• 1 / 2009 Citykani on tullut jäädäkseen Valtiosihteeri Lind: S Suurpetopolitiikka on oppimisprosessi Rusakon talvimetsästys Markus Maulavirta: Riistan arvoketjun pitää säilyä lautaselle asti Näin rakennat lumikammin
• Vieraskynä Mielikuvat ovat valtaa Äärikeskustalainen vaikuttaja Juha Kuisma selitti aikoinaan vastaansanomattomalla tavalla, miksi Suomi on demokratia. Kirjassaan Tuli leivän antaa hän kirjoitti sen johtuvan siitä, että täällä pohjoisessa olemme uusiutuvien luonnonvarojen armoilla, mikä on aina vaatinut yhteistyötä. Ajatus on järkeenkäypä. Uusiutumattomien luonnonvarojen ­ öljy, maakaasu, mineraalit ­ käyttö vaatii ennen muuta pääomaa. Uusiutuvat taas ovat aina vaatineet yhteistyötä, kaskenpoltossa, hirvenhiihdossa, metsätaloudessa. Uusiutuvien luonnonvarojen käyttäjillä on kuitenkin yksi ongelma, jota näiden alojen vastustajat käyttävät systemaattisesti ja häikäilemättömästi hyväkseen: niiden käyttö vaatii liki aina hengiltä ottamista. Siis tappamista. Julkisuudesta päätellen viesti myös menee perille. Sanomalehtien sivuilla esitellään hämmästyttävän usein ihmisiä, joiden mielestä puuhuonekalut ja -talot ovat hieno juttu, mutta puiden kaataminen rikollista. Mutta on toinenkin totuus. Attac-liikkeen perustaja Ignacio Ramonet on sanonut, että on perustavaa laatua oleva virhe kuvitella maailma sellaiseksi, miltä se tiedotusvälineitä seuraamalla näyttää. Me metsäalalla tiedämme tämän. Suomen Metsäyhdistyksessä on seurattu systemaattisesti kansalaisten metsäasenteita 1990-luvun alusta lähtien. Taloustutkimuksen kanssa yhteistyössä tehtyjen Metsä ja puu -mielipidetiedusteluiden kysymykset on pidetty samana koko ajan, paitsi että niitä on lisätty (ks. esim. www.smy.fi » Barometrit). Meillä on käytössämme 15 vuoden mittainen trendi suomalaisten metsäasenteista. Merkittävää siinä ei ole pelkästään se, mitä ovat jakaumat sinällään, vaan myös se, mikä on ja on ollut jakaumien kehitys. Toisaalta, jakauma sinällään on merkityksellinen, jos se on sellainen kuin meillä. Vaikka kansalaisilta kysyttäisiin asiaa miten vain ­ ja niin on kysyttykin ­ tulos on aina sama: vahvasti tai melko vahvasti metsäalaa tukevien näkemysten osuus on 60­80 prosenttia, joskus ylikin. Tämän yleistotuuden rinnalla muutamat yksityiskohdat ovat kuvaavia. Vihreiden kannattajista noin 90 prosenttia pitää suomalaista metsänhoitoa hyvänä tai erittäin hyvänä. Metsäntutkijat ja metsäammattilaiset ovat luotettavimpia tiedonlähteitä, mitä tulee metsätalouteen, mutta myös metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen; ympäristöjärjestöt ovat siinäkin vasta kolmannella sijalla. 2000-luvun alussa Suomen metsien suojelu oli edennyt pitkälle. Ympäristöjärjestöillä alkoi olla vaikeuksia saada ketään uskomaan, että ekologia vaatisi enää lisäsuojelua. Niinpä ne ottivat käyttöön uuden perustelun suojelulle: metsien virkistyskäytön. Metsäalalla ihmeteltiin ­ suomalaisethan kulkevat erittäin aktiivisesti metsissä, ja normaalit talousmetsät ovat aina kelvanneet hyvin. Tarvittiin tietoa. Kun asiaa kysyttiin, selvisi, että yhdeksän kymmenestä suomalaisesta arvioi nykymetsien riittävän hyvin tai melko hyvin virkistykseen, kuten marjastukseen, sienestykseen ja ulkoiluun. Tällaisilla tiedoilla lienee merkitystä metsästäjillekin. Jos kuitenkin haluaa tietoa kansalaisten suhtautumisesta metsästykseen, sitä pitäisi kysyä. Se ei edes maksa paljon. Muutamia satoja euroja per kysymys. Kirjoittaja on Suomen Metsäyhdistyksen viestinnän suunnittelija. Hannes Mäntyranta Mitä mieltä sinä olet? Minkälaisen kuvan tiedotusvälineet antavat metsästyksestä? Onko kuva oikea vai väärä? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna Vieraskynä on i lehtemme uusi palsta, johon pyydämme kannanottoja. 2 Metsästäjä 1 / 2009
• Tässä numerossa N:o 1 23.01.2009 58. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 27.03.2009. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Jari Pigg Klaus Ekman, Juha Immonen (vpj), Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2009/ MET09_01 Kansikuva: Päivi Leikas sivu 16 Rusakkoa ajamassa sivu 24 sivu 8 Kani ­ vahva valloittaja Säädökset sitovat piirien käsiä suurpetovahinkolupien myöntämisessä sivu 48 Markus Maulavirta: Riistan arvoketjun pitää säilyä lautaselle asti 2 4 5 6 8 12 13 14 16 18 20 sivu 30 Jännitys ja yhteishenki vetävät 15-vuotiaita serkuksia metsälle 37 Houkutteluniksi: Kettu innostuu jänispillin parkaisusta 38 Tutkimus: Suomainen metsästää luontoelämysten takia ­ yksin tai pienellä porukalla 42 Ekin kanssa erällä: Eränkävijät lumitöissä 45 Tutkijan tuntoja: Onko metsäpeura kolmiodraaman häviäjä? 46 Lumijälkilaskennat kutsuvat metsästäjiä 48 Markus Maulavirta: Riistan arvoketjun pitää säilyä lautaselle asti 52 Metsästyskuninkaan ensimmäinen pyssy 54 Valtion hirvimaille yli tuhat hirviporukkaa 56 Ministeriön kuulumisia: Muutoksen aika 58 Nuoret heitteillä ­ Miten oma metsästysseurasi suhtautuu uusiin jäseniin? 60 Osallistu riistanhoitoyhdistyksen vuosikokoukseen 62 Nyt on aika vaikuttaa metsästysasioiden hoitoon ­ Kutsut riistanhoitoyhdistysten vuosikokouksiin 66 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 69 Osoitteita 70 Kaupankäyntiä Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 24 28 30 33 34 Vieraskynä: Mielikuvat ovat valtaa Eräkalenteri Pääkirjoitus: Aseetko ongelma? Valtiosihteeri Jouni Lind: Suurpetopolitiikka on oppimisprosessi Säädökset sitovat piirien käsiä suurpetovahinkolupien myöntämisessä Ilmoita ilvespentueet Puheenjohtajan palsta: Vaalivuosi Suurpetokonfliktien hoitaminen taajamissa vaatii yhteistyötä Rusakkoa ajamassa Runsas rusakkosaalis ruokapaikalta Kaninpyynti kaupungissa edellyttää säädösmuutoksia Kani ­ vahva valloittaja Sinä olet metsästyksen tärkein sanansaattaja Jännitys ja yhteishenki vetävät 15-vuotiaita serkuksia metsälle Eräaatoksia valtion mailta: Suomalaisten jäljet uhkasivat jo kadota Nuoret metsästysopissa Laitialassa Metsästäjä 1 / 2009 3
• Eräkalenteri TAMMIKUU "Tammikuu tapansa näyttää: pakkanen pyryn perästä, pahailma pakkasesta", sanoi vanha kansa. Hämäläismurteissa tammi kuukauden nimenä tarkoittaa juuri talvennapaa. Suomen pakkasennätys -51,5°C on mitattu 28.1.1999 Kittilän Pokassa. Maaliskuussa talven selkä alkaa taittua. Savukoskella Vittukeinon suota peittää kuitenkin vielä paksu lumikerros. Pohjoisen sanastossa keino merkitsee hyvää kulkureittiä ja sitähän suot nimenomaan ovat; tasaisia hiihdellä ja helppoja suunnistaa. Kemijoen latvoilla sijaitsevan suon nimen etuliite juontaa viime vuosisadan alun suuriin metsäsavotoihin. Lentojätkien joukossa kerrotaan olleen paikallisen työmiehen, joka lauantaisin viikon päätteeksi lähti hiihtämään suota myöten kotiin vaimonsa luo. Syystäkin kaverit nimesivät suon Vittukeinoksi. MAALISKUU Maaliskuussa muuttolinnut aloittavat paluun takaisin pesimäsijoilleen. Yksi näyttävimmistä paluumuuttajista on kansallislintumme laulujoutsen, joka oli viime vuosisadalla vähällä kadota kokonaan luonnostamme. Sotien jälkeen pohjoisimman Lapin syrjäisimmillä soilla joutsenia arveltiin pesivän enää joitakin kymmeniä pareja. Etelärannikolla sydäntalvi on siirtynyt kuitenkin viime vuosina yhä useammin helmikuun puolelle. Tähän vaikuttaa erityisesti ilmaston lämpenemisestä johtuva merialueiden myöhäisempi jäätymisajankohta. Viime talvena Itämeri ei saanut jääpeitettä kuin aivan Pohjanlahden perukassa. Suksien luvatussa maassa lumikenkäiltiin pitkään hiihdon varjossa. Viime vuosina lumikenkäilyn suosio on kuitenkin lähtenyt rajuun kasvuun. Moni hiihtovaeltajakin kuljettaa tänä päivänä ahkiossa lumikenkiä. Varsinkin leiriaskareissa lumikengät ovat pitkiä metsäsuksia kätevämmät. Suojelutoimien ansiosta laulujoutsenia tavataan nykyään jopa aivan pääkaupunkiseudun kupeessa. Lähes sadan vuoden tauon jälkeen joutsen on palannut esimerkiksi Nuuksion pesimälinnustoon. Nuuksion nimi juontaa saamen kielen sanasta njucka ja tarkoittaa nimenomaan joutsenta. Pienpetopyynti aloitetaan viimeistään maaliskuussa. Aikaisin aloitettu metsästys kohdistuu tehokkaasti lisääntymiskauteen valmistautuviin aikuisiin yksilöihin. Minkkiloukut viritetään sinne, missä pedot liikkuvat. Erityisen hyviä pyyntipaikkoja ovat vesistöjen sulapaikat. Lintuvesien suojelualueilla pienpetopyynnillä on saavutettu erinomaisia tuloksia. Supikoirien ja minkkien pyynti on näkynyt välittömästi hankealueiden poikastuotossa. Vesilinnuista erityisesti sorsien mutta myös kurkien ja joutsenien pesimätulokset ovat parantuneet. Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren HELMIKUU Pudasjärvellä Iso-Syötteen tunturimaisemissa kisataan 6.­8.2.2009 Umpihankihiihdon MM-kilpailujen yhteydessä Lumikenkävaelluksen suomenmestaruuksista. Joukkueiden etenemistä voi seurata reaaliajassa osoitteessa www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi. Lukijoiden kommentit Käy osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna ottamassa kantaa sivun 2 Vieraskynä-kirjoituksen kysymykseen. Osuvimmat mielipiteet julkaistaan jatkossa tällä palstalla. 4 Metsästäjä 1 / 2009
• Pääkirjoitus Jari Pigg päätoimittaja Aseetko ongelma? Viimesyksyinen Kauhajoen oppilaitoksen ampumisvälikohtaus palautti järkyttävällä tavalla mieliin edellissyksyn Jokelan koulusurmien yhtälailla järkyttävät tapahtumat. Molemmat tapaukset kirvoittivat välittömästi vaatimuksia aselupien kiristämisestä. Monet poliitikot ja itseoppineet psykiatrian asiantuntijat aktivoituivat. Metsästäjät ja ammunnanharrastajat olivat erityisen järkyttyneitä, koska aseita oli käytetty moisilla tavoilla väärin. Järjestelmiä oli kyetty harkitusti ja tietoisesti harhauttamaan. Paljon esitettiin kysymyksiä. Useimmiten kysyttiin: Miksi? Kysymys vie kuitenkin vastuun väärälle taholle. Pitääkin kysyä, että miten tähän tilanteeseen on jouduttu? Miten on mahdollista, että hyvinvointivaltiossamme ihmiset ­ ja ennen muuta nuoret ­ voivat niin pahoin? Kuinka ihmisen koko arvomaailma voi olla niin kieroutunut, että hän ryhtyy moisiin järkyttäviin tekoihin? Kuten arvata saattoi, ensimmäisenä ratkaisuehdotuksena esitettiin aselupien myöntämisen ehtojen kiristämistä. Esitettiin ajatuksia, että metsästäjät ja ammunnan harrastajat olisivat vaaraksi muille "koska heillä on niin paljon aseita". Esiin nostettiin vielä nykyistä tiukemmat edellytykset lupien saamiselle: lupien määräaikaisuus, pistoolityyppisille aseille tiukka panna, lääkärinlausunnot ja niin edelleen. Ikään kuin kyseessä olisi viisasten kivi, jota kieroutunut ei pystyisi muka kiertämään. Tekemällä aselupien myöntämisen ehdoista nykyistä tiukemmat vaikeutetaan kyllä tavallisten ihmisten elämää, mutta ei estetä surullisia ja järkyttäviä tapauksia toistumasta. Aselupakäytännön kiristäminen merkitsisi samaa kuin lääkäri määräisi syöpäkasvaimen päälle laitettavaksi laastarin. Tarkoitus olisi hyvä ja se näyttäisi hienolta, mutta ei auttaisi lainkaan itse sairauteen. Metsästäjien, ampumaurheilun harrastajien ja keräilijöiden aseet eivät ole meillä turvallisuusongelma. On myös esitetty ajatuksia, että metsästäjät eivät tarvitse pistoolityyppisiä aseita. Niitä kiistatta tarvitaan ampumaurheilun lisäksi tietyissä metsästysmuodoissa. Loukkupyynnissä ja ennen muuta luolapyynnissä ne ovat tuiki tarpeellisia apuvälineitä. Fysiikan laeille kun ei mahda mitään: pieneen kivenkoloon, oksaisen kuusen tai risukasan alle ei pitkä ase mahdu. Ansapolun kiertäjällä on myös usein tilanteita, jolloin ei ole syytä turhaan näyttää kuljettavansa asetta mukanaan. Itse asiassa aseilla ei ole syytä rehennellä lainkaan. Niiden kanssa on käyttäydyttävä varoen, asiallisesti ja huomaavaisesti. Metsästäjälle ja ammunnan harrastajalle ampuma-ase on vain väline, joka sopii tiettyyn käyttötarkoitukseensa. Se ei ole kuvattava tai videoitava ja internetiin ihaillen katseltavaksi laitettava toiveiden täyttymys. Se on metsästäjälle vain välttämätön kapine siinä kuin reppu ja kumisaappaatkin. Toivotaan, että aseturvallisuus säilyy meillä korkealla tasolla. Laastaroinnin sijaan pitää pystyä puuttumaan itse ongelmaan, joka meillä ei ole asehallinnollinen ongelma. Metsästyksellä, kalastuksella, ammunnan harrastamisella ja monilla muilla terveillä yhteisöllisillä aktiviteeteilla on edelleen tärkeä tehtävä nuorten kasvattamisessa yhteisöllisiksi ja vastuullisiksi aikuisiksi. G PS. Vieraskynässä Hannes Mäntyranta varsin oivallisesti kuvailee mielikuvien merkitystä metsäalalla. Samat lainalaisuudet koskevat metsästystäkin. Usein tuntuu tiedotusvälineitä seuratessa, että metsästys on kovassa vastatuulessa. Näin ei kuitenkaan ole. Mielipidetutkimusten mukaan suomalaiset eivät vuosikymmeniin ole suhtautuneet metsästykseen niin myönteisesti kuin tänään. Samaa korutonta kieltään kertoo metsästäjämäärän kipuaminen ennätyslukemiin yli 300 000:een. Tutkimusten mukaan sinä olet tärkein metsästyksen mielikuvan muokkaaja. Siksi kannattaakin käydä lukemassa Juha Immosen artikkeli sivulla 28. Hyvää alkanutta erävuotta 2009! Metsästäjä 1 / 2009 5
• Valtiosihteeri Jouni Lind: Suurpetopolitiikka on oppimisprosessi, joka edellyttää pitkäjänteisyyttä Kotieläinvahingot, porotalouden ahdinko eteläisellä poronhoitoalueella, suurpetovahinkokorvausten riittämättömyys, hupeneva metsäpeurakanta Kainuussa ja pyyntilupajärjestelmän byrokraattisuus ovat muutamia niistä asioista, jotka ovat nousseet jatkuvan suurpetokeskustelun lähtökohdiksi. Kasvavat suurpetokannat ovatkin asettaneet maa- ja metsätalousministeriön haasteellisen tehtävän eteen. Suurpetoasiat ovat isossa osassa myös valtiosihteeri Jouni Lindin työssä. J ouni Lind toimii maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan esikunnassa poliittisena valtiosihteerinä. Lind kertoo, että suurpetokysymykset ovat hänelle jo tuttuja ajalta, jolloin hän toimi europarlamentaarikko Samuli Pohjamon avustajana Euroopan parlamentissa. Lindin mukaan noihin vuosiin verrattuna Suomen suurpetopolitiikassa on tapahtunut suuria muutoksia. ­ Suurpetopolitiikan toteuttaminen onkin eräänlainen oppimisprosessi, jossa voidaan hyödyntää aiempia kokemuksia yhä suunnitellummin oikeiden asioiden tekemiseen, Lind kuvaa. Suurpetopolitiikka edellyttääkin pitkäjänteisyyttä, mutta samalla myös jatkuvaa valmiutta reagoida muuttuviin tilanteisiin. Ja kuten on ollut nähtävillä, suurpetoasioissa riittää tekemistä. Luontodirektiivi velvoittaa Lindin mukaan maa- ja metsätalousministeriön johtaman suurpetopolitiikan nyky-ydin on tiivistettävissä kolmeen keskeiseen tekijään: 1) luontodirektiiviin, 2) luontodirektiivin tulkintaan joustavuutta tuoviin ja eri intressit yhteen sovittaviin suurpetokantojen valtakunnallisiin hoitosuunnitelmiin sekä 3) päätösten ja toimenpiteiden sitomiseen tieteellisesti luotettavaan tietoon. Lind korostaa sitä tosiasiaa, että Suomi on EU:n jäsenenä sitoutunut noudattamaan myös yhteisön luonnonsuojelupolitiikkaa. Tätä ei edelleenkään täysin tiedosteta, vaikka olemme olleet EU:n jäsenenä jo vuodesta 1995. ­ Suden metsästystä koskenut monivuotinen valvontamenettely ja siihen liittyvä tuomio osoittivat, että nykyisen suurpetopolitiikan peruslähtökohtana on oltava suurpetojen suojelu ­ halusimme sitä tai emme, Lind muistuttaa. Toisaalta Lindin mukaan susituomion lopputulos oli Suomelle myös merkittävä voitto, sillä se vahvisti Suomessa valitut ja toteutetut suurpetopolitiikan perusratkaisut yhteisön oikeuden mukaisiksi. Tämä on mahdollistanut myös sen, että päätösvalta suurpetolupa-asioissa voitiin siirtää viime syksynä hoitosuunnitelmiin pohjaten aluetasolle riistanhoitopiireihin. Lind pitää itsestään selvänä, että onnistuneessa suurpetopolitiikassa on otettava kaikki keskeiset sidosryhmät ja intressit huomioon. ­ Tässä suhteessa suurpetokantojen valtakunnalliset hoitosuunnitelmat ovat tämän päivän työkaluja, joilla suurpetoasioihin liittyviä voimakkaita ja ristiriitaisia intressejä on mahdollista sovittaa yhteen valtakunnallisiksi linjauksiksi. Kun kaikki osapuolet ovat sitoutuneet hoitosuunnitelmiin kokonaisuuksina, on silloin myös hyväksyttävä hoitosuunnitelmien mukaiset toimenpiteet, vaikka ne olisivat omien tavoitteiden vastaisia. Hoitosuunnitelmien merkitys ja vaikutukset näkyvätkin vasta pitemmällä aikavälillä, Lind selittää. Toimiva suurpetokantojen arviointi on kaiken pohjana Lindin mukaan suurpetopolitiikan keskeisenä lyhyen tähtäimen ohjausvälineenä käytetään maaja metsätalousministeriön antamia vuosittaisia määräyskirjeitä, joissa asetetaan suurimmat sallitut saalisrajat kullekin suurpetolajille. Lind ottaa konkreettiseksi esimerkiksi kuluvalle metsästysvuodelle annetun määräyskirjeen, jossa ministeriö sallii peräti 214 ilveksen metValtiosihteeri sästämisen, mikä on itJouni Lind se asiassa yli Riista- ja 6 Metsästäjä 1 / 2009 Ilpo Kojola
• ­ Onnistuneessa suurpetopolitiikassa on otettava kaikki keskeiset sidosryhmät ja intressit huomioon, sanoo valtiosihteeri Jouni Lind. kalatalouden arvioiman ilveskannan kestävän metsästysmäärän. ­ Kyseessä on ilveskannan hoitosuunnitelmaan pohjautuva toimenpide. Toisin sanoen ministeriö pyrkii pienentämään erityisesti poronhoitoalueen ilveskantaa porovahinkojen vähentämiseksi, sillä siellä aiheutuneet ilvesten aiheuttamat porovahingot ovat kasvaneet huomattavan suuriksi viime vuosien aikana, Lind korostaa. Tässä suhteessa ministeriö on myös aiemmin toteuttanut vastaavia toimenpiteitä. Lindin mukaan näitä toimenpiteitä ovat olleet muun muassa kokonaisen susilauman poistaminen poronhoitoalueelta sekä toissa vuonna ylimääräisen karhukiintiön osoittaminen poronhoitoalueelle. Lind korostaa, että ilvesmääräyksen kaltainen toimenpide on mahdollista vain, jos hallinto voi luottaa suurpetokantoja koskeviin kannanarviointeihin. Suomalainen suurpetokantojen arviointi on perustunut jo pitkään suurpetoyhdyshenkilöjärjestelmään, jonka kantavana voimana ovat olleet metsästäjät. ­ Tämä järjestelmä on muovautunut aikojen saatossa vapaaehtoisuuden ja talkoohengen pohjalta maailmanlaajuisestikin ainutlaatuiseksi järjestelmäksi, Lind ylistää. Suurpetoyhdyshenkilöjärjestelmää on tarve uudistaa Suurpetoyhdyshenkilöiden kirjaamat havainnot on lähetetty tähän saakka paperilomakkeilla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle, jossa havaintojen pohjalta on laadittu kanta-arviot. Lind tiedostaa, että kanta-arviot eivät ole koskaan absoluuttisia. Hän pitää olennaisena sitä, että kanta-arvioilla voidaan päästä riittävän lähelle oikeaa, jolloin päätöksenteko voidaan tehdä riittävällä varmuudella varovaisuusperiaatetta noudattaen. ­ Toisaalta koskaan ei pidä olla täysin tyytyväinen olemassa oleviin järjestelmiin, vaan pitää olla jatkuvia valmiuksia myös kannanarviointimenetelmien kehittämiseen, Lind sanoo. Lind kertoo, että viimeisten vuosien aikana suurpetoyhdyshenkilöjärjestelmä on osoittanut monenlaista oireilua. Suurpetoyhdyshenkilöt eivät ole olleet esimerkiksi tyytyväisiä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suunnalta saamansa palautteen laatuun ja nopeuteen. Samal- la on syntynyt jopa kapinointia, jossa havaintoja ei olekaan enää toimitettu eteenpäin, vaan ne ovat jääneet havainnoitsijoiden omiin pöytälaatikoihin. Lisäksi monin paikoin havainnoitsijat ovat pyrkineet tekemään omista havainnoistaan omia kanta-arvioita, jotka ovat yleensä poikenneet huomattavastikin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen antamista kanta-arvioista. Tällainen menettely on entisestäänkin sekoittanut yleistä keskustelua suurpetoasioissa. ­ Ministeriössä on havahduttu vakavasti suurpetoyhdyshenkilöverkoston oireiluun. Järjestelmän uudistaminen onkin jo aloitettu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa ministeriön suoran tulosohjausmekanismin ansiosta, Lind kertoo. Uudelle internet-pohjaiselle järjestelmälle Lind asettaa suuria odotuksia. Uudessa järjestelmässä havainnot tehdään maastossa kuten ennenkin. Muutoksena aiempaan on se, että petoyhdyshenkilöt kirjaavat itse havaintonsa nettipohjaiseen sovellukseen internetin välityksellä, jolloin tallennettu tieto on välittömästi kaikkien järjestelmään pääsevien käyttäjien nähtävillä. Näin toimimalla voidaan nopeuttaa tiedon kulkua useilla kuukausilla ja parhaimmillaan jopa lähes vuodella. Hän pitää tärkeänä myös sitä, että järjestelmään voidaan tallentaa uuden riistavahinkolain edellyttämät vahinkotapahtumat (ns. riistavahinkorekisteri), kuten koira- ja porovahingot paikkatietoineen, jolloin viranomaisten on helppo saada ajankohtainen kokonaiskuva kunkin alueen tilanteesta. Lind tiedostaa, ettei kaikilla ole toimivia intenet-yhteyksiä taikka että kaikki eivät ole sinuja tietokoneiden kanssa. Näissä tapauksissa suurpetohavainnot voi toimittaa edelleenkin paperilomakkeilla postin välityksellä. ­ Internet-järjestelmää tullaan koekäyttämään Kainuun, Keski-Suomen ja Satakunnan riistanhoitopiirien alueilla jo kuluvan vuoden aikana, Lind kertoo. Järjestelmän sisäänajovaiheessa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja riistanhoitopiirit tulevat myös järjestämään tehostettua täsmäkoulutusta. Vuodesta 2010 alkaen järjestelmän tulee toimia koko Suomen alueella. Yhteistyötä tarvitaan suurpetoasioissa jatkossakin Lopuksi Lind haluaa tuoda esille mielenkiintoisen seikan. Lindin mukaan hallinto ei ole voinut reagoida kaikilta osiltaan suurpetokantojen kasvusta aiheutuneisiin vaikutuksiin. Monia asioita tehdäänkin yhä samoilla resursseilla kuin aikana, jolloin liityimme Euroopan unionin jäseneksi. ­ Tuottavuusohjelmat ja hallinnon tehostamisvaatimukset eivät siten ainakaan vähennä kokonaisvaltaisen yhteistyön merkitystä. Tässä suhteessa esimerkiksi suurpetokanta-arvioiden tuottamisessa tarvitaan vastaisuudessakin tiivistä yhteistyötä tutkimuksen ja metsästäjien välillä, Lind selittää. ­ Toivon, että tätä yhteistyötä aletaan rakentaa uudelta pohjalta ymmärtämällä myös toisten näkökulmia ja odotuksia. G Teksti: Sauli Härkönen Suurpetopolitiikka edellyttää pitkäjänteisyyttä, mutta samalla myös jatkuvaa valmiutta reagoida muuttuviin tilanteisiin. Metsästäjä 1 / 2009 7
• Säädökset sitovat piirien käsiä suurpetovahinkolupien myöntämisessä Suurpetojen vahinkoperusteisten pyyntilupien myöntämisoikeus siirtyi elokuun alussa maa- ja metsätalousministeriöltä riistanhoitopiireille. Muutosta vastustettiin yhtäällä ja odotettiin toisaalla, sillä alueellisten riistanhoitopiirien ajateltiin myöntävän lupia huomattavasti helpommin kuin maa- ja metsätalousministeriö. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, kertovat riistapäälliköt Keijo Kapiainen Oulun riistanhoitopiiristä ja Erkki Kiukas Kymen riistanhoitopiiristä. Hannu Huttu 8 Metsästäjä 1 / 2009
• Poronhoitoalueella suurpetolupia on myönnetty jopa aiempaa vähemmän ken on ollut vaativa ja haastava tehtävä. Ei riitä, että voidaan todeta paliskunnan alueella olevan runsaasti suden tappamia poroja, vaan on otettava huomioon tilanne muualla. On vaikea selittää kuusamolaiselle poroisännälle, että hänen mahdollisuuksiinsa saada susilupa vaikuttaa susitilanne jossakin Kainuun palkisessa satojen kilometrien päässä. yt, muutaman kuukauden jälkeen voi- jen käyttöluvan hän saa maa- ja metsätalousmiLuvanmyöntäjänä riistanhoitopiirin olisi pysdaan todeta, että poronhoitoalueella nisteriöstä. Nämä päätökset pyritään hoitamaan tyttävä suuntaamaan ja priorisoimaan luvat kosuurpetojen vahinkoperusteisia pyynti- samalla kertaa mahdollisimman joustavasti ko Pohjois-Suomessa (Lappi, Kainuu, Oulu). lupia on myönnetty yhtä vähän tai jopa vähem- kahden viranomaisen yhteistyönä. Jatkossa on Koko tällä alueella joudutaan toimimaan saman män kuin aikaisemmin. Muuten tilanne ei voi- toiveita, että eduskunta muuttaisi metsästysla- kiintiön puitteissa. Syksyisen maa- ja metsätasikaan olla, koska riistanhoitopiirejä alueellisina kia tältä osin yksinkertaisemmaklousministeriön määräyskirjeen viranomaisina sitovat täsmälleen samat kansal- si. Selkeintä olisi, jos riistanhoiTappolupaa kiintiö oli vielä erittäin pieni. Kiinliset ja EU-tasoiset säädökset kuin maa- ja met- topiiri voisi hoitaa asian yhdellä tiön pienuuteen vaikutti Kainuun sätalousministeriötä. Riistanhoitopiirit joutuvat päätöksellä. porokarjassa susikannan oletettu viimetalvinen toimimaan vielä tiukemmin rajoitettuina kuin Kolmannen päätöksen poro- mellastaville kannanlasku. maa- ja metsätalousministeriö, koska ministe- isäntä tarvitsee, jos paliskunta siSusitilanteen arviointia on osalsusille riö ohjaa määräyskirjeellään lupien myöntämis- jaitsee kahden tai useamman kuntaan vaikeuttanut se, että pysyvä tä täysin. nan alueella. Näin onkin usein lumipeite satoi tänä syksynä myöhakeva Riistanhoitopiirit myöntävät lupia pienten tilanne. Paliskunnat eivät noudahään. Kaikki tämä on vaatinut palkisen pohjoisten piirien tiivistä yhteiskiintiöiden puitteissa ja tiukkojen ajallisten ra- ta kuntien rajoja, kuten eivät suporoisäntä toimintaa lupaharkinnassa. joitusten mukaan. Tämä asettaa piirit todella detkaan kulkureiteillään. Tämän vaikean tehtävän eteen varsinkin poronhoito- kolmannen päätöksen hakija saa joutuu Ilves- ja karhuluvat alueella, jossa pedot ovat uhkana koko poro- Metsähallitukselta, jonka hallitsehakemaan elinkeinolle. milla mailla paljolti liikutaan. Siihelpompia nä Metsähallitus antaa maastoliiAinakin alkuvaiheessa päätökkolme eri Lupabyrokratia on hankalaa kenne- ja metsästysluvan toisessa viranomais- senteko ilveksen ja karhun osalta ­ etenkin suden osalta kunnassa asuville kelkanomistaon ollut paljon helpompaa. Susipäätöstä. Poronhoitoalueella on suden jille tai toisessa kiintiöön verrattuna ilveskiintiö on suurempi. Ilveksen aiheuttaosalta poikkeus EU-direktiivistä. kunnassa asuville Riistanhoito- metsästäjille. Käytännössä lupa myönnetään mat porovahingot ovat kasvaneet piirejä niin sanottuna tappolupana tai Kaikki nämä luvat ovat mak- todella rajusti viime vuosina, ja ilvesluvillekin "kelkkalupana". Tällöin saadaan alueellisina sullisia maa- ja metsätalousmi- on tietysti kysyntää, mutta tähän pystytään vasnisteriön päätöstä lukuun otta- taamaan lupia myöntämällä. käyttää maastoajoneuvoja ja muita kiellettyjä keinoja susien pyytä- viranomaisina matta. Ei ihme, jos poromiehillä Ilman porovahinkoja vahinkoperusteista lusitovat miseen. Tällainen lupa myönnesyntyy paineita lupaviidakossa paa ei kuitenkaan voida myöntää, vaikka alueelseikkaillessa. Ne paineet pure- la ilveksiä olisikin. Tämä on aiheuttanut jonkin tään lyhytaikaiseksi ja päätöksen täsmälleen moottoriajoneuvojen osalta tekee taan joskus siihen piiritason pik- verran keskustelua luvanhakijoiden kanssa. samat maa- ja metsätalousministeriö. kuvirkamieheen. Karhun suhteen helppous lupien myöntämiSiten tappolupaa porokarjassa sessä on osittain näennäistä. Karhut nukkuvat kansalliset ja mellastaville susille hakeva palkitalviuntaan, joten vahinkoja ei synny juuri nyt. EU-tasoiset Piireillä oltava tiivistä sen poroisäntä joutuu hakemaan Syksyn jahdin jälkeen Pohjois-Suomeen jäi runyhteistoimintaa säädökset kolme eri viranomaispäätöstä. Suurimmat ongelmat alkuvai- sas karhukanta, ja ongelmat nousevat esille silEnsimmäisen päätöksen eli kuin maa- ja heessa ovat ilmenneetkin juuri loin kun karhutkin talviuniltaan hankien laskivarsinaisen pyyntiluvan luvanG metsätalous- suden suhteen. Pienen kiintiön essa huhtikuussa. hakija saa riistanhoitopiiriltä. puitteissa päätöksenteko kaikkiministeriötä. en kolmen pohjoisen piirin kes- Teksti: Keijo Kapiainen, riistapäällikkö, Oulun riistanhoitopiiri Toisen eli juuri maastoajoneuvo- N Kentän suuret odotukset eivät täyttyneet Kymessä Piiri on antanut kaksi susilupapäätöstä ­ nopeasti, mutta kielteisinä muksesta annettiin 15.9.2008. Toinen hakemus vastaanotettiin 10.9.2008 ja päätös siitä annettiin 22.9.2008. Hakemukset lähettiin nopealle lausunnolle Nykyaikana tiedonvälitys on onneksi nopeaa. Riistanhoitopiiri lähetti molemmat hakemukset sähköpostilla hakemusten saapumispäivänä lausuntokierrokselle keskeisimmille sidostahoille. Lausunnot pyydettiin hyvin nopealla vastauspyynnöllä. Tämä sen takia, että tarpeen vaatiessa ja edellytysten täyttyessä olisi ollut mahdollisuus antaa myönteinen päätös pikaisesti. Lähtökohtana on, että mahdollisen ongelmapedon poistamiseen on sitä paremmat mahdollisuudet, mitä nopeammin pyyntilupa voidaan kirjoittaa. Riistanhoitopiirissä oli jo aiemmin päätetty, että lausunnot hakemuksista pyydetään hakemuksen perusteluista riippuen muun muassa T iedotusvälineissä uutisoitiin heinä-elokuussa, että kaikki suurpetojen pyyntiluvat hoitaa tulevaisuudessa riistanhoitopiiri. Odotukset kentällä olivat suuret ­ kentän väki odotti, että lupa rapsahtaa, kun riistapäällikköön katsahtaa. Todellisuus oli kuitenkin toinen. Viranomaisasemassa toimivaa riistanhoitopiiriä koskevat metsästyslaki, metsästysasetus, organisaation ohjesääntö ja maa- ja metsätalousministeriön antamat määräyskirjeet "kaikessa ankaruudessaan". Koska kyseessä on lainsäädäntöön ja sen nojalla annettuihin määräyksiin perustuva ohjaus, ei riistanhoitopiirillä ole mahdollisuuksia poiketa näistä säädöksistä. Kymen riistanhoitopiiri on tätä kirjoitettaessa antanut kaksi susilupapäätöstä, molemmat hakijan kannalta kielteisinä ja susien kannalta myönteisinä. Toinen kentän odotus oli se, että päätös hakemuksesta on saatava mahdollisimman pian. Tähän riistanhoitopiiri pystyi melko hyvin vastaamaan: ensimmäinen hakemus saapui riistanhoitopiirille 3.9.2008 ja päätös hake- Metsästäjä 1 / 2009 9
• paikalliselta poliisilta, kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta, kunnan sivistystoimelta, MTK-liitolta, TE-keskukselta, Suomen Metsästäjäliiton piiriltä, kennelpiiriltä, luonnonsuojelupiiriltä, ympäristökeskukselta ja rajavartiolaitokselta. Tämä oli erittäin hyödyllinen lausuntokierros, jolla saatiin sidostahojen näkemykset esille. Päätökset hakemuksista lähetettiin heti myös sidostahoille tiedoksi. Luvan hakijaksi kannattaa laittaa myös joku muu kuin alueen suurpetoyhdyshenkilö. Suurpetoyhdyshenkilön lausunto tarvitaan asian käsittelyyn, ja mikäli hän on itse luvan hakija, on hän silloin jäävi lausunnon antajana omaa hakemustaan koskien. Kunnolliset hakemuslomakkeet olisivat tarpeen, jotta hakija voisi jo hakiessaan määritellä metsästysasetuksen 28. pykälän 1. momentin mukaiset perusteet hakemukselleen. Kahden Hakemukseen tarvitaan kunnollinen lomake Molemmat hakemukset olivat asiallisia. Toisen hakemuksen käsittelyä olisi nopeuttanut vähintään vuorokaudella se, että hakemus olisi tullut riistanhoitopiirille sähköpostilla. Postin kulku vie vähintään yhden vuorokauden, ja loppupelissä myönteisen päätöksen kyseessä ollessa vuorokausi voi olla ratkaiseva tekijä luvan kohdentamisessa. hakemuksen jälkeen riistanhoitopiirissä valmisteltiin hakulomake, jota ainakin toistaiseksi käytetään riistanhoitopiirin alueella. Koska riistanhoitopiiri joutuu ennen päätöksen tekoa käymään läpi maa- ja metsätalousministeriön pysyvän määräyksen mukana olevan kymmenen kohdan tarkistuslistan, on erittäin hyvä, jos hakija on jo hakemusta jättäessään täyttänyt mahdollisimman monet kohdat tuosta tarkistuslistasta. Erittäin tärkeällä sijalla ovat havainnot kyseisistä suurpedoista ja niiden tekemisistä: liikkuminen asutuksen lähellä, tehdyt vahingot sekä vahingon ja vaaran uhka. Tiedostusvälineet ovat hyvin kiinnostuneita suurpetoasioista ja haluOdotukset kentällä olivat avat pysyä ajan tasalla suurpetojen pyyntilupia koskevissa asioissa. Toisuuret ­ kentän väki odotti, saalta se on hyvä, mutta toisaalta se että lupa rapsahtaa, kun vie aikaa itse lupa-asian käsittelyltä. riistapäällikköön katsahtaa. Säännösten tulkinta ristiriitaista Maa- ja metsätalousministeriön toistaiseksi voimassa oleva määräyskirje aiheutti jonkin verran päänvaivaa. Mikä on määräyksessä mainittu välitön tilanne, johon luvan voisi myöntää? Jos tarkkaan ajattelee, välitön tilannehan on juuri nyt, parhaillaan tällä hetkellä oleva ja tapahtuva tilanne. Miten pyyntilupa voisi koskaan ehtiä tällaiseen välittömään tilanteeseen? Luvan rajaaminen myös suppealle alueelle vaatii onnekasta arvausta siitä, missä ja mihin ongelmapedot seuraavaksi iskevät. Toisaalla sanotaan, että pyyntilupia ei voi myöntää ennaltaehkäisevästi ja toisaalla, että vahinkoja ei kuitenkaan tarvitse odottaa. Molemmat hakemukset tulivat aikaan, jolloin ei ollut lunta. Tämä vaikeuttaa todella paljon havaintojen saantia ja ajateltua mahdollista pyyntiluvan kohdentamista juuri oikeisiin eläimiin. Lumeton maa, aikaa enintään kaksi viikkoa, pyynti suppealla alueella, kohdistaminen tiettyihin juuri oikeisiin yksilöihin ja ilmoitukset poliisille jokaisesta jahtiin lähdöstä antavat mahdollisen pyyntiluvankin saajalle varmasti käytännössä vaikeasti ratkaistavan yhtälön. Ero EU-näkemysten ja arjen välillä on kuin ero yöllä ja päivällä Varsin kuvaava ero käytännön elämän ja komission näkemysten välillä löytyy komission perusteluista Suomen susikanteen käsittelyssä. Komissiohan kertoi, että muut keinot tappamisen sijaan ovat varteenotettavia vaihtoehtoja ja esitti muun muassa, että koirat ja kotieläimet pidettäisiin öisin sisällä ja tarhoissa. Tämäkään keino ei kuitenkaan näytä toimivan meikäläisissä olosuhteissa, koska molempien hakemusten takana olivat tilanteet, joissa susi iski koirien kimppuun päivällä. G Teksti: Erkki Kiukas, riistapäällikkö, Kymen riistanhoitopiiri Hannu Huttu 10 Metsästäjä 1 / 2009
• TALVEN SUOSIKKIPUVUT SNOWCAMO Talvimetsästäjän suosikkipuku lämmittää ja pitää kuivana. Uskomattoman upeasti maastoon ja talveen sopeutuva asu. Uniikki suomalainen talvimaastokuvio, design Kimmo Takarautio. Uusi AIR-TEX2 -huippukalvo, vedenpitävyys ja hengittävyys huipputasoa. Likaa hylkivä Teflon-pinta. Pintakangas ja kalvo testattu pakkasella. JAHTIJAKT LUMICAMO KALVOPUKU Erätukun etupaketti 0,- + toimit u skulut TALVEN S 149 00 s i s . et u p aketin U OS I K K I PU K U ! Neulospipo Kynsikkäät Perinteinen sarkapuku pitää lämpimänä, kun jahtikelit viilenevät loppusyksystä. Kokeneille metsästäjille sarkapuku on usein mieluisin metsästyspuku talvipakkasilla. Erätukun sarkapuku on suunniteltu aktiiviselle metsästäjälle yhdistämällä tarkkaan harkitut yksityiskohdat ja tekniset ominaisuudet todella tyylikkääseen metsästysasuun. Puvussa käytetty sarkamateriaali on tutkimustyön tulos ja se on perinteisiä sarkamateriaaleja kulutuskestävämpi, mutta edelleen erittäin lämmin ja hengittävä. JAHTIJAKT SARKAPUKU Suosikkihaalari pilkille, hirvipassiin, kelkkailuun ja lumitöihin. Vedenpitävä ja hengittävä AIR-TEX2 -kalvo. Erittäin lämmin Thermo AIR-TEX -lämmöneriste. Runsaasti taskuja. Heijastimet selkäosassa ja lahkeissa. Lumilukot lahkeensuissa. Kädenlämmittimet hihansuissa. Vahvikkeet polvissa ja takamuksessa. Kaikki saumat teipattu! Koot: S-3XL. JAHTIJAKT KALVOHAALARI PUKUJA RAJOITETUSTI SOITA HETI tilauksesi Tilaa TAMPERE, Possijärvenkatu 4 129 skulut + toimit u 00 020 747 7000 OULU, Alasintie 8 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2 129 www.eratukku.fi VANTAA, Valimotie 27 sk + toimitu 00 ulut UUTUUS ! UUTUUS !
• Ilmoita ilvespentueet Ilvesten runsastuessa niiden lukumäärän arviointi on entistä vaikeampaa. Kun ainakin jälkihavainnot ovat paikoin lähes päivittäisiä, ne saattavat jäädä vaille huomiota. Jos kuitenkin tupsukorvien runsaudesta halutaan oikea kuva, ainakin pentuehavainnot tulisi ilmoittaa petoyhdyshenkilölle. etäisyyskriteereiden sopimattomuus paikalliseen ilveskantaan, mutta vielä enemmän se, että havaintoaineiston edustavuutta ja kattavuutta on mahdotonta arvioida tuntematta tarkoin paikallisen petohavainnoinnin tehokkuutta. Tutkimus joutuu työskentelemään sen olettamuksen varassa, että sen saama havaintoaineisto on poiminut esiin alueella liikuskelevat pentueet. Havaintoaineiston antamaa kuvaa tulee ainakin tiheän ilveskannan alueilla voida verrata muilla menetelmillä kerättyihin aineistoihin. Erään vertailuaineiston antaisivat Ruotsin mallin mukaiset suurlaskennat, joissa laskentareiteille osuneitten pentueiden tuoreita jälkiä seurataan vastajälkeen niin pitkälle, että jäljet ovat vanhempia kuin edellisestä lumisateesta kulunut aika. Tätä menetelmää on sovellettu susien laskemiseen Kainuussa. G Teksti: Ilpo Kojola, RKTL A rvio ilvesten lukumäärästä pohjautuu pääasiassa pentuehavaintoihin. Harvan ilveskannan alueella pohjoisimmassa Suomessa myös yksittäisiä ilveksiä koskevilla löydöksillä on tärkeä merkitys. Ilvesten määrää arvioitaessa käytetään ensisijaisesti pentuehavaintoja, koska pentueelliset naaraat liikkuvat monin verroin pienemmällä alueella kuin yksinään elelevät eläimet. Naapureina elävien emoilvesten elinpiireissä on päällekkäisyyttä, mutta ei läheskään samassa määrin kuin yksineläjillä. Kun havaintoaineisto on kattava, erillisten pentueiden lukumäärä on perustellusti arvioitavissa. Keskeisenä arviopohjana on edelleen ruotsalainen tutkimusaineisto pentueiden elinpiireistä. Tulevaisuudessa kriteerit tarkentuvat ottamaan huomioon myös Suomessa kertyvän tutkimustiedon, kunhan siitä saadaan riittävän edustava. Ilveskannan kokonaisyksilömäärä saadaan kertomalla erillisiksi arvioitujen pentueiden lukumäärä luvulla kuusi. Jälki jälkeen Ilvespentueita koskevat havainnot ovat enimmäkseen jälkilöydöksiä, sillä eläin liikkuu pääasiassa yöllä. Parasta havainnointiaikaa on koko lumipeitteinen aika lukuun ottamatta maaliskuuta, jolloin ilveksellä on kiima. Tällöin kaksi erikokoista jäljenjättäjää ei välttämättä merkitse emoa ja pentua, vaan yhdessä liikkuvaa urosta ja naarasta. Syvässä lumessa pennuilla on tapana astua tarkoin edellä kulkevan emonsa tassunpainalluksiin. Äkkivilkaisulla jälkijotosta ei arvaisi pentueen tekemäksi. Pentujen lukumäärän selvittäminen edellyttää jäljittämistä ohutlumiselle paikalle, esimerkiksi auratulle tielle, missä emon ja pentujen jäljet erkaantuvat toisistaan. Etelä- ja Länsi-Suomessa ei nykyisellään ole ongelmana lumen syvyys, vaan lumen puute. Sopivista havainnointijaksoista on tullut lyhyitä. Lumipeitteisten päivien aikana seurannan olisikin oltava mahdollisimman tehokasta. Vertailumenetelmiä virheiden minimoimiseksi Kaikissa tunnetuissa kannanarviointimenetelmissä on omat virhelähteensä. Havaintoaineiston analyysissä niitä ovat esimerkiksi valittujen 12 Metsästäjä 1 / 2009 Ilpo Kojola
• Puheenjohtajan palsta Vaalivuosi Voimassa olevan metsästyslain mukaan metsästäjäorganisaation hallitukset valitaan taas tänä vuonna organisaatiomme kaikilla tasoilla: riistanhoitoyhdistyksissä, -piireissä ja Metsästäjäin Keskusjärjestössä. Kolmen vuoden välein tapahtuvissa valinnoissa jopa koko hallitus voidaan vaihtaa. Tämä käytäntö ei toiminnan jatkuvuuden kannalta tunnu hyvältä, mutta sitä on noudatettava, kunnes toisin säädetään. Useimmissa riistanhoitoyhdistyksissä on kyetty metsästysseurojen kesken sopimaan paikkojen jaosta jo ennakkoon. Jos kuitenkin koko hallitus vaihdetaan, on olemassa vaara, että kolmen vuoden kuluttua seuraa uusi voimainkoetus. Pitkäjänteinen työ häiriintyy. Sama koskee niitä riistanhoitopiirejä, joissa on paljon yhdistyksiä. Ennalta sovittu kiertosysteemi hallituspaikoissa yhdistysten välillä olisi toivottavaa. Riistanhoitopiirien merkitys riistahallinnossa on kasvanut viime vuosina. Edellisenä kesänä toteutettu uudistus, jossa suurpetolupien myöntäminen siirrettiin piireille, siis alueelliselle tasolle, korosti edelleen riistanhoitopiirien merkitystä. Niitten viranomaisluonne vahvistui. Luottamushenkilöhallinnon tulisi jatkossa selkeästi tajuta oma asemansa ja tehtävänsä ja luovuttaa viranomaispäätösten tekeminen toimihenkilöportaalle. Jos piirihallituksen koko jäsenistö vaihtuu, ei heillä heti alussa voi olla selvää käsitystä piirin henkilöstöstä, taloudesta tai voimavaroista. Toisaalta uudet henkilöt tuovat mukanaan hallituksiin uusia virkistäviä tuulia. Tämän tapaisia ongelmia ei ehkä tule vastaan keskusjärjestön hallitusta valittaessa. Riistanhoitopiirit muodostavat valinta-alueita, joilta tehtyjen sopimusten ja vuorotteluperiaatteiden mukaan valitaan edustajat. Jo nyt on tiedossa, että ainakin puheenjohtaja vaihtuu, koska olen jäämässä pois. Riistakonsernimme vahvuus on talkootyö, jota ovat ohjaamassa organisaatiomme eri tasoilla, yhdistyksissä, piireissä ja keskusjärjestössä toimivat pari tuhatta luottamushenkilöä. Tällainen joukko ihmisiä yhteiskunnan eri aloilta tuo mukanaan valtavan asiantuntemuksen ja kytkennän koko riistakonsernin ja muun yhteiskunnan välille. Se on korvaamaton voimavara riistalaskentojen ja muun talkootyön toteuttamisessa. Entistä suurempi merkitys vapaaehtoistyöllämme on nyt, kun koko riistakonsernissa suoritetaan evaluointi. Uskon ja toivon, että johtopäätöksiä tehtäessä tekemämme talkootyön merkitys tajutaan. Sitä korvaavaa rahamäärää ei löytyisi, vaikka taloudellinen tilanne yleensäkin olisi parempi. Tässä tilanteessa muutamilla petoalueilla esiintyneet lähinnä kiukuttelulta tuntuvat purkaukset eivät olisi voineet huonompaan aikaan osua. Ollaan heittämässä vettä omaan pesään silloin, kun pitäisi toimia ulospäin yhtenäisinä. Yhteiskuntamme muuttuu nopeasti. Muuttoliike asutuskeskuksiin kasvattaa välimatkoja asuin- ja harrastuspaikkojen välillä. Kasvavat vaatimukset työelämässä ja entistä nopeampi elämänrytmi kuluttavat jäsenistöämme. Muuttuneet harrastukset vetävät nuorisoa kauemmas meistä. Silti nuoria pitäisi saada enemmän mukaan hyvään luontoharrastukseemme sekä hallintoon että talkootyöhön. Haasteita ja pohdittavaa riittää. G Simo Syrilä puheenjohtaja, eräneuvos Metsästäjäin Keskusjärjestö Metsästäjä 1 / 2009 13
• Suurpetokonfliktien hoitaminen taajamissa vaatii yhteistyötä Liikenneonnettomuuteen joutuneiden sekä taajamiin ja muihin ihmisen mielestä ei-toivotuille paikoille kulkeutuneiden suurpetojen aiheuttamat konfliktit ovat runsastuneet viime vuosina. Tällaisten tilanteiden varalle on eri puolille maata perustettu valmiusorganisaatioita. Taajamasuurpedot-hankkeen myötä pyritään yhtenäistämään organisaatioiden toimintaa ja luomaan ohjeistus niiden perustamiseksi sekä laaditaan koulutusmateriaalia organisaatioon kuuluvien yhteistyötahojen kouluttamiseksi. 14 Metsästäjä 1 / 2009
• I hmisten ja petojen väliset ongelmatilanteet syydeltä tarkasti tiettyyn paikkaan. Tämänkin ovat lisääntyneet, kun suurpetokannat ovat jälkeen eläin pakenee jonkin matkaa, ja asutukrunsastuneet. Auton tai junan alle jääneet sen keskellä eläimen pakenemissuuntaa on täyilvekset, sudet, villisiat ja karhut eivät ole enää sin mahdotonta arvioida. harvinaisia. Liikenneonnettomuuteen joutuNukuttaminen vaatii optimaaliset olosuhteet neet pedot eivät aina kuole välittömästi, vaan ja eläimen tulisi olla mahdollisimman tietämäne saattavat paeta louktön ihmisen läheisyydeskaantuneina maastoon. tä. Tarvittavan nukutusTällaisessa tilanteessa aineen määrää on myös Konfliktitilanteissa niin metsästyslaki kuin hankala arvioida; liian on muistettava, että vähäinen määrä ei vaivueläinsuojelulakikin velvoittavat ihmisiä toimita eläintä uneen ja liian asutuksen keskelle maan siten, ettei eläin joutunut suurpeto on suuri määrä voi tappaa joudu kärsimään. sen. sille epätyypillisessä Suurpetojen ollessa kyseessä tulee muistaa, että ympäristössä, jolloin Riistanhoitoyhdistyksille loukkaantuneina ne aihese joutuu helposti valmiusorganisaatiot uttavat myös turvallisuusriskin alueella liikkuville Kevään 2009 aikana riispaniikkiin. ihmisille. Suurpeto-ontanhoitopiirit perustavat nettomuuden sattuessa yhteistyössä riistanhoion välittömästi soitettava toyhdistysten kanssa valyleiseen hätänumeroon miusorganisaatioita, jotka 112, jonka kautta tieto tapahtumasta kulkeu- toimivat suurpetoasioissa poliisin virka-apuna. tuu tilanteen yleisjohtamista hoitavalle poliisi- Niillä alueilla, joilla valmiusorganisaatioita on viranomaiselle. Poliisin kenttäjohtaja on yhtey- perustettu jo aikaisemmin, organisaatioiden toidessä riistanhoitoyhdistyksen yhteyshenkilöön, mintaa päivitetään ja tietyiltä osin yhtenäistäjoka hälyttää paikalle suurpedon jäljestämiseen mään Taajamasuurpedot-hankkeen aikana tehkouluttautuneet koirapartiot ja tarvittavan mää- dyn ohjeistuksen mukaiseksi. rän muita paikallisia toimijoita. Tällaisissa tiHankkeen tavoitteena on, että jokaisen riislanteissa ei ole kyseessä metsästys, vaan louk- tanhoitoyhdistyksen alueella olisi kevään 2009 kaantuneen ja vaarallisen suurpedon etsiminen jälkeen valmiusorganisaatio suurpetokonfliktija tarvittaessa lopettaminen. en varalle ja että organisaatioiden toimintakykyä ylläpidettäisiin säännöllisesti järjestettävien Eläimen lopettaminen on koulutusten ja eri toimijoiden välisten kokoonaina viimeinen vaihtoehto tumisten avulla. Riistanhoitoyhdistysten suurLiikenneonnettomuudet eivät ole ainoita ti- riistakonfliktiyhteyshenkilöiden yhteystiedot lanteita, joissa tarvitaan valmiusorganisaation kerätään RiistaWeb-tietokantaan, josta poliisi ja apua. Levittäytynyt ja runsastunut karhukanta hätäkeskus saavat ne tarvittaessa nopeasti käyton tuonut tullessaan uusia tilanteita esimerkik- töönsä. G si Länsi-Suomeen. Karhut liikkuvat lyhyessä ajassa pitkiä matkoja, ja näin ollen ne kulkeu- Teksti: Marko Mikkola tuvat väistämättä ja tahtomattaankin aika ajoin lähelle ihmisasutusta. Etenkin loppukeväästä ja alkukesästä nuoret yksilöt perinteisesti kulkeutuvat asutuksen lähelle helpon ravinnon perässä. Taajama-alueelle saapunut tai asutusalueen läheisyydessä pitkään tai toistuvasti liikkuva karhu käynnistää valmiusorganisaation toiminnan. Tällaisissa tapauksissa poliisin pääTaajamasuurpedot-hanke on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama töksellä pyritään ohjailemaan eläimen kulkua hanke, joka toteutetaan vuosina rauhallisemmille ja metsäisemmille alueille. Toisinaan eläin joudutaan karkottamaan koi2008­2009. rien tai karkotukseen sopivien muiden apuvälineiden avulla. Eläimen lopettaminen on aina Hankkeen tavoitteena on: viimeinen vaihtoehto, johon joudutaan kuitenI yhtenäistää valmiusorganisaatioiden toimintaa suurpetojen aiheuttamien kin turvautumaan, mikäli eläimen turvallinen konfliktitilanteiden hoitamiseksi poispääsy asutusalueelta on estynyt ja eläin aiheuttaa vaaraa ihmisten hengelle tai terveyI tuottaa ohjeistus- ja koulutusmateriaadelle. lia organisaatiossa toimivien viranomaisten ja metsästäjien koulutusta varten Taajamassa suurpeto joutuu paniikkiin I luoda helposti päivitettävä ja ajantasainen tietokanta suurpetokonfliktitilanKonfliktitilanteissa on muistettava, että esimerteiden paikallisten yhteyshenkilöiden kiksi asutuksen keskelle joutunut suurpeto on yhteystiedoista (RiistaWeb). sille epätyypillisessä ympäristössä, jolloin se Hankkeeseen osallistuvat riistanhoitopiijoutuu helposti paniikkiin. Tällaisen yksilön rit, riistanhoitoyhdistykset, poliisilaitokset, veressä on suuri adrenaliinipitoisuus, minkä hätäkeskuslaitos, sisäasiainministeriö, vuoksi sen nukuttaminen ei tule kysymykmaa- ja metsätalousministeriö, Metsästäseen. jäin Keskusjärjestö, Suomen MetsästysJotta suurpedon nukuttaminen voisi onnisjäljestäjät ry, Suomen Kennelliitto ry sekä tua, eläimen tulisi olla rauhallinen ja sen tulisi Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos. olla paikallaan tai liikkua niin hiljaa, että nukuttaja voisi ampua nukutuspanoksen lähietäi- Taajamasuurpedothanke Hannu Huttu Metsästäjä 1 / 2009 15
• Rusakkoa ajamassa Tuomo Karsikas Jäniksen ajometsästyksellä tarkoitetaan ainakin Suomessa ensisijaisesti rusakon ajometsästystä ajoketjulla. Tämä metsästysmuoto soveltuu kuitenkin monenlaiselle riistalle. Parhaiten tarkoitukseen sopivia riistalajeja ovat rusakko, metsäjänis, kettu, kauris sekä fasaani. A 16 jometsästystä voidaan verrata troolilla kalastamiseen, mutta se on luonteeltaan valikoivampaa. Ajoketju ei voi ajaa edessään vain yhdenlaista riistaa, vaan kaikki ketjun edestä pakoon lähtevä riista tulee passissa olevien metsästäjien eteen. Jos ollaan metsästämässä rusakkoa, ainoastaan sitä saa kaataa ja kaikki muut eläimet on päästettävä ohi. Siksi tätä metsästysmuotoa voidaan sanoa valikoivaksi, vaikka ampumaetäisyydelle tulee monenlaista riistaa. Metsästäjä 1 / 2009 Ajomiesten ja -naisten muodostama ajoketju etenee maastossa ja pitää ääntä lyömällä kapuloita vastakkain, pyörittäen jänisräikkää ja taputtaen käsiä. Ruotsissa tämä metsästysmuoto on tavallinen suurten kartanoiden mailla. Metsästykseen osallistuu silloin suuri määrä ajomiehiä ja -naisia. Myös ampujien lukumäärä saattaa olla melkoinen. Tällä tavalla metsästetään ennen kaikkea fasaaneja, mutta Skoonen maakunnassa pidetään myös suurehkoja rusakon ajometsästystapahtumia. Suomessa ei yleensä järjestetä yhtä mittavia ajometsästyksiä, ja tässä kirjoituksessa käsitellään ajometsästystä lähinnä pienempien seurueiden metsästysmuotona ja silloin lähinnä rusakon metsästyksenä. tettava 150 metrin sääntöä: lähempänä kuin 150 metrin päässä asutusta talosta ei saa ampua, ellei siihen ole omistajan lupaa. Joskus tuntuu siltä kuin jänikset tietäisivät tämän säännöksen. Ajometsästys on tehokas metsästysmuoto lähellä asutusta ja paikoissa, joissa ajavan tai karkottavan koiran käyttö on koiralle vaarallista. Rusakko ei arastele vilkkaasti liikennöityjä teitä, ja koiran ollessa kintereillä useimmiten juuri koira jää auton alle. Koiralla metsästäminen asutuksen keskellä ei ole suositeltavaa useammastakaan syystä. Kaikki eivät pidä metsästyksestä, ja koira saattaa alkaa ajaa myös kotikissoja. Harjoittamamme metsästyksen tuleekin huomioida mahdollisimman hyvin niin muut ihmiset kuin ympäristökin. Koiraa ei tarvita Rusakko on paikoitellen hyvin yleinen laji, ja se viihtyy erinomaisesti asutuksen läheisyydessä. Kaikessa metsästyksessä on kuitenkin nouda- 10­14 on sopiva seuruekoko Ajometsästyksen järjestäminen alkaa siitä, että valitaan muutama pienempi ajoalue, joilla tiedetään olevan jäniksiä. Metsästävä seurue ei saisi
• olla kovin suuri, vaan 10­14 osallistujaa on sopiva määrä. Puolet osallistujista asettuu passipaikoille, ja toinen puoli muodostaa ajoketjun. Turvallisuus on tärkeää. Siksi suositellaan, että vain passissa olevilla on aseet. Ampumiseen suositellaan vain haulikoiden käyttöä. Ajoketjun tultua näköpiiriin ampuminen eteenpäin on kielletty. Samalla tavalla kuin muussakin seuruemetsästyksessä, myös ajometsästyksessä tulee olla metsästyksen johtaja, joka antaa ohjeet ampumasektoreista ja määrittelee mitä saa ampua. Jäniksen ajometsästyksen aikana näkyy nimittäin usein muitakin riistaeläimiä. Tavallista lisäsaalista ovat ketut ja fasaanit sekä joskus myös kauriit. Ennen metsästyksen aloittamista tulee kaikkien osallistujien olla yhtä mieltä siitä, minkä riistan ampuminen on luvallista. Luonnollisesti jänis on tällöin ykkössaalis. Myös ketut ovat sallittuja, mutta lähellä asutusta olevat fasaanit ja muut linnut eivät. Tämä johtuu yksinkertaisesti turvallisuussyistä, sillä nopeassa tilanteessa tapahtuu helposti, että ampumakulma on harkitsematon, ja hauleja saattaa sataa lähimmän mökin katolle. Saaliiksi 12 pitkäkorvaa Mehukattipullosta jänisräikkä Ajoketjussa kulkevien ei tarvitse pitää liian kovaa ääntä. Torvilla puhaltaminen siihen tapaan kuin hirvijahdin ajoketjussa tehdään, herättää vain turhaa huomiota. Muutamalla pienellä kivellä täytetty tyhjä mehukattipullo on osoittautunut täysin riittäväksi, vaikka myynnissä on kyseiseen tarkoitukseen valmistettuja jänisräikkiäkin. Ketjussa on säilytettävä yhteys muiden kanssa ja käveltävä samassa tahdissa. Yksi ja toinenkin jänis livistää joskus väärään suuntaan, mutta se kuuluu metsästyksen luonteeseen. Nuoremmat, joilla on terveet jalat¸ voivat osallistua useampaankin ajoon, kun taas vanhemmat saavat ikänsä perusteella seistä passissa. Mikään jahti ei saa olla niin kiireinen, ettei löytyisi aikaa makkaranpaistolle ja kupposelle kahvia. Ajometsästyksessä jäädään hyvin harvoin vaille saalista. Tämä saa tämän kirjoittajan muistamaan erään metsästyskaverin vaimon sanat kerran, kun tulimme kotiin ilman saalista, vaikka koira oli ajanut koko päivän: "Taasko meidän on syötävä paistettuja jäniksenjälkiä ja ohiammuttua sorsaa!". kaus. Yksi laukaus tiesi joko osumaa tai sitten taItselläni on ollut mahdollisuus sekä osallistua pahtuma oli niin nopea, että ampuja ehti laukaisjäniksen ajometsästyksiin että järjestää niitä. ta vain yhden laukauksen. Muutamaa minuuttia Parhaimmat ajometsästystilaisuudet, joihin olen myöhemmin tuli kaksi laukausta melko nopeasosallistunut, on pidetty entisellä Mustasaaren ti peräkkäin. Oliko ampuja ampunut ohi, kuten koululla Vanhassa Vaasassa. Tällä koululla an- usein on asian laita, kun kuulee kaksi perättäistä netaan nykyään monenlaista ammatillista kou- laukausta vai oliko hän saanut jäniksensä? lutusta perinteisten aikaisempien maa-, metsä- ja Viisi minuuttia myöhemmin ensimmäinen puutarhatalouden ohella. Yksi koulun opettajista alue oli selvitetty, ja tuloksena oli kaksi rusakkoa. on Björn Ljungqvist, ajometsäsAmpujan mukaan toinen jänis tyksen tulisieluinen vetäjä, joka kyllä oli kuollut ensimmäisellä on monessa mukana. Hänellä laukauksella, mutta hän ampui Torvilla on muun muassa ihailtava taito varmuuden vuoksi puhaltaminen kuitenkin laukauksen. Riistalkäsitellä metsäkoulun oppilaita. toisenkin siihen tapaan lehan ei saa aiheuttaa turhia Se, että metsästys sisältyy koulutyöhön, on hänelle itsestään- kuin hirvijahdin kipuja. Lisäksi saimme tietää, selvyys. että kaksi jänistä oli vilahtanut ajoketjussa Muutamia vuosia sitten, enohi. Toinen oli ollut liian kaukana sekä lisäksi liian lähellä nen kuin ratsuhevoset valtasivat tehdään, koulun lähialueen, Björn järjesasutusta ja toinen oli tullut liian herättää ti ajometsästyksen metsäkoulun kovalla vauhdilla tiheässä kasvain turhaa oppilaille, muutamalle opettavillisuudessa. jalle sekä muutamalle kutsuvieNyt oli Björnin ryhmän vuoro huomiota. raalle. Aamu aloitettiin tietysti olla passissa. Nyt oli paikkana kahvilla, odotellessamme myöSahamäki eli Sågbacken. Sielhästyneitä osanottajia. Tuttuun tä löytyy tavallisesti vähintään tapaan kerrattiin vanhoja kertomuksia aikai- kaksi­kolme jänistä. Kallen ryhmä osoittautui semmista ajometsästystilaisuuksista. Kukaan ei yhtä taitavaksi ajoporukaksi, sillä tämäkin ajo muista enää, montako jänistä vuosien varrella on antoi kaksi kaadettua rusakkoa. Tälläkin kertaa kaadettu, mutta ohilaukauksia ja huonoja lau- selviytyi hengissä kaksi jänistä, jotka pääsivät kauksia ei kukaan ihme kyllä unohda. Tämän vieressä kulkevan tien yli. täytyy olla kautta maailman metsästäjien erikoisEnnen pakollista makkaranpaistoa selvitettiin piirre, niin myös Vanhassa Vaasassa. vielä kolmaskin ajoalue, ja tuloksena oli kolme Kun kaikki olivat saapuneet, Björn jakoi osan- rusakkoa. Metsäkoulun takana grillasimme ottajat kahteen ryhmään. Ellei muistini petä, sinä eväsmakkaroita. Myös kahvi voileipineen maispäivänä meitä oli peräti 14 osanottajaa. Björn otti tui hyvälle. Tuona päivänä vallitsi erikoisen lepkomentoonsa toisen ryhmän ja toinen opettaja, poisa tunnelma, ja myös metsästyksen jumalat Kalle Ingo, johti toista ryhmää. Koska alue oli näyttivät olevan suopealla tuulella. Jäniksiä oli monille tuttu, rusakkojen kulkureitit ja päiväma- runsaasti. Siksi Björn ehdotti, että jos vaan seukuupaikat olivat hyvin tiedossa. Björn tiesi usein rueen tekee mieli, niin otetaan muutama ajoalue tarkasti senkin, minkä pensaan alta pitkäkorva lisää. Mikä kysymys! Kaksi aluetta myöhemmin löytyi. saatoimme laskea yhteensä kaksitoista kaatoa. Kyseisenä päivänä oli varhain aamulla satanut Yksitoista rusakkoa ja yksi metsäjänis. Mutta ei uutta vitilunta. Jänisten jälkiä oli kuitenkin yl- yhtään kettua. lin kyllin, mikä enteili hyvää. Ensimmäinen alue haravoitiin metsäkoulun takana. Björnin ryhmä Uusia metsästysperinteitä luomassa toimi ajoketjuna ja Kallen ryhmä oli passissa. Itse metsästän eniten Övermalaxin kylässä MaaTuskin olimme kunnolla päässeet alkuun, niin lahden kunnassa. Hirviseurueella, johon kuulun, jo pamahti ensimmäinen laukaus. Vain yksi lau- on perinteinen tapa järjestää vähintään kerran talvessa yhteinen metsästys, yleensä rusakon ajometsästys. Käymme silloin läpi sellaisia alueita, joilla on vaikeaa metsästää koiran kanssa. Yleensä metsästämme jonkun osanottajan mailla. Koko hirviporukka ei ole kyllä koskaan osallistunut näihin ajometsästyksiin, mutta tavallisesti meitä on kuitenkin kahdeksasta kahteentoista osanottajaa. Vuosien mittaan olemme keksineet erilaisia perinteitä liittyen siihen, kuinka metsästys järjestetään. Eräänä vuonna koiranohjaajat eivät saaneet osallistua ajoketjuun ollenkaan, sillä hehän olivat kävelleet osuutensa meidän muiden puolesta hirvijahdissa. Tämä päätös otettiin vastaan hilpeydellä. Vanhempien herrasmiesten ei myöskään tarvitse osallistua ajoketjuun, elleivät he välttämättä halua. Saaliin suhteen meistä ei ole koskaan muodostunut suurempaa vaaraa riistakannoille. Viisi kaadettua jänistä lienee yhden päivän ennätys. Mutta toisaalta jäämme vain harvoin kokonaan ilman saalista. Näin on tosin kerran tapahtunut, mutta sen olemme pyrkineet unohtamaan. G Teksti: Ola Sandqvist 10­14 henkeä on sopiva seuruekoko rusakon ajometsästykseen. Metsästäjä 1 / 2009 17
• Rusakon metsästys onnistuu perinteiseen tapaan vahtimalla. Hyvä ruokapaikka, valkoinen hanki, kirkas pakkasilma ja hyvä rusakkokanta voivat tarjota viitseliäälle vahtijalle runsaankin rusakkosaaliin. V ahtimalla voidaan rusakkoa pyytää ja myös saada saaliiksi paikoilta, joissa ajavaa koiraa ei tohdita käyttää vilkasliikenteisten teiden takia tai joissa muu yhteiskunnan infrastruktuuri haittaisi seuruemetsästystä. Vaikka tavallisimmin rusakkoa metsästetään ajavalla koiralla porukkajahtina, yksinäinenkin metsästäjä pärjää pallopäiden kanssa ­ ja muutenkin kuin ojarusakoimalla tai perinteisesti poukkorusakkoa kiertämällä ­ ja vieläpä pimeän aikaan. Rusakon vahtimismetsästys illalla tai iltayöstä "haaskalta" on hyvin mielenkiintoista metsästystä. Se on hiljentymistä parhaimmillaan. Ympärillä on vain äänetön yö, mielessä omat ajatukset ja toiveissa lähestyvä rytmikäs rapse ­ rusakko on tulossa! Moni valkohäntäpeuranpyytäjä on voinut kytiskopissaan iltansa ratoksi seurata rusakon syömäpuuhia peurojen ruokintapaikoilla. Usein rusakot hyödyntävätkin peuroille tarkoitettua apetta, sillä tyypillisesti ne viihtyvät samoissa elinympäristöissä viljelysseuduilla. Rusakoille mieleiset peuran ruokintapaikat ovat tietenkin loistavia rusakonsaantipaikkoja. Rusakoita varten voidaan tehdä myös erillisiä ruokintapaikkoja. Paikka voidaan tällöin valita otolliseksi rusakoille ­ ja samalla otolliseksi myös metsästäjälle. Runsas rusakkosaalis ruokapaikalta Hyvä ruokapaikka on a ja o Rusakolle kannattaa tarjota viljan lisäksi pestyä porkkanaa ja vihreitä vihanneksia. Myös leipä, kotikaljan mäskit, lanttu ja maa-artisokka ovat rusakolle mieleen. Usein käy niin, että myös peurat ja kauriit alkavat mieltyä samaan paikkaan, mutta aivan pihapiiriin ne eivät välttämättä tule. Suunniteltaessa rusakon ruokintaa kannattaa paikaksi valita niille luontaisesti mieluinen paikka. Usein se on asutuksen läheisyydessä, mistä yleensä lähiasukkaat ovatkin hyvillään. Puutarhatuhoja tekeviä rusakoita voidaan siten vähentää täsmämetsästyksellä. Lähiasukkaille kannattaa kertoa metsästyssuunnitelmista jo alkuvaiheessa, jolloin samalla voi saada hyviä vinkkejä. Ja voipa vahtimispaikka hyvän yhteistyön merkeissä järjestyä jopa sisätiloista piharakennuksesta tai vastaavasta. Siirrettävät kytiskopit ovat myös hyvin käyttökelpoisia. Jälkikenttä ruokapaikalla ja Sopiva ruokapaikan ja vahtimispaikan etäisyys, eli käytettä- runsaat papanat paljastavat vä ampumamatka, on kiväärillä hyvän vahtimispaikan. ammuttaessa noin 40­50 metriä, haulikolla noin 20­30 metriä ja jousella noin 15 metriä. Kannattaa muis- Paikka vaikuttaa myös asevalintaan. Metsästystaa, että jos asuttuun rakennukseen on matkaa jousi sopii oivallisesti pihapiiriin, haulikkoa voi vähemmän kuin 150 metriä, ampumiselle pitää käyttää vähän "väljemmillä vesillä" ja kivääriä aina olla nimenomainen lupa rakennuksen hal- silloin, kun sen käyttö on turvallista eikä aiheutijalta tai omistajalta. Asiallisilta ihmisiltä luvan ta turhaa häiriötä. Kivääri sopii haulikkoa pasaa yleensä kysymällä. remmin vahtimismetsästykseen, koska se ei ole niin herkkä pienelle etäisyydenarviovirheelle. Muista turvallisuus Mikään ei toisaalta estä tekemästä haulikkoa Ampumasuunnat tulee aina suunnitella etukä- varten etäisyystolppia esimerkiksi 30 metrin teen ja samalla varmistaa taustan turvallisuus. etäisyyksille. 18 Metsästäjä 1 / 2009 Heikossa valaistuksessa haulikolla ampuminen tai nimenomaan osuminen ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Kiskot ja jyvät tuppaavat häipymään näkyvistä, joten käytettävän haulikon pitää olla todella tuttu. Haulikolla ei saa missään nimessä ampua rusakkoa takaapäin, eikä liian kaukaa. Sopiva etäisyys on 25­30 metriä. Paikka ja mieltymykset ratkaisevat lopulliseen asevalinnan, mutta kivääriä kannattaa suosia, jos se turvallisuuden puolesta on mahdollista. Kannattaa muistaa, että nykyinen lainsäädäntömme ei salli tavallisen pienoiskiväärin kal. 22LR käyttöä jänisten metsästyksessä. Kaliiperit voivat olla lintuluodikon viisseiskasta peurakivääriin. Kimmo Pöri
• Ennakkotiedustelu kannattaa Kun mieli halajaa rusakkopassiin, kannattaa metsästäjän kiertää päiväsaikaan kaikki ruokintapaikat ja selvittää, missä rusakot ovat eniten liikkuneet. Jälkikenttä ruokapaikalla ja runsaat papanat paljastavat hyvän vahtimispaikan. Ennakkotiedustelu kannattaa tehdä silloin, kun muutaman yönseudun jälkikertymä on näkyvillä. Rusakot liikkuvat eniten kirkkaalla ja kylmällä kelillä, ja silloin on vahtijankin oltava illalla ja iltayöstä kytispaikallaan. Rusakko tosin ei kaihda pientä lumisadettakaan, mutta rapsakka pakkaskeli on otollisin niiden liikkumiselle. Kirkas kuutamo on tietenkin eduksi näkyvyyden kannalta. Jos käytetään kivääriä, jossa on hyvä hämäräkiikari, rusakon ampuminen onnistuu lumiaikaan ilman kuutamoakin. Punapistekiikari, jossa pisteen saa aivan himmeäksi, on oiva väline ­ aivan kuten peurapassissakin. Kunnolliset katselukiikarit on aina hyvä ottaa mukaan kytikselle, sillä niillä voi seurata maastoa ja illan tapahtumia kauempaakin, ja usein rusakon huomaa nimenomaan kiikareilla jo kaukaa. Mielessä kannattaa pitää myös supikoira ja kettu, jotka nekin usein käyvät ruokintapaikoilla. Mielenkiintoisen tarkkailun lisäksi metsästäjä osaa sitten olla aivan ääneti juuri oikeaan aikaan. Lämpimissä kytiskamppeissa ei tarvitse varjonyrkkeillä tai tehdä muita hytisemisharjoitteita, vaan voi keskittyä hiljaisuuden kuuntelemiseen. Rusakoille voidaan tarjota viljan ohella ruokintapaikalla herkkuina esimerkiksi kaalia ja porkkanoita. Porkkanat tarjoillaan mieluiten pestynä. Lanttu- ja porkkanakuutiot sekä kotimaiset kaalit eri muodoissaan maistuvat myös metsästäjälle rusakkopaistin kera. Rusakon vahtimismetsästys illalla tai iltayöstä "haaskalta" on hiljentymistä parhaimmillaan. tuksia etumaastoon ihan äänettömyysmielessä. Kopissa on hyvä olla kunnon tuki myös kyynärpäälle, jotta varsin pieneen maaliin voi ampua varman tappolaukauksen. Hihnankiinnikkeiden kilahtelut, piipunsuun kopistelut kopin seinään ja varmistimen naksahdukset samoin kuin tyhjien fantatölkkien kaatumiset kannattaa turhina riskitekijöinä sulkea pois jo etukäteen. Äänekkäästi naksahtavan varmistimen saa yleensä ääneti pois päältä, kun sitä vaan hieman harjoittelee. Rusakkoa kannattaa ampua kiväärilläkin hartianseudun "vitaaleille". Kun malttaa seurata syömäpuuhissa olevaa ruusaa kiikaritähtäimen läpi jonkin aikaa, yleensä se jossakin vaiheessa istuu selin puolipystyasennossa, jolloin on oivallinen hetki sijoittaa tarkka osuma lapojen väliin yläselkään. Verenlaskuun ja suolistamiseen ei ole kiire Puolivaippaisen luodin osuman jälkeen ei ole kiirettä verenlaskuun. Vahtimista kannattaa jatkaa kaadon jälkeen ja ladata ase uudelleen mahdollisimman ääneti, sillä seuraava rusakko voi olla tulossa muutaman minuutin kuluttua. Illan istunnon aikana voi saaliiksi tulla montakin eläintä. Ei ole tavatonta, että rusakoita tulee hyvälle ruokapaikalle samaan aikaan useita ­ tavallisimmin kaksi. Tällöin kannattaa rauhassa suunnitella tilanne ja ampua ensin se rusakko, jonka nenä näyttää lähempään katveeseen. Laukauksen pelästyttämänä rusakko yleensä pakenee sinne, minne nenä näyttää, jolloin avoimelle pellolle pakoon loikkiva dupleen toinen osapuoli on kiväärimiehen tavoitettavissa pysähtyessään muutaman sekunnin pakolaukan jälkeen 50­100 metriä kauempana. Silloin aseen pitää olla jo uudelleen ladattu ja ristikon ruusan hartioissa. Rusakko tai rusakot kannattaa suolistaa vasta istunnon päätyttyä paikassa, jossa verijäljet ja sisuskalut eivät herätä ihmettelyä tai pahennusta. Suolet voi viedä vaikkapa syötiksi näädänpyydyksiin. Saaliin käsittely on muutenkin huomattavasti vaivattomampaa kuin vaikkapa valkohäntäpeuran kanssa touhuaminen, mikä on ihan mukava yksityiskohta yöllä. Kaadettavien eläinten suhteen ei myöskään ole sukupuoli-, ikä- tai sarvirajoituksia tai vastaavia suosituksia mahdollisine sanktioineen. Riittää kun kyseessä on rusakko, joka on ­ paitsi mielenkiintoinen ­ myös hyvä ja herkullinen saaliseläin. G Teksti: Jari Pigg Rauhallisesti rusakon tullessa Ruokintapaikalle tuleva rusakko on hyvin valpas. Valppaus onkin jäniseläimille elinehto, sillä varomaton käyttäytyminen on niille turmioksi. Myös syödessään rusakko kuuntelee ja tarkkaillee ympäristöään jatkuvasti. Parin sekunnin välein se nostaa päätään ja kuuntelee. Se voi myös yhtäkkiä sännätä salamannopeaan pakolaukkaan ja häipyä paikalta, mutta palaa yleensä kymmenen minuutin kuluessa takaisin, mikäli "hälytys" oli aiheeton. Varsinkin kuivalla pakkaskelillä rusakon tulon kuulee usein ihmiskorvallakin yön hiljaisuudessa. Jos hangessa on pientä kuorta, tulon kuulee vielä paremmin. Ääni on rytmikäs "rappa-rappa-rappa" -ääni, joka keskeytyy vähän väliä eläimen pysähtyessä kuuntelemaan. Silloin kytistelijän on oltava aivan hiljaa ja liikkumatta. Aseen kurottelusta johtuva jäisen toimistotuolin vanhojen jousten narahdus kopin sisällä saa melko varmasti rusakon poistumaan paikalta. Aseen esille ottoa kannattaa harjoitella jo etukäteen, ja samoin kannattaa tehdä tähtäysharjoi- Rusakot liikkuvat aktiivisesti pakkaskelillä ja etenkin hyvän hankikelin aikaan. Silloin voi hyvältä ruokapaikalta saada iltayön aikaan saaliiksi useita rusakoita. Rusakkohan on riistaruokana mitä herkullisinta. Metsästäjä 1 / 2009 19 Jari Pigg Aseen optiikka on kiväärin kaliiperia tärkeämpi ominaisuus. Puolivaippaluoti tappaa rusakon yleensä paikalleen ja on turvallisuussyistä kokovaippaista parempi, koska se sirpaloituu osumasta eläimeen ja viimeistään osuessaan maahan, usein jäiseen kyntöpeltoon. Kokovaippaluotia käytettäessä takana on syytä olla mäki tai sankka metsä, johon luoti pysähtyy, tai ainakaan taustalla ei saa olla rakennuksia tai vastaavaa ainakaan kilometrin etäisyydellä. Äänenvaimentimet ovat yleistyneet kivääreissä, mikä on ihan hyvä ratkaisu äänen suhteen. Tosin laukauksen ääni ei juurikaan kuulu asuntojen sisätiloihin, vaikka matkaa ei olisi pitkästikään.
• Villikanikanta levittäytyy Helsingissä, ja on vaarassa levitä myös muualle Etelä-Suomeen. Ampuminen taajamaalueilla on kielletty, ja jäniksen metsästystä ohjaavat säädökset kieltävät lähes kaikki kaupunkiin sopivat pyyntitavat. Pyyntimenetelmiä kokeillaan nyt poikkeusluvin, mutta keskustelu säädösmuutosten periaatteista on tarpeen. Ydinkysymys on: säilytetäänkö kani riistaeläimenä vai siirretäänkö se haittaeläinten luokkaan? Kaninpyynti kaupungissa edellyttää säädösmuutoksia Kasvavan kanikannan haitat ovat moninaiset. Helsingin puistojen viherkasvillisuus ja monin paikoin jopa puusto kärsii vakavia vahinkoja. Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan arvokkaat kokoelmat ovat vaarassa. Kanit kaluavat haudoilta omaisten sinne tuomat kukat, ja koloja kaivaessaan ne jopa kaatavat hautakiviä. Kanikannan kasvun ja levittäytymisen estämiseen on siis painavat syyt. Jos keinoja ei löydy, on odotettavissa, että villikani levittäytyy myös Uudenmaan maaseudulle. Ainakin taajamissa ja puutarhoissa sillä on elinmahdollisuuksia. Maa- ja metsätalousalueet lienevät toistaiseksi kaneille liian ankaraa elinympäristöä, mutta kun ilmastonmuutos edelleen lämmittää Suomen talvia, saattaa kani vuosien kuluessa levitä laajallekin Etelä-Suomessa. H elsingin kanikanta arvioitiin viime talvena noin 7000 yksilöksi. Lisääntymiskauden aikana kanikanta on runsastunut edelleen voimakkaasti, monissa kohteissa jopa kolmin- tai nelinkertaiseksi. Syksy ja talvi karsivat kanikantaa, mutta ainakin tähän asti Helsingin kanikanta on runsastunut vuosi vuodelta. Kuluvana talvena kannassa on tavattu muun muassa heisimatoja, mutta varsinaisia joukkokuolemia aiheuttavia epidemioita ei ole esiintynyt. 20 Metsästäjä 1 / 2009 Villikani on lainsäädännössä riistaeläin Villikani otettiin mukaan lainsäädäntöömme vuoden 1993 metsästyslain uudistuksessa. Villikani on riistaeläin. Henkilöllä, joka aikoo
• Villikanikanta on muodostunut luontoon lasketuista harrastekaneista. Kanien nopea sukupolvikierto on kuitenkin palauttanut kanien ulkonäön muutamissa vuosissa muistuttamaan villien esi-isiensä ulkonäköä. tappaa villikanin, täytyy olla metsästyskortti eli tävä loukku, pienoiskivääri aliäänipatruunoilla, metsästäjätutkinto suoritettuna ja riistanhoito- pienikaliiberinen haulikko ja valon käyttö. Niin maksu maksettuna. Lainsäädäntöä valmistelta- sanotut heti tappavat raudat eivät ole kokeiluissa essa villikanikantaa ei maassamme ollut, joten ainakaan toistaiseksi mukana, koska niistä on kaninmetsästyksen menetelmien yksityiskohtia katsottu aiheutuvan liiaksi vaaraa rauhoitetuille ei tarkemmin pohdittu. Kani niputettiin yhteen lajeille ja kotieläimille. jänisten kanssa. Metsästysasetuksemme sallimat Järjestyslain kielloista on voitu poiketa, kun kaninpyyntimenetelmät ja metsästysajat ovat sa- Helsingin poliisilaitos on antanut ennakkoon hyväksytyillä paikoilla mat kuin jänisten metsäspoikkeusluvan ampumatyksessä. Metsästyslain 150 metaseen käyttöön Lainsäädäntöä rin ampumiskielto estää valmisteltaessa Metsästysoikeuden käytännössä kanin ampuvillikanikantaa haltijoilla misen valtaosassa taajama-alueita. Tämän lisäksi keskeinen rooli ei maassamme järjestyslaki kieltää ampuKaninpyynnin kehittämisollut, joten misen kokonaan yleisellä kokeilun keskeisiä toimikaninmetsästyksen joita ovat alueiden omistapaikalla, kuten puistossa ja hautausmaalla. Ampumijat tai haltijat eli ne, joille menetelmien nen on kielletty myös ykmetsästysoikeus kuuluu. yksityiskohtia ei sityisellä alueella, jos sen Tärkein toimija on Helsinvaaravaikutus ulottuu ylei- tarkemmin pohdittu. gin kaupunki, joka on aluselle alueelle. een suurin maanomistaja. Kanin metsästys kauKaupunki näkee asian niin punkialueilla, saati kannan vakavaksi, että kaninpyynkasvun torjunta, onkin nykyisen lainsäädännön nin kehittämiseen ja organisointiin on palkattu rajoituksia noudatettaessa lähes mahdotonta. uusi virkamies. Hän on koulutukseltaan riistaKaikki käyttökelpoiset menetelmät ­ jousella biologi. metsästämistä lukuun ottamatta ­ ovat kielletKokeiluissa ovat mukana myös muutamat laajoja viheralueita hoitavat sairaalayhteisöt tyjä. sekä hautausmaita ylläpitävät kirkkokunnat ja Pyyntikokeiluja tehdään poikkeusluvin seurakuntayhtymät. Pyyntikokeiluissa on lähdetty liikkeille meilNykyinen toiminta kanikannan säätelymenetelmien kokeilemiseksi ja kehittämiseksi pe- lä tunnetuista, humaaneista pyyntitavoista. Eri rustuukin poikkeuslupiin. Maa- ja metsätalous- puolilla maailmaa on tehty ja raportoitu kokeiluministeriö ja riistanhoitopiiri ovat myöntäneet ja, joissa on käytetty järeitäkin menetelmiä. Näikokeiluun osallistuville luvan muutamien lain- tä menetelmiä ­ kuten myrkkyjä tai biologisia säädännössä muutoin kiellettyjen menetelmien torjuntamenetelmiä ­ ei ole toistaiseksi harkittu käyttöön. Näitä ovat esimerkiksi elävänä pyy- käytettäväksi. Helsingissä on kokeiltu frettiä kanin karkottamiseen piilokoloistaan. Kani otetaan kiinni verkoilla ja lopetetaan niskanykäisyllä. Metsästäjä 1 / 2009 21 Ville Kuronen
• Kanifoorumi keskustelee ja koordinoi Uudenmaan riistanhoitopiiri on kutsunut koolle "Helsingin kanifoorumin", johon kaikki kanista tai sen haitoista kiinnostuneet ovat olleet tervetulleita. Osanottajien kirjo on ollut kattava; haitankärsijöistä kaniyhdistyksiin ja kaninpyytäjistä eläinsuojeluaktiiveihin. Foorumi on kokoontunut viidesti kahden viime vuoden aikana. Kokouksissa on vaihdettu tietoja ja kokemuksia kanikannan kehityksestä, kanien aiheuttamista vahingoista ja niiden torjunnasta sekä kannan säätelyn ja pyynnin keinoista ja tekniikoista. Keskeinen osa työtä ovat olleet juridiset ja eettiset keskustelut. Toiminta on haluttu pitää kaikilta osin eettisenä ja lainmukaisena. Poikkeusluvilla tapahtuvan menetelmäkehittelyn johtolankana on ollut eläinten humaani ja kunnioittava kohtelu. Tavoitteena on lisäksi se, että pyydettävä kanisaalis voitaisiin hyödyntää ihmisten ravintona. Kanihan on maailmanlaajuisesti tunnettu kulinaarinen herkku. Pyyntiä on kokeiltu jousella ja ruutiaseella Jousipyynnillä on Helsingin puutarhoissa ja puistoissa jo yli kymmenvuotiset perinteet. Se soveltuu hyvin rusakkokannan säätelyyn. Myös kanien pyynti onnistuu, mutta riittävän tarkkasihtisten jousipyytäjien harvalukuisuus on aiheuttanut sen, että jousimetsästys ei riitä kannan säätelyyn. Kaneja ammuttaessa tuhoutuu myös paljon nuolia, ja ne maksavat vähintään kymmenkunta euroa kappaleelta. Ampuma-aseista kokeiluissa ovat olleet äänenvaimennetut pienoiskiväärit ja haulikot. Tehokas äänenvaimennus on välttämätön, koska laukausten ääni aiheuttaa ilmoitusryöpyn hä- Helsingin siirtolapuutarhat ja puistot tarjoavat hyvän elinympäristön villikaneille Kani on kulinaarinen herkku. Myös Helsingin kanisaalis soveltuu ihmisravinnoksi. Helsingin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Veikko Seuna täyttää näytteenottopöytäkirjaa raskasmetallianalyysejä varten. SUOMI www.midwaysuomi.com Esimerkkejä laajasta tuotevalikoimastamme: Speer TNT varmintluodit 22-30 kal alk. Adams & Bennett piippuaihiot 22 - 45 kal Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen metsästäjän saatavilla! Esim. tuote 177626 170 Esim. tuote 571719 35 Weaver kiikarinjalustat alk. Heat Factory hanskat kemiallisella lämmöllä eri kokoja ! Otis puhdistussarja 22-45 kal, 80 cm joustava puikko Esim. tuote 141742 10 Esim. tuote 266247 28 697209 Tuote 50 Tilauspuhelin arkisin 9-17 09-5122933, www.midwaysuomi.com 22 Metsästäjä 1 / 2009
• täkeskukseen. Ampumakokeiluja on tehty Helsingin poliisilaitoksen ennakkoon hyväksymillä ampumapaikoilla. Ampumapaikat on sijoitettu niin, että laukaus ammutaan tornista tai rakennuksesta turvallista maataustaa vasten. Tällaisia paikkoja on kuitenkin harvakseltaan, ja kun pyynti kohdistuu lähialueen kaneihin, menetelmällä on vaikea päästä riittävän kattavaan pyyntiin. Jousi- ja ruutiasepyynnin kokemusten perusteella on nähtävissä, että partioimalla tehtävä pyynti olisi paikallaan väijymistä tehokkaampaa. Selvittelyjen alla on, löytyykö liikkuvaan ruutiasepyyntiin toimintatapaa, joka täyttäisi kaupunkiympäristön turvallisuusvaatimukset. Kaikista jousella tai aseella tapahtuvista kaninpyyntitapahtumista ilmoitetaan joka kerta sekä hätäkeskukselle että poliisin päivystykseen, jotta yleisön taholta tulevat ilmoitukset eivät johtaisi tarpeettomiin poliisioperaatioihin. Järjestyslain säädökset ja turvallisuusvaatimukset ovat rajanneet ampumakokeiluiden järjestelyä. Kaneja ammutaan vahtimalla paikoissa, joissa on turvallinen maatausta. Paikat ovat Helsingin poliisilaitoksen ennakolta hyväksymiä. Loukut on laitettava paikoilleen hyvissä ajoin Loukkupyynnin kehittämiseen on asetettu suuria toiveita. Siihen voisivat osallistua avustajina myös metsästyskortittomat puutarhapalstojen hoitajat tai omakotiasujat, kunhan vastuuhenkilöllä on lupa-asiat kunnossa. Loukut sijoitetaan puutarhaympäristön rakenteisiin ja suojapaikkoihin. Avainsana loukkupyynnissä on totuttaminen. Kanit vierastavat niiden reviireille tuotuja uusia kapistuksia viikkokausia. Näyttääkin siltä, että laitteet on sijoitettava paikalleen pysyvästi jo kesällä. Pyyntiin ne asetetaan syksyllä, sitten kun on todettu, että kanit vierailevat niissä. Kanin ravinnonkäyttö vaihtelee vuoden kierrossa. Tähän mennessä on muun muassa todettu, että omena ja omenamehutiiviste ovat hyviä houkuttimia syksyllä. Pakkas- ja lumiaikaan hyviä houkuttimia ovat omenapuiden oksat. Kani on reviirieläin, ja sen elinpiiri on melko pieni. Jos pyynnillä halutaan tuloksia, tarvitaan paljon pyyntilaitteita. Kokeiluissa pyritäänkin kehittämään yksinkertainen loukkumalli, joka olisi halpa rakentaa ja yksinkertainen käyttää. Loukkumallien kehittäminen ja kokeilut jatkuvat. Mitään ehdotonta ykköstä ideoista ei ole vielä valikoitunut. Loukkupyynnille on asetettu suuret odotukset. Siihen voisivat osallistua avustajina myös metsästyskortittomat puutarhapalstojen hoitajat, kunhan vastuuhenkilön lupa-asiat ovat kunnossa. nettu pyyntimuoto Euroopassa. Yleisimmin kani tapetaan tämän pyynnin yhteydessä ampumalla se haulikolla. Helsingin puutarhoissa tämä ei ole mahdollista, joten niissä on päädytty verkkojen käyttöön. Pyyntialue saarretaan tai kaninkolo peitetään verkolla, johon kani takertuu. Eläin lopetetaan niskanykäisyllä. Kasvien ja puutarhojen suojaaminen Toinen merkittävä toimintalinja kanitorjunnassa ovat kokeilut puutarhojen ja kasvien suojaamiseksi. Verkoista, torjunta-aineista ja muista keinoista seulotaan tapoja, joilla arvokkaimmat kasvit ja kohteet voitaisiin suojata. Viherkohteita voidaan suojella kaneilta myös estämällä niiden pesiytyminen alueelle. Rakennusten perustukset ja viherrakenteet toteutetaan niin, että kaneille ei jää onkaloita tai helposti kaiveltavia maamassoja suoja- ja pesäkoloiksi. Lainsäädäntöön tarvitaan muutoksia Metsästyssäädöksemme ovat villikanin osalta muutoksen tarpeessa. Ensimmäiseksi on määritettävä kanin asema metsästyslain käsitteistön valossa. Säilytetäänkö kani riistaeläimenä vai pitäisikö se siirtää niin sanotuksi rauhoittamattomaksi eläimeksi. Riistaeläimenä siihen sovelletaan metsästyksen periaatteita: pyyntiä saa harjoittaa vain metsästyskortillinen metsästäjä, ja pyyntimenetelmien eläinsuojelulliset vaatimukset ovat tiukat. Rauhoittamattomia eläimiä Karkottavat eläimet ja verkot Fretin, hillerin tai kaniinimäyräkoiran käyttö kanin karkottamiseen koloistaan on laajasti tun- saa tappaa ilman metsästyskorttia myös kiinteistön omistaja tai haltija, ja pyyntimenetelmätkin ovat astetta "karkeampia". Esimerkkinä voisi toimia rotta, jota voidaan pyytää myös myrkyllä ja erilaisilla tappavilla loukuilla. Helsingin kanifoorumin keskusteluissa kanin riistaeläinstatusta ovat puolustaneet ainakin eläinsuojelijat. Kanin lopettamiseen ryhtyvällä on oltava riittävä säädösten tuntemus ja käytännön osaaminen. Säädösten liiallisen väljentämisen pelätään johtavan taitamattomiin kokeiluihin ja eläinrääkkäystapauksiin. Kanillekin tulisi antaa arvo eläimenä. Ekologisen luonnonsuojelun ja vahinkojen torjunnan kannalta monet vaativat, että lainsäädäntö ei saa estää tehokasta kanien hävittämistä. Jokaisella pitäisi olla oikeus tappaa kani omalla alueellaan tai puutarhapalstallaan. Keinovalikoiman tulisi olla mahdollisimman laaja ja tehokas. Kanin lainsäädännöllisen aseman määrittäminen on poliittinen linjaus. Tämä linjakeskustelu määrää säädösmuutosten laajuuden. Jos kani halutaan siirtää riistaeläinluettelosta rauhoittamattomiin, tarvitaan eduskunnan päätös metsästyslain muuttamisesta. Jos ei, pyyntimenetelmiä koskevasta pykäläremontista selvitään metsästysasetuksen muutoksilla valtioneuvostossa. G Teksti ja kuvat: Reijo Orava, riistapäällikkö Uudenmaan riistanhoitopiiri Metsästäjä 1 / 2009 23
• Kani ­ vahva valloittaja 24 Metsästäjä 1 / 2009
• Kaneja oli alkuun monen värisiä: ruskeita ja mustan kirjavia. valkoisia, rusk Ajan myötä kanit valikoituivat vä "villin värisiksi", ruskeanharmaiksi. Mustat kanit ovat nykyään harvassa. nykyä Helsingin kanikanta on kasvanut voimallisesti viime vuosina. Pitkäkorva on levittäytymässä nyt myös Espooseen ja Vantaalle. V illikani on levittäytynyt Helsingissä jo laajalle. Kanikannan koko on arviolta noin 7000 yksilöä. Kanien levittäytymisessä on tyypillistä, että paikoin muodostuu tiheän kannan alueita. Näitä alueita on Helsingissä jo useita, muun muassa monet siirtolapuutarhat, hyvin hoidetut puistot ja jopa kerrostalojen pihat. Mistä kanit tulivat kaupunkiluontoon? Kesykaneja joko pääsi tai päästettiin vapaaksi. Näin on tapahtunut Helsingissä useissa paikoissa, ja havaintoja villiintyneistä kaneista on jo vuosikymmenten takaa. Näitä paikkoja ovat Kyläsaari, Hernesaari ja Tapaninvainio 1980-luvulla sekä Kivinokka ja Pasila jo 1970-luvulla. Villiintyneitä kaneja on ollut muuallakin kuin Helsingissä, esimerkiksi Espoon Suomenojalla 1970-luvulla. Nykyään tilanne ei eroa suuresti aiemmista vuosikymmenistä. Vuosittain pääkaupunkiseudulta otetaan kiinni 10­20 kesykanikarkulaista. Kaupunkiluontoon joutuneet yksittäiset kanit tai pienet yhdyskunnat hävisivät tavallisesti pian. Poikkeuksena on Kyläsaaren alue. Sieltä on ensihavainnoista lähtien ollut kaneja nykypäiviin asti. Kanien ilmaantuessa Kyläsaareen siellä oli joutomaata sekä varastointia ja kompostointia. Alue oli kaneille suotuisa. Kompostikasoista kanit saivat lämpöä talven kylmyyttä vastaan, ja leikkuujätteet, puiden rangat ja pensaiden oksat olivat oivaa talviravintoa. Pesäpaikkojakin oli riittävästi. Kaneja oli alkuun monen värisiä: valkoisia, ruskeita ja mustan kirjavia. Ajan myötä kanit valikoituivat "villin värisiksi", ruskeanharmaiksi. Jotta kanit eivät leviäisi ylettömästi, tulisi niitä metsästää ahkerasti levinneisyyden reunaalueilla. Levittäytyminen jatkuu Espooseen ja Vantaalle Kaniyhdyskunta oli kymmenen vuoden ajan pieni, mutta sitten kanta voimistui. Kaneja alkoi ensin levittäytyä Kyläsaaren lähialueille. Kanien voimallinen levittäytyminen alkoi 2000-luvun alussa. Tällöin kaneja havaittiin myös kauempaa, kuten Ruskeasuolta, Veräjälaaksosta, Pakilasta ja Haltialasta. On myös mahdollista, että kanikantoja on muodostunut useammalle kuin yhdelle alueelle Helsingissä. Nykyään Kyläsaaressa on vain vähän kanejq. Kaneja on nyt runsaasti Helsingin etelä- ja keskiosassa, muun muassa Töölönlahden ympäristössä ja Pasilassa. Levinneisyysalue on laajentunut vuosi vuodelta, ja nyt kanit ovat rynnimässä Pohjois-Helsinkiin sekä Espooseen ja Vantaalle. Espoossa kaneja on havaittu jo useammista paikoista kuten Perkkaalta ja Mankkaalta. Vantaalta on vain muutamia kanihavaintoja, muun muassa Pitkäkoskelta vuodelta 2005 ja Ylästöstä kesältä 2008. Kanien kannan kasvuun on useita syitä. Perusta on kanin hyvässä lisääntymiskyvyssä, joka on noin 20 poikasta naarasta kohden vuodessa. Kaniyhdyskunta oli kymmenen vuoden ajan pieni, mutta sitten kanta voimistui. Metsästäjä 1 / 2009 25
• Levittäytyminen itään on ollut hitaampaa, mutta yksittäisiä havaintoja on myös Itä-Helsingistä. Leviämisreitteinä kanit suosivat rautateitä sekä joenvarsia. Vain laajempia metsäalueita kanit välttävät, mutta näitä alueita Helsingissä on vähäisesti. Euroopassa vieraslajeja on yli 11 000. Niistä yli 1300:sta on taloudellistakin haittaa, jonka suuruus on ainakin 10 miljardia euroa vuodessa. Kanikanta on kasvanut voimallisesti 2000-luvulla Kanien kannan kasvuun on useita syitä. Perusta on kanin hyvässä lisääntymiskyvyssä, joka on noin 20 poikasta naarasta kohden vuodessa. Naaraan kantoaika on 30 vuorokautta ja poikueita se saa vuodessa noin 3­4. Poikuekoko vaihtelee kahdesta jopa kymmeneen poikaseen. Helsingissä pienet poikueet ovat tavanomaisempia kuin suuret. Kaneille maistuvia kasveja ovat muun muassa hedelmäpuut, angervot, syreenit, orapihlajat, ruusut, tuijat ja vuorimännyt. Kuvan kaluttu kasvi on tuomi. Kanien käytävä on kivimuurin tyvellä Mannerheimintien varrella. Kani on myös ympäristönvalinnassaan ja ravinnonkäytössään joustava. Kaniyhdyskuntia on erilaisilla viheralueilla, pihoissa, joutomailla ja pienialaisissa metsiköissä. Olennaista on, että alueella on pesäpaikkoja ja ravintoa talvikaudeksi. Pesä on kaivettu usein jonkin rakennuksen alle tai pensaan suojaan. Ravinnokseen kani kelpuuttaa suuren joukon puutarha- ja luonnonkasveja. Kaupunki on kaneille turvallinen elinalue. Suojaa on riittävästi, ja kaneja saalistavia petoja ­ kuten kettuja, kärppiä, huuhkajia ja kanahaukkoja ­ on suhteellisen vähän. Liikenteen uhriksi joutuu joitakin kaneja, mutta ei niin paljon, että se vaikuttaisi kanikantaan. Metsästysmahdollisuudet kaupungissa ovat rajalliset, joten kanikannan kokoon nähden metsästys on ollut vähäistä. Paikoin kanit ovat tottuneet ihmisten läheisyyteen niin, että niitä voi tarkkailla muutamien metrien päästä. Viime talvet ovat myös olleet kaneille suotuisia: leutoja, lyhyitä ja vähälumisia. Ravintoa on ollut hyvin saatavilla ja lisääntyminen on ollut mahdollista jopa talvella. Pieniä kaninpoikasia on nähty jo helmikuussa. Kanit syövät puuvartisia kasveja ja kaatavat hautakiviä Pahin tuho aiheutuu talvikaudella kanien syödessä puuvartisia kasveja. Pahimmillaan kanit kaluavat puiden ja pensaiden tyvet kuorettomiksi tai syövät pensaiden versoja lähes maata myöten. Myös havukasvien neulaset kelpaavat ravinnoksi. Kanien syömiä puistopuita on jouduttu kaatamaan ja pensasryhmiä uusimaan. Tiheiden kanikantojen alueilla syöntituhot ovat jo merkittäviä. Kanien kaivamisesta on paikoin haittaa. Runsaammasta kaivuusta voi seurata se, että maakerrokset romahtavat. Esimerkiksi Hietaniemen hautausmaalla pelätään, että hautakivet kaatuvat kanien kaivuun takia. Muuta haittaa haudoilla kanit aiheuttavat syömällä ja sotkemall malla kukkaistutuksia ja -laitteita. Vieraslajien hallitsemiseksi valmistellaan kansallinen strategia I Kanien levittäytyminen on osa paljon laajempaa kysymystä, eli vieraslajien aiheuttamaa ongelmaa. Vieraslajit ovat eliöitä, jotka ihminen on tarkoituksella tai tahattomasti levittänyt uusille alueille. Vieraslajit nähdään elinympäristöjen häviämisen jälkeen toiseksi suurimmaksi uhaksi luonnon monimuotoisuudelle. I Ihminen on innolla siirtänyt riistaeläimiä (kuten supikoira) ja kaloja (kuten puronieriä) Suomenkin suuntaan. Tällä hetkellä uusia villiintyjiä on kuitenkin odotettavissa enemmän puutarhakasveista. Lisäksi suuret määrät eliöitä salamatkustaa laivojen ja puutavarakuljetusten mukana. I Euroopassa vieraslajeja on yli 11 000. Niistä yli 1300:sta on taloudellistakin haittaa, jonka suuruus on ainakin 10 miljardia euroa vuodessa. Vieraslajien haitallinen vaikutus eri toimialoille ja luonnolle pitäisi saada mahdollisimman pieneksi. Niinpä EU:ssa ollaan valmistelemassa vieraslajistrategiaa. I Nyt kansallisen vieraslajistrategian valmistelu on aloitettu myös Suomessa. Tavoitteena on tunnistaa haitalliset vieraslajit, jit, etsiä keinoja niiden haittojen estämiseksi sekä löytää tiedon aukkopaikat. I Strategian valmistelusta vastaa maa- ja metsätalousministeriö yhdessä ympäristöministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Valmistelua varten on perustettu ohjausryhmä. Työ valmistuu vuoden 2010 loppuun mennessä. Ilm Ilman metsästystä kanikannat jatkavat leviämistä jatk Mi Mikäli talvet leutonevat tulevina vuosina eik eikä kanikannan kasvua rajoiteta, saattaa kani levitä laajemmallekin Eteläta Su Suomeen. Jotta kanit eivät leviäisi ylettöm mästi, tulisi kaneja metsästää ahkerasti l levinneisyyden reuna-alueilla. Nyt metsästystoimet keskittyvät tiheiden kantos jen alueille. je Tämän talven osalta on odotettavissa, että tiheiden kanikantojen alueilla syömätuhot tulevat h d k olemaan merkittäviä. Puut ja pensaat tulisikin pyrkiä suojamaan, ja kanikanta olisi hyvä saada metsästettyä olennaisesti pienemmäksi. G Teksti: Päivi Leikas ja Petri Nummi 26 Metsästäjä 1 / 2009
• SINÄ olet metsästyksen tärkein sanansaattaja Harvaa harrastusta on säädetty lailla ja asetuksilla kuten metsästystä. Eipä taida sisäpalloilulakia tai -asetusta löytyä saatikka sen harrastus- tai rauhoitusaikoja. 28 Metsästäjä 1 / 6009 Hannu Huttu
• Tiesitkö, että lähesseitsemän kymmenestä ei-metsästävästä henkilöstä, saa tietonsa metsästämisestä lähipiirissään olevalta metsästäjältä? On sinällään luonnollista, että lähipiirin ihmiset toimivat harrastustensa edushenkilöinä. Nämä metsästyksen harrastajat luovat asiaa harrastamattomalle mielikuvan metsästyksestä. Kestävä käyttö ei vähennä pääomaa Keskeisin kestävän käytön periaate on se, ettei pääomaan kosketa. Sadonkorjuu kohdistuu tuottoon, uusiin yksilöihin, jotka saattaisivat menehtyä seuraavan talven aikana muutoinkin. Pääomaan kosketaan vain silloin, kun eläinkantaa halutaan supistaa. Näin on tehty usein hirvikannan paisuessa liian suureksi. Tällöin metsästystä ohjaavat eläinkantojen hoidon yhteiskunnalliset tavoitteet. Tämä täytyy muistaa, kun puhutaan eläinkantojen verotussuunnittelusta. Varsin usein päätöksen takana ovat monitahoiset vaikutteet, eivät vain ekologiset. Perusteena populaation pienentämiseen voivat olla myös sen aiheuttamat haittavaikutukset toisiin eläinlajeihin tai ihmiseen. Kestävän käytön perustan luo riittävä ja korkeatasoinen tutkimus, jonka avulla voidaan määrittää metsästettävälle populaatiolle elinkykyinen kanta. Tutkimuksella selvitetään myös populaatiodynamiikkaa, joka ohjaa verotuksen kohdistumista oikeisiin yksilöihin ja oikeilla alueilla. Ilman tutkimuksen antamaa tarkkaa tietoa joutuisimme arvailemaan verotuksen vai- kutuksia nykyistä merkittävästi enemmän. Silloin olisi suurempi vaara myös vaikeasti korjattaviin ylilyönteihin. Metsästys on osa kulttuuria Kulttuuriksi voidaan laajimmassa merkityksessä katsoa kuuluvan kaiken sen tiedon, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Keskeisiä ominaisuuksia suomalaisten metsästyskulttuuriin on luonut sen elintärkeys. Ilman metsästystä ei elämää olisi ollut näin pohjoisessa. Jääkauden jälkeen Suomen alueelle tulleet alkuasukkaat ovat eläneet luonnonvarojen turvin ­ metsästäen ja kalastaen. Samankaltaisuuksia on löydettävissä Amerikan alkuperäiskansoilta. Intiaanit siirtyivät vuodenaikojen mukaan ja tärkeimpien saaliseläinten perässä. Näistä ajoista saakka on suomalainen metsästyskulttuuri alkanut muodostua. Luonnon salaperäisyys ja pyytämisen vaikeudet saivat entisajan metsämiehet suhtautumaan kunnioittavasti luontoon ja sen "jumaliin". Saalista saatiin, ei otettu. Termien nöyryys on säilynyt kielessämme ja toivottavasti myös tekemisissämme. Metsästykseen liittyvät verbit "saadaan" ja "pyydetään" osoittavat tarvittavaa nöyryyttä. Luonnolta ei oteta tai sitä ei käsketä. H arrastajan kertomuksissa tehdyt painotukset ovat vahvoja mielikuvien luojia. Luontoarvot ja kestävän käytön periaatteet eivät jää huomioimatta. Sadonkorjuu kuvastaa hyvin harrastuksemme luonnetta. Luontoarvoja kunnioitetaan: eihän harrastuksemmekaan voisi jatkua, jos luonto ei voisi hyvin. Yhteiskunnalliset tarpeet ja eläinkantojen säätely saavat myös osan metsästäjien huomiosta. Ilman metsästäjiä erityisesti haitalliset eläinkannat saattaisivat nousta vaarallisen korkeiksi. Jokainen ymmärtää, että hirvikantoja ei voi jättää liian tiheiksi ilman kasvavia liikenne- ja metsävahinkoriskejä. Metsästäjä on vastuullinen Metsästäjä on vastuullinen lajinsa harrastaja ja niin pitääkin olla. Harvaa harrastusta on säädetty lailla ja asetuksilla kuten metsästystä. Eipä taida sisäpalloilulakia tai -asetusta löytyä saatikka sen harrastus- tai rauhoitusaikoja. Metsästäjä kantaa yleensä mukanaan asetta, joka on myös lakien rajoittamaa. Hyvä niin! Metsästysoikeuden saaminen edellyttää lakitekstien, erätaitojen ja riistalajien tunnistamisen opiskelua ja taitojen osoittamista erillisessä tutkinnossa. Hirven ja karhun metsästyksessä pitää todistaa myös ampumataito määrävälein. Tätä ei meiltä edellytetä liikenteessäkään, saati muissa harrastuksissa. Määräajoin tapahtuva taitojen ja toteutumatietojen seuranta liittyvät paremminkin liikeelämän tuotantotalouteen kuin harrastukseen. Vastuullisuutta kuvastaa myös valtava vapaaehtoistyö, jonka metsästäjät tekevät tutkimustyön eteen. Eläinkantojen seurannan kenttätyöt metsästäjät hoitavat lähes täysin. Sadonkorjuu kohdistuu tuottoon, uusiin yksilöihin, jotka saattaisivat menehtyä seuraavan talven aikana muutoinkin. Metsästys on eettistä Etiikka ja moraali käsitetään usein lähes synonyymeiksi. Ne erotetaan kuitenkin joskus niin, että etiikalla tarkoitetaan kokonaisvaltaista ajattelutapaa. Muita eläinlajeja laaja-alaisempaan ja kokonaisvaltaisempaan ajatteluun pystynee vain ihminen. Edellä väitin, että metsästäjät ovat vastuullisia. Moraalikäsitteet nimittäin luovat arvomaailman, joka luo näkymättömän viitekehyksen, jossa toimimme. Metsästäjien eettisiä arvoja ovat riistaeläinten, luonnon ja muiden ihmisten kunnioittaminen ja oikeudenmukaisuus. Pohtiessamme eettisiä peruskysymyksiä pyrimme löytämään vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka muita yksilöitä tulisi kohdella? Mikä tekee teosta oikean tai väärän? Metsästys on vapaaehtoistyötä yhteiskunnalle Eläinkantojen kontrolloitu hoito edellyttää usein metsästämiseen kykenevien ihmisten käyttöä. Hirvieläimet, majavat, harmaalokit, varikset, ketut, minkit, supikoirat ja kanit muodostavat populaatioita, jotka ovat tavalla tai toisella haitallisia ihmiselle tai ympäristölle. Tällöin metsästys tapahtuu osana eläinlajien kannanhoitoa ja on kannanhoidon tarkoitusperistä lähtöisin. Hirvenmetsästäjiä on noin 100 000. Jos jokainen heistä on jahdissa yhden metsästyspäivän, tulee sen talkootyön arvoksi noin 475 henkilötyövuotta! Metsästäjien talkootyö ei keskity pelkästään eläinkantojen säätelyyn metsästyksellä. Riistanhoitoyhdistysten talkootöiden ­ kuten riistakantojen laskentojen, riistavahinkojen arviointien sekä koulutus- ja neuvontatyön ­ määräksi on arvioitu yli 300 henkilötyövuotta. Jos yhteiskunnan pitäisi maksaa tästä kaikesta palkkaa, henkilösivukustannuksia ja matkakustannuksia päivärahoineen, hupenisi valtion kassa kymmenillä miljoonilla euroilla vuodessa. G Teksti: Juha Immonen Metsästys on sadonkorjuuta Tietynlaista tuotantotaloutta metsästys toki onkin. Siinä ulosmitataan luonnon tuottokykyä joko sadonkorjuun merkityksessä tai eläinkantojen säätelynä. Ihminen on toteuttanut sadonkorjuuta jo ollessaan niin sanotussa keräilytaloudessa tuhansia vuosia sitten. Ajansaatossa kasvikuntaan kohdistunut sadonkorjuu on täydentynyt liha- ja turkiseläinten sadonkorjuulla. Ei voi kieltää, ettei ihminen olisi muokannut kuuden miljardin populaatiollaan elinympäristöjä. Näin tapahtuu minkä tahansa eliöpopulaation kasvaessa ja muokatessa ympäristöään itselleen sopivammaksi. Tästä syystä on vastuunkantamista myös se, että osallistutaan kantojen hoitoon, kun ympäröivä luonto ei sitä täysin itse voi tehdä. Muut eliölajit eivät ohjaa toimintaansa tällaisten eettisten arvojen mukaan. Metsästykseen liittyvät verbit "saadaan" ja "pyydetään" osoittavat tarvittavaa nöyryyttä. Luonnolta ei oteta tai sitä ei käsketä. Metsästäjä 1 / 2009 29
• Jännitys ja yhteishenki vetävät 15-vuotiaita serkuksia metsälle ­ Ilveksen jälki s on, toteaa se Jaa Jaakko Peltola ser serkulleen Marti Peltolalle, ja tin mittaa lumijäljen kokoa patruunan avulla. Jäljet ovat tuoreita, sillä lumi satoi pornaislaiselle pellolle vasta toissapäivänä. 15-vuotiaat serkukset ovat innokkaita metsästäjiä. Pornaisissa asuva Jaakko ja porvoolainen Martin käyvät metsästysaikaan jahdissa useina viikonloppuina: poikien ohjelmaan kuuluvat niin hirvi-, peura-, fasaani-, sorsa- kuin kyyhkyjahtikin. ­ Ilveksen jälki se on, sanoo Jaakko Peltola serkulleen Martinille mitatessaan tuoreen lumijäljen kokoa patruunan avulla. 30 Metsästäjä 1 / 2009
• Martin (vas.) ja Jaakko Peltola harjoittelevat savikiekkoammuntaa haulikolla Jaakon vanhempien mailla. Fasaanijahdista ei tarvinnut palata kotiin tyhjin käsin. J aakko ja Martin Peltola suorittivat metsästäjätutkinnon toissakesänä Metso-leirillä Orimattilassa. Ennen leiriä pojat olivat käyneet metsällä useita vuosia. Kummankaan kaveripiirissä ei ole muita nuoria metsästäjiä, joten mikä vetää nämä kaksi nuorta miestä viettämään vapaa-aikansa metsällä, ampumaradalla ja riistanhoitotöissä? ­ Kyllä se on se metsästyksen tarjoama jännitys, Jaakko selittää innostustaan. ­ Sekin on hienoa, että ollaan porukalla ja jutellaan kaikenlaista, ja jahdin lopuksi tullaan laavulle, Martin täydentää. Poikien muut harrastukset ­ Jaakolla motocross ja Martinilla golf ­ eivät kilpaile ajasta Jäseneksi pääsemisestä päätettäessä on tärkeää se, miten aktiivisesti kokelas on ottanut osaa seuratoimintaan. Metsästäjä 1 / 2009 31 Johanna Halla
• metsästysharrastuksen kanssa, sillä motocross ja golf painottuvat kesään ja metsästys syksyyn. Molemmat pojat ovat tulleet metsästysharrastuksen pariin isiensä mukana. Jaakon ja Martinin vanhemmat sisarukset eivät ole metsälle halunneet, joten Jaakkoa ja Martiniakaan ei ole viety metsälle vastoin tahtoaan. ­ Ihan omasta halustaan pojat ovat metsälle lähteneet. Siinä mielessä olen kyllä tyytyväinen, että eihän tämä metsästys nuorelle ainakaan niitä huonoimpia harrastuksia ole, Jaakon isä Esko Peltola sanoo. ­ Kyllähän se kasvattaa vastuuntuntoisuutta, kun liikutaan porukassa ja vielä aseiden kanssa, Martinin isä Vesa Peltola lisää. Nuoruus on valttia haulikkolajeissa Metsästäjätutkintoa Jaakko ja Martin pitävät melko haastavana: ensimmäisessä kokeessa kummallakin oli virheitä enemmän kuin sallitut kahdeksan, mutta uusintakoe meni putkeen, ja Metso-leirin päätteeksi molemmat saivat tutkinnon suoritettua. Ampumakokeen molemmat saivat läpi ensimmäisellä yrittämällä. Selitys hyvään ampumataitoon löytyy ahkerasta harjoittelusta riistanhoitoyhdistyksen ampumaradalla. Lisäksi Jaakon vanhempien mailla on mahdollisuus harjoitella savikiekkoammuntaa haulikolla. ­ Tulemme tänne harjoittelemaan, kun isä vaan ehtii mukaan, Jaakko kertoo. Omien aseiden hankinta on pojille ajankohtaista lähiaikoina. Tähän asti on metsästetty isien aseilla. Martinilla on jo rinnakkaisluvat isän kivääriin ja haulikkoon, mutta viikko sitten 15 vuotta täyttänyt Jaakko ei sellaisia ole ehtinyt vielä hankkia. ­ Täytyisi käydä lääkärintarkastuksessa ja sitten anoa rinnakkaisluvat poliisiasemalta, Jaakko selittää. Molemmat pojat käyvät sekä seuran että riistanhoitoyhdistyksen ampumakilpailuissa. ­ Haulikkolajeissa pärjäämme aika hyvin, sillä vanhemmilla miehillä alkaa nopeus loppua, Martin virnistää. Innokas rataharjoittelu on tuonut tulosta lintumetsällä: molemmat ovat ehtineet saada saaliiksi fasaaneja, kyyhkyjä ja sorsalintuja. Haulikkolajit ovatkin molempien suosikkeja kiväärilajeihin verrattuna. ­ Haulikkojahdeissa tapahtuu enemmän ja saa ampua enemmän, nuoret miehet selittävät kuin yhdestä suusta. Jaakko ja Martin osallistuvat mielellään riistanhoitotöihin. Syksyllä he olivat metsästysseuran kanssa rakentamassa kanuloukkuja. Jahdin lopuksi Esko (vas.), Jaakko, Vesa ja Martin Peltola kokoontuvat usein Metsästysseura Turhan Toivon laavulle paistamaan makkaraa ja juttelemaan. Haaveissa hirvenkaato Vaikka Jaakko ja Martin viihtyvät paremmin haulikko- kuin kiväärijahdeissa, parhaat metsästyskokemukset liittyvät kuitenkin hirvijahtiin. ­ Mieleenpainuvinta on ollut, kun olin isän kanssa kolme vuotta sitten metsällä, ja isä pääsi ampumaan hirvenvasan. Silloin näin ensimmäistä kertaa hirven niin, että meillä oli siihen kaatolupa, Martin kertoo. Myös Jaakko mainitsee yhdeksi huippukokemuksekseen sen, kun oma isä ampui hirvenvasan vuosi sitten. ­ Mutta onhan sekin ollut hienoa, kun itsellä on mennyt oikein hyvin lintujahdissa, jos esimerkiksi sorsajahdissa saa osuman molemmilla laukauksilla. Tänä syksynä sain yhdessä fasaanijahdissa kuusi lintua, ja se meni jo melkein liian hyvin, Jaakko hymyilee. Karhujahdista Venäjällä tai muista eksoottisis32 Metsästäjä 1 / 2009 Muut harrastukset eivät kilpaile ajasta metsästysharrastuksen kanssa. ta jahdeista pojat eivät myönnä haaveilevansa. ­ Tekemistä ja oppimista riittää vielä ihan tarpeeksi täälläkin, Martin sanoo ja kertoo tämänhetkiseksi ykköstavoitteekseen ensimmäisen hirven ampumisen. ­ Mutta nyt se siirtyi ainakin ensi vuoteen, kun nämä (metsästysseuralaiset) käyttivät jo kaikki luvat, hän harmittelee. Jäsenyys ratkeaa seuran vuosikokouksessa Jaakko ja Martin Peltola ovat nyt ensimmäistä vuotta pornaislaisen Metsästysseura Turha Toivon koejäseniä. Seuran vuosikokouksessa tammikuussa voidaan päättää, pääsevätkö nuo- ret miehet seuran varsinaisiksi jäseniksi vai jatkuuko koejäsenyys. Jäseneksi pääsemisestä päätettäessä on tärkeää se, miten aktiivisesti kokelas on ottanut osaa seuratoimintaan. Sekä Jaakko että Martin olivat syksyllä mukana rakentamassa kanuloukkuja ja he käyvät myös mielellään viemässä ruokaa riistaruokintapaikoille. Riistankäsittelyssäkin pojat ovat olleet mukana ­ ensisijaisesti katsomassa vierestä ja ottamassa oppia. Metsästyksessä ainoa asia, joka ei poikia suuremmin sytytä, ovat riistaruuat. Martinille maistuu äidin laittama fasaani, mutta Jaakko syö riistaa mieluiten pitkälle jalostetussa muodossa, esimerkiksi peuramakkarana pizzan päällä. ­ Meidän perheessä onkin riistan kanssa sellainen työnjako, että minä ammun, isä putsaa, äiti valmistaa ruuaksi ja veli syö, Jaakko nauraa. Teksti ja kuvat: Maria Nikunlaakso
• Eräaatoksia valtion mailta Suomalaisten jäljet uhkasivat jo kadota I Muuan nurmijärvinen Aleksis Kivi aikoi kirjoittaa metsärosvoista, mutta hän piirsikin Seitsemän veljestä -kirjaansa suomalaisen ihmisen sielunmaiseman. Nyt kansakunta tarvitsee valtion maita enemmän kuin koskaan, koska kaupunkilaistuvat ihmiset kaipaavat takaisin metsään. Metsähallituksen erätiimi panostaa nyt hurjasti tiedotukseen, jotta jokainen voisi palata sinne, minne jo Jukolan veljekset kaipasivat. Tämän Metsästäjä-lehden välistä löydät hyvän oppaan. Lapsi pelkäsi eniten Helsinkiä Muistan, kuinka ihmiset ennen katosivat. Kotona, pienissä kylissä itärajan lähellä, aikuiset kertasivat tuttujen ihmisten kuulumisia. Aina jonkun kohdalla todettiin, että se on mennyt sinne Helsinkiin. Keskustelu henkilöstä päättyi siihen. Jäljet katosivat. Jos tuttava oli muuttanut Kuopioon, Kajaaniin tai vaikkapa Tampereelle, hänen liikkeistään tiedettiin vielä jotakin, mutta täydellinen katoamistarina päättyi aina pelottavaan sanaan: Helsinki. Metsähallituksella on iso urakka. Ei ole tarkoitus lopettaa muuttoliikettä maalta kaupunkeihin, mutta vain valtion metsien ja vesien avulla on mahdollista estää kansakuntaa kadottamasta tulojälkiään. Metsästäjät tietävät, että silloin voi eksyä. Kun ihmisillä on mahdollisuus metsästää, kalastaa, marjastaa, sienestää tai vain istahtaa puhtaalle sammaleelle, säilyy yhteys sinne, mistä he tai heidän vanhempi polvensa ovat lähteneet pois. Sanotaan, että suomalainen muuttuu suomalaiseksi vasta muutettuaan ulkomaille. Ehkä suomalainen muuttuu maalaiseksi tai peräti metsäläiseksi vasta muutettuaan kaupunkiin. Jokaisella on oikeus tietoon Nyt Metsähallitus pyrkii siihen, ettei suomalaisten eräharrastus olisi ainakaan tiedon saatavuudesta kiinni. Tämän lehden välissä ilmestyy erikoissuunnittelija Hannaleena Mäki-Petäyksen päätoimittama ensimmäinen Kieppi, joka on Metsähallituksen lehti metsästäjille. Myöhemmin kaikki kalastajat saavat Tuikki-lehden. Tarkoitus on yksinkertainen: jokaisella suomalaisella on oikeus tietää, miten metsälle tai kalalle päästään. Jotta erälle pääsisivät mahdollisimman monet myös tulevaisuudessa, jokaisen tulisi vielä täyttää saalispalaute metsästyksen ja kalastuksen jälkeen. Sen avulla voidaan seurata, että lajeja verotetaan valtion mailla kestävästi. Tänä vuonna uudistuvat myös Metsähallituksen uusien metsa.fi-internetsivujen eräsivut, ja retkeilijöiden suosimille luontoon.fi-sivuille lisätään eränkäyntiä koskevaa tietoa. Eräalueiden kartat on jo aiemmin voinut tulostaa Metsähallituksen retkikartta.fi-sivuilta. Suurpedoilla on myös omat sivunsa osoitteessa suurpedot.fi. Tänä vuonna myös ne sivut uusiutuvat. Seitsemän veljestä löytyi taas Päätin elokuussa pitkän työrupeamani sanomalehti Kalevassa. Kirjoitin jäähyväiskolumnissani, että lähden etsimään Aleksis Kiven seitsemää veljestä, jotka yhdessä vaiheessa pakenivat pahaa maailmaa Impivaaraan. Jotkut lukijat kysyivät, että mitä. Impivaara sijaitsi jossakin eteläisessä Hämeessä, suurin piirtein niillä nurkilla, jonne itsekin olin muuttanut. Viestissäni oli tietysti myös muuta sisältöä. Jukolan poikien haave oli löytää itsensä metsästä. Tiedoksi kaikille: nyt minä olen heidät löytänyt. Siellähän he olivat Impivaarassa, valtion mailla. Lähdepä sinäkin katsomaan! Aku Ahlholm vs. erikoissuunnittelija, Metsähallituksen eräviestintä Metsästäjä 1 / 2009 33
• Nuoret metsästysopissa Laitialassa Kaksitoista nuorta perehtyi syyslomallaan kolmen päivän ajan metsästyksen ja riistanhoidon maailmaan Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskuksessa Hollolassa. Kyseessä oli Laitialan toimintakeskuksen, EteläHämeen riistanhoitopiirin ja piirin itäisten riistanhoitoyhdistysten yhdessä järjestämä metsästäjätutkintoon valmistava syventävä valmennuskurssi. jat. Ohjelma rakennettiin metsästäjätutkintoon valmentavan koulutuksen 12 tunnin ohjelman runkoa mukaillen. Harrastus sopii myös tytöille Lahtelainen Henna Liukkonen (13) oli kurssin ainoa tyttö. Metsästysharrastus on tullut tutuksi isän mukana kulkiessa. Mukana on myös koira, pohjanpystykorva Urho. ­ Meillä on Pertunmaalla mökki, ja siellä pääsee metsälle, kertoo Henna. Hennan mielestä kurssi oli hyvä ja mielenkiintoinen. Esillä on ollut paljon sellaisia asioita, joista ei muuten saisi oppia. ­ Olisi kaduttanut, jos en olisi lähtenyt mukaan. Lajintuntemusosuus oli hyvä, kun esillä oli nahkoja ja kalloja. Kuvat eivät aina kerro kaikkea mitä pitäisi tietää. Aseisiin Henna on päässyt tutustumaan ennen kurssia ampumaradalla isän mukana. Isä ampuu trappia ja hirveä, Henna on laskenut pisteitä. ­ Aion opetella kiväärin käytön ensin radalla ja vasta sen jälkeen lähden metsälle. Tähtäimessä ovat ensiksi linnut ja sitten myöhemmin hirvet. Henna kannustaa nuoria lähtemään rohkeasti mukaan hienoon harrastukseen. ­ En tunne kurssilaisten lisäksi ketään muita nuoria, jotka harrastaisivat metsästystä. Hiukan erikoinen harrastushan se etenkin tytöille Metsästys on tiukasti säädelty harrastus Vaikka oltiin varta vasten metsästystä varten muokatussa ympäristössä, teoriaakin toki opiskeltiin. Metsästysoikeuteen, -lakiin, -asetukseen ja säädöksiin perehdyttiin aluksi, jotta ymmärretään, että metsästys on tiukasti säädelty ja valvottu harrastus, jota säätelee kuusi eri lakia. Kolmen päivän aikana teoriassa perehdyttiin samoihin asioihin, jotka ovat esillä myös perinteisellä kurssilla. Metsästysmuodot, lajituntemus, riistaekologia, aseet ja niiden käyttö metsästyksessä, riistahallinto ja metsästäjäjärjestöt, riistanhoito sekä hyvät metsästäjätavat tulivat ensin tutuiksi luennoilla ja sen jälkeen maastossa mitä moninaisimmissa kohteissa. Maastokäynneillä tulivat tutuiksi riistapellot, ruokintapaikat, erilaiset pienpetopyydykset, aseenkäsittely, ammunta haulikolla ja pienoiskiväärillä, nahkojen käsittely sekä metsästystornit. urssi oli piirin alueella ensimmäinen laatuaan ja suunnattu pilottina itäisen Hämeen alueen 12­18-vuotiaille nuorille. Saadut kokemukset olivat myönteisiä, ja toimintaa tullaan kehittämään. Tavoitteena on järjestää kursseja jatkossakin koulujen syys-, talvi- sekä kesälomien aikana. Kursseilla keskitytään havainnollisin välinein, materiaalein ja toimintaympäristöin erityisesti lajitunnistukseen, riistan elinympäristöjen hoitoon, pienpetojen pyyntiin ja saaliin käsittelyyn sekä turvallisiin metsästysmenetelmiin. Tämän mahdollistavat toimintakeskuksen erinomaiset tilat ja laitteet sekä alueen monipuolinen luonto riistanhoidon esimerkkikohteineen. MKJ Laitialan pilotin suunnittelussa olivat mukana riistanhoitopiirin ja toimintakeskuksen henkilökunnan lisäksi Lahden, Asikkalan ja Padasjoen riistanhoitoyhdistysten asiantunti34 Metsästäjä 1 / 2009 K Maastokäynneillä tulivat tutuiksi riistapellot, ruokintapaikat, erilaiset pienpetopyydykset, aseenkäsittely, ammunta haulikolla ja pienoiskiväärillä, nahkojen käsittely sekä metsästystornit.
• Opetuksessa painotettiin maastossa tapahtuvaa havainnollista koulutusta. Kuvassa kurssilaiset ja osa kouluttajista kokoontuneina Vesijärven rannassa sijaitsevan Pykälistön teltan eteen Jousella harjoiteltiin Juha Kylmän ja Ilkka Ala-Ajoksen johdolla myös aidon oloiseen kolmiulotteiseen peurakuvaan. Seuruemetsästys on sosiaalinen tapahtuma, ja tauot ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Kuvassa paistellaan makkaraa Pursulan ruokailukatoksella. Suomen Jousimetsästäjäin Liiton Juha Kylmä opasti nuoria jousen käyttöön. Kärköläläisen Teemu Ropilon tähtäimessä on harjoitustaulun kymppi. on, mutta on hienoa kulkea luonnossa upeissa maisemissa ja seurata eläinten jälkiä. Saalis ei ole pääasia, mutta on se mukavaa, kun joskus onnistuu sellaisen saamaan. Isän mukana metsälle Kärköläläinen Teemu Ropilo (14) oli myös tyytyväinen kurssin antiin. Vähän joka alueelta oli tullut hyvää tietoa. ­ Isän mukana on tullut jo kuljettua hirvi- ja jänismetsällä. Meillä on kotona ajokoira, joten jänismetsälle pääsee isän kanssa aina, kun se muuten on mahdollista. Teemu piti kurssin parhaana antina ruutiasekoulutusta. Korttikoe on seuraavana, ja aseluvat anotaan heti kun 15 vuoden ikä tulee täyteen. Jousimetsästys kiinnostaa Heinolalainen Mikko Ojapalo harjoitteli innokkaasti jousella ampumista Juha Kylmän ohjauksessa. Mikolle jousi oli uusi ja yllättävä kokemus. ­Varmaankin tällä oppii ampumaan, vaikka jäykkä tämä on näin aluksi virittää, totesi Mikko. Suomen Jousimetsästäjäin Liiton kansainvälisten asioiden hoitaja Juha Kylmä perehdytti kurssilaiset jousiammunnan alkeisiin. ­ Jousiammunnan voi aloittaa jo nuorena. Kuten kaikissa lajeissa, tässäkin lähdetään alkeista liikkeelle ja edetään kiinnostuksen ja tulosten myötä. Jousimetsästyksen suosio kasvaa jatkuvasti. Siinä on haastetta ja vaativuutta. Metsästäjän pitää jousiammuntataitojen lisäksi tuntea myös kohderiista ja sen elintavat, koska ampumaetäisyydet ovat paljon lyhyemmät kuin ruutiaseilla. Juha Kylmä on kiertänyt ympäri maailmaa ja saaliiksi on tullut isoakin riistaa. ­ Vaativin saalis oli australialainen villihärkä. Elopainoa sillä oli 750 kiloa. Kaadoin sen 43 metrin etäisyydeltä. Osuman jälkeen härkä oli viitisen sekuntia pystyssä ja kaatui sen jälkeen kuolleena maahan. Jousi on erittäin tehokas metsästysase. Palaute pelkkää plussaa Kenttäpäällikkö Ilkka Ala-Ajos Laitialan toimintakeskuksesta oli tyytyväinen mies nuorten kurssin jälkeen. Toteutus oli sujunut hyvin ja nuoret olivat erittäin tyytyväisiä saamaansa koulutukseen. ­ Myös kurssin jälkeen nuorilta saatu kirjal- linen palaute oli lähes pelkkää plussaa. Kaikki osa-alueet olivat onnistuneet hyvin. Tyytyväisiä olivat myös nuoria kuljettaneet vanhemmat. Perheen nuori oli nyt viimeistään syttynyt hienolle harrastukselle. Jos jotain muutetaan seuraavaksi kerraksi, niin "kalvosulkeisia" vähennetään ja viedään niitä osuuksia enemmän maastoon. Ala-ajoksen mukaan ajatus nuorisotoiminnan lisäämisestä oli kypsynyt Laitialassa jo pitkään. Lopullinen sykäys toteutukselle tuli, kun Metsästäjäin Keskusjärjestön hallitus pyysi selvittämään yhteistyötä Etelä-Hämeen riistanhoitopiirin kanssa. ­ Piirissä ei ole riistanhoidon neuvojaa, ja kun nuoret ovat muutenkin olleet päällimmäisinä toiminnan kehittämisessä, niin päätös kurssin järjestämisestä oli helppo. MKJ:n toimintakeskus Laitialassa kurssin keskuspaikkana on luonteva, koska siellä on mo- Metsästäjä 1 / 2009 35
• Lahtelainen Henna Liukkonen opettelee isän ja pohjanpystykorva Urhon kanssa eränkäynnin alkeita Pertunmaalla. Kurssin jälkeen nuorilta saatu palaute oli lähes pelkkää plussaa. Marko Muuttola opasti nuorille turvallista aseen käsittelyä noustaessa jahtitorniin. nipuolinen toimintaympäristö ja lähes kaikki riistaan ja metsästykseen liittyvä valmiina. AlaAjoksen mukaan tulevat kurssit voisivat olla vaikka päivän pidempiä, sillä silloin voitaisiin olla aiempaa enemmän maastossa. Siellä kun ne tärkeimmät ja kiinnostavimmat kohteet kuitenkin olivat. Muun muassa pienpetojen pyynti kiinnosti kurssilaisia ja supikoirasaalistakin loukkupyynnistä päästiin kirjaamaan. ­ Majoitus on ainoa asia, mitä emme valitettavasti ainakaan vielä pysty tarjoamaan. Kaikki muu hoituu, kuten esimerkiksi hyvää palautetta saaneet riistaruoat. Sakon Erkki Kaupin aseteoriaosuuden jälkeen ampumaharjoittelu kruunasi päivän. Seuraava kurssi hiihtolomalla Etelä-Hämeen riistanhoitopiirin päällikkö Jyri Rauhala oli myös tyytyväinen kurssin onnistumiseen. ­ Jäi hyvä vaikutelma. Nuoret olivat erittäin innokkaasti mukana. Luonto ja eläimet kiinnostavat. Hyvä asia oli se, että mahdollisia tulevia metsästäjiä näytti erityisesti lajitunnistus kiinnostavan. Rauhala pitää myös kurssin toteutustapaa hyvänä. Käytännöllinen maastoelementti opetuksen osana on aina parempi kuin pelkkä teoria. Katseet ovat jo seuraavissa kursseissa. Koska kysymys on nuorista, seuraava kurssi on itähämäläisten hiihtoloman aikana helmi­maaliskuun vaihteessa. ­ Kesäkuun alkupuolella on tarkoitus järjestää sen jälkeen seuraava kurssi. Sisältöä ja toteutustapaa hiotaan aina paremmaksi ja paremmaksi, vakuuttaa Rauhala. Kurssin opettajakaarti oli nimekästä ja erittäin kokenutta. Metsästystaustaa kaikilla oli kymmeniä vuosia. Kouluttajina olivat Ilkka Ala-Ajos, Jyri Rauhala, Marko Muuttola, Erkki Kauppi, Juha Kylmä, Ari Puolakoski, Harri Kolila, Timo Holm, Matti Silvennoinen ja Pekka Pasanen. Juoksevat asiat hoiti Pirjo Myyry. Lisätietoja tulevista kursseista saa internetistä www.riista.fi tai suoraan järjestäjiltä: MKJ Laitialan toimintakeskus (03) 882 570, mkj.laitiala@riista.fi tai Etelä-Hämeen riistanhoitopiiri (03) 644 650, etela-hame@riista.fi G Teksti: Pekka Pasanen Lajitunnistus oli eräs keskeisistä koulutuksen teemoista. Luonnontieteellisen keskusmuseon Ari Puolakosken laaja tunnistemateriaali oli hyvä lisä opetuskuvamateriaalille. 36 Metsästäjä 1 / 2009 Ilkka Ala-Ajos Ilkka Ala-Ajos
• utteluniksi Houk Neljä houkutuspilliä, jotka ovat toimineet hyvin kettujahdissa. Vasemmalta Cronk Killer Call, TallyHo, Primos Regulator 10 (jota valitettavasti ei enää valmisteta) sekä Crit'R Call Standard. Kettu innostuu jänispillin parkaisusta Ketun houkuttelu passiin jäniksenparkaisulla on vanha menetelmä, joka on jälleen tulossa yhä suositummaksi. Menetelmä on oikein toteutettuna sekä tehokas että jännittävä metsästysmuoto. I On talvinen kuutamoyö. Lakeuden yli kaikuu parkaisu. Aavistat hangella nopeasti ravaavien käpälien äänen. Muutama nopea parkaisu vaatimattomalla muovipillillä, ja paksuturkkinen kettu ampaisee kuusien välistä täyttä laukkaa suoraan sinua kohti. Ketun houkuttelumetsästys ei noudata kaavoja. Saattaa mennä useitakin iltoja ja aamuja ilman ketun kettua. Sitten kettu yhtäkkiä vaan on siinä. Päivänä, jolloin kaikki sujuu nappiin, saattaa muutaman minuutin kuluttua tulla toinenkin kettu. Ja seuraavassa passissa ehkä vielä kolmaskin. Olosuhteet ratkaisevat Mutta tulokset vaihtelevat myös kovasti eri metsästäjien välillä. Sen, joka haluaa toimia tehokkaasti, on huomioitava monia asioita. Tässä muutamia tärkeimmistä: Kaikkein tärkeintä on se, että lähistöllä on kettuja, jotka kuulevat sinua. Koska joillain alueilla ketut ovat hyvin harvassa, ota selvää oman alueesi kettukannasta. Seuraa jälkiä. Paina mieleesi havainnot ketusta. Erota toisistaan paikat, joissa ketut metsästävät ja paikat, joissa ne lepäävät. Tutki, mitä luolia ketut käyttävät eniten. Ajattele myös olosuhteita. Syksyllä ketuilla saattaa olla niin paljon ruokaa, etteivät ne kiinnostu enemmästä. Syvässä irtolumessa ketut ovat varsin haluttomia lähtemään liikkeelle tutkimaan houkutteluääntä. Sen sijaan nälkäinen kettu saattaa juosta nopeasti ja pitkään mahdollisen makupalan perässä, varsinkin kestävällä hangella. Sitten varsinaiseen metsästystekniikkaan, jossa tuloksen ratkaisee kolme tekijää: miten houkuttelee, miten valitsee passinsa ja miten päättää tilanteen ketun lähestyessä. Miten kettua houkutellaan? I Hyvän jäniksenparkaisun saa aikaan monella pillimallilla. Tärkeintä on se, miten puhallat. Avoimella muovikalvolla varustetut pillit ovat kuitenkin vähemmän taipuvaisia temppuilemaan pakkasessa, ja niillä on hiukan helpompi muunnella ääntä. I Pyri luomaan parkaisuihin paniikin ja pelon tunnetta. Mitä enemmän vaihtelua, sitä elävämmältä parkaisu kuulostaa. Vaihda siksi välillä niin parkaisujen pituutta kuin niiden voimakkuutta ja kiihkeyttäkin. I Puhalla 10­15 parkaisun sarjoja. Odota sen jälkeen muutama minuutti ennen kuin jatkat houkuttelua. Avonaisella passipaikalla voit houkutella enemmän, tiheämpikasvustoisella paikalla on parempi houkutella varovaisemmin. I Istu normaalitapauksissa 20­30 minuuttia passipaikalla. Siinä ajassa ketun pitäisi jo tulla. Jos houkuttelet tunnettua pesäpaikkaa kohti päiväsaikaan, on kymmenen minuuttia riittävä aika. Talviyönä kannattaa sen sijaan istua huomattavasti pidempään. Silloin kuulomatkan päähän saattaa vähitellen tulla uusia kettuja. Passin valinta I Ketulla on tapana mennä aina tuulen alle suhteessa jäniksenparkaisuun. Se haluaa tarkistaa äänen synnyttäjän. Yritä valita passi niin, että näet ketun, kun se tekee tämän tai ota mukaan jahtikaveri, joka voi vartioida maastoa tuulen alta. Ketun tarkkaavaisuus kohdistuu paikkaan, jossa metsästäjä houkuttelee, ja siksi hyvä naamioituminen on kaiken A ja O. I Kun houkuttelet lähellä paikkaa, jossa arvelet ketun lepäävän päivällä, hiivi lähelle ja houkuttele vasta- tai sivutuuleen. I Hankikelillä ketut ovat helposti houkuteltavissa, mutta myös omat liikkeesi kuuluvat hyvin. Asetu passiin lähes kilometrin päähän epäillystä ketunpesästä ja houkuttele kettua voimakkaalla äänellä. I Päiväsaikaan ketut eivät halua ylittää laajoja aukeita. Valitse silloin tiheämpikasvustoinen passipaikka. Sen sijaan varhain aamulla ja myöhään illalla laajojen aukeiden häiriöttömät passipaikat ovat erinomaisia. Samoin lumisina kuutamoöinä. Tilanteen päättäminen I Houkuttelun perässä tuleva kettu metsästää; se ei koe olevansa metsästyksen kohde. Siksi sen käyttäytyminen saattaa olla erilaista kuin mihin metsästäjä on tottunut. Ketun saa esimerkiksi usein pysähtymään ennen laukausta. I Jos kettu on kauempana kuin sadan metrin päässä, asetu ampuma-asentoon ketun ollessa liikkeessä tai näkymättömissä. I Jos kettu tulee yhtäkkiä näkyviin lähellä, nosta kivääri heti ampuma-asentoon riippumatta siitä, onko kettu pysähtynyt katselemaan vai säntääkö se kohti. Se saattaa jäädä paikalleen tai pysähtyä, jolloin sinulle syntyy hyvä tilanne. Jos kettu tässä tilanteessa heittäytyy sivuun, se on yleensä epävarma siitä, mitä se on nähnyt. Silloin se usein pysähtyy uudelleen. Kettu saattaa kuitenkin jatkaa sinua kohti, vaikka olisit ampumavalmiudessa. Silloin sinun on pysäytettävä kettu ennen kuin se saa sinusta vainun. I Naamioidu aina niin hyvin kuin mahdollista. Käytä kasvosuojusta ja mieluiten myös hanskoja. Istu liikkumatta. I Luodikko on useimmiten oikea valinta. Tarkkuuta ase huolellisesti, harjoittele ja hanki hyvä ampumatuki. G Teksti ja kuvat: Ulf Lindroth Talvi on parasta aikaa harrastaa ketun houkuttelua. Jos lumi kantaa, kettu saattaa olla houkuteltavissa pitkänkin matkan päästä. Metsästäjä 1 / 2009 37
• Tutkimus: Suomalainen metsästää luontoelämysten takia ­ yksin tai pienellä porukalla Jari Niskanen Suomalainen metsästää mieluiten pienriistaa ­ jäniksiä, metsäkanalintuja ja vesilintuja. Pienriistajahtiin lähdetään yksin, koiran kanssa tai pienellä porukalla. Isossa ryhmässä viihtyvät puolestaan lähtevät mieluiten hirvimetsälle. Kuva 1. Suomalaisten metsästäjien pääasialliset metsästyslajit 0,0 Pienriista Hirvi Muut hirvieläimet Muu metsästys Pienriista ja hirvi Pienriista, hirvi ja muut hirvieläimet Hirvi ja muut hirvieläimet Pienriista, hirvi ja muu metsästys Hirvi, muut hirvieläimet ja muu metsästys Pienriista, hirvi ja muu metsästys Pienriista ja muu metsästys Pienriista ja muu peurajahti Hirvi ja muu metsästys Kaikki metsästysmuodot Ei aktiivinen metsästäjä, v. on metsästysk 5,0 10,0 7,0 0,2 0,3 17,4 10,3 3,4 1,2 0,2 2,8 0,8 2,8 1,0 1,6 12,7 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 40,0 38,3 45,0 V altaosa suomalaismetsästäjistä käy metsällä ensisijaisesti luontoelämysten takia. Vain harva metsästää ensisijaisesti lihan takia. Nämä tiedot käyvät ilmi Metsästäjäin Keskusjärjestön yhdessä Mikael Nygårdin ja Lorenz Uthardtin kanssa tekemästä kyselytutkimuksesta. Suomen metsästäjiä, heidän käyttämiänsä metsästysmuoto38 Metsästäjä 1 / 2009 Pääasialliset metsästyslajit (%)
• Kuva 2. Suomalaisten metsästäjien kiinnostus metsästämisestä eri kokoisissa ryhmissä 80 70 60 50 40 30 20 10 0 70,6 66,1 27,3 19,7 Metsästyksestä pienryhmissä (2-3 henkilöä) Metsästyksestä Metsästyksestä Yksinmetsäskeskisuurissa suurissa ryhmissä tyksestä koiran kanssa tai ryhmissä (10 tai ilman koiraa (5-10 h) useampia h) Hyvin tai melko kiinnostunut eri metsästysmuodoista (%) ja, metsästyksen vaikuttimia sekä asenteita metsästyksen ajankohtaisiin kysymyksiin kartoitettiin talvella 2007­2008 tehdyssä kirjekyselyssä. Aluksi metsästäjiltä kysyttiin, että minkälaista metsästystä ja riistanhoitoa he pääasiallisesti harrastavat. Kuten kuva 1 osoittaa, oli ylivoimaisesti yleisin metsästyslaji pienriistanmetsästys. Vastanneista 38 prosenttia ilmoitti metsästävänsä pääasiallisesti pienriistaa eli lähinnä jäniksiä, metsäkanalintuja ja vesilintuja. Muita suosittuja metsästysmuotoja olivat pienriistanmetsästys yhdistettynä hirvijahtiin ja pienriis- tametsästys yhdistettynä sekä hirviettä peurajahtiin. Tämän lisäksi moni ilmoitti, että ei metsästä, vaikka omistaakin metsästyskortin. Runsaat 40 prosenttia vastaajista ilmoitti harrastavansa riistanhoitoa jossain muodossa. Tavallisimmat riistanhoitomuodot olivat linnunpönttöjen valmistus, pienpetojen torjuminen ja loukkupyynti sekä suolakivien tarjoaminen hirvieläimille. Muita tavallisia riistanhoitomuotoja olivat riistan ruokinta, riistapellot sekä riistalaskennat. rastama metsästysmuoto riippuu monesta asiasta. Tärkeä osaselitys valintaan löytyy itse metsästäjästä. Joku voi harrastaa esimerkiksi hirvenmetsästystä siksi, että on itse metsänomistaja ja haluaa vähentää riistan metsälle aiheuttamia vahinkoja. Toinen metsästää päästäkseen osalliseksi paikallisen metsästysporukan yhteisyyden tunteesta. Myös mahdollinen koirankäyttö metsästyksessä saattaa sanella metsästysmuodon valintaa. Esimerkiksi pienriistan metsästyksen suosio saattaa ainakin osittain johtua tämän metsästysmuodon itsenäisestä luonteesta ­ se antaa metsästäjälle mahdollisuuden ottaa koira mukaansa ja lähteä metsälle, silloin kun hän itse niin haluaa. Yksinmetsästyksen ja pienissä seurueissa metsästyksen kovasta Koira mukaan ja menoksi Metsästäjän pääasiallisesti har- Vaikuttaa siltä, ettei suomalaisen yhteiskunnan modernisointi ole horjuttanut metsästyksen asemaa eikä sen perinteisiä arvoja. suosiosta suomalaisten metsästäjien keskuudessa kertoo myös kuva 2. Vastaajista 71 prosenttia on hyvin tai kohtalaisen kiinnostuneita 2­3 hengen pienryhmissä metsästämisestä, kun taas 66 prosenttia vastaajista ilmoitti metsästävänsä mieluiten yksin tai koiran kanssa. Osoittautui, että suuri kiinnostus yksinmetsästykseen ja pienryhmämetsästykseen liittyi harrastettuun metsästysmuotoon. Mieluiten yksin tai pienissä porukoissa metsästävät harrastavat etupäässä pienriistan metsästystä tai sitä yhdistettynä hirvijahtiin tai muiden hirvieläinten metsästykseen. Sen sijaan hirvijahti ja muiden hirvieläinten metsästys oli huomattavasti tavallisempaa niiden metsästäjien keskuudessa, jotka olivat ilmoittaneet metsästävänsä mieluiten keskisuurten tai suurten ryhmien seurassa. Nämä tulokset tuskin yllättävät: pienriistan ­ kuten teeren tai riekon ­ metsästys on sellainen metsästysmuoto, jota mieluiten harrastetaan yksin tai yhdessä hyvän ystävän kanssa, kun taas hirvijahti vaatii yleensä onnistuakseen useamman osanottajan. Edellä mainitut ensisijaisuudet eivät tietenkään sulje toisiaan pois, vaan toki yksi ja sama metsästäjä voi olla enemmän tai vähemmän kiinnostunut sekä suuremmissa että pienemmissä ryhmis- Metsästäjä 1 / 2009 39
• sä metsästämisestä riippuen siitä, mistä metsästyslajista on kyse. Pienriistaa pohjoisessa, peuraa etelässä Toinen tärkeä osaselitys harrastettujen metsästysmuotojen valintaan on riistan alueellinen saatavuus sekä metsästäjän asuinpaikka. Kuvan 1 vastausten tarkempi analyysi osoittaa, että niiden henkilöiden, jotka olivat ilmoittaneet metsästävänsä pääasiallisesti pienriistaa, osuus lisääntyy sitä mukaa, mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään. Sama pätee myös hirvijahdin sekä pienriistan- ja hirvenmetsästyksen yhdistelmän suhteen. Sen sijaan sellaiset yhdistelmät, joihin liittyy myös peuran metsästystä, ovat tavallisempia eteläisessä Suomessa. Ne yhdistelmät, joihin kuuluu myös muunlaista metsästystä, ovat jonkun verran tavallisempia maamme Metsästys katsotaan keski- ja itäosissa. suuressa määrin Niiden metsästäjien osuus, jotka ilmoitelämäntapakysymykseksi. tivat pääasiallisesti metsästävänsä vain pienriistaa, oli jonkun verran suu- täjien keskuudessa, erityisesti alle rempi kaupunki- ja taajamaympä- 30-vuotiaiden ja 30­39-vuotiaiden ristössä asuvien kuin maaseudulla metsästäjien keskuudessa. Pienriisasuvien keskuudessa. tan ja hirven metsästyksen yhdistelMetsästysmuodon valintaan vai- mä oli suosituin alle 30-vuotiaiden kuttivat myös sellaiset taustatekijät metsästäjien keskuudessa. Passiikuin ikä ja maanomistus. Maan- visten metsästäjien osuus oli suurin omistajien vastaukset erosivat 70 vuotta täyttäneiden joukossa. muista esimerkiksi siinä, että he omistautuivat suuremmassa mää- Luontoelämykset rin hirven ja muiden hirvieläinten houkuttelevat metsälle ­ kuten peuran ja metsäkauriin Mikä sitten saa suomalaiset met­metsästykseen kuin ne metsästä- sästäjät metsälle? Tätä kysymystä jät, jotka eivät omista maata. Myös tutkittiin siten, että vastaajat saiikään liittyviä eroja esiintyi pää- vat kertoa missä määrin he olivat asiallista metsästysmuotoa kos- samaa mieltä esitetyistä väitteistä kevissa vastauksissa. Esimerkiksi syiksi metsästyksen harrastamipienriistan metsästyksen harrasta- seen. Niin sanotut passiiviset metminen näytti olevan huomattavas- sästäjät eli ne, jotka olivat ilmoittati tavallisempaa nuorten metsäs- neet, että heillä on metsästyskortti, mutta eivät metsästä, jätettiin tämän analyysin ulkopuolelle, sillä kiinnostus kohdistui metsästäjäkunnan aktiiviseen osaan. Kuten kuvasta 3 selviää, 77 prosenttia metsästäjistä oli kokonaan tai osittain samaa mieltä siitä, että luontoelämykset ovat ensisijainen syy heidän metsästämiseensä. Muita tärkeitä syitä oli se, että metsästys on vapaa-ajantoimintaa (70 %), että metsästys on elämänmuoto, josta haluttiin päästä osalliseksi (68 %), että sosiaalinen yhdessäolo on metsästyksen tärkein asia (55 %) sekä metsästäminen kunnon ylläpitämiseksi (53 %). Sen sijaan varsin harva ­ vain 12 prosenttia ­ ilmoitti metsästävänsä ensisijaisesti lihan takia. Tämä ei sinänsä tarkoita, etteivätkö metsästäjät yleisemminkin arvostaisi saalista ja siitä saatua lihaa tervetulleena palkkiona. Alhainen prosenttiosuus johtunee pikemminkin siitä, että suhteellisen harvat metsästäjät katsovat saaliista saata- van lihan olevan ensisijainen syy metsästämiseen. Aineelliset ja aineettomat metsästäjät Metsästyksen vaikuttimista selkeämmän kuvan saamiseksi tehtiin kuvan 3 vastauksista tarkempi analyysi. Tämän tarkoituksena oli, selvittää esiintyykö metsästäjien tavassa vastata metsästyksen vaikuttimia koskeviin kysymyksiin yhtäläisyyksiä ja olisiko näin mahdollista erottaa erityisiä metsästäjäryhmiä eli klustereita. Osoittautui, että tällä tavalla oli mahdollista erotella kaksi metsästäjien pääryhmää. Ensimmäinen, jonkin verran pienempi ryhmä (n=441), korosti enemmän erilaisia aineellisia vaikuttimia, kun taas toinen, hieman suurempi ryhmä (n=533), painotti enemmän aineettomia vaikuttimia. "Aineelliselle" metsästäjäryhmälle olivat merkittävimpiä tekijöitä metsätuhojen ja liikenneonnettomuuksien vähentäminen, ase- ja ampumaharrastus, muiden perhejäsenten osallistuminen metsästykseen sekä siitä saatava saalis. Sen sijaan "aineeton" metsästäjäryhmä piti metsästystä ensisijaisesti vapaa-ajan harrastuksena ja tapana hoitaa kuntoa. Kun oli kyse sellaisista vaikuttimista kuin sosiaalisesta yhdessäolosta, metsästyksestä elämäntapana, ystävien osallistumisesta metsästykseen sekä luontoelämyksistä, ei suurempia eroja näiden kahden ryhmän välillä havaittu. Taustatekijöiden merkityksen tarkastelu osoitti nuorempien metsästäjien (alle 30-vuotiaat, 30­39-vuotiat ja 40­49-vuotiaat) osuuden olevan jonkun verran suurempi "aineellisessa" ryhmässä. Ero ei kuitenkaan ollut merkittävä. Sama pätee myös nais- ja ruotsinkielisten metsästäjien osuuden osalta. Kuva 3. Suomalaisten metsästäjien metsästyksen vaikuttimet 0 Metsästää luontoelämysten vuoksi Metsästää sosiaalisen yhdessäolon vuoksi Metsästys on vapaa-ajan harrastus Metsästää vähentääkseen metsäja satovahinkoja Metsästää koska muutkin perheenjäsenet metsästää Metsästää vähentääkseen liikenneonnettomuuksia Metsästää ase- ja ampumakiinnostuksen vuoksi Metsästää pysyäkseen kunnossa Metsästäminen on elämäntapa, josta haluaa osalliseksi osalliseksi Metsästää lähinna lihan vuoksi Metsästää koska ystävätkin metsästävät 10 20 30 40 50 60 70 80 77 90 55 70 24 17 27 39 53 68 12 25 Olen täysin tai osittain samaa mieltä (%) 40 Metsästäjä 1 / 2009 Hannu Huttu
• Merkittäviä eroja ryhmien välillä ei myöskään ollut siviilisäädyssä, joskin leskien osuus oli jonkun verran suurempi "aineellisessa" ryhmässä. Sen sijaan "aineettomassa" ryhmässä oli kaupunki- tai taajamaympäristössä asuvien sekä ylemmän koulutuksen saaneiden metsästäjien osuus merkittävästi suurempi kuin "aineellisessa" ryhmässä. Myös työmarkkina-aseman suhteen ryhmissä oli todettavissa merkittävä ero. Työssäkäyvien osuus oli huomattavasti suurempi "aineettomien" ryhmässä, kun taas eläkeläisten osuus oli suurempi "aineellisten" ryhmässä. Opiskelijoiden, työttömien sekä yrittäjien ja maanviljelijöiden osuus oli suurin piirtein yhtä suuri molemmissa ryhmissä. Tulojen suhteen ryhmät erosivat toisistaan siten, että suurituloisten osuus oli suurempi "aineettomassa" ryhmässä. Tämä ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan ero ryhmien välillä oli huomattava alueellisen hajonnan suhteen. Etelä-Savon, Kymen ja Satakunnan riistanhoitopiirien metsästäjien osuus "aineellisessa" ryhmässä oli huomattavasti suurempi, kun taas Kainuun, Keski-Suomen, Lapin, Oulun, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Uudenmaan riistanhoitopiirin metsästäjien osuus oli suurempi "aineettomassa" ryhmässä. Lisäksi maanomistajien osuus oli jonkun verran suurempi "aineellisessa" kuin "aineettomassa" ryhmässä. Osoittautui myös, että metsästyksen vaikuttimet olivat riippuvaisia pääasiallisesti metsästettävästä riistasta. Pelkästään pienriistaa metsästävien metsästäjien osuus oli huomattavasti suurempi "aineettomassa" ryhmässä, kun taas pelkästään hirveä tai pienriistaa yhdistettynä hirven ja muiden hirvieläinten metsästykseen metsästävien metsästäjien osuus oli suurempi "aineellisessa" ryhmässä. kokeminen sosiaalisena tapahtumana. Toisin sanoen vaikuttaa siltä, ettei suomalaisen yhteiskunnan modernisointi ole mainittavasti horjuttanut metsästyksen vahvaa asemaa eikä sen perinteisiä arvoja. Erityisen näkyvää tämä on maamme harvaan asutuissa osissa, joissa metsästys muodostaa vielä huomattavassa määrin merkittävän osan jokapäiväisestä elämästä, ja saalis katsotaan osaksi niitä lahjoja, joita luonto vuoden aikana antaa. Metsästäminen ei siinä ympäristössä ole mikään erityistapahtuma, vaan muodostaa olemassaolon luonnollisen osan, johon jokainen kasvaa. Metsästyskulttuurin merkitys näyttää myös yleisesti edelleen elävän metsästäjien keskuudessa. Tämä käy ilmi siitä, että metsästys katsotaan suuressa määrin elämäntapakysymykseksi. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä tosiasiaa, että yhteiskunnassa ja maailmalla tapahtuu koko ajan muutoksia, jotka tuovat mukanaan uusia haasteita metsästykselle ja metsästäjäkunnalle. Tähän aiheeseen palataan seuraavassa suomalaisia metsästäjiä käsittelevässä artikkelissa. G Teksti: Mikael Nygård ja Lorenz Uthardt Hinnasto 2009 6x42 6x42 7x50 7x50 8x56 8x56 8x56 8x56 10x42 1,1-4x24 1,1-4x24 1,5-6x42 1,5-6x42 1,5-6x42 3-12x42 3-12x50 3-12x50 3-12x50 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 4-16x50 12,5-50x50 12,5-50x56 1,1-4x20 1,5-6x20 3-12x50 3-12x50 3-12x50 4-16x42 4-16x50 4-16x50 5-25x56 5-25x56 12,5-50x56 12,5-50x56 Lisähintaan: Lisähintaan: HUN Klassik Klassik Klassik valoristikolla HUN Klassik HUN valoristikolla Klassik valoristikolla Klassik sis alv. alv. 560 760 940 1295 600 940 975 1295 795 1120 1575 995 1180 1595 1195 1225 1420 1795 1225 1420 1575 1795 1495 2095 2420 1995 1895 1790 1995 2360 2265 2070 2410 2595 2695 2270 2270 95 160 Näin tutkimus toteutettiin I Postikysely lähetettiin 3100:lle otannalla valitulle Suomessa metsästyskortin lunastaneelle henkilölle kevättalvella 2008. I Lomakkeita palautui yhteensä 1193. Vaikka vastausprosentti jäi 39:een, vastaajakato jakautui niin tasaisesti eri muuttujille, että aineisto ei vinoutunut, vaan sitä voidaan pitää edustavana. I Vastaajista miehiä oli 93 prosenttia ja naisia 7 prosenttia. Vastaajien ikäjakauma: alle 30-vuotiaita 15 % 30­39-vuotiaita 15 % 40­49-vuotiaita 20 % 50­59-vuotiaita 25 % 60­69-vuotiaita 17 % yli 70-vuotiaita 8% I Vastaajista 90 prosenttia oli suomenkielisiä ja 10 prosenttia ruotsinkielisiä. I Puolet vastaajista asui maaseudulla ja puolet kaupungeissa tai taajamissa. Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Klassik valoristikolla Zenith FlashDot TESTIVOITTAJA TESTIVOITTAJA Varmint FieldTarget Parallax (ilmakiv) FT valoristikko+Parallax (ilmakiv) PM ShortDot PM P3 FlashDot PM II PM II/P Parallax säädöllä (*) PM II/LP valoristikko+Parallax (*) PM II PM II/P Parallax (*) PM II/LP valoristikko+Parallax (*) PM II/LP DT valoristikko+Parallax PM II/LP-2 DT, ristikko 2 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 1 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 2 kuvatasolla Klassik & Zenith ristikot 8 & FD8 PM II (*) merkittyjen DT double turn Metsästyskulttuuri elää haasteidenkin edessä Voidaan siis todeta, että suomalaisten metsästäjien keskuudessa on olemassa tiettyjä eroja metsästettävän riistan, metsästystapojen ja metsästyksen vaikuttimien suhteen. Metsästäjät voi jakaa karkeasti kahteen eri ryhmään. Toiseen ryhmään kuuluvat metsästäjät näkevät metsästyksen vapaa-ajan harrastuksena, kun taas toiseen ryhmään kuuluvat näkevät metsästyksen enemmän aineellisesta näkökulmasta. Nykyaikaista virkistysmetsästäjää ja perinteistä metsästäjää yhdistävät kuitenkin side luontoon, huolenpito riistasta sekä metsästyksen Metsästäjä 1 / 2009 41
• Ekin kanssa erällä Eränkävijät lumitöissä Tuomo Valve/Suomen Sotilas -lehti Metsäkanalinnun sanotaan lumeen kaivautuessaan menevän kieppiin. Tämä on ehkä aikoinaan inspiroinut myös ihmistä hyödyntämään lumen eristävää vaikutusta. L umen eristyskyky on tunnettu kaikkien pohjoisia alueita asuttaneiden alkuperäiskansojen keskuudessa. Pysyvien majoitteiden rakennusaineena lunta on käytetty kuitenkin ainoastaan niillä alueilla, missä muita rakennusmateriaaleja ei ole ollut tarjolla. Useimmiten lumimajoitteet olivat pyyntireissujen tilapäissuojia, tai huonon sään yllättäessä hätämajoitteita. Puuston peittämillä alueilla tilapäis- ja hätäsuojat ovat olleet lumimajoitteiden sijaan erilaisia laavuja tai kotia. Mukana kuljetetut ­ tai maastosta otetut ruodepuut katettiin jollain luonnonmateriaalilla, kankailla tai taljoilla. Usein tällaisen suojan edessä pidettiin vielä avotulta. Suomessa puusto peittää maastoa aivan pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Avotunturiin ei koskaan lähdetty pidemmäksi aikaa ilman ruode- ja polttopuita sekä laavuvaatetta, jotka kulkivat ahkiossa mukana. Saamelaiset 42 Metsästäjä 1 / 2009 käyttivät tällaisia suojia pyynti- ja poronhoitoreissuilla vielä viime vuosisadalla. Myös tukkijätkät ja sotilaat majoittuivat toisinaan avolaavuun. Lumen käyttö majoittumiseen onkin meillä ollut varsin vähäistä eikä varsinaisia lumimajoitteita liene juuri tehty. Kenties tunturissa on kuitenkin joskus ollut tilanteita, joissa huonon sään yllättäessä on haettu suojaa taljalla eristetystä lumikuopasta. Itse asiassa vasta sotilaat toivat lumimajoitteet laajemmassa mittakaavassa Suomeen. Laskuvarjojääkärikoulun talvipelastautumisharjoituksissa on tehty lumimajoitteita 1970-luvulta lähtien. Ammattisotilaiden ja reserviläisten mukana taidot siirtyivät siviiliin. Länsituuli pyryn tuo Useimmat ovat kuulleet iglusta tai lumiluolasta. Muita lumimajoitteita ovat quinze ­ eli suomalaisittain lumikammi ­ sekä erilaiset lumikuopat. Näistä yksinkertainen lumikuoppa on nopein ja helpoin rakentaa. Suomen olosuhteissa lumikammi lienee kuitenkin useimmiten käyttökelpoisin. Lumikammin voi rakentaa lähes mihin tahansa missä vain ylipäätään on lunta. Sen rakentaminen ei periaatteessa edellytä kuin parin senttimetrin lumikerrosta. Käytännössä lumikammi Halkaisijaltaan vajaa kolmemetrinen kammi riittää mainiosti kahdelle yöpyjälle. Kari piirtää suksisauvalla lumeen ympyrän, jonka sisäpuolelle alamme lapioimaan lunta.
• Jaakko on tehnyt olon mukavaksi lumikammissa. Vaikka pakkanen painuisi ulkona alle -30 C asteen, pysyy sisälämpötila miellyttävässä yhdessä kahdessa pakkasasteessa. Lumikammin voi rakentaa lähes mihin tahansa missä vain ylipäätään on lunta. Annamme lumikasan kovettua vähintään tunnin verran, ennenkuin kaivaudumme sen sisälle. Kari on kerännyt nipun kolmisenkymmentä senttiä pitkiä koivunoksia, jotka hän tökkii kammin seinämiin. Hammastunturin erämaassa, kuten muuallakin Lapissa, riittää soita ja järviä, joiden laitamille tuuli kasaa lumikammin rakentamiseen riittävästi lunta. Ylhäällä tunturissa lunta kertyy notkelmiin, joihin voi yrittää kaivaa lumiluolan. on kuitenkin keski- ja kevättalven majoite, kun lunta on riittävästi saatavilla. Hyvä paikka lumikammille voi löytyä esimerkiksi suon laidalta tai järven rannalta ennen metsän reunaa. Sankat lumisateet yhdistettynä kovaan tuuleen pyyhkivät Suomen yli pääsääntöisesti lännestä ja lounaasta. Tämän vuoksi lunta kinostuu eniten aukeiden itä- ja koillislaidoille. Lumikammin paikkaa etsitään ensin kartalta. Aukean ei tarvitse olla edes kovin iso, sillä tuuli kinostaa lunta jo muutaman sadan metrin matkalla. Varsinkin pohjoiset erämaat ovat täynnä pieniä järviä ja soita, joiden laitamilta voi löytyä hyviä rakennuspaikkoja. Runsaslumisina talvina lumikammin rakentaminen onnistuu myös etelärannikolla. Lapiot heilumaan Lumikammin alusta tampataan suksilla tai lumikengillä. Pohjustamisen jälkeen hankeen piirretään iso ympyrä esimerkiksi suksisauvalla. Vajaa kolme metriä halkaisijaltaan oleva kammi riittää kahdelle yöpyjälle. Kolmatta varten tarvitaan metri lisää, ja tämän suurempaa ei juuri kannata enää rakentaa. Kammin keskustan voi merkitä pitkällä puuriu'ulla. Keskikepistä reilu puoli metriä oletetun oviaukon suuntaan laitetaan pystyyn vielä Kammiin kaivaudutaan mahdollisimman läheltä maan pintaa. Kammia kasattaessa sen ympärille muodostuneeseen "vallihautaan" valmistelemme paikat retkikeittimille ja muille ulos jääville varusteille. Karin kammista ulos tuuppaaman lumen kasaan vallien päälle keittopaikan suojaksi. Metsästäjä 1 / 2009 43 Tuomo Valve/Suomen Sotilas -lehti
• toinen keppi. Jälkimmäisen kepin pitää ulottua maahan asti. Tämän jälkeen alustalle aletaan kasata lunta puoliympyrän muotoon. Lunta tampataan aina välillä. Aluksi kasaa voi tiivistää kävelemällä sen päällä lumikengillä. Lumikasan kasvaessa sitä tampataan lumilapioilla. Hyvällä paikalla lumikammiin tarvittavan lumen saa koottua aivan rakennuspaikan vierestä, eikä keon kasaamiseen mene kahdelta mieheltä paria tuntia enempää. Lumikasan annetaan kovettua vähintään tunti. Mitä ankarampi pakkanen sen nopeammin lumi kiteytyy kovaksi. Nollakelillä lumikasan kovettumista täytyy odottaa kaksi tai kolmekin tuntia. Tällä välin kerätään parisenkymmentä noin 30-senttistä tikkua ja tökitään ne eri puolille kasaa. Nämä kertovat myöhemmin kaivajalle lumiseinän vahvuuden. Ennen lumikammin hajoittamista teimme siitä poikkileikkauksen, joka havainnoillistaa kammin sisätilojen rakennetta. Lumikammin hajoittaminen on usein hikisempää mitä sen rakentaminen. Kaiva mies, kaiva Lumikasaan kaivaudutaan mahdollisimman läheltä maanpintaa. Tunneli saa olla juuri sen verran korkea, että siitä mahtuu ryömimään sisälle. Ensimmäiseen pystykeppiin törmätessään kaivaja muuttaa kaivuusuunnan ylöspäin. Lumikammia ei saa kaivaa yksin, vaan jonkun täytyy aina olla ulkopuolella varmistamassa mahdollisen romahtamisen varalta. Lämpötalouden kannalta on tärkeää, että lumikammin makuutaso jätetään oviaukon kattoa ylemmäksi. Tämä onnistuu vain, jos lumikammin rakennuspaikalla on riittävästi eli lähemmäs metri lunta. Vähällä lumella makuutila tahtoo jäädä oviaukon kattoa alemmaksi ja kylmä ilma pääsee tunkeutumaan sisälle kammiin. Lumikammi kaivetaan holvimaiseksi. Seiniin tökityt oksat kertovat milloin kaivaminen täytyy lopettaa. Valmiissa sisätiloissa on oviaukon jatkeena pieni eteistila sekä oviaukkoa korkeammalla oleva makuutaso. Tarpeettomiksi käyneet pystykepit voi poistaa tässä vaiheessa. Vastoin yleistä käsitystä lumikammin kaivaminen ei välttämättä kastele kaivajaa tämän alusvaatteita myöten. Sydäntalvella pakkasen paukkuessa ja lumen ollessa vielä puuteria kaivajan ei tarvitse suojautua sadeasulla. Eri asia on kevättalvella, kun aurinko lämmittää ja lumi muuttuu nuoskaksi. Turvallisuus ennen kaikkea Lumikammin seinään tehdään tuuletusaukko esimerkiksi suksisauvalla, jolla aukko myös pidetään auki tuiskun yllättäessä. Peräseinälle sijoitetaan kynttilä pieneen holviin, josta johtaa oma tuuletusaukko ylös. Kynttilä antaa valoa, mutta ennen kaikkea sen liekki kertoo onko sisällä tarpeeksi happea. Oviaukkoa ei pidä sulkea esimerkiksi repulla, jotta hiilidioksidi pääsee poistumaan kammista. Sulkeminen on lämpötaloudenkin kannalta turhaa, kun makuutaso on oviaukon kattoa korkeammalla. Kylmä ilma ei lämmintä ilmaa raskaampana nouse oviaukosta makuutasolle. Lumikammin sisälämpötila pysyy yhdessä tai kahdessa pakkasasteessa, vaikka ulkolämpötila laskisi reilusti alle -30°C asteen. Varmuuden vuoksi lumilapio otetaan yöksi sisälle, vaikka huolella tehdyn kammin romahtaminen onkin hyvin epätodennäköistä. Öinen lumituisku voi kuitenkin peittää oviaukon. Lumikammissa ei ole turvallista käyttää retkikeitintä, koska se kuluttaa liikaa happea. Keitinvesien höyrystyminen tuottaa myös paljon kosteutta. Ensimmäisenä yönä kammin katosta 44 Metsästäjä 1 / 2009 Lämpötalouden kannalta on tärkeää, että lumikammin makuutaso jätetään oviaukon kattoa ylemmäksi. saattaa varista hieman lunta, mutta jo toisena yönä lumi on tiivistynyt hengityshöyryistä kivikovaksi. Lumikammista ilmoitetaan muille kulkijoille esimerkiksi pystyyn nostetuilla suksilla ja käytön jälkeen kammi rikotaan. Paikoilleen jätetystä lumikammista voi tulla surmanloukku alueella liikkuville moottorikelkkailijoille, hiihtäjille ja Pohjois-Suomessa myös poroille. G Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren Kirjavinkki I Suomessa on kirjoitettu lumimajoitteista varsin vähän. Ehdottomasti parhaat ohjeet erilaisten lumimajoitteiden rakentamiseen löytyvät Mika Kalakosken mainiosta oppaasta "Ulkoilijan talviturvallisuus ja lumimajoitteet". Kalakoski tunnetaan erityisesti Merentutkimuslaitoksen Etelämantereelle suuntautuneiden tutkimusretkikuntien johtajana. I Kalakosken opas vuodelta 1997 kannattaa lukea tarkkaan. Selkeämpiä ohjeita ei muista suomalaisista kirjallisista lähteistä löydy. Lumimajoitteiden rakentamisen lisäksi Kalakoski opastaa lukijaa liikkumaan turvallisesti talvisessa luonnossa. Tuomo Valve/Suomen Sotilas -lehti Tuomo Valve/Suomen Sotilas -lehti Kuvassa artikkelin kirjoittaja, erä- ja luonto-opas Eerikki Rundgren esittelemässä lumikammia Ilmavoimien lentäjille. Kaikki artikkelin kuvat ovat Suomen Sotilas -lehden ja kuljetuslentolaivueen yhteisestä harjoituksesta talvella 2004.
• Tutkijan tuntoja Onko metsäpeura kolmiodraaman häviäjä? I Metsäpeura juurtui Kainuuseen 1960-luvulla ja runsastui suotuisasti. Tämän vuosikymmenen alussa kanta alkoi lähestyä jo kahdentuhannen yksilön vahvuutta, mutta sitten alkoi jyrkkä alamäki. Lukumäärän romahdettua tuhannen yksilön alapuolelle on lausuttu ääneen jopa se mahdollisuus, että metsäpeura häviää alueelta kokonaan. Suden paluu osuu ajallisesti yksiin peuran ahdingon kanssa. Vasojen osuus talvitokissa on viime vuosina ollut noin puolet pienempi kuin ennen suden runsastumista. Yhteys on ilmeinen, mutta ihmeellinen: miksi peura ei enää pärjää suden kanssa, vaikka toimeen on tultu lähes koko jääkauden jälkeinen aika, noin kymmenentuhatta vuotta? Etsitäänpä vertailukohta lännestä. Mitä kuuluu pohjoisamerikkalaiselle metsäpeuralle? Kanadan uhanalaisia eläinlajeja käsittelevä raportti on yksiselitteinen. Synkältä näyttää, etenkin LänsiKanadassa. Brittiläisen Kolumbian metsäkaribukannat ovat supistuneet voimakkaasti, ja useat osapopulaatiot ovat kriittisen pieniä. Ontariossa karibu on hävinnyt Suomen kokoiselta alueelta kokonaan viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana. Kanadalaisten tutkijoiden tulkinnoissa pulpahtavat toistuvasti esiin metsätalouden aikaansaama metsien ikärakenteen muutos ja metsien pirstoutuminen. Kuhmossakin peura asettui ensialkuun alueille, jotka olivat säästyneet metsätalouden toimilta. Metsäpeuran jopa epäiltiin jäävän koskemattomien salojen erikoisuudeksi, mutta myöhemmin on opittu myös talousmetsien olevan kelvollisia maastoja tälle jäkälänkaivajalle. Kysymys ei olekaan ravintopulasta, vaan muista peuran kannalta ikävistä muutoksista. Karibuekspertit korostavat sorkkaeläinyhteisössä tapahtunutta muutosta. Metsätalous on tasannut tien hirvikannan voimakkaalle kasvulle, mikä on tuonut muassaan aiempaa runsaamman susikannan. Suden pääsaalis on hirvi, mutta aiempaa suurempi määrä karibuja päätyy nykyisin susien saaliiksi. Susikannan voimistuminen ei silti liene koko selitys peuran vähenemiselle. Myös metsämaiseman rakenteen pirstoutuminen lisää tilanteita, joissa susi ja peura kohtaavat. Luonnonmukaisessa maisemassa hirvien suosimia seutuja olivat ennen muuta vesakkoa puskevat paloalueet, mutta peuran suosimassa vanhojen metsien ja soiden mosaiikissa hirviä oli vähän. Nykyrakenteisen metsän tilkkutäkissä peura joutuu elelemään samoissa maastoissa hirvien ja susien kanssa. Ihminen on luonut maiseman, jossa on suden saalistusyritysten menestymistä parantavia tie- ja sähkölinjoja sekä tiukkarajaisia metsänreunoja. Kysymys ei ole pelkästä ajatusrakennelmasta, sillä Albertassa on todennettu tämäntyyppisten elementtien lisäävän metsäkaribun alttiutta tulla suden saalistamaksi. Nämä pohdinnat pyrkivät ymmärtämään Kainuun peurakannan vähenemisen syitä, mutta eivät sinänsä anna työkaluja akuutilta näyttävän tilanteen hoitamiseen. Metsämaisema on se mikä on, ja hirvikantaakin on uskaliasta leikata susien vähentämiseksi, sillä ensivaiheessa peuroja voisi päätyä suden saaliiksi entistä enemmän. Teksti ja kuvat: Ilpo Kojola, erikoistutkija, RKTL Metsästäjä 1 / 2009 45
• Lumijälkilaskennat kutsuvat metsästäjiä Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin jäljen tunnistaminen ei ole vaikeaa, mutta tilanne käy huomattavasti visaisemmaksi alueilla, joilla myös kuusipeura esiintyy. Riistakolmioiden 21. talvilaskenta on käsillä. Muutaman hankalan ja vähälumisen talven jälkeen odotetaan parempia laskentakelejä. Kirjoitus palauttaa mieliin pienikokoisten hirvieläinten määrittämisen lumijäljistä ­ kysymyksen, joka on vuosi vuodelta ajankohtaisempi erityisesti Etelä-Suomessa. Talvilaskennassa kerätään arvokasta aineistoa myös metsäkanalinnuista. Lintujen kesä- ja talvilaskentatulosten vertailu voi auttaa ymmärtämään lintujen talviaikaista kuolleisuutta ja lintukantojen tulevaa kehitystä. Riistakolmiolaskennassa metsäkauriin jälkiä tavattiin laskennan ensimmäisenä talvena vuonna 1989 omalla riistakolmiollamme Kirkkonummella. Jäljet havaittiin lähellä totutusaitausta, josta eläimet oli vasta vapautettu. Osasimme siis odottaa metsäkauriin jälkiä, mutta vielä tuolloin lajin tunnistaminen aiheutti päänvaivaa. Metsäkauriit olivat lyöttäytyneet valkohäntäpeurojen seuraan, ja heti alkuun jäi vaivaamaan valkohäntäpeuran vasan mahdollisuus. Valkohäntäpeuran vasan jälki on talvilaskennan aikaan aina selvästi metsäkauriin jälkeä kookkaampi, mutta tuon ensitapaamisen aikaan asia ei ollut päivänselvä. Määrityspulmiin törmätään yhtä lailla myös kulttuuriympäristöjen lumijälkilaskennoissa, niin sanotuilla peltokolmioilla. vaikeaa, mutta tilanne käy huomattavasti visaisemmaksi alueilla, joilla myös kuusipeura esiintyy. Kuusipeuran jäljen koko osuu ikävästi valkohäntäpeuran ja metsäkauriin kokojen väliin. Yleisimmin kuusipeuran jälkipainalluksen pituus on 5­7 senttiä. Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin sorkkien sivut ovat selvästi kaarevia, kun taas kuusipeuran sorkan sivut ovat lähes suorat. Tämä tuntomerkki tosin edellyttää hyviä lumioloja ja selvärajaisen jäljen. Kaikki kolme lajia kulkevat samalla tavalla, eikä jälkijonoissakaan ole selvästi erottavia piirteitä. Onneksi kuusipeuran levinneisyys on edelleen hyvin suppea, sillä laji tuottaa melkoisia ongelmia jälkilaskijoille. Missä kaikki kolme elävät yhdessä, on jälkilaskennassa jouduttu kirjaamaan lajilleen tunnistamattomia pieniä hirvieläimiä. Kuusipeurat syövät mieluiten ruohovartisia kasveja, joten niitä tavataan muita lajeja useammin niityillä ja pelloilla. Lisäksi kuusipeurat ovat hyvin seurallisia ja ne liikkuvat jopa kymmenien eläinten tokissa. Pienten hirvieläinten ulostepapanat ovat samankaltaisia. Kokoerot ovat vähäisiä ja vaikeasti havaittavissa ellei ole vertailukohdetta. K 46 ahden viime vuosikymmenen aikana pienten hirvieläinten kannoissa ja levinneisyydessä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Valkohäntäpeura on edelleen runsastunut ja laajentanut levinneisyyttään. Metsäkauriin voittokulku on ollut nopeaa, ja kuusipeura esiintyy neljällä erillisellä alueella. Jälkilaskennassa pienikokoisten tulokkaiden tunnistaminen on usein vaikeaa, joskus lähes mahdotonta. Metsästäjä 1 / 2009 Kuusipeura vaikeuttaa jälkien tunnistamista Valkohäntäpeuran jälkipainallus on aina reilusti suurempi kuin kuusipeuralla ja metsäkauriilla. Ison pukin sorkka voi olla jopa 12 senttiä pitkä, mutta yleisimmin jälkipainallukset ovat 6­9-senttisiä. Metsäkauriin jälki on paljon pienempi, vain 4­5 senttiä pitkä. Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin jäljen tunnistaminen ei siis ole
• Kuva 2. Teeren kolmiolaskentatulokset Kainuun riistanhoitopiirissä 1988­2008. Kesä- ja talvilaskentojen tulokset vastaavat pääsääntöisesti hyvin toisiaan. Huomaa, että kesälaskennassa pystyakseli tarkoittaa yksilöä neliökilometrillä mutta talvilaskennassa nähtyjä yksilöitä 10 kilometrillä laskentalinjaa. Kuva 1. Valkohäntäpeuran ja metsäpeuran jäljet on helppo erottaa toisistaan koon perusteella, mutta kuusipeuran jäljen koko osuu ikävästi valkohäntäpeuran ja metsäkauriin kokojen väliin. Pienten hirvieläinten ulostepapanat ovat samankaltaisia. Kokoerot ovat vähäisiä ja vaikeasti havaittavissa ellei ole vertailukohdetta. Oheisessa kuvassa kokoeron havaitsee, mutta maastossa tunnistaminen on vaikeampaa. Kuvassa kuusipeuran papanat ovat hyvin tummia, mutta tämä ei ole pitävä tuntomerkki. Kuusipeuran ulostepapanat ovat usein talvellakin hieman litistyneitä ja toisiinsa tarttuneita. On metsästäjäkunnan oma etu olla tuottamassa mahdollisimman kattavaa tietoa riistakannoista ja niiden muutoksista. Kettu ja supikoira kulkevat usein samoja reittejä. Kummallekin joen talvinen sulapaikka on tarkastamisen arvoinen. Kuvassa 1. kokoeron havaitsee, mutta maastossa tunnistaminen on vaikeampaa. Kuvassa kuusipeuran papanat ovat hyvin tummia, mutta tämä ei ole pitävä tuntomerkki. Kuusipeuran ulostepapanat ovat usein talvellakin hieman litistyneitä ja toisiinsa tarttuneita. ristä tai -tiheyksistä vaan suhteellisen runsauden mitta on ylitysjälkiä per 10 kilometriä laskettua linjaa per vuorokausi. On olemassa menetelmiä muuntaa jälkitiheys todelliseksi kannantiheydeksi (esimerkiksi yksilöiden määrä 100 hehtaarilla), mutta muunnokseen tarvittavaa tietoa eläinten vuorokautisista kulkumatkoista ei ole tarpeeksi. den logiikkaa, mutta ilmeistä on, että tällaisilla vertailuilla voidaan päästä kiinni talviaikaiseen kuolevuuteen, mikä on osaltaan syksyistä metsästystä. Miksi laskentaan kannattaa osallistua? Kolmiolaskentaan osallistuvilla on monenlaisia motiiveja. Oman metsästysseuran tai -alueen riistatilanteen ja sen muutosten ymmärtäminen on jokaiselle tärkeä asia. Monessa metsästysseurassa on kunniakysymys, että kun laskentatalkoisiin kerran on ryhdytty ja siihen on sitouduttu, laskennat tehdään vuodesta toiseen. Muunkinlaisia tuntoja on. Toimiminen osana "suurta kokonaisuutta" tuntuu mielekkäältä, ja myös tiedon tuottaminen tutkimuksen tarpeisiin koetaan arvokkaaksi. Seurannalla saadaan tietoa oman alueen lisäksi myös muualta. Monet vierailevat kotiseutunsa ulkopuolella ­ metsästysmatkoilla, kesäasunnolla tai sukulaisissa ­ ja on hyödyllistä tietää riistakannoista ja niiden muutoksista siellä. Lisäksi useat kokevat, että kaikki riistalaskennat kuuluvat vastuulliseen metsästysharrastukseen. On metsästäjäkunnan oma etu olla tuottamassa mahdollisimman kattavaa tietoa riistakannoista ja niiden muutoksista. Vain pätevän aineiston avulla voidaan osoittaa, että metsästettävien lajien metsästys on kestävällä pohjalla. Tämä on parasta työtä metsästyksen tulevaisuuden turvaamiseksi. G Teksti: Marcus Wikman ja Pekka Helle, RKTL Lintuhavainnotkin ovat arvokkaita Nähdyt metsäkanalinnut, samoin kuin peltopyy, fasaani, kanahaukka ja korppi, kirjataan talvilaskennassa. Tässä laskennassa ei päästä samaan kuin kesälaskennassa, jonka tulokset voidaan esittää yksilötiheyksinä (yksilöä neliökilometrillä). Talvilaskennassa ei laskentalinjan leveyttä tiedetä, koska kaikki havainnot hyväksytään mukaan etäisyydestä riippumatta. Linturunsauden mitta ­ havaittuja yksilöitä kolmiolla tai 10 kilometrillä ­ on kuitenkin käyttökelpoinen tieto. Se voidaan suhteuttaa edellisen elokuun laskennan tulokseen, ja suhteellisesta erosta voidaan tehdä monia päätelmiä. Kuvassa 2. on esitetty teeren runsaus Kainuussa kesä- ja talvilaskentojen perusteella kolmiolaskentojen 20-vuotisen historian aikana. Kuvaajat muistuttavat paljon toisiaan, mutta muutamia ristikkäismuutoksia on, ja niiden syitä voidaan pohtia. Tutkimus ei ole vielä täysin löytänyt kesä- ja talvitunnuslukujen suhtei- Kolmiolaskenta on paras menetelmä runsaslukuisten nisäkkäiden laskentaan Talvikolmiolaskentojen päätarkoitus on seurata nisäkkäiden runsaudenmuutoksia vuodesta toiseen. Vähälukuisemmilla lajeilla ­ kuten suurpedoilla ­ on oma seurantajärjestelmänsä, samoin hirvellä. Sitä vastoin runsaslukuisimpien nisäkkäidemme runsaudenmuutoksista ei saada mistään parempaa tietoa. Saalistilastoja toki on käytettävissä, mutta saalismäärän vaihtelu ei välttämättä suoraan heijasta lajien todellista runsaudenvaihtelua maastossa. Lisäksi tuoreinkin saalistilasto on runsaan vuoden jäljessä nykytilannetta. Lumijälkilaskenta ei tuota tietoa yksilömää- Metsästäjä 1 / 2009 47
• ­ Todellisen metsästäjän tunnistaa siitä, että hän käsittelee saalistamansa eläimen sillä arvolla, mikä sillä on eläessäänkin ollut, sanoo kokki Markus Maulavirta. Muun muassa Kokkisota-tv-ohjelmasta tutuksi tulleella Michelin-kokilla on ollut metsästyskortti kymmenisen vuotta, ja metsästämässä hän käy muutaman kerran vuodessa. rvoketjun pitäisi säilyä lautaselle asti. Kyllä se harmittaa, jos näkee, että alkukäsittely on hoidettu huonosti ja eläin on sullottu muovipussiin. Saalis pitäisi pakata kunnolla paikan päällä, esimerkiksi kyyhkyjen päät laittaa nätisti kainaloon ja jänikset nylkeä siististi, Maulavirta toteaa. Hyvässä riistankäsittelyssä ampuja on isossa roolissa. A ­ Vaikka ulkoapäin osuma näyttäisikin siistiltä, lihasta voi mennä valtaosa hukkaan. Olisihan se aina parempi, jos luita ei rikkoutuisi. Itse Maulavirta kertoo kuitenkin olevansa kehno ampuja. ­ Kerrankin iso ukkometso lenteli parikin kertaa pään yli, mutta joka kerran onnistuin ampumaan ohi. Toisen kerran taas riekko lähti lentoon ihan jalan vierestä, mutta sillä kerralla oli jäänyt varmistin päälle, hän virnistää. Vaikka varmistimen takia riekkosaalis jäikin saamatta, on varmistimen huolellinen käyttö Maulavirran mielestä metsällä ensiarvoisen tärkeää. ­ Ainakin omalla metsästyskurssillani varmistimen päällelaitto oli se asia, jota kaikista eniten painotettiin. Turvallinen aseenkäsittely on kuitenkin olennainen osa metsästystä, hän sanoo. Pekka Väisänen Hirvivasan kateenkorva olisi herkkua Markus Maulavirta nimeää suosikkiriistakseen "sen, mitä milloinkin sattuu käsiinsä saamaan". Erityisen hienoja riistaruokia saa hänen mielestään metsäkanalinnuista ja nuoresta hirvenva- Markus Maulavirta: Riistan arvoketjun pitää säilyä lautaselle asti 48 Metsästäjä 1 / 2009
• Markus Maulavirran kotialbumi sasta. Hirvenlihan maku tosin riippuu paljon alueesta ja hirven käyttämästä ravinnosta. ­ Olisi mielenkiintoista maistaa rinnakkain eri alueilla kasvaneita hirviä, Kainuun korpimailta etelään. Makueroja löytyisi varmasti, Maulavirta pohtii. Maulavirran sydäntä lähellä on myös kiinalainen ruokafilosofia, eli arvostus sellaisiin ruhonosiin, joita on vähän. ­ Olisipa hienoa saada hirvivasan kateenkorvaa. Porosta otan aina kateenkorvan talteen, ja pitäisi varmaan opetella etsimään se hirvestäkin. Vaikka Maulavirta ei hirven kateenkorvaa olekaan koskaan syönyt, muiden eläinten kateenkorvat ovat olleet niin herkullisia, että mestarikokki innostuu heti kehittelemään reseptiä hirvivasan kateenkorvan valmistamiseen. ­ Ensin se pitäisi tietysti ryöpätä, ja sitten paistaa tai keittää uudelleen mausteliemessä. Lämpimän kateenkorvan kanssa voisi tarjota kuusenkerkkäsiirappikastiketta, Maulavirta ideoi. tä se on ostettava tukkuliikkeiden kautta. Metsäkanalintuja ei ravintoloiden ruokalistoilla ole käytännössä lainkaan. Riekkoa saa myyntiin jonkin verran ja sorsia yksittäiskappaleina, mutta pääosin ravintola-annosten sorsat ovat tarhasorsia. ­ Hauliriski on todellinen ongelma, sillä ravintola on aina vastuussa asiakkaan hampaista, Maulavirta toteaa. Hirvi onkin ainoa riistalaji, jota ravintolat saavat kunnollisia määriä ja jonka käsittelyä ravintolakokin tutkintoa suorittaville opiskelijoille on mahdollista kunnolla opettaa. Riistaa ei saa ravintoloihin Keittiömestarina ja tulevien ravintolakokkien opettajana Maulavirtaa harmittaa riistalihan heikko saatavuus. Ravintoloissa voidaan käyttää vain leimattua lihaa, mikä tarkoittaa sitä, et- Markus Maulavirran arvostaa kiinalaisen ruokafilosofian mukaisesti sellaisia ruhonosia, joita on vähän. Hirven käsittely ja valmistus mielletään usein hankalaksi. ­ Vaikka eihän se ole sen kummempaa kuin sian ja naudan valmistus. Keitetään tai paistetaan, Maulavirta hymyilee. Lintujen käsittely on monille vieraampaa, ja sitä Maulavirta opettaisi ihmisille mielellään enemmänkin. ­ Erityisesti metsästysporukoille olisi hauska pitää "tuo oma riista tullessasi" -kursseja, Maulavirta keksii. "Hyihyi-kulttuuri" uhkaa metsästystä Nykyihmisen vieraantuminen luonnosta ahdistaa Maulavirtaa. ­ Aitoa normaalielämää, johon metsästyskin Metsästäjä 1 / 2009 49
• ­ Riista on eettisesti ajatellen yksi parhaita ravintoaineita, sillä eläin elää omaa onnellista elämäänsä siihen saakka, kunnes kohtaa metsästäjän, sanoo Markus Maulavirta. kuuluu, ollaan hävittämässä "hyihyi-kulttuurin" alle. Eläinten ampumista pidetään kauheana, vaikka riistahan on eettisesti ajatellen yksi parhaita ravintoaineita, sillä eläin elää omaa onnellista elämäänsä siihen saakka, kunnes kohtaa metsästäjän, Maulavirta toteaa. ­ Mitä siitäkin tulisi, jos metsästys loppuisi kokonaan? Liikenneturmat lisääntyisivät ja ekotasapaino kärsisi. Ihmiset ovat vaan niin tottuneita siihen, että järjestelmä hoitaa kaiken, eikä mietitä asioita sen pidemmälle. Syy on Maulavirran mielestä pitkälti kotikasvatuksessa ja siinä, että kaiken odotetaan hoituvan "enteriä painamalla". ­ Kun sitten taas tapaa todellisen metsämiehen, joka elää luonnossa ja joka syvällisesti ymmärtää luonnon monimuotoisuuden, kyllä se vetää hiljaiseksi, Maulavirta sanoo. Padassa haudutettua sorsaa sorsaa Liemijuureksia, porkkana, palsternakka, selleri ja sipuli kuutioiksi leikattuna sitruunanmehua laakerinlehti, rosmariinia, timjamia, persiljaa suolaa lintu- tai lihalientä 1. Puhdista ja sido sorsa. Ruskista pannulla huolella. Hiero sitruunalla, suolalla ja pippurilla. 2. Ruskista samoin kaularangat, siivet ja pilkotut juurekset. 3. Laita paistos sokkeliksi pataan ja sorsa päälle, kaada kuumaa liha-/lintulientä noin puoleen väliin sorsan pinnasta. Aloita kypsennys rintapuoli ylöspäin ja käännä kypsennyksen puolivälissä rintapuoli alaspäin. 4. Uunin lämpötila 180°C ja kokonaispaistoaika noin 1 tunti. 5. Jäähdytä liemessä ja erota lihat luista. 6. Laita rangat kiehumaan liemen joukkoon ja keitä niin kauan kuin pystyt, maksimissaan kuusi tuntia. Voit lisätä välillä vettä, niin ettei kuivu. 7. Siivilöi liemi ja tee siitä kastike erillisen ohjeen mukaan. 8. Tarjoa sorsa vihersalaatin ja punakaalin kera, lisäksi paistettuja perunoita tai perunakuorukka. Karhunmetsästyslupa on kehystettynä seinällä Markus Maulavirta viettää liikkuvaista elämää. Hän toimii keittiömestarina ravintola Anttolanhovissa Mikkelissä, opettaa Helsingin ravintolakoulu Perhossa ja vetää erilaisia kursseja eri puolilla Suomea. Kaksi viimeistä syksyä on kulunut poronhoitotöissä Pohjois-Sallassa, jossa hän on itse päässyt näkemään, kuinka pahaa tuhoa ilvekset ja karhut poronhoitoalueella tekevät. Karhun Maulavirta kertoo nähneensä viime kesänä joen varressa ollessaan Pohjois-Sallassa melomassa. Hirvi puolestaan on tullut vastaan maastopyöräillessä. ­ Pyörällä liikkuu niin äänettömästi, että olin tosi lähellä hirveä ennen kuin huomasimme toisemme. Taisimme molemmat säikähtää toisiamme yhtä paljon, hän nauraa. ­ Ja Sipoon metsissä pyöräillessään sitä tulee tavallista helpommin vilkuilleeksi olkansa yli aina susiuutisia kuultuaan. Kyllähän ne kunnioitusta herättäviä petoja ovat. Vuonna 2006 Maulavirta sai karhunmetsästysluvan Sallan yhteismetsään. ­ En tosin edes yrittänyt käyttää sitä. Tai ehkä yritinkin, mutta en nähnyt silloin yhtään karhua. Nyt se on kehyksissä seinällä, ja olen tietääkseni ainoa kokki napapiirin eteläpuolella, jolla on ollut karhunmetsästyslupa, Maulavirta virnistää. G Teksti: Maria Nikunlaakso Riistakermakastike 1,5 l riistalientä mustaherukkahyytelöä tai mustaherukkahilloketta puolukkaa/karpaloa 0,5 l kermaa pala homejuustoa loraus konjakkia 220 g jauho-rasvasuurusta (110 g voita ja 110 g jauhoja. Sulata voi ja lisää jauhot.) 1. Keitä siivilöity liemi ja keitä kovalla tulella ylös (kiehauta) ja kuori vaahto pois. 2. Yhdistä liemi, kerma, juusto ja hyytelö, ja keitä yhdessä ylös. Murustele hiljaa joukkoon jauho-rasvasuurusta. Keitä hiljalleen noin puoli tuntia välillä sekoittaen. 3. Suurusta tarvittava määrä kastiketta, noin 1,5 dl per ruokailija. Mausta lopussa vielä konjakilla. 50 Metsästäjä 1 / 2009 Maria Nikunlaakso
• Metsästä itsesi ylioppilaaksi! www.riistalukio.info RIISTALUKIO luonto metsästys koirat haasteet seikkailu Ota yhteyttä: 044-7250 657 teemu.keranen@kpedu.fi 044-7250 654 toni.kumpuvaara@kpedu.fi Ke s k i - P o h j a n maa n maa s e u tu o p ist o P e rho n yk s ik k ö TRACKERIN VUOSI 2009! Tracker toi vuonna 2008 markkinoille uuden metsästyskoirien paikantamiseen tarkoitetun tuotesarjan, jonka keulassa on Tracker G400 GPS-panta. Tracker G400 on ensimmäinen suomalainen GPS-panta, jossa on A-GPS (avustettu GPS) tuomassa paikantamiseen varmuutta ja virransäästöä. Se on kuin koiran kaulaan tehty ­ kevyt, taatusti kestävä ja laadukas paikannin. Toimme markkinoillle myös Tracker Hunter ­seurantasovelluksen sekä Tracker Live -reaaliaikaseurannan. Se tarkoittaa sitä, että koiran paikka päivittyy puhelimen näytöllä jopa 5 sekunnin välein. YLITTÄMÄTTÖMÄT EDUT Jo yli 30 vuoden ajan olemme tarjonneet asiakkaillemme edistyksellisiä ja laadukkaita paikannusvälineitä metsästyskokemuksen parantamiseksi. Haluamme palkita asiakkaamme myös vuonna 2009. Siksi tarjoamme kaksi ylittämätöntä etua vuodelle 2009: Tracker Live on ilmainen kaikille käyttäjille ­ koko vuoden! Seuraa koiran riistatyötä reaaliajassa kännykän näytöltä* Ilmaiset päivitykset Tracker Hunter ­ohjelmistoon ­ koko vuoden! Tracker Hunterin ostaneet saavat vuonna 2009 tehtävät Tracker Hunter -ohjelman päivitykset ja parannukset ilmaiseksi! *maksat vain operaattorin datamaksun TM LIVE TM UUDET TRACKER STORET Tuotteitamme saat Tracker Store ­myymälöistä. Niitä on vuonna 2009 entistä enemmän, sillä nyt kaikki Suomen Markantalomyymälät ovat Tracker Store ­ketjun jäseniä. Katso lähin myymäläsi osoitteesta www.tracker.fi/trackerstore tai soita 08 521 9290. Hunting Experience Metsästäjä 1 / 2009 51
• Metsästyskuninkaan ensimmäinen pyssy On asioita, jotka eivät aloittelevalle metsästäjälle ole ollenkaan itsestään selviä. Yksi tällainen asia on ensimmäisen pyssyn hankinta. Näin on ollut ilmeisesti aina, koska Suomen metsästyskuninkaaksikin mainittu, 1796 syntynyt Jacob Johan Maexmontankin on sen uransa alussa saanut kokea. Suomen metsästysmuseossa oleva Maexmontanin aseluettelo kertoo, että hänellä oli 1800-luvun puolivälin jälkeen varmasti Suomen hienoimmat ja arvokkaimmat metsästysaseet. Aseita oli kymmenittäin, ja suurimman osan niistä olivat lahjoittaneet hänelle Suomen kermaa edustaneet metsästystoverit. Pieni osa niistä on Suomen Metsästysmuseon kokoelmissa. uonna 1812 kesällä sain ensimmäisen pyssyni käyttämällä apuna pientä vilppiä. Isäni kun ei ollut ollenkaan tyytyväinen minun metsästysvietistäni, koska hän epäili minun joutuvan onnettomuuteen pyssyni kanssa. Tämä vastenmielisyys johtui siitä, että isäni oli joutunut todistajaksi pitkäaikaisessa oikeudenkäynnissä, jota käytiin erästä poikaa vastaan, tämä oli vahingossa ampunut toisen pojan. Isä oli kuitenkin ennen mainittua onnettomuutta ollut hyvä luodikkoampuja, mutta onnettomuuden jälkeen hän oli hävittänyt pyssynsä. Edellisenä vuonna olin kuitenkin saanut ylipuhutuksi isäni niin, että hän lupautui ostamaan minulle pyssyn kun hän joskus sattuisi näkemään hyvän sellaisen. Mutta minun metsästyshaluni oli taipumaton, ja huomasin, että sana joskus voisi tulla mahdottomaksi esteeksi. Niin täytyi hyvän asian vuoksi yllättää isä, "V jotta lupaus tulisi täytetyksi. Etsin sitä silmälläpitäen yksipiippuisen haulikon, joka mielestäni oli hyväkuntoinen. Löysin sellaisen kirjanpitäjä Lydmanilta, mutta se maksoi 15 riikintaalaria. Vaikea tilanne, koska minulla oli monivuotisten säästöjeni tuloksena vain 8 riikintaalaria. Osto tulisi siis riippumaan isäni hyvyydestä. Isä ja minä seisoimme eräänä päivänä torilla isäni talon ulkopuolella, ja silloin tuli venäläinen palvelija kantaen pyssyä. "Ihme ja kumma, tulee venäläinen kantaen kaunista pyssyä", sanoin minä. "Anna olla", sanoi isä, mutta minä kutsuin venäläisen luoksemme ja kysyin mitä pyssy maksaisi. "15 riikintaalaria", vastasi venäläinen. "No no, se on kallis", sanoi isä. Minä ajattelin päinvastoin ja sanoin, että jotakin pitäisi tarjota. Itsepäisyyttäni rauhoittaakseen tarjosi isäni muutaman riikintaalarin, jotta venäläinen lähtisi pois. Huu- Tihlmannin tyttäret Sophie ja Annette toimivat ystävällisesti ammunnoissamme palkintotuomareina. Maexmontanin metsästysseurue. Kuva Lindön kartanossa olevasta, seurueeseen kuuluneen taiteilija Robert Wilhelm Ekmanin maalauksesta. Maexmontan kolmas vasemmalta. 52 Metsästäjä 1 / 2009
• sin hänet takaisin, ja sain isän hiukan nostamaan tarjoustaan. Venäläisen paluu pudotti hinnan seitsemään riikintaalariin, ja isäni suureksi hämmästykseksi venäläinen antoi pyssyn sanoen "olkaa hyvä". Otin pyssyn lennosta itselleni, ja kiittelin isääni. Sen, että olin venäläisen kanssa neuvotellut ja maksanut hänelle jo aikaisemmin säästöistäni kahdeksan riikintaalaria niin, että Lydman sai haluamansa 15 riikintaalaria, sitä en isälleni selvittänyt. Kun pyssy nyt oli talossa, en koskaan kuullut tyytymättömyyden ilmauksia ukolta. Vain joitakin varoituksen sanoja ja pyyntöjä olla varovainen pyssyn käsittelyssä, ja tarkasti välttää muiden vahingoittamista sen kanssa. Haulit olivat kalliita, ja niin ensimmäiset maaliin ammuntaharjoitukset suoritin haulien asemasta herneillä. Kyllä niillä paperiin osui lyhyeltä matkalta, ja palkinnoksi sain naisväeltä omenia ja muuta hyvää. Lankoni, sittemmin hovioikeuden presidentti G.A. Tihlmann ja minä olimme poikasina usein kesällä maalla asessori Ahrenbergin luona Pahaniemessä lähellä Turkua. Tihlmannin täti oli naimisissa Ahrenbergin kanssa, niillä oli kaksi tyttöä, Sophie ja Annette, jotka ystävällisesti toimivat ammunnoissamme palkintotuomareina. Niin meni ensimmäinen kesä, mutta jo syksyllä otettiin haulit käyttöön, Maexmontanien perhehauta Piikkiön hautausmaalla. vaikka ne kalliita olivatkin varpusiin, västäräkkeihin ja oraviin käytettyinä. Vuonna 1813 pääsin sitten jänisjahtiin tulliKun otin vanhan päällysmies Ivendorffin kanssa, ja vasta silloin uskollisen sianselkäisen muuttui huviksi olla metsästäjä, erikoisesti kun yksipiippuiseni onnistuin pääsemään ukon suosioon, ja minusta tuli hänen erikoissuosikkinsa, niin hyvin iloisen naulastaan, niin silloin jo ja tyytyväisen mieleni ansiosta vastoinkäymishaiskahti saaliilta. tenkin sattuessa, kuin myös siksi, etten koskaan kärsinyt nälästä tai janosta, enkä myöskään valittanut väsymystä. Olin nuoruudessani aivan en kanna koskaan metsästyslaukussani, janosväsymätön metsässä, tätä kykyä on minussa ta kärsin harvoin, ja jos sellaista sattuu, poistuu vielä vanhoina päivinänikin vähän jäljellä. janon tunne kun pureksin heinänkorsia ja veOlin aina ensimmäisenä hereillä kuudesta dän ne suun läpi. Nuorena poikana en juonut metsästystoveristani Turussa, minun tehtäväni koskaan kahvia ennen kuin vaelsin metsään, oli herättää muut, niin että lähtö kaupungista mutta nykyään vanhoilla päivilläni maistuu mitapahtui ennen aamunkoittoa. Puhun tässä val- nulle pari kupillista kahvia, kumpikin korpun veillaolokyvystäni, siitä saan kiittää isääni joka kera ennen kuin metsävaellukselle ryhdytään, ja aina oli ollut oikea aamukukko. Ellen ollut ke- näin varustettuna voin ilman lisäruokaa hiljaa säkuukausina liikkeellä kello 2 tai 3 aamulla, kuljeskella ympäriinsä koko päivän. Olen ollut varsin hyväonninen metsästykses(silloin metsästettiin koko kesä, kirjoittajan huomautus) niin kuuluivat ukon askeleet kamarin sä, voin sanoa kuin ukko Berglin Uppsalasta oven takaa ja hän huusi: "Janne, makaatko vielä, elossaollessaan: "kun otin vanhan uskollisen sianselkäisen yksipiippuiseni naulastaan, niin ei sovi tulevalle metsästäjälle." Muutoin oli ukko Ivendorff opettajani ja neu- silloin jo haiskahti saaliilta". Yleensä ammuin vojani kaikessa mikä koskee jänisjahtia, ja tä- hyvin, ja erikoisesti siirryttyäni piilukosta nalmän johdosta minulla on aina ollut suuri rakka- lilukkoon, mutta nyt kun olen jättänyt ahkerat us tähän metsästykseen. Viina, piipputupakka ja ampumaharjoitukset niin hyvin kuulakiväärillä, sikaarit eivät ole koskaan olleet painona metsäs- kuin haulikolla, niin yhdistyneenä vanhuuteeni tyslaukussani, ei myöskään taskumatilla, oluella tulevat ohilaukaukset useammin esiin. Luultaeikä minkäänlaisilla juovuttavilla juomilla ole vasti johtuen heikentyneestä näkökyvystä ja jäyollut tilaa siellä. En välitä edes ruokakaljasta, kentyneistä nivelistä jotka ovat kadottaneet entivaan kirkas puhdas lähdevesi maistuu minulle sen joustavuutensa. Ennen kaatui jänis yhdellä parhaiten. Ruokaa yhden päivän metsästykseen piipulla, nyt täytyy kaksipiippuisella turvautua toiseen laukaukseen, ja sittenkään ei aina tahdo osua. Varsinaisesti olen käyttänyt haulikkoa metsästyksessä, ja kuulakivääriä maaliin ammunnassa. Jänisjahti koiran kanssa on ollut minulle rakkautta, lintujahti vähemmän rakasta. Metsästystorvea olen käyttänyt jänisjahdissa ja saanut siitä ulos siedettävän kauniita ääniä. Jäniskoiria olen omistanut suuren määrän, ja niistä osalla on ollut erinomaisia ominaisuuksia. Mainita parhaita ei hyödytä ketään, ne ovat jo kuolleet aikoja sitten. Useiden vieraiden kielten taitoni on tehnyt minulle mahdolliseksi uudempien aikojen mielipiteiden ja ja kokemusten omaksumisen, koskien kiväärien ja kaikkien uusien asekonstruktioiden tuntemusta. Nämä tietoni olen mielelläni välittänyt maanmiehilleni metsästysaiheisissa kirjoituksissani, kuten esimerkiksi "ajokoirat", "teerenmetsästys kuvilta", "kaksipiippuinen haulikko", "tussari", "sotilaskiväärit" ja "Lefaucheux-kammiolataushaulikko". Samoin olen kirjoittanut useammista pienemmistä asioista koskien metsästystä, Svenska Jägarförbundetin julkaisuissa ja Åbo Underrättelserissä. Olen lisäksi saanut hyvät arvostelut suomalaisissa kirjallisuuslehdissä vuosina 1851­1853 ja 1855. Samoin jälkimmäiseltä vuodelta Turun sanomalehdiltä tunnustuksen niin selkeydestä kirjoitustavassa kuin suuresta asiantuntemuksesta millä olen aiheita käsitellyt. Sen lisäksi ovat kirjoitukseni, mitkä ovat koskeneet metsästystä ja kivääreitä jne. mitä suurimmalla mielenkiinnolla ja hyvin arvosteltuina otettu vastaa naapurimaassa Ruotsissa. Tästä johtuen on nimeni siellä hyvin tunnettu metsästäjien keskuudessa. Koska oma kokemukseni ei ole vähäinen, olen aina halukas antamaan niille maanmiehilleni ja ammattiveljilleni metsissä, mikäli he sitä haluavat, koskien tietoja uudemmista kivääreistä ja konstruktioista, ja niin edelleen metsästysalalta, mitkä tällä hetkellä ovat huudossa, ja joista luultavasti voi tietoja antaa vanha "Suomen metsästyskuningas" Janne Maexmontan. I Olen ollut vakinainen jäsen Svenska Jägarförbundetissa 24.4.1835 I Kunniajäsen Vaasan läänin Metsästysseurassa 15.5.1866 I Kunniajäsen Suomalaisessa Metsästysyhdistyksessä 15.5.1867 I Kunniajäsen Åbo Jagtföreningissa 1.10.1874 I Kunniajäsen Svenska Jagtföreningissa 1.9.1875 I Kunniajäsen Fredrikshamns Jagtföreningissa 17. 12.1876 Bussilassa heinäkuussa 1874." Teksti ja kuvat: Pentti Kataja G Metsästäjä 1 / 2009 53
• Hirviperhe ylitti Kiantajärven kapean salmen Suomussalmella viime syksynä. Kainuu on hyvä esimerkki alueesta, jossa valtion maille pyrkii enemmän hirvenmetsästäjiä kuin sinne voidaan ottaa. Teppo Ahlholm Valtion maille yli tuhat hirviporukkaa Metsähallituksella on 340 hirvenpyyntialuetta, joille seurueet voivat hakea metsästysoikeutta tammikuun loppuun mennessä. Hakijoita on enemmän kuin tilaa, joten luvan saa yleensä suurin seurue. Suunnittelijat toivovat tarkkuutta hakemuksiin. Metsästäjällä, joka allekirjoittaa ampujaluettelon, on vastuu siitä, että nimet ja muut tiedot ovat oikeita. Hakuaika päättyy pian Hirvieläinten metsästysoikeutta tietylle alueelle on haettava Metsähallitukselta tammikuun loppuun mennessä. Kun oikeus alueeseen on tullut, seuran tai seurueen on jätettävä varsinainen pyyntilupahakemus paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle huhtikuun loppuun mennessä. Pohjoisen kunnissa, joissa paikallisilla on vapaa metsästysoikeus kotikuntansa valtion mailla, pelkästään paikallisista koostuvan hirviseurueen ei tarvitse hakea metsästysoikeutta Metsähallitukselta. Metsähallituksen suunnittelijoilla, jotka myöntävät metsästysoikeudet, on yksi yhteinen viesti hakijoille koventuneessa kilpailussa: Vaikka halukkaita on paljon, omaa ampujalistaa ei pidä kaunistella, jotta oma seurue olisi kilpailukykyisempi. Listaan kirjoitetaan vain henkilöitä, jotka kuuluvat seurueeseen oikeasti ja joilla on hyväksytty ammuntakoe. - Ongelmana on, että aina kaikki metsästäjät eivät edes tiedä olevansa listalla, ylitarkastaja Jukka Bisi toteaa. Metsästäjällä, joka allekirjoittaa ampujaluet- nsi syksynä valtion mailla liikkuu yli tuhat hirviseuruetta. Sen lisäksi hirvimailla on jopa satoja paikallisia porukoita pohjoisessa, jossa kuntalaisilla on vapaa metsästysoikeus. Enemmänkin halukkaita olisi, sillä 2000-luvun suuret lupamäärät lisäsivät kysyntää Metsähallituksen hirvialueille. Esimerkiksi PohjoisPohjanmaalla ja Kainuussa ilman hirvialuetta jää satakunta seuruetta. - Maattomien metsästäjien lukumäärä ratkaisee hyvin pitkästi. Kriteereitä ei ole kovin paljon: etusijalla ovat metsästäjät, joilla ei ole 54 Metsästäjä 1 / 2009 E muuta mahdollisuutta metsästää hirveä, sanoo erikoissuunnittelija Heikki Hallila Metsähallituksen luontopalveluista. Tämä aiheuttaa keskustelua. Monet metsästäjät ovat sitä mieltä, ettei heillä ole kohtuullista mahdollisuutta metsästää hirveä, jos omat maat tai oma seura ovat satojen kilometrien päässä. Metsähallitus ei ole alkanut määritellä kilometrirajaa. Suunnittelijat tulkitsevat niin, että metsästäjällä on kohtuullinen mahdollisuus hirvijahtiin, jos hän kuuluu hirvijahtiin osallistuvaan muuhun seuraan Suomessa, oli seura sitten lähellä tai kaukana.
• telon, on vastuu siitä, että nimet ja muut tiedot ovat oikeita. Tahallinen väärän tiedon antaminen voi johtaa poliisitutkintaan. Tekaistut nimilistat ovat myös vääryys niitä kohtaan, jotka täyttävät hakemuksensa tunnollisesti. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan lisäksi Etelä-, Länsi- ja Itä-Suomessa on runsaasti seurueita, joille ei riitä hirvenmetsästysaluetta. Haku toimii vielä kuten ennenkin Metsähallituksella on 340 hirvenpyyntialuetta. Niistä 127 aluetta ovat sellaisia, joissa voi metsästää vain yksi hirviseura tai -seurue. Muut alueet ovat kunnissa, joissa paikallisilla on vapaa metsästysoikeus, eli niihin Metsähallitus voi myöntää metsästysoikeuden usealle seurueelle. Joskus metsästäjät kysyvät Metsähallituksen eräsuunnittelijoilta, onko enää vapaita alueita. - Tässä vaiheessa kaikki alueet ovat vapaita, suunnittelija Kalervo Timonen Kuopiosta sanoo. Hirvieläinten metsästysoikeutta valtion maille haetaan tänä vuonna vielä kuten ennenkin, mutta ensi vuonna haku muuttuu. Sen jälkeen alueita hakevat seurueet kirjautuvat uuteen asiakasrekisteriin, mikä helpottaa sekä hakijoita että lupien myöntäjiä. Uusi asiakasrekisteri helpottaa myös valvontaa, sillä jatkossa huomataan paremmin, jos sama metsästäjä ilmestyy useampiin hakemuksiin. Tulevaisuudessa metsästäjien kannattaa taas totutella siihen, että lupamäärät vähenevät. Suunnittelija Pasi Kamula Rovaniemeltä sanoo, että Lapissa voi taas olla alueita, joilla kymmenen hengen seurueelle jää lupa vain yhdelle vasalle. - Viime vuosina on ollut poikkeuksellisen suuria hirvimääriä, mutta olen muistuttanut ihmisiä ääritapauksesta. Vuonna 1996 tarvittiin 37 ampujaa, jotta sai Simossa yhden vasan luvan, Kamula kertoo. Metsähallituksen suunnittelijoiden myöntämä metsästysoikeus valtion maille ei oikeuta vielä hirvenmetsästykseen. Metsästysoikeuden saanut seura tai seurue joutuu vielä hakemaan pyyntilupaa riistanhoitopiiriltä. Esimerkiksi kuntalaisen vapaan metsästysoikeuden alueella Oulun ja Kainuun riistanhoitopiirit myönsivät viime vuonna lupia seurueille, joissa oli vähintään kymmenen metsästäjää. Kaikilla piti olla ampumakoe voimassa, eikä kukaan saanut metsästää hirviä muualla. Sen lisäksi seurueessa tuli olla vähintään kuusi metsästäjää, joilla ei olisi edes ollut mahdollisuutta metsästää hirviä muualla kuin valtion maalla. - Jos on epäilys, että koira ajaa poroja, kannattaa selvittää, missä päin poroja kootaan. Silloin voi miettiä, löytyisikö alueelta paikkaa, missä poroja ei juuri olisi, suunnittelija Reijo Hirvonen Oulusta muistuttaa. Sekä hirvenmetsästäjien että muiden on muistettava näkyvyys. Reijo Hirvosen mukaan ei haittaisi, vaikka myös pienriistanmetsästäjät käyttäisivät hirvijahdin aikana esimerkiksi väri- kästä pipoa. Metsästäjät ovat kertoneet, että aivan hirvihaukun läheltäkin hirvimiesten eteen on joskus kävellyt pienriistanmetsästäjä maastonvärisine asusteineen. Tärkeintä on siis muistaa aina, että luonnossa liikkuu muitakin. G Teksti: Aku Ahlholm, vs. erikoissuunnittelija, Metsähallituksen eräviestintä Jänis- ja sorsajahtiin tuli erillinen lupa I Metsähallituksen pienriistaluvat ovat muuttuneet vuoden alusta. Uudet luvat ja hinnat perustuvat maa- ja metsätalousministeriön marraskuussa vahvistamaan asetukseen. I Tänä vuonna esimerkiksi jänismetsälle voi päästä ensimmäistä kertaa kännykkäluvalla, mutta luvan voi edelleen hankkia esimerkiksi internetistä kuten ennenkin. I Yksi metsästäjien eniten toivomia uudistuksia on ollut erillinen jänis- ja vesilintulupa. Sekin on nyt toteutunut. Jatkossa metsästäjät voivat ostaa kahdenlaisia pienriistalupia: kalliimpi sisältää kanalintujahdin ja halvempi on muulle riistalle kuin kanalinnuille. I Aikaisemmin Metsähallituksella oli yksi pienriistalupa, joka maksoi kanalintukaudella 10.9.-30.10. enemmän. Nyt myös tälle ajalle voi siis ostaa halvemman pienriistaluvan muulle riistalle kuin kanalinnuille. Lupa oikeuttaa esimerkiksi sorsa- ja jänisjahtiin, ja sitä voi ostaa kerralla korkeintaan seitsemäksi päiväksi. Pienriistaluvan muulle riistalle voi ostaa elokuun alusta huhtikuun loppuun väliselle ajalle. I Uusi pienriistalupa ei silti takaa sitä, että metsästäjä saisi aina haluamansa luvan. Niin sanotun sosiaalisen kiintiön takia metsästyslupia myydään yhdelle alueelle vain tietty määrä. Erityisesti kanalintukaudella suosituille alueille voi edelleen olla vaikea saada lupaa. Uuden luvan ansiosta metsästäjät voivat kuitenkin päästä jänis- tai vesilintujahtiin silloinkin, kun kanalinnut jollakin alueella rauhoitetaan. Jousimetsästäjille halvempi lupa I Uutta on myös Metsähallituksen erillinen lupa jousimetsästäjille. Tänä vuonna jousella metsästäville on tarjolla oma kausilupa, vaihtoehtoisesti joko kaikelle pienriistalle tai muulle riistalle kuin kanalinnuille. Lupa on muita metsästyslupia halvempi. Tämä johtuu siitä, että jousimetsästyksessä saalis on harvinaisempaa, eikä jousimetsästys haittaa muita luonnossa liikkujia äänettömyyden ja huomaamattomuuden ansiosta. I Uusien matkapuhelimella tilattavien metsästyslupien on tarkoitus helpottaa luvansaantia. Kännykkälupia ei kuitenkaan voi ostaa kanalintujahtiin. Luvan voi tilata enintään kolmeksi vuorokaudeksi, ja sen voi hankkia elokuun alusta huhtikuun loppuun osuvalle ajalle. Kännykkälupa ei ole aluksi käytössä joka alueella. Tarkemmat tiedot löytyvät osoitteista www.metsa.fi/metsastys ja www.villipohjola.fi. I Metsähallituksen uudet metsästysluvat perustuvat maa- ja metsätalousministeriön vahvistamaan uuteen maksuasetukseen. Ministeriö antoi uuden asetuksen marraskuussa 2008. Uusien lupien lisäksi asetus säilyttää esimerkiksi nuorille myytävät edullisemmat metsästys- ja kalastusluvat. I Uuden asetuksen taustalla ovat metsästäjien ja kalastajien antama palaute Metsähallitukselle. Kalastajat ovat muun muassa toivoneet selkeämpiä kalastuslupia. Ministeriön uudessa asetuksessa toiveeseen vastattiin muuttamalla kalastuksen alueelliset vieheluvat koko maan kattavaksi, yhdeksi vieheluvaksi. I Metsähallituksen myymät metsästys-, kalastus- ja maastoliikenneluvat ovat niin sanottuja hallintopäätöksiä, eli niiden hinnasta päättää ministeriö. Metsästys alkaa poronhoitotöiden aikaan Viime syksyn hirvijahti valtion mailla sujui eräsuunnittelijoiden tietojen mukaan hyvin. He toivovat kuitenkin, että metsästäjät muistaisivat muutamat perusasiat. Pohjoisessa moni hirviseurue joutuu melkein joka syksy nokikkain poronhoidon kanssa. Hirvenmetsästys osuu aikaan, jolloin poromiehet kokoavat poroja erotukseen. Hirviluvan hakeminen valtion maille I Hirvieläinten metsästysoikeutta valtion maille on haettava 31.1.2009 mennessä. I Tarkemmat ohjeet ja hakulomake löytyvät internetistä www.metsa.fi/metsastys ja www.villipohjola.fi sekä Metsähallituksen toimipaikoista. I Hakemuksessa tulee mainita tarkasti alue, pelkkä kunta ei riitä. Haettavat alueet voi tarkistaa Metsähallituksen eräsuunnittelijoilta tai osoitteista www.metsa.fi/metsastys ja www.villipohjola.fi. Hakemuksessa ei tulisi olla enempää kuin kaksi aluetoivetta. I Oikeuden saatuaan seuran tai seurueen on haettava pyyntilupia riistanhoitopiiriltä. Pyyntilupahakemus jätetään metsästysalueen riistanhoitoyhdistykselle huhtikuun loppuun mennessä. Etusijalla ovat metsästäjät, joilla ei ole muuta mahdollisuutta metsästää hirveä. Metsästäjä 1 / 2009 55
• Ministeriön kuulumisia Muutoksen aika Elämme aikaa, jota voidaan kai luonnehtia muutosten ajaksi. Monesti on kuitenkin niin, että muutosten aikana itse muutosta tai sen syytä on vaikea nähdä. Tutuilla metsästysmailla tuttujen metsästyskavereiden kanssa istuskellessa, ei helposti tule mieleen, että tämäkin ­ metsästys ja sitä ohjaava hallinto ­ olisi mitenkään muutosten kohteena. Onhan järjestelmä ollut nykyisessä muodossaan 1960-luvulta asti. Yhteiskunnan muutokset kohdistuvat kuitenkin myös meidän rakkaaseen harrastukseemme. I En tarkoita muutoksilla nyt vain sitä, että riistahallinnon korkeimmilla paikoilla henkilöt ovat vaihtuneet. Vaikka henkilövaihdokset ovat näkyviä muutoksia, ei useinkaan niiden vaikutus toimintaan ole hallinnossa niin merkittävä. Tarkoitan muutoksilla ennemminkin sitä, että tiedonvälityksen nopeutumisen, internetin sekä yleisesti globalisaation myötä maailma on käynyt hyvin pieneksi mutta aiempaa nopeammaksi. Tästä esimerkkinä käyköön yhdysvaltalaisten luontojärjestöjen kimpaantuminen Kanadassa harjoitettuun hylkeenmetsästykseen. Noin vuodessa aallot löivät Atlantin ylitse, ja seurauksena oli komission ehdotus asetukseksi hyljetuotteiden kaupan kieltämiseksi. Prosessi on vielä kesken, mutta varmaa on, että hylkeenmetsästys muuttuu nykyistä säädellymmäksi myös meillä Suomessa. Huomioonotettavaa tässä prosessissa on se, että siinä rakennetaan varsin voimakkaita säännöksiä luonnonvaraisen eläimistön hyödyntämiseen yksinomaan eläinsuojelullisista lähtökohdista. Historian suurin aluehallintouudistus Toisaalta suomalaisten ikääntymisen ja suurten ikäluokkien eläköitymisen johdosta julkisen hallinnon toimintakenttä muuttuu radikaalisti. Meitä julkisen sektorin työntekijöitä ei voi olla viiden vuoden päästä yhtä paljon kuin nyt. Suomella ei ole varaa siihen. Hallitus onkin käynnistänyt ALKU-hankkeen, josta on sanottu, että se on itsenäisen Suomen historian laaja-alaisin aluehallinnon kokonaisuudistus. Pyrkimyksenä on siirtää valtion aluehallinnon viranomaistehtävät kahteen eri organisaatioon. ALKU-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa ei ole mukana riistahallinnon viranomaistehtäviä, mutta tulemme varmasti näkemään poliittisia avauksia, joissa myös nämä tehtävät haluttaisiin osaksi mammuttivirastoja. Luulenpa myös, ettei työministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yhdistäminen jää ainoaksi muutokseksi ministeriöiden osalta. Muutoksia on osattava ennakoida Parhaiten näistä yhteiskunnallisista muutosaalloista selviävät ne, jotka pystyvät reagoimaan muutoksiin nopeimmin tai jopa ennakoimaan niitä. Juoksuhautoihin kaivautumalla ja menneeseen tarttumalla jättäydytään ajopuuksi tai teuraaksi. Tätä me maa- ja metsätalousministeriössä emme halua. Olemme viime vuonna työstäneet ns. riistakonsernin strategiaa. Riistakonsernin muodostavat maa- ja metsätalousministeriön lisäksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsästäjäin keskusjärjestö, riistanhoitopiirit ja -yhdistykset, Metsähallituksen eräpalvelut sekä tietyiltä osin myös Metla. Konserniajattelulla pyrimme lisäämään ennakointia sekä tiivistämään riista- ja metsästysasioissa toimivien tahojen yhteistyötä. Viime vuonna maa- ja metsätalousministeriö käynnisti myös lakisääteisen metsästäjäorganisaation (Metsästäjäin keskusjärjestö sekä riistanhoitopiirit ja -yhdistykset) toiminnan ulkopuolisen arvioinnin. Me emme halua odottaa, että toiset tekevät sen meidän puolesta, sillä meillä on liikaa hävittävää. Nykyinen riistahallinto perustuu pitkälti metsästäjien omatoimisuuteen ja talkootyöhön. Valtio on saanut lähes ilmaiseksi merkittävän palvelun, jota ei ole yksin valtion varoin saatavissa. Tästä perusrakenteesta haluamme jatkossakin pitää kiinni. Käynnissä oleva ulkopuolinen arviointi ei vielä itsessään johda mihinkään muutoksiin metsästäjäorganisaatiossa, vaan se luo pohjan ministeriön ja metsästäjäorganisaation yhteiselle jatkotyölle. Mahdollisia lainsäädäntömuutoksia aletaan valmistella vasta tämän jatkotyön jälkeen - aikaisintaan siis vuonna 2010. Tulemme tällä palstalla jatkossa kertomaan teille Metsästäjä-lehden lukijoille enemmän riistakonsernin strategiasta sekä metsästäjäorganisaation arvioinnin etenemisestä. G Christian Krogell apulaisosastopäällikkö maa- ja metsätalousministeriö kala- ja riistaosasto 56 Metsästäjä 1 / 2009
• www.erakontti.fi ja012 Rokka kumisaapas huopavuorilla Rokka, maailman paras kumijalkine! 100% suomalaista käsityötä. Hiihtorantillinen malli. Irrotettava 8 mm paksu huopavuori. koot (37­50) re241 Atlas 930 lumikengät e metsästäjille Pituus: 76 cm Kantavuus: 85­130 kg Hetitappavat raudat ja elävänä pyytävät loukut pienpetopyyntiin Ampumataulut kaikkiin metsästysampumalajeihin Asiantuntijoiden kehittämät riistapeltosiemenseokset Aseet ja patruunat Metsästysjouset ja varusteet Metsästyskirjallisuus 179 249 129 Erikoisvarusteet metsästäjille Kaikki metsästysseurojen tarvitsemat tuotteet seuratoimintaan ja riistanhoitoon ra028 ra028 koottava Kanu loukku TERVETULOA OSTOKSILLE UUDISTUNEESEEN VERKKOKAUPPA VERKKOKAUPPAAMME. K Meillä voit maksaa ostoksesi suoraan verkkopankkiin tai luottokortilla. OY ERÄKONTTI AB Tehtaankatu 13, Riihimäki Puh. 010 440 9410 www.erakontti.fi TEKNIIKAN MAAILMAN TESTIVOITTAJAN TEHOKKAAMPI VERSIO! UUTUUS Zodiac BT-80 - Sisäänrakennettu Bluetooth lähetin - Yhteensopiva esimerkiksi Nokian Bluetooth Handsfree-laitteiden kanssa Vielä tehokkaampi versio Tekniikan Maailman Testivoittajasta 2007 Zodiac Team Pro 68 VHF-radio - Suurin sallittu lähetysteho! - 3 vuoden takuu - Uusi väri ja näyttö - Salainen kanava - Suomenkielinen käyttöliittymä - Vesitiivis (IP65) Hinta 399 ! Zodiacin tuotteet tarjoaa Suomessa nyt Tracker. Katso lisää tarjonnasta: www.tracker.fi/zodiac tai soita 08 521 9290 Zodiacin tuotteita saat seuraavista Tracker Storeista: Forssa Tekniset Lehtovirta Helsinki Mauvan Huittinen DigiMesta Häijää Neste Häijää Imatra Expert E. Hatakka Joensuu Telemaailma Jyväskylä Armoria, Midare Koskenpää Valiokoiravarusteet Kuopio Armoria Laihia Kyrönmaan Markkinointi Lappeenranta Expert E. Hatakka Lyly Kodinkoneliike Leo Merioksa Mikkeli Karikon Autotalo Oulu Oulun Telepalvelu Parkano Expert Pietarsaari Navitek Pori Eräpori J. Sillankorva Rauma Sissos-myymälä Ruovesi Ruoveden Konemyynti Savonlinna Karikon Autotalo Seinäjoki Wextra Suomussalmi Expert Suomussalmi Sälinkää RitKos Tampere Armoria, RXTX-Tuote Turku Radio Trimmeri Vantaa TecniCom Service Sekä hyvinvarustelluista alan liikkeistä. Hinta 269 Pakettiin kuuluu: - Maastoantenni - 1800mAH Litiumakku - Pöytälaturi - Korvakuuloke - Vyöliitin UUTUUS! Lisävarusteena: Bluetooth korvakuulokkeet 147 Hunting Experience Metsästäjä 1 / 2009 57
• Nuoret heitteillä ­ Miten oma metsästysseurasi suhtautuu uusiin jäseniin? Nuoren metsästäjänalun askeleet metsästysseuran jäsenyyteen eivät aina ole helppoja. Tiukat jäsenyysehdot ovat torpanneet monien nuorten haaveet jäsenyydestä. Seurojen sulkeutuneisuus ja metsästysmahdollisuuksien puute saattaa pahimmillaan vähentää nuorten intoa metsästysharrastusta kohtaan. Mitä asialle pitäisi tehdä? etsästysseuran jäseneksi ei mennä kaikkialla tuosta vain ­ ainakaan pääsääntöisesti ilman maanomistusta tai jos ei asu samalla paikkakunnalla, missä seura toimii. Kasvukeskuksien ympäristöstä seuraan pääsy on monin verroin vaikeampaa kuin perinteisillä maaseutualueilla. Ja mitä etelämmäs tullaan, sitä hanakammin seurat pitävät ovensa suljettuina. Moni nuori ei ole päässyt jäseneksi, ja sitä myötä myös metsästysmahdollisuudet jäävät varsin rajallisiksi. Katse onkin monella nuorella suuntautunut valtion maksullisten metsästysmaiden suuntaan. Ja ne taas ovat pääsääntöisesti kaukana Lapissa. Metsästysseurojen tiukat jäsenehdot heijastuvat vääjäämättä myös seurojen jäsenistön Metsästysseurat ukkoutuvat ­ metsästäjäkunta ei Metsästäjäkunnan ukkoutumisesta ja ikääntymisestä on käyty keskustelua jo vuosia. Kuten niin monessa muussakin keskustelussa, niin myös tässä ovat menneet puurot ja vellit sekaisin. Ikääntymiskeskustelussa pitää erottaa kaksi eri asiaa ­ metsästäjät kokonaisuudessaan ja metsästysseurojen jäsenistö. Ikääntymisestä kun ei voida puhua, jos tarkastellaan 300 000 metsästäjäämme kokonaisuudessaan, vaan huomio pitää kohdistaa nimenomaan metsästysseurojen jäsenistöön, joka ikääntyy kiihtyvällä tahdilla. Tämä päätelmä on tehtävissä metsästäjärekisterin tiedoista sekä Metsästäjäin Keskusjärjestön tekemistä vuoden 2000 sekä vuoden 2005 metsästysseuratutkimuksista. Joka kolmas nuori on poissa seuratoiminnasta Iäkkäiden jäsenten osuus seurojen jäsenistössä kasvaa, vaikka metsästäjäkunnassa nuoria ja iäkkäitä on saman verran. Lähes kaikki iäkkäät (yli 65-vuotiaat) kuuluvat yhteen tai useampaan metsästysseuraan, kun taas 13 000 nuorta on poissa metsästysseurojen toiminnasta. Hälyttävää ­ siis joka kolmas nuori! Nuorten tulon estäminen on perusongelma, ja sen jäsenistöä ikäännyttävä vaikutus heijastuu seurojen jäsenrakenteeseen ja sitä kautta myös seurojen toimintaan. Seurakyselyn mukaan jäsenistön ikääntyminen ja aktiivisten metsästäjien väheneminen on nimittäin pakottanut monia seuroja muuttamaan vanhoja metsästyskäytäntöjään. Viidesosassa eli 900 seurassa metsästyskäytäntöjä on jouduttu muuttamaan ikääntymisen takia. Yli tuhannessa metsästysseurassa jäsenten into riistanhoitotalkoisiin vähenee. Kuudesosalla seuroista (700) jäsenmäärä vähenee. On selvää, että jäsenrakenteen ikääntyessä monen seuran toiminta tulee näivettymään. Hirvet kytätään pelloilta, innokkuus riistanhoitoon ja riistalaskentoihin hiipuu ja vaivaa vaativa pienpetojen pyynti ei enää vedä puoleensa. M uudistumiseen. Nuorten tulon torppaaminen ikäännyttää helposti seuran jäsenistöä, ja vuosien kuluessa jahtitulilla istuukin pahimmillaan sama eläkeläisporukka, joka on ollut perustamassa seuraa nuoruusvuosinaan. Ei ihmisten vanhenemisessa sinällään mitään pahaa ole. Eri asia kuitenkin on, kuinka pitkään metsästysseurojen kannattaa omaa jäsenrakennettaan ikäännyttää, mikäli seuran toiminnan jatkuvuutta halutaan vaalia myös tulevaisuudessa. Selityksiä haluttomuudelle ottaa seuraan uusia jäseniä on varmaan monia, mutta vääjäämättäkin yksi niistä lienee taistelu omista lihaosuuksista. Erityisesti hirvenliha on pyhä asia, ja paras tapa pitää huolta oman lihaosuuden säilymisestä on rajoittaa uusien osakkaiden tuloa. Onko seuran jäsenistön määrän kiintiöinnissä mitään järkeä, jos jäsenistön osallistumisaktiivisuus hiipuu, ja vanhat jäsenet pitävät varmuuden vuoksi kiinni omasta kiintiöpaikastaan? Valoa tunnelin päässä? Kaikesta huolimatta on toki myönnettävä että valoa tunnelin päässäkin on hieman näkyvissä. Edistyksellisemmät seurat ovat jo höllentämässä jäsenehtojaan. Hyvä niin. Muiden seurojen tulisikin ottaa niistä mallia. Hannu Huttu Keskustelu jäsenyysehdoista ja -velvoitteista olisi syytä aloittaa monessa metsästysseurassa. Tähtäimeen on otettava nuorennusleikkaus ja innostava toimintakulttuuri. 58 Metsästäjä 1 / 2009
• Nuorisotoiminnan suosio on lisääntynyt valtavasti. Seuraava askel on ottaa nuoret mukaan seuratoimintaan. Vuosien kuluessa jahtitulilla istuukin pahimmillaan sama eläkeläisporukka, joka on ollut perustamassa seuraa nuoruusvuosinaan. Tuhannen taalan kysymys kuitenkin on, että onko ikääntyvää seurojen jäsenistökehitystä mahdollista pysäyttää? Suuret muutokset tuskin ovat odotettavia varsin konservatiivisessa, verkkaisiin muutoksiin tottuneessa metsästysseuratoiminnassa. Ja ilmiselvää on, että väestön ikärakenteen muutoksen ja suurten ikäluokkien myötä metsästysseurojen jäsenistö tulee luonnollisestikin ikääntymään myös tulevaisuudessa. Nuorennusleikkaukset eivät tätä perusasiaa poista. Tilanne ei kuitenkaan ole ihan toivoton, mutta se vaatii varsin paljon asennemuutosta ja tahtoa siihen seurakentässä. Lääke on kuitenkin varsin helposti määritettävissä: tiukkojen jäsenehtojen löysentäminen. Näillä eväillä saataisiin nuoria ­ tulevia seura-aktiiveja ­ riveihin ja näin loivennettua jäsenistön ikääntymiskehityksen jyrkkää alamäkeä. viikonloppuisen osallistumisen tai seuran talkoopakon osalta? Voidaanko esimerkiksi kauempana asuvien talkoovelvoitteita korvata sellaisella työllä, joka sopii heidän ajankäyttöönsä paremmin? Joissakin seuroissa käytössä oleva koejäsenten pitäminen pelkästään ajomiehenä monien vuosien ajan on pohtimisen arvoista. Onko se enää reilua? Myös seurassa vallitsevalla ilmapiirillä on suurta vaikutusta sen toiminnan kiinnostavuuteen jäsenten keskuudessa. Esimerkiksi riitely lihaosuuksista ja muista asioista saattaa kiristää monien mieltä. Rupeaako järjestelmä yskimään? I Suomalaisen metsästyksen perusta rakentuu pitkälti metsästysseurojen toimintaan, joiden hallussa valtaosa maiden metsästysoikeuksista tällä hetkellä on. Tärkeä kysymys on se, kuinka kauan seuroilla on varaa pitää ulkona iso joukko nuoria vailla kunnollisia metsästysmahdollisuuksia ilman suurempia muutospaineita koko järjestelmään. On luultavaa, että yskä pahenee tulevaisuudessa, mikäli sama meno jatkuu, ja nuoria jätetään kylmästi seuratoiminnan ulkopuolelle. Onko eduksi metsästykselle ja metsästysseurojen maineelle, että meillä on 13 000 nuoren joukko, jolla on palava into metsästykseen ja käytännön riistanhoitoon, mutta harrastuspaikat ovat vähissä? Miten he reagoivat harrastusmahdollisuuksien vähyyteen? Onko meillä pian iso joukko turhautuneita ja katkeroituneita nuoria? Väheneekö joukkomme tulevaisuudessa, kun nuorten innostus harrastusta kohtaan voi hiipua metsästysmahdollisuuksien puutteeseen? Vahvistuvatko poliittiset paineet metsästystä kohtaan? Lisääntyykö kilpailu metsästysmaiden vuokrauksesta, kun isohkolla nuorten joukolla ei ole omia metsästysmaita? Pirstoutuvatko metsästysmaat? Ja kuinka pahasti seuratoiminta tuleekaan rapisemaan jäsenistön ikääntyessä ja alueiden pirstoutuessa? Paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia. Marko Svensberg Jäsenyysehdot kaipaavat muutoksia? Monessa seurassa jäsenyysehtojen höllentäminen on järkevää kokonaisuudessaan. Onko maanomistusehto välttämätön jäsenyyden edellytys? Ja tarvitaanko hehtaarikohtainen minimimäärä, jotta ovi seuraan raottuu? Paikkakunnalla asumisen vaatimusta pitäisi väljentää, sillä kaupungistuminen on vahvistunut koko ajan. Koejäsenyysehto antaa seuralle jonkinlaisen kontrollimahdollisuuden uusien jäsenten suhteen, varsinkin jos seuran jäsenistö on varovainen uusien tulokkaiden suhteen. Entä onko seuran jäsenistön määrän kiintiöinnissä mitään järkeä, jos jäsenistön osallistumisaktiivisuus hiipuu, ja vanhat jäsenet pitävät varmuuden vuoksi kiinni omasta kiintiöpaikastaan? Yksi hieman erilainen vaihtoehto lisätä ulkopuolisten metsästysmahdollisuuksia on myydä seuran alueelle vuosi- ja päiväkortteja. Vaihtoehto sopinee tapauksiin, joissa jäsenistön kasvattaminen koetaan vaikeaksi, mutta halutaan kuitenkin antaa esimerkiksi pienriistan metsästysmahdollisuuksia myös ulkopuolisille. G Teksti: Marko Svensberg erikoissuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Muutoksen on lähdettävä seuroista Viimeistään nyt olisikin aika herätä. Muutosten pitää tapahtua seurojen sisällä, ja tärkein rooli niiden ajamisessa on omalla jäsenistöllä. Miten asiat ovat omassa metsästysseurassasi nyt ja mitkä ovat tulevaisuuden näkymät? Seuran kokouksessa pitäisi yhdessä miettiä seuran tilannetta ja tulevaisuuden visioita. Minkälainen toimija seura haluaa olla tulevaisuudessa? Haluaako se jatkaa vireänä toimintaansa kohti uusia haasteita pitkälle tulevaisuuteen vai jatkaa hiipumistaan? Keskustelussa kannattaa huomioida myös seurojen toimintakulttuuri. Tähän keskusteluun lienee aihetta, mikäli nuoret eivät ole edes kiinnostuneita seuran toiminnasta. Jäsenyyteen liittyvät velvoitteet voivat olla kynnyskysymyksiä kiinnostuksen hiipumiselle. Jäsenten ja erityisesti koejäsenten liiallisia jäsenvelvoitteita kannattaakin pohtia. Kuinka hanakasti kannattaa pitää kiinni erilaisista osallistumisvelvoitteista esimerkiksi hirvijahdin joka Metsästäjä 1 / 2009 59 Tapani Pääkkönen
• Osallistu riistanhoitoyhdistyksen vuosikokoukseen Hannu Huttu Lakisääteisen metsästäjäorganisaation hallinto on järjestetty metsästäjäin omatoimisuuden pohjalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Metsästäjäin keskusjärjestön, riistanhoitopiirien ja riistanhoitoyhdistysten hallitukset muodostetaan pääosiltaan metsästäjien itsensä ehdolle asettamista henkilöistä. R 60 iistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset pidetään tulevan helmikuun aikana. Voimassa olevan metsästyslain mukaan tuleva kokous on sellainen, jossa koko istuva hallitus on erovuorossa. Hallituksen toimikausi on kolme vuotMetsästäjä 1 / 2009 ta, ja uuden hallituksen toimikausi alkaa maaliskuun alussa. Tulevassa riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa on ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa riistanhoitoyhdistyksen hallituksen kokoonpanoon ja samalla seuraavien kolmen vuoden aikana tapahtuvaan toimintaan ja päätöksentekoon. Riistanhoitoyhdistyksen hallituksen tehtävänä onkin muun muassa yhdistyksen kokouksen päätösten toimeenpano ja yhdistyksen käytännön asioiden hoitaminen. Lisäksi hallitus käyttää riistanhoitoyhdistyksen puhevaltaa tuomioistuimessa ja muussa viran- omaisessa sekä edustaa muutoinkin yhdistystä. Käytä äänioikeuttasi Riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa on äänioikeus vain kyseisen riistanhoitoyhdistyksen jäsenillä. Riistanhoitoyhdistyksen jäsenyys tarkistetaan kokoukseen saavuttaessa riistanhoitoyhdistyksille toimitetusta riistanhoitomaksun maksutarkkailulistasta. Jäsenen tulee samalla tarvittaessa todistaa henkilöllisyytensä. Kokoukseen osallistuja voi varmuuden vuoksi ottaa mukaansa myös kopion maksetusta riistanhoitomaksusta. Riistanhoitoyhdistyksen jäsenyys on merkitty riistanhoitomaksukuittiin (metsästyskorttiin) ja on voimassa metsästysvuoden kerrallaan. Riistanhoitomaksun suorittanut metsästäjä katsotaan lähtökohtaisesti sen riistanhoitoyhdistyksen jäseneksi, jonka toimialueeseen kuuluvassa kunnassa hänellä on kotipaikka. Metsästyslaki mahdollistaa myös sen, että metsästäjä voi liittyä jäseneksi sellaiseen riistanhoitoyhdistykseen, jonka toimialueella hänellä on metsästysoikeus tai vähintään vuodeksi kirjallinen lupa metsästyksen harjoittamiseen. Metsästäjä voi olla samanaikaisesti vain yhden riistanhoitoyhdistyksen jäsenenä. Henkilö voi olla liittymättäkin riistanhoitoyhdistyksen jäseneksi, mutta tällöin hänellä ei ole luonnollisestikaan äänioikeutta minkään riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa.
• Metsästäjän kannattaa olla sellaisen riistanhoitoyhdistyksen jäsenenä, jonka alueella hänellä on metsästysoikeus kuten metsästysseuran jäsenyys tai jonka alueella hän pääsääntöisesti metsästää. Näin hänelle tarjoutuu parhain mahdollisuus vaikuttaa metsästysaluettaan koskeviin asioihin riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa. Jos metsästäjä haluaa vaihtaa riistanhoitoyhdistyksen jäsenyyttä, tulee hänen toimittaa kirjallinen ilmoitus asiasta Metsästäjärekisteriin. Ilmoituksessa on oltava henkilön nimi ja osoite sekä riistanhoitoyhdistys, johon jäsenyys halutaan vaihdettavan. Henkilö ei ole riistanhoitoyhdistyksen jäsen, jos riistanhoitomaksua ei ole suoritettu kuluvalta metsästysvuodelta taikka henkilö on määrätty metsästyskieltoon. Metsästyskielto ilmenee merkinnästä metsästäjärekisterissä. Riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa kullakin jäsenellä on yksi ääni. Metsästyslain mukaan jäsen voi valtuuttaa toisen jäsenen edustamaan itseään kokouksessa. Kukaan ei saa kuitenkaan edustaa useampaa kuin viittä poissaolevaa riistanhoitoyhdistyksen jäsentä. Valtuutetun tulee olla kyseisen riistanhoitoyhdistyksen jäsen, ja valtuutuksen tulee olla kirjallinen ja allekirjoitettu. Valtakirja kannattaa ottaa mukaan joko alkuperäisenä tai faxilla toimitettuna jäljennöksenä. Jotta myös valtuuttajan riistanhoitoyhdistyksen jäsenyys voidaan kaikissa tapauksissa varmentaa, olisi suositeltavaa, että valtuuttaja toimittaisi valtuutelle valtakirjan lisäksi myös kopion maksamastaan riistanhoitomaksusta. Metsästäjän kannattaa olla sellaisen riistanhoitoyhdistyksen jäsenenä, jonka alueella hänellä on metsästysoikeus kuten metsästysseuran jäsenyys tai jonka alueella hän pääsääntöisesti metsästää. säännöstä ilman poikkeusta, huomattakoon, että heidän ei tarvitse olla kyseisen riistanhoitoyhdistyksen jäseniä. Metsähallituksen määräämä jäsen ja varajäsen tulee todeta kokouksessa ja kirjata kokouksen pöytäkirjaan. Metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella riistanhoitoyhdistyksen hallituksessa on siten vähintään kuusi jäsentä ja enintään yhdeksän jäsentä. valitsee varapuheenjohtajan vasta ensimmäisessä hallituksen kokouksessa niiden jäsenten joukosta, jotka on valittu hallitukseen riistanhoitoyhdistysten jäsenten asettamista ehdokkaista. Toisin sanoen varapuheenjohtajaksi ei voida valita Metsähallituksen määräämää hallituksen jäsentä. Varapuheenjohtajan tehtävänä on johtaa puhetta hallituksen kokouksissa silloin, kun puheenjohtaja on estynyt. Tällaisessa tilanteessa puheenjohtajan henkilökohtainen varajäsen toimii hallituksen kokouksessa "rivijäsenenä" eli hänestä ei tule kokouksen puheenjohtajaa. Jos hallituksen jäsen tai hänen henkilökohtainen varajäsenensä eroaa tai pysyvästi estyy tehtäväänsä hoitamasta, hänen tilalleen valitaan uusi jäsen tai henkilökohtainen varajäsen jäljellä olevaksi toimikaudeksi. G Teksti: Sauli Härkönen, apulaistoiminnanjohtaja, MKJ GAME FEED & WORKING AND SPORTING DOG FOOD Puheenjohtajan ja muiden jäsenten valinta Riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa valitaan hallitukseen ensiksi puheenjohtaja ja hänen henkilökohtainen varajäsenensä. Sen jälkeen kun hallituksen puheenjohtaja on valittu, valitaan muut hallituksen jäsenet ja heille henkilökohtaiset varajäsenet. Hallitus Täydellinen riistalintujen rehuvalikoima englantilaiselta Marsdenilta! Marsdens on keskittynyt riistalintujen rehuihin ja 50 vuoden kokemuksella valmistetut rehut takaavat optimaalisen tuloksen riistalintujen kasvatukseen! Rehusekoitukset Fasaanille, Peltopyylle ja Sorsalle. Haudontaan valmistavista rehuista aina talvehtimiskauden rehuihin. Vain osallistumalla riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen voit vaikuttaa! I Riistanhoitoyhdistys on lakisääteisen metsästäjäorganisaation paikallistason yksikkö, jonka toimialue on yleensä yhden tai kahden kunnan alue. Riistanhoitoyhdistysten toiminta rahoitetaan pääasiassa metsästäjiltä kerättävillä riistanhoitomaksuvaroilla. Riistanhoitoyhdistyksen lakisääteiset tehtävät ovat: I suorittaa metsästystä ja riistanhoitoa koskevaa koulutusta ja neuvontaa I edistää riistanhoitoa I suorittaa metsästyksen valvontaa ja I suorittaa muut sille säädetyt tai maa- ja metsätalousministeriön tai riistanhoitopiirin määräämät tehtävät. Näiden tehtäviensä toteuttamiseksi riistanhoitoyhdistykset muun muassa: I harjoittavat koulutus- ja neuvontatoimintaa I järjestävät ampumakokeet sekä metsästäjätutkinnot ja niihin liittyvän koulutuksen I järjestävät metsästyksenvartioinnin alueellaan I antavat lausuntoja pyyntilupahakemuksiin ja I osallistuvat riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen maastokatselmuksiin. Hallituksen koko ja jäsenyysedellytykset hallitukseen Riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa päätetään uuden hallituksen koko ennen varsinaisia henkilövalintoja. Metsästyslain mukaan hallituksessa tulee olla vähintään viisi ja enintään kahdeksan jäsentä, sekä jokaisella jäsenellä henkilökohtainen varajäsen. Hallitukseen valittavien jäsenten ja heidän varajäsentensä tulee olla kyseisen riistanhoitoyhdistyksen jäseniä, 18 vuotta täyttäneitä, eivätkä he saa olla holhouksenalaisia taikka henkilökohtaisessa konkurssissa. Metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella Metsähallitus määrää riistanhoitoyhdistyksen hallitukseen jäsenen ja hänelle henkilökohtaisen varajäsenen. Jotta ei olisi Prestige koiranruuat on erityisesti suunniteltu metsästyskoirien tarpeisiin. Prestige tuotesarjasta löydät ruuan jahtikoiran eri vuodenaikoihin, matalan energiamäärän ruuat lepokauteen ja runsasproteiiniset ruuat aktiiviseen jahtikauteen! TILAA PRESTIGE SUORAAN KOTIOVELLESI TOIMITETTUNA! LISÄTIEDOT JA TILAUKSET: 040 ­ 521 8413 Marsdens riistarehut ja koiranruuat ­ tuotteet joihin riistanhoitajat luottavat! Metsästäjä 1 / 2009 61
• Nyt on aika VAIKUTTAA metsästysasioiden hoitoon! vuodeksi kirjallinen lupa metsästyksen harjoittamiseen. Jäsenyys on merkitty riistanhoitomaksukuittiin (metsästyskorttiin) ja kestää yhden metsästysvuoden kerrallaan. Mikäli joku yhdistyksen jäsenistä ei pääse kokoukseen, hän voi henkilökohtaisesti valtuuttaa toisen jäsenen edustamaan itseään. Tätä valtuutusta varten on valtakirja tämän lehden sivulla 71. Valtakirjassa ei välttämättä tarvita todistajia. Jotta kokouksessa voidaan todeta, että valtuuttaja on kyseisen yhdistyksen jäsen, valtuuttajan on merkittävä metsästyskorttinsa numero valtakirjaan tai annettava metsästyskorttinsa tai sen valokopio valtuuttamalleen henkilölle. Epäselvyyttä on ollut, voivatko metsästysseurat valtuuttaa jäseniään edustamaan seuraa riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa. Sääntöjen mukaan jäsen ei voi edustaa metsästysseuraa, vaan jokainen edustaa vain itseään ja enintään viittä poissaolevaa jäsentä. Osallistu riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen Metsästysasioidenhoitoon vaikuttaminen alkaa osallistumalla oman riistanhoitoyhdistyksen toimintaan ja vuosikokoukseen. Jollei riistanhoitomaksun suorittanut henkilö muuta ilmoita, hänet katsotaan sen riistanhoitoyhdistyksen jäseneksi, jonka toiminta-alueeseen kuuluvassa kunnassa hänellä on kotipaikka. Riistanhoitomaksun suorittanut henkilö voi myös liittyä jäseneksi sellaiseen riistanhoitoyhdistykseen, jonka toiminta-alueella hänellä on metsästysoikeus tai vähintään KUTSU Etelä-Häme Hämeenlinnan rhy 4.2.2009 klo 18.30 Tykistömuseo, Hämeenlinna Hauhon-Tuuloksen rhy 5.2.2009 klo 18.30 Monitoimihalli Tuulos Lammin rhy 9.2.2009 klo 18.30 Lammin Säästöpankin kerhohuone, one Lammi Asikkalan rhy 10.2.2009 klo 18.30 Etelä-Päijänteen Osuuspankin kokoustila, Vääksy Urjalan rhy 11.2.2009 klo 18.30 Urjalan Erän maja, Urjala Jokiläänin rhy 12.2.2009 klo 18.30 Jokioisten kunnantalo, Jokioinen Lopen rhy 16.2.2009 klo 18.30 Puotinkulman Timjami, Jokiniemi, Loppi Janakkalan rhy 17.2.2009 klo 18.30 Lounaskellari Emmi, Turenki Forssan-Tammelan rhy 18.2.2009 klo 18.30 Tammelan kunnantalo, Tammela Padasjoen rhy 19.2.2009 klo 18.30 Kullasvuoren koulu, Padasjoki Rengon rhy 23.2.2009 klo 18.30 Kunnan virastotalo, Renko Hausjärven-Riihimäen rhy 24.2.2009 klo 18.30 Riihimäen varuskunnan upseerikerho, Viestikatu, rak 40, Riihimäki riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen Kokouksessa käsitellään ohjesäännön 22 § mukaiset asiat. Juvan rhy 6.2.2009 klo 19.00 Seurakuntasali, Juva Kangaslammin rhy 9.2.2009 klo 18.30 Kangaslammin seurakuntasali , Kangaslampi Kangasniemen rhy 10.2.2009 klo 19.00 Ravintola Hymykuoppa, 51200 Kangasniemi Kerimäen rhy 11.2.2009 klo 18.30 Hotelli Herttua , Kerimäki Mäntyharjun-Hirvensalmen rhy 12.2.2009 klo 19.00 Tyllilä-Hovi, Tylliläntie 52, Mäntyharju Sysmän rhy 12.2.2009 klo 19.00 Ravintola Uoti, Sysmä Mikkelin seudun rhy 13.2.2009 klo 19.00 Porrassalmen Eräveikot ry:n maja, Valkolantie Pieksämäen rhy 16.2.2009 klo 19.00 Kanttilasali, Naarajärvi, Vilhulantie 5, Pieksänmaa Punkaharjun rhy 16.2.2009 klo 19.00 Valtuustosali Puumalan rhy 17.2.2009 klo 18.00 Kunnantalo, valtuustosali, 52200 Puumala Rantasalmen rhy 18.2.2009 klo 19.00 Osuuspankin kokoustilat, Rantasalmi Ristiinan rhy 19.2.2009 klo 18.00 Ristiinan Koulukeskus, Ristiina, Ristiinan Koulukeskus Savonrannan rhy 19.2.2009 klo 18.00 Sampola, Savonranta, Savonranta Sulkavan rhy 20.2.2009 klo 19.00 Ravintola Muikkukukko, Sulkava Savonlinnan rhy 23.2.2009 klo 18.00 Opetusravintola Paviljonki, Rajalahdenkatu 4 57200 Savonlinna Pertunmaan rhy 25.2.2009 klo 19.00 Lounaskahvila Soppanainen, Pertunmaa Virtasalmen rhy 26.2.2009 klo 19.00 Virtasalmen palvelupiste, Virastotie 3 77330 Virtasalmi Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Haukivuoren, Hartolan, Joroisten, Kangasniemen, Kerimäen, Puumalan, Pertunmaan ja Virtasalmen rhy:ssä puoli tuntia ja Mikkelin seudun rhy:ssä puolitoista tuntia ennen kokouksen alkua. ksen Riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset Hattulan-Kalvolan rhy 25.2.2009 klo 17.30 Vanha sotilaskoti, Parola Lahden seudun rhy 26.2.2009 klo 18.30 Lahden urheilukeskus, ravintola Voitto, Lahti Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi LahdenSeudun ja Forssan-Tammelan rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Kainuu Vuolijoen rhy 12.2.2009 klo 18.00 Palokunnan luentosali Kajaanin rhy 17.2.2009 klo 18.00 Kainuun Ammattiopisto, Opintie 3, Rakennus 1, Auditorio o Paltamon rhy 18.2.2009 klo 18.00 Paltalinna Hyrynsalmen-Ristijärven rhy 19.2.2009 klo 18.00 Hyrynsalmen Iskun kylätalo, Asematie 1 Sotkamon rhy 23.2.2009 klo 18.00 Vuokatin Urheiluopisto, Isopölly-auditorio (pallohallin vieressä) Suomussalmen rhy 24.2.2009 klo 18.00 Hotelli Scandic Kiannon Kuohut Puolangan rhy 25.2.2009 klo 18.00 Puolankajärven koulu, ruokasali Kuhmon rhy 26.2.2009 klo 18.00 Kuhmotalo, Pajakkasali Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Kajaanin rhy:ssä puolitoista tuntia ennen kokouksen alkua. Etelä-Savo Anttolan rhy 2.2.2009 klo 19.00 Ollinmäen viinitila, Anttola Enonkosken rhy 2.2.2009 klo 18.00 Kievari Enonhovi, Enonkoski Haukivuoren rhy 3.2.2009 klo 18.30 Haukivuoren Riistamiesten maja j ja Hartolan rhy 4.2.2009 klo 19.00 Gasthaus Koskenniemi, Hartola Heinolan seudun rhy 4.2.2009 klo 19.00 Hotelli Kumpeli, Heinola Heinäveden rhy 5.2.2009 klo 18.00 Yläasteen koulukeskus. Heinävesi Jäppilän rhy 5.2.2009 klo 19.00 Heinäselkä, 77570 Jäppilä Joroisten rhy 6.2.2009 klo 18.30 Hotelli Joronjälki, 79600 Joroinen 62 Metsästäjä 1 / 2009
• Keski-Suomi Konneveden rhy 2.2.2009 klo 18.30 Konnevesi, Kunnantalo Toivakan rhy 2.2.2009 klo 18.30 Toivakka, Seurakuntakoti Kannonkosken-Kivijärven rhy hy 3.2.2009 klo 18.30 Kannonkoski, Piispala, 43300 Kannonkoski Keuruun rhy 3.2.2009 klo 18.30 Keuruun Varuskuntakerho, Keurusselän Kasarmialue, 42720 KEURUU Pihtiputaan rhy 4.2.2009 klo 18.30 Pihtipudas, Jukola, Kirkkotie 2, 44800 PIHTIPUDAS Vanhan-Korpilahden rhy 4.2.2009 klo 18.30 Korpilahti, Seurakuntatalo Petäjäveden rhy 5.2.2009 klo 18.30 Petäjävesi, OP:n kerhohuone Suolahden-Sumiaisten rhy 9.2.2009 klo 18.30 Sumiainen, Ent. Osuuspankin kokoustilat Multian rhy 10.2.2009 klo 18.30 Multia, Seurakuntatalo Uuraisten rhy 10.2.2009 klo 18.30 Uurainen, Teivaalan Tupa Itä-Päijänteen rhy 11.2.2009 klo 18.30 Joutsa, Seurakuntakoti Laukaan rhy 12.2.2009 klo 18.30 Laukaa, Seurakuntatalo Pylkönmäen rhy 16.2.2009 klo 18.30 Pylkönmäki, Yrittävän talo, Keskustie 15, 43440 PYLKÖNMÄKI Jyväskylän seudun rhy 17.2.2009 klo 18.30 Vesanka, Vesalan kurssi- ja leirikeskus, 41940 VESANKA Jämsän seudun rhy 17.2.2009 klo 18.30 Jämsänkosken metsäoppilaitos Metsäkonekouluntie 14, 42300 JÄMSÄNKOSKI Karstulan-Kyyjärven rhy 18.2.2009 klo 18.30 Karstula, Yläaste, Koulutie 13, 43500 KARSTULA Kinnulan rhy 18.2.2009 klo 18.30 Kinnula, Seurakuntakoti Hankasalmen rhy 19.2.2009 klo 18.30 Hankasalmi, OP:n kerhohuone Viitasaaren rhy 19.2.2009 klo 18.30 Viitasaari, Nuorisotalo, Haapaniementie 52, 44500 VIITASAARI Saarijärven rhy 23.2.2009 klo 18.30 Saarijärvi, Pyssylän ampumaradan maja Saarijärveltä Pylkönmäelle menevän tien varrella n. 4 km Saarijärveltä. Tienviitta oikealle! Ala-Keiteleen rhy 24.2.2009 klo 18.30 Äänekoski, Kotakievari Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Pihtiputaan, Viitasaaren ja Ala-Keiteleen rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Lemin-Taipalsaaren rhy 11.2.2009 klo 18.00 Koulukeskus, Lemi Anjalan rhy 12.2.2009 klo 19.00 Korven koulu, Korvetie 673, Anjalankoski Etelä-Saimaan rhy 12.2.2009 klo 19.00 Monitoimitalo, Pormestarinkatu 10 B, Lappeenranta 2. kerros Joutsenon rhy 13.2.2009 klo 19.00 EKOP:n Joutsenon konttorin kerhohuone Saimaantie 1, 54100 Joutseno Parikkalan rhy 13.2.2009 klo 19.00 Särkisalmen seudun metsästysyhdistyksen maja Särkisalmi, Parikkala Jaalan-Kuusankosken rhy 16.2.2009 klo 19.00 Ravintola Vanha-Kelo, Jaala Luumäen rhy 16.2.2009 klo 19.00 Palvelukeskus Mäntykoti, Patteritie 7 54500 Taavetti Savitaipaleen-Suomenniemen rhy 17.2.2009 klo 19.00 Ravintola Sahrami, Savitaipale Virolahden rhy 17.2.2009 klo 19.00 Pitäjäntupa, Kirkontie 480, Virolahti Elimäen rhy 18.2.2009 klo 19.00 Elimäen Osuuspankin kerhohuone, Elimäki Kymin-Karhulan rhy 18.2.2009 klo 19.00 Seuratalo Honkala, Laajakoski, Kotka Iitin rhy 19.2.2009 klo 19.00 Päijät-Hämeen Osuuspankin kokoustila Iitintie 9, Kausala Rautjärven rhy 19.2.2009 klo 19.00 Rautjärven aseman koulu, Rautjärvi Pyhtään rhy 20.2.2009 klo 19.00 Huutjärven koulu, Huutjärventie 57, Pyhtää Ruokolahden-Imatran rhy 24.2.2009 klo 18.30 Ruokolahden keskuskoulu, juhlasali Metsolantie 7, 56100 Ruokolahti Sippolan rhy 25.2.2009 klo 18.00 Kymenlaakson opisto, Marintie 9, Inkeroinen Miehikkälän rhy 26.2.2009 klo 19.00 Ravintola Punahilkka, Miehikkälä Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Valkealan-Kouvolan, Vehkalahden-Haminan, LeminTaipalsaaren, Etelä-Saimaan, Jaalan-Kuusankosken, Luumäen, Savitaipaleen-Suomenniemen ja Iitin rhy:ssä tuntia ennen, Ruokolahden ja Imatran puolitoista tuntia ennen kokouksen alkua. ksen Posion rhy 20.2.2009 klo 19.00 Posion kunnan valtuustosali, Kirkkotie 1, 97900 POSIO Simon rhy 20.2.2009 klo 19.00 Simon yläasteen ruokala Utsjoen rhy 21.2.2009 klo 12.00 Koulukeskus Inarin rhy 22.2.2009 klo 11.00 Ivalon yläaste Savukosken rhy 22.2.2009 klo 14.00 Kunnanvirasto Sodankylän rhy 22.2.2009 klo 13.00 Ammatti-Instituutti, Paarman sali, Kaarrostie 10-12 Tervolan rhy 24.2.2009 klo 19.00 Lapinniemen koulu, Tervola, Lapinniemen koulun ruokasali Kemijärven rhy 26.2.2009 klo 18.00 Kemijärven Kulttuurikämppä, Hietaniemenkatu 5 Kemijärvi, Auditorio Pellon rhy 26.2.2009 klo 18.00 Pellon kunnan valtuustosali Enontekiön rhy 27.2.2009 klo 18.00 Tunturi-Lapin Luontokeskus, Enontekiö Kolarin rhy 27.2.2009 klo 19.00 Sieppijärven ala-aste Ranuan rhy 27.2.2009 klo 18.00 Ranuan yläaste, Ranua Rovaniemen seudun rhy 28.2.2009 klo 12.00 Saarenkylä Nuorisoseuran talo Saarenkylä, Napapiirintie 10 Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Pelkosenniemen, Simon, Utsjoen, Tervolan ja Ranuan rhy:ssä puoli tuntia ennen, Kemijärven Rhy:ssä puolitoista tuntia ennen ja Inarin ja Rovaniemen rhy:ssä kahta tuntia ennen kokouksen alkua. uksen Kiimingin-Ylikiimingin rhy 18.2.2009 Klo 19:00 Harjunrinteen koulu, Opinkuja 4, 91300 YLIKIIMINKI Kempeleen-Oulunsalon rhy 19.2.2009 Klo 19:00 Paukun maja, Oulunsalo Kylänpuolentieltä opastus Keltainen viitta: OSH:n ampumaradat Kalajoen-Alavieskan rhy 20.2.2009 Klo 19:00 Alavieskan metsästysmaja, Alavieska Oulun rhy 20.2.2009 Klo 19:00 Luonnonvara-alan ammattikorkeakoulu (Vallinkorva), Metsäkouluntie, 90650 Oulu ent. Vallinkorvan metsäkoulu Iin seudun rhy 23.2.2009 Klo 18:30 Iin Nättepori, Puistotie 1, 91100 II Ylivieskan rhy 23.2.2009 Klo 19:00 Ylivieskan Osuuspankin kokoustilat Kauppakatu 11, 84100 Ylivieska Haukiputaan rhy 24.2.2009 Klo 19:00 Kellon Koulukeskus, Kylätie 6, 90820 Kello Vaalan rhy 24.2.2009 Klo 19:00 Kurikkavaaran hiihtomaja, Vaala Hailuodon rhy 25.2.2009 Klo 19:00 Hailuodon ampumaradanmaja, Hailuoto Taivalkosken rhy 25.2.2009 Klo 18:00 Taivalkosken metsäoppilaitos, Taivalkoski Haapaveden rhy 26.2.2009 Klo 19:00 Haapaveden opisto, Haapavesi Raahen seudun rhy 26.2.2009 Klo 19:00 Raahen Merikadun koulu, Merikatu 3, 92100 Raahe Utajärven rhy 26.2.2009 Klo 18:00 Utajärven Yläasteen auditorio, Utajärvi Haapajärven-Reisjärven rhy 27.2.2009 Klo 19:00 Reisjärven Yläaste, Kisatie 5, Reisjärvi Tyrnävän rhy 27.2.2009 Klo 19:00 Riistala, Tyrnävä, Ampumaradan maja, Tyrnävä-Muhos tien varressa 9 km valtatie 22:n risteyksestä, tien pohjoispuolella Valtakirjojen tarkastus tuntia ennen kokouksen alkua. Oulu Sievin rhy 2.2.2009 Klo 19:00 Sievin valtuustosali, Sievi Pyhäjärven rhy 4.2.2009 Klo 19:00 Hiisitupa, Jyväskyläntie, 86800 Pyhäsalmi Piippolan seudun rhy 6.2.2009 Klo 19:00 Pyhännän ala-asteen ruokala, Pyhäntä Pudasjärven rhy 6.2.2009 Klo 18:00 Pudasjärven Kansalaisopisto, Lukiontie 4 93100 Pudasjärvi Siikajokilaakson rhy 9.2.2009 Klo 19:00 Siikajoen kunnanvirasto, Ruukki Oulaisten rhy 10.2.2009 Klo 19:00 Koivupuhdonkoulu, Kilpukan ruokasali Merijärventie 106, Merijärvi Nivalan rhy 11.2.2009 Klo 19:00 Nivalan eränkävijäin toimitalo , Pyssymäki, Nivala Muhoksen rhy 12.2.2009 Klo 18:00 Muhoksen ampumarata, Kylmälänkyläntie, Muhos 8 km valtatie 22:n risteyksestä Kestilään päin Limingan seudun rhy 13.2.2009 Klo 19:00 Limingan Kansanopisto, Liminka Kärsämäen rhy 16.2.2009 Klo 19:00 Konttila, Kärsämäki Kuusamon rhy 17.2.2009 Klo 18:00 Kuusamon lukion auditorio, Oulangantie 1 93600 KUUSAMO Pohjanmaa Isojoen-Karijoen rhy 3.2.2009 klo 18.00 Nordea Isojoki, Isojoki Kuortaneen rhy 3.2.2009 klo 18.00 Kuortaneen kunnantalo, Kuortane Kälviän-Ullavan rhy 3.2.2009 klo 18.00 Kälviän kunnantalo, valtuustosali, Käl iä li Kälviä Alajärven rhy 4.2.2009 klo 18.00 Alajärven kaupungintalo, Alajärvi Jurvan rhy 4.2.2009 klo 18.00 Osuuspankki, kokoustila, Jurva Vetelin rhy 4.2.2009 klo 18.00 Vetelin koulukeskus, Veteli Alavuden-Töysän rhy 5.2.2009 klo 18.00 Alavuden kaupungintalo, Alavus Kyrönmaan rhy 5.2.2009 klo 18.00 Koulukeskus Isokyrö, Isokyrö Lestijärven rhy 5.2.2009 klo 18.00 Yläaste, Lestijärvi, Lestijärvi Nurmon rhy 5.2.2009 klo 18.00 Haalitalo, Latikanmäentie, Nurmo Härmän rhy 9.2.2009 klo 18.00 Härmän kuntokeskus, Ylihärmä Lappi Pelkosenniemen rhy 13.2.2009 klo 17.00 Pelkosenniemen kunnantalo, Valtuustosali Kittilän rhy 14.2.2009 klo 12.00 Elokuvasali Yläri Ylitornion rhy 15.2.2009 klo 13.00 Ylitornion virastotalo Tornion rhy 18.2.2009 klo 19.00 Tornion kaupunginhotelli, Auditorio Sallan rhy 19.2.2009 klo 18.00 Sallan kunnanvirasto, Valtuustosali Keminmaan rhy 20.2.2009 klo 18.00 Keminmaan kirjasto/Nuorisotalon auditorio Muonion rhy 20.2.2009 klo 18.00 Ammattioppilaitos Lappia Kymi Ylämaan rhy 9.2.2009 klo 18.30 EKOP:n Ylämaan konttorin kerhohuone Valkealan-Kouvolan rhy 10.2.2009 klo 19.00, Ravintola Amanda (Nuorisoseurantalo) Selänpääntie 631, Selänpää Vehkalahden-Haminan rhy 10.2.2009 klo 19.00 Vehkalahti-sali, Ruissalo, Hamina Metsästäjä 1 / 2009 63
• Lapuan rhy 10.2.2009 klo 18.00 Lapuan nuorisotalo, Lapua Lehtimäen-Soinin rhy 10.2.2009 klo 18.00 Lehtimäen kunnantalo, Lehtimäki Perhon rhy 10.2.2009 klo 18.00 Kunnantalo, valtuustosali, Perho Toholammin rhy 10.2.2009 klo 18.00 Toholammin kunnantalo, Toholampi Evijärven-Kortesjärven rhy 11.2.2009 klo 18.00 Nuorisoseura, Evijärvi Lohtajan rhy 11.2.2009 klo 18.00 Houraatin maja, Lohtaja Teuvan rhy 11.2.2009 klo 18.00 Teuvan osuuspankki, Teuva Kauhajoen rhy 12.2.2009 klo 19.00 Erähovi, Kauhajoki Kurikan rhy 12.2.2009 klo 18.00. Osuuspankki,Kurikka, Kurikka Ylistaron rhy 12.2.2009 klo 18.00 Ravintola,Taro, Ylistaro Ilmajoen rhy 17.2.2009 klo 19.00 Kunnantalo,Ilmajoki Kauhavan rhy 17.2.2009 klo 18.00 Yrittäjäopisto, Kauhava Ähtärin rhy 17.2.2009 klo 18.00 Tuomarniemi, Ähtäri Halsuan rhy 18.2.2009 klo 19.00 Kunnantalo, Halsua Kaustisen rhy 18.2.2009 klo 18.00 Kaustisen säästöpankki, kokoustila, Kaustinen Peräseinäjoen rhy 18.2.2009 klo 18.00 Näätämaja, Peräseinäjoki Jalasjärven rhy 19.2.2009 klo 18.00 Osuuspankki,Jalasjärvi Laihian rhy 19.2.2009 klo 18.00 Jakkulan ampumarata huoltorakennus, Laihia Lappajärven-Vimpelin rhy 19.2.2009 klo 18.00 Vimpelin koulukeskus, Vimpeli Himangan rhy 24.2.2009 klo 18.00 Koski-Hovi, Himanka Kannuksen rhy 24.2.2009 klo 18.00 Kannuksen kaupungintalo, Kannus Seinäjoen rhy 24.2.2009 klo 18.00 Vuorimaja, Seinäjoki Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus en aloitetaan tuntia ennen kokouksen alkua. sen Teiskon rhy 16.2.2009 klo 18.00 Kanta-Teiskon Nuorisoseurantalo, Kuusjärventie 5, Kämmenniemi Längelmäveden rhy 17.2.2009 klo 18.30 Hyytiälän metsäasema, Hyytiäläntie 124 35500 Korkeakoski Mäntän seudun rhy 17.2.2009 klo 18.00 Mäntän seudun koulutuskeskus, Mänttä Ruoveden rhy 18.2.2009 klo 18.00 Ruoveden Osuuspankki, Ruovedentie 13 Nokian seudun rhy 19.2.2009 klo 18.00 Kerhola, Polonin sali, Souranderintie 13, Nokia Pälkäneen ja Luopioisten rhy 19.2.2009 klo 19.00 Luopioisten Seuratalo Sääksmäen-Valkeakosken rhy 24.2.2009 klo 18.00 Saarioismaja / Juhansali Tampereen rhy 25.2.2009 klo 18.00 Tampereen Teatteri, Tampere Virtain rhy 26.2.2009 klo 18.30 Nuorisokeskus Marttinen, Monitoimisali, Herrasentie 16, Virrat Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Lempäälän seudun, Mäntän seudun ja SääksmäenValkeakosken rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Valtimon rhy 25.2.2009 klo 18.00 Kuntalaisten talon valtuustosali, 75700 Valtimo Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan tuntia ennen kokouksen alkua. sen Rautavaaran rhy 19.2.2009 klo 18.00 Rautavaaran kunnanviraston valtuustosali, Koulutie 1 , 73900 Rautavaara Suonenjoen rhy 19.2.2009 klo 18.00 Pitäjäntupa, Suonenjoki Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa tuntia ennen kokousta. Pohjois-Savo Vesannon rhy 2.2.2009 klo 18.30 Kirjaston kokoustilat, Keskustie 13, Vesanto. Käynti kokoustiloihin takaoven kautta. Vieremän rhy 2.2.2009 klo 19.00 Vieremän Rientola, Petterintie 23, 74200 VIEREMÄ Varpaisjärven rhy 3.2.2009 klo 19.00 Varpaisjärven peruskoulu, auditorio, 73200 Varpaisjärvi Vehmersalmen rhy 3.2.2009 klo 19.00 Vehmersalmen Osuuspankin kerhohuone, 71310 Vehmersalmi, Vehmersalmen kirkonkylässä Tervon rhy 4.2.2009 klo 19.00 Nuorisotalo Manttu, Mantuntie, 72210 Tervo. Tervon kirkonkylän keskustassa Tuusniemen rhy 4.2.2009 klo 19.00 Tuusniemen Osuuspankin kokoushuone, 71200 Tuusniemi Kaavin rhy 5.2.2009 klo 18.00 Raukku, Koillis-Savon kennelkerhon maja, Kaavi Sonkajärven rhy 5.2.2009 klo 18.30 Kangaslammin hiihtokeskus, Sonkakoskentie 205, 74300 SONKAJÄRVI, Sonkajärven kirkonkylältä 2,05 km Sonkakosken suuntaan Juankosken rhy 9.2.2009 klo 18.30 Osuuspankin kerhohuone, Juankoskentie 16, 73500 JUANKOSKI Karttulan rhy 9.2.2009 klo 18.30 Karttulan kunnanvirastotalo, Kissakuusentie 6, Karttula, Kokous pidetään valtuustosalissa Keiteleen rhy 10.2.2009 klo 19.00 Keiteleen kunnan valtuustosali, Keitele Kuopion rhy 10.2.2009 klo 18.00 Hotelli Savonia Sammakkolammentie 2, 70200 Kuopio, Puijonlaaksossa ostoskeskusta vastapäätä, auditorio. Kiuruveden rhy 11.2.2009 klo 18.30 Hotelli-Ravintola Peltohovi, Asematie 9, 74700 KIURUVESI Lapinlahden rhy 11.2.2009 klo 18.30 Lapinlahti-sali Kivistöntie 2, 73100 LAPINLAHTI, Lukion tiloissa Nilsiän rhy 12.2.2009 klo 19.00 Kaupungin valtuustosali, Nilsiä Leppävirran-Varkauden rhy 13.2.2009 klo 18.30 Leppävirta Kivelän koulun auditorio, Laivurintie 16, Leppävirta Maaningan rhy 16.2.2009 klo 19.00 Maaningan Osuuspankin kerhohuone, Maaningantie 31, 71750 Maaninka Pielaveden rhy 16.2.2009 klo 18.00 Tilausravintola Juhlaranta os. Säviän vanhatie 173, Säviä Riistaveden rhy 17.2.2009 klo 19.00 Riistaveden Osuuspankin kerhohuone, 71160 Riistavesi Siilinjärven rhy 17.2.2009 klo 18.00 Siilinjärven koulukeskus, auditorio, 71800 Siilinjärvi Iisalmen rhy 18.2.2009 klo 19.00 Metsäpirtti, Kainuuntie 6 A , 74100 Iisalmi Rautalammin rhy 18.2.2009 klo 18.30 Pääkirjasto, Kivijalka, Rautalampi Ruotsinkielinen en Pohjanmaa Närpiönseudun rhy 9.2.2009 klo. 19:00 Vocana, Närpes, Närpiö Vöyrinseudun rhy 10.2.2009 Klo. 19:00 Vörå Norra skola, Karvsor Pietarsaarenseudun rhy 11.2.2009 Kl. 19:00 Sursik Skola, Bennäs, Pännäinen, Auditoriet Kokkolanseudun rhy 12.2.2009 Klo. 19:00 Såka Byagård Vaasanseudun rhy 14.2.2009 Klo. 12:00 Koskö samlingshus, Koskövägen 704, 65650 Koskö Uudenkaarlepyynseudun rhy 17.2.2009 Klo. 19:00 Restaurang Juthbacka, Nykarleby Lapväärtinseudun rhy 18.2.2009 Klo. 19:00 Kristinestads högstadieskola, Kristinestad, Kristiinankaupunki Maalahdenseudun rhy 19.2.2009 Klo. 19:00 Kommungården i Malax, Malax Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa tuntia ennen kokousta, paitsi Vöyrinseudun, Uudenkaarlepyynseudun ja Lapväärtinseudun rhy:ssä puoli tuntia ja Vaasanseudun rhy:ssä puolitoista tuntia ennen kokouksen alkua . Pohjois-Karjala la Enon rhy 2.2.2009 klo 18.00 Palvelutalo Kotiranta, Välskärintie 9, 81200 Eno Ilomantsin rhy 3.2.2009 klo 18.00 Ilomantsin kunnantalon auditorio, 82900 Ilomantsi Joensuun seudun rhy 4.2.2009 klo 18.00 Hotelli Julie, Valimontie 3, 80710 LEHMO Juuan rhy 5.2.2009 klo 18.00 Juuan kunnantalon valtuustosali, Poikolantie 1, 83900 Juuka Kesälahden rhy 9.2.2009 klo 18.00 Karjalan Kievari, 59800 Kesälahti Kiteen rhy 10.2.2009 klo 18.00 Kiteen kaupungintalon valtuustosali Kiteentie 25, 82500 KITEE Liperin rhy 11.2.2009 klo 18.00 Liperin kunnantalon valtuustosali, 83100 Liper Nurmeksen rhy 12.2.2009 klo 18.00 Hyvärilän kurssikeskus, auditorio, Lomatie 1, 75500 Nurmes Outokummun rhy 16.2.2009 klo 18.00 Outokummun kaupungintalon valtuustosali, 83500 Outokumpu Lieksan rhy 17.2.2009 klo 18.00 Rauhalan koulu, Lieksa, Rauhalantie 2, 81720 LIEKSA Polvijärven rhy 18.2.2009 klo 18.00 Polvijärven kunnantalo, Polvijärventie 18, 83700 Polvijärvi Rääkkylän rhy 19.2.2009 klo 18.00 Rääkkylän kunnantalon valtuustosali, 82300 Rääkkylä Tohmajärvi-Värtsilän rhy 23.2.2009 klo 18.00 Tohmajärven kunnantalon valtuustosali, 82300 Tohmajärvi Tuupovaaran rhy 24.2.2009 klo 18.00 Erälä, Tuupovaara Satakunta Kihniön rhy 2.2.2009 klo 18.00 Kihniönkylän Eräveikkojen maja, a, Kihniö Punkalaitumen rhy 2.2.2009 klo 18.00 Nordea pankin kokoustila, Punkalaidun Ala-Satakunnan rhy 3.2.2009 klo 18.00 Huittisten Osuuspankki, Huittinen Siikaisten rhy 3.2.2009 klo 18.00 Siikaisten Kunnanvirasto, valtuuston istuntosali Mouhijärven piirin rhy 4.2.2009 klo 18.00 Hotelli Ellivuori, Vammala Säkylän-Köyliön rhy 4.2.2009 klo 18.00 Säkylän Huovinrinteen kerho, Säkylä Lavian seudun rhy 5.2.2009 klo 18.00 Lavian Ms:n maja, Susikoskentie 140 Merikarvian rhy 5.2.2009 klo 18.00 Merikievari, Merikarvia Hämeenkyrön-Viljakkalan rhy 6.2.2009 klo 18.00 Laitilan Mäntylä, Hämeenkyrö Noormarkun seudun rhy 6.2.2009 klo 18.00 Hakalinna, Pomarkku, Vanhatie 25. Euran seudun rhy 9.2.2009 klo 18.00 Euran Urheiluhalli, kisakahvio, Eura Lounais-Satakunnan rhy 9.2.2009 klo 18.00 Unajan Tapiola, Rauma Ikaalisten-Jämijärven rhy 10.2.2009 klo 18.00 Kovelahden Nousula, Kovelahti, Valtatie 3 Pohjois-Häme Jalannin rhy 3.2.2009 klo 18.00 Ravintola Kruuna&Klaava, Kurisjärventie 11, Toijala Kangasalan rhy 5.2.2009 klo 18.00 Valtuustosali, Kangasala, Keskusaukio 2 D, (Kirjaston alakerta) Kuhmalahden-Sahalahden rhy 10.2.2009 klo 18.00 Sariolan yläaste, auditorio Kuhmoisten rhy 10.2.2009 klo 18.00 Kuhmoisten Seurahuone Kurun rhy 12.2.2009 klo 18.00 Kurun Seuratalo, Kuru Lempäälän seudun rhy 12.2.2009 klo 18.30 Narvan Seurojentalo, Vesilahti 64 Metsästäjä 1 / 2009
• Parkanon-Karvian rhy 10.2.2009 klo 18.00 Kunnantalon valtuustosali, Karvia Pohjois-Satakunnan rhy 11.2.2009 klo 19.00 Varuskuntakerho, Niinisalo Porin rhy 11.2.2009 klo 18.00 Ravintola Liisanpuiston auditorio, Pori Kokemäen-Kauvatsan rhy 12.2.2009 klo 18.00 Huittisten Ammatti- ja yrittäjäopisto, Kokemäki Sastamalan rhy 12.2.2009 klo 18.00 Sylvään Koulu, Ojansuunkatu 8, Vammala Harjavallan rhy 13.2.2009 klo 18.00 Yaran kerhotalo, Rikkihappotehtaantie 6, 29200 Harjavalta. Ulvilan piirin rhy 13.2.2009 klo 18.00 Ravintola Ulvilan Seurahuone Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Porin ja Ulvilan piirin rhy:ssä tuntia ennen ssä kokouksen alkua. Uusimaa Karjalohjan rhy 2.2.2009 klo 19.00 Länsi-Uudenmaan Säästöpankki, ki, Karjalohja Siuntion rhy 2.2.2009 kl 18.00 Gårdskulla Café, Sjundeå Keski-Uusimaan rhy 3.2.2009 klo 18.00 Tuusulan kunnantalo / valtuustosali, Hyryläntie 16, 04300 Tuusula Porvoon rhy 3.2.2009 kl 18.00 Ravintola Iris, Porvoo Tammisaaren rhy 4.2.2009 kl 19.00 Ekenäs högstadie / Tammisaaren yläaste, Flemmingsgatan 17, Ekenäs Hankoniemen rhy 4.2.2009 kl 18.00 Haagapuiston koulu / Hagaparkens skola Vantaan rhy 5.2.2009 klo 18.00 Helsinge skola, Ylästöntie 3, 01510 Vantaa Lohjan rhy 9.2.2009 klo 18.00 Länsi-Uudenmaan Säästöpankki, Laurinkatu 48, 08100 Lohja Nummi-Pusulan rhy 9.2.2009 klo 18.30 Länsi-Uudenmaan Säästöpankki, Pusula Sammatin rhy 9.2.2009 klo 18.00 Sammatin paloasema Mäntsälän rhy 10.2.2009 klo 19.00 Mäntsälän ampumaurheilukeskus, Hirvihaarantie 725 , 04680 Hirvihaara Pornaisten rhy 10.2.2009 klo 18.00 Parkkojan koulu, Alkutaival 16, 07190 Halkia Tenholan rhy 10.2.2009 kl 18.00 Hembygdens Väl, Bromarv Orimattilan rhy 11.2.2009 klo 18.00 Helinäntupa, Kuismapolku 2 , 16300 Orimattila Vihdin ja Karkkilan rhy 12.2.2009 klo 18.00 Karkkilan seurakuntakeskus Pernaja-Loviisan rhy 12.2.2009 kl 18.00 Byahemmet, Byahemsvägen 16, 07740 Gammelby Myrskylä-Artjärven rhy 16.2.2009 klo 19.00 Myrskylän paloaseman kokoustila, Paloasemantie 3, Myrskylä Ruotsinpyhtään rhy 16.2.2009 klo 18.00 Ruotsinpyhtään kunnantoimisto, Pitäjäntie 7 A, 07970 Ruotsinpyhtää Espoo-Kauniaisten rhy 17.2.2009 klo 18.00 Omnia Ammattiopisto, Leppävaaran toimipiste, Upseerinkatu 11, 02600 Espoo Sipoon rhy 17.2.2009 kl 18.00 Box brandkårshus / Box VPK-talo, Spjutsundsvägen 107, Sipoo Lapinjärven rhy 18.2.2009 kl 18.00 Lapinjärven Kirkonkylän paloasema, Lapinjärvi Liljendalin rhy 18.2.2009 kl 19.00 Stallet, Sävträsk Helsingin rhy 23.2.2009 klo 18.00 Metsästäjätoimisto, Sompiontie 1, 00730 Helsinki Karjaan rhy 23.2.2009 kl 18.00 Lärkkulla kursgård, Lärkkullavägen 22, Karis Pohjan rhy 23.2.2009 kl 19.00 Fiskars Wärdshus Inkoo-Snappertunan rhy 24.2.2009 kl 18.00 Fagerviks Uf-lokal / Fagervikin nuorisoseuratalo, Fagervik, Ingå Kirkkonummen rhy 24.2.2009 kl 18.00 Kirkkonummen VPK /Kyrkslätt FBK, Överby Hyvinkään rhy 25.2.2009 klo 18.00 Vehkojan koulu / auditorio, Männikkötie 6, Hyvinkää Nurmijärven rhy 25.2.2009 klo 18.00 Keski-Uudenmaan Osuuspankin kokoushuone, Keskustie 6 , 01900 Nurmijärvi Askolan-Pukkilan rhy 26.2.2009 klo 18.30 Nuorisoseurantalo Helkamäki, Helkamäentie, Monninkylä Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Varsinais-Suomi mi i Rymättylän-Merimaskun rhy y 4.2.2009 klo 18.30 Leipomo-Kahvila Tuulisuomu, 21140 Rymättylä Mynämäen alueen rhy 5.2.2009 klo 18.30 Mynämäen Säästöpankki, 3100 Mynämäki, Kerhohuone Salon seudun rhy 5.2.2009 klo 18.00 Keskustan koulu, Kavilankatu 2, 24100 Salo, Auditorio Alastaron rhy 9.2.2009 klo 19.00 Alastaron metsästysmaja, 32440 Alastaro Vakka-Suomen rhy 9.2.2009 klo 18.00 TOP Vehmaa, 23200 Vinkkilä, Kokoushuone Kalannin seudun rhy 10.2.2009 klo 19.00 Kalannin Erämiesten maja, Kalanti Marttilan seudun rhy 10.2.2009 klo 19.00 Kosken TL Eränkävijöiden maja, 31500 Koski TL Kiskon piirin rhy 11.2.2009 klo 18.30 Suomusjärven Palokunnan talo, 25410 Suomusjärvi Perniönseudun rhy 11.2.2009 klo 18.30 Perniön Osuuspankki, 25500 Perniö, Kokoushuone Laitilan seudun rhy 12.2.2009 klo 19.00 Laitilan Kaikun maja, Suontaka, 23800 Laitila Someron rhy 12.2.2009 klo 18.30 Someron Seurahuone, Rantatie 2, 31400 Somero Maskun seudun rhy 23.2.2009 klo 18.30 Ruskotalo, Talkootie 3 , 21290 Rusko Pöytyän seudun rhy 23.2.2009 klo 19.00 Haukkavuoren Hiihtomaja, 21880 Pöytyä Paimionlahden rhy 24.2.2009 klo 19.00 Paimion Metsästysseuran maja, 21530 Paimio Turunmaan saariston rhy 24.2.2009 kl 18.30 Korpo Kommunalgården, 21710 Korpo Loimaan seudun rhy 25.2.2009 klo 19.00 Loimaan Seurahuone, 32200 Loimaa Paraisten rhy 25.2.2009 kl 18.00 Finlands fiskeri- o. miljöinstitut / Kalatalous- ja ympäristöinstituutti, Fiskeriskolvägen 72, 21610 Kirjala Kemiönsaaren rhy 26.2.2009 kl 19.00 Restaurang Galaxy, 25700 Kimito Turun seudun rhy 26.2.2009 klo 19.00 Auran Kettulinna, 21380 Aura Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Pöytyän seudun rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. PEURAMAILLA metsästyselokuva valkohäntäpeuran metsästyksestä sekä mäyräkoirilla että kyttäämällä. AFRIKKA ­METSÄSTÄJÄN PARATIISI, saalisrikas elokuva suomalaismetsästäjien seikkailuista Etelä-Afrikassa. Tulossa lähiaikoina: KETTUKOIRIA JA ERÄNKÄVIJÖITÄ, elokuva kettujahdeista amerikankettukoirilla. PAKO ELÄMÄÄN, luontoelokuva Inarin erämaista, tässä ei metsästetä. Myös paljon muita! Kaikkien hinta 26 , kestot 50 ­ 75 min. Lisätietoja www.videosara.fi tai gsm 0400-229739. Voit tilata tekstiviestillä tai sähköpostilla, os. arttu@videosara.fi. Videosara/Arttu Kotisara, 44500 Viitasaari Metsästyselokuvia! KOIRA-GPS YLIVOIMAINEN Vaihtotarjous! TÄYTEEN PAKETTIIN (puhelin+ohjelma+GPS+panta) HUIPPUPUHELIN iskunkestävä ja vesitiivis TAI TUTKA KUIN TUTKA -300 Ilman vaihtolaitetta ostavalle hyvitys vähintään SUPERETU! MYYNTI myynti@pointersolutions.com www.pointersolutions.com Metsästäjä 1 / 2009 65
• Metsästäjäorganisaatio tiedottaa Metsästäjäin Keskusjärjestön osoite/postinumero muuttuu tymistä suomalaisissa näätäeläimissä ja viruksen perimän yhtäläisyyksiä ja eroja, mm. ovatko virukset mahdollisesti peräisin tarhatuista minkeistä. Näytteenotossa tehdään yhteistyötä Metsäntutkimuslaitoksen, Elintarviketurvallisuusviraston, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, riistanhoitopiirien sekä Helsingin, Jyväskylän ja Turun yliopistojen kanssa. Vastaavanlainen näytteenottoprojekti on meneillään myös Virossa Tallinnan eläintarhan suojelujohtaja Tiit Maranin johdolla. Verinäyte otetaan imupaperilapulla, joten näytteenotto on helppoa ja nopeaa. Näillä näkymin näytteitä kerätään ainakin kesään 2009 saakka. Voitte ottaa yhteyttä allekirjoittaneisiin näytteenottomateriaalin toimittamiseksi. Samalla lähetetään tarkemmat näytteenotto-ohjeet. Vastaamme myös mielellämme kaikkiin tiedusteluihin. Kaikille yhteystietonsa toimittaneille pyytäjille kerrotaan aikanaan tuloksista, lisäksi tulokset raportoidaan kansainvälisessä julkaisussa ja Metsästäjä-lehdessä. Tutkimus on osa Anna Knuuttilan väitöskirjatyötä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Tutkimusta rahoittavat Orion-Farmos Tutkimussäätiö ja Suomen eläinlääketieteen säätiö. Yhteistyöstä kiittäen, Prof. Olli Vapalahti ELK, KTK Anna Knuuttila Mikrobiologia ja epidemiologia Peruseläinlääketieteen laitos Eläinlääketieteellinen tiedekunta Agnes Sjöbergin katu 2 (PL 66) 00014 Helsingin yliopisto Haartman-instituutti virologian osasto Haartmaninkatu 3 (PL 21) 00014 Helsingin yliopisto Puh. 09-191 26604, 09-191 57050 (Olli) Puh. 09-191 57049 (Anna) olli.vapalahti@helsinki.fi anna.knuuttila@helsinki.fi I 1.1.2009 alkaen Sipoon Itäsalmen alueesta tulee 00890 Helsinki. Itäsalmen postinumero 01100 poistuu kokonaan käytöstä. Metsästäjäin Keskusjärjestön uusi osoite on: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13­14, 00890 Helsinki I Rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikaiset poikkeuspyyntiluvat kannattaa hakea jo nyt, vaikka tarve ajoittuisi marjakauteen! Hakemusten käsittely valitusaikoineen vie oman aikansa, ja viime hetkellä akuuttiin tarpeeseen haettu lupa voi tulla liian myöhään ja vahinko on jo sattunut. Hakulomakkeet löytyvät kotisivultamme www.riista.fi. Muista rauhoittamattomien lintujen pyyntilupahakemukset! I Vuonna 2008 riistanhoitomaksun suoritti 307 193 henkilöä. Vuoteen 2007 verrattuna riistanhoitomaksun suorittaneiden määrä laski 1 023 henkilöllä (0,3 %). Metsäkanalintukantojen jyrkkä heikkeneminen viime syksynä näyttäisi laskeneen maksettujen korttien määrää perinteisillä kanalinnustusalueilla. Metsästäjämäärät riistanhoitopiireittäin ilmenevät oheisesta taulukosta. Piiri Etelä-Häme Etelä-Savo Kainuu Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruotsink. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Yhteensä 2007 11 381 16 877 16 744 18 327 16 405 35 433 42 372 23 505 11 915 19 769 27 747 9 663 15 259 29 377 13 442 308 216 2008 11 443 16 864 16 533 18 233 16 439 34 673 42 089 23 537 11 838 19 770 27 570 9 628 15 233 29 692 13 651 307 193 muutos 62 -13 -211 -94 34 -760 -283 32 -77 1 -177 -35 -26 315 209 -1 023 muutos % 0,5 -0,1 -1,3 -0,5 0,2 -2,1 -0,7 0,1 -0,6 0,0 -0,6 -0,4 -0,2 1,1 1,6 -0,3 Metsästäjämäärä kääntyi lievään laskuun Väitteitä ja vastauksia, vastaajana erikoistutkija Ilpo Kojola, RKTL I Erään tuoreen riista-alan lehden pääkirjoittaja esittää sinun väittäneen, että susia olisi yhtäkkiä hävinnyt 200 yksilöä käyttäen lähteenään "toista alan lehteä". ­ RKTL arvioi talven 2006/2007 susikannaksi noin 250 ja talven 2007/2008 susikannaksi noin 200 yksilöä. Vuoden sisällä susien määrä oli arvion mukaan vähentynyt noin 50 yksilöllä. Tämän talven tietojen perusteella susien lukumäärä ei ole vähentynyt talveen 2007/2008 verrattuna. Kirjoituksessa viitataan myös Venäjän Karjalan susikannan vähentymiseen ja mainitaan ilmeisesti sinun esiintuomaksi syyksi se, että itärajan takana tapetaan susia ennätysmääriä, koska niistä maksetaan hyvät tapporahat eikä sieltä saada täydennystä. Tapporahojen osalta viitataan kuitenkin Karjalan tasavallan päämiehen Sergei Katanandovin lausumaan, että itärajan ylisuureen susikantaan on syynä se, ettei sudesta enää makseta tapporahaa. ­ Venäjän Karjalassa tehtiin viime syksynä päätös palauttaa tapporaha sudesta, mutta susikannan kehitys tasavallan alueella on Karjalan tutkimuslaitoksen riistantutkijoiden mukaan seurannat ensisijaisesti hirvikannassa tapahtuneita muutoksia. Karjalan hirvikanta on voimakkaasti supistunut viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden aikana. Geneettiset analyysit osoittavat susien tulomuuton Venäjältä Suomeen olleen viime vuosina melko vähäistä. Pääkirjoituksessa esitetään, että RKTL vähentäisi Ilomantsin alueen petohavainnoista suoraan puolet ja muualla Suomessa huomattavasti enemmän. Kirjoittaja toteaa, että tällä menetelmällä saadaan susikantakin niin alas kuin WWF haluaa. ­ Yhtään havaintoa ei "poisteta" kaikkiaan noin 24 000 vuosittaisesta petohavainnosta, jotka RKTL:ssä työskentelevien tallentajien osoitteeseen toimitetaan, havainto-lomakkeessa olevan ohjeen mukaan. Petohavaintokartta on nähtävissä RTKL:n kotisivuilla. Petojen lukumäärä on luonnollisesti paljon pienempi kuin havaintojen määrä. Kaikki havainnot ovat tärkeitä, mutta kanta-arviossa keskitytään pentuehavaintoihin. Suden osalta keskeisimpiä ovat laumat ja parit, joiden elinalueena normaalisti on kiinteärajainen reviiri. RKTL:n arvio Pohjois-Karjalan susikannasta pitää yhtä metsästäjien oman laskennan kanssa. Metsästäjät suorittivat vuoden 2008 marraskuun hirvilaskennan yhteydessä susikartoituksen ja saivat tulokseksi 51 sutta. Vuoden lopulla MMM:lle jättämässään lausunnossa RKTL arvioi Pohjois-Karjalan susikannan olevan 50 ­ 60 yksilöä. WWF:n tavoitteista susikannan suhteen minulla ei ole tietoa. Kirjoituksessa esitetään väite, että lähes kaikki itärajan metsästäjät ovat havaintolakossa. ­ Ongelmat ovat paikallisia ja uskoakseni väistyviä, kunhan nettipohjainen havaintojen kirjaaminen saadaan ensi vuonna täydellä teholla pyörimään. Pääkirjoittaja kysyy myös, että onko tosiaan niin, että heti kun tutkijoissa ei ole yhtään metsästäjää, ovat tuloksetkin enemmän tai vähemmän hihasta vedettyjä. ­ Tutkijoista valtaosa on metsästäjiä. Tutkijan ammattitaito ei kuitenkaan riipu siitä, onko hän metsästäjä vai ei. (toim.) I Lounais-Satakunnan rhy: toiminnanohjaaja Jari Toivonen, Murkkulantie 10, 26840 KORTELA, Puh. 020 414 3624 työ, (02) 823 5031 koti, 0500 127 702, jari.toivonen@upm-kymmene.com. I Heinäveden rhy: toiminnanohjaaja Marko Räisänen, Asemantie 29, 79700 Heinävesi. Puh. 0400 954 576, marko.raisanen@pp1.inet.fi I Juuan rhy: uusi osoite Reima Ovaskainen, Retuvaarantie 54 a, 83900 JUUKA I Pälkäneen-Luopioisten rhy: uusi toiminnanohjaaja Jari Salminen, Perkiöntie 37, 36600 Pälkäne. Puh. 0400 253114, e-mail: jari.o.salminen@gmail.com I Ylitornion Rhy, toiminnanohjaaja Markku Mattila, puh. 0400-766 063, markkumattila@pp.inet.fi Osoitteenmuutoksia I Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta kartoittaa parvoviruksiin kuuluvan Aleutian tautiviruksen (Aleutian mink disease virus, AMDV) esiintymistä Suomen luonnonvaraisissa näätäeläimissä. Haemme yhteistyöhaluisia metsästäjiä avuksi näytteenottoon. Näytteiden keruussa on jo mukana useita metsästäjiä, mutta tutkimuksen toteuttamiseksi tarvitsemme lisää verinäytteitä etenkin kärpistä. Otamme mielellämme vastaan näytteitä myös kuolleena tavatuista lumikoista (rauhoitettu) ja saukoista (metsästys vaatii pyyntiluvan). Aleutian tautiviruksen aiheuttama Aleutian tauti (plasmasytoosi) on yleinen minkkitarhoilla maailmanlaajuisesti. Minkeillä taudille tyypillisiä oireita ovat mm. eläimen laihtuminen, anemia, verenvuodot suusta ja sieraimista sekä veriset ulosteet. Taudin vakavuusaste vaihtelee riippuen sekä viruskannasta että isäntäeläimeen liittyvistä tekijöistä. Herkillä yksilöillä tartunta johtaa kuolemaan. Hoitoa tai rokotetta tautia vastaan ei ole. Luonnonvaraisista näätäeläimistä (mm. minkki, vesikko, saukko, hilleri ja näätä) virusta on löydetty mm. Ranskassa, Espanjassa ja Englannissa. Näiden eläinten taudinkuvasta ei ole varmuutta, mutta epäillään että se ei ole yhtä vakava kuin minkillä. Aleutian tauti -viruksen mahdollista osallisuutta mm. vesikko- ja hillerikannan pienenemiseen on kuitenkin epäilty. Tautia on raportoitu myös lemmikkifreteissä. Muille eläimille tai ihmisille viruksesta ei ole vaaraa. Suomen luonnonvaraisista näätäeläimistä ei ole aiemmin tutkittu Aleutian tautiviruksen esiintymistä. Näytteiden avulla onkin tarkoitus selvittää viruksen esiin- Aleutian tautia suomalaisissa näätäeläimissä? 66 Metsästäjä 1 / 2009
• I Venäjän metsästäjien ja kalastajien yhdistys (Russian Association of Hunters and Fishermen) juhli Moskovassa 50-vuotista taivaltaan marraskuun lopulla näyttävästi. Juhlallisuuksiin kuului konferenssi, juhlakokous ja gaalapäivällinen sekä osalle vieraista metsästystä. Konferenssissa oli CIC:n ja viidentoista valtion edustajia. Olin henkilökohtaisen kutsun saatuani edustamassa Suomea ja suomalaista metsästystä. Samalla sain tuoda Metsästäjäin Keskusjärjestön onnittelut juhlivalle järjestölle. Konferenssin aiheena oli "Kestävän käytön periaate metsästyksessä ­ yhteistyön näkymät". Tarkoitus oli keskustella metsästyshallinnon roolista villieläinten suojelussa ja kestävästä käytöstä sekä arvioida tulevaisuudennäkymiä. Kaikkien osanottajien esitettyä puheenvuoronsa päädyttiin johtopäätökseen, että organisoitu metsästyshallinto on tehokkain väline villieläinten ja niiden habitaattien suojelussa. Keskusteluja ja yhteistyötä on tarkoitus jatkaa ja laajentaa. Kaikki tilaisuudet oli hoidettu taidolla, täsmällisesti ja arvokkaasti. Vieraat otettiin vastaan lämmöllä ja meistä pidettiin venäläisen tavan mukaan hyvää huolta. Juhlatunnelman kruunasi erittäin tasokkaiden musiikkija tanssitaiteilijoiden esitykset. (S. S.) Venäjän metsästäjien ja kalastajien järjestö 50 vuotta I Kevään riistanhoitoyhdistysten kokouksissa on hallitusvalintojen aika, joten jokaisen jäsenen osallistuminen on tärkeää. Kokouksen päätöksen tekoon voi osallistua myös antamalla valtakirjan edustajalleen. Valtakirja ja kokousajankohdat löytyvät tästä lehdestä ja www.riista.fi-sivuilta. Tuntia ennen kokouksien alkua esitetään Karhun todelliset kasvot ­video, joka kertoo mielenkiintoista tutkimustietoa karhun ja ihmisen rinnakkaiselosta. Filmi on pohjoismaista yhteistuotantoa. I Riistakolmioiden talvilaskenta tehdään Etelä- ja Keski-Suomessa 15.1.-28.2. Koko kolmio lasketaan yhden päivän aikana, ja se voidaan tehdä useamman laskijan yhteistyönä. Laskenta voidaan tehdä 1-3 vrk esikierron tai jäljet peittävän lumisateen jälkeen. Esikierrolla peitetään reitin ylittävät lumijäljet. Hyvien laskentasäiden sattuessa laskenta kannattaa pyrkiä tekemään mahdollisimman pian. Riistakolmiolaskentojen tuloksia ja ohjeita on nähtävillä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sivuilla osoitteessa: http://www.rktl.fi/riista/riistavarat/lumijalkilaskenta_2008/ Ruotsinkielinen Pohjanmaa I Svenska Österbottens säljägare r.f. pitää vuosikokouksensa sunnuntaina 8.3.2009 Hotelli Silveriassa Vaasassa. Esitelmän kokouksessa pitää Anita Storm. Riistanhoitoyhdistysten kokouksissa hallitusvalintoja ja karhutietoutta Riistakolmiot kutsuvat Suomalainen metsästäjä 2009 -kyselytutkimus käynnistyy I Riistan- ja kalantutkimus yhteistyössä Metsästäjäin Keskusjärjestön kanssa kartoittaa suomalaisen metsästäjän omakuvaa, metsästystoimintaa, metsästäjien mielipiteitä, tarpeita ja ajatuksia tulevaisuudesta kyselytutkimuksella. Suomalainen metsästäjä 2009 -tutkimuksen tavoitteena on kerätä tietoa siitä, millainen on suomalaisen metsästäjän omakuva tänään ja mihin suuntaan metsästysharrastus on kehittymässä. Metsästäjien ja metsästyksen ominaispiirteiden tutkimus palvelee metsästyksen ja riistanhoidon neuvontaa ja tiedotusta. Kysymykset käsittelevät metsästyskirjoa, ajankäyttöä harrastukseen ja sen tärkeyttä harrastajille. Rahankäyttö ja aseiden sekä muiden tarvikkeiden omistaminen on niin ikään kiinnostuksen kohteena. Kysely kattaa yhdistys- ja seuratoiminnan, kolmiolaskenta- ja riistanhoitotyön ja muun ajankäytön metsästykseen. Myös motiiveista ja muista luontoharrastuksista kysellään. Kyselyllä selvitetään myös metsästysharrastuksen periytyvyyttä. Mikäli kysely tipahtaa postiluukustasi, toivomme että uhraat hetken kertomalla mielipiteistäsi ja muistelemalla metsästyskokemuksiasi. Kysely julkaistaan raporttina ja se valmistuu vuoden 2009 aikana. I Metsästäjäin Keskusjärjestö, Suomen Metsästäjäliitto ja Eräkontti ovat sopineet, että metsästäjäkuntaan, metsästysseuroihin, riistanhoitoyhdistyksiin ja riistanhoitopiireihin suuntautuva luonnonhoitotuotejakelu pyritään kanavoimaan Metsästäjäliiton ja sen jäsenpiirien omistamaan OY Eräkontti AB:hen. Tutustu oheiseen tuotetarjontaan! Loukut: - RA028 Ka-Nu-loukku - RA005 Yleis(verkko)loukku supikoiralle - RA004 minkki verkkoloukku - RA030 Ihjäl minkkiloukku - RA036 Ihjäl näätäloukku - RA037 Gävleborg minkkiloukku - RA038 Gävleborg näätäloukku Raudat: - RA001 Duke 120mm raudat minkille - RA015 Duke 220mm raudat - RA034 Duke 160 mm raudat näädälle - RA022 Conibear 120mm minkille ja näädälle - RA023 Conibear 220mm supikoiralle ja ketulle - RA039 Conibear 330mm majavanraudat - RA024 Jahti 120mm minkille ja näädälle - RA033 tarjouspaketti 5 kpl rautoja +virityspihdit yhteensä: - RA027 minkinrautojen viritin - RA026 Jahti 280mm Majavanraudat tarjous: kahdet raudat + virityspihdit - RA025 majavanrautojen viritin Jalkanarut: - RA016 Repo jalkanaru - RA002 varavaijeri Repo­jalkanaruun Ampumataulut: - TA056 Iso Hirvitaulu 75/100m (2-päinen) - TA006 Hirvenhiihtotaulu kartonkia - TA012 Luodikkotaulu 100m - TA013 Pienoisluodikkotaulu 50m - TA011 Ilmahirvitaulu - TA040 Ilmaluodikkotaulu-nauha Nuolukivet: - RE105 Knz Wild riistakivi, lavoittain 249 /kpl 69 /kpl 29 /kpl 49 /kpl 49 /kpl 50 /kpl 50 /kpl 14,90 /kpl 25,50 /kpl 19,90 /kpl 24,50 /kpl 49,50 /kpl 65 /kpl 14,50 /kpl 65 /pkt 12 /kpl 59 /kpl 79 /set 15 /kpl 29 /kpl 3,90 /kpl 6 /kpl 95 /100kpl 95 /100kpl 55 /100kpl 15 /100kpl 180 /1200kpl 739 /112kpl Luonnonhoitotuotteet nyt Eräkontista! Piirit Etelä-Savo Rhy:n vuosikokouksissa elokuvaesitys I Etelä-Savon riistanhoitoyhdistysten vuosikokouksien yhteydessä esitetään riistaaiheinen elokuva. Esitykset alkavat puoli tuntia ennen kokouksen alkamista. Tervetuloa seuraamaan! Pohjois-Savo Eräilta Kuopiossa I Kuopiossa hotelli Iso-Valkeisella 28.1.2009 klo 18.00 järjestettävässä Eräillassa kuullaan luentoja valtakunnallisesti ja maakunnallisesti ajankohtaisista aiheista. Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Juha K. Kairikko luennoi pienistä hirvieläimistä ja niiden kannan hoidosta. Aihe on ajankohtainen myös Pohjois-Savossa, sillä monin paikoin maakunnassa opetellaan kauriskannan kestävää hoitoa. Toisena aiheenaan hän kertoo vierasperäisistä pienpedoista ja niiden merkityksestä luonnolle. Valtakunnallinen kosteikkostrategia kartoittaa maamme kehitettävät kosteikot Maa- ja metsätalousministeriön johdolla maahamme luotavan kosteikkostrategian yhtenä tavoitteena on kartoittaa kehitettävät kosteikot maastamme. Hankkeen pilottivaihe tehtiin Pohjanmaan riistanhoitopiirissä ja siellä kartoituksessa saatiin esille 160 kosteikkoa. Pohjois-Savossa ja muualla maassa kartoitus toteutetaan vuoden 2009 aikana. Vesistö rikkaassa maakunnassamme kehitettäviä ja kunnostettavia kosteikkoja löytynee Pohjanmaata enemmän. Kosteikkostrategiasta saapuu puhumaan Pohjanmaan riistapäällikkö Jarkko Nurmi, joka on ollut mukana laatimassa MMM:n kosteikkostrategian toimenpideosiota. Parhaat kosteikot pääsevät mukaan kunnostusohjelmaan, jolle varoja haetaan ulkopuolisista lähteistä. Kosteikkokartoitusta esitellään myös riistanhoitoyhdistysten kokouksien riistanhoitopiirin puheenvuorossa. Muista myös tyylikkäät pienpetoaiheiset lahjakortit pienpetopyytäjille! TUTUSTU TUOTTEISIIN TARKEMMIN www.erakontti.fi Pidätämme oikeuden hinnanmuutoksiin. Tilauksia voi jättää sähköpostilla: tuula.savumo@erakontti.fi tai veli-pekka.seppanen@erakontti.fi tai soittamalla: p. 0104409410 tai p. 0104409415 Oy Eräkontti Ab, Tehtaankatu 13, 11710 Riihimäki MKJ kansainvälistä edunvalvontaa Metsästäjä 1 / 2009 67
• Tilaa! Metsästäjä vastuu-turvallisuus Uusi DVD-opetusohjelma metsästäjille I Suomessa on yli 300 000 metsästäjää ja määrä on ollut kasvussa. Uusia metsästäjätutkinnon suorittajia on viime vuosina ollut noin 8000 vuosittain. Metsästys onkin yksi yhteiskuntamme laajapohjaisimmista harrastemuotoisista luonnonkäyttömuodoista. Sen ominaisluonteen vuoksi yhteiskunta on asettanut myös runsain määrin eriasteisia säädöksiä takaamaan, että metsästys tapahtuu kestävästi, turvallisesti ja elämää kunnioittaen. Metsästystä säätelee metsästyslaki ja metsästysasetus sekä koko joukko muita välittömästi tai välillisesti asiaan liittyviä säädöksiä, jotka voivat myös toisinaan muuttua melkoisen nopeasti. Näitä ovat muun muassa luonnonsuojelu-, ampuma-ase-, sekä rikoslaki ja niihin liittyvät asetukset. Metsästäjän velvollisuutena onkin tuntea melkoinen joukko erilaisia säädöksiä voidakseen toimia metsällä lakien ja asetusten mukaisesti. Perusteet käydään aina läpi metsästäjätutkintoon valmentavilla kursseilla sekä tietysti itsenäisesti opiskelemalla ja myöhemmin erilaisissa koulutuksissa sekä metsästäjä-lehteä lukien. Nyt on ensimmäistä kertaa koottu hyvällä pedagogisella otteella DVD -opetusohjelmaksi suuri määrä metsästykseen ja ampuma-aseiden käyttöön liittyvää lainsäädäntöä valaisevien tilannekuvausten ja asiantuntijalausuntojen avulla. Perusteemoina ovat metsästäjän vastuu- ja turvallisuuskysymykset metsästykseen liittyen. Metsästäjävakuutuksen perusasiat käydään läpi samoin kuin ampuma-aseiden käsittelyyn liittyvät turvallisuusriskit. Metsästysoikeuden ja metsästysluvan erot sekä aseiden kuljettaminen moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla selvitetään perusteellisesti. Punainen lanka taustalla on metsästyksen eettiset periaatteet, joiden mukaan toimimalla metsästyksen hyväksyttävyys yhteiskunnassa voidaan parhaalla mahdollisella tavalla taata. Ohjelma on perin hyödyllinen uusille metsästäjille ja katsottavaksi tutkintokursseilla, seurojen kokousten valistusosioon, eri alojen oppilaitoksille ja myöskin muulle kansalle nähtäväksi. Ohjelman on tuottanut Euro Tv-News Oy Rovaniemi/ Opetusohjelmat. Ohjelman yhteistuotanto- ja asiantuntijatahoina ovat olleet: Metsästäjäin Keskusjärjestö Sisäasiainministeriö/Arpajais- ja asehallintoyksikkö Tapiola-Ryhmä Ohjelmassa käydään läpi muun muassa seuraavat asiat: I I I I I I I I I I I I I I I I I I I Yleiset säännökset Metsästyksen määritelmä Riistanhoidon määritelmä Metsästysvuosi Metsästysoikeus, metsästysvuokra ja metsästyslupa Alueen omistajan metsästysoikeus Oikeus metsästää yleisellä vesialueella ja talousvyöhykkeellä Kuntalaisen oikeus metsästää valtion alueella Pyyntilupa Metsästysoikeuden vuokraaminen Metsästyslupa Metsästyksen harjoittamisen yleiset vaatimukset Ampumakoe Metsästyskortin ja ampumakoetodistuksen esittäminen Hirvieläinten pyyntiluvan myöntäminen ja pyynnin edellytykset Karhunpyynnin edellytykset Metsästystavat Moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoitukset Pyyntivälineet ja pyyntimenetelmät I Metsästysaseen kuljettaminen ja kantaminen I Suurpedon (karhun) kohtaaminen I Koiran pitäminen I Koiran kiinnipitovelvollisuus I Koiran kouluttaminen I Lainvastaisen toiminnan seuraamukset I Metsästysrikos I Metsästysrikkomus I Ampuma-aselainsäädäntöä ja ampuma-aselupaharkinta I Ampumaradat I Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeita / rikosten merkitys ampuma-aselupaharkinnassa I Ampuma-aseen käsittelyyn liittyviä tapaturmariskejä I Metsästäjän tapaturmatilanteet I Vaatetuksen merkitys metsästyksessä I Metsästäjävakuutus I Aseen säilytys ja huolto Ohjelma on myynnissä MKJ:n varastolta 28 euron hintaan. Sen kesto on noin 78 minuuttia. Ohjelman voit katsella myös internetversiona www.riista.fi-etusivun pikavalikon linkin kautta tai suoraan osoitteesta: www.sanomat24.fi Uutuuksia: Metsästäjä-vastuu-turvallisuus-DVD Julisteet: (taitettuna) Riistalinnut Riistanisäkkäät 28 e ______kpl 1,50 e ______kpl 1,50 e ______kpl Tutustu laajempaan tuotevalikoimaamme netti-sivuillamme www.riista.fi Tilaukset postitetaan postiennakolla: 3,65 e postiennakkomaksu + postimaksu painon mukaan. Tilaukset postitse: Metsästäjän keskusjärjestö, Varasto, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelin: (09) 2727 8120. Pelit: Riistaeläimiä-muistipeli Riistavisa Pelikortit: Suomen riistaeläimet Ranta- ja vesilinnut Suomen kalat Pihapiirin lintuja Pihapiirin kasveja Pihapiirin pikkueläimiä DVD:t: Peuramailla-DVD Lumiset pienpetojahdit-DVD Karhun todelliset kasvot (suomi+ruotsi) Laukauksia ja latvateeriä Haaveitteni metsähanhi Lumisten kairojen metsähaukut Tavoitteena talviriekot Hirvieläimet liikenteessä Metsäkauris Oppaat ja kirjat: Hylje-kirja Seal-kirja (englanniksi) Tuo hiisi hirviäsi Pyy pivossa Lumijälkiopas Pieni maastokirja ­ jäljet Metsästäjän opas Villiä elämää Jäniksen selässä 10 e ______kpl 32 e ______kpl 5e 5e 5e 5e 5e 5e 26 e 26 e 15 e 26 e 26 e 26 e 26 e 17 e 25 e 12 e 12 e 28 e 10 e 5e 6e 30 e 5e 7e ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl Tilaukset netin kautta: www.riista.fi _______________________________________________________________ Nimi _______________________________________________________________ Lähiosoite _______________________________________________________________ Postinumero Postitoimipaikka _______________________________________________________________ Puhelinnumero 68 Metsästäjä 1 / 2009
• Osoitteita Metsästäjäin Keskusjärjestö, MKJ Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelimet: Vaihde 09-2727 810, Fax. 09-2727 8130 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi www.riista.fi Riistanhoitopiirit e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. 03-644 650, fax. 03-6446 522. Riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 0400-225 745. Etelä-Savo: Virastotie 3, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440-452 830, fax. 015-452 831. Riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 0500-257 407, rh-neuvoja Veli-Matti Pekkarinen, puh. 0400-257 407. Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 0400-188 565, fax. 08-712 397. Riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 0400-137 028, rh-neuvoja Markus Pekkinen, puh. 0400-268 390. Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630, fax. 020-7479 639. Riistapäällikkö Jukka Purhonen, puh. 0400-242 727. rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 0400-243 414. Kymi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 0440-494 005 fax. 05-344 0998. Riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh.0400-258 479, rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040-7162 223. Lappi: Vanamokatu 3 D, PL 8050, G Toiminnanjohtaja: Jari Pigg, puh. 09-2727 8111. G Apulaistoiminnanjohtaja: Sauli Härkönen, puh. 09-2727 8112, 050-5055 635. G Talous: Pekka Lehikoinen, puh. 09-2727 8118, 0400-648 678. G Metsästys ja riistanhoito, koulutus ja neuvonta: Tuomo Pispa, puh. 09-2727 8115, 0400-700 778. Marko Svensberg, puh. 09-2727 8117, 040-5573 827. G Viestintä, Metsästäjä- ja Jägaren-lehdet: Klaus Ekman, puh. 09-2727 8116, 0400-463 943. Maria Nikunlaakso, puh. 09-2727 8119, 040-7425 626 G Varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. 09-2727 8150. G Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi, puh. 03-882 570, fax. 03-8825 711, Ilkka Ala-Ajos, 0500-817 913, Marko Muuttola, 050-9113 832. Osoitteenmuutokset: 0303 9777 96101 Rovaniemi, puh. 016-3790 081, 0400-864 329 (tsto), fax. 016-3790 085. Riistapäällikkö Teuvo Eskola, puh. 0400-392 667, rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400-394 329. Karhupalvelunumero 016-379 0086. Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. 08-5353 500, fax. 08-5333 555. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 0500-387 705, rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500-282 082. Pohjanmaa: Vapaudentie 32­34 B 21, 60100 Seinäjoki, puh. 06-4217 223, fax. 06-4217 225. Riistapäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 0400-180 084, rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 06-421 7222, 0400-180 083. Pohjois-Häme: Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. 03-3140 9400, fax. 03-3140 9450. Riistapäällikkö Jani Körhämö, puh. 0400-231 452, rh-neuvoja Marko Mikkola, puh. 03-3140 9417, 045-1359 690. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu, puh. 013-285 260, fax. 013-285 263. Riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 013-285 261, 0400-376 189, rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 013-285 262, 0500-196 622. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, puh. 044-3653 810, fax. 017-2823 005. Riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 0500-376 800, rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 050-4311 276. Ruots. Pohjanmaa: Kungsgårdsvägen 58 G, 65380 Vaasa, puh. 06-3560 352, fax. 06-3560 360. Riistapäällikkö Mathias Lindström, puh. 050-3490 175, rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. 06-3560 351, 050-5117 279. Satakunta: Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. 02-5319 000, fax. 02-5319 001. Riistapäällikkö Mauri Krusberg, puh. 0500-638 062, rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 0500-742 354. Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. 09-3507 230, fax. 09-3872 878. Riistapäällikkö Reijo Orava, puh. 0500-420 810, rh-neuvoja Visa Eronen, puh. 050-3661 114. Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. 09-3507 244, 0500-458 357. Varsinais-Suomi: Tehdastie 2, 21530 Paimio, puh. 02-4779 610, fax. 02-4779 615. Riistapäällikkö Heikki Uotila, puh. 0400-530 548, rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 02-4779 620, 0400-909 565. Metsähallitus Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-160 01. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 valtioneuvosto, fax. 09-1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-16053 373, 040-7353 173. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Madeleine Nyman, puh. 09-1605 2469, 040-7523 302. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-7336 229. Ylitarkastaja Outi Helander, puh. 09-1605 2188, 040-4847 778. Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Olavi Joensuu, PL 81, 90101 Oulu, puh. 020-5646 609, 0400-290 707, olavi.joensuu@metsa.fi Ylitarkastaja vs. erätalouspäällikkö Jukka Bisi, puh. 040-5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Ylitarkastaja Ahti Putaala, puh. 040-8272 574, ahti.putaala@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 020-344 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset: Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020-772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt: Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-1912 8847. Suomen Metsästysmuseo: Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, fax. 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus: Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Suomen Metsästäjäliitto: Kaartokatu 1 C, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. 019-760 490, fax. 019-7604 910 sähköposti: suomen@metsastajaliitto.fi, http://www.metsastajaliitto.fi Suomen Kennelliitto: Kamreerintie 8, 02770 Espoo. Puh. 09-887 300, fax. 09-8873 0331, internet: http://www.kennelliitto.fi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4 puh. 020-57 511, fax. 020-5751 201. G Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 020-5751 500, fax. 020-5751 509. G Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 020-5751 400, fax. 020-5751 409. G Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 Evo, puh. 020-575 11, fax. 020-5751 429. G Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 020-5751 870, fax. 020-5751 879. G Söderskärin riistantutkimusasema, puh. 020-5751 896. G Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 020-5751 550, fax. 020-5751 559. G Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 020-5751 680, fax. 020-5751 689. Metsästäjä 1 / 2009 69
• Kaupankäyntiä Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faxien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2008 hinta on 15 Eur / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä.. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Toistoalennus peräkkäisissä numeroissa julkaistusta ilmoituksesta on 15 %. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi. E­mail: marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 2/2009 ilmestyy 27.3.2009. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 20.2.2009. Ketun ja jäniksen metsästäjät; 29.8.08 syntyneitä suomenajokoiran narttu- ja urospentuja kovista käyttökoirista. Lähisuvuissa molemmin puolin myös ilveksen ajureita. Uusittu yhdistelmä. Vahvistava vierassiitos. Huippusuvut. Puh. 03-452 4140, Ikaalinen Suomenajokoiran u. pentuja 3 kk ikäisiä. Isä kaksoisvalio e, Ik. Puh. 040-592 1147. Venäjänajokoiran pentuja / aikuisia puh. 050-548 5403, kotisivu.mtv3.fi/itarajan. Venäjänajokoiran pentuja. Emä Viron tuonti. Uros kettukokeissa palkittu (92p). Synt 5.12.2008 tied. puh. 050 -535 6424 Varattavissa metsästyslinjaisia labradorinnoutajan pentuja, uros käyttövalio. puh: 0400-896 771. Sileäkarvaisennoutajan metsästyslinjaisiapentuja. Puh. 0400-333 210. www.Taka-Tapiolan.com Hyväsuk. beagle-pentuja metsästäjille. Hyvää alkanutta vuotta Kennel Eräkaverista. Puh. 019-677 1041, 0400-607 415. Beaglen pentuja ajavista vanhemmista. Isä kaksoisvalio. Puh. 040-584 3751. Saksanmetsästysterrireitä pentuja/aikuisia. Uroksia jalostukseen puh. 0500-198 163 Myydään kk-saksanseisoja 19kk koepalkituista hyvä sukuisista vanhemmista. Koira on valkopohjainen mustin merkein. Näyttely palkittu: EH. Vesinouto koulutettu. Puh: 045-130 0224 Amerikankettukoiran pentuja s.7.9-08 sekä Suomenajokoiran pentuja s.20.9-08 puh: 050-570 3547. Bretonin pentuja varattavissa. Puh. 040-725 5625, 040-530 4798 Cockerspanielin (working) pentuja s. 1/09 vain metsästäjille, koetoiminnasta kiinnostuneet etusijalla. Kari Pylvänäinen puh. 041-547 3504 Asetarjoukset meiltä nyt. Varaa oma aseesi heti tai kaudelle 09. Joustavaa palvelua aseasioissa. Myymme lähes kaikki Suomeen tuotavat aseet ja kiikarit sekä tietysti SAKO- ja Tikka-kiväärit. KalaOskarin Teerikirnu, Pulkkila. Puh. 040-5582016/ 08-8121080. www.teerikirnu.com asetalvitie.fi puh. 0500-526 008 Sauvo aseet, jalustat, tähtäimet, asennukset, ym www.ouluntyostokeskus.com Nyt keskiaikaiset ja japanilaiset miekat. Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040-540 1182 Haulikkorihla Blaser B95 12/76 222Rem Burris short mag 2x7, käyttämätön. Puh. 050-539 1963 Hyvä kuntoinen ( kuin uusi) Browning A500 12/70 itselataava haulikko. Hinta 650e yhteys s-postiini. martti.ka.makela@elisanet.fi Kotimaiset supistinholkit ym. ase- ja jälleenlataustarvikkeet. www.unlimitedammo.fi Kiikaritarjous! Tasco 3-9x40 (75:-) takuu 10 v. Sako, Tikka kiväärit. Benelli, Beretta, Finn Classic ja Lincoln haulikot. Kysy Tarjous! Ylöjärven Asetarvike, Rantatie 7, 33480 Ylöjärvi. Puh. 03-348 4004, Käytetyt aseet netissä: www.ylojarvenasetarvike.com. IT-kiväärin vaimentimet kal..22 hornet-.458 ITAsepaja Runkotie 17, 54120 Joutseno puh. 0500-497 981 www.it-asepaja.fi. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu. Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. Pantentoidut Reflex-äänenvaimentimet kaikkiin luotiaseisiin, vaimennusteho yli 90%. Asesepänliike BR-Tuote Oy Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3:lle aseelle 55 e, 4:lle 60 e, 5:lle 65 e ja 6:lle 70 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500-176 596 Koirankopit 1-os 250e ja 2-os 350e tilaa esite puh. 050-511 7465 www.netikka.net/kivineva Luolatutkat, www.deben.com, Terrier Finder mallit Mk3 ja pitkä kantama eli long range edullisesti. Toimitus välittömästi. Puh.02-458 8615 Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range.Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www.kimitojaktbod.fi puh. 0500-826 404 tai 02-423 804, fax 02-423 805 Myydään uusia Tracker G400 ja 360i GPS koiratutkia, lisäksi Tracker Classic, Pico, Maxima, Exakt tutkat sekä käytettyjä takuuhuollettuja tutkia. Nope, luotettava Tracker tutkahuolto. Ostamme uudempia Tracker-tutkia. VHF-puhelimet + lisävarusteet. Petsafe haukunrajoittimet sekä koulutuspannat. Larsmo Helcom, Nils Hellman, Peltotie 9, 68570 LARSMO. Puh. 0400-362 136, 06-728 1520. www.larsmohelcom.fi Lafayette ja StarHunter VHF-puhelimet. Ultrapoint ­koiraGPS, tutkaparistot. Peltor-kuulonsuojaimet, suojalasit. Nopea ja varma toimitus koko Suomeen. Agripalvelu Ky, Juva. HUOM! uusi puhelinnumero 050-585 5058 Verkkokauppa: www.agripalvelu.fi VHF-jahtiradiot, GPS:t sekä tarv. myös koiratutka yms huolto edullisimmin Hankoniemestä Utsjoelle. RJAK, Pl 26, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi VHF-puhelimet, uudet mallit. Lafayette, Star PA8099, sekä muut merkit. Kuulonsuojaimet, RitKos Oy Mäntsälä. 019-688 4111, 0400-203 398 www.ritkos.fi Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Järjestöt ja Yhdistykset Bassetit metsästykseen! Ota yhteys Suomen Bassetkerhon Seppo Erkkylä puh. 0400-174 992 Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen", joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä, ajava pieni englantilainen jäniskoira. Aikoessasi hankkia beaglen ota yhteys Suomen Beaglejärjestöön. Pentuvälitys, puh. 045-7730 4244, jäsenrek. ja rahastonhoitaja Ritva Jauhiainen. Yhteyst. ritva.jauhiainen@ beaglejarjesto.fi, puh.040-522 2839. Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö - Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n pentuneuvojilta saat tietoa hyvistä pentueista. Jämptin pennuista tietää Petri Teräs puh. 0500-122 588 ja Norjan harmaista Jaakko Kytönen puh. 06-232 1269, 040-705 4785. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla hirvikoira asioissa. Soita Marja Kytönen puh. 050-572 7010 ja saat jo seuraavan jäsenlehden. Internet http:www.shhj.fi Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Saara Heikkinen 044-526 5647 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Ota yhteys Suomen Mäyräkoiraliiton ­ Finska Tax-klubben ry:n pentuvälitykseen, puh. 03-342 1532, 040-531 1340 tai 0400-774 914 www.mayrakoiraliitto.fi. Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Saksanseisojakerhon pentuvälitys: Kk-saksanseisoja, 0400-438 112, lk-saksanseisoja, 044-272 6622, bretoni, 0400-437 941, pk-saksanseisoja, 040-835 1289, münsterinseisojat, 040-539 1310, lk-unkarin vizsla, 040-568 4426, spinone, 040-517 8213, korthalsingriffoni, 0400-872 991, bracco italiano, 0400-205 933, kk-unkarin vizsla, 045-110 6729, weimarinseisoja, 040-503 4971, bourbonnais'n seisoja, 045-128 7262, stabyhoun, 044-504 8966. www.saksanseisojakerho.fi Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön Kanakoirakerho -Hönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: jalostusneuvoja Jorma Korpela 044-511 2013, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Tero Savolainen 0440-130 703, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Juha Mäkinen 0400-017 270. Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh.050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry Jo 60 vuotta metsästäjien ja kalastajien edunvalvontaa maa­ ja vesialueita omistamattomien harrastajien puolesta. Tule mukaan toimintaan! Lisätietoja 03-212 6543 ja www.eramies.org. Eläintentäyttäjiä Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja.net Täytän kalat, linnut ja nisäkkäät Juhani Hirvonen puh. 041-773 2910 Harri Huuhtanen, Ahmas. Puh. 0400-346 109 www.konservaattori.com Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, Mattilantie 56, Janakkala Puh. 050-563 0169. www.trofeet.fi Linnut , nisäkkäät, trofeet. Tapio Kontula, Iitti puh. 040-729 3683. Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040 558 4019, www.lietsala.net Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Myös lasisilmien myynti sekä alan opetus. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. www.markkunatri.fi. Jari Niskanen, Laukaa puh.0400-317 828, www.jariniskanen.net Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk Huippu laatua. Eläinkonservaattori Teemu Salonen, Inkoo puh. 050-563 7820. Ari Santala, Merikarvia puh. 0500-594 362. Kaikki työt. Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Timo Terviö, Espoo, puh: puh. 050-571 6310 Kalat, nisäkkäät, linnut, hirven ja peuranpäät Juhani Tyvelä, Kaijantie 12, Oulu. Puh. 045-122 1380. Trofeetyöt Vantaalla: Lauri Ylikorpi puh. 050-366 6876. Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. Myydään Verkkoja. Minkki-, koira-, lammas-, poro-strutsi, sika- ym. Puh. 09-876 5291. Kalastukseen Timo-laatuverkot ja tarvikkeet edullisesti. T:mi Timo - Paula. Puh 044-584 3611. Nyt eräsawosta todelliset kalojen kauhut, käsintehdyt kalaxo uutuusvieheet. www.erasawo.fi Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Pienpetopyydykset valmistajalta. Valmistettu vahvasta sinkitystä verkosta. Minkille / näädälle 72 x 18 x 15 cm 24 e/kpl. Molemmista päistä pyytävä 105 x 18 x 15 cm 36 e/kpl. Supille ja ketulle 120 x 35 x 38 cm 55 e/kpl. Opetusvideo loukkupyyntiin 60 min 25 e/kpl + pk. V. Syynimaa, 62310 Voltti. Puh: 06-484 9116, 040-700 7528, 06-484 5221. Pienpetopyydykset: Ketun jalkanaru, varavaijeri sekä turvallisia helppokäyttöisiä, heti tappavia loukkuja ja rautoja kaikille pienpedoille, myös majavalle. Puh. 0400-181 498, Taisto Hietala, http://www.kesavaylan.net/ Ketunjalkanarut, RST-jousia ja siinnkiä. T:mi Kari A. Antikainen puh. 0400-713 859 Edullisia rautoja, minkki ja näätä. www.koti.mbnet.fi/pienpeto, puh. 044-087 8773/Pete Myydään kanu loukkuja ja eristettyjä koirankoppeja.puh.050-511 8967 Tikka T3 Huh 770,-, Tikka T3 Lite SS 790,-Brow. ABolt Stalker 660,-,Brow.Citori 1190,-Lincoln Premier 698,-, WINCH Super X2 950,-Anschütz 1451 430,-,Remington Five 390,-Docter 3-12x56 690,-,Kahles 2,5-10x50 890,-Leupold 2-7x33+läpät 249,-,3-9x40+läp 269,-Bushnell 3-12x56 valop. 298,-,3-9x40 85,-Ahti Huvila Oy, www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, puh 06-528 1203, 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76syn 360e,12/89 syn 440e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821 337, 0400-384 118, 0400-384 518 Posti, MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com Myymme uusia ja käyt. mets. aseita: Benelli, Remington, Lincoln, Baikal ym. sekä patruunoita, ruutia, nalleja, luoteja ja muita metsästystarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Krono Järn, Torgarev. 2, Kruunupyy Puh. 06-834 5003, 050-411 0473. Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Itälaikan pent. Takuu. puuh. 040-564 9740 www.suojarannankennel.com Itäsiperianlaikan pentuja astutettu 2.11,08. Karhuverisiä. Puh. 040-821 6137 Töysä. Itälaikan pent isä KVA-hirvi puh. 040-521 1959. Töysä. Suomenpystykorvan pentuja vain metsästys- ja jalostuskäyttöön. Puh. 050-559 7386. Suomenajokoiran pentuja s. 5.8.08. Vanhemmat hyväsukuiset Alapörkön Pivo ja Tervasmetsän Piki. Puh. 0400-372 990. Suomenajokoiran pentuja synt 1.10.2008. Isä kaks.valio, emä ajok. 1. Puh. 040-840 5883 70 Metsästäjä 1 / 2009
• Kaislaleikkurit suoraan valmistajalta, myös mökkikäyttöön, sekä kampiaks./terien korj. puh. 0500-652 241 myös ilt. ja vk-lopp. www.kaislaleikkuri.net Kiikarinjalat ja kiikarien erikoisasennukset suoraan valmistajalta. Myös pistoolien jalat. Asesepänliike BR-Tuote Oy, Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite: guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää turhan irrotus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämäläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Metsästys-, kalastus- sekä venetarvikkeet myy, ostaa, vaihtaa. Eräpori, Teljänkatu, 10 Pori. Puh. 02-633 0400. Puukonteriä ja tarvikkeita puukonvalmistukseen, myös retkiluistimia. Puh. ja faxi 06-724 7813,puh.06-729 0431. Smith&Wesson veitsien uutuusmallit saapuneet! Huippulaatua joka lähtöön. www.erasawo.fi Eräaiheiset nahka-, turkis-, sarvi- ja puutuotteet ja esim. Victorinox. Ultima Thule Design Oy puh. 016-622 727 www.ultimathule.fi MIDWAY SUOMI OY Jo noin 70000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukiikarit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm.kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 09-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Yhdistetty maasto-/ lumipuku eli Wehrmachtkääntöpuku,. Tositoimissa testattu! Nyt repro / Saksa. ks. www.wh-varuste.fi tai tilaa esite puh. 0400-722 007 / Hki Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Koto-Pelti Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. Fasaanit puh. 0400-567 758 Olli Ikonen Alajärvi Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsahanhi-pyy-varis-haukka-kyyhky-fasaani-hirvipeura-kauris-karhu-susi-kettu-supi-minkki-jne. Puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net. Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35e + tk. puh. 0400-304 633. Uusi vakuumikone + tarvikkeet kaikkeen ruoan säilytykseen. Päivittaiseen käyttöön sekä pakastukseen. Hinta nyt 59,-(ovh 129,-) +pk. Puh. 040-581 1681. Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely www.puuru.com. Puh.044-368 1441. Suosittu, kestävä Joke-vetopressu Eur 130 sis alv. Heti varastosta. Puh. 0500-627 883 vaarala@phpoint.fi Smith & Wesson veitsien uutuusmallit saapuneet! Huippulaatua joka lähtöön. www.erasawo.fi Erämaakämppä Lapista joen / puron varrelta, metsästys- ja kalastus mahdollisuus. Puh. 0500-540 233, markku@sportclub.fi Työsuorituksia Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Puh. 02-728 7503. Muokkaamme kaikenlaisia turkisnahkoja Tmi Sami Pylkkänen Tehtaantie 1, 51900 JUVA puh. 040-753 3695 T:mi Aseola. Kaikki asealan arviointi-, muutos-, sinistys- ja korjaustyöt. Iisalmi, puh. 0400-674 668. Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjausmuutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. Maahantuojan valtuuttama vaihtopiippujen sovituspalvelu. Finnclassic, Valmet ja Tikka 512 aseisiin. Kauttani myös suoraan vaihtopiiput sovitettuna. Nopea toimitus. Myös muut alan työt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase- ja optiikkahuolto. Vienankatu 14, 87100 Kajaani. Puh. 08-613 0655, 040-535 4134. www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. Puh. 0400­528 098. Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, PL 26, 44101 Äki. Puh. 050-557 2000. Valt. Tracker - koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Auktorisoitu Tracker ja Pointer koiratutkahuolto. Lindholmnin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri. Käyntiosoite: Nygatan 1. Puh. 06-383 2980. Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Peltoniementie 4, 36600 Pälkäne. Puh. 0400-150 356. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat. Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 Nervk. 1, Hki. Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Lähde yksilöllisille ja tasokkaille jahtimatkoillemme riistarikkaille alueille Viroon, Namibiaan tai Etelä Afrikkaan. Tied. scanhunting@co.inet.fi tai 040-561 1000. Metsästysmatkoja jo vuodesta 1993. Scanhunting Oy Hauholla fasaaninmetsästystä, myös koirankoulutusmahd., sorsa- ja kyyhkyjahteja, kysy myös ruokailu- ja majoituspalv. Ulla Kokkala puh. 050-588 9593 / Auvo Kokkala puh. 040-841 0999. Fasaanijahteja, lintuja koiraharj. Torppa, r-sauna, s-sauna. Elämystä Lohja puh. 040-558 1422 www.elamystila.net Kuusipeuran ja muflonin metsästystä Ruotsissa. www.esstugan.com Vuokralle tarjotaan Luostolla hirsimökki mukav. rauhallisella paikalla. Ympärillä hyvät jänismaat. Puh. iltaisin . 040-546 7385. Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. Puh. 0400-892 194. personal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Lomamökki Ranuan Simojärvellä, hyvät pilkki, metsästys ja marj. mahd. puh 0400-193 351 Erämökki 8:lle + savusauna, VP-7693 keskellä. Lähellä Varkaus. Puh. 050-559 8145. Siikajoki jokisuistossa vanha maalaistalo nyk. mukavuuksin. Hyvät vesilintujenmetsästys-, marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. Veneenlaskuluiska on kulkyht. vesitse merelle. Puh. 0500-583 649. Vuokrattavana 5 hengen mökki Ruotsin Jokkmokissa. Kaikki erästys mahdollisuudet vieressä. Esim. taimenkoskelle 300 mt. Opastus suomeksi, Katso www.Arctic Husky Adventures.com. Esitteet sähköpostilla, Juha@Artic Husky Adventures.com Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo, puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Sarvitrofeetaustalevyjä hirvi 15e, peura 12e, kauris 10e. Puh. 050-561 6493. Erä- ja Lappi-kirjoja osoitteessa www.antikka.net. Inarin kunnassa metsäpalsta n. 1ha, jokirantaa 100m. Osuus yhteisiin vesiin. Puh. 0500-301 423. Ostetaan Ostamme hirven- ja peurannahkoja ja noudamme nahat sopimuksen mukaan. Muokkaamme myös meille lähetetyt nahat nappanahaksi tai vaihdamme ne valmiiseen nappanahkaan. VELJEKSET BRANDT NAHKATEHDAS OY. Kokkola, puh. 06-831 3543. Iltaisin : 040-516 7815 tai 0400-763 542. Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 a 2,40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirven sarvia R. Pentinmäki Jäpintie 344 C 60800 Ilmajoki Puh. 050-554 6852 Ostan puhtaan valkoisia jäniksen nahkoja tai kokonaisena pakastettuja jäniksiä. Ei saa olla yhtään ruskeaa selässä. Täyttötarkoitukseen. Nahoitus ohje ym. tied. puh. 050-563 0169. Ostetaan valmista parkkinahkaa, esim hirvi, peura, nauta, koko nahan. Yht. tiedot 050-5732155, milla.vanhanensuomi24.fi Ostetaan muokkaamattomia villi turkiksia Pertti Hirvonen, Möykkylahdentie 9, 83700 Polvijärvi. Puh. 0500-328 875. Riista, mm hirven, peuran, jäniksen ruhot. 3 ­ tähden sieniä, myös kuivattuna. Deliresta Oy / Autiosaari 050-522 5973. Ostetaan poron- ja hirvensarvia. Kaikki käy. Sopim. mukaan haku puh. 040 707 9843 Ostetaan aseita ja asetarvikkeita. ase@erasawo.fi puh. 0400-753 603 Vuokrataan Metsästyskaudeksi 2009-2010 mökki / tila hyvillä metsästys- ja kalastusmahdollisuuksilla. Max. neljän tunnin ajomatka Etelä-Suomesta. Mökki voi olla tasokas tai "eräkämppä". Myös pitkäaikainen vuokrasopimus mahdollinen. Hyvästä hyvä hinta. Puh. 040-525 7604. Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@nic.fi Afrikan-jahtipaketit, Kanadan-karhut puh. 0400-220 557 tai 040-551 5669 Lisää kohteita www.jahtimatkat Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 Koirankoulutusta villisikatarhassa, myös isommille ryhmille. Yöpymismahdollisuus, villisikaa myös myytävänä EsseWildpigs. Puh. 050-404 1625. Kirjanpidot, nettisivut Puh. 0400-708 281 / Maire Leikkaa tästä Valtakirja Minä ______________________________________________________________________________________________ valtuutan _________________________________________________________________________________________________edustamaan _________________________________________________________________________riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa ____________ /__________2009 paikka ____________________________________ aika_____________________________________________________________ allekirjoitus ___________________________________________ metsästyskortin numero _________________________________ HUOM! Valtuutetun on esitettävä selvitys valtuuttajansa voimassa olevasta riistanhoitoyhdistyksen jäsenyydestä (esimerkiksi kopion maksetusta metsästyskortista). Metsästäjä 1 / 2009 71
• Metsästäjänumero, laskutettavan nimi, osoite ja osoitetoimipaikka VALTAKIRJA Suoraveloitus Laskuttaja Yhteyshenkilö METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖ METSÄSTÄJÄREKISTERI 030 39 777 Palvelutunnus Laskun aihe 002017244* Riistanhoitomaksu Yksilöintitieto = Metsästäjänumero Valtuutan laskuttajan veloittamaan riistanhoitomaksun alla mainitulta tililtäni. Hyväksyn pankkini suoraveloitusehdot ja sitoudun noudattamaan niitä. Valtuuttajan pankki Tilinumero Valtuuttajan puhelinnumero päivisin ­ Paikka ja päivämäärä Valtuuttajan allekirjoitus ja nimen selvennys Valtakirja toimitetaan omaan pankkiin! Siirrä riistanhoitomaksusi suoraveloitukseen ­ saat tyylikkään muovitetun metsästyskortin! Vuoden aikana on riistanhoitomaksunsa suoraveloituksen piiriin siirtäneiden metsästäjien määrä noussut lähes 100.000 metsästäjään. Kun siirrät riistanhoitomaksusi suoraveloituksena maksettavaksi, ei Sinun enää tarvitse huolehtia metsästyskorttisi vanhenemisesta. Pankkisi veloittaa riistanhoitomaksun tililtäsi automaattisesti ja maksettu tyylikäs muovitettu metsästyskortti postitetaan Sinulle kotiin Metsästäjä-lehden nelosnumeron lisäkannessa. Näin säästät sekä aikaa, vaivaa että tilillepanomaksun verran rahaa. Suoraveloituksen voit tehdä täyttämällä oheisen valtakirjan ja toimittamalla sen oman pankkisi konttoriin tai tekemällä suoraveloitussopimuksen nettipankissa. * Palvelutunnus ohjaa maksun keräilytilille. Nordea-pankin asiakkaat käyttävät riistanhoitomaksun keräilytiliä, Nordea 166030-107212. 1.8.2009 Metsästy skortti Jaktkort Hunting Card Jagdsche in - 31.7.2010 FIN SUORAVELOITUSVALTUUTUKSEN YLEISET EHDOT 1) Maksaja valtuuttaa laskuttajan veloittamaan laskuttajan hänelle osoittamat laskut eräpäivinä suoraan valtuutuksessa mainitulta maksajan pankkitililtä. 2) Pankki ilmoittaa laskuttajalle suoraveloituksen suorittamiseksi tarpeelliset maksajan pankkiyhteystiedot sekä muut valtuutuksessa mainitut tiedot. Tiedot välitetään laskuttajalle laskuttajan pankin kautta. Suoraveloitusmenettely tulee käyttöön laskuttajan ilmoitettua siitä maksajalle. 3) Suoraveloituksesta ilmoitetaan vuosittain etukäteen Metsästäjä-lehden numerossa 3. 4) Mikäli maksajalla on huomautettavaa ennakkoilmoituksen suhteen, hänen tulee ottaa yhteyttä laskuttajaan. Laskuttaja vastaa siitä, että ennakkoilmoitus on yhtäpitävä pankkiin toimitetun suoraveloituksen kanssa. Maksaja voi kieltää pankkia veloittamasta yksittäistä maksusuoritusta tai muuttaa yksittäisen suoraveloitustapahtuman euromäärää pankin aukioloaikana ennen eräpäivää. 5) Pankki ei toimita tositetta veloituksesta. Veloitus käy ilmi tiliotteelta tai muulta tapahtumaerittelyltä. Metsästäjäin Keskusjärjestö toimittaa maksajalle veloituksen jälkeen metsästyskortin. 6) Maksaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että tilillä on viimeistään veloituspäivää edeltävänä pankkipäivänä maksuihin tarvittavat varat. Pankki sitoutuu suorittamaan maksut laskuttavan yrityksen määrittelemänä eräpäivänä vain, jos tilillä on tarvittavat varat. Jos maksajan tilillä ei ole eräpäivänä laskun maksamiseen tarvittavia varoja, pankilla on oikeus veloittaa maksu kolmen pankkipäivän kuluessa eräpäivän jälkeen edellyttäen, että tilillä on tuolloin maksuun tarvittavat varat. Jos maksajan tilillä ei ole eräpäivänä maksun suorittamiseen tarvittavia varoja, pankilla on oikeus ilmoittaa laskuttajalle, ettei veloitusta ole voitu suorittaa katteenpuuttumisen vuoksi. 7) Pankilla on oikeus muuttaa palveluhinnastoa. Pankki ilmoittaa palveluhinnaston muutoksen toimipaikassaan. 8) Maksajalla on oikeus irtisanoa tämä valtuutus viiden pankkipäivän kuluttua päättymään ilmoittamalla siitä kirjallisesti pankille. Pankilla on oikeus irtisanoa tämä valtuutus kuukauden kuluttua päättymään ilmoittamalla siitä kirjallisesti maksajalle. 9) Pankki ei vastaa vahingosta, joka aiheutuu ylivoimaisesta esteestä tai vastaavasta syystä aiheutuvasta pankin toiminnan kohtuuttomasta vaikeutumisesta. Tällainen vastuusta vapauttava este voi olla esimerkiksi: · viranomaisen toimenpide, · sota tai sen uhka, kapina tai mellakka · pankista riippumaton häiriö postinkulussa, automaattisessa tietojenkäsittelyssä, tiedonsiirrossa, muussa sähköviestinnässä tai sähkön saannissa, · tulipalon tai muun turman aiheuttama keskeytys tai viivästys sopijapuolen toiminnassa tai · työtaistelutoimi kuten lakko, sulku, boikotti tai saarto, vaikkei se pankkia koskisikaan. Jos pankilla on ylivoimainen este, joka estää suoraveloituksen toimittamisen, maksaja ei myöskään ole vastuussa laskuttajalle tästä aiheutuvista vahingoista.