• 1 / 2010 ­ arojen lintu, s. 6 Peltopyy Nyt luonnonhoitopeltoja perustamaan! s. 10 Kanipatruunat testissä, s. 40 Metsästäjäprofiili: maat, aseet ja koirat, s. 38 Kosteikkokartoitus: 10 000 hehtaaria kunnostettavaa, s. 20
• Vieraskynä Metsästäjä ja maanomistaja yhteisellä asialla Eränkäynti on osa suomalaisuutta. Rooli on muuttunut toimeentulon turvasta virkistykseen, yhteisöllisyyteen ja riistakantojen hoitoon. Maaseudun ihmisille metsästys on osa talonpoikaista kulttuuria. Metsästyksen myötä moni maalta muuttanut sukupolvi on säilyttänyt yhteyden kotiseudulleen. Metsästysoikeus on kytköksissä maanomistukseen. Metsien omistuksen rakennemuutos on ollut nopeaa. Metsätilojen koko on pienentynyt, omistajista yhä suurempi osa asuu kaupungeissa ja perikunnista on tullut huomattava metsänomistajaryhmä. Metsästysoikeuden vuokraamisen haasteet muuttuvat rakennemuutoksen myötä. Kun metsätilan tavoitteena on tehokas puuntuotto, metsästysoikeuden vuokraaminen on itsestäänselvyys. Entäs jos maanomistajan arvostukset muuttuvat rajusti? Metsästysseurojen on elettävä tässäkin ajan hermolla. Onneksemme suurin osa suomalaisista metsänomistajista haluaa varjella omaisuutensa arvoa. Metsästäjät ovat tässä yhteistyökumppaneita, ja tästä kumppanuudesta on syytä pitää kiinni. MTK:n kentältä tulevan palautteen perusteella voi arvioida, että maanomistajien ääni ei kuulu kaikkialla riittävän painokkaasti silloin, kun päätetään hirvieläinten pyyntiluvista. Asiaan on syytä kiinnittää huomiota, kun riistahallinnon päätöksenteko-organisaatiota uudistetaan. Viljelijöitä ja metsänomistajia edustavan MTK:n ja Metsästäjäin Keskusjärjestön välillä on välittömät ja toimivat yhteydet. Samalla tavoin yhteistyö on luontevaa Metsästäjäliiton kanssa. Tieto kulkee nopeasti puolin ja toisin. Riistanhoitopiirien osalta maanomistajien asema on parantunut, kun metsästyslain muutoksella näiden hallituksiin luotiin paikat maaomistajia edustaville jäsenille. Valtaosa piireistä on noudattanut lain kirjainta ja henkeä. Valitettavasti muutamissa tapauksissa maanomistajia edustavien järjestöjen yksimielisesti asettama ehdokas ei olekaan tullut valituksi hallitukseen. Toivon, että jatkossa riistanhoitopiirien kokoukset eivät lankea tällaisiin ylilyönteihin. Metsästysvuokrasopimuksia ei ole käytetty konkreettisina riistapolitiikan välineinä. Metsänomistajaliittojen aloitteesta olemme ryhtyneet valmistelemaan tällaista toimintamallia. MTK ja ruotsinkielinen tuottajajärjestö ovat kutsuneet Metsästäjäliiton ja Metsästäjäin Keskusjärjestön neuvotteluihin, joissa yritämme luoda yhteisen sopimusmallin vuokrasopimuksille. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta keskustelu perinteisesti aran aiheen ympärillä on jo omiaan lisäämään molemminpuolista luottamusta. Metsästysseurat ovat usein kylän yhdistystoiminnan aktiivisin osa. Ne tarjoavat toiminnan ja osallistumisen paikkoja maaseudun vähenevälle väestölle, ennen kaikkea nuorisolle. Hyvällä järjestöjen yhteistyöllä pidämme maaseudun yhteisöllisyyden voimissaan. Samalla tehdään mitä parhainta työtä maaseudun ja kaupunkien henkisten raja-aitojen rikkomiseksi. n 14 Kauhajoelle syntyi peltopyyparatiisi Juha Marttila Kirjoittaja on MTK:n puheenjohtaja Jaana Kankaanpää Mitä mieltä sinä olet? Ovatko maanomistajien ja metsästäjien väliset suhteet kunnossa? Miten yhteiseloa voisi kehittää ja parantaa? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna Edellisen vieraskynän palautteet ovat siirtyneet lehden loppuosaan sivulle 58. 2 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Tässä numerossa l 1 l 2010 Ekin kanssa erällä: 34 Pitkäjotos 2 Vieraskynä: Metsästäjäjamaanomistajayhteiselläasialla 4 5 Eräkalenteri Pääkirjoitus: Peltopyy ­arojenlintu Luonnonhoitopellotvaihtoehtonaviljantuotannolle? 6 9 Puheenjohtajan palsta: Riistahallinnonmuutoshankeetenee­mitäsetuomukanaan? Viljelysuunnitteluja-yhteistyöpeltoriistanhoidossa 10 Prosentti riistalle: 13 Nivalassa suunnitelmia kokonaisvaltaisesta luonnonhoitoprojektista 14 Kauhajoelle syntyi peltopyyparatiisi 16 Näin perustat luonnonhoitopellon 20 Kosteikkokartoitus: 10000hehtaariakunnostettavaa 21 Metsästäjäorganisaation kosteikkohankkeelle haetaan rahoitusta 24 Päijät-Hämeen kosteikkobuumi 26 Koiran kanssa metsällä: Ajavamäyräkoirapeurajahdissa 30 Jahtishakista jäi matti puuttumaan: 34 Ekin kanssa erällä: Pitkäjotos TrackerHunter-maastonavigaattoristaonmoneksijahdinapuvälineenä 37 Eräaatoksia valtionmailta: Minnemenetsuomalaineneräkulttuuri? 38 Metsästäjäprofiili: 40 "Kanipatruuna" Koiran kanssa metsällä: Ajavamäyräkoirapeurajahdissa Maat,pyssytjapystykorvat­metsästysomaisuusmittarissa ­turvallisuusparanee,häiriövähenee 26 42 Suurpetokonfliktikoulutus tarjoaa uusia työkaluja 43 Karhut talviunilla ­ SRVA-organisaatio hereillä 44 Laukauksesta lautaselle: Jänis 47 Ministeriön kuulumisia: VuosikymmenentilinpäätösjaseuraavanTTS 48 Ilveksen lihaa kannatti kokeilla 52 Hirvieläimet heisimatojen väli-isäntinä 54 Kutsu riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen 58 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 60 Kaupantekoa 62 Osoitteita Metsästäjä l 1 l 2010 l 3
• Teksti ja Kuvat: Eerikki Rundgren Eräkalenteri HELMIKUU MAALISKUU Luontokeskus Petola Kuhmossa tarjoaa monipuolisesti tietoa karhuista, ahmoista, susista ja ilveksistä. Petolan vaihtuvassa näyttelyssä on esillä maaliskuun loppuun Kari Kaunismaan suurpetoaiheisia töitä. Kaunismaan honkalaudalle ja koivupahkakiekoille polttamalla piirtämät kuvat ovat aina erilaisia, sillä kahta samanlaista puuta ei luonnosta löydy. Hevosia on ollut Suomessa ainakin parituhatta vuotta. Tästä antavat viitteitä suo- ja hautalöydöt, joista on löytynyt hevosenkenkiä ja muita varusteita kuten rekiä ja valjaiden osia. Myös useat hevoseen viittaavat suomen kielen sanat, kuten oria tarkoittava uve sekä aisat, ovat olleet käytössä vuosituhansia. Korvatunturi kohoaa 483 metriä merenpinnan yläpuolelle. Vaikka joulupukin kodiksi nimetty tunturi ei ole järin korkea, saavat jyrkät rinteet näyttämään sen pikemminkin vuorelta. Korvatunturin huipulla kulkee Suomen ja Venäjän välinen raja, aikoinaan raja kääntyi Savukoskelta kohti Petsamoa ja Jäämerta. Vanha kansa odotti kovasti sydäntalven ensimmäistä suojapäivää, sillä siitä laskettiin olevan 200 päivää rukiin tuleentumiseen. Lauhaa seurasivat aina kuitenkin uudet pakkaset, jotka synnyttivät puiden oksille jäähelmiä. Tästä ilmiöstä arvellaan helmikuun saaneen myös nimensä. Viime talven pakkasennätys tehtiin 7. helmikuuta Sevettijärvellä, missä lämpötila laski -37,6C asteeseen. Vuonna 1966 helmikuun alku oli tätäkin kylmempi. Alle -40C asteen lämpötiloja mitattiin yli viikon päivät PohjoisKarjalasta Lappiin. Ivalossa elohopea laski 1.2.1966 peräti -48,6C pakkasasteeseen. Savotoilla hevosten elämä ei ollut helppoa, jos ei ollut jätkienkään. Työpäivät olivat pitkiä ja ennen kämppien ja tallien valmistumista molemmat joutuivat viettämään yönsä havuilla. Sotavuosina suomenhevoset joutuivat entistä kovempaan paikkaan saadessaan kutsun rintamalle siinä missä isäntänsäkin. Maaliskuun 13. päivä tulee kuluneeksi 70 vuotta talvisodan päättymisestä. Sotamuseon "Talvisota ­ 70 vuotta kunniamme päivistä" -näyttely on esillä Helsingissä aina syyskuun loppuun. Lisätietoja näyttelystä osoitteessa http://www.mpkk.fi/fi/sotamuseo/ Keskitalven kuukaudet ovat vaativaa vaellusaikaa. Pakkanen saattaa pysytellä päivätolkulla kovissa lukemissa, lumi on upottavaa ja valoisa aikakin jää vielä kovin lyhyeen. Esimerkiksi Inarin korkeudella aurinko laskee aina helmikuun puoleenväliin ennen puoli viittä iltapäivällä. 4 l Metsästäjä l 1 l 2010 Suomen Sotilas -lehti/Petri Välkki Suomen Sotilas -lehti/Petri Välkki
• Pääkirjoitus Luonnonhoitopellot vaihtoehtona viljantuotannolle? Lehtemme tässä numerossa on monta artikkelia maatalousvaltaisten alueiden riistallisista mahdollisuuksista ja toteutuneista hyvistä hankkeista. Parin viime vuoden aikana viljan tuotanto on ylittänyt Suomessa kulutuksen noin viidenneksellä. Viljan hinta on alamaissa ja varastoissa on viljaa runsaasti. Markkinoiden tasapainottamiseksi tuotantoa pitäisi vähentää tai siirtää vaihtoehtoisiin viljelykasveihin. Huoltovarmuudestakin on muistettava pitää huolta. Kustannuslaskelmien valossa luonnonhoitopeltovaihtoehto näyttää taloudellisesti kilpailukykyiseltä vaihtoehdolta viljantuotannolle. Mitäpä, jos tulevaisuudessa satsattaisiin entistä enemmän luonnonhoitopeltoihin? Hyötyä tästä koituisi koko luonnolle ja yhteiskunnallemme: riistataloudelle, vesiensuojelulle, maataloustuotannon ja maaseudun imagolle, unohtamatta kuitenkaan maisemallisia ja muita virkistyksellisiä seikkoja. Viljelijälle luonnonhoitopelto takaisi vakaan tuoton verrattuna huonokuntoisen peltolohkon epävarmaan kasvinviljelytuottoon. Metsästäjät olisivat mielissään, sillä monet riistalajit hyötyisivät valtavasti riistapelloista, erityisesti ahdinkoon joutunut peltopyykantamme. Peltopyykantojen tulevaisuus kun on pitkälti kiinni maatalouden muovaamasta peltomaisemasta. Panostamalla luonnon monimuotoisuuteen viljelijät voisivat jopa saada hyötyä luonnon monimuotoisuudesta ja esimerkiksi peltopyyn hyvinvoinnista. Olisiko maataloustuotteiden markkinointi- ja myyntivaltti monimuotoinen ja luontoystävällinen maatalousluonto? Olisiko tässäkin aineksia maataloustuotantomme ja -tuotteidemme "brändäämiseen"? Hyvinvoiva peltopyykanta voisi toimia ekologisesti kestävän, monimuotoisen ja luontoystävällisen maataloustuotannon paikallisena mittarina ­ indikaattorina. Onko Suomessa halua muuttaa maataloutta entistä luontoystävällisemmäksi? Merkkejä muutoksesta on ollut ilmassa jo kauan. Esimerkiksi viljelijöiden etujärjestö MTK esitti syksyllä luonnonhoitopellon tilakohtaisen enimmäismäärän lisäämistä 15 prosentista 25 prosenttiin. Esitystä voidaan pitää hyvänä ja kannatettavana. Esitys kuitenkin tyrmättiin, koska se olisi edellyttänyt pitkällistä ja vaivalloista säädösmuutostyötä maataloushallinnossa. Niinpä ainakaan ensi vuodeksi luonnonhoitopellon enimmäismäärää ei olla nostamassa. Asiaa pohdittaessa ei pidä kuitenkaan unohtaa, että nykyinenkin tukijärjestelmä tarjoaa jo ihan hyviä mahdollisuuksia viljelijälle, jos halua on ja voimia byrokraattiseen hakumenettelyyn riittää. Tulevana kesänä saadaan jo esimakua siitä, lisääntyykö halukkuus esimerkiksi riistapeltoja kohtaan. Myös monivaikutteisia kosteikkoja voitaisiin tehdä huomattavasti lisää. Kosteikkokartoituksessamme löytyi 10 000 hehtaaria potentiaalisia kohteita. Harmillista on kuitenkin se, että usein byrokratia on esteenä ja haittana myös kosteikon perustamista haluavalle. Toivottavasti myös siihen tilanteeseen saataisiin parannusta. Ympäristökeskustelu on ollut jo vuosia vilkasta vesistöjen rehevöitymisen ja ravinnepäästöjen osalta. Maanviljelijöitä on syyllistetty armoa tuntematta - ja usein aivan syyttä. Maatalousluonnon monimuotoisuus voisi kuitenkin olla seuraava haaste maataloudellemme. Tähän haasteeseen olisi mahdollista vastata muun muassa riista/luonnonhoitopeltojen ja kosteikkojen perustamisella. Erityinen näytön paikka on nyt myös metsästäjillä, sillä "markkinointia", talkooapua ja muuta yhteistyötä viljelijöiden kanssa tarvitaan, jos halutaan satsata maatalousvaltaisten alueiden monimuotoisuuteen ja elinympäristöjen laatuun ja samalla riistakantojen hyvinvointiin. Metsästysseurojen ja metsästäjien monipuolista asiantuntemusta ja erikoisosaamista kannattaa nyt tarjota käyttöön. n Metsästäjä l 1 l 2010 l 5 PS! MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kiinnittää vieraskynässä huomiota metsästäjien ja maanomistajien yhteisiin intresseihin. Niitä onkin syytä korostaa, omistaahan 40 prosenttia metsästäjistä metsästyskelpoista maata ja heidän omistuksensa kattaa lähes kolmasosan koko Suomen pinta-alasta. Metsästäjien rooli on myös merkittävä kaupunki- ja maaseutuväestön yhteisymmärryksen lisääjänä. Ovathan monet kaupunkilaismetsästäjät jäseninä maaseudun paikallisissa metsästysseuroissa, jotka monin paikoin ovat maaseudun lähes ainoita todella toimivia sosiaalisia yhteisöjä. Siksikin maanomistajien ja metsästäjien väliselle yhteistyölle on todellinen tilaus! Jari Pigg Päätoimittaja
• Erkki Pulliainen Peltopyy ­ arojen lintu Neljä jääkautta, neljä niiden välistä ajanjaksoa ­ Euraasia on ollut näin miljoonan vuoden kuluessa toistuvien dramaattisten ilmastonmuutosten kohteena. Kasvillisuusvyöhykkeet ovat siirtyneet ilmasto-olojen tahdituksen mukaan. l On ollut kuumia ja kosteita, viileitä ja perdix robusta. Ajatellaanpa vertailukohtana muuttolintuihin kuuluvaa viiriäistä. Se, että peltopyyllä on muuttava alalaji, kertoo siitä, että lajilla on "sisäänrakennettuna" levittäytymis- ja epäsuotuisten olojen väistämistaipumus. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun suunnitellaan lajin uutta runsastumista ja levittäytymistä Suomessa. Lajista pääsee kiusallisen helposti eroon, tosin juuri sitä ei kukaan tietoisesti halunne. O 6 l Metsästäjä l 1 l 2010 Jos peltopyyn sopeutumia arvioidaan sen myöhäisen Suomeen tulon valossa, ensimmäinen lottovoitto noteerattiin jo siinä, että lajin kahdeksasta alalajista lähti pohjoiseen ja luoteeseen maanviljelysympäristöä hyväksi käyttäen levittäytymään paikkalintuna tunnettu Perdix perdix lucida, eikä vuodenaikojen mukaan muuttava Perdix Suoja "Värillä on väriä". Tätä on toistettu eräkirjallisuudessa, kun on päivitelty valkopukuisen riekon kohtaloa lumettomissa Keski- ja Etelä-Suomen metsissä. Peltopyy ei vaihda höyhenpukunsa väriä vuodenaikojen mukaan. Se on selvä valinta, jonka kelpoisuus on testattu miljoonan talven aikana. Peltopyyllä on toinen strateginen valinta. Se säilyttää läpi vuoden harmaanruskeankirjavan viiruisen asunsa. Kuinka tältä pohjalta luodaan kelvollinen toiminnallinen kokonaisuus, siinä on evoluution mainio tuote. Ensimmäinen sopeutuma on, että linnut kosteita ilmastojaksoja, mutta aina jossain on ollut kuivia, kesällä kuumia ja talvella kylmiä mantereisia alueita, jopa suoranaisia vyöhykkeitä. Mammuttien mukaan osaa aroista kutsuttiin mammuttiaroiksi. Afrikasta tutut ruohoaavikot, savannit, on todettu elinympäristöistä tuottoisimmiksi. Rehevän vaikutuksen antavat trooppiset sademetsät tuottavat ravintoa noin 100 kilolle biomassaa neliökilometrillä, kun savanneilla samalla alueella voi tulla toimeen jopa 20 000 kiloa biomassaa. Savanneilla on siellä täällä puita, aroilla niitä ei ole. Arot ovat siten savanneja karumpia elinympäristöjä, mutta kenttäkerroksen biomassatuotannon puolesta lähes samassa kategoriassa. Aroilla kaikki linnut joutuvat pesimään maassa, näin myös tähän elinympäristöön kehittynyt peltopyy. Peltopyy on lajina selviytynyt miljoona vuotta kuumasta ja kylmästä, kuivuudesta ja rankkasateista, tyynestä ja purevasta viimasta. Tämä on edellyttänyt monipuolisia strategioita ja pärjäämistä helpottavia taktisia sopeutumia. Lajin selviytyminen miljoona vuotta on edellyttänyt monipuolisia strategioita ja pärjäämistä helpottavia taktisia sopeutumia. Jari Niskanen
• muodostavat kylki kylkeä vasten ryppäytymällä ylhäältä katsottuna kiveä muistuttavan kohouman. Arolla usein toistuva voimakas tuuli vie mennessään irtonaista maata ja lunta. Tuulen pieksämät töyssyt kuuluvat siis maisemaan. Peltopyyrypäs on samalla selvä valinta parveutumisen puolesta erillään yrittämistä vastaan. Parvielämän systemaattisuus näkyy siinä, että mainitussa kivimäisessä ryppäässä aina yksi vuorollaan valvoo ja seuraa ympäristön tapahtumia. Vartijan antama hälytys saa parven salamana liikkeelle. Tähän salamalähtöön peltopyy on fysiologisesti ja anatomisesti varautunut; rintalihasten soluista 80­85 prosenttia on tyypiltään valkeita, nopeasti supistuvia anaerobisia syitä. Anaerobisten lihassyiden heikkous on tietenkin siinä, että ne väsyvät rasituksessa pian. Aro-olosuhteissa onkin parempi laskeutua pian maahan kuin jatkaa tarpeettomasti lentäen pakomatkaa. Lennon aikana pitää vaan katsoa sopiva laskeutumispaikka. Vartija antaa usein myös vikahälytyksiä. Yli lentävä harmiton varislintu saa aikaan saman vasteen kuin peltopyitä työkseen saalistava haukka. Petolinnun lentokuvan epämääräisyys on pikemminkin etu kuin harmi, haukan määrittely varikseksi saattaisi olla kohtalokasta. Keisaripingviinijoukko ryppäytyy antarktista myrskyä vastaan samalla tavoin kuin peltopyyparvi Kaakkois-Euroopan arolla. Etelänapamantereella linnut vaihtavat samoin paikkaa, jotta kaikki ovat vuorollaan suojassa ryppään keskellä. Näin rypäskokonaisuus säästää energiaa; lämmöntarve pienenee viidenneksellä. Keisaripingviinillä pesimiseen sopivat soraikot pakottanevat osaltaan parvimaiseen käyttäytymiseen. Peltopyy on parvilintuna sitä paljon pidemmälle kehittynyt. Sen lisääntymisstrategiassa on otettu huomioon myös muun muassa sisä- eli sukusiitoksen välttäminen. Tässä on syytä muistaa, että lajilla on nyt ikää miljoona vuotta, eikä sukusiitos ole aroilla luonnonkantoja heikentänyt. Päinvastoin laji on kehittänyt sopeutuman huippuunsa. Uuden sukupolven yksilöt eivät pariudu oman parven yksilöiden kanssa. Rannattomissa aro-olosuhteissa, joissa on tiheähkö peltopyykanta, tämä vaatimus onkin helppo täyttää. Suoja ja ravinto ovat ekologisia perustekijöitä. Edellä on käsitelty lähinnä suojaan kuuluvia perustavaa laatua olevia sopeutumia. Niiden erikoislaatuisuus näkyy siinäkin, että englannin kielessä peltopyyparvella on ikioma ilmaisunsa, covey. Ravinto Jos on eläimillä strategiansa, niin kyllä niiden ravintokohteinaan käyttämillä kasveillakin pitää olla. Perusvaihtoehdot ovat nämä: yksivuotisuus ja paljon siemeniä tai monivuotisuus ja harvakseltaan siemeniä. Tyypilliselle arolle tietenkin mahtuu kumpiakin, mutta monivuotiset, runsaalla juuristolla varustautuneet kasvit ovat ratkaisevassa asemassa sitomaan irtonaisia maalajeja niin, ettei tuuli pääse niitä viemään mukanaan. Hirvieläimillä on helppo havaita laji- Metsästäjä l 1 l 2010 l 7
• kohtaisia eroja sopeutumisessa lumisiin olosuhteisiin. Metsäpeura ja tunturipeurasta puolikotieläimeksi otettu poro kaivavat sorkillaan lumen alta ravintonsa, kun taas hirvi ja metsäkauris eivät tähän pysty. Jälkimmäiset joutuvat tyytymään siihen, mitä on lumenpinnan yläpuolella niiden ulottuvilla. Hirvi pärjää syvässä lumessa pitkillä jaloillaan, metsäkauriin levinneisyyttä rajoittaa jo puolen metrin lumensyvyys. Peltopyyn miljoona vuotta lajihistoriaa arolla on ratkaissut lumiongelmankin. Parvi kaivautuu lumikerroksen läpi kenttäkerrokseen. Sieltä ravinnoksi kelpaavat erilainen talvivihanta ja varisseet siemenet. Jos lumenpinta on jäätynyt, peltopyy kaivaa tunnelin jäätyneen pintakerroksen ja maan väliin. Välillä linnut ryppäytyvät kaivannon keskelle; vartija pystyy sieltä parhaiten seuraamaan ympäristön tapahtumia. Suomalaisessa peltomaisemassa peltopyillä oli ennen tehotalouteen siirtymistä valinnanvaraa. Ohran, vehnän ja rukiin jyvien ohella peltopyyt nokkivat erikoisesti pillikkeiden, tatarlajien, jauhosavikan, peltohatikan ja pihatähtimön siemeniä. Juuri näistä rikkakasveista viljelijä on yrittänyt päästä sittemmin rikkakasvihävitteillä eroon ­ siinä varsin hyvin onnistuen. Ravitsemuksellisesti erityisen merkityksellisiä ovat olleet korkeasta energia- ja valkuaispitoisuudestaan tunnetut pillikkeiden siemenet. Peltopyyt ovat keränneet niiden avulla keltaista rasvavarastoa ihonsa alle ja suoliliepeeseensä ­ hyvä varautuminen kylmää vastaan. Sodanaikaisissa ja -jälkeisissä oloissa kuuli varsin usein kerrottavan, että odottavat äidit söivät ravitsemuksellisessa puutostilassa lehtipuiden hiiltä. Peltopyyt pystyvät niin ikään aktiivisesti muutamaan ravinnonottoaan, jos niiden kudokset ovat joutuneet epänormaaliin tilaan. Sellainen on muun muassa edema. Edemisen yksilön tunnistaa siitä, että sen rintalihakset ovat lutteromaiset, kimmottomat. Jos mahdollista, lintu ryhtyy tällöin korvaamaan kasviravintoa eläimillä. Tyypillistä korvausravintoa ovat kovakuoriaiset. Pesäjättöiset poikasethan syövät ensimmäisten elinviikkojen aikana eläinravintoa. Merkittävämpi siirtyminen kasviravintoon tapahtuu kolmannen elinviikon jälkeen. Aro-oloissa kevätsateiden ajoituksella ja sen mukaisilla luonnontapahtumilla on suuri merkitys siinä, että peltopyynpoikasille on ratkaisevana aikana tarjolla runsaasti eläinravintoa alimmassa kenttäkerroksessa eli siinä kerroksessa, josta poikaset ottavat ravintonsa. tuhoutumisvaaraan on ollut mahdollisimman suuri haudottavissa oleva munamäärä ja haudontajakson jälkeen hoidettavissa oleva poikasmäärä. Jos 25 munan pesyeestä onnistuu saamaan talvehtimisparveen 15 poikasta, korvaa se monta lyttyyn astuttua pesyettä. On selvää, että poikasten huolinnassa tarvitaan myös koiraslinnun apua. Pesintä Miljoonan vuoden aikana Kaakkois-Euroopan arojen eläimistöön ovat kuuluneet muun muassa hevoset, alkuhärät, biisonit, puhvelit, gasellit, antiloopit, vuohet, lampaat ja mammutit. Olipa kysymys mistä tahansa näihin ryhmiin kuuluvasta lajista, yksilön astuminen peltopyyn munapesyeen päälle tuottaa täystuhon. Oma lukunsa ovat luonnollisesti olleet maapedot, jotka saavat yhtä selvää jälkeä aikaan. Peltopyyn strateginen vaste kuvattuun Ystävällinen vastaanotto Kun jääkauden päättymisen aikoihin ihmislajiamme uhkasi rakenteellinen ravintopula, hän ryhtyi, kun ei muuta keksinyt, viljelemään maata. Euraasian arojen reunoilla oli sopivaa viljelysmaata ja riittävästi sadettakin, jotta vastikään löydetyillä viljelykasveilla saattoi saada kohtuullisia satoja. Viljelysmaat muistuttivat rakenteellisesti aroja, joten ihminen tahtomattaan loi peltopyyllekin uusia elinympäristöjä. Maanviljelys saapui myös Suomeen ja viiveellä peltopyy seurasi perässä. Oli luontevaa, että peltopyyt käyttivät Karjalan Kannasta reittinä Suomenniemelle, sekä sen nimiseen kuntaan että laajemminkin maahan. Tämä tapahtui 1600-luvun loppupuolella ja sen jälkeen. Niin sanottu vanha maataloutemme tarjosi sopivasti laajaperäisesti käsiteltyjä aukkoja metsien keskellä. Peltopyille oli tarjolla sekä ravintoa että suojaa. Ainoa suuri poikkeus aroympäristöön oli, että nyt peltopyitä vaanivat petolinnut saattoivat käyttää peltojen läheisiä puita tähystyspaikkoinaan. Nyt on jälleen kysyntää niillä elinympäristöillä, joilla peltopyyt luontaisesti pärjäävät. Arvostukset muuttuvat. l 8 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Puheenjohtajan palsta Riistahallinnon muutoshanke etenee -mitä se tuo mukanaan? Viime vuoden keväällä sovittiin yksimielisesti riistaorganisaation sisällä, että suuren aluehallintomyllerryksen ohella myös metsästäjäorganisaatiota uudistetaan siten, että se vastaa paremmin toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Muutosta valmistelemaan nimitettiin ohjausryhmä, valmisteluryhmä sekä useita alaryhmiä. Alatyöryhmät ovat jättäneet raporttinsa ja niitä on käsitelty sekä valmistelu- että ohjausryhmien kokouksissa. Myös laki- ja asetustekstiä on jo alustavasti hahmoteltu ministeriön toimesta. Lakiesitys on tarkoitus saada eduskunnan käsiteltäväksi vielä tämän vuoden aikana. Näyttäisi siltä, että nykyisestä MKJ:stä ja itsenäisistä riistanhoitopiireistä muodostettaisiin Suomen Riistakeskus, joka toimisi edelleen MMM:n ohjauksessa. Riistakeskuksen toiminta jaettaisiin neljään ydinprosessiin, joita olisivat riistatalouden hoito, palvelut, hallinto sekä julkiset hallintotehtävät. Kaikki lupa-asiat hoidettaisiin viimeksi mainitussa prosessissa ja tavoitteena on, että niiden käsittely täyttää kaikilta osin nykyisen perustuslain vaatimukset ja hyvän hallinnon periaatteet. Riistakeskuksen johtajan sekä julkisten hallintotehtävien johtajan eli viranomaispäällikön nimittäisi ministeriö. Nykyiset riistanhoitopiirien toimistot säilyvät ja niistä muodostettaisiin riistakeskuksen aluetoimistoja. Aluetoimiston johtajat, riistapäälliköt, työskentelisivät johtajan välittöminä alaisina. Eri toimielinten ja toimijoiden nimistä ei ole vielä lopullisesti päätetty, joten nimitykset ovat vain valmistelun aikaisia työnimiä. Riistanhoitoyhdistysten asema on tarkoitus säilyttää hyvin pitkälle nykyisenlaisena eli ne olisivat riistanhoitomaksun maksaneiden metsästäjien omatoimisuuteen perustuvia, itsenäisiä toimijoita, ja samalla edelleenkin hyvin olennainen osa lakisääteistä metsästäjäorganisaatiota. Yhdistyksen toimialue voisi koostua useammankin kunnan alueesta tai rajautua riista- tai luonnonmaantieteellisesti tarkoituksenmukaisesti. Vapaaehtoistoiminnan alatyöryhmä on käsitellyt hyvin ansiokkaasti riistanhoitoyhdistysten toimintamahdollisuuksien edistämistä, mutta varsinaisia päätöksiä esitysten suhteen ei ole vielä tehty. Luottamushenkilöiden asemasta on keskusteltu eri työryhmissä paljon lähinnä laajan vapaaehtoistyön turvaamiseksi. Nykymuotoinen edustajakokous näyttäisi jäävän jatkossa kokonaan pois. Valtakunnan tasolle perustettaisiin riistaneuvosto, johon tulisi edustus eri aluetoimistojen alueilta sekä tärkeimmistä sidosryhmistä. Neuvoston tehtävänä olisi käsitellä riistatalouden kannalta merkittäviä ja laajakantoisia asioita. Se osallistuisi esimerkiksi riistaeläinten kannanhoitosuunnitelmien sekä riistakonsernin ja riistakeskuksen strategian valmisteluun. Se myös esittäisi luottamusmiesedustajat Riistakeskuksen hallitukseen, jolla olisi jatkossa hyvin merkittävä rooli Riistakeskuksen toiminnan linjaajana. Riistakeskuksen hallitukseen tulisi myös tärkeimpien sidosryhmien ja henkilöstön edustus. Aluetasolla luottamusmieselimenä olisi alueellinen vuosikokous, joka vastaisi hyvin pitkälle nykyistä riistanhoitopiirin vuosikokousta, sekä alueellinen riistaneuvosto. Riistaneuvoston tehtävät omalla alueellaan olisivat hyvin samantyyppiset kuin valtakunnallisella riistaneuvostolla koko maata ajatellen. Rhy-tasolla säilyisi vuosikokous ja hallitus. Tämä aluetasolla säilytettävä, aito luottamusmieselinten päätösvalta on ollut eniten keskustelua aiheuttanut yksittäinen asia valmistelu- ja ohjausryhmän työskentelyssä. Käsitykseni mukaan juuri tämä luottamusmiesten kautta tapahtuva sitouttaminen on keskeisin tekijä siinä, että suuri vapaaehtoistyön määrä säilyy jatkossakin riistaorganisaation ja riistantutkimuksen tukena. Paljon on jo työtä tehty ja vielä työtä on edessä. Kuitenkin jo tähän mennessä nähdyn perusteella voi todeta, että hyvin positiivista muutosvalmiutta on ollut sekä henkilöstön että luottamusmiesten taholla samoin kuin metsästäjäkunnassa. Tästä on hyvä jatkaa ­ tehdään yhdessä maahamme sopiva ja toimiva malli! n Metsästäjä l 1 l 2010 l 9 Tauno Partanen Puheenjohtaja
• Heikki Alakarhu, puheenjohtaja, Pohjanmaan riistanhoitopiiri M Maatalouden ympäristötukien erityistuet on ainakin pääosin suunnattu muuhun kuin pellolla elävän eläimistön menestymisen edistämiseen. Painopiste on maisemanhoidossa ja vesiensuojelussa (suojavyöhykkeet ja kosteikot). Riistanhoidon kannalta eritystukien merkitys on jäänyt valitettavan vähäiseksi, sillä sopimuspinta-alat ovat ainakin toistaiseksi olleet pieniä. Tehokas peltoriistanhoito tarvitsee kohtalaisen suuria pinta-aloja ja kattavuutta, jotta esimerkiksi peltopyy-ympäristöjä voidaan hoitaa merkityksellisesti. Erityisen ongelmallista aikaa peltoriistalle on talvi, jolloin pelloilla olevien ruoka10 l Metsästäjä l 1 l 2010 Seuraavassa artikkelissa esitetään ajatuksia peltoluonnon kokonaisvaltaisesta hoidosta maatalouden toimintaedellytysten reunaehdoilla. Peltoalueiden riistanhoito tulee toteuttaa siten, että se on vaikutuksiltaan merkittävää ja tapahtuu kohtalaisen suurilla pinta-aloilla. Elinympäristöjä on kehitettävä peltoriistalajien ­ erityisesti peltopyyn ­ ympärivuotisen menestymisen parantamiseksi. Toimiva keino voisi olla maatalouden ympäristötuen mahdollisuuksien hyödyntäminen ja laaja viljelijäyhteistyö. Peltoriistaparatiisi on ihmisen luotavissa. ja suojapaikkojen määrä on pieni. Turvaa talvea vastaan tulisi siis lisätä ravinto- ja suojakasvien avulla ja viljelyvalinnoilla. Maatalouden reunaehdoilla Maatalous elää tehostamispaineiden alla. Peltolohkojen pinta-alat suurenevat sekä maakauppojen että uusjakojen kautta. Pellot muotoillaan suorakaiteen muotoisiksi, jotta niitä olisi helppo viljellä isoilla koneilla. Niiltä poistetaan pensaikot ja ladot, entiset savikaivot täytetään. Tehokkuusvaatimuksen asettaa yhteiskunta, eikä maatalous pääse irrottautumaan tuottavuuden kehästä. Maatalouden peltotyöt jakautuvat kahteen selvään työruuhkahuippuun: kevään kylvötyöt ja syksyn korjuutyöt. Niihin ei voida juurikaan lisätä erityistoimia vaativia työvaiheita. Jos yksi henkilö tekee 100 hehtaarin tilalla kylvö- ja korjuutyöt yksinään, on siihen yhteyteen vaikea liittää koneiden vaihtoja tai uudelleensäätöjä, koska optimaalinen kylvöaika on peltolohkosta riippuen vain muutama päivä. Viljelymenetelmiä ei ole helppoa muuttaa, koska muutokset vaativat investointeja. Suorakylvö ja sängen jättäminen kokonaan muokkaamatta lisäisivät pellon tarjoamaa suoja- ja ravintovaikutusta merkittävästi. Kevytmuokkausmenetelmät (lautasäestys ja kultivointi) ovat nyt voimakkaassa myötätuulessa, mutta esimerkiksi kevytmuokka- uksen jäljiltä pellon suoja- ja ravintoarvo riistan elinympäristönä putoaa kynnetyn pellon tasolle. Suorakylvö puolestaan ei sovi kaikille maalajeille, ja se sopii harvoin ainoaksi kylvömenetelmäksi. Tyypillisesti maa tulee kyntää noin neljän vuoden välein, josta seuraa, että tilalla tulee olla kahdet pellon muokkausvälineet kylvötöihin. Suorakylvökoneet ovat kalliita, samoin aura­ äes-kylvökoneketju. Peltoluonnonhoidossa pelloille ei saa myöskään levittäytyä vaikeita rikkakasveja (esimerkiksi ohdakkeet ja valvatti), ja ne tulee voida torjua normaalin kasvinsuojelun yhteydessä. Maataloudelle ei saisi siis syntyä lisäkuluja siitä, että viljelijät hoitavat peltoluontoa, mieluummin päinvastoin. Maatalouden ympäristötukien erityistuet tarjoavat mahdollisuuksia, mutta niiden hakemusprosessi on melko työläs. Ohjeita ja täydentäviä ohjeita on useita satoja sivuja. Moni viljelijä on "nostanut kädet pystyyn" ja teettää jo perustukienkin hakupaperien täytön ostopalveluna. Prosentti riistalle monimuotoisuussuunnittelulla Mikäli peltoluontoon aiotaan vaikuttaa merkittävästi, tulee pelloille luoda runsaasti suoja- ja ravintopaikkoja, joita voidaan perustaa ja hoitaa normaalien maataloustöiden ohessa. Toistaiseksi riistantutkimuksella ei Prosentti riistalle Viljelysuunnittelu ja -yhteistyö peltoriistanhoidossa
• Sataa peltohehtaaria kohti tarvittaisiin yksi hehtaari suoja-alueita peltoriistalle. ole tiedossa kuinka paljon peltopinta-alasta tulisi olla suojaa antavia alueita ja millä etäisyydellä toisistaan niiden tulisi sijaita peltomosaiikissa. Todennäköisesti tarpeet vaihtelevat hyvinkin paljon riistalajikohtaisesti. Peltopyyn kannalta voisi arvioida, että suojaa tarjoavat alueet eivät saisi sijaita pariasataa metriä ­ eli parven tyypillistä pyrähdysmatkaa ­ kauempana toisistaan. Mikä sitten olisi sopiva määrä viljelyn yhteydessä hoidettavaa peltopyy-ympäristöä viljelymaisemassa? Ehkäpä noin prosentti peltopinta-alasta riittäisi, jos se voitaisiin muuttaa talviaikaista suojaa ja ravintoa tarjoavaksi viljelyalaksi. Sataa hehtaaria kohti tarvittaisiin siis yksi hehtaari suoja-alueita peltoriistalle. Jos ne kylvetään kolmen metrin levyisellä koneella, tulee sataa hehtaaria kohti kylvää noin 3300 metriä riistakaistaa. mosaiikkimaisesti koko peltoala. Lisäksi tulee muistaa, että peltopyyn kannalta metsän reunaan kylvetyt suoja- ja ravintokaistat eivät ole mieluisia, vaan niiden on sijoituttava peltoalueiden keskiosiin. Riistanhoidollisesti parhaiden ratkaisujen selvittämiseksi täytyisi tutkia peltolajiston talviaikaista elinympäristövalintaa aluetasolla ja sitten määrittää lajikohtaisesti riittävä osuus peltopinta-alasta. Monivuotisten suojapaikkojen kehittämiseen liittyy usein rikkakasviongelmia, ja esimerkiksi Lapuan Alajoella 1980-luvulla tehdyt suojapaikkakokeilut kaatuivat juuri rikkakasviongelmiin. Tästä syystä peltopyykantojen hoidon tueksi kannattaisikin kehittää yksivuotisten suojapaikkojen verkostoa. Alueet tulisi kylvää vuosittain, jolloin rikkakasviongelmat voidaan välttää. Kyrönjoen ja Lapuanjoen varressa sijaitsee useita erillisiä viljelylakeuden alueita, joiden kunkin yhtenäinen peltopinta-ala nousee noin 10 000 hehtaariin. Mikäli näille peltopyyn ydinelinalueille perustettaisiin tuon pohditun yhden prosentin kattavuuden mukainen määrä peltoriistansuojapaikkoja, tulisi kolmen metrin levyistä "riistakaistaa" kylvää noin 330 kilometrin suikale. Jos optimimäärä onkin kaksi prosenttia, tulee suojakaistaa kylvää jo noin 660 kilometriä. Näillä toimilla olisi jo vaikutusta alueiden monimuotoisuuteen. Peltoalueen suojapaikkamosaiikki Minimi- ja optimimäärien selvittäminen tulisi tehdä tutkimustyönä, jolloin samalla tehdään toteutukselle vaikuttavuusarviointi. Suurella alalla tällaisten suojavyöhykkeiden/-kaistojen tulee kattaa Monimuotoisuutta viljelijäyhteistyöllä Miten tällaiseen tehokkaaseen luonnonhoitoon voidaan sitten päästä? Riistan elinolojen kohentaminen 10 000 hehtaarin peltoalueilla vaatii useamman sadan viljelijän kanssa tehtyä yhteistyötä jo tukihakemusvaiheessa. Ensimmäinen vaihe on laatia jonkinlainen peltoalueen ekologinen hoitosuunnitelma, jossa yhteistyössä metsästysseurojen kanssa kartoitetaan sellaiset alueet, joiden saaminen riistanäkökulmalla hoidetun viljelyn piiriin olisi esimerkiksi peltopyykannan hoidon osalta oleellisinta. Kun tämä tieto on maastosta hankittu ja paperille pantu, on aloitettava henkilökohtaiset viljelijätapaamiset ja neuvonta, jotka takaavat, että monimuotoisuusvyöhykkeitä syntyy riittävästi. Viljelijälle tulee selvittää yksityiskohtaisesti, mihin suoja-alueita voitaisiin hänen pelloillaan sijoittaa, jos hän suostumuksensa antaa. Samalla kerrotaan, kuinka ne kirjataan tukihakemuksiin ja minkälaisia vaikutuksia toimilla on hänen tukiensa suuruuteen. Samalla viljelijälle tulisi jättää käyttöön karttapiirrokset, joihin kohteet on piirretty tukihakuvaihetta varten. Peltopyykantojen tehokas hoito edellyttää peltoluonnon monimuotoisuuden suunnitelmallista lisäämistä. Maatalouden ympäristötuet tarjoavat rahanarvoisia mahdollisuuksia viljelijöille. Metsästäjä l 1 l 2010 l 11
• Peltoriistaparatiisi on ihmisen luotavissa. Henkilökohtaisen tapaamisen aikana viljelijä voidaan vakuuttaa siitä, että hänelle ei aiheudu ongelmia riistanhoidosta ja että se ei tule johtamaan mihinkään pakkotoimintaan, vaan päätäntävalta säilyy kokonaisuudessaan viljelijällä. Suunnitteluvaiheessa voidaan huomioida myös vesiensuojelu sijoittamalla riista-/monimuotoisuuskaistat vielä jäljellä olevien avo-ojien, valtaojien yms. varsille. Lisäksi voidaan sopia jopa kustannusten ja työvaiheiden jaosta viljelijän ja metsästysseuran kesken, jolloin kiireinen viljelijä saattaa helpommin innostua asiasta. Tämä ensimmäinen suunnitteluvaihe on työläs, mutta asia voidaan jatkossa toteuttaa pitkälti samoilla suunnitelmilla. Suurilla pinta-aloilla suunnittelutyö vaatii päätoimisen "riistasuunnittelijan". kolme metriä leveät suojakaistat ojien varsilla eivät vaadi erityistoimia tukihaussa, ja niihin saa saman tuen kuin vieruslohkolla viljeltävälle kasville, hoitomenetelminä monivuotinen kasvusto ja niitto loppukesästä. luonnonhoitopelto peltoluonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi, minimiala viisi aaria, sopimusaika kaksi vuotta riistapelto, joka on eräs kasvipeitteisen kesannon muoto erityistuella tehtävä pelto luonnon ja maiseman monimuotoisuuden lisäämiseksi, sopimusaika 5 tai 10 vuotta eritystuella perustettavat monimuotoisuuskaistat syvät yli talven pystyssä ja tarjoavat talviaikaista suojaa. Pohjalaiset metsästysseurat säätelevät tiukasti peltopyyn metsästystä. Mahdollisuus rajoitettuun metsästykseen silloin, kun kanta sen kestää, toimii tärkeänä motiivina riistanhoidolle. Suojapaikkojen perustaminen ja hoito Tällaisten riista- ja monimuotoisuuskaistojen perustaminen tulee siis hoitaa tehokkaasti, jotta siitä tulisi houkutteleva vaihtoehto tavanomaiselle viljelylle. Velvoitekesannointi päättyi edellisen ympäristöohjelmakauden lopussa. Syksyllä 2007 viljan maailmanmarkkinahinnat kohosivat lähes kaksinkertaisiksi, samoin monien tuotantopanosten, erityisesti apulannan hinta. Viljan hinnan arveltiin jäävän pysyvästi uudelle tasolleen, mutta toisin on käynyt. Syksyllä 2009 viljan hinta on romahtanut ja varastot ovat täynnä. Peltoluonnon monipuolistamiselle saattaisi taas löytyä sijaa. Tällä hetkellä mahdollisia käyttökelpoisia peltoriistanhoidon muotoja suojapaikkojen lisäämiseksi ovat esimerkiksi seuraavat ympäristötukeen perustuvat ja eritystuen toimenpiteet ja sopimusmuodot: Tiivistetysti prosessi voisi edetä seuraavasti: Viljelijä teettää riistaympäristöjen kartoitukseen pohjautuvien riistakaistojen/-vyöhykkeiden perustamisen urakoitsijoilla, jotka toteuttavat sen suorakylvönä ja hoitavat myös tarvittavat ruiskutukset. Suorakylvö vähentäisi myös alueen vesistökuormitusta. Toisena vuonna menetellään yksivuotisten kasvustojen osalta samoin, mutta monivuotiset jätetään muokkaamatta. Suoja-alueiden ja riistapeltojen perustamisen parhaat kasvit tunnetaan hyvin, ja erilaisissa siemenseoksissa on sekä ravintoa tuottavia kasveja ja kaalikasveja, jotka py- Kustannukset Suuralueella (10 000 ha) suunnittelutyö vaatii karkeasti arvioiden yhden henkilötyövuoden panoksen, jonka hinta on suuruusluokkaa 34 000 euroa. Suuralueen suorakylvöt 100 hehtaarin alalla maksavat suunnilleen 6000 euroa ja siemenet maksavat noin 10 000 euroa. Koko suuralueen kustannukset olisivat siis yhteensä noin 50 000 euroa. Tämä kustannusarvio perustuu tässä artikkelissa linjattuun kokonaispinta-alan yhden prosentin osuuden käytöstä peltoriistanhoitoon. Seuraavana vuonna suunnittelutarve on vähäistä, ja vuosikustannukset pienenevät huomattavasti. Siementen suuremmat kertaostot tuovat myös säästöjä. Myöhempinä vuosina kustannukset ovat vuositasolla luokkaa 15 000 euroa / 10 000 ha hoitoala. Missä määrin maatalous on valmis panostamaan itse tällaisiin hankkeisiin, on vielä epäselvää. Maanviljelijät saavat monimuotoisuusvyöhykkeistä ja kaistoista erityistuen, mutta samalla menettävät lohkon sadon. Hyvä peltoriistaympäristö on luotavissa Tällaisesta peltoluonnon hoidosta hyötyviä eläinlajeja on kymmeniä tai satoja. Täten olisi kohtuullista odottaa yhteiskunnalta merkittävää panostusta peltoluonnonkin monimuotoisuushankkeisiin. Osa esittämistäni luonnonhoitotoimista saattaa olla ristiriidassa ympäristötukien toteutuksen kanssa, mutta alati köyhtyvän peltoluonnon hoito on niin tärkeä asia, että mahdolliset ristiriidat tulee korjata seuraavan kauden ympäristöohjelmassa, joka alkanee 2013. Edellä esitellyt hoitotoimet rikastuttaisivat peltoluontoa merkittävästi. On varsin todennäköistä, että oikein mitoitetut ja toteutetut suojakaistat lisäävät peltoriistan määrät helposti moninkertaisiksi. Tällöin on mahdollista, että esimerkiksi Pohjanmaalla elävä itäisen rodun peltopyykanta menestyy ilman kalliita ja epävarmoja tuki-istutuksia. Myös muiden peltoriistalajien kannat elpyisivät ja koko viljelyalueiden muu luonto monipuolistuisi. Kultaisella kuusikymmentäluvulla alajokipeltoalueilla asui enemmän peltopyyparvia kuin nyt peltopyy-yksilöitä. Pellot olivat avoojissa, latoja oli tuhansia, niissä säilytettiin viljalyhteitä ja heinää, ja kasvinsuojeluaineita käytettiin vähän tai ei ollenkaan ­ suojaa ja ravintoa riitti. Moderni, lähes yhtä monimuotoinen versio tuosta 1960-luvun viljelyalueesta voitaisiin luoda edellä kuvatun "prosentti riistalle" -luonnonhoidon avulla ­ myös muualle kuin Pohjanmaalle! l 12 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Marko Svensberg, erikoissuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Nivalassa suunnitelmia kokonaisvaltaisesta luonnonhoitoprojektista Nivalassa on tehty yli kolmekymmentä vuotta työtä peltopyyn eteen. Peltopyitä alueella on ollut aina. Viime kesänä käynnistettyä peltoriistan esiselvityshanketta haluttaisiin jatkaa kokonaisvaltaisella luonnonhoitoprojektilla. Peltopyypitäjänä tunnetun Nivalan laajat ja yhtenäiset peltoaukeat, joita Kalajoki ja Malisjoki halkovat, ovat varsin ihanteellista seutua peltopyylle. 18 000 hehtaarin sarkaojien viistämillä peltoaukeilla on riittänyt elinympäristöä elinkykyisen peltopyykannan säilymiseen. Peltopyyn eteen on myös pitkään tehty työtä ­ elinympäristöjen hoitoa, ruokintaa ja aktiivista pienpetopyyntiä. Huoli peltopyistä on kuitenkin noussut esille alueelle tulevien tilusjärjestelyjen myötä. Kalajoen pengeralueiden siirtokin maanomistajien perustaman Pengeryhtiön vastuulle herätti paikallisten peltopyyaktiivien kiinnostuksen ­ pitäisikö penkereiden hoidossa kiinnittää huomiota peltopyyn elinolosuhteiden parantamiseen? hankkeella, joka käynnistyi Luonnon- ja riistanhoitosäätiön aloitteesta järjestetyssä palaverissa. Hankkeen avulla on kartoitettu talviruokintaverkostoa ja käynnistetty peltopyylaskentaa. Pitkäsen mukaan talviruokinnassa on mukana noin 30 aktiivia, joiden 50 ruokintapaikkaa jakautuu melko tasaisesti ympäri Nivalaa. Talviruokintaa on harrastettu kymmeniä vuosia, ja varsinkin hankikelien aikana se on paikallisten mukaan toiminut turvaverkostona peltopyylle. Kanakoiraharrastajien 4000 hehtaarin laskenta-alueelta löydettiin lokakuun laskennoissa 22 peltopyyparvea ja yhteensä noin 270 lintua. Pitkäsen mukaan muiden pesimishavaintojen lisäämisen jälkeen pesivien peltopyiden määrä koko Nivalassa on melkein sata paria ja yhteensä lintuja olisi tuhannen paikkeilla. Esiselvityksellä liikkeelle Nivalassa peltopyyasioissa lähdettiin liikkeelle Nivalan kaupungin hallinnoimalla ja Juhani Pitkäsen tekemällä esiselvitys- Kohti kokonaisvaltaisuutta Nivalassa syksyllä järjestetyn seminaarin esitelmien ja keskustelujen pohjalta paikallisilla oli innokkuutta jatkaa työtä peltopyyn hyväksi. Mielenkiintoista oli se, että tulevan hankkeen suunnittelu tuntui nytkähtävän kokonaisvaltaisen luonnonhoitoprojektin suuntaan. Tulevassa projektissa olisikin mahdollista hyödyntää muun muassa Kalajokilaakson alueelle tehtyä kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmaa. Lähtökohdat tulevalle hankkeelle ovat vahvoja, sillä riistatalouden hankkeissakin kannattaa tehdä yhteistyötä muiden tahojen kanssa ja pyrkiä yhdistämään erilaisia yhteiskunnallisia tavoitteita palvelemaan toinen toisiaan. Pääsääntöisesti vesiensuojelutavoitteiden mukaan rakennettavat suojavyöhykkeet ja vesiensuojelukosteikot palvelevat myös peltopyyelinympäristön paranemista. Kosteikot tarjoavat myös peltopyille elintärkeää suojaa ja ravintokasvillisuutta niiden ympärille tulevien reunavyöhykkeiden myötä. Samalla tuetaan kokonaisvaltaisempaa luonnonhoitoajattelua vesilintukantojen ja muunkin riistan hyväksi. Pitkäsen mukaan tulevalle hankkeelle on tarkoitus hakea rahoitusta Nivalan maaseutujohtajan Hannu Töllin toimesta. Jos hanke saa rahoituksen, sen pitäisi alkaa vuoden 2011 alussa. l Nivalassa peltopyyn eteen on tehty työtä pitkään: elinympäristöjen hoitoa, ruokintaa ja aktiivista pienpetopyyntiä. Riistatalouden hankkeissa kannattaa tehdä yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Metsästäjä l 1 l 2010 l 13
• Marko Svensberg, erikoissuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Kauhajoelle syntyi peltopyyparatiisi Peltopyyn paratiisi karttakuvana. Kainaston tilkkutpeltoverkosto on äkkimäinen riistamerkitty vihreällä, K tavalliset pellot keltaisella. Punaisella on merkitty lokakuun laskennassa parvet ja parvien lintumäärä. (teemakartta MMM/ havaitut peltopyyTike, karttapohja Maanmittauslaitos KP/09) - kopiointilupa 384/ Kauhajoen metsästysseuran Kainaston kyläosasto pisti tuulemaan maatalouden ympäristötukeen tulleen uuden luonnonhoitopeltotuen myötä. Metsästysseuran aktiivisuuden ja paikallisten maanviljelijöiden yhteistyöllä syntyi 200 hehtaaria riistapeltoja. Mahtava saavutus! l Kainaston kyläosaston metsästäjät ja pai- kalliset maanviljelijät pistivät toimeen sen, mistä monet peltomaiseman riistanhoitajat ovat vasta uneksineet. Riistapeltoja Kainastolle nimittäin syntyi ympäri peltoaukeita aivan keskeisiä peltolohkoja myöten. Ja 200 hehtaaria. 4000 hehtaarin peltolakeuksien pinta-alalla tämä tarkoittaa 5 prosentin kattavuutta peltoalasta. Kysymyksessä on hyvin mittava ja mitä todennäköisimmin maan paras riistapeltoverkosto. Tilkkutäkkimäisesti peltoaukeiden keskelle kylvettyjen riistapeltojen tulokset ovat myös vaikuttaneet lupaavilta, sillä peltopyykannat ovat alueella erittäin vahvalla tolalla ­ tiheyksien osalta puhutaan maan huippulukemista. Uneksimalla pellot eivät kuitenkaan syntyneet. Vahvat riistanhoitoperinteet, aktiivinen metsästäjäporukka ja myötämieliset viljelijät saivat peltopyyparatiisin yhdessä aikaan. Kainaston kyläosastolla on nimittäin jo pitkään panostettu fasaanien tarhaukseen ja istutukseen, peltopyiden ruokintaan, elinympäristöjen hoitoon sekä pienpeto- ja varislintujen vähentämiseen. Metsästäjien aktiivisuus on aina ollut tärkeällä sijalla, ja maanviljelijöiltäkin on riittänyt ymmärrystä riistan eteen tehtävälle työlle. Kuuluvathan monet heistä itsekin metsästäjäporukkaan. Aktiivisesta metsästäjä- ja kyläyhteisön yhteisestä tekemisestä koetaan saatavan hyötyä myös laajemmin koko kylän elinvoimaisuuden ylläpitämisessä. Markkinointia, talkoita ja lisähoukuttimia Varsinaista vauhtia riistapeltojen perustamiseen toi viime keväänä maatalouden ympäristötukeen tehty uudistus, jonka avulla riistapelloille on voinut saada viljan tuotannon sijaan hyvin kilpailukykyistä 300 euron ympäristötukea per hehtaari. Tämän päälle saa myös ns. normaalitukea. Kainastolla metsästäjät innostuivat tukimuutoksesta ja lähtivät liikkeelle kyläosaston puheenjohtajan Jouko Talvitien johdolla. Uutta luonnonhoitopeltotukea markkinoitiin ahkerasti peltolakeuksien viljelijöille sekä puhelimen, tilavierailujen että kyläiltojen avulla. Mukana markkinoinnissa oli kymmenkunta seuran aktiivia. Vaikka tukitaso on varsin kilpailukykyinen perinteiseen viljantuotantoon verrattaessa, niin Kainastolla pistettiin tästäkin vielä paremmaksi metsästysseuran varojen avulla. Viljelijöiden kiinnostusta lisättiin taloudellisesti tuntuvilla täkyillä ­ metsästysseura nimittäin tarjosi riistapeltosiemeniä, apulantaa ja talkoopanostakin viljelijöiden käyttöön, mikäli nämä perustaisivat riistapeltoja. Ja jälkeä syntyi. Peltopyy ykköseksi Riistanhoitotyön tärkeysjärjestys Kainastolla asetettiin myös uusiin puitteisiin ­ kirkkain tähtäin on parantaa alkuperäisen peltopyyn elinoloja vierasperäisen fasaanin sijasta. Peltopyy on alueen alkuperäinen laji, ja se on kanakoiraharrastajille ja metsästäjille mielenkiinnon ykköskohde. Peltopyyn kannalta Kainastolla on keskitytty asian ytimeen, sillä riistapeltoja on perustettu keskelle parhaimpia peltoaukeita, siis peltopyille otollisimpiin paikkoihin eikä perinteiseen tapaan pelkästään metsätilkuille ja viljelysaukeiden reunapelloille. Riistapeltoja haluttiin myös tietyin välimatkoin toisistaan, jotta peltopyyparvi lentoon lähtiessään pystyy muutaman sadan metrin tyypillisellä pyrähdyksellään piiloutumaan taas uuden riistapellon suojaan. Merkittävää Kainaston tapauksessa on se, että siellä luonnonhoitopellot ovat nimenomaan riistapeltoja ja eivät siis saman tukimuodon piirissä olevia nurmipeltoja. Kyllä nurmipelloistakin riistalle hyötyä on, mutta eivät ne riistapellon veroisia ole. Kainaston tapauksessa voidaan puhua mittavasta riistanhoitotyöstä monien muidenkin riistalajien kuin pelkästään peltopyyn kannalta ja asialla on toki laajempaakin merkitystä koko luonnonhoidon kannalta, sillä tarjoavathan riistapellot suojaa ja ruokaa muun muassa hyvin monille pienemmille linnuillekin. Riistapelloista suojaa ja ravintoa Paikallisissa metsästäjissä on monia aktiivisia kanakoirametsästäjiä, jotka viihtyvät usein pellolla koiriensa kanssa. Paikallisten 14 l Metsästäjä l 1 l 2010
• mukaan peltopyyparvet löytyvät useimmiten riistapelloista tai aivan niiden läheisyydestä. Myös viherkesantomailta löytyy lintuja. Parhaita riistapeltoja ovat lintujen liikkumisen mahdollistamat harvahkot, ilmasuojaa ja ravintoa tarjoavat pellot. Kainastolla on yleensä tiettyjä paikkoja, mistä peltopyitä löytää vuodesta toiseen. Melkein aina näiden vakiopaikkojen ympäriltä löytyy ojien tai kasvillisuuden tuomaa suojaa ja ruokaa. Yksinkertaisesti siis peltopyyn kuten muidenkin riistalajien tärkeimmät elinehdot. Normaalikeleillä Kainaston peltopyyt löytyvät pääsääntöisesti peltoaukealta ja huonommilla keleillä saarekkeiden ja metsänreunojen puskista. tilanteestaan, sanoo laskennan järjestelyitä hoitanut Esko Liimatta. Kainaston malli on mahtava esimerkki siitä, mihin määrätietoiset metsästäjät pystyvät yhteistyössä viljelijöiden kanssa, kun motivaatiota toimintaan on riittävästi. Kokonaisuudessaan peltopyyn tulevaisuus on paljolti kiinni siitä, kuinka paljon paikalliset metsästäjät ja viljelijät haluavat panostaa peltoluonnon hyvinvointiin. Suomalaisella maaseudulla me elämme kuitenkin vielä keskellä mahdollisuuksia. Ja mahdollisuuksia parantaa riistalajien elinympäristöjä entisestään on luotu nykyiseen tukisysteemiin ja nyt on oikeastaan kysymys siitä löytyykö tahtotilaa. Kainastolta tahtoa löytyi, ja se tahto ei lupaavien tuloksien myötä tule hiipumaan myös tulevanakaan keväänä. l Peltopyyn tulevaisuus on kiinni siitä, kuinka paljon paikalliset metsästäjät ja viljelijät panostavat peltoluonnon hyvinvointiin. Sänkeä ja kasvipeitteisyyttä ­ Kyntämätöntä peltoa ja kasvipeitteisyyttä tarvitaan peltopyyn menestymiseen, sanoo Juhani Toivakka, yksi kyläosaston aktiivimetsästäjistä. Kauhajoellakin velvoitekesannoinnin loppuminen uhkasi peltopyykantoja, mutta onneksi apuun tulivat viljelijöiden sitoutuminen talviaikaisen kasvipeitteisyyden säilyttämiseen sekä suorakylvön yleistyminen. Peltolakeudella kävellessä näyttääkin siltä, että suuri osa peltolohkoista on jäänyt sängelle tai kasvipeitteiseksi. Leipänsä maanviljelyksestä ja karjanhoidosta saavan Toivakan mielestä peltoja ei kannata syksyllä lautasmuokata ollenkaan, sillä ne pitää kuitenkin keväällä muokata uudestaan. Toivakan omat pellot lautasmuokataan keväällä ­ syysmuokkauksen hän näkee pelkkänä rahan tuhlauksena. Puntariinkaan pistetyt satotasot eivät ole tästä kärsineet. Kainastolla panostetaan aktiivisesti myös peltopyiden talviruokintaan. Mielenkiintoista on se, että paikalliset mummot ja vaarit ovat varsin innokkaita ruokkijoita metsästäjien apulaisina. Jopa niin innokkaita, että ruokinnassa joidenkin metsästäjien päätyöksi on jäänyt pelkästään viljasäkkien välitystoiminta ruokkijoille. Peltopyylaskennat käynnissä Kainastolla halutaan myös seurata tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta peltopyykantoihin, ja siksi peltopyitä laskettiin jopa kolmesti vuoden 2009 aikana. Keväällä tehtiin parilaskenta, syksyn alussa poikuelaskenta ja alkutalvella laskettiin talvehtimaan jäävä pyymäärä. Keväällä pareja löytyi 23, syyskuussa poikueparvia 28 (278 lintua) ja marraskuun lopulla 21 parvea(167 lintua). Laskennan suorittajina ovat talkoopohjalla toimineet Kanakoirakerhon Pointterijaoksen jäsenet. ­ Maastolaskennasta on molemminpuolista hyötyä. Pointterijaoksen jäsenet pääsevät hyviin maastoihin harjoittamaan koiriaan ja paikalliset saavat tietoa peltopyy- Kainaston riistapellot tarjoavat peltopyille elintärkeää suojaa ja ravintoa läpi vuoden. Riistapeltoja kylvettiin kaupallisilla sekoituksilla ja monensorttisilla viljelijöiden ylijäämäsiemenillä. Metsästäjä l 1 l 2010 l 15
• Erkki Kiukas, riistapäällikkö, Kymen riistanhoitopiiri Näin perustat luonnonhoitopellon Luonnonhoitopeltoihin saatavat maataloustuet ovat taloudellisesti hyvin kilpailukykyisiä vaihtoehtoja viljantuotannolle. Riistanhoitoon ne tarjoavat erinomaisia vaihtoehtoja. Maatalouden tukiviidakko on tiheäkasvuinen. Monimuotoisuus on yksi nykyajan muotisanoja, ja monimuotoisuutta löytyy myös noista maatalouden EU-tukikuvioista. Riistanhoidon kannalta viidakosta on löydettävissä joitakin käyttökelpoisia kohteita, joista yritän esitellä alla olevassa tukimuotona vuonna 2009 uutuutena tullutta luonnonhoitopeltoa. Koska tukihakuohjeet tulevat viljelijöille vasta kevään aikana, on ennen tukihakemusten täyttöä vielä tarkastettava hakuohjeista, että tukiviidakon "sananjalat" eivät ole muuttaneet muotoaan. Alla oleva teksti perustuu tällä hetkellä käytettävissä olevaan tietoon. Koska aikaisemmasta tilatuen kesannointijärjestelmästä luovuttiin, tuli vuonna 2009 maatalouden ympäristötukijärjestelmään mahdollisuus perustaa luonnonhoitopelto-nimikkeellä perustettavia peltolohkoja. Näitä luonnonhoitopeltoja voi tilan koko ympäristötukikelpoisesta alasta olla enintään 15 prosenttia. vähintään 0,5 hehtaaria. Jos viljelijä on antanut ympäristötukisitoumuksen vanhan ohjelmakauden (2000­2006) mukaisesti ja valinnut lisätoimenpiteeksi viljelyn monipuolistamistoimenpiteen, kannattaa hänen keväällä tarkistaa, voiko hän saada luonnonhoitopeltotuen koko 15 prosentin alalta. Luonnonhoitopeltojakin voi olla erilaisia riippuen viljeltävistä kasveista ja käyttötarkoituksesta. Myös tukitaso on erilainen. Yksi vaihtoehto on perustaa monimuotoisuuspeltoja, joita on kolme erilaista: 1. Riistakasveilla perustettava, tuki 300 e/ha 2. Niittykasveilla perustettava, tuki 300 e/ha ja 3. Maisemakasveilla perustettava luonnonhoitopelto, tuki 300 e/ha. M Luonnonhoitoa monimuotoisessa tukiviidakossa Vuoden 2009 hakuoppaan mukaan ympäristötukisitoumusten osalta luonnonhoitopeltojen tukea voidaan maksaa vain, jos viljelijän ympäristötuessa tukikelpoisesta peltoalasta luonnonhoitopeltoa on koko sitoumuskauden ajan vähintään 5 prosenttia, kuitenkin Toinen vaihtoehto on hoitaa viljelemättömiä peltoja, jolloin kyseeseen tulee nurmikasveilla perustettava vähintään 2-vuotinen peltolohko, jonka tuki on 170 e/ha. Perustetaan luonnonhoitopelto minkä tahansa edellä kuvatun alaryhmän mukaisesti, on niistä jokaisella varmasti myös riistataloudellista vaikutusta. Yhteistä kaikille luonnonhoitopelloille on, että niillä ei saa käyttää kasvinsuojeluaineita (tarkista uusista tukihakuohjeista). Kaikille luonnonhoitopelloille on myös yhteistä, että ne on kylvettävä viimeistään 30.6., ja vähäinen lannoitus on mahdollista. Monimuotoisuuspellon kasvustoa ei saa ensimmäisenä vuonna perustaa suorakylvämällä edellisen vuoden nurmeen. Sänkeen kylvämistä ja kotimaisten siementen käyttöä suositellaan. Luonnonhoitopeltoja voi olla tilan ympäristötukikelpoisesta alasta enintään 15 prosenttia. 16 l Metsästäjä l 1 l 2010 Riistapellon kasvusto käytettävä riistan ruokintaan Riista- ja maisemakasveilla perustetut luonnonhoitopellot voi päättää jo kylvöä seuraavana keväänä mekaanisesti, kyntämällä tai muokkaamalla. Tämä mahdollistaa lohkojen käytön normaaliin tuotantoon luonnonhoito- käyttöä seuraavana vuonna. Toinen vaihtoehto on perustaa ne uudelleen monimuotoisuuspelloiksi. Riista- ja maisemakasvit on kylvettävä vuosittain. Perustamis- ja hoitotoimenpiteistä löytyy tietysti erojakin. Erityyppisille luonnonhoitopelloille on määritelty tietyt kasvit, joiden seoksia on käytettävä. Riistakasveilla perustettavan luonnonhoitopellon siemenseoksessa on käytettävä vähintään kahden kasvin siementä seuraavista: viljat, tattari, auringonkukka, öljypellava, herne, rypsi, rapsi tai sinappi, rehukaali, rehurapsi, öljyretikka, rehujuurikkaat (rehusokerijuurikas, naattinauris tai turnipsi), heinäkasvit ja apilat. Seoksen pitää sisältää aina myös yksivuotisia kasveja ja niitä on kylvettävä vuosittain. Riistapeltojen kasvusto on käytettävä riistan ruokintaan. Riistapeltoa ei saa perustaa vilkasliikenteisten teiden läheisyyteen. Tarkoitushan riistapelloilla ei saa olla se, että eläimiä houkutellaan autojen alle. Toisaalta, jos vilkasliikenteinen tie on aidattu, ei tien vilkasliikenteisyydenkään pitäisi olla este. Maisemakasveilla perustettavan luonnonhoitopellon voi perustaa seuraavasti: siemenseoksessa on oltava vähintään kahta kasvia seuraavista: auringonkukka, hunajakukka, sinimailanen, persianapila, keltalupiini, ruisvirna, ruiskaunokki, malva, kehäkukka, silkkiunikko sekä valko- ja keltamesikkä. Tämäkin luonnonhoitopelto voi tarjota suoja- ja ruokailupaikkoja etenkin fasaanille ja peltopyylle. Kukkakasvit houkuttelevat myös hyönteisiä, mikä lisää ravintotarjontaa peltokanalintujen poikasille. Niittykasveilla perustettavan luonnonhoitopellon kylvöön on käytettävä niittykasvien siemenseosta: nurmiröllin tai lampaannadan ja vähintään yhden monivuotisen niittykasvin siementä. Niittykasveja ovat: harakankello, valkoailakki, ahdekaunokki, keltasauramo, ketoneilikka, mäkitervakko, nurmikohokki, purtojuuri, puna-ailakki, päivänkakkara, ruusuruoho, särmäkuisma tai muu vastaava niittykasvi. Seoksessa voi olla lisäksi yksivuotisen kasvin kuten ruisvirnan tai hunajakukan siementä. Tämäkin
• Metsäkauriita riistapellon reunalla. Pelto kylvetty seoksella: kaura, vehnä, naattinauris, rehurapsi, persianapila. luonnonhoitopelto voi toimia etenkin peltokanalintujen elinalueena niin kauan kuin kasvusto antaa suojaa ja ruokaa. Nurmikasveilla perustettavaksi luonnonhoitopelloksi käyvät joko vanhat tai uudet nurmet tai suojakasvilla tai sänkeen edellisenä vuonna perustetut nurmet. Kylvömenetelmänä voidaan käyttää suorakylvöä tai perinteistä mallia. Nurmikasvien joukossa voi olla enintään 20 prosenttia koko siemenmäärän painosta typensitojakasveja, esimerkiksi apilaa. Muutoin käytetään monivuotisia nurmi- ja heinäkasveja (esimerkiksi timotei, nurminata, koiranheinä). säksi tietysti ratkaisee niittokustannusten suuruus, jonka jokainen joutuu kohdaltaan laskemaan. Niittojätteen voi korjata pois pellolta ja hyödyntää taloudellisesti. Laidunnuskin on sallittua, kunhan pellon pinta säilyy heinä- ja nurmipeitteisenä ympäri vuoden. Nurmikasvit tarjoavat suojaa Jos luonnonhoitopelto perustetaan nurmikasveilla, nurmi tarjoaa suojaa ja ruokaa jäniksille, peltokanalinnuille ja osittain myös pienemmille hirvieläimille. Myös hirvet voivat käydä pelloilla ruokailemassa. Vuosittaiset niitot eivät ole pakollisia, mutta niitto on tehtävä kuitenkin joka kolmas vuosi. Riistan kannalta katsottuna niittäminen on tietysti aina kaksipiippuinen juttu, joka riippuu siitä, mitä pellolta haetaan. Jos halutaan maittavaa kasvustoa syksyllä, niitto elokuulla olisi hyvä. Jos halutaan metsästää esimerkiksi kettuja vahtimalla, voi niittämätön pelto toimia hyvänä myyrien kotina ja rusakoiden suojapaikkana, jolloin ketut vierailevat pellolla. Tosin missään ei ilmeisesti ole kielletty, etteikö osan pellosta voisi niittää vaikka vuorovuosina, jolloin pelto olisi monipuolinen kaikilta osin. Li- Niitto tehtävä pesintää vaarantamatta Niitty- ja nurmikasveilla perustetut luonnonhoitopellot saa päättää vasta 2. vuoden jälkeen 1.9. alkaen mekaanisesti, kyntämällä tai muokkaamalla. Jos näille lohkoille kylvetään syyskylvöisiä kasveja (esimerkiksi syysruista tai syysvehnää), voi luonnonhoitokäytön lopettaa 2. vuoden jälkeen jo 15.7. alkaen, jolloin maanmuokkaukset ehtii tehdä hyvin ennen uuden kasvin kylvöä. Pensaita ja puita kummallakaan luonnonhoitoalueella ei kuitenkaan sallita, vaikka ne riistaa ajatellen olisivatkin hyviä. Niitto on tehtävä niin, että lintujen pesintöjä ja nisäkkäiden poikasia ei vaaranneta. Tämän takia myöhäinen niitto onkin suositeltavaa. Myös niittotekniikkaan on kiinnitettävä huomiota, jotta eläimiä ei ahdisteta niitettäessä pellon keskelle päin. Tällöinhän ne viimeisillä niittokierroksilla joutuisivat joko niittokoneen teriin tai pakenemaan pellon keskeltä ilman suojaa lähimpiin tarjolla oleviin suojapaikkoihin. Luonnon hoitamiseen on tarjolla monipuolisia vaihtoehtoja. Riistaeläimet ovat osa luontoa, ja ne elävöittävät maisemaa. Siispä luonnonhoitoon! l Riistapeltosiemenet 2010 si001 Hirvi ­Diana si002 Peura ­Kauris ­Diana si003 Moniv. Riistalaid. Diana si005 Fasaani ­Peltopyy ­Diana si006 Diana ­Auringonkukka si007 Diana ­Rehukaali Grampian si012 Diana Rehurapsi Hobson si013 Diana Rehuöljyretikka si021 Diana ­Turnipsi Massif si022 Diana ­Naattinauris Tyfon si023 Diana ­Rehunauris Samson si025 Diana ­Metsästäjän maissi si026 Diana ­Peitattu Rehukaali si027 Hirviriistaseos si028 Linturiistaseos si029 Rehurapsi Akela si030 Rehuherne Lisa si031 Rehuöljyretikka Apoli si032 Rehukaali Inka si033 Rehukaali Inka si034 Rehujuurikas Brigadier si035 Naattinauris Samson Luonnonhoitopeltosiemenet si036 LHP ­Riista si037 LHP ­ Maisema si038 LHP ­ Niitty 1 kg 3 kg 2 kg 3 kg 2kg 1 kg 1 kg 3kg 1 kg 1kg 1kg 3kg 1 kg 10 kg 10 kg 25 kg 25kg 10kg 1 kg 5 kg 1 kg 0,5 kg 10 kg 10 kg 10 kg 16 25 18 25 24 18 8 32 16 17 12 22 32 79 68 95 50 90 19,50 92 14,50 5,50 49 65 116 tilaukset/lisätietoja: Oy Eräkontti Ab www.erakontti.fi, erakontti@erakontti.fi, p. 010-440 9410 Metsästäjä l 1 l 2010 l 17 Marko Muuttola
• Uppoudu talviseen maastoon JahtiJakt Lumi Camo -kalvopuku VAIN 179 + ETUPAKETTI JAHTIJAKT LUMI CAMO KALVOPUKU 90 Huippuominaisuudet Premium-tason ominaisuudet lumicamopuvussa. Mm. uniikki suomalainen talvimaastokuvio, design by Kimmo Takarautio. Erittäin hyvin vedenpitävä ja hengittävä. Suoraan pintakankaaseen laminoitu AIR-TEX2-kalvo pitää metsästäjän kuivana ja lämpimänä kaikissa olosuhteissa. Likaa hylkivä Te on-pinta. Materiaali testattu pakkasella. Irrotettava kalvohuppu. Runsaasti taskuja, mukavat lämmittelytaskut. + TOIMITUSKULUT Tilaa heti! Saat etupaketin kaupan päälle. 1. JahtiJakt pipo Lämmin JahtiJakt-pipo. Väri valkoinen 2. Kynsikkäät Puhelujen hinnat sis alv 22%: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min Tilaukset: www.eratukku. puh. 020 747 7000 Asiakaspalvelu Ma-Pe klo 9-17 Espoo · Vantaa · Turku · Tampere · Lappeenranta · Joensuu · Seinäjoki · Kuopio · Oulu tai myymälöistä Myymälämme palvelevat teitä nyt myös sunnuntaisin klo 12-18!
• Lumi Camo karvalakki +käsineet Uniikki camokuosi. Lumi Camo lintureppu Täysin kahisematon pintakangas. Kotelo aseelle repun selkäosassa. Tukeva, säädettävä lantiovyö. Repun viilekkeissä säädettävä rintaremmi. VAIN 29 VAIN 90 VAIN + TOIMITUSKULUT 49 90 + TOIMITUSKULUT Lumi Camo eece Lämmintä eeceä. Tyylikäs uniikki suomalainen maastokuvio, design Kimmo Takarautio. Lumi Camo micro eece-asu Uutuus! Tyylikäs, miellyttävä ja lämmin asu kerrospukeutumiseen. 49 90 VAIN + TOIMITUSKULUT 39 7 (cm) 90 + TOIMITUSKULUT Scentech tekninen alusasu Scentech-teknologiaa hyödyntävä alusasu erälle. Tekninen MicroDry-kangas siirtää kosteuden pois iholta ja pitää kuivana ja lämpimänä. Erinomainen alusasu kerrospukeutumiseen. Villasukka Lämmin ja miellyttävä villasukka pitää jalat lämpimänä kovemmillakin pakkasilla. Villaa 70%. VAIN 29 90 VAIN 90 Vyötärö (cm) + TOIMITUSKULUT + TOIMITUSKULUT Tilauskuponki Kyllä, tilaan _____kpl JahtiJakt Lumi Camo -kalvopukua hintaan 179,90 /kpl ja saan myös etupaketin sis. 2 tuotetta. kpl Lumi Camo karvalakki + käsineet, 29,90 /kpl kpl Lumi Camo lintureppu, 49,90 /kpl kpl Lumi Camo fleece, 49,90 /kpl kpl Lumi Camo väliasua,39,90 /kpl kpl JahtiJakt alusasua,29,90 /kpl kpl JahtiJakt villasukkia,7,90 /kpl* Toimituskulut lisätään tilauksen hintaan. Metsästäjä 1/10 Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Sähköposti* Postitoimipaikka (alle 18 vuotiaan holhooja) (LumiCamo, haalari, fleece, väliasu jne) Tuote Pituus Paino (kg) Erätukku maksaa postimaksun Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. Puhelinnumero * Sukkien saajan jalan koko
• Mikko Alhainen, riistanhoidonsuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö M don tarpeessa olevia umpeutuneita kosteikoita sekä runsaasti sopivia paikkoja kosteikon perustamiseen. Vesilintujen houkuttelemiseksi alueelle riittää usein rantojen niitto ja raivaus sekä vedenpinnan nosto patoamalla tai hellävarainen ruoppaus. Yleisin kohdetyyppi oli kuivatuksen tai vedenlaskun seurauksena umpeenkasvanut järvi tai lampi, mutta myös järvien lahtia, savi- ja mutakuoppia sekä majavatulvikoita ilmoitettiin. Kartoituksessa löytyi 553 kosteikkokohdetta. Parhaaseen tulokseen päästiin Lapin riistanhoitopiirissä, mistä kohteita löytyi 69. Yli 40 kohdetta löytyi myös Oulusta, Pohjois-Savosta, Satakunnasta, Ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta sekä Kymestä. Pohjanmaan piirin viime vuonna toteuttaman pilottikartoituksen 136 kosteikon tulos jäi muilta piireiltä saavuttamatta. Pietarsaarenseudun riistanhoitoyhdistys erottui positiivisesti, kohteita löytyi 17. Yli kymmenen ilmoitetun kohteen sarjaan kuuluivat myös Juvan, Sodankylän, Lieksan, Maalahdenseudun ja Simon riistanhoitoyhdistykset. Pohjanmaan kartoituksen kärkiyhdistyksen Evijärven-Kortesjärven 20 kosteikon tulokselle ei kuitenkaan löytynyt haastajaa. Löydetyistä kosteikkokohteista 505 sijaitsi joko yksityismailla tai kuntien ja yritysten mailla. Noin viisikymmentä kosteikkoa oli joko Natura-alueella tai Metsähallituksen mailla. Kohteiden pinta-alat mitattiin ammattilaisen karttapaikassa. Löydettyjen kohteiden pinta-ala oli yhteensä 12 680 hehtaaria, mistä noin 9 700 hehtaaria sijaitsee yksityismailla. Kunnostustarpeessa olevien kosteikkoalueiden keskikoko oli 23 hehtaaria ja mediaanikoko 10 hehtaaria (eli puolet kosteikoista on yli ja puolet alle 10 hehtaarin suuruisia). l l Maaseudulla on huomattava määrä hoiKiitokset kaikille kyselyyn vastanneille! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan viisitoista uutta Riistakosteikko-opasta! Kosteikkokartoitus 10 000 hehtaaria kunnostettavaa Kohdetiheys,kpl / 1000 km2 Kosteikkokohteiden sijoittuminen ja kohteiden tiheys (kpl/1000 km2). Löydetyt kosteikkokohteet riistanhoitopiireittäin 80 Kohteiden lukumäärä 70 60 50 40 30 20 10 0 Kymi Etelä-Häme Etelä-Savo Kainuu Keski-Suomi Lappi Oulu Pohjois-Häme PohjoisKarjala Rk. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Pohjois-Savo VarsinaisSuomi Mikko Alhainen 69 47 25 16 27 35 64 62 49 36 14 54 36 19 20 l Metsästäjä l 1 l 2010 Reijo Orava
• Mikko Alhainen, riistanhoidonsuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Kosteikkohankkeelle haetaan rahoitusta Kosteikkokartoitus on perustana valtakunnallisen kunnostushankkeen käynnistämiselle. Tavoitteena on kunnostaa ja perustaa muutamia hyviä kosteikkokohteita jokaiseen riistanhoitopiiriin. Toteutettavat kohteet valitaan kartoituksen aineistosta. Edellytyksenä on, että kaikki maanomistajat ovat mukana ja talkootyötä on saatavilla. Kunnostushankkeen käynnistämiseksi Metsästäjäin Keskusjärjestö laati Life+-rahoitushakemuksen EU-komissiolle yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Life-rahoituksen puitteissa pyrittäisiin kunnostamaan vähintään yksi mallikosteikko jokaiseen piiriin ja koko maan tavoitteena olisi 30 kunnostettua tai perustettua kosteikkoa. Metsähallitus kehittäisi hankkeessa uusia menetelmiä ja toimintamalleja epäonnistuneiden suo-ojitusalueiden palauttamiseksi takaisin riekkoelinympäristöiksi. Life-rahoituksen saaminen on epävarmaa, mutta hakemus läpäisi ympäristöministeriön giljotiinin ja on edennyt Brysseliin arvioitavaksi. Tietoa rahoituksen saamisesta saadaan kesällä 2010. Löydettyjen kosteikkojen kunnostamiseen etsitään rahoitusta myös kansallisista lähteistä. Kotimaista rahoitusta aletaan aktiivisesti etsiä heti, kun Kansallinen riistataloudellinen kosteikkostrategia valmistuu. Jos hankkeelle saadaan kansallista rahoitusta, tarkoituksena olisi kunnostaa useampia mallialueita sekä tarjota noin 1000 euron starttirahoja parinkymmenen pienemmän kosteikon toteuttamiseen kaikissa riistanhoitopiireissä. Kunnostushankkeen perimmäisenä tarkoituksena on kehittää maanomistajalähtöistä, matalabyrokraattista ja kustannustehokasta toimintamallia kosteikkoelinympäristöjen kunnostamiseen ja perustamiseen. Kosteikkojen kunnostaminen ja perustaminen on helppoa! Siksi sitä ei tule turhalla byrokratialla tehdä vaikeaksi. Nykyiset rahoitusmahdollisuudet Pajukoituneiden vesijättömaiden palauttaminen lähiluonnon helmeksi on mahdollista, vaikka kadonneiden kosteikkojen palauttamiseen ei ole nykyisin saatavilla siihen räätälöityä rahoitusta. Rekisteröityneet yhdistykset voivat hakea rahoitusta kosteikkoalueen tai kotijärven kunnostamiseen Leader-toimintaryhmien kautta tai maatalouden ympäristötuesta. Monille kohteille kunnat, säätiöt, rahastot ja jopa yritykset ovat myöntäneet rahoitusta. Elinympäristökunnostusten sponsorointi olisi yrityksille erinomaista PR-työtä. Esimerkiksi maa- ja metsätalousalalla toimivat yritykset voisivat kilpailla kunnostetuilla kosteikoilla; sitovathan ne ojitusalueilta, pelloilta ja avohakkuilta valuvia kiintoaineita ja ravinteita. Leader-toimintaryhmien kautta voi hakea rahoitusta yleishyödyllisille kosteikkohankkeille. Kosteikkokunnostuksista yleishyödyllisiksi voidaan lukea umpeenkasvaneiden järvien ja lampien kunnostaminen esimerkiksi silloin, kun toimenpiteillä on vaikutusta kylän ihmisten hyvinvoinnille maiseman, vahvistuvien riistakantojen ja virkistysmahdollisuuksien kautta. Joki- ja järvisäätiöt ja vesiensuojeluyhdistykset sekä osakaskunnat voivat tukea kosteikkojen kunnostamista ja perustamista varsinkin, jos niillä voidaan vaikuttaa lähiseudun vesistöjen vedenlaatuun. Esimerkiksi Pyhäjärvi-instituutti ja Vesijärvisäätiö sekä Kyrönjokirahasto ovat tukeneet toimintaalueensa kosteikko- ja järvikunnostushankkeita. Kosteikkokartoitukseen ilmoitettujen Natura 2000 -kohteiden ja Metsähallituksen mailla sijaitsevien kosteikkojen kunnostaminen on ympäristökeskusten ja Metsähallituksen vastuulla. Suurelle osalle kohteista olisi kuitenkin saatavissa talkooapua, ja Natura-kosteikkojen omistajat haluaisivat alueensa kuntoon. Näiden kohteiden kunnostamista voidaan esittää vastuutahoille. Riistanhoitopiirit voivat ­ maanomistajien erillisellä suostumuksella ­ välittää ilmoitettujen kohteiden tietoja ympäristökeskuksille. Kohteita voitaisiin pyrkiä kunnostamaan riistanhoidollisista lähtökohdista koko luonnon hyväksi. Laajamittaisen kuivatustoiminnan seurauksena mittava määrä vesilintujen elinympäristöjä on kadonnut. Osa kadonneista sorsaapajista olisi mahdollista palauttaa elämää kuhiseviksi kosteikoiksi. Tältäkin lammelta lehahti kymmenpäisiä sorsaparvia vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Maatalouden kosteikkotuki nousemassa Maatalouden kosteikkotukea (ei-tuotannollinen investointituki monivaikutteisen kosteikon perustamiseen) voi hakea perustettaville kosteikkokohteille, jotka täyttävät tuen melko tiukat ehdot. Tuki on rekisteröityneiden yhdistysten ja ympäristötukeen sitoutuneiden Metsästäjä l 1 l 2010 l 21 Mikko Alhainen
• musten määrän voi odottaa lisääntyvän nopeasti varsinkin, kun saatava tuki nousee lähiaikoina merkittävästi. Pohjois-Karjalan järkevän ja maanomistajalle edullisen toimintamallin maataloustukikosteikkojen suhteen soisi levittäytyvän koko maahan. Ei-tuotannollinen investointituki kosteikon perustamiseen voidaan myöntää suhteellisen pienellä byrokratialla ja kohde suunnitella edullisesti, jos siihen on todellista halua. Herkästi tulvivan pellon muuttaminen kosteikoksi voisi olla houkutteleva ratkaisu viljelijälle, jos maatalouden ympäristötuen ehtoja kevennettäisiin ja tukimuodosta tehtäisiin nykyistä kannustavampi. Ei-tuotannollisen tuen nykyehdoilla ja -tulkinnoilla tämäkin tuen vaatimukset täyttävä kohde jäänee toteuttamatta. Kosteikkojen kunnostamista ja perustamista ei pitäisi vaikeuttaa turhalla byrokratialla. viljelijöiden haettavissa. Kartoituksessa löydetyistä kohteista 21 olisi alustavan tarkastelun mukaan toteutettavissa maataloustuella. Kosteikkojen perustamiseen tarkoitettua tukikattoa nostetaan 11 500 euroon hehtaarilta, ja pienten kosteikkojen tekemiseen on saatavilla 3 226 euron kertakorvaus. Tämä ei kuitenkaan vähennä tukimuotoon liittyviä suunnitteluvaatimuksia ja byrokratiaa. Pohjois-Karjalassa riistanhoitopiiri, ym- päristökeskus ja TE-keskus ovat löytäneet yhteisen sävelen kosteikkojen perustamiseen ei-tuotannollisella investointituella. Suunnitelmia tehdään kohteille, joille lähtökohtaisesti voidaan myöntää tukea. Suunnitelmien taso on saatu pidettyä järkevänä, jolloin ne eivät tule maksamaan kohtuuttomasti. Käytännössä kaikki hakemukset on hyväksytty, ja kosteikon perustamisesta kiinnostuneet viljelijät ovat tyytyväisiä. Kosteikkohake- Maanomistajien ehdoilla ­ talkoilla tuloksia Maanomistajat ovat keskeisin toimijataho kosteikkokunnostuksissa ­ ilman maanomistajien suostumusta toimenpiteitä ei voida toteuttaa. Maanomistajien ja metsästysseurojen välillä on perinteisesti ollut hyvää yhteistyötä, ja merkittävä määrä kosteikkoja on kunnostettu kylien yhteisillä talkoilla. Jos valtakunnallisen kunnostushankkeen rahoitus varmistuu, riistanhoitopiirit ottavat yhteyttä kosteikkokohteita ilmoittaneisiin henkilöihin, ja hankkeesta tiedotetaan Metsästäjä-lehdessä. Kaikkien riistanhoitopiirien alueilta tullaan valitsemaan useita kosteikkokohteita, joiden perustamista tai kunnostamista ryhdytään tarkemmin suunnittelemaan. Kosteikkokartoituksessa löydetyistä kohteista kunnostettaisiin niitä, joissa maanomistajat tukevat hanketta ja talkooapua on saatavilla joko alueen omistajilta tai paikallisilta yhdistyksiltä. Talkootyö on perusedellytys kustannustehokkaalle kosteikkojen kunnostamiselle ja perustamiselle. Mitä enemmän tehdään talkoilla, sitä useammalle kohteelle voidaan myöntää rahoitusta. l Mikko Alhainen Susanna Keski-Narkaus ja Anne Matilainen, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti Ei-tuotannollinen investointituki: Maatalouskosteikon perustamisen haasteita selvitettiin tutkimuksella n Tutkimuksen mukaan kosteikon perustamisprosessi sujuu hyvin alueil- la, joilla on aktiivinen suunnittelija ja tiivis viranomaisyhteistyö. Maanomistajilla on kiinnostusta monivaikutteisten kosteikkojen perustamiseen moninaisista motiiveista. Monilla kosteikon perustajilla on huoli vesistöjen tilasta, mutta muut motiivit ratkaisevat kosteikon perustamisen. Kosteikon perustamisen päämotiivina on usein maiseman kohentaminen, riistan elinympäristön parantaminen ja virkistyskäytön edistäminen. Susanna Keskinarkaus ja Anne Matilainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista selvittivät maanviljelijöiden motiiveja monivaikutteisen kosteikon perustamisesta sekä heidän kokemuksiaan perustamisprosessista. Tutkimuksesta ilmenee, että perustamisprosessin joustavuudessa on alueellisia eroja, joihin tulee pureutua, jos kosteikkoja halutaan perustettavaksi koko maahan. Monet haastatellut maanviljelijät muistelivat, millainen lähivesistö oli heidän lapsuudessaan ollut ja halusivat ennallistaa kosteikon sekä maiseman että veden laadun parantamiseksi. Maanviljelijät myös kantoivat huolta siitä, miten pelloilta valuvat ravinteet vaikuttaisivat heidän omaan lähivesistöönsä, jonka rannalla he ja heidän lapsensa asuvat. Alun perin kosteikkoa oli yleensä lähdetty perustamaan, koska peltoala ei muuten ollut tuottava, ja jälkikäteen todettiin tyytyväisenä, että lähijärvi oli jälleen uimakelpoinen, vesi kirkasta ja maisema kaunis. Kosteikon perustaneet maanviljelijät olivat pääosin erittäin tyytyväisiä perustamaansa kosteikkoon ja katuivat lähinnä kosteikon kokoa, jonka jälkikäteen toivoivat olevan suurempi. Alun perin kosteikon kokoon olivat vaikuttaneet lähinnä perustamiskustannukset. Valmiin kosteikon positiivisista vaikutuksista kosteikonperustajat 22 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Mikko Alhainen, riistanhoidonsuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Turkhaudanjärvellä tartuttiin toimeen Etelä-Hämeessä Hausjärven Turkhaudan kylässä sijaitsee pahoin umpeenkasvanut Turkhaudanjärvi. Turkhaudanjärven umpeenkasvu lienee alkanut jo 1930-luvulla, kun vedenpintaa laskettiin noin 70 senttiä. Vedenlaskun ja rehevöitymisen seurauksena avovesialue on kutistunut noin hehtaariin alkuperäisestä paristakymmenestä hehtaarista. Turkhaudan metsästysyhdistys ilmoitti kohteen riistanhoitopiirin kosteikkokartoitukseen. Kylällä ei kuitenkaan jääty odottelemaan kunnostushankkeen käynnistymistä, vaan toimeen tartuttiin innokkaasti. Järven kunnostaminen on koko kylän yhteinen projekti, ja toimenpiteillä pyritäänkin parantamaan kylätieltä näkyvää maisemaa, järven virkistyskäyttöä opaspolkuineen ja samalla lisäämään vesilintujen elinympäristöä. Ohjaamalla vesiä sopivasti ruopattavien avovesialueiden kautta on mahdollista saada vesiensuojelullista hyötyäkin. Tavoitteena on saada järvelle yhteensä noin kaksi hehtaaria uutta avovesialuetta. Turkhaudanjärven kunnostamisesta on monenlaista hyötyä, ja yleishyödyllisenä hankkeena se saikin 75 000 euron Kosteikkokartoituksen raportti ja lisätietoa kosteikkojen kunnostamisesta löytyvät www.riista.fi -sivuilta: Riistanhoito Riistakosteikot Turkhaudanjärvi halutaan palauttaa parantamaan kylämaisemaa ja vesilintujen elinoloja. Vajaan parinkymmenen hehtaarin Marko Svensberg, järvi on umpeenkasvun myötä kutistunut muutamaksi avovesilampareeksi. rahoituksen Leader-toimintaryhmältä. Mittava hanke vaati innokkaan vetäjän ja koko kylän hyväksynnän. Kun perusedellytykset olivat kunnossa ja talkooapua saatavilla, laajakin kunnostushanke lähti vauhdilla käyntiin. Jäämme innolla seuraamaan Turkhaudanjärven kunnostuksen etenemistä: jälleen yksi pajukoitunut vesijättömaa on palaamassa lähiluonnon helmeksi. Kadonneet kosteikot palaavat kartalle, yksi kerrallaan. n Riistakosteikot -osiosta löytyy viime vuosina Metsästäjässä julkaistuja kosteikkoartikkeleja. Aiheesta aiemmin kirjoitettua: Kadonneet kartalle. 2/2009 s. 38 Kadonneen kosteikon metsästäjät. 6/2008 s. 4 olivat usein hyvin vakuuttuneita. Hyöty oli konkreettinen etenkin silloin, jos aiemmin samea järvi oli muuttunut uimisen kannalta miellyttäväksi ja aiemmin puskien takana ollut järvi näkyi nyt kauas. Myös alueen monimuotoisuuden lisääntymistä kiiteltiin erilaisten kosteikkolintujen saapumisen myötä. Tällä hetkellä kosteikkoja markkinoidaan lähinnä vesiensuojelullisilla perusteluilla, vaikkei vesiensuojelu yksinään riitä motivoimaan kosteikon perustamiseen, vaan tiedottamisessa olisi korostettava perustajan saamaa hyötyä. Haastatellut kokivat monivaikutteisen kosteikon muun muassa parantavan maisemaa, palauttavan perinnemaiseman, luovan metsästysmahdollisuuksia, muodostavan linnuille elinympäristön, parantavan kalatuotantoa, tukevan ravustusta, tuovan uimarannan ja nostavan tontin arvoa. Haastatellut maanviljelijät olivat motivoituneita perustamaan kosteikon sekä panostamaan siihen omia resurssejaan, mutta haluttomia kantamaan yksin taloudellisen riskin. Kosteikon perustaminen ei-tuotannollisen investoinnin tuella edellyttää suunnitelman liittämistä hakemukseen. Suunnitelmaan vaadittavat tiedot edellyttävät usein ammattilaisen apua, eikä päteviä suunnittelijoita ole helppo löytää. Lisäksi suunnittelukustannukset jäävät maanviljelijän kannettavaksi siinä tapauksessa, ettei tukiha- kemus mene läpi. Maanviljelijät teettävät suunnitelman vain tukihakemusta varten, ja koska tuen saannista ei ole varmuutta suunnitteluvaiheessa, on kyseessä kehä, joka saattaa alueittain johtaa tilanteeseen, jossa ei tehdä hakemuksia, koska ei uskalleta ostaa suunnitelmaa. Vastuunkanto omasta ympäristöstä oli monelle itsestäänselvyys, ja useimmat olivat valmiita myös satsaamaan omaa aikaa sekä rahaa kosteikon perustamiseksi. Haastatelluilla maanviljelijöillä oli pääsääntöisesti ollut kosteikon perustamiseen oma, palava into ja useat olisivat perustaneet kosteikon jossain vaiheessa tuesta riippumatta. Tukijärjestelmän ei voida katsoa ratkaisevasti vaikuttaneen näiden kosteikkojen syntymiseen, vaikka niitä todennäköisesti edesauttoikin. Koska nykyinen tukijärjestelmä ei ole onnistunut luomaan merkittävää määrää kosteikkoja, tulisi kannustinjärjestelmää muuttaa, jos kosteikkoja halutaan paljon nykyistä enemmän. Jos nykyistä tukijärjestelmä haluttaisiin kehittää, tulisi tuen määrän kattaa perustamisen kustannukset ja suunnitelmien tulisi olla maanviljelijälle riskittömiä teettää. Kosteikkoja saataisiin todennäköisesti määrällisesti enemmän, jos niitä varten luotaisiin maataloustuista irrallinen, kohdennettu rahoitusjärjestelmä tai kosteikkoja perustettaisiin sopimusmenettelyllä. n Metsästäjä l 1 l 2010 l 23 Marko Muuttola
• Heikki Mäkinen, ohjelmajohtaja, FT, VTM. Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö, www.puhdasvesijärvi.fi l Kuvat: Marko Muuttola Päijät-Hämeen KOSTEIKKOBUUMI L Metsästäjillä on sekä kykyä että halua hoitaa kosteikoita. 24 l Metsästäjä l 1 l 2010 Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskus, Etelä-Hämeen riistanhoitopiiri ja paikalliset riistanhoitoyhdistykset ovat lähteneet mukaan moniarvoista vesienhoitoa tukevaan Vesijärvi-yhteistyöhön Lahdessa, Hollolassa ja Asikkalassa. Yhteistyön kehittyminen tukee myös riistahallinnon kosteikkohankkeiden edistymistä. l Lahden, Hollolan ja Asikkalan alueelle ulottuva Vesijärvi on eräs Suomen vanhimmista järvistä. Eräiden arvioiden mukaan se on syntynyt noin 10 800 vuotta sitten. Vesijärvi on 108 km2:n pinta-alallaan maamme 44:ksi suurin. Järven valuma-alue on noin 515 km2:n laajuinen. Nykyään käytössä olevan veden ekologisen tilaluokittelun mukaan pohjoinen Kajaanselkä on luokiteltu hyvään tilaan. Muut osat järveä ovat tilaluokitukseltaan tyydyttäviä. Järven virkistyskäyttöarvo on ajoittaisia sinileväesiintymiä lukuun ottamatta hyvä. lopettivat jätevesien laskun järveen, olivat ensi askeleita Vesijärven puhdistamiseksi. 1980-luvun loppupuolella toteutettiin laajamittainen Vesijärven kunnostusprojekti ja 1990-luvulla Vesijärven tila kehittyi suotuisasti. 2000-luvun alussa järven tila kuitenkin heikentyi jälleen. Toinen Vesijärviprojekti käynnistyi vuonna 2002, ja sen tavoitteena oli vuosina 2002­2006 torjua rehevöitymisen haitat ja turvata vaativa virkistyskäyttö koko järven alueella. Vuosituhannen alun heikkenevä tilanne Vesijärvellä herätti alueen kunnat ja elinkeinoelämän yhteistyöhön, jonka seurauksena lokakuussa 2007 perustettiin Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö. Omatoimiset metsästäjät ja maanomistajat voivat aikaansaada toimivia kosteikkoratkaisuja pienin kustannuksin. Kivisellä pohjapadolla voidaan kosteikkoja perustaa ilman mittavia kaivinkonekustannuksia.Tällä menetelmällä vältetään myös kaivuusta yleensä irtoavan saosaineksen välillistäkään kulkeutumista vesistöön. Erityisesti tulva-aikoina tulee aktiivisesti seurata vesipinnan nousua maatalous-, metsätalous- tai tievahinkojen (siltarummut tai vastaavat kohteet) välttämiseksi. Pohjapadon kivetystä madalletaan tarvittaessa. Rehevä lintujärvi Vesijärvi on yksi maan parhaista vesikasvi- ja lintujärvistä. Järviruoko on vallannut kaksi kolmasosaa järven rantaviivasta, muutoin järven kasvillisuus on varsin erilaista järven pohjois- ja eteläosissa, jotka eroavat toisistaan myös veden ominaisuuksiltaan. Vesijärven rannoilla on myös viisi vesilintujen suojeluun perustettua luonnonsuojelutai Natura-aluetta. Järvi on lintuharrastajan kannalta Suomen parhaita. Viime vuosina erityistä huomiota saaneiden naurulokkien lisäksi esimerkiksi silkkiuikku on järvellä erittäin yleinen. Erityisesti kookkaiden lintujen kuten kyhmy- ja laulujoutsenten, harmaa- ja kaulushaikaroiden sekä kanadan- ja valkoposkihanhien kannat ovat kasvussa. Vesijärvellä on kuitenkin takanaan yli sadan vuoden likaamishistoria. 1970-luvun puoliväliin tultaessa Lahden kaupunki ja alueen teollisuus laskivat yhä jätevetensä täysin tai vajaasti puhdistettuna Vesijärveen, joka olikin tuolloin yksi maan kaikkein huonokuntoisimmista järvistä. 1970-luvun loppupuolella toteutetut jätevesiratkaisut, jotka Verkostoituminen kannattaa Vesienhoidon toimintakenttä on muuttunut yhteiskunnan muuttumisen myötä yhä moninaisemmaksi ja dynaamisemmaksi. Ympäristötiedon lisääntyminen ja jakaantuminen yhä useammille toimijoille sekä yhteisen arvopohjan ja tavoitteiden hajaantuminen ovat johtaneet tilanteeseen, jossa vuorovaikutusta ja yhteistyötä tarvitaan laajasti hyväksyttävissä olevien tavoitteiden määrittelyyn ja tavoitteita edistävien toimenpiteiden toteuttamiseen. Monitavoitteisessa MKJ Laitialan toimintakeskuksen Vesijärven Pykälistöön 80 -luvulla kaivinkoneella perustama rantakosteikko toppuuttelee valumavesien kiintoainesta kulkeutumasta vesistöön. Vuosittain pensastetut vesilintujen pesimäsaarekkeiden pajut ja muu lehtipuusto käyttävät ravinteita yläpuolisen valuma-alueen vesistä. Peltojen suojakaistat parantavat vesistön suojelun tulosta. Kohteen pesimälinnustoon lukeutuu usean vesilintulajin lisäksi muun muassa ruskosuohaukka ja kaulushaikara. Ajoittainen kaislikoiden väyläniitto lisää reunavyöhykettä ja parantaa vesilintujen viihtyvyyttä, kalastoa unohtamatta.
• ­ luonnonympäristön hyvinvointia, vesien virkistyskäyttömahdollisuuksia ja ihmisen elinkeinotoiminnan tarpeita yhteen sovittavassa ­ vesienhoidossa metsästyksen ja riistanhoidon organisaatioilla on keskeinen paikkansa. Vesijärven menestyksekäs hoito edellyttää tiivistä, toimivaa ja toiminnan päälinjojen suhteen yhteen hiileen puhaltavaa verkostoa, jossa on oma tärkeä paikkansa niin vesialueiden osakaskunnilla, elinkeinoelämällä, tutkimusyhteisöllä, viranomaisilla kuin erilaisilla järjestöillä ja eturyhmilläkin. Vesijärvisäätiön tavoitteena on vahvistaa tätä verkostoa lisäämällä vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä. Kanssakäymistä lisäämällä myös kyky ja valmius hoitaa asioita yhdessä kasvaa. Suureksi voimavaraksi on jo ehditty huomata kesän ja syksyn 2009 aikana virinnyt yhteistyö Metsästäjäin keskusjärjestön Laitialan toimipaikan sekä EteläHämeen riistanhoitopiirin kanssa. Yhteisen pöydän ääreen kokoontuminen on auttanut ymmärtämään eri osapuolten toiminnan painotuksia, löytämään yhteisiä intressejä sekä jakamaan kaikkia hyödyttävää tietoa ja osaamista. Hollolassa Vesijärven ja Matjärven välillä sijaitseva Vironojan notkelma odottaa kosteikon perustamista keväällä 2008. Yhtäällä Vironojaan viettävät viljelysalueet, toisaalla metsä. Kohde sijaitsee MKJ Laitialan toimintakeskuksen riistanhoidon kokeilu- ja mallialueella. Sama kohde kosteikkototeutuksen jälkeen keväällä 2009. MKJ Laitialan toimintakeskuksen suunnitteleman, kaivuu- ja pohjapatomenetelmin aikaansaadun monivaikutteisen kos- Riistatalous aktiivisesti mukana Merkittäväksi yhteistyökohteeksi Vesijärven valuma-alueella on löytynyt kosteikkojen rakentaminen ja niiden hoito. Riistahallinnolla on laajaa kokemusta kosteikkojen rakentamisesta jo 1970-luvulta lähtien. Metsästäjät ovat perustaneet tai kunnostaneet yhteensä lähes 2 000 kosteikkoa viimeisen 30 vuoden aikana. Riistanhoidollisilla kosteikolla on aiemmin pyritty lähinnä matalien, pikku padotuksilla tai kaivuulla toteutettujen vesiriistaaltaiden muodostamiseen. Lisäksi riistaväen toimesta on suoritettu umpeenkasvaneiden lintujärvien ja lintulahtien ruovikoiden aukotus- ja kanavointiniittoja. Metsästäjillä näyttää siten olevan sekä kykyä että halua hoitaa kosteikoita. Kosteikot ovat monimuotoinen ja moniulotteinen kokonaisuus. Sen lisäksi, että kosteikot ovat lukuisten eläin- ja kasvilajien elinympäristöjä, niillä on myös monia muita tärkeitä tehtäviä ekosysteemien toiminnassa. Kosteikkojen pohjalle laskeutuu veden mukana kulkeutuvaan kiintoainekseen sitoutuneita ravinteita. Kosteikkokasvit puolestaan käyttävät kasvuunsa veteen liuenneita ravinteita. Kosteikot toimivat siis luonnon omina vesien suodattimina ja parhaimmillaan puhdistavat niiden läpi virtaavaa vettä. Tämän lisäksi ne voivat toimia myös vesivarastoina tasaten tulvia. Vesiensuojelua edistävänä toimenpiteenä kosteikot nousivat Suomessa enemmän esille vasta 1990-luvulla. Vuosikymmenen loppupuolelta lähtien on muun muassa SYKEn johdolla tutkittu kosteikkojen vaikutusmekanismeja ja tehokkuutta erityisesti maatalouden ravinnekuorman vähentämisessä. Vesiensuojelunäkökulman lisäksi tutkimuksessa on otettu huomioon myös maisema- ja monikäyttötavoitteita. Lähinnä maatalouden ympäristötuen avulla on toteutettu koko maassa joitakin satoja kosteikkoja tai laskeutusaltaita. Varsinaisia kosteikkoja on tästä joukosta vain pieni osa. Ympäristöhallinnon laskelmien mukaan koko maan kosteikkotarve olisi niinkin huikea määrä kuin 45 000. Tuumasta toimeen Vesijärvisäätiön ja Hämeen ympäristökeskuksen yhteisrahoituksella on vuoden 2009 aikana valmistunut kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Vesijärven valuma-alueelle. Suunnitelmassa tunnistettiin noin 90 erilaista kosteikkokohdetta. Tässä luvussa ovat mukana myös kaikki olemassa olevat kohteet, eroosiokorjaukset ja pohjapatosarjat. Kaikki kohteet eivät siis ole uusia kosteikkopaikkoja. Luonnon monimuotoisuuskohteita löytyi 72 kappaletta. Maanomistajien suhtautuminen kosteikkojen rakentamiseen on ollut yleensä positiivista, mutta maatalouden ympäristötukeen sisältyvän rahoituslähteen ns. ei-tuotannollisten investointien tukitaso on ollut liian alhainen, jotta se innostaisi maanomistajia toimenpiteisiin. Tuki on kuitenkin nyt nousemassa lähes kolminkertaiseksi. Tuen nousulle on ollut hyvät perusteet, koska trendinä on pyrkiä pois suorista tuista ja siirtyä enemmän maaseudun kehittämisen ja ympäristöhoidon tukemiseen." Säätiö tukee kosteikkojen toteuttamista silloin, kun siihen on olemassa selkeät vesienhoidolliset perusteet, mutta kohdetta ei voida syystä tai toisesta rahoittaa maatalouden ympäristötuella. Vesiensuojelullisen hyödyn arvioinnissa ja suunnitelmien laadun varmennuksessa nojataan mm. SYKEn tukeen. Tavoitteenamme on saada toteutetuksi lähivuosien aikana noin 40­50 kosteikkoa tai laskeutusallasta Vesijärven ympärille. Lähtökohtana on vesienhoito, mutta myös muut näkökohdat kuten riistanhoito- ja maisema-arvot otetaan luonnollisesti huomioon. Näkökulmien ei tarvitse eikä niiden tule olla ristiriidassa keskenään. Vesien ekologiselle tilalle tavoitellun hyödyn lisäksi kohteista voi olla merkittävää lisäarvoa myös metsästäjille. Vesilintujen ja muidenkin eliölajien elinympäristöt lisääntyvät uusien kosteikkojen myötä. On myös ajateltavissa, että uudet kohteet tarjoavat jossain määrin mahdollisuuksia siirtää osa vesilintujen metsästyksen painopisteestä Vesijärven rannoilta järveen laskeviin uomiin sijoitettaville kosteikoille, joista myös saalis on varmemmin otettavissa talteen. Monitavoitteisten kosteikkojen toteuttaminen edellyttää monipuolista ja ammattitaitoista suunnittelua. Suunnitteluosaaminen on vielä toistaiseksi melko niukka voimavara. Vesijärvisäätiö onkin ottanut mielihyvin vastaan sen avun, jota Metsästäjäin keskusjärjestöllä on ollut Laitialassa tarjota kosteikkojen yksityiskohtaiseen suunnitteluun sekä mallintamiseen Lahden seudulla. Saman pöydän äärestä lähtevä yhteistyö ja kokemusten vaihto monipuolistaa sekä riistanhoidon että vesiensuojelun lähtökohdista toteutettavien kosteikkojen käyttöä ja luontohyötyjä. l teikkoalueen pintaala on noin kolme ha. Kosteikko veti heti valmistuttuaan puoleensa runsaasti vesilintuja, heinäsorsia, taveja, telkkiä, haapanoita ja joutsenia. Kosteikkoon viettäviin peltoihin perustettiin leveät suojakaistat ja kosteikon alapuolisen veden laatua seurataan Vesijärvisäätiön toimesta. Metsästäjä l 1 l 2010 l 25
• Reima Laaja, riistanhoidonneuvoja, Satakunnan riistanhoitopiiri Koiran kanssa metsällä Ajava mäyräkoira peurajahdissa Takautuma vuodelta 1993: 26 l Metsästäjä l 1 l 2010 Reijo Orava "Ajo raikuu satakuntalaisessa kuusikossa. Valkohäntäpeurapukki seisahtuu ja kuuntelee perässään sinnikkäästi seuraavaan koiran haukkua. Tuttua peurapolkua edetessään se ei huomaa katajapensaan takaa nousevaa kiväärin piippua. Laukaus kajahtaa ja pukki sortuu sammalikkoon. Parin minuutin päästä paikalle tuleva Zappa-koira on hämmentynyt. Tähän asti jänisjahdin tai luolametsästyksen oheistoimintona tehdyt peuranajot ovat johtaneet koiranomistajan kurinpidollisiin toimiin. Nyt yhtäkkiä ympärille kertyy tohkeissaan olevia punanuttuja, ja koira saa kovia kehuja ja silityksiä jopa omistajaltaan. Ole noille nyt sitten mieliksi ja ota niiden aivoituksista selvää."
• l Koira ja peurankaataja ovat jo molem- mat siirtyneet paremmille metsästysmaille, mutta valkohäntäpeurojen metsästys jatkuu ja mielenkiinto ajavan koiran käytön suosio sorkkaeläinjahdeissa lisääntyy. Metsästyslain uudistus vuonna 1993 salli alle 28 cm korkean koiran käytön hirvieläinten ajometsästyksessä. Käytännössä luvallisiksi jäivät vain mäyräkoirat. Ajavia mäyräkoiria oli Manner-Suomessa vähän. Niitä käytettiin Ahvenanmaan kaurismetsästyksessä sekä jonkin verran rannikkoseutujen jänisjahdeissa. Koiramateriaalia tuotiin Ahvenanmaalta, Ruotsista ja Norjasta, ja varsin nopeasti Suomeen kehittyi oma varsin osaava koirakanta. Koirien testauksessa tapahtui mullistava uudistus vuonna 2002. Silloin mäyräkoirien ajokokeisiin lisättiin sallituiksi ajoeläimiksi jäniksen, ketun ja metsäkauriin lisäksi kuusi-, valkohäntä- ja japaninpeura. Samoihin aikoihin valkohäntäpeurakanta kasvoi, ja lumettomien talvien aikana löytyi perinteisen kyttäysjahdin rinnalle tilausta metsästysmuotojen kehittämiselle. Valkohäntäpeura käyttää paljon hajuaistiaan, joten tuulen suunta täytyy tarkistaa ennen passiin menoa. Passiin sinne, mihin peura tulee hiljaa Peurajahti ajavalla koiralla on periaatteessa yksinkertaista. Koira päästetään irti. Se etsii omatoimisesti peuran yöjäljen, ja jäljen iästä riippuen se etenee sitä enempi tai vähempi haukahtaen eli herätellen. Herättelyn ansiosta ajo lähtee liikkeelle jouhevasti, peura ei säntää matkaan täydellä vauhdilla. Passimiehet ovat asettuneet paikoilleen ennen koiran irtilaskua. Ja sitten ammutaan peura, joko se, jota koira ajaa tai sitten niitä eläimiä, jotka väistävät ajoa. Yleensä ajoeläin tulee muutaman minuutin koiran edellä, ajon edetessä se pysähtelee ja kuuntelee koiran haukkua ja tutkii samalla haistellen ja kuunnellen etumaaston tilannetta. Peurajahtia ajavalla koiralla arvostellaan usein siitä, että ajettava on mahdoton ampua liikkeeseen, tapahtuu haavoittamisia ja lihaa menee haaskuun. Jokainen, joka on ampunut peuraa täyteen vauhtiin tietää homman haasteellisuuden. Edes vanhan peuramiehen ohje siitä, että joka kolmas loikka on matalampi, ei paljoa lohduta. Tähän täytyy heittää vastakysymys: miksi passiin mennään paikkaan, missä peuraa täytyy ampua täyteen loikkaan, miksei mennä sinne, missä peura tulee hiljaisella vauhdilla? Peurajahdeissa vedetään useimmiten samoja vetoja kuin hirvijahdeissakin. Ajoalueen koko on yleensä sama ja passipaikat ovat samoja. Hirvijahdeissa passipaikan tavoitteena on hyvä näkyvyys ja esteetön ampuma-ala. Valitettavasti peurat ylittävät juuri tuollaiset kohdat kovalla loikalla. Ollessaan metsän kätkössä ajossa peurat kulkevat omia turvallisia polkujaan. Metsästäjä, joka tietää tällaisten polkujen sijainnit ja menee metsän sisään parikymmentä metriä tuulen alle tällaisen polun varteen, saa ampua eläimen lähelle ja yleensä hiljaiseen vauhtiin tai seisaalleen. Vedot ja passipaikat täytyy peurajahdeissa miettiä aivan uusiksi. Ja kun vielä muistaa, että aina ei ole pakko ampua, eikä ainakaan useampia eläimiä samaan kasaan, niin saaliin saaminen onnistuu ihan samalla tavalla kuin kytikselläkin. Passipaikan valinnassa näkee usein melkoisia puutteita. Usein metsästäjä seisoa töröttää keskellä metsäautotietä sen sijaan, että hän peruuttaisi pari askelta reunapuiden suojaan ja piilottaisi oman silhuettinsa puiden varjoon. Aseen nosto näin näkyvällä paikalla aikaansaa peuran pyörähtämisen tulosuuntaansa, ja tarjolla on ainoastaan takapaistiholleja. Tuulen suunta täytyy tarkistaa ennen passiin menoa. Valkohäntäpeura käyttää paljon hajuaistiaan, ja väärällä puolella tuulta oleva passimies saa todeta ajon kääntyvän harmillisesti juuri ennen linjaan tuloa. Laukauksen jälkeen tilanne rauhoitettava Riistalaukauksen jälkeen ampujan tulee rauhoittaa tilanne. Peuran pudotessa paikalleen tilanne on hallinnassa, mutta jos eläin jatkaa matkaansa, täytyy metsästäjien hankkia aikaa tilanteen selvittämiseen. Tällaisen tapahtuman jälkeen päähuomio kiinnitetään koiran kiinniottoon ja kytkemiseen. Laukauksen vaikutukset ja osumamerkit saadaan tutkia rauhassa ja jäljitystä voidaan tarvittaessa jatkaa kytketyllä koiralla. Hyvän osuman jälkeen peura löytyy muutaman kymmenen metrin päästä, huonomman osuman tai ohilaukauksen varmistamiseksi passeja voidaan tarvittaessa siirtää uuteen paikkaan. Koiran irtilaskun jälkeen haavakko jää yleensä ennemmin tai myöhemmin seisontahaukkuun ohiammutun eläimen jatkaessa koiran ajossa matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Metsästyksessä yhteydenpito on tärkeätä, kaadoista ja tapahtumien kulusta on hyvä saada tietoa kaikille jahtiin osallistujille. Vhf-puhelinkulttuurissa on valtavia eroja eri seurueissa. Osassa vierailemissani porukoissa puhelimen käyttö on ollut asiallista. Äänessä on ollut jahtipäällikkö, koiranohjaaja ja tarpeen mukaan se passimies, jolla on tärkeää asiaa esimerkiksi peuraa kohti ammutusta laukauksesta. Tieto kulkee ja homma on ollut jämptiä. Toisissa seurueissa puhelimen käyttö on ollut lähinnä kaoottista. Kaikki puhuvat ja mieluummin vielä yhtä aikaa ja pitkiä sepustuksia. Kukaan ei tiedä asioitten kulusta mitään, ja yleisin puhelimen läpi tullut tieto on vain piippausta ja eritaajuista kohinaa. Sekin olisi hyvä muistaa, että taajuudet ovat yleisiä ja niitä kuuntelevat myös muut kuin metsästäjät. Vesistöt, liikenne ja suurpedot ovat metsästyskoiran työn riskejä. Metsästäjä l 1 l 2010 l 27
• Ura ja elämä edessä, omistajan odotukset huipussa. Ajo on päättynyt, nyt voi hetken huilata. Tarkkaile puhelimen lisäksi myös tilannetta Myyttinä kulkee varma tieto siitä, että ajosta ammutun peuran liha on peuran stressaantumisen takia huonompaa kuin kytikseltä ammutun. En ole maistanut eritettä mitä lihaan kerrotaan tulevan, mutta ainakaan minun suussani ei ole ollut eroa ajossa am- mutun tai kytikseltä saadun peuranlihan välillä. Hyvää se on ollut aina. Suurimmat puutteet lihan laadulle sen sijaan on voinut tehdä huono saaliskäsittely. Pientä ajavaa koiraa käytettäessä ajovauhti ei ole yleensä kovinkaan kova, nopeudet jäävät yleensä viidestä seitsemään kilometriin tunnissa. Ajettava hallitsee tilanteen ja siirtyilee rauhallisesti koiran ajon alta pois. Nopeita ilmavainuisiakin koirayksilöitä on olemassa, ja silloin ajonopeudet nousevat yli kymmeneen kilometriin tunnissa. Nopeassa ajossa ajettava pakenee nopeasti ajoalueelta, ja jahtiporukan päivä kuluu nuotiolla koiranohjaajan haeskellessa koiraa naapurikunnista. Matalan koiran käyttöä on arvosteltu myös siitä että paksu lumipeite hankaloittaa sen käyttöä. Tosiasia on kuitenkin se, että jos lunta on niin paljon, että matalalla koiralla ei pysty metsästämään, silloin ei kuulu enää harrastaa sorkkaeläinten ajometsästystäkään. Tekniikan kehittyminen on tuonut metsästykseen paljon uusia vivahteita. Koirien seuraamiseen käytetyt laitteet ja ohjelmat ovat viime vuosina kehittyneet huimasti. Takavuosien piipparitutkat ovat vaihtuneet satelliittipaikantimiin, ja passimiehetkin pystyvät seuraamaan koirien toimintaa omien puhelimiensa välityksellä. Haun muuttuminen yöjälkityöskentelyksi ja ajon alkaminen näkyy suoraan kännykän näytöltä. Puhelimen seuranta voi olla väliin niin tarkkaavaista, että eläimet pääsevät huomaamatta passiketjun läpi. Välillä vain tuntuu siltä, että tekniikan kehittyes- sä metsästyksen haasteellisuus kummasti vähenee. Mäyräkoiran ajovauhti ei ole kovinkaan kova, vain 5­7 kilometriä tunnissa. Kaurapussi ei tuo omistusoikeutta Ajavan koiran ammatti on vaarallinen. Liikenne, joet ja suurpedot koituvat vuosittain monen koiran hengenmenoksi. Ajavan koiran yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on tottelevaisuus; se täytyy olla kytkettävissä käskystä. Jokainen, joka on yrittänyt pyydystää tottelematonta koiraa valtatien penkalla, muistaa tapahtuman ikänsä. Pienen koiran saati punatakkisen ihmisen pyöriminen tienluiskalla ei juuri aiheuta kanssa-autoilijoissa hiljentämistarvetta. Tervehdykseksi tulee korkeintaan muutama kansainvälinen sormimerkki. Alkutalvella puoliksi jäätyneet vesistöt ovat myös todellisia vaaranpaikkoja. Sulan veden aikana peura ja koira uivat sujuvasti esteiden yli. Sula keskioja ja jäätyneet rannat ovat ajaville koirille petollinen yhdistelmä. Veden virratessa joutuu koira helposti jään alle kohtalokkain seurauksin. Metsästyksen yksi tarkoitus on elämysten tuottaminen. Siihen tunteeseen, joka jahtimiehen mielessä läikähtää, kun hyvääänisen koiran ajo kääntyy tulemaan kohti, ei kyllästy milloinkaan. Passimies odottaa veret kuumenneena riistan lähestymisestä aiheutuvaa kahinaa ja risahduksia. Ja kaiken mennessä nappiin onnistumisen riemu valtaa mielen. Me metsästäjät olemme kuitenkin erittäin taitavia keksimään kaikenlaisia omia ohjeita ja sääntöjä metsästyksen rajoittamiseksi. Koirajahti on joillakin alueilla kokenut tällaisia vastoinkäymisiä. Nuorten hirvijahtiin osallistumattomien metsästäjien peurajahtimahdollisuuksia on rajoitettu surutta. Kyllä meille kaikille tulee olla tilaa ja mahdollisuuksia, eikä peuroihin tule omistusoikeutta parin kaurapussin kantamisella. l 28 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Fenix HP10 otsalamppu, 225 lumenia 59,90 Ruokintakaura (hukkakauravapaa) 40 kg KYSY LAVATARJOUSTA (25säkkiä/1 000 kg) 12/säkki Lumikengät Atlas 8 159 Kinturinkuja 4, Riihimäki, Puh. 010 440 9410 Metsästäjä l 1 l 2010 l 29 www.erakontti.fi
• Karri Oikarinen, Tracker Oy Jahtishakista jäi matti puuttumaan ­ nopeasti ja edullisesti. Jukka oli koirien omistaja ja siten päätti, mitä seurantoja koirille laittoi. Muut saivat koiriin vain katselijasalasanat, eli he näkivät Jukan asettamat seurannat omissa kännyköissään. ­ Omistaja- ja katselijasalasanat ovat erittäin kätevät. Koiralla voi olla vaikka kuinka monta katselijaa, eikä paikannin siitä rasitu. Ja kaikki maksavat omat seurantansa, Jukka korostaa. Pian hyvähakuinen Ipe sai haukun. Mimmi-koira oli viety toisaalle hakemaan, ja porukka tulisteli nyt Hunterin mukaan 12 kilometrin päässä Ipestä. Kiirettä ei ollut ­ sitkeä koira sai rauhassa tehdä työtään. Tracker Hunter kertoi, että Ipe haukkui 50­70 kertaa minuutissa. Kartasta nähtiin, että Ipe haukkui naapuriporukan puolella. Arttu kysyi naapuriseuralta lupaa käydä ampumassa. Lupaa ampua ei tullut, mutta karkottamassa saatiin käydä. Olli ja Kari pääsivät Tracker Hunterin opastuksella tuulen yläpuolelta, karkeassa maastossa yllättävän lähelle emää ja vasaa, alle 70 metriin. Hirvet ottivat karkon juuri oikeaan suuntaan. ­ Oli helppo löytää haukulle Hunterin avulla. Karkon jälkeen palasimme autolle taas Hunterin avulla ­ olin merkinnyt auton karttaan kiintopisteeksi, ja Hunter opasti perille, Olli kertoo. Oletko jo sinä ottanut käyttöön MKJ:n ja Trackerin tarjoaman ilmaisen maastonavigaattorisi ­ Tracker Hunterin? Katso ohjeet www.trackerhunter.fi ! karkko. Ipe lähti vinhasti perään ­ se oli nyt haukkunut viisi tuntia. Ipe seurasi hirviä jälkien perusteella yli kaksi tuntia tullen välillä näköetäisyydelle, mutta suurimmaksi osaksi Ipen työskentelyä seurattiin kännykän ruudulla, kunnes seitsemän tunnin työskentelyn jälkeen Ipe sai komean uusintahaukun. Olli ja Kari olivat silloin lähimpänä ja pääsivät hiipimään haukulle. Muut miehet asetettiin passiin K 30 l Metsästäjä l 1 l 2010 Tracker Hunter -maastonavigaattorista on moneksi jahdin apuvälineenä l Kylmänä valkeni lokakuinen keskiviik- koaamu, kun hirviporukka lähti kohti jahtimaita Pohjois-Pohjanmaan Pyhännällä, Savon rajalla. Porukka kokoontui kylällä, jossa metsästyksen johtaja oli siviilitamineissa ­ Arttu seurasi jahtia työesteiden vuoksi etänä, oman puhelimensa ruudulla reaaliajassa. Olli oli varajohtaja, ja osallistui yhdessä Markuksen, Erkin, Jukan ja Karin kanssa varsinaiseen metsästykseen. Kaikilla oli puhelimissaan Tracker Hunter -maastonavigaattori, jolla näkee niin omat kuin koirien liikkeet maastokartalla, reaaliajassa. Matkalla porukan "teknikko" Jukka oli piirtänyt metsästysalueen rajat Hunteriinsa ja jakoi rajat nyt koko porukalle tietokoneen avulla. Sää tiedettiin Tracker Sää -palvelun perusteella hyväksi ­ odotettavissa oli hyvä jahtipäivä. Tari ja Ipe ­ harmaita norjanhirvikoiria ja käyttövalioita kumpikin ­ saivat kaulaansa Tracker G400 -pannat ennen kuin ne laitettiin hirviä hakemaan. Pannat olivat Tracker Live -palvelussa, eli paikkatietoa pystyi jakamaan reaaliajassa GPRS-datana Passi oikeaan paikkaan Samaan aikaan Mimmi haukkui toisaalla, mutta sekin naapurin alueella. Markus katseli Artun päätöksellä Mimmin perään, muut keskittyivät Ipen löytöön. Tari oli otettu jo autoon levähtelemään. Kaikki näkivät oman puhelimen ruudulla, minne Ipe eläinten perässä juoksi. Ipe pysäytti hirvet ­ nyt oli helppo tehdä uudet siirrot jahtishakissa. Erkki ja Jukka pääsivät hirvistä 180 metrin päähän, kun tuli uusi
• maastoa mukaellen. Ollilla oli vasa jo hyvin tähtäimessään, mutta Hunterista näkyi, että hirvet olivat aivan oman jahtialueen rajalla. ­ En kehdannut ampua, koska Hunter kertoi varmasti, että ne olivat rajalla. Siitä olisi voinut syntyä keskustelua, kokenut hirvimies Olli aprikoi. Hirvet ottivat karkon ­ suoraan kohti Erkkiä, joka oli asetettu passiin metsäautotien varteen. Erkki näki niistä vilauksen, mutta ei saanut hirviä kunnon hollille. ­ Näin heti Hunterista, kun karkko tuli, sillä Ipen paikka päivittyi 5 sekunnin välein. Olin valmiina, mutta pikkaisen ohi se porukka minusta meni, Erkki naureskeli jahdin päätyttyä. Hirvet ylittivät autotien ja sitten joen. Siinä kohtaa Ipe katsoi parhaaksi luopua jahdista ja kääntyi takaisin. Tunnin verran Ipe vielä kuljeskeli vanhoilla jäljillä, kunnes tuli iltapimeässä tielle. Siellä olivat Jukka, Kari ja Olli valmiina odottamassa ­ Hunterin avulla kun tiesivät tarkkaan, missä Ipe kulkee. Koiran edetessä vaaralliseen suuntaan kuten vilkasliikenteiselle tielle tai joelle, voi koiran turvallisuutta parantaa kun metsästäjät pääsevät ajoissa paikalle. ­ Jahtia on mahtava seurata etänä, kun näkee, miten koira haukkuu ja miehet lähestyvät hiljaa. Tuntuu kuin olisi itse mukana, Arttu kertoo. GPS mahdollistaa myös koiran opettamisen palaamaan takai- sin lähtöpaikalle. Sitä ei tarvinnut lähteä hakemaan autolla, kun nähtiin, että se on tulossa turvallista reittiä takaisin. Hunter kertoi, että Mimmi ja Markus olivat mökillä saunaa lämmittämässä ­ kaikki olivat siis turvassa. Tiedon myötä lisääntyvä turvallisuus onkin yksi suurimmista syistä Tracker Hunterin käyttämiseen. Tiukassa paikassa Hunterista voi myös lähettää hätäviestin kavereille. Kun turvallisuus on taattu, voi porukka keskittyä rauhassa itse metsästykseen eli jahtishakkiin, joka tällä kertaa päättyi ilman mattia. l Metsästäjä l 1 l 2010 l 31
• Suomen suosituimmat asekaapit Erätukusta! Suomalaisille metsästäjille ja aseharrastajille on kunnia-asia säilyttää aseitaan turvallisesti ja lain mukaisesti. Suomen suosituimmista asekaapeista löytyy sopiva vaihtoehto jokaiseen tarpeeseen. Otso 5 · Täyttää aselain vaatimukset · Vahva kampalukko · Jämäkkä panssari-ovi · Murtovarma saranasysteemi · Enemmän tilaa, uudet ovilokerot · Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä · Pehmustetut asetelineet ja sisustus · Tilaa myös pistooleille, pitkille aseille Mitat: kork.1380 x lev.350 x syv.300 Paino: tyhjänä 45 kg aseineen ja varusteineen n.80 kg Väri: harmaa Lukko: avainlukko, 2 avainta, kampalukko Otso 16 R PRO SIS-hyväksytty Sertifikaatti. Valmistettu kovimman suomalaisen asekaappistandardin mukaan. 5 vuoden murtautumattomuustakuu. Täyttää aselain vaatimukset. Valmistettu vahvasta murtovarmasta 4 mm:n teräslevystä. Ovessa murtovarma mangaanierikoisteräs. Erikoisvarmistettu tiirikointisuoja. Hyväksytty turvalukko, vara-avain. Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä. Hyvät tilat pitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. Irroitettava ylähylly patruunoille ja varusteille. Ovessa 5 tilavaa säilytyslaatikkoa. Ovessa 4 puhdistuspuikon pidikettä. VAIN 229 + TOIMITUSKULUT Otso 8 Täyttää aselain vaatimukset. Murtosuojattu järeä rakenne. Vahva kampalukko. Jämäkkä panssariovi. Murtovarma saranasysteemi. Enemmän tilaa, uudet ovilokerot. Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä. Pehmustetut asetelineet ja sisustus. Tilat myös erikoispitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. Ovessa kätevä asiakirja- ja karttatasku. Mitat: kork. 1500 x lev. 575 x syv. 400 mm. Paino tyhjänä 152 kg. Väri harmaa. Mayer-turvalukko ja vara-avain, vahva kampalukitus. (Kaappi helposti muutettavissa kahteen eri malliin väliseinällä 1 ja kolmella säädettävällä välihyllyllä 2 tai ilman väliseinää ja välihyllyjä.) VAIN 339 Lue käyttöohje. Please note the direction to use Valmistuttaja/Manufacturer: Erätukku Oy, Suomi VAIN + TOIMITUSKULUT Mitat: kork. 1500 x lev. 500 x syv. 370 mm. Paino tyhjänä 75 kg, aseineen ja varusteineen n. 125 kg. Väri harmaa. Avainlukko, 2 avainta, kampalukko. 599 Lue käyttöohje. Please note Erätukku Oy, Suomi Valmistuttaja/Manufacturer: the direction to use + TOIMITUSKULUT Lue käyttöohje. Please note the direction toSuomi Valmistuttaja/Manufacturer: Erätukku Oy, use Valmistuttaja/Manufacturer: Erätukku Oy, Suomi Tukkiöljy Gun stock oil 75 ml Puutukin hoitoon Fine wood care Korkealaatuiselle puulle For high quality wood Tukkiöljy Gun stock oil 75 ml Puutukin hoitoon Fine wood care Erittäin tumma Extra dark Lue käyttöohje. Please note Erätukku Oy, Suomi Valmistuttaja/Manufacturer: the direction to use Tukkiöljy Tukkiöljy Asekaappien saatavuus ja toimitusajat vaihtelevat myymälöittäin. Tukkiöljy Gun stock oil Gun stock oil Gun stock oil 75 ml 75 ml 75 ml Puutukin hoitoon Fine wood care Kirkas - Light Puutukin hoitoon Fine wood care Punaruskea Reddish brown Puutukin hoitoon Fine wood care Tumma - Dark Premium gold JAHTIJAKT GUN STOCK OIL Premium Gold 75 ml Vain stä! älöi y ym m Tukkiöljy Gun stock oil puutukin hoitoon, 75 ml JahtiJakt-tukkiöljy on valmistettu erityisesti aseiden tukkien hoitamiseen. Se sisältää vain puhtaita luonnonöljyjä sekä pienen määrän silikonia. Tuote suojaa tukkia ja estää kosteuden pääsyn puuhun. Tukin viimeistelystä tulee tummempi ja syvempi, kun öljyä käytetään useita kerroksia. JAHTIJAKT GUN STOCK OIL extra dark 75 ml JAHTIJAKT GUN STOCK OIL light 75 ml VAIN 9 JAHTIJAKT GUN STOCK OIL reddish brown 75 ml 90 Värivaihtoehdot: Kirkas Premium gold Punaruskea Tumma Erittäin tumma Puhelujen hinnat sis alv 22%: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min Tilaukset: www.eratukku. puh. 020 747 7000 Asiakaspalvelu Ma-Pe klo 9-17 Espoo · Vantaa · Turku · Tampere · Lappeenranta · Joensuu · Seinäjoki · Kuopio · Oulu tai myymälöistä Myymälämme palvelevat teitä nyt myös sunnuntaisin klo 12-18! Lue käyttöohje. Please note the direction to use
• Välineet aseiden huoltoon Erätukusta! Aseenpuhdistussarja haulikolle Muovinen kotelo. 3-osainen alumiininen puhdistuspuikko, nylonharja, metallinen lyijy- ja ruutijäämän puhdistuskärki teräksisellä spiraalikärjellä ja öljysuti. kaliiperit 12 16 20 Aseenpuhdistussarja kiväärille Muovinen kotelo. 3-osainen messinkinen puhdistuspuikko, nylonharja, messinkiharjakärki lyijy- ja ruutijäämän puhdistamiseen ja öljysuti. kaliiperit 7,62 .22 VAIN + TOIMITUSKULUT 9 90 VAIN 12 90 + TOIMITUSKULUT Aseenpuhdistussarja haulikolle ja kiväärille Puinen lahjapakkaus. 3-osainen puhdistuspuikko (haulikolle alumiininen, kiväärille messinkinen), nylonharja, metallinen lyijy- ja ruutijäämän puhdistuskärki (haulikolle teräksinen spiraalikärki, kiväärille messinkiharja), öljysuti. Koot: Kivääri: 7,62 ja .22 Haulikko: 12, 16, 20 Aseenpuhdistussarja kiväärille, reppumalli Pieneen tilaan pakattava puhdistussarja. Helppo ottaa mukaan myös metsälle. 3-osainen messinkinen puhdistuspuikko, nylonharja, messinkiharja lyijy- ja ruutijäämän puhdistukseen, öljysuti. kaliiperit 7,62 .22 VAIN 24 90 VAIN + TOIMITUSKULUT 10 00 Erätukku maksaa postimaksun + TOIMITUSKULUT Tilauskuponki Kyllä, tilaan kpl Otso 5 hintaan 229 /kpl, kpl Otso 16 R PRO hintaan 599 /kpl, kpl 12 kpl 7,62 kpl 7,62 kpl 7,62 24,90 /kpl Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Sähköposti* Postitoimipaikka Metsästäjä 1/10 (alle 18 vuotiaan holhooja) (Toimituskulut lisätään tilauksen hintaan) kpl Otso 8 hintaan 339 /kpl 16 .22 .22 .22 20 Asepuhdistussarjaa, haulikolle 9,90 /kpl Asepuhdistussarjaa, kiväärille 12,90 /kpl Asepuhdistussarjaa, reppumalli 10,00 /kpl 12 16 20 Asepuhdistussarjaa Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. Puhelinnumero
• Teksti ja kuvat Eerikki Rundgren l piirros Jaakko Puuperä Ekin kanssa erällä R 34 l Metsästäjä l 1 l 2010 Pitkä jotos Mikä saa ihmiset lähtemään useita viikkoja tai jopa kuukausia kestäville vaelluksille? Ajaako pelkkä halu irtautua arjesta nykyihmisiä taipaleille, jotka saattoivat olla esi-isillemme pakon sanelemia? l Rautakaudella ja vielä keskiajalla hä- mäläiset eränkävijät saattoivat viettää koko talven kaukana sijaitsevilla pyyntimailla. Virkatien hiihtäminen ja ansojen kokeminen olivat raskasta työtä, josta oli hohto kaukana. Saalis koottiin erämaatukikohdan aittoihin ja kuljetettiin kotiin vasta viimeisillä lumilla. Pyyntimiesten työmaat sijaitsivat jopa kymmeniä peninkulmia vakituisesta asutuksesta. Saaliin kuljettaminen ihmisten ilmoille ja edelleen kaupattavaksi on ollut iso urakka. Järvi-Suomen alueella saatettiin kevään tultua käyttää vesireittejä, mutta Suomenselällä turvauduttiin suksiin ja ahkioon. Yli-Lestillä on vielä nähtävissä jäänteitä hämäläisten erämiesten tukikohdasta. Syrjäisen Vähä-Valvatti-järven rannalla on sammaloituneita kivilatomuksia, joita arvellaan varastojen ja asumusten perustuksiksi. Kivikiukaan jäännökset kielivät vaatimattomasta, sisäänlämpiävästä saunasta. Hämäläiset rikkoivat kuitenkin Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 sovittua rajaa. Vienankarjalaiset eivät katsoneet tätä hyvällä, vaan polttivat vieraat kalasaunat nautinta-alueiltaan. Vähä-Valvatin kaltaiset sisämaahan pystytetyt asumukset pysyivät piilossa vesireittejä käyttävältä vainolaiselta. 1500-luvulle tultaessa kiistat erämaiden hallinnasta kärjistyivät jatkuvaan so-
• "Jotos tarkoittaa jonossa kulkevan joukon pehmeään maahan tai lumeen jättämää jälkijonoa." Monien muiden tavoin on minunkin päästävä joka vuosi parille pidemmälle vaellukselle. Viime talvena hiihdimme puolisoni kanssa Raja-Joosepista Jaurun kautta Kiilopäälle. "Oli siinä taivalta miesten hiihtää, ponnistella sai jalka, jännistellä käsivarsi, retkikunnan samotessa yli vuorten ja halki salojen ja poikki auhtojen ahojen." (ote Santeri Ivalon teoksesta Juho Vesainen) timiseen. Santeri Ivalo kuvaa heimoveljien vihanpitoa teoksessaan "Juho Vesainen". Kiiminkiläinen talonpoikaispäällikkö Vesainen (oikealta nimeltään Pekka) johti useita kosto- ja ryöstöretkiä Vienanmerelle ja Jäämerelle. Vesaisen retki Jäämerelle on ollut uskomaton hiihtosuoritus. Joulupäivänä 1589 Petsamon luostarin hävittäneet miehet olivat tulleet hiihtäen noin 600 kilometrin päästä Kemistä. Kuollan kaupungin muurien edustalla koetun tappion jälkeen oli jaksettava työntyä vielä samanpituiselle paluumatkalle. Omat jalat ne sinne kuljettivat Kolmesataa vuotta myöhemmin suomalaisia ajoi Jäämerelle nälkä. Heikosti tuottavat kaskimaat ja riistasta hävitetyt metsät eivät enää elättäneet maaseudun kasvavaa väestöä. 1860-luvun toistuvat katovuodet saivat lopulta kokonaiset kyläkunnat pyrkimään Ruijan rannikon kala-apajille. Aikuiset asettuivat suksille, lapset ja omaisuus pakattiin ahkioon tai hevosen vetämään rekeen. Moni nääntyi taipaleelle, mutta perille päässeistä sai alkunsa Jäämeren suomalainen asutus. Suomalaisten nälkäpakolaisuutta voisi hyvinkin verrata meidät aikaisempina vuosisatoina sivuuttaneisiin kansainvaelluksiin. Kosto tai nälkä eivät liene enää syitä kenellekään hiihtää tunturien tuolle puolen. Jokin silti saa nykyihmisetkin lähtemään pitkille taipaleille koettelemaan kuntoaan ja erätaitojaan. Toisinaan syy voi olla ammat- titaidon kartuttaminen sekä tiedon ja kokemusten kerääminen vastaisen varalle. "Olipa asiaa sitten naapurikylälle tai vaikkapa Jäämerelle, omat jalat ne sinne kuljettivat. Mikä oli Ennen Wanhaan mahdollista, on toki nytkin." Näin kuvailee Jouni Laaksonen kotisivuillaan omia ja kumppaninsa Markus Raskin vaikuttimia kymmenen vuoden takaiselle Millenium-hiihtovaellukselle. Kaverukset olivat vastavalmistuneita eräoppaita, jotka hakivat potkua ja näkyvyyttä työuralleen. Miesten hiihtovaellus alkoi Nellimistä 1.11.1999 ja päättyi Kilpisjärvelle 4.1.2000. Tuhannen kilometrin aikana ystävykset kokivat pohjoisen luonnon ankaruuden ohella sen suurenmoisen kauneuden. Markus Rask asuu nykyään Kolarissa ja kulkee asiakkaiden kanssa Ylläksen maisemissa. Jouni Laaksonen on asettunut Kuhmoon, missä tienaa leipänsä retkeilytoimittajana ja tietokirjailijana. Milleniumhiihtovaellus ajoi asiansa oltuaan eräänlainen alkusoitto miesten yhä jatkuvalle pitkälle jotokselle. Laskuvarjojääkärikillan jäätikkökurssille osallistuu vuosittain 100­200 oppilasta. Kebnekaisella kurssilaisille annetaan sellaiset tiedot ja taidot, että he osaavat toimia osana köysistöä muiden saman koulutuksen saaneiden kanssa. Excelsior ­ korkeammalle Samoihin aikoihin Raskin ja Laaksosen hiihtovaelluksen kanssa tapahtui myös muualla. Muutamaa vuotta aiemmin Grön- Suomen erämaiden tarjoamat mahdollisuudet tehdä pitkiä talvivaelluksia on huomattu myös muualla. Kuvassa belgialainen ryhmä tekemässä lähtöä Tuiskukurun kämpältä kohti Luirojärveä. Äärioloihin hakeutumista ajanee tiedonjano, mutta toisaalta myös kunnianhimo ja puhdas seikkailunhalu. Metsästäjä l 1 l 2010 l 35
• Vainovenäläisiksi kutsutut vienankarjalaiset polttivat torniolaisten Jerisjärvelle pystyttämät kalamajat vuonna 1592. Nykyiset, edelleen käytössä olevat majat on pystytetty 1700­1900-luvuilla. Keimiöniemi on arvokas muistomerkki eränautinnasta Lapin perillä. n Laskuvarjojääkärikillan retki- kunta saavutti maantieteellisen pohjoisnavan 29. huhtikuuta 2006. Kahden kuukauden aikana suomalaiset naparetkeilijät hiihtivät 800 kilometriä. Matkalla he kohtasivat vaikeakulkuisia ahtojäitä, ylittivät avovesiä sekä elivät -40 C asteen pakkasessa ilman ulkopuolista tukea. Retkikunnan seitsemän miestä vetivät kukin ahkiota, joka alkumatkasta painoi pitkälti toistasataa kiloa. Matka eteni tuskaisen hitaasti päivätaipaleiden jäädessä muutamaan vaivaiseen kilometriin. Loppua kohti kiire kasvoi, ja viimeiset päivät hiihdettiin ilman taukoja lähes minuuttiaikataululla. Ennen laskuvarjojääkäreitä samaan on kyennyt maailmassa ainoastaan 32 henkilöä. Vertaansa vailla oleva hiihtosuoritus, jonka vaiheita Kari Poppis Suomela kuvaa erinomaisessa kirjassa "Pohjoisnapa ­ jäinen haaste". Suomelan sujuva teksti ja loistavat kuvat nostavat kirjan matkakertomusten klassikoksi. n 36 l Metsästäjä l 1 l 2010 Kuva Kari Poppis Suomela lannin ylittäneet laskuvarjojääkärit asettivat vuosituhannen vaihteessa tavoitteekseen saavuttaa maailman kärki vaativien vaellusten asiantuntijana vuoteen 2010 mennessä. Ainoastaan kuusi vuotta myöhemmin laskuvarjojääkärikillan retkikunta teki suomalaista naparetkeilyhistoriaa hiihtäessään maantieteelliselle pohjoisnavalle. Lähes kaksi kuukautta kestänyt koettelemus sai retkikunnan jäsenet pohtimaan motivaationsa kestävyyttä useampaankin otteeseen. Tiukoissa paikoissa jokainen mies saattoi kuitenkin luottaa muiden tukeen. Samassa porukassa oli tehty useita vaativia vaelluksia arktisille alueille jo ennen pohjoisnavalle hiihtoa. Vuosia kestänyt toveruus kannusti ja auttoi saattamaan yhteisen unelman loppuun. Kaukopartiomiesten perinteitä vaalivien jääkäreiden pitkäjännitteinen työ on tuottanut muutenkin vakuuttavaa tulosta. Viime vuonna killan retkikunta saavutti toisella yrittämällä maailman korkeimman vuoren Mount Everestin. Pohjoisnavan jälkeen Suomen lippu iskettiin maailman katolle. Mikä saa ihmiset asettamaan itselleen tavoitteita, joihin vain harva on kyennyt ennen heitä? Äärioloihin hakeutumista ajanee tiedonjano, mutta toisaalta myös kunnianhimo ja puhdas seikkailunhalu. Ihminen haluaa todistaa itselleen ja muille pystyvänsä suorituksiin, jotka ovat inhimillisen sietokyvyn rajoilla. Vaativat vaellukset tuovat tyydytystä tekijöilleen, mutta myös iloa niitä seuraavalle yleisölle. Suomalaiset osaavat arvostaa ja olla ylpeitä omien poikiensa saavutuksista. Itsensä lujille laittavien kokemuksista on sitä paitsi valtavasti hyötyä omia vaativia vaelluksia suunnitteleville retkeilijöille. Seikkailunhaluiset tutkimusmatkailijat voivat olla aivan erityisen tyytyväisiä, jos heidän esimerkkinsä innoittamana jokamies kaivaa sukset esille. Sillä paljon tärkeämpää kuin yksittäisten urhojen taittamat matkat, olisi saada mahdollisimman moni koettelemaan kuntoaan edes lyhyemmillekin retkille. l Espoolainen Arri Leino nousemassa Mount Everestin huipulle. Pohjoisnavan jälkeen laskuvarjojääkärit iskivät Suomen lipun maailman korkeimmalle vuorelle. Kirjavinkki Laskuvarjojääkärikillan Everest 2009 retkikunta
• Eräaatoksia Minne menet suomalainen eräkulttuuri? Elävän kulttuurin keskeinen ominaisuus on, että se kehittyy ja elää aikansa ja aikalaistensa mukana. Metsästyskulttuurin suuriin muutoksiin eivät ensisijaisesti ole vaikuttaneet metsästäjät tai heidän järjestönsä itse, vaan ympäröivän yhteiskunnan kulloisetkin arvot ja asenteet. Tänä päivänä ehkä myös EU:ssa vallitsevat arvot. Nyky-yhteiskunnassa ns. kovat arvot näyttävät vallitsevilta. Tämä näkyy jo metsästyksessäkin: kun maksan matkastani ja luvista valtiolle, tulee minun saada siitä mahdollisimman paljon hyötyäkin, siis riistaa ja hirvenlihaa. Ajankäytön kiire ilmenee nyt ja heti -mentaliteettina myös metsällä: Reissu on pielessä, jos päivän kävelyllä ei riistaa ole tullut edes näkyviin! Termospullo on nuotion nopeampi vaihtoehto. Onko arvomaailmamme kehittymässä tähän suuntaan? Metsästys ei ole ­ eikä tarvitsekaan olla ­ enää tänä päivänä sitä, mitä se oli vuosikymmeniä sitten. Mutta eräät arvot eränkäynnissä tulisi säilyttää muuttumattomina: luonnon ja riistan kunnioitus, villiin riistaan kohdistuva pyynnin vaikeus ja onnistumisen ilo, luonnon kirjan lukemisen taito ja metsästyksen jatkuvuuden turvaaminen kestävästi. Metsästyksen kaupallistamiseen kohdistuvat odotukset ovat jatkuvasti esillä luontomatkailuyrittäjien taholta. Maa- ja metsätalousministerimme toimeksiannosta yrittäjien mahdollisuutta jakaa valtion maiden metsästyskäyttöä selvitellään edelleen. Ongelmana on tietysti se, miten tuotantotalouden keinoin hyödynnetään rajallista luonnon tuottoa ja miten samalla turvataan maattoman kansalaisen harrastusmahdollisuudet. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkimuksen johtopäätöksenä oli, ettei pelkkä lupamyynnin antaminen yrittäjille tuo aluetalouteen sen enempää liikevaihtoa kuin nykyinen lupajakelumenettely. Matkailumetsästyksen tuotteen laatu ja jalostusaste tulisi olla erittäin korkea tuodakseen enemmän hyötyä aluetalouteen. Tätäkin mahdollisuutta voi toteuttaa vain erittäin rajoitetusti. Pohjoisen vapaan metsästyksen alueen metsästäjät kavahtavat kaupallista metsästystä, koska se koetaan pitkällä tähtäimellä heidän omien oikeuksiensa uhkana. Metsähallituksen lupametsästyksessä paikallisen oikeus otetaan kiintiöpäätöksissä reunaehtona huomioon, joten tällaista uhkaa ei ole näköpiirissä. Mielestäni myös vapaa oikeus täytyy ansaita. Tänä päivänä se ansaitaan paikallisten tekemien riistalaskentojen, petopyynnin ja muun riistanhoitotyön kautta. Keskeinen kysymys onkin, arvostaako yhteiskuntamme jatkossakin enemmän kansalaisen oikeuksia kuin kaupallista matkailutoimintaa? Valtion maiden metsästyslupakysyntä on jatkuvasti kasvavaa. Tämä näkyy etenkin hirvenmetsästysluvissa. Liekö syynä se, että kynnys päästä paikallisen metsästysseuran jäseneksi on korkeampi kuin aiemmin? Vai ohjaako pelkkä lihanhimossa seurasta irtautuminen enemmän kuin harrastuksesta nauttiMetsästäjä l 1 l 2010 l 37 minen hyvien jahtikaverien kanssa? Myös itsensä metsästysmahdollisuutta vailla olevaksi kokevien metsästäjien määrä näyttäisi kasvavan. Tämä näkyy etenkin kasvavien kanalintulupien kysyntänä. Metsähallituksen lupametsästystä ohjaa säädös metsästysmahdollisuutta vailla olevan erämiehen ensisijaisuudesta. Tosin tämä säädös on vaikeaselkoinen ja osin mahdotonkin toteuttaa. Metsästysmahdollisuuden puuttuminen kun on milloin seurattomuuden, milloin pitkän etäisyyden, milloin susien tai hirvikärpästen aiheuttamaa ­ kunkin oman tuntemuksensa mukaisesti. Käytännössä metsästysmahdollisuuden puutetta voidaan arvioida vain kirjallisten kausilupien hakuprosessissa, ja siinäkin hakijan oman ilmoituksen perusteella. Nyt kännykkälupien ja nettilupien aikakaudella säädöksen toteutumista voi seurata vain jälkikäteistarkastelulla. Luoko tämä ilmiö painetta säädösten tai lupamyyntimenettelyjen tarkistamiseen? Riistanhoidon käytännön vastuu kaatuu entistä enemmän paikallisten metsästäjien harteille, myös metsästysseuroissa. Voisiko noiden kauempana asuvien jäsenten taitoja hyödyntää esimerkiksi kaavoitus- tai ympäristölupaprosesseissa, nettisivustojen ylläpidossa ja viestinnässä ym. seuralle tärkeissä tehtävissä? Tulevaisuuden riistanhoitajalta edellytetään myös laajempaa luonnontuntemusta kuin tänä päivänä. Riistanhoitosuunnitelmissa tulee selkeästi osoittaa, että metsästäjien harjoittama riistanhoitotyö hyödyntää niin luonnon monimuotoisuuden ylläpitoa kuin direktiivilajien säilymistäkin. Metsästyskulttuuri ei elä pysähtyneisyyden aikaa. Metsästäjien tulee vain ottaa vahvemmin kehityksen avaimet käsiinsä ja pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnassa siten, että tämän hienon harrastuksen jatkuvuus on turvattu myös tulevaisuudessa. Tämä edellyttää vahvempaa yhteistyötä ja vaikuttamista eri toimijatahojen kesken. n Olavi Joensuu, erätalouspäällikkö, eräneuvos Metsähallitus
• Anna-Liisa Toivonen, tutkija, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Metsästäjäprofiili maata omistavien metsästäjien ikäjakaumaan verrattuna huomattavasti enemmän nuorempiin ikäryhmiin painottunut (Kuva 2). Vaikka suurin ikäryhmä karkeasti katsoen on 50­60 ikävuoden välissä, nuorta metsästäjäkuntaa tulee koko ajan harrastuksen piiriin. Metsästystutkinnon suorittamiselle ei ole alaikärajaa. Nuorimmat metsästäjät ovat 10-vuotiaita, mutta vasta 15-vuotiaasta alkaen he voivat kantaa asetta. Maat, pyssyt ja pystykorvat ­ metsästysomaisuus mittarissa 40 prosenttia metsästäjistä omistaa maata, 90 prosenttia tuliaseen ja kolmannes koiran. Yhteensä metsästäjät omistavat 28 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta. Vuonna 2008 metsästäjärekisteriin kuuluneista metsästi 71 prosenttia. Heistä haulikkoa käytti 83 prosenttia ja luodikkoa 63 prosenttia. Koiraharrastus tuo metsästyksen pariin naisia, sillä koiran omistavista metsästäjistä lähes kymmenes on naisia, vaikka kaikista metsästäjistä naisia on noin kuusi prosenttia. Nämä tiedot käyvät ilmi viime vuoden aikana tehdystä metsästäjän profiili -tutkimuksesta. vät todennäköisesti ole ainakaan yliarvioita. M l Metsästäjän profiili -kyselytutkimuksessa esitettiin kysymyksiä metsästykseen liittyvästä omaisuudesta: maista, aseista, pyydyksistä, koirista ja tarhaeläimistä. Mikäli kyselyyn vastannut metsästäjä oli jättänyt jonkun kohdan täyttämättä, arvioita laskettaessa oletettiin, ettei tämä omistanut kysyttyä omaisuutta. Näin arviot yhteismääristä eiMetsästäjää 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 10 18 26 34 42 50 58 Maaomaisuus varttuneempien hallussa Maata omistavan metsästäjäkunnan ikäjakauman painopiste on suurissa ikäluokissa (Kuva 1). Maata omistaa 128 300 metsästäjää, mikä on vajaat 40 prosenttia metsästäjistä. Heidän yksityisomistuksessaan on 9,6 miljoonaa hehtaaria metsästysmaata. Se vastaa 28:aa prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta. Metsästyskäytössä on lisäksi merkittävä määrä yksityisiä vuokramaita. Moni metsästystä harrastamaton maanomistaja vuokraa tai luovuttaa maansa metsästyskäyttöön etupäässä seuroille. Itse asiassa pyyntilupahallinnosta saatavan tiedon mukaan hirvenmetsästykseen käytettävissä oleva pinta-ala on yli 90 prosenttia Suomen maapinta-alasta. Koko metsästäjäkunnaksi katsotaan tässä metsästäjärekisteriin kuuluvat metsästäjät, joilla oli riistanhoitomaksu maksettuna vuonna 2008. Kyseisenä vuonna heistä metsästi yli 70 prosenttia. Koko metsästäjäkunnan ikäjakauma on Aseiden määrää on vaikea arvioida Hallituksen esityksessä eduskunnalle (HE 106/2009) laiksi ampuma-aselain muuttamisesta sen yleisperusteluissa esitetään arvioita ampuma-aseiden määrästä Suomessa. Sen mukaan Suomi sijoittuu ampuma-aseiden lukumäärässä asukaslukuun suhteutettuna maailman kärkeen Yhdysvaltojen, Jemenin ja Norjan jälkeen ennen Saksaa ja Ruotsia, missä esimerkiksi on yhteensä noin 2 miljoonaa luvallista asetta. Perusteluissa selitetään suurta asemäärää osaltaan sekä Suomessa että Ruotsissa metsästysharrastuksen laajuudella. Suomessa toteutetun armovuosijärjestelyn ansiosta laittomien aseiden määrä on vähentynyt, ja näitä aseita on saatu lupajärjestelmän piiriin. Meillä luvattomat aseet ovat paljolti sodanaikaista perua. Luvattomien aseiden määräksi arvioidaan 20 000­50 000. Vuoden 1992 lopussa maassamme arvioitiin olevan noin 2 miljoonaa luvallista ampuma-asetta. Vuoden 2009 alussa aserekisterin mukaan niitä oli 1 574 700 kappaletta. Asukasmäärään (5 325 600) suhteutettuna Suomessa on jokaista sataa asukasta kohden 30 ampuma-asetta. Metsästäjän morsian on haulikko Metsästykseen luonnollisella tavalla kuuluu metsästysase. Suomalaiseen metsästyskulttuuriin parhaiten istuva ase on haulikko. Sitä käyttää metsästäessään valtaosa eli yli 80 prosenttia metsästäjistä. Ero on selvä kivääriin verrattuna. Kiväärinkäyttäjiäkin tosin on paljon, yli 60 prosenttia metsästäjistä. Miehet Naiset Metsästäjällä on keskimäärin 3­4 tuliasetta. Metsästäjää 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 66 74 82 90 ikä 10 18 26 34 42 50 58 66 74 82 90 ikä Kuva 1. Maata omistavien metsästäjien ikäjakauma. Kuva 2. Metsästäjien ikäjakauma. 38 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Hirvenmetsästykseen käytettävissä oleva pinta-ala on yli 90 prosenttia Suomen maapinta-alasta. 16 400 metsästäjää. Pyydyksiä omistavia metsästäjiä on yhteensä runsas 80 000, mikä tarkoittaa, että samalla metsästäjällä voi olla käytössä niin loukkuja, rautoja kuin ehkä jalkanarujakin. Pyydyksiä on niitä omistavia metsästäjiä kohti keskimäärin 7. Koira tärkeä osa metsästyskulttuuria Muuta metsästykseen tavalla tai toisella liittyvää omaisuutta voidaan katsoa olevan metsästyskoirat ja tarhattu riista. Metsästäjien kotitalouksissa on 158 100 koiraa ja koiranomistajia 108 300. Koiria on näitä talouksia kohti siis keskimäärin 1,5. Koiran omistavia metsästäjiä on vain kolmannes kaikista metsästäjistä. Koiraharrastus tuo naisia metsästyksen pariin. Koiranomistajista merkittävä osa on naisia. Kun kaikista metsästäjistä on naisia 6,4 prosenttia, koiran omistavista metsästäjistä heitä on 9,4 prosenttia. Tarhaaminen on verraten harvinaista metsästäjien keskuudessa. Ainoastaan vajaat 2 900 metsästäjää ilmoittaa tarhaavansa riistaeläimiä. Tarhattavista eläimistä kaikkein yleisin oli fasaani. Muita, mutta vain yksittäisiä mainintoja saaneita riistalajeja olivat viiriäinen ja villisika ja muita tarhaeläimiä kani, kettu, sorsa ja supikoira. Aineeton metsästysomaisuus Metsästysharrastukseen käytetään rahaa monella tavalla ja sijoitetaan myös muuhun omaisuuteen, esimerkiksi erämajoihin metsästäjää ja heillä on käytössään 10 900 ja kulkuvälineisiin. Riistanhoitoon omistetaan paljon työtä jousiasetta. Lisäksi pyyntiä harjoitetaan yli puolella miljoonalla pyydyksellä. Loukutta- ja seuratoimintaan aikaa, kouluttautumista jia on eniten, arviolta 71 700. Pyyntirautoja ja muuta vaivannäköä. Sen kaiken palkaksi omistaa 32 800 metsästäjää ja jalkanaruja metsästys antaa vastalahjana ainutkertaisia kokemuksia ja luontoelämyksiä. Niiden Taulukko 1. Metsästäjäkunnan hallussa olevat tuliaseet ja niiden omistussuhteet. määrää ja arvoa on vaikeaa ­ ellei mahdotonta ­ mitata. Jokainen metsästäjä arvioi itse metsästysharrastuksen merHaulikko 479 400 41,9 277 500 85,0 kitystä itselleen. NelKivääri 360 900 31,6 200 500 61,4 jännes metsästäjistä (rihlattu luotiase) arvioi metsästyksen Pienoiskivääri 168 700 14,7 142 000 43,5 merkityksen erittäin Pistooli 98 200 8,6 66 000 20,2 tärkeäksi. HuomatYhdistelmäase 31 400 2,7 29 200 9,0 tavan tärkeänä tai Drillinki 5 200 0,5 4 700 1,4 tärkeänä sitä piti yli Yhteensä 1 143 800 292 000 89,4 puolet kaikista. l Reijo Orava Yhdistelmäaseen käyttäjiä on vain reilut 8 prosenttia. Jousella metsästäminen on erittäin harvinaista; vain prosentti niistä, jotka metsästävät, käyttää jousiasetta. Metsästäjien aseomaisuus Lähes 90 prosentilla metsästäjistä on tuliase tai useampi. Metsästäjää kohti tuliaseita on keskimäärin 3,5. Enin osa metsästäjien yli 1,1 miljoonasta aseesta on haulikkoja ja kivääreitä (Taulukko 1). Kaikki näistä aseista ei välttämättä ole metsästyskäytössä, sillä runsaat puolet metsästäjistä harrastaa aktiivisesti myös ammuntaa, ja osa aseista on todennäköisesti keräilyesineitä. Vuonna 2008 metsästäneestä 231 200 metsästäjästä lähes 83 prosenttia käytti haulikkoa ja luodikkoakin melkein 63 prosenttia. Yhdistelmäasetta käyttäneitä oli runsas 8 prosenttia. Jousiaseella metsästystä harrastaa 8 900 % metsästäjistä % tuliaseista omistavia metsästäjiä tuliaseita Metsästäjä l 1 l 2010 l 39
• Teksti ja kuvat Erkki Kauppi "KANIPATRUUNA" - turvallisuus paranee, häiriö vähenee "Wanhoina hywinä aikoina" pienoiskivääri oli monen linnustajan ja pienriistan metsästäjän perusase. Ase ja patruuna olivat edullisia keskisytytysaseeseen verrattuna. Hyvällä osumalla lintu putosi kauniisti. Huonoilla osumilla aiheutettiin kuitenkin lukemattomien lintujen haavoittuminen ja ketun ruuaksi joutuminen. Niinpä vuoden 1962 metsästyslaki yksiselitteisesti kielsi pienoiskiväärin käytön metsästykseen. Mutta nyt pienoiskivääri on tehnyt paluun ­ kiitos villikanin! l Uusi metsästyslaki ja ­ asetus vuodelta U 40 l Metsästäjä l 1 l 2010 liisin kanssa ja tarkkaa ampumapaikkojen valintaa. Sittemmin kanista on tullut pääkaupunkiseudulla melkoinen ongelma. Villikanien lisääntyessä viime vuosina ovat niiden aiheuttamat vahingot puustolle ja puistoille kasvaneet merkittäviksi. Niinpä syksyllä 2009 ryhdyttiin valmistelemaan muutoksia villikanin metsästykseen ja sitä kautta myös asevaatimuksiin. 1993 salli pienoiskiväärin käytettäväksi eräiden pienempien eläinten metsästyksessä. Silloinen laki tunsi jo villikanin vaikka sitä ei juuri esiintynyt Suomessa. Villikania ei mainittu missään kaliiperiluokassa, joten sitä sai ampua aseella jonka luodin osumaenergia piipun suulla on vähintään 150 joulea. Tällöin aseeksi riittää pienoiskivääri. Kaniproblematiikka avasi tehokeskustelun Kanin liittäminen taas ns. nollaluokan aseilla ammuttaviin riistaeläimiin, ei ratkaisisi kuitenkaan ongelmaa. Niin sanotun nollaluokan energiavaatimus on hieman kiusallinen. Se edellyttää pienoiskiväärin normaalille 2,6 gramman luodille 340 m/s lähtönopeutta eli juuri hieman yli äänennopeuden. Laukausääni on melko kova, eikä sitä paljoakaan saa hiljennettyä äänen- vaimentajalla. Kanien metsästys tapahtuu paljolti erikoisluvilla asutusalueella ja laukausäänet aiheuttavat monenlaista kiusaa. Monet patruunavalmistajat lataavat aliäänisiä reikäpääluotisia patruunoita. Mikäli luodin kärjessä oleva reikä on riittävän suuri, luoti leviää osuessaan ja on huomattavasti tehokkaampi kuin hieman nopeampi solidiluoti. Mikään näistä ei kuitenkaan täytä 150 joulen suuenergiavaatimusta. Nopeusvaatimus vähintään 340 m/s on muutenkin ongelmallinen. Luodin lentäessä lähellä äänen nopeutta, ns. transsonisella alueella, sen ballistinen kerroin muuttuu epämääräisellä tavalla. Tämä taas saattaa aiheuttaa ongelmia luodin tarkkuuteen. Tarjolla oli kuitenkin raskaalla luodilla ladatut Lapuan Scoremax ja meksikolainen Aguila Sniper SubSonic. Scoremaxin luoti painoi 3,1 grammaa ja aliäänisenäkin antoi 154 joulea. Luoti oli solidi, eli se ei levinnyt osuessaan. Sen osumatarkkuus osoittautui Tehovaatimuksia nostettiin Metsästysasetukseen tehtiin kuitenkin muutos vuonna 2001, jolloin villikani asetettiin luokkaan yksi. Tämä tarkoitti, että kania sai vastedes ampua aseella jonka luodin energia sadan metrin etäisyydellä on vähintään 200 joulea. Vuoden 1993 asetus jätti villikanin normaaliin haulikkokastiin, siis vähintään kaliiperi 20. Näillä edellytyksillä kanin ampuminen aiheutti melkoista melua ja vaaraa mahdollisista kimpoavista luodeista. Käytössä on tosin ollut vaimennettuja haulikoita, jotka aliäänisellä patruunalla ovat melko hiljaisia. Kaava-alueella ampuminen edellyttää kuitenkin suunnitelmallista yhteistyötä po- Haulikonpatruunoita, kaliiperit vasemmalta 410, 12,0x75R, 32, 28, 20 ja verrokkina 12/76.
• hyväksi ja läpäisy oli turhankin hyvä, mutta valitettavasti koko patruuna on nyttemmin historiaa. Aguila taas on ladattu 22 Shortin hylsyyn ja ylipitkän luodin paino on 60 grainia eli 4,1 grammaa. Luodin pituus on kuitenkin niin suuri, että se ei täysin vakaudu normaalissa pienoiskiväärissä ja pakkaskelillä osunta on täysin harakoilla. Aguilan mitattu luodin nopeus ei antanut sille 150 joulen energiaa. Käytettäessä äänenvaimentajaa ja reikäpäistä luotia tilanne on hiljainen, mutta silti riittävän tehokas. niin kuin monessa muussakin ei rasiassa ollut ilmoitettu luodin painoa tai nopeutta. Sittemmin Lapua tarjosi Schönebeckin tehtaan lataamaa vain kaksi mm syvällä reiällä olevaa patruunaa. Tänä päivänä on jäljellä vain Schönebeckin rasiassa olevaa edelliselle täysin identtistä latausta. Verrokiksi otettiin myös Lapuan vanha Scoremax ja Aguilan raskasluotinen patruuna. Kevyellä luodilla ladattua 22 Long patruunaa kokeiltiin myös ja tällöin tuli epävarma tunne, tulikö se luoti ollenkaan ulos piipusta! Sako Quad pienoiskiväärillä suoritettiin pikaiset koeammunnat nopeuden mittaamiseksi ja tarkkuuden toteamiseksi. Viiden laukauksen sarjat eivät anna mitään tieteellistä tulosta, mutta tulokset ovat kuitenkin suuntaa antavia. Kustakin laadusta ammuttiin myös kaksi laukausta märkään lehtinippuun toiminnan ja uppouman toteamiseksi. Sisällä, lämpimässä suoritettu tarkkuustesti varmennettiin vielä ulkona viidentoista asteen pakkasessa. Solidiluodin uppouma märkään lehtinippuun on hämmästyttävä yli 30 cm. Reikäpääluodin teho on kuitenkin huomattavasti parempi. Luodin kärjen avautuessa ja levitessä se jättää lyhyellä matkalla enemmän energiaa saaliiseen ja tekee suuremman haavakanavan jolloin saalis pysähtyy pikaisesti. Uusi mielenkiintoinen tulokas tähän kastiin on reunasytytteinen 17 Mach 2. Tässä patruunassa on pienoiskiväärin pidennettyyn hylsyyn istutettu 17 kaliiperin 1,1 grammaa painava muovikärkinen vaippaluoti. Sakon Quad muuttui piipunvaihdon jälkeen pienoiskivääristä kivääriksi koska nykyisen aselain mukaan pienoiskivääri ampuu (vain) 22 kaliiperin reunasytytyspatruunaa. Sekä Hornadyn että Remingtonin lataamat patruunat antoivat nopeutta kymmenkunta metriä yli taulukkoarvon 640 m/s. Luodin lentorata on huomattavasti suorempi kuin nopeankin 22 LR patruunan ja tuulipoikkeama pienempi. Luodin keveydestä huolimatta teho pienriistalle on hyvä. Energiaa piipun suulla on reilut 200 joulea, eli patruuna kuuluu nollaluokkaan. Järki voitti Metsästysasetuksen muutos on päivätty 29.10.2009 ja se tulee voimaan 1.1.2010. Siinä villikani on pudotettu taas pois kaliiperiluokasta 1, jolloin se siirtyy "nollaluokkaan". Samalla yleistä ampuma-asevaatimusta muutetaan. Nyt luodin osumaenergia piipun suulla ko. luokan pienille riistaeläimille pitää olla vähintään 100 joulea aikaisemman 150 joulen sijaan. Samalla haulikon kaliiperirajaa muutettiin. Villikani siirrettiin pienempikaliiperisten luokkaan. Tämä tarkoittaa, että kania saa ampua haulikolla jonka kaliiperi on pienempi kuin 20, mutta ei kuitenkaan pienempi kuin 36. Kaliiperi 36 on merkintänä hieman outo, mutta se rajaa pienimmäksi hyväksytyksi kaliiperin 410. Hieman isompi, sotilaskivääristä porattu 12x75R täyttää myös vaatimukset. Luotiaseiden kohdalla muutos tarkoittaa sitä, että villikania saa ampua pienoiskiväärillä käyttäen aliäänistä patruunaa. Käytettäessä äänenvaimentajaa ja reikäpäistä luotia tilanne on hiljainen, mutta silti riittävän tehokas. Hyvällä vaimentajalla saadaan aseen suupamausta pienennettyä kymmenesosaan, parhailla jopa kahdeskymmenesosaan alkuperäisestä. Käytännön testi Käytännön testejä varten kerättiin pikaisesti lähialueen kaupoista 22LR subsonic, eli pienoiskiväärin aliäänisiä patruunoita. Pikakierroksella alan kaupoissa löytyi seuraavia aliäänisiä reikäpääpatruunoita: CCI, ELEY, Lapua- Schönebeck, Magtech ja Winchester. Remington ja italialainen Fiocchi lataavat myös vastaavia patruunoita. Lapua latasi aikanaan yli viisi milliä syvällä reiällä olevaa aliäänipatruunaa. Tässä luodin paino oli punnittuna 2,36 g. Näissä kylläkin ilmeni silloin tällöin ainakin yhdessä latauserässä kovan pamauksen ilmoittamia yliäänisiä laukauksia. Tässä, Patruuna CCI Subs HP ELEY Subs HP Schöneb. SS HP Magtech SS HP Winch. SS HP Scoremax Aguila Luoti Reikäp. Reikäp. Reikäp. Reikäp. Reikäp. Solidi Solidi Luodin Nopeus paino g m/s 2,59 329 2,59 311 2,59 318 2,59 310 2,59 312 3,10 317 3,89 270 ELEY Winchester Lapua-Schönebeck Magtech CCI Hornadyn 17 Mach 3 vasemmalla, keskellä 22 Stinger, oikealla 22 LR. Energia Osunta J +20 °C 40 15 125 21 131 16 124 33 126 27 156 10 142 31 Osunta Uppouma -15 °C cm 24 12 28 10-11 19 10 40 11 22 9-11 26 35 212 Häiriö vähenee ja turvallisuus paranee Uusi asetus ilmiselvästi helpottaa villikanien metsästystä ja pienentää sen aiheuttamia häiriöitä. Myös ympäristön turvallisuus paranee, koska voidaan käyttää pienempiä haulilatauksia. Reikäpääluodit ja muovikärkiset luodit eivät ole läheskään niin herkkiä kimmokkeille kuin solidiluodit. Myös kansainvälisesti ollaan suunnilleen samalla energiavaatimustasolla kuin muualla missä villikanin kokoisia eläimiä ammutaan. l Asetusmuutos, jossa ns. nollaluokan aseen tehovaatimus piipun suulla pudotettiin 100 Jouleen koskee tietysti kaikkia niitä lajeja, joita aiempi 150 Joulen tehovaatimus koski eli sepelkyyhky, kaikki vesilinnut hanhia lukuun ottamatta, kaikki kanalinnut metsoa ja teertä lukuun ottamatta jne. On muistettava, että vaikka kani on nyt tässä nolla-luokassa, metsäjänistä ja rusakkoa nolla-luokan pienoiskiväärillä ei saa ampua. Metsästäjä l 1 l 2010 l 41
• Mari Pohja-Mykrä, erikoissuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Suurpetokonfliktikoulutus tarjoaa uusia työkaluja Konfliktit ja suurpedot käyvät käsikynkkää. Ihmisten ja suurpetojen yhteiselon yhtenä edellytyksenä on erilaisten ongelmatilanteiden hallittu käsitteleminen. Metsästäjäin keskusjärjestössä on vuoden 2009 aikana tartuttu haasteeseen ja etsitty uusia keinoja lähestyä suurpetokonflikteja. ja jopa vihataan, ilveksen runsastumisesta ollaan huolissaan, karhua sympatiseerataan sen aiheuttamista kotieläinvahingoista huolimatta ja ahma on huomaamaton lukuun ottamatta poronhoitoaluetta. Kritiikin terävin kärki osuu kansalliseen suurpetojen kannanhoitopolitiikkaan, jonka epäonnistuessaan koetaan johtavan suurpetojen kantojen hallitsemattomaan kasvuun. Tämä lisää kansalaisten huolta, pelkoja ja pahimmillaan jopa vihamielisyyttä riistasektorin toimihenkilöitä kohtaan. taakin useissa kunnissa itärajalta aina länsirannikolle saakka. Suurpedot aiheuttavat myös kotieläinvahinkoja ja metsästyskoirien menetyksiä. Taajamasuurpedot ja suurpetokolareiden jälkihoito vaativat yhtälailla konfliktinhoitotaitoja kuin avoimen yleisötilaisuuden pitäminen suurpetotilanteesta huolestuneille alueen asukkaille. ­ Suurpetojen runsastumisen myötä on noussut tarve uudentyyppiselle koulutukselle. Ei enää riitä, että opettelemme toimintakaaviot ja toimimme järjestyksessä pisteestä A pisteeseen B. On oleellista ymmärtää, mistä kansalaisten pelot ja vaikea suhtautuminen suurpetoja kohtaan juontuvat. Ja ymmärtämisen lisäksi täytyy löytää keinot suurpetokonfliktien käsittelemiseksi. Aiemmin ei ole ollut tarjota koulutusta konfliktitilanteiden syntyprosessista ja hallintataidoista, mutta suuri tarve sille on ollut olemassa jo pitkään, Pohja-Mykrä toteaa. Suunnitellussa konfliktikoulutuksessa tavoitteeksi on asetettu konfliktitilanteen syntyprosessin ymmärtämisen lisäksi osallistujien toisiltaan saama vertaistuki, joka perustuu samankaltaisten työssä ja toimessa koettujen tilanteiden jakamiseen. Koulutuksessa irtaannutaankin perinteisistä oppimismenetelmistä ja syvennytään keskustelun, ryhmätöiden ja roolipelin avulla konfliktiti- M l Maasuurpetomme ahma, ilves, karhu ja susi elävät rinnan ihmisen kanssa, ja tämä yhdessäelo on täynnä ihmisten ristiriitaista suhtautumista suurpetojen läsnäoloon elinalueillaan. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa suurpetojen läsnäoloon on jouduttu sopeutumaan jo toista vuosikymmentä, kun taas läntisimmässä Suomessa suurpetojen viime vuosien paluumuuttoon on vasta kunnolla havahduttu. Suurpetojen aiheuttamat konfliktit ovat luonteeltaan kuitenkin samanlaisia maankolkasta huolimatta: sutta pelätään 42 l Metsästäjä l 1 l 2010 Uudenlaista koulutusta uuteen tarpeeseen Suurpetokofliktikoulutushankkeen suunnittelijan Mari Pohja-Mykrän mukaan riistasektorin toimihenkilöt ja vapaaehtoishenkilöt kohtaavat jatkuvasti tilanteita, joissa suurpetojen tiimoilta syntyy konflikteja. Kansalaiset saattavat pelätä itsensä tai lastensa puolesta nähtyään suurpedon tai sen jäljet, ja koulukyyditysten tarve puhutut- On oleellista ymmärtää, mistä kansalaisten pelot ja vaikea suhtautuminen suurpetoihin juontuvat.
• lanteissa välttämättömien vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Koekoulutuksessa koeteltiin rajoja Konfliktikoulutuksen suunnittelussa tärkeänä suunnannäyttäjänä oli marraskuussa 2009 riistasektorin asiantuntijoiden voimin toteutettu kaksipäiväinen koekoulutus. Kouluttaja Petri Luostarinen Spring House Oy:stä toteutti etukäteen suunnitellun koulutuksen. Luostarisella on ennestään kokemusta viestintätaitojen ja muutostilanteiden kouluttamisesta, mutta nyt oli edessä ennen kokematon sukellus suurpetojen maailmaan. ­ Tämä kaksipäiväinen suurpetojen tiimoilla pyörinyt koulutus oli taatusti oppimistapahtuma molempiin suuntiin, siis myös koulutettavilta kouluttajalle päin. Tällaisella asiantuntevalla ja mielenkiintoisella porukalla riittää juttua suurpedoista ja niiden ympärillä tapahtuvista konflikteista, Luostarinen toteaa. Konfliktinhoitotaitojen kehittäminen on haastavasta viitekehyksestään huolimatta lähinnä perusvuorovaikutustaitojen kehittämistä. ­ Vuorovaikutustaidoilla ja sitä kautta ihmisten keskinäisellä ymmärtämisellä päästään jo pitkälle. Samat lainalaisuudet pätevät ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa varsinaisesta käsillä olevasta ongelmasta riippumatta," Luostarinen tuumaa. Koekoulutuksessa riistasektorin asiantuntijat pääsivät syventämään teoriaa roolipelien avulla. Osallistujat revittelivät muun muassa kasvotusten tapahtuvissa konfliktitilanteissa ja simuloivat yleisötilaisuuden. Keskustelun ja ryhmätöiden kautta pinnalle nostettiin työssä koettuja konfliktitilanteita. Koekoulutuksen anti varsinaisen koulutusrungon selkiintymiseen oli kiistaton, kun saadun palautteen myötä tulevaa koulutusta paranneltiin vastaamaan paremmin riistasektorin tarpeisiin. Koekoulutuksessa oli mukana myös Ruotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiirin riistanhoidonneuvoja Stefan Pellas. Pellas on osallistunut vuonna 2008 Ruotsissa järjestettyyn vastaavanlaiseen konfliktikoulutukseen ja oli nyt aitiopaikalla tarkkailemassa kuinka suomalaisessa koulutuksessa oli onnistuttu. ­ Tällainen koulutus on todella tärkeää. Ja mielenkiintoista. Koulutus antaa eväitä työssä jaksamiseen ja on mukava vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa, jotka kohtaavat samanlaisia hankalia tilanteista työssään. Vaikka koulutus pyörii maasuurpetojen ympärillä, niin oppi on sovellettavissa muidenkin konfliktitilanteiden hoitoon. Piirissämme kun konfliktitilanteet nousevat useimmiten hylkeiden tiimoilta, Pellas pohtii. l SRVA-toimkunta tiedottaa: Karhut talviunilla ­ SRVA-organisaatio hereillä Avoin sopimustilanne Taajamasuurpedot-hankkeen aikana talvella 2008­2009 todettiin tarve riistanhoitoyhdistysten ja kihlakuntien (Poliisilaitosten) välisen sopimustilanteen yhdenmukaistamiseksi ja alettiin työstää mallisopimusta, jonka sanamuotoja on hiottu laajalla rintamalla. Lähes kaikki asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että riistanhoitoyhdistysten ei tulisi joutua tilittämään maksuja osin ravinnoksi kelpaavista ruhoista. Nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollista lain mukaan valtiolle kuuluvan omaisuuden luovuttamista riistanhoitoyhdistykselle tai jäljestäjille ilman rahallista korvausta. Maksuihin liittyvä problematiikka on huomioitu maa- ja metsätalousministeriössä, mutta tilanteen selkiyttäminen vaatii muutosta metsästyslakiin. Toistaiseksi SRVA-toimintaa jatketaan aiempien sopimusten ehtojen mukaisesti. SRVA-toimijoiden vakuutusturva Kolarieläinten jäljestys tai muu SRVA-toiminta on myös hirvieläinten osalta poliisille annettavaa virka-aputoimintaa, joka tapahtuu poliisin valtuuttamana. Viranomaisen toimeksiannosta tapahtuvassa, organisoidussa eläimen jäljitys-, karkotus- ja lopettamistehtävässä sattuvat mahdolliset vahingot korvataan riistanhoitomaksuun sisältyvästä metsästäjäin ryhmävakuutuksesta. Vakuutussopimukseen on neuvoteltu Keskinäinen vakuutusyhtiö Tapiolan kanssa pykälät, jotka antavat vakuutusturvan SRVA-toimintaan osallistuville niin itselle tapahtuvien tapaturmien kuin toisille ampuma-aseella aiheutettujen vahinkojen osalta. Vakuutus on voimassa, kun jäljestäjän riistanhoitomaksu on maksettuna. Virka-apupyynnön on tultava hätäkeskuksesta tai poliisilta. Tällöin viranomaisilla on tieto tapahtuneesta. Vakuutus siis kattaa SRVA-toimijat myös muiden kuin ampuma-aseella aiheutuneiden tapaturmien osalta. Koirien vakuutus SRVA-työssä Metsästäjän ryhmävakuutukseen kuuluu myös metsästyskoiran tapaturmavakuutus. Vakuutettuna on voimassa olevan metsästyskortin lunastaneen henkilön tai tämän kanssa samassa taloudessa asuvan perheenjäsenen omistama metsästyskoira silloin, kun sitä käytetään poliisin tai hätäkeskuksen toimeksiannosta tapahtuvassa, organisoidussa eläimen jäljitys- ja lopettamistehtävässä. Vakuutuksesta korvataan koiran arvo vahinkohetkellä, kun koira tapaturman seurauksena kuolee tai vahingoittuu siten, että se eläinlääkärin määräyksestä on välttämättä lopetettava. Korvausta maksetaan myös tapaturman tutkimisesta ja hoidosta aiheutuneita hoitokuluja. Osakorvausta maksetaan myös koiran käyttöominaisuuden menetyksestä. Vakuutus on kuitenkin toissijainen metsästyskoiran mahdolliseen omaan koiravakuutukseen nähden. Suuri osa metsästykseen käytetyistä koirista onkin vakuutettu koiranohjaajan toimesta jo ennen virka-aputoimintaan osallistumista. n Metsästäjä l 1 l 2010 l 43
• Teksti: Jaakko Kolmonen l Kuvat: J. R. Kokkineni l Piirrokset: Stan Shingler Laukauksesta lautaselle lihan pinta ei kuivu eikä pilaannu. Vatsaonteloon työnnetään nippu havuja, jotta ontelo säilyy raikkaana. Jänis peitetään ilmavasti väljällä muovipussilla ja nostetaan tasalämpöiseen kylmiöön mureutumaan 3­7 vuorokaudeksi. Metsäjänistä pitää riiputtaa kauemmin kuin rusakkoa. Varsinkin iäkkään metsäjäniksen liha on kuivikasta ja sidekudospitoista. Hyvin raakakypsennettynä ja kypsäksi haudutettuna siitä saadaan kuitenkin maukasta ja mureaa purtavaa. Jänis Jäniksen metsästys alkaa syyskuun alussa ja kestää puoli vuotta. Jänis ­ niin kuin muutkin luonnosta pyydettävät eläimet ­ pitäisi pyytää hyvän ravinnonsaannin aikana. Tällöin niiden lihan maku on mieto ja mehukas. Esimerkiksi karhun kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että mesikämmenen liha on riistalihoista maukkainta juuri ennen talviunille menoa. Onhan otso syönyt pari kuukautta pääasiassa marjoja, viljaa ja hunajaa. l Vastaavasti jäniksen liha on maukkaimmillaan loppusyksystä. Silloinhan jänikset ovat syöneet heinäkasveja ja popsineet jopa porkkanaa ja muutakin ihmiselle maittavaa. Talven mittaan jäniksen liha saa lisää riistan makua, kun ravinto muuttuu puisevammaksi. On tärkeää, että käyttämäsi veitsi tai puukko on todella terävä. Jos hankaat pistoreikää tai avaat vatsaontelon tylsällä veitsellä, lihan pinnalle irtoaa runsaasti karvoja. Ne eivät sovi ruuanvalmistukseen, ja kosteasta lihan pinnasta ne on vaikea poistaa. Jäniksen nylkeminen Jos nahka pääsee repeytymään, saat nyppiä satoja karvoja lihan pinnalta. Yhdellä neliömillin alueella jäniksen nahassa on yli 100 karvaa. Toimi terävän veitsen kanssa ja tee työ maltilla. Jäniksen paloittelu Hirven paloittelua kannattaa harjoitella paloittelemalla jänis. Vastaavasti, jos osaat paloitella jäniksen, osaat paloitella myös hirven. Kaikkihan on suhteellista. Luineen paloittelu on ollut yleistä kautta aikojen. Irrota lavat. Pätki selkäosa 2­6 osaan. Monet leikkaavat myös kylkiluut läheltä selkärankaa vatsavaipan kanssa pois. Leikkaa reidet irti toisistaan. Isoilta jäniksiltä myös kintut ja lavat leikataan kahteen osaan. Jäniksen luuttomaksi paloittelu yleistyi vasta 1990-luvulla. Luista voidaan keittää hyvä kastikeliemi ja lihat kypsentää nopeammin mehukkaiksi joko pannulla tai kukkoina. Myös jäniksen jauheliharuoat ovat yleistyneet. Jäniksen ruhon luuttomaksi paloittelu sopii hyvin harjoitteluksi hirven ruhon paloittelua ajatellen. Lihakset ovat aivan samat, mutta jäniksellä pienemmät. Näihin paloitteluvinkkeihin palataan syyskuussa hirven paloittelun yhteydessä. Pakastimeen patakuntoisena Jänis kannattaa pakastaa mahdollisimman patakuntoisena. Vielä 10 vuotta sitten jänis pakastettiin usein karvoineen päivineen. Menetelmä ei ole hyvä, koska karvainen nahka hidastaa pakastumista ja vie paljon tilaa. V Jäniksen nylkeminen Piirros 1. Katkaise etukintut nivelistä. Piirros 2. osoittamalla tavalla. Hätäily pois ammunnasta Kokin kannalta huonoin ampumatilanne on, jos jänis ammutaan lähempää kuin 10 metristä ja takaapäin. Silloin tuhoutuvat arvokkaat paistit. Vähiten tuhoa tulee, jos etäisyys on yli 20 metriä ja osuma kylkisuunnasta. Pistäminen pitää tehdä heti kaadon jälkeen. Näin veri saadaan pois mahdollisimman tarkkaan ja jänis voidaan perata siististi eikä verisesti. Lisäksi riiputtamisen aikana eläin säilyy raikkaana, jolloin se säilyy hyvin pakastimessa ja siitä saadaan puhtaan makuista ruokaa. Virtsarakko tyhjäksi Perkaaminen aloitetaan virtsarakon tyhjentämisellä ja heti onnistuneen kaadon jälkeen, jottei käy seuraavaa: Minulle tarjottiin muovipussissa jänistä. Avasin pussin ja vastaan tupsahti lämmin ja kitkerä virtsan haju. Kieltäydyin vastaanottamasta pupua, joka oli riippunut pussissa kolme tuntia. Se oli ravinnoksi kelpaamatonta. Painele vatsaontelon alaosaa pumppaavin liikkein, jolloin virtsarakko tyhjenee. Jos rakko menee rikki, sen erite pilaannuttaa lihan pinnat, jolloin maku on kuin etikoitunut liha olisi pilaantunut. Valitettavasti tämän makuista jänisruokaa saa liian usein. Perkaamisen yhteydessä moni metsämies ottaa talteen sydämen, maksan ja munuaiset. Näitä osia ainakin koirat arvostavat eniten. Jänistä kannattaa riiputtaa Riiputtaminen alkaa heti perkaamisen jälkeen. Peratun jäniksen sisään laitetaan havuja ja se laitetaan varjoisaan puuhun riippumaan metsästyksen jatkumisen ajaksi. Kokonaisena riiputtaminen sopii jänikselle, koska se tehdään nahkoineen. Tällöin Piirros 4. Vedä nahka irti kintuista. Jos nahka pääsee repeämään, Piirros 3. Katkaise häntä. saat nyppiä satoja karvoja lihan pinnalta. Piirros 5. Ota tukeva ote nahan reunasta ja vedä nahka tuppeen pään yli. Katkaise kaula. Katkaise nahka ympäri kintun nivelen alapuolelta. Viillä nahka auki kuvan 44 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Jänispaisti Kastikeliemi jäniksen luita ja kalvoja 1/2 l vettä 1/2 l puolukkamehua 1 dl porkkanapaloja Riko jäniksen luut viiden sentin paloiksi. Pane luupalat, kalvot ja porkkanapalat kattilaan. Kastikeliemen voit keittää pelkästä vedestäkin, mutta jos korvaat osan nesteestä marjamehulla, saat aromikkaamman kastikkeen. Peitä luut vedellä ja mehulla. Anna liemen kiehua alkuun kannen alla reilu tunti ja ilman kantta puoli tuntia. Jos liemi saa jäähtyä yön yli ja se lämmitetään ylös seuraavana päivänä, saadaan liemeen enemmän makua. Siivilöi liemi ja keitä sitä tarvittaessa kokoon niin, että sitä jää jäljelle puoli litraa. tilkka rypsiöljyä luuttomat jäniksen paistit ja fileet mustapippuria puolikarkeita vehnäjauhoja ripaus suolaa Mausta paistit jauhamalla vähän mustapippuria paisteille. Pyörittele lihat jauhoissa. Kuumenna valurautainen paistinpannu. Lisää pannulle tilkka rasvaa. Ruskista lihat kauttaaltaan. Nosta paistit uuniastiaan ja lirauta Jänis luineen paloiteltuna patakuntoon. Kuvan alaosassa kokonainen jäniksen lapa ja takajalka. Jänis pitäisi pyytää hyvän ravinnonsaannin aikana. Tällöin niiden lihan maku on mieto ja mehukas. Pakastimeen kannattaakin laittaa pelkät lihat pakastepussiin pakattuina. Folioon kääritty liha pakastuu hitaasti, koska lihan ympärille kääritään monesti jopa 5­8 kerrosta foliota. Tällainen hidas pakastaminen huonontaa lihan laatua. Luista keitetty liemi kannattaa pakastaa kahdessa erässä. Näin saadaan kastikelientä useampaan käyttöön. Moni metsämies valmistaa jäniksen saman tien erilaisiksi ruokalajeiksi ja pakastaa valmiit ruoat. Jäniksen arvoruhon osat. Jokainen lihas on kuvattu molemmin puolin. 1. ulkofileet, 2. sisäfileet, 3. sisäpaistit, 4. ulkopaistit ja pyöröpaistit, 5. kulmapaistit ja 6. paahtopaistit. 3. 2. 7. 4. 5. 6. 1. 6. 1. 2. 3. 4. 5. Metsästäjä l 1 l 2010 l 45
• ESTE ETÖ N NÄ KYVYYS ... ...alkuperäisen Schmidt & Bender FlashDot tekniikan ansiosta sentin verran kastikelientä vadille. Hauduta paistit foliolla suojattuna 200-asteissa uunissa mureiksi. Arvioitu paistoaika on noin 20 minuuttia. Vanhemman rusakon paistit vaativat jopa 40 minuuttia. Tutustu paistien syyrakenteen kulkuihin ja leikkaa paistit poikkisyin viipaleiksi. Näin saat mureasti syötäviä lihaviipaleita. Kastikkeen teko 1/2 l kastikelientä 1/2 dl ohrakasta tilkka vettä Kiehauta kastikeliemi. Kaada liemeen myös paistien paistoliemi. Sekoita ohrakas veteen ja kaada se vispaten kiehuvaan liemeen. Anna kastikkeen kiehua viitisen minuuttia. Porkkanasose 1/2 l porkkanaviipaleita 4 dl vettä suolaa vihreää yrttiä Peitä porkkanaviipaleet vedellä ja keitä viitisen minuuttia. Poista puolet porkkanoista. Keitä loput kasvikset pehmeiksi ja soseuta ne sauvasekoittimella tai paina ne siivilän läpi. Lisää loput viipaleet soseen joukkoon ja mausta se suolalla ja vihreillä yrteillä. Tavanomainen punapiste sammutettuna suurennuksella 1.1 x 50 m etäisyydellä Alkuperäinen Schmidt & Bender FlashDot punapiste sammutettuna suurennuksella 1.1 x 50 m etäisyydellä FlashDot ­ parempi osuma päivälla ja hämärissä Lisää jänisruokaohjeita löydät Suomen, Karjalan ja Petsamon riistaruoat -kirjasta ja osoitteesta www.kokkikolmonen.com. Kirjaa saatavana tarjoushintaan 29 euroa em. internetsivuilta. l 1,5 - 6 x 42 Zenith Hinnasto 2010 6 x 42 6 x 42 7 x 50 7 x 50 8 x 56 8 x 56 8 x 56 8 x 56 10 x 42 1,1 - 4 x 24 1,1 - 4 x 24 1,5 - 6 x 42 1,5 - 6 x 42 1,5 - 6 x 42 3 - 12 x 42 3 - 12 x 50 3 - 12 x 50 3 - 12 x 50 2,5 - 10 x 56 2,5 - 10 x 56 2,5 - 10 x 56 2,5 - 10 x 56 4 - 16 x 50 12,5 - 50 x 56 12,5 - 50 x 56 1,1 - 4 x 20 1,5 - 6 x 20 3 - 12 x 50 3 - 12 x 50 3 - 12 x 50 4 - 16 x 42 4 - 16 x 50 4 - 16 x 50 5 - 25 x 56 5 - 25 x 56 12,5 - 50 x 56 12,5 - 50 x 56 Lisähintaan: Lisähintaan: HUN Klassik Klassik Klassik valoristikolla HUN Klassik HUN valoristikolla Klassik valoristikolla Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Klassik valoristikolla Zenith FlashDot TESTIVOITTAJA Varmint Field Target Parallax (ilmakiv) FT valoristikko + Parallax (ilmakiv) PM ShortDot PM P3 FlashDot PM II PM II/P Parallax säädöllä (*) PM II/LP valoristikko + Parallax (*) PM II PM II/P Parallax (*) PM II/LP valoristikko + Parallax (*) PM II/LP DT valoristikko + Parallax PM II/LP-2 DT, ristikko 2 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 1 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 2 kuvatasolla Klassik & Zenith ristikot 8 & FD8 PM II (*) merkittyjen DT double turn e sis alv. 560 760 940 1295 600 940 975 1295 795 1120 1575 995 1180 1595 1195 1225 1420 1795 1225 1420 1575 1795 1495 2095 2420 1995 1895 1790 1995 2360 2265 2070 2410 2595 2695 2270 2270 95 160 Laukauksesta lautaselle -juttusarjan seuraavat osat: 2/2010 Erikoista majavaa 3/2010 Haahka ja tavi 4/2010 Metsäkanalinnut 5/2010 Hirvi 6/2010 Peura Aterian lisäkkeenä kannattaa tarjota jäniksen omia herkkuja. Etikkapunajuuri raasteena piristää makunautintoa. Porkkanasose maistuu hyvin myös kylmänä. Valele salaattien päälle vielä muutama tippa kylmäpuristettua rypsiöljyä. 3. 2. 1. 6. 5. 4. 7. Tilaa UUSI esitteemme! Jäniksen kypsät paistit ja fileet oikein leikattuina: Pohjoisranta 22, 00170 Helsinki, Finnland, Tel. 09-135 135 8, Fax 09-135 167 1 1. sisäpaisti, 2. ulkopaisti, 3. pyöröpaisti, 4. paahtopaisti, 5. kulmapaisti, 6. sisäfilee ja 7. ulkofilee. Finn_Anz_90x272_4c.indd 1 46 l Metsästäjä l 1 l 2010 11.01.10 14:56
• Ministeriön kuulumisia Vuosikymmenen tilinpäätös ja seuraavan TTS Vuoden vaihduttua myös vuosikymmen vaihtui. Olemme jo varsin pitkälle edenneet tätä vuosituhatta. Tyytyväisyydellä voin todeta, että myös riistahallinto on toiminnassaan aktiivisesti seurannut aikaansa ja päättyneen vuosikymmenen aikana riistahallinnosta on kehittynyt moderni riistaluonnonvaran hallinnoija. Emme ole jääneet tuleen makaamaan. Viime vuosikymmen oli merkittävän muutoksen vuosikymmen riistahallinnossa ja riistapolitiikassa. Vuonna 2005 valmistui Suomen susikannan hoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelma oli pitkällisen valmistelun tulos, joka pohjautui alueellisiin sidosryhmien ja tavallisten kansalaisten kuulemiseen. Vastaavalla tavalla viime vuosikymmenen aikana valmistuivat mm. karhun, ilveksen, metsäpeuran, peltopyyn sekä merihylkeiden hoitosuunnitelmat. Hoitosuunnitelmat ovat osoittautuneet äärimmäisen tärkeiksi julkaisuiksi nykyisenkaltaisessa maailmassa, jossa metsästysasiat eivät ole enää oman kylän tai edes oman maakunnan asioita, vaan yhä useammin Euroopan- tai jopa maailmanlaajuisia. Viime vuosikymmenen aikana Suomi oli kaksi kertaa EY:n tuomioistuimessa metsästysasioissa - ensin eräiden vesilintujen kevätmetsästyksen ja myöhemmin suden metsästyksen johdosta. Tuomion johdosta haahkan, telkän ja esimerkiksi isokoskelon keväinen metsästys saaristossa oli lakkautettava, mutta vanha perinne jatkuu allin osalta. Suden metsästystä koskeva tuomio oli pääperiaatteiltaan vapauttava. Komission väitteet eivät tuomioistuimen käsittelyssä riittäneet. Suuria muutoksia suden tai muiden suurpetojen metsästykseen emme tuomion johdosta joutuneet tekemään. Suuret muutokset olimme joutuneet tekemään jo kanneprosessia edeltävänä aikana. Suurpetojen metsästys tiukentui vuosikymmenen alkupuolella varsin merkittävästi juuri komission käynnistämän valvontaprosessin johdosta. Tämä johti siihen, että ministeriön kala- ja riistaosasto oli tukehtua eri puolelta Suomea lähetettyihin suden ja muiden suurpetojen ns. tappolupahakemuksiin. Käsittelyajat pitenivät ja ihmisten tuska kasvoi. Koska EY:n tuomioistuimen tuomio vahvisti riistanhoitopiirien lupaharkintaan perustuvan mallin, ministeriöllä oli mahdollisuus siirtää kaikki suurpetojen metsästystä koskevat lupa-asiat riistanhoitopiireihin. Tämä on joustavoittanut suurpetojen aiheuttamien ongelmien hallintaa. Riistanhoitopiirit ovat kantaneet vastuunsa upeasti. Vuosikymmenen lopussa muutos riistahallinnossa jatkui. Riistakonserni on kaikkien maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksessa toimivien riista- ja metsästysasioita hoitavien tahojen yhteisö, jonka puitteissa riista-asioita käsitellään kokonaisvaltaisesti ja ennakoivasti. Tähän työhön riistanhoitopiirien ja MKJ:n puheenjohtajien osallistuminen on ollut ensiarvoisen tärkeätä, sillä heidän kauttaan ministeriön tulosohjaukseen on saatu merkittävästi lisää käytännön ja paikallistason tuntemusta. Viimeisin ja vielä käynnissä oleva muutos on tietenkin riistanhoitopiirejä ja Metsästäjäin keskusjärjestön organisaatiorakennetta koskeva muutos. Pyrkimyksenähän on yhdistää nämä 16 erillistä organisaatiota Suomen riistakeskukseksi. Mikäli tässä muutostyössä onnistumme, riistahallinto on valmis seuraavien vuosikymmenten haasteisiin. Mielenkiintoista on, miten keskustelu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä jatkuu ennen seuraavia eduskuntavaaleja ja etenkin niiden jälkeen. Kala- ja riistaosaston tavoitteena on, että myös mahdollisen yhdistämisen tai muiden ministeriötasoisten muutosten jälkeenkin riista-asiat saavat vähintään nykyisen tasoisen panostuksen keskushallinnon tasolla. Riistakonsernin yhteistyöllä ja Suomen riistakeskuksen asiantuntemuksella riistapolitiikka tulee saamaan äänensä kuuluviin muiden politiikkalohkojen rinnalla. Kuten kaikilla rakennuksilla, niin myös organisaatiolla tulee olla vankka perusta. Riistahallinnon perustan tulee myös tulevaisuudessa rakentua riistanhoitoyhdistysten ja metsästäjien vapaaehtoistyön varaan. Juuri tästä syystä erityistä huolta Suomen riistakeskuksen perustamista pohtivissa ryhmissä on kannettu tulevan Riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten välisestä suhteesta. Riistanhoitoyhdistysten liittäminen osaksi tulevaa Suomen riistakeskusta tarkoittaisi käytännössä riistanhoitoyhdistysten lakkauttamista. Tätä ei kuitenkaan kukaan missään nimessä halua. Olennaista on se, että riistanhoitoyhdistyksetkin uudistuvat eivätkä jää muutoksessa irralliseksi osaksi riistahallintoa, vaan että riistanhoitoyhdistysten ja Riistakeskuksen välinen suhde on jatkossa vähintäänkin yhtä läheinen kuin riistanhoitoyhdistysten ja riistanhoitopiirien suhde on nyt. n Metsästäjä l 1 l 2010 l 47 Neuvotteleva virkamies Sami Niemi
• Teksti: Tapio Sointu N Ilveksen metsästys lihan vuoksi on ollut harvinaista. Aikoinaan pyydystetyistä ilveksistä hyödynnettiin ainoastaan turkki. Monet ilvekset päätyivät myös täytettäväksi. Ilveksen liha on kuitenkin yllättävän hyvää, joten sitä kannattaa kokeilla, kun tilaisuus tulee. 48 l Metsästäjä l 1 l 2010 Ilveksen lihaa kannatti kokeilla l Nykyisin ilvessaaliit ovat sellaisia, että maku muuttui pelottavaksi. Ruokaan liittyvät ennakkoluulot ja opitut maut iskostuvat mieleen, ja näin ilveksen tarjoilu voi tuntua pahalta. Ilveksen käsittäminen ruuaksi sopimattomaksi liittyy suomalaiseen ruokakulttuuriin. Se, mikä saaliseläin koetaan syötäväksi ja mikä ei, muuttuu aikojen saatossa ja kulttuurista toiseen. ilveksen käyttö ruoanvalmistuksessa on alkanut kiinnostaa. Tästä huolimatta monella metsästäjällä on vahvat ennakkoluulot ilveksen käytöstä riistana. Esimerkiksi Virossa vieraat ovat joutuneet hämmennyksiin, kun herkullisen aterian jälkeen on kerrottu paistin olleen ilvestä. Liha oli maistunut hyvältä, mutta kun on kuultu raaka-aineesta, Asenteet muuttuvat hitaasti Ilveksen kohdalla tunteilla on suuri merkitys. Ilveksen kulttuurista imagoa muokkaavat elokuvat ja tarinat, joissa ilves esiintyy viisaana ja villinä kumppanina eikä suinkaan lautasen täytteenä. Ne, jotka ovat lapsuudessa kokeneet maaseudulla kotiteuraseläinten ja lintujen käytön ruuaksi, muistavat sen, miten vaikeaa oli syödä nimikoidun eläimen lihaa. Ilveskannat ovat kasvaneet ja ilvesten aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet viime aikoina, ja siten niiden kaatolupia on lisätty. Kun eläimiä kerran kaadetaan, miksipä lihaa ei käyttäisi, jos se suinkin on ruoaksi valmistettavissa ja näin hyödynnettävissä? Luonnon antimia voi kunnioittaa samalla, kun esimerkiksi tuhoja tekevien eläinten lukumäärää rajoitetaan sopivaksi harkitulla metsästyksellä. Pahinta luonnon aliarvostusta on se, että saaliseläintä ei käytetä kun-
• nolla. Kun syötävä liha joutuu roskakoriin, kyseessä on luonnon antimien aliarvostus ja hukkaus. Ilvespaisti 12­15 annosta 2 luutonta ilvespaistia, yhteensä noin 2 ½ kg 1 rkl karkeaa merisuolaa 2 rkl rypsiöljyä hienoa suolaa ja valkopippuria myllystä 1 sipuli 1 porkkana pala palsternakkaa ja selleriä 15 kokonaista valkopippuria 15 kokonaista maustepippuria 5 laakerinlehteä kaksi rosmariinin ja timjamin oksaa 2 dl vettä paloiteltuja ilveksen luita Leikkaa paistin nivelet molemmista päistä näkyviin. Viillä nivelpäissä olevat jänteet poikki ja raaputa paistinluiden päät kalvoista puhtaiksi. Pyöritä paistinluut irti ja laita paistien sisälle karkeaa suolaa. Ruskista paistit pannussa ja hiero pintaan vielä myllystä muutama kierros suolaa ja valkopippuria. Laita paistit luiden kanssa reunalliseen uunivuokaan. Lisää vesi, mausteet ja paloitellut juurekset. Paista aluksi 200-asteisessa uunissa. Lihan ja luiden saadessa lisäväriä pudota lämpöä 150 asteeseen. Valele ja kääntele paisteja kypsennyksen aikana. Lisää tarvittaessa vettä. Kypsennä täysin kypsäksi eli noin 3­4 tuntia. Kokeile kypsyyttä haarukalla lihaan pistämällä ja sitten sitä kääntämällä. Jos liha on valmista, syyt katkeavat helpolla. Kypsennyksen voit tehdä myös siten, että siirrät paistit kaikkine luineen ja mausteineen pataan tai kattilaan, lisäät vielä vettä ja haudutat kannen alla ns. patapaistina mureaksi. Siivilöi paistoliemi ja saosta se nestetilkkaan sekoitetuilla vehnäjauhoilla. Kastikkeen maun voit pehmentää kermalla tai voimistaa ruskealla kastikkeella (demi-glace tai riistafondi). Maun pyöristäjäksi sopii myös pihlajanmarjatai karpalohyytelö. Tarjoa lisäkkeinä keitettyjä puikuloita ja kasviksia, tuoresalaattia, marjahyytelöä ja etikkakurkkua. Riiputtaminen tärkeää Riistan oikeaoppinen käsittely lähtee heti ampumisesta ja sen jälkeen ruhon säilyttämisestä, ruuanvalmistukseen ja tarjoiluun asti. Ilveksen ruhosta on aina toimitettava näytepalat Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran trikiinitarkastukseen, ja vasta sitten sen käsittely keittiössä voi alkaa. Ilveksen kohdalla riiputtaminen ­ eli mureuttaminen tai raakakypsennys ­ on tärkeää. Jos ampuminen on tapahtunut haulikolla, silloin verisiä kohtia on useita, mikä vaikuttaa osaltaan lihan säilyvyyteen ja riiputusaikaan. Mureutuspaikan tulisi olla kosteudeltaan tasainen ja lämpötilan yhdestä viiteen plus-astetta. Mitä lähempänä nollaa astetta ollaan, sitä pidempään ruhoa voi riiputtaa. Jäätyneenä ei ilveskään mureudu, ja koska pyyntiaika on vuoden kylmimpiä, kannattaa tämäkin huomioida saaliin käsittelyssä. Vaikka ilves on kooltaan melko pieni, käsiteltynä runsaat 12 kiloa, paloittelun periaatteet ovat samat kuin muilla ruhoilla. Paistit, fileet, lavat ja kyljet irtoavat tutulla tavalla. Veriset kohdat kannattaa aina poistaa, mieluiten ennen mureuttamista. Lisäksi kannattaa leikata lihasta paloittelun yhteydessä pois ruhossa näkyvät vaaleat rasvanauhat ja -peitteet, koska eläimen rasva useimmiten vaikuttaa lihan makuun. Ilves täysin kypsäksi Ilveksen liha on väriltään vaalea, ja sen tuoksu raikas ja tavanomainen. Ilveksen paloittelu on helppoa vaikka kotikeittiössä. Ilveksen notkea liikkuminen näkyy vahvoina paisteina, selkäfileinä ja lapoina. Lapaluut ovat leveämpiä ja paistin putkiluut pidempiä kuin eläimen koko muuten edellyttäisi. Ilvesruoat, fileet mukaan lukien, kypsennetään täysin kypsiksi, ja paistien ja kalopsin kohdalla ylikypsennys lisää herkullisuutta. Nykyisin käytetään lihatuotteissa yleisesti marinadeja, mutta riistan ­ myös ilveksen ­ kohdalla jättäisin ne väliin. Samoin mausteet, joilla riistan maku peittyy, kuten liialliset katajanmarjat, chilit, curryt ja viinit. Sen sijaan tutut mausteet ­ kuten sipuli, porkkana, selleri, palsternakka, kokonaiset valko- ja maustepippurit, laakerinlehti, rosmariini ja timjami ­ sopivat ilvekselle hyvin. Kokeellisessa valmistuksessa tein perusruokia ja pyrin säilyttämään harvinaisen raaka-aineen, ilveksen, oman maun. Ilveksen liha oli yllättävän hyvää, ja näitä ohjeita voi helposti muuttaa omien mieltymysten mukaan. Lisäksi jauhelihan kohdalla pyöryköiden sijaan voi valmistaa muita tuttuja ruokalajeja kuten pihvejä, murekkeita ja kastikkeita. n Ilveskalopsi 8­10 annosta 1 ½ kg luutonta ilveksen lapaa ja etuselkää 4 rkl rypsiöljyä 2 rkl suolaa 10 kpl huhmareessa murskattua valkopippuria 15 kokonaista maustepippuria 5 laakerinlehteä 2 hienonnettua sipulia 2 paloiteltua porkkanaa paloiteltuja ilveksen luita vettä Leikkaa luuton liha noin 2 cm:n paloiksi. Ruskista lihat pannussa ja lisää joukkoon mausteet, sipulit ja porkkanat. Anna mausteiden hautua lihojen kanssa pannulla ja kaada sen jälkeen pataan tai kattilaan. Lisää nesteeksi paistoliemi ja vettä sen verran, että lihat ja luut peittyvät. Kuumenna kiehumispisteeseen ja kuori pinnalle muodostuvaa vaahto pois. Hauduta kannen alla hiljaa liedellä noin 2­2 ½ tuntia. Saosta hauduttamisen lopulla kermaan sekoitetuilla ruis- tai ohrajauhoilla ja tarkista maku. Voit myös hauduttaa ensin lihat kypsiksi, nostaa ne liemestä, saostaa pelkän liemen ja lisätä lihapalat kypsään kastikkeeseen juuri ennen tarjolle panoa. Jos valmistat kalopsin etukäteen esimerkiksi edellisenä päivänä, on jälkimmäinen tapa parempi vaihtoehto. Tarjoa lisäkkeinä keitettyjä puikuloita tai voissa haudutetulla sipulilla maustettua puikulasosetta, kypsiä kasviksia, tuoresalaattia, puolukkasurvosta ja etikkakurkkua. Ilveksen ruhosta on toimitettava näytepalat Eviran trikiinitarkastukseen ennen kuin sen käsittely keittiössä voi alkaa. Metsästäjä l 1 l 2010 l 49
• Ilvespyörykät 8 annosta 1,2 kg luutonta ilveksen potkaa, lapaa, niskaa, kylkeä ja puhdistuspaloja 1 sipuli 2 rkl rypsiöljyä 2 rkl suolaa 12 huhmaressa hienonnettua valkopippuria 12 huhmaressa hienonnettua maustepippuria 2 dl vettä 6 viipaletta täysjyväleipää (tuoreena 175 g) 3 munaa Jauha lihat kahteen kertaan, ja toisella kerralla myös rypsiöljyssä haudutettu ja jäähdytetty sipuli ja vedessä pehmennetty leipä. Lisää mausteet ja munat. Sekoita kiinteäksi ja tasaiseksi taikinaksi ja lisää kylmää vettä vielä (1­2 dl) tarpeen mukaan. Valmista pieni koekakku maun varmistamiseksi. Muotoile vedellä tai öljyllä kostutetuin käsin tasakokoisia pyöryköitä ja laita ne leivinpaperille uunipellille. Paista 225-asteisessa uuninlämmössä vaalean ruskeiksi ja kypsiksi (noin 10 min.). Kastike: 8 dl ilveslientä 90 g vehnäjauhoja 1 ½ dl kuohukermaa 1 rkl karpalohyytelöä suolaa ja valkopippuria myllystä Kuumenna liemi ja saosta se kermaan sekoitetuilla jauhoilla. Hauduta kypsäksi ja mausta suolalla, valkopippurilla ja marjahyytelöllä. Tarjoa lisäkkeinä keitettyjä puikuloita ja kasviksia, tuoresalaattia, puolukkasurvosta, marjahyytelöä ja etikkakurkkua. Ilvesselykset riistakastikkeessa 6­8 annosta Leikkaa fileet poikkisyin selyksiksi. Nuiji ne kelmun välissä ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Käytä selykset juuri ennen paistoa vehnäjauhoissa ja ruskista pannussa. Lisää liemi, kerma ja marjahyytelö ja hauduta kypsäksi. Samalla kastike saostuu. Tarjoa lisäkkeinä keitettyjä puikuloita ja kasviksia, tuoresalaattia ja marjahyytelöä. Ilvesvorschmack 4 annosta 520 g kypsää ilveslihaa (paistin ja kalopsin mukana olleista luista ja tähdepaloista) 1 paistettu sipuli 80 g suolasiikaa tai sillifileetä 3 dl ilveslientä 1­2 valkosipulinkynttä 1 tl kokonaisia huhmareessa murskattuja viherpippureita valkopippuria myllystä Jauha kypsät lihapalat, sipuli ja suolakala yhdessä. Laita seos kattilaan, lisää liemi ja mausteet. Keitä noin 10 minuuttia. Pane vorschmack voideltuun uunivuokaan ja paista 220-asteisessa uuninlämmössä 20­30 minuuttia. Tarjoa lisäkkeinä keitettyjä tai uunissa karkeassa suolassa kypsennettyjä puikulaperunoita, puolukkasurvosta, etikkakurkkua ja -punajuurta sekä vuolu- tai ranskankermaa. Metsästä itsesi ylioppilaaksi! » luonto » metsästys » koirat » haasteet » seikkailu 1,1 kg kalvotonta ilveksen fileetä (2 ulko- ja 2 sisäfileetä) 2 tl suolaa valkopippuria myllystä 1 dl vehnäjauhoja 50 g voita 2 rkl rypsiöljyä 2 dl ilveslientä 3 dl kuohukermaa 3 rkl pihlajanmarja- tai karpalohyytelöä Vaikka ilves on kooltaan melko pieni, käsiteltynä runsaat 12 kiloa, paloittelun periaatteet ovat samat kuin muilla ruhoilla. Paistit, fileet, lavat ja kyljet irtoavat tutulla tavalla. Riistalukio www.riistalukio.info Hakeminen www.haenyt.fi 1.3.-19.3.2010 Kysy lisää: P 044 725 0657 · teemu.keranen@kpedu.fi . P 044 725 0654 · toni.kumpuvaara@kpedu.fi . 50 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Ta r j o u k s e t v o i m a s s a K ä r k k ä i s e n m y y m ä l ö i s s ä j a v e r k k o k a u p a s s a 2 1. 1. - 15 . 2 . 2 010 t a i n i i n k a u a n k u i n t a v a r a a r i i t t ä ä Osta myös verkosta: www.karkkainen.com Scout DTC530V RIISTAKAMERA Pienikokoinen tehopakkaus 5 megapixelin tarkkuudella. Digitaalinen riistakamera maastovärityksellä ja infrapunasalamalla. Tarkkoja kuvia ja videoita myös pimeässä. Kamerassa vakiona kauko-ohjain esikatselutoiminnolla. Saatavilla Ylivieskan ja Lahden myymälöistä. 139 Peltonen METSÄSUKSET ERÄSITEILLÄ Nyt riittää puhdasta lunta. Leveä rentokärkinen eräsuksi pitopohjalla mahdollistaa liikkumisen paksussakin hangessa. Suosituin suksimallimme myös umpihankihiihtojen SM-kisoihin! - Suksissa kiinnitettyinä Kuusamo FinnGrip -eräsiteet. - Mitat 210cm270cm. Kun toimivuus ratkaisee, ei suksen merkistä tarvitse neuvotella. Keinusiteellä varustetut lumikengät nopealla pikakiinnityslukolla. Siteessä vakiona nousupiikit pitoon ja jyrkkiin rinteisiin. - Kantokahvallisessa kuljetuspussissa - Kantavuus: noin 60-120 kg. TSL 225 Rando Baltic LUMIKENGÄT 119 99 14 Sniper 3-12x56 ASEKIIKARI Kiikaritähtäin kyttäysjahtiin Suurennoskerroin säädettävä 3-9. - Objektiivi 56mm. - Kiikarissa on 30mm runkoputki. - Erä! Saatavilla Ylivieskan myymälästä. 90 Realstick Wood ERÄSAUVAT Kotimaiset eräsauvat isolla lumisommalla - Mitat 130cm-160cm 169 ,0 75 Lumikengillä pidemmälle upottavassa hangessa. - Ranskalaiset lumikengät nopealla "lumilauta"lukolla. - Säädettävä kengänkoko - Värit: harmaa ja punainen Eda Vosges LUMIKENGÄT 29 149 Perfect Line 65LBS METSÄSTYSJOUSI Taljajousi metsästyskäyttöön. - Vetovastus 65 paunaa - Yksittäislavat KETUN HENGARI JALKANARU 29 Pyytävä, helppokäyttöinen ketun jalkanaru. Helppo asentaa ja taidot vain kasvavat pyydettäessä. Mukana käyttöohjeet. Nordic Predator KETTUPILLI Kokeile ketunpyyntiä kätevän pillin avulla. Pillissä 4 eri äänivaihtoehtoa. Kestää pakkasta ja ääni kantaa kauas. Tutkitusti toimiva! 1390 Conibear 120 PYYNTIRAUTA - Jenkkiraudoilla minkit kuriin - Pyytävä, heti tappava vaihtoehto vahinkoeläimille LaFayette Micro-5 VHF-PUHELIN 159 Huolehdi metsästysaseittesi asianmukaisesta säilytyksestä. - Asekaappi jopa 8 aseelle! - Ovessa kolmipistelukitus - Piilosaranat - Piilotettu lukko - Upotettu kahva - Pohjassa kiinnityspisteet lattiaan - Materiaali: 1,2mm - Koko: 1397mm x 533mm x 254mm - Tilavuus: 166,4l - Paino: n. 30 kg. - Väri: mattamusta Sentry Safe ASEKAAPPI 229 279 Anar 47 MUSTA ASEKAAPPI Huippu suosittu asekaappi - Tukevaa tekoa 4 - 7 aseelle; - Vahvaa terästä; - Seinäkiinnitysmahdollisuus; - 5 vahvaa lukkotappia; - Turvasaranat; - Asetuki lakattua puuta; - Kork. 156cm, lev. 37cm, syv. 32cm; Paino 60kg Näyttävä asekaappi jopa 11 aseelle - Vahvaa terästä - Seinäkiinnitysmahdollisuus - 5 vahvaa lukkotappia - Turvasaranat Erillinen lukittava käsiase- / patruunalokero - Telineet ovessa - Asetuki lakattua puuta - Kork. 156 cm, lev. 53,5 cm, syv. 31,5 cm - Väri valkoinen Anar Deluxe 11 ASEKAAPPI Sniper Sharpshooter METSÄSTYSREPPU 49 Jahtireppu erämiehelle kaikilla herkuilla. - Erillinen paikka ampuma-aseelle, lisäksi lumihuppu myös aseenperälle - Muotoillut viilekkeet reiluilla säädöillä - Säädettävä kantojärjestelmä - Runsaasti taskutilaa - Lenkit irtoremmeille Maastoväritys Lafayette Micro 5 on kevyt ja pienikokoinen puhelin. Laitteen runko on metallirakenteinen. Lisäksi puhelin on varustettu suurella taustavalaistulla näytöllä ja mikä tärkeintä, laitteen kuuluvuus on erinomainen. Lafayette jatkaa jo aiemmista malleista tutuksi tullutta tinkimätöntä teknistä laatuvaatimustaan. Uusi Micro 5 on täysin vesi- ja pölytiivis metsästysradiopuhelin IP68-kotelointiluokan normien mukaisesti. Puhelin voidaan upottaa veteen 1 metrin syvyyteen 30 minuutiksi laitteen kärsimättä. Metallirunkonsa ja iskunkestävän etupaneelinsa ansiosta Micro 5 kestää kovaa käyttöä. Laatuantennien ja metallirungon avulla varmistetaan puolestaan pitkien yhteyksien pysyminen selkeinä vaativassakin maastossa. Kuiskaustoiminnon avulla voidaan kommunikoida riistaa häiritsemättä. Modulointitapa on FM ja kanavia on 40 - Taajuusalue on 67- 73 MHz - Lähetysteho 1/5 W - Laitteen käyttölämpötila on -20 °C - + 50 °C toiminta-aika isolla teholla yli 12 tuntia ja pienellä teholla jopa 26 tuntia. - Puhelimen mitat ovat 64 x 30 x98 mm. - Paino vain 175 g ja akku 65g - 3-tasoinen puheensalaus - 3 eri teho valintaa - MIL-testattu (tärinä ja pudotus) - IP68 (100% vesitiivis) - Kuiskaustoiminto - Akun säästömekanismi - Metallirunko - Suosikkivalikko tallennus mahdollisuus - Hätälähetystoiminto - Kompressori-toiminto - Tehdastakuu 3 vuotta. Pieni erä tarjoushintaan! Saatavilla Ylivieskan myymälästä. 299 Voit tilat a myös puhelimella tai sähköpostilla Tilaa soitta malla numer oon 0104303031 (Ark 9-16) Muina aikoin a lähetä tilaus myynt i@kar kkain en.com tai klikka a itsesi verkk okaup paan. se edullisen ostamisen tavaratalo Kärkkäinen Oulu Alasintie 12, Limingantulli, Oulu Kärkkäinen Ylivieska Ollilanojankatu 2, Ylivieska Kärkkäinen Ii Infopiste 010 430 3820 Sorosentie 2, Ii Kärkkäinen Lahti Pasaasi 2, Renkomäki, Lahti Verkkokauppa osoitteessa: Keskus 010 430 3000 Keskus 010 430 3020 Keskus 010 430 3630 www.karkkainen.com
• Teksti: Sauli Laaksonen, Antti Lavikainen ja Antti Oksanen, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira M l Monia metsästäjiä on ihmetyttänyt nesteen täyttämät rakkulamaiset muodostelmat hirvieläinten sisäelimissä. Yhteydenottoja ja havaintoja on tänä jahtikautena kertynyt erityisesti Pohjois-Karjalan ja Koillismaan hirvistä. Näitä rakkuloita esiintyy keuhkoissa, maksassa, vatsapaidassa tai lihaksissa. Rakkulat voivat vaihdella halkaisijaltaan muutaman millin lihasrakkuloista jopa parikymmensenttisiin rakkuloihin sisäelimissä. Rakkuloiden sisällä on heisimatojen tartuntakykyisiä toukkia, joiden väli-isäntiä hirvieläimet ovat. Näiden loisten pääisäntinä toimivat lihansyöjät: kissa- ja koiraeläimet sekä karhut. Tunnetuin näiden rakkuloiden aiheuttaja on hirviekinokokki, mutta varmuudella ainakin kaksi muuta heisimatolajia voivat olla rakkuloiden aiheuttajia. Heisimatojen aikuismuodot elävät isäntäeläimensä suolistossa. Niillä ei ole varsinaista ruoansulatuselimistöä, vaan ravinteet ryövätään suoraan loisen pintaepiteelin läpi isäntäeläimen nauttimasta ravintomassasta. Aikuisten heisimatojen koko vaihtelee muutamasta millimetristä aina muutamiin kymmeniin metreihin asti. Tunnetuin heisimato lienee ihmisen leveä heisimato, "lapamato" (Diphyllobothrium latum), joka voi saavuttaa jopa 20 metrin mitan. Lapamadon väli-isäntinä toimivat kalat. Johtuen suomalaisten vanhoista ruokailutavoista, joihin kuului suolatun kalan runsas nauttiminen, lapamato oli sangen yleinen suolistoloinen maassamme vielä muutama vuosikymmen sitten. Onpa kansallisloiseksemme kutsuttua lapamatoa käytetty sen elintapojen takia tietoisesti maailman hienostonkin kauneuden hoidossa; loinen kulutti suuren osan isännän nauttimista kaloreista Hirvieläimet heisimatojen väli-isäntinä ja auttoi näin painonhallinnassa. Lapamadon valtakausi kansantautina päättyi, kun piiriterveyssisar Alli Vaittinen, kansanomaisesti "Mato-Alli", käynnisti 1950-luvulla mittavan ja tuloksekkaan valistuskampanjan loisen häätämiseksi kansalaisista. Lapamato ei ole kuitenkaan tyystin kadonnut Suomesta ­ sen toukkia esiintyy edelleen kaloissa, ja lapamatotartunnan voi siis nykyäänkin saada kypsentämätöntä järvikalaa syömällä. Ihmisen ohella lapamato voi loisia myös muissa kalaa syövissä nisäkkäissä. ulosteeseen. Mikroskooppisen pienet munat joutuvat ravinnon mukana väli-isännän suolistoon, josta toukat hakeutuvat kohdekudokseen ja kehittyvät tartuntakykyisiksi toukkamuodoiksi. Heisimadon elämänkierto täyttyy, kun uusi pääisäntä syö väli-isännän sisällä olevan tartuntakykyisen toukan, joka sitten asettuu pääisännän suolistoon ja kasvaa sukukypsäksi munia tuottavaksi madoksi. Niiden heisimatolajien, joiden pääisäntinä ovat kasvissyöjät, väli-isäntinä toimivat useimmiten erilaiset kotilot ja muut nilviäiset, jotka päätyvät ravinnon mukana kasvissyöjän suolistoon. Kasvissyöjät, kuten hirvieläimet, voivat itse taas toimia lihansyöjien heisimatojen väli-isäntinä. Tällöin kasvissyöjät saavat tartunnan joko suoraan lihansyöjien ulosteiden saastuttamista kasveista tai toisten väliisäntien, kasvisten sisältämien pikkueläinten, välityksellä. Elämänkierto vaatii ainakin yhden väli-isännän Heisimatojen elämänkierto on mutkikas, ja siihen kuuluu pääisännän lisäksi yksi tai useampia väli-isäntiä. Loisen sukuelimet tuottavat suuria määriä munia pääisäntäeläimen Kolme heisimatolajia Hirvieläimistämme voi löytyä ainakin kolmen eri heisimadon rakkulamuotoja. Lajit voidaan suhteellisen helposti erottaa toisistaan rakkulan ulkonäön, koon ja sijaintipaikan perusteella. Tunnetuin on hirviekinokokin (Echinococcus granulosus -loisen hirvieläinkannan) toukkamuoto, ns. hydatidikysta. Suomalaisissa hirvieläimissä rakkulat ovat esiintyneet useimmiten keuhkoissa. Rakkulan pinta on vaalea tai helmenharmaa, ja rakkula sisältää harmaan kirkasta nestettä, jossa on suuri määrä pienen pieniä valossa kimaltelevia jyväsiä, ns. hydatidihiekkaa. Nämä jyväset Teania krabbei -heisimadon keite- Mikäli havaitset rakkulamuodostelmia käsittelemissäsi hirvieläimissä, ota yhteys Eviraan. 52 l Metsästäjä l 1 l 2010 tyn kokojyväriisin kokoisia rakkulamuotoja (cysticercus tarandi) hirven sydänlihaksen halkaisupinnalla.
• Taenia hydatigena -loisen rakkulamuotoja (cysticercus tenuicollis). Vasemmanpuoleisessa kuvassa noin mandariinin kokoinen rakkula löyhästi kiinnittyneenä poron vatsapaitaan. Oikeanpuoleisessa kuvassa noin luumun kokoinen rakkula maksan pinnalla. Lukuisia noin pähkinän kokoisia ekinokokkirakkuloita hirven keuhkoissa (vasemmalla) ja kaksi suurta appelsiinin kokoista ekinokokkirakkulaa poron keuhkoissa (oikealla). Näin lukuisina tai suurina esiintyessään on todennäköistä, että loisrakkulat vaikuttavat hirvieläimen yleiskuntoon ja altistavat petojen saalistukselle. ovat tartuntakykyisiä toukkia. Havaittujen rakkuloiden koko on vaihdellut pähkinän kokoisista lähes greipin mittaisiin. Hirvillä havaitut rakkulat ovat olleet yleensä pienempiä kuin poroilla. Tunnetuksi loisen tekee se, että se voi harhautua ottamaan ihmisen väliisännäkseen aiheuttaen samanlaisia rakkulamuodostumia myös ihmisen elimistöön. Samankaltaisen rakkulan saa aikaan yleismaailmallinen lihansyöjien loinen, Taenia hydatigena, jonka rakkula-astetta kutsutaan nimellä cysticercus tenuicollis. Rakkula sijaitsee usein maksan, mutta myös muiden elinten, pinnoilla tai löyhästi vatsapaidassa. Rakkula on tyypillisesti luumun tai omenan kokoinen, ohutseinäinen ja läpikuultava nestepussi. Rakkulan sisällä on vain yksi tartuntakykyinen heisimadon toukka. Kolmas rakkuloita hirvieläimiin aiheuttava heisimato on Taenia krabbei, jonka rakkula, cysticercus tarandi, poikkeaa sekä sijainniltaan että ulkonäöltään selvästi kahdesta edellisestä. Sen mielipaikka on lihaksisto. Loisen rakkuloita voidaan havaita myös sydänlihaksessa. Rakkulat ovat pieniä, vain noin keitetyn täysjyväriisin kokoisia ja läpikuultavia. Vähäisissä määrin esiintyessään ne saattavat helposti jäädä huomaamatta. todennäköisesti altistavat hirvieläintä petojen saalistukselle ja edistävät näin loisen elämänkiertoa. Ihmiselle ekinokokki voi olla kuitenkin vaarallinen tai ainakin pitkällistä hoitoa vaativa vieras. Siksi sen koiran ulosteen kautta kulkevan elämänkierron katkaisu on erityisen tärkeää. Hirvieläinten lihasta nämä loiset eivät ihmiseen tartu. Kaksi muuta mainittua heisimatoa, Taenia hydatigena ja Taenia krabbei, eivät tartu ihmiseen eivätkä aiheuta suuria muutoksia rakkulaa ympäröiviin hirvieläimen kudoksiin ja ovat todennäköisesti tälle lähes harmittomia. Viimemainittu voi kuitenkin, erityisen runsaana esiintyessään, aiheuttaa hirven ruhon hylkäämisen. Pääisännässään, petoeläimessä, Taenia krabbei voi kasvaa noin kahden metrin pituiseksi ja Taenia hydatigena jopa viisimetriseksi. Tämänkokoiset loiset voivat jo vaikuttaa isäntäeläimensä, esimerkiksi metsästyskoiran, hyvinvointiin. Ekinokokki on sen sijaan koiraeläimissä harmiton vain muutaman millimetrin pituinen heisimatojen lilliputti. ten lihaa eikä sisäelimiä. Metsästyskauden jälkeen koirat lääkitään välittömästi heisimatoihin tehoavilla lääkevalmisteilla. Heisimadot voivat heikentää isäntiensä terveyttä On epäselvää, kuinka paljon nämä heisimadot vaivaavat väli-isäntiään. Ekinokokkirakkulat runsaina muodostelmina keuhkoissa Katkaise elämänkierto Vaikka vastustamistoimenpiteillä ei olisikaan merkittävää vaikutusta luonnossa tapahtuvaan loisen kiertoon, on elämänkierron katkaisulla tärkeä merkitys ihmisten ja lemmikkien hyvinvointia turvattaessa. Kaikkien kolmen heisimadon elämänkierron katkaisu perustuu samoihin periaatteisiin: koirille ei anneta raakaa kypsentämätöntä hirvieläin- Tuntemattomia loisia Suomessa esiintyvä ekinokokkilaji ja sen elämänkierto tunnetaan jo melko hyvin. Taenia hydatigena ja Taenia krabbei -loisten osalta näin ei ole, vaan loisten elämän yksityiskohdat ja jopa varma lajinmääritys ovat hämärän peitossa. Tätä ilmentää hyvin jo suomenkielisten nimien puute. Geneettisten tutkimusten perusteella Suomessa esiintyvä Taenia krabbei vaikuttaa itse asiassa olevan aivan uusi laji. Sen elämänkiertoa ei täysin tunneta eikä tiedetä, onko sen tärkein pääisäntä Suomen luonnossa susi, kettu vai kenties karhu. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikössä on yhteistyössä Helsingin yliopiston Haartmaninstituutin ja Poroeläinlääkärit ry:n kanssa alkanut selvitystyö, joka tähtää edellä mainittujen loisten elämänkierron salaisuuksien paljastamiseen. Tässä työssä metsästäjien apu on välttämätöntä. Tutkijankammioissaan tuhertavat "geeninmetsästäjät" jäävät nimittäin vaille arvokasta tutkimusmateriaalia ilman valppaiden metsästäjien apua. Pyydämmekin metsästäjiä ystävällisesti ottamaan yhteyttä Eviraan (eläinlääkäri Sauli Laaksonen, puh. 020 772 4905) havaitessaan kuvatunkaltaisia rakkulamuodostelmia käsittelemissään hirvieläimissä. l Metsästäjä l 1 l 2010 l 53
• Kutsu kokoukseen. riistanhoitoyhdistyksen Kokouksessa käsitellään ohjesäännön 22 § mukaiset asiat. Nyt on aika vaikuttaa metsästysasioiden hoitoon! Metsästysasioidenhoitoon vaikuttaminen alkaa osallistumalla oman riistanhoitoyhdistyksen toimintaan ja vuosikokoukseen. Jollei riistanhoitomaksun suorittanut henkilö muuta ilmoita, hänet katsotaan sen riistanhoitoyhdistyksen jäseneksi, jonka toiminta-alueeseen kuuluvassa kunnassa hänellä on kotipaikka. Riistanhoitomaksun suorittanut henkilö voi myös liittyä jäseneksi sellaiseen riistanhoitoyhdistykseen, jonka toiminta-alueella hänellä on metsästysoikeus tai vähintään vuodeksi kirjallinen lupa metsästyksen harjoittamiseen. Jäsenyys on merkitty riistanhoitomaksukuittiin (metsästyskorttiin) ja kestää yhden metsästysvuoden kerrallaan. Mikäli joku yhdistyksen jäsenistä ei pääse kokoukseen, hän voi henkilökohtaisesti valtuuttaa toisen jäsenen edustamaan itseään. Tätä valtuutusta varten on valtakirja tämän lehden sivulla 52. Valtakirjassa ei välttämättä tarvita todistajia. Jotta kokouksessa voidaan todeta, että valtuuttaja on kyseisen yhdistyksen jäsen, valtuuttajan on merkittävä metsästyskorttinsa numero valtakirjaan tai annettava metsästyskorttinsa tai sen valokopio valtuuttamalleen henkilölle. Epäselvyyttä on ollut, voivatko metsästysseurat valtuuttaa jäseniään edustamaan seuraa riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa. Sääntöjen mukaan jäsen ei voi edustaa metsästysseuraa, vaan jokainen edustaa vain itseään ja enintään viittä poissaolevaa jäsentä. n Riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset Etelä-Häme Padasjoen rhy 4.2.2010 klo 18.30 Kullasvuoren koulu, Padasjoki Asikkalan rhy 8.2.2010 klo 18.30 Etelä-Päijänteen Osuuspankin kokoustila, Vääksy Hauhon-Tuuloksen rhy 9.2.2010 klo 18.30 Hauhon Osuuspankin kerhotila, Hauho Jokiläänin rhy 10.2.2010 klo 18.30 Ypäjän Osuuspankin kokoushuone, Ypäjä Lopen rhy 11.2.2010 klo 18.30 Lopen ampumaurheilukeskus Hattulan-Kalvolan rhy 15.2.2010 klo 18.30 Iittalan koulu, Hollaajantie 2, Iittala Janakkalan rhy 16.2.2010 klo 18.30 Lounaskellari Emmi, Turenki Rengon rhy 17.2.2010 klo 18.30 Tulinummi, Renko Lammin rhy 18.2.2010 klo 18.30 Lammin Säästöpankin kerhohuone, Lammi Urjalan rhy 22.2.2010 klo 18.30 Urjalan Erän maja, Urjala Forssan-Tammelan rhy 23.2.2010 klo 18.30 Tammelan kunnantalo, Tammela Hausjärven-Riihimäen rhy 24.2.2010 klo 18.30 Erätalo, Kinturinkuja 4, Riihimäki Hämeenlinnan rhy 25.2.2010 klo 18.30 Parolannummen sotilaskoti 2, Vaakunasali, Parola Lahden seudun rhy 26.2.2010 klo 18.30 Hollolan hirvi, Aikkalantie 37, Hollola Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi ForssanTammelan ja Lahden seudun rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Etelä-Savo Anttolan rhy 2.2.2010 klo 19.00 Ollinmäen viinitila, Anttola Puumalan rhy 2.2.2010 klo 18.00 Kunnantalo, valtuustosali, 52200 Puumala Enonkosken rhy 4.2.2010 klo 19.00 Kievari Enonhovi, Enonkoski Savonrannan rhy 4.2.2010 klo 18.00 Vanha kunnantalo, Savonranta Hartolan rhy 6.2.2010 klo 16.00 Gasthaus Koskenniemi, Hartola Heinolan seudun rhy 6.2.2010 klo 12.00 Hotelli Kumpeli, Heinola Sysmän rhy 6.2.2010 klo 14.00 Ravintola Uoti, Sysmä Haukivuoren rhy 9.2.2010 klo 19.00 Haukivuoren Riistamiesten maja Virtasalmen rhy 9.2.2010 klo 18.00 Virtasalmen palvelupiste, Virastotie 3, 77330 Virtasalmi Sulkavan rhy 10.2.2010 klo 19.00 Ravintola Muikkukukko, Sulkava Savonlinnan rhy 10.2.2010 klo 18.00 Vanha kunnantalo, 57200 Savonlinna Juvan rhy 11.2.2010 klo 18.00 Kunnan valtuustosali, Juva Ristiinan rhy 11.2.2010 klo 19.00 Ristiinan Koulukeskus, Ristiina Joroisten rhy 16.2.2010 klo 19.00 Hotelli Joronjälki, 79600 Joroinen Rantasalmen rhy 16.2.2010 klo 18.00 Osuuspankin kokoustilat, Rantasalmi Mäntyharjun-Hirvensalmen rhy 17.2.2010 klo 18.00 Tyllilä-Hovi, Tylliläntie 52, Mäntyharju Pertunmaan rhy 17.2.2010 klo 19.00 Lounaskahvila Soppanainen, Pertunmaa Kangasniemen rhy 18.2.2010 klo 18.00 Ravintola Hymykuoppa, 51200 Kangasniemi Mikkelin seudun rhy 18.2.2010 klo 19.30 Porrassalmen Eräveikot ry:n maja, Valkolantie Jäppilän rhy 23.2.2010 klo 18.00 Jäppilä-talo, 77570 JÄPPILÄ Pieksämäen rhy 23.2.2010 klo 19.00 Kanttilasali, Naarajärvi, Vilhulantie 5, Pieksänmaa Kerimäen rhy 24.2.2010 klo 19.00 Hotelli Herttua Punkaharjun rhy 24.2.2010 klo 18.00 Punkaharjun kunnanvirasto, Valtuustosali, Punkaharju Heinäveden rhy 25.2.2010 klo 18.00 Yläasteen koulukeskus, Heinävesi Kangaslammin rhy 25.2.2010 klo 19.00 Kangaslammin seurakuntasali, Kangaslampi Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Anttolan, Puumalan, Virtasalmen, Joroisten, Rantasalmen, Ristiinan, Pertunmaan, Kangasniemen, Jäppilän ja Punkaharjun rhy:ssä, puoli tuntia ennen kokouksen alkua Puolangan rhy 18.2.2010 klo 18.00 Puolankajärven koulu, ruokasali Sotkamon rhy 22.2.2010 klo 18.00 Kainuun Osuusmeijerin auditorio, Salmelantie 6 Suomussalmen rhy 23.2.2010 klo 18.00 Hotelli Scandic Kiannon Kuohut Hyrynsalmen-Ristijärven rhy 24.2.2010 klo 18.00 Ristijärvi, Keskuskoulu, Aholantie 22 Kuhmon rhy 25.2.2010 klo 18.00 Kuhmotalo, Pajakkasali Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa tuntia ennen kokousta, paitsi Kajaanin rhy:ssä 1,5 ennen kokouksen alkua. Keski-Suomi Uuraisten rhy 1.2.2010 klo 18.30 Uurainen, Teivaalan Tupa Ala-Keiteleen rhy 2.2.2010 klo 18.30 Äänekoski, Kokoustila Huippu, Torikatu 6 A 20 (3.kerros), 44100 Äänekoski Toivakan rhy 2.2.2010 klo 18.30 Toivakka, Seurakuntakoti Jämsän seudun rhy 3.2.2010 klo 18.30 Jämsänkosken metsäoppilaitos Metsäkonekouluntie 14, 42300 JÄMSÄNKOSKI Pylkönmäen rhy 3.2.2010 klo 18.30 Pylkönmäki, OP:n kokoustila Saarijärven rhy 4.2.2010 klo 18.30 Saarijärvi, Pyssylän ampumaradan maja Suolahden-Sumiaisten rhy 4.2.2010 klo 18.30 Sumiainen, Tiitelän alakerran kokoustilat Sumiaisraitti 17, 44280 SUMIAINEN Konneveden rhy 8.2.2010 klo 18.30 Konnevesi, Kunnantalo Kainuu Vuolijoen rhy 15.2.2010 klo 18.00 Palokunnan luentosali Kajaanin rhy 16.2.2010 klo 18.00 Kaukametsän opiston auditorio, Koskikatu 4 B, Kajaani Paltamon rhy 17.2.2010 klo 18.00 Hakasuon koulu 54 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Kannonkosken-Kivijärven rhy 9.2.2010 klo 18.30 Kannonkoski, Piispala, 43300 Kannonkoski Pihtiputaan rhy 10.2.2010 klo 18.30 Pihtipudas, Jukola, Kirkkotie 2, 44800 PIHTIPUDAS Vanhan-Korpilahden rhy 10.2.2010 klo 18.30 Korpilahti, Seurakuntatalo, Kirkonmäentie 1, 41800 Korpilahti Karstulan-Kyyjärven rhy 15.2.2010 klo 18.30 Karstula, Yläaste auditorio, Koulutie 13, 43500 KARSTULA Kinnulan rhy 15.2.2010 klo 18.30 Kinnula, Seurakuntakoti Hankasalmen rhy 16.2.2010 klo 18.30 Hankasalmi, Kirkonkylän koulu, Yläaste Koulutie 14, 41520 Hankasalmi Multian rhy 16.2.2010 klo 18.30 Multia, OP:n kerhohuone Jyväskylän seudun rhy 17.2.2010 klo 18.30 Vesanka, Vesalan kurssi- ja leirikeskus, 41940 VESANKA Viitasaaren rhy 17.2.2010 klo 18.30 Viitasaari, Nuorisotalo, Haapaniementie 52, 44500 VIITASAARI Itä-Päijänteen rhy 18.2.2010 klo 18.30 Joutsa, Seurakuntakoti Keuruun rhy 22.2.2010 klo 18.30 Keuruun Varuskuntakerho, Keurusselän Kasarmialue, 42720 KEURUU Laukaan rhy 22.2.2010 klo 18.30 Laukaa, Seurakuntatalo Petäjäveden rhy 23.2.2010 klo 18.30 Petäjävesi, OP:n kerhohuone Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Ala-Keiteleen rhy, Pihtiputaan rhy ja Viitasaaren rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Ruokolahden-Imatran rhy 18.2.2010 klo 18.30 Ruokolahden keskuskoulu, ruokalasali, Metsolantie 7, 56100 Ruokolahti Rautjärven rhy 19.2.2010 klo 18.00 Kunnantalo, valtuustosali, Simpeleentie 12, 05680 Simpele Parikkalan rhy 19.2.2010 klo 19.00 Särkisalmen seudun metsästysyhdistyksen maja, Särkisalmi, Parikkala Ylämaan rhy 22.2.2010 klo 18.30 EKOP:n Ylämaan konttorin kerhohuone Iitin rhy 23.2.2010 klo 19.00 Päijät-Hämeen Osuuspankin kokoustila, Iitintie 9 Elimäen rhy 24.2.2010 klo 19.00 Elimäen Osuuspankin kerhohuone Etelä-Saimaan rhy 25.2.2010 klo 19.00 Monitoimitalo, Pormestarinkatu 10 B, Lappeenranta Virolahden rhy 26.2.2010 klo 19.00 Pitäjäntupa Kirkontie 480 Virolahti Valtakirjojen tarkastus puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Valkealan-Kouvolan, Luumäen, Jaalan-Kuusankosken, SavitaipaleenSuomenniemen, Iitin ja Etelä-Saimaan rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Kolarin rhy 26.2.2010 klo 19.00 Kolarin kunnanvirasto, 95900 Kolari Simon rhy 26.2.2010 klo 18.30 Simon yläasteen ruokala 28.2.2010 klo 15.00 Sodankylän rhy Sodankylän ammatti-instituutti, Paarman sali Valtakirjojen tarkastus tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Pelkosenniemen, Tornion, Pellon, Savukosken, Ranuan, Tervolan, Muonion ja Simon rhy:ssä puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Rovaniemen seudun ja Inarin rhy:ssä 2 tuntia ennen kokouksen alkua. Haukiputaan rhy 24.2.2010 klo 19:00 Kellon Koulukeskus Kylätie 6 90820 Kello Vaalan rhy 24.2.2010 klo 19:00 Kurikkavaaran hiihtomaja, Vaala Hailuodon rhy 25.2.2010 klo 19:00 Hailuodon ampumaradanmaja, Kottaintie 87, Hailuoto Raahen seudun rhy 25.2.2010 klo 19:00 Raahen Merikadun koulu, Merikatu 3, 92100 Raahe Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Limingan seudun rhy:ssä puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Oulu Sievin rhy 3.2.2010 klo 19:00 Sievin valtuustosali, Sievi Pyhäjärven rhy 4.2.2010 klo 19:00 Hiisitupa, Jyväskyläntie, 86800 Pyhäsalmi Taivalkosken rhy 4.2.2010 klo 18:00 Taivalkosken metsäkonekoulu Piippolan seudun rhy 8.2.2010 klo 19:00 Kestilän virastotalo, Hallintokatu 5, 92700 Kestilä Tyrnävän rhy 8.2.2010 klo 19:00 Riistala, Tyrnävä Muhoksen rhy 9.2.2010 klo 18:00 Muhoksen ampumarata, Lummenlammentie, Muhos Utajärven rhy 9.2.2010 klo 18:00 Utajärven Yläasteen auditorio, Utajärvi Limingan seudun rhy 10.2.2010 klo 19:00 Limingan Kansanopisto, Liminka Oulaisten rhy 10.2.2010 klo 19:00 Honkamaja, Hietalantie 91, 86300 Oulainen Haapajärven-Reisjärven rhy 11.2.2010 klo 19:00 Haapajärven yläaste, Koulukatu 23, Haapajärvi Nivalan rhy 11.2.2010 klo 19:00 Nivalan eränkävijäin toimitalo, Pyssymäki, Nivala Haapaveden rhy 15.2.2010 klo 19:00 Haapaveden opisto, Vanhatie 45, 86600 Haapavesi Kärsämäen rhy 16.2.2010 klo 19:00 Konttila, Kärsämäki Siikajokilaakson rhy 16.2.2010 klo 19:00 Siikajoen kunnanvirasto, Ruukki Kuusamon rhy 17.2.2010 klo 18:30 Kuusamon lukion auditorio, Oulangantie 1, 93600 KUUSAMO Oulun rhy 17.2.2010 klo 19:00 Luonnonvara-alan ammattikorkeakoulu (Vallinkorva), Metsäkouluntie, 90650 Oulu Kiimingin-Ylikiimingin rhy 18.2.2010 klo 19:00 Kiimingin yläaste, 90900 Kiiminki Pudasjärven rhy 18.2.2010 klo 18:00 Pudasjärven Kansalaisopisto, Lukiontie 4, 93100 Pudasjärvi Kalajoen-Alavieskan rhy 22.2.2010 klo 19:00 Raution metsästysmaja, 85160 Rautio Kempeleen-Oulunsalon rhy 22.2.2010 klo 19:00 Paukun maja, Oulunsalo Iin seudun rhy 23.2.2010 klo 18:30 Oijärven metsästysseuran maja Ylivieskan rhy 23.2.2010 klo 19:00 Ylivieskan Osuuspankin kokoustilat, Kauppakatu 11, 84100 Ylivieska Pohjanmaa Himangan rhy 2.2.2010 klo 18.00 Koski-Hovi, Himanka Lapuan rhy 2.2.2010 klo 18.00 Lapuan nuorisotalo, Lapua Seinäjoen rhy 2.2.2010 klo 18.00 Pako-Pirtti, Ämmälänkylä, Seinäjoki Halsuan rhy 3.2.2010 klo 19.00 Kunnantalo, Halsua Ilmajoen rhy 3.2.2010 klo 19.00 Kunnantalo,valtuustosali, Ilmajoki Toholammin rhy 3.2.2010 klo 18.00 Toholammin kunnantalo, Toholampi Ähtärin rhy 3.2.2010 klo 18.00 Tuomarniemi, Ähtäri Jalasjärven rhy 4.2.2010 klo 18.00 Osuuspankki,Jalasjärvi, Jalasjärvi Peräseinäjoen rhy 4.2.2010 klo 18.00 Näätämaja, Peräseinäjoki Teuvan rhy 4.2.2010 klo 18.00 Kulttuuritalo, Orrela Teuva Härmän rhy 9.2.2010 klo 18.00 Haaruksen maja Härmä Kurikan rhy 9.2.2010 klo 18.00. Osuuspankki, Kurikka Lestijärven rhy 9.2.2010 klo 18.00 Yläaste, Lestijärvi, Lestijärvi Isojoen-Karijoen rhy 10.2.2010 klo 18.00 Karijoen Ms, metsästysmaja, Karijoki Jurvan rhy 10.2.2010 klo 18.00 Osuuspankki, kokoustila, Jurva Kaustisen rhy 10.2.2010 klo 18.00 Kaustisen säästöpankki, kokoustila, Kaustinen Kyrönmaan rhy 10.2.2010 klo 18.00 Savilahti-talo, Vähäkyrö, Vähäkyrö Kannuksen rhy 11.2.2010 klo 18.00 Kannuksen kaupungintalo, Kannus Kauhavan rhy 11.2.2010 klo 18.00 Yrittäjäopisto, Kauhava Kuortaneen rhy 11.2.2010 klo 18.00 Kuortaneen kunnantalo, Kuortane Lappajärven-Vimpelin rhy 16.2.2010 klo 18.00 Valtionvirastotalo, Lappajärvi, Lappajärvi Lohtajan rhy 16.2.2010 klo 18.00 Houraatin maja, Lohtaja Nurmon rhy 16.2.2010 klo 18.00 Nurmo-talo, Nurmo Kauhajoen rhy Lappi Pelkosenniemen rhy 14.2.2010 klo 17.00 Pelkosenniemen kunnantalo Ylitornion rhy 14.2.2010 klo 13.00 Jupon Erän ampumaratakeskus, Pessalompolo Tornion rhy 17.2.2010 klo 18.00 Tornion kaupunginhotelli Pellon rhy 18.2.2010 klo 18.00 Pellon kunnan valtuustosali Sallan rhy 18.2.2010 klo 18.00 Sallan kunnanvirasto Rovaniemen seudun rhy 20.2.2010 klo 12.00 Saarenkylän Nuorisoseuran talo Kittilän rhy 20.2.2010 klo 12.00 Elokuvasali Yläri Utsjoen rhy 20.2.2010 klo 12.00 Kylätalo Saivu, 99950 KARIGASNIEMI Inarin rhy 21.2.2010 klo 11.00 Ivalon yläaste Savukosken rhy 21.2.2010 klo 11.00 Kunnanvirasto Ranuan rhy 22.2.2010 klo 18.00 Ranuan yläaste, Ranua Tervolan rhy 23.2.2010 klo 18:00 Lapinniemen koulu, Tervola Kemijärven rhy 25.2.2010 klo 18.00 Kemijärven Kulttuurikämppä, Hietaniemenkatu 5, Kemijärvi Keminmaan rhy 25.2.2010 klo 18.00 Keminmaan kirjasto/Nuorisotalon auditorio Muonion rhy 25.2.2010 klo 18.00 Ammattioppilaitos Lappia Posion rhy 25.2.2010 klo 19.00 Posion kunnan valtuustosali, Kirkkotie 1, 97900 POSIO Enontekiön rhy 26.2.2010 klo 18.00 Tunturi-Lapin Luontokeskus Kymi Miehikkälän rhy 5.2.2010 klo 18.00 Ravintola Punahilkka, Miehikkälä Valkealan-Kouvolan rhy 8.2.2010 klo 19.00 Voikkari, Voikkaantie 42, 45910, Voikkaa Luumäen rhy 9.2.2010 klo 19.00 Palvelukeskus Mäntykoti, Patteritie 7, 54500 Taavetti Lemin-Taipalsaaren rhy 10.2.2010 klo 18.30 Taipalsaaren kunnantalo Vehkalahden-Haminan rhy 11.2.2010 klo 19.00 Metsäkylän seurantalo, Hamina Joutsenon rhy 12.2.2010 klo 19.00 EKOP:n Joutsenon konttorin kerhohuone, Saimaantie 1, 54100 Joutseno Jaalan-Kuusankosken rhy 15.2.2010 klo 19.00 Ravintola Vanha-Kelo, Jaala Pyhtään rhy 16.2.2010 klo 19.00 Huutjärven koulu, Huutjärventie 57, Pyhtää Sippolan rhy 16.2.2010 klo 18.00 Kirstinkallion koulu, Myllykoski Kymin-Karhulan rhy 17.2.2010 klo 19.00 Seuratalo Honkala, Laajakoski, Kotka Savitaipaleen-Suomenniemen rhy 17.2.2010 klo 18.00 Ravintola Sahrami Anjalan rhy 18.2.2010 klo 19.00 Korven koulu, Korventie 703, Anjalankoski Metsästäjä l 1 l 2010 l 55
• 17.2.2010 klo 19.00 Erähovi, Kauhajoki Lehtimäen-Soinin rhy 17.2.2010 klo 18.00 Soinin Osuuspankki, Soini Perhon rhy 17.2.2010 klo 18.00 Kunnantalo, valtuustosali, Perho, Perho Ylistaron rhy 17.2.2010 klo 18.00 Ylistaro-talo,auditorio, Ylistaro Alajärven rhy 18.2.2010 klo 18.00 Alajärven kaupungintalo, Alajärvi Evijärven-Kortesjärven rhy 18.2.2010 klo 18.00 Kortesjärven osuuspankki, Kortesjärvi Kälviän-Ullavan rhy 18.2.2010 klo 18.00 Kälviän aluetoimisto(entinen valtuustosali), Kälviä Vetelin rhy 18.2.2010 klo 18.00 Vetelin koulukeskus Veteli Alavuden-Töysän rhy 23.2.2010 klo 18.00 Alavuden kaupungintalo, Alavus Laihian rhy 23.2.2010 klo 18.00 Jakkulan ampumarata huoltorakennus, Laihia Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan tuntia ennen kokouksen alkua. Pohjois-Karjala Valtimon rhy 1.2.2010 klo 18:00 Kuntalaisten talon valtuustosali Tuupovaaran rhy 2.2.2010 klo 18:00 Erälä, Öllöläntie 197, 82750 Öllölä Tohmajärvi-Värtsilän rhy 3.2.2010 klo 18:00 Kunnantalon valtuustosali, Järnefeltintie 1, 82600 Tohmajärvi Rääkkylän rhy 4.2.2010 klo 18:00 Rääkkylän kunnantalon valtuustosali, Kinnulantie 1, 82300 Rääkkylä Polvijärven rhy 8.2.2010 klo 18:00 Polvijärven kunnantalon valtuustosali, Polvijärventie 18, 08370 Polvijärvi Nurmeksen rhy 9.2.2010 klo 18:00 Hyvärilän kurssikeskuksen auditorio, Lomatie 12, 75500 NURMES Outokummun rhy 10.2.2010 klo 18:00 Kaupungintalo, valtuustosali, Hovilankatu 2, 83500 Outokumpu Lieksan rhy 11.2.2010 klo 18:00 Kultuurikeskus, Pielisentie 9, 81720 LIEKSA Liperin rhy 15.2.2010 klo 18:00 Koulukeskus, Penttilä-sali (keltainen puurak.) Koulukuja 1, 83100 LIPERI Kiteen rhy 16.2.2010 klo 18:00 Kiteen kaupungintalon valtuustosali, Kiteentie 25, 82500 KITEE Kesälahden rhy 17.2.2010 klo 18:00 Karjalan-Kievari, kokoushuone, Lappeenrannantie 18 , 59800 KESÄLAHTI Juuan rhy 18.2.2010 klo 18:00 Juuan kunnantalon valtuustosali Poikolantie 1, 83900 Juuka Joensuun seudun rhy 22.2.2010 klo 18:00 Hotelli Julie, Valimontie 3, 08071 LEHMO Ilomantsin rhy 23.2.2010 klo 18:00 Ilomantsin kunnantalon auditorio, 82900 Ilomantsi Enon rhy 24.2.2010 klo 18:00 Kunnantalon valtuustosali, Kunnantie 2, 81200 Eno Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan tuntia ennen kokouksen alkua. Pohjois-Häme Jalannin rhy 2.2.2010 klo 18:00 Ravintola Kruuna&Klaava, Kurisjärventie 11, TOIJALA Kangasalan rhy 3.2.2010 klo 18:00 Valtuustosali, KANGASALA Kuhmalahden-Sahalahden rhy 4.2.2010 klo 18:00 Pohjan koulun ruokala, Kuhmalahti Kuhmoisten rhy 4.2.2010 klo 18:30 Kuhmoisten Seurahuone, KUHMOINEN Kurun rhy 8.2.2010 klo 18:00 Kurun Seuratalo Lempäälän seudun rhy 9.2.2010 klo 18:30 Manttaalitalo, Teollisuustie 1, LEMPÄÄLÄ Längelmäveden rhy 11.2.2010 klo 18:30 Hyytiälän metsäasema, Hyytiäläntie 124, 35500 KORKEAKOSKI Mäntän seudun rhy 11.2.2010 klo 18:00 Mäntän Seudun Koulutuskeskus 15.2.2010 klo 18:00 Nokian seudun rhy Kerhola, NOKIA Pälkäneen ja Luopioisten rhy 16.2.2010 klo 19:00 Kankaanlukon ampumaradan maja Ruoveden rhy 18.2.2010 klo 18:00 Ruoveden Osuuspankki, kokoustila Sääksmäen-Valkeakosken rhy 18.2.2010 klo 18:00 Saarioismaja, Juhansali Tampereen rhy 22.2.2010 klo 18:00 Suomalainen Klubi Teiskon rhy 23.2.2010 klo 18:30 Kanta-Teiskon Nuorisoseurantupa, Kuusjärventie 5 Virtain rhy 23.2.2010 klo 18:30 Nuorisokeskus Marttinen, Virrat Varpaisjärven rhy 8.2.2010 klo 19.00 Varpaisjärven peruskoulu, auditorio, 73200 Varpaisjärvi Kuopion rhy 9.2.2010 klo 18.00 Hotelli Savonia, Sammakkolammentie 2, 70200 Kuopio Tuusniemen rhy 9.2.2010 klo 19.00 Tuusniemen Osuuspankin kokoushuone, 71200 Tuusniemi Kaavin rhy 10.2.2010 klo 18.00 Osuuspankin tilat Kaavi, Kaavi Sonkajärven rhy 10.2.2010 klo 18.00 Kangaslammin hiihtokeskus Sonkakoskentie 205, 74300 SONKAJÄRVI Juankosken rhy 11.2.2010 klo 19.00 Osuuspankin kerhohuone, Juankoski, Juankoskentie 16, 73500 JUANKOSKI Karttulan rhy 11.2.2010 klo 18.30 Karttulan kunnanvirastotalo, Kissakuusentie 6, Karttula Keiteleen rhy 15.2.2010 klo 19.00 Keiteleen kunnan valtuustosali, Keitele Kiuruveden rhy 15.2.2010 klo 19.00 Hotelli-Ravintola Peltohovi, Asematie 9, 74700 KIURUVESI Lapinlahden rhy 16.2.2010 klo 18.30 Lapinlahti-sali, Kivistöntie 2, 73100 LAPINLAHTI Leppävirran-Varkauden rhy 16.2.2010 klo 19.00 Leppävirta Kivelän koulun auditorio, Laivurintie 16, Leppävirta Maaningan rhy 17.2.2010 klo 19.00 Maaningan Osuuspankin kerhohuone, Maaningantie 31, 71750 Maaninka Nilsiän rhy 17.2.2010 klo 19.00 Nilsiän Manttu, Nilsiä Pielaveden rhy 18.2.2010 klo 18.00 Tilausravintola Juhlaranta Vehmersalmen rhy 22.2.2010 klo 18.30 Vehmersalmen Osuuspankin kerhohuone, 71310 Vehmersalmi Siilinjärven rhy 24.2.2010 klo 18.00 Siilinjärven koulukeskus, auditorio, 71800 Siilinjärvi Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa tuntia ennen kokousta, paitsi Riistaveden, Vesannon, Sonkajärven, Maaningan, Vehmersalmen rhy:ssä puoli tuntia ennen kokousta. Pietarsaarenseudun rhy 25.2.2010 Kl. 19:00 Sursik Skola, Bennäs, Pännäinen Valtakirjojen tarkistus alkaa puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Närpiönseudun ja Pietarsaarenseudun rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Vaasanseudun rhy:ssä kokous alkaa 45 minuuttia ennen kokouksen alkua. Satakunta Lounais-Satakunnan rhy 1.2.2010 klo 18.00 Kollan Kalliopirtti, Rauma Ikaalisten-Jämijärven rhy 2.2.2010 klo 18.00 Lahdenpohjan maja Eräharju Kokemäen-Kauvatsan rhy 3.2.2010 klo 18.00 Huittisten Ammatti- ja yrittäjäopisto, Kokemäki Sastamalan rhy 3.2.2010 klo 18.00 Sylvään Koulu, Ojansuunkatu 8, Sastamala Hämeenkyrön-Viljakkalan rhy 4.2.2010 klo 18.00 Ravintola Kulta Casino, Ylöjärvi Noormarkun seudun rhy 4.2.2010 klo 18.00 Söörmarkun Nuorisoseuran talo, Söörmarkku Harjavallan rhy 5.2.2010 klo 18.00 Yaran kerhotalo Porin rhy 5.2.2010 klo 18.00 Ravintola Liisanpuiston auditorio, Pori Pohjois-Satakunnan rhy 8.2.2010 klo 19.00 Varuskuntakerho, Niinisalo Ulvilan piirin rhy 8.2.2010 klo 18.00 Ravintola Ulvilan Seurahuone Lavian seudun rhy 9.2.2010 klo 18.00 Hirvelä, Sastamala Merikarvian rhy 9.2.2010 klo 18.00 Merikievari, Merikarvia Ala-Satakunnan rhy 10.2.2010 klo 18.00 Huittisten Osuuspankki, Huittinen Siikaisten rhy 10.2.2010 klo 18.00 Siikaisten Kunnanvirasto, valtuuston istuntosali Mouhijärven piirin rhy 11.2.2010 klo 18.00 Hotelli Ellivuori, Vammala Säkylän-Köyliön rhy 11.2.2010 klo 18.00 Säkylän Huovinrinteen kerho, Säkylä Kihniön rhy 12.2.2010 klo 18.00 Kihniönkylän Eräveikkojen maja, Kihniö Punkalaitumen rhy 12.2.2010 klo 18.00 Nordea pankin kokoustila, Punkalaidun Euran seudun rhy 15.2.2010 klo 18.00 Euran Urheiluhalli, kisatupa, Eura Parkanon-Karvian rhy 16.2.2010 klo 18.00 Keskustan ala-aste, Parkano Valtakirjojen tarkistus alkaa puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Porin ja Ulvilan ja rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Pohjois-Savo Iisalmen rhy 1.2.2010 klo 19.00 Metsäpirtti, Kainuuntie 6 A, 74100 Iisalmi Riistaveden rhy 1.2.2010 klo 19.00 Riistaveden Osuuspankin kerhohuone, 71160 Riistavesi Rautalammin rhy 2.2.2010 klo 18.30 Pääkirjasto, Kivijalka, Rautalampi Rautavaaran rhy 2.2.2010 klo 18.00 Rautavaaran kunnanviraston valtuustosali. Koulutie 1, 73900 Rautavaara Suonenjoen rhy 3.2.2010 klo 18.00 Pitäjäntupa, Suonenjoki Vieremän rhy 3.2.2010 klo 19.00 Vieremän Rientola, Petterintie 23, 74200 VIEREMÄ Tervon rhy 4.2.2010 klo 18.00 Nuorisotalo Manttu, Mantuntie, 72210 Tervo Vesannon rhy 4.2.2010 klo 18.30 Vesannon riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa valitaan yksi uusi hallituksen varsinainen jäsen jäljellä olevaksi kaudeksi. Kirjaston kokoustilat, Keskustie 14, Vesanto Ruotsinkielinen Pohjanmaa Kokkolanseudun rhy 15.2.2010 Kl. 19:00 Såka Byagård Närpiönseudun rhy 16.2.2010 Kl. 19:00 Yrkesakademin, Närpes, Närpiö Vaasanseudun rhy 17.2.2010 Kl. 19:00 Petsmo UF, Pjuckvägen 14, 66540 PETSMO Uudenkaarlepyynseudun rhy 18.2.2010 Kl. 19:00 Restaurang Juthbacka, Nykarleby Vöyrinseudun rhy 22.2.2010 Kl. 19:00 Vörå Norra skola, Karvsor Lapväärtinseudun rhy 23.2.2010 Kl. 19:00 Kristinestads högstadieskola, Kristiinankaupunki Maalahdenseudun rhy 24.2.2010 Kl. 19:00 Kommungården i Malax, Malax Uusimaa Karjalohjan rhy 1.2.2010 klo 19.00 Länsi-Uudenmaan Säästöpankki, Karjalohja Siuntion rhy 1.2.2010 kl klo 18.00 Gårdskulla Café, Sjundeå Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Lempäälän seudun rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. 56 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Keski-Uusimaan rhy 2.2.2010 klo 18.00 Stålhanen Kartano, Stålhanentie 4, 04400 Järvenpää Porvoon rhy 2.2.2010 kl klo 18.00 Ravintola Iris, Porvoo Karjaan rhy 3.2.2010 kl 19.00 Cafe Ekborg, Salovägen 224, 10300 Svartå Pohjan rhy 3.2.2010 kl klo 18.00 Fiskars Wärdshus Tenholan rhy 3.2.2010 kl klo 18.00 Malmåsa föreningshus, Prästkulla Tammisaaren rhy 4.2.2010 kl klo 18.00 Ekenäs högstadie / Tammisaaren yläaste Flemmingsgatan 17, Ekenäs Hankoniemen rhy 4.2.2010 kl 19.00 Haagapuiston koulu / Hagaparkens skola Vantaan rhy 4.2.2010 klo 18.00 Helsinge skola, Ylästöntie 3 , 01510 Vantaa Lohjan rhy 8.2.2010 klo 18.00 Länsi-Uudenmaan Säästöpankki, kokoustila Laurinkatu 48, 08100 Lohja Nummi-Pusulan rhy 8.2.2010 klo 18.30 Länsi-Uudenmaan Säästöpankin, Pusula Sammatin rhy 8.2.2010 klo 19.00 Sammatin paloasema Mäntsälän rhy 9.2.2010 klo 18.00 Mäntsälän ampumaurheilukeskus Hirvihaarantie 725, 04680 Hirvihaara Pornaisten rhy 9.2.2010 klo 19.00 Laukkosken työväentalo, Vanhatie 1, 07150 Laukkoski Kirkkonummen rhy 9.2.2010 kl klo 18.00 Kirkkonummen VPK /Kyrkslätt FBK Askolan-Pukkilan rhy 10.2.2010 klo 18.30 Ravintola Kohiseva, Keskustie 19, 07560 Pukkila Ruotsinpyhtään rhy 10.2.2010 klo 18.00 Tesjoen seurakuntatalo/Tessjö församlingshem, Notkolantie 2 Vihdin ja Karkkilan rhy 11.2.2010 klo 18.00 Hotelli Nummela, Lentokentäntie 5, 03100 Vihti Pernaja-Loviisan rhy 11.2.2010 kl klo 18.00 Byahemmet, Byahemsvägen 16, 07740 Gammelby Myrskylä-Artjärven rhy 15.2.2010 klo 19.00 Artjärven kunnan valtuustosali / Artsjö kommuns fullmäktigesal, Pajatie 1, 16200 Artjärvi Inkoo-Snappertunan rhy 15.2.2010 kl klo 18.00 Fagerviks Uf-lokal / Fagervikin nuorisoseuratalo, Fagervik, Ingå Espoo-Kauniaisten rhy 16.2.2010 klo 18.00 Omnia Ammattiopisto, Leppävaaran toimipiste, Upseerinkatu 11, 02600 Espoo Sipoon rhy 16.2.2010 kl klo 18.00 Föreningslokal Hemgård, Paipisvägen 338, 04170 PaipisSipoo Lapinjärven rhy 17.2.2010 kl 19.00 Lapinjärven Kirkonkylän paloasema, Lapinjärventie 43, 07800 Lapinjärvi Orimattilan rhy 17.2.2010 klo 18.00 Helinäntupa, Kuismapolku 2, 16300 Orimattila Liljendalin rhy 17.2.2010 kl klo 18.00 Stallet, Sävträsk Hyvinkään rhy 18.2.2010 klo 18.00 Vehkojan koulu / auditorio, Männikkötie 6, Hyvinkää Nurmijärven rhy 18.2.2010 klo 18.00 Keski-Uudenmaan Osuuspankin kokoushuone, Keskustie 6, 01900 Nurmijärvi Helsingin rhy 22.2.2010 klo 18.00 Metsästäjätoimisto, Sompiontie 1, 00730 Helsinki Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Varsinais-Suomi Laitilan seudun rhy 3.2.2010 klo 19:00 Pyhärannan metsästysyhdistyksen maja, 23950 Pyhäranta Loimaan seudun rhy 3.2.2010 klo 19:00 Loimaan Seurahuone, 32200 Loimaa Maskun seudun rhy 4.2.2010 klo 18:30 Henrikin koulu, Moisiontie 16, 21270 Nousiainen Paimionlahden rhy 4.2.2010 klo 19:00 Sauvon Merikulman Metsänkävijät ry:n metsästysmaja, 21570 Sauvo Perniönseudun rhy 8.2.2010 klo 18:30 Salon Op Perniön konttori, 25500 Perniö Someron rhy 8.2.2010 klo 19:00 Someron Seurahuone, Rantatie 2, 31400 Somero Marttilan seudun rhy 9.2.2010 klo 19:00 Tarvas-Hovi, 21450 Tarvasjoki Salon seudun rhy 9.2.2010 klo 18.00 Keskustan koulu, Kavilankatu 1, 24100 Salo Pöytyän seudun rhy 10.2.2010 klo 19:00 Haukkavuoren Hiihtomaja, 21880 Pöytyä Turun seudun rhy 10.2.2010 klo 19:00 Liedon Riistamaja, 21420 Lieto Mynämäen alueen rhy 11.2.2010 klo 18:30 Mynämäen OP, kerhohuone, 23100 Mynämäki Rymättylän-Merimaskun rhy 11.2.2010 klo 18:30 Viherlahti, Merimaskuntie 530, 21160 Merimasku Alastaron rhy 15.2.2010 klo 18:00 Alastaron metsästysseuran maja, 32440 Alastaro Kiskon piirin rhy 15.2.2010 klo 18:30 Suomusjärven Palokunnan talo, 25410 Suomusjärvi Kalannin seudun rhy 16.2.2010 klo 19:00 Kalannin Erämiesten maja, Kalanti Vakka-Suomen rhy 17.2.2010 klo 18:00 Ketarsalmen Kievari, Hylkiläntie 45, 23310 Taivassalo Turunmaan saariston rhy 17.2.2010 kl klo 18:30 Korpo Kommunalgården, 21710 Korpo Kemiönsaaren rhy 18.2.2010 kl 19:00 Bjärkas gård, 25830 Västanfjärd Paraisten rhy 18.2.2010 kl klo 18:00 Finlands fiskeri- o. miljöinstitut / Kalatalous- ja ympäristöinstituutti, Fiskeriskolvägen 72, 21610 Kirjala Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua, paitsi Someron ja Pöytyän rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Metsästäjä l 1 l 2010 l 57
• Metsästäjäorganisaatio tiedottaa Metsästäjämäärä taas nousuun Lunastettujen metsästyskorttien lukumäärä vuonna 2009 Piiri 2008 2009 muutos muutos % Etelä-Häme 11 443 11 533 90 0,8 Etelä-Savo 16 864 16 790 -74 -0,4 Kainuu 16 533 16 367 -166 -1,0 Keski-Suomi 18 233 18 351 118 0,6 Kymi 16 439 16 479 40 0,2 Lappi 34 673 34 741 68 0,2 Oulu 42 089 42 410 321 0,8 Pohjanmaa 23 537 23 657 120 0,5 Pohjois-Häme 11 838 11 863 25 0,2 Pohjois-Karjala 19 770 19 688 -82 -0,4 Pohjois-Savo 27 570 27 485 -85 -0,3 Ruotsink. Pohjanmaa 9 628 9 740 112 1,2 Satakunta 15 233 15 325 92 0,6 Uusimaa 29 692 29 837 145 0,5 Varsinais-Suomi 13 651 13 736 85 0,6 Yhteensä 307 193 308 002 809 0,3 Lapin riistanhoitopiirissä ilmoitetaan haettavaksi Riistapäällikön toimi Lapin riistanhoitopiirin toimialueeseen kuuluu 20 riistanhoitoyhdistystä. Piirin oma metsästäjämäärä on noin 35 000. Piirin toimipaikka sijaitsee Rovaniemellä. Riistapäällikön toimenkuvaan kuuluu piirin toiminnan johtaminen hallituksen alaisuudessa, lupa-asioiden valmistelu ja lupapäätöksien teko viranomaisena, yhteistyö sidosryhmien ja viranomaisten kanssa, kestävään riistatalouteen liittyvät toimet sekä metsästykseen liittyvän koulutuksen ja neuvonnan järjestäminen. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää: - hyvää riistahallinnon tuntemista - vankkaa kokemusta metsästäjänä - organisointikykyä ja valmiutta itsenäiseen toimintaan - valmiutta joustavaan työaikaan ja toimialueella liikkumiseen - yhteistyö- ja vuorovaikutuskykyä sekä johtamistaitoa - koulutusvaatimuksena alalle soveltuva korkeakoulututkinto Toimen hoitamisessa ovat eduksi myös: - Lapin erikoisolosuhteiden tuntemus - perehtyneisyys suurpetokysymyksiin - poroelinkeinoon liittyvien asioiden tunteminen - hyvä riistanhoidon ja ympäristösäädösten tunteminen - hyvä esiintymiskyky ja kirjallinen esittämistaito - kielitaito Toimen palkkaus määräytyy voimassa olevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan. Toimi olisi otettava vastaan 1.3.2011. Riistanhoitopiirin hallitukselle osoitetut kirjalliset hakemukset liitteineen, joita ei palauteta, pyydetään toimittamaan 26.2.2010 mennessä osoitteella: Lapin riistanhoitopiiri, Vanamokatu 3 D, PL 8050, 96101 Rovaniemi. Tiedustelut: puheenjohtaja Erkki Huhta, puh. 0400-394 606 tai riistapäällikkö Teuvo Eskola, puh. 0400-392 667. Muistathan ilmoittaa metsäkaurissaaliin? Metsäkaurissaaliin ilmoittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (432/2005) mukaan metsästäjän on ilmoitettava alueella toimivaltaiselle riistanhoitopiirille metsäkauriin metsästyksen tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä seitsemän päivän kuluessa siitä, kun metsäkauris on tullut metsästetyksi. Ilmoituksen voi tehdä riistanhoitopiirille www.riista.fi-sivujen etusivun pikavalikosta löytyvällä webbi-tallennuslomakkeella tai sivuston lomakepalvelusta löytyvällä täytettävällä, tulostettavalla ja postitettavalla metsäkauriin saalisilmoituslomakkeella. Lomakkeen voi pyytää myös riistanhoitopiiristä. Saaliin ilmoittaminen on erityisen tärkeää kannan kehityksen ja saaliin rakenteen seurannan vuoksi. Olennaista myös on, että metsästäjä ilmoittaa sen rhy:n sekä metsästysseuran tai seurueen tiedot, jolta saalis on saatu, vaikka olisi itse jäsenenä jossakin muualla. Lisäksi myös muualta kuin seurojen tai seurueiden metsästysalueilta saadut saaliit tulee ilmoittaa. Osoitteenmuutoksia Ulvilan piirin riistanhoitoyhdistys: uusi toiminnanohjaaja Marko Ojala, Ruusumarjantie 17, 28660 Pori, puh. 040-292 4110, ulvila@riista.fi Mouhijärven piirin rhy: uusi toiminnanohjaaja Erkki Nyyssönen, Uotsolantie 61, 38460 Sastamala, puh. 050-1777, erkki.nyyssonen@nsn.com Muista rauhoittamattomien lintujen pyyntilupahakemukset! Rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikaiset poikkeuspyyntiluvat kannattaa hakea jo nyt, vaikka tarve ajoittuisi marjakauteen! Hakemusten käsittely valitusaikoineen vie oman aikansa ja viime hetkellä akuuttiin tarpeeseen haettu lupa voi tulla liian myöhään ja vahinko on jo sattunut. Hakulomakkeet löytyvät kotisivultamme www.riista.fi. Piirieissä tapahtuu Kymi Nuorten eräleiri 2010 Aika: 28.6.­2.7. 2010 Paikka: Leiri pidetään Pöksänlahden Leirikeskuksessa Savitaipaleella. Leirillä tutustutaan monipuolisesti luontoon, kalastukseen, metsästykseen ja luonnossa liikkumiseen. Mahdollisuus suorittaa myös metsästäjätutkinto. Leirille otetaan neljäkymmentä 10­14-vuotiasta poikaa tai tyttöä. Osallistumismaksu 120 e. Tule mukaan kokemaan villejä elämyksiä! Ilmoittautumiset 31.5.2010 mennessä ja lisätietoja: Luumäen riistanhoitoyhdistys, Pasi Laari puh. 0400 298 308 Lemi-Taipalsaaren riistanhoitoyhdistys, Petteri Saarnia puh. 050 336 2293 Savitaipaleen- Suomenniemen riistanhoitoyhdistys, Tarmo Hjerppe puh. 040 739 2848 Mikko Toivola VarsinaisSuomen riistapäälliköksi Ekologi (FM) Mikko Toivola on nimitetty VarsinaisSuomen riistanhoitopiirin riistapäälliköksi 1.4.2010 alkaen. Hän siirtyy uuteen tehtävään Pyhäjärviinstituutista, jossa hän on toiminut asiantuntijana Muuttuva Selkämeri -hankkeessa. Aiemmin hän on toiminut eräsuunnittelijana Metsähallituksessa. 58 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Palautteet vieraskynä-palstasta Tilaa kirjoja, filmejä ja pelejä! Tutustu laajempaan tuotevalikoimaamme internetsivuillamme www.riista.fi Onko koiranjalostus tehnyt metsästyskoirista sairaita? Onko koirien perinnöllisiä sairauksia vähätelty tarkoituksen pyhittämiseksi eli haluttujen myönteisten ominaisuuksien kustannuksella? Metsästäjä-lehden lukijoiden mielipiteitä viime lehdessä esitettyyn vieraskynä-kysymykseen: "Aivan varmasti on. Tavoitteemme on ollut jo pitkään tuottaa koiria metsästykseen huippuhyvistä vanhemmista. Siis niistä, jotka vastaavat ulkomuodoltaan mahdollisimman täydellisesti ihailemaamme ulkomuotoa. Sekä niistä, jotka ovat huippuja metsästyskoirakokeissa. Tämä estää mielestäni riittävän monipuolisuuden geenitasolla ja sekin lisää sairastuvuutta." "Ongelmahan on liiallinen ulkomuodon - jopa sairaiden ja luonnonvastaisten piirteiden - korostaminen, yhä uusien rotujen synnyttäminen ja entistä ahtaampi sukurutsaus. Pahimmillaan ihmisen järjettömyys ilmenee tietyissä seurakoiraroduissa, mutta eivät siltä ole säästyneet metsästyskoiratkaan. ­ ­ Sairaimmat rodut pitäisi kylmästi ja välittömästi kieltää ja niiden kasvattaminen säätää rangaistavaksi. ­ ­ Metsästyskoiraroduissa rotukirjoja voisi hieman ja harkitusti raotella. Juuri risteymillähän kaikki nykyiset rodut ovat alunperin syntyneetkin. Miksei niiden elinkelpoisuutta voisi samalla menetelmällä myös parantaa? Paraskin jahtikoira on elävä olento, ei kone, josta pitäisi teollisesti tuottaa täsmälleen itsensä kaltaisia klooneja jokaiselle tarvitsevalle." "Metsästyskoirienkin kasvatus on bisnestä. Hyvää tuottoa haetaan vaan suurella koiramyynnillä, välittämättä laadusta ja terveydestä." "Ihminen on itsekkäästi pyrkinyt olemaan luomakunnan jumala ja käyttänyt tässäkin asiassa häikäilemättömästi hyväkseen ylivertaista älyään muihin eläimiin nähden. Ihminen pyrkii kaikenaikaa hallitsemaan ympäröivää luontoa ja samalla myös pyrkii jalostamaan sitä haluamallaan tavalla, ei luonnon ehdoilla vaan omalla tavallaan. Koirien jalostuksessa käytetään räikeimmillään vain muutamaa siitoseläintä jolloin rutsausta tapahtuu jo parissa sukupolvessa. On luonnollista, että myös huonot, ei-toivotut geenit siirtyvät seuraaviin sukupolviin. ­ ­ Käytimme omaa koiraamme aikanaan eläinlääkärillä ja hänen kanssaan tuli puhe myös lääkärin omista koirista, jotka kaikki olivat sekarotuisia. Kysyin häneltä syytä moiseen ja hän vastasi, että hän haluaa nauttia terveistä koirista, jotka elävät pitkän iän, ei sairaista rotukoirista." "SKL voi ainoastaan tiukentamalla kasvattajien sääntöjä luoda tilanteen jossa asiallinenkin kasvattaja toteaa tilanteen mahdottomaksi ja rupeaa tuottamaan rekisteröimättömiä pentueita. Eli jos joku niin kyllä lainsäätäjä on se taho, jonka tulee hommaan luoda säännöt. Rekisteröimättömästäkin penikasta saa nykyään, ainakin joissakin roduissa, mahdottoman hyvän korvauksen verrattuna rekisteröityyn. Missään nimessä ei saa hommaa ajaa siihen suuntaan että kasvattajia ruvetaan ajamaan "oman polun" kulkijoiksi." Onko koiranjalostus tehnyt metsästyskoirista sairaita? Oppaat ja kirjat: Vesilinnustus-kirja Metsästäjän uusi keittokirja Karhunmetsästys -kirja Ole siviä sikanen -kirja Pyy pivossa (HUOM! hinta) Metsäpeuraopas Metsästäjän opas Lintukoirat metsästyksessä Lumijälkiopas Villiä elämää Jäniksen selässä Postikortit: Riistanisäkäs-postikortti Riistalinnut-postikortti 40 35 55 27 5 5 30 35 5 5 7 _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl (postikortteja lähetetään minimissään 4 kpl/tilaus) 1 _______kpl 1 _______kpl Julisteet: (taitettuna) Riistalinnut Riistanisäkkäät Pelit: Riistaeläimet-muistipeli Riistavisa-lautapeli Pelikortit: Suomen riistaeläimet Ranta- ja vesilinnut Suomen kalat Pihapiirin lintuja Pihapiirin kasveja Pihapiirin pikkueläimiä DVD: Hirvenruhon paloittelu Unelmien hanhisyksy Hirvimetsä Peuramailla Lumiset pienpetojahdit Karhun todelliset kasvot (suomi+ruotsi) Laukauksia ja latvateeriä Haaveitteni metsähanhi Lumisten kairojen metsähaukut Metsästäjä­vastuu­turvallisuus 1,50 _______kpl 1,50 _______kpl 10 _______kpl 32 _______kpl 5 5 5 5 5 5 23 26 24 26 26 15 26 26 26 28 _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl Laajempi tuotevalikoima internetsivuillamme www.riista.fi Tilaukset postitetaan postiennakolla (postiennakkomaksu 3,70 + postimaksu paketin painon mukaan) Tilaukset: nettitilaukset: www.riista.fi, kauppapaikka postitse: Metsästäjäin keskusjärjestö, Varasto, Fantsintie 13­14, 00890 Helsinki puhelimitse: (09) 2727 8120 Nimi: kyllä 71 % Lähiosoite: ei 0 % en osaa sanoa 29 % Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelinnumero: Metsästäjä l 1 l 2010 l 59
• Kaupantekoa bracco italiano, 0400-205 933, kk-unkarin vizsla, 045-110 6729, weimarinseisoja, 040-503 4971, bourbonnais'n seisoja, 045-128 7262, stabyhoun, 044-504 8966. www.saksanseisojakerho.fi Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: jalostusneuvoja Jorma Korpela 044-511 2013, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Tero Savolainen 0440-130 703, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Mika Maliniemi 0400 139 041 Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh.050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi Kiinnostaako saksanmetsästysterrieri? Ota ensin yhteyttä rotujärjestöön. www.saksanmetsastysterrierit.org. Pentulistalla vain jalostuskriteerit täyttävät yhdistelmät. Pentuvälittäjä: Susanna Pasanen p. 040-731 0674. Jäsenhakemukset: Jukka Kinnunen puh. 050-560 2088. Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry Jo 60 vuotta metsästäjien ja kalastajien edunvalvontaa maa­ ja vesialueita omistamattomien harrastajien puolesta. Tule mukaan toimintaan! Lisätietoja 03-212 6543 ja www.eramies.org. Dreeverin pentuja s.17.11.2009 hyvät vanhemmat! Siikon kennel puh. 0400-139 236. Beaglen pentuja hyvin ajavista vanhemmista. Synt. viikolla 5. Puh.040-584 3751 Metsäkaveria vailla? Käyttölinjaisia punaisen irlanninsetterin pentuja varattavissa metsästys-ja koekäyttöön.Puh.0400-199 385 Tulossa: lyhytkarvaisen saksanseisojan pentuja. Metsästäjälle. Uros sekä Emä: KVA:ta ja A-lonkat. Puh. 040 ­ 510 6935. Lk.weimarinseisojan pentuja keväällä 2010. Kokeissa ja näyttelyissä palkitut vanhemmat. Puh. 050-492 1028 / www.qasidas.net Bretagnenbassetin pentuja varattavissa. Od synt 20.1.10. Puh. 02-865 4462/Mirja tai 050-370 0765/Tarja Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu.Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. Pantentoidut Reflex-äänenvaimentimet kaikkiin luotiaseisiin, vaimennusteho yli 90%. Asesepänliike BR-Tuote Oy Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Silentum ja Noise Stopper kiväärivaimentimet cal 22LR-50BMG. Valmistaja Suomen Jahtivaruste Ky, Hästöntie 432, 25500 Perniö puh. 0400-842 196 www.jahtivaruste.fi Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3:lle aseelle 55 e, 4:lle 60 e, 5:lle 65 e ja 6:lle 70 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. Asekaappi, kotimainen SIS 3492- hyv. sertifikaatti. Lisätiedot www.corrosafe.fi www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500-176 596 Luolatutkat, www.deben.com, Terrier Finder mallit Mk3 ja pitkä kantama eli long range edullisesti. Toimitus välittömästi. Puh. 0400-820 492. Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range.Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www. kimitojaktbod.fi puh. 0500-826 404 tai 02-423 804, fax 02-423 805 Suomen suurin käytettyjen koiratutkien varasto. Tarcker 230 Mhz, Äly Supra, Classic, Comp, Pointer 2001 ­ 2007, Magnum, Ultrapoint. Haukunilmaisimella tai ilman. Lisäksi myymme Trackerin uusia tutkia G400 GPS, Classic, Maxima, Exact. Nopea, luotettava Tracker tutkahuolto. VHF-puhelimet + lisävarusteet. Petsafe haukunrajoittimet sekä koulutuspannat. Larsmo Helcom, Nils Hellman, Peltotie 9, 68570 LARSMO. Puh. 0400-362 136, 06-728 1520. www.koiratutkat.fi Huollan jahtiradiot, koiratutkat RJAK, Pl 38, 44101 Äki ilt./vkl puh. 050-557 2000 VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi VHF-puhelimet, uusimmat mallit. Lafayette, Zodiac, Hunter, Rexon. Riistakamerat, kuulonsuojaimet. RitKos Oy, Mäntsälä 0400-203 398 www.ritkos.fi Laatuparistoja koiratutkiin ja metsästyspuhelimiin mm. CELLPAC Oy, Korsnäs puh. 06-364 1565 www.cellpac.net Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Kaislaleikkurit suoraan valmistajalta, myös mökkikäyttöön, sekä kampiaks./terien korj. puh. 0500-652 241 myös ilt. ja vk-lopp. www.kaislaleikkuri.net Kiikarinjalat ja kiikarien erikoisasennukset suoraan valmistajalta. Myös pistoolien jalat. Asesepänliike BR-Tuote Oy, Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite: guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää turhan irrotus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämäläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Puukonteriä ja tarvikkeita puukon-valmistukseen, myös retkiluistimia. Puh. ja faxi 06-724 7813,puh.06-729 0431. Maasto-/ lumipuku eli Wehrmacht-kääntöpuku! Nyt repro / Saksa. Myös kesähousut. Til.esite puh. 0400-722 007 tai kts www.wh-varuste. fi MIDWAY SUOMI OY Jo noin 100000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukiikarit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm.kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 09-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Koto-Pelti Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faxien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2010 hinta on 15 Eur / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Toistoalennus peräkkäisissä numeroissajulkaistusta ilmoituksesta on 15 %. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki. E­mail: marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 2/2010 ilmestyy 26.3.2010. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 19.2.2009. HUOM! Emme ota ilmoitusaineistoa vastaan puhelimitse. Myydään Koira-, minkki-, ym. verkkoja Rautarantala Oy puh. 09-876 5291 www.rautarantala.com Kalastukseen Timo-laatuverkot ja tarvikkeet edullisesti. T:mi Timo - Paula. Puh 044-584 3611. Kuhaverkkoja 45-55 mm käsinp. 3/5m. Pit. 56 m. Alap. tukipaulalla. Puh. 0400-205 273 Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Pienpetopyydykset: Ketun jalkanaru, heti tappavia loukkuja ja rautoja kaikille pienpedoille, myös majavalle. Puh. 0400-181 498, Taisto Hietala, http://www.kesavaylan.net Pienpetopyydykset valmistajalta. Valmistettu vahvasta sinkitystä verkosta. Minkille /Näädälle 72x18x15cm 25 /kpl. Molemmista päistä pyytävä 105x18x15cm 40 /kpl. Supille ja ketulle 115x35x38cm 58 /kpl. Opetusvideo tai DVD 60min 25 /kpl + pk V.Syynimaa, 62310 Voltti. Puh.06-484 9116, 040-700 7528, 06-484 5221 Baikal MP27 395,-, Finn 512 Marocchi 1130,Yildiz 479,-, SKB 505S 1390,-, SKB 3000 895,CZ ZKM 452 295,-,Marlin 925+kiik.+vaim.295,Swarovski3-12x56 595,-,Kahles 2,5-10x50 880,Leupold 2-7x33+läpät 249,-, 3-9x40+läp 269,Meopta 3-12x56 595,-, Docter 2,5-10x48 695,Conibear 120-2 15,-, Duke 120-2 10,50 Ahti Huvila Oy www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, uh 06-528 1203. Aseet/patruunat mm. Armed 12/76 VS pumppu 390,-, Armed 12/89 p-auto VS 440,-, Toz 12/76 VS 530,-, Fausti Albion 12/76 1070,-, Marlin 45-70 760,-, Tokarev 7,62 kiv 590,-, Henry 22 WMR+kiik 565,-, Baikal 222+kiik 270,-, Lee 90050 lataussarja 140,-, Duke 120 raudat alk 13,-. Streamlight valaisimet, BSA kiikareita, Safepower kaapit, Trust haulikon patr ym. Tilaa kuvasto/luettelo + käyt. lista. Asetalo Oy, Virrat P. 03-4755377 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76syn 360e,12/89 syn 440e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821 337, 0400-384 118, 0400-384 518 Posti,MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com Myymme uusia ja käyt. mets. aseita: Benelli, Remington, Lincoln, Baikal ym. sekä patruunoita, ruutia, nalleja, luoteja ja muita metsästystarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Krono Järn, Torgarev. 2, Kruunupyy Puh. 06-834 5003, 050-411 0473. Sako,Tikka, CZ ja Remington kiväärit. Kivääritarjous! CZ 550 .308 Win alk.650 e Benelli, Beretta, FC ja Lincoln haulikot. Meopta R1 3-12x56 valopisteellä 775 e ja Tasco 3-9x40 Pronghorn 75 e, takuu 10v. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Puh. 03-348 4004, Käytetyt aseet netissä: www.asetarvike.fi Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040-540 1182 Suom. valm. latauspuristimia. Puh. 040-751 9192, www.vetaro.net Aseet, patr. + lataustarv.+ratalaitteet + kahvat puh. 019-782 307 www.mattikauppi.fi Alfa/Ultra-Alfa - vaimennin kivääriin 140 - 160 euroa, asennus 50 euroa teräksinen, ei hitsattu, tehovaimennin halkaisija 42 mm, paino alkaen 250g, www.ouluntyostokeskus.com japanilaiset ja keskiaikaiset miekat puh. 08-311 3133, 040-508 5833 IT-kiväärin vaimentimet kal..22 hornet-.458 IT-Asepaja Runkotie 17, 54120 Joutseno puh. 0500-497 981 www.it-asepaja.fi. Järjestöt ja Yhdistykset Bassetit metsästykseen! Ota yhteys Suomen Bassetkerhon Seppo Erkkylä puh. 0400-174 992 Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen", joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä, ajava pieni englantilainen jäniskoira. Aikoessasi hankkia beaglen ota yhteys Suomen Beaglejärjestöön. Pentuvälitys, puh. 045-7730 4244, jäsenrek. ja rahastonhoitaja Ritva Jauhiainen. Yhteyst. ritva.jauhiainen@beaglejarjesto.fi, puh.040-522 2839. Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö - Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n pentuneuvojilta saat tietoa hyvistä pentueista. Jämptin pennuista tietää Petri Teräs puh. 0500-122 588 ja Norjan harmaista Jaakko Kytönen puh. 06-232 1269, 040-705 4785. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla hirvikoira asioissa. Soita Marjo Viinikka puh. 050-307 8895 ja saat jo seuraavan jäsenlehden. Internet http:www.shhj.fi Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Marjo Halonen puh. 040-764 0104 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Ota yhteys Suomen Mäyräkoiraliiton ­ Finska Tax-klubben ry:n pentuvälitykseen, puh. 03-342 1532, 040-531 1340 tai 0400-774 914 www.mayrakoiraliitto.fi. Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Saksanseisojakerhon pentuvälitys: Kk-saksanseisoja, 0400-438 112, lk-saksanseisoja, 044-272 6622, bretoni, 0400-437 941, pk-saksanseisoja, 040-835 1289, münsterinseisojat, 040-539 1310, lk-unkarin vizsla, 040-568 4426, spinone, 040-517 8213, korthalsingriffoni, 0400-872 991, Eläintentäyttäjiä Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja.net Harri Huuhtanen. Ahmas. Puh. 0400-346 109 www.konservaattori.com Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, Mattilantie 56,Janakkala. Puh. 050-563 0169. www.trofeet.fi Linnut, nisäkkäät, trofeet Tapio Kontula, Iitti. Puh. 040-729 3683. Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040 558 4019, www.lietsala.net Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Myös lasisilmien myynti sekä alan opetus. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. www.markkunatri.fi. Jari Niskanen, Laukaa puh.0400-317 828, www.jariniskanen.net Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk Huippu laatua. Eläinkonservaattori Teemu Salonen, Inkoo puh. 050-563 7820. Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Juhani Tyvelä, Kaijantie 12, Oulu. Puh. 045-122 1380. Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Itälaikan pent. Takuu. Puh. 040-564 9740. www.suojarannankennel.net Pohjanpystykorvan pentuja.Terveet, näyttely ja koepalkitut vanhemmat. Puh.050 3669490 Nurmes. Labradorin metsästyslinjaisia pentuja varattavissa puh. 0440-665 891, 0400-886 921 Metsästyslinjaisia labradorinnoutajan pentuja. puh 040-559 5733 Lahti Labradorin pentuja metsästykseen. Luovutus vko 12. puh. 050-563 7536 Luovutusikäisiä dreeverin pentuja jänistä ajavista vanhemmista. Puh. 044-944 4935. Kolmivärisiä dreeverin pentuja hyvin ajavista vanhemmista. Puh. 040-743 3714. 60 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Kaupantekoa Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsa-hanhi-pyy-varis-haukka-kyyhky-fasaanihirvi-peura-kauris-karhu-susi-kettu-supi-minkkijne. puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net. Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35e + tk. puh. 0400-304 633. Laadukkaat, kotimaiset purkinsulkijat suoraan valmistajalta. Puh.040-585 8133. Katso netistä: www.eratapio.fi Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely www.puuru.com. Puh.044-368 1441. Suosittu, kestävä Joke-vetopressu Eur 130 sis alv. Heti varastosta. Puh. 0500-627 883 vaarala@phpoint.fi Ruokinta-automaatti, säiliö 200l, väliseinä, kippaava katto 160 e. Kyttäyskoppi, siirrettävä 220 e. Puh. 0500-316 165. Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Fasaaneja, käytössä uusi koulutusmaasto Forssa, www.fasaanitila.net puh. 050-307 3752 Sarvitrofeen taustalevyjä. Massiivi mänty. Hirvi 14 e, peura 11 e, kauris 9 e. Puh. 050-438 2370 Myydään eläintentäyttötarvikkeita mm. silmät, rungot, eulaani, apoxie, puhdistettu bensiini. Tiedostelut ja tilaukset: soita 040 75 83 895 tai tobias.sigg@hotmail.com Liike (T.S.Wildlife) on Närpiössä, 85 km e Vaasasta ja 95 km p Porista. Sarvitrofeetaustalevyjä Hirvi 15e Peura 12e Kauris 10e Minkkiloukut 14e www.puuseppa.info 050-561 6493 Uutuus. Lämpökannet, talviverkoille ja avantouimareille. pilkkireput, pikahihna ym metsästystuotteet. www.erakonttinen.com. Katso myös vuokramökkejämme www.mökkihotelli.fi. Erä- ja Lappi-kirjoja osoitteessa www.antikka.net. Erä-lehden vuosikertoja vuosilta 81-99. Hyväkuntoisia. Puh. 0400-925 448 Metsänpoika- metsästysseurojen ATK-ohjelma, jossa vuokra-alueet ja kaadot voidaan merkitä kartalle. Kattava seurakirjanpito jossa mm. vuokrasopimukset, jäsenet, s-postilaskutus, pyyntiluvat ja seuran ilmoitukset. Katso www.winsu.net tai tilaa ilmainen esittelyohjelma: puh. 013- 651 023 /Pentti Kuokkanen. Jahtipaikat.fi - Internetissä toimiva metsästysseuran paikkatietoratkaisu. Nyt luvalliset metsästysmaat kunnolla kartoille! www.jahtipaikat.fi Pihtipudas. Kontiotalo hyvien mets. ja kal. ja marjastusmaiden sydämestä. Mahd liitt. Mets. seur. Valtionmaat liki. Tutustu www.etuovi.com Tarjoa. Puh. 040-704 6764 Jarkko. Lapissa Tanhuan erämaatontteja sekä valm. mökkejä. Pääsee myös seuraan. Kysy puh. 0400-199 818. Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala Aseiden tukit, karhennukset, korjaukset. Rauli Lönnfors puh 044-2832596 Valkeala. Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjausmuutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. Maahantuojan valtuuttama vaihtopiippujen sovituspalvelu. Finnclassic, Valmet ja Tikka 512 aseisiin. Kauttani myös suoraan vaihtopiiput sovitettuna. Nopea toimitus. Myös muut alan työt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase- ja optiikkahuolto. Vienankatu 14, 87100 Kajaani. Puh. 08-613 0655, 040-535 4134. www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400­528 098. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Teemme aseiden korjaukset, huollot ja muut asesepän työt. Puh: 03-348 4004, 050-404 7387 Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, Pl 38, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Valt. Tracker - koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Auktorisoitu Tracker ja Pointer koiratutkahuolto. Lindholmnin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri, käyntiosoite: Nygatan 1. Puh. 06-383 2980. Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Peltoniementie 4, 36600 Pälkäne. Puh. 0400-150 356. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat. Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 Nervk. 1, Hki. JEPPE AKTIIVI PLUS 15 KG Paljon liikkuvien koirien täysravinto. Erityisesti aktiivikaudella metsästys-, urheilu- ja työkoirille. ·Valkuainen 27%, rasva 25% KNZ WILD NUOLUKIVET ·hirvien herkkua ·myös tarhatuille riistaeläimille LANGATON TÄHYSTYSKAMERA Ketun ja pienriistan metsästykseen! ·Ladattava 2,4"TFT-LCD näyttö - irrotettava ·IP 67, LED valaisee 1,5 m ·1 m taipuisa kaapeli, magneetti, peili ja koukku 6438074153928 Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@nic.fi Afrikan-jahtipaketit, Kanadan-karhut puh. 0400-220 557 tai 040-551 5669 Lisää kohteita www.jahtimatkat.net Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Hauholla fasaaninmetsästystä ja koirankoulutusmahd. sekä kasvatuslintujen myyntiä. Myös sorsajahteja. Kysy ruokailu- ja majoituspalv. http://koti.aina.net/~kokkala Ulla ja Auvo Kokkala 050-588 9593/040-841 0999. Metsästystä Etelä-Afrikassa. edulliset metsästyspaketit suoraan safarin järjestäjältä. www.riistareissu.fi. Puh. 040-564 9597 Tarjoamme kuusipeura- ja villisikajahdit Ruotsiin hintaan alkaen 380e/hlö, www.wildexperience.fi 0400-570 342 Laadukkaat metsästysmatkat Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Kanadaan. Laaja valikoima ja parhaat kohteet kilpailukykyisin hinnoin. B&R Hunting Oy p. 010 622 3940 www.brhunting.fi, info@brhunting.fi Fasaanijahdit Lohjalta- koirankoul., majoitusta mukavuuksin, s-sauna ym. www.elamystila.net puh. 040-558 1422. Lähde unelmiesi karhujahtiin Kanadaan! Soita heti puh. 041 - 7226 416 WWW.MECACLUB.NET 17500 /kpl K-MAATALOUS www.k-maatalous.fi Uusia metsästyselokuvia! Hirvihaukkujen hurmaa elokuva hirvikoirista ja hirvenmetsästyksestä. Hienoja haukkuja, kutkuttavia tilanteita, täyttä toimintaa alusta loppuun! Pääosissa harmaanorjanhirvikoira, jämtlanninpystykorvat sekä karjalankarhukoira. Kesto 53 min., 23,90 + toim.kulut Ostetaan Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 a 2,40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirven sarvia R. Pentinmäki Jäpintie 344 C 60800 Ilmajoki Puh.050-554 6852 Muokkaamattomia villi turkiksia. Pentti Hirvonen. Möykkylahdentie 9, 83700 Polvijärvi. Puh. 0500-328 875. Riista, mm hirven, peuran, jäniksen ruhot. 3 ­ tähden sieniä, myös kuivattuna. Deliresta Oy / Autiosaari 050-522 5973. Ostan pohjanpystykorvan- tai länsilaikan urospennun Puh. 050-336 8724. Pyyntiretkiä suurille kairoille elokuva pystykorvametsästyksestä suurissa erämaissa. Pääosissa kaksi pohjanpystykorvaa, linnunhaukun suomenmestareita molemmat. Perinteistä suomalaista eränkäyntiä parhaimmillaan. Kesto 72 min., 23,90 + toim.kulut Tuotanto: www.videosara.fi Tilaa omasi eräelokuvien nettikaupasta www.dvdtilaus.fi Vuokralle tarjotaan Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. personal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Lomamökki Ranuan Simojärvellä, hyvät pilkki, metsästys ja marj. mahd. puh 0400-193 351 Siikajoki jokisuistossa vanha maalaistalo nyk. mukavuuksin. Hyvät vesilintujenmetsästys-, marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. Veneenlaskuluiska on kulkyht. vesitse merelle. Puh. 0500-583 649. Kämppä 8:lle + savusauna ja kota. VP:n keskellä ­ Joroisissa. Puh. 050-559 8145 Andöyn saaren merenrantatalossa vapaata ensi kesänä. Tilaa esite ja varaa viikkosi, 550 e. Puh. 050-596 8980. Työsuorituksia Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Puh. 02-728 7503. Muokkaamme kaikenlaisia turkisnahkoja lukuunottamatta onttokarvaisia. Nahkajalostamo M. Salonen Ky Röppääntie 3, 50670 OTAVA puh. 010-387 3090 www.taljatukku.fi Muokkaamme kuivattuja riistaturkisnahkoja. Katso tarkemmat ohjeet www.panfur2000.fi Panfur2000 Oy, Noksonkuja 9, 61310 Panttila Puh. 06-450 0600 Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 Metsästäjä l 1 l 2010 l 61
• Osoitteita Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelimet: Vaihde 09-2727 810, Fax. 09-2727 8130 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-160 01. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto, fax. 09-1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-16053 373, 040-7353 173. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-7336 229. Ylitarkastaja Rami Sampalahti, puh. (09) 1605 2188, 040-178 2188. Ylitarkastaja Janne Pitkänen, puh. (09) 1605 2469, 040-867 2667. www.riista.fi Toiminnanjohtaja: Jari Pigg, puh. 09-2727 8111. Apulaistoiminnanjohtaja: Sauli Härkönen, puh. 09-2727 8112, 050-5055 635. Talous: Pekka Lehikoinen, puh. 09-2727 8118, 0400-648 678. Metsästys ja riistanhoito, koulutus ja neuvonta: Tuomo Pispa, puh. 09-2727 8115, 0400-700 778. Marko Svensberg, puh. 09-2727 8117, 040-5573 827. Viestintä, Metsästäjä- ja Jägaren-lehdet: Klaus Ekman, puh. 09-2727 8116, 0400-463 943. Maria Nikunlaakso, puh. 09-2727 8119, 040-7425 626 Varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. 09-2727 8150. Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi, puh. 03-882 570, fax. 03-8825 711, Ilkka Ala-Ajos, 0500-817 913, Marko Muuttola, 050-9113 832. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat: 0303 9777 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistanhoitopiirit e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. 03-644 650, fax. 03-6446 522. Riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 0400-225 745. Etelä-Savo: Virastotie 3, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440-452 830, fax. 015-452 831. Riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 0500-257 407, rh-neuvoja Veli-Matti Pekkarinen, puh. 0400-257 407. Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 0400-188 565, fax. 08-712 397. Riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 0400-137 028, rh-neuvoja Marko Paasimaa, puh. 0400-268 390. Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630, fax 020 7479 639. RiistapäällikköJukka Purhonen, puh. 0400 242 727, rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 0400-243 414. Kymi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 0440-494 005 fax. 05-344 0998. Riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh.0400-258 479, rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040-7162 223. Lappi: Vanamokatu 3 D, PL 8050, 96101 Rovaniemi, puh. 016-3790 081, 0400-864 329 (tsto), fax. 016-3790 085. Riistapäällikkö Teuvo Eskola, puh. 0400-392 667, rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400-394 329. Karhupalvelunumero 016-379 0086. Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. 08-5353 500, fax. 08-5333 555. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 0500-387 705, rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500-282 082. Pohjanmaa: Vapaudentie 32­34 B 21, 60100 Seinäjoki, puh. 0400-475 760, fax. 06-4217 225. Riistapäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 0400-180 084, rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 06-421 7222, 0400-180 083. Pohjois-Häme: Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. 03-3140 9400, fax. 03-3140 9450. Riistapäällikkö Jani Körhämö, puh. 0400-231 452, rh-neuvoja Marko Mikkola, puh. 03-3140 9417, 045-1359 690. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu, puh. 013-285 260, fax. 013-285 263. Riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 013-285 261, 0400-376 189, rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 013-285 262, 0500-196 622. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, puh. 044-3653 810, fax. 017-2823 005. Riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 0500-376 800, rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 050-4311 276. Ruots. Pohjanmaa: Kungsgårdsvägen 58 G, 65380 Vaasa, puh. 06-3560 352, fax. 06-3560 360. Riistapäällikkö Mathias Lindström, puh. 050-3490 175, rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. 06-3560 351, 050-5117 279. Satakunta: Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. 02-5319 000, fax. 02-5319 001. Riistapäällikkö Antti Impola, puh. 0500-638 062, rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 050-598 8857. Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. 09-3507 230, fax. 09-3872 878. Riistapäällikkö Reijo Orava, puh. 0500-420 810, rh-neuvoja Visa Eronen, puh. 050-3661 114. Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. 09-3507 244, 0500-458 357. Varsinais-Suomi: Tehdastie 2, 21530 Paimio, puh. 02-4779 610, fax. 02-4779 615. Riistapäällikkö Heikki Uotila, puh. 0400-530 548, rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 02-4779 620, 0400-909 565. Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 201. Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 509. Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 409. Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 Evo, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 429. Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 879. Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 559. Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 689. Metsähallitus Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Olavi Joensuu, PL 81, 90101 Oulu, puh. 020-5646 609, 0400-290 707, olavi.joensuu@metsa.fi Ylitarkastaja vs. erätalouspäällikkö Jukka Bisi, puh. 040-5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Ylitarkastaja Ahti Putaala, puh. 040-8272 574, ahti.putaala@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 020-344 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset: Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020-772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt: Suomen Metsästysmuseo: Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-1912 8847. Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, fax. 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus: Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Suomen Metsästäjäliitto: Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 841 0050, fax. 010 841 0051 sähköposti: suomen@metsastajaliitto.fi, http://www.metsastajaliitto.fi Suomen Kennelliitto: Kamreerintie 8, 02770 Espoo. Puh. 09-887 300, fax. 09-8873 0331, internet: http://www.kennelliitto.fi MKJ kansainvälistä edunvalvontaa 62 l Metsästäjä l 1 l 2010
• Metsästäjä -lehti No. 1/2010 59. vuosikerta, Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Levikki on 303 241 kpl (LT 2009). Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 26.3.2010. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg, Toimituspäällikkö: Klaus Ekman, Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso, Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj), Juha Immonen (vpj), Bror Brusi, Klaus Ekman, Visa Eronen, Ilkka Eskola (Hansaprint), Mikael Miekanmaa (MMM), Juha Mäkinen, (MH) Maria Nikunlaakso, Vesa Ruusila (RKTL) Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: Hansaprint 2010/Met10_01 Kansikuva: Tuomo Karsikas Aikakauslehtien liiton jäsen Valtakirja Minä ____________________________________________________ valtuutan ______________________________________________________ edustamaan _______________________________ riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa _______________ / _________________2010 Paikka _______________________________ Aika ________________________ Allekirjoitus _______________________________________________________ Metsästyskortin numero _____________________________________________ HUOM! Valtuutetun on esitettävä selvitys valtuuttajansa voimassa olevasta riistanhoitoyhdistyksen jäsenyydestä (esimerkiksi kopio maksetusta metsästyskortista) ISSN 0047-6986 Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset 1. Muuttoilmoitus Suomen Postin kautta Postin viralliselle lomakkeelle tehdyllä muuttoilmoituksella osoitteenmuutos päivittyy valtakunnalliseen väestötietorekisteriin (maistraatille) ja postin osoitetiedostoon. Posti lähettää ilmoituksen tehneelle vahvistuskirjeen, jossa ilmoitetaan, mille yrityksille ja yhteisöille uusi osoite välittyy. Metsästäjäin Keskusjärjestön metsästäjärekisteri on myös tässä luettelossa. Postin muuttopuhelimen numero on 0203 456 456 (suom.), 0203 457 457 (ruots.) Puhelun hinta on 0,08 e + 0,01 e/min, matkapuhelin 0,29 e/min. Muuttoilmoitus kääntää myös postinkulun uuteen osoitteeseen. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjä- tai Jägaren­lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 Puhelut lankaverkosta 0,0821 euroa / puhelu + 0,0320 e/min Puhelut matkaviestimistä 0,190 euroa/min. Puhelut ulkomailta ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09-794031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, Uusi osoite 7.12. alkaen PL 243, 01511 VANTAA Telefax 09-794031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi Metsästäjä l 1 l 2010 l 63
• SUOMI www.midwaysuomi.com Konusin Tactical 3-12x56, huippuominaisuudet Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen metsästäjän saatavilla! - toimitusaika 1-2 viikkoa - varastotilanne nettisivuilla - jo lähes 100000 tuotetta! - postitse koko Suomeen! ejä e: rkk ta mm e s ta im a Es laaj mas i o lik va te tuo E-Z Pull laukaisun kevennin, puolittaa vastuksen! tuksen! Wheeler Engineering 89-os. asesepän työkalusarja Tuote 473781 500 Tuote 747228 6 60 Tuote 439523 100 Hornady GS-1500 digivaaka, 100g / 1500gr! g Midway Dogtown varmintluodit, 500 kpl XS Ghost Ring tähtäinsarja Mauser 98 ja 96 malleihin Tuote 438260 60 Tuote 274844 100 Tuote 448580 150 Tilauspuhelin arkisin 12-17 09-5122933 - Verkkokaupasta 24h www.midwaysuomi.com - Sähköposti info@midwaysuomi.com SILENTUM VAIMENNIN Kemiön Metsästyspuoti Kapakkakuja 9 25700 Kemiö Puh. (02) 423 804 Auki-Öppet Arkisin-Vardagar 12-18 Kaanaatie 68 Raisio Puh. (02) 239 0930 Avoinna ma-pe 10-17 www.asejaera.fi Aseet & ampumatarvikkeet, optiikka, loukut, koiratutkat, asesepän palvelut, vaimenninasennukset, kiikariasennukset, korjaus, entisöinti, custom-aseet.