M et sä st äj ä 6 l 2017 Anna palautetta toiminnastamme Riistaonnettomuusmerkki — ota talteen! Kysy kauppiaaltasi! Nordic Distribution Oy Nordis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis.fi GRS Berserk Tikka T3 -tukin ostajalle Tikka T3 -pikavaihtojalusta Optilock-renkaille kaupanpäälle! Yhteishintaan 499,00 €! A-Tec Optima 45 -pikakiinnitysvaimentimen ostajalle A-Tec -suujarru sekä A-Tec -väreilysuoja kaupanpäälle! Paketti sisältää myös kierrekohtaisen (14x1, 15x1, 17x1 tai 18x1) A-Tec A-Lock -adapterin. Yhteishintaan 529,00 €! K am pa nj a on vo im as sa 19 .1 2. 20 17 sa ak ka ta i ni in ka ua n ku in ta va ra a ri it tä ä. P U K I N K O N T T I I N Nordis Oy_A-Tec ja GRS_Metsästäjä nro6_210x267mm.indd 1 26.10.2017 9:21:06 NYT – metsäjänis ja rusakko • Kolarissa loukkaantunut eläin on arvaamaton. Loukkaantunutta eläintä ei saa jättää tielle kitumaan, mutta suuren eläimen mahdollinen lopettaminen on syytä jättää viranomaisten hoidettavaksi. Soita yleiseen hätänumeroon 112 ja ilmoita poliisille sitä kautta riistakolarista. Karhutai villisikakolarin sattuessa älä poistu autosta kolaripaikalla. Loukkaantunut suurpeto on ihmiselle vaarallinen. • Merkitse kolaripaikka. Karhuja villisikakolareissa 100 – 200 m onnettomuuspaikalta. VILTOLYCKA Ring 112 Gör hål här för fastet ANMÄLNINGSPLIKT ÅTGÄRDER VID OLYCKSPLATSEN MARKERING AV KOLLISIONSPLATSEN HJÄLPER UNDVIK EN VILTOLYCKA • Ring alltid till nödnumret 112 om du krockar med ett hjortdjur, stort rovdjur eller vildsvin. Utgående från meddelandet inleder polisen verksamheten jägarnas storviltsassistens (SRVA). SRVA tar hand om det döda djuret eller utreder det skadade djurets kondition. Ett skadat stort rovdjur eller vildsvin är farligt, avlägsna dig inte ur bilen förrän hjälp har anlänt. • Märk ut platsen för kollisionen med hjortdjuret, med det här markeringsmärket. Vid kollision med ett stort rovdjur eller vildsvin, vänta i bilen tills hjälp anlänt. • Varna övrig trafik, sätt ut varningstriangel • Ta hand om skadade • Ring 112, lyssna till de instruktioner du får • Meddela olycksplatsen så noggrant som möjligt. Ladda ner GPS positioneringstjänst på förhand till din smarttelefon. • Märk ut kollisionsplatsen med det här markeringsmärket • Genom att märka ut kollisionsplatsen hjälper du SRVA aktörerna att finna den rätta händelseplatsen och därmed minskar du det skadade djurets lidande. • på http://riista.fi/sv/vilthushallning/viltskador-och-konflikter/ sidorna finner du tilläggsuppgifter. • Sänk hastigheten på områden med fara för hjortdjur • Använd helljus så mycket som möjligt • Följ noggrant med vägens kantzoner och ställen, där trädbeståndet sträcker sig nära vägen • Var särskilt uppmärksam vid gryningen och kvällsskymningen • Väj undan bakom djur som dyker upp på vägen RIISTAONNETTOMUUS Soita 112 Tee reikä kiinnitysnauhalle ILMOITUSVELVOLLISUUS TOIMINTA ONNETTOMUUSPAIKALLA • Soita aina hätänumeroon 112, jos ajat kolarin hirvieläimen, suurpedon tai villisian kanssa. Ilmoituksen perusteella poliisi käynnistää metsästäjien suurriistavirka-apu (SRVA) -toiminnan. SRVA noutaa kuolleen eläimen tai selvittää loukkaantunen eläimen kunnon. Loukkaantunut suurpeto tai villisika on vaarallinen, älä poistu autosta ennen avun tuloa. • Merkitse hirvieläinkolaripaikka tällä merkillä. Suurpeto ja villisikakolareissa odota autossa avun tuloa. • Varoita muuta liikennettä, aseta varoituskolmio. • Huolehdi loukkaantuneista • Soita 112, kuuntele saamasi ohjeet • Ilmoita onnettomuuspaikka mahdollisimman tarkasti. Lataa ennakkoon älypuhelimeesi GPS paikannuspalvelu. • Merkitse kolaripaikka tällä merkillä. KOLARIPAIKAN MERKINTÄ AUTTAA • Kolaripaikan merkinnällä autat SRVA toimijoita löytämään oikean tapahtumapaikan ja vähennät näin loukkaantuneen eläimen kärsimyksiä. • http://riista.fi/riistatalous/riistavahingot-ja-konfliktit/ sivuilta löydät lisätietoja • Vähennä nopeutta hirvieläin vaara-alueella • Käytä mahdollisimman paljon kaukovaloja • Seuraa tarkasti tien reuna-alueita ja kohtia, joissa puusto ulottuu tien läheisyyteen • Ole erityisen tarkkaavainen aamuja iltahämärissä • Väistä tielle tulevaa eläintä takaa VÄLTÄ RIISTAONNETTOMUUS Ta ita ke sk el tä Vi k på m itt en
2 l Metsästäjä 6 l 2017 ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Osoitteet Sompiontie 1, 00730 Helsinki Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9 – 15 asiakaspalvelu@riista.fi Verkkokauppa ja varasto Puh. 020 331 515 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Yhteystietoja Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Maaja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 0295 160 01. www.mmm.fi Erätalousyksikkö Käyntiosoite, Hallituskatu 3 A, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto Metsähallitus PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100 www.metsa.fi Metsähallituksen luvat Erälupien palvelunumero 020 692 424, www.eraluvat.fi Luonnonvarakeskus Viikinkaari 4, 00790 Helsinki, puh. 029 532 6000. www.luke.fi Riistan tautija kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA/ Tuotantoja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu (käyntiosoite: Elektroniikkatie 5), puh. 029 530 4924. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. www.evira.fi Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 8410 050 www.metsastajaliitto.fi Oma riista –helpdesk Puh. 029 431 2111 (arkisin klo 12–16) oma@riista.fi Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@innofactor.com osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan Metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@innofactor.com 1. Muuttoilmoitus Postin tai maistraatin kautta: Postin tai maistraatin kautta tehty virallinen muuttoilmoitus päivittyy myös Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteriin. Osoitteenmuutoksen Postille ja muuttoilmoituksen maistraatille voi tehdä yhdessä ja samassa palvelussa, joko a) sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa www.muuttoilmoitus.fi (24 h/vrk) verkkopankkitunnusten, henkilökortin tai Postin käyttäjätunnuksen avulla. Postin tunnus on maksuton. Sen saa postitoimipaikasta. b) soittamalla muuttopuhelimeen, puh. 02 95 535 535 (pvm/mpm). Myös jonotus on maksullista. Avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.00–16.00. Numerossa palvellaan suomen ja ruotsin kielellä. c) muuttoilmoituslomakkeella, jonka voi noutaa postista tai maistraatista. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjätai Jägaren–lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja Metsästäjä -lehti Nro 6/2017 66. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 22.1.2018. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Ilkka Eskola (Hansaprint Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Jouni Tanskanen, Marko Svensberg ja Petri Vartiainen. Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Osoitteenmuutokset Puh. 029 431 2002, metsastajarekisteri@innofactor.com Kirjapaino: Hansaprint 2017/Met17_06 Kansikuva: SKL
77 Tässä numerossa 6 l 2017 Metsästäjä 6 l 2017 l 3 5 Pääkirjoitus: Entäpä seuraavat 100 vuotta? 6 Haastattelu: Vesa Ruusila, Maaja metsätalousministeriön erätalousyksikön uusi päällikkö 8 Varapuheenjohtajan palsta: Metsästäjien sadonkorjuu hyvässä vauhdissa 10 Tornatorin maille mahtuu myös riistan elinympäristöjen hoito 12 Riistakolmiot ja metsäkanalintujen metsästys 16 Metsäjänis hupenee, rusakko runsastuu 18 Rusakon ja metsäjäniksen risteymiä myös Suomessa 20 Koiratutka ja ajavalla koiralla metsästäminen 21 Ministeriön palsta: Suomen hanhia ei kaasuteta Hollannissa 22 Rusakkoa vahtimalla 26 Riistan vuoksi -kilpailu on päättymässä! Ilmoita oma riistanhoitotekosi. 28 Minkälainen metsästäjä olet? –kysely, osa 6: Yhteenveto 30 Haahka, pedot ja haaskat 32 Juliste: Suomi 100 34 Metsästyksen ja riistanhoidon arvo, osa 3: riistanhoitopäivän taloudellinen arvo 36 Metsästysseuratutkimus 2017, osa 2: ukkoutuvatko metsäsätysseurat? 38 Hirvieläinsaaliin arvo 2016, osa 1: Paljon lihaa ja elämyksiä 40 Tutkimushanke alkaa: Paljonko alueellanne on pieniä hirvieläimiä? 42 CWD ja Norjan Nordfjellan peurojen tulevaisuus 46 Jousijahti käynnistyi – kokemuksia peurajahdista 49 Riistaonnettomuusmerkki – ota talteen! 52 Metsästäjän välineet: Luodit pienille ja keskikokoisille hirvieläimille 54 Talkootyöllä hyviin tuloksiin – Ampumarata kuntoon 56 Laittoman pyynnin vaikutus Suomen susikantaan 58 Uutismakasiini 60 Lajiesittely: Alli 77 Eräilmoitukset 78 Áigeguovdilis ságat sámegillii 16-24 Metsäjänis ja rusakko 42 Hirvieläinten näivetystautia torjutaan Norjassa M ER VI KU N N AS RA N TA 56 Laittoman pyynnin vaikutus Suomen susikantaan 38 Hirvieläinsaaliin arvo vuonna 2016 oli 166 000 000 euroa! Anna palautetta toiminnastamme! Linkki metsästäjäkyselyyn osoitteessa: www.riista.fi
Sako 85 Black Wolf on monipuolinen kivääri, joka mukautuu metsästäjän yksilöllisten vaatimusten mukaan. Moderni 85 Black Wolf -kivääri on nopeasti säädettävissä eri metsästystilanteita tai ampumarataa varten. Kiväärin ergonominen pistoolikahva ja säädettävä tukki takaavat ainutlaatuisen käyttömukavuuden sekä tarkkuuden. Etutukin kaksoiskiinnikkeet mahdollistavat aseen kantamisen kätevästi myös bipodin kanssa. Lisää tietoa sekä tekniset yksityiskohdat: wwww.sako.? 85 BLACK WOLF SAKO OY | PL 149 | 11101 Riihimäki | Puh. 010 830 5200 | www.sakosuomi.?
V anhan sananlaskun mukaan ennustaminen on vaikeaa – etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Olisi kuitenkin hyvä tietää, minne olemme menossa. Millaisessa maailmassa, millaisessa ilmastossa ja mitä lajeja metsästetään 100 vuoden päästä? Kun katsoimme kuluvan vuoden ensimmäisessä numerossa 100 vuotta taaksepäin, toisaalta kaikki oli muuttunut ja toisaalta ei mikään. Varmaankin tulevaisuudessa käy samalla tavalla. Lyhyen aikavälin muutokset yleensä yliarvioidaan ja pitkän aikavälin muutokset aliarvioidaan, ainakin silloin kun teknologian kehitys on kuvassa mukana. Ihmisen osalta muutostahti on hitaampi. Tuhansia vuosia vanhojen kaupunkikulttuurien ihmisten väliset suhteet ja ongelmat kuulostavat säilyneiden tietojen perusteella kovin tutuilta. Luonnossa muutokset voivat joskus olla hyvinkin nopeita. Vierasja tulokaslajien lisääntymistahti on jo yllättänyt esimerkiksi supikoiran ja villisian osalta. Ympäristön muutokset voivat hidastaa tai nopeuttaa kehityskulkuja. Millaiseen tulevaisuuteen olemme sitten riistanhoidossa ja metsästyksessä menossa? Tulevaisuudessakin tarvitaan riistanhoitoa, elinympäristöjen hoitoa, riistakantojen säätelyä ja metsästystä. Se miten ja kenen toimesta tämä 100 vuoden päästä tapahtuu, riippuu tietenkin paljon yhteiskunnan ja teknologian kehittymisestä. Jos hoidamme oman leiviskämme hyvin, niin ainakin haluan uskoa, että myös 100 vuoden päästä ihmiset saavat elämyksiä luonnosta – eräelämästä, metsästyksestä ja kalastuksesta. En rohkene edes kuvitella sitä teknologista ympäristöä, jossa 100 vuoden kuluttua eletään. Mennyt aika kertoo mielestäni kuitenkin sen, että me ihmiset olemme sadan vuoden päästä hyvin samanlaisia kuin nyt. Uskon, että kaipaamme edelleen tapoja rauhoittua ja tähän luonto ja metsästysharrastus tarjoavat hyvät puitteet. Erilaisissa selvityksissä onkin todettu, että metsästys jatkuu joka tapauksessa ja siihen vaadittava työmäärä saadaan tavalla tai toisella aktiivisten ihmisten toimesta aikaiseksi. Luulen, että jatkossakin tämä tapahtuu pääosin vapaaehtoisvoimin. Vaikka teknologiakehitys loisi huomattavasti lisää vaurautta ja uusia mahdollisuuksia, yksi metsästykseen liittyvä kiehtova piirre on se, että siitä halutaan tehdä itselle mieluinen ’oma juttu’. Koska emme tiedä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, on osattava pitää mielet ja kielet avoinna. Jos vapaa-aika lisääntyy automatisaation tuoman vaurauden ja työvoiman tarpeen vähentymisen myötä, voi myös kolmannen sektorin merkitys metsästysasioiden hoidossa olla nykyistä suurempikin. Toisaalta ihmiset näyttävät entistä enemmän keskittyvän kaupunkeihin ja myös muihin harrastuksiin, joten saattaa syntyä tyhjiä alueita, joilla vapaaehtoiset ovat vähissä. Tällaisia kehityskulkuja kutsutaan päättäjien pöydissä demografisiksi muutoksiksi ja niihin meidän tulee osata varautua. Näyttääkin siltä, että tulevaisuuden yhteiskunta on monipaikkainen ja -aikainen – sellainen jossa työ ja vapaa-aika lomittuvat ja kulkevat mukana niin ajassa kuin paikassa. Tämä ei tietenkään koske kaikkia töitä. Maata viljellään siellä missä pellot ovat, puuta korjataan metsissä ja toivottavasti ihmisiä hoidetaan mahdollisimman pitkälle siellä missä he haluavat asua. Valitettavasti ihmiset ja varsinkaan organisaatiot eivät ole kovin nopeita reagoimaan. Tästä tosin on joskus hyötyäkin, vältymme parhaassa tapauksessa takertumasta ajatuksiin ja toimintamalleihin, jotka on jo muualla todettu vähemmän toimiviksi. Isossa kuvassa voimme olla tyytyväisiä. Metsästäjät ovat hoitaneet harrastustaan hyvin vapaaehtoisin voimin työtään säästämättä. Haluankin kiittää kaikkia tehdystä työstä ja toivottaa hyvää Suomen 100-vuotispäivää kaikille metsästyksen sekä riistanja luonnonhoidon parissa toimiville. Muistetaan ottaa asiasta kiinnostuneet uudet metsästäjät matkaan ja kehitetään yhdessä toimintaamme niin, että seuraavat 100 vuotta hoituvat samaan malliin. Entäpä seuraavat 100 vuotta? JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirjoitus Metsästäjä 6 l 2017 l 5
6 l Metsästäjä 6 l 2017 Vesa Ruusila: Yhteiskunnallinen muutos edellyttää UUDENLAISIA METSÄSTÄJÄPALVELUITA Maaja metsätalousministeriön erätalousyksikkö sai uuden päällikön Vesa Ruusilan, kun tehtävää pitkään hoitanut Christian Krogell jäi eläkkeelle viime talvena. – Jotta riistavaraa pystytään hyödyntämään tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti koko maassa, edellyttää se metsästäjämäärän säilymistä korkeana, toimivaa riistahallintoa ja laajaa yhteistyötä hallinnon, metsästysseurojen ja sidosryhmien kesken, Vesa Ruusila linjaa. V esa Ruusila on syntynyt Tampereella ja käynyt koulunsa Joensuussa ja Turussa. Biologiaa ja metsätiedettä opiskellut filosofian tohtori on urallaan pyörinyt varsin laajasti riista-asioiden parissa. – Majava, telkkä ja hirvi ovat olleet urani alkuaikojen riistalajit. Hirven parissa aloitin tutkijana silloisessa riistantutkimuslaitoksessa eli RKTL:ssä ja siirryin siellä sitten tutkimuksen johtotehtäviin. Matkalla työnantaja muuttui Luonnonvarakeskukseksi josta tie vei nyt maaja metsätalousministeriöön, Ruusila kuvailee. Metsästysharrastuksen Vesa Ruusila aloitti 1980-luvulla ja pääsi seuraan äidin kotipaikkakunnalla Ikaalisissa. Joitakin välivuosia on opiskelujen tai töiden takia tullut, mutta metsästyksen suhteen Ruusila ilmoittautuu kaikkiruokaiseksi. – Puolenkymmentä vuotta olen nyt ollut hirvija peuraporukassa ja metsästys on muokkautunut hirvieläinpainotteiseksi. Koirametsästys on erityisesti sydäntä lähellä ja minulla on tällä hetkellä kaksi harmaa norjanhirvikoiraa. Riistatalous voimakkaan muutoksen keskellä Puoli vuotta hallinnossa on vahvistanut Ruusilan näkemystä siitä, että suomalainen metsästys on merkittävän muutoksen keskellä. Muutos ei toki johdu pelkästään riistataloudesta itsestään, vaan taustalla on voimakas yhteiskunnallinen muutos, jossa muuttoliike taajamiin, ikärakenteen muutos ja mediamaailman murros aiheuttavat haasteen, johon riistahallinnonkin on pystyttävä vastaamaan. Haastetta ei pidä Ruusilan mukaan nähdä pelkästään uhkana vaan siihen sisältyy myös paljon uusia mahdollisuuksia joita on pystyttävä ja pyrittävä hyödyntämään. Ruusilan mukaan toinen tämän päivän riistatalouteen voimakkaasti vaikuttava seikka on kansainvälistyminen. – Metsästykseen liittyvät ympäristöasiat, luonnonsuojelu, eläinsuojelu ja eettisyys nousevat säännöllisesti esiin. Niitä on seurattava ja arvioitava suhteessa omaan tilanteeseemme ja olosuhteisiimme. Tälläkin hetkellä alaa sivuavia direktiivejä ja niihin liittyviä asioita kuten lyijyammusproblematiikkaa on seurattava tarkalla silmällä, Vesa Ruusila korostaa. Hyvinvointia riistataloudesta Riistatalous luo Ruusilan mukaan mahdollisuuksia erityisesti maaseudulle saada aikaan aluetaloutta ja yrittäjyyttä tukevia rahavirtoja. Taloudellisten edellytysten ja riittävien riistakantojen lisäksi riistatalouden tulee kestää eettisen tarkastelun, jotta yhteiskunta voi sen hyväksyä jatkossakin – Suomessakin joitain ylilyöntejä on tapahtunut ja esimerkiksi salametsästystä jonkin verran esiintyy. Yleisesti ottaen suomalainen metsästys on kuitenkin eettisesti kestävää. Tätä vahvistaa uudistunut metsästäjätutkinto, jossa eettisyyden merkitys korostuu entistä enemmän. – Riistatalouden monimuotoiset hyvinvointivaikutukset kohdistuvat niin metsästäjään kuin hänen lähipiiriinsä ja yhteiskuntaan laajemminkin. Näitä vaikutuksia on nyt alettu tarkemmin selvittämään. Susikonfliktiin ei patenttiratkaisua Riista aiheuttaa usein myös vastakkainasettelua ja konflikteja. Susi on tästä oiva esimerkki. Ruusila muistuttaa, että niin kauan kuin meillä on elinvoimainen susikanta, se todennäköisesti aiheuttaa myös vahinkoja tai pelkoja ja tilanne etenkin paikallisesti voi kärjistyä. Oman kortensa kekoon tuo EU ja sen direktiivit, jossa kansallinen päätäntävalta esimerkiksi susikysymyksessä on erittäin rajattu. – Suden osalta tehdään aktiivisesti töitä koko riistakentän voimin, jotta löydämme toimintatapoja ja toimenpiteitä, joilla susivahingot saadaan pidettyä mahdollisimman pieninä ja samanaikaisesti säilyttää kuitenkin elinvoimainen susikanta. Myös metsästys pyritään pitämään yhtenä työkaluna pakissa. – Tässä paikallisten ihmisten ja eri sidosryhmien roolit ovat aivan avainasemassa. Sudenhoitosuunnitelman mukaiset reviiriyhteistyöryhmät on saatu perustettua ja palkattua henkilö koordinoimaan yhteistyötä. Tätä kautta hyviä käytänteitä ja kokemuksia vahinkojen torjumiseksi ja pelkotilojen vähentämiseksi voidaan tehokkaasti kokeilla ja levittää, Vesa Ruusila korostaa. Toiset lajit runsastuvat, toiset taantuvat Tulevaisuuden metsästys ja tulevaisuuden riista aiheuttavat jatkuvasti keskustelua. Suomalaisia puhuttavat niin kasvavat valkoposkihanhija merimetsokannat, kun samaan KLAUS EKMAN
Metsästäjä 6 l 2017 l 7 aikaan ihmetellään metsähanhen, haahkan tai allin kohtaloa. – Nämä muutokset kuvaavat hyvin sitä globaalia muutosta jota eläinkannoissa jatkuvasti tapahtuu. Pysyykö kansainvälinen lainsäädäntö muutosten mukana, onkin sitten hyvä kysymys. Juuri tähän kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan ja etenkin ratkaisumalleja siitä, mitä taantuville lajeille ja toisaalta runsastuvien lajien aiheuttamille vahingoille pitäisi tehdä, Ruusila pohtii. – Ilmastonmuutoksen vaikutus vaikkapa vuodenaikaisuuteen on monille lajille merkittävä. Tämä näkyy mm. villisikakannan kasvuna. Muuttavien vesilintujen osalta ongelmat ovat erityisesti talvehtimisalueilla. Suomen ratkaisut eivät yksin riitä, tarvitaan koko muuttoreitin toimia. Teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä Metsästyksen teknistyminen ja teknistymisen räjähdyksenomainen kasvu viimeisten viiden vuoden aikana puhuttaa metsästäjäpiirejä. Ruusila pitää teknologian kehitystä ja nopeaa käyttöönottoa hyvänä renkinä mutta huonona isäntänä. – Uusi gps-teknologia tuo turvaa koirille ja usein parantaa metsästyskokemusta, mutta edellyttää, että pelisäännöt ovat kunnossa. Teknologian kehitys luo paljon mahdollisuuksia erilaisten sovellusten kehittämiseen ja toisaalta teknologian käytön rajoittaminen lainsäädännöllä voi käytännössä olla erittäin vaikeaa, Ruusila sanoo. – Uskon kuitenkin, että metsästykseen liittyvä luontosuhde ja halu olla riistan kanssa tekemisissä aidossa luonnossa on harrastuksen tärkein kulmakivi myös tulevaisuudessa. Palvelutarpeet muutoksessa Muutos yhteiskunnassa ja siten myös metsästyksessä johtavat siihen, että metsästäjät tarvitsevat erilaisia palveluja kuin aikaisemmin. Metsästäjämäärän on pysyttävä suhteellisen korkealla, jotta riistakantoja voidaan hyödyntää ja säädellä koko maassa. Tämän turvaaminen edellyttää Ruusilan mukaan riistanhoitoyhdistysten uudistumista ja metsästäjille tarjottavien palveluiden kehittämistä, josta on juuri laaja hanke käynnistymässä. Aktiivisten metsästysseurojen toiminta ylläpitää ja luo aktiivisuutta kentälle, mitä tarvitaan väestön ja sitä myötä myös metsästäjäkunnan ikääntyessä. Sillä pystytään Vesa Ruusilan mukaan turvaamaan mittava riistaalan vapaaehtoistyö. – Metsästyksen suhteen olen kaikkiruokainen, erätalousneuvos Vesa Ruusila myhäilee, tällä kertaa haulikko kädessä. KL AU S EK M AN
H irvenmetsästys on tätä kirjoitettaessa ollut käynnissä koko Suomessa noin kaksi viikkoa ja jo kolmannes hirvistä on kaadettu. Uusi asetus antoi mahdollisuuden aloittaa peltohirvien metsästyksen syyskuun alusta. Seuranta osoitti, että asetuksen antamaa mahdollisuutta käytettiin vastuullisesti ongelmia aiheuttaneiden peltohirvien metsästämiseen. Hirvenmetsästys on yksi merkittävimmistä metsästysmuodoista Suomessa. Se saa vuosittain liikkeelle suuren määrän ihmisiä sukupuoleen ja ikään katsomatta. Metsästyksellä on myös ihmisten sosiaaliselle, henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille erittäin suuri vaikutus. Ikävää on, että metsästys on yhä useammin päättynyt tilanteeseen, jossa susi on raadellut metsästyskoiran. Voi vain kuvitella miten raskaat vaikutukset tapahtumalla on läsnäolevien henkiselle hyvinvoinnille ja mitkä ajatukset se herättää vallitsevasta petopolitiikasta. Tilanne on johtanut siihen, että nyt metsästäjien lisäksi useiden kuntien kuntapäättäjät ovat ilmaisseet huolensa runsastuneista suurpetokannoista ja miten saada ne siedettäväksi, sosiaalisesti kestävälle tasolle. Oma riista -palvelu, jota voi hyvinkin ”tituleerata” riistahallinnon lippulaivaksi, on jalkautunut nopeasti metsästäjien keskuuteen. Palvelun käyttäjiä on tällä hetkellä reilut 114 000 ja uusia käyttäjiä rekisteröityy päivittäin. Seuroja ja seurueitakin on jo mukana yli 7400. Oma riista -palvelun kapasiteettia testattiin, kun koko Suomessa lähdettiin hirvijahtiin lokakuussa. Lapissa palvelua käytettiin onnistuneesti jo syyskuun alussa. Oma riista selvisi alkurytinästä hyvin, kovasta kuormituksesta huolimatta. Palveluun kirjattiin ensimmäisen viikonlopun aikana muun muassa 8 352 hirvenkaatoa sekä 17 266 hirvihavaintoa. Palvelun kovasta käytöstä kertoo myös se, että palveluun tehtiin kuormahuipuissa illalla kuuden ja seitsemän välillä reilut 13 000 pyyntöä minuutissa ja noin 500 000 pyyntöä tunnissa. Käyttäjäpiikit ovat selvimmin ajoittuneet viikonloppuihin, jolloin metsästäjät ovat aamulla latailleet seurojen/seurueitten aluerajoja koiratutkiin ja muihin paikannusvälineisiin sekä illalla tallentaneet jahdin tapahtumia. Oma riista -palveluun määriteltyjen seurarajojen siirtomahdollisuus koiratutkiin on saanut paljon kiitosta käyttäjiltä. Ville Hokkanen, joka on ollut alusta asti suunnittelemassa ja toteuttamassa Oma riista -palvelua, kertoi palvelun kestävän nykyasetuksilla lähes kaksinkertaisen kuorman ja pienellä säätämisellä kapasiteetti voidaan jopa viisinkertaistaa. Pilottivaiheessa syksyllä 2015 testasimme Oma riista -palvelun hirviominaisuuksia. Uusia toiminnallisuuksia kokeiltaessa nähtiin, että täydellisesti toimiessaan ne tuovat merkittävän parannuksen riistatiedon keruuseen ja metsästyksen reaaliaikaiseen seurantaan, vähentäen samalla ylimääräistä työtä. Ohjeet Oma riista -mobiilisovelluksen ja verkkopalvelun käyttöön on tehty selkeäksi, lisäksi tukea on saatavilla. Hirveen ja muihin hirvieläimiin liittyvää ajantasaista tietoa on paljon tarjolla erilaisina kaavioina, lämpökarttoina ja taulukoina. Lisäksi sieltä näkee oman riistanhoitoyhdistyksen reaaliaikaisen hirvisaalistilaston. Suomen riistakeskuksen hallituksen toinen kolmivuotiskausi on päättymässä vuoden lopussa. Yhteistyö hallituksen jäsenten kesken, sekä riistakeskuksen johdon kanssa on toiminut hyvin. Ministeriö on nimittänyt uuden hallituksen, joka aloittaa vuoden alusta. Valinta-alueiden välinen kiertojärjestys hallituspaikoissa on perinteiseen tapaan toiminut hyvin, helpottaen näin ministeriötäkin nimityspäätöksiä tehdessään. Valituksi tulleet hallituksen jäsenet ovat pääsääntöisesti olleet pitkän kokemuksen omaavia metsästyksen harrastajia, joilla on myös takanaan vuosien kokemus riistahallinnon eri tehtävistä. Metsästäjien sadonkorjuu hyvässä vauhdissa ASKO KESKI-NISULA Hallituksen varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Varapuheenjohtajalta 8 l Metsästäjä 6 l 2017 25x TILAUKSET www.koiravaruste.fi tai PUHELIMITSE 0400 551 110 (ark. 9-17) MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, 90400 Oulu Avoinna ark. 9-18 Ta rj ou ks et vo im as sa 30 .1 1. 20 17 as ti ta i ni in ka ua n ku in ta va ra a ri itt ää . O ik eu d et m uu to ks iin p id ät et ää n. JÄMPTI LÄMPÖERISTETTY KOIRANKOPPI Tuplaseinämät ja 50 mm styreenieristys. Irrotettava koppiosa. Helppo huoltaa ja pestä. Kolme väriä. VALIO LIHA-ATERIAT 18 X 800G 100 % luonnollinen täysravinto koiralle. Soijaton, viljaton ja säilöntäaineeton. Kolme makua: kana, nauta ja sika-nauta. FLYING DOG AFTER DRINK ANNOSPUSSIT 25 X 20 G Sopii erityisesti koirille, joilta vaaditaan maksimaalista suorituskykyä ja jotka joutuvat kovaan rasitukseen. KRONCH PEMMIKAN ENERGIALISÄ 5 X 400G Erinomainen energialisä, kun koirasi tarvitsee nopeasti energiaa. Jo pienellä määrällä koirasi energiatasot palautuvat. JÄMPTI LÄMMITETTÄVÄ JUOMAKUPPI Pitää koiran juomaveden sulana. Ruostumatonta terästä. Tilavuus 2,8 l. SIS. RAHDIN 699,SUOSITTU! 129 90 LAADUKAS JA KESTÄVÄ! VOITA 500 € LAHJAKORTTI VERKKOKAUPPAAN! KATSO LISÄTIEDOT JA OSALLISTU ARVONTAAN » KOIRAVARUSTE.FI Pehmusti-kuivike KAUPAN PÄÄLLE! OSTA 2 MAKSA VAIN 44,90! PIENI ERÄ NOPEILLE! – heti varastosta! RUTI-REX KUIVIKE Luonnollinen mäntykuitupehmuste koirankoppiin. PEHMUSTI KUIVIKE Materiaalina kuusipuukuitu. Pitää kopin kuivana ja raikkaana. 24 90 24 90 VALIO LOHIÖLJY Huippu-uutuus lemmikin ihon, turkin ja polkuanturoiden hyvinvointiin. Saatavana 500 ml ja 1000 ml pakkauksessa. 13 90 ALK. HUIPPU-UUTUUS! 36 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! 35 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! 29 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! KOIRANKOPIN LÄMMITIN Patterilämmittimessä on virtakatkaisija ja portaaton tehonsäätö. Lämmittimen pintaosat eivät koskaan ylitä 45°C lämpötilaa ja ovat näin koiralle turvallisia. SUOSITUT TÄYSRAVINNOT KAIKILLE KOIRILLE! 26 90 15 KG ALK. € NYT KAHDEN SÄKIN (MIN. 30 KG) OSTAJALLE KOTIINKULJETUS JA VALIO-ISTUINPÄÄLLINEN KAUPAN PÄÄLLE! ENERGIARUOAT KOVAAN KULUTUKSEEN! Endurance 4800, Trail 4300 ja Agility 4100 L Vähintään kahden säkin tilaajalle KOTIINKULJETUS JA ALASKA COOLDRY KAULURI KAUPAN PÄÄLLE! Vähintään kahden säkin tilaajalle Edun arvo 3,99. Etutuote lisätään ostoskoriin automaattisesti. KOTIINKULJETUS JA ROYAL CANIN ENERGIALISÄ KAUPAN PÄÄLLE! € € 29 50 ALK. 79 90 2 X 15 KG 18x KOLME HERKULLISTA MAKUA! 95,TALVIPAKKASILLE! ARVO 24,90 ARVO 19,90
25x TILAUKSET www.koiravaruste.fi tai PUHELIMITSE 0400 551 110 (ark. 9-17) MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, 90400 Oulu Avoinna ark. 9-18 Ta rj ou ks et vo im as sa 30 .1 1. 20 17 as ti ta i ni in ka ua n ku in ta va ra a ri itt ää . O ik eu d et m uu to ks iin p id ät et ää n. JÄMPTI LÄMPÖERISTETTY KOIRANKOPPI Tuplaseinämät ja 50 mm styreenieristys. Irrotettava koppiosa. Helppo huoltaa ja pestä. Kolme väriä. VALIO LIHA-ATERIAT 18 X 800G 100 % luonnollinen täysravinto koiralle. Soijaton, viljaton ja säilöntäaineeton. Kolme makua: kana, nauta ja sika-nauta. FLYING DOG AFTER DRINK ANNOSPUSSIT 25 X 20 G Sopii erityisesti koirille, joilta vaaditaan maksimaalista suorituskykyä ja jotka joutuvat kovaan rasitukseen. KRONCH PEMMIKAN ENERGIALISÄ 5 X 400G Erinomainen energialisä, kun koirasi tarvitsee nopeasti energiaa. Jo pienellä määrällä koirasi energiatasot palautuvat. JÄMPTI LÄMMITETTÄVÄ JUOMAKUPPI Pitää koiran juomaveden sulana. Ruostumatonta terästä. Tilavuus 2,8 l. SIS. RAHDIN 699,SUOSITTU! 129 90 LAADUKAS JA KESTÄVÄ! VOITA 500 € LAHJAKORTTI VERKKOKAUPPAAN! KATSO LISÄTIEDOT JA OSALLISTU ARVONTAAN » KOIRAVARUSTE.FI Pehmusti-kuivike KAUPAN PÄÄLLE! OSTA 2 MAKSA VAIN 44,90! PIENI ERÄ NOPEILLE! – heti varastosta! RUTI-REX KUIVIKE Luonnollinen mäntykuitupehmuste koirankoppiin. PEHMUSTI KUIVIKE Materiaalina kuusipuukuitu. Pitää kopin kuivana ja raikkaana. 24 90 24 90 VALIO LOHIÖLJY Huippu-uutuus lemmikin ihon, turkin ja polkuanturoiden hyvinvointiin. Saatavana 500 ml ja 1000 ml pakkauksessa. 13 90 ALK. HUIPPU-UUTUUS! 36 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! 35 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! 29 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! KOIRANKOPIN LÄMMITIN Patterilämmittimessä on virtakatkaisija ja portaaton tehonsäätö. Lämmittimen pintaosat eivät koskaan ylitä 45°C lämpötilaa ja ovat näin koiralle turvallisia. SUOSITUT TÄYSRAVINNOT KAIKILLE KOIRILLE! 26 90 15 KG ALK. € NYT KAHDEN SÄKIN (MIN. 30 KG) OSTAJALLE KOTIINKULJETUS JA VALIO-ISTUINPÄÄLLINEN KAUPAN PÄÄLLE! ENERGIARUOAT KOVAAN KULUTUKSEEN! Endurance 4800, Trail 4300 ja Agility 4100 L Vähintään kahden säkin tilaajalle KOTIINKULJETUS JA ALASKA COOLDRY KAULURI KAUPAN PÄÄLLE! Vähintään kahden säkin tilaajalle Edun arvo 3,99. Etutuote lisätään ostoskoriin automaattisesti. KOTIINKULJETUS JA ROYAL CANIN ENERGIALISÄ KAUPAN PÄÄLLE! € € 29 50 ALK. 79 90 2 X 15 KG 18x KOLME HERKULLISTA MAKUA! 95,TALVIPAKKASILLE! ARVO 24,90 ARVO 19,90
10 l Metsästäjä 6 l 2017 JANNE MIETTINEN , Suomen riistakeskus Tornatorin maille mahtuvat aktiivinen metsätalous, sertifiointi ja riistan elinympäristöjen hoito Tornator Oyj on maamme suurimpia metsänomistajia. Alueet kattavat noin 600 000 hehtaaria. Yksi yhtiön metsätiloista sijaitsee Suovussa, Kuopion länsipuolella. Sinne on toteutettu riistametsänhoidon koulutuskohde. E simerkkimetsää käytetään yhtiön omien sekä Suomen riistakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen yhteisen Metso-ohjelman luonnonhoitohankkeen, ’digiriistametsä,’ koulutuksissa. Koulutuskohteelle toteutettiin esimerkkejä taimikonhoidosta, ennakkoraivauksesta ja harvennushakkuista kolmen tahon yhteistyönä. Mukana myös alikasvoksen hyödyntäminen metsän uudistamisessa. Pääpaino on tavallisen tasaikäisen metsänkasvatuksen menetelmissä, sillä ne ovat metsien hoidon valtamenetelmiä jatkossakin. Mutta löytyypä kohteelta myös kuvio, jossa kokeillaan erirakenteisena kasvatusta. Kuopion kohteella käytiin toukokuun loppupuolella Tornatorin vs. metsänhoitoja ympäristöpäällikkö Heikki Myöhäsen ja koulutuskohteen pääsuunnittelijan Suomen metsäkeskuksen metsänja luonnonhoidon asiakasneuvoja Mika Tuomaisen kanssa. Sertifiointi tukee riistametsänhoitoa Myöhänen kertoo, että riistan huomiointi sopii hyvin yhtiön metsien hoitoon ja että henkilökunta suhtautuu siihen myönteisesti. Metsänhoidon käytännöt ovat samansuuntaiset kuin riistametsänhoito, joten suuria muutoksia toimintaan ei tarvita. Merkittävä tekijä kokonaisuudessa on, että yhtiö on valinnut metsilleen FSC-sertifioinnin. ”Koulutuskohteella jatkamme aiempaa riistametsänhoidon yhteistyötä ja lisäämme omien työntekijöiden sekä urakoitsijoiden osaamista. Kyse on myös siitä, että ymmärretään FSC-sertifioinnin vaatimusten perusteluja ja taustoja syvällisemmin. Erityisesti juuri tässä on riistakeskuksen asiantuntijoiden kanssa tehty yhteistyö ollut avuksi. FSC:n vaatimukset ovat tiukat ja riistametsänhoidon tavoitteet solahtavat suurimmilta osin kriteerien sisään. Esimerkkeinä vaatimuksista käyvät soiden vaihettumisvyöhykkeet, vesistöjen suojakaistat, pienkosteikot ja metson erityisasema. Myös FSC:n lehtipuuosuus on jo lähellä riistapainotteisen metsänhoidon tavoitteita,” Myöhänen selventää. FSC on kirittänyt yhtiötä myös edistämään toimintansa tehokkuutta: kun sertifioinnin vuoksi säästetään kohteita talouskäytön ulkopuolelle tai rajoitettuun käyttöön, on puuntuotannon tehokkuutta ylläpidetty esimerkiksi nopean metsän uudistamisketjun, tasokkaan viljelymateriaalin, oikea-aikaisten hoitotoimenpiteiden ja lannoitusten avulla. Myös Suomessa laajemmilla pinta-aloilla käytössä oleva PEFC-sertifiointi sisältää joitain riistan Ajouran varren riistatiheikkö tarjoaa suojaa, mutta myös ukkometson pakolentoon lähtö onnistuu vaivatta. Tiheikön edustalla Tornatorin vs. metsänhoitoja ympäristöpäällikkö Heikki Myöhänen ja Suomen metsäkeskuksen metsänja luonnonhoidon asiakasneuvoja Mika Tuomainen.
Metsästäjä 6 l 2017 l 11 hyvinvointia tukevia elementtejä. Siinäkin esimerkiksi jätetään uudistusaloille säästöpuita, joiksi sopivat hyvin riistatiheiköissä olevat puut. Raivaus vain sinne missä tarvetta Riistametsien hoidossa kenties merkittävintä on ennakkoraivaus ja sen toteutustapa. Tornatorilla ymmärretään sen olevan joissain tapauksissa välttämätön. Toisaalta se on kuluerä, joten raivataan vain oikeasti tarpeellinen. Ylimääräiseen siistimiseen ei siis sorruta. Myöhäsen mukaan yli 2 metrin mittaista alikasvoskuusta voi olla jopa 2000 kappaletta hehtaarilla ennen kuin ennakkoraivausta tarvitaan. Heidän käytännössään yksi kuusi vastaa näkemähaittana neljää lehtipuuta, joten yhtiön metsissä lehtipuualikasvosta voi olla reilusti enemmän ilman raivaustarvetta. Jos isolla kuviolla on alle puoli hehtaaria raivauksen tarpeessa, sitä ei yleensä tehdä. Lisäksi kuvioista raivataan vain osat, joilla todellista tarvetta on. Näin pidetään kulut kurissa ja riista hyötyy. Metsäkeskuksen Tuomaisen mukaan kohteella hakkuukonetta ohjasi riista-asioihin myönteisesti suhtautuva ammattilainen, eikä hän kokenut työnsä vaikeutuneen merkittävästi, vaikka kuusialikasvosta oli paikoin reilusti. Tiheiköt olivat pienialaisia, joten valtaosalla aluetta näkyvyys puiden juurille oli hyvä. Ratkaisut tehdään työmailla Myöhänen kertoo riista-asioiden etenevän yhtiön metsänhoidossa ja ohjeissa FSC-sateenvarjon alla. Pienipiirteisempi yksityiskohtainen suunnittelu, kuten riistatiheiköt, ei ole vielä kattavaa. ”Kynnys uusien, valtakunnallisten ohjeiden käyttöön ottamiselle on yleisesti korkea, koska palautteen perusteella entisiäkin pitäisi lyhentää ja vähentää. Asiaa kannattaakin edistää omakohtaisen kokemuksen avulla ja esimerkiksi koulutuskohteiden kautta tieto leviää”, toteaa Myöhänen. Samalla työntekijät saavat näppituntuman mitä riistan eteen voi tehdä ilman metsän taloudellisen tuoton kärsimistä. Yhtiön työntekijöillä on vapaus tehdä itsenäisiä ratkaisuja työmailla, joten toimivimmat käytännöt pääsevät käyttöön laajoilla alueilla. Samat menetelmät sopivat luonnollisesti yhtä hyvin pienemmille tiluksille. Kun isojen yhtiöiden lisäksi pienmetsänomistajat tulevat mukaan, tietää se parempaa jatkoa lukuisille lintupesueille. Digiriistametsä-hanke Suomen metsäkeskuksen ja Suomen riistakeskuksen yhteishanke, jonka rahoittaja on maaja metsätalousministeriö. Hanke on osa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSOa. Hanke jatkuu vuoden 2018 loppuun saakka ja siinä: rakennetaan Suomen metsäkeskuksen paikkatietoa hyödyntäviin järjestelmiin riistametsänhoitoa tukevia paikkatietoaineistoja, joiden avulla voidaan arvioida metsäalueen soveltuvuutta kanalintujen elinympäristöksi huomioiden elinympäristöjen kytkeytyneisyys testataan metsätiedonkeruun joukkoistamista metsästäjien avulla, missä rajattu joukko metsästäjiä raportoi riistan elinympäristöistä Oma riista -palveluun, mistä tieto siirtyy rajapintojen kautta aina Metsäkeskuksen Metsään.fi-palveluun ja metsänomistajan tietoon lisätään metsäammattilaisten tietoa ja osaamista riistametsänhoidosta ja tietojärjestelmien käyttömahdollisuuksista, tähän liittyen valmistellaan noin 10 koulutuskohdetta Suomen eri osiin Hanke on jatkoa Riistaa reunoilta, Askel riistametsään ja Riistametsänhoidon edelläkävijät METSO-hankkeille. Riistan kannalta hyvää harvennusjälkeä. Puusto on monilajista ja kerroksellista. Riistametsässä keskimääräisen näkyvyyden tavoite on alle 70 metriä. Tällaisessa metsässä riistalla on suojaa pedoilta.
12 l Metsästäjä 6 l 2017 JARKKO NURMI ja OLLI KURSULA , Suomen riistakeskus Riistakolmiot ja metsäkanalintujen metsästys Riistakolmiotuloksia käytetään nykyään tuoreeltaan metsäkanalintujen metsästysaikojen määrittämiseen. Riistatiedon käyttö hallinnossa on motivoinut kolmiolaskijoita entisestään ja haamurajanakin pidetty 1000 lasketun kolmion määrä on ylittynyt viime vuosina. A ikaisemmin kanalintujen metsästysaikojen määrittämiseen käytettiin edellisen vuoden tuloksia ja niiden perusteella rajoituspäätökset kohdistuivat usein ajallisesti ja paikallisesti väärin. Kanalintukantojen ennustaminen vuodeksi eteenpäin on vaikeaa. Tuore riistatieto päätösten pohjana toimii. Riistatiedon ajantasainen käyttö on vähentänyt rajoituksia. Vanhan järjestelmän aikana rajoituksia oli huomattavasti enemmän, tämän voi todeta selaamalla vuosituhannen alun Metsästäjä-lehtiä. Esimerkiksi Lapin alueella pyyntiä rajoitettiin lähes säännönmukaisesti alkupäästä ja usein täysin riippumatta kantojen vahvuudesta. Tuoreen riistatiedon käyttöönotto on ajoittunut heikkojen lisääntymiskausien jaksoon, joten rajoituksia on tarvittu. Ne ovat kuitenkin kohdistuneet alueellisesti ja ajallisesti oikein ja täysrauhoituksilta on vältytty riekkoa lukuun ottamatta. Riistakolmiotieto on huippuluokkaa Silloin tällöin kuulee epäilyksiä, että lintuja oli kolmiolla, mutta niitä ei vain havaittu. On vaikea kuvitella, miksi tällainen ongelma ja mahdollinen virhe tapahtuisi yhtä aikaa kaikilla kolmioilla. Mikäli laskenta toteutetaan ohjeiden mukaisesti, 20 metrin välein etenevä kolmen laskijan ketju kyllä paljastaa kanalinnut. Myös koirien käyttöä riistakolmiolaskennoissa on esitetty. Tämä kuitenkin sotkisi tulosten vertailtavuuden ja kattavuuden. Koirien toimintaa ei voida vakioida, eikä niitä ei ole saatavissa joka kolmiolle. Riistakolmiojärjestelmän tuottama riistatieto on laadukasta juuri pitkien ja vertailukelpoisten aikasarjojen ansiosta, joten toimivaan menetelmään ei kannata tehdä muutoksia. Tuloksia käytetään jatkuvasti monenlaisiin tilastollisiin analyyseihin, joten jatkuvuus on tärkeää. Mikäli laskentaa ei voida toteuttaa ohjeiden mukaan, on se parempi jättää kokonaan tekemättä. Riistakolmiotieto analysoidaan tarkasti Tuoreen riistatiedon ajankäytön ikkuna on tiukka ja viime kesänä oli keskustelua siitä, Pienriistan kantaseurantatiedot löytyvät osoitteesta: www.riistakolmiot.fi HA N N U HU TT U
Metsästäjä 6 l 2017 l 13 Kolmiotavoitteen toteutuminen 2017 kesälaskennassa Kartassa riistanhoitoyhdistykset, joissa kesälaskennan 2017 laskettujen kolmioiden tavoitemäärä on saavutettu, näkyvät tummanvihreällä värillä. Muissa yhdistyksissä kartan väri kertoo, kuinka monta kolmiota tavoitteen saavuttamiseksi vielä pitäisi laskea. Punaisen värin saaneet yhdistykset ovat jääneet eniten laskettujen kolmioiden tavoitteesta. Tavoitteeksi on asetettu, että kunkin riistanhoitoyhdistyksen alueella Lapissa lasketaan vähintään yksi kolmio 500 km² kohti, Oulussa ja Kainuussa vähintään yksi kolmio 300 km² ja muualla maassa vähintään yksi kolmio 200 km² kohti. Yleisenä tavoitteena on kuitenkin aina vähintään kolme kolmiota riistanhoitoyhdistyksen alueella. että järjestelmän tuottamat rajoitukset ovat tiedossa vasta syyskuun alkupuolella. Riistakeskuksen Kestävä metsästys -tiimi valmistelee esityksen Maaja metsätalousministeriölle käytännössä kolmiolaskentojen ollessa vielä käynnissä. Tämä tehdään osittain yöja viikonlopputöinä ja yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Ministeriön asetusluonnos käy lausuntokierroksella, joten lopullisesti asetus on valmis syyskuun alkupäivinä. Metsästäjä voi kuitenkin suunnitella varsin hyvin lomansa riistakeskuksen esityksen perusteella. Se julkistetaan jo ennen vesilinnustuksen alkua. Kolmiotiedon käyttö riistakeskuksen esityksen perusteina on niin vakioitua, ettei suuria muutoksia esitykseen yleensä ole tullut. Metsästysaikaesitystä varten käydään läpi alueelliset kolmiotulokset ja tärkeimpiä muuttujia ovat kanalintukantojen lajikohtaiset tiheydet, poikastuotto sekä lyhytja pitkäaikaistrendit. Toimintatavan voidaan katsoa turvaavan kanalintujen metsästyksen jatkuvuuden kun kannanvaihtelun tilanteisiin voidaan reagoida heti. Oikea riistatieto toimii riistan ja metsästäjien parhaaksi. Missään muualla Riistakolmion jokainen sivu on neljä kilometriä pitkä ja laskentalinjan kokonaispituus on 12 km. Reitit säilyvät samoina vuodesta toiseen, vaikka alueelle tehtäisiin metsähakkuita. Kesälaskennassa kirjataan laskentalinjalla havaitut kanalinnut ja talvella lasketaan riistanisäkkäiden jäljet. maailmassa ei ole käytössä yhtä kattavaan laskentatietoon perustuvaa ja ajantasaista järjestelmää. Riistakolmiotiedon käytön sovelluksia kehitetään Suomen riistakeskuksella ja Itä-Suomen yliopistolla on käynnissä kehittämishanke, jonka tavoitteena on mallintaa, helpottaa ja automatisoida metsäkanalintutiedon käyttämistä. Aluksi keskitytään riistahallinnon metsästysaikoihin liittyvän päätöksenteon tukemiseen, mutta jatkossa työkalua kehitetään myös metsästysseurojen käyttöön. Hanke on jo tuottanut alustavaa tietoa. Se vastaa kritiikkiin, jota joskus on esitetty säätilan ja laskentojen aikaistamisen vaikutuksesta kolmiotuloksiin. 10 vuorokauden ero laskenta-ajankohdassa vaikuttaa tuloksiin noin 5 prosenttia. Eli jos laskenta tehdään heinäkuun 20. päivä, havaitaan noin 5 prosenttia vähemmän lintuja kuin jos se tehtäisiin elokuun alussa. Yhden asteen nousu mittauspäivän lämpötilassa nostaa havaintomäärää noin prosentilla. Jos laskentapäivän lämpötila on 20 astetta, niin havaitaan 5 prosenttia enemmän lintuja kuin jos lämpötila on 15 astetta. Tällaisilla eroilla ei ole ratkaisevaa merkitystä laskennoissa ja mallinnuksen ansiosta nekin voidaan ottaa jatkossa huomioon. Kiitokset niille metsästäjille, jotka riistakolmioita laskevat Tätä työtä tehdään hyvinvoivien metsäkanalintukantojen vuoksi ja metsästyksen kestävyyden varmistamiseksi. Riistakolmiolaskentoihin osallistuminen on parasta metsäkanalintujen edunvalvontaa.
16 l Metsästäjä 6 l 2017 Metsäjänis hupenee, rusakko runsastuu PEKKA HELLE ja KAARINA KAUHALA , Luonnonvarakeskus Luke Metsäjäniksen lounaisesta Suomesta 1990-luvulla alkanut väheneminen on ulottunut lähes koko Suomeen, ja sen lumijälkitiheyden keskiarvo on valtakunnallisesti pienentynyt puoleen. Tämän 30 vuoden aikana metsäjänissaalis on vähentynyt vielä jyrkemmin, noin kolmasosaan. Riistakolmiolaskentojen mukaan rusakkokanta olisi vastaavana aikana noin viisinkertaistunut mutta saalismäärä kasvanut vain hieman. R iistakolmioiden 29 vuoden aineistossa koko maan metsäjäniksen jälkitiheys on karkeasti alentunut puoleen (kuva 1). Lounaisja Länsi-Suomesta alkanut kannan pienentyminen on edennyt itään ja pohjoiseen. Lähes koko eteläinen ja keskinen Suomi on kannan huomattavan vähenemisen aluetta, ja sama on nähtävissä myös metsäjäniksen vahvalla alueella Pohjois-Savossa. Jälkitiheys on pienentynyt vähintään 70 % Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla. Noin kolmanneksen väheneminen todetaan Oulun ja Lapin riistakeskusalueillakin. Kainuu on ainoa alue, jossa jälkitiheydet eivät ole pienentyneet riistakolmiojakson aikana, ja vähäinen on kannan alamäki ollut myös Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. Metsäjäniksen alueellinen runsaus on ollut viime talvenakin tyypillisen laikuittainen (kuva 2). Suurimmat jälkitiheydet havaittiin eri puolilla eteläisen ja keskisen Suomen sisämaata. Merkille pantavaa on, että metsäjänis on vähentynyt tuntuvasti niilläkin alueilla, missä rusakko on hyvin vähälukuinen tai jopa satunnainen. Rusakko on sitä vastoin voimakkaasti runsastunut. Sen koko maan jälkitiheyden kasvu osoittaisi kannan noin viisinkertaistuneen vajaan 30 vuoden aikana. Suurimmat alueelliset jälkitiheydet todetaan Etelä-Hämeessä, Uudellamaalla, VarsinaisSuomessa ja Satakunnassa. Rusakon pääasiallisen esiintymisalueen ulkopuolella on vain yksittäisiä esiintymiä, eikä sen levinneisyys ole mainittavasti siirtynyt pohjoisemmaksi viime aikoina. Metsäjänissaalis pienentynyt, rusakkosaalis kasvanut hieman Metsäjänissaalis on pienentynyt noin kolmannekseen viimeisten 30 vuoden aikana. Tämän aikajakson huippusaaliit, noin 400 000 yksilöä, ovat nekin selvästi pienempiä kuin esimerkiksi 1970ja 1980-luvuilla. Saaliin väheneminen on ollut selvästi jyrkempää kuin jälkitiheyksien aleneminen. Saalismäärien pieneneminen vaikuttaa olleen jokseenkin samanlaista eri puolilla Suomea. Kun metsäjänissaalis suhteutetaan riistakeskusalueen pinta-alaan, saaliin painopiste sijoittuu erittäin selvästi PohjoisSavoon ja Pohjois-Karjalaan. Tällä vuosikymmenellä saalis on näillä alueilla ollut keskimäärin yli 1,5 yksilöä maaneliökilometrillä vuodessa. Tältä alueelta pinta-alaan suhteutettu saalis pienenee selvästi niin etelään, länteen kuin pohjoiseenkin siirryttäessä. Tästä näkökulmasta saalisjakaumia on tarkasteltu yksityiskohtaisesti Suomen Riistan artikkelissa v. 2016 ”Pienriistan metsästysverotus Suomessa 1996?2015” (sivut 83?98). Rusakkosaalis on samalla aikajaksolla kasvanut vain lievästi. Selvää saaliin kasvua on todettavissa oikeastaan vain 1990-luvulla, ja sen jälkeen saalis on pysynyt lähes kahden vuosikymmenen ajan jokseenkin samana. Huomion arvoista on, että rusakon esiintymisen pääalueella ? Etelä-Häme, Satakunta, Uusimaa, Varsinais-Suomi ? sen saalis oli esimerkiksi viimeisenä tilastointivuotena 2016 lähes kahdeksankertainen metsäjänissaaliiseen verrattuna. Syytä siihen, miksi rusakkosaalis on kasvanut vaatimattomasti lajin voimakkaasti runsastuessa, ei varmuudella tiedetä. Kenties huomattava osa rusakoista on ’turvassa’ metsästykseltä tiiviin asutuksen ja liikenneväylien tuntumassa, missä myös koirien käyttö metsästyksessä on vaikeaa tai mahdotonta. Uhanalaisuustarkastelut ja kannanseuranta Suomen lajien uhanalaistarkastelut on tehty 1980-luvulta lähtien noin 10 vuoden välein. Vuoden 2000 tarkastelussa metsäjäniskanta arvioitiin vielä elinvoimaiseksi, mutta vuoden 2010 selvityksessä se luokiteltiin silmälläpidettäväksi, sillä sen kanta oli pienentynyt huomattavasti arviointia KI M M O PÖ RI
Metsästäjä 6 l 2017 l 17 edeltäneen vuosikymmenen aikana. Metsäjänis oli tuolloinkin vielä yleinen ja runsas, mutta kannan vähentyminen oli niin huomattavaa, että siihen kiinnitettiin huomiota. Lintujen ja nisäkkäiden osalta uhanalaisuustarkastelu tehtiin jo viiden kuluttua edellisestä eli 2015, ja tuolloin metsäjänis luokiteltiin taas elinvoimaiseksi, sillä kanta ei enää ollut pienentynyt 10 vuoden takaisesta. Seuraava Suomen kaikkien lajien tarkastelu tehdään vuonna 2019. Ainoa metsäjäniksen seurantamenetelmä Suomessa on riistakolmioiden talvilaskennat eli lumijälkilaskennat. Metsäisille alueille sijoittuvat riistakolmiot eivät ole parhaita rusakon runsauden selvittämiseksi. Hyvänä apuna ovat viljelymailla ja metsäsaarekkeissa sijaitsevat ns. peltokolmiot. Riistaja peltokolmioiden avulla ei saada selville yksilömääriä eli jänisja rusakkokantojen kokoa maassamme, mutta jälkitiheydet otaksuttavasti heijastavat kantojen suhteellista kokoa ja paljastavat selkeät trendit. Tämän aineiston perusteella metsäjäniskanta olisi noin puoliintunut maan eteläosassa 1990-luvulla. Taantuma on yhdistetty lumisen kauden lyhentymiseen, joka lisää jäniksiin kohdistuvaa saalistusta: valkea jänis paistaa pedon silmiin lumettomassa maastossa, ja lumipeitteen puuttuminen helpottaa ketunkin saalistusta, koska se uppoaa jänistä enemmän pehmeään lumeen. Lisäksi jäniksen yöpyminen lumisuojassa on vaikeampaa. Metsäjäniksen kannan vähenemisen kaikkia syitä ei täsmälleen tiedetä, mutta ilmaston lämpenemisen myötä petojen uhka siis lisääntyy ja metsäjäniksen kilpailija, rusakko, runsastuu. Rusakko ja metsäjänis voivat myös risteytyä. Näissä tapauksissa rusakkouros parittelee metsäjänisnaaraan kanssa, jolloin metsäjänis kärsii rusakkoa enemmän. Rusakkouroshan voi paritella samana lisääntymisaikana myös rusakkonaaraiden kanssa, jolloin syntyy enemmän ’puhtaita’ rusakoita. Metsäjäniksen tiedetään vähentyneen myös Ruotsissa ja Venäjällä. Suurimmiksi uhiksi metsäjänikselle arvellaan kilpailua ja risteytymistä rusakon kanssa sekä mahdollisesti rusakon levittämiä tauteja. Lumijälkiseurannan vaikeudet Riistaja peltokolmioilla tehtävät lumijälkilaskennat ovat parasta käsillä olevaa aineistoa metsäjäniksen ja rusakon runsauden arviointiin, vaikka ne tuottavat tietoa vain suhteellisesta runsaudesta (jälkitiheys). Eteläja Länsi-Suomessa on enenevästi talvia ja laskentakausia, jolloin lunta ei ole riittävästi laskentojen suorittamiseksi. Yhä useammin ainakin etelässä on myös tilanteita, että lunta periaatteessa olisi jonkin verran, mutta lumisateettoman jakson aikana se kovettuu lämpötilan sahatessa nollan molemmin puolin, eikä jälkilaskenta onnistu. Valmista menetelmää lumijälkilaskennan korvaamiseksi ei ole, joten kun sopivia laskentavuosia alkaa olla liian harvoin, muutosten havaitseminen vaikeutuu. Muilla lumettomien talvien alueilla on joitain menetelmiä alueellisen eläinkannan suhteellisten muutosten havaitsemiseksi. Yksi näistä on papanalaskennat, joissa tietyllä vakio-otannalla lasketaan papanamääriä. Laajempien alueiden seurantatarpeisiin tästä ei kuitenkaan varmaan ole, kovin moni metsästäjä ei luultavasti olisi innokas perustamaan papanaruutuja ja noukkimaan sieltä vuosittain kaikki papanat. Lisäksi menetelmän käyttö vaatisi rusakon ja metsäjäniksen papanoiden erottamista toisistaan. Pohjois-Suomessa tehtiin 1980-luvulla koeluontoisesti metsäjäniksen tienvarsilaskentoja loppukevään varhaisaamuisin. Useissa maissa nisäkkäiden kantoja seurataan vain saalistilastojen avulla. Saaliin määrään vaikuttavat kuitenkin monet muutkin tekijät kuin kannan koko. KI M M O PÖ RI Kuvio 2. Metsäjäniksen ja rusakon jälkitiheys Suomessa talven 2017 lumijälkilaskentojen aineistossa. Huomaa, että värien lajien runsausasteikot (jälkiä/10 km/vrk) eroavat. 40 35 30 25 20 15 10 5 1988 1998 2008 2018 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 1988 1998 2008 2018 Metsäjänis Rusakko Kuva 1. Metsäjäniksen ja rusakon jälkitiheyden vaihtelu talven lumijälkilaskennoissa 1989-2017. Pystyakseli: ylitysjälkiä/10 km/vrk. Suorat viivat kuvaavat yleistä kehityssuuntaa. On huomattava, että asteikko kuvissa on erilainen.
18 l Metsästäjä 6 l 2017 Rusakon ja metsäjäniksen risteymiä myös Suomessa RIIKKA LEVÄNEN ja JAAKKO POHJOISMÄKI , Itä-Suomen yliopisto ? MERVI KUNNASRANTA , Luonnonvarakeskus ? Kuvat: MERVI KUNNASRANTA E nsimmäiset havainnot rusakkouroksien pariutumisesta jänisnaaraiden kanssa tehtiin tarhaolosuhteissa 1960-luvulla. Vuosikymmenien ajan risteytymisen ajateltiin olevan harvinaista koska lajit suosivat erilaisia elinympäristöjä. Lajien risteytymistä tutkittiin ensimmäistä kertaa laajassa mittakaavassa 2000-luvun vaihteessa Ruotsissa. Viime vuosina lajien risteytymiseen on perehdytty myös Suomessa. Itä-Suomen yliopiston vetämässä hankkeessa on tutkittu risteytymisen yleisyyttä ja maantieteellistä jakautumista sekä selvitetty voiko rusakko hyötyä metsäjänikseltä saamistaan geeneistä. Yli 1000 näytettä metsästäjiltä Metsästäjät toimittivat valtaosan näytteistä vuosina 2013-2016. Eniten näytteitä kertyi Itä-Suomen ja Oulun läänin alueelta eli alueelta, jossa molemmat lajit ovat edelleen verraten runsaita. Metsästäjät määrittivät lajin ja toimittivat näytteeksi korvan. Näytteistä noin puolet oli määritetty metsäjäniksiksi, vajaa puolet rusakoiksi ja viisi prosenttia oli ulkoasun perusteella epäiltyjä risteymiä. Eristimme korvanäytteistä DNA:ta, jonka avulla pystyimme tutkimaan risteytymistä geenitasolla. Tutkimukseen valikoitui lopulta 900 näytettä. Viimeisen 30 vuoden aikana metsäjäniskannan on havaittu taantuneen erityisesti eteläisessä Suomessa. Myös Ruotsissa jänis on hävinnyt kokonaan maan eteläosista rusakon samanaikaisesti yleistyessä. Rusakolla meneekin Skandinaviassa hyvin ja leudommat talvet edesauttavat rusakon selviämistä yhä pohjoisemmassa. Yhtenä uhkana metsäjänikselle on pidetty lajien välistä risteytymistä. Tämä vaalea rusakko osoittautui DNA-testeissä puhtaaksi rusakoksi. Pelkän turkin värin perusteella risteymiä on luonnossa liki mahdoton tunnistaa.
Metsästäjä 6 l 2017 l 19 Tutkimuksessamme 48 yksilöltä löytyi toisen lajin geenejä perimästään. Näiden yksilöiden vanhemmat tai esivanhemmat ovat olleet rusakko ja jänis. Risteymien tunnistaminen luonnossa on haastavaa, sillä ne ovat lisääntymiskykyisiä ja niiden jälkeläiset voivat takaisinristeytyä kumman tahansa lajin kanssa. Risteymien jälkeläiset voivat muistuttaa rusakkoa tai jänistä, vaikka yksilöllä olisi perimässä toisen lajin geenejä aiempien sukupolvien risteytymisen seurauksena. Lisäksi rusakko on kuluneen sadan vuoden aikana sopeutunut lumisempiin olosuhteisiin ja osa yksilöistä vaihtaa nykyisin vaaleamman talvikarvan. Ennakkoon ulkoasun perusteella epäillyistä risteytymistä noin 70 prosenttia oli perimältään puhtaita rusakoita tai jäniksiä. Varmistuneista risteymistä puolestaan selkeä enemmistö oli ulkoasultaan joko puhtaasti rusakon tai metsäjäniksen näköisiä. Ensimmäisen sukupolven risteymät, jotka ovat ulkoasultaan metsäjäniksen ja rusakon välimuotoja, vaikuttavat olevan luonnossa harvinaisia. Risteytyminen yleisintä Itä-Suomessa Tutkimuksessamme metsäjäniksen geenien siirtyminen rusakoihin oli huomattavasti yleisempää, kuten Ruotsissa oli jo aikaisemmin havaittu. Myös Suomessa keskimäärin 10 prosentilla rusakoista löytyi metsäjäniksen perimää, kun taas metsäjäniksistä alle kaksi prosenttia oli risteymiä tai takaisinristeymiä. Vaikuttaisi, että metsäjänisurokset pääsevät vain harvoin parittelemaan rusakkonaaraiden kanssa, kun rusakot pääsevät parhaimmillaan parittelemaan molempien lajien naaraiden kanssa. Risteytymisen alueellinen vaihtelu on suurta, ollen yleisintä siellä, missä molemmat lajit elävät kohtalaisen runsaana. Etelä-Suomessa, missä talvet ovat lyhyitä ja jäniskanta rusakkovaltaista, on risteymäjälkeläisiä alle kaksi prosenttia, kun taas Itä-Suomen ja Oulun läänien alueella luku vaihtelee 10-32 prosentin välillä. Vastaava ilmiö on havaittu myös EteläRuotsissa, missä merkkejä risteytymisestä metsäjäniksen kanssa ei löytynyt, vaikka lajit elivät aiemmin alueella rinnakkain. Onkin mahdollista, että risteytymisen seurauksena lajirajan yli siirtyneet geenit ovat vain tilapäinen ilmiö rusakon ja jäniksen eläessä rinnakkain, mutta metsäjäniksen vähentyessä ja risteytymisen muuttuessa harvinaisemmaksi, myös jäniksen geenit häviävät rusakon perimästä. Jäniskantojen kokoon vaikuttavat samanaikaisesti myös muut tekijät. Kylmiin talviin sopeutuneelle metsäjänikselle ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat lyhyemmät ja vähälumiset talvet ovat todellinen haaste, kun ne taas edesauttavat rusakon selviytymistä talvien yli. Vähälumisina talvina metsäjänis ei hyödy valkeasta talviturkistaan eikä lumikengistään, mikä saattaa edesauttaa petojen saalistusta. Leutonevan ilmaston ja lajienvälisen kilpailun lisäksi taudit, petojen runsaus ja elinympäristön muutos tehokkaan vesakkojen raivauksen seurauksena voivat vaikuttaa kannan kokoon. Hankkeessa tehdään vielä lisätutkimuksia lajien elinpiirin käyttöön ja vuorovaikutukseen liittyen sekä selvitetään pienemmästä näytemäärästä risteytymisen vaikutusta lajien elinvoimaisuuteen. Näiden tutkimusten tuloksista tullaan myös raportoimaan hankkeen valmistuessa. Metsien lähellä olevat pellot, puutarhat ja puistot ovat potentiaalisia paikkoja rusakon ja jäniksen kohtaamisille luonnossa. Tutkimuksessa analysoidut jänisja rusakkonäytteet kattoivat hyvin lähes koko Suomen Lappia lukuun ottamatta. Ympyrän koko kertoo näytteiden lukumäärästä. Kartassa on korostettu punaisella ne rusakot, joilta löytyi metsäjäniksen perimää ja oranssilla puolestaan jänikset, joilla oli rusakon perimää. Näiden yksilöiden sukulinjassa jossain vaiheessa rusakko ja jänis ovat risteytyneet ja geenit ovat takaisinristeytymisen kautta jääneet osaksi perimää.
20 l Metsästäjä 6 l 2017 TERO KUITUNEN Koiratutka ja ajavalla koiralla metsästäminen Ajava koira on monessa mielessä vapaa sielu. Kun linkku aukeaa, ajuri antaa vaistojensa viedä ja se saattaa lyhyessä ajassa päätyä hyvinkin kauaksi metsästäjästä. Nykyään se ei ole enää ongelma, jos koiralla on päällään tutkapanta. Mutta onko koiratutka muuttanut ajavalla koiralla metsästämistä? T eknologia muuttaa elämäämme, joten miksi se ei vaikuttaisi myös metsästykseen? Päädyimme pohtimaan asiaa pitkänlinjan ajokoirametsästäjän, keskisuomalaisen Pentti Leinosen, kanssa syyskuisella tulisteluhetkellä. Leinosen koira Arttu oli juuri noudettu naapurialueelta, jonne se oli päätynyt peuraporukan kintereillä. Valkohäntäpeura on alueella vasta yleistymässä ja sotkee siksi kokeneenkin ajurin pasmat. – Koiratutka on ensisijaisesti koiran turvallisuusväline. Artun olen muutamia kertoja hakenut naapurikunnastakin, ja isolle tielle auton eteen joutuminen on se mitä näissä tilanteissa eniten saa pelätä. Koiran löytäminen poikkeustilanteissa on tutkan tarkoitus, ei mikään muu”, Leinonen linjaa, ja lisää: ”kun kauris ja peura nyt näköjään täälläkin yleistyvät, se on yhä vain tärkeämpää.” Toisille ajureille enemmän tarpeen kuin toisille – Arttu on koiristani ensimmäinen, jonka totesin jo nuorena tarvitsevan tutkan. Aiemmat koirani olivat selvästi lähihakuisempia, eikä tutkalle niiden kanssa ollut niin suurta tarvetta. Siksi ”haravatutkavaihe” jäi minulta kokonaan väliin. Toisaalta en ole tätä kohta 10 vuotta vanhaa laitetta myöskään uudempaan vaihtanut, koska se on pelannut hyvin. Kerran on akku vaihdettu.” Artun hakurohkeuteen Leinonen mainitsee syyksi luottamuksen: – Koiraa ei saisi koskaan jättää, se vie luottamuksen ja koira alkaa luuhata jaloissa. Kun koira tietää löytävänsä metsästäjän, se uskaltaa toimia itsenäisesti”. Tämän ohjeen hän haluaa antaa erityisesti kaikille nuorille ajavan koiran omistajille. Kun tämä luottamus on kunnossa, miksei nuorempikin sukupolvi voisi joskus jättää tutkan kotiin ja kokeilla, miltä perinteinen teknologiavapaa metsästys tuntuu. Vähäinen vaikutus metsästykseen Leinosen mielestä tutka ei ole oikeastaan muuttanut ajavalla koiralla metsästämisen ydintä. Hetken pohdittuaan hän kuitenkin lisää: – Tai on tutkasta tietysti sellainen etu, että jos ajo alkaa niin kaukana, ettei haukku kuulu, jossain vaiheessa voi katsoa ruudulta koiran sijainnin ja sitten siirtyä suoraan ajolle ilman etsiskelyä. Mutta jos haukku kuuluu, tai koira pitää yhteyttä muuten, puhelimen voi pitää taskussa ja keskittyä itse asiaan.” Pentti Leinonen Ajavia koiria vuodesta 1964. Tärkein saaliseläin: metsäjänis
Metsästäjä 6 l 2017 l 21 E uroopassa kehitetään muuttavien vesilintujen kannanhoitoa koordinoidusti koko muuttoreitin valtioiden kesken. Ensimmäinen kansainvälinen hoitosuunnitelma valmistui lyhytnokkahanhelle vuonna 2012. Tämä kanta pesii pohjoisessa Huippuvuorilla ja muuttaa Norjan kautta talvehtimaan Tanskaan, Hollantiin ja Belgiaan. Viime vuosina lyhytnokkahanhia on nähty muuttavan myös Suomen kautta. Lyhytnokkahanhen kohdalla lähtötilanne oli helppo siinä mielessä, että kanta oli vahvassa kasvussa. Hoitosuunnitelmassa on sovitettu yhteen monenlaisia tavoitteita. Tavoitteena on toisaalta pitää kanta suotuisalla suojelun tasolla, pitää maatalousvahingot hyväksyttävällä tasolla, rajoittaa hanhien laidunnusvaikutusta tundrakasvillisuuteen Huippuvuorten pesimäalueilla niin, että kasvillisuus ei vaurioituisi enempää, ja sallia kestävä virkistyskäyttö metsästys, joka ei vaaranna kantaa. Nyt tavoitteena on pitää kanta vakaana noin 60 000 hanhessa. Se edellyttää adaptiivista metsästyksen säätelyä. Hollannilla ei kuitenkaan ole EU:n lintudirektiivin liitteen 2 mukaista mahdollisuutta sallia metsästystä ja Belgia on kansallisesti päättänyt, ettei se halua sallia metsästystä omilla alueillaan. Siksi metsästystä on pitänyt lisätä voimakkaammin Norjassa ja Tanskassa, jotta yhteisesti sovittuun kannanhoitotavoitteeseen päästään. Tanskassa päätettiin viime vuonna jatkaa metsästysaikaa kuukaudella tammikuun loppuun. Norjassa ja Tanskassa on koulutettu metsästäjiä entistä tehokkaampaan hanhenmetsästykseen, jotta saalista saataisiin enemmän ja haavakkoja tulisi vähemmän. Näin metsästys on entistä eettisempää ja vastuullisempaa. Euroopan toinen metsästettävän hanhilajin hoitosuunnitelma valmisteltiin Suomen aloitteesta taigametsähanhelle. Tilanne oli kuitenkin vaikeampi, koska kanta oli huolestuttavassa laskussa ja sen suojeluluokitusta tiukennettiin kansainvälisessä sopimuksessa. Viime kesäkuussa Suomi, Tanska ja Ruotsi sopivat keskisen kannanhoitoalueen metsästyksen rajoittamisesta yhteisesti. Tämä oli historiallinen päätös. Ensikertaa Euroopassa muuttoreitin valtiot sopivat taantuvan lajin metsästyksen rajoittamisesta, jotta kanta voisi elpyä elinvoimaiseksi. Suomi on tässä toiminut aktiivisesti edelläkävijänä. Kolmannen hoitosuunnitelman laatiminen aloitettiin tänä syksyllä merihanhelle. Muuttoreittiin kuuluu yhdeksän valtiota Suomesta aina Espanjaan saakka. Monissa maissa pesii myös paikallisia kantoja, jotka elävät ympäri vuoden samoilla leveysasteilla. Kanta on arviolta vähintään 1,2 miljoonaa lintua ja vahvassa kasvussa, vaikka siihen kohdistuu myös suuri metsästysverotus, noin 200 000 lintua vuodessa. Länsi-Euroopan merihanhien suurin kuolleisuustekijä on kuitenkin Hollannissa poikkeusluvilla tapahtuva hanhien tappaminen kaasulla sekä munien ja pesien tuhoaminen. Onneksi tämä ei kohdistu Suomessa pesiviin ja sulkiviin hanhikantoihin, vaan kesällä Hollannin paikalliseen pesivään kantaan. Hanhien kaasuttaminen tapahtuu kesällä sulkasatoaikaan, jolloin lentokyvyttömät paikalliset hanhet ajetaan aidoilla kiinni ja kaasukammioon. Virallisesti laji on Hollannissa kansallisella päätöksellä metsästykseltä rauhoitettu, mutta poikkeusluvilla kantaa vähennetään muun muassa maatalousvahinkojen ja hanhien lentoliikenteelle aiheuttamien vaaratilanteiden estämiseksi. Peräti 142 000 hanhea tapettiin Hollannissa poikkeusluvalla ja sen lisäksi yli 106 000 munaa ja lähes 16 000 pesää tuhottiin kaudella 2015-2016. Muuttoreitin varrella metsästystä hallinnoidaan eri tavoin. Esimerkiksi Belgiassa metsästys on sallittu vain syyskuun loppuun saakka, jolloin siellä on vain paikalliseen pesimäkantaan kuuluvia hanhia. Metsästyskausi päättyy, kun muuttavat hanhet saapuvat pohjoisesta talvehtimaan. Muuttavaa kantaa suojellaan siellä tällä tavoin, mikä on Suomen näkökulmasta hyvä käytäntö. Suomen riistakonsernin tavoitteena on, että riistatalous luo hyvinvointia ja elinvoimaiset riistakannat mahdollistavat entistä enemmän metsästyspäiviä harrastajille. Siksi merihanhi on rauhoitettu meillä sisämaassa siinä toivossa, että kanta levittäytyisi pesimään myös sisämaan järville. Metsästäjät ovat myös tehneet vapaaehtoisia siirtoistutuksia kannan levittämiseksi. Monet muuttoreitin maat, kuten Norja, Ruotsi ja Tanska, ovat esittäneet Länsi-Euroopan merihanhikannan vähentämistä jatkossa. Suomen näkökulmasta olemme hyvin kiinnostuneita, mihin Suomessa pesivä kanta muuttaa talvehtimaan, ja toivomme, että meillä pesivät hanhet palaavat jälleen seuraavana keväänä takaisin. Suomen hanhia ei kaasuteta Hollannissa Ministeriön kuulumisia JANNE PITKÄNEN ylitarkastaja Maaja metsätalousministeriö 21 l Metsästäjä 6 l 2017
22 l Metsästäjä 6 l 2017 Rusakkoa vahtimalla JARI PIGG Hyvä ruokintapaikka, valkoinen hanki, kirkas pakkasilma ja hyvä rusakkokanta voivat tarjota viitseliäälle vahtijalle runsaankin saaliin. V ahtimalla voidaan rusakkoa pyytää paikoilta, joissa ajavaa koiraa ei voi käyttää vilkasliikenteisten teiden takia tai muu yhteiskunnan infrastruktuuri haittaisi seuruemetsästystä. Rusakon vahtiminen illalla tai iltayöstä ”haaskalta” on hyvin mielenkiintoista metsästystä. Se on hiljentymistä arjen ympyröistä parhaimmillaan. Ympärillä on vain yö, mielessä omat ajatukset ja toiveissa lähestyvä rytmikäs rapse. Moni valkohäntäpeuranpyytäjä on voinut kytiskopissaan iltansa ratoksi seurata rusakon syömäpuuhia. Usein rusakot hyödyntävätkin peuroille tarkoitettua apetta ja tyypillisesti ne viihtyvät samoissa elinympäristöissä. Rusakoille mieleiset peuran ruokintapaikat ovat tietenkin loistavia rusakonsaantipaikkoja, mutta niitä varten voidaan tehdä myös erillisiä ruokintapaikkoja. Paikka voidaan tällöin valita rusakoiden – kuten myös metsästäjän – kannalta otolliseksi. Hyvä ruokapaikka on kaiken a ja o Rusakolle kannattaa tarjota viljan lisäksi pestyä porkkanaa ja vihreitä vihanneksia. Myös leipä, kotikaljan mäskit, lanttu ja etenkin maa-artisokka ovat rusakolle mieleen. Usein käy niin, että myös peurat ja kauriit alkavat mieltyä samaan paikkaan, mutta aivan pihapiiriin ne eivät välttämättä tule. Kun ruokintaa suunnitellaan rusakoille, kannatRusakot liikkuvat aktiivisesti pakkaskelillä ja etenkin hyvän hankikelin aikaan. Silloin voi hyvältä ruokapaikalta saada iltayön aikaan saaliiksi useita rusakoita. Rusakko on mitä herkullisinta villiruokaa.
Metsästäjä 6 l 2017 l 23 Rusakkoa vahtimalla taa valita niille luontaisesti mieluinen paikka. Usein se on asutuksen läheisyydessä, mistä yleensä lähiasukkaat ovat hyvillään. Puutarhatuhoja tekeviä rusakoita voidaan siten vähentää täsmämetsästyksenä. Lähiasukkaille kannattaa kertoa suunnitelmista jo alkuvaiheessa, jolloin heiltä voi saada hyviä vinkkejä. Vahtimispaikka voi järjestyä jopa sisätiloista piharakennuksesta, kasvihuoneesta tai vastaavasta hyvän yhteistyön merkeissä. Siirrettävät kevytrakenteiset kytiskopit ovat myös käyttökelpoisia. Sopiva ruokintapaikan ja vahtimispaikan etäisyys on noin 40-50 metriä kiväärillä ammuttaessa, haulikolla noin 20-30 metriä ja jousella noin 15 metriä. Jos asuttuun rakennukseen on matkaa vähemmän kuin 150 metriä, pitää ampumiselle aina olla nimenomainen lupa rakennuksen haltijalta tai omistajalta. Asiallisilta ihmisiltä luvan saa kyllä yleensä aina kysymällä. Muista turvallisuus Ampumasuunnat tulee suunnitella etukäteen ja samalla varmistaa taustan turvallisuus. Paikka vaikuttaa myös asevalintaan. Metsästysjousi sopii oivallisesti pihapiiriin, haulikkoa voi käyttää vähän ”väljemmillä vesillä” ja kivääriä silloin kun sen käyttö on turvallista eikä aiheuta turhaa häiriötä. Kivääri sopii haulikkoa paremmin vahtimismetsästykseen, koska se ei ole niin herkkä pienelle etäisyydenarviovirheelle, mutta eihän mikään estä tekemästä haulikkoa varten etäisyystolppia esimerkiksi 30 metrin etäisyydelle. Heikossa valaistuksessa haulikolla osuminen ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Kisko ja jyvä tuppaavat hämärissä häipymään näkyvistä, joten haulikon pitää olla todella tuttu ja ”poskelle sopiva”. Haulikolla ei saa ampua missään nimessä rusakkoa takaapäin eikä liian kaukaa. Sopiva etäisyys on 25-30 metriä. Kivääriä kannattaa suosia, jos se turvallisen taustan puolesta on mahdollista. Nykyinen lainsäädäntömme ei salli tavallisen pienoiskiväärin(.22 LR) käyttämistä jänisten metsästyksessä. Syksyllä 2016 tuli voimaan metsästysasetuksen 16 a §:n muutos, jossa ”teeri/jänis/kettu –luokkaan” tuli toivottu muutos. Sallituksi lisättiin entisen 2,5 g luodinpainoja E100>200J osumaenergiavaatimuksen ohella sellainen rihlattu luotiase, jonka luodin osumaenergia piipun suulla on luodin painosta riippumatta vähintään 300 joulea. Sallituksi tuli muun muassa kaliiperi 17 HMR, jonka luodin paino on yleensä 1,1 tai 1,3 g, mutta nopeus lähes 800 m/s. Kyseisen kaliiperin ase onkin oivallinen rusakkopeli. Sillä on melko suora lentorata järjellisillä ampumaetäisyyksillä ja hyvin pieni kimmokevaara. Reilun gramman reikäpääluoti ei eläimeen tai maahan osuttuaan ole enää kovinkaan häävi projektiili. Myös ”magnumpienoiskiväärin” 22 WMR on hyvä kaliiperi, mutta sen lentorata on hieman 17 HMR:ää kaarevampi. Vaimentimella varustettuina molemmat ovat melko hiljaisia ja niiden rekyyli on olematon. Ase vain hieman tärähtää ammuttaessa, jolloin kiikaritähtäimen läpi näkee osuman vaikutuksen eläimessä. Toki kaliiperi voivat olla lintuluodikon viisseiskasta peurakivääriin. Aseessa oleva kiikaritähtäin on kuitenkin rusakkokiväärissä kaliiperia tärkeämpi ominaisuus. Puolivaippatai reikäpääluoti tappaa rusakon yleensä paikalleen ja on turvallisuussyistä kokovaippaista parempi sirpaloituessaan osumasta eläimeen ja viimeistään osuessaan maahan, usein jäiseen kyntöpeltoon. Kokovaippaluotia käytettäessä takana on syytä olla mäki tai sankka metsä, johon luoti pysähtyy tai ainakaan taustalla ei saa alle kilometrin etäisyydellä olla rakennuksia tai vastaavaa. Äänenvaimennin on myös hyvä varuste. Tosin laukauksen ääni ei yleensä kuulu asuntojen sisätiloihin, vaikka matkaa ei olisi pitkästikään. Ennakkotiedustelu kannattaa Kun mieli halajaa rusakkopassiin, kannattaa metsästäjän kiertää päiväsaikaan kaikki ruokintapaikat ja selvittää, missä rusakot ovat eniten liikkuneet. Jälkikenttä ruokapaikalla ja runsaat papanat paljastavat hyvän vahtimispaikan. Ennakkotiedustelu kannattaa tehdä silloin, kun muutaman yönseudun jälkikertymä on näkyvillä. Rusakot liikkuvat eniten kirkkaalla ja kylmällä kelillä ja silloin on vahtijankin oltava illalla tai iltayöstä kytispaikallaan. Rusakko tosin ei kaihda pientä lumisadettakaan, mutta rapsakka pakkaskeli on otollisin niiden liikkumiselle. Kirkas kuutamo on tietenkin eduksi näkyvyyden kannalta, mutta jos käytetään kivääriä, jossa on kunnollinen hämäräoptiikka, niin lumiaikaan rusakon ampuminen onnistuu ilman kuutamoakin. Punapistekiikari, jossa pisteen saa aivan himmeäksi, on oiva väline – aivan kuten peurapassissakin. Kunnolliset katselukiikarit on syytä ottaa mukaan, sillä niillä voi seurata maastoa ja illan tai yön tapahtumia kauempaakin ja usein rusakon huomaa nimenomaan kiikareilla jo kaukaa. Mielenkiintoisen tarkkailun lisäksi metsästäjä Sopivilla keleillä supikoira voi tulla ruokintapaikalle ja kettukin hiiriä etsimään. Kiväärin kohdistaminen on syytä tehdä huolellisesti. Kun se kohdistetaan käymään sadasta metristä tuuman verran yli, käynti on kohdallaan tavanomaisilla ampumaetäisyyksillä. Sopiva ruokintapaikan ja vahtimispaikan etäisyys on noin 40-50 metriä kiväärillä ammuttaessa, haulikolla noin 20-30 metriä ja jousella noin 15 metriä. Jos asuttuun rakennukseen on matkaa vähemmän kuin 150 metriä, pitää ampumiselle aina olla nimenomainen lupa rakennuksen haltijalta tai omistajalta.
24 l Metsästäjä 6 l 2017 Metsästysasetus 16 a § 2 mom 1 kohta: 16 a § (1.9.2016/759) Luotiasetta koskevat yleiset vaatimukset Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 100 joulea. Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään: 1) kettua, tarhattua naalia, mäyrää, saukkoa, supikoiraa, pesukarhua, rämemajavaa, metsäjänistä, rusakkoa, metsoa, teertä ja hanhea saa ampua vain aseella, jonka patruunan luodin paino on vähintään 2,5 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 200 joulea tai jonka patruunan luodin osumaenergia on luodin painosta riippumatta piipun suusta mitattuna vähintään 300 joulea osaa sitten olla aivan ääneti juuri oikeaan aikaan. Aina kannattaa pitää mielessä myös supikoira ja kettu, jotka nekin usein käyvät ruokintapaikkoja tarkistamassa. Vaatteiden tulee olla lämpimät ja kahisemattomat ja etenkin hanskoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Kunnollisissa kamppeissa ei tarvitse varjonyrkkeillä tai tehdä muita hytisemisharjoitteita, vaan voi rauhassa keskittyä hiljaisuuden kuuntelemiseen. Rauhallisesti rusakon tullessa Ruokintapaikalle tuleva rusakko on hyvin valpas. Valppaus onkin jäniseläimille elinehto, sillä varomaton käyttäytyminen on niille turmioksi. Myös syödessään rusakko kuuntelee ja tarkkaillee ympäristöään jatkuvasti. Parin sekunnin välein se nostaa päätään ja kuuntelee. Se voi myös yhtäkkiä sännätä salamannopeaan pakolaukkaan ja häipyä paikalta, mutta palaa yleensä kymmenen minuutin kuluessa takaisin, mikäli ”hälytys” oli aiheeton. Varsinkin kuivalla pakkaskelillä rusakon tulon kuulee usein ihmiskorvalla yön hiljaisuudessa. Jos hangessa on pientä kuorta, niin tulon kuulee aina paremmin. Ääni on rytmikäs rappa-rappa-rappa, joka keskeytyy vähän väliä eläimen pysähtyessä kuuntelemaan. Silloin kytistelijän on oltava aivan hiljaa ja liikkumatta. Aseen kurkottelusta johtuva kopin lattian tai tuolin narahdus saa lähestyvän rusakon poistumaan paikalta melkoisella varmuudella. Eläintä voi rauhassa seurailla katselukiikareilla vaikka pidempäänkin kunnes se rauhoittuu syömäpuuhiinsa. Hosua ei kannata, vaan rauhalliset ja hitaat liikkeet ovat valttia. Aseen esille ottoa kannattaa harjoitella jo etukäteen, ja samoin kannattaa tehdä tähtäysharjoituksia etumaastoon ihan äänettömyysmielessä. Kopissa on hyvä olla kunnon tuki myös ampuvan käden kyynärpäälle, jotta varsin pieneen maaliin voi ampua varman tappolaukauksen. Hihnankiinnikkeiden kilahtelut, piipunsuun kopistelut kopin seinään ja varmistimen naksahdukset samoin kuin tyhjien limsatölkkien ym. kaatumiset kopin lattialla kannattaa turhina riskitekijöinä sulkea pois jo heti etukäteen. Äänekkäästi naksahtavan varmistimen saa yleensä kyllä ääneti pois päältä kun sitä hieman harjoittelee. Rusakkoa kannattaa ampua kiväärilläkin hartianseudun ”vitaaleille”. Kun malttaa seurata syömäpuuhissa olevaa rusakkoa kiikaritähtäimen läpi jonkin aikaa, niin yleensä se jossakin vaiheessa istuu puolipystyasennossa, jolloin on oivallinen hetki sijoittaa tarkka osuma lapojen taakse tai takaapäin lapojen väliin yläselkään. Puolivaippaisen luodin osuman jälkeen ei ole kiirettä verenlaskuun. Vahtimista kannattaa jatkaa kaadon jälkeen ja ladata ase uudelleen mahdollisimman ääneti, sillä seuraava rusakko voi olla tulossa muutaman minuutin kuluttua. Illan istunnon aikana voi saaliiksi tulla montakin eläintä. Ei ole tavatonta, että rusakoita tulee hyvälle ruokapaikalle kaksi samaan aikaan. Tällöin kannattaa rauhassa suunnitella tilanne ja ampua ensin se rusakko, jonka nenä näyttää lähempään katveeseen. Laukauksen pelästyttämänä rusakko yleensä pakenee sinne minne nenä näyttää, jolloin avoimelle pellolle tms. pakoon loikkiva dupleen toinen osapuoli on kiväärimetsästäjän tavoitettavissa pysähtyessään muutaman sekunnin pakolaukan jälkeen 50-100 metriä kauempana. Silloin aseen pitää olla jo uudelleen ladattu ja ristikon rusakon hartioissa. Rusakko tai rusakot kannattaa suolistaa vasta ”istunnon” päätyttyä paikassa, jossa verijäljet ja sisuskalut eivät herätä ihmettelyä tai pahennusta. Suolet voi viedä vaikkapa näädänpyydyksiin syötiksi. Saaliin käsittely on muutenkin huomattavasti vaivattomampaa kuin vaikkapa valkohäntäpeuran kanssa touhuaminen, mikä on ihan mukava yöllinen yksityiskohta. Kaadettavien eläinten suhteen ei myöskään ole sukupuoli-, ikätai sarvirajoituksia tai vastaavia suosituksia mahdollisine sanktioineen. Riittää kun kyseessä on rusakko, joka on mielenkiintoinen metsästettävä ja myös herkullinen saaliseläin. Keskellä on kaksi .17 HMR -patruunaa, joiden luoti painaa vain 1,1 grammaa, mutta lähtönopeus on suuri. Nopeuden ansiosta kaatoteho on hyvä ja laakean lentoradan ansiosta hyvän osuman ampuminen vaihteleville ampumaetäisyyksille on helpompaa. Kuvassa oikealla on perinteisempi .22 WMR –patruuna, jonka luoti painaa 2,6 grammaa ja lähtönopeus huomattavasti .17 HMR:ää matalampi. Molemmat edellä mainitut kaliiperit ovat sallittuja rusakon metsästyksessä. Vasemmalla on verrokkina .22 LR, joka EI ole sallittu.
W ith lo ve fro m H el lo an d Fr ie nd s. 2017 Katso lähin Lafayette Smart kauppiaasi osoitteesta: www.hjorth.fi Analoginen ja digitaalinen radio samassa. Analoginen siksi, että se toimisi myös vanhempien radioiden kanssa. Digitaalinen siksi, että käyttäjä hyötyy uusista älykkäistä toiminnoista. Lafayette Smart mahdollistaa nopeamman ja turvallisemman kommunikaation. Pieni sähkönkulutus takaa pitkän käyttöajan. Pieni ja kompakti, varustettu uniikilla suojakuorella. Radion kuori on kokonaan metallia ja 100 % vesitiivis IP-68, mikä tekee radiosta kestävän ja toimintavarman. SMS tekstiviesti toimintoa käyttämällä kommunikoit nopeasti ja hiljaisesti yhden vastaanottajan tai koko jahtiporukan kanssa. Nimeä radio. Kutsun yhteydessä ruudulla näkyy kutsujan nimi, käytännöllistä etenkin, jos et kuullut kuka kutsuu. Hätätilanteessa näytöllä näkyvä nimi kertoo kaikille heti kuka tarvitsee apua. Automaattinen kantamatesti varmistaa, että radio on toiminnassa kantaman sisällä ja olet yhteydessä muihin. Lafayette Smart – uusi mestästysradiomme
26 l Metsästäjä 6 l 2017 R ETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta Riistan vuoksi -kilpailu Vinkit ajankohtaisiin toimenpiteisiin Hoida peltoon rajautuvaa metsää puoliavoimena vaihettumisvyöhykkeenä Säästä avo-ojat, kivikasat, metsäsaarekkeet peltojen keskellä ja hoida niitä puoliavoimina Suosi sekapuustoisuutta Säilytä korvet sekä suon ja kankaan väliset vaihettumisvyöhykkeet metsäpeitteisinä Käytä yläharvennusta ja pidempiä kiertoaikoja – ainakin rakenteellisesti monimuotoisemmissa metsissä Jätä säästöpuut ryhmiin Säästä kanalinnuille hakomamäntyjä, koivikoita ja leppäryhmiä Pidä rannat ja saarekkeet avoimina tai puoliavoimina raivaamalla ja niittämällä, suosi matalaa pensaikkoa ja pajukkoa Huolehdi riistan talviruokintapaikoista koko talven ajan Osallistu tutkimustoiminnan avustamiseen Metsästä pienpetoja Nikkaroi pesäpönttöjä ja keinopesiä kevättä varten Lisää vinkkejä: www.riistametsa.fi, www.kosteikko.fi, www.riista.fi Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi järjestetty Riistan vuoksi –kilpailu on päättymässä. On aika tehdä loppuvuoden viimeiset riistanja luonnonhoidon toimenpiteet. Viimeinen ilmoittautumispäivä kilpailuun on 15.1.2018. Onko seurasi ilmoittautunut seurasarjaan ja oletko itse ilmoittautunut henkilökohtaiseen sarjaan? HA N N U HU TT U Huolehdi talviruokintapaikoista kevääseen asti.
Metsästäjä 6 l 2017 l 27 Yhteistyössä mukana: 1. 3000 € lahjakortti Retkitukkuun ja kunniakirja 2. 2000 € lahjakortti Retkitukkuun ja kunniakirja 3. 1000 € lahjakortti Retkitukkuun ja kunniakirja Henkilökohtaiseen ja seurasarjaan ilmoittautuneiden kesken arvotaan lisäksi kuusi kappaletta 500 € arvoisia lahjakortteja *Retkitukkuun Arvokkaat palkinnot: Seurasarjan kilpailussa palkitaan 3 parasta. Palkittuja esitellään Metsästäjä-lehdessä. Seurakohtaisen sarjan palkintoja ovat kunniakirjat ja lahjakortit *Retkitukkuun: ILMOITTAUDU 15.1.2018 mennessä osoitteessa RIISTANVUOKSI.FI R ETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta Suomen suosituin riistakamera * Ei koske Garmin tuotteita Pidä mielessä riistametsänhoidon ohjeet kun harjoitat metsätaloutta. Tärkeää on huolehtia sekapuustoisuuden säilyttämisestä. R iistan vuoksi -kilpailussa etsitään Suomen parasta luonnonhoitajaa. Kilpailu on tarkoitettu metsästysseuroille ja metsästysoikeuden haltijoille, jotka aktiivisesti hoitavat riistan elinympäristöjä. Kilpailuun voi osallistua myös yksittäinen metsästäjä omalla riistanhoitoteollaan – yksikin riistanhoitoteko riittää. Lisätietoa kilpailusta riistanvuoksi.fi HA N N U HU TT U
28 l Metsästäjä 6 l 2017 KAISA HUTTUNEN Minkälainen metsästäjä olet? Yhteenveto tuloksista, osa 6 Suomen riistakeskuksen Minkälainen metsästäjä olet -kyselyn tuloksia on tarkasteltu tämän vuoden Metsästäjä-lehdissä. Verkkopohjaisessa kyselyssä saatiin tietoa sekä metsästykseen liittyvistä haasteista että metsästäjien arvostuksista. Kysely sai elämäntapametsästäjät liikkeelle Sosiaalisessa mediassa jaettu humoristinen kysely innosti erityisesti intohimoisimpia metsästäjiä. Jopa 40,4 prosenttia 23 000 kyselyyn vastanneista metsästäjästä lukeutui elämäntapametsästäjiin. He käyttävät kaiken liikenevän aikansa ja rahansa metsästykseen. Prosenttiluku ei kuitenkaan kertone elämäntapametsästäjien osuutta koko metsästäjäkunnassa. Enemmänkin se puhuu sen puolesta, että nämä aktiiviset metsästäjät ovat aktiivisia myös erilaisilla sosiaalisen median metsästysfoorumeilla. Seuran selkärankoja löytyi vastaajien joukosta 28,4 prosenttia. Heidän osuutensa suomalaismetsästäjistä on todennäköisesti suurempi. Nämä perinteisen metsästysseuratoiminnan reppujakkaramiehetja naiset osallistuvat aina mahdollisuuksien mukaan seuran talkoisiin ja vuosikokouksiin sekä istuvat tunnollisesti syysviikonloput hirvitorneissa. Heille metsästys ei ole pelkkää harrastuksen tuomaa jännitystä, vaan enemmänkin arkista puurtamista lihaosuuden saamiseksi. Aikuisena metsästysharrastuksensa aloittaneita urbaaneja erästelijöitä oli 11,9 prosenttia vastaajista. Tämä tasaiseen tahtiin kasvava ryhmä hakee netistä kursseja ja videoita, joiden oppeja voisi hyödyntää omatoimisilla jahtimatkoilla. Hieman vaativampaa sorttia olevia seurapiirimetsästäjiä löytyi vastaajien joukosta 8 prosenttia. He eroavat urbaaneista erästelijöistä siinä, että käyttävät mieluummin personal trainereita ja osallistuvat viimeisen päälle järjestettyihin jahtimatkoihin, joista lihat saa pikakuljetuksena ja vakuumipakattuna kotiovelle. Sunnuntaimetsästäjiä oli vastaajista 11,3 prosenttia. He käyvät metsällä harvoin, lähinnä sukulaistensa tai kavereittensa houkuttelemina. Tosiasiassa tätä joukkoa on huomattavasti enemmän, mutta nämä metsästäjät eivät juurikaan törmää metsästysalan kyselyihin, koska eivät seuraa sosiaalisen median metsästysaiheisia keskustelupalstoja. Harrastamisen haasteet muuttuvat iän ja paikkakunnan mukaan Kyselyn vastausten mukaan metsästysharrastusta rajoittavat kaikista eniten työkiireet. Ne vähentävät erityisesti aktiivityöikäisten harrastusmahdollisuuksia. Nuorten aikuisten, 20–29 –vuotiaiden, ongelma on rahapula. Opiskeluja perheenperustamisiässä saattaa olla tärkeämpiäkin rahareikiä. Ikääntymisen myötä rahaa jää enemmän harrastamiseen, mutta toisaalta alkava terveyden reistailu vähentää metsästykseen käytettävää aikaa etenkin 60-ikävuoden jälkeen. Iän lisäksi asuinpaikkakunta vaikuttaa siihen, millaiset asiat rajoittavat metsästämistä. Etenkin Etelä-Suomen kaupunkilaismetsästäjien harrastusmahdollisuuksia vähentävät pitkät ajomatkat metsästysmaille. Myös metsästysseuroihin on vaikea päästä, jos ei omista maata tai asu paikkakunnalla. Susitihentymäalueilla, etenkin Itä-Suomessa, metsästysintoa vähentää huoli ihmisen parhaan kaverin joutumisesta suden suuhun. Metsästäjät joutuvat tarkasti miettimään, missä ja milloin uskaltavat laskea koiransa irti. Riistakirjoon vaikuttavat monet tekijät Pohjois-Karjalassa metsästetään eniten erilaista riistaa. Monet elämäntapametsästäjät asuvatkin
sillä suunnalla. Yksipuolisimmin metsästävät uusimaalaiset. Etenkin suurpetopyytäjiä löytyy maakunnasta vähän. Metsästäjät pyytävät pääosin sellaista riistaa, mitä omasta maakunnasta löytyy runsaasti. Suurpetometsästäjiä on eniten Eteläja Pohjois-Karjalassa, jossa petokanta on korkea. Lapissa jänispyytäjiä on vähän, sillä metsäjäniskanta on pieni. Koska moni metsästää myös oman kotipaikkakuntansa ulkopuolella säännöllisesti tai satunnaisesti, asuinpaikkakunta ei suoraan kerro, millaista riistaa siellä asuva metsästää. Kyselyn perusteella suomalaiset metsästäjät harrastavat eniten metsäkanalinnustusta (64,4 %). Toiseksi suosituimman riistalajin tittelistä kilpailevat jäniseläimet (58 %) ja vesilinnut (57,5 %). Kolmanneksi yleisintä on, että metsästäjä pyytää hirvieläimiä (52,3 %). Pienpedot tulivat edellisten jälkeen (49,5 %). Suurpetometsästäjiä on metsästäjäkunnassa vähiten (19 %). Suosituimmuusjärjestys pitää varmasti paikkansa, mutta kyselystä saatuja prosenttiosuuksia ei voida taaskaan yleistää koskemaan koko metsästäjäkuntaa, sillä kysely aktivoi erityisen aktiivisia metsästäjiä. Vastaukset eivät kerro myöskään saalismääristä, sillä saattaahan joku kertoa metsästävänsä karhuja, vaikkei olisi ampunut yhtäkään. Sukupuolittain tarkasteltuna miehet metsästävät naisia monipuolisemmin erilaista riistaa. Naisille on tyypillisempää keskittyä yhteen tai korkeintaan muutamaan eri riistalajiin. Hirvija peuraporukoissa naisten suhteellinen osuus oli kuitenkin suurempi kuin muiden riistalajien metsästäjissä. Naisia ei silti siinäkään ryhmässä ole vielä yhtä paljon kuin miehiä. Näyttää siltä, että naisia joko kiinnostaa erityisesti hirvieläinten metsästys tai naiset ”hyväksytään” näihin jahteihin paremmin mukaan. Suurpetoporukoissa naiset ovat erittäin harvinaisia. Mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse, sitä todennäköisemmin tämä metsästää pienriistaa eli jäniksiä, vesilintuja tai metsäkanalintuja. Hirvieläinten pyynti puolestaan yleistyy ikääntymisen myötä. Metsästäjän ikä ei vaikuta siihen, metsästääkö hän suurpetoja vai ei. Metsästyskokemus näyttää vaikuttavan siten, että mitä kauemmin metsästäjätutkinnon suorittamisesta on kulunut aikaa, sitä todennäköisemmin hän uskaltautuu myös suurpetojahtiin. Metsästys merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita Osalle metsästys on luonnollinen osa arkea, johon liittyy koirienkoulutusta, talkootoimintaa ja riistanhoitotyötä. Toisille se merkitsee irtiottoa arjesta. He odottavat, että pääsevät lomilla vihdoinkin ajelemaan omille metsästysmailleen tai osallistumaan maksullisiin jahteihin. Suhtautuminen kaupallisiin jahteihin jakaa suomalaismetsästäjiä. Maattomat, metsästysseurattomat ja sellaiset, joilla on pitkä ajomatka omille metsästysalueille, suhtautuvat kaupallisiin jahteihin kaikista myönteisimmin. Heille kaupalliset jahdit merkitsevät metsästysmahdollisuutta sekä paikkaa, missä voi tutustua muihin samanhenkisiin ihmisiin. Kielteisemmin maksulliseen metsästykseen suhtautuvat metsästäjät, joille metsästäminen on mutkattomampaa joko vapaan metsästysoikeuden turvin (ks. Metsästyslaki 8 §), metsästysseuran jäsenyyden kautta tai omilla metsästysmailla. Lieneekö kyse siitä, että nämä pelkäävät vieraspaikkakuntalaisten vähentävän omien metsästysmaidensa riistakantaa. Saaliin saaminen ei kuitenkaan ole suomalaismetsästäjille se pääasia. Eteenkin ikääntymisen myötä sen merkitys vähenee. Moni varttuneempi metsästäjä lähtee metsälle tapaamaan ystäviä ja paistamaan makkaraa. Nuoremmat näkevät saaliin eteen enemmän vaivaa. Jahti ei ole heillekään epäonnistunut, vaikka palaisivat kotiin reppu tyhjänä. Reissussa on koettu hienoja elämyksiä, kun on päästy harrastamaan kavereiden kanssa. jahtivahti.fi TM Hankkijan myymälöistä ja hyvin varustelluilta jälleenmyyjiltä. HERKUTTELUUN JOKAPÄIVÄISEEN Jahti&Vahti Kana ja Riisi -kuivamuona on erityisen laadukas vehnätön täysravinto, joka sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet tasapainoisessa suhteessa. Se sopii myös herkkävatsaisille koirille. Energia | Extra Energia | Kana ja Riisi | Junior | Kevyt | Lammas ja Riisi | Pentu | Liha-ateria KANA ja RIISI kg Norm. 12,90 10,90 kg Norm. 32,50 27,60 15 kg 4 kg -15% TARJOUS (2,73 e / kg) (1,84 e / kg) Tarjous voimassa 30.11. saakka.
30 l Metsästäjä 6 l 2017 MIKKO ALHAINEN , MIKKO TOIVOLA ja ANTTI PIIRONEN , Suomen riistakeskus Merikotkien määrä on kasvanut Suomessa vauhdilla jo pitkään. Myös supikoirakanta on kasvussa ja vuoden 2016 saalisarvio, 215 000 yksilöä, oli uusi ennätys. Sekä merikotka että supikoira saalistavat haahkoja, joiden määrä vähenee huolestuttavasti. Molemmat lajit käyttävät myös ihmisten tarjoamaa eläinperäistä ravintoa. Mitä voimme tehdä? M uuttuneet peto-saalissuhteet vaikuttavat linnustoon. Merikotkan voimakas paluu on paikoin ajanut haahkan pois ulkosaaristosta. Haahka siirtyy sisemmäs saaristoon pesimäsuojan perässä ja kohtaa supikoirat, ketut ja minkit. Tvärminnen haahkantutkimusalueella on poistettu tulokaspetoja tehokkaasti vuodesta 2011 alkaen. Eräällä tutkimusaseman läheisellä saarella pesivien haahkanaaraiden määrä kasvoi pienpetopoiston myötä yli kymmenkertaiseksi muutamassa vuodessa, kun taas muulla tutkimusalueella pesivien haahkanaaraiden määrä laski samaan aikaan. Tulokset ovat alustavia ja julkaisemattomia, mutta viittaavat pienpetojen olevan merikotkan kanssa keskeinen tekijä haahkan kannansäätelyssä. Merikotkia ei kannata ruokkia Merikotkan elpyminen sukupuuton partaalta on luonnonsuojelun menestystarina, jossa kotkien talviruokinta oli keskeinen toimenpide. Kotkakanta on kasvanut yli odotusten, ja luonnonsuojelujärjestö WWF lopettikin tukiruokinnat jo 15 vuotta sitten. Keväällä 2017 pidetyssä merikotkaa ja haahkan tilannetta käsitelleessä kokouksessa eri tahojen yhteinen näkemys oli, että ihmisten tulisi välttää jättämästä merikotkille kelpaavaa ravintoa maastoon. Talviaikaiset pienpetohaaskat, hirvien ja peurojen suolikasat ja pilkkiavannoille M AR KU S SI RK KA Haahka, pedot ja haaskat
Metsästäjä 6 l 2017 l 31 vältytään turhalta merikotkien ruokkimiselta. Jos eläinperäistä haaskaa ylläpidetään pyyntitarkoituksessa, tulee varmistaa, että pienpetojen pyynti on tehokasta ja vähentää niiden määrää. Toisaalta kasviperäinenkin ravinto kelpaa erityisesti supikoirille. Pienpetojen pyynti kannattaa kohdistaa siis myös pienten hirvieläinten ruokintapaikoille. Riistan teurasjätteet ja sivusaaliskalat hyötykäyttöön pienpetopyynnissä Maastoon jääneet hirvieläinten suolet sekä lahtivajojen teurasjätemontut tarjoavat turhaan helppoa ravintoa kotkien lisäksi pienpedoille. Teurasjätteet kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää pienpetohaaskoina. Maastoon jäävät suolet kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyöräyttää piiloon kannon tai havujen alle. Pienpetopyyntiin suolikasat ja teurasmontut ovat huippupaikkoja, joten niistä kannattaa tiedottaa aktiivisille pienpetopyytäjille. Riistakamera valvomaan ja koirien kanssa tuoreille jäljille kun kuva tulee kännykkään. Metsästysseuran alueelle voi tehdä myös verkoston haaskalaatikoita, joihin varsinkin pienten hirvieläinten suolet voi ohi kulkiessaan heittää pienpetopyyntiä varten. Hyvä kuvaus riistakamera-avusteisesta petopyynnistä oli edellisen Metsästäjä -lehden Söderlångvikin supikoiraprojekti -artikkelissa. Haaskalaatikon kyljessä myös loukut toimivat hyvin. Pilkkireissuilla ei kannata jättää särkiä ja lahnoja jäälle, vaan toimittaa ne haaskoille ja loukkuihin pienpetopyyntiä tukemaan. Jäälle jätettynä kalat ovat helposti kotkien ja pienpetojen hyödynnettävissä. Tässä olisi yhteistoiminnalle ja tiedotukselle tilausta paikallisten kalastajien ja petopyytäjien kesken. Haahkan tulevaisuus on sisäsaaristossa Vaikka saatavilla olevan talviravinnon määrä vähenisi, merikotka on merkittävä tekijä saariston eliöyhteisössä myös tulevaisuudessa. Huippupeto on palannut saaristoon ja varsinkin haahka joutuu siirtymään isompien saarien katajapuskien suojiin pesimään. Isommissa saarissa vastassa ovat vahvat pienpetokannat. Pienpedot ovat kuitenkin tekijä, joihin voidaan vaikuttaa tässä ja nyt. Jos haahkakannan taantuminen halutaan pysäyttää ja sen säilyminen riistalajina turvata, on ensisijainen toimenpide poikastuoton turvaaminen sisäsaaristossa. Saariston ja rannikon pienpetojen tehopyynti on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan. Supikoira lisättiin torjuttavien vieraslajien listalle EU-tasolla. Toivottavasti tämä tuo jatkossa lisäkeinoja haitallisen vieraslajin vähentämiseen. jätetyt kalat ovat ’ilmainen lounas’ merikotkille. Etelä-Suomessa tarjolla olevan talviravinnon vaikutusta merikotkien määrään ei tiedetä tarkasti. On kuitenkin mahdollista, että helppo talviravinto parantaa nuorten merikotkien selviytyvyyttä talven yli ja vahvistaa kannan kasvua. Runsas merikotkakanta taas saalistaa entistä voimakkaammin saariston vesilintuja. Näin ollen tahattomalla merikotkien ruokkimisella voidaan mahdollisesti heikentää varsinkin haahkakannan tilaa. Supikoirat ja ketut tulevat haaskoille, vaikka riistan teurasjätteet ja pienpetohaaskat olisi peitetty esimerkiksi havuilla tai kuormalavoilla. Peittäminen tekee haaskat vähemmän houkutteleviksi linnuille ja näin PE KK A LE HT ON EN
Kämäräisen ja Seppäsen ilvessaalis Sotkamossa maaliskuussa 1927. Kuvan takana kerrotaan: ”hiihtämällä kiinniotettu ilves”. Sukset ovat aikansa kilpamallia, samoin kuin rottinkiset sauvat. O. Seppänen on kirjoittanut ilveksenhiihdosta vuoden 1928 maalisja kesäkuun Metsästys ja kalastus -lehtiin kaksiosaisen jutun. Hyvin todennäköisesti kuvassa on saman jahdin tulos. Aseina miehillä oli jutun mukaan Mauser-pistoolit, mikä selittää pitkien aseiden puuttumisen kuvasta. Kuva on maaja metsätalousministeriön luovutuserästä. SUOMEN METSÄSTYSMUSEO
34 l Metsästäjä 6 l 2017 JANI PELLIKKA , ARTTI JUUTINEN ja PÄIVI ESKELINEN , Luonnonvarakeskus Mikä on riistanhoitopäivän taloudellinen arvo? Metsästyksen ja riistanhoidon arvo Osa 3 M etsästys ja riistanhoito ovat perinteisesti limittyneet Suomessa toisiinsa niin tiiviisti, ettei ole helppoa sanoa mistä ensimmäinen loppuu ja toinen alkaa. Sama pätee myös osin niiden taloudellisiin suhteisiin. Niiltä osin kuin riistanhoito on metsästyskauden jälkeistä riistan selviytymisen ja tulevan lisääntymisen tukitoimintaa (kompensaatio tai investointi) ja tilannekuvan ylläpitoa (riistanlaskennat), voidaan sen taloudellista arvoa mitata toimintaan käytetyn rahan ja ajan avulla. Arvot muuttuvat hoitoaktiivisuuden mukana Riistanhoidon taloudellinen arvo riippuu kansallisesti siitä, miten moni toimintaa harjoittaa, miten usein, ja millaisin kuluin. Vielä 1990-luvun alkupuolella ainakin johonkin riistanhoitomuotoon osallistui noin 230 000 metsästäjää. Vuonna 2008 heitä oli noin 205 000 henkilöä. Vuoden 2016 tilannetta kartoittaneen arvokyselyn mukaan riistanhoitajia on noin 150 000. Muutos tarkoittaa kahta asiaa. Entistä useampi ei käy metsällä eikä hoida riistaa ja lopuistakin yhä harvemmalla metsästykseen yhdistyy riistanhoito rahankäyttöineen. Todennäköisintä riistanhoitoon osallistuminen ja rahallinen panostus on takavuosina ollut Varsinais-Suomen (76 %) ja Kaakkois-Suomen (74 %) riistanhoitoyhdistysten jäsenillä. Harvinaisinta se on ollut Uudellamaalla (39 %), Rannikko-Pohjanmaalla (43 %) ja Lapissa (45 %). Taloudellinen panostus riistanhoitoon vaihtelee paljon henkilöstä toiseen (ks. kuva 1) ja lajista toiseen. Hoidon kohteisiin lukeutuivat vuoden 2016 kyselyaineiston mukaan peltoriistalinnut (etenkin fasaani ja sepelkyyhky), vesilinnut (etenkin heinäsorsa), metsäkanalinnuista teeri, hirvija sorkkaeläimet, jäniseläimet ja pienpetohaaskojen pidon kautta myös kettu ja supikoira. Useimmin mainittuja ruokinnan kohdelajeja olivat valkohäntäpeura (39 % maininnoista), metsäkauris (21 %) ja metsäjänis (17 %). Tämä ei ole kovin yllättävää, kun huomioi esimerkiksi näiden lajien levinneisyyden, suosion metsästyskohteena ja riistasaaliiden liha-arvon. (Vuoden 2016 nimellisarvo pienten hirvieläinten saaliille oli 8,43 miljoonaa euroa ja jäniseläimille 5,44 milj. euroa). Kuva 1. Rahankäyttö (fraktiili) viimeisimmällä riistanhoitoreissulla vuonna 2016 kyselylomakevastaajilla ja puhelinhaastatelluilla. Liki 60 prosentille heistä reissusta koitui kuluja. 40 80 120 160 200 240 280 320 360 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Puhelinhaastatellut Lomakevastaaja KOKONAISRAHANKÄYTTÖ (Euroa per reissu) O S U U S V A S TA A JI S TA (% ) RIISTANHOITOREISSU Satunnaisista osallistujista superaktiiveihin Riistanhoitoon osallistuvat ja siihen taloudellisesti panostavat henkilöt voidaan jakaa karkeasti neljään ryhmään, jotka eroavat toisistaan erityisesti aktiivisuuden, mutta myös jonkin verran taustansa ja toimintansa painopisteiden suhteen. Suurimpaan ryhmään kuuluu hieman alle kolmasosa riistanhoitomaksun suorittaneista. Hoitotoimia näillä ”satunnaisilla riistanhoitajille” on monenlaisia mutta osallistuminen on harvinaista. Runsas kymmenesosa metsästäjäkunnasta kuuluu joko ”aktiivisiin riistanruokkijoihin” tai ”monipuolisesti aktiivisiin” riistanhoitajiin. Muutamaa prosenttia metsästäjistä voidaan kutsua ”superaktiiveiksi”, joilla on mahdollisuus ? ja jotka osallistuvat ? liki kaikkiin tarjolla oleviin riistanhoitoaskareisiin. Riistanhoitoon osallistumista ennustavat metsästysseuraan kuuluminen ja aktiivinen metsällä käynti. Alueiden välillä on jonkin verran tasoeroja, ja eri profiileihin kuuluminen on yhteydessä myös riistanhoitajien koulutustaustaan, ikään ja asuintaustaan. Aktiivisimpia riistanhoitajia ovat Suomessa etenkin iäkkäät, ei-akateemisesti koulutetut ja suurten taajamien ulkopuolella kylissä asuvat aktiivisimmat metsästäjät. Riistanhoitoaktiivisuus heijastuu myös riistanhoitoreissuihin ja rahankäyttöön ja myös toisinpäin. Kerätyssä aineistossa näkyy se, miten riistanhoitoreissujen suuret matkakustannukset yhdistyvät pieneen riistanhoitokäyntien määrään. Käyntimäärät ovat suuria etenkin pienten hirvieläinten ja sorkkaeläinten ruokin
Metsästäjä 6 l 2017 l 35 nassa, toisin kuin hirven ja metsäjäniksen kohdalla. Riistanhoito lisää metsästäjien hyvinvointia Riistanhoidosta aiheutuu kuluja metsästäjille (Kuva 1). Se, että sitä kuitenkin harjoitetaan, kertoo hyödyn olevan kuluja suurempaa. Mikä on riistanhoidon nettoarvo, kun huomioidaan sen kulut – mitä jää ns. viivan alle? Tuoreen kyselyn mukaan tämä nettoarvo on 117,92 euroa per käynti, kun kustannusmuuttujassa on mukana ajoneuvokustannusten lisäksi ruokailuja muut matkakustannukset. Luku kasvaa hieman suuremmaksi, 123,61 euroon, kun mukaan huomioidaan myös matka-ajankäytön kustannus. Vastaavasti nettoarvot ovat 84,75 ja 92,42 euroa käyntikertaa kohden kun kustannusmuuttuja sisältää ainoastaan julkisten kulkuvälineiden ja oman auton käytön kustannukset eikä muita kustannuslajeja. Riistanhoidon kokonaisarvo oli laskelmiemme mukaan viime vuonna noin 123–180 miljoona euroa. Kaiken kaikkiaan riistanhoitotoiminta pyörittää siis Suomessa kohtuullisen suurta taloutta ja sen taloudelliset hyvinvointivaikutukset metsästäjille ovat merkittävät. Kuva 2. Riistaa hoitaneiden henkilöiden osuus vuosina 1993, 2008 ja 2016 kaikista riistanhoitomaksun suorittaneista. Etenkin ympäröidyillä alueilla riistanhoitoon osallistumisen osuus on pienentynyt vuodesta 2008. RE IJ O OR AV A
36 l Metsästäjä 6 l 2017 JANI PELLIKKA , Luonnonvarakeskus ja MARKO SVENSBERG , Suomen riistakeskus METSÄSTYSSEURATUTKIMUS 2017 Osa 2: Ukkoutuvatko metsästysseurat? Suomessa käydään aika ajoin keskustelua metsästysseurojen ja -seurueiden jäsenistön keski-iän noususta. Huolena on ollut, että toiminta hiipuu, jos kokeneimmille ja monissa askareissa hyvin aktiivisille seniorijäsenille ei löydy vertaisia jatkajia. Tässä artikkelissa tarkastellaan tuoreen kyselytutkimuksen pohjalta 424 seuran ja seurueen jäsenistön ikärakenteen kehitystä viimeisen vuosikymmenen aikana. A ika tekee tehtävänsä meidän kaikkien kohdalla – kukin meistä etenevästi ’ukkoutuu’ tai ’akkautuu’. Näin käy myös seurojen ja seurueiden jäsenistölle, jos siinä ei tapahdu mitään muutoksia. Jäsenistön keski-ikää tunnetusti nostaa myös varttuneiden hakijoiden ottaminen jäseniksi tai nuorimpien jäsenten jättäytyminen toiminnasta pois. Sitä pienentää etenkin varttuneiden jäsenten poisjäänti ja uusien nuorten jäsenten mukaantulo. Kehitys ei kulje kaikkialla samoja uria. Isompien metsästysseurojen sisälläkin koko jäsenistön ikärakenne voi samaan aikaan kehittyä eri suuntaan kuin sen piirissä mahdollisesti toimivalla hirviporukalla. Riistanhoitoyhdistysten jäsenten ja alueen metsästysseurojenkaan kehitykset eivät mene aivan käsi kädessä – noin viidesosa riistanhoitomaksun suorittaneista ei kuulu seuroihin tai seurueisiin. Muutokset voivat edetä etenkin aluetasolla vaivihkaa ilman, että siihen havahdutaan – Suomessa on 1990 ja 2000 -lukujen kyselytutkimusten mukaan käyty monia alueittaisia metsästäjäkunnan (kuva 2) ja porukoiden (kuva 1) ukkoutumisia ja nuorentumisia läpi ilman, että tätä on erityisemmin noteerattu. Miten tilanne on kehittynyt 2000-luvulla? Vuosia 2000, 2005 ja 2016 koskevat kolme kyselyä tuovat esille, että seurojen ja seuTE RO KU IT UN EN Kehitys ei siis ole vääjäämätöntä, vaan siihen voidaan monelta osin vaikuttaa.
Metsästäjä 6 l 2017 l 37 rueiden jäsenistöissä selvän enemmistön muodostavat 25–65 -vuotiaat. Esimerkiksi vuosikymmen sitten heitä oli noin 181 000. Tuoreimpaan kyselyyn osallistui 425 seuraa tai seuruetta. Niistä noin 75 prosentissa ikäluokan osuus jäsenistössä on edelleen vähintään puolet. Vuosien 2005 ja 2016 välillä 25–65-vuotiaiden jäsenten osuus oli pienentynyt noin 29 prosentilla, ja kasvanut 70 prosentilla. Samaan aikaan kokonaisjäsenmäärä oli kutakuinkin säilynyt: 46 prosentilla muutos oli ollut alle 10 prosenttia suuntaan tai toiseen. Pienentynyt se oli 21 %:lla, ja kasvanut 33 %:lla. Kaikkina kyselyajankohtina suomalaisissa seuroissa ja seurueissa on ollut yli 65-vuotiaita jäseniä suhteellisesti enemmän kuin alle 25-vuotiaita. Vuosikymmen sitten yli 65-vuotiaita oli lähes 44 000 eli yli tuplasti sen mitä alle 25-vuotiaita. Tämänsuuntainen painottuminen on normaalitila eikä sinänsä merkki ukkoutumisesta. Taustalla ovat esimerkiksi jäsenten elämäntilanteet ja esteet sitoutumista edellyttävälle seuratoiminnalle, asuinpaikat ja jäseneksi pääsyn asettamat edellytykset mukanaololle tai metsästyksen suuntautuminen eri riistaeläimiin. Kiinnostavia ovat tämän suhteen alueelliset erot ja ajallinen kehitys. Alueellisia eroja Seurat, seurueet ja riistanhoitoyhdistykset eivät ole kaikilla alueilla aivan samassa tilanteessa (ks. Kuvat 1 ja 2). 2000-luvun alkuvuosien seurakyselyissä näkyi nuorten jäsenten vahva rekrytoituminen esimerkiksi RannikkoPohjanmaalla sekä Oulussa. Vuotta 2016 koskeva kysely antaa viitteitä siitä, että nuorten rekrytoituminen seuroihin ja seurueisiin on heikentynyt lähes kaikilla alueilla. Aiempaa suurempi osa seurojen ja seurueiden jäsenistä onkin tätä nykyä yli 65-vuotiaita. Muutos tähän suuntaan on ollut erityisen voimakasta Lounais-, Eteläja Itä-Suomessa. Oheista karttaa tarkemman käsityksen seuraja seuruekehityksestä antaa vuosien 2005 ja 2016 välinen vertailu 390 seurassa ja seurueessa: Niistä noin 30 prosentilla oli vuosikymmenessä tapahtunut pienempi kuin 10 % muutos sekä nuorten (alle 25 v.) että myös varttuneiden (yli 65 v.) jäsenten osuuksissa. Ikäjakauma on siis säilynyt liki samanlaisena ja on tässä mielessä tasapainossa. Ajanjaksolla ’nuorentuneita’ porukoita oli 7 prosenttia. Kaikkiaan 54 %:ssa tarkasteltuja suomalaisia seuroja ja seurueita yli 65-vuotiaiden osuudet olivat kasvaneet vähintään 10 %:lla. Vain kolmessa tällaisessa porukassa myös alle 25-vuotiaiden osuudet olivat tänä aikana kasvaneet vähintään 10 %. Jälkimmäisten seurojen ikäjakauma on siis enenevästi jakautunut nuoriin ja varttuneisiin – mutta Kuva 1. Metsästysseurojen ja -seurueiden alle 25-vuotiaiden (a) ja yli 65-vuotiaiden (b) jäsenten osuudet alueittain vuosina 2000, 2005 (%-jäsenistä, punaiset pylväät) ja vuodelta 2016 (siniset pylväät). Jälkimmäisen vuoden osalta tieto on edellisiä karkeampi ja perustuu 426 seuran tai seurueen vastauksiin. Kuva 2. Riistanhoitoyhdistysten jäsenten ikäluokkajakauma alueittain vuosina 1993, 2008 ja 2016. Luokat: alle 20-vuotiaat, 21?30; 31?40… väh. 81-vuotiaat. tällaista selvää sukupolvenvaihdosta ennakoiva tilanne on Suomessa harvinainen. Yleisintä on, ettei yli 65-vuotiaiden osuuden kasvu yhdisty alle 25-vuotiaiden jäsenten osuuden muutokseen. Tällainen tilanne oli 170 porukalla (44 %). Tämä tarkoittaa etenevää ukkoutumista, vaikka muutosta hillitsee nuorten rekrytointi. Uusiutumista ajatellen ehkä huolestuttavin tilanne oli niissä 29 porukassa (7 %), joissa yli 65-vuotiaiden jäsenten osuudet kasvoivat, ja samaan aikaan myös alle 25-vuotiaiden osuudet pienenivät yli 10 % aiemmasta. Onko seuran taustalla väliä? Jäsenmäärä tai seuran ikä ei ole merkittävästi vaikuttunut tilanteen kehittymiseen. Jäseneksi ottamisen edellytykset vuonna 2005 eivät myöskään ennustaneet nuorten tai varttuneiden jäsenosuuksien muutosta. Kaikki tämä kertoo siitä, että samalla kun seurueiden ja seurojen ja yleisemmin koko Suomen väestön haasteena on keski-iän nousu, ovat kehityskulut myös monessa suhteessa melko yksilöllisiä. b a
38 l Metsästäjä 6 l 2017 MIKAEL WIKSTRÖM , Suomen riistakeskus ja TOMMI HÄYRYNEN , Jyväskylän ammattikorkeakoulu Hirvieläinsaaliin arvo 2016 Osa 1: Paljon lihaa ja elämyksiä Hirvieläimistä on ajoittain ja paikoitellen merkittävääkin haittaa, mutta ne tuottavat myös paljon aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Viime vuoden hirvieläinmetsästyksen tulokset todentavat sen, että hirvieläimistä on saatavilla merkittäviä tuottoja maanomistajille ja metsästysoikeuden vuokraajille. Hirvieläinmetsästyksen laskennallinen kokonaisarvo oli noin 166 miljoonaa euroa. H irvieläinten aiheuttamista haitoista keskustellaan usein vilkkaastikin. Hyödyistä sen sijaan saattaa olla vaikeampaa keskustella, jollei hyötyjen arvoa ole määritelty. Varsinkin riistan taloudellinen arvo jää usein tunnistamatta, koska nykyiset riistan hyödyntämisen mallit eivät juurikaan tue taloudellisen arvon tulouttamista. Hirvieläimistä pystytään tulouttamaan tuottoa eri osapuolille, jos osa metsästyselämyksistä halutaan hyödyntää taloudellisesta näkökulmasta. Eri toimijat erityisesti maaseudulla etsivät uusia tulonlähteitä metsien monikäytön ja siihen liittyvien ansaintamallien kautta, riistan tuottamat mahdollisuudet voi ottaa perustellusti tähän tarkasteluun mukaan. Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Suomen riistakeskuksen toteuttamassa Riistatalouden liiketoimintamallien aktivointihankkeessa keskitytään riistasta saatavan taloudellisen arvon määrittämiseen sekä sen tulouttamiseen palveluntuottajien, metsästysseurojen sekä maanomistajien näkökulmista. Hankkeen yhtenä toimenpiteenä on selvitetty hirvieläinsaaliin arvoa sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Metsästyskaudella 2016–2017 kaadettiin Suomessa noin 90 000 hirvieläintä. Kaadetuista hirvieläimistä saatiin yhteensä noin 7,4 miljoonaa kiloa luullista lihaa. Puhdas lihamäärä on karkeasti puolet tästä. Hirvenmetsästys tuotti tästä suurimman osan, noin 6,26 miljoonaa kiloa. Valkohäntäpeuran lihaa saatiin noin 1,07 miljoonaa kiloa ja metsäkauriin lihaa noin 100 000 kiloa. Vaikka hirvi oli kansallisella tasolla tärkein, valkohäntäpeura vei kärkipaikan Lounais-Suomessa. Kuusipeurojen ja metsäpeurojen lihamäärät olivat hyvin pienet, yhteensä noin 3 000 kiloa. Yhä useampi suomalainen haluaa riistalihaa Riistaliha on hyvin korkealuokkaista maukasta, lähituotettua, eettistä ja ilmastofiksua Hirvieläinsaaliin hirvitalousaluekohtainen tiheys tuhatta hehtaaria kohti (saaliseläimiä / 1 000 ha). Valkohäntäpeurasaaliin hirvitalousaluekohtainen tiheys tuhatta hehtaaria kohti (saaliseläimiä / 1 000 ha). Hirvisaaliin hirvitalousaluekohtainen tiheys tuhatta hehtaaria kohti (saaliseläimiä / 1 000 ha).
Metsästäjä 6 l 2017 l 39 lihaa, jota ei-metsästäjätkin tavoittelevat. Koska markkinoille tulevat hirvieläinlihamäärät ovat suhteellisen pieniä, tuodaan suuria määriä riistalihaa ulkomailta. Nämä määrät kasvavat kovaa vauhtia. Uudesta Seelannista, Virosta ja Ruotsista tuotiin vuonna 2016 Tullin tilastojen mukaan yhteensä 1,34 miljoonaa kiloa riistalihaa, jonka arvo oli noin 7,8 miljoonaa euroa. Suomalaiset ostavat tietysti mieluummin kotimaista hirvieläinlihaa. Vuonna 2016 tehdyn kyselyn mukaan hirvenlihan keskimääräinen arvo Suomessa oli noin 9,10 euroa luulliselta kilolta. Valkohäntäpeuran keskimääräinen liha-arvo oli noin 7,70 euroa kilolta. Metsäkauriin, kuusipeuran ja metsäpeuran liha-arvoa ei ole selvitetty, mutta koska näitä lajeja on Suomessa paljon vähemmän kuin hirviä ja valkohäntäpeuroja, voidaan olettaa niiden liha-arvon olevan korkeampi kuin hirven ja valkohäntäpeuran, mahdollisesti luokkaa 10 euroa kilolta. Elämysarvo on korkeampi kuin liha-arvo Viime metsästyskaudella kaadettujen hirvieläinten laskennallinen liha-arvo oli yhteensä noin 66 miljoonaa euroa. Lihan lisäksi saadaan sarvia ja taljoja. Vuonna 2016 kertyi Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan yhteensä noin 4,8 miljoonaa ”henkilöjahtituntia” hirvimetsästyksen yhteydessä noin 85 000 hirvenmetsästäjien toimesta. Kun lasketaan muutkin hirvieläimet mukaan, elämysmäärä tietysti nousee. Hirvenmetsästyksen kokonaishyötyjen määrittäminen edellyttää metsästyksen elämysarvon määrittelyä. Yhä useampi metsästäjä on valmis panostamaan harrastukseensa myös taloudellisesti, jotta voisi harrastaa metsästystä eri ympäristöissä. Erityisesti metsästysseuroihin kuulumattomat metsästäjät sekä ulkomailta saapuvat vieraat kuuluvat tähän kohderyhmään. Metsästäjien maksuhalukkuutta selvittävien ruotsalaisten tutkimusten mukaan virkistysarvo on noin 60 prosenttia kokonaisarvosta ja liha-arvo vastaavasti noin 40 prosenttia. Hirvikannan hoitosuunnitelman taustaosion mukaan tämä pätee myös Suomessa. Näin ollen, hirvieläinmetsästyksen elämysarvo oli lähes 100 miljoonaa euroa viime metsästyskaudella. Hirvieläinmetsästyksen yhteenlaskettu kokonaisarvo oli siis noin 166 miljoonaa euroa. Elämyksistä voidaan laskuttaa Riistan elämysarvon osittainen muuttaminen tuloksi on mahdollista myös kaupallisten metsästystapahtuminen kautta, jolloin asiakkaat maksavat metsästyselämyksestä. Kaupallisissa metsästystapahtumissa elämysarvon tuotto jakautuu niin maanomistajien, palveluntuottajien kuin metsästysseuran välillä. Kaupallisen metsästyksen toteutusympäristön arviointiin ei ole toistaiseksi ollut mallia, jonka avulla osapuolet pystyisivät alustavasti arvioimaan kaupallisen metsästyksen toteuttamismahdollisuuksia sekä sen arvoa. On huomioitava että vain osa metsästysalueista täyttää laadukkaan kaupallisen metsästyksen toteuttamisympäristön kriteerit, vaikka soveltuvatkin harrastemetsästykseen kelvollisesti. Riistatalouden liiketoimintamallien aktivointihankkeessa toteutusympäristön arviointiin on kehitetty seitsemän eri osa-alueen mallinnos, jolla arvioidaan kaupallisen metsästyksen alueellisia toteuttamismahdollisuuksia käytännössä sekä sen alustavaa arvoa metsästysalueen koosta riippumatta. Osa-alueiden (ns. ”moduulien) laatimisessa on kuultu niin palveluntuottajien, maanomistajien kuin metsästysseurojenkin näkemyksiä. Mallinnoksessa metsästysalueen soveltuvuutta kaupalliseen metsästykseen arvioidaan sen koon, maaston, riistakannan, metsästysja oheispalveluinfran, osapuolten välisen yhteistyön sekä asiakaskokemuksen näkökulmista. Suurimmat arvot valkohäntäpeuran tihentymäalueella Hirvitalousalueiden kesken on suuria eroja. Suomen keskimääräinen saalismäärä 2016–2017 oli noin 2,97 hirvieläintä tuhannelta maahehtaarilta. Suurin hirvitalousaluekohtainen saalismäärä oli noin 24,3 kaadettua hirvieläintä tuhannelta hehtaarilta ja pienin 0,1. Keskimääräinen lihamäärä oli noin 246 kiloa vaihdellen 21 kilosta 885 kiloon tuhannelta hehtaarilta. Samalla tavalla lihamäärän laskennallinen arvo vaihteli noin 200 eurosta hieman yli 7000 euroon saakka. Keskimääräinen liha-arvo oli noin 2 200 euroa tuhannelta hehtaarilta, joten hirvieläinmetsästyksen laskennallinen kokonaisarvo oli keskimäärin noin 5 500 euroa tuhatta hehtaaria kohti. Hirvitalousaluekohtaista vaihtelua oli noin 400 eurosta lähes 18 000 euroon saakka. Maanomistajilla ja metsästyksenvuokraajilla oli siis mahdollisuus saada suhteellisen paljon sekä aineellisia että aineettomia hyötyjä hirvieläinmetsästyksestä. Silloin kun maanomistaja ei itse suoraan hyödynnä kaikkia näintä arvoja, on luonnollisesti oikeudenmukaista jakaa arvoja niiden kesken, jotka ovat riistakantaan ja metsästyksen mahdollistamiseen panostaneet. Tähän palataan seuraavassa numerossa. Hirvieläinmetsästyksen hirvitalousaluekohtainen laskennallinen kokonaisarvo tuhatta hehtaaria kohti (€ / 1 000 ha). Kaadettujen hirvieläinten hirvitalousaluekohtainen liha-määrän laskennallinen arvo tuhatta hehtaaria kohti (€ / 1 000 ha).
40 l Metsästäjä 6 l 2017 EEROJUHANI LAINE , Suomen riistakeskus Paljonko alueellanne on pieniä hirvieläimiä? Pienillä hirvieläimillä ei ole vielä toimivaa kannanhoitojärjestelmää, kuten hirvellä. Näin siitäkin huolimatta, että valkohäntäpeura on taloudellisesti Suomen toiseksi tärkein riistaeläin ja metsäkauriista on havaintoja lähes kaikkialta Suomesta. Nyt pienten hirvieläinten kannanarviointia ollaan kehittämässä suunnitelmallisen kannanhoidon mahdollistamiseksi. S uurin ongelma pienien hirvieläinten kannanhoidossa on tutkitun tiedon puute. Kestävän riistanhoidon perusedellytyksenä on tuntea hoidettava riistaeläinkanta mahdollisimman hyvin. Olisi tärkeää tietää hoidettavan alueen eläinten sukupuolijakauma, ikäjakauma, vasatuotto ja eläinten lukumäärä. Kun tunnetaan riistakanta, voidaan asettaa tavoitteita Tavoitteita voi olla monenlaisia: halutaan lisätä/vähentää kantaa, lisätä täysikasvuisten urosten osuutta, vähentää/lisätä naaraiden osuutta eläinkannassa jne. Tavoitteet riippuvat kannan lähtötilanteesta, paikallisista olosuhteista ja mielipiteistä. Tavoitteenasettelun jälkeen voidaan miettiä millaisella metsästysverotuksella (uros-/naaras verotus, vasaverotus, aikuisverotuksen ikäjakauma) kantaa saataisiin kehitettyä tavoitteiden mukaiseen suuntaan. Metsästysverotuksen lisäksi täytyy ottaa huomioon muu kuolleisuus (liikennekuolleisuus, petojen aiheuttama kuolleisuus, jne.). Tämän hetkinen valkohäntäpeuran kanta-arvio perustuu seuraavaan: metsästäjien arviot jäävästä kannasta lumijälkilaskennat valkohäntäpeurakolarien määrät Satakunnassa kerätty havaintoaineisto N yt Suomen riistakeskus on yhteistyössä Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa saanut hankerahoitusta pienien hirvieläinten kannanarvioinnin kehittämiseen. Tällä hetkellä valkohäntäpeuran kannanarviointimenetelmiä kokeillaan Loimaalla. Siellä pyritään riistakameroiden ja uloste-DNA-keräysten avulla pääsemään selvyyteen mm. valkohäntäpeurakannan tiheydestä, sukupuolijakaumasta ja vasatuotosta. Saman alueen metsästäjillä pilotoidaan valkohäntäpeurajahtiin soveltuvaa metsästyskauden näköhavaintojen keruujärjestelmää. Tavoitteena on löytää kustannustehokas tapa saada tietoa laajojen alueiden metsästettävästä peurakannasta. Tuhannet kiitokset havaintoja kirjaaville metsästäjille. Hankkeesta lisää osoitteesta: riista.fi/blogi Riistakamerakuvia käytetään tulevaisuudessa kannanarvioinnin tukena myös valtakunnallisesti. Hankkeessa työskentelevät: Luonnonvarakeskus: erikoistutkija Jyrki Pusenius tutkija Tuomas Kukko Turun yliopisto: apulaisprofessori Jon E. Brommer tohtoriopiskelija Jenni Poutanen Suomen riistakeskus: erikoissuunnittelija Mikael Wikström suunnittelija Eerojuhani Laine Hanketta rahoittaa maaja metsätalousministeriö
PARAS KUULUVUUS EI SYNNY AIVAN HETKESSÄ. MEILLÄ SIIHEN MENI 40 VUOTTA. Supran juuret juontavat aina vuoteen 1977, jolloin kempeleläinen Ari-Matti Luoma sai idean kehittää koiraseurantalaitteen paikallisen metsästäjän ajatuksesta. Alusta saakka Trackerin sydämessä on ollut idea tiedon jakamisesta, yhdessä tekemisestä ja tiimityöstä. Emme olisi pystyneet saavuttamaan johtavaa asemaamme Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa ilman uskollisia asiakkaitamme, jotka ovat antaneet meille jatkuvasti palautetta ja parantamisvinkkejä. Kiitos niistä! Lupaamme jatkaa työtämme upeiden metsästyselämysten mahdollistajana jatkossakin. Yhdessä teidän kanssanne. SUPRA BY TRACKER 2017 • Uutta: Haukkuaika ja 60 s/10 s -haukkutiheys • Uutta: AGPS Online -toiminnolla lisää paikannustarkkuutta haastaviin oloihin • Muista myös 2017 mallit G500FI ja G1000 TRACKER-RYHMÄ Jokaisen metsästysporukan kannattaa käyttää Tracker Ryhmää, jonka kautta kaikki jäsenet näkevät automaattisesti rajat, passipaikat, koirat ja toiset metsästäjät. OMA RIISTA -PALVELU Voit hakea Oma riista -palvelusta metsästysalueesi rajat Trackerohjelmaan ja jakaa ryhmän kautta helposti kaikille seuran jäsenille. JUHLAVUODEN KUNNIAKSI METSÄSTÄMME PARHAINTA TRACKER-TARINAA! www.tracker.fi/tarinat. LÄHIMMÄT JÄLLEENMYYJÄT: SOITA PUH. (0)8 521 9000. LUE LISÄTIETOA OSOITTEESTA: WWW.TRACKER.FI. Lataa ohjelma osoitteesta: lataa.tracker.fi, Google Playsta tai App Storesta.
42 l Metsästäjä 6 l 2017 ARI PUOLAKOSKI , University Museum of Bergen CWD ja Norjan Nordfjellan peurojen tulevaisuus Viime vuoden maaliskuussa todettiin ensimmäisen kerran Euroopan mantereella CWDtautiin sairastunut norjalainen tunturipeura. Nyt vuonomaassa on ryhdytty radikaaleihin toimenpiteisiin taudin pysäyttämiseksi. S airastunut eläin löydettiin sattumalta talvisen helikopterilaskennan yhteydessä. Sen jälkeen on saman alueen peuroista todettu tautia yhteensä kuudesta yksilöstä. Trondheimin lähellä tautiin on todettu sairastuneen myös kaksi hirveä. Asian vakavuutta lisää se, että tämän syksyn Nordfjellassa tapahtuvan metsästyksen yhteydessä suoritettujen tutkimusten aikana sairastuneiden tunturipeurojen (3 kpl) aivoista otetut näytteet ovat olleet negatiivisia, mutta saman yksilön imusolmukkeet ovat ilmaisseet eläimen olleen sairastuneen. Muilla varoalueilla, joissa kuluvan metsästyskauden aikana kaadettavat eläimet testataan, otetaan kuitenkin tänä syksynä ainoastaan näyte aivoista. Tämä ei sitten välttämättä annakaan todellista kuvaa tilanteesta. Norjalaisia tunturipeuroja elää yhteensä 23:llä erillisellä kannanhoitoalueella, joiden eläinmäärät vaihtelevat muutamista kymmenistä yksilöistä aina kymmeneentuhanteen. Suurin määrä elää Hardangerviddalla, joka sijaitsee Oslon ja Bergenin välimaastossa, jossa myös Nordfjellan alue sijaitsee. Eri viranomaiset ovat miettineet ratkaisua sairauden leviämisen estämiseksi, ja lopulta tämän vuoden keväällä päädyttiin koko Nordfjellan tunturipeurakannan lopettamiseen. Jonkin pituisen varoajan jälkeen voitaisiin alueelle siirtoistuttaa jälleen eläimiä muilta alueilta. Tunturipeurojen metsästysaika on melko lyhyt, ainoastaan elokuun 20. päivästä syyskuun loppuun. Jotta metsästäjien olisi tästä savotasta edes jonkinlaiset mahdollisuudet selviytyä, Nordfjellan alueen metsästysaikaa pidennettiin alkamaan tänä vuonna elokuun 10. päivä ja päättymään lokakuun lopussa. Tunturipeuroja saa pyytää vain klo 7-19, eli niitä ei ole lupa metsästää pimeässä taikka kuutamon valossa. Koska metsästys tapahtuu ylhäällä vuorilla, valtio kustantaa ruhojen helikopterikuljetukset ihmisten ilmoille. Aiempina vuosina tämä on ollut kiellettyä ja ruhot on pitänyt kantaa pois vuorilta. Norjan muilla tunturipeuraalueilla ei edelleenkään saa käyttää motorisoituja apuvälineitä ruhojen kuljetukseen. Nordfjellan kannanhoitoalueella tavataan myös hirviä, saksanhirviä sekä metsäkauriita. Jokainen alueella metsästyskauden aikana kaadettu riistaeläin tutkitaan. Nordfjellan tunturipeurat, joita ennen metsästyskauden alkua oli noin 2300, elävät yhteensä kuuden kunnan alueella. Keväällä kannanhoitoalueelle palkattiin yhdyshenkilö, jonka on ollut määrä kouluttaa paikallisia metsästäjiä ottamaan näytteitä sekä jakaa tarvittava välineistö metsästäjille. Jokaista eläintä varten jaettu välineistö sisälsi muun muassa 12 viivakoodilla varustettua tagia, samalla viivakoodilla varustetun kortin, johon kirjoitettiin tarvittavat tiedot eläimestä ja sen kaatajasta, 2 paria suojakäsineitä, 2 kpl maatuvia jätesäkkejä, joihin sisälmykset ja nahka voitiin laittaa, kaksi kappaletta näytepurkkeja, joihin voitiin liimata kiinni samalla koodilla Tunturipeuranruhot saapumassa helikopterikuljetuksella hiekkatien varteen. Kaksi uutta tapausta! Keskiviikkona 11.10. löydettiin uusi CWD-tartunta Nordfjellan villipeurasta ja perjantaina 13.10. Nord Trondelagin hirvestä.
Metsästäjä 6 l 2017 l 43 Hirvieläinten näivetystauti Erikoistutkijat SIRKKA-LIISA KORPENFELT ja MARJA ISOMURSU , Evira Hirvieläinten näivetystauti (Chronic Wasting Disease, CWD) on tarttuva, pesusienimäiseen aivorappeumaan johtava sairaus. Sairauden aiheuttaja on prioniproteiini, joka on muuntunut niin, että elimistön entsyymit eivät kykene sitä hajottamaan. Tartunta saa hirvieläimen terveet proteiinin esiasteet muuttumaan sairautta aiheuttaviksi prioneiksi. Prionit kertyvät eläimen hermostoon ja aiheuttavat lopulta sairastumisen joka johtaa aina kuolemaan. Yhtään luonnollista tartuntaa sairaista hirvieläimistä kotieläimiin ei ole todettu. CWD:n ei ole koskaan todettu tarttuneen ihmiseen. T autia on esiintynyt 1960-luvun lopulta Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä tarhatuissa että luonnonvaraisissa hirvieläimissä. Euroopassa tauti todettiin ensimmäistä kertaa Norjassa vuonna 2016 ja samalla ensimmäistä kertaa maailmassa porossa. Useat hirvieläinlajit ovat taudille herkkiä; Suomen kannalta tärkeitä lajeja ovat hirvi, valkohäntäpeura, metsäkauris, poro ja metsäpeura. Tyypillisiä CWD:n oireita ovat voimakas laihtuminen, tasapainohäiriöt, runsas kuolaaminen, nielemisvaikeudet ja hermostuneisuus. Eläin vetäytyy laumasta erilleen ja voi olla peloton ihmistä kohtaan. CWD leviää eläimestä toiseen yleisimmin virtsan, ulosteen ja kuolan välityksellä. Se voi levitä myös sairaan eläimen saastuttaman ympäristön kautta. Sairastuvuus on suurinta paikoissa, joissa eläimet ovat tiheässä, kuten tarhaoloissa ja ruokintapaikalla. Valtaosa tartunnan saaneista sairastuu kolmessa vuodessa. Eläin pystyy tartuttamaan muita eläimiä kuitenkin jo ennen kuin se itse sairastuu. Taudinaiheuttaja voi säilyä ympäristössä vuosia, siksi luontoon jääneet raadot ovat riski tartunnan leviämiselle. Tauti voi levitä myös raadonsyöjien mukana. Taudin maahantulon estäminen ja siten maaperän säilyminen puhtaana on ensiarvoisen tärkeää. Eläinten siirrot uusille alueille sekä hirvieläinten luonnolliset vaellukset ovat merkittäviä taudin maahantuloriskejä. Metsästäjien ja luontokuvaajien käyttämä peuran virtsasta valmistettu houkutinvirtsa aiheuttaa suuren tautiriskin. Tällaisen houkutinvirtsan tuominen EU:n alueelle ja sen ostaminen internetistä on kiellettyä. Suomi osallistuu EU:n järjestämään CWD-seurantaohjelmaan vuosina 2018-2020. Seurantaohjelman tarkoituksena on selvittää esiintyykö tautia niissä EU:n jäsenmaissa, joissa on hirviä tai poroja (Ruotsi, Viro, Suomi, Latvia, Liettua ja Puola). Seurantaohjelmaan kuuluvat Suomessa porojen osalta kaikki paliskunnat. Muiden hirvieläinten osalta arvotaan ohjelmaan 45 riistanhoitoyhdistystä, joista pyritään keräämään 10 näytettä vuodessa, kolmen vuoden ajan. Metsästäjillä tulee olemaan tärkeä rooli riittävän näytemäärän saamisessa. Vain siten pystymme varmistamaan ettei hirvieläinten näivetystautia esiinny Suomen hirvieläimissä. Tutkittuja hirvi/peuraeläimiä on yhteensä 13780 ja uusin todennäköinen tapaus on vanha saksanhirvinaaras Møre og Romsdalin läänistä, joka kaadettiin metsästyksen yhteydessä (tulos varmistunee viikolla 44). varustetut tarrat sekä aivonäytteenottoon tarkoitettu kertakäyttökaira. Mikäli ruho raakapaloiteltiin, niin jokaisessa ruhon osassa oli oltava kiinnitettynä tagi. SuosiKirjoittaja tähystämässä tunturipeuroja. tuksiin kuului myös, että jokaista eläintä varten tuli käyttää omaa muovikahvaista puukkoa. Lisäksi mitään ruhon osia taikka kalloa/nahkaa ei saanut kuljettaa hoitoalueen ulkopuolelle, ennen tutkimustuloksen julkituloa nettiin. Yhteensä kuusi kallojen vastaanottoasemaa perustettiin alueen eri puolille, jonne metsästäjät pystyivät toimittamaan kalloja näytteenottoa varten, mikäli metsästäjä ei itse katsonut selviytyvänsä näytteiden otosta. Jos hänellä ei ollut mahdollisuutta riiputtaa ruhoa ennen tuloksien valmistumista, paikalta löytyi myös kylmäkontteja, jonne ruhon sai jättää jäähtymään ja odottamaan tuloksia. Asemilla palkatut eläinlääkärit ja assistentit ottivat metsästäjien tuomista kalloista näytteet ja lähettivät ne edelleen Osloon tutkittaviksi. Netistä metsästäjä pystyi koodinumeron perusteella seuraamaan, oliko kaadettu riistaeläin terve vai sairastunut. Mikäli eläimessä ei todettu tautia, lihat, nahat ja kallon sai hyödyntää. Vastaavasti, jos eläimessä todettiin CWD-tauti, kaikki eläimen osat määrättiin hävitettäväksi. Näiden tagien ansiosta yksikään eläimen osa ei jäänyt kadoksiin. Myös maastoon jätetty sisälmyspussi ja mahdollinen nahka käytiin noutamassa helikopterilla pois maastosta.
44 l Metsästäjä 6 l 2017 Ohjeisiin kuului, että metsästäjän piti merkitä peuran kaatopaikan koordinaatit ylös, jotta mahdollisen sairastuneen eläimen osat saatiin noudettua. Mukana pyynnissä Bergenin luonnontieteellinen museo on tällä hetkellä suljettuna yleisöltä ja täydellisen remontin alla. Näyttelyt on tarkoitus uudistaa kokonaan ja avata yleisölle jälleen kesällä 2019, ja monet näyttelyissä olleet täytetyt eläimet mukaan lukien villipeurat ovat kyllä jo nähneet parhaat päivänsä. Sen takia minulle avautui mahdollisuus päästä mukaan peuranpyyntiin Nordfjellaan. Oppaana minulla oli Lars Nesse, joka on keväällä palkattu kannanhoitoalueelle organisaattoriksi. Jalkauduimme illansuussa hiekkatien päähän, josta meillä oli vajaan tunnin patikointi otsalampun valossa tunturilla sijaitsevalle majalle. Minulla ei ollut mitään käsitystä, minkälainen maisema aamulla aukenisi. Kartasta olin nähnyt, että maja sijaitsi noin 1200 metrin korkeudessa ja vuoret nousisivat siitä ylöspäin noin 1600 metrin korkeuteen. Myös tunturipeurojen käyttäytyminen oli minulle täysin uutta. Niillä ei ole samankaltaista kotialuetta kuin esimerkiksi metsäkauriilla, vaan ne kulkevat ja laiduntavat jatkuvasti kohden vastatuulta. Näin ollen tuulella on suuri merkitys metsästettäessä suomalaisen hirvenhoitoalueen kokoisella alueella. Edellisenä päivänä oli eräs metsästäjä nähnyt pari useampi satapäistä laumaa alueen pohjoisosassa, mutta tuuli oli kääntymässä illan ja yön aikana etelänpuoleiseksi. Lars oletti, että eläimet olisivat seuraavana päivänä matkalla kohti etelää. Aamulla kuljimme vuoria ylöspäin ja päästyämme huipulle tähystämään, saatoimme ainoastaan todeta, että eläimet olivat jo ehtineet meidän eteläpuolellemme. Koska ylhäällä ei ollut lainkaan puhelinyhteyksiä, kaikilla alueen metsästäjillä oli käytössä vhf-puhelimet. Näin Lars pystyi neuvomaan etelän suunnalla olevia metsämiehiä, ja siellä heidän onnistuikin kaataa useampi eläin. Saatoimme siis itse ainoastaan seurailla peurojen helikopterikuljetuksia alas vuorilta. Hämärtyvässä illassa palailimme mökille tarkoituksena suunnata aamusta eläinten perään kohti etelää. Kunnon vuorikiipeilyn ja hyvän illallisen jälkeen uni maistuikin. Seuraavana päivänäkään emme onnistuneet löytämään peuroja. Eräällä paikallisella metsästäjällä oli kuitenkin käynyt hyvä tuuri ja hän oli onnistunut pääsemään kolmen pukin laumaa ainoastaan muutaman kymmenen metrin päähän. Hän oli kaatanut kaksi niistä ja ilmoitteli siitä radiopuhelimella myös Larsille. Lars pyysi ystävällisesti metsästäjää suolistamaan eläimet varovaisesti, josko niistä olisi museolle käyttöä. Sen jälkeen tilasimme kopterikuljetuksen Larsin auton luo, jonne helikopteri kuljettikin eläimet illansuussa. Nyljin ja mittasin eläimet maastossa, jonka jälkeen kuljetimme nahat ja sarvet Larsin kotitilalle, jossa jatkoin nahkojen esikäsittelyä. Ruhot jäivät vuorelle ”kenttäteurastamoon” roikkumaan. Seuraavana iltapäivänä nahat olivat suolauksessa ja kalloista oli otettu näytteet Osloon lähettämistä varten. Minun piti palata Bergeniin ilman peuroja ja toivoa parasta. Tulokset tulivatkin erittäin nopeasti ja jo seuraavan päivän iltana saatoin ajella tyytyväisenä hakemaan nahkoja, päästäkseni myöhemmin konservoimaan peuroja. Koska muiden sorkkaeläinten metsästyskausi jatkuu loppuvuoteen saakka, taudin tämänhetkisestä leviämistilanteesta ei ole vielä lopullista tietoa. Mikäli Nordfjellan villipeuroista ei löytyisi uusia CWD-tapauksia, tuntuisi melko radikaalilta ratkaisulta jatkaa koko kannan poistamisella. Etenkin kun on edelleen epäselvää kuinka tauti on rantautunut tänne Norjaan vai onko sitä esiintynyt jo kauankin täällä. Eläinlääkäri Kåre Rudningen (vasemmalla) assistentteineen valmistautumassa viikonlopun aikana kaadettujen tunturipeurojen näytteiden ottoon. Maja noin 1200 metriä meren yläpuolella.
S H A R E T H E A D V E N T U R E ULTRACOM AVIUS VHF -koiratutka tuo seikkailun koko jahtiseurueen älypuhelimiin. Tarina todistaa koiran ja isännän menestyksekkään yhteistyön. Panta käy kaikenkokoisille koirille. Seisontahälytys, tarkka haukkulaskuri sekä huomiovalo turvaavat ja tehostavat jahtitilannetta. Ultratarkka Ultrapoint kartta-aineisto, kertalisenssi sekä mahdollisuus laajennuksiin tuovat seikkailun luoksesi. ultracom.fi VIE SEIKKAILUT JAHTISEURUEEN PUHELIMIIN. Kotimainen tehotiimi: Repe ja ULTRACOM AVIUS VHF-koiratutka Verkkokauppa: store.ultracom.fi Ei VUF – vaan VHF! ” Hyvä Repe, täydet pointit!
46 l Metsästäjä 6 l 2017 REIJO ORAVA , Eräneuvos JOUSIJAHTI KÄYNNISTYI Kokemuksia peurajahdista Jousimetsästäjien pitkään odottama peurajahti käynnistyi syyskuun alussa. Sosiaalisen median harrastajaryhmissä raportoitiin tilanteen kehityksestä nykyaikaiseen tapaan lähes reaaliajassa. Ensimmäinen kaato tapahtui avausaamuna kello kuuden aikoihin ja syksyn edetessä onnistuneista ja elämysrikkaista jahtitapahtumista saatiin lukea lähes päivittäin. J ousella peuraa tavoitelleiden metsästäjien määrästä tai saalista ei ole toistaiseksi tarkempaa tietoa sillä kaatoilmoituksiinkaan ei kerry tietoa pyyntimenetelmästä. Jousiampumakokeita on järjestetty yli sadassa riistanhoitoyhdistyksessä ja niissä on ollut osallistujia muutamasta henkilöstä aina yli kolmeenkymmeneen. Kokeen suorittajien määrä lienee siis parisen tuhatta. Vahtipaikkoja etsittiin Saalisraporttien lisäksi somessa on pitkin syksyä ollut kuvia erilaisista vahtipaikkoista. Varma riistalaukaus peuraan edellyttää, että se ammutaan korkeintaan noin 25 metrin etäisyydeltä. Jousivahtipaikka täytyykin tiedustella kulkupolkujen läheisyyteen ja ennakoiden vahtihetken tuuli. Etukäteisvalmistelua ja yrityksiä tarvitaan. Varsin usein peura kuitenkin ilmaantuu nuolen ulottuman ulkopuolelle. Vahtipaikan perustaminen päivälepopaikkoja ja ruokailukohteita yhdistävien polkujen varteen on tehokkaampaa myös siksi, että metsän suojassa peurat liikkuvat jo valoisassa. Jousen tähtäimissä ei ole optisia osia eli hämärä keskeyttää pyynnin paljon aikaisemmin kuin kiväärin kiikaritähtäimillä. Puupasseihin mallia Amerikasta Jousivahtipaikka kannattaa valita peuran valtapolkujen varteen puustoiseen kohtaan, johon voidaan pystyttää puupassi 4-6 metrin korkeuteen. Kiinteän puupassin vaihtoehto olisi niin sanottu kiivettävä puupassi, eli kaksiosainen istuimesta ja jalkatasosta muodostaua laite, joka kannetaan mukana passiin mennessä ja jolla kiivetään ylös oksattomaan puunrunkoon sopivaan vahtimiskorkeuteen. Puupassia käytettäessä on huolehdittava turvallisuudesta. Kun istuin sijoitetaan 4-6 metrin korkeuteen, horjahdus, torkahtaminen tai välineiden rikkoutuminen saattaa johtaa hengenvaaralliseen tai vammauttavaan putoamiseen. Jousijahdin pioneerimaassa USA:ssa Puuhun rakennettu puupassi metsäisen peurapolun varressa saattaa olla vahtipaikkana tuloksekkaampi kuin ruokailupellon kupeeseen laitettu. Metsässä peurat liikkuvat myös päivällä.
Metsästäjä 6 l 2017 l 47 puupasseista putoamainen aiheuttaa eniten metsästystapaturmia. Tuhansia metsästäjiä on kuollut tai loukkaantunut vakavasti tapaturmissa sen jälkeen, kun jousimetsästys ja puupassien käyttö alkoi yleistyä viime vuosisadan jälkipuoliskolla. Vaikka tämä suhteutetaan siihen, että jousimetsästäjiä on seillä yli neljä miljoona, ei putoamisvaara ole syytä vähätellä tai unohtaa. Varsinkin kun turvallisuus voidaan taata halvoin ja yksikertaisin keinoin: Jousimetsästäjä käyttää aina puuhun noustessaan turvavaljaita ja kytkeytyy jo maan pinnalla ns. ”elämänköyteen” ja irrottautuu siitä vasta alas laskeuduttuaan. Pohjois-Amerikassa käytetään köydestä nimitystä ”lifeline” ja se kuvaa tarkalleen köyden merkitystä. Se säästää hengen. Houkuttelu Peurapolulle ripotellut omenat pysäyttävät ohikulkevan peuran, jolloin avautuu ampumatilaisuuksia. Jos omenoita tai muita ravintokasviksia tarjotaan vahtipaikalla piE läinsuojelijoiden järjestöt aktivoituivat vastustamaan jousimetsästystä samaan aikaan kun valkohäntäpeuran metsästys lähti käyntiin. Primitiivinen jousimetsästys on kannanottojen mukaan eläinrääkkäystä. Hetki oli tietysti oivallinen suojelujärjestöjen profiilin nostoon ja toimintaideologian tunnetuksi tekemiseen. Uutisoinnissa oli viitattu tarkoitushakuisesti amerikkalaisiin tutkimustuloksiin. Suomeen paremmin sopivaa tutkimustietoa on kuitenkin olemassa. Tanskan Luontoja metsähallituksen selvityksessä koskien metsäkauriin jousimetsästystä 2000-luvulla Tanskassa eläinten haavoittamistiheys on samaa noin viiden prosentin tasoa kuin eurooppalaisessa kiväärimetsästyksessäkin. (Danmarks miljöministeriet. Notat: Status for bueskudt råvildt i Danmark i perioden 1999-2007) Vastakannanotto hyödynsi vahvasti sitä mielikuvaa, joka valtaosalla kansalaisista on: Pojat värkkäävät katajasta jousen, hamppunarusta jänteen ja ampuvat pihlajanoksasta tehtyjä nuolia. Jousimetsästyksessä on kuitenkin kyse aivan muusta. Nykyaikainen taljajousi tähtäinlaitteineen on teknisesti korkeatasoinen ampumalaite. Sen teknistä osumatarkkuutta voidaan verrata ruutiaseisiin, mutta nuolen liike-energia tuotetaan lihasvoimalla jousen lavat jännittämällä. Nuolen lähtönopeus on lähes 100 metriä sekunnissa. Riistaa ammuttaessa pyritään nopean ja armeliaan kuoleman tuottamiseen saaliseläimelle. Sen vuoksi metsästysnuolissa käytetään erittäin teräviä leikkaavia kärkiä, jotka avaavat saaliseläimeen 2-3 senttiä leveän haavakanavan. Valkohäntäpeuran kokoiseen eläimeen sydämen ja keuhkojen alueelle ammuttaessa nuoli menee läpi koko eläimen ruhon. Keuhkoihin ja suurten verisuonten, joskus sydämen kohdalle aiheutettu eläimen läpäisevä tuuman kokoinen haavakanava aiheuttaa eläimen verisuonistossa verenpaineen laskun ja aivojen verensaannin loppuessa tajuttomuustilan 3-6 sekunnin kuluessa. Tajuttomuutta seuraa hetken kuluttua elintoimintojen loppuminen. Metsästysnuoli toimii siis osapuilleen samalla tavalla kuin kiväärin luoti. Eläin ei yleensä putoa hyvästäkään vitaalialueen osumasta paikalleen vaan ehtii ottaa muutaman kymmenen metrin pyrähdyksen ennen tajunnan sammumista. Poikkeuksena ovat selkärankaan osuneet laukaukset (luoti tai nuoli), jotka kaatavat eläimen sijoilleen. Oleellista on siis, että laukaus luoti tai nuoli osuu nopean kuoleman tuottavalle keuhkojen ja verenkiertoelinten alueelle ei mahaan, perään tai raajoihin. Metsästysjousi nuolineen on osaavan käyttäjän käsissä teknisessä ja eettisessä mielessä täysin ruutiaseen veroinen väline. Kysymys tarpeettoman kärsimyksen tuottamisesta pitää siis kohdistaa laitetta käyttävään ihmiseen. Metsästäjäkoulutuksessa korostetaan nykyisin voimakkaasti ampumataidon tärkeyttä. Toinen eettisyyden perusedellytys on saaliseläintä kohtaan tunnettu myötätunto. Jos metsästäjänä epäonnistun armeliaan riistalaukauksen ampumisessa, sen on tunnuttava pahalta sisälläni. Sen on johdettava itsetukiskeluun ja omien toimintatapojen parantamiseen ja omien kykyjen ja taitojen realistiseen arviointiin. Jatkossa laukaisen aseen tai jousen vain tilanteissa, joissa tiedän ampumataitojeni riittävän. Itse aloitin jousiammunnan täytettyäni 50 vuotta. Ensimmäiset kolme-neljä vuotta kuluivat ampumataidon juurruttamiseen refleksitoiminnaksi. Nyt viistoista vuotta myöhemmin olen kokenut elämäni parhaat jahtielämykset jousipassissa. Omien taitojen arviointikyky ja mielenhallinta paineellisissa jahtitilanteissa on mielestäni parantunut koko ajan. Olen metsästänyt koko aikuisen ikäni hirvieläimiä kiväärillä. Nyt jousimetsästäjänä saalislistalle on kertynyt kymmenkunta peurankokoisen eläimen nuolikaatoa eri puolilla maailmaa. Vertailupohjaa siis on ja voin vakuuttaa, että mitä kommenttini alkuosassa selostin, tulee omasta vakaasta kokemuksesta. Metsästys on inhimillistä toimintaa. Virheitä ja epäonnistumisia voi sattua ja sattuu. Niistä on opittava. Mutta ratkaiseva tekijä saaliseläinten kärsimyksen kannalta on metsästäjän asenteen eettisyys. Jos kärsimystä aiheutuu, vika ei ole aseessa vaan sen käyttäjässä. Kommentti: JOUSI ON EETTINEN ASE
48 l Metsästäjä 6 l 2017 dempään, alkavat peurat toistuvamminkin käydä kytispaikalla. Sama vaikutus on nuolukivellä. Pohjois-Amerikassa, jossa eläinten ruokinta on monissa osavaltioissa kielletty, houkutteluun on kehitetty ravintoon tai kiimaan yhdistyviä hajusteita. Näistäkin alkaa varmaan syksyn mittaan ilmestyä kotikielellämme kokemusselostuksia. Äänihoukuttelu tehoaa peuroihin erityisesti kiima aikana. Sarvikalistimilla, urosta matkivalla torvella tai naaraan vinkunaa jäljittelevällä pillillä voidaan kiimainen peura vetää ampumahollille. Peuran äänihoukuttelukursseja on jo järjestetty ja laajenevaa kokemusta alkaa varmaan meillekin kertyä. Kiima-ajan metsästykseen liittyy kuitenkin muutamia pohdinnan arvoisia kysymyksiä. Peurakantamme hoitoperiaatteiden kehittyessä on muodostunut melko yksimieleinen käsitys siitä, että suurten ”siitospukkien” metsästyksen tulisi tapahtua vasta kiima-ajan jälkeen. No, käyttötilaa äänihoukuttelulle jää siltikin, sillä kyllä myös nuoret pukit reagoivat houkutteluun. Jahtikoppien varustelua Myös loppusyksyn ja talven jousijahteihin on alettu jo varustautua. Kylmää ja tuiskua vastaan voi tietysti varustautua samalla tavalla kuin kiväärivahtijat ovat jo vuosikymmeniä tehneet. Jousikopin pitää kuitenkin olla niin suuri, että jousimetsästäjä mahtuu sinne seisomaan ja vetämään jousen vireeseen. Nyrkkisääntö on silloin, että kopin korkeus, leveys ja syvyys ovat kaikki ainakin kaksi metriä. Rakenteiden äänettömyyteen ja äänieristykseen on panostettava, sillä 20 metrin ampumaetäisyys ei anna anteeksi narahduksia tai kolahduksia. Kiivettävä puupassi on kaksiosainen laite. Istuinosaa ja jalkatasoa vuorotellen nostamalla pystytään suorarunkoisessa puussa kiipeämään sopivaan vahtimiskorkeuteen. Myös tässä yhteydessä on syytä käyttää turvavaljaita ja kytkeytyä istunnon ajaksi puuhun. Tekniikka voi aina pettää. Metsästäjä kytkeytyy jo maassa ”elämänköyteen” ja on siihen kytkeytyneenä koko vahti-istunnon ajan. Tämä on halpa henkivakuutus, sillä putoamiset 4-6 metrin korkeudesta aiheuttavat lähes aina vakavia vammoja. Metsästysvarusteet ja jousi nostetaan puupassiin vetoköydellä. Tämä lisää osaltaan kiipeämisen turvallisuutta. Metsästysnuolissa käytetään kirurgisen teräviä leikkuukärkiä. Peurankokoiseen eläimeen keuhkojen alueelle osuessaan nuoli lävistää yleensä koko eläimen ruhon ja leikkaa tuuman kokoisen haavakanavan. Eläimen verenpaine laskee ja tiedottomuus seuraa 3-6 sekunnissa. Elintoiminnot loppuvat pian sen jälkeen.
Metsästäjä 6 l 2017 l 49 • Kolarissa loukkaantunut eläin on arvaamaton. Loukkaantunutta eläintä ei saa jättää tielle kitumaan, mutta suuren eläimen mahdollinen lopettaminen on syytä jättää viranomaisten hoidettavaksi. Soita yleiseen hätänumeroon 112 ja ilmoita poliisille sitä kautta riistakolarista. Karhutai villisikakolarin sattuessa älä poistu autosta kolaripaikalla. Loukkaantunut suurpeto on ihmiselle vaarallinen. • Merkitse kolaripaikka. Karhuja villisikakolareissa 100 – 200 m onnettomuuspaikalta. VILTOLYCKA Ring 112 Gör hål här för fastet ANMÄLNINGSPLIKT ÅTGÄRDER VID OLYCKSPLATSEN MARKERING AV KOLLISIONSPLATSEN HJÄLPER UNDVIK EN VILTOLYCKA • Ring alltid till nödnumret 112 om du krockar med ett hjortdjur, stort rovdjur eller vildsvin. Utgående från meddelandet inleder polisen verksamheten jägarnas storviltsassistens (SRVA). SRVA tar hand om det döda djuret eller utreder det skadade djurets kondition. Ett skadat stort rovdjur eller vildsvin är farligt, avlägsna dig inte ur bilen förrän hjälp har anlänt. • Märk ut platsen för kollisionen med hjortdjuret, med det här markeringsmärket. Vid kollision med ett stort rovdjur eller vildsvin, vänta i bilen tills hjälp anlänt. • Varna övrig trafik, sätt ut varningstriangel • Ta hand om skadade • Ring 112, lyssna till de instruktioner du får • Meddela olycksplatsen så noggrant som möjligt. Ladda ner GPS positioneringstjänst på förhand till din smarttelefon. • Märk ut kollisionsplatsen med det här markeringsmärket • Genom att märka ut kollisionsplatsen hjälper du SRVA aktörerna att finna den rätta händelseplatsen och därmed minskar du det skadade djurets lidande. • på http://riista.fi/sv/vilthushallning/viltskador-och-konflikter/ sidorna finner du tilläggsuppgifter. • Sänk hastigheten på områden med fara för hjortdjur • Använd helljus så mycket som möjligt • Följ noggrant med vägens kantzoner och ställen, där trädbeståndet sträcker sig nära vägen • Var särskilt uppmärksam vid gryningen och kvällsskymningen • Väj undan bakom djur som dyker upp på vägen RIISTAONNETTOMUUS Soita 112 Tee reikä kiinnitysnauhalle ILMOITUSVELVOLLISUUS TOIMINTA ONNETTOMUUSPAIKALLA • Soita aina hätänumeroon 112, jos ajat kolarin hirvieläimen, suurpedon tai villisian kanssa. Ilmoituksen perusteella poliisi käynnistää metsästäjien suurriistavirka-apu (SRVA) -toiminnan. SRVA noutaa kuolleen eläimen tai selvittää loukkaantunen eläimen kunnon. Loukkaantunut suurpeto tai villisika on vaarallinen, älä poistu autosta ennen avun tuloa. • Merkitse hirvieläinkolaripaikka tällä merkillä. Suurpeto ja villisikakolareissa odota autossa avun tuloa. • Varoita muuta liikennettä, aseta varoituskolmio. • Huolehdi loukkaantuneista • Soita 112, kuuntele saamasi ohjeet • Ilmoita onnettomuuspaikka mahdollisimman tarkasti. Lataa ennakkoon älypuhelimeesi GPS paikannuspalvelu. • Merkitse kolaripaikka tällä merkillä. KOLARIPAIKAN MERKINTÄ AUTTAA • Kolaripaikan merkinnällä autat SRVA toimijoita löytämään oikean tapahtumapaikan ja vähennät näin loukkaantuneen eläimen kärsimyksiä. • http://riista.fi/riistatalous/riistavahingot-ja-konfliktit/ sivuilta löydät lisätietoja • Vähennä nopeutta hirvieläin vaara-alueella • Käytä mahdollisimman paljon kaukovaloja • Seuraa tarkasti tien reuna-alueita ja kohtia, joissa puusto ulottuu tien läheisyyteen • Ole erityisen tarkkaavainen aamuja iltahämärissä • Väistä tielle tulevaa eläintä takaa VÄLTÄ RIISTAONNETTOMUUS Ta ita ke sk el tä Vi k på m itt en
50 l Metsästäjä 6 l 2017 • Kolarissa loukkaantunut eläin on arvaamaton. Loukkaantunutta eläintä ei saa jättää tielle kitumaan, mutta suuren eläimen mahdollinen lopettaminen on syytä jättää viranomaisten hoidettavaksi. Soita yleiseen hätänumeroon 112 ja ilmoita poliisille sitä kautta riistakolarista. Karhutai villisikakolarin sattuessa älä poistu autosta kolaripaikalla. Loukkaantunut suurpeto on ihmiselle vaarallinen. • Merkitse kolaripaikka. Karhuja villisikakolareissa 100 – 200 m onnettomuuspaikalta. GAME-INVOLVED COLLISION Call 112 Make a hole for fastening rope OBLIGATION TO REPORT WHAT TO DO AT THE ACCIDENT SITE MARKING THE ACCIDENT SITE HELPS THE OFFICIALS AVOID A GAME-INVOLVED COLLISION • Always call 112 if you are in a car collision with a deer animal, a large carnivore or a wild boar. Based on your report, the police activates the SRVA operation concerning official assistance in large game matters. SRVA retrieves the dead animal or determines the state of the injured animal. An injured large carnivore or wild boar is dangerous. Remain in the car and wait for help. • Mark the site of the deer collision with this mark. If you are in a car collision with a large carnivore or a wild boar, wait for help in the car. • Warn other road-users and put a warning triangle on the ground. • Take care of any injured persons. • Call 112 and listen to the instructions. • Report the location as precisely as possible. Download in advance a GPS positioning service into your smartphone. • Mark the accident site with this mark . • By marking the accident site you help the SRVA officials to find the right location. In this way you also help reduce the suffering of the injured animal. • http://riista.fi/riistatalous/riistavahingot-ja-konfliktit/ More information on the website. • Reduce your speed in a deer danger zone. • Use your long-distance lights as much as possible. • Watch closely the roadside areas and places where the trees extend close to the road. • Be particularly watchful when driving at dusk and dawn. • If an animal runs onto the road, try to dodge it from behind. • Kolarissa loukkaantunut eläin on arvaamaton. Loukkaantunutta eläintä ei saa jättää tielle kitumaan, mutta suuren eläimen mahdollinen lopettaminen on syytä jättää viranomaisten hoidettavaksi. Soita yleiseen hätänumeroon 112 ja ilmoita poliisille sitä kautta riistakolarista. Karhutai villisikakolarin sattuessa älä poistu autosta kolaripaikalla. Loukkaantunut suurpeto on ihmiselle vaarallinen. • Merkitse kolaripaikka. Karhuja villisikakolareissa 100 – 200 m onnettomuuspaikalta. ?????????? ?????? ? ?????? ????????? ??????? 112 ???????? ????????? ??? ?????????? ??????????? ???????? ? ?????????? ?????? ?? ????? ??????????? ?????? ??????????? ????? ???????????? ????????? ??????????? ? ????? ???????? • ? ?????? ???????????? ?????? ????????????????? ???????? ? ????? ????????: ?????, ??????? ????????, ??????? – ??????????? ?????? ??????? ????????? ?? ??????????? ?????? 112. ???? ????????? ? ???????????? ???????? ?????????? ??? ???????? ??????? ?? ???????? ?????? ? ?????? ? ???????? ?????? ????????? (??????????? SRVA), ? ???? ??????? ???????????? ????? ????????? ????????? ??? ????????? ????????? ???????? ?????????. ??????? ??????? ?????? ??? ????? ???????????? ?????????, ??????? ???????? ?????????? ?? ???????? ?????? ????????????. • ?????????? ????? ???????????? ? ????? ?????? ??????. ??? ???????????? ? ??????? ???????? ??? ??????? ?? ????????? ??????????, ????????? ???????? ??????. • ???????????? ?????????? ????????? ????????, ????????? ???????????????. • ??????? ?????? ????????????. • ??????? 112, ???????? ???????? • ???????? ????? ???????????? ??? ????? ??????, ??????? ??????? ? ????? ????????? ??????? ??????????? ?????????????? GPS. • ?????????? ????? ???????????? ?????? ?????? . • ?????? ??????????? ????? ???????????? ??????? ?????????? ??????? ????? ????? ????????????, ??? ????? ???????? ????????? ???????? ?????????. • ???. ?????????? ??. ?? ?????? http://riista.fi/riistatalous/riistavahingot-ja-konfliktit/ • ?? ????????, ?????????? ????????????????? ??????, ???????? ???????? ???????? • ??? ????? ?????? ??????????? ??????? ?????? ??? • ??????????? ??????? ?? ????????? ??????, ??? ??? ??????? ??????????????? ?? ??????? • ?????? ???????? ?????????? ?? ???? ? ????? ?????? • ?????? ??????? ?????????? ?? ?????? ????????? ????????? ????? ?? ????????? Fo ld he re ? ?? ?? ?? ?? ?? ?
SAKO OY | PL 149 | 11101 Riihimäki | Puh. 010 830 5200 | www.sakosuomi.? SAKO PREMIUM Vuosisata maailman laadukkaimpia kivääreitä Sako-kivääreiden maailmankuulu laatu perustuu modernin teknologian ja vuosisadan mittaisen aseseppäperinteiden yhdistelmään. Premium-kiväärin tilatessasi saat juuri toiveitasi vastaavan kiväärin, jonka pienimmätkin yksityiskohdat on viimeistelty tinkimättömällä tarkkuudella. Teemme sinulle kiväärin, joka on samalla taideteos sekä äärimmäisen tarkka työkalu kovaan käyttöön. Lisätietoa unelmiesi kivääristäsi saat lähettämällä viestin osoitteeseen premium@sako.? .
52 l Metsästäjä 6 l 2017 ARTO MÄÄTTÄ Luodit pienille ja keskikokoisille hirvieläimille Nyt aiheena ovat hirvilaillisten kaliiperien luodit pienempien hirvieläinten pyynnissä. H irvi on iso eläin ja sen pyynnissä käytettäviksi ovat vakiintuneet ne luodit, jotka säilyttävät osumassa riittävästi massaansa läpäisyn varmistamiseksi. Pienempien sorkkaeläinten jahdissa hyvän läpäisyn varjopuolena on liian hidas avautuminen. Siinä vaiheessa kun hirviluoti on vasta alkamaisillaan toimimaan kohteessa, on se jo läpäissyt sen kokonaan. Luodin tekemä työ jää vajaaksi ja eläinten kuolinjuoksut saattavat olla hyvinkin pitkiä. Kevyemmän luokan luodit Käytän esimerkkinä .30-kaliiperisten patruunoiden ryhmää, johon kuuluu kolme suosikkikaliiperiamme, .308 Winchester, .30-06 Springfield ja 7,62x53R. Sen perinteiset lyijyä sisältävät luodit on tavattu jakaa kahteen eri painoluokkaan metsästettävän riistan mukaan. Isoille hirvieläimille (hirvi, wapiti, jne) on suosittu 11,7 gramman (180 grainin) luoteja ja pienille hirvieläimille (erilaiset peurat ja kauriit) 9,7 gramman (150 grainin) luoteja. Näillä luodinpainoluokilla on muutakin eroa kuin pelkästään paino. Yleensä myös rakenne on sovitettu siten, että kevyemmät luodit avautuvat nopeammin ja menettävät suuremman osan painostaan. Toinen suosittu luodinhalkaisija hirvenmetsästyksessä on 9,3 mm, ja erityisesti kaliiperi 9,3x62. Lähtökohtaisesti suurempi luodinhalkaisija antaa jonkin verran anteeksi luotivalinnassa, mutta ysikolmosessakin peuralle ja kauriille kannattaa tarjota osumassa herkästi avautuvaa luotia. Jos .30-kaliiperissa luodinpainoluokat ovatkin melko johdonmukaisia, on ysikolmosessa tilanne erilainen. Usein niin sanottua standardipainoa (18,5 g) kevyemmillä luodeilla ei ole haettu erilaista RWS Doppelkern (DK) on eurooppalainen yleisluoti, jossa on väliseinä ja joka avautuu nopeasti pienemmässäkin riistassa. Väliseinällä varustetut luodit ovat perinteinen kompromissi haettaessa nopeaa kohdevaikutusta ja varmaa läpäisyä. Näissä perinteiset luodinpainosuositukset pitävät kutinsa. Luodin paino yksistään ei kerro sopivuudesta käyttötarkoitukseen. Niin sanotut premium-tason luodit kannattaa suunnata isommalle riistalle kevyinäkin versioina. kohdevaikutusta, vaan enemmänkin muutosta luodin lentorataan. Täten käyttäjän tulee ottaa huolellisesti selvää luodin avautumisominaisuuksista. Tavallinen vai parempi luoti? Suurriistaluodit jaetaan useimmiten perinteisiin ja niin sanottuihin premium-luoteihin. Jälkimmäisellä tarkoitetaan luoteja, joiden avaumista on rajoitettu joko mekaanisesti tai kemiallisesti. Mekaanisesti rajoitettu avautuminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luodissa on jokin fyysinen este luodin takaosan hajoamiselle ja se kahlaa osumassa läpi välittämättä luodin etuosan käyttäytymisestä. Kemiallisesti rajoitettu avautuminen liittyy luodin pysymiseen koossa, käytännössä luodin vaipan ja lyijyytimen välissä on joko kemiallinen sidos tai lämpöjuotos, joka estää luodin vaipan ja ytimen irtoamisen toisistaan. Pienille hirvieläimille nopeimman lähdön tarjoavat keskimäärin ne luodit, joissa on käytetty perinteistä, osumassa herkemmin hajoavaa, rakennetta. Kalliimmat ja kontrolloidummin avautuvat premiumluotimallit eivät useinkaan toimi yhtä mallikelpoisesti. Korostettakoon, että perinteiset luotimallit ovat niitä luoteja, joissa luodin vaippaa ja ydintä ei ole liitetty toisiinsa kuin korkeintaan luodin rungossa olevalla ”niippauksella”. Metsästäjän välineet
Metsästäjä 6 l 2017 l 53 NOLLATOLERANSSI SALAMETSÄSTYKSEEN Salametsästäjä ampuu sinunkin kiintiösi. Pienille hirvieläimille sopivat luodinpainoluokat hirvilaillisissa kaliipereissa: 6,5 mm (6,5x55 SE ym.): 7,8 9,1 g (120-140 gr) .270 (.270 Winchester): 8,4 g (130 gr) 7 mm (7x57 Mauser, 7x64 Brenneke jne): 9,1 g (140 gr) 7,62 mm (.308 Win, .30-06 Sprg, .300 Win Mag jne): 9,7 g (150 gr) 8 mm (8x57 IRS ym): 9,7 11,7 g (150 180 gr) .308:n ja .30-06:n tehdaspatruunat ovat maassamme tarjolla pääasiassa hirviluodeilla ladattuna. Pienemmille hirvieläimille sopivat patruunat usein haetuttavat, tai ne joutuu lataamaan itse. 9,3x62 on tyyppiesimerkki kaliiperista, jossa luodin paino itsessään ei kerro paljoakaan sopivasta käyttötarkoituksesta. Ysikolmoseenkin on olemassa pienen riistan luoteja kuten RWS Doppelkern. Swift AFrame (kuvassa ladattuna patruunaan) edustaa taas kevyttä luokkaa, joka tästä huolimatta läpäisee hyvin ja avautuu kontrolloidusti, eikä näin ollen ole sopivin peuralle tai kauriille. Monien valmistajien tarjonnassa on saatavilla selvästi pienemmälle sorkkariistalle tarkoitettuja luotimalleja sopivissa painoluokissa.
54 l Metsästäjä 6 l 2017 Talkootyöllä hyviin tuloksiin – Ampumarata kuntoon SIRPA KUHLSTRÖM P adasjoella vietettiin 26.8. Taruksen hirviradan avajaisia. Koko kesän kestäneet radan kunnostustyöt oli saatu onnistuneesti päätökseen ja oli syytä juhlaan. Päivän tapahtuma sopi hyvin myös satavuotiaan Suomen kunniaksi vietettyyn luonnonpäivän teemaan, olihan radalla tehty merkittäviä parannuksia ampumaradan ympäristövaikutusten kannalta. Kunnostetun ampumaradan harjakaiset aloitettiin yhteisellä kahvihetkellä ja Padasjoen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajan Ahti Laaksosen ja toiminnanohjaaja Matti Lehtimäen napakoilla puheenvuoroilla, joissa kerrattiin kesän ratatalkoiden kulkua ja kiitettiin talkooväkeä. Padasjoen kunta ja paikalliset yrittäjät antoivat myös oman panoksensa hankkeeseen. Kaikkiaan radan kunnostus on riistanhoitoyhdistyksen mittavin investointi sitten radan rakentamisen vuonna 1994. Vesiensuojelutoimenpiteet olivat alkusyy remontille Rata sijaitsee 2. luokan pohjavesialueella. Kunnostustöiden alkuperäinen kustannusarvio oli ollut tyrmäävän suuri, puhuttiin lähes kuusinumeroisesta luvusta. Padasjoen riistanhoitoyhdistyksen aktiiviset toimijat eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan päättivät tarttua toimeen, kuten ovat aina tottuneet tekemään. Ja kun töihin ryhdyttiin, sovittiin, että samalla kertaa tehdään myös muita korjaustoimia kuten ampumakatoksen ja sen äänieristyksen sekä ratalaitteiston kunnostusta. Työlistalle otettiin myös luodikkoradan ampumakopin uusiminen. Riistanhoitoyhdistyksen 100 metrin luodikkorata on armeijan kunnostaman 150 metrin radan yhteydessä, joten ampumakopin pitää olla siirrettävä. Talkoot radalla aloitettiin heti keväällä, ja niitä jatkettiin elokuun puoliväliin asti. Talkootunteja kertyi kaikkiaan 640, ja talkoisiin osallistui 60 tekijää Padasjoen riistanhoitoyhdistyksen alueen metsästysseuroista. Näin mittavan vapaaehtoistyön varmisti toiminnanohjaajan tehokas talkoopäivien organisointi ja tiedotus. Laajaa yhteistyötä Paikallisten metsästäjien tekemän talkootyön lisäksi hyvin sujuneen rataremontin mahdollisti hyvä yhteistyö Panssariprikaatin ja paikallisten reserviläisten ja urheiluampujien kanssa. Kunnostustyön kokonaiskustannukset jäivät lopulta kohtuullisiksi. Puolustusvoimien osallistuminen paikan päällä hirviradan taustavallin maa-aineksen analysointiin karsi osaltaan kustannuksia, koska kuorittavan haitta-aineita sisältävän maamassan määrä pystyttiin rajaamaan oikein ja siten myös maaaineksen poiskuljetuksessa säästettiin. Taustavallista kuorittiin maata noin 20 35 sentin syvyydeltä ja uutta soraa tuotiin tilalle puolen metrin kerros. Hirviradan yleisilmeen näkyvin muutos on radan taustavallin katos – ainakin Padasjoen suurin laavu, kuten toiminnanohjaaja Lehtimäki totesi. Taustavallin ojitus ja kattaminen estää sadeja sulamisvesien valumisen luotijäämiä sisältävään maa-ainekseen. Näin estetään taustavalliin kertyvien haittaaineiden kulkeutuminen vajoveden mukana syvemmälle maaperään ja edelleen mahdollisesti jopa pohjaveteen saakka. Uudistetulla hirviradalla päästiin avajaisten jälkeen ampumaan riistanhoitoyhdistyksen mestaruuskisaa, jonka aloittivat itseoikeutetusti riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja ja toiminnanohjaaja. Kilpailun hyvät tulokset osoittivat, että kesän talkooporukat olivat tehneet hyvää työtä – pahvihirvi juoksi tasaisesti ”laavun” edessä. Padasjoen riistanhoitoyhdistyksen hirviradan kunnostus on kannustava esimerkki siitä mitä voidaan saada aikaan eri toimijoiden välisellä neuvottelulla – yhteinen tavoite, joka voidaan toteuttaa hyvällä yhteistyöllä, riistanhoitoyhdistyksen paikallisverkostojen tuella, ja ennen kaikkea metsästäjien talkootyöllä.
Beretta 690 Field I Vittoria -haulikko on yhdistelmä laadukkaita materiaaleja sekä näyttäviä yksityiskohtia. Kyseessä on Berettan malliston ensimmäinen erityisesti naisampujia varten suunniteltu haulikko. 690 Vittoria on luotettavan tarkka, ergonominen sekä äärimmäisen suorituskykyinen myös pienemmissä käsissä. Beretta 690 Field I Vittoria 2 690 € BERETTA 690 FIELD 1 VITTORIA LUOTU YHTEISTYÖSSÄ MESTARIAMPUJIEN KANSSA Jälleenmyyjä: Sako Oy | PL 149, 11101 Riihimäki | puh. 010 830 5200 | www.sakosuomi.fi
56 l Metsästäjä 6 l 2017 Laittoman pyynnin vaikutus susikantaan JOHANNA SUUTARINEN ja ILPO KOJOLA , Luonnonvarakeskus Susia on seurattu Suomessa paikanninlaitteilla vuodesta 1998 alkaen, ensin Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL), sittemmin Luonnonvarakeskuksen (Luke) toimesta. Paikanninlaitteet mahdollistavat tiiviiseen kenttätyöhön yhdistettynä susiyksilöiden elämän ja kuoleman seurannan. B iological Conservation -tiedelehdessä julkaistiin syyskuussa 2017 tutkimus, jossa kuvattiin entistä tarkemmin pantasusien kuolinsyitä, kuolleisuuden vaihtelua eri vuodenaikoina ja kuolinsyiden yleisyyttä suden eri elämänvaiheissa, sekä laittoman pyynnin roolia Suomen susikannan vuotuisissa vaihteluissa 2000-luvulla. Miksi laitonta pyyntiä täytyy tutkia? Suomen susikanta on vaihdellut huomattavasti 2000-luvulla (Kaavio 1). Vaihtelua ei pystytä selittämään tilastoidulla kuolleisuudella, taudeilla tai ekologisten vuorovaikutussuhteiden aiheuttamalla säätelyllä, kuten saaliseläinten määrällä. Tilastot eivät kerro koko totuutta laittoman pyynnin määrästä, sillä se on suurimmaksi osaksi osin piiloon jäävää toimintaa. Laiton pyynti on vaikea aihe tutkittavaksi, sillä siihen liittyy paljon epävarmuutta. Susi tutkimuslajina haastaa erityisesti, sillä harvaan eläinlajiin liittyy yhtä paljon eriäviä näkemyksiä ja ristiriitoja kuin suteen. Tieteellisen tutkimuksen on kyettävä tarkastelemaan neutraalisti myös vaikeita aiheita. Laiton tappaminen aiheuttaa odottamattomia kannanvaihteluita. Sen aiheuttama kuolleisuus voi vaikuttaa yksittäisen suden kuolemaa laajemmin. Rikkinäisen lauman liikkuminen ja saalistusmenestys saattavat häiriintyä. Laumat eivät säily ja populaation koko vaihtelee. Laiton pyynti vaikeuttaa kestävää kannanhoitoa ja haittaa suunnitelmallista luvallista metsästystä. Pantasusien kuolinsyyt Tutkimuksessa olivat mukana vuosien 1998–2014 pantasudet, yhteensä 130 yksilöä. Suden kuolemasta oli tietoa 91 suden osalta. Tapaukset, joista ei ollut riittävästi tietoa, jätettiin kohtaloltaan tuntemattomien susien luokkaan (39 sutta). Tuntemattomista 25 oli synnyinreviiriltään lähteneitä nuoria susia ja kahdeksan oli elossa tutkimuksen päättyessä toukokuussa 2014. Laiton pyynti oli pantasusien yleisin kuolinsyy (52 sutta). Laittomasti tapetuista pantasusista suurin osa oli laumassa eläviä lisääntyviä aikuisia eli alfasusia (37 sutta). Näitä tapauksia koskevan tiedon varmuus oli vaihtelevaa, joten tiedot luokiteltiin ja Kaavio 1. Laittoman pyynnin vuotuinen prosenttiosuus susikannasta. Kaaviossa on esitetty sen ennustemallin mukainen prosenttiosuus, joka antoi pienimmän erotuksen toteutuneen populaatiokoon ja ennustemalli-populaatiokoon välille sarjojen muodostaessa vaihteluvälin. Vuotuinen populaatiokoko (harmaalla) on laskettu kunkin vuoden viimeiseen päivään. Esimerkiksi laittoman pyynnin prosenttiosuus vuotuisesta kannasta oli vuoden 2008 aikana laskennallisesti nolla ja vuoden 2009 aikana nousi 31-43 prosenttiin. Taulukko 1. Laittomien tapausten tietoluokat ja ennustemallien muodostus. Ennustemallit luotiin siirtämällä vaiheittain laittomat tapot tuntemattomien joukkoon. Taulukon oikeassa reunassa on ruskealla taustalla ennustemallien sisältämät tietoluokat ja laittoman pyynnin osuus populaatiosta sekä sinisellä taustalla tuntemattomien joukkoon siirretyt tapaukset.
Metsästäjä 6 l 2017 l 57 käsiteltiin kriittisesti (Taulukko 1 ja menetelmäkuvaus). Toiseksi yleisin pantasusien kuolinsyy oli luvallinen metsästys, jossa kuoli 29 sutta. Liikenteessä kuoli viisi ja eläinsuojelullisista syistä lopetettiin kolme pahasti loukkaantunutta sutta. Luonnolliset kuolinsyyt olivat aineistossa hyvin harvalukuisia. Kahden pantasuden todettiin kuolleen hirven potkuun ja yhden tappoivat naapurilauman sudet. Laiton tappaminen ja kannanvaihtelut Laittoman pyynnin määrä vaihteli paljon eri vuosina (Kaavio 1). Laiton pyynti oli kohtalaisen vähäistä useimpina vuosina, mutta joinain vuosina laiton tappaminen verotti vuotuisesta susikannasta huomattavasti enemmän, jopa noin 40 %. Suurin osa pantasusista kuoli tammi-huhtikuun välisenä aikana, jonka lisäksi laiton pyynti kohdistui erityisesti alfasusiin. Alfasusien korkealla kuolleisuudella on merkittäviä populaatiotason vaikutuksia. Susi elää perhelaumassa, joka koostuu vanhemmista ja niiden jälkeläisistä. Sudet ovat yleensä reviiriuskollisia ja pysyvät saman puolison kanssa koko elämänsä ajan. Ihmisen aiheuttama alfayksilöihin keskittyvä kuolleisuus sotkee tämän pysyvyyteen perustuvan järjestelmän. Luvallinen metsästys ja laiton pyynti Pantasudet vaikuttivat joutuvan luvattoman ja luvallisen metsästäjän tähtäimeen niiden lukumäärään nähden pannattomia susia useammin. Luvallisessa metsästyksessä kuoli 22 prosenttia pantasusista. Koko susikannasta tutkimusjaksolla 1998–2014 pyydettiin luvallisesti kalenterivuosittain tarkasteluna 4-21 prosenttia vuotuisesta kannasta. Sekä luvallinen metsästys että laiton pyynti sijoittuvat ajallisesti siihen aikaan vuodesta, jolloin susiparit laittavat alulle ne pennut, jotka syntyvät alkukesästä. Susikanta voisi säilyä nykyistä vakaampana, mikäli metsästys onnistuneesti kohdennettaisiin lauman nuoriin yksilöihin aikuisten sijaan. Näin tutkimus tehtiin Kuolleisuus pantasusiaineistossa 1. Kaikkien 130 pantasuden kuolinsyy ja kuolinaika arvioitiin mahdollisimman tarkasti. 2. Laittomat tapot luokiteltiin tiedon varmuuden perusteella (luokat I-IV). 3. Sudet luokiteltiin elämänvaiheen perusteella i) alfoihin, ii) nuoriin aikuisiin, iii) synnyinreviiriltään lähteneisiin nuoriin ja iv) vanhempiensa reviirillä eläviin nuoriin susiin. 4. Pantasusien kuolleisuustietoja käyttämällä laskettiin elossasäilyvyys ja riski kuolla kuhunkin aineistossa esiintyneeseen kuolinsyyhyn. Ennustemallien muodostus 5. Kuolinsyyn ja suden elämänvaiheen todettiin olevan yhteydessä toisiinsa: alfat kuolivat useammin laittomassa pyynnissä ja nuoret sudet, jotka olivat lähteneet synnyinreviiriltään, jäivät usein kohtaloltaan tuntemattomaksi. Tästä syystä luotiin kaksi sarjaa analyysiä varten. Ensimmäisessä sarjassa kaikkia elämänvaiheita kohdeltiin laskennallisesti samalla tavalla, mutta toisessa sarjassa nuorten synnyinreviiriltään lähteneiden susien oletettiin säilyvän hengissä tutkimuksen loppuun asti niiden katoamisesta huolimatta. 6. Laittoman pyynnin määrää kuvaavat neljä vaihtoehtoista ennustemallia (1-4) luotiin kummassakin sarjassa Taulukon 1 mukaisesti siirtämällä vaiheittain eri tietoluokissa olevat laittomat tapot kohtaloltaan tuntemattomien luokkaan. Laiton pyynti populaatiotasolla 7. Muodostettiin ”toteutunut populaatiokoko” vuosille 2001–2016. Aineistona olivat Luken kanta-arviot vuosilta 2000–2016, pentueiden lukumäärät, keskimääräinen pentuekoko sekä luvallisesti kaadettujen susien määrä. Mukana olivat myös rajalaumat ja -parit. Populaatiokoot arvioitiin kunkin vuoden viimeiseen päivään. 8. Kummallekin sarjalle ja niiden ennustemalleille toistettiin kohta 4. Näin saatiin ennustemalli-kohtaiset kuolleisuusluvut. Niitä käyttämällä laskettiin kohtaa 7 mukaillen “ennustemalli-populaatiokoot”. Luvallisen metsästyksen osalta käytettiin kalenterivuosien luvallisten kaatojen määrää, koska pantasusiaineisto olisi antanut yliarvion luvallisesti metsästettyjen osuudesta. 9. Arvio vuosikohtaisesta laittoman pyynnin määrästä saatiin laskemalla jokaiselle ennustemallille toteutuneen populaatiokoon ja ennustemallipopulaatiokoon välinen erotus. Vuotuista laittoman pyynnin määrää kuvaa parhaiten se ennustemalli, jonka antama erotus näiden populaatiokokojen välillä oli pienin. Sarjat muodostavat arvioiden vaihteluvälin. VE LI -R IS TO CA JA N DE R Yksityiskohtainen menetelmäkuvaus löytyy tiedejulkaisusta.
58 l Metsästäjä 6 l 2017 Uutismakasiini Oma riista –uutisia ? Oma riista -mobiilisovelluksen Android-versio 1.9.0 on saatavissa Play-kaupasta. Uutuutena ovat kartta, sijainnin näyttäminen ja oman seuran rajat. Käyttäjä voi valita kartalle näkymään esimerkiksi seuransa määrittelemän pienriista-alueen tai hirvi-alueen. Seurantai lupa-alueen tunnuksella voi lisätä muita alueita kartalle. iOS 1.9.0 versio tulee saataville loppuvuoden aikana. Windows-käyttöjärjestelmällä varustettujen puhelimien Oma riista –mobiilisovelluksen kehittäminen päättyy. Kehittämisvoimavarat keskitetään yleisimpiin käyttöjärjestelmiin eli Android ja iOS -laitteisiin. Windows Phonen Oma riista –mobiilisovelluksen ylläpito ja tuki loppuu näillä näkymin toukokuussa 2018. Kuluneen syksyn aikana Oma riista –palvelun käyttäjistä noin 2 % on käyttänyt Windows Phone -laitteita. Windows alustan viimeiseksi versioksi on jäämässä 1.8.0. Suomen riistakeskuksessa ilmoitetaan haettavaksi ERIKOISSUUNNITTELIJAN TOIMI Suomen riistakeskukseen haetaan erikoissuunnittelijaa vakituiseen työsuhteeseen. ? Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, tukee riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja huolehtii riistapolitiikan toimeenpanosta sekä vastaa sille säädetyistä julkisista hallintotehtävistä. Erikoissuunnittelijan tehtäviin tulee kuulumaan pääasiassa metsästyslaissa (615/1993) säädettyjen lupa-asioiden käsittelyä. Lisäksi tehtävään sisältyy erikseen määrättyjen julkisten hallintotehtävien hoitaminen. Näistä tehtävistä säädetään tarkemmin riistahallintolain 2 §:n 1 momentissa. Toimen sijoituspaikkana on sopimuksen mukaan Suomen riistakeskuksen aluetoimisto. Tehtävän hoitaminen edellyttää • ylempää korkeakoulututkintoa mielellään oikeustieteiden alalta • hyvää perehtyneisyyttä hallintoja ympäristöoikeuteen sekä lainsäädäntövalmistelun tuntemusta • riistatalouden ja metsästyksen hyvää tuntemusta • suomen kielen erinomaista ja ruotsin kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa • englannin kielen taitoa • neuvottelutaitoja ja yhteistyöja vuorovaikutuskykyä • valmiutta joustaviin työaikoihin ja liikkumiseen Suomessa ja tarvittaessa myös ulkomailla Toimen palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja toimi on otettava vastaan 1.1.2018 tai sopimuksen mukaan. Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 4.12.2017 klo 16.00 mennessä ensisijaisesti sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.fi tai toissijaisesti osoitteella: Suomen riistakeskus/Kirjaamo, Sompiontie 1, 00730 HELSINKI. Kuoreen merkintä: Erikoissuunnittelija. Lisätietoja antaa: Julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen, sauli.harkonen@riista.fi, puhelin 029 431 2104 Erkki Kauppi In Memoriam s. 9.8.1945 k. 1.10.2017 Metalliosaaja: YHDISTÄ HYVÄ TYÖ JA LUONTOHARRASTUKSET KAINUUSSA Jetmasters Oy hakee nykyaikaisen metallityön ammattilaisia Kajaaniin. Teemme laserja vesileikkausta, särmäystä, hitsausta, koneistusta ja kokoonpanoja vientiyrityksille. Tartu tilaisuuteen, tutustu meihin ja liity tiimiimme! Ota yhteyttä p. 045 6775665 ville.partanen@jetmasters.fi
Metsästäjä 6 l 2017 l 59 Haluatko antaa palautetta? — Ota osaa metsästäjätutkimukseen! ? Vastaamaan pääsee Suomen riistakeskuksen kotisivulta ( www.riista.fi ). Metsähallitus hakee vieraspetotoiminnasta kiinnostuneita metsästäjiä ? Tällä hetkellä pyydetään minkkejä ja supikoiria useilla Metsähallituksen hallinnoimilla linnustollisesti arvokkailla luonnonsuojelualueilla. Pyynti toteutetaan koirametsästyksen ja loukkupyynnin avulla noin kolmesti vuodessa. Haemme vieraspetotoiminnasta kiinnostuneita metsästäjiä yhdessä riistanhoitoyhdistysten kanssa. Ilmoittaudu riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalle (tai sähköpostilla meppe@metsa.fi), jossa alla lueteltu pyyntialue sijaitsee: Lanskeri ja ympäristön luodot Ristisaari, Mustaviiri ja Pitkäviiri Tulliniemi, Hanko Otajärvi, Laitila Saaristomerelle suunnittelemme kolmea uutta kohdetta Tarvitset veneen ja koiran. Saaristoalueilla pyynnin perusta on valitun pyyntialueen läpikäynti koiran ja lehtipuhaltimen kanssa ennen lintujen lisääntymiskautta (maalis-huhtikuussa). Tämän lisäksi pyytäjällä on käytössään rautoja, loukkulaatikoita, kanuloukkuja ja lehtipuhallin, joilla pienpetojen määrää vähennetään. Saaristoalueilla pyynti tulee suunnitella aluekohtaisesti siten, että pystytään saavuttamaan pienpetovapaa tila lintujen pesinnän ajaksi. Ulkosaariston alueilla pyynnin kohteena on ensisijaisesti minkki. Sisäsaaristossa ja isommilla saarilla metsästys kohdistuu myös supikoiriin. Pohjois-Hämeen ERÄTULET Vilppula, Pollarin ampumarata, (Keuruuntie 557) Sunnuntaina 10.12.2017 klo 15.00 Järjestäjänä: Mäntän Seudun riistanhoitoyhdistys, Suomen riistakeskus Pohjois-Häme, Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Hämeen piiri ja Pohjois-Hämeen Kennelpiiri. Ohjelmassa: metsästyskoirien esittelyä, vuoden eräkoiran julkistaminen, järjestäjien tervehdykset, joulurauhanjulistus sekä mukavaa yhdessäoloa. Tarjolla makkaraa, kahvia, glögiä ja mehua. Paikan päällä mahdollisuus kokeilla myös ilmakivääriammuntaa. Vapaa pääsy! Tervetuloa! PÄÄTÖS SUOMEN RIISTAKESKUKSEN HALLITUKSEN NIMITTÄMISESTÄ 1.1.2018-31.12.2020 ? Maaja metsätalousministeriö on 31.10.2017 nimittänyt riistahallintolain (158/2011) 3 §:n (muut. 573/2014) ja riistahallinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen (171/2011) 1 §:n nojalla Suomen riistakeskuksen hallituksen jäsenet ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä 1.1.2018-31.12.2020 väliseksi toimikaudeksi sekä nimittänyt hallituksen puheenjohtajan ja varapuheen-johtajan. Jäsen Varajäsen Tauno Partanen, puheenjohtaja Juhani Kukkonen Erkki Huhta, varapuheenjohtaja Jouko Heikkinen Risto Hanhineva Jari Korhonen Pentti Pulkkinen Veikko Sorsa Mikael Nyholm Mikael Antell Pauli Kiviluoma Erkki Alanne Maaja metsätalousministeriö Vilppu Talvitie Heikki Lehtinen Luonnonvarakeskus Ilkka P. Laurila Kirsi Arvelo Maaja metsätaloustuottajain Aarno Puttonen keskusliitto MTK ry Timo Leskinen henkilöstön edustaja Marko Mikkola Sirpa Kuhiströrn Maaja metsätalousministeri Jari Leppä Erätalousneuvos Vesa Ruusila
Alli saalis Vuosittaiset saalismäärät Tuhatta Tuhatta 03 04 06 08 10 12 05 07 09 11 13 16 15 14 20 15 10 5 Alli on pienikokoinen kokosukeltaja. Siivet pitkät ja suipot, joka puvussa kokonaan tummat. Ulkonäkö vaihtelee suuresti eri vuodenaikoina. Koiraan juhlapuvun yleisväri valkea, posket, takaselkä ja pyrstöjouhet mustat, rinta ruskeanmusta. Naaraalla tumma selkäpuoli, vaalea vatsa ja harmaanruskea rintavyö, päälaki ja poskilaikku ruskeat, pyrstöjouhet puuttuvat. Myös koiraan pyrstöjouhet puuttuvat elo–syyskuussa. Nuori alli on naaraan näköinen, mutta selästä selvästi yhtenäisemmän tumma. Alli on meillä runsaslukuinen läpimuuttaja, joka pesii arktisilla alueilla, Jäämerellä ja aivan pohjoisilla Tunturi-Lapin järvillä. Munii touko-kesäkuussa 6–9 kermanväristä munaa. Pesä kasvillisuuden suojassa veden lähellä. Poikaset oppivat lentämään jo viiden viikon ikäisinä. Metsästysaika 1.9.2017– 31.12.2017. Tavallisimmin metsästys tapahtuu merellä kaaveilla houkuttelemalla. Alli Clangula hyemalis Long-tailed duck/Alfågel Suomen sukeltajatsorsat suuruusjärjestyksessä Telkkä Alli Punasotka Tukkasotka Isokoskelo Haahka Siipi Munia 6–9 kpl (syksy) K UVITUS : A SMO R AIMOAHO (talvi) (kesä) Ravinto Selkärangattomat eläimet. Äyriäiset, hyönteiset ja simpukat. Sukeltaa ravintonsa. Mustanja ruskeankirjava selkä Äyriäiset Simpukat Juhlapuku yleisväriltään vaalea Lähde: Lintuatlas.? Pesintä Pesintä Varma Todennäköinen Mahdollinen (syksy) Musta kupu Valkoinen vatsa Lyhyt, punainen ja musta nokka. Siniharmaat jalat Vihertävänharmaat jalat Tumma päälaki Suipot yksiväriset siivet Tummanharmaa nokka Koiraalla pitkät pyrstöjouhet Kotilot Musta laikku poskella Ulkonäkö vaihtelee suuresti eri vuodenaikoina. 400–850 g 65 –8 2 cm 39–47 cm kg C M Y CM MY CY CMY K alli_sivu.pdf 1 31/10/2017 0.40 60 l Metsästäjä 5 l 2017
Metsästäjä 6 l 2017 l 61 HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkkopalvelussa. Osoitteessa www.eraverkko. fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjälehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä riviilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2017 hinta on 20 euroa/rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 1/2018 ilmestyy 22.1.20178 Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkko-palvelun kautta viimeistään 4.1.2018. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkko-palvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa www.eraverkko.fi. Eräilmoitukset MYYDÄÄN: Jalkanarut, raudat, loukut pienpedoille ja majavalle. taisto.hietala@pp.inet.fi www.kesavaylan.net, 0400 181 498 Hyvät käytetyt Drillingit, rihlakot ym metsästysaseet.Kempeleen Ase ja Retkeily 044 731 6055 www.asejaretkeily.fi Aseita ja tarvikkeita porinase.fi Maissia,hernettä ja viljat.Kivimyllyllä jauhetut ruis-,ja ohrajauhot/ryynit.www.siilinmylly.fi 050 387 0505, 040 061 0491 Aseet, erä, koiratarvikkeet edullisesti netistä tai paikanpäältä, 0400-384118 WWW.ANONASE.COM Anon Ase ja Tukku Ay EDULLISET verkkokauppatarjoukset: www.asetarvike.fi. Tikka T3 Lite s/s 308+Burris 3-9x40 valopist. 1290€. Guerini Figura 12/76 5-sup. 1950€. Kotim. Kiv. Lynx alk. 2400€. Sako, Tikka, Beretta, Blaser, Zeiss. YLÖJÄRVEN ASETARVIKE. 050 379 1040 Kotimaiset ERÄTAPIO PURKINSULKIJAT valmistajalta. P. 040 585 8133 www.eratapio.fi Tarvikkeet eläintentäyttämiseen ja omatoimiseen kalloja sarvitrofeiden tekoon. Myös taustat ja alustat trofeille. www.tayttotarvike.fi, p. o4o 964 2611 Posiolla Kitkan rannalla hyvätasoinen lomarakennus kaikilla mausteilla. Soveltuu myös talvikäyttöön. Rakennusoikeutta on vielä jäljellä. Ruka, Riisitunturi ym. lähellä. Sokerina pohjalla on osuus Posion yhteismetsään. Hp. 350.000 €. Lisätiedot www.metsatilat.fi Laadukkaita sarvitrofeetaustalevyjä Hirvi15e, Peura12e, Kauris10e 050 5616493 Baikal IJ27E haulikko 12/76,Baikal IJ-18 kivääri 222rem ja asekaappi, yhteishinta 400, Puh 050 505 7949/Salo Myydään etelä-lapissa omakotitalo järven rannassa maa/vesialueineen yli 200ha. Loistavat metsästys ja kalastus mahdol. p.040 029 9699 Sako338mag carlzeiss kiikari 050 564 5781 FASAANEJA NUORISTA-YLIVUOTISIIN LINTUIHIN.MUHOS/UTAJÄRVI. P. 050 522 5178 Myydään tila etelä-Posiolla, 3 palstaa, -77 rakennettu talo puh. 040 030 1189. Metsäpalsta Ivalossa7ha ulotuu metsäjärven rantaan rak.oikeutta 120n.Osuus Inarin yht. metsään. Kalastusoik. Inarinjärveen. 040 092 7941 Hyvä 2koiran lämmin koppi hkorkeus 190sm erist.L15,S10+ts,K20 säilytystilaa.Kysy lisää tee tarjous 040 736 6754 Metsästyselokuvat joululahjaksi. Esim. Karhunkaato Kessin kairassa, Erämaan hirvenpyytäjät, Riekkokoirat tunturissa, Ruskametsoja Inarin erämaasta. Katso lisää www.videosara.fi 040 022 9739 Lataus-, ammuntaja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040 540 1182 WWW.HOUKUTUSPILLIT.NET puh. 040 083 5511 Kanuloukun laukaisulaitteet ja loukut ym. 050 566 2691 PH-Riista. Tikka-Howa-Guerini-Leupold-Meopta tarj. KKC, GRS, Beretta, Valmet ym. tukit Corrosafe asekaapit, SmartReloader tarv. www.euroase.fi 050 465 4695 marviot/ostot/vaihtoaseet/asennukset Valopisteelliset kytiskiikarit esim: Meopta R1r 3-12x56 RD 4C 870€ Nikko stirling Diamond 3-12x56 289€ WWW.SISSOS.FI puh. 02 822 8282 JÄRJESTÖT JA YHDISTYKSET: www.dreeveri.fi Pentuvälitys 040 547 0448 Pielisen Riistamiehet ry etsii uusia aktiivisia jäseniä, katso lisää www.pielisenriistamiehet.com TYÖSUORITUKSIA: TURKISMUOKKAUSTA FinSkin Oy, Jääkäritie 5, 50150 MIKKELI p. 010 387 3090, www.taljatukku.fi SATAKUNNAN ASE Kaikki ase ja tukkisepän työt. www.asesepat.fi 044 2416 987 HUOM!!!!!!! Aseiden huollot ja korjaukset! YLÖJÄRVEN ASETARVIKE. Puh. 040 718 8170 Vesitä suunnitelmasi-perusta kosteikko! Kosteikkosuunnittelua Juha Siekkinen, kosteikkomaailma.fi, p. 040 413 9606. Etelä-Suomessa Vantaan Asekorjaamo p. 044 388 1231 www.aseteam.fi OULUN ASEPAJA KY. Kaikki asealan korjaus -ja muutostyöt.Valmistamme tuplakivääreitä valitsemaanne kaliiperiin. oulunasepaja@dnainternet.net p. 050 043 5703 Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy.Takamaantie 10 25390 Kiikala. 02 728 7503 050 462 5938 ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ: Pertti Siipola 040 017 7588 Kuopio Preparoin linnut ja teen trofeet. Pasi Ahopelto 0400 567 078 Lehonpaja.net Pasi Turunen 050 065 9974 Savonlinna. www.studionaturalia.fi / Helsinki MARKKU HAAPANIEMI 050 036 0962 TEUVA m.a.haapaniemi@gmail.com Taxidermy Art Markku Natri LAPUA 040 036 3345 www.markkunatri.fi Laatua nopeilla toimitusajoilla. Luonnontieteellisen alan konservaattori. Esa Kemppainen. p. 050 563 0169 kotis: trofeet.fi Marko Väkiparta. pori. 050 324 5390 Suomen eläintäyttämö p, 040 501 5166,vantaa Täytän kalat, linnut ja nisäkkäät. Juhani Hirvonen 045 330 3417 Liperi KOIRIA: Jämtlanninpystykorvan pentuja s.18.05-17 isä: Repomäen Junior emä: Pökö 040 058 6882 Amerikankettukoiran pentuja luovutus vko 47. Hyvistä suvuista. 040 507 3157. 4kk ikäisiä jämtlanninpystykorvan pentuja hirveä ja karhua haukkuvista kvasuvuista. 040 657 6476 Mikkeli. Suomenpystykorvan pentuja, 050 598 8158. Pienen munsterinseisojan pentuja synt.2.10.2017. Varattavissa puh. 050 411 9008 AMERIKANKETTUKOIRAN UROS PENTUJA S.19.10 HYVÄT SUVUT H.550e PUH. 040 526 7039 Venäjänajokoiran pentuja. 040 027 4744 Suomenpystykorvan pentuja Tiedustelut 040 0171 508 Myydään Labradorinpentuja,syntyivät 28.9 Luovutus Joulukuussa. Puh: 040 821 1791 METSÄSTYSTÄ: Etelä-Afrikka. €1490+lennot,sis.aseen. 0500 383 078, www.stormbergsafaris.co.za Perinteiset karhu hirvi ja susijahdit Kanadaan 2018 Järjestämme Myös ensiluokkaiset Kanadan hirven trofeejahdit. www.paulpalmu.fi Taiga Eräpalvelut tulevia jahteja Venäjälle 2018 Susijahti 20-24.2 ja 25.2-1.3.-18 Karhun kevätjahti 19-24.4.ja 25-30.4.-18. Lintujen soidinjahti 6-10.5 ja11-15.5.-18. Lisätiedot Unto Myllyvirta 040 019 9470 www.taigaeräpalvelut.fi OSTETAAN: Ostan ruskeapintaista hirvi/poro sarvea, askartelukäyttöön kilo hinnalla. Kuvat sähköpost. ae.kuksa@hotmail.com 040 551 8695 Ostan pakastetut eläimet eläintentäyttöön. mranders80@gmail.com. 050 327 0740 Turkis nahkoja myös sarvia R Pentinmäki Jäpintie 344c 60800 Ilmajoki 050 554 6852 ETSITÄÄN: ETSITÄÄN peuran/kauriin metsästysmahdollisuuksia! Ota yhteyttä: nv@eraverkko.fi Käännä katseesi jo ensi syksyyn HAE OMAA HIRVIALUETTA! Metsähallitus myöntää joka vuosi seurueille 346 hirvenmetsästysaluetta. Kokoa oma porukkasi ja jätä aluelupahakemus tammikuussa 2018: www.eraluvat.fi! Tutustu tai kysy lisää: Eräluvat.fi 020 69 2424 Pysy ajantasalla – seuraa Suomen riistakeskusta somessa! facebook.com/riistakeskus twitter.com/riistakeskus
62 l Metsästäjä 6 l 2017 Áigeguovdilis ságat sámegillii Fuo??u dihtii -gilvu lea nohkamin Suopma 100 ávvojagi gudnin ordnejuvvon Fuo??u dihtii -gilvu lea nohkamin. Lea áigi dahkat loahppajagi ma?imuš fuo??oja luonddudikšuma doaimmaid. Ma?imuš almmuhanbeaivi gilvui lea 15.1.2018. Leago du searvi almmuhan searvegilvui ja leatgo ieš almmuhan iežat persovnnalaš gilvui? Olu biergu ja eallámušat MIKAEL WIKSTRÖM, Suoma fuo??oguovddáš Jyväskylä ámmátallaskuvlla ja Suoma fuo??oguovddáža ollašuhttán Fuo??odoalu fitnodatdoaibmamálliid aktiverenfidnus vuodjut fuo??us ožžojuvvon ekonomalaš árvvu meroštallamii ja dan bohtosii bálvalanbuvttadeaddjiid, meahcástanservviid ja eanaeaiggádiid geah??an?iegain. ? Meahcástanbajis 2016-2017 Suomas gaidnadedje sulaid 90 000 ealgaealli. Gaidnaduvvon ealgaealliin ožžo oktiibuot sulaid 7,4 miljon kilo bierggu oktan dávttiin. Ealgabivdu buvttadii dás stuorámus oasi, sulaid 6,25 miljon kilo. Vilgesbiežagotti bierggu ožžo sulaid 1,07 miljon kilo ja ruoiggu bierggu 100 000 kilo. Eallámušárvu allagat go biergoárvu Jagi 2016 dahkkon jearahallama mielde ealggabierggu gaskamearálaš árvu Suomas lei sulaid 9,10 euro biergokilos oktan dávttiin. Vilgesbiežagotti gaskamearálaš biergoárvu lei sulaid 7,70 euro kilos. Mannan meahcástanbajis gaidnaduvvon ealgaealliid rehkenastojuvvon biergoárvu lei oktiibuot 66 miljon euro. Jagi 2016 Luondduváriidguovddáža statistihkaid mielde ?oggojedje oktiibuot 4,8 miljon “bivdodiimmu” ealgabivddu oktavuo?as. Dutkamušaid mielde áhpásmuhttinárvu lea sulaid 60 proseantta oppalašárvvus ja biergoárvu fas 40 proseantta. Dán mielde ealgaeallibivddu eallámušárvu lei measta 100 miljon euro mannan meahcástanbajis. Ealgaeallimeahcásteami oktiirehkenastojuvvon oppalašárvu lei sulaid 166 miljon euro. Eallámušain sáhttá ?állit rehkega Fuo??oealli eallámušárvvu osolaš nuppástuhttin sisaboahtun lea vejolaš gávppálaš meahcástandáhpáhusaid bokte, go meahcásteaddjit mákset meahcástaneallámušas. Gávppálaš meahcástandáhpáhusain eallámušárvvu vuoitu juohkása eanaoamasteaddji, bálvalusbuvttadeaddji ja meahcástansearvvi gaskka. Alimus árvvut vilgesbiežagotti deahtisin šaddan guovllus Gaskamearálaš biergoárvu lei sulaid 2 200 euro duhát hektára ala, nuba ealgaeallibivddu rehkenastojuvvon oppalašárvu lei gaskamearála??at sulaid 5 500 euro duhát hektára ala. Molsašuddan ealgadoalloguovlluid gaskka lei sulaid 400 euros lagabui 18 000 euro rádjai. Eanaoamasteaddjiin ja meahcástanvuoigatvuo?a láigoheaddjiin lei nu vejolaš oažžut oalle olu sihke ávnnaslaš ja ávnnaskeahtes ávkkiid ealgabivddus. ALMMUT 15.1.2018 rádjai ?ujuhusas RIISTANVUOKSI.FI Ane mielas fuo??odikšuma rávvagiid go hárjehat vuovdedoalu. Lea dehálaš fuolahit seahkalašvuovddi seailluheamis. HA N N U HU TT U ? Loga lasi: www.riistametsa.fi, www.riista.fi, www.kosteikko.fi Ealgaeallisállaša árvu 2016 Oassi 1: Ealgaeallibivddu ealgaeallidoaluid guovdu rehkenastojuvvon oppalašárvu duhát hektára ala (€ / 1 000 há). HA N N U HU TT U
Kysy kauppiaaltasi! Nordic Distribution Oy Nordis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis.fi GRS Berserk Tikka T3 -tukin ostajalle Tikka T3 -pikavaihtojalusta Optilock-renkaille kaupanpäälle! Yhteishintaan 499,00 €! A-Tec Optima 45 -pikakiinnitysvaimentimen ostajalle A-Tec -suujarru sekä A-Tec -väreilysuoja kaupanpäälle! Paketti sisältää myös kierrekohtaisen (14x1, 15x1, 17x1 tai 18x1) A-Tec A-Lock -adapterin. Yhteishintaan 529,00 €! K am pa nj a on vo im as sa 19 .1 2. 20 17 sa ak ka ta i ni in ka ua n ku in ta va ra a ri it tä ä. P U K I N K O N T T I I N Nordis Oy_A-Tec ja GRS_Metsästäjä nro6_210x267mm.indd 1 26.10.2017 9:21:06