ajatus puukaupasta on varmasti hyvä. Tuottavat sijoitusvaihtoehdot puukaupparahoille ovat sen sijaan kortilla. ”Tällä hetkellä on haastavaa löytää houkuttelevaa sijoituskohdetta. Korkomarkkinat ovat olleet pitkään pois pelistä, ja osakemarkkinoilla on huolta yliarvostuksesta”, kuvailee tilannetta Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich. Osakesijoittajan on Gerichin mukaan nyt oltava valmis ottamaan kohtalaisen iso riski. Jos investointitarpeita ei ole, voikin myös tukkimetsän hakkuun lykkääminen olla taloudellisesti järkevä ja vähäriskinen vaihtoehto. ”Jos jostain saa nyt kahdesta kolmeen prosentin positiivisen tuoton, pitäisin sitä kohtuullisen houkuttelevana”, von Gerich sanoo. Usein päätehakkuuvaiheen metsä tarjoaa edelleen hyvinkin parin prosentin vuotuista tuottoa, jos metsätuhoriskit ovat pienet. Puunostajista ainakin Metsä Group ja Stora Enso tarjoavat sijoitusmahdollisuuksia puukaupparahoille kaupan yhteydessä. Leimikoita myyntiin OP Ryhmän metsäpalvelupäällikkö Petri Kortejärvi kannustaa metsänomistajia hyödyntämään puukauppatilanteen. Hän rankkaa tukkisuhdanteen kolmen parhaimman joukkoon viimeisten kymmenen vuoden aikana. ”Sahatavaravarastot ovat matalalla ja kysyntä on kovaa. Nyt kannattaa valmistella leimikoita myyntiin.” Kortejärvi tekisi hyvästä päätehakkuukohteesta oman leimikkonsa ja paketoisi heikommat päätehakkuut ja harvennukset toiseen leimikkoon. Näin erityyppisille osMistä tukkitilille tuottava sijoituskohde? Tukkileimikolla voi nyt tehdä hyvän tilin, mutta puukaupparahojen tuottoisa sijoittaminen ei välttämättä ole helppoa. PUUNHINTOJEN nousu on innostanut metsänomistajat puukaupoille kevään kynnyksellä. Tämä näkyy selvästi hakkuuaikomuksista. Metsäkeskukseen tehtiin toissaviikolla metsänkäyttöilmoituksia noin 1,9 miljoonan kuution edestä. Se on 500 000 kuutiota enemmän kuin sitä edeltäneellä viikolla. Puukaupassa nousu jatkui jo kolmatta viikkoa peräkkäin. Ostomäärä kohosi Metsäteollisuus ry:n tilastojen mukaan toissaviikolla 675 000 kuutioon. Määrä on runsaat 200 000 kuutiota enemmän kuin edeltäneellä viikolla ja 250 000 kuutiota enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Hinnat olivat pääosin nousussa. Koko maan keskikantohinnat kohenivat koivukuitua ja kuusipikkutukkia lukuun ottamatta. Hankintahinnoista laskussa olivat kuusitukki ja -kuitu sekä pikkutukit. Hakkuuaikeet kasvussa Ostajat ovat tukin perässä, joten kesäkorjuukelpoisella päätehakkuuleimikolla voi tehdä nyt kelpo tilin. Metsä Groupin metsäasiantuntija Jarkko Liukkonen kävi kuvaamassa Hankasalmella myynnissä olevaa leimikkoa Trestima-sovelluksella viime viikolla. ”Tästä voisi tehdä runkohintatarjouksen”, pohti Liukkonen hyvälaatuisessa tukkimetsässä.
• 15 AJASSA / 6.5.2021 tajille olisi tarjolla houkuttelevia kohteita. ”Mahdolliset hyönteisja tuulituhoriskissä olevat kohteet laittaisin ensimmäisenä myyntiin.” Hoidetussa kasvatusmetsässä yläharvennus on Kortejärven mukaan varteenotettava vaihtoehto. Sen ansiosta harvennuksella voi hyödyntää tukin hyvää hintaa, mutta laadukas metsä jää edelleen tuottamaan. Maanläheisiä käyttökohteita Myös OP Ryhmän seniorianalyytikko Henri Parkkinen näkee, että puukaupparahoille voi olla vaikea löytää osakemarkkinoilta tuottavia kohteita matalalla riskillä. Entä kannattaisiko metsäyhtiöiden kuten Stora Enson, UPM:n tai Metsä Boardin osakkeita ostaa? ”Metsäyhtiöt ovat pitkän aikavälin sijoittajalle hyvä vaihtoehto. Yhtiöillä on selkeä strategia ja kustannuskilpailukyvystä on huolehdittu”, Parkkinen kuvailee. Kortejärvi keksii puukaupparahoille sijoittamisen ohella myös maanläheisiä käyttökohteita. ”Metsänhoitoon, kuten taimikoihin ja lannoituksiin kannattaa aina sijoittaa. Puukaupparahoja voi myös siirtää hallitusti seuraaville sukupolville.” Inflaatio kohti normaalia Von Gerichin mukaan inflaatiohuolta ei voida meilläkään täysin sivuuttaa, vaikka riski nopeasti kiihtyvälle inflaatiolle on Euroopassa pieni verrattuna Yhdysvaltoihin. ”Mielenkiintoinen kysymys kuitenkin on, miten pitkään talouden tukemista jatketaan koronan helpottaessa.” Jos rahaa jaetaan markkinoille avokätisesti koronan jälkeenkin, voi pankissa makaavien puukaupparahojen arvo alkaa sulaa kiihtyvän inflaation seurauksena. OP:n Parkkinen näkee inflaatiouhkan todellisena, mutta ei koe, että tilanteesta pitäisi olla huolissaan. ”Jos inflaatio kiihtyy, myös korot nousevat. Näkisin, että inflaation osalta ollaan nyt palaamassa kohti normaalia.” Pientä eloa korkomarkkinoilla jo on pitkien korkojen suhteen. ”Negatiiviset korot tuskin ovat uusi normaali”, von Gerich huomauttaa. Etelä-Suomi KymiSavo SavoKarjala KeskiSuomi EteläPohjanmaa KainuuKoillismaa PohjoisPohjanmaa Lappi s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 60,97 s 64,85 s 45,36 s 18,82 s 20,67 ? 17,82 s 26,73 ? 28,11 Uudistushakkuu s 62,78 s 65,75 ? 47,08 s 20,88 s 22,20 s 19,59 s 30,01 ? 29,70 Harvennushakkuu s 53,17 s 54,70 s 39,10 s 17,56 s 17,80 ? 16,86 s 24,21 ? 24,09 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 62,45 s 66,66 s 43,97 ? 18,25 ? 20,91 ? 17,87 ? 26,87 ? 31,01 Uudistushakkuu s 64,05 s 67,46 s 45,26 ? 19,67 ? 22,22 s 19,44 ? 29,02 ? 33,21 Harvennushakkuu s 55,93 s 57,45 s 39,06 s 17,70 s 18,26 s 17,23 s 26,03 s 26,92 Ensiharvennus s 13,66 s 13,36 s 13,17 Hankintahinnat s 61,34 ? 62,70 ? 47,00 s 31,78 ? 32,28 s 31,87 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 62,58 s 65,03 s 41,93 s 18,95 s 22,16 ? 17,79 s 27,58 s 28,73 Uudistushakkuu s 64,54 s 65,83 s 43,65 ? 21,25 s 24,07 s 19,41 s 32,55 s 31,11 Harvennushakkuu s 55,26 s 55,51 s 37,20 ? 17,88 s 17,56 ? 17,07 s 24,24 s 24,21 Ensiharvennus .. .. .. s 13,29 .. s 12,41 .. .. Hankintahinnat s 60,68 ? 61,86 s 46,77 s 31,89 ? 31,33 ? 31,92 .. .. s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 59,55 s 62,90 ? 45,66 ? 17,95 ? 19,08 ? 17,59 ? 24,19 ? 26,23 Uudistushakkuu ? 61,85 s 64,02 ? 48,23 ? 20,31 ? 20,77 s 19,44 s 27,60 ? 28,39 Harvennushakkuu s 51,79 s 52,25 s 39,40 s 17,02 ? 17,19 ? 17,16 ? 23,28 ? 23,75 Ensiharvennus s 36,70 s 40,90 ? 12,80 ? 13,43 s 13,57 Hankintahinnat s 58,12 s 58,18 s 49,04 s 31,64 s 32,04 ? 31,57 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat Uudistushakkuu Harvennushakkuu Ensiharvennus Hankintahinnat s 55,66 s 55,61 s 30,31 s 31,12 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 61,30 s 62,02 s 20,17 s 21,84 ? 19,04 s 29,11 ? 29,51 Uudistushakkuu s 62,80 s 62,93 s 22,14 s 22,50 s 20,44 s 31,43 ? 30,78 Harvennushakkuu ? 51,92 s 51,17 ? 17,94 ? 18,66 ? 16,34 ? 25,41 Ensiharvennus Hankintahinnat s 58,39 ? 58,54 ? 31,85 ? 32,12 s 32,10 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat ? 55,21 s 57,37 s 18,69 s 19,21 ? 15,37 s 25,39 s 26,09 Uudistushakkuu s 57,87 s 59,23 s 20,23 s 21,16 s 18,09 s 27,72 s 27,51 Harvennushakkuu s 49,24 s 46,80 s 18,15 s 16,41 ? 14,70 s 23,57 s 21,47 Ensiharvennus s 41,34 . s 16,97 s 13,78 s 11,12 Hankintahinnat s 58,07 s 58,03 s 31,48 s 31,45 s 31,91 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 54,02 s 52,79 s 18,13 s 15,60 s 24,79 Uudistushakkuu s 55,78 s 53,95 s 21,58 s 18,36 s 27,40 Harvennushakkuu s 47,06 s 43,80 s 15,30 ? 12,78 s 22,39 Ensiharvennus Hankintahinnat s 56,14 s nousussa ? laskussa TUKKIPUU KUITUPUU PIKKUTUKKI MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI KOIVU MÄNTY KUUSI Kantohinnat s 62,86 s 66,43 s 48,43 s 20,22 ? 21,35 ? 18,71 s 27,23 s 29,70 Uudistushakkuu s 64,06 s 67,25 s 49,75 s 22,44 ? 22,85 ? 20,10 s 30,89 ? 31,31 Harvennushakkuu s 55,77 s 56,54 s 40,73 ? 18,89 ? 18,78 ? 18,00 s 26,00 ? 25,33 Ensiharvennus ? 14,33 ? 13,49 ? 13,82 Hankintahinnat s 62,03 s 61,91 s 51,30 s 32,99 s 33,00 s 32,99 LA PP I PO HJ OIS -P OH JA NM AA KA IN UU -K OIL LIS M AA ET EL Ä-P OH JA NM AA KY M I-S AV O SA VO -K AR JA LA KE SK I-S UO M I ET EL Ä-S UO M I KO KO M AA Metsäteollisuus ry:n hintatilasto kattaa noin 90 prosenttia yksityismetsistä ostetusta puusta. Tilastossa on eritelty leimikkotyypit, ja mukana on myös tukkija kuitupuun väliin sijoittuva pikkutukki. Ostojen vähäisyyden vuoksi hintatiedoissa voi olla puutteita. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Raakapuun hintatilastot, viikkojen 15-16 keskiarvo Ostajat ovat tukin perässä, joten kesäkorjuukelpoisella päätehakkuuleimikolla voi tehdä nyt kelpo tilin. Metsä Groupin metsäasiantuntija Jarkko Liukkonen kävi kuvaamassa Hankasalmella myynnissä olevaa leimikkoa Trestima-sovelluksella viime viikolla. ”Tästä voisi tehdä runkohintatarjouksen”, pohti Liukkonen hyvälaatuisessa tukkimetsässä.
• 16 6.5.2021 / METSÄSTÄ METSÄNHOITO TIIA PUUKILA, teksti SEPPO SAMULI, kuvat ”M itä! Tuolla pesässä näkyy pää. Siellä on sääksi!” iloitsee UPM:n ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen. Totta tosiaan kaukoputken läpi erottuu huhtikuun lopun räntäsateessa kastunut kalasääski. Olemme tulleet UPM:n maille Janakkalaan Kesijärven läheisyyteen. Täällä Valonen on luvannut näyttää meille, miten linnut voidaan huomioida metsien käsittelyssä. Yksi keino parantaa lintujen viihtyvyyttä omilla mailla ovat tekopesät ja pöntöt. Sääksen on houkutellut paikalle nimenomaan tekopesä sekä rauhallinen ympäristö kitumaasuon reunalla. ”Sääkselle riittää, että keskellä hakkuuaukkoa on yksi kunnon puu. Se tekee siihen pesän. Tekopesät kannattaa tehdä yhteistyössä harrastajien kanssa.” Itsekin lintuja aikaisemmin rengastanut Valonen vinkkaa ottamaan yhteyttä Luonnontieteelliseen keskusmuseoon tai BirdLife Suomen paikallisyhdistykseen. Sitä kautta löytyy lintuharrastajien yhteystietoja ja apua tekopesien sekä isompien pöllönpönttöjen ripustamiseen. Lintuharrastajilla on myös arvokasta tietoa alueen linnustosta, mitä voi hyödyntää oman metsän hoitotoimia suunnitellessa. Muista pesimisrauha Petolintujen, kuten sääksen, tiedossa olevat pesät löytyvät nykyään metsään.fi-palvelusta. Ennen kuin suuntaa kevätistutuksille tai nakkaa raivaussahan auton perälle, kannattaa tarkistaa, ettei urakka osu alueelle, jolla pesitään. ”Jos aukolla säästöpuuryhLinnut kiikarissa Lintujen huomiointi metsien käsittelyssä ei vaadi paljon. Oikealla hoitotöiden ajoituksella, säästöpuiden jättämisellä ja lehtipuiden suosimisella pääsee jo pitkälle. Nyt on hyvä hetki lähteä retkelle omaan metsään ja kuunnella lintujen valtaisaa äänimaailmaa. Se kertoo, kuinka moni lintulaji metsässä viihtyy, vinkkaa ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen. Lahopuu on monille linnuille tärkeää. Tässä käpytikan nakuttelemassa luonnonpökkelössä voi pesiä muutaman vuoden päästä hömötiainen.
• 17 METSÄSTÄ / 6.5.2021 mässä on esimerkiksi sääksen pesä, silloin syysistutus. Kevätistutus tuhoaa pesinnän”, Valonen opastaa. Sääksi häiriintyy helposti. Tuntikin poissa pesältä voi olla kohtalokas. Aukolla voi tulla vastaan myös teeren, metson ja vesilintujen pesiä. Pesältä sännännyt kanalintu palaa hautomaan, kun ihminen poistuu paikalta. Istutusta kannattaa jatkaa kauempana ja jättää pesän lähialue rauhaan. Vilkkain pesintäaika ajoittuu vapulta heinäkuun puoliväliin. Etenkin rehevissä metsissä kannattaa tänä aikana välttää hakkuita. Metsänomistaja pystyy halutessaan rajaamaan hakkuut pesimäajan ulkopuolelle, mutta tahto pitää kirjata puukauppasopimukseen. Myös ainakin rehevimpien taimikoiden raivuu kannattaa säästää loppukesään ja syksyyn. ”Moni metsätalouden kannalta järkevä toimenpide on myös linnuston kannalta järkevä. Heinä-, eloja syyskuu olisivat parasta aikaa havupuuvaltaisten taimikoiden hoitoon niin lintujen kuin juurikäävän välttämisen kannalta.” Vältä turhaa siistimistä Jos metsässään haluaa tehdä yhden toimenpiteen lintujen hyväksi, se on lehtipuun lisääminen. Lehtipuuta kannattaa säästää raivauksissa ja harvennuksissa. Varsinkin harvalukuisemmat puulajit, kuten haapa, leppä ja raita tarjoavat linnuille kolopuita, lahopuuta sekä ravintoa. Myös pajujen kannattaa antaa kasvaa. ”Pajut ovat äärimmäisen arvokkaita. Meillä on hyvin vähän kukkivia puita ja pensaita meidän metsissä. Hyönteissyöjät tulevat nyt vapun jälkeen. Pajut kukkivat silloin ja niissä on hyönteisiä”, Valonen kertoo. Vain kasvatettavaa puustoa häiritsevä lehtipuu raivataan. Sama pätee hakkuuta edeltävässä ennakkoraivauksessa. Riittää, että metsäkoneenkuljettajan näkyvyyttä haittaava alikasvos kaadetaan. Taimikoissa aukkopaikkoihin voi huoletta jättää myös etukasvuisia lehtipuita. Turha siistiminen kannattaa unohtaa. Linnuille on tärkeää, että metsässä on tiheysvaihtelua. ”Kun luontaiset taimet nousevat taimikkoon, ne ovat monille lajeille suojapaikkoja ja myös pesäpaikkoja. Jättäisin määrävälein muutaman neliön, tai paikasta riippuen jopa muutaman aarin, tiheiköitä.” Kangasmaiden reunat tärkeitä Monesti linnuille tärkeimmät elinympäristöt eivät ole metsän komeimpia puita tai parhaimpia kasvupaikkoja. Linnuille mieluisia ovat esimerkiksi kangasmetsän kosteat painanteet, joihin ei ole yrityksistä huolimatta kasvanut hieskoivua kummempaa. Myös pienialaiset suot, purot ja lammet houkuttelevat linnustoa. Suomessa on lisäksi paljon vedenvaivaamia rantametsiä ja vesijättömaita. Näissä puusto kasvaa kituliaasti, lahopuuta syntyy jatkuvasti ja linnut viihtyvät. Erityisen arvokkaita linnuille ovat kivennäismaan ja turvemaan reunat eli niin sanonut vaihettumisvyöhykkeet. ”Kun tällaisille alueille suunnitellaan hakkuita, pitää ottaa kaikki olemassa olevat keinot käyttöön: suojavyöhykkeet ja säästöpuiden keskittäminen näille. SiiSääski on saapunut pesimään tekopesään. Kuvassa näkyvällä metson soidinpaikalla on tärkeää, että alikasvokseen jätetään peitteisyyttä ja suojaa ja hakkuita vältetään maalis-toukokuussa. Soidinpaikoista kannattaa kysyä tietoja metsästäjiltä. nä pitää miettiä, lähdemmekö sieltä sitä viimeistä puuta hakemaan”, Valonen korostaa. Jätä säästöpuita Janakkalasta UPM:n mailta löytyy esimerkki Suomen ensimmäisistä tekopökkelöistä. Kaksikymmentä vuotta sitten hakatulle useamman hehtaarin aukolle on jätetty pystyhaapoja sekä kuusia, joiden latvat on katkaistu. Näin alueelle on saatu muun muassa tikoille ja hömötiaisille tärkeää lahopuuta. Herkästi kaatuva kuusi on pysynyt tekopökkelöinä pystyssä. Harmaantuneet muutaman metrin korkuiset pökkelöt hukkuvat vähitellen ympärillä kasvavaan kuusentaimikkoon. Maahan jätetyt latvat ovat maatuneet pidemmälle. Säästöhaavasta kantautuu reviiriään kuuluttavan harmaapäätikan soidinääni. ”Kun istutamme taimen, ajattelemme vähintään 60 vuoden päähän. Samaten pitäisi ajatella säästöpuiden ja suojavyöhykkeiden kanssa. Katse pitäisi olla tulevaisuudessa”, Valonen sanoo. Hakkuun jälkeen yksinäisen näköinen säästöpuu tai säästöpuuryhmä jää vuosien saatossa ympäröivän metsän suojiin ja tuottaa lahopuuta vuosiksi eteenpäin. Säästöpuuryhmään olisi hyvä jättää ainakin yksi järeämpi puu. Lehtipuu on turvallinen valinta, mutta kuusiin Valonen suhtautuu kaarnakuoriaisvaaran vuoksi varauksella. ”Tekopökkelöiksi voi jättää yksittäisiä kuusia. Kuusisäästöpuuryhmiä voisi polttaa. Siinä tuhoriski vähenisi.” Kolopuut on hyvä säästää hakkuissa. Vinkit lintujen huomiointiin 1. Suosi lehtipuita. 2. Jätä tiheiköitä. 3. Vaali soiden ja kangasmaiden rajoja ja keskitä niihin säästöpuita. 4. Tarkista metsään.fipalvelusta petolintujen pesäpaikat. 5. Vältä hakkuita ja raivauksia rehevillä mailla toukokuusta heinäkuun puoliväliin. 6. Jos talousmetsä ei ota kasvaakseen, säästä alue linnuille ja hae ympäristötukea. YLEENSÄ lintujen huomioiminen ei edellytä alueen suojelua, mutta joskus sitäkin kannattaa harkita. Esimerkiksi ojituksesta huolimatta huonosti puuta kasvavan korven tai rämeen voisi jättää hakkuiden ulkopuolelle. Usein puunkorjuu on tällaisilta kohteilta hankalaa eikä puuntuotto päätä huimaa, mutta esimerkiksi tikkojen ja hömötiaisen arvostamaa lahopuuta löytyy. Metsänomistajan on mahdollista hakea alueen määräaikaiseen suojeluun Suomen metsäkeskukselta ympäristötukea, jota tällä hetkellä on hyvin saatavissa, UPM:n ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen muistuttaa. Suojelu on yksi vaihtoehto
• 18 6.5.2021 / METSÄSTÄ SUOMEN METSÄT – häviämisen partaalla? Onko Suomen metsäluonnon monimuotoisuus todella Euroopan heikoimmasta päästä? Näin julkisuudessa tasaisin väliajoin todetaan ja viitataan kolmisen vuotta sitten tehtyyn Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin. Seppo Vuokko päätti selvittää, mistä oikein on kyse ja luki aiheesta kirjoitetun yli tuhatsivuisen mietinnön. S uomen metsät ovat kurjassa jamassa: jopa yleisimmät metsätyypit eli kuivat, tuoreet ja lehtomaiset kankaat ovat uhanalaisia – siis häviämisen partaalla. Tällaisen viestin lähettää Suomen valtio ulkomaille valtioneuvoston vuonna 2018 julkaisemassa mietinnössä Suomen uhanalaiset luontotyypit. Mietintö on laaja, yhteensä 1 263 sivua. Se perustuu Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaan uhanalaisuusarviointiin. Arviointia ovat olleet tekemässä muun muassa Luonnonvarakeskus, Suomen metsäkeskus, ely-keskukset ja useat yliopistot. Arvioinnissa on käytetty kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n kehittämiä kriteerejä. Pikaisesti selailemalla mietintö vaikuttaa luotettavalta, mutta onttous paljastuu, jos jaksaa paneutua mietinnön tekstiin. Koko uhanalaisuusluokittelu perustuu asiantuntijoiden mielipiteisiin! Mietinnön laajuus johtuu siitä, että samat asiat toistetaan suurin piirtein samalla tavalla jokaisen luontotyypin kohdalla. Se tekee tekstin arvioinnista raskasta. Taulukoissa on kymmeniä kirjainlyhenteitä, jotka pitäisi muistaa ja tietää, jotta voisi arvioida taulukon viestiä. Metsien ”uhanalaisuutta” on korostettu siten, että ne on pilkottu luontotyypeiksi paitsi ravinteisuuden myös puulajisuhteiden ja kehitysvaiheiden mukaan. Näin on saatu kovan maan metsiin peräti 40 erilaista luontotyyppiä, joista 11 on erittäin uhanalaista, 22 vaarantunutta, 6 silmälläpidettävää eli melkein uhanalaista ja yksi puutteellisesti tunnettu (sisämaan dyynimetsät). Mukana eivät ole edes puustoiset suot, tunturikoivikot tai hakamaat ja muut puustoiset kulttuuriympäristöt, vaan nekin on pilkottu pieniksi yksiköiksi – ja useimmat niistäkin ovat uhanalaisia. Ontuvat perustelut Näin yksituumaiseen tulokseen ei päästä, ellei asiantuntijoita valita oikein. Asiantuntijoiden luettelosta puuttuvat lähes täysin varttuneet metsäalan ammattilaiset. Uhanalaisuuden määrittely on näennäisesti objektiivista. Kriteerejä on viisi: luontotyypin määrän kehitys, pinta-ala, elottoman ympäristön eli maaperän ja vesitalouden muutokset, elinympäristön laatu sekä viidentenä kriteerinä mahdollisuus yhdistellä näitä tekijöitä. Metsissä keskeinen uhanalaisuuden syy ovat laadun muutokset, lehdoissa myös kuvitellut pinta-alan vähenemiset 1700-luvulta. Laadulla siinä mielessä kuin sanaa mietinnössä käytetään, ei ole mitään tekemistä luontotyypin elinkelpoisuuden kannalta. Peruskriteerinä on lahopuun määrän väheneminen viimeisten 50 vuoden aikana. Jos se ei ole tarpeeksi vakuuttava, vedotaan 1750-luvun metsiin. Sillä, millaisia metsät olivat 1750-luvulla, ei kuitenkaan pitäisi olla mitään merkitystä elinympäristöjen uhanalaisuuden arvioinnissa 2000-luvulla. Luotettavaa tietoa metsien tilasta alkaa olla 1800-luvulta, ja kattavammin tietoja on kertynyt vasta itsenäisyyden ajalta. Käytännössä Etelä-Suomen metsien uhanalaisuus määräytyy mietinnössä yhden lajiryhmän, lahopuussa elävien sienten ja hyönteisten, perusteella. Lahopuulla elävä lajisto on kuitenkin vain osa koko luontotyypin lajistoa, ja sen elinmahdollisuudet ja koostumus vaihtelevat sukkession eri vaiheissa. Esimerkiksi valtakunnan metsien inventointien mukaan kuolleen puun keskitilavuus metsämaalla on Etelä-Suomessa lisääntynyt koko sen ajan, kun lahopuuta on mitattu eli 1990-luvun puolivälistä lähtien. Vähintään polttopuuksi kelpaavan kuolleen puun määrä on nyt suurempi kuin 1930-luvulla. Toimet ristiriidassa Sukkessiovaiheiden (nuori, varttunut, vanha) pitäminen erillisinä luontotyyppeinä ja niiden jakaminen eri tyypeiksi vallitsevan puulajin mukaan on yksinkertaisesti typerää. TarkoitukselAukeaman kuvat: Anna Back
• 19 METSÄSTÄ / 6.5.2021 SUOMEN METSÄT – häviämisen partaalla? Onko Suomen metsäluonnon monimuotoisuus todella Euroopan heikoimmasta päästä? Näin julkisuudessa tasaisin väliajoin todetaan ja viitataan kolmisen vuotta sitten tehtyyn Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin. Seppo Vuokko päätti selvittää, mistä oikein on kyse ja luki aiheesta kirjoitetun yli tuhatsivuisen mietinnön. la unohdetaan se, että luonto muuttuu koko ajan. Varsinaisen metsätalouden jäljet häviävät puuston kehityksen myötä muutamissa vuosikymmenissä. Hyvän esimerkin tarjoaa Isojärven kansallispuisto Pirkanmaalla. Siellä kävijä voi kuvitella liikkuvansa neitseellisessä metsässä, mutta alueella tehtiin laajoja hakkuita vielä 1960-luvulla! Suurin osa hakkuiden jäljistä on 50 vuodessa haipunut miltei huomaamattomiksi. Uhanalaisuus sopii kuvaamaan yksittäisten lajien häviämisen todennäköisyyttä maailmanlaajuisesti. Elinympäristöjen kaavamaiseen luokitteluun se ei sen sijaan sovi. Parempi olisi puhua elinympäristöjen muuttumisesta, niukentumisesta ja mahdollisesta häviämisestä kuin ryhtyä asettelemaan niitä keinotekoisiin uhanalaisuusluokkiin mielivaltaisilla perusteilla. Luontotyyppi on elinvoimainen, jos sen maaperän lajisto ja kasvilajisto ovat elossa. Hakkuissa luontotyypin ulkonäkö muuttuu enemmän kuin lajisto. Mietinnössä luontotyypin häviämisestä käytetty termi romahtaminen on karkeaa liioittelua. Metsälaki, luonnonsuojelulaki ja vesilaki suojaavat jo lähes kaikkia luontotyyppejä tuholta. Elämäntapojen muutokset ovat aiheuttaneet sen, että muutamat vanhakantaisen maatalouden luomat elinympäristöt (ahot, kaskiniityt, lehdesniityt) ovat katoamassa. Niiden suojelu on enemmän kulttuuriperinnön vaalimista kuin luonnon suojelua. Mietinnön mukaan ihmisen tekeminen ei saisi millään lailla näkyä metsissä – se turmelee heti luontotyypin. Sen sijaan lintuvesissä ollaan heti valmiita puuttumaan umpeenkasvuun – luontaiseen kehitykseen, jonka lopputuloksena olisi suo. Lehtojakin pitäisi hoitaa, siis hakata, ettei niiden luontainen sukkessio eli kuusettuminen pääsisi toteutumaan. Kannot eivät siis haittaa lehdossa, mutta turmelevat kangasmetsän! Kas kun myrskyn juurineen kaataman puun alta paljastunut maalaikku tarjoaa tilaisuuden metsäkasvillisuuden uudistumiselle, mutta kaivinkoneella tehty laikku on metsän tuhoa ja johtaa metsätyypin uhanalaisuuteen! Jotain hyvääkin Totuus Suomen metsistä on aivan toinen kuin mietintö antaa ymmärtää. Metsätalous on toiminut hyvin. Kun puustoa hakataan, paikan luonne tietysti muuttuu. Suomessa metsä kuitenkin pysyy metsänä, toisin kuin monissa muissa maissa. Puulajisuhteet eivät ole olennaisesti muuttuneet, ja puuston kasvu ja määrä ovat lisääntyneet nykyisen metsien hoidon seurauksena. Metsien suojelu on Suomessa Euroopan ja maailman huippua. Kansainvälisten selvitysten mukaan boreaalinen havumetsä on parhaiten turvattu suurekosysteemi, jossa ei juuri ole sukupuuton uhkaamia lajejakaan. Mietintö ei anna mitään arvoa talousmetsissä tehdyille monimuotoisuutta turvaaville toimille. Nykyisten lakien ja sertifiointikriteerien perusteella kaikki sellaiset luontotyypit, joilla on erityisiä luontoarvoja, jätetään koskematta tai käsitellään niin, että luontoarvot säilyvät. Lahopuun määrää lisätään jättämällä kuollut puusto korjaamatta, ja säästöpuista tulee aikanaan vanhoja puita ja lahopuuta. Metso-ohjelmassa rauhoitetaan arvokkaimpia kohteita. On mietinnössä hyvääkin: erinomaiset tiedot eri luontotyyppien muutoksista. Nyt ne vain hukkuvat massiiviseen uhanalaisuuspyöritykseen. Mietinnöstä olisi tullut hyvä tietokirja, jos pituus olisi supistettu viidennekseen ja koko uhanalaispohdinta tylsistyttävine toistoineen olisi jätetty pois. Lopussa olisi voinut olla lyhyt yhteenveto eri luontotyyppien suojelutarpeesta. Sellaiseen kirjaan olisi moni jaksanut paneutuakin.” SEPPO VUOKKO Kirjoittaja on kasvitieteilijä ja luontotoimittaja.
• 20 6.5.2021 / METSÄSTÄ METSÄNOMISTAJA Iittala Elimyssalo MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat K orona-ajan puuhailukulttuuri näkyy metsänomistajille sopivien tukkivannesahojen kysynnässä. Metsätarvikekauppiaiden mukaan vannesahoja menee nyt kaupaksi niin paljon kuin niitä saadaan maahan. Iittalalaisella metsänomistajalla ja sivutoimisella yrittäjällä Ari Nurmella on tukkivannesahoista jo parin vuoden kokemus. Hän esittelee pihallaan olevaa Norwood Lumbermate LM 29 -vannesahaa. Kanadalaisvalmisteisen sahan lähtöhinta on 5 600 euroa, ja asiasta innostuvalle on tarjolla monia lisävarusteita. ”Viimeksi hankin digitaalisen mittarin, jolla sahauskorkeuden saa helposti kohdalleen. Se maksoi 350 euroa, mutta on ehdottomasti ollut hintansa arvoinen.” Metallityöt taitavana mies on itse rakentanut sahaan muun muassa tukinnostimen ja alkuperäisiä tanakammat tukijalat. Jatkoa pihapuiden tarinalle Nurmi voisi hyvinkin olla mukana, jos tv-sarjaa Strömsö tehtäisiin suomeksi. Moninaisten kädentaitojensa lisäksi mies kaatelee mökkiläisten puita, urakoi pienkaivurilla ja metsävarustellulla maataloustraktorilla ja auraa talvisin teitä. Asunnokseen hän on kunnostanut Iittalan idyllisen Kotkajärven rannalla olevan kotipaikkansa. Metsää on parikymmentä hehtaaria. Leipätöikseen Nurmi on siviilivirkamiehenä puolustusvoimien logistiikkakeskuksessa Tampereella. Vapaa-ajat hän puuhailee kotitilallaan. Kahden viikon talvilomansa hän varasi huhtikuulle, jolloin on aikaa tehdä polttopuut ja sahata kevään viimeiset tukit. ”Teen kuusikymmentä kuutiota polttopuuta, josta noin puolet myyn mökkiläisille.” Klapit ovat jo kuivumassa, ja kun käymme Kotkajärven rannalla, Nurmi työstää vannesahallaan lähikesämökin tontilta kaadetuista kuusista tehtyjä tukkeja. Näin niistä syntyy trendikästä lähipuuta vaikkapa terassin laudoiksi, ja pihapuiden tarina saa jatkua. ”Tällä kertaa asiakas haluaa 23 millin vahvuista lautaa pihakuusistaan”, Nurmi sanoo ja säätää vannesahansa asetukset kohdilleen. Kenttäsahurin korvaajaksi Nurmi muistelee, että omaa sahaa oli pakko alkaa katsella, kun kylän kenttäsahuri paljasti jäävänsä eläkkeelle. ”Ensin mietin, että olisin voinut ostaa hänen kalustonsa, mutta siihen olisi pitänyt tehdä melkoisesti remonttia. Samalla olisin perinyt hänen asiakkaansa. HeiKorona villitsi vannesahurit Tukkivannesahojen kauppa on käynyt viime aikoina ennätykselliseen tahtiin. Eikä ihme, kun katselee metsänomistaja Ari Nurmen työskentelyä. ”Ensimmäinen kesä meni harjoitellessa.” Tukkivannesahojen kauppa on viime aikoina käynyt kuin siimaa. Ari Nurmi hankki omansa jo pari vuotta sitten. Tukista sahataan ensin sivulaudat ja sen jälkeen pelkasta voidaan tehdä esimerkiksi parruja.
• 21 METSÄSTÄ / 6.5.2021 nostus vaatii paljon enemmän harjaantumista kuin moottorisahan teräketjun viilaus. Terähuoltoon tarvitaan teroitusja harituskoneet. ”Terä pitää kunnostaa aina muutaman tunnin sahaamisen jälkeen. Ensi alkuun aika monta terää kului harjoitteluun”, Nurmi kertoo. Innostunut sahuriyhteisö On helppo ymmärtää, miksi metsätarvikekauppiaiden vannesahahyllyt ammottavat tyhjinä. Vannesahuri nauttii tuoreen puun tuoksusta ja kevätauringon lämmöstä. ”Asiasta innostuvan kannattaa muistaa, että sahaus ei alkuun suju kuten Youtubessa tai maahantuojien messuosastoilla”, Nurmi opastaa. Hän myös muistuttaa, ettei vannesaha ole vaihtoehto kenttäsirkkelille. Sahaustapa on erilainen ja työskentely paljon hitaampaa. ”Yhden tukin sahaamiseen kuluu ehkä 15 minuuttia. Tukkeja ei kannata kerryttää ihan hirveää määrää sahalle. Esimerkiksi tuulenkaatoja voi sahata siihen tahtiin kuin niitä kerää metsästä.” Nurmen mukaan tukkivannesahaajilla on aktiivisia yhteisöjä Vannesahan terä on teroitettava suunnilleen neljän tunnin välein. Digitaalinen sahauskorkeuden mittari helpottaa haluttujen asetusten tekemistä. dän palvelemiseensa minun aikani ei todellakaan olisi riittänyt.” Muutaman vuoden takaisesta Metko-näyttelystä löytyi ratkaisuksi Norwoodin tukkivannesaha. Sen kanssa riittikin puuhailtavaa jo ennen kuin ensimmäistäkään tukkia päästiin nostamaan sahauspöydälle. ”Laite on pakattu osina, ja se pitää koota alusta alkaen.” Myös sahauspaikka piti valmistella huolella, koska saha on saatava asettumaan vakaasti vaateriin. Vatupassi onkin vannesahurille arkinen apuväline. ”Ensin laitoin betonilaatat sahan tukijalkojen alle, mutta ratkaisu oli heiveröinen, joten korvasin ne betonipilareilla. Silti sahan asento on varmistettava joka kevät ennen sahausten aloittamista.” Eikä Nurmen sahurin urakaan alkanut ihan sormia napsauttamalla. ”Ensimmäinen kesä meni harjoitellessa. Aluksi saha ei meinannut millään kulkea suoraan, vaan sahattu pinta kohoili aaltoillen. Siihen oli monia syitä, joten ratkaisua oli vaikea keksiä. Tärkeintä on saada terä hyvin leikkaavaksi ja syöttää sahaa puuhun riittävän hitaasti.” Myös vannesahan terän kunverkossa. Suomalaisilla harrastajilla on oma tukkivannesahurit-niminen Facebook-ryhmä. ”Itse seuraan lähinnä amerikkalaisia vannesahausryhmiä. Niistä saa hyviä vinkkejä ja henki on mukavan kannustava.” Ari Nurmi on itse valmistanut tukijalat vannesahalleen. Katso video Metsälehden Youtubesta Tilaukset toimituskuluitta! • Verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi Syötä kuponkikenttään koodi touko2021 • Asiakaspalvelustamme: puh. 09 315 49 840 • Sähköpostitse: tilaukset@metsakustannus.fi Taimikonhoito Timo Saksa, Jari Miina, Karri Uotila Taimikonhoidolla huolehditaan metsänuudistamisessa tehdyn investoinnin tuottokyvystä. Kun varhaishoito, varhaisperkaus ja myöhempi taimikonhoito tehdään tavoitteellisesti ja oikea-aikaisesti, päästään kustannustehokkaaseen ja taloudelliseen lopputulokseen. Teoksen päivitetty painos kokoaa tiedon taimikonhoidon biologisista perusteista, menetelmistä sekä niiden kustannuksista. Männyn, kuusen ja rauduskoivun taimikoille esitetään eri tilanteisiin optimaaliset taimikonhoitoketjut. HINTA 27,20 EUROA (norm. 34 euroa). Etu on voimassa 18.5.2021 saakka Hyppivät ja hohtavat Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset Kari Heliövaara, Ilpo Mannerkoski, Jyrki Muona, Juha Siitonen, ja Hans Silfverberg Naksuen hyppivät sepät, sepikät ja rikkasepät sekä kirkkaan metallinhohtoiset jalokuoriaiset ovat kiehtovia hyönteisiä. Kirjan toisessa painoksessa esitellään näiden neljän kovakuoriaisheimon koko Suomen lajisto, yhteensä 115 lajia. Kaikista lajeista on tunnistamista helpottava kuva, päivitetyt levinneisyyskartat sekä runsas päivitetty tietopaketti muun muassa elintavoista, lentoajasta, runsaudesta ja uhanalaisuudesta. HINTA 30,40 EUROA (norm. 38 euroa). Etu on voimassa 18.5.2021 saakka Toukokuun kirjauutuudet
• 22 6.5.2021 / METSÄSTÄ VALTTERI SKYTTÄ R uotsissa istutettiin viime vuonna yli 150 miljoonaa männyntaimea enemmän kuin Suomessa. Suomessa männyntaimia istutettiin noin 40 miljoonaa, Ruotsissa noin 200 miljoonaa. Länsinaapurissa tehdään Suomea enemmän hakkuita, mutta suuren männyntaimien määrän taustalla on ennen kaikkea metsänuudistamiskäytäntöjen erilaisuus. "Suurin syy eroon on se, että Ruotsissa ei juuri käytetä metsäkylvöä. Mäntymaat istutetaan", Luonnonvarakeskuksen (Luke) siemenja taimituotannon erikoistutkija Katri Himanen kertoo. Ruotsissa mäntyjen istutusmäärä ohitti viime vuonna ensimmäistä kertaa kuusentaimien määrän. Ruotsissa kuusen istutusmäärä on laskenut, Suomessa hieman noussut. Etenkin Etelä-Ruotsin kuusikot ovat kärsineet merkittävistä metsätuhoista, mikä voi näkyä puulajin istutusinnossa. Monipuolisuutta puulajivalikoimaan Rauduskoivujen istutusmäärissä Suomi on Ruotsia edellä. Himasen mukaan suomalaisten siemenviljelysten siemenistä kasvatetut koivuntaimet ovat myös pidemmälle jalostettuja. Kuusen, männyn ja koivun jälkeen Suomessa istutetaan eniten lehtikuusta. Maahan isketään täällä vuosittain jonkin verran myös douglaskuusen, tervalepän ja visakoivun taimia. Himanen ei näe, että Suomessa tulisi erityisesti ottaa mallia Ruotsin istutusmääristä ja puulajeista. "Ruotsissa saatuja kokemuksia ja tutkimusta esimerkiksi douglaskuusen viljelystä kannattaa kuitenkin seurata." Ilmastonmuutos muuttaa puiden kasvuolosuhteita, joten yksipuolinen puulajivalikoima on talousmetsissä riski. "Harvinaisempien puulajien viljelymäärät ovat 2000-luvulla pienentyneet Suomessa. Trendi saisi sopeutumismielessä olla päinvastainen", Himanen sanoo. H i m a s e n mukaan ilmastonmuutoksen ja monimuotoisuuden näkökulmasta olisi hyvä lisätä kotimaisten lehtipuiden viljelyä ja varoa kuusen istuttamista liian karuille kasvupaikoille. Hirvieläinten määrä iso kysymys Niin Suomessa kuin Ruotsissa hirvieläinten aiheuttamat syöntituhot vaikuttavat merkittävästi istutusten kannattavuuteen. Suomessa hirvieläinten kokonaismäärä on kasvanut, sillä valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden määrä lisääntyy. "Ruotsissa olisi etelässä Suomea enemmän lääniä istuttaa lehtipuita, jos hirvieläintilanne sen sallisi. Ilmeisesti myös villisika alkaa olla Etelä-Ruotsissa ongelma", Himanen kertoo. Ruotsissa erikoisuutena on Pohjois-Amerikasta kotoisin olevan kontortamännyn suosio. Sitä istutetaan länsinaapurissa enemmän kuin koivua, vaikka kontortan istutusmäärä onkin laskenut. Kontortamännyn kiertoaika on jopa viidenneksen lyhyempi kuin kotoperäisen männyn, mutta Suomessa kontortakokeilut hiipuivat aikoinaan puulajin laatuongelmien sekä lumija tuulituhoriskien vuoksi. Ruotsissa männytkin istutetaan Männyn istutusmäärä ohitti Ruotsissa viime vuonna ensimmäistä kertaa kuusen istutusmäärän. "Ruotsissa saatuja kokemuksia douglaskuusen viljelystä kannattaa seurata." Ruotsissa männyt pitkälti istutetaan, Suomessa mäntytaimikoita pyritään saamaan aikaiseksi myös siemeniä kylvämällä. Lisäksi mäntyä uudistetaan luontaisesti siemenpuuhakkuilla. Kuvassa männyntaimia suomalaisella istutustyömaalla. Va ltt er i Sk yt tä 75 150 225 300 375 450 Männyn ja kuusen valtakuntaa Istutuksiin toimitetut taimet vuonna 2020 Mänty Kuusi Kontortamänty: 7,3 Rauduskoivu: 1,5 Sitkankuusi: 1 Lehtikuusi: 2,7 Muut: 1,5 Kontortamänty: 0,004 Rauduskoivu: 5,4 Sitkankuusi: Lehtikuusi: 0,2** Muut: 0,1 milj. tainta milj. tainta Ha 204 190 RUOTSI SUOMI* 2019 50 100 150 200 Mänty 42 Kuusi 120 Lä ht ee t: Ru ok av ira st o/ Lu ke , Sk og ss ty re ls en *Kyseessä istutuksiin toimitetut kotimaiset taimet. Lisäksi puuntaimia tuodaan ja viedään, kuten Ruotsissa. Esimerkiksi vuonna 2019 Suomeen tuotiin 1,4 miljoonaa männyntaimea ja 3,8 miljoonaa kuusentaimea. **Suomesta on viime aikoina viety yli puoli miljoonaa siperianlehtikuusen tainta vuosittain. 50 000 100 000 150 000 200 000 RU O TS I SU O M I Metsänviljelymäärät (istutus+kylvö)
• 23 METSÄSTÄ / 6.5.2021 MIKKO RIIKILÄ RUOTSIN hirvenvasat ovat entistä pienempiä. Vasojen kutistuminen huomattiin, kun tutkijat vertasivat metsästäjien vuodesta 2007 alkaen keräämiä saalistietoja Ruotsin ympäristökeskuksen 1970-luvulla kolmen läänin alueella tekemään selvitykseen. Tulos on hätkähdyttävä. Samoilta seuduilta kaadettujen vasojen teuraspainot ovat laskeneet vajaassa 40 vuodessa 35 prosenttia: 1970-luvun vasa painoi 77–85 kiloa, viime vuosina ammutut 55–68 kiloa. Havainto perustuu 17 500 eläimen punnitustietoihin. Hirviin erikoistunut Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Jyrki Pusenius kertoo, että sama ilmiö on havaittu myös läntisellä Uudellamaalla ja lounaissaaristossa. Havainnot perustuvat metsästäjien ilmoituksiin. ”Näillä alueilla vasojen teuraspainot ovat tällä vuosituhannella pudonneet 10–15 kiloa”, Pusenius kertoo. Laidunmaista kilpaillaan Jatkuviin hirvituhoihin tuskastuneille metsänomistajille hirvien riutuminen voi luvata hyvääkin. Pienet vasat jäävät aikuisinakin pieniksi ja tuottavat vähemmän ja pienempiä vasoja. Tuloksena saattaa olla itseään ruokkiva kierre, joka heikentäisi hirvikantoja. Vasojen pienenemiseen arvellaan olevan useita syitä. Ruotsin maatalouskorkeakoulun riistatutkijan Fredrik Widemon luettelemista syistä konkreettisin on kilpailu ruoasta. Hänen mukaansa hirvien pahin kilpailija ovat muut hirvieläimet, Ruotsissa erityisesti kauriit. Lounais-Suomessa pahimmin hirvien kanssa ravinnosta kilpailevat yli äyräidensä runsastuneet valkohäntäpeurat. Kilpailu pakottaa hirvet tyytymään vähäarvoisempaan ravintoon. Ruotsissa hirvikanta puolitettu Widemon mukaan niukkuus ravinteista ei kuitenkaan yksinään selitä vasojen pienenemistä ja hirviemien hedelmällisyyden alentumista. Taantuminen on hänen mukaansa jatkunut, vaikka Ruotsin hirvikanta on alennettu puoleen siitä, mitä se suurimmillaan on ollut. ”Ruotsissa on alueita, joilla hirvikanta on laskenut ja ravintoa pitäisi riittää, mutta vasojen keskipaino laskee edelleen ja hirvien lisääntyminen heikkenee.” Hän arvelee, että myös ilmastonmuutos on osaltaan kutistamassa hirvenvasoja. Voi olla, että vasat syntyvät väärään aikaan, jolloin rehua on niukasti tai se on huonolaatuista. Toisaalta kuumat kesät saattavat heikentää rehun laatua ja aiheuttaa hirville lämpöstressiä. Tutkija Juho Matala Lukesta kertoo, ettei vasojen pienenemisen syitä ole Suomessa analysoitu. ”Kyllähän noilla alueilla [etelärannikko ja lounaissaaristo] on runsaat valkohäntäpeuran ja metsäkauriiden kannat, joten samaa syytä voi olla kuin Ruotsissa. Toisaalta tuolla on myös runsaat hirvikannat ja edelleen isot kantatavoitteet hirvellä, eli voi olla syytä siinäkin. Mutta, kuten todettu, tutkittua tietoa meillä ei toistaiseksi ole.” Ruotsin hirvenvasojen kutistumisesta kertoi ensin sanomalehti ATL. Ruotsin ja Suomen hirvet kutistuvat Ruotsissa hirvenvasojen teuraspaino on 35 prosenttia alempi kuin 1970-luvulla. Sama ilmiö on havaittu myös eteläisessä Suomessa. Hirvien koon pienenemisen taustalla voi olla muun muassa ilmastonmuutos. H an nu H ut tu Rovaniemi Kajaani Seinäjoki Tampere Kuopio Jyväskylä Joensuu Lappeenranta Turku Helsinki Pori Mikkeli Oulu Rovaniemi Kajaani Seinäjoki Tampere Kuopio Jyväskylä Joensuu Lappeenranta Turku Helsinki Pori Mikkeli Oulu OSTETAAN JA VUOKRATAAN METSÄTILOJA Myy metsäsi meille ja huolehdimme siitä kotimaisena ja vastuullisena toimijana niin, että se säilyy jälkipolville. Kaupat kanssamme sujuvat nopeasti ja vaivatta sekä ilman kuluja. Jos haluat myymisen sijaan vuokrata metsäsi, onnistuu sekin. Saat tasaisia vuokratuottoja – meidän hoitaessa metsiäsi asiantuntevasti puolestasi. Ota yhteyttä ja katsotaan yhdessä sinulle sopivin tapa edetä asiassa. Metsätilojen osto ja vuokraus TO R N AT O R .F I Ota yhteyttä oman alueesi asiantuntijaamme!
• 24 6.5.2021 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti SAMI KARPPINEN, kuvat A lussa oli kaivinkone ja paljon hoidettavia taimikoita. Sitten mies hankki Mensen raivauspään, eivätkä vesakot sen koommin ole rehottaneet Jarmo Pietilän suvun metsissä Jyväskylän Korpilahdella. Kaivinkonemiehelle taimikonhoito on talvityötä, kesällä sama kone muun muassa mätästää istutusaloja. Huhtikuun puolivälissä työn alla ovat kauden viimeiset koneraivaukset. ”Telojen alle pakkautuva lumi nostaa konetta hieman, joten maavara kasvaa ja taimivauriot vähenevät. Lumi pehmittää myös koneen kulkua”, Pietilä kertoo. Pietilän koneessa on pidennetty puomi, joten kerralla voi raivata leveydeltään 20-metristä vyöhykettä. Parhaimmillaan konetyö on varhaisperkauksilla, mutta Pietilä on raivannut myös varttuneita taimikoita. Kulku-uralle sattuvia taimia ei väistellä, vaan ne saavat taipua koneen alle. Tätä varten koneessa on tasainen pohjalevy, joka vähentää alle jäävien taimien vaurioitumista. ”Taimea ylittäessäni painan kaivurin puomia maata vasten koneen edessä. Näin koneen etureuna kohoaa ja taimella on enemmän tilaa taipua koneen alle. Kolmi-nelimetrisetkin taimet taipuvat yleensä vahingoittumatta koneen alle.” Niittokoneen tyyliin Tällä kertaa varhaisperattavana on alle metrin mittainen istutuskuusikko. Mensen raivain leikkaa kuin vanhan ajan niittokone: päällekkäiset terät liikkuvat vastakkaisiin suuntiin ja terän sakaroiden väleihin jäävät vesat katkeavat. Runsas poistuma hidastaa konetyötä. Taimien lähellä kasvavien vesojen katkominen taimia varoen hidastaa työtä entisestään. Pietilän mukaan kymmentuntisen työpäivän aikana ehtii perata kolmisen hehtaaria taimikkoa. Varttuneemmassa taimikossa työ on hitaampaa. Varhaisperkauksella konetyö maksaa 400–450 euroa hehtaarilta ilman arvonlisäveroja ja varttuneessa taimikossa reilut 500 euroa. Hinta on samaa luokkaa kuin metsäyhtiöiden tai Kolmen hehtaarin päivävauhdilla Pietilän Jarmo on koneellisen taimikonhoidon viimeisiä mohikaaneja. Katso video Metsälehden Youtubesta Jarmo Pietilä hoitaa taimikkonsa kaivinkoneeseen kytketyllä Mense-raivaimella. Työleveys on metrin luokkaa. Pietilä tekee koneellaan kymmentuntisia päiviä. Siinä ajassa varhaisperkausta valmistuu kolme hehtaaria. metsänhoitoyhdistysten laskutus metsurin tekemästä taimikonhoitotyöstä. Takana loistava tulevaisuus Kymmenkunta vuotta sitten odotukset koneellisesta taimikonhoidosta olivat korkealla. Koneiden toivottiin ratkaisevan metsänhoidon kustannusten nousu ja alaa uhannut työvoimapula. Mensen raivauspään lisäksi tarjolla oli Pentin Pajan vesakonkitkentäkone ja pienmetsäkone Usewoodiin asennettu raivausterä. Sittemmin konetyö on lähes loppunut. Koneet eivät ole voittaneet kustannuskilpaa, eivätkä raivaajatkaan vielä ole loppuneet. Isoista toimijoista vain UPM tarjoaa koneellista kitkentää varhaisperkauksille. Jalostetuilla siemenillä LISÄÄ KASVUA • PAREMPAA LAATUA • ENEMMÄN TULOJA Tapion siemenkeskus palvelee sinua kun tarvitset siemeniä metsäkylvöön tai taimitarhalle Pyydä tarjous: siemenkeskus@tapio.fi tai p. 0294 32 6000 Kylvä hyvää! T U T U S T U : W W W . T A P I O . F I / M E T S A P U I D E N S I E M E N E T
• Hyvin hoidettujen metsien ystäville TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokortia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelyssä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. “Helppokäyttöinen ja kattava.” “Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: Tapio. /metsanhoitokortisto METSÄNHOITOKORTISTO Talousmetsien luonnonhoito Metsänparannus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsän kasvatus Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän uudistaminen Tuhot Energiapuu Puukauppa ja puunkorjuu Kokeile myös TAPIO Maastotaulukon mobiiliversio! Applikaatiolla tai sivustolla Tapio. /kauppa/tuote/ maastotaulukot-apps/
• 26 6.5.2021 / METSÄSTÄ MIKKO RIIKILÄ, teksti VÄINÖ SIKANEN, asiantuntija H allintaoikeus voidaan pidättää metsätilojen omistajanvaihdosten yhteydessä. Usein niin tehdään sukupolvenvaihdoksissa, kun halutaan keventää seuraavan polven lahjatai perintöveroa. Vanhemmat voivat pidättää hallintaoikeuden, kun he lahjoittavat metsän lapsilleen tai omistus annetaan lastenlapsille ja hallinta lapsille. Hallintaoikeuden pidättäminen alentaa lahjatai perintöveroa, koska omistaja ei ennen hallintaoikeuden saamista voi käyttää metsäänsä. Saadun halMetsätalous sujuu myös ilman omistusoikeutta Hallintaoikeuden haltija hyödyntää metsän tuoton ja hoitaa metsät. KYMPPITONNIN SÄÄSTÖ Näin hallintaoikeuden pidätys alentaa lahjaveroa: ? ? Vanhemmat lahjoittavat metsätilan lapselle ? ? Tilan käypä arvo on 200 000 euroa ? ? Hallintaoikeus jää vanhemmille 15 vuodeksi ? ? Hallintaoikeuden pääomakerroin: 8,56 (ks. vero.fi) ? ? Oletusmetsän tuotto: 5 %* ? ? 15 vuoden hallintaoikeuden arvo: 0,05*200 000 €*8,56 = 85 600 € ? ? Metsälahjan verotettava arvo ilman hallintaoikeutta: 200 000 € 85 600 € = 114 400 € ? ? Lahjavero , kun hallintaoikeus pidätetään (1. veroluokka): 11 828 € ? ? Lahjavero, kun hallintaoikeutta ei pidätetä: 22 100 € *) Metsän tuotoksi oletetaan viisi prosenttia. Hyväkasvuisessa metsässä tuotto voi olla liki kymmenen prosenttia. Sitä voi perustellusti käyttää hallintaoikeuden arvon laskemisessa. Korkea tuotto alentaa lahjaveroa. lintaoikeuden arvoa ei veroteta. Hallintaoikeus on syytä sopia määräaikaiseksi. Järkevä hallinta-aika on 10 –20 vuotta. Elinikäinen hallintaoikeus voi halvaannuttaa metsätalouden, jos vanheneva haltija menettää toimintakykynsä. Elinikäinen hallintaoikeus voidaan jälkikäteen muuttaa määräaikaiseksi. Tällöin omistaja maksaa lahjaveron elinikäisen hallintaoikeuden jäljellä olevasta arvosta. Vero maksetaan, kun hallintaoikeus siirtyy omistajalle. Hallintaoikeus on ostettava, jos haltija on esimerkiksi korkean ikänsä vuoksi vajaavaltainen. Tällöin myyjälle on haettava Digija väestötietovirastolta lupa ja edunvalvojan sijainen, jos edunvalvoja on ostajan lähisukulainen. Kauppahinta perustuu jäljellä olevan hallintaoikeuden arvoon. Edunvalvojan sijaista tarvitaan myös, jos metsän omistus annetaan alaikäisille lapsille ja hallintaoikeus heidän vanhemmilleen. Näin ei yleensä kannata menetellä. Uhkana tuplaverotus Hallintaoikeuden haltija harjoittaa metsätaloutta ja vastaa veroista. Hän saa käyttää metsää sen tuoton verran. Tuotto muodostuu puuston kasvusta ja arvonlisäyksestä, kun tukkipuun osuus kasvaa. Puuston arvon on hallinta-ajan päättyessä oltava yhtä suuri kuin sen alkaessa. Vertailu tehdään samoin kantohinnoin. Tosin verottaja ei käytännössä valvo hallintaoikeuden aikaisia hakkuumääriä. Omistaja ei ilman hallintaoikeutta voi myydä puuta. Lisäksi metsätulojen jakaminen omistajalle ei olisi verotuksellisesti järkevää: haltija maksaisi ensin puun myyntiveron ja sen jälkeen omistaja lahjaveron haltijalta saamastaan metsärahasta. Esimerkiksi suurten myrskyjen seurauksena puuta saatetaan myydä tuottoa enemmän. Tällöin myyntitulot voidaan tallettaa sulkutilille, joka vapautuu omistajan käyttöön, kun hän saa metsän hallintaoikeuden. Korkotuoton pitää haltija. Periaatteessa rahat voitaisiin sulkutilin sijasta sijoittaa myös uuteen metsäpalstaan, joka ostettaisiin omistajan nimiin. Haltija saisi hallinta-aikansa nauttia myös ostometsän tuotosta. Metsävähennystä haltija ei voisi käyttää. Hallintaoikeuden määräaikainen pidättäminen on verotuksellisesti edullista, kun luovutettava tila on vähäpuustoinen ja omistus siirretään yhden sukupolven yli. Runsaspuustoisilla tiloilla kauppa on sukupolvenvaihdoksessa edullisempi vaihtoehto, koska se tuottaa ostajalle metsävähennyksen. Hallintaoikeuden haltija saa käyttää metsää sen tuoton verran. M ik ko Ri ik ilä www.kesla.com Suomalainen metsä yhdistää vaikeinakin aikoina. Kiitos.
• 27 METSÄSTÄ / 6.5.2021 MIKKO RIIKILÄ, teksti ja kuvat M ikään ei ole niin tympeää kuin arpoa oikeaa vaatekokoa verkko-ostoksilla. Tätä tuskaa Timbermen-turvahousut helpottavat. Vyötärön tarrakiinnitteinen, joustavaa materiaalia oleva säätövyö tuo uumalle reilusti toistakymmentä senttiä pelivaraa, mikä helpottaa sopivan koon löytämistä. Metsälehden kokeilemat Timbermenin Allround-turvahousut asettuvat 250 euron hintaluokkaan. Odotusten mukaan niiden pitäisi siis olla keskimääräistä laadukkaammat – ja odotukset täyttyvät. Punaista ja huomioneonia yhdistävän perusmallin hinta on 239 euroa. Oranssi, runsain heijastimin varustettu Hi-Vizmalli maksaisi pari kymppiä enemmän. Sisälahje suojaa lumelta Lumisen talven jälkeen osaa arvostaa tiivistä, lumen kenkään pääsyn estävää sisälahjetta, jonka saa hakasella kytkettyä turvakengän nauhoihin. Lahkeet on mitoitettu niin, että XL-koon housut sopivat 180-senttisellekin sahurille. Taskuja on runsaasti. Muun muassa kaatokiiloille, viilalle ja puhelimelle on omat taskunsa. Reidessä olevan viilataskun sisään on kiinnitetty läpimitaltaan noin senttinen muoviletkun pätkä viilan koteloksi. Fiksua, sillä paljaana taskuun työnnetty viila söisi kankaan nopeasti rikki. Reisien takaosassa on pitkät, vetoketjuin suljettavat tuuletusaukot. Leikkaukseltaan housut ovat tyköistuvat, ja kun niiden materiaali on elastista, käyttötuntuma on mukava. Housut eivät purista eivätkä roiku. Viiltosuojat ovat nelikerroksista Araneo-kuitua. Suojan luvataan pysäyttävän 20 sekuntimetriä liikkuva ketju, mikä on viiltosuojien yleinen normi. Housujen kohotettu selkäpuoli suojaa ristiselkää kylmältä, siitä plussat. Vyötäröllä on kangaslenkit olkaimille, mutta ne olisi voinut korvata perinteisillä napeilla. Huomaa, että suunnittelussa on kuunneltu ammattilaisia. Suurempia moitteen aiheita housuista on vaikea löytää. Suunnilleen Timbermenien hintaiset turvahousut kannattaa hankkia, jos niiden käyttö on vähänkin säännöllistä. Timbermen on uusi, Grube-yhtymän omistama tuotemerkki. Grube omistaa Uittokaluston, joka siis myy Timbermen-turva-asuja Suomessa. Kaikille vyötäröille Timbermen-turvahousut on kehitetty ammattimetsurien, ja ehkä myös verkkokaupan, tarpeiden mukaisesti. Timbermen Allround -turvahousut ovat värikkäät ja mukavat käyttää. TIMBERMEN ALLROUND ? ? Viiltosuojaus 20 m/s ? ? Housujen paino 1 260 g (koko L) ? ? Nelikerroksinen Araneo-suojakudos ? ? Saatavilla myös oranssina Hi-Viz-mallina ? ? Suositushinta 239 euroa (sisältää alv:n) ? ? Hi-Viz-malli 259 euroa (sisältää aln:n) PLUSSAT JA MIINUKSET + vyötärön säätömahdollisuus + runsaasti taskuja – henkselien kiinnitys Uuman joustava ja säädettävä vyö helpottaa sopivan koon löytymistä. Housujen sisälahje kiinnittyy turvankenkiin, joten lumi ei helposti pääse kengän sisälle. Housujen reisitaskuun on kiinnitetty pätkä muoviletkua. Sen sisälle voi työntää viilan. KOKEILTUA VALTTERI SKYTTÄ METSÄLEHDESSÄ pohdittiin 20 vuotta sitten syitä sille, mikseivät kaikki metsänomistajat hakkaa metsiään. Metsän panttaamiseen, kuten lehti asian ilmaisi, löytyi useita perusteluita. Osa iäkkäistä metsänomistajista pidättäytyi puunmyynnistä, koska halusi säästää metsän seuraavalle sukupolvelle. Metsää omistavilla perikunnilla tai leskillä hakkaamattomuuden syy oli usein metsätiedon puute, kaupunkilaismetsänomistajilla taas omat huonot muistot lapsuuden metsäpakkotöistä. ”Olen pitänyt metsää pankkina: siellä on, mistä ottaa. Ellei minulla ole elinaikanani sille käyttöä, tehkööt lapset sen kanssa sitten, mitä haluavat. Asiasta ei ole heidän kanssaan puhuttu”, eläkeläismetsänomistaja kertoi Metsälehdessä. Vuonna 2001 julkaistun lehtijutun sanavalintojen perusteella metsätalouslehdessä sulateltiin vielä parikymmentä vuotta sitten ajatusta, että myös hakkaamattomalla metsällä on tärkeää arvoa luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Kirjoittaja pohti ”vanhojen metsien jäämistä oman onnensa nojaan, metsän museointia ja luonnonsuojeluherätystä” . Entä nykyisin, onko metsäherrojen pelko metsänomistajien kaupungistumisesta ja puunmyynti-innon hiipumisesta toteutunut? Metsänomistajakunnan hidas rakennemuutos ei ole heikentänyt puun tarjontaa, kertoo vuoden 2020 suuri metsänomistajatutkimus. Puunmyyjien joukko on kaventunut, mutta ne metsänomistajat, jotka puuta myyvät, myyvät sitä reippaasti. Metsän tuomaa taloudellista turvaa korostavien metsänomistajien määrä on tutkimuksen perusteella jopa lisääntynyt. Puunmyynnissä ei ole järkevää puhua pelkästään metsänomistajien kokonaismäärästä. Jos metsänomistajia on kaikkineen lähes 600 000, yli 20 hehtaaria metsää omistavia on noin 200 000. Yli 20 hehtaaria metsää omistavien joukko omistaa noin 80 prosenttia yksityismetsien pinta-alasta. He ratkaisevat pitkälti sen, paljonko metsiä hakataan. Mikset myy puuta? ENNEN NYT JA Sarjassa tarkastellaan Metsälehden vanhoja uutisia nykyhetken valossa. Fakta
• 28 6.5.2021 / PILKKEITÄ RIISTA K evät ja kiima saavat jänikset toden teolla liikkeelle. Sen näki maaliskuusta alkaen myös metsässä: lumijälkien määrä moninkertaistui sydäntalveen nähden. Pellonreunuskuusikkoon perustamallani kauriiden ruokintapaikalla vieraili tänäkin talvena säännöllisesti myös metsäjäniksiä ja rusakoita. Tavallisesti ne välttelivät toisiaan ruokaillen eri aikaan, mutta keväällä sekin muuttui. Riistakamerakuvien perusteella rusakko yritti useana yönä häätää metsäjänistä ruokamailta – laihoin tuloksin. Valkoturkki pisti kampoihin käyden pelottomasti taistoon. Sekuleiden teossa? Kahden eri jänislajin otattelu pystynyrkein muistutti rusakoiden kiima-aikaisia välienselvittelyjä. Yllättäen mittelöissä voittajaksi selviytyi painoluokkaa pienempi metsäjänis. Toisaalta jo haavankaatoajoilta asti metsäjänisten on tiedetty olevan hanakoita puolustamaan ruoka-apajiaan muilta jäniksiltä. Riistakameravalvonta paljasti myös kummallisuuksia. Eräänä yönä rusakko kumusi jäniksen selässä. Oliko kyseessä alkava tappelu vai orastava parittelu? Pelkkien still-kuvien perusteella oli mahdotonta sanoa edes sitä, olivatko kyseessä aiemmin tapelleet yksilöt saati sitä, kumpi oli uros ja kumpi naaras. Vai oliko siinä syntymässä lajiristeymä? Metsästäjien epäilyt niin sanotuista sekuleista ovat 2000-luvulla voimistuneet. Metsästysslangissa sekuli tarkoittaa juuri rusakon ja metsäjäniksen risteymää. Ulkoasu voi pettää Risteymän tunnistaminen on vaikeaa pelkästään eläimen ulkoasun perusteella. Yli sata vuotta Suomea asuttaneet rusakotkin ovat sopeutuneet lumeen. Vanhoissa oppikirjoissa mainittu ruskea talvikarva on vahvasti väistymässä, ja etenkin vanhojen rusakoiden pää ja kupeet harmaantuvat talvella. Itä-Suomen yliopiston biologian laitoksella tutkittiin kymmenisen vuotta sitten noin 200 jäniseläinnäytettä eri puolilta Suomea. Geenitutkija Jaakko Pohjoismäen työryhmä sai selville, että noin kymmenesosassa jäniksiä virtaa sekä rusakon että metsäjäniksen verta. Niiden vanhemmat tai esivanhemmat olivat siis pariutuneet keskenään. Tulos vastasi aiempia ruotsalaistutkimuksia, joissa risteymien osuus oli samaa suuruusluokkaa. Silti tulos yllätti tutkijat, sillä jänisten risteytymistä ei pidetty Suomessa yhtä yleisenä Etelä-Ruotsia metsäisempien elinympäristöjen takia. Metsäjänis alakynnessä Jänisten mutkattoman risteytymisen on oletettu kiihdyttäneen entisestään metsäjänisten alamäkeä. Laji on taantunut vähälumisessa Länsija Etelä-Suomessa huomattavasti. Vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksessa metsäjänis määriteltiinkin ensi kertaa silmälläpidettäväksi lajiksi. Vuonna 2015 luokitus tosin muutettiin jälleen elinvoimaiseksi. Tutkimusten mukaan metsäjänisten ja rusakoiden risteytyminen on yleisintä alueilla, joilla molempien lajien kanta on runsas. Tällaisia maakuntia ovat joensuulaistutkijoiden mukaan Pohjoisja Etelä-Karjala, Pohjoisja Etelä-Savo sekä Kainuu. Suurin syyllinen lajien risteytymiseen on ilmastonmuutos. Ilman sitä jänisten risteytyminen olisi vähäisempää. Jos talvet jatkuvat leutoina, nykyinen suuntaus tuskin muuttuu. Metsäjänis vetäytyy ja rusakko levittäytyy perässä. Niinpä nyrkit kohoavat tulevinakin talvina. Pitkäkorvat nyrkkisillä Kun metsäjänis ja rusakko kohtaavat nyrkit pystyssä, onko kyseessä riita vai rakkaus? Nyrkkeilevät metsäjänis ja rusakko taltioituivat riistakameraan.
• 29 PILKKEITÄ / 6.5.2021 METSÄN KÄTKÖISSÄ SEPPO VUOKKO, teksti JORMA PEIPONEN, kuva Tekijät ovat pitkän linjan luontoammattilaisia LUKIJALTA METSÄPILA Metsälehti julkaisee enintään 3 000 merkin eli runsaan konekirjoitusliuskan mittaisia lukijoiden kirjoituksia. Suosimme napakoita, omalla nimellä julkaistavia mielipiteitä. Edellytämme, että kirjoitusta ei ole lähetetty muille tiedotusvälineille. Liitä mukaan postiosoitteesi sekä puhelinnumerosi ja/tai sähköpostiosoitteesi. Ne jäävät Metsälehden tietoon.Metsälehti otsikoi, käsittelee ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia sekä päättää niiden julkaisuajankohdat. Lähetä lukijakirjoituksesi sähköpostilla osoitteeseen lukijoilta@metsalehti.fi tai perinteisellä postilla Metsälehti/Lukijoilta, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Näin laadit lukijakirjoituksen METSÄLAIN kymmenettä pykälää on arvosteltu siitä, että varjellut alat ovat niin pieniä, ettei niillä ole merkitystä. Väite ei kestä tarkastelua. Ei kymppipykälän kohteista tietenkään ole lintujen ja suurten nisäkkäiden elinpiiriksi, mutta niillekin ne voivat olla merkittäviä ruokailutai suojapaikkoja. Valtaosa metsän lajeista on pieniä, jopa mikroskooppisen pieniä. Niille tuollainen muutaman aarin rinne tai suolaikku tarjoaa turvan pitkäksi aikaa. Yksi ainoa puukin voi elättää kymmeniä juuri siitä puulajista riippuvaisia lajeja vuodesta toiseen. Erilaisia mikrohabitaatteja mahtuu muutaman aarin säästökohteeseen tuhansittain. Eri lajien vaatimukset elinpaikkansa koolle ovat hyvin erilaisia. Kalliojyrkänteiden alla olevien vyörysorakeilojen lehtolaikut ovat täällä Kaakkois-Suomen rapakivialueella tyypillisesti vain neliömetrien luokkaa. Silti niissä kasvaa usein muutama mustakonnanmarja, joka taas tarjoaa elintilan konnanmarjamittarille. Kannossa on jälttä syövillä lajeilla elintilaa muutama neliödesimetri, itse puuaineksessa elävillä lajeilla ehkä muutamia kymmeniä litroja. Kääpien itiöemiä syövillä hyönteisillä elintila vaihtelee muutamasta kuutiosenttimetristä muutamaan litraan. Raatosammalen alustana ovat pöllöjen oksennuspallot tai kuivuneet myyränraadot, joita mahtuisi kouraan useita. Jotkut elinpaikat ovat hyvin lyhytikäisiä, kuten sienten itiöemät tai eläinten ulosteet. Niilläkin on oma lajistonsa, joka on sopeutunut sekä elinpaikan lyhytikäisyyteen että pieneen kokoon. Näitä yhdelle yksilölle tai pienelle yksilöjoukolle riittäviä elinpaikkoja täytyy tietysti olla useita lähekkäin niin, että yksilöt voivat löytää lisääntymiskumppanin ja siirtyä uusiin lisääntymispaikkoihin. Aivan yleisesti aliarvioimme pienten eliöitten leviämiskykyä. Emme edes tiedä, kuinka joku sieni siirtyy paikasta toiseen tai millä tavalla erikoistunut hyönteinen löytää elinpaikkansa. Eikä jokaisen yksilön tarvitse leviämisessään onnistua. Ei kirvoja tai viikunapistiäisiä pidetä minään lentomestareina, mutta tuulten avulla ne voivat tavoittaa sopivan elinympäristön jopa satojen kilometrien päästä. Pienelle lajille riittää pienikin tila Yksi ainoa pähkinä on riittänyt lisääntymispaikaksi leipäkorisienelle. Fakta 1: Ilmastonmuutoksen torjunnan keskiössä on fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen, eivät metsät (Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas, 2019). Koko maailman tasolla ilmastonmuutosta voidaan torjua tehokkaimmin minimoimalla fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa, teollisuudessa ja liikenteessä. Suomessa fossiilisten polttoaineiden osuus energiankulutuksesta oli 35 prosenttia vuonna 2019 (Tilastokeskus). Kaikki toimet, kuten kiertotalous, lämmön talteenotto, ydinenergia, tuulivoima, aurinkoenergia, puurakentaminen, biopolttoaineet ja puupohjaiset tekstiilikuidut, parantavat hiilitasetta. Vaikka hiilen säilyminen sellussa ja bioenergiassa on lyhytaikaisempaa, nekin parantavat hiilitasetta korvaamalla fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja vähentämällä hiilidioksidipäästöjä. Fakta 2: Metsäteollisuus on Suomen hyvinvoinnin tukijalka. Uudet biotuotetehtaat, kuten Äänekosken tehdas, ovat entistä energia-, materiaalija ympäristötehokkaampia. Niissä ei käytetä lainkaan fossiilisia polttoaineita, vaan ne valmistavat tarvitsemansa energian sivuvirroista. Fakta 3: Suurin osa, 60 prosenttia, metsän sitomasta hiilestä on maaperässä, ja puustossa osuus on 40 prosenttia (Biosoil-tutkimus). Metsien osalta ilmastonmuutoksen torjunnan keskiössä on metsien hyvä kasvu. Vain kasvava metsä sitoo hiilidioksidia ja poistaa sitä ilmakehästä. Hyvää kasvua turvataan nopealla uudistamisella, oikea-aikaisella taimikonhoidolla ja harvennuksilla. Taimikko muuttuu avohakkuun jälkeen noin 20 vuodessa hiilinieluksi ja ryhtyy kasvattamaan hiilivarastoa. Pitkässä aikaikkunassa metsien uudistaminen on ilmastoteko. Ilmaston lämpeneminen ja hyvät metsien hoidon käytännöt ovat lisänneet metsien kasvua. Puuston vuotuinen kasvu Suomessa ylittää hakkuut ja luontaisen poistuman, jolloin metsiin varastoituneen hiilen määrä kasvaa. Fakta 4: Metsien suojelu edistää monimuotoisuutta mutta ei ilmastonmuutoksen torjuntaa. Kasvunsa lopettaneessa metsässä hiili pysyy puumassassa vain niin kauan kuin lahoaminen ja hajoaminen ei ole alkanut. Myös hiilen kertymisen maaperään on osoitettu vähenevän yli satavuotiaissa metsissä. Fakta 5: Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus soveltuu parhaiten metsiin, joissa on jo lähtötilanteessa eri-ikäisiä ja -kokoisia taimia ja puita. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen metsissä taimikot ovat usein aukkoisia ja ryhmittäisiä ja elpyvät hitaasti. Jaksollisessa kasvatuksessa saadaan hyötyä jalostetuista taimista ja nopeasta kasvuunlähdöstä. Metsien käytöllä on monta puolta Puuntuotos jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa on ollut esimerkiksi 15–25 prosenttia alhaisempi kuin viljelykuusikoissa. Jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuiden hakkuukustannukset ovat korkeammat kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Samoin taimikon vaurioitumisia 5–15 metrin pituisilla puilla on tapahtunut hakkuussa 16–20 prosenttia. Jatkuvapeitteisen metsätalouden ilmastovaikutukset riippuvat hakkuiden voimakkuudesta ja tahdista. Hiilensidonta ja hiilivarastot ovat molemmilla käsittelytavoilla likimain samanlaisia pitkällä aikavälillä. Molempia metsänkäsittelytapoja tarvitaan erilaisten lajiryhmien turvaamiseksi. Fakta 6 : Metsänomistajat ovat sitoutuneet metsien kestävään hoitoon ja monimuotoisuuden edistämiseen. Arkimetsänhoidossa arvokkaat luontokohteet jätetään käsittelemättä, lahopuut säästetään, säästöpuita, kookkaita vanhoja puita, lehtipuita ja suojavyöhykkeitä jätetään sekä suojellaan ikimetsiä. Monet metsänomistajat toteuttavat näitä monimuotoisuutta edistäviä toimia laajemmin kuin PEFCja FSC-metsäsertifikaatit edellyttävät. Suunta on oikea! IRMA WELLING Metsänkasvattaja Ti m o To iv an en
• 30 6.5.2021 / PILKKEITÄ LUKIJALTA LUKIJALTA Metsälehdessä 7/2021 oli uutta tietoa metsien kasvun lisääntymisestä. Hyvä näin, että odotettavat hakkuutulot ovat lisääntymässä ja puusto pystyy sitomaan entistä enemmän hiilidioksidia. Puuston kasvu on lisääntymässä merkittävästi, mutta mistä kaikesta on kyse? Edesmennyt Metsäntutkimuslaitoksen metsävarojen inventoinnin professori Kullervo Kuusela (1924–2003) pohti tätä samaa aihetta. Hän pahoitteli jälkikäteen eläkkeellä sitä, että oli käyttänyt aikanaan mitattuja kasvulukuja sellaisenaan valtakunnan metsien kasvun arvioihin. Kun ne vastasivat viileämmän kasvun kautta, pienemmän hiilidioksidin ja muuttuneiden päästöjen olosuhteita, kasvuennusteet jäivät todellista pienemmiksi. Nykytilanne vastannee tätä. Nyt olisi kiinnostavaa tarkemmin analysoida sitä, mihin tekijöihin lisäys painottuu. Paljonko hiilidioksidi, typpi ja muut päästöt ovat lisänneet kasvua ja miten se jakautuu eri puulajeihin ja eri-ikäisiin metsiin. Onko tästä perusteita muuttaa metsänhoidon suosituksia? Artikkelissa oli myös kiintoisa kuva puuston kasvusta eri-ikäisissä puustoissa. Olen soveltanut itse silmävaraista arviointia katsellessani vanhoja puustoja. Vanhat männiköt näyttävät pysyvän hyvin hengissä ja tuuhentavan latvustojaan jopa kallioilla kuivuusjaksoista huolimatta. Ne ilmeisesti ovat hyötyneet hiilidioksidin ”lannoituksesta”. Vanhat kuuset sen sijaan kärsivät kaarnakuoriaisista. SIMO HANNELIUS Metsänhoitaja Kauniainen Metsien kasvunlisäys kaipaa lisäselvitystä Metsälehdessä 7/2021 kerrottiin, että Suomen metsäkeskus ja muutkin toimijat ottavat käyttöön uudet Motti-kasvumallit, joiden kasvut ovat selvästi korkeammat kuin aiemmin. Muutos on hyvä. Kokemukseni perusteella aiemmat kasvumallit aliarvioivat selvästi hyvin hoidettujen metsien kehitystä. Metsälehden artikkeli herättää useita kysymyksiä, jotka liittyvät metsänhoitosuosituksiin. Onko nykyiset metsänhoitosuositukset laskettu entisillä kasvua aliarvioivilla kasvumalleilla? Jos on, mitä uudet kasvumallit tarkoittavat? Pitäisikö metsänhoitosuosituksia päivittää? Jos varttuneiden metsien kasvun taso nousee, pitäisikö uudistuskypsyysrajoja muuttaa (myöhemmäksi)? Entä harvennusmallit? HANNU LAUKKANEN Joensuu Metsänhoidon suositukset syytä päivittää? Birdlife Suomi on valinnut vuoden linnuksi pikkutikan. Vain peipon kokoinen pikkutikka on pienin tikkamme. Sitä voi tavata koko Suomessa. Pikkutikka suosii lehtipuuvaltaisia metsiä, erityisesti lahopuustoisia rantametsiä. Mieleisiä elinympäristöjä ovat myös peltojen reunat ja metsäsaarekkeet. Pikkutikkaa tavataan myös taajamien lehtimetsissä. ”Jotkin seurannat osoittavat pikkutikan viime aikoina vähentyneen, vaikka laji on ilmeisesti hyötynyt leudoista talvista”, kommentoi Raimo Seppälä, joka koordinoi Vuoden lintu -hanketta. Tämä viittaa siihen, että muutoksia on tapahtunut lajin tärkeimmissä elinympäristöissä. Pikkutikan elinympäristöjä voivat heikentää esimerkiksi energiapuun korjuu ja taajamametsien siistiminen. Suomen pikkutikkakannaksi arvioidaan 1 400–5 000 paria. Pikkutikka on vuoden lintu M ic ha Fa ge r Westas Groupin sahat Koskella ja Porin Pihlavassa tuottavat yhteensä 450 000 m 3 kuusija mäntysahatavaraa vuodessa, josta viennin osuus on lähes 85 %. Puuta hankitaan vuosittain liki 1,3 miljoona kuutiota. Konsernin liikevaihto on noin 120 miljoona euroa ja konserni työllistää yli 150 henkeä. Westas Group on myös merkittävä biopolttoaineen toimittaja Länsi-Suomessa. Konsernin hallinto-, myyntija puunhankintaorganisaatiot sijaitsevat Koskella. Haemme metsäosastolle PUUKAUPAN AMMATTILAISTA Tehtäväsi on vastata oman alueesi raaka-ainehankinnasta. Kuulut tiimiin, jonka puun korjuustaja kaukokuljetuksesta vastaa alueen korjuuja kuljetusesimies. Työ on itsenäistä ja vaihtelevaa. Hankinta-alue: Pori, Ulvila, Siikainen, Merikarvia Edellytämme hakijoilta metsäalan koulutusta (insinööri AMK tai MMM) sekä aiempaa kokemusta puun ostoja korjuutehtävistä. Sovit joukkoomme, mikäli olet oma-aloitteinen, vastuuntuntoinen, kehittämishaluinen ja ripeä otteissasi. Jätä hakemuksesi palkkatoiveineen sähköpostitse viimeistään 24.5.2021 mennessä osoitteella juha.maki@westas.fi. Paikka täytetään heti sopivan henkilön löydyttyä. Lisätietoja tehtävästä: Metsäjohtaja Juha Mäki +358 44 744 0129 tai juha.maki@westas.fi westas.fi
• 31 PILKKEITÄ / 6.5.2021 Moni muistaa vielä ajan, kun paperilaskujen maksaminen siirtyi pankkien tiskeiltä maksuautomaatteihin ja lopulta verkon kautta suomalaisten koteihin. Sama digitaalinen murros on edennyt vauhdilla myös metsäalalla ja puukaupassa. Kiinteistökaupassa tehtiin Maanmittauslaitoksen mukaan viime vuonna kuitenkin vain 5 510 sähköistä kauppaa. Se on viitisen prosenttia kaikista kiinteistökaupoistamme. Sähköinen kiinteistökauppa tehdään Maanmittauslaitoksen vuonna 2013 julkaisemassa kiinteistövaihdannan palvelussa. Yksityishenkilöiden, yritysten ja kuolinpesien kiinteistöjen myyntiin tarkoitettu palvelu on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen. Kiinteistövaihdannan palvelu suunniteltiin alun perin myyjien ja ostajien käyttöön. Lainsäädäntöön liittyy kuitenkin monenlaisia kiemuroita, eikä ostajien kilpailuttaminenkaan onnistu parhaalla mahdollisella tavalla, joten kiinteistökaupoissa on usein osapuolena myös laillistettu kiinteistönvälittäjä. Maanmittauslaitos alkoi vuonna 2016 rakentaa kiinteistövaihdannan palveluun yhteyksiä myös ammattitoimijoille. Tällä hetkellä erityisesti välitysliikkeille suunnattuja sähköisiä palveluita tarjoavat Alma Talent Oy ja Suomen Asiakastieto Oy. Näissä niin kutsutuissa luonnostelupalveluissa kiinteistönvälittäjä laatii ensin maakaaren mukaisen kauppakirjan ja täydentää sitä myyjän ja ostajan sopimilla lisäyksillä sekä liitteillä. Perustietoihin lisätään myös ostajan, myyjän ja asiamiehenä toimivan ostajan pankkien tiedot. Kauppakirjan luonnos siirtyy välittäjältä myyjälle ja ostajalle, ensin luettavaksi ja sitten allekirjoitettavaksi. Samalla kiinteistönvälittäjä ja valittu asiamies pääsevät järjestelmässä seuraaman kaupan valmistumista. Allekirjoitusten jälkeen lainhuuto laitetaan saman tien vireille, eikä kaupanvahvistajaa tarvita. Ostaja tai ostajan pankki maksaa kauppasumman myyjän tilille ja liittää maksukuitin lainhuutohakemuksen liitteeksi. Tieto varainsiirtoveron maksusta siirtyy Verohallinnosta Maanmittauslaitokselle automaattisesti. Sähköisen kiinteistökaupan suurin hyöty on varmasti ajan ja paikan joustavuus. Kaupat toteutetaan tyypillisesti viikon kuluessa, kun osapuolet ovat ehtineet perehtyä kauppakirjaan. Tarvittaessa kiinteistökaupan voi hyvän esivalmistelun jälkeen tehdä tunnissakin, jopa minuuteissa. Suomessa osataan jo vaatia sähköisiä palveluja, sillä ne ovat vaivaton ja turvallinen tapa toimia. Sähköinen järjestelmä ohjaa käyttäjäänsä täyttämään lomakkeisiin vaadittavat tiedot ja tarkastaa reaaliajassa tietoja eri viranomaislähteistä. Säästöjä tulee etenkin matkakuluista. Lisäksi sähköisen kiinteistökaupan veloitukset ovat hieman edullisemmat kuin perinteisen paperikaupan. Metsätilakauppojen osuutta sähköisistä kiinteistökaupoista ei ole tilastoitu. Metsänomistajien keski-ikä on melko korkea, ja Sähköinen kiinteistökauppa juroo vielä Kaupoista noin viisi prosenttia tehdään sähköisesti. usein iäkkäämpien myyjien uskotaan suosivan tuttuja paperilla tehtäviä kauppoja. Sähköisen kaupan yleistyminen onkin toimeksiantajien käsissä. Välittäjät saattavat vieroksua uutta järjestelmämörköä sekä sosiaalisuuden vähenemistä. Monille kokeneille kiinteistönvälittäjille juuri kahvipöydän ääressä kätelty kauppa on se työn suola, jonka takia haasteellista palvelua tarjotaan. Mikäänhän ei toki estäisi sähköistä allekirjoittamista myös asiakkaan luona. Eräs eteläsavolainen kesämökkien välittäjä kertoi sähköisen kiinteistökaupan ottaneen koronarajoitusten aikana varsinaisen digiloikan. Säästyyhän siinä polttoainetta, kun espoolaisen perheen ei tarvitse erikseen ajaa Mikkeliin allekirjoittamaan kauppakirjoja. Saman lakisääteisen toimenpiteen kun voi nyt tehdä pankkitunnuksilla kotoa käsin. Avainten luovutuksen voi järjestää sitten erikseen, vaikkapa tulokahvien merkeissä. JUSSI SALOMÄKI Opiskelija LKV, metsätalousyrittäjä ASIANTUNTIJALTA Hankintaesimies vastaa toimialueellaan yksityismetsien puun ostosta sekä korjuusta ja kaukokuljetuksesta. Odotamme, että sinulla on kokemusta ja näyttöjä pitkäjänteisestä teollisuuden puunhankinnasta, metsäalan koulutusta, hyvät vuorovaikutustaidot sekä kykyä itsenäiseen, oma-aloitteelliseen työskentelyyn. Etsimme osaavaa puukaupan ammattilaista sekä yhteistyökykyistä ja rehtiä tiimipelaajaa. Tehtävässä raportoit yhtiömme metsäjohtajalle. Hankinta-alueesi sijoittuu pääosin alueelle Huittinen Punkalaidun Loimaa sekä niiden lähialueille. Lopullinen hankinta-alue tarkentuu hakuprosessin aikana. Tarjoamme mielenkiintoista ja monipuolista työtä, modernit työkalut, kehittämishaluisen työyhteisön sekä tehtävän vaativuutta vastaavan palkkauksen. Tehtävän aloitus sopimuksen mukaan, kuitenkin viimeistään elokuussa 2021. Lisätietoja: metsäjohtaja Juho Honkela p. 020 779 1158 Hakemukset ansioluetteloineen 16.05.2021 mennessä sähköpostiosoitteeseen: rekrytointi@luviansaha.fi Luvian Saha Oy on yksi Suomen suurimmista ja vakavaraisimmista yksityisistä sahatavaran ja jatkojalosteiden tuottajista. Liikevaihtomme on noin 90 M€. Vuosittainen puun hankintamäärämme on noin 800 000 m³. Tuotannostamme 85 % menee vientiin 32 eri maahan – henkilöstömme määrä on 125 henkilöä. Toimipisteemme sijaitsee Luvialla. Toiminnastamme lisätietoa osoitteessa: luviansaha.fi JATKAMME PUUN ELÄMÄÄ PITKÄAIKAISEN HANKINTAESIMIEHEMME ELÄKÖITYESSÄ, HAEMME JOUKKOOMME Hankintaesimiestä
• 32 6.5.2021 / PILKKEITÄ MYYDÄÄN PALVELUKSEEN HALUTAAN Metsälehti Makasiinin 3/2021 artikkelissa Isien metsä kerrottiin virheellisesti, että Sari Möttösen isän ammatti on eläköitynyt metsänhoitaja. Oikea ammatti on eläköitynyt metsätalousinsinööri. OIKAISU Metsämaa -palvelu etsii ja yhdistää! www.metsalehti.fi/metsamaa VAPAA-AJAN TONTTI, Kitee, Kesälahti 0,8 ha. Länsirantainen tontti vapaa-ajan asunnolle hienolla paikalla Puruveden rannalla Ruokkeenniemellä, n. 10 km:n päässä Kesälahden taajamasta, 6-tieltä (Lappeenranta-Joensuu) matkaa n. 3,5 km. Kaupan kohde on n. 0,8 ha:n kokoinen määräala. Puruveden rantayleiskaavan mukainen rakennusoikeus on 200 k-m 2 , merkintä RA. Tieyhteys on tontin itärajalle, kunnallistekniikkalinja myös lähellä. Hp. 75.000 €. METSÄPALSTA, Leppävirta, Sorsakoski 3,6 ha. Osmajärven rannalla Lemmetynniemessä määräla. Rantaviivaa niemen molemmin puolin, kovapohjainen osittain kallioinen ranta. Rantaviivaa yhteensä noin 560 m. Tontilla kaksi RA-1 rakennuspaikka, jossa rakennusoikeutta 180 k-m 2 /rakennuspaikka. Muuten niemi on maaja metsätalousaluetta, puusto mäntyvaltaista varttunutta kasvatusmetsää, puuston määrä noin 400 m 3 . Kiinteistöön voi tutustua itsenäisesti paikan päällä. Hintanäkemys 65.000 €, tarjouksia otetaan vastaan! METSÄPALSTA, Leppävirta 1,2 ha. Varkaudentien varrella Osmajärven Levälahden rannalla määräala. Maapohja lehtomaista kangasta, kokonaispuusto noin 250 m 3 , josta uudistuskypsää rauduskoivikkoa noin 0,5 ha, 0,5 ha kuusivaltaista uudiskypsää ja 0,2 ha nuorta kasvatusmetsää. Osuudet yhteisiin alueisiin siirtyy pinta-alan suhteessa. Hintanäkemys 14.000 eur, tarjouksia otetaan vastaan! Kohteita myy: Punkaharjun Metsäpalvelu Oy LKV, Veijo Laukkanen, puh. 050 464 6500 YHTEISMETSÄOSUUDET, Kankaanpää Tilaan Maretlammi (214-401-16-12) kuuluvat osuudet Länsi-Suomen yhteismetsään. Osuuden suuruus 605/18338. Lisätietoja tunnusluvuista: https://www.upmyhteismetsa.fi/tunnusluvut/ lansi-suomen-yhteismetsa/ Hp. 133.000 € / tarjous. MAATILA, Viro, Rapla 490 ha. Harvinainen tilaisuus hankkia kerralla suuri maatalouskokonaisuus Virosta, n. 50 km Tallinnasta! Peltomaata 490 ha. Alueella hyvät mahdollisuudet myös vuokrata lisää peltoalueita. Hinta sisältää tilan päärakennuksen, muita maatalousrakennuksia sekä kolme kuivurija viljavarastorakennusta (joissa kolme Antti -kuivuria (36, 36 + 40 m 3 ), yksi Stela läpivirtauskuivuri ja 32 m 3 :n Mepu -kuivuri). Lisäksi hintaan sisältyvät kolme John Deere -traktoria ja paljon pienempiä maatalouskoneita ja -laitteita. Hp. 3,6 milj. € METSIEN KYSYNTÄ on jatkunut vahvana. Etsimme metsällesi parhaan ostajan, ota yhteyttä! Kohteita myy: PJT Forest Oy LKV, Teemu Saarinen, puh. 040 510 8085 VAPAA-AJAN TONTTI, Savonlinna, Juvola 1,5 ha. Saimaan Haukiveden rannalla vapaa-ajan asunnon rakennustontti rauhallisella paikalla Takunniemessä. Loivasti tontin takaosaa kohti nousevaa rehevää kangasmaata, pohjoisosassa hieno kalliokumpare ilta-aurinkoon. Puusto pääosin järeää koivikkoa, kalliokumpareella mäntymetsää. Loivasti syvenevä luonnontilainen hiesuranta, omaa rantaviivaa n. 300 m, ilmansuunta koilliseen. Tasainen rakennuspaikka, johon aurinko käy koko päivän. Mh. 58.000 €. VAPAA-AJAN TONTTI, Savonlinna, Kosola 1,2 ha. Runsaspuustoinen ja kauniisti kumpuileva kookas Saimaanrantatontti Kosolassa 200 m 2 rakennusoikeudella. Tontti sijaitsee korttelin päädyssä ja valmis tie on tontin rajalle. Lomarakennuksille on tarjolla huikea näköalapaikka aamuauringon suuntaa Peltolahdelle. Laaja vesistö tarjoaa hienot puitteet veneilyyn ja kalastukseen. Mahtava paikka rakentaa tukikohta Pihlajavedelle. Hp. 65.000 €. VAPAA-AJAN TONTTI, Enonkoski, Karvila 2,2 ha. Nyt tarjolla kaunis luontokohde kauniissa Itä-Savon metsäisissä maisemissa! Tämä kohde on kalaisan Kolvosenjärven rannalla metsäinen rantatila etelän suuntaan. Autotie perille. Tontilla on valmiina sähköliittymä ja porakaivo. Tontille rakentaminen on ”väljempää” kuin kaava-alueilla, koska se tapahtuu toimenpideluvilla eli rakentamismääräyksissä rakennusoikeus on 10% tontin pinta-alasta. Tontilla on vanha lato, jota voi käyttää varastorakennuksena. Hyväpuustoinen metsä sijaitsee rantarakennuspaikan takaosassa. Kysy tarkemmin puuston arvo ja lisää kohteesta välittäjältä ja sovi katselmuksesi kohteeseen! Hp. 46.000 €. Kohteita myy: LKV Seppo Kairikko, puh. 044 766 6877, Kiinteistömaailma / Asuntoja Metsätori Oy Lkv www.metsalehti.fi/metsamaa Haemme kahta METSÄALAN PÄÄTOIMISTA TUNTIOPETTAJAA Koneellinen puunkorjuu ja metsäkonetekniikka Lisätietoja: gradia.fi/rekry tai kuntarekry.fi Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia uudistaa oppimista ja työelämää. Luomme kaikenikäisille opiskelijoille ja yritysasiakkaille mahdollisuuksia oman osaamisen ja liiketoiminnan kehittämiseen. Opiskelijoita meillä on 23 500 ja henkilöstöä 1100. gradia.fi GRADIA JÄMSÄ Astetta enemmän Haemme vakituiseen työsuhteeseen HANKINTAPÄÄLLIKKÖÄ kokonaisvaltaiseen raaka-aineen hankintaan pitkäaikaisen työntekijämme eläköityessä. Toimenkuva sisältää sahan koko puuhankinnan: oston, korjuun ja sivutuotteiden myynnin. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen vaatii riittävän koulutuksen sekä vahvan työkokemuksen alalta useammalta vuodelta. Työ on luonteeltaan itsenäistä ja vastuullista. Paikallistuntemus katsotaan eduksi. Vapaamuotoiset hakemukset pyydämme lähettämään osoitteeseen juhana.toivola.akos@netikka.fi 17.5.2021 mennessä. Yhteydenotot: Toimitusjohtaja Juhana Toivola, puh. 0400 662915 Hankintapäällikkö Harri Kleimola, puh. 0500 26136 Akonkosken Saha Oy on 1906 perustettu pitkät perinteet omaava saha-alan perheyritys Alavuden Töysässä. Tuotamme vuosittain 25 000 m3 mäntysahatavaraa markkina-alueenamme pääosin Keski-Eurooppa ja Pohjois-Afrikka. Liikevaihtomme on vuositasolla n.8 milj. ja työllistämme n. 15 työntekijää sekä useita urakoitsijoita ja alihankkijoita. Akonkosken Saha 2x100 mm_ML 23.4.2021 11.03 Sivu 1
• 33 PILKKEITÄ / 6.5.2021 PALVELUKSEEN HALUTAAN METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki etunimi.sukunimi @metsalehti.fi metsalehti.fi TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 029 432 6100 UIkoasu Anna Back p. 040 1623991 Toimitussihteerit Jussi Collin p. 029 432 6108 Eero Sala p. 029 432 6112 Toimittajat Liina Kjellberg p. 029 432 6110 Tiia Puukila p. 029 432 6116 Valtteri Skyttä p. 029 432 6115 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 029 432 6109 Keski-Suomen aluetoimittajat Mikko Riikilä p. 029 432 6111 Sami Karppinen p. 029 432 6114 Kauppak. 19 B, 40100 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 029 432 6105 ASIAKASPALVELU klo 9–15 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 09 315?49?840 asiakaspalvelu@metsalehti.fi Palvelupäällikkö Mari Pousi p. 09 315 49 845 Asiakaspalvelusihteerit Jaana Gran p. 09 315 49 842 Mira Viinikanoja p. 09 315 49 844 MARKKINOINTI Verkkotuottaja Heta Välimäki (opintovapaalla) Jenny Rantanen (sijainen) p. 029 432 6029 Levikkipäällikkö Pasi Myllymaa p. 029 432 6118 MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 029 432 6117 ilmoitukset@metsalehti.fi Metsätaloudellinen ammattilehti 89. vuosikerta, perustettu 1933 Julkaisija Tapio Palvelut Oy Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0355-0893 Levikki 31 764 (LT/20) Lukijoita 157 000 (KMT/20) Painopaikka Punamusta,Joensuu Nanosellusta valmistettu FibDex-haavasidos on voittanut Uusi puu -kilpailun. Toiseksi kilpailussa tuli koivusta saatava makeutusaine Rawsweet ja kolmanneksi Sulapacin muovia korvaava biomateriaali. Puupohjaisen biotalouden tuotteille ja ratkaisuille suunnattu Uusi puu -kilpailu järjestettiin tänä vuonna neljännen kerran. Kilpailuehdotukset arvioi kymmenhenkinen tuomaristo, joka koostui kansanedustajista sekä talouselämän ja tutkimuksen edustajista. Tuomariston mukaan UPM Biomedicalsin valmistama FibDex-haavasidos on upea esimerkki suomalaisen tuotekehitysja innovaatiotoiminnan tuotteesta. Haavasidos nopeuttaa haavan paranemista ja vähentää kipua. Sitä ei tarvitse vaihtaa hoidon aikana, ja se irtoaa itsestään haavan parannuttua. FibDex-haavasidoksen raaka-aineena on koivu, ja sitä valmistetaan Lappeenrannassa. Haavasidosta on käytetty Suomessa muun muassa ihonsiirtojen yhteydessä plastiikkakirurgiassa. Uusi puu -kilpailussa oli mukana 23 puupohjaista ratkaisua ja tuotetta. FibDex voitti myös yleisöäänestyksen. Kilpailun palkinnot jaettiin huhtikuun lopulla järjestetyssä pre-PulPaper-verkkotapahtumassa. Uusi puu -hankkeen päärahoittaja on Suomen Metsäsäätiö. Haavasidos voitti Uusi puu -kilpailun UPM:n FibDex-haavasidos oli myös yleisöäänestyksen ykkönen. FibDex-haavasidos valmistetaan koivusta. Ilmoita Metsälehdessä: p. 029 432 6117 ilmoitukset@ metsalehti.fi Metsä Groupin puunhankinta ja metsäpalvelut vastaa Metsä Groupin emoyrityksen, Metsäliitto Osuuskunnan jäsenille tarjottavista palveluista ja niiden kehittämisestä. Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluu noin 100 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä noin puolet Suomen yksityismetsistä. Tarjoamme omistajajäsenillemme kaikki tarvittavat metsänhoidon palvelut kestävän metsätalouden harjoittamiseen ja metsäomaisuuden arvon kasvattamiseen. Hankimme kaiken Metsä Groupin käyttämän puun Itämeren alueen kestävästi hoidetuista metsistä, valtaosan omistajajäseniltämme Suomesta. Toimitamme myös merkittävän määrän energiapuuta, kuorta ja purua jatkojalostukseen. Vuonna 2020 liikevaihtomme oli 1,8 miljardia euroa, ja työllistämme noin 840 henkilöä. www.metsaforest.com Sinun roolisi tulevaisuuden Metsässä Haemme kahta metsäasiantuntijaa vastaamaan asiakaskokemuksesta, puukaupasta ja metsäpalveluiden myynnistä. Tampereen hankintapiiri, toimialueena Ikaalinen ja Hämeenkyrön pohjoisosat, toimistopaikkana Ikaalisten paikallistoimisto. Viitasaaren hankintapiiri, toimialue Saarijärvi-Karstula, toimistopaikkana Saarijärven paikallistoimisto. Parhaat edellytykset tehtävässä onnistumiseen Edellytämme hakijoilta tehtävään soveltuvaa koulutusta, hyviä vuorovaikutustaitoja sekä kykyä itsenäiseen ja tulokselliseen työhön. Arvostamme vankkaa alan osaamista ja aktiivista markkinointija palveluhenkisyyttä. Aiempi kokemus vastaavista tehtävistä katsotaan eduksi. Katso tiedot ja jätä hakemuksesi osoitteessa metsagroup.com/Ura metsässä. Haut ovat avoinna 20.5.2021 saakka. Menestystä hakuun! KANTA-HÄME Metsänhoitoyhdistys Kanta-Häme ry toimii Hattulan, Hausjärven, Hämeenlinnan, Janakkalan, Kuhmoisten, Lopen ja Riihimäen alueilla. Haemme palvelukseen METSÄASIANTUNTIJAA määräaikaiseen tehtävään (n. 12 kk) Hämeenlinnan Rengon alueelle. Edellytämme hakijalta hyvää yksityismetsätalouden tuntemusta ja soveltuvaa koulutusta (mm. Mti, AMK). Arvostamme aiempaa työkokemusta puukaupan, puunkorjuun ja metsänhoitotöiden toteutuksesta sekä työnjohtotehtävistä. Työsuhde alkaa sopimuksen mukaan kesällä 2021. Työsuhteessa noudatetaan YT/METO-työehtosopimusta. Hakemus (ml. palkkatoive) ja ansioluettelo toimitetaan viimeistään ke 19.5.2021 klo 16:00 mennessä osoitteeseen rekry.kanta-hame@mhy.fi Lisätietoja rekrytointiasiantuntija Irene Hiedanpäältä puhelimitse 050 320 9854 perjantaisin klo 10-12 tai sähköpostitse rekry.kanta-hame@mhy.fi Metsänomistajat MHY Kanta-Häme 2x110 mm_ML 23.4.2021 11.10 Sivu 1
• 34 6.5.2021 / PILKKEITÄ MERKKIPÄIVÄT NIMITYS Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/ Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@metsalehti.fi. RAKAS PÄIVÄKIRJA LIISA SAARENMAA Kirjoittaja on metsäneuvos. NUORTEVA 60 VUOTTA 15.5. Olli Routimo, Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja, Kankaanpää (kotimaanmatkoilla) OLIN Helsingissä kunnallisvaaliehdokkaana vuonna 1976 Helsinki-liikkeen Helsingsforsrörelsenin listoilla, jonka tunnetumpia nimiä olivat Ville Komsi ja Osmo Soininvaara. Helsinki-liikkeen pohjalta syntyi Vihreät muutamaa vuotta myöhemmin Koijärven tapahtumien jälkeen. Lapsuudenkotini vintiltä löytyi vastikään vanha vaalijuliste, jonka alalaitaan ehdokkaiden kuvien alle oli liimattu kysymys ”Kehitystäkö?”. Kysymyksen alla vasemmalla puolella oli kuva pienestä kaupasta ja sen takana olevasta puistomaisesta omakotialueesta, kävelijöistä, pyöräilijästä ja bussipysäkistä ja oikealla puolella kuva samasta pienestä kaupasta, jota moukaroidaan maan tasalle, ökyautoista, kerrostaloista ja halpahallista. Kuluneiden 45 vuoden aikana on Vantaanjoessa vettä virrannut, ja aatteet ja vaatteet ovat muuttuneet. Vihreiden johdolla stadia ollaan parhaillaan rakentamassa painajaismaiseksi metropoliksi, jossa ihmisille ja viheralueille jää yhä vähemmän tilaa. Mihin katosi haave ihmisenkokoisesta kaupungista, jossa vanhoja kauniita rakennuksia suojellaan? En osaa tähän kysymykseen vastata, mutta selvää on, ettei kaupunkia rakenneta kaupunkilaisten ehdoilla vaan rakennusliikkeiden kaupunkiympäristön toimialan suosiollisella myötävaikutuksella. Vihreiden vaalilause matalasta ja tiiviistä rakentamisesta on todellisuudessa lähinnä huono vitsi. Kaupunkiympäristön toimialaa kutsun city-ankeuttajiksi. MITÄ TÄLLÄ KAIKELLA on tekemistä metsän kanssa? Paljonkin, voisin sanoa. Pohjoismaisessa metsäyhteistyössä pitkän tovin mukana olleena olen kipeän tietoinen siitä, kuinka suuresti kaupunkimetsiä ja viheralueita muissa maissa arvostetaan ja kuinka kaupunkimetsänhoitoa pyritään kaiken aikaa kehittämään, jotta ihmisille saataisiin viihtyisiä asumisympäristöjä. Stadissa on päätetty lähteä täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Keskuspuistoa, viheralueita ja puistoja otetaan muuhun käyttöön, kuten rakennusmaaksi ja parkkipaikoiksi. Stadia tuhotaan nyt surutta, mutta metsä-Suomi halutaan suojella kuoliaaksi, hiukan kärjistetysti sanottuna. ITSE ERKAANNUIN VIHREISTÄ jo varhain. Muutto Rovaniemelle vuonna 1980 merkitsi suurta muutosta myös ajattelussani. Lapissa ymmärsin, kuinka luonnonvaravetoista suomalaisten elämä on niin toimeentulon kuin harrastustenkin puolesta. Rakastan luontoa, mutta edelleen myös stadia ja kaikkia vanhoja kauniita rakennuksia. Koen suurta voimattomuutta kotikaupunkiani uhkaavien tuhovoimien edessä. Paljasjalkaisena stadilaisena tunnen kuten nuorena kuollut runoilija Larry Silván (vapaasti suomennettuna): ”Kadut olivat täynnä ihmisiä, jotka halusivat repiä sydämeni rinnastani – –. Siksi käänsin heille selän ja menin metsään.” Enkä ole ainoa. Monet muutkin paljasjalkaiset helsinkiläiset miettivät nyt tosissaan, pitäisikö muuttaa muualle, kun täällä ei ole enää tilaa luonnolle. Mutta olisimmeko edes tervetulleita Kehä kolmosen ulkopuolelle. City-ankeuttajat HEIKKI NUORTEVA, teksti ja kuva ENTISAIKAAN, kun vieraslajien leviämisestä ei maailmassa vielä kannettu huolta, keräsivät monenlaiset ”kasvienmetsästäjät” kahmalokaupalla eksoottisia kasveja ja niiden siemeniä kaukomailta länsimaalaisten iloksi ja ihmeteltäviksi. Ehkä myös toisinpäin. Osa lajeista päätyi suoraan kasvitieteellisiin kokoelmiin ja puutarhoihin, mutta osa päätyi nopeastikin kaupalliseen tuotantoon. Viime vuosisadan alussa englantilainen kasvitieteilijä, Ernest Henry Wilson, toi Kiinan-matkoiltaan löytämiensä kasvien mukana punarunkoisen puun siemeniä. Puu on nykyään varsin suosittu koristepuu ympäri Eurooppaa ja Amerikan mannerta, Aasian lisäksi. Tiibetinkirsikka (Prunus serrula ) on kotoisin Tiibetin ja Länsi-Kiinan maisemista. Luontaisilla kasvualueillaan sitä tavataan vuorten rinteillä noin kilometristä aina neljän kilometrin korkeuteen saakka. Puu jää pituudeltaan useimmiten alle kymmenmetriseksi. Tiibetinkirsikkaa suositaan viljelypuuna erityisesti sen kauniinkiiltävän kuparinpunaisen tai mahonginvärisen runkovärityksen takia. Maailmalla tiibetinkirsikkaa kutsutaan myös mahonkitai koivuntuohikirsikaksi rungosta ja oksista harvakseltaan roikkuvien punertavansävyisten tuohihaiveniensa takia. Tiibetinkirsikan lehdet ovat terävän suippokärkisiä ja hieman sahalaitaisia, muistuttaen hieman pajujen tai persikkapuiden lehtiä. Puu on näyttävä myös talviasussaan, ollen suosittu erityisesti talvipuutarhoissa, kun maahan varisseet lehdet eivät peitä mahonginvärisiä kiiltäväpintaisia oksia ja runkoa. Etenkin nuorena puun kiiltävän sileä runko voi muistuttaa väritykseltään hieman suomalaista rauduskoivuntainta. Ei kirsikkana kakkuun Kun kirsikkapuita yleensä istutetaan niiden marjojen tai koristeellisten kukintojen vuoksi, se ei pääsääntöisesti päde tiibetinkirsikan kohdalla. Puun keväinen kukinta on runsaudeltaan melko vaatimatonta verrattuna moniin muihin kirsikkapuulajeihin. Parisenttiset kermanvalkoiset kukat ovat sinänsä kyllä kauniita. Tiibetinkirsikan soikeat punaiset luumarjat ovat pieniä, hieman pikkurillin kynttä suurempia. Maultaan ne ovat kitkerän happamia, ja marjoja kehittyy hyönteispölytyksen onnistuessa harvalukuisina vain siellä täällä tuuheassa latvuksessa. Syötävää niissä ei juurikaan ole, sillä siemenkivi on suuri suhteessa marjan kokoon. Varsinaiseksi marjantuotantopuuksi sitä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua. Tiibetinkirsikan ”löytäjä” E. H. Wilson, joka mittavilla kasvinkeruuretkillään oli vuosikausia matkustellut ympäri maailmaa ilman suurempia haavereita hevosvoimin, laivoilla ja junilla, menehtyi vaimoineen vuonna 1930 auto-onnettomuudessa Yhdysvalloissa vain 54 vuotiaana. Nykyään hänen tuomastaan tiibetinkirsikasta on jalostettu monia palkintoja voittaneita uusia lajikkeita. Englannissa muutaman metrin korkuiset tiibetinkirsikkapuut ovat kaupallisissa taimitarhoissa hinnaltaan suomalaisittain melko arvokkaita. Hinta voi kivuta jopa useisiin satoihin puntiin puuta kohden. Myös eteläisimmässä Suomessa puuta on pienimuotoisesti kokeiltu, mutta selviäminen ilmastossamme on pidemmän päälle vielä epävarmaa. Tiibetinkirsikoita silmäniloksi Tiibetinkirsikka kasvaa luontaisena Tiibetin ja Länsi-Kiinan vuorten rinteillä. Tiibetinkirsikalla on kauniin kiiltävä kuparinpunainen tai mahonginvärinen runko. Diplomi-insinööri Antti Koulumies on nimitetty UPM Timberin johtajaksi. Koulumies työskentelee tällä hetkellä REEL International -yrityksessä ja aloittaa työt UPM:llä kesäkuussa. UPM Timberin nykyinen johtaja Aki Temmes siirtyy UPM:n talousjohtajaksi. Bioöljytuotannon Lieksassa viime vuonna aloittaneen Green Field Nordicin väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi on nimitetty Olli Honkanen. Honkanen tuli yhtiöön vuoden alussa business controlleriksi ja jatkaa myös siinä tehtävässä. Hanketta pitkään vetänyt Timo Saarelainen siirtyy yhtiöstä pois.
• 35 PILKKEITÄ / 6.5.2021 Nimi Lähiosoite Postinumeroja paikka IBAN-tilinumero METSÄRISTIKKO 9 ENSI NUMEROSSA SEURAAVA METSÄLEHTI ILMESTYY 20. TOUKOKUUTA. Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus on voimassa toistaiseksi, kunnes se irtisanotaan. Tilauksen voi irtisanoa koska tahansa ennen uuden tilauskauden alkua olemalla yhteydessä Metsälehden asiakaspalveluun asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p. 09 315 49 840 (ma-pe klo 9-15). METSÄLEHTI Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Metsälehti Digin sisältö kokonaisuudessaan: verkkolehti, näköislehti, Metsälehti.fi -verkkopalvelun maksullinen sisältö sekä lehtiarkisto (arvo 11,90 €/kk) ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa METSÄLEHTI maksaa postimaksun TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti KYSY eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 (osoitekentässä) Kestotilaajan edut: ETUSI kestotilaajana ovat arvoltaan 171,80 €/v Pa lv el uk or tt i TÄMÄN metsäristikon vastausten tulee olla perillä 20.5.2021 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Metsäristikko 9. OIKEIN ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT Metsäristikosta 6 on arvottu seuraaville kolmelle: Pertti Kilpeläinen, Palokka, Sanni Piispanen, Ikaalinen ja Heini Tiainen, Uukuniemi . ONNITTELUMME heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. METSÄRISTIKKO 6, OIKEA RATKAISU • Mitä aluskasvillisuudelle kuuluu? • Näin suunnittelet leimikon • Tuohesta on ollut moneksi • Raumalla riitaa kaavoituksesta • Ovatko puunhinnat jo huipussaan? • Korjuuvaurioiden jälkipuintia Ila ri Jä rv in en /K an sa tie te el lis et ko ko el m at / Ka ns al lis m us eo
• KUN ON AIKA MYYDÄ PUUTA Kuutio on metsänomistajalle helpoin tapa myydä puuta verkossa joko ammattilaisen, kuten metsänhoitoyhdistyksen avulla tai omatoimisesti. Se on kuin asunnonvälityspalvelu, mutta puulle.