M et sä st äj ä 2 l 2018 HIRVILUVAT nyt Oma riista -palvelusta SEIS SUPIKOIRA – pysäytetään vieraslaji Premium Tour 2018 Premium Tour 2018 Pvm Paikkakunta Yhteistyökauppias 19.4. Salo Forssan Ase ja Retkeily 26.4. Sipoo Varuste.net 4.5. Heinola J. Kärkkäinen Oy 11.5. Nokia Häijään Urheilutarvike Ky 17.5. Nakkila Sissos-myymälä Oy 18.5. Alajärvi Ahti Huvila Oy 19.5. Haapajärvi Raimo Olkkonen Oy 24.5. Siilinjärvi Oy Carlson 25.5. Outokumpu Joensuun SAR 1.6. Leppävirta Green Trail Oy 19.6. Kajaani Aseja Optiikkahuolto H. Korhonen Oy Menossa mukana myös: 3HGR Sasta Subaru Team Karhukopla Haulikkokoulu Hyötyajoneuvokeskus Continental / Rengasmarket Menossa mukana myös: 3HGR Sasta Subaru Team Karhukopla Haulikkokoulu Hyötyajoneuvokeskus Continental / Rengasmarket Lisätietoja: Nordic Distribution Oy Nordis Teuvo Louhisola Oy www.nordis.fi www.teuvolouhisola.fi Lisätietoja: Nordic Distribution Oy Nordis Teuvo Louhisola Oy www.nordis.fi www.teuvolouhisola.fi Nordis Oy Premium Tour 2018 Metsästäjä nro 2 210x267_kuksa.indd 1 28.2.2018 11:50:07
2 l Metsästäjä 2 l 2018 ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Osoitteet Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@innofactor.com Sompiontie 1, 00730 Helsinki Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9 – 15 asiakaspalvelu@riista.fi Verkkokauppa ja varasto Puh. 020 331 515 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Yhteystietoja 1. Muuttoilmoitus Postin tai maistraatin kautta: Postin tai maistraatin kautta tehty virallinen muuttoilmoitus päivittyy myös Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteriin. Osoitteenmuutoksen Postille ja muuttoilmoituksen maistraatille voi tehdä yhdessä ja samassa palvelussa, joko a) sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa www.muuttoilmoitus.fi (24 h/vrk) verkkopankkitunnusten, henkilökortin tai Postin käyttäjätunnuksen avulla. Postin tunnus on maksuton. Sen saa postitoimipaikasta. b) soittamalla muuttopuhelimeen, puh. 02 95 535 535 (pvm/mpm). Myös jonotus on maksullista. Avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.00–16.00. Numerossa palvellaan suomen ja ruotsin kielellä. c) muuttoilmoituslomakkeella, jonka voi noutaa postista tai maistraatista. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjätai Jägaren–lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Maaja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 0295 160 01. www.mmm.fi Erätalousyksikkö Käyntiosoite, Hallituskatu 3 A, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto Metsähallitus PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100 www.metsa.fi Metsähallituksen luvat Erälupien palvelunumero 020 692 424, www.eraluvat.fi Luonnonvarakeskus Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, postiosoite: PL 2, 00791 Helsinki puh. 029 532 6000. www.luke.fi Riistan tautija kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA/ Tuotantoja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu (käyntiosoite: Elektroniikkatie 5), puh. 029 530 4924. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. www.evira.fi Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 8410 050 www.metsastajaliitto.fi osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan Metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@innofactor.com Oma riista –helpdesk Puh. 029 431 2111 (arkisin klo 12–16) oma@riista.fi Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Osoitteenmuutokset Puh. 029 431 2002, metsastajarekisteri@innofactor.com Kirjapaino: Hansaprint 2018/Met18_02 Kansikuva: Hannu Huttu Metsästäjä -lehti Nro 2/2018 67. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 11.5.2018. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Ilkka Eskola (Hansaprint Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Jouni Tanskanen, Marko Svensberg ja Petri Vartiainen.
77 Tässä numerossa 2 l 2018 4 Lajiesittely: Ahma 5 Pääkirjoitus: Riistanhoitoyhdistykset ja metsästäjät yhteiskunnan palveluksessa 6 Puheenjohtajat tentissä: Vapaaehtoistyö turvattava sudesta huolimatta 8 Riistapäivät 2018: pääosassa lyijy, riistaseurannat ja susi 11 Ministeriön kuulumisia: Metsästyksen sukupolvikokemus 12 Villisikaviikonloppu kannan hallinnalla afrikkalaista sikaruttoa vastaan 16 Oma riista -ohje: Sähköinen hirvieläinten lupahaku 2018 22 Hirven ikä ja sarvet 26 Hirvieläimet huomioon metsätaloudessa 28 Metsäpeuran kannanseuranta ja sitä tukeva tutkimus Luonnonvarakeskuksessa 30 Valkohäntäpeuran iän tunnistaminen, osa 1: Vasat ja aikuiset naaraat 31 Juliste: Valkohäntäpeuran iän tunnistaminen 36 Digiriistametsä: Laserkeilauspohjaiset riistaympäristöt Metsään.fi -palveluun 38 Riistametsänhoidon suosio yllätti 40 Metsästäjän varusteet: Kun kiväärin tarkkuus katoaa 44 Metsästyksen terveysja hyvinvointivaikutukset, osa 2: Metsästyskoira hyvinvoinnin edistäjänä 46 Hirvieläinsaaliin arvo, osa 3: Arvon jakaminen tasapuolisesti 48 Kehittyvä riistatalous, osa 4: Metsästysseuran tulot ja verot 50 Metsästysseuratutkimus 2017, osa 4: Noin kolmasosalla metsästysmaat pienentyneet 52 Toimintakynnys-hanke toi ohjeistuksen susien pihavierailuihin puuttumiseksi 54 Metsähanhen metsästys 2017 56 Ylhäältä alas, vai toisin päin? Miten ottaa askelia luonnon hyväksi? 58 Uutismakasiini 61 Eräilmoitukset 62 Metsästyksen muistitieto tallentaa eräperinnettä 63 Áigeguovdilis ságat sámegillii 30 Valkohäntäpeuran iän tunnistaminen, osa 1: Vasat ja aikuiset naaraat 40 Metsästäjän varusteet: Kun kiväärin tarkkuus katoaa PA N U HI ID EN M IE S N IK O PE KO N EN Metsästäjä 2 l 2018 l 3 52 Toimintakynnys-hanke toi ohjeistuksen susien pihavierailuihin puuttumiseksi 48 Kehittyvä riistatalous, osa 4: Metsästysseuran tulot ja verot ARTO MÄÄTTÄ M IK AE L W IK ST RÖ M OHJE: hirvieläinten lupahaku 2018 16
80–12 0cm Ahma on tanakkarakenteinen petoeläin. Turkki on kiiltäväkarvainen, yleisväriltään tummanruskea. Kyljillä ruskeat tai kellertävät poikittaisjuovat, myös otsa ja posket ovat vaaleammat. Kuono, häntä ja raajat ovat mustat. Kellanruskeareunaiset korvat ovat miltei turkin peitossa. Kulkee hyppien, jolloin syntyvät parijäljet, tai laukaten. Esiintyy harvalukuisena Pohjoisja Itä-Suomen erämaisissa osissa ja satunnaisesti myös maamme sisäosissa. Karttaa asuttuja seutuja ja vaatii laajan reviirin. Ahman kiima-aika on keskikesällä. Viivästynyt sikiönkehitys, poikaset syntyvät maalis-huhtikuussa lumen alle kaivettuun pesään. Poikasia 2–4. Jos ahmanaarasta häiritään pesällä se siirtää poikaset uuteen paikkaan. Saalistaa poroja ja metsäpeuroja. Ahma repii saaliilta niskajänteet poikki, kynnenjälkiä saaliissa ei näy. Usein saaliista on irroitettu pää. Ahma käyttää myös hirven haaskoja. Se palaa haaskalleen kuten karhu. Ahma on aina rauhoitettu. Pyynti tapahtuu Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla. (talvi) K UVITUS : A SMO R AIMOAHO Ahma Gulo gulo Wolverine/Järv Suomen Suurpedot ja hylkeet suuruusjärjestyksessä Ilves Ahma Karhu Susi Norppa Harmaahylje (kesä) 8–28 kg kg Vaalea otsa ja posket Jätökset Ravinto Saalistaa poroja ja metsäpeuroja.Syö myös lintuja, jäniksiä, kettuja, pikkunisäkkäitä, sammakoita ja marjoja. Korvat ovat lähes kokonaan turkin peitossa Musta kuono Mustat jalat Kyljillä ruskeat tai kellertävät juovat Musta häntä Yleisväriltään tummanruskea Etukäpälä 10 –1 6 cm Linnut Jänikset Metsäpeura Kallo 16– 25 cm 69–83 cm Laukka Hyppely 60–10 0cm Kaulassa ja rinnassa voi olla vaaleita läikkiä Ahma on etevä kiipeilijä 2017 Ahmahavainnot Lähde: Luke Kpl Kpl 1–5 6–10 11–20 21– C M Y CM MY CY CMY K ahma_sivu.pdf 1 28/02/2018 7.34 4 l Metsästäjä 2 l 2018
T ätä kirjoittaessani riistanhoitoyhdistyksissä valmistaudutaan vuosikokouksiin, joissa on esillä keskeisiä asioita aina käytännön ongelmista yhdistysten tulevaisuuden kehittämistarpeisiin. Riistanhoitoyhdistystoiminnan kehittäminen ja toiminnan varmistaminen tulevaisuudessa on paitsi riista-alan myös koko yhteiskunnan kannalta merkittävä kokonaisuus. Monista käytännön hankaluuksista huolimatta tilanteemme on myönteinen, koska maaja metsätalousministeriö kohdistaa lisärahoitusta yhdistyskentän kehittämiseen vapaaehtoisia yhdistymisiä tukemalla. Homma on siis omissa käsissä. Pidetään huolta, että se pysyykin meillä metsästäjillä. Olemmehan kaikki oman riistanhoitoyhdistyksemme täysivaltaisia jäseniä. Yhteiskunnan ja kanssaihmisten meihin kohdistama luottamus perustuu tehtäviin, joita pääsääntöisesti hoidetaan vapaaehtoisvoimin. Iso osa tehtävistä on lakisääteisiä ja niiden organisointiin paikallistasolla tarvitaan riippumaton, alueellisesti kattava ja tasapuolinen toimija, riistanhoitoyhdistys. Itse tehtävien toteuttamisessa turvataan tietenkin metsästäjiin ja metsästysseuroihin, mistä heille kuuluu iso kiitos. Näissä talkoissa tarvitaan kaikkia myös tulevaisuudessa. On hyvä muistaa, että riistapolitiikan tekeminen kuuluu eduskunnalle, ministeriölle ja riistaneuvostoille. Siitä näissä elimissä vastaavat viranhaltijat ja edustajamme. Meille Suomen riistakeskuksessa ja riistanhoitoyhdistyksissä kuuluu sitten tämän politiikan toteuttaminen lain ja säädösten asettamissa rajoissa. Seurat ja seurueet voivat puolestaan organisoitua vapaamuotoisemmin oman toimintansa ja kiinnostuksenkohteidensa mukaisesti. Tämä järjestelmä toimii pääsääntöisesti erittäin hyvin. Kritiikkiäkin tietenkin tulee niin kuin demokratian pelisääntöihin kuuluu. Toimeenpanopuolella hoidetaan uusien metsästäjien koulutus, ampumakokeiden järjestäminen, riistalaskennat, saalisraportoinnit, suurriistavahinkotehtävät ja poliisin sekä muiden viranomaisten ja suuren yleisönkin tukeminen, vain muutamia mainitakseni. Tätä käytännön konetta ei kannata rikkoa, vaikka joskus tuntuukin siltä, ettei riistapolitiikka vastaa omaa näkemystä tai paikallista tilannetta. Politiikkaa on muutettava politiikan keinoin, ei rikkomalla toimivaa yhteistyötä kentällä. Kehitystä tarvitaan varmasti monella rintamalla, jotta saamme asiat hoidettua myös tulevaisuudessa. Ilahduttavaa on se, että viimevuoden lopullisten tilastojen valmistuttua huomasimme metsästyskortin maksaneiden määrän hieman nousseen edellisestä kaudesta. Tästä kiitos kuuluu kaikille uusia metsästäjiä kouluttaneille ja rekrytoinneille sekä ennen kaikkea uusille tai harrastuksen pariin palanneille metsästäjille. Tervetuloa mukaan! Metsästäjien tekemän vapaaehtoistyön yhteiskunnallisia vaikutuksia arvioidaan usein vain suorien kustannusten, riistalihan tai matkaja tarvikeostosten perusteella. Minä haluaisin nähdä vaikutukset laajemmin. Haaveilen Suomesta, jossa metsästäjät omalta osaltaan vapaaehtoisella panoksellaan mahdollistavat koko maan toimintakykyisenä säilymistä, naapuriapua, kulkuväylien ylläpitoa ja peruspalveluita. Tässäkin tarvitaan uudenlaista ajattelua ja näkökulmia. Kaikki eivät enää asu lähellä riistamaita, eivätkä siten pysty osallistumaan talkootyöhön samaan tapaan kuin paikalliset. Meidän on yhdessä keksittävä, miten saamme hommat hoidettua ja metsästäjät asuinpaikasta riippumatta mukaan toimintaan. Riistanhoitoyhdistykset ja metsästäjät yhteiskunnan palveluksessa JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirjoitus Metsästäjä 2 l 2018 l 5
6 l Metsästäjä 2 l 2018 Puheenjohtajat tentissä Vapaaehtoistyö turvattava sudesta huolimatta Valtakunnallisen riistaneuvoston puheenjohtaja Juhani Kukkonen ja Suomen riistakeskuksen hallituksen puheenjohtaja Tauno Partanen pohtivat riista-alan kuumia keskustelunaiheita. – Meidän on kaikin mahdollisin keinoin säilytettävä vapaaehtoistyö. Ilman sitä eivät riista-alan palvelut säily paikallistasolla. Ajantasaisesta luotettavasta riistatiedon tuottamisesta puhumattakaan, puheenjohtajat jyrähtävät. R iista-alalla eletään kiivasta aikaa. Lumitilanne on nostanut jokatalvisen keskustelunaiheen eli suden otsikoihin. On selvää, että monet ovat turhautuneita tiukkoihin poikkeuslupaehtoihin, mutta lupien myöntämisen on perustuttava voimassa oleviin säädöksiin. Ja, kun jokaisesta myönnetystä poikkeusluvasta valitetaan hallinto-oikeuksiin, on riistakeskuksen otettava hallinto-oikeuksien tekemät linjaukset huomioon uusia poikkeuslupia myönnettäessä. Hallintooikeudet ovat myös asettaneet myönnetyille poikkeusluville täytäntöönpanokieltoja. – Susitilanteen kärjistyminen uhkaa vaarantaa koko riistahallinnon toimintaedellytykset. Kun voimassa olevan sudenhoitosuunnitelman mukainen kannanhoidollinen metsästys loppui ja käyttöön otettiin vahinkoperusteinen poikkeuslupakäytäntö, on turhautuminen päässyt valloilleen, Tauno Partanen kommentoi tilannetta. – Riistakeskus on joutunut sijaiskärsijäksi ja ”kusitolpaksi”, vaikka poikkeuslupien myöntämisessä on noudatettu vain lakia. Vaikka riistakeskus on ollut toiminnassa jo seitsemän vuotta, luulevat monet metsästäjät vieläkin, että riistakeskus olisi metsästäjien etujärjestö, Partanen ihmettelee ja jatkaa, että riistakeskus ei tee riistapolitiikkaa, vaan toimeenpanee eduskunnan ja maaja metsätalousministeriön linjaamaa riistapolitiikkaa. Riistanhoitoyhdistysten toiminta turvattava Yhteiskunnallinen nopea muutos ei voi olla vaikuttamatta metsästyksen ja riistatalouden toimintaedellytyksiin. Väestön ja nimenomaan nuoren ja keski-ikäisen väestön siirtyminen taajamiin ja kasvukeskuksiin näkyy jo selvästi metsästyksessä. – Pitkät matkat metsästysmaille, kiireinen elämänrytmi ja rajoitettu mahdollisuus käyttää aikaa yhdistystoimintaan liittyvään muuhun vapaaehtoistoimintaan kuin metsästykseen näkyy jo monissa metsästysseuroissa ja riistanhoitoyhdistyksissä, toteaa Juhani Kukkonen. – Riistaneuvostoissa, joissa käsitellään hyvin laaja-alaisesti riistaan ja metsästykseen liittyviä kysymyksiä, on asiaan törmätty. Millä toimilla pystymme turvaaPuheenjohtajat Juhani Kukkonen ja Tauno Partanen kannustavat riistanhoitoyhdistyksiä kehittämään toimintaansa. Teksti ja kuvat: KLAUS EKMAN
Metsästäjä 2 l 2018 l 7 maan metsästyksen kannalta elintärkeät vapaaehtoistoimet, Kukkonen kysyy. Paikalliset metsästäjäpalvelut osa elävää maaseutua Kehitys maaseudulla on johtanut siihen, että palvelut karkaavat keskuksiin ja taajamiin. Kyliltä ovat kadonneet niin pankki-, postikuin terveyspalvelut. Lähes ainoita säilyneitä paikallispalveluita ovat riistanhoitoyhdistyksen tarjoamat palvelut, metsästäjätutkinnot ja ampumakokeet, suurriistavirka-apu eli SRVA-toiminta ja vapaaehtoistyön koordinointi. Uhka tämänkin toiminnan hiipumiseen on. Nyt on aika ja myös mahdollisuus ryhtyä pohtimaan toimia näiden palvelujen turvaamiseksi. Maaja metsätalousministeriö on varannut kuluvan vuoden määrärahoihin merkittävästi varoja riistanhoitoyhdistystoiminnan kehittämiseen. Painopisteenä on byrokratian purkaminen ja riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoistoiminnan suuntaaminen riista-asioiden hoitamiseen. Vuoden alusta käynnistynyt hanke edistää ja tukee riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoista yhdistymistä. Hanketta vetää Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen. – Meillä Etelä-Savossa on riistanhoitoyhdistysten yhdistymisistä kokemusta. Yleensä yhdistymisneuvotteluissa keskiöön nousevat yhdistysten omaisuus ja esimerkiksi vastuut vaikkapa ampumaradan osalta, Juhani Kukkonen, itsekin EteläSavosta olevana muistuttaa. – Kyllä riistahallinnolla on nyt etsikkoaika käynnissä, mutta vapaaehtoisuuteen tämä kehittämistyökin perustuu. Tarve on itse havaittava ja todettava ja sen jälkeen vietävä asiaa yhdessä eteenpäin – täysin vapaaehtoisesti. Näin on ministeriökin määrärahaperusteluissaan todennut, riistakeskuksen hallituksen suulla puhuva Tauno Partanen toteaa. Susikonflikti vaarantaa uskottavuuden Pysyvä lumi tuo joka talvi tullessaan kiivaan keskustelun susien määrästä. Kun maaja metsätalousministeriön kokeilu kannanhoidollisen sudenmetsästyksen osalta päättyi ja metsästyksestä luovuttiin, ei tilalle tullut tiukka vahinkoperusteinen poikkeuslupakäytäntö ole pystynyt purkamaan paikallisia susipaineita. Varsinkin läntisen Suomen poikkeuslupahakemukset on jouduttu hylkäämään hakemusten sisältämien puutteiden vuoksi. Tämä on saanut paikalliset metsästäjät purkamaan turhautumistaan mediaa myöten uhkaamalla lopettaa SRVA-toiminnan tai suurpetojen havaintotiedon tuottamisen Tassu-järjestelmään. – On erittäin ymmärrettävää, että tässä poikkeuslupatilanteessa hakijat turhautuvat. Mutta riistakeskuksen on vain noudatettava säädöksiä ja ministeriön asetuksen asettamia reunaehtoja poikkeuslupia myöntäessään. – SRVAja Tassu -lakolla uhkaaminen on tilanteessa kuitenkin väärä tapa purkaa turhautumistaan susipolitiikkaan. Siinä annetaan aseet suoraan sudenmetsästyksen vastustajien käsiin. Asetetaan turhaan kyseenalaiseksi riistanhoitoyhdistysten kyky hoitaa lainsäädännön edellyttämiä tehtäviä. Metsästyksen yhteiskunnallisesti näkyvin ja tärkein PR-tehtäviä on juuri SRVA-tehtävien hoitaminen, Kukkonen muistuttaa. Avarakatseisuus on hyve Metsästyksen ja riistatalouden osalta eletään yhteiskunnallisen muutoksen tahdissa ja se aiheuttaa monin paikoin jo nyt muutospaineita metsästäjien perinteiseen talkootyöhön. – Mistä syrjäisempien seutujen riistanhoitoyhdistykset haalivat tekijät näihin vapaaehtoistoimiin, puhumattakaan niiden organisointiin kuuluvan byrokratian hoitamiseen, kun väki vähenee? Nyt kannattaa avoimin mielin pohtia näitä kysymyksiä ja toimia, niin kauan kun asiat ovat vielä omissa käsissä, Partanen kiteyttää. Puheenjohtajat ja jahti-isäntä Mikko Halla: metsästys edistää itse kunkin hyvinvointia!
8 l Metsästäjä 2 l 2018 TERO KUITUNEN Riistapäivät 2018 pääosissa lyijy, riistaseurannat ja susi Riistapäivät 2018 pidettiin 1718.1.2018 Rovaniemellä. Päivien aikana käsiteltiin riista-alan tulevaisuuden kehityssuuntia. P atruunoiden ammusten, eli haulien ja luotien sisältämä lyijy on noussut jälleen keskustelun aiheeksi. EUtasolla pohditaan lyijyhaulien kieltämistä kosteikkoalueilla, jonka tarkoitus on estää lyijyhaulien päätyminen vesilintujen ruoansulatukseen. EU:n kemikaaliviraston ehdotuksessa on kuitenkin Suomen kannalta erittäin suuri ongelma. Rajoituksen piiriin kaavaillaan kaikkia Ramsar-kosteikkomääritelmän mukaisia alueita, joihin kuuluvat myös suot. Käytännön seurauksena olisivat hyvin laajamittaiset rajoitukset lyijyhaulien käyttämiseen, mahdollisesti jopa lyijyhaulien täyskielto metsästyksessä. Suomen metsästäjäliiton Teemu Simenius nostikin esille huolen haulikkometsästyksen tulevaisuudesta, koska suomalainen metsätalous ei ole suopea ainoan hinnaltaan järkevän toimivaksi todetun vaihtoehdon, teräshaulien, käyttämiselle. Toinen lyijyyn liittyvä näkökulma on sen vaarallisuus riistaa syöville ihmisille. Arja Helena Kautto (Livmedelsverket) kertoi Ruotsissa tehdystä riskianalyysista. Jauhetun hirvenlihan lyijypitoisuus Ruotsissa oli vuonna 2012 tehdyssä kartoituksessa 33 prosentissa yli naudanlihan raja-arvon (0,1 mg/kg). Lähes puolella riistanlihaa syövillä lapsilla veren lyijypitoisuus oli yli 12 mikrogrammaa / litra, joka voi antaa 1 IQ –yksikön (älykkyysosamäärä) laskun populaatiotasolla. Turvallisuusrajan saavuttamiseksi Ruotsissa onkin annettu seuraavat suositukset: Luodin aiheuttama haavakanava (vahingoittunut kudos ja kudos missä verisiä pilkkuja) sekä vähintään 10 cm ilman näkyviä muutoksia olevaa kudosta haavakanavan ympärillä leikataan pois ja hävitetään teurastuksen yhteydessä. Haulipatruunalla ammutusta riistasta poistetaan vahingoittuneet kudokset, vertymät ja näkyvät haulit. Eija-Riitta Venäläinen Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) Kemian tutkimuslaitoksesta kertoi riistan lyijypitoisuudesta Suomessa. Lyijypitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi lyijyttömään bensiiniin siirtymisen ja teollisuuden tehokkaampien erotinlaitteiden sekä polttotekniikoiden ansiosta. Vuonna 2013 Evira ja Itä-Suomen yliopisto aloittivat tutkimuksen selvittääkseen kuinka palDigiriistametsä-hanke tuo riistaelinympäristöt metsänomistajien tietoon, jotta ne voidaan huomioida toimenpiteiden suunnittelussa.
Metsästäjä 2 l 2018 l 9 jon lyijyluodit nostavat hirvenlihan lyijypitoisuutta. Tulosten perusteella liha on hylättävä vähintään 10 cm säteellä haavakanavasta. Poiston laajuus on kuitenkin tapauskohtainen. Jos luoti hajoaa osumassa esimerkiksi luuhun osuessaan, se voi aiheuttaa suurempia kudosvaurioita ja silloin poistoetäisyyden tulee olla suurempi. Kohonneita lyijypitoisuuksia löytyi jopa 45 cm etäisyydellä haavakanavasta. Metsästäjät haluavat metsästää myös tulevaisuudessa Ilman varmuutta riistakannan koosta metsästyslupa ja –rajoituspäätöksiä joudutaan tekemään varmuusperiaatteen mukaan. Siksi tarvitaan tietoa, jota saadaan riistaseurannoilla. Erinomaisen esimerkin tästä toi esiin Suomen riistakeskuksen Mikko Alhainen, jonka mukaan vesilintukantojen hoito Euroopassa on nyt käännekohdassa. Jo toteutunut esimerkki on metsähanhen metsästyksen mahdollistuminen. Muuttoreitin valtioiden edustajat päättivät kesällä 2017 taigametsähanhen metsästyksen avaamisesta keskisellä kannanhoitoalueella ja sopivat kiintiön, joka mahdollistaa metsästyksen kannan kasvun vaarantumatta. Näin voitiin toimia, koska on olemassa luotettavaa riistatietoa. Samaa toimintatapaa tullaan jatkossa soveltamaan muihinkin muuttaviin riistalintuihin. Kanakoira-avusteisesta Ylä-Lapin riekkolaskennasta kertoi Luonnonvarakeskuksen Antti Paasivara. Kyseessä on kolmiolaskentoja täydentävä menetelmä, jota käytetään myös Ruotsissa ja Norjassa. Koira-avusteisella laskennalla saadaan arvio riekon runsaudesta, alueellisesta jakautumasta kunnittain sekä poikastuotosta. Riiastaelinymäristöt huomioon hakkuissa Metsätalouden vaikutus riistan elinympäristöihin on tunnetusti valtava. Suomen riistakeskuksen Janne Miettinen ja Suomen metsäkeskuksen Mikko Kesälä avasivat päivillä Digiriistametsä-hanketta, jonka tavoitteena on saada laserkeilauspohjaiset riistaympäristöt Metsään.fipalveluun. Näin kaikki metsänomistajat voivat ottaa ne huomioon toimenpiteitä suunnitellessaan. Samaa aihetta kosketteli Metsähallituksen Lauri Karvonen. Valtion mailla on kartoitettu erityyppisiä riistaelinympäristöjä ja ne on tallennettu paikkatietojärjestelmään. Näin ne voidaan huomioida metsänkäsittelyssä. Kanalintujen soidinpaikkojen, hanhisoiden ja muiden vesilintuympäristöjen säilyttämisen lisäksi Metsähallitus on kunnostanut riistaelinympäristöjä kuten riekon Snorre Hagen Nibio:sta (Norwegian Institute of Bioeconomy Research) esitteli Norjan karhukannan seurantaa, joka pohjautuu geneettisiin näytteisiin. Niitä kerätään muun muassa erityillä ”karva-ansoilla”. Seurannan ansiosta tiedetään varsin kattavasti karhujen esiintymisalueet sekä niiden liikkuminen alueelta toiselle. Ruotsissa on tehty riskianalyysi lyijyn vaarallisuudesta riistaa syöville ihmisille.
soidinalueita, hanhisoita ja vesilintukosteikoita. Taimikkovaiheesta alkaen valtion maille jätetään riistatiheiköitä, säästöpuita ja muita pienialaisia säästökohteita. Myös kasvatusmetsien käsittelyyn on kehitetty riistanhoidollinen harvennushakkuutapa, ns. ”rinkelihakkuut”. Sutta vihataan, karhua kunnioitetaan Ensimmäinen Suomea koskeva metsästyslaki on vuodelta 1347. Jo tuolloin luokiteltiin luonnonvaraisia eläinlajeja hyödyllisiksi ja haitallisiksi. Sama tilanne on jatkunut nykyaikaan asti, toki lajit ovat siirtyneet asenteiden muuttuessa kategoriasta toiseen. Asiaa on tutkinut väitöskirjassaan Metsähallituksen Sakari Mykrä. Hänen mukaansa asenteissa joitakin lajeja kohtaan on kuitenkin tapahtunut silmiinpistävän vähän; lajiin on suhtauduttu samoin vuosisadasta toiseen. Karhu on aiheuttamistaan ongelmista huolimatta ollut ja on edelleenkin kunnioitettu ja pidetty laji. Susi ei sitä ole ollut, eikä ole. Tämä keskinäinen ero näkyy lajien menneessä, nykyisessä ja mahdollisesti myös tulevassa kannankehityksessä. Ihmisen ja suden rinnakkaiselon edesauttamiseksi on Suomeen perustettu 23 paikallisista ihmisistä koostuvaa reviiriyhteistyöryhmää. Niistä Riistapäivillä kertoi Suomen riistakeskuksen Mari Lyly. Työryhmätoiminnan keskeisenä tavoitteena on antaa susireviireillä asuville ihmisille vaikutuskanava. Lyly nosti esiin myös toistuvasti pihavierailuita tekeviin susiin liittyvän Toimintakynnyshankkeen, josta kerrotaan toisaalla tässä lehdessä. KASVATTAJAKERHO JAHTI&VAHTI Kasvattajakerhoon! jahtivahti.fi Hankkijan myymälöistä ja hyvin varustelluilta jälleenmyyjiltä. Toivottu Jahti&Vahti-kasvattajakerho käynnistää toimintansa. Liity mukaan koirankasvattajien yhteisöön osoitteessa www.jahtivahti.fi. Jäsenenä saat vaihtuvia etuja, pentupaketit kasvateillesi sekä tietoa ruokinnasta. Tervetuloa mukaan! Liity sinäkin Energia | Extra Energia | Kana ja Riisi | Junior | Kevyt | Lammas ja Riisi | Pentu | Liha-ateria Asiantuntijoiden kehittämät täysravinnot jokaiseen elämänvaiheeseen ja erilaisiin tarpeisiin. Lyijylle on vaihtoehtoja, mutta niissä on omat ongelmansa. Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisilaitoksesta esitteli poliisin valtakunnallista suurpetokonfliktiohjetta.
T änä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta metsästyslain kokonaisuudistuksesta. Se on jo kokonaisen sukupolven ikä. Vuoden 1993 lain eduskuntakäsittely oli dramaattinen. Eduskunta poisti hallituksen esityksestä luonnonsuojelulain mukaisiksi suojelluiksi lajeiksi monta riistalajia: sepelhanhi, mustalintu, pilkkasiipi, tarhattu viiriäinen, taivaanvuohi ja uuttukyyhky. Viime metreille mukana oli käsite haittaeläimet. Tilalle tuli rauhoittamattomat eläimet, joista suojeltuihin lajeihin siirrettiin naakka, närhi, naurulokki, kalalokki, mustarastas ja varpunen. Suomalainen yhteiskunta muuttui 1990-luvun alussa voimakkaasti. Tämä kokemus todennäköisesti vaikutti lainvalmisteluun pitkään sen jälkeenkin. Yli 15 vuoteen metsästyslakiin ei tehty juuri muita muutoksia, kuin lähinnä EU:n komission valvontamenettelyjen pakottamana. Koska itse suoritin metsästäjätutkinnon vuonna 1994, ei minulla ole muistikuvia pilkkasiiven metsästyksestä tai närhien ampumisesta. Tunsin kuitenkin metsästykseen kohdistuvan yhteiskunnallisen muutoksen, joka lopulta ratkaisi, että lähdin opiskelemaan riistabiologiaa. Kun tulin ministeriöön kymmenen vuotta sitten, niin pieniinkin metsästyslain muutoksiin suhtauduttiin hyvin varauksellisesti. Käytännön metsästyksessä alkoi kuitenkin ilmetä yhä useampia hankaloittavia tai vaikeasti perusteltavia säännöksiä. Metsästyslakiin oli kasaantunut korjausvelkaa. Yhteiskunta muuttuu alati kiihtyvällä tahdilla. Metsästäjän on ymmärrettävä ottaa huomioon koko yhteiskunnan arvot ja asenteet. Riistapolitiikka uudistettiin vuonna 2008 alkaneessa riistakonsernin strategiaprosessissa. Minkälaisen sukupolvikokemuksen haluamme nykyajan uusille harrastajille välittää? Vuonna 2010 riistakolmioiden määrä oli jatkuvassa laskussa. Seuraavana vuonna perustettiin Suomen riistakeskus. Samalla metsästyslakia muutettiin niin, että ajantasaisen riistatiedon pohjalta metsästystä voidaan rajoittaa täsmällisesti maaja metsätalousministeriön asetuksella. Laskentojen määrä on saatu reippaaseen nousuun ja viime kesänä laskettiin jo yli 1000 kolmiota! Riistakeskuksen Kestävä metsästys -tiimi valmistelee esitykset ministeriölle sopivista metsästysajoista. Metsästyslain 38 ja 38 a § ovat eurooppalaisittain modernia lainsäädäntöä. Suomen metsäkanalintujen metsästysaikojen säätelyä levitetään hyvänä malliesimerkkinä kannanvaihteluihin sopeutuvasta metsästyksen säätelystä Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelusopimuksen (AEWA) jäsenvaltioille. Euroopan metsästäjäjärjestön FACE:n entinen johtaja Angus Middleton totesi minulle, että Suomessa ei enää koskaan tarvitse poistaa metsästyslaista riistalajeja, sillä voimme ministeriön asetuksella rajoittaa metsästystä tarpeen mukaan. Kun kanta elpyy, metsästys jatkuu. Suomi kielsi metsähanhen metsästyksen neljä vuotta sitten määräajaksi. Suomen riistakeskus vastasi pitkälti kansainvälisen hoitosuunnitelman laatimisesta ja metsästyksestä sovitaan nyt yhdessä muuttoreitin valtioiden kesken. Viime syksynä metsähanhi voitiin jo palauttaa rajoitetusti metsästettäväksi KaakkoisSuomessa. Samoin Perämerellä on elpynyt metsästettäväksi itämeren norppa. Metsästyslainsäädäntöä on uudistettu viime vuosina monella säädöspaketilla. Lainkuuliaisia hirvenmetsästäjiä käräjille vienyt vasallisen hirvilehmän rauhoitus siirrettiin lainsäädännöstä metsästäjien eettisiin sääntöihin. Aseen kuljetusta moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa ja jäällä on joustavoitettu metsästyslain 35 §:n uudistuksella. Hankaliltakin tuntuvia ongelmia saadaan ratkaistua, kun uskalletaan haastaa vanhat uskomukset. Riistakonsernin tavoitteena on: Hyvinvointia riistasta. Metsästyksen positiiviset hyvinvointivaikutukset uskalletaan sanoa ääneen ja jopa tavoitella niitä lisää. Valkohäntäpeuran jousimetsästyksen salliminen avasi uusia metsästysmahdollisuuksia. Tuhansien riistakolmiolaskijoiden ja Suomen riistakeskuksen Kestävä metsästys -tiimin työ mahdollistaa myös kanalintujen metsästysaikojen pidentämisen hyvinä lintuvuosina, kunhan huonoina vuosina huolehditaan metsästyksen rajoittamisesta entiseen tapaan. Ministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle esityksen, jonka mukaan metson, teeren ja pyyn metsästysaika jatkuisi hyvinä vuosina 10. joulukuuta saakka. Esityksen mukaan erityisen hyvinä vuosina ukkometsoa ja ukkoteertä voisi metsästää myös tammikuussa. Uskallan väittää, että ilman Suomen riistakeskuksen perustamista tämä ei olisi ollut mahdollista. Jo huimat 118 000 metsästäjää ovat liittyneet digisukupolveen ottamalla käyttöön Oma riista -palvelun. Riistakolmiot.fi, riistahavainnot.fi ja riistavahinkorekisteri avaavat riistahallinnolle paremmat mahdollisuudet lisätä metsästyspäiviä ja varmistaa metsästyksen kestävyyttä. Jokainen metsästäjä voi auttaa ottamalla Oma riista -palvelun käyttöön ja osallistumalla riistalaskentoihin. Työtä kuitenkin riittää. Aivan viime aikoina on vaadittu taantuvien vesilintujen rauhoittamista. Elinympäristöjen hyväksi tehtävä työ ja metsästyksen kestävyyden varmistaminen tietoa lisäämällä ovat kategorista suojelua tehokkaampia keinoja. Siksi taantuvien vesilintujen metsästykseen esitetään pakollista saalisilmoitusvelvollisuutta. Metsästyksen sukupolvikokemus Ministeriön kuulumisia JANNE PITKÄNEN ylitarkastaja maaja metsätalousministeriö Metsästäjä 2 l 2018 l 11
12 l Metsästäjä 2 l 2018 SAARA KEMILÄINEN Villisikaviikonloppu osoitus metsästäjien yhteistyöstä – kannan hallinnalla afrikkalaista sikaruttoa vastaan Villisikaviikonloppua vietettiin 23.-25.2. ympäri Suomen villisian esiintymisalueilla. Viikonloppu käynnistyi Kouvolassa yhteisjahdilla ja mediatilaisuudella, joissa vieraili myös muun muassa maaja metsätalousministeri Jari Leppä sekä kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio. T apahtuman tarkoituksena oli lisätä tietoa villisian metsästysmahdollisuuksista ja afrikkalaisen sikaruton (ASF) mahdollisesta leviämisestä Suomeen. Villisikaviikonloppu oli hieno osoitus metsästysseurojen yhteistyöstä ja metsästäjien ammattitaidosta villisikakannan hallinnassa. Villisikaviikonlopun järjesti maaja metsätalousministeriö yhdessä Suomen Metsästäjäliiton kanssa. Tapahtuma Kouvolassa käynnistyi kirpeässä pakkassäässä perjantaiaamuna Voikkaan Luontoja Eräkeskuksessa yhteisen aamupalan ja metsästysohjeiden saattelemana. Tapahtuman avasi Suomen Metsästäjäliiton Kymen piirin toiminnanjohtaja Erkki Pentinniemi, joka kertoi alueen villisikakannasta ja sen metsästyksestä. Villisikakanta on kasvanut Suomessa viime vuosina ja Luonnonvarakeskuksen viimeisimmän arvion mukaan Suomessa on lähes 3200 villisikaa. Kanta on kasvanut nopeasti. Nopean kasvun syiksi on epäilty talvien lauhtumista ja riistanhoidollista ruokintaa erityisesti kaakkoisrajalla. Villisikoja esiintyy erityisesti itäisellä Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa. – Enimmillään kaakon alueella villisikoja oli lähes tuhat, suurin osa niistä Venäjän rajan läheisyydessä. Kanta on täälläpäin Suomea onnistuttu tehokkaasti puolittamaan ja nyt sikoja on noin viisisataa, kertoo Pentinniemi. Sää suosi metsästäjiä Villisikaa voidaan metsästää kyttäysja ajojahdilla. Pentinniemen mukaan perjantain tapahtumaan valittiin metsästysSA AR A KE M IL ÄI N EN Maaja metsätalousministeri Jari Leppä (vasemmalla) kannusti metsästysseuroja villisian metsästykseen. Kuvassa myös Jaana Husu-Kallio, Ari Berg (keskellä), joka toimii Suomen sikayrittäjien toiminnanjohtajana ja Sirpa Kiviruusu Eviralta.
Metsästäjä 2 l 2018 l 13 tavaksi ajojahti ihmismäärän ja koirien vuoksi. Koirat löytävät villisian jäljet tehokkaasti ja saavat ne ajojahdissa liikkeelle. – Vaikka siitä ei missään puhuta, Suomessa on maailman paras metsästyskoirakanta, Pentinniemi toteaa. Varsinainen jahti tapahtui Jaalan Metsäkylässä, joissa villisikoja metsästettiin kauniissa helmikuisessa auringonpaisteessa. Viikonlopun aloitusjahdista ei saalista saatu, mikä ei tullut suurena yllätyksenä. Villisian metsästys vaatii aikaa, taitoa ja toisinaan myös tuuria. Onneksi sää ja mukava seura tekivät jahtipäivästä antoisan. Maaja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio oli tyytyväinen päivän kulkuun. – Metsästys ei ole aina helppoa, mutta onneksi päivä oli kaunis ja tunnelma hyvä. Tehokkaasti ASF:ää vastaan Tapahtuman tavoitteena oli hyvän yhteisjahdin lisäksi painottaa metsästäjien panosta villisikakannan harventamisessa ja siten afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämisen ehkäisemisessä. Afrikkalaista sikaruttoa on tavattu Suomen naapurimaissa, Virossa ja Venäjällä. Mikäli tauti pääsee leviämään myös Suomeen, vaarantaisi se sianlihan tuotannon ja viennin, ja aiheuttaisi siten miljoonien kustannuksen muun muassa sikataloudelle. Talouden lisäksi se aiheuttaa suurta haittaa myös metsästysharrastukselle. Ministeri Leppä muistutti, että metsästäjät ovat ratkaisevassa asemassa villisikakannan hallinnassa. Hän toivoi, että jokainen taho pyrkisi tekemään kaikkensa, jotta afrikkalainen sikarutto pysyisi pois Suomesta. – Me olemme omalta osaltamme halunneet helpottaa metsästystä ja kannustamme siihen. Toivomme, että tämä asia otetaan jatkossakin vakavasti. Myös Jaana Husu-Kallio kiitti puheessaan metsästäjien arvokasta panosta villisikakannan hallinnassa. Husu-Kallion mukaan afrikkalainen sikarutto on suurin syy siihen, että viranomaiset pyrkivät rajoittamaan ja harventamaan villisikakantaa Suomessa. Kannan harventaminen vähentää myös villisikojen aiheuttamia vahinkoja maaja metsätaloudelle. – Ainoa tapa villisikakannan hallitsemisessa ja harventamisessa on se, että seurat jaksavat järjestää jahteja ja lähettää näytteitä Eviraan kaadetuista villisioista tutkittavaksi taudin seuraamiseksi. Kiitos siitä. Mukana tapahtumassa oli myös Priit Vahtramöe Viron Metsästäjäliitosta. Hän kertoi Viron tilanteesta afrikkalaisen sikaruton osalta ja hänen mukaansa villisikojen lisääntymistä ei saa aliarvioida. Hänen kokemuksensa mukaan kannan kasvuun tulisi ennen kaikkea reagoida nopeasti ja tehokkaasti. PE KK A VÄ IS ÄN EN Jahdissa tärkeässä tehtävässä olivat koiranohjaajat ja heidän koiransa. Markus Hanski (vasemmalla) ja Hannu Laine toimivat yhdessä koirien kanssa. Ajojahti on myös passipaikalla villisikojen odottamista. Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Matti Viialainen (vasemmalla) ja Oskari Virtanen nauttivat samalla helmikuun auringosta. Jaana Husu-Kallio ja Suomen Metsästäjäliiton Kymen piirin toiminnanjohtaja Erkki Pentinniemi pitävät villisikakannan harventamista tärkeänä kannan kasvaessa. Laaja yhteistyö tuotti tulosta Villisikaviikonlopun jahteihin lähti mukaan metsästysseuroja alueilta, joilla villisikoja Suomessa esiintyy, arviolta noin 25 seuraa. Villisikoja metsästettiin Kouvolan lisäksi muun muassa lauantaina useiden seurojen yhteistyönä Varsinais-Suomessa, missä lähes 20 seuraa kokoontui yhteiseen jahtiin. Oma riista -palvelun mukaan saalismäärä viikonlopulta oli kaiken kaikkiaan seitsemän villisikaa. Määrä on heti viikonlopun jälkeen saatu saldo ja voi muuttua, sillä kaatoilmoitus on tehtävä viikon kuluessa kaadosta. Ennen kaikkea viikonloppu antoi arvokasta tietoa ja näkyvyyttä villisian metsästyksestä ja afrikkalaisesta sikarutosta. Myös seurojen välinen yhteistyö oli onnistunutta ja toivottavasti se kantaa myös pitkälle tulevaisuuteen. SA AR A KE M IL ÄI N EN SA AR A KE M IL ÄI N EN VI OL ET TA N OW AK , CI C
KAIKKI TALVEN KOVIMMAT POISTO BLAZE 3D NEOPREENISAAPPAAT Varren yläosaan asti vedenpitävä. Kevyt ja hengittävä, erinomainen kiertojäykkyys sekä pitävä urakuviointi. MUCK BOOT SAAPPAITA Useita malleja nyt poistohintaan. Katso koko valikoima verkkokaupasta! TOPPAKÄSINEET Erittäin lämpimät toppahanskat ja -kinttaat. Pehmeäksi harjattu vuorikangas. RETKITUKKU-HINTA 29,90 SUOSITTU! 70 00 TARJOUS! 20 00 TUNDRA KÄÄNTÖLIIVI Topatun Alaska Tundra -kääntöliivin oranssi puoli täyttää metsästyslain turvavärivaatimukset. Toinen puoli on hyvin maastouttavaa camoa. RETKITUKKU-HINTA 39,90 HALF-ZIP 225G LÄMPÖPAITA Suositut, huipputekniset Half-zipit toimivat sekä kerrastona että paitana. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava ThermoDrymateriaali. ARVIK KÄÄNTÖTAKKI Toisen puolen värityksenä vihreä ja kääntöpuolella maastouttava Gore Optifade™ -camokuvio. Lämmin PrimaLoft-vanu. TASARAHALLA! 30 00 PIENI ERÄ! 20 00 TASARAHALLA! 150 00 COATS PARKATAKKI Vedenpitävä kangas tekee ryhdikkäästä takista erinomaisen jokasään vaatteen. Takissa teipatut saumat ja kahteen suuntaan aukeava päävetoketju. BLINDTECH SNOW LUMICAMOPUKU Uskomaton keveys ja erinomainen istuvuus. 100 % vedenpitävä ja hengittävä Rain-Stop® -kalvo. SEWARD TOPPATAKKI TAI TOPPAHOUSUT Sekä pintakangas että vuorikangas joustavaa ja pehmeää materiaalia. Housuissa ja takissa vedenja tuulenpitävä Rain-Stop -kalvo. KATSO HINTAA! 50 00 LOPUT KOOT! 250 00 TAKKI TAI HOUSUT 60 00 TARJOUKSET » RETKITUKKU.FI KAUPAN PÄÄLLE! NYT VALIO MAINTENANCE JA SUPER KAMPANJAHINTAAN! TARJOUS! 39 90 YHTEISHINTAAN! 59 90 YHTEISHINTAAN! 39 90 COMMANDER REPPUJAKKARA Jämerärakenteinen reppujakkara metsästykseen ja pilkkireissuille. Hiljainen materiaali, hyvä taskutus. RETKITUKKU-HINTA 49,90 VARISPAKETTI 1 Nordic Crow varispilli ja 5 kpl Live Crow variksen fullbody -kuvia. Erikseen ostettuna 69,40 VARISPAKETTI 2 Nordic Barrborn Pro Crow varispilli ja Flambeau huuhkajan kuva. Erikseen ostettuna 45,80 CONTROL LÄHETTÄVÄ RIISTAKAMERA 8MP kuvat, 1080p videot, yksi ajastin ja punasalama. Sopii erityisen hyvin riistan kuvaamiseen. RETKITUKKU-HINTA 199,90 S12 HD+SMS LÄHETTÄVÄ RIISTAKAMERA Kaksinkertainen testivoittaja riistan tarkkailuun ja pihan valvontaan. Etäohjattava. Tehokas mustasalama. RETKITUKKU-HINTA 279,00 LAAJA VALIKOIMA ASEKAAPPEJA ASEKAAPIN OSTAJALLE BURREL P10 VARAVIRTALÄHDE Etutuotteen arvo 24,90 POISTOHINTA! 179 90 POISTOHINTA! 199 90 LÄHETTÄVÄT BURREL-RIISTAKAMERAT POISTOHINTAAN! VAPOR METSÄSTYSPUKU Joustava stretch-kangas sekä puvun tärkeimpien osien vedenpitävät Rain-Stop -vahvikkeet mahdollistavat ainutlaatuisen ja monipuolisen metsästyskokemuksen. Väri: ruskea. VAPOR CAMOPUKU Sateelle alttiit osat on suojattu Rain-Stop -vahvikkeilla ja puvun muut osat ovat miellyttävää stretch-materiaalia. Erinomainen puku myös alkukauden lämpimiin keleihin. Väri: BlindTech Invisible. UUTUUS! 179 90 SUOSITTU! 199 90 40 L x5 ALK. 149 90 15 KG 24 90 15 KG 29 90 Tarjoukset voimassa vähintään 31.3.2018 saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää. TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-18, La 10-15 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-18, La 10-15 LOPPUERÄ! ASETUS MUUTTUI 1.3.2018! KAKSINKERTAINEN TESTIVOITTAJA! -20% HUIPPUTARJOUS! 64 50 -50% TRAPPER Suorituskykyinen ja kevyt kumisaapas metsästykseen ja muuhun luonnossa liikkumiseen. RETKITUKKUHINTA 129,
KAIKKI TALVEN KOVIMMAT POISTO BLAZE 3D NEOPREENISAAPPAAT Varren yläosaan asti vedenpitävä. Kevyt ja hengittävä, erinomainen kiertojäykkyys sekä pitävä urakuviointi. MUCK BOOT SAAPPAITA Useita malleja nyt poistohintaan. Katso koko valikoima verkkokaupasta! TOPPAKÄSINEET Erittäin lämpimät toppahanskat ja -kinttaat. Pehmeäksi harjattu vuorikangas. RETKITUKKU-HINTA 29,90 SUOSITTU! 70 00 TARJOUS! 20 00 TUNDRA KÄÄNTÖLIIVI Topatun Alaska Tundra -kääntöliivin oranssi puoli täyttää metsästyslain turvavärivaatimukset. Toinen puoli on hyvin maastouttavaa camoa. RETKITUKKU-HINTA 39,90 HALF-ZIP 225G LÄMPÖPAITA Suositut, huipputekniset Half-zipit toimivat sekä kerrastona että paitana. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava ThermoDrymateriaali. ARVIK KÄÄNTÖTAKKI Toisen puolen värityksenä vihreä ja kääntöpuolella maastouttava Gore Optifade™ -camokuvio. Lämmin PrimaLoft-vanu. TASARAHALLA! 30 00 PIENI ERÄ! 20 00 TASARAHALLA! 150 00 COATS PARKATAKKI Vedenpitävä kangas tekee ryhdikkäästä takista erinomaisen jokasään vaatteen. Takissa teipatut saumat ja kahteen suuntaan aukeava päävetoketju. BLINDTECH SNOW LUMICAMOPUKU Uskomaton keveys ja erinomainen istuvuus. 100 % vedenpitävä ja hengittävä Rain-Stop® -kalvo. SEWARD TOPPATAKKI TAI TOPPAHOUSUT Sekä pintakangas että vuorikangas joustavaa ja pehmeää materiaalia. Housuissa ja takissa vedenja tuulenpitävä Rain-Stop -kalvo. KATSO HINTAA! 50 00 LOPUT KOOT! 250 00 TAKKI TAI HOUSUT 60 00 TARJOUKSET » RETKITUKKU.FI KAUPAN PÄÄLLE! NYT VALIO MAINTENANCE JA SUPER KAMPANJAHINTAAN! TARJOUS! 39 90 YHTEISHINTAAN! 59 90 YHTEISHINTAAN! 39 90 COMMANDER REPPUJAKKARA Jämerärakenteinen reppujakkara metsästykseen ja pilkkireissuille. Hiljainen materiaali, hyvä taskutus. RETKITUKKU-HINTA 49,90 VARISPAKETTI 1 Nordic Crow varispilli ja 5 kpl Live Crow variksen fullbody -kuvia. Erikseen ostettuna 69,40 VARISPAKETTI 2 Nordic Barrborn Pro Crow varispilli ja Flambeau huuhkajan kuva. Erikseen ostettuna 45,80 CONTROL LÄHETTÄVÄ RIISTAKAMERA 8MP kuvat, 1080p videot, yksi ajastin ja punasalama. Sopii erityisen hyvin riistan kuvaamiseen. RETKITUKKU-HINTA 199,90 S12 HD+SMS LÄHETTÄVÄ RIISTAKAMERA Kaksinkertainen testivoittaja riistan tarkkailuun ja pihan valvontaan. Etäohjattava. Tehokas mustasalama. RETKITUKKU-HINTA 279,00 LAAJA VALIKOIMA ASEKAAPPEJA ASEKAAPIN OSTAJALLE BURREL P10 VARAVIRTALÄHDE Etutuotteen arvo 24,90 POISTOHINTA! 179 90 POISTOHINTA! 199 90 LÄHETTÄVÄT BURREL-RIISTAKAMERAT POISTOHINTAAN! VAPOR METSÄSTYSPUKU Joustava stretch-kangas sekä puvun tärkeimpien osien vedenpitävät Rain-Stop -vahvikkeet mahdollistavat ainutlaatuisen ja monipuolisen metsästyskokemuksen. Väri: ruskea. VAPOR CAMOPUKU Sateelle alttiit osat on suojattu Rain-Stop -vahvikkeilla ja puvun muut osat ovat miellyttävää stretch-materiaalia. Erinomainen puku myös alkukauden lämpimiin keleihin. Väri: BlindTech Invisible. UUTUUS! 179 90 SUOSITTU! 199 90 40 L x5 ALK. 149 90 15 KG 24 90 15 KG 29 90 Tarjoukset voimassa vähintään 31.3.2018 saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää. TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-18, La 10-15 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-18, La 10-15 LOPPUERÄ! ASETUS MUUTTUI 1.3.2018! KAKSINKERTAINEN TESTIVOITTAJA! -20% HUIPPUTARJOUS! 64 50 -50% TRAPPER Suorituskykyinen ja kevyt kumisaapas metsästykseen ja muuhun luonnossa liikkumiseen. RETKITUKKUHINTA 129,
16 l Metsästäjä 2 l 2018 Aiemmin määritellyn metsästysalueen kopioiminen, nimeäminen ja muokkaaminen 1. Kirjaudu Oma riista -palveluun Seuran/seurueen yhteyshenkilönä. 2. ALUEET -näkymässä klikkaa metsästysvuoden 2017-18 aluetta (Hirvieläinalue 2017) ja valitse Toiminnot-painikkeesta avautuva Tee kopio. Sähköinen hirvieläinten lupahaku 2018 Ohje seuran yhteyshenkilölle alueen kopioimiseen Hirvieläinten lupahaussa tulee kaikkien osakkaiden käyttää metsästysvuoden 2018-2019 karttojen aluetunnuksia. Seuran/seurueen yhteyshenkilö voi kopioida kuluvan metsästyskauden (2017-2018) hirvieläinalueet ja metsästysryhmät tulevalle kaudelle (2018-2019) sekä tehdä niihin muutoksia. Jos eri hirvieläinten metsästysalueet poikkeavat toisistaan, jokaiselle lajille on tehtävä omat alueet. Ilmoita metsästysvuoden 2018-2019 alueen tunnus luvanhakijalle. 3. Vaihda tuleva metsästysvuosi alasvetovalikosta. Voit kopioida myös alueeseen liitetyt aiemmat metsästäjäryhmät ja muokata niitä myöhemmin. 4. Toiminnot-painikkeella voit muokata kopioidun alueen nimeä. Deaktivoimalla voit piilottaa virheellisen alueen näkymisen seuran jäsenille. Alueen saa takaisin näkyviin rastittamalla Näytä myös deaktivoidut.
Metsästäjä 2 l 2018 l 17 5. Vaihda aluetta kuvaava uusi nimi esim. Hirvieläinalue 2018 ja Hyväksy. 6. ALUEET-näkymässä voit muokata seuran alueen karttaa Määrittele metsästysalue -painikkeella. 7. Määrittele metsästysalue-tilassa päivitä muuttuneet kiinteistöt ajantasaiseksi Korjaa-painikkeella. 8. Jos käytössänne on metsähallituksen alueita, tarkista Metsähallitus-välilehdellä, että hirvialue on ajan tasalla (2018) ja tarvittaessa korjaa se. Haku-toiminnolla voit etsiä metsähallituksen alueita joko nimellä tai aluenumerolla. 9. Hirvihakemuksessa käytettävästä kartasta tulee poistaa ns. sirpalealueet, jotka eivät yhdisty hakijan yhtenäiseen vähintään 1 000 ha alueeseen. Jos kyseessä on yhteislupa, osakkaiden tulee poistaa vastaavat sirpalealueet, mikäli ne eivät yhdisty yhteisluvan osakkaiden yhdessä muodostamaan yhtenäiseen vähintään 1 000 ha alueeseen. Muiden pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten yhtenäinen pintaalavaatimus on vähintään 500 ha. Myös tiealueet, joihin ei ole metsästysoikeutta tai -lupaa tulee poistaa. 10. Seuran alueen tunnusta käytetään lupa-alueen koostamisessa. Kun seuran alue on valmis, ilmoita alueen tunnus pyyntiluvanhakijalle.
18 l Metsästäjä 2 l 2018 1. Kirjaudu Oma riista -palveluun Yksityishenkilönä. 2. LUVAT-näkymässä valitse Luo uusi lupahakemus. 3. Luo uusi hakemus. Hakemus tallentuu luonnokseksi sivuilla eteenpäin siirryttäessä. Sähköinen hirvieläinten lupahaku 2018 – ohje luvanhakijalle Hae hirvieläinten pyyntilupaa Oma riista -palvelussa 3.4.2018 alkaen. https://oma.riista.fi Luo uusi lupahakemus Syötä tarvittavat tiedot, seuran alueen tunnukset ja mahdolliset ML 8 §:n alueen liitteet ampujista ja aluelupapäätöksestä Lähetä hakemus 30.4.2018 mennessä 4. Muokkaa tarvittaessa hakemuksen nimeä. 5. Lue infoteksti huolellisesti ja Valitse luvanhakija. HUOM! Määrittele seuran alue ennen luvan hakemista. Katso sivut 16-17.
Metsästäjä 2 l 2018 l 19 6. Valitse luvanhakija hyväksymiesi jäsenkutsujen perusteella tulleista vaihtoehdoista. 7. Esimerkissä lupaa hakee rekisteröitynyt yhdistys ja luvan yhteyshenkilönä toimii palveluun kirjautunut seuran sääntöjen mukainen nimenkirjoittaja. 8. Valitse haettavat eläinlajit ja -määrät. Perustele hakemus tarvittaessa eläinlajeittain. Eläinlajeja voi valita useamman, jos hakemusalue on sama. 9. Osakkaat-näkymässä Lisää hakemusalue. 10. Lisää ensin seurasi yhteyshenkilön Oma riistaan vuodelle 2018 tallentama alue väkäsistä. Hyväksy. 11. Lisää yhteisluvan muiden osakkaiden alueet vuoden 2018 aluetunnuksilla (ks. kuvan 10. alaosa). Rastista voit poistaa virheellisen alueen.
20 l Metsästäjä 2 l 2018 12. Hakemusalue -näkymässä tarkista pinta-alat ja hakemuskartta. Hakemusaluetta voit tarkastella myös lupaosakkaittain (yhteislupa). 13. Lisää tarvittaessa hakemuksen Muut liitteet -väkästä klikkaamalla. Syötä ladattava tiedosto -laatikkoa klikkaamalla pääset hakemaan liitteen tiedostoistasi. 14. ML 8 §:n alueen hakemuksessa klikkaa Tuo metsähallituksen aluelupa ja ampujaluettelo -painiketta. Vaihtoehtoisesti avaa väkäsestä Aluelupa ML 8 § ja Ampujaluettelot ML 8 § ja lisää ko. liitteet koneeltasi. 15. Jos klikkasit Tuo metsähallituksen aluelupa ja ampujaluettelo -painiketta, lisää alueluvan hakemusja päätösnumero. Oma riista -neuvonta arkisin 12.00 – 16.00 p. 029 431 2111, s-posti oma@riista.fi
16. ML 8 §:n alueen hakemuksessa lisää ampujaluettelon mukaiset ampujien määrät. 17. Hakemuksen lähettäminen -näkymässä tarkista hakemuksen tiedot väkäsistä avaamalla. Valitse lupapäätöksen toimittamistapa. Lisää tarvittaessa sähköpostiosoite, mihin haluat päätöksen lähettää tiedoksi. Keskeytä-painikkeella voit tallentaa hakemuksen luonnoksena ja palata käsittelemään sitä myöhemmin Luvat-näkymässä. Lähetä hakemus 30.4.2018 mennessä. Hakemusta ei voi enää muokata kun se on lähetetty. Hakemuksen tiedot lähetetään luvanhakijan sähköpostiin. JAHTI & VAHTI KANA JA RIISI 12 90 4 KG 2,73 €/KG 32 50 15 KG 1,84 €/KG HINNAT VOIMASSA 3.4. SAAKKA TAI NIIN KAUAN KUIN TAVARAA RIITTÄÄ. VALIKOIMAT VAIHTELEVAT MYYMÄLÖITTÄIN LISÄTIEDOT JA VERKKOKAUPPA: HANKKIJA.FI PURINA DENTALIFE 3 90 LARGE BIG PACK 426 G NORM. 4,95 9,15 €/KG MEDIUM BIG PACK 345 G NORM. 4,95 11,30 €/KG Puhdistaa koiran hampaat tehokkaasti. Kaikille koirille, erityisesti herkkävatsaisten tarpeisiin. FORTHGLADE COMPLETE JA JUST KOIRIEN MÄRKÄRUOAT 3 50 Maistuva viljaton uutuus! UUTUUS! OSTA 3 MUSH VAISTO 800 G TAI 3 KG PUSSIA, SAAT 4 SAMANKOKOISTA. OSTA 3 SAAT 4 ETUSI 25% Hankkija_Metsastaja_103x297.indd 1 28.2.2018 14.32
22 l Metsästäjä 2 l 2018 MISKA KOPPONEN Hirven ikä ja sarvet Metsässä uljaasti juokseva suurikokoinen uroshirvi mahtavine sarvineen on vaikuttava näky. Tällaisen parhaissa voimissaan olevan siitosuroksen merkitys hirvikannan perimälle on erittäin suuri. Sen sarvet kuvastavat elinvoimaa ja asemaa hirvien hierarkiassa. TA PI O KU KK OL A M IS KA KO PP ON EN Uroksen ikää ei voida määrittää sarvien piikkiluvun perusteella. Sarvityypistä johtuva piikkiluvun vaihtelu on suurta. Sodankylässä kaadettu 18-piikkinen lapiosarvinen uros oli vasta 4,5-vuotias. Savonrannalla ammuttu 4-piikkinen hankosarviuros oli yllättäen 7,5-vuotias.
Metsästäjä 2 l 2018 l 23 Hirven ikä ja sarvet U roshirvi pudottaa sarvensa syystalvella ja kasvattaa seuraavana kesänä uudet. Sarvien muoto säilyy samanlaisena kuin pudotetuissa, mutta koko muuttuu. Sarvet kasvavat, jos kyseessä on kasvuvaiheessa oleva uros. Elinvoimaltaan taantuvalla uroksella sarvet puolestaan pienentyvät. Uroksen ikä on merkittävin tekijä, joka vaikuttaa sen sarvien piikkiluvun, leveyden ja massan muutoksiin. Tässä artikkelissa tarkastellaan vuosina 2002-2017 kerätyn 134 uroshirven iänmääritysaineiston avulla muutoksia, joita iän myötä sarvien piikkiluvussa ja leveydessä tapahtuu. Kirjoittaja määritti urosten iät etuhampaan juuresta sahatuista poikittaisleikkeistä, joista erottuvat mikroskoopilla tai luupilla hammassementtikerrokset vuosirenkaineen. Sarvet suurimmillaan 7,5–8,5-vuotiaana Ensimmäiset sarvet ovat yleensä melko vaatimattomat. 1,5-vuotiaalla uroksella on useimmiten 2-5 sarvipiikkiä, mutta myös jopa 10-piikkisiä yksilöitä kaadetaan ajoittain. Kirjoittajan aineistossa sarvien piikkiluku oli keskimäärin 3,4 ja leveys 54,9 cm (kuva 1). 2,5-vuotias uros on jo selvässä kasvuvaiheessa. Sen paino nousee ja sarviin tulee lisää piikkejä ja leveyttä. Urosten väliset erot ovat huomattavia, sillä joidenkin kasvavien yksilöiden sarviin ei iän karttuessa välttämättä tule lisää piikkejä. Sarvien leveys ja massa voivat kuitenkin kasvaa. Näin tapahtuu erityisesti hankosarvisilla uroksilla. Valtakunnallisten ikärakennetutkimusten perusteella uroshirven sarvet ovat suurimmillaan 7,5–8,5-vuotiaana. Esimerkkiaineiston piikkikäyrän huippuna olivat 6,5-vuotiaat urokset, joilla oli keskimäärin 13,8 sarvipiikkiä. 6,5-vuotiaita uroksia oli aineistossa 20 ja näistä peräti 14 yksilöä oli lapiosarvisia. Tässä tilanteessa sarvityypin vaikutus pienen aineiston piikkilukuun korostuu selvästi. Muilta osin piikkikäyrän muoto ja luvut vastasivat hyvin paljon hirvitutkimuksen suurien aineistojen tuloksia. 8,5-vuotiaiden ja tätä vanhempien urosten vähyyden takia jouduttiin ikäluokkia yhdistämään ikäryhmiksi. Aineiston suurisarvisin uros kaatui syksyllä 2004 Sodankylässä. 6,5-vuotiaalla uroksella oli 115 cm leveät lapiosarvet, joissa oli 21 piikkiä. Ikääntymisen myötä sarvien leveys muuttuu melkein samassa suhteessa kuin piikkilukukin (kuva 1). Parhaassa iässään uroksen sarvet ovat keskimäärin yli 100 ikä piikkiluvun (kpl) vaihtelu leveyden (cm) vaihtelu 1,5 2-6 (12) 36-74 (8) 2,5 2-9 (9) 48-104 (8) 3,5 4-10 (19) 61-88 (14) 4,5 4-18 (18) 67-113 (17) 5,5 4-17 (32) 65-107 (27) 6,5 7-21 (20) 75-119 (17) 7,5 4-18 (13) 70-108 (13) 8,5-9,5 9-17 (6) 97-112 (6) 10,5+ 6-17 (5) 80-116 (5) Taulukko 1. Hirvensarvien ikäluokittainen piikkiluvun ja leveyden vaihtelu vuosien 2002-2017 aineiston perusteella (suluissa kpl-määrä). Kuva 1. Hirvensarvien keskimääräinen piikkiluku ja leveys ikäluokittain vuosien 2002-2017 aineiston perusteella (134 urosta). TA PI O KU KK OL A cm leveät. Kärkiväliltään yli 120 cm leveät sarvet ovat kuitenkin jo melko harvinaiset. Suomen leveimmät tiedossa olevat sarvet ovat 151 cm leveät hankosarvet. Aineiston leveimmät sarvet olivat syksyllä 2003 Sodankylässä ammutulla 6,5-vuotiaalla uroksella, jolla oli 119 cm leveät 17-piikkiset lapiosarvet. Sarvien leveyden keskimääräinen huippu oli 102 cm, joka saavutettiin 6,5-vuotiaiden ikäluokassa sekä 8,5–9,5-vuotiaiden ja 10,5+-vuotiaiden ikäryhmissä. Samanikäisten urosten sarvien leveyden vaihtelu on suurta, sillä kärkivälissä voi olla eroa jopa puoli metriä (taulukko 1). Uroshirven elinvoima alkaa pikkuM IS KA KO PP ON EN 54,9 70,8 77,9 89,7 89,2 102,1 94,8 102,3 102,4 11,9 11,7 11,6 3,4 5,3 7 9,6 9,9 13,8 16 14 12 10 8 6 4 2 S ar vi p iik ki en lu ku m ää rä S ar vi en le ve ys (c m ) 120 100 80 60 40 20 1,5 2,5 3,5 4,5 5,5 6,5 7,5 8,5-9,5 10,5+ Ikä (vuosia) Leveys (cm) Piikkiluku Arvoaseman mittelyä. Sarvien tärkein tehtävä on näyttää, että miten hyvävoimainen uroshirvi on. Pienempi uros kaadettiin pari päivää kuvan oton jälkeen. Se oli 3,5-vuotias ja sillä oli 10-piikkiset sarvet. SE PP O M ÄK IN EN
24 l Metsästäjä 2 l 2018 Molempien kuvien uroshirvet olivat 1,5-vuotiaita ja ne kaadettiin Savonrannalla. 3-piikkinen tappisarvi oli heikko yksilö, joka oli ehkä syntynyt normaalia myöhempään. Tällainen uros on monesti kitukasvuinen koko loppuelämänsä. 6-piikkinen oli harvinaisen vahva uros. Se olisi ollut hyvä periyttäjä. Riistakamerakuva 3-piikisestä tappisarviuroksesta ja toisessa kuvassa kaatokuva 6-piikkisestä uroksesta. M IS KA KO PP ON EN hiljaa hiipua, kun se ylittää 10 vuoden iän. Samalla sarvetkin alkavat pienentyä. Elinvoiman hiipuminen johtuu hampaiston kulumisesta, sillä ravinnon hienontaminen heikentyy huomattavan kuluneilla hampailla. Aineiston vanhin uros oli 15,5-vuotias. Tällä Savonrannalla vuonna 2006 kaadetulla uroksella oli 9-piikkiset hankosarvet, joiden leveys oli 103 cm. Yleensä näin vanhan uroksen sarvet ovat hyvin vaatimattomat. Sarvityypin vaikutus piikkilukuun Piikkiluku on riippuvainen sarvityypistä. Hankotyypin sarvissa on vain harvoin yli 12 piikkiä, mutta lapiosarvissa piikkejä voi olla jopa yli 20. Kolmas tyyppi ovat sekamuotoiset sarvet, joita ei voida luokitella hankotai lapiotyyppisiksi. Ne ovat piikkiluvultaan hankoja lapiosarvien välimaastossa. Sarvityypin vaikutus piikkilukuun tulee erityisesti esille valtasonnien eli 6,5–10,5-vuotiaiden urosten osalta. Näiden parhaassa iässään olevien urosten sarvet ovat lähellä maksimiaan. Kirjoittajan aineistossa ikäluokittaiset piikkiluvun vaihtelut olivat erittäin suuria (taulukko 1). Esimerkiksi 7,5-vuotiaiden urosten piikkiluku vaihteli 4-18 piikin välillä. Lapiotyypin sarvia oli aineistossa eniten eli 47,3 %. Sekamuotoisia sarvia oli 34 % ja hankosarvia 18,7 %. Sarvityypin luokittelussa otettiin huomioon kaikki vähintään 7-piikkiset urokset, jolloin aineistoon jäi 91 urosta. Sodankylän uroshirvistä peräti 57 % oli lapiosarvisia. Tällä oli suuri merkitys esim. piikkikäyrään, sillä Sodankylästä tuli yli puolet ikänäytteistä. Yleisesti on tiedossa, että lapiosarvisten urosten osuus kasvaa pohjoiseen päin mentäessä. Elinolosuhteilla on myös oma vaikutuksensa hirvensarviin. Kesän ravintotilanne heijastuu jossain määrin sarvien kehitykseen. Sateinen ja viileähkö kesä on hirvien kannalta parempi kuin kuiva hellekesä.
Metsästäjä 2 l 2018 l 25 M IS KA KO PP ON EN Riista-alan ammattilaiseksi? Metsästysopas? Riistanhoitaja? Riistayrittäjä? Ruukin maaseutuopisto kouluttaa toimijoita riista-alan vaativiin tehtäviin. Haku elokuussa alkavaan riistapainotteiseen luontoohjaajakoulutukseen suoraan oppilaitokseen 31.5.2018 mennessä. Koulu alkaa 14.8.2018. Lisätietoja: Teemu Keränen p. 040 747 7234 tai teemu.keranen@raahenedu.? www.riistalinja.info Tekemällä e-laskusopimuksen oman pankkisi kanssa ja saat metsästysvuoden 2018-2019 riistanhoitomaksun verkkopankkiisi e-laskuna. Maksa se eräpäivään mennessä, niin saat muovitetun metsästyskortin Metsästäjä-lehden nelosnumeron lisäkannessa. Muovitettu kortti kestää paremmin vettä ja muita ulkoilmaelämän rasituksia. Toimi näin: 1. Kirjaudu omaan verkkopankkiisi. 2. Tee sopimus (uusi e-lasku) ja valitse laskuttajaksi Suomen riistakeskus ja laskutusaiheeksi riistanhoitomaksu. 3. Käytä yksilöintitietona henkilötunnustasi. E-laskusopimusta ei tarvitse uusia vuosittain. Siirrä riistanhoitomaksusi e-laskutukseen 20.4. mennessä! 1.8.2017 31.7.2018 Metsästyskortti Jaktkort Hunting Card Jagdschein FIN Tä ss ä ko rti ss a m ain itu lla m ets äs tä jä llä on m ets äs tä jäv ak uu tu s, jo ka on vo im as sa ka ik iss a Po hjo ism ais sa ja EU -m ais sa . 1.8 .2 01 7 31 .7.2 01 8 Nim i Jak elu oso ite Pos tinu me roja toim ipa ikka Koti paik ka Syn tym äaik a M etsä stä jän um ero Yhd isty snu me ro ja RH Y M ak se ttu , Be ta lt, Pa id Be za hlt , 30 .5 .2 01 7 Metsästyskortti matkapuhelimessa! Ota käyttöön: 1 .8 .2 1 7 3 1 .7 .2 1 8 M et sä st ys ko rt ti J ak tk o rt H un ti ng C ar d J ag d sc he in FI N Tässä kortis sa maini tulla metsä stäjäll ä on metsä stäjäv akuut us, joka on voima ssa kaikis sa Pohjo ismais sa ja EU-ma issa. 1.8.20 17 31.7.2 018 Nimi Jakeluo soite Postinum eroja toimipai kka Kotipaik ka Syntymä aika Metsäst äjänume ro Yhdistys numero ja RHY Makse ttu, Betalt , Paid Bezah lt, 30.5.2 017 M et sä st ys k o rt ti m at k ap u h el im es sa ! O ta k äy tt ö ö n : Kuvat kuluvan metsästysvuoden metsästyskortista
26 l Metsästäjä 2 l 2018 MIKAEL WIKSTRÖM , Suomen riistakeskus Hirvieläimet kannattaa ottaa huomioon metsätaloudessa Ruotsalainen tutkimus: Keskustelu hirvivahingoista metsätaloudessa käy ajoittain kuumana, ja ratkaisuksi esitetään hirvikannan harventamista. Mutta onko ratkaisu todella niin yksinkertainen? Ruotsalainen tutkimus osoittaa, että hirvien saamalla ravinnon määrällä on paljon suurempi merkitys kuin hirvien lukumäärällä. Ratkaisu voi siis löytyä hirvieläinten ravinnon lisäämisestä metsätaloudessa. E rot hirvien ravinnonotossa voidaan pitkälti selittää ravinnon saatavuudella, maaperän laadulla, ravinnon monimuotoisuudella sekä hirvitiheydellä. Näistä neljästä suurin merkitys on ravinnon saatavuudella riippumatta siitä, tutkitaanko yksittäistä koealaa (20 m 2 ) vai hirven koko kotialuetta (2 500 ha). Kotialuetasolla nämä neljä tekijää selittävät noin puolet ravinnonoton vaihteluista. Ravinnon saatavuus kattaa vaihtelusta noin 64 %, maaperän laatu noin 22 %, hirvitiheys noin 12 % ja ravinnon monimuotoisuus noin 2 %. Mitä hirvet syövät? Saatavuudesta riippuen hirvi valitsee talvella ensisijaisesti syödäkseen pihlajaa, haapaa ja pajua/raitaa. Seuraavaksi mieluiten ruuaksi päätyvät rauduskoivu ja kataja, ja kolmanneksi mieluiten mänty ja hieskoivu. Ruotsalainen tutkimus osoittaa, että hirvi syö pihlajaa, haapaa ja pajua 14 kertaa mieluummin kuin mäntyä ja hieskoivua. Rauduskoivua ja katajaa se puolestaan syö 3,5 kertaa mieluummin kuin mäntyä ja hieskoivua. Kuusta hirvi syö tuskin lainkaan. Hirville on eniten oksaravintoa tarjolla nuoressa metsässä, jossa puut ovat noin 3,5–4 metriä korkeita, mutta tavallisesti hirvelle riittää kosolti ruokaa metsiköissä, jotka ovat enintään 20 vuoden ikäisiä. Myös mustikanja puolukanvarvut sekä kanerva ovat tärkeää talviravintoa, ja niitä löytyy lähinnä vanhoista metsiköistä. Yksinkertaistettuna ravinnon saatavuutta voidaan mitata esimerkiksi suhteuttamalla nuoren metsän pinta-ala mäntyineen ja vesakkoineen alueen kokonaispintaalaan. Puhtaat kuusiviljelmät puolestaan eivät tarjoa hirville ravintoa. Merkitystä on myös vesakoilla, jotka kasvavat metsäautoteiden varsilla, peltomaiden ja metsämaiden rajavyöhykkeillä ja voimalinjojen alla. Tarkempaa mittausta varten myös kenttäkerros tulisi ottaa huomioon. Laidunnuspaine on ennustettavissa Laidunnuspaine on tapa kuvata hirvieläinten vaikutusta nuoreen metsään. Se voidaan määritellä esimerkiksi laskemalla talven aikana purtujen vuosikasvainten määrä sillä korkeudella, johon hirvieläimet yltävät, eli 0,3–3,0 metrin korkeudella. Männyn laidunnuspaine voidaan ennustaa ravinnon saatavuuden, hirvitiheyden ja lumiolosuhteiden perusteella. Hirvet käyttävät hyödykseen mieluummin nuorta metsää kuin suomaata tai vanhempaa metsää. Mitä useampi todella luminen päivä, sitä mieluummin hirvet oleskelevat nuoressa metsässä. Se voi liittyä muun muassa siihen, että vanhassa metsässä kasvavat varvut ovat tuolloin lumen peitossa, kun taas nuoressa metsässä ruokaa on hyvin tarjolla lumen yläpuolella. Vähälumisina talvina on odotettavissa pienempi laidunnuspaine nuorissa mäntymetsissä verrattuna talviin, joina lunta on maassa paljon ja pitkään. Yhä vähemmän ravintoa hirville Ruotsin tutkimustulokset osoittavat, että vahingoittuneiden mäntyjen osuus kasvaa, Hirvet syövät mieluiten pihlajaa, jopa 14 kertaa mieluummin kuin mäntyä.
Metsästäjä 2 l 2018 l 27 kun nuoren mäntymetsän määrä maisemassa vähenee. Myös Suomessa nuoren mäntymetsän pinta-ala on puolittunut viimeisten 20 vuoden aikana, ja suuntaus on laskeva. Toisin sanoen hirville on yhä vähemmän ruokaa tarjolla. Hirvivahinkojen pelossa moni uudistaa mäntymetsää kuusimetsäksi. Jos tämä yleistyy, jäljellä olevien mäntyviljelmien laidunnuspaine voi kasvaa. Valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI 11) mukaan hirvieläimet aiheuttivat 11,5 % laatua alentavista metsävahingoista vuosina 2009–2013. Hirvieläinten kannanhoidolla voitiin siis vaikuttaa noin kymmenekseen metsävahingoista. Lumi, myrskyt ja sienet aiheuttavat eniten metsävahinkoja. Hirvikantaa on harvennettu huomattavasti 2000-luvun alusta lähtien vahinkojen vähentämiseksi. Ruotsin tutkimuksen mukaan hirvikannan yletön harventaminen ei kuitenkaan ole laidunnuspaineen kannalta läheskään yhtä tehokasta kuin ravinnon saatavuuden lisääminen metsätaloudessa. Tapoja lisätä ravinnon saatavuutta Ravinnon saatavuutta voidaan parantaa suosimalla kasveja, jotka ovat tärkeitä hirvieläimille. Vaihtoehtoja on monia. Yksinkertaisinta on lisätä suurilla alueilla sekametsän osuutta ja lehtiainesta. Näin hirvieläinten ravinnonsaanti lisääntyy ja hajaantuu eikä keskity vain yksittäisiin metsiköihin. Lisäksi, kuten aiemmin mainittiin, mäntymetsää tulisi uudistaa männyllä. Istutustiheys on tietenkin myös olennaista. Luonnonmukainen metsänuudistaminen kannattaa, koska se usein tihentää taimiainesta. Näin ravintoa on paljon tarjolla, ja metsikkö kestää hirvien laiduntamista ilman, että vahingoittumattomien, puutavaraksi päätyvien taimien määrä jää liian pieneksi. Taimikoiden perkauksella taas on päinvastainen vaikutus. Taimitiheyttä ei kannata karsia liikaa. Myös perkauksen ajankohdalla on merkitystä. Mäntytaimikon liian aikainen perkaus voi aiheuttaa sen, että hirvet harventavat taimimetsikön nopeasti. Perkaus on kuitenkin tehtävä ennen kuin lehtipuut alkavat varjostaa taimia. Perkauksessa voi soveltaa eri tekniikoita, joista reikäperkaus on suositeltavaa ravinnon saatavuuden kannalta. Sen sijaan, että männyntaimi katkaistaisiin tyvestä, latva voidaan leikata niin, että jäljelle jää pari oksakerrosta. Näin leikattu mänty on hirvien herkkua, ja viereiset männyt saavat olla rauhassa. Kannattaa myös tehokkaasti hyödyntää alueet, jotka jäävät tuottavan metsäpintaalan ulkopuolelle. Metsäautoteitä voi käyttää riistalaitumien tuotantoon, kun raivataan esimerkiksi 5 metriä tien molemmin puolin. Näin saadaan nopeasti suuria rehualueita. Myös peltojen ja vesistöjen rajavyöhykkeet ovat sopivia paikkoja riistarehun kasvattamiseen. Talviajan metsänhakkuiden yhteydessä on hyvä kerätä männynlatvat kasoiksi hirviä varten. Näin niistä on enemmän hyötyä hirville kuin renkaanjälkiin painuneina. Metsätalouden toimenpiteet, jotka hyödyttävät hirvieläinten ravinnon saatavuutta ovat siis pitkälti samoja, jotka hyödyttävät metsäkanalintuja. Riistan huomioonottaminen metsätaloudessa hyödyttää kaikkia. Kokemuksia Ruotsista Ruotsin hirvieläintiheydet ovat pitkään olleet aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Kaikki hirvieläinlajit mukaan laskettuna tiheys liikkuu usein useista kymmenistä moniin satoihin hirvieläimiin tuhatta hehtaaria kohti keski-Ruotsissa. Se merkitsee helposti myös korkeaa laidunnuspainetta. Ravinnon lisäämiseen tähtäävien toimenpiteiden ongelmat tunnetaan siksi hyvin, ja metsätalous on ottanut käyttöön laajamittaisia toimenpiteitä. Kuten Suomessa, mäntyjen määrä laski uudistumisen yhteydessä vuosien ajan, mutta neuvonnan avulla suunta saatiin kääntymään noin 10 vuotta sitten. Männyntaimien käyttäminen on sittemmin lisääntynyt yli 34 %, ja joka toinen istutettu puu onkin nykyisin mänty. Meillä on paljon opittavaa näistä kokemuksista. Lehtiainesta sisältävässä mäntytaimikossa hirvien laidunnus ei aiheuta vahinkoja. Taimikko tulee perata ennen kuin lehtipuut alkavat varjostaa männyntaimia. Liika perkaus kuitenkin haittaa ravinnon saatavuutta. Vain kuusta kasvava alue ei tarjoa hirvelle ravintoa. Säästä aina osa lehtipuista rehuksi. Paljon pihlajaa, pajua ja koivua kasvavassa mäntytaimikossa on paljon rehua. Siksi sen laidunnuspaine on matalampi ja hirvivahinkojen riski pienenee.
28 l Metsästäjä 2 l 2018 ANTTI PAASIVAARA , Luonnonvarakeskus Metsäpeuralle tapahtuu Kannanseuranta ja sitä tukeva tutkimus Luonnonvarakeskuksessa (Luke) Pohjois-Euroopan viimeistä villiä metsissä asuvaa peuran alalajia eli metsäpeuraa (Rangifer tarandus fennicus) seurataan Lukessa tehostetusti vuosina 2016 2023 osana Metsähallituksen koordinoimaa Metsäpeura-Life-hanketta. L uke tuottaa hankkeelle tietoa talvisin lentolaskennoin, kesäisin ja syksyisin maastolaskennoin, sekä merkitsemällä metsäpeuravaatimia kaukokartoituspannoilla. Vaatimien merkintä GPS-pannoilla on Life-hankkeen ja peurakannan tilan arvioinnin tietotuotannon perusta, eikä sille ole vielä kehittynyt yhtä kustannustehokasta ja tietotarpeet täyttävää vaihtoehtoa. Metsissä asuvien villien peurojen ahdinko: Nälkämaan ja Venäjän Karjalan yhteinen murhe Lähes kaikkien maailmalla tunnettujen metsissä asuvien villipeurojen populaatiot ovat olleet viime vuosikymmeninä laskussa. Parhaiten tunnetaan pohjoisamerikkalaisten metsäkaribujen tila, mutta myös Suomen ja Venäjän Karjalan metsäpeurakannan runsaus tunnetaan hyvin. Venäjän Karjalassa peurakanta on taantunut kolmannekseen huippuvuosistaan sitten Neuvostoliiton romahtamisen ja sen yhteys Suomen peurakantaan näyttää katkenneen. Suomen kahdesta peuran osapopulaatiosta luontaisesti sotien jälkeen syntynyt Kainuun metsäpeurakanta romahti nopeasti 1990-luvun nousun jälkeen. Lisäksi, Pohjois-Karjalan peuraesiintymä on huvennut muutamaan eläimeen ja Etelä-Pohjanmaan parinkymmenen istutuseläimen joukko on pysynyt pienenä. Kainuun kannan esiintymisalue on myös ollut muutoksessa. Vanhat vasatuottoalueet itärajan tuntumassa ovat hiljentyneet, eikä peuroja juuri nähdä talvisin uusia AR TO JU N TU N EN Metsäpeuran käsittelyä ja merkintää Kuhmossa. Peuravaatimia merkitään GPSIRIDIUMpannoilla ja samalla niistä otetaan verinäyte, sylkinäyte sekä ikämääritys hampaiden kuluneisuuden perusteella.
Metsästäjä 2 l 2018 l 29 Metsäpeuralle tapahtuu Kannanseuranta ja sitä tukeva tutkimus Luonnonvarakeskuksessa (Luke) talvilaitumia etsimässä vaikkapa Paltamon suunnasta. Kainuun kanta on talvehtinut Sotkamossa jo useita vuosia suhteellisen pienellä alueella. Toisaalta, parin kolmen viime vuoden aikana kannan taantuminen on pysähtynyt ja vasatuotto näyttää hiukan kohentuneen, joka on todennäköisesti seurausta Kainuun suurpetokannan rajoittamisesta. Reipasta liikehdintää pitkin Suomenselkää Suomenselän istutuskanta on pysynyt pitkään vakaana 1990-luvun kasvun jälkeen noin tuhannessa eläimessä. Toisaalta, merkkejä hienoisesta kasvusta saatiin vuoden 2015 lentolaskennassa. Salamaperälle 1980-luvulla istutetut metsäpeurat ovat viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana myös levittäytyneet vasomaan Keski-Pohjanmaan ydinalueilta laajalle alueelle ulottuen eteläiseltä Pohjanmaalta, Keski-Suomen ja Perämeren rannikon kautta Pohjois-Pohjanmaalle asti. Kuten Kainuussa peurat asuttavat harvalukuisena Suomenselän suovaltaisia erämaita. Joitain vaeltavia metsäpeuroja voidaan tavata myös suhteellisen kaukana ydinalueiltaan esimerkiksi Keski-Suomen keskiosissa tai Pohjois-Savossa. Pisimmillään metsäpeurojen kausivaellus on noin 250 kilometrin luokkaa Vaalan pohjoispuolisilta soilta Lappajärven tuntumaan, jossa lähes koko Suomenselän kanta talvehtii nykyisin. Mistä vähäinen metsäpeurakanta johtuu? Suomen metsäpeurakanta on taantuman pysähtymisestä huolimatta vain noin 2000 yksilön kokoinen. Sen runsastuminen on myös hidastempoisempaa muihin luonnonvaraisiin hirvieläimiin verrattuna: peura tuottaa vain yhden vasan kerrallaan. Metsäpeuralle sopivia suoerämaiden ja jäkäläkankaiden yhdistelmiä löytyy lähinnä karuilta vedenjakaja-alueilta, joiden käyttöpaine kasvaa metsätalouden ja muun maankäytön, esimerkiksi tuulivoimatavoitteiden, myötä. Ehkä eniten potentiaalia peurakannan kasvulle löytyy Pohjois-Pohjanmaan suurilta suoerämailta ja jäkäläkankailta, jonne Suomenselän kanta on levittäytynyt luontaisesti vasomaan. Pohjois-Amerikan metsäkaribun taantuman perimmäiseksi syyksi on havaittu laajamittainen ihmisen aiheuttama elinympäristön muutos. Tämän prosessin seurauksena hirven, valkohäntäpeuran ja suurpetojen, erityisesti ravinnonkäytöltään joustavan suden, populaatiot ovat runsastuneet, mutta karibukannat taantuneet. Tämä on ilmeinen kehityssuunta myös meikäläisissä boreaalisissa metsissä, jota myös ilmastonmuutos muuttaa. Samalla kun peuraelinympäristöt muuttuvat hakkuiden ja rakentamisen myötä, peurojen riski joutua petojen sivusaaliiksi kasvaa. Suomessa kehitys on jo arkipäivää: muiden luonnonvaraisten hirvieläinten nykyinen runsaus on karkeasti noin 100-kertainen metsäpeuraan verrattuna. Tämä luo vahvan ravintopohjan suurpetokannan nopealle kasvulle. Suden roolista metsäpeurakannan kehitykseen on jo selkeä näkemys, koska se on Kainuun pantavaadinseurannassa merkittävin aikuiskuolleisuuden aiheuttaja. Lisäksi susikannan kehittymisellä on selkeä yhteys peuran vasatuottoon Kainuussa. Myös muilla suurpedoilla lienee tärkeä osuutensa vasatuoton vaihtelussa, mutta pantatutkimus on tältä osin vielä kesken. Suomessa metsäpeuran kannanhoito on siis tasapainoilua poronhoitoalueen eteläpuolisten suovaltaisten erämaiden säilyttämisen, runsaiden hirvieläinkantojen ja suurpetokantojen säätelyn välillä. Kainuussa oman erityispiirteensä tasapainoiluun tuonee karhujen haaskaruokinta, joka on tarjonnut itärajan suurpedoille lisäravintoa jo pitkään. Peurat ovat myös alttiita jäämään liikenteen uhriksi, kun vaelluksiin ja talvilaitumiin yleensä sijoittuu vilkkaasti liikennöityjä teitä. Lisäksi peuroissa on yleisesti loisia ja monenlaisia sairauksia, mutta niiden vaikutukset kuolleisuuteen tai vasatuottoon eivät ole helposti nähtävissä. Venäjän Karjalassa peurojen riesana on salametsästys. Tutkimukselle ja kannanhoidolle haastetta kerrakseen Vaikka Luken metsäpeuratutkimus on hyvässä vauhdissa Metsäpeura-Life-hankkeen myötä, esimerkiksi pantapeurojen vasojen kuolinsyiden selvittäminen on erityisen haastavaa: saalistetusta vasasta ei jää yleensä mitään merkkejä. Suurpetojen merkintää ja ravinnonkäytön tutkimusta pitäisi tehostaa, jotta suhteellisen pienillä metsäpeura-alueilla löydettäisiin kaikille suurriistayhteisön alkuperäislajeille pitkäaikainen kestävä taso ja asiaan hyvät käytännöt. Metsäpeura tuskin selviää tulevaisuudessa ilman erityistoimia. Kiitokset: Lämpimät kiitokset Luken vakituiselle kenttäväelle eli Arto Juntuselle, Petri Timoselle, Markku Gavriloville, Sanna Kokolle, Reima Ovaskaiselle ja Leo Korhoselle pitkäjänteisestä ja laadukkaasta työstä peurahankkeiden parissa. Erityiskiitos Pekka Helteelle tekstin parannuksista. AR TO JU N TU N EN Peurakannan kehittyminen onnistuneiden lentolaskentojen mukaan Suomenselällä ja Kainuussa. Yksittäinen tolppa kuvaa laskennoissa havaittujen peurojen määrää. Kainuun kanta on nyt noin 750 yksilön suuruinen ja Suomenselällä kanta arvioitiin v. 2015 noin 1250 1300 yksilön suuruiseksi. Suomenselän laskennat on tehty yleensä joka toinen vuosi ja viime vuosina Kainuussa joka vuosi. 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 Vuosi Y ks ilö m ää rä Kainuu 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 Vuosi Y ks ilö m ää rä Suomenselkä
30 l Metsästäjä 2 l 2018 MIKAEL WIKSTRÖM , Suomen riistakeskus Vasat ja aikuiset naaraat Valkohäntäpeuran iän tunnistaminen Osa 1: Tässä artikkelisarjassa esitellään keinoja valkohäntäpeuran iän määrittämiseen ja kerrotaan miten ikä voidaan tarkistaa riistalaukauksen jälkeen. V alkohäntäpeurakannan hoidon edellytyksenä on, että metsästäjät pystyvät ennen riistalaukausta tunnistamaan mihin ikäryhmään eläin kuuluu. Onko peura sopiva kaadettavaksi vai onko se jätettävä vanhenemaan alueen pitkän tähtäimen tavoitteiden ja vuosittaisen verotussuunnitelman mukaisesti? Valkohäntäpeura kasvaa iän myötä, mikä helpottaa tunnistamista. Tietyissä tilanteissa kokoa voi kuitenkin olla hankala arvioida, esimerkiksi silloin, kun eläin on kaukana tai vertailukohta puuttuu. Valkohäntäpeuran ulkonäkö voi lisäksi muuttua, muun muassa vuodenajan ja sään vaikutuksesta. Riippumatta olosuhteista, korkealaatuiset katselukiikarit kuuluvat metsästäjän tärkeimpiin työkaluihin. Hyvääkään kiikaritähtäintä ei voida koskaan verrata hyvään katselukiikariin. Kiikaritähtäintä ei ylipäätään pitäisi käyttää tähystämiseen, eikä erityisesti silloin, kun se on kiinnitettynä ladattuun aseeseen. Yleinen vaikutelma Metsästyskauden alussa vasat näyttävät useimmiten kevytrakenteisilta, mutta talven koittaessa ne ovat sekä kasvattaneet painoa että saaneet paksumman karvapeitteen, jotka molemmat antavat painavamman vaikutelman. Sama koskee nuoria naaraita. 1½-vuotiaalla naaraalla on kevyt keho ja jalat voivat näyttää suhteellisen pitkiltä. 2½-vuotiailla ja sitä vanhemmilla naarailla on raskaampi ja suhteellisen voimakas keho. Ikäryhmän nuoremmilla yksilöillä vatsaja selkälinjat ovat usein vielä suorat, mutta iän myötä ne menevät notkolle. Vanhemmilla yksilöillä myös pään ja kaulan iho voi roikkua. Syksyllä vasalliset naaraat voidaan tunnistaa takaapäin katsottuna erottuvista utareista. Pään pituuden suhde kaulan leveyteen Vasan tunnistaa lyhyestä päästä, joka on vanhempien yksilöiden päänmuotoon verrattuna hieman kolmionmuotoisempi. Tämä näkyy erityisesti talvella. Jos suoraan sivulta katsottuna peuran pään pituus, mitattuna turvan kärjestä leukaa pitkin kaulaan, on suurin piirtein sama kuin kaulan leveys, on kyseessä usein vasa. Pään pituus kasvaa iän myötä joten vanhojen naaraiden pää voi olla hyvinkin pitkä suhteessa sen korkeuteen. Jos pään pituus (turvan kärjestä kaulaan) on pidempi kuin kaulan ja niskan leveys, kyseessä on usein aikuinen (? 1½ v.). Puolitoistavuotiaiden naaraiden pää on tavallisesti hieman lyhyempi kuin vanhemmilla naarailla. Loppuvuodesta 1½-vuotiaiden naaraiden erottaminen vanhemmista naaraista on useimmiten hankalaa, sillä erot pään pituudessa ja myös kehon koossa pienenevät. Vasa vasemmalla ja täysikasvuinen naaras oikealla. Vertaile päiden pituuksia (turvan kärjestä kaulaan) kaulojen leveyksiin. Kun näet peuran sivulta, vertaa kaulan pituutta pään korkeuteen. Kaula on lyhyempi kuin pään korkeus, mikä indikoi vasaan.
36 l Metsästäjä 2 l 2018 MIKKO KESÄLÄ , Suomen metsäkeskus, JANNE MIETTINEN, MIRJA RANTALA ja MARKO SVENSBERG , Suomen riistakeskus Digiriistametsä -hankkeessa rakennetaan metsänomistajille riistametsänhoitoa tukevia paikkatietoaineistoja, joiden avulla arvioidaan metsän soveltuvuutta kanalinnuille. Tarkastelut tehdään laserkeilausaineistosta. Digiriistametsä –hanke D igiriistametsä -hanke on METSOohjelmaan kuuluva luonnonhoidon kehittämishanke, jota toteuttavat yhteistyössä Suomen riistakeskus ja Suomen metsäkeskus. Hankkeen keskiössä on riistametsänhoitoa edistävä paikkatieto. Hanke lisää metsäammattilaisten tietoa ja osaamista riistametsänhoidosta ja tietojärjestelmien käyttömahdollisuuksista sekä testaa metsätiedonkeruun joukkoistamista metsästäjien avulla. Oma riista -palveluun toteutetaan tietokentät, joiden avulla metsästäjille luodaan mahdollisuus raportoida omista riistan elinympäristöja metsävahinkoarvioistaan. S uomen metsäkeskuksen ja Suomen riistakeskuksen yhteishanke Digiriistametsä etsii riistan elinympäristöjä kaukokartoituksen keinoin. Hankkeen tavoitteina ovat lisääntyvä tieto ja elinympäristöhyöty. Tieto riistan tärkeistä elinympäristöistä lisääntyy, kun metsänomistajat näkevät maillaan sijaitsevat mahdolliset riistakohteet Metsään.fi –järjestelmässä. Elinympäristöhyötyä saadaan, kun osa metsänomistajista huomioi tunnistetut riistan hotspotit metsiensä hoidossa. Näin hankkeen tuottama tieto edistää metsäkanalintuja suosivan riistametsänhoidon siirtymistä käytäntöön ja riistametsänhoidon kautta myös kestävää metsätaloutta suomalaisessa metsänhoidossa. Hankkeen tulokset lisäävät metsänomistajien ja metsäammattilaisten tietoa riistan elinympäristöistä ja herättää heitä harkitsemaan uusia vaihtoehtoja metsien hoitoon. Metsään.fi -järjestelmässä näkyvien tietojen toivotaan kannustavan metsäomistajia tekemään arvojensa ja tavoitteidensa mukaisia valintoja. Jos esitetyillä kohteilla osa metsänomistajista valitsee riistan kannalta suotuisia metsänhoidon vaihtoehtoja, tarkoittaa se suurta elinympäristöhyötyä metsäkanalinnuille. Kohteista suuri osa on metsäkanalintujen kannalta tärkeimpiä kohteita, avainbiotooppeja. Niiden rakennepiirteitä saataisiin turvattua kymmenien, jopa satojen tuhansien hehtaarien pinta-alalla. Aineistona laserkeilauksen alakaiut Pohja-aineistona analyysissä käytetään metsävaratiedon hilaruutuaineistoa, johon on tuotettu muun muassa puulajisuhteet yhdistämällä laserkeilausja ilmakuvatulkinta. Toisena pohja-aineistona on jatkokäsittelemätön laserkeilausaineiston pistepilvi, josta analysoidaan muun muRiistan kannalta parhaat 16 m X 16 m pikselit ovat puustoltaan kerroksellisia ja monilajisia. Ne sijaitsevat tyypillisimmin jokien, purojen ja ojien varsilla, järvien rannoilla sekä kankaan ja suon vaihettumisvyöhykkeillä. Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos 2017. Digiriistametsa Laserkeilauspohjaiset riistaympäristöt Metsään.fi -palveluun Ei riistapiirrettä Mahdollinen riistapiirre Erinomainen riistapiirre
Metsästäjä 2 l 2018 l 37 V uoden 2017 aikana Oma riista –järjestelmään lisättiin metsäkanalintujen elinympäristökentät. Nyt metsästäjät voivat tallentaa havaintojaan esimerkiksi poikueympäristöistä, puustoltaan vaihtelevista sekametsistä ja muista metsäkanalintujen kannalta tärkeistä elinympäristöistä. Lisäksi järjestelmään voi tallentaa tietoja metsäkanalinnuille tärkeistä ravintokohteista, kuten metson hakomamännyistä ja teerien ruokailukoivuista tai –koivikoista. Merkinnät tehdään aina lajikohtaisesti, eli elinympäristökentät löytyvät metson, teeren, pyyn ja riekon valikoista. Jos tiedät, että samassa ympäristössä on viihtynyt vuosien varrella sekä metson että teeren poikueita, voit tehdä molemmille lajeille merkinnän haluamallesi kohdalle. Tavoitteena on, että merkityillä sijainneilla olisi metsäkanalintujen kannalta suotuisat olosuhteet ja että niillä on havaittu poikueita useammin kuin kerran. Yhden poikuehavainnon sijainnit voit tallentaa järjestelmään normaalisti poikuehavaintona. Kohteilla, jotka ovat joskus aiemmin olleet hyviä riistakohteita mutta hakkuiden tms. myötä menettäneet vetovoimansa, on tutkimuksellista arvoa, mutta vielä tässä vaiheessa niitä ei järjestelmään tallenneta. Käytämme saatuja sijainteja metsäkanalintujen elinympäristötutkimuksen aineistona. Niitä tarkastellaan myös yhdessä laserkeilausaineiston kanssa. Tulevaisuudessa metsästäjien Oma riistaan tallentamat elinympäristötiedot voivat tarjota käyttökelpoisen lisän sekä elinympäristötutkimukseen että metsäkanalintujen kannanarviointiin. Hyvä riistaympäristö voi olla vaikkapa pienialainen painanne tai suon reuna, jossa on useampaa puulajia ja elinvoimainen mustikkavarvikko. JA RI KO ST ET assa alikasvosta (0,5 5 metrin kasvusto) ja latvuspeittävyyttä. Pohja-aineistojen paikkatietokäsittelyllä tuotetaan niin sanottuja mahdollisia riistan hotspotteja, joissa puusto on kerroksellista ja monilajista. Metsikkötason tarkastelun lisäksi toteutetaan Zonation-analyysejä, joissa huomioidaan myös elinympäristöjen kytkeytyneisyys. Aineistot tuotetaan koko Suomessa kaikilla laserkeilatuilla alueilla. Näiden alueiden osuus on noin 60 prosenttia Suomen pinta-alasta. Hotspottien osuus kokonaispinta-alasta vaihtelee alueittain jotakuinkin 5 – 20 prosentin välillä. Pilottialueiden tulokset julkaistaan pian, loputkin syksyllä 2018 Tulokset tulevat Metsään.fi järjestelmään kahdessa erässä. Kevään kuluessa julkaistaan tiedot riistakohteista pilottialueilla, joihin kuuluu merkittävät osat Porin, Kuopion, Pudasjärven ja Sodankylän kunnista. Loput Suomen laserkeilatuista alueista julkaistaan syys-lokakuussa. Pilottialueiden tulosten julkaisun jälkeen keräämme palautetta Metsään.fi -järjestelmän käyttäjiltä ja teemme aineistoon tarvittaessa muutoksia. Metsäkanalintujen elinympäristötietoja voi tallentaa Oma riistaan
38 l Metsästäjä 2 l 2018 PIIA IKONEN Riistametsänhoidon suosio yllätti Metsänomistajien suhtautumista riistametsänhoitoon selvitettiin kyselyllä, jossa tiedusteltiin kiinnostuksesta ja aktiivisuudesta toimien toteutuksessa. Lisäksi kartoitettiin kokemuksia riistametsähoitoon liittyvän tiedon saatavuudesta ja palvelujen tarjonnasta. M etsänomistajista lähes 61 prosenttia vastasi olevansa kiinnostunut harjoittamaan riistametsänhoitoa omalla metsätilallaan. Toiminta vaikuttaakin kasvattaneen suosiotaan, mistä toisaalta kertoo myös se, että kohtalaisen suurella osalla vastanneista oli aikaisempia kokemuksia riistametsänhoidosta. Noin 40 prosenttia vastasi aikaisemmin toteuttaneensa tai toteuttavansa metsissään aktiivisesti riistametsänhoidollisia toimenpiteitä. Harva metsänomistaja on riistametsänhoitoa vastaan. Varmaan suurin osa metsänomistajista toivoo, että riistakanta säilyisi mahdollisimman monipuolisena ja runsaana. Mies, Uusimaa Epävarma tietopohja aiheuttaa epäilyksiä Riistametsänhoitoon kohdistuvasta mielenkiinnosta ja myönteisestä asenneilmapiiristä huolimatta noin puolet vastanneista metsänomistajista koki oman tietopohjansa vaikuttavan halukkuuteensa harjoittaa riistametsänhoitoa. Riistametsänhoitoon liittyvät epäselvyydet ja tietämättömyys ovat yhä yleisiä, ja niiden merkitys toimenpiteiden toteuttamisessa on selkeä. Yli puolet vastanneista toivoi lisää tietoa riistametsänhoidosta. Monelle riistametsänhoito on vielä täysin tuntematon menetelmä, vaikka sen tavoitteet vaikuttavat sopivan vastaajien ajatusmaailmaan. Aihe minulle uusi ja vieras. -Tämän kyselyn myötä mielenkiinto aihetta kohtaan heräsi. Varmasti etsin lisätietoa asiasta myöhemmin. Nainen, Varsinais-Suomi Riistametsänhoito on pieniä valintoja, joiden avulla riistalle tarjotaan suojaa ja ravintoa. Kuvassa metsäjänis on löytänyt tiensä metsänomistajan jättämään sekapuustoiseen tiheikköön. Tiedon tarjonta on vähäistä? Riistametsänhoitoon liittyvän tiedon ja palvelujen vähäinen tarjonta selittänee metsänomistajien kokemaa epätietoisuutta. Noin 40 prosenttia vastanneista uskoi riistametsänhoitoon liittyvää tietoa olevan tarjolla, ja vain 26 prosenttia uskoi aiheeseen liittyviä palveluja olevan saatavilla. Valtaosa metsänomistajista ei osannut sanoa tiedon ja palvelujen tarjonnasta, tai uskoi, ettei tarjontaa ole. Metsänomistajista suurin osa, jopa 84 prosenttia, vastasi myös jääneensä ilman
Metsästäjä 2 l 2018 l 39 Riistametsänhoito metsäammattilaisten näkökulmasta T utkimuksessa selvitettiin myös metsäalan toimijoiden näkemyksiä ja kokemuksia riistametsänhoidosta työtehtävissään sekä aihepiiristä tarjottavan tiedon ja koulutuksen määrästä. Lähes kaikki metsäalan toimijat vastasivat haluavansa edistää riistametsänhoitoa omassa työssään, ja yli 88 prosenttia uskoi riistametsänhoidon ja sen edistämisen kuuluvan tämänhetkiseen toimenkuvaansa. Yleinen suhtautuminen riistametsänhoitoa kohtaan oli myönteistä. Toisaalta metsäalan toimijat uskoivat metsänomistajille tarjottavan heikosti riistametsänhoidollisia palveluja. Riistametsänhoidon sisällyttäminen tiiviimmin osaksi metsäpalveluvalikoimaa voisi edesauttaa toimijoille tarjottavaa riistametsänhoito -koulutusta ja johtaa aihepiirin kattavampaan osaamiseen. Lähes 56 prosenttia metsäalan toimijoista kaipasikin lisää tietoa, koulutusta tai neuvontaa riistametsänhoidosta, ja yli 68 prosenttia ammattilaisista vastasi jääneensä ilman työnantajan järjestämää riistametsänhoito -koulutusta. Koulutuspulaa korjaa se, että yli puolet ammattilaisista oli hakenut itse tietoa riistametsänhoidosta kurssien ja nettimateriaalien avulla. Metsänomistajien jakaantuminen sen mukaan, ovatko he saaneet koulutusta ja neuvontaa riistametsänhoitoon liittyen Metsänomistajien kokemukset siitä, onko riistametsänhoidollisia palveluja saatavilla. Riistametsänhoidollisia palveluja ovat esimerkiksi suunnittelu-, neuvontaja toteutuspalvelut. Olisiko aika toimia? Näyttää siltä, että metsäalan palveluissa on parannettavaa riistanmetsänhoidon tarjonnan osalta. Palveluja voidaan kehittää metsäammattilaisten riistametsänhoito -koulutuksella, mutta metsänomistajankin tulisi herätä – vaatimaan palvelua. Kerrothan siis metsäammattilaiselle rohkeasti tavoitteistasi ja riistametsänhoitoon liittyvistä toiveistasi. riistametsänhoitoon liittyvää koulutusta tai neuvontaa. Näkemykset vähäisestä tarjonnasta voivat kuvata nimenomaan tarjonnan määrää, tai tarjonnan heikkoa näkyvyyttä. Koulutukseen ja neuvontaan liittyvät tulokset viittaavat ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tilanteen korjaaminen vaikuttaisi lähtevän liikkeelle kattavampien riistametsänhoito -palvelujen tarjoamisella: Metsänomistajat ovat kyllä kuulolla. Tutkimuksen toteutus Tutkimus oli osa vuonna 2017 Itä-Suomen yliopiston Metsätieteiden osastolla tehtyä pro gradu -työtä, jossa selvitettiin metsänomistajiin ja metsäalan toimijoihin liittyviä riistametsänhoidon toteutumista rajaavia tekijöitä. Tutkimus tuottaa uutta tietoa myös osaston Riistametsätalous -kurssin sisältöjen ja alan tutkimuksen suunnitteluun. Kokonaisuudessaan tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa, joista ensimmäisessä haastateltiin kuusi riistametsänhoitoon perehtynyttä ammattilaista riistametsänhoitoa rajaavien tekijöiden kartoittamiseksi. Haastatellut olivat Suomen riistakeskuksen Riistametsänhoidon edelläkävijät -hankkeeseen osallistuneita metsäalan toimijoita. Toisessa vaiheessa metsänomistajille sekä metsäammattilaisille toteutettiin kyselytutkimus, jolla selvitettiin haastatteluissa havaittujen tekijöiden yleisyyttä. Kyselytutkimuksessa käytetyt yhteystiedot saatiin Suomen metsäkeskukselta, ja kyselyihin vastasi 425 metsänomistajaa ja 480 metsäalan toimijaa.
40 l Metsästäjä 2 l 2018 ARTO MÄÄTTÄ Metsästäjän välineet Metsästyskiväärien käyntitarkkuuden heikentyminen ajan myötä on yleinen ongelma. Tämä aiheuttaa päänvaivaa erityisesti niiden metsästäjien keskuudessa, jotka asettavat aseen käynnille korkeat vaatimukset. A seen käyntitarkkuus on eri asia kuin luodin osumapiste ja heikostikin käyvä ase voi olla kohdistettu tarkasti. Tässä yhteydessä käyntitarkkuudella tarkoitetaan toistettavuutta laukauksesta toiseen. Kyseessä on aseen mekaaninen tarkkuus, joka on mitattavissa taulusta. Vakioitaessa aseen, patruunan, ampumatuen, ampujan ja mahdollisuuksien mukaan myös olosuhteiden vaikutus, voidaan toisinaan havaita aseen käyntitarkkuuden heikentymistä aiempaan verrattuna. Tyypillistä on aseen korkea käyntitarkkuus uutena, joka kuitenkin menetetään muutamien satojen laukausten myötä. Tällöin ase vaatii toimenpiteitä käyntitarkkuuden palauttamiseksi. Epäilty No.1 on piippu Aseen käyntitarkkuuden tasainen heikentyminen ilman osumapisteen muutosta on useimmiten merkki piipun likaisuudesta. Kun kiväärin tarkkuus katoaa Palojätekertymän osalta piipun vaikeimmin puhdistettava alue löytyy heti patruunapesän jälkeiseltä osuudelta, rihlojen alusta (ympyröity punaisella). Tällä kohdalla sijaitseva kertymä on usein syynä tarkkuuden heikentymiselle, mutta koska kertymää on vaikea havaita, heikkenee tarkkuus salakavalasti. Tässä kuvaparissa on selvästi näkyvillä tukkoon ammuttu piippu ennen puhdistusta ja timanttitahnalla tehdyn puhdistuksen jälkeen. Rihlan pohjaan kertyvä palojätekertymä nähdään käytännössä vain boroskoopilla, sillä silmämääräisesti tarkastellen tällaistakaan kertymää ei voi havaita. Aseen merkittävät tarkkuusheitot ovat usein peräisin aseen rautojen ja tukin kiinnityksen löystymisestä. Erityisesti kuiva ilma talvivarastoinnissa on omiaan kuivattamaan ja kutistamaan tukkia jolloin kiinnitysruuvit löystyvät ja raudat ovat löysällä. On huomionarvoista, että liian voimakas kiristys on myös myrkkyä tarkkuudelle, sillä se saattaa aiheuttaa jännitystiloja kiinnitykseen.
Metsästäjä 2 l 2018 l 41 nykyään olemassa helppokäyttöisiä ja tehokkaita aineita ja nämä on otettu hyvin vastaan myös metsästäjien keskuudessa. Vaippamateriaalin poistaminen on kuitenkin vain yksi osa piipun puhdistusta. Selvästi vaippamateriaalikertymää pahempi riesa tarkkuuden kannalta ovat palojätekertymät piipussa. Näitä muodostuu piippuun puhdistuksesta huolimatta, sillä vain ani harva puhdistusaine on yksinään riittävä poistamaan paksua ja pinttynyttä palojätekerrosta. Ongelmallisen palojätekertymästä tekee se, että sen silmämääräinen havaitseminen on hyvin vaikeaa, eikä sitä tästä syystä huomata useinkaan poistaa. Tyypillisesti piipun puhdistamiseen kiinnitetään huomiota vasta siinä vaiheessa kun piipun suuosan kuparointi näkyy selvästi. Tässä vaiheessa palojätekertymää on piipussa jo runsaasti. Ainoa apuväline tällaisen kertymän havaitsemiseen on piippukamera eli boroskooppi, mutta näitä on vielä todella harvalla käyttäjällä. Pahin palojätekertymä esiintyy yleensä heti piipun alkuosassa rihlapalkkien pohjassa, muutamien senttimetrien matkalla patruunapesän etupuolella. Piippu siis kuristuu ahtaammaksi tämän kertymän kohdalta ja vaikutus tarkkuuteen on tästä johtuen merkittävä. Todella likaiPiipun ja tukin välinen rako on syytä pitää avoimena, sillä piipun vastaaminen piippukouruun näkyy nopeasti tarkkuuden menetyksenä. Tarvittaessa piippukourua pitää avata, jotta piippu mahtuu värähtelemään esteettä. Tätä saattaa ilmentyä siitä huolimatta, että piippua olisi puhdistettu matkan varrella. Oleellista onkin piipun oikeanlainen ja riittävä puhdistaminen. Piipun likaisuus johtuu patruunan palokarstasta ja luodin vaippamateriaalijäämistä, sekä näiden yhteisvaikutuksesta. Luodin vaippamateriaalin poistoon on
42 l Metsästäjä 2 l 2018 sissa piipuissa tämän kohdan huomaa jo puhdistettaessa, sillä tiukkaan sovitettu puhdistuslappu ahdistaa tässä kohdassa voimakkaasti ja kulkee taas normaalisti ohitettuaan. Palojätekertymän poistamiseen on olemassa liuottavia aineita jotka helpottavat puhdistusta. Tällöinkin vaaditaan pronssiharjan käyttöä ja useita käsittelykertoja. Pahasti tukkoon ammuttu piippu vaatii useimmiten timanttitahnan käyttöä, jotta piippu saadaan puhtaaksi. Huomionarvoista on, että ennaltaehkäisevä toiminta helpottaa oleellisesti piipun puhdistamista. Säännöllinen ja perusteellinen puhdistaminen ehkäisee tai hidastaa tarkkuutta haittaavan palojätekertymän muodostumista. Parhaat ohjeet piipun puhdistukseen löytyvät puhdistusaineja puhdistusvälinevalmistajien käyttöohjeista. Useimmilla on kirjallisten ohjeiden lisäksi saatavilla myös opetusvideoita aiheesta. Epäilty No.2, mekaaniset ongelmat Osumapisteen muutokset, selkeästi peruskäynnistä poikkeavat karkulaiset ja aseen lämpötilan muuttuessa vaeltava osumapiste kielivät kaikki aseen mekaanisista ongelmista. Erona piippuperäiseen tarkkuusongelmaan on useimmiten siis käynnin ailahtelevaisuus ja selkeästi perustarkkuudesta poikkeavat merkittävätkin heitot. Tavallisin mekaaninen ongelma liittyy aseen tukin ja metalliosien kiinnitykseen. Tyypillisesti pulttilukkoisissa kivääreissä piippu ja aseen tukki eivät saisi koskea toisiinsa. Tällöin piippu pääsee ammuttaessa värähtelemään vapaasti ja tukki ei sekoita tätä värähtelyä. Ensimmäinen tarkastettava kohde onkin metalliosien kiinnitysruuvien kireys sekä tukin ja piipun välisen raon tarkistaminen. Esimerkiksi puutukeissa on hyvin tavanomaista, että ruuvien kireys vaihtelee puun kosteusvaihteluiden myötä (talven kuiva sisäilma kuivattaa ja kutistaa tukkia). Kosteusvaihtelut näkyvät usein myös puuosien elämisenä ja tällöin tukki pahimmillaan vääntyy kiinni piippuun toispuoleisesti. Kiikaritähtäimen kiinnitys elintärkeä liitos aseen ja tähtäimen välillä, joten pienikin vika aiheuttaa suuria ongelmia tarkkuudessa. Pääosa kiikarikiinnityksen ongelmista johtuu joko alunperin ala-arvoisista jalustoista, virheellisestä jalustojen ja kiikaritähtäimen asennuksesta tai jalustan kiinnityksen irtoamisesta tai rikkoutumisesta. Jalustojen ja kiikarikiinnityksen tarkistus onkin tarpeen heti jos ase vaikuttaa muutoin olevan kunnossa. Kiikaritähtäimen rikkoutuminen on kolmas mekaaninen vikakohta, joka aiheuttaa tarkkuuden menetyksen. Useimmiten kiikaritähtäimen rikkoutuminen on havaittavissa selvästi, sillä vaikutukset ovat dramaattisia ja tästä syystä helposti havaittavissa. Vaikeammin havaittavia vikoja ovat sellaiset, jotka vaikuttavat osumiin, mutta joita ei voi selvästi havaita kiikariin katsomalla. Nämä selviävät yleensä vasta siinä vaiheessa kun kaikki muut viat on suljettu pois ja asetta kokeillaan eri tähtäimellä. Kiikaritähtäimen virheellinen asentaminen on yksi tavanomaisimmista syistä optiikan pettämiselle. Väännöt, jännitykset ja liialliset puristusvoimat ovat usein syypäitä sille, ettei kiikaritähtäin toimi oikein. Oireet saattavat olla esimerkiksi lämpötilamuutosten aiheuttamat osumapisteen siirtymät, ristikon säätöjen epäsäännöllisyys tai jumiutuminen ja viive säätöjen tekemisen ja vaikutuksen välillä.
Silloin kun piippu on todella likainen ja palojätekertymää on runsaasti, tarvitaan puhdistuksessa kovempia otteita. Timanttitahnan ja piippuun sopivan puhdistustulpan yhdistelmä on nopea ja helppo tapa puhdistaa tiukatkin pinttymät. Piipun kunnon todellisen tilanteen voi havaita vain endoskoopilla, jota kutsutaan myös boroskoopiksi aseterminologiassa. Näillä laitteilla moni salaisuus piipun kunnosta paljastuu ennen näkemättömällä tavalla. L ÄHDE HIRVIJAHTIIN POHJOISEN YHTEISMETSIIN! Hirvenpyyntioikeuden syksylle saat ostettua Eräverkon huutokaupoista. Tutustu kohteisiin: KUUSAMON YHTEISMETSÄ KEMIJÄRVEN YHTEISMETSÄ POSION YHTEISMETSÄ SALLAN YHTEISMETSÄ ERÄVERKKO.FI/HIRVILUVAT EV_hirvihuutokaupat_metsastaja-lehti_103x297_2-2018_FINAL.indd 1 23.2.2018 18.38
44 l Metsästäjä 2 l 2018 KATI HEINONEN , toiminnanohjaaja, Lammin riistanhoitoyhdistys Metsästyksen terveysja hyvinvointivaikutukset Osa 2. Metsästyskoira edistää hyvinvointia! Edellisessä numerossa esittelin Jyväskylän yliopistossa toteuttamani opinnäytetyön tuloksia metsästyksen koetuista terveysja hyvinvointivaikutuksista. Nyt aiheena ovat metsästyskoiran aikaansaamat hyvinvointivaikutukset sekä metsästäjien kokemus mielenhyvinvoinnista ja elämänlaadusta. K yselyyn vastanneista (n=1817) 59 prosenttia omisti metsästyskoiran (naisista 75 % ja miehistä 57 %). Metsästyskoira koettiin voimakkaasti hyvinvointia edistävänä. Sen koettiin edistävän fyysistä aktiivisuutta, kohentavan mielialaa ja lisäävän tyytyväisyyttä elämään. Naiset kokivat metsästyskoiran enemmän hyvinvointia edistävänä kuin miehet. Metsästysharrastuksen lisäksi myös metsästyskoiran omistamisella näyttäisi olevan suotuisa vaikutus fyysisen aktiivisuuden määrään ja sitä kautta mahdollisia terveysja hyvinvointivaikutuksia. Metsästyskoiran aikaansaamat psyykkiset hyvinvointivaikutukset voivat olla yhteydessä metsästäjien kokemaan vahvaan mielenhyvinvointiin sekä hyvään kokemukseen elämänlaadusta. Mielenhyvinvointi ja elämänlaatu Mielenhyvinvointia arvioitiin positiivisen mielenterveyden mittarilla viimeisen kahden viikon aikana. Vastaajista 92 % oli kyennyt tekemään omia päätöksiä asioista usein tai koko ajan. Selkeästi oli ajatellut usein tai koko ajan 86 %. Kolme neljäsosaa vastaajista oli tuntenut usein tai koko ajan itsensä toiveikkaaksi tulevaisuuden suhteen, itsensä hyödylliseksi sekä tuntenut läheisyyttä toisiin ihmisiin. Yli 65-vuotiaat henkilöt kokivat mielen
Metsästäjä 2 l 2018 l 45 hyvinvointinsa heikommaksi kuin nuoremmat. Mittarin kysymyksiin annetut vastaukset korreloivat hyvin keskenään. Vastanneilla metsästäjillä oli vahva mielenhyvinvointi, mikä näkyy myös mielenterveyteen liittyvien sairauksien pienenä esiintyvyytenä aineistossa sekä mahdollisesti kertoo luonnon palauttavasta ja elvyttävästä vaikutuksesta, mikä on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa. Vastanneista koki elämänlaatunsa erittäin hyväksi 30 % ja hyväksi 62 %, mikä oli selvästi enemmän kuin yli 30-vuotiaiden suomalaisten kokemukset elämänlaadustaan Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan. Naiset kokivat elämänlaatunsa paremmaksi kuin miehet. Elämänlaatu heikkeni iän kasvaessa. Parhaimmaksi elämänlaatunsa kokivat 45–55-vuotiaat ja huonoimmaksi puolestaan yli 65-vuotiaat. Alueellisen terveysja hyvinvointitutkimuksen mukaan kokemukset elämänlaadusta ja onnellisuudesta suomalaisten keskuudessa ovat vähentyneet vuosien 2013–2016 välillä. Metsästyksellä koetaan olevan suotuisia vaikutuksia koettuun hyvinvointiin jo pienelläkin harrastusmäärällä. Metsästysaktiivisuutta mitattiin tässä tutkimuksessa metsästyspäivien lukumäärällä vuodessa. Vaikka metsästysaktiivisuus ei ollut yhteydessä koettuun terveyteen, mielenhyvinvointiin ja elämänlaatuun, metsästäjät kokivat harrastuksellaan olevan positiivisia vaikutuksia. Kokemus metsästyskoirasta hyvinvoinnin edistäjänä (n= 1111). Metsästyskoira koetaan voimakkaasti hyvinvointia edistävänä. Yhteenveto Metsästäjien kokemukset metsästyksen ja metsästyskoiran vaikutuksista sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen, mielenhyvinvointiin ja elämänlaatuun ovat selkeästi havaittavissa. Varsinkin psyykkiset hyvinvointivaikutukset näyttäisivät olevan merkittäviä. Metsästysja koiraharrastuksen tulevaisuutta ajatellessa huomioon tulisikin ottaa myös nämä metsästyksen harrastajalleen aikaansaamat terveysja hyvinvointivaikutukset ja turvattava harrastuksen jatkuminen sekä harrastusmahdollisuudet. Koko pro gradu -työ Metsästyksen koetut hyvinvointivaikutukset ”Elämyksiä ja onnistumisia” luettavissa https://jyx. jyu.fi/dspace/handle/123456789/56598 Lähteet: Kaikkonen, R., Murto, J., Pentala, O., Koskela, T., Virtala, E., Härkänen, T., Koskenniemi, T., Ahonen, J., Vartiainen, E. & Koskinen, S. 2016. Alueellisen terveysja hyvinvointitutkimuksen perustulokset 2010-2015. https://www.thl.fi/ath Koskinen, S., Lundqvist, A. & Ristiluoma, N. (toim.) 2012. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen raportti 68/2012. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy. Metsästyksen koettuja hyvinvointivaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu aiemmin, vaikka metsästystä harrastaa noin 6 prosenttia maamme väestöstä.
46 l Metsästäjä 2 l 2018 Hirvieläinsaaliin arvo 2016 Osa 3: MIKAEL WIKSTRÖM, Suomen riistakeskus ja TOMMI HÄYRYNEN , Jyväskylän ammattikorkeakoulu Arvon jakaminen tasapuolisesti Kun maanomistaja luo metsästyksen edellytykset, metsästää itse maillaan ja hyötyy saaliista, arvon jakaminen osapuolten kesken on helppoa. Mutta miten jakaa arvo tasapuolisesti silloin, kun edellytyksien luoja ja saaliin hyödyntäjä ovat eri tahoja? K ysymys koskettaa muiden muassa kaikkia metsästysmaata vuokraavia metsästysseuroja, metsästysmaata vuokralle antavia maanomistajia ja useita riista-alan yrityksiä, jotka esimerkiksi ostavat lihaa tai metsästysmahdollisuuksia metsästysseuroilta. Kyseessä on merkittävä arvo. Metsästyskaudella 2016 – 2017 hirvieläinmetsästyksen lihaja elämysarvo oli yhteensä noin 166 miljoonaa euroa (Metsästäjä 6/2017). Vastauksia kysymykseen on etsitty Suomen riistakeskuksen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhteishankkeessa. Metsästyksen mahdollistamiseen tarvittavat panostukset Jotta arvo voidaan jakaa oikeudenmukaisesti, on pystyttävä selkeästi määrittämään sekä panostukset metsästyksen mahdollistamiseen että metsästyksen yhteenlaskettu taloudellinen arvo. Hyvinvoivien riistakantojen ylläpitäminen on tietysti osa panostusta. Tämä voi sisältää rehun tuottamista, talviruokintaa ja riistapeltoja, mutta myös metsänhoitoon liittyviä toimenpiteitä. Infrastruktuurin, kuten metsästystornien, ruokinta-automaattien, teurastamojen ja taukopaikkojen rakentaminen ja ylläpito kuuluvat myös tarvittaviin toimenpiteisiin. Lisäksi niihin kuuluu riistakantojen kokoon ja rakenteeseen liittyvien tietojen kerääminen ja raportointi. Myös muunlaiset panostukset ovat usein tarpeen. Metsästysmaan omistaminen on jo itsessään panostus (Metsästäjä 1/2017). Sellaisia panostuksia, joilla ei ole toimivia markkinoita, voi olla hankala mitata. Esimerkiksi metsästystorneja ja rehua sen sijaan myydään sellaisia määriä, että ajankohtaiset hinnat on helppo löytää. Kun kaikkien panostusten arvo on määritetty, tulee selvittää eri panostusten osuus kokonaisuudesta sekä niistä vastaavat tahot. Tietyissä tapauksissa metsästysalueen maanomistajat saattavat huolehtia tarvittavan rehun, kuten kauran, apilasäilörehun ja juurikkaiden tuotannosta ja toimittamisesta. Metsästysseura saattaa myös hankkia kaiken ulkopuolelta. Metsästyksen tuotto Liha ja elämykset kuuluvat aina taloudelliseen arvoon riippumatta siitä, onko kyseessä maata vuokraava metsästysseura vai riistayritys, joka ostaa ”raaka-ainetta” jalostettavaksi lihatuotteiksi tai myytäviksi metsästystapahtumiksi. Lihan arvo on helppo mitata, koska riistan myynti on yleistä, markkinat ovat avoimet ja hinnat nähtävissä. Elämysarvon mittaaminen on hieman haastavampaa. Metsästyselämysten markkinat ovat nykyään yhä aktiivisemmat ja hinnat ovat osittain nähtävissä. Kysyntä on kuitenkin niin paljon tarjontaa suurempi, että varsinaista markkinointia harvoin tarvitaan, joten markkinoista on hankala saada tarkkaa käsitystä. Lisäksi suurten laatuvaihteluiden vuoksi on vaikea saada selkeää kuvaa siitä, millainen vastine rahalle itse asiassa saadaan. Kaavamainen tapa mitata elämysarvoa on kertomalla lihan arvo tietyllä kertoimella. Viisi vuotta sitten voitiin käyttää kerrointa Esimerkki hirvieläinmetsästyksen arvosta suhteessa saalistiheyteen eteläisimmässä Suomessa. Jos tuhannelta hehtaarilta kaadetaan 15 hirvieläintä, laskettu kokonaisarvo on lähes 15 euroa hehtaarilta. Mitä enemmän saalista, sitä suurempi arvo on. Yhden hirven keskimääräinen kokonaisarvo on noin 2 700 euroa.
Metsästäjä 2 l 2018 l 47 1,5, mutta uusi ruotsalaistutkimus osoittaa, että nykyisin kerroin on noin 2. Metsästyksen elämysarvo on siis 1,5 – 2 kertaa lihan arvoa suurempi, toisin sanoen 60 – 66 % kokonaisarvosta. Riistatalouden monet toimijat Riistatalouden ketju voi olla esimerkiksi sellainen, että maanomistajat antavat metsästysoikeuden metsästysseuralle, joka myy hirvenlihaa lihanjalostusyritykselle, joka puolestaan myy makkaraa kuluttajalle. Kuluttaja maksaa siis lihanjalostusyritykselle, joka maksaa metsästysseuralle, joka puolestaan maksaa maanomistajille. Toinen esimerkkitapaus voisi olla sellainen, jossa maanomistajat antavat metsästysoikeuden metsästysseuralle, joka antaa tilapäisen metsästysoikeuden metsästysyritykselle, joka myy esimerkiksi hirvenmetsästystapahtuma kuluttajalle. Kuluttaja maksaa metsästysyritykselle, joka maksaa metsästysseuralle, joka puolestaan maksaa maanomistajille. Ei juridisia esteitä Riistakeskuksen metsästysvuokrasopimusmalli mahdollistaa lihan ja metsästysmahdollisuuksien myynnin, joten sopimusmallia käyttävät metsästysseurat voivat harjoittaa tällaista toimintaa. Sopimusmallissa on myös joustavat korvausvaihtoehdot maanomistajille. Hirvieläinmetsästykseen liittyvälle yritystoiminnalle ei ole juridisia esteitä, kunhan toiminta perustuu riistakannan kestävään hyödyntämiseen. Suuremmat talvikannat mahdollistavat yleensä suuremman saaliin. Mitä enemmän riistaa metsästysalueelta voidaan kaataa, sitä suuremmaksi taloudellinen tuotto nousee. Tästä syystä on luonnollista, että esimerkiksi maanomistajille maksettu metsästysvuokra on sidottu saaliiseen. Vuokralainenhan saa sitä enemmän lihaa ja elämyksiä, mitä suurempi saalis on, mikä toimii perusteena korkeampaan vuokraan. Vastaavasti korkeampi vuokra ei ole perusteltu, jos vuokralainen ei voi kaataa eläimiä alueella. Millainen korvaus on sopivin? Metsästysvuokran muoto voi vaihdella suuresti. Joissain tapauksissa raha on sopivin korvaus, kun taas joskus liha tai talkootyö tulevat kyseeseen. Maanomistajilla on tavallisesti paljon tehtävää, joten metsästysseura voi suorittaa korvauksen maanomistajalle esimerkiksi raivaamalla vesakoita metsäautoteiltä. Rahaliikenteestä tulee luonnollisesti tehdä selvitys veroviranomaisille. Metsästysvuokrasopimus on aina maanomistajan ja vuokraajan välinen sopimus. Muun muassa maan ominaisuuksien eroista johtuen samalla metsästysseuralla voi olla erilaisia vuokrasopimuksia. Sopiva yksikkö, jolle panostukset ja tuotto voidaan laskea, on tavallisesti metsästysseura, sillä se on usein koko toimintaa ohjaava yksikkö. Taloudellisen arvon jakoperiaatteet on näin ollen sopivinta vahvistaa metsästysseurassa. Esimerkkiseura Etelä-Suomesta Jokaisen metsästysseuran tilanne on tietysti yksilöllinen, mutta seuraavassa on yksinkertaistettu esimerkki siitä, millainen tilanne voi olla eteläsuomalaisella metsästysseuralla, jolla on 3 000 hehtaaria metsästysmaata ja 20 jäsentä. Hirvieläinjahdin kokonaisarvo on laskettu Metsästäjä-lehdessä (6/2017) kuvattujen periaatteiden mukaisesti. Saaliiksi saatiin yhteensä 46 hirvieläintä, siis 15,5 hirvieläintä tuhatta hehtaaria kohti. Näistä 77 prosenttia oli valkohäntäpeuroja, 17 prosenttia hirviä ja 6 prosenttia metsäkauriita. Jahdin laskettu kokonaisarvo oli yhteensä lähes 44 000 euroa tai lähes 15 euroa hehtaarilta. Se on noin 950 euroa kaadettua hirvieläintä kohti. Jokaisen hirven keskimääräinen kokonaisarvo oli noin 2 700 euroa, valkohäntäpeuran noin 600 euroa ja metsäkauriin noin 400 euroa. Riistakantojen ylläpitämiseen ja metsästyksen mahdollistamiseen tehtyjen panostusten on arvioitu olevan 40 prosenttia kokonaisarvosta. Metsästysseura on tehnyt maanomistajien kanssa sopimuksen, jonka mukaan maanomistajat saavat metsästysvuokrana 30 prosenttia kokonaisarvosta vuosittain, koska metsästysalue sopii hyvin metsästykseen. Panostusten arvo on siis runsas 17 000 euroa, kun taas metsästysvuokran arvo on runsas 13 000 euroa. Metsästäjät voivat rahoittaa kustannukset joko jäsenmaksuilla, lihan myynnillä, metsästystapahtumien myynnillä tai näiden yhdistelmällä. Metsästysvuokra voidaan korvata myös lihalla tai talkootyöllä. Useita vaihtoehtoja esimerkkiseuralle Jos metsästysseuran jäsenet kaatavat kaikki hirvieläimet itse ja suorittavat korvauksen maanomistajille lihana, sitä tarvitaan 0,53 kiloa hehtaaria kohti tai yhteensä lähes 1 600 kiloa luullista lihaa. Silloin metsästäjille jää runsas 500 kiloa, mikä on runsas 25 kiloa lihaa metsästäjää kohti. Tässä tapauksessa jäsenet korvaavat panostukset talkootyöllä. Jos jäsenet haluavat pitää kaikki lihat itse, he voivat myydä 21 hirvieläimen kaadon ja kaataa 25 eläintä itse. Silloin he maksavat kaikille maanomistajille metsästysvuokraa 4,39 euroa hehtaarilta ja saavat 104 kiloa lihaa metsästäjää kohti. Myös tässä tapauksessa jäsenet vastaavat kaikista panostuksista riistan ja metsästyksen osalta talkootyönä. Jos jäsenet eivät halua tehdä talkootyötä, he voivat myydä 31 hirvieläimen kaadon ja kaataa 15 eläintä itse. Silloin he korvaavat metsästysvuokraa kaikille maanomistajille 0,53 kg hehtaarilta ja saavat itse runsaat 25 kiloa lihaa metsästäjää kohti. Kaikki riistan ja metsästyksen panostukset siis ostetaan. Metsästysseura voi tietysti myös myydä maanomistajille tarkoitetun lihamäärän, jotta seura voi maksaa metsästysvuokran maanomistajille rahana. Vaihtoehtoja on useita, eikä jokaisen metsästysseuran jäsenen tarvitse välttämättä maksaa suuria summia. Sopivien jäsenmaksujen avulla metsästäjät voivat tietysti saada enemmän lihaa tai useampia eläimiä kaadettavaksi itselleen. Jaossa oleellisinta on luonnollisesti läpinäkyvyys ja oikeudenmukaisuus osapuolten kesken. Jahti, jossa on paljon osallistujia, vaatii runsaasti panostusta muun muassa turvallisuuteen.
48 l Metsästäjä 2 l 2018 PANU HIIDENMIES Artikkeli on osa Metsästäjä-lehden juttusarjaa ”Kehittyvä riistatalous”, jossa käsitellään metsästysseurojen mahdollisuuksia sekä erilaisia toimintamuotoja toteuttaa seuratoimintaa jatkossa osana riistatalouden ydintoimintoja. Kirjoittaja OTK, VT Panu Hiidenmies on metsästysseuratoiminnan asiantuntija. Kehittyvä riistatalous, osa 4 Metsästysseuran tulot ja verot Metsästysseura yhdistyksenä voi hankkia tuloja monella tapaa. Metsästysseura on tuloistaan kirjanpito — ja joissakin tapauksissa — verovelvollinen. H yvin toimivan metsästysseuran sisäinen ilmapiiri eli jäsenten välinen dynamiikka toimii ja seuralla on hyvät maanomistajasuhteet. Tämän lisäksi metsästysseuran talouden tulee olla kunnossa. Pääasiallisin keino toiminnan rahoittamiseksi ovat aatteellisella yhdistyksellä lähes aina jäsenmaksut. Näin tuleekin olla, palveleehan yhdistys toiminnallaan juuri jäsenten aatteellisia ja harrastuksellisia tarkoitusperiä. Olisi hyvä jos jäsenet ovat valmiita maksamaan tästä. Nykyisin metsästysseurojen talouden tukipilarin muodostavat jäseniltä perityt jäsenmaksut ja usein myös erilliset jahtimaksut. Seuran sisällä voi olla sääntöihin perustuvia erilaisia laskutusperusteita, riippuen siitä minkälaiseen toimintaan jäsenet osallistuvat. Tämä jäsenmaksuista kerättävä rahoitus on tavanomaisissa tapauksissa verovapaata yhdistyksen toiminnan pyörittämiseen liittyvää tulorahoitusta. Verottomuus perustuu yleishyödyllisyyteen. Enenevässä määrin toimintaa rahoitetaan muilla kuin jäsenmaksutuloilla. Mikäli seura myy tuotteita tai palveluita, syntyy tulovirtaa. On hyvä, että metsästysseura tekee varainhankintaa, mutta samalla on muistettava, että tulot aiheuttavat taloudenpitovelvollisuuksia. Yleisesti voidaan todeta, että yhdistys soveltuu varsinaiseen liiketoimintaan, aatteellisen toimintaperiaatteensa vuoksi, huonosti. Yhdistys ei voi myöskään jakaa mahdollisia liiketoiminnasta syntyneitä voittojaan jäsenilleen. Verovelvollisuus tuloista Vastoin usein esitettyjä näkemyksiä, aatteellinen yhdistys ei kokonaan ole vapautettu tuloveron maksuvelvollisuudesta. Mikäli elinkeinotuloa syntyy, yhdistys joutuu maksamaan veroa. Samoin verovelvollisuus voi tietyin edellytyksin laueta kiinteistön eli lähinnä metsästysmajan vuokran tuottamasta tulosta. Jos metsästysseura myy metsästystapahtumia tai metsästyslupia, syntyy tulovirtaa. Mitä suurempaa, säännöllisempää ja toiminnan kokonaisvolyymin kannalta merkityksellisempää myynnistä syntynyt tulovirta on, sitä lähempänä on verokynnyksen laukeaminen. Mahdollinen verovelvollisuus arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Varmasti tällöin annetaan merkitystä myös sille, kuinka vahvasti yhdistyksen harjoittama toiminta kilpailee alan liiketoimijoiden kanssa. Metsästysseuralla voi olla myös osa toiminnasta veronalaista elinkeinotuloa ja osa yleishyödyllisyyden vuoksi verovapaata tuloa. Tärkeää on kuitenkin huomata se, ettei esimerkiksi jahdin myynnistä syntyneisiin tuloihin voi kohdistaa yleishyödyllisen toiminnan kuluja. Uusien jäsenten ottaminen kannattaa Metsästysseura voi säilyttää yleishyödyllisyytensä jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä. Hyvässä ja perinteisessä metsästysseuratoiminnassahan suurin osa määritelmän vaatimuksista toteutuu. Lisäksi vaaditaan kuitenkin, ettei sen toiminta kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin. Pe
rinteisessä seuratoiminnassahan juuri näin usein on. Tähän ei verottaja liene ottanut tähän saakka kantaa erityisesti metsästysseurojen osalta. Toisaalta aiemmin yhdistysten hyvin tiukkaankin rajatulle henkilöpiirille (jäsenistölle) kohdistuvasta toiminnasta ei ole myöskään koitunut sanottavaa aineellista hyötyä, vaan metsästysseuratoiminta on aina mielletty lähestulkoon puhtaasti yhteiskunnan sekä maanomistajien tavoitteiden täyttämiseksi tehtäväksi ilmaistyöksi. Metsästyksen, riistasaaliin ja mahdollisten tulojen kasvaessa seurassa kannattaa ennakolta perehtyä myös rajoitetulle henkilöpiirille suunnatun sekä toteutetun toiminnan arvon verokohteluun. Rajatun henkilöpiirin problematiikan välttämiseksi metsästysseuran tuleekin harjoittaa aktiivista ja avointa sekä tosiasiallista jäsenhankintaa. Ollakseen yleishyödyllinen yhdistys ei myöskään saa tuottaa toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Tämä on paitsi vero-oikeudellinen, myös yhdistysoikeudellinen perusperiaate. Yhdistys ei lähtökohtaisesti sovellu lainkaan tulonjaon orgaaniksi. Elinkeinotuloa vai ei Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona ei pidetä: 1) yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssija muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myyntija muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa; Vakiintuneena tulkintana lienee, että metsästysseurojen järjestämät ampumaurheilukilpailut sekä niistä saatavat tuotot ovat verovapaita, koska ne eivät urheilukilpailuina ole tuloverolain mukaan yhdistyksen elinkeinotuloa. Sen sijaan lainkohdassa ei ole mainintaa metsästystapahtumien myynnistä tai metsästyslupien myynnistä saatavasta tulosta. Tuloverolakia on tältä osin oikeusja verotuskäytännössä tulkittu ahtaasti. Yleishyödyllisen yhteisön varainhankintaa voidaan vain poikkeustapauksissa pitää laissa tarkoitettuna muuna niihin verrattavana toimintana tai muiden sellaisten hyödykkeiden myyntinä, eikä lainkohdilla ole ollut tarkoitus vapauttaa esimerkiksi tilaisuuksien järjestämistä tai tavaranmyyntiä yleisesti. Tässä olisikin tulevaisuuden kannalta pohdittava asia. Tulisiko riistatalouden edistämisnäkökulmasta metsästysseuran järjestämä, toimintaansa keskeisesti liittyvä ulkopuolisille myytävä toiminta eräin edellytyksin pyrkiä säätämään verovapaaksi? XXIII Kansainväliset Erämessut Riihimäellä 7.-10.6.2018 Pääsyliput: Aikuiset 18 € Lapset 7-17 v. 8 € Perhelippu 36 € (2 aikuista ja alle 18-v. lapset) Ryhmälippu 13 € (min. 10 hlö, vain ennakkotilaus) Opiskelija, varusmies, invalidi tai eläkeläinen 13 € (liput myynnissä vain porteilta, ostaessa osoitettava alennukseen oikeuttava kortti) Voit ostaa lippuja ennakkoon verkkokaupastamme www.erämessut.fi Aukioloajat: To 7.6. – pe 8.6. klo 11-19 la 9.6. – su 10.6. klo 10-18
50 l Metsästäjä 2 l 2018 JANI PELLIKKA , Luonnonvarakeskus ja MARKO SVENSBERG , Suomen riistakeskus Noin kolmasosalla seuroista metsästysmaat pienentyneet – valtaosalla tilanne on vakaa Metsästysseuratutkimus 2017: Osa 4 Riittävän suuret ja hyvälaatuiset metsästysmaat ovat keskeisiä metsästyksen edellytyksiä. Metsästysseurat ja -seurueet ylläpitävät monin tavoin näiden edellytysten toteutumista ja pyrkivät reagoimaan muutoksiin. Nyt käsittelemme vuoden 2017 keväällä tehdyn kansallisen seurakyselyn pohjalta nykytilannetta ja viime vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia. M etsästysmaittensa kehitystä arvioineista (444 seuraa ja seuruetta) noin kolmannes (34 %) raportoi pinta-alansa pienentyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Runsas neljännes (26 %) raportoi kasvua ja lopuilla 40 %:lla ei muutosta ollut tapahtunut. Vertailun vuoksi: Samat seurat ja seurueet raportoivat vuosikymmen takaperin, että edeltävänä viitenä vuonna 19 %:lla niistä olivat metsästysmaat pienentyneet, ja 16:lla kasvaneet. Näyttäisi siis siltä, että metsästysmailla käy aiempaa suuremmalla osuudella porukoista myllerrys suuntaan tai toiseen. Vuotta 2016 koskeva aineisto on alueittain verrattain pieni, mutta siinä silti erottuu muista poikkeavana Uusimaa, jossa metsästyspinta-alan pienentymistä raportoi peräti 59 %. Vastaava osuus vuosikymmen sitten oli 33 %. Vähiten tällaista kehitystä raportoivat tuoreessa kyselyssä Etelä-Hämeen vastaajat (kuva 1). Kehityskulkujen suunnat 2010-luvulla eivät yleisesti ottaen juuri eronneet porukoiden kokoluokan tai niiden maanomistajien taustojen (yksityishenkilöitä, metsäyhtiöitä jne.) suhteen. Kehityksen taustalla oli kirjava joukko tapahtumaketjuja. Useimmiten (64 %) pinta-alojen pienentymisen osasyynä pidettiin maanomistajasuhteen viilenemistä, mistä oli seurannut metsästysvuokrasopimuksen irtisanominen. Tämä kehityskulku on saattanut hieman yleistyä, sillä vastaava osuus oli vuosikymmen sitten 55 %. Taustalla oli Metsästysseuroista 38 % ilmoitti metsästysmaiden laadun heikentyneen 2010 –luvulla ja painavin syy negatiiviseen kehitykseen oli metsänkäsittelyn vaikutukset (73 % perusteluista). HA N N U HU TT U
Metsästäjä 2 l 2018 l 51 esimerkiksi kiinteistön uuden omistajan kielteinen suhtautuminen metsästykseen, ja vanhojakin vuokrasopimuksia uusittaessa saattoi esimerkiksi pienriistamaita jäädä pois sopimuksesta. Joissakin tapauksissa sopimus päättyi erimielisyyksiin hirvenmetsästyksen tavoitteista, joskus siihen, ettei porukka ollut halukas mukautumaan maanomistajan esittämään aiempaa korkeampaan vuokravastikkeeseen. Seuralta toiselle Runsas neljännes (27 %) pinta-alaltaan pienentyneistä porukoista arvioi osasyynä vaikuttaneen metsästäjien keskinäisen kilpailun metsästysmaista. Joillain taustalla oli porukan riitautuminen ja jakautuminen kahdeksi, toisilla maanomistajan pyrkimys synnyttää alueelle toimintatilaa uudelle seuralle tai seurueelle olemassa olevien porukoiden vuokrasopimusalueita kaventamalla. Metsästysmaita muuhun käyttöön Etenkin taajaan asuttujen alueiden tai suosittujen loma-asuntoalueiden tuntumassa operoivilla porukoilla haasteet liittyivät maankäytön muutoksiin. Pinta-alaa on nakertanut 2010-luvulla 28 %:lla asutusalueiden rakentaminen ja 24 %:lla loma-asunnot. Muita metsästysmaita kaventaneita rakennuskohteita olivat tieja junaverkosto (7 %), tuulivoimapuistot (2 %), ja joissakin vastauksissa teollisuusja palvelualueiden rakentaminen, golf-kentät tai kaivoslouhokset. Metsästäjiä aika ajoin puhuttavat uudet suojelualueet mainittiin osasyynä 10 %:ssa, ja kansallispuistojen perustamiset tai laajentamiset 2 %:ssa. Millaiset tekijät kasvattavat metsästysmaita? Pinta-alojaan kasvattaneet porukat perustelivat kehitystä erityisesti maanomistajien vaihtumisella metsästykselle myötämielisemmäksi, sekä omalla onnistuneella maanomistajasuhteiden ylläpidolla ja aktiivisella vuokramaiden hankinnalla. Tähän yhdistyi se, että niissä harvoin esiintyi samaan aikaan edellä kuvattuja pinta-alaa pienentäviä kehityskulkuja. Alueen laatu muuttunut joka toisella porukalla Kyselyyn vastanneet kokivat useimmin (49 %) metsästysalueensa laadun säilyneen 2010-luvulla likimain samanlaisena. Alueensa laadun koki heikentyneen 38 % ja parantuneen 11 % porukoista. Laadun muutosta kokeneista porukoista suhteellisesti eniten heikentymistä raportoivat Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Kaakkois-Suomen porukat, Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan porukat sekä Oulun ja Lapin alueen porukat. Harvimmin näin raportoitiin Satakunnassa ja Etelä-Hämeessä (kartta 1). Metsästysalueensa laadun parantumista raportoivat porukat näkivät muutoksen taustalla useimmiten (65 %:ssa perusteluja) oman vahvan panostuksensa riistanhoitoon. Noin kolmanneksessa (29?33 %) viitattiin riistalajiston ja metsästysmahdollisuuksien monipuolistumiseen (valkohäntäpeuran tai ilveksen ilmaantuminen) tai merkittävän riistalajin runsastumiseen (hirvi, metsäkauris). Niin ikään noin kolmanneksessa (33 %) perusteluista tuotiin esille, että metsästysalueen talousmetsien kasvu ja käsittelytavat ovat suosineet metsäkanalintuja. Laadun heikentymisen taustalla nähtiin monia yhtä aikaa vaikuttavia tekijöitä, joihin porukoilla on rajallinen vaikutus. Heikentymistä alueellaan raportoivat kyselyn porukat painottivat erityisesti toteutuneen metsänkäsittelyn vaikutusta negatiiviseen kehitykseen (73 % perusteluista). Kommenteissa mainittiin usein alueen reippaat avohakkuut ja metsäautoteiden rakentaminen. Osasyinä alueensa laadun heikkenemiselle arvioi noin 20 % porukoista metsästysalueen läheisen maankäytön (esimerkiksi turvetuotanto tai soranottoalueet), ja lähes sama osuus yleisen metsästysalueen pirstaleisuuden. Edellisiin syihin nähden harvemmin tuotiin esille esimerkiksi riistalajiston runsauden tai lajikirjon muuttuminen (esimerkiksi suurpetojen tulo), muu metsästysalueiden virkistyskäyttö ja muut metsästäjät (valtion maiden hirviporukat pohjoisessa). Korvaako määrä laatua? On hyvä pitää mielessä että kyselyporukoista lähes puolet (45 %) arvioi metsästysalueensa koon ja laadun säilyneen samanlaisena tai muuttuneen paremmaksi. Pinta-ala oli kasvanut ja myös koettu laatu parantunut 2010-luvulla 6 %:lla kyselyporukoista. Toista ääripäätä edustavat ne 17 % porukoista, joilla sekä pinta-ala oli pienentynyt että koettu alueen laatu heikentynyt. Laadulla ja määrällä on vastausten pohjalta heikko mutta havaittava positiivinen suhde – suurempi alue koetaan jonkin verran laadukkaampana. Toisaalta esimerkiksi metsästysalueen pinta-alaa pienentävä maankäyttö voi samalla tuottaa häiriöitä jäljelle jääneille alueilla ja heikentää sen koettua laatua. Tulokset havainnollistavat myös sitä, että metsästysmaiden määrän ja laadun kehitykseen voidaan toisinaan omin toimin vaikuttaa – ja ilmaantuviin häiriöihin ajan myötä sopeutua. Kuva 1. Metsästysseurojen ja -seurueiden raportoima metsästysalueidensa määrän (pinta-ala) ja laadun kehitys 2010-luvulla – osalla metsästysmahdollisuudet paranevat, osalla huonontuvat. Tiedot perustuvat runsaan 440 seuran tai seurueen vastauksiin kevään 2017 kyselyssä ja prosenttiosuudet ovat alueellisesti tarkasteltuna lähinnä suuntaa-antavia.
52 l Metsästäjä 2 l 2018 MARI LYLY , Suomen riistakeksu Toimintakynnys-hanke toi ohjeistuksen susien pihavierailuihin puuttumiseksi Metsästäjä-lehden numerossa 2/2016 esiteltiin Suomen riistakeskuksen hanke, jossa kokeiltiin riistahallinnon, poliisin sekä paikallisten suurriistavirka-avun (SRVA) toimijoiden kanssa muodostettua toimintakynnystä susien pihavierailuihin puuttumiseksi. Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen alueella toteutetun hankkeen tavoitteena oli, että susireviireillä asuvat ihmiset tietäisivät, milloin ja miten susien pihavierailuihin reagoidaan. J oulukuussa 2015 käynnistyneessä hankkeessa sovittiin, että jos susien pihavierailuita todettiin saman kylän alueella viikon aikana eri tilanteissa vähintään kolme, havaintoja varmentava petoyhdyshenkilö ilmoitti asiasta poliisille. Vastaavasti kuukauden sisään kertyneistä vähintään kymmenestä pihahavainnosta ilmoitus tuli tehdä Suomen riistakeskukselle. Tiedon saatuaan poliisi ja Suomen riistakeskus ryhtyivät tarvittaessa toimiin pihavierailujen lopettamiseksi. Tämän toimintakynnyksen toimivuutta testattiin neljässä riistanhoitoyhdistyksessä toukokuuhun 2017 saakka. Saatujen tietojen ja kokemusten perusteella on nyt laadittu uusi toimintamalli. Tarkennettua tiedonkeruuta Poliisi ja Suomen riistakeskus käyttävät päätöksissään Tassu-järjestelmään kirjattuja tietoja Riistavahinkorekisterin kautta. Hankkeen aikana pihavierailuista koottiin Tassuun mahdollisimman tarkat havaintotiedot koskien muun muassa susien käytöstä. Kattava taustatieto auttoi hankkeen aikana poliisia ja riistahallintoa arvioimaan sitä, liittyikö pihavierailuihin jokin selittävä syy tai oliko niissä vahinkojen syntymisen uhka. Pihavierailuja koskevan tiedon tärkeys korostui erityisesti tiheään asutuilla alueilla, joilla susien on vaikeampi välttää joutumista ihmisasutuksen ja tuotantoeläinrakennusten läheisyyteen. Petoyhdyshenkilöitä ohjeistetaankin nyt maanlaajuisesti kirjaamaan aiempaa tarkemmat kuvaustiedot pihavierailuista.
Metsästäjä 2 l 2018 l 53 Uusi toimintamalli pihavierailuihin puuttumiseksi Asetettua toimintakynnystä pidettiin kohtuullisena, ja susireviirien asukkaat kokivat positiivisena ennakkotiedon siitä, miten havainnon tekijä, petoyhdyshenkilöt, SRVA-toimijat ja viranomaiset toimivat pihavierailun sattuessa. Hankekokemusten pohjalta Suomen riistakeskus ja poliisi ovat muotoilleet susien pihavierailuihin liittyen uuden, maanlaajuisen toimintamallin. Mallissa on huomioitu myös poliisin sisäinen toimintaohje Poliisin toiminta suurpetoja villisikatilanteissa (POL-201736246), joka otetaan valtakunnallisesti käyttöön kevään aikana. Pihavierailuiksi määritellään jatkossakin ne havainnot, joissa susien todetaan liikkuneen enintään 100 metrin etäisyydellä asutusta talosta tai eläintuotantolaitoksesta. Ei-kiireellisissä tilanteissa noudatetaan seuraavaa toimintamallia: 1. Kansalaiset ilmoittavat susihavainnoista alueensa petoyhdyshenkilölle, jos susi on tehnyt yön aikana pihavierailun ja/tai aiheuttanut yksittäisen kotieläinvahingon. 2. Petoyhdyshenkilöt varmentavat havainnot ja kirjaavat ne Tassujärjestelmään. Omaisuusvahingosta omistajan tulee tehdä ilmoitus vahinkopaikkakunnan maaseutuviranomaiselle. Jos petoyhdyshenkilö havaitsee susia houkuttelevia ravintolähteitä, hän ohjeistaa poistamaan ne. 3. Jos pihahavaintoja tehdään saman kylän alueella viikon aikana eri tilanteissa vähintään kolme, petoyhdyshenkilö tiedottaa asiasta Suomen riistakeskukselle sekä poliisille. 4. Toimintakynnyksen ylittyessä Suomen riistakeskus sekä poliisi tekevät asiassa tilannekohtaisen arvion, jonka pohjalta poliisi voi tehdä karkotustai lopetuspäätöksen tai Suomen riistakeskus voi myöntää hakemuksesta poikkeusluvan. Päätös tai lupa on voimassa enintään kolme viikkoa, ja siinä määritellään tapauskohtaisesti osanottajat, toimintatavat sekä -alue. Tyypillisesti toimet käynnistetään uuden pihavierailun tapahtuessa siten, että ne kohdistuvat haittaa aiheuttaviin susiyksilöihin. Poliisin määräyksellä karkotus tehdään enintään kaksi kertaa. Tehdyistä SRVA-toimista raportoidaan Oma riista -palvelun kautta. Akuuteissa tilanteissa tulee viipymättä soittaa hätäkeskukseen, jolloin poliisi päättää tapauskohtaisesti, miten tilanne ratkaistaan. Akuuttina voidaan pitää tilannetta, jossa tavataan ihmistä pelkäämätön, loukkaantunut tai sairas susi, jossa susi liikkuu rakennetussa ympäristössä, tai jossa susi on aiheuttanut merkittävän kotieläinvahingon. Karkotuksiin kaivataan lisää tehokkuutta Karkotustilanteissa nopea toiminta on tärkeää, sillä karkotukset ovat tehokkaimpia silloin, kun susi tavoitetaan heti pihavierailun yhteydessä. Kohtaamisesta tehdään sudelle negatiivinen kokemus esimerkiksi hätyyttämällä äänen (kuten paukkupanosten) avulla, ampumalla kipua tuottavalla välineellä sekä hyödyntämällä valonlähteitä ja ihmisen läsnäoloa. Tällaisen tilanteen saavuttaminen voi kuitenkin vaatia jopa viikkojen työpanosta, eli työ kysyy huomattavaa sinnikkyyttä vapaaehtoisilta SRVA-toimijoilta. Ajavien koirien käyttöä ei voida suositella kuin yksittäisten susien karkotukseen, sillä muuten on riskinä, että sudet tappavat koiran. SRVA-toimijoiden tekemistä karkotusraporteista saatiin hankkeen aikana arvokasta kokemuspohjaista tietoa susien käytöksestä karkotustilanteissa. Raporttien pohjalta voitiin myös arvioida, miten hyvin erilaiset karkotustoimet ovat onnistuneet tavoitteessaan. Karkotustoimien haasteena oli, ettei susiin aina saatu kontaktia tai eläimet tavoitettiin vasta niiden edettyä kauas asutuksesta. Onnistuneita karkotuksia toteutettiinkin hankkeen aikana vain kuusi. Tehdyillä karkotuksilla ei aina näyttänyt olevan toivottua vaikutusta, sillä susien pihavierailut jatkuivat usein runsaslukuisina karkotustoimien jälkeenkin. Jotta karkotukset saadaan jatkossa onnistumaan entistäkin paremmin, tulee niistä raportoida maanlaajuisesti. Kokemusten kartoituksella ja uusia menetelmiä testaamalla pystytään kehittämään toimintaohjeistusta ja tehostamaan karkotuksia vahinkojen ennaltaehkäisykeinona. Petoyhdyshenkilöitä ohjeistetaan nyt maanlaajuisesti kirjaamaan aiempaa tarkemmat kuvaustiedot pihavierailuista. Metsästyslain muutoksen (1.8.2017) myötä myös Suomen riistakeskus voi jatkossa myöntää lain 41 §:n nojalla poikkeusluvan suden häiritsemiseksi ja karkottamiseksi. Poliisin karkotusmääräykset velvoittavat SRVA-toimijoita poliisin ja riistanhoitoyhdistyksen tekemän sopimuksen puitteissa, jonka osana ovat myös SRVA-vakuutus sekä mahdolliset toimintakorvaukset. Sen sijaan Suomen riistakeskus myöntää häiritsemislupia ainoastaan hakemuksesta, mutta myönnetty lupa ei velvoita hakijaa toimimaan. Keskeisenä erona on myös se, että toisin kuin SRVA-toimet, häiritsemislupaan liittyvät toimenpiteet suoritetaan metsästyslain alaisina, jolloin toimijoilla tulee olla metsästysoikeus häirintäalueelle. Mukana toimintakynnystä testaamassa olivat Pöytyän seudun, Rautavaaran, Sonkajärven sekä Varpaisjärven riistanhoitoyhdistykset.
Metsähanhen metsästys 2017 HA N N U HU TT U 54 l Metsästäjä 2 l 2018
Metsästäjä 2 l 2018 l 55 MIKKO ALHAINEN ja ANTTI PIIRONEN , Suomen riistakeskus Usean vuoden täysrauhoituksen jälkeen Suomessa päästiin jälleen metsähanhen pyyntiin, kiitos taigametsähanhen kansainvälisen hoidon käynnistymisen. On aika katso metsästyksen tulosta. S uomessa metsästys aloitetaan vaiheittain ja varovasti. Viime syksynä pyyntiä kohdistettiin runsaslukuiseen tundrametsähanheen rajaamalla pyyntialue maan kaakkoisosaan. Perinteiseen hanhenpyyntiin päästään Lapissa toivottavasti lähivuosina. Odotellessa Suomen pesimäkanta vahvistuu ja kestää aikanaan paremmin metsästystä. Metsähanhen kaksi alalajia Venäjän tundralla runsaslukuisena pesivän tundrametsähanhen muutto sivuaa Suomea säännöllisesti. Tuulista riippuen tundrametsähanhia voi levähtää Suomessa suuriakin määriä, pääosin ja säännöllisesti maan kaakkoisosissa. Talvikanta-arvio on noin 600 000 yksilöä eli 10-kertainen keskisen kannanhoitoalueen taigametsähanheen verrattuna. Tundrametsähanhet muuttavat myös myöhemmin kuin pääasiassa syyskuussa muuttavat taigametsähanhet. Taigametsähanhi pesii laajoilla alueilla Ruotsin, Norjan, Suomen ja Luoteis-Venäjän havumetsävyöhykkeellä. Suomessa pesineet taigametsähanhet muuttavat melko suoraviivaisesti Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan talvehtimaan. Suomen pesimäalueiden linnut eivät nykytiedon mukaan koukkaa kaakkoisen Suomen peltoalueiden kautta, vaan siellä levähtävät taigametsähanhet ovat Venäjällä pesiviä lintuja. Kaakkois-Suomen metsähanhijahdissa ei ammuta Suomessa pesineitä lintuja. Metsähanhen metsästys ja saalis Metsästys oli sallittua loka-marraskuun aikana nimetyissä Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan kunnissa. Metsähanhelle säädettiin viime vuonna saalisilmoitusvelvollisuus. Kaikista metsähanhista on tehtävä lakisääteinen saalisilmoitus riistakeskukselle. Lisäksi metsästäjiä pyydettiin lähettämään kuva saalislinnusta Luonnonvarakeskukselle, jotta voidaan arvioida eri alalajien määrät saaliissa. Saalisilmoitus saatiin yhteensä 157 metsähanhesta. Ilmoitetuista hanhista 21 ammuttiin Uudellamaalla ja 136 Kaakkois-Suomessa. Suurin osa saaliskertymästä saatiin lokakuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Taigaja tundrametsähanhien osuudet Kuvakeräys onnistui hyvin. Valokuvia saatiin tutkittavaksi mukavasti saatuun saaliiseen nähden ja valtaosa kuvista oli hyvälaatuisia. Sähköpostilla saatiin kuva kaikkiaan 46 metsähanhesta. Nokan värityksen ja pään muodon perusteella tundrametsähanhiksi määritettiin noin 85 %. Saalisilmoituksen yhteydessä oli vapaaehtoinen kysymys onko kyseessä taigametsähanhi. Metsästäjien oman arvion mukaan noin 90 % saaliista oli tundrametsähanhia. Kuvakeräyksen perusteella nuorten lintujen osuus ammutuista linnuista oli noin 10 %. Tundrametsähanheen kohdistuva metsästys näillä näkymin jatkuu loka-marraskuussa samalla alueella kuin edellissyksynä. Kuvakeräystä jatketaan. Kaikkia metsähanhen metsästäjiä kannustetaan lähettämään saaliskuva alalajija ikämääritystä varten. Mitä tarkempaa riistatieto on, sitä varmemmalla pohjalla on metsästyksen säätely eikä metsästystä tarvitse rajoittaa varmuuden vuoksi. Kiitokset kaikille kuvia lähettäneille metsästäjille sekä kuvien analysointiin osallistuneille henkilöille. Valokuvia saatiin tutkittavaksi hyvin saatuun saaliiseen nähden ja valtaosa kuvista oli hyvälaatuisia. Kuvassa aikuinen tundrametsähanhi. Laadukas riistatieto on metsästäjien etu – jokainen voi tuottaa tietoa mikä turvaa metsästyksen kestävyyttä. AN TT I PI IR ON EN Kiitos metsähanhen saaliskuvia lähettäneille! Ensi vuonna jatketaan ja kaikki mukaan!
56 l Metsästäjä 2 l 2018 MARKO SVENSBERG ja EEROJUHANI LAINE , Suomen riistakeskus Ylhäältä alas, vai toisin päin? Miten ottaa askelia luonnon hyväksi? vuonna 2016 toiseksi yleisin saaliiksi saatu riistaeläin Suomessa, vain sepelkyyhkyjä ammuttiin enemmän. Uudet tutkimukset osoittavat supikoiran olevan merkittävä lintujen pesätuhoaja erityisesti saaristossa, kosteikoilla sekä maatalousympäristössä. Askeleita alhaalta ylöspäin IUCN:n pääjohtaja Inger Andersen toi esiin mielenkiintoisen näkökulman siitä kuinka historialliseksikin kuvailtuun Pariisin ilmastosopimukseen päästiin vuonna 2015. Valtiot saivat omalla kansallisella tasollaan luoda tavoitteet päästöjen leikkaamiseksi. Kun jokainen valtio vuorollaan asetti tavoitteita päästöjen leikkaamiseksi, lopulta lähes kaikki lähtivät hommaan mukaan. Tätä ennen päästötavoitteita oli asetettu ylikansallisten toimijoiden puolesta ja ilmastosopimusta ei tahdottu saada millään aikaiseksi. Samanlaiseen toimintaan hän kannusti myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Ajatusmalli pitäisi sovittaa vain hieman pienempään mittakaaLuonnon hyväksi – maailman puolesta seminaari juhlisti Suomen 50-vuotista jäsenyyttä kansainvälisessä luonnonsuojeluliitto IUCN:ssä. Suomen riistakeskus nosti seminaarissa esille pohjoismaisen supikoirahankkeen ja metsästäjien panoksen siinä. Alhaalta ylöspäin nouseva luonnonhoito ja -suojelu olivat keskeinen teema IUCN:n pääjohtajan puheenvuorossa. P ohjoismainen supikoirahanke on menestystarina. Kiitos vapaaehtoisten metsästäjien, yleisövihjeiden sekä sitoutuneen henkilöstön ja monipuolisten pyyntimenetelmien, supikoiran leviäminen Skandinaviaan on pysähtynyt, kertoi Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Mikko Alhainen Ruotsin orastava supikoirakanta on lähestulkoon hävitetty. Suomen Lapissa kanta on pienentynyt selvästi 2010-luvun alusta, ja Norja on edelleen käytännössä supikoiravapaa. Yhteistyöllä saavutetun hyvän tilan ylläpito vaatii jatkuvaa työtä. Alhaisen mukaan supikoirakanta on varsin tiheä Etelä-Suomessa. Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan supikoira oli Mikä on sinun panoksesi riistan ja luonnon hyväksi? Metsänomistajana voit valita esimerkiksi suojaa ja ruokaa säästävän riistametsänhoidollisen hakkuun tai pelkkään puuntuottoon tähtäävän käsittelyn. Metsätalouden kannattavuudessa ei menetelmien välillä ole merkittävää eroa. –Toivottavasti saamme käyttöön uusia työkaluja lähivuosina ja voimme nostaa supikoirakannan hallinnan uudelle tasolle, Alhainen summasi. Metsästäjien lintujen hyväksi tekemä työ supikoiran poistossa on samalla työtä luonnon monimuotoisuuden hyväksi.
Metsästäjä 2 l 2018 l 57 vaan, esimerkiksi yksityinen maanomistaja ja luonnon monimuotoisuus hänen maillaan. Andersen nosti esille sen, ettei luonnon monimuotoisuuden lisääminen voi tapahtua pelkästään lisäämällä suojelualueiden pinta-alaa. Iihmisten pitää syödä, ja monista metsästä saatavista tuotteista ollaan yhtälailla riippuvaisia. Niinpä paras paikka lisätä luonnon monimuotoisuutta onkin juuri arkiluonto, siellä on paljon volyymia ja siellä tapahtuvalla luonnonhoidolla saadaan merkittäviä muutoksia aikaan. Andersen peräänkuulutti luonnonsuojelun ja muun maankäytön välisen vastakkainasettelun vähentämistä ja korosti yhteistyön merkitystä. Askeleet luonnon hyväksi? Metsästäjä 2 l 2018 l 57 Uudet tutkimukset osoittavat supikoiran olevan merkittävä lintujen pesätuhoaja. S uomessa metsätalouden hakkuumääriä aiotaan nostaa 20 prosentilla. Kasvavien hakkuumäärien vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat herättäneet paljon keskustelua. Laajassa metsästysseurakyselyssä (katso sivuilta 50-51) 38 prosenttia seuroista ilmoitti metsästysmaiden laadun heikentyneen 2010-luvulla ja ylivoimaisesti painavin syy oli metsänkäsittelyn negatiiviset vaikutukset. Miten Suomessa voitaisiin edistää alhaalta ylöspäin tapahtuvaa riistanja luonnonhoitoa sekä vaalia luonnon monimuotoisuutta? Ensiaskeleita tähän suuntaan on jo otettu esimerkiksi riistaelinympäristöjen hoidossa. Riistametsänhoitoa on viety eteenpäin täysin vapaaehtoisuuteen perustuen maaomistajien oman kiinnostuksen herättämisen kautta. Riistakeskus on tarjonnut toimintamalleja ja rohkaissut niiden käyttämiseen. Käyttämisen tavan, keinon ja laajuuden saa jokainen metsänomistaja päättää itse. Samalla ajatuksella vietiin eteenpäin myös Kotiseutukosteikko Life -hanketta. Kosteikkojen perustamiseen ei luotu pakotteita, vaan hommaa vietiin eteenpäin vapaaehtoisuuden ja tukemisen kautta. Miten tätä ajattelutapaa voitaisiin tukea tulevaisuudessa? Hakkuiden lisääntyessä herää kysymys olisiko metsäalan toimijoilla ja maanomistajilla nyt näytön paikka? Mitä te olette valmiita tekemään luonnon ja myös riistan hyväksi metsätalousalueilla? Miten luonnon monimuotoisuutta voitaisiin lisätä arkiluonnossa suojelualueiden lisäämisen sijasta? Oman näkemyksemme mukaan riistametsänhoidon menetelmät voisivat olla yksi varteenotettava keino kompensoida lisääntyviä hakkuita. JA RI KO ST ET HE ID I KR ÜG ER
58 l Metsästäjä 2 l 2018 Uutismakasiini ERÄAKATEMIAN NUORTEN ERÄLEIRI 2018 11.—15.6.2018 ? Nuorten eräleiri järjestetään Taipalsaarella osoitteessa Korholantie 2, 54940 SOLKEI ? Leirillä tutustutaan monipuolisesti luontoon, kalastukseen, metsästykseen ja luonnossa liikkumiseen. ? Mahdollisuus suorittaa myös metsästäjätutkinto. ? Leirille otetaan kolmekymmentäkaksi 10-15 vuotiasta poikaa tai tyttöä. ? Osanottomaksu 150,Tule mukaan kokemaan villejä elämyksiä! Ilmoittautumiset 31.5.2018 mennessä ja lisätietoja: Lemi-Taipalsaaren riistanhoitoyhdistys, Petteri Saarnia puh. 050 336 2293 SavitaipaleenSuomenniemen ja Luumäen riistanhoitoyhdistys, Pasi Laari. puh. 0400 298 308 ? Reviiriyhteistyön kehittäminenhankkeeseen palkattavan työntekijän sijoituspaikkana on Suomen riistakeskuksen aluetoimisto Seinäjoella. Toimen hoitaminen edellyttää: • korkeakoulututkintoa mielellään luonnonvara-alalta • riistatalouden ja metsästyksen hyvää tuntemusta • suomen kielen erinomaista ja ruotsin kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa • englannin kielen taitoa • neuvottelutaitoa ja yhteistyöja vuorovaikutuskykyä • susipolitiikan tuntemusta ja paikkatieto-osaamista • valmiutta joustaviin työaikoihin ja liikkumiseen Suomessa Suomen riistakeskus hakee REVIIRIYHTEISTYÖN KEHITTÄJÄÄ Suomen riistakeskus hakee maaja metsätalousministeriön rahoittamaan hankkeeseen henkilöä, jonka päätehtäviin kuuluu susikannan hoitosuunnitelmassa määritellyn reviiriyhteistyön kehittäminen ja koordinointi, koulutusmateriaalituotanto sekä muiden hoitosuunnitelmatoimenpiteiden edistäminen. Kyseessä on äitiysloman sijaisuus aikavälillä huhtikuu – lokakuu 2018. Palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja toimi on otettava vastaan mieluiten huhtikuussa 2018. Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 6.4.2018 klo 16.00 mennessä ensisijaisesti sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.fi tai toissijaisesti osoitteella: Suomen riistakeskus/Kirjaamo, Sompiontie 1, 00730 HELSINKI. Kuoreen merkintä: Reviiriyhteistyön kehittäminenhanke. Lisätietoja antaa: riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, jarkko.nurmi@riista.fi puhelin 029 431 21 05 Suomen riistakeskuksen Lapin toimialueella ilmoitetaan haettavaksi RIISTASUUNNITTELIJAN VAKITUINEN TOIMI Toimialueeseen kuuluu Lapin maakunta, jonka alueella toimii 20 riistanhoitoyhdistystä. Riistasuunnittelijan tehtävään kuuluu riistatalouden suunnitteluja neuvontatehtäviä, riistanhoitoyhdistysten tukemistehtäviä, sidosryhmäyhteistyötä ja erikseen määrättyjen julkisten hallintotehtävien hoitamista. ? Toimen sijoituspaikkana on Suomen riistakeskuksen aluetoimisto Rovaniemellä. Tehtävän hoitaminen edellyttää: • alalle soveltuvaa ammattikorkeakoulutai korkeakoulututkintoa • riistatalouden ja metsästyksen tuntemusta • suomen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa • ruotsin ja englannin kielen taitoa • neuvottelutaitoa ja yhteistyöja vuorovaikutuskykyä • valmiutta joustaviin työaikoihin ja liikkumiseen • valmiutta kehittää riistataloutta osana Suomen riistakeskuksen prosessiorganisaatiota Metsästyslain 8 §:n alueen erityispiirteiden tuntemus luetaan hakijan eduksi. Toimen palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja toimi on otettava vastaan 1.5.2018 tai erikseen sovittuna aikana. Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 29.3.2018 klo 16.00 mennessä sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.fi. SRVA-ilta Kemiönsaarella ? 18.4.2018 klo 17.30 järjestetään vahingoittuneiden hirvieläinten suurriistavirka-aputyötä esittelevä ilta. Esittelijänä toimii erittäin kokenut jäljestäjä Jyrki Savolainen Vesilahdelta. Tiedossa on muun muassa ainutlaatuista videomateriaalia käytännön tilanteista. Tapahtumapaikkana on Kemiönsaari, Villa Lande. Esitys kestää noin 1,5 tuntia.
Metsästäjä 2 l 2018 l 59 NIMITYKSIÄ Janne-Pekka Surakka, tietojärjestelmien erikoissuunnittelija. Saana Harju, erikoissuunnittelija Lapin aluetoimistolla. Metsästyslaissa säädettyjen lupa-asioiden käsittely ja erikseen määrättyjen julkisten hallintotehtävien hoitaminen. Oma riista –mobiilissa nyt myös kartat! ? Oman seuran / seurojen metsästysalueiden kartat saa näkyviin klikkaamalla alareunan valikosta KARTAT-painiketta. Metsästysalueeseen kuulumattomat alueet näkyvät punaisella. Jos seura on määrittänyt erillisiä pyyntialueita, kuten vaikkapa pienriista-alueen ja hirvialueen, on ne mahdollista valita ”ratas”-painikkeen takaa. Jahtivieras saa seuran alueen näkyviin syöttämällä alueen tunnuksen. NUORTEN ERÄLEIRI Tervetuloa viettämään viikonloppua muiden nuorten joukkoon eräharrastusten pariin. Aika: 14 -17.6.2018 Paikka: Siiponkosken kyläja jokikeskus, HAAPAJÄRVI Kohderyhmä: 11-16 vuotiaat tytöt ja pojat, myös lasten vanhemmat voivat olla mukana Hinta: 100 € / henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta peritään erillinen maksu 20 euroa ? Ohjelmassa muun muassa: ? Metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta ? Metsästäjätutkinto ? Ampumakoulutus, ruutija jousiaseet (ampumarata) ? Maastossa liikkumisen perusteita (kartanja kompassin käyttö) ? Metsästyskoirien esittely/ näytös ? Pienpetopyyntikoulutusta ja loukkujen valmistus ? Vetouistelua ? Vapaa-ajan ohjelmana leirikilpailuja, savusauna, makkaranpaistoa Viimeinen ilmoittautumispäivä 30.5.2018 Tiedustelut ja ilmoittautumiset Miika Niskala p: 044-445 6404 miika.niskala@haapajarvi.fi Leirille otetaan 45 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä, majoitus omissa teltoissa. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman. Metsähanhia lasketaan ensi kesänä ? Metsähanhi välttää kaikki käynnissä olevat riistaja linnustoseurannat. Maaja metsätalousministeriö on siksi antanut Luonnonvarakeskukselle tehtäväksi metsähanhipoikueiden määrän arvioinnin ja seurannan aloittamisen. Menetelmänä käytetään ensisijaisesti Suomen riistakeskuksen kokeiluissa lupaavaksi osoittautunutta helikopterilaskentaa emolintujen sulkimisaikaan heinäkuussa. Keväällä kokeillaan myös pesimäsoilleen saapuneiden hanhiparien laskentoja. Jos olet kiinnostunut avustamaan laskentakokeiluissa hanhien pesimäalueilla, ota yhteyttä hanhi@ luke.fi O s o i t t e e n m u u t o k s i a ? Mäntän seudun riistanhoitoyhdistyksen uusi toiminnanohjaaja on Antti Hietanen. Soutuantie 98, 35700 Vilppula. mantta@rhy.riista.fi. (050) 584 7247
60 l Metsästäjä 2 l 2018 Jari Niskasen Tilanteita avaa Metsästysmuseon näyttelykauden ? Jari Niskanen on metsästänyt 15-vuotiaasta asti ja yli kolmekymmentä vuotta sitten hän aloitti valokuvaamisen. Vähitellen kamerasta on tullut se ensisijainen ase, jolla hän tallentaa jahtikavereiden edesottamuksia. Hänen kuviaan on julkaistu usein mm. Metsästys & Kalastus-lehden numeroissa ja kalentereissa. Metsästyskuvien ottaminen on haasteellista. Kuten metsästäjät tietävät, jahdissa vietetystä ajasta valtaosa koostuu muusta kuin varsinaisista nopean toiminnan tilanteista. Sitten kun tilanne tulee, se on myös nopeasti ohitse eikä ole takeita siitä, tarjoaako tilanne mahdollisuutta onnistuneelle kuvalle. Tässä vaikeassa lajissa Niskanen on onnistunut usein tavoittamaan sekä metsästäjän, saaliseläimen että koiran samaan kuvaan ratkaisevalla hetkellä. Onnistuminen perustuu satoihin maastotunteihin ja luottamuksellisiin suhteisiin osaavien metsästäjien kanssa. Näyttelyssä on kuvia myös riistaeläinten keskinäisistä kohtaamisista ja eläimistä omissa oloissaan poikasineen. 22.3. klo 19 järjestetään museolla kuvailta, jossa Niskanen kertoo kuvistaan ja kuvausharrastuksestaan. Tilanteita Jari Niskasen metsästysvalokuvia 1.2.-6.5.2018 Suomen Metsästysmuseo Tehtaankatu 23 A 11910 Riihimäki www.metsastysmuseo.fi Vuoden ensimmäisenä näyttelynä nähdään Jari Niskasen valokuvia autenttisista metsästystilanteista, joissa metsästäjä ja riistaeläin kohtaavat. Riistalaukauksen tallentaminen kameralla vaatii tarkkaa ajoitusta. JA RI N IS KA N EN Niskasen kuvissa nähdään myös eläinten keskinäisiä saalis-saalistaja-tilanteita. JA RI N IS KA N EN
Metsästäjä 2 l 2018 l 61 HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkkopalvelussa. Osoitteessa www.eraverkko. fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjälehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä riviilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2017 hinta on 20 euroa/rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 3/2018 ilmestyy 11.5.2018 Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkko-palvelun kautta viimeistään 23.4.2018. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkko-palvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa www.eraverkko.fi. Eräilmoitukset OSTETAAN: Turkis nahkoja myös sarvia R Pentinmäki Jäpintie 344c 60800 Ilmajoki 050 554 6852 Kaikkia turkisnahkoja jatkuvasti. O. Mauranen Toppalantie 136 41900 Petäjävesi. 0400 271 291 Ostan valmet 412s 12/76-223 rihlapiipun. hirven ja poronsarvia 050 586 2157 ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ: Pertti Siipola, 040 0177 588 Kuopio. Preparoin linnut ja teen trofeet. Täytän kalat, linnut ja nisäkkäät. Juhani Hirvonen puh. 045 330 3417 Marko Väkiparta. Pori. 050 324 5390 Pasi Ahopelto 0400 567 078 Lehonpaja.net Esa Kemppainen, 050 563 0169, trofeet.fi METSÄSTYSTÄ: Karhun ja kanalintujen metsästystä Suomussalmella. www.erapalvelu.net p 050 325 8966 erämaametsästys kanada,BC. Karhu, Hirvi, Mountain goat, Susi, Ahma. 040 547 7 056. www.atnaoutfitters.com HYLKEENPYYNTIIN PERÄMERELLE! Muutamia paikkoja jäljellä kevään hyljesafareille. Tiedustelut: 050 434 6340/MERIRAAHE.FI Karhu-ja lintu jahteja Venäjällä, keväällä ja syksyllä. Myös Kamchatka. Yli 20 vuotta työkokemus ja luotettavat oppaat. Taiga Delight Oy, 0445258695 Hyljejahdit seanature.net 040 015 4600 KUUSAMO mökki+luvat 0400 281 229 Vielä ehdit mukaan syksyn karhujahtiin Kanadaan. Lähtö 6.9. kesto 11 päivää. Varaa heti. www.paulpalmu.fi Riekon metsästystä settereillä Ylä-Lapissa. Topin kalajahti p. 050 322 1377. TYÖSUORITUKSIA: SATAKUNNAN ASE Kaikki aseja tukkisepän työt. www.asesepat.fi 044 2416 987 ETELÄ-SUOMEN asekorjaamo ASE-Team 044 388 1231 www.asekorjaamo.fi HUOM!!!!!!!!Aseiden huollot ja korjaukset! YLÖJÄRVEN ASETARVIKE. Puh. 040 718 8170 OULUN ASEPAJA KY.Aseiden korjaus -ja muutostyöt. P. 050 043 5703, oulunasepaja.fi Ompelen turkit,liivit,hatut,kintaat ym. P. 040 509 0691. www.turkisjanahka-asu.com Vesitä suunnitelmasi> perusta kosteikko! Kosteikkosuunnittelua Juha Siekkinen, kosteikkomaailma.fi, p. 040 413 9606. Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy.Takamaantie 10, 25390 Kiikala 027 287 503, 050 462 5938 MYYDÄÄN: Täyden palvelun aseliike: www.jahtiaitta.fi. Käyppä kurkkaamassa. MYYMME VAIHDAMME ja OSTAMME käytettyjä aseita WWW.ACE-GUN.COM 050 367 6856 KOTIMAISET ERÄTAPIO PURKINSULKIJAT valmistajalta. P. 040 585 8133 www.eratapio.fi WWW.HOUKUTUSPILLIT.NET puh. 0400 835 511 Myydään heinäsorsan poikasia kosteikoille ym. Sorsat tuo eloa maisemaan ja houkuttelee myös villilintuja. Toimitukset ympäri maata. Puh. 040 093 0690 Myyd haulikko 16/70,tarjoa. p 040 034 3364 EDULLISET verk.kaup.tarj: www.asetarvike.fi. Nikko Stirling Diamond valopist. 1-4x24mm 229€, 1,5-6x44mm 249€, 3-9x42mm 259€. YLÖJÄRVEN ASETARVIKE. 050 379 1040 Hämmerli v.pistooli,150 €. 040 572 6254. Tikka-Howa-Guerini-Ruger-Bergada tarj! Leupold-Docter-Meopta-Nikko-Geco tarj! GRS-KKC-Beretta-Valmet412/Petra ym tukit www.euroase.fi 050 465 4695 Myös arviot/ostot/vaihtoaseet/asennukset Myydään metsätila Etelä-Lapissa. Pinta-ala yli 200ha vesialueineineen.Okt-talo järven rannassa,loistava mahdollisuus metsästykseen ja kalastukseen. P. 040 029 9699 Kanuloukun laukaisut valmistajalta ym. pentti.holla@ph-riista.fi 050 566 2691 Käytettyjä aseita, tarvikkeita, aseenosia. 040 541 7308, porinase.fi Viiriäiskoiran takuupennut s.26.2 hirvieläinten ja sian metsästykseen. ovat jo syksyllä metsästysvalmiita. 040 701 8999 Lataus-, ammuntaja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040 540 1182 KOIRIA: Kk saksanseisojan pentuja, rekisteröity, sirutettu, el.lääkärin tarkistamia. Luovutusikäisiä, tied. 040 050 1842 Beaglen pentuja isä KVA p.050 360 6986 Pentuja kovista metsästyssuvuista. Puh. 0400 542 472 www.gordoninsetteri.fi Pysy ajantasalla – seuraa Suomen riistakeskusta somessa! facebook.com/riistakeskus twitter.com/riistakeskus Metsästyslinjaisia punaisen Irlanninsetterin pentuja, odotetaan syntyvän vk 16, luovutus kesäkuun alussa. Lisätietoja Peltolinnun Fb sivuilta tai 0400 314 808 Isomunsterinseisojan pentuja koeja näyttelypalkituista vanhemmista. 040 580 0298 Hyväsukuisia Karjalankarhukoiran pentuja. P. 040 013 9144 MUUT: FASAANI EMOLINTUJA 050 522 5178, 91600 Utajärvi.Kesäkuusta alk. tipuja-nuoria lintuja.MEILTÄ myös PRONSSIKALKUNOITA VUOKRALLE TARJOTAAN: Portin Majatalo Suomussalmella metsästys-, ja moottorikelkkailuporukoille. Viihtyisät tilat. Hyvät maastot ympärillä. Kysy palveluista: 040 546 9891. LAADUKKAAT DIANA -RIISTAPELTOSEOKSET ERÄKONTISTA! Hirvi-Diana 1kg 18,95 € / 3kg 47,95 € / 10kg 149,95 € Peura-Kauris –Diana 1kg 13,95 € / 3kg 39,95 € / 10kg 126,95 € Fasaani-Peltopyy –Diana 1kg 13,95 € / 3kg 39,95 € / 10kg 99,95 € Diana-Aurinngonkukka 1kg 13,95 € / 3kg 36,95 € / 10 kg 119,95 € Diana-Rehukaali 1kg 19,95 € / 3kg 59,95 € / 10kg 229,95 € Diana-Rehurapsi 1kg 9,95 € / 3kg 29,95 € / 10kg 96,95 € Diana-Rehunauris 1kg 13,95 € / 3kg 34,95 € Diana-Talvirehurapsi 1kg 9,95 € / 3kg 27,95 € / 10kg 79,95 € Diana-Öljyretikka 3kg 29,95 € / 10kg 109,95 € Diana-turnipsi 1kg 19,95 € Diana-Rehujuurikas 1kg 14,95 € Diana-Naattinauris 1kg 19,95 € / 3kg 49,95 € Diana-Metsästäjän nauris 0,5 kg 17,95 € Koristekukka-Diana 250g 24,95 € / 1kg 69,95 € / 10kg 529,95 € Riistalaidun-Diana 3kg 44,95 € / 10kg 119,95 € Mesija perhospelto-Diana 3kg 29,95 € / 10kg 99,95 € Syyskylvö-Diana 3kg 29,95 € / 10kg 94,95 € Maisema-Diana 3kg 29,95 € / 10kg 89,95 € Riista-Diana 3kg 24,95 € / 10kg 79,95 € Diana-Metsästäjän maissi 3kg 39,95 € Diana-Tähkämaissi 3kg 97,95 € Diana-Hunajakukka 1kg 14,95 € / 3kg 39,95 € / 10kg 129,95 € Diana Solo 421kylvölaite 119,95 € Tarkemmat tuotetiedot kylvömäärineen verkkokaupastamme: www.erakontti.fi Oy Eräkontti Ab Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki p. 010 440 9410, www.erakontti.fi Omasta kontista Verkk okaup pa 24 h www. erako ntti. Eräkontti on Suomen Metsästäjäliiton ja sen piirien omistama yritys. ERÄKONTTI, Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki, p. 010 440 9410, www.erakontti. Eräkontti Fenix TK21 SRVA valaisinpaketti valoteho 468 lumenia tarjous 129 € sis. valaisin, piippukiinnike ja etäkytkin Akut ja laturit myydään erikseen! www.erakontti. Nahkainen reppujakkara metso brodeerauksella, puujalat tarjous 199 € (249€). Hirvikärpäs STOP 50 ml 13,90 € Uutuussuihke hirvikärpästen torjuntaan. UUTUU S! Kanu -loukku mitat 180x120 tarjous 199 € (229€)
62 l Metsästäjä 2 l 2018 PEKKA ALLONEN , Suomen Metsästysmuseo Metsästyksen muistitieto tallentaa eräperinnettä Kerrontatilanne, jossa erämies tai -nainen muistelee päättynyttä jahtia tai jakaa nuotion ääressä kuulijoille tietojaan, on edelleen elävä osa kansanperinnettä. Mutta useimmat tarinat unohtuvat. Jotta jotakin tallentuisi tulevien sukupolvien ja tutkijoiden kuultavaksi, päätti Metsästysmuseo aloittaa järjestelmällisen muistitiedon keruun syksyllä 2010. E rätarinoiden ohella haluttiin tallettaa metsästykseen liittyvää historiallista muistitietoa, kuten järjestöjen, seurojen, riistahallinnon, riistantutkimuksen, luontokuvaajien ja eräkirjoittajien muistoja ja näkemyksiä. Kertojalle haluttiin antaa haastattelussa vapaus kerrata kokemaansa ja selvittää ajatuksiaan. Nyt olisi metsästäjällä puheenvuoro. Tavoitteeksi asetettiin keruu koko Suomesta kaikilta metsästyskulttuurin osa-alueilta. Aineisto päätettiin tallettaa museon arkistoon vain museon tiloissa kuultavaksi. Näin vähitellen koottaisiin oiva lähdeaineisto metsästyskulttuurin tutkijoille, ehkä muillekin. Ensimmäinen kertoja hankkeessa oli eräneuvos Juha K. Kairikko. Oli hyvä haastatella ensimmäiseksi erämiestä, jolta eivät jutut heti lopu. Näin päästiin hyvin alkuun ja saatiin tuntumaa aiheeseen. Samalla hankkeelle keksittiin myös nimi: Metsästyksen muistitieto. Tämän jälkeen on tehty jo toista sataa haastattelua. Jotkut haastattelut rakentuvat tietyn teeman ympärille, mutta kaikissa lähdetään liikkeelle siitä miten kertoja päätyi kosketuksiin metMetsästysmuseossa Kirvun ja Äyräpään eräperinnettä ja -historiaa muistelemassa. Haastattelija, amanuenssi Pekka Allonen (vas.) ja kertojat Sulo Meronen, Mikko Hämäläinen, Elis Ollikainen, Hannu Henttonen ja Sulo Meronen. TA RU LI UK KO N EN , SU OM EN M ET SÄ ST YS M US EO . Helsinkiläinen merilinnustaja Kari Koskinen kertoi kotonaan linnustuksesta Helsingin ulkosaaristossa. Tunnettu hylkeenpyytäjä Jalmari Lukkarila Lohtajalta (nyk. Kokkola) verstaassaan. PE KK A AL LO N EN , SU OM EN M ET SÄ ST YS M US EO . Lauri Tiainen Saarelta (nyk. Parikkala) rakentamansa kahan vieressä. PE KK A AL LO N EN , SU OM EN M ET SÄ ST YS M US EO . sästyksen kanssa. Kertojan erähistoria käydään läpi, muistellaan jahdit, mieleisimmät metsästysmuodot ja jahtimaat, koirat, aseet ja metsästysseurat. Kertojan vaiheista ja arvostuksista riippuu mitkä asiat painottuvat, mitään tiukkaa kaavaa ei noudateta. Kertojat ovat yleensä iältään 50 vuotta tai sitä vanhempia. Siihen ikään on kokemusta jo karttunut. Haastatteluja tehdään jatkuvasti. Mikäli tiedät jonkun hyvän kertojan tai haluat itse kertoa muistojasi niin ota yhteyttä. Pekka Allonen pekka.allonen(at)metsastysmuseo.fi 045 170 1585 SUOMEN METSÄSTYSMUSEO
Metsästäjä 2 l 2018 l 63 Áigeguovdilis ságat sámegillii Digifuo??omeahcci Láserkártemii vuo??uduvvan fuo??obirrasat Metsään.fi -bálvalussii Digifuo??omeahcci-fidnus huksejit vuovdeeaiggádiidda fuo??ovuovdedikšuma doarjaleaddji báikediehtovuogádagaid, maiguin sáhttá árvvoštallat vuovddi heivvolašvuo?a eanalottiide. Guorahallamat dahkkojuvvojit láserkártemiin. ? Varris ealggaid ahki lea mearkkašahtti dahkki, mii váikkuha dan ?orvviid sárggáid lohkui, govdodaga ja mássa nuppástusaide. ?oarvvit leat stuorimusat 7,5 8,5-jahkásažžan Vuosttaš ?oarvvit leat viehka smávvát. 1,5-jahkásaš varris ealggas leat dábála??at 2-5 sárggá, muhto maiddái 10-sárgge eallit báh??ojuvvojit muhtumin. ?álli materiálas ?orvviid sárggáid lohku leamašan gaskamearála??at 3,4 ja govdodat 54,9 cm (govva 1). 2,5-jahkásaš varris ealga lea ?ielgasit šaddanagis. Dan deaddu lassána ja ?orvviide šaddet lasi sárggát ja govdodat. Varris ealggaid gaskasaš earut leat fuomášahtti, go muhtun ealliid, mat šaddet, ?orvviide eai vealttakeahttá agi mielde šatta eanet sárggát. ?orvviid govdodat ja mássa sáhttet goittotge stuorrut. Ná dáhpáhuvvá eandalii daidda, main leat sárgga?oarvvit. Riikkaviidosaš ahkeráhkadusdutkamuša vuo?ul varris ealggaid ?oarvvit leat stuorimusat 7,5 8,5-jahkásažžan. Ovdamearkamateriála ?ohkkan ledje 6,5-jahkásaš varris ealggat, main ledje gaskamearála??at 13,8 ?oarvesárggá. 6,5-jahkásaš varris ealggat ledje materiálas 20 ja dáin gitta 14 ealggas ledje spea??o?oarvvit. Dán dilis ?oarvetiippa váikkuhus smávva materiála sárggalohkui badjána ?ielgasit. Eará osiin sárggagavvara hápmi ja logut dávistedje hui olu ealgadutkamuša stuorra materiálaid bohtosiid. 8,5-jahkásaš ja dán boarrásut varris ealggaid unnivuo?a dihtii fertejedje ahkeluohkáid ovttastahttit ahkejoavkun. Ealga, mas ledje stuorimus ?oarvvit, šattai sálašin Soa?egilis ?ak?at 2004. 6,5-jahkásaš sarvás ledje 115 cm govda spea??o?oarvvit, main 21 sárggá. Agi mielde ?orvviid govdodat nuppástuvvá measta seammá láhkai go sárggalohkuge (govva 1). Buoremus agis lean ealgga ?orvviid gaska lea gaskamearála??at 100 cm. 120 cm ?oarvegaska lea viehka hárvenaš. Suoma stuorimus ?orvviid gaska lea 151 cm ja dat leat sárgga?oarvvit MISKA KOPPONEN Ealggaid ahki ja ?oarvvit ? Suoma vuovdeguovddáža ja Suoma fuo??oguovddáža oktasašfidnu Digifuo??omeahcci ohcá fuo??u eallinbirrasiid gáidduskártema vugiiguin. Diehtu fuo??u dehálaš eallinbirrasiin lassána, go vuovdeeaiggádat oidnet sin eatnamiin leat vejola??at leat fuoddobáikkiid Metsään.fi -vuogádagas. Fidnu buvttadan diehtu ovddida vuovdeeanalottiide oiddolaš fuo??ovuovdedikšuma sirdašuvvama geavadahkii ja fuo??ovuovdedikšuma bokte suvdilis vuovdedoalu suopmelaš vuovdedikšumis. Metsään.fi -vuogádagas oidnon die?uid sávvet movttiidahttit vuovdeeaiggádiid ja vuovdeáššedovdiid dahkat árvvuideaset ja mihttomeriideaset ?uvvon válljemiid. Jus oassi vuovdeeaiggádiin vállje fuo??u dáfus oiddolaš vuovdedikšuma molssaeavttuid, dat oaivvilda stuorra eallinbirasávkkiid vuovdeeanalottiid. Báikkiin stuorra oassi lea vuovdeeanalottiid dáfus deháleamos báikkit, ?oavddabiotohpat. Daid ráhkadussárgosiid sáhtašii dorvvastit logiid, juobe ?u?iid duháhiid hektáraid viidodagaide. Pilohttaguovlluid bohtosat almmustahttojuvvojit farga, loahpatge ?ak?at 2018. Bohtosat bohtet Metsään.fi -vuogádahkii guovtti oasis. Njuk?amánus almmustahttojuvvojit die?ut fuo??obáikkiin pilohttaguovlluin, maidda gullet mearkkašahtti oasit Pori, Kuopio, Pudasjärvi ja Soa?egili gielddain. Loahpat Suoma láserkártejuvvon guovlluin almmustahttojuvvojit ?ak?a-golggotmánus. Pilohttaguovlluid bohtosiid almmustahttima ma??á ?oaggit máhcahaga Metsään.fi-vuogádaga geavaheaddjiin ja dahkat materiálii dárbbu mielde nuppástusaid. MIKKO KESÄLÄ, Suoma vuovdeguovddáš, JANNE MIETTINEN, MIRJA RANTALA ja MARKO SVENSBERG , Suoma fuo??oguovddáš JA RI KO ST ET
Premium Tour 2018 Premium Tour 2018 Pvm Paikkakunta Yhteistyökauppias 19.4. Salo Forssan Ase ja Retkeily 26.4. Sipoo Varuste.net 4.5. Heinola J. Kärkkäinen Oy 11.5. Nokia Häijään Urheilutarvike Ky 17.5. Nakkila Sissos-myymälä Oy 18.5. Alajärvi Ahti Huvila Oy 19.5. Haapajärvi Raimo Olkkonen Oy 24.5. Siilinjärvi Oy Carlson 25.5. Outokumpu Joensuun SAR 1.6. Leppävirta Green Trail Oy 19.6. Kajaani Aseja Optiikkahuolto H. Korhonen Oy Menossa mukana myös: 3HGR Sasta Subaru Team Karhukopla Haulikkokoulu Hyötyajoneuvokeskus Continental / Rengasmarket Menossa mukana myös: 3HGR Sasta Subaru Team Karhukopla Haulikkokoulu Hyötyajoneuvokeskus Continental / Rengasmarket Lisätietoja: Nordic Distribution Oy Nordis Teuvo Louhisola Oy www.nordis.fi www.teuvolouhisola.fi Lisätietoja: Nordic Distribution Oy Nordis Teuvo Louhisola Oy www.nordis.fi www.teuvolouhisola.fi Nordis Oy Premium Tour 2018 Metsästäjä nro 2 210x267_kuksa.indd 1 28.2.2018 11:50:07