• M et sä st äj ä 2 l 2017 Hae hirviluvat sähköisesti! Hyljenäytteitä tarvitaan
• 2 l Metsästäjä 2 l 2017 Osoitteet Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 fax. 030 600 2302 metsastajarekisteri@innofactor.com Sompiontie 1, 00730 Helsinki Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9 – 15 asiakaspalvelu@riista.fi Verkkokauppa ja varasto Puh. 020 331 515 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Yhteystietoja 1. Muuttoilmoitus Postin tai maistraatin kautta: Postin tai maistraatin kautta tehty virallinen muuttoilmoitus päivittyy myös Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteriin. Osoitteenmuutoksen Postille ja muuttoilmoituksen maistraatille voi tehdä yhdessä ja samassa palvelussa, joko a) sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa www.muuttoilmoitus.fi (24 h/vrk) verkkopankkitunnusten, henkilökortin tai Postin käyttäjätunnuksen avulla. Postin tunnus on maksuton. Sen saa postitoimipaikasta. b) soittamalla muuttopuhelimeen, puh. 02 95 535 535 (pvm/mpm). Myös jonotus on maksullista. Avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.00–16.00. Numerossa palvellaan suomen ja ruotsin kielellä. c) muuttoilmoituslomakkeella, jonka voi noutaa postista tai maistraatista. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjätai Jägaren–lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Maaja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 0295 160 01. www.mmm.fi Erätalousyksikkö Käyntiosoite, Hallituskatu 3 A, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto Metsähallitus PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100 www.metsa.fi Metsähallituksen luvat Erälupien palvelunumero 020 692 424, www.eraluvat.fi Luonnonvarakeskus Viikinkaari 4, 00790 Helsinki, puh. 029 532 6000. www.luke.fi Riistan tautija kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA/ Tuotantoja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu (käyntiosoite: Elektroniikkatie 5), puh. 029 530 4924. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. www.evira.fi Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 8410 050 www.metsastajaliitto.fi osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan Metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22 00331 puh. 029 431 2002 fax. 030 600 2302 metsastajarekisteri@innofactor.com Oma riista –helpdesk Puh. 029 431 2111 (arkisin klo 12–16) oma@riista.fi Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Osoitteenmuutokset Puh. 029 431 2002, metsastajarekisteri@innofactor.com Kirjapaino: Hansaprint 2017/Met17_02 Kansikuva: Suomen Metsästysmuseo Metsästäjä -lehti Nro 2/2017 66. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 12.5.2017. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Ilkka Eskola (Hansaprint Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Marko Svensberg, Jouni Tanskanen ja Petri Vartiainen. ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen
• Tässä numerossa 2 l 2017 Metsästäjä 2 l 2017 l 3 5 Pääkirjoitus: Hoitosuunnitelmia uudelle kierrokselle 6 Uusi karhunhoitosuunnitelma – vaikutukset metsästäjille 8 Karhun talviuni 12 Minkälainen metsästäjä olet? -kysely: Metsästysharrastuksen haasteet 14 Puheenjohtajan palsta: Metsästäjäkunta muuttuu 15 Ministeriön palsta: Olemme edelläkävijöitä monessa asiassa 16 Oma Riista: Noin 90 000 hirveä 18 Oma Riista: Hirvieläinlupien hakeminen sähköistyy 19 Oma Riista: Sähköisen lupahaun rautalankaohje 23 Väärien tietojen antaminen pyyntilupahakemuksessa voi johtaa poliisitutkintaan 24 Valkohäntäpeuran kaatomäärää lisättävä kannan ydinalueilla 25 Muutoksia hirvieläinten verotussuunnitteluun ja pyyntilupien hakemiseen 26 25 vuotta kauriinmetsästystä osa 3: Metsästyksen tuotto 30 Riistatoimijat tutuiksi 32 Juliste: Suomi 100 34 Merilinnustajalle perinne on tärkeää Suomi 100 36 Riista taiteessa: ITE-taiteessa luonto on vahvasti läsnä 38 Riistapäivät 2017 – Hyvinvoiva riista – kestävä riistatalous 40 Metsästäjän opas verkossa: Videoita, ääntä ja harjoitustehtäviä 44 Metsästäjän välineet: Kiväärinpatruunat pienpedoille 46 Ampumaharrastusfoorumin seminaari 2017: Asedirektiivi muuttuu 47 Missä villisika menestyy? 48 RHY-kyselyn tuloksia: Riistataloudesta hyötyä myös maanviljelijöille? 50 Riistapellon merkitys monipuolistuu 52 Kommentti punkkikirjoitukseen: hirvieläinten määrällä on merkitystä 54 Aleutian tautivirus esiintyy näätäeläimillä 56 Naalikanta elpyy 57 Metsästäjän eväät: Leipänyytit 58 Uutismakasiini 60 Lajiesittely: Punasotka 61 Eräilmoitukset 62 Áigeguovdilis ságat sámegillii 56 Naalikanta elpyy hiljalleen 40 Metsästäjän opas on nyt myös netissä videoita, ääniä… 6 Uusi karhunhoitosuunnitelma ja sen vaikutukset metsästäjille HIRVI 16 Uunituore kanta-arvio 18 Luvat haetaan nyt sähköisesti 19 Näin haet lupaa vuonna 2017 HA N N U HU TT U VA ST AV AL O
• TILAUKSET www.koiravaruste.fi tai PUHELIMITSE 0400 551 110 (ark. 9-17) MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, 90400 Oulu, Avoinna ark. 9-18 ja La 10-15 KASVATTAJILLE! KOIRATARHAT 60 KG 2 SÄKIN HINNALLA! SUPER TARJOUS! yht. 60 kg 8 1 80 (177,20) Suome? mestari? Valitse Valio Puppy, Valio Puriste Puppy tai Valio Puppy Large Breed -tarjouspaketti. ILMAINEN TOIMITUS! 45 kg 15 kg + (3 x 15kg) (5 x 3kg) € ILMAINEN KOTIINTOIMITUS 549,alk. € ROSTERINEN SANKO KAUPAN PÄÄLLE! KOIRATARHAN TILAAJALLE € ILMAINEN TOIMITUS VÄHINTÄÄN 2 SÄKIN TILAAJALLE VALIO-KOIRANRUOAT alk. 26 90 /15 kg OSTA NYT – MAKSA MYÖHEMMIN! Tarjoukset voimassa 31.3.2017 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää. TILAVUUS 4L Arvo 14,90€ 39,ALK. TARJOUS! HAUKUNESTOLAITTEET ultraäänellä sisäja ulkotiloihin. 34 90 ALK. TARJOUS! HAUKUNESTOPANNAT Katso kaikki mallit verkkokaupasta. 179,ALK. TARJOUS! HUIPPUSUOSITUT PIHAVAHDIT kaikille koiraroduille. • PETSAFE HAUKUNESTOPANTA • 2 X PETSAFE TÄYTTÖPULLO, SITRUUNA • 2 X PETSAFE PARISTO RFA-18 69 90 SHOKKITARJOUS! VÄHINTÄÄN KAHDEN ROKKA KOIRANRUOKASÄKIN TILAAJALLE € KOLARI-HUOMIOLIIVI JA ILMAINEN TOIMITUS KAUPAN PÄÄLLE! Arvo 19,90€ 100:LLE NOPEIMMALLE! 29 50 TARJOUS! /15 KG ALK.
• K annanhoitosuunnitelmat ovat tärkeitä työkaluja, joilla pyritään kohdentamaan tavoitteet ja toimenpiteet niin, että riista-asioita saadaan vietyä eteenpäin. Voimme tästä lehdestä lukea karhun uudesta kannanhoitosuunnitelmasta. Edellisen suunnitelman toteuttamista ja uuden suunnitelman suuntaviivoja voi mielestäni pitää hyvänä saavutuksena. Karhu on vakiintunut arvostetuksi riistaeläimeksi ja karhukanta voi hyvin. Ongelmiakin toki on karhut aiheuttavat vahinkoja esimerkiksi mehiläistarhoilla. Näitä ongelmia täytyy hoitaa, niin etteivät haitat muodostu kenellekään kestämättömiksi. Juuri erilaisten intressien yhteensovittamiseen hoitosuunnitelmatyöllä käytännössä pyritään. Suunnitelmat eivät ole jääneet pelkäksi paperiksi vaan niillä on ollut vaikutusta karhukannan hoitoon. On hyvä muistaa, että matka on ollut pitkä ja mutkikaskin, mikä helposti nykytilannetta karhun osalta katsoessa unohtuu. Hoitosuunnitelmatyötä on tehty jo pitkään niin useiden riistalajien kuin elinympäristöjenkin kuten kosteikkojen parissa. Tavoitteet ja saavutukset ovat alkuvaiheessa tuntuneet vaatimattomilta, ongelmat suurilta, matka pitkältä ja joskus tilanne on turhauttanut käytännön toimijoita. Hoitosuunnitelmissa on kuitenkin onnistuttu yhdistämään tavoitteet ja vaatimukset toimenpiteiksi ja vuosien kuluessa tulokset ovat alkaneet näkyä. On syntynyt vuoropuhelua, paljon vapaaehtoistyötä ja niiden myötä tuloksia. Tämä näkyy erityisesti siinä, että monen lajin hoitosuunnitelmat on toteutettu lähes kokonaan ja ollaan siirtymässä uudelle kierrokselle. Miltä tulevaisuus sitten näyttää? Työtä on paljon ja yksittäisten riistalajien ja elinympäristöjen parissa riittää tehtävää. Samalla on herännyt ajatus siitä, voivatko tulevaisuuden hoitosuunnitelmat käsitellä isompia kokonaisuuksia? Pitäisikö katsoa useampia eläinlajeja tai elinympäristöjä ja alueita yhdessä? Pystyisimmekö riistaväen yhteisellä ponnistuksella sellaiseen? Tämä lisää tietenkin työn vaativuutta. Onnistuessaan monilajiset suunnitelmat voisivat kuitenkin tarjota uusia teitä eteenpäin riistanhoidossa ja tulevaisuuden metsästysmahdollisuuksien ylläpitämisessä ja kehittämisessä kuin ongelmienkin käsittelyssä. Riistanhoito vaatii pitkäjänteistä työtä ja onnistuminen edellyttää toimeenpanijoidensa pitkäaikaista sitoutumista. Tavoitteet on pystyttävä asettamaan niin, että vapaaehtoisemme, maanomistajat sekä eri elinkeinojen harjoittajat voivat ottaa ne omikseen. Karhun viitoittamalla tiellä on hyvä jatkaa ja samalla jälleen kiittää siitä vapaaehtoistyöstä, jota riistaväki hoitosuunnitelmien toteuttamisessa monen muun tehtävänsä lisäksi tekee. Minusta tuntuu etteivät kaikki kanssaihmiset läheskään aina ymmärrä tämän työn ja sen edellytysten turvaamisen tärkeyttä koko yhteiskunnalle. Seuraavana jonossa on ilveksen uusi hoitosuunnitelma, josta kuullaan jo pikapuoliin kuluvana keväänä. Hoitosuunnitelmia uudelle kierrokselle JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirjoitus Metsästäjä 2 l 2017 l 5
• 6 l Metsästäjä 2 l 2017 MARKO PAASIMAA , erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus Uusi karhunhoitosuunnitelma Vaikutukset metsästäjille Viime vuonna valmisteltiin luonnos uudeksi karhukannan hoitosuunnitelmaksi. Luonnoksen toimenpiteet ja metsästyslain uudistuksessa esitetyt lainsäädäntömuutokset tulisivat toteutuessaan aiheuttamaan sen, että karhunmetsästyksestä tulee nykyistä järjestäytyneempää toimintaa. L uonnosta ei ole vielä hyväksytty korvaamaan nykyistä voimassaolevaa hoitosuunnitelmaa, koska se on nyt maaja metsätalousministeriössä jatkovalmisteluvaiheessa. Vakiintuneen käytännön mukaisesti hoitosuunnitelma HA N N U HU TT U
• Metsästäjä 2 l 2017 l 7 viimeistellään ministeriössä muun muassa lausuntokierrokselta saadun palautteen pohjalta. Kaksi kannanhoitoaluetta Luonnoksessa on esitetty useita konkreettisia toimenpiteitä, jotka tulisivat vaikuttamaan myös karhun metsästykseen. Suomi esitetään jaettavaksi kahteen eri kannanhoitoalueeseen: poronhoitoalueeseen ja muuhun Suomeen. Poronhoitoalueen karhun pyyntiin ei juuri tulisi muutosta nykytilanteeseen verrattuna. Sen sijaan muun Suomen alueella karhun kannanhoidollisten poikkeuslupien suuntaamisessa otettaisiin huomioon nykyistä enemmän karhujen aiheuttamat vahingot ja ongelmat. Karhun metsästäjiltä taasen odotettaisiin, että pyyntiä kohdennettaisiin vahinkoja ja ongelmia aiheuttaviin yksilöihin. Karhun pyynnillä ei kuitenkaan tavoitella pelkästään vahinkojen vähentämistä, koska esimerkiksi alueilla, joilla karhuja on paljon, pyynnin tavoitteena voisi olla pääsääntöisesti karhujen runsauden säätely. Nykyisessä hoitosuunnitelmassa on neljä eri kannanhoitoaluetta. Koska vuotuiset kiintiöt karhun pyyntiin on asetettu kannanhoitoalueittain, on muutamilla karhun pyyntiin muodostetuilla yhteisluvilla ollut vaikeuksia järjestää pyyntiä metsästysalueiden sijoittuessa kahdelle eri kannanhoitoalueelle. Hoitosuunnitelman luonnoksessa esitetyllä kannanhoitoaluejaolla tämäongelma vähenisi. Johtajuutta, koulutusta ja neuvontaa Hoitosuunnitelman valmistelun aikana tehtiin karhun kannanhoidollisten poikkeuslupien saajille kysely. Poikkeuslupien saajat näkivät tarpeellisena, että karhun metsästäjiä koulutettaisiin nykyistä enemmän. Koulutuksen pitäisi olla samankaltaista kuin hirvenmetsästyksen johtajille ja metsästäjille suunnattu koulutus eli enemmänkin pyynnin järjestelyihin liittyvää. Karhun pyyntiä koskevat monet lait ja asetukset, joten lainsäädännön kertaaminen ei olisi pahitteeksi ennen jahtia. Pentujen ja erausten tunnistamiskonsteja olisi hyvä palautella mieliin säännöllisesti. Metsästyslain uudistus voi tuoda tullessaan velvoitteen nimetä metsästyksenjohtaja myös poronhoitoalueen ulkopuolisiin suurpetojahteihin jo ensi syksynä, joten metsästyksen turvalliseen ja lailliseen järjestämiseen liittyvien asioiden koulutus ja neuvonta olisi tärkeää niin johtajille kuin pyyntiin osallistuville. Karhun pyyntiin osallistuvien henkilöiden määrä on huomattavasti pienempi kuin hirvenmetsästäjien määrä, joten koulutuksen ja neuvonnan painopiste voisi olla sähköisten ja kirjallisten oppaiden ja materiaalien tuottaminen johtajille ja pyytäjille. Karhukannan seuranta Arviot karhujen määristä ovat pohjana metsästyksen oikeaan mitoitukseen. Hoitosuunnitelmaluonnoksessa on esitetty useita toimenpiteitä karhukannan seurannan kehittämiseksi. Keskeisimpiä niistä ovat suurpetoyhdyshenkilöverkoston edelleen kehittäminen ja geneettisen seurannan ottaminen havaintoseurannan tueksi. Hirvenmetsästyksen yhteydessä tehtyjen hirvihavaintojen tallentaminen kuuluu seurueen jokaisen jäsenen tehtäviin automaattisesti. Karhun pyynnin yhteydessä tehtyjen karhuhavaintojen osalta tilanne ei ole näin hyvä. Joillain alueilla pyynnin yhteydessä tehdyt havainnot päätyvät hyvin mukaan kanta-arvion muodostukseen, mutta osalla alueista karhuhavaintojen määrä ei juuri lisäänny pyyntiaikana. Näillä alueilla petoyhdyshenkilöt tekevätkin työt ja osa karhun pyytäjistä tulee ”valmiiseen pöytään”. Karhun pyynnin yhteydessä tehtyjen pentuehavaintojen ilmoittaminen petoyhdyshenkilöille ja osallistuminen mahdollisiin ulostenäytekeräyksiin on parasta työtä, mitä karhun pyytäjä voi tehdä kestävän metsästyksen varmistamiseksi. Ravintohoukuttimien käyttöön mahdollisesti rajoituksia Haaskoja käytetään lainvastaisesti karhun pyyntiä helpottamaan. Valitettavasti osalla alueista tilanne on sen kaltainen, että laillista ja rehtiä metsästystä suosivat karhun pyytäjät eivät halua enää pahimmilla alueilla edes pyytää, koska riski siitä, että koira on löytänyt haukuttavan karhun haaskalta, on suuri. Metsästyslain uudistuksessa on esitetty, että ravintohoukuttimien käyttöä rajoitettaisiin tiukasti. Suurpetojen houkuttelu ravinnon avulla olisi aina kielletty lukuun ottamatta kaupallisia karhun kuvausja katselutoimintaa harjoittavia yrityksiä. Jotta pienpetojen haaskojen avulla ei kierrettäisi suurpetojen houkuttelukieltoa, pienpetojen pyynnissä käytettäviä haaskoja voisi alkaa perustamaan näillä näkymin syyskuun puolivälin tienoilla, jolloin karhun pyynti on jo useimmilla alueilla ohi tai loppusuoralla. Ravintohoukuttimia koskevan säätelyn täsmentäminen saattaa tulla voimaan jo ensi syksyksi. Hoitosuunnitelman luonnoksessa on kuitenkin esitetty, että ravintohoukuttimia koskevaa sääntelyä voidaan jatkossa edelleen täsmentää, mikäli tarvetta ilmenee. Karhun metsästäjiltä odotettaisiin, että pyyntiä kohdennettaisiin vahinkoja ja ongelmia aiheuttaviin yksilöihin.
• 8 l Metsästäjä 2 l 2017 HARRI NORBERG , erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus Karhu nukkuu, karhu nukkuu... Riistaeläimet kiinnostavat koululaisia. Nämä ajankohtaan sopivat karhun talviuneen liittyvät kysymykset ovat Hanhijoen koulun kolmasluokkalaisilta Paimiosta. Aino kysyy: Näkeekö karhu unia? Monet nisäkkäät, esimerkiksi kissat ja koirat, näkevät ainakin suurella todennäköisyydellä unia, joten miksipä ei karhukin näkisi unia pitkän talviunensa aikana. On vaikea sanoa minkälaisia unia, mutta ehkäpä jotain normaaliin karhun elämään kuuluvia tapahtumia tulee karhun uniin. Karhun talviuni ei ole yhtä syvää koko pitkän talven läpi, vaan karhu saattaa talven aikana myös heräillä ja kääntää kylkeä. Hugo ja Anni kysyvät: Mitä tapahtuu jos joku eläin herättää karhun kesken unien? On aika epätodennäköistä, että joku eläin herättäisi karhun kesken sen unien. Eläimillä on erittäin hyvä hajuja kuuloaisti, jolla ne havaitsevat karhun jo hyvissä ajoin ennen sen talvipesälle päätymistä, eivätkä ne tieten tahtoen menisi herättämään karhua. Jos kuitenkin joku eläin tulisi niin lähelle karhunpesää, että karhu herää siihen, karhu voi ensin kuunnella ääniä pesän ulkopuolelta ja jos häiriötä aiheuttanut eläin lähtee paikalta pois, niin karhukin kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan. Jos eläin häiritsisi karhua niin paljon, että se kokee olonsa uhatuksi, voi karhu nousta talvipesästään ja ajaa häiritsijän pois. Silloin karhu saattaa myös vaihtaa pesäpaikkaa uuteen rauhallisempaan paikkaan. Elli kysyy: Nukkuuko karhu talviunta kunnolla, jos se ei löydä riittävästi ruokaa kesällä? Karhun elimistö on talviunen aikana säästöliekillä ja kuluttaa vain vähän ravintovarastoja. Jos karhu ei ole saanut kerättyä riittävästi vararavintoa kesän aikana, sen ravintovarastot voivat loppua kesken talviunien ja silloin karhu voi joutua nousemaan talvipesästään etsimään ruokaa. Suomen talvisissa olosuhteissa ruuan löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa ja karhu voi käytännössä vain jatkaa säästöliekillä talviunta nukkuen ja yrittää selviytyä niillä varastoilla, jotka sillä on vielä käytettävissään. Etelämpänä Euroopassa karhut löytävät helpommin ravintoa läpi vuoden eivätkä kaikki karhut siellä nuku lainkaan talviunta. Lähinnä marjoilla kasvatettujen rasvavarastojen ohessa karhun elimistö käyttää energiaksi myös karhun valkuaisvarastoja eli käytännössä lihaksia. Lähtökohtaisesti karhu tankkaa kesän ja syksyn aikana niin paljon ruokaa, että se selviää ravintovarastoillaan hyvin talven yli. Jos karhu ei ole ehtinyt tankata riittävästi kesällä, se voi jatkaa syksyllä ravinnon etsintää ja syömistä pidempään ennen talvipesään menoa. Siksi isommat karhut menevät talvipesään yleensä aiemmin kuin pienemmät karhut. Vastaus kysymykseen on, että todennäköisesti karhu ei nuku ihan yhtä hyvää talviunta, jos sen ravintovarastot alkavat talviunen aikana käydä vähiin. Elsa kysyy: Entäs jos karhun pesäkolo sortuu talven aikana? Tällaisessa tilanteessa karhu vaihtaa pesäpaikkaansa ja voi tehdä talvellakin helposti uuden makuupaikan esimerkiksi kuusen oksien alle ja jatkaa siellä talviuntaan. Se ei siis kaiva uutta pesäkoloa jäiseen maahan tai muurahaispesän alle, vaan etsii jonkin suojaisan paikan, jossa jatkaa sitten talviuniaan. Karhut eivät muutenkaan aina tee varsinaista talvipesää, vaan ne saattavat asettua makuulle tiheän kuusen alle jo loka-marraskuussa, kun ne aloittavat talviunensa. Talven tullen lumi sitten peittää karhun makuupaikan ja samalla eristää sen kylmyyttä vastaan. Isella kysyy: Herääkö karhuäiti synnytykseen? Kyllä karhuäiti herää synnytykseen tai on mahdollisesti hereillä jo ennen sitä. Naaraskarhut eivät muutenkaan nuku talviunta aivan yhtä sikeästi ennen synnytystä kuin uroskarhut tai nuoremmat karhut. Karhuäitien ruumiinlämpö ei myöskään laske talvipesässä käytännössä lainkaan ennen synnytystä kuten ei-synnyttävillä karhuilla. Tammi-helmikuussa tapahtuvan synnytyksen jälkeen kun naaras on ohjannut hellästi kuonollaan pennut nisille, karhuäidin ruumiinlämpö alkaa laskea (37 asteesta lähemmäs 33 astetta) ja se vaipuu syvempään talviuneen lopputalven ja kevään ajaksi. Mutta silloinkin se heräilee välillä kuten muutkin karhut kuuntelemaan ympäristönsä ääniä, ja varmistaa samalla, että pennuilla on kaikki hyvin. Ossi kysyy: Miten on mahdollista, että karhu ei talviunen aikana ulosta tai virtsaa? Tämä on oikein hyvä kysymys ja asiaa on tutkittu paljon. Ensinnäkin sen jälkeen kun karhu on saanut syksyllä tankattua riittävästi, se ulostaa koko suolensa tyhjäksi ennen talviunille menoa. Talven aikana karhulle muodostuu suoliston loppupäähän suoliston kuolleista pintasoluista niin sanottu pihkatappi, jonka se ulostaa pois vasta keväällä herättyään ja suolisLisää tietoa riistaeläimistä Riistakoulu.com –oppimissivusto tarjoaa opettajille valmiit materiaalit joita voi hyödyntää laaja-alaisesti opetuksessa.
• Metsästäjä 2 l 2017 l 9 ton aktivoiduttua jälleen. Koska karhu ei syö talven aikana, se käyttää energiakseen ja elintoimintoihinsa vain kesän ja syksyn aikana kerättyjä ravintovarastoja, pääsääntöisesti rasvaa, jota karhulla voi olla elimistössään talviunille mennessä kymmeniä kiloja. Koska karhun ei tarvitse syödä mitään talven aikana, sille ei myöskään kerry suolistoon niin paljoa sisältöä, että sillä olisi tarvetta ulostaa talviunen aikana. Karhun ei myöskään tarvitse juoda talven aikana, koska se saa kaiken elintoimintojensa tarvitseman nesteen rasvavarastojen käytön yhteydessä. Samalla kun karhu käyttää rasvavarastoja energiakseen, rasvasta vapautuu vettä, mutta ei sellaisia määriä, että karhun tarvitsisi virtsata kesken talviunien. Virtsaamistarpeeseen liittyen on hyvä kertoa, että koska karhu käyttää talven aikana rasvavarastojen lisäksi energiakseen myös valkuaista, jota on muun muassa karhun lihaksissa, muodostuu valkuaisen käytön lopputuotteena elimistöön typpipitoista ureaa, joka normaalisti poistuisi elimistöstä virtsan kautta. Karhu on kuitenkin kehittänyt tähän aivan nerokkaan järjestelmän, jossa karhu kierrättää urean sisältämän typen verenkierron kautta suolistoon, jossa mikrobit muuttavat sen aminohapoiksi eli uusien valkuaisaineiden rakennusaineeksi. Näitä valkuaisaineiden rakennuspalikoita karhu käyttää talven aikana paikkaamaan lihaksista kulutettuja valkuaisaineita ja siksi karhu on keväällä herätessään lähes yhtä hyvässä lihaskunnossa kuin talviunille mennessään. Näillä erikoisjärjestelmillä varustettuna karhun ei tarvitse talviunen aikana ulostaa eikä virtsata. Topi kysyy: Ovatko karhunpennut hereillä talvipesässä? Karhunpennut, kuten kaikki nisäkkäiden pienokaiset, eivät tee ensimmäisten kuukausien aikana juuri muuta kuin syövät ja nukkuvat. Pennun silmät aukeavat 3 5 viikon ikäisenä ja ensimmäiset hampaat puhkeavat pian sen jälkeen. Karhunpennut ovat talvipesässäkin ensimmäisen kuukauden aikana hereillä vain sen verran, että käyvät äitikarhun nisällä juomassa rasvapitoista ja ravitsevaa maitoa, jolla ne kasvavat talven ja kevään aikana ennen talvipesästä lähtemistä 3 5 –kiloisiksi. Mitä pidemmälle kevät etenee ja mitä lähemmäs talvipesästä ulos lähteminen tulee, sitä enemmän karhunpennut ovat todennäköisesti hereillä talvipesässä, mutta nukkuvat silti edelleen paljon. Talvipesästä lähdön jälkeen onkin sitten mukava päästä telmimään ja leikkimään ulos keväiseen luontoon. VA ST AV AL O/ M AT TI A. N IE M IN EN
• -50% -70% -40% -30% -20% EDGE LÄHETTÄVÄ RIISTAJA VALVONTAKAMERA Burrel Edge vie riistakamerat täysin uudelle tasolle. Kamera hyödyntää uusinta tekniikkaa, joka mahdollistaa entistäkin paremman kuvanlaadun, lähetysnopeuden ja parhaan toimintavarmuuden. EDGE PRO SECURITY EDITION LÄHETTÄVÄ VALVONTAKAMERA Burrel Edge vie riistakamerat täysin uudelle tasolle. Kamera hyödyntää uusinta tekniikkaa, joka mahdollistaa entistäkin paremman kuvanlaadun, lähetysnopeuden ja parhaan toimintavarmuuden. HUIPPU-UUTUUS! 349 00 HUIPPU-UUTUUS! 399 00 CHEVAK TOPPAHAALARI Mahtavan lämmin ja komea haalari talven kovimpiin keleihin ja aktiiviseen elämänmenoon. Vedenja tuulenpitävä Rain-Stop -kalvo. T1 LASERKOHDISTIN ASEELLE Soveltuu niin kiväärin kuin käsiaseen kohdistamiseen. Sopii kaikille yleisimmille kaliibereille. Tehokas luokan 3R -laser. MASTER PRO REPPUJAKKARA Jämerä reppujakkara tukevalla istuimella metsästykseen ja kalastukseen. Runsaasti taskuja ja äänetön pintamateriaali. Istuinosa lämmintä teddy-kangasta. R8 Säilytystilaa 5-8 aseelle. Ulkomitat (mm): 1250 x 500 x 300 Sisämitat (mm): 1240 x 490 x 230 Paino tyhjänä: n. 90 kg R8 MAXI Säilytystilaa 8-10 aseelle. Ulkomitat (mm): 1500 x 500 x 300 Sisämitat (mm): 1490 x 490 x 230 Paino tyhjänä: n. 130 kg R16 Säilytystilaa 16 aseelle. Hyväksytty jopa 20:lle. Ulkomitat (mm): 1500 x 550 x 400 Sisämitat (mm): 1490 x 540 x 330 Paino tyhjänä: n. 152 kg JÄTTISUOSIO! 150 00 (249,-) RAJU TALVIVARASTON TYHJENNYSMYYNTI TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9-17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-18, La 10-15 BLINDTECH SNOW™ CAMOPUKU BlindTech Invisible™ -lumicamokuviolla varustettu puku pienriistan metsästykseen. 100 % vedenpitävä ja hengittävä Rain-Stop® -kalvo. SEWARD TOPPAHOUSUT Hyvin istuvat toppahousut vedenja tuulenpitävällä Rain-Stop -kalvolla. SEWARD TOPPATAKKI Tyylikäs toppatakki makeilla yksityiskohdilla ja Rain-Stop -kalvolla. TUTUSTU LAAJAAN VALIKOIMAAMME VERKOSSA! SLIM FIT TAKKI TAI HOUSUT! 60 00 (119,90) COATS PARKA Pitkänmallinen lämmin parkatakki suojaa talven tuiskuilta. Vedenpitävä kangas. POWERFLEECE Erittäin pehmeä ja mukavan lämmin fleecetakki. ThermoDry-materiaali hengittää ja siirtää kosteutta. THERMODRY 260G VÄLIKERRASTO Huipputekninen välikerrasto viileisiin ja kylmiin olosuhteisiin. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava ThermoDry-materiaali. GOLIATH1 LÄMPÖSAAPPAAT -60°C Suunniteltu äärimmäsen kylmiin olosuhteisiin henkilöille, jotka työskentelevät pitkiä aikoja paukkupakkasessa aina -60°C asti. ICECRUSHER LÄMPÖSAAPPAAT Pitävät jalkasi kuivana, lämpimänä ja suojassa kylmältä. Saappaissa Zylex® Liner -vuori sekä Zylex Performance -rakenne. HUIPPUTARJOUS! 80 00 (179,90) POISTOERÄ! 89 00 (129,-) POISTOERÄ! 99 00 (149,90) LOPPUERÄ! 30 00 (49,90) HUIPPUTARJOUS! 30 00 (59,90) KESTOSUOSIKKI! 220 00 (299,-) KUUKAUDEN TARJOUS! 10 vuotta MURTAUTUMATTOMUUSTAKUU 10 vuotta MURTAUTUMATTOMUUSTAKUU 10 vuotta MURTAUTUMATTOMUUSTAKUU 429 00 SUOSITTU! 34 90 PIENI LISÄERÄ! 49 90 479 00 599 00 NYT EDULLISET TOIMITUKSET • alk. 2,90€ UUDEN ASELAIN MUKAISET ASEKAAPIT • EDULLINEN KOTIINTOIMITUS VAIN 29,90€ Tarjoukset voimassa 31.3.2017 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää. SÄÄSTÄ 40 € NOPEA 3G YHTEYS VIDEON JA KUVAN LÄHETYS TOPPAHANSKAT TAI -RUKKASET Rajoitettu erä! TARJOUS! 19 90 (59,90) -30% -40% -50% OSTA NYT – MAKSA MYÖHEMMIN!
• -50% -70% -40% -30% -20% EDGE LÄHETTÄVÄ RIISTAJA VALVONTAKAMERA Burrel Edge vie riistakamerat täysin uudelle tasolle. Kamera hyödyntää uusinta tekniikkaa, joka mahdollistaa entistäkin paremman kuvanlaadun, lähetysnopeuden ja parhaan toimintavarmuuden. EDGE PRO SECURITY EDITION LÄHETTÄVÄ VALVONTAKAMERA Burrel Edge vie riistakamerat täysin uudelle tasolle. Kamera hyödyntää uusinta tekniikkaa, joka mahdollistaa entistäkin paremman kuvanlaadun, lähetysnopeuden ja parhaan toimintavarmuuden. HUIPPU-UUTUUS! 349 00 HUIPPU-UUTUUS! 399 00 CHEVAK TOPPAHAALARI Mahtavan lämmin ja komea haalari talven kovimpiin keleihin ja aktiiviseen elämänmenoon. Vedenja tuulenpitävä Rain-Stop -kalvo. T1 LASERKOHDISTIN ASEELLE Soveltuu niin kiväärin kuin käsiaseen kohdistamiseen. Sopii kaikille yleisimmille kaliibereille. Tehokas luokan 3R -laser. MASTER PRO REPPUJAKKARA Jämerä reppujakkara tukevalla istuimella metsästykseen ja kalastukseen. Runsaasti taskuja ja äänetön pintamateriaali. Istuinosa lämmintä teddy-kangasta. R8 Säilytystilaa 5-8 aseelle. Ulkomitat (mm): 1250 x 500 x 300 Sisämitat (mm): 1240 x 490 x 230 Paino tyhjänä: n. 90 kg R8 MAXI Säilytystilaa 8-10 aseelle. Ulkomitat (mm): 1500 x 500 x 300 Sisämitat (mm): 1490 x 490 x 230 Paino tyhjänä: n. 130 kg R16 Säilytystilaa 16 aseelle. Hyväksytty jopa 20:lle. Ulkomitat (mm): 1500 x 550 x 400 Sisämitat (mm): 1490 x 540 x 330 Paino tyhjänä: n. 152 kg JÄTTISUOSIO! 150 00 (249,-) RAJU TALVIVARASTON TYHJENNYSMYYNTI TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9-17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-18, La 10-15 BLINDTECH SNOW™ CAMOPUKU BlindTech Invisible™ -lumicamokuviolla varustettu puku pienriistan metsästykseen. 100 % vedenpitävä ja hengittävä Rain-Stop® -kalvo. SEWARD TOPPAHOUSUT Hyvin istuvat toppahousut vedenja tuulenpitävällä Rain-Stop -kalvolla. SEWARD TOPPATAKKI Tyylikäs toppatakki makeilla yksityiskohdilla ja Rain-Stop -kalvolla. TUTUSTU LAAJAAN VALIKOIMAAMME VERKOSSA! SLIM FIT TAKKI TAI HOUSUT! 60 00 (119,90) COATS PARKA Pitkänmallinen lämmin parkatakki suojaa talven tuiskuilta. Vedenpitävä kangas. POWERFLEECE Erittäin pehmeä ja mukavan lämmin fleecetakki. ThermoDry-materiaali hengittää ja siirtää kosteutta. THERMODRY 260G VÄLIKERRASTO Huipputekninen välikerrasto viileisiin ja kylmiin olosuhteisiin. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava ThermoDry-materiaali. GOLIATH1 LÄMPÖSAAPPAAT -60°C Suunniteltu äärimmäsen kylmiin olosuhteisiin henkilöille, jotka työskentelevät pitkiä aikoja paukkupakkasessa aina -60°C asti. ICECRUSHER LÄMPÖSAAPPAAT Pitävät jalkasi kuivana, lämpimänä ja suojassa kylmältä. Saappaissa Zylex® Liner -vuori sekä Zylex Performance -rakenne. HUIPPUTARJOUS! 80 00 (179,90) POISTOERÄ! 89 00 (129,-) POISTOERÄ! 99 00 (149,90) LOPPUERÄ! 30 00 (49,90) HUIPPUTARJOUS! 30 00 (59,90) KESTOSUOSIKKI! 220 00 (299,-) KUUKAUDEN TARJOUS! 10 vuotta MURTAUTUMATTOMUUSTAKUU 10 vuotta MURTAUTUMATTOMUUSTAKUU 10 vuotta MURTAUTUMATTOMUUSTAKUU 429 00 SUOSITTU! 34 90 PIENI LISÄERÄ! 49 90 479 00 599 00 NYT EDULLISET TOIMITUKSET • alk. 2,90€ UUDEN ASELAIN MUKAISET ASEKAAPIT • EDULLINEN KOTIINTOIMITUS VAIN 29,90€ Tarjoukset voimassa 31.3.2017 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää. SÄÄSTÄ 40 € NOPEA 3G YHTEYS VIDEON JA KUVAN LÄHETYS TOPPAHANSKAT TAI -RUKKASET Rajoitettu erä! TARJOUS! 19 90 (59,90) -30% -40% -50% OSTA NYT – MAKSA MYÖHEMMIN!
• 12 l Metsästäjä 2 l 2017 KAISA HUTTUNEN Minkälainen metsästäjä olet? –kysely keräsi ennätysmäärän tuloksia, osa 2 Suomen riistakeskuksen Minkälainen metsästäjä olet? –kysely sulkeutui vuodenvaihteessa. Siinä metsästäjiltä tiedusteltiin tekijöitä, jotka rajoittavat heidän harrastamistaan. V erkkopohjaiseen kyselyyn vastasi yli 23 000 metsästäjää. Harrastukseen liittyvistä haasteista kerättiin tietoa kysymyksellä ”Metsästäisin enemmänkin, jos…”. Kymmenestä vastausvaihtoehdosta sai valita 1-3 itselle sopivinta. Vastauksista ilmeni, miten haasteet erosivat esimerkiksi henkilön iästä tai asuinpaikkakunnasta riippuen. Harrastuksen esteenä työkiireet Neljännes vastaajista kertoi pääsevänsä metsästämään sopivasti tai lähes rajattomasti (Kaavio 1: kohdat 2 ja 7). Lähes 30 prosenttia kaikista vastaajista arveli, että metsästäisivät enemmänkin jos työkiireet sallisivat sen. Kaaviosta 2 näkyy, että 20–59-vuotiaiden eli aktiivityöikäisten ikäryhmissä melkein joka toinen koki työn haittaavan harrastamista. Tietoa perhe-elämän vaikutuksesta harrastusmahdollisuuksiin haettiin vastausvaihtoehdolla ”Metsästäisin enemmänkin, jos puoliso laskisi reissuihin”. Tätä mieltä oli noin 7 prosenttia vastaajista. Ikäryhmässä 30–39-vuotiaat jopa 15,2 prosenttia koki puolison rajoittavan harrastusta (ks. Kaavio 2). Luonnollinen selitys tähän lienee, että ikäluokan kotitaloudessa asuu todennäköisesti myös lapsia. Pienten lasten vanhemmilla oman vapaa-ajan järjestäminen voi olla vaikeampaa kuin yksin asuvilla tai lapsettomilla pariskunnilla. Naiset (3,2 %) eivät kokeneet puolison rajoittavan harrastamista yhtä usein kuin miehet (10,4%). Tämä voi selittyä sillä, etMetsästysharrastuksen haasteet Kaavio 1 Kaavio 2 Kaavio 3
• tä metsästävän naisen mieskin usein metsästää ja silloin harrastetaan enemmän myös yhdessä. Metsästävistä miehistä taas löytyy enemmän sellaisia, joiden puolisot eivät metsästä. Kustannukset kirpaisevat erityisesti nuoria aikuisia Noin joka kymmenes vastaajista ilmoitti rahan vaikuttavan harrastamiseensa. Kustannukset vähensivät erityisesti nuorten aikuisten eli 20–29-vuotiaiden metsästystä (ks. Kaavio 2). Tässä iässä ollaan usein opiskelijoita tai työelämän alussa, joten tulotkaan eivät välttämättä ole kovin suuria. Vastaajien iän myötä rahan vaikutus harrastamiseen väheni. Iäkkäimpien haasteena terveys, nuorimmilla kavereiden puute Vastaajista 3,6 prosenttia ilmoitti metsästävänsä enemmänkin, jos terveys olisi parempi. Terveysongelmat haittasivat harrastamista erityisesti 60-ikävuoden jälkeen. Nuorten ja nuorten aikuisten harrastusintoon puolestaan vaikutti samanhenkisten kavereiden puute. (ks. Kaavio 2) Naisten oli hieman miehiä vaikeampaa löytää harrastuskavereita (ks. Kaavio 3). Etelässä huonot harrastusmahdollisuudet, idässä susiongelmat Kaikilla suomalaisilla ei ole yhtäläisiä metsästysmahdollisuuksia. Etenkin Uudellamaalla, mutta myös Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä ja Kanta-Hämeessä harrastusmahdollisuudet ovat vastausten perusteella muuta maata huonommat. Vastaajista 11,3 prosenttia ilmoitti metsästävänsä enemmän, jos heidän metsästysmaansa olisivat lähempänä. Metsästysmaiden sijainnin kokivat kaikista ongelmallisimpana uusimaalaiset, pirkanmaalaiset, päijäthämäläiset ja kantahämäläiset metsästäjät. Samojen maakuntien vastaajilla oli eniten ongelmia metsästysseuraan pääsemisessä. (ks. Kaavio 4) Kyselyn vastausten perusteella eteläpohjanmaalaiset olivat kaikkein onnellisimmassa asemassa. Heillä metsästysmaat olivat lähellä ja he pääsivät helpoimmin metsästysseuraan. Sukupuolella tai iällä ei kyselyn mukaan ollut suurta vaikutusta metsästysseuraan pääsyyn, mutta metsästäjätutkinnon suorittamisajankohdalla jonkin verran. Mitä enemmän tutkinnon suorittamisesta oli kulunut aikaa, sitä vähemmän metsästämiseen vaikutti se, ettei henkilö päässyt metsästysseuraan. (ks. Kaavio 5) Myös huoli metsästyskoiran joutumisesta suden hampaisiin vaihteli maakunnittain. Valtakunnallisesti 4,8 prosenttia vastaajista ilmoitti, että metsästäisi enemmänkin jos ei tarvitsisi pelätä koiran turvallisuuden puolesta. Alueelliset erot olivat suuria: jopa 16,3 prosenttia pohjoiskarjalaisista ilmoitti metsästävänsä vähemmän asian vuoksi. Myös Pohjois-Savo ja Kainuu ylettyivät kärkilistoille. (ks. Kaavio 6) Vastausvaihtoehtojen leikillisyydestä huolimatta tulokset antavat arvokasta tietoa siitä, kuinka erilaiset taustamuuttujat – ikä, sukupuoli, aika tutkinnon suorittamisesta sekä asuinpaikka – vaikuttavat ihmisten harrastusmahdollisuuksiin. Riistahallinnossa, metsästysseuroissa ja ihan yksilötasollakin kannattaa pohtia, miten näitä metsästysharrastuksen esteitä voitaisiin vähentää. Kaavio 4 Kaavio 5 Kaavio 6
• E dellisessä Metsästäjä-lehdessä julkaistiin Minkälainen metsästäjä olet? –kyselyn tuloksia. Vastausten perusteella metsästäjät luokiteltiin viiteen kategoriaan seuraavasti: perinteinen maaseudun asukas eli seuran selkäranka, urbaani erästelijä, seurapiirimetsästäjä, elämäntapametsästäjä ja sunnuntaimetsästäjä. Nämä eri metsästäjäprofiilien humoristiset nimet kuvaavat jo sinänsä selkeästi yhteiskunnassamme tapahtuneita muutoksia, jotka heijastuvat vääjäämättä myös metsästäjäkuntaan ja metsästysharrastukseemme. Yksi merkittävä muutos näyttäisi olevan tapahtumassa metsästäjäkunnassa: naisten osuus on selvässä kasvusuunnassa. Viime vuonna naisten osuus metsästäjätutkinnon hyväksytysti suorittaneista uusista metsästäjistä oli jo noin 25 prosenttia. Heidän keski-ikänsä oli 33 vuotta, miehillä vastaavasti 30 vuotta. Miehissä uusia metsästäjiä tulee eniten ikäryhmään 15–19 vuotta, kun taas naisissa vastaava ikäryhmä on 25–29 vuotta. Naiset näyttävät siis aloittavan metsästysharrastuksensa selvästi myöhemmin kuin miehet. Suhteellisesti eniten naisia uusista metsästäjistä oli Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, joissa naisten osuus oli noin kolmasosa tutkinnon suorittaneista. Vuodesta 1992 vuoteen 2016 metsästävien naisten määrä on lisääntynyt kuudesta tuhannesta noin kahteenkymmeneenkahteen tuhanteen. Samalla aikavälillä metsästävien miesten määrä oli vähentynyt yli kolmella tuhannella. Naisten osuus kaikista metsästäjistä oli vuonna 2016 noin 7,4 %. Ruotsissa naismetsästäjien suhteellinen osuus kaikista metsästäjistä ja uusista tutkinnon suorittaneista metsästäjistä on kutakuinkin samaa tasoa. Metsästävien naisten määrän kasvu on myönteinen kehityssuunta, jonka myötä uskoisin metsästyksen eettisten arvojen nousevan entistä korostetummin esille. Usein naisten mukaantulo metsästykseen tapahtuu kennelharrastuksen myötä. Metsästysseurojen toiminnassa on varmasti paljon käyttöä naisnäkökulmalla ja -energialla, joten vastuullisia tehtäviä on taatusti tarjolla. Samoin riistahallinnon luottamustehtäviin olisi jatkossa hyvä saada myös naisia. Näin myös tapahtunee ajan myötä, kun luottamushenkilöiden paikkoja jatkossa täytetään. Ylpeänä voimme todeta, että suomalainen naismetsästäjä, FT Heli Siitari, on hoitanut menestyksellisesti kansainvälisen riistansuojeluneuvoston, CIC:n politiikkaja lakiosaston puheenjohtajan tehtävää vuoden ajan, joten näyttöä löytyy aivan huipputehtäviä myöten. Hyvin merkittävä tosiasia on myös se, että ilman naismetsästäjien määrän merkittävää kasvua metsästäjämäärä maassamme olisi lähtenyt paljon voimakkaampaan laskuun. Vuonna 1992 riistanhoitomaksun suorittaneita oli yhteensä noin 294 000 ja vuonna 2016 noin 304 000. Korkein metsästäjämäärä oli vuonna 2011, jolloin metsästyskortin lunastaneita oli noin 312 000. Monien muiden maiden tapaan metsästäjämäärä on lähtenyt laskuun myös meillä, jota kehityssuuntaa naismetsästäjien määrän lisääntyminen on tosin merkittävästi hidastanut. Toinen selvä trendi on väestön keskittyminen entistä enemmän kasvukeskuksiin. Viime vuosina selkeästi eniten uusia metsästäjiä on tullut Uudenmaan alueelta ja samalla Uusimaa on noussut kolmanneksi riistakeskuksen eri alueiden metsästäjämäärien vertailussa. Samoin maakunnissa kasvukeskusten metsästäjämäärät ovat olleet selvässä kasvussa. Metsästäjäorganisaation haasteista ehkä suurin on vapaaehtoistyön määrän turvaaminen myös jatkossa. Lähellä metsästysmaita asuvia seuratoiminnan selkärankoja on entistä vähemmän, joten työmäärä tuppaa kasvamaan helposti liian suureksi keskittyessään samoille henkilöille. Tämä asia tulisi ottaa hyvin vakavaan tarkasteluun metsästäjäorganisaatioiden kaikilla tasoilla – niin vapaaehtoisissa kuin lakisääteisissäkin! Metsästäjäkunta muuttuu – tilastot kertovat TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Puheenjohtajalta 14 l Metsästäjä 2 l 2017
• V uonna 2009 riistakonsernin strategiassa visioksi asetettiin: Suomi on riistavaran kestävän käytön, hoidon ja suojelun edelläkävijä. Edelläkävijäksi pyrkiminen tuntui silloin aika korkealentoiselta tavoitteelta. Onhan monissa muissa maissa tiheämpiä riistakantoja kuin meillä. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen riistakonsernin strategiaa ollaan päivittämässä. Voimme iloksemme todeta, että olemme nyt edelläkävijöitä jo aika monessa asiassa. Metsähanhen metsästys uhkasi loppua vuonna 2012 Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelusopimuksessa. Suomen aloitteesta päätettiin kuitenkin, että metsästys voi jatkua kansainvälisen hoitosuunnitelman puitteissa, kunhan metsästyspaine säädellään koko muuttoreitillä kannan kehityksen mukaan. Suomen riistakeskuksella oli tärkeä vetovastuu kansainvälisen hoitosuunnitelman valmistelussa. Nyt on aika ryhtyä sopimaan muuttoreitin muiden valtioiden kanssa kestävästä verotusmäärästä, jotta kanta saadaan elpymään. Haluamme edistää tällaista koko muuttoreitin kattavaa kannan kehityksen mukaan sopeutuvaa metsästyksen säätelyä muillakin taantuvilla lajeilla. Näemme tämän parempana sen sijaan, että vaihtoehtona olisi metsästyksen lopettaminen kokonaan. Ylipäätään suomalaisessa metsästyksessä on omaksuttu vahva periaate siitä, että metsästyksen kestävyys turvataan rajoittamalla metsästystä tarvittaessa kannan vaihtelun huonoina vuosina. Euroopan metsästäjäjärjestö FACE:n entinen toimitusjohtaja Angus Middleton totesi taannoin, että Suomen metsästyslaista ei koskaan tarvitse poistaa riistalajeja, koska voimme rajoittaa metsästystä tarvittaessa ministeriön asetuksella niin, että kanta elpyy takaisin metsästettäväksi. Monissa muissa maissa ei ole vielä vastaavaa ketterää päätöksentekoa. Uskon, että ajantasainen ja kattavasti saatava riistatieto voisi mahdollistaa metsästyksen avaamista laajemmaltikin hyvinä vuosina. Näin riistatalous loisi entistä enemmän hyvinvointia, metsästyspäiviä. Susien suojeluun, vahinkoihin ja metsästykseen liittyvä konflikti koskee yhä useampaa maata Euroopassa, kun sudet levittäytyvät takaisin Keski-Eurooppaan. Monissa Keski-Euroopan maissa susia ei juuri metsästetä tällä hetkellä. Suomen päivitetyssä susikannan hoitosuunnitelmassa päätettiin aloittaa kahden vuoden metsästyksen kokeilu, joka herätti laajaa mielenkiintoa muissa Euroopan maissa. Kokeilun tulosten perusteella päätimme jatkaa metsästystä, mutta monella tavalla kehitettynä. Totesimme kokeilun perusteella, että susia on välttämätöntä metsästää myös yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt. Olemme tässä edelläkävijöitä ja tätäkin seurataan monissa maissa mielenkiinnolla. Olemme edelläkävijöitä riistatiedon avoimuudessa. Luonnonvarakeskus on julkaissut tietoja riistahavainnot.fi -palvelussa. Viime vuonna siellä oli peräti 2,2 miljoonaa käyntiä, joista suurpetosivuilla noin 700 000 käyntiä. Riistakolmiot.fi-sivuilla oli noin 300 000 käyntiä. Avoin riistatieto totisesti kiinnostaa ihmisiä, muitakin kuin metsästäjiä. Hirvenmetsästys digitalisoitui viime syksynä kertaheitolla, kun jo yli 90 prosenttia hirviporukoista otti Oma riista -palvelun käyttöönsä! Emme tietysti ole nousseet edelläkävijöiksi visiota hokemalla. Vaan sillä, että riistakonsernin tahoilla ministeriössä, Suomen riistakeskuksessa, riistanhoitoyhdistyksissä, Luonnonvarakeskuksessa, Metsähallituksessa ja Evirassa olemme tehneet yhteistyössä parhaamme riista-asioiden eteen. Todelliset edelläkävijät ovat kuitenkin ne, jotka tekevät tämän mahdolliseksi. Ensimmäinen metsähanhen rauhoitus tehtiin vuonna 2009 Pelkosenniemen riistanhoitoyhdistyksen aloitteesta. Suurpetoyhdyshenkilöt kirjasivat TASSU-järjestelmään viime vuonna 58 647 suurpetohavaintoa! Riistakolmioiden laskijat tekivät laskennat viime kesän ja syksyn aikana 968 kolmiolla, yhteensä 11616 kilometriä laskentalinjaa! Vuodesta 2010 laskettujen kolmioiden määrä on noussut 245 kolmiolla! Yli 4800 hirviporukaa otti viime syksynä Oma riistan hirviominaisuudet käyttöön! Kiitos siitä edelläkävijöille! Olemme edelläkävijöitä monessa asiassa Ministeriön kuulumisia JANNE PITKÄNEN Ylitarkastaja Maaja metsätalousministeriö luonnonvaraosasto erätalousyksikkö Metsästäjä 2 l 2017 l 15
• 16 l Metsästäjä 2 l 2017 Noin 90 000 hirveä JYRKI PUSENIUS , TUOMAS KUKKO , Luonnonvarakeskus Syksyllä 2016 hirviseurueet ilmoittivat kaatonsa ja havaintonsa uudessa Oma riista palvelussa. Aineistosta laskettiin arviot Suomen hirvikannan koolle ja rakenteelle. O ma riista -palvelua käytti peräti 87 % hirviseurueista, vain 680 seuruetta palautti perinteisen paperisen hirvitietolomakkeen. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5202 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5032 seuruetta eli 97 %. Vuonna 2015, jolloin saalisilmoitus ja havaintokortti olivat vielä erillisiä, noin 85 % seurueista ilmoitti hirvihavaintonsa. Oma riista -palvelu nopeutti aineiston tallennusvaihetta selvästi ja hirvitalousalueittainen hirvikanta-arvio julkaistiin (www.riistahavainnot.fi/ajankohtaista) viikkoa aikaisemmin kuin edellisenä vuonna. Kanta-arvion ytimenä on Oma riista -palvelussa kerättävä havaintoja saalisaineisto, mutta lisäksi hyödynnetään lentoja maalaskentojen tuloksia sekä suurpetojen kannanarvioita ja hirvikolariaineistoja. Jäävän kannan koko saadaan lisäämällä edellisen vuoden kantaan hirvihavainnoista saatava vasatuotto ja vähentämällä siitä tunnettu saalis ja suurpetojen ja hirvikolareiden aiheuttama poistuma (ks. lisätietoa tietolaatikosta). Käyttämässämme Bayestilastotieteen mallissa luottamusvälin tulkinta on yksinkertainen: alueen todellinen hirvimäärä on 95 % todennäköisyydellä ilmoitettujen rajojen määrittämällä välillä. Vuoden 2011 jälkeen hirvikanta on kasvanut melko maltillisesti kaikkialla Suomessa. Nyt kanta näyttää kaikilla suuralueilla hiukan pienentyneen verrattuna vuoden 2015 hirvijahdin jälkeiseen kantaan. Kuitenkin, kuten aikasarjojen virhemarginaalista nähdään, uusimpaan kannanarvioon liittyy melko suuri epävarmuus. Osin tämä johtuu siitä että aikasarjan keskellä olevia tuloksia ehdollistaa sekä edeltävän että seuraavan vuoden tulokset, viimeisenä vuonna vain edellisen vuoden tulokset. Uusimman kannanarvion muutos suhteessa edelliseen vuoteen herättää joka tapauksessa kysymyksiä. Metsästäjien ilmoittamat jahdin jälkeen jäävät kannat kasvoivat melko tavalla useimmilla alueilla (tulokset sivustolla https://riistaweb.riista.fi). Myös hirvikolareiden määrä Kuva 1. Kannanarviomallin laskema hirvitiheys Suomen hirvitalousalueilla vuoden 2016 hirvijahdin jälkeen.
• Metsästäjä 2 l 2017 l 17 kasvoi monilla alueilla, joskin koko maassa liikennesuoritteeseen suhteutetun hirvikolarimäärän kasvu oli melko vähäinen. Toisaalta päivittäisten hirvihavaintojen määrä, jota on totuttu pitämään luotettavana kannan muutoksen indeksinä, laski erityisesti Pohjois-Suomessa. Laskentamalli huomioi trendit kaikissa näissä tekijöissä ja siksi sen tulos on muutoksen osalta eräänlainen kompromissi suhteessa muutoksiin metsästäjien ilmoittamassa jäävässä kannassa, havaintoja per päivä indeksissä ja hirvikolarien määrässä . Näiden trendiä kuvaavien indeksien ristiriitaisuus aiheuttaa osaltaan epävarmuutta viimeiseen kannanarvioon. Tietolaatikko Usein Luken kannanarviomallin tuottamat hirvitiheydet ovat suurempia kuin samojen alueiden metsästäjien ilmoittamat jahdin jälkeen jäävän hirvikannan arviot. Tämä herättää ajoittain kysymyksen siitä mikä arvioista on lähinnä oikeaa. Kannanarviomenetelmämme perustuu ideaan määrittää se kanta joka alueella on täytynyt olla jotta tunnettu saalis on ollut mahdollinen kun yhtälöön lisätään estimoidut tuotto ja muu kuolevuus. Tämä populaatiomallitus toimii parhaiten melko suurilla alueilla joilla tuloja ulosmuutolla ei ole suurta merkitystä ja ne ovat suurin piirtein tasapainossa. Uusien hirvitalousalueiden määrittelyssä pyrittiin rajaamaan alueita, joissa nämä ehdot kohtuullisesti täyttyisivät. Jos tätä ’riittävän kannan’ ideaa sovelletaan metsästäjien talousalueille määrittämiin jahdin jälkeen jääviin kantoihin, poistetaan niistä muu kuolevuus (esimerkiksi Kuva 2. Kannanarviomallin laskema hirvitiheys, hirvisaalis ja havaintoja / metsästyspäivä -indeksi, Lapissa, Oulun läänissä ja Oulun läänin eteläpuolella (Etelä-Suomi) vuosina 2000 2016. Kuvien yläpuolella on annaettu myös hirvikannan koko syksyn 2016 hirvijahdin jälkeen. Lisää tietoa hirvitalousalueiden ja myös riistanhoitoyhdistysten hirvikannoista löydät sivulta www.riistahavainnot.fi/ajankohtaista. 5%) ja lisätään tuotto (esimerkiksi 60-65%) sekä vähennetään tunnettu saalis päädytään poikkeuksetta kuvan esittämään tilanteeseen. Eli ilmoitettu jäävä kanta ei ole riittävä tuottamaan kaadettuja hirviä ja hirvikannat siis menisivät laskelman mukaan muutamassa vuodessa sukupuuttoon. Voidaan tietysti ajatella että hirvitalousalueille tulee hirviä jostain muualta. Kuitenkin tilanne on sama kaikilla Suomen hirvitalousalueilla. Edelleen voidaan ajatella että tuotto-estimaatti on liian alhainen. Suomen hirvituotto on maailmanennätystasoa ja tarvittaisiin epärealistisen suuria tuottolukuja että dynamiikka toimisi. Myöskään muu kuolevuus ei todennäköisesti ole yliarvioitu, suuri osa siitä muodostuu tunnetuista kuolemista. Kokeilemalla on todettu että tilannetta ei korjaa oleellisesti edes muun kuolevuuden laittaminen 0:ksi. On mahdollista että mm. havaintojen kirjaamisen ohjeistuksen puutteet uudessa järjestelmässä ovat johtaneet siihen, että uuteen aineistoon liittyy ylimääräistä kohinaa. Kirjatkaa havainnot päivittäin Hirvihavainnot ovat kannanarviomallin keskeisintä aineistoa: Havaintoja per metsästyspäivä -indeksi kertoo kannan koon muutoksista, mutta vaatii alueellisesti kattavan aineiston toimiakseen luotettavasti. Havaintojen avulla lasketaan myös kannanarvioinnissa ja verotussuunnittelussa oleellisen tärkeä vasatuotto, kannanhoidon tavoitteina seurattavat aikuiskannan lehmiä / sonni -suhde ja jahdin jälkeen jäävän hirvikannan vasaosuus. Tulemme vielä ennen metsästyskautta antamaan seikkaperäistä ohjeistusta hirvihavaintojen kirjaamisesta mm. Metsästäjä-lehdessä. Kiitos! Luken hirvitutkimus kiittää hirvenmetsästäjiä todella suuresta työpanoksesta ja aktiivisuudesta Oma riista -palvelun käytössä. Uuden hirvitietojärjestelmän avulla tästä aineistosta tuotettu tieto saadaan tehokkaaseen hyötykäyttöön metsästäjille jo jahdin aikana ja varsinainen kannanarvioprosessikin nopeutuu. Näin saadaan hirvikantaa hoidettua yhdessä sovittujen tavoitteiden mukaisesti. 500 1000 1500 2000 2500 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Jä äv ä kn at a 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015
• 18 l Metsästäjä 2 l 2017 VILLE HOKKANEN, TEEMU LAMBERG, PETRI VARTIAINEN , Suomen riistakeskus Hirvieläinlupien hakeminen sähköistyy Oma riista -palvelussa on otettu käyttöön laajennus lupa-alueiden ja osakkaiden määrittämiseen. Kevään hirvieläinten lupahaussa ei tarvitse täyttää paperilomakkeita eikä piirtää lupa-aluekarttoja. Uusi toiminto vähentää lupaosakkaiden, luvanhakijoiden ja riistahallinnon työtä. Tiedonjako helpottuu riistanhoitoyhdistyksen, metsästysseuran ja yhteisluvan sisällä aina yksittäistä metsästäjää myöten. H irvitietojen keruun sähköistämisen taustalla oli hirvikannan hoitosuunnitelman tavoitteiden tukeminen. Nyt hirvieläinten pyyntilupamenettelyn tehostamiseksi pyyntilupahakemus sekä tarvittavat liitteet, kuten metsästysaluetta koskevat kartat ja metsästyslain 8 §:n alueella ampujina metsästykseen osallistuvien tiedot, annetaan sähköisessä muodossa. Myös paperilla hakeminen on edelleen mahdollista. Sähköinen järjestelmä parantaa muun muassa pyyntilupaaluekarttojen tulkintaa ja helpottaa hakemusten käsittelyä, joka puolestaan vähentää lisäselvitystarvetta. Hirvenmetsästyksen aluelupien sähköinen hakeminen Metsähallitukselta on ollut käytössä vuodesta 2010. Siirtyminen myös pyyntilupien osalta sähköiseen menettelyyn mahdollistaa pyyntilupahakemusten vireillepanon yhdellä hakemuksella. Tarkista ja päivitä seuran metsästysalue Hirvitietojen keruuta varten yli 90 prosenttia Suomen metsästysseuroista ja -seurueista on viime syksynä määrittänyt sähköisesti Oma riista -palveluun hirvenmetsästysalueensa. Kopioimalla edelliskauden metsästysalueen ja nimeämällä sen uudelleen, yhteyshenkilö saa metsästysalueelle uuden aluetunnuksen. Lupa-alueen koostaja tarvitsee tunnuksen jokaiselta osakkaalta muodostaessaan palvelussa pyyntilupa-aluetta. Tietysti päivitettyyn karttaan voi tehdä muutoksia, jos niitä metsästysalueisiin tai palstoihin on tullut. Suomen riistakeskus suosittelee, että jokainen lupaosakas määrittelee metsästysalueensa hirvieläinten vuokrasopimusten mukaan. Myös Metsähallituksen myöntämän alueluvan tai kuntalaisen vapaan metsästysoikeuden alueet tulee merkitä palveluun. Lupa-alueen ja osakkaiden määrittely On suositeltavaa, että luvanhakija itse koostaa seurojen alueista lupa-alueen. Lupaalueen koostajalla tulee olla Oma riista -palvelussa seuran tai seurueen yhteyshenkilön tehtävä. Koostaja syöttää seurojen aluetunnukset palveluun. Osakkaiden aluetunnusten perusteella Oma riista -palvelu muodostaa automaattisesti yhteisluvan osakasluettelon sekä yhteisluvan kartan ja laskee hakemusalueen maavesija kokonaispinta-alan. Hakemusalueelle muodostuu lupa-aluetunnus, jota käytetään myöhemmin luvan hakemisessa osoitteessa http://luvat.riista.fi . Lupa-aluetunnusta voi käyttää myös muissa Oma riista -yhteensopivissa sähköisissä palveluissa kuten koiratutkaohjelmissa. Luvan hakeminen Nettisivulla (luvat.riista.fi) täytetään hirvieläinten lupahakemus. Sinne kirjaudutaan Oma riistatai pankkitunnuksilla. Hakijan on oltava aina joko oikeushenkilö eli juridinen henkilö (esim. rekisteröity yhdistys), tai jos hakijana on esimerkiksi rekisteröimätön seurue, hakijaksi tulee valita henkilö. Yhdellä hakemuksella voidaan hakea lupia eri hirvieläinlajeille, jos lupa-alue on sama. Jos metsästysalueet poikkeavat toisistaan, on lupia haettava erikseen. Lupa-alueen maa-, vesija kokonaispinta-ala sekä osakasluettelo noudetaan hakemukselle automaattisesti lupa-aluetunnuksella Oma riista –palvelusta. Myöskään karttoja ei enää tarvitse toimittaa, koska ne on määritelty sähköisesti. Pohjois-Suomen ML 8 §:n ns. vapaan metsästysoikeuden alueen lupahakemukseen on hakijan ilmoitettava erikseen yksityismaiden osuus sekä liitettävä ampujaluettelo ja Metsähallituksen aluelupapäätös. Kun hakemus on lähetetty, sitä ei sen jälkeen voi muokata. Hirvieläinlupahakemus on lähetettävä viimeistään 30.4. Suomen riistakeskus tekee päätökset 25.7. mennessä. Pyyntilupapäätös ilmestyy liitetiedostoksi Oma riista -palveluun seuran jäsenen Luvat -näkymään. Ohjeita palvelun käyttöön on osoitteessa http://riista.fi/riistahallinto/sahkoinenasiointi/ Apua saa myös Oma riista -neuvonnasta sähköpostilla oma@riista.fi tai puhelimella numerossa 029 431 2111 arkisin klo 12–16 Hirvieläinlupien hakeminen 2017 1. Muodosta lupa-alue ja mahdollinen osakasluettelo 17.3.2017 alkaen: Oma riista –palvelussa (https://oma.riista.fi) Aseta lupa-alue valmiiksi, saat Lupa-aluetunnuksen (10 merkkiä pitkä) 2. Hae hirvieläinten pyyntilupaa 8.4.2017 alkaen: http://luvat.riista.fi Syötä tarvittavat tiedot, lupa-alueen tunnus ja mahdolliset liitteet ampujista ja aluelupapäätöksestä Jätä hakemus 30.4.2017 mennessä Faktalaatikko: Hakemusalueelle muodostuu lupa-aluetunnus, jota käytetään myöhemmin luvan hakemisessa osoitteessa http://luvat.riista.fi
• Metsästäjä 2 l 2017 l 19 Sähköinen hirvieläinten lupahaku 1. Lupa-alueen muodostaminen 17.3.2017 alkaen 1. Oma riista -palvelussa https://oma.riista.fi 17.3.2017 alkaen l Muodosta lupa-alue ja mahdollinen osakasluettelo l Aseta lupa-alue valmiiksi, saat Lupa-alue tunnuksen (10 merkkiä pitkä) VAIHE 1. Lupa-alueen lisääminen 1. Kirjaudu Oma riista -palveluun Seuran yhteyshenkilönä 2. ALUEET -näkymässä valitse LUPA-ALUEET -välilehti ja klikkaa Lisää lupa-alue Seuran/seurueen yhteyshenkilö koostaa Oma riista -palvelussa yhden tai useamman osakkaan metsästysalueet sähköistä hirvieläinten lupahakemusta varten. On suositeltavaa, että luvanhakija itse koostaa seurojen alueista lupa-alueen. Lupaalue koostetaan syöttämällä osakkaiden itsensä määrittämien metsästysalueiden aluetunnuksia. 3. Metsästysvuosi tulee automaattisesti. Anna lupa-aluetta kuvaava nimi ja tallenna. 4. Lupa-alue muodostuu Keskeneräinen -tilassa, jolloin lupa-alueen tunnusta, karttaa ja pinta-aloja ei vielä näytetä. ”Paperisen hirvieläinhakemuksen liitteineen hakija toimittaa Suomen riistakeskuksen aluetoimistoon sekä kopion sille riistanhoitoyhdistykselle, jonka toimialueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu 30.4. mennessä.”
• 20 l Metsästäjä 2 l 2017 VAIHE 2. Osakkaiden alueiden lisääminen lupa-alueeseen 1. Osakkaiden metsästysalueet lisätään lupa-alueeseen sivun oikean reunan Lisää alue -painikkeella. 2. Lisää osakasseurat yksitellen. Anna osakasseuran 10-merkkinen aluetunnus ja hyväksy. Muista lisätä myös oman seuran aluetunnus. 3. Jos osakas on tehnyt muutoksia alueeseensa osakkaaksi lisäämisen jälkeen, näkyy osakkaan nimen jälkeen päivitys -ikoni. Toiminnot -painikkeella voit päivittää osakkaan alueen tai poistaa sen. 4. Kun kaikki osakkaat on lisätty, aseta Lupa-alue valmiiksi yhteenvetonäkymän Toiminnot -painikkeella. 5. Valmis -tilassa lupa-alueelle on muodostunut lupa-alue tunnus. Tätä tunnusta tarvitset http://luvat.riista.fi -sivuilla sähköisessä luvanhaussa. Kopioi/kirjoita ylös lupa-alueen tunnus ja siirry luvanhakuun http://luvat.riista.fi -osoitteeseen seuraavan sivun ohjeiden mukaan. 6. Voit palauttaa lupa-alueen keskeneräiseksi osakkaiden muokkausta varten Toiminnot -painikkeella. Voit myös tulostaa kartan ja viedä osakaslistan Excel -tiedostoon. Valmiin lupa-aluekartan näet Kartta -näkymästä.
• Metsästäjä 2 l 2017 l 21 2. Sähköisen lupahakemuksen täyttäminen 8.4.2017 alkaen http://luvat.riista.fi L uvanhakija täyttää http://luvat.riista.fi -sivuilla hirvieläinlupahakemuksen. Hakijan asiakasnumeron löydät Oma riista -palvelusta seuran tai luvansaajan Yleinen -näkymästä tai aiemmalta pyyntilupapäätökseltä. Uusi hakija – katso ohjeet uuden seuran/seurueen muodostamiseen https://riista.fi/riistahallinto/sahkoinen-asiointi . VAIHE 1. Tunnistautuminen palveluun 1. Tunnistaudu palveluun joko Oma riista -tunnuksilla tai pankkitunnuksilla. 2. Tee tarvittavat muutokset ja tallenna omat tietosi. Oma riista -tunnuksella kirjautuessa henkilötietoja ei voi muuttaa. VAIHE 2. Uuden lupahakemuksen tekeminen 1. Siirry Uusi lupahakemus -näkymään ja valitse hakemustyypiksi Hirvieläimet – Pyyntilupa. Tiedot tallentuvat joka sivulla painaessasi Seuraava -painiketta. 2. Jos haet ML 8 §:n alueen pyyntilupaa, laita rasti ruutuun. Muussa tapauksessa paina Seuraava. VAIHE 3. Luvanhakijan tiedot ja päätöksen toimitustapa 1. Jos henkilö, seura tai seurue on hakenut aiemmin pyyntilupaa, löytyy asiakasnumero Oma riistasta seuran tai luvansaajan Yleinen -näkymästä tai aiemmalta pyyntilupapäätökseltä. 2. Hae hirvieläinten pyyntilupaa osoitteessa http://luvat.riista.fi 8.4.2017 alkaen: l Syötä tarvittavat tiedot, lupa-alueen tunnus ja mahdolliset liitteet ampujista ja aluelupapäätöksestä l Lähetä hakemus 30.4.2017 mennessä sivun 21-23 ohjeiden mukaan
• 22 l Metsästäjä 2 l 2017 2. Hae luvanhakijan tiedot asiakasnumerolla. Muussa tapauksessa kirjoita luvanhakijan nimi ja yhteystiedot. 3. Valitse päätöksen toimitustapa, joko tämän palvelun kautta (suositus) tai postiennakolla kirjeellä. VAIHE 4. Hakemuksen alue ja osakkaat 1. Lisää Oma riistan lupa-aluetunnus ja päivitä tiedot. 2. Palvelu hakee alueen sijaintitiedot ja maapinta-alan. Kuvan lupa-alue ML 8 §:n alueen ulkopuolella. 3. ML 8 §:n alueen pyyntilupaa haettaessa, anna lisäksi yksityisten alueiden maapinta-ala hehtaarin tarkkuudella. 4. Tarkista lupaosakkaat ja paina seuraava. VAIHE 5. Lajit ja pyyntilupamäärät 1. Valitse alasvetovalikosta laji ja lisää pyyntilupamäärä. Tallenna eläin. Hakemuksen voi tarvittaessa perustella. 2. Voit muokata pyyntilupamäärää tai lisätä uuden hirvieläinlajin hakemukseen, jos metsästysalueet ovat samat. VAIHE 6. Ampujien lukumäärä ja hakemuksen liitteet ML 8 §:n alueella 1. Jos haet ML 8 §:n alueen pyyntilupaa, ilmoita niiden ampujien lukumäärä, joilla ei ole muuta hirven metsästysmahdollisuutta tai eivät sitä käytä.
• Metsästäjä 2 l 2017 l 23 2. Valitse tämän jälkeen liitetiedostot tietokoneeltasi (ampujaluettelo ja Metsähallituksen aluelupapäätös) ja Liitä ne hakemukseen yksitellen. VAIHE 7. Hakemustietojen liitteet 1. Hakemukseen voi tarvittaessa liittää asiakirjoja, jotka halutaan hakemuksen perusteluiksi. Karttaa ja lupaosakasluetteloa ei tarvitse liittää, jos tiedot on haettu Oma riistan lupa-aluetunnuksella. VAIHE 8. Hakemustietojen kooste ja hakemuksen lähettäminen 1. Tarkista kooste ja tarvittaessa palaa täyttämään hakemusta Edellinen -painikkeen kautta. 2. Jos hakemusta ei lähetetä, näkyy se Avoin -tilassa Lupahakemukset -välilehdellä. Avointa hakemusta voi muokata tai poistaa sen. 3. Kun hakemus on valmis, paina Lähetä hakemus. Hirvieläimen pyyntilupahakemusta ei voi täydentää viimeisen jättöpäivän (30.4.2017) jälkeen. 4. Hakemuksen tiedot lähetetään ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen. Kun Suomen riistakeskus on tehnyt päätöksen, siitä tulee viesti ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen. Viestissä on linkki, josta pääset maksamaan päätöksen käsittelymaksun sähköisesti. Suomen riistakeskus tulee tekemään tämän vuoden pyyntilupaharkinnassa tehostetusti selvityksiä ilmoitetuista tiedoista ja kehottaa siksi huolellisuuteen pyyntilupaa haettaessa. Väärien tietojen antaminen voi johtaa hakemuksen hylkäämiseen, asiavirheen korjaamiseen itse päätöksen osalta tai tutkintapyyntöön poliisille. Hakemuksen allekirjoittanut henkilö on aina lähtökohtaisesti vastuussa tietojen oikeellisuudesta. Hirvieläimen pyyntiluvista päätetään riistahallintoja metsästyslain sekä metsästysasetuksen mukaisesti, ja näiltä osin Suomen riistakeskuksella on viranomaisasema. Väärien tietojen antaminen viranomaiselle on rangaistava teko. Vuoden 2016 tietoja on tarkasteltu erityisesti Lapin alueella myös jälkikäteen ja riistakeskus on saattanut poliisitutkintaan useita tapauksia, joiden ampujaluetteloissa on mahdollisesti annettu vääriä tietoja. Pyyntilupaharkinnassa tehtävien selvitysten lähtökohtana on Suomen riistakeskuksen velvoite noudattaa hyviä hallintomenettelyitä ja sitä kautta vaatimus kaikkien hakijoiden ehdottoman yhdenvertaisesta kohtelusta. Metsähallituksen alueluvan ja Suomen riistakeskuksen pyyntiluvan hakemiseen liittyvät yhtenäiset ampujamäärien vähimmäisvaatimukset metsästyslain 8 §:n alueelle sekä muut luvan saamisen ehdot ja hakuprosessi ovat luettavissa metsähallituksen (eraluvat.fi) ja riistakeskuksen (riista.fi) kotisivuilla. Väärien tietojen antaminen pyyntilupahakemuksessa voi johtaa poliisitutkintaan
• 24 l Metsästäjä 2 l 2017 Arvioitu valkohäntäpeurakanta ja -saalis 1991-2015 Suomen riistakeskus, Etelä-Häme 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 19 91 19 93 19 95 19 97 19 99 20 01 20 03 20 05 20 07 20 09 20 11 20 13 20 15 Y ks ilö ä Peuran talvikanta Kaadettu peuroja JYRI RAUHALA , riistapäällikkö, Suomen riistakeskus Valkohäntäpeuran kaatomäärää lisättävä kannan ydinalueilla V alkohäntäpeuraa koskeva viestintä on tiheän kannan riistakeskusalueilla ollut joskus vähän hankalaa. Populaatiot jakautuvat hyvin epätasaisesti, vaikkapa Etelä-Hämeessä siten, että toimialueen itäosa on edelleen suhteellisen harvan kannan aluetta, mutta länsialueella ollaan jo aivan muissa lukemissa. Karkeasti todeten noin sadan kilometrin itä-länsi suuntaisen siirtymän sisällä havaitaan eläintiheyksissä lähes kymmenkertaisia eroja. Vastaava tilanne on esimerkiksi Pohjois-Hämeessä kun verrataan sen lounaista aluetta pohjoisalueeseen. Tällä hetkellä ainakin Hämeessä näkyy se, että aiempien, hyvin harvan kannan alueiden tiheydet ovat alkaneet kasvaa. Kohtuullinen kannanlisäys on riistatalouden näkökulmasta näillä alueilla ollut tietysti hyvä ja tavoiteltukin asia. Samaan aikaan valkohäntäpeuran ydinalueen entisestään vahva kanta on myös vahvistunut, peurakolarien määrä on lisääntynyt ja nyt kerrotaan jo viljelyvahinkojenkin tietyillä kohteilla lisääntyvän. Tätä kirjoitettaessa ei tämän talven lopullinen kannanarvio ole vielä aivan valmis. On jo kuitenkin viitteitä ennätyksellisistä tai lähes ennätyksellisistä lukemista. Oheisesta kuvaajasta nähdään Etelä-Hämeen kehitys vuoteen 2016 saakka. Jotta tilanteen kehittymisen arviointi olisi entistä vaikeampaa, huomataan tällä hetkellä ainakin Etelä-Hämeen susireviirialueella muusta poikkeavaa peurakannan kehitystä. On jo nähtykin, että valkohäntäpeura on susille täällä haluttu saalis. Pyyntilupamääriin merkittävä lisäys Olemmekin tilanteessa, jossa harvan peurakannan alueella näkyy hyvää kehitystä mutta suurella osalla tiheän kannan aluetta metsästystä tulisi nyt selvästi tehostaa. Millaisin volyymein ja rajauksin tämä olisi tehtävä, on mitä parhain tarkastelun aihe kevään tulevissa hirvitalousalueneuvotteluissa. Metsästyksen ohjauksen kannalta olisi hyvin toivottavaa, että riistanhoitoyhdistykset määrittelisivät hirvitalousaluekokouksissa peuranmetsästyksen tulevan kauden tavoitteet. Asiasta voi tietysti olla monenlaisia käsityksiä: on silti vaikea kuvitella kenenkään moittivan kovin paljon sitä, jos seuraavan metsästyskauden tavoitteeksi asetetaan vähintään valkohäntäpeurakannan kasvun pysäyttäminen perinteisillä tiheän kannan alueilla. Mitä ne alueet sitten ovat: Etelä-Hämeessä on yksiselitteisesti kyse hirvitalousalueesta 1, Pohjois-Hämeessä lounaisalueesta... Alueiden määrittely hirvitalousaluekokouksissa onnistuu ongelmitta jos yhteinen tavoite hyväksytään. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on pyyntilupamääriä lisättävä merkittävästi ja huolestumatta siitä tuleeko niitä ehkä liikaa. Pitää muistaa, että pyyntilupamäärä on vain numero paperissa ja realisoituu aina sitä mukaa kun liipaisinta puristetaan. Jos metsästyskauden kuluessa alkaa näyttää arveluttavalta, voi pyynnin myös keskeyttää. Vahtimalla jo syyskuun alusta Valkohäntäpeuran metsästykseen ollaan saamassa myös erinomainen lisätyökalu. Metsästysasetusta muutettiin viime vuonna siten, että valkohäntäpeurojen metsästys vahtimalla voidaan aloittaa jo syyskuun alusta lähtien. Kyseessä on uudistus, jota valkohäntäpeura-alueen riistanhoitopiirit esittivät jo vuosituhannen vaihteen jälkeen. Tiedetään, että peurakolarihuippu saapuu vuodesta toiseen loppusyksyn, marraskuun aikana. Otusten määrän reilu vähentäminen pahimpien tieosuuksien vaikutuspiiristä ennen kolarihuippua tuottaa varmasti toivottuja tuloksia. Muutenkin kannattaa painottaa metsästystä tässä tilanteessa alkukauteen, kun loppukauden olosuhteet metsästyksen kannalta voivat tunnetusti olla hyvinkin hankalat. Suomen riistakeskuksen perustamisen aikoihin ainakin eteläisessä Hämeessä kannettiin huolta valkohäntäpeuran tulevaisuudesta: metsästyksen, ilvesten ja liikenteen yhteisvaikutus näytti kääntävän kannan laskuun. Kun kyseessä on lounaiskulman ykkösriistana pidettävä laji, oli huoli ymmärrettävää. Nyt tilanne on muuttunut, peuroja on jo paikoin niin paljon, että kannan kasvu tihentymäalueilla olisi saatava pysähtymään.
• JANI KÖRHÄMÖ , riistapäällikkö, Suomen riistakeskus Muutoksia hirvieläinten verotussuunnitteluun ja pyyntilupien hakemiseen K evään suunnitteluketjussa riistanhoitoyhdistykset tuottavat verotussuunnitelmat ensin hirvitalousalueille, joiden tasolta lähtevällä kokonaisverotussuunnittelulla pyritään riittävän laajojen alueellisten kokonaisuuksien huomioimiseen. Hirvitalousalueelle suunnitellaan tavoitteellinen verotusmäärähaarukka, joka jyvitetään riistanhoitoyhdistyksille. Näin syntyy alustava riistanhoitoyhdistyksen verotussuunnitelma. Lisäksi hirvitalousalueella suunnitellaan tavoitteellinen verotuksen rakenne ja mahdolliset verotussuositukset. Lähtökohtana on tuottaa verotussuunnitelmat hirvelle, mutta suosituksena riistanhoitoyhdistys laatii tavoitteellisen haarukan myös valkohäntäpeurasaaliille sekä mahdolliset rakenteelliset suositukset. Pieniä hirvieläimiä koskevaa kannanarviointia sekä verotussuunnitteluprosessia ollaan parhaillaan kehittämässä, toistaiseksi tavoitteiden asettaminen ja verotussuunnittelu eivät ole mahdollisia samalla tarkkuudella kuin hirven osalta. Verotussuunnittelulle on Suomen riistakeskuksen toimesta annettu yhtenäinen ohjeistus, jotta se etenee kaikkialla samassa aikataulussa ja ennen kaikkea jotta käytössä on tarvittavat taustatiedot. Suunnittelussa tulee hyödyntää ajantasaista riistatietoa ja tärkein tausta-aineisto on Luonnonvarakeskuksen tuottama hirvikanta-arvio. Riistanhoitoyhdistystason hirvikannan koon ja rakenteen arviot sekä verotussuositukset saadaan tänä vuonna käyttöön viikon 11 loppuun mennessä. Hirvitalousalueiden ja riistanhoitoyhdistysten verotussuunnittelu voidaan siis aloittaa viikolla 12. Luonnonvarakeskus julkaisee kanta-arvioita koskevat aineistot riistahvainnot. fi –palvelussaan. Suomen riistakeskuksen linjauksen mukaisesti riistanhoitoyhdistykset eivät enää tuota luvanhakijakohtaisia verotussuunnitelmia. Ne ainoastaan suunnittelevat verotustarpeen yhdistyksen alueelle ja sen mahdollisesti eri hirvitalousalueisiin kuuluville osa-alueille ja mahdollisille verotuslohkoille. Suosituksena on, että hirvitalousalueen verotussuunnittelun jälkeen riistanhoitoyhdistys pitää palaverin alueensa pyyntiluvanhakijoille. Tilaisuuden tarkoitus on esitellä verotussuunnitelma ja sen taustatiedot sekä kuulla luvanhakijoiden näkemyksiä verotustarpeesta. Sen jälkeen riistanhoitoyhdistys voi tarvittaessa tarkentaa verotussuunnitelmaansa ottaen huomioon hirvitalousalueen verotussuunnitelman. Metsästysasetuksen muutoksella säädettiin viime kesänä verotussuunnitelmien laatiminen riistanhoitoyhdistyksien tehtäväksi. Verotussuunnitelman tuottamiselle asetettiin myös määräaika: riistanhoitoyhdistyksen tulee tuottaa alueensa verotussuunnitelma 15.4. mennessä. Käytännössä suunnitelmat vahvistetaan riistanhoitoyhdistysten hallituksen kokouksissa ennen kyseistä määräaikaa. Pyyntilupia tulee entiseen tapaan hakea 30.4. mennessä. Luvanhakijat päättävät hakemastaan lupamäärästä ja aikanaan myös lupien käyttämisestä. Suomen riistakeskus ratkaisee pyyntilupahakemukset ja antaa niihin valituskelpoiset hallintopäätökset. Muutetun metsästysasetuksen mukaisesti riistanhoitoyhdistykset eivät enää anna lausuntoaan pyyntilupahakemuksiin. Hakemukset jätetään määräaikaan mennessä Suomen riistakeskukselle ja tiedoksi riistanhoitoyhdistykseen. POHJOISEN YHTEISMETSIEN HIRVILUVAT TULOSSA HUUTOKAUPPAAN Lähde hirvijahtiin POHJOISEN YHTEISMETSIIN Hirvenpyyntioikeuden syksylle saat ostettua Eräverkon huutokaupoista. Tutustu kohteisiin jo nyt! HUUTO ALKAA 20.3.2017 KUUSAMON YHTEISMETSÄ KEMIJÄRVEN YHTEISMETSÄ POSION YHTEISMETSÄ SALLAN YHTEISMETSÄ ERÄVERKKO.FI/HIRVILUVAT EV_hirvihuutokaupat_metsastaja-lehti_103x297_ver4.indd 1 2.1.2017 11.15
• MIKAEL WIKSTRÖM , Suomen riistakeskus Metsästyksen tuotto Osa 3: Metsäkauris pitäisi aiempien ennusteiden mukaan olla nykyään Lounais-Suomen tärkein riistalaji. Saalismäärät ovat kuitenkin useimmilla seuduilla jääneet hyvin pieniksi, metsäkauriilla on merkitystä saaliseläimenä vain länsirannikolla. Metsästysmahdollisuuksien kehittämiseen on kuitenkin hyvät edellytykset muuallakin. M etsäkauris oli ollut rauhoitettu Suomen mantereella vuodesta 1948 lähtien, ja vuonna 1991 kantaa pidettiin paikoin riittävän elinvoimaisena varovaisen metsästyksen aloittamiseen. Tuolloin metsäkauriita oli eniten Lapissa, jonne myönnettiin neljä pyyntilupaa. Ensimmäisen vuoden saaliina saatiin pukki ja kaksi naarasta. Metsästystä jatkettiin pelkästään Lapissa vuosina 1992 ja 1993, mutta vuonna 1994 metsäkaurista alettiin pyytää myös Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä. Metsäkauriista odotettiin tärkeintä saaliseläintä Metsäkauriskanta kasvoi nopeasti 1990-luvun jälkipuoliskolla. Uudellamaalla kanta kasvoi noin 30 prosenttia vuodessa, vaikka metsästys laajeni vuosi vuodelta. Niinpä metsäkauriin odotettiin nousevan LounaisSuomen tärkeimmäksi saaliseläimeksi, jättäen hirven ja valkohäntäpeuran taakseen. Metsästäjän numerossa 4/2000 esitettiin ennuste, jonka mukaan metsäkaurissaalis olisi vuonna 2010 yli 20 000 eläintä. Jos ennusteen kehityssuunta olisi siitä jatkunut muutaman vuoden, metsästyskauden 2015–2016 metsäkaurissaalis olisi ollut 25 vuotta metsäkauriinmetsästystä 26 l Metsästäjä 2 l 2017
• Metsästäjä 2 l 2017 l 27 noin 50 000 eläintä. 2000-luvun alussa metsäkauriiden määrä kasvoi myös oikeasti. Vuosi 2003 oli ensimmäinen, jolloin metsäkauriita kaadettiin Suomen kaikissa silloisissa riistanhoitopiireissä. Järjestetyn metsästyksen vaatimus poistettiin Metsästysvuoteen 2004 saakka kauriin ja valkohäntäpeuran pyyntilupaan oli ollut samat vaatimukset, muun muassa 500 hehtaarin yhtenäinen metsästysalue. Metsästyskaudelle 2005 pyyntilupia, pinta-alaa ja metsästyksen johtajaa koskeneet vaatimukset poistettiin. Pyyntilupien poistumisen myötä katosi myös mahdollisuus saada järjestelmällisesti metsästysseurojen vuosittaisia arvioita niiden metsäkauriiden lukumäärästä, jotka jäivät metsiin pyynnin päätyttyä. Metsäkauriin kaatanut metsästäjä on metsästysasetuksen (44 §) mukaan velvollinen ilmoittamaan saaliseläimestä Suomen riistakeskukselle seitsemän päivän kuluessa. Metsäkauriin saalistilasto on siis edelleen luotettava, vaikka kannan kokoa koskevat tiedot eivät sitä aina välttämättä ole. Tulos jää paljon alle odotusten Metsästyskaudella 2010–2011 Suomessa kaadettiin yhteensä 3 536 metsäkaurista ja 2015–2016 yhteensä 4 922. Luvut ovat vain vajaat 20 ja 10 prosenttia vuoden 2000 ennusteesta. Suomessa metsäkaurista pystytään pyytämään vain harvoilla metsästysmailla mitenkään laajemmassa määrin. Useimmilla alueilla kaadetaan vain satunnaisesti muutama yksittäinen metsäkauris. Kahden edellisen metsästyskauden, 2014–2015 ja 2015–2016, (metsästyskausi 2016–2017 jatkuu vielä nyt keväällä) aikana kaadettiin metsäkauriita 89 prosentissa rhy:stä alueella, joka vastaa 80 prosenttia Suomen pinta-alasta. Mutta saalismäärä oli keskimäärin hyvin vaatimaton. Niillä alueilla, joilla metsäkauriita kaadettiin, saalis oli keskimäärin 0,35 metsäkaurista tuhatta maahehtaaria kohti. Yli puolet kaikista Suomessa kaadetuista metsäkauriista pyydettiin 4 prosentilla maan pinta-alasta ja 8 prosentissa maan riistanhoitoyhdistyksistä. Vain seitsemän riistanhoitoyhdistyksen alueella on pystytty harjoittamaan
• 28 l Metsästäjä 2 l 2017 keskeytymätöntä ja merkittävää metsäkauriinpyyntiä, eli kaatamaan keskimäärin enemmän kuin kaksi metsäkaurista tuhatta hehtaaria kohti. Alue vastaa yhtä prosenttia Suomen pinta-alasta, mutta sillä kaadettiin lähes kolmasosa kaikista metsäkauriista. Saalistiheys oli suurin Varsinais-Suomen riistakeskusalueella, jossa kaadettiin keskimäärin 1,69 metsäkaurista tuhatta hehtaaria kohti. Toiseksi tuli RannikkoPohjanmaa 0,53 kaadetulla metsäkauriilla tuhatta hehtaaria kohti, ja kolmanneksi Satakunta 0,48 metsäkaurista tuhatta hehtaaria kohti. Kun metsäkauriin pyynti alkoi EteläSuomessa, Uusimaa oli kannankehityksen ja saalistilaston kärjessä, mutta jostain syystä kannankehitys on jäänyt siellä jälkeen. Uudenmaan keskimääräinen saalistiheys oli vain 0,39 metsäkaurista / 1000 ha metsästyskausina 2014–2015 ja 2015– 2016. Pieni nettokasvu Nyt kun tiedämme lopputuloksen, on helppo ymmärtää, miten vuonna 2000 metsäkauriskannan kehitysennusteeseen päädyttiin. Monet 1990-luvun talvet olivat leutoja samalla kun ilveskanta oli vain kolmasosa nykyisestä. Lisäksi metsäkauriin verotusta oli helpompi suunnitella ja toteuttaa, kun metsästys oli aina järjestetty Keskimääräinen metsäkaurissaalis tuhatta hehtaaria kohti metsästyskausina 2014 ja 2015 riistanhoitoyhdistysten mukaan jaoteltuna. (Aineisto: riistaweb.fi) Suomessa on kaadettu yhteensä 50 900 metsäkaurista vuosina 1991–2015. (Lähde: riistaweb.fi) isommille ja yhtenäisille maa-alueille, useimmiten metsästysseurojen toimesta. Metsäkauriskannan 1990-luvun ja 2000-luvun alun nettotuottavuus ei ole ollut mahdollinen viime vuosikymmenen aikana. Verrattaessa metsäkaurissaalista metsästäjien maaliskuussa tekemään kantainventointiin voidaan Varsinais-Suomen kannan todeta kestäneen keskimäärin 20–25 prosentin metsästyspaineen. Uudellamaalla metsäkauriit ovat kestäneet tätäkin pienemmän metsästyspaineen. Siellä noin 10–15 prosentin metsästyspaine näyttää säilyttäneen kannan pitkälti muuttumattomana. Tämä tarkoittaa toisin sanoen, että Uudellamaalla alueella, jolla on 100 metsäkauriin talvikanta maaliskuussa, voidaan kaataa noin 10–15 metsäkaurista ja kanta pysyy samalla tasolla seuraavanakin vuonna. Nettotuottavuus on pohjoisempana todennäköisesti alhaisempi. Metsästyksellinen merkitys voi kasvaa Luotettavien ennusteiden laatiminen on osoittautunut vaikeaksi. Keskija PohjoisRuotsin tilanteeseen verrattaessa voidaan ajatella, että metsäkauriin pitäisi voida olla metsästyksen näkökulmasta paljon tärkeämpi lähestulkoon koko Suomessa. Pohjois-Ruotsin Västerbottenin lääni tuottaa enemmän kaadettuja metsäkauriita tuhatta hehtaaria kohti kuin Suomen kaikki riistakeskusalueet Varsinais-Suomea lukuun ottamatta. Metsäkauriin merkitys saaliseläimenä voi tulevaisuudessa kasvaa paljon suuremmaksi, kunhan asetetaan selkeät tavoitteet, suunnitellaan verotus hyvin, tunnetaan kanta, ja sitten sovelletaan suunnitelmia käytännön metsästykseen. Hyvin toteutettu petokantojen kontrolli ja talviruokinta ovat tietenkin myös tärkeitä tekijöitä Suomen tulevan metsäkauriskannan rakentamisessa.
• Metsähallituksen kausiluvat kanalintujen metsästykseen ovat haettavissa huhtikuussa. Katso, minne kausilupia voi hakea: www.eraluvat.fi Täytä hakemuksesi 2.5.2017 kello 16 mennessä: lupahaku.eraluvat.fi Majavan metsästys jatkuu 30.4. saakka. Hanki majavalupasi Eräluvat-verkkokaupasta tai palvelunumerosta 020 69 2424 ! Vuorokausiluvat sekä kausiluvat vesilintujen ja jänisten metsästykseen tulevat myyntiin kesäkuussa. Hae lupa koko kaudeksi! Ka usi lupa, kanalin nut Maja valupa Jousimetsästäjän kausilupa: 65 € /kausi 130 € /kausi 20 € /kausi
• 30 l Metsästäjä 2 l 2017 RIISTATOIMIJAT TUTUIKSI Maaja metsätalousministeriö johtaa uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön politiikkaa valmistelee lainsäädäntöä osana valtioneuvostoa ja Euroopan unionin päätöksentekoa ohjaa julkiseen riistakonserniin kuuluvia virastoja ja laitoksia myöntää valtion talousarvion määrärahat päättää suurimmat sallitut saalismäärät ja metsästysaikojen rajoitukset ministeriön asetuksilla kansainvälinen yhteistyö muiden maiden, kansainvälisten sopimusten sekä järjestöjen kanssa www.mmm.fi Suomen riistakeskus itsenäinen julkisoikeudellinen laitos 15 aluetoimistoa toteuttaa riistapolitiikkaa ja edistää kestävää riistataloutta tukee riistanhoitoyhdistysten toimintaa päättää pyyntija poikkeusluvista ylläpitää metsästäjärekisteriä, jossa kaikki yli 370 000 metsästäjää metsästyskortit, metsästäjävakuutus julkaisee Metsästäjä ja Jägaren sekä Riistan vuoksi–lehtiä Oma riista -palvelu www.riista.fi Riistanhoitoyhdistys riistahallinnon paikallistason yksikkö vastaa kestävän riistatalouden edistämisestä toiminta-alueellaan hoitaa sille säädetyt julkiset hallintotehtävät Suurriistavirka-apu, metsästäjätutkinnot, ampumakokeet Metsähallitus , eräpalvelut toimii valtion alueilla kuuluu Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien yksikköön myy metsästysluvat ja suunnittelee lupakiintiöt metsästysalueiden vuokraukset ja riistanhoito erävalvontaviranomainen julkaisee Kieppi-lehteä www.eraluvat.fi Julkinen riistakonserni M et sä st äj ä 2 l 2017 Hae hirviluvat sähköisesti! Hyljenäytteitä tarvitaan RIISTAN VUOKSI Marraskuu 2016
• Metsästäjä 2 l 2017 l 31 RIISTATOIMIJAT TUTUIKSI Luonnonvarakeskus valtakunnallinen tutkimusja asiantuntijaorganisaatio tekee tutkimusta ja hoitaa lakisääteisiä viranomaistehtäviä julkaisee uutisia, asiakaslehteä, uutiskirjeitä, blogeja, artikkeleita ja riistatietoa tekee kannanarviot erilaiset lentolaskennat, riistakolmiot, vesilintujen parija poikuelaskennat, hyljeseurannat jne. saalistilastot näytekeräyksien organisointi (usein yhdessä Suomen riistakeskuksen tai Eviran kanssa) www.luke.fi, www.riistakolmiot.fi, www.riistahavainnot.fi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira valvoo ja tutkii elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua sekä eläinten ja kasvien terveyttä julkaisee tutkimusja seurantaraportteja riistaeläinten tautiseurannat suurpetojen tautiseurannat yhteistyössä Luken kanssa riistaeläinten kuolinsyyselvitykset ja tautiepäilytutkimukset www.evira.fi Metsästäjäliitto metsästäjien etuja valvova vapaaehtoisjärjestö 16 itsenäistä piiriä jäseninä seuroja ja henkilöjäseniä yli 150 000 jäsentä julkaisee Jahti ja Digi-Jahti -lehtiä Metso-leirit ja muu nuorisotoiminta vastaa metsästysampumakilpailuista Metsästysammunnan ABC -koulutus Reviiri-palvelu metsästysvuokrasopimusten hallintaan www.metsastajaliitto.fi Julkinen riistakonserni Vapaaehtoisjärjestö
• Metsäkanalintujen ansapyyntiä Rovaniemellä 1934. Pitkän ansakierroksen kokeminen saattoi kestää päiväkausiakin ja lintuja kertyä isot kantamukset. Kuvassa näkyy silmukka-ansaa varten tehty aita ja havukatos. Pystykorvan mukanaolosta voi päätellä lintuja myös ammutun kokemiskierroksella. Ansa-, loukkuja sadinpyynti kiellettiin metsästyslaissa jo 1889, mutta sallittiin jälleen Pohjois-Suomessa kuvan ajoitusvuonna. Vuonna 1951 passiiviset pyydykset kiellettiin jälleen pohjoisimman Lapin riekon ansapyyntiä lukuun ottamatta. SUOMEN METSÄSTYSMUSEO
• 34 l Metsästäjä 2 l 2017 PERTTU MATERO , Suomen Metsästysmuseo Merilinnustajalle perinne on tärkeää Ulkosaariston ja ulkomeren luodoilla on harjoitettu keväistä ja syksyistä merilintujen, tärkeimpinä allien ja haahkojen, metsästystä houkutuskuvia käyttäen ainakin 1500-1600-luvuilta lähtien. Meri ja linnut pysyvät samoina, vaikka välineet ja metsästyksen merkitys muuttuu, miettii helsinkiläinen merilinnustaja Georg Munter. –S e hetki, kun kaaveet on aseteltu ja odotetaan päivännousua, kun taivaanranta on ensin oranssi ja sitten sininen väri leviää hiljalleen ja alkaa kuulua lintujen ääniä, se jäi mieleen, kuvaa Munter ensimmäisiä merilinnustusreissujaan 1970-luvulla. –Vanhojen linnustajien jutut ajalta, jolloin linnut olivat tärkeä ruuanlähde, sekä heidän tietonsa pyyntipaikoista ja keskittymisensä pikkutarkkoihin yksityiskohtiin. Helmikuun alussa Suomen Metsästysmuseossa avattiin näyttely, joka esittelee merilinnustuksen ensimmäistä kertaa temaattisena kokonaisuutena. Näyttelyn esineistö koostuu pääosin Munterin lahjoituksista. Museon intendentti Jukka Peltosen mukaan museoilla on harvoin niin onnekas tilanne, että saadaan näin merkittävä yhtenäinen lahjoituserä, joka vielä päätyy saman tien osaksi museon perusnäyttelyä. Huolellinen esinetietojen dokumentointi kertoo lahjoittajan poikkeuksellisen hyvästä historiantajusta, Peltonen kertoo. – Olen havainnut, että kaaveita eli houkutuskuvia on museoissa yleisesti hyvin vähän, sanoo Munter. –Se on minusta erikoista, koska vanhat puukaaveet maalauksineen ovat folkartia, kansantaidetta. Sen lisäksi niihin yhdistyy vanhojen merilinnustajien tieto ja taito, joita kunnioitan. Olen halunnut kaaveiden kautta jättää muiston myös heistä. Näyttelyssä on myös tuoreempaa esineistöä. Antti Sarajan rakentaman dioraaman keskeinen osa on Munterin linnustusjolla varusteineen, jota on käytetty vielä 2000-luvulla. Mikä siis motivoi Munteria lahjoittamaan esimerkiksi jo pelkästään rahallisesti arvokkaan kaavekokoelman tai SM M
• Metsästäjä 2 l 2017 l 35 täysin toimintakuntoisen veneen moottoreineen museoon? – Halusin tarjota näille turvallisen sataman museosta. On kiva ajatella, että täällä nämä esineet säilyvät ja niitä katsotaan 200 300 vuoden päästäkin. – Nykyhetkikin on historiaa, komppaa Peltonen. –Esineiden ei tarvitse olla vanhoja museoon tullessaan. On tärkeää saada kokoelmiin myös lähimenneisyydessä käytettyjä ja täydessä käyttökunnossa olevia esineitä. Munterin mukaan merilintujen pyynti on muuttunut vuosikymmenten kuluessa eniten siinä, että ruoan hankkimisesta on tullut puhtaasti harrastus. –Kokonaisvaltainen luontoelämys, ja yhdessäolo pyyntikavereiden kanssa, ruuanlaitto, valokuvaus. Saalismäärät eivät enää ole niin tärkeitä, mutta saadut linnut pitää valmistaa suurella kunnioituksella niin merellä kuin kotonakin. Välineet tietysti ovat muuttuneet. Ennen piti itse tehdä kaikki, jääkenkiä myöten. Vaikka navigointi on helpottunut teknisten laitteiden myötä, olosuhteet ovat samat. Merelle ei noin vain mennä. Koskaan ei tiedä, mitä tulee vastaan. Perinteinen jahtimuoto haastavissa olosuhteissa kärsii samasta ongelmasta kuin moni muukin metsästyslaji: metsästäjät vanhenevat ja nuoret ikäluokat puuttuvat. Pyyntimuoto vaatii kalustoa ja viitseliäisyyttä. Merilinnustuksen etuna olisi Munterin mukaan pyyntipaikkojen sijainti vesialueilla pääkaupunkiseudun ja muiden suurten rannikkokaupunkien lähistöllä, ja uusia metsästäjiä joukkoon mahtuisi. – Ei siellä ruuhkaa ole. Munter näkee myös mahdollisuuksia eri luontoharrastajapiirien yhteistyön lisäämiseksi. –Kyllä meillä on luonnonsuojelijoitten ja ornitologien kanssa yhteinen intressi ja velvollisuus huolehtia lintukannoista ja Itämeren tilasta. Risteilyalusten pilssivesien laskeminen suoraan mereen on riski sinisimpukoille, joita linnut käyttävät ravinnokseen. Munter jatkaa itse edelleen pyyntiä, vaikka pitääkin uskaliainta liukkailla luodoilla hyppimistä jo nuorempien miesten puuhana. –40 vuotta olen käynyt jahdissa, aikanaan työelämässä ollessa tulin jopa Kiinasta jahtiin. – Joka kesäkuun 1. ja syyskuun 10. päivä pitää päästä ulkomerelle, hän sanoo. Merilinnustajat Ekberg, Åkerlund ja Kollin evästauolla Söderskärillä 1910-20 luvulla. Puiset houkutuskuvat ovat sekä käyttöesineitä että käsityöläisten taidonnäytteitä. SM M / JU KK A PE LT ON EN Georg Munter on metsästäjä, jolle historian säilyminen on tärkeää. Siitä kertoo hänen merkittävä esinelahjoituksensa Metsästysmuseolle. SM M / JU KK A PE LT ON EN
• 36 l Metsästäjä 2 l 2017 Teksti ja kuvat: HENNA VÄYRYNEN ITE-taiteessa luonto on vahvasti läsnä Riista taiteessa Kokkolassa sijaitseva ITE-museo esittelee vaihtuvin näyttelyin suomalaista nykykansantaidetta. Rohkea ITE-taide ponnistaa vahvasti luonnosta ja mielikuvituksesta. M etallia, sulatettua muovia, veistettyä puuta ja voimakkaita värejä. Monista eri materiaaleista tehdyt eläinteokset ovat osa ITE metsällä ja savanilla -näyttelyä, joka veti viime kesänä ennätysmäisesti yli 10 000 kävijää Suomen Metsästysmuseoon Riihimäelle, ja oli nähtävillä Kokkolassa 26.2.2017 asti. ITEmuseon amanuenssi Elina Vuorimies kertoo, että näyttelyyn koottiin eläinja luontoaiheisia teoksia ja teemaan liittyen esillä oli myös hylkeenpyynti, jota on harjoitettu pohjoisen vesillä vuosisatoja. Vuorimiehen mukaan luonto ja eläimet ovat muutenkin läsnä ITE-taiteessa. Monet taiteilijoista ovat esimerkiksi maanviljelyksen tai metsurin töiden ohessa tai eläkkeelle jäätyään innostuneet tekemään taidetta. – Useat ITE-taiteilijoista asuvat maaseudulla, ja se näkyy teoksissa. Monet myös kertovat kulkevansa luonnossa inspiroituen ja havainnoiden esimerkiksi maahan pudonneita oksia ja pahkoja, joita voisi hyödyntää taiteessa, Vuorimies kuvailee. Usein ITE-taide koristaakin taiteilijoiden pihoja tai jopa ympäröiviä metsiä, joissa erilaiset veistokset värittävät maisemaa. Kokkolan näyttely osoitti, kuinka moottorisaha taipuu esimerkiksi yksityiskohtaisiin karhuja pöllöveistoksiin ja kuinka kierrätysmateriaaleista syntyy monenlaisia eläimiä. Itse tehty elämä ITE-taide tuli laajempaan tietoisuuteen, kun Maaseudun Sivistysliito aloitti vuonna 1998 taiteilijoiden kartoituksen, taiteen esille tuomisen sekä ITE-taiteeseen liittyvän julkaisutoiminnan. – ITE-taide on visuaalisesti kiinnostavaa ja itseopittua kansantaidetta. ITE tulee sanoista itse tehty elämä, Vuorimies kertoo. – ITE-taide ei ole sama asia kuin harrastajataide, vaan puhutaan suomalaisesta nykykansantaiteesta. Sitä voisi kuvailla suodattamattomaksi taiteeksi, jossa tietoisuus taidehistoriasta ei kahlitse taiteilijoita. Taitelijat tekevät taidetta intohimosta – heillä on luomisen pakko. Romusta taiteeksi Kokkolan näyttelyssä oli nähtävillä yhden Suomen tunnetuimman ITE-taiteiljan, Alpo Koivumäen, lintuja eläinaiheisia veistoksia, kuten korppikotkia, kuningaskobra ja metsäkissa. Taide oli jo lapsuudessa innostanut Koivumäkeä, mutta jäi nuoruudessa kieliharrastuksen tullessa tilalle. Edessä Kalle Aholan hirven pää ja taustalla Urpo Koskelan karhuja.
• Metsästäjä 2 l 2017 l 37 1990-luvun puolivälissä taide vei kuitenkin mukanaan, kun Koivumäki innostui tekemään veistoksia maanviljelyksen loputtua luopumiskorvausten myötä. – Lentoon lähtevä kurki oli ensimmäinen työni. Sen jälkeen tein maakotkan, jonka erikoisuutena oli tuulessa liikkuva pää. Kolmanneksi tein hirven, joka on ollut Finlandia-talossakin ihailtavana, Koivumäki kertoo. Sittemmin veistoksia on syntynyt jo noin 130, mihin ei ole laskettu Koivumäen tekemiä palmupuita. Koivumäki on tehnyt paljon Afrikan eläimiä kuten virtahevon, norsuja sekä jo sukupuuttoon kuolleita sapelihammastiikereitä, jotka ovat esillä hänen pihallaan ”Alpon savannilla” Kauhajoella. Veistokset ovat näyttäviä: esimerkiksi savannilla oleva Niilin krokotiili on luonnollisen kokoinen ja noin 4–5 metriä pitkä. Kesäisin savanni on suosittu vierailukohde. Taiteilija ammentaa tietoa eläimistä niin kirjoista kuin luonto-ohjelmistakin. – Ennen eläimen rakentamista katson sen mittasuhteet kuvakirjasta ja piirrän ne malliksi paperille. Nyt olen tekemässä munkkikorppikotkaa ja harpyijaa, Koivumäki kertoo ja lisää innostuneesti, että keksi hiljattain, miten tehdä helposti kotkan kynsiä oluttölkeistä. Koivumäen teokset rakentuvatkin ja saavat inspiraationsa kierrätysromuista: renkaista, metalliputkista, tölkeistä ja muovista, mitä hän saa myös lahjoituksena. Työ neuvoo tekijäänsä. – Kädentaidoilla ja mielikuvituksella pärjää. Tilaa tulee olla oivaltamiselle. Mielekkyys tekemiseen tulee myös siitä, kun saa poisheitettävästä jotain aikaan. Taiteen tekeminen on Koivumäen sanoin tuonut valtavasti elämään ja vienyt aina ulkomaille asti näyttelyiden myötä. – Olen aran sorttinen ihminen, mutta taiteen tekemisessä en kuitenkaan osaa olla arka, Koivumäki lausahtaa. Kirjontatöissä Lapin lumoa Kemiläisen Mirjami Raution värikkäissä ja yksityiskohtaisissa kirjontatöissä näkyy voimakas side Lapin luontoon. Seinävaatteissa on Lapin kuvastoa, kalastamista, karhuja ja kettuja. Eränkäyntiä Rautio harrastaa niin Kemin jahtija kalamiehissä kuin patikoimalla siskonsa kanssa. – Joka kevät täytyy päästä Martimojärvelle Simoon tulvaaikaan katsomaan joutsenten tuloa. Kerran olen nähnyt siellä karhun, joka lähti äkkiä soille karkuun, kun pikkuisen ulahdimme, Mirjami Rautio hymähtää. Rautio kuvaa teoksissaan sitä, mitä on itse retkillään luonnossa nähnyt ja tilanteita, mitkä ovat tehneet vaikutuksen. – Kerran olimme saaressa Perämerellä, ja huomasin ajopuun tulevan kohti rantaa. Mukana olleet totesivat, että se ei ole ajopuu, vaan hirvi. Totesin, että nyt tuli töitä ja tein vedestä nousevista hirvistä teoksen. Kirjontatöistä Rautio innostui toden teolla samoihin aikoihin, kun hän jäi työttömäksi. Sen jälkeen on palo käsitöihin ollut voimakas. – Aloin tekemään kirjontoja aluksi vanhoihin vaatteisiin ja villakankaisiin takkeihin. Kirjontaan käytän silkkija villalankaa, ja materiaaleja löytää myös kirpputorilta. Olen itse opetellut ja kirjoista katsonut, miten pistoja tehdään, kuvailee Rautio. Mirjami Raution töitä on ollut esillä näyttelyissä ja lisää on tulossa. Hänen mielestään on hieno asia, että ITE-taide on nostanut esille tavallisen kansan taidetta. Keväälle Rautiolla on jo selvät suunnitelmat: – Huhtikuun viimeisellä viikolla lähden tunturiin patikoimaan. Lisätietoa ITE-taiteesta ja Kokkolassa sijaitsevasta K. H. Renlundin museon alaisuudessa toimivasta ITE-museosta osoitteessa itenet.fi. Tänä kesänä ITE-museossa on näyttely ”ITEpäisyys”, jonka kuraattorina on Veikko Halmetoja. Kesäisin”Alpon savanni” Kauhajoella on suosittu vierailukohde. Mirjami Rautio kuvailee luonnon vaikutusta hiljentäväksi ja kunnioitusta herättäväksi. Kuvassa Raution teos ”Kotka”. Rautio kuvaa teoksissaan tilanteita, mitkä ovat tehneet vaikutuksen. Alpo Koivumäen munkkikorppikotkassa on käytetty esimerkiksi oluttölkkejä ja puuta.
• 38 l Metsästäjä 2 l 2017 TERO KUITUNEN Hyvinvoiva riista – kestävä riistatalous Riistapäivät 2017 Riista-alan vuotuinen kokoontuminen, Riistapäivät, järjestettiin 18.–19.1.2017 Kuopiossa. Päivien aikana kuultiin mielenkiintoisia esityksiä ajankohtaisista asioista sekä tulevaisuuden suunnitelmista. E nsimmäisenä Metsähallituksen Sakari Mykrä kertoi MetsäpeuraLIFE –hankkeesta. Metsäpeuran Kainuun kanta on hälyttävästi taantunut, joten nyt toteutetaan kaksi uutta palautusistutusta läntiseen Suomeen sekä vahvistetaan Suomenselän pääjoukosta erillään elävää pientä osakantaa. Juho Matala Luonnonvarakeskuksesta kertoi hirven ja metsätalouden yhteydestä. Hirvien määrä on viime vuosikymmeninä vaihdellut voimakkaasti, tämä ei ole näkynyt tuhokehityksessä. Sen sijaan, mitattujen tuhojen laajuus ja intensiivisyys ovat jatkuvasti kasvaneet. Hirvikannan ja sen aiheuttamien metsävahinkojen määrällisestä yhteydestä ei olekaan toistaiseksi saatu kovin selkeää kuvaa. Mallintamalla on päästy selvittämään aiempaa huomattavasti tarkemmin, miten hirvien määrä ja toisaalta taimikoiden määrä näkyvät hirvituhojen määrässä. Analyysin tuloksia on mahdollista hyödyntää arvioitaessa hirvikannan vaikutuksia metsiin. Rehevä vesistö on hyvä – rehevöitynyt huono Sari Holopainen Helsingin yliopistosta valotti Suomen vesistöjen merkitystä sorsalintujen tuotannossa ja vesistöissä tapahtunutta huolestuttavaa muutosta. Monien lajien pesimäkannat sekä poikuetuotto laskevat ja varsinkin rehevien vesien lajit ovat ongelmissa. Taantumisen syitä ei tarkasti tunneta, mutta niiden epäillään piilevän lisääntymisalueilla: vieraspetojen runsastuminen ja lokkikolonioiden katoaminen sekä vesistöjen rehevöityminen. Susi on sopeutuvainen Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta kertoi mielenkiintoisesta aiheesta ”Susi ihmisen muokkaamassa maisemassa”. Susi ottaa elinalueekseen myös ihmisen muokkaaman maiseman, jos sieltä löytyy riittävästi ravintoa. Susi on oppinut hyödyntämään metsätalouttakin, valtaosa Suomen susilaumoista käyttää metsäteitä kulkureitteinään. Liikkuminen piha-alueilla on yhteydessä asutuksen tiheyteen; vierailuja tapahtuu useimmin asutuksen pirstomilla reviireillä. Susien motiiveja tulla talojen tuntumaan pyritään kartoittamaan. Mari Tikkunen Oulun yliopistosta, on tutkinut suden aiheuttamia koiravahinkoja. Metsästyskoiravahinkoja aiheuttaneiden laumojen reviirien koot olivat huomattavasti isompia kuin niiden laumojen, jotka eivät aiheuttaneet koiravahinkoja. Tavallisimmin vahingot tapahtuvat reviirin reunaSakari Mykrä ja metsäpeurahanke.
• Metsästäjä 2 l 2017 l 39 alueilla. Koiravahinkoja vähentävä tekijä on pantaseuranta. Pannattomien susien reviireillä on tapahtunut huomattavasti enemmän koiravahinkoja. Riistanhoitoaktiivisuus laskussa Jani Pellikka Luonnonvarakeskuksesta kertoi metsästäjien tekemän riistanhoitotyön merkittävästä vähenemisestä. Vielä vuonna 1993 riistanhoitomaksun suorittaneista 78 % osallistui ainakin kerran johonkin riistanhoitotoimintaan. Vuonna 2008 vastaava osuus oli 67 % ja vuonna 2016 enää 55 %. Toisaalta riistanhoitotoimien kuluista syntyy mainittavia talousvaikutuksia. Esimerkiksi jo ravinnon ja suolan maastoon viemisen matkakustannuksista kertyy runsaan 8 miljoonan euron kotimainen kulutus. Markus Melin Itä-Suomen yliopistosta valotti laserkeilauksella saatuja tuloksia kanalintupoikueiden suosimista metsistä. Tulokset paljastivat selvästi, että kanalintupoikueet, lajista riippumatta, viihtyivät alueilla, joissa oli merkittävästi enemmän latvuston alaista kasvillisuutta ja joissa itse latvusto oli myös tiheämpi. Hirvieläinten näivetystauti Marja Isomursu, Evira, valaisi hirvieläinten näivetystautia (CWD), joka kuuluu samaan aivotautiryhmään kuin hullun lehmän tauti (BSE). Kesällä 2016 paljastuivat ensimmäiset CWD-tapaukset Euroopassa, kun Norjassa löydettiin kaksi positiivista hirveä ja kolme tunturipeuraa, kaikki luonnonvaraisia eläimiä. Tauti johtaa aina eläimen kuolemaan eikä siihen ole hoitoa. Se ei tiettävästi tartu ihmisiin. Jyrki Pusenius Luonnonvarakeskuksesta täydensi CWD-tietopakettia riskiarvioinnilla. Toistaiseksi tautia näyttää esiintyvän vain Norjan eteläosan tuntureilla ja keskiosassa. Jälkimmäiseltä alueelta tauti voisi tunnettuja hirven vaellusreittejä pitkin levitä melko nopeasti Ruotsin ja Suomen väliselle maarajalle. Eläinten liikkumisen lisäksi taudin esiintymisalueilta PohjoisAmerikasta hankitut virtsahoukuttimet ja metsästysmatkailun yhteydessä taudille altistuneet varusteet voivat levittää taudin nopeasti maahamme. Afrikkalainen sikarutto Taina Aaltonen Maaja metsätalousministeriöstä kertoi ASF:n torjunnasta politiikan näkökulmasta. Suomeen levitessään se aiheuttaisi useiden kymmenien, jopa yli 100 miljoonan euron tappiot sika-alalle. Ennaltaehkäisy on merkittävästi kustannustehokkaampaa kuin taudin hävittäminen maasta. Keinoista keskeisimpiä on villisikakannan vähentäminen korkeintaan 500 yksilöön. Arvo Viltrop Virosta piti erittäin kiinnostavan ja hieman kauhistuttavankin esitelmän taudin leviämisestä Viron villisioissa. Heinäkuussa 2014 tauti levisi ”ihmisen avustamana” Pohjois-Latviaan ja elokuussa havaittiin ensimmäiset tapaukset lähellä Latvian rajaa. Samaan aikaan tautia havaittiin myös maan koillisosassa, mutta sairauden kulku oli täysin erityyppinen. Latvian rajalla eläimet kuolivat, mutta koillisessa metsästetyissä eläimissä havaittiin vastaaineita. Tauti oli siis saapunut koilliseen jo kuukausia aikaisemmin, todennäköisesti ihmisen toimesta. ASF:n leviämistä ei ole voitu pysäyttää, se on levinnyt lähes koko Viroon torjuntatoimista huolimatta. Myös Saarenmaalle, jälleen ihmisen välityksellä. Vain Hiidenmaa on vielä vapaa taudista. Per-Arne Åhlen Ruotsista valaisi sikäläistä villisikatilannetta ja suomalaisten mahdollisuuksia pitää kanta kurissa. Ruotsiin villisika palasi 1970-luvulla ja kanta on kaksinkertaistunut joka kolmas vuosi. Mutta se vaati tuolloin päätöksen, että villisikakanta saisi kasvaa: Historian aikana Ruotsin villisikakanta on tuhottu neljä kertaa! Aikoinaan välineinä olivat keihäät ja jouset, joten nykyaikaisilla välineillä varustetut taitavat suomalaiset pystyvät taatusti kaatamaan kaikki Suomen siat, jos tahtoa on. Näistä aiheista lisää tässä lehdessä Suomen riistakeskus Marko Paasimaa: Uusi karhukannan hoitosuunnitelma. Luonnonvarakeskus Tuomas Kukko ja riistakeskus Jani Körhämö: Oma riista –palvelun mahdollisuuksista tuottaa parempaa tietopohjaa hirvieläinten kannanhoitoon ja kuinka palvelu toimii tutkimuksen apuna. Suomen riistakeskus Marko Mikkola: Metsästäjätutkinto uudistuu vastuullisuus keskiössä
• 40 l Metsästäjä 2 l 2017 MARKO MIKKOLA , erikoissuunnittelija, Suomen riistakeskus Metsästäjän opas verkossa Videoita, ääntä ja harjoitustehtäviä Suomen riistakeskus tarjoaa sähköisiä koulutusmateriaaleja metsästyksestä ja riistataloudesta kiinnostuneille. Kesällä 2016 käyttöönotettu koulutusportaali saa nyt toivottua lisämateriaalia. K oulutusportaaliin on lisätty metsästäjätutkintoon liittyvät julkiset materiaalit, Metsästäjän oppaan verkkokurssi sekä opetusvideoita. Koulutusportaalin sisältöä jatkokehitetään ja tarjontaa lisätään vuoden 2017 aikana. Metsästäjän oppaan sisältö on myös luettavissa verkossa. Koulutusportaalista voi ostaa printtikirjan sisältöä monipuolisemman opiskelumateriaalin vuoden käyttöoikeudella. Verkkosisällön hinta on 25 euroa. Kurssin lukeminen tapahtuu Oma riista –tunnuksia käyttäen. Kirjautuminen edellytetään jotta henkilö voi palata lukemaan sisältöä aina halutessaan 12 kuukauden ajan ostohetkestä. Ostohetkellä on hyvä Osasta lajeista on Metsästäjän oppaan verkkokurssissa lyhyitä videoklippejä, jotka sisältävät elävää kuvaa, tekstityksiä sekä kerrontaa. Videoissa on mukana myös lajin ääntä. Videoklipit julkaistaan ostettavan verkkokurssin lisäksi koulutusportaalin julkisen videonäkymän Metsästäjätutkinto-kategoriassa. Koulutusportaalin julkisessa näkymässä julkaistaan lajien ääniraidat kuvaan yhdistettyinä. Näin kuvaa katsellessa voi kuunnella lajin tunnusomaista ääntä. Metsästäjän oppaan verkkokurssi sisältää useiden lajien osalta ääniraitoja, jotka on upotettu lajin tuntomerkit -kappaleen loppuun. Katso verkkokurssin esittelyvideo.
• Metsästäjä 2 l 2017 l 41 huomioida, että Oma riista –tunnusten saaminen edellyttää verkkopankkitunnusten tai mobiilivarmenteen käyttöä. Useimmat pankit eivät myönnä verkkopankkitunnuksia alle 15-vuotiaille ja siksi Suomen riistakeskus pyrkii saamaan vuoden 2017 aikana käyttöönsä ”puolesta asioinnin”. Sen myötä alle 15-vuotias voisi saada omat Oma riista –tunnukset, huoltajansa suostumuksella. Suomen riistakeskuksen videoita voi katsella koulutusportaalissa Koulutusportaalissa julkaistaan Suomen riistakeskuksen omia videoita Videot-näkymässä. Siellä voi suodattaa näkyville itseä kiinnostavat videot. Metsästäjätutkinto–videokategoria sisältää Metsästäjän oppaan verkkokurssiin upotettuja Suomen riistakeskuksen videoita ja Oma riista –kategoriassa voit tutustua eri tehtävissä toimiville kohdennettuihin videoihin. Metsästys ja saaliin käsittely –kategorian videoiden avulla on mahdollista saada tietoa eri pyyntimenetelmistä tai vinkkejä saaliseläinten käsittelyyn. Videotarjontaa laajennetaan tarpeen mukaan tulevina vuosina. Aloitussivulta pääsee luomaan Oma riista –tunnukset, jotka vaaditaan Metsästäjän oppaan verkkokurssin tekemiseen tai Julkisten hallintotehtävien kertauskurssien suorittamiseen. Kertauskurssin voi suorittaa ampumakokeen vastaanottaja, metsästäjätutkinnon vastaanottaja tai metsästyksenvalvoja, jonka tehtävä on voimassa kirjautumishetkellä ja aikaa tehtävän vanhenemiseen on enintään 6 kk. Voimassa olevan tehtävän umpeuduttua kertauskurssi ei enää avaudu henkilölle ja hänen tulee osallistua Suomen riistakeskuksen järjestämään koulutustilaisuuteen uuden nimityksen hankkimiseksi. Metsästäjän oppaan verkkokurssin voi ostaa koulutusportaalin verkkokaupasta ( koulutus.riista.fi/kauppa ). Suomenkieliset videot tekstitetään ruotsiksi ja ne valmistuvat kevään 2017 aikana. Metsästäjätutkintoon voit tutustua koulutusportaalin Metsästäjätutkintokategoriassa. Kurssi on ilmainen ja siitä saa esimakua Metsästäjätutkinnon sisältämistä aihealueista. Eri aihealueiden oppitunneilta löydät muun muassa julkiset harjoittelutehtävät tai linkityksiä kyseisestä aiheesta muiden tekemiin videoihin. Eri aihealueiden videoita voi hakea koulutusportaalin videot-näkymässä suodattamalla vasemmalla näkyvän kategoriavalikon avulla. Esim. Metsästys ja saaliin käsittely -videot kategoria sisältää Pyyntivälineet ja -menetelmät sekä Saaliin käsittely -alakategoriat. Saaliin käsittelykategoriassa voit hakea näkyville vielä erikseen esimerkiksi riistalintujen käsittelyyn liittyvät videot. Suomen riistakeskuksen sähköisiä koulutusmateriaaleja julkaistaan osoitteessa: https://koulutus.riista.fi/
• AMMATTILAISELTA laatua saksasta Blaser on saksalainen vaatteiden ja aseiden laatumerkki. Vaatteet ovat laadukkaita ja normaalisti myös hintavia, Tarjoukset voimassa 15.4.2017 saakka 1495,2049,1390,895,2090,M2 Comfortech 12/76 puoliautomaatti haulikko 26” tai 28” Z6i 1,7-10 x 42L4A Affinity synteettinen puoliautomaatti haulikko 12/76 26”, 28” tai 30” Tac A1 308 Win kivääri Benelli Montefeltro synteettinen 12/76 26” tai 28” A400 Shadow 12/76 26”, 28” tai 30” IISALMI • KIIMINKI • KOKKOLA NIVALA • RAAHE www.HHsport.fi Tarjoukset voimassa 15.4.2017 saakka 139 95 1295,SISÄLTÄÄ Tikka T3X Lite 308 tai 6,5 x 55 kiväärin • Burris 2-7x35 Fullfield kiikarin • Sako rengasjalat • Sako kantohihnan • Tikka asepussin 308 tai 6,5x55 kivääri nyt kick´s full supistin (arvo 74,90) kaupan päälle! 1199,249,Tilaa ostoksesi suoraan kotiovelle helposti verkkokaupastamme osoitteessa HHsport.fi Conquest HD 5-25 x 50 +ASV Meopro 6-18 x 50 Z-plexii 1049,579,78,Blaser Neapel housut Blaser naisten Active Helen untuvatakki Blaser miesten Prift Peter takki Micro 5+ paketti keväthintaan! yhteishintaan! Blaser Spring kengät 99,ASEKAUPAN nyt kick´s full supistin (arvo 74,90) kaupan päälle! musta, camo tai puu SX3 puoliautomaatti haulikko 12/89 28” tiputimme z6 hintoja! ASV torni kaupan päälle! säästä yli 200€! paitsi nyt! hyvä hinta/laatu -suhde säästä yli 189,50! säästä -50% Blaser-tuotteet vain verkosta 100,Nyt kaikki Blaser kauluspaidat 3 kpl säästä yli 120€! beretta asepussi (arvo 39,90) kaupan päälle! Kuukauden veto! 12/89 pesällä TIKKA T3X lite ss kampanjapaketti 2017 Saapuu lähipäivinä varastoomme! tikka asepussi kaupan päälle! Saapuu lähipäivinä varastoom me! 849,
• AMMATTILAISELTA laatua saksasta Blaser on saksalainen vaatteiden ja aseiden laatumerkki. Vaatteet ovat laadukkaita ja normaalisti myös hintavia, Tarjoukset voimassa 15.4.2017 saakka 1495,2049,1390,895,2090,M2 Comfortech 12/76 puoliautomaatti haulikko 26” tai 28” Z6i 1,7-10 x 42L4A Affinity synteettinen puoliautomaatti haulikko 12/76 26”, 28” tai 30” Tac A1 308 Win kivääri Benelli Montefeltro synteettinen 12/76 26” tai 28” A400 Shadow 12/76 26”, 28” tai 30” IISALMI • KIIMINKI • KOKKOLA NIVALA • RAAHE www.HHsport.fi Tarjoukset voimassa 15.4.2017 saakka 139 95 1295,SISÄLTÄÄ Tikka T3X Lite 308 tai 6,5 x 55 kiväärin • Burris 2-7x35 Fullfield kiikarin • Sako rengasjalat • Sako kantohihnan • Tikka asepussin 308 tai 6,5x55 kivääri nyt kick´s full supistin (arvo 74,90) kaupan päälle! 1199,249,Tilaa ostoksesi suoraan kotiovelle helposti verkkokaupastamme osoitteessa HHsport.fi Conquest HD 5-25 x 50 +ASV Meopro 6-18 x 50 Z-plexii 1049,579,78,Blaser Neapel housut Blaser naisten Active Helen untuvatakki Blaser miesten Prift Peter takki Micro 5+ paketti keväthintaan! yhteishintaan! Blaser Spring kengät 99,ASEKAUPAN nyt kick´s full supistin (arvo 74,90) kaupan päälle! musta, camo tai puu SX3 puoliautomaatti haulikko 12/89 28” tiputimme z6 hintoja! ASV torni kaupan päälle! säästä yli 200€! paitsi nyt! hyvä hinta/laatu -suhde säästä yli 189,50! säästä -50% Blaser-tuotteet vain verkosta 100,Nyt kaikki Blaser kauluspaidat 3 kpl säästä yli 120€! beretta asepussi (arvo 39,90) kaupan päälle! Kuukauden veto! 12/89 pesällä TIKKA T3X lite ss kampanjapaketti 2017 Saapuu lähipäivinä varastoomme! tikka asepussi kaupan päälle! Saapuu lähipäivinä varastoom me! 849,
• 44 l Metsästäjä 2 l 2017 Kiväärinpatruunat pienpedoille Teksti ja kuvat: ARTO MÄÄTTÄ Metsästäjän välineet Pienpetojen houkuttelumetsästys ja kyttääminen lisäävät suosiotaan. Suosion kasvu näkyy myös metsästysasemarkkinoilla ja patruunavalikoiman kehityksenä. P ienpetopyynti käsitetään nykyään kokonaan omana jahtimuotonaan, eikä se ole enää muun metsästyksen sivujuonne. Pienpetokiväärin kaliiperia ja aseessa käytettäviä patruunoita voidaankin jo käsitellä puhtaasti pienpetopyynnin näkökulmasta. Supikoira on kappalemääräisesti ehdottomasti merkittävin kyttäysja houkuttelupyynnin kohde. Myös kettu on haluttu saalis, mutta supitiheillä alueilla kettu on selvä kakkosriista kiväärimetsästäjille. Metsästyksen supipainottuneisuus on vaikuttanut myös luotien valintaan. Hyvin harva ajattelee ensisijaisesti turkiksen laatua, joten patruunalta halutaan tehokkainta kohdevaikutusta. Kokovaippaluotien käyttö alkaakin olla menneisyyttä pienpetojen metsästyksessä. Usein joudutaan huomioimaan myös asutusten läheisyys ja tästä aiheutuvat riskit ampumatilanteissa. Kohteessa nopeasti avautuvat luodit ovat huomattavasti turvallisempi vaihtoehto kuin kokovaippatai liian hyvin koossa pysyvät suurriistaluodit. Pienpetopyyntiin tarkoitetut luodit kolme ryhmää Luotityypeistä ehdottomasti ennustettavimpia toiminnaltaan ovat muovikärjellä varustetut varmint-luodit. Ne avautuvat luotettavasti ja kohdevaikutus on dramaattinen. Luotien avautuminen on niin nopeaa, että kevyimmät versiot saattavat jopa jäädä kohteeseen läpäisemättä sitä kokonaan. Hyvänä puolena on myös se, ettei pysäytysteho ole riippuvainen luodin osumanopeudesta: tulos on sama myös hieman kauemmaksi ammuttaessa. Perinteisten puolivaippaluotien toiminta ei ole yhtä ennustettavaa. Osa avautuu hyvin nopeasti, osa kontrolloidummin. Perin
• Metsästäjä 2 l 2017 l 45 teisten luotimallien etuna on se, että jotkut kiväärit ”suosivat” näiden luotien perinteisempää muotoa ja ampuvat ne siksi paremmalla tarkkuudella. Useimmiten heikkoutena on luodin heikompi ulkoballistiikka ja tästä johtuva suurempi nopeushävikki pidemmillä ampumaetäisyyksillä. Nopeuden lasku vaikuttaa lentoradan kaareutumisen lisäksi myös kohdevaikutukseen. Myös reikäpäiset tarkkuusluotityyppiset pienriistaluodit vaativat käyttäjiltään tarkempaa perehtymistä, sillä niiden toiminta saattaa olla säädetty joko hyvin nopeaa avautumista silmälläpitäen tai vaihtoehtoisesti ne voivat olla toiminnaltaan kontrolloidumpia. Näiden luotien vahvuutena on tarkkuusluotien kaltainen tarkkuuspotentiaali. Heikkous on taas sama kuin perinteisillä puolivaippaluodeilla, eli toiminta vaihtelee voimakkaasti osumanopeuden mukaan ja erityisesti pienissä kaliipereissa luodin nopeus putoaa jyrkästi jossain vaiheessa lentorataa. Sopivimmat kaliiperit Ehdoton kuningas pienpetopyynnin saralla on 5,7 mm (.224”) luotia ampuvien kaliipePienpetokiväärien keskeiset erot yleiskivääreihin löytyvät kaliipereista. Syyt pienempien kaliiperien suosimiselle liittyvät vähäisempään rekyyliin, laakeampaan lentorataan, patruunoiden edullisuuteen ja luotien parempaan soveltuvuuteen. Pienpetokivääreitä hankitaan sekä kevyinä kivääreinä, että paksupiippuisina varmint-malleina. Useimmiten kevyet kiväärit ovat houkuttelupyytäjien välineitä ja raskaammat ovat kyttäysmetsästäjien suosiossa. Nykyaikaisen pienpetometsästäjän luotivalinnat painottuvat muovikärkisiin varmint-luoteihin ja reikäpäisiin tarkkuusluoteihin, joissa on ohut vaippa. Perinteisten puolivaippaluotien tarjonta onkin vähentynyt merkittävästi. Muovikärkisten luotien etuna on niiden nopea avautuminen ja selvästi havaittava osumaääni. Tarkkuusluotien pohjalta tehdyt luodit taas on useissa aseissa helpompi saada käymään äärimmäisellä tarkkuudella. Nykyään yleisin pienpetokiväärien kaliiperi on .223 Remington (kuvassa vasemmalla). Isompaa päätä edustaa .243 Winchester, jonka vahvuutena on sen käyttöalueen laajuus aina peuran kokoluokkaan saakka. Kuvassa kolmen eri pienpetoluotityypin edustajia. Vasemmalla on kolme polymeerikärjellä varustettua luotia joille on tyypillistä hyvin nopea avautuminen kohteessa. Keskellä on metsästysja tarkkuusreikäpääluodeilla ladattuja patruunoita ja oikealla kolme niin sanotusti perinteistä puolivaippaluodilla ladattua patruunaa. rien joukko. Klassisin on .222 Remington, nykyisenä standardina toimii .223 Reminton ja nopeuskuningas .22-250 Remington, jolla on oma vankka kannattajakuntansa. Erityisesti päiväjahtipainotteisessa käytössä .22-250 Remingtonia on vaikea päihittää. Pienemmät ”viisseiska” ja .223 Remington nousevat arvoon pimeäkyttäyksessä. Pienempi rekyyli kun mahdollistaa kohteen katkeamattoman tähystämisen kiikaritähtäimen läpi riistalaukaustapahtumassa ja antaa ampujalle varmuuden osumasta, haavakosta tai ohilaukauksesta. Pienpetokivääreissä 6 mm (.243”) luotia ampuvat kaliiperit edustavat järkevää ylärajaa, koska niihin varmint-käyttöön tarkoitettuja luoteja on vielä saatavana laajasti. Isommissa luodinhalkaisijoissa tarjonta supistuu huomattavasti ja pääosa yli 6 mm luodeista on tarkoitettu selvästi isommalle riistalle. Kuusimillisistä suosituin kaliiperi on .243 Winchester, mutta valikoima laajenee koko ajan. Yli kuusimillisten kaliiperien ongelmana on liki poikkeuksetta niiden suurempi rekyyli raskaissakin aseissa. Rekyylituntuma ei sinänsä ole tässä yhteydessä merkityksellinen, vaan kyse on rekyylin vaikutuksesta aiemmin mainittuun kohteen seuraamiseen. Pienpetokivääri pääpiirteittäin
• 46 l Metsästäjä 2 l 2017 Ampumaharrastusfoorumin seminaari Vuoden 2017 seminaarissa käsiteltiin erityisesti tulevaa EUasedirektiiviä ja aselupaprosessin modernisointia. D irektiivin vaikutukset metsästäjiin ovat ilmeisesti varsin pieniä, eikä myöskään muihin harrastajaryhmiin ole kohdistumassa täyskieltoja. Merkittävin muutos tullee koskemaan ”sotilastaustaisia” itselataavia kivääreitä: YLI 10 patruunan lippaalla varustettuna kyseiset aseet olisivat jatkossa kiellettyjä (EU-luokat A6 ja A7), mutta niille voitaisiin myöntää poikkeuslupa urheilutai reserviläisperusteella. ALLE 10 patruunan lippaalla varustettuna samat aseet kuuluisivat luokkiin B6 ja B7, ja olisivat siten sallittuja. Kaavailujen mukaan B6 tai B7 –luokan aseen omistajalta tullaan perumaan kyseinen lupa, jos hänen hallustaan löydetään mikä tahansa yli 10 patruunan lipas. Tämä kannattaa huomioida, jos omistaa esimerkiksi Valmet Petra –metsästyskiväärin. Lisäksi mainittakoon, että itselataavissa pistooleissa lipasrajoitus olisi 20 patruunaa. Direktiivi tullee velvoittamaan EUmaat myös aseluvan haltijoiden jatkuvaan seurantaan, vähintään viiden vuoden välein. Direktiivi asettaisi siis seurannan minimitason, koska tällä hetkellä jäsenmailla on erilaisia seurantakäytäntöjä ja –tasoja. Suomessa seuranta on jo järjestetty. Huhuttuja 5 vuoden välein uusittavia hallussapitolupia ei siis mitä ilmeisimmin olisi tulossa. Direktiivin on määrä tulla voimaan maaliskuun aikana. Sen jälkeen jäsenmailla on 15 kk aikaa muuttaa lainsäädäntönsä sen mukaisiksi. Kansallinen aselain joustavoittamishanke etenee Aseluvan hakemisessa halutaan luopua soveltuvuuskokeesta, luopua kotipaikkasidonnaisuudesta sekä vähentää tarvetta poliisilaitoksella asioimiseen. Jatkossa haettaisiin sähköinen ASELUPA, joka korvaa nykyiset hankkimisja hallussapitoluvat. Kun lupa on myönnetty ja ase ostetaan, tiedot menevät sähköisesti suoraan poliisille. Aseen näyttöäkään ei enää tarvittaisi jos ase ostetaan kaupasta tai edelliselle omistajalle on myönnetty siihen lupa vuonna 2000 tai sen jälkeen. Soveltuvuuskokeesta luovutaan mahdollisimman pian, sähköinen luvanhaku toteutunee vuonna 2018. Ilmoittakaa ampumaratavastaavat ja järjestyssäännöt! Ampumaratatoimijat ovat tehneet toistaiseksi hyvin vähän ampumaratalain mukaisia ilmoituksia koskien ampumaratavastaavia ja ratojen järjestyssääntöjä. Nämä ilmoitukset tulee toimittaa Poliisihallitukselle 30.11.2017 mennessä. Lue lisää sivulta 59. Suomen riistakeskus kuuluu Ampumaharrastusfoorumiin, joka on alan järjestöjen yhteenliittymä. Sen tavoitteena on turvata ammunnan harrastusmahdollisuudet maassamme myös tulevaisuudessa. Lisätietoja: www.ampumaharrastusfoorumi.fi Foorumin pääpuhuja Sisäministeri Paula Risikko puhui aiheesta Aseet ja sisäinen turvallisuus. Hän kannusti foorumia jatkamaan hyvää yhteistyötä. REIJO SOLANTIE , FT, ylimeteorologi, eläkkeellä Villisikakannan vahvistuessa Suomessa on aika keskustella siitä, kannattaako villisikakantaa Suomessa ylläpitää, ja jos kannattaa niin missä. TERO KUITUNEN HA N N U HU TT U
• Metsästäjä 2 l 2017 l 47 Missä villisika menestyy A lueet, joissa villisika parhaiten viihtyy ja menestyy, määräytyvät Suomen metsäekologian alueellisista pääpiirteistä, ja ne taas pääasiassa ilmastosta. Villisialle mieluisimpia alueita ovat ne, joissa leppeän ilmaston takia on runsaasti lehtomaisia metsiä ja joissa lisäksi routa on ohut ja epäyhtenäinen, ja routakausi kestää keskimäärin vain neljä kuukautta. Tällaisilla alueilla maaeläimistö ja ruohokasvillisuus on runsas ja maata pystyy tonkimaan talvellakin kärsän kärsimättä. Suomen eteläpuoliskossa viheliäisintä aluetta villisialle on Etelä-Pohjanmaa, joka kuuluu ankaraan keskiboreaaliseen ilmastollis-ekologiseen vyöhykkeeseen. Etelä-Pohjanmaalla routa on villisialle toivottaman paksu, ja routakausi kestää viisi kuukautta, ja lehtoja ja lehtomaisia metsiä on vain 8 % kankaiden alasta. Sensijaan eteläboreaaliin kuuluvilla alueilla lehtoja ja lehtomaisia metsiä on kankaista noin kolmannes, keskimäärin 36 prosenttia. Eteläboreaalin sisällä villisialle mieluisinta aluetta ovat sen vähäroutaisimmat seudut: Uusimaa, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala ja Etelä-Savo sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eteläosat Siilinjärveä, Kaavia ja Polvijärveä myöten. Näillä alueilla villisika menestyy ilman ihmisen apua aivan ankarimpia talvia lukuunottamatta. Muualla Suomessa, missä kanta muodostuu yksittäisistä harhailijoista, tulisi villisiat hävittää keinoruokintavaraisen kannan estämiseksi ja sikaruton leviämisen välttämiseksi. Onneksi melkein kaikki Suomen sikatilat sijaitsevat villisialle parhaiten sopivan alueen ulkopuolella niin että kotija villisikareviirien väliin jää noin 100 km leveä ‘turvavyöhyke’.
• 48 l Metsästäjä 2 l 2017 -0,0005 0,0005 0,001 0,0015 0,002 0,0025 0,003 0,0035 0,05 0,1 0,15 0,2 0,25 0,3 0,35 Hi rv en ru ho ja m yy ty /k m 2 Hirvisaalis hirveä/km2 Hirvisaaliin ja myytyjen hirven ruhojen välinen korrelaatio EEROJUHANI LAINE Riistataloudesta hyötyä myös maanviljelijöille? E tenkin Etelä-Suomessa riistanhoidossa merkittävässä roolissa on ruokinta, jotta sorkkaeläimet selviävät paremmin talven yli. Riistaruokintaa harjoitetaan paljon omatoimisesti ja talkoovoimin, mutta ruokinnassa on myös kaupallisia piirteitä. Metsästäjän numerossa 1/2017, sivulla 52 esitellyllä tutkimuksella selvitettiin myös kaupallisten riistarehun ja riistapeltojen parissa työskentelevien toimijoiden määriä. Riistarehun tuottajien määrissä oli tilastollisesti merkittäviä eroja, siten että Etelä-Häme, Satakunta ja Varsinais-Suomi erottuivat Lapista, Oulusta ja Pohjois-Karjalasta. Uusimaa ei erottunut mitenkään mitä varmaankin selittää alhainen vastausprosentti. Mikä sitten aiheuttaisi tällaista eroa riistarehun tuottajien määrissä eri alueilla? Ensimmäisenä tulee mieleen, että perinteisesti vahvoilla maatalousalueilla olisi myös paljon riistarehun tuottajia. Näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan, sillä riistakeskusalueiden maatalouspinta-alalla ja riistarehun tuottajien määrillä ei ollut minkäänlaista korrelaatiota. Hirveä ja metsäpeuraa lukuun ottamatta kaikki maamme metsästettävät sorkkaeläimet ovat melko aktiivisen ruokinnan kohteena. Sorkkaeläinsaalista (pois lukien hirvi ja metsäpeura) verrattaessa riistarehun tuottajien määrään, havaitaan vahva positiivinen korrelaatio. Mitä suuremmat sorkkaeläinSorkkaeläinten ruokkiminen on tärkeää etenkin talvisin, riistapelto on yksi hyvä tapa siihen. saaliit alueella on, sitä enemmän alueella on myös riistarehun tuottajia. Sama seikka oli havaittavissa valkohäntäpeuran kannanarvion ja riistarehun tuottajien määrän välillä. Kaakkois-Suomessa oli myös melko suuri määrä riistarehun tuottajia, vaikka sorkkaeläinkannat ovatkin pienet edellä mainittuihin alueisiin verrattuna. Siellä vahvistuva villisikakanta saattaa osaltaan selittää kasvanutta riistarehukauppaa. Riistapeltourakoitsijoiden määrän ja sorkkaeläinkantojen välillä ei ollut yhtä vahvaa korrelaatiota, mitä selittää se, että Pohjanmaalla on hyvin paljon riistapeltourakoitsijoita, mutta sorkkaeläinkannat eivät ole korkeat. Riistapeltoja pidetään myös peltokanalintujen vuoksi, mikä voisi selittää eroa. Suuremmista sorkkaeläinkannoista voisikin olla hyötyä maanviljelijöille mahdollisena lisätulonlähteenä ja sitä se on jo nyt. Alueesta riippuen riistarehua myyvien tilojen osuus viljantai muun kasvinviljelyn tiloista arvioidaan seuraavasti. Etelä-Hämeessä 8 prosenttia, Keski-Suomessa 7 prosenttia, Satakunnassa 6 prosenttia ja Varsinais-Suomessa hieman yli 2 prosenttia myy riistarehua.
• Metsästäjä 2 l 2017 l 49 Riista-alan ammattilaiseksi? Metsästysopas? Riistanhoitaja? Riistayrittäjä? Ruukin maaseutuopisto kouluttaa toimijoita riista-alan vaativiin tehtäviin. Haku elokuussa alkavaan riistapainotteiseen luonto-ohjaajakoulutukseen suoraan oppilaitokseen 31.5.2017 mennessä. Lisätietoja: Teemu Keränen p. 040 747 7234 tai teemu.keranen@raahenedu.? www.riistalinja.info EEROJUHANI LAINE Riistanlihan myynti lisääntyy eläinkantojen kasvaessa P erinteisintä riistataloutta on lihan vaihtaminen muihin hyödykkeisiin. Nykyään riistalihaa myydään jonkin verran ja sitä myydään selkeästi enemmän suurempien riistakantojen alueilla. Tässä tarkastellaan alueellisia eroja lihan myynnissä ja hinnassa. Myös näitä asioita selvitettiin Metsästäjän numerossa 1/2017, sivulla 52 esitellyllä tutkimuksella. Hirvisaaliin ja myytyjen hirven ruhojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen korrelaatio. Tämä tarkoittaa, että alueilla joilla hirvisaalis/km² oli suurempi, myös myytiin enemmän hirven ruhoja. Esimerkiksi Pohjanmaalla arviolta 8 prosenttia, Keski-Suomessa ja RannikkoPohjanmaalla 4 prosenttia hirvisaaliista myytiin. Koko maan hirvisaaliista myytiin noin 2 prosenttia, mikä vastaa aiheesta tehdyn tutkimuksen tuloksia. Hirven ruhon kilohinnassa oli alueellisesti suuria eroja, mutta niitä ei mikään kyselyssä mitattu seikka selittänyt, Valtakunnallisesti hirvi maksaa 9,10 euroa/kg. Suurin hirvenlihan kilohinta näyttäisi olevan EteläHämeessä ja pienin Oulun seudulla. Pohjanmaalla kohtasivat melko korkea hinta, 10,7 €/kg, ja suurin myydyn lihan määrä, joten siellä myydyn hirvisaaliin arvo muodostuu kaikkein korkeimmaksi. Valkohäntäpeurojen lihanmyynnissä alueelliset erot näkyivät maantieteellisen levinneisyyden mukaan. Valkohäntäpeuran lihaa myytiin lähinnä Eteläja Lounais-Suomessa. Myös valkohäntäpeurojen tapauksessa suurempi saalismäärä merkitsi suurempaa määrää myytyjä peuroja. Valtakunnallisesti valkohäntäpeurasaaliista myyntiin on mennyt 3 prosenttia ja keskihinta on ollut 7,70 euroa/kg. Valkohäntäpeuran osalta tiedot ovat epävarmoja, koska Uudeltamaalta saatiin niin alhainen vastausprosentti. Nahkojen myynnissä näyttää samalta. Myyntiä tapahtuu eniten Länsija KeskiSuomessa. Mitä suurempi hirvisaalis alueella on, sitä suurempi osa nahoista menee myyntiin. Hieman suurempaa nahkapinoa on ilmeisesti mukavampi myydä kuin muutamaa yksittäistä nahkaa. Niin lihan kuin nahkojen myynnissä oletettavasti suurta roolia näyttelee seurojen/seurueiden koko, mikä varmaankin Pohjoisja Itä-Suomen valtionmailla on pienempi. Hirvisaaliin noustessa, myytyjen hirvien määrä lisääntyy. Näin riistanlihaa pääsevät maistelemaan myös metsästystä harrastamattomat ja hirvisaaliista saatu hyvä jakautuu laajemmalle joukolle.
• 50 l Metsästäjä 2 l 2017 MARKUS VON WEISSENBERG Riistapellon merkitys monipuolistuu Riistapellon tavoitteena ei enää ole pelkästään yksittäisen metsästystapahtuman onnistuminen, vaan siitä on muodostunut riistanhoidolle ja kannansäätelylle oivallinen työkalu. tiedetään missä eläimet majailevat, eikä tarvitse hukata kaikkia valoisia tunteja niiden etsintään. Riistan hyvinvoinnista huolehtiminen on nykyaikaa Emme enää elä pula-aikaa, kuten Suomen syntyaikoina, jolloin täytyi ampua metsän viimeinenkin hirvi perheen elättämiseksi. Nykyisin metsästäjä haluaa tuntea riistansa ja huolehtia sen hyvinvoinnista. Riistapelto ja nykytekniikka mahdollistavat riistakantojen tehokkaan seurannan. Riistakamerat ovat yleistyneet, niiden tekniikka parantunut, ja niiden avulla saadaan selville uusia asioita. Näin kävi esimerkiksi helmikuun alussa Paraisilla, kaurisrikkaalla Kirjalan saarella, jossa kameraan tallentui suurikokoinen susi. Ilman riistapellon laidassa ollutta ruokintapaikkaa ja kameraa havaintoa ei olisi saatu, eikä kukaan olisi tarinaan uskonut. Nyt kuva levisi hetkessä kännykästä toiseen ja jopa paikallislehteen, ja tilanne otettiin todesta. Samantapaisia havaintoja syötävän riistan ja petojen liikkeistä saadaan päivittäin eri puolilla maata, ja niillä on tärkeä merkitys riistanhoidolle. Tämän päivän metsästäjä haluaa tietää, minkälaista riistaa metsässä todella on ja M AR KU S VO N W EI SS EN BE RG R iistapeltoja tehdään maassamme vuosittain huomattava määrä. Perimmäinen syy on yhä pyrkiä pitämään riistaeläimet omilla metsästysmailla. Riista asustelee mielellään riistapellon tuntumassa ja kun jahti syksyllä alkaa, suunnitella verotusta niin, että myös tulevina vuosina olisi metsästettävää. Kiitos sinnikkään valistuksen kenenkään ei enää pitäisi olla epätietoinen siitä, miten kantoja tulisi oikeaoppisesti verottaa. Onnistunut riistapelto ja hyvin hoidettu ruokintapaikka uudenaikaisine riistarehuineen on riistakannan suunnittelun kannalta todella suureksi avuksi. Tavoitteena luonnon monimuotoisuus Riistapellon perustamiseen vaikuttaa tietysti se, mitä peltoon haluaa kylvää. Siihen taas vaikuttaa pellosta saatava tuotto. Kauran tai ohran viljeleminen lohkolla, joka on heikkotuottoinen vaikkapa maan laadun, märkyyden, tai ravinneköyhyyden vuoksi, ei huonona vuotena tuota mitään. Maamme peltoalasta varmaan yli puoli miljoonaa hehtaaria on tällaista heikkotuottoista maata, jonka viljeleminen maksaa tuottamisen sijaan. Ainoita tapoja saada nämä pellot tuottamaan edes vähän voittoa on tehdä niistä riistapeltoja, joita EU kutsuu monimuotoisuuspelloiksi. Ei ole väliä, vaikka puintiaikana sataa viik
• Metsästäjä 2 l 2017 l 51 Laadukkaat Dianariistapeltoseokset Eräkontista! Hirvi-Diana 1kg 18€ / 10kg 159€ Peura-Kauris –Diana 3kg 41€ / 10kg 126€ Fasaani-Peltopyy –Diana 3kg 38€ Diana-Aurinngonkukka 2kg 28€ / 10kg 129€ Diana-Rehukaali 1kg 25€ / 10kg 235€ Diana-Rehurapsi 1kg 9,90€ / 10kg 96€ Diana-Rehunauris 1kg 14€ Diana-Talvirehurapsi 1kg 9,90€ / 10kg 82€ Diana-Öljyretikka 3kg 35€ / 25kg 210€ Diana-turnipsi 1kg 22€ Diana-Rehusokerijuurikas 1kg 53€, PILLERÖITY Diana-Naattinauris 1kg 19€ Diana-Lehtisikuri 1kg 25€ Koristekukka-Diana 25€ 250g / 1kg 69€ Riistalaidun-Diana 10kg / 128€ Mesija perhospelto-Diana 10kg 92€ Syyskylvö-Diana 10kg 89€ Diana-Metsästäjän maissi 3kg 41€ Diana Solo 421kylvölaite 120€ Tarkemmat tuotetiedot kylvömäärineen verkkokaupastamme: www.erakontti.fi Oy Eräkontti Ab Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki p. 010 440 9410, www.erakontti.fi Nykymetsästäjä haluaa tietää, mitä hänen metsässään tapahtuu voidakseen suunnitella verotusta oikeaoppisesti. Riistapelto on tässä verraton apu. Kuvassa komea kruunupää on tuonut haareminsa rehusokerijuurikaspellolle Siuntiossa. Luonnon monimuotoisuutta edistetään myöntämällä tukea monivuotisten niittyjen ja lintupeltojen perustamiseen. Voi esimerkiksi kylvää koristekukkia tai perhosja mesikasveja, joiden suojassa pienriista viihtyy. kotolkulla, sillä satoa ei tarvitse korjata, kuivata, eikä varastoida, ja korvaus on aina sama. Kun vähintään kahta riistapeltokasvia kylvää seoksena peltoon, se muodostaa niin sanotun monimuotoisuuspellon, jolle myönnettävä tuki on 300 euroa/ha. Kun farmarille lupaa, että metsästysporukka tuo siemenet ja lannoitteet ja hoitaa kylvön, ja hän saa pitää varman M AR KU S VO N W EI SS EN BE RG tuen, niin eiköhän peltoalaa ala löytyä. Voimassa oleva tukijärjestelmä pyrkii edelleen laajentamaan luonnon monimuotoisuutta hyväksymällä tuen piiriin myös niin sanotut lintuja perhospellot, joissa kasvaa runsaasti mesikasveja, jotka houkuttelevat perhosia, kimalaisia ja muita hyönteisiä sekä pikkulintuja. Tämä on tulevaisuutta.
• 52 l Metsästäjä 2 l 2017 Kommentti punkkikirjoitukseen Hirvieläinten määrällä ON merkitystä Teksti ja kuvat: HEIKKI HENTTONEN , metsäeläintieteen professori, Luonnonvarakeskus Metsästäjä-lehden numerossa 5/2016 oli kirjoitus, jonka perusteella voi syntyä väärinkäsityksiä punkkien elämänkierrosta ja hirvieläinten merkityksestä siinä. Jos metsästäjät yrittävät kieltää hirvieläinten merkityksen punkkien elämänkierrossa ja runsaudessa, ampuvat he itseään pahasti jalkaan. K errataan ensin perusasiat. Se on selvästi tarpeen, koska kun esimerkiksi parasitologi emerita Margaretha Gustafsson kesällä esitti kauriiden ja peurojen tuhoamista punkkivaaran vuoksi, iltapäivälehdissä haastatellut ”asiantuntijat” olivat aivan ulalla. Punkkien monivaiheisen elämänkierron eri isäntälajit ja niinisäkkäässä on myös suurempi määrä verta imeviä punkkeja kuin pienessä. Aikuiset punkkinaaraat imevät verta myös pienemmistä nisäkkäistä kuten ketuista, jäniksistä, oravista, siileistä, mutta niiden turvin punkkien samat veriateriat ja sen seurauksena punkkimäärät ovat pienempiä. Punkkeja on siis ilman kauriita ja peuroja, mutta niiden merkitys punkkien runsaudelle on täysin yksiselitteinen. Eri puolilla Eurooppaa on tehty aitauskokeita, joissa kauriit on suljettu pois koemetsiköistä. Punkkien määrät laskivat selvästi muutamassa vuodessa. Lisäksi hirvieläimet liikkuvina otuksina siirtävät aikuisia punkkeja uusille alueille. Toukka, nymfi ja aikuinen – eri isännät Munista syntyy punkkitoukkia, joista seuraavana vuonna muodonvaihdoksen kautta nymfejä, ja taas vuotta myöhemmin aikuisia. Kukin vaihe tarvitsee veriaterian kehittyäkseen seuraavaan vaiheeseen. Toukat imevät verta pääasiassa pikkunisäkkäistä, joista ne saavat patogeenit (borrelia, aivokuumevirus yms.). Metsähiiri ja -myyrä ovat patogeenien parhaita isäntiä. Patogeenit siirtyvät muodonvaihdoksessa toukasta nymfiin ja nymfistä aikuiseen. Hirvieläinten veri sisältää aineita, jotka ovat patogeeneille haitallisia, eivätkä hirvieläimet siksi kanna ko. tauteja. Tämä on joskus tulkittu virheellisesti Aikuinen 3-4 mm kokoinen taigapunkkinaaras sellaisena kuin se etsii saalista. Se ei ole vielä imenyt verta. niin, että kauriiden ja peurojen läsnäolo olisi hyödyllistä, koska niistä imetty veri voisi tuhota aikuisessa punkissa olevat borreliat, mikä tekisi ne vaarattomiksi ihmisille. Harha on siinä, että aikuinen punkkinaaras imee verta vain kerran! Jos se on imenyt kaurista, se ei enää ime ketään eikä mitään, vaan runsaan kaurisveren turvin tuottaa paljon munia ja uusia punkkeja. Nymfit pahimpia levittäjiä Metsästäjä-lehden artikkelin pahin puute oli, että siinä kirjoitettiin punkeista yleisesti eikä punkkien ikävaiheiden merkitystä tuotu esiin. Itse asiassa nymfit ovat tautien levittäjinä tärkeämpiä kuin aikuiset, koska niitä on paljon enemmän. Tavalliselle ihmiselle punkki on verta täynnä oleva liki kynnen kokoinen aikuinen punkkipullukka, pienikokoisemmat toukat ja nymfit jäävät huomaamatta. Kiteytettynä: Taudinaiheuttajat nuoret punkit saavat pikkunisäkkäistä, nymfit ovat tärkein tauteja levittävä ikäryhmä, mutta punkkikannan suuruus määräytyy aikuisten naaraiden den merkitys puuttuivat myös Metsästäjä-lehden artikkelista. Aikuinen punkkinaaras munii suuren määrän munia. Mitä enemmän aikuinen naaras on veriateriallaan imenyt verta, sitä enemmän se pystyy munimaan. Eniten verta aikuinen naaras saa hirvieläimistä, nimenomaan metsäkauriista ja valkohäntäpeurasta. Luonnollisesti isossa Puutiaisnymfi metsämyyrän alaleuassa. Nymfit imevät verta niin pienemmistä kuin isommmistakin nisäkkäistä ja myös linnuista.
• Metsästäjä 2 l 2017 l 53 isommista nisäkkäistä saamien suurten veriaterioiden turvin. Muita havaintoja Prevalenssin eli patogeenejä kantavien punkkien osuuteen vetoaminen on myös harhaanjohtavaa, koska prevalenssi voi olla korkea vaikka punkkeja olisi hyvin vähän. Tällöin ihmisriski on alhainen. Toisaalta suurissa punkkitiheyksissä alhainenkin prevalenssi voi merkitä melkoista määrää tauteja tartuttavia punkkeja, mikä tietenkin on paljon suurempi riski. En puutu muutamiin numerovirheisiin, mutta kuva termisen kesän pituudesta suhteessa borreliapotilaiden määriin on harhaanjohtava. Kauriiden levinneisyys ja runsaus on ilmaston rajoittamaa, ja epäilen että liki samanlainen käyrä saataisiin, jos borreliatapaukset korvattaisiin kauriiden määrällä tai vastakkaisesti talven pituudella. Lisäksi jos tällaisia malleja tehdään, niin mukaan pitäisi tietenkin ottaa patogeenejä kantavat pikkunisäkkäät – niistähän punkit ne pöpöt saavat – ja pikkunisäkkäiden kannanvaihtelut. Tällaista tutkimusta meillä onkin tekeillä. Joskus kuulee maallikkojen, mutta jopa lääketieteen edustajien toteavan, että hyvä myyrävuosi on hyvä punkkivuosi. Tämä on sekoilua. Mitä punkkien ikävaihetta tarkoitetaan? Totta on, että hyvänä myyrävuonna punkkitoukilla on runsaasti verenantajia, mutta tämä toukkarunsaus muuttuu nymfeiksi vasta vuotta myöhemmin, jolloin myyräkanta on jo romahtanut. Ja vuotta myöhemmin aikuiset punkkinaaraat imevät pääasiassa isompia nisäkkäitä. En lainkaan kiistä ilmaston ja varsinkaan paikallisen mikroilmaston merkitystä punkeille. Lisäksi ääri-ilmiöt voivat vaikuttaa punkkien aktiivisuuteen ja runsauteen. Parin vuoden takainen lämmin kuiva loppukesä ajoi punkit maanrakoihin, ja viime talven tammikuun kova pakkanen ilman suojaavaa lumikerrosta ilmeisesti vähensi tuntuvasti punkkien määrää ainakin Keski-Suomessa. Puutiaistoukka imemässä verta metsämyyrän korvassa. MIKAEL WIKSTRÖM , Suomen riistakeskus Hirvieläinten määrällä voi olla suurta merkitystä punkkien määrään, mutta hyvin vähäistä merkitystä punkkien levittämän borrelioosin ilmaantuvuuteen M etsästäjä-lehdessä 5/2016 ollut artikkelini hirvieläimistä, punkeista ja punkkien levittämistä sairauksista on herättänyt paljon mielenkiintoa. Artikkelin välittämä viesti, ettei hirvieläinten rooli borrelioosija TBE-tapausten ilmaantuvuudessa ole mustavalkoinen, on ilmeisesti mennyt hyvin perille. Mukavaa että myös punkkeihin erikoistunut metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen kiinnostui artikkelista, ja täydensi artikkelia selittämällä punkkien eri ikävaiheita. Metsästäjä-lehdessä 5/2016 ei valitettavasti ollut tilaa kuvailla punkkien elinkiertoa. Kuten professori Henttonen toteaa, hirvieläimillä saattaa olla suuri merkitys punkkien runsaudelle. Hirvieläinten suhteellinen merkitys voi olla erityisen suuri, jos kyseisellä alueella on vain vähän muita punkeille potentiaalisia isokokoisia isäntäeläimiä. Suomessa hirvieläinten osuus potentiaalisista isoja keskikokoisista isäntäeläimistä on kuitenkin useimmiten suhteellisen pieni. Jos Luonnonvarakeskuksen metsästyssaalistilastot vastaisivat riistaeläinten osuuksia luonnossa, hirvieläinten osuus isoista ja keskikokoisista potentiaalisista isäntäeläimistä olisi noin 15 prosenttia. Jänisten, supikoirien, kettujen ja muiden isoja keskikokoisten punkkien potentiaalisten isäntäeläinten osuus olisi noin 85 prosenttia. Uppsalan yliopiston professorin Thomas Jaensonin mukaan, jäniksellä voi olla 2 500 punkkia ja kauriilla 2 000. Suomessa punkeille riittäisi todennäköisesti isäntäeläimiä varsin runsaasti, vaikka hirvieläinmäärää supistettaisiin rajustikin. Metsästäjä-lehdessä 5/2016 ei kuitenkaan käsitelty hirvieläinten merkitystä punkkien runsaudelle, vaan hirvieläinten merkitystä punkkien välittämiin sairauksiin. Kyseessä on siis kaksi eri asiaa. Artikkelissa ei annettu tilastollisia lukuja mutta esimerkiksi valkohäntäpeuran jäävän kannan tiheyden vaikutus eri sairaanhoitopiirien borrelioosin ilmaantuvuuteen otoskoolla 100 oli R2 = 0,0869 vuosina 2011 2015. Metsästäjien ilmoittaman peurakannan tiheys selitti siis 8,7 % borrelioositapauksista. 91,3 % borrelioositapauksista riippui siis muista tekijöistä kuin valkohäntäpeurakannan tiheydestä. Koska punkkien runsaus ja niiden levittämien sairauksien ilmaantuvuus riippuu kaikista erikokoisista isäntäeläimistä, siis koko funktionaalisesta massasta ja siitä, kykeneekö isäntäeläin kantamaan esimerkiksi borrelioosia, olisi syytä ottaa kaikki isäntäeläinlajit mukaan vertailuun. Olisi hyvin mielenkiintoista nähdä tutkimus, jossa kaikki asiaan vaikuttavat tekijät otettaisiin huomioon. Sekin seikka, että myös toukat ja nymfit voivat käyttää isokokoisia isäntäeläimiä, ei pelkästään aikuiset naaraat, on pidettävä mielessä.
• 54 l Metsästäjä 2 l 2017 HA N N U HU TT U
• Metsästäjä 2 l 2017 l 55 ANNA KNUUTTILA , ELT, tarttuvien tautien erikoiseläinlääkäri Aleutian tautivirus on yleinen Suomen luonnonvaraisilla näätäeläimillä Aleutian tautivirus (AMDV, plasmasytoosivirus) on yleinen minkeillä esiintyvä parvovirus. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan ja sen yhteistyökumppaneiden suorittamassa tutkimuksessa selvitettiin Aleutian tautiviruksen esiintymistä Suomen luonnonvaraisissa näätäeläimissä. Apuna käytettiin metsästäjiltä vuosina 2006-2014 kerättyjä elinnäytteitä. A ikuisilla minkeillä AMDV voi aiheuttaa kroonisen immuunivälitteisen sairauden (Aleutian tauti, plasmasytoosi) ja pennuilla akuutin kuolemaan johtavan hengitystiesairauden. Viruksella on laaja maantieteellinen levinneisyys ja tarhattujen minkkien lisäksi sitä tavataan myös luonnossa. Minkeillä Aleutian taudille tyypillisiä oireita ovat mm. eläimen laihtuminen, anemia, verenvuodot suusta ja sieraimista sekä veriset ulosteet. Taudin vakavuusaste vaihtelee riippuen sekä viruskannasta että isäntäeläimeen liittyvistä tekijöistä. Tartunta voi olla oireeton, mutta herkillä yksilöillä se voi johtaa kuolemaan. Hoitoa tai rokotetta tautia vastaan ei ole. Luonnonvaraisista näätäeläimistä (minkki, vesikko, saukko, hilleri, kärppä ja näätä) virusta on löydetty mm. Ranskassa, Espanjassa, Englannissa ja Kanadassa. Tautia on raportoitu myös lemmikkifreteissä. Muiden näätäeläinten taudinkuvasta ei ole varmuutta, mutta epäillään ettei se ole yhtä vakava kuin minkillä. Aleutian tautiviruksen mahdollista osallisuutta mm. vesikkoja hillerikannan pienenemiseen on kuitenkin epäilty. Suomen luonnonvaraisista näätäeläimistä ei ole aiemmin tutkittu Aleutian tautiviruksen esiintymistä. Metsästäjiltä ja muilta yhteistyökumppaneilta kerättyjen elinnäytteiden avulla oli tarkoitus selvittää viruksen esiintymistä suomalaisissa näätäeläimissä ja viruksen perimän yhtäläisyyksiä ja eroja, mm. ovatko virukset mahdollisesti peräisin tarhatuista minkeistä. Mäyrillä runsaasti tartuntoja ja mahdollisesti uusi viruslaji Tutkimusten perusteella Aleutian tautivirusta löydettiin ensimmäistä kertaa mäyristä, joissa tartunta todettiin 27 prosentilla. Tutkimuksessa käytiin läpi myös virolaisia näätäeläinnäytteitä ja sikäläisistä mäyristä löytyi hyvin poikkeava viruskanta, joka edustaa mahdollisesti kokonaan uutta parvoviruslajia. Suomalaisissa näytteissä tartunta todettiin 54 %:lla villiminkeistä ja yhdellä hillerillä. Sen sijaan saukoista, näädistä, lumikoista, kärpästä ja ahmasta kerätyt näytteet olivat negatiivisia. Tartunta oli levinnyt laajalle maantieteellisesti ja positiivisia eläimiä löytyi sekä Länsi-, Eteläettä Itä-Suomen maakunnista. Tartunnalle altistavia tekijöitä olivat eläimen laji ja näytteenottoajanjakso. Villiminkit ja mäyrät olivat alttiimpia saaman tartunnan ja vuosina 2006–2009 tartunnat olivat yleisempiä kuin vuosina 2010–2014. Eläimen iällä, sukupuolella ja elinalueella (maakunta) ei sen sijaan ollut merkitystä tartunta-alttiudelle. Minkkitilat eivät merkittävä tartunnanlähde Minkkitilat eivät vaikuta olevan, ainakaan kunnan ja maakunnan tasolla, merkittävä tartunnan lähde luontoon. Vaikuttaakin siltä, että tarhattujen minkkien ja luonnonvaraisten näätäeläinten tartuntaketjut ovat pääasiassa erillisiä. Satunnaisia tartuntoja näiden välillä kuitenkin todennäköisesti tapahtuu. Suomalaisten viruskantojen alkuperä jäi kuitenkin epäselväksi. On mahdollista, että virus on tullut Suomeen jalostuseläinten mukana muista minkinkasvattajamaista, mutta toisaalta suomalaiset kotoperäiset näätäeläimet ovat saattaneet kantaa virusta jo ennen minkkitarhauksen alkamista. Lisätutkimuksia taudin vakavuudesta tarvitaan Vaikka monet näätäeläinlajit voivatkin saada Aleutian tautivirustartunnan, varsinaista oireellista tautia on raportoitu vasta minkeillä. Muilla lajeilla tartunta voi olla ohimenevä ja/tai oireeton, mutta asiasta ei ole riittävästi tutkimustietoa. Suomen luonnossa tartunta on yleinen sekä minkeillä että mäyrillä. On kuitenkin epätodennäköistä, että virus aiheuttaisi näissä laajamittaisesti vakavaoireista tautia, koska populaatiot ovat elinvoimaisia. Näätäeläinten suojelun kannalta lisätietoa taudinkuvasta ja elinmuutoksista olisi tärkeää saada erityisesti ahmasta, hilleristä ja vesikosta. Tutkimusryhmämme haluaa kiittää kaikkia metsästäjiä tutkimukseen osallistumisesta. Metsästäjiltä ja muilta yhteistyökumppaneilta kerättyjen näytteiden avulla syntyi vuonna 2015 kaksi kansainvälisesti julkaistua tieteellistä artikkelia ja osatyö yhteen väitöskirjaan (ks. tiedot jutun lopussa). Kaikille osoitteensa antaneille metsästäjille on toimitettu postitse tieto näytteidensä tuloksista. Myös muut tutkimukseen osallistuneet metsästäjät voivat tiedustella tuloksia alla olevasta sähköpostiosoitteesta. Artikkelit: Knuuttila A., Aaltonen K., Virtala A.-M.K., Henttonen H., Isomursu M., Leimann A., Maran T., Saarma U., Timonen P., Vapalahti O., Sironen T. Aleutian mink disease virus in free-ranging mustelids in Finland – a cross-sectional epidemiological and phylogenetic study. Journal of General Virology 2015;96:1423-1435. Leimann A., Knuuttila A., Maran T., Vapalahti O., Saarma U. Molecular epidemiology of Aleutian mink disease virus (AMDV) in Estonia, and a global phylogeny of AMDV. Virus Research 2015, doi: 10.1016/j.virusres.2015.01.011. Väitöskirja: Knuuttila A. Diagnostics and epidemiology of Aleutian mink disease virus. Väitöskirja 2015. Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.
• 56 l Metsästäjä 2 l 2017 TUOMO OLLILA , Metsähallitus Naalikanta elpymässä hiljalleen V iimeinen varmistettu naalinpesintä Suomessa oli vuonna 1996 Utsjoella. Tämän jälkeen naaleja on tavattu, ja arvio vuosittain Suomen alueella liikkuvista naaleista on ollut 5–10 yksilöä Enontekiön ja Utsjoen tunturialueilla. Ei ole mahdotonta, että vuoden 1996 jälkeenkin naali olisi pesinyt jossain tuntemattomassa paikassa tunturialueella, mutta näyttöä asiasta ei ole. Norjassa ja Ruotsissa naalin pesintöjä on ollut lähes vuosittain ja lähimmät pesinnät ovat olleet vain muutamia kymmeniä kilometrejä Suomen rajasta. Hyvinä myyräja sopulivuosina 2011 ja 2015 pesintöjä oli reilu 70. Ilmeisesti näiden vuosien seurauksena Suomessa tehtiin viime vuonna enemmän naalihavaintoja kuin pitkään aikaan ja kahdella pesällä naalien todettiin asuneen, vaikka pesintään viittaavia merkkejä ei todettu. Ketunpyynti auttaa naalia Kettu on naalin kilpailija, ja sen mahdollisuudet pärjätä tunturialueella ovat parantuneet talvien lämmetessä. Ihmisen läheisyydessä ketuille on ruokaa, ja ne vaeltavat myös tunturialueelle. Hyvinä myyräja sopulivuosina ketut pesivät runsaslukuisina myös korkeimmilla tuntureilla, ja syrjäyttävät naalin sen elinalueilta. Metsähallitus onkin vuodesta 2003 lähtien järjestänyt poikkeusluvalla kettujen metsästystä tunturialueella. Poikkeuslupa on mahdollistanut kettujen pyytämisen moottorikelkkaa apuna käyttäen. Paikalliset metsästäjät ja poromiehet ovat panneet poikkeuslupaa täytäntöön, ja heille on maksettu pieni korvaus tapetusta ketusta. Noin 25 henkilöä on vuosittain on pyytänyt 100–500 kettua. Pyytäjien määrä on Suomessa on tehty tänä vuonna enemmän naalihavaintoja kuin pitkään aikaan Vielä sata vuotta sitten naali oli yleinen koko pohjoisella tunturialueella mutta niiden määrä alkoi vähentyä voimakkaasti jo 1920-luvulla. Naali oli haluttu turkiseläin, ja metsästys oli tärkein syy kannan vähenemiseen. Naali rauhoitettiin vuonna 1940, ja vihdoin on alkanut näkyä merkkejä naalikannan kasvusta myös Suomessa. tarkoitus pitää samana myös tulevaisuudessa. Ongelmana on ollut, ettei pyynti ole aina tapahtunut naalin suojelun kannalta tärkeimmillä alueilla eikä vaikutus ole ollut paras mahdollinen. Jatkossa pyritäänkin keskittämään pyyntiä enemmän naalin kannalta tärkeille alueille. Tärkeää on myös, että normaalia ketunpyyntiä lisätään kylien, poroerotuspaikkojen ja muiden ravintokohteiden ympärillä. VA ST AV AL O/ AN TJ E N EU M AN N
• Metsästäjä 2 l 2017 l 57 Metsästäjän eväät: Leipänyytit 100 vuotta samalla sydämellä Tee leipänyytit kotona kuumennusta vaille valmiiksi ja lämmitä ne nuotiolla. Annoksia 4 Annoskoko 100g Aktiivinen valmistusaika 15 min Passiivinen valmistusaika 0 min Raaka-aineet 8 leipää 8 tl rasiamargariinia 4 viipaletta leikkelettä maun mukaan 4 viipaletta juustoa ½ punainen paprika Valmistusohje 1. Voitele leipäviipaleet margariinilla. Aseta leikkeleja juustoviipaleet 4 leivälle siten, että jokaiseen tulee 1 siivu leikkelettä ja 1 siivu juustoa. Suikaloi täytteeksi myös paprikasiivuja. Laita loput 4 leipäpalaa kansiksi. 2. Kääri yksittäiset leivät ensin leivinpaperiin ja sitten alumiinifolioon. Lämmitä nyytit hitaasti nuotion lämmössä. SY DÄ N LI IT TO
• 58 l Metsästäjä 2 l 2017 Uutismakasiini Digiriistametsä –hanke käynnistyy ? Uusi riistametsänhoitoa edistävä hanke käynnistyy keväällä 2017. Digiriistametsä-hankkeessa arvioidaan paikkatiedon avulla metsien soveltuvuutta metsäkanalintujen elinympäristöiksi. Lisäksi testataan metsätiedon keräämisen joukkoistamista metsästäjien avulla ja koulutetaan metsäammattilaisia. Digiriistametsä on Suomen riistakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen yhteishanke, jonka rahoittaa maaja metsätalousministeriö osana Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSOa. Hanke on kaksivuotinen ja päättyy vuoden 2018 lopussa. Hankkeen etenemisestä lisää tulevissa Metsästäjä –lehdissä. ? Tervetuloa viettämään viikonloppua muiden nuorten joukkoon eräharrastusten pariin. Paikka: Siiponkosken kyläja jokikeskus, HAAPAJÄRVI Kohderyhmä: 11-16 vuotiaat tytöt ja pojat, myös lasten vanhemmat voivat olla mukana Hinta: 100 € / henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta peritään erillinen maksu 20 € Ohjelmassa muun muassa: ? Metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta ? Metsästäjätutkinto ? Ampumakoulutus, ruutija jousiaseet (ampumarata) Taiteilija Seppo Polameri on kuollut Erätaiteilijan, kuvittajan, pitkäaikaisen yhteistyökumppanin muistoa kunnioittaen. ? Paikka: Virrat, Nuorisokeskus Marttinen Kohderyhmä: 12-15 vuotiaat Leiriohjelma sisältää mm.: ? Erilaisten erätaitojen harjoittelua ja opastusta. ? Ampumakoulutusta ampumaradalla mm. jousiammuntaa. ? Metsäretki kosteikolle. ? Maastoruokailua ja teltan pystyttämistä. ? Metsästysja kalastusaiheista rastikoulutusta maastossa. ? Koira metsästyskaverina. NUORTEN ERÄLEIRI HAAPAJÄRVELLÄ 8-11.6.2017 Metso-Leiri Virroilla 19-21.6.2017 ? Maastossa liikkumisen perusteita (kartan ja kompassin käyttö) ? Metsästyskoirien esittely / näytös ? Pienpetopyyntikoulutusta ja loukkujen valmistus ? Vetouistelua ? Vapaa-ajan ohjelmana leirikilpailuja, savusauna, makkaranpaistoa Viimeinen ilmoittautumispäivä 22.5.2017 Tiedustelut ja ilmoittautumiset Miika Niskala, p: 044-445 6404, miika.niskala@haapajarvi.fi Leirille otetaan 50 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä, majoitus omissa teltoissa. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman. Mukavaa yhdessäoloa ja leirinuotioita. Hinta: 120 € Ilmoittautuminen: Metsästäjäliiton Pohjois-Hämeen piirin nettisivuilla, 28.5 mennessä. Leirille mahtuu 38 ensimmäistä nuorta ilmoittautumisjärjestyksessä. Leirin järjestävät Metsästäjäliiton PH-piiri ja Virtain Riistanhoitoyhdistys. Lisätietoja: Keijo Kivimäki, 0400 799 823 ja Tapio Luuri, 044 083 0623 IL JA KO IV IS TO
• Metsästäjä 2 l 2017 l 59 TUTKIMUSNÄYTTEET HYLKEISTÄ Ampumaratavastaava -ilmoitukset kuntoon! ? Ampumaratalaki velvoittaa ratojen ylläpitäjät ilmoittamaan poliisihallitukselle ampumaratojen toiminnasta ja turvallisuudesta vastaavat henkilöt. Määräaika ilmoituksille päättyy 30.11.2017, kun lain voimaantulosta on kulunut kaksi vuotta. Ratavastaavan tulee olla täysi-ikäinen ja suostuvainen tehtävään. Lisäksi vaaditaan: ? ratavastaava ei ole konkurssissa eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole rajoitettu ? ratavastaava tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi ja on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva. Poliisihallitus voi vaatia näiden todentamisen virallisilla asiakirjoilla! Nimityksiä ? Keminmaan riistanhoitoyhdistyksen uusi toiminannanohjaaja on Ville Matias Keloneva, keminmaa@rhy.riista.fi, 040 778 5275. ? Vehkalahti-Haminan rhy:n uusi toiminnanohjaaja on Jari Posti. Paijärventie 94, 49640 Paijärvi, vehkalahti-hamina@rhy.riista.fi , 050 524 0659 KA AR IN A KA UH AL A (L UK E) ? Pyydämme metsästäjiä ja kalastajia lähettämään hylkeistä näytteitä. Maksamme korvauksen lähetyksistä, jotka sisältävät kaikki näytteet ja tiedon traanin paksuudesta (100 euroa/hylje). Korvaus koskee vuonna 2017 pyydettyjä hylkeitä. Luonnonvarakeskus on käynnistämässä uutta hyljehanketta yhteistyössä muiden Itämeren maiden kanssa. Hankkeessa selvitetään etenkin ympäristömyrkkyjen kertymistä hylkeisiin ja niiden ravintokaloihin. Tämän vuoksi keräämme sekä metsästetyistä että kalastuksen sivusaaliiksi jääneistä hylkeistä näytteitä. Tarvitsemme hylkeistä traani-, maksaja lihasnäytteitä, joista analysoidaan mm. myrkkypitoisuudet. Tutkimme myös mahan ja suoliston sisällön. Lisäksi määritämme hylkeiden iän ja lisääntymistehon. Ihonalaisen traanikerroksen paksuus on myös tärkeä mitata hylkeen kunnon määrittämiseksi. Jokaisesta saalishylkeestä tulee ottaa seuraavat näytteet/mitat: 1. Alaleuka 2. Kohtu ja munarauhaset / siitinluu ja kivekset 3. Maksa kokonaisena 4. Kaksi palaa traania (noin 7 x 7 x 3-9 cm eli koko traanikerros ihosta lihakseen) 5. Pala hartialihasta (5 x 5 x 5 cm, ei saa sisältää traania) 6. Maha ja suolisto 7. Traanin paksuus (mm) 8. Pituus ja paino (jos mahdollista) Traanija lihasnäytteet leikataan mahdollisimman puhtaalla veitsellä, kääritään folioon ja pannaan muovipussiin. Muut näytteet suljetaan kukin omaan pussiinsa ja kunkin hylkeen kaikki näytteet laitetaan lopuksi yhteen isoon muovisäkkiin. Näytteet pakastetaan mahdollisimman pian. Näytteiden mukaan laitetaan täytetty saalistietolomake: merkitse pyytäjä yhteystietoineen, päivämäärä, paikka (merialue ja ETRS-TM35FIN-koordinaatit), hylkeen laji (halli/norppa), sukupuoli, pituus (kuonon kärjestä hännänpäähän), paino ja traanin paksuus (mm) rintalastan takaosasta. Näytteet säilytetään pakastettuna (vähintään –20 °C) ja lähetetään jäätyneenä mieluiten aamulla viikon alkupuolella Matkahuollon kautta osoitteeseen: Luonnonvarakeskus, Ohtaojantie 19, 93400 Taivalkoski, p. 040 6621490. Lähetys on maksuton, kun pakettiin merkitään tunnus ’HYLJE’ ja asiakasnumero 53040003. Luken kotisivuilla (www.luke.fi) on lisäohjeita sekä saalistietoja laskulomakkeet: Tietoa luonnonvaroista/ Riista ja metsästys/Hylkeet/Ohjeet näytteenottoon saalishylkeistä Lisätietoja: Petri Timonen (0295 327 427, petri.timonen@luke.fi) tai Kaarina Kauhala (0295 327 692, kaarina.kauhala@luke.fi) Henkilöstöuutisia ? Suomen riistakeskuksen viestinässä aloittivat joulukuussa Mirja Rantala ja Tero Kuitunen. Mirja Rantala, MMM ja YTM, on työskennellyt aiemmin muun muassa riistametsähankkeissa. Tero Kuitunen, MMM, on tuttu esimerkiksi Riista-lehden lukijoille. Hän toimii nyt Metsästäjä-lehden toimitussihteerinä. ? Janne Miettinen, MMT, aloitti 1.3.2017 Digiriistametsä–hankkeessa.
• Punasotka on suurin pesivistä sotkalinnuistamme. Kokosukeltaja. Pää sivusta kiilamainen, otsa loiva. Lennossa harmaa siipijuova erottaa muista sotkista. Juhlapukuisella koiraalla pää ja kaula punaruskeat, rinta ja perä mustat, keskiruumis vaaleanharmaa. Naaraan pää ja kaula ruskeat, heikko vaalea silmäjuova, muuten harmaanruskea. Syksyllä nuoret sekä koiraat muistuttavat naarasta ulkonäöltään. Esiintyy koko Eteläja KeskiSuomessa merenlahdissa ja lintujärvillä. Naaras munii 6–9 vihreän tai tumman harmaita munia toukokuussa. Joskus jopa 14 munaa. Pesä tukeva, ruoikossa tai heinikossa vedenrajassa, joskus naurulokkiyhdyskunnassa. Muuttaa syyskuussa ja telvehtii Länsija Etelä-Euroopassa Punasotkan metsästysaika 20.8.2017 klo 12 —31.12.2017. Ei kuulu merkittävimpiin riistalintuihimme. Punasotka Aythya ferina Common pochard/Brunand Suomen sukeltajatsorsat suuruusjärjestyksessä Telkkä Alli Punasotka Tukkasotka Isokoskelo Haahka Siipi Munia 6–9 kpl (kesä) K UVITUS : A SMO R AIMOAHO (kevät) Punasotka saalis Vuosittaiset saalismäärät Ravinto Punasotkan ravinto koostuu: uposkasveista ja pieneläimistä, joita se sukeltaa pohjasta. Kiilamainen punaruskea pää Naaraalla harmaanruskea höyhenpuku Viihtyy rehevillä lintuvesillä Kotilot Vesihyönteiset Punaiset silmät Tuhatta Lähde: Lintuatlas.? Pesintä Pesintä Varma Todennäköinen Mahdollinen (kevät) Musta kupu Vaaleanharmaa selkä ja vatsa Vaaleankirjava vatsa Mustakuviolliset harmaat jalat Ruskea pää ja kaula Musta perä Mustan ja sinertävänharmaa nokka Punasotkien kanta on selvästi koirasvoittoinen Tuhatta 03 04 05 06 07 08 10 09 11 12 13 14 15 0,5 1 1,5 2 2,5 700–950 g 65 –7 5 cm 42–49 cm g Harmaa siipijuova Simpukat C M Y CM MY CY CMY K punasotka_sivu.pdf 1 03/03/17 01:26 60 l Metsästäjä 2 l 2017
• Metsästäjä 2 l 2017 l 61 HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkkopalvelussa. Osoitteessa www.eraverkko.fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjä-lehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä riviilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2017 hinta on 20 euroa/rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 3/2017 ilmestyy 12.5.2017. Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkkopalvelun kautta viimeistään 26.4.2017. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkko-palvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa www.eraverkko.fi. Eräilmoitukset OSTETAAN: Ketun ym nahkoja ja sarvia. R Pentinmäki Jäpintie 344c 60800 Ilmajoki 050 554 6852 Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti. O. Mauranen Toppalantie 136, 41900 Petäjävesi, 400 271291 KARHUNMETSÄSTYS-kirjan Y&T Eronen A Komulainen. puh 0400 488452 Ostetaan vesialue Inkoo Raasepori Hanko alueelta ja / tai maata / kosteikkoa metsästykseeen. 050 302 7043 Ostan ruskeapintaista hirvensarvea askartelu käyttöön m.m kuksan koristeluun. p. 040 551 8695 tai ae.kuksa@hotmail.com METSÄSTYSTÄ: Karhun-ja kanalinnunmetsästystä Suomussalmella. 050 325 8966 www.erapalvelu.net Karhujahdit Venäjälle,kevät huhtikuu. Syksy elo-lokakuu.Kesällä kalastusretket. 23 vuoden kokemuksella.0400 199 470 Unto Myllyvirta www.taigaeräpalvelut.fi Kanssani Kanadan karhumaille ja lohivesille. Pidä kiirettä niin ehdit mukaan. www.paulpalmu.fi Etelä-Afrikka. €1430+lennot, sis.aseen. 0500 383 078, www.stormbergsafaris.co.za Hyljejahdit seanature.net 0400 154 600 Villisian ajometsästystä Romaniassa, alkaen 1500€/hlö. Lisätietoa www.wildexperience.fi 0400 570 342. Namibiassa metsästys on edullista. Lähden Afrikan safarille, tutustu: www.goodhopehuntingsafaris.com Suomalaisia suosittelijoita mm. s-posti: rtuominen@unam.na ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ: MARKKU HAAPANIEMI 0500 360 962 TEUVA m.a.haapaniemi@gmail.com marko väkiparta 050 324 5390 Pertti Siipola 0400 177 588 Kuopio. Preparoin linnut ja teen profeet. Täytän kalat, linnut ja nisäkkäät. Juhani Hirvonen, Liperi Puh. 045 330 3417 MYYDÄÄN: Erämies! Katso Elorannan talvitarjoukset, www.eloranta.fi, puh: 0440 883 044 Jalkanarut, raudat, loukut pienpedoille ja majavalle. taisto.hietala@pp.inet.fi www.kesavaylan.net, 0400 181 498 Lataus-, ammuntaja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040 540 1182 Hyvät käytetyt Drillingit, rihlakot ym metsästysaseet.Kempeleen Ase ja Retkeily 044 731 6055 www.asejaretkeily.fi Aseita ja tarvikkeita porinase.fi Myytävänä hyvin esim. riistanmetsästykseen soveltuvia metsäpalstoja Pudasjärvellä. Tiedustelut puh. 0400 285 409. 1,5v.suomenpystykorva narttu 0400 214 599 7.62/39 tvpatr. 1000kpl/1000e. 045 852 7134 Rantatontti koillismaalla.Kalaisa järvi ja valtion metsämaat.Eteläranta mäntykangasta, tie ja sähköt. 050 540 1126 Munivia FASAANEJA kevään istutuksiin. Myöhemmin tipuja ja nuoria FASAANEJA. LINTUMIES Pohjois-Suomi. p. 044 972 4634 Kaksi erämaapalstaa Lapissa: Sallan Naruskassa 29ha puro läpi 22000€, Tanhuan kairassa 29ha 15000€, pääsee metsästysseuraan puh. 040 832 0190. Myydään heinäsorsan poikasia kosteikoille ym. Sorsat tuo eloa maisemaan ja houkuttelee myös villilintuja. Toimitukset ympäri maata. Puh. 0400 930 690 Maissia,hernettä ja viljat.Kivimyllyllä jauhetut ruis-,ja ohrajauhot/ryynit. www.siilinmylly.fi 050 387 0505, 0400 610 491 DRILLINKI MERKELL 12/222 +ZIESS UUTTAV ASTAAVA SOITA 0400 461 913 HANNU EDULLISET verkkokauppatarjoukset: www.asetarvike.fi. Ruger American 308win.+AimZonic vaimennin 750€. Guerini Figura 12/7 6 5-sup. 1950€. Kotim. Kiv. Lynx alk. 24 90€. Sako, Tikka, Beretta, Blaser, Zeiss. YLÖJÄRVEN ASETARVIKE Puh. 050 379 1040 Erämiehille loistava retkiauto mets. matkoille. Mersu Sprinter 2005 4x4 313cdi. Lisävar. tv, cd, vetokoukku, wepasto. Rek. 5hlö, eril. tavaratila 250cm pitkä. Vaihto mahd. maastuuriin. Puh. 0407188170 Kotimaiset ERÄTAPIO PURKINSULKIJAT valmistajalta. P. 040 585 8133 www.eratapio.fi transporter 2012 360tkm 103kw ent. poliisi mahdoli koirille 13t.e 05909219631 loma-asunto tulppio-sorvorta rajalla kemi/ kairi haarassa p. 040 743 3790 WWW.HOUKUTUSPILLIT.NET puh. 0400 835 511 Aseet, erä, koiratarvikkeet edullisesti netistä tai paikanpäältä, 0400 384 118 WWW.ANONASE.COM Anon Ase ja Tukku Ay Guerini Summit 2790eur/Temper 1890 eurLynx 2390 eur, Docter Sight 289 eur, Leupold 2-7x33 299 eur, T3 Sporter 1540 eur ym. myös laatuvalikoima käytettyjä www.euroase.fi 050 465 4695 Lisäksi ostamme/hyvitämme vaihdossa Luontoystävän rauhallinen unelmakohde: Ilomantsi, Naarvanjärvenniemi 8,37 ha tila.Omaa rantaa 1 km. Lähellä runsaasti metsä-, järvi-, lampi-, jokija koskialueita eri harrastuksille. Valmista rakennusalaa 78 m2. Aurinkosähköistys+aggrekaatti. Mökille matka venerannasta tai autotien päästä n. 500 m. Vh 59.000 €. www.tilitalo. fi Tili-Talo Oy, Ilomantsi 040-300 0722. HUNTING1 METSÄSTYSSIMULAATTORIT Hinnat alkaen 595€ www.hunting1.net 045 679 7721 TYÖSUORITUKSIA: Ompelen hatut, rukkaset,liivit ym. turkistuotteet. www.turkisjanahka-asu. com.Puh.040 509 0691. Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy. Takamaantie 10 25390 Kiikala. 02 728 7503, 050 462 5938 HUOM!!!!!!! Aseiden huollot ja korjaukset! YLÖJÄRVEN ASETARVIKE. Puh. 040 718 8170 Vesitä suunnitelmasi-perusta kosteikko! Kosteikkosuunnittelua Juha Siekkinen, www.kosteikkomaailma.fi, p.040 413 9606. OPTIFOCUS SUOMEN KIIKARIHUOLTO KIIKARITÄHTÄINTEN HUOLLOT JA KORJAUKSET Hirsimetsäntie 21, PL 12, 15101 LAHTI 040 015 0356, optifocus.fi TURKISMUOKKAUSTA FinSkin Oy,Jääkäritie 5,50150 MIKKELI p.010-3873090,www.taljatukku.fi VUOKRALLE TARJOTAAN: Vuokramökki Simojärvellä, 0400-193 351. JÄRJESTÖT JA YHDISTYKSET: www.dreeveri.fi Pentuvälitys 040 547 0448 KOIRIA: Suomenpystykorvan pentuja s.4.1.2017 Puh 044 328 1722 Posavinan ajokoiran pentuja p: 050 468 4469 Varattavissa Kk saksanseisojan pentuja, syntyvät toukokuun alussa. 044 328 8109 Kk unkarinvizslan pentuja. Unkarilainen seisoja. www.ripenrannan.fi 040 903 0791 Jämtlanninpystykorvan pentuja Synt. Vko13 Emä Kva&mva Isä Kva+ Karh1 P: 040 526 8571 MUUT: Jakt-och fiskemässa i Närpes 17-18/6-17 Så alla utställare/ försäljare mm dags att anmäla sej till årets mässa före den 28/5 till mh.show@outlook.com MH Show Promotion Follow us on FB MEILTÄ LAADUKKAAT KÄYTETYT RC KONTIT Lisätiedot / myynti: 020 769 9899 www.scandiccontainer.fi Konttien varustel ut mm. riistan säilytyks een! Taukopaikaksi hirvimiehille, ampumaradalle tai vaikkapa kalamajaksi! Mahdollisuus varustaa kamiinalla, jolloin saat iglusta lämpimän ja viihtyisän. Iglun halkaisija on 4,2 m, korkeus 2,1 m ja kokonaispaino n. 150 kg. Iglu on kuusiosainen. TARJOUS! Huhtikuun aikana tilatut iglut 2 450,(Ovh 2 650,-) Toimitus sopimuksen mukaan. Tutustu tarkemmin www.saanatuote.com Lisätietoja puhelimitse 040 583 7340 UUTUUS! LASIKUITUINEN KOOTTAVA IGLU.
• 62 l Metsästäjä 2 l 2017 Áigeguovdilis ságat sámegillii TUOMO OLLILA , Meahcirá??ehus Njállanálli ealáskeamen gulul Vel ?uo?i jagi dassá njálla lei dábálaš davvi duoddariin muhto daid mearri geahppánišgo?ii nannosit juo 1920-logus. Njálla lei bivnnuhis dorkaealli, ja meahcástus leige deháleamos sivva náli geahppáneapmái. Njálla ráfáidahttui jagis 1940, ja viimmat leat oidnogoahtán mearkkat njállanáli laskamis maid Suomas. ? Ma?imuš sihkkarastojuvvon njála bessen Suomas lei jagis 1996 Ohcejogas. Dán ma??á njálaid leat oaidnán, ja árvvu mielde Suomas johtet jahkása??at 5 – 10 njála Eanodaga ja Ohcejoga duoddariin. Ii leat die?us veadjemeahttun, ahte jagi 1996 ma??á njálla liv??ii bessen gos nu dovdameahttun báikkis duottarguovlluin, muhto makkárge duo?aštusat dasa eai leat. Norggas ja Ruo?as njálaid besiid leat gávdnan measta juohke jagi ja lagamus beasit Suoma rájá alde leat dihtton dušše logiid kilomehteriid geah?en. Buorre sáhppánja goddesáhpánjagiid 2011 ja 2015 beasit ledje badjelaš 70. Vissage dáid jagiid dihte Suomas dihttojedje eanet njálat diibmá go guhkes áigái ja guovtti beasis gávnnahedje njálaid ássan, vaikko bessemis eai gávdnonge mearkkat. Riebanbivdu veahkeha njála Rieban lea njála gilvaleaddji, ja dan vejolašvuo?a birget duottarguovlluin leat buorránan go dálvvit leat liegganan. Olbmo lahkosis riebaniidda, ja dat maid johtet duottarguovlluide. Buorre sáhppánja goddesáhpánjagiid riebanat bessejit ja ?ivget bures maid stuorimus duoddariin, ja dolvot saji njálas. Meahcirá??ehus lea jagi 2003 rájes mie?ihan lobiid bivdit riebaniid duottarguovlluin geahpedan dihte daid. Spiehkastatlobi olis leat sáhttán geavahit mohtorgielkká bivddus. Báikkálaš meahcásteaddjit ja badjeolbmot leat bidjan fápmui spiehkastatlobi, ja sidjiide leat máksán uhca mávssu goddojuvvon riebanis. Jahkása??at leat sullii 25 olbmo bivdán 100-500 riebana. Bivdiid meari lea ulbmil doalahit seamma stuorisin maid boahtteáiggis. Váttisvuohtan lea leamaš, ahte bivdu ii leat álot dáhpáhuvvan dakkár guovlluin, mat njála suodjaleami dáfus lea buot buoremusat. Dehálaš lea maid, ahte dábálaš riebanbivddu lasihit giliid, bigálusgárddiid ja eará báikkiin, gos gávdno riebaniidda borramuš. VA ST AV AL O/ AN TJ E N EU M AN N Suomas leat oaidnán dán jagi eanet njálaid go guhkes áigái.
• Metsästäjä 2 l 2017 l 63 Oma riista -bálvalusas lea váldojuvvon atnui viiddiduvvon bálvalus lohpeguovlluid ja osola??aid meroštallamii. ? Gi?a ealgalobiid ohcamis ii dárbbaš deavdit bábirskoviid, iige sárgut lohpeguovlogárttaid. O??a bálvalus geahpeda lohpeosola??aid, lohpeohcciid ja fuo??ohálddahusa barggu. Die?u juohkin šaddá álkibun fuo??odikšunsearvvi, meahcástansearvvi ja oktasašlobiid guovdu. Maid ovttaskas meahcásteaddji ávkašuvvá das. Ealgadie?uid elektronalaš ?oaggima duogábealde leat ealganáli dikšunplána ulbmiliid doarjun. Dál die?ut dego meahcástanguovllu gárttat ja meahcástanlága 8 §:a guovllus báh??in merEalgalobiid ohcan elektronalažžan VILLE HOKKANEN, TEEMU LAMBERG, PETRI VARTIAINEN , Suoma fuo??oguovddáš MARKO PAASIMAA , spesiálaplánejeaddji, Suoma fuo??oguovddáš O??a guovžžadikšunplána Váikkuhusat meahcásteddjiide Diibmá válmmaštalle o??a hápmosa guovžanáli dikšunplánas. Hápmosis ovdanbuktojuvvon doaimmat ja meahcástanlága o?asmahttimis ovdanbuktojuvvon láhkanuppástusat dagahit, jus beare ollašuvvet, dan ahte guovžabivddus boahtá eanet ortniiduvvan doaibma go ovdal. ? Hámus ii leat velá dohkkehuvvon boahtit dálá dikšunplána sadjái, dasgo dat lea dál eananja vuovdedoalloministeriijas joatkkaválmmaštallamis. Vuogáiduvvan geavada mielde dikšunplána ráhkaduvvo gárvvisin miniskejuvvon olbmuid die?ut addojuvvojit elektronala??at. Ulbmil lea beavttálmahttit bivdolohpegie?ahallama dáinna vugiin. Bábirohcamuša guo??in lea goittotge ain vejolaš. Elektronalaš ortnet buorida earet eará bivdolohpeguovlogárttaid dulkoma ja dahká álkibut gie?ahallat ohcamušaid. Dat fas geahpeda lasse?ielggadandárbbu. Ealgabivddu guovlolobiid ohcan elektronala??at Meahcirá??ehusas lea leamaš anus jagi 2010 rájes. Sirdáseapmi maiddái bivdolobiid oasil elektronalaš ohcamii, dahká vejolažžan bivdolohpeohcamušaid guo??ima ovttain ohcamušain. Geah?a rávvagiid siidduin 20-24. teriijas earet eará cealkámušain ?oggojuvvon máhcahaga vuo?ul. Guokte nálledikšunguovllu Hápmosis leat buktán ovdan má?ggaid konkrehtalaš doaimmaid, mat boa?ášedje váikkuhit maid guovžabivdui. Evttohusas Suopma lea juhkkojuvvon guovtti nálledikšunguvlui: boazodoalloguovlu ja eará Suopma. Boazodoalloguovllus guovžabivdui eai jur boa?áše nuppástusat dálá dili ektui. Dan sadjái eará guovlluin Suomas guovžabivddu spiehkastatlobiid (náli dikšuma dihte mie?ihuvvon spiehkastatlobiid) mearrideamis váldojuvvošedje buorebut vuhtii guovžžaid dagahan vahágat ja váttisvuo?at. Guovžabivdiin fas vurdet, ahte sii bivddašedje daid guovžžaid, mat dagahit vahágiid ja váttisvuo?aid. Guovžabivddu ulbmilin ii goittotge leat beare geahpedit daid guovžžaid, mat dagahit vahágiid dasgo leat maid guovllut, gos guovžžat leat ollu ja dalle bivddu ulbmil lea muddet guovžžaid meari. HA N N U HU TT U
• Tutustu Blaser Tour -tapahtumiin www.nordis.? sekä Facebook Blaser Suomi. Blaserin menestysmalli, synteettinen Blaser Success on saanut rinnalleen uutuuden. Blaser Success Wood Edition on valmistettu kauniista pähkinäpuusta, alkaen laatuluokasta 4. Ergonomisesti täydellisen kivääritukin valmistaminen on mahdollista hyödyntäen viimeisintä korkealaatuista valmistustekniikkaa. Lisäksi tukin herkimmät osat on vahvistettu teräksellä, joten Blaser R8 Success Wood Edition kestää metsästysmatkasta toiseen. R8 Success Täydellistä muotoilua Ri ? es ca n on ly be so ld to pe rm it ho ld er s. © 20 17 BR AN DM AR K BLA_ANZ_R8_Succ_210x267.indd 1 23.02.17 16:52