• M et sä st äj ä 6 l 2018 Ennustemalli: Susia nyt 228-311 yksilöä JÄNIS JÄLJITTÄMÄLLÄ
• 2 l Metsästäjä 6 l 2018 ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Osoitteet Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@innofactor.com Sompiontie 1, 00730 Helsinki Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9 – 15 asiakaspalvelu@riista.fi Verkkokauppa ja varasto Puh. 020 331 515 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Yhteystietoja 1. Muuttoilmoitus Postin tai maistraatin kautta: Postin tai maistraatin kautta tehty virallinen muuttoilmoitus päivittyy myös Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteriin. Osoitteenmuutoksen Postille ja muuttoilmoituksen maistraatille voi tehdä yhdessä ja samassa palvelussa, joko a) sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa www.muuttoilmoitus.fi (24 h/vrk) verkkopankkitunnusten, henkilökortin tai Postin käyttäjätunnuksen avulla. Postin tunnus on maksuton. Sen saa postitoimipaikasta. b) soittamalla muuttopuhelimeen, puh. 02 95 535 535 (pvm/mpm). Myös jonotus on maksullista. Avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.00–16.00. Numerossa palvellaan suomen ja ruotsin kielellä. c) muuttoilmoituslomakkeella, jonka voi noutaa postista tai maistraatista. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjätai Jägaren–lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Maaja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 0295 160 01. www.mmm.fi Erätalousyksikkö Käyntiosoite, Hallituskatu 3 A, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto Metsähallitus PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100 www.metsa.fi Metsähallituksen luvat Erälupien palvelunumero 020 692 424, www.eraluvat.fi Luonnonvarakeskus Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki, postiosoite: PL 2, 00791 Helsinki puh. 029 532 6000. www.luke.fi Riistan tautija kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA/ Tuotantoja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu (käyntiosoite: Elektroniikkatie 5), puh. 029 530 4924. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. www.evira.fi Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 8410 050 www.metsastajaliitto.fi osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan Metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@innofactor.com Oma riista –helpdesk Puh. 029 431 2111 (arkisin klo 12–16) oma@riista.fi Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Osoitteenmuutokset Puh. 029 431 2002, metsastajarekisteri@innofactor.com Kirjapaino: Hansaprint 2018/Met18_05 Kansikuva: HANNU HUTTU Metsästäjä -lehti Nro 6/2018 67. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 21.1.2019. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Ilkka Eskola (Hansaprint Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Jouni Tanskanen, Marko Svensberg ja Petri Vartiainen.
• 77 Tässä numerossa 6 l 2018 5 Pääkirjoitus: Vierasta vierastetaan, mutta tuttu on tervetullut kauempaakin 6 Metsäkanalintujen metsästysaikojen säätelyssä siirryttiin uudelle aikakaudelle 12 125 vuotisjuhlakokeet – Kanakoirat palasivat Boen kartanolle 15 Varapuheenjohtajalta: Jokamiehenoikeutta ja vähän hallinto-oikeutta 16 Siivet Kurjennevan yllä – elinympäristöjen hoitoa ja noutajakoirayhteistyötä 20 Pienpetoteema veti väkeä Mynämäellä 22 Jänis jäljittämällä 26 Kutsu valkohäntäpeuraa 29 Auta Metsästäjäliittoa kehittämään toimintaansa 30 Metsästäjän varusteet: Pakkanen riesana – kivääri ja sen patruunat 32 Aseen perushuolto 34 Karhukannan hallintaa Wisconsinin tapaan 38 Riistan vuoksi -kilpailun menestyjä: Kauhajoen metsästysseura 41 Ministeriön palsta: Riistatieto avasi uusia mahdollisuuksia metsästyspäiville 42 Metsästyksen valvonnassa yhteistyö on voimaa 44 Muutoksia valtionmaiden hirvenmetsästyksen aluelupien hakuun 46 Hirvieläinten pyyntilupahakemusten tiedot kuntoon 48 Uusi malli ennustaa kuinka susikanta muuttuu vuoden mittaan 50 Lounais-Suomen susien sukupuu on kahden suvun tarina 54 Mertemme suuriistaa on haasteellista hyödyntää 56 Ministeriön palsta: Susien GPS-pannoituksilla voidaan välttää metsästyskoirille aiheutuvia vahinkoja 57 Riistanliha tarkastetaan riistan käsittelylaitoksessa 58 Uutismakasiini 60 Lajiesittely: Itämeren norppa 61 Eräilmoitukset 62 Áigeguovdilis ságat sámegillii 63 Synkkä pilvi metsästyksen yllä 44 Muutoksia valtionmaiden hirvenmetsästyksen aluelupien hakuun 46 Hirvieläinten pyyntilupahakemusten tiedot kuntoon EE RO KE SK IN EN JU HA JO RM AN AI N EN Metsästäjä 6 l 2018 l 3 HA N N U HU TT U TU OM AS HE IN ON EN 20 Kutsu valkohäntäpeuraa 22 Jänis jäljittämällä 48 Uusi susikannan ennustemalli
• VARMISTA TÄYDELLINEN OSUMA. BALLISTIC LASERSCOPE III ON AINUTLAATUINEN KIIKARITÄHTÄIN: NELJÄ TYÖKALUA YHDISTETTYNÄ KEHITTYNEESEEN OPTISEEN TÄHTÄIMEEN TAKAAVAT OSUMATARKKUUDEN VAATIVISSAKIN OLOSUHTEISSA. 1 OPTINEN TÄHTÄIN 4 TYÖKALUA TARKKUUSOPTIIKKA DIGITAALINEN KALTEVUUSMITTA ÄLYKÄS DOPE-LISTA LASERETÄISYYSMITTARI Jälleenmyyjä: Sako Oy | PL 149 | 11101 Riihimäki | Puh 010 830 5200 | www.sakosuomi.fi
• R uuhka-Suomessa kuulee puhuttavan siitä, miten vaikea on päästä jahtiin. Samaan aikaa isossa osassa maata on vaikeuksia löytää uusia aktiiveja mukaan toimintaan. Tämän epäsuhdan ratkaiseminen on tulevan vuosikymmenen isoimpia ongelmia. Kuinka siis tulla tutuksi keskenämme niin, että hommat saadaan joka puolella maata jatkumaan? Vierasta vierastetaan, mutta tuttu on tervetullut kauempaakin. Jos osaamista ei saada siirrettyä uusille sukupolville, pahimmillaan osa siitä katoaa vanhenevien metsästäjien mukana. Nykyaikana varsinkin pitkäaikainen sitoutuminen on aiempaa vaikeampaa, joten tässä riittää haastetta kerrakseen. Voisi kai sanoa, että nykyisillä eväillä selviämme vielä jonkin aikaa, mutta väistämättä uusia toimijoita ja toimintatapoja tarvitaan. Onneksi on toisenlaisiakin esimerkkejä. Paikoin uusia harrastajia on jo ottamassa viestikapulaa vanhoilta konkareilta. Riittävä taitotaso vaativimpiin metsästysmuotoihin ei kehity hetkessä. Tarvitsemme kokeneita ja vastuullisia metsästäjiä olipa kyse sitten suurpetojahdeista, villisika-, hyljetai hirvieläinkannan rajoittamisesta, puhumattakaan monipuolisesta pienriistan metsästysperinteestämme. Hirvieläinjahdeissa tarvitaan jo kuluvana metsästyskautena kovaa työtä ja lupien ohjeiden mukaista hyödyntämistä, jotta kannat ja vahingot saadaan pidettyä hallinnassa. Samoin afrikkalaisen sikaruton leviämisriski edellyttää päättäväistä toimintaa meiltä metsästäjiltä. Kaikkiin metsästysmuotoihin sekä riistanhoidon eri tehtäviin tarvitaan uusia käsipareja, jotka ovat valmiita opettelemaan tarvittavat taidot. Ajan myötä luonnonlukemisen ja taitotason karttuessa uudet tekijät ovat valmiita myös vaativimpiin tehtäviin. Tässä tilanteessa tuntuu hieman vieraalta kuunnella puheita, joissa ruuhka-Suomen uudet metsästäjät ajoittain kertovat ulkomaille lähdön olevan ainoa mahdollisuus jahtiin. Jokaisen on tietenkin aloitettava perusteista ja vaativat suurriistajahdit eivät voi olla niitä aivan ensimmäisiä jahtitapahtumia. On mietittävä uusia ratkaisuja, joilla saamme riittävästi innostunutta väkeä pysymään riistanhoidon ja metsästyksen piirissä läpi koko Suomen. Tällä en tarkoita sitä, etteikö myös ulkomaille kannattaisi lähteä jahtiin, jos siihen mahdollisuus tarjoutuu. Meidän kaikkien etu on, että saamme uudet metsästäjät mukaan arkiseen kotipuolen riistanhoitotyöhön. Olisikin hyvä luoda mahdollisuuksia, joissa vieraat voisivat tulla tutuiksi. Toimivat mallit on kaikkialla haettava paikallisesti ja tämä voisi onnistua aluksi vaikka perinteisten pienriistaja lintujahtien tai pienpetopyynnin kautta. Sitä myöten on mahdollisuus kehittyä luotettaviksi tutuiksi ja osallistuviksi käsipareiksi muihinkin riistanhoidon ja metsästyksen tarpeisiin – aina niitä kaikkein vaativimpia tehtäviä myöten. Vierasta vierastetaan, mutta tuttu on tervetullut kauempaakin JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirjoitus Metsästäjä 6 l 2018 l 5 VARMISTA TÄYDELLINEN OSUMA. BALLISTIC LASERSCOPE III ON AINUTLAATUINEN KIIKARITÄHTÄIN: NELJÄ TYÖKALUA YHDISTETTYNÄ KEHITTYNEESEEN OPTISEEN TÄHTÄIMEEN TAKAAVAT OSUMATARKKUUDEN VAATIVISSAKIN OLOSUHTEISSA. 1 OPTINEN TÄHTÄIN 4 TYÖKALUA TARKKUUSOPTIIKKA DIGITAALINEN KALTEVUUSMITTA ÄLYKÄS DOPE-LISTA LASERETÄISYYSMITTARI Jälleenmyyjä: Sako Oy | PL 149 | 11101 Riihimäki | Puh 010 830 5200 | www.sakosuomi.fi
• 6 l Metsästäjä 6 l 2018 JUKKA KERÄNEN , MATTI KERVINEN , MIKAEL LUOMA , ANTTI SIIRA , MARKO SVENSBERG , MIKKO ALHAINEN ja SAMI TOSSAVAINEN , Kestävä metsästys -tiimi, Suomen riistakeskus Metsäkanalintujen metsästysaikojen säätelyssä siirryttiin uudelle aikakaudelle M etsäkanalintukannat vaihtelevat voimakkaasti eri alueiden ja vuosien välillä, mikä tuo erityisiä haasteita metsästysaikojen säätelyyn. Lajiryhmälle on tyypillistä syklinen eli jaksottainen kannanvaihtelu. Jaksojen pituus oli 1960–1980 -luvuilla 6–7 vuotta, aallonpohjaja huippuvuosien lintutiheyserojen Metsäkanalintujen metsästysaikoja pidennettiin alkukesällä annetussa metsästysasetuksen muutoksessa. Tämä ei tarkoita, että jatkossa olisi aina metsästysasetuksen mukaiset pitkät metsästysajat, vaan että metsäkanalintujen metsästysaikoja tarkastellaan joka vuosi riistakolmiolaskentojen jälkeen. Metsästyksen säätelyssä tärkein asia on kestävyyden varmistaminen. Jos metsästysaikoja on rajoitettava, asiasta annetaan maaja metsätalousministeriön asetus. Perustana metsästysajoille on lintukantojen kehitys riistakolmiolaskentojen perusteella. Pyylle määritettiin kuukauden metsästysaika Pohjois-Pohjanmaan maakunnan Raahen seudun tasolta alkavalle ja koko Lapin kattavalle vyöhykkeelle. Tällä pohjoisella alueella pyytiheydet olivat jo hieman runsastuneet, mutta edelleen kannat olivat hieman alhaisella tasolla. Alueen pyykannan pitkäaikaiskehitys on ollut pääosin laskevaa ja vakaata. Muualle Pohjois-Pohjanmaalta alkavalle ja Etelä-Suomen kattavalle alueelle määritettiin kahden kuukauden metsästysaika. Tällä alueella pyykannan pitkäaikaiskehitys on ollut pääosin vakaata tai kasvavaa ja kanta on keskimääräisen tason tuntumassa. PYYKANNAN KEHITYS 1997-2018 PYYTIHEYS 2018 Aineistona Luonnonvarakeskuksen riistakolmiotiedot Aineistona Luonnonvarakeskuksen riistakolmiotiedot ollessa 2–3-kertaisia. Syklisyys muuttui 1990-luvulla epäsäännölliseksi satunnaisvaihteluksi, mutta syklisyys näyttäisi olevan palaamassa takaisin. Metsäkanalintukantojen pitkäaikaiskehityksessä on kuitenkin tapahtunut muutoksia. Kannat pienenivät merkittävästi 1960-luvulta 1980-luvun loppupuolelle, todennäköisesti elinympäristömuutosten vuoksi. 1990-luvulta lähtien metso-, teerija pyykantojen kehitys on ollut valtaosassa maata vakaata, mutta nousevaa tai laskevaa kehitystäkin on havaittavissa eräillä alueilla. Riekko taas on taantunut selvästi YläLappia lukuun ottamatta. Keskeisimpinä syinä metsäkanalintujen metsästysaikojen pidentämiseen on, että lintukannat ovat viime vuosikymmeninä pysyneet vakaina tai kasvaneet suuressa osassa maata ja että tieto lintukantojen alueellisesta kehityksestä on tarkentunut. Lisäksi metsästyspaineessa on tapahtunut merkittävää pienenemistä. Metsästysajat pyritään vakioimaan Jatkossa metsästysajat pyritään vakioimaan metsästysaikojen selkeyttämiseksi. Metsästys alkaa aina samaan aikaan 10. syyskuuta. Alkukaudesta metsästysverotus kohdistuu erityisesti nuoriin lintuihin, joiden luontainen kuolleisuus on suurempaa kuin vanhoilla linnuilla. Lyhennykset metsästysaikoihin tehdäänkin kauden loppupäästä, jolla pyritään säästämään elinkykyisimpiä ja siten todennäköisimmin selviytyviä lintuja. Ajatuksena on, että metson, teeren tai pyyn metsästysaikoja olisi kolme: yksi, kaksi tai kolme kuukautta. Lintulajin kannan kehityksen perusteella metsästys päättyisi alueella joko 10.10., 10.11. tai 10.12. Erittäin huonossa kannan kehitystilanteessa laji rauhoitettaisiin kokonaan. Urosmetson ja -teeren metsästys tammikuussa sallittaisiin vain erittäin hyvässä tilanteessa.
• Metsästäjä 6 l 2018 l 7 Teerelle määritettiin yhden kuukauden metsästysaika valtaosaa kaakkoista ja keskistä Suomea koskevalle alueelle. Tällä alueella teerikannan pitkäaikainen kehityssuunta on keskimäärin vakaa, mutta vuoden 2018 tiheys on keskimääräistä alhaisempi. Teerikanta ei siis lähtenyt vielä vastaavanlaiseen nousuun kuin muualla maassa. Muualle maahan määritettiin kahden kuukauden metsästysaika. Näillä alueilla kannan pitkäaikainen kehityssuunta on vakaa tai kasvava, ja vuoden 2018 tiheydet keskimääräisiä. Varsinaisiin huipputiheyksiin teerikanta ei kasvanut vielä millään alueella. TEERIKANNAN KEHITYS 1997-2018 TEERITIHEYS 2018 Aineistona Luonnonvarakeskuksen riistakolmiotiedot Aineistona Luonnonvarakeskuksen riistakolmiotiedot Aineistona Luonnonvarakeskuksen riistakolmiotiedot Aineistona Luonnonvarakeskuksen riistakolmiotiedot HA N N U HU TT U Laadukas riistatieto varmistaa metsästyksen kestävyyden Metsäkanalintujen metsästystä on säädelty Suomessa voimakkaasti metsästysaikoja rajoittamalla. Riistahallinnon linjaus on, että metsästysoikeuden haltijoiden ja metsästäjien tulisi itse säädellä metsäkanalintujen metsästystä entistä suunnitelmallisemmin niin, että säännöksillä tapahtuva metsästyksen rajoittamistarve vähenisi. Metsästysseurojen kohdalla uusi linjaus tarkoittaa nykyistä parempaa riistatiedon käyttöä metsästyksen suunnittelussa, suunnitelmallisempia saaliskiintiöitä, syyssoidinten rauhoittamista metsästykseltä sekä mahdollisia muita metsästyksen rajoitustoimia. Yksittäisten metsästäjien tietotaitoa ja vastuuntuntoa tulee edelleen kehittää muun muassa saaliin määrän, metsästystapojen ja valikoivan pyynnin osalta. Edellytyksenä liberaalimpaan menettelyyn on hyvä tieto lintukannoista ja metsästyksestä. Tärkeimpiä tavoitteita on pitää riistakolmioverkosto kattavana. Tiedon puute johtaa väistämättä siihen, että riistahallinto joutuu tekemään varovaisuusperiaatteen mukaisia, todennäköisesti myös osin tarpeettomia, aluekohtaisia metsästysrajoituksia. Kanalintujen metsästyspaine on muuttunut Osa metsästäjistä on ihmetellyt, onko entisaikojen pitkiin metsästysaikoihin todella mahdollisuuksia, kun metsästäjiä on nyt paljon enemmän, metsäautotieverkosto on tiheä ja elintason noususta johtuen ihmisillä on varaa matkustaa ja hankkia hyvä varustus tehokasta pyyntiä varten. Lisäksi lintukannat ovat heikommat kuin 1970-luvulla, jolloin metsäkanalintuja sai viimeksi pyytää syksyisin lokakuun jälkeenkin. Useat tekijät ovat kuitenkin vähentäneet metsästyspainetta. Väestörakenteen muutoksen seurauksena metsästysmaiden tuntumassa asuu enää vähän aktiiviväestöä. Tämä koskee erityisesti Pohjoisja ItäSuomea, joissa kanalintuja metsästetään eniten. Metsästyspainetta on vähentänyt myös metsästäjien siirtyminen muuhun pyyntiin, ennen kaikkea hirvieläinten metsästykseen. Metsien käsittelyn seurauksena
• 8 l Metsästäjä 6 l 2018 entisten vanhojen metsien tilalle on tullut tiheitä nuoria metsiä, joissa kulkeminen ja saaliin saaminen voi olla haastavaa. Monin paikoin hirvikärpäsiä on niin paljon, ettei metsään haluta mennä metsästyskauden alkupuolella. Riekkokannat kohentuivat viime vuodesta. Tiheydet ovat kuitenkin edelleen pääosassa Suomea hyvin pienet ja kannan pitkäaikainen kehityssuunta laskeva. Näin ollen metsästystä ei voitu sallia lukuun ottamatta Pohjois-Suomen itäja pohjoisosaa. Kuusamosta Muonioon ulottuvalle, yhtenäiselle alueelle määritettiin kuukauden metsästysaika riistanhoitoyhdistyskohtaisten riistakolmiolaskentatulosten perusteella. Tällä alueella riekkotiheys oli pidempiaikainen kehitys huomioiden tasolla, jolla lyhyt metsästysaika voitiin sallia. Kolmen pohjoisimman kunnan metsästysaika on metsästysasetuksessa 10.9.2018–31.3.2019. Tämän metsästysajan lyhentämiseen ei nähty tarvetta. Alueella riekkokantaa seurataan riistakolmioiden lisäksi koira-avusteisilla linjalaskennoilla. Laskentojen perusteella alueen riekkokanta lähti varovaiseen nousuun kahden vuoden laskukauden jälkeen siten, että kokonaisuutena tiheydet ovat kymmenen vuoden keskiarvon tuntumassa. Tunturialueen riekkokannan kehitys pitkällä aikavälillä on vakaata, eikä siinä ole havaittavissa vastaavaa laskua kuin metsäalueen riekkokannassa. Metsolle määritettiin kolmen kuukauden metsästysaika Keskija Länsi-Lapin alueelle, koska alueella kannan pitkäaikainen kehityssuunta on kasvava ja tiheys vuonna 2018 keskimääräistä korkeampi. Valtaosaan Suomea tuli kahden kuukauden metsästysaika. Tällä alueella metsokannan pitkäaikaiskehitys on vakaa tai kasvava ja tiheys keskimääräinen. Pohjanmaan maakunnassa, osassa Etelä-Pohjanmaan maakuntaa, Kainuun eteläisimmissä kunnissa sekä PohjoisSavon pohjoisimmissa kunnissa metsokannan pitkäaikaiskehityksen suunta on keskimäärin vakaa, mutta vuoden 2018 tiheys keskimääräistä alhaisempi. Näille alueille määritettiin kuukauden pyyntiaika. Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakunnissa metsästysasetuksen mukainen metsästysaika kestää vain syyskuun loppuun saakka. Asetuksen mukaiseen metsästysaikaan päädyttiin vain Uudenmaan itäisen osan kohdalla. Muulla osalla aluetta rauhoitusta jatkettiin varovaisuusperiaatteen mukaisesti, koska alueelta oli heikosti laskentatietoa. Riekkokannan kehittyminen kanakoiralaskennan perusteella vuosina 2008 – 2018. Keskitiheys tarkoittaa kanta-arviota (riekkoa/km2) koko Ylä-Lappiin. Kanta-arvioon liittyvää epävarmuutta kuvaavat 95 % luottamusvälin alaja ylärajat. Kuvaan on merkitty myös koko aineiston pitkäaikainen keskiarvo vuosilta 2008 – 2018, joka on noin 7,6 riekkoa/km2 (riistakolmiot.fi) Aineistona Luonnonvarakeskuksen riistakolmiotiedot METSOKANNAN KEHITYS 1997-2018 METSOTIHEYS 2018 Aineistona Luonnonvarakeskuksen riistakolmiotiedot Aineistona Luonnonvarakeskuksen riistakolmiotiedot Metsästyspaine on mahdollisesti pienentynyt senkin takia, että nykyisten metsästäjien keskimääräiset kävelymatkat ja pyynnissä vietetyt ajat taitavat olla lyhyitä entisiin verrattuina. Merkittävää metsästysverotuksen vähenemistä on aiheuttanut myös metsästysseurojen ja metsästäjien omaehtoinen metsästyksen säätely. Metsäkanalintujen pyynnin luonne on muuttunut. Nykyään metsästä haetaankin ensisijaisesti elämyksiä, eikä saaliin saanti ole niin tärkeää kuin ennen.
• Metsästäjä 6 l 2018 l 9 S uomen riistakeskuksen (Antti Siira, Mikael Luoma) ja Itä-Suomen yliopiston (Lauri Kortelainen, Lauri Mehtätalo, Markus Melin) yhteistyönä on kehitetty tietokonesovellus riistakolmiolaskentatulosten tuottamiseen. Sovelluksella pystytään analysoimaan monipuolisesti ja nopeasti riistakolmiolaskentojen tietoja. Tällainen sovellus on välttämätön metsästysaikojen määrittämisessä jo siitä syystä, että kolmiolaskentakauden päätyttyä elokuun puolivälissä metsästysaikaesityksen valmisteluun jää vain muutama päivä aikaa. Sovelluksessa Suomi on jaettu ruutuihin, jonka koko on 25x25 km (Kuva 1). Jokaiselta ruudulta saadaan tieto kolmiolaskentatuloksista vuodesta 1996 lähtien. Ruudun tiheysym. tuloksiin on otettu ruudun keskipisteestä 50 kilometrin säteellä olevien kolmioiden tulokset. Joillakin alueilla kolmioita on vähän ja siellä on käytetty 75 km:n sädettä. Kultakin ruudulta saadaan lintulajin tiheys, poikasosuudet, kannan kehityksen suunta ja ns. boxplot-jakauma lintutiheyksistä vuodesta 1996 lähtien. Sovelluksen tuottamasta kannankehitysmallinnuksesta voidaan lisäksi varauksella arvioida kannan tulevaa kehityssuuntaa. Metsästyksen säätelyn kannalta on olennaista tarkastella, miten lintukanta on kehittynyt pitkällä aikavälillä nykyisenkaltaisissa elinympäristöissä. Tarkastelujakso ei voi olla lyhyt, koska kanalintukantojen vuosivaihtelu on suurta. Jakso ei voi olla liian pitkäkään, koska elinympäristöissä on saattanut tapahtua merkittäviä muutoksia kanalintujen menestymisen kannalta. Näin olemme päätyneet pitkäaikaisessa kannan kehitystarkastelussa 21 vuoden jaksoon. Se sisältää kolme normaalin mittaista (seitsemän vuotta) syklin vaihetta, eikä elinympäristöissä ole arvioidemme mukaan tapahtunut suuria muutoksia tuolla aikajaksolla. Kanalintusovellus antaa keskimääräisen vuosimuutoksen lintutiheydessä viimeiseltä 21 vuodelta. Olemme tulkinneet muutoksen suuruutta siten, että kannan kehitys on vakaa, jos keskimääräinen vuosimuutos on ±1 %. Jos muutos on suurempi kuin ?1 %, kannan kehityssuunta on tulkittu laskevaksi. Jos muutos on suurempi kuin +1 %, suunta on kasvava. Mitä suurempi keskimääräinen vuosimuutos on, sitä suurempi painoarvo sillä on metsästysaikojen määrittämisessä. Tarkastelujakson vuotuiset lintutiheydet kultakin alueelta on esitetty ns. boxplot-kuvana, jossa tiheysarvot on piirretty janalle päällekkäin niin, että pienin arvo on alimmaisena ja suurin ylimmäisenä. Neljäsosa arvoista sijaitsee laatikon alla, puolet laatikossa ja neljäsosa laatikon yläpuolella. Kaikkien arvojen mediaani, eli keskimmäinen arvo, on merkitty poikkiviivana laatikkoon. Olemme tulkinneet jakaumaa siten, että lintutiheys on alueella keskimääräinen, kun tiheysarvo on laatikossa. Kun tiheys on laatikon yläpuolella, kanta on keskimääräistä korkeampi. Tiheyden ollessa laatikon alapuolella, kanta on keskimääräistä alhaisempi. Metsästysaikojen määrittämisen pääperusteet V iime vuosina maaja metsätalousministeriön asetus metsäkanalintujen metsästysajoista on perustunut Suomen riistakeskuksen esitykseen, jonka on valmistellut Suomen riistakeskuksen Kestävä metsästys -tiimi. Valmistelussa ovat mukana olleet myös ministeriön ja Luonnonvarakeskuksen edustajat. Tällä konseptilla on tarkoitus toimia jatkossakin. Metsästysaikojen määrittämisessä tarkastellaan monia eri tekijöitä. Tärkeimpinä niistä ovat lajin kannan pitkäaikaisen kehityksen suunta sekä tuorein lintutiheys verrattuna aikaisempiin vuosiin. Molempien muuttujien kohdalla on tärkeää kiinnittää huomiota tarkasteluajanjakson pituuteen. Pienemmällä painotuksella otetaan huomioon lintukannan viimeaikaisen kehityksen suunta eli syklin vaihe, jos sellainen on arvioitavissa, lajiin kohdistuva metsästysverotusaste alueella sekä harkinnan mukaan muitakin tekijöitä. Varovaisuusperiaatetta noudatetaan erityisesti, jos alueelta ei ole saatavissa kattavaa laskentatietoa. Metsästysaika-alueiksi rajataan suuret yhtenäiset kuntaryhmät. On tärkeää tiedostaa, että yhdenkään alueen metsästysaikapäätökset eivät perustu pelkästään kyseisen vuoden riistakolmiotuloksiin, eivätkä myöskään liian pienipiirteisesti muutaman lasketun kolmion tietoihin. Elinympäristöja muista tekijöistä johtuen lintutiheyksissä ja poikastuotossa on suuria eroja alueiden välillä. Tämä on otettava huomioon metsästysaikojen määrittämisperusteissa. Laskentaverkoston on oltava kattava, jotta kunkin alueen lintukantojen kehityksestä saadaan riittävästi tietoa metsästysaikojen säätelyä varten. Tällä hetkellä kolmioita lasketaan kattavasti, lukuun ottamatta joitakin harvaan asuttuja alueita ja etelärannikkoa. Kanalintusovellus avuksi metsästysaikojen määrittämiseen METSOTIHEYDEN KEHITYS 1997-2018 SUOMESSA RUUDUITTAIN (25x25 KM) JA VALITULLA RUUDULLA
• * Verkkokaupassa tarjolla vähintään yksi ilmainen toimitusvaihtoehto. Ei koske lavatoimituksia. BACKWOODS METSÄSTYSPUKU Hengittävä sekä vedenpitävä metsästyspuku erinomaista hintalaatusuhdetta arvostavalle metsästäjälle. HALF-ZIP 240G LÄMPÖPAITA Suositut, huipputekniset Half-zipit toimivat sekä kerrastona että paitana. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava ThermoDry-materiaali. Koot: XS-3XL. EXTREME LITE HIRVIMIEHEN PUKU Tekninen ja kevyt puku aktiiviselle eränkävijälle. Puvussa yhdistyvät keveys sekä äärimmäinen suorituskyky. COOLDRY 180G ALUSKERRASTO Korkealuokkainen mikrokuitu siirtää kosteuden pois iholta ja pitää vartalon viileänä ja kuivana. Neljä värivaihtoehtoa. Koot: XS-3XL. TUNDRA HIRVIMIEHEN PUKU Huippulämmin metsästyspuku kylmiin jahtipäiviin suurriistan pyytäjille. SuperLoft-kuitutäyte sekä vedenja tuulenpitävä Rain-Stop® -erikoiskalvo. MERINO 200G ALUSKERRASTO Hengittävää, kosteutta siirtävää ja nopeasti kuivuvaa 100% merinovillaa. Istuva leikkaus. Mallit miehille ja naisille. Sopii metsästykseen ja vapaa-aikaan. KÄÄNNETTÄVÄ FLEECETAKKI Tuulen ja vedenpitävä fleecetakki metsästykseen. Koiramiesten suosikkivalinta! H30 LADATTAVA OTSALAMPPU Tehokas otsavalo, jonka valoteho riittää 4000 lumeniin. H30 tuottaa tasaisen, laajan keilan. Sisältää tehokkaan 5100mAh -akun ja latauskaapelin. TUNDRA METSÄSTYSPUKU Monikäyttöinen topattu metsästyspuku vedenpitävällä ja hengittävällä RainStop -kalvolla. Runsaasti taskutilaa ja housuissa korotettu selkäosa henkseleillä. UNUK MERINOVILLANEULE Erittäin miellyttävää merinovillaa. Istuu hyvin ylle ja laskeutuu mukavasti. Puolikorkea kaulus ja 1/4-pitkä vetoketju. Tummanharmaa ja metsänvihreä. Koot: XXS-4XL. DAWSON FLEECETAKKI Vahva vedenpitävä ja hengittävä RainStop -kalvolla varustettu fleecetakki metsästykseen. KÄÄNNETTÄVÄ FLEECETAKKI + EXTREME LITE HENKSELIHOUSUT THERMODRY 220G VÄLIKERRASTO Huipputekninen välikerrasto viileisiin ja kylmiin olosuhteisiin. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava materiaali. Miehet: XS-3XL, Naiset: XXS-2XL. TUNDRA LUMICAMOPUKU Monikäyttöinen topattu metsästyspuku vedenpitävällä ja hengittävällä RainStop -kalvolla. Runsaasti taskutilaa ja housuissa korotettu selkäosa henkseleillä. MERINO 280G VÄLIKERRASTO Erittäin lämmin ja miellyttävä merinovillainen välikerrasto. Unisex-malli. Paidassa vetoketjullinen rintatasku ja korkea kaulus. CALIBRE METSÄSTYSTAKKI Suosittu hiljainen metsästystakki Rain-Stop -kalvolla. Lämmin fleecevohvelivuori. S12 HD+SMS LÄHETTÄVÄ RIISTAKAMERA, TEHDASHUOLLETTU Takuu 6 kk. CALIBRE METSÄSTYSTAKKI + SUPERIOR HENKSELIHOUSUT SUPERIOR LUMICAMOPUKU Talviseen maastoon suunniteltu digitaalinen lumicamokuvio maastouttaa erittäin tehokkaasti. Uskomaton keveys ja erinomainen istuvuus. GLACIER SOFTSHELLTAKKI Lämmin ja hiljainen softshell-takki karvavuorella. Sopii metsästykseen tai vapaa-aikaan. SUOMI R16 ASEKAAPPI Uuden aselain mukainen kaappi 12-16 aseelle. Hyvät tilat tarvikkeille. Ulkomitat 1500 x 550 x 400 mm, paino tyhjänä noin 152 kg. Kotiinkuljetus 29,90. GPSMAP 64 Suosittu Garminin maasto-GPS 2,6” värinäytöllä. Kaksoisakkujärjestelmä ja varalla AA-paristot. KATSO HINTAA! 99 90 LOPPUERÄ! 27 90 KATSO HINTAA! 59 90 KATSO HINTAA! 34 90 PAITA+HOUSUT 99 90 SAIMME LISÄERÄN! 79 90 LOPPUERÄ! 179 90 ALK. 29 90 TAKKI+HOUSUT 279,TAKKI+HOUSUT 299,TAKKI+HOUSUT 299,PAKETTIHINTA! 179 90 PAKETTIHINTA! 199 90 TAKKI+HOUSUT 299,UUTUUS! 99 90 KATSO HINTAA! 499,UUTUUS! 99 90 RAJOITETTU ERÄ! 149 90 UUTUUS! 79 90 UUTUUS! 119 90 SUOSIKKIVALINTA! 79 90 60% 16 aseelle 4000 lm RETKITUKKU.FI VARASTON TYHJENNYS LISÄKSI ILMAINEN TOIMITUS 0€* MAASTOKARTTA + LIPPIS + KLIPSI GPSMAP 64 ostajalle Arvo yhteensä 98,90€ (Erikoistarjous) KAUPAN PÄÄLLE! GARMIN TILAAJAETU! 199 90 TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-19, La 10-16, Su 12-16 ILMAISET TOIMITUKSET 0€* *Verkkokaupassa saatavilla vähintään yksi ilmainen toimitusvaihtoehto (ei koske lavatoimituksia). Hinnat voimassa vähintään 30.11.2018 tai niin kauan kun tavaraa riittää.
• * Verkkokaupassa tarjolla vähintään yksi ilmainen toimitusvaihtoehto. Ei koske lavatoimituksia. BACKWOODS METSÄSTYSPUKU Hengittävä sekä vedenpitävä metsästyspuku erinomaista hintalaatusuhdetta arvostavalle metsästäjälle. HALF-ZIP 240G LÄMPÖPAITA Suositut, huipputekniset Half-zipit toimivat sekä kerrastona että paitana. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava ThermoDry-materiaali. Koot: XS-3XL. EXTREME LITE HIRVIMIEHEN PUKU Tekninen ja kevyt puku aktiiviselle eränkävijälle. Puvussa yhdistyvät keveys sekä äärimmäinen suorituskyky. COOLDRY 180G ALUSKERRASTO Korkealuokkainen mikrokuitu siirtää kosteuden pois iholta ja pitää vartalon viileänä ja kuivana. Neljä värivaihtoehtoa. Koot: XS-3XL. TUNDRA HIRVIMIEHEN PUKU Huippulämmin metsästyspuku kylmiin jahtipäiviin suurriistan pyytäjille. SuperLoft-kuitutäyte sekä vedenja tuulenpitävä Rain-Stop® -erikoiskalvo. MERINO 200G ALUSKERRASTO Hengittävää, kosteutta siirtävää ja nopeasti kuivuvaa 100% merinovillaa. Istuva leikkaus. Mallit miehille ja naisille. Sopii metsästykseen ja vapaa-aikaan. KÄÄNNETTÄVÄ FLEECETAKKI Tuulen ja vedenpitävä fleecetakki metsästykseen. Koiramiesten suosikkivalinta! H30 LADATTAVA OTSALAMPPU Tehokas otsavalo, jonka valoteho riittää 4000 lumeniin. H30 tuottaa tasaisen, laajan keilan. Sisältää tehokkaan 5100mAh -akun ja latauskaapelin. TUNDRA METSÄSTYSPUKU Monikäyttöinen topattu metsästyspuku vedenpitävällä ja hengittävällä RainStop -kalvolla. Runsaasti taskutilaa ja housuissa korotettu selkäosa henkseleillä. UNUK MERINOVILLANEULE Erittäin miellyttävää merinovillaa. Istuu hyvin ylle ja laskeutuu mukavasti. Puolikorkea kaulus ja 1/4-pitkä vetoketju. Tummanharmaa ja metsänvihreä. Koot: XXS-4XL. DAWSON FLEECETAKKI Vahva vedenpitävä ja hengittävä RainStop -kalvolla varustettu fleecetakki metsästykseen. KÄÄNNETTÄVÄ FLEECETAKKI + EXTREME LITE HENKSELIHOUSUT THERMODRY 220G VÄLIKERRASTO Huipputekninen välikerrasto viileisiin ja kylmiin olosuhteisiin. Hengittävä, kosteutta siirtävä ja joustava materiaali. Miehet: XS-3XL, Naiset: XXS-2XL. TUNDRA LUMICAMOPUKU Monikäyttöinen topattu metsästyspuku vedenpitävällä ja hengittävällä RainStop -kalvolla. Runsaasti taskutilaa ja housuissa korotettu selkäosa henkseleillä. MERINO 280G VÄLIKERRASTO Erittäin lämmin ja miellyttävä merinovillainen välikerrasto. Unisex-malli. Paidassa vetoketjullinen rintatasku ja korkea kaulus. CALIBRE METSÄSTYSTAKKI Suosittu hiljainen metsästystakki Rain-Stop -kalvolla. Lämmin fleecevohvelivuori. S12 HD+SMS LÄHETTÄVÄ RIISTAKAMERA, TEHDASHUOLLETTU Takuu 6 kk. CALIBRE METSÄSTYSTAKKI + SUPERIOR HENKSELIHOUSUT SUPERIOR LUMICAMOPUKU Talviseen maastoon suunniteltu digitaalinen lumicamokuvio maastouttaa erittäin tehokkaasti. Uskomaton keveys ja erinomainen istuvuus. GLACIER SOFTSHELLTAKKI Lämmin ja hiljainen softshell-takki karvavuorella. Sopii metsästykseen tai vapaa-aikaan. SUOMI R16 ASEKAAPPI Uuden aselain mukainen kaappi 12-16 aseelle. Hyvät tilat tarvikkeille. Ulkomitat 1500 x 550 x 400 mm, paino tyhjänä noin 152 kg. Kotiinkuljetus 29,90. GPSMAP 64 Suosittu Garminin maasto-GPS 2,6” värinäytöllä. Kaksoisakkujärjestelmä ja varalla AA-paristot. KATSO HINTAA! 99 90 LOPPUERÄ! 27 90 KATSO HINTAA! 59 90 KATSO HINTAA! 34 90 PAITA+HOUSUT 99 90 SAIMME LISÄERÄN! 79 90 LOPPUERÄ! 179 90 ALK. 29 90 TAKKI+HOUSUT 279,TAKKI+HOUSUT 299,TAKKI+HOUSUT 299,PAKETTIHINTA! 179 90 PAKETTIHINTA! 199 90 TAKKI+HOUSUT 299,UUTUUS! 99 90 KATSO HINTAA! 499,UUTUUS! 99 90 RAJOITETTU ERÄ! 149 90 UUTUUS! 79 90 UUTUUS! 119 90 SUOSIKKIVALINTA! 79 90 60% 16 aseelle 4000 lm RETKITUKKU.FI VARASTON TYHJENNYS LISÄKSI ILMAINEN TOIMITUS 0€* MAASTOKARTTA + LIPPIS + KLIPSI GPSMAP 64 ostajalle Arvo yhteensä 98,90€ (Erikoistarjous) KAUPAN PÄÄLLE! GARMIN TILAAJAETU! 199 90 TILAUKSET 24/7 www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE 040 828 1000 ark. klo 9–17 MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, Oulu Ark. 9-19, La 10-16, Su 12-16 ILMAISET TOIMITUKSET 0€* *Verkkokaupassa saatavilla vähintään yksi ilmainen toimitusvaihtoehto (ei koske lavatoimituksia). Hinnat voimassa vähintään 30.11.2018 tai niin kauan kun tavaraa riittää.
• 12 l Metsästäjä 6 l 2018 JUHA IMMONEN Kuvat: MARKKU HANKONEN Kanakoirat palasivat Boen kartanolle Suomen ensimmäinen kanakoirien metsästyskoe järjestettiin 125 vuotta sitten Boen kartanolla Porvoossa. Kanakoirakerho – Hönshundssektionen ry halusi juhlistaa pitkää historiaansa Suomessa järjestämällä kanakoirien metsästyskokeet kartanon alueella. Kartano ympäristöineen tarjosi nostalgiset ja kunnioitusta herättävät puitteet hienolle viikonlopulle. S uomessa on harvoja paikkoja, jotka ovat säilyneet tai säilyttäneet toimintaympäristönsä siten, että yli vuosisatainen aktiviteetti on mahdollista toteuttaa uudestaan. Boen kartanon pitkä historia on saanut jatkoa nykyisen isäntänsä Leif Hagelstamin johdolla. Kartanon pihapiiriä vilkastuttaa nykyisin hevosjalostus ja -urheilutoiminta. Kartanorakennuksen kunnostustyöt ovat luoneet puitteet, jotka ovat kulttuurillisesti kauniit ja hyvällä maulla toteutetut. Kartanon nykyinen isäntä on myös intohimoinen metsästävien lintukoirien ystävä ja metsästää itse saksanseisojalla. Hän toimi kokeiden molempina päivinä niin ampujana kuin maasto-oppaana. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kartano on palannut takaisin samalle suvulle, jolla se oli ensimmäisen kanakoirien kenttäkokeen järjestämisen aikaan 125 vuotta sitten. Ensimmäinen kanakoirien kenttäkoe Finska Kennelklubben – Suomen kennelklubi, oli perustettu vuonna 1889. Klubin aloittaessa koetoimintansa Porvoossa 1893 oli kanakoiraväki ensimmäisten joukossa. Perustajat olivat aktiivisia metsästäjiä, jotka käynnistivät kenneltoiminnan nimenomaan metsästyksen tarpeisiin. Seuraava luonteva vaihe oli koetoiminnan käynnistäminen. Boen kartano Porvoon pohjoispuolella tarjosi pääkaupungin lähistöllä puitteet, jossa ensimmäiset kenttäkokeet englantilaisille kanakoirille voitiin järjestää. Kartanon pelloilla kilpailtiin syyskuussa 1893 ja mukana kisassa oli tuolloin yhteensä seitsemän koiraa, edustaen kaikkia kanakoirarotuja – yksi englannin-, gordoninja irlanninsetteri sekä neljä pointteria. Vauhdikkaan AVO3-palkinnon arvoisen suorituksen tarjosi Esa Karjalainen ja englanninsetterinarttu Huntingwhite Etta
• Metsästäjä 6 l 2018 l 13 Kenttäkoe ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen, jopa Uusi Suometar -lehti uutisoi tapahtumasta. Ensimmäisen kanakoirien kenttäkokeen voitti pointteriuros Milton Totnes, omistaja ja ohjaaja hovineuvos D.J Waden. Palkintotuomareina toimivat tohtori A. Lindh, tuomari N. von Wendt sekä vapaaherra Otto Wrede. Ensimmäinen koepäivä Suomen vanhin koirakoemuoto, kanakoirien kenttäkoe, on säilynyt vuosikymmenien aikana lähes muuttumattomana. Settereiden ja pointtereiden työskentelyssä arvostetaan ja arvioidaan edelleen vauhdikasta sekä tyylikästä hakua, linnunlöytökykyä ja taitavaa linnun käsittelyä. Ohjaajan rooli on myös säilynyt ennallaan. Koiranohjaajan tehtävänä on ohjata koiraansa, kantaa asetta ja koeluokasta riippuen yhä myös itse ampua riistalintu. Kanakoirien metsästyskoe ei ole vaativa vain koiralle, vaan myös ohjaajalle. Kenttäkokeessa metsästyksen kohteena ovat Suomessa fasaani, peltopyy ja mahdollisesti lehtokurppa. Juhlakokeen ensimmäinen koepäivä valkeni koleana ja tuulisena. Suomenlahden yli vihaisesti henkäillyt etelätuuli sai syksyisen päivän ”kulkemaan seitsemällä hevosella”, päivän aikana sää vaihtui sateesta auringonpaisteeseen. Ensimmäisenä koepäivänä starttasi kolmessa ryhmässä yhteensä 28 ekipagea kaikissa kolmessa koeluokassa. Ensimmäisenä koepäivänä saatiin hienoja palkintoja voittajaluokan parhaana palkittiin VOI1-palkinnolla ja -sertifikaatilla englanninsetterinarttu M-16 ELIT-16 Ailigaslammen Beaivvas ohjaajana Jari Vettenniemi. Voittajaluokan tuomarina toimi kanakoirakerhon kunniapuheenjohtaja ja ylituomari Pentti Tapio. Lisäksi ensimmäisen palkinnon nuorten luokasta saivat englanninsetteriuros Finnstar Daddy’s Day, ohjaajana Matti Juuti ollen luokkansa paras koira sekä englanninsetteriuros Lammefjordens Liljestrom, ohjaajana Kari Valtonen. Yhdistetyn nuorten ja avoimen luokan ryhmän tuomarina toimi kanakoirakerhon kunniajäsen ja ylituomari Henrik Standertskjöld-Nordenstam. Juhlakilpailun kolmannen ryhmän ylituomarina toimi Juha Rutanen. Kaikkiaan palkinnon enKartano tarjosi nostalgisen kauniit puitteet juhlakokeiden järjestämiselle
• 14 l Metsästäjä 6 l 2018 simmäisenä koepäivänä saivat kahdeksan ekipagea. Juhlaillallinen Koejärjestelyistä vastannut työryhmä johtajinaan Petri Kesävaara sekä Ari Jalonen olivat onnistuneet tehtävässään erinomaisesti. Lauantai-iltana juhlaväkeä oli saapunut paikalle kymmenittäin ja Boen kartanon upouusissa ravintolatiloissa juhlaväkeä odotti tapahtuman arvoon erinomaisesti sopiva kattaus. Tarjoamisista ja tarjoilusta vastasivat Suomen kärkiammattilaiset Ari Jalosen johdolla. Kattauksen yksityiskohdista täytyy nostaa esiin vain tätä tapahtumaa varten luotu servettitaitos, jonka nimi oli ”Setterin häntä”. Illallista juhlistivat läsnäolollaan kartanon isännän Leif Hagelstamin ja Kanakoirakerhon kunniapuheenjohtajan Pentti Tapion lisäksi myös Suomen Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen sekä Kanakoirakerhon kunniajäsen, Suomen Kennelliiton valtuuston pitkäaikainen puheenjohtaja sekä Euroopan FCI:n osaston hallituksen jäsen Eeva Anttinen. Illalliselle osallistui myös lukuisa joukko Kanakoirakerho – Hönshundssektionen ry:n kunniajäseniä sekä hallituksen edustajia. Kiitospuheissa haluttiin korostaa kanakoiraharrastajien arvostusta lajin pitkiin perinteisiin sekä kiitettiin mahdollisuudesta palata yli vuosisadan takaisiin maisemiin juhlistamaan merkittävää tapahtumaa. Unohtamatta järjestelyistä vastanneiden henkilöiden pyyteetöntä panosta koeviikonlopun järjestämiseksi. Toinen sertifikaatti Toinen koepäivä valkeni kirpeän pakkasen nipistellessä nenänpäätä. Yli kaksikymmentä ekipagea oli starttaamassa toiseen koepäivään. Toisenakin koepäivänä kilpailtiin kolmessa ryhmässä samojen ylituomareiden arvostellessa koirien ja ohjaajien toimintaa. Boen kartanon alueella oli hyvin kaikkia koeriistalintuja ja palkintoja jaettiin toisena päivänä kuudelle ekipagelle. Parhaimmasta suorituksesta vastasi pointterinarttu Riekkokirhveen Hertha saaden VOI1-palkinnon sekä -sertifikaatin, ohjaajana Marko Stålnacke. Molempien päivien voittajaluokan ensimmäisen palkinnon saajien suorituksen arvoa korostaa se, että VOI1-palkintoja sertifikaatilla jaetaan Suomessa vuosittain vain ykköskappaleita, jos ensimmäistäkään. Muita ensimmäisiä palkintoja ei sunnuntaina jaettu, mutta paras avoimen luokan koira AVO2-palkinnolla oli pointteriuros Myrteigens Harald, ohjaaja Guy Bardy. Paras nuorten luokan koira NUO3-palkinnolla oli englanninsetterinarttu Terrismäen Gitte, ohjaajana Maarit Murtosalo. Onnistuneen koeviikonlopun lopuksi kartanon isäntä kiitti osallistujia ja toivotti Kanakoirakerhon harrastajineen lämpimästi tervetulleeksi jälleen 250-vuotisjuhlakilpailuihin. Kaikki osallistuneet olivat halukkaita merkitsemään tulevat kokeet jo kalenteriinsa – niin ikimuistoiset ne olivat! Illallisvieraat kuuntelemassa Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry:n kunniajäsen Henrik Standertsköld-Nordenstamin juhlapuhetta. Kunniajäsen Guy Bardyn pointteriuros Myrteigens Harald sai sunnuntaina avoimenluokan toisen palkinnon.
• Metsästäjä 6 l 2018 l 15 K eskustelu jokamiehenoikeuksista käy tällä hetkellä vilkkaana. Suomalaiset jokamiehenoikeudet ovat Suomen kansallisen elävän perinnön luettelossa ja nyt niitä ollaan viemässä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Nämä maailmanlaajuisestikin ainutlaatuiset oikeudet sisältävät myös merkittävän vastuun, ollaanhan kuitenkin yksityismailla liikuttaessa aina jonkun toisen omistamalla maalla. Suhtautumisessa suomalaisten ainutlaatuiseen ja hienoon jokamiehenoikeuteen liikkua luonnossa olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Hankkeen taustalla olevat toimijat ovat valtakunnallisesti varsin pieniä mutta sitäkin äänekkäämpiä. Samat tahot ovat olleet valjastamassa myös yhteisillä veroillamme pyörivää YLEä ja sen ”mennään metsään” -kampanjaa. Ainut asia joka näissä hankkeissa on unohdettu, on suomalainen yksityinen maanomistaja, joita on kuitenkin yli 630 000. Tuntuu siis siltä, että pieni vähemmistö käyttää suurempaa äänivaltaa kuin suuri enemmistö. Hankkeesta ei ennen sen julkituloa ole puhuttu yksityisten maanomistajatahojen kanssa ja silloin yleensä näinkin ylevästä hankkeesta tulee helposti konfliktoitunut. Herää aina epäilys, että onko taustalla jotain kauaskantoisempia suunnitelmia, kun asiasta ei ole yhteisesti päätetty tai sovittu. Ollaanko esimerkiksi jokamiehenoikeuksilla ja sen luomalla brändillä lisäämässä matkailuliiketoimintaa, siis tilannetta, jossa joku muu tekee maanomistajan maalla bisnestä ilman, että maanomistaja saa tästä taloudellista hyötyä. Tämä ei liene tarkoitus, mutta epäilys helposti herää. Tämä sama keskustelu käydään jokamiehenoikeuksia merkittävästi vahvemman oikeuden eli metsästysoikeuden osalta maanomistajien ja metsästysoikeuden vuokraajien kesken. Kun metsästysoikeudet Suomessa vuokrataan paikallisille metsästysseuroille, on korvaus yleensä muodollinen. Metsästysoikeuden vuokrannut taho ei voi tällöin toteuttaa esimerkiksi kaupallista metsästystä alueella ilman, että tuottoa jaetaan myös maanomistajalle. Jokamiehenoikeudet ovat meillä ainutlaatuiset, älkäämme pilatko niitä liiallisen innostuksen vallassa. K aikki merkit viittaavat siihen, että edessä on vilkas susitalvi ja hallinto-oikeuksien ovet käyvät tiuhaan. Suomessa on kuusi alueellista hallinto-oikeutta: Helsingin, Hämeenlinnan, Itä-Suomen, PohjoisSuomen, Turun ja Vaasan hallinto-oikeudet. Kun Maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaa oltiin lakkauttamassa 1.9.2014, Suomen riistakeskus esitti, että Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa käsitellyt Suomen riistakeskuksen päätöksistä tehdyt valitukset keskitettäisiin Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa käsiteltäviksi. Esitys perustui siihen, että valituslautakunnan henkilöstö oli siirtymässä lakkautuksen myötä Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Jos näin olisi tehty, olisi Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa ollut vuosien varrella hankittu osaaminen ja kokemus metsästysasioissa valmiina. Kuten nyt kokemuksesta tiedämme, eri hallinto-oikeuksissa tulkitaan täytäntöönpanokieltoihin liittyviä asioita riista-asioissa (mm. suden poikkeusluvat) eri tavoilla. Jokamiehenoikeutta ja vähän hallinto-oikeutta ERKKI HUHTA Varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Varapuheenjohtajalta Metsästäjä 8 l 2018 l 15
• 16 l Metsästäjä 6 l 2018 JARKKO NURMI Siivet Kurjennevan yllä Elinympäristöjen hoitoa ja noutajakoirayhteistyötä Kurjennevan Eränkävijöiden alueelle luotiin riistakeskuksen Kotiseutukosteikko Life -hankkeessa lähes 20 hehtaarin laajuinen kosteikko, joka täydensi aiemmin ennallistettujen vesialueiden verkostoa. Alueella on nyt melkoinen elinympäristöjen mosaiikki. Kosteikkokohteilla metsästetään aluksi vain kerran viikossa ja jokaisella metsästäjällä on noutava koira apunaan. Tämän takaa yhteistyösopimus Lakeuden noutajakoirayhdistyksen kanssa. E ränkävijöiden majalla vastassani on seuran ehkä leppymättömin puurtaja Pertti Rinta-Nikkola, joka toimii myös Lakeuden ja Kyrönmaan riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajana. Hän esittelee metsästysseuran viimeisintä rakennusprojektia, EU:n Leader-rahoituksella tehtyä lahtiliiterin laajennusta. On ilo huomata, että
• Metsästäjä 6 l 2018 l 17 Siivet Kurjennevan yllä Elinympäristöjen hoitoa ja noutajakoirayhteistyötä Valmiina lähtöön! riistakeskuksen tuottamat hirvieläinkantojen hoidon teemajulisteet ovat jo löytäneet tiensä uuden laajennusosan seinälle! – Meillä on sen verran innokasta porukkaa seurassa, että koko ajan on jonkinlainen kehittämishanke vireillä, kertoo RintaNikkola. Joskus tehdään kosteikkoja, joskus riistapeltoja ja keinopesiä vesilinnuille. Nyt
• 18 l Metsästäjä 6 l 2018 aloitettiin tämä yhteistyö Lakeuden noutajakoirayhdistyksen kanssa. Majan portailla juttelevien metsästäjien ja koirien ohjaajien poskilla hehkuu innostus. Koirienkin hännät vispaavat taajaan: pian päästään jahtiin. Eettisyys edellä Kosteikkojen kunnostaminen, eettisyyden korostaminen, vesilintulaskennat ja kestävän käytön takaavat metsästysjärjestelyt ovat toki tuttuja piirteitä suomalaisessa riistataloudessa, mutta harvassa seurassa niitä vaalitaan niin huolella kuin Kurjennevan Eränkävijöissä. Osaa kosteikoista pidetään jatkuvasti osittain ”pajuttuneena”, jotta vesilintupoikueille olisi tarjolla pesäja pienpoikasvaiheen suojaa. Umpeenkasvaneita alueita raivataan ja alueelle on tehty keinopesiä. Kosteikon saalis kiintiöidään vuosittain ja metsästäjät osallistuvat vesilintulaskentoihin. Kurjennevan Eränkävijät saattaa valitet
• Metsästäjä 6 l 2018 l 19 Tietoa riistasta ja metsästyksestä tavasti olla mieluinen poikkeus Suomessa. Vesilintukantojen hoito on monin paikoin jäänyt muun riistanhoidon ja vastuunkannon varjoon, sillä muuttavaa riistavaraa ei välttämättä koeta metsästysseuroissa yhtä omaksi ja tärkeäksi asiaksi kuin vaikkapa kanalintukantojen hoitoa metsästysaikarajoituksilla ja kiintiöillä. Jatkossa olisikin tärkeää panostaa uudenlaisen vesilinnustuskulttuurin luomiseen, sillä vastuullisesti hoidetut vesilintukannat takaavat paljon metsästysmahdollisuuksia esimerkiksi nuorille metsästäjille. Kurjennevalla luodaan metsästysmahdollisuuksien lisäksi toimintaedellytyksiä myös noutajakoiraharrastajille, jotka eivät aina itse metsästä. Kaikki hyötyvät. Etenkin koirat! Samanlainen toiminta on nyt mahdollista kautta Suomen, sillä Suomen Noutajakoirajärjestö perusti taannoin Facebookiin ”Noutajakoirapörssin”, jonka kautta metsästäjät ja noutajakoiraharrastajat voivat löytää toisensa ja pudotetut vesilinnut! Tämä on erittäin hieno aloite. Sivustoa kannattaa hyödyntää muussakin metsästyksessä, sillä myös kyyhkyt ja kanalinnut saadaan varmemmin talteen treenattujen koirien ja ohjaajien avulla. Noutajat vauhdissa sorsanpyyntiä Kurjennevalla Sorsanpyynnin aloitusta on perinteisesti lykätty Kurjennevan kosteikolla viikolla. Yleensä kosteikolle onkin kerääntynyt muualta runsaasti vesilintuja. Nyt näyttää vaisulta. Iso taviparvi kohahtaa kosteikolta, mutta ne ovat läksynsä oppineet ja kiertävät metsästäjät kaukaa – ennen häipymistään horisonttiin. Saman tempun tekevät myös muutamat yksittäiset heinäsorsat. Kyllä koirillekin töitä saadaan, vaisusta alusta huolimatta, sillä kosteikkomosaiikin reunaosista vesilintuja löytyy ja koirat pääsevät töihin. Ne ratsaavat jokaisen ulottuvillaan olevan lutakon. Sorsia pölähtelee ylös, mutta valtaosa siivittää liian kaukana. Parista pompusta saadaan kuitenkin saalista. Tätä kirjoitettaessa on jo lokakuun alkupuoli ja Kurjennevan yllä viuhuvat muuttosorsien siivet. Sorsakausi jatkuu aina jäiden tuloon sillä kosteikot sijaitsevat Varpulan ja Hirvijärven tekoaltaiden lähellä, tunnetulla muuttoreitillä. Pertti Rinta-Nikkolan poika Jani, ja Lakeuden noutajakoirayhdistyksen Timo Nordberg ovat molemmat tyytyväisiä. – Perustimme WhatsApp-ringin koirattomien metsästäjien ja noutajakoirien omistajien välille ja lähtöjä on ollut syksyllä jo kymmeniä, toteaa Jani tyytyväisenä. Yhteistyö teki ainakin minun metsästyksestäni nautittavampaa, kun ei tarvinnut koko ajan pohtia, että putoaako ammuttu sorsa avoveteen siten, että saan sen pois. Koirat löysivät linnut tureikoistakin. Myös noutajakoirapuolella ollaan erittäin tyytyväisiä yhteistyöhön ja sen toivotaan jatkuvan pitkälle tulevaisuuteen. Idea syntyi alun perin Kurjennevalla vuonna 2015 pidetyissä noutajakoirien SM-kokeissa. Nyt ensimmäisenä vuonna toimintaan ilmoittautui 16 koirakkoa. – Täytyy kiittää idean isää Jani RintaNikkolaa tästä metsästäjäyhteistyöstä. Tämä antaa monelle koiranohjaajalle mahdollisuuden tarjota koiralle rotutyypillistä toimintaa, joka on koiralle elintärkeä virike, toteaa Lakeuden noutajakoirayhdistyksen varapuheenjohtaja Timo Nordberg. Kurjennevan Eränkävijöiden ja Lakeuden noutajakoirayhdistyksen yhteistyö on hyvä esimerkki käytännön lähtökohdista tapahtuvasta vastuunkannosta ja pyrkimyksestä entistä eettisempään metsästykseen. Suomen Noutajakoirajärjestön Noutajapörssi-Facebook-sivun kautta metsästäjät voivat hakea noutavia koiria ja niiden ohjaajia kaverikseen pienriistanpyyntiin kautta maan. Kuvatun kaltainen metsästysseura-yhteistyökin on mahdollista. Rohkeasti mukaan!
• 20 l Metsästäjä 6 l 2018 MIKKO TOIVOLA Pienpetoteema veti väkeä Mynämäellä Pienpetopyynti ja lapsiperheet eivät välttämättä heti eksy samaan lauseeseen. Toimivalla ohjelmalla ja kourallisella osaavia henkilöitä voidaan kuitenkin saada aikaan tilaisuus, josta syntyy hyvällä suunnittelulla ajatus: ”Pienpetopyynti voi olla koko perheenkin harrastus.” M ynämäen riistanhoitoyhdistyksellä on pitkään ollut tapana järjestää toimintaa myös nuorisolle yhteistyössä alueensa metsästysseurojen kanssa. Koska alueella on myös pienpetojen pyynnistä innostuneita metsästäjiä, jalostui keväällä 2018 ajatus suunnitella tapahtuma, jossa molemmille ryhmille riittäisi kiinnostuksen kohteita. Riistanhoitoyhdistyksen aloitteesta toimintaa ryhtyivät organisoimaan paikalliset innostuneet pienpetopyytäjät. Tapahtumapaikaksi valittiin Mynämäen rhy:n ampumarata. Ohjelma päätettiin rakentaa muutamien kiinnostavien teemojen ympärille siten, että asiantuntijat kertovat niistä yleisölle. Lisäksi tilaisuuteen pyydettiin lähialueelta mukaan erilaisten metsästyskoirien omistajia – eläinkunnan edustajat kun yleensä kiinnostavat perheen pienempää väkeä. Tapahtumassa olivat mukana mm. Metsähallitus ja Varsinais-Suomen jousimetsästäjät ry esittelemässä omaa toimintaansa pienpetopyynteihin liittyen. Asiantuntevat luennot kiinnostivat Artikkelin kirjoittaja saapui paikalle Mynämäen riistanhoitoyhdistyksen alkusanojen jälkeen, kun äänessä oli jo näädänpyyntiin erikoistunut lokalahtelainen Voitto Takkunen. Näädänpyyntivinkkien jälkeen jatkoi houkuttelupyynnin erikoismies Aki S. Perälä. Hyvällä rytmillä etenevä ohjelma sai monet pysähtymään ja kuuntelemaan pienpetopyynnin saloja. Harvalle oli tuttua, että peuran rasva on erinomainen syötti näädän rautapyynnissä tai se, miten monipuolinen äänija käyttäytymismallien maailma voi metsästäjälle avautua supikoiran houkuttelupyynnin kautta. Perheen pyyntiponnistuksista vastaavien kuunnellessa kiinnostavia luentoja, oli perheen pienemmillä mahdollisuus tutustua erilaisiin koirarotuihin ja nauttia ilmaiseksi jaossa olleita virvokkeita ja makkaraa. Myös tilaisuuden loppupuolelle sijoittuneet varispyyntiin ja pienpetojen pyyntikilpailuja käsitelleet luennot jaksoivat kiinnostaa yleisöä. Malliesimerkki riistanhoitoyhdistyksen siipien alla suoritetusta koulutustapahtumasta Tulevaisuudessa riistanhoitoyhdistysten rahoitus tulee perustumaan erilaisiin suoritteisiin. Koulutustapahtumat ovat yksi toimintamuoto joka tulee kerryttämään myös alueen riistanhoitoyhdistyksen valtionapua. Luonnollisesti tavoitteena tulisi olla, että koulutustapahtuma on suunniteltu siten, että se saavuttaa riittävän yleisömäärän ja on ohjelmansa puolesta laadukas. Tällöin se antaa osallistujilleen myös metsästyksen toteutuksen kannalta oleellista tietoa. Voidaan rehellisesti todeta, että arviolta 200 henkilöä paikalle koonnut pienpetometsästyksen koulutustapahtuma täytti nämä edellä mainitut tavoitteet erittäinkin ansiokkaasti. Tilaisuudessa oli paikalla monia eri metsästyskoirarotujen edustajia ja se kiinnosti perheen nuorimpia. Juonnetut luennot eri metsästysaiheista kiinnostivat yleisöä. Kuvassa Voitto Takkunen kertoo näädän rautapyynnin erityispiirteistä.
• W ith lo ve fro m H el lo an d Fr ie nd s. Lafayette Smart asettaa uuden standardin metsästysradioille. Kompaktista koosta huolimatta radiossa on suuri ja selkeä näyttö. Smart on vienyt ominaisuudet uudelle tasolle, siinä on paras IP-luokitus, kuorisuojaus ja pienin virrankulutus. Selkeä suomen tai ruotsinkielinen valikko tekee puhelimen käytöstä todella helppoa. INFO -nappi ja sisäänrakennettu ohjekirja täydentää helppokäyttöisyyttä. Älykkään kantamatestin avulla varmistat, että radio on toiminnassa kantaman sisällä ja olet yhteydessä muihin. Smart kommunikoi myös digitaalisesti ja hiljaa. SMS -tekstiviestitoimintoa käyttämällä kommunikoit helposti yhden vastaanottajan tai koko jahtiporukan kanssa. Toiminto vaatii, että kaikilla käyttäjillä on digitaaliset radiot. Uudistettu 70 Mhz punainen antenni on entistä kestävämpi ja taipuisampi. Radion mukana tulevalla maakaapelilla parannat kuuluvuutta entisestään. Katso lähin Lafayette Smart kauppiaasi osoitteessa: www.hjorth.fi Tulevaisuuden metsästysradio: pieni, älykäs ja yksinkertainen. Testivoittaja Svensk Jakt nro 6 2018
• 22 l Metsästäjä 6 l 2018 EERO KESKINEN Vanha rusakko on aika veijari makaukselle menossa. Nuori rusakko taas voi jäädä makuulle vaikka keskelle maatalon pihaa. Urbanisoituneet rusakot asustelevat taajamissa, joissa on vilkas autoliikenne, valtateitä tai rautatie. Kunnon erämies ei sinne ajokoiraansa päästä. Kaksijalkainen ajuri siellä vielä pysyy terveenä. J äniksen jäljitys on – niin kuin moni muukin metsästysmuoto – riippuvainen keleistä. Paras jäljityskeli on lauha ilma tai pieni pakkanen. Kovalla pakkasella jänis on säikky ja haulikon teho on huono. Jos kuitenkin metsästät kovalla pakkasella, pidä patruunat housujen sivutaskuissa ja vaihda kylmät patruunat piipuista taskuihin ja lämpöiset vuorostaan piippuun noin vartin välein. Koska ampuminen on usein jäniksen ”taakse” ampumista, haulit ottavat tuuheasta reisivilloituksesta vain tupon mukaansa ja uppoavat huonosti tappavalle alueelle. Niklattu lyijyhauli on hyvä. Uusi lumi ja tuoreet jäljet… Jäljittämään on hyvä lähteä, kun näkyy vain menneen yön jälki ja voi olla varma, että jäljet ovat tuoreet. Jos näkyy myös vanhempia jälkiä, on yritys arpapeliä. Ihannekeli on jos aamusta alkaa tulla räntää taivaan täydeltä ja sinulla on tuoreet yölliset jäljet vielä tallella. Ovelankin rusakon, joka makaa yleensä taajassa ryteikössä, nopea ampuja sillä kelillä kyllä ottaa. Rusakko liikkuu varsinkin pakkasyönä suurella alueella ja käy syönnöksillä useassa paikassa. Välillä se liikkuu teitä ja latuja hyväksi käyttäen jälkensä hämätäkseen. Makuulle se asettuu toisinaan hyvinkin kauas syönnöspaikastaan. Yleensä se menee tielle, ja jäljistä voi päätellä että se lähti suuntaan K, mutta se palaa tarkasti takaisin raidetta pitkin ja meneekin suuntaan N. Se menee tarkasti tienraidetta pitkin ja tekee sopivalla maastokohdalla pitkän loikan tieltä näkyvissä olevaan ruohotypäkseen tai pieneen katajapuskaan. Aura-autot kun lennättävät tiensivuille lumimoskaa, joten loikka on vaikea havaita. Kun rusakko voi maata aivan tien tuntumassa, ei tiesivua voi mennä koohottaa summassa. Jänis jäljittämällä Jänis jäljittämällä Arkistojen aarteita Julkaistu numerossa 1/2007
• Metsästäjä 6 l 2018 l 23 Vain reikä kinoksessa Aina rusakon löytäminen ei ole näin vaikeaa. Vanhan lumen aikaan kun seuraat yöllistä jälkeä peltoaukealla, se loppuu yllättäen. On vain reikä kinoksessa. Nyt on saalis jo repussa jos ampua osaat. Rusakko ei tule siitä reiästä ulos vaan muutaman metrin sivusta. Lumi vaan aukeaa pöllähtäen ja rusakko kirmaa täyttä laukkaa pakoon. Aukealla ei ole haittana puut eikä pusikko. Älä siis hätäile, päästä rusakko noin pariinkymmeneen metriin. Jos se pakenee suoraan poispäin, heitä laukaus korvien kärkeen. Jos se pakenee sivusuunnassa, heitä laukaus reilun metrin verran eteen. Vaikeampi tapaus on, kun löydät edellä kuvatun makuusloikan tieltä pusikkoon. Hyvin todennäköisesti rusakko on mennyt makuulle aivan lähimaastoon. Nyt maastonmuoto ja kasvillisuus ratkaisevat paljon. Yleensä rusakko ei ole makuulla suoraan jälkien päässä vaan se tekee kuin ongenkoukun ja palaa menojälkensä sivulle. Se tarkkailee jälkiensä seuraajaa. On se sitten ilves, kettu tai ihminen, niin rusakko pakenee näkymättömästi siinä vaiheessa kun jäljittäjä on siellä koukun mutkassa tulossa. Älä tuijota jälkiä Niinpä kun aloitat jälkien seuraamisen tieltä maastoon, älä tuijota niitä jälkiä kuin sivusilmällä. Katseen on oltava sivuille pälyilevä. Rusakko voi ampaista kummalta sivulta tahansa pakoloikkaan. Etene hyvin hitaasti joka hetki ampumavalmiina. Kun rusakko ampaisee sivultasi vauhtiin, on ammuttava nopeasti joka puskan väliin missä sen näet. Hyvä haulikkomies sen useimmiten saa. Jos se nyt kuitenkin karkaa, niin peli ei ole vielä menetetty. Älä lähde sitä missään tapauksessa ajamaan. Anna sen olla rauhassa vähintään tunti. Se asettuu makuulle uudestaan aika nopeasti kun sitä ei häiritä, se on kuitenkin jo säikky lähtemään makuulta toistamiseen ja sitä on vaikea jäljittäjän päästä ampumaan. Mutta jos sinulla on kavereita tai apulaisia, niin järkeilyä peliin. Rusakoilla on omat pakotiensä ja reittinsä, ja ne ovat ainakin kokeneilla metsästäjillä tiedossa. Reilun tunnin päästä passit niihin arveltuihin “tuhannentaalan” paikkoihin. Ajomieheksi voi lähteä aseetonkin henkilö, jos hän muuten on jäljittämisestä perillä. Passit riittävän kaukana Passipaikat täytyy valita yllättävänkin kaukaa oletetusta rusakon uudesta makuupaikasta. Rusakko kuuntelee nyt hyvin tarkasti ympäristön ääniä ja rahinoita eikä varmasti lähde sinne suuntaan, mistä näitä kuuluu. On tietenkin hyvä, jos nyt jäljittämään lähtevällä henkilöllä on ase, mutta tuskin hän sitä tässä tilanteessa pääsee käyttämään. Rusakko on jo säikky ja pakenee herkästi. Tärkeää on että jäljittäjä osaa lukea jälkiä. Kun hän havaitsee rusakon lähteneen makaukselta liikkeelle, hän huutaa kuuluvasti ”LÄHTI”. Näin passimiehet valpastuvat ja ovat valmiina ampumaan. Yleensä ei kulu pitkääkään aikaa, kun laukaus tai kaksi kajahtaa tai räntäkelissä “mossahtaa”. Aina ei kuitenkaan näin käy. Rusakko väistelee passit, käyttää teitä hyväkseen, tekee pitkiä paluuperiä, kun on hidas ajuri perässä. Se kuuntelee tarkkaan mahdollisia ääniä ja liikennettä. Ajomies mylväisee harvahkoon tahtiin, jotta passimiehet tietävät, mihin suuntaan ollaan menossa, ja osaavat tilaisuuden tullen vaihtaa passipaikkaa. Liian lähelle ajoa ei pidä yrittää, se ei onnistu. Rusakko kuulee tarkasti ja vaihtaa suuntaa ja maisemaa. Vahvan lumen aikaan tällainen “jatkojäljitys” onnistuu melkoisen varmasti, jos on useampi passimies ja ajurilla on taitoa sekä kuntoa. Sukset tai lumikengät ovat tässä metsästyksessä välttämättömät, jos lunta on paljon. Nykytekniikka tulee avuksi makuulla olevan jäniksen paikantamiseen lämmönhakulaitteen avulla. Rusakon makuullemeno. Metsäjäniksen makuullemeno. Ihannekeli on jos aamusta alkaa tulla räntää taivaan täydeltä ja sinulla on tuoreet yölliset jäljet vielä tallella.
• 24 l Metsästäjä 6 l 2018 Yksityinen tie rusakon ”surma” Koska yksityisillä teillä ja laduilla saa ampua, on rusakon metsästäminen helpottunut huomattavasti. Rusakolla on ikääntyessään omat ja samat reitit kulkea kun sitä ajetaan. Epäonnistuneenkin jahdin tuloksena reitit oppii muistamaan. Koiran ajossa reitit vähän muuttuvat, mutta ei olennaisesti, jostain syystä eri rusakotkin käyttävät samoja reittejä hyvin usein. Rusakoilla on myös mielialueensa, reviirit. Jos alueelta ammutaan rusakko pois, niin jo kahdenkolmen viikon sisällä alueella on jo toinen vakioasukas. Metsäjänis ja uudet kujeet Metsäjäniksen jäljitys poikkeaa jonkin verran rusakon jäljityksestä. Se liikkuu alkutalvesta hyvin pienellä alueella ja suojakelillä tuskin ollenkaan. Se makailee pienissä korpinäreiköissä ja tepertää tuskin aaria isompaa aluetta. Se syö papanansa ravinnoksi toistamiseen, koska varpuravinto ei sula pötsissäkään täydellisesti ensi kerralla. Näin sen ei välttämättä tarvitse lähteä ruoan hakuun isommalle alueelle. Pakkaskelillä se kuin virkistyy ja saattaa muuttaa jonkin verran paikkaa. Mustikanlehdet ja koivunvarvut ovat sen pääasiallista ravintoa. Jos nyt tapaat kirkkaat pupun jäljet etkä törmää suoraan syöntiteperryksiin, niin on tuumaustauko paikallaan. Nyt ei ole niin tärkeää jälkien ikä, kuten rusakolla, kunhan ne eivät nyt viikon vanhat ole. Pupu asustaa alkutalvesta pienellä reviirillä. Jäljille passiin Jos sinulla on metsästyskaveri, hänen on syytä jäädä jäljelle passiin. Poikkea sinä jyrkästi jäljeltä sivulle ja kuvittele suunnilleen mielessäsi, missä pupu makaa. Nyt lähdet kiertämään ympyrää, halkaisijaltaan vähintään kolmesataa metriä, vähän maastosta riippuen. Jos renkaasta ei tule ulos jälkiä, ala pienentää sitä vähitellen kuin olisit kierrejousi. Seuraa tarkasti tapahtumia renkaan sisälle, valmiina ampumaan. Jos näet renkaan sisäpuolella pupun jälkiä lähellä, pysähdy, ääntele hieman ja pälyile jälkien suuntaan. Yskähdä ja liiku vain muutama metri kerrallaan joka hetki valmiina ampumaan. Jos mitään ei tapahdu, mene hyvin hitaasti ja varoen jälkiteperrykseen. Pupu lähtee kuin valkoinen kerä jostain läheltä. Jos et sitä näe tai et pääse ampumaan, on kuitenkin kaverisi siellä sisäänmenojäljellä, sillä kuuluisalla “tuhannen taalan” paikalla. Jänis kuolee kyllä pienelläkin haulilla, mutta jäiset havut ja risut ovat ikäviä esteitä. Jälleen suosittelen hieman karkeampaa haulia. Jos jänis nyt kuitenkin karkaa, se ei yleensä käy uudelleen makuulle, vaan liikkuu hiljakseen hiippaillen lopun päivää. Hyvän jäljittäjän ajamana, hitaalla tempolla ja silloin tällöin möyhkäisten passimiehille tiedoksi missä mennään, tuloksena on usein pupu pataan. Jänis tekee jo helmikuulla pitempiä lenkkejä ja saattaa siirtyä jopa kilometrejä uuteen paikkaan. Syy liikkumiseen on lähestyvä kiima-aika ja kantavampi lumi. Tiedetään myös, että jänikset vaihtavat ruokavalikoimaa jopa muutaman päivän välein. Syynä tähän on se, että vaikka se syö jonkin myrkyllisen kasvin, se ei kuole kun ei syö sitä usein. Tärkeää on että jäljittäjä osaa lukea jälkiä. Rusakon karkkojälki. Rusakon tieltäpoistumisjälki.
• Metsästäjä 6 l 2018 l 25 YHTEENSOPIVA Tracker-koiranseurantajärjestelmä. Siinä on liuta ominaisuuksia, joita ei muilla ole. Esimerkiksi Tracker Ryhmä. Se on helppo perustaa. Siihen on helppo lisätä muut jäsenet ja koirat. Siinä on helppo lähettää viestejä. Siihen on helppo päivittää metsästysalueet. Siinä kaikki ovat automaattisesti ajan tasalla. Koska yhdessä koet enemmän. Supra: kuuluvuudeltaan ylivoimainen koiratutka. UUTUUS! Tracker Easy: heti käyttövalmis koiratutka, jossa kolmen operaattorin verkossa toimiva Tele 2 IoT SIM-kortti esiasennettuna kahden vuoden käyttöajalla! Osta verkosta tai lähimmältä jälleenmyyjältä: www.tracker.fi UUTUUS! Tracker Hunter 4, lataa Appstoresta tai Tracker for Android 4.0 Google Playsta. HELPOIN REITTISI UNOHTUMATTOMIEN METSÄSTYSKOKEMUSTEN ÄÄRELLE.
• 26 l Metsästäjä 6 l 2018 JUHA JORMANAINEN Kutsu valkohäntäpeuraa Eläinten houkutteleminen metsästäjän luo kutsumalla on ikivanha taito. Nykyään markkinoilta löytyy monenlaisia pillejä ja torvia eläinten kutsumista varten. Älä naureskele, vaan opettele käyttämään niitä ja huomaat että tapahtumia riittää jahdin aikana. Varsinkin valkohäntäpeuran jahtaaminen kutsumalla on todella mielenkiintoista ja tuloksekasta. S uomalaiset metsästäjät suhtautuvat uutuuksiin vähintäänkin epäluuloisesti. Muistan kun esittelin kauan sitten peurapilliä jahtitovereilleni. Porukka naureskeli koko ajatukselle ja piti minua hölmönä – peurathan lähtisivät mokomaa torvea karkuun! Meikäläinen ei siitä lannistunut vaan hankki houkutteluvideoita ja ryhtyi harjoittelemaan. Ahkera työ palkittiin ja pian pillistä alkoi kuulua ääniä, jotka muistuttivat pukin murinaa tai vasan vinkumista. Soittelin pilliä ennen jahtikauden alkua mutta peuroja ei montaa näkynyt. Sitten eräänä iltana kiipesin kyttäystorniin auttamattoman myöhässä. Ahtaassa tornissa kolautin vahingossa kiväärin kaiteeseen, klonk! Viereisestä pusikosta kuului peuran matala ääni ”burrp”, eli kuka siellä? Hönkäisin pilliin rauhallisesti hiljaisen vastauksen, ”burrrrb”. Aukea, tiheikkö ja metsä hiljenivät varttitunniksi. Sitten metsästä jolkotteli naaraspeura ruokainnalle. Se söi hetken kauraa ja poistui tiheikköön. En nostanut asetta, sillä en halunnut ampua sarvettomia. Hämärä tiheni ja todennäköisesti sama naaras ilmestyi tiheiköstä perässään rumasarvinen pukki. Päätin suorittaa riistanhoitotyötä ja ammuin pukkia. Se ryntäsi osuman saatuaan takaisin tiheikköön naaraan seuratessa. Odottelin vartin ja lähdin kävelemään kohti tiheikköä. Silloin naaras loikkasi esiin ja aloitti pakolaukan häntä pystyssä kohti tummaa metsää. Puhalsin uroksen peruskutsun, ”brrrb, brrrb”. Vaikutus oli dramaattinen. Naaraspeura pysähtyi kuin seinään ja kääntyi katsomaan minua sadan metrin päässä. Toivotin sille hauskaa ja turvallista matkaa ja ryhdyin suolistamaan pukkia. Puhu peuraa Houkutuspillin käyttö on helppoa ja sillä voi matkia vasan, ylivuotisen, vanhan naaraan ja pukin ääntä. Pilliin puhalletaan pehmeästi hönkäisten ja joltakin neljän liikuteltavan kuminauhan kohdalta painamalla saa aikaan erikorkuisen äänen. Pilli on osoittautunut tehokkaaksi houkuttimeksi, mutta sitä ei saa käyttää liikaa. Jokaisen kutsun välillä on viisasta pitää vartin tauko. Jos peura vastaa, sitten keskitytään mahdollisimman ilmeikkääseen kutsumiseen. Eräs erittäin toimiva konsti varsinkin kiiKalistelusarvilla imitoidaan kahden pukin välistä taistelua.
• Metsästäjä 6 l 2018 l 27 ma-aikana on seuraava. Aloita kutsuminen pukin perusmörinällä niin, että pidät pilliä hieman takin sisällä. Kutsu seuraavan kerran normaalisti, mutta vaimeasti. Kolmannen kerran voit lisätä äänenvoimakkuutta. Jos pukki on kuullut kutsun, se saattaa erehtyä luuleman että toinen pukki tulee sitä kohti, kun ääni voimistuu. Tutkimusten mukaan peuroilla on ainakin kolmetoista erilaista tapaa viestittää ja houkuttelijan olisi hallittava niistä mahdollisimman monta. Yksi toimiva tapa varsinkin alkukaudesta on matkia hätään, eksyksiin tai vaaraan joutunutta vasaa. Jos naaras kuulee kutsun se vastaa nopeasti ja lähtee etsimään pulaan joutunutta. Joskus isosarvinen kuulee kutsun ja kun se tietää että emät ovat vasojen lähellä, se lähtee tutkimaan tilannetta. Tällainen kutsuminen käy seuraavasti. Sormella painetaan ylintä nauhaa, eli ääni on paljon korkeampi kuin pukin mörinä. Tämä kutsu pitää puhaltaa äänekkäästi ja aggressiivisesti, koska sillä yritetään matkia hengenhädässä olevaa eläintä. Kutsu on seuraavanlainen: ”Baa-AAA...Baa-AAA... BaaAAA”. Kutsun loppuosan äänenkorkeuden pitäisi olla korkeampi kuin alun. Varoitusäänikin toimii oikein käytettynä Peuroilla on myös oma ääni varoittamiseen. Peura-alueilla metsässä liikkuneet ovat kuulleet voimakkaan suhautuksen, kun peuraemo varoittaa jälkikasvuaan. Ääni on kaksiosainen, terävä ja voimistuu loppua kohti: ”Shhhh-shu. Sen oppii tekemään melko pienellä harjoittelulla ilman pilliä. Tätä varoitusääntä voi käyttää seuraavalla tavalla. Ensin pitää paikallistaa peurojen päivälepoalue. Sen jälkeen passimiehet siirtyvät mahdollisimman ääneti paikoilleen kulkupaikoille. Kun kaikki on valmiina ja ampumasektorit on todettu turvallisiksi, ajomies lähtee liikkeelle. Liikaa meteliä ei saa pitää mutta silloin tällöin on hyvä astua jonkun risun päälle. Kun ajomies on alueen keskellä, hän alkaa suhauttelemaan. Jos alueella on peuroja, ne ottavat ritolat ja juoksevat passeihin. Pakolaukassa kiitävään peuraan osuminen on haastavaa mutta ovela passimies voi yrittää pysäyttää eläimen. Ei muuta kuin muutama möreä burrrb, burrrrb -kutsu peurapilliin ja hyvällä tuurilla eläin pysähtyy. Peurapilliä voi käyttää myös taktisesti Eräänä syksynä olin menossa torniin, mutta aukealla oli jo emä kahden vasan kanssa syömässä. Tilanne oli hankala, sillä jos kävelisin aukealle, eläimet pelästyisivät ja lähtisivät karkuun. Otin pillin esiin ja puhalsin kovalla äänellä erittäin römeän uroksen kutsun. Naaras nosti päänsä, vilkaisi vasoja ja poistui niiden kanssa rauhassa metsään. Kahden tunnin kuluttua ne palasivat syötille, kun ”iso ja paha pukki” oli kadonnut. Kiima-aikana sarvilla Valkohäntäpeurat eivät sitoudu reviireihin kuten metsäkauriit. Valkohäntäpeurojen hierarkiassa pienemmät pukit antavat suosiolla tietä isommilleen. Alkukesällä pukit ovat oppineet omat paikkansa, mutta kiimaaikana nokkimisjärjestys saattaa muuttua. Silloin iso ykköspukki juoksee niin innokkaasti naaraiden perässä, että se, kirjaimellisesti, panee itsensä huonoon kuntoon. Kun muut pukit huomaavat tämän, ne lähtevät haastamaan johtajaa. Taisteleminen kuuluu hirvieläinten perusluonteeseen kahdesta perussyystä, joita ovat nokkimisjärjestys (naaraita astuttaessa) ja reviirin puolustaminen. Kun reviirejä ei ole, pukit ottavat mittaa toisistaan saadakseen parhaat naaraat. Ovela metsästäjä osaa käyttää tätä hyväkseen kiima-aikana. Tarkoituksena on imitoida kahta tappelevaa pukkia. Jos alueella on uroksia, ne kuulevat imitoidut taistelun äänet ja tuumivat että siellähän on naaras josta tapellaan. Joten mukaan kisoihin ja äkkiä! Silloin kun pukkeja houkutellaan kalistelusarvien avulla osat vaihtuvat – kiimainen pukki jahtaakin metsästäjää, eikä päinvastoin. Homma on todella mielenkiintoista ja paljon hauskempaa kuin tornissa istuminen. Valitse ensin sopiva paikka sarvien kalistelulle. Se voi olla pieni mäki mutta ympärillä pitäisi olla kunnon metsää. Määritä ensin turvalliset ampumasektorit ja ryhdy sitten hommiin. Naputa houkutussarvien kärkiä ensi muutaman kerran toisiaan vasten. Työnnä seuraavaksi sarvet toisiaan vasten ja ala hieroa sarvinystyjä toisiaan vasten. Älä missään nimessä hakkaa sarvia toisiaan vasten, se pilaa kaiken. Laske mielessäsi kolmeenkymmeneen ja tömistele samalla ja astu muutaman risun päälle. Tarkoituksena on luoda illuusio siitä, että kaksi pukkia ottavat yhteen ja ääntähän sellaisesta touhusta syntyy. Vedä sarvet irti toisistaan puolen minuutin kuluttua niin että sarvipiikit osuvat toisiinsa. Laske houkutussarvet maahan ja ota kivääri käteesi. Tarkkaile maastoa, kuuntele tarkkaan ja tee rauhallinen 360 asteen käännös. Pukki kun voi tulla mistä suunnasta tahansa. Jos metsä pysyy hiljaisena, odota vartin verran ja toista houkuttelu. Käytä tällä kertaa hieman enemmän ääntä ja möräytä peurapilliin lopuksi muutama kerta. Jos hyvä tuuri käy, pensaikko ryskyy ja pukki tulee vauhdilla luoksesi. Mikäli mitään ei tapahdu, pidä ainakin puolen tunnin, Huomaa pillin yläosassa olevat nauhat. Mitä ylempää painat nauhaa, sitä korkeampi ääni silloin on. Kun puhaltelet pilliin, on tärkeää että myös eläydyt esitykseen. Ison pukin mörinä pitää olla aggressiivista ja naaraan pehmeän sointuvaa. Lisää hajusteiden käyttö houkutteluun ja isosarvinen peurapukki saattaa tulla kylään.
• 28 l Metsästäjä 6 l 2018 mieluiten tunnin tauko. Pitkä odotus on tarpeen, sillä paikalle saattaa olla tulossa pukki aikaisempien houkuttelukertojen seurauksena. Joskus pukin tulon kuulee mutta eläin jää jonkin matkan päähän kuuntelemaan. Ota silloin peurapilli esiin ja kutsu pukki luoksesi. Haju kruunaa kaiken Pohjois-Amerikassa peuran houkuttelussa käytetään paljon myös hajusteita. Niiden ideana on houkutella joko kiimaista naarasta etsivää pukkia tai houkutella pukkia katsomaan että millainen vieras pukki alueella on. Kiima-aika on yleensä huipussaan marraskuun puolivälissä ja silloin naaraan virtsaa sisältäviä hajusteita kannattaa kokeilla. Homma käy seuraavasti: ota noin 2x3 cm huopapala ja tiputa siihen neljä viisi pisaraa houkutusainetta. Sido huopapala narulla noin vyötärön korkeudelle (eli nartun takapuolen korkeudelle) ja lähde kävelemään passiin tai torniin. Metsästäjän taakse jää voimakas kiimaisen naaraan hajuvana. Jos pukki sattuu kulkemaan sen poikki, se lähtee suurella todennäköisyydellä seuraamaan hajua. Kun olet perillä, laita hajustehuovanpala sopivalle, noin 80 sentin korkeudelle hyvän ampumamatkan päähän tornista. Tiputa muutamia pisaroita noin kymmenen metrin päähän hajustepalasta sen molemmille puolille. Ryhdy odottamaan lemmenkipeän isosarvisen vierailua ja kutsu sitä pillillä, mutta naaraan äänellä. Peurojen metsästäminen houkuttelemalla on erittäin mielenkiintoista ja myös tuloksekasta jahtia. Itse olen kaatanut useita valkohäntäpeuroja jotka ovat totelleet pillin kutsua. Pillit, kalistelusarvet ja hajusteet antavat oman lisänsä jahtiin ja mahdollisuudet kaataa suurisarvinenkin pukki paranevat roimasti. Tällaisen peurapolun varteen on syytä mennä soittamaan peurapilliä. Joskus houkuttelupillin käyttö palkitaan ruhtinaallisesti. Valkohäntäpeurajahti kutsumalla on mielenkiintoista ja usein tuottoisaa. Mikä parasta, peurat tulevat pillille myös päivänvalolla – ainakin pukit kiima-aikaan.
• Metsästäjä 6 l 2018 l 29 SUVI HONKAVAARA , Suomen metsästäjäliitto Auta Metsästäjäliittoa kehittämään toimintaansa Metsästäjäliitto valmistelee strategiauudistusta vuosille 2019-2021. Osana uudistusta liitto kartoittaa metsästäjien mielipiteitä ja toiveita avoimella verkkokyselyllä. Kyselyn pohjalta järjestö kehittää toimintaa ja palveluitaan. – Tulevaisuuden tavoitteenamme on olla kaikkien metsästäjien järjestö. Pyrimme säilyttämään metsästyksen luontevana osana yhteiskuntaa ja omalla toiminnallamme varmistamaan, että suomalaiset metsästäjät ovat vastuullisen metsästyksen edelläkävijöitä, liiton toiminnanjohtaja Heli Siitari avaa tulevan strategian päätavoitteita. Metsästäjäliiton päätehtävänä on jatkossakin edistää metsästystä. – Metsästäjäliiton tulee olla vahva vaikuttaja myös metsästykseen liittyvässä luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevassa päätöksenteossa, Siitari linjaa. Osana strategiauudistusta Metsästäjäliitossa on käynnistetty jäsenpalveluprojekti, jonka tavoitteena on kehittää liiton palveluita metsästysseuroille ja yksittäisille jäsenille. Projektin aluksi toteutetaan marras-joulukuun aikana kysely, jonka pääteemoja ovat palveluiden lisäksi liiton tunnettuus, viestintä sekä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus metsästyksen piirissä. – Vuonna 2021 liitto täyttää 100 vuotta. Haluamme palvella metsästäjiä entistä paremmin ja monipuolisemmin astuessamme seuraavalle vuosisadalle ja siksi metsästäjien mielipiteiden kuuleminen on tässä uudistustyössä erityisen tärkeää, Siitari toteaa. Kysely on suunnattu kaikille metsästysharrastajille. – Toivomme kaikkien metsästäjien kertovan näkemyksiään ja toiveitaan, myös niiden harrastajien, jotka eivät kuulu liittoon. Vain siten voimme kehittää liittoa kaikkien metsästäjien järjestöksi, Siitari avaa. Verkossa toteutettavan kyselyn on laatinut Taloustutkimus Oy ja kyselyyn pääsee vastaamaan Metsästäjäliiton verkkosivujen kautta osoitteessa metsastajaliitto.fi/kysely2018 Vastausaikaa on 21.12.2018 asti. Vastaajien kesken arvotaan huikeita Eräkontti Oy:n lahjakortteja. Metsähallituksen hirvialueen haku kannattaa aloittaa ajoissa, sillä lakimuutos uudistaa alueiden hakua vuodelle 2019: • Metsästysalueen on oltava yhtenäinen. • Olemme poistaneet alle 1000 hehtaarin alueet Metsähallituksen hirvialueista. • Pohjoisessa hakija voi vielä yhdistää alle 1000 hehtaarin alueen mukaan yksityisalueen kautta. Eräluvat.fi HIRVIALUEIDEN HAKU MUUTTUI! Lue hakuohjeet osoitteesta Eräluvat.fi ja jätä aluehakemuksesi 31.1.2019 kello 16 mennessä.
• 30 l Metsästäjä 6 l 2018 ARTO MÄÄTTÄ Pakkanen riesana — kivääri ja sen patruunat Metsästäjän varusteet Pakkanen vaikuttaa osumatarkkuuteen kolmella eri tavalla. Se muuttaa patruunan ominaisuuksia, erityisesti ruudin syttymisen ja palamisen osalta. Toisekseen se muuttaa aseen ominaisuuksia, jotka ovat osaltaan yhteydessä ruudin palamiseen. Kolmanneksi pakkanen muuttaa ilman tiheyttä ja vaikuttaa tätä kautta luodin lentoon.
• Metsästäjä 6 l 2018 l 31 Aseiden käynti talvisia jahteja varten pitää tarkistaa pakkaskeleillä. Kylmä ase ja kylmät patruunat kertovat parhaiten odotettavissa olevasta suorituskyvystä. K arkeasti yleistäen patruunan käynti yleensä muuttuu syksyisten kelien ja pakkasten välillä. Useimmiten se näkyy heikentyneenä osumatarkkuutena tai osumapisteen muutoksena. Vaikka aseen ja patruunan välinen toiminta olisi saumatonta syksyn keleissä, saattaa yhdistelmän osumatarkkuus romahtaa pakkasella. Valitettavan usein tämän huomaa vasta riistalaukauksen epäonnistuessa. Käytännönläheinen testi Patruunoiden ongelmat pakkasessa pitävät sisällään koko joukon muuttuvia tekijöitä, jotka vaikuttavat eri tavoin ruutiannoksen palamiseen. Syyt ilmiöiden takana ovat kuitenkin niin monisyisiä, että niiden pohtiminen on turhaa. Testaaminen on ainoa tie löytää pakkasella toimiva patruuna. Pakkaskelien ”happotesti” on suoritettavissa yksinkertaisella tavalla. Kohdistetulla ja vähintään puoli tuntia pakkasessa olleella aseella ammutaan kylmä patruuna tarkasti tähtäyspisteeseen. Tällöin nähdään helposti mahdollinen osumapisteen muutos taululla. Oleellista on siis se, että patruunan lisäksi myös ase on jäähtynyt ympäröivien kelien mukaiseksi. Kylmä piippu vaikuttaa ruudin palamistapahtumaan siinä missä patruunan lämpötilakin. Jos osuma on jossain muualla kuin tähtäyspisteessä, ollaan ongelmissa. Tämä ensimmäinen laukaus on se tärkein testattava, koska usein juuri ensimmäinen laukaus nakkaa osuman väärään kohtaan. Käynti saattaa seuraavilla laukauksilla siirtyä normaaliin osumapisteeseen piipun hieman lämmettyä. Usein syynä osumapisteen voimakkaalle muutokselle on patruunan tehon väheneminen kylmässä ja tästä aiheutuva piipun värähtelyn muuttuminen. Mitä ohuempi piippu, sen herkemmin osumapiste muuttuu. Huomionarvoista on sekin, että osumapisteen siirtyminen piipun värähtelyn muuttuessa ei läheskään aina ole pelkästään pystysuuntaista. Se olisi loogista, mutta piipun värähtelyn muutoksen myötä osumapiste saattaa siirtyä sattumanvaraisesti mihin suuntaan hyvänsä. Ase valitsee patruunansa Patruunoissa on eroja. Niiden käyttöpaine, latauksessa käytetty ruuti ja latauksen tasaisuus vaikuttavat lämpimän ja kylmän väliseen muutokseen. Mitään yhteistä nimittäjää tai patruunamerkkiä ei ole helppoa nostaa esiin joko kylmää kestävänä tai kylmässä romahtavana, sillä ase ja patruuna toimivat yhdessä. Tämän vuoksi patruunoita on usein pakko testata koko joukko, ennen kuin omaan aseeseen sopiva löytyy. Tämän jälkeen voidaan vain toivoa, että hyvin käyvän patruunan luoti sopii käyttötarkoitukseen. Lataamalla patruunat itse asioihin voidaan vaikuttaa. Tällöin on mahdollista valita pakkaseen parhaiten sopivat komponentit jolloin merkittävää romahdusta ei pääse tapahtumaan. Tämä tosin vaatii kokemusta ja näkemystä, joten keskimäärin on helpointa ostaa laajempi valikoima patruunoita ja tehdä edellä mainittu aseen jäähdytystesti. Se ottaa aikaa, mutta maksaa takaisin monin verroin tarkkuuden parantuessa. Huurremetson hiihtäminen on työlästä, joten sitä ei kannata pilata huonolla laukauksella. Ase on käynyt ensimmäistä laukausta lukuun ottamatta hienon kasan. Ensimmäisen laukauksen heittäessä pakkasella näin paljon, on kyseessä ongelma, joka kertautuu etäisyyden kasvaessa. Valitettavan usein nämä ”kärpäset” laitetaan tuurin piikkiin vaikka kyseessä saattaa olla systemaattinen ensimmäisen laukauksen ongelma.
• 32 l Metsästäjä 6 l 2018 K aiken kaikkiaan metsästysaseita huolletaan Suomessa todella heikosti. Se, että aseet ylipäätään ja pääsääntöisesti toimivat, kertoo niiden toimintavarmuudesta kaiken oleellisen. Kenties se on osaltaan opettanut meidät ajattelemaan aseita ”huoltovapaina”? Mutta sitähän ne eivät ole. Joka syksy tulee vastaan aseita, jotka eivät sitten enää toimikaan, koska yksinkertaisimpiakaan huoltotoimia ei ole tehty. Roskat pois Koska aseita käytetään luonnossa, niiden koneistoihin kertyy väkisinkin roskia, kuten ohuita oksanpätkiä, havunneulasia, höyheniä, karvoja, lehdenkappaleita, hiekanmurusia ja muuta epämääräistä luonnonmateriaalia. Väärään kohtaan kertyessään tämä törky voi aiheuttaa aseen koneiston epäloogista toimintaa tai jopa sen, ettei ase laukea kun liipaisinta vedetään. Se voi myös muodostaa vanhojen voiteluainejäämien kanssa ”hiomatahnan”, joka kuluttaa aseen osia ennenaikaisesti. Siksi kaikki ylimääräinen aines on syytä puhdistaa koneistosta vähintään kerran vuodessa. Mitä enemmän asetta käytetään, sitä useammin puhdistus kannattaa tehdä. Voitelu Aseet ovat pääosin metallista valmistettuja mekaanisia laitteita, joissa on monissa kohdissa ”metalli metallia vasten”. Järkikin sanoo, että kyseiset kohdat vaativat voitelua, Pulttilukkokiväärin lukko irtoaa tavallisesti kehyksen kyljellä olevasta painonapista. Pulttilukon purkaminen on yleensä varsin helppoa. Aseen perushuolto Aseen perushuolto Kehotan rohkeasti tukimaan miten oman aseen kriittiset osat saa esiin ja puhdistettaviksi. Taittopiippuisen aseen koneisto paljastuu kun perä irrotetaan. Koneistoa ei kannattaa mennä purkamaan pikkuosien määrän vuoksi. Myös sen puhdistamisessa pitää olla varovainen, ja käyttää järkeviä työkaluja. Hyvä yhdistelmä sen puhdistamisessa ovat pumpulipuikot ja roppakaupalla kärsivällisyyttä. Jostain syystä metsästysaseen piipun puhdistamisen merkitys on ymmärretty, ja se tehdään tunnollisesti, mutta muut huoltotoimet laiminlyödään. Tilanne on sama, kuin jos auto vain pestäisiin, mutta huoltoja ei koskaan tehtäisi. Nyt käydään läpi muutama perustason huoltotoimenpide, jolla aseen toimintavarmuus ja käyttöikä paranevat.
• Metsästäjä 6 l 2018 l 33 Jos metalliosien voitelu halutaan hoitaa yhdellä aineella, kannattaa valita laadukas, notkea ja pakkasen kestävä aseöljy. Öljytty tukkipuu pysyy siistinä ja säänkestävänä säännöllisellä öljyämisellä. Käytä vain tukkiöljyä, aseöljy pilaa puun. Aseen perushuolto Aseen perushuolto jotta kaikki toimii takeltelematta ja ilman turhaa kulumista. Voiteluaineen puuttuessa ase voi jopa mennä täysin jumiin juuri kriittisellä hetkellä. Huolellisessa puhdistamisessa koneistosta poistuu suurin osa vanhasta voiteluaineesta. Se on hyvä, koska sen mukana poistuu kuluttavaa likaa. Likainen öljy tai rasva korvataan laadukkaalla tuoreella aineella. Sitä kannattaa annostella varoen, koska laadukas voiteluaine riittää pitkälle, eikä katoa ajan kuluessa, kuten vanhanaikaisilla aseöljyillä oli tapana tehdä. Puu on elävä materiaali Metsästysaseiden puuosat on joko lakattu tai öljytty. Näistä jälkimmäisiä voi ja kannattaa hoitaa. Se tapahtuu laadukkaalla tukkiöljyllä, ohjeiden mukaan. Yleisohjeena on levittää puuosien pinnalle öljykerros ja antaa sen imeytyä vaikkapa 15 minuuttia, jonka jälkeen ylimääräinen öljy pyyhitään pois puhtaalla rätillä. Ja jos puu on päässyt oikein kuivumaan eli imaisee lähes kaiken öljyn itseensä, toistetaan käsittely. Öljytukin hoitaminen ja säilyttäminen hyvässä kunnossa on niin helppoa, että moni on päätynyt poistamaan lakat aseensa puuosista ja muuttanut ne öljytukeiksi. Mutta tämä olisi jo kokonaan oman artikkelinsa aihe. Säilyvyyttä voi parantaa Kun kausi on ohi ja on tiedossa pidempi tauko, kannattaa aseelle tehdä peruspuhdistus ja sen päätteeksi kolme toimenpidettä, jolla se säilyy huippukunnossa. Metallipinnat suojataan ohuelti. Pieni suihkaus laadukasta öljyä piippuun ja rätillä levitellen muille pinnoille. Jos aseen ulkonäköä haluaa suojata vieläkin paremmin, voi ulkoisille metallipinnoille levittää rätillä pienen määrän valkovaseliinia. Ja kun ase laitetaan asekaappiin, muistetaan laittaa se sinne piippu alapäin. Näin piipuissa oleva öljy ei pääse valumaan koneistoon ja sitä kautta lahottamaan tukkipuuta. TE RO KU IT UN EN
• 34 l Metsästäjä 6 l 2018 TOMMY ARFMAN USA:n pohjoinen osavaltio Wisconsin tunnetaan metsästäjien keskuudessa muun muassa vahvasta mustakarhupopulaatiosta. Karhukanta on ollut voimakkaassa kasvussa usean vuoden ajan ja merkit viittaavat sen edelleen olevan hienoisessa nousussa. Vuosittain osavaltiossa kaadetaan 4000 – 5000 mustakarhua. W isconsinin osavaltio sijaitsee pohjoisessa osassa Yhdysvaltoja suurien järvien tuntumassa, lähellä Kanadan rajaa. Kooltaan (169 640 km²) osavaltio on aika tarkalleen puolet Suomesta ja väkiluku on kutakuinkin sama, lähes 5,8 miljoonaa asukasta. Asutus painottuu vahvasti osavaltion eteläiseen puoliskoon, jossa on muun muassa voimakasta maanviljelyskulttuuria. Osavaltio onkin tunnettu suurena maidon tuottajana, josta jalostetaan paikallisesti myös paljon juustotuotteita. Suuret navetat ovat maissipeltojen lisäksi tunnuksenomaisia alueella. Metsäaluetta on noin 40 % pinta-alasta, painottuen pohjoiseen. Mustakarhu — arvostettu riistaresurssi Ursus Americana, mustakarhu, on hyvin elinvoimainen Wisconsinissa. Tämän hetken arvio kannan koosta on noin 28 000 karhua. Määrä on kolminkertainen verrattuna 1980-luvun alkupuolelle, jolloin mustakarhulle tehtiin edellisen kerran hoitosuunnitelma. Karhukanta on erittäin tiheä osavaltion pohjoisosissa ja laji esiintyy tänä päivänä noin ¾ osassa Wisconsinia. Lajia on metsästetty vuosittain noin 4000 yksilöä viimeisten 8-9 vuoden aikana. Huipputulos oli vuonna 2010, jolloin saatiin noin 5000 mustakarhua saaliiksi. Määrät ovat suuria verrattuna muihin osavaltioihin, jopa Alaskaan. Metsästysmuotoa arvostetaan suuresti ja sillä on suuri hyväksyntä metsästäjien ja suuren yleisön keskuudessa. Riistalajina mustakarhua hallinnoi DNR (Department of Natural Resources) eli suomeksi Luontoresurssien osasto/-virasto. DNR saa rahoituksensa metsästäjien ja kalastajien maksamista lupamaksuista. Rahoitusta DNR:lle saadaan myös aseiden ja patruunoiden myynnin veroista. Tag — henkilökohtainen kaatolupa Wisconsin jaetaan neljään karhunhoitoalueeseen, A, B, C, ja D -alueeseen. A, B ja D edustavat osavaltion pohjoisosia ja C edustaa eteläistä karhunhoitoaluetta. Lajin metsästystä toteutetaan henkilökohtaisella lupamenettelyllä, eli mustakarhun kaatoa havittelevat metsästäjät hakevat vuosittain kaatolupaa. Tämä ei vielä tarkoita, että lupa heltiää. Esimerkiksi vuonna 2017 haetMustakarhujen metsästys Wisconsinissa perustuu niiden syöttämiseen. Syöttipaikoilta voidaan varmistaa jälkien tai riistakameran kuvan perusteella, ettei jahdin kohteeksi valita emokarhua, jolla on pennut. W IS CO N SI N DN R
• Metsästäjä 6 l 2018 l 35 Koirien käyttö (hounds) DNR of Wisconsin teki kyselyn 2017 sattumanvaraisesti laajahkolle joukolle karhuluvan hakijoita. Kyselyssä kävi ilmi, että valtaosa (84%) metsästää karhua syötiltä vahtimalla. Koiria käytti 19 % metsästäjistä. Luvut kertovat osan porukasta käyttävän molempia tapoja. Koirametsästys tapahtuu käytännössä Karhu on päätynyt eräksi. Seuraavaksi se kuljetetaan nyljettäväksi. Wisconsinissa ei juuri oteta trikiininäytteitä saaliskarhuista. Liha kypsennetään kunnolla. Wisconsin jaetaan neljään karhunhoitoalueeseen (A, B, C ja D). Alueella C ei saa metsästää koirilla. Karhun pyyntilupaa haetaan jokaiselle alueelle erikseen ja kun pisteitä on riittävästi, lupa heltiää. Black Bear Management Zone Boundary County Boundary Menominee Douglas Bayfield Ashland Iron Price Sawyer Washburn Burnett Rusk Vilas Oneida Forest Florence Marinette Langlade Lincoln Taylor Barron Polk St Croix Dunn Pierce Pepin Eau Claire Chippewa Clark Marathon Shawano Oconto Door Kewaunee Brown Outagamie Waupaca Portage Wood Buffalo Trempealeau Jackson La Crosse Monroe Juneau Adams Waushara Marquette Green Lake Winnebago Calumet Manitowoc Sheboygan Fond du Lac Ozaukee Washington Dodge Columbia Dane Green Rock Walworth Jefferson Waukesha Milwaukee Racine Kenosha Lafayette Iowa Grant Crawford Richland Vernon Sauk £ ¤ 8 ¬ « 48 ¬ « 27 ¬ « 70 £ ¤ 63 ¬ « 77 ¬ « 169 ¬ « 13 £ ¤ 51 ¬ « 27 ¬ « 64 ¬ « 64 ¬ « 64 £ ¤ 141 Fort McCoy " ) F " ) W Eastern Boundary of Bad River Reservation D B A C C C " ) C ¬ « 180 Bad River Reservation Revised 3/19/14 Wisconsin River " ) D " ) M Mustakarhun pyynnissä on oltava kunnon varusteet. Lava-auto on ehdoton, jotta koirat voivat ilmaista karhun jäljen tien reunasta. Mönkijää tarvitaan jos karhu kaatuu syvälle metsään. tiin yli 112 000 lupaa. Jokaisesta hakemuksesta metsästäjä saa pisteen. Kun pisteitä on tarpeeksi, lupa heltiää. Pisteiden tarve on erilainen alueesta riippuen. Pistetarpeen haitari on 1-10, eli joillakin alueilla saattaa mennä 10 vuotta ennen kuin metsästäjä saa kaatoluvan. Luvan haltija käyttää lupansa joko yksityisellä maalla tai valtion mailla. Valtion maita on todella runsaasti ja alueita voi käyttää vapaasti, kunhan pysyy oikealla lupa-alueella. Luvan saaneilla on hyvät mahdollisuudet karhun kaatoon, noin puolet heistä päättää metsästysvuotensa karhun kaatajina. Tähän kaatoprosenttiin nojautuen lupia voidaan myöntää vuosittain noin 10 000, jolloin kaatomäärä tulee pyörimään 4000-5000 eläimen tienoilla. Jos kaatoa ei suorita, ei lupa siirry seuraavalle kaudelle, vaan luvan haku ja pisteiden keruu alkaa taas alusta. Luvan voi myös antaa eteenpäin, esimerkiksi nuorelle metsästäjälle. Bait — syötiltä metsästys Lupamenettelyn lisäksi suurin ero meidän tuntemaamme karhunpyyntiin on syötitys. Wisconsinissa karhun metsästys perustuu syötin käyttöön, riippumatta siitä metsästääkö vahtimalla tai koirilla. Syöttinä ei saa käyttää kalaeikä lihatuotteita ja myös hunajatuotteet ovat kiellettyjä. Käytännössä ruokinta sisältää pähkinöitä, keksejä, energiapatukoita ja niin edelleen. Syötitys tapahtuu siten, etteivät valkohäntäpeurat pääse siihen käsiksi. Syöttiastiana käytetään ontoksi koverrettua puunrungon palasta, noin 60-70 cm pituudeltaan. Rungossa on pohja ja kansi on sahattu samaisesta puunrungosta. Syötin asetettuaan, metsästäjä laittaa vielä ison kiven painoksi kannen päälle. Käytännössä karhu on ainoa eläin, joka pääsee syöttiin käsiksi. Metsästys tapahtuu joko syötiltä vahtimalla tai koirat päästetään irti, jos syötillä on käynyt sopiva karhu. Tämä todetaan jälkikentästä, jotka on tehty syötille johtaville poluille hienosta hiekasta. Toinen vaihtoehto on riistakameran käyttö. Näin vältetään pennullisten porukoiden valikoituminen pyynnin kohteeksi. Karhun pyynti alkaa syyskuun ensimmäisenä maanantaina ja vuorovuosin ensimmäinen viikko on joko koirametsästäjien tai vahtimismetsästäjien yksinoikeus. Tämän jälkeen metsästys on molemmille ryhmille vapaata. Julkiselle maalle voi kuka tahansa tehdä syöttejä. Tähän ei ole minkäänlaista ohjeistusta, mutta tietynlainen herrasmiessopimus vallitsee metsissä. Ei ole sopivaa laittaa omaa syöttipaikkaa lähelle jonkun toisen hallinnoimaa paikkaa, saati sitten aloittaa metsästys jonkun toisen syötiltä. Ajoittain saattaa joitakin konflikteja asian tiimoilta syntyä, mutta julkiset maat ovat laajoja ja lupamenettely takaa sen, ettei yletöntä karhurallia metsissä pääsääntöisesti ole. Karhun metsästys päättyy 9. lokakuuta.
• 36 l Metsästäjä 6 l 2018 ajokoiraroduilla (hounds), kuten esimerkiksi Plotin ajokoira ja Amerikan kettukoira. Jahdeissa käytetään myös hyvin paljon sekarotuisia koiria. Pohjoismainen tapa metsästää pystykorvarotuisilla loistaa täysin poissaolollaan. Koirat voidaan laskea irti karhun jäljille puoli tuntia ennen auringon nousua ja koiria saa olla karhun perässä enintään kuusi kappaletta. Tavoite ajokoirilla on saada mustakarhu pysähtymään puuhun, tai kuten monesti isommilla karhuilla, maan pinnalla. Kun karhu on seisontahaukussa, lähtee luvanhaltija haukulle ja kaataa karhun, jos karhu on hänelle sopiva. Tässä vaiheessa viimeistään voidaan todeta, jos kohteena on pennullinen naaras. Usein metsästäjät tavoittelevat riittävän isoa yksilöä ja pienemmät nallet jätetään rauhaan. Susi ja koirat Wisconsiniin on muodostunut 1980-luvulta lähtien vahva susikanta. Tuore arvio määrittelee kannan kooksi 225 laumaa ja yksilömäärä on noin tuhat eläintä. Sudet asuttavat pitkälti samoja alueita kuin karhut eikä konflikteja metsästyskoirien kanssa voida välttää. Eniten koiravahinkoja syntyy juuri karhunmetsästyksen yhteydessä. Kuluvana vuonna 2018 valtion mailla on raportoitu 22 kpl koiravahinkoja alkaen 1.7. jolloin karhukoiria voidaan ryhtyä treenaamaan. Kaikkiaan koiria tapetaan susien toimesta vuosittain 20–50. Lisäksi koiria loukkaantuu kohtaamisissa jonkin verran. Kotikoirille vahinkoja sattuu harvoin, mutta nämä konfliktit ovat Wisconsinissa kasvussa. Usein tapahtumien kulku on seuraavanlainen : sudet tulevat pimeässä lähelle pihapiiriä ja kotikoira lähtee niiden perään ikävin seurauksin. Sudet ottavat harvemmin koiria ravinnoksi, koska Wisconsinissa on hyvin vahva valkohäntäpeurakanta, joten susille on ravintoa riittävästi. Wisconsinissa jää vuosittain liikenteen uhriksi likimain yhtä paljon valkohäntäpeuroja kuin Suomessa ammutaan, noin 30 000 kpl. Karhu tuo dollareita – ja haasteita Mustakarhu on merkittävä myös taloudellisesti. Lupatulot tuovat luonnonvarahallinnon kassaan miljoona dollaria. Kaikilta (110 000 – 130 000) vuosittain lupaa hakevilta peritään 4,50 dollaria ja luvan saavilta 49,00 – 251,00 dollaria, riippuen onko hakija paikallinen vai ulkokuntalainen. Rahalla korvataan kaikki karhujen aiheuttamat taloudelliset vahingot, kuten satovahingot ja karjalle aiheutetut tappiot. Karhujen aiheuttamat vahingot vaihtelevat vuoden 2017 noin 100 000 dollarista vuoden 2012 huippuun, lähes 400 000 dollariin. Tämän lisäksi metsästäjät tarvitsevat muita palveluita, kuten metsästysvarusteet, polttoaineet, asumiset, ruokailu ja opastukset. Näistä kertyy tuloja paikallisille yrittäjille. Vahvan karhukannan hallinnon haasteisiin vastaa Wisconsin DNR:sta Pat Beringer: – Suurimmat haasteet ovat karhujen levittäytyminen tiheämmin asutuille alueille ja taajamiin, joissa niiden läsnäolo aiheuttaa konflikteja. Näillä alueilla pyritään karhukantaa vähentämään. Tämä toteutuu runsaamman lupamäärän kautta ja varsinaiset ongelmakarhut joko pyydystetään ja siirretään tai pahimmissa tapauksissa lopetetaan. Tämä työ tehdään viranomaisten toimesta. Syöttipaikan hiekkakentästä mitataan karhun jälki. Jos jälki on riittävän suuri, voidaan laskea koirat irti. Jos kyseessä on koirien treenaus, voidaan sitä toimittaa myös pienemmillä karhuilla. Koiranohjaaja Curt Rollman mittaa jälkeä dollarin setelillä. Karhu on todettu liian pieneksi ja koirat on kytketty. Pian karhu laskeutuu puusta kun se huomaa koirien olevan kytkettyjä. Tämä karhu pääsee kasvamaan, koirat ovat kyllä toista mieltä. Michael D. Petrie ja Pat Beringer taluttavat koirat pois paikalta. Mustakarhun koirametsästys perustuu siihen, että karhu saadaan seisontahaukkuun. Nuoret karhut menevät helposti puuhun, kun taas vanhemmat jäävät maahan. Puusta voidaan vielä varmistaa karhun koko ja etteivät koirat ole vaihtaneet kohdetta pennulliseen naaraaseen.
• 38 l Metsästäjä 6 l 2018 JARKKO NURMI Kilpailun menestyjä Kauhajoen metsästysseura -peltopyitä, kyläkuntia ja riistatalouden hyvinvointia Kauhajoen metsästysseuran voidaan ilman pohjalaista uhoakin todeta olevan suurin ja kaunein: seuran jäsenmäärä sekä pinta-ala ovat valtakunnan huipputasoa ja toiminta on laajaa ja monipuolista: valtakunnallisesti merkittävää peltopyykannan hoitoa, kosteikkojen ennallistamista ja aktiivista tiedottamista. Metsästysmahdollisuuksia tarjotaan nuorille ja maattomille metsästäjille. Ennakkoluulottomuus ja aktiivisuus toivat 2 palkinnon sijoituksen Riistan vuoksi -kilpailussa. K auhajoen metsästysseuran toimintapinta-ala on noin 76 000 hehtaaria ja jäsenmäärä 920. Koska pinta-ala ja jäsenmäärä ovat näinkin suuria, on seuran toiminta jaettu kahdeksaan kyläosastoon, joiden pinta-ala on useita tuhansia hehtaareita. Näin jäsenistö saadaan isossakin seurassa kokemaan toiminta läheiseksi ja oman alueen eteen tehdyksi työksi. Kauhajoen metsästysseuran alue on varsinainen riistatalouden kiihdyttämö, jossa monet Suomen riistakeskuksenkin toimintalinjat jalkautuvat osaksi seuratoimintaa. Kauhajoella hyödynnetään maatalouden erityistukia riistanhoitoon, innokkaat isännät soveltavat Riistametsänhoito-konseptin oppeja metsissään ja hirvikannan valikoiva verotus on itsestään selvä osa jahtikäytäntöjä etenkin sonnikannan keski-iän ja sarvikruunujen kasvattamiseksi. Julkaiseepa metsästysseura vuosittain noin 100-sivuisen Jahti ja Sihti -tiedotuslehdenkin jäsenilleen, joten ei tässä voi kuin ihmetellä, mitä siihen vesijohtoveteen Kauhajoella laitetaan… Erähovissa ammutaan kovilla – ja simulaattorissa Kurvaan tapaamispaikallemme, joksi on sovittu Sotkan Erähovi. Varsin massiivinen kokouskeskus, joka on rakennettu seuran talkoiden ja EU-varojen yhdistelmällä. Täällä järjestetään vuosittain lukematon määrä seuran riistatilaisuuksia, metsästysammuntoja ja tilaa vuokrataan myös ulkopuolisille asiakkaille häiden ja monien muiden tapahtumien pitoa varten. Kosteikkojen ennallistaminen kuuluu Kauhajoen metsästysseuran perustoimiin.
• Metsästäjä 6 l 2018 l 39 Seuran viimeisin hankinta on ollut ampumasimulaattori, joka on helpottanut paikallisen nuorison ohjaamista harrastuksen alkumetreillä. Taannoin seura jopa etsi lehti-ilmoittelulla nuoria jäseniä, joilla ei ollut mahdollisuutta päästä metsästysseuran jäseniksi muualla! – Tässä tätä ydinjoukkoa on, kehaisee seuran puheenjohtaja Pauli Kiviluoma, kun paikalle saapuu seuran riista-aktivisteja. Ilman heidän ja monien muiden jäsenten sitoutumista ei olisi Erähovia, kosteikkoja tai muuta esiteltävää. Jarmo Itäluoma, Juhani Toivakka ja Petri Rahikka vaatimattomina pohjalaisina punastelevat ja möhisevät hämmentyneinä kehuista. Pauli on itsekin yksi toiminnan moottoreista ja ehtii käytännön puuhiensa lisäksi osallistua riista-alan kehittämiseen alueellisen riistaneuvoston puheenjohtajana ja riistakeskuksen hallituksen jäsenenä. Pitkä riistahallinnon kokemus ei estä häntä puuhaamasta myös paikallisen tason kehittämishankkeissa haalarit päällä. Kyse on elämäntavasta. Riistan vuoksi, kirjaimellisesti. Riistaympäristökatselmus Kauhajoella Kahvittelun yhteydessä Erähovissa eivät jää huomiotta majan seiniä koristavat kunniakirjat. Seuran toiminta on tunnustettu monilla tahoilla. Seinällä komeilee muun muassa Wildlife Estates -kunniakirja. Tämän kansainvälisen tunnustuksen saamiseksi on sitouduttava pitkäaikaiseen ja vaikuttavaan riistanhoitoon ja useimmiten se jaetaan ammattimaisen riistanhoidon piirissä oleville yksityistiloille. Kauhajoen metsästysseura taitaa olla ainoa seuratoimija, joka sen on saanut. Seinällä komeilee myös Suomen metsästäjäliiton Vuoden metsästysseura -kunniakirja – ja pian siis myös Riistan vuoksikilpailun ”trofee.” Kahvittelun jälkeen on aika siirtyä maastoon. Pikainen riistakatselmus kattaa peltoriistanhoidon ja riistametsänhoidon kohteita. Ensimmäisenä kapuamme laajan peltolakeuden keskellä sijaitsevaan lintutorniin hakemaan riistallista, alue-ekologista perspektiiviä. Avaraa maisemaa täplittää riistapeltojen, pajukoiden, nurmien, avo-ojien ja pikkusaarekkeiden mosaiikki. Tämä viljelylakeus ei ole autiomaa! ”Sontaseminaarin peltopyytohtorin vinkit” Tornilla tapaamme miehen, joka on unohtanut peltopyystä enemmän kuin monet metsästäjät ja riistanhoitajat koskaan ehtivät oppia. Hämmentävästi hän esittelee itsensä Sontaseminaarin käyneeksi maanviljelijäksi, mutta lajitoverit täydentävät nimitystä heti käytännön peltopyytohtori -tittelillä. Miehen nimi on Juhani Toivakka. Hän on maanviljelijä, jolle riista on niin arvokas asia, että hän miettii maaja metsätaloutensa toimenpiteiden vaikutukset aina myös riistan elinolojen kannalta. Toki maalaisjärki ja kannattaKauhajoen metsästysseuran tiedotuslehti Jahti ja Sihti on tarpeellinen lukupaketti jäsenille ja sidosryhmille. vuus etunenässä, mutta nehän eivät sulje riistan huomioonottamista pois. Useimmiten päinvastoin. – Tärkeintä peltopyykantojen hoidossa on ajatella viljelymaisema peltopyyn silmin eri vuodenaikoina. Keväällä tarvitaan pesimiseen heinittyneitä pientareita, joihin maanmuokkaus ei ulotu. Avo-ojien varret ovat tyypillisiä pesäpaikkoja. Syksyllä ja talvella pyyn on saatava viherravintoa eli sen tulisi päästä käsiksi nurmeen tai syysviljanoraaseen. Lisäksi talvella tarvitaan matalaa suojapusikkoa, sen virkaa täällä toimittaa riistapelto tai matala pajukko, luettelee Toivakka. Hän kertoo, että peltoriistanhoidon toimenpiteitä voidaan tukea rahallisesti maatalouden ympäristöohjelman eritystukien monipuolisella keinovalikoimalla, joka mahdollistaa muun muassa mosaiikkimaisen, vaihtelevan maiseman luomisen, mikäli maanviljelijä todella haluaa panostaa peltoluonnonhoitoon. Kari Nuutinen kouluttaa kanakoiriaan usein Kauhajoen pelloilla Kauhajoen riista-aktivistit ovat hyvällä tuulella
• 40 l Metsästäjä 6 l 2018 R ETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta P eltopyykannat ovat maatalouden murroksessa ja pienpetokantojen paineessa huvenneet menneiden vuosikymmenten kukoistuksesta. Tosin Pohjanmaalla pyitä on vielä paikoin hyvinkin ja muun muassa Ilmajoella pirteät peltopyyparvet säikäyttävät tasaisin väliajoin rusakonpyytäjän, kun ne nousevat avo-ojan heinikosta kirskahtaen lentoon. Ilmajoen ”Lakia” onkin valtakunnallisesti merkittävimpiä peltopyyn elinalueita. Kauhajoen lakeudet ovat hieman pienempiä, mutta peltopyitä siellä on runsaasti, sillä alueesta on ”tehty” peltopyyalue. Ideanikkarina, käytännön saarnamiehenä ja yhtenä työn toteuttajista on häärännyt maanviljelijä Juhani Toivakka. – Kainaston kyläalueelle luotiin peltopyy-ympäristö riistapeltoihin panostamalla. Yleensähän metsästysseurat tekevät riistapeltoja hirvieläimille ja ne kylvetään metsänkainaloon vanhoille kytöheitoille, jotka eivät ole aktiiviviljelyssä. Peltopyyn riistapellot pitää sijoittaa keskelle peltoaukeaa. Peltopyyriistapelloissa ovat parhaiten toimineet seokset, joissa on mukana hunajakukkaa, auringonkukkaa ja jotain talviaikaista vihantaa tarjoavaa siementä. Hunajakukka houkuttaa mehiläisiä ja hyönteisiä heinäkuun alussa kun piipunkopan kokoiset peltopyyn poikaset tarvitsevat hyönteisravintoa. Talviaikaan taas auringonkukkien vahvat varsistot tarjoavat pyille suojaa ja pitävät hangen ilmavana, jotta pyy pystyy helpommin kaivautumaan viherravintoon käsiksi. – Suorakylvön ja riistapeltojen merkitys peltopyylle on suuri. Pitkään sänkeen puiminenkin edistää pyyasiaa, kertoo Toivakka. Minä uskallan väittää, että ihmismielikin on pirteämpi täällä peltojen keskellä elävällä kun vihreät riistapellot värittävät maisemaa marraskuisen kynnöspellon sijaan. Kauhajokelaisten työ kantaa hedelmää, sillä oheisesta kartasta voidaan nähdä riistapeltojen sijainti ja niiden liepeillä sijaitsevien peltopyyreviirien määrä keväällä 2009. Parimäärä on hämmästyttävän korkea ja aivan toista luokkaa kuin tavallisilla viljelyalueilla. Riistapeltolohkot on merkitty vihreällä ja peltopyyreviirit keväällä 2009 on merkitty punaisilla palloilla. Peltopyy on pelastettavissa Riistataloudesta elinvoimaa maaseudulle Kauhajoen metsästysseura on jo vuosikymmenten ajan tarjonnut metsästysmahdollisuuksia myymällä jahtipalveluita. Seudulle kerääntyy useita kymmeniä uskollisia pyytäjiä vuosittain vahvojen fasaanija peltopyykantojen houkuttamina ja he pääsevät myös kiintiöityyn metsäkanalintujahtiin. Lakialla kaikuvat nytkin komennot, pilli vislaa ja käsimerkit ohjaavat nuorta saksanseisojaa riistapellossa oranssitakkinen herrasmiehen ohjauksessa. Kas, sehän on vanha tuttu, Nuutisen Kari, Kauhajoen metsästysseuran vakioasiakas pitkältä ajalta. – Tänne minä palaan useita kertoja syksyssä kertoo Kari, joka useimmiten koukkaa Kauhajoen kautta mennessään metsäkanalintujahtiin Kuusamoon tai palatessaan sieltä. Lintuja löytyy aina hyvin ja tämä on erinomainen paikka kouluttaa kanakoiraa. Kauhajoen seudulle jahtimatkalaiset tuovat lisää hyvinvointia, sillä he käyttävät runsaasti maaseutuyrittäjien majoitusja ruokapalveluita. Maanviljelijät, maaseudun yrittäjät ja metsästäjät puhaltavat yhteen hiileen eikä ristiriitoja muistu riista-aktivistien mieleen. Hirvieläinten metsävahinkojakin ennaltaehkäistään pienellä yhteishankkeella metsänhoitoyhdistyksen kanssa. Kauhajoen metsästysseuran toiminta on modernia yhteistoimintaa maaseudun hyväksi, joka tähtää tulevaisuuteen. Siitä voisivat monet hieman jäyhemmät ja vanhakantaisemmat metsästysseurat ottaa oppia. Riista ja metsästys ovat osa maaseudun rikkautta ja tärkeitä hyvinvoinnin lähteitä. Onnittelut kauhajokisille seuratoiminnan ja luonnonhoidon pioneereille! LU ON N ON JA RI IS TA N HO IT OS ÄÄ TI Ö
• Metsästäjä 6 l 2018 l 41 L uonnonvarakeskuksen pari vuotta sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan vuosina 19962015 metsäkanalintujen metsästysverotusasteen ei juurikaan havaittu riippuvan siitä, onko kanta harva vai tiheä. Ainoa tilastollisesti merkitsevä riippuvuussuhde havaittiin teerellä Pohjois-Suomessa. Havaittu riippuvuus olikin käänteinen, eli kun kanta oli tiheä, verotusaste keveni. Toisaalta kannan ollessa pieni, verotusaste kasvoi. Riistapolitiikan yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden näkökulmasta tässä näytti olevan samalla kertaa sekä ongelma että hyödyntämätön mahdollisuus. Riistakonsernin tavoitteena on, että riistatalous luo hyvinvointia, jota mitataan muun muassa toteutuneiden metsästyspäivien määrällä. Toisaalta riistakonsernin tavoitteena ovat elinvoimaiset riistakannat. Ilman niitä putoaa perusta myös hyvinvoinnilta. Ajantasainen riistatieto, erityisesti kesän riistakolmiolaskentojen lisääminen, on auttanut merkittävästi molempien tavoitteiden edistämisessä. Hyödyntämätön mahdollisuus on se, että hyvinä lintuvuosina, jolloin metsästystä olisi vara lisätä ja nauttia metsästyspäivien antamasta hyvinvoinnista, verotusaste ei noussut, vaan pikemminkin laski. Potentiaalia ei siis hyödynnetty hyvinä vuosina. Toisaalta huonoina lintuvuosina verotusaste oli korkein, mikä on kestävän käytön periaatteen näkökulmasta väärin. Huonoina vuosina verotusasteen tulisi olla pienin. Tästä olemme vetäneet johtopäätöksen, että hyvinä vuosina verotusastetta on varaa nostaa, kunhan huonoina vuosina metsästysaikaa lyhennetään. Aiempina huonoina vuosina olemme rajoittaneet tuoreen laskentatiedon perusteella metsästysaikoja ministeriön asetuksella tiukastikin. Näin on tarpeen myös jatkossa – huonoina vuosina. Nyt metsästysasetuksessa metsästysaikoja on avattu väljemmiksi hyviä metsäkanalintuvuosia varten. Tänä vuonna metsäkanalintujen metsästysajan sallittiin jatkuvan monilla alueilla marraskuun 10. päivään saakka ja osassa Lapin kunnista metson metsästysaika jatkuu jopa joulukuun 10. päivään saakka. Entiset metsästysajat perustuivat tilanteeseen 1980-luvulla – aikaan riistakolmiolaskentojen alkumetreillä. Silloin metsästyspaine oli varmasti erilainen ja pitkällä aikavälillä verotusasteet ovat olleet laskussa. Taustalla lienee suuria yleisiä kehityssuuntia, kuten väen muuttaminen maaseudulta kaupunkeihin. Sen jälkeen 1990-luvulla tulkittiin kanalintujen syklisen kannanvaihtelun hävinneen. Viimeiset kaksi sykliä kannat näyttäisivät jälleen vaihdelleen lähes oppikirjan mukaan. Ilmeisesti syklisyyteenkin kuuluu, että välillä se näyttää katoavan. Nopean kasvun vaiheessa kanta kestää parhaiten verotusta. Sitten kun se 1–2 vuoden päästä kääntyy laskuun, ei enää niin hyvin. Tämä tuntuu nyt joidenkin metsästäjien puheenvuoroissa unohtuneen. Kuvitellaan, että kannat nousisivat pysyvästi jollekin korkeammalle tasolle. Syklisesti vaihteleva kanta ei kuitenkaan pysy pidempään korkealla tasolla, vaan tulee sieltä muutaman vuoden päästä alas – tehtiinpä silloin mitä tahansa. Kantaan vaikuttavat sittenkin suurimmaksi osaksi muut tekijät kuin metsästys. Avattu metsästyspäivien lisäys – jopa joulukuisen metsojahdin muodossa – avaa uusille sukupolville mahdollisia metsästyspäiviä olosuhteissa, jotka eivät ole olleet mahdollisia vuosikymmeniin. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan kannata ulosmitata mahdollisimman suurta saalista yrittämällä. Riistakonsernin tavoite on yhtä lailla, että metsästys on eettistä ja vastuullista. Vastuuta on annettu entistä enemmän metsästäjille. Verotusta kannattaa edelleen suunnata erityisesti nuoriin lintuihin. Kiitos tämän hyvinvoinnin – metsästyspäivien – mahdollistamisesta kuuluu riistakolmioiden laskijoille, Luonnonvarakeskuksen tutkijoille ja riistakeskuksen Kestävä Metsästys –tiimille, joka esitykset metsästysajoista valmistelee. Riistatieto avasi uusia mahdollisuuksia metsästyspäiville Ministeriön kuulumisia JANNE PITKÄNEN Erityisasiantuntija maaja metsätalousministeriö Luonnonvaraosasto Erätalousyksikkö
• 42 l Metsästäjä 6 l 2018 MATTI KERVINEN , Suomen riistakeskus Metsästyksen valvonnassa yhteistyö on voimaa Metsästyksen valvonta on laillisen metsästyksen edunvalvontaa. Valvontavastuuta on jaettu eri viranomaistahoille ja paikallisille toimijoille, ja suuri osa valvonnasta toteutetaankin eri tahojen yhteistyönä. ItäSuomen poliisi ja Metsähallitus suorittivat metsästyksen valvontaa syyskuun lopussa YläSavossa ja Pohjois-Karjalassa. Valvontatapahtuman perusteella metsästäjät ovat lainkuuliaista väkeä ja suhtautuvat valvontaan erittäin myönteisesti. M etsästyslain noudattamista valvovat toimialueillaan metsästyslain 88 §:n mukaisesti poliisi, rajavartiolaitos ja tulliviranomainen. Myös riistahallintolaissa tarkoitetut riistanhoitoyhdistysten metsästyksenvalvojat voivat suorittaa valvontaa riistanhoitoyhdistyksen alueella. Valtion omistamilla alueilla valvonnasta vastaavat Metsähallituksen erätarkastajat ja muut toimihenkilöt. Lisäksi maanomistajalla ja metsästysoikeuden haltijalla on oikeus suorittaa valvontaa alueellaan. Jokaisella luonnossa liikkujalla on kuitenkin oikeus ja velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan laittomuuksista poliisille, riippumatta siitä kenen omistama maatai vesialue on. Valvontayhteistyöstä hyötyvät kaikki osapuolet Itä-Suomen poliisilaitos on pyrkinyt viimeisen kymmenen vuoden aikana aktiivisesti ja monipuolisesti kehittämään toimintaansa eräasioissa esimerkiksi järjestämällä erävalvontaa suorittaville poliisimiehille koulutusta ja mahdollisuuksia toteuttaa itse valvontatyötä. Lisäksi poliisilaitos on merkittävästi lisännyt yhteistyötä muiden valvontaviranomaisten, yhteistyökumppaneiden ja toimintaympäristönsä asukkaiden kanssa. Yksi keskeinen yhteistoimintamuoto on poliisilaitoksella toimiva eräyhdyshenkilöverkosto. Kansalaiset voivat olla suoraan yhteydessä eräyhdyshenkilöihin ei-kiireellisissä metsästys-, kalastusja muissa eräasioissa. Eräyhdyshenkilöiden yhteystiedot löytyvät Poliisin internetsivuilta. – Itä-Suomen poliisin eräyhdyshenkilöt vastaanottavat vuosittain useita satoja yhteydenottoja, joten toiminnalle on selkeä tarve, kertoo Itä-Suomen poliisilaitoksen eräasioista vastaava ylikomisario HarriPekka Pohjolainen. Metsähallituksen erätarkastajat valvovat lakien noudattamista ja lupien voimassaoloa valtion maaja vesialueilla. Työhön kuuluu Valvonnassa tavatuilla metsästäjille oli luvat asianmukaisessa kunnossa. Suurin osa tarkastetuista metsästäjistä piti valvontaa tärkeänä ja sitä toivottiin lisää. Tarkastuksen yhteydessä oli aikaa vaihtaa myös näkemyksiä esimerkiksi metsäkanalintukantojen nykytilasta.
• Metsästäjä 6 l 2018 l 43 muun muassa kalastuksen, metsästyksen ja maastoliikenteen valvonta. Erätarkastaja on lainvalvontaviranomainen, jolla on poliisiin verrattavat oikeudet ja poliisin koulutus. Erätarkastajien apuna on satoja paikallisia erävalvojia. Erätarkastajat tekevät erävalvontaa yhteistyössä muiden viranomaisten ja sidosryhmien kanssa. Poliisin ja Metsähallituksen valvontayhteistyö varmistaa valvontapartion toimivaltuudet riippumatta alueen metsästysoikeuden hallintasuhteista. Ajantasainen tiedonkulku eri toimijoiden välillä puolestaan edesauttaa metsästysrikollisuuden ennaltaehkäisyä ja tutkintaa. Myös riistanhoitoyhdistysten kannattaa tehdä valvontayhteistyötä poliisin kanssa omilla alueillaan. Poliisin näkyvä läsnäolo valvonnassa toimii ennen kaikkea metsästysrikollisuutta ennaltaehkäisevästi ja tuo myös turvaa valvontaa vapaaehtoisina suorittaville riistanhoitoyhdistyksen metsästyksenvalvojille. Metsästäjille lähes puhtaat paperit Itä-Suomen poliisilaitos suoritti metsästyksen valvontaa 28.–29.9.2018 Ylä-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella yhdessä Metsähallituksen ja Suomen riistakeskuksen kanssa. Valvonnan pääpaino oli metsästyksen laillisuudessa ja luvallisuudessa. Valvonnan aikana tavatuilta metsästäjiltä tarkastettiin metsästyskortti ja valtion mailla vaadittava metsästyslupa. Lisäksi tarkastettiin metsästysaseiden hallussapitoluvat, kanalinnustuksessa käytettävien itselataavien aseiden sallitut patruunamäärät sekä valvottiin aseiden kuljetusta ajoneuvoissa. Siirtymien aikana poliisi suoritti myös muuta yleisvalvontaa. Kahden valvontapäivän aikana tarkastettiin yhteensä 112 metsästäjää, joista vain yhdeltä puuttui vaadittava metsästyslupa. Kyseiselle metsästäjälle määrättiin luvattomasta pyynnistä 12 päiväsakkoa. Muiden metsästäjien lupa-asioissa tai muussa toiminnassa ei ollut huomautettavaa. Valvontarupeaman perusteella metsästäjät noudattavat metsästyslainsäädäntöä erittäin hyvin. Moni metsästäjä yllättyi valvonnasta, ja usean kohdalla edellisestä tarkastuksesta olikin jo vuosia aikaa. Mahtuipa joukkoon heitäkin, joilta luvat tarkastettiin ensimmäistä kertaa koko vuosikymmeniä kestäneen metsästäjänuran aikana. Suhtautuminen lupien tarkastamiseen oli kuitenkin erittäin myönteistä. Suurin osa tarkastetuista metsästäjistä piti valvontaa erittäin tarpeellisena, ja sitä toivottiin enemmän. Itä-Suomen poliisilaitos jatkaa syksyn ja tulevan talven aikana monipuolista metsästyksenvalvontaa yhdessä muiden valvontaviranomaisten kanssa. Näkyvyys tuo valvontaan tehoa ja ennaltaehkäisee metsästysrikollisuutta. Metsästyskortti löytyy sähköisenä Oma riista -palvelusta. Lataa maksuton Oma riista -mobiilisovellus puhelimeesi niin metsästyskortti kulkee aina mukanasi. Oma riista -mobiilisovelluksella kirjaat myös riistasaalisja havaintotietosi sekä koirasi riistatyöskentelyn talteen kätevästi suoraan maastossa.
• 44 l Metsästäjä 6 l 2018 N yt on tullut hyvä aika laittaa kuntoon ja tarkistaa huolellisesti tulevan metsästysvuoden hirvieläinten pyyntilupahakemuksessa annettavien tietojen oikeellisuus. Valtaosalla hakijoista nämä asiat ovat olleet aina kunnossa. Hirvieläinten pyyntilupien hakuun on kuitenkin tullut merkittäviä lainsäädäntömuutoksia, jotka astuvat kokonaisuudessaan voimaan tulevalla pyyntilupakierroksella. Jo tämänkin vuoksi hakijoiden kannattaa perehtyä tarkasti lupahakuun liittyviin ohjeisiin ja tarkastaa hakemustiedot huolellisesti. Metsästysasetuksen 6 §:n mukaisesti hirvieläimen metsästystä koskevaan pyyntilupahakemukseen on liitettävä kartta lupahakemuksessa tarkoitetusta alueesta, selvitys alueen pinta-alasta sekä luettelo niistä kiinteistörekisterin yksiköistä tai niiden osista, joiden alueella hirvieläimen metsästys tapahtuu. Lisäksi Suomen riistakeskus voi edellyttää hakijalta selvitystä pyyntilupahakemuksessa tarkoitetun alueen metsästysoikeudesta. Tämä voi tulla kyseeseen erityisesti silloin, kun toisellakin luvanhakijalla on sama alue merkittynä pyyntilupahakemukseensa. Jos pyyntilupahakemus koskee hirvieläimen metsästämistä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella ja metsästysalueeseen sisältyvien valtion omistamien alueiden pinta-ala on yli 1 000 hehtaaria, hakemukseen on liitettävä alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista, heidän vakinaisista asuinpaikoistaan sekä heidän muista mahdollisuuksistaan metsästää kyseistä hirvieläintä. Väärien tietojen antaminen on rangaistavaa Väärien tietojen antaminen pyyntilupahakemuksessa voi johtaa hakemuksen hylkäämiseen, asiavirheen korjaamiseen itse päätöksen osalta tai mahdolliseen tutkintapyyntöön poliisille. Suomen riistakeskus korostaa, että hakemuksen allekirjoittanut oikeustoimikelpoinen henkilö on aina lähtökohtaisesti vastuussa hakemukseen merkittyjen tietojen oikeellisuudesta. Vastuuta ei voi sälyttää muille. Suomen riistakeskus päättää hirvieläimen pyyntiluvista riistahallintoja metsästyslaissa sekä metsästysasetuksessa säädettyjen perusteiden mukaisesti. Näiltä osin Suomen riistakeskuksella on päättäjänä viranomaisasema. Väärien tietojen antaminen viranomaiselle on rangaistava teko. Tahallisuuden aste ja saadun hyödyn merkittävyys voivat täyttää joissakin tapauksissa myös petoksen tunnusmerkit. Suomen riistakeskus on viime vuosina joutunut saattamaan väärien tietojen antamisen johdosta poliisitutkintaan useita tapauksia, jotka ovat johtaneet sakkorangaistukseen tai oikeuden tuomioon. Milloin hakemustiedot eivät ole kunnossa? Käytännön esimerkkeinä voidaan todeta, että mikäli hakijan tallessa olevien vuokrasopimusdokumenttien yhteenlaskettu maapinta-ala metsästyslain 27 §:n edellytysten mukaisilla alueilla ei vastaa hakijan sähköisesti määritellyn tai paperikartan (ja myöhemmin hakemuksessa ilmoitettavan kartan) laskennallista vastaavaa maapintaalaa, tulisi luvanhakijan hälytyskellojen soida. Väärän tiedon antamista on myös metsästysalueiden merkitseminen hakemukseen vanhojen ja historiallisten (”ovat kuuluneet aina meille”) tietojen perusteella ilman todellista ja varmuudella tiedossa ja voimassa olevaa metsästysoikeutta. Mikäli hakijalla on vuokrattuna vain osa tietyn kiinteistön palstoista tai niiden maa-aloista, mutta hakija merkitsee kaikki kyseisen kiinteistötunnuksen alla olevat maa-alueet omaksi metsästysalueekseen, on kyseessä väärän tiedon antaminen. Metsästyslain 8 §:n alueella ampujaluettelolla on olennainen merkitys pyyntilupakiintiön jakamisessa. Vastaava tilanne on myös niissä tapauksissa, jos listalla on henkilöitä, joilta ei ole kysytty erikseen suostumusta kyseisenä vuonna metsästyksessä mukana oloon, tai he eivät edes tiedä olevansa mukana ampujalistoilla, tai ovat jo mukana toisen hakijan listalla. Suomen riistakeskuksen tekemien lisäselvitysten yhteydessä tulee välillä vastaan tilanteita, joissa hakijalla ei ole lainkaan esittää metsästysvuokrasopimuksia huomattavasta osasta hakemusaluetta. Näissä tapauksissa asiasta on tehty Suomen riistakeskuksen toimesta aina tutkintapyyntö poliisille. Hakemuksia selvitettäessä on ilmennyt vuokrasopimuksia, jotka on tehty jopa useita vuosikymmeniä sitten, minkä jälkeen maanomistaja on saattanut vaihtua useampia kertoja, eivätkä kiinteistö-, nimija rekisteritunnukset ja kiinteistöjen rajat enää vastaa nykyisiä kiinteistörekisterissä voimassa olevia tietoja. Joskus vuokraaja on yksipuolisesti – ilman vuokranantajan allekirjoitusta tai hyväksyntää – tehnyt sopimuksiin muutoksia esimerkiksi poistamalla ja muuttamalla pinta-aloja, tunnuksia ja jopa vuokranantajaa. Vuokrasopimuksen on myös saattanut (esimerkiksi perikunnan puolesta) allekirjoittaa henkilö, jolla ei ole ollut tähän valtuuksia ja allekirjoitusoikeutta. Näissä tapauksissa Suomen riistakeskus voi joutua toteamaan, ettei hakija ole riittävissä määrin näyttänyt toteen metsästysasetuksen edellyttämiä, metsästysoikeuden osoittamiseksi tarvittavia asiakirjoja. Tämä johtaa lievimmässäkin tapauksessa siihen, ettei kyseisten kiinteistöjen pinta-aloja voida pyyntilupaharkinnassa laskea hakijan eduksi eikä myönnettyjä pyyntilupia voida myöskään käyttää kyseisillä alueilla. Tulevana metsästysvuonna lupaalueesta on rajattava pois sellaiset alueet, jotka eivät täytä metsästyslain 27 §:n vaatimuksia. Hakijoiden tulee siis poistaa hakemusalueesta alle 1 000 hehtaarin, eli niin sanotut sirpalealueet. Pyyntilupia voidaan jatkossa käyttää vain pyyntiluvassa rajatulla alueella. ANTTI SIIRA , SAULI HÄRKÖNEN , Suomen riistakeskus Hirvieläinten pyyntilupahakemusten tiedot kuntoon Myös siinä tapauksessa on kyseessä väärän tiedon antaminen, jos ampujaluettelossa on mukana henkilöitä, joiden muun metsästysmahdollisuuden olemassaoloa ja sen käyttöä ei ole luvanhakija tarkastanut ja kirjannut oikein. Sama koskee ampumakoesuorituksia.
• Tarkistuksia tehdään useilla eri perusteilla ja myös jälkikäteen vanhemmista hakemuksista Kaikkien pyyntilupaharkinnassa tehtävien selvitysten lähtökohtana on Suomen riistakeskuksen velvoite noudattaa hyviä hallintomenettelyitä ja sitä kautta vaatimus kaikkien hakijoiden ehdottoman yhdenvertaisesta kohtelusta. Käytännössä pyritään varmistamaan kaikkien hakijoiden osalta heille kuuluvat oikeudelliset etuudet. Toisin sanoen, näin toimimalla pyritään varmistamaan samat reilut pelisäännöt kaikille. Suomen riistakeskus tekee vuosittain huomattavan määrän tarkastuksia hakijoiden hakemuksissa ilmoittamiin tietoihin. Tarkastuksia tehdään sekä pistokoeluonteisesti hakijoita tai hakijan osakkaita satunnaisotannalla valitsemalla, että painottamalla tarkastuksia tietyin aikavälein kulloinkin tarkastusvuorossa olevien riistanhoitoyhdistyksiin. Lisäksi normaalin hakemustarkastelun ja selvitystyön yhteydessä voidaan tehdä lisätarkistuksia. Esimerkiksi jos todetaan, että hakijoilla on keskenään päällekkäisiä vuokrakiinteistöjä, tai muita epäselvyyksiä hakemuksessa, lisäselvityspyyntöjen yhteydessä voidaan pyytää samalla myös kaikki metsästysoikeuden osoittavat dokumentit nähtäviksi. Joidenkin hakijoiden osalta voi tulla tilanne, että hakemuksessa annettujen sekä mahdollisten muualta saatujen tietojen perusteella katsotaan tarpeelliseksi tarkistaa hakijan antamat tiedot erityisen tarkasti. Mikäli hakijan antamissa tiedoissa ilmenee vääriä tietoja, saman hakijan aiempien vuosien hakemukset voidaan ottaa myös uudelleen tarkasteluun. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla syyte, jossa muun rangaistusvaatimuksen ohella väärien tietojen perustella saavutettua hyötyä vaaditaan takautuvasti valtiolle takaisin maksettavaksi. Esimerkiksi yhden aikuisen kaadetun hirven laskennalliseksi arvoksi on nykyään määritetty 2 400 euroa. Suomen riistakeskus tarkistaa ja tarvittaessa lisäselvittää niin paperilla kuin sähköisesti tehdyt hakemukset samoilla periaatteilla. Suomen riistakeskus huomauttaa tässä yhteydessä myös, että metsästysseuroilla on lähtökohtaisesti velvollisuus antaa kysyttäessä jäsentietonsa poliisille tai rajavartioston tutkijoille. Lisäksi metsästyksenjohtajilta voidaan tutkinnassa ja mahdollisissa kuulusteluissa kysyä esimerkiksi tietoja hirvenmetsästykseen osallistuneista henkilöistä. Muista tarkistaa ajankohtaiset ohjeet ja hakuajankohdat Metsästyslain 8 §:n alueella aluelupaa, eli metsästysoikeutta valtion maille on alustavan ampumaluettelon kera haettava Metsähallitukselta tammikuussa 2019. Varsinaista hirven pyyntilupaa on haettava Suomen riistakeskukselta viimeistään 30.4.2019. Hakijat ovat lainsäädännön perusteella omalta osaltaan velvollisia ottamaan hakemusasioista selvää. Metsähallituksen alueluvan ja Suomen riistakeskuksen pyyntiluvan hakemiseen liittyvät yhtenäiset ampujamäärien vähimmäisvaatimukset metsästyslain 8 §:n alueelle, sekä muut luvan saamisen ehdot ja hakuprosessi ovat luettavissa Metsähallituksen (eraluvat.fi) ja Suomen riistakeskuksen (riista.fi) kotisivuilla. Sivuilla ilmoitetaan haun aukeamisen ja päättymisen ajankohdat sekä voimassa oleva ohjeistus. jahtivahti.fi Hankkijan myymälöistä ja hyvin varustelluilta jälleenmyyjiltä. hankkija.fi Jahti&Vahti Extra Energia ja Energia ovat asiantuntijoiden kehittämiä energiapitoisia erikoisruokia metsästys-, urheilu-, veto-, työja harrastekoirille. Ruoat vastaavat kovan rasituksen asettamiin vaatimuksiin: koira jaksaa paremmin ja sen hyvä kunto pysyy yllä pidempään. Jahti&Vahti-kuivamuonat ovat premiumlaatua ja tarjoavat markkinoiden parhaan hinta-laatusuhteen. ENERGIAPITOISET TÄYSRAVINNOT METSÄSTYSKAUTEEN EXTRA ENERGIA ENERGIA Energia | Extra Energia | Kana ja Riisi | Junior | Kevyt | Lammas ja Riisi | Pentu | Liha-ateria
• 46 l Metsästäjä 6 l 2018 taan tasolta ”Metsähallitus hirvi” (esim. 8135 Koitelainen). Metsähallituksen hirvenmetsästysalueet päivitetään uuden rajauksen mukaisiksi Oma riista -palveluun ennen aluelupahaun avautumista 1.1.2019. Hirvialueita voi tarkastella myös retkikartta.fi -palvelusta. OHJE Jos metsästysseuralla tai -seurueellasi on käytössä yksityisiä metsästysalueita ja haet metsästysoikeutta niihin kytkeytyville alle 1000 hehtaarin valtion alueille: Perehdy Metsähallituksen lupametsästysalueiden ja sirpalealueiden rajauksiin Oma riista -palvelussa. Muodosta tai päivitä metsästysseuran tai -seurueen hirvenmetsästysalueesta karttarajaus Oma riista -palvelussa. Huom. rajaa mukaan ne valtion alueet, joille haet metsästysoikeutta kaudelle 2019. Ilmoita hirvenmetsästysalueen yksilöllinen Oma riista -aluetunnus Metsähallitukselle hakiessasi hirvenmetsästyksen aluelupaa. Metsähallituksen aluelupapäätöksessä määritellään, mitä Metsähallituksen hirvenmetsästysja sirpalealueita metsästysoikeuspäätös sisältää. Luvansaaja ilmoittaa kyseiset tiedot hakiessaan hirvieläimen pyyntilupaa Suomen riistakeskukselta. Metsähallitus toimittaa kutakin aluelupapäätöstä koskevan sirpalealueiden rajauksen sähköisessä muodossa Suomen riistakeskukselle. Muutoksia valtionmaiden hirvenmetsästyksen aluelupien hakuun Valtion alueiden hirvenmetsästyksen lupien hakuun on tulossa merkittäviä muutoksia metsästysvuodelle 2019-2020 johtuen metsästyslain 27 §:ssä tapahtuneista uudistuksista. Muuttuvat hakujärjestelyt koskevat myös metsästyslain 8§ mukaisella alueella sijaitsevien alle 1000 hehtaarin valtion alueiden metsästysoikeutta. M etsästyslain 27 §:n mukaan Suomen riistakeskuksen on rajattava lupa-alueesta pois sellaiset alueet, jotka eivät täytä säädettyjä pinta-alan ja yhtenäisyyden vaatimuksia. Luvan hakijalla on oltava käytettävissään metsästykseen sopiva yhtenäinen alue, jonka maapinta-alan on oltava hirvenmetsästyksessä vähintään 1 000 hehtaaria. Pyyntilupa voidaan käyttää vain pyyntiluvassa rajatulla alueella. Käytännössä muutos koskettaa kaikkia, mutta erityisesti Lapin alueella hirveä metsästäviä. Metsähallituksen hirvenmetsästysalueista on poistettu alle 1000 ha:n suuruiset erilliset valtion palstat (jatkossa ”sirpalealueet”). Vastaava käytäntö on jo ollut muualla metsästyslain 8 §:n mukaisella alueella käytössä. Vuodesta 2019 alkaen Metsähallituksen aluelupaa hakevan metsästysseuran tai -seurueen tulee hakemuksessaan erikseen osoittaa pinta-alaltaan ne alle 1000 hehtaarin valtion omistamat alueet, jotka kytkeytyvät hakijan yksityismaihin ja joille hakija hakee hirven metsästysoikeutta. Käytännössä tämä on helpointa tehdä tarkistamalla ja päivittämällä Oma riista -palvelussa oleva metsästysalueen rajaus. Kaikki Metsähallituksen hallinnoimat valtion alueet saa erottumaan Oma riista -palvelussa valitsemalla aktiiviseksi tason ”Valtionmaat”. Ennalta rajatut, nimetyt ja numeroidut Metsähallituksen hirvenmetsästysalueet löytyvät puolesKun hakija on muodostanut metsästysalueen, ilmoitetaan Oma riista -palvelun muodostama kymmenmerkkinen yksilöllinen aluetunnus Metsähallitukselle jätettävässä aluelupahakemuksessa. Aluelupapäätöksen teon jälkeen Metsähallitus toimittaa Suomen riistakeskukselle sähköisen karttaaineiston pyyntilupahakemuksen käsittelyä varten. Myös hakija saa tämän rajauksen käyttöönsä Oma riista -palvelussa. Jos alueluvan hakijalla ei ole käytössään yksityisalueita, hirvenmetsästyksen alueluvan hakeminen tapahtuu lupahakujärjestelmässä kuten aiemminkin. Hakija, joka ei käytä Oma riista -palvelua, voi osoittaa yksityismaihin kytkeytyvät valtion sirpalealueet toimittamalla hakemuksen liitteeksi paperikartan. Tarkempia tietoja valtionmaan hirvenmetsästysalueista antavat metsästyksen eräsuunnittelijat, joiden yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.Eräluvat.fi Metsästysseura ry Valtion sirpalealue yhdistyneenä yksityismailla valtion hirvialueeseen 12345ABCDE
• H in na t ja ka m pa nj at vo im as sa 30 .1 1. 20 18 as ti ta i ni in ka ua n ku in ta va ra a ri it tä ä. Etutuotteen arvo 2,90 Vähintään kahden säkin (min. 30 kg) tilauksiin Valio liha-ateria sika-nauta ja ilmainen kotiintoimitus KAUPAN PÄÄLLE! 29 90 29 90 ALK. / 15 KG PARHAAT RUOAT AKTIIVIKAUDELLE! KOIRAN LÄMPÖALUSTA Erittäin kestävä makuualusta koiralle. Eristää lämpöä eikä kerää kosteutta. Koko n. 66 cm x 102 cm. ALUWAY KULJETUSHÄKIT AUTOON Kevyet ja laadukkaat kuljetushäkit. Saatavana myös kaksiosaisena. 19 90 LÄMMIN! 24 90 24 90 PEHMUSTI KUIVIKE Materiaalina kuusipuukuitu. Pitää kopin kuivana ja raikkaana. Kotimainen. N. 10 kg. RUTI-REX KUIVIKE Luonnollinen mäntykuitupehmuste koirankoppiin. Kotimainen. N. 10 kg. OSTA 2 – MAKSA VAIN 44,90€ 52 50 42,39 90 KOIRANKOPIN LÄMMITIN Patterilämmitin pitää kopin lämpimänä talvipakkasilla! Teho 200 W, suojattu rakenne – pinta lämpenee max. 45°C asti. Portaaton tehonsäätö. Virtakatkaisija. PROFI-LINE RACE 20 KG 34 % proteiinia, 24 % rasvaa. Energiapitoinen täysravinto erittäin aktiivisille koirille. PROFI-LINE HIGH ENERGY 20 KG 30 % proteiinia, 20 % rasvaa. Energiapitoinen täysravinto aktiivisille koirille. EXTRA ENERGY 20 KG 32 % proteiinia, 21 % rasvaa, vähintään 38 % lihaa. Energiapitoinen koiranruoka erittäin aktiivisille koirille. 129,alk. USEITA MALLEJA! 219,alk. USEITA MALLEJA! JÄMPTI LÄMMITETTÄVÄ JUOMAKUPPI Varmistaa juomaveden sulana pysymisen pakkasella. Suome? mestari? PROTEIINIA 32 % RASVAA 24 % HUIPPURUOKA AKTIIVISILLE KOIRILLE! 39 90 38 90 SUPERVOIMA 20 KG Korkealaatuinen, energiapitoinen täysravinto erittäin aktiivisille, suurille ja keskisuurille koirille. Ei sisällä vehnää tai keinotekoisia väri-, makutai säilöntäaineita. VOIMA 20 KG Energiapitoinen huippuruoka täysikasvuisille, aktiivisille koirille. Ei sisällä vehnää tai keinotekoisia väri-, makutai säilöntäaineita. PROTEIINIA 35 % RASVAA 25 % 95,SUOSITTU! Min. 30 kg tilauksiin ILMAINEN TOIMITUS -KOIRANRUOAT Vähintään kahden säkin (min. 30 kg) tilaajalle Rokka-riistamakupalat 200 g kaupan päälle! Etutuotteen arvo 2,90 SPORTING LIFE ENDURANCE 4800, TRAIL 4300 TAI AGILITY 4100 Etutuotteen arvo 3,99 Vähintään kahden säkin tilauksiin Royal Canin -energialisä 50 g kaupan päälle! 119,119,2 X 15 KG Min. 30 kg tilauksiin ILMAINEN TOIMITUS 28 50 28 50 ALK. / 15 KG TILAUKSET www.koiravaruste.fi tai PUHELIMITSE (09) 4245 1506 (ark. 9–17) MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, 90400 Oulu Avoinna ark. 9–19, la 10–16, su 12–16
• 48 l Metsästäjä 6 l 2018 Uusi malli ennustaa, kuinka susikanta muuttuu vuoden mittaan SAMU MÄNTYNIEMI , ILPO KOJOLA ja SINIKKA JORTIKKA , Luonnonvarakeskus Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuosittainen suden kanta-arvio kertoo maaliskuun susitilanteen. Susikanta kuitenkin muuttuu merkittävästi vuoden mittaan. Lumettomaan vuodenaikaan susista on vaikea saada yhtä kattavaa maastoaineistoa kuin talvella. Lukessa kehitetty uusi malli ennustaa susikannan muutosta huhtikuusta eteenpäin. M allin tulosten mukaan (Kuva 1) susikanta on marraskuussa noin 50 prosenttia suurempi kuin maaliskuussa. Muutos johtuu pääasiassa keväällä syntyneistä pennuista, jotka muodostavat noin puolet marraskuisesta populaatiosta. Ennustemallin mukaan susien määrä väheni maaliskuun jälkeen, mutta pentujen syntyminen nosti yksilömäärän vuotuiseen huippuunsa toukokuun aikana. Keskimäärin yli 80 prosenttia pareista saa pennut. Pentuja syntyy keskimäärin viisi. Uusia reviirejä muodostuu Huhti-toukokuussa suurin osa edellisvuoden pennuista lähti synnyinlaumastaan. Tämä näkyy laumassa olevien pentujen määrän jyrkkänä putoamisena ennen uusien pentujen syntymistä sekä laumojen ulkopuolella liikkuvien (”vaeltavien”) susien määrän lisääntymisenä keskikesään saakka. Vaeltavat sudet liikkuvat enimmäkseen laumojen ja parien valtaamien reviirien ulkopuolella etsien lisääntymiskumppania. Kun sopiva kumppani löytyy, pari valtaa reviirin ja jää puolustamaan sitä. Uusi reviiri syntyy todennäköisimmin jo olemassa olevien reviirikeskittymien liepeille (kuva 2), sillä parin löytymisen todennäköisyys on näillä alueilla suurimmillaan. Reviirin syntyminen myös uusille alueille on kuitenkin mahdollista, sillä vaeltavat sudet voivat liikkua pitkiä päivämatkoja koko Suomen alueella ja osa susista päätyy myös Venäjälle. Vastaavasti Venäjän puolelta voi vaeltaa parittomia susia Suomeen. Näin parien määrä kasvaa kohti syksyä samalla, kun vaeltajien määrä vähenee. Marraskuun tilanne Lumettomana aikana susien kuolleisuus on vähäistä, joten marraskuulle tultaessa kokonaismäärä ei ole vielä paljoa muuttunut alkukesän huippulukemista. Marraskuun 11. päivän ennusteessa susien lukumäärä on 90 prosentin todennäköisyydellä välillä 228-311. Populaatiokoon uskotaan siis olevan tällä välillä 90 prosentin todennäköisyydellä. On viiden prosentin mahdollisuus, että susia olisi enemmän kuin 311. Vastaavasti susien lukumäärä on ennusteen mukaan alle 228 viiden prosentin todennäköisyydellä. Kuten muissakin lumisissa maissa, myös Suomessa susien kuolevuus on suurimmillaan talvella. Lumiseksi ajaksi ennustemallissa on oletettu joulu-huhtikuu, joten enKuva 1. Vasemmalla: Susikannan ennustettu kehitys maaliskuun kanta-arvion jälkeen. Kuvaan on piirretty tuhat mallin tuottamaa kehityskulkua. Tummempi värisävy kuvaa suurempaa todennäköisyyttä. Oikealla: Todennäköisyysjakauman mukaan susikannan koko 11.11. on 90 prosentin todennäköisyydellä välillä 228-311. luke.fi/susiennuste
• Metsästäjä 6 l 2018 l 49 nusteessa populaatio kääntyy jyrkempään laskuun joulukuussa. Susipopulaatiomme aiemman vaihtelun perusteella kanta voi vuodessa kasvaa tai vähentyä useammalla kymmenellä prosentilla. Tämä tieto heijastuu myös vuoden 2019 huhtikuun alkua koskevaan ennusteeseen. Simulaattori kuvaa yksilöitä Ennusteeseen on päädytty tietokonesimulaatiolla, joka kuvaa laumojen ja yksittäisten Kuva 2. Susikannan ennustettu alueellinen jakautuminen 11.11.2018. Tummempi värisävy kuvaa suurempaa esiintymistodennäköisyyttä. susien liikkeitä, parien lisääntymismenestystä ja kuolevuuden vaihtelua maaliskuun kanta-arvion jälkeen. Mallin avulla on tuotettu tuhat mahdollista susikannan kehityskulkua, joiden välinen vaihtelu kuvaa ennustamiseen liittyvää epävarmuutta. Ennuste lähtee liikkeelle maaliskuun tilannetta koskevasta kanta-arviosta. Parit ja laumat sijoitetaan ensin arvion mukaisille reviireille. Parin reviirille sijoitetaan tietysti vain uros ja naaras. Laumaan sijoitetaan uros ja naaras sekä arvion mukainen määrä pentuja. Jos pentujen määrä oli kanta-arviossa epävarma, arvotaan pentujen määrä arviossa esitetystä haarukasta. Jokaiselle pennulle arvotaan sukupuoli. Laumojen ulkopuoliset yksilöt sijoitetaan satunnaisille lähtöpaikoille ympäri maata. Myös Venäjän Karjalaan arvotaan vaeltavia susia, jotka saattavat simulaatiossa myöhemmin päätyä Suomen puolelle. Huhtikuun ensimmäisestä päivästä lähtien jokaisen yksilön elämää kuvataan päivä kerrallaan. Satunnaislukugeneraattori arpoo kunkin yksilön kohtalon: selviääkö susi seuraavaan päivään ja muuttuuko sen asema laumassa? Syntyykö parille pentuja? Mihin susi liikkuu päivän aikana? Generaattori on kuin painotettu noppa. Nopan painotus on määritelty suden elämästä kertyneen tutkimustiedon perusteella. Pantasudet muodostavat kuitenkin poikkeuksen. Niiden sijaintia ja kohtaloa ei tarvitse arpoa niinä päivinä, joilta sijaintitieto on saatu. Myös pannoitettujen naaraiden pentujen lukumäärä on voitu käsitellä tunnettuna asiana. Pantasusiaineisto on huomioitu ennusteessa 25.9. saakka. Ennuste syntyy, kun vuoden mittaisia kehityskulkuja arvotaan suuri määrä. Tietyn ajanhetken tilannetta kuvataan todennäköisyysjakaumalla, joka syntyy kokoamalla yhteen kaikki arvotut vaihtoehdot (Kuva 1). Todennäköisyysjakaumasta voidaan sitten laskea esimerkiksi jo aiemmin mainittu todennäköisyysväli. Malli kehittyy Ennustemalli on osa Luonnonvarakeskuksen kannanarviointien kehittämisprojektia. Jatkossa keskitytään kehittämään menetelmää siten, että myös loppuvuoden ennusteessa voitaisiin huomioida pantasusien lisäksi maaliskuun jälkeen kertyneet TASSU-havainnot. SE PP O RO N KA IN EN
• 50 l Metsästäjä 6 l 2018 Susipari sai pentuja LounaisSuomessa vuonna 2006 yli sadan vuoden tauon jälkeen. Siitä eteenpäin pentueita on syntynyt joka vuosi. DNA:n perusteella laadittu sukupuu kertoo susien lisääntymisestä, uusien laumojen syntymisestä ja yksittäisten susien liikkeistä alueella ja osin sen ulkopuolellakin. L ounais-Suomen susialueelta on kerätty järjestelmällisesti susien DNA-näytteitä vuodesta 2013 alkaen (kts. laatikko ”Sukupuu on monen tekijän summa”). Sitä aikaisempaa materiaalia on ollut saatavissa kuolleiden susien kudosnäytteistä ja joistakin satunnaisista maastosta kerätyistä ulosteista. DNA:sta saadusta tiedosta voidaan tilastoanalyysin avulla tunnistaa yksilöt ja laskea, mitkä niistä ovat todennäköisiä vanhempia ja mitkä jälkeläisiä. Saatavilla olleiden näytteiden perusteella on pystytty tunnistamaan LounaisSuomessa lisääntyneitä susipareja vuodesta 2017 taaksepäin aina vuoteen 2009 asti. Vuosien 2006–2008 laumoista ei ollut käytettävissä riittäviä näytteitä. Alueen alfaparit ja niiden lisääntymishistoria vuosina 2009–2017 esitetään taulukossa 1. Näiden parien jälkeläisiksi tunnistettuja, kuolleita tai myöhemmin muualla tavattuja, susia on koottu taulukkoon 2. Tässä tekstissä kuvataan laumojen syntymisen ja niiden keskinäisten sukulaisuussuhteiden pääpiirteet. Siinä erottuvat kahden suvun erilaiset historiat. Aulin suku Vuonna 2009 Lounais-Suomessa oli vain yksi susilauma, Mynämäen/Ylänen/Aulin lauma, jonka alfanaaras tunnettiin julkiLounais-Suomen susien sukupuu on kahden suvun tarina TONI LAAKSONEN , HANNA GRANROTH-WILDING* , ANTTI HÄRKÄLÄ , KATJA HOLMALA , SAMULI HEIKKINEN ja ILPO KOJOLA , Luonnonvarakeskus, *Helsingin yliopisto HA N N U HU TT U
• Metsästäjä 6 l 2018 l 51 S usien yksilöllinen tunnistaminen DNA:n avulla ja aineistosta myöhemmin tehdyn sukupuun laatiminen vaati monen tekijän myötävaikutuksen. Se lähti LounaisSuomessa liikkeelle kun Turun yliopiston opiskelija Jenni Poutanen (os. Kuismin) aloitti aiheesta opinnäytetyönsä ja vietti monia kuukausia työn parissa genetiikan laboratoriossa. Työn ohjaajina toimivat Toni Laaksonen ja Turussa silloin työskennellyt geneetikko, tutkijatohtori Olaf Thalmann, joka oli aiemmin tutkinut susien ja koirien genetiikkaa Yhdysvalloissa. Opinnäytetyön perustaksi tehtyä ensimmäistä näytekeräystä talvella 2013–2014 lähtivät edistämään Varsinais-Suomen suurpetoneuvottelukunta, riistakeskus ja alueellinen riistaneuvosto, joista kaksi jälkimmäistä järjestivät palaverit suurpetoyhdyshenkilöiden kanssa. Alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Martin Hägglund ja suurpetoneuvottelukunnan puheenjohtaja Juho Savo järjestivät VarsinaisSuomen liitolta kulurahat laboratoriomaksuihin. Luken Antti Härkälä avusti näytteiden kokoamisessa ja kuljettamisessa. Opinnäytetyössä saatiin käsitys alueella silloin eläneistä susiyksilöistä ja -laumoista. Seuraavina vuosina Luke päätti jatkaa näytekeräystä alueella ja teetti yksilöntunnistukset Turun yliopiston Evoluutiobiologian sovelluskeskuksessa. Yksilöiden tunnistus ei kuitenkaan vielä kerro eläinten sukulaisuussuhteista. Koska asiaan oli Turun alueella kiinnostusta, alettiin yliopistolla työstää susien sukupuuta. Akatemiaprofessori Craig Primmer hahmotteli sopivan tilastomenetelmän sukupuuanalyysin tekemiseen. Sitä lähti koodaamaan ja toteuttamaan tutkijatohtori Hanna GranrothWilding, joka on edelleen tehnyt sukupuun taustalla olevat tilastolliset analyysit. Mukaan saatiin myös vanhempaa DNA-aineistoa Oulun yliopiston professori Jouni Aspin tutkimusryhmän ja siellä väitöskirjaansa tekevän Jenni Harmoisen tutkimusaineistosta, joka sisältää pääosin Luken ja Lukea edeltäneen RKTL:n näytepankista peräisin olevien Suomessa kaadettujen, pannoitettujen ja kuolleena löydettyjen susiyksilöiden DNA-määritystuloksia. Määritykset liittyvät Aspin tutkimusryhmän ja Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojolan väliseen tieteelliseen tutkimusyhteistyöhön. Lisäksi genetiikan tuloksiin ovat antaneet selvyyttä susista teetetyt ikämääritykset. Lounais-Suomen susien sukupuusta vuoteen 2015 asti ulottuva osa on julkaistu yksityiskohtaisessa vertaisarvioidussa tieteellisessä artikkelissa BMC Ecology -julkaisusarjassa. Englanninkielinen artikkeli on vapaasti luettavissa julkaisusarjan verkkosivuilla ja löytyy googlaamalla julkaisun doi-tunnus: 10.1186/s12898-017-0154-8. Sukupuuanalyysi on sisältänyt ainoastaan Lounais-Suomen alueella vähintään kerran tavattuja susiyksilöitä. Niistä tehtyjä siirtymähavaintoja alueen ulkopuolelta (taulukko 2) ovat mahdollistaneet DNA:han perustuvat yksilöntunnistukset, joita on voitu tehdä vapaaehtoisten ja Luken maastosta keräämistä erilaisista näytteistä, pannoitetuista susista ja metsästetyistä tai muutoin kuolleista susista. Sukupuututkimuksessa käytettyjä DNA-näytteitä on yksin Lounais-Suomen alueella kerännyt useita kymmeniä henkilöitä. Suuret kiitokset kaikille näytteitä keränneille ja keräystä tukeneille henkilöille! Lisätietoa ja tuloksia sekä Lounais-Suomen että koko Suomen DNA-näytekeräyksen näytteistä löytyy riistahavainnot.fi –sivustolta sekä kartalla että taulukkomuodossa. lauman naapurilaumassa Köyliössä syntyneen naaraan kanssa. Ne saivat pentuja kahdesti, vuosina 2014 ja 2015. Uros kaadettiin kannanhoidollisessa jahdissa 2016, minkä jälkeen lauma hajosi. Alueelle ei kuitenkaan syntynyt susityhjiötä, vaan naapurilaumat ovat myöhemmin ottaneet käyttöön osan siitä. Aulin sukulinjan vaikutus LounaisSuomen susiin vaikuttaa hiipuneen vuoden 2015 jälkeen. Alueen laumojen alfapareissa ei ainakaan vuosina 2016 ja 2017 ollut sen jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Sukupuu on monen tekijän summa Aulin parina ollut uros ei jahdin jälkeen enää pariutunut uudestaan, mutta jäi alueelle. Se havaittiin DNA-näytteissä viimeisen kerran vielä alkuvuonna 2014. Kesällä 2012 löytyi kuitenkin metsätieltä kuollut pentu, jonka geneettiset testit osoittivat sudeksi, mutta jonka vanhemmista ei ollut silloin tietoa. Sukupuuanalyysin mukaan pennun vanhempina olivat Aulin tytär ja aiemmin tuntematon uros (POY_006). Tämä pari lisääntyi yhdessä vain kerran vuonna 2012. Niiden urospentu perusti kuitenkin alueelle kahden vuoden päästä uuden suudessakin nimellä ”Auli”. Se lisääntyi saman uroksen kanssa vuosina 2009–2011. Pari sai julkisuutta kun silloinen Riistaja Kalatalouden tutkimuslaitos RKTL varusti sen GPS-pannoilla tammikuussa 2011. Auli ammuttiin susijahdissa tammikuussa 2012. Hampaista tehdyn iänmäärityksen mukaan se oli kuollessaan yhdeksänvuotias. Iän perusteella se olisi siten voinut olla alueen ensimmäinen perustajanaaras v. 2006. Tätä ei kuitenkaan ole voitu varmistaa. Mynämäen lauman tilanne oli hetken aikaa epäselvä Aulin kuoleman jälkeen. Köyliön reviirin todennäköinen alfapari riistakameran kuvassa toukokuun 2016 lopussa. AN TT I HÄ RK ÄL Ä/ LU KE
• 52 l Metsästäjä 6 l 2018 Taulukko 1. Lounais-Suomen susiparit ja niiden lisääntymisvuodet. Ensimmäisenä mainitaan naaras ja toisena uros. Yksilötunnukset ovat samoja kuin riistahavainnot.fi –sivuilla, missä voi tarkastella havaintoja kartalla yksittäisten näytteiden tarkkuudella. Numerot parien perässä vastaavat kartalla esitettyjä numeroita, jotka kuvaavat karkealla tasolla parien reviirien sijoittumista. Reviiri ja lauman alfapari Kartta Lisääntymisvuodet Lisätietoa Mynämäki/Auli AUL_001 & YLA_005 (1) 2009–2011 ”Aulina” tunnettu naaras, joka ammuttiin 2012. Uros YLA_005 eli vielä alkuvuonna 2014 mutta ei enää pariutunut 2011 jälkeen. Köyliö KOY_010 & KOY_008 (2) 2011–2014 Pari tuotti pentuja ilmeisesti joka vuosi ja niiden jälkeläisiä on myöhemmin ollut alfoina melkein kaikissa muissa alueen laumoissa. Pöytyä POY_007 & KOY_008 (2) 2015–2017 Uros KOY_008 pariutui uudelleen 2015 ja on ollut alfauros ainakin vielä 2017. Naaras on Pöytyän parin (POY_006:n ja POY_008:n) jälkeläinen, joista POY_008 on peräisin Köyliön laumasta. Kyseessä on siten isoisän ja sen tyttärentyttären välinen pariutuminen. Mynämäki/Pöytyä YLA_002 & POY_006 (3) 2012 YLA_002 (AUL_001:n & YLA_005:n jälkeläinen) tuotti pentuja uroksen POY_006 kanssa. Parin reviirin tarkka sijoittuminen on epäselvä. Paria voitaisiin pitää myös Pöytyän reviirin ensimmäisenä parina. Pöytyä POY_008 & POY_006 (4) 2013–2015 Uros POY_006 pariutui uudelleen 2013 ja tuotti kolmena vuotena pentuja Köyliön laumassa syntyneen naaraan POY_008 (KOY_010 ja KOY_008 jälkeläinen) kanssa. Pöytyä POY_008 & UmRK_15001 (4) 2016–2017 Pöytyän naaras pariutui uudelleen POY_006:n kaaduttua kannanhoidollisessa jahdissa 2016 alussa. Uusi uros UmRK_15001 tunnistettiin yksittäisestä DNA-näytteestä aiemmin Uudeltamaalta sen ollessa vielä matkalla kohti Pöytyää. Sen alkuperää ei tunneta. Mynämäki YLA_004 & YLA_003 (5) 2014–2015 YLA_002:n ja POY_006:n urospentu YLA_003 tuotti pentuja Köyliön reviirillä syntyneen naaraan YLA_004 (KOY_010 ja KOY_008 jälkeläinen) kanssa. YLA_003 kaadettiin kannanhoidollisessa jahdissa 2016. Sen jälkeen ei samalla reviirialueella ole havaittu pentuja. Tenhola (Raasepori) KOY_002 & TEN_001 (6) 2015 – 2016 Köyliön laumassa syntynyt naaras KOY_002 (KOY_010:n ja KOY_008:n jälkeläinen) pariutui aiemmin tuntemattoman uroksen TEN_001 kanssa. KOY_002 kaadettiin tammikuussa 2017, minkä jälkeen reviirin tilanne on ollut epäselvä. Renko REN_16004 & POY_001 (7) 2016 Pöytyän laumassa syntynyt uros POY_001 (POY_008 ja POY_006 jälkeläinen) pariutui aiemmin tuntemattoman naaraan kanssa. Kalvola (Laitila) POY_011 & LS_16023 (8) 2017 Pöytyän laumassa syntynyt naaras POY_011 (POY_006:n ja POY_008:n jälkeläinen) sai pentuja aiemmin tuntemattoman uroksen LS_16023 kanssa. Snappertuna TEN_15005 & PYH1_15015 (9) 2017 Naaras TEN_15005 on peräisin Tenholan laumasta ja sen pari PYH1_15015 oli Köyliön lauman (POY_007 ja KOY_008) jälkeläisiä. Ne olivat toisilleen sukua, koska Köyliön lauman alfauros (KOY_008) on toisen isä ja toisen (TEN_15005) isoisä. Kyseiset KOY_008:n lisääntymiset ovat eri naaraiden kanssa. Uros PYH1_15015 kaadettiin vahinkoperusteisella luvalla syksyllä 2017. AN TT I HÄ RK ÄL Ä/ LU KE Lounais-Suomen susien pentuereviirit ja -vuodet aikavälillä 2009–2017. Numerot vastaavat taulukon 1 tarkempia kuvauksia lisääntyneiden parien historiasta. Ympyrät havainnollistavat reviirien sijoittumista karkeassa mittakaavassa; niiden koko ja muoto eivät vastaa todellisia reviirikokoja. Köyliön suvun levittäytyminen Samalla kun Aulin suku sammui, Köyliön suku menestyi ja valloitti ympäristöä. Reviirillä on syntynyt pentuja vuosina 2011–2018. Tutkimuksen mukaan yksi ja sama uros (KOY_008) on pysynyt laumansa alfana 2011–2017 ja vielä ainakin vuoden 2018 alkupuolelle asti. Sinä aikana se on saanut pentuja kahden eri naaraan kanssa. Ensimmäisen naaraan (KOY_010) kanssa se lisääntyi vuosina 2011–2014. Tämä naaraan hävittyä kuvioista uros sai pentuja toisen naaraan (POY_007) kanssa vuosina 2015–2017. Köyliön lauman saamat pennut alkoivat vaikuttaa susien levittäytymiseen lounaassa vuodesta 2013, jolloin Köyliössä syntynyt naaras (POY_008) perusti Pöytyän lauman. Sen pari oli yllä mainittu uros (POY_006), joka oli kerran aiemmin lisääntynyt Aulin tyttären kanssa vähän lännempänä vuonna 2012. Uros ei vaihtanut kokonaan reviiriä, mutta sen painopiste muuttui idemmäksi. Pari oli Pöytyän lauman alfoina 2013–2015. Uros kaadettiin kannanhoidollisessa jahdissa helmikuussa 2016, jonka jälkeen naaras pariutui alueelle Uudenmaan kautta tulleen uuden uroksen kanssa. Se sai pentuja uuden puolison kanssa ainakin 2016 ja 2017. Kaksi Pöytyän lauman jälkeläisistä (eli Köyliön lauman ”lapsenlapsista”) perustivat lähituntumaan omat laumansa. Toista kutsutaan Laitilassa sijaitsevan kylän mukaan Kaivolan laumaksi, johon syntyivät pennut 2017. Lauman perustajista naaras on peräisin Pöytyältä, uroksen alkuperää ei toistaiseksi tunneta. Pöytyän laumasta lähtenyt urospentu taas perusti Rengon lauman, jossa syntyi varmuudella pentuja 2016. Alueella tehtiin laumahavaintoja jo edellisenä talvena, mutta silloin ei kerätty DNAnäytteitä eikä lauman rakenteesta ole tietoa. Köyliön suku levittäytyi myös Uudellemaalle. Köyliön uroksen ensimmäisen parinsa kanssa saama naaraspentu lisääntyi kesinä 2015 ja 2016 Raaseporissa aiemmin tuntemattoman uroksen kanssa. Naaras kaadettiin kannanhoidollisessa jahdissa tammikuussa 2017. Yksi parin pennuista ehti susille tyypilliseen kahden vuoden lisääntymisikään 2017, jolloin se perusti synnyinreviirinsä viereen Snappertunan lauman. Sen pariksi tuli uros, joka oli peräisin Köyliön alfauroksen ensimmäisestä pentueesta uuden naaraan kanssa vuonna 2015. Uros kaadettiin vahinkoperusteisella luvalla syksyllä 2017.
• Metsästäjä 6 l 2018 l 53 Taulukko 2. Lounais-Suomen susilaumoissa 2009–2017 syntyneiden susien tunnettuja kuolinsyitä ja -paikkoja tai ulostenäytteestä saadun DNA:n perusteella tehtyjä havaintoja synnyinreviirin ulkopuolelta. Taulukko ei sisällä tunnistettuja lisääntymään siirtyneitä yksilöitä, jotka esitellään taulukossa 1. AN TT I HÄ RK ÄL Ä/ LU KE Monimutkaisia sukulaisuussuhteita Köyliön suvun vaiheita tarkastellessa voidaan huomata, että lauman pitkäaikaisella alfauroksella (KOY_008) on viime vuosina ollut perimänsä pelissä käytännössä kaikissa muissa laumoissa Lounais-Suomen alueella. Se on ollut kaikille uusissa laumoissa syntyneille pennuille joko isoisä tai isoisoisä. Tarina ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen sukulaisuuksien osalta. Sudet välttävät pariutumista lähisukulaisten kanssa, mutta tarvittaessa ne kuitenkin tekevät niin. Köyliön uroksen toinen pari vuodesta 2015 eteenpäin (POY_007) on ollut sen oma tyttären tytär Pöytyän laumasta. Sukututkijoillekin lienee vaikeaa keksiä nimitystä sukulaisuussuhteelle, jossa Köyliön uroksen urospentu tästä toisesta pariutumisesta ja sen tyttären tytär ensimmäisestä pariutumisesta saavat pentuja, kuten tapahtui viime vuonna Snappertunassa. Köyliön uroksen vaikutus jatkuu ja ulottuu mahdollisesti vielä laajemmalle kuin tällä hetkellä tiedetään. Tämän vuoden osalta ei ole tietoa vanhemmista, mutta uusia susipentueita on syntynyt ainakin Köyliön, Pöytyän ja Kaivolan reviireillä. Tänä vuonna syntyivät pennut myös Satakunnan Eurajoella. Vahva ehdokas lauman alfa-naaraaksi on alueella keväällä parin kanssa liikkunut Rengon 2016 pentueesta peräisin oleva naarassusi. (Eurajoella oli pentue myös kerran aikaisemmin, vuonna 2011, mutta sukupuu-analyysissä ei ollut silloisen parin tunnistamista mahdollistavia näytteitä.) Vähän etelämpänä Rauma-Laitila-Eura alueella havaitun (ns. Ihoden) parin kumpikin susi ovat Köyliön sukulinjaa, toinen Mynämäen ja toinen Tenholan lauman kautta. Tätä kirjoitettaessa alueelta ei ole tiedossa pentuja. Useita Pöytyän laumassa syntyneitä susia on havaittu DNA-näytteissä Pohjanmaalla (taulukko 2), joten Köyliön suvun jatkoa voi olla sielläkin. Sukupuun laatiminen vaatii myös paikallistuntemusta Laumojen väliset moninaiset erilaiset sukulaisuus-suhteet tekevät sukupuuanalyysistä vaikeaa. Lähisukuisten yksilöiden perimä on sen verran samanlainen, että tulosten tulkinnassa ja varmistamisessa on käytettävä huolellisesti myös paikallista maastohavainnointi-tietoa. Yhdistämällä DNA:n mahdollistamaa geneettistä tietoa ja maastohavaintoja saadaan kuitenkin varsin tarkka kuva susilaumojen dynamiikasta ja myös alueelta eri ilmansuuntiin lähteneiden yksilöiden alkuperästä. Lauma Vanhemmat Havaittu yksilö Havainnot tai kuolinsyy ja -paikka Mynämäki AUL_001 / YLA_005 AUL_010 Lopetettu poliisin päätöksellä 21.3.2010 Uudessakaupungissa. Mynämäki AUL_001 / YLA_005 AUL_011 Metsästetty 15.1.2012 Pöytyällä. Mynämäki AUL_001 / YLA_005 AUL_016 Jäänyt junan alle 7.4.2011 Parkanossa. Mynäm./ Pöytyä YLA_002/POY_006 YLA_010 Metsätieltä kesällä 2012 kuolleena löytynyt pentu. Köyliö KOY_010 / KOY_008 KOY_005 Jäänyt auton alle 31.3.2014 Karkkilassa. Köyliö KOY_010 / KOY_008 KOY_007 Löytynyt kapiin kuolleena 14.1.2014 Huittisissa. Köyliö KOY_010 / KOY_008 KOY_009 Jäänyt auton alle 19.3.2014 Vähäkyrössä. Köyliö KOY_010 / KOY_008 UmRK_15002 28.12.2014 Espoo ja 21.1.2015 Kirkkonummi Köyliö POY_007 / KOY_008 PYH1_15012 2016–2017 Laitila (yhdessä YLA_006:n kanssa). Metsästetty 2.2.2017 Laitilassa. Köyliö POY_007 / KOY_008 PYH1_15013 Metsästetty 24.1.2016 Säkylässä. Köyliö POY_007 / KOY_008 PYH1_15016 Metsästetty 24.1.2016 Säkylässä. Köyliö POY_007 / KOY_008 PYH1_16027 Metsästetty 5.2.2017 Huittisissa. Köyliö POY_007 / KOY_008 LS_17050 Yksittäinen näyte yksin liikkuvasta sudesta, 13.2.2018 Rauma. Pöytyä POY_008 / POY_006 POY_002 Lopetettu poliisin päätöksellä 28.5.2014 Vehmaalla. Pöytyä POY_008 / POY_006 POY_009 Jäänyt auton alle 11.9.2014 Oripäässä. Pöytyä POY_008 / POY_006 POY_012 Yksittäinen näyte yksin liikkuvasta sudesta, 8.11.2016 Urjala. Pöytyä POY_008 / POY_006 POY_014 Karijoella 2016–2018. Pöytyä POY_008 / POY_006 POY_015 Karijoella 2017–2018. Pöytyä POY_008 / POY_006 PAI_001 27.12.2014 Paimio ja 17.1.2015 Salo Pöytyä POY_008 / POY_006 PYH3_15008 Kauhajoella 2016–2017. Liikkunut veljensä PYH3_15010:n kanssa. Pöytyä POY_008 / POY_006 PYH3_15009 Lopetettu poliisin päätöksellä 4.1.2017 Isokyrössä. Pöytyä POY_008 / POY_006 PYH3_15010 Kauhajoki / Teuva 2016–2017. Kurikka 2017–2018. Pöytyä POY_008 / POY_006 PYH_15017 Metsästetty 30.1.2016 Pöytyällä. Pöytyä POY_008 / UmRK_15001 LS_16024 Metsästetty 21.1.2017 Mynämäessä. Pöytyä POY_008 / UmRK_15001 W_107 Jäänyt auton alle 25.8.2016 Pöytyällä. Pöytyä POY_008 / UmRK_15001 LS_17033 Jäänyt auton alle 10.9.2017 Pöytyällä. Pöytyä POY_008 / UmRK_15001 LS_17034 Metsästetty 26.3.2018 Karviassa. Mynämäki YLA_004 / YLA_003 YLA_006 Liikkunut alueella Laitila / Rauma / Eura yhdessä PYH1_15012:n kanssa 2016–2017 ja TEN_16028:n kanssa 2017–2018. Mynämäki YLA_004 / YLA_003 YLA_008 Mänttä-Vilppula. 9.1.2016. Lopetettu poliisin päätöksellä 4.11.2016 Lappeenrannassa. Mynämäki YLA_004 / YLA_003 PYH2_15004 Metsästetty 14.2.2016 Nousiaisissa. Mynämäki YLA_004 / YLA_003 PYH2_15006 Yksittäisnäyte 28.5.2016 Kokemäki. Mynämäki YLA_004 / YLA_003 POL_1 Laittomasti tapettu, ruhon osa löytynyt poliisitutkinnassa. Tenhola KOY_002 / TEN_001 TEN_15001 Metsästetty 2.2.2016 Raaseporissa. Tenhola KOY_002 / TEN_001 TEN_15002 Lopetettu poliisin päätöksellä 19.3.2016 Kaarinassa. Tenhola KOY_002 / TEN_001 TEN_15006 Närpiö 2017–2018. Tenhola KOY_002 / TEN_001 TEN_15008 Siuntio 2017–2018. Tenhola KOY_002 / TEN_001 TEN_16009 Yksittäisnäyte Vaasasta 11.3.2017. Tenhola KOY_002 / TEN_001 TEN_16010 Jäänyt auton alle 18.3.2017 Nurmijärvellä. Tenhola KOY_002 / TEN_001 TEN_16028 Laitila / Rauma / Eura 2017–2018. Liikkunut YLA_006:n kanssa. Tenhola KOY_002 / TEN_001 W_108 Jäänyt auton alle 29.9.2016 Raaseporissa. Renko REN_16004 / POY_001 REN_16001 Eurajoki 2017–2018. Liikkunut entuudestaan tuntemattoman uroksen kanssa. Alueelle muodostunut lauma 2018. Renko REN_16004 / POY_001 REN_16002 Kemiönsaari 2017–2018. Liikkunut veljensä REN_16003:n kanssa. Renko REN_16004 / POY_001 REN_16003 Kemiönsaari 2017–2018. Liikkunut siskonsa REN_16002:n kanssa. Renko REN_16004 / POY_001 REN_16006 Lopetettu poliisin päätöksellä 15.4.2017 Liedossa. Renko REN_16004 / POY_001 REN_16007 Metsästetty 14.1.2017 Hattulassa. Snappertuna TEN_15005/ PYH_15015 W_189 Jäänyt auton alle 14.2.2018 Espoossa. Kaivola POY_011 / LS_16023 LS_17040 Yksittäisnäyte Kustavista 5.3.2018.
• 54 l Metsästäjä 6 l 2018 MIKKO TOIVOLA , Suomen riistakeskus Suomen riistakeskuksen vuoden 2018 aikana toteuttama Suomen merialueen hyljekantojen kannanhoitosuunnitelman päivitys pyrkii tuomaan esille hyljekantojen hoidon keskeiset kipupisteet. E ränkäynnin näkökulmasta hylje yhdistää kaksi kolikon puoliskoa kiistanalaisella tavalla. Riistasta kiinnostuneet nauttivat kasvavien hyljekantojen tuomista lisääntyvistä metsästysmahdollisuuksista. Ammattikalastus taas kärsii jatkuvista hyljevahingoista. Saattamalla toimijat sopivalla tavalla yhteen voidaan pieneltä osin helpottaa hylkeistä aiheutuvia ongelmia. EU:n asettama hyljetuotteiden kauppakielto vaikeuttaa kuitenkin tilanteen ratkaisua. Metsästettyjen hylkeiden määrät ovat viime vuosina olleet vähäisiä. Hylkeitä, erityisesti harmaahyljettä, olisi mahdollista metsästää nykyistä enemmän. Metsästys on kuitenkin haasteellista eikä monellakaan ole mahdollisuutta sovittaa omaan aikatauluunsa tuuletonta päivää, jolloin kelit ovat otolliset juuri hylkeiden metsästykseen. Harvalla myöskään on helppoa pääsyä paikoille joilla hylkeitä olisi mahdollista metsästää. Perinteinen hylkeiden metsästys on kuitenkin parhaimmillaan eränkäyntiä, jossa kohteena on suuri, monipuolisia hyödyntämisen mahdollisuuksia sisältävä saaliseläin. Kestävän käytön näkökulmasta erityisesti harmaahylje on nykyisin alihyödynnetty resurssi. Kannanhoitosuunnitelman taustaksi tehdyissä selvityksissä resurssin alihyödyntämiseen paljastuu muitakin kuin metsästyksen haasteellisuuteen liittyviä syitä. EU:n asettama hyljetuotteiden kauppakielto saa metsästäjät todennäköisesti pitäytymään ampumasta hyljettä, koska oma kotitalous sietää vain määrätyn määrän hyljehyödykkeitä. Asian selvittämiseksi hylkeenmetsästäjille ollaan suunnittelemassa kyselyä syksyn 2018 aikana. Kohdennetulla pyynnillä voisi auttaa ammattikalastajia Kalarysien yhteydessä tapahtuvalla kyttäyspyynnillä on mahdollista poistaa ongelmahylkeitä. Pyynti eroaa monella tapaa perinteisestä pääosin ulkomerivyöhykkeelle suuntautuvasta pyynnistä. Se ei sovellu välttämättä kaikille pyydyskohteille, mutta oikein valituilla kohteilla niin sanottuja häirikköhylkeitä on mahdollista poistaa. M IK KO TO IV OL A Mertemme suurriistaa on haasteellista hyödyntää
• Metsästäjä 6 l 2018 l 55 Tämä edellyttää aikaisempaa tiiviimpää yhteistyötä ammattikalastajien ja asiasta kiinnostuneiden metsästäjien välillä. Pyynti pyydysten lähistöllä vaatii erityisen paljon kärsivällisyyttä, eikä saalista useinkaan saada talteen. Kokemusperäisesti hyljettä voi joutua kyttäämään kymmeniäkin tunteja. Yhteistyötä asian ympärille on kuitenkin yritetty kehittää. Parhaillaan käynnissä oleva ”Harmaahylkeiden metsästyksen tehostaminen saaristomerellä” -hanke luo eräänlaisen mallin kalastukselle tärkeiden lähialueiden metsästyksen tehostamisesta. Hankkeesta voi lukea osoitteessa: http://www.silakka.info/hallin_metsastyksen_tehostaminen Ammattikalastajien rysiin on myös kehitetty laitteita, joilla edellä mainittuja häirikköhylkeitä on mahdollista pyytää elävänä. Näiden saalishylkeiden talteen ottaminen ja hyötykäyttäminen voisi myös tapahtua ammattikalastajien ja metsästäjien yhteistyötä tiivistämällä. On kuitenkin selvää, että ammattikalastaja ei haluaisi pyytää rysällänsä hylkeitä. Pyydykseen mennyt hylje on kalastajalle ensisijaisesti ongelma ja tarkoittaa kalastuksen kannattavuuden laskua. Hoitosuunnitelman päivitys pyrkii etsimään ratkaisuja myös pyydyksen sisälle menevien hylkeiden aiheuttamiin ongelmiin. Pienimuotoiselle hyljetuotteiden kaupalle löytyy kannatusta Taloustutkimus Oy:n hyljehoitosuunnitelman taustaselvitykseksi toteuttamassa kansalaiskyselyssä noin puolet kansalaisista piti hyljetuotteiden kauppakieltoa hyvänä asiana. Suuri osa suomalaisista olisi kuitenkin valmiita sallimaan pienimuotoisen hyljetuotteiden kaupan. Erityisesti metsästäjät toivoivat pienimuotoisen hyljetuotteiden kaupan olevan mahdollista. Myös alueelliset riistaneuvostot ovat hoitosuunnitelman valmistelun yhteydessä ottaneet kantaa siihen, että voimassa oleva kauppakielto vähentää hylkeiden saalismääriä ja on aiheuttanut myös sen, ettei hyljetuotteisiin perustuvaa käsityöläisyyttä ole rannikolle muodostunut. Hyljetuotteiden kauppakielto on olemassa olevaa EU-lainsäädäntöä ja siihen vaikuttaa osaltaan myös maailman kauppajärjestön WTO:n asiaan tekemä päätös. Hoitosuunnitelman päivitys voi luoda kansallisen näkökulman kauppakiellon vaikutuksista ja tulevaisuuden tavoitetilasta. Kieltoon liittyvät helpotukset vaativat kuitenkin EU-tason päätöksentekoa. Metsästys ja saaliin hyödyntämien ovat vain osa hoitosuunnitelman kokonaisuutta Metsästäjälle hylkeet näyttäytyvät usein riistaeläiminä ja metsästyskokemuksina. Tavalliselle kansalaiselle ne ovat kuitenkin suurelta osin elämyksiä jotka havaintoina tuottavat yli puolelle kansalaisista joko iloa tai yllätystä. Hylkeet ovat monelle erikoinen kokemus ja tämä mahdollistaa niiden hyödyntämisen myös turismissa. Tällöin työkaluna voi olla joko kamera tai kivääri. Sekä katselu-, että metsästysturismin saralla on jo joitain yrittäjiä olemassa. Hoitosuunnitelman päivityksessä hyödyntämisen näkökulmaa pyritään tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon sekä kansalaisten, vahingonkärsijöiden, että metsästäjien mielipiteet. Erityisesti harmaahylkeet vierailevat ammattikalastajien rysissä. Näitä ongelmia aiheuttavia yksilöitä on joillakin kohteilla mahdollista pyytää. Vaikka hylkeiden metsästystä on asteittain vapautettu, on perinteinen ulkoluotojen hyljepyynti edelleen pienehkön erikoistuneen metsästäjäjoukon harrastus. Suhtautuminen hylkeistä saatavien hyödykkeiden EU:n asettamaan kauppakieltoon Keskiarvo 5-1, missä 5 = täysin samaa mieltä, 4 = jossakin määrin samaa mieltä, 3 = ei samaa eikä eri mieltä, 2 = jossakin määrin eri mieltä ja 1 = täysin eri mieltä Kaikki [n=1188] Maksanut riistanhoitomaksun 2018/219 [n=98] Ei ole maksanut riistanhoitomaksua [n=1090] Täysin samaa mieltä Täysin eri mieltä 5,00 4,50 4,00 3,50 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 4,24 Hyljetuotteiden kauppakielto on hyvä asia Metsästetty tai muutoin laillisesti saaliiksi saaduilla hyljetuotteilla tulisi voida harjoittaa pienimuotoista kauppaa. Vastaajat –1188 22.8.20118 18586 / Suomen riistakeskus / Hyljekysely 2018 Taloustutkimus 2,26 3,58 3,27 3,34 3,68 Vaikka laajamittaista hyljetuotteiden kauppaa ei kannateta, on suuri osa suomalaisista kuitenkin sitä mieltä, että pienimuotoinen kaupankäynti hyljetuotteilla tulisi olla mahdollista.
• M etsästyskoirien joutuminen susien tappamaksi on yksi vaikeimmista susiin liittyvistä ongelmista. Suomalaiseen metsästyskulttuuriin kuuluvat vahvasti hirvija ajokoirat, jotka työskentelevät usein kaukana metsästäjästä. Hallitus esittääkin lisämäärärahaa Luonnonvarakeskukselle susien GPS-pannoituksen lisäämiseksi Länsi-Suomessa, jotta pannoituksista saatavaa tietoa voitaisiin hyödyntää metsästyskoiravahinkojen ehkäisemisessä. Vuosina 2010–2017 riistavahinkorekisterin mukaan valtion korvauksen piiriin on tullut yhteensä 295 koiravahinkoa, joiden yhteenlaskettu korvaussumma on 896 000 euroa. Kaikissa näissä tapauksissa koira ei ole kuollut. 45 tapauksessa korvaus oli alle sekarotuisen koiran perusarvon (800 euroa). Sen ylittävien 250 tapauksen korvauksien keskiarvo on ollut noin 3500 euroa. Puhdasrotuisen koiran perusarvoa on korotettu ja se on nykyisin 1600 euroa. Perusarvoihin lisätään nykyisin voimassa olevan asetuksen mukaan 2500 euroa, jos koira on vähintään 1,5-vuotias ja sen katsotaan olevan koulutettu metsästyskoiraksi. Niiden lisäksi korvausta korotetaan koeja näyttelytuloksien perusteella. Metsästyskaverin tunnearvoa ei kuitenkaan voida edes mitata rahassa. Susikannan hoitosuunnitelman kyselyssä vuonna 2014 ilmeni, että kaikista koiran omistavista vastaajista 76 prosenttia koki suden olevan riski koiralle, kun koira on irti metsässä. Eri koiratyyppien kohdalla riski ei ole yhtä suuri. Kyselyyn vastanneista susikunnissa metsästävistä oli koirametsästystä harjoittanut normaalisti vain 32 prosenttia. Jopa 33 prosenttia metsästäjistä jättää koiran kotiin, jos alueella on tehty susihavaintoja. Koirametsästäjät, jotka ovat metsästäneet susikuntien alueilla, pyrkivät selvittämään susien läsnäoloa metsästysalueella ennen koiran irtilaskua. Yleisimmät tavat ovat susitietojen kysely muilta ihmisiltä tai suden jälkien etsintä. Susikuntien koirametsästäjistä 67 prosenttia on käyttänyt hyväksi internetin riistahavainnot.fi -palvelua, jossa susien GPS-pantaseurantatiedot avattiin julkisesti näkyville vuonna 2013. Tarkoituksena on, että GPS-pannoitetun suden paikkatiedon avulla metsästäjät voivat välttää koiran päästämistä susilauman lähellä metsään. Tuolloin esitettiin epäilyjä, että tietoa saatettaisiin käyttää väärin esimerkiksi susien salametsästykseen. Toisaalta vallitsi ylipäätään laaja epäluottamus susipolitiikkaan. Ministeriössä ajateltiin, että jos ihmiset eivät luota hallintoon, niin riistahallinnon tehtävä on lähteä rakentamaan luottamusta. Tiedon tarkkuus on riistahavainnot.fi-palvelussa karkeistettu 5x5 kilometrin ruutuihin. Kun susilauman reviiri voi olla esimerkiksi 40 kilometriä pitkä, ruutu kertoo, missä osassa reviiriä pannoitettu susi kulloinkin liikkuu. Susilauman yksilöt voivat toisaalta liikkua erillään kaukanakin toisistaan. Vaikka pannoitettu susi ei olisikaan alueella, saattaa siellä olla lauman pannattomia tai yksinäisiä vaeltelevia susia. Tietoja ei julkaista metsästyskauden ulkopuolella ja susien lisääntymisaikana häiriöiden välttämiseksi. Suomen Riistanhoito-Säätiö myönsi vuonna 2016 päästipendin tutkija Mari Tikkuselle susien aiheuttamien koiravahinkojen vähentämistä koskevaan väitöstutkimukseen. Tutkimuksen tulos on: susien aiheuttamia koiravahinkoja voidaan vähentää laittamalla susille GPS-pantoja. Pannattomien reviireillä tapahtui keskimäärin 1 vahinko/reviiri, kun GPS-pannoitetulla reviirillä keskimäärin vain 0,25 vahinkoa/reviiri. Peräti 90 prosenttia susien aiheuttamista koiravahingoista tapahtui pannattomilla reviireillä. Pannoituksesta ei ole havaittu olevan haittaa susille. Jotta susikanta voidaan hyväksyä alueilla, jossa metsästetään metsästyskoirien kanssa, on käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja vahinkojen välttämiseksi. Mitä useammilla alueilla pannoittaminen onnistuisi, sitä enemmän koiravahinkoja voitaisiin välttää. Tähänkin tarvitaan metsästäjien tukea, sillä suden pannoitus edellyttää muun muassa metsästysoikeuden haltijan lupaa. Susien GPS-pannoituksilla voidaan välttää metsästyskoirille aiheutuvia vahinkoja Ministeriön kuulumisia JANNE PITKÄNEN Erityisasiantuntija maaja metsätalousministeriö Luonnonvaraosasto Erätalousyksikkö 56 l Metsästäjä 6 l 2018
• Metsästäjä 6 l 2018 l 57 ANNE FAGERLUND , Evira, lihantarkastusyksikkö Riistanliha tarkastetaan riistan käsittelylaitoksessa Pääsääntöisesti kaikkea yleiseen kulutukseen toimitettavaa lihaa koskee lihantarkastuspakko. Lihan tarkastaa hyväksytyssä teurastamossa tai riistan käsittelylaitoksessa tarkastuseläinlääkäri, joka on Eviran palveluksessa. Lihaa ei tarvitse tarkastaa esimerkiksi silloin, kun se käytetään oman perheen kesken kotona tai tarjotaan rajatulle vierasjoukolle vaikkapa peijaisissa. L uonnonvaraisen riistaeläimen ruho viedään lihantarkastusta varten teurastamoon, joka on hyväksytty luonnonvaraisen riistan teurastamiseen ja jota sanotaan riistan käsittelylaitokseksi. Riistan käsittelylaitoksessa Eviran palveluksessa oleva tarkastuseläinlääkäri tarkastaa ruhon ja elimet. Ruho viedään riistan käsittelylaitokseen nylkemättömänä, mutta karhun ja hylkeen saa jäähtymisen nopeuttamiseksi nylkeä jo pyyntipaikalla, jos nylkeminen voidaan tehdä hygieenisesti. Ruhon mukana on oltava pää ja kaikki sisäelimet, jotta liha voidaan tarkastaa. Mahoja ja suolia ei kuitenkaan tarvitse viedä tarkastettavaksi. Lihantarkastus tehdään aina siinä laitoksessa, missä ruho on loppuunteurastettu. Jos metsästysseurueeseen kuuluu henkilö, joka on suorittanut metsästäjien terveysja hygieniakoulutuksen (ns. koulutettu metsästäjä), hän voi tehdä riistalle alustavan tarkastuksen pyyntipaikalla ja antaa tästä tarkastuksesta ilmoituksen, joka toimitetaan riistan käsittelylaitoksen tarkastuseläinlääkärille. Jos koulutettu metsästäjä ei ole havainnut ruhossa tai elimissä mitään muutoksia, elimiä ei tarvita lihantarkastuksessa. Kuitenkin karhun, villisian tai muun mahdollisen trikiinin isäntäeläimen pää ja pallea on vietävä aina tarkastettavaksi. Riistan käsittelylaitokseen vietävän riistan mukana on oltava asiakirja, jossa on tieto pyyntipäivästä, -ajasta, -kunnasta sekä tiedot mahdollisista epäillyistä sairauksista ja esimerkiksi suolistomuutoksista. Mahdollinen koulutetun metsästäjän ilmoitus lähetetään myös ruhon mukana. Tarkastuseläinlääkäri leimaa lihantarkastuksessa hyväksytyn suurriistan ruhon. Pienriistan ruhoja ei leimata, vaan pakkaukset merkitään tunnistusmerkillä. Milloin riistanlihaa ei tarvitse tarkastaa? Metsästäjä voi luovuttaa tarkastamatonta riistaa tai riistanlihaa seuraavissa tapauksissa: Alkutuotannon tuotteena eli nylkemättömänä/kynimättömänä suoraan kuluttajalle tai paikalliseen vähittäismyyntiin (esimerkiksi ravintolaan tai vähittäismyymälään) rajoitetun määrän luonnonvaraisia jäniksiä, kaneja, lintuja tai hirvieläimiä. Tarkastamatonta luonnonvaraisten jänisten, kanien, lintujen tai hirvieläinten lihaa suoraan kuluttajalle tai paikalliseen vähittäismyyntiin rajoitetun määrän. Metsästäjä ilmoittaa toiminnastaan paikalliselle elintarvikevalvonnalle. Oman käytön lisäksi pieniä määriä kaikkea riistan lihaa voi luovuttaa toiseen yksityistalouteen siellä käytettäväksi. Trikiinitutkimus suositellaan trikiinin isäntäeläinlajeille. Peijaisissa voi tarjota kaikkien riistaeläinten lihaa tarkastamattomana, trikiinitutkimus suositellaan trikiinin isäntäeläinlajeille. Lisäksi poliisi tai riistanhoitoyhdistys voi luovuttaa kaikkien riistaeläinten lihaa tarkastamattomana suoraan kuluttajalle, poliisi tai rhy ilmoittaa tästä paikalliselle elintarvikevalvonnalle. Lisätietoa Eviran kotisivuilta www.evira.fi :riistan lihantarkastuksesta ja riistan toimittamisesta myyntiin (>elintarvikkeet>valmistus ja myynti>valvonta>lihantarkastus> luonnonvaraisen riistan lihantarkastus). Sivuilta löytyy mm. Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen, Suomen riistakeskuksen ja Eviran yhteinen ohje karhun lihan ja osien myynnistä ja karhunruhojen käsittelystä. Oman käytön lisäksi pieniä määriä kaikkea riistan lihaa voi luovuttaa toiseen yksityistalouteen siellä käytettäväksi. TE RO KU IT UN EN
• 58 l Metsästäjä 6 l 2018 Uutismakasiini Suomen riistakeskus hakee YHDEKSÄÄ SUUNNITTELIJAA määräaikaiseen (2019 2021) työsuhteeseen ? Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, tukee riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja huolehtii riistapolitiikan toimeenpanosta sekä vastaa sille säädetyistä julkisista hallintotehtävistä. Suunnittelijoiden pääasiallisena tehtävänä on tukea riistanhoitoyhdistyksiä sekä metsästysseuroja ja -seurueita hirvieläinkantojen verotussuunnittelussa, hirvitalousaluetyön kehittämisessä, metsästyksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä vahinkojen ennaltaehkäisyssä. Suunnittelijoiden tehtäviin tulee kuulumaan: l hirvieläintiedon ja muun riistatiedon käytön ja valikoivan verotuksen koulutus riistanhoitoyhdistyksissä ja metsästysseuroissa l pienten hirvieläinten kannanarviointien ja verotussuunnittelun kehittäminen paikallistasolla l yhteislupakäytäntöjen ja -mallien kehittäminen metsästysseuroissa l hirvitalousalueiden verotussuunnittelun kehittäminen l riistanhoitoyhdistystason verotussuunnittelun kehittäminen l hirvitalousalueverkoston päivittämiseen osallistuminen l sidosryhmäyhteistyön kehittämien riistakeskusalueella ja riistanhoitoyhdistystasolla l vahinkojen ennaltaehkäisytoiminnan kehittäminen mukaan lukien tiehallintoyhteistyö ja metsäviranomaisyhteistyö Tehtävän sijoituspaikkana on sopimuksen mukaan Suomen riistakeskuksen aluetoimisto. Alustavan suunnitelman mukaan suunnittelijat sijoitetaan seuraaville aluetoimistoille: Kangasala, Seinäjoki, Kuopio, Jyväskylä, Hamina, Turku, Rovaniemi, Muhos ja Suomussalmi. Tehtävän hoitaminen edellyttää: l alempaa korkeakoulututkintoa mielellään luonnonvara-alalta tai muuten osoitettua perehtyneisyyttä hirvieläinkantojen hoitoon ja verotussuunnitteluun l riistatalouden ja metsästyksen hyvää tuntemusta ja Oma riista -palvelun käytön monipuolista hallintaa l suomen kielen erinomaista ja ruotsin kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa l neuvottelutaitoja ja yhteistyöja vuorovaikutuskykyä sekä valmiutta joustaviin työaikoihin ja liikkumiseen sijoituspaikan riistakeskusalueella l valmiutta kehittää paikallistason riistataloutta ja riistatiedon käyttöä osana Suomen riistakeskuksen prosessiorganisaatiota Palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja tehtävä on otettava vastaan 1.3.2019 tai sopimuksen mukaan. Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 31.12.2018 klo 16.00 mennessä ensisijaisesti sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.fi tai toissijaisesti osoitteella: Suomen riistakeskus/Kirjaamo, Sompiontie 1, 00730 HELSINKI. Kuoreen merkintä: Suunnittelija. Lisätietoja antavat: Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 029 431 2105, jarkko.nurmi@riista.fi Julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen, puh. 029 431 2104, sauli.harkonen@riista.fi Suomen riistakeskus hakee ERIKOISSUUNNITTELIJAA vakituiseen työsuhteeseen. ? Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, tukee riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja huolehtii riistapolitiikan toimeenpanosta sekä vastaa sille säädetyistä julkisista hallintotehtävistä. Erikoissuunnittelijan tehtäviin tulee kuulumaan: l susikannan hoitosuunnitelmassa määritellyn reviiriyhteistyön kehittäminen ja koordinointi, koulutusmateriaalituotanto sekä muiden hoitosuunnitelmatoimenpiteiden edistäminen l suurpetokantojen hoitosuunnitelmien jalkauttamiseen liittyvät työt l suurpetoyhdyshenkilöverkoston toiminnan tukeminen ja kehittäminen yhteistyössä Luken kanssa Toimen sijoituspaikkana on sopimuksen mukaan Suomen riistakeskuksen aluetoimisto. Tehtävän hoitaminen edellyttää l ylempää korkeakoulututkintoa mielellään luonnonvara-alalta l riistatalouden, metsästyksen ja suurpetopolitiikan hyvää tuntemusta l paikkatieto-osaamista l metsästyslainsäädännön tuntemusta l suomen kielen erinomaista ja ruotsin kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa l englannin kielen taitoa l neuvottelutaitoja ja yhteistyöja vuorovaikutuskykyä l valmiutta joustaviin työaikoihin ja liikkumiseen Suomessa ja tarvittaessa myös ulkomailla l valmiutta kehittää riistataloutta osana Suomen riistakeskuksen prosessiorganisaatiota Toimen palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja toimi on otettava vastaan 1.2.2019 tai sopimuksen mukaan. Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 14.12.2018 klo 16.00 mennessä ensisijaisesti sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.fi tai toissijaisesti osoitteella: Suomen riistakeskus/Kirjaamo, Sompiontie 1, 00730 HELSINKI. Kuoreen merkintä: Erikoissuunnittelija. Lisätietoja antavat: Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 029 431 2105, jarkko.nurmi@riista.fi
• Metsästäjä 6 l 2018 l 59 Kutsu Teiskon riistanhoitoyhdistyksen jäsenille l Infoja keskustelutilaisuus riistanhoitoyhdistysten mahdollisesta yhdistymisestä 22.11.2018 klo 17.30 alkaen Kämmenniemen koululla (tilaisuus alkaa kahvituksella) Tunnetko riistaeläinten Jäljet ja jätökset? l Riistainfossa on tänä syksynä aloitettu julkaisemaan riistaeläinten Jäljet ja jätökset -sivustoa. Suurpetojen tunnistamisen lisäksi sivusto sisältää nyt tietoa kanalintujen maastoon jättämistä jäljistä. Tutustu osoitteessa www.riistainfo.fi/ riistaelainten-jaljet-ja-jatokset Osoitteenmuutoksia l Hattula-Kalvolan riistanhoitoyhdistyksen uusi toiminnanohjaaja on Juhani Törmänen. Mäyränpolku 40, 14500 IITTALA. hattula-kalvola@rhy.riista.fi 044 984 8919 Metsästäjät huomio! Oma riista kuuluu kaikille Lähes kaikki Suomen metsästysseurat ja -seurueet ovat ottaneet Oma riistan käyttöönsä. Jotta niiden jäsenet saavat Oma riista -palvelun seuraominaisuudet käyttöönsä, tulisi yhteyshenkilön lähettää jäsenkutsu kaikille, riippumatta siitä metsästävätkö he hirvieläimiä, suurpetoja tai pienriistaa. Rekisteröityneessä yhdistyksessä kyse on jäsenten yhdenvertaisuudesta. l Jäsenen päätettäväksi jää hyväksyykö kutsun vai ei. Kutsun hyväksymällä jäsenelle avautuu mahdollisuus käyttää esimerkiksi seuran metsästysaluekarttoja. Koska metsästysvuokrasopimukset usein poikkeavat esimerkiksi hirvieläinten ja pienriistan osalta, ajantasaiset kartat ovat seuran jäsenille erittäin hyödyllinen Oma riista -ominaisuus. Seuran metsästysalueiden lisäksi Oma riistassa ovat myös Metsähallituksen hirvija pienriista-aluekartat koko maasta. Mobiilisovelluksessa metsästyskortti kulkee metsällä mukana ja ensi vuodesta alkaen suoritetut ampumakoetodistukset tulevat myös Oma riistaan. Lakisääteisen saalisilmoituksen voi Oma riistassa tehdä helposti vaikka suoraan maastosta. Toiminnolle tulee lisäkäyttöä viimeistään vuonna 2020, jolloin saalisilmoitusvelvollisuus laajenee taantuneisiin riistavesilintuihin. Seurat voivat hyödyntää Oma riistan saalistilastoja metsästyksen suunnittelussa sitä paremmin mitä useampi jäsen kirjaa tietoja henkilökohtaiseen riistalokiinsa. Seuran tilastoihin siirtyvät ainoastaan saaliiden yksilömäärät seuran alueelta. Saaliin paikkatieto ja mahdollinen kuva jää metsästäjän omaksi tiedoksi. Seuraominaisuuksiin kuuluu myös seuran sisäinen Oma riista -viestitoiminto, jolla jäsenet on helppo tavoittaa nopeasti. Ota Oma riistapalvelu käyttöösi Luo tunnukset oma.riista.fi -verkkosivuilla. Siihen tarvitset ? toimivan sähköpostiosoitteen ? puhelinnumeron ? verkkopankkitunnukset tai puhelimen mobiilivarmenteen. (Alaikäiselle verkkopankkitunnus tai mobiilivarmenne on mahdollista saada huoltajien toimesta). ? rekisteröidyttyäsi lataa puhelimeesi Oma riista -mobiilisovellus. Jos kuulut metsästysseuraan tai -seurueeseen, ilmoita yhteyshenkilölle metsästäjänumerosi. Hyväksy seuran jäsenkutsusi oma.riista.fi -sivun Omat tiedot -näkymässä, niin saat monta hyödyllistä ominaisuutta käyttöösi! OMA RIISTA NEUVONTA oma@riista.fi 029 431 2111 ark.klo 12-16
• Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. Turkissa on ruskeita tai mustia täpliä ja juovia. Korvat ovat tupsupäiset ja takaa vaaleat ja näkyvät hämärässä hyvin. Ilveksen silmät ovat keltaiset, silmäterät ovat pyöreät. Jalat ovat suhteessa pitemmät kuin kotikissalla. Kanta runsastunut rauhoituksen turvin ja ilvestä tavataan nykyään harvakseltaan koko maassa. Liikkeellä hämärässä ja öisin, joskus päivälläkin. Suosii vaikeapääsyistä louhikkoja mäkimaastoa. Kiima maaliskuussa. Poikasia syntyy 1–3. Pennut ovat riippuvaisia emostaan seuraavaan kevääseen asti. Yllättää saaliin hiipimällä ja hyppäämällä muutamalla loikalla saaliin kimppuun. Suurissa saaliseläimissä kaulassa siisti purentajälki, paisteista on monesti syöty vain osa. Peittää joskus saaliinsa. Etelässä pystyy käyttämään saaliinsa ja haaskan paremmin, pohjoisessa kova pakkanen estää usein ilvestä syömästä koko ruhoa. Ilvestä pääsee harvoin näkemään, koska ilves kuulee tulijan kaukaa. Vuosisaalis on kasvanut ilveskannan kasvun 2000-luvun alun muutamasta kymmenestä myötä jo noin 400 ilvekseen. Ilves on aina rauhoitettu. Pyynti tapahtuu Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla. (talvi) K UVITUS : A SMO R AIMOAHO Ilves Lynx lynx Eurasian lynx/Lodjur Suomen Suurpedot ja hylkeet suuruusjärjestyksessä Ilves Ahma Karhu Susi Norppa Harmaahylje (kesä) 7–30 kg kg Jätökset Ravinto Saalisvalikoima on hyvin laaja pikkujyrsijöistä peuran ja poron kokoluokkaan. Suosittua ravintoa ovat jänikset ja valkohäntäpeurat sekä Lapissa porot. Pitkät jalat Lyhyehkö häntä Etutassu 7– 12 cm Kallo 15– 25 cm Hä ntä 70–120 cm 2017 Ilveshavainnot Lähde: Luke Kpl Kpl 1–5 6–10 11–20 21– Nisäkkäät Linnut Ilves saalis Vuosittaiset saalismäärät Yksilöä 00 09 06 12 17 03 15 100 300 200 400 600 500 Käynti/ravi Loikkiminen yli 200cm 100–1 30cm Punaharmaa turkki Talvella harmaanvalkea turkki Tupsupäiset korvat Turkissa on ruskeita tai mustia täpliä ja juovia. Musta hännänpää C M Y CM MY CY CMY K ilves_sivu.pdf 1 29/10/2018 7.01 60 l Metsästäjä 6 l 2018
• Metsästäjä 6 l 2018 l 61 Pysy ajantasalla – seuraa Suomen riistakeskusta somessa! facebook.com/riistakeskus twitter.com/riistakeskus HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkkopalvelussa. Osoitteessa www.eraverkko. fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjälehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä riviilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2019 hinta on 20 euroa/rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 1/2019 ilmestyy 21.1.2019 Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkko-palvelun kautta viimeistään 2.1.2019. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkko-palvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa www.eraverkko.fi. Eräilmoitukset TYÖSUORITUKSIA: SATAKUNNAN ASE Kaikki aseja tukkisepän työt. www.asesepat.fi 044 2416 987 HUOM!!!!!!!!Aseiden huollot ja korjaukset! YLÖJÄRVEN ASETARVIKE. Puh. 040 718 8170 Ompelen turkisliivit,hatut,rukkaset ym. www.turkisjanahka-asu.com Puh. 040 509 0691. Hyvä lahjaidea! OULUN ASEPAJA KY Kaikki asealan korjausja muutostyöt ----------0500-435 703--------------Turkisnahkojen muokkaus.Kiikalan Raktur Oy. Takamaantie 10 25390 Kiikala. 027 287 503 050 462 5938 METSÄSTYSTÄ: Hyljejahdit seanature.net 040 015 4600 Ruotsissa villisika, kauris ja hanhi alkaen 529 € www.wildexperience.fi 040 057 0342 Hauholla koirankoulutusmahd. ja fasaanin metsästystä. www.ellilänfasaanitila.net tied. Ulla Kokkala p: 050 588 9593 Jahdit/kalastus Kanadassa jo 31v. Karhu-SusiHirvi-Peura+Lohisafarit. Tai lähde kelkkasafarille Karibuja katsomaan. www.paulpalmu.fi Outokummussa fasaanijahdit ja koirankoulutusmahdollisuus p. 050 094 3000/Mika Metsästystä Virossa 70km Tallianan. Hirvi, kauris, sika, susi Yhteydenotot : +358 400 448 132 WWW.FASAANITILA.NET VARAA NETISTÄ 24/7 KOIRIEN TREENI/ METSÄSTYSMAASTO, FORSSA Eräkolmio pärasta päälle ja erälle! www.eräkolmio.fi Susijahtiin Venäjälle. 1. Jahti 20.2.-24.2. ja 2. Jahti 25.2. 040 019 9470 Unto Myllyvirta Huhtikuussa karhujahdit unto.myllyvirta@taigaerapalvelut.fi ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ: Marko Väkiparta. Pori. 050 324 5390 Pasi Ahopelto 0400 567 078 Lehonpaja.net Esa Kemppainen, 050 563 0169, trofeet.fi Studionaturalia.fi, 041 538 7602, Uusimaa Eläintentäyttäjä: MARKKU HAAPANIEMI 050 036 0962 TEUVA WWW.LIETSALA:NET p. 040 584 019 VUOKRALLE TARJOTAAN: Portin Majatalo Suomussalmella metsästys-, ja moottorikelkkailuporukoille. Viihtyisät tilat. Hyvät maastot ympärillä. Kysy palveluista: 040 546 9891. OSTETAAN: hirven ja poronsarvia 050 586 2157 25.cal kokovaippaluoteja ja patruunoita 25-20 ja 25-35 Jukka 040 037 2071 Turkisnahkoja myös sarvia R Pentinmäki Jäpintie 344c 60800 Ilmajoki 050 554 6852 MYYDÄÄN: Käytettyjä aseita, tarvikkeita, aseenosia. 040 541 7308, porinase.fi Aseet, Erätarvikkeet, Kalastus yms. WWW.ANONASE.COM 040 038 4118 ERÄTAPIO PURKINSULKIJAT suoraan valmistajalta. P. 040 585 8133 www.eratapio.fi Lämpöeristetyt koirankopit 1-os 310,ja 2-os (ikkuna, tuulikaappi ja avattava ikkuna 390,P. 06 453 4333 Tarvikkeet eläintentäyttämiseen ja omatoimiseen kalloja sarvitrofeiden tekoon. Myös alustat ja taustat trofeille. www.tayttotarvike.fi, p. 040 964 2611 Outokummussa fasaaneja myytävänä istutuksiin ja koulutukseen p. 050 094 3000/Mika Tarpeettomaksi jäänyt maatalo 1ha tontilla. Kursu, Salla Kuvat etuovi.com Sallassa kalaisan Naruskajoen varrella pyöröhirsimökistä osuudet 1-3/6 ymp. vuot. käyttöön. Tie pihaan, kelkkaura lähellä, sähk, Wi-Fi Puh, 040 740 3874 Pienoispistooli Browning Buck Mark .22LR Kivääri Tampereen asepaja 7x57 vanha sotilask. P. 040 801 9196 Valtion maiden keskellä oleva hirsirakenteinen talo Karvian Alkkiassa Tiedustelut puh 040 711 0239 Knivar & Knivtillbehör www.brisa.fi Laadukkaita Sarvitrofeetaustalevyjähirvi 15e,peura 12e,kauris 10e 050 561 6493 www.puuseppa.info Öljylamppuja + varaosia:laseja, sukkia, sydämiä, suuttimia, kuuppia, ym. 040 084 7780 www.oljylamppu.net Myytävänä hyvärunkoinen hirsikoulu (582 m 2 ) rantatontilla Suomussalmella hyvien metsästysja kalastusmaastojen keskellä Puh. 050 364 5070 Kovalainen Etuovi g42394 FASAANEJA ja PRONSSIKALK.Edullinen erä ylivuotisia Fasukukkoja.p.050 522 5178 EDULLISET verk.kaup.tarj: www.asetarvike.fi. Nikko Stirling Diamond valopist. 1-4x24mm 229 € , 1,5-6x44mm 249 € , 3-9x42mm 259 € . YLÖJÄRVEN ASETARVIKE. 050 379 1040 talo https://www.tori.fi/vi/32343881.htm ASELIIKE TALVITIE. Korjaus, Aseet, Jalustat Patruunat, Vaimentimet. asetalvitie.fi Tai soita Matille 050 0052 6008 LAHTI/NYLKYVAJAT 6x8/12m peltivillapelti elementeistä. Nopean pystytyksen vajat. Sisältää koko-osatoimituksen ympäri Suomen. myllynmies.fi 040 054 5805 KOUKKUVAAKA 300 kg. Hinta 120,sis.alv. puh. 040 019 7344, info@vaakamyynti.fi Kanuloukun laukaisulaitteita,loukkuja ym pentti.holla@ph-riista.fi p. 050 566 2691 Talo Ilomantsi koillisosa p. 050 017 5968 OKT Lieksa. Ruunaa 25 km. 045 677 1064 Lataus-, ammuntaja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040 540 1182 Käytettyjä aseita. Valmet 312 (350e), Tikka m66 (390e), Sako L579 .308 (450e) ja paljon muita. Asekauppa Atomiase. Hinnat ja kuvat katso www.atomiase.fi tai soita/ringa till 045 129 1419. Uutuus eräkirjojen ystäville: Arttu Kotisaran Syysyössä elämän kevät. H. 25 € + postik. Videosara, 040 022 9739 MUUT: Jäseneksi metsästysseuraan? Lisätietoja: www.pielisenriistamiehet.com KOIRIA: BEAGLEN pentuja.isällä kokeista 99pist. Paras Suomessa P. 040 584 3751 ERÄKONTIN PYYNTILAITEVALIKOIMA 2018 KANU-loukku 201x120x60cm 219,00 € Jalmarin laatikkorauta 59,90 € Jalmarin keinulautaloukku 44,90 € Yleisloukku suopikoiralle 79,90 € Minkkiloukku, verkkoa 35,90 € Fenn MK6 –hetitappavat raudat 16,90 € Duke 120/2 raudat 12,90 € Conibear 120/2 16,90 € Conibear 120/2/ruostumaton 26,90 € Conibear 160/2 36,90 € Duke 160/2, näädälle 19,90 € Duke 330, majavalle 39,90 € Repo-jalkanaru 29,90 € Kani/minkkiloukku, kasattava 17,90 € Minkinrautojen virityspihdit 12,90 € KANU-loukun laukaisulaite, PH-riista 32,50 € KANU-loukun laukaisulaite, Granlunds 20,00 € Rautojen virityspihdit (120, 220, 330) 14,90 € Finntrapbox suojakotelo raudoille 39,00 € J Granlunds mäyräloukku 139,00 € Oy Eräkontti Ab Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki p. 010 440 9410, www.erakontti.fi Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. Turkissa on ruskeita tai mustia täpliä ja juovia. Korvat ovat tupsupäiset ja takaa vaaleat ja näkyvät hämärässä hyvin. Ilveksen silmät ovat keltaiset, silmäterät ovat pyöreät. Jalat ovat suhteessa pitemmät kuin kotikissalla. Kanta runsastunut rauhoituksen turvin ja ilvestä tavataan nykyään harvakseltaan koko maassa. Liikkeellä hämärässä ja öisin, joskus päivälläkin. Suosii vaikeapääsyistä louhikkoja mäkimaastoa. Kiima maaliskuussa. Poikasia syntyy 1–3. Pennut ovat riippuvaisia emostaan seuraavaan kevääseen asti. Yllättää saaliin hiipimällä ja hyppäämällä muutamalla loikalla saaliin kimppuun. Suurissa saaliseläimissä kaulassa siisti purentajälki, paisteista on monesti syöty vain osa. Peittää joskus saaliinsa. Etelässä pystyy käyttämään saaliinsa ja haaskan paremmin, pohjoisessa kova pakkanen estää usein ilvestä syömästä koko ruhoa. Ilvestä pääsee harvoin näkemään, koska ilves kuulee tulijan kaukaa. Vuosisaalis on kasvanut ilveskannan kasvun 2000-luvun alun muutamasta kymmenestä myötä jo noin 400 ilvekseen. Ilves on aina rauhoitettu. Pyynti tapahtuu Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla. (talvi) K UVITUS : A SMO R AIMOAHO Ilves Lynx lynx Eurasian lynx/Lodjur Suomen Suurpedot ja hylkeet suuruusjärjestyksessä Ilves Ahma Karhu Susi Norppa Harmaahylje (kesä) 7–30 kg kg Jätökset Ravinto Saalisvalikoima on hyvin laaja pikkujyrsijöistä peuran ja poron kokoluokkaan. Suosittua ravintoa ovat jänikset ja valkohäntäpeurat sekä Lapissa porot. Pitkät jalat Lyhyehkö häntä Etutassu 7– 12 cm Kallo 15– 25 cm Hä ntä 70–120 cm 2017 Ilveshavainnot Lähde: Luke Kpl Kpl 1–5 6–10 11–20 21– Nisäkkäät Linnut Ilves saalis Vuosittaiset saalismäärät Yksilöä 00 09 06 12 17 03 15 100 300 200 400 600 500 Käynti/ravi Loikkiminen yli 200cm 100–1 30cm Punaharmaa turkki Talvella harmaanvalkea turkki Tupsupäiset korvat Turkissa on ruskeita tai mustia täpliä ja juovia. Musta hännänpää C M Y CM MY CY CMY K ilves_sivu.pdf 1 29/10/2018 7.01
• 62 l Metsästäjä 6 l 2018 Áigeguovdilis ságat sámegillii l Meahcástanlága 27 §:a mielde Suoma fuo??oguovddáš galgá ráddjet lohpeguovllus eret dakkár guovlluid, mat eai deavdde gáibádusaid, mat leat ásahuvvon viidodaga ja oktilašvuo?a ektui. Lobi ohccis galgá leat ánus meahcásteapmái heivvolaš oktilaš guovlu, man eanaviidodat galgá leat ealgabivddus unnimustá 1 000 hektára. Bivdolobi sáhttá geavahit dušše bivdolobis ráddjejuvvon guovllus. Geavatla??at nuppástus guoská buohkaid, muhto eandalii Lappi guovllus ealgga bivdán olbmuid. Meahcirá??ehusa ealgabivdoguovlluin leat váldojuvvon eret vuollel 1 000 ha sturrosaš sierra stáhta bálsttát (boahttevuo?as “moalloguovllut”). Dávisteaddji geavadat leamašan jo anus eará meahcástanlága 8 §:s oaivvilduvvon guovllus. Jagi 2019 rájes Meahcástanlága guovllulobi ohcan meahcástansearvi dahje -joavku galgá ohcamušastis sierra ?ujuhit viidodagas beales daid vuollel 1 000 hektára stáhta oamastan guovlluid, mat laktásit priváhta eatnamiidda ja maidda ohcci ohcá ealgga bivdovuoigatvuo?a. Geavatla??at dán lea álkimus dahkat dárkkistemiin ja beaivádemiin Oma riista -bálvalusas lean meahcástanguovllu ráddjema. Buot Meahcirá??ehusa hálddašan stáhta eatnamiid sáhttá earuhit Oma riista -bálvalusas go vállje aktiivvalažžan dási “Stáhta eatnamat”. Ovdalis ráddjejuvvon, nammaduvvon ja nummárastojuvvon Meahcirá??ehusa ealgabivdoguovllut gávdnojit fas dásis “Meahcirá??ehusa ealga” (omd 8135 Koitelainen). Meahcirá??ehusa ealgabivdoguovllut beaiváduvvojit ?uovvut o??a ráddjema Oma riista -bálvalussii ovdal guovllulohpeohcama rahpaseami 1.1.2019. Ealgaguovlluid sáhttá maiddái geah??at retkikartta.fi -bálvalusas. Go ohcci lea vuo??udan meahcástanguovllu, almmuhuvvo Oma riista -bálvalusa dahkan logi mearkka individuála guovlludovddaldat guovllulohpeohcamušas mii gu??ojuvvo Meahcirá??ehussii. Guovllulohpemearrádusa dahkama ma??á Meahcirá??ehus doaimmaha Suoma fuo??oguovddážii elektrovnnalaš kártamateriála bivdolohpeohcamuša gie?ahallama várás. Maiddái ohcci oažžu dán ráddjema atnui Oma riista -bálvalusas. Jus guovllulobi ohccis eai leat anus priváhtaguovllut, ealgabivddu guovllulohpi ohccojuvvo lohpeohcanvuogádagas dego árabutge. Ohcci, guhte ii geavat Oma riista -bálvalusa, sáhttá ?ujuhit priváhtaeatnamiidda laktásan stáhta moalloguovlluid doaimmahemiin báberkártta ohcamuša mileddusin. Dárkilut die?uid stáhtaeatnama ealgabivdoguovlluin oažžu Meahcirá??ehusa meahcivaljiplánejeaddjiin, geaid oktavuo?adie?uid gávdná ?ujuhusas www.Eräluvat.fi. RÁVA Jus meahcástansearvvis dahje -joavkkustat leat anus priváhta meahcástanguovllut ja ozat meahcástanvuoigatvuo?a daidda laktásan vuollel 1 000 hektára stáhta eatnamiidda: Oahpásmuva Meahcirá??ehusa lohpebivdoguovlluid ja moalloguovlluid ráddjemiidda Oma riista -bálvalusas. Vuo??ut dahje beaivvádahte meahcástansearvvi dahje -joavku ealgabivdoguovllus kártaráddjema Oma riista -bálvalusas. Fuom. ráddje mielde daid stáhta guovlluid, maidda ozat meahcástanvuoigatvuo?a áigodahkii 2019. Almmut ealgabivdoguovllu individuála Oma riista -guovlludovddaldaga Meahcirá??ehussii go ozat ealgabivddu guovllulobi. Meahcirá??ehusa guovllulohpemearrádusas meroštallo, maid Meahcirá??ehusa ealgabivdoja moalloguovlluid meahcástanvuoigatvuohta sisttisdoallá. Lohpeoažžu almmuha dáid die?uid go ohcá ealgaealli bivdolobi Suoma fuo??oguovddážis. Meahcirá??ehus doaimmaha gu?ege guovllulohpeohcamuša guoskevaš moalloguovlluid ráddjema elektrovnnalaš hámis Suoma fuo??oguovddážii. Stáhta guovlluid ealgabivddu lobiid ohcamii leat boahtán mearkkašahtti nuppástusat bivdojahkái 2019-2020 meahcástanlága 27 §:s dáhpáhuvvan nuppástusaid dihtii. Nuppástuvvan ohcanordnemat gusket maiddái meahcástanlága 8 §:s oaivvilduvvon guovlluid vuollel 1 000 hektára stáhta guovlluid meahcástanvuoigatvuo?a. Nuppástusat stáhta eatnamiid ealgabivddu guovllulobiid ohcamii 62 l Metsästäjä 6 l 2018 Metsästysseura ry Valtion sirpalealue yhdistyneenä yksityismailla valtion hirvialueeseen 12345ABCDE
• Metsästäjä 6 l 2018 l 63 NOLLATOLERANSSI SALAMETSÄSTYKSEEN KLAUS EKMAN K uukauden sisällä on julkisuuteen putkahtanut kaksi epäilyä törkeästä metsästysrikoksesta eli suurpetojen laittomasta tappamisesta. Tämä on ikävää julkisuutta, joka ei voi olla vaikuttamatta metsästyksen ja metsästäjien julkikuvaan. Olisiko meillä nyt peiliin katsomisen aika? V ästra Nyland, Maaseudun Tulevaisuus ja ainakin MTV uutisoivat näyttävästi muumioituneen ilveksen löytymisestä LänsiUudenmaan saaristosta. Poliisi tutkii tapausta törkeänä metsästysrikoksena ja nyt odotetaan Eviran selvitystä ilveksen kuolinsyystä. Outoa tilanteessa oli se, että kuvien perusteella näyttäisi siltä kuin ilves olisi painojen kanssa upotettu mereen. Syyskuun lopussa paljastui Nakkilassa laiton suden tappo, kun maastosta löytyi ammuttu susi. Tätäkin tapausta tutkitaan törkeänä metsästysrikoksena. Itsetutkiskelun paikka? Tapaukset ovat ikävä muistutus siitä, etteivät kaikki aseiden kanssa maastossa liikkuvat noudata lakeja, vaan toimillaan vetävät ikävästi muut aseiden kanssa liikkuvat eli meidät suomalaiset metsästäjät ja maineemme lokaan. Viime vuosina suurpetojen laittomasta tappamisesta eli salametsästyksestä tuomitut ovat lähestulkoon kaikki omanneet metsästyskortin ja ovat siis metsästäjiä. Olisiko meillä nyt kriittisen itsetutkiskelun ja omavalvonnan paikka, jotta tällaiset teot kitkettäisiin yhteistuumin varjostamasta muutoin eettisesti korkeatasoista suomalaista metsästystä? Vaikeuttaa poikkeuslupien käsittelyä Niin kuin kaikki tiedämme, suurpedot ovat EU:n luontodirektiivin erityissuojelussa ja poikkeuslupahakemusten käsittely on haastavaa. Länsi-Uudenmaan ja Nakkilan tapaukset eivät hakemusten käsittelyä millään muotoa helpota. Erityisesti kun suden osalta poikkeuslupapäätökset kiertävät usein hallintooikeuksien kautta, on tällainen kehitys erittäin valitettavaa. Haluammeko, että meidät samaistetaan arvostettuihin ja tunnustettuihin riistavaran hoitajiin vai rikollisiin. Pitäkäämme jatkossakin huolta siitä, että meillä on Synkkä pilvi suomalaisen metsästyksen ylle, jos rikosepäilyt vahvistuvat
• Ennustemalli: Susia nyt 228-311 yksilöä H U I P P U M E R K K I M M E Lapua ® ja Vihtavuori osta yhdessä edullisemmin! Nordic Distribution Oy Nordis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis.fi Ostaessasi • 1000 kpl Lapua® G477 -luoteja (.30, 6,5 g. OTCE) ja • 2 kg Vihtavuori Premium N120 tai N130 -jälleenlatausruutia, tarjoamme toisen kilon puoleen hintaan! *) Lisää Lapua ® ja Vihtavuori -tarjouksia tulossa 2019! -50 % *) Suositusvähittäishinnasta. Ta rj ou s on vo im as sa 20 .1 2. 20 18 sa ak ka ta i ni in ka ua n ku in ta rj ou st uo tt ei ta ri it tä ä. Nordis Oy Lapua ja Vihtavuori Metsästäjä nro6 2018_210x267mm.indd 1 24.10.2018 11:05:06