• URBAANI HENKILÖIDEN YHDISTYSTEN METSÄSTYS VAATII ERITYISTÄ HUOLELLISUUTTA KOULUTUS UUDISTUU VUOSIKOKOUKSET Metsästäjät naalin turvana KETTU VALTAA TUNTURIT år vuotta PETOYHDYSRIISTANHOITO1/2021 Lehti yli 300 000 metsästäjälle
• METSÄSTYS 9 Tapahtui erästellessä 10 Metsästäjä naalin apuna 14 Metsästystä seitsemällä vuosikymmenellä 22 Metsästystä kaupungissa 26 Hirvenmetsästysmuodot: ajavalla koiralla 30 Koiran kanssa: pienet koirat apuna vieraspetopyynnissä 36 Varusteet kuntoon heti kauden jälkeen 38 Kiikaritähtäimen anatomia — ominaisuudet tutuiksi 40 Villiturkis viehättää ja lämmittää 44 Tee itse kallotrofee 46 Kauriin kannanhoitoon ryhtiä 52 Reseptit a la Kati Pohja 60 Mantereen vieraspetojen tehopyyntipilotti RIISTA 33 Susien aiheuttamat koiravahingot 34 Metson iän määrittäminen 50 Petoyhdyshenkilöiden koulutus uudistuu 43 Tarkkuutta saalisilmoituksiin AJANKOHTAISET 5 Uutiset 13 Sarvilogon historia 18 Nuorten toimitus 43 Vakuutusyhtiön näkökulma: metsästys ja hirvieläinkolarit 48 Huono ympäristölupahakemus voi koitua ampumaradan kohtaloksi 62 Riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset 65 Eräilmoitukset 66 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 4 Vieraskynä 6 Puheenjohtajalta 29 Satunnainen retkeilijä 59 Ministeriön kuulumisia TUTKITTUA 54 Vihersillat sorkkaeläinten suosiossa LAIT & LUVAT 58 Poikkeuslupa häiritsemiseen 50 52 Petoyhdyshenkilöiden koulutus uudistuu Tavoitteena yhtenäistää toimintaa ja terävöittää verkoston roolia Reseptit Vuonna 2021 riista reseptit ovat ruoka toimittaja Kati Pohjan käsialaa Juhlajuttusarjassa haastatellaan metsästäjiä eri vuosikymmeniltä 14 44 Näyttävän metsästysmuiston voi tehdä itsekin 2 Metsästäjä 1/2021 Sisältö år vuotta BookME0121.indb 2 5.1.2021 11.37
• "Vaikeuksista huolimatta metsästäjätutkintoja suoritettaneen lähes tavanomainen määrä" 56 Vesilintujen saalisilmoitukset Huolellisuutta saaliskirjauksiin! JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Metsästäjä-lehti täyttää 70 vuotta J uhlavuodet tulevat poikkeusolosuhteista riippumatta ja niinpä nyt käynnistyy Metsästäjä-lehden 70. vuosi. Ei ole kulunut kuin hetki siitä, kun vietimme Suomi 100 -juhlavuotta. Myös 70 vuotta sitten oltiin toipumassa maailman palosta ja jälleenrakennus oli käynnissä. Ymmärtääkseni henki oli silloin eteenpäin katsova, puutteesta ja ristiriidoista huolimatta. Kenties sama asenne auttaisi meitä nykyongelmissa, jotka joskus tuntuvat isoilta. Historian valossa ne ovat kuitenkin hallittavissa. Moni metsästäjä muistaa vielä sotien jälkeisen jälleenrakentamisen ajan. Pelkästään peräpeiliin katsomalla tulevaisuuden rakentaminen ei onnistu, mutta matkan varrella on takuulla opittu paljon. Asenne ja yhteistyö ratkaisevat. Ensimmäisestä koronavuodesta selvinnemme vähintään kohtalaisesti. Välttämättömin saatiin tehtyä ja esimerkiksi hirvieläinjahdit sekä uusien metsästäjien kouluttaminen ovat koronaoloissakin saatu toimimaan. Erityisen ilahduttavaa on, että vaikeuksista huolimatta metsästäjätutkintoja suoritettaneen lähes tavanomainen määrä. Varsinkin kun muistamme miten tiukassa, osin lähes mahdottomassa, tilanteessa osa riistanhoitoyhdistyksistä on töitä tehnyt. Sukupolvien ketjussa uudet ikäluokat ovat tulossa mukaan ja ottamassa vastuuta myös riistahallinnossa. Tehtävämme on välittää vuosien varrella karttunutta kokemusta, auttaa välttämään virheitä ja sen vaikeudesta huolimatta antaa vapautta kehittää toimintaa uudenlaiseen tulevaisuuteen. Myös Suomen riistakeskuksesta tulee tänä vuonna 10-vuotias. Kiitos siis aktiivisuudestanne Metsästäjälehden lukijat — ilman teitä ei kumpaakaan näistä merkki päivistä vietettäisi. 10 Ammattimainen ketunpyynti mahdollistaa naalin palaamisen Suomeen 3 Metsästäjä 1/2021 Pääkirj itus BookME0121.indb 3 5.1.2021 11.37
• M etsästyskortti kulkee kukkarossani ympäri vuoden. Riistakeskus on tehnyt siitä tosi kätevän: ohut lipuke toimitetaan Metsästäjä-lehden mukana ilman raskasta byrokratiaa. Kännykkäänkin metsästyskortin voi ladata. Metsästyskortin etusivulla on se pakollinen osuus: henkilötiedot, metsästäjänumero ja maininta riistanhoitomaksun suorittamisesta. Entä takasivu? Voisiko takasivulla olla Metsästäjän etiketti? Kertaus metsästyksen pelisäännöistä, eräänlainen Metsästäjän Kymmenen käskyä? Aika ajoin käydään tunteikasta keskustelua metsästyksen etiikasta. Joidenkin mielestä metsästys uhkaa luonnon monimuotoisuutta, aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, heijastaa sadistista tappamishalua tai on muuten moraalitonta. Arvelen, että useimmiten metsästyskritiikin taustalla on ihmislajin alkuasetuksiin liittyvä hoiva-arvo. Moraalipsykologi Jonathan Haidtin mukaan tunnemme intuitiivisesti tarvetta suojella pientä lasta ja kaikkea avutonta. Inhoamme sen vastakohtaa, siis vahingoittamista ja julmuutta. Maaseutuympäristössä kasvavalle eläinten hyödyntäminen ja hoivaaminen kuuluvat yhteen, mutta kaupunkiympäristössä kasvavalle ne irtaantuvat helpommin toisistaan. Silloin metsästyskin voi alkaa näyttämään alhaiselta julmuudelta. En ole tästä kritiikistä huolissani. Metsästyksellä on kestävät eettiset perusteet. Suomalainen metsästyskulttuuri on korkeatasoista, metsästys on säänneltyä ja lainsäädäntö poikkeuksellisen yksityiskohtaista. Metsästyskortti on siitä hyvä esimerkki. Metsästäjätutkinto takaa järjestelmän, jossa kukaan ei voi lähteä jahtiin hetken mielijohteesta. Ensin pitää suorittaa tutkinto, johon kuuluu lajintunnistusta, riistanhoitoa, ballistiikkaa ja metsästyslainsäädännön opettelua. Jokaista asetta varten vaaditaan aselupa, ja suurimpia riistaeläimiä varten säännöllisesti uusittava ampumakoe. Metsästystä myös valvotaan. Kaikki tämä pitää yllä korkeatasoista metsästyskulttuuria. Ja se taas ylläpitää metsästyksen hyväksyttävyyttä yhteiskunnassa. Samalla on hyvä kuunnella ja ymmärtää kriitikkoja. Mitä vastuullisemmin me metsästäjät käyttäydymme, sitä vähemmän kritiikki herättää vastakaikua (pääosin kaupunkilaisissa) kansalaisissa. Minulle asia on henkilökohtaisesti helppo. Kaiken takana on velvollisuus kunnioittaa luontoa ja oikeus hyödyntää sitä. Nämä kuuluvat yhteen. Iso Kirjakin kertoo, että ihmisen tehtävä on ”viljellä ja varjella”. ”Viljellä” oikeuttaa luonnon hyödyntämiseen, ”varjella” velvoittaa pitämään huolta luomakunnasta lempeän puutarhurin tavoin. Ihmisellä on sekasyöjän hampaat ja ruoansulatus. Jos hyväksymme lihansyönnin, tulemme hyväksyneeksi myös metsästyksen. Eihän elämiä voi elävänä syödä. Kasvisten rinnalla lihaa on pidetty sekä kulttuurisesti että biologisesti tärkeänä osana ihmisen ravintoa. Vapaan riistan liha on liharuoista ”luomuinta” ja vieraslajien hillitseminen turvaa luonnon monimuotoisuutta. Kaikki perustuu luonnon kunnioitukseen. Ken kunnioittaa luontoa, hän tahtoo hoitaa riistakantoja kestävästi ja luonnon monimuotoisuutta varjellen. Hän turvaa pesimärauhan eikä vie poikasilta ruokkivaa emoa. Hän lopettaa eläimen ilman tarpeetonta kärsimystä. Tämä kaikki on kirjoitettu metsästyslainsäädäntöön. Jos metsästyskortin takakanteen kirjattaisiin metsästyksen etiikan tärkeimmät periaatteet, voisiko se olla pieneltä osaltaan pitämässä yllä hyvää suomalaista metsästyskulttuuria? JARI JOLKKONEN Kuopion hiippakunnan piispa, teologian tohtori Metsästäjän etiketti Metsästyskorttiin KU VA : TU IJA H YT TI NE N 4 Metsästäjä 1/2021 Vi raskynä BookME0121.indb 4 5.1.2021 11.37
• Uutis t SOTKA-KOSTEIKKOKOHTEITA HAUSSA – VIELÄ EHTII MUKAAN Maaliskuussa pyörähtää käyntiin kunnostettavien SOTKA-kosteikkokohteiden toinen hakukierros. Uusia kohde-esityksiä verrataan aiemmin saatuihin ja niistä valitaan jälleen parhaita suunnitteluvaiheeseen. Hyville kohde-esityksille on tilausta, ja merkittävä määrä kosteikkoja pääsee vielä mukaan hankkeeseen. P ienialainenkin vesihyönteisiä kuhiseva tulvalampi voi tarjota ravintoa lukuisille sorsapoikueille. Jopa peltomaiseman pienillä kausikosteikoilla voidaan parantaa poikastuottoa, ja niihin usein riittää talkootyö ja jokunen tunti kaivurityötä. SOTKA-kosteikoilla painopiste on kosteikoissa, joilla haapanat, jouhisorsat, lapasorsat ja sotkatkin saattavat viihtyä. Kohteiksi soveltuvat hyvin rantaniittykunnostukset, matalien vesialueiden ilmaversoiskasvillisuuden niitot, aapasoiden vesittäminen ja järvet ja lammet, joissa särkikalat ovat ongelmana. Hankkeessa suunnitellaan vähintään 60 kosteikkoa. Kosteikkotiimi keskittyy talven ajan valittujen kosteikkojen suunnitteluun, jotta metsästysseuroilla, osakaskunnilla ja muilla yhteisöillä olisi aikaa käsitellä mahdollisia kohde-esityksiä vuosikokouksissaan alkuvuoden aikana. Kevään aikana tehdään valintoja kohteista, jotka mahtuvat vielä mukaan hankkeeseen. Kunnostukset käynnissä Hankkeeseen on tullut tähän mennessä 130 kohde-esitystä, yhteensä noin 1 600 hehtaaria. Noin puolelle näistä on tehty maastokäynti. Maastossa tarkastetuista kohteista 38 on valittuna suunnitteluvaiheeseen. Suunnitteluun jo valitut kohteet ovat pääasiassa käytöstä poistettuja turvesoita, kuivattuja lampia sekä kosteita notkelmia, joita voidaan kunnostaa vedenpintaa nostamalla ja säätelemällä. Ensimmäisen hankevuoden aikana kaivinkoneet saatiin käyntiin yhdeksällä kosteikolla. Toivon mukaan uusia suunnitelmia valmistuu ja kosteikkosopimuksia allekirjoitetaan. Ensi kesänä käynnistellään ainakin parikymmentä patotyömaata. Turvataan taantuvien riistasorsien tulevaisuutta Metsästyksen kestävyys, pienpetopyynnin tehokkuus ja elinympäristökunnostusten kattavuus – siinä ovat lääkkeet sorsakantojen parantamiseen. Laadukkaat poikue-elinympäristöt ovat sorsien lisääntymismenestykselle avainasemassa. Mahdollisuuksia kunnostuksille on pitkin Suomen maisemaa. Tutustu hankkeen pelisääntöihin ja hae mukaan osoitteessa www.kosteikko.fi. 5 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 5 5.1.2021 11.37
• Kentän ääni kuuluu K okoontumisrajoitusten vuoksi jouduttiin riistanhoitoyhdistysten aluekokoukset siirtämään maaliskuulta marraskuulle. Onneksi ne saatiin pidettyä pääosa aivan normaaleina kokouksina ja kaksi kokousta etäkokouksina. Kokouksissa valittiin metsästäjien edustajat uusiin alueellisiin riistaneuvostoihin sekä ehdokkaat valtakunnalliseen riistaneuvostoon sekä Suomen riistakeskuksen hallitukseen. Lämpimät onnittelut uusien alueellisten riistaneuvostojen jäsenille sekä kokousten nimeämille ehdokkaille valtakunnallisiin luottamustehtäviin. Maaja metsätalousministeriö nimittää heidät virallisesti vuoden 2021 alkupuolella. Kentän äänen kuuleminen luottamushenkilöiden kautta on yksi keskeisimmistä riistahallinnon vahvuuksista nyt ja tulevaisuudessa. Naisten osuus metsästäjistä on lisääntynyt todella nopeasti. Naisia oli vuonna 2019 kaikista riistanhoitomaksun suorittaneista noin 8,4 prosenttia eli noin 26 000. Valitettavasti yhtäkään naista ei esitetty aluekokouksissa valtakunnallisen riistaneuvostoon ja riistakeskuksen hallitukseen. Alueellisten riistaneuvostojen varsinaisiksi jäseniksi heitä esitettiin kahdella alueella. Sidosryhmien edustajina esitettiin kahtatoista naista. Tasa-arvolain toteutumiseen riistahallinnon luottamushenkilöiden valinnassa pitää ehdottomasti jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Suomen riistakeskuksen toimihenkilöistä on nykyisin naisia jo yli neljäsosa. Seuraava ponnistus on saada riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset pidettyä. Niissäkin asialistalla on merkittäviä henkilövalintoja. Riistakeskuksen hallitus on esittänyt riistanhoitoyhdistysten työjärjestykseen muutosta, jotta kokoukset saadaan hoidettua poikkeusolosuhteissa. Uskon, että yhdessä tästäkin selvitään! TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Metsästysmuseo kerää Sakoa koskevaa aineistoa Sako Oy täyttää sata vuotta 1.4.2021. Sen kunniaksi Suomen Metsästysmuseo tekee näyttelyn Sako 100 vuotta, joka on esillä museolla 1.4.–26.9.2021 välisenä aikana. Tätä varten käynnistetään keräys, jossa tallennetaan Sakoon liittyvää materiaalia. Kohderyhmänä ovat Sakolla työskennelleet henkilöt, Riihimäellä asuneet sekä koko Suomen mittakaavassa käyttäjät, siis metsästäjät, ampumaurheilijat ja ammunnanharrastajat. Keräyksellä taltioidaan Sakoa koskevia esineitä, valokuvia ja kirjoitettuja muistoja. Materiaalia voi luovuttaa Metsästysmuseolle lainaksi näyttelyä varten tai luovutuksena museon kokoelmiin. Kirjoitetut muistot ja muu kirjallinen materiaali tallennetaan Metsästysmuseon arkistoon. Keräys jatkuu helmikuun loppuun asti ja on kaikille avoin. Mikäli sinulla on Sako Oy:tä koskevaa aineistoa tai omia muistoja, toimita ne Suomen Metsästysmuseolle. Tarkemmat ohjeet aineiston luovutuksesta löytyvät Suomen Metsästysmuseon verkkosivuilta: www.metsastysmuseo.fi/blogi Eränuoret Pohjois-Karjalassa 22 erähenkistä nuorta kokoontui vuoroin Mutkan Eräveljien ja Pukkelon Erän metsästysmajoilla Eränuoret-kokonaisuudessa Pohjois-Karjalassa. Kuudella teemakerralla tutustuttiin eränkävijän perusvarusteisiin, turvalliseen tulentekoon, metsästysammuntaan, riistanhoitoon, suunnistukseen ja metsästyskoiriin. 7–12-vuotiaiden Eränuorten mieliin jäi päällimmäisenä jousiammunnan opettelu. Eränkäynnin taitoja opeteltiin leikin varjolla ja itse tekemällä. Näppärissä käsissä valmistuivat niin kiehiset kuin riistanruokintakatoksetkin. Lapsilla on kova kiinnostus erähenkisiin harrastuksiin, kun vain kannustamme heitä onnistumisen elämyksiä tarjoten. Pukkelon Erän puheenjohtaja Kari Saukkonen opastaa suunnistamisen alkeita. KU VA : AI NO TA NS KA NE N K lumni Metsästäjä 1/2021 6 BookME0121.indb 6 5.1.2021 11.37
• Metsästystilastokysely 7500:lle riistanhoitomaksun maksaneelle Luonnonvarakeskus laatii vuosittain metsästystilaston. Tilasto perustuu metsästyskyselyyn, jonka posti toimittaa otokseen valituille helmikuun alussa. Toivottavasti kaikki vastaavat kyselyyn, myös ne, jotka eivät ole metsästäneet tai saaneet saalista, sillä vain runsas vastaajamäärä takaa riittävän luotettavan tilaston. Vuonna 2019 muun muassa metsäkanalintu-, vesilintu-, sepelkyyhkyja hirvieläinsaaliit kasvoivat edellisvuodesta 2018, mutta jänisja pienpetosaaliis vähenivät. Tosin jotkut muutokset (kuvassa esitetyt prosenttiluvut) olivat hyvin pieniä. Metsästystilasto löytyy osoitteesta http://stat.luke.fi/metsastys. Hirvimetsällä Vuosanvaarassa ollut Anne Pulkkinen sai selfiellä ikuistettua koiran kanssa koetun riemun. –Tämä on se mieleenpainuva hetki erällä, kun haukulle hiipimisen ja onnistuneen laukauksen jälkeen kaadolla olemme vain minä ja koira. Milli mahdollisti lähestymisen karkeassa kelissä ampumaetäisyydelle kuuluvalla, peittävällä haukulla ja paimentavalla otteella. Supikoiratyhjiön vaatima pyyntiponnistus tutkitaan Maaja metsätalousministeriön rahoittamassa Turun yliopiston hankkeessa tutkitaan supikoirien tiheyttä ja liikkumista sisämaan lintuvesillä. Hankkeen tarkoitus on selvittää, millainen pyyntiponnistus tarvitaan lajin poistamiseen joltakin alueelta. Supikoiratiheys mitattiin riistakameroiden avulla viime keväänä 12 lintujärven rannoilla Etelä-Suomessa. Kuluvan vuoden aikana kerätään aineistoa tutkimusjärvien tuntumasta pyydettyjen supikoirien määristä ja tulevana keväänä niiden tiheys mitataan uudelleen. Alueilla laitetaan myös GPS-pantoja supikoirille, niiden kosteikolla liikkumisen selvittämiseksi. Tutkimuksessa kokeillaan myös, voidaanko maastoon levitettävien syömäkelvottomien munien ja ylimääräisen lintujen hajun avulla ”opettaa” pedot jättämään vesilintujen pesät huomiotta. Riistasaaliita 2019 (tuhatta saaliseläintä) Jänikset 141 -4% Pienpedot -22% 250 Vesilinnut +13% 351 Metsäkanalinnut +25% 232 Sepelkyyhkyt +17% 308 Hirvieläimet +8% 130 Jos haluat kuvasi tähän, käytä IG-tägiä #metsästäjälehti. Poimimme joka lehteen yhden kuvan ja otamme kuvaajaan yhteyttä tarinan jakamiseksi. Kuvan julkaisusta maksetaan 50 euron palkkio. Suomen Riistanhoito-Säätiö hakee Asiamiestä/projektipäällikköä ajalle 1.3.2021–31.12.2022 Lue lisää: www.riistasaatio.fi 7 Metsästäjä 1/2021 Uutis t SOMESTA POIMITTUA BookME0121.indb 7 5.1.2021 11.37
• V alkohäntäpeurajahti on jälleen edennyt kovaan tahtiin. Tiheän kannan alueella, joka käsittää Lounais-Suomen rajautuen suunnilleen Helsingistä kolmostietä Tampereelle ja Tampereelta Kokemäenjoen vesistöä pitkin Poriin, tavoitteena on leikata peurakantaa. SRVA-kirjausten perusteella peurakolarien määrä on kasvanut kyseisellä alueella edellisvuodesta, joka viittaa arvioitua suurempaan peurakantaan. Siksi viime kauden saalismäärä tulisi ylittää reilusti kannan leikkaamiseksi. Harvemman kannan alueella peurakantaa on mahdollista kehittää vahinkokehitystä tarkasti seuraten. Tiheän kannan alueella saaliin tulisi olla selkeästi naarasvoittoinen, jotta kannan vasatuottoa saadaan rajoitettua. Valkohäntäpeurapukit alkavat pudottamaan sarviaan tammikuussa, jolloin sukupuolen ja iän määritys ja valikoiva verotus muuttuvat hankaliksi. Yksilön oikea tunnistaminen korostuu, jotta tavoitteet naarasvoittoisesta verotuksesta voivat toteutua. Saaliin riittävä vasaosuus on myös tärkeää, ja sillä voidaan rajoittaa tehokkaasti keväisiä liikennevahinkoja. Valkohäntäpeuran metsästys koiralla jatkuu 31.1. asti, ja ilman koiraa saa pyytää 15.2. saakka. Koko jahtikausi on syytä hyödyntää, jotta pyyntiluvat saadaan käytettyä. Nyt loppukaudesta on hyvä harjoittaa erilaisia joustavia käytäntöjä pyyntilupien käytön helpottamiseksi. Seuruejahdit koirilla ja vieraiden ottaminen mukaan passiketjuun tarjoavat mahdollisuuden kasvattaa saalismäärää tehokkaan kyttäysmetsästyksen rinnalla. Metsästyksen kohdentaminen potentiaalisten tieliikenteen ja maatalouden riskikohteiden läheisyyteen on suositeltavaa koko metsästyskauden ajan. Valkohäntäpeuran talvikannan tiheyden alueellinen vaihtelu Suomessa talvella 2019 – 2020 (valkohäntäpeuroja / 1000 ha). Tiheyspinta on laskettu riistanhoitoyhdistyksille allokoiduista peuratiheyksistä. Vars inai s-Su omi Etel ä-Hä me 2019 2020 Uus ima a Sata kun ta Poh joisHäm e Muu Suo mi 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 Valkohäntäpeurasaalis riistakeskus­ alueilla 1.9.–1.12. vuosilta 2019 ja 2020 (Huom. osa saaliista vuodelta 2020 ilmoittamatta) Peurajahdin loppukiri Saksanhirven metsästykseen vaaditaan pyyntilupa S uomessa on tehty viime vuosina useita havaintoja saksanhirvestä, joten metsästäjän on syytä olla lajin tunnistamisessa tarkkana. Marraskuun alussa havaittiin nuori 4-piikkinen saksanhirvi Pohjois-Pohjanmaalla. Vuotta aiemmin tehtiin havaintoja nuoresta noin 10-piikkisestä saksanhirvestä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. On hyvin todennäköistä, että nämä saksanhirven läntisen alalajin yksilöt ovat vaeltaneet Suomeen Ruotsista. Myös Suomen itärajalla on tehty havaintoja saksanhirven itäisestä alalajista, jota kutsutaan maralhirveksi. Epäillään, että nämä havainnot ovat Venäjän puolella olevista tarhoista karanneista eläimistä. Saksanhirviä saatetaan siis havaita missä päin tahansa Suomea, mikä korostaa lajintunnistamisen tärkeyttä. Metsästykseen vaaditaan Suomen riistakeskuksen myöntämä pyyntilupa. 8 Metsästäjä 1/2021 Uutis t BookME0121.indb 8 5.1.2021 11.37
• H irvijahti oli käynnissä marraskuussa 1980-luvulla kun kävelin autolta noin 500 metriä passipaikalle. Yöllä oli satanut pari senttiä lunta ja lähestyessäni passipaikkaani huomasin polulla tuoreet peuranjäljet. Koska meillä oli lupa ampua myös peuroja, pudotin kiväärin olalta käsien varaan ja aloin kävellä hyvin varovaisesti. Kohta huomasin naaraspeuran noin 50 metrin päässä passipaikkani vieressä. Kohotin aseen hyvin hitaasti ja heti kun ristikko oli peuran lavassa painoin liipaisinta. Peura putosi paikalleen. Menin nopeasti kaadolle ja pistin sen. Pistämisen jälkeen siirryin noin viiden metrin päähän peurasta ja istahdin reppujakkaralle odottelemaan hirvenajon aloitusta. Metsä oli täysin hiljainen ja tuuleton. Hetken kuluttua kuulin etumaastosta pientä rapinaa ja ihmettelin että mikähän sen aiheuttaa. Rapina voimistui ja tuli lähemmäksi. Sitten varvikossa vilahti jokin eläin. Sieltähän tuli kärppä metsämyyrä suussa ja suoraan kohti kaadettua peuraa. Kun se tuli peuran viereen, pudotti se myyrän suustaan ja hyppäsi peuran päälle. Se oli yhtäkkiä kuin sähköiskun saanut ja hyppeli peuran päällä edestakaisin käyden haistelemassa kuulan reikää lavassa ja pistojälkeä kaulassa. Kärppä oli niin touhussa, ettei se huomannut lähellä istuvaa passimiestä ollenkaan. Lopulta se ilmeisesti totesi, että vähän liian iso saalis pois vietäväksi ja hyppäsi peuran päältä takaisin maahan, otti myyrän taas suuhunsa ja jatkoi matkaansa. Olin koko syksyn kantanut järjestelmäkameraa kaulallani ja saanut monia kuvia metsästyksestä ja riistasta. Mutta nyt kamera oli jäänyt auton etuistuimelle. Kyllä harmitti. Nyt olisin saanut koko metsästysurani harvinaisimman kuvan. Paljon olen kuvia ottanut sen jälkeen, mutta koskaan ei ole sattunut kohdalle saman veroista tilannetta. teksti Unto Orjala piirros Antti Yrjölä Kärpän peura 9 Metsästäjä 1/2021 Tapahtui erästell ssä BookME0121.indb 9 5.1.2021 11.37
• K ettu on naalin suora kilpailija ja vähitellen sopeutunut elämään myös ylhäällä tunturissa. Ketun elintavat ovat varsin samanlaiset kuin naalin. Se syö osittain samaa ravintoa ja pesii naalin vanhoissa pesissä. Naalin tilanne pohjoisimmilla tunturialueilla ei ole kehuttava ja se on ollut vaarassa kadota kokonaan. Ensimmäisen iskun kanta sai jo 1900-luvun alkupuolella, jolloin sitä metsästettiin valkoisen turkin vuoksi. Liikapyynnistä kärsinyt laji rauhoitettiin Suomessa vuonna 1940. Kettukanta alkoi yleistyä naalin asuinalueilla vähitellen 1980-luvulla ja se on heikentänyt naalin elinmahdollisuuksia entisestään. Samoin naali on ollut ongelmissa ravinnon suhteen. Melko säännönmukaisena toistuneet myyrien kannanvaihtelut katosivat 1900-luvun lopulla ja se on lisännyt naalin ahdinkoa. Onneksi myyräkantojen syklisyys on parantunut koko 2000-luvun, joka osaltaan on luonut toivoa paremmasta. Pohjoismaissa naaleja on ruotsalaisen arvion mukaan vain arviolta noin 350 yksilöä. Villejä pentueita syntyy harvakseltaan, mutta tässäkin on Tunturilapissa yritetään tosissaan saada elintilaa yhä harvinaisemmaksi käyvälle naalille. Naalin harvinaistumiseen on monta syytä, mutta yksi on sen sukulainen kettu. Kun kettu on tullut naalin reviirille, ei naalilla ole asiaa seudulle. Se tarvitsee paluuseensa metsästäjän apua. teksti Jouni Kantonen kuvat Jarmo Helander ja Metsähallitus Metsästäjä naalin turvana menty parempaan suuntaan. Pitkään pääosa Ruotsin ja Norjan pentuja tuottavista naalipareista asui maiden keskiosien tuntureilla. Nyt pentueita on havaittu entistä pohjoisempana. Tulevaisuus näyttää siis hieman paremmalta. Syy kannan positiiviseen kehittymiseen, on systemaattinen ja monipuolinen suojelutyö. Kettu valtaa elintilaa Metsähallituksen Tuomo Ollila tuntee naalin tilanteen Suomessa paremmin kuin kukaan muu. Hänen mukaansa naalin tilanteeseen vaikuttaa eniten ravinto ja kilpailu ketun kanssa. Ihmisen toimet vaikuttavat osaltaan ketun yleistymiseen naalin asuinalueilla. Me jätämme jälkeemme aina jotakin, jonka kettu osaa hyödyntää. Niin Alaskassa kuin Siperiassakin kettu on seurannut ihmistä naalien asuinalueille. Kettuja tulisi metsästää nykyistä huomattavasti enemmän myös aivan asutusten liepeillä, hän toteaa. Ollila toteaa myös, että suurpetojen jälkeensä jättämät haaskat eivät helpota naalin tilannetta. Naalin suojelun kannalta suurpetojen määrän kasvu ei siis Metsästäjä 1/2021 10 10-12_Naali_ME0121.indd 10 5.1.2021 12.48
• ole ratkaisu. Samat haaskat kun houkuttelevat paikalle myös pahimman kilpailijan. Ketun tehopyynti vaatii ammattimaista otetta Jarmo Helander Jamen Eräpalveluista on yksi hankkeen avainhenkilöistä. Hänen tehtävänään on pyytää kettua lähes ammattimaisesti. Hän on ollut hankkeessa mukana viitisen vuotta ja saalistanut sinä aikana yhteensä noin 500 kettua. Viime talven saalis oli yhteensä 80 kettua varsinaisena pyyntikautena, joka kestää tammikuun alusta huhtikuun loppuun. Helanderilla on poikkeuslupa käyttää moottorikelkkaa kettujen jäljityksessä, mutta siltikään tehtävä ei ole helppo. Sää, lumitilanne ja kettujen tapa olla jatkuvasti liikkeellä luo omat haasteensa. Pisimmillään jäljitys voi kestää 25–30 kilometriä. Myös tunturissa kettu on viisas ja oppivainen pelikaveri, jolla vauhtia riittää; kantavalla lumella se voi juosta jopa 40 kilometrin tuntivauhdilla. Jos kettu pääsee pakoon, se oppii kerrasta, miten kelkalla perässä tulevasta metsästäjästä pääsee eroon. Ja kun se on keinon keksinyt, on sitä erittäin vaikea saada saaliiksi, kertoo Helander. Hän on syntyperäinen utsjokinen ja metsästänyt alueella lapsesta saakka. Hänellä on kokemusta ketunpyynnistä jo toisessa polvessa, sillä hänen isänsä oli ammattimainen ketunmetsästäjä, silloin kun ketuista vielä sai rahaa. Tärkein ketunpyyntialue on Paistunturin, Kaldoaivin ja Ailigastunturin seudut. Se on valtava erämaa-alue, jossa pyynti ei onnistu ilman vahvaa paikallistuntemusta. Helanderin kokemuksen mukaan keli vaikuttaa paljon siihen, miten ketun jäljestäminen onnistuu. Ihanteellisin aika pyynnille on tyyni pakkaspäivä, kun edellisenä yönä on satanut lunta. Silloin ketut ovat liikkeellä ja tuoreet jäljet on helppo löytää. Jos kettu pääsee pakoon, se oppii kerrasta, miten kelkalla perässä tulevasta metsästäjästä pääsee eroon. Ja kun se on keinon keksinyt, on sitä erittäin vaikea saada saaliiksi. Harvalla ketun­ metsästäjällä on yhtä upeat maisemat kuin Helanderilla. 11 Metsästäjä 1/2021 10-12_Naali_ME0121.indd 11 5.1.2021 12.45
• Kun keli on oikea ja metsästäjä osaa tehtävänsä voi hyvän päivän saalis näyttää tältä. Metsästyksen ohella Helander hoitaa naalien ruokintapisteitä ja pesimäkolojen tarkkailua. Osa saalistetuista ketuista lähetetään Ruokavirastoon tutkittavaksi, mutta muuten saalilla on kovin vähän käyttöä. Myös Helanderin mielestä ketun pyyntiä pitää tehostaa, etenkin asutusten liepeillä. Ammattimaisen ketunpyynnin loppuminen on omalta vähäiseltä osaltaan lisännyt kettupopulaatiota Eivät ne ketut täältä pyytämällä lopu. Huonoina myyrävuosina kettu käyttää ravinnokseen riekon, vesilintujen, kahlaajien ynnä muiden munia ja poikasia. Joukossa voi olla myös harvinaisempia pesijöitä. Kettu myös täyttää tyhjäksi jääneen reviirin hyvin nopeasti, joten pyyntiä on pidettävä jatkuvasti yllä. Vain se tuottaa tulosta, toteaa Helander. Pesiikö naali vielä Suomessa? Vain harva suomalainen on nähnyt luonnossa naalin. Hankkeessa mukana oleva Tuomo Ollila Metsähallituksesta on varovaisen positiivinen. Uskon, että muutaman vuoden sisällä naalin pesintä onnistuu Suomessa, hän veikkaa. Ketunmetsästys Suomen tunturialueella on tärkeää riistanhoitotyötä. Se myös kuvaa hyvin sitä, että metsästys kuuluu osana luonnonkertoon ja sen suojeluun. Naalin suojeluhankkeessa metsästäjät eivät ole köyhdyttämässä Suomen luontoa, päinvastoin. Ketun pyynti Pohjoismaista yhteistyötä EU:n tuella Naalikantaa on suojeltu yhteispohjoismaisella hankkeella, joka kulkee nimellä Felles Fjellrev Nord. Hanke on saanut toistamiseen rahoitusta EU:lta. Mukana hankkeessa ovat Suomi, Ruotsi ja Norja, joka rahoittaa omaa osuuttaan hankkeesta itse. Hankkeen tavoite on elvyttää kantaa kolmella tavalla. Hanke tarjoaa naalille täsmäruokintaa ja tehostaa ketun pyyntiä. Lisäksi Norjassa tehdään naalin siirtoistutuksia, joihin käytetään tarhattujen naalien jälkeläisiä. Hanke seuraa ja kartoittaa myös naalien pesimäkoloja, sillä niiden kautta hankittu tieto parantaa huomattavasti tilannekuvaa koko hankkeen onnistumisesta. Esimerkkinä tästä työstä voidaan mainita, että viime vuonna tehtiin hieman vajaa 400 tarkastuskäyntiä mahdollisille naalin pesille Pohjois-Lapissa. Naali on liikkuvainen eläin ja koska naaleja elää myös idässä, hankkeessa halutaan luoda entistä toimivammat yhteydet Kuolan niemimaalle. Projektin vetovastuu on Norrbottenin lääninhallituksella. Muita kumppaneita ovat Tukholman yliopisto, Metsähallituksen Luontopalvelut, norjalainen tutkimuslaitos NINA ja Tromssan yliopisto. Joskus itse suojelun kohde pääsee riistakameran kuviin ruokintapaikalla. on tärkeä keino kokonaisuudessa, jonka tarkoituksena on lisätä tunturilapin eläimistön monimuotoisuutta. Hienoa on myös se, että tarvittaessa yhteistyö sujuu yli eri valtakunnantai organisaatiorajojen. Naalin paras kaveri on tunturissa kelkalla porhaltava ketunmetsästäjä, vaikka monille se voi tuntua oudolta. 12 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 12 5.1.2021 11.37
• K aikilla valtakunnallisilla järjestöillä on oma tunnuksensa, jota käytetään mitä moninaisimmissa yhteyksissä. Näissä tunnuksissa eli logoissa oleva kuva tai kuvio symboloi usein jär­ jestön historiaa, toimintaa ja on graafisesti omaleimainen. Suomen riistakeskuksen sarvilogo on erinomaisen tyylikäs. Suuri kunnia on annettava siitä, ettei logon kanssa ole lähdetty missään vaiheessa hötkyilemään, vaan merkki on tismalleen samanlainen kuin riistakeskuksen edeltäjän, vuonna 1962 perustetun Metsästäjäin Keskusjärjestön tunnus. Sen suunnitteli tunnettu taiteilija, metsästäjäjärjestövaikuttaja, ylimetsänhoita­ ja Aarno Liuksiala vuonna 1966. Logossa aiheina ovat komeat hirven­ sarvet ja teeren lyyrapyrstö. Näihin kuviin år vuotta Suomen riistakeskuksen logon tarina teksti Juha K. Kairikko liittyy paljon hienoa symboliikkaa. Hirven lapiosarvissa on 14 piikkiä eli sama määrä kuin riistanhoitopiirejä kuului Keskusjär­ jestöön organisaation perustamisen jälkeen eli vuodesta 1962. Tilanne muuttui vuonna 1983, jolloin Oulun riistanhoitopiiristä erotettiin Kainuun alue omaksi piirikseen. Logoa ei kuitenkaan muutettu lisäämällä siihen yksi piikki, vaan pitäydyttiin alkupe­ räisessä piikkiluvussa. Teerenpyrstö muodostaa tyylitellyn M­kirjaimen eli kuvaa Metsästäjäin Kes­ kusjärjestön M­alkukirjainta. Pyrstön vasen puoli puolestaan on tyylitelty J­kirjain ja oikea puoli tyylitelty C­kirjain. Pyrstöön on siis mahdutettu järjestön suomenkielisen ni­ men alkukirjain M (Metsästäjäin Keskusjär­ jestö) ja ruotsinkielisen nimen alkukirjaimet J ja C (Jägarnas Centralorganisation). 13 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 13 5.1.2021 11.37
• K un Ville Juvonen aloitti Ruovedellä metsästyksen, ei metsästäjätutkintoja järjestetty. Villen 15-vuotissyntymäpäivien jälkeen mentiin isän kanssa vallesmannia tapaamaan. Nimismies Syrjänen kirjoitti metsästyskortin vuonna 1945. Pojan isä tiedettiin kunnon mieheksi, joten eipä siinä muuta tarvittu. Nimismies sanoi nuorelle metsästäjälle että “siinä on sulle paperi niin ei tartte enää salaa metästellä”. – Olin minä tainnut sitä ennemminkin vähän mettällä käydä, virnistää Ville. Rikkomus on varmaankin vanhentunut. Mutta Vilho itse ei ole vanhentunut likimainkaan niin paljoa kuin ikävuosista voisi olettaa. Hän esittelee meille rakentamaansa ruokintapaikkaa ja kyttäyskoppia ylpeänä. Ville kapuaa torniin varsin ketterästi, avaa oven ja kutsuu kurkistamaan. – Ensin rakensin vain kopin, mutta sielä tuli pirun kylmä niin laitoin eristyksen ja vedin sähköt että saa patterinkin, nyt kelpaa viileemmälläkin kytätä, Ville kehuu. Kyttäyskoppi on aivan kotitalon vierellä, ja tähystyssuuntaan aukeaa laaja metsäalue ja järvien välinen kannas, jota pitkin kauriit, peurat ja muu villiväki mieluusti kulkee. Vierailupäivänämme on pieni kuura, joten voimme todeta ettei viime yönä ole ruokaa haettu. Ei ole edes år vuotta METSÄSTYSTÄ SEITSEMÄLLÄ VUOSIKYMMENELLÄ “Tämän kun kerran aloitti, eihän tästä irti pääse!” 90-vuotias Vilho "Ville" Juvonen lukee jokaisen Metsästäjä-lehden numeron kannesta kanteen. Ja huolehtii siitä, että ruokintapaikalla on peuroille evästä. teksti ja kuvat Olli Kangas 14 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 14 5.1.2021 11.37
• Vilho Juvosen haastattelu aloittaa juhlavuoden juttusarjan. 15 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 15 5.1.2021 11.37
• jäniksen jälkiä. Mutta ei siitä montaa viikkoa ole, kun tässä viimeksi kajahti ja kauris päätyi eräksi. Ja pari vuotta sitten komeasarvinen peura päätyi Juvosten pakastimeen tarkan laukauksen ansiosta. Etäisyyttä oli melkein sata metriä, ja hämärä oli jo hiipimässä maille kun Vilho ennen lähtöään vielä kerran katsoi metsänreunaan ja näki peuran. Huolellinen laukaus toi tuloksen. – Se oli iso uros, ja olikin aivan miesten hommaa yksistään nostaa sitä mönkijän kärryn kyytiin, Ville muistelee. Haulikon mittainen metsästäjä Metsästyksen opettelun Ville aloitti isänsä pienoiskiväärillä ja Husqvarna-haulikolla. Metrinen haulikko oli pienikasvuiselle pojanvintiölle niin pitkä, että sitä piti kantaa piippu ylöspäin. Muuten piippu osui maahan. Saaliina oli enimmäkseen silloin runsaslukuisia metsäkanalintuja ja tienestimielessä oravia. Mutta toki myös kettuja ja jäniksiä. Hirvieläimiä ei näkynyt saaliiksi asti vielä 50-luvun alussa. Metsästys oli itsestään selvä osa elämää, ei mikään erikoinen harrastus. Ja oravahommat olivat myös työtä. – Kun olin metsähommissa otin vapaata kun oravointi alkoi, siinä tienasi viikossa paljon enemmän kuin puuhommissa. Ja taisi se vähän hauskempaakin olla. Kevyempää ainakin, Ville muistelee Se on unohtunut, paljonko oravannahasta sai markoissa, mutta pojan oravarahat käytettiin perheen ruokaostoksiin. – No kyllä minä joskus ittellekki vähän vaatteita sain niillä oravarahoilla, teetin useammat saapashousutkin, muistaa Ville tyytyväisenä. 1950-luvun taitteessa Ville pääsi armeijan pioneerijoukoista panostajan paperit taskussa. Hän onkin ollut räjäyttämässä monilla kotiseudun tietyömailla. Päätyötään Ville teki pitkään vaneritehtaassa Visuvedellä, ja räjäytyshommat olivat mukava lisäansio. Niihin aikoihin kun ensimmäinen Metsästäjä-lehti putosi postiluukusta, Ville hankki ensimmäisen oman aseensa, Tikka-rihlakon. Sen 16-kaliiperisen haulipiipun nallipiikki katkesi liian monta kertaa. – Soitin sinne tehtaalle oikeen että ettekö voisi tehdä kunnollista nallipiikkiä joka kestää, Ville muistelee. Soiton jälkeen tuli uusi piikki kirjekuoressa ja lupaus, että nyt kestää. Niin kestikin, ja ase palveli häntä pitkään kunnes se pääsi seuraavan omistajan haltuun Villen hankkiessa hirvikaliiperisen aseen ja 12-kaliiperisen päällekkäispiippuisen haulikon. – Hirviä oli meilläpäin 50-luvulla todella vähän ja peuroja ja kauriita ei ollenkaan. Hirviporukka ja Pourun Erämiehet ry perustettiin 1960. Vilho Juvonen oli perustavassa kokouksessa ja on yhä seuran aktiivijäsen. Kaatoja on tietenkin kertynyt juhlallisesti, mutta ei niiden määrää muisteta tai sitten sillä ei haluta kehuskella. Lihaa kuitenkin on riittänyt perheen ruokakaapissa. Hirvestyskaverina kulki vuosikausia Maija-niminen norjanharmaa. Nyt hän saa kavereikseen usein omat poikansa Timon ja Hannun. Villen vaimo Aili ei ole metsästäjäksi ryhtynyt, mutta on mielellään laittanut monipuolisesta saaliista herkullista ruokaa. Keittiövärkkiä on riittänyt ja riittää edelleen. Mutta yksi muutos ja puutos harmittaa emäntää. – Kyllä metso on ehdottomasti minun suosikkini riistaeläimistä, siitä saa niin hurjan hyvää soppaakin, ja monenlaista muuta, ja se on käynyt kovin harvinaiseksi, Aili harmittelee. Pourun Erämiehissä on sovittu, että metsokiintiö on yksi per syksy. Useimmat eivät käytä sitä kiintiötä tällä hetkellä, vaikka tilanne tulisi eteenkin. Niin pieneksi on kanta käynyt, ainakin entisaikoihin verrattuna. Ikimuistoisin lintupäivä: Kalliojärven kierros Kun on harrastanut yli 70 vuotta, on selvää että mies on unohtanut enemmän hienoja metsästysmuistoja kuin useimmat ikinä kokevatkaan. Mutta monet ovat ne huippuhetket jotka tulevat mieleen kun palataan vanhoihin aikoihin. Yksi on linturetki ylitse muiden. Se alkoi aivan tavallisena jahtiaamuna, kun lankomies ehdotti, että kävellään läheisen Kalliojärven ympäri metsästäen. Nyt sitä ei voi tehdä, koska tuon järven läntinen ranta on Helvetinjärven kansallispuistoa. Mutta 50-luvulla voi, ja lintujakin oli tiheämmässä. – Meillä oli 13 lintua tuon kävelyn jälkeen, ja mettojakin joukossa, niin että reput olivat todella painavat. Sitä päivää en unohda ikinä, Ville todistaa. Ja toteaa samaan hengenvetoon, ettei nykyään kehtaisikaan täyttää reppuja kanalinnuilla tuohon tahtiin. Luonto muuttuu Lintumäärien pienenemiseen on monta syytä, Ville miettii, ja nimeää ainakin yhden varman havainnon. – Vanhat isot kuusikot ovat kadonneet kaikki, ne joissa 50-luvulla metsästeltiin, tai jos on säästynyt niin se on kansallispuistossa, hän toteaa. Lintukannat ovat pienentyneet aivan toisenlaisiksi kuin mitä ne 50-luvulla ja vielä 60-luvullakin olivat. Mutta metsästysharrastuksen kannalta voidaan iloita siitä, että tilalle on tullut uusia tuttavuuksia, kauriit ja peurat. Kannat eivät Visuvedellä ole vielä mahdottoman tiheät, ja ilveksetkin ottavat osansa, mutta kyllä mukavien jahtien makuun on täälläkin jo päästy. Eikä passissa olla muodon vuoksi. Marraskuussa 2020 Ville pysäytti jälleen hirven. Eläin oli mennyt koiran edellä kansallispuiston puolelle. Ja kun aseeton mies meni hakemaan koiraa puistosta pois, lähti hirvi juoksuun. Sitä ammuttiin ohi ainakin neljästi, kunnes se erehtyi Villen passiin. – Kun kuulin missä hirvi tulee, riensin kiireen vilkkaa tietämääni hyvään paikkaan odottamaan. En "Meillä oli 13 lintua tuon kävelyn jälkeen, ja mettojakin joukossa, niin että reput olivat todella painavat. Sitä päivää en unohda ikinä." 16 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 16 5.1.2021 11.37
• on edelleen itsestään selvä rutiini metsästäjän arjessa. Juvosilla on nykyään asunto myös Ruoveden kirkolla, lähellä palveluja. Lehti kannetaan nykyään sinne. – Siellä on paremmin aikaa syventyä lehteen, täällä kun on aina puuhommaa ja kaikenlaista niin jää lukuaika vähiin, puuhakas Ville miettii. – Aina minä sen luen, sitten pysyy ajan tasalla. Ja siellähän on ihan hyviäkin juttuja, Ville toteaa, ja sekös toimittajan mieltä lämmittää. Ysikymppiset pitämättä Koronan takia ei Juvosilla järjestetty toukokuussa 90-vuotisjuhlia. Kakkua leikataan sitten ensi keväänä, jos tilanne paranee. 90-vuotias metsästäjä Ville kuuluu 60-vuotiseen metsästysseuraan Pourun Erämiehet ry. Molemmat synttärit siirtyivät koronan takia. Ehkäpä niitä juhlitaan tänä vuonna yhdessä Metsästäjä-lehden 70-vuotissynttärien kanssa. Sitä odotellessa, Ville ottaa rauhallisen passiasennon lumisen pellon reunassa. – Tuolla on parikin hyvää koiraa maastossa, ja tässä on hyvä paikka. Katsotaan tuleeko mitään, Ville sanoo ja painaa patruunan ”sakolaisensa” patruunapesään. Metsästäjä on yhtä valmiina kuin 70 vuotta sitten. kerinnyt panoksiakaan laittamaan kun hirvi jo tuli näkyviin. Yksi paukku putosi ojaankin, mutta sainpas kaksi aseeseenkin ja hirvi kaatui, Ville iloitsee pikaisen tilanteen muistoa. Harjoittelukin jatkuu Jo 50-luvulla kylän metsästäjät rakensivat haulikkoja ketturadan, ja kilpailuja pidettiin säännöllisesti. Nykyäänkin Ville varmistaa sekä aseen että metsästäjän toimivuuden aika ajoin muutamalla treenilaukauksella, vaikka ampumaratavisiitit ovat harventuneet. Joka syksy kuitenkin tulee riistalaukauksin todistetuksi, että ruuti on Villellä kuivaa ja tähtäin kohdallaan. Haulikon kanssa Ville menee enää harvoin metsälle. Mutta viime joulukuun alussa kävi niin, että peurakytikselle mennessä hän näki ruokakaukalolla rusakon. No, siitä täyskäännös takaisin kotiin, aseen vaihto ja takaisin. Siellä rusakko edelleen söi porkkanoita. Ja siihen putosi. – Sain hiivittyä niin hiljaa ettei se ymmärtänyt karata, Ville iloitsee. Metsästäjä-lehti luetaan tarkkaan Ville on lukenut jokaisen Metsästäjä-lehden kannesta kanteen aina siitä asti kun lehti rupesi ilmestymään. Se 17 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 17 5.1.2021 11.37
• Nuoret mukaan Lammilla Lammin riistanhoitoyhdistys järjesti elo-syyskuussa nuorille suunnatun kolmiosaisen tapahtuman, johon kuului haulikkoammuntakoulutus, kyyhkynmetsästyskerta ja sorsastusilta. teksti ja kuvat Karlo Ruotsalainen T apahtuman ensimmäinen osa oli haulikkoammuntakoulutus, joka järjestettiin 12. elokuuta Jahkolan ampumaradalla. Aluksi oli teoriaosuus, jossa kouluttajana toiminut Teppo Koskue kertoi haulikkoammunnan perusteista, aseen sopivuudesta ja turvallisuusasioista sekä esitteli eri haulikkotyyppejä ja niiden eroja. Kun teoria oli käyty, ammuimme kuviot tauluun eri patruunoilla ja tutkimme supistuksen ja patruunan vaikutusta osumakuvioon sekä upotukseen. Kiekkojen ammunnan aloitimme paikallaan olevista kiekoista, jonka jälkeen kokeilimme ampua myös poispäin lentäviä kiekkoja. Koskue näytti mallia ja opasti osallistujia, jolloin kiekkoja saatiin tippumaan. Kuljettajina toimineet vanhat konkarit saivat myös kokeilla, vieläkö ne kiekot rikkoutuvat. Kyyhkynmetsästys Seuraavalla kerralla, 15. elokuuta, lähdimme hyödyntämään ammuntakoulutuksessa opittuja taitoja käytännössä. Suuntasimme Lammin toiselle puolelle Lieson Erä ry:n maille jahtaamaan sepelkyyhkyjä. Kokoonnuimme kodalla, jossa nuotion ääressä kävimme läpi metsästykseen liittyvät asiat ja jaoimme passipaikat. Siirryimme passiin hernepellon laitaan, johon viritimme suojaksi naamioverkot ja jäimme odottamaan. Kyyhkyjä näkyi illan aikana suhteellisen paljon, mutta ne osasivat pysytellä juuri oman haulikkoni kantaman ulkopuolella. Saalis jäi itseltäni täten vähänlaiseksi, mutta muilla oli parempi onni. Ainakin opimme yhden tärkeän opin metsästyksestä; saalista ei oteta, se saadaan. Sorsastus Viimeinen kerta järjestettiin syyskuun alussa Iiro Taavelan kosteikolla sorsastuksen merkeissä. Ilta aloitettiin käymällä nuotion äärellä läpi sorsastuksen lainsäädäntöä ja eettisyyttä Lammin riistanhoitoyhdistyksen Marko Muuttolan johdolla. Menimme lammen rantaan passiin ennen hämärän tuloa, jotta ehdimme laittaa kaikki valmiiksi. Sovimme, että ampumasuunta on vain eteenpäin yläviistoon. Teppo Koskue näyttää mallia kiekkojen tiputukseen. 18 Metsästäjä 1/2021 Nu rten toimitus BookME0121.indb 18 5.1.2021 11.37
• REETTA HOKKANEN Kirjoittaja on lukiossa opiskeleva innokas koirametsästäjä Suomussalmelta. ”Metsästän koirilla kaikenkarvaisia eläimiä hirvistä luolapetoihin” Viisaampi väistää K auden syysjahdit tulivat ja menivät. Onnistumisia ja epäonnistumisia koki varmasti moni metsästystä harrastava. Syksyn edetessä eräs asia alkoi kuitenkin häiritä minua toistuvasti. Olin eräänä alkukauden iltana käyttämässä nuorta jämptiäni metsässä. Kuskina toiminut isäni jäi autolle ja minä ja Masi suuntasimme metsään. Koira lähti hakulenkille, joten hipsin takaisin autolle. Isä kertoi, että tien päähän oli ajanut toinen metsästäjä, joka oli ollut väkisin tunkemassa omaa koiraansa samaan alueeseen. Isän pyynnöstä hän kuitenkin luopui aikeestaan. Samanlaisia tilanteita jatkui pitkin syksyä myös muiden jahtien kanssa. En voi kuin ihmetellä, minkä takia monet metsästäjät vaarantavat pitkin jahtikautta tietoisesti oman, koiriensa ja muiden metsästäjien turvallisuuden. Koskaan ei voi tietää, kuinka tuntematon koira käyttäytyy kohdatessaan toisen koiran tai sitä missä sen ohjaaja liikkuu. Esimerkiksi teeriä kytätessä on ehdottoman tärkeää tietää ampumalinjat ja kielletyt suunnat. Se käy mahdottomaksi, jos tullaan väkisin paikkaan, jossa tiedetään jo olevan muita metsästäjiä. Joillakin alueilla on myös yleistä, että oma koira päästetään toisen koiran haukulle ja joskus sen lisäksi myös ammutaan toisen koiran haukusta löytynyt eläin oman koiran nimissä. Mielestäni tuollainen itsekkyys, lihanhimo ja ylimielisyys ovat omiaan pilaamaan kaiken mukavan koko metsästysharrastuksesta. Eikö meidän pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, eikä vain sytytellä omia nuotioita. Toivoisin jokaisen miettivän omaa toimintaansa, jotta kaikkien metsästäjien ja koiriemme, sekä muiden luonnossa liikkujien turvallisuus, sekä mukavat jahtihetket olisi taattu. Jos suunnittelemassasi jahtipaikassa on jo joku muu, tule seuraavana päivänä uudestaan ennen muita tai valitse uusi paikka. Vaihtelu virkistää, myös metsästyksessä! Paikalla oli sorsien löytymistä helpottamassa myös noutava koira, jonka toimintaa saimme seurata. Illan hämärtyessä sorsia alkoi lentelemään paikalle ja sitten niitä näkyikin jatkuvasti pimeän tuloon saakka. Saimme tiputettua yhteensä neljä heinäsorsaa. Montaa enempää emme olisi ampuneetkaan, sillä näin oli sovittu liiallisen kertaverotuksen estämiseksi. Mistä kaikki lähti Jahdin päätteeksi istuimme vielä iltaa nuotion äärellä jutustellen. Taavela kertoi, että idea nuorisotapahtumaan oli tullut jo vuosi sitten. He olivat sorsajahdin päätteeksi miettineet, ettei heillä ollut nuorina tällaista mahdollisuutta sorsastukseen kuin nyt. Joku oli sitten heittänyt ajatuksen sorsanmetsästyskoulutuksesta, ja idea oli jäänyt elämään. He olivat ottaneet lopulta yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen, joka innostui ideasta. Sorsanmetsästyskoulutuksen lisäksi päätettiin järjestää myös kyyhkynmetsästysja ampumakoulutuskerta. – Minulle jäi todella positiivinen kuva illasta. Se meni paremmin kuin hyvin, etenkin kun katsoi toimintaa. Nuoret toimivat erittäin fiksusti, eikä tullut mitään moitittavaa, Iiro Taavela totesi jahdin päätteeksi. Kaikilla kerroilla mukana olleen Juho Nokkosen mielestä tapahtumat olivat hyödyllisiä ja niissä oli mukava käydä. Hän saikin tiputettua illan ensimmäisen sorsan, ja vielä täydellisellä laukauksella. Toivottavasti tällaisia tapahtumia järjestetään myös jatkossa. Läheskään kaikilla nuorilla ei ole muulloin mahdollisuutta päästä mukaan jahtiin, tai näkemään erilaisia metsästysmuotoja. Marko Muuttola opastaa heinäsorsan sukupuolen ja iän tunnistamista. K lumni 19 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 19 5.1.2021 11.37
• M olemmissa harrastuksissa tulee hallita hermonsa eli luottaa omaan suoritukseensa, eikä antaa ulkopuolisten tekijöiden vaikuttaa. Jos epäilee taitojaan kauriin pysähtyessä täydelliselle etäisyydelle ja täydelliselle paikalle, saattaa kauris niiden muutaman sekunnin aikana huomata metsästäjän ja juosta takaisin metsään. Samalla tavalla urheiluammunnassa laukaisun tulos voi muuttua 10,6:sta 9,8:aan. Kun 10 m ilmakiväärissä kympin halkaisija on 0,5 mm, erot ovat todellisuudessa pieniä. Ne silti määrittävät, miten kilpailussa sijoittuu. Itsestään ei tule myöskään luulla liikoja. Jos metsästäessä ampuu ilman varteenotettavaa mahdollisuutta tappavaan osumaan, saattaa tulla ampuneeksi kokonaan ohi tai vielä pahempaa haavoittaneeksi riistaeläintä. Lievästi haavoittanutta osumaa ei välttämättä edes huomaa verijäljistä. Tukevat toisiaan Olen itse aloittanut metsästyksen jo pienenä. Siirryin sitä kautta harrastamaan myös urheiluammuntaa. Yksi ensimmäisistä urheiluammuntaan liittyvistä kokemuksista tuli nimenomaan metsästysseuran kautta, kun harjoittelimme ryhmässä haulikkoammuntaa skeet-radalla. Vaikkei skeet ollutkaan omin lajini, sain urheiluammunnasta kokemusta. Minulle kivääriammunta on aina ollut hauskaa ja kiinnostavaa, joten nykyään kilpailen 10 m ilmakiväärissä kansallisella tasolla. Suomen Ampumaurheiluliiton sivuilta löytyy lajiesittelyvideoita ja lista ampumaseuroista, jos urheiluammunta kiinnostaa. Oman kokemukseni mukaan metsästyksestä on aika helppo siirtyä harrastamaan myös urheiluammuntaa, sillä ennen metsästyskautta ja sen jälkeen ammunnan harjoittelu on todella tärkeää. Tekniikan, liipaisun, psyykkisen puolen ja monen muun asian hallitsemisen parantaminen on palkitsevaa. Jos on kilpailuhenkinen, niin urheiluammunta on metsästyksen rinnalle hyvä harrastus. Senkin kautta pystyy kokemaan onnistumisen tunteita ja löytämään uusia ystäviä. Sekä metsästyksessä että urheiluammunnassa käytetään asetta, luoteja tai patruunoita ja suoritus riippuu vain itsestä. Metsästyksessä palkintona on esimerkiksi liha ja siitä tehty herkullinen ateria, kun taas urheiluammunnan kilpailuissa se voi olla vaikkapa mitali. teksti Elisabeth Mattsson kuva Jari Soikkeli Metsästys ja urheilu ammunta – jotain samaa, jotain erilaista 20 Metsästäjä 1/2021 Nu rten toimitus BookME0121.indb 20 5.1.2021 11.37
• Hyvän riistakameran avulla oppii tunnistamaan ruokinnalla käyviä eri peurayksilöitä. Peurajahdin ”pro tips” Tehostamalla sekä kyttäysettä ajojahtia yksinkertaisten vinkkien avulla saadaan jahtiin enemmän vaihtelua sekä onnistumisia. teksti ja kuva Lauri Liuko 1 käytä ruokintapaikkaa hyväksi. Hyvä ruokintapaikka pitää peurat alueella, ja näin ne myös jäävät todennäköisemmin alueelle vasomaan. Se turvaa jatkuvuutta harvemman kannan alueella. Hyvin suunnitellun ruokinnan etuna ovat parempi mahdollisuus saaliiseen, mahdollisuus valita saaliseläimet, mahdollisuus kytätä turvallisessa ampumapaikassa sekä peurojen käytöksen tunteminen. Hyvän ruokintapaikan luota on myös helppo käynnistää ajojahti, joka todennäköisemmin johtaa ainakin ajoon ja parhaimmillaan kaatoon saakka. 2 tarkkaile alueesi peuroja. On metsästäjän itsensä etu, että tuntee oman metsästysalueensa, sekä sen peurakannan hyvin. Seuraamalla peurojen ruokintapaikkoja, kulkureittejä sekä makuupaikkoja saadaan arvokasta tietoa, joka auttaa metsästäjää myös käytännön jahtitilanteessa. Tuntemalla peurat osataan passiin mennä oikeisiin paikkoihin, perustaa ruokinnat oikein ja lisäksi arvioida, mihin aikaan peurat alueella liikkuvat. 3 hanki tarvittavat apuvälineet. Metsästyksen ei kuulu olla liian helppoa, eikä täynnä tekniikkaa. On kuitenkin järkevää panostaa joihinkin teknisiin apuvälineisiin, kuten riistakameraan tai hyvään kiikaritähtäimeen. Riistakameran avulla ruokinnan seuraaminen on vaivattomampaa, sillä etenkin lähettävän riistakameran avulla metsästäjä pystyy lähes reaaliajassa seuraamaan peurojen tulemisia ja menemisiä. Kiikaritähtäin puolestaan kannattaa sovittaa käyttötarkoituksen mukaan, mutta hyvällä yleiskiikarillakin pärjää erittäin pitkälle. Jos peurajahdin pääpaino on kyttäyksessä, kannattaa kuitenkin etenkin kiikarin valovoimaisuutta miettiä. Ajojahdissa pärjää mielestäni lähes kiikarilla kuin kiikarilla, punapistetähtäimestä suureenkin ”kyttäyskiikariin”. 4 Pidä hauskaa jahdissa. Arvosta kokemiasi hetkiä sekä saamiasi saaliita, ne kaikki ovat ainutkertaisia! jahtivahti.fi Hankkijan myymälöistä ja hyvin varustelluilta jälleenmyyjiltä. SUOSITUIN KOIRANRUOKA Suomen Pidetyt Jahti&Vahti-kuivamuonat ovat olleet suomalaisten kestosuosikkeja jo pitkään. Tuhannet ihmisten parhaat ystävät nauttivat niitä päivittäin ja voivat hyvin. Jahti&Vahdin lihaisat ja vehnättömät täysravinnot soveltuvat täydellisesti koirien ruokavalioon, erilaisiin tarpeisiin ja kaikkiin elämänvaiheisiin. Valitse taattua laatua erinomaisella hinta-laatusuhteella. Parasta koirallesi. Energia | Extra Energia | Kana ja Riisi | Junior | Kevyt Lammas ja Riisi | Pentu | Viljaton | Liha-ateria BookME0121.indb 21 5.1.2021 11.38
• M etsästys ei tapahdu aina harvaan asutuilla alueilla. Itseasiassa moni riistalaji viihtyy paremmin lähempänä maatalousalueita, ja onpa kotoinen hirvikantamme aikanaan lähtenyt kasvuun ihmisen kädenjälkien myötä laajempien hakkuiden synnyttämien taimikoiden seurauksena. Metsästys asuttujen alueiden laitamilla, ja joskus jopa niiden sisällä olevilla viheralueilla, poikkeaa monessa seikassa metsästyksestä kauempana asutuksesta. Huolimatta erityishaasteistaan, pääsee metsästyksestä nauttimaan paikoitellen hyvinkin täysimääräisesti. Parhaimmillaan kaupunkilainen voi siirtyä lähimmälle metsästysalueelle polkupyörällä. Urbaanin metsästyksen erityispiirteet Metsästettäessä on aina, aseesta riippumatta, huomioitava turvalliset ampumasektorit ja takavaara-alue. Metsästystä kaupungissa Saattaa olla yllätys, että urbaanien asutusalueiden sisällä ja laitamilla viihtyy tiheitäkin riistaeläinkantoja, joita myös metsästetään. teksti ja kuvat Antti Saarenmaa Tiheämmin asutulla alueella näiden piirtämät rajat ovat entistä tiukempia ja niistä poikkeaminen johtaa usein takuuvarmaan vaaratilanteeseen. Asutulla alueella liikkuu myös suuremmalla todennäköisyydellä muita kulkijoita, joten metsästysseuran ja jokaisen yksittäisen metsästäjän on osattava huomioida maa-alueen muut käyttäjät. Ja osattava mukautua realiteetteihin, vaikka metsästys edustaisikin samanarvoista maankäyttöä. Käytännössä muiden toimijoiden huomiointi sujuu parhaiten esimerkiksi sopivia metsästysaikoja suunnittelemalla ja yleisellä harkinnalla. Vaikka riistalaukaus olisikin suunnattu oikein sektorin sisälle ja sektori varmistettu turvalliseksi, ulkoilija voi hätkähtää laukauksen ääntä. Pelisilmän käyttö ja tarvittaessa ystävällinen ja fiksu esiintyminen johtavat kaikkien osalta sujuvaan ja miellyttävään lopputuloksen. Moni ei-metsästävä ulkoi22 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 22 5.1.2021 11.38
• lija arvostaa metsästäjien panosta ja tunnustaa puhtaan lähiruoan merkityksen. Metsästystavat Urbaanien metsästyskelpoisten alueiden keskimääräinen kokoluokka on usein selkeästi tavanomaisen metsästysseuran alueita pienempi. Alueet ovat mahdollisesti vilkkaasti liikennöityjen teiden halkomia ja riistaeläimet saattavat majailla pienillä viheralueilla asutuksen keskellä. Vahtimismetsästys on usein turvallisuusseikkojen Kaupunkien metsäkauriskanta on paikoitellen hyvin runsas. kannalta helpommin organisoitavaa ja hallittavaa, joskin osa alueista voi olla perusteltua metsästää ajoittain ajojahtina. Metsästystä suunnitellessa on käytettävä erityistä harkintaa, sijoitettava houkutteluruokinnat vilkkaasti liikennöidyt tiet huomioiden, pohdittava soveliaat paikat koiran irtipäästämiseen, suunniteltava ajosuunnat ja aseteltava passipaikat hyvin täsmällisesti. Koiran siirtyminen pois metsästysalueelta tarkoittaa valitettavan usein myös kasvavaa liikennevahinkoriskiä. Millä aseilla? Metsästys urbaaneilla alueilla onnistuu aluekohtaisesti kaikilla metsästysasetyypeillä takavaara-alueet, ampumasektorit ja mahdolliset äänihaitat huomioiden. Luonnollisesti metsästyslain vaatiman vähintään 150 metrin välimatkan asuttuihin rakennuksiin täytyy toteutua. Metsästys urbaaneilla alueilla onnistuu aluekohtaisesti kaikilla metsästysasetyypeillä takavaara-alueet, ampumasektorit ja mahdolliset äänihaitat huomioiden. Suurin osa passipaikoista on nostettu korostetun ylös, jotta luoti tai nuoli pysähtyy mahdollisimman lähelle riistaeläimen taakse. Mitättömältäkin tuntuvat peltotilkut tai niittylohkot ovat täynnä elämää illan pimentyessä ja tienoon rauhoittuessa. 23 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 23 5.1.2021 11.38
• iltalenkkiä kävelevä pariskunta säikäytä sitä pois. Kauris odottaa hetken varmistuakseen havainnoistaan ja siirtyy nuolukiven viereen. Kauriin asettuessa sopivasti, viritän jousen ja lähetän nuolen matkaan. 30 metrin pakolaukan jälkeen kauris tuupertuu niitylle. Raportoin tapahtumasta seurani jäsenille ja kaivan vetonarun repusta. Päästessäni autolle on hämärää. Nostan kauriin takakontissa olevaan pulkkaan, vedän peitteen päälle ja suuntaan kohti lahtivajaa. Tämän passipaikan lähistöön en halua jättää kauriin sisälmyksiä, vaan käsittelen kauriin mieluummin “pyöreänä” kinnerpuuhun nostettavaksi ja otan sisukset vasta sen jälkeen siististi ulos, maksan ja sydämen talteen ja hyödyntämättömät osat asianmukaisesti hävitettäväksi. Supikoiria alueella piisaa, mutta niiden pyytämisessä pyritään käyttämään syötitystä, joka ei herätä ulkoilijoissa samanlaista inhoa kuin metsästetyn saaliseläimen hyödyntämättömät osat joskus ovat tehneet. Metsästystapahtuma ei vedä vertoja erämaaseikkailulle eikä ympäristö pohjoisen koskemattomalle luonnolle, mutta toi yhtä kaikki laadukasta sisältöä pakastimeen ja ruokapöytään, ja antoi hetken myös omien ajatusten läpikäynnille ja päivän kiireistä palautumiselle. Kytistelyä Espoossa Mikäli laukausääni ei ole ongelma, haulikko on helppokäyttöisyytensä ja haulien lyhyen takavaara-alueen vuoksi erinomainen valinta. Tiheämmin kuljetuilla alueilla säikähdysten välttämiseksi vaimennetut aseet tai metsästysjousi ovat kuitenkin usein parempia. Metsästysjousen takavaara-alue on mitätön verrattuna kivääriin, eikä sen käyttäminen aiheuta havaittavaa meteliä tai häiriötä lähelläkään sijaitsevalle asujaimistolle. Kivääriä käytettäessä kaliiperija luotivalintaan vaikuttavat usein niiden toiminta riistaeläimessä. Metsästettävän riistaeläimen liha on arvokasta, mutta paikoitellen on suotavaa, että läpäisy on hallittua ja riistaeläimen pakomatkan pituus ennalta arvattava. Miksi urbaaneilla alueilla metsästetään? Metsästystä toteutetaan monen suuremman kaupunkimme laitamilla ja jopa sisällä paikallisten metsästysseurojen toimesta ympäri Suomea. Yhtenä tunnetuimmista esimerkeistä lienee Helsingin citykani-populaation rajoittaminen 2000-luvun alussa jousimetsästyksen keinoin. Mutta yhtä lailla kaupungeissa, siirtolaja taimikkopuutarhoilla, keskuspuistoissa ja rivitalolähiöissä viihtyvät metsäkauriit, rusakot ja pienpedot. Niiden metsästäminen, kulkureitteihin ja ruokailualueisiin vaikuttaminen ja seuranta ovat paikoitellen hyvin tärkeää toimintaa. Populaatioiden sijoittuminen vilkkaasti liikennöidyille alueille kun tarkoittaa kasvavia liikennevahinkojen riskejä. E spoossa sijaitsevassa metsästysseurassamme omatoiminen metsästys tapahtuu pääsääntöisesti vahtimismetsästyksenä, jota varten seura ylläpitää noin tusinaa erilaista passipaikkaa osa avotorneissa, osa puuta vasten nojaavina tikaspasseina ja osa maan tasalla syrjäisemmän pellon laidassa. Tässä eräs omakohtainen kokemus: Passipaikkojen varaustilanne katsotaan kalenteristamme, joten valitsen sieltä mieleiseni vapaan paikan. Ennen passiin siirtymistä ilmoitan itsestäni poliisin tilannekeskukseen siltä varalta, että joku ulkoilijoista säikähtää metsästysasuun pukeutunutta metsästysjousta kantavaa hahmoa. Tilannekeskuksessa on ajantasainen tieto alueella metsästävistä, jolloin mahdolliset ilmoitukset osataan käsitellä ja tarkistaa asianmukaisesti. Siirryn alueelle, tervehdin autolta poistuessani paria vastaantulevaa koiranulkoiluttajaa, joista toisen kanssa vaihdan hyväntahtoisen sanasen metsäkauriiden määrästä alueella, ja siirryn rauhallisesti passiin. Illan hämärtyessä ulkoilijoiden määrä vähenee ja ympäristö hiljenee. Lähimpään tiehen on noin 300 metriä ja kehätien kumina siintää taustalla. Ei varsinaista erämaatunnelmaa, mutta jahdin jännitys hiipii siitä huolimatta esiin. Värien muututtua jo sinertäviksi passipaikkaani saapuu hiljakseen nuori metsäkauris, laiduntaen kulkiessaan satunnaisesti. Se suuntaa kohti nuolukiveä välillä ympäristöstään kuuluvia, kaukaisempia ääniä kuunnellen ja tarkkaillen. Se on tottunut ympäröivään maailmaan ja sen ääniin, eikä niityn toisella reunalla Jousikauris Espoosta. 24 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 24 5.1.2021 11.38
• Metsästäjä liitto 100 vuotta M etsästäjäliiton uudistettu metsologo saa juhlavuoden ajaksi päivitetyn, kullanvärisen ilmeen. Tunnukseen lisättiin pystyyn aseteltu numero 100, jonka yhteen kiinnitetyt nollat muodostavat haulikon piippujen päät jyvineen. Historiaa myös modernisti Liiton historiikin kirjoittaa tohtori Tero Halonen, ja se julkaistaan keväällä 2021. Eräneuvos Juha K. Kairikon kirjoittamasta Seitsemän vuosikymmentä metsästykselle -kirjasta otetaan rajoitettu uusintapainos. Molemmat kirjat voi tilata julkaisemisen jälkeen Eräkontin verkkokaupasta. Myös diginatiiveille avataan loppukesästä 2021 verkkosivusto yhteistyössä Suomen Metsästysmuseon kanssa. Liiton jäsenjulkaisun Jahti-lehden ja sen edeltäjät Urheilumetsästys ja Suomen Metsästäjä ja sitä edeltävät jäsenjulkaisut vuodelta 1921 asti digitoidaan kaikille jäsenille luettavaksi OmaMetso -palveluun. Muita tapahtumia Jos korona-tilanne sallii, osallistuu liitto erämessuille ja 5-7.11. järjestetään koko maan kattavat juhlapeijaiset. Heinäkuun 22.–25. päivä on tarkoitus järjestää Metsästysammunnan SM-kilpailut Lopella. On aika muistaa jäseniä Juhlavuoden aikana myönnetään Metsästäjäliiton nykyisten ansiomerkkien, -viirien ja kunniajäsenyyksien lisäksi juhlavuotta varten laadittuja ansiokirjoja. Esityksen ansiokirjan myöntämisestä voi tehdä jokainen Metsästäjäliiton jäsenorganisaatioon kuuluva henkilö. Tuotteita Juhlavuoden arpajaiset lasketaan liikkeelle heinäkuussa, joihin osallistumalla voi tukea liiton toimintaa. Vuonna 20221 lanseerataan liiton logolla varustettuja tuotteita. Yhteistä eräpolkua juhlistamaan on kehitetty Laitilan Wirvoitusjuoma -tehtaan kanssa Metsästäjä-olut. Sitä on saatavissa hyvin varustelluista kaupoista kautta maan. Kysy lähimmältä kauppiaaltasi ja pyydä tilaamaan, vaikka seurasi tarpeisiin. Ruokavirasto_Metsästäjä_nro1_2021_K.indd 1 31.12.2020 16.16.58 PB Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 25 5.1.2021 11.38
• Hirvijahdissa koiran koko ei ratkaise kaikkea. Metsästäjä 1/2021 26 BookME0121.indb 26 5.1.2021 11.38
• H aukku kiihtyy ja pian sekä korva, että puhelimen näyttö kertovat ajon lähteneen. Länsirannikolla Kasalanjoen metsästysseuran mailla on kokoon­ nuttu maanantaijahtiin. Vasoja uupuu kaato­ tavoitteesta vielä useampi ja niitä olisi tarkoitus yrittää. Oikea ajoeläin Ajo lähtee passin takaa ja pieni mutta asiansa osaava passivitja levittäytyy uuteen paikkaan. – Sen verran kiihkeää, että lähituntumassa ollaan, kuulostelee koiranohjaaja Ari Viertola haukkua. Pian kuitenkin tulee tieto, että ajossa onkin ruskea, siis val­ kohäntäpeura. Metsätieltä löytyy tuoreet keskikokoisen peuran pakojäljet. Tämä on tuttu haaste ”kaiken riistan” koirilla met­ sästäville. Hyvin haisevat jäljet tai havainto elävästä hirvestä auttavat ratkaisevasti, kun halutaan koiran varmasti lähtevän oikean riistan perään. Toki kaikki eivät pane pahakseen, vaikka välillä ajossa onkin sinä päivänä väärä laji. Ajon kuuntelu ja jonkin eläimen HIRVENMETSÄSTYSMUODOT, OSA 8 Hirveä ajavalla koiralla Hirvieläintä ajavan koiran maksimi säkäkorkeus nousi hiljattain 28 sentistä 39 senttiin. Laki­ muutoksen taustalla oli halu kasvattaa innostusta erityisesti pienten hirvieläinten koirapyyntiin ja samalla lisätä tarkoitukseen soveltuvien koirien määrää. Hirvipuolella jahtiin käytetyt rodut ovat pysyneet perinteisellä ”pystyt korvat ja kippurahäntä” ­linjalla, mutta nyt myös useammalla luppakorvalla on mandaatti karata hirven hajuille. teksti ja kuvat Joni Saunaluoma 27 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 27 5.1.2021 11.38
• näkeminen kun kuitenkin lähtökohtaisesti lämmittävät passittajaa. – Tärkeintähän on, että koira pysyy pääasiassa oikealla eläimellä, miettii Ari, jonka porukan metsästäjät kokevat mäyräkoiran ajon mukavana vaihteluna perinteisten hirvikoirien rinnalla. Hirvijahti ei ole rodusta kiinni Tässä seurassa enemmistö saaliista saadaan toki pysäyttävillä koirilla, mutta usein joku jahtiporukasta jo puolen päivän aikaan kyselee, että eiköhän laiteta ”mäykkykin” metsään hakemaan. Muista ajavista roduista porukalla ei olekaan vielä kokemusta. Eri tavoin työskentelevät koirat täydentävät toisiaan. Joissain tilanteissa ilmavainuinen koira ei vain löydä hirviä, vaikka riistakameran kuvan perusteella sellaisia pitäisi alueella olla. Silloin jälkivainuinen ajava voi saada eläimet nopeastikin jäljitettyä ja liikkeelle. Lisäksi mahdollisuus karkkohirviin kasvaa, kun koira antaa metsässä ääntä. – Tuntuu, että hirvet väistävät haukkuvaa koiraa, jolloin ne saattavat erehtyä jonkun passiin, pohtii Ari. Haavakkotilanteessa jäljitysliinan päähän valikoituu yleensä se rauhallisesti etenevä koira. Usein saa ampua seisovaa hirveä Ajavan koiran työskentely eroaa selvästi pysäyttävästä. Ajossakaan hirven ei kuitenkaan ole tarkoitus juosta kovaa ja kauas. Ihannetilanteessa ajo on jälkitarkkaa ja rauhallista. Haukusta pystyy päättelemään koiran etäisyyden ajettavaan ja herättelystä, milloin yöjälki on löytynyt. Hirvi liikkuu samaa vauhtia koiran kanssa ja ampumatilanteet ovat hyvin ennakoitavissa. Ari toteaakin, että usein saa ampua seisovaa hirveä. – Hirvi pystyy haukusta kuulemaan koko ajan koiran lähestymisen, jolloin se etenee rauhallisesti, eikä lähde niin helposti vauhdikkaaseen pakoon. Monen lyhytjalkaisen koiran omistajalle herää epävarmuus, miten koira pärjää hirven kanssa, kun hirvi ei lähdekään ajoon. Monet kookkaampienkin rotujen edustajat ovat hirven aiheuttamaan sorkaniskuun kuolleet. – Koiralle tärkeää olisi pitää riittävä hajurako itse kohteeseen, jolloin riski hirven tallomaksi tulemiselle oleellisesti vähenee. Toisaalta jokaisen koiranohjaajan on viime kädessä itse tunnettava ohjattavansa työskentelytapa ja arvioitava riskit, päättää Ari. Hirveä ei ala löytyä, joten Ari päästää harmaansakin hakemaan. Matala, hitaammin etenevä koira soveltuu parhaiten pienemmille ja rikkonaisemmille metsäalueille, joissa hakualue ei ole kovin laaja; varsinkin silloin, jos tuoretta jälkeä ei ole tarjolla. – Yllättävän hyvin hirviin leimautunut hitaamminkin etenevä koira silti hirven hakee. Tänä päivänä hirvet tuntuvat olevan kuitenkin hukassa, mutta sitähän jahti välillä on. Takaluukusta löytyy hirvikoiraa ja ”hirvikoiraa”. 28 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 28 5.1.2021 11.38
• Surkeiden metsästäjien seurue O lin marraskuussa ystäväni kanssa retkeilemässä. Myöhäisestä vuodenajasta huolimatta tarkoituksemme oli yöpyä laavulla, suosihan sää luonnossa liikkujia. Retkeilyalue oli hiljainen. Laavulla ehdimme jo luulla olevamme ainoat yöpyjät, kunnes illan pimentyessä paikalle pärähti kahdeksan miehen seurue kimpsuineen ja kampsuineen. Herraseurue oli juhlistamassa yhden osallistujan 50-vuotispäiviä ja varustus sen mukainen. Ei siitä sen enempää. Ampumasta oltiin tulossa, olihan seurueessa muutama henkeen ja vereen metsästäjä. Mutta eivät suinkaan kaikki. Ja illan mittaan kävi selväksi, että laavulle oli sattunut monen sortin metsästäjää, huonoa ja vähän parempaa. Suut alkoivat suoltaa juttua metsästyksestä ja aseista. Kiväärit ja haulikot paukkuivat, ruuti haisi ja luontokappaleet pääsivät hengestään. Jäimme tuota pikaa metsästäjäkuplan ulkopuolelle, minä, ystäväni ja osa seurueesta. Ja syystä: pyssymiesten jutut olivat poskettoman huonoja, osin jopa sivistymättömiä. Parilla metsästäjiksi itseään kutsuvilla oli jopa otsaa laskea ventovieraiden kuullen toistuvasti leikkiä metsästysonnettomuudesta, jossa maastopyöräilijä pääsi hengestään. Minua ei naurattanut, pikemminkin päinvastoin. Ilta pimeni, jutut muuttuivat levottomimmiksi. Kuulimme, että sorsastaessa lajitunnistus tapahtuu vasta maassa. Ja kuinka hienolta tuntuu katsoa kiikaritähtäimen läpi kaurista ja losauttaa eläintä silmien väliin. Ja sitä rataa. Metsästyksen eettisyys, saaliin kunnioittaminen ja turvallisuudesta huolehtiminen ei herroja tuntunut juuri kiinnostavan. En metsästä, mutta tunnen paljon metsästäjiä. Arvostan heitä ja heidän harrastustaan. Tuntemani metsästäjät ovat pääosin fiksua porukkaa. Tämä seurue ei ollut, eivät ainakaan kaikki. Laavulle oli eksynyt pari-kolme varsin surkuhupaisaa metsästäjää, jotka olivat huono käyntikortti hienolle harrastukselle. JARI RAUHAMÄKI luonnossa liikkuva toimittaja, joka tähyilee eläimiä kameran, ei kiikaritähtäimen läpi. RIISTANHOITAJA Luontoalan ammattitutkinto, 150 osp • Monimuoto-opetusta, sopii työn ohella suoritettavaksi. • Laaja tietoja taitokoulutus jokaiselle opiskelijalle henkilökohtaisten koulutustarpeiden mukaan. Tule opiskelemaan! Lisätietoja: Teemu Keränen p. 040 747 7234 teemu.keranen@brahe.fi www.riistalinja.info Satunnainen r tkeilijä BookME0121.indb 29 5.1.2021 11.38
• Suurilla saarilla supikoiran poistossa on Viivin kovasta sorkkajahtivietistä haittaa. Saalista kuitenkin saadaan. 30 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 30 5.1.2021 11.38
• V iivi on innokas apuri vieraspetojen metsästyksessä etenkin saaristossa. Se ajaa myös peuroja, sopeutuu lapsiperheen arkeen ja pitää isäntänsä liikkeessä. Samalla sen taito mennä minkkien ja supikoirien perässä läpi tiheiden saaristokatajikkojen kasvaa. – Viivin kanssa metsästäminen on jatkuvaa yhteistyötä ja koulutusta. Saksanmetsästysterrieri käy metsästystilanteessa helposti kovilla kierroksilla ja innokkuuden oikea kanavointi on koulutuksessa iso haaste. Monitoimiosaaja ei saa olla monitoimikoheltaja. Tässä oppii sekä koira että isäntä, Toivola naurahtaa. – Viivi on vielä nuori. Edellinen sakuni Kelmi eli yli kaksitoistavuotiaaksi. Viimeinen saaristojahti päättyi sen osalta onnettomuuteen. Koira oli yli 150 hehtaarin saaressa kateissa kolme päivää. Todennäköisesti se oli jäänyt jumiin johonkin luolaan. Myöhemmin selvisi, että asentohermot olivat menneet poikki selässä, eikä Kelmi siitä enää oikein toipunut. Viivi puhkuu metsästysintoa. Se tutisee innoissaan huomatessaan, että jotain on tekeillä ja tapahtumassa. Se on yhtä innoissaan haistaessaan minkin saaristossa kuin napatessaan kotipellon reunalta peuran tai hirven hajujäljen. Tutkapanta kaulassaan se ryntää perään. Isäntä seuraa koiran sijaintia ja liikkeitä. Koira johtaa saaliin luo tai ajaa saaliin metsästäjän luo. Ihannetilanteessa kaikki ovat tyytyväisiä. – Koulutukseen pitää varata aikaa ja toistoja pitää jaksaa tehdä. On tärkeää, että koiran kouluttaja on kriittinen myös omaa koiraansa kohtaan. Ei kannata sortua yltiöpäiseen kehumiseen. On varmaa, ettei Viivistä tule Kelmin veroista minkkispesialistia, koska aikaa riittävään harjoitteluun ei ole. – Sen sijaan se saa yltäkylläisesti peurankarkotusharjoitusta, ja siinä se alkaa olla jo rutinoitunut. Passaa perheisiin Ensimmäiset saksanmetsästysterrierit tulivat Suomeen vasta 1970-luvulla. Se on ärhäkkä, temperamenttinen ja sinnikäs rotu, joka vaatii jatkuvaa liikuntaa. Rodun luonnetta on jalostettu niin, että se on myös erittäin hyvä seurakoira, joka viihtyy ihmisten kanssa ja lapsiperheissä. – Meidänkin perheessä on kaksi koululaista ja omakotitalossa käynnissä perusteellinen remontti. Onneksi ympärillä on peltoa ja metsää. Viivi viihtyy ja pitää meidät sopivasti vauhdissa, Mikko Toivola naurahtaa. Viivi kuulee kommentin ja ryntää välittömästi pallopeliin kuusivuotiaan Visan kanssa. Pienessä on tehoa – Pieni ärhäkkä ja innostunut koira on mainio vieraspetojen pyynnissä. Se jaksaa seurata hajujälkiä saariston kivikoissa ja löytää minkkien jäljet tiheiden katajikkojen alta. Saariston kivikoissa ja luolissa pienistä koirista on iso ilo, Toivola sanoo ja rapsuttaa innokasta pyyntikaveriaan. Hän kertoo saaristokokemuksista ja kehuu metsästyskaverinsa jaksamista. TERRIERI APUNA VIERASPETOPYYNNISSÄ Metsästäjän monitoimi­ apu purisee intoa Murinaa, ärinää ja innokasta puhkuntaa. Mikä kannon alla luuraakaan? "Se on kestävä ja kiihkeä, mutta myös omalla tavallaan helppohoitoinen, kuvailee VarsinaisSuomen riistapäällikkö Mikko Toivola vähän yli kaksivuotiasta saksanmetsästysterrieriään Viiviä. teksti Hia Sjöblom kuvat Hia Sjöblom ja Tommy Arfman 31 Metsästäjä 1/2021 Koiran kanssa BookME0121.indb 31 5.1.2021 11.38
• – Pienen koiran iso etu on, että se vie vain vähän tilaa ahtaassa veneessä. Metsästäjän ja koiran yhteistyö perustuu paljolti siihen, miten isäntä osaa lukea koiraansa ja reagoida metsästyskumppanin virheisiin. Toivola kertoo esimerkin ajalta, jolloin pyydysti minkkejä tutkimustarkoituksiin Saaristomerellä. – Koirani Kelmi löytyi kyljellään maaten jumissa ison laakean kallionlohkareen alta. Minkki oli pujahtanut valtavan kivipaaden rakoon. Koira ei mahtunut perässä muuta kuin kyljellään. Periksiantamaton Kelmi tunki itseään raivokkaasti makuullaan lohkareen alle minkin hajun perään. Onneksi ehdin paikalle viime tipassa. Sain sen hännästä kiinni ja vedettyä takajaloista pois ennen kuin se olisi ollut tavoittamissa ja jumissa lohkareen alla. – Saariston minkkijahdissa on harvoin koiralle samanlaisia vaaratekijöitä kuin varsinaisessa luolapyynnissä. Selkein riski on liian innokas ampuja. Kivikossa säntäilevä pieni koira voi helposti harhautua ampumasektoriin. Koirien sijainti on tärkeä tietää, kun liipaisinsormi koukistuu. Saaristolintujen pelastaja Vieraspetojen pyynti on toimiva tapa huolehtia saariston hupenevien lintukantojen säilymisestä. Vieraspetojen kannat vaihtelevat ja niitä on pienennettävä, jotta linnut pärjäävät. Pyynnin on siis jatkuttava. – Saariston minkki on pieni ja ketterä verrattuna esimerkiksi nykyisiin tarhaminkkeihin. On aika turha syyttää nykyisiä turkistarhureita. Jos nykytarhalta pääsisikin karkuun minkki, eivät sen ominaisuudet saalistajana ole lähellekään luonnonminkin veroisia. Tarhaminkki on jalostettu suureksi suuremman turkiksen takia. Se ei ole tottunut hankkimaan ruokaansa itse. Se on oppinut ruokintaan, eikä juurikaan pysty saalistamaan luonnon lintuja. – Tämä kuvio ei kuitenkaan poista sitä, että saaristossa liikkuvat supikoirat ja minkit ovat vieraslajeja luonnossamme. On tärkeää, että niiden pyynti jatkuu. Siihen tarvitaan osaajia ja resursseja. – Kaikki metsästäjät tahtovat vähentää näiden vieraslajien määrää. Mutta kuinka moni oikeasti uhraa aikaansa niiden metsästämiseen? Kannat on saatava kuriin. Apuna täytyy olla nimenomaan tähän työhön koulutettuja koiria. Työn on jatkuttava, Toivola sanoo. Viivi katsoo isäntäänsä ja vapisee liikkeelle lähtemisen intoa. – Saksanmetsästysterrierin vahvuus on sinnikkyys. Kun sen riistavietin kanavoi oikeaan kohteeseen loppuu koiralta harvoin virta ennen isäntää. Lehtipuhallin on ehdoton työväline, kun Viivin ajama minkki hätistetään ulos kallionkolosta tai luolasta metsästäjän viimeisteltäväksi. Pienet koirat täydentävät loistavasti vieraspetojen torjunnassa käytettävää koiraarsenaalia. Minkä ne häviävät suuremmille hakuominaisuuksissa, ne korvaavat paikantamistehokkuudella ja mahtavalla venekäyttäytymisellään. KIMJAATINEN,LUONNON-JARIISTANHOITOSÄÄTIÖ 32 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 32 5.1.2021 11.38
• V iimeisen vuosikymmenen aikana susien aiheuttamia koiravahinkoja on korvattu keskimäärin 45 kertaa vuodessa. Keskimäärin 35 tapauksessa koira on kuollut ja 10 tapauksessa on korvattu eläinlääkärikuluja. Susien aiheuttamista kotieläinvahingoista koirat ovat korvausarvoltaan suurin vahinkoluokka. Vain suden aiheuttamia porovahinkoja korvataan koiravahinkoja enemmän. Korvaukset koostuvat pääosin kuolleen koiran korvausarvosta. Keskimääräinen korvaus kuolleesta koirasta on noin 3 500 euroa. Korvattavaan arvoon vaikuttavat koiran saavuttamat meriitit, kuten käyttöja muotovalion arvot. Erittäin menestyneellä yksilöllä korvaussumma voi nousta yli 10 000 euroon. Vähimmäiskorvaus on 800 euroa. Korvausarvo perustuu maaja metsätalousministeriön asetukseen eläinvahinkojen korvaamisessa käytettävistä käyvistä arvoista. Suden aiheuttamasta koiravahingosta voidaan korvata myös eläinlääkärikuluja. Korvaukset ovat pääosin alle 500 euroa, ja siten selvästi kuolleiden koirien korvausarvoja pienemmät. Vahingot jakaantuvat epätasaisesti Susivahingot painottuivat vuonna 2020 Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen ja eteläisen Susien aiheuttamat koiravahingot Suden aiheuttamia koiravahinkoja korvattiin vuonna 2020 noin 200 000 euron arvosta. Korvaussummat koostuvat riistavahinkorekisteriin kirjatuista tapauksista, joissa koira on kuollut tai vahingoittunut. Vahinkojen jakaantuminen riistakeskusalueittain TILANNE 31.12.2020 MENNESSÄ KU OL LE ET LO UK KA AN TU NE ET Etelä-Savo 4 Kaakkois-Suomi 2 Kainuu 6 2 Keski-Suomi 1 Lappi 1 Oulu 8 3 Pohjanmaa 5 Pohjois-Häme 2 Pohjois-Karjala 8 5 Pohjois-Savo 2 2 Satakunta 1 Varsinais-Suomi 1 1 YHTEENSÄ 39 15 KU VA : GE TT Y IM AG ES Pohjois-Pohjanmaan alueelle. Esimerkiksi Lounais-Suomessa on useita susireviirejä, mutta alueella on tapahtunut vain yksittäisiä koiravahinkoja. Myös poronhoitoalueella vahinkoja tapahtuu harvoin. Koiravahingot jakaantuivat 2000-luvun alussa metsässä ja pihassa tapahtuneiden vahinkojen välillä lähes puoliksi. Viime vuosina pihasta tapettujen koirien määrä on vähentynyt käsittämään noin neljänneksen vahingoista. Vahingon sattuessa Jos epäilet suden vahingoittaneen koiraasi tai tappaneen sen, ota viipymättä yhteyttä kuntasi maaseutuelinkeinoviranomaiseen, joka järjestää tapahtumapaikalla maasto tarkastuksen. Maastotarkastukseen on oikeutettu osallistumaan myös riistanhoitoyhdistyksen edustaja, joka voi antaa asiantuntijana näkemyksen vahingon aiheuttajasta. Tiedot vuodelta 2020 perustuvat 31.12.2020 mennessä kirjattuihin riistavahinkorekisterin tapahtumiin. SusiLIFE-hanke kehittää toimivia suo jaus menetelmiä koiravahinkojen ennalta ehkäisyyn. Kehitystyön etenemisestä tiedotetaan myöhemmin. 33 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 33 5.1.2021 11.38
• <0,1 0,1–3 3–9 9–12 >12 Lintuja/ km² Lintuja/ km² Papanat 10 20 30 40 50 60 70 80 Metsosaaliit Vuosittaiset saalismäärät 00 01 02 03 04 05 06 07 08 10 09 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Tuhatta kappaletta 1,2–1,9 kg kg Noin 65 cm cm (kesä) 2,9–4,0 kg Noin 90 cm kg cm Ravinto Talvella männyn neulaset. Kesällä ruohovartiset kasvit ja haavanlehdet. Syksyllä marjat. Poikaset syövät hyönteisravintoa. Puolukat Hyönteiset Männyn neulaset Siipi Jälki Metso Tetrao urogallus Capercaillie/Tjäder Talvella Kesällä (kevät) Punainen ihopoimu Vihertävänmusta rintamus Mustan ja valkoisen kirjava vatsa Suuri pyöreähkö pyrstö Ruskeankirjava höyhenpuku Punertavanruskea rintamus Nuori Nuori Vanha Vanha Terävä Kirjava väriltään ja usein kulunut Pidempi pyrstö Jykevä kaula Kapea kaula Lyhyempi pyrstö Pyöreä Metso syö mielellään haavan lehtiä. Lähde: Luke Kannan tiheys kesällä 2020 Metso esiintyy koko maassa havumetsäisillä alueilla. Elinympäristö vaihtelee vuodenajan ja sukupuolen mukaan. Koiraalla talvella mäntyrämeet ja -kankaat, kesällä tuoreet kuusivaltaiset metsät ja korvet. Naaraalla mäntyvaltaiset kankaat, sekametsät ja rämeet. Nuoret koiraat ovat aluksi ruskeankirjavia kunnes ensimmäisen syksyn kuluessa saavat tummia höyheniä pukuunsa. Vastakuoriutunut Käsisulat Kyynärsulat Tertiaalit Tummempi ja pienempi nokka 1 2 3 1 1 2 2 3 3 Metso on suurin metsäkanalintumme. Kukko synkänvärinen, harmaa, musta ja ruskea, koppelo punaruskean, harmaan ja valkean kirjava. Koppelolle tunnusomaista yksivärisen punertavanruskea rintamus. Lentoonlähtö rymistelevä. Lennossa siivet päältä yksivärisen ruskeat, pyrstö pyöreähkö. Soidin huhtikuussa. Pesä maassa, usein hakkuuaukoissa. Munia 6–9. Vain naaras hoitaa poikueen. Metsolla on pysyvät soidinpaikat, joiden säilyminen lajille tärkeää. Arvostettu riistalintu. KUVITUS: ASMO RAIMOAHO K U V A T: PE R TT U M A TE R O Käsisulat Nuori koppelo Nuori metso Metson iän voi määrittää helpoiten käsisulkien kärjistä, pyrstön pituudesta ja nokan vahvuudesta. C M Y CM MY CY CMY K Metson_ika.pdf 1 31/12/2020 12.26 34 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 34 5.1.2021 11.38
• <0,1 0,1–3 3–9 9–12 >12 Lintuja/ km² Lintuja/ km² Papanat 10 20 30 40 50 60 70 80 Metsosaaliit Vuosittaiset saalismäärät 00 01 02 03 04 05 06 07 08 10 09 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Tuhatta kappaletta 1,2–1,9 kg kg Noin 65 cm cm (kesä) 2,9–4,0 kg Noin 90 cm kg cm Ravinto Talvella männyn neulaset. Kesällä ruohovartiset kasvit ja haavanlehdet. Syksyllä marjat. Poikaset syövät hyönteisravintoa. Puolukat Hyönteiset Männyn neulaset Siipi Jälki Metso Tetrao urogallus Capercaillie/Tjäder Talvella Kesällä (kevät) Punainen ihopoimu Vihertävänmusta rintamus Mustan ja valkoisen kirjava vatsa Suuri pyöreähkö pyrstö Ruskeankirjava höyhenpuku Punertavanruskea rintamus Nuori Nuori Vanha Vanha Terävä Kirjava väriltään ja usein kulunut Pidempi pyrstö Jykevä kaula Kapea kaula Lyhyempi pyrstö Pyöreä Metso syö mielellään haavan lehtiä. Lähde: Luke Kannan tiheys kesällä 2020 Metso esiintyy koko maassa havumetsäisillä alueilla. Elinympäristö vaihtelee vuodenajan ja sukupuolen mukaan. Koiraalla talvella mäntyrämeet ja -kankaat, kesällä tuoreet kuusivaltaiset metsät ja korvet. Naaraalla mäntyvaltaiset kankaat, sekametsät ja rämeet. Nuoret koiraat ovat aluksi ruskeankirjavia kunnes ensimmäisen syksyn kuluessa saavat tummia höyheniä pukuunsa. Vastakuoriutunut Käsisulat Kyynärsulat Tertiaalit Tummempi ja pienempi nokka 1 2 3 1 1 2 2 3 3 Metso on suurin metsäkanalintumme. Kukko synkänvärinen, harmaa, musta ja ruskea, koppelo punaruskean, harmaan ja valkean kirjava. Koppelolle tunnusomaista yksivärisen punertavanruskea rintamus. Lentoonlähtö rymistelevä. Lennossa siivet päältä yksivärisen ruskeat, pyrstö pyöreähkö. Soidin huhtikuussa. Pesä maassa, usein hakkuuaukoissa. Munia 6–9. Vain naaras hoitaa poikueen. Metsolla on pysyvät soidinpaikat, joiden säilyminen lajille tärkeää. Arvostettu riistalintu. KUVITUS: ASMO RAIMOAHO K U V A T: PE R TT U M A TE R O Käsisulat Nuori koppelo Nuori metso Metson iän voi määrittää helpoiten käsisulkien kärjistä, pyrstön pituudesta ja nokan vahvuudesta. C M Y CM MY CY CMY K Metson_ika.pdf 1 31/12/2020 12.26 35 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 35 5.1.2021 11.38
• Saitko yhteyttä? Koiratutka kannattaa huoltaa, kun huoltotarve on vielä muistissa. Huolto on hyvä ajoittaa kauden ulkopuolelle, jolloin huollon viiveet eivät ole kohtuuttoman pitkiä, eikä laitteelle ole tällöin varsinaista käyttöä. Merkittävä käyttäjäperäinen koiratutkiin liittyvä ongelma on päivitysten lataamisen lykkääminen ja liian lähellä kautta tapahtuva viime hetken käyttöönotto. Tällöin palvelimet ovat ruuhkaisimpia, päivitettävää on paljon ja aikaa vähän. Koiratutkien ja tutkaohjelmien käyttäjien kannattaa kauden ulkopuolellakin seurata laitevalmistajien uutisia, jotta laitteet pysyvät käyttökunM etsästäjän päätyökalu, metsästysase, on malliesimerkki varusteesta, joka unohdetaan kauden jälkeen. Vaikka siinä olisi selkeä vika, ajatellaan se hoidettavan kuntoon ”sitten myöhemmin”. Käytännössä asia unohtuu ja asetta kiikutetaan sepälle juuri ennen seuraavan kauden aloitusta tai aikaisintaan ratakauden alla. Silloin aseseppien kiireet ovat pahimmillaan ja työjonot ovat pitkiä. Aseet kannattaa siis korjauttaa heti, jotta ne ovat kunnossa ennen seuraavaa kautta. Myös aseiden huollon laiminlyönti metsästyskauden jälkeen on valitettavan yleistä. Vaikka nimenomaan huolto on tärkeää, jotta aseen käyttöönotto seuraavan kauden alla on mahdollisimman sujuvaa ja helppoa. Varusteet kuntoon – nyt Metsästyskaudella varusteissa huomataan usein puutteita ja vikoja. Niiden korjaamista ei kannata lykätä seuraavan kauden alkuun asti. teksti Arto Määttä kuvat Arto Määttä ja Tero Kuitunen Otsavaloja on hyvä olla useita jo siksi, että sellainen sattuisi edes tuurilla olemaan mukana tarpeen iskiessä. Kauden jälkeen tarkistetaan valojen toimivuus ja vaihdetaan hyytyneet paristot. 36 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 36 5.1.2021 11.38
• toisina koko ajan ja lisenssit ovat voimassa H-hetkellä. Metsästysradiolle kannattaa myös suoda ajatus: oliko kuuluvuus kohdillaan? Onko antenni toimiva ja korvakuuloke ehjä? Kastuitko? Palelitko? Kauden alla moni joutuu tyytymään vaateostoksillaan korvaavaan tuotteeseen, joka ei ehkä ole aivan sitä, mitä vaateparrelta tai kengiltä lähdettiin hakemaan. Ennen metsästyskautta tapahtuvassa ostoryntäyksessä valikoimat hupenevat hetkessä. Virttyneen tai rikkoutuneen metsästysvaatteen tilalle kannattaa hankkia uusi heti, kun tarve ilmenee. Sama koskee jalkineita, joissa tavallisimmat koot myydään usein ensimmäisinä ja sopivan löytäminen saattaa olla yllättävän vaikeaa. Repussa ja sen sisällössä havaitut puutteet on myös järkevää korjata viimeistään kauden lopussa. Jos tarvittavaa tavaraa ei tahdo löytyä kaupoista, listataan ne ja hankitaan sitä mukaa, kun saatavuus paranee. Älä luota muistiin Kauden aikana tai heti sen jälkeen varusteiden todellinen käyttötarve ja sen mukaiset ominaisuudet ovat tuoreessa muistissa. Esimerkiksi märkä sorsanpyyntireissu merellä saa harkitsemaan kuivasäkkien hankkimista, mutta asia unohdetaan kauden päätteeksi. Tällöin seuraavanakin sorsastuskautena tullaan todennäköisesti kastelemaan kamppeet entiseen malliin. Mitä pidempi aika reissusta kuluu, sen tehokkaammin negatiiviset asiat unohtuvat ja positiiviset korostuvat. Puutteet kannattaa siis korjata heti, jotta seuraavalla kaudella ei ole edessä sama kurimus. Jos hankintaa ei tehdä saman tien, kannattaa se kirjata ylös. Listan avulla muistetaan ostaa kuivasäkit sorsajahtiin, kivääri säänkestävänä, haulikko sen pääkäyttöön sopivana ja lämpimät passivaatteet, vaikka ostohetkellä vallitsisi kesän kuumimmat helteet. Metsästyskauden aikana tehty puutelista on rehellinen ja paikkansapitävä, eikä sitä kannata kyseenalaistaa enää myöhemmin. Toisinaan pitkä viive johtaa suorastaan virheellisiin välinevalintoihin. Seuraavan kauden alla muistissa voi olla hämärä tarve esimerkiksi uudelle kiväärille. Koska on ehtinyt vierähtää tovi, valitaan kivääri värittyneiden muistikuvien perusteella. Hankinnan ominaisuudet saattavat poiketa merkittävästikin niistä, mitkä kauden aikana olisivat mielessä. Märän syksyn jälkeen tulee usein mieleen kumisaappaan käy­ tännöllisyys, mutta jahtikauden ulkopuo­ lella uusia jalkineita sovitettaessa vaellus­ kenkä saattaa vetää istuvuutensa takia pidemmän korren. Jahdin olosuhteet vaihtelevat ja esimerkiksi aseen kastuminen päivän aikana on tavanomaista. Jahdin aikana tehdyt päätökset ja niissä pysyminen ovat paras tae saada seuraavaksi kaudeksi ase, joka toimii parhaiten juuri kyseisessä käyttö­ tarkoituksessa. Koiratutkien huolto kannattaa suorittaa heti kauden päätteeksi, ja oh­ jelmat pitää päivitettyinä pitkin vuotta, jotta käyttä­ jäkuormituksen huippuai­ koina ei ole ongelmia. 37 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 37 5.1.2021 11.38
• (= ”takalinssi”) etuosassa. Tällaista tähtäintä kutsutaan variaabeliksi. Kiinteällä suurennuksella varustettuja tähtäimiä on edelleen olemassa, mutta tarjonta vähenee jatkuvasti. Tyypillisessä metsästystähtäimessä on suojakorkkien alla sijaitsevat sivuja korkeussäätötornit. Kehitys on menossa siihen, että kohdistussäädöt on mahdollista tehdä käsin ilman työkaluja. Eurooppalaisvalmisteisissa tähtäimissä yhden säätönaksun vaikutus on 1 cm / 100 metriä, eli yksi pykälä siirtää osumapistettä N ykyaikaisissa kiikaritähtäimissä on useimmiten vähintään kolme asiaa, joita pitää osata käyttää. Suurennuksen säätö on ilmeinen, samoin säätötornit osumapisteen säätämiseen, mutta diopterisäätö tähtäinkuvan terävöittämiseksi on jo monille täyttä hepreaa. Kyllä, kiikaritähtäinten kuvan terävyyttä voi säätää henkilökohtaisesti sopivaksi. Perusasiat – suurennos ja kohdistus Tähtäimestä löytyy nykyään mitä suurimmalla todennäköisyydellä suurennuskertoimen säätö, joka sijaitsee tyypillisesti okulaarin Kiikaritähtäimet ovat keskimäärin yksinkertaisia optisia laitteita, mutta niiden täysi potentiaali saadaan käyttöön vain tuntemalla hallintalaitteet. teksti ja kuvat Arto Määttä Kiikaritähtäimen anatomia Ominaisuudet tutuiksi Diopterin säätö on helppo, mutta erittäin tärkeä henkilökohtainen säätötoimenpide. Se tehdään, jotta tähtäimen ristikko näkyy terävänä. Muuten se voi aiheuttaa kuvitelman, että jokin kiikaritähtäin on kuvaltaan epäselvä. Kohdistuksessa tarvittavan säätötornin suojakorkin alta löytyy ruuvi, jolla ristikkoa liikutetaan. Siihen on merkitty yhden ”naksun” vaikutus joko kulmaminuutteina, senttimetreinä sadan metrin etäisyydeltä tai milliradiaaneina. “R” tarkoittaa, että nuolen suuntaan siirrettäessä osuma siirtyy oikealle. Objektiivi Koro-/sivutornit Valopisteen säätö 38 Metsästäjä 1/2021 M tsästäjän aseet BookME0121.indb 38 5.1.2021 11.39
• yhden senttimetrin verran sadan metrin ampumaetäisyydellä. Amerikkalaisvalmisteisissa tähtäimissä käytetään edelleen kulmaminuuttiin perustuvaa tapaa, joista tyypillisin yhden säätönaksun mitta on ¼ MOA (Minute of Angle eli kulmaminuutti). Tällöin sadan metrin ampumaetäisyydellä yhden säätönaksun siirtämä matka on noin 7 mm. Kohdistettaessa herää monella kysymys siitä, mihin suuntaan tähtäimen säätönaksuja tulee säätää jotta osuma siirtyy taululla haluttuun suuntaan. Nykyään tämä on yksinkertaista, sillä kaikissa nykyaikaisissa tähtäinkiikareissa säädetään osumaa haluttuun suuntaan. Jos osuman pitää siirtyä oikealle, kierretään sivusäätötornia nuolen ja “R” (= Right eli oikea) osoittamaan suuntaan. Jos osumapistettä pitää siirtää ylöspäin, säädetään korosääntötornia ylöspäin osoittavaan suuntaan. Diopterisäätö kuva teräväksi Vähinten tiedostettu mahdollisuus tähtäimissä liittyy diopterisäätöön, jolla tähtäimen kuva terävöitetään. Tätä ei pidä sekoittaa parallaksisäätöön. Diopterisäätö tapahtuu okulaarin takaosassa sijaitsevaa säätökiekkoa kiertämällä, tai joissain tähtäimissä koko okulaaria kiertämällä. Suunnat ovat yleensä + ja -. Erityisesti amerikkalaisissa “perustähtäimissä” koko okulaaria kierretään ja sopiva asetus lukitaan erillisellä lukitusrenkaalla. Eurooppalaisissa tähtäimissä on useimmiten pikasäätö, josta säädön voi suorittaa helposti ja nopeasti. Parallaksisäätö – kun vaaditaan erityistä tarkkuutta Useimmissa metsästykseen tarkoitetuissa max 12x suurennuksen tähtäimissä parallaksivirhe on korjattu kiinteästi 100 metrin etäisyydelle. Tällöin tavanomaisilla metsästysetäisyyksillä parallaksista ei tarvitse välittää. Säädön tarve tulee esille vasta pidemmillä ampumaetäisyyksillä (yli 200 m) ja/ tai pienemmissä kohteissa. Säätö löytyykin useimmiten tähtäimistä, joiden suurennus ulottuu yli 12x kertoimiin. Latvalinnustus kiväärillä on eräs niistä metsästysmuodoista, Työkalua vaativia säätökohteita on korkeintaan kohdistustorneissa. Tähtäinten parallaksisäätö sijaitsi ennen lähes poikkeuksetta tähtäinkiikarin objektiivissa, mutta nykyään se on useimmiten tähtäimen vasemmassa sivutornissa. Tässä tornissa on vierekkäiset säätökiekot sekä parallaksille että valopisteelle. joissa yli 12x suurennuksesta ja parallaksisäädöstä on selvästi hyötyä. Parallaksivirhe on helppo todeta itse käytännössä. Säätäminen tapahtuu siten, että silmää liikutetaan tähtäimen optisella keskilinjalla sivutai pystysuunnassa ja tarkkaillaan ristikon sijaintia kohteessa. Kun ristikko osoittaa samaan kohtaan, vaikka silmän sijainti hieman muuttuisikin, parallaksisäätö on juuri oikea kyseiselle ampumaetäisyydelle. Parallaksisäätö ei siis ole kuvan tarkentamista, vaikka se siihen vaikuttaakin. Jos et tiedä, älä koske Työkalua vaativia säätökohteita on korkeintaan kohdistustorneissa. Muita työkalua vaativia säätökohteita ei ole. Tähtäimissä on usein ruuveja, joista salakavalin löytyy suurennuksen säätökiekosta. Tämä ruuvi ei ole suurennussäädön lukitusruuvi, vaan se liittyy tähtäimen kaasutäyttöön. Jos ruuvi avataan, poistuu tähtäimen sisältä typpi. Tämän jälkeen kiikarin sisäilmasto on pilalla ja se huurtuu helposti. Kiikari voidaan kuitenkin täyttää typellä uudelleen. Okulaari Diopterin säätö Suurennuksen säätö 39 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 39 5.1.2021 11.39
• Supikoiran ja näädän yhdistelmä on suunnittelijan lemppari. Metsästäjä 1/2021 40 BookME0121.indb 40 5.1.2021 11.39
• Metsästetyn saaliin käyttäminen hyödyksi mahdollisimman perusteellisesti on saaliin kunnioittamista ja tärkeä osa metsästäjän elämäntapaa. teksti ja kuvat Olli Kangas Villiturkis viehättää ja lämmittää V illinä kasvanut turkis kelpaa monesti heillekin, jotka eivät pukisi edes ilmaista tarhaturkista ylleen. Vaatesuunnittelija Marita Huurinainen on luonut Wild-mallistonsa juuri tälle yleisölle. – Monet asiakkaat haluavat, että luonnonmukaisuus näkyy tuotteessa. Villiys halutaan viestiä ulospäin, Huurinainen kertoo. Hänellä on itsellään metsästyskortti ja on aina pitänyt metsästämistä luonnollisena suomalaisen olemukseen sopivana elämäntapana. – On ehdottomasti saaliin kunnioittamista huolehtia siitä, että se käytetään vaatteissa hyödyksi, hän jatkaa. Villiturkiksen hinta kaupassa on hieman yllättäen edullisempi kuin tarhaturkiksen. Huurinainen esittelee pitkähköä upeasti moniväriseksi värjättyä luomusta, jonka saa omakseen noin 5 000 eurolla. Vastaavan kokoinen näätä-supiturkki tarhatuista eläimistä olisi huomattavasti kalliimpi, Huurinainen kertoo. – Oikeastaan asian pitäisi olla juuri toisinpäin, hän hymyilee. Huurinainen kertoo kysynnän olevan hiljaisessa nousussa. Myös tilaustöitä kysytään silloin tällöin. – Olen tehnyt metsästäjille heidän omista saaliseläimistään tilaustöitä, jotka räätälöidään tilaajan mielihalujen mukaan, hän vahvistaa. Turkis ei aina ole lämmittävä elementti. Yksi Maritan luomuksista on pikkumusta, jossa on villiminkkiä sisäpuolella. – Tässä turkiksen tarkoitus on tehdä vaatteen kantajalle hyvä olo, lämmittää mieltä enemmän kuin kehoa, suunnittelija toteaa. Kaikki turkiseläimet saavat Maritan käsissä upean muodon ja useimmiten värinkin. Näätä on hänen mieliturkiksensa sen pehmeyden ja kauneuden vuoksi. Maailmalla villiturkis ei käsitteenä ole niin tunnettu kuin suunnittelija toivoisi. Eräälle japanilaisryhmälle hänen piti selittää, mitä villi tarkoittaa. – He eivät aluksi ymmärtäneet, mitä villieläin tarkoittaa. Että ne oikeasti elävät metsässä, eivätkä tarhoissa, suunnittelija kertoo. Nahka pääsee paikalleen asusteeseen noin vuoden kuluttua siitä, kun Huurinainen vastaanottaa kuivatun nahan. Viimeinen työvaihe eli ompelu vie mallista riippuen 2–3 päivää per takki. On näin ollen ymmärrettävää, että hintaa tälle käsityölle kertyy. Luonnonturkisyhdistys koronatauolla Luonnonturkisyhdistys on perustettu jakamaan tietoa ja opastusta turkiseläinten nahkojen käsittelystä ja myynnistä. Yhdistys on tällä hetkellä lepotilassa, koska pandemian takia koulutuksia ei olla kyetty järjestämään. Jäsenmaksuja ei peritty tältä vuodelta. Yhdistyksessä kannetaan huolta siitä, että nahkoja käsitteleviä yrityksiä on liian vähän. Kysyntää nahoille olisi varmasti enemmän, jos tuotetta olisi tarjolla. – Olisi toivottavaa, että uusia yrittäjiä ilmaantuisi. Tarvetta saattaisi olla, toteaa puheenjohtaja Kaarlo Nygren. Tämä luomus syntyi majavannahasta. 41 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 41 5.1.2021 11.39
• Häntä harmittaa, että suuri määrä pienpetojen turkiksia menee kirjaimellisesti haaskalle. Silloinkin, kun karva on riittävän hyvässä kunnossa kestääkseen turkistuotteena. Yksi yhdistyksen tiedotuksen tärkeimmistä asioista onkin opastaa, mihin aikaan vuodesta mitäkin turkista voi saalistaa niin, että karva pysyy nahassa. – Se on hieman lajikohtainen asia, milloin kausi alkaa ja päättyy, Nygren valistaa. Lisäksi eroja on alueiden välillä. Vuodetkin voivat olla niin erilaisia, että toivotun talvikarvavaiheen alkutai loppuajankohta vaihtelee. Yhdistys kerää aiheesta tietoja eri puolilta Suomea. Luonnonturkisyhdistys haluaisi, että myös liikenteen tappamia turkiksia voitaisiin kerätä hyötykäyttöön. Ongelma on, kuinka sen saisi kannattavaksi. – Nahoista saa muutamia kymppejä, paristakympistä neljäänkymppiin, Nygren kertoo. Muinoin yleistä ammattikuntaa, ammattiturkismetsästäjiä, ei Suomessa hetkeen nähdä ainakaan ilman vahvaa tukijärjestelmää. Mutta kyllä ahkera jahtimies bensaja patruunarahoille pääsee. Kun pandemiatilanne hellittää, yhdistys jatkaa kurssitustaan. Kiinnostusta on, ja erityisen ilahduttavasti nuorten parissa. Villiturkiksen käsittelijällä riittää työtä Yksi harvoista villiturkisten käsittelijöistä Suomessa on Liisa Tirronen-Varis, nahkuri kolmannessa polvessa. Hänkin on huomannut nuorten kasvaneen kiinnostuksen villiturkiksiin. – Viime aikoina on tullut lisääntyvässä määrin tilauksia nuorilta metsästäjiltä, iloitsee Tirronen-Varis. Yleinen tilaus on kintaat ja lakki. Kintaisiin tarvitaan kolme kettua ja hinta jää alle sataseen. Lakissa on enemmän työtä, ja sellaisen hinta menee yli sadan viidenkympin. Tirronen-Varis työskentelee yksin Kaltimon Nahka ja Turkis -pajallaan Enossa. Hän arvelee, että Suomessa olisi töiden puolesta tilaa vielä muutamallekin nahkurille. Villinahkoja valmistetaan Enon lisäksi ainakin Kemissä ja Kokkolassa. Suomessa metsästetään lähes 300 000 turkiseläintä vuosittain. Vain hyvin pieni osa turkiksista päätyy hyötykäyttöön. Luonnonmukaista vientituotetta menee haaskalle aikamoinen määrä. Ellei kurssille kerkiä, netistä löytyy itseopiskelijalle kosolti opastusta nahkojen käsittelyyn metsästä nahkurille. Tai valmiiksi nahaksi asti. Turkismies Tiainen T urkissaalis on ollut Tero Tiaiselle se mieluisin jo pienestä pojasta alkaen. Jos turkiksesta saisi kunnollisen hinnan, hän voisi olla ammattimetsästäjä. Hänen yli 40 loukun kiertämiseen kuluu 15 tuntia, ja auton mittariin tulee 160 kilometriä. Ei ihme, että hän on suunnitellut tappaville raudoille laatikon, jossa näätä pysyy hiiriltä suojassa. – Kun hiiri ei pääse pilaamaan turkkia, ei tarvitse joka päivä käydä tarkistamassa rautoja. Saaliin hyödyntäminen turkiksena on minulle tärkeä juttu, Tiainen toteaa. Hänelle ei riitä se, että pienpedon poistaminen luonnosta on riistanhoitotyötä. Hänelle metsästys on onnistunut vasta, kun saalis hyödynnetään mahdollisimman hyvin. – Palkoille tässä ei pääse. Bensarahoja onneksi kuitenkin saa, Tiainen toteaa tulopuolesta. Syöttitavaraa hän käyttää noin kilon verran per rauta kauden aikana. – Syöttitarpeita näädänpyydyksiin voi kerätä teiden varsilta, auton alle kuolleet eläimet ovat ilmaista ja hyvää syöttivärkkiä, vinkkaa Tiainen. Hänen nahkakokoelmansa on melkoisen näyttävä. Kaunista, pehmeää näädänturkista sivellessä tulee itsellekin hinku kokeilla saisiko sen turkislakin itse metsästettyä? Tiainen kannustaa ainakin yrittämään. Marita Huurinaisen mielestä luonnonturkis on upea ja eettinen materiaali. Tero Tiaisella on parhaimmillaan lähes 50 rautaa tulessa. 42 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 42 5.1.2021 11.39
• S uomen teillä tapahtui vuonna 2019 yli 13 000 riistaonnettomuutta. Hirvionnettomuuksia tilastoitiin 2 009 ja valkohäntäpeuraonnettomuuksia 6 507. Vuosituhannen alussa hirvikolareita tilastoitiin lähemmäs 3 000 vuodessa. Hirvieläinkantojen kokoa rajoittavat metsästys, liikennevahingot, suurpedot ja sairaudet. – Metsästäjät tekevät arvokasta työtä kaikkien suomalaisten kannalta. Edelleen joka vuosi noin 150 suomalaista loukkaantuu hirvikolareissa. Suomen suurimpana liikennevakuuttajana vahinkotilastomme osoittavat selvästi sen, että hirvieläinkolarien määrä on suorassa yhteydessä hirvija peurakannan kokoon, kertoo LähiTapiolan liikenneturvallisuuden johtava asiantuntija Markus Nieminen. Luonnonvarakeskuksen tilastot kertovat metsästyksen jälkeisten hirvieläinkantojen kehityksestä vuosina, 2000–2018: Hirvien määrä laski 149 100 hirvestä 86 478 hirveen. Vastaavasti valkohäntäpeurakannan koko on yli kolminkertaistunut noin 109 000 yksilöön. – Liikenneturvallisuuden kannalta metsästys ja riittävät kaatolupien määrät ovat erittäin tärkeitä. Hirvikannan hallinta on VAKUUTUSYHTIÖN NÄKÖKULMA: Jokainen kaadettu hirvi ja peura pienentää hirvieläinkolarien riskejä Vakavia vahinkoja aiheuttavien hirvikolarien määrä on saatu kuriin metsästyksellä viimeisen 20 vuoden aikana. Samaan aikaan peurakannan räjähdysmäinen kasvu näkyy vakuutusyhtiön vahinkotilastoissa. teksti Kyösti Knuutila, LähiTapiola kuva Ville Viitanen lisännyt liikenneturvallisuutta ja vähentänyt vakavia henkilövahinkoja. Samaan aikaan peuravahingot ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina ja ne aiheuttavat nyt paljon vaaratilanteita. Kuluvalle kaudelle on myönnetty ennätysmäärä valkohäntäpeurojen pyyntilupia ja viime kauden saalismäärän arvioidaan pysäyttäneen pitkään jatkuneen kannan kasvun, kertoo Nieminen. Niemisen mukaan vahinkomäärät ovat suurimpia Eteläja Lounais-Suomessa, joissa peurakannat ovat suurimmat. Myös kaurisvahinkoja sattuu merkittävä määrä vuosittain. – Jos hirvieläinten metsästys vähenisi merkittävästi, lisääntyisivät hirvien ja peurojen aiheuttamat liikenneonnettomuudet hallitsemattomasti seuraavina vuosina. Erityiskiitos myös niille metsästäjille, jotka tekevät eri puolilla Suomea talkootöinä suurriistavirka-apua, Nieminen sanoo. Vältä hirvieläinkolari: HÄMÄRÄ Riskit lisääntyvät syksyllä hämärän ajan pidetessä, koska hirvet ja peurat liikkuvat erityisesti hämärän aikaan. LähiTapiolan korvaamista hirvieläinvahingoista suurin osa tapahtui aamulla seitsemän ja yhdeksän, ja illalla viiden ja kahdeksan välillä. AJONOPEUS Riski loukkaantua tai kuolla hirvikolarissa kasvaa erittäin jyrkästi ajonopeuden noustessa. Nopeuden alentaminen antaa lisäaikaa reagoida ja vähentää seurauksia. Vähennä nopeutta välittömästi. Jos joudut väistämään, pyri väistämään hirveä takaa. Varoita muita autoilijoita hätävilkuilla tai vilkuttamalla ajovaloja. 43 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 43 5.1.2021 11.39
• T rofee on metsästysmuisto, jossa tärkeintä on, tekijästä tai riistaeläimestä riippumatta, sen herättämät muistot ja tunne-elämys. Ne kulkevat metsästäjän mukana ja saattelevat läpi mieleenpainuvien tapahtumien ja elämysten kerta toisensa jälkeen. Esivalmistelut Kaadon jälkeen on huolehdittava kallon säilymisestä, jo työskentelyolosuhteiden vuoksi. Kallon keittäminen on huomattavasti mukavampaa ja joutuisampaa, mikäli sen nylkee etukäteen. Suositeltavin tapa on nylkeä, mahdollisesti irrottaa alaleuka ja sen jälkeen laittaa kallo hyvin pakattuna pakastimeen odottamaan sopivaa käsittelypäivää. Keittäminen Keittämiseen tarvitaan tarpeeksi tilava kattila tai pata, jonne kallo mahtuu helposti. Sarvellisen kallon kohdalla on suositeltavaa pitää sarvet pois vedestä. Tällöin voi tapauskohtaisesti taitella jäykästä rautalangasta telineen tai pidikkeen kallon pitämiseen oikealla korkeudella ja asennossa. Sarvet voi pitää kuivilla myös asettelemalla puisia kapustoja tai muita ottimia poikittain kattilan yli. Näillä seikkaperäisillä ohjeilla jokainen voi käsitellä riistaeläimen kallosta itselleen trofeen. teksti ja kuvat Antti Saarenmaa TEE SE ITSE: Kallotrofee 44 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 44 5.1.2021 11.39
• Kalloa keitetään muutamia tunteja miedolla lämmöllä. Riittää, että vesi juuri ja juuri kiehuu. Kun kudokset pehmenevät sopivasti, nypitään pihdeillä, isommilla pinseteillä ja varovasti tarvittaessa veitsellä kaikki irtoavat kudokset ja rustot, kunnes kallosta on kaikki pehmeä aines irti ja se on valmis asetettavaksi kuivumaan. Huomio! Vältä ylikeittämistä, ettei kallo hajoa. Kuivaus ja valkaiseminen Kallo kannattaa asettaa kuivumaan huoneenlämpöiseen, hyvin ilmastoituun paikkaan, ja antaa sille useita päiviä tai jopa viikko aikaa. Osa sitkeistä rustokohdista kutistuu ja tummuu kuivuessaan, jolloin kallo voi näyttää kuivumisen jälkeen epäsiistiltä. Älä kuitenkaan huoli, sillä valkaisu tekee ihmeitä. Valkaisuun voi käyttää erilaisia vetyperoksidipohjaisia aineita tai sekoitteita, joista kotikäyttöön soveltuvat varmasti parhaiten valmiiksi sekoitetut ja tarkoitukseen laaditut ratkaisut, kuten hyytelömäinen valkaisugeeli. Valmista geeliä käytettäessä valkaisuaine levitetään kuivuneelle kallolle kauttaaltaan niin, että se peittää kallon jokaista näkyvää osaa. Kallo kääritään ainekohtaisista ohjeista riippuen esimerkiksi muovikelmuun ja annetaan valkaisuaineen vaikuttaa ohjeiden mukaisesti. Vaikutusajan jälkeen kallo huuhdellaan kylmällä vedellä ja asetetaan jälleen kuivumaan, tällä kertaa toivon mukaan hohtavan valkoisena ja siistinä. Taustalevy, teline vai joku muu? Osa pitää kalloista sahattuna, osa kokonaisina. Tähän vaikuttaa myös suunniteltu trofeen esillepanotyyli. Monet pöytätelineet edellyttävät kallon säilyttämistä ehjänä, kun taas sahattu kallo istahtaa perinteiseen taustalevyyn paremmin. Jotkut kallot ovat tyylikkäitä sellaisenaan, ilman muita lisäelementtejä. Tärkeintä on, että lopputulos miellyttää metsästäjän itsensä ja ehkä kodin muiden asukkaiden silmää. Ammattilainen on ammattilainen Kaikkia ei välttämättä elähdytä usean tunnin keitteleminen ja kallon onteloiden ronkkiminen puhtaaksi. Vaikka kallon saakin keitettyä ja valkaistua kotikonstein, on ammattilaisen palveluja mahdollista käyttää. Työvälineet ja työskentelyolosuhteet varmistavat lopputuloksen laadun. Ammattilainen osaa myös konsultoida sopivassa esillepanotavassa ja esimerkiksi sahaamisen tarpeessa. Tiettyjen riistalajien hampaat vaativat erikoiskäsittelyä halkeamisen estämiseksi, ja esimerkiksi vielä karvapeitteiset sarvet eivät säily siisteinä ilman käsittelyä. Näissä ammattilaisen apu on siis viimeistään paikallaan! Osa trofeista ei välttämättä vaadi taustalleen erillistä telinettä. Sarvet kannattaa jättää veden yläpuolelle alkuperäisen pigmentin säilyttämiseksi. Kallon sahaaminen määrittelee sen, millaiseen taustaan trofee kannattaa kiinnittää. 45 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 45 5.1.2021 11.39
• K eskustelut siitä, kuuluko kauris pienriistaan vaiko suurriistaan, vellovat ajoittain kiivainakin metsästäjien keskuudessa. Yksiselitteistä juridista tai muuta määrittelyä pienriistasta tai suurriistasta ei ole. Metsäkaurista saa pienriistan tavoin metsästää ilman pinta-alavaatimusta, kun taas esimerkiksi valkohäntäpeuran pyyntiluvan saamisen edellytys on vähintään 500 hehtaarin yhtenäinen pinta-ala. Toisaalta kauris on hirvieläin, jota käytännössä hoidetaan ja metsästetään kuten pyyntiluvanvaraista valkohäntäpeuraakin. Keskieurooppalaisessa metsästyskulttuurissa metsäkaurista, eikä etenkään kaurispukkia, käsitetä pienriistana. Kauriin arvo saaliina on hyvin suuri, ja kantoja hoidetaan tarkkaan harkiten. Altis saalistukselle Saalistus voi aiheuttaa merkittäviä vuosivaihteluja metsäkauriskannoissa metsästyksestä riippumatta. Vuosivaihtelut ovat kuitenkin yleensä tunnusmaisempia pienriistalle. Pienen kokonsa vuoksi kauris on alttiimpi saalistukselle kuin sitä kookkaampi valkohäntäpeura. METSÄKAURIS RIISTANA, OSA 1 Suuri pienriista vai pieni suurriista? Metsäkauriin kaatamiseen ei tarvita pyyntilupaa, joten se on monella tavalla väliinputoaja riistanhoidossa ja riistahallinnossa: se jää pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten järjestelmällisen kannanhoidon ja verotussuunnittelun ulkopuolelle. teksti Jörgen Hermansson ja Antti Rinne kuva Milos Fischer Naaraalla erottuu peräpeilissä tupsu, uroksella takajalkojen välissä pensseli. Uroksen sarvet ovat lopputalvella ja keväällä nahkapeitteiset. 46 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 46 5.1.2021 11.39
• Ruotsalaisten tutkimusten mukaan ketut voivat saalistaa suuren osan kaurisvasoista, etenkin kauriskannan ollessa tiheä. Kauriskannan kehittäminen kannattaa siis aloittaa kettukantaa pienentämällä. Tutkittua tietoa saalistuksen vaikutuksista kauriskantoihin Suomessa ei juurikaan ole. Talven olosuhteet vaikuttavat menestymiseen Metsäkaurista esiintyy koko Suomessa, sillä pohjoisimmat kaurispopulaatiot ovat Utsjoella saakka. Kauris ei kuitenkaan ole hyvin sopeutunut pitkiin syvälumisiin talviin. Saalistilastoista voi huomata, että Suomen tiheimmät kannat löytyvät Eteläja Lounais-Suomesta, joissa talvet ovat vähälumisia. Tiheän kannan alueella talviruokinnan tarve on lähinnä metsästysjärjestelykysymys, eivätkä kauriit niillä alueilla tarvitse tukiruokintaa selvitäkseen talven yli. Viime talvi oli Lounais-Suomessa poikkeuksellisen vähäluminen, mikä oli kauriille edullista. Itäja Pohjois-Suomessa talvi oli sen sijaan epätavallisen luminen. Ilmastonmuutoksen myötä kauriin esiintymisraja on siirtymässä pohjoiseen. Toisaalta pohjoisessa ja idässä lumimäärät saattavat tulevaisuudessa kasvaa, mikä puolestaan hidastaisi lajin leviämistä näille alueille. Kannan laatu huomioitava Lounaisrannikolla kauriskannat kasvavat kovaa vauhtia, ja paikoittain tavoitteena on jo kannan vähentäminen. Jos peurakanta on suuri tai jopa ylisuuri, niin tilaa kauriskannan nostamiselle ei juuri ole. Näillä alueilla tulisi jo paikallisessa verotussuunnittelussa korostaa kannan laatua, eikä pelkästään tuottoa. Käytännössä tämä tarkoittaa urosverotuksen rajoittamista. Metsäkauriin kevätpukkijahti on hieno jahtimuoto, joka on tuonut uuden ulottuvuuden suomalaiseen metsästyskulttuuriin. Keväällä ammutut pukit ovat kuitenkin osa kannan koko vuoden verotusta ja huomioitava syksyn metsästyksessä. Kevätmetsästyksen suosion kasvu uhkaa alentaa pukkien keski-ikää ja suhteellista osuutta kannassa turhan paljon. Kannan pohjoisen, harvan esiintymisalueen osalta talven vaikutus korostuu. Jo Keski-Suomen korkeudella talvet ovat yleensä niin lumisia, että talvikausi rajoittaa kannan kasvua. Talviruokinnan avulla voidaan vähentää talvikuolleisuutta ja turvata seuraavan vuoden metsästysmahdollisuuksia. Harvan kannan alueella runsasvasainen ja lievästi urosvoittoinen saalis edistää metsästyksen kestävyyttä ja kantojen säilymistä. Tarkkana metsästys­ vuokrasopimuksissa Sekaannusten välttämiseksi metsästysvuokrasopimuksissa metsäkauris tulisi mainita erikseen, jos se halutaan mukaan pienriistasopimukseen. Jos seura on vuokrannut maat vain hirvieläintai sorkkaeläinmetsästykseen, niin tällöin kauris kuuluu sallittuihin lajeihin. Sorkkaeläimiin kuuluu myös villisika. 47 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 47 5.1.2021 11.39
• K uluneiden 20 vuoden aikana, jolloin ympäristönsuojelulaki on ollut voimassa, ampumaratoja ja erityisesti lajiratoja on suljettu tai ampumatoimintaa on rajoitettu merkittävästi vedoten ympäristönsuojelullisiin syihin. Tänä aikana monien ratojen ympäristölupaprosessit ovat olleet kohtuuttoman monimutkaisia ja kalliita. Pahimmillaan niihin on kulunut aikaa jopa yli vuosikymmen. Ympäristölupien epäämisiä tai vaikeita lupaprosesseja tarkemmin tutkittaessa on selvinnyt useita tapauksia, joissa ei ole ollut todennettavissa ympäristönsuojelulain mukaisia esteitä toiminnalle. Useita ratoja on suljettu tai niiden toimintaa rajoitettu virheellisin perustein ilman ymmärrystä ampumaradan aiheuttamasta todellisesta riskistä ympäristölle. Tällainen tilanne johtuu miltei aina siitä, että lupahakemus on laadittu ilman erityisasiantuntemusta, eikä potentiaalisia ympäristövaikutuksia ole hakemusvaiheessa arvioitu riittävästi. Varoittava esimerkki Houkutus saattaa olla suuri lähteä hoitamaan ampumaradan ympäristölupa-asiaa omin voimin, mutta sitä kannattaa harkita uudemman kerran. On useita esimerkkejä siitä, että lupaprosessi saattaa tällöin kestää jopa vuosikymmenen ja kustannuksista muodostuu jopa kuusinumeroinen summa. Huonosti valmisteltu lupahakemus johtaa myös suuremmalla todennäköisyydellä valituksiin, jotka pitkittävät luvan lainvoimaiseksi tulemista. Pahin vaihtoehto on, että ampumarata menee kiinni. Juankosken riistanhoitoyhdistyksellä ja Koillis-Savon Metsästysja ampumaseura ry:llä on tästä kokemusta. Teerimäen ampumaradan ympäristölupahakemus jätettiin Juankosken ympäristönsuojeluviranomaiselle heinäkuussa 2015. Kuntaliitoksen seurauksena se siirtyi vuonna 2017 käsiteltäväksi Kuopion kaupungin ympäristöja rakennuslautakunnalle, joka myönsi toiminnalle luvan vuonna 2018. Päätös ei kuitenkaan saanut lainvoimaa, sillä usea taho valitti päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Valitusten seurauksena Vaasan hallinto-oikeus kumosi ympäristölupapäätöksen. Pääasiallinen peruste oli, että hakemuksen puutteellisuuden takia ei pystytty luotettavasti arvioimaan meluja ympäristövaikutuksia. Teerimäen ampumaradan toiminta keskeytettiin 10.10.2020. Ympäristölupahankkeen asiantuntijat ovat ryhtyneet uuden ympäristöluvan hakemiseen. Rata Maassamme on noin 670 siviiliampumarataa. Vajaalla puolella radoista ei ole ympäristölupaa tai ympäristölupatilanteesta ei ole tietoa. teksti ja kuvat Lotta Jaakkola AMPUMARADAN YMPÄRISTÖLUPA Huono hakemus voi koitua radan kohtaloksi 48 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 48 5.1.2021 11.39
• pysyy kiinni, kunnes uusi ympäristölupa on saanut lainvoimaan. Omasta kokemuksestamme emme suosittele lähtemään ampumaradan ympäristölupaprosessiin ilman asiantuntijoiden apua. Äkkiseltään lupalomakkeen täyttäminen vaikuttaa yksinkertaiselta. Kokemus on opettanut, että lupaprosessi on huomattavasti oletettua monimutkaisempi, eikä tarvittavia selvityksiä ja niiden laajuutta sekä erilaisten valintojen vaikutuksia osaa ottaa huomioon, Juankosken riistanhoitoyhdistyksen ja Koillis-Savon Metsästysja ampumaseuran edustajat toteavat. Miten ongelmat voidaan välttää? Kolmivuotisen Ampumaratojen ympäristölupahankkeen tavoitteena on laatia ympäristölupahakemukset vajaalle kolmannekselle Suomen ampumaradoista. Hankkeen tarkoitus on myös muuttaa ympäristölupien hakeminen etupainotteisemmaksi ja varmistaa, että lupapäätökset noudattavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteita. Lupahakemus vie valmisteluvaiAmpumaratojen ympäristölupahanke Yhteishanke: Suomen Ampumaurheiluliitto, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen riistakeskus, Reserviläisliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto Vetovastuu: Suomen Ampuma urheiluliitto Hankkeessa työskentelee: Suomen Ampuma­ urheiluliiton ympäristö­ ja olosuhde päällikkö ja seitsemän ympäristöasiantuntijaa Rahoitus: Maa­ ja metsätalousministeriö sekä Urlus­säätiö. Hankkeen tavoite: Turvata rataverkoston kriitti­ nen kattavuus, jotta etäisyydet ampumaradoille olisivat kohtuullisia joka puolella Suomea Kuva 8012. Kuva x. Ampumaratojen ympäristölupahankkeen asiantuntijoita perehtymässä ampumamelun erityiskysymyksiin HMMT Oy:n Mika Hanskin johdolla. heessa totuttua enemmän aikaa, kun ympäristövaikutukset on arvioitu kohdekohtaisesti tieteelliseen tietoon ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteisiin perustuen ja roskienhallintasuunnitelmat on tarvittaessa esitetty. Loppujen lopuksi tämä tulee hyödyttämään kaikkia osapuolia. Asiantuntijavetoisella, keskitetyllä ja järjestelmällisesti etenevällä luvittamisella säästetään niin viranomaisten kuin toiminnanharjoittajien resursseja. Samalla parannetaan ja yhtenäistetään ympäristölupahakemusten laatua ja ampumaratojen ympäristönsuojelun tasoa. Hankkeen tarjoamaa asiantuntija-apua kannattaa hyödyntää! Huonosti mennyt ympäristölupa­ prosessi saattaa pahimmilaan johtaa koko radan tai yk­ sittäisen lajiradan sulkeutumiseen. 49 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 49 5.1.2021 11.39
• Petoyhdyshenkilöiden koulutusmateriaali uudistuu ja siirtyy verkkoon kesällä 2021. Uudistuksen tavoitteena on yhtenäistää toimintaa ja terävöittää verkoston roolia sekä auttaa petoyhdyshenkilöitä selviytymään haastavasta tehtävästään. teksti Olli Kursula ja Mari Tikkunen kuvat Pekka Uuksulainen ja Jaakko Alalantela. P etoyhdyshenkilöt ovat vapaaehtoisia tutki­ muksen avustajia, joiden tärkein tehtävä on kerätä alueensa suurpetohavainnot, varmistaa ne ja välittää havainnot Luonnonvarakes­ kukselle (Luke). Petoyhdyshenkilöiden havainnot muodostavat suurpetokantojen arvioinnin perustan. Tutkimuksen lisäksi Suomen riistakeskus ja poliisi käyttävät petoyhdyshenkilöiden Tassuun kirjaamia havaintoja päätöksenteon tukena. Erityisesti suurpeto­ jen tekemien pihavierailujen laadukas dokumentaatio on tärkeää. Suomen riistakeskus kouluttaa ja nimittää petoyh­ dyshenkilöt. Koulutusmateriaalia päivitetään parhail­ laan yhteistyössä Luken kanssa sähköiseen muotoon. Koulutus vaaditaan jatkossa kaikilta uusilta petoyh­ dyshenkilöiltä. Uudistetussa koulutusmateriaalissa oppituntimaiset kokonaisuudet ovat verkossa vapaasti omaan tahtiin opiskeltavissa. Kunkin osion opiskelun jälkeen on mahdollista suorittaa testi. Uusilta petoyhdyshenki­ löiltä edellytetään kaikkien oppituntien hyväksyttyä suorittamista. Myös kokeneiden konkareiden toivo­ taan tutustuvan uudistettuun materiaaliin. Petoyhdys­ henkilöiden koulutus uudistuu 50 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 50 5.1.2021 11.39
• Some tuo uusia haasteita Uudistuksen tavoitteena on helposti pureskeltava paketti, joka yhtenäistää verkoston toimintaa koko maassa ja terävöittää entisestään petoyhdyshenkilön roolia osana suurpetokantojen seurantaa. Muuttunut toimintaympäristö asettaa entistä tiukemmat vaatimukset petoyhdyshenkilön julkiselle esiintymiselle. Verkossa tieto, niin oikea kuin vääräkin, liikkuu nopeasti ja haastaa petoyhdyshenkilöitäkin aivan eri tavalla kuin ennen sosiaalista mediaa. Oikean tiedon jakaminen alueella liikkuvista suurpedoista on noussut koko ajan tärkeämmäksi tehtäväksi. Luotettavuuden säilyttämiseksi petoyhdyshenkilön täytyy pysyä konfliktien ulkopuolella riippumattomana asiantuntijana, vaikka se ei aina ole helppoa. Uutena aihealueena koulutuksessa on DNA-keräys, jonka merkitys aineistona tulee korostumaan tulevaisuudessa. Petoyhdyshenkilöt ovat DNA-näytekeräyksen onnistumisessa ratkaisevassa asemassa. Keräys kohdennetaan Tassuun tallennettujen havaintojen perusteella ja petoyhdyshenkilöiden asiantuntemusta tarvitaan myös itse keräyksen organisoinnissa paikallisesti. Todennäköisesti DNA-näytteiden keruu tulee tulevaisuudessa olemaan osa petoyhdyshenkilön normaalia toimintaa. Koulutuksen uudistaminen on osa EU:n rahoittamaa SusiLIFE-hanketta. Petoyhdyshenkilön opas vuoden 2021 alussa Uuden koulutusmateriaalin lisäksi Suomen riistakeskus julkaisee petoyhdyshenkilöille oppaan. Kirja kokoaa yhteen ensimmäistä kertaa petoyhdyshenkilön tarvitseman tiedon. Oppaassa kerrotaan muun muassa petoyhdyshenkilötoiminnan periaatteet ja vastuut, sekä käydään läpi petoyhdyshenkilöverkoston historiaa. Tärkeänä osana ovat suurpetojen ekologia ja jälkien tunnistus maastossa. Myös petovahinkojen tunnistaminen saa oman lukunsa. Opas julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi vuoden 2021 alkupuolella. Kirja on saatavilla painettuna ja sähköisenä. Susien DNA-näytekeräys laajenee P etoyhdyshenkilöiden keräämät havainnot ovat suurpetokantojen arvioinnin perusta. Sudella DNA-näytekeräys tuottaa tietoa havaintoaineiston, tilastoidun kuolleisuuden, GPS-aineistojen ja muun tutkimusaineiston rinnalle. Talvella 2020—2021 DNA-näytekeräys laajenee kaikille susien laumaja parireviireille. Keräys kohdennetaan tunnetuille reviireille Tassu-havaintojen perusteella. Susien DNA-näytekeräys aloitettiin vuonna 2015 Luken, Suomen riistakeskuksen ja vapaaehtoisten yhteistyönä muutamilla reviireillä. Siitä lähtien DNA-näytekeräys on ollut osa susikannan seurantaa. DNA-keräyksen avulla voidaan yksilöidä susia ja siten saada tietoa reviirillä asuvien susien määrästä, reviirien rajoista ja pentujen syntymästä. Mikäli näytteitä saadaan riittävästi, antaa menetelmä tietoa, jota ei muilla tavoilla ole saatavissa. DNA-näytteiden keräysaika on marraskuun alusta helmikuun loppuun. Suomen riistakeskus avustaa Lukea keräysverkoston luomisessa. Jokaiselle keräysalueelle tarvitaan vähintään yksi keräysvastaava ja 5–10 kerääjää. Keräysvastaava jakaa ohjeja näytekeräysmateriaalit kerääjille, ottaa vastaan alueen näytteet ja toimittaa ne eteenpäin. Luke teetättää DNA-analyysit Turun yliopiston evoluutiobiologian sovelluskeskuksella. Suuri osa keräysvastaavista on petoyhdyshenkilöitä. Heillä on tehtävään hyvät valmiudet, sillä he tuntevat paitsi suden jäljet ja jätökset, myös alueensa petotilanteen. Kerääjäksi voi petoyhdyshenkilöiden lisäksi hakeutua kuka tahansa luontoharrastaja, jolla on kokemusta suden jälkien ja ulosteiden tunnistamisesta. Luotettavuuden säilyttämiseksi petoyhdyshenkilön täytyy pysyä konfliktien ulkopuolella riippumattomana asiantuntijana, vaikka se ei aina ole helppoa. 51 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 51 5.1.2021 11.39
• JÄNIKSENKOIPIA JA HAPANKAALIA 4 annosta 2 jäniksen takaja etujalat 2 rkl öljyä ja voita 1 sipuli 10 cm pala purjoa 1 rs (400 g) hapankaalia 1 maustekurkku 8 kirsikkatomaattia ½ rs (à 200 g) tuorejuustoa 2 dl valkoviiniä Paloittele takajalat nivelien kohdalta kahteen osaan ja etujalat 2–3 osaan. Kuori ja hienonna sipuli ja purjo. Kuumenna rasva pannulla ja ruskista lihat käännellen. Ruskista hienonnetut sipulit. Kuumenna hapankaali kattilassa. Lisää hienonnettu maustekurkku, puolitetut tomaatit, tuorejuusto ja valkoviini. Sekoittele, kunnes juusto on sulanut. Nosta hapankaaliseos pataan tai kannelliseen vuokaan. Nosta päälle lihat ja sipulit. Peitä kannella ja nosta 150-asteiseen uuniin noin 2 tunniksi. Tarkista muutama kerta, ettei neste ole haihtunut liikaa ja lisää tarvittaessa valkoviiniä. Voit myös kääntää lihat tarvittaessa. Tarjoa jäniksenpotkat ja hapankaali perunoiden ja salaatin kanssa. Jänistä uuniin Kahdesta jäniksestä valmistuu hyvien lisukkeiden kanssa kaksi neljän hengen ateriaa. Koivista valmistetaan mehevää hauduttamalla ja fileet ovat parhaimmillaan, kun ne jäävät sisältä punertaviksi. Jäniksen jalat sopivat haudutettavaksi valkoviinillä ja tuorejuustolla maustetun hapankaalin kanssa. Kaalin hapokkuus tukee mehevää riistan makua. Savustetun jäniksensatulan juju on, että fileet kypsennetään ennen kuin ne irrotetaan rangasta. Savustuspussi antaa lihalle juuri sopivan miedon savun maun. Voit hyödyntää rangan vielä riistaliemen keittämiseen yhdessä vaikka hirvenluiden kanssa. 52 Metsästäjä 1/2021 Ru ka Seuraa Kati Pohjaa Instagramissa @sorsalassa LUKIJOILLEMME RIISTAHERKKUJA VALMISTAA METSÄSTÄVÄ RUOKATOIMITTAJA KATI POHJA, JOLTA ILMESTYI VUONNA 2018 RIISTARUOKAKIRJA RIISTAA LAUTASELLA. kuvat Laura Riihelä BookME0121.indb 52 5.1.2021 11.39
• SAVUSTETTU JÄNIKSENSATULA 4 annosta 2 jäniksensatulaa 2 tl suolaa ½ tl mustapippuria 1 rkl voita 1 rkl öljyä 2 valkosipulinkynttä 1 rosmariininoksa 3 timjaminoksaa Lisäksi 1 savustuspussi Kuivaa sulaneet satulat talouspaperilla. Hiero pintaan suolaa ja pippuria. Anna maustua huoneenlämmössä noin 30 minuuttia. Kuumenna rasvat pannulla. Kun voi kuohahtaa, nosta satulat pannulle. Ruskista hetki käännellen ja lisää pannulle valkosipulinkynnet ja yrtinoksat. Jatka ruskistamista ja lusikoi samalla pannulta rasvaa satuloiden päälle. Kun satulat ovat kauttaaltaan ruskistuneet, nosta ne savustuspussiin ja sulje pussin ohjeen mukaan. Nosta pussi 250-asteiseen uuniin noin 15 minuutiksi. Ota uunista ja anna vetäytyä 15 minuuttia. Avaa pussi ja työnnä paistomittari fileen keskelle. Jos lämpö on alle 57 astetta, jätä mittari paikoilleen, kääri selät folioon ja nosta uuniin, kunnes mittari näyttää 57 astetta. Ota paketit uunista ja anna vetäytyä hetki. Leikkaa terävällä veitsellä fileet irti rangoista. Viipaloi fileet ja tarjoa heti uuni juuresten ja punaviinikastikkeen kanssa. Vinkki: Kypsymisaikaan vaikuttaa jänik sen koko. 53 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 53 5.1.2021 11.39
• Vihersillat sorkka­ eläinten suosiossa Eteläisen Suomen pääteille on rakennettu eläinten kulkureiteiksi viitisentoista vihersiltaa. Väyläviraston riistakameraseuranta paljasti siltojen olevan erityisesti pienten hirvieläinten mieleen. teksti Milla Niemi, Latvasilmu osk kuvat Väylävirasto keen, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten vihersillat toimivat eläinten kulkureittinä. Riistakameraseurantaan valituista silloista kaksi on rakennettu Helsingin ja Turun väliselle moottoritielle (valtatie 1) ja seitsemän Loviisan ja Virolahden väliselle moottoritielle (valtatie 7). Yksi silta sijaitsee Heinolassa (valtatie 4). Vuoden mittainen seurantajakso päättyi marraskuun 2020 lopussa. Vihersilloilla laaja käyttäjäkunta Eniten vihersiltavierailuja kertyi valkohäntäpeuroille. Vihersillat kelpasivat kulkureitiksi myös metsäkauriille ja hirville. Ilveksiä havaittiin kaikilla silloilla, ja tallentuipa kahteen kameraan karhukin. Muutamalla V ihersiltoja, alikulkukäytäviä ja muita eläinten liikkumista helpottavia rakenteita käytetään ohjaamaan tiealueen yli pyrkivät eläimet eri tasolle ajoneuvoliikenteen kanssa. Yhdessä riista-aitojen kanssa nämä kulkureittirakenteet vähentävät eläinonnettomuuksia ja muita tiestöstä ja liikenteestä eläimille aiheutuvia haittoja. Samalla liikenneturvallisuus paranee. Suomeen rakennetut vihersillat ovat niin sanottuja monikäyttösiltoja, eli ne on tarkoitettu palvelemaan eläinliikenteen ohella esimerkiksi työkoneajoa ja satunnaista haja-asutusalueen liikennettä. Siltojen yli on vedetty päällystämätön tieura, ja loput siltakannesta on maisemoitu eläinten käyttöön istutuksin. Sillat tehosyynissä Vihersiltoja käytetään erityisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, ja rakenteiden toimivuutta on myös tutkittu monissa maissa. Suomesta systemaattisesti kerätty seurantatieto on toistaiseksi puuttunut. Väylävirasto aloitti syksyllä 2019 hankVihersillan vakiasiakas. Hirvet liikkuivat säännöllisesti seuratuilla silloilla. Myös pienemmät riistaeläimet käyttävät vihersiltoja. 54 Metsästäjä 1/2021 Tutkittua BookME0121.indb 54 5.1.2021 11.40
• loilla. Nämä sillat olivat valkohäntäpeurojen jokaöisessä käytössä. Uudemmat vihersillat Itä-Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa olivat harvemmin käytettyjä. Näilläkin silloilla liikkui eläimiä, mutta selvästi satunnaisemmin. Vanhimmille vihersilloille on jo ehtinyt kasvaa suojaavaa puustoa, ja eläimet ovat tottuneet käyttämään siltoja osana normaaleja kulkureittejään, ympäristöasiantuntija Marketta Hyvärinen Väylävirastosta selittää. On myös mahdollista, että tieto vihersiltojen sijainnista on periytynyt nykyisille eläinsukupolville, jotka ovat oppineet liikkumaan silloilla emiään seuraten, Hyvärinen jatkaa. sillalla vilisti villisikoja. Myös keskikokoisista nisäkkäistä kertyi kuvamateriaalia: silloilla vieraili säännöllisesti kettuja ja supikoiria sekä metsäjäniksiä ja rusakoita. Siltojen väliset erot eläinten tekemien ylitysten määrässä osoittautuivat suuriksi. Eniten eläimiä liikkui läntiselle Uudellemaalle viitisentoista vuotta sitten rakennetuilla Lohjanharjun ja Sammatin vihersilSeurannan tulokset hyötykäyttöön Seurannan tuloksia käytetään tulevaisuudessa eläinyhteyksien suunnittelun tukena. Hankkeen keskeiset tulokset tulevat myös kenen tahansa kiinnostuneen saataville. Hankkeen tuloksia esittelevä sähköinen raportti julkaistaan kevättalvella 2021 Väyläviraston julkaisusarjassa, Hyvärinen kertoo. Seurantajakson aikana ihmisistä kertyneet valokuvat tuhotaan, mutta eläimiä esittävät kuvat tallennetaan myöhemmin avoimeksi aineistoksi Väyläviraston aineistopankkiin, joten ne ovat kenen tahansa kiinnostuneen käytettävissä, Hyvärinen lisää. Eläimet ovat tottuneet käyttämään siltoja osana normaaleja kulkureittejään. 55 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 55 5.1.2021 11.40
• Huolellisuutta saaliskirjauksiin! VESILINTUJEN SAALISILMOITUKSET T aantuville riistavesilinnuille säädettiin metsäs­ tysasetuksella saalisilmoitusvelvollisuus, jotta saataisiin tarkempaa tietoa lajien saalismäärästä ja saaliin alueellisesta jakautumisesta eri ajan­ jaksoilla. Lähes kaikki syksyn saalisilmoitukset saatiin Oma riistan kautta, jossa ilmoittaminen on helppoa: Oma riistaan tehty saaliskirjaus muuttuu 24 tunnin kuluttua automaattisesti saalisilmoitukseksi. Ilmoitus tulee tehdä 7 vuorokauden kuluessa saaliin saamisesta. Käytännössä saaliskirjaus kannattaa tehdä viipymättä, jotta asia ei unohdu. Saalismäärään tulee helposti näppäilyvirhe, mikä harvalukuisten lajien osalta voi johtaa saalismäärien virhearviontiin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, ettei vahin­ teksti Suomen riistakeskuksen Kestävä Metsästys -tiimi kuvat Jukka Kangas, Teemu Heinonen ja Jari Peltomäki gossa kirjaa saaliiksi saatuja taveja heinätaveiksi. Heinä­ tavin suhteellisen korkea saalismäärä sekä yksittäisten ilmoitusten yksilömäärät ja alueet viittaavat siihen, että useat kirjaukset koskevat todellisuudessa taveja. Metsästäjät ovat noudattaneet suosituksia ja taantuvien riistavesilintujen metsästystä on vähennetty. Tämä osaltaan auttaa kantoja elpymään elinympäristötyön ja pienpetopyynnin lisäksi. Metsästäjä 1/2021 56 BookME0121.indb 56 5.1.2021 11.40
• Huolellisuutta saaliskirjauksiin! VESILINTUJEN SAALISILMOITUKSET Mitä voit tehdä vesilintu­ kantojen hyväksi? • Kohdenna metsästys runsaslukuisiin lajeihin. • Perusta vesilintulaskentapiste ja kirjaa saalis Oma riistaan, jolloin osallistut riistatiedon tuottamiseen. • Pyydä pienpetoja ja osallistu elinympäristöjen kunnostamiseen, jolloin parannat pesimä­ menestystä. Saalisilmoituksen piirissä olevien riistasorsien saalismäärät Saalisilmoituksia tehty 20.8.2020–1.12.2020. Joulukuun saaliit puuttuvat! LAJI ILMOITETTU SAALIS­ MÄÄRÄ VOIMASSA OLEVAT METSÄSTYSLAIN 38 § RAJOITUKSET Haapana 3986 ­ Heinätavi 817 ­ Jouhisorsa 785 ­ Alli 513 Vain merialueilla. Metsästäjä­ kohtainen kiintiö: 5 allia / vrk Lapasorsa 402 ­ Isokoskelo 270 ­ Tukkasotka 137 ­ Nokikana 48 ­ Haahka Karttaan rajatulla alueella. 1.6.2020–15.6.2020 Uros Tukkakoskelo Metsästys kielletty Punasotka Metsästys kielletty Perinteinen metsähanhen metsästys palasi Lappiin Vuosien odotus päättyi, kun 20.8.2020 klo 12 suuressa osassa Lappia alkoi metsähanhen metsästys kuuden vuoden rauhoituksen jälkeen. Metsästyskausi kesti viikon, saaliskiintiö oli yksi hanhi metsästäjää kohden koko kaudella ja ruokinnan käyttö metsästyksessä oli kielletty. Rajoituksien tarkoituksena oli turvata pesimäkannan kehitystä, ja samalla mahdollistaa perinteisen eräkulttuurin jatkuminen. Saaliskiintiön ja ruokintakiellon tavoitteena oli myös ohjata pyyntiä perinteiseen eränkäyntiin. Pohjois-Suomen myöhäinen kevät saattoi olla osasyynä metsähanhen heikolle pesimämenestykselle. Ilmeisesti suurin osa linnuista ei edes yrittänyt pesintää, vaan suuntasi melko nopeasti Novaja Zemljan sulki misalueille. Tästä syystä Lapin metsästysalueilla ei juurikaan ollut metsähanhia metsästysaikana. Saalisilmoitus saatiin 25 linnusta. Muuttoreittitason kannanhoito, Suomen voimakkaat metsästysrajoitukset ja parantunut riistatieto mahdollistivat suomalaiselle eräkulttuurille tärkeän metsähanhen erämaapyynnin palaamisen. Tundrametsähanhialueella oli hyvä hanhisyksy Ministeriön asetuksen mukaisella ’tundrametsähanhen metsästysalueella’ metsästysaika oli 1.10.–30.11. Saaliiksi ilmoitettiin 479 metsähanhea. Kuvakeräyksen perusteella taigametsähanhien osuus saaliista oli ~14 %, joten taigametsähanhia alueella ammuttiin arviolta 67 kappaletta. Kaakkois-Suomessa saaliiksi saatavat taigametsähanhet ovat nykytiedon perusteella Venäjällä pesineitä lintuja. Kuvakeräystä Suomesta saaliiksi saaduista metsähanhista jatketaan ensi vuonna. Saaliskuvien lähettäminen on vapaaehtoista, mutta sen toivoisi olevan jokaiselle metsähanhen metsästäjälle itsestäänselvyys. Vain laadukkaalla riistatiedolla voimme arvioida taigametsähanheen kohdistuvaa kokonaisverotusta, ja välttää turhia rajoituksia. Kiitos kuvakeräykseen osallistuneille! 57 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 57 5.1.2021 11.40
• Poikkeuslupa häiritsemiseen Metsästyslaki muuttui vuonna 2017 siten, että Suomen riistakeskuksella on mahdollisuus tehdä riistaeläimille ja rauhoittamattomille eläimille pyydystämisen ja tappamisen lisäksi myös poikkeuslupa häiritsemiseen eli niin sanottuun karkottamiseen. K arkotuspoikkeuslupia on tehty toistakymmentä kertaa pihapiireissä säännöllisesti liikkuvien susien karkottamiseen eri puolilla Suomea. Karkotustoiminnassa on otettava huomioon metsästyslainsäädännöstä tulevat reunaehdot. Esimerkiksi alueella, jolla karkotustoimintaa tehdään, on oltava metsästysoikeus tai metsästyslupa. Susien karkottamiseen tehdyt poikkeusluvat ovat voimassa enintään 21 vuorokautta. Sallittuja toimenpiteitä ovat olleet muun muassa eläinten jäljittäminen ja ajattaminen ihmisten ja koiran avulla sekä on voitu käyttää äänija valokarkotteita ja ilmaan ampumista. Häiritsemiseen annetun poikkeusluvan yhteydessä Suomen riistakeskuksella on mahdollisuus antaa poikkeus metsästyslailla kiellettyjen pyyntivälineiden ja -menetelmien käyttämiseen. Karkotustoiminnassa kyseeseen tulevat lähinnä metsästysaseen kuljettaminen moottoriajoneuvolla maastossa ja koiran käyttäminen niiden kiinnipitoaikana. Lainsäädäntö ja hallintotuomioistuinten ratkaisut edellyttävät etsimään vaihtoehtoista tapaa ongelman ratkaisemiseksi. Mutta jos esimerkiksi pihapiireissä liikkuu säännöllisesti susia vaikka niille on tehty onnistuneita karkotuksia, voi seuraava vaihe olla niiden tappaminen. Alueella, jolla ei voida toimia metsästyslainsäädännön antamien reunaehtojen puitteissa, kuten taajamissa, poliisi voi määrätä eläimen karkotustoimet tehtäväksi riistanhoitoyhdistyksen suurriistavirka-aputoimijoiden avulla. Poikkeuslupaa eläimen häiritsemiseksi voi hakea Oma riista -palvelussa. Poikkeuslupapäätös eläimen häiritsemiseksi on maksuton. Lainsäädäntö ja hallintotuomioistuinten ratkaisut edellyttävät etsimään vaihtoehtoista tapaa ongelman ratkaisemiseksi 58 Metsästäjä 1/2021 Lait ja luvat LAIT & LUVAT ON SUOMEN RIISTAKESKUKSEN JULKISTEN HALLINTOTEHTÄVIEN (JHT) PALSTA. JHT ON RIIPPUMATON PROSESSI, JOKA MUUN MUASSA KÄSITTELEE PYYNTIJA POIKKEUSLUVAT, HOITAA METSÄSTÄJIEN RYHMÄVAKUUTUKSEN SEKÄ METSÄSTÄJÄREKISTERIASIAT JA NIMITTÄÄ MONET RIISTANHOITOYHDISTYSTEN TOIMIJAT. BookME0121.indb 58 5.1.2021 11.40
• JANNE PITKÄNEN Erityisasiantuntija Maaja metsätalousministeriö Luonnonvaraosasto Erätalousyksikkö Se tunne, kun luoti meni läheltä R iistakolmiolaskennat ja ajantasaisen tiedon perusteella kehitetty metsäkanalintujen metsästysaikojen säätely ovat avanneet jo kahtena talvena mahdollisuuden myös talviseen latvalinnustukseen. Se edellyttää paitsi hiihtoa, varsinkin erityistä varovaisuutta metsästäjältä. Eräs kuulas talvipäivä viitisentoista vuotta sitten Pohjois-Ruotsissa on painunut muistiini pysyvästi. Olimme hiihdelleet tunturin rinnettä latvalintujen toivossa. Pieneltä nyppylältä avautui hienot näköalat alas jokilaaksoon. Olikin jo kahvitauon aika. Ihastelimme hartaina maisemia kahvikupit ja eväsleivät kourissa. Hiljaisuuden rikkoi kiväärin laukaus jostain alarinteestä. Parin sekunnin kuluttua päidemme yli noin 5 metrin etäisyydeltä meni suurelta jättiläisampiaiselta kuulostanut surahdus. Ei jäänyt epäselväksi, mikä se oli. Porukkaan tuli liikettä. Sauvatkin unohtuivat, kun maastouduimme nyppylän viereiseen jontkaan. Sitä ääntä ei toista kertaa halua kuulla. Kaverimme, joka oli aamulla lähtenyt eri latuja, kertoi, että hänen puhelinvastaajansa oli täyttynyt viesteistä ”Älä ammu, tuli meitä kohti!”. Hän ei kuitenkaan ollut ampunut tätä laukausta. Selvitimme paluumatkalla, että joku kolmas metsästäjä oli tullut samaan rinteeseen metsälle. Rinteen hyvin jyrkässä kohdassa oli metso pudonnut petäjästä puhtaaseen puuteriin. Jyrkänteen kohdalla ylös ammuttu luoti kävi luultavasti korkealla, ennen kuin tuli alas meidän lähellä. Siksi se tulikin vasta laukausäänen jälkeen. Metsästyksessä vastuu laukauksen turvallisuudesta on aina yksin metsästäjällä itsellään. Metsästäjän pitää tietää luodin lentorata ja ampumasuunnan tausta ennen laukausta. Hyvän onnen varaan ei voi koskaan laskea. On hyvä muistaa sekin vanha viisaus, että ampumatonta laukausta ei tarvitse koskaan katua. Valmistaudu uuteen lupahakuun tarkastamalla vuokrasopimukset T ammi-helmikuussa on sopiva hetki tarkastaa metsästysvuokrasopimusten tilanne, eli huomioida maanomistuksessa tapahtuneet muutokset ja päivittää sopimukset ajan tasalle. Määräaikaiset sopimukset kannattaa uusia hyvissä ajoin. Toistaiseksi voimassa olevien osalta selvitetään sopimusten sisältö, etenkin jos vuokraoikeus ei kata kaikkea riistaa. Monessa seurassa on havaittu, etteivät vanhat sopimukset sisällä esimerkiksi villisian metsästysoikeutta. Hyvä lähtökohta on kaikkien lajien, myös haitallisten vieraseläinten, metsästysoikeuden vuokraaminen. Jos maanomistaja ei tahdo vuokrata metsästysoikeutta kaikelle riistalle, kannattaa sopimukseen kirjata tarkasti lajit, joiden pyynti on sallittua. Suurpedot ja sorkkaeläimet ovat käyttökelpoisia termejä, mutta tarkemmin määrittelemätöntä pienriista-termiä ei tule käyttää. Vuoden vaihtuessa katseet kääntyvät jo tulevan kauden hirvieläinja suurpetolupien hakemiseen. Oma riistaan päivitetyt hirvieläinalueet kannattaa käydä huolella läpi ja tehdä tarvittavat muutokset. Tällöin huhtikuussa pyyntilupalupahakemuksia tehdessä kartta on tarkistusta vaille valmis hakemukseen liitettäväksi. Seuran osallistuessa suurpetojen kannanhoidollisen metsästykseen luodaan tai päivitetään Oma riistaan myös suurpetojen metsästyksessä käytetty alue. Tällöin poikkeuslupahaun käynnistyessä alue on näppärästi omalla aluetunnuksellaan liitettävissä lupahakemukseen. Päivitetyt kartat ovat luonnollisesti kaikkien seuran jäsenen käytettävissä Oma riista -maastosovelluksessa ja siten pyyntipäivän aikana mukana. Myös loppukauden rusakkoja jänisjahdeissa. Rauhoittamattomien lintujen poikkeusluvat R auhoittamattomien lintujen aiheuttamien vahinkojen ehkäisyyn kevätja kesäaikana voi hakea poikkeuslupaa Oma riista -palvelussa. Suosittelemme hakemuksen jättämistä 2–2,5 kuukautta ennen poikkeuslupa-ajan alkua. Hakemus tulee laatia huolellisesti ohjeistusta noudattaen, jotta vältytään lisäselvityksiltä. Ennen myönteisen poikkeuslupapäätöksen täytäntöönpanoa on pääsääntöisesti odotettava 30 päivän valitusaika. Poikkeusluvan saaliista tulee tehdä ilmoitus Suomen riistakeskukselle. Hyvä käytäntö on raportoida vuotuinen saalis heti poikkeuslupa-ajan jälkeen, ja viimeistään vuoden vaihtuessa, mikäli kyseessä on monivuotinen lupa. Saalisilmoitus on tehtävä myös silloin, jos poikkeuslupaa ei ole hyödynnetty tai saalista ei ole tullut. Ohjeita poikkeusluvan hakemiseen löydät Suomen riistakeskuksen kotisivuilta: www.riista.fi 59 Metsästäjä 1/2021 K lumni BookME0121.indb 59 5.1.2021 11.40
• i hyvältä näytä” saattoi todeta, kun katsoi viimeisimpien vesilintulaskentojen tuloksia. Heinäsorsaa lukuun ottamatta kaikkien riistasorsien pitkän ajan trendi on laskeva. Todennäköiset syylliset ovat elinympäristöjen kokonaisvaltainen huonontuminen, kuten rehevöityminen ja vieraspetojen aiheuttama pesäsaalistus. Riistaväki tarttuukin jälleen innolla elinympäristötyöhön: nyt vieraspedot kuriin! Hanke pähkinänkuoressa Suomen riistakeskuksen SOTKA-vieraspetohankkeessa kehitetään luonnonhoidollisesti vaikuttavia konsepteja supikoiran ja minkin pyyntiin. Tutkimusten mukaan vieraspedot aiheuttavat suurimmat elinympäristöongelmat rehevillä lintuvesillä sekä saaristossa, eli juuri suurimman lajikirjon ja vesilintujen poikastuoton alueilla. Hankkeessa keskitytään toimintamallien kehittämiseen erityisesti näissä elinympäristöissä, mutta ennen kaikkea organisoimaan laajamittaista tehopyyntitoimintaa käytännössä. Toiminta käyntiin mantereella Sisämaassa on tärkeää voida tarvittaessa laajentaa pyyntitoimintaa riistanhoitoyhdistysverkostossa, joten pilottialueiksi valittiin kolme yhdistystä. Tavoitteena oli löytää toisistaan hieman poikkeavat riistanhoitoyhdistykset, jotta pyyntitoiminnan alueelliset erot tulisivat esiin. Lopulta mukaan valikoituivat Nokian seudun, Hämeenkyrön-Viljakkalan ja Lahden seudun riistanhoitoyhdistykset. Toiminnanohjaajien ja paikallisten pienpetoaktiivien avustuksella yhdistysten alueilta määritettiin tärkeimmät vesilintualueet. Petopoistoalueet muodostuivat arvokkaista vesilintualueista, sekä 2–3 kilometrin ’’suojavyöhykkeestä’’ niiden ympäriltä. Pienpetoaktiiveista vieraspetoryhmäksi Varsinaisen pyynnin jokaisella alueella toteuttaa paikallisista pienpetoaktiiveista koottu noin 10-henkinen vieraspetoryhmä. Vieraspetoryhmän tehtävänä on poistaa supikoiria ja minkkejä niin paljon kuin mahdollista. Tämän tueksi ryhmälle hankittiin pyyntilaitteita ja tarvikkeita, kuten loukkuja, rautoja ja riistakameroita. Koordinoitujen pyyntien kulmakiviä ovat yhteiset pelisäännöt ja systemaattinen pyynneistä raportoiminen. Pyytäjiltä kerätään tietoa muun muassa saalismääristä, käytetystä pyyntiajasta ja pyyntimenetelmistä. Mantereen tehopyyntipilotti SOTKA-vieraspetohankkeella pilotoidaan valtakunnallista elinympäristötyötä. teksti ja kuvat Kari Karhula ”E 60 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 60 5.1.2021 11.40
• Tiedonkeruun avulla selvitetään saalismäärien ja yleisen ajankäytön lisäksi alueellisesti tehokkaimpia pyyntimenetelmiä. Pyyntialueet ja ylityssopimukset Ryhmille määritetyt pyyntialueet sisältävät useiden metsästysseurojen, kaupunkien, seurankuntien ja yksittäisten ihmisten metsästysmaita. Alueiden yhtenäisyys on yksi tehopyynnin ehdottomista edellytyksistä. Pyyntiryhmille pyrittiin uusien pyyntialueiden lisäksi hankkimaan metsästysseurojen alueille ’’ylitysluvat’’, jolloin ryhmän jäsenet voivat toimia myös muiden kuin oman kotiseuransa alueella. Pyyntialueiden ja metsästysseurojen ’’ylityssopimusten’’ hankinnassa riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajat ja vieraspetoryhmän johtajat olivat tärkeässä roolissa. Kaikille alueille ylityssopimuksia ei luonnollisesti saatu, ja rajan ylittäminen pyrittiin tällöin ratkaisemaan muilla keinoilla. Ensimmäisen syksyn kokemukset Hankkeen käytännön järjestelyt aloitettiin kevättalvella 2020, ja pyyntitoiminta elokuun lopussa. Marraskuun 2020 loppuun mennessä petopoistoalueilta oli pyydetty useampi sata supikoiraa ja kymmeniä minkkejä. Aluehankintaa ja ylityssopimusten tekemistä on jatkettu pyyntien kanssa rinnakkain. Kumpikin on onnistunut odotettua paremmin. Vieraspetopoistoapuun on suhtauduttu ehdottomasti enemmän positiivisessa hengessä kuin varauksella. Sekä metsästäjät että muut kokevat vieraspetojen pyynnin pääsääntöisesti positiiviseksi asiaksi ja ovat valmiita tekemään pyyntiryhmien kanssa yhteystyötä, jotta supikoiraja minkkikantoja saadaan alennettua. Laajasti katsottuna luonnonhoidollinen vieraspetopyynti on laji, jossa tarvitaan suunnittelua ja yhtenäisiä pyyntialueita. Ensisijaisen tärkeää on huolehtia siitä, ettei pyyntialueeseen jää ’’vieraspetopankkeja’’ eli kokonaan ilman pyyntiä olevia alueita. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tässäkin asiassa. Jatkoa tiedossa SOTKA-Tehopyyntikonseptien kokemukset pyritään jalkauttamaan noin 20 riistanhoitoyhdistykseen. Lisäksi niitä hyödynnetään tulevana keväänä Ympäristöministeriön HELMI-hankkeen vieraspetopyynneissä yli 60 tärkeimmällä lintuvedellä. Vieraspedot ovat voitettavissa, kunhan metsästäjien tekemää luonnonsuojelutyötä arvostetaan ja se resursoidaan kunnolla. Luonnonhoidollisesti vaikuttavassa vieraspetopoistossa pyyntipainetta on kohdistettava riittävästi myös minkkiin. Ohjuripuiden avulla minkki johdatellaan rautakotelon suusta sisään. Vieraspetopyyntejä tulee mantereella keskittää erityisesti rehevien lintuvesien ympäristöön. Kuvassa Sarkkilanjärvi HämeenkyrönViljakkalan riistanhoitoyhdistyksen petopoistoalueelta. 61 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 61 5.1.2021 11.40
• 62 Metsästäjä 1/2021 Osallistumalla oman riistanhoitoyhdistyksesi vuosikokouk­ seen olet mukana myös laajemmin metsästys­ ja riista­ asioiden hoidossa. Vuosikokouksessa käsitellään riistan­ hoitoyhdistysten työjärjestyksen 3 §:n mukaiset asiat. Tänä vuonna kokouksissa muun muassa valitaan hallituksen puheenjohtaja sekä hallitusten jäsenet erovuoroisten tilalle. Riistanhoitoyhdistys, jonka jäsen olet, on merkitty met­ sästyskorttiisi. Muista, että riistanhoitoyhdistyksen vuosi­ kokoukseen osallistuva henkilö on aina itse velvollinen osoittamaan jäsenyytensä. Helpoin tapa jäsenyyden osoittamiseen kokouksessa on Oma riistassa oleva mobiili metsästyskortti. Jäsenyytensä voi osoittaa myös esittämällä voimassa olevan metsästyskorttinsa, eli suoraveloituskortin, pankin maksuleimalla varustettu tilillepanokortin tai tilillepanokortin ja kuitin riistanhoitomaksun maksamisesta. Koronaepidemian vuoksi määrätyt kokoontumisrajoitukset ja suositukset saattavat tuoda muutoksia suunniteltuihin kokouspaikkoihin. On mahdollista, että vuosikokouksia joudutaan siirtämään myöhempään ajankohtaan rajoitusten vuoksi. Siksi kannattaa tarkkailla riista.fi -sivujen tapahtu­ matietoja vuosikokousten lähestyessä. Riistanhoitoyhdis­ tykset tiedottavat vuosikokouksistaan myös muilla tavoin. Valtakirja Riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa jokaisella 18 vuotta täyttäneellä jäsenellä on yksi ääni. Alle 18­vuotiailla jäsenillä on puhe­ ja läsnäolo­oikeus kokouksessa. Vähintään 18 vuotta täyttänyt henkilö voi valtuuttaa toisen jäsenen edustamaan itseään vuosikokouksessa. Kukaan ei saa kuitenkaan edustaa useampaa kuin viittä poissa olevaa saman riistanhoitoyhdistyksen jäsentä. Valtuutusta varten on ohessa valtakirja. Valtakirjassa ei tarvita välttämättä todistajia. Valtuutuksen antajan on annettava valtuuttamalleen henkilölle metsästyskorttinsa ja em. tavalla osoitus riistanhoitomaksun maksamisesta tai kopio/kopiot mukaan kokoukseen. Oma riista ­palvelusta tulostettu metsästys­ kortti tai mobiilista otettu näyttökuva käy myös. Valtakirjojen ja metsästyskorttien tarkastus alkaa yleensä puolta tuntia tai tuntia ennen kokousta. Vuosikokouskutsua kirjoitettaessa helmikuun koronavirusepidemian tilanteesta ei ole tietoa. Siksi tässä kutsussa on vain vuosikokousten kokouspäivät ja ­ajat. Muista ottaa maksettu metsästyskorttisi mukaan kokouksiin! riistanhoitoyhdistyksesi vuosikokoukseen KUTSU VALTAKIRJA Minä ___________________________ ___________________________________ valtuutan ________________________________ ___________________________________ edustamaan itseäni _____________________________________________________________________ rhy:n vuosikokouksessa ____________ / _____________ 2020 ___________________________________ Aika ________________ Allekirjoitus ____________________________________ Valtuuttajan metsästyskortista seuraavat tiedot: Rhy-numero _________________ Metsästäjänumero _________________________ Syntymäaika ____ /____ /_____ _ HUOM! Valtuutetun on esitettävä selvitys valtuuttajansa voimassa olevasta riistanhoito yhdistyksen jäsenyydestä (esimerkiksi kopio suoravelotus kortista tai metsästyskortista maksutositteineen) etunimi etunimi vuosikokouksen ajankohta rhy:n nimi sukunimi sukunimi paikka BookME0121.indb 62 5.1.2021 11.40
• Etelä-Häme 17.2. 18:00 Asikkalan rhy 25.2. 18:30 Forssan-Tammelan rhy 24.2. 17:30 Hattulan-Kalvolan rhy 16.2. 18:30 Hauhon-Tuuloksen rhy 15.2. 18:00 Hausjärven-Riihimäen rhy 18.2. 18:00 Janakkalan rhy 25.2. 18:30 Jokiläänin rhy 26.2. 18:30 Lahden seudun rhy 10.2. 18:30 Lammin rhy 17.2. 18:30 Lopen rhy 16.2. 18:00 Padasjoen rhy 17.2. 18:30 Urjalan rhy 24.2. 18:00 Rengon seudun rhy Etelä-Savo 18.2. 19:00 Anttolan rhy 2.2. 18:00 Enonkosken rhy 16.2. 19:00 Hartolan rhy 10.2. 18:00 Heinolan seudun rhy 25.2. 19:00 Joroisten rhy 11.2. 19:00 Juvan rhy 25.2. 18:00 Jäppilän rhy 24.2. 18:00 Kangasniemen rhy 3.2. 19:00 Kerimäen rhy 18.2. 17:00 Mikkelin rhy 17.2. 18:00 MäntyharjunHirven salmen rhy 10.2. 19:00 Pertunmaan rhy 24.2. 18:00 Pieksämäen rhy 23.2. 19:00 Puumalan rhy 4.2. 18:30 Rantasalmen rhy 17.2. 19:00 Ristiinan rhy 3.2. 17:00 Savonrannan rhy 23.2. 18:00 Sulkavan rhy 16.2. 18:00 Sysmän rhy 11.2. 18:00 Haukivuori-Virtasalmi rhy 2.2. 19:00 Savonlinnan rhy 9.2. 18:00 Etelä-Soisalon rhy Kaakkois-Suomi 3.2. 18:00 Anjalan rhy 18.2. 18:00 Elimäen rhy 10.2. 18:00 Etelä-Saimaan rhy 3.2. 18:00 Iitin rhy 8.2. 18:00 Jaalan-Kuusankosken rhy 4.2. 17:30 Joutsenon rhy 2.2. 18:00 Kymin-Karhulan rhy 9.2. 18:00 Lemin-Taipalsaaren rhy 11.2. 18:00 Luumäen rhy 9.2. 18:00 Miehikkälän rhy 18.2. 18:00 Pyhtään rhy 8.2. 17:30 Rautjärven rhy 16.2. 18:00 Ruokolahden-Imatran rhy 15.2. 18:00 SavitaipaleenSuomenniemen rhy 17.2. 18:00 Sippolan rhy 16.2. 18:00 Valkealan-Kouvolan rhy 5.2. 17:30 Parikkalan rhy 8.2. 18:00 VehkalahdenHaminan rhy 11.2. 18:00 Virolahden rhy 17.2. 18:00 Ylämaan rhy Kainuu 15.2. 18:00 Hyrynsalmen-Ristijärven rhy 16.2. 18:00 Kajaanin rhy 17.2. 18:00 Kuhmon rhy 10.2. 18:00 Paltamon rhy 8.2. 18:00 Puolangan rhy 18.2. 18:00 Sotkamon rhy 23.2. 18:00 Suomussalmen rhy 11.2. 18:00 Vuolijoen rhy Keski-Suomi 10.2. 18:00 Ala-Keiteleen rhy 16.2. 18:00 Hankasalmen rhy 18.2. 18:00 Itä-Päijänteen rhy 17.2. 18:00 Jyväskylän seudun rhy 11.2. 18:00 Jämsän seudun rhy 11.2. 18:00 KannonkoskenKivijärven rhy 9.2. 18:00 Karstulan-Kyyjärven rhy 17.2. 18:00 Keuruun rhy 9.2. 18:00 Kinnulan rhy 15.2. 18:00 Konneveden rhy 2.2. 18:00 Laukaan rhy 3.2. 18:00 Multian rhy 18.2. 17:30 Petäjäveden rhy 16.2. 18:00 Pihtiputaan rhy 4.2. 18:00 Pylkönmäen rhy 23.2. 18:00 Saarijärven rhy 4.2. 18:00 Suolahden-Sumiaisten rhy 23.2. 18:00 Toivakan rhy 2.2. 18:00 Uuraisten rhy 15.2. 18:00 Korpilahden rhy 16.2. 18:00 Viitasaaren rhy Lappi 26.2. 18:00 Enontekiön rhy 28.2. 12:00 Inarin rhy 12.2. 18:00 Kemijärven rhy 16.2. 18:00 Keminmaan rhy 26.2. 18:00 Kittilän rhy 5.2. 18:00 Kolarin rhy 17.3. 18:00 Muonion rhy 17.2. 18:00 Pelkosenniemen rhy 9.2. 18:00 Pellon rhy 19.2. 18:00 Posion rhy 23.2. 18:00 Ranuan rhy 10.2. 18:00 Rovaniemen rhy 18.2. 18:00 Sallan rhy 8.2. 18:00 Savukosken rhy 8.2. 18:00 Simon rhy 24.2. 18:00 Sodankylän rhy 25.2. 18:00 Tervolan rhy 18.2. 18:00 Tornion rhy 27.2. 13:00 Utsjoen rhy 25.2. 18:00 Ylitornion rhy Oulu 8.2. 19:00 Haapajärven-Reisjärven rhy 11.2. 19:00 Haapaveden rhy 1.2. 19:00 Hailuodon rhy 1.2. 18:00 Haukiputaan rhy 22.2. 18:00 Iin seudun rhy 18.2. 19:00 Kalajoen-Alavieskan rhy 2.2. 19:00 Kempeleen-Oulunsalon rhy 3.2. 19:00 Kiimingin-Ylikiimingin rhy 11.2. 18:00 Kuusamon rhy 16.2. 18:00 Kärsämäen rhy 22.2. 18:30 Limingan seudun rhy 10.2. 18:00 Muhoksen rhy 3.2. 19:00 Nivalan rhy 4.2. 19:00 Oulaisten rhy 15.2. 19:00 Oulun rhy 18.2. 19:00 Piippolan seudun rhy 17.2. 18:00 Pudasjärven rhy 10.2. 19:00 Pyhäjärven rhy 25.2. 18:30 Raahen seudun rhy 9.2. 19:00 Sievin rhy 15.2. 18:00 Siikajokilaakson rhy 2.2. 18:00 Taivalkosken rhy 8.2. 19:00 Tyrnävän rhy 16.2. 17:00 Utajärven rhy 17.2. 18:00 Vaalan rhy 9.2. 18:00 Ylivieskan rhy Pohjanmaa 9.2. 19:00 Alajärven rhy 23.2. 19:00 Alavuden-Töysän rhy 25.2. 18:00 Evijärven-Kortesjärven rhy 16.2. 18:00 Himangan rhy 17.2. 19:00 Härmän rhy 24.2. 18:00 Ilmajoen rhy 24.2. 18:00 Isojoen-Karijoen rhy 9.2. 18:00 Jalasjärven rhy 18.2. 18:00 Jurvan rhy 10.2. 18:00 Kannuksen rhy 23.2. 19:00 Kauhajoen rhy 17.2. 18:00 Kauhavan rhy 15.2. 19:00 Kuortaneen rhy 18.2. 19:00 Kurikan rhy 11.2. 18:00 Kyrönmaan rhy 10.2. 19:00 Kälviän-Ullavan rhy 11.2. 19:00 Laihian rhy 25.2. 19:00 Lappajärven-Vimpelin rhy 16.2. 19:00 Lapuan rhy 9.2. 18:00 Lehtimäen-Soinin rhy 25.2. 18:00 Lestijärven rhy 16.2. 19:00 Lohtajan rhy 25.2. 19:00 Perhon rhy 9.2. 19:00 Peräseinäjoen rhy 23.2. 18:00 Teuvan rhy 17.2. 18:00 Toholammin rhy 16.2. 18:00 Ylistaron rhy 23.2. 18:00 Ähtärin rhy 24.2. 19:00 Lakeuden rhy 10.2. 19:00 Perhonjokilaakson rhy Pohjois-Häme 25.2. 18:00 Jalannin rhy 18.2. 18:00 Kangasalan rhy 15.2. 18:00 Kuhmalahden-Sahalahden rhy 11.2. 18:00 Kuhmoisten rhy 16.2. 18:00 Kurun rhy 9.2. 17:00 Lempäälän seudun rhy 9.2. 18:00 Längelmäveden rhy 23.2. 18:00 Mäntän seudun rhy 11.2. 18:00 Nokian seudun rhy 18.2. 18:00 Pälkäneen ja Luopioisten rhy 10.2. 17:30 Ruoveden rhy 22.2. 18:00 Sääksmäen-Valkeakosken rhy 22.2. 18:00 Virtain rhy 24.2. 18:00 Tampereen rhy Pohjois-Karjala 3.2. 18:00 Enon rhy 4.2. 18:00 Ilomantsin rhy 8.2. 18:00 Joensuun seudun rhy 9.2. 18:00 Juuan rhy 10.2. 18:00 Kesälahden rhy 11.2. 18:00 Kiteen rhy 15.2. 18:00 Liperin rhy 16.2. 18:00 Outokummun rhy 24.2. 18:00 Lieksan rhy 18.2. 18:00 Polvijärven rhy 22.2. 18:00 Rääkkylän rhy 23.2. 18:00 Tohmajärvi-Värtsilän rhy 17.2. 18:00 Tuupovaaran rhy 25.2. 18:00 Ylä-Karjalan rhy Pohjois-Savo 9.2. 18:00 Iisalmen rhy 25.2. 18:00 Juankosken rhy 24.2. 18:00 Kaavin rhy 4.2. 18:00 Karttulan rhy 23.2. 18:00 Keiteleen rhy 15.2. 18:00 Kiuruveden rhy 15.2. 18:00 Kuopion rhy 11.2. 18:00 Lapinlahden rhy 9.2. 18:30 Leppävirran-Varkauden rhy Älä osallistu sairaana tai oireisena! 63 Metsästäjä 1/2021 TARKISTA KOKOUSPAIKKA JA -AIKA RIISTA.FI -SIVUJEN TAPAHTUMA HAUSTA! https://riista.fi/metsastys/tapahtumahaku BookME0121.indb 63 5.1.2021 11.40
• 16.2. 18:00 Maaningan rhy 10.2. 18:00 Nilsiän rhy 23.2. 18:00 Pielaveden rhy 16.2. 18:00 Rautalammin rhy 24.2. 18:00 Rautavaaran rhy 18.2. 18:00 Siilinjärven rhy 17.2. 18:00 Sonkajärven rhy 18.2. 18:00 Suonenjoen rhy 17.2. 18:00 Tervon rhy 11.2. 18:00 Varpaisjärven rhy 22.2. 18:00 Vehmersalmen rhy 10.2. 18:00 Vesannon rhy 25.2. 18:00 Vieremän rhy 22.2. 18:00 Koillis-Savon rhy Rannikko-Pohjanmaa 24.2. 18:00 Kokkolan seudun rhy 24.2. 18:30 Pietarsaaren seudun rhy 23.2. 18:30 Uudenkaarlepyyn seudun rhy 23.2. 19:00 Vöyrin seudun rhy 10.2. 19:00 Vaasan seudun rhy 24.2. 18:30 Maalahden seudun rhy 25.2. 19:00 Närpiön seudun rhy 25.2. 18:00 Lapväärtin seudun rhy Satakunta 3.2. 18:00 Ala-Satakunnan rhy 16.2. 18:00 Euran seudun rhy 9.2. 18:00 Harjavallan rhy 23.2. 18:00 Hämeenkyrön-Viljakkalan rhy 23.2. 18:00 Ikaalisten-Jämijärven rhy 17.2. 18:00 Kihniön rhy 9.2. 17:30 Kokemäen-Kauvatsan rhy 10.2. 18:00 Lavian seudun rhy 17.2. 17:30 Lounais-Satakunnan rhy 22.2. 18:00 Merikarvian rhy 24.2. 18:00 Mouhijärven piirin rhy 16.2. 18:00 Noormarkun seudun rhy 25.2. 18:00 Parkanon-Karvian rhy 18.2. 18:30 Pohjois-Satakunnan rhy 18.2. 18:00 Porin rhy 16.2. 18:30 Punkalaitumen rhy 18.2. 18:00 Sastamalan rhy 11.2. 18:00 Siikaisten rhy 25.2. 18:00 Säkylän-Köyliön rhy 15.2. 18:00 Ulvilan piirin rhy Uusimaa 3.2. 18:00 Askolan-Pukkilan rhy 18.2. 18:00 Helsingin rhy 15.2. 18:00 Hyvinkään rhy 16.2. 19:00 Karjalohjan rhy 1.2. 18:00 Keski-Uusimaan rhy 4.2. 18:00 Lapinjärven rhy 11.2. 18:00 Lohjan rhy 10.2. 18:30 Myrskylä-Artjärven rhy 10.2. 18:00 Mäntsälän rhy 18.2. 18:00 Nummi-Pusulan rhy 11.2. 18:00 Nurmijärven rhy 24.2. 18:00 Orimattilan rhy 3.2. 18:00 Pornaisten rhy 10.2. 18:00 Ruotsinpyhtään rhy 2.2. 18:00 Sammatin rhy 8.2. 18:00 Vihdin ja Karkkilan rhy 9.2. 18:00 Porvoon rhy 17.2. 18:00 Espoo-Kauniaisten rhy 24.2. 18:00 Vantaan rhy 17.2. 18:00 Kirkkonummen rhy 16.2. 18:00 Liljendalin rhy 8.2. 18:00 Loviisan rhy 9.2. 18:00 Sipoon rhy 15.2. 18:00 Länsi-Uudenmaan rhy Varsinais-Suomi 10.2. 18:00 Alastaron rhy 10.2. 18:00 Kalannin seudun rhy 17.2. 18:00 Kemiönsaaren rhy 11.2. 18:00 Kiskon piirin rhy 1.2. 18:30 Laitilan seudun rhy 16.2. 18:00 Loimaan seudun rhy 11.2. 18:00 Marttilan seudun rhy 8.2. 18:30 Maskun seudun rhy 2.2. 18:30 Mynämäen alueen rhy 3.2. 19:00 Paimionlahden rhy 8.2. 18:00 Paraisten rhy 9.2. 18:30 Perniön seudun rhy 4.2. 18:00 Pöytyän seudun rhy 8.2. 18:30 Rymättylän-Merimaskun rhy 17.2. 18:00 Salon seudun rhy 11.2. 19:00 Turun seudun rhy 4.2. 17:30 Vakka-Suomen rhy 3.2. 18:00 Turunmaan saariston rhy 9.2. 17:30 Someron rhy TARKISTA KOKOUSPAIKKA JA -AIKA RIISTA.FI -SIVUJEN TAPAHTUMA HAUSTA! https://riista.fi/metsastys/tapahtumahaku Älä osallistu sairaana tai oireisena! Hirvikuumetta? Ei omia alueita? Hae seurueellesi hirvialuetta Metsähallitukselta tammikuussa. eraluvat.fi/hirvenmetsastys BookME0121.indb 64 5.1.2021 11.40
• METSÄSTYSTÄ Hyljejahdit seanature.net 0400-154600 Kevään riekkojahdit Topilta. Kysy tarjousta! Topin kalajahti p. 0503221377 WWW.FASAANITILA.NET Forssa 045-3496096 MUUT Riistakylmiöt ja lahtivajojen kylmätilat tarpeidenne mukaan räätälöitynä. Myös kylmälaitteiden mitoitus ja toteutus sekä vanhojen koneiden huollot, korjaukset sekä lakisääteiset tarkastukset. Kohteita ympäri Suomea. 0400 733992 ristopitkanenoy@gmail.com Kansalaisaloite ”Aselakien epäkohtien muuttaminen” on valmiina allekirjoitettavaksi osoitteessa www.kansalaisaloite.fi. 4x4/ATV renkaat www.riekko.eu 0447770506 TYÖSUORITUKSIA Hei metsästäjät. Voitte teettää itse pyytämistänne nahoista hatun, rukkaset, liivin, turkin. Teemme turkistyöt ammattitaidolla. p.0505004233 Vesitä suunnitelmasi> perusta kosteikko! Kosteikkosuunnittelua Juha.Siekkinen@ kosteikkomaailma.fi, p. 040 413 9606. TURKISMUOKKAUSPALVELU R.Halkola Broker puh 0405278219,halkolareijo@gmail.com OSTETAAN 220 russian panoksia. Puh. 0400179225 Ajava Beakle aikuinen / pentu 0400466620 Turkisnahkoja o. Mauranen Toppalantie 136 41900 Petäjävesi 0400217291. Turkisnahkoja R Pentinmäki Jäpintie 344C 60800 Ilmajoki P.0505546852 MYYDÄÄN BAIKAL-HAULIKKO JA RUGER-PIENOISKIVÄÄRI, JOSSA RULLALIPAS JA KIIKARITÄHTÄIN. MYÖS ASEKAAPPI. VANTAA. 0400-668713 haulikko12/70 päälekäispiippuinen valmet kivääri petrapuutu.valmet puh.0400801733 Käytettyjä aseita,tarvikkeita,aseenosia. 040 5417308 www.porinase.fi ERÄTAPIO PURKINSULKIJAT suoraan valmistajalta.P. 040 5858133 www.eratapio.fi Lataus-, ammuntaja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 0405401182 KOIRIA Varattavissa punaisen irlanninsetterin pentuja. Pennut syntyy vko3/21. Tied.Katrin Hemmilä 0408219988 Ostetaan AIKUINEN AJAVA BEAGLE tarjoa. P. 040 5843751 Suomenpystykorvan pentuja p. 044 0490777 Kk-saksanseisojia metsästäjille. P. 040 5947355, Oulu ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ Täytän kalat, linnut ja nisäkkäät. Juhani Hirvonen puh. 045-3303417 Markku Haapaniemi TEUVA m.a.haapaniemi@gmail.com 0500360962 Pasi Ahopelto 0400 567 078 lehonpaja.net Esa Kemppainen. trofeet.fi, 050 5630169 metsästyksen ja riistanhoidon osaaja luontomatkailun osaaja Hae nyt syksyllä 2021 alkavaan koulutukseen luonto-ohjaajaksi jatkuvassa haussa kpedu.fi/perho 040 808 5010 | hakijapalvelut@kpedu.fi Hae yhdistelmätutkintoon yhteishaussa 23.2 – 23.3.2020 Perhon lukion metsästys ja luontolinja www.opintopolku.fi 050 533 7196 | Marika Riihimäki Opiskele luontoohjaajaksi Perhossa! Unelmatyö luonnossa HEINOLA NYNÄSINSALON METSÄSTYSALUEEN JA KALLIOJÄRVEN MAJAN VUOKRAUS UPM-Kymmene Oyj tarjoaa vuokrattavaksi n. 3600 ha:n suuruisen Nynäsinsalon metsästysalueen ja metsästysmajan. Lisätietoa: www.upmbonvesta.fi 65 Metsästäjä 1/2021 ERÄILMOITUKSET HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkko-palvelussa. Osoitteessa www.eraverkko.fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjä-lehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (42 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2021 hinta on 20 euroa/ rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 2/2021 ilmestyy 19.3.2021. Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkko-palvelun kautta viimeistään 26.2.2021. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkko-palvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa www.eraverkko.fi BookME0121.indb 65 5.1.2021 11.40
• Meahcásteaddji njála dorvun Njála hárvenažžan šaddamii leat má?ga siva, muhto okta dan áitta lea fuolki, rieban. Davvi-Sámis njála máhccan dárbbaša meahcásteaddji veahki. teaksta Jouni Kantonen govat Jarmo Helander ja Meahcirá??ehus N jála dilli davimus duottarguovlluin ii leat ráhpa. Dat leamašan áitojuvvon jávkat oalát ja die?uid mielde bessii Suoma bealde ovddit háve jagi 1996. Meahcirá??ehusa Tuomo Ollila dovdá njála dili Suomas buorebut go oktage eará. Su mielde njála dillái váikkuha eanemus biebmu ja gilvvohallan riebaniin. – Olbmo doaimmat váikkuhit riebana leavvamii njála eallinguovlluin. Mii guo??it álo juoidá, maid rieban máhttá ávkkástallat. Nu Alaskas go Sibirijásge rieban lea ?uvvon olbmo njálaid ássanguovlluide. Riebaniid galggašii bivdit maiddái áibbas ássojuvvon guovlluid lahka ?ielgasit eanet go dál dahkko, son gávnnaha. Riebana intensiivabivdu gáibida ­ámmátolbmo­?ehppodaga Jarmo Helander bivdá riebaniid measta ámmátolbmo vugiin. Son leamašan fidnus mielde sulaid vihtta jagi ja goddán dan áigge oktiibuot sulaid 500 riebana. Mannan dálvvi sálaš lei 80 riebana aitosaš bivdobaji áigge, mii bistá o??ajagimánu loahpas gitta cuo?ománu lohppii. Helanderis lea spiehkastatlohpi ávkkástallat mohtorgielkká riebaniid vuohttimis, muhto dálki, muohtadilli ja riebaniid vuohki leat jo?us oppa áigge buktet iežas hástalusaid. Guhkimus vuohttin sáhttá bistit 25-30 kilomehtera. Rieban lea viissis ja falli: Buorre siivun dat sáhttá ruohttat juobe 40 kilomehtera diibmoleavttuin. – Jus rieban lihkostuvvá báhtarit, dat oahppá seammás, mo sáhttá gárgidit meahcásteaddjis, guhte boahtá ma?is skohteriin. Ja go dat lea fihtten vuogi, dan lea hui váttis bivdit, Helander Muitala. Árvvolaš báikedovdamuš Helander lea riegádan Ohcejogas ja bivdán guovllus gitta mánnávuo?a rájes. Deháleamos riebanbivdoguovllut leat Báišduoddara, Gálddoaivvi ja Áilegasaid guovlluid. Dat lea hirbmat meahcceguovlu, gos bivdu ii lihkostuva almmá nana báikedovdamuša. Sus lea vásáhus riebanbivddus jo nuppi buolvvas, do su áh?i lei ámmátlaš riebanbivdu dalle, go riebanis mákse vel ru?a. Maiddái Helandera mielas riebanbivddu galgá beavttálmahttit, eandalii ássanbáikkiid lahkasiin. 66 Metsästäjä 1/2021 Áig guovdilis ságat sámegillii BookME0121.indb 66 5.1.2021 11.40
• – Fuones muolddatjagiid áigge rieban ávkkástallá biebmun rievssaha, ?áhcelottiid, gálliid ja eará lottiid maniid ja ?ivggaid. Dáin sáhttet leat maiddái hárvenaš bessejeaddjit. Rieban ávkkástallá guorusin báhcán reviirra hui johtilit, nuba bivdu galgá leat oppa áigge. Dušše dat buktá bohtosa. Bivddu lassin Helander dikšu biebman?uoggáid ja bessenbiejuid dárkkisteami. Oassi sálašin goddojuvvon riebaniin sáddejuvvo Biebmodoaimmahahkii dutkama várás, muhto mu?uid sállašis lea unnán atnu. Bessego njálla vel Suomas? Dušše hárve suopmelaš lea oaidnán njála luonddus, muhto Tuomo Ollila lea várrugasat positiivva. – Jáhkán, ahte moatti jagi siste Suomas lea bessejeaddji njállapárra, son árvvoštallá. Riebanbivdu Suoma duottarguovllus lea dehálaš fuo??odikšunbargu. Njála suodjalanfidnus meahccebivdit eai leat geafudeamen Suoma luonddu, baicce nuppe gežiid. Riebana bivdu lea dehálaš vuohki Davvi-Sámi ealliid má?ggahámatvuo?a lasiheamis. Vaikke má?gasiidda dat orru ártet, njála buoremus ustit lea riebanbivdi, guhte girddiha skohteriin duoddaris. Davviriikalaš ovttasbargu EU-doarjagiin Njálanáli leat suodjalan oktasaš davviriikalaš Felles Fjellrev Nord -fidnuin, mii lea ožžon jo nuppe geardde ruhtadeami EU:s. Mielde leat Suopma, Ruo??a ja Norga, mii ruhtada ieš iežas oasis fidnus. Dárbbu mielde ovttasbargu lihkostuvvá badjel riikkadahje organisašuvdnarájáid ja go njálat ellet maiddái nuortin, fidnus háliidat dahkat ain buoret oktavuo?aid Guoládatnjárgii. Prošeavtta jo?ihanovddasvástádus lea Norrbottena leanastivrras. Eará guoimmit leat Stockholmma universiteahta, Meahcirá??ehusa Luonddubálvalusat, Norgalaš dutkanlágádus NINA ja Romssa universiteahta. Muhtumin njálla lea fuo??okámera govain biebmansajis. Nro 1/2021 70. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 19.3.2021. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Arja Karjula (Aste Helsinki Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Jouni Tanskanen, Marko Svensberg, Petri Vartiainen, Johanna Hellman ja Arja Karjula. Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 ja Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Paino: Hansaprint 2021/Met21_01 Kansikuva: Andy Astbury / Getty Images ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Verkkokauppa ja varasto Puh. 020 331 515 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9 – 15 asiakaspalvelu@riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Oma riista –helpdesk Puh. 029 431 2111 arkisin klo 12–16 oma@riista.fi Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Sompiontie 1, 00730 Helsinki Osoitteet Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22, 00331 Helsinki ,puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@innofactor.com BookME0121.indb 67 5.1.2021 11.40
• Vihtavuori Metsästäjä 210x240 1-2021.indd 1 4.12.2020 9.53.03