M et sä st äj ä 1 l 2017 Osallistu riistanhoitoyhdistyksesi kokoukseen!
2 l Metsästäjä 1 l 2017 Pohjanmaa: Vapaudentie 32–34 B 22, 60100 Seinäjoki riistapäällikkö Mikael Luoma, puh. 029 431 2271 riistasuunnittelija Juha Heikkilä, puh. 029 431 2272 hallintosihteeri Sirpa Hakala, puh. 029 431 2273 Pohjois-Häme: Labkotie 2, 36240 Kangasala riistapäällikkö Jani Körhämö, puh. 029 431 2281 riistasuunnittelija Otto Hölli, puh. 029 431 2284 hallintosihteeri Leena Särkijärvi, puh. 029 431 2283 Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15 A, 80100 Joensuu riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 029 431 2291 riistasuunnittelija Reijo Kotilainen, puh. 029 431 2292 Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 029 431 2301 riistasuunnittelija Matti Kervinen, puh. 029 431 2234 hallintosihteeri Tuula Ruuskanen, puh. 029 431 2303 Rannikko-Pohjanmaa: Pitkäkatu 4, PL 16, 66531 Koivulahti riistapäällikkö Stefan Pellas, puh. 029 431 2311 hallintosihteeri Lena Södergård-Ahlskog, puh. 029 431 2313 Satakunta: Porintie 9 B 6, 29250 Nakkila riistapäällikkö Antti Impola, puh. 029 431 2321 riistasuunnittelija Reima Laaja, puh. 029 431 2322 hallintosihteeri Tuija Korhonen, puh. 029 431 2323 Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki riistapäällikkö Visa Eronen, puh. 029 431 2331 riistasuunnittelija Antti Piironen, puh. 029 431 2332 hallintosihteeri Carola Lönnfors, puh. 029 431 2333 Varsinais-Suomi: Kuralankatu 2, 20540 Turku vs. riistapäällikkö Jörgen Hermansson, puh. 029 431 2342 vs. riistasuunnittelija Heli Paavola, puh. 029 431 2343 Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 029 431 2201 riistasuunnittelija Sirpa Kuhlström, puh. 029 431 2203 riistasuunnittelija Marko Muuttola, puh. 029 431 2117 Etelä-Savo: Virastotie 3 as 2, 51900 Juva riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 029 431 2211 vs. riistasuunnittelija Ohto Salo, puh. 029 431 2305 hallintosihteeri Tuula Varjus, puh. 029 431 2213 Kaakkois-Suomi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh. 029 431 2221 riistasuunnittelija Jouni Tolvanen, puh. 029 431 2222 hallintosihteeri Airi Karvinen, puh. 029 431 2223 Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 029 431 2231 vs. riistasuunnittelija Janne Miettinen, puh. 029 431 2264 hallintosihteeri Ritva Juntunen, puh. 029 431 2233 Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä vs. riistapäällikkö Olli Kursula, puh. 029 431 2242 vs. riistasuunnittelija Teemu Lamberg, puh. 029 431 2212 hallintosihteeri Seija Kiiveri, puh. 029 431 2243 Lappi: Vanamokatu 3 D, 96500 Rovaniemi riistapäällikkö Sami Tossavainen, puh. 029 431 2304 riistasuunnittelija Urpo Kainulainen, puh. 029 431 2252 Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos. riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 029 431 2261 riistasuunnittelija Harri Hepo-oja, puh 029 431 2262 hallintosihteeri Ritva Oksanen, puh. 029 431 2263 ALUETOIMISTOT Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Osoitteenmuutokset Puh. 029 431 2002, metsastajarekisteri@innofactor.com Kirjapaino: Hansaprint 2017/Met17_01 Kansikuva: Suomen Metsästysmuseo Metsästäjä -lehti Nro 1/2017 66. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 17.3.2017. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Ilkka Eskola (Hansaprint Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Jouni Tanskanen, Marko Svensberg ja Petri Vartiainen. ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Osoitteet Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 fax. 030 600 2302 metsastajarekisteri@innofactor.com Sompiontie 1, 00730 Helsinki Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9 – 15 asiakaspalvelu@riista.fi Verkkokauppa ja varasto Puh. 020 331 515 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Oma riista –helpdesk Puh. 029 431 2111 (arkisin klo 12–16) oma@riista.fi
Tässä numerossa 1 l 2017 Metsästäjä 1 l 2017 l 3 5 Pääkirjoitus: Metsästäjä-lehti juhlii 100-vuotiasta Suomea 6 SUOMI 100: Ensiaskel erälle 7 Puheenjohtajan palsta: Onko meillä malttia digitalisoitua? 8 Luonnon ja riistanhoitosäätiö 10 vuotta 10 Metsäkauris palautettiin Etelä-Suomeen 14 Lintuinfluenssa – ajankohtainen muistilista 15 Metsästysseurat voivat torjua sikaruttoa (ASF) 16 Koiran hätäensiapu 18 Hirvitaudit: ruokintaperäiset sairaudet 20 Ministeriön palsta: Suden metsästyksen kaksivuotisen kokeilun tulokset 22 Riistametsähoidon edelläkävijät 24 Riistametsänhoidon pilotti: Metsän arvo murroksessa 25 Kanalintujen elinympäristöt puntarissa Rovaniemellä 26 Minkälainen metsästäjä olet? – kyselyn tuloksia 30 Riistatalous: Uutta voimaa metsästysseuroille ja maanomistajille 32 Juliste: Suomi 100 34 Riista taiteessa: Urbaania taidetta villeistä eläimistä 36 RIISTAKOULU.com riistaeläinaiheinen oppimissivusto 37 Ministeriön palsta: Kannanhoidollisen luvan hintaa nostettiin, jotta vahinkoperusteisen luvan hintaa voitiin alentaa 38 Nuijunjärvi heräsi eloon 41 Sorsan pesäkorit aikain saatossa 44 Metsähallituksen projekti – Vieraspeto pois luonnonsuojelualueelta 46 OMA RIISTAn SRVA-toiminnot 48 OMA RIISTA säästää metsästäjien vaivaa ja tarjoaa ajantasaista tietoa 50 OMA RIISTA yhteensopivat palvelut 52 RHY-kyselyn tuloksia 54 RHY-vuosikokoukset 58 Uutismakasiini 60 Lajiesittely: Tukkasotka 61 Eräilmoitukset 62 Áigeguovdilis ságat sámegillii 38 Nuijunjärvi – ennallistamisen esimerkkitapaus 10 Metsäkauris palautettiin Suomeen 20 MMM: Suden metsästyksen kaksivuotisen kokeilun tulokset M IK AE L W IK ST RÖ M 46 SRVA -ominaisuudet 48 Kauden 2016 hirvitiedot 50 Yhteensopivat sovellukset HA N N U HU TT U KA UK O OL KK ON EN
V uodenvaihde oli sikäli merkittävä, että jahtikauden kääntyminen lopuilleen merkitsi myös Suomen 100-vuotisjuhlavuoden alkua. Lehdessä juhlavuosi tulee näkymään monella tapaa ja nostamme esille siihen liittyviä aiheita ja näkökulmia. Maailma on muuttunut vuosikymmenien kuluessa. Itsenäisyyden alussa kiellettiin sodan melskeissä ’kierteisillä aseilla’ ampuminen myös metsästyksessä. Haulikonpatruunoiden tai niiden lataamisvälineiden saanti oli vaikeaa pitkälle sotien jälkeiseen aikaan. Ruuasta oli 100 vuotta sitten pula ja niinpä senaatti vapautti metsästyksen ja kalastuksen valtionmailla 1917 tapahtuvaksi ilman erityistä lupaa. Nälän ahdistaessa metsästykseen liittyvä oikeustaju hölleni ja luvaton metsästys yleistyi. Kehitys oli muodostua kohtalokkaaksi hirvikannalle. Samaan aikaan heräsi huoli riistakantojen säilymisestä. Esimerkiksi myrkyn käyttöön pyynnissä suunniteltiin rajoituksia. Järjestäytymisen merkitys nähtiin yhä korostetummin, vaikka ensimmäiset metsästysseurat olivat toki syntyneet jo aiemmin. Alettiinpa puhua tavallisten metsästäjien lisäksi ammattija urheilumetsästäjistä. Tuon ajan metsästäjille oli hyvin tyypillistä halu hoitaa yhteisiä asioita parempaan päin. Ehkäpä metsästys pikkuhiljaa myös yhdisti ja eheytti pirstaleina ollutta maata. Kun katsomme menneitä vuosikymmeniä, voi kysyä mikä on muuttunut? Toisaalta aivan kaikki toisaalta ei mikään. Elämme hyvin erilaisessa yhteiskunnassa kuin 100 vuotta sitten. Nykyisin vain murto-osa ihmisistä saa elantonsa luonnosta ja perustuotannosta. Välillä tuntuu, että osalta kanssaihmisiä realistinen luontosuhde on kokonaan katoamassa. Myös yhteisöllisyys on muuttumassa kyläyhteisöllisyydestä someyhteisöllisyydeksi tai hetken kestäväksi kertayhteisöllisyydeksi jonkin asian ympärillä. Samalla kilpailu ajasta eri harrastusten välillä on kasvanut ja pitkäjänteisyys on ehkä vähentynyt. Tuntuu siltä, että haetaan vain kertaelämyksiä. Tämä asettaa tulevaisuudelle haasteita. Kuinka saamme vapaaehtoistyöhön perustuvan riistatalouden toimimaan myös tulevaisuudessa? Toisaalta metsästys on hyvin samanlaista kuin 100 vuotta sitten, vaikka välineet ja varusteet ovat kehittyneet. Pyynnin jännitys sekä metsän rauha yksin tai yhdessä koettuina voivat olla hyvin samanlaisia kuin ennenkin. Onneksi myös nuorten kiinnostus kasvamiseen todellisten asioiden parissa on säilynyt vaihtoehtona ja vastapainona digimaailmalle. Meille on tärkeää, että saamme mukaan metsästykseen nykyistä suuremman osan nuorista. Metsästys ja riistanhoito on nuorille mahdollisuus opetella vapautta ja vastuuta turvallisessa ympäristössä ja kokeneempien opastuksessa. Heistä muodostuu se tulevaisuuden vapaaehtoistyön selkäranka, joka kantaa seura-, riistanhoitoyhdistysja aluetasolta aina valtakunnan riistahallintoon saakka. Tähän työhön tarvitsemme ja toivotamme tervetulleiksi kaikki kiinnostuneet. Metsästys on aina ollut osa suomalaisuutta. Pidetään yhdessä huoli siitä, että näin on myös tulevaisuudessa. Meidän on elettävä ajassa ja osattava ottaa kiinni väistämättömistä muutoksista. Metsästäjä-lehti juhlii 100-vuotiasta Suomea JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirjoitus Metsästäjä 1 l 2017 l 5
6 l Metsästäjä 1 l 2017 LAURA TICKLÉN Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teemana on Yhdessä. Yksi suurimmista juhlavuoden ohjelmahankkeista on Luonnon päivät 2017, jonka teemana on Yhdessä luontoon. Suomen riistakeskus ja riistanhoitoyhdistykset ovat hankkeen virallisia kumppaniorganisaatioita. J uhlimme satavuotiasta Suomea ja sen riistaluontoa yhdessä kaikkien metsästäjien kanssa. Erityisesti haluamme kutsua uusia metsästäjiä mukaan vapaaehtoistyöhön, riistanhoitoon ja metsästämään. Suomalaiset ovat saaneet riistataloudesta runsaasti hyvinvointia, ja sellaisen Suomen haluamme välittää uusille sukupolville. Kun uudet metsästäjät ovat saaneet suoritettua metsästäjätutkinnon, heillä on tiedot uudesta harrastuksestaan teoriassa, muttei välttämättä käytännössä ? eikä ehkä omassa lähipiirissään ketään, joka opastaisi heitä. Juhlavuoden kunniaksi te kokeneemmat metsästäjät voitte tarjota uusille metsästäjille mahdollisuuden päästä luokkahuoneesta kohti aitoa luontokokemusta. Menkää yhdessä laskemaan riistakolmioita, huoltamaan ruokintapaikkoja tai jopa pienelle metsästysretkelle. Näin uudet metsästäjät saavat ensiaskeleensa erälle, rohkaistuvat ja näkevät käytännössä, miten vastuullisuus ilmenee jokapäiväisissä valinnoissa. Näin näytämme kaikille suomalaisille, kuinka hyvä harrastus metsästys on. Yhteisöllisyys on tärkeä osa metsästystä, uudet metsästäjät ovat tervetulleita joukkoon ja metsästäjät tekevät merkittävää yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä. Vuonna 2017 järjestetään neljä Luonnon päivää: 4.2., 20.5., 17.6. ja 26.8. Yhdessä luontoon – Ensiaskel erälle – teemapäivää vietetään uuden metsästyskauden käynnistyttyä 26.8. Elokuussa lähdetään isolla joukolla erälle. Jos innostutte järjestämään kaikille kiinnostuneille avoimen tapahtuman, sen voi ilmoittaa myös Luonnon päivät -hankkeen tapahtumakalenteriin nettiosoitteessa www.luonnonpaivat.fi. Lisää tietoa kampanjasta tulevissa Metsästäjä-lehdissä. Hyvää Suomen juhlavuotta – tavataan luonnossa! Yhdessä luontoon satavuotiaan Suomen kunniaksi
S uomen riistakeskuksessa tehtiin reilut kaksi vuotta sitten merkittävä strateginen linjaus lähteä digitalisoimaan metsästäjien palveluja Oma riista –palvelun kautta. Päätös tarkoitti käytännössä huomattavaa taloudellista satsausta ja oman pääoman käyttämistä uusiin sähköisiin palveluihin. Päätöksenteon mahdollisti pitkäaikaisen keskustoimiston kiinteistön myyminen ja sen seurauksena keskustoimiston siirtäminen huomattavasti edullisempaan kohteeseen. Syntyneet säästöt päätettiin sijoittaa kaikkien metsästäjien palvelutason kohottamiseen ja nykyaikaistamiseen. Päätöstä ei ole tarvinnut katua, sillä hanke on osoittautumassa menestystarinaksi. Oma riistan käyttäjiä oli vuoden vaihteessa noin 90 000 eli jo lähes kolmasosa vuosittain riistanhoitomaksun maksaneista metsästäjistä. Mikäli käyttäjä on ladannut Oma riista -mobiilisovelluksen, metsästyskortti kulkee aina ajantasaisena mukana. Oma riistan kautta on ladattu metsästyskortteja lähes 49 000 kertaa. Mikäli nämä tilattaisiin metsästäjärekisteristä, ne maksaisivat metsästäjille 12 euroa kappaleelta. Yli 8 000 kertaa on palvelusta ladattu tilisiirtolomake riistanhoitomaksun maksamista varten. Myös lähes 2 400 ulkomaille jahtiin lähtevää on voinut hankkia palvelusta tarvittavan sertifikaatin tai todistuksen, joita kohdemaissa vaaditaan. Kaikki edellä mainittu on säästänyt aikaa, vaivaa ja rahaa metsästäjiltä, ja työtaakkaa Suomen riistakeskuksen toimihenkilöiltä. Varmasti myös moni metsästysreissu on palvelun avulla pelastettu, kun on huomattu viime tipassa metsästyskortin olevan hukassa tai maksamatta. Oma riistan käyttömahdollisuudet laajenivat viime syksynä myös hirvitiedon keruun puolelle. Tähän merkittävään käytön lisääntymiseen oli valmistauduttu monipuolisen koulutuksen, neuvonnan ja käyttöönottotuen avulla ja se onnistui erinomaisesti. 90 % maassamme hirveä metsästävistä seuroista tai seurueista oli ottanut vuoden loppuun mennessä Oma riistan hirviominaisuudet käyttöönsä, yhdellä riistakeskusalueella jopa 100 %. Metsästäjillä oli mahdollisuus seurata metsästyksen etenemistä lähes reaaliajassa ja lupien käyttöä pystyttiin ohjaamaan haluttuun suuntaan jo jahdin aikana. Hirvisaaliita oli jouluun mennessä kirjattu palvelussa yli 46 000, hirvihavaintoja yli 213 000 ja valkohäntäpeurasaaliita noin 11 000. Oma riista –palvelun hirvitieto-ominaisuudet avaavat metsästäjien, Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyölle aivan uuden aikakauden. Vuoden 2017 alussa Oma riista -palvelu laajeni entisestään, kun SRVA-raportointi otettiin käyttöön hyvin onnistuneen pilotoinnin jälkeen koko maassa. Tunnetusti nälkä kasvaa syödessä ja monelta taholta on toivottu vieläkin nopeampaa etenemistä. On kuitenkin syytä huomata, että olemme käytettävissä olevat resurssit huomioiden ottaneet jo melkoisen digiloikan ja meidän on varmistettava, että saamme ylläpidettyä Oma riista -palvelun toimintavarmuuden kaikissa olosuhteissa. Kuluvana vuonna joudumme julkisena hankintayksikkönä todennäköisesti myös kilpailuttamaan ostopalvelun tuottamisen, joka voi myös tuoda uusia haasteita Oma riistan jatkokehittämiseen. Tulevaa silmällä pitäen Suomen riistakeskus on päättänyt avata Oma riista –palvelun lähdekoodin, koska riistakeskus omistaa itse sen. Pyrimme jatkossakin etenemään hallitusti resurssien sallimissa puitteissa ja metsästäjiltä saatua arvokasta palautetta kuunnellen. Tähän saakka Oma riistan kehittäminen on edennyt tietohallintohankkeeksi uskomattoman hyvin – siitä lämpimät kiitokset hankkeen vetäjille, ostopalvelun tuottajille, käyttöönoton neuvontaan osallistuneille toimihenkilöille, kuin myös kaikille Oma riistaa käyttäville metsästäjille. Yhteistyössä olemme onnistuneet kehittämään palvelun, joka on vastannut ilmeisen hyvin eri osapuolten tarpeisiin. Onko meillä malttia digitalisoitua? TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Puheenjohtajalta Metsästäjä 1 l 2017 l 7
8 l Metsästäjä 1 l 2017 Luonnonja riistanhoitosäätiö paiskinut töitä ensimmäiset kymmenen vuotta Kosteikoilta kansainvälisille kentille Teksti ja kuvat: HIA SJÖBLOM Luonnonja riistanhoitosäätiön taivalta voisi kuvailla sanomalla, että on pyrähdetty kosteikoilta peltojen ja metsien kautta maailmalle. Vaikuttamisen kenttä on kasvanut, mutta tavoitteet ovat samat. Työ jatkuu kestävän luonnonhoidon kentillä hyvän metsästyskulttuurin puolesta. K ymmenessä vuodessa maailma muuttuu. Tietoa teoista ja niiden seurauksista saadaan lisää. Ilmastonmuutos ja ihmisen toiminta uhkaavat elinympäristöjä kaikkialla maailmassa. Säätiön toiminnan perusperiaatteisiin kuuluvia kestävän luonnon sekä riistaelinympäristön hoidon periaatteita noudattamalla on onneksi saavutettu kannustavia tuloksia. – Oikeat teot antavat mahdollisuuden suomalaisen metsästyskulttuurin jatkumiselle. Ilman riistaa ei voi metsästää, eikä ilman riistan ja sen elinympäristöjen kestävää hoitoa ole mitä metsästää, LRS:n asiamies Heli Siitari summaa. Tervettä kilpailua Asiamies sanoo nykyisen LRS:n toimivan sekä kotimaassa että maailmalla merkittävänä katalysaattorina ja tiedon välittäjänä erilaisten näkemysten ja ryhmien välillä. Työtä tehdään tavoitteista tinkimättä. – Se edellyttää rakentavaa yhteistyötä eri vaikuttajatahojen välillä. Paras kehitys saavutetaan, kun luonnonsuojelijat, riistanhoitajat, metsästäjät ja ruuan tuottajat tekevät töitä yhteisen hyvän eteen. Huonolla tiellä ollaan, jos resursseja käytetään keskinäiseen kinasteluun ja riitelyyn. Siitarin ajatuksissa kilpailu on tervettä, kun kaikki toimijat tekevät asioita kestävän luonnonhoidon, elinympäristöjen ja riistakantojen pysyvyyden eteen. Eikä yhtään haittaa, jos toinen nappaa toiselta hyvän idean. Päinvastoin. Se on tehokasta. Hyvä esimerkki säätiön yhteistyökuvioista on vuonna 2015 järjestetty Ympäristöakatemia, joka kokosi yhteen päättäjiä, metsästäjiä, riistaväkeä sekä luonnonsuojelijoita. Sillä kerralla vastuun järjestelyistä Ympäristöakatemian kanssa kantoi LRS yhdessä Järki-hankkeen kanssa. Lujaa lobbailua Säätiön alullepanija on salolainen luomuviljelijä ja karjankasvattaja Fredrik von Limburg Stirum, joka on metsästänyt pienestä pojasta pitäen. Hän kasvoi Kosken kartanolla, jonka isäntä hän nyt on. Hän on myös muun muassa Luonnonvarakeskuksen johtokunnan jäsen. Metsästyksen ehdoton edellytys on hyvinvoiva riistakanta. Tarvitaan tehokasta elinympäristöjen hoitoa, laajoja yhteistyöverkostoja ja vahvaa tahtoa, Limburg Stirum sanoo. Suomi on tärkein vesilintujen tuottaja Euroopassa, sanoo mies, joka toistakymmentä vuotta sitten teki gradunsa Suomen lintukosteikkojen historiasta ja tilasta. Aihe ja asia veivät mennessään. Alkoi yhteistyöverkostojen rakentaminen, vaikuttaminen. Kosteikot oli pelastettava, niistä oli pidettävä huolta ja niitä oli rakennettava lisää. Mielessä siinsivät hyvät esimerkit Ruotsista. Ajatus säätiöstä kyti. Samaan aikaan tehtiin kovaa työtä suomalaisen peltopyykannan puolesta. Peltopyiden elinympäristöt olivat lähes kadonneet tehoviljelyn tiimellyksessä. Peltopyyt ja kosteikkojen vesilinnut lennähtivät yhteiseen säätiöön, jolle tuli nimeksi Luonnonja riistanhoitosäätiö. Kaikkien tulevaisuus oli elinympäristöistä, luonnonhoidosta ja oikeista luontotoimista riippuvaista. Saman säätiön katon alle koottiin myös vaikutusvaltaisia metsästyksen harrastajia. Yhteinen tavoite oli hoitaa luontoa niin, että riistan elinmahdollisuudet Peltopyy pääsi LRS:n logoon, jonka Carl von Numers suunnitteli. Tiedon välittämisen vankka keino on viedä päättäjät ja vaikuttajat katsomaan käytännössä, mitä oikeilla luonnonhoitotoimilla on saatu aikaan. Ympäristöakatemia vieraili Kosken kartanolla vuonna 2015.
Metsästäjä 1 l 2017 l 9 säilyvät ja metsästys suomalaismaastoissa voisi jatkua. – Myöhemmin säätiön suojiin liitettiin vielä Järki-hanke, joka tekee töitä maaja metsätaloudessa vesiensuojelun ja ympäristönhoidon puolesta, Fredrik von Limburg Stirum kertoo. Samaan kokonaisuuteen tuli myös Itämeri-työtä tekevä Ilkka Herlinin luotsaama BSAG (Baltic Sea Action Group). – Säätiön alkuvuosina tehtiin aktiivisti töitä peltopyykannan vahvistamiseksi. Tuloksia saavutettiin, mutta tehtävää tälläkin rintamalla olisi vielä, Limburg Stirum toteaa. Elävää maaseutua Heli Siitaria huolestuttaa suomalaisten kaupungistuminen ja vieraantuminen maaseudusta, luonnosta ja ruuan tuotannosta. Hän huomauttaa, että terve riistakanta on myös tärkeä osa kansakunnan huoltovarmuutta. – Hyvä maaseutupolitiikka ja ajan henki on sovitettava yhteen. Silloin voidaan odottaa tulevaisuuteen ulottuvia hyviä vaikutuksia. Siitari kehottaa avoimeen keskusteluun, sillä aiheita riittäisi. Hän huomauttaa, että LRS jo perusperiaatteittensa mukaan paiskii töitä elinvoimaisen maaseudun puolesta. Maaseudullakin pitää olla mahdollisuus elää ja tulla toimeen. Siihen tarvitaan monimuotoista ja elinvoimaista luontoa, johon oleellisesti kuuluu myös hyvä riistakanta. Rakentavaa keskustelua Sekä Siitari että Limburg Stirum kannustavat rakentavaan keskusteluun. He puhuvat tärkeistä imago-tekijöistä. Metsästyksen tulisi kaikissa käänteissä olla vastuullista luonnon monimuotoisuuden hoitoa. Toteutustavoista roihahtaa helposti yliampuvaa ajatustenvaihtoa. Erimielisyyksiä tulee helposti, kun puheenaiheina ovat kannanhoidolliset ja valikoivat metsästykset tai petopolitiikka. Siitari toteaa, että joskus tuntuu jopa siltä, että metsästäjän pahin vihollinen on toinen metsästäjä. – Vaikka suomalainen eräkulttuuri on vaalimisen arvoinen, ei ole syytä eristäytyä. Tietojen vaihtaminen ja yhteisistä toimista sopiminen myös eurooppalaisella ja koko maailman tasolla on tärkeää. Maapallon Luonnonja riistanhoitosäätiö edistää riistanhoitotyötä luonnonhoidon ja kestävän luonnonkäytön pohjalta vaikuttaa metsästyksen säilymiseen ja kehittämiseen vaalii suomalaista metsästyskulttuuria ja edistää sen kansainvälistä hyväksyttävyyttä Hallituksessa: Puheenjohtaja Jukka Härmälä, varapuheenjohtaja Björn Wahlroos, Antti Aarnio-Wihuri, Henrik Ehrnrooth, Jukka Koivisto, Markku Laulumaa, Fredrik von Limburg Stirum, Jorma Ollila Asiantuntijaryhmässä: Puheenjohtaja Fredrik von Limburg Stirum, Albert Ehrnrooth, Juha Helenius, Panu Hiidenmies, Jukka Koivisto, Janne Kotiaho, Ahti Putaala, Heikki Sauvala, Risto Sulkava, Marko Svensberg, Veli-Matti Väänänen, Johan Åberg Luonnonja riistanhoitosäätiön asiamies, FT Heli Siitari Aiemmat asiamiehet: Fredrik von Limburg Stirum, Sakari Mykrä Mukana kansainvälisillä kentillä: FT Heli Siitari on Kansainvälisen Riistansuojeluneuvoston Lakija politiikkaosaston puheenjohtaja. (International Council for Game and Wildlife Conservation CIC, the Policy and Law division) Fredrik von Limburg Stirum on CIC:n jäsen. LRS koordinoi Eurooppalaisen Maanomistajien Liiton ELOn Wildlife Estates – tunnukseen liittyvää työtä Suomessa. -Ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan lähiaikoina suuria haasteita luonnon monimuotoisuudelle. Viimeistä sanaa metsien roolista esimerkiksi hiilinieluina ei ole sanottu. Miten luonto ja riista selviävät?, Fredrik von Limburg Stirum pohtii. Kannattaa avata silmät ja ajatella perinpohjaisesti. Ehkä kuitenkin haluamme kaikki aivan samaa: hyvää ruokaa ja puhtaita metsiä. Niiden eteen LRS tekee töitä, Heli Siitari sanoo. ekosysteemi on iso kokonaisuus. Meidän kannattaa ottaa oppia muualta samalla kun viemme omaa osaamistamme, Siitari sanoo. Molemmat ovat huolissaan ihmisten vieraantumisesta luonnosta. Yhteiskunnassa liian moni voi huonosti. Yleisesti tiedetään, että luonto toimii hyvinvointia vahvistavasti ja luonnossa liikkuminen tekee hyvää. Luonnon monimuotoisuuden hyväksi kannattaa siis paiskia töitä edelleen. Luonnossa liikkuminen tekee hyvää sekä mielelle että ruumiille. Suomalainen metsästyskulttuuri on vaalimisen arvoinen asia. Siitä on malliksi muuallekin maailmalle.
10 l Metsästäjä 1 l 2017 Teksti ja kuvat: MIKAEL WIKSTRÖM , erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus 25 vuotta metsäkauriinmetsästystä Metsäkauriin levittäminen Suomessa Osa 2: Vaikka metsäkauris palasi Suomeen pitkän tauon jälkeen 1900-luvun alussa, sen esiintyvyys oli hyvin hajanaista. Metsäkaurista alettiin sen tulevaisuuden turvaamiseksi palautusistuttaa 1970-luvulla eri puolille Etelä-Suomea. Näiden siirtoistutusten sekä metsäkauriin oman muuttovaelluksen ansiosta kanta on kasvanut elinvoimaiseksi Suomen rannikolla. S uomessa alkuperäinen laji, metsäkauris, oli useita vuosikymmeniä uhanalainen ensimmäisten eläinten vaellettua takaisin Suomeen (katso Metsästäjä 5-2016). Metsäkauriskanta oli 1970-luvun lopussa pieni, ja eläimiä esiintyi lähinnä alueilla, joilla oli runsaasti petoja tai ankara ilmasto. Esiintymisalueiden epäsuotuisien olosuhteiden vuoksi alettiin pohtia eläinten siirtämistä suotuisampaan Etelä-Suomeen, jossa niiden toivottiin selviävän ja lisääntyvän paremmin. Metsäpeuroja oli siirretty vastaavalla tavalla 1980-luvun alussa Maailman luonnonsäätiön (WWF), Metsästäjäin keskusjärjestön (MKJ) ja Metsähallituksen rahoituksella. Metsäpeurakin hävisi Suomesta joksikin aikaa mutta palasi 1950-luvulla Kuhmon seutuville Kainuuseen. Siellä saatiin pyydystettyä eläimiä siirrettäväksi nykyiseen Salamajärven kansallispuistoon Suomenselälle. Tämä kokemus innosti myös metsäkauriiden siirtoihin. Varhaiset yritykset epäonnistuivat Metsäkauriita oli toki yritetty siirtää Etelä-Suomeen jo aiemmin, mutta tuloksetta. Ensimmäisen kerran istutusta kokeiltiin jo vuonna 1902, kun Paloniemen kartanon omistaja toi Lohjalle Uudellemaalle yhdeksän metsäkaurista Venäjältä. Myös Kytäjän kartanon omistaja toi vuonna 1955 Hyvinkäälle neljä eläintä Ruotsista, mutta nekään eivät selvinneet. Ahvenanmaalle yritettiin 1950-luvulla pariin otteeseen palautusistuttaa metsäkaurista, mutta siitoseläimet kuolivat ennen kun ehtivät lisääntyä. Vuosina 1961–1969 Ahvenanmaalle tuotiin 46 yksilöä eri puolilta Ruotsia, muun muassa Örebrosta,
Metsästäjä 1 l 2017 l 11 Tukholman seudulta, Roslagenista ja Skoonesta. Se tuottikin tulosta: 41 niistä säilyi hengissä ja alkoi lisääntyä. Manner-Suomen ensimmäinen onnistunut siirto tapahtui vuonna 1971, kun Inkoon Ängön-saaren omistaja toi kolme metsäkaurista Ruotsin Södermanlannista. Niiden seuraksi tuotiin vielä seuraavana vuonna kolme yksilöä Ahvenanmaalta. Eläimet pidettiin aluksi aitauksessa, ja kun ne päästettiin vapaaksi, osa niistä siirtyi mantereen puolelle. Monia metsäkauriita Lapista ja Ahvenanmaalta Metsäkauriskanta alkoi voimistua Lapissa, sillä niitä vaelsi alueelle muun muassa Ruotsista. Niitä alettiin istuttaa etelämmäs ensimmäistä kertaa vuonna 1975, kun kaksi eläintä siirrettiin aitaukseen Varsinais-Suomen Perniön Teijoon. Ne saivat seuraavana vuonna seurakseen kolme metsäkaurista Ahvenanmaalta ja vuonna 1977 ne vapautettiin. Lapista siirrettiin etelämmäs yhteensä runsaat 100 metsäkaurista 1980ja 1990-luvuilla. Lähes kaikki niistä pyydystettiin Torniossa ja Kolarissa laatikkoansoilla, joihin ne houkuteltiin rehun avulla. Metsäkauriita pyydystettiin samalla tavalla Ahvenanmaan Eckerössä, Jomalassa, Maarianhaminassa ja Saltvikissä. Sieltä on vuosien mittaan siirretty noin 200 eläintä Manner-Suomeen. Useimmat niistä lennätettiin Helsinkiin, Turkuun tai Vaasaan, mutta osa kuljetettiin veneellä. Ranuan ja Ähtärin eläinpuistoista on lisäksi viety 37 metsäkaurista Etelä-Suomeen ja muutamia kymmeniä eläintä on tullut Ruotsista. Merkittävä investointi metsäkauriin siirtoihin Eri puolille Etelä-Suomea oli vuoteen 2005 mennessä siirretty noin 400 metsäkaurista niiden 46:n lisäksi, jotka siirrettiin Ruotsista Ahvenanmaalle. Useimmat siirrot on toteutettu yksityishenkilöiden aloitteesta ja maidensa monimuotoisuuden edistämiseen pyrkivien maanomistajien yksityisellä rahoituksella. Metsästäjäin keskusjärjestö toteutti yksityisten siirtojen rinnalla metsäkauriiden palautusistutushankkeen vuosina 1985–1993. Sen seurauksena 168 metsäkaurista siirrettiin Lapista ja Ahvenanmaalta Etelä-Suomeen. Hanke sai osan rahoituksestaan valtiolta ja osan lahjoituksena Finn Enterprise -yritykseltä, joka keräsi rahaa tähän tarkoitukseen. Yhden metsäkauriin siirto maksoi noin 3 000 markkaa 1990-luvun alussa. Se sisälsi eläimen pyydystämisja kuljetuskustannukKirkkonummella sijaitsevan Junkarsin tilan Leif Wikström on panostanut runsaasti resursseja metsäkauriskannan hoitoon. Metsäkauriin ohjeellinen levinneisyys Suomessa vuosina 1985–2015; vakiintunut kanta (tummanruskea), harvalukuinen esiintymä (vaaleanruskea) ja alue jolla metsäkauriita ei esiinny (beige). Aineisto: Nummi 1986, Helle 1996, Kankaanpää 1999, Ruusila et al. 2005, riistakolmiot.fi, riistaweb.fi Metsäkauriin palautusistutukset Suomessa. Istutus onnistui punaisilla pisteillä merkityissä kohteissa. set. Lisäksi monin paikoin rakennettiin pieniä aitauksia, joihin metsäkauriit ensin sijoitettiin. Toisinaan metsäkauriit päästettiin suoraan luontoon. Aitaamisella pyrittiin ensin totuttamaan metsäkauriita uuteen alueeseen, jotta ne pysyttelisivät siellä paremmin. Kiitollista riistaa Kirkkonummella sijaitsevan Junkarsin tilan omistaja Leif Wikström on yksi niistä monista maanomistajista, jotka ovat istuttaneet metsäkauriita mailleen. Vuosina 1987–1993 hankittiin 31 metsäkaurista tilalle rakennettuun aitaukseen. Niistä 25 tuli Lapista ja kuusi Ahvenanmaalta. Wikström halusi alueelle metsäkauriita muun muassa siksi, että tuolloin eri puolille rakennettiin niin paljon uusia asuintaloja, että sillä oli kielteinen vaikutus hirviin ja hirvenmetsästykseen. Pirstaleisissa ympäristöissä paremmin menestyvää metsäkaurista pidettiin tulevaisuuden riistaeläimenä. Wikströmin mukaan monet 1980-luvun puolivälissä suhtautuivat metsäkauriiseen epäillen vahinkojen pelossa. Mutta Junkarsiin metsäkauriit olivat tervetulleita. Nyt kun luvut ovat tiedossa, Wikström toteaa, että metsävahinkoja koskeneet väitteet olivat täysin ylimitoitettuja. – Metsävahingoista ei voi edes puhua, Wikström sanoo. – Puutarhoissa metsäkauriit voivat toki aiheuttaa ongelmia, mutta ne ovat helposti hoidettavissa aitaamalla. Wikström seuraa aktiivisesti maidensa metsäkauriita ja arvioi kannan tiheydeksi nyt 60–80 eläintä tuhannella hehtaarilla. Metsästystä harjoitetaan huolellisesti ja valikoiden. Hänestä metsäkauriiden palautusistutus on tuottanut toivotun tuloksen.
OSTA NYT – MAKSA MYÖHEMMIN! KORKO 0% TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-18, La 10-15 COATS PARKA Pitkänmallinen lämmin parkatakki suojaa talven tuiskuilta. Vedenpitävä kangas tekee ryhdikkäästä takista erinomaisen jokasään vaatteen. Takissa teipatut saumat, kahteen suuntaan aukeava päävetoketju sekä runsaasti tyylikkäitä yksityiskohtia ja säätömahdollisuuksia. Taskujen sisäosat miellyttävää, nukkapintaista materiaalia. CHEVAK TOPPAHAALARI Mahtavan lämmin ja komea haalari talven kovimpiin keleihin ja aktiiviseen elämänmenoon. Vedenja tuulenpitävä Rain-Stop -kalvo, teipatut saumat, pitkät ventilaatiot, neulosrannekkeet ja bootlock-lahkeensuut. Runsas taskutus: muun muassa puhelintasku touch screen -kalvolla ja varustetasku. Vyötärökiristys ja irrotettavat henkselit parantavat istuvuutta ja käytettävyyttä. UNUK MERINOVILLANEULE UUTUUS! Erittäin miellyttävästä merinovillasta neulottu Alaska Unuk on erittäin laadukas ja ehdottomasti lämmin neule. Se istuu hyvin ylle ja laskeutuu mukavasti. Puolikorkea kaulus ja 1/4-pitkä vetoketju. Tummanharmaa ja metsänvihreä. BLINDTECH SNOW™ CAMOPUKU BlindTech Invisible™ -lumicamokuviolla varustettu puku pienriistan metsästykseen. Talviseen maastoon suunniteltu digitaalinen lumicamokuvio maastouttaa erittäin tehokkaasti. Uskomaton keveys ja erinomainen istuvuus. 100 % vedenpitävä ja hengittävä Rain-Stop® -kalvo. SEWARD TOPPAHOUSUT Hyvin istuvat toppahousut vedenja tuulenpitävällä Rain-Stop -kalvolla. Hyvä taskutus, roisketiiviit vetoketjut ja mukavasti säätömahdollisuuksia. Tyylin viimeistelevät muotoillut polvet ja tarkoin sijoitellut heijastinosiot. Housuihin on mahdollista ostaa lisäksi Alaska-henkselit. 89,90 (109,90) SEWARD TOPPATAKKI Tyylikäs toppatakki makeilla yksityiskohdilla. Sekä pintakangas että vuorikangas joustavaa ja pehmeää materiaalia. Rain-Stop -kalvo tekee takista vedenja tuulenpitävän. Roisketiiviit vetoketjut ja lycra-rannekkeet. Ventilaatiot kyljissä ja hyvät säätömahdollisuudet. 89,90 (119,90) TERMO++ LÄMPÖSAAPPAAT -60°C Erittäin kylmiin olosuhteisiin. RIISTAJA VALVONTAKAMERAT Tallentavat ja lähettävät. Katso kaikki mallit verkkokaupasta. LITE NEOPREENISAAPPAAT Kevyet, istuvat ja käyttömukavat neopreenisaappaat. Koot: 40, 42–44. GOLIATH1 LÄMPÖSAAPAS Äärimmäisiin pakkasiin suunniteltu lämpösaapas, jossa irrotettava huopavuori. BELLMAN & FLINT LUOLATUTKAT Huippusuosittu! Bellman & Flint on täysin digitaalinen vedenja iskunkestävä luolatutka. MOUNTAIN WOOL SUKAT Istuvat tekniset lämpösukat. 80% villaa, 15% polyesteriä, 5% elastaania. X10 MAASTOLATURI Suuri kapasiteetti. Suunniteltu ennen kaikkea tablettien ja puhelinten lataamiseen. TALVEN KOVIMMAT TARJOUKSET TUTUSTU LAAJAAN VALIKOIMAAMME VERKOSSA! RETKITUKKU.FI € ILMAINEN TOIMITUS SLIM FIT 3x 10 000 mAh PUKUTARJOUS! 129 90 (229,80) -40% TARJOUS! 98 90 (179,90) -45% TARJOUS! 169 90 (249,-) -30% TARJOUS! 249 00 (299,-) TARJOUS! 69 90 (89,90) Sääs tä 20€ TARJOUS! 79 90 (129,90) TARJOUS! 119 90 (149,90) Sääs tä 30€ TARJOUS! 159 90 alk. TARJOUS! 569 00 alk. 3 PARIA! 19 90 (44,70) TARJOUS! 16 95 (59,90) -70% THERMODRY 260G VÄLIKERRASTO Huipputekninen välikerrasto viileisiin ja kylmiin olosuhteisiin. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava ThermoDry-materiaali. Hihansuissa peukalolenkit, ¼ -pitkä vetoketju, puolikorkea kaulus ja pidennetty, suojaava helma. MERINO 200G LÄMPÖKERRASTO Passimies pysyy lämpimänä merinovillaisessa lämpökerrastossa. Hengittävää, kosteutta siirtävää ja nopeasti kuivuvaa 100% merinovillaa. Istuva leikkaus, mukavasti joustava kangas. TARJOUS! 34 90 (49,90) -30% TARJOUS! 69 90 (89,90) Sääs tä 20€ TARJOUS! 47 90 (79,90) -40% KUUKAUDEN TARJOUS!
OSTA NYT – MAKSA MYÖHEMMIN! KORKO 0% TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-18, La 10-15 COATS PARKA Pitkänmallinen lämmin parkatakki suojaa talven tuiskuilta. Vedenpitävä kangas tekee ryhdikkäästä takista erinomaisen jokasään vaatteen. Takissa teipatut saumat, kahteen suuntaan aukeava päävetoketju sekä runsaasti tyylikkäitä yksityiskohtia ja säätömahdollisuuksia. Taskujen sisäosat miellyttävää, nukkapintaista materiaalia. CHEVAK TOPPAHAALARI Mahtavan lämmin ja komea haalari talven kovimpiin keleihin ja aktiiviseen elämänmenoon. Vedenja tuulenpitävä Rain-Stop -kalvo, teipatut saumat, pitkät ventilaatiot, neulosrannekkeet ja bootlock-lahkeensuut. Runsas taskutus: muun muassa puhelintasku touch screen -kalvolla ja varustetasku. Vyötärökiristys ja irrotettavat henkselit parantavat istuvuutta ja käytettävyyttä. UNUK MERINOVILLANEULE UUTUUS! Erittäin miellyttävästä merinovillasta neulottu Alaska Unuk on erittäin laadukas ja ehdottomasti lämmin neule. Se istuu hyvin ylle ja laskeutuu mukavasti. Puolikorkea kaulus ja 1/4-pitkä vetoketju. Tummanharmaa ja metsänvihreä. BLINDTECH SNOW™ CAMOPUKU BlindTech Invisible™ -lumicamokuviolla varustettu puku pienriistan metsästykseen. Talviseen maastoon suunniteltu digitaalinen lumicamokuvio maastouttaa erittäin tehokkaasti. Uskomaton keveys ja erinomainen istuvuus. 100 % vedenpitävä ja hengittävä Rain-Stop® -kalvo. SEWARD TOPPAHOUSUT Hyvin istuvat toppahousut vedenja tuulenpitävällä Rain-Stop -kalvolla. Hyvä taskutus, roisketiiviit vetoketjut ja mukavasti säätömahdollisuuksia. Tyylin viimeistelevät muotoillut polvet ja tarkoin sijoitellut heijastinosiot. Housuihin on mahdollista ostaa lisäksi Alaska-henkselit. 89,90 (109,90) SEWARD TOPPATAKKI Tyylikäs toppatakki makeilla yksityiskohdilla. Sekä pintakangas että vuorikangas joustavaa ja pehmeää materiaalia. Rain-Stop -kalvo tekee takista vedenja tuulenpitävän. Roisketiiviit vetoketjut ja lycra-rannekkeet. Ventilaatiot kyljissä ja hyvät säätömahdollisuudet. 89,90 (119,90) TERMO++ LÄMPÖSAAPPAAT -60°C Erittäin kylmiin olosuhteisiin. RIISTAJA VALVONTAKAMERAT Tallentavat ja lähettävät. Katso kaikki mallit verkkokaupasta. LITE NEOPREENISAAPPAAT Kevyet, istuvat ja käyttömukavat neopreenisaappaat. Koot: 40, 42–44. GOLIATH1 LÄMPÖSAAPAS Äärimmäisiin pakkasiin suunniteltu lämpösaapas, jossa irrotettava huopavuori. BELLMAN & FLINT LUOLATUTKAT Huippusuosittu! Bellman & Flint on täysin digitaalinen vedenja iskunkestävä luolatutka. MOUNTAIN WOOL SUKAT Istuvat tekniset lämpösukat. 80% villaa, 15% polyesteriä, 5% elastaania. X10 MAASTOLATURI Suuri kapasiteetti. Suunniteltu ennen kaikkea tablettien ja puhelinten lataamiseen. TALVEN KOVIMMAT TARJOUKSET TUTUSTU LAAJAAN VALIKOIMAAMME VERKOSSA! RETKITUKKU.FI € ILMAINEN TOIMITUS SLIM FIT 3x 10 000 mAh PUKUTARJOUS! 129 90 (229,80) -40% TARJOUS! 98 90 (179,90) -45% TARJOUS! 169 90 (249,-) -30% TARJOUS! 249 00 (299,-) TARJOUS! 69 90 (89,90) Sääs tä 20€ TARJOUS! 79 90 (129,90) TARJOUS! 119 90 (149,90) Sääs tä 30€ TARJOUS! 159 90 alk. TARJOUS! 569 00 alk. 3 PARIA! 19 90 (44,70) TARJOUS! 16 95 (59,90) -70% THERMODRY 260G VÄLIKERRASTO Huipputekninen välikerrasto viileisiin ja kylmiin olosuhteisiin. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava ThermoDry-materiaali. Hihansuissa peukalolenkit, ¼ -pitkä vetoketju, puolikorkea kaulus ja pidennetty, suojaava helma. MERINO 200G LÄMPÖKERRASTO Passimies pysyy lämpimänä merinovillaisessa lämpökerrastossa. Hengittävää, kosteutta siirtävää ja nopeasti kuivuvaa 100% merinovillaa. Istuva leikkaus, mukavasti joustava kangas. TARJOUS! 34 90 (49,90) -30% TARJOUS! 69 90 (89,90) Sääs tä 20€ TARJOUS! 47 90 (79,90) -40% KUUKAUDEN TARJOUS!
Lintuinfluenssa – ajankohtainen muistilista PIRJO KORTESNIEMI 1. Lintuinfluenssa leviää helposti suoran eläinten välisen kontaktin, viruksella saastuneen veden, rehujen, ihmisen, työvälineiden tai muun sellaisen välityksellä. 2. Oireettomatkin tartunnan saaneet luonnonvaraiset linnut, etenkin vesilinnut, voivat levittää tautia. 3. Riskipaikkoja ovat vesistöt, kosteikot ja muuttolintujen levähdyspaikat. 4. Virus säilyy pitkään eläimen ulkopuolella, ennen kaikkea viileässä ja kosteassa ympäristössä. Sen on todettu säilyvän esimerkiksi lietteessä 105 vuorokautta, kuivalannassa 30–35 vrk (4ºC) / 7 vrk (20ºC). Virusta on löydetty myös luonnonvesistä, kuten järvistä. 5. Virus tuhoutuu esimerkiksi kuumentamalla (56ºC kolmen tunnin ajan, 60ºC 30 minuutin ajan) ja desinfioimalla yleisimmin käytössä olevilla desinfiointiaineilla. 6. Siipikarjan kontakteja luonnonvaraisiin lintuihin on vältettävä kaikin mahdollisin tavoin: ei luonnonvaraisten lintujen ruokintaa siipikarjayksikön läheisyydessä! 7. Siipikarjan tuottajien tulee välttää vesilinnustusta ja vesilintujen käsittelyä. 8. Riistan käsittelyn jälkeen kädet ja välineet pestään ja desinfioidaan. Riistan perkuujätteet hävitetään asianmukaisesti esim. hautaamalla. 9. Jos löydät kuolleita villilintuja: Luonnonvaraisten vesilintujen joukkosairastumisista tai -kuolemista tulee heti ilmoittaa kunnantai läänineläinlääkärille, joka huolehtii tarvittavien näytteiden lähettämisestä Eviraan. 10. Katso tautitilanne ja taudinkuvaus: www.evira.fi tai www.ett.fi 14 l Metsästäjä 1 l 2017
Metsästysseurat voivat torjua afrikkalaista sikaruttoa (ASF) PIRJO KORTESNIEMI Tässä 10 kohdan muistilista käytännön keinoista 1. Villisian rauhoitusten purkaminen. Sen ehtii vielä tehdä tammi-helmikuun kokouksissa. 2. Tiedotetaan seuran jäsenille ASF:stä (henkilökohtainen, koirien, metsästysvälineiden ja teurastuspaikan hygienia, tautitilanteen seuraaminen, näytteet, ilmoitukset mahdollisista kuolleena löydetyistä sioista, ei jahtimatkoja ASF-alueille ja virkaeläinlääkäreiden yhteystiedot (www.evira.fi/elaimet/elainlaakaripalvelut) 3. Kartoitetaan villisikatilanne ja tiedotetaan siitä lähialueen siankasvattajille sekä villisikatarhaajille. Mikään ei estä pyytämästä heitä vaikka vieraaksi seuran kokoukseen. 4. Huolehditaan, että seuralla ja jäsenillä on metsästysoikeus tai -lupa alueeseen. Vuokrasopimukset kuntoon ja sovitaan etsästysjärjestelyistä naapurien kanssa. 5. Ei perusteta villisikojen houkutteluruokintapaikkoja lähelle sikaloita (tai villisikatarhoja). Ruokintapaikan etäisyys sikaloihin vähintään 5 km, mielellään 10 km. Sovitaan metsästysjärjestelyt ruokintapaikoille. 6. Vain houkutteluruokintaa metsästystä varten! Ruokinta ei saa olla villisikakantaa kasvattavaa. Tämä on huomioitava ruokatarjonnan määrässä. 7. Ammutut villisiat kuljetetaan lahtivajalle niin, ettei eritteitä valu maastoon tai kuljetusvälineisiin. Suolia ei myöskään jätetä maastoon. 8. Ei viedä mitään teurasjätteitä maastoon! Teurasjätteet hävitetään, esimerkiksi sijoittamalla kuoppaan ja laittamalla päälle sammutettua kalkkia. Kuoppa eristetään niin, etteivät koirat ja villieläimet sinne pääse. 9. Hoidetaan teurastuspaikan puhdistus ja desinfiointi (esim. Virkon S ) ja järjestetään saaliiksi saaduille villisioille oma kylmäsäilytystila. 10. Harjoitellaan ampumista. Haavoittunut villisika voi kulkea pitkällekin ja veri on yksi pahimmista ASF:n levittäjistä. Sama koskee raatoja, koska virus säilyy niissä kuukausia tartuntakykyisenä. (Lisää tietoja ASF:stä löydät www.evira.fi www.ett.fi ) Metsästäjä 1 l 2017 l 15
16 l Metsästäjä 1 l 2017 RAULI HELIN , Suomen Metsästäjäliitto Hätäensiavulla ostetaan koiralle aikaa Metsästyskoirille voi sattua mitä moninaisempia haavereita. Vakavasti loukkaantunutta koiraa ei pysty maastossa parantamaan, mutta peruselintoimintoja voi tukea sekä helpottaa koiran oloa, kunnes sen saa eläinlääkäriin. M uutaman tunnin harjoittelulla voit pelastaa metsästyskaverisi hengen. Joissain tilanteissa ei paraskaan ensiapu auta, vaan ainoa vaihtoehto on tuskien lopettaminen jo maastossa, mutta sitä ei saa tehdä ilman koiranomistajan lupaa. Tässä jutussa käydään läpi yleisimpiä koiran ensiapuun liittyviä asioita. Lisäoppia saa esimerkiksi Metsästäjäliiton kursseilta. Päivystävä eläinlääkäri kännykkään Koiran ensiapuun voi käyttää samoja taitoja ja ensiapulaukkua kuin ihmiseen. Joitakin poikkeuksia kuitenkin on. Loukkaantunut koira ei välttämättä tunnista omistajaansa, ja se saattaa yrittää paeta tai purra. Koira ei myöskään pysty kertomaan, mihin sattuu. Vakavissa tapauksissa on aina kiire, joten selvitä etukäteen lähin päivystävä eläinlääkäri ja tallenna numero. Kerro ennen kuljetusta koiran tilasta, jotta eläinlääkäri osaa valmistautua. Peruselintoiminnot turvattava Peruselintoimintojen eli hengityksen ja verenkierron turvaaminen on aina etusijalla. Aseta koira kyljelleen kaula suoraksi ja varmista, ettei kieli tuki hengitysteitä. Yritä tyrehdyttää suuret verenvuodot nopeJO HA N N A TI LL ON EN
Metsästäjä 1 l 2017 l 17 asti. Sisäisiä verenvuotoja ei ulospäin näe, ja ne saattavat romahduttaa koiran kunnon nopeasti. Tällöin ainoaksi hoidoksi jää shokin ehkäisy. Shokki on hengenvaarallinen verenkierron häiriötila, joka johtaa nopeasti solujen hapenpuutteeseen. Oireita ovat velttous, erittäin nopea pulssi ja vaaleat limakalvot. Aseta shokissa oleva koira kyljelleen, avaa hengitystiet, pidä lämpimänä ja vie nopeasti eläinlääkärille. Hoitoa vammojen mukaan Jos koira saa osuman hirven sorkasta, osumakohta ratkaisee pitkälti, miten sille käy. Potku päähän aiheuttaa usein vakavia kallovaurioita, mistä voi seurata aivovaurioita ja kuolema. Potku rintakehään voi katkoa kylkiluita ja rikkoa sisäelimiä. Sisäisiä vammoja on vaikea havaita, mutta verinen oksennus tai hengitysvaikeudet viittaavat usein niihin. Keuhkojen vahingoittuessa koira on hengenvaarassa ja eläinlääkärille on kiire. Hätäensiapuna ei voi tehdä muuta kuin rauhoitella koiraa ja pitää se lämpimänä. Auton kanssa törmätessä sisäiset vammat sekä murtumat raajoissa ja selässä ovat yleisiä. Mikäli koira on tajuissaan muttei pysty liikkumaan, kyseessä voi olla selkärankamurtuma. Tällöin koira tulee tukea kuljetuksen ajaksi liikkumattomaksi mahdollisuuksien mukaan. Lastoita raajojen murtumat liikkumattomiksi esimerkiksi kepeillä, pahvilla, sideharsolla ja ilmastointiteipillä. Tarkoituksena on tehdä murtuma liikkumattomaksi, ei asettaa luita kohdalleen! Lastoita tukevasti mutta verenkierto huomioiden. Tyrehdytä avomurtumissa verenvuodot ennen lastoitusta. Pintahaavat ja naarmut eivät yleensä vaadi hoitoa maastossa. Puhdista haavat kotona runsaalla vedellä ja desinfioi esimerkiksi Betadine-antiseptiliuoksella. Puremahaavat tulehtuvat usein ja saattavat vaatia eläinlääkäriä. Pyri tyrehdyttämään runsaasti vuotavat haavat nopeasti esimerkiksi kahdesta sideharsorullasta tehdyllä painesiteellä. Laita toinen rulla vuotavan haavan päälle, ja sido se kiinni toisella. Valtimohaavat raajoissa vaativat usein kiristyssiteen, joka estää verenkierron koko raajaan, joten sitä on hetkittäin löysättävä. Raateluja ampumavammat ovat vaikeimpia sitoa, ja suuret verenvuodot vaativat aina eläinlääkäriä. Silmävammat vaativat aina eläinlääkärin hoitoa sokeutumisriskin takia. Ensiapuna molemmat silmät peitetään niiden liikkumisen vähentämiseksi ja hankaamisen estämiseksi. Vierasesinettä voi yrittää poistaa huuhtelemalla runsaalla vedellä. Kuuman ja kylmän vaarat Lämpimillä keleillä koiralle saattaa tulla lämpöhalvaus. Oireina esiintyy voimakasta läähätystä, levottomuutta, voimakasta kuolausta, oksentelua ja ripulia. Pahimmillaan se saattaa johtaa aivovaurioon ja kuolemaan. Maastossa koiraa voi viilentää ojissa tai järvissä, kotona suihkulla. Myös päätä kannattaa kastella. Jäähdyttämistä jatketaan 15–30 minuuttia, varoen palelluttamasta koiraa. Talvella koiraa voi uhata alilämpö. Nosta lämpöä vähitellen; kuivaa märkä koira, kiedo huopiin ja siirrä lämpimään. Älä koskaan jätä märkää koiraa kylmään autoon. Vaikeissa tilanteissa ota yhteyttä eläinlääkäriin. Myrkytykset mahdollisia myös metsällä Myrkytystapauksissa ota aina yhteys eläinlääkäriin. Suklaan vaarallisuus riippuu kaakaopitoisuudesta. Mitä tummempi suklaa, sitä myrkyllisempää se on koiralle. Maitosuklaalevyn koira voi syödä ilman hengenvaaraa, mutta maha saattaa mennä sekaisin. Ksylitoli on huomattavasti vaarallisempaa. Koiran elimistö ei pysty käsittelemään ksylitolia ja seurauksena verensokeritaso laskee äkillisesti. Ensiapuna on oksennuttaminen ruokasuolalla, jos syömisestä on alle puoli tuntia. Tämän jälkeen annetaan sokeria suoraan suuhun noin 1 ruokalusikallinen per 5 painokiloa. Rotanmyrkky vaikuttaa muutaman päivän viiveellä. Oireita ovat heikkovointisuus, oksentelu ja verinen ripuli. Koiraa kannattaa oksennuttaa, mikäli huomaat sen syöneen rotanmyrkkyä. Kyynpurema saattaa olla hengenvaarallinen ja vaatii aina eläinlääkärin hoitoa. Lääkkeenä nesteytys ja k1-vitamiini. Kyytabletista on monia mielipiteitä. Tabletti kannattaa antaa, mikäli purema on kuonon tai kaulan alueella, jolloin vaarana on hengitysteiden turpoaminen. Koira on hoitoon vietäessä pidettävä paikallaan ja vältettävä turhaa liikkumista. Koiralle sopivia kipulääkkeitä ovat ketoprofeiini ja Disperin. Monet yleiset lääkkeet, kuten Burana ja Ibusal, ovat koiralle myrkyllisiä. Anna koiralle ainoastaan eläinlääkärin määräämiä antibiootteja. Lisäoppia koulutuksista E nsiaputaidon hankkimista ei joudu katumaan. Kannustammekin kaikkia hakeutumaan esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin kurssille, sillä ihmispuolen oppeja voi helposti soveltaa myös koirapuolelle. Metsästäjäliiton ”Metsästäjän ja koiran hätätilanteet” -koulutuksessa käydään tarkemmin läpi koiran ensiapua. Jämtlanninpystykorva Koitajoen Arttua potkaisi hirvi päähän niin pahasti, että sen otsaontelo murtui ja painui lähes kokonaan kasaan. Ripeän hoitoon pääsyn, taitavan eläinlääkärin ja kunnollisen jälkihoidon ansiosta Arttu toipui kuitenkin täysin ja pääsi seuraavalla kaudella taas metsälle.
18 l Metsästäjä 1 l 2017 Hirvitaudit SAULI LAAKSONEN , Helsingin yliopisto RIISTAN RUOKINTAPERÄISET SAIRAUDET Riistatiheyttä voidaan nostaa ruokinnalla. Huolta on kuitenkin aiheuttanut riistan keskinäisten kontaktien lisääntyminen ja tautien leviämisriski. R iistan ruokinta on vanha perinne, jonka tarkoitus oli houkutella saalis metsästäjän ulottuville tai nostaa alueen riistatiheyttä. Myöhemmin ruokinnan perusteiksi on tullut hätäruokinta ankarissa talviolosuhteissa tai jos laji ei pysty luontaisesti selviämään alueella. Ruokintaa harjoitetaan myös riistavahinkojen estämiseksi. Tällöin riistaa houkutellaan pois kriittisiltä alueilta ruokinnalla. Uusimpia riistaruokinnan innovaatioita on palvella matkailua järjestämällä tilaisuuksia villieläinten tarkkailuun ja valokuvaamiseen. Riistan ruokinnan hyödyistä ja haitoista ei ole juuri tieteellistä näyttöä. Ruokintapaikalta metsästäminen mahdollistaa valikoivan metsästyksen ja tarkan riistalaukauksen. Riistanlihaan vaikuttaa edullisesti se, ettei eläintä ole rasitettu ennen kaatoa. Ruhon kuljetus on otettu huomioon jo ruokintapaikkaa suunniteltaessa. Ylitiheys voi lisätä eläinten stressiä lajin sisäisen kilpailun takia ja vaikuttaa niiden terveyteen ja lisääntymiseen. Stressiä voivat aiheuttaa epäfysiologinen ravinto tai sen tarjontatapa. Riistaeläimet ovat sopeutuneet käyttämään eri ravintolähteitä eri vuodenaikoina. Luonnollisesta ravinnosta poikkeava rehu voi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä, alentaa eläimen vastustuskykyä ja altistaa sen erilaisille taudeille ja loisille. Pilaantunut rehu voi sisältää taudinaiheuttajabakteereita tai -homeita. On todennäköistä, että ruokinnan aiheuttamien terveyshäiriöiden merkitystä on vähätelty. Ruokinnan on myös epäilty totuttavan eläimet ihmisen läsnäoloon, jolloin häiriökäyttäytyminen voisi lisääntyä. Keskustelua on herättänyt myös riistan ja tuotantoeläinten välisen rajan hämärtyminen. On todettu, että intensiivinen ruokinta aiheuttaa muutoksia riistanlihan makuun ja koostumukseen, jolloin se alkaa muistuttaa tavanomaisten tuotantoeläinten lihaa. Valkuaismyrkytys Valkuaismyrkytyksiksi kutsutaan ammoniakkija nitraatti-nitriittimyrkytyksiä. Ammoniakkimyrkytys voi syntyä, jos riistalle tarjottavassa rehussa on runsaasti helppoliukoisia NPN-yhdisteitä (ei-valkuaispitoiset typpiyhdisteet). Niiden vaikutuksesta pötsissä muodostuu nopeasti ammoniakkia, jonka ylimäärä imeytyy vereen. Akuutissa myrkytystilassa esiintyy keskushermosto-oireita, tuskaisuutta, pakkoliikkeitä, kouristuksia ja kuolema. Krooninen myrkytys aiheuttaa yleiskunnon laskua ja SA UL I LA AK SO N EN Riistalle tarjottavan ravinnon tulee olla kullekin eläinlajille sopivaa ja se tulee tarjota niin, etteivät eläinten ulosteet pääse saastuttamaan sitä.
Metsästäjä 1 l 2017 l 19 ripulia. Ammoniakkimyrkytyksen esiintymisestä riistan ruokinnassa ei ole varmaa tietoa, vaikka ripuli on ruokittavilla eläimillä yleinen oire. NPN-yhdisteitä on runsaasti nuoressa ruohossa, juurikkaissa ja huonolaatuisessa säilörehussa. Voimakas lannoitus lisää nitraatin osuutta. Vihreässä viljassa, kaalikasveissa, juureksissa (esimerkiksi punajuuressa) ja niiden naateissa voi olla paljon nitraattia. Epäedullisissa sääolosuhteissa ja voimakkaalla typpilannoituksella nitraattimäärä kasvaa myös tavallisissa nurmikasveissa. Huonolaatuinen säilörehu, rehevä viljelysalue ja saastunut vesi voivat sisältää sitä vaarallisen runsaasti. Nitraatti muuttuu pötsissä nopeasti nitriitiksi, joka on myrkyllistä. Nitriittimyrkytyksen oireet tulevat muutamassa tunnissa. Myrkytys johtaa nopeasti verenpaineen laskuun sekä methemoglobiinin muodostumiseen. Methemoglobiini ei kykene sitomaan happea: eläimelle syntyy hapenpuutos ja se tukehtuu. Nitriittimyrkytyksen saaneen eläimen veri on tummaa ja huonosti hyytyvää. Hiilihydraattimyrkytys Talvella hirvieläinten ravinto on luonnossa kuitupitoista ja vähähiilihydraattista. Kun ruokavalio muuttuu ruokinnan ansiosta äkillisesti hiilihydraattivoittoiseksi, voi syntyä myrkytys. Sama voi tapahtua myös, kun tarjottavassa rehussa on liikaa viljaa tai muuta nopeasti hajoavaa hiilihydraattia, esimerkiksi juureksia ja hedelmiä, eli ruokinta on liian voimakasta ja kuituja on liian vähän. Helppoliukoisista hiilihydraateista muodostuu nopeasti haihtuvia rasvahappoja ja maitohappoa, jolloin pH pötsissä laskee ja pötsin toiminta pysähtyy. Elimistö happamoituu nopeasti. Häiriön akuuttia muotoa ja siihen liittyviä hirvieläinten kuolemia on todettu riistaruokinnan yhteydessä. Krooninen muoto, joka lienee riistan ruokinnassa yleisempi, aiheuttaa eläimelle epämukavuutta, yleiskunnon laskua, pötsin ja etumahojen tulehdusta ja myrkyllisten aineiden imeytymistä ruoansulatuskanavasta. Ravinteet eivät imeydy pötsistä ja eläin laihtuu, vaikka se söisi runsaasti. Haaskat Haaskaruokinnassa käytetään yleisesti maatiloilla kuolleita tai lopetettuja tuotantoeläimiä. Tämä voi lisätä riskiä eläintautien tai antibiooteille vastustuskykyisten mikrobien leviämisestä riistaan. Mittava karhujen ruokinta lihapitoisella ravinnolla tai lemmikkieläinten rehulla kesäaikaan, jolloin niiden ravinto on luonnossa kasvispainotteinen, voi aiheuttaa hitaasti ilmeneviä terveyden tai käyttäytymisen muutoksia. Laadukasta ruokintaa hajautetusti Keinoja haitallisten vaikutusten vähentämiseen on monia. Riistalle tarjottavan ravinnon tulee olla vähintään saman laatuista kuin kotieläimille tarjottava ravinto. Pilaantunut, vanha säilörehu tai homeinen vilja ovat vaarallisia. Korkeahiilihydraattisten rehujen tarjoamisessa riistalle tulee noudattaa varovaisuutta: ruokinta on aloitettava varovasti siten, että ruoansulatuselimistön pieneliöstö tottuu uuteen rehuun. Suositeltavia ovat automaatit, jotka annostelevat kerralla syötävän rehumäärän. Näin ylensyönnin ja ruokintahäiriöiden mahdollisuus pienenee. Suurimassa vaarassa ovat eläimet, jotka tulevat nälkäisinä ensikertaa ruokinnalle. Ruokintapisteitä tulee olla useita, jolloin sosiaaliset konfliktit, dominoivien eläinten hallinta, ja mahdollisten tautien ja loisten leviämismahdollisuudet vähenevät. Ravintoa ei tule tarjota maasta niin, että eläinten uloste ja sen sisältämät loiset ja bakteerit voivat saastuttaa rehun. Ruokintapaikkaa pitää myös pystyä siirtämään, jolloin tartuntavaara saastuneesta maasta pienenee. Karhujen haaskaruokinnassa voidaan pyrkiä käyttämään mahdollisimman paljon eläinten luonnonnollista ravintoa. Lihaa ja kalaa voisi olla tarjolla vain keväisin ja syksyisin, nekin mieluiten luonnoneläimiä, esimerkiksi kolarihirvien ja -peurojen ruhoja. Kesällä marjat ja kasvisravinto ovat karhujen fysiologista ravintoa. Melassisiirapilla tai vastaavalla makeutettuina ne tekevät varmasti kauppansa. Jos ruokinnassa käytetään tiloilla itsestään kuolleiden tuotantoeläinten ruhoja, on varmistettava, etteivät ne sisällä vaarallisia tai tarttuvia taudinaiheuttajia tai lääkejäämiä. Haaskojen ylläpidossa suurten ruhomäärien jäähdyttäminen, kuljettaminen ja säilyttäminen hyvälaatuisena ennen eläimille tarjoilua on haasteellista. Pilaantuneita eläinperäisiä jätteitä ei tule tarjota eläimille. Monet bakteerit tuottavat voimakkaita myrkkyjä, kuten esimerkiksi botuliinia, lisääntyessään pilaantuvassa lihaskudoksessa. Ongelmia voi synnyttää myös se, että haaskaruokintapaikat pysyvät samoilla sijoillaan vuodesta toiseen. Useiden sisäloisten munat säilyvät maaperässä pitkiä aikoja ja tällöin tartuntapaine paikalla kasvaa kovin suureksi. Karhujen kuvauspaikoilla tarjoillaan muun muassa tuotantotiloilla itsestään kuolleita tai lopetettuja sikoja. Tämä voi lisätä riskiä eläintautien tai antibiooteille vastustuskykyisten mikrobien leviämisestä riistaan ja ympäristöön. SAULI LAAKSONEN LI N DA LA AK SO N EN Maastoon jätetyt pilaantuneet rehupaalit ovat riski hirvieläinten terveydelle niiden sisältämien homeiden tai bakteereiden vuoksi.
20 l Metsästäjä 1 l 2017 H oitosuunnitelmassa ehdotetun susien metsästyksen tarkoituksena oli vastata reviireiltä esitettyihin näkökantoihin ja luoda laillinen kannanhoidollinen toimintamalli puuttua haittaa tuottaviin yksilöihin ja näin ehkäistä laittomia susien tappamisia. Kokeilun aikana tapahtui merkittävä muutos siinä, että hyväksyntä laittomuuksille on vähentynyt merkittävästi pelkän suden läsnäolon perusteella (ennen kokeilua 24 % vs. nyt 14 %), kotieläinriskin perusteella (31 % vs. 14 %) tai suden saalistuksen kohdistumisella hoidettuihin riistaeläimiin (26 % vs. 23 %). Kokeilu näyttäisi vahvistaneen susikannan suojelun sosiaalista kestävyyttä. Siispä kokeilun keskeisin johtopäätös on, että suden metsästystä jatketaan. Ensimmäisenä kokeiluvuonna metsästettiin 17 sutta. Lisäksi susia tiedetään kuolleen muistakin syistä 24, jolloin kokonaiskuolleisuus oli yhteensä 41 sutta, mikä vastasi noin 18 % metsästyskautta edeltäneestä kannasta (220–245). Tämän seurauksena kanta kasvoi laskennallisesti 220–245 yksilöstä toiselle metsästysvuodelle 275–310 yksilöön. Kannan kasvu oli siten noin 18 % metsästyksestä huolimatta tai ehkä juuri sen ansiosta. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että talven 2015 metsästys oli varsin onnistunut. Näissä laskelmissa ei näytä kadonneen susia selittämättömästi. Toisen kokeiluvuoden kannanhoidollisen metsästyksen saalis oli 42 sutta. Muutoin ihmisen toimesta kuoli 36, jolloin kokonaiskuolleisuus oli 78 sutta, mikä oli 25–28 % laskennallisesta metsästyskautta edeltäneestä kannasta (275–310 sutta). Toisena kokeiluvuotena kokonaiskuolleisuus oli kuitenkin huomattavan suuri muun kuolleisuuden johdosta. Tätä ei maaja metsätalousministeriö voinut ennakoida asettaessaan suurinta sallittua saalismäärää kannanhoidolliselle metsästykselle. Toisen talven saaliissa oli varmuudella 8 alfanaarasta ja 13 todennäköistä alfaurosta. Alfayksilöiden päätymistä saaliiksi yritettiin välttää suosituksella, että pyynti on kohdistettava nuoreen yksilöön. Jo kokeilun alkuvaiheesta lähtien metsästäjät ovat kuitenkin tuoneet esille, että käytännössä tämä on hyvin vaikeaa. Myöskään metsästystavoissa koiran käyttö tai lippusiima ei näyttäisi selittävän sitä päätyykö saaliiksi alfayksilö. Alfayksilöiden päätyminen saaliiksi on ongelma koska se aiheuttaa riskin, että lauma hajoaa. Susikannan elinvoimaisuuden kannalta juuri elinvoimaisten laumojen määrä on ratkaisevaa. Pohjois-Amerikassa tehdyn tutkimuksen mukaan mitä isompi lauma on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä alfayksilö korvautuu toisella ja eikä lauma hajoakaan. PohjoisAmerikan tulosten perustella alfanaaraan menettänyt lauma hajoaa noin 50 % todennäköisyydellä. Alfauroksen kohdalla riski on pienempi, noin 25 %. Hajoavan lauman yksilöt saattavat aiheuttaa suurempia ongelmia ja konflikteja, sillä niillä voi olla vaikeuksia saalistaa ravintoaan luonnosta. Suden metsästyksen kaksivuotisen kokeilun tulokset Ministeriön kuulumisia HA N N U HU TT U
POHJOISEN YHTEISMETSIEN HIRVILUVAT TULOSSA HUUTOKAUPPAAN Lähde hirvijahtiin POHJOISEN YHTEISMETSIIN Hirvenpyyntioikeuden syksylle saat ostettua Eräverkon huutokaupoista. Tutustu kohteisiin jo nyt! HUUTO ALKAA 20.3.2017 KUUSAMON YHTEISMETSÄ KEMIJÄRVEN YHTEISMETSÄ POSION YHTEISMETSÄ SALLAN YHTEISMETSÄ ERÄVERKKO.FI/HIRVILUVAT EV_hirvihuutokaupat_metsastaja-lehti_103x297_ver4.indd 1 2.1.2017 11.15 Vaikka talven 2015 kannanhoidollista metsästystä voidaan pitää hyvin onnistuneena, niin talven 2016 metsästys ja sen aikana saaliiksi saatujen alfayksilöiden suuri osuus johtaa päätelmään siitä, että näin toteutettuna kannanhoidollisen metsästyksen kestävyyttä ei voida varmistaa. Ongelma syntyy siitä, että Suomen riistakeskuksen täytyi myöntää poikkeusluvat hyvin aikaisin, jo joulukuun alussa, jotta poikkeusluvat tulivat täytäntöönpanokelpoisiksi valitusajan vuoksi tammikuun alussa ja jotta metsästys saatiin päättymään ennen suden lisääntymisaikaa. Luvat olivat siis käytössä samanaikaisesti kaikkialla, mutta sitä ennen kuukauden valitusajan aikana sudet ehtivät aiheuttaa ongelmia ja vahinkoja aivan muilla alueilla. Lupia ei voitu joustavasti siirtää ongelma-alueille, jolloin poliisi myönsi lisää lupia ja kokonaiskuolleisuus nousi yllättävän suureksi. Näin ollen poikkeuslupien myöntämisessä otetaan jatkossa käyttöön osittain uudet perusteet. Kokeilun ansiosta havaittiin, että paremmin susikannan hallintaan sopii metsästyslain kohta (41 a §:n 3 kohta), jonka nojalla poikkeuslupia voidaan myöntää yleisen turvallisuuden ja edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt. Toisena johtopäätöksenä kokeilusta olikin, että jatkossa reviiriyhteistyöryhmä sitoutetaan päätöksentekoon mukaan arvioimaan tarvetta poikkeusluvan hakemiselle. Kolmas keskeinen suositus arvioinnista on, että ministeriö asettaa jatkossa suurimman sallitun saalismäärän, jonka täytyttyä poikkeuslupia ei voida myöntää. Saalismäärän täyttymisessä otetaan huomioon myös poliisin määräyksellä tapetut sudet sekä muutoin tietoon tulleet kuolleet sudet. Poliisi voi kuitenkin tämän jälkeenkin määrätä ihmisen turvallisuudelle vaaraa aiheuttavan suden karkotettavaksi tai tapettavaksi. Neljäntenä suosituksena on, että jatkossa kaikkia poikkeuslupia ei olisi tarpeen myöntää samaan aikaan, kuten kannanhoidollisessa pyynnissä oli pakko tehdä pitkän valitusajan johdosta ja toisaalta suden lisääntymisajan alkamisen pakottamana. Tämä mahdollistaa sen, että Suomen riistakeskus voi talven kuluessa lisätä tietoaan susikannasta, laumojen määrästä, laumojen koosta sekä laumojen käyttäytymisestä. Jatkossa Suomen riistakeskus seuraa saaliskertymää ja erityisesti alfanaaraiden päätymistä saaliiksi ja ottaa kertymän huomioon lupaharkinnassaan. SAMI NIEMI Neuvotteleva virkamies Maaja metsätalousministeriö luonnonvaraosasto, erätalousyksikkö
22 l Metsästäjä 1 l 2017 Edelläkävijät Riistametsänhoito etenee ammattilaisten yhteistyönä MIRJA RANTALA , erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus Riistametsänhoidon edelläkävijät –hanke kokosi saman pöydän ääreen riistasta kiinnostuneita metsäammattilaisia. Edelläkävijät ideoivat yhdessä, miten riistametsänhoito saadaan osaksi metsäalan arkea. M ukaan hankkeeseen lähti kahdeksan riistametsänhoidon puolestapuhujaa, joille riistan huomioiminen metsätaloudessa on arkipäivää. Ryhmässä oli edustajia metsäteollisuudesta, metsänhoitoyhdistyksistä, suurten maanomistajien metsien hoitajista ja etujärjestöstä. – Aidosti aiheesta innostuneen porukan kanssa oli hienoa työskennellä. Käytännön metsänhoidossa kiinni olevat metsäammattilaiset toimivat mainiona sparrausryhmänä, kehuu Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Marko Svensberg edelläkävijöiden toimintaa. Riistametsänhoito on luonnonhoitoa Riistan lisäksi edelläkävijöitä yhdisti usko arkiluonnonhoidon tehokkuuteen. Arkiluonnonhoidolla tarkoitetaan riistan tai laajemmin metsäluonnon monimuotoisuuden edistämistä tavallisen metsänhoidon yhteydessä. Helpoimmillaan riistainen arkiluonnonhoito on puistomaisuuden välttämistä eli sekapuuston kasvatusta, riistatiheikköjen säästämistä ja liiallisen ennakkoraivauksen välttämistä. – Riistametsänhoito tarjoaa maanomistajalle mahdollisuuden nostaa metsänsä arvoa. Menetelmät palvelevat puuston kasvua, riistaa, monimuotoisuutta jopa hiilensidontaa, L & T Biowatin metsäpalveluasiantuntijan Jarkko Hokkanen luettelee innostuneesti. Riistametsänhoidon verkkokurssi Hankkeen päätuote on Riistametsänhoidon verkkokurssi, jonka suorittamalla voi perehtyä riistametsänhoidon perusteisiin. Koulutusmateriaalille on tarvetta, sillä riistametsänhoidon yleistyminen on pitkälti kiinni metsäammattilaisten asenteista ja osaamisesta. Verkkokurssiin päädyttiin työelämän kiireiden vuoksi. Kasvokkain tapahtuvan koulutuksen oheen tarvitaan verkossa opiskeltavaa materiaalia, joka ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Kurssi oli koekäytössä Metsänhoitoyhdistys Lakeudessa, Tornatorissa ja L & T Biowatissa. Palaute on ollut myönteistä. Kurssi saa kokeneenkin ammattilaisen katsomaan metsiä hieman uudella tavalla. – On vaikea keksiä kenelle kurssi ei sovi. Sitä voi oikeastaan suositella ihan jokaiselle metsäalan toimijalle. Nämä ovat asioita, jotka kuuluvat jokaisen ammattilaisen osaamiseen, Jarkko Hokkanen tuumii. Lisää tietoa Metsäammattilaisille, alan opiskelijoille ja metsänomistajille suunnattu kurssi löytyy osoitteesta https://koulutus.riista.fi/ kurssi/riistametsänhoito Hanke on osa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus ohjelma METSOa. Ohjelma turvaa metsien monimuotoisuutta vapaaehtoisen suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon keinoin. Lisää tietoa METSO-ohjelmasta: www.metsonpolku.fi Edelläkävijöiden tarkemmat esittelyt löydät hankkeen kotisivulta http://riista.fi/riistatalous/riistakannat/ hoitosuunnitelmien-toimeenpano/ riistametsanhoidon-edellakavijat/ M AR KO SV EN SB ER G
Metsästäjä 1 l 2017 l 23 Riista yhdistää Riistametsänhoidon edelläkävijöihin pyydettiin mukaan aktiivisia riistaelinympäristöjen hoitajia. Ryhmä koostui metsästävistä metsäammattilaisista. – Tulen ehdottomasti mukaan, vastasi Ville Pasanen, kun häntä houkuteltiin osallistumaan hankkeeseen. A. Ahlström Kiinteistöt Oy:n riistanhoitopäällikölle riistan elinympäristöjen hoito on sydämen asia, eikä hän epäröinyt, kun kuuli mistä hankkeessa on kyse. Metsästävät metsäammattilaiset löysivät nopeasti yhteisen sävelen. Ryhmässä keskusteltiin paljon metsänhoidon yhteydessä tehtävästä arkiluonnonhoidosta. Muiden ryhmäläisten tavoin Pasanen uskoo metsänkäsittelytapojen Kommentti: Riista yhdistää metsäammattilaisia yli organisaatiorajojen. LO TT A N IR KK ON EN JA N N E M IE TT IN EN monipuolistamisen vaikuttavan riistan elinympäristöihin myönteisesti. Metsänhoito-ohjeilla ratkaistaan metsäriistan elinympäristöjen tilanne. – Riista on aihe, joka yhdistää metsäammattilaisia yli organisaatiorajojen, hän muistaa ryhmässä jonkun osuvasti sanoneen. Mikä saa kiireisen ammattilaisen käyttämään aikaansa riistametsänhoidon hankeyhteistyöhön? – Aihe kiinnostaa ja haluan oppia siitä lisää. Mielipiteiden jakaminen muiden ammattilaisten kanssa rikastuttaa aina ajattelua ja on oman kehittymisen kannalta tärkeää, Pasanen toteaa. – Ja jos saamme pienenkin ajatuksen siemenen itämään metsänomistajien ja metsäammattilaisten mieliin arkiluonnonhoidon tärkeydestä, olemme mielestäni hankkeessa onnistuneet.
24 l Metsästäjä 1 l 2017 Teksti ja kuvat: ANNAMARI ALANNE Metsän arvo murroksessa Riistapainotteinen metsänhoito kiinnostaa yhä enemmän. Suomen riistakeskus järjesti yhdessä Suomen metsäkeskuksen ja Metsäpalvelu Arvometsä Oy:n kanssa pilottikoulutuksen organisaatioidensa henkilökunnalle. J yväskylässä kävi lokakuun lopussa kuhina kun Suomen riistakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen ammattilaiset tapasivat riistametsänhoidon pilottikoulutuksessa. Eljas Heikkinen Suomen metsäkeskuksesta on hyvillään siitä, että lehdistö on viime aikoina kiinnostunut metsäkanalintujen tilanteesta. Hän kokee, että uutisointi metsäkanalintukannoista rohkaisee paitsi metsäammattilaisia, myös metsänomistajia, miettimään omia työtapojaan. – Tälle pilottikoulutukselle toivotaan jatkoa. Seuraavaksi olisivat vuorossa metsänomistajat ja metsäammattilaiset, Heikkinen uskoo. Heikkinen kiteyttää riistametsänhoidon tärkeyden lyhyesti: riistanhoito on sama asia kuin luonnonhoito. Sen taustalla on tutkittua tietoa, joka sai vastikään vahvistuksen Itä-Suomen yliopiston kanssa yhteistyössä julkaistusta tutkimuksesta. Kanalintupoikueita on enemmän alueilla, joissa on sekä aluskasvillisuutta että tiheämpi latvusto. Ajatukset leviävät Jukka Ruutiainen ja Timo Vesanto ovat metsänja luonnonhoidon neuvojia Suomen metsäkeskuksessa. Pilottikoulutuksen aikana molemmat iloitsevat siitä, että Suomen riistakeskus jakaa tietoa riistametsänhoidosta, joka tukee kaikkea muuta luonnonhoitoa. Vesannon mukaan innostus riistametsänhoitoon on huomattu myös Metsäkeskuksessa. Hankkeiden, metsänhoitosuositusten ja metsäalan lehtien mukana ajatukset leviävät myös kentälle. Ruutiainen tiedostaa, että itsellä on usein asioista liian ruusuinen kuva, sillä hän on koko ajan riistametsänhoidon kanssa tekemisissä. Metsänomistajista kovinkaan moni ei ota aktiivisesti asiaa puheeksi. – Eivät he osaa kysyä sellaista, mitä eivät tiedä olevan olemassakaan. On kuitenkin selvää, että esimerkiksi metsästäjien ja innokkaiden metsäammattilaisten mukana tieto leviää myös metsänomistajille, Ruutiainen kiittelee. Kanalinnut viihtyvät Päivän aikana käytiin kahdella maastokohteella, joilla keskusteltiin niiden käytännön toteutuksesta ja kustannusvaikutuksista. Ensimmäinen kohde oli perinteinen tasaikäisrakenteinen metsä ja toinen eri-ikäisrakenteinen metsäkohde. Metsäpalvelu Arvometsä Oy:n Jussi Saarinen esitteli jatkuvan kasvatuksen vaikutuksia riistaan ja riistan huomiointia metsissä. Jatkuvasti peitteinen metsä on sellainen, missä kanalinnut viihtyvät. – Esimerkiksi pyylle tämä metsä tarjoaa mieluisan elinympäristön, Saarinen toteaa. Palaute kiittävää Jyväskylässä järjestetty koulutus oli pilotti, jolla kerättiin kokemuksia tulevaisuutta varten. Tarkoituksena on järjestää koulutuksia, jossa päästään tutustumaan aitoihin maastokohteisiin sekä kuulemaan riistametsänhoidon uusista tuulista, pian laajemmin eri organisaatioiden metsäammattilaisille. Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mirja Rantala oli tyytyväinen koulutukseen. Hänen tavoitteenaan oli tehdä osallistujille selväksi, miksi riistametsänhoito on tärkeää, miksi siitä kannattaa innostua ja mistä voi löytää lisää tietoa. Palautteissa nostettiin esille tarve konkreettisille esimerkeille maastossa. Rantala muistuttaa, että riistametsänhoidon edistämiseen vaikuttaa erityisesti se, neuvovatko ja rohkaisevatko ammattilaiset metsänomistajia. – Kyse on koko metsäalan hyväksyttävyydestä, sillä riistan huomioimisella pystymme vastaamaan biotaloustavoitteiden monimuotoisuushaasteisiin, Rantala kertoo. Eljas Heikkinen Suomen metsäkeskuksesta ja Mirja Rantala Suomen riistakeskuksesta. Timo Vesanto ja Jukka Ruutiainen Suomen riistakeskuksesta.
Metsästäjä 1 l 2017 l 25 Kanalintujen elinympäristöt puntarissa Rovanemellä SAMI TOSSAVAINEN , riistapäällikkö, Suomen riistakeskus Lapin alueellisen riistaneuvoston koolle kutsumassa sidosryhmätilaisuudessa keskusteltiin kanalintujen elinympäristöjen hoidosta. Osallistujat olivat yksimielisiä riistan huomioimisen tärkeydestä talousmetsien käsittelyssä. T ilaisuuden aluksi tutustuttiin Suomen riistakeskuksen luonnonhoitostrategiaan sekä riistametsä-hankkeisiin. Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi esitteli Suomen riistakeskuksen maanomistajalähtöisen tavan edistää luonnonhoitoa ja -suojelua. Nurmi korosti, että biotalouteen kuuluvat myös muut kuin puuntuotannolliset arvot, mikä on usein samalla maanomistajalle taloudellisesti kannattavinta. Tutkimus ja Kemera tukevat Riistasuunnittelija Janne Miettinen pohjusti riistametsänhoidon käytännön ohjeita esittelemällä tutkimustuloksia kanalintujen elinympäristöistä. Riistametsänhoidon menetelmät kytkeytyvät vahvasti viimeisimpiin olemassa oleviin tutkimustuloksiin. Suomen metsäkeskuksen rahoituksen tarkastuksen asiantuntija Teemu Pulkkanen esitteli metsälainsäädäntöä ja Kemera-tuen ehtoja riistametsänhoidon näkökulmasta. Kemera sallii jättää käsittelemättömiä riistatiheiköitä 10 prosenttia nuoren metsän hoitotai taimikonhoitokohteen pinta-alasta. Riekon elinympäristöjen näkökulmasta todettiin myönteiseksi uudistamisvelvoitteen poistuminen vajaatuottoisilta soilta. Toimijat esittelivät käytäntöä Metsänhoitoyhdistys Ylitornion toiminnanjohtaja Matti Lappalainen, Metsähallituksen suunnittelupäällikkö Lauri Karvonen ja L&T Biowatin metsäpalveluasiantuntija Sauli Kaltakari kertoivat, miten kanalintuja huomioidaan käytännön metsätaloudessa. Karvonen esitteli Metsähallituksen kanalintujen hoitosuunnitelman ja avasi Metsähallituksen tapaa huomioida metsojen soidinalueet sekä uutta tapaa lisätä monimuotoisuutta harvennuksilla. Lappalainen ja Kaltakari toivat esille metsänomistajien halukkuuden ottaa riista huomioon metsien hoidossa. Usein riistaa huomioivat toimenpiteet ovat taloudellisesta näkökulmasta positiivisia, kuten kosteaan painanteeseen jätettävät riistatiheiköt tai aluskasvillisuuden liiallisen raivaamisen välttäminen. Kaltakari piti tärkeänä, että metsäammattilaiset osaisivat esitellä riistan huomioimisen kansantajuisesti maanomistajille. Koulutusta tarvitaan Loppukeskustelussa todettiin organisaatioiden johdon olevan avainasemassa siinä miten riistan huomioiminen tulee osaksi toimintaa. Koettiin tarpeelliseksi kouluttaa metsäammattilaiset ja alan opiskelijat aiheesta. Allekirjoittanut toi tilaisuuden avauspuheenvuorossa esille huolen Lapin metsien ikäluokkajakaumasta, joka on VMI:n mukaan voimakkaasti painottunut nuoriin kasvatusmetsiin (47 %). Tulevana vuosikymmenenä tehtäneen paljon ensiharvennuksia. Niiden laadulla ratkaistaan suurelta osin Lapin kanalintujen tulevaisuus. Varttuvien metsien harvennukset ovat mahdollisuus, kunhan huolehditaan, että metsiin jää riittävästi aluskasvillisuutta ja rakenteellista vaihtelua. Loppupuheenvuorossaan Alueellisen riistaneuvoston pj. Jari Huhtamella totesi tilaisuuden olleen tarpeellinen ja rakentava. Huhtamellan mukaan tietoa ja taitoa metsäammattilaisilla vaikuttaa olevan ja toimenpiteitä kanalintujen eteen tehdään jo nyt. Samaan hengenvetoon puheenjohtaja lisäsi, että paljon töitä on edelleen tehtävänä, jotta kanalintukannat saadaan nousuun. Tilaisuudessa olivat sidosryhmistä edustettuina Suomen metsäkeskus, MTK, Metsähallitus, L&T Biowatti, Metsä Group, Stora Enso, Lapin ammattikorkeakoulu, Sallan ja Posion yhteismetsät, Suomen Metsästäjäliiton Lapin piiri ry, Suomen pystykorvajärjestö, Rovaseudun pystykorvakerho, Oulun alueellinen riistaneuvosto ja useat Lapin riistanhoitoyhdistykset. HA N N U HU OV IL A / VA ST AV AL O. FI SA M I TO SS AV AI N EN
26 l Metsästäjä 1 l 2017 Minkälainen metsästäjä olet? –kysely keräsi ennätysmäärän vastauksia ANNAKAISA HUTTUNEN Riistakeskus lanseerasi kesäkuussa Riihimäen Erämessujen yhteydessä Minkälainen metsästäjä olet? –kyselyn. Kyselyyn vastasi yli 23 000 metsästäjää ennen sen sulkeutumista vuodenvaihteessa. Sen keskeisistä tuloksista tullaan raportoimaan vuoden 2017 Metsästäjä-lehdissä. M inkälainen metsästäjä olet? -kysely toteutettiin verkkopohjaisella profilointityökalulla, jonka tehokkuus vastaajien tavoittamisessa perustuu humoristisiin kysymyksenasetteluihin sekä vastausten perusteella muodostettuihin profiilikuvauksiin. Leikillisyydestä huolimatta profilointityökalulla saadaan arvokasta tietoa vastaajien haasteista, toiveista, arvostuksista ja kulutuskäyttäytymisestä. Kiinnostavaa tutkimustietoa luvassa Taustatiedoiksi kysyttiin sukupuolta, ikää, asuinpaikkakuntaa sekä milloin metsästäjätutkinto on suoritettu. Varsinaisissa kysymyksissä kartoitettiin harrastukseen käytettyä aikaa ja rahaa, metsästysmahdollisuuksia, ampumaharjoittelua, harrastusta rajoittavia tekijöitä sekä sitä, mitä riistaa vastaaja metsästää. Taustamuuttujia tullaankin vertailemaan varsinaisten kysymysten vastauksiin. Testi sisälsi myös profilointikysymyksiä, joiden perusteella kone määritti osallistujan metsästäjäprofiilin: Elämäntapametsästäjä vai urbaani erästelijä? 1. Seuran selkäranka on perinteinen maaseudun asukas, joka on kulkenut jo lapsena sukulaistensa mukana metsällä. Hän istuu reppujakkarallaan hirvijahdeissa, vie kauraa ruokintapaikoille, pystyttelee aurausmerkkejä metsäteiden varteen, osallistuu mukisematta riistalaskentoihin ja seuran vuosikokouksiin. Seuran selkäranka metsästää pääasiassa oman seuransa mailla, eikä juuri ymmärrä ihmisiä jotka tuhlaavat rahojansa kaupallisiin jahteihin. Hänen mielestään ne ovat kaupunkilaisten kotkotuksia, samalla tapaa kuin kaikenlaiset uudet tekniset metsästysvempaimet. Valtaosa suomalaismetsästäjistä taitaakin olla näitä seuran selkärankoja, vaikkakin uudenlaisia metsästäjätyyppejä on syntynyt rinnalle. 2. Urbaani erästelijä on kaupungistumisen myötä lisääntynyt metsästäjätyyppi, joka on monella tapaa vastakohta seuran selkärangalle. Betoniviidakossa asusteleva metsästäjä on aloittanut harrastuksen aikuisena, ja ammentanut oppinsa kirjallisuudesta, kursseilta sekä YouTubesta. Urbaanin erästelijän harrastusmahdollisuuksia rajoittaa, ettei häntä hyväksytä metsästysseuroihin tai metsästysmaat ovat satojen kilometrien päässä mökkipaikkakunnalla. Siksi hän hyväksyy maalaisserkkuaan suopeammin sen, että jahtimahdollisuuksista joutuu joskus maksamaan. Kaupallisten jahtien lisäksi hän on valmis ostamaan erilaista metsästysaiheista koulutusta.
Metsästäjä 1 l 2017 l 27 3. Seurapiirimetsästäjä asuu urbaanin erästelijän tapaan kaupungissa. Tai ainakin hänen kakkosasuntonsa on siellä. Koska tälle kiireiselle metsästäjätyypille aika on rahaa, hän osallistuu mielellään jahteihin, joissa ei tarvitse huolehtia juuri muusta kuin liipaisimen puristamisesta. Huonot välineet tai takkuileva palvelu ei saa pilata reissuja, ja siksi hän ostaakin parasta mitä rahalla saa. Seurapiirimetsästäjälle metsästys on rentoutumisen lisäksi tapa seurustella ja verkostoitua liike-elämässä tai politiikassa mukana olevien kollegojen kanssa. Vaikka tämä profiilijoukko ei ole Suomessa kovinkaan suuri, se on merkittävä kaupallisten metsästyspalveluiden käyttäjäryhmä. 4. Elämäntapametsästäjä saattaa kuulua useampaan metsästysseuraan tai seurueeseen, mutta hänet löytää samoilemasta myös yksinään Suomen metsistä. Elämäntapametsästäjälle harrastus on kaikki kaikessa, mikä näkyy hänen kalenteristaan ja tiliotteestaan. Myös ammatti, asuinpaikkakunta ja puoliso on valittu elämäntapaan sopivaksi. Tämän profiilin edustaja pyytää monipuolisesti erilaista riistaa ja saattaa joskus jopa maksaa siitä, että pääsee kokeilemaan uutta lajia. Varusteissa puolestaan tärkeintä on, että ne toimivat moitteettomasti tiukoissa tilanteissa. Siksi niitä saatetaan tuunata myös itse. 5. Sunnuntaimetsästäjä ei suhtaudu kovinkaan intohimoisesti harrastukseensa ja siksi siihen ei juuri panosteta aikaa tai rahaa. Metsäsästäjätutkinto on suoritettu lähinnä siksi, että kaverit ovat houkutelleet reissuihin tai appiukko pakottanut mukaan. Silloin harvoin, kun käydään metsällä, kyse on enemmänkin leppoisasta ajanvietosta kuin saaliin saamisesta. Vaikka sunnuntaimetsästäjät eivät ole kaupallisessa mielessä kiinnostava harrastajaryhmä, ryhmän tutkiminen ja aktivointi kiinnostaa riistahallintoa. Vaikka metsästäjäprofiilit ovat eräänlaisia karrikatyyrejä, niitä voi hyödyntää muun muassa metsästäjille suunnattujen palveluiden kehittämisessä. Harva metsästäjä edustaa puhtaasti yhtä profiilia, vaan on usein sekoitus useammasta. Metsästäjä voi elämänsä aikana myös siirtyä profiilista toiseen: urbaanista erästelijästä voi kasvaa kokemuksen ja innostuksen karttuessa elämäntapametsästäjä, joka eläkepäivinään joutuu terveydellisistä syistä vähentämään harrastusta ja edustaa silloin lähinnä sunnuntaimetsästäjää.
28 l Metsästäjä 1 l 2017 1 Minun on vaikea löytää…? a) metsästyskavereita – ja paikkoja. b) säilytystilaa uusille paisteille, koska pakkanen on pullollaan edellisvuosien saalista. c) metsästyskorttia lipaston perältä kun kaveri pyytää jahtiin. d) korkeatasoisia jahtimatkoja ja saada ne sopimaan kalenteriini. e) aikaa sukulaisten häihin, hautajaisiin tai muihin kissanristiäisiin metsästyskauden aikana. 2 Metsästys merkitsee minulle…? a) irrottautumista betoniviidakon kiireestä. b) elämäntapaa, joka vaikuttaa lähes kaikkiin elämänvalintoihini. c) suurenmoisia elämyksiä, joista voin nauttia mitä parhaimmassa seurassa. d) jahtivalmisteluja, peijaisia, riistanhoitotyötä ja talkoita. e) hyvää syytä päästä kaverin kanssa paistamaan makkaraa ja vaihtamaan kuulumisia. Alapuolella on esimerkkejä profiilikysymyksistä. Arvaatko, mitä profiileja eri vastausvaihtoehdot edustavat?: Vastaukset: 1: a)=urbaani erästelijä, b)=seuran selkäranka, c)=sunnuntaimetsästäjä, d)=seurapiirimetsästäjä, e)=elämäntapametsästäjä 2: a)= urbaani erästelijä, b)=elämäntapametsästäjä, c)=seurapiirimetsästäjä, d)=seuran selkäranka, e)=sunnuntaimetsästäjä
Metsästäjä 1 l 2017 l 29 Kaikki yhteystietonsa jättäneet vastaajat osallistuivat arvontaan 1500 euron arvoisen valinnaisen metsästysmatkan voitti Juhana Toiviainen, Helsinki, ja voittaja voi valita joko karhujahdin Venäjällä, hanhijahdin Ruotsissa, kaurisjahdin Virossa tai metsäkanalintujahdin Ruotsissa. Benelli Super Black Eagle II –haulikon voitti Marja Kemppainen, Klaukkala Swarovski Z4i 3-12x50 –kiikaritähtäimen voitti Norberto Martin-Nohrström, Masku Supra by Tracker -koiratutkan voitti Vesa Piirainen, Imatra Onnittelut voittajille! Kysy lisää: Opinto-ohjaaja Marika Riihimäki p. 040 352 3360, marika.riihimaki@perho.com LUE LISÄÄ: www.kpedu.fi/luontolukio Onko tähtäin suunnattu maatalousja metsätieteelliseen tiedekuntaan? Haaveiletko työskentelystä luonto-ohjaajana, riistanhoitajana tai eräalan toimijana? Tule meille! Me rakennamme polkusi! Lukio-opintojen ohessa voit suorittaa Luontoja ympäristöalan perustutkinnon tai tutkinnon osia oman mieltymyksen mukaan. Mahdollisuus asuntolapaikkaan viihtyisässä asuntolassa. Haku 21.2.–14.3.2017 www.opintopolku.fi. Hae: Perhon lukion luontolinja. Metsästä itsesi ylioppilaaksi Perhossa! @kpedufi #kpedu Kpedu Perho Keski-Pohjanmaan ammattiopisto & aikuiskoulutus, Perhon toimipaikka, www.kpedu.fi/perho LUE LISÄÄ JA HAE: www.kpedu.fi/riista Luontoja ympäristöalan koulutuksessa opiskelet erilaisia erätaitoja, eräruokia, metsästystapoja, riistanhoitoa, riistapeltotöitä sekä metsästyskoirien koulutusta. Koulutuksen kautta sinulla on tulevaisuudessa mahdollisuus toimia luonto-ohjaajana, eräalan toimijana tai riistanhoitajana toisen palveluksessa tai yrittäjänä. Koulutusta järjestetään lähiopetuksena tai monimuotototeutuksena (työn ohessa). LUONNOSTA TYÖPAIKKA! KO Nuori tai aikuinen! Koulutusta Keski-Pohjanmaalla Kysy lisää: Riistaopettaja Jorma Koivuniemi p. 044 7250659 jorma.koivuniemi@kpedu.fi tai riistaopettaja Seppo Tuunanen p. 044 7250657, seppo.tuunanen@kpedu.fi Riistalinja Perho
30 l Metsästäjä 1 l 2017 TOMMI HÄYRYNEN , Jyväskylän ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikkö ? Kuvat: RIKA NAKAMURA Riistatalousuutta voimaa metsästysseuroille ja maanomistajille Riistan tuottama taloudellinen hyvinvointi voi oikein kanavoituna ratkaista maanomistajien ja metsästysseurojen tulevaisuuden haasteita sekä vahvistaa maaseudun elinvoimaisuutta. O sa metsästysseuroistamme kamppailee jo nyt ikääntymisen ja jäsenten vähenemisen kanssa ja ovat tämän selkeästi tiedostaneet. Samaan aikaan meille on syntynyt uusien innokkaiden metsästäjien joukko, joilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa harrastustaan. Kuitenkin harrastukseen halutaan panostaa, joka poikkeuksetta tarkoittaa myös taloudellisia satsauksia. Osa tästä ryhmästä hioo taitojaan aktiivisesti ampumaradalla, mutta he kokevat olevansa noviiseja riistan kohtaamisessa oikeassa metsästysympäristössä. He tunnustavat tarvitsevansa paitsi metsästysmahdollisuuksia, myös ammattitaitoista ohjausta. Maanomistajia puolestaan puhuttavat metsään liittyvien tulojen lisäksi vahingot. Erityisesti sorkkaeläinten aiheuttamat vahingot voivat olla merkittäviäkin, erityisesti talvilaidunalueilla. On ymmärrettävää, että maanomistajat ottavat riistakantojen tiheyteen välillä voimakkaastikin kantaa. Tulevaisuudessa myös hirvieläinkannan verotus aiheuttaa keskustelua. Kuinka hirvieläinkannan verotusta toteutetaan kun metsästysseurat kohtaavat poikkeuksellisen suuria jäsenten vähenemiseen ja ikääntymiseen liittyviä haasteita? Nämä asiat ovat jo monissa edistyksellisissä metsästysseuroissa vahvasti esillä, kun luodaan tulevaisuuden toimintakykyä. Meille on syntynyt uusien innokkaiden metsästäjien joukko, joilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa harrastustaan.
Metsästäjä 1 l 2017 l 31 Erityisesti metsästyspalvelujen kotimaisen kysynnän kasvu avaa niin seuroille, palveluntuottajille kuin maaseudun elinkeinotoimijoille uusia mahdollisuuksia. Vastaamalla kysyntään voidaan löytää taloudellisten mahdollisuuksien lisäksi uusia resursseja vahvistamaan suomalaista metsästysseurakulttuuria ja turvata sen jatkuvuus tulevaisuudessa. Uudenlaisia ratkaisuja perinteisiin haasteisiin Suunnitelmallisesti, läpinäkyvästi ja selkein pelisäännöin toteutettu kaupallinen metsästys voi tukea hirvikannan verotusta alueilla, joissa haasteena on metsästysseurojen jäsenten ikärakenne. Samalla voidaan tulouttaa taloudellista arvoa riistasta niin maanomistajille, palveluntuottajille kuin metsästysseuroille. Kauppatavarana on erityisesti elämys, riistan liha näyttelee sivutuotteen osaa. Lähes poikkeuksetta liha jää edelleen jaettavaksi maanomistajien, metsästysseuran sekä paikallisten asukkaiden kesken. Maanomistajan näkökulmasta riista voisi maksaa ruokailunsa metsissä itse. Jos riistasta saatava tulo ylittää sen aiheuttamat kulut (=riistavahingot), voidaan jo puhua metsien moninaiskäytön kautta saatavasta tuotosta. Kuinka paljon tuo tuotto ylittää kustannukset, riippuu erityisesti metsästysalueen soveltuvuudesta kaupallisen metsästyksen tarpeisiin sekä alueen riistakannan määrästä ja laadusta. Yhteistyössä – hyötyä kaikille Ajatukset riistan uudenlaisista mahdollisuuksista osana suomalaista metsästyskulttuuria vaativat pinnistelyä puolin ja toisin. Yhteistyö onkin keskeistä pohdittaessa riistan hyödyntämistä, eikä yhteistyötä synny ilman rakentavaa keskustelua. Yhteistyö ei tarkoita jokaiseen sivuääneen reagoimista, vaan toimijoiden yhteistä tahtotilaa riistan monipuolisempaan hyödyntämiseen. Taloudellisessa hyödyntämisessä on kyse kokonaispalvelun rakentamisesta, jonka hyötyjen tulee jakautua niin maanomistajalle, palvelutarjoajalle kuin metsästysseurallekin. Ilman toiminnan kuvausta selkeän mallin muotoon on osapuolten vaikea hahmottaa mitä ollaan tekemässä, millä ehdoilla ja mitkä ovat lopputulokset tyydyttävät kaikkia osapuolia. Valitettavan usein juuri riittämättömän tiedon ja selkeän ”näkymän” puuttuminen estää riistan hyödyntämisen monipuolisesti, vaikka toimintaympäristö toteutukselle olisikin suotuisa. Yhä useammassa käytännön tapauksessa tosin näemme, että juuri kokonaiskuvan kirkastuminen avaa silmät riistatalouden mahdollisuuksille. Riistan uudenlainen rooli osana suomalaista metsästyskulttuuria on haaste. Kysymys on ennen kaikkea tilan avaamisesta uudenlaisille tavoille hyödyntää riistaa, joilla pyritään vastaamaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Näillä valinnoilla on mahdollisuus tukea jo ennestään vahvaa metsästysseurakulttuuria ja turvata tulevaisuuden toimintaedellytyksiä. Riistasta saatavaa arvoa ja sen tulouttamista läpinäkyvällä tavalla kehitetään Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Suomen riistakeskuksen ja Luonnonja riistanhoitosäätiön hankkeessa, jota rahoittaa MannerSuomen Maaseudun Kehittämisrahasto.
Jänisjahdin saalista esitellään Pukkilan Naaraskosken Simolan talon pihalla vuonna 1913. Kuvassa vasemmalta Einar Simolin, E. Lieso-Greijula, tuntematon ja Arvi Simolin. Vasemmanpuoleisen koiran nimi on Pomppa. Jalostustyö kohti suomenajokoiraa oli tuolloin vielä alkuvaiheessa. Ajokoirametsästys oli 1900-luvun alussa herrasmieslaji, kuten pukeutumisesta voi päätellä. Rinnakkaispiippuiset haulikot, panosvyöt ja metsästystorvet olivat myös perua eurooppalaisesta metsästyskulttuurista. SUOMEN METSÄSTYSMUSEO
34 l Metsästäjä 1 l 2017 Teksti ja kuvat: HENNA VÄYRYNEN Urbaania taidetta villeistä eläimistä Riista taiteessa Suomalaisen katutaiteen uranuurtajan Jussi TwoSevenin teoksista moni saa innoituksensa luonnosta. Taiteilijan tekemät muraalit tuovat villieläimet, kuten karhut ja haukat, kaupunkitilaan. Ihailemaan niitä pääsee muun muassa Espoossa, Helsingissä ja Mikkelissä. E spoossa, Turun väylän alla olevassa alikulkutunnelissa ohikulkijoita tervehtivät isot, mustavalkoiset ja elävännäköiset haukan päät. Teoksessa yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla katutataiteen estetiikka ja luonto. Vuonna 1983 syntynyt taiteilija kertoo teoksensa luona kiinnostuneensa eläinten kuvaamisesta kaksi vuotta sitten. Jussi TwoSeven onkin sittemmin tullut tunnetuksi isoista eläinaiheisista muraaleistaan eli katutaideteoksista, joista ”KRAA!!” on ensimmäisiä. Tähän mennessä TwoSeven on maalannut julkisiin tiloihin muun muassa karhuja, kanahaukkoja, huuhkajan, peuran ja ilveksiä. Vaikutteita hänen teoksissaan on myös muun muassa populäärikulttuurista ja Aasiasta. Yhteensä Jussi TwoSeven on tehnyt noin parikymmentä katutaideteosta, pitänyt maalausesityksiä ja lisäksi hänen teoksiaan on ollut esillä niin soolokuin ryhmänäyttelyissä. Taiteesta TwoSeven kertoo olleensa kiinnostunut koko ikänsä. Viisivuotiaana hän aloitti kuvataidekoulun, ja sittemmin hän on oppinut oman tekemisensä kautta. Taiteilijan sanoin se on myös ollut paras tapa oppia. – Piirtänyt olen aina. Kiinnostuin teiniikäisenä graffiteista ja myöhemmin niiden pohjalta katutaiteesta. Olen aina ollut myös kiinnostunut omien vaatteiden ja printtien tekemisestä. TwoSeven kuvailee – Parasta on, kun pääsee tekemään työtä sille sopivaan paikkaan. Huuhkaja esimerkiksi sopii kuin nakutettu paikalleen, TwoSeven kertoo Helsingin Pasilassa olevasta Bubo bubo -teoksestaan. Luonto tulee myös kaupungissa ottaa huomioon.
Metsästäjä 1 l 2017 l 35 katutaidetta vahvasti myös sukupolvikokemukseksi. – Samaan aikaan graffitin kanssa Suomeen saapuivat hiphop ja muu katukulttuuri. Ne veivät minut nuorena mennessään. Luonto koristaa harmaita seiniä Eläinaiheet tulivat TwoSevenin repertuaariin, kun hän lähti työstämään vuonna 2014 Avara luonto -näyttelyä galleria Heinoon Helsinkiin. Uusin susiaiheinen muraali valmistui lokakuun 2016 aikana Mikkeliin. – Olen halunnut kuvata töissäni suomalaisia villieläimiä, koska ne ovat ylväitä ja hienoja. Yksi kimmoke töille oli luontoja eläinaiheiden tuominen katutaiteeseen perinteisten kaupunkikuvien rinnalle. On tyhmää tehdä vain kaupunkiaiheisia maalauksia kaupunkiseinään, TwoSeven pohtii. Samalla teokset muistuttavat, että myös kaupungeissa asustaa eläimiä. – Esimerkiksi Leppävaarassa on nähty kanahaukkoja. Toki karhut eivät kaupungissa tallustele, mutta on hyvä muistaa, että ihmiset eivät ole täällä ainoita. Luonto tulee myös kaupungissa ottaa huomioon ? kaiken ei tarvitse olla pelkkää betonia, taiteilija painottaa. Palaute eläinaiheisista töistä on ollut TwoSevenin mukaan positiivista. Esimerkiksi Espoon keskuksessa olevan ison karhumuraalin paikalliset ovat ottaneet omakseen, vaikka lupahaun aikana oli epäilyjä sen sopivuudesta. – Osa virkamiehistä pelkäsi, että karjuva karhu näkyvine hampaineen olisi liian pelottava lasten mielestä. Pelko osoittautui kuitenkin onneksi turhaksi. Olen kuullut, että se on ollut teoksen karhuista monen lapsen suosikki. Muraalin teossa on monta vaihetta Teoksissaan TwoSeven käyttää stencil-tekniikkaa, jossa teokset maalataan sapluunoiden avulla. Hänen teostensa tyyliin kuuluvat reunojen roiskeet ja kauniit värien valumiset. Elävännäköisten teosten suunnittelu ja sapluunoiden teko on pitkä prosessi, joka alkaa valokuvien ottamisella halutusta aiheesta ja niiden yhdistämisestä kuvanmuokkausohjelmalla. Tämän jälkeen itse maalausta varten tehdään sapluunat jokaiselle kuvan sävylle. Jokainen sävy maalataan kerros kerrallaan, ja työvälineinä käytetään telaa ja spraytä. – Eläinaiheisia töitä varten olen ottanut kuvia täytetyistä eläimistä ja kiertänyt eri luontomuseoita Suomessa. Varsinkin Riihimäen Metsästysmuseolla on hienoja täytettyjä eläimiä. Käyttämäni stencil-tekniikka sopii hyvin eläinaiheisiin, koska sillä saa tehtyä yksityiskohtaisia maalauksia. Syyskuussa TwoSeven maalasi karhunpään Norjaan, Sandnesiin. – Maalasin työhön 70 arkkia yhtä kerrosta kohden ja siitä tuli kokonaisuudessaan noin sadan neliömetrin kokoinen, TwoSeven kertoo. – Eniten aikaa muraalin teossa menee sapluunoiden valmistukseen. Yhteensä julkiseen tilaan tehtävän muraalin tekemiseen kuluu aikaa noin kuukausi. Itse maalamiseen menee noin viikko. Oman mausteensa työhön tuovat vaihtuvien sääolosuhteiden huomioiminen ja maalaaminen joskus kymmenien metrien korkeudessa. Muraalien tekeminen kerää usein myös uteliaita silmäpareja. – Teoksen lähellä asuvat ovat usein kiinnostuneita valmistuvasta työstä. Ohikulkijoiden kanssa on mukava jutella, TwoSeven lisää. Katutaiteelle on kysyntää Muraaleja ja katutaidetta on tullut viime aikoina paljon lisää Suomeen ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Suomen taiteilijaseuran vuonna 2016 tekemän kyselyn mukaan suomalaiset haluavat taidetta arkeensa. Kyselyn mukaan julkista taidetta arkiympäristöönsä haluaa suomalaisista noin 75 prosenttia ja katutaidetta 68 prosenttia. TwoSeven on hyvillään kehityksen suunnasta. – Tuskin kovin montaa haittaavat maalaukset, jotka koristavat harmaita pintoja. 1990-luvun puolivälissä Stop töhryille -kampanjan aikana kaikki graffitit pyrittiin poistamaan. Sen myötä hienojakin maalauksia hävitettiin. Pääkaupunkiseudulla oli pitkäti harmaata seinää, TwoSeven muistelee. – Hakiessani lupia ensimmäisen kerran, katutaidetta ei oltu pitkään aikaan tehty ja siitä tuli tietysti ylimääräistä työtä virkamiehille. Aluksi oli jonkin verran epäilijöitä, mutta töiden valmistuttua palaute on ollut kaikin puolin positiivista. Maalatut seinät ja mahdollisuus tehdä luvallisia töitä vähentävät TwoSevenin mukaan myös mahdollista luvatonta graffitien tekoa. – Ainakin tämä tunneli on pysynyt siistinä. Ennen se putsattiin noin kahden kuukauden välein. Jussi TwoSevenin julkisissa tiloissa olevia töitä voi ihailla eri puolilla Suomea. Lisätietoja taitelijasta, hänen teoksistaan ja tulevista näyttelyistä on osoitteessa www.jussitwoseven.com. Jussi TwoSeven kuvaa töissään yleensä eläinten kasvoja edestäpäin katsoen. Tärkeää hänelle on oma tyyli ja tunnistettavuus. Galleria Heinossa elokuussa 2016 olleessa Avara luonto²? -näyttelyssä oli esillä muun muassa karhu-, haukkaja ilvesaiheisia teoksia. Isoille kankaille maalatut teokset ovat valokuvantarkkoja, mutta samalla hyvin maalauksellisia.
36 l Metsästäjä 1 l 2017 JANNE JAAKKOLA RIISTAKOULU.com Uusi riistaeläinaiheinen oppimissivusto alakoulujen käyttöön Helppokäyttöinen ja ilmainen Riistakouluverkkosivusto on tehty erityisesti opetuskäyttöön peruskoulun viidesja kuudesluokkalaisille. J anne Jaakkola (MMM, KM) on tehnyt Riistakoulu. com -oppimissivuston yhteistyössä Suomen riistakeskuksen kanssa. Lähtökohtana oli huoli alakouluikäisten luontosuhteesta sekä heidän tietämyksestään liittyen Suomessa esiintyviin riistaeläimiin ja niiden elinympäristöihin. Sivusto koostuu riistaeläinlajeihin liittyvistä tietoteksteistä sekä tehtävistä. Tehtävät on suunniteltu syksyllä 2016 voimaan astuneen perusopetuksen opetussuunnitelman mukaisesti. Riistakoulu tarjoaa opettajille valmiit opetussuunnitelman mukaiset materiaalit, joita voi hyödyntää laajaalaisesti vaikkapa ympäristötiedon, äidinkielen tai kuvataiteen opetuksessa. Tällä hetkellä sivustolla on noin 16 tunnin tehtäväkokonaisuus, ja oppilaiden itseopiskelu on tehty mahdollisimman helpoksi. Sivusto toimii sekä tietokoneilla että mobiililaitteilla. Riistakoulu.com -sivusto on ollut toiminnassa lokakuusta 2016 lähtien ja se on saanut hyvän vastaanoton. Opettajat ovat antaneet kiitosta erityisesti sivuston helppokäyttöisyydestä ja tietoteksteistä, jotka löytyvät sivuilta myös luettuina äänitiedostoina. Palautteen pohjalta sivustolle lisätään alkuvuodesta 2017 myös nuoremmille koululaisille räätälöidyt materiaalit ja tehtävät. Tiedolle on tarvetta Oppimissivustossa käytetyt ratkaisut pohjautuvat Jaakkolan kasvatustieteen pro gradu-tutkielmaan, jossa tutkittiin viidesluokkalaisten luontosuhdetta sekä heidän tietämystään suomalaisista riistaeläimistä ja niiden elinympäristöistä. Tuloksista ilmenee, että viidesluokkalaisten tietämys riistaeläimistä on yleisesti ottaen melko kapeaa. Vaikka eläimistä, luonnosta ja vuodenaikoihin liittyvistä erityispiirteistä tiedetään, niihin liittyy paljon virhekäsityksiä. Tutkimusaineistossa oppilaiden riistaeläinten maininnat olivat painottuneet vain muutamiin nisäkäslajeihin, riistalintujen osalta tietämys oli erittäin vähäistä. Mainittakoon, että viidesluokkalaiset kokevat luonnon pääsääntöisesti positiivisena paikkana, jonne on hyvä palata. Myös suomalaista metsää ja sen eläimiä kunnioitetaan.
V uoden vaihteessa päivitettiin Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistyksien päätöksistä perittävät maksut. Riistanhoitoyhdistyksien osalta maksut säilyvät entisellään. Riistakeskuksen lupahallintoa ollaan sähköistämässä lähivuosien aikana. Osa luvista on jo nyt voitu hakea sähköisesti. Tämä parantaa palvelutasoa kun hakijan enää tarvitse postitella hakemuksia eikä riistakeskuksen päässä mene työaikaa hakemusten siirtämiseen sähköisiin järjestelmiin. Sähköiseen järjestelmään siirtyminen ei kuitenkaan onnistu ilmaiseksi, vaan sen rakentaminen vaatii rahaa. Lupahallinto-ohjelmiston kustannuksista aiheutuu lisäkustannuksia noin 26 euroa päätöstä kohden. Joidenkin lupatyyppien työkustannus riistakeskuksessa on jo kuitenkin pienentynyt tätä enemmän, jonka seurauksena joitakin maksuja voidaan jo laskea. Toivon mukaan sähköiseen lupahakuun siirtyminen alentaa riistakeskuksen työkustannuksia niin, että muidenkin lupien maksuja voidaan jatkossa laskea. Riistakeskuksen tekemistä pyyntilupaja poikkeuslupapäätöksistä on lain mukaan perittävä päätöksen hakijalta maksua periaatteessa sen verran, että se kattaa päätöksen valmistelusta aiheutuvat kulut. Tästä voidaan poiketa vain erityisestä syystä. Kentältä on tullut vuosien mittaan kritiikkiä siitä, että ns. vahinkoperusteisten poikkeuslupien ja kiellettyjen pyyntivälineiden käyttöä koskevissa päätöksissä on pitänyt maksaa 120 euron maksu, mikä on ollut korkeimmasta päästä riistakeskuksen maksuista. Sen sijaan samankin lajin metsästykseen myönnetty kannanhoidollinen poikkeuslupa sitä vastoin on ollut halvimmasta päästä (60 euroa). Aiemmin vahingon kärsijä on siis joutunut maksamaan poikkeusluvasta enemmän kuin kannanhoidolliseen metsästykseen etupäässä harrastuksenaan osallistuva metsästäjä. Tämä on sotinut käytännön ns. heinäntekojärkeä vastaan, koska vahinkoperusteisia lupia hakevat erityisen merkittävistä vahingoista kärsivät elinkeinonharjoittajat, jotka yrittävät turvata omaisuuttaan ja elinkeinoaan. Poikkeuslupa on kuitenkin viimeinen ja välttämätön keino vahinkojen ja konfliktien estämiseen. Lisäksi vahinkoperusteella saaliiksi saatu suurpeto kuuluu aina valtiolle. Kannanhoidollisella luvalla metsästetty saalis taas kuuluu metsästäjälle ja sillä voi olla suurikin arvo. Karhun ja ilveksen kannanhoidollinen metsästys on nykyään laajalla alueella mahdollista ja niihin osallistuminen on laajasti suosittu ja haluttu osa metsästysharrastusta. Yhteislupien kautta tähän on voinut päästä mukaan jo suuri joukko metsästäjiä. Uudessa asetuksessa vahinkoperusteisen luvan maksu lasketaan nyt 70 euroon, vaikka todelliset kustannukset päätöksenteosta ovatkin 250 euroa. Alennus on tarpeen, jotta vahingonkärsijä ei joutuisi maksamaan kestämättömän suurta kustannusta viimeisestä keinosta elinkeinonsa ja omaisuutensa suojelemiseksi. Myös susien, yleisen edun kannalta pakottavista syistä sallittavat, poikkeusluvat menevät jatkossa tällä päätösmaksulla. Vastaavasti karhun ja ilveksen kannanhoidollisen luvan hinta nousee 200 euroon. Tällä nostolla katetaan osa vahinkoperusteisten lupien maksun alennuksesta. Tässä poikkeuslupatyyppejä on katsottu kokonaisuutena, koska erilaiset poikkeuslupatyypit liittyvät saman kannan hoitoon ja hyödyntämiseen. Erilaiset lupatyypit ja niistä perityt maksut ovat metsästäjien näkökulmasta vaikutuksiltaan eriarvoisia. Kannanhoidollinen metsästys, siis karhujen ja ilvesten metsästys, on suosittu harrastus, jossa saadaan arvokkaitakin saaliita. Koska metsästykseen osallistuu tuhansia metsästäjiä, on myös maksajapohja laajempi, kuin vahinkoperusteisilla luvilla. Kannanhoidollisen luvan hintaa nostettiin, jotta vahinkoperusteisen luvan hintaa voitiin alentaa JANNE PITKÄNEN Ylitarkastaja Maaja metsätalousministeriö luonnonvaraosasto, erätalousyksikkö Ministeriön kuulumisia Metsästäjä 1 l 2017 l 37
38 l Metsästäjä 1 l 2017 Teksti: KLAUS EKMAN ? Kuvat: KAUKO OLKKONEN Nuijunjärvi heräsi eloon
Metsästäjä 1 l 2017 l 39 Haapajärvellä 1950-luvulla kuivattu Nuijunjärvi on taas lintuvesi. Metsästysseuran ja maanomistajien massiivinen yhteishanke on tuottanut tulosta. Nyt Nuijunjärvellä voidaan taas sorsastaa. H aapajärvellä sijaitsevalle Nuijunjärvelle kävi niin kuin lukemattomille vastaaville matalille vesistöille viime vuosisadan alkupuolella, se yritettiin kuivata peltomaaksi. 1950-luvulla tehty kuivatusyritys ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Järvi toki katosi, mutta paikalle jäi vain ympäröivien peltojen viljelyä haittaava ”hallan pesä”. Kolmisenkymmentä vuotta kului, kunnes ympäröivät maanomistajat alkoivat kysellä mahdollisuuksia enallistaa järvi. Alueen metsästysseura, vuonna 1965 perustettu Haapajärven pohjoinen metsästysseura otti kopin maanomistajien toiveesta ja toimeen ryhdyttiin. Useita yrityksiä Nuijunjärven kunnostamisen ensimmäinen aalto sijoittuu 1990-luvun alkuun, jolloin pahasti umpeenkasvanutta ja pusikoitunutta entistä järveä elvytettiin kaivamalla kaivinkoneella kaivantoja ja raivaamalla pensaikkoja. Puuhamiesten kärjessä hääräsi tässä vaiheessa riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Risto Hanhineva. Seuraava yritys tehtiin 2000-luvun alkupuolella, mutta silloin ennallistamishanke ei täyttänyt rahoituskriteerejä, joten hanke hautautui uudelleen. – Hanke pääsi todenteolla vauhtiin vasta 2010, jolloin Risto Hanhineva ja silloisen riistanhoitopiirin riistanhoidonneuvoja Harri Hepo-oja selvittivät, mitä eri rahoitusvaihtoehtoja oli olemassa ja mikä soveltuisi tähän meidän hankkeeseemme, seuran puheenjohtaja Jan Katvala kertoo. Hankkeeseen saatiin lopulta Maatalouden ei-tuotannollista investointitukea monivaikutteisen kosteikon perustamiseen. Valuma-aluetta oli riittävästi ja alueella oli voimakas yhteinen tahtotila. ELY-keskus suhtautui hankkeeseen erittäin myönteisesti. Nuijunjärvi ennen ja nyt…
40 l Metsästäjä 1 l 2017 Risto Hanhineva on ollut yksi aloitteentekijöistä Nuijunjärven ennallistamisessa. Risto Hanhinevalla on pitkä ura riistahallinnossa ja hän vaikuttaa tälläkin hetkellä Suomen riistakeskuksen hallituksessa, nyt varajäsenenä. Patomunkkia tarkastamassa Haapajärven-Reisjärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Juha Myllylahti (vas), Sami Varila ja Haapajärven pohjoisen metsästysseuran puheenjohtaja Jan Katvala. Vastoinkäymisiltäkään ei kokonaan vältytty. Yksi ”lumikissa” upposi kanavaan jään petettyä alta. Kaivinkoneet ja puskutraktorit saivat tehdä töitä oikein tosissaan, että 40 hehtaarin Nuijunjärvi saatiin ennallistettua entiseen loistoonsa. – Kutsuimme kaikki maanomistajat seuran laavulle yhteiseen tilaisuuteen, jossa hanke esiteltiin ja pyydettiin kaikkia allekirjoittamaan 20 vuoden maanvuokrasopimukset, suurimpana Kuusaan osakaskunta. Nimet saatiin papereihin ja kaikki näytti hyvältä, kunnes huomattiin sopimuksissa muotovirhe ja koko homma jouduttiin tekemään uudestaan, Jan Katvala muistelee Suunnitelma omin voimin Kun maanvuokrasopimukset olivat lopulta kunnossa, ryhdyttiin suunnitteluvaiheeseen. Harri Hepo-oja toimi konsulttina ja käytti seuran aktiiveja tutustumassa erilaisiin kosteikkokohteisiin ja kosteikon perustamistapoihin. Suunnitelman tekivät seuran omat ammattilaiset, metsäasiantuntijat Jan Katvala ja Heikki Huovinen. Suunniteltu kosteikkoala oli 40 hehtaaria ja rahoitusta oli mahdollisuus saada 11 500 euroa hehtaarille eli yhteensä huikeat 460 000 euroa. Rahoituspäätös saatiin vuonna 2012 ja työt aloitettiin joulukuussa 2012. – Oli se hanke, joka tuntui välillä mahdottomalta. Rahoitusta saatiin ELY-keskukselta vasta kuitteja vastaan, joka tarkoitti, että seuran johtokunnan oli haettava pankista 150 000 euron tililimiitti, jotta saatiin laskut maksettua. Henkilökohtainen takaushan siinä oli annettava, kun seura normaalisti pyörittää 5000 euron vuosibudjettia. Mutta kaikki johtokunnan jäsenet ja myös varajäsenet lähtivät mukaan täysin yksimielisesti takuumiehiksi, johtokunnan jäsen ja seuran aiempi puheenjohtaja Lauri Varila muistelee. Talvi 2012-2013 oli onneksi kylmä ja jäät kestivät koneita hyvin, vaikka kaikilta haavereilta ei säästyttykään. Muun muassa yksi ”lumikissa” upposi kanavaan, mutta vakavammilta takaiskuilta vältyttiin. Kaivuuja ruoppaustöitä jatkettiin vielä koko talvi 2013-2014 aina huhtikuun alkuun saakka. Loppukatselmus suoritettiin toukokuussa 2015. Hankkeeseen kuului myös hoitosuunnitelman teko ja hoitovelvoite viideksi vuodeksi. Pienpetojen pyynti onkin alueella vilkasta ja muutkin hoitotoimet ovat jatkuvasti käynnissä. Vuoden ympäristöteko Nuijunjärvi-hankeesta on seurannut paljon myönteistä. Haapajärven kaupunki, Haapajärviseura ja Haapajärven seurakunta jakavat yhdessä ”vuoden ympäristöteko” -kunniamaininnan, joka myönnettiin Haapajärven pohjoiselle metsästysseuralle Nuijunjärven pelastamisesta. Nuijunjärvihanke on näyttävästi esillä myös kaupungin nettisivuilla. – Seuran osalta tämä hanke on poikinut myös paljon muuta hyvää. Se on yhtenäistänyt seuraa ja meidän yli 100 jäsentämme ovat todenneet, että myös metsästysmahdollisuutemme ovat parantuneet merkittävästi, onhan Nuijunjärvi ollut koko hankkeenkin ajan metsästyskäytössä. Ja tämä tietysti jatkuu myös tulevaisuudessa, Jan Katvala toteaa. – Maanomistajien suhtautuminen metsästykseen ja metsästysseuraan on muuttunut selvästi myönteisemmäksi ja maisemallisetkin arvot ovat merkittävästi kohonneet, Katvala jatkaa. Nuijunjärvi on täydellinen esimerkki siitä, mitä voidaan saada aikaan, kun vain on riittävän voimakas yhteinen tahto.
Metsästäjä 1 l 2017 l 41 JUKKA LAHTINEN SORSAN PESÄKORIT aikain saatossa Riistanhoitajia on aina kiinnostanut mahdollisuus nostattaa metsästysalueensa riistakantoja. Eräänä mahdollisuutena on nähty paikallisen eläinkannan lisäys maastossa suorituin toimin, kuten rakentamalla sorsille pesäpaikkoja. R iistakantaa voi parantaa lisäämällä ravinnonsaantia sekä suojaa ja kuten viimeaikoina, erittäin ansiokkaasti, luomalla uutta elinympäristöä, kuten kosteikkoja vesilinnuille. Synnytettyjen kosteikkojen myötä kiinnostus on kohdistunut myös turvallisten pesäpaikkojen luomiseen, joista telkänpöntöt ovat olleet käytössä kymmeniä vuosia. Alkujaan telkänpöntöillä turvattiin pitkän talven jälkeen vaihtelu ruokapöytään niistä kerättyjen munien avulla ja vasta myöhemmin pönttöily koettiin riistanhoidoksi. Myös sorsille pyritään tarjoamaan turvallinen pesimäympäristö luomalla keinotekoisia pesimäpaikkoja. Ilahduttava kiinnostus sinänsä, mutta ei mitenkään uutta auringon alla. Ensimmäisen kerran kirjallisuudessa olen törmännyt varhaisempaan mainintaan sorsan ”pesäkorista” vuoden 1916 Metsästysja kalastus -lehden sivuilla. Piirrokset (kuvat A ja B) liittyivät artikkeliin, ”Kannattaako hoitaa heinäsorsaa?”, kirjoittajana E. Siegmund. Hän aloittaa kirjoituksensa näin: ”Tähän niin usein esitettyyn kysymykseen voidaan varmuudella antaa myönteinen vastaus”. Hän oli oheiseen pesäkorin malliin törmännyt Puolassa, osallistuessaan metsästykseen, jonka kohteena olivat tarhatut fasaanit ja sorsat. Haluan kirjoittajan sanoin korostaa erästä oleellista seikkaa, joka meillä usein unohdetaan. ”Kaisla suojelee hautovia sorsanaaraksia kuljeksevilta petoeläimiltä ja ylhäältä päin Kuva 1 Kuva B Kuva A
42 l Metsästäjä 1 l 2017 on kaislakatto suojana auringonpaahteelta ja petolintuja vastaan”. Mutta palataan tähän myöhemmin. Seuraavan kerran sorsien pesälaitteista kertoi vuonna 1925 ilmestynyt V. Branderin kirjanen. ”Lyhyt riistanhoidon opas”. ”Sinne missä luonnollisia pesä-paikkoja ei ole, voidaan rakentaa keinotekoisia pesiä. Ne sijoitetaan kaislikkoon vedenrajaan joko kuten kuva 1 osoittaa tai kuten kuvasta 2 näkyy 25–30 sm. vedenpinnan yläpuolelle. Kori kätketään kaislapäällykseen ja sisustetaan myöskin kaisloilla ja sorsan rintahöyhenillä. Ellei kaislikkoa ole, sijoitetaan pesimispönttöjä puihin, kuten kuva 3 osoittaa”. Tekstin ulkopuolelta voidaan kertoa, että kyseiset toimet on kohdistettu pääosin tarhatuille emolinnuille. Hän kyllä mainitsee, ”Näitä pesiä voidaan myös asentaa vapaudessa eläviä sorsia varten”. Kului muutama vuosikymmen, kunnes ruotsalaisessa kirjassa ”Vi vårdar viltet” vuodelta 1961, kirjoittanut Karl Henning, sorsien pesäkori saa uuden muodon. Materiaali on hyvin luonnonläheistä, eli pajua. Itsekin ehdin kyseistä mallia kokeilemaan, (kuva 4). Se oli suhteellisen helppo tehdä ja sijoittaa luontoon. Kuten tämäkin piirros neuvoo, pesäkori tulee sijoittaa 25–30 cm vedenpinnan yläpuolelle ja siten että se sulautuu ympäröivään kasvillisuuteen. Oheiset alleviivaukset ovat kirjoittajan ja haluan niillä painottaa muutamia oleellisia kohtia pesäkorien sijoittelusta. Silloinen Metsästäjäin Keskusjärjestö tuotti 1970-luvulla maahamme ns. ”Hollantilaisia pesäkoreja”, (kuva 5). Toimin tuolloin riistanhoitajana eteläsuomen rannikolla ja tulihan niitä kokeiltua. Alkuperäiset hollantilaiset pesäkorit olivat kalliita, kun taas minkkiverkosta sai huomattavasti halvemmalla samantapaisia pesäkoreja kuin nykyiset uutuudet. Siirryin itsekin silloin nykytyylisen minkkiverkkoisen pesäkorin käyttöön. Vuorauksena oli ruoko ja sisällä heinä. Oheinen kuva tuo hyvin esiin ne virheet joita yleensä tehdään. Ensinnäkin pesäkori on turhan korkealla (muistetaan ohjeet: 25–30 cm vedenpinnasta!) ja toiseksi sulauttaminen ympäröivään kasvillisuuteen on kyseenalaista. Kuva on merenrannasta, jonka ruovikon jokavuotinen jäidenlähtö oli osittain laittanut matalaksi. Ei tuloksia, keinopesän käyttö oli verrattain vähäistä. Kuva 3 Kuva 4 Kuva 5 Kuva 6 Kuva 2 Kuva 1
Metsästäjä 1 l 2017 l 43 Päätin kokeilla jotain luonnonmukaisempaa ja siirryin risupesiin, (kuva 6). Käyttöaste nousi, vaihdellen 20–30 % välillä. Pesät olivat helppoja tehdä ja samoin kunnostaa keväisin. Kuvassa näkyy eräs oleellinen tekijä, kyse oli lettosaarekkeista, joissa oli vähän luontaista korkeampaa kasvillisuutta ja alueen keväistä sorsakantaa oli sidottu alueeseen voimakkaalla ruokinnalla. Oli ikään kuin synnytetty asuntopula, joskin myös metsäiset rannat tarjosivat oman ympäristönsä pesinnälle. Heinäsorsien lisäksi myös jotkut sotkalajit, tukkasotka ja punasotka, pesivät näihin pesiin. Voitaisiinko sanoa että lintumiehet ovat olleet näissä asioissa paljon luonnonläheisempiä, edellä mainitun tornitalon sijaan he ovat lähteneet toteuttamaan paremmin luontoon sopivaa pesälaatikkoa. Pesäpaikkoja voidaan luoda muutenkin. Matalahkossa vedessä, jota yleensä puolisukeltajasorsat suosivat, sopivia ”pesäsaarekkeita saa verkotetuista pyöröpaaleista (kuvat 7 ja 8). Suojaksi muutama kuusentarri tai risupesä, niin pesintä on ainakin rantaviivalla liikkuvilta nisäkäspedoilta suojassa. Pesäpaikkojen tarve syntyy vasta sen jälkeen kun vesistön luoma elinympäristö täyttää muutkin sorsien edellyttämät puitteet. Ravintokohteita on niin kasvillisuutena kuin myös vedenalaisena hyönteismaailmana, joka on poikasten ensiviikkojen tärkein ravinnonkohde. Kasvillisuutta saa mielellään olla suojaksi asti ja mikäli asukkeja riittää runsauteen asti, vasta silloin hyvistä pesäpaikoista alkaa olla puutetta. Kuva 7 Kuva 8
44 l Metsästäjä 1 l 2017 Teksti ja kuvat: MARKO HEININEN , Metsähallitus Metsähallituksen kenttäprojekti – Vieraspeto pois vesialueen luonnonsuojelualueelta Keväällä 2016 Metsähallituksen eräpalvelut ja luonnonsuojelu päättivät yhdistää osaamisensa ja käynnistää vapaaehtoisvoimin vieraspetojemme supikoiran ja minkin pyytämisen. S uojelubiologit Antti Below ja Erkki Virolainen selvittivät linnustolaskennoista saatujen tietojen perusteella saariston ja kosteikkojen lintukantojen tilaa. He priorisoivat 37 aluetta, jotka olivat Etelä-Suomessa tärkeimpiä alueita vesilintujen poikastuoton kannalta, ja joissa oli havaittavissa vieraspetojen aiheuttamia lintutuhoja. Minkin ja supikoiran vaikutukset ovat olleet erityisen merkittäviä vesija rantalintuihin. Pesimäaikaan suuria määriä pesintöjä tuhoutuu lintukeskittymissä, kuten saariston lintuluodoilla ja mantereen kosteikoilla. Nämä ovat myös poikastuoton kannalta tärkeimpiä alueita, joiden vaikutukset säteilevät laajalti ympäristöön. Parhaiden lintualueiden runsas poikastuotto tuottaa uusia pesijöitä myös muualle. Tämä on tärkeää säilyttää nykytilanteessa, jossa useiden vesilintulajien kannat ovat menneet kovalla vauhdilla alas lyhyessä ajassa. Työ esitettiin toteutettavaksi Metsähallituksen sisäisenä hankkeena ja vetovastuun ottivat suojelubiologi Antti Below ja eräpalveluiden Madeleine Nyman. Hanke tarvitsee vapaaehtoisten metsästäjien tukea, sillä tärkeimpien lintualueiden määrä ja laajuus niin suuri, että tuloksia saadaan aikaan vain yhteistyöllä. Lopputuloksena hyötyvät niin linnut, luonnonsuojelijat kuin metsästäjät. Pienpedot, missä tällä hetkellä pyydetään? Pienpetojen pyynti (lähinnä minkki, supikoira, näätä ja kettu) on tärkeä osa saariston riistanhoitoa. Pyynti on kuitenkin vähentynyt merkittävästi saaristossa asutuksen vähentyessä ja metsästyksen rajoitusten myötä. Saariston paikalliset pyytävät omilla omistamillaan alueilla, mutta eivät aina ole innokkaita pyytämään pienpetoja luonnonsuojelualueilla siitäkin huolimatta, että alueet tuottavat uusia yksilöitä myös metsästettäväksi. Tänä päivänä pyydetään minkkejä ja supikoiria suurimmalla osalla tärkeitä linnustoalueita Suomenlahdella, Selkämerellä ja Saaristomerellä, ja nyt toiminnalle on saatu selkeä suunta, tavoite ja yhtenäinen tasa-arvoinen toimintamalli. Saaristomerellä ja Tammisaaren saaristossa on jo vuosia ollut tehopyyntiä erikoistuneiden pyytäjien toimesta. Selkämerellä pyytäjät toimivat omaehtoisesti muun metsästyksen ohella, tai paikallisena pienpetopyytäjänä. Suomenlahden itäisissä osissa ja Porkkalan merialueella pienpetopyyntiä on ohjattu lähinnä merivartioston kautta. Miten? Tehokkain keino parantaa vesilintujen poikastuottoa on tehdä pyynti juuri ennen lintujen pesimäkautta, jolloin pienpedot ovat asettuneet reviireilleen eivätkä liiku yhtä paljon kuin syksyllä. Pyyntiä voidaan suorittaa sekä valitulla pyyntialueella että sen puskurivyöhykkeellä. Valittu pyyntialue pyritään pitämään mahdollisimman tyhjänä pienpedoista lintujen lisääntymisaikana. Puskurivyöhykkeellä suoritetulla pyynnillä pyritään vähentämään varsinaiselle pyyntialueelle leviävien pienpetojen määrää. Saaristoalueilla pyynnin perusta on valitun alueen läpikäynti koiran ja lehtipuhaltimen kanssa ennen lintujen lisääntymiskautta (maalis-huhtikuussa). Tämän lisäksi pyytäjällä on käytössään loukkuja, joilla pienpetojen määrää pyritään vähentämään. Saaristoalueilla pyynti tulee suunnitella aluekohtaisesti siten, että pystytään saavuttamaan pienpetovapaa tila lintujen pesinnän ajaksi. Nuoriso rakentamassa sorsanpesiä ja minkkiloukkuja.
Metsästäjä 1 l 2017 l 45 Ulkosaariston alueilla kohde on ensisijaisesti minkki, sisäsaaristossa ia isommilla saarilla metsästys kohdistuu myös supikoiriin. Miksi? Minkki ja supikoira käyttävät ravinnokseen alkuperäisluontoon kuuluvia riistaeläimiä ja ovat merkittäviä taudinja loistartunnankantajia. Tutkimusta on tehty minkkien ja supikoirien liikkumisesta saaristossa, ja on osoitettu, että molemmat lajit liikkuvat hyvinkin laajoilla alueilla ja hakeutuvat vesilintujen pesimäsaariin alkukesästä. Etenkin Itäisellä Suomenlahdella on havaintoja, että pienpedot talvehtivat mantereella ja siirtyvät ulkosaaristoon keväällä hyödyntämään tuottoisimpia pesimäsaaria. Supikoirien arvioidaan elättävän lihaksistossaan suurinta osaa Suomen trikinellaeli trikiiniloiskannasta (Trichinella spp) ja Suomen viimeisin raivotautiepidemia vuosina 1988-89 oli lähinnä supikoirissa. Supikoira on tartuntakokeissa myös osoittautunut myyräekinokokin isäntäeläimeksi. Villiminkkien tiedetään osallistuvan useiden taudinaiheuttajien, esimerkiksi virusten (esim. Aleutian tauti) ja näätäeläinten nenäontelon sukkulamatojen, elämänkiertoon. Osa vieraspetojen levittämistä sairauksista on hyvin huonosti tunnettuja. Tavoite Tehokas pienpetopyynti edellyttää käytännössä jatkuvaa rahallista tukea ja organisointia. Ympäristöministeriö on jo myöntänyt Metsähallitukselle vuosittain pienen summan rahaa tälle toiminnalle. Metsähallituksessa on laadittu luonnonsuojelualueiden vieraspetojen pyyntiin toimintamalli, jota nyt sovelletaan tässä hankkeessa. Projekti on saanut kannatusta myös suomalaisten alan yrittäjien keskuudessa. Metsähallitus käyttää varustehankinnoissa ainoastaan suomalaisia yrityksiä. Vapaaehtoisten sitoutumisella ja innokkuudella vieraspetojen määrä tulee toivottavasti nopeasti vähentymään useilla alueilla ja vesilintujen kannat saadaan jälleen nousuun. On myös erittäin tärkeää, että vapaaehtoispyytäjät ovat jatkuvasti mukana kehittämässä toimintatapoja. Kunkin alueen vastaavien vapaaehtoispyytäjien kanssa pidetään kerran vuodessa kokous, jossa mietitään uusia toimintatapoja ja toimia, miten vieraspetopyyntiä voidaan edelleen kehittää. Suomen riistakeskus ja rhy:t ovat keskeisesti mukana tukemassa hanketta ja mahdollistamassa edellytykset tehopyytää vieraspetoja kattavasti myös luonnonsuojelualueilla ja niiden läheisyydessä. Suojelualueiden merkitys koko maan vesilintukannoille on ymmärretty. Ilmoita ja lähde mukaan Jos havaitset luonnonsuojelualueella supikoiran tai minkin, ilmoita havaintosi Oma riista -palvelun avulla. Luonnonsuojelualueille haetaan ensisijaisesti lähialueen riistanhoitoyhdistysten jäseniä tai maanomistajia. Tarvitset metsästyskortin ja petopyyntiin soveltuvan koiran sekä veneen. Ota myös nuoriso matkaan! Hoidamme metsästäjälle poikkeusluvan pienpetojen pyytämiseen ja perehdytämme suojelualueiden sääntöihin. Metsästäjän kanssa tehdään 2-3 vuoden vapaaehtoistoimijasopimus. Sopimus mahdollistaa kilometrikorvauksen ja päivärahan maksamisen, jotka maksetaan saalisraportoinnin yhteydessä. Metsästäjä saa pitää turkiksen. Metsästäjä laatii pienpetosuunnitelman (valmispohja/ ohje), jonka mukaisesti hän käy sovitulla pyyntialueella 2–3 kertaa vuodessa. Metsästäjälle annetaan suunnitelman mukaisesti tarvikkeita ja loukkuja. Kiinnostuitko? Haemme vieraspetotoiminnasta kiinnostuneita metsästäjiä yhdessä riistanhoitoyhdistysten kanssa. Uusia alueita suunnitellaan parhaillaan ja julkistamme vuoden 2018 uudet alueet elokuussa 2017. Ilmoitamme alueista luontoon.fi-sivustolla ja Metsästäjä-lehdessä. Kiitos jo ilmoittautuneille! Erityisen haitalliset vieraslajit Maaja metsätalousministeriön keväällä 2012 julkaisema Kansallinen vieraslajistrategia toteaa seuraavaa: ”Osa haitallisista vieraslajeista on todettu niin haitallisiksi, että niihin tulee kohdistaa välittömästi tehokkaita toimenpiteitä. Strategiaa valmistelleet asiantuntijat tunnistivat viisi erityisen haitallista lajia. Näiden lajien kohdalla tulee ryhtyä nopeasti erityisen tehokkaisiin toimenpiteisiin niiden leviämisen estämiseksi ja haittojen torjumiseksi.” Asiantuntija-arvioiden mukaan vaarallisten kasvintuhoajien lisäksi tällaisia erityisen haitallisia vieraslajeja ovat mm. minkki ja supikoira. Supikoiran syömä haahka. Minkkiloukun asttelua ulkosaaristossa.
46 l Metsästäjä 1 l 2017 REIMA LAAJA , riistasuunnittelija, Suomen riistakeskus SRVA-toiminnot Riistanhoitoyhdistysten jäsenten tekemän suurriistavirka-avun (SRVA) tehtävämäärien ja laadun seurantaan ei ole ollut yhtenäistä tapaa. Nyt on. V uositietojen keruun yhteydessä SRVA-tapahtumia on selvitelty hyvin vaihtelevilla tavoilla. Osassa riistanhoitoyhdistyksiä on täytelty Exceltaulukoita, osassa luotettu paperiallakan reunamerkintöihin. Työtä on riittänyt, eikä tarkkuuskaan ole aina ollut parasta mahdollista. Toiminnan helpottamiseksi Oma riista -palveluun ryhdyttiin kehittämään SRVAtietojen keruuta. Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueiden yhdistykset testasivat palvelua (huhtikuu-syyskuu 2016) loppuun yli 1300 tapahtumakirjauksella. Nyt vuoden 2017 tammikuussa saamme palvelun käyttöön kaikkien riistanhoitoyhdistysten SRVA-toimijoille. Uusista työkaluista huolimatta toiminnan pääpaino on edelleen SRVA-tehtävien käytännön hoitamisessa. Oma riista -palvelun kautta tehtävät tapahtumakirjaukset on pyritty saamaan mahdollisimman helpoiksi ja yksinkertaisiksi. Myös kerättävissä tiedoissa on pyritty keskittymään olennaiseen samalla varmistaen että tietoa pystytään käyttämään hyödyksi moniin eri tarkoituksiin. Kuolleiden hirvieläinten laji-, sukupuolija ikäjakauman lisäksi saamme taustatietoa esimerkiksi riistaaitojen suunnitteluun ja varoitusmerkkien asetteluun. Yksi kirjattavista asioista on SRVAtoimijoiden käyttämä työaika. Kertyvät talkootuntimäärät tulevat olemaan melkoisen suuria. Kyseessä on yksi esimerkki organisaatiomme toiminnan yhteiskunnallisista hyvinvointivaikutuksista. Omatoimisesti käyttöön Kaikki metsästäjät eivät ole mukana SRVA-toiminnassa, eivätkä siten myöskään tarvitse tätä Oma riista -palvelun ominaisuutta. Kentällä toimiva SRVA-henkilö ottaa Oma riista -palvelun SRVA-ominaisuuden omatoimisesti käyttöön ”Omat tiedot” -näkymästä. Tämän jälkeen SRVA-ominaisuudet näkyvät myös Oma riista -mobiilisovelluksessa. Mobiiliversion lataaminen onnistuu sovelluskauppojen kautta. RiisKoiran käyttäminen kolarieläimen löytymiseksi on välttämätön apukeino teknisten apuvälineiden lisäksi. Oma riista -palvelu on merkittävä uudistus tiedonkeruun ja tiedon jakamisen välineenä.
Metsästäjä 1 l 2017 l 47 tanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajille ja SRVA-yhdyshenkilöille tapahtumien hyväksymisominaisuus näkyy automaattisesti verkkopalvelussa. SRVA-henkilö, eli tehtävän hoitava metsästäjä, pystyy kirjaamaan tiedot muistiin joko tapahtumapaikalta älypuhelimen mobiilisovelluksella tai myöhemmin tietokoneella tai tablet-laitteella. Tapahtuman hyväksymisoikeus on SRVA-yhteyshenkilöllä tai riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalla. Tapahtuman kirjaaja pystyy muokkaamaan kirjaustaan sen hyväksymiseen asti. SRVA-yhteyshenkilöt ja toiminnanohjaaja pystyvät hyväksymisen lisäksi muokkaamaan tai hylkäämään kirjauksen. SRVA Suurriista virka-avusta käytetään lyhennettä SRVA. Toiminnan perusteena ovat poliisin ja riistanhoitoyhdistysten väliset sopimukset. Tehtävä käynnistyy aina poliisin antamalla määräyksellä. Suurin tehtävämäärä SRVA toimijoille tulee liikenteen hirvieläinonnettomuuksien jälkiselvittelyissä. Suurpetoihin liittyvät tapaukset ovat liikenneonnettomuuksia ja karkotuksia asutuksen tai ravintokohteiden tuntumasta. SRVA-hälytyspuhelin Suomen riistakeskuksen Satakunnan alueella kokeiltiin syksyllä 2015 SRVA-hälytyspuhelinjärjestelmää. Testaus tapahtui yhteistyössä LounaisSuomen poliisilaitoksen kanssa. Kokeilun tulokset olivat molempien osapuolien mielestä niin hyvät, että vuoden 2017 tammikuussa hälytyspuhelinjärjestelmä otetaan käyttöön koko maassa. Rahoitus järjestelmän ylläpitoon saatiin Maaja metsätalousministeriöstä. Hälytyspuhelimen kautta tarjotaan poliisille mahdollisimman helppo tapa tavoittaa riistanhoitoyhdistysten SRVA-yhteyshenkilöt. Poliisilla on käytössään vain yksi valtakunnallinen SRVA-puhelinnumero. Soitettuaan numeroon poliisimies valitsee alanumeron, joka on sama kuin riistanhoitoyhdistyksen rhy-numero. Puhelu ohjautuu halutun riistanhoitoyhdistyksen SRVA-yhteyshenkilöiden puhelinrinkiin. Jos ensimmäinen yhteyshenkilö ei syystä tai toisesta pysty vastaamaan puheluun, soitto siirtyy automaattisesti toisen yhteyshenkilön numeroon. Soittokierto jatkuu kunnes joku SRVA-yhteyshenkilöistä ottaa soiton vastaan tai poliisi katkaisee puhelun. Vastaamattomiksi jääneiksi puheluista tulee ilmoitus sähköpostiviesti riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalle. Hälytyspuhelinjärjestelmä hakee puhelinnumerot riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan ylläpitämästä Oma riista -palvelun tehtäväluettelosta. Tämä mahdollistaa yhteyshenkilöiden vaihtamiseen soittorinkiin joustavasti. Ominaisuuden avulla pystytään tasaamaan henkilöiden sesonkiaikojen työtaakkaa tai vaihtamaan hälytyksen vastaanottajaa esimerkiksi pitkän ulkomaanmatkan ajaksi. Muokkaus tai hylkääminen tulee kysymykseen esimerkiksi silloin, kun samasta tapahtumasta tulee eri taholta useampia kirjauksia. Edut yhdistykselle Riistanhoitoyhdistys saa tapahtumista helposti erilaisia yhteenvetoja. Kirjauksia voidaan hakea eläinlajitai tapahtumakohtaisesti. Tehtävät saadaan haettua myös karttapohjalle. Riistanhoitoyhdistyksen tilastoliitteen SRVA-osuuden tekeminenkin onnistuu tämän jälkeen muutamalla klikkauksella. Riistanhoitoyhdistys saa myös tärkeää tietoa hirvieläinkantojen kehityssuunnasta, vaikuttaahan eläinten määrä myös kolareiden määrään. Suurpetojen karkotustapahtumien raportit voidaan nyt tallentaa ensimmäistä kertaa Oma riista -palveluun. Poliisilla on yhä vähemmän aikaa riistaeläinonnettomuuksien hoitoon. Vuoden 2015 syksyllä Poliisihallituksesta tulleen ohjeistuksen mukaan poliisi ei pääsääntöisesti enää käy pienten hirvieläinten kolaripaikoilla. Tämän seurauksena kolaripaikkailmoitus voi olla niin epämääräinen, ettei kolaripaikkaa löydy. Oma riistan SRVAkirjauksissa on mahdollisuutena ilmoittaa tällainenkin vaihtoehto. Näin pystymme seuraamaan myös näiden tilanteiden yleisyyttä. Eläin voi olla erittäin pahasti loukkaantunut, siksi sen löytyminen ja lopettaminen mahdollisimman nopeasti on ensiarvoisen tärkeää.
48 l Metsästäjä 1 l 2017 VILLE HOKKANEN , projektipäällikkö, Suomen riistakeskus Syksyllä 2016 rivimetsästäjät saivat ensimmäistä kertaa reaaliaikaista palautetta hirvenmetsästyksen etenemisestä. Oma riistapalvelun ansiosta metsästystä myös pystyttiin ohjaamaan jo kauden kuluessa. O ma riista –palvelun hirviominaisuuksien käyttö alkoi keväällä 2016. Huhtikuun ensimmäisellä viikolla lähti mukaan yli 1000 seuraa ja kauden alussa mukana oli jo yli 4000 seuraa ja seuruetta. Tuona aikana pidettiin laajamittaisesti koulutusta ja se sai metsästäjät liikkeelle. Metsästyskauden päättyessä yli 4800 hirveä metsästävää seuraa ja seuruetta oli ottanut Oma riista –palvelun hirviominaisuudet käyttöönsä. Sähköiselle palvelulle oli tilausta. Nykyaikaisen tehokasta Metsästyksen aikana käyttäjät pystyivät kirjaamaan hirvisaaliit jo maastossa talteen älypuhelinten avulla Oma riista –mobiilisovelluksella. Metsästyksenjohtajille jäi tehtäväksi kirjata verkkopalvelussa joko tietokoneella tai tablet-laitteella metsästyksen olosuhdetiedot ja hyväksyä ryhmiensä metsästäjien merkinnät saaliista tai havainnoista. Tämä mahdollisti lähes reaaliaikaisen metsästyksen etenemisen seurannan kaikille seuran kutsun hyväksyneille jäsenille. Ensimmäistä kertaa tieto oli kaikkien saatavilla, ilman viiveitä ja välikäsiä. Metsästäjien, Suomen riistakeskuksen ja Luken hirvitutkimuksen symbioosi Olosuhdetiedoista, havainnoistaja saalistiedoista muodostui seuraavan yön aikana LUKEn hirvitutkimuksen toimesta automaattisesti päivittyviä kaavioita, lämpökarttoja ja koontiraportteja. Merkittävää oli se, että tiedot näkyivät riistanhoitoyhdistyksen, hirvitalousalueen, riistakeskuksen alueen ja koko Suomen tasoilla kaikille seurojen kutsun hyväksyneille jäsenille. Seuran tarkat tiedot näkyivät ainoastaan seuralle. Palvelu on toiminut keskeytyksittä, vaikka käyttäjien määrä on kasvanut todella reippaasti. Moni epäili palvelun kaatuvan jahdin ensimmäisten viikonloppujen aikana, mutta niin ei käynyt. Palvelulla on tällä hetkellä lähes 90 000 aktiivista käyttäjää. Peurasaaliit Oma riista –palveluun Loka-marraskuun vaihteessa Oma riista – palveluun tuli mahdolliseksi kirjata lakisääteiset peurasaaliit kaikista peuralajeista. Puolentoista kuukauden aikana metsästäjät tallensivat sähköisesti tiedot yli 11 000 peurasta! Tämäkin oli todella kaivattu ominaisuus. Oma riista -palvelu, oma.riista.fi Riistahavainnot.fi-palvelu, riistahavainnot.fi Video-ohjeet seuraominaisuuksien käyttöön ja hirvieläintiedon keruuseen riista.fi/riistahallinto/ sahkoinen-asiointi Oma riista –helpdesk, 029 431 2111 (arkisin 12-16), oma@riista.fi Oma riista –palvelu säästää metsästäjien vaivaa...
Metsästäjä 1 l 2017 l 49 JYRKI PUSENIUS ja TUOMAS KUKKO , Luonnonvarakeskus Kun tänä syksynä otettiin käyttöön Oma riista -palvelun hirvitieto-ominaisuudet, tehtiin varsinainen digiloikka. S uomen riistakeskuksen tuottaman Oma riista – palvelun kautta voidaan hirvihavaintoja saalistieto tallentaa älypuhelimilla, tablet-laitteilla tai tietokoneilla suoraan Luonnonvarakeskuksen (LUKE) hirvitietokantaan. LUKEn hirvitutkimus analysoi aineiston välittömästi ja tuottaa automaattisesti jahdin etenemistä, saaliin ja kannan rakennetta sekä saaliseläinten ominaisuuksia kuvaavia taulukoita, kuvaajia ja karttoja metsästäjien käyttöön. Tiedon luotettavuus riippuu paljolti Oma riista -palvelussa tietoja ilmoittavien määrästä. Jos alueella on otettu tietojen sähköinen ilmoittaminen kattavasti käyttöön, on mahdollista tehdä luotettava väliarvio jahdin etenemisestä. Väliarvion ja hirvien alueellista jakaumaa kuvaavien karttojen avulla voidaan kohdistaa jäljellä olevia lupia siten, että edetään kohti hirvikannalle asetettuja tavoitteita. Monilla alueilla metsästäjät ovat ottaneet todella aktiivisesti uuden palvelun käyttöön. Käyttäjät ovat myös saaneet reaaliaikaista palautetta koskien alueensa jahdin etenemistä ja hirvikannan tilaa. Luonnonvarakeskuksen tuottamia raportteja voi katsella suoraan Oma riista -palvelussa ja myös Luonnonvarakeskuksen riistahavainnot.fi -palvelussa, jossa esitetään hirvitalousalueiden ja niitä suurempien aluekokonaisuuksien tietoja. Jo tähänastinen kokemus on osoittanut, että uusi järjestelmä oikeasti tuottaa reaaliaikaista tietoa hirvikannasta. Saadun kokemuksen ja hyvän palautteen avulla järjestelmiä hiotaan edelleen. Hirvitutkimus kiittää metsästäjiä aktiivisuudesta, hyvästä palautteesta ja kärsivällisyydestä uuden palvelun käyttöönotossa. HA N N U HU TT U Oma riista –palvelu ...ja tuottaa reaaliaikaista tietoa Havaintojen määrä pinta-alaa kohti kertoo hirvitiheyden vaihtelusta suuremmilla aluekokonaisuuksilla
50 l Metsästäjä 1 l 2017 ARI KONTIAINEN , projektipäälliikkö, Suomen riistakeskus Toimivaa yhteistyötä Oma riista -palvelun tapaan Käyttäjät voivat siirtää metsästysaluetietojaan Oma riista -palvelun ja useiden muiden palveluiden välillä. Tästä yhteistyöstä hyötyvät kaikki. Monet metsästysseurat käyttävät metsästysvuokrasopimustensa hallintaan eri palveluita ja ohjelmistoja. Useissa kaupallisissa palveluissa on toiminto, jolla metsästysaluetiedot voidaan siirtää Oma riista -palveluun. Näin seurat välttyvät kaksinkertaiselta työltä. Vuokrasopimusten hallintapalveluista ensimmäisenä tiedonsiirtoa ehti tukemaan Reviiri. Kirjoitushetkellä myös Jahtipaikat.fi ja Metsänpoika toteuttavat yhteensopivuusominaisuuksia. Reviiri ja Jahtipaikat.fi toimivat verkkoselaimella, Metsänpoika on asennettava Windows-ohjelma. Reviiri toimii yhteen yrityksen toisen tuotteen, b-bark-koiratutkapalvelun kanssa. Metsänpoika-ohjelmassa on vuokrasopimusten hallinan lisäksi jäsenrekisteritoimintoja. Näitä kolmea palvelua käyttää saamiemme tietojen mukaan Suomessa yhteensä hieman yli tuhat metsästysseuraa. Metsästysaluetietojen siirrossa on kirjoitushetkellä joitakin rajoitteita. Vuokrasopimusten hallintapalveluista siirrettyjä aluetietoja ei voi muokata Oma riista -palvelussa, koska on parempi, että tietoja ylläpidetään vain yhdessä paikassa. Aluetietojen siirto pitää muistaa tehdä uudestaan sopimuksia päivitettäessä – palveluiden välillä ei ole automaattista tietojenvaihtoa. Lisäksi, aluetietojen siirto Oma riista -palveluun tukee vain alueita, joilla voi metsästää joko kaikkea riistaa tai hirveä. Tarkoituksemme on laajentaa tukea myös muille eläinlajeille. Vuokrasopimusten hallintapalvelut
Metsästäjä 1 l 2017 l 51 Lista Oma riista -yhteensopivista palveluista löytyy sivulta: http://riista.fi/riistahallinto/ sahkoinen-asiointi/ oma-riista-yhteensopiva Karttaselain Yhteenvetoa Mobiililaitteiden käyttö on lyönyt itsensä läpi metsästäjien ja muiden luonnossa liikkujien keskuudessa. Saamamme palaute kertoo sekä palveluiden kehittäjien että metsästäjien arvostavan Oma riista -palvelun ja yritysten välistä yhteistyötä. On kaikkien etu, että metsästäjillä on ajantasaiset metsästysalueen kartat mukanaan. Oma riista -palvelun käyttö on maksutonta. Kaupallisten tuotteiden hinnoittelusta ja tuesta eri laitteille vastaa kukin palveluntarjoaja. Jokaiselle Oma riista -palvelussa olevalle alueelle, ovat ne vuokrasopimusten hallintapalveluista tuotuja tai Oma riista -palvelussa määriteltyjä, luodaan automaattisesti kymmenmerkkinen aluetunnus. Tunnusta käyttäen voidaan koiratutkaja maastokarttaohjelmiin tuoda Oma riista -palvelusta metsästysalueen ulkorajat. Rajoja ei tarvitse määritellä näissä palveluissa toiseen kertaan. Aluetunnus näkyy Oma riista -palvelussa seuran jäsenille. Seura voi halutessaan antaa tunnuksen vierailleen, jolloin heillä on metsästäessään tiedossa alueen rajat. Tracker, Ultracom ja b-bark toivat Oma riista -yhteensopivat versionsa markkinalle kevään ja kesän aikana 2016. Niillä voi seurata koirien lisäksi muita samaa palvelua käyttäviä metsästäjiä. Tämä lisää metsästyksen turvallisuutta. Osassa palveluista on myös viestitystoimintoja. Muita Oma riista -yhteensopivia palveluita edustavat Jahtikartta, Karttaselain sekä Ruotsista Suomeen toimintaansa laajentava Easyhunt. Kaksi jälkimmäistä tukee myös koirapaikantimia. Easyhunt toimii lisäksi metsästäjiä yhdistävänä sosiaalisen median palveluna. Näiden lisäksi seuran jäsen voi siirtää metsästysalueen rajat Oma riista -palvelusta myös uudempiin Garmin GPS-laitteisiin. Koiratutkaja maastokarttaohjelmat Yhteensopivat palvelut ja sovellukset Reviiri, www.reviiri.org Jahtipaikat.fi, www.jahtipaikat.fi Metsänpoika, www.winsu.net Tracker, www.tracker.fi Ultracom, www.ultracom.fi Jahtikartta GPS maastokartta, sites.google.com/site/jahtikarttaapp Karttaselain, www.karttaselain.fi Easyhunt, easyhunt.com Garmin, www.garmin.fi b-bark, www.b-bark.fi
52 l Metsästäjä 1 l 2017 Riistatalous toiminnanohjaajien mietteissä EEROJUHANI LAINE Toiminnanohjaajien mielipiteet riistataloudesta avoimissa kysymyksissä ja väittämissä olivat johdonmukaisia. Vastaajat joiden mielestä raha ei kuulu riistatalouteen, olivat enemmän sitä mieltä, että riistakolmiolaskenta on riistataloutta, kuin vastaajat joiden mielestä raha kuuluu riistatalouteen. Vastaavaa havaittiin muidenkin väittämien kohdalla.
Metsästäjä 1 l 2017 l 53 Riistatalous on noussut metsästyspiirien keskustelunaiheeksi ja siihen liittyvän poliittisen päätöksenteon tueksi tarvitaan lisätietoa. Toukokuussa 2016 kaikille Suomen riistanhoitoyhdistyksien toiminnanohjaajille lähetettiin kysely, jolla kartoitettiin riistatalouden toiminnan laajuutta, sekä toiminnanohjaajien mielipiteitä riistataloudesta. T oiminnanohjaajien kautta pystyttiin tavoittamaan metsästystä aktiivisesti harrastavia ja oman RHY-alueensa tuntevia metsästäjiä ympäri Suomen. Vastauksia tulikin hieman yli puolelta toiminnanohjaajista, kiitos teille! Yleisesti ottaen toiminnanohjaajat suhtautuivat riistatalouteen positiivisesti. Riistatalouden merkitys Suomen elinkeinoelämässä nähdään vielä melko pienenä, sillä lähes puolet vastaajista oli sitä mieltä, että riistatalouden volyymi on pieni tai erittäin pieni. Uskoa riistatalouden merkittävyyden lisääntymiseen kuitenkin riittää, sillä 69 prosentin mielestä volyymi tulee kasvamaan, jopa merkittävästi. Metsästysmatkailu Metsästysmatkailu on riistatalouden merkittävä osa. Siihen liittyen tiedusteltiin kysymyksellä: ”Mikä kuvaa parhaiten metsästysmatkailun vaikutuksia paikallisten metsästysmahdollisuuksiin?” Vastaukset jakautuivat seuraavasti: ”mahdollisuus” 32 %, ”uhka ja mahdollisuus” 40 %, ”uhka” 23 % ja ”jotain muuta” 5 %. Vastauksia pyydettiin täydentämään avoimessa vastauskentässä, johon vastauksia tuli runsaasti. Asia siis herättää ajatuksia. Kiinnostavimpia olivat ”uhka ja mahdollisuus” -vastauksen antaneiden avoimet vastaukset, koska niiden perusteella koko kysymys kääntyy uhaksi tai mahdollisuudeksi. Mahdollisuuksia nähtiin seurojen varainhankinnassa ja elinkeinomahdollisuuksien lisääntymisessä, uhkia taas maan vuokrien nousemisessa, metsästämisen kallistumisessa, paikallisten metsästysmahdollisuuksien heikkenemisessä ja riistakantojen heikkenemisessä. Tällainen oli hyvin tyypillinen vastaus ”Mahdollisuus luoda elinkeinoja ja pitää maaseutua asuttuna.Toisaalta tietää harrastuksen hinnan nousua ns. ”perinteisille” metsästäjille.” Kokonaisuutena vastaukset jakautuivat lähes tasan uhkien ja mahdollisuuksien suhteen. Riistataloutta koskevat väittämät Toiminnanohjaajilta tiedusteltiin myös mitä mieltä he ovat sanasta ”riistatalous” ja mitä he ymmärtävät sillä. Yksikään vastaaja ei suhtautunut sanaan erittäin kielteisesti ja ainoastaan kaksi vastaajaa suhtautui kielteisesti. Neutraalisti suhtautui viidennes vastaajista ja loput suhtautuivat joko myönteisesti tai erittäin myönteisesti. Toiminnanohjaajien käsitystä riistataloudesta pyrittiin hahmottamaan myös riistataloutta koskevien väittämien avulla, joihin vastattiin asteikolla: 1–7 (ei ollenkaan erittäin suuressa määrin). Eniten riistataloutena nähtiin väittämät, jotka ovat perinteisessä mielessä riistataloutta, kuten lihan myyminen, lihan jalostaminen, metsästyslupien myyminen ja metsästysmatkailu. Hieman yllättäen riistakolmiolaskennat nähtiin kolmanneksi eniten riistataloutena. Monet paljon riistataloutena pidetyt väittämät liittyvät melko suoraan metsästykseen ja niissä raha vaihtaa omistajaa, kun taas riistakolmiolaskennasta vastikkeena riistantutkimus tuottaa kannanarviot johon metsästysajat perustuvat. Kaikki tekijät ovat siis melko abstrakteja verrattuna edellä mainittuihin paljon konkreettisimpiin väittämiin, kuten lihan ostamiseen/myymiseen. Toisaalta myös perinteinen hirven lihan antaminen vastikkeeksi maan vuokraamisesta katsottiin riistataloudeksi. Toiminnanohjaajilta kysyttiin monia heidän metsästysharrastukseensa ja taustoihinsa liittyviä kysymyksiä, mutta ne eivät juurikaan selitä väittämien vastauksia. Yksi harvoista eroista oli riistatalouteen ja metsästysmatkailuun kielteisesti suhtautuvien joukossa: he pitivät kategorisesti kaikkia väittämiä vähemmän riistataloutena kuin muut vastaajat. Näitä vastaajia oli vain kaksi. Vastaajien mielipiteisiin väittämien osalta on siis vaikuttanut jotkin aivan muut asiat kuin tässä kyselyssä mitatut. Kuitenkin avoimen kysymyksen ”Miten ymmärrätte sanan riistatalous?” vastauksien ja edellä mainittujen väittämien välillä oli johdonmukaista korrelaatiota joten vastaajat ovat selkeästi asiaa pohtineet, eivätkä vain vastanneet sattumanvaraisesti. Ei ollenkaan 2 3 4 Erittäin suuressa määrin 50 % 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % % Raha kuuluu riistatalouteen Raha ei kuuluu riistatalouteen Onko riistakolmiolaskenta riistataloutta?
54 l Metsästäjä 1 l 2017 Vuosikokouksessa käsitellään riistanhoitoyhdistysten työjärjestyksen 3 §:n mukaiset asiat. Kokouksissa valitaan riistanhoitoyhdistysten hallitusten jäsenet erovuoroisten tilalle sekä ehdokkaat alueellisen ja valtakunnallisen riistaneuvoston jäseniksi. Minä ____________________ _______________________________________ valtuutan _________________________ ______________________________ edustamaan itseäni _______________________________________________________ rhy:n vuosikokouksessa ______ / ______ 2017 _________________________________________________ Aika _________________ Allekirjoitus _________________________________________ Valtuuttajan metsästyskortista seuraavat tiedot: _______________________________________________ _______________________________________________ _______________________________________________ HUOM! Valtuutetun on esitettävä selvitys valtuuttajansa voimassa olevasta riistanhoitoyhdistyksen jäsenyydestä (esimerkiksi kopio suoravelotuskortista tai metsästyskortista maksutositteineen) etunimi sukunimi etunimi sukunimi paikka Rhy-numero Metsästäjänumero Syntymäaika M etsästysja riista-asioiden hoitoon osallistuminen alkaa osallistumalla oman riistanhoitoyhdistyksen toimintaan ja sen vuosikokoukseen. Riistanhoitomaksun maksanut henkilö voi kuulua jäsenenä siihen riistanhoitoyhdistykseen, jonka toiminta-alueella hän pääasiassa metsästää tai siihen riistanhoitoyhdistykseen, jonka toiminta-alueella olevassa kunnassa hänellä on kotipaikka. Henkilö ei voi samanaikaisesti olla usean riistanhoitoyhdistyksen jäsen. Jäsenyys on merkitty metsästyskorttiin ja kestää metsästysvuoden kerrallaan eikä sitä voi vaihtaa kesken metsästysvuoden riistanhoitomaksun maksamisen jälkeen. Jos henkilö ei kuulu riistanhoitoyhdistykseen, hänet on merkitty metsästäjärekisteriin kotikuntansa perusteella, mutta hän ei voi osallistua riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen. Kokoukseen osallistuvien on jäsenyyden osoittamiseksi otettava mukaan voimassaoleva metsästyskorttinsa, eli suoraveloituskortti, pankin maksuleimalla varustettu tilillepanokortti tai tilillepanokortti ja kuitti riistanhoitomaksun maksamisesta. Helpoin tapa jäsenyyden osoittamiseen on Oma riistassa oleva mobiili metsästyskortti. Riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa jokaisella 18 vuotta täyttäneellä jäsenellä on yksi ääni. Alle 18-vuotiailla jäsenillä on puheja läsnäolo-oikeus kokouksessa. Vähintään 18 vuotta täyttänyt henkilö voi valtuuttaa toisen henkilön edustamaan itseään vuosikokouksessa. Kukaan ei saa kuitenkaan edustaa useampaa kuin viittä poissa olevaa jäsentä. Valtuutusta varten on ohessa valtakirja. Valtakirjassa ei tarvita välttämättä todistajia. Valtuutuksen antajan on annettava valtuuttamalleen henkilölle metsästyskorttinsa ja em. tavalla osoitus riistanhoitomaksun maksamisesta tai kopio/kopiot mukaan kokoukseen. Oma riista -palvelusta tulostettu metsästyskortti tai mobiilista otettu näyttökuva käy myös. Toisinaan on ollut epäselvyyttä siitä, voivatko metsästysseurat valtuuttaa jäseniään edustamaan seuraa riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa. Säännösten mukaan jäsen ei voi edustaa metsästysseuraa, vaan jokainen edustaa vain itseään ja voi edustaa enintään viittä poissaolevaa saman riistanhoitoyhdistyksen jäsentä saamiensa kirjallisten valtuutusten perusteella. KUTSU Valtakirja riistanhoitoyhdistyksesi vuosikokoukseen Muista ottaa maksettu metsästyskorttisi mukaan kokouksiin!
Metsästäjä 1 l 2017 l 57 22.2.2017 19:00 Lapinlahden rhy Lapinlahti-sali, Kivistöntie 2, 73100 Lapinlahti 21.2.2017 19:00 Leppävirran-Varkauden rhy Kivelän koulun auditorio, Laivurintie 19, Leppävirta 8.2.2017 19:00 Maaningan rhy Maaninkajärven koulu, auditorio, Maaningantie 49, 71750 Maaninka 2.2.2017 18:00 Nilsiän rhy Palonurmen nuorisoseurantalo POUKAMA, Palonurmentie 646, 73810 Palonurmi 8.2.2017 18:00 Pielaveden rhy Tilausravintola Juhlaranta, Säviän vanhatie 173, Säviä 21.2.2017 18:00 Rautalammin rhy Rautalammin Osuuspankin kerhohuone, Kuopiontie 30, Rautalampi 14.2.2017 18:00 Rautavaaran rhy Kunnan valtuustosali, Koulutie 1, 73900 Rautavaara 16.2.2017 19:00 Riistaveden rhy Riistaveden Osuuspankin kerhohuone, Keskustie 20, 71160 Riistavesi 2.2.2017 19:00 Siilinjärven rhy Toimintakeskus Kirsu, entinen Kumpusen koulu, Kumpusentie 304, 71800 Siilinjärvi 1.2.2017 18:00 Sonkajärven rhy Kangaslammin hiihtokeskus, Sonkakoskentie 205, 74300 Sonkajärvi 21.2.2017 19:00 Suonenjoen rhy Pitäjän Tupa, Asemakatu 12, 77600 Suonenjoki 8.2.2017 18:00 Tervon rhy Virastotalon kokoushuone, Tervontie 4, 72210 Tervo 23.2.2017 18:00 Tuusniemen rhy Tuusniemen Osuuspankin kokoushuone, Keskitie 26, 71200 Tuusniemi 14.2.2017 19:00 Varpaisjärven rhy Varpaisjärven peruskoulun auditorio 21.2.2017 18:00 Vehmersalmen rhy Vehmersalmen Osuuspankin kerhohuone, Vehmersalmentie 34, 71310 Vehmersalmi 8.2.2017 19:00 Vesannon rhy Kirjaston kokoustilat, Keskustie 13, Vesanto 1.2.2017 19:00 Vieremän rhy Huvitorppa, Torpantie 8, 74200 Vieremä Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa tuntia ennen kokouksen alkua. Paitsi Juankosken, Kaavin, Keiteleen, Kiuruveden, Maaningan, Nilsiän, Pielaveden, Rautalammin, Riistaveden, Tervon ja Vehmersalmen riistanhoitoyhdistyksissä puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Rannikko-Pohjanmaa 22.2.2017 18:30 Kokkolan seudun rhy Ådalin koulu (Kruunupyyn yläaste), 68500 Kronoby 23.2.2017 18:30 Lapväärtin seudun rhy Brandstationen i Lappfjärd, Södra Lappfjärdsvägen 71, 64300 Lappfjärd 20.2.2017 18:00 Maalahden seudun rhy Kommungården i Malax, Malmgatan 5, 66100 Malax 23.2.2017 19:00 Närpiön seudun rhy Yrkesakademin i Österbotten, Ängskullvägen 1, 64230 Närpes 22.2.2017 18:30 Pietarsaaren seudun rhy Sursik skola, Sursikvägen 43, 68910 Bennäs 21.2.2017 18:30 Uudenkaarlepyyn seudun rhy Juthbacka Hotell och Restaurang, Jutasvägen 34, 66900 Nykarleby 15.2.2017 18:00 Vaasan seudun rhy Vallvik bygdegård, Vallvikvägen 173, 66530 Kvevlax 21.2.2017 19:00 Vöyrin seudun rhy Oravais Uf Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Paitsi Närpiön seudun ja Vaasan seudun riistanhoitoyhdistyksissä tuntia ennen kokouksen alkua. Satakunta 9.2.2017 18:00 Ala-Satakunnan rhy Pellonpuiston auditorio, Opintie 4, 32700 Huittinen 13.2.2017 18:00 Euran seudun rhy Kylätalo Kirjala, Kirjakuja 4, 27500 Kauttua 6.2.2017 18:00 Harjavallan rhy Kahvila Huovin-Helmi (matkahuolto), Huovinkatu 2, 29200 Harjavalta 15.2.2017 18:00 Hämeenkyrön-Viljakkalan rhy Seuratalo Jyväpirtti, Maisematie 582, 39100 Hämeenkyrö 15.2.2017 18:00 Ikaalisten-Jämijärven rhy Tykköön Kylätalo, Linnanperäntie 1, 38800 Jämijärvi 7.2.2017 18:00 Kihniön rhy Kihniönkylän Erä-Veikkojen maja, Palolahdentie 100-28, 39820 Kihniö 10.2.2017 18:00 Kokemäen-Kauvatsan rhy Kokemäen seuratalo, Seuratalonrinne 7, 32800 Kokemäki 14.2.2017 18:00 Lavian seudun rhy Kiikoisten Eräkorpi, Peräkorventie 188, 38360 Kiikoinen 17.2.2017 18:00 Lounais-Satakunnan rhy Järjestötalo, Siikapolku 1, 26100 Rauma 8.2.2017 18:00 Merikarvian rhy Merikarvian kunnantalo, Kauppatie 40, 29900 Merikarvia 16.2.2017 18:00 Mouhijärven piirin rhy Hotel Ellivuori, Ellivuorentie 131, 38130 Sastamala 27.2.2017 18:00 Noormarkun seudun rhy Noormarkun Klubi, Laviantie 14, 29600 Noormarkku 13.2.2017 18:00 Parkanon-Karvian rhy Keskustan koulu, Koulukatu 14, 39700 Parkano 8.2.2017 19:00 Pohjois-Satakunnan rhy Kekkerikeittiö, Toimenkatu 2, 38700 Kankaanpää 17.2.2017 18:00 Porin rhy Ravintola Liisanpuiston auditorio, Liisankatu 20, 28100 Pori 16.2.2017 18:00 Punkalaitumen rhy Punkalaitumen Osuuspankin kokoustila, Urjalantie 10, 31900 Punkalaidun 9.2.2017 18:00 Sastamalan rhy Vammalan ammattikoulun auditorio, Ratakatu 36, 38210 Sastamala 7.2.2017 18:00 Siikaisten rhy Siikaisten kunnan virastotalon valtuustosali, Kankaanpääntie 1 B, 29810 Siikainen 6.2.2017 18:00 Säkylän-Köyliön rhy Huovinrinteen upseerikerho, Huovintie 23, 27910 Säkylä 14.2.2017 18:00 Ulvilan piirin rhy Kokkikaksikko, Peltotie 39 B, 28400 Ulvila Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Uusimaa 8.2.2017 18:00 Askolan-Pukkilan rhy Nuorisoseuratalo Helkamäki, Helkamäentie 34, Monninkylä 13.2.2017 18:00 Espoo-Kauniaisten rhy Lagstadin Kotiseututalo, Vanha Lagstadintie 4, 02770 Espoo 23.2.2017 18:00 Hankoniemen rhy Centralskolan, Halmstadsgatan 2, 10900 Hangö 28.2.2017 18:00 Helsingin rhy Helsingin riistanhoitoyhdistys, Sompiontie 1, 00730 Helsinki 9.2.2017 18:00 Hyvinkään rhy Solttilan alamaja, Korpiharjuntie 241, Hyvinkää 27.2.2017 18:00 Inkoo-Snappertunan rhy Fagervikin nuorisoseuratalo, Bruksgatan, 10250 Fagervik 7.2.2017 18:00 Karjaan rhy Lärkkulla, Lärkullantie 22, Karis 1.2.2017 19:00 Karjalohjan rhy Kylpylähotelli Päiväkumpu, Keskustie 121, 09120 Karjalohja 21.2.2017 18:00 Keski-Uusimaan rhy Tuusulan kunnantalon valtuustosali, Hyryläntie 16, Tuusula 27.2.2017 18:00 Kirkkonummen rhy Kirkkonummen palvelukeskus, Rajakuja 3, 02400 Kirkkonummi 28.2.2017 18:00 Lapinjärven rhy Kapellby skola, Lapinjärventie 45, 07800 Lapinjärvi 28.2.2017 18:00 Liljendalin rhy Liljendalgården, Sävträsk 20.2.2017 18:00 Lohjan rhy ABC Lohja, Hossanmäentie 1, 08350 Lohja 1.2.2017 18:00 Loviisan rhy Kuninkaantien ABC, Pernå, Gammelbyvägen 77, 07740 Gammelby 13.2.2017 18:30 Myrskylä-Artjärven rhy Myrskylän Paloasema, Paloasemantie 3, 07600 Myrskylä 15.2.2017 18:00 Mäntsälän Mäntsälän ampumaurheilukeskus, Hirvihaarantie 725, 04680 Hirvihaara 6.2.2017 18:30 Nummi-Pusulan rhy Oinolan koulun auditorio, Tiedonpolku 4, Rakennus 9, Nummi 16.2.2017 18:00 Nurmijärven rhy Nurmijärven kunnantalon valtuustosali, Keskustie 2 B, 01900 Nurmijärvi 15.2.2017 18:00 Orimattilan rhy Megakahvila/Megamyynti Areena, Kankaantie 13, pohjoinen sisäänkäynti 7.2.2017 19:00 Pohjan rhy Fiskars Forum 15.2.2017 18:00 Pornaisten rhy Halkian Yhteiskäyttötila, Härmäntie 116, 07190 Halkia 8.2.2017 18:00 Porvoon rhy Ravintola Iris, Porvoo 16.2.2017 18:00 Ruotsinpyhtään rhy Ruotsinkylän Maamiesseurantalo, Elimäentie 1520, 07990 Ruotsinkylä 6.2.2017 18:00 Sammatin rhy Sammatin koulu, Lohilammentie 5, 09220 Sammatti 9.2.2017 18:00 Sipoon rhy Hangelby branddepå, Kalkstrandsvägen 99 20.2.2017 18:00 Siuntion rhy Gårdskulla Café, Sjundeå 23.2.2017 19:00 Tammisaaren rhy Lunchrestaurang Piazza, Stationsvägen 6 III våningen, Ekenäs 2.2.2017 18:00 Tenholan rhy Fylgia Ungdomslokal, Hulta 2.2.2017 18:00 Vantaan rhy Helsinge skola, Ylästöntie 3, 01510 Vantaa 8.2.2017 18:00 Vihdin ja Karkkilan rhy Vihdin seurakuntatalo, Niuhalanraitti 6 B, 03400 Vihti Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Paitsi Lohjan ja Mäntsälän riistanhoitoyhdistyksissä tuntia ennen kokouksen alkua. Varsinais-Suomi 16.2.2017 18:00 Alastaron rhy Alastaron metsästysseuran maja, 32440 Alastaro 16.2.2017 19:00 Kalannin seudun rhy Kalannin Erämiesten maja, Jahtipolku 53, 23600 kalanti 7.2.2017 18:30 Kemiönsaaren rhy Labbnäs semesterhem, Labbnäsv. 66, 25870 Dragsfjärd 6.2.2017 18:00 Kiskon piirin rhy Suomusjärven Palokunnan talo, Meijeritie 6, 25410 Suomusjärvi 28.2.2017 19:00 Laitilan seudun rhy Ms Raiku, Ahojärven metsätie 122, 27310 Kodisjoki 28.2.2017 18:00 Loimaan seudun rhy Suomen Maatalousmuseo Sarka, Vanhankirkontie 383, 32200 Loimaa 27.2.2017 18:00 Marttilan seudun rhy Marttilan OP:n kokoustila, Kirkkotie 2, 21490 Marttila 14.2.2017 19:00 Maskun seudun rhy Nousiaisten Paukun Metsästysmaja, Kärryistentie 100, 21270 Nousiainen 7.2.2017 18:30 Mynämäen alueen rhy Mynämäen OP, kerhohuone, Virastotoe 2, 23100 Mynämäki 13.2.2017 19:00 Paimionlahden rhy Sauvon Merikulman Metsänkävijöiden maja, Ruonantie 93, 21570 Sauvo 14.2.2017 18:00 Paraisten rhy Kalatalousja ympäristöinstituutti, Fiskeriskolvägen 72, 21610 Kirjala 8.2.2017 18:30 Perniön seudun rhy Lounaismaan Op Perniön konttori, Salontie 4, 25500 Perniö 15.2.2017 18:00 Pöytyän seudun rhy Haukkavuoren Hiihtomaja, 21880 Pöytyä 6.2.2017 18:30 Rymättylän-Merimaskun rhy Leirikeskus Viherlahti, Merimaskuntie 530, Merimasku 13.2.2017 18:00 Salon seudun rhy Salon lukio, Kaherinkatu 2, 24130 Salo 15.2.2017 18:00 Someron rhy Someron toritupa, Joensuuntie 10, 31400 Somero 27.2.2017 19:00 Turun seudun rhy Auran Kettulinna, Kettukalliontie 625, Pitkäniitty, Aura 8.2.2017 18:30 Turunmaan saariston rhy Korpo Kommunalgården, Korpovägen 124, 21710 Korpo 9.2.2017 18:00 Vakka-Suomen rhy Livonsaaren seurantalo, Velkuantie 987, 21180 Livonsaari (Naantali) Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Paitsi Kiskon piirin ja Paaraisten riistanhoitoyhdistyksissä tuntia ennen kokouksen alkua.
58 l Metsästäjä 1 l 2017 Uutismakasiini Evira suosittaa haaskaruokinnan rajoittamista lintuinfluenssan vuoksi ? Elintarviketurvallisuusvirasto Evira suosittelee haaskaruokinnan lopettamista rannikolla maaliskuun loppuun asti lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi. Merikotkat ja muut linnut voivat saada lintuinfluenssatartunnan haaskoilla ruokaillessaan ja levittää tautia eteenpäin. Korkeaa kuolleisuutta luonnonvaraisille linnuille ja siipikarjalle aiheuttavaa H5N8-tyypin lintuinfluenssaa on löytynyt luonnonvaraisista linnuista Ahvenanmaalta, Nauvosta ja Raumalta. Tautia on todettu tähän mennessä muun muassa tukkasotkista ja merikotkista. Lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi Evira suosittaa, ettei mitään haaskatoimintaa harjoitettaisi 75 kilometrin levyisellä rannikkokaistaleella alkaen Kokkolasta ja päättyen Vaalimaalle. Haaskatoiminnasta suositellaan pidättäytymään maaliskuun loppuun saakka. Lintuinfluenssaan sairastuneet vesilinnut ovat todennäköisesti tartuttaneet merikotkia jouduttuaan kotkien saaliiksi. Suorien kontaktien lisäksi linnut levittävät virusta eritteissään. Lintujen haaskaruokinta voi lisätä tartuntoja, sillä haaskat keräävät paljon lintuja ruokailemaan ja joukossa voi olla myös viruksen kantajia. Lintujen mukana virus voi kulkeutua laajalle, sillä esimeriksi haaskalta toiselle lentävät merikotkat voivat päivässä lentää 50 kilometriä. Myöhemmin keväällä pesintäkauden alettua merikotkia käy haaskapaikoilla vähemmän. Haaskoilla ja pihapiireissä liikkuvat varislinnut voivat levittää virusta siipikarjatiloille. Muualla maassa Evira suosittelee merikotkien suosimien haaskojen peittämistä puilla tai havuilla, jotta haaskoilla käyvien pienpetojen pyynti olisi edelleen mahdollista. Metsästysradiot, koiratutkat ja radiomikrofonit vapautettiin luvista ? Viestintävirasto vapautti luvanvaraisuudesta metsästysradiot, koiratutkat, radiomikrofonit ja 60 GHz:n alueen kiinteät radiolinkkilaitteet. Määräysten muutoksella kevennetään radiolähettimien käyttöä koskevaa sääntelyä ja helpotetaan muutoksen kohteena olevien radiolähettimien käyttöönottoa. Muutos tuli voimaan vuoden 2017 alussa. Lisätietoja: www.viestintavirasto.fi Saitko kirjeen Lukesta? ? Metsäkanalintusaalis on viime vuosina pienentynyt. Vuoden 2016 metsästyskysely, jossa kysytään myös riistasaaliita, on paraikaa menossa. Kyselyn saa noin 5000 metsästäjää. Luonnonvarakeskuksen (Luken) tilastopalvelut julkaisee uusimmat tiedot kesällä. Metsästystilaston kotisivu: http://stat.luke.fi/metsastys Riistaja peltokolmioilla lasketaan nyt lumijälkiä ? Riistakolmioiden talvilaskenta-aika on Eteläja Keski-Suomessa 15.1.–28.2.2017 ja PohjoisSuomessa 15.1.–15.3.2017. Eteläisen Suomen peltokolmioilla lumijälkiä lasketaan 1.1.28.2.2017. Edellisessä riistakolmioiden kesälaskennassa tuloksista lähes 90 prosenttia palautettiin riistakolmiot.fi -palvelun kautta. Kiitos siitä! Nyt palvelussa ovat mukana myös peltokolmiot sekä osa niiden laskentahistoriasta. Tulevassa laskennassa myös peltokolmioiden tulokset kannattaa tallentaa suoraan verkkopalveluun. Nettiaseet.fi ? Nettiaseet.fi on aseiden ja aseisiin liittyvien tarvikkeiden kauppapaikka. Yksityishenkilöt voivat jättää sinne sekä myyntiettä ostoilmoituksia ilmaiseksi. Myös monilla kauppiailla on palvelussa tarjontaa, erityisesti käytetyistä aseista. Palvelu löytyy osoitteesta www.nettiaseet.fi Teerisaalis kpl 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 Teeri Yksilöä (kpl) Vuosi
Metsästäjä 1 l 2017 l 59 Lupapäätösten hinnat vuonna 2017 ? Suomen riistakeskus perii julkisiin hallintotehtäviinsä kuuluvista lupapäätöksistä maksun, kuten maaja metsätalousministeriön asetuksessa säädetään. 1. Metsästyslain (615/1993) 10 §:n (pyyntiluvat) nojalla annetusta päätöksestä 115 euroa. 2. Metsästyslain 26 §:n (hirvieläimen pyyntiluvat) nojalla annetusta päätöksestä 90 euroa. 3. Metsästyslain 40 §:n (lupa eräisiin riistanhoidollisiin toimenpiteisiin) nojalla annetusta päätöksestä 100 euroa. 4. Metsästyslain 42 §:n (vierasperäisen eläimen maahantuonti ja luontoon laskeminen) nojalla annetusta päätöksestä 140 euroa. 5. Metsästyslain 52 §:n (koirakokeet ja koiran kouluttaminen) nojalla annetusta päätöksestä 110 euroa. 6. Metsästyslain 41 §:n (poikkeusluvat) ja 41 a §:n 1 momentin (ns. vahinkoperusteiset poikkeusluvat eräille riistanisäkkäille: ahma, susi, karhu, saukko, ilves, euroopanmajava, halli, kirjohylje, itämeren norppa, hilleri, näätä ja metsäjänis) tai 41 b §:n 1 momentin (ns. vahinkoperusteiset poikkeusluvat riistalinnuille ja rauhoittamattomille linnuille) tai 41 c §:n (ns. vahinkoperusteiset poikkeusluvat muille kuin 41 a §:ssä tarkoitetuille riistanisäkkäille) taikka 41 d §:n (poikkeuslupa riistaeläimen tai rauhoittamattoman linnun pesän ja munien hävittämiseen) nojalla annetusta päätöksestä 70 euroa. 7. Metsästyslain 41 §:n 3 momentin (lupa poiketa metsästyslain 32 §:ssä säädetyistä moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoituksista, 33 §:ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja -menetelmiä koskevista kielloista ja 35 §:ssä säädetyistä metsästysaseen kuljettamista koskevista säännöksistä sekä 51 §:n 1 momentissa säädetystä koiran kiinnipitovelvollisuudesta) ja 49 a §:n (lupa poiketa rauhoittamattoman nisäkkään pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevasta kiellosta) nojalla annetusta kiellettyjen pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttöä koskevasta päätöksestä 70 euroa. 8. Metsästyslain 41 a §:n 3 momentin (ns. kannanhoidolliset poikkeusluvat sudelle, karhulle, saukolle tai ilvekselle) ja 41 b §:n 2 momentin (lupa poiketa tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen muiden kuin rauhoittamattomien lintujen pienien määrien tappamiseksi, pyydystämiseksi, hallussa pitämiseksi tai muutoin asiallisen hyötykäytön mahdollistamiseksi) nojalla annetusta päätöksestä 200 euroa. 9. Metsästyslain 41 §:n 3 momentin nojalla annetusta pysyvästi ja pitkäaikaisesti liikuntarajoitteista koskevasta päätöksestä 125 euroa. Nimityksiä ? Toiminnanohjaaja on vaihtunut Suomussalmen riistanhoitoyhdistyksessä Uusi toiminnanohjaaja on Ale Seppänen, Hirvikatu 18, 89600 Suomussalmi 040-7359700, suomussalmi@rhy.riista.fi ? Toiminnanohjaaja on vaihtunut. Savitaipaleen-Suomenniemen riistanhoitoyhdistyksessä Uusi toiminnanohjaaja on Pasi Juhani Laari, savitaipale-suomenniemi@rhy.riista.fi 0400 298 308 Vesa Ruusilasta erätalousyksikön päällikkö ? Hallitus nimitti 21.12.2016 maaja metsätalousministeriön erätalousyksikön päälliköksi filosofian tohtori Vesa Ruusilan, joka aloittaa tehtävässään 1.2.2017. Ruusila siirtyy maaja metsätalousministeriöön Luonnonvarakeskuksesta, jossa hän on toiminut asiantuntijapalveluiden johtajana. Ruusila työskenteli RKTL:ssa (Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos) riistanja porontutkimuksen tutkimusjohtajana vuodesta 2006 lähtien. Lisäksi hän on toiminut muun muassa Suomen Akatemian tutkijatohtorina, tutkijana Turun yliopistossa sekä RKTL:n hirvitutkijana. Hän on myös Suomen Riistakeskuksen hallituksen jäsen. Ruusilaa ennen erätalousyksikön päällikkönä oli Christian Krogell, joka jäi eläkkeelle elokuussa. Metsästäjämäärä on lievässä laskussa. Aihetta käsitellään tarkemmin Metsästäjän numerossa 2/2017. 350 000 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 1934 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2016
Tukkasotka on keskikokoinen sukeltajasorsa. Tuntomerkkejä ovat valkoinen siipijuova siiven takareunassa. Perusväri musta tai tummanruskea. Juhlapukuisella koiraalla näkyy lokakuusta alkaen uidessa kyljillä suuri valkoinen laikku, joka erottaa koiraan naaraasta myös lennossa. Alkusyksyllä koiras on naaraan näköinen. Päässä aikuisilla on töyhtö, nuorilta töyhtö puuttuu. Nuoret ovat syksyllä naaraan näköisiä, yläpuoli on nuorella vaaleampi. Tukkasotka muistuttaa ulkonäöltään paljon lapasotkaa, joka on tukkasotkaa suurempi rauhoitettu vesilintu. Lapasotkalta puuttuu myös ”tukka”. Esiintyy koko maassa, yleisin sotka. Pohjois-Suomesta löytyy runsain pesivä kanta. Talvehtii Suomenlahdella ja Itämerellä suurissa parvissa. Naaras munii touko– kesäkuussa 7–14 harmaanvihreää munaa. Pesä veden lähellä kasvillisuuden tai kiven suojassa usein lokkiyhdyskunnissa. Metsästysaika 20.8.2017 klo 12 —31.12.2017. Ei kuulu merkittävimpiin riistalintuihimme. Tukkasotka Aythya fuligula Tufted duck/Vigg Suomen sukeltajatsorsat suuruusjärjestyksessä Telkkä Alli Punasotka Tukkasotka Isokoskelo Haahka Siipi Munia 7–14 kpl (kesä) K UVITUS : A SMO R AIMOAHO (talvi) Tukkasotka saalis Vuosittaiset saalismäärät Ravinto Tukkasotkan ravinto koostuu muiden sukeltajasorsien tapaan simpukoista, kotiloista, pikkukaloista ja vesikasveista. Töyhtö eli ”tukka” Naaraalla ruskeankirjava höyhenpuku Viihtyy rehevillä lintuvesillä Kotilot Vesihyönteiset Pienet simpukat Keltaiset silmät Koiraan juhlapuku on mustavalkoinen Tuhatta Tilastossa molemmat lajit Lähde: Lintuatlas.? Pesintä Pesintä Varma Todennäköinen Mahdollinen (kevät) Valkoinen vatsa Vaaleankirjava vatsa Mustakuviolliset harmaat jalat Nokan tyvessä pieni vaalea alue Valkoinen kylki Sinertävänharmaa nokka Tukkasotkat talvehtivat suurissa parvissa Tuhatta 0001 02030405060708 10 09 11 12 13 14 15 2 4 6 8 10 500–850 g 65 –7 2 cm 40–47 cm g Valkoinen siipijuova C M Y CM MY CY CMY K tukkasotka_sivu.pdf 1 09/01/17 13:16 60 l Metsästäjä 1 l 2017
Metsästäjä 1 l 2017 l 61 HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkko-palvelussa. Osoitteessa www.eraverkko.fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjä-lehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä riviilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2017 hinta on 20 euroa/rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 2/2017 ilmestyy 17.3.2017. Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkko-palvelun kautta viimeistään 2.3.2017. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkkopalvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa www.eraverkko.fi. Eräilmoitukset ERÄKONTIN PYYNTILAITEVALKOIMA 2017 KANU-loukku 201x120x60cm 229,00 € Jalmarin laatikkorauta 59,90 € Jalmarin keinulautaloukku 44,90 € Yleisloukku suopikoiralle 79,90 € Minkkiloukku, verkkoa 35,90 € Jahtiraudat 120mm, pyöreät/5kpl 69,00 € Jahtiraudat 120mm/5kpl 69,90 € Duke 120/2 raudat 12,90 € Conibear 120/2 19,90 € Conibear 120/2/ruostumaton 26,90 € Conibear 160/2 36,90 € Duke 160/2, näädälle 19,90 € Duke 330, majavalle 39,90 € Repo-jalkanaru 29,90 € Kani/minkkiloukku, kasattava 17,90 € KANU-loukun laukaisulaite, PH-riista 32,50 € KANU-loukun laukaisulaite, Granlunds 20,00 € Rautojen virityspihdit (120, 220, 330) 14,90 € Oy Eräkontti Ab Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki p. 010 440 9410, www.erakontti.fi OSTETAAN: Ketun ym nahkoja ja sarvia. R Pentinmäki Jäpintie 344c, 60800 Ilmajoki, 050 554 6852 Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti. O. Mauranen Toppalantie 136, 41900 Petäjävesi, 0400 271291 MYYDÄÄN: Kotimaiset ERÄTAPIO PURKINSULKIJAT valmistajalta. P. 040 585 8133 www.eratapio.fi Metsäpalsta Sallassa 23ha. p 040 583 5155 Drillinki,Krieghoff 12/70+7x65R+Zeinz 10/54. Hieno! Tarjoa! p. 040 551 1623 Erämaamökki Kemijärven rannalla Räisälän kylässä. Pyröhirsi 70m 2 . Puuvaja. Tontti 1000m 2 . Ei tietä. Tarj. 0500 474 784 Anneli Erämies! Katso Elorannan talvitarjoukset, www.eloranta.fi, puh: 0440 883 044 Katso EDULLISET verkkokauppatarjoukset: www.asetarvike.fi. Ruger American 308win. + AimZonic vaimennin 750€. Figura 12/76 5-sup. 1950€. Kotim. Kiv. Lynx alk. 2490€. Sako, Tikka, Beretta, Blaser, Zeiss. YLÖJÄRVEN ASETARVIKE Puh. 050 379 1040 Jalkanarut, raudat, loukut pienpedoille ja majavalle. taisto.hietala@pp.inet.fi www.kesavaylan.net, 0400 181 498 Laatuvalikoima käytettyjä sekä uusia Ruger/Howa/Lynx/Leupold/Tikka tarjouksia Erikoisliike www.euroase.fi 050 465 4695 Myös arviot/ostot/asennukset/muutokset WWW.HOUKUTUSPILLIT.NET puh. 0400 835 511 Lataus-, ammuntaja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040 5401182 Hyvät käytetyt Drillingit, rihlakot ym metsästysaseet. Kempeleen Ase ja Retkeily 044 731 6055 www.asejaretkeily.fi Varmatoimisia Kanuloukun laukaisulaitteita sekä pyyntivalmiita loukkuja ym. PH-Riista.fi / puh: 050 566 2691 Aseita ja tarvikkeita porinase.fi METSÄSTYSTÄ: WWW.FASAANITILA.NET Koirankoulutusmaasto, fasaaneja omille maille. 045 349 6096 Karhun-ja kanalinnunmetsästystä Suomussalmella. 050 325 8966 www.erapalvelu.net Kanssani Kanadan jahtimaille ja lohivesille. Karhu-Hirvi-Susi-Pienriista sekä perinteiset Lohisafarit. Kiväärillä tai jousella. www.paulpalmu.fi Namibiassa metsästys on edullista. Lähde Afrikan safarille, tutustu: www.goodhopehuntingsafaris.com Suomalaisia suosittelijoita, mm.s-posti: rtuominen@unam.na Karhujahdit Venäjälle,kevät huhtikuu. Syksy elo-lokakuu.Kesällä kalastusretket. 23 vuoden kokemuksella.0400 199 470 Unto Myllyvirta www.taigaeräpalvelut.fi ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ: Ikuista metsästysmuistosi! Luonnontieteellisen alan konservoinnin ammattilainen tallentaa metsästysmuistosi toiveidesi mukaan. Myös vanhojen töiden korjaukset ja puhdistukset. Studio Naturalia Oy / netta.lempiainen@studionaturalia.fi / www.nettalempiainen.com / Helsinki MARKKU HAAPANIEMI 0500 360 962 TEUVA m.a.haapaniemi@gmail.com Kuopio. Preparoin linnut ja teen trofeet. Pertti Siipola 0400 177 588 ILOMANTSI puh.044 066 1382 Jani ikonen TUTUSTU www.mantsinelaintentaytto.com Eläintäyttämö E.Kemppainen Trofeet.fi KOIRIA: Huippusukuisia gordoninsetterin pentuja. Puh. 0400 542 472. www.gordoninsetteri.fi Venäjänajokoiran pentuja p.050 462 9589 TYÖSUORITUKSIA: HUOM!!!!!! Aseiden huollot ja korjaukset! YLÖJÄRVEN ASETARVIKE. Puh. 040 718 8170 Vesitä suunnitelmasi-perusta kosteikko! Kosteikkosuunnittelua Juha Siekkinen, kosteikkomaailma.fi, p.040 413 9606. Ompelen hatut,rukkaset,liivit ym.turkistuotteet. www.turkisjanahka-asu.com. Puh. 040 509 0691. Kaikki asealan korjausja muutostyöt OULUN ASEPAJA KY----0500 435 703 Vantaan Asekorjaamo Etelä-Suomessa www.aseteam.fi 044 388 1231 MUUT: Metsästysja kalastusmessut järjestetään Närpiön jäähallissa 17-18.6.2017. Lisätietoja julkaistaan myöhemmin. mh.show@outlook.com MH SHOW PROMOTION Suomen parhaat metsätilat. UPM BONVESTA www.bonvesta.? Halla-Sippolan metsästysalueen vuokraus UPM-Kymmene Oyj tarjoaa vuokrattavaksi n. 4200 ha:n suuruisen Halla-Sippolan metsästysalueen Kouvolassa. Lisätietoa: www.bonvesta.?
62 l Metsästäjä 1 l 2017 Áigeguovdilis ságat sámegillii Dá lea 10 ?uoggá muitolisttá praktihkalaš easttadanvugiin 1. Villaspiinni ráfáidahttima heaittiheapmi. Dan geargá vel dahkat o??ajagi-guovvamánu ?oahkkimis. 2. Searvvi lahtuide addojuvvo diehtu ASF birra. (persovnnalaš, beatnagiid, bivdobiergasiid ja njuovvansaji hygieniija, dávdadili ?uovvun, ?ájánasat, almmuheapmi spiinniin, mat leat gávdnon jábmán, eai bivdomátkkit ASF-guovlluide ja virgeeallidoaktáriid oktavuohtadie?ut (www.evira.fi/elaimet/elainlaakaripalvelut) 3. Váldet ?ielgasa villispiidnedilis ja die?ihehpet das iežadet guovllu spiidnebuvttadeddjiide ja villaspiidnešaddadeddjiide. Miige ii eastte bivdimis sin vaikkoba searvvi ?oahkkimii. 4. Fuolahehpet, ahte searvvis ja lahtuin lea meahcástanriekti ja -lohpi dihto guvlui. Ordnejehket láigosoahpamušaid ortnegii ja sohppet bivdoordnestallamiin ránnjáiguin. 5. Ii galgga vuo??udit villaspiinniid hohkaheami várás biebmanbáikkiid lahka spiidnedáluid (ja villaspiidnešaddadanbáikkiid). Biebmanbáikkit: Mátki spiidnedáluide unnimustá 5 km, mielas 10 km. Sohppet bivdoordnestallamiid biebmanbáikkiide. 6. Dušše meahcásteami várás biebmanhohkaheapmi! Biebman ii oa??o leat dakkár, mii lasiha villaspiidnenáli. Dán galgá muitit go addá borramuša. 7. Báh??ojuvvon villaspiinnit jo?ihuvvojit njuovvanvistái nu, ahte varra dahje sahppásat eai golgga eatnamii dahje fievrruid ala. ?oliid maid ii oa??o guo??it meahccái. 8. Ii oa??o doalvut njuovvanbázahusaid meahccái! Njuovvanbázahusaid galgá duššadit, ovdamearkka dihte bidjamiin roggái ja bidjamiin kalsiumhydroksida nappo gálkka ala. Rokki galgá bures gok?at amas beatnagat ja meahcceeallit goaivut dan rabas. 9. Njuovvanbáikki galgá buhtistit ja desinfieret (omd. Virkon S ) ja ordnet sálašin goddojuvvon villaspiinniide iežas galbmaseailluhanbáiki. 10. Hárjehallet báh?ima. Báh?asii báhcán villaspiidni sáhttá johtit váikko man guhkás. Varra lea okta daid vearrámus ASF njoammudeddjiin. Seammá guoská rá?uid, dasgo virus seailu dain má?ggaid mánuid ja sáhttá njoammut ovddos guovlluid. (Lasi die?uid ASF birra gávnnat www.evira.fi www.ett.fi ) Bivdosearvvit sáhttet easttadit afrihkkalaš spiidnerohtu (ASF) Loddeinfluensa – áigeguovdilis muitinlistu PIRJO KORTESNIEMI 1. Loddeinflueansá njoammu álkit elliid njuolggokontávtta, virusa duolvvidan ?ázi, fuo??ariid, olbmuid, bargoneavvuid dahje man nu eará sullasa??a bokte. 2. Lottit ja earenoamážit ?áhcelottit sáhttet njoammudit dávdda vaikko dain eai liv??ege dávdamearkkat. 3. Riskabáikkit leat ?ázádagat, sutnjot ja ?áhcelottiid vuoi??astanbáikkit. 4. Virus ceavzá guhkes áiggi elliid olggobealde, earenoamážit ?oaska ja lákta birrasis. Virusa leat gávnnahan ceavzit ovdamearkka dihte mo?is 105 jándora, goikebaikkas 30-35 jándora (4ºC) / 7 jándora (20ºC). Virusa leat gávdnan maid luonddu?áziin, dego jávrriin. 5. Virus duššá ovdamearkka dihte go dan báhkada (56ºC 3 diimmu, 60ºC 30 minuhta ja desinfiere dábálaš desinfierenávdnasiin. 6. Gárddis šaddaduvvon lottiid kontávttaid luonddu vi?a lottiide galgá eastit buot vejolaš vugiiguin: ii oa??o biebmat luonddu vi?a lottiid gárdelottiid šaddadanbáikkiid lahkosis! 7. Gárdelottiid šaddadeaddjit galget vealtit ?áhcelottiid bivdimis ja ?áhcelottiid gie?ahallama. 8. Fuo??u gie?ahallama ma??á gie?aid ja di?ggaid galgá bassat ja desinfieret, fuo??uid bázahusaid galgá duššadit áššála??at omd. hávdádemiin. 9. Juos gávnnat jábmán ?áhcelottiid: Luonddu vi?a ?áhcelottiid joavkobuohccámiin dahje -jápmimiin galgá almmuhit dalán gielddadahje leanaeallidoaktárii, mii fuolaha dárbbu mielde ?ájánasaid sáddemis Evirai. 10. Geah?a dávdadilis ja dávdagovvádusa: www.evira.fi dahje www.ett.fi
Metsästäjä 1 l 2017 l 63 LAURA TICKLÉN Vulgot ovttas lundui ?uo?ijahkásaš Suoma gudnin Suoma ieh?anasvuo?a ávvojagi temán lea Ovttas. Okta stuorimus ávvojagi prográmmain lea Luonddu beaivvit 2017. Dan temán lea Vulgot ovttas lundui. Suoma fuo??oguovddáš ja fuo??odikšunsearvvit leat fidnu virggálaš mielbargiorganisašuvnnat. M ii ávvudit ?uo?ijahkásaš Suoma ja dan fuo??oluonddu ovttas buot meahcásteddjiiguin. Earenoamážit mii háliidit bovdet o??a meahcásteddjiid fárrui eaktodáhtolašbargui, fuo??odikšumii ja meahcástit. Suopmela??at leat ožžon fuo??us buresbirgejumi, ja dakkár Suoma mii háliidit addit maiddái boahtte buolvvaide. Go o??a meahcásteaddjit leat ?a?ahan meahcásteaddjidutkosa, sis leat gal teoriijas die?ut o??a astoáiggedoaimmasteaset, muhto sis eai leat vel vealtameahttumit praktihkalaš dáiddut. Iige sis vealtameahttumit leat lagaš olbmuid siste oktage, gii oahpistiv??e sin. Ávvojagi gudnin dii hárjánan meahcásteaddjit sáhttibehtet fállat o??a meahcásteddjiide vejolašvuo?a vuolgit luohkkálanjas meahccái. Mannet ovttas rehkenastit fuo??ogolmma?iegagiid, dikšut biebmanbáikkiid dahje vaikkoba uhca bivdotuvrii. Ná o??a meahcásteaddjit ožžot vuosttas vásáhusaideaset bivddus, šaddet roahkkadabbon ja oidnet praktihkas, mo vásttolašvuohta boahtá ovdán juohke beaivválaš válljejumiin. Ná mii ?ájehit buot suopmela??aide, man buorre astoáiggedoaibma bivdu lea. Ovttastallan lea dehálaš oassi bivddus, o??a meahcásteaddjit leat bures boahtin fárrui ja meahcásteaddjit barget servodagas dehálaš eaktodáhtolaš barggu. Jagis 2017 ordnejit njeallje Luonddu beaivvi: 4.2., 20.5., 17.6. ja 26.8. Ovttas lundui – Vuosttas lávki meahccái – temábeaivi ordnejuvvo bivdobaji álggus 26.8. Borgemánus bivdit vulget stuorra joavkkuin meahccái. Juos movttiidehpet ordnet buot beroštuvvan olbmuide rabas dáhpáhusa, de dan sáhttá almmuhit Luonddu beaivvit -fidnu dáhpáhuskaleandarii neahtta?ujuhusas www.luonnonpaivat.fi. Lassedie?ut kámpanjas boahttevaš Meahcásteaddji-blá?iin. Buori Suoma ávvojagi – oaidnalit meahcis!