• 2 / 2007
• Pääkirjoitus Timo Isojärvi MKJ:n hallituksen jäsen Metsostako myyntivaltti metsäteollisuudelle? Metsien ekologinen monimuotoisuus on ilmaus, jolla on Suomen oloissa selvääkin selvempi merkitys. Luonto- ja elämysmatkailun yleistyessä metsien monimuotoisuustermiä pidetään ehkä liiankin voimakkaasti yllä. Syrjäisillä kylillä ei uusia termejä ole tarvittu, metsien monikäyttö, monimuotoisuus ja sertifikaatit tuntuvat siellä vierailta. On muistettava, mikä merkitys ekologisesti hyvin hoidetulla metsällä on ollut ja on edelleen tulonlähteenä syrjäisten kylien ihmisille. Metsäluonnon kanssa sopusoinnussa eläneet ovat käyttäneet vuosisatoja jo ennen metsäteollisuuden nousukautta metsänantimia uusiutuvien luonnonvarojen kestävänkäytön periaatteiden mukaisesti. Tänä päivänä vastuullinen metsänomistaja turvaa metsäteollisuuden puuraaka-ainetarpeen metsäluonnon monimuotoisuutta unohtamatta. Suomen talousmetsistä suurin osa on metsäsertifioituja metsiä. Tämä merkitsee myös sitä, että riistaeläinten elinolosuhteet on huomioitu jo metsätaloussuunnitelmissa. Metsä- ja riistatalous voivat kulkea käsi kädessä, koska on olemassa selvää näyttöä siitä, että uudistetuilla metsänhoitosuosituksilla myös riistaeläinten elinolosuhteet paranevat. Suomalaiset metsäyhtiöt ovat kehittyneet Suomen kansantalouden veturista ja kansallisista vientiyhtiöistä monikansallisiksi globaaleiksi yrityksiksi. Tämä kehitys on tuonut mukanaan myös metsäluontoon liittyvät argumentit osaksi yritysten valmistamien tuotteiden markkinointia. Luonnon monimuotoisuuteen kuuluvat erottamattomana osana myös riistaeläimet ja niiden hyvinvointi, minkä metsäyhtiöt ovat markkinoinnissaan oivaltaneet. Asiakaskunta ei ole enää pelkän yksipuolisen tiedon varassa, vaan he pääsevät kokemaan ja näkemään ne toimintatavat, joilla Suomen monimuotoisia talousmetsiä hoidetaan. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävänkäytön periaatteet metsä- ja riistataloudessa tulevat heille omakohtaisesti tutuiksi esimerkiksi hyvin johdettujen metsästystapahtumien kautta. Metsää ja riistaa koskeva lainsäädäntö on muuttunut viimevuosina. Sen seurauksena yhteistyö koko metsäsektorin osalta on tullut entistä tärkeämmäksi. Euroopan unioni haluaa puuttua niin metsänhoidollisiin hakkuisiin kuin myös riistakantojen verotukseen ja riistanhoitoon lähinnä rajoitteita luoden. Tästä syystä monien riistanhoitopiirien ja riistanhoitoyhdistysten aloittama yhteistyö metsäsektoritasolla saa uusia ulottuvuuksia, jotka koskevat kaikkia riistaeläimiä ja niiden elinympäristöjä. Vastakkain asettelun aika on ohi. Vain tehokkaalla ja tuloksia tuottavalla yhteistyöllä voimme vastata meille asetettuihin uusiin haasteisiin unohtamatta riistantutkimusta ja luonnonsuojelujärjestöjä. Riistaeläimistä hirvieläimet ja suurpedot ovat olleet uutisotsikoissa ja tiedotusvälineiden yleisönosastokirjoituksissa vallitsevina teemoina. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet metsäkanalinnut ja niiden hyvinvointiin vaikuttaneet, metsä- ja riistasektorin tutkimustuloksiin perustuvat metsänhoidolliset ratkaisut. Erityisesti metsokantojen nousu pitkän taantumavaiheen jälkeen on ollut ilahduttavaa todeta. Metsähoidollisissa hakkuissa ensiharvennuksen oikea-aikainen suorittaminen uusimpien tutkimustulosten myötä luo metsolle suotuisan elinympäristön. Metso viihtyy myös nuorissa talousmetsissä. Onko metsosta nousemassa metsäteollisuudelle uusi uljas myyntivaltti, jää nähtäväksi? G 2 Metsästäjä 2 / 2007
• Tässä numerossa N:o 2 23.03.2007 55. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun suorittaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 18.05.2007. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Raimo Vajavaara Toimittaja: Klaus Ekman Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Klaus Ekman, Juha Immonen, Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola ja Raimo Vajavaara. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT/ MET07_02/2007 Kansikuva: Kimmo Pöri. 18. riistapäivät Jyväskylässä Riista, metsästäjä ja tutkimus sivu 14 Karhun kanssa Riistakamera ­ jahtisuunnittelun apuväline sivu 38 sivu 46 LINTUINFLUENSSAINFO Fasaanit ja peltopyyt suojaan lintujen kevätmuuton ajaksi sivu 24 Aikakauslehtien liiton jäsen 4 6 18 26 30 32 34 44 ISSN 0047-6986 MKJ tiedottaa Metsästysseuratutkimus 2005 osa 2: Monet seikat vaikeuttavat metsästystä Ympäristötuet Nyt pönttötalkoisiin! Metsästysseurojen vuokrasopimukset ajan tasalle ja esille internetin kautta Vesilintuseurannan tuloksia Ilmastonmuutos, metsät ja metsäjänis - Miten metsäjäniksellä menee Suomessa? Valkohäntäpeuroja kaadettiin yli 22 000 - Lumeton maa vaikeutti peuranmetsästystä 50 Suurpetoseminaari Kuhmossa 52 Eräaatoksia valtion mailta: Erävalvonta on tärkeä osa reilua eränkäyntiä 54 Metsästäjävakuutuksesta 55 Piireissä tapahtuu 56 Rakkaudesta ruokaan: Aila Hietala 58 Toimintatukea myönnettiin MKJ:n Nuorisotoimintarahastosta 60 Osoitteet 61 Kaupantekoa Metsästäjä 2 / 2007 3
• MKJ tiedottaa Suurpetoseminaari Kuhmossa G Kuhmossa järjestetään mittava suurpetoseminaari 11.-12.6.2007. Kahden päivän tiiviiseen ohjelmaan sisältyvät EU-komission, maa- ja metsätalousministeriön, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ympäristöministeriön ja suojelujärjestöjen sekä Venäjän ja Ruotsin johtavien suurpetoasiantuntijoiden alustukset suurpedoista sekä laaja katsaus paikallisen tason näkemyksiin petoasioissa. Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet löytyvät tässä lehdessä sivulta 50. Riistamestarin erikoisammattitutkinto 2007 G Tutkinnon suorittaminen alkaa ohjaus- ja lähtötasotestausjaksolla. Jakso järjestetään jälleen Evon metsäoppilaitoksella 7. ­ 11.5.2007 Tilaisuuden aikana esitellään tutkinnon kaikki osiot vaatimuksineen sekä tutustutaan tutkinnon suorituspaikkoihin. Päätteeksi järjestetään lähtötasotestauskoe, joka on ensimmäinen tutkinto-osio. Kustannukset ovat noin 250 euroa/henkilö. Etukäteen perittävät maksut: Tutkintomaksu 50,50 euroa Vakuutusmaksu 7,50 euroa Osiomaksu 23,00 euroa Materiaalimaksu 25,00 euroa Ohjaus- ja lähtötasotestauskokeen uusijat 23 euroa Evon metsäoppilaitokselle suoritettavat maksut: Majoitus 15/10 /yö (omilla liinavaatteilla) 10 /yö Ruokailut n. 15 /päivä Huom! Ohjaus- ja lähtötasotestausjaksolle haetaan kirjallisesti MKJ Laitialan toimintakeskuksesta tilattavalla tai MKJ:n internetsivuilta saatavalla hakulomakkeella. Hakemukseen on liitettävä siinä pyydetyt todistusjäljennökset. Myös tutkintoon valmistavien oppilaitosten kautta jaksolle hakevien on toimitettava hakemuslomakkeet pyydettyine liitteineen. Myöhästyneitä tai puutteellisia hakemuksia ei käsitellä. Hakemukset ohjausja lähtötasotestausjaksolle tulee lähettää MKJ Laitialan toimintakeskukseen 13.4.2007 mennessä. Tosite etukäteen perittävien maksujen suorittamisesta on toimitettava postitse tai faxilla MKJ Laitialan toimintakeskukseen osallistumisvahvistuksen yhteydessä 27.4.2007 mennessä. Tutkintoa suorittamaan valitaan lähinnä henkilöitä, joilla on riista-alan työkokemusta ja alaan liittyvää koulutusta. Valituille ilmoitetaan valinnasta henkilökohtaisesti huhtikuun loppuun mennessä. MKJ Laitialasta voi postiennakolla tilata tietopaketin riistamestarin erikoisammattitutkinnosta. Paketti sisältää näyttökokeiden tehtäväkokonaisuudet, kirjallisuusluettelon sekä tietoja tutkinnon suorittamisjärjestelyistä. Tietopaketin hinta on 10 euroa + postituskulut. Riistamestarin erikoisammattitutkintoa koskevan Työelämän tutkintojen perusteet -esitteen voi tilata Opetushallituksesta p. (09) 7747 7450. Vanhat riistamestarikokelaat Näyttökoeaikataulut ja ­hinnat ovat saatavilla MKJ:n kotisivuilta www.riista.fi (Palvelut Koulutus Riistamestaritutkinto). Mikäli kokelaalla ei ole mahdollisuutta hakea materiaalia kotisivuiltamme, pyydämme ystävällisesti ilmoittamaan asiasta MKJ Laitialan toimintakeskukseen. Kokelaiden, jotka eivät ole tutkintovuoden 2006­2007 aikana osallistuneet näyttökokeisiin tulee ottaa yhteyttä MKJ Laitialan toimintakeskukseen saadakseen jatkossa tietoja tutkinnon järjestämisestä. Ilmoittakaa aina myös yhteystietojen muutoksista MKJ Laitialaan. Tutkintomaksu (50.50 ) on kaikille kertaluontoinen. Tutkintovuoden 2007­2008 vakuutusmaksu on 7,50 euroa. Lisätietoja MKJ Laitialan toimintakeskuksesta: MKJ Laitialan toimintakeskus Metsästäjäntie 39 16790 Manskivi p. (03) 882 570 f. (03) 882 5711 s-posti mkj.laitiala@riista.fi Tietoja riistamestaritutkinnosta sekä hakemuslomakkeita myös osoitteesta www.riista.fi, (Palvelut Koulutus Riistamestaritutkinto) Markus Pekkinen riistanhoidon neuvojaksi Kainuuseen G Kainuun riistanhoitopiirin hallitus on valinnut piirin riistanhoidonneuvojaksi FM Markus Pekkisen. Tällä hetkellä hän toimii Keski-Pohjanmaan maaseutuopistossa Perhon toimipisteessä riistanhoidon ja biologian opettajana. Pekkisellä on vahva koulutus ja työkokemus riista-alalta. Hän on suorittanut muun muassa riistamestarin ammattitutkinnon ja toiminut erilaisissa riistaalan tehtävissä. Pekkinen aloittaa riistanhoidonneuvojana maaliskuun alussa. Edustajakokous G Metsästäjäorganisaation ohjesäännön 4 § 1 momenttiin viitaten ilmoitetaan, että Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajakokous pidetään sunnuntaina 20.5.2007 klo 10.00 alkaen. Kokouspaikkana on Sokos Hotel Lakeus Seinäjoella. Läsnä olevat kokousedustajat todetaan kokoushuoneessa klo 9.30. Osoitteenmuutoksia Kiskon piirin rhy: uusi toiminnanohjaaja Pekka Oksanen, Pyysmäentie 1, 25390 Kiikala, puh. 0500 740 194, sähköposti pekka.oksanen@kiikalasalonseutu.fi Haapajärven-Reisjärven rhy: uusi osoite on vuoden 2007 alusta lähtien Heikki Huovinen Kaunistonkatu 10 85800 Haapajärvi ja e-mail: heikki.huovinen@pyha-haapa.mhy.fi. 4 Metsästäjä 2 / 2007
• MKJ LAITIALAN TOIMINTAKESKUKSEN TIEDOTE G Järjestämme nuorisoryhmille ja maaseutuammattien oppilaitoksille sekä muille riistanhoidosta ja metsästyksestä kiinnostuneille tahoille mielenkiintoisia ja elämyksellisiä luontotapahtumia, joissa riista-alan eri teemat ovat korostuneesti esillä. Tule ryhmäsi kanssa perehtymään asiantuntijamme opastuksella riistanhoidon ja metsästyksen taitoihin sekä näkemään ja kokemaan ympäristönhoidon monimuotoisuuden vaikutukset riistaan ja muuhun eläimistöön. Luontomme on parhaimmillaan juuri syyskaudella ja maastokohteiden samoin kuin muidenkin teemojen esittely on tuolloin antoisinta. Opintoretkiajankohta 1.9. ­ 30.11.2007. Koulutustapahtumat ja erilaiset teemapäivät ovat suunniteltavissa asiantuntijoidemme kanssa ja toteutettavissa lähes ympärivuotisesti. Räätälöimme kanssanne teille sopivan koulutuspaketin, teemoina mm. metsäkauriin hoito, metsä-, pelto ja vesiriistan elinympäristöjen hoito, pienpetopyynti tai vaikkapa saaliinkäsittely ja trofeiden arvostelun perusteet. Kiinnostus metsästysjousen käyttöön kasvaa. Järjestämme asiantuntijaverkostomme kanssa myös jousimetsästyskursseja. Suomen Metsästysmuseo Riihimäellä, Riihimäen messutapahtumat, Päijännetalo Rapala -museoineen Asikkalan Vääksyssä sekä Hämeen Ammattikorkeakoulun Evo ­keskus luontokohteineen ovat lähietäisyydellä (maks. 1h) täydentämässä ohjelmanne monimuotoisuutta. MKJ Laitialan toimintakeskukseen on käytännöllisintä saapua pikkubussilla tai linja-autolla. Täten ryhmän siirtyminen toimintakeskuksen maastokohteisiin on joutuisaa ja osa maasto-informaatiosta toteutettavissa siirtymien aikana. Sopiva ryhmäkoko opintoretkille tai koulutustapahtumiin on yleensä 20 ­ 25, kuitenkin enintään 40 henkilöä. Arkipäivien opintoretket ovat maksuttomia, viikonloppuihin ajoittuvasta opintoretki-toiminnasta perimme käyttömaksuna 200 e/ päivä/ryhmä (Alv 0%). Varsinaisten koulutustapahtumien kustannukset arvioidaan ja toteutetaan tapauskohtaisesti. Pitopalvelun järjestämät ruokailujärjestelyt laskutetaan aina erikseen. Opintoretkiajankohtien varauksista pyydämme sopimaan elokuun 2007 loppuun mennessä. Koulutustapahtumien ja teemapäivien järjestämiseen liittyvät tiedustelut ohjataan asiantuntijoillemme ja niitä otetaan vastaan vuoden 2007 aikana. Koulutustapahtumasta on pyrittävä sopimaan vähintään kaksi kuukautta ennen toteutusta. Tiedustelut ja ajanvaraus: MKJ Laitialan toimintakeskus Johanna Lehtikangas vt. riistataloussihteeri p. 03­882 570 CIC SUOMEN NÄYTTELY-JA TROFEEKOMISSIO TIEDOTTAA TROFEENÄYTTELYT G Kevään aikana järjestetään kaksi trofeenäyttelyä. Näyttelyissä arvostellaan kaikkia trofeelajeja. Arvosteltavaksi voi toimittaa sarvia, hampaita, nahkoja ja kalloja. Sarvista arvostellaan hirven, valkohäntäpeuran, kuusipeuran, saksahirven, metsäpeuran, muflonin, gemssin ja metsäkauriin sarvia. Kalloista arvostellaan karhun, suden, ilveksen, mäyrän, ketun, supikoiran ja majavan kalloja. Nahoista arvostellaan karhun, suden ja ilveksen nahkoja. Arvosteltavaksi voi toimittaa muitakin harvinaisempia trofeita. Sillä ei ole merkitystä missä eläimet on kaadettu. Mittausohjeita tavanomaisten trofeiden arvostelusta löytyy Metsästäjäin Keskusjärjestön kotisivuilta osoitteesta: www.riista.fi Trofeet tulee toimittaa näyttelyjen järjestäjien ilmoittamana aikana heidän osoittamaan paikkaan. 4-6.5.2007 Erätaika 2007 Kuopiossa. Lisätietoja näyttelystä ja trofeiden toimittamisesta saa Savon Erämessujen toimistolta puh. (017) 263 3772. 17.­20.5.2007 Pohjois-Suomen Erämessut Oulussa Lisätietoja näyttelystä ja trofeiden toimittamisesta saa Oulun riistanhoitopiiristä puh.(08) 5353 500. Lisätietoja trofeista antavat: Ilkka Ala-Ajos puh. 0500-817 913, Kaarlo Nygrén puh. 050-3617 375 tai Veli Lappalainen puh. 0400-910 263. Metsästäjä 2 / 2007 5
• Osa 2 Metsästysseuratutkimus 2005 Monet seikat vaikeuttavat metsästystä G 400 seuralla metsästysmaat ovat heikentyneet viimeisen viiden vuoden aikana rakentamisen ja tieverkoston kasvamisen vuoksi G Lisääntynyt suurpetokanta on aiheuttanut haittaa metsästykselle yli 1200 metsästysseurassa G Joka viidennessä seurassa jäsenistön ikääntyminen muuttaa metsästyskäytäntöjä G Kotipaikka toiminta-alueella tai maanomistus ovat seuran jäsenyyden ehtoina lähes puolella seuroista Hannu Huttu Marko Svensberg, Pentti Vikberg ässä metsästysseurakyselyn toisessa artikkelissa tuomme esille joitakin metsästysseurojen toimintaan ja metsästykseen vaikuttavia asioita. Metsästysalueiden kutistumisongelma on vahvasti esillä. Ensimmäisessä metsästysseurajutussa käsittelimme metsästysseurojen jäsenistön ikääntymistä ja nyt tuomme esille myös ehkä ikääntymisenkin taustalla vaikuttavia syitä - jäsenyyden edellytyksiä, jäsenmaksuja ja liittymismaksuja. T Suurpedot vaikuttaneet vahvasti metsästykseen Seurakyselyssä tiedusteltiin sellaisia seikkoja, jotka ovat haitanneet metsästystä niin, että metsästyskäytäntöjä (esim. metsästysaika, metsästystapa jne.) on jouduttu muuttamaan viimeisen viiden vuoden aikana. Vastausvaihtoehtoja 6 Metsästäjä 2 / 2007 oli useita, mm. suurpetojen lisääntyminen metsästysalueella, metsästysalueiden heikentyminen (esim. pienentyminen, pirstoutuminen), muiden virkistystapojen lisääntyminen (esim. ulkoilu, retkeily, marjastus, moottorikelkkailu jne.), jäsenten ikääntyminen sekä aktiivisten metsästäjien väheneminen. Hieman yli 40 % seuroista ei ollut havainnut mitään edellä mainittuja haittavaikutuksia. Hyvin vahvana vastauksissa näkyi suurpetojen lisääntymisen aiheuttama muutos metsästyskäytäntöihin, sillä 27 % metsästysseuroista ilmoitti niiden aiheuttaneen haittaa metsästykselle viimeisen viiden vuoden aikana. Määrällisesti puhutaan koko maassa yli 1 200 metsästysseurasta. Voimakkaimmin haittaa suurpedoista ovat kokeneet odotetusti vahvoilla suurpetoalueilla, Pohjois-Karjalassa, Kainuus- Yli 1200 metsästysseuraa ilmoittaa kasvaneiden suurpetokantojen vaikeuttaneen käytännön metsästystä. sa ja Pohjois-Savossa toimivat metsästysseurat. Koettu haitta on varmaan hyvin erilaista ja todennäköisesti vaihtelee metsästysseurasta toiseen. Esimerkiksi koiran käyttö metsästyksessä voi loppua kokonaan tai ainakin vaikeutua susien ilmestyessä alueelle. Lisääntynyt suurpetokanta saattaa verottaa voimakkaastikin riistakantoja ja muuttaa niiden käyttäytymistä niin, että omia metsästyskäytäntöjä pitää muuttaa. Hirvet eivät välttämättä pysykään pysäyttävän koiran haukussa samaan malliin kuin ennen.
• Innokkuus riistanhoitoon voi varsinkin runsaan ilves- tai susikannan alueella olla myös koetuksella, jos hyöty siitä koituu pelkästään näiden suurpetojen suuhun. Seurojen metsästyskäytäntöjä muuttavat monet tekijät Riistanhoitopiiri suurpetojen lisääntyminen metsästysalueella metsästysalueiden heikentyminen (esim. pienentyminen, pirstoutuminen) muiden virkistystapojen lisääntyminen (esim. ulkoilu, retkeily, marjastus, moottorikelkkailu jne.) 0 6 7 7 10 3 7 9 3 2 17 8 15 17 1 7 jäsenten ikääntyminen aktiivisten metsästäjien väheneminen Ikääntyminen tuo muutospaineita Koko maassa joka viides eli noin 850 metsästysseuraa on huomannut, että jäsenistön ikääntyminen viimeisen viiden vuoden aikana on haitannut metsästystä niin, että metsästyskäytäntöjä on jouduttu muuttamaan. Voimakkaimmin jäsenten ikääntymisen ovat huomanneet metsästysseurat Lapissa, Kainuussa sekä Satakunnassa ja vähiten seurat Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä. Kaikilla alueilla kuitenkin vähintään 10 % seuroista on kokenut ikääntymisen tuomat haitat metsästyskäytäntöihin. Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä, että keskimääräisesti enemmän iäkästä jäsenistöä sisältävissä Etelä-Hämeen ja Uudenmaan metsästysseuroissa ei ole koettu ikääntymisen haittaavan metsästystä ja metsästyskäytäntöjä, kun taas keskimääräisesti vähiten iäkästä jäsenistöä sisältävissä Lapin ja Kainuun seuroissa ikääntymisen on koettu haittaavan metsästystä eniten. On luultavaa, että jäsenistön ikääntymisen vaikutuksia metsästykseen koetaan eri alueilla ja seuroissa hieman eri tavoilla. Pohjoisessa esimerkiksi hirvenmetsästys vähäisemmän tieverkoston ja laajojen erämaisten piirteiden takia on varmasti työläämpää kuin etelän pienillä ja runsastiestöisillä metsäsaarekkeilla. Noin 10 % seuroista aktiivisten metsästäjien määrä on vähentynyt ja vaikuttanut metsästyskäytäntöihin. Satakunnassa lähes neljäsosalla seuroista aktiivisten metsästäjien määrä on vähentynyt, kun taas Etelä- ja Pohjois-Hämeessä vastaava osuus on vain neljän prosentin kieppeillä. Seitsemän prosenttia seuroista (n. 300) oli koko maassa kokenut haittaa muiden virkistys- % seuroista % seuroista Etelä-Häme Etelä-Savo Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Kainuu Koko maa 22 19 19 25 11 10 9 33 60 38 29 23 29 31 46 27 7 5 15 16 13 8 7 30 9 10 10 10 11 11 6 11 % seuroista % seuroista % seuroista 11 15 17 19 30 18 19 13 17 20 15 23 11 17 25 18 4 6 13 14 11 8 12 4 6 9 10 23 9 8 10 10 Taulukko 1. Monet seikat haittaavat metsästysseuroissa tapahtuvaa metsästystä ja ovat pakottaneet monia seuroja muuttamaan metsästyskäytäntöjä (esim. metsästysaika, metsästystapa jne) viimeisen viiden vuoden aikana. Jatkuu sivulle 10 Metsästysseurojen jäsenyyden edellytykset Riistanhoitopiiri lähes kaikki halukkaat pääsevät jäseniksi % seuroista Etelä-Häme Etelä-Savo Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Kainuu Koko maa 19 20 17 11 28 29 28 15 23 21 2 25 11 11 29 20 jäsenmäärä kiintiöity kotipaikka alueella maanomistus, työpaikka sukulaisuus täysin harkinnanvarainen koe-aika % seuroista % seuroista 15 6 7 8 4 4 2 9 14 8 5 10 7 0 9 7 44 43 57 64 42 43 58 33 46 46 83 50 45 56 41 49 % seuroista 41 47 44 66 39 49 51 26 32 49 51 35 29 44 45 44 % seuroista 0 5 11 11 6 5 7 4 3 9 0 10 7 0 9 6 % seuroista 22 21 24 23 32 19 16 22 17 19 10 20 13 3 29 20 % seuroista % seuroista 33 30 22 19 28 16 12 46 31 23 7 25 38 33 19 25 44 44 26 26 23 18 26 43 35 25 34 50 25 33 20 30 Taulukko 2. Lähes puoleen metsästysseuroista pääsee jäseneksi asumalla seuran toiminta-alueella tai omistamalla maata sen alueella. Metsästäjä 2 / 2007 7
• Suosituin JahtiJakt as k nyt nopeimmille kaikkien aik o edullisimpaan hintaan! Rajo Suomen suosituin JahtiJakt-metsästysasu 2006! Huippu vedenpitävä Uudessa PRO-puvussa käytetään arvostettua ja testattua AIR-TEX -kalvoa, joka on osoittanut paremmuutensa lukuisissa testeissä ja käytännössä kymmenillä tuhansilla metsästäjillä. Metsästäjät ovat AIR-TEX -kalvoon kaikkein tyytyväisimpiä (Taloustutkimus 4/2004). VTT:n tutkimuksessa se sai parhaat arvot vedenpitävyydestä (VTT/pro6/-3069/03). 1 Huippu hengittävä JahtiJakt AIR-TEX® -kalvon hengittävyys on huippuluokkaa. Se on testattu Tampereen Teknillisen Yliopiston Älyvaatelaboratoriossa. Virallisen testiraportin mukaan kalvopuvun hengittävyys on erinomaista luokkaa ja yhdessä korkeimman mitatun vedenpitävyyden kanssa puku toimii erittäin hyvin metsästysoloissa. Huippu pinta Parhaan puvun pitää olla likaa hylkivä ja pinnan nopeasti kuivuva. Kehitimme yhteistyössä testilaboratorion kanssa pintakankaan uudelleen. Valitsimme kankaaseen markkinoiden parhaan suojan likaa ja vettä vastaan, aidon DuPontTM Teflon® -pintakäsittelyn. Uusi täydellinen pintakangas on myös äänetön. Erälehti suosittelee "tyylikäs ja erinomainen eräasu äänettömyytensä vuoksi" Paras vedenpitävyys Vesitiiviys yli 1000 cm Tampereen teknillisen yliopisto tutkimus 6/06 Internet-tilaukset 24h/vrk www.eratukku.fi Puhelintilaukset Ma-Pe klo 9-18 08-840 4400
• ukokonaisuus KESKUSVARASTO MUUTTAA-75% -70 OS-!8%% ojen 0 NYT KAIKKI UL itettu erä! Asukokonaisuus sisältää JahtiJakt PRO puvun ja kaiken tämän: 1. JahtiJakt PRO AIR-TEX kalvollinen jahtipuku, housut ja takki 2. MicroDRY -tekninen alusasu 3. Fleece-väliasu 4. Forest-puku 5. Flanellipaita 6. Kääntölakki 7. Verkkohuppu 8. Kalvohuppu 2 3 4 0%KOKO TÄMÄ 8 I ETUS! NY T 5 6 8 169 et as (Vastaavat teknis MYYMÄLÄT SUOMESSA: ASUSETTI NYT VAIN! 7 90 (+toimituskulut) ut jopa 1053 ) VANTAA: Valimotie 27 10-19 (10-16) TAMPERE: Possijärvenkatu 4 10-19 (10-16) OULU: Alasintie 8 10-18 (10-16)
• Jatkoa sivulta 7 Jäsenmaksut ja liittymismaksut vaihtelevat alueelta toiselle Keskimääräinen metsästysseuran vuotuinen jäsenmaksu on 27 euroa. Satakunnassa, Etelä-Hämeessä ja Pohjois-Hämeessä keskimääräinen jäsenmaksu nousee yli 40 euron. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla jäsenmaksu on keskimääräisesti halvin, vain 14 euroa. Isoja pitäjäseuroja sisältävillä Pohjanmaan ja Oulun riistanhoitopiirin metsästysseuroissa jäsenmaksut ovat 20 euron tuntumassa, samoin paljon valtion maita sisältävässä Lapissa. Metsästysseuran keskimääräinen liittymismaksu on 174 euroa eli markoissa mitattuna hyvin lähellä vanhaa tuhatlappusta. Samoissa piireissä, missä jäsenmaksut ovat suurimpia, myös liittymismaksut ovat korkeimpia. Vastaava yhteys on havaittavissa myös jäsen- ja liittymismaksuiltaan halvimmilla alueilla. Pohjois-Hämeessä keskimääräinen liittymismaksu on 378 euroa, Satakunnassa 353 euroa ja EteläHämeessä 242 euroa. Halvinta (57 ) seuraan liittyminen on Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Lapissa. Myös Oulun ja Pohjanmaan seuroissa liittymismaksut ovat muita edullisempia, alle 100 euron luokkaa. Seurakyselyn tuloksien perusteella on havaittavissa, että jäsenmäärän lisääntyessä yleensä jäsenmaksut ja liittymismaksut pienenevät. Etelä-Suomen alueilla maksut ovat yleisesti ottaen pohjoisen alueita suurempia. KOMMENTTI tapojen, kuten ulkoilun, retkeilyn, marjastuksen ja moottorikelkkailun lisääntymisen myötä. Voimakkaimmin haittaa muiden luonnonkäyttäjien johdosta olivat kokeneet metsästysseurat Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Metsästysalueiden heikentyminen (esimerkiksi alueiden pienentyminen ja pirstoutuminen) on vahvasti vaikuttanut metsästysseuroissa tapahtuvaan metsästykseen, sillä noin 500 (11 % kaikista) seurassa metsästyskäytäntöjä on viimeisen viiden vuoden jouduttu muuttamaan tämän takia. Samaan asiaan liittyvää ongelmaa lähestyttiin kyselyssä toisenlaisista lähtökohdista - seuran metsästysalueiden mahdollisen muutoksen ja sen syiden kautta. Tästä asiasta lisää vielä oheisessa - metsästysmaat kutistuvat jutussa. Jäsenyysehdot ja velvoitteet tarkasteluun? I Askel metsästysseuran jäsenyyteen ei ole aina helppoa. Tämän ovat kokeneet varsinkin monet nuoret eräpolkujen ensiaskeltajat. Virinnyt into metsästysharrastukseen on monelta hiipunut metsästysmahdollisuuksien puutteeseen. Vaikka jäsenyysehdot näyttäisivätkin hieman helpottuneen viime aikoina, niin silti monen seuran kohdalla jäsenyysehtojen tarkastelu voisi olla paikallaan. Keskimääräisten lukujen taakse piiloutuu aina ääripäitä, mikä on nähtävissä myös seurakyselystä. Suomessa on monia seuroja, joissa valtaosa jäsenistä on yli 65-vuotiaita. Noin 10 % seuroista perii tulokkailtaan yli 500 euron liittymismaksun. Kaikilla nuorilla ei ole varaa pienempiinkään liittymismaksuihin. Ensimmäisessä seuratutkimusjutussa arvioimme, että metsästäjäkunnasta noin 13 000 nuorta olisi metsästysseuratoiminnan ulkopuolella, kun taas lähes kaikki yli 65-vuotiaat kuuluisivat johonkin seuraan. Väestön ikärakenteen ja suurten ikäluokkien myötä metsästysseurojen jäsenistö tulee ikääntymään väkisinkin myös tulevaisuudessa. Lisäpotkua alamäkeen tulee tiukkojen jäsenehtojen myötä. Myös joidenkin metsästysseurojen toiminta saattaa kaivata hieman kriittistä tarkastelemista, varsinkin jos nuoret eivät ole kiinnostuneita seuran toiminnasta. Joillakin seuroilla jäsenyyteen liittyvät velvoitteet voivat olla kynnyskysymyksiä. Esimerkiksi tyyliin ­ hirvijahtiin pitää osallistua joka viikonloppu, jos aikoo hirviä metsästää. Olisi mielestämme syytä keskustella kuuluvatko tällaiset pakkopullan tapaiset osallistumisvelvoitteet nykypäivään. Koejäsenten liiallisia velvoitteita kannattaa myös miettiä. Meillä on seuroja, jossa koejäsen ei pääse aluksi kuin pienriistajahtiin vanhemman jäsenen mukana. Hirvijahtiin osallistuessaan koejäsenen tulee joissakin seuroissa olla pelkästään ajomiehenä jopa useampia vuosia. Tuntuu myös siltä, että aina ei ymmärretä mihin suuntaan yhteiskuntamme on muuttunut. Kiristynyt työelämä vaatii nykyään yhä enemmän ja aikaa pitää viettää myös perheen kanssa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta eikä välttämättä kiinnostustakaan osallistua metsästykseen joka viikonloppu varsinkaan jos porukan yhteishenki ei ole kohdallaan. Esimerkiksi riitely lihaosuuksista saattaa kiristää monien mieltä. Monet eivät välttämättä edes halua sitoutua seuratoimintaan, jos se tuo mukanaan runsaasti pakollisia velvoitteita. Vaivattomampaa on ostaa metsästyslupia valtion maille tai palveluita kaupallista metsästystä tarjoavilta yrittäjiltä. Seurojen jäsenyyden edellytykset helpottumassa? Metsästysseuran jäsenyysehdot vaihtelevat huomattavasti seurasta toiseen ja myös alueellisesti. Lähes puoleen seuroista pääsee jäseneksi, jos on paikkakuntalainen tai omistaa maata seuran alueella. Maanomistuksen perusteella jäseneksi pääsy vaatii keskimäärin 10 hehtaaria omistusta. Viidesosalla seuroista sukulaisuussuhteet ovat hyödyksi seuran jäsenyyttä haettaessa. Samoin viidesosa seuroista ilmoittaa ottavansa lähes kaikki halukkaat seuran jäseneksi, kun taas neljäsosa seuroista pitää jäsenedellytyksensä täysin harkinnanvaraisena. Jäsenmäärä on kiintiöity 7 % seuroista. Työpaikka on edellytys 6 % seuroista. Lähes kolmannes seuroista ilmoittaa jäsenedellytykseksi koejäsenyyttä, joka useimmiten on kahden vuoden mittainen. Voimakkainta koejäsenyysehto on Satakunnassa, jossa puolet seuroista käyttää tätä ottaessaan uusi jäseniä. Kehitys jäsenyysehtojen suhteen näyttäisi keskimääräisesti muuttuvan parempaan suuntaan. Jäsenedellytyksistä varsinkin paikkakunnalla asumisen ehto ja maaomistusehto ovat tasaisen selvästi vähentyneet aikaisempiin vuonna 1997 ja 2000 toteutettuihin kyselyihin verrattuna. Vaikuttaisi siltä, että monen metsästysseuran sisällä hälytyskellot ovat jo soineet ja jäsenyysehtojakin on muutettu seuran tulevaisuuden toiminnan turvaamiseksi. Jäsenmäärä vähenee 16 % seuroista Metsästysseuratutkimukseen vastanneissa seuroissa ja seurueissa jäsenmäärä on lisääntynyt keskimäärin 2,9 henkilöä viimeisen kymmenen vuoden aikana. 45 % seuroista jäsenmäärä on pysynyt ennallaan ja 39 % kasvanut. 16 % seuroista ilmoitti jäsenmääränsä vähentyneen. Keskimääräinen seurojen jäsenmäärä on lisääntynyt voimakkaimmin, noin 7 jäsenellä Oulun ja Pohjanmaan riistanhoitopiirin metsästysseuroissa. Sen sijaan keskimääräinen seurakohtainen jäsenmäärä on vähentynyt Uudenmaan ja Etelä-Savon metsästysseuroissa. Jäsenmäärä väheni 10 vuoden aikana vähintään joka viidennellä seuralla Etelä-Savossa, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Kiinnostavaa oli, ettei yksikään otokseen osuneista seuroista ilmoittanut jäsenmääränsä vähentymisestä Etelä-Hämeessä ja Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. G Metsästyskelpoisten alueiden pienentyminen ja pirstoutuminen Varsinais-Suomen 10 000 asukkaan Somerolla. Mustalla merkityt neliöt kuvaavat metsästyskelvottomia alueita vuonna 1957 ja harmaalla merkityt kuvaavat vuoteen 1999 mennessä tulleita, uusien metsästyskelvottomien paikkojen lisääntymistä. Vaaleat neliöt ovat metsästyskelpoisia metsätalouden maita, vesialueita tai maatalouden maita. Kartan kokonaispinta-ala on 100 km² eli yksi sivu on 10 km pitkä ja yhden ruudun pintaala on noin 9 hehtaaria. 10 Metsästäjä 2 / 2007
• Metsästysmaat kutistuvat Moni metsästäjä on varmasti havainnut kuinka omat metsästysalueet ovat viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana vähentyneet ja pirstoutuneet uusien talojen, kesämökkien sekä uusien tielinjauksien tulon myötä. Selvää näyttöä metsästysmaiden kutistumisesta antoi Metsästysseurakysely 2005 tulokset ja tekemäni tutkimus maankäytön vaikutuksesta metsästykseen. uoden 2005 metsästysseurakyselyn tuloksien mukaan yli 800 metsästysseuralla metsästysalue on heikentynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Metsästysalueen heikentyminen (pienentyminen, pirstoutuminen) on johtunut 450 seuralla siitä, että vuokraalueet ovat vähentyneet ja 400 seuralla rakentamistoiminnan ja tieverkoston kasvamisesta. Vuokra-alueiden vähentyminen jollakin seuralla monesti merkitsee sitä, että alueet vastaavasti lisääntyvät toisella seuralla. Tämä oli havaittavissa myös seurakyselyn tuloksissa. Myös luonnonsuojelu vaikuttaa metsästysalueisiin - noin 130 metsästysseuralla luonnonsuojelualueiden rajaukset ovat heikentäneet metsästysalueita viimeisen viiden vuoden aikana. Alueellisesti voimakkain muutos metsästysalueiden suhteen on tapahtunut Uudenmaan riistanhoitopiirin metsästysseuroissa ­ noin 30 % seuroista metsästysalue on heikentynyt rakentamisen ja tieverkoston kasvamisen vuoksi. Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirissä ­ Tampereen ympäryskuntien metsästysseuroista joka neljäs seura kärsii metsästysalueidensa heikentymisestä. Näyttäisi siltä, että metsästysalueet vähenevät voimakkaasti kasvukeskuksien ympäristössä. Tulokset ovat hälyttäviä, sillä aikajänne muutoksien tarkastelun suhteen oli tässä tutkimuksessa vain viisi vuotta. V Metsästysalueiden pirstoutuminen ja asutuksen leviäminen vaikeuttaa metsästyksen käytännön järjestelyä jo laajoilla alueilla taajamien läheisyydessä. Kyyhkyjahdin järjestelyt käynnissä Pornaisten keskustaajaman läheisyydessä. Pirstoutuminen keskeinen ongelma Toinen karttatarkastelun avulla tehty tutkimus maankäytön vaikutuksesta metsästyskelpoisten alueiden määrään osoitti, että metsästysmaat ovat kutistuneet 30- 40 vuoden aikana. Kolmelle alueelle, Varsinais-Suomeen, Keski-Suomeen ja Kainuuseen kohdennettu tarkastelu kertoi, että suurin kutistuminen metsästysmaiden osalta on tapahtunut Varsinais-Suomessa. Myös Keski-Suomessa tapahtunut metsästyskelpoisuuden väheneminen (-7,9 %) on lähellä Varsinais-Suomen tasoa ( -9,3%). Kainuussa tapahtuneet muutokset ovat jääneet vaisummiksi (-2,8 %). Jos prosentit muutetaan pinta-alaksi, tarkoittaa se, että Varsinais-Suomi olisi menettänyt metsästyskelpoista aluetta noin 80 000 hehtaaria. Metsästyskelpoisilla alueilla tarkoitetaan alueita, joissa metsästys lain puitteissa on mahdollista, vaikka alueet eivät välttämättä olisikaan metsästyskäytössä. Yhdeksään peruskarttapariin perustuva tutkimus on kuitenkin pieni otos alueiden maankäytön muuttumisesta ja siksi tuloksiin tuleekin suhtautua tietyllä varovaisuudella. Tulokset ovat suuntaa antavia. Saatujen tuloksien mukaan metsästyskelpoista aluetta pinta-alasta oli 1990-luvun loppupuolella Varsinais-Suomessa 69 %, Keski-Suomessa 78 % ja Kainuussa 92 %. Eri maankäyttöluokkien suhteen metsästyskelpoisuus väheni prosentuaalisesti eniten vesialueilla. Maatalouden mailla muutos oli yleisesti myös hieman voimakkaampaa kuin metsämailla. Kokonaisuudessaan metsästyskelpoisuus väheni kaikilla kartoilla 0,3-17,1 % välillä 40 vuoden aikana. Erityisen merkille pantavaa kaikissa tutkimusalueisiin liitettävissä kunnissa on asukasmäärän putoaminen 1960-luvulta nykyaikaan 11-47 % välillä. Vaikka asukasmäärä on pudonnut, niin silti metsästyskelpoisuus on laskenut näillä alueilla. Metsästysmaan kutistumisilmiötä ei voi kuitenkaan tarkastella pelkän pinta-alan vähenemisen kautta, sillä keskeinen ongelma on myös laajempien alueiden pirstoutuminen pieniin osiin. Kun metsästysalue ajan saatossa pirstoutuu pieniin metsä- tai peltosaarekkeisiin, saattaa niiden metsästyskäyttö loppua jopa kokonaan yleisen mielipiteenkin vuoksi. Näin on käynyt myös joillakin sorsastuspaikoilla, joissa mökkikansan vastustus vesilinnusta kohtaan on saanut aikaan täysrauhoituksen. remmin, tulisi maankäyttöä edelleen tiivistää ja yhtenäistää. Hajarakentamisen aiheuttamaa alueita pirstovaa vaikutusta tulisi välttää, sillä yhtenäisten alueiden säilyttäminen kokonaisuuksina on tärkeää. Kaksikaistaisten moottoriteiden rakentamisessa uusien tielinjauksien tekoa vanhojen rinnalle tulisi välttää. Kesämökkien rakentamisesta pitäisi suosia rantojen nykyistä tiiviimpää käyttöä ja muiden rantojen käytön rajoittamista. Tulevaisuuteen on mahdollista vaikuttaa Keskustelu metsästysmaiden kutistumisesta ja pirstoutumisesta on ollut melko vähäistä. Onko metsästäjäkunta hiljaa hyväksynyt tapahtuvan kehityksen? Luultavaa on myös se, että monilla alueilla metsästysalueiden väheneminen voi tapahtua niin hitaasti, että ongelmaa ei edes juuri tiedosteta. Aina silloin tällöin johonkin saarekkeeseen tai järven rantaan nousee talo tai kesämökki, joka pirstoo ja tekee ympäristön metsästyskelvottomaksi. Metsästyslainsäädännön mukaanhan aseiden käyttö alle 150 metrin etäisyydellä asutusta talosta on kielletty ilman omistajan tai haltijan lupaa. Näkisin, että tulevaisuudessa metsästäjien tulisi ryhdistäytyä ja osallistua enemmän alueiden maankäytön suunnitteluun ja kaavojen laatimiseen sekä politiikkaan, jotta maankäytön haitallisia vaikutuksia metsästyksen kannalta saadaan vähennettyä. Tähän on hyviä mahdollisuuksia jokaisella kuntalaisella, sillä vuosituhannen alussa voimaanastuneessa maankäyttö- ja rakennuslaissa kuntalaisten osallistumista ympäristöään koskevaan päätöksentekoon parannettiin. Vaikuttamismahdollisuuksien pohtiminen on tärkeää varsinkin metsästysseuran tasolla. Metsästysmahdollisuuksien säilymisen lisäksi metsästäjäkunta voi oleellisesti vaikuttaa myös ainutlaatuisen luontomme ja riistakantojemme elinympäristöjen parempaan huomioonottamiseen maankäytön suunnittelussa. G Metsästäjä 2 / 2007 11 Tiivistä ja yhtenäistä rakentamista Molempien tutkimuksien tulokset kertovat karua kieltä metsästysmaiden kutistumisesta. Huolestuneita metsästäjiä on paljon. Tulevaisuudessa metsästysalueet tulevatkin vähenemään ja pirstoutumaan varsinkin kasvukeskuksien ympäristössä. Autioituvilla syrjäseuduilla tilanne voi helpottua väestön muuttoliikkeen ansiosta. Toisaalta taas runsasvesistöisillä alueilla vapaa-ajanasuntojen määrän jatkuvan kasvun myötä metsästysmaat jatkavat kutistumistaan. Ongelmana maankäytön suunnittelussa on yleisesti ollut sen lyhytjännitteisyys sekä asunto- ja liikennekeskeisyys. Mikäli meidän yhteiskunnassa halutaan huomioida 300 000 metsästäjän sekä luonnon etu nykyistä pa- Marko Svensberg
• 12 Metsästäjä 2 / 2007
• Metsästäjä 2 / 2007 13
• 18. riistapäivät Jyväskylässä Riista, metsästäjä ja tutkimus Metsästyksestä ja riistanhoidosta ovat kiinnostuneet yhä useammat tahot yhteiskunnassamme. Toisaalta metsästys ja sen taitaja ­ metsästäjä ­ hyväksytään nykyään tärkeänä yhteiskunnan toimintana ja toimijana. J yväskylässä 23-24.1.2007 pidetyillä riistapäivillä, riistan, metsästäjän ja riistantutkimuksen haasteista, mahdollisuuksista, mutta myös uhka- ja riskitekijöistä saatiin tuoretta tietoa. Järjestelyistä vastasi Riistantutkimuksen ja Metsästäjäin Keskusjärjestön ohella tällä kertaa Keski-Suomen riistanhoitopiiri. Päivien esitelmät antoivat aihetta pohdiskeluun, joka varmaan jatkui monen osallistujan kohdalla kotimatkalla. Päivät olivat taas kerran onnistuneet. Riista ja metsästys muutosten kourissa Riistapäivien ohjelma koostui kolmitahoisesta kokonaisuudesta ­ riistasta, metsästäjästä ja tutkimuksesta ­ jossa aiheet ovat tietysti monella tavoin sidoksissa toisiinsa. Riistakantojen metsästystä koskevan aihealueen alla käsiteltiin metsästystä usealtakin kantilta: niin teoreettisesti kuin lajeittain hanhista metsäkanalintuihin. Samaa aihetta käsiteltiin myös esitelmissä, joissa käsiteltiin Ruotsin riekonmetsästystä sekä kotimaan karhukannan verotusta ja hirvenmetsästystä. 14 Metsästäjä 2 / 2007 Esa Ranta totesi teoreettisessa osiossaan, että metsästyksellä on kiistattomasti vaikutus riistaeläinkantojen kehitykseen, joka voitiin osoittaa aikasarjamallien avulla. Hirven kohdalla metsästys säätelee täydellisesti hirvikannan kehitystä. Kuitenkin tällainen tilanne on herkkä sille, että kaatolupamäärät poikkeavat halutusta tavoitteesta. Kanalinnuilla metsästys vaikuttaa kantoihin osassa maata, kuitenkin kanalinnuilla luontainen kuolleisuus on huomattavasti suurempaa kuin metsästyskuolleisuus. Kettu on jänikselle merkittävä peto. Metsästys vaikuttaa jäniksen kannanvaihteluihin suuressa osassa maata, mutta ketulla vain Lapissa ja Pohjanmaalla. Jäniksen runsaudenvaihtelut näkyvät sitä saalistavan kettukannan nousuissa ja laskuissa Lapissa ja maan lounaisosissa. Yksityisiltä ja valtion mailta saadaan suunnilleen sama määrä kanalintuja pinta-alaa kohti. Veli-Matti Väänänen ja Einari Väyrynen ovat havainneet, että hanhenmetsästyksen suosio on kasvanut ennen muuta meri- ja kanadanhanhen voimakkaan runsastumisen vuoksi. Näiden kahden hanhilajin saalis muodostuu oman pesivän kannan linnuista. Metsähanhen kohdalla suomalaiset hanhimiehet saavat saaliiksi myös Venäjältä Suomen kautta muuttavia hanhia. Lapissa ja Pohjanmaalla pesivistä metsähanhista valtaosa ammutaan Suomessa. Metsähanhisaaliin vuosittaiset suuret erot johtuvat osaltaan itäisten hanhien muuttoajan säistä. Suomen ulkopuolelta tulevat hanhet joutuvat pysähtymään joinakin vuosina tuulten ja sateiden vuoksi pidemmäksi aikaa maahamme, jolloin niitä ammutaan runsaasti. Tulevaisuudessa tulisi järjestää kolmen hanhilajin koko Suomea koskeva pesivän kannan ja lisääntymistuloksen seurata. Metsähanhen suojelussa haasteellista on metsähanhikannan säilyttäminen myös levinneisyysalueensa eteläosissa, mikä tietää paikallisen pesivän kannan metsästyksen rajoittamista. Jukka Keränen Kainuun riistanhoitopiiristä esitteli metsäkanalintujen metsästystä kolmen pohjoisimman riistanhoitopiirin alueilla. Metsäkanalinnustus on Pohjois-Suomessa hyvin suosittua. Metsästyslain 8 pykälän alueella (kuntalaisella metsästysoikeus kotikuntansa valtionmailla) 62 prosenttia kaikista metsästä- Pentti Vikberg
• Metsähanhen kohdalla suomalaiset hanhimiehet saavat saaliiksi myös Venäjältä Suomen kautta muuttavia hanhia. Metsästys- ja riistanhoitoasioista alkavat metsästäjien ohella olla kiinnostuneita yhä enenevissä määrin myös erilaiset sidosryhmät. Riistanhoitopiirit puolestaan alkavat yhä selvemmin toimia yhteiskunnassa riistahallintoyksikköinä, lupamyöntöviranomaisina. Riekkokantojen tiheyden arvioinnissa käytetään etäisyysotantaa. Tässä merkitään muistiin havaittu riekko ja linnun etäisyys laskentalinjasta. Tarkka etäisyysmitta on tärkeää. Sen sijaan kaikkia eteen tulevia lintuja ei tarvitse havaita. Aineisto, josta tiheysarvot lasketaan, muodostuu lintujen etäisyysjakaumasta linjaan nähden. Menetelmä on halpa ja sen avulla voidaan helposti selvittää suuren alueen riekkokannan tiheys. Laskennan mukaan metsästyspaine on suuri eteläisellä tunturialueella ja metsästystä on rajoitettu. Nykyisellä ohjeistuksella toteutettu riekonmetsästys ei ole mitattavalla tavalla vaikuttanut Ruotsin riekkokantoihin. Ruotsissa on 10 000 riekonmetsästäjää ja 40 000 ­ 60 000 neliökilometriä metsästysaluetta. Paikoin riekonpyynti saattaa olla niin voimakasta, että kannan kestävän käytön varmistamiseksi on mentävä pyyntirajoituksiin. Ruotsissa on tähän ongelmaan kehitetty toimivia keinoja samalla kun on kehitetty metsästäjien toimesta tehtäviä uusia laskentamenetelmiä. jistä käy kanalintujahdissa ja lähes kaikki kanalintumiehet saavat myös saalista (80 % osallistujista). Yksityisiltä ja valtion mailta saadaan suunnilleen sama määrä kanalintuja pinta-alaa kohti. Metsäkanalintujen metsästys näyttäisi olevan kestävää näillä ns. vapaan metsästysoikeuden alueilla. Ruotsilla oma riekkokantojen arviointimenetelmä Maria Hörnell-Willebrand Ruotsista kertoi, että Ruotsissa on haluttu selvittää, miten suuri on metsästyksen vaikutus ja onko metsästyksellä pitkäaikainen vaikutus riistakantaan. Varsinkin riekonmetsästys on Ruotsissa saanut aikaan keskustelua siitä, että metsästys pienentäisi riekkokantoja niin alas, että se vaikuttaisi tunturialueen koko ekosysteemiin. Tarvitaan luotettavaa tietoa riekkokantojen tiheydestä ja riekkosaaliin määrästä. Metsästäjä 2 / 2007 15
• Metsästäjä, metsästysseura sekä riistahallinto haasteiden edessä Riistapäivillä todettiin riistantutkimuksen elävän muutoksessa. Riistantutkimukseen on tulossa perinteisen tutkimuksen rinnalle yhä vahvemmin yhteiskuntatieteellinen painotus. Riistanhoitopiiristä maakuntatason toimijana on taas tullut yhä virkamiesmäisempi. Metsästysmaat kutistuvat ja tämä tuntuu metsästysseurojen toiminnassa. Syrjäseutujen paikalliset metsästäjät kohtaavat isältä pojalle "ikiaikaisesti" ja perinteellisesti siirtyneillä metsästysmaillaan täysin vieraita, ulkopuolisia metsästäjiä, jotka eivät juuri päivää sano. Metsästysseurat tuntevat nahoissaan - riistakantojen hoitajina toiminnastaan sosiaalisia paineita. Toiminnasta syntyy ulkopuolisille haittoja, mutta myös aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Tämän päivän Suomessa metsästysseura joutuu yhä useammin ottamaan riistanhoidon tavoitteissaan myös ulkopuoliset huomioon. Pekka Salmi esitteli riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteiskuntatieteellisen riistantutkimuksen teemoja. RKTL:n Elinkeino- ja yhteiskuntatutkimuksen yksikkö on pohtinut kolmea pääteemaa. Sosioekonomisissa taustoissa kerätään tietoa metsästäjistä samoin kuin suuren yleisön ja eri organisaatioiden suh- Maria Hörnell-Willebrand Ruotsista esitteli sikäläistä riekkokannan arviointimenetelmää. Esitys oli erittäin vakuuttava ja menetelmä erinomaisen soveltuva laajoilla avoimilla tunturialueilla toteutettavaksi. Tämän päivän Suomessa metsästysseura joutuu yhä useammin ottamaan riistanhoidon tavoitteissaan huomioon myös ulkopuoliset. Metsästysseurojen toimintamahdollisuudet vähenevät ja metsästysalueet pirstaloituvat etenkin eteläisten kasvukeskusten läheisyydessä. tautumisesta metsästyksen ja riistanhoitoon. Teema-aiheessa ristiriidat ja niiden lieventäminen, liikuttaisiin eri tahojen rooleissa ristiriitojen lieventämisen ja ennakoinnin kannalta. Voitaisiin selvittää käsityksiä kiistan syistä ja ratkaisumalleista. Kolmantena aihealueena olisivat instituutiot. Voitaisiin selvittää omistusja käyttöoikeuksia, organisaatioiden toimintaa, suunnittelua ja metsästyspolitiikkaa. Jani Pellikka totesi metsästysseurojen riistanhoidon merkityksen riistakantojen kestävyyteen pohjautuvan 2000 ­luvulla ennen muuta vapaaehtoisesti tehtäviin riistalaskentoihin ja riistanhoitoon. Keskeisiä toimintatapoja ovat metsästyksen säätely ja riistan elinolojen parantaminen osin ruokinnan, osin elinympäristöjen kunnostuksen avulla. Riistanhoidon ja toiminnan taustalla on usko riistalle kohdistuvasta hyödystä. Riistanhoitoa halutaan korostaa myös osana luonnonhoitoa. Edelleen erilaiset toiminnan rajoitteet, kuten muiden hoitomahdollisuuksien ja hoitokohteiden rajallisuus ohjaavat seurojen riistanhoitoa. Marko Svensberg pystyi osoittamaan, että metsästyskelpoinen alue supistui 40 vuoden aikana kolmella eri tutkimusseudulla. Metsästysalueiden voimakkain kutistuminen ja alueiden pirstoutuminen oli tapahtunut Varsinais-Suomessa. Keski-Suomessa metsästyksen ulkopuolelle siirtyneitä alueita oli suhteessa lähes saman verran. Kainuussa muutokset olivat selvästi vähäisemmät. Tulevaisuudessa metsästysalueet tulevat vähenemään ja pirstoutumaan varsinkin kasvukeskusten ympäristössä. Yhtenä pirstoutumisen estäjänä saattaisi olla kaavoituksen kautta saatava maankäytön nykyistä suurempi tiivistäminen ja yhtenäistäminen. Metsästäjien tulisi olla aktiivisia alueensa maankäytön suunnittelussa. Jukka Purhonen esitteli Keski-Suomen riistanhoitopiiriä muutosten keskiössä. Riistanhoitopiiri on maa- ja metsätalousministeriön suorassa ohjauksessa oleva maakunnallinen organisaatio. Riistanhoitopiirin rooli on nykyisin lupaviranomainen, kun se aikaisemmin oli lausunnonantaja. Lääninhallituksesta ja ministeriöstä on siirtynyt piirien työksi lähes kaikki riistaa koskeva lupahallinto. Riistanhoitopiirin rooli onkin nähtävissä yhteiskunnan muutoksia seuraavana viranomaistahona, joka aktiivisesti vaikuttaa siihen, että riista ja metsästys tulevat asiamukaisesti huomioiduksi päätöksiä tehtäessä. Loppupäätelmiä Suomi on poikkeuksellinen maa siinä, että suuressa osassa maata metsästyksen käytännön järjestely on metsästysseuroilla. Tärkeää on, että muuttuvassa maailmassa seurojen toiminnan mahdollisuudet pysyisivät mahdollisimman hyvinä. Metsästäjä toivoisi yhtenäisiä ja asutuksesta ja muusta rakentamisesta vapaina olevia kunnon metsästysmaita, jotka kuitenkin yhä harvinaistuvat. Metsästykselle ja metsästäjälle edessä on enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Riistantutkimus pyrkii entistä enemmän selvittämään yhteiskunnan odotuksia riistatalouden järkevästä ja yhteiskuntaan sopeuttavasta toiminnasta. Toisaalta metsästys ei ole enää vain metsästäjien asia. Tämän ovat kohdanneet myös riistanhoitopiirit tehtäväkuvan voimakkaan muutoksen kautta. Neuvovasta organisaatiosta on tullut entistä selvemmin maatalouden arkipäivään vaikuttava lupaviranomainen. G 16 Metsästäjä 2 / 2007
• Loppuerä suosittuja O MUUTTAA -75% KESKUSVARAST -kalvokenkiä SHOKKIHINTAAN!/0% ­ estää hajun Huippuluokan vedenpitävyys ja hengittävyys Uusien JahtiJakt AIR-TEX® -PREMIUM kalvokenkien valmistuksessa käytetty uusin tietotaito varmistaa, että jaloilla on aina kuivat ja mukavat oltavat. Aivan uutta on myös hajunestoteknologia. 1. Uusi SCENTECHTM hajunestoteknologia 2. Uusi kalvoteknologia 3. Irrotettava iltti 4. Vesitiivis läpän yläreunaan asti 5. Vedenpitävä ja hengittävä AIR-TEX-kalvo AIKKI ULOS! -80% NYT K Aina kevyet ja mukavat kävellä 3-kertainen vedenpitävyys Uudessa JahtiJakt PREMIUM ­jahtikengässä on käytetty kolminkertaista vedenpitävyysteknologiaa. 7. Varressa kestävää corduraa 8. Kestävät, oikein sijoitetut nauhalenkit 9. Aitoa vedenpitävää pintanahkaa 10. Tukeva kantakappi 11. Lesti suomalaiseen jalkaan 12. 3-kertaiset ompeleet tärkeissä saumoissa land 1. Kenkä on vedenpitäväksi käsiteltyä aitoa pintanahkaa, jonka saumat on tehty vedenpitäviksi nelinkertaisella erikoiskäsittelyllä. Jak tA 2. Vedenpitävä AIR-TEX ­kalvo on lämpölaminoitu THERMOTM vanuun ja sukkamaisesti jalkaterän ympäri. © Co X Fin 13. Energiapohjallinen; iskua vaimentava, IR-T E energiaa palauttava 14. Muotoiltu antibakteerikäsitelty pohjallinen 15. Nelikerrosrakenteinen pohja; ig pyr ht tiJah kiertojäykkä ja rullaava 16. Suojaava kärki- 3. Nahkapinnan alla on vielä vedenpitävä ja hengittävä suojakangas suojaamassa AIR-TEX -kalvoa. vahvike 17. Aito -pohja Uusi parempi hengittävyys Lämpölaminoitu AIR-TEX -kalvo nostaa kengän hengittävyyden aivan uudelle tasolle ja pitää jalan kuivana. Uusi hajunestoteknologia Ainutlaatuisella uudella JahtiJakt SCENTECHTM hajunestomenetelmällä valmistettu vuorikangas eliminoi ihmiskehosta tulevat hajua aiheuttavat bakteerit lähes täysin. Estää ihmisen hajua pääsemästä riistan vainuttavaksi. HAJUNESTOTEKNOLOGIA Hopeahiukkanen Ilma & kosteus Lämpö Hajubakteerit SCENTECHTM -kangas Antibakteria testattu (KS K0693, JIS L1902) LOPPUERÄ NYT VAIN Hiki Nopeille vielä JahtiJakt kenkärasva mukaan! JahtiJakt kenkärasva Luonnon raaka-aineista tehty mehiläisvaha. Suojaa kenkää lialta ja vedeltä. Helppo levittää. Riittoisa. Hoitaa vedenpitävää nahkaa ja pitää nahan notkeana. Arvo 15 .Nyt nopealle kenkien tilaajalle kaupan päälle. 129,+toimituskulut Iho Uusi mukavuus jaloille Pohjassa on kalleimman luokan nelikerrosrakenne. Pohja on kiertojäykkä mutta hyvin rullaava. Uusi kantavaimennus ja sisäpuolen uusi muotoilu tuovat jahtikenkään parhaiden lenkkitossujen mukavuuden. Tilaa netistä www.Eratukku.fi MYYMÄLÄT: OULU: Alasintie 8 Ark 10-18 la 10-15, VANTAA: Valimotie 27, Ark 10-19 la 10-16 Puhelintilaukset: Ma - Pe klo 9 - 18: 08-840 4400 Huom! Mittaa jalkateräsi pituus valmiiksi ennen soittoa. Oikean mitan saat, kun seisot, paperin päällä, piirrät jalkasi ja mittaat kuvan. Varren pituus 28 cm (no 42) 6. Saumat teipattu AIR-TEX -kalvoteipillä
• Maatalouden ympäristötuki 2007-2013 Maatalouden ympäristöohjelma 20072013 säätelee jatkossa viljelijöiden ja peltoriistan elämää. Löytyykö siitä mahdollisuuksia parantaa molempien "elinoloja" samanaikaisesti? hjelman päätavoitteena on maatalouden toimintaedellytysten turvaaminen, mutta sillä on myös lukuisia ympäristönhoidon tavoitteita, joista tärkeimpiä ovat maatalouden vesistökuormituksen vähentäminen ja peltoluonnon monipuolistaminen. Aikaisemmista ohjelmista poiketen nyt korostuu metsästysseurojen rooli luonnonhoidossa: tiettyjä osia ympäristötuesta (kosteikkojen hoito) voivat hakea jatkossa myös rekisteröidyt yhdistykset. O Moniosainen ympäristötuki Ympäristötukijärjestelmään sitoutuminen on vapaaehtoista. Tuki jakautuu perus- ja lisätoimenpiteisiin sekä erityistukisopimuksiin. Ympäristötukeen sitoutuneen viljelijän on toteuttava kaikkia perustoimenpiteitä. Hän voi valita viljelyyn liittyviä lisätoimenpiteitä, joita toteutetaan myös koko sitoumuskauden ajan. A- ja Btukialueilla lisätoimenpiteitä on valittavana 0-4 ja C-alueella 0-2. Erityistuet on tarkoitettu viljelijöille, jotka haluavat hoitaa tilansa luontokohteita tehokkaammin kuin perus- ja lisätoimenpiteet edellyttävät. Kohteita hoidetaan laaditun suunnitelman mukaisesti ja hoidosta tehdään viisi tai kymmenen vuotta kestävä sopimus. Piennarta ei ole pakko niittää. Mikäli piennar niitetään, ei niittoa ei tule aloittaa ennen 1.8. Aikarajan tarkoitus on peltoeläimistön lisääntymisen turvaaminen. artikkelissa asioihin, jotka vaikuttavat eniten peltoriistan elinoloihin. halutessaan jättää ojan varrelle leveämmänkin pientareen (aina kolmeen metriin saakka) mikäli se on perusteltua tilan vesiensuojelun tai luonnonhoidon kannalta. Piennarta ei tarvitse niittää ellei se uhkaa vesakoitua. Jos piennar niitetään, ei niittoa tule aloittaa ennen 1.8. ellei se ole välttämätöntä rikka-, kasvitauti- tai tuholaistorjunnan takia. Niitetyn kasvillisuuden voi hyödyntää ja rikkakasveja voi torjua erikseen määrätyin ehdoin. Valtaojaa suurempien vesiuomien varrelle on perustettava vähintään keskimäärin kolmen metrin levyinen monivuotisen nurmi-, heinä- ja niittykasvillisuuden peittämä suojakaista, joka on suositeltavaa niittää kerran kasvukauden aikana. Uutta on se, että pientareita voi luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi perustaa myös peruslohkojen reunoille, vaikka siellä ei ojaa olisikaan. Tämä antaa oivat mahdollisuudet luoda lohkojen väliin peltoriistaa hyödyttäviä suoja-alueita. Pientareet lasketaan kuuluvaksi päälohkon tukikelpoiseen pinta-alaan. Suojakaistat ja -pientareet Suojakaistojen ja pientareiden tavoitteena on vähentää pelloilta ojiin ja vesistöihin tapahtuvaa ravinteiden tai muiden haitallisten aineiden kulkeutumista ja eroosiota sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta ja edistää riista- ja kalataloutta. Valtaojien varsille on jätettävä vähintään yhden metrin levyinen monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämä piennar. Viljelijä voi Luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpito Toimenpiteen tavoitteena on lisätä viljelijän tietoja maatilansa monimuotoisuuskohteista ja niiden hoitomahdollisuuksista. Pelloilla sijaitsevat pienet puu- ja pensasryhmät sekä kivisaarekkeet on säilytettävä ja tilan luonnon monimuotoisuuskohteista on tehtävä kartoitus toisen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Tärkeitä kohteita ovat muun muassa purot, Jarkko Nurmi, Pohjanmaan riistanhoitopiiri Perustoimenpiteet Perustoimenpiteisiin liittyy monia määräyksiä viljelysuunnittelusta, lannoitustasoista ja lohkokohtaisesta kirjanpidosta. Niitä ei ole tarpeen esitellä Metsästäjä-lehdessä vaan keskitymme 18 Metsästäjä 2 / 2007 Riistanhoidon kannalta kiinnostavimpia vaihtoehtoja ovat peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja viljelyn monipuolistaminen.
• HUOMIO! Artikkeli perustuu Suomen syksyllä 2006 EU:n komissiolle jättämään esitykseen Manner-Suomen maatalouden kehitysohjelmaksi. Komissio ei ole vielä antanut päätöstään, joten muutokset ovat mahdollisia. Maatalousviranomaiset valmistelevat kuitenkin ohjelman toteuttamista esityksen mukaan. lähteet, kosteikot, kiviaidat, ladot, puukujanteet, maisemakesannot ja riistapellot. Lisätoimenpiteet Perustoimenpiteiden lisäksi viljelijät voivat valita tilallaan toteuttavia lisätoimenpiteitä, joiden määrä vaihtelee tukialueittain. Riistanhoidon kannalta kiinnostavimpia vaihtoehtoja ovat peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja viljelyn monipuolistaminen. Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus Valtaojien varsille on jätettävä vähintään yhden metrin levyinen monivuotisen kasvillisuuden peittämä piennar. Viljelijän on pidettävä vähintään 30 % maatilan ympäristötukikelpoisten peltojen yhteismäärästä kasvukauden ulkopuolella kasvien tai sängen peittämänä tai hyväksytysti kevennetysti muokattuna. Kasvipeitteiset lohkot tulee sijoittaa vesistöihin ja valtaojiin rajoittuville kohteille. Kasvipeitteisyysehdon täyttävät muun muassa: I monivuotiset viljellyt nurmet ja ruokohelpi I pellolle perustetut suojavyöhykesopimusalat I monivuotiset viherkesannot ja riista- ja maisemakesannot I monivuotiset puutarhakasvit I sänkikesanto sekä viljan, öljykasvien, siemenmausteiden ja kuitupellavan sänki, ei kuitenkaan silloin, jos sänkeen on syksyllä kylvetty syysruis, ruisvehnä, syysvehnä, spelttivehnä, syysrypsi tai ­rapsi I keväällä korjattava pellava tai hamppu I tilatukijärjestelmän mukaiset hoidetut viljelemättömät pellot, jos pelto säilytetään nurmipeitteisenä talven yli Latojen ja kiviaitojen ylläpidolle ja hoidolle voidaan saada korvausta ympäristötuen erityistuesta (sopimus Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisestä). Peltojen tehostettu talviaikainen kasvipeitteisyys on lisätoimenpide, jonka vaatimukset ovat Metsästäjä 2 / 2007 19
• pääpiirteissään samat kuin edellä luetellut, mutta kasvipeitteisyysvaatimus on 50 %. Molemmat toimenpiteet ovat valittavissa vain A- ja B-tukialueilla. Tärkeimmät tärpit I Maaseudun kehittämisohjelmaan kuuluu ympäristötukijärjestelmän lisäksi nyt uusi tukimuoto, niin sanottu "ei tuotannollisten investointien tuki", joka on kohdistettu kosteikkojen kunnostamiseen. Sitä voi saada maksimissaan 4000 euroa ja se on myös rekisteröityjen yhdistysten haettavissa Leader -hankkeiden kautta. Tukea voidaan kuitenkin hakea ensimmäisen kerran vasta vuonna 2008, kun taas erityistukipohjaisia kosteikkohakemuksia voi jättää jo tänä keväänä Riistanhoidosta kiinnostuneiden viljeli- Myös metsästysseurat voivat jatkossa saada ympäjöiden kannattaa silmäillä myös peltojen ristötukea kosteikkojen hoitoon. talviaikainen kasvipeitteisyys-lisätoimenpiteen tarjoamia mahdollisuuksia tilansa talouden- ja luonnonhoidon mahdollisuuksien yhdistämiseksi. Kolmas merkittävä mahdollisuus peltoriistanhoidolle tarjoutuu suojakaistojen ja ­pientareiden perustamisen kautta. Niitä voidaan nyt perustaa peltolohkon reunoillekin, eikä vain valtaojien varsiin. Suojakaistat ja ­pientareet ovat hyvinkin kilpailukelpoisia normaaliviljelyyn verrattuna, sillä niiden pinta-ala lasketaan kuuluvaksi päälohkoon ja korvaukset maksetaan päälohkon viljelykasvin mukaan. Tämä luo hyviä mahdollisuuksia parantaa muun muassa peltopyiden elinoloja, sillä kaistoilla ja pientareilla voidaan korvata kadonneiden avo-ojien peltoriistalle tarjoamia suojapaikkoja. Ympäristötukien erityistuista löytyy lisäksi myös mahdollisuus perustaa isojen peltolohkojen keskelle niin sanottuja monimuotoisuuskaistoja, joiden hoidosta maksettava korvaus on kilpailukelpoinen normaaliviljelyn kanssa. Maatalouden ympäristötuen uudet ehdot ohjaavat viljelyä entistä enemmän aktiivisen luonnonhoidon suuntaan. Tulevaisuudessa viljelijän työt tuottavat elintarvikkeiden lisäksi myös luonnon monimuotoisuutta: enemmän niittykasveja, rusakoita, peltopyitä...Aikaansa seuraavan viljelijän kannattaa aistia etukäteen tulevaisuuden henki ja ryhtyä ennakkoluulottomasti valmistautumaan luonnonhoidon rahallisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen tilallaan jo nyt. Ympäristötuen erityistuet Ympäristötuen erityistukikohteita hoidetaan laaditun suunnitelman mukaisesti ja hoidosta tehdään erityistukisopimus. Viljelijä saa siis korvausta tehostetusta peltoluonnon hoitotyöstään. Riistanhoidon kannalta tärkeimmät erityistukisopimusmuodot ovat: I suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito I monivaikutteisen kosteikon hoito I luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen I luonnonmukainen tuotanto ja luonnonmukainen kotieläintuotanto Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito Suojavyöhyke on peltolohkolle perustettu ja hoidettu, monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämä, vähintään keskimäärin 15 metriä leveä peltolohko. Se tulee perustaa mieluiten suojaviljaan eikä aluetta saa perustamisen jälkeen muokata, lannoittaa tai käsitellä torjunta-aineilla. Suojavyöhyke perustetaan puroon tai muuhun vesistöön tai valtaojaan rajoittuville pelloille tai pohjavesialueelle. Kipeimmin suojavyöhykkeitä kaipaavat jyrkät tai kaltevat rantapellot. Kasvusto niitetään kerran vuodessa tai suunnitelmassa määritellyin aikavälein ja kasvimassa on korjattava pois. Sen saa käyttää hyväksi maataloustuotannossa. Suojavyöhykkeellä voi kasvaa pieninä, luontaisina ryhminä kotimaisia luonnonvaraisia pensaita ja lehtipuita. Kasvillisuus ei saa kuitenkaan sulkea viljelymaisemaa ja kohteen hoidosta on pidettävä hoitopäiväkirjaa. Sopimuksen kestoaika on 5 tai 10 vuotta ja suojavyöhykkeitä voidaan perustaa A, B ja Ctukialueilla. A ja B-tukialueella suojavyöhykkeen hoidon korvaus on enintään 450 euroa Aikaisemmista ohjelmista poiketen nyt korostuu metsästysseurojen rooli luonnonhoidossa: tiettyjä osia ympäristötuesta (kosteikkojen hoito) voivat hakea jatkossa myös rekisteröidyt yhdistykset. Riistapeltojen perustaminen 2007 I Uusi ympäristöohjelma ei tuo suuria muutoksia riistapeltojen perustamiseen verrattuna edelliseen kauteen. Riistapeltoja voidaan perustaa muun muassa kasvipeitteinen kesantonimikkeen alla. Tämä vaihtoehto sopii tiloille, joille on vahvistettu kesannointioikeus. Riistakesannon hoitamisesta saa tilatuen, luonnonhaittakorvauksen ja kasvipeitteisen kesannon ympäristötuen. Riistakesannot on perustettava viimeistään 30.6 vähintään kahden kasvilajin seoksella. Sen saa päättää kesantovuoden jälkeen kevätkylvöllä. Lannoituksessa on noudatettava ympäristötuen ehtoja. Satoa ei saa korjata eikä kuljettaa pois lohkolta, mutta kasvusto voidaan niittää karhelle tai nostaa seipäille, jotta se ei jäisi lumen alle. Ylläkuvattujen kesantojen lisäksi voidaan perustaa monivuotisia viherkesantoja, joiden hoidon tavoitteet ovat vesiensuojelupainotteiset ja ne säilyvät vähintään kaksi kasvukautta samalla lohkolla. Riistapellon voi perustaa myös "hoidettu viljelemätön pelto"-nimikkeen alla, jolloin lohko saa tilatuen ja luonnonhaittakorvauksen. Vesistöön rajoittuvalle peltolohkolle voidaan perustaa suojavyöhyke, jonka hoidosta saa korvausta ympäristötuen erityistuesta. 20 Metsästäjä 2 / 2007
• -75% -70 LOS-!8%% 0 NYT KAIKKI U MUUTTAA KESKUSVARASTO Suomen suosituimmat metsästysasut Suosituin sarkapuku nyt muuttohintaan Aito sarkapuku on aina suosiossa! Monille metsästäjille sarkapuku on yhä edelleen se mieluisin metsästysasuste. Varsinkin kylmillä ilmoilla aito sarkapuku on lämmin ja miellyttävä päällä, se kestää pientä kastumistakin menettämättä lämpimyyttään. Erätukku kehitti yhdessä metsästäjien ja vaatealan asiantuntijoiden kanssa aitoa sarkapukua edelleen. Syntyi kaikkien aikojen edistyksellisin sarkapuku. Sarkapuvun hintakin on nyt kohdallaan Erätukun tärkein perusajatus on tarjota metsästäjille testattuja, laadukkaita tuotteita edulliseen hintaan. Laadukkaimmat sarkapuvut maksavat kaupoissa noin 360. Erätukun edullisempi hinta perustuu suuriin valmistuseriin ja suoraan toimintaan ilman kaupan välikäsiä. Erätukusta saat tämän uuden ja aidon JahtiJakt Sarkapuvun murtoosahinnalla. Pukukokonaisuus sisältää myös: TÄ SÄÄS suus sarkapuku-asukokonai 2 Pipo 75% VAIN uu (Vastaava kokonais 99 + toimituskulut 1 Sarkalakki s jopa 414 ) 3 Kynsikkäät JahtiJakt etäisyysmittari 179 Kauan odotettu ­ nyt niitä saa jälleen! JahtiJakt laser-etäisyysmittari on ylivoimainen apuväline, kun haluat tietää tarkan etäisyyden kohteeseen. Yhdellä sormen painalluksella saat hetkessä etäisyyslukeman ja tarkkuutta laukauksiisi. · Erittäin helppo ja nopea käyttää, yhdellä napin painalluksella · Huipputarkka etäisyyden mittaus, +/- 1 m · Mittausmatka 15-600 metriä · Roiskevesitiivis · Pienikokoinen, paino 180g · Takuu 1 vuotta JahtiJakt etäisyysmittar i VAIN Kaupan päälle Suojalaukku ja Paristo 179 + toimituskulut Internet-tilaukset 24h/vrk Myymälät: OULU: Alasintie 8 Ark 10-18 la 10-15, www.eratukku.fi Puhelintilaukset Ma-Pe klo 9-18 VANTAA: Valimotie 27. Ark 10-19 la 10-16, TAMPERE: Possijärvenkatu 4 Ark 10-19 la 10-16 08-840 4400
• / hehtaari ja C-alueella enintään 350 euroa / hehtaari. Monivaikutteisen kosteikon hoito Monivaikutteisten kosteikkojen tavoitteena on hidastaa peltoalueiden ojavesien virtausnopeutta, jolloin pelloilta irronneet kiintoaineet voivat saostua kosteikkojen ja altaiden pohjalle sen sijaan että ne päätyisivät liettämään alapuolisia vesistöjä. Toimenpiteillä palautetaan myös viljelyalueiden kuivatustoimenpiteiden takia kadonneita luontaisia kosteikoita. Sopimuksia voidaan tehdä alueille, joilla peltoja on yli 20 % vesistön tai valtaojan valumaalueesta. Toimenpiteiden painopiste on Suomenlahteen, Saaristomereen ja Selkämereen laskevien jokivesistöjen valuma-alueilla. Sopimusten tekeminen on mahdollista muuallakin, mikäli kosteikoilla voidaan merkittävästi pienentää maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta ja lisätä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta ja edistää riista-, kala- ja raputaloutta. Kohteiden hoidosta on pidettävä hoitopäiväkirjaa ja kosteikot on perustettava ensisijaisesti patoamalla. Niihin on muotoiltava kiintoainesta laskeuttava, syvempi vesialue, joka on tyhjennettävissä. Sopimuksen kesto on 5 tai 10 vuotta. Korvaus monivaikutteisen kosteikon hoidosta on enintään 450 euroa / hehtaari. Uutta kosteikkojen hoidossa on se, että uudella ohjelmakaudella tätä erityistukea voidaan myöntää muillekin kuin viljelijöille. Rekisteröidyt yhdistykset voivat hakea tukea niin sanotun Leader- toimintatavan kautta. Tämä on hieno mahdollisuus metsästysseuroille. Kosteikkojen hoito on tärkeä osa maatalouden uutta ympäristöohjelmaa ja vesiensuojelua Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Tavoitteena on huolehtia maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuudesta, säilyttää niissä elävien tyypillisten ja uhanalaisten la- jien elinympäristöjä sekä parantaa viljelymaiseman avoimuutta ja monipuolisuutta. Etusija annetaan kohteille, joilla on jo aikaisemmin ollut voimassaoleva erityistukisopimus ja niille alueille, jotka ovat valtakunnallisesti tai alueellisesti arvokkaita maatalousmaisemia. Myös maatalousalueiden luontokohteet, jotka kuuluvat Natura-verkostoon tai jotka on todettu tärkeiksi kohteiksi luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmissa, ovat etusijalla. Viljelijä perustaa ja/tai hoitaa kasvi- ja eläinlajien säilymisen ja lisääntymisen kannalta tärkeitä alueita laaditun suunnitelman mukaisesti. Hoitotoimenpiteitä voivat olla puiden tai pensaiden raivaus tai aukotus ja perinteisten rakennelmien (ladot, kiviaidat) ylläpito ja hoito. Kohteen hoidosta on pidettävä hoitopäiväkirjaa. Sopimusalue voi olla peltoa tai muuta sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa aluetta eli esimerkiksi pellon ja tien, pellon ja vesistön tai pellon ja metsän välistä aluetta, joka on enintään 20 metrin levyinen. Peltoalueella sijaitseva metsäsaareke voi sisältyä kokonaise- na sopimukseen, jos se on enintään hehtaarin laajuinen. Mahdollisia tuettavia kohteita ovat merkittävät lintujen ruokailualueet ja pesintää edistävät viljelmät tai pienet kosteikot ja tulvapellot. Sopimuksen kestoaika on 5 tai 10 vuotta. Korvaus luonnon ja maiseman monimuotoisuuden hoidosta on enintään 450 euroa / hehtaari. Eritystukien hakeminen vuonna 2007 Erityistukien hakemiseen tarkoitettuja lomakkeita on saatavissa keväällä kuntien maataloussihteereiltä. Ympäristötukia esittelevät oppaat valmistuvat maaliskuussa ja ne löytyvät myös internetistä osoitteesta www.mmm.fi. Hakuaika päättyy huhtikuun viimeisenä päivänä ja hakemuksen liitteeksi tarvitaan hoitosuunnitelma. Viljelijä voi laatia suunnitelman itse tai hankkia suunnitteluapua esimerkiksi maaseutukeskuksista. Suunnitelmasta tulee löytyä ainakin seuraavat osiot; hankkeen yleiskuvaus ja tavoitteet, kartta suunnitelma-alueesta, yksilöidyt hoitotoimenpiteet, kustannukset ja mahdollinen tulonmenetysarvio sekä kohteelta saatu hyöty, toteutusaikataulu ja arvio hankkeen vaikutuksista ympäristöön. Hakemus toimitetaan alueelliselle TE- keskukselle (Työvoima- ja Elinkeinokeskus), joka tekee varsinaisen päätöksen. Ennen päätöksen tekoa antaa alueellinen ympäristökeskus lausuntonsa hakemuksesta ja suunnitelmasta. G Erityistukien hakemiseen tarkoitettuja lomakkeita on saatavissa keväällä kuntien maataloussihteereiltä. Peltokorven Markku upotti osan pelloistaan I Kannuslaisen Peltokorven tilan kosteikko saa vesilintujen pyytäjän veret liikkeelle. Kosteikon alle on "upotettu" kymmenen peltohehtaaria ja muuta maapohjaakin on jäänyt veden alle yli 17 hehtaaria. Siipien suhina kohteella muistuttaa suihkukoneen ylilennon synnyttämää äänikuvaa. Kymmeniä eri parvia kiertää kosteikkoa: sorsia on satoja. -Hullunahan minua pidettiin vuonna 1999 kun laitoin osan pelloistani veden alle. Osa katsoo vieläkin pitkään, mutta olen huomannut, että maatalouden vesiensuojeluasiat ovat lyöneet nyt läpi toden teolla ja monet kummastelijat ovat jo itsekin kiinnostuneet kosteikoista, kertoo Markku kosteikkoprojektinsa kulusta. Peltokorven tila myy nykyään metsästyslupia kosteikoille ja tila tarjoaa asiakkaille myös ruoka- ja majoituspalveluita. Metsästysten järjestämiseen on tarkoitus panostaa entistä enemmän jatkossa ja hyviä vesilinnustusmahdollisuuksia aiotaan kaupata yrityksille. Laajalle alueelle mahtuu isompikin ryhmä ja saaliit ovat olleet erittäin hyviä. Monipuolisuudessa maaseudun voima Pellot saatiin aikoinaan veden alle kovalla pengerrystyöllä ja kuudella eri tasossa olevalla patoaltaalla. Hanke sai rahoitustukea EU:n Leader- hankevaroista ja ilman niitä se ei olisikaan toteutunut näin laajassa mittakaavassa. -Maatalouden liitännäisenä yritystoimintana tällainen metsästysmahdollisuuksien tarjoaminen varmasti yleistyy ja mielestäni monipuolisuudessa onkin jatkossa yksi maaseudun vahvuuksista. Metsästysmatkailu tarjoaa monien tahojen peräänkuuluttamia lisätyöpaikkoja maaseudulle. Kosteikkojen perustamista en ole katunut päivääkään, työ tuottaa nyt luonnonhoitoilon lisäksi rahallistakin hedelmää toteaa Markku leveä virne naamallaan. 22 Metsästäjä 2 / 2007
• Kevyesti keskellä luontoa Nikonin uusi High Grade Light ­kiikari. Jatkat kävelyä... ...ja rakastat sitä. Koska Nikonin uusi HGL-kiikari on niin kevyt, tuskin huomaat sitä ennen kuin katsot sen läpi. Monikalvopäällystys takaa kirkkaan, terävän kuvan, jopa hämärässä. Vedenpitävä, huurtumaton rakenne varmistaa, että näet eteesi, minne tahansa polkusi vievätkään. Uusi HGL-kiikari Nikonilta. On aika nauttia askelten vapaudesta. 10x42 HG L DCF NIKON SUOMEN TOIMISTO NIKON NORDIC AB OJAHAANRINNE 4, 01600 VANTAA PUH: (09) 5660 060 FAX: (09) 5660 0626
• Lintuinfluenssainfo Lintuinfluenssatilannetta seurataan Suomessa seurataan edelleen aktiivisesti maailman lintuinfluenssatilannetta. Uuden elintarvikeviraston, Eviran helmikuulla järjestämän tiedotustilaisuuden mukaan suomalaisten ei tule olla huolissaan lintuinfluenssan suhteen. Lintuinfluenssa on ensisijaisesti lintujen tauti ja ihminen on pääsääntöisesti vastuussa sen leviämisestä maailmalla. Ihmiselle vaarallista lintuinfluenssaa ei ole ainakaan vielä tavattu Suomessa tätä kirjoitettaessa, maaliskuun alussa. ilanne lintuinfluenssan suhteen on ollut viime aikoina Euroopassa melko rauhallista. Viime kevään kaltaiset, laajaa palstatilaa saaneet lehtijutut ovat olleet tänä keväänä hyvin vähäisiä. Kun viime vuoden alussa H5N1 ­virusta löydettiin lyhyessä ajassa vesilinnuilta useista Suomeakin lähellä olevista Euroopan maista, mm. Saksasta, Tanskasta ja 24 Metsästäjä 2 / 2007 Marko Svensberg T Ruotsista, on lintuinfluenssalöydöksiä tänä vuonna maaliskuun alkuun mennessä tehty vain kaksi, Unkarissa ja Englannissa. Molemmissa tapauksissa oli kyseessä siipikarjatilalla havaittu H5N1-virus. Eviran pääjohtajan Jaana Husu-Kallion mukaan viruksia linnuilla on aina ollut eikä lintuja voi syyllistää lintuinfluenssan levittämisestä, kun vastuussa siipikarjan suojaamisesta on ihminen itse. Husu-Kallion mukaan on todennäköistä, että lintuinfluenssaa todetaan kevään aikana Suomestakin. Yksittäisten sairastuneiden luonnonvaraisten lintujen löytyminen ei ole kuitenkaan vaarallista eikä muuttaisi tilannetta Suomessa millään tavalla. Tärkeää on estää mm. luonnonvaraisten lintujen kontaktit kasvatettavan siipikarjan kanssa. Suomessa on olemassa hyvät valmiudet kaikkiin eläintauteihin, myös siipikarjasta löytyvän lintuinfluenssan varalta. Jos lintuinfluenssaa löytyy... Jos lintuinfluenssaa Suomesta löydetään, tulevat viranomaiset tiedottamaan siitä välittömästi. Suomessa eletään siis tilanteen mukaisesti ja mikäli tilanne muuttuu tulevaisuudessa, on tarvittavia toimenpiteitä suunniteltu jo hyvissä ajoin. Metsästäjän tulisi ottaa yhteyttä paikalliseen kunnaneläinlääkäriin (yhteystiedot värillisessä laatikossa), jos maastosta löytyy useita kuolleita lintuja tai lintuja, joilla on vakavaan sairauteen viittaavia oireita. Joukkokuolemana voidaan pitää esimerkiksi yli viiden kuolleen joutsenen tai yli kymmenen muun kuolleen linnun löytymistä. Yksittäisten kuolleena löydettyjen tai sairaiden luonnonlintujen tutkimista lintuinfluenssan varalta ei nykytilanteessa pidetä tarpeellisena. Asutuksen läheltä löytyneeseen kuolleeseen luonnonlintuun ei tule koskea paljain käsin ja ne tulisi haudata maahan noin 40 cm:n syvyyteen. Vaihtoehtoisesti linnun voi poimia muovipussiin ja laittaa sekajätesäiliöön (ei biojätteisiin). Syrjemmällä, esimerkiksi metsässä, kuolleen linnun voi jättää luonnon hajottajaeliöstön ruuaksi. Itsestään kuolleita tai sairaita lintuja ei edelleenkään pidä syödä. Jos lokkeja tai muita lintuja käytetään koirien koulutukseen, tulee muistaa salmonellariski. Varsinkaan sairaita tai itsestään kuolleita lokkeja ei tule käyttää. G
• Fasaanit ja peltopyyt suojaan lintujen kevätmuuton ajaksi I Maa- ja metsätalousministeriön asetus toimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä annettiin helmikuulla. Määrätty ulkonapitokielto koskee kaikkia kotieläiminä pidettäviä lintuja, myös riistalintuja kuten fasaaneja, peltopyitä ja sorsia. Siipikarjaa on kuitenkin mahdollista pitää ulkona, esimerkiksi katetussa verkkotarhassa, jos pitopaikassa ei samaan aikaan pidetä sekä tarhattuja vesilintuja että kaupalliseen lihan- ja munantuotantoon tarkoitettua muuta siipikarjaa. Lintujen ulkonapidosta on ilmoitettava kirjallisesti kunnaneläinlääkärille ennen laskemista ulkotarhaan. Siipikarjan ulkonapitokielto on voimassa 1.3.-31.5.2007 välisenä aikana, mutta sitä saatetaan jatkaa, jos tilanne sitä edellyttää. Viimevuotisesta poiketen tänä keväänä ei määritellä erikseen alueita, joissa lintuinfluenssariski olisi suurempi, vaan siipikarjan ulkopitokielto on voimassa koko maassa. Poikkeamismenettelyä ulkopidon suhteen kuitenkin helpotettiin viimevuotisesta. Nyt tarhaajan tulee ilmoittaa lintujen ulkonapidosta omalle kunnaneläinlääkärilleen ennen laskemista ulkotarhaan, kun viime vuonna lupaa poikkeamiselle piti hakea läänineläinlääkäriltä. Ilmoitus on nyt tehtävä kirjallisena ja siinä on käytävä ilmi mitä lintulajeja ulkonapito koskee, lintujen lukumäärä, etäisyys pitopaikasta lähimpiin järviin, lampiin ja jokiin; sekä selvitys siitä, miten lintujen suojaaminen luonnonvaraisilta vesilinnuilta toteutetaan ulkotarhassa. Ilmoituksen saatuaan kunnaneläinlääkäri voi tarvittaessa tarkastaa, että ulkotarhan suojaus on riittävä. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira antaa myös tarvittaessa tarkempia ohjeita ulkonapidettävän siipikarjan suojaamista koskevista vaatimuksista. Poikkeaminen sisälläpitovaatimuksesta on lintujen hyvinvoinnin takia perusteltua esimerkiksi fasaani- ja peltopyytarhoilla. Myös aikaisemmat säädökset lintuinfluenssan varalta ovat edelleen voimassa. Niiden mukaan ulkonapidettävä siipikarja on ulkonapitokieltoajan jälkeenkin pidettävä erillään luonnonvaraisista vesilinnuista. Käytännössä riistalintutarhoilla on siis huolehdittava siitä, etteivät linnut joudu tekemisiin luonnonvaraisten vesilintujen kanssa suoraan eikä välillisesti, esimerkiksi rehun, juomaveden tai vesialtaiden välityksellä. Käytännössä tautisuojauksesta on riistalintutarhoilla huolehdittava esimerkiksi verkotuksilla, rehukatoksilla ynnä muilla keinoilla. Siipikarjalle annettavan juomaveden tulee olla puhdasta eikä sitä saa ottaa esimerkiksi matalista kaislikoista tai lammikoista, joissa on paljon vesilintuja. Veden ottaminen tälläisistä paikoista on mahdollista kuumentamiskäsittelyn tai desinfioimisen jälkeen. Myös siipikarjan laiduntaminen on kielletty sellaisilla laitumilla, joilla on pysyvästi tai joilla vierailee säännöllisesti vesilintuja. Lintuinfluenssan aiheuttamat oireet Säädösten mukaan riistalintujen kasvattajan tulee ilmoittaa välittömästi kunnan- tai läänineläinlääkärille, jos hän havaitsee linnuissaan poikkeavaa kuolleisuutta, lintuinfluenssaan viittaavia sairauden oireita tai muutoksia tuotannossa. Veden ja rehun kulutuksen tai munantuotannon pieneneminen voivat myös olla merkkejä lintuinfluenssatartunnasta tilalla. Ilmoituksen saatuaan virkaeläinlääkäri arvioi tilanteen ja lähettää linnuista näytteitä tutkittavaksi Eviraan. Lintuinfluenssan oireet vaihtelevat viruksen tartunnan aiheuttamiskyvystä, lintulajista, lintujen iästä, elinolosuhteista ja vastustuskyvystä riippuen. Apaattisuus, ruokahaluttomuus, muninnan lasku, pään alueen turvotus ja korkea kuolleisuus ovat tyypillisiä oireita. Myös hengitystieoireita ja ripulia saattaa esiintyä. Taudin eteneminen voi olla erittäin nopeaa, jolloin ei välttämättä ehditä havaita mitään oireita ennen linnun menehtymistä. Vesilinnut, ennen kaikkea ankat, ovat yleensä melko vastustuskykyisiä ja voivat toimia taudin oireettomina levittäjinä. Kliinisten oireiden perusteella tautia ei voi todeta, vaan diagnoosi edellyttää aina laboratoriotutkimuksia. Virus voi levitä sekä suoran lintujen välisen kontaktin että viruksella saastuneen rehun, veden, työvälineiden, ihmisen yms. välityksellä. Virustyypeistä suurin osa harmittomia I Lintuinfluenssa on lintujen virustauti ja maailmasta on löydetty ainakin 144 erilaista lintuinfluenssavirustyyppiä. Suurin osa virustyypeistä on suhteellisen harmittomia. Vuoden 2003 lopussa puhjennut H5N1- lintuinfluenssaepidemia on joidenkin arvioiden mukaan lisännyt maailmanlaajuisen influenssapandemian uhkaa. Pandemian käynnistymisen edellytys on, että nyt linnuista ihmiseen huonosti tarttuva H5N1-virus muuntuisi ihmisestä ihmiseen helposti tarttuvaksi muodoksi. Viruksessa ei ole kuitenkaan vielä todettu tapahtuneen tarttumista helpottavaa muuntumista. Suurin riski tähän muuntumiseen on Kaakkois-Aasiassa, jossa villilinnut ja siipikarja ja toisaalta ihmiset ja siipikarja ovat läheisissä kosketuksissa keskenään. Mistä saa tietoa? http://www.evira.fi Eviran lintuinfluenssasivustolle on koottu tietoa lintuinfluenssasta, siihen varautumisesta sekä sen esiintymisestä Suomessa. Jos et löydä vastausta etsimääsi kysymykseen täältä, voit lähettää kysymyksesi sähköpostilla osoitteeseen: lintuinfluenssa@evira.fi katsoa YLEn Teksti-TV:n infosivua lintuinfluenssasta, sivu 865 Virkaeläinlääkärien yhteystiedot löytyvät osoitteesta: http://www.evira.fi/attachments/elaimet_ja_terveys/ elainlaakarintoimi/kel_yht.pdf Marko Svensberg Metsästäjä 2 / 2007 25
• Antti Saraja Antti Saraja 26 Metsästäjä 2 / 2007
• Nyt pönttötalkoisiin! puttaessa pesämaljaa, jää pohjalle vielä pehmikettä, jolloin munat ovat paremmassa turvassa esimerkiksi jäätymiseltä. Kevätsiivouksen yhteydessä pöntön kiinnityksen tukevuus tarkistetaan ja pönttöä voidaan hieman kohottaa puun kasvun mukaan, jolloin sekä puu että pönttö säilyvät vahingoittumattomina. Telkänpönttöjen ripustaminen lienee perinteisimpiä riistanhoitomuotoja. Kevättalvi onkin hyvää riistanhoidollista aikaa hoitaa kuntoon kolopesijöiden yksiöt ennen pesimäkautta. Etelän lämmöstä palaavat muuttolinnut aloittavat pönttöjen kuntotarkastukset välittömästi ja parhaat paikat viedään käsistä höyhenet pöllyten. Vapaa asunto järvinäkymällä... Vesilintujen pesäpaikat mielletään yleisesti vesistöjen varsille. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, vaan pesä voi sijaita kaukanakin vesistöstä. Veden läheisyyttä tärkeämpää tuntuukin olevan sopiva pesäkolo. Toki tällaisen paikan läheisyydestä kulkee useimmiten jonkinlainen oja mitä pitkin emo johdattaa poikaset paremmille ruoka-apajille. Joskus runsaasta pönttötarjonnasta huolimatta poikastuotto ei tunnu lisääntyvän. Tällöin syynä voi olla jopa virheellisesti sijoitetut pöntöt. Liian lähekkäin sijoitetut pöntöt lisäävät kilpailua, helposti tavoitettavan pöntön voi ryöstää minkki, näädästä puhumattakaan ja vaikka rantasaunan nurkalla onkin mukava seurata telkän pesimäpuuhia voi häiriö olla liiaksi emolle. Jopa varikset oppivat ryöstämään liian matalan ja isoreikäisen pöntön, tunkevathan ne nokkansa jo roskapönttöönkin. Hyvä nyrkkisääntö pönttötiheyteen lienee pönttö per lampi, isommille kaksi. Isommilla vesillä pönttöjen etäisyys toisistaan on vähintään 200-300m. rantaviivaa. Parhaita pöntönpaikkoja ovat saaret, jolloin pahin pönttörosvo näätä karsiutuu yleensä pois. Myös suojaisat poukamat ovat otollisia paikkoja. Ilmansuunnalla ei ole niin väliä, kunhan aurinko ei pääse porottamaan täydeltä terältä kokopäivää. Sileäkuoriset lehtipuut voivat jossain määrin estää minkin kiipeilyä, lisäksi pöntön alapuolelle voi laittaa muovikauluksen estämään kiipeilijöitä. Ripustuskorkeus on yleensä noin kaksi metriä. Telkällä, isokoskelolla ja uivelolla on oltava esteetön lentoreitti pöntölle, joten lentoaukon edessä olevat oksat poistetaan. Samoin pöntön alta raivataan pois terävät kannot, risut ja oksat, joihin maahan hyppäävät untuvikot voisivat vahingoittua. Muista koloissa pesivistä vesilinnuista poiketen tukka- eli pikkukoskelo pesii maassa olevaan koloon. Tavallisesti pesän löytääkin rantasaunan tai mökin alta. Pikkukoskelon pesäksi käy laatikko ilman pohjaa, johon on tehty kulkuaukko alalaitaan. Naamioitu laatikko asetetaan rannan tuntumaan vedenkorkeuden vaihtelu huomioiden, jotta pesä ei pääse tulvan yllättäessä hukkumaan. elkänpöntöt ovat suomalaisen riistanhoidon arkea. Telkän lisäksi vesilinnuista isokoskelo ja pikkukoskelo sekä rauhoitettu uivelo kisaavat pöntöistä. Myös rauhoitettu uuttukyyhky käyttää nimensä mukaan "uuttua" eli koloa pesimäpaikkanaan. On siis mitä kiitollisinta riistanhoitoa tehdä pönttöjä varsinkin, kun oman kädenjälkensä näkee kosteikoilla jo usein samana keväänä telkänpoikasten kuoriuduttua. Paras ajankohta pönttöjen kunnostukseen ja uusien vientiin on kantohankien aikaan. Esimerkiksi pulkassa tai ahkiossa kulkee useampi pönttö sekä muut tarvikkeet vaivattomasti. Toki moottorikelkalla pääsee helpoiten, mutta kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta. Jäällä kelkkailu on sallittua, mutta maastossa on oltava maanomistajan lupa. T Vioittuneet pöntöt on syytä vaihtaa, taikka korjata keväthuollon yhteydessä. Lentoaukon halkeamaan linnut tarttuvat helposti jalastaan ja seurauksena on tuskallinen kuolema. Pöntöt puhtaaksi ja uusia maastoon Pöntöt olisi hyvä puhdistaa pakkasien aikaan. Tällöin erilaiset taudinaiheuttajat ja syöpäläiset eivät ole virkeimmillään, joten ne eivät tartu helposti puhdistajankaan vaatteisiin. Lintujen kirpuista yms. ei sinänsä ole vaaraa ihmiselle, mutta ne voivat aiheuttaa kutinaa ja punoitusta herkimmille. Vuotuinen puhdistus jatkaa myös pöntön käyttöikää, sillä pönttöön kertyvä maatuva aines lahottaa helposti pöntön pohjan. Vanhan pesän pehmikkeiden, kuoriutumattomien munien ja kuolleiden poikasten poisto tapahtuu helpoiten irrotettavan pohjan tai katon kautta. Jätteet olisi hyvä kerätä esimerkiksi paperipussiin ja polttaa. Ainakaan pöntön lähimaastoon jätteitä ei kannata jättää, sillä syöpäläiset voivat siitä yhä tarttua lintuihin. Uusia pönttöjä tarvitaan vanhojen huonokuntoisten tilalle, sekä muuten lievittämään kolopesijöiden asuntopulaa. Luonnonkolojen vähenemisestä johtuen lajien välinen sekä sisäinen kilpailu pesäpaikoista on kova. Esimerkiksi naakkojen räjähdysmäisen kasvun arvellaan syrjäyttäneen uuttukyyhkyjä pesäpaikoilta. Talviaikaan pöntöissä saattaa viettää yötänsä niin linnut kuin oravakin. Pönttö antaakin hyvän suojan myös säätä vastaan. Vanhan pöntön puhdistuksen tai uuden asennuksen yhteydessä pönttöön laitetaan pehmikettä. Tähän käy hyvin sahanpuru, sammal tai muu kuiva karike. Osa linnuista nyhtää lisäksi untuvia itsestään. Pehmikettä on oltava niin paljon, että emon kuo- Uuttukyyhkyn elinympäristöä ovat peltoalueet, lehti- ja lehtomaiset metsät. Pönttöjä onkin hyvä ripustaa peltojen reunametsiin noin neljän metrin korkeuteen. Sorvin ääreen Höyläämättömästä laudasta saadaan kevyehkö, hengittävä, lämmin ja karkeapintainen materiaali pönttöihin, jolloin poikasten kynnet saavat paremmin otteen niiden pyrkiessä ulos pöntöstä. Pöntön seinissä on hyvä jättää laudan sydänpuoli ulospäin, jolloin ne eivät ala irvistellä kulmistaan kosteusolojen vaihdellessa. Sydänpuolen erottaa puun kasvurenkaista laudan päässä. Laudat toisiinsa sitovat rimat kannattaa sijoittaa pöntön sisäpuolelle, jolloin sadevesi ei jää lahottamaan seiniä. Niin sanottu luonnonpönttö koverretaan joko ydinlahosta puusta tai terveestä pöllistä moottorisahalla tai sorvia käyttäen. Varsinainen pönttösorvi on kätevä laite pönttöjen "sarjatuotantoon". Laitteella voidaan sorvata niin pikkulintujen, kuin isompienkin kolopesijöiden pöntöt ja niitä syntyy päivässä kymmenittäin. Pönttösorvin äärellä vietetty talkoopäivä sopiikin hyvin metsästysseuran talkoopäiväksi. Sopivia pönttöaihioita saa helposti mm. tyvilahon vaivaamista kuusikoista metsähakkuiden Marko Muuttola, riistanhoidon suunnittelija, MKJ:n Laitialan toimintakeskus Vuotuinen puhdistus jatkaa myös pöntön käyttöikää, sillä pönttöön kertyvä maatuva aines lahottaa helposti pöntön pohjan. Metsästäjä 2 / 2007 27
• "Seinäelementtien" kasaus käy ripeästi sarjatuotantona naulapistoolilla ja lentoaukon poraus porakoneella sopivan kokoista terää käyttäen. Rimojen päälle pohja asettuu tukevasti, tarvittaessa pohjan voi jättää naulaamatta. Takaseinän ylälaitaan porataan reiät kiinnitysnaruja varten. Katon alalaitaan naulataan rimat, jotta katto pysyy paikallaan. Asian voi varmistaa poraamalla seinän läpi reiän rimaan asti, jolloin esim. paksu naula toimii sokkana. Kevättalvi on hyvää aikaa puhdistaa pöntöt, pohjalle laitetaan riittävästi esim. sahanpurua pehmikkeeksi. yhteydessä. Metsänomistajalta kannattaakin kysellä mahdollisista hylkypölleistä. Valmiit pönttöaihiot kannattaa ehdottomasti kuoria. Kaarnapintaiset pöntöt sulautuvat hyvin maastoon, mutta niiden ikä jää lyhyeksi. Kuori pidättää kosteuden sisällään ja pönttö lahoaa muutaman vuoden päästä. Etenkin koivusta tehty pönttö lahoaa nopeasti tuohen alta. Aurinko harmaannuttaa kuoritun pöntön kyllä nopeasti, mutta sen voi tummentaa myös polttamalla pinnan. Tällöin pöntön lahonsieto paranee kuumuuden sulkiessa pintasolukon ja pihkan kihotessa pintaan. Molempien pönttömallien rakennustarvikkeet ovat seinälautoja lukuun ottamatta samat. Katon voi rakentaa laudasta, mutta se on tällöin hyvä päällystää kattohuovalla. Filmivaneri (1020 mm) sopii myös sekä katto- että pohjamateriaaliksi hyvin. Toinen näistä tehdään avattavaksi, jolloin puhdistus onnistuu helposti. Yleensä suositaan avattavaa kattoa, jolloin poikasilta ei vahingossa putoa "pohja alta" elämän ensi vaiLentoaukon halkaisija cm 8,5 10 15 13 Pönttösorvi on voimavirralla toimiva auton peräkärryyn asennettu laite. Laitteeseen kuuluu neljä terävaihtoehtoa 10-22cm. väliltä. Lisäksi sorvissa on myös lentoaukon porauskone ja tähän tarkoitukseen kolme kokoa poria. Pönttöaihioiden on oltava n. 5cm terää paksumpia, jolloin pöntön seinän vahvuudeksi tulee noin tuuma. Sorvattavan aihion tulee olla myös hieman lopputulosta pidempi. Sorvattuun pönttöaihioon tarvitsee tehdä vain katto. Pönttösorvin äärellä vietetty talkoopäivä sopiikin hyvin metsästysseuran talkoopäiväksi. Laji Uuttukyyhky Telkkä, Uivelo Tukkakoskelo Isokoskelo 28 Pöntön sisähalkaisija cm 18-20 22-24 30-40 26 heessa. Katosta tehdään niin iso, että räystäät ulottuvat vähintään 2,5 cm. yli reunojen myös sivuilla. Katon pysymisen paikoillaan voi varmistaa esimerkiksi rautalangalla joka kiinnitetään molemmin puolin seinien yläosaan lyötyihin nauloihin. Pohjan upottaminen hieman seinien sisään estää pohjan lahoamisen, mikä muutoin olisi seurauksena sadeveden valuessa seiniä pitkin. Pöntön kuivumisen takaamiseksi pohjan kulmiin jätetään tai porataan Lentoaukon noin sentin reiät. Pöntön keskipisteen Lentoaukko, mikä voi ulkoseinän etäisyys olla sekä pyöreä että korkeus cm katosta cm neliö, on hyvä suun50 10 nata hieman yläviistoon, jolloin vesi ei 55 14 pääse niin helposti pönttöön. Reiän koko 25 kannattaa tehdä oh70 22 jeiden mukaan, sillä liian isosta aukosta sisään pääsevät helposti koloista kilpailevat isommat lajit sekä pedot. Lentoaukkoon ei saa jäädä halkeamia joihin linnut voisivat tarttua kiinni esim. jalastaan. Takaseinään porattavat kiinnitysnarujen reiät on myös hyvä suunnata yläviistoon. Kiinnitysnarut voi toki naulata pönttöön kiinni myös aspeilla, mutta reikien läpi pujotettu naru on varmempi. Pöntön ripustamiseen on muovipäällysteinen metallilanka, ns. puhelinlanka hyvä vaihtoehto. Käytettyä puhelinlankaa voi saada kyselemällä puhelinyhtiöstä. Erilaiset naruvaihtoehdot eivät ole pitkäaikaisia, sillä aurinko ja sään vaihtelut haurastuttavat ne. Itse pönttö ripustetaan tukevasti, niin ettei se pääse heilumaan, saati tippumaan kovassakaan tuulessa. Puuta ei saa vahingoittaa ja narua on löysättävä vuosittain puun kasvun mukaan. G Pönttösorvia voi tiedustella: Uudenmaan riistanhoitopiiri: Helsingin rhy. Veikko Seuna puh. 09-350 7244 Keski-Suomen Ympäristökeskus: Eino-Matti Hakala puh. 040-5492481 Metsästäjäliitto Pohjois-Savon piiri: Kalle-Pekka Weman puh. 040-5802313 Metsästäjä 2 / 2007 Reijo Orava
• Kalleimman luokan kalvohaalari nyt muuttohintaan! 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. Tuemme MJK:n nuorisotyötä 21. 22. 1. Säädettävä kalvo-huppu, voidaan kääriä 2. Sisäkaulus lämmintä fleeceä 3. Pintakankaan alla veden ja tuulen pitävä sekä hengittävä AIR-TEX -kalvo, teipatut saumat 4. Täytteenä erittäin lämmin 120g Thermo AIR-TEX -vanu 5. Lenkit jäänaskaleille, 2 kpl 6. Sisällä tilava kännykkätasku 7. 2 isoa vetoketjullista rintataskua suojaläpillä 8. 2 lämmittelytaskua, lämmittävää fleeceä 9. Lämmin hengittävä sisävuori 10. Käsi- ja kalvosin lämmittävää fleeceä 11. Muotoiltu selkäosa 12. Sisällä vyötärökiristys 13. Sisällä henkselilenkit 14. Yläosassa turvaväri, alaosa merensininen 15. Erikoisvahvat painonapit ja ompeleet 16. Vyötäröllä vyökiristys pikalukolla 17. Vyötäröllä 2 lämmittelytaskua, sisävuori lämmintä fleeceä 18. Etureisitaskut molemmin puolin 19. Lahkeen sivuilla lantiolle asti aukeavat pitkät vetoketjut 20. Selässä takana ja lahkeissa näkyvät heijastimet 21. Polvissa lämpimät vahvikkeet 22. Lahkeen suissa tarrakiristys, lahkeissa lumiesteet Suomen oloihin suunniteltuun AIR-TEX kalvohaalariin on lisätty ominaisuuksia, jotka entisestäänkin parantavat sen ylivoimaista sateen- ja tuulenpitävyyttä. Kalvohaalari on kevyt, lämmin ja hengittävä! Uusi huomioväriyhdistelmä, harkitut yksityiskohdat ja kestävä rakenne. Asukokonaisuus sisältää kalvohaalarin lisäksi: 1 PUKU 2 1 IHO MicroDRY-alusasu S -75% 0 -7! % YT KAIKKI ULOS-80% N MUUTTAA KESKUSVARASTO 75% Ä ÄÄST VAIN naisuus (Vastaava koko 129 + toimituskulut Nyt koko asukokonaisuus 2 Fleeceväliasu 3 Pipo jopa 553 ) Woodland-saappaan ylivoimaiset ominaisuudet: 1 Kuljet varmasti liukastelematta JahtiJakt Woodland -saappaan asiantuntijoiden suunnittelema pohjakuvio pitää liukkaassakin maastossa. Pohjan materiaaliksi on kehitetty kumiseos, joka ei pelästy pakkasiakaan. JahtiJakti Woodland -saappaan lesti on suunniteltu suomalaiseen jalkaan sopivaksi. JahtiJakt Woodland VAIN jalkasi lämpiminä ja kuivina kesät talvet! Talvilämmin Woodland-saapas -saappaat pitävät myös pakkaskeleille! 2 3 Lisätuki nilkalle ja kantapäälle Kiertojäykkä, erikoisrakenteinen välipohja vaimentaa iskuja ja pitää jalkaterän suorassa ja askeleen rullaavana. Nilkassa ja kantapäässä jalkaa tukeva lisätuki. Kestävä ja vedenpitävä koko ajan... Saappaan kärkiosa on aitoa luonnonkumia, joka kestää ja taipuu väsymättä vuosikausia. Vahvistettu kärki ja kantaosa suojaavat kolhuilta ja lisäävät kulutuskestävyyttä. 4 Woodland-saapas Maastossa liikkumisen nautinto lähtee kunnon jalkineista. JahtiJakt Woodland -saappaat tukevat jalkaasi, kun kuljet kallioilla ja + toimituskulut juurakkoisille poluilla, ja vaikka astuisit välillä puroonkin. Pohjakuvio pitää märällä ja liukkaalla, eikä saapas säikähdä pakkastakaan. Ja mikä olennaista: JahtiJakt Woodland -saappaat pitävät jalkasi kuivina ja lämpiminä säässä kuin säässä. JahtiJakt Woodland -saappaat kulkevat kanssasi kauas ja pitkään! ...joustava tilanteen mukaan Vedenpitävä, kangasmainen varsi keventää saapasta, ei hiosta ja tuo lisämukavuutta, sillä varren voit halutessasi kääntää alas. Kiristysnauha estää satunnaiset vesiroiskeet ja toimii hangessa lumilukkona. 59 Puhelintilaukset 5 Kävely tuntuu kevyemmältä, jaksat enemmän Iskuja vaimentava, joustava pohjallinen keventää askellusta. Irrotetttava pohjallinen on muotoiltu ja antibakteerikäsitelty. Vahva kanttaus antaa saappaalle kestävyyttä ja ryhtiä. Huom! Mittaa jalkateräsi pituus valmiiksi ennen soittoa. Oikean mitan saat, kun seisot, paperin päällä, piirrät jalkasi ja mittaat kuvan. Internet-tilaukset 24h/vrk Myymälät: OULU: Alasintie 8 Ark 10-18 la 10-16, www.eratukku.fi Ma-Pe klo 9-18 VANTAA: Valimotie 27. Ark 10-19 la 10-16, TAMPERE: Possijärvenkatu 4 Ark 10-19 la 10-16 08-840 4400
• Metsästysseurojen vuokrasopimukset ajan tasalle ja esille internetin kautta Metsästysvuokrasopimuksien pitäminen ajan tasalla on metsästysseuroille melkoinen haaste. Kuitenkin nykytekniikan avulla työtä voidaan ratkaisevasti helpottaa. Pulkkilan metsästysseurassa asiaa ryhdyttiin kehittämään, ja nyt seuran pyyntialueet ovat netissä kaikkien halukkaiden nähtävillä. musten virheelliset tiedot. Samalla saatiin selville tilojen omistajat ja pyrittiin vuokraamaan alueet, joista ei ollut vuokrasopimusta. Kartassa vihreällä merkittyjen alueiden tilatiedot olivat kunnossa. Omaa tilarekisteriä täydennettiin siten, että täydellinen 14-numeroinen tilatunnus tuli jokaiseen tilaan, josta oli voimassa oleva metsästysvuokrasopimus. Kaikista valkoisella merkityistä tiloista ei kuitenkaan saatu metsästysvuokrasopimusta. Yksittäisten vuokraamattomien tilojen nopea löytäminen 1150 tilan joukosta 40 000 hehtaarin alueelta osoittautui hankalaksi. Asiaa vaikeuttivat vielä erilaiset vuokrasopimukset, joku palsta oli vuokrattu ainoastaan hirvenmetsästykseen ja niin edelleen. ulkkilan Erä on ainut metsästysseura Pulkkilan kunnassa, pinta-alaltaan 40 000 ha. Rekisterissä olevia jäseniä on kaikkiaan 474. Metsästysmaata vuokraavia maanomistajia on 502 ja heillä tiloja 1150. Kesällä 2005 Pulkkilan Erä päätti aloittaa metsästysvuokrasopimuksien päivittämisen. Tavoitteena oli tarkistaa kaikki Erän metsästysvuokramaat ja niiden todelliset omistajat. Tällä toimenpiteellä haluttiin helpottaa vuokrasopimusten uusimista ja pitämistä ajan tasalla. Lisäksi haluttiin antaa jäsenille helpommin tietoa metsästysalueista. Seuran käytössä oleva maanomistaja- ja tilatietokanta osoittautui puutteelliseksi. Tähän oli useita syitä, tiloja oli vuosien kuluessa saatettu jakaa tai joitakin yhdistää, eikä sopimusta tehtäessä vuokranantaja ollut aina muistanut tilanumeroa oikein. Osa pikkupalstoista oli saattanut jäädä myös pois vuokrasopimuksesta. Puutteellisuuksien takia päätettiin turvautua ammattilaisen apuun. Tilatiedot lähetettiin analysoitavaksi karttatöitä tekevälle firmalle, joka hankki puuttuvat tiedot maanmittauslaitokselta. P Työ eteni nopeasti Syksyllä 2005 saatiin korjattu tilarekisteri omistajatietoineen sekä rasterikartta, jossa oli eri väreillä erotettu kunkin palstan metsästysvuokraustilanne. Kartta oli aika suuri, sillä koko Pulkkilan kunta oli yhdellä lehdellä mittakaavassa 1:30 000. Kartassa oli paljon valkoisella merkittyjä alueita, joista seuralla ei ollut ajantasaista vuokrasopimusta tai joiden tiedot olivat muuten puutteellisia, esimerkiksi kylä- ja tilatunnus olivat väärin. Valkoisella merkittyjen alueiden läpikäymisellä saatiin korjattua metsästysvuokrasopi30 Metsästäjä 2 / 2007 Pekka Vuoti ja Harri Hepo-oja Pulkkilan Erällä oli hirvenkaatolupia vuonna 2006 käytettävissä 120, jotka kaikki käytettiin.
• omistajatiedon hänellä olevan tilanumeroluettelon avulla. Eniten hyötyä toimihenkilöille ­ etenkin sihteerille Ehkä eniten hyötyä koko projektista on ollut seuran toimihenkilöille, etenkin sihteerille, jota usein työllistävät muun muassa tiedustelut eri palstojen maanvuokraustilanteesta. Seuran jäsen näkee suoraan netistä, onko alue vuokrattu metsästykseen. Lisäksi pystytään melko nopeasti selvittämään, kenen maa-alueesta on kyse. Erityisesti vuokrasopimuksia tehtäessä tarkempi tilarajakartta pääsee oikeuksiinsa. Uusittaessa tai tehtäessä uusia sopimuksia tilan numeerinen tunnus tulee varmasti oikein ja kaikki omistajan eri tilat tulevat mukaan vuokrasopimukseen. Laajakaista lähes välttämätön Tällaisen aineiston tekeminen metsästysseuran alueesta tuntuu äkkiseltään varmasti monimutkaiselta ja paljon erilaista tietotaitoa ja tekniikkaa vaativalta tehtävältä. Kuitenkin jo tavallisella tietokoneella ja taulukkolaskentaohjelmalla pääsee alkuun, myös laajakaistayhteys on tarpeen. Tarvittava kartta-aineisto ja kiinteistörekisteritietokanta on saatavissa Maanmittauslaitokselta. Nettisovelluksen kehittämisessä, sen julkaisemisessa sekä tekijänoikeus- yms. kysymysten Pulkkilan Erän alueella on pyydetty parina viime ratkaisemisessa saattaa olla tarpeellista turvauvuonna kauriita seuruepyyntinä. Metsästysseura on tua alan ammattilaiseen, esimerkiksi karttatöitä rajoittanut lupakiintiön neljään. tekevään firmaan. Vaikka työvälineet useimmilta seuroilta löytyvätkin, tarvitaan aineiston luomisessa ja käsittelyssä paljon talkootyötä. Toisaalta kyseinen työ on mielenkiintoista ja seuran kannalta tuiki tarpeellista. Pitää myös muistaa, että kun asia on saatu kuntoon, työmäärä monessa seuran toiminnassa helpottuu. Toki vuosittainen päivittäminen jatkuu, mikään ei tule lopullisesti valmiiksi. Käyttäjätunnuksilla avautuvasta karttasovelluksesta näkyvät kiinteistörajat Työmäärästä ja kusja tilatunnus. tannuksista huolimatta vuokrasopimusten Julkisessa karttasovelluksessa kiinteistörajat uupuvat, mutta kielletyt, kaikki päivittäminen ja seumetsästys sallittu sekä vain hirvenhirvenpyynti sallittu erottuvat kartassa hyran metsästysalueiden vin. Kartoilla on myös zoomausmahdollisuus 1:15 000 peruskarttaan saakka. saattaminen kaikkien nähtäville on hintansa väärti. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa Pulkkilan Erän metsästysalueen kartat, alue- ja kohdetiedot ovat luettavissa kännykässä toimivassa maastopaikannussovelluksessa. G Kartat nettiin Eero Tuomaala, Erän jäsen, oli kuullut Erän tekeillä olevasta tilatietokantapäivityksestä ja hän tarjosi neuvoja. Eero hankki maanmittauslaitokselta tilarajat ja ­numerot sisältävän numeerisen kiinteistörekisteritietokannan. Seuralla oli nyt kaksi kartta-aineiston tietokantaa, joiden yhdistämisellä saatiin ajantasainen kartta-aineisto eri väreineen. Värit tuovat esiin kunkin palstan maanvuokraustilanteen. Seuraava askel oli saada tehdyn työn hyöty myös yksittäisen jäsenen, hirvenmetsästyksen johtajien ja muiden tarvitsijoiden käyttöön. Niinpä kartat laitettiin nettiin. Kartoissa näkyvät seuran rajat, pienriistan metsästysalueet, hirvenmetsästysalueet, vuokraamattomat alueet ja rauhoitusalueet. Seuran sihteeri voi päivittää näitä alueita omalla kotikoneellaan aina, kun tilanne jonkin palstan osalta muuttuu. Kaksi karttaversiota eri käyttötarkoituksiin Internetistä löytyvästä julkisesta karttaversiosta käy ilmi seuran metsästysvuokraustilanne. Metsästäjät saavat sen avulla helposti selville esimerkiksi luvattomat alueet, kun suunnittelevat tulevaa metsästysreissuaan, sillä ne on merkitty karttaan punaisella värillä. Karttaa voi myös tulostaa tai siihen voi lisätä kiinnostavia kohteita, kuten ampumalavoja, riistapeltoja, -kolmioita ja kämppiä. Tämä karttaversio myös aukeaa tietokoneella nopeasti, koska kyseessä on suhteellisen pieni tiedosto. Toisesta versiosta löytyy lisäksi tilatiedot ja tilojen rajat. Tämän version käyttö vaatii käyttäjätunnuksen sekä salasanan ja on tarkoitettu seuran toimihenkilöiden ja hirviporukoiden johtajien käyttöön. Hirviporukoiden johtajat voivat tarkastaa luvattomat alueet nopeasti kotona, kun suunnittelevat tulevia pyyntejä. Lisäksi paikka, johon hirvi on kaadettu, löytyy kartalta helposti, kun kaatopaikan koordinaatti tallennetaan gps-laitteeseen ja syötetään nettisovellukseen. Porukan johtaja saa selville tilanumeron ja edelleen Nettiosoite, missä voi käydä tutustumassa karttaan www.pulkkila.fi/era > ajankohtaista Metsästäjä 2 / 2007 31
• Reijo Orava Vesilintuseurannan tuloksia Sisävesillä pesivien sorsien pesimäkanta- ja poikuelaskennat tehtiin kesällä 2006 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon johdolla eri puolilla Suomea. Tärkeimpien riistasorsiemme pesimäkannat pysyivät edellisvuoden tasolla, mutta poikastuotto vaihteli voimakkaasti vuosien ja lajien välillä. isävesillä pesivien sorsakantojen seurantaa on toteutettu jo vuodesta 1986 alkaen. Pesimäkannat arvioidaan touko-kesäkuussa kahteen kertaan tehtävällä parilaskennalla ja poikastuotto kertaalleen heinäkuussa tehtävällä poikuelaskennalla. Laskentojen pääkohteina ovat tärkeimmät riistasorsamme sinisorsa, tavi, haapana ja telkkä, mutta laskennat tuottavat myös muista lajeista runsaasti havaintoja vuosittaisten kannanarvioiden pohjaksi. S Tärkeimpien riistasorsien pesimäkannat ennallaan Luomme seuraavassa lyhyen katsauksen tuo32 Metsästäjä 2 / 2007 reimpien, vuotta 2006 koskevien laskentojen tuloksiin. Vesilinnuston kokonaiskannassa ei tapahtunut muutosta vuoteen 2005 verrattuna, ja näin ollen kannan kehitystä kuvaava käyrä pysyi jo kahdeksantena perättäisenä vuotena pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella (kuva 1). Kokonaiskanta pysyi edellisvuoden tasolla sekä Etelä-Suomessa että Pohjois-Suomessa. Kokonaiskannan vakauteen vaikutti se, että monien runsaslukuisten lajien eli sinisorsan, tavin ja telkän kannat pysyivät edellisvuoden tasolla. Nämä lajit runsastuivat hieman etelässä, mutta vastaavasti taantuivat pohjoisessa, mikä tasoitti kokonaiskantoja. Haapanan kokonaiskanta kasvoi hieman, ja lajin runsastuminen painottui pohjoiseen. Nokikanan pesimäkannassa ei tapahtunut muutoksia, joten lajin runsausindeksi pysyi pohjalukemissaan koko pitkäaikaisella seurantajaksolla. Muista lajeista haapanan tavoin runsastuneita olivat lapasorsa, tukkasotka ja punasotka, mutta pienten aineistojen vuoksi näiden lajien kannanmuutoksiin on syytä suhtautua varauksella. Selvästi taantuneita lajeja oli ainoastaan jouhisorsa. Aineistojen pienuus aiheuttaa epävarmuutta myös jouhisorsan kannanmuutoksia tulkittaessa, mutta parimäärän lasku on huolestuttavaa, sillä lajin koko Euroopan kanta on ollut taantumaan päin. Hannu Pöysä, Marcus Wikman, Esa Lammi ja Risto A. Väisänen Tavin poikastuotto ennätyksellisen hyvä Poikastuotto jäi tärkeimmillä riistalajeilla tavia lukuun ottamatta edellisvuotta heikommaksi (kuva 2). Sinisorsapoikueita havaittiin laskennoissa sama määrä kuin edellisvuonna, mutta poikueet olivat kesällä 2006 keskimäärin yhtä poikasta pienempiä. Sitä vastoin telkkäpoikueiden koossa ei ollut eroa edellisvuoteen verrattuna, mutta niitä tavattiin laskennoissa nyt vähemmän kuin kesällä 2005. Haapanapoikueita havaittiin laskennoissa vähemmän kuin edellisvuonna ja niissä oli myös vähemmän poikasia. Tavin poikastuotto oli selvästi parempi kuin edellisvuonna ja nousi uuteen ennätykseensä koko pitkäaikaisella seurantajaksolla. Tavipoikueita havaittiin laskennoissa nyt enemmän kuin edellisvuonna ja niissä oli myös enemmän poikasia. Tavin poikastuotto oli erinomainen erityisesti Pohjois-Suomessa, mutta lisääntymistulos koheni myös Etelä-Suomessa. Sinisorsan ja
• Runsausindeksi Kokonaiskannan vakauteen vaikutti se, että monien runsaslukuisten lajien eli sinisorsan, tavin ja telkän kannat pysyivät edellisvuoden tasolla. 220 200 180 160 140 120 100 80 60 220 200 180 160 140 120 100 80 60 220 200 180 160 140 120 100 80 60 1990 1995 Sinisorsa Tavi Haapana Telkkä Nokikana Kaikki vesilinnut 2000 2005 1990 1995 2000 2005 Kuva 1. Sinisorsan, tavin, haapanan, telkän, nokikanan ja koko vesilinnuston runsaudenmuutokset 1986-2006. Runsausindeksi 100 = vuosien 1986-2006 keskiarvo. 180 160 140 120 Sinisorsa Tavi Poikastuottoindeksi 100 80 60 180 160 140 120 100 80 60 1990 1995 2000 2005 1990 1995 2000 2005 telkän poikastuotto jäi edellisvuotta heikommaksi sekä etelässä että pohjoisessa. Sen sijaan haapanan poikastuotossa oli selkeä ero Eteläja Pohjois-Suomen välillä: lisääntyminen onnistui heikosti nimenomaan Etelä-Suomessa, mutta Pohjois-Suomessa lisääntymistulos oli vuonna 2006 jopa hieman parempi kuin edellisvuonna. Haapana Telkkä Jatkuvuutta ja aktivoitumista toivotaan Vesilintukantoja on seurattu valtakunnallisesti jo yli kaksikymmentä vuotta. Kuten pysyvissä seurantahankkeissa usein käy, myös vesilintulaskennoissa on ollut havaittavissa hienoista innon laantumista, erityisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Tämä heijastuu seuranta-aineistojen laatuun. Aineistojen laadun ja vuosien välisen vertailukelpoisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä säilyttämään sellaiset laskentapisteet, jotka ovat olleet mukana alusta pitäen tai jo useita vuosia. Jos ja kun vanhat laskijat päättävät luopua seurannasta, on erityisen toivottavaa, että he löytäisivät paikallisesta metsästäjäkunnasta jatkajan laskentatyölleen. Vertailukelpoisuuden Kuva 2. Sinisorsan, tavin, haapanan ja telkän poikastuoton vaihtelu 1989-2006. Poikastuottoindeksi 100 = vuosien 1989-2006 keskiarvo. varmistamiseksi olisi hyvä, että vanhoilla laskentapisteillä aloittava uusi henkilö olisi jonain vuonna edeltäjänsä matkassa tutustumassa laskentakohteisiin ja laskentarutiineihin. Vanhojen pisteiden lisäksi tarvitaan myös uusia laskentapisteitä. Uusien laskijoiden aktivoimistyössä käännymme erityisesti riistanhoitopiirien ja ­yhdistysten puoleen, jotta ne vuotuisissa kenttäväelle suunnatuissa tapaa- misissaan markkinoisivat vesilintulaskentoja. Myös jokainen yksittäinen metsästäjä voi ottaa yhteyttä suoraan riistantutkimukseen ja ilmoittaa halukkuutensa osallistua vesilintuseurantaan. Toimitamme ohjeet ja tarvittavat materiaalit suoraan kullekin laskijalle. Haluamme lopuksi lämpimästi kiittää uusia ja vanhoja laskijoita, aivan erityisesti niitä, jotka ovat osallistuneet laskentoihin alusta pitäen. G Metsästäjä 2 / 2007 33
• Ilmastonmuutos, metsät ja metsäjänis - Miten metsäjäniksellä menee Suomessa? Hannu Huttu Kaarina Kauhala, Matti Hiltunen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Metsäjänis on yleisimpiä nisäkkäitämme, jonka kantojen tilasta ei ole suurta huolta kannettu. Toki metsäjäniksen runsaus on aina vaihdellut ja jänisten kannanvaihtelut ovat tuttu ilmiö metsästäjille. Kannanvaihtelun sykli on ollut 4-11 vuotta, ja pohjoisessa syklit ovat olleet voimakkaampia kuin Etelä-Suomessa. Myös Venäjän Karjalassa jäniskanta on vaihdellut noin 10-vuoden sykleissä. etsäjäniskantoja arvioidaan riistakolmiolaskentojen avulla joka talvi. Lumijälki-indeksit antavat viitteitä kannan kehityksen suunnasta, vaikka eivät kerrokaan absoluuttista jänistiheyttä. Riistakolmiolaskennoista on nyt saatu tietoa 18 vuoden ajalta, ja on aika katsoa, miltä jäniskantojen kehitys näyttää. Riistanhoitopiireittäin lasketuista kannan kehityskäyristä näkee, että selvää syklisyyttä on ainoastaan Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiireissä. Kaikissa muissa piireissä Keski-Suomea lukuun ottamatta jäniskanta on merkitsevästi pienentynyt vuoden 1989 jälkeen, ja syklisyys näyttää kokonaan tai lähes kokonaan hävinneen varsinkin Lounais-Suomesta. M Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Satakunnassa jäniskannan pienentyminen on ollut voimakkainta (kuva 1), vaikka Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa jäniksiä onkin edelleen melko runsaasti. Keskimäärin koko maan jäniskannat ovat pienentyneet 27 %, kun verrataan laskentajakson viittä ensimmäistä (1989-1993) ja viittä viimeistä (2002-2006) vuotta toisiinsa. Jos Oulu, Kainuu ja Lappi jätetään laskuista pois, kanta on pienentynyt peräti 35 %. Jänissaaliitkin pienentyneet Myös jänissaaliit ovat viime vuosina olleet melko pienet aikaisempiin vuosiin verrattuna. 34 Metsästäjä 2 / 2007
• Pohjois-Savo Jänis Metsäjäniskantojen taantuminen näkyy myös saaliissa. Saalis on lähes puolittunut. 65 60 Jälki-indeksi Jälki-indeksi 55 50 45 40 35 30 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 5.0 4.5 4.0 3.5 3.0 2.5 2.0 1.5 Kettu 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Pohjanmaa Jänis 60 50 Jälki-indeksi 40 30 20 10 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Kettu 9 8 Jälki-indeksi 7 6 5 4 3 2 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Kuva 1. Jänis- ja kettukantojen kehityssuunta Pohjois-Savon ja Pohjanmaan riistanhoitopiireissä. erityisesti talvien lämpiäminen ja lumipeitteen viivästyminen, jotka voivat altistaa talvisiin oloihin sopeutunutta metsäjänistä petojen saalistukselle. Valkoturkkiset puput pistävät kiusallisen selvästi petojen silmiin mustasta maasta. Lisäksi lumen vähyys auttaa repolaista takaaajossa, kettuhan uppoaa jänistä pahemmin syvään hankeen. Jälki-indeksien perusteella kettukannat eivät kuitenkaan ole kasvaneet Keskimäärin koko maan jäniskannat vuoden 1989 jälkeen ovat pienentyneet 27 %. vaan pikemminkin pienentyneet (keskimäärin 18 %). Kettukanta on merkitsevästi pienentynyt viidessä riistanhoitopiirissä (Etelä-Savo, Kainuu, Pohjois-Häme, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo; kuva 1). Vain Pohjanmaalla ja Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kettukanta näyttäisi olevan kasvussa, mutta kasvu ei ole tilastollisesti merkitsevää. Vaikka kettukanta ei olekaan kasvanut, ketun saalistus saattaa silti osaltaan vaikuttaa jäniskantoihin tehostuneen saalistuksen myötä. Jäniskannan syklisyyttä tutkittaessa on nimittäin havaittu, että saalistuksella on suuri merkitys kannan laskuvaiheessa, kun Metsästyssaalis on viime vuosina ollut yleensä alle 200 000, kun se 1996-1998 oli yli 400 000. Vaikka saalistilastoihin saattavat vaikuttaa monet asiat, näin voimakas saaliin pienentyminen kertonee sekin osaltaan jäniskannan hupenemisesta. Jäniskannan alamäen syitä voi vain arvailla. Yksi syy saattaa olla ilmastonmuutos ja Metsästäjä 2 / 2007 35
• Kantojen kehitys taas kasvavaan jäniskantaan pedot eivät yleensä pysty vaikuttamaan. Myös viime vuosina selvästi runsastunut ilves ottaa osansa jänispaisteista. 140 120 100 80 60 40 20 0 Metsäjänis Rusakko Rusakko ja metsäjänis ­kilpailijoitako? Rusakko on melko uusi tulokas Suomessa ja se on sopeutunut leudompaan ilmastoon kuin metsäjänis. Keski-Euroopassa metsäjänis tulee hyvin toimeen vain sellaisilla alueilla, joilla rusakkoa ei ole, mikä viittaa näiden lajien väliseen kilpailuun. Kun roomalaiset aikoinaan kiikuttivat rusakon Brittein saarille, metsäjänis joutui vetäytymään Skotlannin ylängöille, missä talvet ovat melko ankarat ja metsäjänis pärjää rusakkoa paremmin. Sen sijaan metsäjäniskannat voivat edelleen hyvin Irlannin leudon merellisessä ilmastossa, koska rusakko on istutettu sinne vasta äskettäin eikä ole Irlannissa vielä laajalle levinnyt. Ilmaston lämmetessä rusakko saattaa hiljalleen levitä Suomessa yhä pohjoisemmaksi ja aiheuttaa ongelmia metsäjänikselle. Rusakkosaaliit ovat tilastojen mukaan kuitenkin pysyneet lähes ennallaan viimeisen 10 vuoden ajan, mutta rusakon lumijälki-indeksit sen sijaan ovat kasvaneet voimakkaasti Etelä- ja Lounais-Suomessa erityisesti 2000-luvulla (kuva 2). Nähtäväksi jää, syrjäyttääkö rusakko pikkuhiljaa metsäjänistä vai pystyvätkö lajit elämään Suomessa jatkuvasti rinnan. Rinnakkaiselo on mahdollista, koska lajit suosivat erilaisia elinympäristöjä, metsäjänis nimensä mukaisesti metsiä ja rusakko viljelysmaita. Petojen ja kilpailijan lisäksi metsäjäniskannan alamäkeen saattaa löytyä selitys myös ympäristön, ennen muuta metsien, tilasta. 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 25 20 Rusakko 15 10 5 0 1988 1990 1992 1994 199619982000 2002 2004 2006 Metsäjänis 140 120 Jälki-indeksi 100 80 60 40 20 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 säjänikset näyttäisivät suosivan nuorien eri pajulajien ja hieskoivun muodostamia tiheikköjä (0.3-4 m). Myös nuoret sekapuutaimikot, jossa on nuoria kuusia mukana, houkuttelevat jäniksiä. Tulokset näyttävät hyvin loogisilta, onhan metsäjänistä aina pidetty nuorten metsien lajina. Metsän kehityskierrossa taimikot ja nuoret lehtipuuvesakot tarjoavat oletettavasti metsäjäniksille sekä ravintoa että suojaa. Voisi olettaa, että nuoria lehtipuuvesakkoja on tarjolla metsäjäniksille riittämiin. Näin ei asia kuitenkaan aina ole. Suomen metsätaloudessa nuoret taimikot raivataan melko nopeasti tavoitteena monesti yksipuulajinen metsä. Ns. roskapuut, kuten haapa ja pajut, poistetaan yleensä surutta arvokkaimpien koivupuulajien sekä männyn ja kuusen tieltä. Usein raivaus suoritetaan useampaan kertaan ennen nuoren metsän ensiharvennusta. Metsätaloudellisesti kyseinen toimenpide on varmaankin perusteltua, pääseehän nuori metsä näin ollen nopeaan kasvuun tarjoten arvokasta myyntipuuta metsänomistajille. Asiassa on kuitenkin kääntöpuolensa. Eri riistalajeille, metsäjänis mukaan lukien, ei ole näin ollen tarjolla riittävästi niiden kaipaamia lehtipuutiheikköjä. Raivatut taimikot tarjoavat kyllä ravintoa ja suojaa keskitiheille kannoille, mutta runsaille jänistihentymille ravintoa ei riitä. Jälki-indeksi Riistanhoidolla kantaa kasvattamaan Alueilla, missä metsäjäniskanta on heikohko, voidaan kuitenkin jänistiheyksiä yrittää kasvattaa eri keinoin. Ruokinnan lisääminen esim. haapojen kaadon muodossa tai heinäruokinta ovat yksi mahdollisuus, mutta toisaalta varsin työläs tehdä laajoilla alueilla koko talvikautena vuodesta toiseen. Toisena vaihtoehtona voisi olla elinympäristön parannuskeinot. Kuten tutkimusten valossa on havaittu, jänikset suosivat lehtipuuvesakkoa ja eri pajulajeja. Ojanvarsille ja kosteisiin painanteisiin voisi jättää lehtipuita ja pajuja nykyistä tiheämpään. Yleensä normaalissa taimikon perkauksessa esimerkiksi pajut poistetaan usein kokonaan. Suomessa kasvavat pajulajit (esim. kiiltopaju) ovat yleensä kohtuullisen matalakasvuisia eivätkä näin ollen ole metsätaloudellisesti suuri ongelma. Taimen ympäriltä pajut kannattaa poistaa, mutta kaikilta metsäkuvioilta löytyy varmasti kasvupaikkoja, joihin pajuja voisi jättää tiheämpään. Riistan, kuten metsäjäniksen, elinympäristön kohentamisessa tulisikin pyrkiä jonkinlaiseen viherrakentamiseen. Liian tarkka aluskasvillisuuden poistaminen heikentää oletettavasti riistan viihtyvyyttä. Ehkä pitäisi pyrkiä luonnonmukaisempaan suuntaan. Ylikorostunut metsien puhtaana pitäminen ei ole välttämättä hyväksi metsäjänikselle eikä muillekaan riistalajeille. Metsän monimuotoisuus saattaisi olla hyväksi myös metsätaloudelle. G Tämän tutkimusprojektin tavoitteena on ollut tarkastella metsäjäniksen ekologiaa Suomessa. Mukana on ollut lukuisia metsästäjiä ja riista-alan henkilöitä jotka ovat omalta osaltaan edesauttanut projektin eteenpäinviemisessä. Ilman metsästäjien apua muun muassa saalisnäytteiden keruu ei olisi onnistunut kyseisessä mittakaavassa. Metsäjänis-projekti haluaa kiittää kaikkia metsästäjiä ja näytteiden kerääjiä hyvästä yhteistyöstä. Metsäjänis ja metsät Tiedetään että metsäjänis on ravinnon valinnan suhteen hyvin tarkka; haju- ja makuaisteja käytetään tarkoin hyväksi. Miten on sitten asia elinympäristön suhteen; suorittaako metsäjänis tarkkaa harkintaa vai valitseeko se elinalueensa pitkälti satunnaisesti? Vai päätyykö metsäjänis mahdollisesti jonkinlaiseen kompromissiin elinympäristön tarjonnasta riippuen. Metsäjänisten mieltymys haapaan, raitaan osin myös koivuun saattaa osaltaan olla myös vaikuttamassa valintapäätöksiin elinympäristön suhteen. Eli lähtöasetelmana voisi olla eri lehtipuulajien ja ­pensaikon houkuttelevuus elinympäristönä. Havupuulajeja ei käytetä ravinnoksi, tosin mm. nuoret kuuset pitkine oksineen tarjoavat runsaasti suojaa petoja vastaan. Kuva 2. Metsäjäniksen ja rusakon jälki-indeksit Lounais-Suomessa (Varsinais-Suomi, Satakunta ja Uusimaa) sekä kantojen kehityssuunnat vuodesta 1989 vuoteen 2006. Nuorten metsien laji Tämän elinympäristötutkimuksen valossa met- Yksi syy saattaa olla ilmastonmuutos ja erityisesti talvien lämpiäminen ja lumipeitteen viivästyminen, jotka voivat altistaa talvisiin oloihin sopeutunutta metsäjänistä petojen saalistukselle. 36 Metsästäjä 2 / 2007
• -75% -70 I ULOS-!8%% 0 NYT KAIKK UUTTAA ESKUSVARASTO M K Talviliikkujan suosikkipuku 2007 nyt ulosheittohintaan! Kalvollinen kevyttoppapuku Uusi muotoilu! Uudet värit! Uudet huippuominaisuudet! Uskomattoman edullinen hinta! Helposti irrotettavan hupun saa aina sopivaksi kaksisuuntaisella säätömahdollisuudella. Punaisen mallin piilotetut helmaja vyötärökiristyssäätimet eivät hankaa tai tartu kiinni. Ä ÄÄST S Sinisessä mallissa rintataskun vetoketju suojattu roisketiiviiksi. Nyt koko 75%sukokonaisuus a VAIN Punaisessa mallissa 4 vetoketjullista taskua takin rintamuksessa.Lisäksi 2 taskua lantiolla. Sin. mallissa takin sisällä mm. povi-, kännykkä- ja verkollinen säilytystasku. Syksyllä ja talvella turvalliset heijastinnauhat ja -logot taattua 3 M-laatua. uu (Vastaava kokonais 79 + toimituskulut Uusiin vyötärömallisiin housuihin lisätty vyölenkit. Housujen selkäpuolen korotettu vyötäröosa suojaa ja lämmittää ristiselkää. Housuissa vetoketjulliset sivutaskut. Sinisessä mallissa lisäksi vetoketjullinen takatasku. Lahkeensuihin piilotettu kätevä kuminauhakiristys. Sinisessä puvussa lisäksi tarrakiristys. PIKKUPAKKASIIN JA PYRYIHIN Uusi NORTH ICE kalvollinen kevyttoppapuku on suunniteltu Suomen vaihteleviin ja tuulisiin säihin. Kalvollinen kevyttoppapuku on erinomainen asu liikuttaessa yllättäen vaihtuvissa olosuhteissa. AIRTEX -kalvon vedenpitävyys ja hengittävyys sekä lämmittävä 80 gramman lämpövanutoppaus takaavat, että käyttäjä pysyy koko ajan kuivana ja lämpimänä. s jopa 352 ) Asukokonaisuus sisältää kevyttoppapuvun lisäksi: NORTH ICE RIB-pipo NORTH ICE fleece-sormikkaat Internet-tilaukset 24h/vrk Myymälät: OULU: Alasintie 8 Ark 10-18 la 10-16, www.eratukku.fi Puhelintilaukset Ma-Pe klo 9-18 VANTAA: Valimotie 27. Ark 10-19 la 10-16, TAMPERE: Possijärvenkatu 4 Ark 10-19 la 10-16 08-840 4400
• Pienten hirvieläinten iän ja sukupuolten määrittäminen mahdollisimman tarkasti riistakameran avulla helpottaa tulevien jahtitapahtumien suunnittelua. Riistakamera Riistakamerasta on tulossa lisätyökalu suppeille metsästysalueille etenkin pienten hirvieläinten tarkkailuun ja kantojen hoitoon. ­ jahtisuunnittelun apuväline H irvieläinkantojen seurannassa on totuttu luottamaan metsästäjien jahtikauden aikana täyttämiin havaintokortteihin. Ne antavatkin tutkijoille kattavan kuvan ennen kaikkea siitä, mihin suuntaan kannat ovat kehittymässä pitemmällä aikavälillä ja laajemmassa mittakaavassa. Paikallisella tasolla erityisesti kevättalvi antaa erinomaisen mahdollisuuden selvittää pienten hirvieläinkantojen koostumusta ja rakennetta, koska valkohäntäpeurat ja metsäkauriit hakeutuvat laajoilta alueilta ihmisen järjestämän ruokinnan piiriin. Tietoa näistä ruokintapaikoilla vierailevista riistaeläimistä saa periaatteessa hyvin yksinkertaisella tavalla. Ruokintapaikalle tai riistapellolle viedään hajutiivis, ilmastointiputkella varustettu koppi. Havainnointia suoritetaan silloin, kun eläimet ovat luontaisesti liikkeellä eli useimmiten hämärissä. Myös kyttäystorni sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Talvella voidaan lisäksi tutkia eläinten jättämiä jälkiä ja jätöksiä. Asiassa on vain yksi huono 38 Metsästäjä 2 / 2007 puoli. Jotta tuloksena olisi tarpeeksi luotettavaa ja kattavaa tietoa alueen hirvieläimistä, täytyisi tarkkailua jatkaa useiden viikkojen ajan - ja mielellään vielä eri vuodenaikoina. Pitemmän päälle puuha saattaa alkaa kummasti väsyttää ja jopa aika ajoin tympäistä. - Työssäkäyvän ihmisen on kaiken lisäksi pakko nukkuakin välillä, riistanhoidonneuvoja Ville Hokkanen Pohjois-Savon riistanhoitopiiristä toteaa. Teksti ja kuvat Kimmo Pöri Mikä siis avuksi? Koska valvonta on muutenkin päivän sana, voidaan kyseiseen tehtävään kehitettyjä laitteita käyttää mainiosti myös riistaeläinten vahtimiseen ja tarkkailuun. Riistapelloilla ja muilla ruokintapaikoilla vierailevien hirvieläinten määrä ja kannan rakenne saadaan riistakameralla selville kohtuullisen vähällä vaivalla. Vartioinnin vanavedessä Riistakamerat hankittiin Itä-Suo- men riistanhoitopiireihin hieman yli puolitoista vuotta sitten Metsästyksenvartiointi osaksi eränkäyntiä -hankkeen yhteydessä. Hankkeen myötä on tarkoitus saada käyttökokemuksia digitaalikameroista sekä muista elektronisista laitteista metsästyksen valvonnassa. Riistanhoitopiireissä laitteen käyttö rajoittuu kuitenkin PohjoisSavon riistapäällikkö Jouni Tanskasen mukaan riistaeläinkantojen seurantaan. Niinpä niitä on käytetty Itä-Suomen alueella muun
• Vaikka riistakamera onkin parhaimmillaan hyvä lisätyökalu, ei metsästäjän omin silmin ja korvin tapahtuvaa luonnon ja riistankantojen tarkkailua voi mikään tekninen apuväline silti kokonaan korvata. off on FlashDot ­ parempi osuma päivällä ja hämärissä 1,5­ 6x42 Hinnasto 2007 6x42 6x42 7x50 7x50 8x56 8x56 8x56 8x56 10x42 1,1-4x24 1,1-4x24 1,5-6x42 1,5-6x42 1,5-6x42 3-12x42 3-12x42 3-12x50 3-12x50 3-12x50 3-12x50 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 4-16x50 12,5-50x56 12,5-50x56 2,5-10x56 3-12x50 4-16x50 1,1-4x20 3-12x50 3-12x50 3-12x50 4-16x50 4-16x50 5-25x56 12,5-50x56 HUN Klassik Klassik Klassik valoristikolla HUN Klassik HUN valoristikolla Klassik valoristikolla Klassik ovh sis alv. 505 620 750 1.045 555 750 875 1045 670 Zenith 965 Zenith FlashDot 1270 Klassik 830 Zenith 995 Zenith FlashDot 1225 Klassik 990 valoristikolla 1305 Klassik 990 Klassik valoristikolla 1260 Zenith 1170 Zenith FlashDot 1380 Klassik 1005 Zenith 1170 Klassik valoristikolla 1285 Zenith FlashDot 1380 Varmint 1285 FieldTarget Parallax 1835 (Ilmakiv.) FT valoristikolla+Parall. 2055 (Ilmakiv.) Precision Hunter (P3Mildot) 1220 Precision Hunter (P3Mildot) 1205 Precision Hunter (P3Mildot) 1440 PM Short Dot PM II PM II Parallax säädöllä PM II/LP valoristikolla+parallax PM II PM II/LP PM II/LP PM II/LP 1580 1490 1660 2020 1715 2015 2185 UUSI muassa metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen tarkkailussa. Käytännössä riistakamera on valokuvia tai videota tavalla tai toisella tuottava laite, joka maastoon asennettuna tallentaa passiivisesti lähistön tapahtumia. Yleensä se viedään joko riistan ruokintapaikalle tai eläinten kulkureitille. Myös valvontaan yksinomaan tarkoitettuja webbikameroita on maassamme kokeiltu muun muassa riistantutkimuksessa. - Osa näistä laitteista pystyy lähettämään kuvan saman tien sähköpostiin tai jopa kännykkään, Hokkanen tietää. Suuressa maailmassa, erityisesti Amerikan mantereella erilaisia riistakameroita löytyy markkinoilta hyvinkin runsaasti. Ne ovat jopa niin suosittuja, että milteipä jokainen alan liike pitää ainakin jotain mallia jatkuvasti hyllyssään. Riistakameran toiminta perustuu Hokkasen mukaan siinä ole- Tilaa UUSI esitteemme! Pohjoisranta 22, 00170 HELSINKI, FINLAND, Tel. 09-135 135 8, Fax 09-135167 1 Metsästäjä 2 / 2007 39
• vaan kiinteään liiketunnistimeen. - Kun tunnistin laukeaa, kamera joko ottaa yksittäiskuvia tai liikkuvaa kuvaa eli videota halutun mittaisen otoksen. - Lisäksi laite rekisteröi kaikki tapahtumat, joihin liiketunnistin on reagoinut. Digitekniikka valttia Joissakin malleissa kamera voidaan säätää toimimaan ympäristön valoisuuden tai pimeyden mukaan. Toinen vaihtoehto on syöttää siihen itse valoisat tunnit, jolloin kamera voi olla vaikka kokonaan pois päältä. - Tästä on se etu, ettei kamera reagoi lainkaan syötöllä päiväsaikaan käyviin lintuihin, kuten närhiin ja harakoihin. - Lisäksi salaman käyttö voidaan rajata vain öiseen aikaan, jolloin paristot tai akut eivät kulu niin nopeasti, Hokkanen tietää. Kamera voidaan säätää lau- Pohjois-Savon riistapäällikkö Jouni Tanskasen asentaa riistakameraa metsäkauriiden ruokintapaikalle. keamaan eri pituisella viiveellä tunnistimen reagoitua liikkeeseen. Hyvin käyttökelpoinen malli on Hokkasen mukaan ollut kuvan ottaminen heti ensimmäisestä havaitusta liikkeestä ja siitä eteenpäin 30 sekunnin välein, jos liike jatkuu. - Lisäksi voidaan Riistakameran käyttää infrapunakuvien avulla valaisua salaman asemesta, joskin se voidaan myös on monissa tapauk- suunnitella sissa osoittautunut ennen jahtia, riittämättömäksi. - Käytännössä mitä eläimiä kohteesta on täl- kannasta löin erottunut vain silmät, Hokkanen yritetään mainitsee. myöhemmin Mikään uusi poistaa. keksintö ei itsestään laukeava kamera toki Suomessakaan ole, mutta viime vuosina kuvien tallentamisessa filmin käytännössä syrjäyttänyt digitekniikka on tuonut mukaan koko joukon etuja. - Muistikortilta kuvatiedostot on helppo poimia ja siirtää tietokoneille lähempää tarkastelua varten. Kuvanlaatu ei tosin meillä myynnissä olevissa laitteissa ole Hokkasen mukaan vielä paras mahdollinen kuvakennon pienuudesta johtuen. Myös virran kulutuksessa ja akkujen pakkaskestävyydessä olisi toivomisen varaa. - Keskimäärin kuvia kertyy yhdellä latauksella viitisenkymmentä. - Säännöllistä käyttöä varten kannattaa hankkia ladattavat akut jo alkuvaiheessa, Hokkanen pohtii. Parasta riistakameran ottamissa Riistakamera kiinnitetään esimerkiksi puuhun metrin puolentoista korkeudelle viiden kuvissa on hänen mukaansa se, ­kymmenen askeleen päähän kohteesta. 40 Metsästäjä 2 / 2007
• Laite voidaan ohjelmoida monin eri tavoin akkujen tai paristojen säästämiseksi ja halutun lopputuloksen saamiseksi. että ne ovat saman tien käyttökelpoisia ja edelleen siirrettävissä vaikkapa sähköpostitse toisaalle. Runsaasti kokemuksia - Muistikortille tallentuvat myös taustatiedot, kuten tarkat kellonajat, joista nähdään eläinten kulkurytmit ja vuorokautinen käyttäytyminen, Hokkanen luettelee laitteen hyviä puolia. Eri puolilla Savoa sijaitsevilla riistanruokintapaikoilla on pystytty kameran avulla selvittämään niillä vierailevien metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen ikä, sukupuoli sekä yksilöiden määrä. - Aikuiset ja vasat on tietenkin helppo tunnistaa kuvista, muu onkin sitten hieman vaikeampaa. - Kaurispukkien ikää voi arvioida olemuksesta ja sarvista, mutta tarkempi iän määritys on mahdollista vain hampaista. Talvella jälkien perusteella tapahtuva kantojen lukumääräinen arviointi on luonnollisesti helpompaa kuin kesällä, mutta riistakameran avulla saadaan havainnot lopullisesti varmistettua. - Lumi saattaa olla myös poljettu niin tiiviiksi, ettei jälkien selvittäminen läheskään aina onnistu, Hokkanen toteaa. Kamerasta on hänen mukaansa paljon hyötyä myös siten, että sillä voidaan myös sulan maan aikaan selvittää ruokintapaikkojen ja nuolukivien käyttöä. Eräällä nuolukivellä viime syksynä vierailleet pohjoissavolaiset hirvet ovat nekin tallentuneet kameran muistikorteille. - Elokuussa selvitimme erään nuoren naarashirven käyntejä ja totesimme, ettei siinä ollut mitään säännöllisyyttä. - Välillä se saattoi tulla paikalle jo iltapäivällä ja seuraavan kerran vasta aamuyöllä. - Toisinaan se jätti muutaman päivän kokonaan väliin, Hokkanen kertoo havainnoista. Tarkkuutta jahtisuunnitteluun Etelä-Savossa riistakameran käyttökokeilut alkoivat riistanhoidonneuvoja Veli-Matti Pekkarisen joh- Metsästäjä 2 / 2007 41
• dolla syystalvella 2005. Tuolloin eräälle vuosia käytössä olleelle vanhalle ruokintapaikalle alkoi ilmestyä valkohäntäpeuran jälkiä. Koska valkohäntäpeura on Pekkarisen mukaan erittäin tervetullut riistaeläin alueelle, aloitettiin nopeasti juuri niille suunnattu tukiruokinta kaura-ohrasekoituksella sekä melassilla. - Alkuvaiheessa ei luonnollisesti ollut juurikaan käsitystä peurojen määristä, sukupuolista tai mahdollisista vasoista, Pekkarinen kertoo. Vasta sitten kun eläinten käynnit ruokintapaikalla olivat muuttuneet päivittäisiksi, päätettiin selvittään peurapopulaation tarkemmat ominaisuudet. Riistakamera asennettiin puuhun rinnan korkeudelle noin kymmenen metrin päähän ruokinta-automaatista. Ruokavieraiden sukupuolet selvisivät jo parin seuraavan vuorokauden aikana kameran ottamien kuvien avulla. Ne antoivat myös suuntaa ikien arvioimiseksi. - Käyttämämme malli toimi yli odotusten, kuvia kertyi muistikortille runsaasti. - Äänettömästi toimiva laite ei myöskään karkottanut eläimiä ruokintapaikalta, Pekkarinen toteaa. Vaikka riistakameran käyttö ei suoranaisesti kytkeytyisikään metsästämiseen, antaa se Pekkarisen kokemuksen mukaan parhaimmillaan tarkkaa tietoa riistanhoidon ja mahdollisten myöhempien jahtitoimien suunnittelua ja käynnistämistä varten. - Kamera paljasti laumasta muun muassa useita komeasarvisia pukkeja, joista ei aiemmin ollut tietoja. Riistakameran kuvien avulla voidaan myös suunnitella ennen jahtia, mitä eläimiä kannasta yritetään myöhemmin poistaa. Toisaalta voidaan myös etukäteen päättää, mitkä lauman yksilöt säästetään. Tulevien jahtitapahtumien ennakkosuunnittelu helpottuu näin sekä Hokkasen että Pekkarisen mielestä merkittävästi. Ruokintapaikkojen lisäksi kameralla on ollut Etelä-Savossa muutakin käyttöä. Sen avulla on Pekkarisen mukaan pystytty selvittämään esimerkiksi tapaus, jossa ison petoeläimen epäiltiin liikkuvan erään talon pihapiirissä öiseen aikaan. - Asia selvisi varsin nopeasti riistakameran nappaaman hyvän kuvan avulla. - Eläin osoittautui suurikokoiseksi supikoiraksi, joten talonväki saattoi huokaista helpotuksesta sillä kertaa, Pekkarinen kertoo. Omakohtaisia kokemuksia jahtisuunnittelusta Hokkasella on eräässä pesässä asustavien maja42 Metsästäjä 2 / 2007 Metsäkauriskantojen koostumuksen selvittämisessä riistakamerasta on paljon hyötyä. Ruokintapaikoilla vierailevat riistaeläimet suhtautuvat luottavaisesti hajuttomaan riistakameraan. Riistapelloilla ja muilla ruokintapaikoilla vierailevien hirvieläinten määrä ja kannan rakenne saadaan riistakameralla selville kohtuullisen vähällä vaivalla. vien liikkeiden seuraamisessa ja vuorokausirytmin selvittämisestä riistakameran avulla. - Toki kohdetta tarkkailtiin muutenkin, mutta kamera oli hyvä apuna, Hokkanen kertoo. Laite sijoitettiin joen penkalla puuhun vajaan parin metrin päähän haapahaaskasta. - Kyseessä oli vahinkokohde, josta eläimet oli tarkoitus myöhemmin poistaa. Tarkoitus oli lähinnä selvittää, minkä verran pesässä oli saman kesän poikasia, jotta jahti päästiin aloittamaan suoraan niistä. - Menettelyllä haluttiin varmistaa, etteivät pienet poikaset jäisi ilman emoa, Hokkanen painottaa. Eläimet tottuvat Vaikka riistakameraa voidaan käyttää lähes kaikkien riistaeläinten tarkkailussa, erityisen hyödyllinen se on Hokkasen ja Pekkarisen mukaan pienten hirvieläinten, kuten kauris- ja valkohäntäpeurakantojen hoidossa. Eräs riistakameran hyvistä puolista on se, että eläimet tottuvat siihen riistanhoidonneuvojien havaintojen mukaan hyvin nopeasti. Tällöin ne käyttäytyvät luontevasti ja pelkäämättä. - Mikäli ihminen räpsäisisi kuvan muutaman metrin päästä, pakenisivat useimmat hirvieläimet suin päin, eivätkä tulisi enää pitkään aikaan takaisin. Yleensä eläimet tyytyvät ainoastaan ihmettelemään kameraa. Toki reaktiot vaihtelevat yksilöittäin, mutta pääsääntöisesti ne palaavat miltei välittömästi takaisin ensimmäisen kuvan ottamisen jälkeen, viimeistään päivän parin kuluttua. - Eräässä kuvasarjassa hirvi lähestyy kuva kuvalta kameraa ollen lopulta enää muutaman sentin päässä sen objektiivista, Hokkanen kertoo esimerkin. Vaikka tieto riistakameroista ei ole vielä ehtinyt kovin laajalle levitä, on ainakin Pohjois-Savon Riistanhoitopiiriin tullut runsaasti kyselyjä siitä, mistä laitteen saisi hankittua. Mikäli riistakamerat yleistyvät siinä määrin, että naapureina toimivat metsästysseurat alkavat niitä aktiivisesti käyttää, saadaan Hokkasen mukaan paikallisesti kattava kuva alueen pienistä hirvieläimistä. Myös monien suurpetojen liikkeisiin saataisiin lisäselvyyttä. - Riistakameroiden hyödyntämisessä olisi työsarkaa seurojen nuoremmille, tietotekniikan hallitseville ja siitä innostuneille jäsenille, Hokkanen vihjaa. - Riistakamerat ovat tulleet jäädäkseen, hän uskoo. Vaikka riistakamera onkin parhaimmillaan hyvä lisätyökalu eritoten ruokinnan piiriin hakeutuneiden hirvieläinten tarkkailussa, ei metsästäjän omin silmin ja korvin tapahtuvaa luonnon ja riistankantojen tarkkailua voi riistapäällikkö Jouni Tanskasen mielestä mikään tekninen apuväline silti kokonaan korvata. - Eränkävijän ja metsästäjän taidot on syytä säilyttää tulevaisuudessakin kumisaappaita maastossa kuluttamalla, hän painottaa. G
• -75% -70 LOS-!8%% 0 NYT KAIKKI U MUUT KESKUSVARASTO TAA Pakkassäiden suosikkipuku 2007 nyt ulosheittohintaan! Kalvollinen toppapuku Uusi muotoilu! Uudet värit! Uudet huippuominaisuudet! Uskomattoman edullinen hinta! Helposti irrotettavan hupun saa aina sopivaksi kaksisuuntaisella säätömahdollisuudella. Kainaloiden tuuletusaukot on suojattu roisketiiviillä vetoketjuilla. T SÄÄS Ä Myös lastenmallit! Katso netistä www.eratukku.fi Säädettävällä helmakiristyksellä saa takin sopimaan keliin kuin keliin. Sin. puvussa kaksi tilavaa vetoketjullista taskua takin sivuilla ja kaksi rintamuksessa. Pun.takin vuoressa vetoketjullinen sekä tarrallinen povitasku. Lisäksi tilava verkkotasku. Hihojen napakka tarrakiristys estää kylmän ja lumen pääsyn ranteisiin. o Nyt 5%sukokoknoakisuus 7a VAIN uus jopa (Vastaava kokonais 99 + toimituskulut Pun. mallissa roisketiivis vetoketju suojaa hiha-/ hissilipputaskussa olevia tarvikkeita. Miellyttävä, tarroilla säädettävä joustovyötärö on takaa korotettu suojaamaan ristiselkää. Housujen henkselit ovat kätevästi vetoketjulla irrotettavissa. Lahkeiden vetoketju- ja tarrakiristyksellä lahkeensuut saa helposti esim. monon päälle. PAKKASEEN JA LASKETTELUUN! Talviulkoilijan ja laskettelijan unelmapuku vahvalla 120 /100 g:n lämpövanutoppauksella. Parhaissa alan laboratorioissa testattu AIR-TEX -kalvo pitää erinomaisesti veden, tuulen ja pakkasen. Sen hengittävyys on parasta tasoa ja kalvollinen toppapuku pitää sinut lämpimänä kovimmillakin pakkasilla. 398 ) Asukokonaisuus sisältää toppapuvun lisäksi: NORTH CE fleece-kaulahuivi NORTH ICE kintaat (punaiset punaiseen settiin ja mustat siniseen settiin) NORTH ICE RIB-pipo Internet-tilaukset 24h/vrk Myymälät: OULU: Alasintie 8 Ark 10-18 la 10-16, www.eratukku.fi Puhelintilaukset Ma-Pe klo 9-18 VANTAA: Valimotie 27. Ark 10-19 la 10-16, TAMPERE: Possijärvenkatu 4 Ark 10-19 la 10-16 08-840 4400
• Valkohäntäpeuroja kaadettiin yli 22 000 Lumeton maa vaikeutti peuranmetsästystä valkohäntäpeurojen osalta sunnilleen prosentin edellisen vuoden luvusta. Koko maassa vasojen osuus saaliista oli 56,0 %. Kuusi- ja metsäpeuran metsästys vähäistä Kuusipeuroja metsästettiin viime vuosien tapaan vain neljässä riistanhoitopiirissä ja saalis oli 163 peuraa. Aikaisempien vuosien tavoin Uudellamaalla ammuttiin selvästi eniten näitä peuroja muihin riistanhoitopiireihin verraten. Uudenmaan saalis oli 111 kuusipeuraa ja vuotta aikaisemmin 84. Suomenselälle istutetusta metsäpeurasta on muodostumassa metsästyskelpoinen kanta, mikä näkyy kolmen sitä metsästävän riistanhoitopiirin tilastoissa, saalis 141 metsäpeuraa. Pohjanmaa myönsi 148, Keski-Suomi 21 ja Oulu 10 pyyntilupaa. Saaliista valtaosa ammuttiin Pohjanmaan riistanhoitopiirissä (125). Suurin osa metsäpeuroista ammutaan niiden aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Kainuussa metsäpeuroja kaadettiin vain ministeriön erikoisluvilla rotupuhtauden säilyttämiseksi. Metsäpeurasaalis on kasvanut viime vuosina selvästi: metsästysvuotena 2003-04 saalis oli 75 metsäpeuraa, vuotta myöhemmin 80 metsäpeuraa ja metsästysvuotena 2005-06 jo 119 eläintä. Jouko Savonen alkohäntäpeuran, metsäpeuran sekä vuotta aikaisemmin 21 900. Valkohäntäpeuroja kuusipeuran metsästys alkoi syksyllä metsästettiin jälleen eniten Varsinais-Suomessa, 30. syyskuuta ja päättyi tammikuun lähes 6 700. Yli neljän tuhannen päästiin Etelälopussa. Sekä valkohäntäpeuran, kuusipeuran Hämeessä ja Satakunnassa. Uudellamaallakin että metsäpeuran saalismäärät nousivat edellis- ammuttiin hieman yli 3 700 valkohäntäpeuraa. vuotisesta. Koko maassa pyyntilupia myönnet- Koko maan pyyntilupien käyttöaste 71,5 % jäi tiin yli 22 300, joka on vajaa 800 lupaa edellisvuotta suurempi. Yhdellä pyyntiluvalla Peurasaalis sai kaataa yhden aikuisen Riistanhoitopiiri Valkohäntä- MetsäKuusipeuran tai kaksi vasaa, jollpeura kauris peura ei riistanhoitopiiri luvan myöntäessään antanut tästä yksilöä yksilöä yksilöä poikkeavia määräyksiä. Etelä-Häme 4593 208 8 Etelä-Savo 44 39 Valkohäntäpeurasaalis V Kaurissaalis ennallaan ­ yli 3 000 yksilöä Metsäkauriin metsästys jatkuu vielä ns. pukkijahdilla toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin, mutta tammikuun lopun väliaikakatsaus osoittaa, että Metsämetsäkaurissaalis on pysypeura nyt edellisvuotisella tasolla, eli pelättyä yliverotusta ei yksilöä ole tilastojen valossa tapahtunut. Metsäkauriita ammuttiin kaikissa riistanhoitopiireissä. Saalis ns. perusmet13 sästyskaudelta 30.9.200631.1.2007 on kaikkiaan 3 184 kaurista. Valtaosa eli lähes kaksi kolmasosaa 3 ammuttiin maan kolmessa 125 "kaurispiirissä", VarsinaisSuomessa, Uudellamaalla ja Satakunnassa. Tämän metsästysvuoden kokonaistulos yltänee metsästysvuoden 2005-06 kaurissaaliin, 3 377 tasolle. G nousi säästä huolimatta Lumen puutteen pelättiin vaikeuttavan peuranmetsästystä. Pelkona oli, että saaliit jäisivät merkittävästi tavoitteesta ja valkohäntäpeurakantaa ei onnistuttaisi leikkaamaan tavoitteiden mukaisesti. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan saalis jopa kasvoi hieman edellisvuodesta ja lopputulokseen voidaan olla varsin tyytyväisiä. Valkohäntäpeuroja metsästettiin 11 riistanhoitopiirissä. Saaliiksi saatiin 22 192 peuraa, kun saalis oli 44 Metsästäjä 2 / 2007 Kainuu Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Koko maa 81 69 129 2616 2 147 4108 3723 6680 22192 1 44 68 26 174 261 140 19 24 160 454 640 926 3184 6 111 38 163 141
• GARMIN 60 Cx muisti-kortilla + TOPO·Suomi PLUS -kartta SHOKKIHINTAAN! GPSmap 60Cx Moninkertainen testivoittaja sai seuraajan! KAIKKI ULOS! -80% NYT Tuemme MKJ:n nuorisotyötä -/0% STO MUUTTAA -75% KESKUSVARA Testeissä menestystä ja suosiota kerännyt Garmin 60C -kartta-GPS sai seuraajakseen UUTUUS-mallin Garmin 60Cx. Nyt voit ladata MUISTIKORTILLE TOPO·Suomi PLUS karttaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämä UUTUUS-malli 60Cx Suomen edullisimpaan hintaan, vain Erätukusta. TOPO·Suomi PLUS -maastokarttojen kanssa täysin ylivoimainen GPS mm. metsästyskäyttöön. Nopeimmille yli 200 :n arvoinen etupaketti kaupan päälle! Vain Erätukusta: Uusi TOPO·Suomi PLUS + Garmin 60Cx kartta-GPS · Tarkka ja suuri värinäyttö · Tarkka ja helppo pinta-alanmittaus · Neuvoo suomeksi, erittäin helppo käyttää · Tehokas GPS-antenni. Toimii mm. taskussa. · Topo·Suomi PLUS -aineisto CD:llä mukana (vain Erätukusta) · Kehittyneen karttateknologian sekä uuden muistikorttiominaisuuden ansiosta uutta, tarkkaa TOPO·Suomi PLUS -karttaa mahtuu kerralla muistiin jopa KOKO SUOMI · Ylivoimainen paristojen kesto: Erätukun ladattavilla akuilla jopa 50 h · Toimii vaivatta kovallakin pakkasella · KATTAVA MAAHANTUOJAN TAKUU 13 kk Käynnistysnäppäin + Säädettävä näytön taustavalo FIND-näppäimen avulla löydät välittömästi haluamasi paikan (esim. auto) MARK-näppäimen avulla merkitset tärkeän paikan UUTTA UUTTA SD-muistikortille voit ladata tarkkaa TOPO·Suomi PLUS -karttaa muistiin (koosta riippuen) jopa KOKO SUOMEN kerralla! MUKANA 64 Mb MUISTIKORTTI! (Jopa 100x100km TOPO·Suomi PLUS -karttaa) UUTTA Meiltä myös lisämuistikortit! Entistä tarkempi ja nopeampi navigointitoiminta (SIRF III). Karttanäytössä aina pohjoisnuoli TOPO·Suomi PLUS -kartan yksityiskohdat jopa paperikarttaa tarkemmat Vie valkoinen nuoli kohteen päälle. TOPO·Suomi PLUS kertoo paikan nimen ja etäisyyden. Enteriä painamalla opastus perille. Musta nuoli näyttää aina sijaintisi ja kulkusuuntasi IN ja OUT -näppäimillä TOPO·Suomi PLUS:n kartta suurenee ja pienenee. Tarkkuus huippuluokkaa. Nuolinäppäimellä selaat karttaa ja valikkoa helposti paketti Garmin 60Cx + Etu VAIN 499 + ohjelmointi- ja toi mituskulut ETU TESTIVOITTAJA! TM (19/05) testasi Garmin 60 CS ja Erätukun TOPO·Suomi PLUS -kartat TOPO·Suomi PLUS Nyt tarkimmat topografikartat yksissä kansissa! Lisätietoja www.eratukku.fi Nopeimmille kaupan päälle YLI 200:n arvoinen etupaketti ETU 1. TOPO·Suomi PLUS 2. Erätukku -pikalaturi + NiMH-akut Uusi pikalaturi + 4 kpl teho-akkuja (joista 2 sopii kerralla laitteeseen). Sisältää verkkovirtajohdon. ETU ETU 3. 3. Lisämuistikortti 512 Mb SD-muistikortille voit ladata tarkkaa TOPO·Suomi PLUS -karttaa muistiin jopa 200x300 km. Mukana valitsemasi alue (noin 190x150 km) TOPO·Suomi PLUS karttaa. Uusien alueiden tilaaminen on helppoa ja edullista. (99/alue) Lisätietoja www.eratukku.fi Vastaavat 99 Vastaavat 59 Vastaavat 49 Internet-tilaukset 24h/vrk Myymälät: www.eratukku.fi Puhelintilaukset Ma-Pe klo 9-18 08-840 4400 OULU: Alasintie 8 Ark 10-18 la 10-16, VANTAA: Valimotie 27. Ark 10-19 la 10-16, TAMPERE: Possijärvenkatu 4 Ark 10-19 la 10-16
• Karhun kanssa Osa I Perehdy historiaan, niin ymmärrät paremmin tätä päivää eikä huominenkaan ole täysi yllätys. Tuo turhan harvoin muistettu ja julkituotu viisaus pätee myös pohdiskeltaessa ihmisen ja karhun sekä muiden suurpetojen rinnakkainelon onnistumisen mahdollisuuksia. I hmisen ja karhun suhde on aikojen saatossa ollut varsin monitahoinen, ja sen juuret ulottuvat huomattavan kauas. Karhuperinteen arvellaan syntyneen Keski-Euroopan muinaiskulttuurien keskuudessa yli 30 000 vuotta sitten, ja levittäytyneen viime jääkauden aikana ja sen jälkeen elävänä kulttuuriperintönä elintilaansa laajentaneen ihmisen myötä kaikkialle, missä karhuja ylipäätään tavataan. Pohjoisten metsästäjäkansojen muinaisuskontojen perustana olleesta karhunpalvonnasta ja erilaisista karhumytologioista on löytöjä Euroopan ja Fennoskandian lisäksi tietenkin Siperiasta, mutta myös koko muusta Aasiasta Kaukoitää ja Intiaa myöten. Huomattavan rikasta karhuperinne on ollut Japanin ja PohjoisAmerikan alkuperäiskansojen keskuudessa. Koko lailla kuvaavaa on, että myös irokeesien tarustossa viekas kettu puijasi karhun työntämään häntänsä avantoon kalansyötiksi. Kovin tuoreesta lastensadusta ei siis liene kyse, koskapa Beringinsalmen maayhteyskin katkesi noin 12 000 vuotta sitten. Kertomukset karhun taivaallisesta alkuperästä ja sen myötä yhteys Ison karhun tähdistöön toistuvat varsin samanlaisina antiikin Kreikasta Siperian alkuperäiskansojen keskuuteen, ja karhu liitetään Otavaan ja Isoon karhuun myös intiaanien perinteessä. Karhunpyyntiin liittyen on karhunpeijaisjuhla tunnettu sekin ympäri koko arktisen alueen. Pohjoisessa pyyntikulttuurissa elänyt ihminen uskoi karhun olevan kanssaan samaa sukujuurta ja katsoi sen rinnallaan tasavertaiseksi. Karhu oli paitsi myyttinen metsänihminen, ihmisen kantaisä ja taivaanjumalan poika, myös eittämättä arvossa pidetyin saalis. Vaikka karhua kohtaan tunnettu ikiaikainen kunnioitus on säilynyt näihin päiviin, niin keskiajalla kulttuurin muuttuessa muuttui myös karhun asema. Paikalleen asettunut, viljelyä ja karjanpitoa harjoittanut ihminen kohtasi toisenlaisen karhun, josta olikin tullut vaiva ja vastus. Hannu Huttu Vahinkoeläimenä 1300-luvulta Keskiajan Ruotsi-Suomessa riista oli pääsäätöisesti kruunun omaisuutta, mutta Maunu Eerikinpojan vuonna 1347 ja Kuningas Kristofferin 46 Metsästäjä 2 / 2007 vuonna 1442 antamat maanlait toteavat kumpainenkin, että "karhun, sudhen ia ketun mahta iocainen caikis paikois wapadhesti tappa" (suomennos vuodelta 1584). Huolimatta myyttisestä merkityksestään esi-isillemme karhu sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen lainsäädännössämme vahinkoeläimeksi luokiteltu laji. Sellaisena se sitten säilyikin lähes vuosituhannen vaihteeseen. Maanlakien ajoista 1970luvulle meillä säädettiin kaikkiaan kymmenen nisäkäsriistan metsästystä koskevaa laajempaa lakia. Kaikissa niissä karhu luokiteltiin vahinkoeläimeksi. Maanlakeja seuranneessa vuoden 1647 kuninkaallisessa metsästysasetuksessa vahinkoeläimille säädettiin meillä ensi kerran tapporaha. Palkkio maksettiin tuolloin kaupungin tai kihlakunnan varoista ja sen sai paitsi karhusta myös sudesta. Karhun tappaminen oli niin saaliin arvon kuin palkkionkin osalta tuottoisampaa. Aikuisesta karhusta tapporahaa oli määrätty maksettavaksi neljä taaleria ja sudesta kaksi. Molempien lajien pennusta maksettiin yksi taaleri. Jo pennun tapporaha vastasi hyvinkin tuolloisen renkimiehen parin viikon palkkaa. Karhun tapporaha säilyi laissa katkotta aina vuoteen 1923 saakka, jolloin tehdyn metsästyslain muutoksen yhteydessä palkkio jäi lakiin kirjaamatta. Suomen karhukanta oli huvennut huolestuttavasti jo 1800-luvun loppupuolen kiivaan petovainon myötä, ja vuoden 1923 lainmuutosta oli edeltänyt Suomen metsästysyhdistyksen vuonna 1900 kokouksessaan käynnistämä vilkas keskustelu karhun rauhoituksen tarpeellisuudesta. Asiasta taitettiin peistä vuosien ajan, ja ehkä huomiota herättävimmän aloitteen rauhoittamisen puolesta teki käydyssä keskustelussa, tohtori Alexander Luther Societas pro Fauna et Flora Fennican kokouksessa 2.12.1911. Ehdotukseen yhdyttiin sitä seuranneina aikoina useamman kerran myös metsästysalan lehdissä. Vastaavaa keskustelua karhun rauhoituksesta oli käyty metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden aloitteesta myös Ruotsissa ja Norjassa. Ruotsissa karhu rauhoitettiinkin osassa maata jo 1920-luvulla. Suomen karhua ei rauhoitettu, ja tapporahan Sakari Mykrä
• vyyttä korostaneet metsästäjät halveksivat muotiin tullutta suurten miesjoukkojen harjoittamaa pesän suulle lahtaamista ja suuntasivat harrastuneisuutensa tulisiin karhunhiihtoihin vapuntienoon keväthangilla. Siinä koirat etsivät kevätkelien pesästään nostaman karhun aamuyön ja aamun tunteina. Pyytömies seurasi haukkua ja ajoi hiihtäen karhua kunnes auringon pehmittämä hanki alkoi päivällä pettää painavan kontion alla. Jos pyyntionni oli myötä ja lumi kantoi vielä sopivasti suksimiestä, hän saavutti karhun ja pääsi sen ampumaan. Vahinkoa tuottavien karhuyksilöiden pyynti on ollut toista. Talvinen pesäpyynti ja keväthanget vetivät pyytöverisiä eränkävijöitä itäisen ja pohjoisen Suomen erämaihin, mutta rahvaanmiehet jahtasivat kesästä syksyyn karjan tappajia tai kaurahalmetta tallovia karhuja kotikonnuillaan arkisten askareidensa lomassa. Karhun tappaman lehmän tai hevosen raadon tuntumaan tai metsäpellon reunaan rakennettiin puuhun lava, jolla vahtien mielittiin saada päiviltä juuri tietty pahoille tavoille äitynyt kontio. Myös viritettyjä keihäitä ja ampuma-aseita sekä naruansoja, rautoja, myrkkyä ja karhunloukkuja käytettiin haaskoilla. Asenteet ja lait muuttuivat vähittäin Sallittujen pyyntikeinojen lukuisuus ja merkittävä tapporaha kuvasivat lainsäätäjän halua karhukannan hävittämiseen tai ainakin taattuun kurissa pysymiseen. Vuoden 1868 Keisarillisessa metsästysasetuksessa oli jo sentään lausuttu ­ tosin vielä eritoten turvallisuussyihin vedoten ­ että "pyydyksenä älköön käytettäkö wireisin pantua keihästä tahi ampumakiwääriä eli pyssyä". Muilta osin karhunpyyntikeinoja karsittiin vasta 1900-luvun lopulla, kun asenteiden muuttuminen alkoi vähä vähältä näkyä lakiuudistuksina. Tappavien karhunloukkujen käyttö päättyi vuoden 1962 metsästyslain tultua voimaan, ja vuonna 1964 karhu sai talviaikaisen rauhoitusajan lokakuun puolivälistä toukokuun 10. päivään. Tämän lainmuutoksen myötä pesältä pyynti jäi historiaan. Vanhoillista ajattelua edusti vielä se, että muusta metsästyksestä poiketen karhunpyynti oli vuoteen 1977 saakka sallittua kenelle hyvänsä myös toisen maalla. Mainittuna vuonna tilanne muuttui vapaan pyynnin loppumisen myötä oleellisesti myös sikäli, että karhu sai kesäaikaisen lainsuojan. Elävänä pyynti loukulla sekä haaskalta ampuminen kiellettiin vuonna 1978 ja rautapyynti vuonna 1983. Pennullinen naaras rauhoitettiin 1981, mutta vuotta nuoremman karhunpennun rauhoitus astui voimaan vasta 1985. Pellolta ampuminen ja ravintohoukuttimen käyttö kiellettiin 1988. Vuoteen 1993 asti ei karhua metsästävältä myöskään ollut vaadittu riistanhoitomaksun suorittamista. Tuoreimmassa metsästyslain kokonaisuudistuksessa vuonna 1993 karhun lopulta sai yhdenvertaisen aseman muiden riistaeläinlajien kanssa. Kannan hupeneminen 1800-luvun lopulla eteni yhtä jalkaa suden hävittämisen kanssa. maksuakin jatkettiin taas vuonna 1935. Lopullisesti karhun tapporaha kuitenkin poistettiin laista vuonna 1953, jolloin sitä oli maksettu kaikkiaan 292 vuotta. Ainoastaan suden tapporahakausi on meillä ollut tuota pidempi. koirien merkitys oli korvaamaton, sillä niiden työskentelyn turvin alkeellisemmillakin välineillä varustautunut metsämies pysyi pyynnin tiimellyksessä tilanteen tasalla. Karhunpyynnin jännitys alkoi 1800-luvulla vetää puoleensa metsästäjiä myös jo karhuttomiksi käyneiltä asutuilta seuduilta, ja syrjäkulmien asukkaat hoksasivat tässä ansaintamahdollisuuden. Kiertäjä myi useimmiten kierroksensa paikkakunnan tai kaukaisempienkin seutujen varakkaille herrasmetsästäjille. Viime vuosisadan alussa karhun pesäpyynnin suosio kasvoi entisestään, kun alati kasvava joukko pyytömiehiä mieli tulla luetuksi karhunkaatajien kunniakkaaseen kastiin. Viime sotien aikana kierroksesta saatettiin jo maksaa nykyrahaksi muutettuna jopa seitsemäntuhatta euroa. Asetekniikan kehittyessä ja pesille tarpovien joukkojen kasvaessa pyynnistä tuli metsästäjille verraten vaaratonta puuhaa. Vastaavasti karhun mahdollisuudet selvitä vainoojistaan hupenivat aika lailla; usein karhu surmattiin yhteislaukauksella heti sen noustua pesästä. Karhunpyynnin urheilullisia arvoja ja yle- Karhunpyynnin monet konstit Yleisin vanhoina aikoina käytössä ollut metsästystapa on ollut karhun kiertäminen. Tämä tarkoittaa karhun talvipesän sijainnin tarkkaa tai likimaista selvittämistä talvilevolle asettuvan yksilön jälkiä ja kulkemisia seuraillen. Keskitalvella alueelle on menty koirien kanssa. Niiden avulla pesä on etsitty, hätistetty karhu ylös ja surmattu se. Alun perin tappotyö tehtiin keihäin ja kirvein, ja asetelma pesällä saattoi pyyntimiehen ja saaliiksi kaavaillun kontion välillä olla hyvinkin tasaväkinen. Suustaladattavat piilukkoaseet olivat 1700ja 1800-luvun pyytäjälle tervetullut lisä, mutta käsityökalutkin olivat edelleen matkassa ja vieläpä usein myös näytelmän ratkaisevassa osassa aseen piikiven pudottua hankeen tai sankkiruudin jäätyä syttymättä. Rohkeiden Vaino huvensi kantaa vasta 1800-luvulla Kaikkien suurpetolajiemme pitkän aikavälin kannanmuutokset ovat noudattaneet suurin piirtein samanlaista kaavaa. Pyynti ei oletettavasti juurikaan säädellyt kantoja ennen 1800lukua, mutta sen jälkimmäisellä puoliskolla kannat romahtivat kiivaan vainon tuloksena ja pysyivät alhaalla satakunta vuotta aina 1900luvun loppuvuosikymmeniin. Metsästäjä 2 / 2007 47
• Kansaa oli patistettu petojen vainoon keskiaikaisista maanlaeista alkaen. Niissä ei otettu kantaa karhun yleisyyteen, mutta velvoitettiin kansalaiset osallistumaan kruunun jahtivoutien johtamiin petopyynteihin. Ensimmäinen arvio karhun kannankehityksestä löytyy vuoden 1664 metsästysasetuksesta. Sen viidennessätoista pykälässä sanotaan karhujen ja susien olevan "wahingollisimmat Metzän-eläwät täsä Waldacunnasa, jotca aina enämän ja enämän caswawat ja lisändywät" (suomennos vuodelta 1754). Samansisältöinen toteamus oli esitetty jo vuoden 1647 kääntämättä jääneessä laissa; siinä samassa, jossa pedoille säädettiin ensi kerran tapporaha. Kruunulla vaikutti olevan paitsi käsitys kannan kasvusta myös usko siihen, että tappopalkkioilla ja yleisellä hengennostatuksella ongelmalliseen vahinkoeläintilanteeseen voitaisiin vaikuttaa. Kuitenkin vielä 1800-luvun puolivälin tietämille ja ylikin ihmiset elelivät koko lailla täydellisesti ympäristössään tapahtuvien muutosten ehdoilla. Myös pedot koettiin pitkään hallitsemattomana luonnonvoimana, eikä niiden esiintymiseen ja runsauteen juurikaan ajateltu olevan mahdollisuuksia puuttua. Ihmisen luontosuhde alkoi kuitenkin 1800-luvun loppupuolella muuttua. Usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa luonnonkiertoon vahvistui, ja onni alettiin yhä enemmän ottaa omiin käsiin. Tieteellisen luonnontiedon karttuessa lajikohtainen lainsäädäntö täsmentyi ja alueelliset eläinkannat alettiin paremmin käsittää hallittavissa olevina kokonaisuuksina. Vuoden 1868 metsästyslaissa säädettiin maamme ensimmäiset lajirauhoitukset. Seuraavassa laissa vuodelta 1898 rauhoitettuja lajeja oli jo 77 ja vahinkoeläinten lista oli kaikkien aikojen pisin käsittäen karhun lisäksi kaikkiaan 45 muuta lajia. Ajanjakso 1800-luvun puolivälistä ensimmäisen luonnonsuojelulain säätämiseen vuonna 1923 oli meillä kaikkein kiivaimman vahinkoeläinvainon aikaa. Tuon ajanjakson alussa Suomen karhukannan on arvioitu olleen 1400­1500 yksilöä (Arvio on tehty jälkikäteen suhteuttamalla karhun tunnettu kestävän verotuksen prosentti kaatomäärien kehitykseen). Seitsemän vuosikymmentä myöhemmin karhu oli kokonaan hävitetty suuresta osasta maata. Jahtimenestyksen vahvoina taustatekijöinä olivat lainsäädännöllisten ohjauskeinojen lisäksi kulkuyhteyksien paraneminen, tiedonkulun tehostuminen, asetekniikan nopea kehittyminen sekä 1860-luvulla alkanut metsästysseurojen toiminnan järjestäytyminen. Muutamia hajatietoja lukuun ottamatta tilastotietoa karhusaaliista ei ennen 1860-lukua ole saatavilla. Tapettujen suurpetojen yksilömäärien keskitetty tallennus alkoi Suomessa vuonna 1866. Vuoteen 1875 asti saatavilla on yksilömääriä viisivuotiskausittain, mutta siitä Pohjoisessa pyyntikulttuurissa elänyt ihminen uskoi karhun olevan kanssaan samaa sukujuurta ja katsoi sen rinnallaan tasavertaiseksi. 48 Metsästäjä 2 / 2007 eteenpäin Suomen viralliset tilastot kertovat jo vuotuisen karhusaaliin. Tilastoinnin alusta maan karhusaalis laski tasaisesti sotavuoteen 1918, jolloin eräksi saatiin ainoastaan 4 yksilöä, mutta nousi taas itsenäisyyden ajan alkuvuosikymmeninä puolensadan karhun tietämille. Kannan hupeneminen 1800-luvun lopulla eteni yhtä jalkaa suden hävittämisen kanssa. Rintamailta karhu oli tosin hävitetty jo hiukan ennen sutta. Aukusti Juhana Melan vuonna 1882 julkaiseman Suomen luurankoiset -teoksen mukaan karhua tavattiin enää harvinaisena Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Etelä-Hämeessä ja Uudellamaalla, kun susi oli mainituissa maakunnissa tuolloin vielä yleinen. Seuraava vastaava katsaus Suomen eläimistöön tehtiin vuonna 1909, ja siinä todettiin karhuja löytyvän enää maan itäisistä osista mutta suden esiintyvän vielä mainituissa läntisissä maakunnissakin, erittäin harvinaisena tosin. Kolme vuosikymmentä myöhemmin kummankin lajin levinneisyyden sanottiin rajoittuvan "pohjoisille ja itäisille rajaseuduille", joskin karhun kohdalla oli vuoden 1920 jälkeen kaatomäärissä havaittavissa hienoista nousua. Karhun häviämisen läntisestä ja eteläisestä Suomesta osoittaa osaltaan myös Historiallisen sanomalehtiarkiston aineisto (http://digi.lib. helsinki.fi/). Petoeläimiä ja -lintuja, sekä niiden hävittämistä koskevia artikkeleita löytyy arkistoon tallennetuista 1800-luvun sanomalehdistä yhteensä yli 900. Kaksi kolmannesta käsittelee yksinomaan susihavaintoja ja susien hävittämistä, mutta karhujen kulkemisiakin setvitään sadankahdenkymmenen jutun verran. Yhtä jalkaa kannan jyrkimmän vähenemisen kanssa harvenivat myös uutiset eteläisen ja läntisen Suomen karhuhavainnoista sekä karhunpyynnistä. Vielä 1860-luvulla kantautui karhu-uutisia muun muassa Helsingin, Hämeenlinnan, Tampereen, Heinolan ja Porin seuduilta, mutta seuraavalla vuosikymmenellä artikkeleissa mainittiin rintamaiden osalta enää Vaasa ja Hämeenlinna sekä useammassa yhteydessä Porin tienoo. 1880-luvulta löytyy maan tiheämmin asutuilta seuduilta enää yksi maininta Heinolasta. Vaikka kannan hupeneminen 1800-luvun lopulla on eittämätön tosiseikka, niin saalistilaston huomattavan syvä aallonpohja 1910-luvulla kuvastanee enemmän maassa vallinneita yhteiskunnallisia oloja. Sortokausien asetakavarikot ja ampumatoiminnan rajoittaminen, venäläistämispolitiikka, ensimmäinen maailmansota ja itsenäistymisen ajan myllerrykset täyttivät suomalaisten ajan ja ajatukset, ja pyynti jäi taka-alalle. Suuria kannanvaihteluita sodan jälkeen Vuoden 1942 jälkeen ei valtion virallisissa tilastoissa tapettujen suurpetojen määriä enää ilmoitettu. Ajalta 1943­1949 valtakunnan vuosittaisista karhusaaliista kertovia lähteitä vaikuttaa olevan niukasti. Muutamia sanallisia arvioita 1940-luvun loppupuolen tilanteesta löytyy Suomen metsästäjäliiton katsauksista maamme riistatilanteeseen. Parina vuonna saaliit ovat "tavallisia", joinain vuosina on maininta "muutamasta", ja ainoa täsmällinen tieto on metsästysvuoden 1944­1945 kymmenen yksilöä. Ajanjaksolla 1954­1963 maan karhukannan on jälkikäteen arvioitu olleen noin 400 yksilöä. Vuodesta 1962 vuoteen 1975 maassa saatiin saaliiksi yhteensä 691 karhua. Vuosisaalis vaihteli 22 ja 97 yksilön välillä keskiarvon ollessa 49. Karhukantamme suuruudeksi 1960luvun alussa on arvioitu noin 300 yksilöä. Järjestelmällisemmin Suomen karhukannan kehitystä on seurattu 1960-luvun lopulta lähtien, jolloin rajavartiosto alkoi professori Erkki Pulliaisen aloitteesta kerätä aineistoa karhujen tekemistä valtakunnanrajojen ylityksistä. Kuusikymmenluvulla kanta hupeni, ja vuonna 1968 maan karhukannan arvioitiin rajanylityshavaintojen ja karhusaaliin perusteella olleen enää 150 yksilön suuruinen. Seuraavalla vuosikymmenellä, vuonna 1975 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos aloitti suurpetolajiemme tehostetun kannanseurannan, ja sen perusteella maan karhukannan vähimmäisyksilömäärä oli vuonna 1976 suurin piirtein 200­240 yksilöä.
• -75% -70 LOS-!8%% 0 NYT KAIKKI U MUUTTAA KESKUSVARASTO LEIJONA-ASEKAAPIT NYT RAJUIN POISTOHINNOIN! LEIJONA 100 3 - 5 aseelle LEIJONA 140 8 - 11 aseelle * 5 vuoden murtumattomuustakuu * Erittäin järeää tekoa * Murtovarma holvilukko * Tilava ylähylly * Uusi tyylikäs ulkonäkö * Ovessa kullattu Leijona-vaakuna * Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä Mitat: kork.1450 x lev.350 x syv.350 mm Paino: tyhjänä 67 kg Väri: burgundin ruskea Lukko: avain- ja holvilukitus * 5 vuoden murtumattomuustakuu * Erittäin järeää tekoa * Murtovarma holvilukko * Tilava ylähylly * Ovessa tilavat säilytyshyllyt * Uusi tyylikäs ulkonäkö * Ovessa kullattu Leijona-vaakuna * Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä Mitat: kork.1500 x lev.550 x syv.400 mm Paino: tyhjänä 135 kg, aseineen ja varusteineen n.175 kg Väri: burgundin ruskea Lukko: avain- ja numeroyhdistelmälukko, holvilukitus T SÄÄS Ä 65% VAIN 578 ) T SÄÄS Ä 65% ) VAIN 199 + toimituskulut (Vastaava tuote jopa 349 + toimituskulut 1 000 (Vastaava tuote jopa Internet-tilaukset 24h/vrk Myymälät: OULU: Alasintie 8 Ark 10-18 la 10-16, www.eratukku.fi Puhelintilaukset Ma-Pe klo 9-18 VANTAA: Valimotie 27. Ark 10-19 la 10-16, TAMPERE: Possijärvenkatu 4 Ark 10-19 la 10-16 08-840 4400
• Dosentti Erik S. Nyholmin johdolla perustetun vapaaehtoisista petoyhdyshenkilöistä koostuvan verkoston avulla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on kerännyt havaintotietoa vuodesta 1978 lähtien. Verkoston keräämän tiedon myötä arvio kannan koosta kohosi 350 yksilöön vuonna 1979 ja lähes viiteensataan jo vuonna 1982. Osa tästä on muuttovoittoa rajan takaa, ja osa Suomen oman karhukannan karttumista syntyneiden pentujen myötä. Vähimmäiskantaarvio säilyi melko lailla tasaisena 1980-luvun alkupuoliskolta vuoteen 1990, josta se lähti rivakkaan kasvuun ylittäen kuudensadan yksilön rajan vuonna 1993. Vuosien 1976 ja 1993 välillä ammuttiin 885 karhua, ja vuosisaaliin keskiarvo oli tällöinkin 49. Kannan kasvu on jatkunut uudelle vuosituhannelle ja karhun saattaakin sanoa toden teolla palanneen osaksi meikäläistä metsäluontoa ja saaneen takaisin sille aikojen alusta kuulunutta arvoa riistaeläintemme joukossa. G Koska entisajan olosuhteet ja tapahtumat osaltaan selittävät nykyajan petoasenteita, on myös niihin perehtyminen sekä niiden kriittinen tarkastelu tarpeen, jos paraikaa suunniteltavan suurpetojen kannanhoidon tavoitteille ja menetelmille halutaan mahdollisimman monen kansankerroksen hyväksyntä. Kaksiosaisen artikkelin ensimmäinen osa paneutuu karhun ja suomalaisten rinnakkainelon kiemuroihin keskiajalta aina nykymuotoisen kannanhoidon alkuun. Artikkelin toinen osa lehden seuraavassa numerossa esittelee karhukannan hoitosuunnitelman perustaksi vuonna 2005 eri sidosryhmien parissa tehdyn tutkimuksen keskeiset tulokset ja pohdiskelee hieman myös tulevaa. Kutsu Suomalaiset suurpedot ­ monitavoitteista kannanhoitoa -seminaariin PAIKKA: Kuhmo, Kuhmo-talo AIKA: 11.-12.6.2007 Metsästäjäin Keskusjärjestö järjestää yhteistyössä Kainuun riistanhoitopiirin ja Kuhmon riistanhoitoyhdistyksen kanssa suurpetoseminaarin Kuhmossa. Seminaarin tarkoituksena on välittää tietoa kaikille suurpetoasioista kiinnostuneille. Suomalaiset suurpedot ­ monitavoitteista kannanhoitoa -seminaari esittelee tuoreimmat suurpetoihin liittyvät tutkimustulokset, valottaa suurpetojen suojelua ja kannanhoidon linjauksia sekä tuo esille erilaisia näkökulmia ja haasteita suurpetoihin liittyvistä asioista. ALUSTAVA OHJELMA Maanantai 11.6 klo 10.00-18.00 I-osio Suurpetokannat Suomessa ja lähialueilla Seminaarin avaus (kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen, maa- ja metsätalousministeriö) Suurpetokannat Suomessa: kantojen kehitys ja nykytila (ylijohtaja Eero Helle, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) Suurpetotilanne Ruotsissa ja Norjassa (professori Jon Swenson, Norja) Suurpedot Venäjällä (professori Pjotr Danilov, Venäjä) II-osio Suurpetokantojen hoito Luontodirektiivi ja suurpetokantojen hoito (Luonto- ja biodiversiteettiyksikön päällikkö Patrick Murphy, EU- komissio) Suurpetokantojen hoito Suomessa, hoitosuunnitelmien tavoitteet (maa- ja metsätalousministeriön edustaja) Suurpetokantojen hoito Ruotsissa ja Norjassa (Naturvårdsverketin edustaja) Ympäristöministeriön näkökulma (ylitarkastaja Matti Osara, ympäristöministeriö) Ruotsin susikannan kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät (suurpetotutkija Olof Liberg, Ruotsi) Osaammeko verottaa karhukantaa oikein? (professori Jon Swenson, Norja) Vierailu Petolaan Tiistai 12.6. klo 9.00-17.30 III-osio Paikalliset haasteet ja näkökulmat Petojen vaikutus metsäpeurakantaan (erikoistutkija Ilpo Kojola, RKTL) Poro ­ kuolevuuslähetintutkimus (erikoistutkija Mauri Nieminen, RKTL) Ruokinnan vaikutus suurpetojen terveyteen (kunnaneläinlääkäri Tuulikki Mykkänen) Paikallisten tahojen näkökulmat IV-osio Tulevaisuus, haasteet ja mahdollisuudet Kannanseurannan menetelmät - tulevaisuus ja haasteet (tutkimusjohtaja Vesa Ruusila, RKTL) Suurpetojen metsästykseen liittyvät haasteet (Pekka Kunnas) Hirvieläin- ja suurpetokantojen hoidon yhteensovittaminen (vanhempi tutkija Sauli Härkönen, METLA) Mitä ja miten suurpetoasioista pitäisi viestiä? (ylitarkastaja Jukka Bisi, Metsähallitus) Suurpetoneuvottelukuntien mahdollisuudet ja rooli ristiriitojen hallinnassa (tutkija Jani Pellikka, Helsingin Yliopisto) Seminaarin osallistumismaksu on 20 10.5.2007 mennessä ilmoittautuneille ja 30 24.5.2007 mennessä ilmoittautuneille. Seminaarimaksu sisältää osallistumisen, aineistomaksun ja kahvin molempina päivinä. Ruokailut kukin osallistuja hoitaa itse. ILMOITTAUTUMINEN Tarkempaa tietoa ohjelmasta, ilmoittautumisesta ja majoitusmahdollisuudesta löytyy osoitteessa www.riista.fi Samassa osoitteessa myös tilinumero, johon seminaarimaksu pitää suorittaa ko. päivämääriin mennessä. Tiedustelut Metsästäjäin Keskusjärjestö 09-2727 810. HUOM! rajoitettu osallistujamäärä. Tervetuloa! 50 Metsästäjä 2 / 2007
• Uusi hiihtoasukokonaisuus nyt muuttohintaan! Koko hiihtoasukokonaisuus keväthangille alusasun hinnalla! -75% -70% IKKI ULOS-!80% NY T K A MUUTTAA KESKUSVARASTO UUTUUS MAASTOHIIHTÄJÄLLE! Nautintoa hiihtoon! Uusi ´07 -hiihtopuku! Uudistunut NORTH ICE hiihtoasukokonaisuus on maastohiihtäjän unelma. Teknisillä huippuominaisuuksilla varustettu hiihtopuku nyt keväthangille! Puvun etuosan Microkangas pysäyttää talvisen viiman ja takaosan Strechmateriaali hengittää ja tuo mukavuutta. Tutustu kokonaisuuteen ja tilaa heti! Takin ja housun etuosa tuulenpitävää ja vahvaa Microkangasta. Takaosa joustavaa sekä hengittävää Stretch -kangasta Säädettävällä kauluksella voi estää tuulen ja kylmän pääsyn kaulalle ja niskaan. Takin helmassa kätevät yhden käden kiristyssäädöt. SÄ 70% ÄSTÄ HUIPPU-UUTUU S Takissa hyvin hengittävä ja miellyttävä verkkovuori. Hihansuissa miellyttävät lycraresorit. Takissa reilulnkokoiset vetoketjulliset taskut. Lahkeensuissa pitkät vetoketjut helpottavat pukemista. Kumitettu resori pitää lahkeen helposti paikallaan. VAIN Nyt koko asukokonaisuus Heijastinnauhat edessä, takana sekä hihoissa Takin takaosa joustavaa sekä hengittävää Stretch -kangasta Takin helmassa helpot yhdenkäden kiristyssäädöt Vyötäröllä kumitettu resori pitää paidan hyvin housussa Takissa hyvin hengittävä ja miellyttävä verkkovuori Housujen takaosa joustavaa sekä hengittävä lycraa Lahkeensuussa kumitettu resori pitää lahkeen helposti paikallaan Säädettävä kaulus Takin etuosa tuulenpitävää ja vahvaa microkangasta Hihansuissa miellyttävät sekä joustavat lycraresorit Takissa reilunkokoiset taskut Housuissa vetoketjulliset sivutaskut Housujen etuosa tuulenpitävää microkangasta Housuissa heijastinnauhat edessä Lahkeensuussa pitkät vetoketjut helpottavat pukemista uus jopa 374 ) (Vastaava kokonais 99 + toimituskulut Kaikki nämä tuotteet sisältyvät puvun lisäksi samaan hintaan! MicroDry-alusasu Internet-tilaukset 24h/vrk Myymälät Hiihtopipo Hiihtokäsineet Puhelintilaukset Ma-Pe klo 9-18 Juomapullovyö www.eratukku.fi 020 747 7000 OULU: Alasintie 8 Ark 10-18 La 10-16, VANTAA: Valimotie 27 Ark 10-19 La 10-16, TAMPERE: Possijärvenkatu 4 Ark 10-19 La 10-16
• Eräaatoksia valtion mailta Erävalvonta on tärkeä osa reilua eränkäyntiä "Lisätkää valvontaa ja valistusta. Ammutaan liian herkästi... Kivitunturin alueella jopa pelotti että tulee vahinkoja niin pusikossa paukkui ja haulit vinkui..." "... olen metsästänyt tällä alueella 20 vuotta enkä ole koskaan tavannut erävalvojaa..." "Alueella haaskoilta tapahtuva laiton ammattimainen karhunmetsästys saa sellaiset mittasuhteet, että se häiritsee jo kaikkea luonnossa liikkumista, muutakin kuin metsästystä..." "Autoa hyväksikäyttävät ja kiintiöistä piittaamattomat kanalintumetsästäjät olisi saatava kuriin " "Olen käynyt 9 vuotta peräkkäin ja ensi kerran minulta kysyttiin lupapaperit. Arvostan valvontaa ja toivon, että tieltä ampujat saataisiin kuriin" G Nämä lainaukset ovat suoraan Metsähallituksen riistasuunnittelujärjestelmästä poimittuja saalispalautteiden yhteydessä metsästäjien antamia kommentteja. Kun vastaavia palautteita tulee säännöllisesti ja toisistaan riippumatta, niissä täytyy olla perää. Poliisin viisi vuotta sitten tekemä selvitys metsästysrikollisuudesta päätyi samaan lopputulokseen kuin nuo palautteen antajat, eli että valvontaa on aivan liian vähän. Selvityksen yksi johtopäätös oli myös, että valtaosa rikkeistä jää tulematta tietoon. Toisaalta, tietoon tulleiden rikkeiden perusteella pystyttiin osoittamaan mustimmat alueet: metsästysrikollisuus painottuu valtion maille. Onko sitä valvontaa sitten ollenkaan? Valtion mailla kulkee noin 80 000 metsästäjää joko lupametsästäjänä tai paikallisena. Päätoimisesti valvontaa tekevät Metsähallituksen Erätarkastajia on valtakunnassa 9 ja toimenkuvaan eli erävalvontaan kuuluu myös kelkkalupien tarkastus. Pertti Kurtti tarkastaa ja Tuomas Kanasen luvat ovat kunnossa! 9 erätarkastajaa kohtaavat vuosittain näistä noin 2 500. Ei ole ihme, jos tuntuu, että tarkastus ei satu omalle kohdalle. Erätarkastajan työmaan koko on tasan jaettuna 1,3 miljoonaa hehtaaria valtion maita ja vesiä miestä kohti. Vuoden 2006 alusta voimaan tullut erävalvontalaki tarkensi erätarkastajan tehtävät ja määritteli toimivaltuudet. Erätarkastaja voidaan hyvin määritellä erävalvontaan erikoistuneeksi poliisiksi. Laki ei kuitenkaan tuonut yhtään jalkaparia lisää metsiin. Niitäkin kyllä koko ajan tavoitellaan, mutta nykyinen valtion tuottavuusohjelmien aika kohtelee tylysti hyvinkin perusteltuja henkilöstötarpeita. Tehostamiskeinona onkin aikaa sitten päädytty viranomaisten yhteistoimintaan. Poliisi, Rajavartiolaitos ja Metsähallitus valvovat yhdessä metsästystä, ja kaikkien osapuolten kannalta viranomaisten yhteistyö on todettu ainoaksi järkeväksi toimintatavaksi. Viranomaisten lisäksi metsästäjät ovat tunnistaneet vastuunsa asiassa. Yksi hyvä esimerkki on Itä-Suomen läänissä toteutettu "Metsästyksenvartiointi osaksi eränkäyntiä" -hanke. Viranomaisten ja metsästäjien yhteistyön voima asiassa on luultavasti vielä mittaamatta. Jos vähän kärjistää, niin toisella osapuolella on toimivaltuuksia ja toisella tietoa. Onnistunut työnjako asiassa saattaisi antaa lopputuloksena enemmän kuin 1+1. Valvonnan tehostaminen on joskus ongelmallista. Yllättäen samat metsästäjät, jotka vaativat lisää valvontaa, saattavat kokea syyllistävänä, jos tehostamistoimet sattuvat omaan lähiympäristöön. Tuloksellinen ja rikollisuutta paljastava valvonta saatetaan kokea metsästäjien maineen pilaamisena. Tästähän ei ole kyse, sillä yleensä kun vähän viileämmin asiaa ajatellaan, huomataan että salametsästys ei ole metsästystä ollenkaan. Sen huomaa vaikkapa siitä, että metsästäjät ovat harrastuksensa parissa ministeriön määritteleminä metsästysaikoina, salametsästäjät enimmäkseen juuri muina aikoina. Suomen kielessä nämä ovat sanoina ehkä liian lähellä toisiaan; joissakin kielissä näille asioille onkin aivan erinäköiset ilmaukset, esimerkiksi englannin kielen hunting ja poaching. Turha keskustelunaihe lienee myös se, ovatko koijarit paikkakuntalaisia vai lupametsästäjiä, molemmista löytyy lajin edustajia. Alun kommenteista voi todeta senkin, että juuri omalle kohdalle sattuva valvonta koetaan mieluisaksi ja muistetaan pitkään. Onnistunut tarkastustilanne on todennäköisesti päivän kohokohta sekä tarkastajalle että tarkastettavalle. Kokemuksia vaihdetaan ja erästäjien molemminpuolinen arvostus kasvaa. Jää tunne, että juuri tällaista eräperinnettä haluamme jatkaa. G Aluepäällikkö, eräasiat. Metsähallitus, luontopalvelut Erkki Turtinen, Toisaalta, tietoon tulleiden rikkeiden perusteella pystyttiin osoittamaan mustimmat alueet: metsästysrikollisuus painottuu valtion maille. 52 Metsästäjä 2 / 2007 Jari Salonen
• Tule opiskelemaan riistapainotteista luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa! Koulutus alkaa 14.8.2007 ja päättyy toukokuulla 2009. Pääsyvaatimuksena ammatillinentai yo-tutkinto, vähintään 20 vuoden ikä ja arvostamme palavaa innostusta metsästykseen. Opiskelemme laajasti: aseasiaa, metsästystä, koiratietoa ja riistanhoitoa. Aiempia opiskelijoitamme toimii ammattiriistanhoitajina, oppaina, eräalan yrittäjinä sekä alan koulutus- ja myyntitehtävissä. Pyydä hakukaavake koululta tai laita vapaamuotoinen hakemus. Haku päättyy 1.6.2007 ja paikkoja on avoinna 18. Keski-Pohjanmaan maaseutuopisto, Perhon yksikkö, Riistan- ja luonnonhoidon opetus, Haanentie 26, 69950 Perho, puhelin 06-8241254, e-mail info.perho@kpedu.fi Riista-ala! -75% -70% KI ULOS-!80% NYT KAIK MUUTTAA KESKUSVARASTO Testivoittajan uutuusmalli www.pointersolutions.com Pointer Panta-GPS 2007 + Pointer 2007 GPS -ohjelmisto Pointer on maailman laajuisesti ylivoimainen koiraGPS -laitteissa. Viiden vuoden ja kymmenien tuhansien käyttäjien toiveiden pohjalta on nyt kehitetty uusi Pointer Panta-GPS 2007. · Haukun kuuntelu soittamalla · Paikannus, seuranta, alueseuranta · Kevyt, pienikokoinen, soveltuu kaikille koirille · Takuu 2 vuotta Kaikki Pointer-pannat ja -GPS:t ovat keskenään yhteen sopivia. VAIN M O N TA SUMAA YHDELLÄ LAUK AUKSELLA. 899 + toimituskulut + ohjelmointikulut Panta ja ohjelmisto yhteishintaan Panta ilman ohjelmisto a VAIN 669 + toimituskulut + ohjelmointikulut Nopeille tilaajille kaupan päälle: GPS-puhelimen suojakotelo ja pannan autolaturi! Etu voimassa niin kauan kuin koteloita ja latureita riittää. Yksi kotelo ja laturi / tilaus. Ei koske Pointer Quick GPS:ää. Pointer 2007 GPS -ohjelmisto Kokous siirtynyt? Aika ampumakokeista sovittu? Ja viesti pitäisi saada nopeasti perille isolle porukalle. ITC-ryhmäviestipalvelulla saat viestin kerralla koko seuran tai yhdistyksen jäsenille. Nopeasti. Helposti. Edullisesti. Hinta vain 9 senttiä / vastaanottaja. - Toimii kaikissa matkapuhelimissa, ei erillisiä laiteinvestointeja. - Hallinta internet-käyttöliittymästä, jossa mahdollisuus ryhmien luomiseen ja muokkaamiseen. - Viestien lähetys joko internetin tai matkapuhelimen kautta. - Ei ylärajaa ryhmien lukumäärälle. Ostamalla vain Pointer 2007 GPS -ohjelmiston, saat kännykkääsi täydelliset maastoGPS -ominaisuudet. Lisäksi passimiehenä voit seurata vaikkapa kaverin koiraa! Pointer 2007 GPS -ohjelmapaketti sisältää: · Uuusi seurantaohjelmisto · Muistikortti · Kartat · Latausoikeus 1000 karttaruutuun · Bluetooth-GPS Pointer 2007 GPS -ohjel misto VAIN 279 + toimituskulut Soita ja tilaa! 020 7477 080 Ma-Pe klo 8-18 Lisätietoja: www.itc.fi 0400 245 083 klo 8-18, myös viikonloppuisin Asko Mäkinen
• Metsästäjävakuutuksesta Metsästäjäin Keskusjärjestöön otetaan toistuvasti yhteyttä metsästäjävakuutukseen liittyvistä asioista. Viime aikoina on muutamissa lehdissä, sähköisissä medioissa ja jopa erilaisissa koulutustilaisuuksissa käsitelty metsästäjävakuutuksen sisältöä, osittain virheellisestikin. Selvyyden vuoksi kerrotaan seuraavassa lyhyesti metsästäjävakuutukseen kuuluvista vakuutuksista, niiden voimassaolosta sekä vakuutusten kattavuudesta. ampumataitoa ylläpitävät ampumaharjoittelutilaisuudet, rauhoittamattomien eläinten pyyntitoimet ja niiden tappaminen samoin kuin metsästyksessä ja ampumaharjoittelussa käytettävän aseen puhdistus- ja kohdistamistoimenpiteet. Vakuutuksesta korvataan myös sellainen henkilövahinko, jonka 18 vuotta täyttäneen vakuutetun välittömässä valvonnassa oleva henkilö ampuma-aseella aiheuttaa toiselle harjoitellessaan ampumaaseen käyttöä hyväksytyllä ampumaradalla. M etsästäjävakuutus on Metsästäjäin Keskusjärjestön ottama metsästyskortin lunastaneille henkilöille tarkoitettu ryhmävakuutus ja vakuutusyhtiönä on Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola. Vastoin yleistä luuloa ryhmävakuutukseen sisältyy itse asiassa neljä erilaista vakuutusta: 1) Metsästäjän vastuuvakuutus 2) Metsästäjän yksityistapaturmavakuutus, 3) Toimitsijan yksityistapaturmavakuutus ja 4) Metsästyskoiran tapaturmavakuutus. Vakuutus voimassa maksupäivästä metsästyskortin voimassaoloajan loppuun Vakuutusmaksu maksetaan riistanhoitomaksuvaroista keskitetysti ja se tulee voimaan kunkin metsästäjän osalta heti kun henkilö on maksanut riistanhoitomaksunsa. Vakuutus on vuosittain voimassa metsästysvuoden päättymiseen, eli heinäkuun loppuun, saakka. Esimerkiksi uusi metsästäjä, joka maksaa heinäkuun 15. päivä elokuun alussa voimaan tulevan ensimmäisen metsästyskorttinsa, on vakuutettu maksupäivästä seuraavan vuoden heinäkuun loppuun. Vastaavasti kesken metsästysvuoden korttinsa lunastanut uusi tai vanha metsästäjä on vakuutettu maksuhetkestä seuraavan heinäkuun loppuun asti, jolloin kyseinen metsästysvuosi päättyy. Kolme ensimmäistä vakuutusta ovat sellaisinaan voimassa Suomen lisäksi kaikissa Pohjoismaissa ja EU ­maissa enintään 60 vuorokautta kestävillä metsästysmatkoilla. Metsästäjävakuutus on ns. toissijainen vakuutus, eli vahingon kärsineelle ei makseta korvausta niiltä osin kuin hänellä on oikeus saada korvaus esimerkiksi tapaturmavakuutuksestaan, sairausvakuutuksestaan tai vahingon aiheuttajan muun vakuutuksen perusteella. Samoin Metsästyskoiran 54 Metsästäjä 2 / 2007 tapaturmavakuutus on toissijainen koiran mahdolliseen omaan koiravakuutukseen nähden. Pääsääntöisesti Metsästäjävakuutuksesta ei korvata omaisuudelle (kuten kulkuvälineille, varusteille tai metsästyskoiralle) aiheutuneita vahinkoja eikä tapaturmavahinkoja, kuten liukastumisesta aiheutuneita luunmurtumia, muutamaa jäljempänä kerrottua poikkeusta lukuun ottamatta. Myöskään metsästyskoiran aiheuttamia vahinkoja ei korvata. Tahallisesti aiheutetut vahingot luonnollisestikaan eivät kuulu korvattaviin vahinkoihin. Vakuutusyhtiö on myös oikeutettu perimään suoritetut korvaukset takaisin vahingonaiheuttajalta, jos tämä on aiheuttanut toiselle henkilövahingon törkeällä huolimattomuudellaan tai alkoholin tai muiden huumausaineiden vaikutuksen alaisena, ja seikka on oleellisesti vaikuttanut vahingon syntymiseen. Vahingon kärsinyt saa siis korvauksen vakuutusyhtiöltä, mutta vakuutusyhtiö voi periä "söheltäjältä" tai humalassa olleelta aiheuttajalta rahat takaisin. Vastaavasti humalatila voi aiheuttaa sen, että vakuutetulle itselleen ei makseta korvausta hänelle aiheutuneesta vahingosta. Itselle ampuma-aseella aiheutunut vahinko korvataan yksityistapaturmavakuutuksesta Vuosittain metsästäjille sattuu muutamia vahinkoja, joissa metsästäjä itse loukkaantuu esimerkiksi kaatuessaan aseen kanssa ja aseen samalla lauetessa. Vahinko voi olla sellainen, jossa haulisuihku silpoo sormet tai osuu jalkoihin taikka aseen suupamaus vahingoittaa kuuloa. Tällöin metsästäjälle itselleen ampuma-aseen laukeamisesta tai räjähtämisestä aiheutunut vahinko korvataan Metsästäjän yksityistapaturmavakuutuksesta. Jos kaatumisen johdosta tapahtuneen aseen laukeamisen seurauksena olisi vahingoittunut vaikkapa metsästyskaveri, hänelle aiheutunut vahinko korvattaisiin Metsästäjän vastuuvakuutuksesta. Varsinaisen metsästyksen, rauhoittamattomien eläinten pyynnin ja ampumaharjoittelun lisäksi sekä metsästäjän vastuuvakuutus että yksityistapaturmavakuutus ovat voimassa poliisin tai hätäkeskuksen toimeksiannosta tapahtuvassa organisoidussa eläimen jäljittämis, karkotus- ja lopettamistehtävässä. Tällaisessa tehtävässä toimittaessa korvataan myös vakuutetulle itselleen aiheutuneet tapaturmavahingot, kuten kalliolla liukastumisen seurauksena murtuneen kyynärluuvamman hoitokulut ja korvaus mahdollisesta invaliditeetista. Tai pahimmassa tapauksessa maksetaan korvaus kuolemantapauksesta tapaturman seurauksena. Metsästäjän yksityistapaturmavakuutus on voimassa myös metsästäjätutkinnon koulutusosaan osallistuvilla henkilöillä, vaikka heillä ei vielä ole metsästyskorttia. yksityistapaturmavakuutus. Se korvaa tapaturmavahingot, jotka metsästyskortilliselle toimitsijana olevalle henkilölle aiheutuvat metsästystaitojen ylläpitoon liittyvässä kilpailutoiminnassa. Samoin korvataan tapaturmavahingot rhy:n, metsästys- tai ampumaseuran tai metsästysseurueen yleisessä ampumaharjoittelutilaisuudessa sekä ko. kilpailuiden ja ammuntojen valmistelu- tai huoltotöiden yhteydessä. Siten esimerkiksi ampumakoetilaisuudessa tapahtuneet kiskoilla liukastumiset kuuluvat tämän vakuutuksen piiriin samoin kuin vahinko, jossa vaikkapa savikiekkoheitin rävähtää sormille heitinkopissa ja seurauksena on suihku "prinssinakkeja". Esinevahinkoja ei korvata. Myöskään ei korvata tahallaan aiheutettua vahinkoa tai humalaiselle tai huumeiselle henkilölle aiheutunutta vahinkoa, jos henkilön tila on oleellisesti vaikuttanut vahingon syntymiseen. Metsästyskoiran tapaturmavakuutus on ainoastaan "poliisitehtävässä" olevalla koiralla Metsästyskortin omaavan henkilön tai tämän kanssa samassa taloudessa asuvan perheenjäsenen omistama metsästyskoira on vakuutettu tapaturmien varalta silloin, kun koiraa käytetään poliisin tai hätäkeskuksen toimeksiannosta tapahtuvassa organisoidussa eläimen jäljitys-, karkotus- tai lopettamistehtävässä. Tyypillisimmin kyseessä on kolarihirven jäljestäminen ja lopettaminen rhy:n organisoiman jäljestämisorganisaation toimesta, mutta kyseessä voi olla myös karhun karkottaminen taajamasta. Yleensä hälytystehtävissä käytetään jäljestäjän omaa koiraa, mutta myös metsästyskaverilta lainattu jälkikoira on vakuutettu, kunhan koiranomistajalla tai tämän perheenjäsenellä on metsästyskortti lunastettuna. Vakuutuksesta korvataan koiran arvo tai osakorvaus koiran käyttöarvon menetyksestä, jos koira kuolee, vahingoittuu tai se asianmukaisesta hoidosta huolimatta menettää metsästyskäyttöön oleellisesti vaikuttavan ominaisuuden. Koiran arvon määrittää tarvittaessa Suomen Kennelliitto ry. Vakuutuksesta maksetaan myös eläinlääkärin tekemät tutkimukset ja hoidot sekä hänen määräämänsä lääkkeet, side- ja hoitotarvikkeet. Tämä vakuutus on voimassa vain Suomessa. G Aseella toiselle aiheutetut henkilövahingot korvataan vastuuvakuutuksesta Metsästäjävakuutuksen alkuperäinen ajatus on ollut vakuuttaa metsästäjät ja myös ulkopuoliset siltä varalta, että joku metsästäjä aiheuttaa toiselle henkilölle vahingon metsästyksen yhteydessä kiväärillä tai haulikolla. Aikaa on kulunut ja vakuutuksen kattavuus on laajentunut, mutta idea on entisen kaltainen, eli toiselle henkilölle aseella aiheutettu vahinko korvataan. Ampuma-aseeksi katsotaan myös ilma-aseet ja metsästysjouset. Vakuutuksen piiriin kuuluvat varsinaisen metsästyksen lisäksi myös metsästystaitojen ylläpitämiseen liittyvät kilpailut ja Toimitsijavakuutus korvaa ammunnoissa toimitsijana olevalle sattuneet tapaturmat Kolmas metsästäjävakuutukseen sisältyvä vakuutus on toimitsijan Metsästäjävakuutukseen sisältyvien vakuutusten ehdot ovat kokonaisuudessaan löydettävissä internetissä osoitteesta: www.riista.fi palvelut metsästäjävakuutus.
• Piireissä tapahtuu Etelä-Häme Tutustuminen Tuuloslammen vesilintualueeseen Toivaalan Metsästysseura ry ja EteläHämeen riistanhoitopiiri järjestävät tutustumisen vesilintujen elinympäristöjen kehittämistoimiin Tuuloksessa, Tuuloslammella lauantaina 5.5.2007 klo 10.00. Tilaisuuteen kuuluu Tuuloslammen esittely kiertokävelyn yhteydessä. Kokoontuminen Terolan taimitarhalle klo 10.00 mennessä. Lisätietoja Etelä-Hämeen riistanhoitopiiristä. Tervetuloa! - Suunnistuksen perusteita: kartan ja kompassin käyttö - Metsästyskoirien esittely/näytös - Pienpetopyyntikoulutusta ja loukkujen valmistus Vapaa-ajan ohjelmana leirikilpailuja, savusauna, makkaranpaistoa Tiedustelut ja ilmoittautumiset Kati Ainassaari, p: 044-4456 404, kati.ainassaari@haapajarvi.fi Leirille otetaan 50 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman. Nuorten metsästäjien koulutus 16.5.2007 klo 18.00, Nokia, Kerholan sivusali. Illan aikana tutustutaan metsästykseen ja riistanhoitoon harrastuksena sekä katsotaan muun muassa eri metsästysmuotoihin liittyviä koulutusfilmejä. Tilaisuus sopii metsästyskorttin suorittamista harkitseville sekä harrastuksensa alkutaipaleella oleville. Kouluttajana riistanhoidonneuvoja Marko Mikkola. 22.5.2007 klo 18.00, Valkeakoski, Pohjois-Savo Latauskurssi naisille Pohjois-Häme Ampumatuomarikoulutusta Etelä-Hämeen riistanhoitopiiri ja Suomen Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piiri järjestävät naisille suunnatun patruunoiden latauskurssin keskiviikkona 25.4.2007 klo 18.00 Sako Oy:n tiloissa Riihimäellä. (Kokoontuminen Sakon portilla klo 18.00). Ilmoittautuminen Pekka Soppelalle, 0400503 352, 13.4.2007 mennessä. Tervetuloa! Ampumakokeen valvojien koulutus Oulu Sarvia ja muita trofeita esillä Oulussa 12.4.2007 klo 18.00, Virtain yläasteella. Ilm. riistanhoitoyhdistysten kautta tai riistanhoidonneuvojalle 5.4. mennessä. Ampumakokeen valvojien koulutus 17.4.2007 klo 18.00, Tampereella, Ahlmanin ammattiopiston auditoriossa. Ilm. riistanhoitoyhdistysten kautta tai riistanhoidonneuvojalle 11.4. mennessä. Koko perheen Metsästyskoirapäivä Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri ja Pohjois-Hämeen kennelpiiri järjestävät 28.4.2007 klo 10.00 ­ 16.00, Valkeakoskella, Päivölän kansanopistolla. Päivän aikana luennoidaan monipuolisesti metsästyskoiriin liittyvistä asioista. Esillä useita metsästyskoirarotuja. Lisätietoa päivän ohjelmasta: www. riista.fi/pohjois-hame Metsäkauris riistaeläimenä 3.5.2007 klo 18.00, Kanta-Teiskon Nuorisoseuran tupa, Kuusjärventie 5, KÄMMENNIEMI. Tilaisuudessa käydään läpi monipuolisesti metsäkauriiseen liittyviä asioita, kuten biologiaa, ravinnonkäyttöä, metsästystä jne. Tilaisuuteen mahtuu 35-40 hlöä. Luennoitsijana riistanhoidonneuvoja Marko Mikkola. 8.5.2007 klo 18.00, Kurun Metsäoppilaitos. Pohjois-Savon riistanhoitopiiri ja Suomen Metsästäjäliiton PohjoisSavon piiri järjestävät 11.4.2007 ampumatuomarikoulutusta uusille ammunnanvalvojille tai metsästysampumatuomareille. Tilaisuus pidetään Siilinjärven metsäoppilaitoksella klo 18.00 alkaen. Tilaisuuden aluksi käydään läpi yhteisiä turvaohjeita, jonka jälkeen on mahdollisuus käydä joko ammunnanvalvojan kurssi (ampumakoe) tai metsästysampumatuomarikurssi (Luodikkolaji, haulikkolaji, hirvenhiihto / -juoksu tai yleistuomari). Tervetuloa! Oulun riistanhoitopiiri järjestää virallisen trofeenäyttelyn seitsemänsillä Pohjois-Suomen erämessuilla 17. -20.5.2007 Erämessut ovat kooltaan pohjoisessa aivan omaa luokkaansa. Ne ovat kävijämääriltään ja samoin näytteilleasettajien runsaudessa alan johtavia messuja Pohjoismaissa ja Suomessa. Huolimatta viime syksyn melko vähäisestä todellisten suurhirvisonnien määrästä, saaliiksi on kuitenkin viime ja edellisinä syksyinä saatu joitakin komeita uroksia. Niiden sarvitrofeita odotamme näkyvän messuilla Oulun riistanhoitopiirin osastolla. Katsottavaa tulee riittämään. Metsästystrofeitaan esille haluavia pyydetään olemaan yhteydessä riistanhoitopiiriin viimeistään huhtikuun lopulla. Messuilla on esillä kaikkia trofeita kuten kalloja ja taljoja. Nuorten eräleiri Tervetuloa viettämään viikonloppua muiden nuorten joukkoon eräharrastusten pariin. Aika: 7-10.6.2007 Paikka: Siiponkosken kylä- ja jokikeskus, HAAPAJÄRVI Kohderyhmä: 12-16 vuotiaat tytöt ja pojat, myös vanhempia voi olla mukana. Hinta: 75/ henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta lisäksi erillinen tutkintomaksu 13 Ohjelmassa muun muassa: - Metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta - Metsästäjätutkinto - Ampumakoulutus, ruuti- ja jousiaseet(ampumarata) - Laser- ja ilma-aseet Piirit yhteisosastolla Savon Erämessuilla Pohjois-Savon riistanhoitopiiri, Pohjois-Savon kennelpiiri ja Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Savon piiri ovat messuilla 4.-6.5.2007 jälleen yhteisosastolla. Tervetuloa! Riista-aiheisia kursseja Rautavaaran Metsäkartanolla 11.-14.6. Riistakurssi 18.-21.6. Jatko riistakurssi 14.-16.9. Erämimmit Lisätietoja ja ilmoittautuminen: Metsäkartano, puh. 017- 688 2200, www.metsakartano.com Metsästäjä 2 / 2007 55
• udestaan Rakka ruoka Kestosuosikki kaikissa lehdissä on ruokasivut. Metsästäjä-lehdessä ei ole muutamaan vuoteen ollut "reseptinurkkaa", mutta nyt on! Kuluvan vuoden ajan metsästäjien keittiöniksejä rikastuttaa Aila Hietala Punkalaitumelta. Viettäkää herkullisia hetkiä riistan parissa! Jänis-sienipata 1 jänis 1 rkl karkeansuolaa 2 l vettä 10 kpl kokonaista viherpippuria 10 kpl kokonaista valkopippuria 10 kpl kokonaista maustepippuria 2 laakerinlehteä 3 valkosipulinkynttä 2 sipulia 2 porkkanaa 1 dl hillosipulia 150 gr herkkusieniä tai metsäsieniä 1 dl vihreitä oliiveja 4 dl keitinlientä 3 dl vettä 1 rkl tummaa maizenasuurustetta Irrota lihat luista. Paloittele jänis annospaloiksi. 2. Huuhtele ja kuivaa talouspaperilla. 3. Kiehauta vesi ja lisää karkea suola. 4. Laita luut ja lihapalat kiehumaan. Kun kattila alkaa kiehua niin kuori vaahto pinnalta pois. 5. Lisää pippurit, laakerinlehdet, sipulilohkot sekä porkkanapalat. Anna kiehua noin 1h 30 minuuttia hiljaisella lämmöllä. 6. Ota lihanpalat pois liemestä ja siirrä voideltuun uunipataan. 7. Laita luut sivuun. (saat ne "rapsia") 8. Siivilöi liemi. Lisää liemi pataan. (neste haihtuu keitettäessä, jäljelle jäi 4 dl) 9. Lisää vielä 3 dl vettä 10. Laita pata uuniin 1 tunniksi. 11. Lohko herkkusienet, hillosipulit ja oliivit. Ruskista kevyesti herkkusienet. Lisää pataan herkkusienet, hillosipulit, oliivit ja tumma maizenasuuruste. Laita uuniin noin 15 minuutiksi. Tarjoile perunoiden ja juuresraasteen kanssa. 1. Hirvenpaisti tyrnimarinadissa 1,5 kg hirvenpaistia Marinadi: 1½ dl öljyä ½ dl tyrnimehua (vahvaa) 1 tl mustapippuria rouhittuna 1 tl valkopippuria rouhittuna 2 tl roseepippuria rouhittuna 1 tl maustepippuria rouhittuna 2 kpl porkkanaa 2 kpl sipulia 3 kpl valkosipulinkynttä Pataan: 1½ tl suolaa + marinadiliemi 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. Kastike: Padasta tullut liemi siivilöitynä 2 dl vettä 1 dl punaviiniä 3 rkl maizenaa ruskeille kastikkeille 1. 2. 3. Kuori porkkanat, sipulit ja valkosipulit. Leikkaa porkkanat lanteiksi ja sipulit lohkoiksi. Sekoita marinadi aineet. Pyyhi talouspaperilla paisti kuivaksi. Lisää paisti marinadiliemeen. Metsästäjä 2 / 2007 13. 14. Laita kylmään. Laita tiivis kansi päälle, ettei tule "hajuja" jääkaappiin. Anna marinoitua 2 vrk. Kääntele välillä paistia. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Ripottele paistin pintaan suola molemmin puolin. Laita paisti pataan. Lisää marinointiliemi päälle. Laita uuniin paistumaan noin ½ tunniksi. Alenna lämpöä 175 asteeseen. Anna paistua paistin kypsäksi. (noin 2½- 3 tuntia) Ota paisti liemestä ja anna sen jäähtyä. Siivilöi liemi ja lisää vesi. Suurusta se maizenalla. Lisää punaviini. Leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi. Siirrä se paistinvadille. Laita kastiketta hiukan paistiviipaleiden päälle. Koristele roseepippurilla ja hakatulla persiljalla. Tarjoile lohkoperunoiden, uuniporkkanoiden sekä uunisipulien kanssa. Jälkiruokana Karpalovaahtoa. 12. 13. 14. 15. PS. Jäniksen kypsyysaika riippuu siitä kuinka iso jänis on tai miten se on riippunut. Tämä sopii myös gluteenittomille. 56
• Peuranlihakääryleet 12 viipaletta peuranpaistia 1 1 1 12 ½ 12 1. 2. tl tl tl kpl pkt suolaa riistamaustetta mustapippurirouhetta luumuja (kivettömiä) aurajuustoa viipaletta Amerikan-pekonia Kuivaa paisti talouspaperin avulla kuivaksi. Leikkaa paistista ohuet viipaleet. Nuiji ne lihanuijalla. 3. Levitä työlaudalle Amerikan pekoni viipaleet. Niiden päälle nuijitut lihaviipaleet. 4. Mausta viipaleet. 5. Laita toiseen päähän luumu ja aurajuustosuikale. 6. Kääri rullalle. 7. Kiinnitä hammastikuilla rullat kiinni paiston ajaksi. 8. Laita kääryleet öljytylle paistinvadille. 9. Lisää 3 dl vettä. Käännä kääryleitä kerran paiston aikana. Voit laitta folion kypsymisen loppuvaiheessa vuoan päälle. 10. Anna kääryleiden kypsyä 175 asteessa noin 1-1½ tuntiin. Ota kääryleet pois uunista sekä irrota hammastikut kääryleistä. 11. Siirrä liemi kattilaan ja lisää vettä noin 2 dl. 12. Kiehauta liemi ja lisää 2 rkl tummaa maizena suurustetta. Kiehauta ylös. 12. Kaada kastike kääryleiden päälle. (Kääryleet mehevöityvät kastikkeesta) 13. Tarjoile lisänä keitettyjä perunoita, uunijuureksia ja salaattia. PS. Erittäin juhlava ruoka ja voit tehdä tämän myös hirvenpaistista tai -fileestä. Sopii gluteenittomille, maidottomille ja laktoosittomille. Peuranliha paprikapata 500 gr peuranpaistia suikaleina 2 rkl öljyä 4 kpl katajanmarjoja 1 tl pippurirouhetta 2 sipulia 2 valkosipulinkynttä 6 dl vettä 2 kpl lihaliemikuutioita 3 kpl paprikaa (punainen, keltainen, oranssi) 1 prk ananaspaloja 1 dl ananaslientä 2 rkl maizenaa ruskeille kastikkeille 1 rkl soijakastiketta (½ tl suolaa) 1. 2. 3. Kuivaa paisti talouspaperin avulla. Leikkaa suikaleiksi. Kuutioi sipulit. Ruskista öljyssä lihasuikaleet sekä sipulit. Siirrä ne savipataan. Lisää vesi, lihaliemikuutiot ja mausteet. Laita pataan kansi päälle ja siirrä uuniin 175 asteeseen. Anna hautua kypsäksi noin 1-1½ tuntiin. Suikaloi lihan kypsyessä paprikat. Freesaa suikaleet öljyssä. Lisää kypsään lihapataan freesatut paprikasuikaleet, ananaspalat mehuineen, soijakastike sekä maizena suuruste. Sekoita pata. Lisää suola, jos makusi tarvitsee sitä. Siirrä takaisin uuniin hetkeksi, että pata kuumenee kauttaaltaan. Tarjoile keitettyjen perunoiden sekä vihreän salaatin kanssa. Suikaloi perunat. Laita perunasuikaleet kylmään veteen. Kuutioi sipulit. 4. Ruskista jauheliha ja sipulikuutiot öljyssä. 5. Voitele uunivuoka. 6. Laita kerroksittain vuokaan ensin perunasuikaleita, punajuuriraastetta, jauhelihasipuliseosta. Päällimmäiseksi perunasuikaleita. (Ripottele timjami punajuuriraasteen päälle) 7. Sekoita kerma, tuorejuusto, suola ja mustapippuri. Kaada liemi vuokaan. 8. Paista 200­175 asteessa noin 1h-1h15 minuuttia. 9. Ota vuoka pois uunista. Laita folio päälle ja anna vuoan vetäytyä hetki. 10. Tarjoile. Lisäkkeenä herkkukurkkua ja vihreää salaattia. PS. Tätä vuokaa kannattaa tehdä myös hirventai jäniksen jauhelihasta. On todella maukas. 3. 4. 5. 6. 7. PS. Sopii myös gluteenittomille, maidottomille sekä laktoosittomille Peuranjauheliha-punajuurivuoka noin 4-5:lle 350 350 1 400 2 gr punajuuriraastetta gr perunaa suikaleina sipuli gr peuranjauhelihaa rkl öljyä valkosipulinkynttä 1 rasia valkosipulituorejuustoa 2½ dl ruokakermaa 1 tl mustapippurirouhetta 1 tl suolaa ½ tl timjamia 1. 2. Kuori punajuuret, perunat ja sipulit. Raasta punajuuri karkealla raastinterällä. Aila Hietala on Oulun läänin Paavolassa syntynyt keittäjä-emäntä, jolla on 40 vuoden ruoanlaittokokemus suurtalouksissa. Tällä hetkellä hän toimii keittäjä-emäntänä Punkalaitumen yhteiskoulussa. Työn lisäksi hänellä on harrastuksena uusien reseptien suunnittelu ja kokeilu. Sen myötä on syntynyt kaksi keittokirjaa. Ailan keittokirja 2 ilmestyi keväällä 2006, josta on reseptejä tässä teille tarjolla. Nämä ja lisää maukkaita reseptejä löytyy Ailan Keittokirja 2:sta, jonka saa tilaamalla gsm 040-8314418 tai sähköpostilla aila.hietala@kolumbus.fi Metsästäjä 2 / 2007 57
• Nuorten palsta Toimintatukea myönnettiin MKJ:n Nuorisotoimintarahastosta Metsästäjäin Keskusjärjestöllä on Nuorisotoimintarahasto, johon kertyvillä varoilla on tuettu erityisesti paikallistason vapaaehtoistyöhön perustuvaa metsästykseen ja riistanhoitoon liittyvää nuorison valistustoimintaa. Yhteistyökumppaneina rahastoon liittyen ovat Oy K. Hjorth Ab, Sako Oy sekä Metsästäjän Erätukku Oy. nsimmäisen kerran rahastosta jaettiin toimintatukea vuoden 2005 keväällä. Nyt oltiin asialla kolmatta kertaa ja haku julkistettiin viime vuoden Metsästäjä-lehden kuutosnumerossa. Tukea ilmoitettiin voitavaksi myöntää vuoden 2006 aikana tehdystä metsästykseen tai riistanhoitoon liittyvästä paikallistason vapaaehtoisesta nuorisotoiminnasta. Tällaista toimintaa ovat esimerkiksi kurssit nuorille metsästäjille, teema- ja puuhapäivät kouluille ja oppilaitoksille, metsästyskummitoiminta tai muut aiheeseen liittyvät merkittävät valistustoimintaan tähtäävät tapahtumat, tempaukset tai hankkeet. Tarkoituksena oli tukea olosuhteet huomioon ottaen esimerkillisimpiä ja vaikuttavimpia hankkeita. Hakemusten tuli olla Metsästäjäin Keskusjärjestössä viime vuoden joulukuun puoleenväliin mennessä. Hakemukset esikäsiteltiin Metsästäjäin Keskusjärjestössä, ja MKJ:n hallitus päätti kokouksessaan 9.2.2007 tuen saajat ja määrät vuodelta 2006. Jaettava summa on yhteensä 4000 euroa ja tuettavia tahoja on seitsemän. Viime vuonna nuorisotoimintatukea saaneet tahot eivät voineet nyt olla tuen saajina. Tuen saajat ja tuen määrät vuoden 2006 toiminnan osalta: 700 euroa: Hyrynsalmen-Ristijärven riistanhoitoyhdistys, Hyrynsalmi Ruoveden Metsästysseura ry, Ruovesi Lapin Metsästyshoito- ja ampumaseura ry, Lappi Teuvan riistanhoitoyhdistys, Teuva 400 euroa: Kaurilan Erä ry, Tohmajärvi Länsi-Anttolan Erä ry, Anttola Peisinkorven Erä ry, Mikkeli Tästä numerosta lähtien esitellään neljässä Metsästäjä-lehden vuoden 2007 numerossa yksi kerrallaan neljä kärkeen sijoitettua hanketta ja toimijaa malliksi ja esimerkiksi kaikille metsästäjille. Päänavauksen juttusarjaan tekee seuraavalla sivulla kertomus Lapin metsästyshoito- ja ampumaseuran nuorisotyöstä. Kyseessä oleva on esimerkillistä toimintaa varhaisnuorison valistamiseksi paikallistasolla. perustettiin nuorisotoimikunta, joka aloitti järjestelmällisen nuoriin kohdistuvan työn. Tosiasia on, että kaikkia toimintoja voidaan kehittää paljonkin, jos vain löytyy vetäjiä. Meillä on nyt hyvä tilanne, kun nuorisotoimikunnan vetäjäksi saatiin Mika Aro, itsekin vielä seuran nuoriin kuuluva innokas toimija ja hänelle vielä muutama avustaja. Ampumatoimikunta ja riistanhoitotoimikunta jatkavat myös edelleen jo aikaisemmin aloitettua toimintaa nuorten kanssa. Tällä hetkellä nuorille on varattu talvikaudella ilma-aserata yhtenä iltana viikossa kunnan keskustasta vuokratuissa tiloissa. Kesäkaudella heidän käytössään on pienoishirvirata seuran omalla ampumaradalla kerran viikossa samoin kuin haulikkorata. Seura antaa haulikon ja maksaa yhden kierroksen kiekot. E Lapissa satsataan nuorisotyöhön Kovin montaa metsästysseuraa uhkaa Suomessa ukkoutuminen. Lapin kunnassa läntisessä Suomessa vaara on ymmärretty ajoissa. Nuoriin on siellä satsattu paljon ja työ on tuottanut tulosta. Seuramme, Lapin Metsästyshoito- ja Ampumaseura ry. toimii pääasiassa Lapin kunnan alueella Rauman naapurissa. Seura toimii Lounais-Satakunnan riistanhoitoyhdistyksen alueella ja sen jäsenmäärä on noin kolmesataa. Metsästysmaiden pinta-ala noin 16 000 ha. Seuran jäsenistä 54 on alle 30 ikävuoden sekä 49 yli 65 ikävuoden, joten emme ole mitenkään pahoin ukkoutunut yhteisö, pikemminkin päinvastoin. Se, että tilanne on näin hyvä, ei ole aivan sattuman kauppaa. Olemme panostaneet nuorten hyväksi tehtävään työhön jo vuosien ajan ja pyrkineet helpottamaan Lapin kunnan alueella asuvien nuorten liittymistä ja toimintaa seurassa. Alle 20-vuotiailta ei esimerkiksi peritä liittymismaksua ja jos he osallistuvat hirvijahtiin, myöskään ratamaksua ei peritä. Molemmat ovat suuruudeltaan 200 euroa. Syyt tekemiimme satsauksiin on helppo ja nopea kertoa: Jos yksikin nuori saadaan hyvän ja hauskan harrastuksen pariin pois mahdollisista huume ynnä muista kokeiluista, niin noin 2000 euron vuotuinen panoksemme on tullut takaisin korkojen kera! Nuorisotoiminta alkoi jo 70-luvulla, jolloin seura järjesti nuorille harjoituksia seuran am58 Metsästäjä 2 / 2007 pumaradalla ja maksoi heidän kisamatkojaan. 80-luvulla nuorisotoimintaan tuli mukaan riistanhoitopäivät. 90-luvun alussa hankittiin nuorille ensimmäinen ilmakivääri. Niitä on sen jälkeen hankittu lisää ja uusittu vanhoja tarpeen mukaan. 2000-luvun alkuun saakka kaikki nuorisotoiminta oli tapahtunut pääsääntöisesti ampumatoimikunnan toimesta ja välillä vähän hiipuenkin, mutta vuosituhannen alkupuolella Matti Lehtonen ja Jarkko Junnila Nuoret eräleirillä Narvijärven Kainussaaressa. Pasi Salonen kertoo mäyräkoirasta koirarastilla.
• Tulevia metsästäjiä ja Lapin Kivikylän maastoon kaadettu hirvi. Ilma-aserata on nyt lähes maksimaalisessa käytössä, sillä se on verrattain pieni ja sijaitsee yksityishenkilön piharakennuksessa. Tämän vuoksi vuonna 2005 alettiin Lapin seurakunnan kanssa valmistella yhteistä projektia uusien nuorisotilojen saamiseksi kunnan keskustaan, pappilan vanhaan navettaan. Vuonna 2006 perustettiin yhteistyöelin suunnittelemaan ja organisoimaan projektia. Täydelliset suunnitelmat valmistuivat julkisivu- ja pohjakuvineen sekä kustannusarvioineen kesällä 2006. Seurakunta ei ole vielä tehnyt lopullista ratkaisua asiassa. Riistanhoito ja aseet tutuiksi Eräpäivänä 2000-luvun alussa aloitettiin yhteistoiminta Lapin ala-asteiden kanssa ja 2004 järjestettiin ensimmäisen kerran kaikille lappilaisille 5-6. luokkalaisille Eräpäivä ampumaradan maastossa. Päivä pidettiin kouluaikana ja tapahtumaan osallistuivat innolla myös opettajat. Viime vuonna pidetyssä vastaavassa tapahtumassa oli oppilaita 74 ja opettajia 5. Seuran jäseniä oli varsinaisessa tapahtumassa 10 järjestäjinä ja kymmeniä ennen sitä valmistelevissa töissä. Suuresta oppilasmäärästä johtuen Eräpäivä pidettiin kahtena peräkkäisenä päivänä saman kaavan mukaan. Päivän aluksi riistanhoidonneuvoja Reima Laaja Satakunnan riistanhoitopiiristä piti esitelmän riistanhoidosta, metsästyksestä ja riistaeläimistä. Sen jälkeen seuramme tunnettu ja tunnustettu ampuja Ilkka Hollmén kertoi aseiden turvallisesta käytöstä ja antoi opastusta ammunnan saloihin. Lounaan jälkeen samoiltiin eräpolku, jossa oli erilaisia tehtäviä liittyen luonnon tuntemukseen, riistan jälkiin, riistanhoitoon ja ammuntaan. Lisäksi esiteltiin metsästyskoiria, kuten norjanharmaa, labradorinnoutaja ja mäyräkoiria. Ammuntaa harjoiteltiin kolmessa kohteessa. Ilmakiväärillä ja pienoiskiväärillä ammuttiin pienoishirveä sekä putoavia tauluja. Lisäksi haulikolla järjestettiin savikiekon näytösammunta. Taisipa joku oppilaistakin päästä kokeilemaan haulikkoa. Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut ja jostain syystä ammuntaa oli hankala saada loppumaan, innokkaita ampujia kun riitti. Eräpolku suoritettiin kolmen hengen ryhmissä ja kaikista osioista laskettiin pisteet. Päivän päätteeksi jaettiin kiertopalkinto voittajaryhmän koululle. Vuonna 2006 sen sai Kauklaisten koulu. Seura on toimittanut ja tulee vastaisuudessakin toimittamaan erilaista metsästykseen liittyvää kirjallisuutta kouluille. Olemme antaneet Lapin kaikkiin kouluihin mm. Villiä Elämää - kirjoja sekä seuran 80-vuotishistoriikin. jossa oli ensin asekoulutusta Ilkka Hollménin johdolla. Myös jousiammuntaan tutustuttiin lappilaisten harrastajien opastuksella. Ja sen jälkeen AMMUTTIIN. Panoksia kului kaiken kaikkiaan yli 1000 kpl. Illalla taas saunottiin ja uitiin. Leirin vakio-ohjelmaan kuului joka päivä runsaasti ilmakivääriammuntaa. Leirin päättäjäiset olivat sunnuntaina. Leirille osallistui 17 nuorta; 15 poikaa ja 2 tyttöä. Ohjaajina oli seuran jäseniä 7/pvä. Muonituksen hoiti Ylisenpään kylärinki. Leirimaksu oli osanottajille nimelliset 10 euroa henkilöltä, loput maksoi seura ja yhteistyökumppanit, joille suuri kiitos tuesta. Viime syksynä seuran keskinen hirviporukka järjesti yhdessä Kivikylän metsästysseuran kanssa viidelletoista ala-asteen 4-5. luokkalaiselle oppilaalle tilaisuuden osallistua yhden päivän ajan hirvijahtiin. Päivän aikana tutustuttiin hirven jäljitykseen ja metsästykseen hirvikoiraa käyttäen sekä saaliin nylkemiseen ja muuhun käsittelyyn. Lapin Metsästyshoito- ja Ampumaseura julkistaa aina vuosikokouksessaan tammikuussa johtokunnan valitseman Vuoden Jäsenen edellisen vuoden aktiivisen toiminnan sekä yhteisen edun hyväksi tehdystä työstä. Vuoden 2005 Vuoden Jäseneksi valittiin nuorisotoimikunnan pj. Mika Aro ja 2006 esimerkillinen nuori riistanhoitaja, 17-vuotias Matti Ränkman. Lisää seurasta ja sen toiminnasta voi lukea netistä osoitteessa www.lamas.fi. G Nuorisotoimintarahaston yhteistyökumppanit: Eräleiri veti nuoria Nuorisotoimikunta järjesti viime vuonna kesäkuun alkupuolella Eräleirin lappilaisille 13-17vuotiaille pojille ja tytöille Narvijärvellä sijaitsevassa Kainussaaressa, kunnalta vuokratuissa tiloissa, käsittäen mm. kesämökin ja savusaunan. Leiriläisten yöpyminen tapahtui tietenkin puolijoukkueteltoissa. Koska leiri alkoi vasta klo 17, jäi ensimmäisenä päivänä aikaa vain loimuloheen, saunomiseen ja uimiseen. Toinen päivä alkoi metsästysinfolla ja eräpolulla, joista vastasivat leirin ohjaajat. Eräopas Seppo Ropponen selvitti luonnossa selviytymistä ja erätaitoja. SPR:ltä oli saatu ensiapukouluttajia ja he neuvoivat, miten toimia erilaisissa maastossa tapahtuneissa vahinko- ja tapaturmatilanteissa. Seppo Ropponen opetti iltapäivällä perhojen sidontaa, perhokalastusta ja viehekalastusta. Oppi meni ilmeisesti hyvin perille, sillä leiriläiset saivat aika runsaasti kaloja. Ehkä innoittajana toimi myös leirisaaren läheisyydestä saatu yli 12 kg:n hauki ! Seuraava päivä vietettiin ampumaradalla, Leupold tähtäinkiikarit, pitkät Baikal - ruutiaseet Metsästyskiväärit Garmin kartta-GPS, Jahti-Jakt -eräasusteet Metsästäjä 2 / 2007 59
• Osoitteita Metsästäjäin Keskusjärjestö, MKJ Fantsintie 13-14, 01100 ITÄSALMI Puhelimet: Vaihde 09-2727 810, telefax 09-2727 8130 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi www.riista.fi Riistanhoitopiirit e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Jyri Rauhala, Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. 03-644 650, 0400-225 745, telefax 03-644 6522. Etelä-Savo: Virastotie 3, PL 14, 51901 Juva, puh. 015-452 830, telefax 015-452 831. Rp Petri Vartiainen puh. 015-452 090, Rh-neuvoja Veli-Matti Pekkarinen, puh. 015-452 829, 0400-257 407. Kainuu: Jukka Keränen, Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 08-713 480, 0400-137 028, telefax 08-712 397. Rh-neuvoja Markus Pekkinen, 0400-268 390. Keski-Suomi: Jukka Purhonen, Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630, 0400-242 727, telefax 020 7479 639. Rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 0400-243 414. Kymi: Erkki Kiukas, Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 05-344 0965, 0400-258 479, telefax 05-344 0998. Rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040-716 2223. Lappi: Teuvo Eskola, Vanamokatu 3 D, PL 8050, 96101 Rovaniemi, G toiminnanjohtaja, Raimo Vajavaara, puh. 09-2727 8111. G talous: Pekka Lehikoinen, puh. 09-2727 8118, 0400-648 678. G metsästys ja riistanhoito, koulutus ja neuvonta: Jari Pigg, puh. 09-2727 8112, 0400-463 942, Tuomo Pispa, puh. 09-2727 8115, 0400-700 778, Pentti Vikberg, puh. 09-2727 8117, 0400-341 771, Marko Svensberg, puh. 09-2727 8119, 040-5573 827. G viestintä, Metsästäjä- ja Jägaren-lehdet: Klaus Ekman, puh. 09-2727 8116, 0400-463 943, G varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. 09-2727 8150. G Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi, puh. 03-882 570, telefax 03-882 5711, Ilkka Ala-Ajos, 0500-817 913, Marko Muuttola, 050-9113 832. Osoitteenmuutokset: 0303 9777 puh. 016-379 0081, 0400-864 329 (tsto), 0400-392 667, telefax 016-379 0085. Rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400-394 329. Karhupalvelunumero 016-3790 086 Oulu: Keijo Kapiainen, Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. 08-535 3500, 0500-387 705, telefax 08-5333 555. Rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500-282 082. Pohjanmaa: Jarkko Nurmi, Vapaudentie 32­34 B 21, 60100 Seinäjoki, puh. 06-421 7223, 0400-180 084, telefax 06-421 7225. Rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 06-421 7222, 0400-180 083. Pohjois-Häme: Jani Körhämö, Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. 03-3140 9400, telefax 03-3140 9450, 0400-231 452. Rh-neuvoja Marko Mikkola, puh. 03-3140 9417, 045-1359 690. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu, puh. 013-285 260, telefax 013-285 263. Rp Juha Kuittinen, puh. 013-285 261, 0400-376 189. Rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 013-285 262, 0500-196 622. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, telefax 017-282 3005. Rp Jouni Tanskanen, puh. 017-265 3830, 0500-376 800. Rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 017-265 3820, 050-431 1276. Ruots. Pohjanmaa: Mathias Lindström, Kungsgårdsvägen 58 G, 65380 Vaasa, puh. 06-3560 352, 050-3460 175, telefax 06-3560 360, Rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. 06-3560 351, 050-511 7279. Satakunta: Mauri Krusberg, Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. 02-531 9000, 0500-638 062, telefax 02-531 9001. Rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 0500-742 354. Uusimaa: Reijo Orava, Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. 09-350 7230, 0500-420 810, telefax 09-387 2878. Rh-neuvoja Visa Eronen, puh. 050-366 1114 Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. 09-350 7244, 0500-458 357. Varsinais-Suomi: Heikki Uotila, Tehdastie 2, 21530 Paimio, puh. 02-4779 610, 0400 530 548, telefax 02-4779 615. Rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 02-4779 620, 0400-909 565. Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-16 001. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 valtioneuvosto, telefax 09-160 52284. Osastopäällikkö Seppo Havu, puh. 09-160 53360, 040-545 2146. Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-160 53373, 040-735 3173. Metsästysneuvos Seppo Mattila, puh. 09-160 53362, 0400-106 086. Ylitarkastaja Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Madeleine Nyman, puh. 09-1605 2469, 040-752 3302. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-733 6229. Metsähallitus Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Olavi Joensuu, PL 81, 90101 Oulu, puh. 0205 646 609, 0400-290 707, olavi.joensuu@metsa.fi Ylitarkastaja Jukka Bisi, puh. 040-5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 0203 44 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset: Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020 772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt: Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-191 28847. Suomen Metsästysmuseo: Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, telefax: 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus: Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4 puh. 0205 7511, telefax 0205 751 201. G Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 0205 751 500, telefax 0205 751 509. G Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 0205 751 400, telefax 020 575 1409. G Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 EVO, puh. 0205 7511, telefax 0205 751 429. G Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 0205 751 870, telefax 0205 751 879. G Söderskärin riistantutkimusasema, puh. 0205 751 896. G Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 0205 751 550, telefax 0205 751 559. G Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 0205 751 680, telefax 0205 751 689. MKJ kansainvälistä edunvalvontaa 60 Metsästäjä 2 / 2007
• Kaupankäyntiä HUOM! Rivi-ilmoitusten hinta on muuttunut 15 eur / rivi 1.1.2007 alkaen Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien, painetussa lehdessä rivimäärä voi vaihdella painoteknisistä syistä johtuen. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faxien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2007 hinta on 15 Eur / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Toistoalennus peräkkäisissä numeroissa julkaistusta ilmoituksesta on 15 %. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi. E­mail: marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 3/2007 ilmestyy 18.05.2007. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 13.04.2007. Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh.050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-7346 356. www.foxterrier.fi. Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry Jo 60 vuotta metsästäjien ja kalastajien edunvalvontaa maa­ ja vesialueita omistamattomien harrastajien puolesta. Tule mukaan toimintaan! Lisätietoja 03-212 6543 ja www.eramies.org. Karjalankarhukoiran pentuja. Isä nuori K &MVA. Emälle ammuttu useita hirviä. Vanh. lonkkakuvattuja ja silmätarkastettuja. Vain metsämiehille, luovutus vko18 puh.050-589 3502 tai 050-575 3433. Karhukoiran narttupentuja Hyvät sukulinjat, on näköä ja kokoa. Puh. 0400-192 948. Karj. karhuk kasvateill. 6 I & 40 II + III dipl. karhukok. Ammuttu 40 karhua. Vuolasvirt. p. v. 94, vuosim. v. 89 + 92, hirvikr. v. 93., 2 kpl jvr mr v. 98, voitt. v. 00, evv. v. 06. 5 peräkkäis.v. hirvik. Sukut. löytyy, vahvat Erauspoj. koirien veret. Pennut hirv. + karh. h. tak. Esko & Markku Halme puh. 0400-126 824, 0400-282 669. Harmaa norjanhirvik. pentuja kaks. valiovanh. s. 9.3. Puh 015-368 223 Harmaa norjanhirvik. pent. hirven ja karhun metsästyks. valiovanhemmat. Puh. 040-532 0523. Länsisiperianlaika pentuja, riistaveret vanhemmista, rekisteröity. Synt. 28.10.-06 Eränainen/- mies hanki nyt hyvä työpari itsellesi jahtiin / seuraksi. Puh. 044-581 0659, 040-703 6887 Vihti Jämtlanninpystykorvan pentuja hirven- ja karhunmetsästykseen.Luovutusikä toukokuu. Palkituista,terveistä vanhemmista. puh. 040-848 3418. Jämtlanninpystykorvan pentuja nuorena toimivista suvuista. Puh. 050-469 2037. Suomen pystykorvan pentuja, narttu + 4 urosta. Luovutus vk 15 jälk.puh.045-135 9991 Suomenajokoiran pentuja synt. 8.3. Suvussa useita kilvankävijöitä Puh. 02-544 6181, 050-321 4463. S. ajok. pent. i. KVA Kilvan 2. E. koe 2 x 1. palk. Puh. 06-363 1580, 044-255 0253. Venäjänajokoiran pentuja / aikuisia puh. 050-548 5403 kotisivu.mtv3.fi/itarajan. Labradorin pentuja tulossa, metsästyslinjaisia valio vanhemmista. 040-588 6783 ja www.saunalahti.fi/~vvih Käyttölinj. labradorin pentuja terveistä kork. palkituista vanhemm. Puh. 040-766 0855. Sileäkarv. noutajan pentuja, terveet ja koepalkitut vanh. 040-706 6659 Valkeala Sileäkarvaisen noutajan pentuja käyttövanhemmista. Puh. 040-746 6397, www.freewebs.com/sileston Dreeverin pentuja erinomaisista vanhemmista puh. 040-743 3714. Dreeverin pentuja hyvistä vanhemmista s.26.01.2007 puh.0400-139 236 Beaglen pentuja, syntyy viikolla 12, vain metsästäjille. Palkitut vanhemmat. Puh. 0500-775 667, 050-538 5150. Saksanmetsästysterrierin pentuja 2 kpl 13.11.06 urosta. Puh. 044-366 3879. Saksanmetsästysterrierin pentuja hyvästä linjasta. Puh. 050-323 8941 Vaasa. Synt. vko 10. Englanninsetterin pentuja. Metsästykseen kokeissa ja näyttelyissä palkituista vanhemmista. Luovutus vk 18 p.044-574 5534 Englan. setterin-, lyhytkarv. saksanseiso. -ja pointterin pentuja metsästäjille. Tied. Tuomo Karsikas puh. 044-016 1506. Englanninsetteripentuja metsästykseen ja metsästyskilpailuihin. Uros: Norjan käyttövalio ja vuoden 2006 3. paras käyttöuros. Emä: metsästyskilp. 3xVOI1, 1xCacit. Norjan ja Suomen rotujärjestöjen hyväksymät jalostusuros ja jalostusnarttu. Pennut syntyvät maaliskuun alussa. Tiedustelut puh. 040-5530 366. Irl.setterin pentuja käyttövanh. Isä kahden maan käyttövalio Puh. 050-517 9817 Mäyräkoiria monipuoliseen käyttöön metsästäjältä metsästäjälle. Vuodesta 1995. P. Hiidenmies. Kennel Hiidenloukon. 040-534 6967 Kk.mäyräkoiran ajavalinjaisia pentuja. Synt. viikolla 7. Puh. 044-732 0399. Kk.mäyräkoiran pentuja. P. 02-538 2300 Kk.saksanseisojan pentuja korkeasti palkituista käyttövanhemmista. Puh. 0400-316 565 Kk.saksanseisojan pentuja palkituista vanhemmista luovutus v. 17. Puh. 0400- 352 817. Kk.saksanseisojan pentuja korkealuokkaisista metsästyslinjoista. Puh. 0400-632 583. Lk.saksanseisojan valkopohjaisia pentuja, luovutus viikolla 15. Vanhemmat SSK:n jalostusrekisterissä ja palkittu kokeissa 1-palkinnolla. Jalostukseen ajovalio kk.mäyräkoira uros. Puh. 040-766 0569/Pekka Lk.saksanseisojan pentuja erittäin metsäverisistä koe- ja näyttelypalkituista vanhemmista S.19.2. R. Lehtonen puh. 040-745 4093 Varattavissa petit basset griffon vendeen pentuja.Syntyvät huhtik. alussa. E MVA, i 2xsert. Kennel Maitopuron puh. 040-735 4433. Basset fauve de Bretagnen urospentuja, ajavista vanhemmista. Puh. 050-551 4052. Myydään Verkkoja. Minkki-, koira-, lammas-, poro-strutsi, sika- ym. Puh. 09-876 5291. Kalastukseen Timo-laatuverkot ja tarvikkeet edullisesti. T:mi Timo - Paula. Puh 044-584 3611. Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Pienpetopyydykset valmistajalta. Valmistettu vahvasta sinkitystä verkosta. Minkille / näädälle 70 x 18 x 15 cm 23 e/kpl. Molemmista päistä pyytävä 105 x 18 x 15 cm 36 e/kpl. Supille ja ketulle 120 x 32 x 38 cm 53 e/kpl. Uutuus. Opetusvideo pienpetojen loukkupyyntiin. Kettu, minkki, näätä ja supi. 60 min 25 e/kpl + pk. V. Syynimaa, 62310 Voltti. Puh: 06-484 9116, 040-700 7528, 06-484 5221. Lincoln 4sup 680,-, Sako 75 Hunter 1150,Sabatti Falc.12/89 640,- Baik. IJ27 410,Rem. kiv.paketti 550,-,Khan 12/76 330,Marlin pkiv.pak. 280,-, Escort PS 360,Winchester SXR 995,-, Rem. 700SPS 590,Aimpoint 7000L 245,-, Docter 1-4x24 595,Leupold 2-7x33+läpät 265,-, 3-9x40 290,Docter 3-12x56 695,-, Kahles 8x56 v. 990Sako, Tikka, Beretta, Benelli, Swarowski Ahti Huvila Oy, puh. 06-528 1203 63800 Soini, www.ahtihuvila.fi 27 v. Rehtiä asekauppaa! Mossber 12/76 synt. 360 e,12/ 89 synt. 430 e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin, Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-koiratutkat Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi, 08-821 337, 0400-384 118, 0400-384 518. Posti, MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com Pienoiskivääri, tarkkuusammunta, Valmet/standard, (kilpavarusteet ja kantolaukku). Perikunta myy, puh. 040-583 8038 klo 18 jälkeen Drillinki, kaiverrettu epäkunt. 6,5x52R/16-70 + Zeiss 4x, H 950 e. Osamaksuksi käy 308 Lakelander t sotilaskiikaritähtäin jalkoineen yms. varust. Puh. 041-533 6449. Aito Tokarev metsästyskivääri alkuperäinen malli h. 2100 e. Ostolupa vaad. Puh. 0500-633 132. Kiikaritarjous! Tasco 3-9x40 (75:-) takuu 10 v. Sako, Tikka kiväärit. Benelli, Beretta, Finn Classic ja Lincoln haulikot. Kysy Tarjous! Ylöjärven Asetarvike, Rantatie 7, 33480 Ylöjärvi. Puh. 03-348 4004, Käytetyt aseet netissä: www.ylojarvenasetarvike.com. IT-kiväärin vaimentimet kal..22 hornet-.458 IT-Asepaja Runkotie 17, 54120 Jout-seno puh. 0500 497 981 www.it-asepaja.com. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu.Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. SAK-äänenvaimentajat hirvikiväärille 120.00 Lintukiväärille(5.7/222 rem)SAK-vaim. 75.00 Pienoiskiv./-pistooleille SAK-vaim. 37.00 Kivääreille SAK-MILrs-ampumatuki 120.00 Asetarvikkeita kotisivuilla, japanilaiset ja keskiaikaiset miekat. Puh. 08-311 3133, 040-508 5833, www.ouluntyostokeskus.com Pantentoidut Reflex-äänenvaimentimet kaikkiin luotiaseisiin, vaimennusteho yli 90%. Asesepänliike BR-Tuote Oy Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3 aseelle 50 e, 4 aseelle 55 e, 5 aseelle 60 e, 6 aseelle 65 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. Valio koiravarusteet, kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat ym. alan tuotteet. Puh. 0400-176 596. Koirankopit 1-os 220,- ja 2-os 320,tilaa esite Puh. 050-511 7465 Koiratarhaelementtejä p.040-773 0562 www.elisanet.fi/kymppitarhat Järjestöt ja Yhdistykset Bassetit metsästykseen! Ota yhteys Suomen Bassetkerhon Seppo Erkkylä puh. 0400-174 992 Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen" , joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Spanielit metsästyskäyttöön Working Spaniels Club Ry:n pentuvälitys, Puh. 08-378 160, 0400-286 892. Suomen Ajokoirajärjestö on kaikkien suurten ajokoirien rotujärjestö. Liity jäseneksi: saat pentuoppaan ja 6 Ajokoiramies-lehteä vuodessa, lähes 500 sivua tuhtia asiaa ajokoiraharrastuksesta. Vuosimaksu nyt vain 20 e. Os. SAJ:n toimisto, Uusikatu 57-59, 90120 OULU. P. 08- 311 0275 (klo 10-14), fax 08-311 0495. E-mail: saj.fsk@mail.suomi.net. Internet: http://www.ajokoirajarjesto.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä, ajava pieni englantilainen jäniskoira. Aikoessasi hankkia beaglen ota yhteys Suomen Beaglejärjestöön, jäs.rek. hoitaja ja pentuvälitys, puh. 03-633 6150. Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö - Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n pentuneuvojilta saat tietoa hyvistä pentueista. Jämptin pennuista tietää Petri Teräs puh. 0500-122 588 ja Norjan harmaista Jaakko Kytönen puh. 06-232 1269, 040-705 4785. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla hirvikoira asioissa. Soita Marja Kytönen puh. 050-572 7010 ja saat jo seuraavan jäsenlehden. Internet http:www.shhj.fi Kaiken riistan metsästykseen soveltuvista laikoista antaa lisätietoja Suomen Laikajärjestö ry:n pentuneuvojat: itäsiperianlaikat Titi Broman 019-512002, 0400-425 772 ja Jari Peura 040-550 0876, länsisiperianlaikat Lasse Hiltunen 0400-200-217, venäläis-eurooppalaiset laikat Marjo Halonen 040-764 0104. Internet: www.laikajarjesto.fi. Lisätietoja yhdistyksestä Voitto Pulkkinen 050-385 2564. Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Ota yhteys Suomen Mäyräkoiraliiton ­ Finska Tax-klubben ry:n pentuvälitykseen, puh. 03-342 1532, 040-531 1340 tai 0400-774 914 www.mayrakoiraliitto.fi. Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa. Suomenpystykorva: Sirpa Hokkanen 050-543 1223, Asko Ränkman 02-826 0491, Hannele Luukinen 040-567 0159. Karjalankarhukoira: Jorma Tahkola 014-485 429, Jukka Puominen 0400-178 417 Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Antti Aarnio, 050-338 9437. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internet-sivut: http://www.spj.fi Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: Risto Lehmunen 014-372 1626, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Markku Hakuli 040-846 8036, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Juha Mäkinen 0400-017 270. Eläintentäyttäjiä Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja.net. Tapio Eloranta, Ahlainen puh. 044-569 1604 Luonnontieteellisen alan konservaattori. Esa Kemppainen, ( 15 km Riihimäeltä) Mattilantie 56, 12450 Vähikkälä. Puh. 050-563 0169, 019-449 223. Täytän linnut, nisäkkäät ja kalat. Opetan pienriistan täyttöä, sekä myyn täytettyjä eläimiä. Soini Kinisjärvi, Lehmilehto, 97420 Lohiniva. Puh. 016-659 131. Linnut, nisäkkäät, trofeet Tapio Kontula, 47490 Mankala puh. 040 729 3683. Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040 558 4019, www.lietsala.net Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Myös lasisilmien myynti sekä alan opetus. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. markku.natri@taxidermy.inet.fi Jari Niskanen, Laukaa puh. 0400-317 828 Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk Huippu laatua. Eläinkonservaattori Teemu Salonen, Inkoo puh. 050-563 7820. Ari Santala, Merikarvia puh. 0500-594 362. Kaikki työt. Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Juhani Tyvelä, Kaijantie 12, Oulu. Puh. 0400-199 477. Trofeetyöt Vantaalla: Lauri Ylikorpi puh. 050-366 6876. Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Karjalankarhukoiran pentuja käyttövalio vanhemmista. Synt. vko 10-11. Syksyllä opetusiässä. Kalanti as. 040-761 1111. Karjalankarhukoiran pentuja syntynyt 8.12.06 3 urosta ja 5 narttua. Isä Ylisitkeä karhua ja hirveä haukkuva KVA ja MVA Tanolan Urkki. Emä varhaiskypsä Kätkytvuoren Pimu. Molemmilla huippusuvut, A-lonkat ja terveet silmät. Ikaalinen puh. 040-554 3661hh Metsästäjä 2 / 2007 61
• KOIRALLE Ruti-Rex kopinpehmike ja yli 5 000 muuta laatutuotetta. Häkit, tutkat, huomioliivit, pannat ym. Nopeasti kaikkialle Suomeen 09-2247317, 0456360596 WWW.KOIRATUOTE.FI Luolatutkat, Deben, uusin malli Mark III (180e) ja pitkä kantama(260e), sisältää kaikki kulut. Puh.02-458 8615 Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range.Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www.kimitojaktbod.fi puh. 0500-826 404 tai 02-423 804, fax 02-423 805 Star Hunter ja Lafayette VHF-puhelimet, Akut, antennit, monofonit, autolaturit Peltor-kuulonsuojaimet, suojalasit Lafayette PMR-puhelimet, vaihtopörssi Edullisesti!! Nopea toimitus: Posti/MH Agripalvelu Ky, Joutsa Puh. 014-881 095, 0400-642 215 www.agripalvelu.fi (netti-kauppa 24 h /vrk) VHF-jahtiradiot, GPS:t sekä tarv. myös koiratutka yms huolto edullisimmin Hankoniemestä Utsjoelle. RJAK, Pl 26, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuu-lonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi VHF-puhelimet, uudet mallit. Lafayette, Star PA8099, sekä muut merkit. Kuulonsuojaimet. RitKos Oy Mäntsälä. 019-688 4111, 0400 203 398 www.ritkos.fi "Riistakamerat ja muut metsästyksen erikoistuotteet. WWW.NORDICOUTDOORS.FI" Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Mets.,kalastus ja koiratarvikkeet www.eravakka.tarjoaa,fi. Puh. 02-856 733 Kaislaleikkurit suoraan valmistajalta, myös mökkikäyttöön puh. 015-361 955, 0500-652 241 myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kiikarinjalat ja kiikarien erikoisasennukset suoraan valmistajalta. Myös pistoolien jalat. Asesepänliike BR-Tuote Oy, Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite: guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää aikaa vievät irroitus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämlläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Metsästys-, kalastus- sekä venetarvikkeet myy, ostaa, vaihtaa. Eräpori, Teljänkatu, 10 Pori. Puh. 02-633 0400. Puukonteriä ja tarvikkeita puukonvalmistukseen, myös retkiluistimia. Puh. ja faxi 06-724 7813, puh.06-729 0431. MIDWAY SUOMI OY Jo noin 70000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukiikarit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm.kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 09-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Yhditetty maasto-/ lumipuku eli Wehrmachtkääntöpuku,. Tositoimissa testattu! Nyt repro / Saksa. ks.www.wh-varuste.fi tai tilaa esite puh. 0400-722 007 / Hki Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Koto-Pelti Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. Aikuisia fasaaneja kevään istutuksiin, luovututukset kesäkuun alussa. Kysy isommistakin eristä. Janakkala 040-771 9100 Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsa-hanhi-pyy-varis-haukka -kyyhky-fasaani-hirvi-peura-kauris-karhu-susi -kettu-supi-minkki-jne. www.houkutuspillit.net puh. 0400-835 511. Koottava kylmiö; koko 2,8 x 2,4 x 2,4. 3kpl 3 m pitkiä ruostumattomia työpöytiä, yhteensä 800 e. Puh. 0400-833 802, Masku Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35 e + tk. 0400-304 633. KT-325 lihavannesaha hinta 1000 e puh. 0400-833 802, Masku Eetterirasiatermostaatteja Raahenseudun RHY puh.044-558 8263 Ihmeteroitin 10 v. takuu Teroittaa veitset ­ puukot kirveet ­ viikatteet ­ sirpit sakset yms. e 15,Nahkareput e 60,Lammasliivit e 120,Hiiliteräspuukot alk e 26,www.villenpuoti.com Puh. 0400-547 850 Suosittu, kestävä Joke-vetopressu Eur 130 sis alv. Heti varastosta. Puh. 0500-627 883 vaarala@phpoint.fi Riistapeltosiemenet kevään kylvöihin! Toimitukset alkavat huhtikuun alussa. www.erakontti.fi, puh. 019-716670, Oy Eräkontti Ab Haaveitteni Metsähanhi DVD Koe Hanhenmetsästyksen jännittävät hetket syksyisellä hanhinevalla. Kesto n. 35 min H.25 e + pk. Tilaukset soittamalla / tekstiviestillä tai netistä www.jahtivideot.fi MH-Jahtivideot puh. 0400-211 315. Uusi metsästys-DVD tuotanto valmis! Kanalintuja kiikarissa-DVD ilmestyi (30min). Tilaa omasi os. www.jahtifilm.fi tai numerosta 044-929 1344 hintaan 17,90 (sis.postikulut) ja olet mukana arvonnassa. Myös jälleenmyyjille. EasyGo ja Tracker MyWay kartta- ja paikannussovellukset edullisesti! Internetkauppa DigiMesta.com elektroniikkaa kotiin ja vapaa-aikaan. Metsänpoika- metsästysseurojen ATK-ohjelma, jossa vuokra-alueet ja kaadot voidaan merkitä kartalle Kattava seurakirjanpito jossa mm. vuokrasopimukset, jäsenet, s-postilaskutus, pyyntiluvat ja seuran ilmoitukset. Katso www.winsu.net tai tilaa ilmainen esittelyohjelma: p. 013- 651 023 /Pentti Kuokkanen. Pyhäntä, Tavastkenkä Valtion metsissä tammukkajoella Kajaani-Kokkola tielle 0,4 km. 1. Rantakiinteistö 0,9 ha jokirantaa 200 m, rak.oik 130 m2. Mökki 37 m2 Erilliset makuu- ja puuliiterit. Sähkö. 2. Rantatontilla lampimaista jokirantaa 70 m, 1,1ha. Rak.oik. 130 m2. Esittely Pyhännällä: Kesti puh. 050-522 3723. Tee ostotarjous: Eräkivi puh.050-540 6451 Valtimon Rumon yhteismetsäosuus 15/1000. Metsästysoikeus pienriista, hirvi, myös pedot! Tuotto n.6%. Hp 28te.Puh. 040-835 4838. Erämökki lintuvesien äärellä Hailuodossa. Oma 0.53 ha tontti. Lisäksi erillinen sauna/ varastorakennus. Mökin omistus oikeuttaan kahden vesilintuluvan saantiin. Tied. 040-544 1315 Erähenkisille ainut laatuinen tilaisuus. Ok-talo Viitasaarella Kolimajärven rannalla 6300 m2 omalla rantatontilla. Suuret valtion maat muutaman kilometrin päässä. Puh. 050-330 5156. Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@nic.fi Afrikka! 3 kaadon Pakettimatka,1585e 6 kaadon Pakettimatka,2420e WWW.JAHTIMATKAT.NET,0400-620449 Karhua, kanalintuja, hanhia, villisikaa ja paljon muuta ! Metsästys-, kalastus- ja muut eräretket Karjalaan, Ruotsiin, Siperiaan, Viroon jne. Elämäsi Eräretket Kauniista Karjalasta ! www.kauniskarjala.com Unto Eskelinen puh. 040-7720092 Hauholla fasaaninmetsästystä sekä koiran koulutusmahd. Myös sorsa- ja kyyhkysjahteja sekä pienriistan metsästysmahd. Kysy myös ruokailu- ja majoituspalv. Auvo Kokkala 040-841 0999 Etelä-Afrikka, Namibia, Zimbabwe ja Mosambik. Laadukkaat metsästyssafarit, alk. 1490 e! www.brhunting.fi puh. 040-417 8807 Fasaaneja koiraharj. Torppa, r-sauna, s-sauna. Elämystä Loja puh. 040-558 1422. Metsästystä erämaassa Kanadassa, B.C. Hirvi, vuorivuohi, susi ja ahma. Tied. puh. 040-547 7056. Karhu, villisika, saksanhirvi, vuorikauris. Hirvi Kamchatkalla ja puhveli Tansaniassa suomalaisella opastuksella. Afrikka 1500 e. Puh. 0400-888 875, hunt@vsdgroup.fi Lähde yksilöllisille ja tasokkaille jahtimatkoillemme riistarikkaille alueille Viroon, Namibiaan tai Etelä Afrikkaan. Tiedustelut e-mail: scanhunting@co.inet.fi tai puh 040-561 1000. Laadukkaita metsästysmatkoja jo vuodesta 1993. Scanhunting Oy Hei lähde Suomen Pohjois-Karjalaan karhumetsälle 20.08.07 paikkoja rajoitetusti yht. manu.ek@pp.inet.fi puh.0400-459 367 Turkissa villisian kyttäysjahtia yksityisellä karjatilalla. Tiedustelut puh. 040-584 5965. Kainuussa tarjotaan vesilinnun-, maalinnun-, jäniksen- ja hirven metsästystä kylän oman metsästysseuran (Ilveksen Erä) ja Villin Pohjolan mailla. Majoitus järjestetään Tololan Lomat, maatilamatkailukohteessa. Ota yhteyttä sovitaan metsästyksestä. Puhelin: 0400-838 031. Sähköposti: jorma.kemppainen@vjk-group.fi Omat sivut: www.vjk-group.fo Ostetaan Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 a 2, 40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja R. Pentinmäki, Jäpintie 344 C, 60800 Ilmajoki. Puh. 050-554 6852. Riista, mm hirven, peuran, jäniksen ruhot. 3 ­ tähden sieniä, myös kuivattuna. Deliresta Oy / Lehmann. 040-900 4337. Ostan hirven ­ ja poronsarvia (ei seinämallia) 050-586 2157. Ostetan hirvensarvia, Turkis-Jan Oy, puh.017-621 121 Työsuorituksia Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Puh. 02-728 7503. Muokkaamme kaikkia turkisnahkoja; Lammas, nauta, hirvi, kettu yms. Nahkajalostamo M. Salonen Ky, 51900 Juva. puh. 015-651 113, 0400-760 060. www.TALJATUKKU.FI Riistaturkisten ja naudantaljojen muokkausta. Turkis-Jan Oy, Tarhatie 16, 73500 Juankoski. Puh. 017-621 121 Turkisompelimo Helena Järvenpää 041-518 3183 Helsinki. Valmistan turkishatut, liivit ja rukkaset puh: 0500-800 402 Laukaa / Kainuu T:mi Aseola. Kaikki asealan arviointi-, muutos-, sinistys- ja korjaustyöt. Iisalmi, puh. 0400-674 668. JP ­ Gunsmith Asesepänliike Pohjoiskymenlaaksossa. Puh. 0400-920 870, 05-331 235. Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjaus- ja muutostyöt. Tukkitie 4, 90520 Oulu. Puh. 08-311 6520. Maahantuojan valtuuttama vaihtopiippujen sovituspalvelu. Finnclassic., Valmet ja Tikka 512 aseisiin. Kauttani myös suoraan vaihtopiiput saovitettuna. Nopea toimitus. Myös muut alan työt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase- ja optiikkahuolto. Vienankatu 14, 87100 Kajaani. Puh. 08-613 0655, 040-535 4134. www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400 - 528 098. Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, Pl 26, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Valt. Tracker - koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Auktorisoitu Tracker ja Pointer koiratutkahuolto. Lidholmnin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri, käyntiosoite: Uusikatu 1. Puh. 06-383 2980. Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Peltoniementie 4, 36600 Pälkäne. Puh. 020-830 0030. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 nervk.1,hki Vuokralle tarjotaan Ranuan Simojärvellä mukavuuksilla varustettu rantalomamökki. Hyvät metsästys-, pilkki-, kalastus- ja marjastusmahd. Puh: 0400-193 351 Luostolla hirsimökki mukav. rauhallisella paikalla Puh. 040-546 7385. Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. personal.inet.fi/yritys/saunajarvi/defaulthtm WWW.ULVOVASUSI.FI Majoitusta Ilomantsissa. 4-8 hlön huoneistoja mukavuuksilla + sauna, kota, kylmiöt, koiratarha jne. Keskellä VP 7652 (39 000 ha) ja VP 7638:n vieressä (60 000ha) varaukset puh. 0400-240 072 Salla Naruskajärvi juuri valmistunut luxusmökki kaikilla herkuilla 8 hlöä. Puh. 045-137 4590. Hirsihuviloita Enontekiön Hetassa. Puh. 016-521 055 www.ounasloma.fi Vuotso Lokka-Porttipahta alue 24m2 + parvi saunamökki mukav. 2-4hlöä. p 0400-632 548. Puolangan Auhonjärvellä hyvien riista- ja marjastusmaiden keskellä oleva mökki. Mahtuu isompikin porukka. Katso lisää netistä: www. asuntojamokki.fi Puh 040-557 3789 Lukuisia vuokramökkejä hyvillä paikoilla Inarissa ja Utsjoella www.ylalapinvuokramokit.com puh. 0400-949 972 iltaisin Muut RAHAA RAHAA !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 62 Metsästäjä 2 / 2007
• UUSIA METSÄSTYSELOKUVIA! Kaksi uutuutta Suomen ainoalta metsästyselokuvien tuottajalta! 1. Tavoitteena talviriekot, elokuva maaliskuisesta riekonpyynnistä uskomattoman upeissa tunturimaisemissa sekä seisojalla että ansoilla. Kesto 55 min. Hinta 26 euroa. 2. Eränkäyntiä karhusaloilla, ainutlaatuinen elokuva Ilomantsin karhunpyytäjistä. Kesto n. 1 tunti. Hinta 26 euroa. Lisäksi runsaasti aikaisemmin ilmestyneitä eräelokuvia esim. hirvenpyynnistä, pystykorva- ja kanakoiralinnustuksesta, jänisjahdista, latvalinnustuksesta ym. Tutustu sivuilla www.videosara.fi ja tekstitä tai soita tilauksesi puh. 0400-229739 tai sähköpostita os. arttu@videosara.fi Videosara, Arttu Kotisara, 44610 Kärnä (Viitasaari) www.spj.fi Liity sinäkin pystykorvaisten joukkoon! Tilaa luettavaa! UUTUUKSIA: Pyy pivossa ­opas Hirvenmetsästyksen käsikirja Suomalainen metsästys Säl-Hylje-Sel Hirvieläinten teurastus Jäljestäminen-DVD Metsäkauris-DVD Metsäkauris-VHS Eläinten jäljillä-vihko Metsästäjän opas Lumijälki ­opas Metsästäjän lintukirja Villiä elämää Jäniksen selässä Pelit: Riistavisa ­peli Suomen riistaeläimet ­pelikortit Ranta ja vesilintuja ­pelikortit Suomen kalat ­pelikortit Pihapiirin lintuja -pelikortit Pihapiirin kasveja ­pelikortit Pihapiirin pikkueläimiä ­pelikortit 10 e 35 e 38 e 39 e 29 e _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl 16 e _______kpl 25 e _______kpl 25 e _______kpl 1e 30 e 5e 10 e 5e 7e 32 e 5e 5e 5e 5e 5e 5e _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl Omistatko suomenpystykorvan, karjalankarhukoiran tai pohjanpystykorvan, vai oletko aikeissa hankkia tällaisen kansallisaarteen? Liittymällä SPJ:n jäseneksi ja maksamalla 22 euron vuosijäsenmaksun, saat 6 numeroa Pystykorva-lehteä ja monia muita jäsenetuja. Tervetuloa hyvään seuraan! Tilaukset postitetaan postiennakolla 3,35 postiennakkomaksu + postimaksu painon mukaan. Palautusosoite: Metsästäjäin keskusjärjestö, Varasto, Fantsintie 13-14, 01100 ITÄSALMI, Puh: 09 ­ 27 27 8150 _______________________________________________________________________________ Nimi Haluan liittyä SPJ:n jäseneksi Nimi/Namn Jakeluosoite/Utdelningsadress Postinumero/Postnr Toimipaikka/Postanstalt Postimerkki ______________________________________________________________________________ Lähiosoite ______________________________________________________________________________ Postinumero Postitoimipaikka ______________________________________________________________________________ Puhelinnumero Tutustu laajempaan tuotevalikoimaamme netti-sivuillamme Leikkaa tästä Leikkaa tästä Suomen Pystykorvajärjestö Finska Spetsklubben ry Soile Torvinen Lindalintie 6 B 10 02400 Kirkkonummi www.riista.fi Puhelinnumero/Telefon Syntymäaika/Fodelsedag Metsästäjä 1 / 2007 63
• Metsästäjänumero, laskutettavan nimi, osoite ja osoitetoimipaikka VALTAKIRJA Suoraveloitus Laskuttaja Yhteyshenkilö METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖ METSÄSTÄJÄREKISTERI 030 39 777 Palvelutunnus Laskun aihe 002017244* Riistanhoitomaksu Yksilöintitieto=Metsästäjänumero Valtuutan laskuttajan veloittamaan riistanhoitomaksun alla mainitulta tililtäni. Hyväksyn pankkini suoraveloitusehdot ja sitoudun noudattamaan niitä. Valtuuttajan pankki Tilinumero Valtuuttajan puhelinnumero päivisin ­ Paikka ja päivämäärä Valtuuttajan allekirjoitus ja nimen selvennys Valtakirja toimitetaan omaan pankkiin! Siirrä riistanhoitomaksusi suoraveloitukseen ­ saat tyylikkään muovitetun metsästyskortin! Vuoden aikana on riistanhoitomaksunsa suoraveloituksen piiriin siirtäneiden metsästäjien määrä noussut 83.500 metsästäjään. Kun siirrät riistanhoitomaksusi suoraveloituksena maksettavaksi, ei Sinun enää tarvitse huolehtia metsästyskorttisi vanhenemisesta. Pankkisi veloittaa riistanhoitomaksun tililtäsi automaattisesti ja maksettu tyylikäs muovitettu metsästyskortti postitetaan Sinulle kotiin Metsästäjä-lehden nelosnumeron lisäkannessa. Näin säästät sekä aikaa, vaivaa että tilillepanomaksun verran rahaa. Suoraveloituksen voit tehdä täyttämällä oheisen valtakirjan ja toimittamalla sen oman pankkisi konttoriin tai tekemällä suoraveloitussopimuksen nettipankissa. * Palvelutunnus ohjaa maksun keräilytilille. Nordean pankin asiakkaat käyttävät riistanhoitomaksun keräilytiliä, Nordea 166030-107212. FI N rtti Metsästysko rt Jaktko d Hunting Car Jagdschein .7.2008 1.8.2007 - 31 SUORAVELOITUSVALTUUTUKSEN YLEISET EHDOT 1) Maksaja valtuuttaa laskuttajan veloittamaan laskuttajan hänelle osoittamat laskut eräpäivinä suoraan valtuutuksessa mainitulta maksajan pankkitililtä. 2) Pankki ilmoittaa laskuttajalle suoraveloituksen suorittamiseksi tarpeelliset maksajan pankkiyhteystiedot sekä muut valtuutuksessa mainitut tiedot. Tiedot välitetään laskuttajalle laskuttajan pankin kautta. Suoraveloitusmenettely tulee käyttöön laskuttajan ilmoitettua siitä maksajalle. 3) Suoraveloituksesta ilmoitetaan vuosittain etukäteen Metsästäjä-lehden numerossa 3. 4) Mikäli maksajalla on huomautettavaa ennakkoilmoituksen suhteen, hänen tulee ottaa yhteyttä laskuttajaan. Laskuttaja vastaa siitä, että ennakkoilmoitus on yhtäpitävä pankkiin toimitetun suoraveloituksen kanssa. Maksaja voi kieltää pankkia veloittamasta yksittäistä maksusuoritusta tai muuttaa yksittäisen suoraveloitustapahtuman euromäärää pankin aukioloaikana ennen eräpäivää. 5) Pankki ei toimita tositetta veloituksesta. Veloitus käy ilmi tiliotteelta tai muulta tapahtumaerittelyltä. Metsästäjäin Keskusjärjestö toimittaa maksajalle veloituksen jälkeen metsästyskortin. 6) Maksaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että tilillä on viimeistään veloituspäivää edeltävänä pankkipäivänä maksuihin tarvittavat varat. Pankki sitoutuu suorittamaan maksut laskuttavan yrityksen määrittelemänä eräpäivänä vain, jos tilillä on tarvittavat varat. Jos maksajan tilillä ei ole eräpäivänä laskun maksamiseen tarvittavia varoja, pankilla on oikeus veloittaa maksu kolmen pankkipäivän kuluessa eräpäivän jälkeen edellyttäen, että tilillä on tuolloin maksuun tarvittavat varat. Jos maksajan tilillä ei ole eräpäivänä maksun suorittamiseen tarvittavia varoja, pankilla on oikeus ilmoittaa laskuttajalle, ettei veloitusta ole voitu suorittaa katteenpuuttumisen vuoksi. 7) Pankilla on oikeus muuttaa palveluhinnastoa. Pankki ilmoittaa palveluhinnaston muutoksen toimipaikassaan. 8) Maksajalla on oikeus irtisanoa tämä valtuutus viiden pankkipäivän kuluttua päättymään ilmoittamalla siitä kirjallisesti pankille. Pankilla on oikeus irtisanoa tämä valtuutus kuukauden kuluttua päättymään ilmoittamalla siitä kirjallisesti maksajalle. 9) Pankki ei vastaa vahingosta, joka aiheutuu ylivoimaisesta esteestä tai vastaavasta syystä aiheutuvasta pankin toiminnan kohtuuttomasta vaikeutumisesta. Tällainen vastuusta vapauttava este voi olla esimerkiksi: · viranomaisen toimenpide, · sota tai sen uhka, kapina tai mellakka · pankista riippumaton häiriö postinkulussa, automaattisessa tietojenkäsittelyssä, tiedonsiirrossa, muussa sähköviestinnässä tai sähkön saannissa, · tulipalon tai muun turman aiheuttama keskeytys tai viivästys sopijapuolen toiminnassa tai · työtaistelutoimi kuten lakko, sulku, boikotti tai saarto, vaikkei se pankkia koskisikaan. Jos pankilla on ylivoimainen este, joka estää suoraveloituksen toimittamisen, maksaja ei myöskään ole vastuussa laskuttajalle tästä aiheutuvista vahingoista.