• 1 / 2011 jäMetsästä lehti 60 vuotta ­ vihattu ja ihailtu Ilves s. 32 Punaturkin jäljillä s. 58 Pilven päiväkirjasta s. 22 Susi hirven ja metsäpeuran saalistajana s. 36
• Vieraskynä Uhanalaisiako? ­ ilves, heinätavi ja muutama muu riistalaji Viime joulukuun toisena päivänä lehdissä oli hälyttyneitä otsikoita: puolet riistalajeistamme on uhanalaisten listalla. Edellisenä päivänä oli julkistettu uusin Punainen kirja, joka päivitetään kerran vuosikymmenessä. Väärin otsikoitu. Vain vajaa neljäsosa riistalajeista luokiteltiin uhanalaisiksi, neljä riistalintulajia 24:sta ja kuusi riistanisäkäslajia 19:stä luontaisella alueellaan esiintyvästä. Mistä moinen yliampuva virhe? Kyse on siitä, että Punaisessa kirjassa on lueteltu yksitoista riistalintu- ja kymmenen riistanisäkäslajia. Linnuista kuitenkin kahdeksan ja nisäkkäistä neljä on silmälläpidettäviä, ja silmälläpidettävät eivät ole uhanalaisia! Monen voi olla vaikea hyväksyä sitä, että tietyt lajit on luokiteltu uhanalaisiksi. Tai että Punaisen kirjan lajeja, saati uhanalaisia voidaan metsästää. Ennen ehkä tunteikkaitakin mielipiteitä olisi kuitenkin ymmärrettävä, mistä uhanalaisuudessa on kysymys. Uhanalaisuus merkitsee riskiä, että laji voi hävitä tietyllä aikavälillä. Jokaisen lajin tilanne arvioidaan erikseen kriteerein, jotka mittaavat kannan elinvoimaisuutta. Tuloksena on luokitus uhanalaiseksi, silmälläpidettäväksi tai elinvoimaiseksi. Nisäkkäiden ja lintujen arvioinnissa käytettyjä kriteerejä oli kolme. Ensimmäinen kriteeri liittyy populaation pienenemiseen. Jos kanta taantuu voimakkaasti, on todellakin syytä olla huolissaan. Laji, jonka kanta on pienentynyt kolmanneksella kymmenen vuoden aikana, luokitellaan vaarantuneeksi, jos vähenemisen syy ei ole poistunut. Kaikki uhanalaiset riistalinnut, jouhisorsa, heinätavi, punasotka ja tukkasotka, ovat vähentyneet kolmanneksella. Toinen kriteeri on, että lajin kanta on pieni (alle 10 000 lisääntyvää yksilöä) ja jatkuvasti pienenevä. Hillerin luokitus vaarantuneeksi perustui tähän kriteeriin. Kolmas kriteeri liittyy populaation hyvin pieneen kokoon. Vaarantuneiden (karhu, ilves, euroopanmajava) rajana on 1000 lisääntymiskykyistä yksilöä. Erittäin (susi) ja äärimmäisen (ahma) uhanalaisten lajien vastaavat rajat ovat 250 ja 50 yksilöä. Miksi kannan hyvin pieni koko on uhanalaisuuden kriteeri? Syynä ovat populaatiobiologiset riskitekijät. Populaatioille on ominaista, että ne eivät koskaan ole täysin vakaita. Kannan vaihdellessa pienessä populaatiossa heilahdus alaspäin voi johtaa sellaisen kriittisen rajan alittumiseen, että nousu ei enää ole mahdollinen. Esimerkiksi jonkun vuoden lisääntyminen voi epäonnistua pahoin tai talvikuolleisuus voi olla epätavallisen suurta, minkä jälkeen lisääntymiskykyisten yksilöiden on vaikea löytää toisensa. Ajatellaanpa vaikka levinneisyytensä etelärajalla sinnitteleviä riekkoja. Esiintymä toisensa jälkeen saattaa hävitä sääolojen takia, vaikka elinympäristöt säilyisivätkin. Pienessä populaatiossa lisääntyvät yksilöt ovat keskenään lähisukulaisia. Sukusiitoksen seurauksena huonot ominaisuudet voivat lisääntyä populaatiossa, mikä voi olla kohtalokasta. Ruotsissa on susia suunnilleen yhtä paljon kuin meilläkin, mutta heidän populaationsa on eristynyt ja yksilöiden keskimääräinen sukulaisuusaste läheisempi kuin Suomessa; meidän populaatiomme on yhteydessä laajempaan esiintymiseen. Sukusiitoksen seurauksena on Ruotsissa susien pentuekoko pienentynyt, mikä saattaa johtaa kannan pienenemiseen ajan myötä, jos perinnöllistä täydennystä ei tule muualta. Pitääkö uhanalaisuusluokituksen tuloksista olla huolestunut? Totta kai pitää olla! Uhanalaiset lajit todellakin ovat uhanalaisia, vaarassa hävitä ilman tehokkaita suojelutoimia. Koko arvioinnin tarkoitus on tunnistaa lajit, jotka tarvitsevat suojelutoimia. Riistalajien kohdalla tämä merkitsee vastuullista kantojen hoitoa, huolehtimista siitä, että verotus ei heikennä niiden tilannetta. Kaiken riistavarojen hyödyntämisen tulee perustua hyvään tietoon kantojen ja elinympäristöjen tilasta ja kehityksestä. Ilman seurantoja ja niistä kerättävien aineistojen tieteellistä analyysiä sellaista tietoa ei ole. Seurannoista saadun tiedon avulla me pystymme olemaan varuillamme siitä, että elinvoimaiset kannat säilyvät elinvoimaisina, silmälläpidettävät eivät ajaudu uhanalaisiksi ja uhanalaisten tilannetta voidaan parantaa. Juha Tiainen Kirjoittaja toimi "Suomen lajien uhanalaisuus ­ Punainen kirja 2010" lintutyöryhmän puheenjohtajana. 56 28 Metsästäjäliitto kouluttaa jopa tuhansia vuosittain Mitä mieltä sinä olet? Oletko huolissasi uhanalaisuusluokituksen tuloksista? Miksi? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Tässä numerossa l 1 l 2011 2 Vieraskynä: Uhanalaisiako? ­ ilves, heinätavi ja muutama muu riistalaji 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus Näin juhlavuoden alkaessa... Suomen riistakeskus käynnistynee maaliskuussa jäMetsästä lehti 60 vuotta Asehistoriaa 44 6 Riistahallinnon uudistus loppusuoralla: 8 Puheenjohtajalta: Uudet tuulet puhaltavat Kohti muutosten vuotta ­ Suomen riistakeskus tulee! 10 Ministeriön kuulumisia: 11 Uutismakasiini ja riistavisa 12 Riistakeskus antaa siivet Kotiseutukosteikolle 14 Lännen riistamailla 18 Kymmenen vuotta omalla lammella 22 Pilven päiväkirjasta: koiranpennusta "riistamestariksi" 28 Merimetson pyynti aloitettiin saaristossa 31 Eräaatoksia: Vuoropuhelua valtion mailla 32 Ilves ­ vihattu ja ihailtu 36 Susi hirven ja metsäpeuran saalistajana 40 Petopelko ja ihmisten erilaiset todellisuudet 42 Metsästysluotien lyijyjäämät riistanlihassa ­ terveysriski? 44 Asehistoriaa 48 Ekin kanssa erällä: Metsästäjän lumikengät 51 Jos metsään haluat mennä nyt ­ kivempaa kuin koulussa! ­ uhkia ja mahdollisuuksia 54 Metsästysmatkailu 56 Metsästäjäliitto kouluttaa jopa tuhansia vuosittain 58 Punaturkin jäljillä - kettumaista historiaa Metsästysmuseossa ­ Riistan kokonaisvaltainen hyödyntäminen kannattaa 60 Laatua riistankäsittelyyn 62 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 64 Kutsu riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen 65 Riistanhoitoyhdistysten kokoukset 68 Kaupantekoa 71 Osoitteita Merimetson pyynti aloitettiin saaristossa Metsästäjä l 1 l 2011 l 3
• Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren Eräkalenteri HELMIKUU Metsäkanalinnut suojautuvat pakkasta vastaan kaivautumalla lumeen. Kiepin sisälämpötila pysyy hieman plussan puolella, mikä vähentää merkittävästi kylmyydestä johtuvaa energiahukkaa. Kovilla pakkasilla linnut saattavat viettää kiepissä yhteen menoon jopa 20 tuntia. Lumi pitää myös hajut sisällään, minkä vuoksi petojen on vaikea löytää kieppiin piiloutunutta lintua. Kunnon lumi- ja pakkastalvi lisää oleellisesti metsäkanalintujen selviytymistä talven yli. Ilmaston lämpenemisen mahdollisesti mukanaan tuomat leudot talvet voivat tietää kovia aikoja esimerkiksi metsolle, jos talvisin ei ole enää runsaasti pehmeää lunta mihin lintu voi kaivautua. Metsäkanalintujen ohella ainoastaan urpiaisen tiedetään yleisesti kaivautuvan kieppiin. Punatulkun, talitiaisen ja varpusen on havaittu satunnaisesti yöpyneen lumen sisällä. Vuonna 1991 kaksi vaeltajaa löysi Ötztalin Alpeilta muumioituneen ruumiin, jonka tutkijat totesivat suureksi hämmästykseksi yli 5000 vuotta vanhaksi. Löytöpaikan mukaan Ötziksi nimetystä kivikauden metsästäjästä tuli nopeasti maailmankuulu. Espoon kaupunginmuseon nyt esillä oleva Ötzinäyttely kertoo tämän aikamme yhden merkittävimmän arkeologisen löydön tarinan. Samaan aikaan kun Ötzi metsästi Alpeilla, harjoittivat hylkeenpyytäjät omaa elantoaan Suomen etelärannikon saaristossa. Ötzi-näyttelyn yhteydessä esitellään millaista elämä oli kivikaudella nykyisellä pääkaupunkiseudulla. Ötziin ja kivi- MAALISKUU Kivalojen vaaraketjuun kuuluvan Keski-Penikan laelta avautuu upea näkymä kohti itää Martimoaavan soille. Etelä-Lapissa Simon ja Keminmaan kunnissa sijaitseva Martimoaavan-Lumiaavan-Penikoiden soidensuojelualue on yksi Pohjois-Suomen tärkeimpiä suoluonnon suojelukohteita. Lähellä Kemin kaupunkia sijaitseva 134 km²:n laajuinen erämainen alue on myös suosittu retkeily-, kalastus- ja metsästyskohde. Sydäntalvella Martimoaapa viettää kuitenkin hiljaiseloa ja vasta keväthanget saavat ihmiset lähtemään hiihtäen tavoittelemaan alueen useita hienoja autiotupia. Seuraavaksi Martimoaavalle saapuvat muuttolinnut. Yli sadan alueella pesivän lintulajin joukossa on erityisen paljon kahlaajia ja vesilintuja. Sorsalinnut ja varsinkin metsähanhet saavat syksyisin monet metsästäjät tarpomaan Martimojärveä ympäröivää vaikeakulkuista allikkoaluetta. Halot ovat taivaalla näkyviä valoilmiöitä. Erilaiset valorenkaat, kaaret tai läiskät syntyvät auringon tai kuun valon taittuessa tai heijastuessa ilmassa leijuvista pienistä jääkiteistä. Yleisin halo on niin sanottu 22 asteen rengas, joka muodostuu satunnaisissa asennoissa leijailevien kuusikulmaisten jääkiteiden taittaessa auringon tai kuun valon katsojan silmää kohti. kauden metsästyselinkeinoihin voi tutustua Espoon kaupunginmuseon Ötzi-näyttelyssä vielä 27.2. saakka. Lisätietoja osoitteessa www.espoonkaupunginmuseo.fi. MAALISKUU Halot kertovat usein lähestyvästä sään muutoksesta, kuten kuvan komea halo vuosi takaperin helmikuussa Martinselkosen luonnonsuojelualueella. Kuva on otettu alkuillasta, jolloin taivas oli vielä selkeä ja lämpötila hieman alle 20 pakkasasteessa. Muutaman tunnin päästä ilma lauhtui nopeasti, taivas meni pilveen ja alkoi pyryttää sakeasti lunta. 4 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Pääkirjoitus Näin juhlavuoden alkaessa... Tämä vuosi on monien juhlavien tapahtumien lisäksi myös Metsästäjä-lehden juhlavuosi. Käsissäsi on lehden kuudennenkymmenennen vuosikerran ensimmäinen numero. Samalla se lienee viimeinen numero, jonka julkaisee Metsästäjäin Keskusjärjestö. Seuraavan numeron, joka ilmestyy maaliskuun loppupuolella, julkaisijana on mitä suurimmalla todennäköisyydellä maaliskuun alussa toimintansa aloittava Suomen riistakeskus. Organisaatiot muuttuvat, mutta "kruunun jalokivi" säilyy. Lehtien keskeinen tehtävä on myös tulevaisuudessa tarjota tiedotusta ja valistusasiaa jokaiselle suomalaiselle metsästäjälle suoraan kotiin kannettuna. Tällainen kaikki tavoittava tiedotuskanava on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen. Muissa maissa voidaan vain kadehtia suomalaisia, joille on jo vuosikymmeniä sitten kehitetty tämä ainutlaatuinen täsmätiedottamisen väline. Hyvästä on ollut helppoa olla ylpeä myös kansainvälisillä kentillä ja järjestelmää on ollut aina ilo esitellä. Olkoon Suomi edelleenkin riistatalouden suurvalta ja mallimaa. Metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmaluonnos luovutettiin maa- ja metsätalousministeriölle marraskuun lopussa. Arto Marjakangas Metsähallituksesta joukkoinensa on tehnyt loistavaa työtä ja kerännyt yhteen parhaan mahdollisen tiedon metsäkanalintujemme loistavan tulevaisuuden varmistamiseksi. Metsäkanalinnut ovat aina olleet lähellä suomaisen metsästäjän sydäntä ja ne ovat olleet myös maailman huippua edustavan suomalaisen riistantutkimuksen lempilapsi ja lippulaiva. Nyt tehty hoitosuunnitelmaluonnos on vahva panostus tulevaisuuteen. Mielestäni hyvän winwin-mahdollisuuden tarjoaa myös maa- ja metsätalousministeriön MEMO-työryhmän työ, jossa on pohdittu metsienkäsittelymenetelmien monipuolistamismahdollisuuksia. Tämä työ ja hoitosuunnitelman elinympäristöosion tarjoama uusin tieto kannattaa yhdistää. Siitä hyötyvät muutkin lajit kuin kanalintumme. Joulukuun alussa, juuri ilvesjahdin alkaessa, maamme suurin sanomalehti otsikoi näyttävästi koko aukeaman voimin uuden uhanalaisuusarvioinnin julkistamisesta. Punainen kirja oli saatu valmiiksi. Puolet riistaeläinlajeista oli uhanalaisten listalla. Viesti näytti olevan suurin piirtein se, että metsästys on kaiken pahan alku ja juuri sekä nimenomainen uhanalaisuuden syy. Jutusta henki vahva tarkoitushakuisuus. Tämä ja vastaava uutisointi herätti metsästäjissä ja riistahallinnon ihmisissä suurta ihmetystä ja huolestuneisuutta. Ja aivan aiheesta. Kuinka esimerkiksi ilves, jonka kanta on viimeisen kymmenen vuoden aikana noin kolminkertaistunut, onkin muuttunut pykälää uhanalaisemmaksi? Tai miksi jouhisorsa ja heinätavi tulisi rauhoittaa maassamme? Toimintamalli voisi mennä suurin piirtein niin, että jos nämä lajit saataisiin rauhoitettua, niin look alike -ajattelun mukaan vähän samannäköiset heinäsorsa ja tavi tulisi myös rauhoittaa. Ja tietenkin hämärämetsästys olisi pitänyt kieltää jo aikaisemmin. Siten Keski-Afrikan kosteikkojen ongelmien varjolla saataisiin koko suomalainen sorsastus loppumaan. Kysymys kuuluukin, onko kyseessä eräänlainen "jatkonatura", jossa punaisesta kirjasta on tarkoitus tulla poliittinen peliväline, jossa tietyllä kriteeristöllä laadittua luokitusta käytetäänkin tarkoitushakuisesti metsästystä vastaan. Toivottavasti ei ole, mutta aihetta ihan terveelle epäluulolle on kosolti, sillä esimerkkejä löytyy. Käytetty luokittelukriteeristö ei välttämättä toimi kovin hyvin Suomessa, joka tunnetusti sijaitsee monien kasvillisuusvyöhykkeiden leikkauskohdassa. Jokaisen kasvimaantieteellisen ja eliömaantieteellisen vyöhykkeen reunamilla oikeastaan mikä hyvänsä laji saadaan uhanlaiseksi tai silmälläpidettäväksi. Ja kuten on monesti todettu, voidaan näitä rajoja vielä täydentää erilaisilla hallinnollisilla rajoilla "tarpeen" mukaan. Kaikesta epäilystä huolimatta uhanalaisuusarviointi on varmasti hyvä ja tarpeellinen tulevaisuuden tarpeisiin. On vain syytä huolehtia siitä, että nyt tehtyä tietyllä tavalla "teknistä luokitusta" analysoidaan ja käytetään oikealla tavalla. Metsästäjä l 1 l 2011 l 5 PS! Uusi Punainen kirja on julkaistu. Tyrmäävä uutisointi, jossa todettiin, että jopa puolet riistalajeista on kyseisessä uhanalaisuusluokituksessa, herätti oikeutetusti suurta huolta riistaväen keskuudessa. Useiden riistalajien kohdalla metsästys mainittiin uhanalaisuuden syynä. Vieraskynässä Punaisen kirjan lintutyöryhmän puheenjohtaja Juha Tiainen rauhoittelee kiivaimpia tunnekuohuja. Monta kysymystä jää kuitenkin vielä auki ja tulemmekin avaamaan lajikohtaisia uhanalaisuuskriteereitä tulevissa Metsästäjä-lehdissä. Jari Pigg Päätoimittaja
• Klaus Ekman Riistahallinnon uudistus loppusuoralla Suomen riistakeskus käynnistynee maaliskuussa 1 / 2011 L 6 l Metsästäjä l 1 l 2011 Noin kaksi vuotta sitten sai alkunsa riistahallinnon eli nykyisten Metsästäjäin Keskusjärjestön, riistanhoitopiirien ja riistanhoitoyhdistysten muodostaman kokonaisuuden arviointi Maailman laajin valikoima asetarvikkeita ja uudelleen organisointi. Nyt suomalaisen metsästäjän saatavilla.ollaan - toimitusaika 1-2 viikkoa lähes 100.000 tuotetta tilanteessa, jossajouutta organisaatiota - varastotilanne nettisivuilla - postitse koko Suomeen ajetaan pystyyn jo täyttä vauhtia. waysuomi.com kasvussa Riista-asioiden merkitys riistahallinnosta on valmisteltu koHornady Latauskirja uunituore 8. painos Englanninkielinen vuosi ja eduskuntakäsittely on loppusuoralla. Alun perin vuoden vaihteeseen suunniteltu uuden organisaation aloittaminen TUOTENRO 50 kuitenkin viivästyi monien TUOTENRO yhteensattumien 480661 summana. päättävä 200 Työnsä nyt keväällä783420 eduskunta on perinteiseen tapaan varsin ruuhkautunut, kun kaikki vaalikauden tehtävät pyayUSA Dogtown saamaan Hornady Digitaalinen ritään valmiiksi. Riistahallintolain gr Varmintluoti ruutivaaka 1500gr / 100 g 500 kpl "kohtaloksi" koitui juuri tästä ruuhkasta aiTUOTENRO heutunut ruotsinkielisen käännöksen viiväs438260 TUOTENRO 274844 tyminen valtioneuvoston käännöstoimistossa 60 sekä perusteellinen perustuslakivaliokunnan 120 käsittely, ja näistä syistä johtuen eduskuntakäsittely venyi alkaneen vuoden puolelle. l Lakia ge Overmolded pinnoitettu ko viime tukki Mauser 98 sästäjäin Keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien aika on ohi. Näiden vuoden 1962 metsästyslaissa perustettujen organisaatioiden DEBEN Long Range pääasiallisena tehtävänä oli järjestäytyneen metsästyksen edistäminen ja metsästäjien valistaminen eli pääasiallisena "asiakkaana" oli suomalainen metsästäjä. Tänään tilanne on merkittävästi toinen: metsästäjän rinnalle "asiakkaaksi" on tullut muu yhteiskunta ja esimerkiksi EU. Muutkin kuin metsästäjät ovat kiinnostuneita 269 siitä, miten riistavaraamme hoidetaan. Riista-asioiden yhteiskunnallinen kiinnostavuus on vahvassa kasvussa. Pelkästään optiikka, loukut, koiratutkat, asesepän mediaseurantojen perusteella voisi luulla, että ariasennukset, korjaus, entisöinti, custom-aseet. riista-asiat ovat valtakunnan tärkeimpiä asioi- 12-17 09-5122 933 MetVuodesta 1962 toiminnassa olleiden jäMetsästä lehti 60 vuotta ­ vihattu ja ihailtu Ilves s. 32 Punaturkin jäljillä s. 58 www.asejaera.fi Pilven päiväkirjasta s. 22 Susi hirven ja metsäpeuran saalistajana s. 36
• kuisia vuosikokouksia, viedään kokoukset läpi tutun kaavan mukaan eli niissä käsitellään voimassa olevan ohjesäännön 22 §:n mukaiset asiat. Mahdollisista lakimuutoksen edellyttämistä kokouspäätöksistä tiedotetaan suoraan riistanhoitoyhdistyksille. Kokouspaikat ja ajat sekä valtakirja löytyvät tämän lehden sivuilta 64­67. Hoitosuunnitelmiahan meillä on jo kaikille suurpedoille, hylkeille, peltopyylle ja juuri valmistumassa on metsäkanalintujen hoitosuunnitelma. Kosteikkostrategia on jo lähes valmis ja hirvitalousstrategiatyö on käynnistymässä, joten töitä riittää. ta. On siis selvää, että viisi vuosikymmentä sitten hyväksi havaittu organisaatiomalli ei välttämättä ole enää paras mahdollinen vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Riistanhoitoyhdistykset toiminnan kivijalka Uutta organisaatiomallia suunniteltaessa vahvistui käsitys siitä, että koko suomalaisen metsästyksen eli riistatalouden peruspilari on metsästäjien tekemä vapaaehtoistyö. Se on aina muistettava suomalaisesta riistataloudesta puhuttaessa. 380 henkilötyövuotta vapaaehtoistyötä on niin merkittävä panos, että sen korvaaminen virkatyöllä tai muutoin verovaroilla osoittautuisi täysin mahdottomaksi. Riistanhoitoyhdistykset jatkavatkin uuden riistahallintolain mukaisesti lähes entisenlaisessa kokoonpanossa. Pian aloittavan Suomen riistakeskuksen tärkeimpiä tehtäviä jatkossa onkin riistanhoitoyhdistysten toiminnan tukeminen. Lähes ainoita muutoksia riistanhoitoyhdistysten osalta on se, että jatkossa riistanhoitoyhdistyksen hallitukseen valitaan myös paikallisesti merkittävän maanomistajatahon edustaja. Koska riistahallintolakia ei saatu voimaan ennen riistanhoitoyhdistysten helmi- Rastasluvista strategiatyöhön Suomen riistakeskuksen aloittaessa ensimmäinen vuosi menee toimintojen rakentamiseen ja käynnistämiseen sekä uuden prosessiorganisaation toimintatapojen opettelemiseen. Uudistukseen kuuluu myös se, että niin sanotut julkiset hallintotehtävät, eli mm. pyynti- ja muiden lupien myöntäminen, siirtyvät niin sanotusti palomuurin suojaan. Vaikka kaikki lupa-asiat on tähänkin asti hoidettu moitteettomasti ja moniin muihin lupaviranomaisiin verrattuna nopeasti ja edullisesti, ei ulkopuolisen silmin kaikki ole ollut välttämättä aivan läpinäkyvää: väistämättä on jonkun silmiin näyttänyt oudolta tapa, jossa metsästäjätaustaiset luottamusmiehet ovat riistanhoitopiirin hallituksessa päättäneet pyyntiluvista eli kyseessä on ilmiö, josta ilkeät kielet käyttävät nimitystä "pukki kaalimaan vartijana". Tämä palomuurin pystyttäminen lisää pyyntilupahallinnon riippumattomuutta ja uskottavuutta ja toisaalta organisaation luottamushenkilöiltä vapautuu resursseja Suomen riistatalouden kannalta paljon suurempiin ja tärkeämpiin strategiakysymyksiin. Uuden riistakeskuksen tärkeitä strategisia tehtäviä tulevat olemaan muun muassa erilaisten hoitosuunnitelmien valmistelu. Metsästäjä-lehti ja sarvilogo säilyvät Organisaatiouudistuksen myötä lähes kaikki metsästäjille tutut symbolit jatkavat ennallaan. Metsästäjäin keskusjärjestön, riistanhoitopiirien ja riistanhoitoyhdistysten yhteinen Aarno Liuksialan suunnittelema hirvensarvien ja teeren lyyrapyrstön muodostama logo tulee olemaan myös uuden riistakeskuksen logo samoin kuin se säilyy riistanhoitoyhdistysten tunnuksena. Myös Metsästäjä ja Jägaren -lehdet tulevat säilymään nykyisessä muodossaan ja jakamaan metsästäjille ja muille kiinnostuneille ajankohtaista tietoa riista-alan uusimmista tuulista vanhoja perinteitä ja metsästyksemme historiaa unohtamatta. Ja lopuksi: alueellisuus säilyy Paljon muutakin toimivaa säilyy organisaatiouudistuksessa. Näistä eniten on puhuttanut riistanhoitopiirien muuttuminen Suomen riistakeskuksen aluetoimistoiksi. Näin juuri tulee tapahtumaan ja se tarkoittaa, että samat toimistot samoilla paikkakunnilla säilyvät samoin kuin sama tuttu henkilökuntakin. Eli esimerkiksi hirvenpyyntilupa-asiat hoidetaan jatkossakin omassa aluetoimistossa ja julkisuudessa esillä olleet väitteet lupa-asioiden keskittymisestä Helsinkiin eivät pidä paikkaansa. l Riistahallintouudistuksessa vanhan organisaation tutuimmat tunnukset kuten logo ja esimerkiksi Metsästäjä-lehti ovat myös uuden Suomen riistakeskuksen symboleja. Metsästäjä l 1 l 2011 l 7
• Puheenjohtajalta Kohti muutosten vuotta ­ Suomen riistakeskus tulee! "Kello käy, eikä riistakeskusta vielä näy", voisi todeta näin vuoden alussa entistä urheiluselostajaa lainaten. Riistahallintolain käsittely eduskunnan rattaissa on edennyt hieman ennakoitua hitaammin, koska sen käsittely perustuslakivaliokunnassa kesti odotettua kauemmin. Valiokunta antoi lausuntonsa vuoden lopulla, joten lakiesitys etenee perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta tehtävien viilausten jälkeen maa- ja metsätalousvaliokunnan käsiteltäväksi tammikuun aikana ja eduskunnan päätettäväksi viimeistään helmikuussa. Näin ollen lain voimaantulo näyttäisi siirtyvän maaliskuun alkuun. Siirtymäsäännöksien ja voimassaolevaan ohjesääntöön tehtävän muutoksen nojalla pystytään muutosvaihe hoitamaan siten, että organisaation eri tasoilla ei tarvitse pitää ylimääräisiä kokouksia. Muutoksen vaatimat muodolliset päätökset ja valinnat tehdään seuraavissa riistanhoitoyhdistysten ja riistanhoitopiirien kokouksissa sekä Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajakokouksessa. Riistanhoitoyhdistyksen hallitukseen valittavan paikallisen maanomistajatahon edustajan nimennee Riistakeskus esitysten pohjalta yhdeksi vuodeksi, joten uuden lain mukainen riistanhoitoyhdistyksen uusi hallitus valitaan sitten seuraavan vuoden kokouksessa kokonaisuudessaan. Koska riistahallintolain voimaantulo venyy muutamalla kuukaudella, on selvää, että uuden organisaation toiminta ei voi heti alussa olla täydessä iskussa. Valmistelutyössä on jouduttu varautumaan erilaisiin vaihtoehtoihin, koska täyttä varmuutta lakiesityksen läpimenosta ja mahdollisesta voimaantulosta ei ole ollut kenelläkään. Varmaa on kuitenkin, että julkiset hallintotehtävät ja organisaation sisäiset palvelut pystytään hoitamaan mallikkaasti heti alusta alkaen. Ulkoisten palvelujen ja riistatalouden työryhmien työskentely on parhaillaan käynnissä, joten kokonaisuudessaan organisaation kaikki toiminnot käynnistyvät uuden mallin mukaisesti viimeistään seuraavan vuoden alussa. Jatkossa valmistelutyö on paljon varmemmalla pohjalla, mikäli lakiesitys hyväksytään eduskunnassa. Muutoksen valmisteluun on käytetty erittäin paljon organisaation voimavaroja sen eri tasoilta ja eri työryhmät ovat tehneet erinomaista työtä. Lämpimät kiitokset jo tässä vaiheessa kaikille työhön tähän mennessä osallistuneille! Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin metsästysseurat pitävät vuosikokouksensa. Vaikka metsästyskortin lunastaneiden määrä kasvoi viime vuonna lähes kolmella tuhannella edelliseen vuoteen verrattuna, niin toivottavasti jokaisessa seurassa mietitään tarkoin tulevaisuuden näkymiä. Jokainen nuori metsästäjä, jonka seura ottaa jäsenekseen, on selkeä satsaus seuran ja metsästysharrastuksen tulevaisuuteen. Näiden nuorten joukossa on myös niitä tulevaisuuden päättäjiä, jotka toimivat merkittävissä asemissa yhteiskunnassamme. Toivottavasti seuroissa ja seurueissa osataan, uskalletaan ja tajutaan katsoa muutamaa "hirvenlihakiloa" pitemmälle. Mahdollisuus nuorelle erinomaiseen harrastukseen ei pitäisi olla keneltäkään pois, vaan päinvastoin se toisi seuroihin uusia ajatuksia ja näkemyksiä siitä, mitä tulevaisuuden metsästäjä arvostaa ja pitää tärkeänä. Ja ne saattavat poiketa aika paljonkin meidän vanhojen jäärien näkemyksistä! Mikäli asiat etenevät eduskunnassa ennakoidusti, on tämä Metsästäjälehti viimeinen nykymuotoisen Metsästäjäin Keskusjärjestön julkaisema lehti. Lehden ilmestyminen ei kuitenkaan lakkaa, mutta seuraavan lehden toimittanee maaliskuussa Suomen riistakeskus. Lehdellä on pitkät perinteet ja se on todettu mm. parin vuoden takaisessa evaluointiraportissa Metsästäjäin Keskusjärjestön ylivoimaisesti tunnetuimmaksi palveluksi metsästäjille, joten sen kaikille metsästäjille tarjoamalle asiatiedolle on tarvetta jatkossakin! Tauno Partanen Puheenjohtaja 8 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Metsästäjä l 1 l 2011 l 9
• Ministeriön kuulumisia Uudet tuulet puhaltavat Metsästäjä-lehdessä on ansiokkaasti seurattu työtä riistahallinnon uudistamiseksi. Viime vuosi sitoikin sekä maa- ja metsätalousministeriön riistayksikön kuin Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien henkilöstön tähän mittavaan hankkeeseen. Käännöstyön viivästymisen ja varsin perusteellisen perustuslakivaliokunnan käsittelyn johdosta lakia ei saatu voimaan tämän vuoden alusta. Suomen riistakeskus on kuitenkin aloittamassa toimintansa maaliskuun alussa. Perusteellinen perustuslakivaliokunnan käsittely ja sen pohjalta tehty Suomen riistakeskuksen perustamista tukenut lausunto antaa Suomen riistakeskukselle vahvan perustan, jonka varaan rakentaa toimintaansa tulevaisuudessa. Aiemmin perustuslakivaliokunta ei ole ottanut kantaa siihen, miten riistahallinto tulisi organisoida. Vaikka tämänkin vaalikauden aikana on yhdistetty työvoimaministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriö työ- ja elinkeinoministeriöksi ja viety läpi massiivinen aluehallinnon uudistus, jäänevät nämä muutokset pieniksi siihen verrattuna mitä on tulossa seuraavalla vaalikaudella. Hallitusohjelman laadinnan tueksi on tilattu ja tuotettu useita selvityksiä, jotka kaikki johtavat samaan suuntaan. Muutoksia on tulossa. OECD:n arvion mukaan suomalainen hallinto ohjautuu liiaksi siiloutuneesta rakenteesta. Tämän voinee kaikki jossain ministeriössä joskus työskennelleet hyvin ymmärtää. Arviointiraportin mukaan nykyisen hallintokulttuurin muuttaminen voitaisiin aikaansaada kääntämällä julkinen hallinto päälaelleen ja ottamalla kansalaisten ja yritysten tarpeet työn lähtökohdaksi. OECD:n ehdotuksena lienee siis purkaa nykyisiä siiloja ­ ministeriöitä. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on ollut myös aktiivinen. Ensinnäkin riistapolitiikan kannalta mielenkiintoista oli Sitra esitys luonnonvarastrategiaksi. Sitran asemaa tässä yhteiskunnassa kuvaa hyvin se, että eduskuntaan viime vuoden lopulla tuodun luonnonvaraselonteon perusta on juuri Sitran luonnonvarastrategiassa. Sitra käynnisti vuoden 2010 alusta Julkishallinnon johtamisohjelman, jonka lähtökohta on uudistaa julkishallintoa siten, että se vastaa paremmin kansalaisten hyvinvoinnin tarpeisiin ja edistää yhteiskunnan kestävää kehitystä sekä mahdollistaa Suomen kansainvälisen menestymisen tulevaisuudessakin. Uudistumisen toteuttaminen vaatii ennakkoluulotonta johtamisajattelua, mahdollistavaa johtajuutta ja yhteistyötä yli perinteisten rajojen. Nelivuotisen ohjelman tavoite on mm. vahvistaa julkishallinnon sektorirajat ylittävää yhteistyötä ja päätöksentekoa sekä luoda tehokasta ja ihmisläheistä julkista hallintoa johtajuutta kehittämällä. Sitran julkishallinnon johtamisohjelman puitteissa on vastikään valmistunut idearaportti, joka sisältää konkreettisen ehdotuksen konserniohjauksen kehittämiseksi. Ehdotuksessa tunnistetaan keskeiset konsernijohdettavat asiakokonaisuudet ja kuvataan, miten niitä voidaan johtaa yli ministerirajojen tehokkaasti nykyisillä resursseilla selkeiden vastuiden häviämättä. Toimivat juuri nämä selvitykset, raportit tai selonteot tulevan hallitusohjelman perustana tai ei, oli äärimmäisen tärkeätä saada vielä tämän eduskunnan aikana ratkaisu riistahallinnon organisoitumiseen, sillä vaalien jälkeinen tilanne muuttaa Suomen julkisen hallinnon toimintaa ja organisaatioiden rakenteita enemmän kuin koskaan aiemmin. Riistakonsernin yhteistyömuotojen ja Suomen riistakeskuksen perustamisen myötä riistahallinto on kuitenkin valmis tuleviin haasteisiin. Sami Niemi neuvotteleva virkamies maa- ja metsätalousministeriö 10 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Uutismakasiini Metsästäjiä ennätysmäärä ­ yli 310 000 n Vuonna 2010 metsästäjiä oli Suomessa enemmän kuin koskaan aikai- Syksyllä metsästettiin 179 karhua kuin 2009. Tavoitteena on pysäyttää karhukannan kasvu tihentymä- ja vahinkoalueilla karhukannan hoitosuunnitelman linjausten mukaisesti. Karhunmetsästys alkoi 20.8. ja päättyi lokakuun lopussa. Maa- ja metsätalousministeriön antaman karhumääräyksen mukaan suurin sallittu saalismäärä oli 198 karhua. Määräyksessä Pohjois-Suomeen annettiin 90 karhun ja Itäiseen Suomen alueelle 103 karhun enimmäismäärä karhun metsästykseen. Länsi-Suomeen myönnettiin viiden karhun enimmäismäärä vahinkoyksilöitä varten, mutta yhtään pyyntilupaa ei myönnetty. Saaliiksi saatiin Pohjois-Suomesta 82 karhua, josta poronhoitoalueen kiintiömetsästyksen puitteissa metsästettiin 55 karhua. Kiintiömetsästyksen puitteissa itäiseltä poronhoitoalueelta metsästettiin 43 karhua ja läntiseltä 12 karhua. Pohjois-Suomessa karhunmetsästystä lisättiin myös Kainuun metsäpeurojen vasoma-alueilla metsäpeurakannan vähenemisen pysäyttämiseksi. Esimerkiksi Kuhmon kaupungin alueelta metsästettiin 18 karhua. Itäisen Suomen alueilta metsästettiin 97 karhua, ja valtaosa näistä kaadettiin vakiintuneen kannan hoitoalueelta. Riistanhoitopiireistä PohjoisKarjala myönsi 77 karhun pyyntilupaa, ja vain yksi lupa jäi käyttämättä. Runsaan karhukannan Pohjois-Karjalassa suurin osa myönnetyistä luvista käytettiin jo ensimmäisen viikon aikana. Kymen riistanhoitopiirissä käytettiin kaikki myönnetyt 12 lupaa. Etelä-Savossa metsästettiin seitsemän karhua ja Keski-Suomessa kaksi karhua. Pohjois-Savossa pyyntilupia karhunmetsästykseen ei myönnetty. n Viime syksynä metsästettiin 179 karhua, mikä on 49 karhua enemmän semmin. Riistanhoitomaksun suoritti 310 927 henkilöä, mikä on lähes 3000 henkilöä (0,9 %) enemmän kuin vuonna 2009. Eniten metsästäjämäärä nousi Lapissa (2,5 %), Uudellamaalla (1,6 %) sekä Varsinais-Suomessa ja Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla (1,5 %). Piiri Etelä-Häme Etelä-Savo Kainuu Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruotsink. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Yhteensä 2009 11 533 16 790 16 367 18 351 16 479 34 741 42 410 23 657 11 863 19 688 27 485 9 740 15 325 29 837 13 736 308 002 2010 11 556 16 767 16 534 18 505 16 429 35 606 42 886 23 849 11 972 19 671 27 595 9 882 15 404 30 324 13 947 310 927 muutos 23 -23 167 154 -50 865 476 192 109 -17 110 142 79 487 211 2 925 muutos % 0,2 -0,1 1,0 0,8 -0,3 2,5 1,1 0,8 0,9 -0,1 0,4 1,5 0,5 1,6 1,5 0,9 Karhukanta elinvoimainen 350 000 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 Metsästäjämäärät 1962 - 2010 Riistavisa 1 Suomen karhukanta on vahvistunut tasaiseen tahtiin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kesäkuussa tekemän arvion mukaan Suomessa elää vähintään 1515­1635 karhua. Vuotta aikaisemmin kannan arvioitiin olevan 1170­1300 yksilöä. Vuonna 2000 karhuja arvioitiin Suomessa olevan noin 850. Karhukanta on siis kaksinkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana lisääntyneestä metsästyksestä huolimatta. Näin suuri nousu karhun kantaarviossa osoittaa karhukannan olevan hyvin elinvoimainen. Suomessa harjoitettu suurpetopolitiikka perustuu suurpetojen hoitosuunnitelmiin, jotka toimivat käytännön työkaluina eri intressien yhteensovittamisessa. Esimerkiksi karhukannan hoitosuunnitelman mukaiseksi tavoitteeksi Itä-Suomen vakiintuneen karhukannan hoitoalueella on asetettu, että karhujen määrää ei lisätä ja itärajan tihentymäalueilla kantaa on mahdollista harventaa nykyisestä. Myöskään poronhoitoalueella karhukannan yksilömäärää ei lisätä, kun taas karhukannan levittäytymisvyöhykkeellä ja kehittyvän kannan hoitoalueella läntisemmässä Suomessa karhukannan annetaan kasvaa. v.1 96 v.1 2 96 v.1 5 96 v.1 8 97 v.1 1 97 v.1 4 97 v.1 7 98 v.1 0 98 v.1 3 98 v.1 6 98 v.1 9 99 v.1 2 99 v.1 5 99 v.2 8 00 v.2 1 00 v.2 4 00 7 v.2 01 0 Vastaukset sivulla 63 keskusjärjestö on perustettu? a) 1959 b) 1962 c) 1971 9. Minkä ikäisenä voi nykyään saada hallussapitoluvan ampuma-aseeseen? a) 18 b) 20 c) 15 10. Saako oravaa normaalisti pyytää loukulla? (kyllä) (ei) 11. Milloin on villikanin metsästysaika? a) 1.9. - 28.2 b) 1.9. - 31.3 c) 20.8. - 31.3. 12. Kuinka suuri osuus metsäkauriin kokonaissaaliista oli vasoja viime metsästyskaudella? (2009/2010) a) 39% b) 55% c) 46% 13. Minä vuonna valkohäntäpeura tuotiin Suomeen? a) 1934 b) 1936 c) 1942 14. Mikä on mufloni? a) jäniseläin b) pieni kauris c) villilammas 15. Kuinka paljon voi painaa majava? a) 15 kg b) 30 kg c) 50 kg 16. Kuinka monta metsästäjää on Virossa? a) n. 100 000 b) n. 14 000 c) n. 30 000 17. Kuinka suuri osuus metsästyskortin v. 2010 lunastaneista metsästäjistä oli naisia? a) 3,5 % b) 5,6 % c) 7,2 % 1. Mikä on Suomen suurikokoisin riistalintu? a) laulujoutsen b) merihanhi c) kanadanhanhi 2. Minkä sorsalinnun koiraat muuttavat talvehtimisalueille parittelun jälkeen jo touko-kesäkuussa? a) haapana b) haahka c) pilkkasiipi 3. Onko tukkasotka riistalintu vai onko se rauhoitettu? a) riistalintu b) rauhoitettu c) rauhoittamaton 4. Pitääkö ampumakoe suorittaa, jos metsästää valkohäntäpeuraa haulikon täyteisellä? (kyllä) (ei) 5. Mikä on ampuma-aseen vähimmäistehovaatimus metsästyksessä? (piipun suulta mitattuna) a) 100 J b) 150 J c) 200 J 6. Milloin metsäkauris vapautui pyyntiluvasta? a) 01.08.2005 b) 01.08.1993 c) 01.08.2006 7. Mikä riistaeläin oli vuonna 2009 yleisin saalis? a) rusakko b) metsäjänis c) sinisorsa 8. Minä vuonna riistanhoitopiirit ja Metsästäjäin Metsästäjä l 1 l 2011 l 11
• Mikko Alhainen, projektipäällikkö, Metsästäjäin Keskusjärjestö l Kuva: Jari Kostet Riistakeskus antaa siivet Kotiseutukosteikolle Valtakunnallinen kosteikkohanke saadaan täyteen vauhtiin organisaatiouudistuksen myötä. Suomen riistakeskuksen uusi yhtenäinen toimintaympäristö ja taloushallinto antavat aiempaa huomattavasti paremmat toimintaedellytykset laajamittaisen ja haastavan hankkeen toteuttamiselle. Kotiseutukosteikko-Life on osa Suomen riistakeskuksen toimintaa riistaelinympäristöjen, luonnon monimuotoisuuden ja riistan vuoksi. Kotiseutukosteikko-Life on osa Suomen riistakeskuksen toimintaa riistaelinympäristöjen, luonnon monimuotoisuuden ja riistan vuoksi. 12 l Metsästäjä l 1 l 2011
• l Riistanhoidonneuvojat ovat talven aikana käyneet läpi riistanhoitopiireihin ilmoitettuja kohteita ja kosteikkokartoituksen aineistoa. Hankkeeseen soveltuvia kosteikkokohteita on löytynyt mukavasti. Helmi­maaliskuun aikana riistanhoidonneuvojat ja hankkeeseen palkatut riistanhoidonsuunnittelijat selvittävät tarkemmin kosteikkojen soveltumista hankkeeseen yhteistyössä ELY-keskusten asiantuntijoiden kanssa. Hankkeeseen mukaan pääsevien kolmenkymmenen kohteen yhteyshenkilöihin otetaan yhteyttä tässä vaiheessa, jotta ensimmäisten kosteikkojen suunnittelu saadaan käyntiin jo keväällä tulvan toimiessa vaaitusapuna. Maa- ja vesialueen omistajien suostumus on perusedellytys kosteikkohankkeille. Hyvä yhteistyö ja avoin tiedottaminen ovat lähtökohta onnistuneille hankkeille, joita kehtaa esitellä naapurikuntienkin asukkaille. Kosteikkohankkeille voi hakea rahoitusta monista lähteistä, ja yhteinen sävel alueen omistajien ja kyläläisten kanssa on yhtä tärkeää rahoitusmuodosta riippumatta. Toki yhden ihmisen maille toteutettavan kohteen neuvottelut ovat yksinkertaisempia kuin laajan yhteisalueen kohdalla tarvittavat selvitykset. Riistanhoidonsuunnittelijat esittäytyvät Juha Siekkinen: Kempeleessä asuva Juha Siekkinen on saanut eläinekologin koulutuksen Oulun yliopistossa. ­ Vesilintukosteikkojen perustaminen on mielestäni tärkeää, koska sillä voidaan parantaa ja lisätä vesilintujen elinympäristöjä sekä luoda lisää mahdollisuuksia vesilintukantojen hyödyntämiseen ja hoitoon. Metsähallituksesta saamani kokemuksen mukaan sillä on myös monia muita myönteisiä ympäristövaikutuksia ja sillä voidaan edistää monimuotoisuutta monella rintamalla, Siekkinen sanoo. Metsähallituksessa Siekkinen työskenteli viime vuodet valuma-alueiden ennallistamisen suunnittelun, metsäkanalintujen poikue-elinympäristöjen ennallistamisen sekä vesilintukosteikkojen perustamisen ja kunnostamisen parissa valtion maiden metsätalousalueilla Pohjois-Suomessa. Metsähallituksen lisäksi Siekkinen on toiminut projektitehtävissä muun muassa Oulun seudun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan yksikössä ja Metsäntutkimuslaitoksella. ­ Kotiseutukosteikko-hankkeen riistanhoidonsuunnittelijana haluan kannustaa metsästäjiä ja maanomistajia luomaan vesilinnuille sopivia elinympäristöjä ja ylläpitämään näitä kosteikkoja myös tulevaisuudessa. Tarjoan mielelläni osaamistani sopivien kohteiden kartoittamisessa ja suunnittelussa. Pidän myös antoisana sitä, että voimme yhdessä pohtia kosteikkojen toteutusvaihtoehtoja erilaisilla kohteilla, Siekkinen pohtii. Vesilintukosteikot edistävät monimuotoisuutta monella rintamalla www.kosteikko.fi Kotiseutukosteikko-hankkeen internetsivut avautuvat helmikuun aikana. Osoitteesta www.kosteikko.fi tulet löytämään hankkeeseen liittyvää tietoa, henkilöstön yhteystiedot sekä apua kosteikkohankkeiden käynnistämiseen ohjeiden ja linkkien kautta. Kotiseutukosteikko-hankkeessa toteutettavia mallikohteita esitellään sivuilla sitä mukaa, kun valmista saadaan. Osa suunnitelmista ladataan sivuille mallisuunnitelmiksi, joista toivottavasti on apua kosteikkosuunnitelmien tekoon, kun haetaan rahoitusta kosteikkohankkeelle esimerkiksi maatalouden ympäristötuesta tai Leader-toimintaryhmiltä. Tiedon jakaminen on keskeinen osa toimintaa, ja seuraavien vuosien aikana järjestetään mittava määrä kosteikkokoulutuksia kaikissa maakunnissa. Toimintaa myös esitellään lukuisissa tilaisuuksissa. Internetsivuilta tulet löytämään kosteikkokoulutusten ajankohdat ja paikat sekä muuta hankkeeseen liittyvää ajankohtaista asiaa. Jos kotikylälläsi on kiinnostusta kosteikkohommiin ja haluatte lisätietoa aiheesta kylällä pidettävän kosteikkoillan muodossa, ottakaa keväällä yhteyttä hankkeen henkilöstöön tai riistanhoidonneuvojiin. Kotiseutukosteikko (Return of Rural Wetlands) -Life on EU:n Life+ ohjelman sekä maa- ja metsätalousministeriön osarahoittama hanke vuosina 2010­2015. Kolme riistanhoidonsuunnittelijaa aloittaa helmikuussa Kosteikkoasioissa teitä auttavat tiiviissä yhteistyössä työskentelevät Kotiseutukosteikko-hankkeen riistanhoidonsuunnittelijat ja riistakeskuksen alueelliset riistanhoidonneuvojat. Helmikuun alusta kolmivuotisen työnsä aloittavien riistanhoidonsuunnittelijoiden yhteystiedot ja toimialueet löydätte lähiaikoina avautuvilta www.kosteikko.fi-sivuilta. Riistanhoidonneuvojien yhteystiedot löydät lehden viimeiseltä sivulta tai Riistawebistä (http://riistaweb.riista.fi) Riistanhoidonsuunnittelijan tointa haki 54 henkilöä. Kiitos kaikille hakijoille mielenkiinnosta. l Timo Niemelä: Tampereelta kotoisin oleva Timo Niemelä on valmistunut maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta. ­ Haluan olla mukana hankkeessa tukemassa työpanoksellani kosteikkojen perustamista ja vesilintukantojen hoitoa, Niemelä kertoo. Metsästystä, kalastusta, valokuvausta ja luonnossa samoilua harrastava Niemelä on toiminut aiemmin erilaisissa kosteikkosuunnittelun tehtävissä sekä Hämeen ELY-keskuksessa että Metsähallituksen luontopalveluissa. ­ Näen Life-hankkeen rahoituksella jatkuvan vesilintuelinympäristöjen hoitotyön tärkeänä ja erinomaisena mahdollisuutena myös hallintojen välisen ja paikallistahot huomioon ottavan yhteistyön kehittämiselle, Niemelä toteaa. Vesilintuelinympäristöjen hoitotyössä mahdollisuus hallintojen välisen yhteistyön kehittämiselle Veli-Matti Pekkarinen: Kotiseutukosteikko-hanke tulee lisäämään yleistä kiinnostusta riistanhoitoon Mikkeliläinen Veli-Matti Pekkarinen on toiminut Etelä-Savon riistanhoitopiirissä riistanhoidonneuvojana vuodesta 2000. Viimeisen vuoden hän on ollut toimivapaalla, jonka aikana hän työskenteli hanketyöntekijänä Suomen Metsästäjäliitossa. Samaan aikaan hän on tehnyt kosteikkosuunnitelmia vapaana toimijana. ­ Hakeuduin hankkeeseen oman riistakosteikkoinnostuksen takia. Olen nähnyt työssäni alan kehityksen ja suuret mahdollisuudet. Haluan olla mukana osana tätä luonnonhoidon kehitystä. Oma panokseni Kotiseutukosteikko-hankkeelle on pitkä riista-alan kokemus sekä tietotaito käytännön kosteikkosuunnittelusta ja toteutuksesta, Pekkarinen toteaa. Kosteikkoratkaisuihin Pekkarinen on saanut tietoa riistaorganisaation järjestämien koulutusten myötä sekä muissa alan koulutustilaisuuksissa. Itse hän on pitänyt kosteikko- ja monimuotoisuuskoulutuksia Etelä-Savon ProAgrian sekä maakunnan Leader-ryhmien tilaisuuksissa. Riistanhoidonneuvojana hän on tehnyt yhteistyötä maakunnan ELY-keskuksen ja Metsäkeskuksen kanssa. ­ Hankkeen tuloksena tullaan näkemään yleisen riistanhoitokiinnostuksen lisääntyminen sekä käytännön riistatyön tulosten havaitseminen, Pekkarinen arvelee. Metsästäjä l 1 l 2011 l 13
• Jarkko Nurmi, Mikko Alhainen, Marko Svensberg Lännen riistamailla OSA 1 Vesilintupäiväkirjat Metsästäjäin Keskusjärjestön toiminnanjohtajanakin toiminut Teppo Lampio tutustui vuosina 1951­1952 Yhdysvaltojen riistanhoito- ja metsästysjärjestelyihin kiertämällä koko maan. Hän julkaisi kokemuksistaan kirjan Lännen Riistamailla. Syksyllä 2010 kolme metsästäjäorganisaation työntekijää vieraili Minnesotan osavaltion alueella perehtymässä kosteikkojen hoitoon ja vesilintujen metsästyksen hallinnointiin. Vesilintupäiväkirjat- artikkelisarja kertoo matkasta: onko Amerikasta opittavaa? l Kosteikkorintamalla tapahtuu tällä het- kellä kovasti: pian käynnistyvä Suomen riistakeskus sai EU-rahoituksen miljoonaluokan Life+-hankkeeseen ja metsästysseurat ennallistavat järvikuivioita ympäri maan jo nyt erilaisten rahoitusmuotojen avulla. Ongelmiakin riittää. Suomessa kosteikkojen hoitoa ehkäisee byrokratia. Euroopan tasolla tarvittaisiin tarkempaa vesilintukantojen seurantaa sekä metsästyksen yhteisiä pelisääntöjä koko muuttoreitin alueella. Vesilintuja ei oikein kukaan koe omaksi riistakseen, mutta 14 l Metsästäjä l 1 l 2011 silti kaikki ­ kasvattajamaat ja läpimuuttomaat ­ vaativat "omaa" osuuttaan muuttavasta riistavarasta. Pohjois-Amerikassa on toisin. Vesilintujen metsästys perustuu kattaviin kanta-arviointeihin ja kiintiöjärjestelmään, joka toimii jokaisen osavaltion ja provinssin alueella Kanadasta Meksikoon asti. Vesilintuja hoidetaan koko muuttoreitin (flyway) alueella yhteisesti päätetyin periaattein. Voisivatko jotkin käytännöistä toimia Euroopassakin? Lännen riistamaista lähtivät ottamaan selvää "Hyvät, Pahat ja Rumat " eli Jarkko Nurmi Pohjanmaan riistanhoitopiiristä ja Marko Svensberg sekä Mikko Alhainen Metsästäjäin Keskusjärjestöstä. Matka oli mahdollinen maa- ja metsätalousministeriön myöntämin hankevaroin. Oppia Minnesotasta Minnesotan osavaltion luonnonolot vastaavat pitkälle suomalaisia: talvet ovat lumisia, osavaltiosta löytyy havumetsä- ja lehtimet- sävyöhyke sekä niiden vaihettumisalue ja avointa preeriaa. Alueelle on aikojen saatossa muuttanut siirtolaisia Suomesta, mikä näkyy pohjoisosan paikannimistössä. Ensimmäisen päivän aikana tavattiin eri organisaatioiden nokkamiehiä, ja tavoitteena oli saada karkea kuva amerikkalaisesta vesilintututkimuksesta, käytännön riistanhoidosta ja riistahallinnon roolista metsästyksen mitoittamisessa. Sompailimme kuusikaistaisella moottoritiellä ja navigaattorin ystävällinen naisääni ohjasi meidät turvallisesti Minnesota Valleyn luontokeskukseen. Siellä tapasimme Yhdysvaltojen kalaja riistahallinnon aluejohtaja Jim Leachin, Minnesotan luonnonvarahallinnon johtajan Dave Schadin ja Ducks Unlimited -järjestön Ryan Heinigerin. He antoivat meille tietoiskun amerikkalaisesta kosteikkojen hoidosta ja riistavaran hallinnoinnista, jonka jälkeen olisimme valmiita lähtemään "roadtripille" tutustumaan syvän maaseudun käytännön riistanhoitoon.
• Eri sorsalajeille lasketaan osavaltio- ja muuttoreittikohtaiset kiintiöt, joten amerikkalainen vesilintujen metsästys on tarkkaan kontrolloitua. Elinympäristöjen hoidon tutut ongelmat Ennen kuin Dave Schad aloitti esityksensä, oli meille jo selvinnyt hänen edustamansa viraston laajuus. Jokaisen osavaltion luonnonvarahallintoon on koottu kattava edustus erilaisten luonnonkäyttömuotojen vastuualueita. Suomalaisittain ajateltuna virastossa yhdistyivät maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen sekä riista- ja ympäristöhallinnon toiminnot. Tällä on kosteikkojen ja vesilintukantojen hoidon tehokkuuteen merkittävä vaikutus, jota käsittelemme myöhemmin. Elinympäristöjen hoidossa painitaan samojen ongelmien kanssa kuin Suomessa: maankäyttö on tehostunut ja ojitukset ovat huuhtoneet monet kosteikot Mississippijokeen. Minnesotan läntinen osavaltionaapuri Pohjois-Dakota on laajaa viljelyseutua, jossa ojituksia ei ole juurikaan tehty, ja Dakotan vesilintutuotto riippuu sateista: mitä enemmän sadetta, sitä enemmän sorsia. Luontaiset notkopaikat täyttyvät vedellä ja ojituksen puuttuessa vesi pysyy näissä kausikosteikoissa sen aikaa, että vesilinnut ehtivät kasvattaa poikueensa. Tulvikoiden vedet lämpiävät keväällä nopeasti ja niihin kehittyy runsas vesihyönteisfauna, joka on todellinen energiapommi kasvaville poikasille. Kalat tapetaan parhailta vesilintujärviltä 10­15 vuoden välein kuivattamalla tai rotenon-myrkyllä. Ne yritetään pitää pois kosteikoilta patoon liitettävillä sähkökentillä, jotka tainnuttavat vaikutuspiiriin uivat kalat. perustuu laskentoihin. Vesilintupopulaatioiden pääelinalueet ja muuttoväylät on kartoitettu mittavin rengastustutkimuksin yhteistyössä lintuharrastajien kanssa. birdhabitat/nawmp/Planstrategy.shtm. Metsästäjä l 1 l 2011 l 15 Lähde U.S. Fish & Wildlife Service Vesilintujen metsästystä kontrolloidaan kiintiöillä Dave Schad esitteli mittavia vesilintulaskentoja, joita toteutetaan preerialla, isoimmilla järvillä ja arktisella tundralla. Laskentatieto, muuttoreittien tunteminen ja erilaiset matemaattiset mallit muodostavat monimuotoisen yhtälön, jonka tavoitteena on turvata vesilintukantojen kestävä metsästys. Mallin perusteella eri sorsalajeille lasketaan osavaltio- ja muuttoreittikohtaiset kiintiöt, joten amerikkalainen vesilintujen metsästys on tarkkaan kontrolloitua. Kokonaisvaltainen malli on ollut käytössä pitkään ja se paljastaa eri lajien kannanvaihteluiden pitkäaikaiset trendit. Mantereen vesilintukantojen hallinnointia ohjaa jatkuvasti elävä ja päivittyvä hoitosuunnitelma North American Waterfowl Management Plan, jonka voi lukea web-osoitteesta: http://www.fws.gov/ Pohjois-Amerikassa vesilintukantojen verotusta säädellään kaikkien muuttoväylien alueella osavaltiokohtaisella kiintiöjärjestelmällä, joka Dave Schad: "Tapa kalat" Luonnonvarahallinnon lipun alle on koottu huomattava joukko toimijoita, jotka Suomessa ovat itsenäisiä ja toimivat meillä kukin omien tavoitteidensa ­ jopa ideologioidensa ­ mukaan. Yhdysvalloissa luonnonvarahallinnon laaja kokoonpano takaa sen, että luonnonhoito ei juutu reviirikiistoihin. Kokonaisvastuu kannetaan yhdessä, ja tärkeimpiä vesilintukohteita hoidetaan tehokkaasti. ­ Jos järvi on vesilintujen kannalta merkittävä, laskemme sen kuivaksi 10­15 vuoden välein tai tapamme kalat rotenon-myrkytyksillä. Toimenpiteiden jälkeen vesilintukanta monikymmenkertaistuu. Ohjeeni tuloksekkaaseen vesilintukantojen hoitoon on: "Kill the fish!", Schad ohjeistaa. Miettikääpä millaisen ulinan jo tällaiset ehdotuksetkin voisivat aiheuttaa Suomessa. Monenlaisia "särkien ja ruutanoiden puolesta"- liikkeitä perustettaisiin, verenhimoisia kalantappajaviranomaisia parjattaisiin ja uhkailtaisiin ­ ja lopputulos on se, minkä
• Vesilintuja hoidetaan koko muuttoreitin alueella yhteisesti päätetyin periaattein. näemme juuri nyt kosteikkoluonnossamme: ei tehdä juuri mitään. Järvet rehevöityvät, kasvavat umpeen ja vesilinnut vähenevät. Järvikuivioiden ennallistajat alistetaan toimintakyvyttömiksi massiivisella byrokratialla. Tietenkään Schadin kohortit eivät tuhoa kalastollisesti arvokkaita kohteita, vaan niitä hoidetaan kalojen ehdoilla. ­ Tärkeitä vesilintujärviä hoidetaan puolestaan vesilintujen ehdoilla, Schad kertoo selkeistä linjauksista. linnustoon. Suurempia vaikutuksia on valitettavasti luvassa. Kanadan ja Alaskan alueella on vielä valtavia "tundrasorsatehtaita". Vesi makaa ikiroudan päällä ja linnuille on tarjolla runsaasti poikueympäristöjä. Mikäli ikirouta sulaa, imeytyy vesi maahan ja tehtaat kuivuvat. Kesannoilla jouhisorsia Ducks Unlimited -järjestön perustaja Joseph Knapp on vuonna 1931 muokannut toiminta-ajatuksen ajattomaksi ja kaikkialle sopivaksi. "Koska ihmistoiminta on aiheuttanut vesilintukantojen heikkenemisen, on tämä trendi myös käännettävä ihmistoiminnalla. Meidän on autettava luontoa saamaan luontaiset prosessinsa takaisin." Järjestön "Kesannoilla jouhisorsia" -ohjelma sisälsi suomalaisittain tuttuja elementtejä, sillä sen tavoitteena oli suojella jouhisorsien pesinnän onnistumista luonnonhoitopelloilla. Kesantoja perustettiin etenkin jouhisorsan pääpesimäalueilla Kanadassa, ja ne tarjosivat suojaisia pesimäpaikkoja, joita maatalouskoneet eivät keväisin jyränneet. Living Lakes ("Elävät järvet") -hanke taas muistuttaa Metsästäjäin Keskusjärjestön vuonna 2010 käynnistämää Life+ Kotiseutukosteikkohanketta. Lisätietoa toiminnasta osoitteessa http://www.ducks.org/. Ryan Heiniger: "Rajattomasti Sorsia" Minneapolisissa tapasimme myös vuonna 1937 perustetun Ducks Unlimited ("Rajattomasti Sorsia") järjestön edustajan Ryan Heinigerin, joka johtaa kyseisen elinympäristöjen kunnostuksia edistävän järjestön hankkeita Minnesotan ja Iowan alueella. Toiminnan perusideana on tutkimukseen perustuva vesiluonnonhoito, ja sen palkkalistoilla on noin 450 ihmistä: biologeja, insinöörejä, asianajajia, rahankerääjiä, poliitikkoihin yhteyttä pitäviä pr-henkilöitä... ­ Ducks Unlimited on kunnostanut noin 4,8 miljoonaa hehtaaria elinympäristöjä, kertoo Heiniger. Elinympäristöjen hoito on tarpeen, sillä mantereen vesilintukannat ovat pudonneet 1870-luvun tilanteeseen verrattuna noin 80 prosenttia. Alueen luontainen potentiaali on edelleen valtava verrattuna vaikkapa Pohjoismaihin, mutta suuren mittakaavan pudotus kertoo karua kieltä tehostuneen maankäytön ja muun ihmistoiminnan vaikutuksesta Pohjois-Amerikan alkuperäiseen kosteikkoTämä järvi on kalojen rehevöittämä (vihertävänsamea vesi). Väliveteen ei pääse riittävästi valoa, jotta sinne kehittyisi uposkasvillisuutta, joka tuottaa vesilintupoikueille siemenja hyönteisravintoa. Kalojen tappaminen kirkastaa veden ja elvyttää kasvillisuuden. pyörällä päästään, ääneen päästetään Jim Leach. Hän toimii Yhdysvaltojen kala- ja riistahallinnon aluejohtajana Minnesotan ja Wisconsinin alueella. Vierailupaikkamme on Minnesota Valleyn luonnonsuojelualue ja sen yhteyteen perustettu luontokeskus Minneapolisin miljoonakaupungin kupeessa. Leach kertoo meille paikallisesta luonnonsuojelusta. Se perustuu pitkälti presidentti Theodore Rooseveltin ajatusten perusteella käynnistettyyn aluejärjestelmään (National Wildlife Refuges), jonka tavoitteena on säilyttää luonnon kannalta tärkeiden kohteiden perintö tuleville sukupolville. Suojelun mittakaava vaihtelee laajoista preerioista pikkuisiin pelikaanien lepoluotoihin. Järjestelmän tavoitteena on tarjota luonnonkauneutta kattavasti siten, että jokaisen suurkaupungin liepeillä ­ korkeintaan tunnin ajomatkan päässä ­ löytyy merkittävä, yleensä opastuskeskuksella varustettu suojelualue. Tuttua Suomessakin, mutta Yhdysvalloissa näillä alueilla metsästetään aktiivisesti. Metsästys sovitetaan alueen erityispiirteisiin ja se on sallittua, suosittua ja suositeltavaa. Alueilla vierailee noin 40 miljoonaa ihmistä vuodessa. Suojelualueet suurkaupunkien liepeillä ­ metsästys suositeltavaa Niin kuin suomalaiset eivät olisi jo tässä vaiheessa tarpeeksi Yhdysvalloissa suojelualueilla metsästetään: "Avoinna yleiselle metsästykselle" Ihminen osana luonnonsuojelua Suomalaisten suojelulinjausten kangistamina ihmettelemme moista, mutta isäntämme puolestaan hämmästyvät kuullessaan suomalaisista suojelukäytännöistä. ­ Mitä tarkoitatte, emme me voisi ajatellakaan metsästyksen kieltämistä suojelualueella, mehän menettäisimme ihmisten tuen ja uskottavuutemme paikallistasolla. Luontoa suojellaan ja hoidetaan, jotta kaikki käyttäjäryhmät kokisivat sen itselleen tärkeäksi, parahtaa Jim Leach. Niinpä. Monet luonnonsuojeluaatteen alkuperäisistä ideoista, järjestöistä ja edelläkävijöistä ovat lähtöisin Yhdysvalloista: Sierra Club, joka toimi koko suojelualueiden perustamisen käynnistäjänä, Aldo Leopold, Henry Thoreau... Heidän perintönsä näkyy yhä Yhdysvalloissa, sillä metsästys ja riistanhoito ovat osa modernia luonnonhoitoa ja -suojelua. Meillä Suomessa on ollut ikävä kyllä vallalla tietynlainen ihmisen ja luonnon vastakkainasettelu ja monien luonnonkäyttömuotojen ­ etenkin metsästyksen ­ voimakas rajoittaminen. Lännen riistamailla on saatu mittavia tuloksia rakentamalla luonnonsuojelun siltoja kaikkien käyttäjäryhmien välille. Toki kaikilla suojelualueilla ei Yhdysvalloissakaan metsästetä, mutta suhtautuminen metsästykseen on huomattavan salliva. Esittelemme suojelualuejärjestelmää tarkemmin artikkelisarjan seuraavassa osassa. 16 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Tien päälle Tällaisella tietoiskulla alkoi meidän Minnesotan matkamme. Seuraavalla viikolla aloittaisimme tutustumisen kosteikkoluonnon hoitoon käytännössä. Yhdysvaltojen valtava mittakaava alkaa paljastua meille ajaessamme ensimmäiseen majapaikkaamme, sillä samanlainen laaja preeriamaisema vyöryy automme edessä takana ja sivuilla tunnista toiseen. Twin Peaksin ja Cougarvillen kaltaiset amerikkalaiset pikkutaajamat vilistävät ohi. Auton alle jääneitä haisunäätiä riittää kuin supikoiria Etelä-Suomen moottoriteiden reunoilla ­ eniten kosteikkojen lähellä. Skunkit haisevat karmaiseville vielä satojen metrien päähänkin. Haju pitää kuskin hereillä. l Historian havinaa. Muinaisia intiaanien hautakumpuja Rice Laken suojelualueella. Villiriisijärvet ­ intiaanikulttuurin perintö ja vesilintujen ruokapankki n Villiriisi on vesilintujen tärkeimpiä ravintokasveja Minneso- tan alueella. Täysikasvuiset kasvustot muistuttavat kotimaisia kortteikkojamme, mutta ovat hieman pidempikasvuisempia. Linnut toipuvat kevätmuuton rasituksista syömällä riisin kukintoja, myöhemmin kesällä poikueet löytävät runsaasti vesihyönteisiä kasvuston suojista. Syksyllä kypsä riisi kunnostaa sorsat muuttokelpoisiksi. Intiaaneille villiriisi on suorastaan pyhä asia. Chippewa- ja Sioux-heimojen vuodenkierron aikaisista ravintovaroista noin neljäsosa koostui villiriisistä. Villiriisin korjaaminen perinteisin menetelmin on osa heidän kulttuuriaan edelleen, sillä alkuperäiskansa saa kerätä villiriisiä tietyiltä järviltä. Tämä pitää kulttuuriperinnön elävänä. Kasvustot taivutellaan kanoottien päälle ja jyvät pudistellaan kanoottiin, joka pikkuhiljaa täyttyy riisistä. Vierailimme Rice Laken ("Riisijärvi") suojelualueella. Se on Minnesotan tärkeimpiä villiriisijärviä. Matalahkon järven pinta-ala on noin 2000 hehtaaria, ja kala- ja riistahallinto hoitaa järveä villiriisin ja vesilintujen ehdoilla. Järven vedenpintaa säädellään oheisessa kuvassa näkyvien massiivisten patojen avulla, jotta vedenpinta olisi otollisimmillaan kullekin villiriisin kasvuvaiheelle. Kriittisin aika sadon onnistumiselle on kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa, jolloin riisikasvusto kelluu veden pinnalla. Vedenpinnan nousu tähän aikaan kiskoo kasvustot irti pohjasta ja sato tuhoutuu. Aktiivinen hoito tuottaa tuloksia, sillä parhaina syysmuuttopäivinä järveltä on laskettu noin miljoonan vesilinnun kertymiä. Syksyllä riisi lihottaa vesilinnut muuttokuntoon ja keväällä se elvyttää muuttomatkan väsyttämät linnut munimiskuntoon. Ryan Heiniger, DU Metsästäjä l 1 l 2011 l 17 Jarkko Nurmi
• Teksti ja kuvat: Petteri Kontila Kymmenen vuotta omalla lammella Sorsastukseen ja varsinkin sen aloitukseen osallistuu vuosittain suuri joukko metsästäjiä ja niille hyville suuren metsästäjäkunnan tuntemille jahtipaikoille tahtoo elokuun 20. päivän tietämillä tulla ruuhkaa. Sorsastukseen ja lintuvesien hoitoon voi kuitenkin saada joustoa ja väljyyttä uusia jahtipaikkoja, kosteikkoja ja lampia perustamalla. Seuraavassa kokemuksia kymmenen vuoden ajalta oman lampemme osalta, jossa ruuhkaa ei ole ollut. yhteydessä paikka todettiin niin kalan kuin riistankin kannalta otolliseksi, ja molemmat elementit otettiin huomioon lopullista toteutussuunnitelmaa laadittaessa. Lammikon rakentaminen ja lopullinen toteutus jäi syksyyn 1999, jolloin lammikko valmistui. l Vuoden 1998 lopulla paikallinen osakas- kunta, kalastusalue ja maanomistaja sopivat yhteisesti lammikon perustamisesta ja suunnittelutyö asian tiimoilta alkoi miltei välittömästi maastokartoituksella ja mittauksilla. Alun perin lammikon oli tarkoitus tuottaa 1-kesäisiä kalanpoikasia alueen vesiin istutettavaksi, eikä riistaa heti hoksattu ottaa huomioon. Allekirjoittaneen vastatessa hankkeen suunnittelusta ja toteutuksesta, ajattelin kysyä silloiselta riistanhoidonneuvojalta apua lammikon perustamiseen liittyvissä riista-asioissa. Maastokatselmuksen 18 l Metsästäjä l 1 l 2011 Kalaa ja riistaa Vaikka lammikko on toiminut kymmenen vuotta sekä kalanpoikasten kasvatuksessa että vesilintuympäristönä, on molemmat elementit pystytty nivomaan saumattomasti yhteen. Kalojen kasvatuskautta on hieman syksyllä "venytetty" ja istutuspoikaset on pyydetty väljemmästä vedestä ja näin linnuille on saatu jatkoaikaa lammikolle. Lopullinen lammikon tyhjennys on suoritettu vasta lokakuun lopulla, jolloin vesilintujen luontainen muutto on jo alkanut eikä lammikon tyhjeneminen ole enää haitannut muutoinkin pois matkaavia vesilintuja. On lammikon tyhjennyksestä ollut konkreettista hyötyäkin, sillä tyhjennettävien lammikoiden pohjalle kertyvät erilaiset hyönteisten toukat ja muu pohjaeläinfauna on kelvannut hyvin matkaevääksi muutolla oleville sorsille. Vankkaa valkuaisainepitoista ruokaa on ollut lammikolla sen tyhjentyessä tarjolla hetkellisesti todella runsaasti. Tilastojen kertomaa Metsästysalueen linnuston määrä ja laatu on se peruslähtökohta, jonka pohjalle kestävä ja järkiperäinen metsästys tulee järjestää. Miten sen toteuttaminen on mahdollista ja onko saatujen tietojen käyttö verotuksen pohjana riittävän luotettavaa? Seurasimme kahden miehen voimin lammen kehitystä ja tapahtumia suurella mielenkiinnolla. Olihan odotettavissa, että satsatut hoito- ja pyyntiponnistukset päästäisiin mittaamaan hallitusti tulevina vuosina. Saadut saaliit, niin pienpedot kuin linnutkin kirjattiin ylös vuosittain. Myös metsästyksen yhteydessä menetetyt muutamat haavakot ja kadonneet saalislinnut kirjattiin ylös. Kymmenen vuoden saldon tarkastelu syystalvella 2010 oli mieluinen yllätys, sekä saaliiden että muidenkin tietojen osalta. Olihan tapahtumat ja tieto kerätty vain 1,5 hehtaarin kokoiselta lammikolta. Kokonaissaaliiksi (sorsa, tavi ja haapana) muodostui keskimäärin 22 lintua jahtikautta kohden. Lammikolta metsästetty kokonaissaalis vuosina 2000 ­ 2010 on esitetty kuvassa 1. Saalis talteen Jahtikausien 2000 ­ 2010 aikana haavakoina menetettiin kuusi sorsaa ja yksi tavi, eli
• 30 25 Saalis kpl / vuosi Saalislajit 2000 - 2010 25 20 17 12 5 3 1 12 8 2 16 12 7 1 12 7 2 3 1 12 7 3 2 6 3 8 20 25 selvästi. Talvella 2002 - 2003 kovat pakkaset ja vähäinen lumipeite verottivat todennäköisesti minkkien määrää selvästi, ja niitä saatiinkin sen jälkeen vähemmän. 20 15 10 5 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Sorsa Tavi Haapana telkkä Kuva 1. Kokonaissaalis lajeittain v. 2000 ­ 2010 Pienpetosaalis 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Ruokintaa ja rauhoituspäiviä Keväällä hyvissä ajoin aloitetun lisäruokinnan ansiosta alueelle muuttoaikana jääneet ja siellä pesineet linnut on laskettu keväisin. Näin on saatu alustava tieto lammikon asumalinnustosta. Lammikon sijainti saaressa ja kauempana vakituisesta asutuksesta on omalta osaltaan helpottanut niin pienpetojen pyyntiä, kuin metsästystä muutoinkin. Ruokinnan järjestämisessä on pyritty riittävään väljyyteen ruokintapisteiden ja lauttojen sijoittelussa. Näin on vältetty suhteellisen suuren lintumäärän aiheuttamat reviirikiistat. Poikueet ovat myös pysyneet paremmin koossa ja kullekin poikueelle on riittänyt tilaa. Käytössä on ollut vuosittain 5 ­ 6 ruokintalauttaa, lisäksi ohraa ja kauraa on tarjottu linnuille lammikon matalilta kovapohjaisilta alueilta suoraan. Metsästyksen järjestelyn osalta on noudatettu selkeää jaksottelua, jonka ansiosta linnusto on viipynyt lammikolla varsin pitkälle syksyyn. Kutakin viikkoa kohden jahtipäiviä on ollut enintään 2-3 ja osa niistäkin vain iltaisin muutamia tunteja. Loppusyksyllä lammikolle on sen oman pesimälinnuston lisäksi kerääntynyt muualta tulleita, jo muuttomatkalleen lähteneitä lintuja. Sekä sijainnin että ruokinnan ansiosta lammikolla Pienpetoja kpl / vuosi 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 minkki supikoira kettu näätä Kuva 2. Pienpetosaalis 2000 ­ 2010 noin kolme prosenttia koko saaliista. Sekä yksi pudotettu sorsa joka jäi löytämättä, mitä saalismäärään nähden voi pitää vähäisenä tappiona. Metsästyksen yhteydessä on käytetty apuna vesityöskentelyyn tottunutta pystykorvaa, mikä on osaltaan helpottanut muun muassa iltalennoilla saaliin saamista talteen. Pystykorva oppii kohtuullisen nopeasti vesityöskentelyn, mikäli sille annetaan siihen mahdollisuus. Parhaiten se onnistuu totuttamalla koira jo pentuna vesielementtiin. Pienpedot kuriin Pienpetojen pyyntiä ja pienpetojen merkitystä on korostettu useissa yhteyksissä, eikä suotta. Oman sorsalampemme ympäristöstä on pyydetty pienpetoja vuosittain. Käytössä on ollut ajankohdasta riippuen 5-8 minkkiloukkua ja 2-3 supiloukkua. Kokemukset pienpetojen liikkeistä ja mahdollisista jäljistä on kirjattu ylös, kuten saatu pienpetosaaliskin (kuva 2). Pienpetopyynti on aloitettu kevättalvella "kiimaminkkien" pyyntinä, mikä on toiminut tehokkaasti. Silloin maisemissa luuhostelevat emominkit ja niiden mahdollinen jälkikasvu on saatu näppärästi pois, ikään kuin samassa paketissa. Näin on pystytty välttämään ensimmäisten muuttomatkaltaan palaavien uupuneiden ja osin häähumussa olevien emolintujen tappiot ­ pesivälle linnustolle on tarjottu lähes pienpetovapaata reviiriä. Pääasiallinen pienpetopyynti on kuitenkin ajoittunut metsästyskauden alkuun elokuulle. Vaikka pyydettyjen minkkien ja supien määrä ei ole ollutkaan suuren suuri, on sen avulla pystytty vähentämään emolinnuille ja varsinkin niiden poikueille aiheutuneita tappioita. Havaintojen mukaan vain yhtenä kesänä on tavattu poikueeton emolintu ja kahtena kesänä ilmeisesti minkin verottama pieni, vähälukuinen haapanapoikue. Aineiston pienuudesta huolimatta näyttää siltä, että pienpetojen määrää on pystytty vähentämään jakson 2000 ­ 2010 aikana Metsästäjä l 1 l 2011 l 19
• Saalis ja metsästyspäivät 2000 - 2010 40 Metsästyspäivät / saalis kpl 36 25 26 21 13 7 8 15 6 7 10 3 4 11 11 10 11 26 20 23 19 26 35 30 25 20 15 10 5 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Metsästyspäivät Saalis Kuva 3. Metsästyspäivien ja saaliin suhde 2000 ­ 2010. on parhaimmillaan saattanut olla jopa useita kymmeniä lintuja tankkaamassa ennen muuttomatkalle lähtöä. Vaikka lintumäärät ovat ajoittain nousseet suureksikin, on metsästys lopetettu tarkoituksellisesti jo hyvissä ajoin ennen varsinaisen jahtikauden päättymistä. Loppukausi onkin vain "pidätelty" lintuja lammikolla niiden muuttamista viivästäen ruokaa tarjoamalla. Kymmenen vuoden saldo Metsästyksellisesti pienten ja tarkkaan hoidettujen sekä organisoitujen kohteiden rakentamista tai muodostamista kannattaa todella harkita. Omien kokemustemme perusteella pienenkin metsästysalueen järkiperäinen ja kurinalainen käyttö muodostaa metsästyksellisesti mielenkiintoiset puitteet sekä luonnontaloudellisesti kestävän perustan vesilintukantojen kannalta katsottuna. Saalistilastoissa telkän osuudeksi on meillä jäänyt vain yksi saalisyksilö, mikä johtuu pitkälti oman porukan päätöksestä rauhoittaa telkkä tietoisesti. Jos telkkää olisi "kohdeltu" metsästyksellisesti tasapuolisesti olisi niiden osuus mitä ilmeisimmin ollut sorsa ja haapanasaaliiden puolivälissä, noin 5­10 yksilöä jahtikautta kohden. Myös metsästyksen järjestely ja toteutus on voitu laatia sopivilla "nuoteilla," näin muun muassa ampumamatkojen ja ampumasektoreiden valinta on ollut helpompaa. Saalis on saatu talteen, eikä laukauksia ylipitkiltä matkoilta ole tullut. Saaliin talteen saamisessa koiran osuus on ollut merkittävä, varsinkin iltalennoilta metsästettäessä. Metsästykseen käytetyn ajan suhteen ei ole py- ritty minimi- tai maksimi jahtipäivien määrään, vaan metsästys on toteutunut pitkälti sattumanvaraisesti. Kuitenkin niin, että väliin on tietoisesti jätetty rauhoituspäiviä. Kuvassa 3. on esitetty metsästyspäivien määrä ja saalis. Taitaapa olla jäänyt joku viikkokin väliin, niinpä saaliin ja metsästyspäivien vertaileminen ei sinällään kerro mitään. Totta kuitenkin on, että metsästyspaineen ajallinen kasvattaminen tuottaa harvoin suhteessa metsästyspäiviin sen suurempia saaliita. Lammikko rehevöityy ja vesikasvusto lisääntyy Kymmenen vuoden ajalta kerätyn tiedon perusteella eri lintulajien asettuminen uusille alueille (perustetut lammikot ja kosteikot) vaihtelee. Sinisorsa on luonnollisesti yleisin ja runsaslukuisin laji, joka näyttää kelpuuttavan lähes kaikentyyppiset vesialtaat ja lampareet. Näin on myös tavilla. Selvän poikkeuksen omien huomioittemme perusteella tekee haapana. Ensimmäiset haapanat ja haapanapoikueet kirjattiin ylös vasta lammikon kolmantena toimintavuonna. Telkkiä sen sijaan on ollut tasaisesti vuosittain. Ilmeisimmin lammikoiden uutuus ja aluksi vähäinen vesikasvillisuus ei houkuttele rehevillä vesillä mielellään oleilevia vesilintulajeja. Oman lammikkomme kymmenvuotisen käyttöhistorian aikana sen luonne on muuttunut ja lammikon rehevyystaso on lisääntynyt. Lammikolle on tullut uusi kasvilajisto. Lammikon alun perin peltona ja niittynä ollut pohja on saanut uusia kasveja sekä luontaisesti että sinne siirrettynä. Olemme kokeilleet mm. läheisen järven puolelta tuotujen vesikasvien istuttamista lammikkoon, mikä onkin useimpien kasvien kohdalta onnistunut varsin hyvin. Vesikasvusto on lisääntynyt ja lajistoon ovat tulleet mm. uistinvita, osmankäämi, palpakko sekä vesilinnuille tarpeelliset ravintokasvit iso- ja pikkulimaska. Lammikon ranta-alueille on tullut myös suojaavaa pajupensaikkoa isompien puiden poiston jälkeen. l 20 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Järjestäjät: ML-20101213_185x271.indd 1 16.12.2010 12.56
• Teksti: Juha Immonen l Kuvat: Gunilla Hansson Pilven päiväkirjasta Koiranpennusta "riistamestariksi" Tässä juttusarjassa kuvataan Pilven ja hänen isäntäperheensä yhteistä matkaa pienestä koiranpennusta isännän toivomaksi jahtikaveriksi metsästysretkille ja perheenjäseneksi. Pilven päiväkirja on saanut merkintöjä arkipäivän asioista, joita olisi hyvä ottaa huomioon, kun koiranpennun ja nuoren koiran kanssa aloittaa yhteisen taipaleen. 22 l Metsästäjä l 1 l 2011 T l Tänään tuli hankittua tämä päiväkirja. Olen haaveillut jo ennen koiranpennun hankintaa kirjaavani ylös asioita muistoksi ja kenties muita asiasta kiinnostuneita varten. Olemme jutelleet vaimon ja lasten kanssa pitkään, että meidän tulisi hankkia perheellemme yhteinen koira. Lapset puhuvat koiranpennun hankinnasta, mutta olen muistuttanut, ettei siinä ole kyse vain pennun hankinnasta. Hetkessä meillä on iso, aikuinen koira, joka vaatii meidän kaikkien huolenpitoa. Minulla on selkeä tavoite rodun suhteen. Sen tulee olla metsästyskoira, joka täyttää tarpeeni ensisijaisesti lintujen metsästäjänä. Olen ollut mukana jahdeissa, joissa on käytetty erirotuisia koiria ja myös ne kokemukset ohjaavat valintaa. Muiden perheenjäsenten mielipiteeseen vaikuttavat muut tekijät. Lillin, kolmevuotiaan tyttäremme, mukaan tärkein ominaisuus on pehmeys. Sekin on tärkeää! Rotuvalinta on enemmän tai vähemmän yhteinen päätös, vanhempien käyttäessä asemansa mukaista veto-oikeuttaan. Loppumetreillä kiinnostuksen kohteena on ollut kultainen noutaja tai punainen irlanninsetteri, molemmat myös erinomaisia perhekoiria. Päätimme valita setterin, ja sitten vaan etsimään tietoa, mistä pentu kannattaisi hankkia. Liity rotujärjestöön ­ kysy neuvoa Olen kysynyt neuvoa ystävältäni, joka tuntee rodun hyvin ja hänellä on kontakteja myös ulkomaille. Toivoin hänen tiedustelevan potentiaalisia pentueita. Asuinpaikkamme etäisyys kasvattajaan ei vaikuta siihen, mistä pentu hankitaan. Haluamme terveen käyttökoiran hyvistä ja terveistä vanhemmista. Ystäväni tarjoama apu osoittautui korvaamattomaksi, sillä enhän itse tunne rotua käytännössä ollenkaan. Olen seurannut myös rotujärjestön pentuvälityksen sivuja. Ellei minulla olisi tällaista tutoria, olisin ehdottomasti yhteydessä rotujärjestön pentuevälitykseen. Koen tärkeäksi tutustua kasvattajaan ja hänen ajatusmaailmaansa. Haluaisin aloittaa taipaleeni uutena koiraharrastajana helposti lähestyttävän ja itselleni mieleisen kasvattajan kanssa. Liityin myös paikalliseen kanakoirakerhoon. Heidän vuosikokouksessaan tapasin mukavia ihmisiä ja muutaman tuttavankin. Heidän kaikkien kanssa oli helppo keskustella rotuvalinnastani ja kasvattajistakin. Rotukysymys on sinällään monitahoinen ­ yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Uskon vielä valinneeni oikein ­ vaikka "puutteita" tässäkin rodussa kuulemani perusteella tuntuu löytyvän. On tärkeää tutustua koiran kasvattajaan ja hänen ajatusmaailmaansa.
• Pilvi varttui yhdessä kahden sisaruksen kanssa kotona ihmisten keskellä tottuen arkipäiväisiin ääniin ja normaaleihin perheelämän tapahtumiin. pänä. Olemme varanneet mielestämme hyvin aikaa paluumatkaan ja aiomme pysähdellä tarpeen mukaan. Kasvattaja, Gunilla, on kertonut, että pennut ovat olleet autossa usein ja ovat varsin tottuneita automatkustajia ­ kahdeksanviikkoisiksi. Olemme sopineet vaimon kanssa, että hän huolehtii etupenkillä pennusta. Vaihtaisimme paikkaa tarvittaessa, jos pentu ei viihtyisi etupenkillä. Vettä, kuppi, viltti, talutin, ruokapapanoita, puruluu ja lasten "Tervetuloa kotiin" -kortit on varattu kassiin. Ihmiseväät pakataan aamulla. Alkukesän aamussa on hienoa lähteä ajamaan kohti pohjoista. Kaikki on valmista ­ nyt nukkumaan. Pennun valinta Löysimme mieleisen kasvattajan, jonka pentue on syntynyt maaliskuussa ja nouto olisi nyt toukokuun lopulla. Olen jättänyt kokemattomuuttani pennun valinnan kasvattajalle. Haluamme nartun. Olemme vaihtaneet kasvattajan kanssa ajatuksiamme puhelimessa ja sähköpostitse useaan otteeseen. Uskon, että hän osaa valita meille sopivan pennun. Emme ole päässeet katsomaan pentuja aiemmin, vaikka lapset ovat sitä kovasti halunneet. Jos kasvattaja olisi asunut vähän lähempänä, olisimme ehkä voineet käydä katsomassa pentuja. Olemme toki käyneet katsomassa kasvattajan kotisivuilta kuvia pentueesta. Näin meille on muodostunut myös varsin hyvä kuva siitä, millaisissa olosuhteissa pennut varttuvat. Perhekoirien kuuluu kehittyä mielestäni perheen keskuudessa eikä "autotallin nurkassa". Pennun nouto Huomenna lähdetään hakemaan pentua. Aamulla kello pirisee jo neljältä. Olemme sopineet tapaavamme Haaparannassa Ruotsin puolella. Sovittiin, että soitellaan tarkemmasta paikasta, kun olemme lähem- Kotimatka No niin, kello on yli puolen yön ja talossa on sen verran rauhallista, että voin kirjoittaa muutaman ajatuksen tähän kirjaan. Tulimme kahdeksan maissa takaisin kotiin Pilven kanssa. Lapset olivat päättäneet koiran nimen jo kauan sitten. Kellottelimme laiturilla kesäisen taivaan alla ja juttelimme mahdollisen pennun hankinnasta. Tyttäreni ehdotti mahdollisen pennun nimeksi Pilveä. Hänestä tulee Pilvi, lupasin. Rajamuodollisuudet olivat näin amatöörin silmissä miellyttävän kevyet. Esitin tullissa maahantuontiin tarvittavat paperit ja kainalossani olevan ruskean suloisen nyytin. Kaikki kunnossa. Voisimme aloittaa kotimatkan. Kotimatka autossa sujui valtavan hienosti. Lasten jaksamisessa oli enemmänkin toivomisen varaan. Pilvi nukkui valtaosan ajasta vaimoni jalkatilassa Gunillan hänelle antamalla tutuntuoksuisella viltillä. Pilvi nousi sieltä tarkastelemaan tilannetta vain muutaman kerran ja silloinkin kaikessa rauhassa. Pysähdyimme kolme kertaa paluumatkalla. Olimme niin tohkeissamme, että muistimme syödä eväämmekin vasta viimeisellä pysähdyspaikalla pari tuntia ennen kotiintuloa. Laitoin illalla Gunillalle viestiä, että kotimatka meni hyvin. Kotilauman koulutus Nukuin Pilven kanssa ensimmäisen yön kahdestaan yläkerrassa. Yö tuntui varsin levottomalta. Heräsin kynsien rapinaan useita kertoja ja kutsuin vaeltelijan aina viereeni lattialle. Ei hän uikuttanut, mutta oli vaan levoton. Pissiä tai kakkaa ei yläkerran lattialle ollut ilmestynyt. Nousimme aamuviideltä ja kävimme ulkona. Ensimmäisen kotonaolopäivän aikana joutui muistuttamaan lapsia siitä, että pennulle on annettava oma rauhansa. Lasten kouluttamisessa on selvästi tässä vaiheessa suurin työ. Tultuamme eilen illalla kotiin kävelimme Pilven kanssa ympäri koko talon. Näytimme pissipaikan kylppärissä, johon olimme levitelleet sanomalehtiä. Veimme Gunillalta saamamme viltin Pilven omalle Pilvi lähdössä kotimatkalle ­ kohti uudenlaista elämää uudessa "laumassa" . Pennut oppivat valtavan paljon käyttäytymismalleja emoltaan. Emon reagoinnit ääniin ja hajuihin leimautuvat nopeasti pentuihin. Rauhallinen emo saa pennutkin käyttäytymään rauhallisesti. paikalle. Tyttäremme Lilli oli myös luovuttanut oman vanhan vilttinsä Pilven nukkumapaikaksi. Lapset eivät tahdo malttaa antaa Pilvelle omaa rauhaa. Kahdeksanviikkoinen pentu näyttää nukkuvan tuon tuostakin. Olen sopinut, että pidän pari viikkoa lomastani tässä vaiheessa, niin voin olla pennun kanssa kotona kahdestaan koko ajan lasten ollessa hoidossa ja vaimon töissä. Tämä ensimmäinen viikonloppu menee koko perheen kanssa yhdessä, mutta huomenna maanantaina saamme olla kahdestaan. Olen saanut kuulla, että nämä neljä ensimmäistä viikkoa ovat kaikkein tärkeimmät yhteistyön kannalta. l Metsästäjä l 1 l 2011 l 23
• LUMICAMO Yksi puku on talven maastossa ylitse muiden Vain JahtiJakt Lumicamopuku täyttää kaikki talven vaatimukset maastoutus cam vio sulautuu 1. Parasmetsästäjä Kimmo Takaraution uniikkiukuja okuvästi paremmin. sel teilija, Tai astop valkeita camo- ja ma maastoon tavallisia itävyys . ulen- ja vedenp kuo el Täyd2 linen tuvusta täysin tuulen- ja vedenpitävän sa. riasun 2. X -kalvo tekee pu iolosuhteis ävyys oimainen hengitt puvusta kevyen ja 3. Ylivankaaseen laminoitu AIR-TEX2-kalvo tekee ssakin liikkeessä. pea Pintak la a suunniteltu. st tu pakkasel Su 4. TetiJaatLumicamopuku on Suomen oloihintattuomess a pakkasissa. koviss Jah kt Kaikki materiaalit ja tekniset ratkaisut on tes erittäin hyvin hengit tävän. Asu toimii hyv in no AIR-TE akin talv pimänä vaativimmiss Pysyt kuivana ja läm Saat mm. nämä ominaisuudet Irrotettava ja säädettävä AIR-TEX2 -kalvohuppu muotoiltavalla lipalla Äänetön materiaali Hengittävä ja kosteutta siirtävä verkkovuori PUKUA EI VEN PARASTA TAL AKEA. ITSE KAUKAA H TARV TILAA HETI! UP KAUPAN PÄÄLLE ET Runsaasti taskuja Napoleontasku tuulilistan alla, läpivienti handsfreen johdolle Likaa hylkivä Teflon-pinta Selkää suojaava vyötärökorotus housuissa Saumat teipattu vesitiiviiksi AIR-TEX2 -kalvo on täysin tuulen- ja vedenpitävä sekä erittäin hyvin hengittävä. Puku tarjoaa erinomaisen toimivuuden. VAIN ERÄTUKUSTA! AKET TI Koko ETUPAKETTI 0 euroa Arvo 19,80 189 +toimituskulut JahtiJakt Lumicamo-kalvopuku + Etupaketti Ilmoita tilauksen yhteydessä tuotteen nimi ja tuotekoodi: JJ01B2D00C lumicamo Pipo Arvo 9,90 Kynsikkäät Arvo 9,90 Lumi Camo Scentech-käsittely minimoi eläimen metsästäjästä saaman vainun. Tilaa myös muut laadukkaat varusteet talvijahtiin FLEECE-TAKKI Lämmintä ja mukavan pehmeää fleeceä. Tyylikäs uniikki suomalainen lumicamokuvio, design Kimmo Takarautio. LINTUREPPU Täysin kahisematon pintakangas. Kotelo aseelle. Tukeva, säädettävä lantiovyö. Repun viilekkeissä säädettävä rintaremmi. FLEECE-VÄLIASU Korkeassa kauluksessa 1/2-vetoketju. Sopii mukavaksi oloasuksi ja kerrospukeutumisen tekniseksi väliasuksi. BALACLAVA JahtiJaktin valkoinen balaclava lämmittää ja maastouttaa. Fleece 4990 +toimituskulut JJ0505C00C Lumi Camo Lintureppu 5490 +toimituskulut JJ8403C00C Lumi Camo Väliasu 3990 +toimituskulut JJ5403I00C Lumi Camo JJ6119L000 Balaclava 1290 +toimituskulut Tilaa heti: www www.eratukku. puh. 020 747 7000* (ma-pe 8-18) postitse kupongilla
• Talven paras haalari aina yhtä edullisesti Saat juuri ne ominaisuudet jotka tarvitset talven kylmässä ­ tilaa heti! essa kylmään puutteellis Miksi lähteä talven Jakt-kalvohaalarissa saat juuri ne varustuksessa? Jahti a tar vitaan. Erätukun toiminta- talvess ullinen. ominaisuudet, joita ti uskomattoman ed ansiosta hinta on sil mallin pitävä · Täysin tuulen s · Lämmin toppau huppu itävä · Suojaava · Täysin vedenp leikkaus · Kiristämätön Paljon taskuja · öjä · Runsaasti säät Huippuominaisuudet talveen AIR-TEX-kalvon ansiosta täysin vedenja tuulenpitävä, hyvin hengittävä Vedenpitävä huppu Kaulaa lämmittävä fleecekaulus Saumat teipattu vedenpitäviksi Runsaasti vetoketjullisia taskuja Sisätaskussa läpivienti kuulokkeiden johdolle TUS TALVEN VARUS A KUNTOON. TILA AIN HAALARI NYT V Ilmoita tilauksen yhteydessä tuotteen nimi ja tuotekoodi: JJ1701D451 punainen JJ1702I991 musta/harmaa Sisäpuolinen kiristyssäätö ja vyö Kaksinkertaiset rannekkeet Hihan- ja lahkeensuissa kiristysmahdollisuus Lumilukot lahkeissa Lahkeiden vetoketju ulottuu reisiin asti Haalari 12990 +toimituskulut JahtiJakt kalvollinen toppahaalari AIR-TEX -kalvo ja vedenpitäviksi teipatut saumat takaavat tuulen- ja vedenpitävyyden sekä hengittävyyden. REPPUJAKKARA Perinteisessä jakkararepussa jakkara on kiinni repussa. Leveä malli sopii erityisesti pilkille ja retkeilyyn. MORA EXPERT -JÄÄKAIRA Käytännöllinen kaira kaikkiin tilanteisiin. Ultrakevyt kestävä rakenne, nerokas taittomekanismi. Mora Expert -jääkaira ET00506 110mm ET00507 130mm ET00508 150mm Reppujakkara JJ8404L759 4990 +toimituskulut 7490 +toimituskulut Maastokarttojen huipputarjous 31.3. asti ­ Toimi heti! Hanki nyt erikoishinnalla kaikki tarvitsemasi kartta-alueet HUIPPUTARJOUS! TOPOSUOMI PLUS -KARTTA-ALUEET Maanmittauslaitoksen aineistoon perustuvat tarkat TopoSuomi Plus -maastokartat. Kartta-alueet toimitetaan muistikortilla. TOPOSUOMI 2010 -KARTTA-ALUEET Uusien TopoSuomi 2010 -karttojen kartta-alueet ovat pääsääntöisesti aiempaa isompia. Kartta-alueet toimitetaan muistikortilla. A ERIKOISHINT 79 +toimituskulut TopoSuomi Plus kartta-alueet/kpl A ERIKOISHINT Norm. 99,90 99 TopoSuomi2010 kartta-alueet/kpl S S ÄÄ +toimituskulut Norm. 129,90 3 / 0 T PA JO TTAÄ R KA LUE A * Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min.
• Tommy Arfman Merimetson pyynti aloitettiin saaristossa M l Merimetso palasi Suomen pesimälinnus- Merimetso on lisääntynyt maassamme kovalla vauhdilla. Kalastukselle aiheutuvat tappiot ja sitä kautta lisääntynyt paine lintukannan rajoittamiselle saavutti eräänlaisen virstanpylvään vuonna 2010, kun rauhoitetulle linnulle myönnettiin ensimmäistä kertaa pyyntilupia. toon vuonna 1996. Tuosta ensimmäisestä pienestä koloniasta alkoi linnun menestystarina Suomen merialueilla. Nykyään lintuja arvioidaan pesivän noin 16 000 paria. Näiden lisäksi tulevat vielä pesimättömät yksilöt sekä saaristomme kautta muuttavat linnut. Näin suuri kalaa syövä lintupopulaatio on aiheuttanut yhteentörmäyksen ihmisen kanssa. Rannikolla kalastajat valittavat lintujen syövän ja karkottavan kalaparvet pois apajilta. Meillä pesivä laji on sinensis-alalajia. Lajin historia ulottuu joidenkin tutkimusten mukaan satojen vuosien päähän, vaikka se tuntuukin uudelta tulokkaalta. Vieraslaji se ei kuitenkaan ole, vaan laji hävitettiin aikoinaan suuresta osasta Eurooppaa. Syynä oli varmaankin juuri tuo tehokas kalansyönti. Sinensis-alalajilaji ei talvehdi Suomessa, vaan meillä talvehtiva laji on Pohjois-Norjassa ja Vienanmerellä pesivä carbo-alalaji. Koko Euroopan alueella lintuja arvioidaan pesivän noin 300 000 paria, ja esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa kanta on yli tuplaten meidän populaatiomme eli 40 000 paria. Merimetso on lisääntynyt maassamme kovalla vauhdilla. Vuosina 2000­2009 lintukanta on kasvanut 62 prosenttia. Lintukannan hurja kasvu selittyy pitkälti naapurimaistamme tulevilla, uutta elintilaa hakevilla linnuilla. Merimetsolla ei ole juuri luontaisia vihollisia, mutta merikotkan on todettu paikoin oppineen saalistamaan pesimäyhdyskunnissa. Ankarat talvet verottavat lintukantoja jonkin verran, nekin lähinnä meillä pesimättömän carbo-alalajin populaatiota. Talven ankaruuden Euroopassa arvioidaan vaikuttaneen myös Suomen pesimäkantaan vuonna 2010. Ravintona kala Kookkaana lintuna merimetso tarvitsee päivittäin kalaa ravinnokseen noin puoli kiloa. Tehtyjen tutkimusten perusteella on löytynyt noin 20 kalalajia, joita linnut ovat syöneet. Myös ihmisille merkittävistä ruokakaloista merimetsot ottavat osansa, ja esimerkiksi ahven, kuha ja siika ovat niiden ruokalistalla. Ammuttujen lintujen vatsan sisällöstä on parhaillaan käynnissä tutkimus. Saaristossa asuvat ammatti- ja kotitarvekalastajat kertovat esimerkiksi ahvenen kadonneen viime vuosina paikoittain lähes tyystin. Kalojen katoaminen osuu yksiin merimetsokannan voimakkaan lisääntymisen aikaan. Havainto tukee tehtyjä tutkimuksia, joiden mukaan saaristomerellä tutkittujen näytteiden osuudessa on 27 prosenttia ahventa. Kemiönsaarelaisen Börje Holmbergin pitkän kalastajauran aikana ei hänen alueensa ahvenkanta ole koskaan ollut niin huono kuin vuonna 2010. Pelkästään merimetson piikkiin ei kalakato varmaankaan mene, sillä alueella myös hylkeet tekevät oman osansa. Yhteispredaatio pitkällä aikavälillä voi jo selittää totaalisen kalakadon. Meren rehevöityminen ja vedenlaatu selittävät varmasti myös kalakannoissa tapahtuneita muutoksia. Esimerkiksi lohikalat kärsivät rehevöitymisestä, kun taas särkikalat ja kuha hyötyvät siitä. 28 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Linnuista otetut Koira on oiva apu merimetson pyynnissä. Vene kannattaa peitellä hyvin maastoverkoilla. näytteet pakataan muovipusseihin. Pää ja vatsalaukku omiinsa, ja sitten samaan pussiin. Valtaosa saaliista päätyi pataan, ja merimetsopaistista on kuultu vain positiivisia kommentteja. Metsästystä vai ei? Lupaehdoissa velvoitettiin toimimaan pyynnissä metsästyslain edellyttämällä tavalla. Ensimmäiseksi pään raaputusta aiheutti linnun status. Metsästyslaki ei määrittele merimetsoa lainkaan. Piti selvittää onko kyseessä vesilintu vai ei, sillä vesilintuja ei saa metsästää lyijyhauleilla. Tuolle pelikaanien sukua olevalle lajille ei löytynyt myöskään määritelmää ympäristöviranomaisten taholta. Riistanhoitopiirin suosituksesta päädyttiin määrittelemään lintu vesilinnuksi, eleleehän se vesillä suurimman osan ajastaan. Toisaalta myös lokit tekevät näin olematta silti vesilintuja. Tapahtuma myös miellettiin metsästykseksi, olihan se metsästäjien tekemää em. lain hengessä. Myös pyyntikeinot olivat perinteisiä, merilinnustuksesta tuttuja. Pyyntiin Lintuja oli tarkoitus lähteä pyytämään kahdeksalla poikkeusluvalla. Yksi lupa peruttiin siitä tehdyn valituksen perusteella. Jäljelle jääneillä seitsemällä luvalla saatiin saaliiksi 136 merimetsoa. Yhdellä luvalla pyydettiin 73 lintua, ja loput linnut ammuttiin kuudella luvalla. Yhtä lupaa ei käytetty lainkaan. Parhaiten jahdissa onnistui Börje Holmberg, joka sai Kemiönsaaren länsipuolella sijaitseville kalastusalueilleen 100 merimetson pyyntiluvan. Holmberg arvioi kalastusalueellaan oleilevan noin 500 merimetsoa. Lupa käytettiin 73-prosenttisesti, eli 73 merimetsoa päätyi saaliiksi. Tulos saavutettiin pääsääntöisesti 8 käyntikerralla, eli keskimääräinen saalis oli noin 9 lintua. Pyynti aloitettiin aamuhämärissä luodoilla, joilla tiedettiin lintujen lepäilevän luonnostaan. Houkutuslintuja käytettiin alusta lähtien, paikallinen puuseppä oli tehnyt ruotsalaisen mallin mukaan noin parikymmentä kaavetta. Ampumispaikka oli etukäteen huolella rakennettu ja naamioitu maastoverkolla. Jos luodolle jätettiin vene, se naamioitiin hyvin maastoverkolla, sillä merimetso on tunnetusti hyvin tarkkasilmäinen ja valpas lintu. Ammutut linnut noudettiin noutavaa koiraa apuna käyttäen. Pyynti toteutettiin koko päivän ajan, eli lintuja ei laskettu levähtämään lainkaan sen päivän aikana. Pyyntien välillä pidettiin 7­10 päivän tauko. Kun lintuparvet katosivat ensimmäiseltä pyyntialueelta, suunnattiin energia toiselle levähdyspaikalle kalastusalueen eteläiseen päähän. Siellä toistettiin samanlainen häätämiskuvio kuin pohjoisella alueella. Lintuja saatiin saaliiksi elo- ja syyskuussa, mutta lokakuussa linnut olivat jo kadonneet maisemista. Pyyntiin myös Manner-Suomessa Merimetson tiimoilta on koko 2000-luvun käyty kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Kalastukselle aiheutuvat tappiot ja sitä kautta lisääntynyt paine lintukannan rajoittamiselle saavutti 2010 eräänlaisen virstanpylvään. Rauhoitetulle linnulle myönnettiin ensimmäistä kertaa pyyntilupia. Samaan aikaan myönnettiin myös lupia kolonioiden häiritsemiseen ja häätämiseen, mutta tässä käsitellään lähinnä tappolupia. Käytännössä luvat myönsivät niitä hakeneille paikalliset ELY-keskukset. Varsinais-Suomeen pyyntilupia haettiin 9 ja niitä myönnettiin 8. Kaikkiaan tappolupia myönnettiin 885 linnun poistamiseen. Luvat oli tarkoin määrätty tietylle alueelle, ja pyynnin tuli tapahtua enintään 200 metrin päässä kalastajien pyydyksistä. Pyyntipaikat oli merkitty karttaan jo lupahakemuksen yhteydessä. Pyyntiajaksi oli määrätty 20.8­31.10. Osalta ammutuista linnuista tuli ottaa näytteiksi pää ja koko vatsalaukku sisältöineen. Päästä määritellään linnun laji ja vatsan sisällöstä tietysti ravinto, jota ne käyttävät syysaikaan. Toivomuksena oli, että lintuja tulisi pyytää tasaisesti koko pyyntiajalta. Toimiva pyyntimuoto Itse pääsin seuraamaan jahtia yhden päivän osalta. Pyynti toteutettiin perinteisellä houkutuslintu-menetelmällä. Vaikka merimetsoja pidetään vaikeasti pyydettävinä, voin todeta sen olevan oikein hoidettuna hyvin toimiva jahti. Linnut kiinnostuivat hyvin kaaveista, kun niitä vain oli riittävästi: vähintään 10 kappaletta, mielellään enemmän. Pyynti onnistui hyvin, kun se suoritettiin paikasta, jonne linnut ovat muutenkin tottuneet tulemaan. Vaihtoehtohaulit purivat hyvin, ja ampumaetäisyydet olivat alle 30 metriä. Haavakoita ei jahdista näin ollen jäänyt. Muut luvanhaltijat kertoivat pyyntitehoon vaikuttaneen lähinnä pyyntipaikat, lintujen puute (eräälle alueelle linnut tulevat myöhemmin syksyllä) ja kaaveiden puute. Myös lintujen siirtyminen pois alueelta vai- Metsästäjä l 1 l 2011 l 29
• Tutkimukset osoittavat lintujen ravinnosta 27 prosenttia olevan ahventa. Kuvan vatsalaukusta löytyi 3 kappaletta kookkaita ahvenia. Merimetso syö noin 500 grammaa kalaa päivässä. Suuri määrä oikein sijoitettuja houkutuslintuja on merimetsojahdin perusta. Vuonna 2010 ammuttiin 348 merimetsoa. Luvussa on selkeä lasku vuoden 2009 saaliiseen, joka oli 734 lintua. Maakuntahallituksen riistakonsulentti Roger Gustafssonin mukaan pyynti on toiminut hyvin. Tahot, jotka kokevat linnuista olevan haittaa, ovat saaneet tehdä asialle jotain, ja valitukset merimetsoista ovat loppuneet. Metsästäjä Mikael Asklöf tutkii ammuttua merimetsoa. Ikämääritykseen hän toivoi itselleen lisää tietoa. kutti jollain alueella tulokseen. Ne kuitenkin tulivat alueelle ruokailemaan, mutta eivät lähelle pyyntiluotoja. Itse pyynnin toteutuksesta voi todeta sen toimivan, jos se suoritetaan ammattitaidolla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Häirintä tehosi Börje Holmbergin mukaan pyynnillä oli suuri vaikutus. Linnut hävisivät muutaman pyynnin jälkeen alueelta lähes tyystin, eivätkä olleet palanneet tätä kirjoitettaessa (joulukuu). Lupa olisi varmaan saatu käytettyä 100-prosenttisesti, jolleivät linnut olisi kadonneet. Myös muiden luvanhaltijoiden kokemukset olivat samansuuntaisia. Lintujen pakoetäisyydet esimerkiksi kalanviljelysaltailla kasvoivat satoihin metreihin. Myös toisilla alueilla linnut reagoivat pyyntiin toivotulla tavalla. Voidaan todeta tappamalla tehdyn häirinnän vaikuttaneen myönteisesti, vaikka myönnetyistä luvista käytettiin vain pieni osa. Lupien tarkoitushan oli nimenomaan antaa työkalu kalastajille, jotka kokivat linnuista aiheutuvan haittaa elinkeinolle. Myös aiempi myytti lintujen kelpaamattomuudesta ravinnoksi voitiin kumota. Valtaosa saaliista päätyi pataan, ja merimetsopaistista on kuultu vain positiivisia kommentteja. Luvanhaltijat kokivat näytteidenoton joissain tapauksissa hiukan hankalaksi, mutta pääosin homma sujui. Osa toivoi pyyntialueen laajennusta ja häirinnän aikaisempaa aloittamista. Eräällä alueella linnut olivat jo poistuneet, kun pyyntilupa alkoi. Merimetso tarvitsee päivittäin ravinnokseen puoli kiloa kalaa. 30 l Metsästäjä l 1 l 2011 Ahvenanmaalla poikkeusluvat jo kolmatta syksyä Ahvenanmaalla on merimetsoa pyydetty poikkeusluvin jo kolmatta syksyä. Vuonna 2010 maakunnassa myönnettiin 285 merimetson pyyntilupaa ilman lintukiintiötä. Lupaan on mahdollisuus kaikilla sikäläisen metsästyskortin lunastaneilla. Tämän lisäksi on oltava tietysti maanomistajan lupa pyyntiin. Lupa-asiat hoidetaan maakuntahallituksen metsästyksestä vastaavalla osastolla. Rauhoitetusta riistalinnuksi? Keskustelua merimetson luokittelun muuttamisesta rauhoitetusta linnusta riistalinnuksi ei voi välttää, kun saaristossa puhutaan merimetsosta. Lintu on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji. 1970-luvulla EU otti lajin suojelukseensa sen kantojen vähennyttyä muun muassa ympäristömyrkkyjen vuoksi. EU:n lintudirektiivin 9 artikla sallii kuitenkin jäsenmaiden tappaa lintuja pieniä määriä, jos sen todetaan olevan tarpeellista vakavien vahinkojen estämiseksi. Merimetson lisääminen metsästettävien lajien joukkoon on kuitenkin epätodennäköistä, sillä se vaatisi muutoksen lintudirektiiviin ja kansalliseen lainsäädäntöömme. Toisaalta on ehkä odotettavissa että EU tulevaisuudessa tarkentaa ohjeistusta merimetsokannan hoitamiseksi jäsenvaltioissa. Lisäksi BirdLife International ja EU:n metsästäjien keskusjärjestö FACE ovat antaneet yhteisen julkilausuman vuonna 2008, jossa todetaan ettei merimetsoa tule lisätä EU:ssa metsästettävien lajien joukkoon, koska siitä ei ole riistalinnuksi. Ne painottavat, että lajin mahdollisen vähentämisen tulee tapahtua lintudirektiivin 9 artiklan mukaisilla poikkeusluvilla kuten Suomessakin siis on tehty vuonna 2010. Merimetsojen ja ammattikalastuksen ristiriitoja pyritään ratkaisemaan myös kansainvälisesti kestävällä tavalla kokoamalla eri maiden ja eri alojen asiantuntijoita yhteen. l
• Eräaatoksia valtion mailta Vuoropuhelua valtion mailla n Aloittaessa työni Metsähallituksessa nelisen vuotta sitten, sain toimenkuvakseni laittaa erän viestintäasiat kuntoon. Tarve eräviestinnän kehittämiselle oli selkeä. Paljon asiaa oli kerrottavana. Ei vain aina löytynyt tekijää ja väylää, missä kertoa. Ensimmäiset vuodet eräpalveluiden viestinnässä kuluivatkin niin sanotusti peltoa kyntäen. Parin vuoden työn tuloksena syntyivät metsästäjille ja kalastajille suunnatut Metsähallituksen asiakaslehdet, Kieppi ja Tuikki. Verkkosivustouudistus saatiin käyntiin ja kehitettiin hyvin toimiva sidosryhmäyhteistyö myös viestinnän saralle. Tästä yhteistyöstä on esimerkkinä Sarvi, riista-aiheinen uutiskirje netissä. Uutta tietoa tarjolla Metsästäjille suunnattu asiakaslehti Kieppi, luotiin kertomaan eräpalveluiden toiminnasta entistä laajemmin suoraan kuluttajalle. Vuonna 2009 ensimmäinen Kieppi jaettiin Metsästäjälehden välissä. Tammikuussa 2011 lehti pyritään jakamaan mahdollisimman monelle metsästäjälle asiakastietojemme avulla. Lisäksi Kieppi on tarjolla useissa luontokeskuksissa sekä helposti ladattavissa ja tulostettavissa netistä. Ajankohtaiset ja muuttuvat tiedot sekä riistanhoidosta että metsästyksestä valtion mailla löytyvät aina verkkosivuilta metsa.fi/metsastys. Erityisesti verkkoviestinnän saralla Metsähallituksen viestintä on saanut erityiskiitosta saamenkielisestä tiedotuksesta. Saamelaisten kotiseudulta, Enontekiöltä lähteneenä tulen huolehtimaan siitä, että myös jatkossa eräasioista voidaan lukea saameksi. Metsästäjiä ja muita luonnossa liikkujia palveleva retkikartta.fi on uusittu. Sen tavoitteena on entistä paremmin palvella asiakkaita ja heidän tarpeitaan. Sen lisäksi, että kartan ulkoasu on muuttunut, sen käytettävyyttä on parannettu ja ominaisuuksia lisätty ja monipuolistettu. Uusin versio mahdollistaa myös nopeiden muutosten tekemisen esimerkiksi lupa-alueiden rajausten muuttuessa. Metsähallituksen metsästyslupien myyntipalvelusta ja verkkokaupasta vastaava Villi Pohjola on myös uusinut verkkosivustoaan. Oma kehu ei riitä Ei kuitenkaan riitä, että tuotamme omasta mielestämme hienoja verkkosivuja, lehtiä ja juttuja. Myös teidän metsästäjien tulee olla näistä tietoinen, löytää ne ja jaksaa innostua niistä. On myös muistettava, että viestintä ei ole vain tiedottamista vaan vuorovaikutteista keskustelua ja ajatusten vaihtoa. Suurpetoviestintään liittyen tästä hyvänä esimerkkinä on Metsähallituksen ylläpitämä suuperdot.fi ­ verkkosivusto. Sivusto on vasta uudistettu sekä ulkoisesti että toiminnallisesti, ja uusinta uutta sivustolla on vuorovaikutteinen osio, johon lukijat voivat osallistua kommentoimalla ja keskustelemalla haluamastaan aiheesta. Valtion maiden eräasioiden viestintää kehitetään koko ajan metsästäjien palvelemiseksi entistä paremmin. Tähän työhön ja kehitykseen te voitte vaikuttaa antamalla palautetta useiden viestintäkanaviemme kautta: mitä ja missä on tehty oikein, missä taas on menty metsikköön ja mistä haluatte enemmän tietoa. Palautetta voi antaa saalispalautteiden yhteydessä sekä verkkosivujen palautejärjestelmän ja sähköpostin välityksellä. Palattuani nyt töihin reilun vuoden perhevapaata pidettyäni, on ollut hienoa aloittaa työt hoidetusta pellosta ja jatkaa kehitystyötä sekä sidosryhmien että teidän metsästäjien kanssa. Toivon, että viestinnän kehittäminen koetaan tarpeellisena myös teidän keskuudessa, ja että olette saaneet vuosi vuodelta enemmän tietoa valtion maiden eräasioista. Vuorovaikutteista vuotta 2011 toivoen. Suosikki-listaan: Riistanhoito ja metsästys: metsa.fi/metsastys Metsästysalueiden kartat: retkikartta.fi Suurpedoista: suurpedot.fi Sarvi, riista-alan uutiskirje: mmm.fi/sarvi Hannaleena Mäki-Petäys, Erikoissuunnittelija, viestintä Metsästäjä l 1 l 2011 l 31
• Jarkko Ruotsalainen Ilves ­ vihattu ja ihailtu Ihmisillä on kautta aikojen ollut kaksijakoinen suhde ilvekseen. Aikoinaan ilveksestä maksettiin tapporahaa, mutta tästä huolimatta saaliina ilvestä on aina arvostettu. l Tapporahan aikaan ilveksen turkis oli erittäin arvostettu. Osoituksena tästä oli esimerkiksi kuninkaallisten syvä kiinnostus ilveksennahkoihin. He käyttivät ilveksen turkiksia esimerkiksi viitoissa ja muissa vaatetuksissa, jotka eivät joutuneet kovan 32 l Metsästäjä l 1 l 2011 kulutuksen kohteeksi, koska ilveksen turkis ei ole erityisen kulutusta kestävä, vaikka lämpöinen ja kaunis onkin. Meidän aikoinammekin ilves on arvostettu saalis, myös sen "vihaajien" keskuudessa. Onhan sitä reteempi roikottaa kuin rusakkoa, kuten tapparan mies asian ilmaisi. Vahva kanta Ilveskantamme on joillakin alueilla vahvempi kuin koskaan. Vastaavia kannanlukuja haettaessa on siirryttävä aikakirjoissa 1800-luvulle asti. Maa- ja metsätalousministeriö myönsikin ennätyksellisen 459 ilveksen kaatolupakiintiötä. Luvista 60 on oltava ns. vahinkoperusteisia, mikä tarkoittaa, että luvan saamiseksi pitää olla esimerkiksi talouseläinvahinkoja. Suurpetojen kanta-arviot perustuvat suurimmalta osin petoyhdyshenkilöiden raportointiin. Riistanhoitoyhdistyksillä on koulutetut petoyhdyshenkilöt, jotka itse havainnoivat alueensa kantaa sekä tarkastavat ja kirjaavat kaikkien muiden henkilöiden petohavaintoja.
• Useilla alueilla petokanta on kasvanut niin vahvaksi, että havainnot ovat jokapäiväisiä, jolloin niistä ei vaivauduta ilmoittamaan. Olisi kuitenkin tärkeää, että petohavainnot ilmoitettaisiin petoyhdyshenkilöille, ja etenkin pentuehavainnot ovat "kullanarvoisia". Näin päästäisiin mahdollisimman tarkkaan kanta-arvioon. Tutkimus elintavoista käynnissä Ilveksellä ei ole aina mennyt näin hyvin. Vuonna 1976 ilves oli maassamme sukupuuton partaalla. Kuvaan astui täysrauhoitus, jolloin saimme suurpetoihin luettavan ja tällä hetkellä luvanvaraisiin kuuluvan tunteita herättävän kissapetomme säilytettyä maamme riistaeläimistössä. Kannan hyvinvointiin vaikuttaa varmasti maamme paikoin rikastunut riistaeläimistö. Alueittain on vahvoja valkohäntäpeura-, metsäkauris- ja rusakkokantoja, jotka ovat ilvekselle mieleisiä sekä antoisia saaliseläimiä, ja joita ei tällaisessa laajuudessa ole ennen esiintynyt. Mutta voivatko ilvekset lopultakaan niin hyvin kuin miltä nyt vaikuttaa? Kissapetomme elintapojen tuntemus on tähän asti perustunut suurelta osin Norjassa ja Ruotsissa tehtyihin tutkimuksiin. Luvassa on lisävaloa meidän oman ilveksemme käyttäytymisestä, sillä tällä hetkellä on meneillään kansainvälisestikin huomionarvoinen ilvestutkimus. Tutkimuksissa on saatu uutta tietoa sekä vahvistusta entisiin olettamuksiin. Meidän olosuhteissamme ilveksen elintavat poikkeavat joillakin osa-alueilla muista Pohjoismaista. Esimerkiksi vahvoilla valkohäntäpeura-alueilla elävät ilvekset ovat ennen tutkimatonta materiaalia Pohjoismaissa. Mielenkiintoisia kohteita ovat myös Itä-Suomen metsäjäniksillä pääsääntöisesti elävät ilvekset. Vahvoilla peura-alueilla elävät ilvekset tuntuisivat voivan paremmin, tästä osoituksena on esimerkiksi suurempi pentutuotto. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. ItäSuomen tutkimusalueella ilveksen on todettu olevan turmiollinen kettukannalle. Ilves käyttää kettua ravinnokseen, ja oletettavasti tappaa muutenkin "kilpailijoita" reviiriltään. Alueilla, joilla ilves on kurittanut kettukannan laihaksi, on todettu metsäkanalintukannan kasvavan. Myös supikoira on ilveksen yleinen saalis. Ilveksen suurimmat viholliset ovat ihminen ja taudit; esimerkiksi kapitartunta on sille kohtalokas. Nuorilla yksilöillä, joiden metsästystaidot ovat vielä kehittymättömät, ravinnon puute on huomattava verottaja. Äänetön nahkan nylkee Ilveksen löytää helpoiten, kun maassa on uusi lumi. Lumettomaan aikaan ilveksen löytyminen on sattumanvaraista, mutta ei mahdotonta. Metsästyksen kannalta on hyvä, että ilves saadaan motitettua mahdollisimman pieneen maastonkuvioon. Tämän jälkeen passimiehet menevät passiin oletetuille kulkupaikoille äänettä, ja jatkavat äänettömänä oloa kunnes ajomiehet tai koirat ilmaisevat tilanteen rauenneen. Ajossa ollessaan ilveksen yksi merkittävin ympäristöntarkkailutapa on nimenomaan kuulo. Tästä syystä passimiesten ehdoton äänettömyys on yksi merkittävistä onnistumisen edellytyksistä. Ajoa suoritetaan miehissä tai kyseiselle riistalle mieltyneillä koirilla. Kun metsästettävät kannat ovat olleet melko vaatimattomia, on suurpetojahdissa tullut katkos osaavien miesten ja koirien suhteen. Karhu- ja ilveskantojen voimistuessa on virinnyt jalostustyö suurpedoille suunnattujen koirien suhteen. Koirilla ajamisen etuna on muun muassa se, että ajettava eläin tulee passiin pääsääntöisesti varomattomammin, koska koirat ajavat usein vauhdikkaammin kuin miehet. Myös lumettomaan aikaan sekä silloin, kun jälkikenttä on miehissä selvittämätön, asiansa osaava koira voi johdattaa ilveksen makuille hajuaistinsa avustuksella. Metsästäjät luulevat melko yleisesti, että ilvestä koiralla ajettaessa se nousee puuhun hyvinkin helposti. Näinkin tosiaan tapahtuu ajoittain, mutta usein jahdin käsikirjoitus on aivan toisenlainen. Ilveksen saadessa ajajasta etumatkaa ­ oli se sitten ihminen tai koira ­ ilves voi aloittaa "jänismäisen pyörimisen" peitteisessä maastossa. Tämänkaltaisessa tilanteessa asiansa osaavalle passimiehelle on käyttöä. Kohdassa, jossa ilves on kulkenut Koska ilveksellä on hyvä kuulo, ilvesjahdin onnistuminen edellyttää passimiesten äänettömyyttä. Metsästäjä l 1 l 2011 l 33
• suurten nisäkkäiden tapaan lumeen. Tästä syystä ajo venyi useiden kymmenienkin kilometrien mittaisiksi. Tämä vaati miehiltä kovaa kuntoa ja uskoa asiaan, jota vahvisti ennen ilveksen nahkasta maksettu huomattava korvaus. Tuoreille jäljille lähti porukan kovakuntoisin, joka ajon aikana usein vähensi vaatteita jättäen ne ladun varrelle. Perässä hiihtelivät hieman verkkaisemmat kumppanit, jotka usein olivat myös aseiden kantajina, keräillen ajomiehen vaatteita. Ajot saattoivat kestää jopa useita päiviä. Tarkoitus oli saada ilves nousemaan puuhun sinnikkäällä ajolla. Näin käydessä ajomies jäi vahtimaan saalista sekä odottelemaan perässä tulevaa aseenkantajaa. Otollisia ilveksenkyttäyskohteita ovat peuranruokintapaikat ja ilveksen itse tappamien eläinten haaskat. useamman kerran jälkiensä poikki, on hyvä passipaikka. Seuduilla, missä maaston korkeusvaihtelut ovat suuria ja jyrkkärinteisiä kallioita sekä kivikoita on paljon, ilves mielellään eksyttää ajajansa tämänkaltaiseen "louhikkoon". Se voi puikahtaa sanan varsinaisessa merkityksessä louhikon sisään luolastoon tai sitten erittäin ketteränä eläimenä se loikkii jyrkistä kalliorinteistä, joista ajaja ei pääse perässä. Näin se saa taas aikaa lisäeksytyksiin. Tästä syystä passimiesten on oltava erittäin äänettömästi, sillä tällaisessa tilanteessa ilves voi tulla passiin niin sanotusti omia aikojaan. Ilvestä koirilla metsästäessä voi hirvijahdin tapaan syntyä puhdasverinen seisontahaukku, tai voi tulla tilanne, että ilves rupeaa kävelemään koirasta välittämättä, etenkin jos koira ei ole painostava. Tällaisessa tilanteessa, jossa ilves antaa haukuttaa itseään niin sanottuun seisonta- tai siirtyvään haukkuun, voivat ajettavien osat vaihtua ilveksen alkaessa puolustautua. Jotkut koiramiehet vievät koiran remmissä ilveksen makuulle. Tällaisella taktiikalla ilves saa poikkeuksetta hieman etumatkaa, jolloin vältytään tilanteelta, että koira yllättäisi ilveksen makuulta ja se puolustaisi it- seään tai pentujaan tullessaan saavutetuksi. Myös niin sanotun "löysän" ajurin edellä ilves usein lähtee varkain makuulta koiran antaessa jo yöjäljelle ääntä. Koiran viemisessä makuulle kytkettynä etuihin voidaan laskea myös se, ettei koira sekoa muiden eläinten jälkiin yöjäljityksen aikana. Ilves puussa Maastojemme kokeneimpiin ilveksenpyytäjiin kuuluva Kustaa Kokko (1818­1884) kaatoi kirjallisuuden antamien tietojen mukaan koiriensa avustuksella noin 280 ilvestä. Pyydetyistä ilveksistä hänen kertomansa mukaan oli karkeasti arvioiden puolet noussut koiran edellä puuhun. Omia kokemuksiani tukee hänen ajatuksensa, että ilveksen pakeneminen puuhun on johdannaista maasto-olosuhteista, ei niinkään ilvesyksilön iästä. Miesajotaktiikka on usein parempi vaihtoehto esimerkiksi vilkkaasti liikennöityjen teiden läheisyydessä. Eräs perinteikäs ilveksenpyyntitapa on ajometsästys hiihtämällä. Tällainen pyyntitapa on kysynyt "kovia luita" jahtiin. Taktiikka perustuu ilveksen väsyttämiseen. Ilves ei uppoa pehmeälläkään lumikelillä muiden Ilves palaa tappamalleen haaskalle Ilmeisesti jotkut ilvesyksilöt "erikoistuvat" tiettyyn riistaan, vaikka muutakin olisi tarjolla. Jotkut ilvesyksilöt kiertelevät peuraalueilla peuranruokintakohteita. Tällaisesta kyttäyspaikasta voikin peuran lisäksi saada ilveksen kotiinviemisiksi. Otollisia kyttäyskohteita ovat myös ilveksen itse tappamien eläinten haaskat. Mitä tuoreempi, sen parempi. Edellisenä yönä tapetun haaskan läheisyydessä on otolliset kyttäyspaikat, jos vain maasto sen sallii peitteisyyden ja muiden tekijöiden osalta. Tällaiselle tuoreelle haaskalle ilves palaa lähes poikkeuksetta, jos se ei epäile turvallisuutensa olevan uhattu. Ilves voi makailla hyvinkin lähellä tällaista haaskaa, mikä on huomioitava kyttäysasetelmia suunniteltaessa. Useat ilvekset ovat menneet myös loukkuvipuun, tosin passiiviset pyydykset eivät ole niittäneet ilvesjahdeissa suurta menestystä. Lippusiimapyynti on tänä päivänä hiipunut entisaikoihin verrattuna. Yleistäen voisi sanoa, että lippusiimapyynti on pohjoisen isommilla mailla tuottoisampaa kuin etelämpänä. Etelän usein "urbanisoituneet" ihmisiin tottuneet eläimet eivät tottelekaan siimaa pohjoisen arempien eläinten tapaan. Kannan vahvistumisen myötä on keskusteltu voimakkaasti siedettävän kannan rajoista. Porolle ilves on kärkipään verottajia. Huolta on tuottanut elvytetyn metsäpeurakannan sekä metsäkauriskannan kohtalo. Parhaan iän ohittaneiden metsästäjien mielessä ovat ne lukemattomat talkootyötunnit sekä taloudellisetkin uhraukset, jotka ovat kuluneet edellä mainittujen eläinten kantojen elvyttämiseen. Kaikesta huolimatta ilves on yksi merkittävimmistä riistaeläimistämme, jolla on oikeuksia, joita ehkä joskus joudumme rajaamaan. Arvostusta ilvestä kohtaan on aina tunnettu, vaakunan logo, jääkiekkojoukkueen tunnus, vaatteet, viinakset ja niin moni muu asia sen puolestaan kertoo. Ilves puhuttaa tai mykistää, tehokkuudellaan tai kauneudellaan! l 34 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Monarch ­ tarkkuutta kun tarvitset sitä eniten Nikonin uusi Monarch-kiikaritähtäin ­ ratkaisevaan hetkeen näköpiirissä Nikonin uusi, loistava kiikaritähtäin aloittaa metsästyskauden. Monarch E1,1-4x24 puna/viher-näkökentällä ja pienellä 1,1-kertaisella ille suurennuksella sopii parhaiten lyhyille ja keskipitkille seen. s ampumaetäisyyksille, esimerkiksi hirvenmetsästykseen. pa p Kiikaritähtäimen näkökenttä on laaja ja kirkas ­ jopa hämärässä ja sumussa. Optiikka on Nikonin huippulaatua. aatua. a Uusi Monarch nopeuttaa ja helpottaa tähtäämistä ­ lopun jätämme sinulle. Monarch E 1,1 4x24 1,1-4x24 1,1-4x24 Since 1917 NIKON NORDIC AB Äyritie 8 B, 01510 Vantaa, Puh. 0207589570, www.nikon.fi
• Ilpo Kojola, Samuli Heikkinen, Sanna Kokko, Seppo Ronkainen & Johanna Suutarinen, RKTL Susi hirven ja metsäpeuran saalistajana S l Susien tappamien hirvien tai metsäpeuro- Susi on suurriistan pyytäjä. Ruokavaliossa tärkeimmällä sijalla ovat elinalueen runsaslukuisimmat sorkkaeläimet. Suomessa päärooli on varattu hirvelle. Metsäpeura on Kainuussa vähentynyt susien paluun jälkeen ja suurin osa peuranvasoista katoaa ennen syksyä. Mutta kuinka monta hirveä ja peuraa sudet tappavat? Tähän kysymykseen haetaan vastausta GPS -pannalla varustettujen susien tehoseurannoin. jen lukumäärän selvittäminen on työlästä. Kattavan aineiston edellytyksenä ovat GPS -lähettimet ja paikannusten läpikäynti. Lähettimen tulee antaa paikannuksia riittävän tiheään. Riistantutkimuksen lähetinpantojen tavanomainen neljän tunnin väli peräkkäisten paikannusten välillä ei riitä edes susien tappamien hirvien määrän selvittämiseen, pienikokoisemmasta saalista puhumattakaan. Jos lähetin paikantaa suden vain joka neljäs tunti, jää noin 40 % suden saalishirvistä löytymättä. Kahdeksan tehoseurantaa on toteutettu kuuden eri susilauman reviirillä. Paikannuksia riittävän usein Kesällä paikannuksia tulee olla puolen tunnin välein. Talvellakaan paikannusväli ei saa olla tuntia pidempi, vaikka apuna ovat lumijäljet ja susien tarvetta siirtyä uudelle saaliil- le hidastaa se, että saaliit ovat keskimäärin suurempia kuin kesällä. Tarve tiheästi toisiaan seuraaviin paikannuksiin juontuu siitä, että sudet eivät yleensä sulattele ateriaansa saaliin luona, vaan voivat olla ruokalevolla kilometrien päässä kaadoltaan. Yöllisten paikannusten keskittyminen tiettyyn paikkaan maastossa on vahvin vihje saadusta saaliista. Saaliin löytymisen takeena on koira, jonka apu on välttämätön etenkin kesällä. Kaikissa metodeissa on toki myös mahdollisia virhelähteitä, eikä GPS -susien tehoseuranta tee tästä säännöstä poikkeusta. 36 l Metsästäjä l 1 l 2011
• LASTING LÄMPÖKERRASTOT ­ HIENOINTA 100% MERINOVILLAA MYÖS HERKKÄIHOISILLE MERIN ILLE MIEHILLE Double heavy 270 g WIDIIpuolipoolopaita ja WET pitkälahkeiset housut (musta, koot m-xxl) - kaksikerroksista 100 % merinovillaneulosta - johtaa tehokkaasti kosteuden pois iholta ja pitää lämpimänä MIEHILLE Heavy 240 g WEZIRpaita ja REX-housut (musta, koot m-xxl) - molemmin puolin sileäksi neulottua 100 % merinovillaa - sopii ainoaksi kerrokseksi urheiluun tai jokapäiväiseen käyttöön NAISILLE Heavy 240 g WORY puoliolipoolopaita (punainen, koot s-x t s-xl) xl) ja FIDA ¾-lahkeiset housut usu ut (punainen/musta, koot s-xl) - molemmin puolin sileäksi neulottua 100 % merinovillaa a - sopii ainoaksi kerrokseksi urheiluun tai jokapäiväiseen käyttöön UNISEX Medium 180 g ZUBRpoolopaita ja ZIKY pitkälahkeiset housut (musta, koot s-xxl) - 100 % superfine-merinovillaa, aa a, joka kuljettaa kosteuden pois ois iholta ja pitää hyvin lämpöä ä - sopii välikerrokseksi urheiluun uun n tai jokapäiväiseen käyttöön n www.remes.fi ti M nti Myynti: Ase- Ase- ja urheilu- liikkeet kautta maan Tutkimus ei saa vaikuttaa susien saalistusrytmiin, minkä takia saaliin luo on menty vasta viiden vuorokauden kuluttua susien lähdettyä kaadoltaan. Kesällä on se ongelma, että kaluttujen jäännösten äärellä ei aina voi olla varma, onko hirven tai peuran välttämättä surmanneet seurannassa olevat sudet vai onko esimerkiksi saaliin alunperin tappanut karhu. Aiempi käynti antaisi varman vakuuden, mutta voisi samalla häiritä susien rytmiä, sillä ihmisen vierailu voi saada sudet jättämään kaatonsa hyödyntämisen puolitiehen ja ryhtymään saalistuspuuhiin aiemmin. Mainittu virhelähde on olemassa hirvien ja vuotta vanhempien metsäpeurojen suhteen, mutta saadaan supistettua sangen vähäiseksi tarkastelemalla susien yöaikaista liikkumista arvioidun saalistusajankohdan tienoilla. on vuoden 2006 kesällä seurannassa ollut naaras, jolla oli pesäreviirinsä Luoteis-Kuhmossa, osin Sotkamon ja Kuhmon puolella. Tämä taulukon kolmannella rivillä esiintyvä susi keskittyi peuranvasojen pyyntiin ja liikkui metsästyspuuhissa pentueen synnyttäneeksi naaraaksi tavanomaista enemmän. Tämän naaraan tapauksessa on mahdollista, että se joutui yksin vastaamaan pentueen ravinnonsaannista. Pohjois-Amerikassa tehty tutkimus Suuria eroja, miksi? Susien paikannuksilta löytyneiden saaliseläinten määrä on vaihdellut laajalti, kuten oheisesta taulukosta ilmenee. Ensimmäinen, itsestään selvä syy on saaliseläinten koko. Kesällä tavallisin saalis on vasa, minkä takia sudet tappavat hirvieläimiä tiiviimpään tahtiin kesällä kuin talvella. Äärimmäinen esimerkki on antanut viitteitä siitä, että susilauman tappamien saaliseläinten määrä ei ole aivan suoraviivaisessa suhteessa susilauman kokoon, vaan pienet laumat tappavat hieman tiheämpään tahtiin kuin lauman yksilömäärän pohjalta olisi odotettavissa. Suuremmat laumat syövät saaliinsa nopeasti, minkä takia haaskansyöjille jää vain rippeet. Joukkovoiman lisäys voi myös suunnata metsästystä täysikasvuisiin saaliseläimiin, joissa riittää apetta pidemmäksi ajaksi. Oma tutkimus-aineistomme on vielä liian pieni tämän taustatekijän merkityksen arvioimiseen. Ruotsissa on havaittu lauman alfauroksen iällä olevan eniten merkitystä; tehokkaimmin saalista saavat laumat, joissa johtavan uroksen ikä on kuusi vuotta. Kokemuksen merkityksestä kielii ainakin esimerkkinä Sotkamossa ja Valtimolla elellyt vanha silmäpuoli uros. Vielä nilkuttavanakin tämä susi oli tehokas hirvenpyytäjä. tä korkeampi. Kun pyydettävää riittää, ei saadun saaliin hyödyntäminen ole niin perusteellista kuin saaliseläinkannan ollessa niukka. Reviirikohtaisista hirvi- ja metsäpeuramääristä on saatavissa tietoa talvella, mutta kesäajan tiheyksien selvittäminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Muiden suurten petoeläinten elely tutkimusalueella voi myös heijastua saatuihin tuloksiin. Jos esimerkiksi karhu riistää saaliin susilta, susien on lähdettävä pyyntipolulle pikemmin. Esimerkki tilanteesta, jossa valtaosaa suden tappamista hirvistä hyödynsivät myös karhut, oli Kuhmossa ja Suomussalmella vuonna 2008 tehoseurannan kohteena ollut lauma. Saaliseläinten määrä lisää tappotahtia Muitakin saaliiksi päätyneiden määrään vaikuttavia tekijöitä olisi otettava huomioon. Kun saaliseläinkanta on tiheä, on tappotahti keskimääräis- Myös jäniksiä, metsoja, majavia Tehoseurannoissa löytyi susien jäljiltä parikymmentä metsäjänistä, jokunen majava ja metso. Tällaisista pienemmistä saaliseläimistä löytyy vain osa. Niiden merkitys on itäsuomalaisten susien ravintotaloudessa ulosteanalyysien perusteella vähäinen. On luultavaa, ettei esimerkiksi jäniskannan runsausvaihtelu olennaisella tavalla vaikuta susien tappamien hirvieläinten määrään. Metsästäjä l 1 l 2011 l 37
• Saaliiden löytyminen edellyttää koiraa. Taulukossa näkyvät tulokset kahdeksasta tehoseurannasta, joissa tutkimuskohteena kuusi eri susilaumaa. Susien lukumäärässä ovat mukana myös vuotta nuoremmat pennut. Kymmenen hirveä vuodessa? Eräs pohjoisamerikkalaiseen tutkimukseen pohjautuva nyrkkisääntö on ollut, että susi tappaa noin kymmenen hirveä vuodessa. Tämä sääntö ei päde Pohjois-Euroopassa. Skandinaavinen tutkimus on osoittanut, että Ruotsin ja Norjan yhteisessä susikannassa hukan vuosittain tappamien hirvien määrä on 15 - 25 yksilöä. Huomattava ero juontunee pääasiassa tutkimusmenetelmien eroista. Kanadassa ja Alaskassa aineistot on kerätty seuraamalla perinteisellä radiopannalla varustettuja susia, jotka etsitään ilmasta käsin päivittäin näkyviin. Toinen eroa aiheuttava seikka voi olla pohjoisamerikkalaisen hirven suurempi koko. Joka tapauksessa simulaatiomallit viittaavat siihen, ettei radiosusien etsiminen lentokoneella anna kattavaa tietoa susien tappamien saaliseläinten määrästä. Skandinaavinen tutkimus on nojautunut GPS -susien intensiiviseurantoihin, ja tulokset ovat täysin vertailukelpoisia suomalaisten aineistojen kanssa. Myöskään meidän aineistomme perusteella "kymmenen hirveä vuodessa" ei yleensä riitä. Kun saalistus keskittyy hirveen, susi Ajankohta, kesto, saalistusalueen pinta-ala 26.2.-14.4.2005, 47 vrk, 500 km2 1.6.-31.7.2009, 61 vrk, 570 km2 22.5. ­ 20.8.2006, 58 vrk, 670 km2 28.10.-28.12.2006, 61 vrk, 760 km2 1.6.- 29.8.2008, 90 vrk, 810 km2 1.11.-31.12.2009, 61 vrk, 480 km2 1.6.-31.7.2010, 61 vrk, 950 km2 1.11.-17.12.2010, 47 vrk, 1 000 km2 Susia 5 4 (?) 6 10 7 8 3 näyttäisi tappavan 14-18 hirveä vuodessa. Määrä jää tätä pienemmäksi, kun suden reviirillä elelee muita hirvieläimiä. Skandinaviassa hirvikannat ovat tiheämmät kuin Suomessa, mutta on silti mahdollista, että jollakin meikäläisellä susireviirillä tuo arvioidun vaihteluvälin yläraja (18) myös ylittyy, sillä esimerkkejä on toistaiseksi vähän. Hirvitiheyden vaikutusta susien tappamien hirvien määrään tultaneen lähivuosina tarkastelemaan skandinaavisia ja suomalaisia aineistoja yhdistämällä. Tehoseurannoista kuusi tehtiin metsäpeurojen esiintymisalueella. Suden tappamien metsäpeurojen vuotuinen määrä olisi talviseurantojen perusteella 5 - 11 yksilöä. Kesällä saadut tulokset kuitenkin romuttavat laskelman, sillä kesän ääriarvot ovat sangen kaukana toisistaan. neiston valossa, nousee pintaan huomattavat tapauskohtaiset erot. Aivan olennainen taustatekijä lienee paitsi metsäpeurakannan tiheys susien reviirillä, myös peuran ja hirven välinen lukumääräsuhde. Kun hirviä on runsaasti, kuten Kuhmon ja Suomussalmen yhteisellä tutkimusreviirillä vuonna 2008, sudet metsästelivät hirviä, vaikka reviirin Kuhmon puoleinen osa on myös vasoneiden metsäpeuravaadinten kesälaidunseutua. Kainuun metsäpeura-alueella liikkuu noin 40 sutta. Susikannan keskittyminen peura-alueelle on voimakasta, sillä mainittu susien lukumäärä vastaa 80­90 %:a maakunnassa liikkuvista susista. Susitiheys on suurimmillaan Kuhmon itäisimmissä osissa, missä onneljä, osittain Venäjän maaperällä liikkuvaa 5­7 suden laumaa. Nämä alueet ovat paitsi naaraspeurojen kesäisiä liikkuma-alueita, myös tiheän karhukannan maaperää. Karhun merkitystä peuranvasojen hävikin aiheuttajana ei tunneta, mutta yhtä hyvin tutkittavaa riittää myös suden roolin määrittelyssä. l Kiitokset. Aineistonkeruusta maastossa ovat vuosien varrella vastanneet kymmenet eri henkilöt, joita kaikkia en käy tässä luettelemaan. Heille kaikille kuuluu lämmin kiitos. Useammassa kuin yhdessä tehoseurannassa ovat olleet mukana Marja Hyvärinen, Jari Inkinen, Satu Kauppinen, Leo Korhonen, Mikko Kyllönen, Reima Ovaskainen, Markus Suominen, Mari Tikkunen ja Mia Valtonen. Tehoseurantoihin pohjautuvista aineistoista ovat yliopistollisen pro gradu -tutkielmansa työstäneet Johanna Suutarinen ja Mia Valtonen. Tavoitteena kattavammat aineistot Olemme aiemmin havainneet vahvan negatiivisen yhteyden susitiheyden ja Kainuun peurakannan vasantuotannon välillä. Kun kaivellaan suden roolia tähän asti keräämämme tehoseurantaan pohjautuvan ai- Paikka, lauman tunnus, GPS-suden sukupuoli Rautavaara ja Juuka, RE, uros Vieremä ja Vuolijoki, MI, uros Kuhmo, Sotkamo ja Ristijärvi VI, naaras Kuhmo, Sotkamo ja Ristijärvi, VI, naaras Kuhmo ja Suomussalmi, NI, uros Kuhmo ja Sotkamo, RI, naaras Kuhmo , Sotkamo ja Nurmes, VE, uros Kuhmo , Sotkamo ja Nurmes, VE, naaras Paikannuksilta löytyneet hirvieläinten jäännökset 7 hirveä 14 hirveä, joista 12 vasaa 14 hirveä, joista 13 vasaa; 25 peuraa, joista 25 vasaa 6 hirveä, joista 3 vasaa; 7 peuraa, joista 2 vasaa 28 hirveä, joista 12 vasaa; 3 peuraa joista 1 casa; 12 poroa, joista 10 vasaa 5 hirveä, joista 4 vasaa; 6 peuraa, joista 1 vasa 16 hirveä, joista 13 vasaa; 1 peura 4 hirveä, joista 2 vasaa; 4 peuraa Hirvieläimet/lauma/ 100 vrk hirvi 14,9 hirvi 22,9 hirvi 24,1 metsäpeura 43,1 hirvi 9,8 metsäpeura 11,5 hirvi 30,8 metsäpeura 3,3; poro 13,2 hirvi 8,2 metsäpeura 9,8 hirvi 26,2 metsäpeura 1,6 hirvi 8,5 metsäpeura 8,5 Hirvieläimet/susi/100 vrk hirvi 3,0 hirvi 5,7 hirvi 1,6 metsäpeura 1,9 hirvi 3,1 metsäpeura 0,3; poro 1,3 hirvi 1,2 metsäpeura 1,4 hirvi 3,3 metsäpeura 0,2 hirvi 2,8 metsäpeura 3,8 38 l Metsästäjä l 1 l 2011
• IE 1,5-6X42 SCHMIDT & BENDER · Zenith FlashDot OPTIMA SPEZIAL · 12/70 ­ 7x57R Dural · Piipun pituus 55cm · Paino 3,4 kg (ilman kiikaria) · Toimitusvalmiina varastostamme · 3 laukausta 100 m (asekohtainen) 7.850,- EUR täyd.sis. 23% VUODESTA 1960 W I R Pohjoisranta 22, 00170 Helsinki, Finland, Tel. 09-135 135 8, Fax 09-135 167 1 RZ-Anzeige Optima Jubilaum_F.indd 1 K Ö N N E N Omasta kontista Pyyntivälineet... Repo jalkanaru 2990 Näätäloukku Gävleborg 5490 Houkutushajuste minkki/näätä 990 TSL 227 Escape Camo Lumikengät 169 (199) Nordik Predator kettupilli 29 (39) Eräkontti Eräkontti on Suomen Metsästäjäliiton ja sen piirien omistama yritys. ERÄKONTTI, Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki, p. 010 440 9410, www.erakontti. EN Rajoitettu erä valikoidulla osumakuviolla GH OFF 125 VUOTIS JUHLADRILLINKI JA GD- UN D SP O R T WA F ­ 125 UOTTA KR F W A F F E N. 05.01.2011 14:29:20 Uhr okau Verkk . www 24akhntti. er o ppa
• Harri Norberg, erikoissuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Petopelko ja ihmisten erilaiset todellisuudet Ruotsin Järvsössä järjestettiin syksyllä mielenkiintoinen seminaari, jossa pohdittiin monitahoisesti ihmisen asemaa luonnossa erityisesti suhteessa suurpetoihin. Seminaarin pääkysymyksiksi nousivat pelot ja asenteet petoja kohtaan sekä se, miten ihmiset vaikuttavat käyttäytymisellään petohallintoon ja -politiikkaan. non ja -politiikan haasteista on Ruotsissa nostettu kysymys siitä, miten me ihmiset onnistuisimme ymmärtämään mitä toiset sanovat ja tarkoittavat. Tämä haaste lienee yleismaailmallinen ja arkitodellisuutta kaikkialla missä pedot esiintyvät enemmän tai vähemmän samalla "reviirillä" ihmisen kanssa. Norjalainen sosiologi Ketil Skogen kertoi seminaarissa 10-vuotiseen tutkimukseen perustuen mitkä tekijät vaikuttavat ihmisten asenteisiin petoeläimiä kohtaan Norjan susialueilla. Skogenin mukaan alueella esiintyvä petovastaisuus liittyy yleisellä tasolla siihen, että lisääntyneet petokannat nähdään yhtenä maaseudun asukkaiden elämänlaatuun vaikuttavista negatiivisista asioista monien muiden elinoloihin kielteisellä tavalla vaikuttavien asioiden rinnalla. Kyse petovastaisuudessa ei ole siis pelkästään pedoista, vaan suurpedot muodostavat yhden lisän maaseudun elinoloihin vaikuttavasta kokonaisuudesta. Ne ovat siis tavallaan "rikkana rokassa". Konkreettisimmin petojen aiheuttamat ongelmat koskettavat alueen lammastaloudesta ja muusta karjanpidosta elantonsa saavia maaseudun asukkaita, mutta toisaalta asenteet petoja kohtaan ovat Skogenin mukaan jopa kielteisemmät alueen suuremmissa kylissä verrattuna varsinaiseen maaseutuun. Tähän liittyy mielenkiintoisia yhteiskuntatason ilmiöitä ja selitysmalleja. laisia sosiaalisia ryhmittymiä ja erilaisia puoluetaustoja. Myös kulttuuri ja paikkasidonnaisuus antavat omat vaikutteensa konfliktin rakentumiselle, sillä jyrkimmin petoihin suhtautuvat paikallisten luonnonvarojen perinteiseen hyödyntämiseen, metsästykseen ja kylien työläiskulttuuriin sidoksissa olevat ihmiset. Samat tahot kokevat myös, että petopolitiikka juontaa juurensa kaupunkien keskiluokan ja akateemisten tahojen valtapolitiikkaan. Vastakkainasettelu maaseudun asukkaiden ja kaupunkilaisten kesken ei ole vierasta Suomessakaan. Norjan maaseudulla esiintyvä petovastaisuus ei välttämättä liity aina petojen läsnäoloon tai niiden aiheuttamiin vahinkoihin, vaan kyseessä voi olla pikemminkin paikallisten tahojen pyrkimys hallinnosta ja poliittisista näkökulmista riippumattomaan autonomiaan. Nämä tavoitteet ovat Skogenin mukaan osin ristiriitaisia, sillä pyrkimys kulttuuriseen ja alueelliseen autonomiaan luonnonvarojen ja petokantojen hallinnassa sulkee itse asiassa paikalliset pois juuri näistä asioista käytävästä poliittisesta keskustelusta ja päätöksenteosta. Skogenin tutkimus valottaa mielenkiintoisella tavalla sitä, kuinka ristiriitaisia näkemykset eri alueilla ja erilaisissa todellisuuksissa elävien ihmisten kesken voivat olla. Ehkä tärkein asia huomioitavaksi Suomessa lienee se, että käsiteltäessä petoasioita niitä ei pitäisi käsitellä irrallaan muusta alueella elävien ihmisten arjesta, vaan nähdä ne yhtenä kokonaisuuteen vaikuttavana tekijänä. Oli kyse sitten peloista tai petojen aiheuttamasta konkreettisesta uhasta ja vahingoista. vää muun muassa suurpetokantojen hoidon kannalta on tiedostaa, että ihmisten kokemilla peloilla on suora yhteys siihen, miten ihmiset hyväksyvät suurpetokantojen hoidosta vastaavan hallinnon ja itse kannanhoitosuunnitelmat. Näin on Lundin yliopiston ympäristöpsykologi Maria Johanssonin mukaan tilanne ainakin Ruotsissa. Johanssonin mukaan asenteet, esimerkiksi petomyönteisyys tai -vastaisuus, muodostuvat kolmesta psykologisesta prosessista, joista oppimiseen ja käyttäytymiseen perustuvien prosessien rinnalla tunteilla on erityisen suuri merkitys. Mutta mistä tunteet ja pelot petoja kohtaan oikein johtuvat? Johanssonin tutkimuksissa eniten pelkoa karhua ja sutta kohtaan selittävät lajiin liitetty vaarallisuus ja kontrolloimattomuus, mutta toisaalta myös luottamus petoasioista vastaaviin viranomaistahoihin vaikuttaa erityisesti ihmisten kokemaan pelkoon sutta kohtaan. Karhupelkoon viranomaisten toimintaan kohdistuvalla luottamuksella ei sen sijaan näytä olevan merkitystä. Yksi mielenkiintoinen tulos Johanssonin tutkimuksissa oli myös se, että lähtökohtaisesti eri tavoin petoihin suhtautuvilla ihmisillä pelot petojen aiheuttamasta vaarasta niin itselle, lapsille kuin seura- ja kotieläimille ovat aivan eri tasoilla. Myönteisesti petoihin suhtautuvat pelkäävät petoja ja niiden aiheuttamia haittoja huomattavasti vähemmän kuin petoihin kielteisesti suhtautuvat. Johanssonin tutkimusten valossa onkin ilmeistä, että vaikuttamalla ihmisten petopelkoon voidaan saavuttaa muutoksia myös asenteissa ja näin helpottaa petokonfliktia, kun ihmisten tunteet ja pelko eivät pääse ohjaamaan, jopa rajaamaan, käytävää keskustelua ja ratkaisumallien hakua. R l Ruotsin Petotietokeskus De5Stora Järvsössä tarjoaa ­ hallituksen 2000 -luvun taitteessa vahvistamien petopoliittisten linjausten mukaisesti ­ tietoa viidestä suurpedosta, joista ehkä yllättäen suden, karhun, ilveksen ja ahman rinnalle on nostettu yhdeksi pedoksi ihminen. Mikä on ihmisen suhde muihin petoihin ja onko ihminen rinnastettavissa luonnossa pedoksi? Miksi ihminen toisaalta pelkää suurpetoja ja onko siihen aihetta? Entä mikä vaikutus yhteiskunnallisilla tekijöillä ja politiikalla on petohallintoon? Seminaarissa käsiteltiin näitä kysymyksiä muun muassa psykologian näkökulmasta. Ihmisten erilaiset todellisuudet Suurpetoihin liittyvä hallinto on niin Ruotsissa kuin Suomessakin suurten haasteiden edessä, sillä ihmisten käsitykset ja todellisuudet suurpedoista, luonnosta ja luonnonresurssien käytöstä poikkeavat merkittävästi toisistaan. Juuri näistä poikkeavista todellisuuksista johtuen suurpetoihin liittyvät kysymykset aiheuttavat jatkuvasti eritasoisia konflikteja. Kaikille sopivien ratkaisumallien löytäminen on osoittautunut käytännössä mahdottomaksi, sillä ihmiset reagoivat petoasioihin hyvin eri tavoin, eivätkä reaktiot aina heijasta sen enempää ekologista kuin yhteiskunnallistakaan todellisuutta. Yhdeksi suurimmista petohallin40 l Metsästäjä l 1 l 2011 Pyrkimys alueelliseen autonomiaan Vaikka ihmisen ja petojen välisen konfliktin voidaan katsoa alkaneen varsinaisesti siinä vaiheessa, kun ihminen asettui aloilleen ja alkoi pitää karjaa, koskettaa moderni petokonflikti Skogenin mukaan nyky-yhteiskuntaa paljon laajemmin kuin vain karjanhoidon kautta. Nykyisen konfliktin osapuolet edustavat Norjassa muun muassa eri- Petopelko ja asenteet käsi kädessä Ihmisten pelot suurpetoja kohtaan ovat meissä hyvin syvällä. Merkittä-
• Petoasioita ei pitäisi käsitellä irrallaan muusta alueella elävien ihmisten arjesta, vaan nähdä ne osana kokonaisuutta. Yksi suurimmista petopolitiikan haasteista on se, miten me ihmiset onnistuisimme ymmärtämään toisiamme. Turvallisuuden ja pelon paradoksi Psykiatri ja kirjailija David Eberhard esitti seminaarissa mielenkiintoisen ja provokatiivisenkin kysymyksen: "Kuinka vaarallista saa olla turvallisuusnarkomaanien maassa?". Tällä hän tarkoitti yleisellä tasolla sitä, että vaikka ruotsalainen yhteiskunta on maailman vapaimpia, turvallisimpia ja oikeudenmukaisimpia, ihmisten pelot ja ahdistuneisuus lisääntyvät koko ajan. Ahdistuneisuus on lisääntynyt erityisesti nuorten keskuudessa, mutta myös psyykkisistä ongelmista johtuva työikäisten sairauspoissaolojen määrä on nelinkertaistunut kymmenessä vuodessa, vaikka esimerkiksi työaika on vähentynyt. Tohtori Eberhard kuvaa tilannetta jo "kansalliseksi paniikkisyndroomaksi". Psykiatrin mielestä ihmiset pelkäävät nykyään entistä enemmän kuolemaa, sietävät heikosti vaaraa, ja ovat huonosti varautuneita mahdollisiin vaaratilanteisiin. Huolestuttava kehitys ihmisten ahdistuksen ja sairauspoissaolojen suhteen johtuu Eberhardin mukaan siitä, että ihmiset stressaantuvat entistä enemmän aivan tavallisista asioista ja panikoituvat muun muassa vaarattomista sairauksista ja kemikaaleista. Turvallisuudentunteen ja pelkojen välinen herkkä tasapainotila on häiriintynyt. Jatkuvasta turvallisuudentunteen etsimisestä seuraa paradoksaalinen tila, jossa eri tavoin saavutettu lisääntynyt turvallisuus johtaa siihen, että ihmiset vaativat yhä lisää turvallisuutta, koska tuntevat olonsa vain entistä turvattomammaksi. Ihmisillä on siis taipumus etsiä yhä uusia pelon aiheita sitä mukaa, kun vanhoista päästään eroon. Pääsyyllisiksi yleisen ahdistuksen kasvuun psykiatri David Eberhard nimeää huolenpidon, median, viranomaiset sekä osin myös tutkimusyhteiskunnan. Hänen mukaansa nykyinen turvallisuuden maksimoinnin tavoite tekee ihmisistä vain entistä pelokkaampia, laiskempia ja sulkeutuneempia sekä lisäksi helpommin kontrolloitavia. Lääkkeeksi ahdistuksen lisääntymiseen Eberhard esittää, että meidän kaikkien pitäisi haastaa omat tunteemme ja oppia vähä vähältä olemaan pelkäämättä sitä, mitä aiemmin pelkäsimme. Meidän pitäisi siis uskaltaa "haastaa aivomme". Yksinkertaistetusti hän tarkoittaa, että ihmisten pitäisi uskaltaa elää ja ymmärtää myös, että elämä voi olla vaarallista. Miten tohtori Eberhardin teesit sitten toimivat petokonfliktin ja petopelkojen taustalla? Yhteyksiä voi hakea vain hyvin yleisellä tasolla. Eberhard itse toteaa, että riski suurpedon kohtaamiseen ja sen ihmiselle aiheuttamaan vahinkoon on äärimmäisen pieni verrattuna muihin ympäristössämme esiintyviin vaaratekijöihin. Hänen mukaansa esimerkiksi hirvi on huomattavasti suurempi riski ihmiselle lukumääränsä ja aiheuttamiensa liikenneonnettomuuksien vuoksi. Sosiologi Ketil Skogenin mukaan monien norjalaisten mielestä kasvaneet petokannat lisäävät paremminkin riskiä joutua "epämiellyttäviin tilanteisiin" kuin varsinaista pelkoa joutua suurpedon hyökkäyksen kohteeksi. Psykiatrin ja sosiologin näkökulmien lisäksi ei sovi unohtaa sitäkään, että osittain primitiiviset, ihmisaivojen syvimmistä osista kumpuavat pelot saattavat juontua aina aikoihin, jolloin ihminen itse oli usein saalis suuremmille saalistajille. erilaiset todellisuudet ovat haastava, suorastaan vaikea työmaa petoasioiden viestinnälle. Viestinnän periaatteiden tuntemus on kuitenkin edellytys erilaisten tavoitteiden ja mielipiteiden yhteensovittamiselle. Keskustelun osapuolten tulee tunnistaa toistensa taustat ja lähtökohdat voidakseen ymmärtää toisiaan. Pyrkimys yhteen ja yhteiseen todellisuuteen on hyvä lähtökohta viestinnälle, vaikkeivät todellisuudet lopulta täysin kohtaisikaan. Gävleborgin lääninhallituksessa petoasioita hoitava Sara Hommen kertoi hyvin siitä työstä, jota viranomaiset tekevät erilaisten ristipaineiden alla. Hän kertoi Ruotsin petohallinnossa tapahtuneista uudistuksista, joiden myötä lääninhallitukset ovat saaneet enemmän tehtäviä ja vastuuta alueellisten petokantojen hallintaan. Kuten meilläkin uuden riistahallintolain myötä, Ruotsissa on aluetasolla toimivat riistaneuvostot, jotka linjaavat muun muassa hirvikannan hoitoa ja suurpetojen poikkeuspyyntiä. Hommen esitti pitkän listan niistä käsityksistä ja väärinymmärryksistä, joita heihin petoasioista vastaavina viranomaisina on kohdistettu. Toisaalta hän kertoi, miten heitä on koulutettu viestintään ja toimivaan keskusteluyhteyteen. Ongelmaksi Hommen koki edelleen vallitsevat ihmisten erilaiset todellisuudet ja näkemykset sekä varsinaisten asiakysymysten ja arvioiden sekoittumisen. Vaikeana hän piti myös sitä, miten ihmisten kanssa tulisi keskustella "oikealla tavalla", ja miten ihmiset voisi saada ymmärtämään, että byrokratian vuoksi asioiden valmistelu vie oman aikansa. Myös viestintäkouluttaja Johan Ekenberg piti viestintää yhtenä hallinnon suurimmista haasteista. Hän kysyi aiheellisesti, miksi meille tulee jatkuvasti niin paljon väärinymmärryksiä ja -reagointeja. Selitykseksi hän tarjosi aivojen kehityskaarta kertoen, että keskiaivot, jossa meidän syvimmät tunteemme sijaitsevat, on rakenteellisesti miljoonien vuosien ikäinen, mutta aivokuoren osat, joissa käsitellään tietoisuutta ja ajatuksia on huomattavasti nuorempi. Ekenbergin mukaan on ylipäänsä hienoa, että voimme puhua ja tulla ymmärretyksi, sillä ihmisen puhetaito ei ole ilmiönä 30­50 000 vuotta vanhempi! Tunteitakin voimme kasvun ja kasvatuksen myötä oppia hallitsemaan. Ruotsissa järjestetään jatkuvasti viestintään ja konfliktinhallintaan liittyvää koulutusta myös riista-asioiden parissa työskenteleville viranomaisille ja luottamushenkilöille. Ympäristöviestinnän kouluttaja Agneta Zetterwall muistutti, että viranomaisilla on suurempi vastuu viestinnästä, koska heillä on myös valta ja resurssit sen toteuttamiseen. Ehkäpä konfliktinhallintakursseille olisi käyttöä Suomessakin? Eläminen samalla reviirillä suurpetojen kanssa asettaa haasteita niin ihmisten sopeutumiskyvylle kuin hallinnollekin ratkaista suurpetojen aiheuttamia ongelmatilanteita. Vaikka meillä on hyvin pieni todennäköisyys kohdata peto luonnossa ja vielä pienempi riski vahingoittua pedon hampaissa, on petopelko kuitenkin aina todellisuutta kokijalleen. Toiset pelkäävät enemmän, toiset vähemmän. Ja loppujen lopuksi pelot vaikuttavat siihen miten suhtaudumme petoihin ­ ja petopolitiikkaan. Petokeskusteluun ja -hallintoon liittyvissä arkipäivän kohtaamisissa tärkein viesti on kuitenkin aina se, joka välittyy kahden ihmisen välillä. Jos vain maltamme kuunnella ja ottaa huomioon toistemme lähtökohdat pelkoineen ja mielipiteineen, voi yhteisten asioiden hoito olla jatkossa sopuisampaa ja tuloksekkaampaa. l Metsästäjä l 1 l 2011 l 41 Ymmärtäminen ja väärinymmärtäminen Ihmisten erilaisista kulttuureista, elinkeinoista, paikkasidonnaisuuksista ja jopa poliittista taustoista johtuvat
• Sigbjørn Stokke, Lasse Botten & Jon M. Arnemo l Käännös: eläinlääkäri Sari J. Wedul ­ terveysriski? Kun riistaa metsästetään laajenevilla lyijypitoisilla kivääriluodeilla, hienojakoista lyijyä leviää haavakanavaa ympäröivään lihaan ja muihin kudoksiin. Lyijyjäämiä ei ole mahdollista nähdä eikä lihaa pureskellessa tuntea. Pohjoismaissa lyijypitoisella luodilla ammuttu hirvi sisältää keskimäärin 3,8 grammaa lyijyä. Jos neljä henkilöä syö tämän lyijymäärän vuoden kuluessa, lyijyn sallittu enimmäismäärä ylitetään yli 9-kertaisesti. Lyijyn saastuttaman lihan syönti aiheuttaa varteenotettavan terveysriskin, ja haavakanavan ympärillä oleva kudos voi olla syytä hylätä jopa 30­45 senttimetriä haavankanavan ympäriltä. Ongelma voidaan ratkaista käyttämällä lyijyttömiä luoteja. l Hirvi ja muu suurriista ammutaan kan- veysvaara. British Deer Society on arvioinut, että lihan käyttämättä jättäminen noin 30 sentin säteellä haavakanavasta eläimissä, jotka on ammuttu lyijypitoisilla luodeilla, vähentäisi lyijylle altistumisen riskiä. H 42 l Metsästäjä l 1 l 2011 sallisten kaliiperia, iskuenergiaa ja luodin painoa koskevien vaatimusten mukaisilla laajenevilla eli aukeavilla luodeilla. Tavanomaiset, lyijyluotiset patruunat hallitsevat ammusmarkkinoita Pohjoismaissa. Kun tällaisen patruunan luoti osuu eläimeen, luodin etuosa laajenee ja lyijysydän tulee esille siten, että lyijyn palasia leviää ympäröivään kudokseen. Vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan valkohäntäpeurasta löydetään lyijyjäämiä jopa 45 senttimetrin etäisyydellä haavakanavasta. Puolalaisessa peuraa ja villisikaa koskevassa tutkimuksessa, jossa riista oli ammuttu lyijypitoisilla luodeilla, lyijyjäämiä löydettiin 30 senttimetrin etäisyydellä haavakanavasta. Lyijyä sisältävillä kivääriluodeilla ammutun riistanlihan syöntiin voi liittyä ter- Yhteispohjoismainen tutkimus Keskustelu lyijypitoisista ammuksista on Pohjoismaissa keskittynyt suurimmaksi osaksi ympäristöön liittyviin ongelmiin, lyijyhauleihin ja lintujen lyijymyrkytyksiin kosteikoilla. Tässä artikkelissa on esitetty yhteenveto uusimmasta tiedosta koskien lyijypitoisilla kivääriluodeilla metsästetyn riistan mahdollisesta vaikutuksesta sitä syövien henkilöiden terveyteen. Artikkelissa käsitellään meneillään olevasta pohjoismaisesta hirvenmetsästystutkimuksesta peräisin olevaa aineistoa eri patruuna- ja luotityyppien lyijypitoisuuksien määritystä varten. Projekti aloitettiin vuonna 2004, ja tietojen kerääminen on edelleen käynnissä. Hirvenmetsästäjät Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa saivat postitse kyselylomakkeen koskien muun muassa metsästysmenetelmiä, kaliiperia, patruuna- ja luotityyppiä, osumien määrää, osumakohtaa ja mihin elimiin osuttiin. Lisäksi metsästäjiä pyydettiin lähettämään ammutuista hirvistä löytämänsä luodit tutkimusryhmälle. Lähetetyt luodit on yhdistetty täytettyyn lomakkeeseen. Ensimmäisenä vuonna aineistoa kerättiin vain Norjassa ja seuraavina vuosina ainoastaan Ruotsissa ja Suomessa. Tutkimus on keskittynyt laajenevien (aukeavien) luotityyppien lyijykatoon. Mikäli luoti löytyy hirvestä, luodin menettämä lyijy on kokonaisuudessaan edelleen hirvessä. Lyijykato mitattiin luodin alkuperäisen painon ja jäämäpainon ­ eli eläimestä löydetyn luodin painon ­ erotuksena. Homogeeniset eli lyijyttömät luodit sekä luodit, jotka olivat menettäneet huomattavia osia vaipastaan tai joiden vaippa oli kokonaan eronnut, poistettiin jatkotutkimuksesta. Vastaanotetut luodit puhdistettiin mekaanisesti kudosmateriaalista ja muusta liasta ja ne punnittiin digitaalisella vaa'alla, jonka tarkkuus oli 1/1000 grammaa. Rekisteröidyt painot pyöristettiin kahteen desimaaliin. Mahdolliset irtopalat ovat mukana jäämäpainoissa. Luodin alkuperäisen painon löytämiseksi jäämäpainot yhdistettiin metsästäjien antamiin tietoihin luotityypistä. Lisäksi tutkimuksessa tarkistettiin, että tuote todellakin on löydettävissä asianomaisella valmistajalla, ja niin pitkälle kuin se oli mahdollista, luotien punnitsijat tunnistivat luotityypin visuaalisesti. Lyijyjäämä riippuu kaliiperista ja patruunatyypistä Tähän mennessä on kerätty ja tutkittu 5255 kyselylomaketta ja 1655 luotia. 81 prosenttia luotiaineistosta on Suomesta, 14 prosenttia Ruotsista ja 5 prosenttia Norjasta. Olemme rekisteröineet 81 erilaista luotirakennetta ja 63 erilaista patruunatyyppiä. Neljäsosa ai- Hannu Huttu Metsästysluotien lyijyjäämät riistanlihassa
• Laajenevia (aukeavia) luoteja ammutuista hirvistä. Ensimmäinen vasemmalta on homogeeninen, lyiLasse Botten jytön luoti (Barnes X). Seuraavat neljä ovat tavanomaisia, lyijypitoisia luoteja (Partizan Nova Grom, North Fork, Nosler Partition ja Swift Scirocco). Kaksi oikeapuoleisinta luotia ovat samanlaisia, lyijypitoisia luoteja (Hornady Interlock), jotka ovat menettäneet vaipan kokonaan tai vaippa on rikkoutunut. Keskimääräisesti jokaiseen hirveen jää 3,8 grammaa hienojakoista lyijyä. Jos neljä henkilöä syö tämän lyijymäärän vuodessa, lyijyn sallittu enimmäismäärä ylitetään yli 9-kertaisesti. neistosta oli osan vaipastaan menettäneitä luoteja, kun taas homogeenisia luoteja oli joka kymmenes. Suomalaisessa aineistossa homogeenisia eli lyijyttömiä luoteja oli 18 prosenttia, vastaava luku oli Ruotsissa 2 ja Norjassa 4 prosenttia. Luotien jättämien lyijymäärien keskiarvo ­ riippumatta luodin rakenteesta ja osumakohdasta ­ vaihteli kaliiperin ja patruunatyypin mukaan 6,5x55 mauserin 1,5 grammasta (alhaisin) 458 winchester magnumin 8 grammaan (korkein). Tämä tarkoittaa, että lyijyjäämän määrä eläimessä on voimakkaasti riippuvainen kaliiperin valinnasta ja patruunatyypistä. Lisäksi samankaliiperisissa luodeissa lyijykato on todennäköisesti riippuvainen luodin rakenteesta. 7,62 mm luotien lyijyjäämän keskiarvo vaihteli 0,7 grammasta 3,4 grammaan luotityypin mukaan. Osan vaihtelusta voidaan katsoa johtuvan luotien painoerosta, patruunatyypistä ja osumakohdasta. Metsästäjät ilmoittivat, että 41 prosenttia luodeista pysähtyi hirveen. Läpiammuttujen luotien lyijykadosta aineistoa ei ole, mutta ei ole mitään syytä kyseenalaistaa sitä, etteikö lyijypitoisten luotien käyttö aiheuttaisi aina lyijypalojen leviämisen haavakanavaa ympäröiviin kudoksiin. Neljän Fennoskandiassa eniten käytettyjen patruunatyyppien (308 winchester, 30-06 springfield, 6,5x55 ja 9,3x62) lyijyjäämien keskiarvo oli 2,7 grammaa osumaa ja hirveä kohti. Keskimäärin yhtä kaadettua hirveä kohti käytettiin 1,5 ammusta ja keskimääräinen osumien määrä oli 1,4 hirveä kohti. Hirvet kaatuivat yhdellä (68 %), kahdella (25 %) tai kolmella (5 %) laukauksella. Korkein osumien määrä yhdessä hirvessä oli yhdeksän. Yhtä ylimääräistä lopetuslaukausta (tavallisesti niskaosiin) käytettiin noin 29 prosentissa hirvistä. päristömme muista saastuneista lähteistä peräsin olevalle lyijylle. Hirven ja muun lyijypitoisilla luodeilla ammutun riistan lihasta saamamme lyijy tulee tämän päivittäisen lyijylle altistumisen lisäksi. FAOn ja WHO:n asettama viikoittainen enimmäismäärä lyijylle on 25 mikrogrammaa painokiloa kohti sekä lapsille että aikuisille. Se vastaa 1,75 milligrammaa lyijyä viikkoa kohti tai 0,091 grammaa vuodessa 70 kg painoisella aikuisella. Lyijy on myrkyllistä riippumatta siitä, miten pieniä määriä sitä saadaan. Erityisen myrkyllistä se on sikiöille ja pienille lapsille, eikä ihmisille "vaaratonta" lyijytasoa ole olemassa. Pohjoismaissa suurin osa hirvistä ammutaan lyijypitoisilla luodeilla. Tutkimusaineistomme kaadetussa hirvessä oli 1,4 osumaa ja lyijykato jokaista luotia kohti oli 2,7 grammaa. Keskimääräisesti jokaiseen hirveen jäi siis 3,8 grammaa hienojakoista lyijyä. Jos neljä henkilöä syö tämän lyijymäärän vuoden kuluessa, lyijyn sallittu enimmäismäärä ylitetään yli 900 prosentilla. Välttääksemme liiallisen lyijyannostuksen meidän tulisi syödä vähemmän kuin kymmenesosa tässä laskuesimerkissä esiintyvästä lyijystä. Keskeiseksi kysymykseksi nouseekin, kuinka suuri osa tästä lyijyn Patruunatyyppi Cartridge Keskiarvo N Mean N saastuttamasta lihasta käytetään ruuanlaitossa. Siitä ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta useat tutkimukset toteavat, että lyijypitoisten luotien lyijyjäämät riistanlihassa aiheuttavat terveysriskin, ja riistanlihaa syövillä henkilöillä on korkeammat veren lyijypitoisuudet kuin niillä, jotka eivät syö riistanlihaa. Tiedämme, että Pohjoismaissa hirvieläinten lihalla on suuri merkitys monissa talouksissa, ja monet käyttävät sitä ruuanlaitossa läpi vuoden. Tämäntyyppinen pitkäaikaisaltistuminen johtaa lyijyrasitukseen, jonka seuraukset ovat meille tuntemattomat. Saatavilla olevista tutkimuksista tiedämme, että lyijypitoisista luodeista peräisin oleva lyijy leviää laajalle alueelle haavakanavasta. Tämä lyijy on hienojakoista, eikä sitä voi nähdä tai pureskellessa tuntea. Monissa tapauksissa haavakanavan puhdistusyritykset aiheuttavat vain lyijyjäämien edelleen leviämisen. Lisäksi eräs tutkimus näyttää osoittavan, että lyijyhauleja sisältävän lihan keittäminen aiheuttaa lyijyn leviämistä lihan muihin osiin. Lyijyn leviäminen tehostuu, jos lihan valmistuksen yhteydessä lisätään etikkaa, kuten eräässä perinteisessä espanjalaisessa valmistustavassa. Happaman marinoinnin voidaan olettaa vaikuttavan samalla tavalla. SE SE Minimi Maksimi Min Max 95% Wald LV 95% CL Ala Ylä Lower Upper 6,76 9,14 2,7 5,27 2,64 5,01 2,81 4,62 3,14 3,94 1,94 4,5 2,49 3,44 2,73 3,14 2,12 3,6 2,12 3,56 2,42 2,72 0,46 3,03 0,88 2,56 1,04 1,99 Lyijy on aina myrkyllistä Lyijy on raskasmetalli, joka voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen sekä ihmisillä että eläimillä. Lyijyä esiintyy luonnostaan maaperässä ja se kerääntyy kasveihin ja eläimiin, joita ihmiset syövät. Lisäksi ihmiset altistuvat ym- 458 Winchester magnum 9,3X57 375 H&H magnum 338 Winchester magnum 9,3X62 300 Winchester magnum 7,62X53r 30-06 Sprg 308 Norma magnum 8X57JS 308 Winchester 7mm Remington magnum 45/70 6,5X55 Mauser 7,95 3,99 3,82 3,72 3,54 3,22 2,96 2,93 2,86 2,84 2,57 1,75 1,72 1,52 7 6 7 12 62 6 44 229 18 19 446 6 14 44 2,36 1,79 1,14 0,44 0,31 0,62 0,16 0,11 0,3 0,38 0,06 0,53 0,35 0,17 1,39 0,04 0,74 1,66 0 0,89 0,01 0,12 0,2 0,13 0,01 0,19 0,06 0 20,73 11,68 8,68 6,43 9,82 5,24 5,18 10,99 4,61 5,47 8,86 3,07 4,8 5,28 Metsästysluoteja ammutuista hirvistä. Lyijykadon keskiverto lyijykato grammoina patruunatyyppiä kohti (keskiarvo), tutkittujen luotien lukumäärä (n), keskihajonta (SE), minimi- ja maksimiarvot, ja luottamusvälit. Metsästäjä l 1 l 2011 l 43
• Teksti ja kuvat: Erkki Kauppi Lyijyjäämän määrä eläimessä on voimakkaasti riippuvainen kaliiperin valinnasta, patruunatyypistä ja luodin rakenteesta. ovat Lyijyttömät luodit välttää ainoa varma tapa lyijy riistassa Jos haluamme varmasti välttää lyijyjäämiä, useiden tutkimusten suositusten mukaan tulisi kaikki liha poistaa 30­45 senttimetrin etäisyydellä haavakanavasta. Mikäli tämä suositus pitää paikkansa, useissa tapauksissa puolet lihasta on hylättävä. Eläimissä, joita on ammuttu useaan kertaan useaan eri ruumiinosaan ja lisäksi lopetettu niskalaukauksella, suuri osa lihasta on lyijyn saastuttamaa. Riistanlihan sisältämät lyijyjäämät, jotka ovat peräisin tavanomaisista lyijyä sisältävistä luodeista, ovat mahdollinen terveysvaara ihmiselle. Lyijyjäämän esiintymä vaihtelee huomattavasti sekä määrältään että sijainniltaan Ammuskohtainen lyijykato (g) (95% LV) Lead loss in grams per bullet (95% CI) 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 458 Winchester magnum 338 Winchester magnum 300 Winchester magnum 7,62X53r 30-06 Sprg 8X57JS (8,2X57JS) 308 Winchester 45/70 375 H&H magnum 308Nnorma magnum 7mm Remington magnum 6,5X55 Mauser 9,3X57 9,3X62 ASEH Ruudin käyttö ilotulitteissa on paljon vanhempi keksintö kuin ampumaaseet. Noin 1200-luvun puolivälissä keksittiin käyttää ruutia luodin lähettämiseen aseen piipusta. Tässä kirjoituksessa kerrotaan lyhyesti tuliaseiden ja ampumatarpeiden kehityksestä ja historiasta Suomessa. haavakanavassa, ja on todennäköisesti riippuvainen useista eri tekijöistä kuten luotityypistä, kaliiperista, patruunatyypistä, ampumaetäisyydestä, ampumakulmasta, osumakohdasta, eläinlajista, eläimen koosta ja siitä, osuuko luoti luihin vai ei. Ei ole mahdollista antaa varmaa suositusta siitä, kuinka paljon lihaa tulisi viiltää pois haavakanavan ympäriltä lyijyjäämien välttämiseksi. Ainoa johdonmukainen ratkaisu on käyttää homogeenisia eli lyijyttömiä luoteja, kuten useissa tutkimuksissa on suositeltu. l Kiitämme Metsästäjäin Keskusjärjestöä ja Svenska Jägareforbundetia tietokannan keruusta. Metsästysluoteja ammutuista hirvistä. Ammuskohtainen lyijykato 7,62 mm luodeissa luotien rakenteen vaihdellessa. Osumakohtaa tai patruunatyyppiä ei ole huomioitu. 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Sako hammerhead Norma vulcan Sako super hammerhead Lapua mega Winchester super-x Norma alaska Norma lyijykärki Nosler partition Speer trophy bonded Norma oryx E l Ensimmäiset ampuma-aseet olivat yksin- Painon menetys (g) (95% LV) Lead loss in grams per bullet (95% CI) kertaisia putkia, joiden umpinaisessa peräpäässä oli reikä ruudin sytyttämistä varten. Raskaammat olivat tykistön edustajia ja niillä ammuttiin kivestä tai metallista tehtyjä palloja. Kevyemmät taas olivat kädessä pidettäviä. Sytytys tapahtui hehkuvalla lunttunarulla. 1400-luvun lopulla kehitettiin lunttulukko, piippu kiinnitettiin puiseen tukkiin ja lunttunaru saranoituun pitimeen, joka ohjasi sytytyksen sankkireikään ammuttaessa. Tällöin pystyttiin tähtäämään ja osuminen oli paljon tarkempaa. Metsästysluoteja ammutuista hirvistä. Eri kaliiperisten ja patruunatyyppisten ammusten lyijykato. Eri luotirakenteiden tai osumakohdan välillä ei ole tehty eroa. Lunttunaruista piilukkoon Ongelmat hehkuvan lunttunarun kanssa johtivat kätevämpien sytytysmekanismien syntymiseen. Ratas- ja sieppolukko kehitettiin 1500-luvulla. Rataslukon monimutkaisuus esti sitä tulemasta kovin yleiseksi. Sieppolukossa oli piikivi tai vastaava kiinnitetty hanaan. Ammuttaessa piikivi iski sankkipannun päälle käännettävään tulirautaan ja sytytti ruudin. Sankkiruutia suojaava kansi piti ennen laukaisua kääntää sivuun. Ranskassa ajatusta kehitettiin edelleen 1600-luvulla. Tulirauta ja sankkipannun kansi yhdistettiin. Nyt ase voitiin laukais- 44 l Metsästäjä l 1 l 2011
• ISTORIAA Asekehitys kiihtyi 1800-luvun puolivälissä erilaisten patruunakehitelmien ansiosta. Preussin armeijan neulasytytyskivääri oli ensimmäinen merkittävä patruuna-ase. Erittäin mullistava keksintö oli vuonna 1857 kehitetty 22 Short reunasytytyspatruuna. Se oli ensimmäinen amerikkalainen metallipatruuna. Siitä venytetty 22LR on edelleen maailman yleisin patruuna. ta yksinkertaisesti vain liipaisimesta painamalla. Hana avasi sankkipannun kantena toimivan tuliraudan ja ase laukesi. Tämä malli, ranskalainen piilukko, oli sittemmin pari vuosisataa yleisin asetyyppi. Sitä sovellettiin myös pistooleihin. Rataslukko. Pyöreän kannen alla on jousitoiminen kiekko, joka laukaistessa raapaisee piikivestä kipinän sankkipannuun. Salpietaria, rikkiä ja hiiltä... Mustaruuti oli vielä ainoa ruutilaji. Musta ruuti valmistettiin sekoittamalla salpietaria, rikkiä ja hiiltä tietyssä suhteessa. Aineet jauhettiin märkänä ja ruuti kuivattiin rakeiksi, mitä hienompaa, sen nopeampaa. Mustan ruudin heikkous on sen huono kosteudenkestävyys ja heikko teho. Jotta pallomainen luoti olisi riittävän voimakas, piti sen olla melko suuri, musketeissa piipunreikä oli yleensä 15 ­ 20 mm. Suomessa suurriistaa oli niukasti ja Kolmipiippuinen käsitykki 1300-luvulta. Joka piipussa on oma sankkireikä, josta kukin piippu sytytettiin jollain tuluksella. Aseessa oli puuvarsi, joka tuettiin maahan ammuttaessa. Nallit tulevat Percussion nalli kehitettiin 1800-luvun alkupuolella. Jostain syystä sen suosio kasvoi hyvin hitaasti, vaikka sen edut käytön ja varsinkin kosteudenkeston suhteen olivat ilmeiset. Vanhoja piilukkoja muutettiin nallilukkoaseiksi korvaamalla sankkipannu nippelillä, johon nallihattu asetettiin. Iskuri muokattiin kopauttamaan nallia, joka sytytti ruudin nippelin läpi menevän reiän kautta. Sittemmin nallilukkoaseita valmistettiin kiväärien ja haulikoiden lisäksi myös pistooleita ja revolvereita. Lunttulukkoase. Liipaisimesta painettaessa hana kääntää hehkuvan lunttunarun sankkipannuun, jolloin ase laukeaa. Metsästäjä l 1 l 2011 l 45
• aseita vielä vähemmän. Niinpä esimerkiksi metsäpeuraa metsästettiin haudoilla ja muilla menetelmillä, pääosin ilman tuliaseita. Ruotsi kielsi metsästyksen muilta kuin aatelisilta 1600-luvulla. Suomi katsottiin kuitenkin takamaaksi, ja täällä oli rahvaallakin metsästysoikeus. Niinpä taitavimmat sepät valmistivat metsästystä varten myös tuliaseita, yleisimmin sieppolukkoisia. Pienriistalle oli orava- tai lintuniuha, kaliiperi 6 ­ 8 mm. Isompaa riistaa varten oli peuraväljä, kaliiperi 8 ­ 13 mm. Hyljejahtiin oli yleensä vielä suurempireikäinen, raskas ase. Jo 1600-luvulta alkaen nämä aseet olivat pääosin rihlattuja paremman tarkkuuden saamiseksi. Jonkin verran käytettiin myös haulikoita, tähän soveltui mukavasti rihlaamaton ruotsalainen sotilaskivääri. Haulikon vaatima suurehko lyijymäärä rajoitti sen käyttöä syrjäseuduilla. Sotilasaseitten osia käytettiin tilanteen mukaan seppien valmistaessa "kotimaisia" aseita. Savuton ruuti muutti kaiken Savuttoman ruudin keksiminen 1880-luvulla muutti tilannetta merkittävästi. Nitroselluloosaruudin käyttöpaine on moninkertainen mustaan ruutiin verrattuna ja luodin nopeus ja energia saatiin merkittävästi suuremmaksi. Luotia voitiin keventää ja ohentaa energian silti kasvaessa. Lyijyluoti ei kestä tällaisia käyttöpaineita, ja luoti päällystettiin kuparinikkeli- tai tompakkivaipalla. Ranskan armeija otti ensimmäisenä käyttöön savuttoman ruudin. Kahdeksan millin messinkihylsyisessä Lebel-patruunassa oli aluksi umpikupariluoti. Pian seurasi useita 6,5 mm:n sotilaspatruunoita. Saksa kehitti urakantaisen 8x57 patruunan ja pulttilukkoisen aseen. Vastaava 12 mm:n hylsynkanta on tänä päivänä kymmenissä eri siviilipatruunoissa. Pulttilukkoinen kivääri on edelleen päätyyppinä metsästysaseissa. Sieppolukko. Sankkipannun kansi avataan ja tulirauta käännetään pannun päälle, piikivi lyö rautaan ja kipinä sytyttää sankkiruudin ja ase laukeaa. Sotilaskaliiperit siviilikäyttöön Lähes kaikki sotilaskäyttöön suunnitellut patruunat ovat myös siviilikäytössä. Kaliiperit 223 Rem ja 308 Win tulivat siviilimarkkinoille jo ennen varsinaista sotilaskäyttöä. Suomessa 7,62x53R on edelleenkin melko yleinen metsästysase. Sen käyttö hirvijahtiin oli aikanaan kielletty ns. kahdeksan millin säännöllä, jotteivät Suojeluskunnan ja armeijan aseet turhaan kuluisi jahtihommissa. Kahdeksan millin sääntöä kierrettiin sittemmin jopa painamalla 308 Win rasiaan toiselle puolelle kaliiperimerkinnäksi 8 mm. Sotilaskiväärejä muutettiin metsästyskäyttöön poraamalla piipunreikä suuremmaksi ja rihlaamalla uudelleen tai vaihtamalla aseeseen pienempireikäinen piippu. Siten syntyivät kaliiperit 9,3x53R, 8,2x53R, 7x53R, 6,3x53R, 5,7x53R ja joitakin muitakin ei kaupallisia versioita. Näistä osa on jo historiaa, mutta lähinnä hirvikaliipereissa kuluu vuosittain vielä satoja tuhansia patruunoita. Myös muita sotilasaseita otettiin Suomessa metsästyskäyttöön ja niihin syntyi jo unohtuneita kaliipereja. Ruotsin mauseriin kehitettiin 7x54 ja japanilaiseen 7 mm Jappi kaliiperi. Lintujahtiin omat kaliiperit Toisen Maailmansodan aikoihin hirviä oli Suomessa hyvin niukasti, mutta lintuja sitäkin enemmän. Lintujen metsästys oli tärkeää, ja Sako kehitti sotien aikana lintujahtia varten kaliiperin 7x33 ja sille oman aseen. Sittemmin 222 Remington samaan asemalliin istutettuna nousi lintujahdin ykkösaseeksi. Hirvien määrä lähti ankarien rajoitusten ansiosta nousemaan 1960-luvulla. Sakon ja Tikkakosken asetehtaat ryhtyivät valmistamaan voimakkaampia aseita myös suurriistajahtia varten. Valmet vastasi Petra puoliautomaatilla ja 412-asejärjestelmällä. Sako kehitti nimenomaan hirvijahtia varten Hammerhead-luotimallin, Lapua vastasi myöhemmin Mega-luodillaan. Maailmalla kehitettiin erillisten luotitehtaiden toimesta toinen toistaan parempia luoteja. Patruunatehtaat käyttävätkin nykyään runsaasti näitä erikoisluoteja omiensa lisäksi patruunoiden lataukseen. Lyijyn myrkyllisyyden vuoksi on tehty luotikonstruktioita, jotka ovat pelkkää kuparia tai messinkiä. Näissä saattaa olla muovikärki avautumista nopeuttamassa ja parantamassa ballistiikkaa. Vahvat kotimaiset Haulikkopuolella ensimmäinen "kotimainen" ase oli sotilaskivääristä porattu 12 Lankapiippuinen nallilukkohaulikko. Nallihattu asetetaan onton nippelin päähän. Iskuri sytyttää nallin ja samalla ruudin. Piilukko. Laukaistessa piikivi lyö tulirautaan ja avaa sen samalla sytyttäen sankkiruudin. 46 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Ruutisarvi ja "patruunalipas" Jokaisessa säiliössä oli ruutipanos ja luoti . suustaladattavaan aseeseen. mm:n pienriistahaulikko. Lapua valmisti tähän messinkisiä hylsyjä. Sotakiireistä päästyään sekä Valmet että Tikkakoski valmistivat yksipiippuisia haulikoita. Tikka-versioon oli vielä mahdollisuus hankkia erillinen luotipiippu. Tikkakoski teki jonkin aikaa myös rinnakkaispiippuista haulikkoa. Valmetin päällekkäispiippuinen Leijona-haulikko myöhempine asejärjestelmineen sai melkoisen suosion haulikkomiesten keskuudessa. Myös Tikkakoski valmisti haulikkorihloja ja päällekkäispiippuisia haulikoita. Sittemmin Tikka-nimellä on myyty myös ulkomailla valmistettuja aseita. Vihtavuoren tehdas valmisti ruutia, nalleja ja haulikon patruunoita 1920-luvulta alkaen. Tällä hetkellä on jäljellä vain ruudin valmistus, tosin melko uudessa modernissa tehtaassa. Kiväärin patruunoita valmistavat Lapua ja Sako edelleen. Näidenkin yhtiöitten omistussuhteet ovat vuosien mittaan muuttuneet moneen kertaan ja Lapuan patruunoiden kantaleimoja on mm. VPT, VMT, VALMET, LAPUA. Lapua näyttää nykyään keskittyvän enemmän viranomaisja tarkkuuspatruunoiden valmistukseen, toki metsästyspatruunoitakin on runsaasti ohjelmassa. Sakon patruunaohjelma on suunnattu pääosin metsästykseen, sekä kotimarkkinoille että vientiin. Haulikon patruunoita, keskellä piikkinallipatruuna, oikealla messinkija muovihylsypatruuna. Vasemmalla haulikon luoti eli täyteinen. Metallihylsypatruunoita, vasemmalta 45-70 Governement, rautahylsyinen 8x57, 17 Rem tuhoeläinpatruuna, alumiinihylsyinen 7,62x39, niklattu 370 Sako Mag, 30-378 Wea Mag ja 600 Nitro Express. Rationalisointia ja uusia tuotteita Sakon pääartikkelina ovat Sako ja Tikka kiväärit. Tikka kiväärien valmistus siirtyi Riihimäelle 80-luvun lopussa yhteisen omistajan, Nokia konsernin rationalisoidessa tuotantoa. Tikka mallistoa kehitettiin moneen otteeseen ja lopulta Tikka T3 malliston myynti lähti voimakkaaseen nousuun. Sakon mallisto uusittiin 1990-luvun lopulla. Sako M75 aseperheessä oli 5 erikokoista lukkolaitetta erilaisia patruunoita varten. Myöhemmin mallistoa kehitettiin edelleen ja nyt valmistetaan Sako M85 aseita. Monta muutosta Suomen asemaailmassa on tapahtunut ja useat yhtiöt ovat lopettaneet toimintansa tai aselinjansa. Jäljellä olevilla on ainakin tällä hetkellä hyvät tuotteet, joiden valmistus jatkunee ilman huolia tulevaisuudesta. l Suustaladattavan luoteja ja patruunan esivaiheita, oikealla 8 mm Lebel patruuna. Metsästäjä l 1 l 2011 l 47
• Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren l Piirros: Jaakko Puuperä Ekin kanssa erällä Metsästäjän lumikengät Lumikengillä vetää ahkioon pakatun viljatynnyrin ruokintapaikalle ja kokee tiheikköön viritetyt pienpetopyydykset. Toisin kuin hiihtäjällä, jää lumikenkäilijällä kädet vapaiksi, mikä helpottaa aseen käsittelyä. P 48 l Metsästäjä l 1 l 2011
• P l Paksu lumipeite on aina hankaloittanut eläinten liikkumista siinä missä ihmistenkin. Kun muinaiset metsästäjät keksivät keinot ja välineet liikkua hangessa siihen liikaa uppoamatta, saavuttivat he huomattavasti etulyöntiasemaa, joka riistaeläimillä nopeudessa oli siihen asti ollut. Eri puolilta pohjoista pallonpuoliskoa tehtyjen esinelöytöjen perusteella tiedämme ihmisten käyttäneen lumikenkiä ja suksia kivikaudelta lähtien. Kalliomaalauksissa on säilynyt jopa yksityiskohtaisia kuvauksia muinaisten eränkävijöiden hirvenhiihdossa käyttämistä välineistä ja taktiikasta. Sitä emme tiedä, tunsivatko jääkauden jälkeen Suomenniemelle saapuneet eränkävijät suksen vai kehittivätkö he sen vasta täällä. Todennäköisesti ihminen on siirtynyt ensin kävelemään hangen päälle ja vasta tämän jälkeen oppinut hiihtämään, joten lumikenkien täytyy olla suksia vanhempaa perua. Ensimmäiset lumikengät lienevät saaneet alkunsa sandaalien tapaisista jalkineista. Jalan alle sidottujen puunkuorten tarkoitus on ollut laajentaa jalkapohjaa ja lisätä näin kantavuutta upottavassa hangessa. Metsäpeuran leveät sorkat ovat saattaneet olla tässä hyvinkin innoittajina. Lumikenkien kehitys meni pisimmälle Pohjois-Amerikassa, missä intiaaneilla oli lukuisia pareja kenkiä eri käyttötarkoituksiin. Joillain heimoilla saattoi olla täysin omat lumikengät niin pakkas- kuin nuoskalumelle sekä metsästykseen ja leirinuotiolle. Miehillä, naisilla ja lapsilla oli myös aina omat lumikenkänsä. Toisin oli Euraasiassa ja Skandinaviassa, missä kehitys kulki jo varhain sananmukaisesti omaa latuaan. Meidän aika tavalla Pohjois-Amerikasta poikkeavat lumiolosuhteemme suosivat suksia ja hiihtämistä, kun toisiaan seuraavat suojat ja pakkaset kovettavat hanget kantaviksi ja luistaviksi. Suomessa lumikenkien käyttö lienee aina ollut vähäistä omintakeisen eränkäyntikulttuurimmekin vuoksi. Vielä keskiajalla talonpojat kävivät yleisesti sekä metsällä että kalassa, ja talvella sukset olivat käytännössä ainoa keino päästä kaukana asutuilta rintamailta sijainneille pyyntimaille. Täysin tuntemattomat eivät lumikengät ole suomalaisille silti olleet. Vitsakenkiä eli karpposia on käytetty paitsi soilta syksyisin heinää kerättäessä myös toisinaan talvella lumella liikuttaessa. Etenkin satakuntalaishämäläiseltä alueelta ja Torniojokilaaksosta on tietoa vitsakenkien talvikäytöstä. Entisajan sukset eivät olleet niin hyvin jalalla hallittavissa mitä nykyiset. Joissain puuhissa vitsakenkiä pidettiinkin kömpelöitä mäystinsuksia käytännöllisempinä. Esimerkiksi vesakosta vitsaksia kerättäessä tai tiheikössä riekon pauloja koettaessa vitsakengät tiedettiin suksia paremmiksi. Isoilla lumikengillä umpiseen Sotien jälkeen amerikkalaisten Eurooppaan jättämiä lumikenkiä kulkeutui myös Suomeen. Metsäalan ammattilaiset ja muut ammattiryhmät, jotka liikkuvat talvella luonnossa ja tarvitsevat työssään vapaita käsiä, oppivat käyttämään niitä. Pitkään lumikenkiä pidettiin kuitenkin outoina kapistuksina. Lumikenkien voi sanoa yleistyneen Suomessa vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun eri ulkoilulajien harrastajat ottivat lumikengät omakseen. Lumilautailijoiden ja muiden laskettelijoiden sekä tavallisten retkeilijöiden vanavedessä metsästäjätkin löysivät "karpposet" uudemman kerran. Nykyaikaisissa lumikengissä runko on puun sijaan alumiinia ja verkkopunos on korvattu rungon päälle pingotetulla nylonlevyllä. Lumikengät voivat olla kokonaan muovisetkin. Siteet muodostuvat pohjalevystä, johon jalkine kiinnitetään remmeil- lä. Pohjalevyn alla on pitoa antavat kärkiraudat. Valtaosa kaupan olevista lumikengistä on varsin pieniä, sillä ne on kehitetty ensisijaisesti vuoristo-olosuhteisiin. Kanto-ominaisuuksia enemmän niissä on keskitytty hyvään pitoon. Kärkiraudat toimivat erinomaisesti tunturissa, jossa hanki on vuoriston lailla kovaa. Ne pitävät hyvin liukkailla keväthangillakin. Pito ei ole pois kantavuudesta, joten ei kärkiraudoista pehmeässä lumessa suinkaan mitään haittaa ole. Sydäntalven umpisessa lumikenkien on kuitenkin oltava riittävän pitkät. Sillä mitä suurempi on kengän pohjan pinta-ala, sitä paremmin se kantaa. Pisimmillään lumikenkiä saa lähes metrisinä. Jyrkässä maastossa ahkio saattaa kulkea helpommin lumikenkäilijän perässä kuin hiihtäjän. Paljakassa tuulen kovaksi pieksämällä lumella lumikengiltä vaaditaan kuitenkin suksien tavoin pitoa. Lumikenkäilijälle tarkoitetut sauvat ovat hieman hiihtosauvoja lyhyemmät. Lumikengät jalkaan, ase käteen Hanget alkavat olla paksuimmillaan helmikuun lopulla, mihin asti jänis- ja rusakkojah- Metsäpeuran leveät sorkat ovat saattaneet olla innoittajina lumikenkien kehittämisessä. Metsästäjä l 1 l 2011 l 49
• Lumikengillä vetää ahkioon pakatun rehuviljatynnyrin tien varresta ruokintapaikalle. Viime talvena retkeilimme lumikengillä Kivalon vaaroilla. Keski-Penikan laelle Metsähallitus on pystyttänyt hienon autiotuvan entisen palovartiantuvan paikalle. Ahkiot seurasivat lumikenkäilijöitä vähintään yhtä hyvin mitä olisivat tulleet perässä hiihtäenkin. Lumikengät jättävät kädet vapaiksi, mikä mahdollistaa aseen nopean käytön myös liikkeessä. Suokengät eli sivakat n Todellinen suomalainen erikoisuus ovat suokengät eli sivakat, joita ei tunnettane missään muualla maailmassa. Kansatieteilijä ja akateemikko Kustaa Vilkunan mukaan tällaisia Pohjanmaan vetelillä nevoilla suoheinän niitossa käytettyjä pitkiä suksimaisia suokenkiä kutsuttiin sivakoiksi. Vaikka suoheinän niitto on jo historiaa, käyttävät metsästäjät vielä paikka paikoin alkuperäisen mallin mukaisia sivakoita. Suvannon Metsästysseurassa kaikilla kynnelle kykenevillä on syksyn vesilinnustuksessa jaloissaan sivakat, tai suosukset, kuten niitä Panu Korhosen mukaan Viitasaarella kutsutaan. Korhosella itsellään on kaksi paria suosuksia, jotka molemmat ovat paikallisen suksimestarin tekemiä. Tuoreet kuusennäreet laitetaan talveksi taivutukseen, jolloin sukset valmistuvat seuraavaksi jahtikaudeksi. Metsästyksessä suosuksia tiedetään käytetyn Viitasaaren Heinäsuvannolla ainakin vuodesta 1918. Arttu Kotisara on tallentanut suosuksien käytöstä kertovaa elävää perintöä vesilinnustuksesta kertovassa elokuvassaan Elokuun kahdeskymmenes. Sivakoihin voi tutustua myös vaikkapa Kannuksen kotiseutumuseossa, missä on esillä toistasataa vuotta vanhat suoheinän niitossa käytetyt suokengät. Lumikengän side muodostuu pohjalevystä ja remmeistä, joilla jalkine sidotaan lumikenkään. Remmien ja pikalukkojen täytyy olla helposti käsiteltävissä rukkasetkin kädessä, sillä kovalla pakkasella kylmien materiaalien käsittely paljain käsin tuntuu epämukavalta. tikin kestää. Majavaa voi pyytää läpi talven aina huhti­toukokuun vaihteeseen samoin kuin kettua, minkkiä ja supikoiraa. Lumikengät jättävät kädet vapaiksi, mikä mahdollistaa aseen nopean käytön myös liikkeessä. Vaikka passipaikalle siirtyisikin hiihtäen, on ladattu ase käsissä turvallisempaa seistä lumikengillä kuin liukkailla suksilla. Ampumasuunnan tai passipaikan vaihtokin sujuu lumikengillä nopeasti ja ääneti. Jos maasto on hankalaa tai kävely tuntuu muuten huteralta, voi suksisauvoja aina käyttää tukena. Pienpetopyydykset asetetaan usein tiheikköihin tai muutoin paksun lumen aikaan hankalasti tavoitettaviin paikkoihin. Vaikka oma eräpolku eli virkatie tulisikin kierrettyä hiihtäen, saattaa loukkujen ja muiden pyydysten kokeminen olla helpompaa lumikengillä. Hiihdettäessä ne kulkevat repussa tai ahkiossa. Talvella lumikengistä on paljon apua itse metsästyksen ohella käytännön riistanhoitotyössäkin. Ahkioon lastatun rehuviljatynnyrin vetää ruokintapaikalle hankalassakin maastossa. Varsinkin jyrkkäpiirteisessä maastossa ja tiheikössä lumikengät ovat huomattavasti pitkiä suksia näppärämmät. Lumikengät eivät sitä paitsi vie paljoa tilaa. Metsälle lähdettäessä ne mahtuvat henkilöautoon pitkiä metsäsuksia paremmin, ja kotona niitä säilyttää kaapissa tai hyllyllä. Moni ammatikseen moottorikelkkaileva pitää lumikenkiä matkassa moottoririkon tai onnettomuuden varalta. Hiihtovaelluksellakin lumikengät kulkevat varalta mukana. Ylämäissä niillä saattaa sitä paitsi vetää ahkion mäen päälle suksia sujuvammin. Autiotuvan lähettyvillä touhutessa ne ovat suksia näppärämmät, kun täytyy esimerkiksi noutaa vettä avannosta tai kipaista parinkymmenen metrin päähän huussiin. l E 50 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Mari Sarvaala, Metsätietoa Kouluihin -hanke, Mhy Päijät-Häme l Kuvat: Marko Muuttola E l Eteläisen Päijät-Hämeen maaseudun ke- Mitä tehdä, jotta tulevaisuudessa meillä Suomessa on veronmaksajina ja päättäjinä henkilöitä, joille metsä, luonto, ympäristö ja maaseutu ovat edelleen tärkeitä elementtejä? Mistä saadaan työntekijöitä metsäalalle 10­ 15 vuoden päästä? Suoraa vastausta tuskin kenelläkään on, mutta PäijätHämeessä asiaan tartuttiin hankkeella, jossa viedään metsä- ja luontotietoa kouluihin. Sofia Pitkänen kiinnostui luonnonturkiksista: "Tästä saisi ihanan pehmeän kauluksen" , tyttö totesi ketusta. Sofia saikin kotiin viemiseksi mäyrän nahan. hittämisyhdistys (Etpähä ry) myönsi syksyllä 2009 Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen koululaishankkeelle rahoituksen MannerSuomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007­2013. Näin saatiin käyntiin parivuotinen EU-Leader-osarahoitteinen Metsätietoa kouluihin -hanke. Retkillä tekeminen on tärkeää Hankkeessa järjestetään neljän eteläisen Päijät-Hämeen kunnan ­ Hollolan, Hämeenkosken, Kärkölän ja Nastolan ­ peruskouluille erilaisia metsäisiä tapahtumia, vierailuja ja oppitunteja koulujen toiveiden mukaan. Retkiä on tehty niin koulun pihapiiriin kuin puuta jalostaviin yrityksiin ja metsäalan oppilaitoksiin. Koulujen lähimetsässä on käyty ihmettelemässä metsien kasvua ja ikää, tunnistettu kasvi-, sammalja jäkälälajistoa, opeteltu taimien istutusta pottiputkella metsureiden avustuksella. Vanhojen koulujen pihapiirit ovat kiinnostavia pienoisarboretumia, kun sukupolvet vuosikymmenien saatossa ovat istuttaneet niihin eri puulajeja omenapuista puisto- ja metsäpuihin. Näistä puulajeista alakoulun pienimmät saavat laajan kirjon puita tunnistettavien lajien joukkoon. Retkillä on nähty niin metsäkoneita työssään energiapuun harvennuksilla ja korjuussa kuin myös perehdytty metsäopetukseen Evon metsäisessä ilmapiirissä, jossa on harjoiteltu esimerkiksi puiden kuormausta simulaattorilla. Vierailuilla on käyty ihmettelemässä taimitarhan kasvatuskenttiä ja satametrisiä kasvihuoneita: tiesitkö, että Vierumäeltä löytyy jokaiselle suomalaiselle oma taimi? Puuta jalostavissa laitoksissa on perehdytty ison sahan toimintaan ja toisaalla nähty talotehtaalla, kuinka raakalaudasta syntyy usean vaiheen jälkeen valmiiksi maalattu talon seinäelementti ikkunoineen ja ovineen. Jos metsään haluat mennä nyt ­ kivempaa kuin koulussa! Metsätietoa kouluihin -hankkeessa lähdettiin alusta lähtien liikkeelle sillä ajatuksella, että metsä tuodaan esiin koululaisille mahdollisimman monipuolisesti: esitellään talousmetsien hoitoa ja käyttöä puuntuotannossa, kerrotaan monimuotoisuus- ja suojeluasioista unohtamatta metsien monikäyttöä. Niinpä hankkeen yhteistyökumppaneiksi pyydettiin metsäalan toimijoiden lisäksi Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskusta, paikallisia luontoyhdistyksiä, 4H-yhdistyksiä, riistanhoitoyhdistyksiä ja partiolippukuntia. Onpa jossakin tapahtumassa nähty myös paikallista SPR:n porukkaa kertomassa metsäisestä ensiavusta. Hankkeessa on tähän mennessä järjestetty lähes 30 erilaista tapahtumaa ja tavattu 2300 hankealueen koululaista. Koulujen ny- Metsästäjä l 1 l 2011 l 51
• Metsäreitillä on useita rasteja, joilla oppilaat tekevät muun muassa tunnistustehtäviä. Rasteilla kukin "tiimitaho" esittelee omaa alaansa. Mari Sarvaala Päijät-Hämeen metsähoitoyhdistyksestä kertoo omalla rastillaan muun muassa puunmittauksesta, ja tehtävänä olikin puun iän laskeminen oksakiehkuroista. kyiset määrärahat retkeilyihin ja kuljetuksiin ovat rajallisia. Päivät, joiden kustannukset hoitaa jokin muu taho, ovat kouluille harvinaista luksusta. Lisäksi mahdollisuus syventää koulun metsä- ja luonto-opetusta ja hankkia uusia ideoita, antaa potkua päivään. Metsästyskipinä mukaan Kun metsäisiä päiviä on järjestetty metsästä- jien laavuilla ja lahtivajoilla, paikalla on ollut metsästäjiä ja koiria varusteineen. Esillä on ollut riistaeläinten kalloja, sarvia, taljoja, erilaisia pyyntivälineitä ja -loukkuja. Varma vetonaula ja päivän paras rasti on usein ollut metsästäjän koira, kun sitä on saanut vielä rapsuttaa. Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskuksessa Hollolan Manskivessä Varma vetonaula ja päivän paras rasti on usein ollut metsästäjän koira. on vietetty metsä- ja riista-aiheisia päiviä. Porukan koosta ja iästä riippuen tekeminen ja toiminta ovat vaihdelleet, mutta periaatteena on ollut, että metsään on tehty rastipolku, jossa on ollut metsään ja riista-asioihin liittyviä tehtäviä: on tunnistettu kasvi- ja puulajeja, määritetty puiden ikää ja pituutta eri menetelmin, harjoiteltu ilmakiväärillä ja jousella ammuntaa sekä kuultu riistanhoidosta. Päivän on kruunannut nuotiotulet laavulla eväineen ja makkaranpaisto itse veistetyllä makkaratikulla. Saattaapa joihinkin koululaisiin olla tarttunut metsästyskipinäkin, ja metsästyskortti olla toivottu saavutus. Onpa sää ollut sateinen ja kylmä tai aurinkoinen ja lämmin, niin pääsääntöisesti oppilaat ovat lähteneet hyvällä mielellä kotiin, ainakin monta kokemusta rikkaampana. Järjestäjille niitä parhaita hetkiä ovat lasten riemunkiljahdukset ja toteamukset "kivempaa kuin koulussa". Luulenpa, että jopa lokakuisena ensilumen päivänä, jolloin nastolalaiset kahdeksasluokkalaiset saapuivat kahdella linja-autolla Laitialaan, saivat he toimintakeskuksessa omanlaisensa metsäisen elämyksen, kun ympäröiviltä pelloilta puhaltanut pohjoisviima siivitti menoa harvennetussa männikössä. Lunta satoi välillä vaakasuoraan, muuttolinnut huutelivat jäähyväisiään, metsäiset rastit polun varressa vain jatkuivat ja jos varusteet eivät olleet aivan säänmukaiset, kylmäkin hiipi puseron alle. Se päivä oli ainakin järjestäjälle ikimuistoinen omalla tavallaan! l 52 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Mervi Jauho, Hollolan 4H-yhdistys & Marko Muuttola, MKJ Laitiala Mikä ihmeen Metsätiimi? n Metsätiimit syntyivät Suomen 4H-järjestön Metsissä mah- dollisuus -hankeen kautta vuonna 2000. Metsissä Mahdollisuus hankkeella oli tavoitteena sitouttaa metsä- ja luontoalan toimijoita yhteiseen toimintaan eli Metsätiimiin lasten ja nuorten opettamiseksi. Metsätiimien tarkoituksena on toimia metsä- ja luontoalan ammattilaisten ja harrastajien väylänä lisätä lasten, nuorten ja opettajien metsä- ja luonto-osaamista eri 4H-piirien toimialueella. Metsätiimitoiminnalla halutaan antaa lapsille ja nuorille kattavaa ja monipuolista tietoa metsä- ja luontoasioista. Toiminnalla halutaan myös kertoa alan työmahdollisuuksista sekä innostaa nuoria luonto- ja metsäharrastuksiin. Metsätiimit järjestävät koululaisille metsäpäiviä, luontopolkuja sekä koko perheen tapahtumia. Metsätiimin järjestämien tapahtumien välityksellä opettajatkin pääsevät tutustumaan paikallisiin metsä- ja luontoalan toimijoihin. Usein näillä tapaamisilla löytyykin jokin linkki, jota voidaan hyödyntää opetustyössä. Hollolan metsätiimi perustettiin vuonna 2001. Tiimin toiminta polkaistiin käyntiin järjestämällä iso metsätapahtuma MKJ Laitialassa. Tapahtumaan osallistui kolme bussilastillista alaasteikäisiä oppilaita sekä yläasteen maa- ja metsätalousryhmä. Mukana toiminnassa olivat tuolloin Hollolan 4H-yhdistys, Salpausselän metsänhoitoyhdistys, UPM-Kymmene, Metsäliitto, Lahden seudun riistanhoitoyhdistys sekä MKJ Laitiala. Tammikuussa 2010 kutsuttiin koolle laajennettu Metsätiimi, ja samalla nimeksi otettiin Lahden seudun metsätiimi. Nykyisen metsätiimin toiminnassa ovat Hollolan, Kärkölän ja Nastolan 4H-yhdistykset, MHY Päijät-Häme, Etelä-Hämeen riistanhoitopiiri, MKJ Laitialan toimintakeskus, Metsäkeskus HämeUusimaa ja Hollolan ympäristöyhdistys. Lisäksi metsäyhtiöt UPM-Kymmene, Metsäliitto ja Stora Enso ovat lupautuneet tulemaan tapahtumiin. Tiimin riistapuolen annista on pääosin vastannut MKJ Laitialan toimintakeskus yhteistyössä alueen metsästäjien kanssa. Lukuisat päivät onkin vietetty Laitialan maastossa, riistanhoitoon tutustuen ja välillä jopa riistaherkkuja maistellen. MKJ:n rastiratapakettia on hyödynnetty mahdollisuuksien mukaan, ja varsinkin ammuntarasteilla olevat rottataulu sekä harjoitusjousi ovat saaneet kyytiä. Rastien pääasiana ei kuitenkaan ole ollut metsästys, vaan luontoasioiden yhteensovittaminen. Metsästäjäorganisaation tavoitteena on pikemminkin ollut metsästyksen ymmärtäminen, ja sivutuotteena voi toki joku saada kipinän itse metsästysharrastukseen. Suomen Metsäsäätiö on tukenut toimintaa osallistumalla lasten ja nuorten kuljetuksiin sekä osallistumispalkintoihin. n
• Anne Matilainen, Susanna Keskinarkaus, Sami Kurki Metsästysmatkailu ­ uhkia ja mahdollisuuksia "En mä oo metsästysmatkalla käynyt, mutta kylläkin Virossa sika- ja hanhijahdissa" Toistakymmentä tuhatta suomalaista metsästäjää on käynyt metsästämässä ulkomailla. Kuitenkin puhuttaessa Suomeen suuntautuvasta metsästysmatkailusta tai sen kehittämisestä, ovat suomalaisten metsästäjien näkemykset yleisessä keskustelussa ristiriitaisia ja usein jopa negatiivisia. Metsästysmatkailijoiden pelätään olevan paikallisia vastuuttomampia tai kaupallistumisen pelätään vääristävän metsästyskulttuuriamme. l Metsästysmatkailua puolustetaan yleen- sästysmatkailun haasteita, mahdollisuuksia ja kestävyyttä on nyt kolmen vuoden ajan selvitetty Suomessa, Ruotsissa, Islannissa, Skotlannissa ja Kanadassa North Hunt ­ hankkeessa. Metsästäjä-lehdessä esitellään nyt osaa projektin aikana syntyneestä tiedosta kolmeosaisena sarjana. Tässä jutussa kartoitetaan yleisemmin alan haasteita, seuraavassa numerossa katsotaan paikallisten metsästäjien määrän kehittymistä tulevaisuudessa ja kolmannessa osassa analysoidaan metsästysmatkailun aluetaloudellisia vaikutuksia. sä taloudellisilla syillä ("se tuo rahaa syrjäseuduille") kun taas vastustajat vetoavat metsästyksen sosiaaliseen puoleen ("se vie meiltä viimeisenkin edun"). Metsästykseen ja metsästysmatkailuun suhtaudutaan suurella tunteella ja asiaan liittyy paljon "mutu"-tietoa. Tutkimustietoa aiheesta onkin toistaiseksi ollut tarjolla vain vähän. Met54 l Metsästäjä l 1 l 2011 Suomessa metsästys on melkein kaikkien oikeus Metsästys on suomalaisille tärkeä asia ja metsästyksen rooli osana paikallista elämäntapaa, etenkin syrjäseuduilla, on suuri. Metsästäjät korostavat metsästyksen merkitystä riistakantojen säätelyssä ja riistalihan roolia perheen ruokapöydässä. Erityisesti metsästyksen merkitys näkyy kuitenkin yhteisöllisenä toimintana. Hirviä metsästetään aina yhdessä ja kauden alku on vuoden kohokohta. Lintumetsille lähdetään mieluiten yhdessä mies/naisporukan kanssa. Metsästystä suunnitellaan seuroissa yhdessä ja saalista saatetaan juhlistaa koko kylän kanssa. Metsästysmatkailussa taas korostuu metsästys harrastuksena ja sen suoma virkistysmahdollisuus. Metsästysmatkailijoille metsästys on ainutlaatuinen elämys ja mahdollisuus aitoon luontokokemukseen. Positiivisen mielikuvan rikkoo kuitenkin matkailuun kiistatta kytkeytyvä raha, jonka pelätään muuttavan metsästyksen perimmäisiä intressejä. Metsästys Suomessa katsotaan "jokamiehen toiminnaksi". Tämä mahdollisuus on haluttu tuoda esille myös mm. lainsäädännössä, jossa edellytetään metsästyslupien ensisijaista antamista valtion mailla
• minnalle olisi myös paikallisten ihmisten tuki. Metsästysperinteiden vaaliminen oli tärkeää myös matkailijoille, joiden yrittäjät kertoivat arvostavan etenkin yhteisiä nuotiohetkiä ja suomalaisen metsän hiljaisuutta. Vaarantaako metsästysmatkailutoiminta sitten suomalaisten omia metsästysmahdollisuuksia ja kuinka paljon? Suomeen suuntautuvasta metsästysmatkailusta puhuttaessa päällimmäiseksi nousee helposti mielikuva saksalaisesta tai amerikkalaisesta rikkaasta turistista, joka ampuu tien vierestä suurisarvisimman hirven mikä metsästä löytyy. Tälle stereotypialle ei kuitenkaan tutkimuksessa löytynyt vastinetta. Saalisvarmuutta ei Suomessa voida taata, vaikka yrittäjät pyrkivätkin varmistamaan mahdollisimman positiivinen kokemuksen ottamalla asiakkaat mukaan nimenomaan alkukauden jahtiin. Kaupallisen metsästyksen ei koeta uhkaavan riistakantoja. Metsästyksen kallistuminen pelottaa, kantojen yliverotus ei Metsästysmatkailun riskejä arvioitaessa keskustelu kääntyy yleensä riistakantoihin. Suomalaisilla metsästäjillä on kuitenkin korkea luottamus nykyiseen metsästyksen säätelyyn eikä kaupallisenkaan metsästyksen koettu uhkaavan riistakantoja. Toinen mahdollinen riistakantoihin liittyvä uhka on kaupallisen metsästyksen suuntautuminen suurimpiin trofee-eläimiin. Tätäkään uhkaa ei ainakaan nykyjärjestelmällä koettu merkittäväksi. Yksi kaupallisen metsästyksen tuoma uhkakuva on metsästyksen kallistuminen. Metsästyksen hintojen pelätään nousevan sekä lupien, palveluiden että maanvuokrien kallistumisen kautta. Metsästysseurat kokevat, että kilpailu maa-alueista nostaisi heidän kustannuksiaan kohtuuttomasti. Jos maanomistajat alkavat vaatimaan omaa osuuttaan matkailutuloista seuralta, on olemassa riski, että perinteinen maanvuokrausmalli muuttuu täysin. Toinen maanomistukseen liittyvä uhkakuva on se, että maanomistaja kieltää seuralta alueella metsästämisen ja luovuttaa metsästysoikeuden parhaiten maksavalle yrittäjälle. Toisaalta taas maanomistajat voivat harvoin luottaa pelkästään matkailijoihin esimerkiksi hirvikannan säätelyssä eli he tarvitsevat yhteistyötä paikallisten metsästäjien kanssa. Koska metsästysoikeus on sidottu maanomistukseen, on maanomistajan huomioiminen monimutkainen kysymys, johon ei oitis löydy selkeää ratkaisumallia. Metsästysmatkailussa yhdistyvät arvokkaan luontoresurssin hyödyntäminen ja matkailusektori vaatimuksineen. Parhaimmillaan tuloksena on taloudellisen toiminnan lisääntyminen alueella ja pohjoismaisen metsästyskulttuurin vieminen maailmalle. Muuttuuko sitten perinteinen eränkäynti ja metsästyskulttuuri metsästyksen kaupallistuessa ja metsästysmatkailun mahdollisesti lisääntyessä? Todennäköisesti. Metsästyskulttuuri elää joka tapauksessa ja muuttuu mm. kaupungistumisen myötä. Metsillä käydään yhä kauempana omasta asuinpaikasta, jopa niin, että se täyttää kotimaan matkailun tunnusmerkit. Aikataulupaineiden vuoksi metsillä käydään myös harvemmin ja siellä saatetaan viettää vähemmän aikaa. Sekä paikallisten metsästäjien määrän odotettavissa oleva väheneminen että metsästyskulttuurin muuttuminen voivat synnyttää yhä enemmän mahdollisuuksia kaupalliselle toiminnalle. Seuraavissa artikkelissa pureudumme siihen, mihin metsästäjämäärän vähenemisestä puhuminen oikein perustuu ja tarkastelemme tarkemmin kaupallisen toiminnan malleja sekä taloudellisia merkitystä. l Metsästäjä l 1 l 2011 l 55 Metsästysmatkailu valtion mailla on paikallisesti hyväksyttyä vain, jos se ei vaikuta paikallisten vapaaseen metsästysoikeuteen. niille, joilla ei ole muuta kohtuullista metsästysmahdollisuutta. Metsästyksen kaupallistuessa ja metsästysmatkailun laajentuessa useat pelkäävät näiden perinteiden ja ennen kaikkea kotimaisten metsästäjien metsästysmahdollisuuksien vaarantuvan. Metsästysmatkailun hyväksyttävyyttä eri ryhmien näkökulmasta kartoittaessamme emme kuitenkaan törmänneet keneenkään, joka olisi halunnut väkisin puskea matkailutoimintaa "hinnalla millä hyvänsä". Alan yrittäjät erityisesti korostivat kuinka tärkeää heille on tarjota nimenomaan suomalaisen metsästyskulttuurin elämyksiä niin, että toi- Metsästysmatkailu kotimaassa suuressa suosiossa Suurin osa Suomessa käyvistä metsästysmatkailijoista on suomalaisia. Esimerkiksi vuonna 2007 Suomessa kävi vain noin 2000 ulkomaalaista metsästäjää. Joka vuosi vajaat 40 000 metsästysmatkailijaa eli lupametsästäjää matkustaa metsästämään valtion maille. Näissä on sekä hyvin itsenäisiä metsästäjiä että myös niitä, jotka hoitavat metsästysjärjestelynsä yrittäjän kautta. Ulkomaalaiset metsästäjät taas tyypillisesti järjestävät matkansa alan yrityksen kautta, joka taas yleensä toimii yhteistyössä paikallisen metsästysseuran kanssa. Koska tutkimuksemme keskittyi pohjoisille alueille, tuli paikallisten vapaa metsästysoikeus valtion mailla usein puheeksi eri sidosryhmien kanssa. Lopputulemana oli, että metsästysmatkailu on paikallisesti hyväksyttyä vain sillä ehdolla, ettei se vaikuta paikallisten vapaaseen metsästysoikeuteen. Pienriistan osalta paikallisten vapaa metsästysoikeus ei ole metsästysmatkailun taholta millään tavalla uhattuna, koska matkailijat käyttävät ns. lupametsästäjien kiintiötä, johon nähden paikallisten metsästysoikeus on ensisijainen. Hirven kohdalla taas heräsi edellistä vilkkaampi keskustelu, koska hirvenmetsästys pohjoisilla alueilla perustuu malliin, jossa asiakkaalle myydään mahdollisuus osallistua seurueen hirvijahtiin (ei siis hirven kaatoa). Jotkut katsoivat, että seurue saa tehdä hirviluvallaan mitä haluaa kun taas toiset katsoivat, että seurueen myymä hirvenmetsästysmahdollisuus oli pois niiltä metsästäjiltä, jotka olivat jääneet ilman hirvilupaa.
• Aku Ahlholm, Jahti-lehden toimitussihteeri Metsästäjäliiton historia, osa II Metsästäjäliitto kouluttaa jopa tuhansia vuosittain Anna Grenfors Suvi Määttä rakentaa hirvitornia Veikko Ahosen kanssa MetsästäjäMetso-leirillä Sotkamossa. liiton Kainuun piirin 56 l Metsästäjä l 1 l 2011 I Jysähdys keskeyttää puheensorinan. Nyt olisi lähtenyt minkiltä ilmat pihalle, miettivät iiläiset metsästäjänalut Jarmo Jakkila ja Joni Viinamäki onnistuneen loukun virityksen jälkeen. l Iiläisen seuran majalle on kokoontunut 30 metsästäjää opiskelemaan, kuinka supikoira saataisiin tehokkaammin pysäytettyä. Metsästäjäliiton koulutukset tukevat Metsästäjäin Keskusjärjestön hanketta, jonka tarkoitus on pysäyttää vieraspedon eteneminen Ruotsiin. Viime vuonna Metsästäjäliitto koulutti yli 3 000 metsästäjää, laskee koulutuspäällikkö Ere Grenfors. - Varsinkin seurojen ja metsästysampujien kouluttaminen on meille tärkeä asia. Mehän valvomme seurojen etuja muutenkin. Koulutus vähentää turhia ristiriitoja seuroissa, kun kaikki tietävät, miten tulisi toimia, Grenfors sanoo. Nykyään liiton ja sen piirien pitkältä koulutuslistalta löytyy esimerkiksi ampumatuomarien koulutusta sekä turvallisuus-, riistanhoito-, riistaruoka-, riistakamera-, jousimetsästys-, jälleenlataus-, kosteikko- ja nuorisokoulutusta. Eikä siinä toki kaikki; Kymessä on järjestetty erikseen ampumakoulutusta naisille ja Lapissa nuorille käytännön metsästysopetusta eri koirarotujen avulla. Riistaopetusta on yritetty saada kouluihin Vaan elettiin sitä ennenkin, vaikka ojan takana oltiin ja ojasta oltta juotiin, kirjoitti Aleksis Kivi. Metsästäjäliiton koulutukset alkoivat käytännössä 1951, jolloin Evon metsäkoululle kokoontui osaavia metsästäjiä ensimmäiselle riistanhoidonneuvojakurssille. Ajan tavan mukaan opettajat olivat arvokkaita herrasmiehiä, kuten tohtori Voipio, maisteri Wickström, maisteri Mäki tai metsänhoitaja Jokinen. Tulevat neuvojat saivat oppia paitsi tietysti riistanhoidosta tai lainsäädännöstä myös pesärosvolinnuista, piisamista tai kettujahdista. Koulunpenkillä istuivat muun muassa riistapoliisit ja seurojen edustajat. Vuonna 1954 valtio alkoi kustantaa osan koulutuksesta, minkä ansiosta kursseja oli heti 23 kappaletta. Vuosikymmenen aikana Metsästäjäliitto koulutti 114 alueneuvojaa Suomeen. Ajoittain Metsästäjäliiton koulutus on saanut suuria mittasuhteita aktiivisten jäsenten ansiosta. Pääministeri Mari Kiviniemi ilmoitti Jahti-lehdessä (4/2010) kannattavansa Metsästäjäliiton aloitetta, jonka mukaan riistatietoa pitäisi sisällyttää biologian opetukseen. Ajatus ei ollut uusi. Liitto esitti opetusministeriölle jo 1954, että kansakoulun jatkoluokkien opetukseen sisältyisi riistanhoito. Kun silloinkaan ei tapahtunut mitään, esimerkiksi kapteeni evp. A. Vilhunen alkoi kiertää itse kouluja ja piti yhteensä 3 800
• Aku Ahlholm Juha Mäkimartti virittää malliksi näätäloukkua Metsästäjäliiton pienpetokurssilla Iissä. Metsästysseuratoiminnan käsikirja ilmestyy päivitettynä vuoden 2011 aikana. oppilaalle kolmituntisen riistanhoitokoulutuksen. Malli toimii edelleen. Vaikka opetussuunnitelman mukaan biologian tunnilla ei riistanhoitoa tai metsästysasioita sen enempää opeteta, monet koulut järjestävät valinnaisaineina eräopetusta. ti keksiä keinoja innostaa nuoria mukaan. Kouluopetuksen lisäksi liitto järjestää nuorille vuosittain yli kymmenen Metso-leiriä, joille osallistuu noin 500 lasta. - Siellä voidaan tutustuttaa metsästyksestä ja riistasta kiinnostuneet lapset, oli heillä korttia tai ei, harrastukseen lapsille sopivalla tavalla, liiton tiedottaja ja leirivastaava Anna Grenfors sanoo. Erään pitkäaikaisen leirivetäjän sanoin tavoite on saada lapsille vähän pihkanhajua nokkaan. Leirejä on järjestetty vuodesta 1997 ja ne olivat pitkään ainoa paikka, jossa metsästäjätutkintoon valmistauduttiin lapsille sopivalla tavalla. Puolet leireille osallistuvista lapsista osallistuu leirin päätteeksi metsästäjätutkinnon. Ensi kesän Metso-leirien ajankohdat voi lukea Metsästäjäliiton internetsivuilta maaliskuun loppuun mennessä. Metsästäjäliitto ei yritäkään kouluttaa suomalaisia metsästäjiä yksin. Monet koulutukset on järjestetty yhdessä muun muassa riistanhoitopiirien tai kennelpiirien kanssa. Tulevaisuuden suunnitelmissa on lisätä metsästäjien viestintäkoulutusta, jotta jokainen ymmärtäisi olla aina esiintyessään myös koko metsästäjäkunnan edustaja muiden silmissä. Vuonna 2011 liitto aikoo järjestää myös mukavan yllätyksen metsästäville naisille. l Lähteet: Seitsemän vuosikymmentä metsästykselle, Juha K. Kairikko Teksti on toinen osa Metsästäjäliiton historiaa käsittelevässä sarjassa. Ensimmäinen osa julkaistiin edellisessä Metsästäjässä ja seuraava osa ilmestyy Metsästäjässä 2/2011. Seurat ja ampujat koulutuksessa Seurojen koulutus on silti Metsästäjäliiton ja sen piirien peruskauraa. Seurojen puheenjohtajat, sihteerit tai muut ydinhenkilöt saavat oppia yhdistyksen perustamisesta ja sen toiminnasta. Lisäksi koulutuksissa käydään tietysti läpi, mitä erityispiirteitä on yhdistyksellä, joka toimii metsästysseurana. Liiton juhlavuonna 2011 ilmestyy päivitetty Metsästysseuratoiminnan käsikirja, jota on ollut kirjoittamassa 40 seuratoiminnan asiantuntijaa. Keväällä valmistuu myös muu seurakoulutusmateriaali, minkä jälkeen Metsästäjäliitto aloittaa koulutuskierroksen. Liitto tarjoaa jäsenilleen muun muassa valmiit mallisäännöt ja vero-oppaan. Seurakoulutuksen lisäksi metsästysammuntojen koulutus on Metsästäjäliitolle tärkeää, sillä liitto vastaa muutenkin metsästysammuntojen järjestämisestä. Ampumakoulutuksessa on toinenkin kunnianhimoinen tavoite. - Kilpa-ampujien lisäksi nyt on pinnalla muidenkin metsästäjien ampumataidon parantaminen. Haluamme edistää metsästyksen turvallisuutta ja riistalaukausten parantamista, Ere Grenfors sanoo. Nuorille pihkanhajua nokkaan Seuroja ja ampujia täytyy olla tulevaisuudessakin. Metsästäjäliitto yrittää jatkuvas- Iiläiset Jarmo Jakkila ja Joni Viinamäki kokeilevat, kuinka minkkiloukku laukeaa. Metsästäjäliitto lyhyesti n Metsästäjäliitto täyttää tänä vuonna 90 vuotta. n Liitolla on jäseninä yli 2 500 seuraa ja yli 150 000 metsästäjää eli puolet Suomen metsästäjistä. n Metsästäjäliitto julkaisee Jahti-lehteä, joka tulee jokaiselle jäsenelle. n Liitto löytyy myös internetistä osoitteesta metsastajaliitto.fi. n Sivuilla liitto tarjoaa jäsenilleen muun muassa uutiset, ammuntasimulaattorin, seuran mallisäännöt ja vero-oppaan. Metsästäjä l 1 l 2011 l 57
• Ilja Koivisto, museopalvelupäällikkö, Suomen Metsästysmuseo Luontokuvaaja Juha Mälkösen kuvissa paljastuu ketun elämän monipuolisuus. Punaturkin jäljillä Keväällä 2010 tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Riihimäen kaupungin rakennuttama uusi ja uljas metsästysmuseorakennus avattiin yleisölle. l Vuosien mittaan museossa on vieraillut noin 285 000 kävijää tutustumassa suomalaiseen metsästyshistoriaan. Historian lisäksi museossa on esitelty valokuva- ja teemanäyttelyin monia suomalaisia riistaeläimiä telkästä suteen. Eniten näyttelyaikaa on saanut osakseen kansalliseläimemme karhu, joka on ollut peräti viiden eri näyttelyn aiheena. Syksyllä 2010 avatun riistaeläinnäyttelyn sankarina on tällä kertaa kettu, johon liittyykin kosolti mielenkiintoista kulttuurihistoriaa, olihan se satojen vuosien ajan yksi arvokkaimmista riistaeläimistämme. - kettumaista historiaa Metsästysmuseossa ihmisen katalia keinoja ketun vapauttamiseksi ennen niin arvokkaasta turkistaan ja tutkaillaan myös ketun suomalaiseen kansanperinteeseen jättämiä käpälänjälkiä. Näyttelyvitriineihin on koottu museon kokoelmista monenlaisia ketunpyynnissä käytettyjä välineitä myrkkykapseleiden valmistustarvikkeista lippusiimoihin ja erilaisiin houkutusvälineisiin. Esillä on myös tärkeimmät pyyntirautamallit museon noin sadan ketunraudan kokoelmasta. Näyttelyn kuva- ja tekstipaneelit tarjoavat lisäksi tiiviin tietopaketin ketunpyynnin historiasta ja nykypäivästä. pyynnin jännitys ja riistanhoitotavoitteet, nahalla kun ei enää ole juuri muuta arvoa kuin mahdollinen tunnearvo pyytäjälle. Toisin oli 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin ketunnahka saattoi V 58 l Metsästäjä l 1 l 2011 Monipuolista kettutietoutta Punaturkin jäljillä -näyttely muodostuu kahdesta eri osiosta. Luontokuvaaja Juha Mälkösen mainiot kettukuvat esittelevät sympaattisen ketun, joka perhepiirissään "painii, halaa ja pussaa", kuten Juha kirjoitti Metsästysmuseon Käpälämäki-lehdessä. Museon työstämässä näyttelyosuudessa esitellään Pyyntilupia ja rahanahkoja Nykyisin kettuja saadaan saaliiksi vuosittain kuutisenkymmentä tuhatta yksilöä. Kettujahtiin ajaa metsästäjiä lähinnä t. Näin n salaillee tikeinojaa en iaan Suom t eivät pyyn umiehe yyntikurss Kaikki kett äki ketunp mahtoi olla n pyydys eikki Perim 40. Millaine mainosti H jouluna 19 valehdessä Ku ku? Intiaanilauk
• vastata arvoltaan työmiehen kuukausipalkkaa. Ja kyllähän kettuja sitten jahdattiinkin, jopa niin innokkaasti, että vähiin käyneet ketut aiottiin jo rauhoittaa kokonaan 1930-luvun lopulla. Rauhoituksen sijasta päädyttiin kuitenkin pyyntilupamenettelyyn vuonna 1938. Kettukannan surkeudesta kertoo se, että myönnetyistä 5 706:sta pyyntiluvasta saatiin käytetyksi vain 1900 kappaletta, vaikka pyynti-intoa varmasti olikin. Seuraavana vuonna lupia myönnettiin jo 17 000, mutta talvisodan syttyminen ajoi pyyntimiehet muihin töihin. Vielä sotien jälkeenkin oli punaturkki arvossaan. Toivo Tölli muisteli taannoin Helsingin Sanomissa, kuinka vielä vuonna 1970 sai tusinalla ketunnahkoja Fiat 600 -henkilöauton! Lopullisesti ketunnahan arvo romahti turkistarhauksen nopean kasvun myötä 1970-luvulla. Tuolloin Suomesta tuli maailman johtava tarhaketunnahkojen tuottaja. kehaista: "Perkele kun minä pyyhkäisen vähän hajuja petäjien kylkiin niin tulevat ketut Sovankylästä saakka, jovain!" Oli tosin niitäkin pyytäjiä, jotka eivät hajukonsteja kaivanneet. Ammattimetsästäjä Feodor Maksimainenkaan ei käyttänyt myrkkykapseleiden päällysrasvassa mitään lisäaineita, koska "A, kato, repo ei käy atteekis." Salojen sankarista kaupunkiketuksi Jos on pyyntitavoissa tapahtunut muutoksia, niin onpa itse repolainenkin muuttunut. Entisaikain saloseutujen arka hiippailija on alkanut viihtyä kaupungeissa parempien ateriapalveluiden piirissä. Moderneilta cityketuilta saavat kyytiä niin kaupunkien kanit kuin rusakotkin, ja vaihtelua ruokavalioon tarjoavat rotat ja fasaanit, ehkä varomattomat kotikissatkin. Ketulle kun kelpaa kaikenlainen sapuska ­ jopa ne happamat pihlajanmarjatkin. Punaturkin jäljillä -näyttely on esillä Metsästysmuseossa 15.5.2011 asti, minkä jälkeen näyttely jatkaa elämäänsä vuokrattavana kiertonäyttelynä. l Näyttelyn laina-aikoja voi tiedustella amanuenssi Vesa Anttilalta, puh. 019-722 153, vesa.anttila@metsastysmuseo.fi. Metsästysmuseon paita kysyy: Kettuja monilla konsteilla Entisaikojen ketunpyynti oli pääasiassa ansapyyntiä. Kantelettaren Revon valitus -runossa repo-rukka luettelee useitakin tapoja, joilla surma punaturkkia vaanii: "... milloin viskovi vipuhun, saattavi satimen alle, milloin rauat rapsahtavi, pahat sangat paiskahtavi." Listaan voisi lisätä vielä käpälälaudan ja myrkkypyynnin, niin siinä alkaisivatkin olla koossa tärkeimmät pyyntikonstit. Nykyisin sallittuja ansapyyntimuotoja ovat jalkanarun sekä elävänä pyytävien loukkujen käyttö. Valtaosa kettusaaliista saataneen kuitenkin nykyään aktiivisilla pyyntitavoilla, kuten ajokoirametsästyksellä, luolakoirapyynnillä, lippusiimalla, haaskalta ampumalla tai pillittämällä. Ansa- ja myrkkypyynti olivat melkoisen mystistä hommaa. Joka pyytäjällä oli omat konstinsa viekkaiden repolaisten viettelemiseksi rautoihin tai myrkkysyöttiä maistamaan, eikä pyyntitietoutta juuri muille jaeltu. Usein vanhat kettumestarit opettivat pyyntisalansa vain yhdelle oppipojalle, ja vasta sitten kun he eivät itse enää kettuja pyytäneet. Törmälän vanhat kettumiehetkin sanoivat oppipojaksi pyrkineelle Lauri Yliniemelle, että "Olema porukalla päättänhet, ettemä opeta toistaseksi kethän." Joskus oppia annettiin rahaa vastaan, mutta aina ei rahakaan auttanut. Oma salatieteen lajinsa oli kettujen houkutteluun käytettyjen syöttien valmistus. Reseptejä oli monenlaisia, ja ainesosina käytettiin muun muassa kissan, poron, sian tai lampaan rasvaa, kalan maksaa, ruisleipää, valkosipulia, fenkoolijauhetta, villikaalin siementä, pirtua, anisöljyä, hunajaa, kamferttia, voita ja vasikan aivoja. Aineet olivat voimallisia, mutta niin oli niiden tehokin. Karhunkaataja Ikä-Alpillakin oli sellainen houkutusaine, että sitä kannatti Ketuttaako? n Ketäpä meistä ei olisi jossakin elämänvaiheessa ketuttanut. Tästä ajatuksesta syntyi Suomen Metsästysmuseon museokaupan uusin tuote Ketuttaako? -paita, joka on kuvittaja ja graafikko Jenni Lindforsin käsialaa. Punaturkin jäljillä -näyttelyä valmistettaessa Metsästysmuseo pyysi Lindforsia suunnittelemaan museon ikkunaan kettuaiheiset teippaukset. Yhtenä osana oli karkuun juokseva kettu ja tätä jahtaava ajokoira. Teippausten valmistuttua oivallettiin, että kuva voisi toimia myös t-paidassa. Niin Lindforsia pyydettiin suunnittelemaan vielä paitaan sopiva teksti. Kettukuvien ja -paidan jälkeen Lindfors on suunnitellut Metsästysmuseon lastennurkkauksen seinäkuvat, jotka julkistetaan 24.1.2011. Taitavan kynäniekan piirrosjälkeä tullaan varmasti näkemään Suomen Metsästysmuseon tuotteissa ja näyttelyissä jatkossakin. Monipuolinen työkenttä Jenni Lindfors on valmistunut EVTEK-ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutista Vantaalta. Hänellä on Lopella yhden naisen graafisen suunnittelun yritys Tmi Graafis 99, joka kuvitustöiden lisäksi suunnittelee painotuotteiden taittoja, mainoksia, logoja ja yritysilmeitä. Lindforsin kuvituksia voi löytää muun muassa lastenkirjoista "Vuodenaikamatka - retkeillään ja opitaan luonnossa" (2008) ja "Satoseikkailu - Olli Omenatoukan makoisat retket" (2010). Molemmat teokset ovat Irja Nikkisen kirjoittamia ja ne on kustantanut Kirjapaja. Lindforsin kynänjälkeä voi käydä ihailemassa myös Graafis 99:n kotisivuilta osoitteesta www. kolumbus.fi/jenni.lindfors. Ketuttaako? -paitoja voi puolestaan ostaa Suomen Metsästysmuseon museokaupasta Riihimäeltä tai tilata museon kotisivuilta osoitteesta www.metsastysmuseo.fi. Jenni Lindforsin suunnittelemat lastennurkkauksen seinäkuvat julkistetaan 24. tammikuuta. Metsästäjä l 1 l 2011 l 59
• Markku Onnela, Riistakokonaisuuden projektipäällikkö, Agropolis Oy Laatua riistankäsittelyyn! Riistan kokonaisvaltainen hyödyntäminen kannattaa Mikäli metsästäjä tai metsästysseura haluaa myydä riistanlihaa, se on käsiteltävä erittäin huolellisesti. Myyntiin menevän lihan käsittelyohjeita kannattaa kuitenkin noudattaa aina, sillä näin metsästäjä saa ensiluokkaista riistanlihaa myös omaan ruokapöytäänsä. Valmiita, selkeästi tuotekohtaisesti merkittyjä, annoskokoon leikattuja ja vakuumipakattuja riistanlihoja on mukava toimittaa kotikäyttäjälle. muissa samanaikaisesti tehtävissä ruuissa. Vähän sidekudosvalkuaista sisältävät lihasosat, kuten sisäfilee ja sisäpaisti, vaativat raakakypsyttämisen, joka onnistuu parhaiten vakuumipakkauksessa ja suotuisissa olosuhteissa tasaisessa nollassa asteessa 4­6 viikkoa. On olemassa muitakin raakakypsymismenetelmiä, mutta vakuumilaitteilla tapahtuva pakkaustyö antaa parhaan lopputuloksen. Sivutuotteista tärkeimmän eli nahan oikeaoppinen nylky ja suolaaminen mahdollistaa nahan tehokkaamman hyödyntämisen ja sillä on erityisesti merkitystä nahkaa muokkaavalle teollisuudelle. Oikeiden menetelmien käyttö vähentää nahan ostohintoja laskevien alilajitelmien määrää. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti maaperä ei ole vuodan oikea osoite. Luuaines hyödynnetään keittoihin, kastikepohjiin, käyttö- ja koriste-esineiden valmistukseen sekä eläinruuaksi. Teurasjätteestä tehdään eläinruokaa tai bioenergian raaka-ainetta. Tehokkaalla sivutuotevirtojen ohjauksella säästetään maaperää sekä vähennetään hajuhaittoja lahtivajojen ympäristöissä. Agropolis Oy:n riistankäsittelyammattilaisten toimittama juttusarja riistalaukauksen jälkeisistä toimista vuoden 2011 Metsästäjä-lehdissä etenee laukauksen jälkeisten toimintojen mukaisessa järjestyksessä, unohtamatta riistareseptejä nykyaikaiseen ruuanlaittoon sovellettuna. Myös linnut ja pienriista saavat omat osionsa. Tavoitteena on laadukas riistanliha sekä sivutuotteiden oikeaoppinen hyödyntäminen. l O l Onnistuneen riistalaukauksen jäl- keen metsästäjän ensimmäinen tehtävä on alustava aistinvarainen tarkastaminen eli on tutkittava kaadetun eläimen yleiskunto ja elimet. Hirvieläinten kohdalla lopullisen tarkastuksen tekee kunnan virkaeläinlääkäri, jolle on syytä raportoida kaikki havainnot, varsinkin poikkeavuudet. ­ Teurastus- ja lihanleikkuukoulutus antaa valmiudet riistalaukauksen jälkeisiin toimiin ja oikeaoppiseen teurastukseen sekä kertoo teurastuksen loppuunsaattamisen tärkeyden ja merkityksen lopullisen riistanruholta vaadittavan hygieenisen tason varmistamiseksi. Tämä on ehdoton edellytys, jotta saamme laadukasta riistanlihaa ruokapöytämme tarpeisiin, sanoo projektipäällikkö Markku Onnela riistankäsittelykoulutusta järjestävästä Agropoliksesta. Riippuleikkuu Nykyaikaisen teurastustilan rakenteet Tavoitteena laadukas riistanliha ja sivutuotteiden hyödyntäminen Riistasaaliin hyödyntämisen kannalta tärkeää on laukauksen jälkeisten toimenpiteiden lisäksi oikeanlainen leikkuutekniikka sekä ruhonosien osaava lajittelu jatkojalostuksen tarpeisiin. Ennakoivalla ruuanlaitolla tarkoitetaan saaliin käsittelyä valmiiksi ruuiksi ennen pakastusta. Kaikki tuoreen lihan ominaisuudet, maut ja keitinliemet voidaan näin hyödyntää 60 l Metsästäjä l 1 l 2011 Henkilökohtaisen jako-osuuden paloittelu annoskokoon Henkilökohtainen jako-osuus
• Sipuli Voi Korppujauho Hirviliemi Kananmuna Suola Mustapippuri, jauhettu 1 Yhteensä 150 20 195 400 180 30 1976 800 40 40 25 200 8 3089 1400 20 150 4659 240 50 240 40 5229 Sipuli Munankeltuainen Voi Suola Mustapippuri, rouhittu Yhteensä 200 100 200 18 2 1920 Hirvibratwurst á la Kaitsu Makkaran valmistukseen soveltuvat myös etuneljänneksestä saatavat osat. Rasvaisella porsaanlihalla saadaan mehevyyttä makkaraan. Tämä on lihaisa, kotona helposti valmistettavissa oleva peruskotimakkara, jonka huolella suunniteltu resepti on kokeiltu koekeittiössä. Soveltuu valmistettavaksi niin luonnon- kuin keinosuoleen. Tässäkin on yhdistetty Suomen riistaa ja klassista kansainvälisyyttä. Raaka-aineet grammoina ja % Hirvijauheliha 3000 60 % Sianliha, punainen 1000 20 % Suola 90 1% Mustapippuri 5 0.1 % Timjami 3,5 0.1 % Vesi 900 18 % Yhteensä 5000 100 % Hävikki 500 10 % Valmispaino 4500 Valmistusohje: Jauha lihat 4 mm laipalla. Kutteroi massa (yleiskoneen teräosalla) seuraavassa järjestyksessä: hirvenliha ja suola, sianliha, mausteet, vesi. Ruiskuta 19 tai 21 mm suoleen. Suolta kotikäyttöön saat alueellasi toimivalta lähimmältä lihanjalostajalta. Ruiskutuksessa kotikäyttäjän apuna toimii muovisuppilo eli nykyaikaistettu makkarasarvi. Keitetään höyrykaapissa tai kattilassa 80°C kunnes sisälämpötila on 78­80°C. Kastike Hirviliemi (keittämiseen) Voi Vehnäjauho Mustaherukkahyytelö Kerma Suola Yhteensä Perunamuhennos Peruna kuorittu Vesi (keitinvesi) Suola Voi Yhteensä Annos Vihannessalsa Mustaherukkahyytelö Maustekurkku Persilja Yhteensä Valmistusohje: Kuutioi peuran sisäpaisti 1,5 cm kuutioiksi. Kuutioi juurekset ja kaali samoin n. 1,5 cm kuutioiksi. Silppua sipuli. Paista voilla paistinpannussa juurekset ja kyssäkaali kannen alla kullanruskeiksi ja kypsiksi. Loppuvaiheessa mausta suolalla ja mustapippurilla sekä lisää siirappi. Pidä lämpimänä. Freesaa sipuli ja pidä lämpimänä. Paista lihakuutiot nopeasti voissa niin, että ne ovat sisältä rosé. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kokoa lautaselle ryhmiin ja päälle keltuainen/annos. 12annosta Raaka-ainemäärä (g) Massa Hirvi, jauhettu 1000 Porsaan kylki, jauhettu 500 Saaristolaisleipä, jauhettu 300 Vesi 400 180 Kananmuna Suola 20 Mustapippuri, rouhittu 1.5 Korppujauho 30. Yhteensä 2431.5 Täyte Tattikuutio Pekonisuikale Sipuli Yhteensä 250 220 200 3101.5 Valmistusohje: Silppua sipuli, freesaa voissa. Laita korppujauhot turpoamaan hirviliemeen. Lisää freesattu sipuli, kananmunat, suola, mustapippuri ja jauhettu hirvenliha. Vaivaa seos hyvin. Muotoile pyöryköiksi. Keitä hirviliemessä pienissä erissä kypsäksi noin 5­10 minuuttia. Siivilöi keitinliemi kattilaan. Lisää mustaherukkahyytelö. Sekoita sulatettu voi ja vehnäjauhot. Lisää seos kiehuvan liemen joukkoon. Hauduta noin 5 minuuttia. Lisää kerma ja tarkista suola. Valmista perunamuhennos. Kokoa annos lautaselle. Metsästäjän tattimureke Raaka-aineeksi soveltuvat kaikki jauhettavaksi tarkoitetut lihalajitelmat. Perinteinen murekemassa, johon vaalean leivän asemasta on käytetty saaristolaisleipää. Valmistusohje: Jauha saaristolaisleipä kutterissa (yleiskoneen leikkaava terä). Lisää vesi leivän sekaan. Laita jauhetut lihat yleiskoneen kulhoon ja sekoita. Lisää joukkoon leipä­vesiseos, muna ja mausteet. Sekoita hyvin. Ruskista pekonisuikaleet pannulla. Lisää pannulle sipuli ja anna kuullottua. Lisää tattikuutiot ja pyöräytä myös niitä pannulla. Tee murekemassasta kaksi kappaletta suorakaiteenmuotoisia levyjä. Täytä sieniseoksella ja sulje. Korppujauhota pinta. Paista uunissa 200°C noin 1 tunti. Tarjoile keitettyjen perunoiden ja siivuina paistettujen tattien sekä karpalosiirapin kanssa. Riistareseptejä osoitteessa www.riistapalvelu.fi n Agropoliksen www.riistapalvelu.fi-sivustoilta löytyy jahti- Keittämällä valmistettavat hirvipyörykät Metsämiehen Rydberg Lapa, etuselkä, lihaisa kylki sekä kuve sopivat myös näille pyöryköille. Perinteinen murekemassa pieninä pyöryköinä hirviliemessä haudutettuna on kevyt ja maittava lounasruoka ja sopii myös vaikka dipattavaksi illanistujaisiin ja saunalle. 8 annosta Raaka-ainemäärä Pyörykkä Hirvi, jauhettu (g) 1000 Perinteisestä ruotsalaisesta juhlavammasta kotiruuasta mukaeltu riistalihaa käyttäen. Tähän soveltuvat kaikki mureat kalvottomat ruhonosat. Maittavuutta on lisätty kotimaisilla juureksilla. 5 annosta Raaka-ainemäärä Peuran sisäpaisti Siirappi Kyssäkaalikuutio Porkkanakuutio Nauriskuutio (g) 600 50 250 250 250 kaudelta 2011 alkaen riistareseptejä, jotka on nykyaikaistettu perinteisiä makuja unohtamatta. Metsästäjä voi toimittaa myös oman lempireseptinsä mestariemme kokeiltavaksi palauteosiota käyttäen. Ensimmäinen alkuperäisen reseptin lähettänyt mainitaan sivuilla julkaistavan reseptin yhteydessä. ­ Suomalaista ruokakulttuuria rakastavana on mahtava huomata miten laadukkaita raaka-aineita ruokiin löytyy metsistämme. Voimme olla niistä ylpeitä ja antaa niiden kruunata juhlapöytämme, sanoo kehitystyössä mukana oleva keittiömestari Kai Järnström. Järnströmin mukaan resepteissä on pyritty löytämään käyttöä jauhelihalle, keittolihalle ja sisäelimille unohtamatta kuitenkaan erikoisuuksia kuten esimerkiksi kuvepihviä. ­ Sisäelinten kohdalla on hyvä muistaa, että mitä nuoremmasta eläimestä ne ovat, sitä turvallisempia ne ovat käyttää, Järnström muistuttaa. Metsästäjä-lehden lukijat pääsevät juttusarjan myötä tutustumaan riistapalvelun resepteihin jo etukäteen. Metsästäjä l 1 l 2011 l 61
• Metsästäjäorganisaatio tiedottaa Palautteet vieraskynäpalstasta n Metsästäjä-lehden lukijoiden mielipiteitä viime Toimiiko metsästäjien ja riistantutkimuksen yhteistyö? Miten sitä voisi kehittää? lehdessä esitettyyn vieraskynä-kysymykseen: "Yleensä toimii. Mutta on meissä metsästäjissä vielä pieni, äänekäs oppositiokin, joka tahtoo havaintojen keruun "vastalahjaksi" lisää pyyntilupia. Tämä koskee erityisesti suurpetojamme. Useimmat meistä onneksi tajuavat, että havaintoja tarvitaan RKTL:lle eläinkantojen kokonaistilanteiden selvittämiseen, jonka pohjalta sitten metsästystä voidaan ohjailla kestävälle pohjalle. Toivoisin tutkijoilta rohkeampaa asenneta tulosten ilmoittelussa, siitäkin huolimatta, että siitä tulee perusteetonta arvostelua. Asiat kehittyvät kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin." "Tutkimus on ollut etupäässä tarkoitushakuista ja jo etukäteen johdateltua, ei avointa ja puolueetonta tutkimusta. Mediaseksikkäät osa-alueet, kuten suurpetotutkimus, ovat varastaneet pääosan kokonaisuudesta. ­ ­ Nykytekniikka tietohallintoineen on tullut tosiaan riistantutkimuksen avuksi, Tassutietojärjästelmä on ollut pari vuotta käytössä. Tämä vain teoriassa, sillä käytännössä se ei toimi vieläkään. Suurpetoyhdysmiehet metsästysseuroissa ovat aivan "kypsiä" koko Tassuun. Tietojen syöttäminen järjestelmään on työlästä ja aikaavievää ja tietojen seuraaminen on tehty mahdottomaksi. Pian alkavat nämä pyyteetöntä työtä tekevät metsästäjät lyödä hanskoja tiskiin. Kuka sitten ilmoittaa RKTL:n kaikkitietäville suurpetotutkijoille kentän havainnot? Vai onko kenties tarkoituskin, että havainnot harvenevat? Eli jos ilmoituksia ei ole, niin ei ole petojakaan. ­ ­ Mitä haittaa siitä on, jos rivikansalaisetkin saavat seurata alueen suurpetojen lisääntymistä ja liikkumista? Eihän 2000-luvulla riistantutkimuslaitoskaan saa olla mikään sisäänlämpiävä salaseura." Agropolis kouluttaa riistan kestävään hyödyntämiseen n Agropolis Oy tekee työtä riistanlihan laadun parantami- seksi sekä jalostusasteen kohottamiseksi. Riistahankkeessa pilottina koulutettavat 120 metsästäjää, maa- ja metsätalousyrittäjää sekä riistatarhaajaa saavat valmiudet myös hätä- ja kotiteurastuksen tarpeisiin sekä tuotantoeläinten terveenlihan talteenottoon. Peuran käsittelyn ja markkinoille saattamisen edellytyksiin perehtyy 105 "pahimmilla" peura-alueilla metsästävää metsästäjää. Tarkoituksena on antaa koulutettaville sellaiset valmiudet, että myös pienimuotoinen kaupallistaminen olisi mahdollista. Keskitettyjen teurastustilojen suunnittelu ja pilottikohteen rakentaminen on toteutusvaiheessa ja valmistumassa jahtikaudelle 2011. Kun omia teurastusolosuhteita halutaan kehittää, kannattaa miettiä yhteiskäyttömahdollisuuksia useamman seuran tai seurueen tarpeisiin. Nykyaikaisen lihanleikkuuosaamisen hallitseminen mahdollistaa kotikäyttäjäkoulutukset sekä jatkojalosteiden kehitystyön. Riistasta saatava liha käytetään pääsääntöisesti metsästäjän omassa taloudessa. Koulutuksia suunniteltaessa Agropolis on keskittynyt pääasiassa kotioloissa tapahtuvaan perusruuanlaittoon, sen nykyaikaistamiseen ja ennakoivaan toimintaan. Tavoitteena on koulutuksen avulla luoda samankaltaiset raaka-aineolosuhteet kuin kauppojen valikoimissa olevilla tuotantoeläinten lihoilla. Piireissä tapahtuu Pohjois-Savo Eräilta Kuopiossa Aika: 26.1.2011 klo 18.00-21.00 Paikka: Hotelli Iso-Valkeinen, Kuopio Illan aiheita: Suomen Riistakeskuksen perustaminen, projektipäällikkö Reijo Orava, Suomen riistakeskuksen perustaminen -projekti Aselakiasiat, komisario Risto Jääskeläinen, Pohjois-Savon poliisilaitos Suurpetoseuranta ja ilvespannoitukset Suomessa, tutkija Katja Holmala Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Tilaisuuden järjestävät Pohjois-Savon riistanhoitopiiri, Pohjois-Savon kennelpiiri ja Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Savon piiri Tilaisuus on ilmainen, kahvit omakustanteisesti. Tervetuloa! 62 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Uusimaa Itä-Uudenmaan ilvekset lasketaan alkuvuodesta n Itä-Uudellamaalla suoritetaan alkuvuodesta 2011 laajamit- Vastaukset sivun 11 kysymyksiin Riistavisa 1 oikea vastus lisätieto 1. c) Suurimmat Suomessa saaliiksi saadut kanadanhanhet ovat painaneet selvästi yli viisi kiloa 2. b) Uroshaahkojen eli kalkkaiden muutto alkaa jo toukokuulla 3. a) Tukkasotka pesii usein lokkikolonnioissa 4. b) 5. a) Metsästysasetuksen 16 § muuttui 1.1.2010 6. a) Vuosi 2005 oli ensimmäinen, jolloin pyyntilupaa metsäkauriin metsätykseen ei enää tarvittu 7. c) 263000 yksilöä 8. b) 9. c) Hallussapitoluvan, rinnakkaisluvan, voi saada 15 vuotiaana täysi-ikäisen omistamaan aseeseen. Alle 18 vuotias ei enää nykyään saa ostolupaa ampuma-aseeseen. 10. b) 11. b) Villikanin metsästysaika jatkui 1.1.2010 kuukaudella maaliskuun loppuun metsästysasetuksen muutoksen myötä 12. c) Valkohäntäpeuralla saaliin vasaosuus on vastaavasti 57 %. 13. a) Valkohännät saatiin lahjana Pohjois-Amerikkaan muuttaneilta suomalaisilta. 14. c) Suomen ensimmäiset muflonit saapuivat 1939 Korkeasaaren eläintarhaan. Samana vuonna ensimmäiset villilampaat tuotiin Inkoon Hättön saarelle. 15. b) 16. b) v. 2007 17. b) 17503 naista maksoi metsästyskortin vuonna 2010 tainen ilveslaskenta. Laskennassa selvitetään ilvespentueiden lukumäärä sekä kaikki muut suurpetojen jäljet. Laskenta on jatkoa viime talvena tehdylle Länsi-Uudenmaan ilveslaskennalle (LUMI2010). Myös Itä-Uudenmaan laskenta on Uudenmaan riistanhoitopiirin ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteishanke, jolla pyritään tuottamaan tarkentavaa vertailutietoa suurpetohavainnointiin perustuvalle suurpetokantojen runsauden seurannalle. Laskentaan osallistuu metsästäjiä kaikkiaan kuudentoista riistanhoitoyhdistyksen alueelta ja laskijoiden määrän arvioidaan ylittävän tuhat henkilöä. Laskentaorganisaatio käsittää paikallisten laskijoiden lisäksi alueelliset laskentapäälliköt ja eri tahoilta tulevat jälkitarkastajat. Projektissa pyritään mahdollisimman luotettavaan ilveskanta-arvioon. Laskennassa pyritään selvittämään ilvespentueiden tarkka lukumäärä. Pentueiden lukumäärän perusteella voidaan arvioida ilvesten kokonaismäärä. Aiempien pohjoismaisten tutkimustulosten perusteella tiedetään, että jokaista pentuetta kohti ilvespopulaatiossa on noin 6 ilvestä. Ruotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiiri: RIISTAPÄÄLLIKÖN toimi ilmoitetaan haettavaksi Riistanhoitopiiri on kaksikielinen, pääkieli ruotsi ja palvelee noin 10.000 metsästäjää. Riistanhoitopiirin toimisto sijaitsee Koivulahdessa. Palkkaus alan työehtosopimuksen mukaisesti. Toimi täytetään sopimuksen mukaan. Hakijalta edellytämme: n toimeen soveltuvaa mieluiten korkeakoulututkintoa n kiinnostuneisuutta ja tuntemusta metsästykseen ja riistanhoitoon n hyvää esiintymiskykyä ja ihmissuhdetaitoja n organisointikykyä ja valmiutta myös itsenäiseen työskentelyyn n ruotsin, suomen ja englanninkielten hyvää suullista ja kirjallista taitoa n kykyä käyttää ATK-järjestelmiä n aloitekykyä, johtamistaitoa, vastuullisuutta ja kykyä käsitellä stressiä sekä valmiutta joustaviin työaikoihin Hakemus sekä jäljennökset opinto- ja työtodistuksista sekä kielitaitoa osoittavista todistuksista lähetetään osoitteella: Ruotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiiri, PL 16, 66531 KOIVULAHTI. Hakupapereita ei palauteta. Hakuaika päättyy 15.2.2011 klo. 15:00. Lisätietoja antaa puheenjohtaja Bror Blusi 050-5845815 tai riistapäällikkö Mathias Lindström 050-3490175. Riistapeltosiemenet 2011 Hirvi ­Diana Peura ­Kauris ­Diana Moniv. Riistalaid. Diana Fasaani ­Peltopyy ­Diana Diana ­Auringonkukka Diana ­Rehukaali Grampian Diana Rehurapsi Hobson Diana Rehuöljyretikka Diana ­Turnipsi Massif Diana ­Naattinauris Tyfon Diana ­Rehunauris Samson Diana ­Metsästäjän maissi Diana ­Peitattu Rehukaali 1 kg 3 kg 2 kg 3 kg 2 kg 1 kg 1 kg 3 kg 1 kg 1 kg 1 kg 3 kg 1 kg Hirviriistaseos Linturiistaseos Rehurapsi Akela Rehuherne Lisa Rehuöljyretikka Apoli Rehukaali Inka Rehukaali Inka Rehujuurikas Brigadier Naattinauris Samson Luonnonhoitopeltosiemenet LHP ­Riista LHP ­ Maisema LHP ­ Niitty 10 kg 10 kg 25 kg 25 kg 10 kg 1 kg 5 kg 1 kg 0,5 kg 10 kg 10 kg 10 kg Saamme päivitetyt hinnat helmikuuhun mennessä. Toimitukset alkavat huhtikuussa 2011. Varaa omasi ajoissa! Lisätietoa löydät: www.erakontti.fi tilauksia otetaan vastaan myös: erakontti@erakontti.fi Oy Eräkontti Ab Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki p. 010 440 9410 Metsästäjä l 1 l 2011 l 63
• Kutsu kokoukseen. riistanhoitoyhdistyksen Kokouksessa käsitellään ohjesäännön 22 § mukaiset asiat. Nyt on aika vaikuttaa metsästysasioiden hoitoon! Metsästysasioidenhoitoon vaikuttaminen alkaa osallistumalla oman riistanhoitoyhdistyksen toimintaan ja vuosikokoukseen. Jollei riistanhoitomaksun suorittanut henkilö muuta ilmoita, hänet katsotaan sen riistanhoitoyhdistyksen jäseneksi, jonka toiminta-alueeseen kuuluvassa kunnassa hänellä on kotipaikka. Riistanhoitomaksun suorittanut henkilö voi myös liittyä jäseneksi sellaiseen riistanhoitoyhdistykseen, jonka toiminta-alueella hänellä on metsästysoikeus tai vähintään vuodeksi kirjallinen lupa metsästyksen harjoittamiseen. Jäsenyys on merkitty riistanhoitomaksukuittiin (metsästyskorttiin) ja kestää yhden metsästysvuoden kerrallaan. Mikäli joku yhdistyksen jäsenistä ei pääse kokoukseen, hän voi henkilökohtaisesti valtuuttaa toisen jäsenen edustamaan itseään. Tätä valtuutusta varten ohessa on valtakirja. Valtakirjassa ei välttämättä tarvita todistajia. Jotta kokouksessa voidaan todeta, että valtuuttaja on kyseisen yhdistyksen jäsen, valtuuttajan on merkittävä metsästyskorttinsa numero valtakirjaan tai annettava metsästyskorttinsa tai sen valokopio valtuuttamalleen henkilölle. Epäselvyyttä on ollut, voivatko metsästysseurat valtuuttaa jäseniään edustamaan seuraa riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa. Sääntöjen mukaan jäsen ei voi edustaa metsästysseuraa, vaan jokainen edustaa vain itseään ja enintään viittä poissaolevaa jäsentä. n Valtakirja Minä ___________________________________________________________ valtuutan _____________________________________________________________ edustamaan _______________________________ riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa _______________ / _________________2011 Paikka _____________________________________ Aika ________________________ Allekirjoitus _____________________________________________________________ Metsästyskortin numero ___________________________________________________ HUOM! Valtuutetun on esitettävä selvitys valtuuttajansa voimassa olevasta riistanhoitoyhdistyksen jäsenyydestä (esimerkiksi kopio maksetusta metsästyskortista) 64 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset Etelä-Häme Asikkalan rhy 10.2.2011 18.00 Asikkalan kunnan valtuustosali, Vääksy Forssan-Tammelan rhy 17.2.2011 18.30 Tammelan kunnantalo, Tammela Hattulan-Kalvolan rhy 15.2.2011 18.30 Parolannummen sotilaskoti 2, Vaakunasali, Parola Hauhon-Tuuloksen rhy 9.2.2011 18.30 Monitoimihalli Tuulos Hausjärven-Riihimäen rhy 23.2.2011 18.30 Erätalo, Kinturinkuja 4 ,Riihimäki Hämeenlinnan rhy 24.2.2011 18.30 Tykistömuseo, Hämeenlinna Janakkalan rhy 8.2.2011 18.30 Lounaskellari Emmi, Turenki Jokiläänin rhy 21.2.2011 18.30 Humppilan Osuuspankki, Humppila Lahden seudun rhy 25.2.2011 18.30 Hollolan hirvi, Aikkalantie 37, Hollola Lammin rhy 2.2.2011 18.30 Lammin Säästöpankin kerhohuone, Lammi Lopen rhy 16.2.2011 18.30 Lopen ampumaurheilukeskus, Ampumaradan huoltorakennus Padasjoen rhy 7.2.2011 18.30 Kullasvuoren koulu, Padasjoki Rengon rhy 22.2.2011 18.30 Tulinummi, Renko Urjalan rhy 14.2.2011 18.30 Urjalan Erän maja, Urjala Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa puoli tuntia ennen kokousta. Paitsi ForssanTammelan ja Lahden seudun rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Mäntyharjun-Hirvensalmen rhy 10.2.2011 18.00 Tyllilä-Hovi, Tylliläntie 52, Mäntyharju Pertunmaan rhy 19.00 16.2.2011 Kunnan valtuustosali, Pertunmaa Pieksämäen rhy 22.2.2011 19.00 Kanttilasali, Naarajärvi, Vilhulantie 5, Pieksämäki Punkaharjun rhy 23.2.2011 18.00 Punkaharjun kunnanvirasto, Valtuustosali, Punkaharju Puumalan rhy 1.2.2011 18.00 Osuuspankin kerhohuone, Puumala Rantasalmen rhy 9.2.2011 19.00 Osuuspankin kokoustilat, Rantasalmi Ristiinan rhy 10.2.2011 19.00 Ristiinan Koulukeskus, Setälä-sali, Setälä-sali, Ristiina Savonlinnan rhy 9.2.2011 18.00 Opetusravintola Paviljonki, Rajalahdenkatu 4 , Savonlinna Savonrannan rhy 3.2.2011 17.30 Vanha kunnantalo. Savonranta Sulkavan rhy 1.2.2011 19.00 Lounaskahvila Marttiina, Kunnanvirastotalo, Sulkava Sysmän rhy 2.2.2011 18.00 Ravintola Uoti, Sysmä Virtasalmen rhy 8.2.2011 19.00 Virtasalmen palvelupiste, Virastotie 3, Virtasalmi Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan tuntia ennen kokousta. Paitsi Hartolan, Haukivuoren, Joroisten, Jäppilän, Pertunmaan, Punkaharjun, Ristiinan, Savonrannan ja Sysmän rhy:ssä puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Kainuu Hyrynsalmen-Ristijärven rhy 22.2.2011 18:00 Hyrynsalmen kunnantalo, valtuustosali Kajaanin rhy 15.2.2011 18:00 Kainuun ammattiopisto, Opintie 3 Kuhmon rhy 24.2.2011 18:00 Kuhmotalo, Pajakkasali Paltamon rhy 14.2.2011 18:00 Kuisman loma, Melalahdentie 9 Puolangan rhy 17.2.2011 18:00 Puolankajärven koulu, ruokasali Sotkamon rhy 23.2.2011 18:00 Vuokatin Urheiluopisto, auditorio Iso-Pölly, Opistontie 4 Suomussalmen rhy 21.2.2011 18:00 Hotelli Scandic Kiannon Kuohut Vuolijoen rhy 16.2.2011 18:00 Vuolijoen palokunnan koulutustila Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus alkaa tuntia ennen kokousta. Paitsi Kajaanin rhy:ssä puolitoista tuntia ennen kokousta. Etelä-Savo Anttolan rhy 17.2.2011 19.00 Ollinmäen viinitila, Anttola Enonkosken rhy 3.2.2011 19.00 Kievari Enonhovi Enonkoski Hartolan rhy 2.2.2011 19.00 Gasthaus Koskenniemi, Hartola Haukivuoren rhy 8.2.2011 18.00 Haukivuoren Riistamiesten maja Heinolan seudun rhy 16.2.2011 18.00 Hotelli Kumpeli, Heinola Heinäveden rhy 24.2.2011 18.00 Yläasteen koulukeskus, Heinävesi Joroisten rhy 15.2.2011 19.00 Kerisalon Seurapirtti, Joroinen Juvan rhy 14.2.2011 18.00 Seurakuntatalo, Juva Jäppilän rhy 15.2.2011 18.00 Jäppilä-talo, Jäppilä Kangaslammin rhy 24.2.2011 19.00 Kangaslammin seurakuntasali, Kangaslampi Kangasniemen rhy 22.2.2011 18.00 Ravintola Hymykuoppa, Kangasniemi Kerimäen rhy 23.2.2011 19.00 Hotelli Herttua, Kerimäki Mikkelin seudun rhy 17.2.2011 18.00 Porrassalmen Eräveikot ry:n maja, Valkolantie Jyväskylän seudun rhy 21.2.2011 18:00 Vesalan kurssi- ja leirikeskus, Vesanka Jämsän seudun rhy 22.2.2011 18:00 Jämsänkosken metsäoppilaitos, Metsäkonekouluntie 14, Jämsänkoski Kannonkosken-Kivijärven rhy 8.2.2011 19:00 Piispala, Kannonkoski Karstulan-Kyyjärven rhy 15.2.2011 18:00 Kyyjärven Erämiesten Eräkartano, Nurmijoentie 296, Kyyjärvi. Kyyjärveltä n. 2 km Vaasaan päin, Nurmijoen tienviitta vasempaan, sitä tietä n 3 km. Entinen Nurmijoen koulu. Keuruun rhy 9.2.2011 18:00 Keuruun Varuskuntakerho, Keurusselän Kasarmialue, Keuruu Kinnulan rhy 8.2.2011 18:00 Seurakuntakoti, Kinnula Konneveden rhy 16.2.2011 19:00 Kunnantalo, Konnevesi Laukaan rhy 16.2.2011 19:00 Vihtavuoren kappeli, Haavistontie 3, Vihtavuori Multian rhy 9.2.2011 19:00 OP:n kokoushuone, Keskustie 29, Multia Petäjäveden rhy 9.2.2011 19:00 OP:n kerhohuone, Petäjävesi Pihtiputaan rhy 14.2.2011 18:00 Jukola, Kirkkotie 2 , Pihtipudas Pylkönmäen rhy 9.2.2011 18:00 Yrittävän talo , Keskustie 15, Pylkönmäki Saarijärven rhy 15.2.2011 19:00 Pyssylän ampumaradan maja, Saarijärvi. Saarijärveltä Pylkönmäelle menevän tien varrella n. 4 km Saarijärveltä.Tienviitta oikealle! Suolahden-Sumiaisten rhy 16.2.2011 18:00 Tiitelän alakerran kokoustilat, Sumiaisraitti 17, Sumiainen Toivakan rhy 15.2.2011 19:00 Seurakuntakoti, Toivakka Uuraisten rhy 14.2.2011 19:00 Teivaalan Tupa, Uurainen Vanhan-Korpilahden rhy 22.2.2011 19:00 Seurakuntatalo, Kirkonmäentie 1, Korpilahti Viitasaaren rhy 14.2.2011 19:00 Nuorisotalo, Haapaniementie 52, Viitasaari. Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokousta. Paitsi Ala-Keiteleen, Pihtiputaan ja Viitasaaren rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Kymin-Karhulan rhy 16.2.2011 18:00 Laajakosken kylätupa, Pekanojantie, Laajakoski Lemin-Taipalsaaren rhy 3.2.2011 18:00 Lappeenrannan upseerikerho, Upseeritie 2, Lappeenranta Luumäen rhy 15.2.2011 18:00 Palvelukeskus Mäntykoti, Patteritie 7, Taavetti Miehikkälän rhy 7.2.2011 18:00 Ravintola Punahilkka, Muurikkalantie 1, Miehikkälä Parikkalan rhy 18.2.2011 19:00 Kirjavalan Erämiehet ry:n maja, Koivuvaarantie, Kirjavala Pyhtään rhy 11.2.2011 18:00 Huutjärven koulu, Huutjärventie 57, Huutjärvi Rautjärven rhy 18.2.2011 18:00 Kunnantalo, valtuustosali, Simpeleentie 12, Simpele Ruokolahden-Imatran rhy 28.2.2011 18:30 Ruokolahden kirkonkylän koulu, ruokalasali, Metsolantie 7 Ruokolahti Savitaipaleen-Suomenniemen rhy 17.2.2011 18:00 Ravintola Sahrami, Savitaipale Sippolan rhy 14.2.2011 18:00 Ravintola Viljamaa, Alaportintie 226, Liikkala Valkealan-Kouvolan rhy 7.2.2011 18:00 Tuohikotin VPK:n talo Vehkalahden-Haminan rhy 14.2.2011 18:00 Mäkipirtti, Sivatti, Ylämäentie 93, Hamina Virolahden rhy 10.2.2011 18:00 Pitäjäntupa, Kirkontie 480, Virolahti Ylämaan rhy 1.2.2011 18:30 Tervajoen Metsästäjien maja, Rummuntie 174, Ylämaa. Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Paitsi Iitin ja Savitaipaleen-Suomenniemen rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Lappi Enontekiön rhy 25.2.2011 18:00 Luontokeskus Skierri Inarin rhy 27.2.2011 11:00 Ivalon yläaste Kemijärven rhy 24.2.2011 18:00 Kemijärven kulttuurikämppä Keminmaan rhy 25.2.2011 18:00 Keminmaan kirjastotalon auditorio Kittilän rhy 26.2.2011 12:00 Elokuvasali Yläri Kolarin rhy 25.2.2011 19:00 Kolarin kunnanvirasto (valtuustosali) Muonion rhy 11.2.2011 18:00 Ammattiopisto Lappia, Muonio Pelkosenniemen rhy 11.2.2011 17:00 Pelkosenniemen kunnantalo Pellon rhy 18.2.2011 19:00 Pellon kunnanviraston valtuustosali Posion rhy 20.2.2011 15:00 Posion kunnan valtuustosali Ranuan rhy 25.2.2011 18:00 Ranuan yläaste, Ranua Rovaniemen seudun rhy 16.2.2011 12:00 Saarenkylän Nuorisoseuran toimitalo, Napapiirintie 10, Saarenkylä Kymi Anjalan rhy 9.2.2011 19:00 Korven koulu, Korventie 703, Anjalankoski Elimäen rhy 16.2.2011 18:00 Elimäen Osuuspankin kerhohuone, Vanhamaantie 9, Elimäki Etelä-Saimaan rhy 17.2.2011 18:00 Monitoimitalo, 2. kerros, Pormestarinkatu 10 B, Lappeenranta Iitin rhy 15.2.2011 19:00 Päijät-Hämeen Osuuspankin kokoustila, Iitintie 9, Kausala Jaalan-Kuusankosken rhy 10.2.2011 18:00 Ravintola Vanha-Kelo, Mauontie 1, Jaala Joutsenon rhy 8.2.2011 18:00 EKOP:n Joutsenon konttorin kerhohuone, Saimaantie 1, Joutseno Keski-Suomi Ala-Keiteleen rhy 14.2.2011 18:00 Majakka (3.kerros), Torikatu 6 A, Äänekoski Hankasalmen rhy 16.2.2011 18:00 Kirkonkylän koulu, Yläaste, Koulutie 14, Hankasalmi Itä-Päijänteen rhy 15.2.2011 18:00 Seurakuntakoti, Joutsa Metsästäjä l 1 l 2011 l 65
• Riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset Sallan rhy 24.2.2011 18:00 Sallan kunnanviraston valtuustosali Savukosken rhy 12:00 27.2.2011 Savukosken kunnantoimistolla Simon rhy 18.2.2011 18:30 Simon yläasteen ruokala Sodankylän rhy 27.2.2011 13:00 Paarman sali, Sodankylä Tervolan rhy 22.2.2011 19:00 Tervolan kunnanvaltuuston sali Tornion rhy 23.2.2011 18:00 Tornion kaupunginhotellin auditorio, Tornio Utsjoen rhy 26.2.2011 12:00 Utsjoen koulukeskus Ylitornion rhy 27.2.2011 12:00 Ylitornion kunnantoimisto Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan klo 11:00. Paitsi Pelkosenniemen, Ranuan, Savukosken, Simon, Tervolan, Tornion ja Utsjoen rhy:ssä puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Inarin ja Rovaniemen seudun rhy:ssä kaksi tuntia ennen kokouken alkua. Pudasjärven rhy 21.2.2011 18:00 Suojanlinna, Urheilutie 2, Pudasjärvi Pyhäjärven rhy 19:00 14.2.2011 Hiisitupa, Jyväskyläntie, Pyhäsalmi Raahen seudun rhy 24.2.2011 19:00 Saaren koulun ruokasali, Pyhäjoki Sievin rhy 14.2.2011 19:00 Sievin valtuustosali, Sievi Siikajokilaakson rhy 16.2.2011 19:00 Siikajoen kunnanvirasto, Siikasavontie 1 a, Ruukki Taivalkosken rhy 28.2.2011 18:00 Taivalkosken metsäkonekoulu, Jokijärventie 2, Taivalkoski Tyrnävän rhy 8.2.2011 19:00 Riistala, Tyrnävä. Ampumaradan maja,Tyrnävä-Muhos tien varressa 9 km valtatie 22:n risteyksestä, tien pohjoispuolella Utajärven rhy 17.2.2011 18:00 Utajärven Yläasteen auditorio, Utajärvi Vaalan rhy 24.2.2011 18:00 Kurikkavaaran hiihtomaja, Vaala Ylivieskan rhy 23.2.2011 19:00 Teikontupa, Rahkalantie 542, Ylivieska Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus tuntia ennen kokousta. Paitsi Limingan seudun ja Oulaisten rhy:ssä puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Kälviän-Ullavan rhy 2.2.2011 18:00 Liljan kartano Välikylä, Kälviä Laihian rhy 15.2.2011 18:00 Jakkulan ampumarata, Laihia Lappajärven-Vimpelin rhy 15.2.2011 18:00 Yhteiskoulu, Vimpeli Lapuan rhy 8.2.2011 18:00 Lapuan nuorisotalo, Lapua Lehtimäen-Soinin rhy 1.2.2011 18:00 Kunnantalo, Lehtimäki Lestijärven rhy 1.2.2011 18:00 Yläaste, Lestijärvi Lohtajan rhy 24.2.2011 18:00 Houraatin maja, Lohtaja Nurmon rhy 24.2.2011 18:00 Nurmotalo, Nurmo Perhon rhy 2.2.2011 18:00 Kunnantalo, valtuustosali, Perho Peräseinäjoen rhy 22.2.2011 18:00 Näätämaja, Peräseinäjoki Seinäjoen rhy 9.2.2011 18:00 Vuorimaja, Seinäjoki Teuvan rhy 24.2.2011 18:00 Teuvan Osuuspankki, Teuva Toholammin rhy 24.2.2011 18:00 Toholammin kunnantalo, Toholampi Vetelin rhy 10.2.2011 19:00 Vetelin koulukeskus, Veteli Ylistaron rhy 2.2.2011 18:00 Ylistarotalo, Ylistaro Ähtärin rhy 16.2.2011 18:00 Tuomarniemi, Ähtäri Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan tuntia ennen kokousta. Tampereen rh 22.2.2011 18:00 Kiito-Baari, Teollisuustie 7, Tampere Teiskon rhy 23.2.2011 18:30 Kanta-Teiskon nuorisoseurantalo, Kuusjärventie 5, Kämmenniemi Virtain rhy 24.2.2011 19:00 Nuorisokeskus Marttinen, Herrasentie 16, Virrat Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokousta. Paitsi Lempäälän seudun rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Pohjois-Karjala Enon rhy 01.02.2011 18.00 Palvelutalo Kotiranta Ilomantsin rhy 18.00 02.02.2011 Kunnantalon auditorio Joensuun seudun rhy 03.02.2011 18.00 Hotelli Julie Juuan rhy 07.02.2011 18.00 Kunnantalon auditorio Kesälahden rhy 08.02.2011 18.00 Karjalan Kievari Kiteen rhy 09.02.2011 18.00 Kaupungintalon valtuustosali Lieksan rhy 21.02.2011 18.00 Kulttuurikeskus Liperin rhy 10.02.2011 18.00 Penttiläsali Nurmeksen rhy 14.02.2011 18.00 Hyvärilän kurssikeskus Outokummun rhy 15.02.2011 18.00 Kaupungintalo Polvijärven rhy 17.02.2011 18.00 Kunnantalo Rääkkylän rhy 23.02.2011 18.00 Kunnantalon valtuustosali Tohmajärvi-Värtsilän rhy 24.02.2011 18.00 Kunnantalon valtuustosali Tuupovaaran rhy 22.02.2011 18.00 Erälä Valtimon rhy 28.02.2011 18.00 Kuntalaisten talon valtuustosali Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan tuntia ennen kokousta Oulu Haapajärven-Reisjärven rhy 10.2.2011 19:00 Reisjärven valtuustosali, Reisjärventie 8, Reisjärvi Haapaveden rhy 15.2.2011 19:00 Haapaveden opisto, Vanhatie 45, Haapavesi Hailuodon rhy 21.2.2011 19:00 Hailuodon ampumaradanmaja, Kottaintie 87, Hailuoto Haukiputaan rhy 28.2.2011 19:00 Kellon Koulukeskus, Kylätie 6, Kello Iin seudun rhy 23.2.2011 18:30 Yli-Iin Kierikkikeskus, Pahkalantie 447 A, Yli-Ii Kalajoen-Alavieskan rhy 22.2.2011 19:00 Kortesjärven säästöpankin kokoustila, Kalajoentie 32, Kalajoki Kempeleen-Oulunsalon rhy 22.2.2011 19:00 Paukun maja, Oulunsalo. Kylänpuolentieltä opastus Keltainen viitta: OSH:n ampumaradat Kiimingin-Ylikiimingin rhy 3.2.2011 19:00 Ylikiimingin koulu, Ylikiiminki Kuusamon rhy 15.2.2011 18:00 Kuusamon lukion auditorio, Oulangantie 1, Kuusamo Kärsämäen rhy 19:00 16.2.2011 Kärsämäen liikenneasema Neste, Haapajärventie 1, Kärsämäki Limingan seudun rhy 7.2.2011 19:00 Limingan Kansanopisto, Arvolankuja 1, Liminka Muhoksen rhy 9.2.2011 18:00 Muhoksen ampumarata, Lummenlammentie, Muhos. 8 km valtatie 22:n risteyksestä Kestilään päin Nivalan rhy 7.2.2011 19:00 Nivalan eränkävijäin toimitalo, Pyssymäki, Nivala Oulaisten rhy 10.2.2011 19:00 Ukonkantti, Kirkkotie 16, Vihanti Oulun rhy 17.2.2011 19:00 Luonnonvara-alan ammattikorkeakoulu (Vallinkorva), Metsäkouluntie, Oulu Piippolan seudun rhy 8.2.2011 19:00 Piippolan virastotalo. Keskustie 9, Piippola Pohjanmaa Alajärven rhy 15.2.2011 18:00 Alajärven kaupungintalo, Alajärvi Alavuden-Töysän rhy 17.2.2011 18:00 Alavuden kaupungintalo, Alavus Evijärven-Kortesjärven rhy 10.2.2011 18:00 Kortesjärven osuuspankki, Kortesjärvi Halsuan rhy 23.2.2011 19:00 Kunnantalo, Halsua Himangan rhy 9.2.2011 18:00 Koski-Hovi, Himanka Härmän rhy 16.2.2011 18:00 Ekohovi, Ylihärmä Ilmajoen rhy 10.2.2011 18:00 Kunnantalo,valtuustosali, Ilmajoki Isojoen-Karijoen rhy 23.2.2011 18:00 Nordea Isojoki Jalasjärven rhy 16.2.2011 18:00 Kunnan valtuustosali, Jalasjärvi Jurvan rhy 17.2.2011 18:00 Ent. Kunnantalo, Jurva Kannuksen rhy 3.2.2011 18:00 Kannuksen kaupungintalo, Kannus Kauhajoen rhy 8.2.2011 19:00 Erähovi, Kauhajoki Kauhavan rhy 9.2.2011 18:00 Yrittäjäopisto, Kauhava Kaustisen rhy 22.2.2011 18:00 Kaustisen säästöpankki, kokoustila, Kaustinen Kuortaneen rhy 18:00 22.2.2011 Kuortaneen kunnantalo, Kuortane Kurikan rhy 3.2.2011 18:00 POP, Kurikka Kyrönmaan rhy 23.2.2011 18:00 Op, Isokyrö Pohjois-Häme Jalannin rhy 1.2.2011 18:00 Ravintola Kruuna&Klaava, Kurisjärventie 11, Toijala Kangasalan rhy 2.2.2011 18:00 Kangasalan kunnan valtuustosali Kuhmalahden-Sahalahden rhy 3.2.2011 18:00 Sahalahden yläaste, auditorio Kuhmoisten rhy 3.2.2011 18:30 Kuhmoisten Seurahuone, Pappilantie 1, Kuhmoinen Kurun rhy 7.2.2011 18:00 Kurun Seuratalo Lempäälän seudun rhy 8.2.2011 19:00 Narvan seurantalo, Vesilahti Längelmäveden rhy 10.2.2011 18:30 Hyytiälän metsäasema, Hyytiäläntie 124, Korkeakoski Mäntän seudun rhy 10.2.2011 18:00 Mäntän Seudun Koulutuskeskus Nokian seudun rhy 14.2.2011 18:00 Kerhola, Souranderintie 13, Nokia Pälkäneen ja Luopioisten rhy 7.2.2011 19:00 Luopioisten seurojentalo Ruoveden rhy 17.2.2011 18:00 Ruoveden Osuuspankki, kerhotilat Sääksmäen-Valkeakosken rhy 9.2.2011 18:30 Saarioismaja, Juhansali Pohjois-Savo Iisalmen rhy 7.2.2011 19:00 Metsäpirtti, Kainuuntie 6 A, Iisalmi Juankosken rhy 16.2.2011 18:30 Osuuspankin kerhohuone, Juankoskentie 16, Juankoski Kaavin rhy 15.2.2011 19:00 Koillis-Savon Osuuspankin kerhohuone, Rantatie 1, Kaavi Karttulan rhy 21.2.2011 18:30 Karttulan kunnanvirastotalo, valtuustosali, Kissakuusentie 6, Karttula Keiteleen rhy 16.2.2011 18:00 Keiteleen kunnantalo, valtuustosali, Äyräpääntie 2, Keitele Kiuruveden rhy 17.2.2011 19:00 Hotelli Peltohovi, Asematie 9, Kiuruvesi 66 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset Kuopion rhy 9.2.2011 18:00 Hotelli Savonian auditorio, Sammakkolammentie 2, Kuopio Lapinlahden rhy 7.2.2011 18:30 Lapinlahti-sali, Kivistöntie 2, Lapinlahti Leppävirran-Varkauden rhy 1.2.2011 19:00 Leppävirta Kivelän koulun auditorio, Laivurintie 19, Leppävirta Maaningan rhy 2.2.2011 18:30 Maaninkajärven koulun auditorio, käynti A-ovesta, Maaningantie 49, Maaninka Nilsiän rhy 1.2.2011 19:00 Kaupungin valtuustosali, Nilsiä Pielaveden rhy 2.2.2011 18:00 Tilausravintola Juhlaranta, Säviän vanhatie 173, Säviä Rautalammin rhy 21.2.2011 18:30 Rautalammin Osuuspankin kerhohuone, Rautalampi Rautavaaran rhy 10.2.2011 18:00 Rautavaaran kunnanviraston valtuustosali, Koulutie 1, Rautavaara Riistaveden rhy 3.2.2011 19:00 Riistaveden Osuuspankin kerhohuone, Riistavesi Siilinjärven rhy 3.2.2011 18:00 Siilinjärven koulukeskus, auditorio, Siilinjärvi Sonkajärven rhy 15.2.2011 18:00 Kangaslammin hiihtokeskus, Sonkakoskentie 205, Sonkajärvi. Sonkajärven kirkonkylältä 2,05 km Sonkakosken suuntaan Suonenjoen rhy 21.2.2011 19:00 Pitäjäntupa, Asemakatu, Suonenjoki Tervon rhy 21.2.2011 18:00 Virastotalon kokoushuone, Tervontie 4, Tervo Tuusniemen rhy 14.2.2011 19:00 Tuusniemen Osuuspankin kokoushuone, Tuusniemi Varpaisjärven rhy 10.2.2011 19:00 Varpaisjärven peruskoulu, auditorio, Varpaisjärvi Vehmersalmen rhy 14.2.2011 18:30 Vehmersalmen Osuuspankin kerhohuone, Kirkonkylä, Vehmersalmi Vesannon rhy 9.2.2011 18:30 Kirjaston kokoustilat, Keskustie 14, Vesanto Vieremän rhy 8.2.2011 19:00 Vieremän Rientola, Petterintie 23, Vieremä Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aitetaan tuntia ennen kokouksen alkua. Paitsi Juankosken, Karttula, Keiteleen, Kiuruveden, Lapinlahden, Pielaveden, Rautalammin, Riistaveden, Tervon, Varpaisjärven, Vehmersalmen ja Vesannon rhy:ssä puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Uudenkaarlepyynseudun rhy 17.2.2011 19:00 Restaurang Juthbacka, Nykarleby Vaasanseudun rhy 19:00 16.2.2011 Koskö samlingshus, Koskövägen 704, Koskö Vöyrinseudun rhy 21.2.2011 19:00 Vörå Norra skola, Karvsor Valtakirjojen tarkastus alkaa klo. 18:30. Paitsi Närpiönseudun ja Pietarsaarenseudun rhy :ssä klo. 18.00 Uusimaa Askolan-Pukkilan rhy 9.2.2011 18:30 Mörknäs/Prestbacka Pitokartano, Myrskyläntie 526, Huuvari Espoo-Kauniaisten rhy 15.2.2011 18:00 Omnia Ammattiopisto, Leppävaaran toimipiste, Upseerinkatu 11, Espoo Hankoniemen rhy 3.2.2011 18:00 Haagapuiston koulu / Hagaparkens skola Helsingin rhy 28.2.2011 18:00 Metsästäjätoimisto, Sompiontie 1, Helsinki Hyvinkään rhy 17.2.2011 18:00 Solttilan alamaja, Korpiharjuntie 241, Hyvinkää Inkoo-Snappertunan rhy 14.2.2011 18:00 Fagerviks Uf-lokal / Fagervikin nuorisoseuratalo, Fagervik , Ingå Karjaan rhy 2.2.2011 18:00 Cafe Ekborg, Salovägen 224, Svartå Karjalohjan rhy 1.2.2011 19:00 Länsi-Uudenmaan Säästöpankki, kerhohuone, Karjalohja Keski-Uusimaan rhy 10.2.2011 18:00 Metsäpirtti, Turaniementie 61, Rusutjärvi Kirkkonummen rhy 22.2.2011 18:00 Kirkkonummen VPK /Kyrkslätt FBK, Överby Lapinjärven rhy 24.2.2011 18:00 Lapinjärven Kirkonkylän paloasema, Lapinjärventie 43, Lapinjärvi Liljendalin rhy 24.2.2011 19:00 Stallet, Sävträsk Lohjan rhy 7.2.2011 18:00 Länsi-Uudenmaan Säästöpankki, kokoustila, Laurinkatu 48, Lohja Myrskylä-Artjärven rhy 14.2.2011 19:00 Myrskylän Paloasema Paloasemantie 3, Myrskylä Mäntsälän rhy 8.2.2011 19:00 Mäntsälän ampumaurheilukeskus, Hirvihaarantie 725, Hirvihaara Nummi-Pusulan rhy 7.2.2011 18:30 Länsi-Uudenmaan Säästöpankin Pusula Nurmijärven rhy 17.2.2011 18:00 Nurmijärven käräjäsali, Keskustie 2, Nurmijärvi Orimattilan rhy 23.2.2011 18:00 Orimattilan Osuuspankki Pernaja-Loviisan rhy 24.2.2011 18:00 Byahemmet, Byahemsvägen 16, Gammelby Pohjan rhy 2.2.2011 19:00 Fiskars Wärdshus Pornaisten rhy 8.2.2011 18:00 Nuorisoseurantalo Kuusisto, Kirkkotie 200, Pornainen Porvoon rhy 16.2.2011 18:00 Ravintola Iris, Porvoo Ruotsinpyhtään rhy 9.2.2011 18:00 Tesjoen seurakuntatalo/Tessjö församlingshem, Notkolantie 2, Tesjoki Sammatin rhy 7.2.2011 18:00 Sammatin paloasema Sipoon rhy 21.2.2011 18:00 Byagården, Martisvägen 66, Hindsby Siuntion rhy 21.2.2011 18:00 Gårdskulla Café, Sjundeå Tammisaaren rhy 3.2.2011 19:00 Ekenäs högstadie / Tammisaaren yläaste, Flemmingsgatan 17, Ekenäs Tenholan rhy 2.2.2011 18:00 Fylgia Ungdomslokal, Hulta Vantaan rhy 3.2.2011 18:00 Helsinge skola, Ylästöntie 3, Vantaa Vihdin ja Karkkilan rhy 10.2.2011 18:00 Vihdin seurakuntatalo, Vihdintie, Vihti Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Satakunta Ala-Satakunnan rhy 7.2.2011 18:00 Wanha Wpk, Koskikatu 1, Huittinen Euran seudun rhy 2.2.2011 18:00 Euran Paloasema, Satakunnankatu 41, Eura Harjavallan rhy 2.2.2011 18:00 Yaran kerhotalo, Rikkihappotehtaantie 6, Harjavalta Hämeenkyrön-Viljakkalan rhy 8.2.2011 18:00 Nuorisoseurantalo Mäntylä, Maisematie 185, Hämeenkyrö Ikaalisten-Jämijärven rhy 8.2.2011 18:00 Kovelahden Nousula, Ikaalinen Kihniön rhy 3.2.2011 18:00 Kihniönkylän Eräveikkojen maja, Kihniö Kokemäen-Kauvatsan rhy 9.2.2011 18:00 Huittisten Ammatti- ja Yrittäjäopisto, Kauvatsantie 189, Kokemäki Lavian seudun rhy 10.2.2011 18:00 Eräkorpi, Peräkorventie 188, Kiikoinen Lounais-Satakunnan rhy 14.2.2011 18:00 Kollan Kalliopirtti, Rauma Merikarvian rhy 9.2.2011 18:00 Merikievari, Merikarvia Mouhijärven piirin rhy 15.2.2011 18:00 Hotelli Ellivuori, Ellivuorentie 131, Sastamala Noormarkun seudun rhy 10.2.2011 18:00 Pomarkun kunnan valtuustosali, Vanhatie 14, Pomarkku Parkanon-Karvian rhy 16.2.2011 18:00 Keskustan ala-aste, Parkano Pohjois-Satakunnan rhy 17.2.2011 19:00 Honkajoen kunnantalon valtuustosali, Porhontie 5, Honkajoki Porin rhy 14.2.2011 18:00 Rantakartano, Isojoenrannantie 58, Pori Punkalaitumen rhy 7.2.2011 18:00 Nordea pankin kokoustila, Punkalaidun Sastamalan rhy 15.2.2011 18:00 Sylvään Koulu, Ojansuunkatu 8, Sastamala Siikaisten rhy 3.2.2011 18:00 Siikaisten Kunnanvirasto, valtuuston istuntosali, Siikainen Säkylän-Köyliön rhy 16.2.2011 18:00 Säkylän Huovinrinteen kerho, Säkylä Ulvilan piirin rhy 17.2.2011 18:00 Kokkikaksikko, Peltotie 39 B, Ulvila Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Paitsi Porin ja Ulvilan rhy:ssä tuntia ennen kokouksen alkua. Varsinais-Suomi Alastaron rhy 22.2.2011 18:00 Alastaron metsästysseuran maja, Alastaro Kalannin seudun rhy 8.2.2011 19:00 Kalannin Erämiesten maja, Kalanti Kemiönsaaren rhy 17.2.2011 19:00 Strandhotellet, Dalsbruk Kiskon piirin rhy 9.2.2011 18:30 Suomusjärven Palokunnan talo, Meijeritie 6, Suomusjärvi Laitilan seudun rhy 14.2.2011 19:00 Ihoden-Vermuntilan metsästysseuran maja Loimaan seudun rhy 14.2.2011 19:00 Loimaan Seurahuone, Loimaa Marttilan seudun rhy 15.2.2011 18:00 Kosken Eränkävijöiden erämaja, Ruonantie 176, Koski TL Maskun seudun rhy 28.2.2011 18:30 Maskutalo, Seurantalontie 2, Masku Mynämäen alueen rhy 15.2.2011 18:30 Mynämäen OP, kerhohuone, Mynämäki Paimionlahden rhy 17.2.2011 19:00 Sauvon Merikulman Metsänkävijät ry:n metsästysmaja, Ruonantie, Sauvo Paraisten rhy 16.2.2011 18:00 Finlands fiskeri- o. miljöinstitut / Kalatalous- ja ympäristöinstituutti, Fiskeriskolvägen 72, Kirjala Perniönseudun rhy 16.2.2011 18:30 Salon Op Perniön konttori, kokoushuone, Perniö Pöytyän seudun rhy 9.2.2011 19:00 Haukkavuoren Hiihtomaja, Pöytyä Rymättylän-Merimaskun rhy 21.2.2011 18:30 Tuulisolmu, Viluntie 1, Rymättylä Salon seudun rhy 10.2.2011 18:00 Salon kirjasto, Hilkan sali, Vilhonkatu 2, Salo Someron rhy 23.2.2011 19:00 Someron Seurahuone, Rantatie 2, Somero Turun seudun rhy 10.2.2011 19:00 Auran Kettulinna, Aura Turunmaan saariston rhy 28.2.2011 18:30 Korpo Kommunalgården, Korpo Vakka-Suomen rhy 24.2.2011 18:00 Kustavin Osuuspankki, kokoustila, Kustavi Metsästyskorttien ja valtakirjojen tarkastus aloitetaan puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Ruotsinkielinen Pohjanmaa Kokkolanseudun rhy 14.2.2011 19:00 Såka Byagård, Sokojan kylätalo Lapväärtinseudun rhy 22.2.2011 19:00 Kristinestads högstadieskola, Kristinestad, Kristiinankaupunki Maalahdenseudun rhy 23.2.2011 19:00 Kommungården i Malax, Malax Närpiönseudun rhy 15.2.2011 19:00 Yrkesakademin, Närpes, Närpiö Pietarsaarenseudun rhy 24.2.2011 19:00 Sursik Skola, Bennäs, Pännäinen Metsästäjä l 1 l 2011 l 67
• Kaupantekoa Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faxien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2011 hinta on 15 Eur / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Toistoalennus peräkkäisissä numeroissajulkaistusta ilmoituksesta on 15 %. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki. E­mail: marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 2/2011 ilmestyy 25.3.2011. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 18.2.2011. HUOM! Emme ota ilmoitusaineistoa vastaan puhelimitse. Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Kattava tietopaketti ja Suomen Mäyräkoiraliiton pentuvälitys löytyy osoitteesta www.mayrakoiraliitto.fi. Liity samalla jäseneksi: jasenasiat@mayrakoiraliitto.fi Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: jalostusneuvoja Jorma Korpela 044-511 2013, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Risto Kannisto 0400-544 030, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Mika Maliniemi 0400 139 041 Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh. 050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry Jo 60 vuotta metsästäjien ja kalastajien edunvalvontaa maa­ ja vesialueita omistamattomien harrastajien puolesta. Tule mukaan toimintaan! Lisätietoja 03-212 6543 ja www.eramies.org. Huippu laatua. Eläinkonservaattori Teemu Salonen, Inkoo puh. 050-563 7820. Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Eero Suomus, Vihti Kaikki alan työt, puh. 0400-788 636 Eläintentäyttöä Timo Terviö Espoo Puh: 050-57 16310 Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. Luolametsästäjät huom. Patterdalen terrierin pentuja. Aito luolakoira. Soveltuu kovempaankin käyttöön. Syntyy 25.01.11 Yhdistelmä USA/Englanti puh. 0400-671 749. Gordoninsetterin pentuja hyväsukuisista, riistaverisistä vanhemmista. Harrastaviin koteihin. Tiedustelut 040-762 5833. Metsästyslinjaisen irlanninsetterin pentuja käyttökokeissa palkituista vanhemmista e. Reppeåsen`s Chili u. Fowlers Perttu astutusajankohta maalis-/huhtikuu 2011, puh. 040-762 1899 Pekka Soini. Tarjolla 9.10.2010 syntyneitä lk mäyräkoiranpentuja harrastaviin koteihin. Vanhemmat KVA-L ja Isä myös KVA-M ja metsästyskäytössä. Pennut madotettu, roketettu, sirutettu ja rekisterissä. Soittele 040-823 9590/ Miia Salminen Kk saksanseisojan pentuja metsästäjille. Puh. 0400-528 021. Metsästäjille pitkäkarvaisen weimarinseisojan pentuja koepalkituista vanhemmista. Pennut syntyvät tammikuun lopulla. Puh. 040-718 7026/ www.weimaraner.fi Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Harmaa norjanhirvikoiran narttupentuja, s. 29.11.10, kaksoisvaliovanhemmista. Puh. 044-370 8373. Suomenpystykorvan pentuja. P. 040-582 1043. Suomenajok. pentuja s. 20.1.-11. Isä Ajokuningas 2010 erittäin hyvä emälinja. puh. 0400-971 508 Venäjänajokoiran pentuja sitkeistä vanhemmista ajotakuulla,jänis- ja petojahtiin. Usvavaaran kennel puh. 0400-274 744. Venäjänajokoiran pentuja s. 3.10. Isä K-KVA, emä ajaa kettua ja jänistä. Myös sijoitukseen. P 040-824 3200 Jämijärvi. Labradorinnoutajan pentuja metsästyslinjaisista vanhemmista. puh. 040-596 5140. Dreeverin pentuja, palkitut vanhemmat. Synt. 28.9. puh. 044-990 0668. Beaglen pentuja ajavista vanhemmista. Isä käyttövalio. Myydään myös aikuinen beagle narttu. Puh. 040-584 3751 Beaglen pentuja ajavista vanhemmista synt. 31.8.2010. Erittäin kova sukutausta. Puh. 040-419 6244. Myydään Koira-, minkki-, ym. verkkoja Rautarantala Oy puh. 09-876 5291 www.rautarantala.com Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Pienpetopyydykset valmistajalta. Valmistettu aluzink verkosta. Minkille /Näädälle 72x18x15cm 27 e/kpl + tk, Molemmista päistä pyytävä 105x18x15cm 50 e/kpl + tk. Supille / ketulle 115x35x38cm 65 e/kpl + tk. Opetusvideo / DVD 60min 25 e/kpl + tk. V. Syynimaa, 62310 Voltti. Puh.06-484 9116, 040-700 7528. Katso lisää www.karhuville.fi Pienpetopyydykset: ketun jalkanaru, heti tappavia loukkuja ja rautoja pienpedoille, myös majavalle. Puh. 0400-181 498, Taisto Hietala, http://www.kesavaylan.net Ketun jalkanarut + valmistustarvikkeet: RST jouset, sinkit, läpät. Puh. 0400-713 859. Pkiv.Remington+kiik.290,-,CZ ZKM452 295,Marocchi 03 Lite 990,-, Lincoln Premi 770,Yildiz SPZ 479,-, Lander Selection 760,Leupold 3-9x40+läpät 290,-, 2-7x33+läp. 260,Docter 3-12x56 valop. 899,-, 2,5-10x48 670,Kahles 2,5-10x50 850,-, 3-13x56 valop. 1350,Ahti Huvila Oy, www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, puh 06-528 1203 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76syn 360e,12/89 syn 440e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821 337, 0400-384 118, 0400-384 518 Posti,MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com Aseet/patruunat mm. Fausti Inertia 12/76 p-aut. 1190,-, Armed 12/76 VS pumppu 390,-,Armed 12/89 p-aut VS 440,-, Toz 12/76 VS 530,-,Fausti Albion 12/76 1070,-, Marlin 45-70 760,-,Tokarev 7,62 kiv 590,-, Henry 22 WMR+kiik 590,- , M27 kiv 7,62x53R 300,- oz .22 pk paketti sis 4x32 kiik + vaim. 330,-, CBC 4,5 mm ilmakiv 24J 195,- tai 5,5 mm 24J 235,Lee 90050 lataussarja 140,-,BSA kiikareita, Safepower kaapit,Redding latausvälineet, Trust ja Hull haul. patr metsälle ym. Tilaa ilmainen kuvasto / luettelo + käyt. lista. Asetalo Oy, Virrat Puh. 03-475 5371. Myymme uusia ja käyt. mets. aseita: Benelli, Remington, Lincoln, Baikal ym. sekä patruunoita, ruutia, nalleja, luoteja ja muita metsästystarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Krono Järn, Torgarev. 2, Kruunupyy Puh. 06-834 5003, 050-411 0473. Sako,Tikka, CZ ja Remington kiväärit. Kivääritarjous!CZ 550 .308Win alk.650e Benelli, Beretta, FC ja Lincoln haulikot. Meopta R1 3-12x56 valopisteellä 775e ja Tasco 3-9x40 Pronghorn 75 e,takuu 10v. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Puh. 040-718 8170, Käytetyt aseet netissä: www.asetarvike.fi Ota heti yhteyttä Teerikirnuun, niin saat suosituimmat asemerkit edullisimmin kaudelle 2011. Myynnissä esim. Sako, Tikka, Beretta, Franchi, Benelli, Remington,Marlin, CZ, Baikal, Ruger, Browning, Winchester,Toz. Metsästäjän asialla KALA-OSKARIN TEERIKIRNU. Pulkkila. puh. 08-812 1080/ 040-558 2016. www.teerikirnu.com. Myydään haulikko, Merkel, 20 kal., melkein käyttämätön. Puh. 050-400 128. Järjestöt ja Yhdistykset Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen", joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä ajava metsästyskoira. Aikoessasi hankkia beaglen, tutustu nettisivuihimme: www.beaglejarjesto.fi. Metsästysbeaglein osto- ja myyntipalsta löytyy nettisivuiltamme. Lisätietoja Jari Liukkonen, puh. 050-590 4657, info@beaglejarjesto.fi. Jäsenrekisterin- ja rahastonhoitaja Ritva Jauhiainen puh. 040-522 2839, ritva.jauhiainen@beaglejarjesto.fi Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö -Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n Jalostusneuvojilta saa tietoa hyvistä pentueista. Jämptin pennut/Jukka Holma 0400-310686 tai Jussi Kuittinen 050-3067480. Norjan harmaat/ Pauli Äijälä 050-3271782 tai Marko Niemelä 045-1316109. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla. Soita Marja-Helena Ilvonen 050-572 7010. Internet http://www.shhj.info Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Marjo Halonen puh. 040-764 0104 sekä www.laikajarjesto.fi Eläintentäyttäjiä Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja.net Markku Haapaniemi Teuva Puh. 0500-360 962. Eläintentäytön huippulaatua: Erityisesti suur-riista, karhuntaljat, linnut, nisäkkäät ja vaativat työt esim. Afrikan eläimet Sami Karppinen Juva/Maivala puh: 050-383 4352 Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, Mattilantie 56,Janakkala. Puh. 050-563 0169. www.trofeet.fi Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040 558 4019, www.lietsala.net Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Myös lasisilmien myynti sekä alan opetus. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. www.markkunatri.fi. Jari Niskanen, Laukaa puh.0400-317 828, www.jariniskanen.net Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk Nahkasaapas, Hinta vuorittomina tai teddyvuorilla, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla. koot 37-48, sama saapas myös 1/2 pitkällä varrella, saappaita myös kumiterällä. Korkealaatuinen, vahvarakenteinen, 58 e Boots, tylppäkärkinen, musta. Hinta koot 37-46 69 e Maihari, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla, varren suussa lumilukko, kiinteä iltti, sisäreunassa vetoketju. Hinta 6937-48 e koot Saapas Metsänpoika metsästysseurojen kartta- ja seuraohjelma Missä seurasi metsästysalueet ovatkaan. Ja ovatko sopimukset kunnossa? Korjaa seuran hallinto ja metsästyskartat kuntoon. Jätä hellät jäähyväiset lyijykynille ja Kaisa-kuninkaan aikaisille muistilappusille. Seurasi siirtyy kertaheitolla 2000-luvulle. Katso www.winsu.net tai tilaa ilmainen esittelyohjelma: p. 045 131 5156 /Pentti Kuokkanen tai pentti.kuokkanen@pp.inet.fi "custom" tyylinen, vahva vettähylkivä nahka, pitävä pohja, kestävällä tekstiilivuorilla. Hinta koot 36-48 69 e Vaelluskenkä, Hinta turvakärki, öljyn- ja lämmönkestopohja, heijastinnauha. koot 39-47 51 e Kengät kotimaista laatutyötä. Tilaa postiennakolla. 38700 KANKAANPÄÄ Puh. (02) 572 2566 Email: manska@manskankenka.fi Kuvasto netissä: www.manskankenka.fi Mänskän Kenkä 68 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Hirvikivääri Sako Forester Cal. 308 Hirvikivääri Remington M700 Cal. 308 Pienoiskivääri Sako Riihimäki Cal. 22 Haulikko Valmet Leijona Cal. 12/70 Kivääri Sako Vixen kiikaritähtäimellä Cal. 5,7 x 43 Tasco 4 x 40. Aseet nähtävänä Tuusulassa sopimuksen mukaan. Tiedustelut iltaisin puh. 040-834 7018 Rinnakkaispiippuinen haulikko J.P. Sauer & Sohn. kal. 12/70 Täyssuppeat piiput, vasuri perä. Erittäin siisti ja hyvä kuntoinen. H. 450 eur tai tarj. Puh. 040-825 3102. Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040-540 1182 Aseet, patr. + lataustarv.+ratalaitteet + kahvat puh. 019-782 307 www.mattikauppi.fi Tehokas ALFA tai ULTRA-ALFA - kiväärin äänenvaimennin, alkaen 120euroa, asennus 60euroa teräs tai alum. runkoinen, ei hitsattu, halkaisija 50mm, paino alkaen 210g, Keveät piipun päälle menevät teleskooppiset mallit www.ouluntyostokeskus.com japanilaiset ja keskiaikaiset miekat puh. 08-311 3133, 040-508 5833 IT-kiväärin vaimentimet kal..22 hornet-.458 IT-Asepaja Runkotie 17, 54120 Joutseno puh. 0500-497 981 www.it-asepaja.fi. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu. Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. Pantentoidut Reflex-äänenvaimentimet kaikkiin luotiaseisiin, vaimennusteho yli 90%. Asesepänliike BR-Tuote Oy Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite guns. connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Silentum ja Noise Stopper kiväärivaimentimet cal 22LR-50BMG. Valmistaja Suomen Jahtivaruste Ky, Hästöntie 432, 25500 Perniö puh: 0400-842 196 www.jahtivaruste.fi Käytetyt täht. Zeissit 3-12x56, 2,5-10x5 Swarov. 1,5-6x42 ja 3-12x50 valolla. Simson ja Wolf drillingit, 12/70+7x57R. Puh. 040-730 7955 Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3:lle aseelle 55 e, 4:lle 60 e, 5:lle 65 e ja 6:lle 70 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. Asekaappi, kotimainen SIS 3492- hyv. sertifikaatti. Lisätiedot www.corrosafe.fi www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500-176 596 Koirakalteri + 2 ovinen veräjä väliseinällä Honda crv (ei uusi korimal.) hinta 250e+250e. Puh. 040-585 9723. Luolatutkat, www.deben.com, Terrier Finder mallit Mk3 ja pitkä kantama eli long range edullisesti. Toimitus välittömästi. Puh. 0400-820 492. Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range. Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www.asejaera.fi Suomen suurin käytettyjen koiratutkien varasto. Tarcker 230 Mhz, Äly Supra, Classic, Comp, Pointer 2001 ­ 2007, Magnum, Utrapoint. Haukunilmaisimella tai ilman. Lisäksi myymme Trackerin uusia tutkia G400 GPS, Classic, Maxima, Exact. Nopea, luotettava Tracker tutkahuolto. VHF-puhelimet + lisävarusteet. Petsafe haukunrajoittimet sekä koulutuspannat. Larsmo Helcom, Nils Hellman, Peltotie 9, 68570 LARSMO. Puh. 0400-362 136, 06-728 1520. www.koiratutkat.fi Huollan jahtiradiot, koiratutkat RJAK, Pl 38, 44101 Äki ilt./vkl puh. 050-557 2000 VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi VHF-puhelimet, uusimmat mallit. Lafayette, Zodiac, Hunter, Rexon. Riistakamerat, kuulonsuojaimet. RitKos Oy, Mäntsälä 0400 203 398 www.ritkos.fi Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Kaislaleikkuri, myös mökkikäyttöön. Käyt. moott. leikkurista reilu hyvitys. puh. 0500 652 241 myös ilt./ vk-lopp. www.kaislaleikkuri.net Kiikarinjalat ja kiikarien erikoisasennukset suoraan valmistajalta. Myös pistoolien jalat. Asesepänliike BR-Tuote Oy, Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite: guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää turhan irrotus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämäläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Puukonteriä ja tarvikkeita puukonvalmistukseen, myös retkiluistimia. Puh. ja faxi 06-724 7813, puh.06-729 0431. WH-kääntöpuku, mainio metsälle. Puh.0400-722 007 tai www.wh-varuste.fi MIDWAY SUOMI OY Jo noin 100 000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukii-karit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm. kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 12-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Lindab Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. Sarvitrofeetaustalevyjä Hirvi 15e Peura 12e Kauris 10e Minkkiloukut 14e www.puuseppa.info puh. 050-561 6493 Sarvitrofeen taustalevyjä: hirvi 14e, peura 11 e, kauris 8 e. Puh. 050-438 2370 Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsahanhi-pyy-varis-haukka-kyyhky-fasaani-hirvipeura-kauris-karhu-susi-kettu-supi-minkki- jne. puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35e + tk. puh. 0400-304 633. Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely www.puuru.com. Puh.044-368 1441. Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Fasaaneja, käytössä uusi koulutusmaasto Forssa, www.fasaanitila.net puh. 050-307 3752 Erä- ja Lappi-kirjoja osoitteessa www.antikka.net. Osta ja myy www.jahtihuuto.net Lapissa Tanhuan erämaatontteja sekä valm. mökkejä. Pääsee myös seuraan. Kysy puh. 0400-199 818. Lofooteilla, Andoyn saarella merenrantatalo 120 000 e. Tilaa esite. Puh. 040-596 8980. Hamina, metsätykseen sopiva 2,6 ha rantapalsta, jossa sähköistetty pyöröhirsimökki. Hyvät metsästysmaastot ja mahdollisuus hakeutua hirviporukkaan, puh. 050-299 801 / hautpir@hotmail.com Maahantuojan valtuuttama vaihtopiippujen sovituspalvelu. Finnclassic, Valmet ja Tikka 512 aseisiin. Kauttani myös suoraan vaihtopiiput sovitettuna. Nopea toimitus. Myös muut alan työt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase- ja optiikkahuolto. Vienankatu 14, 87100 Kajaani. Puh. 08-613 0655, 040-535 4134. www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400­528 098. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Teemme aseiden korjaukset, huollot ja muut asesepän työt. Puh: 040-718 8170. Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, Pl 38, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Valt. Tracker - koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Auktorisoitu Tracker ja Pointer koiratutkahuolto. Lindholmnin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri, käyntiosoite: Nygatan 1. Puh. 06-383 2980. Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Hirsimetsäntie 12, PL 12, 15101 Lahti. Puh. 0400-150 356. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat. Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 Nervk. 1, Hki. Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@nic.fi Afrikan-jahtipaketit, Kanadan-karhut puh. 0400-220 557 tai 040-551 5669 Lisää kohteita www.jahtimatkat.net Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Hauholla fasaaninmetsästystä ja koirankoulutusmahd. sekä kasvatuslintujen myyntiä. Myös sorsajahteja. Kysy ruokailu- ja majoituspalv. http://koti.aina.net/~kokkala Ulla ja Auvo Kokkala 050-588 9593/040-841 0999. Laadukkaat metsästysmatkat Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Kanadaan. Laaja valikoima ja parhaat kohteet kilpailukykyisin hinnoin. B&R Hunting Oy p. 010 622 3940 www.brhunting.fi, info@brhunting.fi Fasaanijahdit ja fasaanit untuvikosta aikuisiin. Ateriapalvelut ja majoitus mahdollisuus. www.kalastuslomat.fi Metsälle Pohjois-Ruotsiin, Arvidsjaur / Arjeplog. Kanalinnustus 25.8-31.1 Eräkämpät kauniissa järvimaisemissa. Laajat metsästysmaat. Mets. Ryhm. 3-5 hlöä. Nyt helppo lähteä metsälle! Varaa oma jahtimatkasi heti. Puh. 0400-681 877, jouko.koskelo@gmail.com Pohjois-Norjassa Jäämeren rannalla. Upeat retkeilymaastot ja kalaisat tunturijärvet. Merikalastusta. Kongsfjordissa: Rantamaja 4:lle, idylli rauhaa kaipaavalle: aaswi@online.no Talo 4-6:lle, tukikohta porukalle: frednlarsen@c2i.net Syltefjordissa: Mökki 2:lle ja huoneisto 4-6:lle vuonon rannalla: gunnroal@online.no Laadukkaat metsästysmatkat ympäri maailman! Euroopan ajojahdit: villisika, saksanhirvi ja metsäkauris. Afrikka: linnustus, tasankoriista ja Big-5. Argentiina: linnustus ja suurriista. Kanadan karhujahdit, sekä useita muita vaihtoehtoja. Tarkoin valitut ja testatut kohteet kilpailukykyisin hinnoin! B&R Hunting Oy p.040-417 8807 tai 050-545 4865 www.brhunting.fi, info@brhunting.fi Lintujahtiin Pohjois-Ruotsiin Pajalan Övertorneån alueille Tornionjokilaaksoon, lempeansuvanto.com puh. 050-491 5839 Hunting in namibia www.combumbi.com tel..+358 400 201 602 hunting in Namibia www.combumbi.com tel..+358 400 201 602 Vuokralle tarjotaan Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. pesonal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Mökkejä Kuhmon itärajalla. Lupia myydään jäniksen, linnun ja majavan metsästykseen. Puh. 0500-253 563. Lofooteilla, Andoyn saaren merenrantahuvilassa vapaata. Tilaa esite ja varaa viikoksi 550.-. Puh. 040-596 8980 Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 Ostetaan Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 a 2, 40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirven sarvia R. Pentinmäki Jäpintie 344 C, 60800 Ilmajoki Puh.050-554 6852 Ostetaan näädän, minkin, ketun ja supin turkisnahkoja P. Hirvonen, Möykkylahdentie 9, 83700 Polvijärvi. Puh. 0500-328 875. Arma Fennica Oy:ltä uusi asekirja VALMET-haulikot. Leijonasta klassikoksi Kirjassa on tiedot Valmet-haulikoiden historiasta, kehityksestä, rakenteista ja malleista 1940 luvun Leijonasta 1980-luvun Valmet 412 malliin ja sen muunnoksiin. Kirjassa on ohjeita aseen korjauksesta ja huollosta sekä varaosaluettelot kaikista Valmetin valmistamista haulikoista. Kirjassa on myös ohjeet, kuinka tarkastat oman aseesi toimintakunnon ja ohjeita pikkuvikojen korjaukseen. Kirjassa on yleisohjeet, kuinka mitoitat oman haulikkosi omille mitoillesi sopivaksi. Valmet 412 asesarja on suomalainen legenda ja klassikko, jota valmistetaan yhä, valitettavasti ei kuitenkaan enää Suomessa. Kirja on tarina suomalaisesta haulikosta, kuinka se sai alkunsa ja kuinka se kehittyi maailman ehkä parhaaksi metsästysasejärjestelmäksi. Ase sai aikoinaan lukuisia tunnustuspalkintoja, sillä voitettiin useita Suomen Mestaruuksia ja Suomeen myytiin tätä 412 -asemallia useana vuonna yli 5000 kpl/vuosi. Kaikkiaan Valmethaulikoita, sen eri muunnoksia ja piippupareja on valmistettu lähes 200.000 kpl. Suomessa Valmet -aseita on yhä käytössä useita kymmeniä tuhansia ja se on edelleen Suomen eniten käytetty ja yleisin metsästyshaulikko. Kirjassa on 208 sivua ja runsas kuvitus. ISBN 978-952-5687-12-5. Kirjan ohjehinta on 49,00 euroa. Kirja ilmestyy joulukuussa 2010. Työsuorituksia Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Puh. 02-728 7503. Muokkaamme kaikenlaisia turkisnahkoja lukuunottamatta onttokarvaisia. Nahkajalostamo M. Salonen Ky Röppääntie 3, 50670 OTAVA puh. 010-387 3090 www.taljatukku.fi Turkis- ja nahkatyöt; rukkaset, korvalaput jne. Kelpotuote Tohmajärvi. Puh. 050-321 2156. Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjausmuutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. Metsästäjä l 1 l 2011 l 69
• Tilaa kirjoja, filmejä ja pelejä!!! Tutustu laajempaan tuotevalikoimaamme netti-sivuillamme www.riista.fi Laajempi tuotevalikoima netti-sivuillamme www.riista.fi Tilaukset postitetaan postiennakolla (postiennakkomaksu 3,70 + postimaksu paketin painon mukaan) UUSITTU!! Riistavisa ­peli 24 _______kpl Uudistettu painos, uusia kysymyksiä lisätty. Jousimetsästys ­ kirja Metsästäjän lintuopas Riistaa arkeen ja juhlaan ­keittokirja Metsästäjän päiväkirja Riistakosteikko -opas Petovahinkojen tunnistamisopas Askel riistapolulle Vesilinnustus ­ kirja Metsästäjän uusi keittokirja Pyy pivossa Metsäpeuraopas Metsästäjän ­ opas Lintukoirat metsästyksessä Lumijälkiopas Villiä elämää Jäniksen selässä Metsästäjä -lehti No. 1/2011 60. vuosikerta, Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Levikki on 303 241 kpl (LT 2009). Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 25.3.2011. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj) Juha Immonen (vpj) Bror Blusi Klaus Ekman Visa Eronen Ilkka Eskola (Hansaprint) Mikaela Miekanmaa (MMM) Juha Mäkinen, (MH) Maria Nikunlaakso Vesa Ruusila (RKTL) Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: Hansaprint 2011/Met11_01 Kansikuva: Hannu Huttu Aikakauslehtien liiton jäsen Oppaat ja kirjat: 48 10 14 5 5 8 5 40 35 5 5 30 35 5 5 7 _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl Postikortit: (koko A4) Riistanisäkäs Riistalinnut Tilaukset: netti-tilaukset: www.riista.fi, Palvelut MKJ:n kauppapaikka postitse: Metsästäjäin keskusjärjestö, Varasto, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki puhelimitse: 09 -27 27 8120 1 _______kpl 1 _______kpl 1,50 _______kpl 1,50 _______kpl 10 _______kpl 5 5 5 5 5 5 26 23 26 24 26 26 15 26 26 26 28 _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl Julisteet: (taitettuna) Riistalinnut Riistanisäkkäät Pelit: Riistaeläimet ­ muistipeli Pelikortit: Suomen riistaeläimet Ranta- ja vesilinnut Suomen kalat Pihapiirin lintuja Pihapiirin kasveja Pihapiirin pikkueläimiä Harrastuksena metsästys Hirvenruhon paloittelu Unelmien hanhisyksy Hirvimetsä Peuramailla Lumiset pienpetojahdit Karhun todelliset kasvot (suomi+ruotsi) Laukauksia ja latvateeriä Haaveitteni metsähanhi Lumisten kairojen metsohaukut Metsästäjä, vastuu-turvallisuus ___________________________________________ ___________________________________________ Nimi: ___________________________________________ ___________________________________________ Lähiosoite: ___________________________________________ Postinumero: ___________________________________________ Postitoimipaikka: ___________________________________________ Puhelinnumero: DVD: ISSN 0047-6986 Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset 1. Muuttoilmoitus Suomen Postin kautta Postin viralliselle lomakkeelle tehdyllä muuttoilmoituksella osoitteenmuutos päivittyy valtakunnalliseen väestötietorekisteriin (maistraatille) ja postin osoitetiedostoon. Posti lähettää ilmoituksen tehneelle vahvistuskirjeen, jossa ilmoitetaan, mille yrityksille ja yhteisöille uusi osoite välittyy. Metsästäjäin Keskusjärjestön metsästäjärekisteri on myös tässä luettelossa. Postin muuttopuhelimen numero on 0203 456 456 (suom.), 0203 457 457 (ruots.) Puhelun hinta on 0,08 e + 0,01 e/min, matkapuhelin 0,29 e/min. Muuttoilmoitus kääntää myös postinkulun uuteen osoitteeseen. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjä- tai Jägaren­lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 Puhelut lankaverkosta 0,0821 euroa / puhelu + 0,0320 e/min Puhelut matkaviestimistä 0,190 euroa/min. Puhelut ulkomailta ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09-794031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, PL 243, 01511 VANTAA Telefax 09-794031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 70 l Metsästäjä l 1 l 2011
• Osoitteita Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelimet: Vaihde 09-2727 810, Fax. 09-2727 8130 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-160 01. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto, fax. 09-1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-16053 373, 040-7353 173. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-7336 229. Ylitarkastaja Rami Sampalahti, puh. (09) 1605 2188, 040-178 2188. Ylitarkastaja Janne Pitkänen, puh. (09) 1605 2469, 040-867 2667. www.riista.fi Toiminnanjohtaja: Jari Pigg, puh. 09-2727 8111. Apulaistoiminnanjohtaja: Sauli Härkönen, puh. 09-2727 8112, 050-5055 635. Talous: Pekka Lehikoinen, puh. 09-2727 8118, 0400-648 678. Metsästys ja riistanhoito, koulutus ja neuvonta: Marko Svensberg, puh. 09-2727 8117, 040-5573 827. Kehittämispäällikkö: Tuomo Pispa, puh. 09-2727 8115, 0400-700 778. Viestintä, Metsästäjä- ja Jägaren-lehdet: Klaus Ekman, puh. 09-2727 8116, 0400-463 943. Maria Nikunlaakso, puh. 09-2727 8119, 040-7425 626 Varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. 09-2727 8150. Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi, puh. 03-882 570, fax. 03-8825 711, Ilkka Ala-Ajos, 0500-817 913, Marko Muuttola, 050-9113 832. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat: 0303 9777 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistanhoitopiirit e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. 03-644 650, fax. 03-6446 522. Riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 0400-225 745. Etelä-Savo: Virastotie 3, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440-452 830, fax. 015-452 831. Riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 0500-257 407, vs. rh-neuvoja Teemu Lamberg, puh. 0400-257 407. Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 0400-188 565, fax. 08-712 397. Riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 0400-137 028, rh-neuvoja Marko Paasimaa, puh. 0400-268 390. Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630, fax 020 7479 639. Riistapäällikkö Jukka Purhonen, puh. 0400 242 727, rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 0400-243 414. Kymi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 0440-494 005 fax. 05-344 0998. Riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh.0400-258 479, rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040-7162 223. Lappi: Vanamokatu 3 D, 96500 Rovaniemi, puh. 016-3790 081, 0400-864 329 (tsto), fax. 016-3790 085. Riistapäällikkö Teuvo Eskola, puh. 0400-392 667, rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400-394 329. Karhupalvelunumero 016-379 0086. Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. 08-5353 500, fax. 08-5333 555. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 0500-387 705, rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500-282 082. Pohjanmaa: Vapaudentie 32­34 B 21, 60100 Seinäjoki, puh. 0400-475 760, fax. 06-4217 225. Riistapäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 0400-180 084, rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 06-421 7222, 0400-180 083. Pohjois-Häme: Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. 03-3140 9400, fax. 03-3140 9450. Riistapäällikkö Jani Körhämö, puh. 0400-231 452, rh-neuvoja Marko Mikkola, puh. 03-3140 9417, 045-1359 690. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu, puh. 013-285 260, fax. 013-285 263. Riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 013-285 261, 0400-376 189, rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 013-285 262, 0500-196 622. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, puh. 044-3653 810, fax. 017-2823 005. Riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 0500-376 800, rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 050-4311 276. Ruots. Pohjanmaa: Långgatan 4, PL 16, 66531 Koivulahti, puh. 06-3560 352, fax. 06-3560 360. Riistapäällikkö Mathias Lindström, puh. 050-3490 175, rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. 06-3560 351, 050-5117 279. Satakunta: Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. 02-5319 000, fax. 02-5319 001. Riistapäällikkö Antti Impola, puh. 050-598 8857, rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 0500-742 354. Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. 09-3507 230, fax. 09-3872 878. vs. riistapäällikkö Visa Eronen, puh. 050-3661 114, vs. riistanhoidonneuvoja Markku Laulumaa, puh. 040-704 1843. Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. 09-3507 244, 0500-458 357. Varsinais-Suomi: Tehdastie 2, 21530 Paimio, puh. 02-4779 610, fax. 02-4779 615. Riistapäällikkö Mikko Toivola, puh. 02-477 9610, 0400-882 250, rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 02-4779 620, 0400-909 565. Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 201. Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 509. Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 409. Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 Evo, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 429. Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 879. Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 559. Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 689. Metsähallitus Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Olavi Joensuu, PL 81, 90101 Oulu, puh. 020-5646 609, 0400-290 707, olavi.joensuu@metsa.fi Ylitarkastaja vs. erätalouspäällikkö Jukka Bisi, puh. 040-5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Ylitarkastaja Ahti Putaala, puh. 040-8272 574, ahti.putaala@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 020-344 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020-772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt Suomen Metsästysmuseo Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-1912 8847. Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, fax. 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 841 0050, fax. 010 841 0051 sähköposti: suomen@metsastajaliitto.fi, http://www.metsastajaliitto.fi Suomen Kennelliitto Kamreerintie 8, 02770 Espoo. Puh. 09-887 300, fax. 09-8873 0331, internet: http://www.kennelliitto.fi MKJ kansainvälistä edunvalvontaa Metsästäjä l 1 l 2011 l 71
• Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen metsästäjän saatavilla. - toimitusaika 1-2 viikkoa - jo lähes 100.000 tuotetta - varastotilanne nettisivuilla - postitse koko Suomeen Ameristep 3-D lumi poncho talvinaamiopuku TUOTENRO 782513 Houge Overmolded kumipinnoitettu tukki Mauser 98 TUOTENRO 480661 Hornady Latauskirja uunituore 8. painos Englanninkielinen 100 Adams & Bennett Piippuaihio 45-70 TUOTENRO 614377 50 TUOTENRO 783420 200 MidwayUSA Dogtown .22 50 gr Varmintluoti 500 kpl TUOTENRO 274844 Hornady Digitaalinen ruutivaaka 1500gr / 100 g TUOTENRO 438260 180 120 60 puhelin arkisin 12-17 09-5122 933 ASE ja KONE Kaanaatie 68 Raisio - Reso Puh./Tel. (02) 239 0930 Avoinna/Öppet: Arkisin-Vardagar 10-17 www.midwaysuomi.com DEBEN Long Range Kemiön Metsästyspuoti Kapakkakuja - Kroggränd 9 25700 Kemiö - Kimito Puh./Tel. (02) 423 804 Auki-Öppet Arkisin-Vardagar12-18 269 www.asejaera.fi Aseet & ampumatarvikkeet, optiikka, loukut, koiratutkat, asesepän palvelut, vaimenninasennukset, kiikariasennukset, korjaus, entisöinti, custom-aseet.