M et sä st äj ä 2 l 2019 HIRVIELÄINTEN PYYNTILUPIEN HAKU ALKAA 3.4. TEHOA SUPIKOIRAN PYYNTIIN
ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Osoitteet Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@innofactor.com Sompiontie 1, 00730 Helsinki Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9 – 15 asiakaspalvelu@riista.fi Verkkokauppa ja varasto Puh. 020 331 515 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Yhteystietoja 1. Muuttoilmoitus Postin tai maistraatin kautta: Postin tai maistraatin kautta tehty virallinen muuttoilmoitus päivittyy myös Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteriin. Osoitteenmuutoksen Postille ja muuttoilmoituksen maistraatille voi tehdä yhdessä ja samassa palvelussa, joko a) sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa www.muuttoilmoitus.fi (24 h/vrk) verkkopankkitunnusten, henkilökortin tai Postin käyttäjätunnuksen avulla. Postin tunnus on maksuton. Sen saa postitoimipaikasta. b) soittamalla muuttopuhelimeen, puh. 02 95 535 535 (pvm/mpm). Myös jonotus on maksullista. Avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.00–16.00. Numerossa palvellaan suomen ja ruotsin kielellä. c) muuttoilmoituslomakkeella, jonka voi noutaa postista tai maistraatista. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjätai Jägaren–lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Maaja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 0295 160 01. www.mmm.fi Erätalousyksikkö Käyntiosoite, Hallituskatu 3 A, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto Metsähallitus PL 94 (Ratatie 11), 01301 Vantaa www.metsa.fi Metsähallituksen luvat Erälupien palvelunumero 020 692 424, www.eraluvat.fi Luonnonvarakeskus Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, postiosoite: PL 2, 00791 Helsinki puh. 029 532 6000. www.luke.fi Ruokavirasto/ Villija vesieläinjaosto Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu (käyntiosoite: Elektroniikkatie 5) puh. 029 530 0400 (vaihde) Eläinnäytteet osoitteella: Ruokavirasto, Matkahuolto, Oulu www.ruokavirasto.fi Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 8410 050 www.metsastajaliitto.fi osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan Metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@innofactor.com Oma riista –helpdesk Puh. 029 431 2111 arkisin klo 12–16 oma@riista.fi Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Osoitteenmuutokset Puh. 029 431 2002, metsastajarekisteri@innofactor.com Kirjapaino: Hansaprint 2019/Met19_02 Kansikuva: HANNU HUTTU Metsästäjä -lehti Nro 2/2019 68. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 11.5.2019. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Ilkka Eskola (Hansaprint Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Jouni Tanskanen, Marko Svensberg ja Petri Vartiainen. 2 l Metsästäjä 2 l 2019
77 Tässä numerossa 2 l 2019 5 Pääkirjoitus: Päättyneen jahtikauden kuulumisia 6 Hirvieläinten pyyntiluvat haettavissa huhtikuun aikana! 8 Uudellemaalle perustetaan luonnonsuojelualueita – ympäristöministeriö viimeistelee linjauksia asetuksiin juuri nyt 10 Hirvisaalis edellisvuotta suurempi 14 Riistan vuoksi -kilpailun kunniamainintoja 18 Riistapäivät 2019 21 Puheenjohtajalta: Pelisilmä koetuksella! 22 Perinnejousi on tehokas suurriista-ase 24 Metsästäjän varusteet: Kiväärin kiikarikiinnitys Sako, Tikka, Weaver, Picatinny, STANAG 27 Ministeriön palsta: Vaalikauden tilinpäätöstä odotellessa 28 Metsästysaseen ylläpito: Itselataavan haulikon huoltopurku 30 English sporting paras harjoituslaji metsästäjille? 32 Julkishallinnon mainetutkimuksen tuloksia 34 Pyyjahdissa Pohjois-Amerikan tiheiköissä 38 Majavajahti koukuttaa 42 Suosikkimetsästysmuotomme: Supikoiran pintapyynti 44 Supikoiria loukulla – pyyntitehoa vaivattomasti 46 Taistelu supikoiraa vastaan tehostuu entisestään Ahvenanmaalla 49 MMM tiedottaa: Susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmässä teemana monilajinen kannanhoito 50 Näkökulma: Metsästysseuratoiminta nykyaikaan 52 Metsästysseuran verotus jahtien ja lihan myynti, osa 2 54 Kehittyvä riistatalous, osa 7: Metsästysseuran viestintä 56 Reseptit ála Akseli Herlevi 58 Uutismakasiini 60 Lajiesittely: Orava 61 Eräilmoitukset 62 Áigeguovdilis ságat sámegillii 22 Perinnejousi on tehokas suurriista-ase Metsästäjä 2 l 2019 l 3 6 Hirvieläinten pyyntiluvat haettavissa huhtikuun aikana! 38 Majavajahti koukuttaa 28 Metsästysaseen ylläpito: Itselataavan haulikon huoltopurku 42-48 Supikoiran pyyntiin tehoa
M ET SÄ STÄ JÄ N OP AS 67 .6 1 ISB N 97 895 270 31 -1 24 Su om en riis ta ke sk us ht tp s:/ /ko ulu tu s.r iis ta .fi/ ww w. riis ta .fi M ET SÄ ST ÄJ ÄN OP AS Ki rja va lm en ta a lu ki ja an sa m et sä st äj ät ut ki nn on su or itt am ise en . Uu di st et un tu tk in no n su or itt an ut m et sä st äj ä on ak tii vi se st i tie to ja an ja ta ito ja an ke hi tt äv ä, va st uu lli ne n rii st av ar oj en hy öd yn tä jä ja ho ita ja . H än tu nt ee su om al ai se n elä im ist ön , er ity ise st i m et sä st äm än sä ja ni itä lä he ise st i m ui st ut ta va t la jit . H än ha lli ts ee m et sä st ys tä ko sk ev an la in sä äd än nö n pe ru sa sia t. M et sä st äj ä tie tä ä, m itk ä py yn tim en et elm ät so ve ltu va t ju ur i ky se ise n rii st al aj in m et sä st äm ise en , ja os aa m et sä st ää va lik oi de n. H än os aa am pu a ha rk itt uj a rii st al au ka uk sia ja tie tä ä, m ite n as et ta kä sit ell ää n tu rv al lis es ti ja sä ily te tä än oi ke in . M et sä st äj ä ym m är tä ä rii st ak an to je n se ur an na n ja rii st at ied on m er ki ty ks en ja tu nt ee ke st äv än kä yt ön pe ria at te et se kä m et sä st yk se n va ik ut uk se t rii st a ka nt oi hi n. H än tu nt ee rii st an ja eli ny m pä ris tö je n ho id on pä äp er ia at te et . M et sä st äj ä os aa kä yt tä yt yä hy vi n to isi a m et sä st äj iä ja m ui ta lu on no ss a lii kk uj ia ko ht aa n. H än ku nn io itt aa sa al iik si sa am aa ns a rii st ae lä in tä ja os aa hy öd yn tä ä ja kä sit ell ä se n ru ua ks i as ti. 9 78 95 27 03 11 24 Metsästäjän oppaan verkkokurssin lukemiseksi tarvitset Oma riista -tunnukset Riistainfo.fi on tarkoitettu kaikille riistasta ja metsästyksestä kiinnostuneille: l Sähköinen Metsästäjän opas l Lait ja asetukset l Oma riista -palvelun käyttöohjeet l Lajitunnistusvideoita l Jälkiä ja jätöksiä l jne… Osta verkkokurssi
S yksyn ja talven valkohäntäpeuraja hirvijahti sujuivat kohtuullisen hyvissä olosuhteissa. Tämä oli meidän kaikkien kannalta hyvä, sillä peurakanta kaipasi tiheimmillä alueilla leikkaamista. Kaatomäärien valossa Luonnonvarakeskuksen arvioima kynnysarvo kantojen saamiseksi laskuun saavutettiin ja ylitettiinkin monella peuraalueella, mistä kiitokset kaikille jahtiin ja niiden järjestelyihin osallistuneille. Myös hirven osalta kaatomäärät kasvoivat hieman edellisvuoteen verrattuna. Paikallinen vaihtelu molemmissa kannoissa on kuitenkin suurta. Paljon keskustelua on herättänyt se, oliko metsästäjillä kaikilla peuran tihentymäaluella riittävästi kaatolupia käytössään. Kannan hallinnan kannalta on tärkeää, että lupia haetaan riittävästi. Jatkossa pyritään levittämään seuroissa kehitettyjä peuran metsästykseen liittyviä hyviä käytäntöjä esimerkiksi käyttämättömien lupien jakamisesta uudelleen jahtikauden lopulla. Näissä asioissa lähti vuoden alussa liikkeelle parikin uutta hanketta, joissa yhteistyössä kehitetään hirvieläinten metsästykseen liittyviä käytäntöjä. Miltä sitten valkohäntäpeuran jäävän kannan tilanne näyttää? Monin paikoin vahingot ja kolarimäärät kertovat edelleen tiheästä kannasta, joten toimenpiteitä tarvitaan myös jatkossa. Työtä kannan hallinnassa riittää ja seuraava vaihe, ensi kauden lupien hakeminen, on pian käsillä. Odotamme parhaillaan jäävän kannan arvioita, joiden pohjalta suunnitellaan seuraavaa jahtikautta. Aikataulu on tiukka ja olisikin hyvä, ettei lupien haussa olla liian varovaisia, vaan haetaan varmasti riittävä määrä. Lisäksi tarvitsemme uusia metsästäjiä mukaan hirvieläinten pyyntiin. Nykyiset liipaisimen puristajat eivät tiheimmillä alueilla enää välttämättä pysty saalismääriä lisäämään. Innokkuutta varsinkin valkohäntäpeuran osalta ruuhka-Suomessa riittää, mutta väenvähyys alkaa koitella jahtien järjestäjiä. Vaikka ampujia saataisiinkin riittävästi, on jahtimahdollisuuksien järjestämisessä paljon työtä, johon kaivataan uusia käsipareja. Sekä ennen että jälkeen liipaisimen puristamisen niitä tarvitaan paljon! Ensin on pyöritettävä koko kanta-arvioja luparuljanssi, jotta pystymme toimimaan suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. On myös pidettävä metsästysseurat, -seurueet ja -paikat kunnossa sekä huollettava kalusto. Lisäksi on huolehdittava koirista ja myös toisistamme jahtien saamiseksi uuden kauden alussa sujuvasti liikkeelle. Eikä tekeminen pääty onnistuneeseen riistalaukaukseen. Hirvieläinten osalta on aina varauduttava mahdollisesti tarvittavaan jäljestykseen ja saaliin käsittelyyn. Usein nämä tehtävät, niissä tarvittava asiantuntemus ja työmäärä unohtuvat, kun heitetään ajatuksia siitä, millaista jahtia tulevana kautena tarvitaan. Päättyneen jahtikauden kuulumisia JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirjoitus Metsästäjä 2 l 2019 l 5 M ET SÄ STÄ JÄ N OP AS 67 .6 1 ISB N 97 895 270 31 -1 24 Su om en riis ta ke sk us ht tp s:/ /ko ulu tu s.r iis ta .fi/ ww w. riis ta .fi M ET SÄ ST ÄJ ÄN OP AS Ki rja va lm en ta a lu ki ja an sa m et sä st äj ät ut ki nn on su or itt am ise en . Uu di st et un tu tk in no n su or itt an ut m et sä st äj ä on ak tii vi se st i tie to ja an ja ta ito ja an ke hi tt äv ä, va st uu lli ne n rii st av ar oj en hy öd yn tä jä ja ho ita ja . H än tu nt ee su om al ai se n elä im ist ön , er ity ise st i m et sä st äm än sä ja ni itä lä he ise st i m ui st ut ta va t la jit . H än ha lli ts ee m et sä st ys tä ko sk ev an la in sä äd än nö n pe ru sa sia t. M et sä st äj ä tie tä ä, m itk ä py yn tim en et elm ät so ve ltu va t ju ur i ky se ise n rii st al aj in m et sä st äm ise en , ja os aa m et sä st ää va lik oi de n. H än os aa am pu a ha rk itt uj a rii st al au ka uk sia ja tie tä ä, m ite n as et ta kä sit ell ää n tu rv al lis es ti ja sä ily te tä än oi ke in . M et sä st äj ä ym m är tä ä rii st ak an to je n se ur an na n ja rii st at ied on m er ki ty ks en ja tu nt ee ke st äv än kä yt ön pe ria at te et se kä m et sä st yk se n va ik ut uk se t rii st a ka nt oi hi n. H än tu nt ee rii st an ja eli ny m pä ris tö je n ho id on pä äp er ia at te et . M et sä st äj ä os aa kä yt tä yt yä hy vi n to isi a m et sä st äj iä ja m ui ta lu on no ss a lii kk uj ia ko ht aa n. H än ku nn io itt aa sa al iik si sa am aa ns a rii st ae lä in tä ja os aa hy öd yn tä ä ja kä sit ell ä se n ru ua ks i as ti. 9 78 95 27 03 11 24
6 l Metsästäjä 2 l 2019 Hirvieläinten pyyntiluvat haettavissa huhtikuun aikana! Hirven, valkohäntäpeuran, saksanhirven, metsä-, kuusija japaninpeuran metsästys edellyttää Suomen riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa. Hakuohjeet tulevan metsästyskauden pyyntilupille löytyvät riistakeskuksen kotisivuilta (www.riista.fi). Sähköinen haku aukeaa Oma riista -palvelussa 3.4.2019. P yyntilupaa on haettava viimeistään 30. päivänä huhtikuuta 2019 Suomen riistakeskukselta. Luvan myöntämisen edellytysten tulee täyttyä hakemuksen jättöajan määräajan päättymishetkellä. Myöhästyneitä hakemuksia ei käsitellä. Yleishakemusohjeet ja Oma riista –ohjeet tulee lukea huolellisesti ennen hakemuksen jättämistä. Tarkista huolellisesti myös hakemusalueen yhtenäisyys ja oikeus metsästää hirvieläimiä hakemallasi alueella. Väärien tietojen antaminen on rangaistava teko! Metsästyslain 8 §:n alueella on lisäksi huomioitava, että ilmoitus metsästykseen osallistujista (ampujaluettelo) on täytetty huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti oikein (luvanhakijan varmistettava tiedot henkilökohtaisesti jokaiselta). Jos pyyntilupaa haetaan Metsähallituksen alueluvan perusteella, hakemukseen tulee liittää lisäksi kopio aluelupapäätöksestä. Sirpalealueilla ei voi metsästää ja ne tulee jättää pois hakemuksesta Hirvieläinten pyyntilupien hakuun on tullut merkittäviä lainsäädäntömuutoksia, jotka tulevat kokonaisuudessaan voimaan alkavalla pyyntilupakierroksella. Uudistuneessa lainsäädännössä yksiselitteistä on se, ettei erillinen maapintaalaltaan alle 1000 hehtaarin alue, eli niin sanottu sirpalealue, ole metsästyslain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua hirvenmetsästykseen sopivaa aluetta (peuroilla vaatimus vähintään 500 ha). Sirpalealueilla ei siis voi metsästää pyyntiluvanvaraisia hirvieläimiä. Hakijoiden tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että hakemusalueesta on poistettu sirpalealueet, myös valtionmaiden osalta ennen hakemuksen jättämistä. Seuran yhteyshenkilö voi poistaa alueet seuran metsäsSähköinen haku aukeaa Oma riista -palvelussa 3.4.2019
Metsästäjä 2 l 2019 l 7 alueesta pois sellaiset alueet, jotka eivät täytä säädettyjä pinta-alan ja yhtenäisyyden vaatimuksia. Lisäksi on rajattava pois alueet, joihin hakijalla ei ole ollut tehtyjen selvitysten perusteella esittää metsästysoikeutta tai jotka ovat riidanalaisia. Päätöksillä on rajattava pyyntilupien käyttöä koskien pois ne alueet, joita ei ole pyyntilupaharkinnassa otettu huomioon. Pyyntilupia voidaan käyttää vain pyyntiluvassa rajatulla alueella. Riistakeskus kirjaa lupapäätökselle tiedot kiinteistöistä, jotka eivät kuulu lupa-alueeseen. Ennen metsästystä jokaisen lupaosakkaan yhteyshenkilön täytyy päivittää alueensa lupapäätöksen mukaiseksi. Lisäksi metsästysasetuksen 7 §: n perusteella riistakeskus voi päättää pyydettävien hirvieläinten iästä, sukupuolesta sekä hakijan pyyntilupien alueellisesta kohdentamisesta. Verotussuunnitelmat apuna metsästyksen mitoittamisessa Riistanhoitoyhdistykset laativat hirvieläinten verotussuunnitelmat yhdessä hirvitalousalueelle ja tämän perusteella omille alueilleen. Lupaa haetaan Oma riista -palvelussa: oma.riista.fi Ohjeet löytyvät osoitteesta: www.riistainfo.fi Apua hakemuksen jättämiseen antaa Oma riista -neuvonta arkisin 12.00 – 16.00 puh. 029 431 2111 sähköposti oma@riista.fi Lisätietoja saa Suomen riistakeskuksen riistapäälliköiltä ja riistasuunnittelijoilta www.riista.fi/ yhteystiedot Lupaosakkaan tulee poistaa hakemusaluekartasta ns. sirpalealueet, jotka eivät yhdisty hakijan yhtenäiseen vähintään 1 000 ha (peuroilla 500 ha) maapinta-alan muodostavaan alueeseen. Myös tiealuekiinteistöt (punaisella merkitty), joihin ei ole metsästysoikeutta tai -lupaa, tulee poistaa hakemuksesta. Yksi yhteinen rajapyykki yhdistää alueet toisiinsa. Yhteisluvassa toisen osakkaan alueen sisällä olevat seurojen / seurueiden maa-alueet (vihreällä merkitty) voivat olla irrallisina alle 1000 ha:n kappaleina, kunhan ne ovat kiinteästi yhteydessä yhteislupa-alueeseen. Niiden käytöstä on syytä sopia yhteislupaosakkaiden kesken. Suunnitelmat perustuvat hirvitalousalueille asetettuihin hirvitavoitteisiin sekä tuoreimpiin arvioihin kannan koosta ja rakenteesta. Riistanhoitoyhdistykset esittelevät verotussuunnitelmiaan luvanhakijoille paikallisissa tilaisuuksissa. Luvanhakijoita suositellaan tutustumaan verotussuunnitelmiin ja Luonnonvarakeskuksen tuottamiin kanta-arvioihin ennen hakemusten jättämistä. Jos lupaa haetaan paperilomakkeella, on hakemukseen liitettävä mukaan kartta ja luettelo niistä kiinteistörekisterin yksiköistä tai niiden osista, joiden alueella hirvieläimen metsästys tapahtuu. Suomeen riistakeskus vaatii kiinteistöluettelon täydellisillä kiinteistötunnuksilla koska hakemusalue viedään sähköiseen järjestelmään maapinta-ala-, päällekkäisyysja sirpalealuetarkastelua varten. tysalueen määrittelyn kautta. Ohjeet metsästysalueen määrittelyyn löydät riista.fi -sivuilta. Seura tai seurue on voinut hakea yksityismaidensa perusteella valtionmaiden alle 1000 ha erillistai sirpalealueita Metsästyslain 8 §:n alueelle. Metsähallitus tuottaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa hakijakohtaisesti räätälöidyn geometrian näistä alueista. Ne ovat samalla tavalla Oma riista -palvelussa valittavissa kuin normaali hirvialue. Metsähallitus nimeää päätöksellään erillisalueen hakijakohtaisesti ja sillä on kuusimerkkinen tunnus, esim. Matti Meikäläinen, seurue 123456. Hakija löytää erillisalueen metsästysalueen määrittely -näkymästä Metsähallitus -välilehdeltä. Seuran yhteyshenkilön tulee huolehtia lupaosakkaan erillisalueiden lisäämisestä hakemusalueeseen ennen hakemuksen jättämistä. Pyyntilupaharkinnassa Suomen riistakeskus tekee selvityksiä ja tarkastuksia hakijoiden hakemuksissa ilmoittamien tietojen suhteen. Epäselvyyksien tai puutteellisten tietojen osalta pyydetään erikseen lisäselvityksiä. Esimerkiksi eri hakijoiden välillä olevat päällekkäisyydet tai muut epäselvyydet alueista johtavat aina laajempiin lisäselvityksiin. Pyyntilupia voidaan käyttää vain pyyntiluvassa rajatulla alueella Suomen riistakeskuksen on rajattava lupa% V V
10 l Metsästäjä 2 l 2019 JANI KÖRHÄMÖ , Suomen riistakeskus Hirvisaaliis edellisvuotta suurempi Kaudella 2018 metsästyksen tavoitteena oli monin paikoin kannan pienentäminen. Hirvijahdeissa saatiin saaliiksi runsaat 58 000 hirveä, mikä on noin 1 500 yksilöä edellisvuotta enemmän. Luonnonvarakeskus tuottaa arviot hirvikannasta maaliskuussa. S uomen riistakeskus myönsi hirvenmetsästyskaudelle kaikkiaan noin 55 000 pyyntilupaa, mikä oli noin neljä prosenttia edellisvuotta enemmän. Myönnetyistä luvista käytettiin noin 82 prosenttia. Pyyntiluvalla sai pääsääntöisesti ampua yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Toteutuneesta saaliista noin 54 prosenttia oli aikuisia hirviä ja loput vasoja. Kaadetuista aikuisista hirvistä puolet oli naaraita ja puolet uroksia. Hirvisaalis kasvoi edelliseen vuoteen nähden useimmilla riistakeskusalueilla, suhteellisesti eniten Lapissa ja Satakunnassa. Saalis pieneni suhteellisesti eniten Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Lukumääräisesti eniten hirviä metsästettiin jälleen suurilla Lapin ja Oulun riistakeskusalueilla, yhteensä näissä yli 18 500 yksilöä. Päättyneellä kaudella hirvijahtia oli ensimmäistä kertaa mahdollista jatkaa tammikuun puoliväliin saakka. Koiran käyttäminen metsästykseen oli kuitenkin kiellettyä vuodenvaihteen jälkeen. Tammikuun aikana saaliiksi saaliin koko maassa hieman yli 500 hirveä. Tähtäimenä hirvitalousaluekohtaiset tavoitteet Kaikille Suomen 59 hirvitalousalueelle on asetettu alueellisten riistaneuvostojen toimesta lähivuosiksi hirvitiheJE SS IC A SN OE K, UN SP LA SH
Metsästäjä 2 l 2019 l 11 yshaarukka ja kannan rakennetta koskevat tavoitteet, joiden puitteissa kantaa säädellään. Asetetut hirvitavoitteet tarkoittavat koko maan mittakaavassa tarkasteltuna hirvien talvikannan pysyttämistä 68 000– 85 000 hirven välillä. Tiheystavoitteet vaihtelevat hirvitalousalueiden välillä ollen monin paikoin Keskija Etelä-Suomessa lähellä kolmea hirveä tuhatta hehtaaria kohti ja Pohjois-Suomessa matalammat. Korkeimmat tiheystavoitteet on asetettu VarsinaisSuomeen, Uudellemaalle ja Pohjanmaalle. Matalimmat tavoitetiheydet puolestaan löytyvät Lapin pohjoisimmilta hirvitalousalueilta. Kannan rakenteen osalta noudatetaan pääasiassa hirvikannan hoitosuunnitelmassa asetettuja tavoitteita, joiden mukaan naaraita on enintään 1,5 yksilöä yhtä urosta kohti. Metsästyksen jälkeen jäävään kantaan on tavoitteena jättää 20–30 prosenttia vasoja. Aluekohtaisesti tavoitteita on voitu tarkentaa. Kanta-arviot verotussuunnitelmien pohjana Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittain arviot kannan koosta ja rakenteesta. Viime keväänä annetun kanta-arvion mukaan hirvikannan arvioitiin pienentyneen ja tuolloin Suomen hirvikannaksi arvioitiin 76 500–101 000 hirveä. Tiheys oli kuitenkin tavoiteltua korkeampi useimmilla hirvitalousalueilla, mikä edellytti kantaa leikkaavaa verotusta. Riistanhoitoyhdistykset laativat hirviverotussuunnitelmat hirvitalousalueille yhdessä muiden samaan hirvitalousalueeseen kuuluvien riistanhoitoyhdistysten kanssa ja tämän perusteella omille alueilleen. Riistanhoitoyhdistykset esittelevät verotussuunnitelmat pyyntiluvanhakijoille paikallisissa hirvipalavereissa. Keskeisenä pohjatietona verotussuunnitelmille ovat Luonnonvarakeskuksen tuottamat arviot hirvikannan koosta ja rakenteesta. Luonnonvarakeskus julkaisee tänä vuonna hirvikanta-arvion hirvitalousalueille viikolla 9. Riistanhoitoyhdistysten kanta-arviot sekä hirvitalousalueiden verotussuositukset julkaistaan viikolla 11. Lisäksi valkohäntäpeuran kanta-arvio julkaistaan viikolla 13. Aineistot ovat kaikkien saatavilla Luonnonvarakeskuksen Riistahavainnot.fi -palvelussa.
KEVÄÄN HUIPPU-UUTUKSIA RETKITUKUSTA! TUOTTEITA POISTOHINNOIN KEVÄTHANGILLE! RETKITUKUSTA KEVÄÄN AKTIVITEETTEIHIN! TREKKING LITE HOUSUT Uudistettu malli erittäin suosituista ulkoiluhousuista. Mallit miehille ja naisille. Useita värivaihtoehtoja. Sopii jokapäiväiseen käyttöön. TREKKING LITE TAKKI Uusi 2018-malli huippusuositusta ulkoilutakista. Kevyt, istuva ja hyvin hengittävä takki sopii erinomaisesti jokapäiväiseen käyttöön. S12 HD+SMS TEHOPAKETTI AKULLA S12 HD+SMS II riistakamera, lyijyhyytelöakku 6 V 10 Ah, akkujohto, 16 GB:n muistikortti, 12 kpl AA-paristoja ja asennuspalvelu. VÄINÖ BUNKER THERMAL XL JA XXL PILKKITELTAT Telttakangas on erikois-Thermal Fabric-3Layeria eli kolmikerroksista 300D Oxford-kangasta, jossa on PVC-pinnoitettu pinta, välissä eristyskerros ja sisällä vuorikangas. Teltta on 1000 mm vedenpitävä. STRIKER 4 -KAIKULUOTAINPAKETTI Merkitse parhaat kalapaikat, venerampit ja satamalaiturit, jotta osaat palata niihin. Lisäksi voit jakaa reittipisteitä ja reittejä muiden STRIKERja echoMAP™-karttaplotteriyhdistelmien kanssa. OZOOM MYHKYRI METSÄSUKSET 160 CM + TEGSNÄS EPOK -ERÄSITEET Pitopohja. Siteet valmiiksi asennettuna. TSL SEMNOZ XL ALUSAUVAT, 2-OSAINEN Vahvaa 7075-alumiinia. Säädettävissä portaattomasti sauvan yläosassa olevalla Clamper Lock -pikalukolla 130–155 cm. 120 mm sommat. Volframikärki. RETKITUKKU-HINTA 59,00 € TSL LUMIKENGÄT Kaikenlaiseen maastoon sekä kaikenlaisiin lumija jääolosuhteisiin soveltuvia lumikenkiä. Useita eri malleja. Katso kaikki mallit verkkokaupasta! CONIBEAR 120-2 PYYNTIRAUDAT 12 KPL Metsästysasetuksen mukaiset. Yksittäin 14,90 €/kpl. CONIBEAR 120-2 RST PYYNTIRAUDAT 12 KPL Rosteriset pyyntiraudat. Yksittäin 19,90 €/kpl. JALMARIN LAATIKKORAUTA Kotimainen loukku on helppokäyttöinen ja hetitappava pienpetopyydys. Loukku viritetään kyljessä olevasta kammesta kääntämällä. SEWARD TOPPATAKKI Alaskan laadukas Seward -toppatakki tarkoin mietityillä yksityiskohdilla. Vedenja tuulenpitävä sekä hengittävä Rain-Stop® -kalvo. RETKITUKKU-HINTA 99,90 € GLACIER SOFTSHELLTAKKI Metsästykseen ja vapaa-aikaan lämmin softshell -takki. Kaksi eri väriä. RETKITUKKU-HINTA 99,90 € VAPOR METSÄSTYSPUKU Erittäin kevyt, hengittävä ja joustava puku sopii erinomaisesti liikkuvalle metsästäjälle. Ruskea tai BlindTech Invisible. WAVE KELLUNTAHAALARI 1-osainen, erittäin kevyt vain alle 2kg painava kelluntahaalari. EPE kelluntamateriaali. Vedenpitävä pintakangas ja lämmin sisävuori. RETKITUKKUHINTA 139,00 € CHEVAK 2.0 TOPPAHAALARI Erittäin lämmin ja monipuolisilla ominaisuuksilla varustettu toppahaalari. Hengittävä sekä vedenja tuulenpitävä RainStop®-kalvo. RETKITUKKUHINTA 199,90 € TUNDRA TOPATTU METSÄSTYSPUKU Extralämmin SuperLoft-kuitutäyte. Vedenja tuulenpitävä, hengittävä RainStop®-erikoiskalvo. Llikaa ja vettä hylkivä Hi-Dry™-pintakäsittely. MERINO FLEECETAKKI Hyvin lämpöä eristävä mutta nopeasti kuivuva ja hengittävä materiaali tekee takista sopivan monenlaiseen käyttöön. RETKITUKKU-HINTA 129,90 € BUFFALO 2.0 SARKATAKKI Fleecellä viimeistelty suojaava kaulus, vetoketjulliset sivutaskut ja peukalolenkit. Soveltuu ympärivuotiseen käyttöön. RETKITUKKU-HINTA 99,90 € ALKAEN 349,ALKAEN 139,UUTUUS! 259,ALK. 139,49 90 PAKETTIHINTA! 134 90 SUOSITTU! 69 90 NYT VAIN 229,KATSO HINTAA! 99,KATSO HINTAA! 79,POISTOHINTA! 175,KATSO HINTAA! 119,KÄYTTÖVALMIINA! 224,54 90 12 KPL 159,12 KPL 219,LITE NEOPREENISAAPPAAT Kevyet, istuvat ja käyttömukavat neopreeni-saappaat. Lämmin 8 mm neopreenivarsi, alaosa luonnonkumia. VALTAVA VALIKOIMA ASEKAAPPEJA! Raskaat Suomi Rja RS -asekaapit ovat uusimman asetuksen mukaisia yli viiden aseen säilytykseen. KATSO HINTAA! 79,KATSO HINTAA! 69,ULKOILUUN! 99 90 ULKOILUUN! 79 90 ALKAEN 179 90 HOUSUT+TAKKI 149 90 12 kpl 12 kpl Hinnat voimassa vähintään 31.1.2019 asti tai niin kauan kun tavaraa riittää. POLAR SKI STUMPY 145 CM + ARCTIC LIUKULUMIKENGÄT Yhdistää lumikenkien ja suksien parhaat ominaisuudet. Sisältää yleismallin siteet, jotka soveltuvat yleisimmille kengille. PAKETTIHINTA! 189,TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-19, La 10-16 Toimitamme ostoksesi nopeasti ja edullisesti. NOPEAT TOIMITUKSET – TOIMITUSAIKA 1-3 ARKIPÄIVÄÄ
KEVÄÄN HUIPPU-UUTUKSIA RETKITUKUSTA! TUOTTEITA POISTOHINNOIN KEVÄTHANGILLE! RETKITUKUSTA KEVÄÄN AKTIVITEETTEIHIN! TREKKING LITE HOUSUT Uudistettu malli erittäin suosituista ulkoiluhousuista. Mallit miehille ja naisille. Useita värivaihtoehtoja. Sopii jokapäiväiseen käyttöön. TREKKING LITE TAKKI Uusi 2018-malli huippusuositusta ulkoilutakista. Kevyt, istuva ja hyvin hengittävä takki sopii erinomaisesti jokapäiväiseen käyttöön. S12 HD+SMS TEHOPAKETTI AKULLA S12 HD+SMS II riistakamera, lyijyhyytelöakku 6 V 10 Ah, akkujohto, 16 GB:n muistikortti, 12 kpl AA-paristoja ja asennuspalvelu. VÄINÖ BUNKER THERMAL XL JA XXL PILKKITELTAT Telttakangas on erikois-Thermal Fabric-3Layeria eli kolmikerroksista 300D Oxford-kangasta, jossa on PVC-pinnoitettu pinta, välissä eristyskerros ja sisällä vuorikangas. Teltta on 1000 mm vedenpitävä. STRIKER 4 -KAIKULUOTAINPAKETTI Merkitse parhaat kalapaikat, venerampit ja satamalaiturit, jotta osaat palata niihin. Lisäksi voit jakaa reittipisteitä ja reittejä muiden STRIKERja echoMAP™-karttaplotteriyhdistelmien kanssa. OZOOM MYHKYRI METSÄSUKSET 160 CM + TEGSNÄS EPOK -ERÄSITEET Pitopohja. Siteet valmiiksi asennettuna. TSL SEMNOZ XL ALUSAUVAT, 2-OSAINEN Vahvaa 7075-alumiinia. Säädettävissä portaattomasti sauvan yläosassa olevalla Clamper Lock -pikalukolla 130–155 cm. 120 mm sommat. Volframikärki. RETKITUKKU-HINTA 59,00 € TSL LUMIKENGÄT Kaikenlaiseen maastoon sekä kaikenlaisiin lumija jääolosuhteisiin soveltuvia lumikenkiä. Useita eri malleja. Katso kaikki mallit verkkokaupasta! CONIBEAR 120-2 PYYNTIRAUDAT 12 KPL Metsästysasetuksen mukaiset. Yksittäin 14,90 €/kpl. CONIBEAR 120-2 RST PYYNTIRAUDAT 12 KPL Rosteriset pyyntiraudat. Yksittäin 19,90 €/kpl. JALMARIN LAATIKKORAUTA Kotimainen loukku on helppokäyttöinen ja hetitappava pienpetopyydys. Loukku viritetään kyljessä olevasta kammesta kääntämällä. SEWARD TOPPATAKKI Alaskan laadukas Seward -toppatakki tarkoin mietityillä yksityiskohdilla. Vedenja tuulenpitävä sekä hengittävä Rain-Stop® -kalvo. RETKITUKKU-HINTA 99,90 € GLACIER SOFTSHELLTAKKI Metsästykseen ja vapaa-aikaan lämmin softshell -takki. Kaksi eri väriä. RETKITUKKU-HINTA 99,90 € VAPOR METSÄSTYSPUKU Erittäin kevyt, hengittävä ja joustava puku sopii erinomaisesti liikkuvalle metsästäjälle. Ruskea tai BlindTech Invisible. WAVE KELLUNTAHAALARI 1-osainen, erittäin kevyt vain alle 2kg painava kelluntahaalari. EPE kelluntamateriaali. Vedenpitävä pintakangas ja lämmin sisävuori. RETKITUKKUHINTA 139,00 € CHEVAK 2.0 TOPPAHAALARI Erittäin lämmin ja monipuolisilla ominaisuuksilla varustettu toppahaalari. Hengittävä sekä vedenja tuulenpitävä RainStop®-kalvo. RETKITUKKUHINTA 199,90 € TUNDRA TOPATTU METSÄSTYSPUKU Extralämmin SuperLoft-kuitutäyte. Vedenja tuulenpitävä, hengittävä RainStop®-erikoiskalvo. Llikaa ja vettä hylkivä Hi-Dry™-pintakäsittely. MERINO FLEECETAKKI Hyvin lämpöä eristävä mutta nopeasti kuivuva ja hengittävä materiaali tekee takista sopivan monenlaiseen käyttöön. RETKITUKKU-HINTA 129,90 € BUFFALO 2.0 SARKATAKKI Fleecellä viimeistelty suojaava kaulus, vetoketjulliset sivutaskut ja peukalolenkit. Soveltuu ympärivuotiseen käyttöön. RETKITUKKU-HINTA 99,90 € ALKAEN 349,ALKAEN 139,UUTUUS! 259,ALK. 139,49 90 PAKETTIHINTA! 134 90 SUOSITTU! 69 90 NYT VAIN 229,KATSO HINTAA! 99,KATSO HINTAA! 79,POISTOHINTA! 175,KATSO HINTAA! 119,KÄYTTÖVALMIINA! 224,54 90 12 KPL 159,12 KPL 219,LITE NEOPREENISAAPPAAT Kevyet, istuvat ja käyttömukavat neopreeni-saappaat. Lämmin 8 mm neopreenivarsi, alaosa luonnonkumia. VALTAVA VALIKOIMA ASEKAAPPEJA! Raskaat Suomi Rja RS -asekaapit ovat uusimman asetuksen mukaisia yli viiden aseen säilytykseen. KATSO HINTAA! 79,KATSO HINTAA! 69,ULKOILUUN! 99 90 ULKOILUUN! 79 90 ALKAEN 179 90 HOUSUT+TAKKI 149 90 12 kpl 12 kpl Hinnat voimassa vähintään 31.1.2019 asti tai niin kauan kun tavaraa riittää. POLAR SKI STUMPY 145 CM + ARCTIC LIUKULUMIKENGÄT Yhdistää lumikenkien ja suksien parhaat ominaisuudet. Sisältää yleismallin siteet, jotka soveltuvat yleisimmille kengille. PAKETTIHINTA! 189,TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-19, La 10-16 Toimitamme ostoksesi nopeasti ja edullisesti. NOPEAT TOIMITUKSET – TOIMITUSAIKA 1-3 ARKIPÄIVÄÄ
14 l Metsästäjä 2 l 2019 MIKKO ALHAINEN, JARKKO NURMI Riistan vuoksi kilpailun kunniamainintoja Hyvät riistakannat luovat hyvinvointia maaseudulle Riistan vuoksi -kilpailun kunniamaininnan saaneen VähäKomun metsäyhtymän toiminta on malliesimerkki paikallisesta vesilintukantojen hoidosta. S eitsemän kaveruksen porukka oli jo pitkään katsellut vanhaa piimaan nostoaluetta ”sillä silmällä”. Pusikoitunut ja kaivettujen kanavien kirjoma kuivattu lampi lähimetsineen oli tarkemman tarkastelun arvoinen, mahdollinen hiomaton riistanhoidollinen timantti. Suomalainen talkootyö, peräänantamattomuus ja kipinä riistanhoitoon olivat avaimia Vähä-Komun kosteikon kunnostamiseen ja reuna-alueiden riistametsänhoitoon. Lähes 20 hehtaarin kosteikon kunnostus parin vuoden aikana oli iso ponnistus. – Rakennustöiden jälkeen olemme hiukan vetäneet henkeä ja nauttineet työn hedelmistä. Ylläpitotöitä kuten vesakon raivausta ja penkereen kunnossapitoa on toki tehty, sorsanpesiä rakennettu ja pienpetoja pyydetty. Minkkejä on varsinkin tällä kauAA PO TI KK A Vesilinnut voivat hyvin Vähä-Komulla. Jouko Tikka vastavalmistuneen penkereen luona. – Iso urakka takana ja edessä mukavia jahteja ja hoitotalkoita. M IK KO AL HA IN EN KUNNIAMAININTA
Metsästäjä 2 l 2019 l 15 della ilmaantunut ja saaliiksi saatu, metsäyhtymän osakas Jouko Tikka kertoo. Vesilintujen vilskettä Laajasta ja pienipiirteisesti suojaa antavasta kosteikosta on tullut paikallinen luonnon monimuotoisuuden keidas. Vesilintulajisto on arkiluonnon kosteikoksi ilahduttavan monipuolinen. Sinisorsaa, tavia ja telkkää on kuten pitää. – Sorsien kannanvaihtelut näkyvät toki Vähä-Komullakin, mutta taantuviakin lajeja pesii säännöllisesti, kuten jouhisorsaa, lapasorsaa ja haapanaa. Mukavana lisänä on mustakurkku-uikku. Sotkiakin näkyy keväällä, mutta pesinnästä ei ole varmuutta, kuvailee vesilintujen pistelaskentoja alueella tehnyt Juha Rautiala. Tikka lisää kosteikkojen olevan myös nisäkkäiden suosiossa. – Taitaa olla lähes kaikki nisäkäslajit vierailleet kosteikolla ja majavakin patojaan rakennellut. Sopivaa vedenkorkeuden vaihtelua haetaan vesakon tukahduttamiseksi ja vesikasvillisuuden luomiseksi, ja majava yrittää auttaa omalla tavallaan. Maltillista jahtia ja talkoita Vesilinnustus oli kimmoke lähteä kosteikkoa kunnostamaan ja työn hedelmistä on päästy nauttimaan. Jahdissa on kuitenkin käyty maltilla ja sopivasti jaksottamalla sorsat viihtyvät alueella koko kauden. – Poikastuotto kosteikolla on huomattavasti saalismäärää isompi, joten se hyödyttää vesilintuja laajemminkin. Porukalla käydään JU HA SI EK KI N EN M IK KO AL HA IN EN Taukomakkaraa paistamassa Risto Ruotoistenmäki, Seppo S. Ruotoistenmäki, Jouko Tikka sekä metsästäjien uutta sukupolvea. JU HA RA UT IA LA jahdissa ja eniten talkoita tehnyt saa valita parhaan paikan, toteaa Jouko Tikka. Vähä-Komun puuhamiehet ovat saaneet myös paljon muuta aikaan. Iso osa vapaaajasta kuluukin kosteikolla. Kaksi taukolaavua sekä siltoja on rakennettu kahvinkeittoa ja sadesäitä varten. Vuosittain perustetaan riistapellot penkereille yhdessä paikallisen hirviporukan kanssa. Niistä on iloa myös vesilinnuille ja jäniksille. Riistametsänhoidon periaatteita noudatetaan reunametsissä ja kokonaisuutena työ näkyy alueella viihtyvänä riistakantana. Työ jatkuu ja palkitsee tekijänsä. Nordkalk OY:n omistama vanha piimaan nostoalue on mielenkiintoinen pala Suomen rakennuslevytuotannon historiaa viime vuosisadalla. Vähä-Komun lampi sai uuden elämän elävänä kosteikkona, kun paikallisten muodostama Vähä-Komun metsäyhtymä osti alueen ja lähti kehittämään sitä riistanhoidollisesti. Hankeavun turvin kosteikko saatiin kunnostettua kokonaisuutena vuosina 2011-2012. Kosteikon konetöiden ja patomateriaalin kustannukset olivat alle 1000 euroa hehtaarilla. Talkootöitä puuston poistossa ja hoidossa on tehty yli tuhat tuntia. Kosteikko toimii myös vesiensuojelussa, kun suurelta osin ojitettua turvemaata olevan 2 200 hehtaarin valuma-alueen vedet suodattuvat kosteikon läpi. Vähä-Komun kunnostamisesta on kerrottu tarkemmin esimerkiksi Metsästäjälehdessä 5/2012 R ETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta
16 l Metsästäjä 2 l 2019 JARKKO NURMI Kartanon riista – riistayrittäjyyden pioneerit Kytäjän kartano lienee nimenä tuttu valtaosalle suomalaisista. Hyvinkäällä sijaitseva kartano on osa maamme vanhempaa riistahistoriaa ja riistayrittäjyyden evoluutiossa sillä on aktiivinen rooli tänäänkin. Kartanon riistan tarina huokuu maaja riistahenkeä. K aksi intohimoista metsästäjää kohtaa riistakursseilla, kumpikaan ei voi vakavissaan edes ajatella mitään muuta työtä kuin käytännön riistanhoitoa ja metsästystä. He perustavat yrityksen, vuokraavat Kytäjän kartanon maiden metsästysoikeudet ja alkavat myydä metsästysmahdollisuuksia. Riistakannat kasvavat, monimuotoisuus lisääntyy elinympäristötyön myötä, yrityskin kasvaa ja palkkaa lisää työntekijöitä. Koko seutu hyötyy. Antti Eklundin ja Niko Hytösen tarina kertoo maaseudulla piilevistä mahdollisuuksista, joita löytyy monesta paikasta, mikäli riista nähdään enemmän resurssina kuin riesana. Kartanon riistan alueet ovat tunnettuja riistarikkaudestaan ja runsaita sorkkaeläinkantoja on pystytty hoitamaan sidosryhmäyhteistyössä ilman suurempia ristiriitoja ja riistavahinkoja. Naapurialueiden maanomistajat ja metsästysseurat ovat mukana laaja-alaisessa yhteistyössä. – Aloitimme aika tavalla nollasta vuonna 1999. Suurin piirtein kaurapussin kanssa tulimme tänne, kertoo toinen pääriistanhoitajista Antti Eklund. Intoa oli paljon ja se olikin varmaan suurin resurssi alkuvaiheessa. Nyt jahtivieraiden käyttöön tarkoitetun uudisrakennuksen pihalla liehuu Kartanon riistan lippu, kennel on täynnä riistaverisiä koiria ja useita työntekijöitä häärii tulevien jahtien valmistelussa siellä täällä. Kuusipeuran kartano Kartanon riistan erikoisuus on sisämaassa harvinainen kuusipeurapopulaatio, joka on saanut alkunsa 1950-luvun siirtoistutuksista. Kannan koko Hyvinkään ja lähiympäristön alueella on vaihdellut rajusti, sillä sitä ovat aikoinaan kurittaneet ilvekset ja myös liiallinen metsästysverotus. Kannanhoidon niksit on nyt opittu, eivätkä kuusipeurat ole aiheuttaneet alueella vahinkoja. Kuusipeurojen luku lisääntyy nyt. Myös muiden sorkkaeläinkantojen tiheys on alueella varsin suuri. Uudenmaan ja Etelä-Hämeen rajaseuduille tuntuu vahvistuneen kulttuuri, jossa riistavarat nähdään osatekijänä maaja metsätalouden kokonaisarvossa ja riista osana maan ”tuottoa”. M AR I VE LA M A Antti Eklund suojasaarekkeella. Vehnäkaista, kuusia ja ruusuja. Suojaa ja sapuskaa peltoriistalle. Riistapeltoa on niitetty kaistoihin peltopyiden ehdoin. JA RK KO N UR M I KUNNIAMAININTA
Metsästäjä 2 l 2019 l 17 Tämä ilmiö on Kartanon riistan alueita laajempi ja heijastuu metsästysseuratoimintaan lähiseudulla. Maanomistajat ovat mukana uudessa ajatusmaailmassa ja erilaisia yhteistoimintaja tulonjakomuotoja on kehitetty. Kartanon riistalla on metsästysalueita myös Inkoon saaristossa. Peltoriistaympäristöjen hoitoa Kartanon riistanhoitajat lähtivät aikoinaan hyödyntämään maatalouden ympäristöohjelman erityistukien mahdollisuuksia peltoluonnonhoidossa. Pelloille laadittiin silloisessa Uudenmaan riistanhoitopiirissä peltosaarekkeiden, ojanvarsien ja kosteikkokohteiden hoitosuunnitelma, joka paransi elinympäristöjä merkittävästi. Työtä on sittemmin jatkettu ja keksitty monta uutta sovellusta riistan vuoksi. – Kesällähän kaikki alueet näyttävät hyviltä ja suojaisilta, mutta peltoriistanhoidon suunnittelu kannattaa aloittaa keskitalvella. Silloin näkee selvästi, kuinka monet peltoaukeat ovat varsin suojattomia. Pensaat, saarekkeet ja ojanvarsipusikot ovat tärkeitä alueita ja olemme pyrkineet lisäämään niiden antamaa suojaa kaikkina vuodenaikoina, kertoo Eklund. Kytäjällä suojaa luodaan riistapeltojen, viljelykierronja tekniikan sekä suojaistutusten avulla. Etenkin ojanvarret ja peltotien pientareet on otettu käyttöön riistakaistoiksi, joihin on istutettu matalana pysyvää pensaskasvillisuutta, joka ei haittaa viljelyä. – Peltopyy on riistalaji, jonka hoitoon olemme halunneet panostaa ja lajin menestyminen vaatiikin aktiivista hoitoa. Sille on tärkeää, että peltoalueelta löytyy noin sadan metrin pyrähdysten ulottuvilla suojapaikkoja, joihin parvi voi paeta. Kytäjällä pyrähtelijöiden linnakkeina toimivat siis istutuksin hoidetut ja luodut kohteet. Pikku metsäsaarekkeita, kivikasojen ympäristöjä sekä matalia pellon ja metsän vaihettumisvyöhykkeitä on käsitelty istuttamalla niihin kotimaisia ruusulajeja ja kuusia, jotka pidetään matalina. Peltopyyja fasaanikantoja tuetaan Kytäjällä istutuksin ja maisemarakenteen on oltava suotuisa, jotta linnut jäävät alueelle. Osana maatalouden ympäristötukien erityistukia hyödyntävää riistanhoidon kokonaispakettia kunnostettiin myös Kytäjärven vesijättömaa vesilintujen käyttöön, joten Kartanon riistan luonnonhoitotyö on hyödyttänyt laajaa lajiryhmäkirjoa. Maatalouteen sovittaen Antti Eklund ja Niko Hytönen hyppäävät tarvittaessa traktorin puikkoihin ja maataloustöihin itsekin, vaikka metsästysvuokralaisia ovatkin. Kartanon riistamaita hoidettaessa ei kannatakaan tyytyä vain metsästyksen järjestäjän rooliin, sillä aktiivinen ote ja maatalouden käytännön tuntemus on tuonut monta uuttaa ideaa. Riistan ja maatalouden tarpeet sekä hyötynäkökohdat on helppo yhdistää, kun tuntee molempien parhaat käytännöt. Usein tämä onnistuu täysin ilman kustannuksia ja jopa ”turhia” töitä välttäen. Joka nurkan nuoleminen on usein turhaa. Mielenkiintoinen sovellus on peltopyypelto, josta huolehtiminen ei Kytäjällä pääty onnistuneeseen kylvöön ja kasvun ihmeen odottamiseen. Peltoa ”hoidetaan” vielä syksyllä peltopyyn viihtyvyyttä silmällä pitäen. Luonnonhoitopeltoon on kylvetty vehnä-, rehurapsija rehukaaliseos ja syksyllä peltoon on niittokoneella vedetty kaistoja. Näin peltopyyparvilla on sopivasti avointa paikkaa kuivatteluun ja ympäristön tarkkailuun – ja lähellä myös suoja, johon pujahtaa korsien sekaan piiloon. Pyyt käyttävät peltoa lumisyvyyden kasvamiseen saakka, jonka jälkeen ne siirtyvät ojanvarsien ja peltosaarekkeiden tarjoaman tukevamman, pensasmaisen suojan turviin. Kytäjän kartano on merkittävä paikka Suomen riistahistoriassa. Se on toiminut ammattimaisen riistanhoidon näyttämönä ja kokeilutilana jo 1950-luvulla. Antti Eklund ja Niko Hytönen ovat yrittäjinä vieneet riistaviestiä eteenpäin ja he toivottavat riistanhoidosta kiinnostuneet ryhmät edelleen tervetulleiksi tutustumiskierrokselle. Pääkaupunkiseudun läheisyydessä avoimuus on toiminnan edellytys. Hyviä luonnonhoitomalleja kannattaa markkinoida. Kytäjän kartanon riistanhoito kelpaa esimerkiksi tulevaisuuden maataloudesta, jossa muiden tuotteiden ohella tuotetaan myös konkreettista monimuotoisuutta. Kytäjärven ”vesilintulabyrintti” M AR I VE LA M A R ETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta
18 l Metsästäjä 2 l 2019 Riistapäivät 2019 Riista-ala muutoksessa 160-vuotisjuhlavuottaan viettävä Metsähallitus vastasi 2019 Riistapäivien järjestelyistä. Teemana oli Riista-ala muutoksessa. I lmastonmuutos vaikuttaa metsästykseen ja riistaeläinlajeihin voimakkaasti. Luonnontieteellisen museon Aleksi Lehikoisen esityksessä ”Linnuston esiintyminen murroksessa” todettiin lajeilla olevan kolme vaihtoehtoa niille sopivan ilmaston siirtyessä kohti pohjoista: Sopeutua evoluution kautta, muuttaa levinneisyyttään tai kuolla sukupuuttoon. Levinneisyysmuutoksia on jo tapahtunut muun muassa ilmastossa ja elinympäristöissä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Nyt meneillään oleva ilmastonmuutos näkyy kevätmuuton ja pesinnän aikaistumisena sekä talvija pesimäalueiden siirtymisenä. Myös syysmuuton ajankohta voi lajista riippuen joko aikaistua tai siirtyä myöhempään ajankohtaan. Lajeja, kuten sepelkyyhkyä ja naakkaa lämpeneminen hyödyttää. Merkittävää on, että luonnontilaisen kaltainen ympäristö puskuroi pohjoisten lajien vetäytymistä, joten soiden ennallistamisella ja jatkuvan kasvatuksen metsätaloudella voidaan mahdollisesti vaimentaa lämpenemisen vaikutuksia. Luonnonvarakeskuksen Markus Melin esitelmöi otsikolla ”Ilmastomuutos, ihmisen toiminta ja riistakannat”. Melinin mukaan tulevaisuus on suotuisa villisian leviämiselle, koska sekä lumipeitteen että routaisuuden on ennustettu vähenevän etenkin Eteläja Keski-Suomessa. Lisäksi meillä on runsaasti ruokintapaikkoja pienille hirvieläimille, joita villisika hyödyntää. Tämä joudutaan huomioimaan, koska villisian talvikuolleisuuden on havaittu olevan korkea jopa Puolan leveysasteilla, jos talviruokintaa ei ole tarjolla. Alueilla, joissa oli talviruokintaa, kuolleisuus oli Markus Melin Aleksi Lehikoinen TERO KUITUNEN
jopa pienempää kuin muina vuodenaikoina. Metsäjänis kuuluu häviäjiin, ilmeisesti syksyisen lumipeitteen puuttumisen vuoksi. Asiasta on käynnissä tutkimus, jossa hyödynnetään Ilmatieteenlaitoksen sekä riistakolmioiden lumijälkilaskentojen tietoja. Alustavien tulosten mukaan lokaja marraskuun vesisateiden määrä sekä ”plus”päivien määrä vaikuttaa metsäjäniskantaan kielteisesti. Myönteisesti taas vaikuttaa lumen määrä joulukuussa. Valkoisen suojavärin ongelmallisuudesta kertoo myös riekon tilanne. Vaikka ojitukset on lopetettu ja metsästystä rajoitettu, on riekkokanta jatkanut Suomen eteläosassa laskuaan. Riekkokannan kehityksen ja säädatan välisistä yhteyksistä on tekeillä samankaltainen tutkimus kuin jäniksellä. Alustavissa tuloksissa selkein negatiivinen vaikutus havaittiin lumettomuuteen liittyvillä säämuuttujilla. Lisää tutkimustuloksia molemmista saadaan vuoden 2019 aikana. Sveriges lantbruksuniversitet:n professori Göran Ericsson kertoi ilmastonmuutoksen riistakantojen hoidolle ja hallinnalle aiheuttamista haasteista ruotsalaisesta näkökulmasta. Sorkkaeläinten osalta muutoksen ennustetaan olevan merkittävä. Tutut lajit, kuten hirvi ja metsäkauris, saavat seurakseen kokonaan uusia lajeja (esimerkiksi mufloni ja kuusipeura). Myös alkuperäislajit kuten villisika ja saksanhirvi levittäytyvät uusille alueille. Lajikirjon kasvusta ja elinolisuhteiden paranemisesta voi olla seurauksena jopa se, että nykyisin varsin harvalukuiset sorkkaeläimet muuttuvat runsaslukuisiksi haittaeläimiksi. Tällä olisi perinpohjainen vaikutus niiden kantojen hoitoon. Samanlainen kehitys on mahdollinen myös hanhilla, joiden talvehtimisalueet voivat muuttua. Kanalintumalli tuo kannanmuutokset näkyviksi S uomen riistakeskuksen Matti Kervinen esitteli kanalintumallia, jota käytettiin ensimmäistä kertaa viime kesänä. Tilastollinen malli avustaa metsäkanalintujen metsästysaikojen määrittämisessä analysoimalla riistakolmioilta kerättyä aineistoa. Mallia tarvitaan, koska metsästysajat määritetään tiukalla aikataululla saman kesänä kerätyn riistatiedon perusteella. Malli analysoi suuren määrän tietoa ja sovittaa yksittäisen riistakolmion tiedot lähiympäristön tietoihin. Mallin pohjalta rakennettu sovellus visualisoi alueellisia ja ajallisia muutoksia lintukannoissa. Malli vähentää manuaalista työtä ja tulkinnan subjektiivisuutta. Tulevaisuudessa mallisovellus automatisoidaan siten, että riistakolmioaineisto päivittää laskentaaikana mallia päivittäin ja sovellus tuottaa esityksiä metsästysaika-aluerajauksista ja metsästysajoista. Lisää mahdollisuuksia riistametsänhoitoon Riistametsänhoito sopii tavalliseen talousmetsään ja sitä voi toteuttaa missä metsän kehitysvaiheessa tahansa, painotti Suomen riistakeskuksen Janne Miettinen avatessaan Digiriistametsä-hanketta. Digiriistametsä-hankkeessa riistametsänhoitoon erityisen hyvin soveltuvat kohteet tuotiin metsänomistajan tietoon Metsään.fi -palvelussa. Kohteet on selvitetty lähes koko maan kattavan laserkeilausaineiston avulla. Metsään.fi -palveluun kirjautunut metsänomistaja löytää tiedot välilehdeltä ’Metsätilat ja kartat’ kohdasta ’Muut aineistot’. Aleksi Lehikoinen Göran Ericsson Matti Kervinen Janne Miettinen Tarkkaavaista yleisöä. Metsästäjä 2 l 2019 l 19
26 l Metsästäjä 1 l 2019 Metsästäjä 1 l 2019 l 27 ARTO MÄÄTTÄ Naiset jahtiin Metsästyksen tulevaisuutta ei voida enää nykyään rakentaa maaseudun miesväen varaan. Maaseutu tyhjenee ja potentiaalinen harrastajakunta siirtyy yhä kauemmas metsästysmailta. Mukaan on saatava tuoretta väkeä turvaamaan seuratoiminnan tulevaisuus ja metsästyksen velvoitteet. S uurin piilevä potentiaali uusissa harrastajissa ja metsästysseuratoimi nnan aktiiveissa piilee lähempänä kuin moni osaa edes ajatella. Valtaosassa metsästäviä perheitä vain miespuolinen väki metsästää. Nuorten muuttaessa hiljalleen kasvukeskuksiin koulutuksen ja töiden perässä, jäävät jäljelle kuitenkin paikkakuntien naiset. Aloituskynnystä matalammaksi Metsästysharrastuk sen aloittaminen on luonnollista, jos metsästys kuuluu perheen arkeen tai jos metsästys kuuluu oleellisesti kotiseudun harrastuksiin. Nykyaikana tilanne on kääntynyt epäedulliseksi uusien jäsenten hankintaan, sillä metsästys ei enää periydy ”isältä pojalle” väestön asuessa enenevässä määrin taajamissa. Metsästysseurojen jalkautuminen nuorten ja naisten keskuuteen jää ainoaksi luonnolliseksi keinoksi herättää metsästyskipinä. Metsästävillä naisilla on edessään kaksi haastetta. Naisia ei ole nähty perinteisessä mielessä metsästysharrastuks en jatkajina, joten heitä ei ohjata metsästyksen pariin samalla tavalla kuin perheiden poikia. Toisekseen naiset kokevat helposti olevansa yksin miesten maailmassa astuessaan metsästysseuratoim intaan. Useilla naisilla kipinä metsästykseen syntyy metsästävän puolison myötä, mutta tällöinkin ongelmana saattaa olla metsästysseurojen vanhakantainen asenneilmapiiri. Naisille suunnatut metsästysja ampumatapahtumat ovat osoittautuneet erittäin suosituiksi metsästyksestä kiinnostuneiden naisten keskuudessa. Usein yhteen kerääntyy naisia, joiden lähtökohdat ovat yhteneviä ja usein myös heidän taustoissa on samankaltaisuuksia . Tämä saa aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ilmapiiri tapahtumissa onkin rento ja innostava. Yhteistyössä riistanhoitoyhdistysten kanssa Metsästysleirien ja ampumatapahtumien järjestäminen ei ole vaikeaa. Se kuitenkin vaatii panostuksia seuran aktiivisilta jäseniltä ja yhteistyötä paikallisen riistanhoitoyhdistyksen kanssa. Nimenomaan riistanhoitoyhdistykset ovat voimavara, joiden osuutta ei voida korostaa liikaa. Yhdistysten toiminnan yhtenä tarkoituksena on tukea tällaisia tapahtumia ja järjestää koulutuksia, joten metsästysseurojen suunnalta tulleisiin yhteistyökuvioihin riistanhoitoyhdistyk sissä suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti. Riistanhoitoyhdistyk siltä on saatavissa apua niin opetusmateriaalin kuin rahallisenkin avun muodossa. Tulevaisuudessa osa yhdistysten rahoituksesta perustuu nimenomaan niiden tarjoamaan koulutukseen, joten intressi tällaisten tapahtumien järjestämiseen on myös riistanhoitoyhdistys ten tuloista kiinnostuneilla tahoilla. Käytännössä havaittua Naisille suunnattujen metsästystapahtumi en järjestämisessä sorrutaan helposti yliyrittämiseen. Jahdit sujuvat keskimäärin parhaiten silloin kun metsästys järjestetään siten kuin se järjestettäisiin muutenkin. Tämä on helppoa ja luontevaa järjestäjille ja toiminnasta huokuu sujuvuus. Ampumaopetuksess a vastuu kannattaa siirtää niille, jotka ovat kouluttaneet ammuntaa aiemmin ja ovat tottuneet opastamaan aloittavia ampujia. Nykyään tällaiseen toimintaan löytyy apua myös kaupalliselta puolelta, joten tapahtumien järjestämisessä voidaan hyödyntää myös ammattilaisia. Tällaisesta esimerkkinä ovat kiväärikoulu ja haulikkokoulu, jotka jalkautuvat tapahtumiin opettamaan ammuntaa. Hyvä ja kannustava alkukosketus toimii virikkeenä jatkaa ampumaharrastusta . Liian vaikea ja hankala alku taas lannistaa ja vie intoa siirtyä harrastuksen pariin. Leirien ja ampumatapahtumie n perusteella on myös saatu vahvistusta sille, että erilliset naisille suunnatut harjoitusillat madaltavat kynnystä opittujen asioiden harjoitteluun ja taitojen ylläpitämiseen. Tällöin naiset pysyvät harrastuksen parissa. Ampumaopetuksen kannalta on myös edullista, jos harjoitteluun osallistuu useita saman lähtötason omaavia ampujia. Tällöin ongelmakohtiin voidaan puuttua yhteisesti ja tehokkaasti. Eräkoppelot R ovaniemellä on järjestetty kahtena vuonna naisille suunnattu metsästysleiri, Eräkoppelot, jossa metsästyksen lisäksi kiinnitetään huomiota kiväärija haulikkoammun taan. Näiden lisäksi Rovaniemen riistanhoitoyhdis tys on järjestänyt leirin päätteeksi metsästäjätutkin totilaisuuden ja ampumakokeen paikan päällä. Useat leiriläiset ovat ilmaisseet tapahtuman olleen erittäin hyödyllinen ja valaiseva niin jahtien kuin opetuksenkin osalta. Metsästäjäkurss eihin verrattuna leirin sisällöstä on mahdollista tehdä yksilöllisempi ja leirillä on mahdollista paneutua leiriläisten mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Mahdollisuus osallistua jahteihin ilman ennakkoluuloja on ilahduttanut leiriläisiä ja tuottipa tämänvuotinen hirvijahti yhdelle leiriläisistä onnistumisen hirvenkaadon muodossa. Järjestäville seuroille leirien ja ammuntatilaisuu ksien järjestäminen on piristysruiske, jolla kaavoihin kangistuneet seurat saavat uudenlaista intoa toimintaansa. Leirin saama positiivinen palaute on innostanut järjestäviä seuroja jatkamaan toimintaa tulevaisuudessa kin. Niin Sierijärven metsästysseura ry kuin Oikaraisen eräja kalamiehet ry tulevat jatkossakin järjestämään tapahtuman ja toiveissa on saada aikaan Eräkoppeloista jokasyksyinen metsästysja ampumatapahtu ma. Mainitut seurat eivät suinkaan ole yksin Rovaniemen seudulla naisille järjestettävissä tapahtumissa. Myös Narkaus-Kämän erä ry järjesti ampumatapahtu man naisille, joka keräsi ammunnasta kiinnostuneita Ranuantien suunnalta. Toivon mukaan muutkin seurat ympäri maan lisäävät naisille suunnatut tapahtumat seuraavan vuoden kalenteriinsa. Metsästyksen hyödyntämätön voimavara Kivääriammunta kiinnostaa, sillä suuri osa metsästävistä naisista ohjautuu jo alusta pitäen hirvijahtiin. Haulikkoammunn an aloittaminen vaatii opetusta ja kärsivällisyyttä. Leireillä ja ampumatapahtum issa on mahdollista ohjata ampujia yksilöllisesti. Eräkoppelot 2 leirin osallistujat yhteiskuvassa Onnistunut hirvijahti on leirin huipennus. Tässä hirvenvedossa miehet näyttivät vain suuntaa ja leiriläiset hoitivat hirven kaadolta omin voimin. Nuotiokulttuuriin tutustuminen jahtitauolla on elämys. Metsästäjä 2 l 2019 l 20 Millaista lehteä SINÄ haluaisit lukea? Metsästäjä-lehti uudistuu vuoden 2020 alussa. Siksi keräämme lukijakyselyillä tietoa kaikista kuluvan vuoden numeroista. Kerro mielipiteesi ja anna palautetta tästä Metsästäjä-lehden numerosta (2/2019) osoitteessa www.riista.fi Kiitos kaikille jo palautetta antaneille! Edellisen numeron (Metsästäjä 1/2019) mielenkiintoisimmiksi artikkeleiksi arvioitte seuraavat: M et sä st äj ä M et sä st äj ä 1 l 2019 Osallistu riistanhoitoyhdisty ksesi kokoukseen! AMPUMAKOKEET NYT OMA RIISTA -PALVELUSSA H U I P P U M E R K K I M M E Ruutia, ruutia, ruutia erikoishintaan tammikuusta maaliskuuhun ! Nordic Distribution Oy Nordis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis. fi Vihtavuori-ru utia tammikuussa • ostaessasi Lapua® .224tai .30-kaliiperisi a latauskompone tteja yhden myyntierän, tarjoamme kilon Vihtavuoren N133-jälleenla tausruutia erikoishintaa n 79,00 €/kg Vihtavuori-ru utia helmikuussa • ostaessasi Lapua® .224tai .30-kaliiperisi a latauskompone tteja yhden myyntierän, tarjoamme kilon Vihtavuoren N135-jälleenla tausruutia erikoishintaa n 79,00 €/kg Vihtavuori-ru utia maaliskuussa • ostaessasi Lapua® 6,5 mmtai 9,3 mm-kaliiperis ia latauskompone tteja yhden myyntierän, tarjoamme kilon Vihtavuoren N140-jälleenla tausruutia erikoishintaa n 79,00 €/kg Tarjoukset ovat voimassa mainitun kuukauden tai niin kauan kuin tarjoustuott eita riittää. Nordis Oy Lapua ja Vihtavuori Metsästäjä nro1 2019_210x267m m.indd 1 19.12.2018 9:59:26 44 l Metsästäjä 1 l 2019 Metsästäjä 1 l 2019 l 45 TERO KUITUNEN Pulttilukon huoltopurku Metsästysaseen ylläpito osa 1 Metsästäjä-lehden edellisen numeron artikkeli Aseen perushuolto aiheutti kimmokkeen ryhtyä käsittelemään aihetta tarkemminkin. Toimitukseen saapui eniten kysymyksiä pulttilukon purkamisen helppoudesta, joten se on nyt alkavan juttusarjan ensimmäisen osan aiheena. Puhdistamista ja perushuoltoa varten lukkoa ei yleensä tarvitse purkaa alkutekijöihinsä asti. Koska pulttilukkoja on lukuisia erilaisia, oheisissa kuvissa esitellään niistä vain muutamia esimerkkejä. Jos oma ase ei löydy joukosta, kannattaa etsiä ohjeita netistä hakusanoilla ”Aseen merkki ja malli bolt disassembly”. Ohjeita löytyy usein myös videomuodossa. Sako Kuvat TERO KUITUNEN Sako-kivääreissäkin lukkorakenteita on monenlaisia. Esimerkissämme lukko on hieman vanhempaa mallia, ajalta ennen nykyistä mallia 85 sekä sitä edeltänyttä mallia 75. Tällaisen Sakon lukon purkaminen on mitä yksinkertaisinta. Lukon takakappaletta käännetään ? (takaa katsottuna) myötäpäivään kunnes sisukalut vapautuvat tulemaan ulos. Kokoaminen tapahtuu päinvastaiTikka LSA-55 (M55) Kuvat TERO KUITUNEN Vanhempien Tikkojen lukon purkamiseen pätevät ohessa olevat Sakon ohjeet. ? Lukon takakappaletta käännetään (takaa katsottuna) myötäpäivään kunnes sisukalut vapautuvat tulemaan ulos ? . Kokoamisessa on pieni ero: iskurin jousi saadaan painumaan kokoon painamalla vain holkkimaista takakappaletta. Siihen tarvitaan erinomaiset näppivoimat tai sitten voi käyttää sopivaa apuvälinettä kuten teipillä pehmustettuja viilapenkin leukoja. ? Mosin Nagant Niin sanotun ”sotilaskiväärin” lukko on monimutkaisen näköinen, mutta helppo purkaa. Iskurikoneisto vapautetaan kääntämällä takakappaletta neljäsosakierros vastapäivään, jolloin lukon sivulla oleva listamainen osa sekä lukon etuosa irtoavat ? . Seuraavaksi iskupiikin kärkeä painetaan sopivan kovaa alustaa vasten ja pyöritetään takakappale irti, jolloin iskuri jousineen saadaan ulos. ? Kokoaminen tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä. Huomaa, että lukon takapäässä on kohdistusviivat, jotka kertovat milloin takakappale on pyöritetty takaisin oikeaan asentoon. Remarin lukon purkamisessa tarvitaan pari apuvälinettä, mutta muutoin se on perin helppoa. Esimerkiksi kengännauhalla ? vedetään iskuria Kuvat MARKUS FORSSTRÖM Kuvat TERO KUITUNEN sessa järjestyksessä. Tällöin iskurin jousta joudutaan painamaan kokoon ? , joka on koko operaation ainoa edes hieman haasteellisempi osuus. Remington M700 taaksepäin, kunnes iskurin kyljessä oleva kolo tulee näkyviin. Koloon sopii esimerkiksi 5 sentin kolikko, joka estää iskuria painumasta takaisin etuasentoonsa. Nyt lukon takaosa voidaan pyörittää irti lukon rungosta ? . Kokoaminen tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä. ? ? ? ? Tikka T3 ja T3x Kuvat: ARTO MÄÄTTÄ Nykyisen Tikan lukon purkaminen alkaa peräkappaleen irrottamisella. Peräkappaletta käännetään myötäpäivään niin kauan, että se pysähtyy. Tämän jälkeen peräkappale irtoaa. ? Nyt nallipiikin ja varsinaisen peräkappaleen väliin asetetaan esimerkiksi sopivan kokoinen kuusiokoloavain. ? Seuraavaksi lukon vire puretaan kiertämällä peräkappaletta avaimesta vastapäivään. Lukon jännityksen purkautuessa latauskampi voidaan irrottaa lukon rungosta. ? Nyt nallipiikki voidaan poistaa ja lukko on huoltopurettu ? . ? ? ? ? ? ? ? ? ? 8 l Metsäs täjä 1 l 2019 Metsäs täjä 1 l 2019 l 9 Suomala inen kosteikk ojen hoito maailma nkartalle Suomen riistakes kuksen Kotiseut ukosteik ko LIFE+ -hanke sai kansainv älisen riistansu ojeluneu voston CIC:n MARKH OR-palk innon. Se myönne tään kahden vuoden välein luonnon hoidossa ja suojelus sa ansioitu neelle henkilöl le, organisa atiolle tai projektil le. Palkinto myönne ttiin nyt ensimm äistä kertaa Euroopp aan. P alkitun tulee yhdistää luonnon monimuotoi suuden turvaami nen, paikallisten ihmisten hyvinvoin ti ja kestävän metsästyk sen periaattee t osaksi luonnonh oitoa. Kotiseutukos teikko oli maanomistajie n, metsästä jien, metsästy sseurojen ja Suomen riistakesk uksen yhteinen ponnistu s, jonka avulla kunnoste ttiin tai perustetti in 48 mallikost eikkoa ympäri maata. Yhteispin ta-alaa kohteilla on noin 340 hehtaaria . Hanke lisäsi tietoa vesilintuj en ja kosteikkojen merkityk sestä ja käytännö nläheiset mallisuun nitelmat auttoivat maanom istajia omien kohteide n suunnitte lussa myös hankkeen päätyttyä . Neuvonn alla ja suunnitteluavull a on toteutettu kunnostu ksia runsaast i hankkeen jälkeenki n, sillä metsästäj ien ja maanom istajien innokas työ jatkuu yhä. –Kosteik kojen kunnosta minen, perustaminen ja hoito on elinympä ristöjen hoitoa parhaimm illaan. Metsästys seurojen ja maanom istajien pitkät perinteet riistanhoitoon ja talkootyö hön loivat pohjan tälle hankkeel le, Suomen riistakeks uksen riistatalouspää llikkö Jarkko Nurmi kertoo. –Metsästä jien rooli luonnonh oitajina tuli näkyväks i ja se innosti maaseudu n ihmisiä kosteikko jen hoitoon. Niitä on perustettu maaja metsätalo uden tukijärjes telmien ja talkootyö n voimin ennätysm äärä viime vuosina. Kosteikk ojen kunnosta minen uudella asiakasläh töisellä tavalla johti myös eri hallinnonalo jen yhteistyö hön tiivistymi seen, sillä parhailla an on valmistei lla maaja metsätalo usministe riön ja ympärist öministeriön yhteinen jatkohank e vesilintuj en ja kosteikko jen hyväksi. Vesilintuj en tulevaisuu s riippuu elinympäristöjen laadusta ja määrästä , sekä metsästyksen kestävyyd estä. Kaikkiin näihin voivat maanomi stajat ja metsästäj ät alueillaan suoraan vaikuttaa . Kosteikko jen perustamin en, kunnosta minen ja hoito sekä tehokas pienpetoj en ja varislintu jen pyynti yhdistetty nä maltillise en metsästyk seen luo edellytyk set vesilintuk antojen kasvulle. –Toivotta vasti tämä tunnustu s entisestään vahvistaa motivaat iota vesilintuj en elinympä ristöistä huolehtim iseen. Se voi auttaa avaamaan lisää kansainvä lisiä rahoituskanav ia. Vesilintuj en hyvä poikastuo tto on Euroopan metsästä jien yhteinen etu, Suomen riistakeks uksen erikoissu unnittelija Mikko Alhainen kertoo. Vuosina 2010–201 5 toiminutt a hanketta rahoittiva t EU LIFE+, Suomen riistakesk us ja maaja metsätalo usministe riö. Lisää tietoa hankke esta www.k osteikko .fi International Council for Game and Wildlife Conservation CIC Markhor Award for Outstanding Conservation Performance George Aman President of the CIC George Aman Return of Rural Wetlands LIFE+ Coordinated by Finnish Wildlife Agency Co-fi nanced by Ministry of Agriculture and Forestry and EU LIFE+ JU HA SI EK KI N EN M et sä st äj ä 2 l 2019 HIRVIELÄINTEN PYYNTILUPIEN HAKUAIKA ALKAA 3.4. Pvm Paikkakun ta Yhteistyöss ä 4.4. Salo Metsästäjä liitto 11.4. Hyvinkää J. Kärkkäinen Oy 16.4. Nakkila Sissos-myy mälä Oy 10.5. Nokia Häijään Urheilutarv ike Ky 15.5. Ylistaro Asepaja M. Vuorela 21.5. Iisalmi Pohjois-Sa von Luontovaru ste Oy 5.6. Haapajärv i Raimo Olkkonen Oy 7.6. Leppävirta Green Trail Oy 13.6. Kajaani Aseja Optiikkahu olto H. Korhonen Oy Pvm Paikkakun ta Yhteistyöss ä 4.4. Salo Metsästäjä liitto 11.4. Hyvinkää J. Kärkkäinen Oy 16.4. Nakkila Sissos-myy mälä Oy 10.5. Nokia Häijään Urheilutarv ike Ky 15.5. Ylistaro Asepaja M. Vuorela 21.5. Iisalmi Pohjois-Sa von Luontovaru ste Oy 5.6. Haapajärv i Raimo Olkkonen Oy 7.6. Leppävirta Green Trail Oy 13.6. Kajaani Aseja Optiikkahu olto H. Korhonen Oy Lisätietoja: Nordic Distribution Oy Nordis Teuvo Louhisola Oy www.nordis.fi www. teuvolouhiso la.fi Lisätietoja: Nordic Distribution Oy Nordis Teuvo Louhisola Oy www.nordis.fi www. teuvolouhiso la.fi Premium Tour 2019 Premium Tour 2019 Menossa mukana myös: Team Karhukopla FinnHunting Oy Mitsubishi Delta Auto Oy Continental Rengas Oy Chipsters Food Oy Menossa mukana myös: Team Karhukopla FinnHunting Oy Mitsubishi Delta Auto Oy Continental Rengas Oy Chipsters Food Oy Nordis Oy Premium Tour 2019 VE Metsästäjä nro 2 210x267.indd 1 25.2.2019 10:34:42 TEHOA SUPIKOIRAN PYYNTIIN Metsästäjä 1 l 2019 l 17 16 l Metsästäjä 1 l 2019 Riistan vuoksi -kilpailun kolmas sija Satoja tunteja soilla, 10 000 kilometriä autossa, rengastuslupien hankinta, hanhien löytyminen, kiinni juokseminen, rengastus! Riistatiedon tuottaminen metsähanhen kannanhoidon tueksi vaatii hikeä, kärsivällisyyttä ja kovaa kuntoa. Metsähanhimiehissä on virtaa. METSÄHANHIMIEHET Metsästäjä 1 l 2019 l 13 12 l Metsästäjä 1 l 2019 AMPUMAKOKEET OMA RIISTA -PALVELUUN V uonna 2018 ampumakokeen sähköistä vastaanottoa testattiin ja kehitettiin saadun palautteen perusteella 16 riistanhoitoyhdistyksen avustamana. Tavoitteena oli helpottaa ja nopeuttaa ampumakokeen vastaanottajien ja toiminnanohjaajien työtä sekä tuottaa ampumakoetilastot riistanhoitoyhdistyksille ja ampumakoetodistukset metsästäjille nykyistä vaivattomammin. Pilotista saatu palaute oli rakentavaa ja testaajat innoissaan mistä suuret kiitokset osallistujille. Vuoden 2019 alusta nämä toiminnot laajenivat valtakunnallisiksi. Jatkossa jokaisen riistanhoitoyhdistyksen ampumakoetilaisuudet hoidetaan ja ampumakoetodistukset tallennetaan sähköisesti. Sujuvan ampumakoetilaisuuden läpivieminen edellyttää Tämän vuoden alusta alkaen ampumakoesuoritukset tulevat näkymään Oma riista -palvelussa. Sähköinen ampumakokeen suoritusmerkintä Oma riistassa on yhtä pätevä kuin edelleen jaettava pahvinen ampumakoetodistus. sähköisen vastaanoton hallintaa vähintään kahdelta, mieluiten kolmelta, vastaanottajalta. Tämän turvaamiseksi vastaanottajille tehdään seikkaperäiset ohjeet, avataan testiympäristö verkkopalveluun sekä järjestetään koulutusta kevään mittaan. Kokemusten mukaan ampumakokeiden vastaanottaminen sujuu varmimmin mobiilisovelluksella vastaanottajan omalla tutulla älypuhelimella tai tabletilla. Kadonneet ampumakoetodistukset historiaan Tänä vuonna suoritetun kokeen ampumakoetodistus siirtyy välittömästi maksamisen jälkeen Oma riistan verkkopalveluun sekä mobiilisovellukseen Omat tiedot -näkymään metsästyskortin seuraksi. Verkkopalvelusta metsästäjä voi tulostaa metsästyskortin mikä sisältää myös voimassaolevat ampumakokeet. Oma riistasta hyväksytyt suoritusmerkinnät siirtyvät lakisääteiseen Metsästäjärekisteriin. Hyväksytystä ampumakoesuorituksesta kirjoitetaan edelleen myös pahvinen ampumakoetodistus. Sähköisen merkinnän vuoksi metsästäjän ei enää tarvitse maksaa kadonneen pahvisen todistuksen jäljennöksestä riistanhoitoyhdistykselle. Ampumakoetietoja voidaan lisäksi hyödyntää myös muissa palveluissa. Esimerkiksi tulevaisuudessa metsästysseurat tai -seurueet voivat hyödyntää sähköisiä ampumakoetietoja Metsähallituksen aluelupahaussa. Asiakaspalvelu p. 029 431 2001 asiakaspalvelu@ riista.fi Verkkosivut www.riista.fi Sähköinen asiointi oma.riista.fi Kirjaamo Sompiontie 1, 00730 Helsinki kirjaamo@riista.f i Lupahallinto Sompiontie 1, 00730 Helsinki lupahallinto.kirja amo@riista.fi Y-tunnus 0201724-4 Verkkolaskut 003702017244 laskut@riista.fi Metsästäjän nimi: Pentti Mujunen Jakeluosoite: Mujunenkatu 33720 Mujunenkaupunki Kotipaikka: 203 Maksupäivä: 02.06.2018 Metsästäjänumero : 88888888 Syntymäaika: 11.11.1911 Riistanhoitoyhdist ys ja nro: Nokian seudun riistanhoitoyhdistys (368) TODISTUS RIISTANHOITO MAKSUN SUORITTAMISE STA METSÄSTYSKOR TTI 01.08.2018 ? 31.07.2019 TEHTÄVÄT RIISTANHOITOY HDISTYKSESSÄ: Ampumakokeen vastaanottaja Nokian seudun riistanhoitoyhdisty s (368) 1.8.2018 ? 31.7.2023 AMPUMAKOKEE T: Metsäkauris Nokian seudun riistanhoitoyhdisty s (368) Voimassa 6.11.2018 ? 6.11.2021 Hirvi / Peura Nokian seudun riistanhoitoyhdisty s (368) Voimassa 5.4.2018 ? 5.4.2021 Karhu Tampereen riistanhoitoyhdisty s (376) Voimassa 19.9.2017 ? 19.9.2020 Jousi Tampereen riistanhoitoyhdisty s (376) Voimassa 19.9.2017 ? 19.9.2020 HUOM! Tässä kuitissa mainittu metsästäjä on vastuuvakuutettu maksupäivästä lukien kuitin voimassaolon loppuun. Vakuutus kattaa ampuma-aseella toiselle aiheutetut vahingot ei kuitenkaan esinevahinkoja. Vakuutukseen liittyvä metsästäjän yksityistapaturmav akuutus kattaa aseen laukeamisesta tai räjähtämisestä metsästäjälle itselleen aiheutuneet vahingot. Vakuutus on näiltä osin voimassa myös Pohjoismaissa ja EU-maissa. Vahingoittunutta eläintä poliisin toimeksiannosta Suomessa jäljittävä riistanhoitomaksu n maksanut metsästäjä kuuluu vakuutuksen piiriin samoin kuin hänen jäljitystehtävää suorittava koiransa. Vahingon tapahduttua ottakaa viipymättä yhteys LähiTapiolaan, puh. 010 19 5105 Jos haluatte vaihtaa riistanhoitoyhdisty stä, on siitä ilmoitettava metsästäjärekisteri in sähköpostilla, faksilla tai postitse. Kaikissa metsästyskorttiin ja Metsästäjä-lehden postitukseen liittyvissä asioissa Teitä palvelee: Metsästäjärekister i PL 22 00331 Helsinki puh 029 431 2002 (arkisin 8-18) e-mail: metsastajarekisteri @innofactor.com TULOSTETTU OMA RIISTA -PALVELUSTA 18.12.2018 1 / 1 Ampumakokeessa tarvittavat asiakirjat Ampumakoetilaisuuteen ilmoittaudutaan esittämällä voimassa oleva tai maksettu tulevan kauden metsästyskortti. Tämä hoituu kätevästi Oma riista -mobiilisovelluksella. Tilaisuuteen voi ilmoittautua myös nykyaikaisella virallisella henkilötodistuksella tai ajokortilla, jossa on viivakoodi. Metsästyskortti kannattaa maksaa hyvissä ajoin ennen koetilaisuutta, koska maksutieto siirtyy Oma riistaan noin viikon viiveellä. Lisäksi ampujan on ennen ampumakokeen suorittamista esitettävä ammunnanvalvojalle ampumakokeessa käytettävään aseeseen voimassa oleva oma hallussapitotai rinnakkaislupansa sekä pyydettäessä osoitettava henkilöllisyytensä. 34 l Metsästäjä 1 l 2019 Metsästäjä 1 l 2019 l 35 ARTO MÄÄTTÄ Vaatetus kyttäyspyynnissä Pakkanen on talven kyttäyspyytäjille tuttu kaveri. Pukeutumisen rooli on tärkeä kylmässä, mutta myös silloin kun halutaan kytätä pidempi ajanjakso leudommissa keleissä. N ykyaikaisessa pukeutumisessa suositaan kerrospukeutumista, mutta kyttäysmetsästäjälle se ei ole kaikkein kätevin pukeutumistapa, jos sitä ei sovelleta pyyntitapahtuman kulun mukaan. Vaatetuksen jatkuva säätäminen on hidasta, työlästä ja ennen pitkää epämiellyttävää. Tämän vuoksi kyttäyspyynnissä yksinkertaisemmat vaatetusratkaisut ovat usein toimivampia. Toimintatapojen muutos Tyypillisesti kyttäyspyynnin kulku alkaa pukeutumisesta. Tämän jälkeen pyytäjä siirtyy autolla lähelle metsästysmaastoa, jonka jälkeen hän kävelee loppumatkan kyttäyspaikalle. Tällainen tapahtumakulku luo kaikki edellytykset sille, että kylmä yllättää nopeasti ja kyttäyksestä tulee lyhyt ja epämiellyttävä. Syynä tälle on liian aikainen pukeutuminen ja vaatteiden kostuminen siirtymän aikana. Purettaessa kyttäysjahti eri osiin, voidaan huomata nimenomaan se, että siirtyminen kyttäyspaikalle tulisi suorittaa välttäen hiostumista. Tähän helpoin konsti on suorittaa matka kotoa kyttäyspaikalle kevyissä ja viileissä vaaatteissa ja pukea päälle kyttäysvarusteet ennen siirtymistä kyttäyspaikalle. Tällöin hiostumista ja alusvaatteiden tai sukkien kostumista ei pääse tapahtumaan, koska ruumiinlämpö lämmittää vaatteita vain kohtuullisesti siirtymän aikana. Vaatteiden muutos Yksi toimivimmista tavoista pukeutua kyttäyspyyntiin on käyttää alusasun päällä kevyttä metsästysasua ja tehdä siirtymät tämä asu päällä. Tällöin vaatetus riittää ajomatkalle ja mahdollisesti myös siirtymiseen autolta kyttäyspaikalle. Vasta paikan päällä vaatetusta lisätään pakkashousuilla ja takilla tai kokohaalarilla. Jalkineet kannattaa vaihtaa kevyistä jalkineista vasta viimeisenä toimenpiteenä. Matkailutyössä moottorikelkkaoppaiden vanha konsti on pukea kuivat ja kylmät kengät viimeisenä vaatekappaleena, jolloin jalat pysyvät kuivina. Kylmässä nimenomaan kosteus on pahin vihollinen ja kengistä kosteus ei pääse koskaan poistumaan tehokkaasti. Pakkasvaatteiden pukeminen auton takakontin tuntumassa tai kyttäyspaikalla voi tuntua epämiellyttävältä, mutta riittävän väljien vaatteiden pukeminen perusvaatetuksen päälle on vaivatonta. Erityisesti kokohaalaria käytettäessä toimenpide on nopea ja helppo. Lyhyttä kävelymatkaa varten haalarin voi toki pukea päälle jo ajoissa, mutta tällöin vetoketjut kannattaa pitää auki niin pitkän aikaa, kun vaatteet tuntuvat lämpimiltä. Tällä tavoin vältytään hikoamiselta. Vetoketjun voi sulkea silloin kun sille kokee tarvetta. Huomioitavaa kyttäysvaatetuksesta Kyttäysvaatetuksen päällimmäisen kerroksen ominaisuudet ovat ratkaisevan tärkeitä mukavuudelle ja lämmöneristykselle. Vaatteet eivät missään tapauksessa saa kiristää istuttaessa ja niiden tulee olla ilmavia niissäkin asennoissa, joissa niitä käytetään. Tämän vuoksi vannoutuneiden kyttäyspyytäjien vaatetusta voidaan kuvata sanalla väljä. Housuissa tai haalareissa tärkeintä on niiden eristeiden määrä takapuolessa, polvissa, olkapäissä ja kyynärpäissä. Näissä kohdissa yksitai kaksiosaisen päällysvaatteen kangas on lähimpänä ihoa ja näistä kohdista kylmä hiipii käyttäjän iholle. Kyttäyshousuissa eristetystä ja jäykemmästä takamuksesta tai polvista ei todellakaan ole haittaa. Esimerkiksi polvien eristyksen jäykkyys usein nostaa päällimmäistä kerrosta kauemmas iholta, joten eristävää ilmakerrosta on reilummin. Jalkineissa pohjan eristävyydellä on korostunut merkitys. Mitä nopeammin kylmä johtuu kengän pohjasta jalkapohjaan, sen nopeammin jalat alkavat kylmettyä. Istuttaessa jalkojen verenkierto on heikompi ja kehon lämmönsäätelyssä raajojen verenkierto supistuu joka tapauksessa. Keho pitää ensisijaisesti huolen siitä, että ruumiin ydinlämpö säilyy. Tämän vuoksi palelu alkaa jaloista ja käsistä. Kylmän tunne voimistuu, jos jalkineiden pohja ei eristä. Päähine Ihmisen pää ja kaula ovat kuin avoin ovi lämpöhukalle. Tämän vuoksi päähineen pitää olla lämmin ja sen pitää suojata pää mahdollisimman laajalta alueelta. Karvalakki on hyvä valinta. Kauluri estää lämpövuotoja ja tekee kyttäämisestä miellyttävämpää. Hyväksi koettu konsti on pukea alkuvaiheessa kaulaa suojaava lämmin kypärämyssy ja lisätä karvalakki päähän siinä vaiheessa, kun päätä alkaa palella. Tällöin pää ei hiostu. Kuiva on pakkasessa yhtä kuin lämmin ja miellyttävä. Riistalaukauksen jälkeen Raskas ja pakattu pukeutuminen on hiostumisen lisäksi ongelma siinä vaiheessa, kun kyttääjä on ampunut onnistuneen riistalaukauksen. Saaliin hakeminen maastosta tai osuman saaneen eläimen etsintä on helpompaa riisuttaessa paksu kyttäyskerros pois. Tällöin jahdin liikkumista vaativa osuus on kevyempi, miellyttävämpi ja tehokkaampi suorittaa. Ruumiinlämpö nousee täydessä kyttäysvarustuksessa liikuttaessa ja olo on hyvin nopeasti tukalan kuuma. Metsästäjän varusteet Kengät ovat jalkojen mukavuuden kannalta ensisijaisen tärkeät. Hyvä pohjallinen ja helppo kuivatus ovat synonyymeja hyvälle kyttäysjalkineelle. Vedettäessä kengät jalkaan niiden ollessa kylmät, voidaan välttää jalkojen hiostuminen ja kylmettyminen. Aina kyttäyspyynnissä ei ole kyse armottomista pakkasista. Haasteeksi voi tulla myös kytiksellä vietetty aika. Vaatetus ei tällöin kuitenkaan poikkea mitenkään kovien pakkasten vaatetuksesta. Väljä haalari perusvaatetuksen päällä, kaulan ja pään huolellinen suojaaminen sekä lämpimät jalkineet ovat tae mukavaan pyyntiin. Päällimmäisen kerroksen riisuminen helpottaa saaliin noutamista maastosta. Lumihangessa tarpominen täydessä varustuksessa on raskasta. Muistilista pukeudu kevyesti liikkuessasi ja siirtymien aikana pue kyttäysvaatetus päälle vasta kun sille on tarvetta, vaatteiden ollessa viileitä suosi kahden vaatetuskerran käyttöä (perusvaatetus ja pakkasvaatetus) suojaa pää ja kaula huolellisesti vältä hikoamista ilma on paras eriste, suosi väljää vaatetusta
Metsästäjä 2 l 2019 l 21 V iime syksynä kanalintumetsästäjät pääsivät nauttimaan selvästi aikaisempaa pidemmistä metsästysajoista. Valtaosassa maatamme voitiin teertä ja pyytä metsästää vielä marraskuun ja osassa Lapin maakuntaa voitiin metsoa metsästää vielä joulukuun alkupuolellakin. Etenkin pystykorvametsästäjät pystyivät toteamaan, että ”ennen oli kaikki paremmin” -aika oli palannut. Muutos oli riittävän kattavien tuoreiden kolmiolaskentatulosten ja niiden pohjalta uudella menetelmällä tehdyn riistakolmiotiedon analysoinnin ansiota. MMM vahvistikin pikaisesti metsästysajat ilman muutoksia. Suomen Pystykorvajärjestö lähetti Suomen riistakeskukselle ja Luonnonvarakeskukselle kiitoskirjeen huolellisesti tehdystä valmistelusta kanalintujen metsästysaikojen osalta. Myös hirvieläinten metsästyksessä oli parin viikon jatkoaika ilman koiran käyttöä kokeiltavana ensimmäistä kertaa. Hirviä kaadettiin jatkoajalla noin 500, joten sillä ei kokonaisuuden kannalta ollut suurta vaikutusta, kuten ennakkoon arveltiinkin. Peuroja sen sijaan kaatui parin viikon jatkoajalla noin 4 300, joten ainakin tänä vuonna hyvien lumiolosuhteiden vuoksi jatkoaika paransi selvästi jahdin tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi on syytä huomata, että pari vuotta sitten käyttöön otetulla syyskuun vahtimismetsästysajalla kaadettiin myös noin 4 300 peuraa. Yhteensä peuranmetsästyksen lisäajoilla kaadettiin päättyneellä kaudella noin 8 600 peuraa. Lisäksi tiheimmillä peura-alueilla naaraiden osuus saalismäärästä kasvoi merkittävästi ja näin leikattiin kantaa. Ilman metsästysaikojen muutoksia tilanne olisi tiheimmillä peura-alueilla käynyt varmasti maanomistajien ja liikenteen kannalta kestämättömäksi. Osa metsästäjistä on tuominnut varsin äänekkäästi niin kanalintujen kuin hirvieläintenkin pidennetyt metsästysajat – joukossa on ollut jopa metsästäjien edunvalvojiksi itseään kutsuvia tahoja! Reaktiota on vaikea ymmärtää. Näin metsästäjille annetaan mahdollisuus toteuttaa harrastustaan entistä vapaammin silloin, kun riistakannat sen sallivat tai jopa edellyttävät. Keneltä on pois, jos metsästysaikaa jatketaan, mikäli siihen on mahdollisuuksia? Hirvieläinten kohdalla alueelliset olosuhteet vaihtelevat niin paljon, että tavoitteisiin pääseminen suorastaan edellyttää uusia keinoja kannan säätelyssä. Toki hirvijahti tammikuun pimeydessä lumisessa maastossa voi olla hyvin haasteellista, mutta joillekin se voi olla myös ikimuistoinen elämys. On toki hyvä muistaa, ettei kukaan tähän pakota, vaan toiminta perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Joillakin talvehtimisalueilla lisäaika voi antaa pienen lisämahdollisuuden jahdin toteuttamiseen. Uudet Luonnonvarakeskuksen tuottamat hirvija peurakanta-arviot julkaistaan maaliskuussa. Hirvitalousalueiden kehittämishankkeen myötä riistakeskuksella on jatkossa paremmat resurssit lisätä metsästäjäkunnan osaamista ajantasaisen riistatiedon hyödyntämiseen ja kehittää hirvitalousalueiden ja riistanhoitoyhdistysten verotussuunnittelua. Lisäksi on käynnissä pienten hirvieläinten kannanhoidon ja arvioinnin kehittämishanke, jonka myötä Oma riista -palveluun alkaa kertyä havaintotietoa myös pienistä hirvieläimistä. Tiheimmillä peura-alueilla on käynnistynyt ELY-rahoitteinen Hyvinvointia riistasta -hanke, jonka tavoitteena on lisätä metsästysseurojen kautta valkohäntäpeuran metsästystä tarjoamalla metsästysmahdollisuuksia ulkopuolisille, mahdollistaa kaupallinen peuranmetsästys sekä edistää peuran lihan tuloa markkinoille. On tärkeää, että meillä metsästäjillä on pelisilmää tutkailla tulevaa ennakkoluulottomasti, koska toimintaympäristö muuttuu yllättävän nopeaan tahtiin. Ja erityisen tärkeää on, että tuo pelisilmä katsoo eteen eikä taaksepäin. Pelisilmä koetuksella TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Puheenjohtajalta
22 l Metsästäjä 2 l 2019 SINIKKA ja JUHANI UUSITALO Perinnejousimetsästäjäin liiton, Suomen Metsästäjäliiton ja Suomen Jousimetsästäjäin liiton yhteinen esitys toi tulosta vuonna 2017, kun peuraeläimet, mufloni ja villisika saatiin asetuksiin ampumakokeineen. E sitys hirven lisäämisestä asetuksiin on parhaillaan työn alla. Parissa vuodessa on harpattu pienriistajahdista suurriistan pyyntiin. Tämä jos mikään on lisäämässä jousimetsästyksen suosiota. Perinnejousissa ei käytetä mitään apulaitteita jousen virittämiseen; ei tähtäykseen eikä laukaisuun. Kaikki tapahtuu ampujan lihasten ja aivojen yhteistyönä. Perinnejousilla ammutaan vaistolla kuten haulikolla nopeissa tilanteissa; ojennus ja laukaus. Lihasmuisti ja matkan arviointikyky korostuvat. ”Tähtääminen” tapahtuu ankkuroimalla vetokäden etutai keskisormi dominoivan silmän alle tai suupieleen. Tällöin nuoli on suorassa linjassa kohteeseen nähden. Katseen on löydettävä ruskeasta hirven kyljestä piste, johon haluaa osua. Jos katse tai ankkurointi herpaantuu laukaisuhetkellä, on tuloksena huti. Tärkeää on harjoitella metsästystä varten juuri niillä nuolilla ja kärjillä, joilla aikoo metsästää. Painavan metsästysnuolen lentorata kun voi poiketa melkoisesti keveistä taulunuolista. Harjoittele ampumaan metsästysvarusteissa torneista, istualtaan, puuhun, lentoon. Tämä on vaistoammunnan suola ja vaikeus. Nuolet Nuoli on kaikkein tärkein elementti jousimetsästysvälineissä. Nuolen on lennettävä aivan suoraan, koska vain se takaa kunnollisen läpäisyn kohteessa. Siksi kannattaa uhrata aikaa ja joskus myös rahaa löytääkseen toimivan yhdistelmän. Puunuolten materiaaleina käytetään mäntyä, seetriä, vaahteraa tai hickorya. Hiilikuitu on kestävyytensä ja homogeenisuutensa takia yleisin käytössä oleva nuolimateriaali. Alumiinin käyttö on koko ajan vähenemään päin. Koska nuolen nopeus on kohtalaisen hidas, nuolen massalla lisätään läpäisykykyä. Esimerkiksi hickorysta voidaan saada jopa 800 grainin (51 g) painoisia nuolia. Nuolia voidaan myös lisäpainottaa kierreholkin yhteyteen laitettavalla painolla. Käytettäessä vähintään 600 grainin (38,8 g) painoista nuolta, ei läpäisyn kanssa ole ongelmia. Perinnejousi on tehokas SUURRIISTA-ASE Timo Ryynänen ja #80 paunan pitkäjousella kaadettu puhveli. Nuolen paino oli 1050 grainia eli 68 grammaa. TI M O RY YN ÄN EN Vasemmalla erilaisia suurriistaleikkureita: 3-teräinen Woodsman 125 gr (8 g), Woodsman Elite 190 gr (12,3 g) , Grizzly 140 gr (9 g) ja Stos 160 gr (10,4 g). Oikealla 2 hiilikuitunuolta ja 2 puunuolta.
Metsästäjä 2 l 2019 l 23 Kärjet Saaliin nopea kuoleminen perustuu nuolen ja leikkaavan kärjen aiheuttamaan runsaaseen verenvuotoon. Nuolen on läpäistävä nahka, sitkeitä verisuonia ja jänteitä, kylkiluita ja lihasmassaa. Parhaimpina kärkinä suurriistalle pidetään kohtalaisen pitkiä ja kapeita, koska tarkoituksena on saada mahdollisimman syvä läpäisy. Markkinoilta löytyy nykyään yhdestä palasta koneistettuja leikkureita, jotka ovat kestäviä ja laadukkaita. Kärjen partaveitsenterävyys on erittäin tärkeää ja lisäksi kärjen pitää pyöriä nuolen akselin suhteen tarkasti, jottei nuoli ala vatkata lennon aikana. Jousen säätö Jännitettyyn metsästysjouseen varastoituu suuri energiamäärä ja säätöjen on oltava kohdallaan, jotta jousi ja nuoli ampumatekniikkasi kanssa tuovat toivotun tuloksen suurriistajahdissa. Näitä säätöjä ei voi kukaan toinen puolestasi tehdä, koska ampujan otteella, vetopituudella sekä laukaisutavalla on suuri merkitys säätöihin. Metsästys perinnejousella Koska ampumamatkat ovat lyhyitä, yleensä alle 20 metriä, käytetään ”röllipukuja”, houkuttelua, piilokojuja ja puupasseja, jotta päästäisiin riittävän lähelle saaliseläintä. Hajun eliminoiminen on erittäin tärkeää, sillä eläimet haistavat metsästäjän helposti. Tällöin passipaikan valinta tuulen alta ja metsästäjän hajun peittäminen ovat tärkeimmät toimenpiteet. Riistaeläimen anatomia tulee tuntea, jotta voit tuijottaa oikeaan osumakohtaan ja ampua nuolesi sinne. Koskaan suurriistaa ei ammuta liikkeeseen tai eläimen katsoessa sinuun päin. Eläintä ei ammuta edestäpäin tai sen ollessa hermostunut. Oikea paikka nuolelle esimerkiksi hirvessä on kylkiasennossa olevan eläimen etujalan yläpuolelle. Paras paikka on, jos hirven sinun puoleisesi etujalka on edessä avaten keuhkot ja sydämen. Tällöin nuoli suunnataan kohti takimmaista etujalkaa. Tämä koskee kaikkia suurriistaeläimiä. Laajeneva metsästäjäkunta A setusmuutos vahvistaisi merkittävästi perinnejousien käyttöä ja hyödyttäisi hirvenmetsästystä tiheään asutuilla ja liikennöidyillä alueilla. Näistä syistä ja metsästysmuodon tuoman lisähaasteen vuoksi moni ruutiasemetsästäjä onkin siirtynyt käyttämään jousta. Perinnejousimetsästäjäin liitolla on ulkomaisia jäseniä, jotka odottavat Suomen asetuksen muutosta enemmän kuin lottovoittoa. Suuret jousimetsästysmaat kuten Ranska ja Espanja suuntaavat metsästysmatkansa ennemmin Suomeen kuin vaikkapa Afrikkaan. Suomalaisilla metsästysmatkailuyrityksillä on nyt mahdollisuuksien paikka elvyttää liiketoimintaansa riippuen tietenkin neuvotteluista metsästysseurojen kanssa lupapolitiikasta. Tämä 90 kg painanut villisika kaadetiin Stos 160 gr (10,4 g) leikkurilla. Valkohäntäpeuran kaadossa käytetty jousi on punatammea ja vetovastukseltaan 60 paunaa. Nuoli painoi 45 grammaa eli 694 grainia. IL KK A SE IK KU Sinikka Uusitalon kaatama 300 kg painoinen Oryx eli keihäsantilooppi. Välineenä oli 54 paunan vastakaarijousi.
24 l Metsästäjä 2 l 2019 Kiväärin kiikarikiinnitys – Sako ja Tikka ARTO MÄÄTTÄ Kiikaritähtäinten asennuksissa tehdään huomattavan paljon virheitä, lähes asemerkistä riippumatta. Sako ja Tikka ovat tuttuja melkeinpä kaikille metsästäjille, mutta kiikarin asennus niihinkin aiheuttaa joskus tarpeetonta päänvaivaa. V aikka sekä Sakot että Tikat valmistetaan nykyään Sakon tehtaalla, niiden asennuskiskot poikkeavat yhä toisistaan ja siksi ne myös vaativat omat asennustapansa. Sako Sako otti 1940-luvulla L46-mallissa käyttöön kartiokiilan, joka on edestä leveämpi. Syynä olivat tuolloin tyypilliset kiikaritähtäimet, joissa oli vain korkosäätö. Sivusäätömahdollisuutta ei ollut lainkaan. Sakon kartiokiilan avulla sivusäätö voitiin tehdä kiikarin jalustalla. Siirtämällä jalustaa kartiokiilassa joko eteen tai taaksepäin kiikaritähtäimen sivuasetus muuttui. Kartiokiilan ajatuksen sisäistäminen oli aikoinaan vaatimus sille, että kiikaritähtäimen sai asennettua aseeseen oikein. Riskinä oli asennusrenkaiden keskinäisen linjauksen heitto, joka aiheuttaa rasitusta kiikaritähtäimen runkoputkelle. Renkaat oli käytännössä linjattava samansuuntaisiksi tai hiottava ne linjaan ennen tähtäimen asennusta. Tätä laiminlyötiin laajalti ja tähtäimiä murjottiin asennusten yhteydessä. Yksi syy muovirenkaalla varustetuille Optilock-renkaille oli nimenomaan tämän linjausvirheen eliminointi. Tikka M65 edustaa vanhoja, mutta yleisiä Tikan malleja. Näissä aseissa rekyylistopparina, joka estää kiikarin liukumisen aseen potkaistessa, toimii etummaisen kiskon takaosa. Kuvan aseeseen kiikaritähtäin on asennettu nykyaikaisella Optilock-jalustalla, jossa on moderni rekyylivastin. Metsästäjän varusteet Takajalusta Rekyylivastin Kiinnitysrengas Etujalusta
Metsästäjä 2 l 2019 l 25 Koska tätä kiilatyyppiä on käytetty näihin päiviin asti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikissa Sako-kivääreissä, tulee sivulinja ottaa edelleen huomioon. Takimmainen jalusta tulee asentaa ensin rekyylivastinta vasten, jonka jälkeen etujalustan paikka määritetään tarkkailemalla sen sivusuuntaa. Kun renkaat ovat samassa linjassa piipun sivusuunnan kanssa, kiristetään etummainen jalusta paikoilleen ja kiikaritähtäin asettuu oikeaan linjaan piipun kanssa. Sakon jalustoja myydään nykyään pitkiin sekä lyhyisiin lukkoaktioihin. Pitkiin lukkoaktioihin löytyy lisäksi niin sanottua extended eli jatkettua mallia, jolla etummaista rengasta saadaan siirrettyä taaksepäin aseen pituusakselilla. Tämä mahdollistaa lyhyemmällä asennusjännevälillä olevien tähtäinten asentamisen pitkälukkoiseen aseeseen (esimerkiksi Sako L61R, AIII, AV jne). Lyhyillä aktioilla tarkoitetaan esimerkiksi ”viispilkkuseiskoja”, L579 ja AII -malleja. Tikka Tikka-kivääreissä on käytetty kautta niiden historian tasaleveää kiinnityskiskoa. Sen edut ovat asennuksen helppous ja rakenteellinen jämäkkyys. Jalustan sijainti ei vaikuta kiikarin sivusuuntaan, joten kiinnitysrenkaat on helpompi linjata, eikä Tikoissa tämän vuoksi ole ollut yhtä runsaasti virheellisesti asennettuja tähtäimiä. Tikassa myös jalustavaihtoehtojen määrä on pienempi. Tikka-kiväärit voidaan jakaa tähtäinkiikareiden asennuksen osalta kahteen pääluokkaan. Tikka M55 ja M65 malleissa rekyylivastimena käytettiin etummaista asennuskiilaa vasten tulevaa jalustan uloketta. 595 ja 695 -malleissa käyttöön otettiin pyöreä vastimen lovi, josta eteenpäin rekyylivastin siirrettiin etummaisen kiikarijalustan pohjaan. Sama periaate on käytössä myös Tikka T3:ssa. Muut Tikat ja Sakot Poikkeuksia yleisimpiin käytössä olleisiin kiskomalleihin luonnollisesti löytyy. Sekä Sakoja, että Tikkoja on tehty joskus pyöreillä kehyksillä, mutta näitä nähdään harvemmin meillä Suomessa. Sakoja on aikoinaan tehty myös FN:n valmistamista lukkoaktioista, joten aina Sako ei tarkoita sitä, että kiikaritähtäimen kiinnitystä varten aseesta löytyisi Sakon kiilat. Sakon ja Tikan yhteismallejakin on kokeiltu. Näissä käytössä oli Tikan kiila, eli on mahdollista törmätä Sakoon, jossa on Tikan tasaleveä kiinnityskisko. Nämä ovat kuitenkin verrattain harvinaisia. Sako L461 on yksi tavanomaisimmista kevyistä lintukivääreistämme. Sakon kiikarikiinnityskisko on kartion muotoinen ja vaatii juuri oikeat jalustat, joissa on huomioitu lukonkehyksen pituus. Kiikaritähtäimen asennuksessa etummaisen jalustan kiinnityskohtaa muuttamalla voidaan säätää kiikaritähtäimen sivuasetusta. Nykyään Tikoissa on lukonkehykseen porattu rekyylivaste. Vasemmanpuoleisen jalustan tappi asetetaan tämän reiän etuosaa vasten. Tikan vanhoissa jalustoissa rekyylivastin oli joko kiinteä osa jalustaa (kuvassa) tai prikka, joka kiinnitettiin ruuvilla etummaisen jalustan takaosaan. Jatkuu seuraavalla sivulla Etu Taka Kiinnityskisko/ -kiila
26 l Metsästäjä 2 l 2019 Metsästäjän varusteet ARTO MÄÄTTÄ Tämä kivääreiden kiikarikiinnitysjärjestelmä on alkukankeuden jälkeen alkanut yleistyä metsästysaseissa. Nyt selvitämme mitä Weaver, Picatinny ja STANAG merkitsevät. M etsästäjät puhuvat Weaver-kiskosta tai Picatinny-kiskosta, tarkoittaen useimmiten samaa asiaa. Kiskoilla on kuitenkin yksi periaatteellinen ero. ”MIL-STD 1913 Picatinny rail” on standardi, jossa kiskon mittojen täytyy olla määrätyssä toleranssissa. Weaver on taas osavalmistaja, joka on käyttänyt tätä kiskotyyppiä ilman standardinmukaisia mitoituksia. Weaver on siis valmistajan nimestä puhekieleen otettu yleisnimitys. Weaver, Picatinny ja STANAG -hässäkässä sekoittavana tekijänä toimii se, että useat osat sopivat toisiinsa ongelmitta. Ongelmia esiintyy silloin kun jokin osa ei vastaa standardia. Tämän vuoksi vastuulliset toimijat käyttävät tuotteissaan esimerkiksi ilmaisua ”Picatinny-tyyppinen”. Tällöin rivien välistä on luettavissa, että tuote ei ole Picatinny standardin mukainen. ”STANAG 4694” on viimeisin kehitysaskel Picatinnyn viitoittamalla tiellä. STANAG tulee sanoista ”standardisation agreement”. Erona Picatinnyyn on millimetriperusteiset mitat, tarkentuneet toleranssit ja pienet mitoituserot. Käytännössä STANAG mahdollistaa suuremman tarkkuuden optiikan irrottamisen ja kiinnittämisen välillä. Sotahommista metsämiehille Useat asealan innovaatiot saavat alkunsa sotilasaseissa ja näistä toimivimmat leviävät myös siviilien käyttöön. Picatinny kiskoilla meni pitkään ennen kuin ne yleistyivät, sillä konservatiiviset metsämiehet pitivät niitä rumina ja ”raastinrautamaisina” käytettäväksi hienoissa metsästysaseissaan. Tämä subjektiivinen näkemys riitti pitkään pitämään Picatinnyt sotilaallisissa sovelluksissa, joskin Weaver alkoi pikkuhiljaa tarjota hieman tätä muistuttavaa järjestelmäänsä myös metsästäjille. Kokopitkien kiskojen sijaan tarjolla oli lyhyet palat, jotka olivat hieman siistimmän näköisiä. Picatinny-kiskon edut ovat olleet hyvän aikaa tiedossa aseja optiikkavalmistajien suunnalla. Kiskon ja siihen kiinnittyvän kiikariasennusrenkaan keskinäinen liitto on vahva, sillä Picatinny-jalustoissa on rekyylistopparit ja kisko on koko matkaltaan täynnä pykäliä, joita vasten rekyylivastin voidaan asentaa. Kisko helpottaa asennusta, kun jalustojen sijainnilla voidaan pelata kiikarin runkoputken mukaan. Nykyjään Picatinny-kisko voi olla metsästyskiväärissä vakiovarusteena. Weaver palat eivät hetikään aina täytä Picatinnystandardia. Usein rekyylistopparin kolot ovat liian ahtaita tai niissä voi olla jopa pyöreä pohja. Picatinny-kiskoon löytyy kiinnitysrenkaita laidasta laitaan. Kuvassa pikajalustat, joiden pohjassa näkyy tämän jalustatyypin tunnusmerkki, rekyylistopparit. Picatinnyn vahvuus on kiikariasennuksen helppoudessa. Silmäetäisyyden saa helposti kohdalleen ja jalat voi sijoittaa kiskolla aina sopivimpiin kohtiin. Weaver, Picatinny, STANAG – Erilaiset samankaltaiset kiinnitysjärjestelmät LISÄÄ AIHEESTA SEURAAVASSA METSÄSTÄJÄ-LEHDESSÄ
Weaver, Picatinny, STANAG – Erilaiset samankaltaiset kiinnitysjärjestelmät 27 l Metsästäjä 2 l 2019 S ipilän hallituksen ohjelmassa yhtenä tavoitteena oli huolehtia suomalaiseen elämänmuotoon kuuluvien metsästyksen ja kalastuksen mahdollisuuksista. Huolehtiminen ei nykymaailmassa suinkaan onnistu muutokset pysäyttämällä, vaan päinvastoin aktiivisesti itse uudistamalla. Tähän on pyritty toteuttamalla riistakonsernin strategiaa. Muutokset eivät mahdu yhdelle sivulle, mutta lienee hyvä aika tehdä yhteenvetoa vaalikauden keskeisimmistä lakimuutoksista. Tavoitteena on ollut ensinnäkin se, että riistatalous luo hyvinvointia. Tällä vaalikaudella metsästykselle on avautunut kiinnostavia uusia mahdollisuuksia. Ajantasaisten riistalaskentojen tietojen perusteella tarpeettomia metsästysrajoituksia on voitu vähentää. Siksi nykyään metsäkanalintujen metsästysajat voivat jatkua hyvinä vuosina joulukuun 10 päivään saakka ja erittäin hyvinä vuosina urosmetsolla ja -teerellä on mahdollista sallia jopa talvimetsästys tammikuussa 10.-31.1. Päätökset metsästysajoista tehdään elo-syyskuun vaihteessa laskettujen riistakolmiolaskentojen perusteella. Metsästysaseen kuljettamista maastossa koskevaa kieltoa väljennettiin hallinnollisen byrokratian vähentämiseksi. Vuonna 2017 sallittiin valkohäntäpeuran, kuusipeuran, metsäpeuran ja villisian jousimetsästys, kunhan metsästäjä on suorittanut ampumakokeen jousella. Edelleen valmistelussa on esitys, jolla sallittaisiin myös hirven jousimetsästys. Riistakannat pitää säilyttää elinvoimaisina. Siksi metsästystä voidaan tarvittaessa rajoittaa entistä täsmällisemmin esimerkiksi metsästäjäkohtaisella saaliskiintiöllä. Voimakkaasti taantuneiden punasotkan ja tukkakoskelon metsästys kiellettiin kokonaan kolmen vuoden määräajaksi vuosiksi 2018-2020. Taantuneen allin metsästys on kielletty kokonaan sisämaassa ja merialueella metsästäjä saa metsästää enintään viisi allia vuorokaudessa. Saalisilmoitusvelvollisuuksia on lisätty. Metsäkauriista, villisiasta, hilleristä ja metsähanhesta on tehtävä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle seitsemän vuorokauden kuluessa eläimen pyydystämisestä. Vuonna 2020 ilmoitusvelvollisuus laajenee niin, että myös haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, punasotkasta, tukkasotkasta, haahkasta, allista, tukkakoskelosta, isokoskelosta sekä nokikanasta on tehtävä ilmoitus. Metsästyksen tulee olla eettistä ja vastuullista. Lainkuuliaisia hirvenmetsästäjiä käräjille vienyt niin sanottu vasasuoja siirrettiin lokakuun toisena lauantaina alkavassa varsinaisessa hirvenmetsästyksessä lainsäädännöstä metsästäjien eettisiin ohjeisiin. Suurpetojen metsästyksessä on nykyään oltava metsästyksen johtaja. Hirven metsästysaikoja muutettiin pariinkin kertaan sekä kiimarauhan turvaamiseksi, että toisaalta vahinkojen vähentämiseksi. Hirvieläimen pyyntiluvan käyttämisen edellytyksenä olevaa pinta-alavaatimusta täsmennettiin metsästämisen kieltämiseksi sirpalealueilla. Muutos tuli kokonaisuudessaan voimaan tänä vuonna. Riistanhoitomaksua on korotettu 39 euroon ja alle 18-vuotiailla se laskee tulevalle kaudelle 20 euroon. Riistanhoitoyhdistysten valtionavustuksen jakoperusteet on uudistettu niin, että ne kannustavat muun muassa nuorisokoulutusten, metsästyksen valvonnan ja riistalaskentojen järjestämiseen. Riistan aiheuttamat vahingot ja konfliktit ovat hallinnassa. Periaatteellisesti hyvin merkittävä muutos tuli vuonna 2018, kun aiemmin luonnonsuojelulailla rauhoitettu naakka siirrettiin metsästyslain piiriin rauhoittamattomaksi lajiksi. Afrikkalaisen sikaruton leviämisen estämiseksi villisian metsästystä on pyritty tehostamaan. Vuonna 2016 sallittiin kiinteän keinovalon käyttö villisian ja supikoiran metsästyksessä villisian ruokintapaikalla. Vain villisian naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu maaliskuun alusta heinäkuun loppuun. Viime vuonna avattiin myös merihanhen metsästys pelloilla jo elokuun kymmenes päivä, mutta sisämaassa laji on ollut rauhoitettuna. Rauhoittamattomien lintujen poikkeuslupien hallinnollista taakkaa kevennettiin uudella toistaiseksi voimassa oleva ilmoitusmenettelyllä mm. yli 1 hehtaarin suuruisilla marjaja vihannesviljelmillä. Ilmoitusmenettelyyn hakeutuvan pitää hakea hyväksyntä Suomen riistakeskukselta. Jo vuonna 2015 säädettiin myös erillinen laki haitallisten vieraslajien aiheuttamien riskien hallinnasta. Taustalla on EU:n vieraslajiasetus. EU:n tasolla haitallisten vieraslajien listalle on lisätty mm. supikoira, piisami, pesukarhu ja nutria eli rämemajava. Tällä hallituskaudella on jo tähän mennessä muutettu pelkästään metsästyslaista 29 pykälää. Eduskunta istuu parhaillaan vaalikauden viimeisiä viikkoja. Työtä jatketaan täysillä viimeiseen saakka. Eduskunnan käsittelyssä on edelleen hallituksen esitys, jolla vieraslajien pyyntiä koskevat säännökset siirrettäisiin vieraslajilain alle pyynnin tehostamiseksi ja toisaalta Euroopassa leviävästä kultasakaalista tulisi riistalaji. Samoin käsittelyssä on edelleen myös hallituksen esitys riistavahinkolain muutoksesta, jolla kotieläinvahingot, kuten koiraja mehiläisvahingot, korvattaisiin jatkossa aina täysimääräisinä. Samalla ns. Lex Halla –korvauselementti kumottaisiin porovahinkojen korvausten tasa-arvoisuuden lisäämiseksi. Vaalikauden tilinpäätöstä odotellessa Ministeriön kuulumisia JANNE PITKÄNEN Erityisasiantuntija maaja metsätalousministeriö Luonnonvaraosasto Erätalousyksikkö
28 l Metsästäjä 2 l 2019 TERO KUITUNEN Itselataavan haulikon huoltopurku Nykyaikaiset, siis viime vuosikymmeninä valmistetut, itselataavat haulikot ovat helppoja huoltopurkaa. Vaikka aseen merkki tai toimintaperiaate vaihtuisi, sujuu purkaminen ja kokoaminen pääpiirteissään samoja latuja. U seimmat itselataavan haulikon omistajat purkavat ja kokoavat aseensa pääosiin ilman sen suurempia ongelmia. Tässä artikkelissa mennään pieni askel pidemmälle, koska kyseinen askel on se, jolla vältytään yllättäviltä toimintahäiriöiltä. Tiettyyn haulikkomalliin voi etsiä ohjeita verkosta hakusanoilla: ”Haulikon merkki ja malli disassembly”. Metsästysaseen ylläpito osa 2 Kuten useimmissa itselataavissa haulikoissa, myös esimerkkiaseessamme purkaminen aloitetaan avaamalla etutukin edessä oleva mutteri. Sen jälkeen useimmissa aseissa saadaan etutukki työnnettyä pois paikoiltaan. Nyt piippu irtoaa vetämällä eteenpäin. Joissain aseissa joudutaan vetämään lukkoa hieman taaksepäin, jotta piippu vapautuu. ? ?
Metsästäjä 2 l 2019 l 29 Monissa asemalleissa lukon kyljessä oleva viritystappi irtoaa, kun lukko työnnetään aivan etuasentoonsa. Kun viritystappi ei ole esteenä, lukko saadaan ulos kehyksestä. Esimerkkiaseemme on kaasutoiminen, joten lukon mukana irtoaa myös välitinaisa, jota kaasumäntä ammuttaessa potkaisee taaksepäin. (Huomaa lukon takapäässä oleva ”häntä”! Kun tällaista asetta jälleen kootaan, pitää ”häntä” saada osumaan oikeaan paikkaan. Kts. kuva viisi kehyksen sisältä). Nykyaikaisissa aseissa laukaisukoneisto on erillinen moduuli, joka on kiinni kehyksessä usein vain yhdellä poikittaistapilla. Kun tappi on työnnetty pois paikoiltaan, irtoaa koneisto kevyesti nitkuttaen. Laukaisukoneisto kannattaa puhdistaa huolellisesti, mutta varoen. Esimerkkiaseemme laukaisukoneistosta voi varomattomalla käsittelyllä irrota esimerkiksi liipaisimen akseli. Se ei kuitenkaan ole katastrofi, koska varovaisella venkslauksella akselin saa takaisin paikoilleen. Vähemmillä sydämentykytyksillä kuitenkin selviää pitämällä huolen, etteivät akselit pääse liikkumaan paikoiltaan. Näin pahoin laiminlyöty koneisto kaipaa perusteellista puhdistamista. Koska koneistossa ei ollut muoviosia, voitiin käyttää liuotinta, tässä tapauksessa jarrujen puhdistus -sprayta. Pikeentynyttä vanhaa öljyä ja muuta törkyä oli niin runsaasti, että sen poistaminen vaati kaksi käsittelyä. Puhdas koneisto öljyttiin kevyesti laadukkaalla aseöljyllä jonka jälkeen ase toimi jälleen normaalisti. Kun laukaisukoneisto on irti, päästään puhdistamaan kunnolla myös kehys. Esimerkkiaseestamme on pidetty erinomaista huolta, joten sen kehyksen sisällä on vain muutamia roskia ja hieman palojätteitä. (Huom! Lukon ”hännän” tulee asetta koottaessa osua kehyksen takareunassa olevaan kuppimaiseen osaan. Sen takana, eli perän sisällä, on lukon palautinjousimekanismi.) ? ? ? ”Häntä” Akselit Välitinaisa
30 l Metsästäjä 2 l 2019 Paras harjoituslaji metsästäjälle? English sporting (suom. englantilainen sporting) on haulikkolaji, josta harva suomalainen metsästäjä on edes kuullut. Se on suuri harmi, koska tässä saarivaltiolaisten kehittämässä lajissa on kaikki ne ominaisuudet, joita metsästäjän harjoittelu vaatii. I nnostuin lajista jo kilpailujen rakennusvaiheessa, kertoo Salon Seudun Ampujien haulikkojaoksen aktiivi Konsta Kangaskorte. – Olen tällainen keskivertoa enemmän haulikkoammuntaa harrastava metsästäjä ja näiden Salon seudun ampujien ensimmäisten english sporting -kilpailujen järjestäminen aiheutti oivalluksen siitä, että tätä lajia on rummutettava metsästäjille! – Lajin kalustovaatimukset ovat muihin sporting-lajeihin verrattuna maltilliset, se on monipuolista ja vaihtelevaa, se opettaa metsästykseen kuuluvia taitoja, kuten etäisyyden ja lentoradan arviointia sekä rytmin muutoksia ja sen lisäksi se tuntuu metsästykselliseltä, Kangaskorte summaa. Parilla heittimellä Yhdellä english sporting -ampuma-aseENGLISH SPORTING TERO KUITUNEN l Kuvat: JARMO TUOMELA
Metsästäjä 2 l 2019 l 31 malla ammutaan kahta erilaista kiekkoa, joten heittimiä tarvitaan vain kaksi. Näitä samoja kiekkoja ammutaan yleensä 3-5 paria. Paikaksi kelpaa tavallinen haulikkorata, hirvirata tai oikeastaan mikä vain jossa haulikolla ylipäätään saa ampua. Haastavuutta ja metsästyksellistä tunnelmaa saa valitsemalla paikan, jossa kasvaa sopivissa kohdissa muutamia puita tai pensaita. Heittimien sijoittelussa ja kiekkojen lentonopeudessa, -radassa ja -kulmassa vain mielikuvitus on rajana. Pelkästään ”tuplia” English sporting:n erikoispiirteenä on se, että lajissa ammutaan vain ”tuplia”, eli yksi suoritus koostuu kahdesta kiekosta, joita molempia ammutaan kerran. Tätä ei kannata kauhistua. Kiekot kun voivat lähteä joko yhtä aikaa tai sitten toinen kiekko lähetetään matkaan vasta ensimmäisestä laukauksesta. Lajin tavoitteena ei niinkään ole opettaa kahden linnun pudottamista, vaan metsästykselle tyypillistä rytmin muutosta. Toinen kiekoista voi olla hidas ja toinen nopea, jolloin aseen liikenopeus ja ennakon määrä muuttuvat kesken suoriEnglish sportingin ampumapaikaksi kelpavat kaikki paikat, joissa haulikolla ampuminen on salittua. Paikan lisäksi tarvitaan kaksi heitintä. tuksen. Tai lentoradat voivat olla hyvinkin erilaiset. Tämä laittaa ampujan aivot töihin ja opettaa tekemään oikeita päätöksiä nopeasti. Koska samoja kiekkoja pääsee ampumaan useamman kerran, on virheistä mahdollisuus oppia. Minkäänlaista rutiinia ei kuitenkaan pääse syntymään, koska rata-asetelmaa muutetaan jatkuvasti. Jo pelkästään ampumapaikan siirrolla saadaan aikaan täysin uudet kiekot, mutta lisäksi lajissa muutetaan säännöllisin välein kiekkojen nopeutta ja lentosuuntaa. Ja tarvittaessa siirretään myös heittimiä. Taitojen hiomiseen Haulikkoammunnan perusteiden opiskelemiseen english sporting on turhan vaativa laji ja pahimmillaan se opettaa vain hätäisyyttä ja turhauttaa ohilaukausten myötä. Laji sopii jo haulikkoammunnan perustaidot hallitsevalle metsästäjälle, joka haluaa kehittyä paremmaksi, ajattelevaksi ampujaksi. Tervetuloa kokeilemaan! – Tavoitteenamme on, että Salon seudun ampumaurheilukeskuksessa järjestetään english sporting -harjoitusiltoja jo tulevana kesänä, Kangaskorte kertoo, ja toivoo muidenkin ampumaratojen pohtivan samaa mahdollisuutta. – Haulikkoammunnan harjoittelu kiinnostaa metsästäjiä sitä enemmän, mitä metsästyksellisempää harjoittelu on. Saman puurtamiseen kyllästyy nopeasti, mutta jatkuvasti vaihtuvat tilanteet pitävät mielenkiinnon yllä. Ja välillä on oltava helpompia ja välillä haastavampia tilanteita, ihan niin kuin metsästyksessä. Eikä ole ollenkaan haitaksi, jos lajia ammutaan metsästyshaulikolla ja sillä supistusasteella, mikä piipun suulla jahdissakin on. – Ja kuten sporting-lajeihin yleensä, myös english sportingiin kuuluvat ohilaukaukset. Aivan kilpatasolla asti, täydentää jo muutamia english sporting kilpailuja kiertänyt Marko Laine. – English sportingia harjoitellessa ohiampuminen ei ole epäonnistuminen vaan tilaisuus oppia jotain uutta. Salon Seudun Ampujat ry (SaSA) – Perustettu 1965 – Jäseniä noin 850 – ampumarata Halikon Hevonpäässä – Muun muassa haulikko-, ilma-ase-, kivääri-, pienoiskiväärija riistamaalilajit. Lisätiedot: www.sasa.fi TERO KUITUNEN l Kuvat: JARMO TUOMELA
32 l Metsästäjä 2 l 2019 Julkishallinnon mainetutkimuksen tuloksia: Otsikon sitaatti on jo vanha, mutta sitkeästi vielä tätäkin päivää. Maine on yksi tapa mitata organisaatioon liitettäviä arvoja ja asiakastyytyväisyyttä. Nyt Suomen riistakeskuksen maine tutkittiin ensimmäistä kertaa. T -Median toteuttaman Luottamus & Maine -tutkimuksen tulokset olivat näin nuorelle organisaatiolle varsin mukavat ja paljastivat monta harhaista käsitystä. Suomen riistakeskus perustettiin 2011 jatkamaan siihen fuusioitujen Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien tehtäviä uuden riistahallintolain nojalla. Laissa päädyttiin malliin, jossa riistakeskuksesta tuli itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, joka toimii toteutettu, mutta julkista keskustelua riistakeskuksen ympärillä on kuitenkin usein käyty pelkästään poikkeuslupa-asioissa. Julkisten hallintotehtävien päätöksiä ohjaavat kansallinen ja ylikansallinen lainsäädäntö, kansainväliset sopimukset, hallinto-oikeuksien, korkeimman hallinto-oikeuden ja EU-tuomioistuimen ratkaisut. Esimerkiksi poikkeuslupia suurpetojen kuten suden metsästykseen tai poistamiseen voidaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella myöntää vain kun kaikki poikkeuslupien myöntämisen edellytykset täyttyvät. Yksi syy tutkituttaa riistakeskuksen mainetta olikin suden ympärillä käytävä keskustelu. Maineemme on vankkaa keskitasoa T-Median tutkimuksessa arvioitiin 51 julkishallinnon toimijaa ja riistakeskus sijoittui sijalle 26 jääden niukasti Metsähallituksen taakse, mutta suunnilleen samalla mitalla maaja metsätalousministeriön edelle. Kolmen kärki eli parhaan mainekertoimen julkishallinnon keskuudessa saivat Hätäkeskuslaitos, Ilmatieteenlaitos ja Rajavartiolaitos. Suhteellisesti parhaiten riistakeskus menestyi vastuullisuudessa, hallinnon avoimuudessa ja läpinäkyvyydessä. Ohut organisaatio ja pieni koko selittänevät arviot hallinnon läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta. Se, että riistakeskuksen talous sai heikompia Huolimatta ajoittain kuumana käyvästä somekeskusteluista, ei Suomen riistakeskuksen maine ole erityisen polarisoitunut. Jyrkän kielteisesti organisaatioon suhtautuu vain noin 5 % vastaajista. Yli 10 % suhtautuu organisaatioon erittäin myönteisesti. ”Kunnia meni, mutta maine sen kuin kasvaa” maaja metsätalousministeriön tulosohjauksessa. Samassa yhteydessä kaikki riistakeskukselle kuuluvat julkiset hallintotehtävät, kuten lupa-asiat, eriytettiin muusta toiminnasta niin sanotun ”palomuurin” taakse ja niitä hoitamaan valtioneuvosto asetti muusta riistahallinnosta riippumattoman julkisten hallintotehtävien päällikön. Lain linjauksella varmistettiin, etteivät riistakeskuksen metsästyksen ja riistanhoidon edistämistehtävät vaikuta julkisten hallintotehtävien hoitamisen puolueettomuuteen tai riippumattomuuteen. Runsaasti väärinymmärryksiä Kahdeksan toimintavuotensa aikana Suomen riistakeskus on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa riistataloudessa. Laajoja hankkeita Oma riistasta riistametsänhoidon edistämiseen on KLAUS EKMAN
34 l Metsästäjä 2 l 2019 MIKKO TOIVOLA Pyyjahdissa Pohjois-Amerikan tiheikössä Suomessa pyyt jäävät metsästäjien puheissa toisinaan muiden suurempien kanalintujen varjoon. Amerikassa paikallinen röyhelöpyy on sen sijaan runsainta suosiota nauttiva riistalintu, jonka metsästyksen ympärillä liikkuu paljon rahaa. M eillä oli ilo tutustua paikalliseen pyiden metsästykseen asiantuntevien oppaiden ja koulutettujen seisojien avustuksella. Saalistakin tuli, vaikka olosuhteissa oli paikoin viidakkomaisuuden tuntua. Juttu on jatkoa Metsästäjä-lehdessä 6/2018 olleeseen juttuun villikalkkunoiden metsästyksestä. Nuorten metsien rummuttaja Röyhelöpyy on meikäläisen pyyn kokoluokkaa oleva pieni kanalintu. Ulkonäkökin on lajilla varsin samanlainen. Nimensä lintu on saanut kaulan ympärillä olevasta mustasta röyhelöstä, joka varsinkin uroksella erottuu selvästi. Siinä missä suomalainen urospyy päästää keväällä vihellyksen reviirinsä merkiksi rummuttaa amerikkalainen urosserkku siivillään, jolloin syntyy jopa 400 metrin päähän kantava ääni. Äänimerkeillä uros pyrkii ilmoittamaan reviiristään, jonne se houkuttelee naaraita. Ravinnonkäytöltään laji muistuttaa meikäläisiä kanalintuja. Pienet poikaset turvautuvat hyönteisravintoon ja sen jälkeen siirtyvät vähitellen käyttämään monipuolista kasvisravintoa. Pyykannat ovat vähentyneet Pohjois-Amerikassa Röyhelöpyy esiintyy laajalla alueella Pohjois-Amerikassa ja on suosittu riistalintu. Laji suosii elinympäristöjä, jossa on nuorta lehtipuuta, erityisesti haapaa. Suurimmat pyytiheydet löytyvät tutkimusten mukaan haavikoista, joiden ikä on noin 5-15 vuotta. Metsien ikääntymistä ja tasalaatuisuutta pidetään suurimpana syynä siihen, että pyykantojen tiheydet ovat laskeneet. Metsärakenteen yksipuolistuessa pyyt menettävät niille tärkeän suojan ja altistuvat haukkojen, pöllöjen ja eri maapetojen saalistukselle. Myös ravintoa on tasarakenteisissa metsissä huonommin tarjolla. Wisconsinin osavaltiossa pyykantaa seurataan keväisillä laskennoilla, jotka perustuvat vakiopaikoilta tapahtuvaan uroslintujen rummutusäänien kuunteluun. Viime vuosikymmeninä pyykanta on noudattanut Suomenkin kanalinnuille tuttua ilmiötä. Keskimäärin tiheydet ovat laskeneet ja syklit tasaantuneet. Pyitä on Wisconsinissa lähinnä osavaltion pohjoisosissa, sillä eteläiset alueet ovat pitkälti intensiivisen maatalouden käytössä. Jenkeissä pyiden metsästys on suosittua Röyhelöpyy on Pohjois-Amerikan suosituin metsästettävä metsäkanalintu. Tarkkoja lukuja ei ole saatavilla, mutta keskimäärin yli miljoonan metsästäjän arvellaan saavan vuosittain saaliiksi 2,2 2,8 miljoonaa lintua. Vuonna 2006 metsästyksen ympärillä pyörivän rahamäärän on arvioitu olleen noin 500 miljoonaa dollaria. TO M M Y AR FM AN
Metsästäjä 2 l 2019 l 35 Wisconsin on Michiganin ja Minnesotan ohella suosituimpia röyhelöpyiden metsästysalueita. Wisconsinissa liikkuu vuosittain arviolta 120 000 metsästäjää pyiden perässä. Saalista saadaan vuosittain keskimäärin 650 000 lintua. Yleisimmin metsästys tapahtuu samoilemalla sopivissa pyyelinympäristöissä joko seisojan avustuksella tai ilman, haulikko sopivasti hollilla. Pääsimme kokeilemaan molempia tapoja. Ilman koiraa – ilman saalista Jotta pyyjahti olisi menestyksellistä, pitää löytää niille sopivia elinympäristöjä. Tähän tarkoitukseen on Wisconsinissa kehitetty jopa internet-sovellus (https://dnr.wi.gov/ topic/lands/FFLIGHT.html) metsästäjien käyttöön. Meillä tällaista tarvetta ei onneksi ollut. Ensimmäinen yritys tehtiin ilman koira-apua oppaamme Kevin Wallenfangin mökin läheisyydessä nuoressa lehtipuumaastossa, pohjoisessa Wisconsinissa. Syyskuinen lämpöaalto oli kohottanut mittarilukeman reippaasti yli 20 celsiuksen ja oppaamme kehotti levittämään runsaasti hyttysmyrkkyä kasvoihin. Kun sitten olimme samoilleet muutaman tunnin umpeenkasvaneita metsäteitä, valui hiki solkenaan ja aloin hieman huolestua päivästä, joka oli kokonaan varattu pyyjahtiin koirien kanssa. Olimme kuitenkin päässeet näkemään muutaman pyyn ja ampuneet pari pummia, joten tiesimme alustavasti mistä on kysymys. Kiinnostavaa jahtia settereillä Koirilla metsästimme Park Falls -nimisen kaupungin lähistöllä ammattioppaiden Ed Zydzikin ja Sherman Bishopin avustuksella. Suuntasimme maastoon, jossa oli parhaassa iässä olevaa nuorta lehtimetsää. Innokas, kokenut englanninsetteri päästettiin maastoon ja lähdimme etenemään niitettyjä metsäteitä pitkin. Koiralla oli kaulassaan panta, jonka piippauksista pystyi päättelemään, milloin koira oli pysähtynyt seisontaan. Tämä oli varsin tarpeellista sillä kun koira poistui tieltä ei sitä tiheiköstä juurikaan voinut enää havaita. Lintuja oli alueella kohtuullisesti ja heTO M M Y AR FM AN Metsästysmaastot olivat paikoin läpitunkemattomia nuoria lehtipuumetsiä. Kunnon ampumahdollisuuksia sai aikaan lähinnä niitetyillä metsäautoteillä. Park Falls on julistautunut röyhelöpyiden pääkaupungiksi. Paikka onkin tunnettu runsaista pyykannoistaan ja alueelle tulee jahtikautena paljon metsästäjiä myös muista osavaltioista.
36 l Metsästäjä 2 l 2019 Röyhelöpyyn levinneisyys kattaa laajat alueet Yhdysvalloissa ja Kanadaassa (vihreä). Joiltain alueilta pyy on kuitenkin hävinnyt (harmaa). Häviäminen johtuu lähinnä elinympäristöjen muutoksesta. Pyykannan kehitystä kuvataan keväisiin laskentoihin perustuvalla vuosittaisella indeksiluvulla. Wisconsinin pyykanta oli keväisten laskentojen perusteella vuonna 2018 aallonpohjassa. Värin vaihtuminen sinisestä vihreäksi kertoo seurantareitin vaihtumisesta. ti alussa saimme muutaman seisonnan. Ampumamahdollisuudet olivat kuitenkin todella haasteellisia. Viimein seisonta sattui hieman avoimempaan maastoon ja päivän ainoa pyy päätyi käteen ihmeteltäväksi. Yhteensä seisonnassa oli noin 15 lintua, joista ampumatilanteita kertyi viisi. Osansa haasteesta muodosti se, että seisonnassa oli myös lehtokurppia, joita ei vielä saanut ampua. Linnun pompatessa maasta tunnistus oli tehtävä nopeasti. Aloin ymmärtää miksi pyyjahti on niin suosittua. Siinä on parhaimmillaan paljon tapahtumia ja haastetta riittää paremmallekin ampujalle. Elinympäristöt avainsana molemmilla mantereilla Valtameren molemmilla puolilla pyykantojen tilaa määrittää suuresti se, millaisessa Erilaiset seisojarodut ovat Wisconsinissa pyyn pyynnissä varsin suosittuja. Meidän oppaallamme oli käytössään englanninsettereitä. Pyyn sukupuolen pystyi tunnistamaan linnun selässä olevista höyhenistä. Saaliiksi saadulla linnulla oli pisteitä yksi, eli kyseessä oli naaras. Kaksi pistettä olisi merkinnyt urosta. elinympäristössä laji saa elää. Monipuolinen metsärakenne, joka tarjoaa sekä suojaa, että ravintoa on tärkeää molemmilla mantereilla. Erityisen kiinnostava on metsätalouden rooli lajin kannanhoidossa. Siinä missä amerikkalainen metsätalous luo usein pyylle uutta elinympäristöä nopeasti uudistuvissa lehtipuumetsissä, saattaa meikäläinen metsätalous heikentää elinympäristöjä hitaammin uudistuvissa havupuumetsissä. Erityisesti ennakkoraivaus, joka poistaa suojaavat tiheiköt, on pyiden kannalta haitallinen toimenpide. Pyykantojen tilaa voidaan toisaalta parantaa oikeilla metsätalouden toimenpiteillä. Amerikassa pyyn elinympäristövaatimuksista pitää ääntä röyhelöpyy-yhdistys (www.ruffedgrousesociety.org/). Suomessa äskettäin julkaistu Riistametsähoidon opas on askel oikeaan elinympäristön hoitoon suomalaisessa metsäelinympäristössä myös pyiden kannalta.
Metsästäjä 2 l 2019 l 37 Ruukin maaseutuopisto kouluttaa toimijoita riistaalan vaativiin tehtäviin. Haku elokuussa alkavaan riistapainotteiseen luontoohjaajakoulutukseen suoraan oppilaitokseen 31.5.2019 mennessä. Koulu alkaa 13.8.2019. Lisätietoja: Teemu Keränen p. 040 747 7234 tai teemu.keranen@raahenedu.? www.riistalinja.info Riista-alan ammattilaiseksi? Metsästysopas? Riistanhoitaja? Riistayrittäjä? Pieniä tekoja riistan vuoksi Uusi opas verkossa www.riistametsa.fi Janne Miettinen, Mirja Rantala ja Marko Svensberg GRAAFINEN OHJEISTUS 2015 RIISTAMETSÄNHOIDON OPAS GRAAFINEN OHJEISTUS 2015
38 l Metsästäjä 2 l 2019 MISKA KOPPONEN Majavajahti koukuttaa Kun majava maalla ollessaan havaitsee sitä uhkaavan metsästäjän tai suurpedon, pakenee se välittömästi veteen. Kärsivällinen metsästäjä pääsee useimmiten nylkyhommiin, sillä hän ampuu majavaa vasta sen ollessa kunnolla maalla. A ktiivinen majavajahti on helppo aloittaa, sillä kanadanmajavan metsästyksestä poistettiin pyyntilupa vuonna 2001. Itse innostuin kokeilemaan majavajahtia, kun kuuntelin kahden hirviporukkamme jäsenen kokemuksia majavan kaadoilta. Porukkamme johtaja
Metsästäjä 2 l 2019 l 39 on todella kokenut majavan metsästäjä ja hänen neuvomanaan menin huhtikuun 2012 lopussa iltapassiin majavien tuoreen syönnöspaikan tuntumaan. Iso majava tuli kaadetulle koivulle juuri ennen hämärää. Tilanne päättyi valtavaan pettymykseen. Ammuin majavaa haulikolla noin 15 metristä, mutta se pakeni haavakkona pesäänsä. Seuraavana aamuna majavanpesä oli revitty auki karhun urakoimana. Karhu oli korjannut paistin talteen. Palasin samalle paikalle jo saman vuoden syyskuussa. Tällä kertaa minua onnisti. Ammuin haulikolla iltapassista 20 kiloisen majavan, jonka myös lopulta sain talteen. Tämä ensimmäinen saalis innosti minua jatkamaan tätä mielenkiintoista jahtimuotoa. Huomion arvoista on, että ensimmäisen saaliin jälkeen olen käyttänyt majavajahdissa pelkästään kivääriä. Majava on yllättävän voimakas eläin, ja kokemukseni mukaan kiväärillä ampumalla majavat saadaan varmemmin talteen. Haulikko on kuitenkin käyttökelpoinen ase majavaa ammuttaessa, jos ampumamatka on alle 15 metriä ja haulipanos on riittävän tehokas. Metsästän majavaa keväällä ja syksyllä. Viime vuosina olen tehnyt keväisin kaksi useamman päivän pituista reissua majavajahtiin. Nämä reissut ovat minulle vuoden kohokohtia. Syksyllä kyttään iltaisin majavaa, kun päivän muu metsästys on ohi. Metsästän majavia hirviporukkani ja pienriistaseurani mailla. Myös muutamat yksityiset maanomistajat toivottavat minut tervetulleeksi maillensa. Tiedustele etukäteen huolella Majavajahtiin ei kannata lähteä hetken mielijohteesta. Saalis on paljon todennäköisempi, jos jahtia varten tehdään ennakkovalmisteluja. Minusta ehdottomasti tärkein valmistelu on majavapaikkojen huolellinen tiedustelu. Pyyntiin lähdetään vain paikkaan, josta on tuore havainto majavasta. Helpoiten majavahavainto saadaan usein sieltä missä majavia on aikaisemminkin ollut. Oletetun majavavesistön rantaviiva onkin syytä tutkia tarkasti ja joskus tiedustelija pääsee jopa näkemään majavan. Viimeistään tuore syönnöspaikka ja poikki jyrsityt puut paljastavat majavien asustavan alueella. Majavan syönnöspaikalla on yleensä lehtipuiden oksia ja runkoja, joista on jyrsitty kuorta pois. Lisäksi sieltä voi löytyä vesikasveja ja varsinkin niiden juurakoita. Syönnösten tuoreuden oppii päättelemään vain käytännössä majavapaikkoja kiertelemällä. Majavanpato ja syönnösurat kertovat myös paljon kunkin alueen majavien käyttäytymisestä. Uria pitkin majavat kuljettavat metsästä kaadetut puut vesistön rantaan. Rantapenkasta voi myös löytyä mutakekoja, jotka ovat majavien reviirimerkkejä. Kesällä majavat ovat ikään kuin piilossa. Niiden syönnöksiäkin näkee silloin yllättävän vähän. Jos tiedustelulla on löydetty asutettu majavapaikka, niin seuraavaksi pyritään paikallistamaan myös pesä. Majavan kekopesä on helppo havaita, mutta penkkaan tehty pesä on vaikeampi löytää. Syksyllä majavat keräävät talvea varten pesänsä eteen ravintolautan. Tämän risulautan avulla penkkapesäkin löytyy. Majavajahti voidaan suunnitella kunnolla, kun tiedetään, mistä majavat lähtevät uimaan. Liian lähellä pesää kyttäävä metsästäjä on vaarassa paljastua majaville. Passipaikat kuntoon Jahdin valmisteluihin kuuluu myös passipaikkojen teko. Valitsen yleensä passikseni majavan syönnöspaikan, mutta kyttään joskus syönnösurallakin. Suosin matalarantaisia paikkoja, joissa on paljon tuoretta syönnöstä. Maaston ja puuston mukaan teen passipaikan 15-50 metrin päähän. Käytän pelkästään kivääriä, joten ampumasektorin täytyy olla puhdas risuista ja heinistä. Raivaan ne pois vesurilla ja teen kolmijalkaiselle ampumakepilleni maahan sopivan alustan. Kaikkiin syönnöspaikkoihin ei saa passia, sillä rannan puusto voi olla liian järeää ja peittävää. Peitteinen rantaviiva haittaa huomattavasti vähemmän haulikolla metsästävää. Majavalla on erinomainen hajuaisti, joKeväällä majavat liikkuvat enemmän myös valoisan aikaan. Ensimmäisen majavan saatuani totesin: ”Tämä on minun juttuni”.
40 l Metsästäjä 2 l 2019 ten sitä kytätään aina tuulen alapuolelta. Jahtiin pääsee melkein aina, jos useammalla asutulla majavapaikalla on passipaikat valmiina. Tuulen suunnan perusteella valitaan kutakin kyttäystä varten sopivin passipaikka. Kapea lampi tai lahti on ihanteellinen majavajahdin kannalta, sillä sen kummallekin rannalle voidaan tarvittaessa tehdä passipaikat. Tilanne on sama, jos majavilla on syönnöspaikkoja joen tai ojan penkassa. Keväällä tarjoutuu joskus mahdollisuus kytätä majavaa jäältä, kun osa järvien ja lampien rantaviivasta on sulanut ja jää on muilta osin vielä kantavaa. Jäällä passaavan ei tarvitse raivata ampuma-alaa ja hänellä on runsaasti tilaa valita passipaikka. Haapa on tunnetusti majavan herkkua. Monen passipaikan saalis paranee haapasyötityksellä, joka tehoaa sekä syksyllä että keväällä. Syönnöspaikalle viedään ohuita haavanoksia tai paksumpaa tavaraa. Isommat haaparungot sidotaan rautalangalla rantapuihin kiinni. Näin majavat eivät kuljeta niitä muualle. Tarkoituksena on, että majavat jäävät syönnöspaikalle haapaa syömään. Majavien suosimalle syönnökselle voi myös laittaa riistakameran. Sen avulla nähdään mihin aikaan vuorokaudesta majavat käyvät syönnöksellä. Riistakameran liiketunnistin tuntuu ainakin omissa kameroissani reagoivan huonosti majavan liikkeisiin. Majavakuvia voi tulla paremmin, jos riistakamera ottaa kuvia aikavälikuvauksella. Malttia ampumatilanteeseen Majavaa kytätään yleensä illalla, mutta aamujahdistakin voi tulla saalista. Passipaikalla on hyvä olla 2-3 tuntia ennen auringonlaskua. Keväällä metsästäjän kannattaa olla valmiina passissaan tätäkin aikaisemmin. Pienemmät majavat lähtevät normaalisti ensimmäisinä liikkeelle pesästä. Isompi majava on kokeneempi ja varovaisempi. Kun majava ui syönnöspaikalle, kannattaa odottaa rauhassa kunnes se nousee maalle ja asettuu syömään. Paras hetki ampua on majavan ollessa suoraan kyljittäin sinuun nähden. Ammu kiväärillä hyvältä tuelta hallittu laukaus majavan etujalan kohdalle. Korkeussuunnassa tähtäyspiste on noin puolivälissä majavan ruhoa. Hyvä muistisääntö tähtäyspisteen määrittämiseksi sivusuunnassa on: mittaa katseellasi välimatka majavan kuonosta sen korvaan, oikea tähtäyspiste on sama matka korvasta majavan häntään päin. Kyseiseen kohtaan ammuttu laukaus on itselläni johtanut majavan varmaan talteen saamiseen. Toinen vaihtoehto on ampua, kun majava on maalla päittäin tai selin metsästäjään nähden. Tässä tilanteessa selkärankaosuma pudottaa majavan paikalleen. Minusta majavaa ei kannata ampua päähän. Majava kyllä kuolee osumasta, mutta se voi refleksinomaisesti nytkähtää veteen ja hävitä. Saaliiksi saatu majava suolistetaan välittömästi. Peräaukon ympärillä olevat hajurauhaset poistetaan niitä rikkomatta. Näin maukas majavanliha saadaan laadukkaana talteen. Majavannahka ja kallotrofee ovat myös arvokkaita muistoja jahdista. Riistakamera paljastaa haapasyötin houkuttelemat majavat. Majavan kaatamia haapoja Savonrannan Karhunkoskella.
Metsästäjä 2 l 2019 l 41 M ajavajahdin tärkein varuste on tehokas ja toimivaksi testattu ase/ patruuna-yhdistelmä. Vaatimus pätee niin kiväärillä kuin haulikolla metsästykseen. Majavan tappava osuma-alue ei ole kovin suuri, joten kiväärin on oltava tarkkakäyntinen. Jahtaan majavia .308 Win. kaliiperin kiväärillä ja piipussa on 11,9 gramman puolivaippapatruuna. Hirvipanoksella ampuminen ei ole liioittelua. Tehoa tarvitaan, jotta majava jää osuman saatuaan paikalleen eikä se liikahda veteen ja pahimmassa tapauksessa häviä. Käytettävän luodin lentorata tulee tietää mahdollisimman tarkkaan, sillä ampumamatkat voivat vaihdella paljon. Kohdistan kiväärini käymään keskelle 60-75 metrin etäisyydeltä. Mutta missä ovat osumat tällä kohdistuksella, jos ampumamatka on 15-25 metriä? Osumat ovat 2-3 cm taulun keskipisteen alapuolella. Tämän muistaen tähtään näin lyhyellä matkalla majavaa hieman ylävoittoisesti. Muuten osuma jäisi ehkä liian alas. Kevätjahdissa ampumatilanne tulee usein jo valoisan aikaan, mutta syysjahdissa kiväärin päällä on hyvä olla valovoimainen kiikari, jossa on valopiste tai valaistu ristikko. Kiikarin hämäräominaisuudet punnitaan erityisesti syysiltoina, kun majavat lähtevät liikkeelle pimeän turvin. Laadukkaan optiikan avulla metsästäjä voi kytätä pidempään ja saada enemmän saalista. Majavapassiin tarvitaan kunnon ampumatuki. Nykyisin myynnissä on laaja valikoima ampumakeppejä, joita kannattaa ehdottomasti käyttää. Käytin alussa kaksijalkaista ampumakeppiä, mutta myöhemmin hankin itselleni tripodin eli kolmijalkaisen ampumakepin. Tripodista saa erinomaisen tuen ja sen korkeutta voi säätää laajalla skaalalla. Otsalamppu on majavajahdin vakiovaruste. Tehokasta käsilamppua tarvitaan esimerkiksi majavan etsimisessä. Majavahara tai -koukku voi hankalassa tilanteessa pelastaa saaliin. Hara syntyy vaikka ongenvavasta ja sen päähän asetetusta isosta kolmihaarakoukusta. Varhaisessa kevätjahdissa joudutaan joskus käyttämään lumikenkiä. Ahkiolla majava vedetään kätevästi pois maastosta. Sytkärillä tai tulitikuilla tarkistetaan tuulensuunta. Vaakaa tarvitaan majavan punnitsemiseen. Puukon on oltava hyvässä terässä, jotta majava saadaan käsiteltyä. Majavajahdin varusteet Majavaharaa ei tällä kertaa tarvittu.
42 l Metsästäjä 2 l 2019 MIKA NYMAN Supikoiran pintapyynti Suosikkimetsästysmuotomme P yydämme pääsääntöisesti pinnalta koirien avulla. Tämä pyyntimuoto on todella tehokas kun koira toimii. Pintapyynti painottuu syksyyn ja alkutalveen. Tyypillinen metsästystapahtuma alkaa, kun riistakamerasta tulee kuva ja puhelin piipahtaa. Silloin jäävät yöunet yleensä vähille. Ei muuta kun kuteet niskaan ja koiralle tutka kaulaan. Sen jälkeen kameran luo ja koira irti. Koira kokeilee jäljittää ja saada supin kiinni tai seisontahaukkuun. Metsästäjä menee koiran luo ja lopettaa supin heti kun se on koiran kannalta turvallista. Aina kannattaa lähteä jos supin saa pois. Siitä sitten kotiin, muutaman tunnin unet ja töihin. Haaskoille kannattaa siis hankkia lähettäviä riistakameroita, jotka kertovat melko nopeasti supien kulkuajat. Jos vaan mahdollista ja lupia on alueille, niin kannattaa perustaa useita haaskapaikkoja kameroilla varustettuna. Ilman koiraa oleva metsästäjä voi aloittaa pyynnin kyttäämällä haaskalla. Tällä tyylillä saadaan pidettyä kantaa hyvin kurissa. Loukku kameralla tehopyynnin alkupiste Varsinkin alkusyksystä elävänä pyytävät loukut toimivat todella hyvin ja koiraton metsästäjä saa helposti niillä saalista. Loukut on hyvä asetella niin, että ne saa helposti tarkistettua ja jos vain on mahdollista, niin laittaa vaikka kameran kuvaamaan. Jos supi ei uskalla mennä loukkuun, mutta kamera on jo paljastanut liikkujan, voi sinnekin mennä kyttäämään. Vaan tässäkin koira-apu helpottaa todella paljon. Kannattaa tutustua alueen muihin pienpetopyytäjiin, tulevat varmasti mielellään auttamaan poistoissa. Tehokasta.
Metsästäjä 2 l 2019 l 43 Öttiäiset (kö) P ienpetojoukkueemme Öttiäiset(kö) päätettiin perustaa kaverin kanssa joku tovi sitten. Aikaisemmin olimme käyneet kilpailuissa tukemassa erästä pienpetojoukkuetta, mutta meidän omissa pyyntiporukoissamme oli myös kiinnostuneita supien poistoon hyviltä alueilta. Muutamat puhelinsoitot kavereille, että kiinnostaako liittyä ryhmään, ja niin syntyi 8 hengen joukkueemme. Joukkueen koirakalusto koostuu pääasiassa amerikankettukoirista, joita on tällä hetkellä 7 kappaletta. Lisäksi meillä on käytössä lyhytkarvainen saksanseisoja, plotti/venakko, mäyräkoira, saksanmetsästysterrierejä ja suomenajokoira. Viime vuonna osallistuimme pienpetopyynnin joukkue-MM-kisoihin, jossa sijoituimme hopealle. Sen avulla varmistettiin kisapaikat vuoden 2019 SMja MM-kisoihin. Pienpetokilpailuita olisi hyvä järjestää enemmänkin eripuolella Suomea. Varmasti riittäisi kisoihin osallistujia jos vaan alueella on supeja ja muita pienpetoja. Kilpailut ovat tehokkaita täsmäiskuja alueille, joissa petokanta on karannut liian suureksi. Alueen yhdistyksien kannattaisikin ottaa asia esille kokouksissa. Öttiäiset(kö) -joukkueen edesottamuksia voi seurata osoitteessa www.facebook.com/ pienpetojoukkue/ Haluatko kertoa omasta suosikkimetsästysmuodostasi Metsästäjä -lehdessä? Ota yhteyttä tero.kuitunen@riista.fi Maastoon oli ilmestynyt yhdet supin jäljet. Niitä seuraamalla löytyi ”jackpotti”. Onnistunut pariskunnan poisto. Metsästäjä
44 l Metsästäjä 2 l 2019 MARKO MUUTTOLA Supikoiria loukulla – pyyntitehoa vaivattomasti Loukkupyytäjän, kuten muidenkin pienpetopyyntimuotojen saalisrikkainta aikaa on alkusyksy, jolloin nuoret eläimet ovat runsain joukoin liikkeellä. Alueen pienpetojen poikastuottoon vaikutetaan kuitenkin eniten kevätkauden pyynnillä, jolloin poistetaan tuottavia yksilöitä. Talven selän taittuessa onkin hyvä syötittää loukut hajuhermoja kutkuttavilla syöteillä ja virittää loukku pyyntiin supikoirien lähtiessä liikkeelle kevään myötä maha kurnien. S opivia loukkupaikkoja ovat eläinten oletetut kulkureitit, vesistön rantavyöhykkeet ja saaret jääaikaan, ojien varret tai latojen alustat. Syöttinä käytetään esimerkiksi kalaa tai riistanperkeitä. Pyyntipaikkaa ei kannata turhaan vaihdella, uudessa paikassa saattaa vierähtää pitkäänkin ennen kuin eläimet uskaltautuvat loukkuun. Paikasta josta saalista on tullut, ei loukkua kannata pois viedä sillä pyyntiteho paranee yleensä ajan kuluessa ja erityisesti paikassa mistä saalista on tullut. Pienemmillä yleisloukuilla voi toki suorittaa täsmäiskuja erityiskohteisiin, mutta pääsääntönä maastossa paikallaan pitkään ollut pyytää parhaiten. Loukun naamioinnilla voi parantaa pyytävyyttä jonka lisäksi piilossa olevassa loukussa eläimet stressaantuvat vähemmän. Pyyntipaikan lisäksi kannattaa panostaa helppoon loukun hoitoon ja ennen kaikkea helppoon loukun tarkastamiseen, minkä metsästysasetus velvoittaa suorittamaan vähintään kerran vuorokaudessa. Merkkinauhoja ja tekniikkaa Pienpedot liikkuvat pääosin hämärän ja pimeän aikaan, joten elävänä pyytävä loukku on hyvä tarkastaa aamuisin, jolloin eläin on loukussa mahdollisimman vähän aikaa. Tarkastaminen kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi niin että loukun tila nähdään ilman turhia käyntejä loukun luona. Loukku voidaan tarkastaa kauempaa kiikarilla tai asentaa loukkuun näkyvä nauha tai heijastin ilmaisemaan loukun vireystila. Metsästysasetuksen mukainen elävänä pyytävän loukun tarkastaminen ainakin kerran vuorokaudessa niin että voidaan todeta onko eläin mennyt pyyntivälineeseen, voidaan suorittaa myös elektronisia apuvälineitä käyttäen. Tähän on saatavilla Lähettävä riista-tai valvontakamera säästää päivittäiseltä loukkuajelulta.
Metsästäjä 2 l 2019 l 45 erillinen loukkuvahti, joka lähettää hälytyksen loukun lauettua omistajan matkapuhelimeen. Laite toimii yksinkertaisella magneettikytkimellä, jolloin loukun laukeaminen aiheuttaa hälytyksen laitteelta. Loukkuvahti lähettää myös päivittäin tarkastusilmoituksen laitteen tilasta, jolloin voidaan varmistua että kaikki on kunnossa. Jos päivittäistä ilmoitusta ei kuulu, on syytä käydä tarkastamassa loukku metsästysasetuksen mukaisesti. Toinen hyvä elektroninen vaihtoehto loukkujen seurantaan on etäohjattava riistakamera, joka lähettää kuvan paikanpäältä. Riistakamera ottaa normaalisti kuvan havaittuaan liikettä, mutta tässä tarkoituksessa se on asetettava lähettämään kuva tiettynä kellonaikana tai pyydettävä kameralta kuva tekstiviestillä päivittäin, jotta varmistutaan sekä loukun että kameran tila. Molemmat laitteet säästävät ja helpottavat loukkujen kokemista, varsinkin jos pyyntilaitteet ovat hieman kauempana arkisilta reiteiltä. Lisäksi laitteiden etuna on se, että molempiin voi asentaa useamman vastaanottajan, jolloin pyyntiponnistusta voidaan jakaa porukan kesken. Molemmat laitteet tarvitsevat toimiakseen puhelimen sim-kortin, joten käyttökustannuksia tulee operaattorikohtaisesti. Erillisellä akulla varustettuna nämä laitteet toimivat pitkään. Valonlähteen käyttäminen Tämän hetkisen metsästysasetuksen mukaan keinotekoista valonlähdettä saa käyttää mm. luolassa, loukussa, louhikossa, rakennuksessa, rakennuksen tai puupinon alla taikka muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä lopetettaessa. Supikoira on poistumassa riistaeläinlajilistalta ja tämä vapauttanee esityksen mukaisesti keinovalon käyttöä supikoiran pyynnissä. Seuraa siis ajantasaista tietoa. Pienpetojen pyyntiin valtion maille Pienpetojahtiin valtion maille pääsee kuka tahansa ostamalla luvan metsähallitukselta. Metsähallitus myy lupa-alueilleen pienpetolupia edullisesti 10 euroa kaudelta. Pienpetoluvalla voit metsästää ilman saaliskiintiöitä kaikkia pienpetoja ja luvan voi ostaa yhdelle tai useammalle lupa-alueelle. Pienpetoluvat valtionmaille osoitteesta: Eräluvat.fi Loukkuvahti hälyttää välittömästi kännykkään tekstiviestillä loukun lauettua. Loukkuun mennyt pienpeto lopetetaan ampumalla aivoihin.
46 l Metsästäjä 2 l 2019 TOMMY ARFMAN Taistelu supikoiraa vastaan tehostuu entisestään Ahvenanmaalla. Vuonna 2017 aloitettu supikoiran tehostettu pyynti näyttää jo positiivisia tuloksia. Supikoirakanta vähenee tehopyyntialueella ja lisää alueita on liitetty projektiin, jonka tarkoituksena on hävittää tämä haitallinen vieraslaji luonnoltaan monimuotoisesta Ahvenanmaan saaristosta. A hvenanmaan saalistilastot kertovat karua kieltään maakunnan supikoiratilanteesta. Jo usean vuoden ajan vuosisaalis on ollut yli 5000 supikoiraa. Jos vuosittain saalismäärä pysyy tasolla yli 5000, eikä laskua tapahdu, voidaan ajatella, että kanta tuottaa 5000 yksilöä vuosittain. Saalismäärä ei ole riittävä, jotta vaikutettaisiin pääomaan, eli tuottavaan kannan osaan. Jos tuotto on 5000 eläintä vuosittain, pääoman täytyy olla luokkaa 1000 kpl tuottavaa naarasta. Tällöin hengissä syyskuun alkuun säilyisi keskimäärin 5 pentua per naaras. Ahvenanmaan metsäkauriin metsästyspinta-ala on noin 120 000 hehtaaria. Jos ajatellaan supikoirien asuttavan suunnilleen samaa alaa, se tekisi noin kahdeksan tuottavaa supikoirareviiriä per tuhat hehtaaria. Itse en pidä ajatusta lainkaan mahdottomana. Tuottaahan maakunta metsäkauriitakin saaliiksi vuosittain 4000 5000. Tuorein saalistilasto kertoo kuitenkin supikoiran saalismäärän alkaneen pudota. Vuoden 2018 supikoirasaalis oli noin 4400 Tehokas supikoiran pyynti perustuu vahvaan koirametsästyskulttuuriin. Metsäkauriin pyynnissä käytettävä ylösajava viiriäiskoira sopii tarkoitukseen mainiosti.
Metsästäjä 2 l 2019 l 47 eläintä. Tämä voisi tarkoittaa, että kannan kasvu on saatu taitettua ja pääomaan on päästy käsiksi. Tätä tukevat myös kentältä tulleet metsästäjien havainnot supikoiramäärien vähenemisestä. Lemland Ensimmäinen tehostettu supikoiran pyyntialue muodostettiin Lemlandin kuntaan, joka sijaitsee Ahvenanmaan eteläosassa, Maarianhaminasta itään. Alue käsittää koko kunnan alueen mannerosassa Ahvenanmaata ja on kooltaan noin 9000 ha. Se valittiin pioneerialueeksi, koska siellä oli jo valmiina osaavia koiria ja metsästäjiä, jotka poistivat supikoiria. Projektin puitteissa metsästäjille tarjottiin resursseja muun muassa riistakameroiden hankintaan. Niillä seurataan kymmentä syöttöasemaa, joilta supikoirat poistetaan niiden sinne ilmaantuessa. Kamerat tehostivat selkeästi pyyntiä, ensimmäinen tehostettu pyyntivuosi antoi tulokseksi 159 kpl supikoiraa. Pyyntitulos lähes tuplaantui. Lisäksi käytetty aika per saalisyksilö lyheni merkittävästi, kertoo yksi projektin kulmakivistä Robin Förbom. Hänen koiransa on norjanharmaahirvikoira, joka on erikoistunut supikoirien pyyntiin. Saalis väheni jo toisena vuonna Tuo samainen pylväsdiagrammi näyttää Lemlandin supikoirasaaliin toisena projektivuonna. Saalismäärissä näkyy jo selkeä pudotus. Se on selkeä merkki siitä, että supikoiran pentutuotto on alueella vähentynyt. Korkeampi saalismäärä lokakuussa johtunee siitä, että helposti saaliiksi päätyvä poikasmateriaali on vähäisempää syyskuussa. Lokakuussa illat pimenevät jo varhain, jolloin pyyntiponnistukset on mielekkäämpiä tehdä. Lisäksi lokakuussa alkavat koirapyynnit metsäkauriin osalta ja näiden jahtien oheissaalis on usein supikoira. Varsinkin lisääntynyt kaurisjahti ylösajavilla roduilla on tuonut kentälle koiria, jotka pystyvät ottamaan supikoiran kiinni. Uusia alueita on lähtenyt mukaan Supikoiraprojekti on laajentunut muualle maakuntaan. Kokonaispinta-ala, jolla toteutetaan systemaattista petopoistoa on kooltaan jo 47 000 hehtaaria. Supikoirapoistoon tähtäävä maa-alue on kooltaan 40 000 hehtaaria, joka vastaa manner-Ahvenanmaan alasta jo 40 prosenttia. Voidaan varmuudella sanoa metsästäjien ottaneen heille esitetyn haasteen hyvin vastaan. Maakunnan riistaosasto on jakanut tähän mennessä riistanhoitoyhdistyksille 53 000 euroa, joilla on hankittu riistakameSyyskuu Lokakuu Marraskuu Joukukuu Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu (1-15) Lemlandin tehopyynnissä saaliiksi saadut supikoirat 2017-2018 2018-2019 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Supikoiraprojekti on otettu ahvenanmaalaisten metsästäjien keskuudessa hyvin vastaan. Maakunnan pinta-alasta on suuri osa jo metsästäjien ja viranomaisten tekemän sopimuksen alla. Lemlandin tehopyynti on jo johtanut tuloksiin. Toisena vuotena 2018-19 supikoirasaalis on vähentynyt jo merkittävästi. Syöttipaikkojen kamerat vahvistavat asian. Kuvia vieraspedoista kertyy nyt huomattavasti vähemmän. Syöttöpaikkojen ylläpidossa on oma työnsä. Jomalan projektialueen Erik Berglund vie metsäkauriin teurastuksen ylijäämää kameralla varustetulle syöttöasemalle.
48 l Metsästäjä 2 l 2019 roita ja niihin liittymiä sekä akkuja. Tällä hetkellä on valjastettu 81 kameraa tehostamaan supikoiran pyyntiä. Monet alueet ovat vasta aloittaneet syksyllä toimintansa, joten niistä voitaneen odottaa tuloksia ensi pyyntikauden jälkeen. Uusiakin alueita on tullut neuvottelupöydälle ja todennäköisesti lisää projektialueita hyväksytään kuluvan vuoden aikana. Toiminta perustuu vahvaan koirametsästyskulttuuriin Osaava metsästyskoira on supikoirapoiston peruspilari. Samoin ammattitaitoinen metsästäjä. Ahvenanmaalla tämä on ymmärretty hyvin. Sen sijaan, että kannustettaisiin koko väestöä pedon tappotalkoisiin, resurssit ohjataan ammattitaitoisille metsästäjille. Tällöin saaliin lopetus toteutetaan lain vaatimalla tavalla ja oikeilla välineillä. Näin vältetään epäeettiset tavat toteuttaa eläinten lopettamista sekä varmistetaan saadun saaliin toimittaminen oikeisiin paikkoihin. Maakunnassa on hyvin vahva sorkkariista kanta, joka koostuu lähinnä metsäkauriista ja jonkin verran hirvistä. Valkohäntäpeuraa esiintyy satunnaisesti. Kauriskoiria käytetään paljon supikoiran pyynnissä. Jonkin verran on pystykorvaisia petokoiria ja ajokoiria, jotka ovat vihkiytyneet pedon pyyntiin. Kauriskoirat ovat hiukan ongelmallisia, etenkin päiväsaikaan muun muassa saarien petopoistoissa. Runsas kauriskanta estää näiden koirien käytön päiväsaikaan ja varsinkin keväällä. Monet koirat kuitenkin oppivat, että pimeällä metsästetään petoja. Kun koira lasketaan kameran kuvaaman supikoiran tuoreille jäljille on erehtymisen mahdollisuus minimaalinen. Tulevaisuuden haasteet Lemlandista saadut tulokset kertovat saalismäärän vähenemisestä toisena vuonna ja kolmas vuosi tuottaa vielä vähemmän saalista. Suuri haaste tuleekin olemaan osaavien metsästäjien motivointi saaliin vähentyessä. Ruokintapaikkoja ja kameroita on ylläpidettävä edelleen, jotta valvonta toimii. Jos tähän työhön tulee katvealueita, supikoirakanta lähtee varmuudella nopeasti elpymään. Mielestäni harventuneen kannan alueisiin voitaisiin soveltaa ”juudas”-supikoirien käyttöä. Tämä tarkoittaa gps-pannoitettujen supikoirien valjastamista etsimään alueen harvoja jäljellä olevia yksilöitä. Jos tähän päädytään, joudutaan varmasti miettimään myös taloudellista kompensaatiota työtä tekeville metsästäjille. Voitaisiin pohtia myös lainsäädännön uudistamista niin, että tässä vaiheessa metsästäjät voivat poistaa juudaseläimen paljastaman supikoiran ilman metsästysoikeutta alueelle. Itselläni on hyvää kokemusta juudassupikoiran tehosta juuri keväiseen aikaan. Pannoitettu uros paljastaa alueen tuottavat naaraat ja myös niiden lisääntymispaikat. Pantaeläin paljastaa myös alueen ”kuumat” paikat, jolloin esimerkiksi syöttöpaikkojen sijoittelua voidaan tehostaa. Toimiva malli Itse uskon Ahvenanmaan mallin olevan sen suuntainen, että sillä vihdoin voidaan saavuttaa tuloksia supikoirakannan hallintaan kohtuullisin kustannuksin. Koko alueen yhtäaikainen petojen poisto ei ole realistista. Sen sijaan keskitytään pienempien yksiköiden tehopoistoon. Vahva petopopulaatio poistetaan osaavan metsästäjäjoukon avulla esimerkiksi tukemalla heitä taloudellisesti riistakameroilla ja kilometrikorvauksilla. Kun petokanta on saatu vähiin muutaman vuoden tehopyynnillä, jatketaan työtä määrätietoisesti pienemmällä mutta erittäin ammattitaitoisella metsästäjäporukalla. Asialle tulee hintalappu, mutta luonnonsuojelutekona se on kuitenkin erittäin kustannustehokas tapa saada merkittäviä tuloksia herkässä toimintaympäristössä, jota hauras saaristomme edustaa. Typerintä, mitä voidaan tehdä, on lipsua takaisin tilanteeseen, jossa petokanta pääsee taas vahvistumaan. Päinvastoin, kannan harventuessa tulee panostaa entistä enemmän tehopyyntiin, jotta viimeinenkin vieraspeto saadaan poistettua. Lemlandissa on taas yksi supikoira vähemmän. Jan-Olof Viktorsson päättää viiriäiskoira Sakken tekemän kiinnioton turvallisesti revolverilla. Ammattitaitoiset metsästäjät osaavat lopettaa saaliseläimen lain kirjaimen mukaan.
S usikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmässä keskusteltiin suurpetojen ja hirvieläinten monilajisesta kannanhoidosta, jossa otetaan huomioon lajien keskinäiset riippuvuusja vaikutussuhteet. Aihetta tarkasteltiin myös sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten näkökulmasta. Monilajissa kannanhoidossa huomioidaan eri lajien keskinäiset suhteet kuten eri suurpetojen kannat suhteessa niiden saaliseläinten eli hirvieläinten kantoihin. Tällä hetkellä monilajisuutta toteutetaan hirvikannan säätelyssä ottamalla hirvieläinten verotussuunnitelmissa suurpetojen saalistusvaikutusta huomioon. Monilajinen kannanhoito edellyttää, että alueelliset erot ekosysteemeissä ja maisemarakenteessa huomioidaan. Esimerkiksi Varsinais-Suomen ja Itä-Suomen välillä on suuri ero niin suurpetokuin hirvieläinmäärissä ja -lajistossa. Monilajisen kannanhoidon lähestymistapaa pidettiin valmisteluryhmässä tärkeänä ja kehitettävänä asiana niin suurpetojen kuin hirvieläinten kannanhoidossa. Valmisteluryhmässä keskusteltiin myös siitä, että monilajisessa kannanhoidossa tulee huomioida eri riistalajikantojen välisen vuorovaikutuksen lisäksi esimerkiksi suurpetojen ja hirvieläinten positiiviset ja negatiiviset vaikutukset ihmisille ja ihmistoiminnalle. Negatiivisina vaikutuksina voidaan pitää esimerkiksi suurpetojen ja hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja ja positiivisena lajien hyötyjä esimerkiksi erätaloudelle. Tutkimustietoa tarvitaan Monilajinen kannanhoito pitää sisällään useiden vaikuttavien tekijöiden ja niiden vuorovaikutuksen huomioon ottamista. Valmisteluryhmän mielestä monilajiseen kannanhoitoon liittyvään tutkimukseen, joka toimii päätöksenteon tukena esimerkiksi hirvikannan verotussuunnittelussa hirvitalousalueilla, tulisikin varata resursseja. Näin voitaisiin kehittää kannanhoitoa suuntaan, jossa myös alueelliset erityispiirteet huomioidaan paremmin. Esimerkiksi tutkimusten mukaan suden vaikutukset ekosysteemiin ovat moninaisia. Vaikutukset voidaan jakaa esimerkiksi suden saalistuksen kautta aikaansaamiin välittömiin (esimerkiksi hirvieläinten määrä) ja suden läsnäolon aikaansaamiin välillisiin eli epäsuoriin vaikutuksiin. Tällaisia ovat muiden lajien muuttunut käyttäytyminen ja ympäristöön ja ravintoverkkoon heijastuvat vaikutukset. Lisäämällä tietoa suden roolista osana ekosysteemiä ja luonnon monimuotoisuutta, voidaan myös pyrkiä edistämään suden hyväksyttävyyttä. Valmisteluryhmässä tarkasteltiin lisäksi suden ja muiden suurpetojen vaikutusta suojeltuun metsäpeurakantaan. Kainuun metsäpeurapopulaatiota tarkastelevissa tutkimuksissa suurpetojen ja erityisesti suden saalistuksella on todettu olleen kantaa pienentävä vaikutus. Asia johtunee osittain siitä, että metsäpeura poikkeaa lajina esimerkiksi elintavoiltaan ja lisääntymiskyvyltään hirvestä ja valkohäntäpeurasta. MMM tiedottaa Metsästäjä 2 l 2019 l 49 Susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmässä teemana MONILAJINEN KANNANHOITO LA N CE AN DE RS ON , UN SP LA SH
50 l Metsästäjä 2 l 2019 Metsästysseuratoiminta nykyaikaan ARTO MÄÄTTÄ TU OM O TU RU N EN Näkökulma:
Metsästäjä 2 l 2019 l 51 V ielä muutamia vuosikymmeniä sitten harrastusmahdollisuudet syrjäseuduilla eivät olleet kaksiset ja tällöin metsästysseurojen toiminta oli vilkasta, eikä suinkaan kaikki toiminta liittynyt metsästykseen. Nykyään metsästysseurojen toiminnan ongelmana on maaseudun väestön muuttaminen kasvukeskuksiin. Metsästyksen rooli harrastuksena on pysynyt tärkeänä, mutta metsästysseuratoiminta ei muissa yhteyksissä ole enää houkuttelevaa. Seura tarjoaa jäsenistölleen oleellisimman, eli mahdollisuuden metsästää. Ydintoiminta Metsästysseurojen ydintoimintaa ovat maanvuokrasopimusten ylläpito ja kokousten järjestäminen. Ydintoiminnoilla pidetään huoli siitä, että metsästysseura pysyy yhdistyksenä, joka kykenee tarjoamaan jäsenistölleen metsästysmahdollisuudet. Maanvuokrasopimusten ylläpitäminen ja hirvieläinten metsästyksen lupahaku muodostavat nykyään suurimman hallinnollisen taakan metsästysseuroille ja nämä myös sitovat eniten aktiivijäseniä seuran toimintaan. Maanvuokrasopimusten ylläpitäminen vaatii käytännössä sähköisten järjestelmien käyttöä ja seuran alueiden palstajaon ajantasaista seurantaa. Omistussuhteiden muutokset ja palstojen jakautuminen pienemmiksi ovat tätä päivää ja muutokset ovat jokavuotisia. Lupahaku on muuttunut sähköiseksi, joten kaikki muukin on syytä ylläpitää sähköisesti. Muu toiminta Muut toiminnat ovat usein jäänteitä niiltä ajoilta kun seurat olivat tärkeitä alueellisia harrastusmahdollisuuksien tarjoajia. Usein kyseessä oli kilpailuja ampumatoiminta, kylätapahtumien järjestäminen tai metsästyspuitteiden ehostaminen. Kämpät ovat metsästysseuroille tyypillisiä taloudellisia rasitteita, jotka vaativat lisätulojen järjestämistä. Ulkopuolisen silmin tämä saattaa vaikuttaa seuran pääasialliselta toiminnalta, mutta useimmiten se on todellakin ylimääräistä ja vapaaehtoista. Tärkeää, mutta ei välttämätöntä. Seuran sijainnin haasteet Käytännön ongelmissa ovat enimmäkseen muuttotappioalueella sijaitsevat seurat. Niissä hallinnolliset ja käytännön toiminnot kasautuvat muutamien aktiivien harteille. Kyse ei usein ole välttämättä edes aktiiveista, vaan olosuhteiden pakosta kyseisiin töihin ajautuneista henkilöistä. Seurojen näkyvä toiminta onkin useissa paikoissa jo hiipunut. Ampumatoiminta on enää muisto entisestä ja radat ränsistyvät. Orgaanista toimintaa on vähemmän ja vähemmän, eivätkä kyläyhteisötkään ole enää eläväisiä. Toisaalta paine kasvukeskusten lähialueiden harrastuspaikoille on voimakas. Harrastajat ovat siirtyneet eivätkä etäällä olevat paikat vedä muutoin kuin metsästysaikana. Ratkaisumahdollisuudet Seuran toiminnan sujuvuus perustuu 2000-luvulla siihen, että sen hallinto nykyaikaistetaan. Usein riittää, että tekniset työkalut hallinnollisten toimintojen ylläpitämiseksi ajantasaistetaan ja näitä hoitamaan valitaan henkilöt, joille kyseisten työkalujen käyttäminen ei aiheuta kohtuutonta päänvaivaa. Kyse on samasta asiasta kuin nykyaikaisen metsästyksenjohtajan rooli hirvenmetsästyksessä: se on enemmän ja enemmän sähköisistä ilmoituksista huolehtimisesta. Henkilöstä riippuen homma voi olla helppo ja vaivaton tai se voi kuormittaa kohtuuttomasti. Ylipäätään seuroissa on syytä tunnustaa tosiasiat ja vastata muuttuvan maailman haasteisiin. On turha haikailla menneitä tilanteessa, joissa kyläyhteisöstä ei enää koskaan voi tulla yhtä virkeää kuin 1980-luvulla. Seuran tehtävä ei ole tarjota toimintaa silloin kun ei ole niitä, joille toimintaa järjestetään. Turhat talkoot, liiallinen ylläpidettävä omaisuus, väkinäiset perinteet ja muutosvastarinta ovat tae jäsenistön erkaantumiselle seuran toiminnasta. Seuroja on usein ajateltu, virheellisesti, ilmaisten harrastusmahdollisuuksien maksajana. Tämä on väärä ajattelutapa, jossa osa jäsenistä pyrkii maksattamaan harrastuksensa seuran passiivisella jäsenistöllä eli puhekielisesti ”muilla”. Jos tällainen ajattelutapa saadaan karsittua ja toimintatavat muutetaan sellaisiksi, että harrastukset rahoitetaan ilman muun jäsenistön kuormittamista, on seura vakaammalla pohjalla. Tämä myös vähentää riskiä siitä, että osalle jäsenistöä tärkeät toiminnat lopetetaan kokouspäätöksillä ”seuran taloutta rasittavina”. Uutta verta Metsästyksen ukkoutumisesta on puhuttu niin kauan kuin olen metsästystä harrastanut. Jos tilanne olisi tosiasiassa edennyt niin vauhdilla kuin joissain käppyröissä aikoinaan kuvattiin, ei nykyään metsillä olisi kuin joukko eläkeikäisiä. Totuus on kuitenkin toinen. Aktiivisten metsästäjien ikärakenne on pysynyt kutakuinkin samana kuin aina, joskin passiivisten määrä ikähaarukan yläpäässä on ollut lisääntymään päin. Näkemykseni mukaan ukkoutuminen koskee enemmän metsästysseuratoimintaa kuin itse metsästystä. Tähän syinä on useimmiten se, että nuoremmat metsästäjät näkevät seuran ”muu toiminta” -kohdan rasittavana ja turhana. Metsästysseura on nykyihmisille metsästystä varten ja muina aikoina touhutaan muiden harrastusten parissa. Tässä ei ole mitään väärää. Tämä asia tulisi vain seuratasolla tunnustaa ja sovittaa toiminta sellaiseksi, ettei se karkottaisi nuorempaa jäsenistöä. Myös harkitsemattomilla päätöksillä voidaan tehdä vahinkoa seuralle. Esimerkiksi metsäkanalintujen metsästys voidaan kokouspäätöksellä kieltää rauhoituksen muodossa, vaikka sille ei olisi välitöntä tarvetta. On sanomattakin selvää, etteivät tällaiset seurat pidemmän päälle innosta jäsenyyteen. Jos ei ole intoa, karsitaan 1990-luvulla oman seurani kokouksissa alkoi uudenlainen ilmiö: Ei mennä kokoukseen, jottei tarvitse ainakaan sitoutua minkään jaoston vetämiseen. Lopulta tilanteeseen herättiin ja johtokunta päätti esittää toimintojen karsimista. Osa jäsenistöstä oli sitä mieltä, että seuratoiminta lakkaa, osa taas kiitteli sitä, että talkoot vähenivät. Olivatpa vaikutukset mitä hyvänsä, niin seuran ydintoimintaan ne eivät vaikuttaneet. Metsästys, maanvuokrasopimusten ylläpito, peijaiset ja muut välttämättömät tapahtumat saatiin järjestettyä edelleen. Metsästysseurat ovat suomalaisen yksityismailla tapahtuvan metsästyksen peruspilari. Nykyaika on tuonut metsästysseurojen pyörittämiseen haastetta ja on osaltaan edesauttanut seurojen ja seuratoiminnan ukkoutumista.
52 l Metsästäjä 2 l 2019 PANU HIIDENMIES Jahtien ja lihan myynti Artikkelin 1. osassa metsästysseura X päätti selvittää kuinka verottaja suhtautuu jos ryhdytään keräämään varoja seuralle lahtivajan kunnostusta varten. Nyt katsotaan mitä olisi tapahtunut jos toiminta olisi mitoitettu toisin. Metsästysseuran verotus OSA 2 M etsästysseuratoiminnan tarkoituksena ei ole varojen kerääminen jäsenistölle eikä itse asiassa seurallekaan. Varat tulee yleishyödyllisen ja aatteellisen yleisperiaatteen mukaan suunnata toimintaan. Toiminta voidaan toki määritellä hyvin laveasti ja etenkin varakkaalla metsästysseuralla voi olla monipuolista ja laajaa toimintaa, josta pienempi seura voi vain uneksia. Pientoimija selviää ilman veroseuraamuksia – yleensä Seura X oli mitoittanut myyntijahtien ja lihanmyynnin tulonsa yhteensä 8000 euroon vuodessa. Verottaja katsoi alv-ohjauksessaan, että tämän suuruusluokan tulo ei olisi seuran elinkeinotuloa. Tällöin ei myynnistä tarvitsisi maksaa tuloveroa, eikä myöskään arvonlisäveroa. Näiden verojen vaikutus olisi ollutkin pienseuran hankkimiin tuloihin merkittävä. Tosin seura olisi voinut myös vähentää arvonlisäveron hankinnoistaan. Pienseura X toimikin oikein hakiessaan verottajan maksutonta alv-ohjausta. Mikäli metsästysseura pohtii mitä tahansa varainhankintamuotoa, on alv-ohjaus varsin jouheva, ja mikä parasta täysin ilmainen verottajan palvelu. Työtä hakemuksen teossa tosin on jonkin verran. Hyötynä tulee
Metsästäjä 2 l 2019 l 53 A rvonlisäverotusta varten Verohallinnolta voi hakea ennakkoratkaisua siitä, miten lakia sovelletaan hakijan yksittäiseen liiketoimeen. Arvonlisäverotukseen voi hakea myös kirjallista ohjausta, joka on maksutonta. Maksulliseen ennakkoratkaisuun voi hakea muutosta valittamalla, mutta kirjallisessa ohjauksessa tätä mahdollisuutta ei ole. Miten teen hakemuksen? Kirjallista ohjausta voi hakea sähköisesti OmaVerossa. Voit myös tehdä vapaamuotoisen kirjallisen hakemuksen ja lähettää sen postitse. Hakemus pitää allekirjoittaa. Allekirjoittajalla täytyy olla yhdistyksen tai säätiön nimenkirjoitusoikeus tai oikeus esimerkiksi valtakirjalla edustaa hakijaa. Valtakirja on liitettävä hakemukseen. Hakemuksesta pitää käydä selville n hakijayhdistyksen tai -säätiön nimi ja Y-tunnus n lyhyt esittely yhdistyksestä tai säätiöstä ja sen toiminnasta n mahdollisimman tarkkaan se verokysymys, johon sitovaa päätöstä tai ratkaisua haetaan n kaikki asian ratkaisemista varten tarpeelliset selvitykset, kuten sopimusasiakirja tai kuvaus tosiseikoista (esimerkiksi toimenpiteen taustat, osalliset ja toimenpiteen tarkoitus) n mille vuosille ennakkoratkaisua haetaan n lisätietoja antavan henkilön nimi ja yhteystiedot kä lihaa suuressa määrin. Matkan varrella unohtuu, että aatteellinen yhdistys ei lähtökohtaisesti sovi liiketoiminnan pyörittäjäksi. Ainakaan kokonaan ilman veroseuraamuksia. Suurseura Y:n vuotuinen kokonaismyynti tavoittelee 30 000 euron määrää. Tarkoitus on myydä hirvieläinjahteja 15 000 euron summalla ja lihaa samalla summalla päälle. Verottaja ei ole antanut euromääräisiä rajoja harkitessaan, missä vaiheessa yhdistysten tulot katsotan elinkeinotuloksi. Jokainen tapaus harkitaan erikseen. Suurseura myös markkinoi jahtejaan alan lehdissä ja ilmoittaa jahtia olevan tarjolla koko kauden sekä myös seuraavana syksynä. Suurseura hinnoittelee jahdit ja lihan yleisen markkinahinnan mukaan, pistäen kampoihin myös alan yrittäjille. Jahtien yhteydessä tarjotaan myös majoitusvaihtoehtoa sekä paikalle tilataan palkattua työvoimaa hoitamaan ruokailut. Mikäli tarkoitus oli pitää metsästysseurayhdistyksen varainhankinta verovapaana yleishyödyllisenä toimintana, on syytä olla tarkkana. Pienseura X:n kohdalla verottaja oli todennut 8000 euron vuotuisen tulokertymän olevan suuruusluokaltaan sellainen, ettei sitä ei ole syytä katsoa pienseuran elinkeinotuloksi. Suurseuran toiminnot ovat mittasuhteiltaan kuitenkin toista luokkaa. Vaikka verottaja suorittaa harkintansa aina tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella ja tulojen määrä on vain yksi harkintakriteeri, voi suurseura hyvinkin joutua maksamaan veroja. ohjauspäätöksen lisäksi se, että metsästysseura saa, tai joutuu tekemään taloussuunnittelunsa tarkasti ja säädösten mukaan. Tällä voi pitkällä juoksulla olla positiivisia vaikutuksia taloudenpitoon kaiken kaikkiaan. Pienseuran taloussuunnittelu lähti tarkoituksenmukaisuusharkinnasta. Seurassa pohdittiin aidosti rahoituksen tarve ja maanomistajien kanssa käydyn keskustelun tuloksena päätettiin tarjota ulkopuolisille metsästäjille mahdollisuus osallistua jahtiin ja ostaa lihaa maksua vastaan. Toiminta suunniteltiin siten, että yhdistyksen rahoitustarve tulevia hankintoja silmälläpitäen saataisiin katettua. Suurseura järjestää isot jahdit Toinen tapauksemme on kuvitteellinen. Siinä suurseura Y päättää myös ryhtyä tekemään varainhankintaa ja myy jahteja seVero.fi:ssä on juuri julkaistu päivitetty Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille, johon on lisätty metsästysseuroja koskeva osio kohtaan 1.4.7. www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/ 47999/verotusohje-yleishyödyllisille-yhteisöille/
54 l Metsästäjä 2 l 2019 Artikkeli on osa Metsästäjä-lehden juttusarjaa ”Kehittyvä riistatalous”, jossa käsitellään metsästysseurojen mahdollisuuksia sekä erilaisia toimintamuotoja toteuttaa seuratoimintaa jatkossa osana riistatalouden ydintoimintoja. Kirjoittaja OTK, VT Panu Hiidenmies on metsästysseuratoiminnan asiantuntija. Kehittyvä riistatalous, osa 7 PANU HIIDENMIES Metsästys on Suomen riistakeskuksen Taloustutkimukselta tilaaman tutkimustiedon mukaan hyväksyttävämpää kuin koskaan aiemmin tarkastelujaksolla. Tämä ei ole sattumaa. Keskeisenä tiedonlähteenä ympäröivälle yhteiskunnalle toimivat metsästäjät itse. Myös metsästysseuran rooli paikallistason viestijänä korostuu. Viestintää tarvitsevat niin seuran jäsenet, maanomistajat kuin ulkopuolisetkin tahot. Metsästysseuran viestintä Oma riista -viesti on tehokkain tapa viestiä seuran jäsenille.
Metsästäjä 2 l 2019 l 55 M etsästysseurat eivät voi nykyisin olla suljettuja, ympäröivästä yhteiskunnasta erillisiä porukoita. Viestintä ja keskustelu sidosryhmien kanssa on entistä tärkeämpää. Näin muodostetaan julkikuvaa paikallisesti ja myös isommassa kuvassa. Perinteinen kasvokkain ja vaikkapa peijaisissa tapahtuva viestintä ei ole menettänyt merkitystään, mutta uusien viestintämahdollisuuksien merkitystäkään ei sovi vähätellä. Hyvällä viestinnällä metsästysseura parantaa asemiaan niin maanomistajiin kuin omiin jäseniinsä päin. Metsästysseuran julkikuva muodostuu oman toiminnan sisällön laadusta sekä siitä kuinka toiminnasta viestitään. Seuran on viestittävä siellä missä viesti tavoittaa kuulijat. Maanomistajat tärkein sidosryhmä Metsästysseuran jäsenet ovat maaseutupaikkakunnilla perinteisesti maanomistajia tai ainakin tuntevat maanomistajat henkilökohtaisesti. Viestintä on helppoa, mutkatonta ja toimivaa. Hirvijahdin lomassa on pysähdytty vaihtamaan kuulumiset ja sovittu jahdin kohdistamisesta tietyille alueille. Peijaisissa on miellyttävässä tunnelmassa riistaruoan äärellä kuunneltu maanomistajien tarpeita ja tutustuttu kunnolla. Tämähän on mitä parhainta vuorovaikutusta. Monissa metsästysseuroissa on tapana lähettää kerran tai kaksi vuodessa maanomistajakirje, jossa kerrotaan toiminnasta ja tulevan jahtikauden suunnitelmista. Maanomistajia varmasti kiinnostaa mitä heidän maillaan tehdään. Maanomistajakirje on sisällöltään hieman erilainen kuin jäsenkirje. Toisaalta moni ei-metsästävä maanomistaja voi hyvinkin olla kiinnostunut myös seuratoiminnasta. Joissakin seuroissa on tapana jakaa osa saaliista maanomistajille. Joulun alla suoraan kotiovelle toimitettava riistapaketti ja samalla käytävä keskustelu lienee myös viestintää parhaimmasta päästä. Kasvokkain on hyvä kuulla palautetta ja kertoa riistakannoista sekä metsästyksen onnistumisesta. Tästä on hyviä kokemuksia. Maanomistajaviestinnässä tärkeää on kuunteleminen sekä ennakoiminen. Seuratoiminnassa sattuu silloin tällöin haastavia tilanteita ja metsästysseuran, joka on pitkällä aikavälillä säännöllisesti viestinyt positiivisia asioita maanomistajille, on huomattavasti helpompaa käsitellä kriisejä. Avoimesti ja aktiivisesti jäsenille Hyvään seuratoimintaan kuuluu aktiivinen viestintä jäsenistölle. Jäsenistön tulee saada riittävät tiedot päätöksistä, metsästysalueiden rajoista ja talkoista. Myös viestinnän Metsästysseuran omat internettai Facebook -sivut ovat erinomainen kanava sisäiseen ja ulkoiseen viestintään, jos niitä myös päivitetään. Päivittämättömät sivut antavat metsästysseurasta pysähtyneen kuvan, eivätkä ne kiinnosta ketään. Verkossa ja sosiaalisissa medioissa julkaistavan aineiston tulee olla myös asiallista. Juuri tämän materiaalin perusteella muodostetaan julkikuvaa metsästysseurasta ja siinä mukana olevista henkilöistä. Jäsenviestintä ei voi koskaan olla yksisuuntaista johtokunnalta jäsenille osoitettua kirjelmöintiä. Parhaimmillaan viestintä seuran sisällä on avointa ja jäsenistön tarpeet huomioivaa vuorovaikutusta. Esimerkkiä tällaisesta olkoon seuran oma WhatsAppryhmä, jossa voi jakaa saaliskuvat ja kysyä sekä saada vastauksia seuran johdolta nopeasti. Tätä kanavaa monet seurat hyödyntävät myös jahdissa. Seuratoimintaa suunniteltaessa kannattaa huomioida myös se, että jäsenistö on ehkä tottunut vapaa-aikanaan ja työelämässä nopeaan sekä riittävään viestintään. Samaa he odottavat metsästyksen osalta. Hyvin toteutettu jäsenviestintä on erinomaisen jäsentyytyväisyyden perusta. Viestinnän uudet tarpeet On nähtävissä, että sekä metsästysseurojen jäsenet, että maanomistajat tarvitsevat hyvää viestintää jatkossa enemmän. Yhdessä kasvokkain vietetty aika on vähenemässä ja molemmat viestinnän kohderyhmät voivat asua kaukana metsästysalueista. Digitaalisuus valtaa alaa myös seuratoiminnassa ja ihmiset ovat tottuneita nopeaan viestintään. Vaikka viestintään ei olisi tähän mennessä juurikaan panostettu, niin peliä ei ole suinkaan menetetty. Asia kannattaa nostaa esille metsästysseuran kokouksessa ja pohtia yhdessä mitkä ovat parhaat keinot oman viestinnän kehittämiseksi. Metsästäjien viestintä ratkaisee muutaman vuoden kuluttua toteutettavan seuraavan tutkimuksen tuloksen. Siinä ilmenee kuinka Suomessa suhtaudutaan metsästykseen. Metsästysseuran viestintä: Kasvokkain viesti menee parhaiten perille Viestintä on tärkeä osa seuratoimintaa Pidä jäsenistö tyytyväisenä ja ajan tasalla toiminnasta Maanomistajat ovat tärkeä ennakollisen viestinnän kohderyhmä Oman metsästysseuran julkikuva muodostuu viestinnän keinoin Muista viestiä tasapuolisesti Hyödynnä digiviestintää ja ole aktiivinen on oltava yhdenvertaista. Tiedon suuntaaminen vain osalle jäsenistä aiheuttaa nopeasti ongelmia. Uusien sähköisten ja sosiaalisen median kanavien käyttöönotto on varsin suotavaa, kunhan huomioidaan myös varttuneet jäsenet. Sähköposti on ilmainen viestintäkanava, mutta paperikirjeellä on nykyisellä digiviestinnän aikakautena myös etunsa. Hyvin laadittu paperikirje voi löytää paikkansa keittiön seinältä valmiina muistilistana. EC HO GR ID , UN SP LA SH
56 l Metsästäjä 2 l 2019 AKSELI HERLEVI Riekko Vuoden 2019 eräkokkina Metsästäjälehdessä häärii Top Chef voittaja, ”mister naughtybrgr” Akseli Herlevi. Innokkaana metsästäjänä hän on loihtinut meille vuoden jokaiseen numeroon suussa sulavat reseptit ja tässä numerossa pääosaan pääsee vuoden kiertoon sopiva riekko. Nautinnollisia hetkiä niin keittiössä kuin juhlapöydän ääressä toivotellen! – Sekoita majoneesi, puolukat ja hienonnettu timjami kulhossa. Mausta reilulla mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Jätä maustumaan jääkaappiin. Veistä kuorimaveitsellä kurkusta viipaleita pitkittäin ja laita viipaleet kulhoon. Laita joukkoon sokeri ja väkiviinaetikka. Mausta suolalla ja hölskyttele sekaisin. Jätä jääkaappiin maustumaan ja viimeistele hienonnetulla persiljalla juuri ennen tarjoilua. Levitä leivinpaperi leikkuulaudalle ja nosta riekon rintafileet sen keskelle yksi kerrallaan. Laita toinen leivinpaperiarkki rintafiSeuraa Akseli Herleviä Instagramissa @akseliherlevi leen päälle ja nuiji rinta varovasti leikkeeksi lihanuijalla tai vastaavalla esineellä. Toista sama operaatio kunnes kaikki rinnat on leikkeitä. Mausta ne sitten kevyesti suolalla ja pippurilla. Pyörittele leikkeet ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopulta korppujauhoissa. Paista kuumalla pannulla voissa rapeiksi ja nosta syrjään. Paahda sämpylöitä uunissa 180 asteessa 5 minuuttia tai pannulla sämpylän leikkauspinta alassuin kunnes sämpylä on kauniin paahtunut. Kokoa burgeri reseptin aineksista ja ei muuta kuin ääntä kohti! Suosittelen kokeilemaan reseptejä, vaikka ne kuulostavat aika moderneilta. Burgerireseptissä voit käyttää riekon tilalla muitakin lintuja ja schnitzelin voit tarjota sellaisenaankin. Suklaalla maustettu kastike riekon rinnan kera on loistava resepti, vaikka kuulostaa oudolta. Tummaa suklaata käytetään ruokien maustamiseen sen paahteisen maun ja kevyen bitterisyyden vuoksi maailmalla ja toisaalta ei olisi itsellekään tullut mieleen, jos ei ystäväni ja loistava metsämies Henri Orre olisi tätä vinkkiä kerran antanut Kaldoaivin kämpällä talvisen jahtipäivän päätteeksi. Reseptit 4:lle Riekkoburgeri: 4 kpl Vaasan The BRGR -sämpylää 4 kpl Riekon rintaa 2 kpl Kananmunaa, kulhossa vatkattuna rakenne rikki 1 dl Vehnäjauhoja 2 dl Korppujauhoja 50 g Voita 2 dl Majoneesia 1 dl Puolukkaa 1 rkl Tuoretta timjamia, hienonnettuna ½ Kurkku 1 rkl Tuoretta persiljaa, hienonnettuna 2 rkl Väkiviinaetikkaa 1 rkl Sokeria 2 Tomaattia, viipaloituna Suolaa ja pippuria
Metsästäjä 2 l 2019 l 57 Riekon rintaa ja suklaalla maustettua kastiketta: 4 kpl riekon rintafileitä 2 rkl Voita 1 rkl Rypsiöljyä 1 kpl Porkkana, kuorittuna 1 kpl Keltasipulia 1 kpl Palsternakkaa, kuorittuna 1 rkl Aurajuustoa 1 dl Punaviinietikkaa 2 dl Punaviiniä 4 dl Demi-Glace -kastiketta 1 dl Kuohukermaa 1 rkl Tummaa suklaata, raastettuna Suolaa ja pippuria Muutama timjaminoksa ja valkosipulinkynsi paistamiseen – Kuutioi vihannekset noin sentin kuutioiksi. Freesaa vihanneskuutioita kattilassa rypsiöljyssä keskilämmöllä noin 5 minuuttia ja lisää joukkoon aurajuusto. Sekoita ja anna juuston sulaa, lisää sen jälkeen joukkoon punaviinietikka. Anna etikan kiehua lähestulkoon kokonaan pois ja lisää sen jälkeen punaviini. Keitä punaviini noin puoleen ja lisää joukkoon demiglace kastike. Keitä kastike taas noin puoleen ja siivilöi talteen. Laita neste takaisin kattilaan, lisää kerma ja keitä keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Lisää joukkoon raastettu suklaa ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Mausta riekonrinnat suolalla ja pippurilla. Paista rinnat kuumalla pannulla voissa ja lisää pannulle paistamisen alkupuoliskolla myös muutama timjaminoksa ja pöytää vasten kädellä murjottu valkosipulinkynsi. Paista rintoja noin 2-3 minuuttia puoleltaan ja nosta leikkuulaudalle vetäytymään. Tarjoile rinnat kastikkeen ja haluamasi lisukkeen kera.
58 l Metsästäjä 2 l 2019 Uutismakasiini Hirvitalousaluetoiminnan kehittäminen -hanke käynnistyy! ? Suomen riistakeskus käynnistää mittavan hankkeen, jonka tavoitteena on tukea metsästäjien ja metsästysseurojen paikallista toimintaa hirvieläinkantojen hoidossa. Suomen riistakeskus haluaa hankkeen avulla tukea elintärkeää metsästäjien paikallistason työtä ja riistatiedon käyttöä hirvieläinten kannanhoidossa. Riistakeskusalueille palkataan kolmen vuoden määräajaksi yhdeksän hirvitalousaluesuunnittelijaa. Hankkeelle on saatu Maaja metsätalousministeriön myöntämä rahoitus ja se jatkuu vuoden 2021 loppuun saakka. Hirvitalousaluesuunnittelijoiden päätehtäviä ovat: ? Oma riista -hirvitiedon ja muun riistatiedon käytön sekä valikoivan verotuksen koulutus riistanhoitoyhdistyksissä ja metsästysseuroissa ? yhteislupakäytäntöjen ja pankkilupamallien kehittäminen metsästysseurojen toimintatapana ? hirvitalousalueverkoston päivittämiseen osallistuminen ? sidosryhmäyhteistyön ja vahinkojen ennaltaehkäisytoiminnan lisääminen ja kehittäminen riistakeskusalueilla ? pienten hirvieläinten kannanseurannan ja verotussuunnittelun kehittäminen Seuraavat henkilöt aloittavat työnsä hankkeessa maaliskuun puolivälissä. Lappi. Ville Viitanen, metsätalousinsinööri, maatalousja metsätieteen maisteri Oulu. Risto Paakkonen, eläinekologian kandidaatti Kainuu. Timo Toivonen, toiminnanohjaaja, rakennusmestari Keski-Suomi/Etelä-Savo. Esko Paananen, ekologian kandidaatti. Pohjois-Savo/Pohjois-Karjala. Lauri Itkonen, maatalousja metsätieteen maisteri ja toiminnanohjaaja Uusimaa/Kaakkois-Suomi. Valto Kontro, maatalousja metsätieteen kandidaatti Varsinais-Suomi/Satakunta. Antti Rinne, filosofian maisteri Pohjanmaa/Rannikko-Pohjanmaa. Joni Saunaluoma, maatalousja metsätieteen kandidaatti Pohjois-Häme/ Etelä-Häme. Timo Ruuska, metsätalousinsinööri, maatalousja metsätieteen maisteri Lasse Heimo määräaikaiseksi asiantuntijaksi riistakeskukseen ? Lasse Heimo hoitaa riistanhoitoyhdistysten tukemiseen liittyviä projektitehtäviä sekä erikseen määrättäviä julkisia hallintotehtäviä. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös Oma riistaan liittyviä neuvonta-, koulutusja kehitystöitä sekä nuorisotoiminnan ja kouluyhteistyön kehittämistehtäviä. Hänen toimipaikkanaan on riistakeskuksen aluetoimisto Turussa. Kimmo Tervonen tietojärjestelmäasiantuntijaksi riistakeskukseen ? MH Kimmo Tervonen aloitti 1.2.2019 Oma riista -palvelun kehittämistehtävissä. Hänen toimipaikkanaan on riistakeskuksen Kainuun aluetoimisto. NUORTEN ERÄLEIRI ? Tervetuloa viettämään viikonloppua muiden nuorten joukkoon eräharrastusten pariin. Aika: 6 -9.6.2019 Paikka: Siiponkosken kyläja jokikeskus, HAAPAJÄRVI Kohderyhmä: 11-16 vuotiaat tytöt ja pojat, myös lasten vanhemmat voivat olla mukana Hinta: 100 € / henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta peritään erillinen maksu 20 euroa Ohjelmassa muun muassa: ? Metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta ? Metsästäjätutkinto ? Ampumakoulutus, ruutija jousiaseet (ampumarata) ? Maastossa liikkumisen perusteita (kartanja kompassin käyttö) ? Koiranäyttelyyn tutustuminen ? Pienpetopyyntikoulutusta ja loukkujen valmistus ? Vetouistelua ? Vapaa-ajan ohjelmana SimWay-simulaattoriammuntaa, savusauna, makkaranpaistoa Viimeinen ilmoittautumispäivä 20.5.2019 Tiedustelut ja ilmoittautumiset Miika Niskala, p: 044-445 6404 miika.niskala@haapajarvi.fi Leirille otetaan 45 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä, majoitus omissa teltoissa. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman.
Metsästäjä 2 l 2019 l 59 Vehkalahden-Haminan riistanhoitoyhdistys hakee osa-aikaista toiminnanohjaajaa ? Haemme työsuhteeseen avointa hyvin ihmisten kanssa toimeentulevaa osa-aikaista toiminnanohjaajaa Vehkalahden-Haminan riistanhoitoyhdistykseen. Toiminnanohjaajan tehtäviin kuuluu riistanhoitoyhdistyksen käytännön toiminnan hoitaminen, joihin kuuluvat muun muassa viestintä, sidosryhmäyhteistyö ja talouden seuraaminen yhdessä kirjanpidosta vastaavan tilitoimiston kanssa. Toiminnanohjaajan kuukausipalkka: 200 € /kk Lisätietoja tehtävästä: Juha Posti puh. 050 524 0659, Toiminnanohjaaja, Vehkalahden-Haminan riistanhoitoyhdistys Lunastettujen metsästyskorttien määrä laski hieman ? Vuonna 2018 riistanhoitomaksun maksoi 302 988 metsästäjää, eli 3 032 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Metsästyskortin maksaneista miehiä oli 91,9 ja naisia 8,1 prosenttia. Lapissa naisten osuus oli selvästi suurin, 12,5 %, pienin taas Satakunnassa (6,6 %) ja Oulussa (6,7%). Uusia metsästäjiä saimme joukkoomme 6 475, joista miehiä oli 73 ja naisia 27 prosenttia. Uusien metsästäjien määrä (1 116) oli suurin Uudellamaalla. Naisten osuus uusista metsästäjistä oli suurin Lapissa (42 %) ja pienin Etelä-Hämeessä (19 %). Metsästäjämäärät 1962 2018 Lainsäädäntömuutoksia tulossa supikoiran ja muiden vieraslajien pyyntiin ? Hallitus antoi 5.12.2018 eduskunnalle esityksen (HE 286/2018), jonka mukaan vieraslajeiksi määritellyt supikoira, minkki, piisami, rämemajava ja pesukarhu tulisi poistaa metsästyslain pyyntirajoitusten piiristä. Mahdollinen tulokaslaji kultasakaali esitetään puolestaan lisättäväksi riistalajeihin. Tavoitteena on, että muutokset tulisivat voimaan jo keväällä 2019. Supikoira, piisami, rämemajava, pesukarhu ja minkki on säädetty EU:ssa tai kansallisesti (minkki) haitallisiksi vieraslajeiksi, joiden torjumiseksi on oltava tehokkaita keinoja. Jos esitys hyväksytään, em. vieraslajien torjunnassa voidaan jatkossa käyttää samoja keinoja, joilla metsästyslain mukaan saadaan pyydystää ja tappaa rauhoittamattomia eläimiä. Muutosesityksen myötä pyynnissä ei enää jatkossa tarvittaisi metsästyskorttia ja pyyntiä helpotetaan sallimalla metsästyksessä kiellettyjä menetelmiä. Esityksen mukaan sallituksi tulevat yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäyslaitteet, valon käyttö ja ääntä synnyttävä koneellinen laite (ML 33§:n 1 mom. kohdat 4, 5 ja 15) Maaliskuun alussa lausunnolla on vielä asiaan vaikuttava valtioneuvoston asetus kansallisesti merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista, jonka tarkoitus on vielä lakia tarkemmin säädellä vieraslajien pyyntiä. Asetusluonnoksen merkittävin esitys on kieltää myrkyn käyttö (ML 33 §:n 1 mom. 2 kohta) vieraslajien pyynnissä sekä sallia lopetus loukkuun alle 150 metrin päässä asutuista rakennuksista. Edellä mainituista muutoksista tiedotamme tarkemmin kun laki ja asetus on hyväksytty.
60 l Metsästäjä 2 l 2019
Metsästäjä 2 l 2019 l 61 Eräilmoitukset Erityisesti kalat. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 040 071 2149 Pasi Ahopelto 040 056 7078 lehonpaja.net Soini Kinisjärvi linnut, nisäkkäät kalat, 040 831 2566 MYYDÄÄN: ERÄTAPIO PURKINSULKIJAT suoraan valmistajalta. P. 040 585 8133 www.eratapio.fi Lämpöeristetyt kotimaiset koirankopit 1-osainen 310,ja 2-osainen 390,P. 06 453 4333 tai www.koirankoppi.fi Käytettyjä aseita,tarvikkeita,aseenosia. 040 541 7308 www.porinase.fi Tikka-kivääri T3 A03450, kaliiperi 222 + kiikari Burris 3X-9X-40 mm. HP 1000 € . Puh 040 839 7733. Haulikko AngeloZoli 12/70 vm.1989 Pien.kiv. Toz cal22 kiikarilla vm.1989 Hinta yht 450 € puh.+358 50 434 4173 Markku Mönkijänrenkaat www.monkijan-renkaat.com Myydään heinäsorsan poikasia kosteikoille ym. Sorsat tuovat eloa maisemaan ja houkuttelevat myös villilintuja. Toimitukset ympäri maata. Puh. 040 093 0690 Suoraan kotiovelta metsälle ja kalalle Kuusamon Kitkalla.katso etuovi.com f69868 Pysy ajantasalla – seuraa Suomen riistakeskusta somessa! facebook.com/riistakeskus twitter.com/riistakeskus HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkkopalvelussa. Osoitteessa www.eraverkko. fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjälehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä riviilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2019 hinta on 20 euroa/rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 3/2019 ilmestyy 11.5.2019 Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkko-palvelun kautta viimeistään 21.4.2019. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkko-palvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa www.eraverkko.fi. Eräilmoitukset OSTETAAN: Turkisnahkoja O.Mauranen Toppalantie 136 41900 Petäjävesi Puh. 040 027 1291 Turkisnahkoja myös sarvia R Pentinmäki Jäpintie 344c 60800 Ilmajoki 050 554 6852 TYÖSUORITUKSIA: Hei metsästäjät! Voitte teettää itse pyytämmistänne nahoista hatun, ruukkaset, liivin ym. Teemme kaikenlaiset turkistyöt ammattitaidolla. puh. 050 500 4233 Vesitä suunnitelmasi=perusta kosteikko! Kosteikkosuunnittelua Juha Siekkinen, kosteikkomaailma.fi, p. 040 413 9606. HUOM!!!!!!!!Aseiden huollot ja korjaukset! YLÖJÄRVEN ASETARVIKE. Puh. 040 718 8170 SATAKUNNAN ASE Kaikki aseja tukkisepän työt. www.asesepat.fi 044 241 6987 Riistakylmiöt ja lahtivajojen kylmätilat asiakkaan tarpeiden mukaan räätälöitynä. Myös olemassa olevien Kylmäkoneiden huollot ja korjaukset. Risto Pitkänen Oy, puh. 040 073 3992 www.ristopitkanenoy.fi METSÄSTYSTÄ: Hyljejahdit seanature.net 040 015 4600 Kyllästynyt jahtiin haakkuuaukeilla? Suomussalmelle perustetaan yhteismetsä, joka harjoittaa jatkuvapeitteistä metsänhoitoa. Muodostamme metsäalueen,johon osakkailla on jahtioikeus. Info: www.suomenhiilinielu.fi. p. 040 030 0552.Tule mukaan! Karhun ja kanalinnun metsästystä Suomussalmella. www.erapalvelu.net p. 050 325 8966 Hirviseurueemme etsii uusia, etenkin nuoria jäseniä. Metsästysalue sijaitsee KeskiSuomessa. Lähetä vapaamuotoinen hakemus ismo.orjala@stark-suomi.fi Yhdistetty karhu ja hirvenmetsästys Kamchatkalla. Saalin todennäköisyys karhu 99%, hirvi 89%. Aika: 29.09.-16.10.2019. Ryhmä-4 metsästäjä. Taiga Delight Oy +358 445 258 695 TUTUSTU TUOTTEISIIN eräkolmio.fi Riekonpyyntiä ja rautujahtia Ylä-Lapissa. Topin kalajahti p. 050 322 1377. ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ: Esa Kemppainen 050 563 0169 www trofeet.fi www.studionaturalia.fi Uusimaa Markku Haapaniemi 050 036 0962 Teuva Kaikki työt 24h/7vrk p, 040 501 5166,vantaa Erämaatontti Inari, sopii kalastus, metsästys ja vapaa-ajan käyttöön, Ronkajärven rannalla 2 ha, voimassaoleva rakennuslupa, kts.ilmoitus eräverkko.fi hp. 18000 e . puh. +358 40 030 6510 Puukonalan erikoisliike WWW.brisa.fi Vierekkäiset rantatontit Koillismaalla, yhdessä tai erikseen. 040 826 1057 Myydään maatilan pihapiiri Kärsämäellä,Sydänmaankylässä. Sopii metsästys ym. vapaa-ajan asunnoksi. 040 715 1991. Winchester kivääri 1892 kal.32 Mannerin Hanneksen vanha.Oulainen kysy 040 530 0989 Mets.kivääri 308 Tikka Sporter m65+kiikari puh. 040 029 5279 LAADUKKAAT DIANA – RIISTAPELTOSEOKSET ENNAKKOON ERÄKONTISTA! Hirvi-Diana 1kg 14,90 € / 3kg 39,90 € / 10kg 119,90 € Peura-Kauris –Diana 1kg 14,90 € / 3kg 39,90 € / 10kg 126,90 € Fasaani-Peltopyy –Diana 1kg 13,90 € / 3kg 39,90 € / 10kg 99,90 € Diana-Aurinngonkukka 1kg 12,90 € / 3kg 36,90 € / 10kg 119,90 € Diana-Rehukaali 1kg 18,90 € / 3kg 54,90 € / 10kg 179,90 € Diana-Rehurapsi 1kg 8,90 € / 3kg 25,90 € / 10kg 79,90 € Diana-Rehunauris 1kg 13,90 € / 3kg 34,90 € Diana-Talvirehurapsi 1kg 9,90 € / 3kg 27,90 € / 10kg 79,90 € Diana-Öljyretikka 3kg 29,90 € / 10kg 79,90 € / 25kg 159,90 € Diana-turnipsi 1kg 19,90 € Diana-Rehujuurikas 1kg 14,90 € Diana-Naattinauris 1kg 19,90 € / 3kg 49,90 € Peltopyy Diana 3kg 44,90 € / 10kg 129,90 € Koristekukka-Diana 250g 24,90 € / 1kg 69,90 € Riistalaidun-Diana 3kg 39,90 € / 10kg 119,90 € Mesija perhospelto-Diana 3kg 29,90 € / 10kg 84,90 € Syyskylvö-Diana 3kg 29,90 € / 10kg 94,90 € Maanparannus-Diana 3kg 39,90 € / 10kg 119,90 € Riista-Diana 3kg 24,90 € / 10kg 75,90 € Diana-Tähkämaissi 3kg 79,90 € Diana-Hunajakukka 1kg 14,90 € Diana Solo 421kylvölaite 109,90 € Katso muut lisäedut www.erakontti.fi Tarkemmat tuotetiedot kylvömäärineen verkkokaupastamme. Yli 150€:n toimitus rahtivapaasti. Oy Eräkontti Ab Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki p. 010 440 9410 FORP! Maailman nopein pikajalka. www.forpgun.com 040 809 5990 Erämökki 20 km Tampereelta. Tupa, kk, sauna ja terassi. Kamiina, kaasuvalo ja -liesi. 0,5 ha tontti. 040 801 2781. Laatuvalikoima käytettyjä ja myös uusia Guerini/ Howa/Leupold/Docter tarjouksia! Erikoisliike www.euroase.fi 050 465 4695 Lataus-, ammuntaja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040 540 1182 Kanuloukun laukaisulaitteet ja pyyntivalmiita loukkuja.ym. 050 566 2691 PH-Riista Erähenkiset: Oiva kohde isollekin porukalle. Etuovi.com 622874. VUOKRALLE TARJOTAAN: Sähköistetty mökki Sotkamossa valtion maiden läheisyydessä. 4-6hengelle. puh. 044 266 3203 Kuhmon itärajalla kämppiä metsäja kalamiehille. 050 025 3563. Timosen yhteismetsä vuokraa n.4400 ha alueen hirvenmetsästykseen Utajärven Viinivaarassa. Tarjoukset ja lisätiedot: timosenyhteismetsa@gmail.com KOIRIA: Myydään hyväsukuisia metsästyslinjaisen labradorin pentuja! Puh. 050 336 3474 Jämtlantinpystykorvan pentuja i.XXX Rusmosan Weeti e.XX Kuirinmäen Helmi Kruunupään Kennel p. 040 913 8660 Jarmo Nummijärvi Käyttölinjan englanninspringerspanielin pentuja puhtaista Eng. metsästyslinjoista. Tuomo Kotasaari 040 028 7465 MUUT: Hieno aito varishuuhkaja 040 040 7109
Pvm Paikkakunta Yhteistyössä 4.4. Salo Metsästäjäliitto 11.4. Hyvinkää J. Kärkkäinen Oy 16.4. Nakkila Sissos-myymälä Oy 10.5. Nokia Häijään Urheilutarvike Ky 15.5. Ylistaro Asepaja M. Vuorela 21.5. Iisalmi Pohjois-Savon Luontovaruste Oy 5.6. Haapajärvi Raimo Olkkonen Oy 7.6. Leppävirta Green Trail Oy 13.6. Kajaani Aseja Optiikkahuolto H. Korhonen Oy Pvm Paikkakunta Yhteistyössä 4.4. Salo Metsästäjäliitto 11.4. Hyvinkää J. Kärkkäinen Oy 16.4. Nakkila Sissos-myymälä Oy 10.5. Nokia Häijään Urheilutarvike Ky 15.5. Ylistaro Asepaja M. Vuorela 21.5. Iisalmi Pohjois-Savon Luontovaruste Oy 5.6. Haapajärvi Raimo Olkkonen Oy 7.6. Leppävirta Green Trail Oy 13.6. Kajaani Aseja Optiikkahuolto H. Korhonen Oy Lisätietoja: Nordic Distribution Oy Nordis Teuvo Louhisola Oy www.nordis.fi www.teuvolouhisola.fi Lisätietoja: Nordic Distribution Oy Nordis Teuvo Louhisola Oy www.nordis.fi www.teuvolouhisola.fi Premium Tour 2019 Premium Tour 2019 Menossa mukana myös: Team Karhukopla FinnHunting Oy Mitsubishi Delta Auto Oy Continental Rengas Oy Chipsters Food Oy Menossa mukana myös: Team Karhukopla FinnHunting Oy Mitsubishi Delta Auto Oy Continental Rengas Oy Chipsters Food Oy Nordis Oy Premium Tour 2019 VE Metsästäjä nro 2 210x267.indd 1 25.2.2019 10:34:42