• 2 / 2008
• Pääkirjoitus Simo Syrilä puheenjohtaja MUUTOKSIA Pitkään jatkunut maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston osastopäällikön viran täyttöprosessi tuli vihdoin päätökseen alkuvuodesta. Metsästäjäin Keskusjärjestön puolesta esitän onnittelut valinnan johdosta ja toivotan Pentti Lähteenojan lämpimästi tervetulleeksi ohjaamaan ja ratkomaan riistaasioita. Tehtävä on varmasti erittäin mielenkiintoinen ja haasteellinen. Vuoden vaihtuessa toiminnanjohtajamme runsaat neljä vuotta toiminut Raimo Vajavaara palasi virkavapautensa päätyttyä takaisin ministeriöön hoitamaan entistä maanmittausneuvoksen virkaansa. Kutsuessaan Vajavaaran toiminnanjohtajaksi syyskuun alusta 2003 MKJ:n hallitus määritteli hänelle tehtäviä, joista kaksi tärkeintä olivat vanhentuneen ja jämähtäneen hallintokäytännön uudistaminen sekä järjestön talouden kuntoon saattaminen. Nuo tehtävät on nyt suoritettu. Niiden lisäksi on tehty monia muita uudistuksia ja korjauksia. Hallituksessa kuulimmekin usein kysymykset, onko jokin tehtävä päätös hyvän hallintokäytännön mukainen tai ollaanko se tekemässä kustannustietoisesti. Ymmärtääkseni annetut tehtävät on mallikkaasti suoritettu loppuun. Metsästäjäin Keskusjärjestöllä on pitkästä aikaa ollut johtaja, ei pelkästään toiminnan johtaja. Haluan esittää lämpimät kiitokset Raimolle erinomaisesta työstä järjestön hyväksi. Tästä on hyvä jatkaa. Poikkeuksellisen lämmin, lounaisessa Suomessa lähes lumeton talvi aiheutti sen, että valkohäntäpeuran kaatoluvista turhan suuri osa jäi käyttämättä. Liian suuri peurakanta tullee paikoin aiheuttamaan vahinkojen lisääntymistä varsinkin liikenteessä. Jos talvet metsästysaikaan edelleen ovat nyt koetun kaltaisia, on harkittava keinoja, jotka johtaisivat parempaan tulokseen. Muutoksia metsästysaikoihin myös niiden aikaistamiseksi on syytä vakavasti harkita. Samoin olisi harkittava esimerkiksi ajavan koiran säkäkorkeuden nostamista. Muutoksia on metsästäjäpiireissä aikaisemminkin ehdotettu, mutta ehdotukset eivät ole aina johtaneet toivottuihin tuloksiin. Viimevuotinen hirvijahtikauden pidennys loppupäästä helpotti tilannetta Etelä-Suomessa, mutta se ei auttanut tilannetta maan pohjoisosassa, jossa kaamos on joulukuun jälkipuoliskolla pahimmillaan. Nyt ennen seuraavaa jahtikautta onkin taas uuden harkinnan paikka. G 2 Metsästäjä 2 / 2008
• Tässä numerossa N:o 2 20.03.2008 57. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 16.05.2008. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Klaus Ekman, Juha Immonen, Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT2008/ MET08_02 Kansikuva: Ilkka Niskanen sivu 6 Riistapäivät 2008: Kosteikkojen uusi tuleminen sivu 26 Ahma olisi tunnettava paremmin sivut 10-20 Kainuun metsäpeurakannan kehityksessä monenlaisia vaiheita Metsäpeurakannan maastolaskenta Suomenselällä sivu 32 Aikakauslehtien liiton jäsen Itä-Suomen ilvestihentymät -haaste riistanhoidolle Hoitosuunnitelmalla suuntaviivat metsäpeurakannan hoidolle 49 Eräaatoksia valtionmailta: Metsästyskuulumisia vuodelta 2007 ­ saalispalautteita kaivataan 50 Niksinurkka: Aseet, patruunat tai koirat ­ lentokoneessa 52 Joka viides metsästää loukuilla tai raudoilla 55 Peura- ja kaurissaalis 56 Hirvikanta vähentynyt 58 Kansainvälinen C.I.C. trofeenäyttely Riihimäellä 60 Suomen kirjastot ja metsästäjät yhteistyöhön 62 Rakkaudesta ruokaan: Aila Hietala 64 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 67 Nuorisopalsta 68 Osoitteet 69 Kaupantekoa HUOM! MKJ tiedottaa -sivut ovat vuoden alusta alkaen muuttaneet perinteiseltä paikaltaan sivulta 4 lehden loppuun ja ovat tässä lehdessä sivulla 64. ISSN 0047-6986 4 Riistapäivät 2008: Kosteikkojen uusi tuleminen 10 Kainuun metsäpeurakannan kehityksessä monenlaisia vaiheita: Peurakannan elvyttämiseen tarvitaan nyt petokantojen säätelyä 16 Metsäpeurakannan maastolaskenta Suomenselällä 20 Metsäpeuralle hoitosuunnitelma 22 20 vuotta riistakolmioiden talvilaskentoja 26 Ahma olisi tunnettava paremmin 29 Tutkijan tuntoja: Riistatalouden murroksen aika 32 Itä-Suomen ilvestihentymät - haaste riistanhoidolle 36 Ekin kanssa erällä: Teerien kevätkarkelot 40 Pentti Lähteenoja ylijohtajaksi 42 CZ ­ Tsekkien ylpeys! 46 Brittinaturaa 48 Vesilintuseurannan tuloksia Metsästäjä 2 / 2008 3
• 4.8.2004 Tehokasta riistanhoitoa. Ruokokasvustojen niittämisen myötä Espoon Laajalahden lintumäärät lisääntyivät tuplasti keväällä ja viisinkertaistuivat syksyllä. 29.7.2005 Tero Taponen 15.8.2007 Metsästäjäin Keskusjärjestö Metsästäjiä kosteikkojen hyvinvointi on kiinnostanut vesilintujen elinympäristöjen ja metsästyksen takia jo vuosikymmenet. Kiinnostus kosteikkoihin on lisääntynyt merkittävästi viime aikoina monilla muillakin tahoilla. Seuraavassa katsaus, mitä tapahtuu kosteikko- ja vesilinturintamalla. K 18.8.2006 osteikot kuuluvat maapallon rikkaimpiin ekosysteemeihin ja ne tarjoavat vaihtelevia elinympäristöjä, lisääntymispaikkoja ja ravintoa lukuisille kasveille ja eläimille, totesi Suomen ympäristökeskuksen kosteikkoasiantuntija Markku Mikkola-Roos esitelmässään. Vedessä elävät selkärangattomat ovat korvaamaton ravintolähde vesilinnuille, ja siksi rehevien lintuvesien pesimätiheydet ovat kymmenkertaisia verrattuna karuihin vesiin. Oulussa tammikuun lopulla pidetyillä riistapäivillä aiheena ollut kosteikkojen uusi tuleminen antoi laaja-alaista tietoa vesilintu- ja kosteikkoasioista. Järjestelyistä vastasi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Metsästäjäin Keskusjärjestön ohella tällä kertaa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK). 4 Metsästäjä 2 / 2008 Erikoissuunnittelija Marko Svensberg,
• Maataloustuet kannattaisi hyödyntää tehokkaasti vesilintukantojen tuoton lisäämiseksi. Riistapäivät 2008 Kosteikkojen uusi tuleminen Kosteikkostrategialla eteenpäin Ylitarkastaja Madeleine Nyman maa- ja metsätalousministeriöstä kertoi parhaillaan valmisteltavasta riistatalouden kosteikkostrategiasta, josta on tarkoitus tulla yhdistetty kosteikkoelinympäristöjen ja metsästettävien vesilintujen hoitosuunnitelma. Perinteisesti metsästäjät ovat olleet lähes ainoita kosteikkoasioista ja vesilintujen hyvinvoinnista kiinnostuneita tahoja, mutta viime aikoina monien muidenkin kiinnostus on herännyt, varsinkin vesiensuojelun takia. Ministeriön riistaosaston käynnistämän strategian laadinta onkin osunut varsin hyvään ajankohtaan. Nymanin mukaan kestävän käytön periaatteella toimivan metsästyksemme edellytyksien turvaaminen on haaste sekä hallinnonalalle että jokaiselle metsästäjälle. Kosteikot muuttuvat ajan saatossa Kuopion luonnonhistoriallisen museon intendentti Jukka Kauppisen mukaan vesistöjen vähittäinen rehevöityminen alkoi 1500-luvulla kaskeamisen myötä. Niitty- ja karjatalouteen siirtymisen jälkeen järvien rantaniittyjä ja luhtia alettiin hyödyntää vedenpintaa laskemalla 1860-70-lukujen tienoilla. Uuden elinympäristötyypin, matalien kosteikkorantojen, ja järvikuivioiden synty edisti kosteikkolajien leviämistä. Rehevöityminen lisääntyi huomattavasti peltoviljelyn tehostuessa 1900-luvun puolivälissä keinolannoitteiden käytön, maan teollistumisen ja kaupungistumisen seurauksena. Ihmisen toiminta on hyödyttänyt eri lajeja eri Metsästäjä 2 / 2008 5
• tavoin, puntaroi Kauppinen. Vesilinnuston menestyjiin ovat viimeisen sadan vuoden aikana kuuluneet mm. silkkiuikku, nokikana, punasotka ja tukkasotka. Myös haapana, jouhisorsa ja lapasorsa hyötyivät järvien laskun tuoman matalan veden ja rantaniittyjen niittämisen aiheuttamasta avoimuudesta ja kasvillisuuden tarjoamista resursseista. Tosin viimeaikainen kehitys esimerkiksi punasotkan ja tukkasotkan osalta on ollut huononemaan päin. Epävakaasti käyttäytyvien lajien osalta syyt ovat Kauppisen mukaan luultavasti löydettävissä talvehtimisalueiden olosuhteista, kevään lämpötiloista, poikueaikaisista olosuhteista, petojen saalistuksesta ja pienten lokkilintujen vähäisyydestä johtuvan puolustusjärjestelmän puutteesta. Piisamikantojen romahduksen myötä sorsille hyödyllinen kasvillisuuden kurissapitäjä ja aukottaja on myös poistunut kuvasta. Kosteikkojen umpeutuessa ja pensoittuessa luonnollisen kehityksen seurauksena monet vesilintulajit kärsivät. Kosteikot mahdollisuus maanomistajalle Riistapäivien avauksessa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Olavi Peltola korosti hyvään maatalouskäytäntöön kuuluvan, että pellon reuna-alueita jätetään ravinteiden kulkeutumisen estämiseksi pois viljelystä. Peltolan mukaan kosteikot ovat keskeinen elementti suomalaisessa luonnossa ja ne voivat olla maanomistajalle mahdollisuus parantaa mm. vesilintujen elinympäristöjä. Lähes kaikilta tiloilta löytyy alueita, jotka sopivat esimerkiksi kosteikon tekoon. MTK:n ympäristö- ja maapolitiikan johtajan Markku Tornbergin mielestä on selvää, että maataloudessa pitää vähentää ravinnepäästöjä vesistöihin. Vaikka lannoitemääriä on jo vähennetty valtavasti, niin silti se ei ole näkynyt ravinnepäästöissä riittävästi. Tornbergin mukaan tarvitaan helppoja ja yksinkertaisia jokamieskonsteja. Näitä voisivat olla erilaiset pohjapadot, esimerkiksi ojiin laitettavat reikäiset peltilevyt, joilla virtausta voidaan vähentää ja kerätä kiintoainesta runsaiden valumavesien aikaan. Kosteikkojen tulisi puhdistaa vettä ja olla riistan kannalta toimivia. Tilojen yhteiset kosteikot ovat mahdollisuus, sillä monesti ojassa menee myös tiluksien raja. Myös RKTL:n erikoistutkija Juha Tiaisen mielestä maatalousympäristöissä on merkittäviä mahdollisuuksia lisätä vesilinnuille sopivaa elinympäristöä. Maataloustuet kannattaisi hyödyntää tehokkaasti vesilintukantojen tuoton lisäämiseksi. Perattujen purojen luonnonmukainen kunnossapito ja jyrkkäpiirteisten ojauomien muotoileminen olisi vesilintujen hoidon kannalta järkevää. Tiaisen mukaan varsinaisia kosteikkoja perustettaessa tärkeää on niiden koko ja laatu. Pienet ja jyrkkärantaiset altaat eivät juurikaan tarjoa uutta pesimäympäristöä eivätkä ruokailumahdollisuuksia, kun taas isoilla, loivarantaisilla ja matalilla, pesimäsaaria sisältävillä kosteikoilla vesilinnusto voi olla runsas ja monilajinen. Kosteikkotuet kannattaa hyödyntää Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen ja vesiensuojelutavoitteet ovat keskeisiä tavoitteita EU:n maataloustukijärjestelmässä, ja ne on otettu huomioon eri tavoin suomalaisia tukijärjestelmiä sorvattaessa, kertoi ProAgria Oulun maiseman- ja luonnonhoidon neuvoja Taimi Mahosenaho. Tänä keväänä tulee uusi tukimuo6 Metsästäjä 2 / 2008 Raimo Lietsala Pienpetopyynti on erittäin tärkeää luonnonhoitoa. Kosteikkolintujen pesintämenestys parani merkittävästi supikoiran tehopoiston ansiosta pääkaupunkiseudun lintukosteikoilla.
• Kosteikot vaativat myös aktiivista hoitoa ja kunnostusta, jotta niiden linnustollinen merkitys säilyisi. lisäksi kosteikon hoitoon voi saada vuosittaista tukea enintään 450 euroa/hehtaari. Uusi tukimuoto antaakin Mahosenahon mielestä hyvät mahdollisuudet varsinkin sellaisissa kohteissa, joissa konetöiden osuus ei nouse suureksi, pinta-alaa on riittävästi ja naapuriviljelijät ovat suopeita hanketta kohtaan. Mahdollisuudet metsästysseuratasolla tapahtuvaan ympäristönhoitoon ovat myös parantuneet, sillä yhdistykset voivat nyt hakea Leader-toimintatavan kautta tukea kosteikkojen ja perinnebiotooppien perustamiseen ja hoitoon. Mahosenahon mukaan kosteikkoasian tärkeyden merkitys ymmärretään riistanhoitoväen keskuudessa. Hänellä itsellään on hyviä kokemuksia metsästäjien kanssa tehdystä yhteistyöstä. Vastakkainasettelua ei ole, sillä suurin osa metsästäjistä on samalla myös viljelijöitä. Metsästysseurojen tasolla kannattaisi miettiä myös mahdollisuuksia ympäristötöiden urakointiin yhdistyksen kautta, sillä moni viljelijä haluaisi teetättää ympäristönhoitotöitä ulkopuolisilla. Kosteikot ovat ajankohtaisia myös metsätalouden puolella, sillä metsätaloustoiminnassa on viime vuosina kiinnitetty paljon huomiota vesistövaikutuksiin. Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen metsäsuunnittelija Kyllikki Maarannon mukaan metsätalouden vesistökuormitusta eniten aiheuttavilla toimilla, kuten ojituksella, maanmuokkauksella ja lannoituksella saattaa olla suurtakin paikallista vaikutusta alueen pienvesiin varsinkin metsätalousvaltaisilla alueilla. Maarannon mukaan metsäojituksen suunnittelussa viime vuosina korostuneet vesiensuojelutavoitteet voitaisiin yhdistää myös virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden edistämistavoitteisiin, joista riistanhoidon edistäminen ei ole merkitykseltään vähäinen. Hoitoa ja kunnostusta tarvitaan Kosteikot vaativat myös aktiivista hoitoa ja kunnostusta, jotta niiden linnustollinen merkitys säilyisi. Ympäristöhallinnon tekemien selvitysten mukaan Natura-ehdotukseen kuuluvista lintuvesistä 163 vaatii kunnostusta ja hoitoa, totesi Markku Mikkola-Roos esitelmässään. Rahapulan vuoksi lähes puolella kohteista ei ole tehty kunnostussuunnitelmaa, vaikka tarve olisikin erittäin kiireellinen. Lintujen ja metsästäjienkin kannalta asia on hyvin valitettava. Viimeaikaisista "Naturakahnauksista" huolimatta onkin syytä miettiä, olisiko tässä yhteistyömahdollisuuksia talkoolaisuudestaan tunnettujen metsästysseurojen kanssa? Kummankin tahon intresseissä on varmasti pitää lintuvesikohteet mahdollisimman tuottavina vesilintuympäristöinä. Yhdellä maamme arvokkaimmalla lintuvedellä, Liminganlahdella on kuitenkin panostettu elinympäristöjen hoitoon huomattavasti. Laiduntamalla hoidetaan jo 1 100 hehtaarin alaa ja niittämällä 150 hehtaaria alueita, totesi suunnittelija Jorma Pessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta. 12 000 hehtaarin laajuisella Liminganlahdella on parhaimmillaan 1990-luvulla pesinyt 1 670 vesilintuparia. Liminganlahden alueista osa on rauhoitettu metsästykseltä. Pessan mukaan eri intressejä yhteen sovittamalla on saatu neuvoteltua alueelle niin metsästäjiä kuin luonnonsuojeluviranomaisia tyydyttävä ratkaisu. Runsaan 2 600 hehtaarin metsästysrauhoitusalueilla on pyritty turvaamaan lintujen häiriötön oleskelu ja ne ovat palauttamassa alueelle vesilintujen luontaisen muuttorytmin, totesi Pessa esityksessään. Hänen mukaansa levähtäjämäärät ovat kasvaneet rauhoitusalueiden seurauksena etenkin syyskuussa ja useana vuonna myös lokakuun laskennoissa. Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin ollut huomattavaa. Myös Metsähallituksen käynnissä olevassa riistalintujen elinympäristöjen aktiiviseen hoitoon panostavassa projektissa kunnostetaan, ennallistetaan ja luodaan mm. uusia vesilintukosteikkoja entisille turvesoille, luonnonravintolammikoille, majavatuhoalueilla ja notkomaisille suoalueille, kertoi erikoissuunnittelija Ahti Putaala. Hankkeen tarkoituksena on kehittää hoitomenetelmiä ja monipuolistaa talousmetsien hoidon keinovalikoimaa. to, ei-tuotannollinen investointituki monivaikutteisen kosteikon perustamiseen. Sen keskeinen tavoite on vähentää ravinteita ja samalla tuottaa ympäristövaikutuksiltaan mahdollisimman monivaikutteinen kosteikko, jossa voitaisiin yhdistää linnustollisia, maisemallisia ja kalataloudellisia tavoitteita mahdollisimman hyvin. Jotta tulevat kosteikot olisivat tarkoituksenmukaisia, tulisi niiden Mahosenahon mukaan olla muodoltaan vaihtelevia, sisältää kasvillisuutta ja niissä tulisi olla myös syvempi alue kiintoaineksen laskeuttamista varten. Suunniteltu tuki monivaikutteisen kosteikon perustamiskustannuksiin on ollut vielä valmisteluehdotuksessa maximissaan 4000 euroa per hehtaari ja sen Pienpetopyynti tärkeää luonnonhoitoa Pienpetopyynti kosteikoilla on tärkeää luonnonhoitoa, totesi Helsingin Yliopiston vesilintuasiantuntija Veli-Matti Väänänen. Pääkaupunkiseudun lintukosteikkojen vieraspetopoistohankkeesta saadut tulokset ovat osoittaneet supikoirien tehopoiston myönteiset vaikutukset kosteikkolintujen pesinnän onnistumiseen. Väänäsen mukaan aikaisempi LounaisSuomessa tehty minkinpoistokoe osoitti minkin haitallisen vaikutuksen saariston linnustoon. Väänänen oli yllättynyt, miten paljon petoja yhdelle kosteikolle mahtuu. Helsingin Vanhankaupunginlahden 350 hehtaarin alueelta pyydettiin kolmena ensimmäisenä pyyntivuotena 130 supikoiraa. Hyvä, erityisesti kasvillisuuden Kiistelty laulujoutsen I RKTL:n tutkimusprofessori Hannu Pöysän esitelmässä ajan saatossa muuttuvista vesilintuyhteisöistä esille tuli paljon keskustelua herättänyt laulujoutsenen paluu ja levittäytyminen. Lajin runsastuminen on ollut niin nopeaa ja voimakasta, että epäilykset sen haitallisesta vaikutuksesta muuhun vesilinnustoon ovat olleet voimakkaasti esillä viime aikoina käydyssä metsästys- ja luonnonsuojelukeskustelussa. Pitkien aikasarjojen avulla esitetyssä tutkimuksessa ei saatu näyttöä siitä, että laulujoutsenen asettuminen pesimään tietylle järvelle vaikuttaisi haitallisesti sorsien pesimäkantoihin. Metsähanhia tutkituilla alueilla ei pesinyt. Metsästäjä 2 / 2008 7
• peittämä, lintukosteikko tarjoaa pedolle monipuolisen saalistusvalikoivan, johon kannattaa hakeutua pidempääkin evästelemään. Väänäsen mukaan petopoiston vaikutus näkyy varsinkin pesäviipyisten lajien parempana menestymisenä. Ruotsalaisen vesilintututkijan Kjell Sjöbergin esityksessä metsästäjän kannalta yksi mieleenpainuvin tulos oli se, että kesäaikainen tukiruokinta ravintoköyhillä vesialueilla lisäsi sinisorsan poikastuottoa. Sjöbergin mukaan suomalaisten vesilintututkijoiden Petri Nummen ja Hannu Pöysän kanssa tehty lähes 20 vuotinen yhteistyö on ollut hyvin luontevaa ja tutkimustuloksia on kertynyt monenlaista ­ mm. yleisekologiasta, pesimämenestyksestä erilaatuisissa ympäristöissä, lajien välisistä suhteista, ravintorajoitteista ja elinympäristön valinnasta. G Metsästäjäin Keskusjärjestö Tiivistetyt ohjeet kosteikon rakentajalle I Eri vesilintulajeilla on kosteikkojen suhteen erilaisia elinympäristövaatimuksia, jotka voidaan ryhmittää ravintovarojen käyttämiseen, pesimäedellytysten toteutumiseen sekä riittävän avoimen tilan ja toisaalta suojan mosaiikkimaiseen vaihteluun. Ruotsalaisten 50-50-50 muistisääntö kosteikon rakentajalle on erittäin hyvä - 50 % avovettä, 50 % pinta-alasta mosaiikkimaista kasvillisuutta ja mahdollisimman suuri osa alle 50 cm syvyistä aluetta. Täysin vesikasvillisuuden umpeen sulkemia, korkeiden puiden tai läpitunkemattoman pensaikon sekä korkeiden maavallien ympäröimiä pikkukosteikoita vesilinnut pyrkivät välttämään. Kosteikon monimuotoisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota lisäämällä rantaviivan pituutta niemekkeiden, saarten ja rannan muotoilulla. Loivarantaisuus vähentää eroosiota ja saa aikaan vesialueen pinta-alassa huomattavia muutoksia eri vedenkorkeuksilla. Kosteikon linnustollinen merkitys vähenee luonnollisen kehityksen myötä tulevan umpeenkasvun myötä. Umpeenkasvua voidaan kuitenkin hidastaa ja ehkäistä hukuttamalla tai kuivattamalla ja kuorimalla liiaksi levinneitä vesikasveja vedenpinnan laskun ja noston avulla sekä pensaikon ja kasviston raivauksella ja lietteen poistolla. Tulevien hoitotoimenpiteiden vuoksi vedenpinnan säätelymahdollisuus sekä patorakennelmien ja niemekkeiden rakentaminen kaivinkoneella ajettavaksi on tärkeää kosteikkoja perustettaessa. Patoaminen on yleensä kustannustehokkain ja vesilintujen kannalta paras ratkaisu kosteikon perustamisesta. Kaivetuilla kosteikoilla kustannukset kohoavat ja pintamaa joudutaan monesti kuorimaan veden alle jäävältä alalta. Pintamaan kuorimisessa tuhoutuu kasvillisuus, mikä vaikuttaa suuresti kellus- ja uposlehtikasvillisuuden kehittymiseen ja samalla myös vesilintujen tärkeiden ravintoresurssien eli selkärangattomien määrään (mm. vesisiirat, kotilot, surviaissääsket). Selkärangattomat käyttävät yleensä ravintonaan juuri veden alle jäänyttä kasvillisuutta. Kokeilussa on havaittu, että kosteikon hoidossa kannattaa kiinnittää huomiota myös eri vesikasvien rooliin sorsien ravinnonkäytön kannalta. Eniten eläinravintoa sorsille tarjoavat saraluhdat, järvikortteikot ja uposlehtiset kasvit. Marko Svensberg ja Pentti Vikberg, Piirros: Veli-Matti Väänänen Hyvässä lintukosteikossa on riittävästi avoimuutta, pesimäsuojaa, ravintoa ja mosaiikkimaista kasvillisuutta. Tänä keväänä hakuun tulevaa maatalouden eituotannollista investointitukea kannattaa hyödyntää kosteikkojen rakentamisessa, sillä vesiensuojelutavoitteet ovat yhdistettävissä riistanhoidollisiin tavoitteisiin. Tässä mallikosteikossa ojien kuljettama vesi ohjataan kosteikon syvään osaan. Rantaviivan ja kannasten muotoilulla sekä loivuudella veden virtaus hidastuu ja kiintoaines laskeutuu pohjalle. Vesisyvyyden vaihtelu luo monimuotoisen kasvualustan eri kasvilajeille, mikä hyödyttää lintujen ravinnonsaannin ohella myös kosteikon vesiensuojeluprosesseja. Patopenkereet kannattaa mitoittaa kaivinkoneella ajettaviksi. 8 Metsästäjä 2 / 2008
• OTSO 8 -15R · SIS-hyväksytty sertifikaatti t· 5 vuoden murtautumattomuustakuu · Erittäin järeää tekoa 0 · Mitat: 1500 x 500 x 370 · Lukko: Mayer-turvalukko, vahva kampalukitus · Väri: harmaa Asekaappi 8-15 aseelle OTSO 16R · SIS-hyväksytty sertifikaatti · 5 vuoden murtautumatt tomuustakuu · Erittäin järeää tekoa · Helposti muunneltava · Mitat: 1500 x 575 x 400 · Lukko: Mayer-turvalukko, vahva kampalukitus · Väri: harmaa Asekaappi 10-16 aseelle 439,+ toimituskulut OTSO ASEKAAPIN OSTAJALLE EXTRAETUNA: 589,+ toimituskulut (arvo 129) LEIJONA 23AM TURVAKAAPPI Tarjous voimassa 31.3. saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Katso muut hurjat kevätpaketit klubi-lehdestä netissä ja osallistu samalla matkakisaan. WWW.ERATUKKU.FI Tuotteitamme voi tilata myös puhelimitse (ma-pe 9-17) 020 747 7000 LIITY E-KLUBIIN, VOITA 2500 MATKALAHJAKORTTI
• Kainuun metsäpeurakann kehityksessä monenlaisia Jukka Keränen ja Kauko Kilpeläinen 10 Metsästäjä 2 / 2008
• nan ia vaiheita a Peurakannan elvyttämiseen tarvitaan nyt petokantojen säätelyä Kainuun metsäpeurakannan hoitoa vaikeuttivat monet ongelmat 1990-luvun puolivälissä. Peurakanta oli kasvanut edellisen kymmenen vuoden aikana hyvin hitaasti. Poronhoitoalueen etelärajalle rakennettu aita ei pitänyt. Peuroja meni kesäksi edelleen aidan pohjoispuolelle ja poroja oli taas talvisin aidan eteläpuolella. Lisäksi peurat aiheuttivat vahinkoja viljelijöille. Metsästäjä 2 / 2008 11 Hannu Huttu
• T ällaisessa tilanteessa Kainuun riistanhoitopiiri aloitti maa- ja metsätalousministeriön erityisrahoituksella metsäpeurakannan hoitoon liittyvät työt, jotka jatkuvat edelleen. Vaikka vuosien varrella on monia ongelmia saatu ratkaistua, uusia on tullut tilalle. Tällä hetkellä keskeisin ongelma on saada peurakanta elpymään tällä vuosituhannella tapahtuneen taantumisen jälkeen. Metsäpeura rauhoitettiin Suomessa vuonna 1913, jolloin tämä peurasuvun alalaji oli jo käytännössä hävinnyt maastamme. Sotien jälkeen Kuhmon itäosissa nähtiin ensimmäisiä yksittäisiä peuroja. Peuran katsottiin palanneen Suomen eläimistöön vasta 1950-60-lukujen vaihteessa, jolloin tehtiin ensimmäiset havainnot vasomisesta. Metsäpeurakanta alkoi hiljalleen kasvaa ja 1970-luvulla Kuhmon Lentua-järven talvehtimisalueella nähtiin jo satoja peuroja. Tuolloin Oulun yliopiston tutkijat alkoivat tutkia metsäpeuraa ja sen kannan kehitystä. Tutkimukset jatkuivat tiiviinä aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Tutkijoista Kalevi Heikura on ollut mukana peuraseurannassa sen jälkeenkin. Kainuun riistanhoitopiiri alkoi selvittää peurakannan tilaa vuodesta 1996 lähtien. Metsästäjäin Keskusjärjestön EU-hankkeessa 1998-2001 keskityttiin peuran rotupuhtauden turvaamiseen, mutta samalla selvitettiin peurojen esiintymistä ja kannan suuruutta. Viime vuosien aikana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on panostanut peuratutkimuksiin. Kainuun metsäpeurakannan kehityksestä on siis paljon tietoa, ehkä enemmän kuin mistään muusta riistalajista Suomessa. Vuonna 1981 peuroja arvioitiin olevan 540 yksilöä. Pari vuotta myöhemmin kanta pieneni vuoden aikana kolmanneksen johtuen siitä, että itärajan takana raja-aitaa kunnostettiin ja peurojen pääsy takaisin Suomen talvialueille estyi. Tämän jälkeen Kainuun peurakanta kasvoi hyvin kolmen vuoden ajan, mutta sen jälkeen kasvu hidastui huomattavasti. Laskentojen mukaan vuonna 1985 peuroja oli 600 ja kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1993, vain 800 yksilöä. Peuroja poronhoitoalueella Peurakannan kasvamisen ja Venäjälle rakennetun aidan seurauksena peuroja alkoi esiintyä 1980-luvun puolivälin jälkeen yhä enemmän poronhoito- Vuoden 2003 laskennassa löydettiin peuroja alueella kesäisin. Talveksi peurat 1500 yksilöä, kaksi vuotta myöhemmin enää tulivat edelleen Kuhmoon. Metsäpeuran ja poron risteytyminen nou- tuhat ja viime vuonna vain 960 yksilöä. si huolenaiheeksi. Poronhoitoalueen etelärajalle päätettiin raken- riistahallinnolle. RKTL on alkanut selvittää villa metsästettiin 44 metsäpeuraa vuosina taa aita estämään eläinten yhteen joutuminen. peurakannan taantumisen syitä. Myös muita 1996-2001. Seuraavien kahden pyyntikauden Työt aloitettiin 1993 ja kolme vuotta myöhem- tutkimuslaitoksia on ollut työssä mukana. Tut- saalis oli 43 ja 42 peuraa. Rotupuhtauden turmin Metsähallituksen toteuttama urakka oli val- kimuksiin liittyvät kenttätyöt on tehnyt Kainuun vaamiseksi on vuodesta 2002 lähtien tapettu mis. Yli 80 kilometrin pituinen aita halkoi Kai- riistanhoitopiiri. riistanhoitopiirin toimesta 100 peuraa ministenuun selkosia idästä länteen. riön erikoisluvilla, pääasiassa poronhoitoalueelAidan rakentamisen aloittamisen jälkeen Ihminenkin vähentää peuroja la. Vuodesta 2001 alkaen on siis luvilla poistetpeurakanta alkoi kasvaa nopeasti. Vuosittainen Metsäpeurakannan taantumiseen vaikuttavia tu 185 peuraa eli huomattavasti enemmän kuin kasvu oli yli 10 prosenttia. Vakaata kasvua jatkui syitä ovat teoriassa ihmisen aiheuttamat tekijät, edellisen vuosikymmenen lopulla. aina vuoteen 2001, jolloin lentolaskennassa löy- kuten pyynti ja liikenne sekä biologiset tekijät, Salametsästyksen osuutta on vaikea arvioida, dettiin ennätykselliset 1700 peuraa. Sen jälkeen kuten pedot, loiset, sairaudet ja nuorten yksi- mutta siinä ei liene tapahtunut kasvua 2000-lualkoi alamäki ja peurakanta tuli syöksykierteen löiden muutto muualle. Näitä kaikkia tekijöitä vulla. Kainuun peurakantaa metsästetään ilmeilailla alaspäin. Vuoden 2003 laskennassa löy- on syytä tutkia ja selvittää, vaikka se jälkikäteen sesti jonkin verran Venäjällä, jossa osa peuroista dettiin peuroja 1500 yksilöä, kaksi vuotta myö- on hyvin vaikeaa. Käytettävissä olevien tietojen käy kesäisin, mutta siellä tapahtuvasta metsäshemmin enää tuhat ja viime vuonna vain 960 pohjalta asiaa voidaan pohtia ja arvioida kunkin tyksestä ei ole tietoa. yksilöä. tekijän mahdollista osuutta. Liikenteessä peuroja kuolee yllättävän paljon. Peurakannan tulevaisuus on huolenaihe Riistanhoitopiirin myöntämillä pyyntilu- Kolareiden määrä riippuu paljon siitä, minkälai12 Metsästäjä 2 / 2008
• tappamia peuroja ei ole juuri löytynyt. Ahmojen kesäaikaisesta ravinnosta ei ole kuitenkaan tietoa. Ahmoja esiintyy suhteellisen paljon koko peura-alueella ja kanta on pikkuhiljaa kasvanut. Ilveskanta on taas kasvanut selvästi 2000-luvulla koko peura-alueella. Ilveksen jäljiltä on löytynyt talvisin peuran raatoja. On selvää, että ilveksen vaikutus peurakantaan on viime vuosina ollut selvästi suurempi kuin aikaisemmin. Peura-alueella myös karhujen määrä on kasvanut 2000-luvulla. Karhukannan verotus on ollut pientä suhteessa pentutuottoon. Karhujen houkuttelu ruokintapaikoille on myös saattanut olla osaltaan kasvattamassa karhujen määrää peura-alueella. Karhu tappaa lähinnä pieniä peuranvasoja kesäkuussa. Peurojen vasomisalueet ovat ehkä painottuneet 2000-luvulla enemmän kuin aikaisemmin niille alueille, joissa karhuja esiintyy paljon. Aivan ilmeistä on, että karhut ovat tappaneet peuran vasoja viime vuosina enemmän kuin 1990-luvulla. Entä sitten paljon puhuttu susi? Minkälainen vaikutus sudella on ollut peurakantaan? Koska Heikentävätkö loiset peuroja? peura-alueella peura on heti hirven jälkeen seuMetsäpeuroissa esiintyy erilaisia loisia, jotka raavana suden saalislistalla ja koska susia on 2000-luvulla ollut peurojen esiintymisalueella voivat heikentää niitä. EVIRA on tutkinut viiselvästi enemmän kuin 1990-luvulla, voidaan me vuosien aikana loisten esiintymistä Kainuun peuroissa. Keskeisin kiinnostuksen kohde oli varmuudella todeta ainakin se, että suden vaialuksi Setaria tundra-niminen loinen, joka elää Suurpetojen rooli kasvanut kutus peurakantaan on kasvanut. peuran vatsaontelossa aiheuttaen vatsakalvon Metsäpeura on kaikkien suurpetojemme saaRKTL:n petotutkija Ilpo Kojolan mukaan tulehduksen. Voimakas infektio saattaa viedä lislaji. Peuran vasoja voisi myös kotka tappaa, keskeisenä peurakannan taantumisen syynä eläimen huonoon yleiskuntoon ja voi vaikuttaa mutta Kainuussa on niin vähän kotkia, ettei näyttää olevan lisääntyneen susikannan aiheutmyös vasatuottoon. Setariaa esiintyi tutkituis- niillä ole mitään merkitystä peurakannan verot- tama kasvanut vasahävikki. Kanadassa esiintysa Kainuun peuroissa huomattavasti enemmän tajana. Ahma tappaa paljon poroja, mutta sen vän metsäkaribun taantumisen syynä pidetään myös susien lisääntynyttä vasasaalistusta. Tutkijat ovat arvelleet, että Näyttää siltä, että peurakannan voimakasta metsien hakkuut ovat taantumista ei selitä yksi ainoa tekijä, vaan kyseessä kasvattaneet hirvikanon monien tekijöiden yhteissumma. Petojen vaikutus taa ja niitä saalistavien susien määrää. Tällaija erityisesti suden lisääntyminen lienee kuitenkin sessa tilanteessa susien keskeisimpiä syitä peurakannan alamäkeen. saalistus kohdistuu liian voimakkaasti peuroihin, joiden vasatuotto on luontaisesti paljon heikompaa kuin hirvellä, aiheuttaen peurakannan taantumisen. Näyttää siltä, että peurakannan voimakasta taantumista ei selitä yksi ainoa tekijä, vaan kyseessä on monien tekijöiden yhteissumma. Ehkä ei ole mahdollista saada koskaan kovin tarkasti selville, mikä on kunkin tekijän osuus. Petojen vaikutus ja erityisesti suden lisääntyminen lienee kuitenkin keskeisimpiä syitä peurakannan alamäkeen. Kainuun peurojen väheneminen ei saisi enää jatkua. Peurakannan elvyttämiseen on vaikea löytää muuta keinoa kuin suunnitelmallinen petokantojen säätely. G silla alueilla peurat kulloinkin asustelevat ja liikkuvat. Niiden talvehtimisalueet olivat 1990-luvulla vähäliikenteisillä alueilla ja kolareita sattui vähän. Vuosituhannen vaihteessa niitä oli parisenkymmentä vuodessa. 2000-luvulla peurojen talvehtimisalueet ovat usein olleet aiempaa vilkkaammin liikennöidyillä alueilla ja kolarimäärä on kaksinkertaistunut verrattuna 1990-luvun lopun tilanteeseen. Osa Kainuun metsäpeuroista menee kesäksi itärajan taakse. Venäjän puolella on 5 ­ 15 kilometrin päässä rajasta aita, joka estää peurojen pääsyn rajavyöhykkeen itäpuolelle. Viime vuosien radiopannoitetuista peuroista kolmasosa on mennyt itärajan taakse kesäksi. Pantoja on kuitenkin sen verran vähän, ettei tulosten perusteella voida sanoa, kuinka paljon Venäjällä käy peuroja. Joka tapauksessa määrä on huomattava. Nämä radiopeurat ovat kyllä tulleet takaisin, mutta on mahdollista, että osa jää naapurin puolelle. Niitä voidaan siellä mahdollisesti metsästää tai nuoret yksilöt voivat siirtyä sikäläisiin laumoihin. kuin Suomenselän peuroissa. Voi olla mahdotonta tarkoin selvittää, kuinka paljon Setaria on vaikuttanut peurakantaan. Kun 1990-luvulta ei ole aineistoa, ei tiedetä sitäkään, onko Setaria yleistynyt Kainuun peuroissa. Viime vuosina on havaittu, että monien peurojen karvapeitteessä, erityisesti kaulan ja lavan seudulla, on laikkuja selvästi enemmän kuin aikaisemmin. Laikkukohdat aiheuttavat kutinaa jolloin eläin hankaa niitä koparoillaan ja sarvillaan aiheuttaen karvojen katkeamisen laikkujen kohdalta. Mikä tämän aiheuttaa, siitä ei ole vielä varmaa tietoa, mutta kyse lienee nahassa elävistä loisista. Osa laikukkaista peuroista näyttää levottomilta ja huonokuntoisilta, mutta kuinka suuri vaikutus sillä on peurojen hyvinvointiin, sitä voi vain arvailla. Loisten tappamia peuroja ei ole kuitenkaan havaittu. Kainuun peurat ovat ehkä 2000-luvulla olleet huonokuntoisempia kuin 1990-luvulla. Havaintojen perusteella se ei ole kuitenkaan vaikuttanut vasojen syntymiseen. Vasoja on syntynyt lähes poikkeuksetta kaikille seurannassa olleille radiovaatimille. Vasahävikki sen sijaan on ollut selvästi suurempaa kuin aikaisemmin. Peurakannan taantuminen johtunee paljolti juuri vasahävikistä, mutta aikuisten hävikinkin on täytynyt olla suurempaa kuin aikaisemmin. Metsästäjä 2 / 2008 13
• HYVÄÄ METSÄSTYSTÄ JAHTIJAKT Premium puku 279,+ toimituskulut Premium pakettiin kuuluu lisäksi: + + + MAALISKUUN EXTRAETUNA: Istuinsuoja Flanellipaita Nappihenkselit + + Teipattu Softshell -takki LIITY E-KLUBIIN, VOITA 2500 EURON MATKALAHJAKORTTI Väliasu Alusasu Kalvolakki ja turvaliivi Katso muut hurjat kevätpaketit klubi-lehdestä netissä ja osallistu samalla matkakisaan. WWW.ERATUKKU.FI Tuotteitamme voi tilata myös puhelimitse (ma-pe 9-17) 020 747 7000
• · OULU Alasintie 8 · TAMPERE Possijärvenkatu 4 · HAAPARANTA Ikano-talo · VANTAA Valimotie 27
• Mikko Rautiainen, hankekoordinaattori Jarkko Nurmi, riistapäällikkö, Pohjanmaan riistanhoitopiiri Metsäpeurakannan maastolaskenta Suomenselällä Metsäpeuran hoitosuunnitelman käytännön toimet jo käynnissä Suomenselän metsäpeurakannan kokoa ja rakennetta on seurattu muutaman vuoden välein tehtävillä helikopterilaskennoilla. Lumen puute vaikeutti sen toteuttamista viime vuonna, sillä metsäpeurat eivät erottuneet pälvisessä maastossa kivistä, kannoista ja juurakoista. On mahdollista, että helikopterilaskennat ovat lauhojen talvien myötä menneen talven sulia. Viime syksynä Pohjanmaan riistanhoitopiiri alkoi kehittää metsäpeurakannan rakenteen arvioimiseen soveltuvaa, jokavuotista laskentamenetelmää. Tämä artikkeli on ensimmäinen osa Suomenselän metsäpeurakannan hoitoon liittyvästä juttusarjasta. 16 Metsästäjä 2 / 2008 S uomenselän metsäpeurakannan kokonaismäärä on aiemmin pyritty selvittämään koko esiintymisalueen kattavilla helikopterilaskennoilla. Ilmasta havaitut laumat on kuvattu ja laskettu, ja laumojen hirvas-, vaadinja vasaosuudet on arvioitu kuvien perusteella. Maa- ja metsätalousministeriön viime vuonna julkaiseman metsäpeurakannan hoitosuunnitelman tavoitteisiin kuuluu vakioidun vuosittain toteutettavan kannan rakenteen seurantamenetelmän kehittäminen. Pohjanmaan riistanhoitopiirissä aloitettiin suunnitelman tueksi viime syksynä hanke, jossa metsästäjät kokosivat pel-
• liluokat maastossa. Heidän tehtävänään oli seurata metsäpeurojen käyttämiä peltolaitumia, ja kirjata laumojen kokoonpanot laskentalomakkeelle. Erityisesti vasat ja vaatimet olivat suurennuslasin alla. Vasamäärä sataa aikuista vaadinta kohti on tärkeä metsäpeurakannan tilasta kertova tieto. Esimerkiksi suurpetojen aiheuttama saalistus näkyy laskevana vasatuottona (katso tietolaatikko: Kainuun peurakato). Vuosittain toteutettuna seuranta paljastaa mahdollisen vasatuoton heikkenemisen, jolloin riistanhoitopiiri voi tarvittaessa reagoida tilanteeseen vähentämällä pyyntilupien määrää. Suurpetojen lisäksi myös väärin kohdistunut metsästys voi heikentää metsäpeurakannan tuottoa. Kannan rakenteen vuotuinen seuranta mahdollistaa kestävän käytön mukaisen metsästyksen, joka vaalii kannan lisääntymiskykyä ja luontaista rakennetta. Maastossa Laskennoista vastaavat metsästäjät suorittivat tehtäväänsä säännöllisin väliajoin viiden eri laskentaviikon aikana. Havaituista peuralaumoista he kirjasivat vasojen, vaatimien ja hirvaiden sekä johtavien, niin sanottujen valtahirvaiden lukumäärät. Peuratokkien kokoonpanot kirjattiin myös varsinaisten seurantaviikkojen ulkopuolella, mikäli niitä maastossa tavattiin. Peurojen esiintymisen ydinalueen laskenta-aikana muodostivat Veteli, Halsua ja Perho. Näiden riistanhoitoyhdistysten alueilta kirjattiin yli 90 % kaikista havainnoista. Muut hankkeeseen osallistuneet riistanhoitoyhdistykset olivat Alajärvi, Karstula-Kyyjärvi (Keski-Suomen riistanhoitopiiri), Lappajärvi-Vimpeli ja Lestijärvi. Kaikkiaan vaihtelevan kokoisista laumoista tehtiin loka-joulukuun välillä yhteensä yli kolmesataa havaintoa. Tämän lisäksi hankekoordinaattori Mikko Rautiainen kuvasi ja videoi 25 tokkaa. Alustavien tulosten perusteella korkea vasaosuus ei anna aihetta huoleen Suomenselän metsäpeurakannan tilasta. Kantaa on hoidettu hyvin. Harvinaisen pitkälle jatkunut syksyinen sää ja loilla havaitsemistaan peuralaumoista rakennetiedot. Hankkeeseen osallistui metsästäjiä Pohjanmaan ja Keski-Suomen riistanhoitopiirien alueelta. Tehtävä ei ollut helppo, sillä metsäpeuroilla on sarvia vaikka muille jakaa: hirvailla, vaatimilla ja jopa vasoilla on sarvet! Vasat ja vaatimet erityistarkkailussa Syksyllä 2007 aloitetun kehittämishankkeen tavoitteena oli selvittää maastolaskennan luotettavuus ja sen käytännön toteutusmahdollisuudet. Hanke alkoi kouluttamalla 21 peuratarkkailijaa tunnistamaan metsäpeuran eri ikä- ja sukupuo- Metsäpeuran maastolaskentahankkeen "valtahirvaat" maastossa. Vasemmalla Jouko Anttila Perhosta ja oikealla Erkki Mastokangas Halsualta. Metsästäjä 2 / 2008 17
• lumenpuute vaikuttivat todennäköisesti peuralaumojen liikehdintään. Niitä ei tavattu kaikkien seitsemän mukana olleen riistanhoitoyhdistyksen alueella. Esimerkiksi Keski-Suomen Kyyjärvelle peurat saapuivat suuremmissa määrin vasta tammikuun alkupuolella, kun edellisvuonna niitä oli siellä jo marraskuulla. Metsäpeuran päivärytmi Metsäpeuran luontainen käyttäytyminen, pieniin laumoihin eli tokkiin kerääntyminen kiima-ajan kynnyksellä sekä ruokailu nurmiviljelyksillä, mahdollistaa käytetyn rakennelaskennan. Peuran päivärytmi sisältää yleensä kaksi vierailua peltoaukeilla: aamun valjettua ja iltapäivällä pari tuntia ennen hämärää. Erkki Mastokangas Halsualta ja Jouko Anttila Perhosta ovat olleet apuna metsäpeuraan liittyvissä hankkeissa jo usean vuoden ajan. He toimivat tässä hankkeessa erityisroolissa, "päälaskijoina", jotka kävivät muista laskijoista poiketen ennalta sovituilla, hyviksi havaituilla peurapelloilla viikoittain. Siten heille kertyi melkoinen määrä havaintoja. - Laskentakierrokset kannattaa suunnitella peuran tarkan päivärytmin mukaan. Keskipäivällä peuroista näkee harvemmin edes vilausta, toteavat Erkki ja Jouko yhteen ääneen. Päivärytmi kuitenkin muuttuu talven lähestyessä. Joulukuulla peuroja saattaa tavata pelloilta koko valoisan ajan. Paras sää laskentaan on poutainen ja tyynehkö. Sateisena ja tuulisena päivänä peurat pysyttelevät metsässä. Pohjanmaan riistanhoitopiirin metsäpeurahanketta koordinoi Helsingin yliopistossa riistaeläintiedettä opiskeleva Mikko Rautiainen Pala purtavaksi - metsäpeurayksilön tunnistaminen Mikä sitten tekee peurojen laskemisesta vaikeaa, vaikka kyseessä on näinkin yhteistyöhaluinen laji? Pullonkaulaksi muodostuu usein peurayksilön tunnistaminen: kun sekä hirvailla, vaatimilla että vasoilla on sarvet, niin soppa on valmis. Sarvien muoto antaa usein osviittaa sukupuolesta, mutta tärkein tuntomerkki on yksilön olemus: vartalon rakenne ja mittasuhteet. Etenkin nuoren, 1,5­2,5-vuotiaan peuran sukupuolen erottaminen on usein vaikeaa, koska sen ulkomuotoon ei ole vielä kehittynyt sukupuolelle ominaisia tuntomerkkejä. Silloin ainoa tapa saada varmuus on tehdä tunnistus sukuSarvipäistä sakkia. Metsäpeurayksilöiden tunnistaminen laumasta on hankalaa, sillä sekä uroksilla, naarailla että vasoilla on sarvet. Tämä asettaa haasteen myös peuranmetsästäjille: valikoivan verotuksen toteuttaminen vaatii tunnistusharjoittelua. Suomenselkä opettaa peuraakin Hirvieläimiä pidetään yleensä arkoina ja varovaisina eläiminä. Esimerkiksi metsäkauris pakenee metsän suojiin pienimmästäkin rapsahduksesta. Suomenselällä metsäpeura puolestaan tunnetaan luottavaisena ja näkyvänä lajina. Kun lajin metsästys aloitettiin kymmenisen vuotta sitten, ei pyyntiä juuri arvostettu peurojen suorastaan tyhmänrohkean käytöksen vuoksi. Vuonna 2007 tilanne on jo toisenlainen, vaikka ihmispelko ei niihin vieläkään kovin syvälle ole juurtunut. - Eivät ne enää syksymmällä piitanneet, kun tutuksi käynyt auto karautti pellon laitaan, Erkki kertoo. Mutta kyllä ne viimeistään siinä vaiheessa pakoon lähtivät, kun tuuli puhalsi pahan hajuni niiden sieraimiin, hän jatkaa pilke silmäkulmassa. - Hyvin ne ovat oppineet, onko miehellä kivääri vai pelkkä kiikari mukana. Niitä ei enää tuosta vaan kaadeta, vahvistaa Jouko. Kun pellolla oleva peuralauma saa vihiä vaarasta, se kokoontuu usein tiiviimmäksi ryhmäksi, jonka yksilöt tarkkailevat tilannetta. Lauma poistuu tarvittaessa rivakasti metsän suojaan. Tällainen käytös on mahdollisesti sopeutuma saalistukseen. Lauman ei kannata syöksyä suin päin pakoon, sillä tällainen käytös veisi sinne tänne sinkoilevat peurayksilöt pedon suuhun. Oli syy mikä tahansa, rohkeahko käytös antaa hyvät eväät maas- Suomenselällä on vasoja sataa aikuista vaadinta kohti alustavien tolaskennan toteuttamiseen. tulosten mukaan liki 60, Kainuussa heikoimmillaan vain 22! 18 Metsästäjä 2 / 2008 puolielimistä tehokkaan kiikarin tai kaukoputken avulla. Tämä on kuitenkin vaikeaa syksyn synkeiden säiden ja pimeiden päivien takia. Vasat erottuvat joukosta helpommin pienemmän kokonsa ja vaalean yleisvärityksensä ansiosta. Myös niiden jalat ovat usein silmiinpistävän valkoiset. Kotisohvalta näitä peuroja ei opi ikinä tunnistamaan. Pohjatyö pitää tehdä maastossa, eikä sielläkään kukaan ole seppä syntyessään, kuvailevat Erkki ja Jouko kokemuksiaan. Metsäpeurajahdin alkuvaiheessa (Suomenselällä ensimmäiset luvat vuonna 1996) ja toisinaan vielä myöhemminkin on Erkkiä ja Joukoa pyydetty mukaan kyttäyskoppiin, kun kanssametsästäjä on kokenut tunnistamistaitonsa epävarmaksi. Hanke jatkuu vuonna 2008 - Pohjanmaan riistanhoitopiiri ohjaa metsäpeurakannan metsästystä pyyntiluvilla. Lupien yhteydessä annetaan tarkat luvansaajakohtaiset suositukset kaadettavista yksilöistä. Aiemmin liian korkeaa saaliin hirvasosuutta on saatu jatkuvasti pienenemään, toteaa riistapäällikkö Jarkko Nurmi Arvion mukaan Suomenselän metsäpeurakannan koko on tällä hetkellä noin 1400­1500 yksilöä. Vuonna 2007 metsäpeurojen lupamäärä jäädytettiin edellisvuoden tasolle, koska helikopterilaskenta ei antanut kattavaa kuvaa kannan
• koosta. Tammikuun lopussa päättyneen metsästyskauden metsäpeurasaalis Pohjanmaan riistanhoitopiirissä oli 120 yksilöä. Uusi laskentamenetelmä tarjoaa riistanhoitopiirille hyvän mahdollisuuden entistä tarkempaan aluekohtaiseen pyyntilupien kohdentamiseen, sillä vuosittaisen rakenneseurannan tulokset antavat kattavan ja ajantasaisen kuvan peurojen levinneisyydestä ja liikkeistä. Pohjanmaan riistanhoitopiirin hanke jatkuu myös vuonna 2008. Tavoitteena on kehittää metsäpeuran valikoivan metsästyksen työkalupakkia metsäpeurojen tunnistamisoppaan ja käytännönläheisten verotusmallien avulla. Maaja metsätalousministeriön riistaosasto on mahdollistanut metsäpeurahankkeen toteuttamisen rahallisella tuellaan. G Kainuun peurakato I Suomenselän peurakannan rakenteen seurannan kehittäminen tuli ajankohtaiseksi mm. Kainuun metsäpeurakannan heikentyneen tilanteen vuoksi. Itäisen peurapopulaatiomme lukumäärä oli huipussaan vuonna 2001, jolloin niitä löydettiin lentolaskennoissa n. 1700 kpl. Tämän jälkeen kannan kehityssuunta muuttui, eikä tilanteeseen auttanut edes metsästyksen lopettaminen vuonna 2002. Tilanne on kehittynyt yhä huonompaan suuntaan, ja vuoden 2007 lentolaskennoissa peuroja havaittiin alle tuhat yksilöä. Kainuussa metsäpeurakannan koostumusta on seurattu maastohavainnoinnin avulla vuodesta 1996 saakka. Rktl:n suurpetotutkija Ilpo Kojolan havaitsi seurantatietoja tutkiessaan metsäpeurojen vasahävikin ja voimistuvan susikannan välisen korrelaation (Suomen riista 53). Vasojen selviäminen lisääntymisikään on tärkeää, koska peurakannan kasvu on suhteellisen hidasta: metsäpeuravaatimet synnyttävät tyypillisesti vain yhden jälkeläisen kerrallaan. Ainoastaan sutta Kainuun tilanteesta ei kuitenkaan voida syyttää. Myös muut suurpedot ottavat osansa metsäpeuroista. Esimerkiksi jotkut ilvesyksilöt ovat kehittyneet melkoisiksi taitureiksi peuran pyynnissä. Loisten vaikutusta peurakantoihin ollaan vasta parhaillaan selvittämässä. Suomenselän peurojen laidunkierto I Metsäpeurojen talvilaidunkeskittymän sijainti on vaihdellut vuosien saatossa. Peurojen liikkeet ovat yllättäneet usein niin metsästäjät, riistaviranomaiset kuin riistantutkijat. Käytöksellä on oletetusti yhteys siihen, että peurat tavallaan kierrättävät jäkälälaitumiaan. Vielä 90-luvun loppupuolella peurojen pääjoukot talvehtivat Perhon Oksakosken ja Porasen sekä Vimpelin ja Alajärven maastoissa. Tilanne muuttui vuosituhannen vaihteen jälkeen, jolloin peuratokat suuntasivatkin Halsuan alueelle. Aivan viime vuosien kokemusten ja muun muassa viime syksyn maastoseurannan perusteella on mahdollista, että peurat viettävät talveansa yhä laajemmalla alueella, ja varsinaisen talvilaidunkeskittymän osoittaminen on yhä vaikeampaa. Myös kesäinen laidun- ja vasonta-alue levittäytyy edelleen, ulottuen yhä kauemmas Pohjanmaan rannikolle, Pohjois-Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen. Kuinka pyyntiluvat jaetaan ja sijoitetaan tasapuolisesti ottaen huomioon peurojen luontainen laidunkierto? Tämä on kysymys, johon artikkelissa esitellyllä hankkeella haetaan vastauksia. p.s. Jutun yllä olevassa kuvassa kiteytyy hyvin metsäpeurakannan rakenteen seurannan mallitilanne. Montako vasaa tunnistat kuvasta? Oikea vastaus on kolme. Eniten laumahavaintoja keränneet laskijat: Nimi, riistanhoitoyhdistys Erkki Mastokangas, Halsua Risto Pulkkinen, Veteli Yrjö Haukilahti & Toivo Hotakainen, Veteli Jouko Anttila, Perho Pauli Flink, Perho laumoja 73 60 59 34 21 Metsästäjä 2 / 2008 19
• Hoitosuunnitelmalla suuntaviivat metsäpeurakannan hoidolle M aa- ja metsätalousministeriö julkaisi viime vuonna metsäpeuran hoitosuunnitelman. Suunnitelmaan on kirjattu esille niitä toimia, joita ministeriö tulee toteuttamaan metsäpeurakannan hoidossa. Hoitosuunnitelman tarkoituksena on säilyttää metsäpeura eläinlajistossamme, arvostettuna ja elinvoimaisena riistaeläinlajina. Suomen lisäksi metsäpeuraa esiintyy nykyisin vain Venäjällä. Suomalaisten metsäpeurojen merkitys alalajin kannalta on kasvanut, sillä nykyisten tietojen perusteella metsäpeurojen määrä Venäjällä on vähentynyt viime vuosina. lan Ruunaan osakannasta ei ole tehty lainkaan havaintoja vuoden 2005 jälkeen. Taustaa ja tavoitteita Metsäpeuran hoitosuunnitelma jakautuu kahteen osaan. Sen ensimmäinen osa luo taustan maaja metsätalousministeriön harjoittamalle metsäpeurapolitiikalle. Siinä kuvataan metsäpeuran palauttamiseksi tehdyt hoitotoimet, metsäpeuran biologiaa ja kantojen kehitystä osakannoittain, metsäpeuran, suurpetojen ja ihmisen välistä suhdetta sekä toteutunutta kantojen hoitoa. Lisäksi ensimmäisessä osassa käsitellään muun muassa kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita ja yhteistyömuotoja sekä metsäpeuran aiheuttamia taloudellisia vahinkoja. Hoitosuunnitelman toisessa osassa esitellään metsäpeurakannan hoidon tavoitteet ja tulevat toimenpiteet. Tavoitteena on säilyttää metsäpeura osana Suomen eläinlajistoa sekä arvostettuna, että elinvoimaisena riistalajina. Kannanhoidon päätavoitteet ovat metsäpeuran elinvoimaisuuden ja rotupuhtauden säilyttäminen, elinvoimaisen metsäpeurakannan läsnäolosta koituvien haittojen minimointi maataloudelle ja liikenteelle sekä kansalaisten metsäpeuratietämyksen lisääminen. Hoitosuunnitelman toinen osa sisältää monenlaisia toimenpidelinjauksia muun muassa alueellisesta peurakantojen hoidosta, rotupuhtauden turvaamisesta, vahinkojen estämisestä, tutkimustarpeista, metsästyksestä, tiedotuksesta ja yhteistyöstä. Muihin hirvieläimiin verrattuna metsäpeurakannan hoito on haasteellisempaa lähinnä laumautumisen, kesä- ja talvilaidunnusalueiden välillä tapahtuvien vaelluksien, paikallisten maatalousvahinkojen ja liikennekolarien takia. Metsäpeurakantojen kehityksestä Aikoinaan metsäpeuran levinneisyys on ollut huomattavan laaja. Lajia on tavattu eri puolilla Eurooppaa ja vielä 1500-luvulla Puolassa. Suomessa metsäpeura oli 1600-1700-luvulla monin paikoin maamme tärkein suuri riistaeläin. Syynä Euroopan ja Suomen metsäpeurakannan vähenemiseen on pidetty liiallista metsästystä. Suomessa viimeiset metsäpeuralaumat nähtiin 1800-luvun lopulla Suomenselällä ja 1910-luvulla Kuhmossa. Nykyinen metsäpeurakantamme muodostuu eri alueiden osakannoista. Kainuun osakanta alkoi elpyä 1940-50-luvuilla Kuhmossa. 1970-luvun aikana kanta vakiintui ja kasvu nopeutui 1970-80 ­luvun vaihteessa. Vuoden 1981 laskennassa metsäpeurojen määrä arvioitiin 540 yksilöksi. Kainuun osakannan kehitys oli vakaata vuoteen 2001 asti, jolloin peuroja laskettiin olevan 1 700 yksilöä. Tämän jälkeen lasku on ollut tasaista ja viime vuoden laskennassa löydettiin enää 960 yksilöä. Taantuman pääsyynä pidetään tämän hetken arvioiden mukaan runsastunutta susikantaa ja mahdollisesti muidenkin suurpetojen saalistusta. Suomenselän aikoinaan istutuksen tuloksena syntynyt osakanta on nykyään varsin elinvoimainen, noin 1 400 yksilöä. Ähtärin osakannassa on arviolta vain 10-15 yksilöä ja Pohjois-Karja20 Metsästäjä 2 / 2008 Hoitoa osakannoittain Tulevaisuudessa metsäpeurakantaa hoidetaan poronhoitoalueen ulkopuolella osakannoittain. Kainuun peurakannan taantuman pysäyttämiseksi esitetään aktiivisia toimenpiteitä. Nopeim- min vaikuttavana tekijänä pidetään susikannan aktiivista säätelyä nykyistä alemmalle tasolle, tavoitteena saavuttaa vähintään vuonna 2001 ollut 1700 metsäpeuran taso. Tässä on tukeuduttu mm. Amerikan mantereen useisiin tutkimuksiin, joissa hirvieläinkannat ovat merkittävästi parantuneet susien vähentämisen ansiosta. Myös suurpetopolitiikkaamme vahvasti ohjaava luontodirektiivi saattaisi mahdollistaa maapallolla sutta harvalukuisemman, luonnonvaraiseen eläimistöömme kuuluvan metsäpeuran suojelun nimissä tehdyn susien vähentämisen. Onneksemme Suomenselän osakanta voi vielä hyvin. Vuosittain kanta on kasvanut 16 prosentin vauhdilla. Alueen kantaa on tarkoitus kasvattaa paikallinen elinkeinorakenne huomioon ottaen. Ähtärin osakannan taantuman syy selvitetään ja paikallista peuramäärää pyritään kasvattamaan. Ruunaan epäselvää, luultavasti hävinnyttä, metsäpeuran osakantaa tutkitaan ja tavoitteena olisi palauttaa laji Pohjois-Karjalan luontoon. Tulevaisuudessa siirtoistutukset voivat olla myös mahdollisia. Rotupuhtauden vuoksi työ Kainuussa, poronhoitoalueen rajalle tehdyn 80 kilometrin metsäpeura-aidan kunnossapidossa ja sen mahdollisessa jatkamisessa, on tärkeää. Teiden kohdalle tehdyt metsäpeuraestesillat eivät ole kuitenkaan olleet täysin pitäviä ja siksi myös rotupuhtauden vuoksi tehdyt poistot molemmin puolin aitaa ovat ensiarvoisen tärkeitä. Hoitosuunnitelman mukaan metsästys kohdistetaan alueille, joissa kanta on vahva ja vahinkoja ilmenee runsaasti. Tavoitteena on metsäpeurakannan luonnonmukaisen rakenteen säilyttäminen. Tarkoitus on selvittää mahdollisuuksia ja käytännön edellytyksiä kehittää nykyistä pyyntilupajärjestelmää. Metsäpeuran metsästysaikaa on suunniteltu aikaistettavaksi alkamaan 20. elokuuta. Hoitosuunnitelma löytyy kokonaisuudessaan maa- ja metsätalousministeriön nettisivuilta osoitteesta www.mmm.fi G Erikoissuunnittelija Marko Svensberg, Metsästäjäin Keskusjärjestö
• TÄY T TÄ VA S T I N E T TA R AHOILLESI A-bolt r lke Sta rg. te Sp osi mp 30 - 06 Co . olt in / A- B 08W .3 A - B o l t St a i n l e s s St a l ke r . 30 8W i n / . 30 - 0 6 S p r g . A - B o l t H u nt e r Fi e l d . 30 8W i n / . 30 - 0 6 S p r g . ( . 3 0 8 my ö s v a s e n k ä t i n e n ) A - B o l t M10 0 0 E c l i s p e . 30 8W i n / . 30 - 0 6 S p r g . Värähtelevä piippu 60° kääntyvä lukkolaite Haulikkomainen varmistin Irrotettava sarnoitu lipas Säädettävä liipaisin 60° Jälleenmyyjät: Forssa: Forssan Ase ja Retkeily | Haapajärvi: Raimo Olkkonen Oy | Heinola: Heinolan Urheilukontti | Helsinki: Ajanase, Eräliike Hiidenkivi | Humppila: Aseliike Rantanen Ky | Häijää: Häijään Urheilutarvike | Hämeenlinna: Profish & Outdoor, Seppo Kastepohja | Härmä: H-H Sport Alahärmä | Jalasjärvi: Kesport Jalasjärvi | Joensuu: Joensuun Sar | Juankoski: Sepon Urheilu & Patruuna | Juva: Juvan Rauta ja Maatalous | Jyväskylä: Armoria Ay | Jämsä: Av Ase ja Erä | Karhula: Karhulan Ase ja Erä | Kempele: Oulun Ase | Kirkkonummi: Kirkkonummen Erävaruste | Kiuruvesi: Rapakkojen Kauppa | Klaukkala: Juhani Sinisalo Oy | Kuusamo: Elmo Sport, P. Heiskanen T:MI | Kuusankoski: KT-Sport | Köyliö: Eräpuoti Ketunhäntä | Lahti: Asepiste Oy | Lappeenranta: Urheilu Koskimies | Lappfjärd: Rosenbacks Butik | Lempäälä: Budget-Sport | Nivala: HH-Sport Nivala | Nummela: Lohjan Ase ja Osa | Nurmes: Nurmeksen Jakamo | Närpes: TOP 5 | Oksakoski: Peritalo Ay | Oulu: J. Kärkkäinen Oy | Perniö: Eräeläin | Polvijärvi: Eräankkuri | Pori: Erä Pori | Porvoo: Fenno-Arms | Pulkkila: Kalaoskarin Teerikirnu | Pännäinen: LuckyEve | Raahe: Halpa-Halli Raahe | Rauma: Sissos-Myymälä Oy | Riihimäki: Eräliike H. Mäkelä | Rovaniemi: City Sport, Intersport | Sauvo: Ase ja Korjausliike Talvitie Oy | Seinäjoki: EF-Security Oy | Siilinjärvi: Erä Sawo | Ekenäs: Ekenäs Vildmarksboden | Sodankylä: Sportia-Sodankylä | Soini: Ahti Huvila Oy | Tampere: Asekauppa Erkki Lähdeniemi, Kuningas Ase Oy | Turku: Turun Ampumakeskus | Vantaa: Budget-Sport | Vampula: Vampulan Erätarvike | Vaasa: Pomaco Oy | Ylivieska: J. Kärkkäinen Oy, Ylivieskan Urheilu & Lelu | Ylöjärvi: Ylöjärven Asetarvike
• 20 vuotta riistakolmioiden talvilaskentoja Riistakolmioiden 20. talvilaskenta on tuoreesti takana. Tämä maailman mitassakin ainutlaatuinen riistaseuranta on osoittautunut tarpeelliseksi ja elinvoimaiseksi. Juhlavuoden kunniaksi kirjoitamme tässä numerossa yhteenvedon talvilaskennoista ja Metsästäjälehden numerossa 4 on vastaava yhteenveto kesälaskennoista. etsäkanalintujen reittiarvioinnit aloitettiin maanlaajuisina vuonna 1964. Tämä laskenta tuli ajankohtaiseksi uudistaa 1980-luvun jälkipuolella ja samalla haluttiin talvilaskennoin saada seurannan piiriin lajeja, joista ei runsaudenvaihtelutietoa juuri ollut. Riistantutkimuksen ja Metsästäjäin Keskusjärjestön yhteistyönä hahmottui riistakolmiolaskenta, jossa samoilla linjoilla tehtävät kesä- ja talvilaskennat toivat seurannan piiriin yli 30 riistalajia. Jokaiselle kolmiolaskennan lajille menetelmä ei ole kuitenkaan sopivin eikä ainoa, mutta joka tapauksessa riistakolmiot tarjoavat luotettavaa tietoa parinkymmenen lajin 22 Metsästäjä 2 / 2008 M alueellisesta runsaudesta ja kantojen runsaudenvaihtelusta. Talvilaskennan käytännön suorituksen malli tuli idästä: sama menetelmä on ollut käytössä Venäjällä 1960-luvulta lähtien, erona on vain se, että siellä kolmioiden sijasta tehdään laskennat suorilla 10 kilometrin mittaisilla linjoilla. Riistakolmiolaskenta käynnistyi koeluonteisesti kesällä 1987, jolloin Satakunnan riistanhoitopiiriin perustettiin 12 riistakolmiota. Hanketta vauhdittivat käyntiin professori Harto Lindén ja riistapäällikkö Matti Lehvilä. Riistakolmioita on tähän päivään mennessä perustettu yli 1700, joista tosin osa on sammunut väliaikaisesti tai lopullisesti. Talvilaskennoissa on kirjattu vuosien mittaan yli miljoona havaintoa, nisäkkäiden lumijäljet ja nähdyt linnut yhteen laskien. Kaikkiaan 19 talvilaskentavuoden aikana (1989­2007) on tehty 15381 laskentaa, mikä vastaa noin 180000 kilometriä laskentalinjaa! Koska vielä noin puolella kolmioista tehdään esikierto vanhojen jälkien peittämiseksi, kokonaisponnistuksen määrä on kerrottava puolellatoista. Keskiarvoinen riistakolmio on laskettu kymmenenä talvena (kuva 2). Riistakolmioista 35 on kierretty jokaisena 19 talvena, mikä on merkittävä saavutus. Talvilaskennoissa on kirjattu vuosien mittaan yli miljoona havaintoa, nisäkkäiden lumijäljet ja nähdyt linnut yhteen laskien. Metsäjäniksen jälkiä on noin puolet nisäkkäiden jäljistä (taulukko 1); kettu, hirvi ja orava ovat melko tasavahvoina Pekka Helle ja Marcus Wikman Suuria numeroita Ensimmäiset talvilaskennat tehtiin 400 kolmiolla alkuvuodesta 1989. Enimmillään talvikolmioita on kierretty vuonna 1993 (1052 kolmiota). Huippuvuodesta laskettujen kolmioiden määrä on lievästi pienentynyt (kuva 1). 2000-luvulla tämä suuntaus näytti jo pysähtyneen, mutta hankalien lumiolojen talvena 2007 todettiin alhaisin kolmiomäärä sitten talven 1990, jolloin talvilaskenta täysimittaisesti alkoi.
• Laskettuja riistakolmioita 1000 800 600 400 200 1990 1990 0 1990 1995 1995 5 1995 2000 200 00 2005 200 05 Kuva 1. Talvina 1989-2007 laskettujen riistakolmioiden lukumäärä. Enimmillään kolmioita laskettiin talvella 1993, jolloin laskenta tehtiin 1052:lla kolmiolla. Sittemmin innostus jälkilaskentaan on hieman taantunut. 100 80 60 40 20 5 10 15 5 Kuva 2. 35 riistakolmiota on laskettu jokaisena vuonna ja yli puolet kolmioista on laskettu useammin kuin 10 kertaa. Kuvassa esitetään, kuinka monena vuonna riistakolmio on talvisin laskettu. Pystyakseli kuvaa laskettujen kolmioiden määrän. Vaaka-akseli: 1 = laskettu yhtenä talvena, 19 = laskettu jokaisena eli 19 talvena aikavälillä 1989-2007. Rovaniemi 100 80 60 40 20 60 40 20 40 20 1990 1990 990 9 1995 995 9 Lumipeite (cm) Jyväskylä Helsinki-Vantaa 2000 2000 00 0 2005 2005 Kuva 3. Lumensyvyys 15. helmikuuta talvina 1989-2007 Ilmatieteen laitoksen mittauspisteissä Helsinki-Vantaan, Jyväskylän ja Rovaniemen lentokentillä. Metsäkauriin ja supikoiran jäljet risteävät puron jäällä. Purouomat ovat riistalle mieluisia kulkureittejä. Eteläisen Suomen leudot talvet ja vähäinen lumipeite helpottavat kummankin lajin liikkumista keskitalvella. Metsäkauris on nopeimmin runsastunut riistaeläin kolmiolaskentakaudella. Jälki-indeksin jyrkkä nousu johtuu tietysti osin siitä, että lajin kannat olivat aivan olemattomat kauden alussa. Ensimmäiset jälkihavainnot metsäkauriista riistakolmioilla tehtiin Kirkkonummella vuonna 1998. Tuolloin alueen metsäkaurissiirrokkaat oli vasta vapautettu totutusaitauksesta. seuraavaksi lukuisimpia. Lumijälkiaineistossa on havaintoja yhteensä 25 nisäkäslajista. Muistettava on, etteivät havaitut jälkimäärät kuvaa suoraan lajien runsaussuhteita. Lumijälkien määrään vaikuttaa monien muiden tekijöiden lisäksi erityisesti se, kuinka liikkuvainen laji on. Orava jättää vuorokaudessa hangelle tuskin sataa metriä enempää jälkeä, kun taas susi liikkuu samana aikana helposti peninkulmankin. Talvilaskennan tulokset esitetään ylitysjälkien tiheytenä vuorokautta kohti, mikä on suhteellisen runsauden mitta. Vaikka tuloksia ei pystytä muuntamaan todellisiksi eläintiheyksiksi (esimerkiksi yksilöä/100 ha), jälkitiheys kertoo lajin runsauden muutoksista vuodesta toiseen. Talvilaskennassa kirjataan näköhavainnot kahdeksasta lintulajista. Teeri on näistä tavallisin ja sen osuus kaikista lintuhavainnoista on 56 % (taulukko 1). Riistakolmiolaskenta keskittyy metsänriistaan, joten peltoalueiden lajeja, peltopyitä ja fasaaneja, on tavattu laskennoissa vähän, tosin ne ovat vähälukuisia ja vain osassa maata esiintyviä. Lintulajienkaan havaintomäärät eivät suoraan heijasta lajien todellisia runsaussuhteita. Havainnot kirjataan kaikista nähdyistä linnuista riippumatta siitä, miten kaukana ne ovat kolmiolinjalta, ja ymmärrettävästi esimerkiksi teeri tulee avomaastossa havaituksi paljon kauempaa kuin tiheiköissä piileskelevä pyy. Niinpä teeriä nähdään talvilaskennas- Metsästäjä 2 / 2008 23
• sa melkein 7-kertaisesti pyyhyn verrattuna, kun lajit elokuun laskennassa (jossa linjaleveys on vakio) ovat jokseenkin yhtä runsaita. Pitkäaikaismuutoksia Parikymmentä vuotta ei ole kovinkaan pitkä aika eläinlajien pitkäaikaisten kannanmuutosten havaitsemiseksi ja tilastotieteelliseksi osoittamiseksi. Pitkäaikaisten kehityssuuntien kuvaamista vaikeuttaa lisäksi monelle lajille luonteenomainen, lyhyemmän aikavälin runsaudenvaihtelu. Siitä huolimatta 19-vuotisessa aikasarjassa voidaan nähdä yllättävänkin selviä muutossuuntia. Tarkastelussamme pitäydymme aineiston 15 lukuisimpaan lajiin, sillä vähälukuisemmilla lajeilla sattuman vaikutus tuloksiin on liian suuri. Kannanmuutoksen kehityssuunta on kuvattu suoraviivaisella trendiviivalla. Se antaa kannanmuutoksesta yleispiirteisen kuvan, mutta ei tee kaikille lajeille täyttä oikeutta. Koska tarkastelu Lumijälkilaskennan edellytys on vahvuudeltaan riittävä ja rakenteeltaan sopiva lumipeite. EteläSuomessa tilanne on lähes joka vuosi vaikea: lunta ei ole riittävästi tai jos siMetsäjänis on toki edelleen tä on, sopiva laskenta-aika on lyhyt. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentotalvilaskentojen runsaslukuisin aseman säähavaintoasema on lähes laji, mutta hämmentävää on lajin joka toinen vuosi ollut lumipeitteen vahvuuden osalta kriittinen (kuva 4). jälkitiheyden vähentyminen Jyväskylän korkeudella lumipeite on lähes puoleen parinkymmenen ollut 15. helmikuuta keskimäärin 40 vuoden aikana. cm, mikä on laskentojen suorittamisen kannalta riittävä, Rovaniemellä keskimääräinen lumipeitteen vahvuus on Jälkihavaintoja ollut 60 cm. Talven 1997 erikoisuuMetsäjänis 467530 den moni muistaa: Etelä-Suomessa Kettu 121319 oli sikäläisen mittapuun mukaan hyHirvi 111548 vin lunta, sitä olikin enemmän kuin Keski-Suomessa ja melkein yhtä palOrava 92924 jon kuin Lapissa. Kärppä 26313 Pelkästään lumipeitteen vahvuus Valkohäntäpeura 26306 ei ole ratkaiseva tekijä. Laskenta on Näätä 20321 mahdoton suorittaa silloin, olipa lunta kuinka paljon tahansa, kun hangen Lumikko 11877 pinta on kova eikä uutta lunta saada Rusakko 9925 viikkoihin. Myös kova tuuli voi tehdä Supikoira 4589 laskemisen mahdottomaksi: pehmeä Ilves 3641 lumi lähtee varsinkin aukeammassa maastossa helposti tuulen vietäväksi ja Metsäpeura 3565 eläinten jäljet peittyvät nopeasti. LasSaukko 3195 kenta voi jäädä tekemättä myös pohMinkki 3092 joisessa, joskin eri syystä kuin eteläsMetsäkauris 2067 sä. Esimerkiksi talvella 2007, samaan aikaan kun lounaisrannikolla ei ollut Susi 718 lunta, Länsi-Lapissa oli melkein metri Ahma 552 täysin pehmeää lunta, mikä esti maasMajava 284 tossa liikkumisen! M Metsäkauris Hilleri 80 Susi S Tulevaisuus 5 Mäyrä 80 Metsäpeura M Ilmastonmuutos puhuttaa enenevästi. Naali 71 Ahma A Kahtena viimeisenä vuonna talvi on Ilves I Liito-orava 49 ollut leuto ja vähäluminen pääosassa Rusakko R Piisami 20 Suomea. Ennusteiden mukaan lumipeitteen vahvuus tulee vähenemään ja Karhu 15 V Valkohäntäkauris lumisen ajan pituus lyhenemään. On 2 Kuusipeura 11 monenlaisia skenaarioita siitä, kuinVillisika 4 Saukko S ka nopeasti muutoksia tulee tapahtumaan, mutta arvattavasti lumijälkilasNähtyjä lintuja Hirvi H kentojen suorittaminen tulee käymään Teeri 76,789 Näätä N vaikeammaksi etelä- ja lounaisranni1 Riekko 31,735 kolla. Toinen asia on se, kuinka kauan Pyy 11,511 riittää sitkeitä kolmiolinjojen hiihtäjiä. Kettu K Viidentoista viime vuoden aikana lasOrava O Metso 10,847 L Lumikko kentainto on hieman laantunut, mutta Korppi 6,186 M Metsäjänis vielä on riittänyt asianharrastajia. TalKanahaukka 679 vikolmioita on sen historian aikana olPeltopyy 146 lut kiertämässä kaikkiaan toistakym0,5 K Kärppä mentätuhatta metsästäjää. Suuri kiitos Fasaani 59 kuuluu heille kaikille uskomattoman, Taulukko 1. Riistakolmioiden yli miljoonan havainnon aineiston ke1989 2007 talvilaskennoissa on tehty yhteensä räämisestä! Kaikkien yhteinen toive yli miljoona havaintoa. Taulukossa on, että intoa riistakolmioiden laskeKuva 4. Talvilaskentojen runsaimpien lajien suhteellinen kannanmuutos vuosina esitetään havaintojen yhteismäärä 1989-2007. Lineaariset muutossuunnat on kuvattu niin, että aikajakson alku on miseen tulee edelleen riittämään, niin lajeittain vuosina 1989-2007. Nisäk- tuimassa talvisäässä kuin elokuun saanut arvon yksi ja aikasarjan loppu on suhteutettu tähän. Tilastollisesti merkitkäiden osalta luvut ovat ylitysjälkiä, sevästi on runsastunut 8 lajia (merkitty vihreällä) ja taantunut kaksi lajia (merkitty leppoisammissa oloissa. G punaisella). lintujen osalta havaittuja yksilöitä. nojaa koko maan keskiarvoihin, monet alueellisesti poikkeavat piirteet jäävät piiloon. Runsastuneiden lajien lukumäärä on suurempi kuin vähentyneiden (kuva 3). Kannan kasvu on tilastollisessa mielessä ollut merkitsevää kaikkiaan kahdeksalla lajilla. Vastaavasti aikajakson puitteissa vähentyneitä lajeja on kaksi: metsäjänis ja kärppä. Metsäjänis on toki edelleen talvilaskentojen runsaslukuisin laji, mutta hämmentävä on lajin jälkitiheyden vähenty- minen lähes puoleen parinkymmenen vuoden aikana. Tarkastelun lajeista viisi ­ hirvi, näätä, orava, kettu ja lumikko ­ sijoittuu runsastuneiden ja vähentyneiden lajien välille; niiden pitkäaikaismuutoksessa ei ole tilastollisesti merkitsevää suuntaa. Laskentaan tarvitaan lunta 24 Metsästäjä 2 / 2008
• Metsästäjä 2 / 2008 25
• ma Ah Ahmakannan hoitosuunnitelma on valmistumassa. Eräänä pulmana kannanhoidon suunnittelussa on se, että vähälukuisin suurpetomme on tutkimuskohteena jäänyt vähälle huomiolle Suomessa. Luontevimmilla vertailualueilla, Ruotsissa ja Norjassa, ahman elintapoja ja populaatiobiologiaa on onneksemme tutkittu sangen intensiivisesti viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Skandinavian ahmakanta elelee kuitenkin lähes yksinomaan tunturialueilla. Tästä seikasta juontuu se tosiasia, että Euroopan havumetsäalueen ahmasta on tietoa erittäin vähän. olisi tunnettava paremmin S Ilpo Kojola, Jouni Aspi, Tuomo Ollila, Pekka Sulkava uomessa ahmaan kohdistuva tutkimus on keskittynyt Oulun yliopistoon. Siellä on käynnistynyt selvitys meikäläisen ahmakannan genetiikasta. Hiljattain valmistuneessa pro gradu -tutkielmassa (Marja Hyvärinen) tutkitaan ahman pesimäaikaisen ravinnon koostumusta kahdella vertailualueella, joista toinen on läntinen Inari ja toinen Kainuun eteläosien ja Ylä-Karjalan muodostama alue. Näissä hankkeissa on mukana myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Runsausseurantaa vahvistettava Ahmakannan runsausseurantaa tulisi vahvistaa. Pesintöjen määrä olisi paras kannan tilaa ilmaiseva suure. Skandinaviassa pesivän ahmakannan määrän selvittämiseen on panostettu muhkeilla määrillä kruunuja, ja käytännössä lähes kaikki pesinnät saadaan vuosittain kartoitettua. Taustalla on sikäläisten poronhoitoalueiden korvauskäytännöt, 26 Metsästäjä 2 / 2008
• Laskennat osoittavat Muotkatunturin ahmakannan olevan tiheämpi kuin muilla laskenta-alueilla. Alueen vakaa kanta koostuu noin 10-12 yksilöstä. Metsästäjä 2 / 2008 27 Hannu Huttu
• jotka edellyttävät luotettavaa tietoa alueella vakituisesti elelevien ahmojen määrästä. Metsäalueella pentueet jäänevät usein huomaamatta. Petoyhdyshenkilöiden kirjaamissa ahmahavainnoissa on vuosittain muutamia pentueita, mutta niiden todellinen määrä ilmeisesti on havaittua suurempi. Tätä seikkaa ei voida ottaa riittävällä tavalla huomioon, sillä tietoon tulemattomien pentueiden osuutta kaikista pentueista ei tiedetä. Lähettimiä käyttämällä olisi selvitettävissä myös ahmojen liikuntoja valtakuntien välisten rajojen yli sekä siitä juontuvaa Lapin ahmakannan mahdollista vuodenaikaisvaihtelua. Tutkimusta myös metsäalueelle Kainuun eteläosien tai Pohjois-Karjalan ahmat näyttävät olevan selväpiirteisemmin haaskansyöjiä kuin poronhoitoalueella elelevät lajitoverinsa. Marja Hyvärisen tutkielma osoittaa hirven olevan tällä alueella selkeästi tärkeimmällä sijalla pesivien ahmojen ravintotaloudessa. ItäSuomen ahmat eivät tapa hirviä itse, vaan saavat hirvenlihansa etsimällä tähteitä susien tappamista hirvistä. Skandinaavinen tutkimus on osoittanut ilveksen voivan toimia poronhoitoalueella samantapaisessa ruokapöydän kattajan roolissa kuin susi Itä-Suomessa. Itä-Suomessa Ylä-Lapin ahmalaskennat reittilaskentaa Ylä-Lapin ahmakannan seurannassa on keskeinen rooli Metsähallituksen johdolla toteutetuilla kevättalvisilla laskennoilla, jotka aloitettiin vuonna 1999 Käsivarressa ja Urho Kekkosen kansallispuiston tunturialueella. Myöhemmin laskentoja on suoritettu myös kolmella muulla alueella (Pulju-Pöyrisjärvi, Muotkatunturi, Itä-Inari). Laskennat tehtiin maaliskuussa. Laskentaalueelle hahmoteltiin kattavasti 60 - 70 km pituisia reittejä, joista jokaisesta vastasi kahden henkilön muodostama laskentaryhmä. Reitillä vastaan tulevia ahman tai ilveksen jälkiä seurattiin sen verran, että voitiin varmistua siitä, oliko jäljentekijä ylittänyt lähintä naapurireittiä. Vain tuoreet, edellisen lumisateen jälkeen syntyneet jäljet otettiin huomioon. Kuvattu menetelmä antaa luotettavan kuvan laskenta-alueen ahmojen vähimmäismäärästä. Laskennat osoittavat Muotkatunturin ahmakannan olevan tiheämpi kuin muilla laskenta-alueilla. Alueen vakaa kanta koostuu noin 10-12 yksilöstä. Käsivarressa ahmojen määrä näyttää sen sijaan vähentyneen 1990-luvun lopun tilanteeseen verrattuna. ilveksen pääravinto on sen sijaan metsäjänis, josta ei sanottavasti jää tähteitä muille lihansyöjille. Pentueellisten naaraiden liikkuvuus ja elinpiirin koko, ahman vaatimukset pesinnän onnistumiselle, pentutuotto ja kuolleisuus ovat aineistoa, jollaista metsäalueen ahmakannan tilan ja tulevaisuuden arviointi kipeästi vaatisi. Ahmakantamme poronhoitoalueen ulkopuolella on keskittynyt Itä-Suomen susireviireille, minkä lisäksi pieni esiintymä sinnittelee Keski-Pohjanmaalla, jonne siirrettiin muutamia yksilöitä kymmenkunta vuotta sitten poronhoitoalueelta. Keski-Pohjanmaalla ahmakanta ei näytä olevan voimistumassa, mahdollisesti päinvastoin. Alueella tavattiin vuosina 2002-2005 yksi tai jopa kaksi vuosittaista pentuetta, mutta vuonna 2006 ei kirjattu yhtään pentuehavaintoa. G 3 2 1 7 6 5 Yksilöä SÄÄOLOJEN TAKIA LASKENTAA EI TEHTY SÄÄOLOJEN TAKIA LASKENTAA EI TEHTY SÄÄOLOJEN TAKIA LASKENTAA EI TEHTY 2 1 VÄLIVUOSI LASKENNASSA VÄLIVUOSI LASKENNASSA Ahmojen määrä vuonna 2006 Itä-Inarin laskennassa 3 SÄÄOLOJEN TAKIA LASKENTAA EI TEHTY 0 4 4 3 2 1 0 Ahmojen määrä vuonna 2007 Puljun erämaaalueilla tehdyssä laskennassa 0 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Vuosi Ahmojen aiheuttamat vahingot porotaloudelle lisääntyneet Ahmojen tappamiksi ilmoitettujen porojen määrä on selvästi kasvanut viime vuosina. Ahma tappaa poroja, mutta hyödyntää myös muista syistä kuolleita poroja ravintonaan. Ahman roolin yksilöiminen on haasteellinen tehtävä. Tutkimuksen uusimmasta tekniikasta saattaa olla apua haasteen voittamisessa. Esimerkiksi GPS -lähettimillä varustettujen ahmojen intensiivinen seuranta voisi periaatteessa antaa lisää tietoa ahman vahingollisuudesta. Ahmojen määrät eri vuosina Urho Kekkosen kansallispuiston laskennoissa 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 1999 Yksilöä SÄÄOLOJEN TAKIA LASKENTAA EI TEHTY SÄÄOLOJEN TAKIA LASKENTAA EI TEHTY SÄÄOLOJEN TAKIA LASKENTAA EI TEHTY 2 2000 2001 2002 2003 2004 Vuosi 2005 2006 2007 Ahmojen määrä eri vuosina Käsivarren erämaa-alueen laskennoissa 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 24 2003 2004 2005 2006 2007 006 Vuosi Laskenta-alueet Ylä-Lapissa. Ahmojen määrä eri vuosina Muotkatunturin erämaa-alueella tehdyissä laskennoissa 28 Metsästäjä 2 / 2008 Yksilöä VÄLIVUOSI LASKENNASSA
• Tutkijan tuntoja Riistatalouden murroksen aika I Riistataloutemme suuntaamisessa nojaudumme tutun kolmiyhteyden toimivuuteen. Ylisanoja käyttäen: osaava ja joustava hallintokoneisto (Maa- ja metsätalousministeriö) nojautuu päätöksenteossaan korkealaatuiseen, tieteellisesti tuotettuun tietoon (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos). Päätösten ja sovellusten ensisijainen käyttäjäkunta on innostunut ja vastuuntuntoinen metsästäjäkunta (Metsästäjäin Keskusjärjestö), joka aktiivisesti osallistuu paitsi riistan- ja luonnonhoitoon, myös tutkimuksen avustamiseen. Onhan tuossa edellä ylisanoja ja kehuskelua aina uskottavuuden rajoille asti, mutta paljon siinä on totuuttakin mukana. Ennen kaikkea tämä toimivuusmalli on se oikea toimintamalli. Tämä kolmiyhteys on perinteisesti pitänyt myös huolta siitä, että metsästykseemme ei ole päässyt pesiytymään liiemmälti vieraita vaikutteita, vaan suomalainen eräkulttuuri on säilynyt omanlaisenaan monista muutospaineista huolimatta. Ajat muuttuvat. Jokin aika sitten joillakin suunnittelupäivillä ministeriömme Sami Niemi tiivisti oivaltavasti lähitulevaisuutemme ongelmat kahteen sanaan: Suomi vanhenee! Hän viittasi sillä tietenkin "eläköitymisbuumin" lähestymiseen ja sen seuraamuksiin. Jatkossa yhä suurenevan eläkeläismäärän ylläpito jää yhä pienenevän työikäisväestön hoidettavaksi, tähän ei ole kerta kaikkiaan varaa nykyisellä elämänmenolla. Esimerkiksi julkisen sektorin on pakko kaventua, joten riistatalouttakin on ylläpidettävä pienemmin resurssein kuin aikaisemmassa elämässä. Samaa asiaa ajetaan ns. "tuottavuusohjelman" varjolla, kieltämättä Samin rehellinen tosiasioiden pöydälle nosto oli huomattavasti tyylikkäämpää ja haastavampaa kuin umpikiero "tuottavuuden parantaminen". Resurssit pienenevät ja samanaikaisesti tekijät ja toimijat vaihtuvat. Ainakin tutkimuksen puolella meidän entinen innostunut nuorisojoukkomme on ­ mielestäni uskomattoman lyhyessä ajassa ­ ikääntynyt, ja jatkossa seuraa uuden tutkijapolven rekrytointi. Hyviä tulevaisuuden riistantutkijakandidaatteja on runsaasti, ekologinen opetus ja osaaminen maassamme on kansainvälistä kärkitasoa. Ongelmana on kuitenkin se, että monilla muillakin laitoksilla ja yliopistoilla on käynnissä sama rakennemuutos, kaikki haluavat itselleen parhaat päältä. Tällä hetkellä akateemisilla aloilla on ennen kokemattomia työllisyysongelmia, tohtorin titteli ei suinkaan takaa pysyvää virkaa tai tointa, pätkätyötkin omalla alalla ovat tiukassa. Suurten ikäluokkien väistyminen tulee avaamaan työmarkkinoiden padot; mutta niiden murtuessa on oltava valppaana nopeasti tarttumaan oikeisiin henkilöihin.Virkoja ei kuitenkaan tule samalla mitalla kuin niitä eläkkeellelähtöaallossa menetetään. Kaikki uudet virat ovat eräänlaisia avainvirkoja, niiden työtehtävät ovat keskeisen tärkeitä, niiden täyttämisessä ei ole varaa epäonnistua. Kirjainyhdistelmä EU ei aina herätä lämpimiä tunteita, ei riistataloudessakaan. On kuitenkin kieltämätön tosiasia, että EU on tuonut mukanaan myös hyvää suunnitelmallisuutta ja ryhdikästä linjanvetoa riistatalouteemme. Toisaalta meidän eräasioissamme on rutkasti sellaista rikasta omaleimaisuutta, josta EU ei ymmärrä mitään, ja jota meidän on itse pystyttävä puolustamaan ja hoitamaan. Maa- ja metsätalousministeriö on tällä vuosituhannella ottanut itselleen entistä painavamman roolin riistatalouden suunnannäyttäjänä. Hieno asia, kunhan muistetaan jättää myös muille toimijoille hengitystilaa. Tärkeimpien riistalajien hoitosuunnitelmat, kosteikkostrategian laadinta ja parantunut yhteistyö muiden ympäristötoimijoiden kanssa luovat uskoa tulevaisuuteen. Riistantutkimus on kovien aikojen edessä; supistuksia tulee tapahtumaan, mutta toimintakenttä vain laajenee entisestään. Jossakin on tehtävä strategisia leikkauksia, joiden toimeenpano kirpaisee, vaikka ne olisivat hyvin perusteltuja. Tärkeintä kuitenkin on, että tutkimuksen tieteellisyydestä ei tingitä piiruakaan. Tutkittavia kohteita voidaan kyynelsilmin karsia, mutta laadusta ei luovuta. Tutkimuslaitosta on yritetty ohjailla enemmän asiantuntijalaitoksen suuntaan, mutta tällaiset pyrkimykset voivat myös viedä perikatoon. Asiantuntijuuden tulee pohjautua omaan tieteelliseen työhön, muuten se alkaa natista liitoksissaan. Asiantuntijuus on hyvä renki, mutta pirun huono isäntä. Kymmenisen vuotta sitten kirjoitin palstan "Hyvä asiantuntemus ohittaa hataran tutkimuksen", millä tarkoitin heikkolaatuisen tutkimuksen haitallisuutta. Olen yhä samaa mieltä, mutta se hyvä asiantuntemus on hankittavissa vain ja ainoastaan tieteentekijänä. Murroksesta selviytyminen vaatii päämäärätietoista ja kokenutta johtoa. Murroksen aika on itse asiassa jo alkanut, ja sitä jatkuu ainakin tuonne vuoden 2020 tienoille. On erinomaisen onnekasta, että riistataloutemme johtoporras on suureksi osaksi vaihtunut juuri ennen kriittisimpiä vaiheita. Pentti Lähteenoja on vastikään nimitetty ylijohtajaksi ministeriöön, Eero Helle runsas vuosi sitten ylijohtajaksi tutkimuslaitokseen, ja Vesa Ruusila täyttää Eeron jättämää aukkoa riistantutkimuksen johdossa. Toivotan heille viisautta ja voimaa vaativissa tehtävissään. Kolmiyhteyden kolmannen jäsenen, Metsästäjäin Keskusjärjestön, toiminnanjohtajan paikka täytettäneen loppukesästä. Täytyy myöntää toivovani paikalle istutettavan jotakuinkin tutun hahmon, sillä ainakin isoja riskejä kannattaa nyt vältellä. Muutospaineita tulee Euroopan suunnasta, kaupallisilta tahoilta jne. Niiden seireenilaulut kannattaa torjua ­ ainakin toistaiseksi, jotta saadaan tämä murrosvaihe kunnialla hoidettua. Totta kai koko kolmiyhteys puhaltaa samaan hiileen, mutta MKJ:n erityisvastuulle voi mielestäni antaa metsästys- ja eräkulttuurin vaalimisen. Sillä on organisaatio ja välineet siihen, yhtä välinettä, jäsenlehteä, pidät juuri käsissäsi. Metsästyskulttuuri on suomalaisuuden vanhinta ydintä, se kaipaa vaalimista, ei rajuja muutospyrkimyksiä. G Harto Lindén, Kirjoittaja on Riista- ja kalatalouden, tutkimuslaitoksen tutkimusprofessori Metsästäjä 2 / 2008 29
• HYVÄÄ METSÄSTYSTÄ JAHTIJAKT LumiCamopuku Talvimetsästäjän suosikkipuku lämmittää ja pitää kuivana. Uskomattoman upeasti maastoon ja talveen sopeutuva asu; LumiCamo-kalvopuku (sis. takki ja housut). Loput paketit erikoishintaan: 99,+ toimituskulut
• Vesi Pintakangas AIR-TEX2 kalvo Sisäkangas Vesipisaroita Kosteus Lämpö AIR-TEX2 Uuden, ainutlaatuisen rakenteensa ansiosta AIRTEX2 säilyttää ominaisuutensa kovan käytön ja usean pesukerran jälkeenkin. Laboratory tested: ASTM E996-94, SFS-EN 20811:1993 Katso muut hurjat kevätpaketit klubi-lehdestä netissä ja osallistu samalla matkakisaan. WWW.ERATUKKU.FI Tuotteitamme voi tilata myös puhelimitse (ma-pe 9-17) 020 747 7000
• Itä-Suomen ilvestihentymät -haaste riistanhoidolle Ilveskanta kasvaa ja levittäytyy, kunnes ravinto alkaa ehtyä. Tehokkaammalla metsästyksellä ilvestihentymät pysyisivät kurissa ja metsäjänissekä metsäkauriskannat elinvoimaisina. A inoa kissapetomme, ilves, on levinnyt käytännöllisesti katsoen koko maahan. Se on sopeutunut elämään sekä erämaissa että ihmisasutuksen liepeillä. Kuten muihinkin suurpetoihin, myös ilvekseen liittyy Suomessa vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Erityisesti niiden metsästäminen saa suojelijat takajaloilleen. Vastaavasti jahtiväki kokee, että ilveksen suojelu on mennyt liian pitkälle. Monin paikoin Itä-Suomeen syntyneet ylitiheän ilveskannan alueet ovat luoneet, paitsi uusia kannanhoidollisia haasteita, herättäneet myös keskustelua metsäjänikseen ja -kauriiseen liittyvän riistanhoidon mielekkyydestä. Tavoitteena tasaisempi kehitys Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Pohjois-Savon ilveskanta on maan vahvin. Täpläturkkeja lasketaan olevan maakunnassa vähintään 210-220 ja kanta kasvaa edelleen voimakkaasti. Paikoitellen ilvestiheys nousee jopa 4-5 yksilöön tuhannella hehtaarilla. Pentueita Pohjois-Savossa kirjattiin viime keväänä 35. Niissä oli yleensä 1-3 pentua. Koko maan kannaksi vuonna 2006 RKTL arvioi 1300 -1350 ilvestä. Ilveksellä menee hyvin myös muualla ItäSuomessa. Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistahoitopiirit myönsivät maa- ja metsätalousministeriön määräämän kiintiön puitteissa kuluvalle jahtikaudelle yhteensä 37 ilveksen pyyntilupaa. - Metsästyksellä ei haluta vaarantaa ilveskantaa, vaan päinvastoin turvataan sen tulevaisuus, Pohjois-Savon riistapäällikkö Jouni Tanskanen kiteyttää. - Ilves on arvokas osa pohjoissavolaista luontoa ja metsästys osa ilveskannan hoitoa, hän muotoilee edelleen. Ilveskannan kasvua pyritään Tanskasen mukaan jo nyt rajoittamaan erityisesti tihentymäalueilla kestävän käytön periaate huomioiden. - Tavoitteeksi Pohjois-Savossa on asetettu nykyistä tasaisempi ilveskannan kehitys. Metsästyksen avulla pyritään myös estämään ilveksen saaliseläinkantojen romahtaminen ja tästä seuraava tupsukorvien nälkiintyminen. Pyyntiluvat on Itä-Suomessa kohdennettu Tans32 Metsästäjä 2 / 2008 Yhdysvaltalainen Dana Worster ampui elämänsä ensimmäisen ilveksen Vehmersalmella tammikuun alussa. henkilö Veijo Miettinen. Hänen mukaansa RKTL vähättelee ilvesten määrää. Halukkuus metsäkauriin talviruokintaan on monin paikoin vä- Rajusti lisääntyneet jälkihavainhentynyt Itä-Suomessa ylitiheiden ilveskantojen vuoksi. Kauriita ei not eivät ole vaikuttaneet kanta-aryksinkertaisesti haluta syöttää kissapedoille. vioihin juuri mitenkään, Miettinen ihmettelee. - Pelkästään Vehmersalmella löykasen mukaan jo vuosia maakuntien tiheimmil- tyi yhtenä ainoana tammikuisena aamupäivänä le ilvesalueille. parinkymmenen ilveksen tuoreet jäljet eri puolilta pitäjää, hän kertoo. Pentueita jää havaitsematta - Pyyntilupien käyttämiseen on viime vuoPohjois-Savon ilveskannan vahvuudesta kertoo sina tarvittu metsästysaikaa puolesta tunnista osaltaan sekin, että heti ensimmäisenä tammi- tuntiin. kuisena lumisateiden jälkeisenä viikonloppuna Ilveskannan laskentamenetelmiä pitää Miettimaakuntaan myönnetyistä 24 luvasta käytettiin sen mukaan kehittää, sillä pentueiden määrään kolme neljäsosaa. Loput kiintiöilvekset pyydet- perustuva arvio antaa vain ehdottoman minimikannan. tiin nekin parissa viikossa. Monet alueen suurpetoyhdyshenkilöistä - Monia pentueita jää aivan varmasti huomaaovatkin sitä mieltä, että todellinen ilveskanta on matta, hän toteaa. RKTL:n viralliseen arvioon verrattuna jopa kakTavoitekanta ylittynyt sin- tai kolminkertainen. Eräs heistä on kuopiolainen suurpetoyhdys- Vuonna 1996 Ympäristö- ja luonnonvarain- Kimmo Pöri
• vaikuttanut haitallisesti ilveskannan kehitykseen. Voidaankin olettaa, että kannankehitys jatkuu vähintään nykyisellä tasolla edellyttäen, että ilveksen saaliseläinkannat pysyvät ennallaan tai mieluiten runsastuisivat. Tietyn tavoitetason määrittäminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista senkään vuoksi, että ilveksen esiintyminen on pitkälle riippuvainen saaliseläinkantojen vaihtelusta. Suotuisan suojelun tasoa ei riistapäällikkö Tanskasen mielestä kannatakaan määritellä kovin tarkasti. - Kivipaalujen lyöminen ei palvele sen enempää metsästystä kuin suojeluakaan. - Väljät rajat mahdollistavat lajin tehokkaamman metsästämisen, silloin kun siihen on aihetta, Tanskanen toteaa. Jäniskannat kivijalkana Ilveskannan hoitosuunnitelmassa tihentymäalueilla pitäisi huomioida ilveksen vaikutus myös muihin luonnonvaraisten eläinlajien kantojen kehitykseen. Pohjois-Savossa ilveksen pääasiallinen ravinto on metsäjänis. Pitkäkorville sopivat elinpiirit ja vuosia jatkunut riistanhoitotyö on tuottanut tulosta. - Maan vahvin jäniskanta toimii myös kivijalkana ilveksen levittäytymiselle. Riistanhoitotyö jänistä kohtaan, ja ennen kaikkea sen mielekkyys, on paikoin kärsinyt työn tulosten valuessa hukkaan, sillä merkkejä jäniskantojen hiipumisesta on alkanut näkyä. Parissa vuosikymmenessä esimerkiksi metsäjäniksen lumijälki-indeksi on puolittunut PohjoisSavossa. Ilveksellä indeksin kehitys on täsmälleen päinvastainen. - Monet ovat huolissaan siitä, kuinka jänisten käy, jos ilveskannat edelleen runsastuvat, Tanskanen pohtii. - Kun luonto lähtee korjaamaan vääristymiä, ovat liikkeet väistämättä paljon rajumpia. - Vaikeissa lumiolosuhteissa osa ilveksistä nääntyy nälkään talven aikana, hän pelkää. Samoilla linjoilla on myös Veijo Miettinen. Pitkä kokemus Pohjois-Savon eläkkeelle jääneenä riistanhoidonneuvojana antaa pohjaa näkemyksille. - Niillä alueilla, joissa jänikset ovat loppuneet, ilvekset tulevat pihapiireihin kissajahtiin. - Onpa ilves pyrkinyt kissan perässä porstuaankin samalla ovenaukaisulla, Miettinen naurahtaa. Miettinen mainitsee esimerkkinä Lapinlahden seudun, missä takavuosina saatiin jäniskanta ripeään kasvuun tehoruokinnan avulla. - Tämän seurauksena myös ilveskanta alkoi vahvistua ensimmäisenä juuri siellä, Miettinen tietää. - Nykyisin kunnan alueelta löytyy jänistyhjiöitä. Myös ilvesten on ollut pakko vaihtaa elinpiiriä. - Monilla alueilla Pohjois-Savossa on parhaillaan käymässä juuri näin. Metsästäjät kantavat Miettisen mukaan huolta myös ilveksen tulevaisuudesta siksi, että se on ollut menneinä vuosisatoina hyvin tärkeä turkiseläin. Näiltä ajoilta lienee ilvestäperua se, että sitä arvostetaan saaliina vielä nykyisinkin erittäin paljon. Tasaisen vahva ilveskanta mahdollistaa myös sen pyyntikulttuurin säilymisen ja edelleen kehittymisen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Pohjois-Savon ilveskanta on maan vahvin. Täpläturkkeja lasketaan olevan maakunnassa vähintään 210-220. neuvoston suurpetotyöryhmä asetti suurpetokantojen kehittämistavoitteen vuoteen 2010 saakka. Ilveskannan koko maata koskeva tavoite oli kannan runsastuminen 1,5 %:lla vuosittain. Tällöin ilveksiä olisi maassamme vuonna 2010 viidennes enemmän kuin tavoitetta asetettaessa, jolloin ilveksiä arvioitiin olevan koko maassa 790 yksilöä. Tämä olisi merkinnyt noin 1000 ilveksen määrää. Tavoite on ylittynyt jo tähän mennessä selvästi, sillä ilveskannan suuruudeksi arvioitiin v. 2006 peräti 1200-1350 yksilöä. Oletettavasti ilveskanta on vastannut nykyistä määrää viimeksi ollut yhtä runsas kuin tänä päivänä joskus 1800-luvulla. Valtakunnallisessa ilveskannan hoitosuunnitelmassa lähdetään siitä, että Suomi jatkaa pyrkimyksiä lajin vakiinnuttamiseksi pysyväksi osaksi maamme luontoa. Ilveksen tulee kyetä myös levittäytymään luontaisesti uusille elinpiireille näiden erityispiirteiden mukaisesti. Tämä puolestaan edellyttää suunnitelmallista kannanhoitoa ja suojelua, kun tavoitteena on säilyttää ilveskanta suotuisan suojelun tasolla. Tätä tavoitetta tavoitellaan erilaisten toimenpiteiden yhteisvaikutuksella. Maa- ja metsätalousministeriössä painotetaan lisäksi, että ilveskannanhoidon tulee olla ekologisesti, taloudellisesti sekä sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Edellisen perusteella sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta vuosittain saamansa ilveskanta-arvion sekä tämän perusteella arvioidun kestävän verotuksen määrän pohjalta maa- ja metsätalousministeriö asettaa vuosittain suurimman sallitun kiintiöön myönnettäville pyyntiluville. Lähtökohtaisesti ilveksen pyynti tapahtuu riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien pohjalta joulukuun alun ja helmikuun lopun välisenä aikana. Poikkeuksena ministeriö voi myöntää tapauskohtaisen harkinnan jälkeen pyyntilupia rauhoituksesta huolimatta. Suurin sallittu saalis on viime vuosina ollut 5-8 % kokonaiskannasta. Siten metsästys ei ole Metsästäjä 2 / 2008 33
• - Ilvekselle käy huonosti, ellei kantaa harvenneta metsästyksellä, Miettinen kiteyttää. Metsäkauriit vaarassa Virossa tehdyn tutkimuksen mukaan yksi ilves käyttää vuodessa ravinnokseen n. 40 metsäkaurista. Maan kauriskanta on tosin moninkertainen Suomeen verrattuna. - Petoeläimet käyttävät yleensä helpoimmin saatavilla olevaa saalista, jolloin ne välttävät myös ylimääräistä ponnistelua, Tanskanen tietää. Suurista paikallisista ilveksen aiheuttamista kaurisvahingoista huolimatta Pohjois-Savon kauriskanta on vahvistunut lähes samaan tahtiin ilvesten runsastumisen kanssa. Selitys tähän saattaa Tanskasen mukaan piillä siinä, että tois- Tuusniemeläinen Aira Parviainen on ruokkinut tilallaan metsäkauriita vuosien ajan. Myös ilvekset ovat vietaiseksi metsäjäniskanta on kestänyt kasvaneen railleet ruokintapaikalla säännöllisesti. ilveskannan aiheuttaman suuren poistuman. - Ilvesten ei ole tarvinnut juurikaan käyttää kauriita Suurin sallittu saalis on viime vuosina ollut 5-8 % ravinnokseen normaalin jä- kokonaiskannasta. Siten metsästys ei ole vaikuttanut niskannan alueella. haitallisesti ilveskannan kehitykseen. Paikoitellen Pohjois-Savossa, missä metsäkauriin ja Jo tämän talven aikana on Vieremän, Sonkailveksen elinpiirit ovat kohdanneet, kauristuhot Suunnitelmissa on aloittaa myös entistä tiiovat saattaneet nousta hyvinkin suuriksi. järven, Iisalmen ja Kiuruveden riistanhoitoyh- viimpi yhteistyö suurpetoyhdyshenkilöiden ja - Ilvekset ovat saattaneet hävittää jopa pienen distysten alueella tarkoitus pannoittaa ilveksiä RKTL:n välillä. kaurispopulaation kokonaan, Tanskanen tietää. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toi- Tarkoitus on motivoida ja kouluttaa yhdysViime vuosina yleistyneet vähälumiset talvet mesta. Ilveksiä pyydystetään joko loukuilla tai henkilöitä jatkuvasti sekä antaa säännöllistä pasuosivat hänen mukaansa ennemmin metsäkau- koirien avulla. lautetta vapaaehtoistyöstä. rista kuin ilvestä. - Näin tullaan saamaan uutta tietoa ilvesten - Viimeisimpään tutkimustietoon pohjautuva - Ilveksen saalistusyritykset johtavat vähällä elinpiiristä ja liikkuvuudesta, Tanskanen arvioi. laadukas koulutusmateriaali on kaikkien etu. Tanskanen näkee riistanhoitopiirin asettamilumella harvemmin tulokseen. - Lisätietoa tarvitaan myös metsäkauriin ja ilSuurimmat ilveksen aiheuttamat kaurisva- veksen suhteesta. en suurpetoyhdyshenkilöiden merkityksen siinä, hingot ovat viime vuosina sattuneet hieman eri Tanskanen toivoo, että näiden neljän yhdis- että jälkien havainnointi saadaan tehtyä mahpuolilla Pohjois-Savoa, kuten Tuusniemellä, tyksen alueella loukuista löydetyistä ilveksistä dollisimman luotettavasti ja aukottomasti. Juankoskella sekä Kiuruvedellä. tehtäisiin ilmoitus RKTL:lle ennen niiden vapaSuurpetoyhdyshenkilöt ovat Tanskasen mu- Esimerkiksi Kiuruvedellä kauriskanta romah- uttamista. kaan jatkossakin avainasemassa ilveksen pyynti vuodessa puoleen, Tanskanen kertootietää. Lähitulevaisuudessa saataneen Tanskasen tilupien kohdentamisessa. Myös Tuusniemellä ja Juankoskella metsäs- mukaan merkittävää uutta tutkimustietoa Poh- Ilman heidän työpanostaan ei olisi niin tarktäjät ovat käytännössä pidättäytyneet kaurisjah- jois-Savon ilveskannan todellisen suuruuden kaa tietopohjaa ja perustaa pyynnin järjestämideista lähes kokonaan ilvestuhojen vuoksi. seksi. määrittelemiseksi. Ketun osuudesta metsäkauriin vasatuoton verotuksessa ei ole varmaa tietoa, mutta sen oletetaan jäävän melko vähäiseksi. - Kettukannat ovat pitkään olleet Pohjois-Savossa ahkeran pyynnin ansiosta melko matalat. - Ilveshän käyttää myös kettuja ravinnokseen, Tanskanen muistuttaa. Yhteistyötä RKTL:n kanssa Keskeisiä keinoja tilanteen hallitsemiseksi ovat ilveskannan seuranta, tiedon lisääminen, vahinkojen ennaltaehkäiseminen sekä alueellisen sietokyvyn lisääminen. Ilves saattaa yhdellä kertaa saalistaa useita metsäkauriita ja syödä niistä vain osan. Nuoret ja kokemattomat kaurisyksilöt ovat suurimmassa vaarassa. 34 Metsästäjä 2 / 2008
• Ilveksiä ja itäsuomalaisia Ilveksiä ja ihmisiä - tutkimuksen mukaan (Liukkonen ym. 2006) ilveskeskustelu on kärjistynyt erityisesti Itä-Suomessa. Pohjoissavolaisia metsästäjiä puhuttaa ennen kaikkea se, kuinka paljon ilveksiä pitäisi maakunnan alueella viime kädessä olla. Ilveksen nähtiin aiheuttavan suurimmat ongelmat ja vahingot metsäjäniksen, metsäkauriin sekä valkohäntäpeuran ruokinnalle. Tämän lisäksi varsinkin ihmisasumusten lähelle ja pihoihin tunkeutuvat nk. city-ilvekset koettiin vastenmielisiksi. Monet tutkimukseen osallistuneista vastaajista kokivat, että ilveskanta on jo nyt aivan liian suuri ja etteivät he pysty vaikuttamaan tarpeeksi ilveskannan hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Ilveksiä haluttiin myös metsästää enemmän pyyntilupien turvin. Useimmat vastaajista halusivat ilveskannan myös jakaantuvan tasaisemmin koko maata ajatellen. Vähiten kannankasvatushalukkuutta löytyi Itä-Suomestsa. Tutkimuksessa nousi myös esiin vaatimus, että ilveksen kannanhoitoalueet tulisi määritellä riistanhoitopiireittäin, sillä paras asiantuntemus löytyy paikallistasolta. On myös huomattava, että harmia eivät aiheuttaneet ainoastaan ilveksen suoranaisesti aiheuttamat vahingot, vaan myös se ylimääräinen työ, joka jouduttiin näiden vahinkojen torjumiseksi tekemään. Tutkimuksilla on todettu, että vahinkoa aiheuttavien yksilöiden poistolla on erittäin suuri merkitys ilveskannan hoidon onnistumiselle, sillä se lisää sosiaalista sietokykyä merkittävästi. G Juankoskelainen Erkki Holopainen sylissään kahden ilveksen tappaman metsäkauriin ruhot. Tanskanen toivoo, että Vieremän, Sonkajärven, Iisalmen ja Kiuruveden alueella loukuista löydetyistä ilveksistä tehtäisiin ilmoitus RKTL:lle ennen niiden vapauttamista. Suomalainen kaipaa luontoon Kansainväliset Erämessut on Suomen merkittävin eräalan tapahtuma. Tervetuloa koko perheen voimin viettämään mukavaa kesäpäivää Riihimäen Urheilupuistoon. Suurpetoyhdyshenkilö Veijo Miettinen tutkii muutaman tunnin vanhaa ilveksen jälkeä Vehmersalmella. www.riihimaenmessut.fi Metsästäjä 2 / 2008 35
• ien eer T Ekin kanssa erällä Vappu on ylioppilaiden ohella myös metsäkanalintujen juhla. Jokakeväinen, vapun tienoille osuva teerensoidin on yksi Suomen luonnon upeimmista näytelmistä. sain seurata aitiopaikalta tiirojen parittelua ja k lh ll ll k useamman kerran olen ihmetellyt järvellä kutevien sammakoiden paljoutta. Mistä ne kaikki oikein tulevatkaan? Suon takana kohoavan petäjän latvuksessa on korpin pesä. Lähes kuukautta aikaisemmin syntyneet poikaset ovat jo isoja ja lähtevät kohta Teerikukot yrittävät haastaa soidinsuota dominoivaa korpimetsoa. kevätkarkelot Heikki Hyttinen H avahdun siipien havinaan. Puiden latvuksiin kerääntyneet teerikukot laskeutuvat kuin yhdestä käskystä suolle ja aloittavat voimakkaan pulputuksen. Ulkona on kuitenkin sen verran hämärää, että en nouse vielä makuupussista ylös. Kokemuksesta tiedän teerien jatkavan soidinmenojaan ainakin aamukahdeksaan. Kuuntelen kiivasta pulputusta mielihyvää tuntien ja vaivun uudestaan uneen. Herään hieman ennen seitsemää ja totean, että on aika nousta ylös, jos mielin vielä jotain näkeväni. Hämmästykseni on suuri, kun kohotan katseeni edessä avautuvalle suolle. Sen keskustaa dominoi teerikukkoja huomattavasti kookkaampi otus, joka ei ole sen enempää teeri kuin metsokaan. Arvelen ison linnun olevan korpimetson, joksi teeren ja metson risteymää kutsutaan. Vielä vuosi sitten korpimetso mellasti suolla kolmatta vuotta perätysten, vaikkakin jo kovimman terän menettäneenä. Mahtaneeko tämä lisääntymiskyvyttömäksi tuomittu luonnonoikku ilmestyä suolle enää tänä keväänä? Hyvä syy lähteä jälleen seuraamaan soidinta. Teeren soidinpaikalle asettamat vaatimukset ovat melko väljät. Tärkein asia on paikan avoimuus. Suon ohella soidinpaikka voi olla esimerkiksi järven jäällä tai pellolla. pesästä muiden lintujen vasta aloittaessa omia pesintäpuuhiaan. Kerran k k h kurkipari l k laskeutui suolle silmieni eteen ja useasti suon on ylittänyt läheisellä lammella pesivä joutsenpari kevään tuloa toitottaen. Kertaakaan en ole kokenut pettymystä tai tuntenut kyllästymistä. Usein olen jakanut kokemuksen oman poikani tai jonkun ystäväni kanssa. Sen verran mustasukkainen olen kuitenkin omasta teerisuostani, että paljastan sen sijainnin vain harvoille ja valituille. Kyseessä on muutenkin herkkä tapahtuma, jota tulee kunnioittaa ja välttää turhaa häiriön aiheuttamista. Jokainen luontoystävä voi kuitenkin halutessaan etsiä oman paikan, jossa seurata soidinta. Itselläni meni yksi kevät etsiessä sopivaa soidinpaikkaa. Olen löytämääni suohon enemmän kuin tyytyväinen. Se on sopivan pieni ja sijaitsee riittävän etäällä erämaassa hienossa ympäristös- Soidinsuon kutsu Teerensoitimesta on tullut minulle jokavuotinen perinne. Vähintään kerran keväässä vaellan raskaan repun kanssa tutulle suolle ja pystytän sen laitaan kyttäyslaavun. Retkilläni saan seurata teerensoitimen ohella muutenkin kevään edistymistä. Yksikään kevätretkistäni ei ole ollut vielä samanlainen, vaan joka vuosi kohtaan jotain uutta ja mielenkiintoista. Pieni metsäkannas erottaa suon järvestä, jolla asustaa useita kalatiiroja ja kuikkapari. Kerran 36 Metsästäjä 2 / 2008 Eerikki Rundgren Poikani Eliel on ollut kanssani seuraamassa soidinta jo kolmena perättäisenä keväänä. Eerikki Rundgren
• sä. Sinne päästäkseni minun täytyy myös nähdä hieman vaivaa. Kukkojen turnajaiset Teeren soidinpaikalle a asettamat vaatimukset ovat melko väljät. Tärkein asia on paikan avoiTärke muus. Suon ohella soidin soidinpaikka voi olla esimerkiksi järven jäällä tai pellolla. Teeren on nähtäpe vä ympärilleen, jotta se v tarvittaessa nopeasti voi paeta maapetoja tai kana kanahaukkaa. Eri soidinpaikoilla voi olla välimatkaa lyhimmillään parisen kilometriä. Siinä missä vanhat kilomet reviirikukot ovat uskoll uskollisia samalle soidinpaikalle vuodesta toiseen, s siirtyvät nuoremmat parittelun toivossa soitimelta toiselle. Parhaimmilsoitimel laan hyvän kokoisella s soidinsuolla voi pulista samanaikaisesti jopa 20 - 30 kukkoa. Soitimen ajoitus vaihtelee suuresi maamme vaih eri osien välillä. Eteläisimmässä Suomessa sen Eteläisi kiivain vaihe voi olla jop kuukautta aikaisemjopa min kuin pohjoisessa. K Kanat tulevat soitimelle katsottuaan ilmojen olevan tarpeeksi suotuisat olev pesinnän aloittamiseen. Vastakuoriutuneilla poikasilla täytyy olla heti saatavilla riittävästi ravintoa. Kiivaimmillaan soidin on kanojen tullessa paikalle etsimään sopivaa parittelukumppania. Kukot intoutuvat esittelemään itseään kanoille ja puolustavat ärhäkkäästi omaa, enimmillään parinsadan neliön reviiriä. Kanojen vierailu saattaa kestää vain pari päivää. Kyvykäs kukko voi tuolloin paritella puolen tunnin sisällä lähes kymmenen kanan kanssa. Teerikukot saattavat aloittaa Etelä-Suomessa soidinmenot jo maaliskuussa, jos ilmat vain ovat lämminneet riittävästi. Kanat tulevat soitimelle kuitenkin vasta huhtikuun lopulla. Kukkojen soidininto lakkaa viimeistään kesäkuun alkupäivinä, kun ne suostuvat uskomaan, ettei kanoja paikalle enää ilmaannu. Pohjois-Suomessa soitimen ajankohta voi olla jopa kuukautta myöhäisempi. Kirjavinkki I "Metsäkanalintututkimuksia - Teeren soidin" on yleistajuisesti kirjoitettu opas teeren soidinkäyttäytymisen hahmottamiseen ja ymmärtämiseen. Opas kuuluu Metsästäjäin Keskusjärjestön sekä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kustantamaan metsäkanalintukirjasten sarjaan, joka käsittää kaikkiaan 12 nidettä. Oppaassa käsitellään soidin alusta loppuun, selitetään sen merkitys ja pohditaan syitä teerien soidinkäyttäymiseen. Oppaan on toimittanut Harto Lindén ja muita kirjoittajia ovat Rauno Alatalo, Matti Hovi, Lauri Ijäs, Pekka Rintamäki ja Pentti Valkeajärvi. Valtaosa oppaan tiedoista on peräisin Rauno Alatalon ja hänen työryhmänsä tutkimuksista KeskiSuomen teerensoitimilta. dän visusti naamiointiverkon suojassa. Ennen nukkumaan menoa syön tukevasti ja keitän termospulloon aamuksi jotain lämmintä juotavaa. Kellosta minun ei tarvitse huolehtia, sillä teeret pitävät kyllä huolen aamuherätyksestä. Aamulla soitimen päätyttyä valmistan aamupalan, saatan ottaa vielä pienet torkut ja nauttia auringon lämmittävistä säteistä. Luonto ei hiljene vaikka teeret hetkeksi rauhoittuvatkin. Ympärillä laulavat rastaat ja monet muut kevään ensimmäiset muuttolinnut. Hyvällä ilmalla suon ehtii lyhyessä ajassa ylittämään koko joukko pohjoiseen suuntaavia siivekkäitä. G Naamiointiverkon suojassa Soidinpaikan löytääkseen joutuu näkemään hieman vaivaa. Äänekkäänä tapahtumana sen kuitenkin kuulee jo kaukaa, kun vain vaivautuu hieman syrjemmälle asutuksesta ja maanteistä. Avarilla soidinpaikoilla lähelle pääseminen on vaikeampaa kuin pienemmillä. Omalla soidinsuollani pääsen seuraamaan kukkojen telmimistä alle 50 metristä. Saavun soidinsuolle aina hyvissä ajoin edellisenä päivänä. Pystytän pienen laavukankaan suon laitaan, hieman metsän sisään, ja naamioin sen huolellisesti suurella armeijan naamiointiverkolla. Teeret eivät ole koskaan kovin kaukana, joten liikun ja puhun kaiken aikaa rauhallisesti. Seuraan tapahtumia ympärilläni ja nautin luonnon rauhasta ja kevään tulosta. Yöni vietän laavussa ja kaikki varusteet piSoidin on päättynyt, leiri purettu ja on aika lähteä taas yhtä kokemusta rikkaampana takaisin kaupunkiin. Eerikki Rundgren Kuvauskalusto laitetaan valmiiksi jo edellisenä iltana, sillä soitimen aikana täytyy välttää kaikkea turhaa liikettä ja ääntä. Eerikki Rundgren Ulostekasan lienee jättänyt teeri tai koppelo. Metsokukon ulostepapanoissa näkyy selvästi männynnneulasia. Tukevan aamiaisen jälkeen, tällaisena upeana kevätaamuna, varusteiden pakkaaminen ja leirin purku on yhtä nautintoa. On aika lähteä takaisin kotiin. Metsästäjä 2 / 2008 37 Eerikki Rundgren Heikki Hyttinen
• Huonoa säätä ei enää ole. VEDENPITÄVÄ · HENGITTÄVÄ · KESTÄVÄ Etupaketti sisältää: Fleece-takin, fleece-väliasun, RIB-pipon, teknisen t-paidan, North Ice Liner -sukat HINNAT POSTIMYYNNISSÄ NORTH ICE Naisten ja miesten kalvopuku 99,+ toimituskulut SIS. ETUPAKETTI NORTH ICE Naisten ja miesten toppapuku 99,+ toimituskulut Katso muut hurjat kevätpaketit klubi-lehdestä netissä ja osallistu samalla matkakisaan. WWW.ERATUKKU.FI Tuotteitamme voi tilata myös puhelimitse (ma-pe 9-17) 020 747 7000 LIITY E-KLUBIIN, VOITA 2500 MATKALAHJAKORTTI
• NOPEIMMALLE! Toppapuvun ostajalle North Ice fleecetakki, sormikkaat ja pipo. 100 Etupaketti sisältää: Hiihtokäsineet, hiihtopipon, juomapullovyön, North Ice MicroDry teknisen alusasun NORTH ICE Naisten ja miesten hiihtopuku 59,+ toimituskulut SIS. ETUPAKETTI NORTH ICE Softshell takki miehille ja naisille 59,+ toimituskulut · OULU Alasintie 8 · TAMPERE Possijärvenkatu 4 · HAAPARANTA Ikano-talo · VANTAA Valimotie 27
• Pentti Lähteenoja ylijohtajaksi Maa- ja metsätalousministeriön kalaja riistaosaston uutena ylijohtajana helmikuun alussa aloittanut Pentti Lähteenoja on kahden tutkinnon mies. Helsingin yliopistosta metsänhoitajaksi 1986 valmistunut Lähteenoja väitteli metsäverotuksesta oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2001. Otimme selvää kuka hän on ja mitä ajattelee. P entti Lähteenoja syntyi 1963 Pöytyällä, keskellä varsinaissuomalaista maaseutua. Vaikka perheen lähipiirissä oli metsästäjiä, ei Lähteenojan isä kuitenkaan metsästänyt ja siksi pojan metsästysharrastus alkoi vasta aikuisiällä ja metsästyskärpänen iski toden teolla vuosituhannen vaihteen tietämillä. ­ Kyllä metsästys on hieno luontoharrastus. Itse kun olen kotoisin vahvalta valkohäntäpeura-alueelta, niin suosikkini on kyllä peuran kyttääminen. Se sopii hyvin rauhalliselle miehelle, Lähteenoja toteaa. ­ Hirvijahdissa olen nauttinut siitä sosiaalisuudesta joka liittyy seuruemetsästykseen ja toisaalta metsäkanalintujen metsästyksessä miellyttää samoilu suomalaisessa luonnossa ja ylipäätään runsas liikkuminen. Suomi pinta-alaltaan suurena ja väestöltään pienenä maana, tarjoaa erinomaiset puitteet nimenomaan eränkäynnille, jossa saalis on toki tärkeä, mutta jossa kaikki muu siihen liittyvä on vähintään yhtä tärkeää. lainkaan niin helposti hoidettavissa. Nyt metsästäjät sitoutetaan yhteisen asian edistämiseen ja hoitamiseen. Pentti Lähteenoja puhuu pohjoismaisesta mallista tai niin kuin meillä tavataan puhua "talonpoikaisesta" mallista metsästyksen osalta ja korostaa metsästyksen ei-elitistisyyttä eli sitä, että metsästys on kaikkien ulottuvilla. ­ Ranskassa on metsästäjillä oma puolue ja esimerkiksi Iso-Britanniassa ketunmetsästys ja sen kieltäminen on vahvasti luokkakysymys tai ideologinen kysymys. Meillä tällainen vastakkainasettelu metsästyksen osalta on täysin mahdoton ajatus, Lähteenoja sanoo. Suurten ikäluokkien suuri merkitys Kun metsästys on kaikkien ulottuvilla, se näkyy myös metsästäjämäärissä. 60-luvun noin 150 000 metsästäjän lukemista on loikattu nykyiseen yli 300 000. Voimakkain kasvu ajoittuu 70-luvulle ja Pentti Lähteenoja etsii selitystä tälle perinteisen liturgian ulkopuoleltakin. Tietenkin hirvikannan voimakkaalla kasvulla oli oma osansa asiassa, mutta Lähteenoja haluaa korostaa myös suurten ikäluokkien merkitystä ja yhteiskunnallista murrosta. ­ Yhteiskunnallinen murros näkyi metsästyksessäkin monin tavoin. Väestö siirtyi kaupunkeihin ja ulkomaille töiden perässä, suuret ikäluokat aktivoituivat ja hakeutuivat myös metsästyksen pariin. Nyt nämä samat suuret ikäluokat ovat eläköitymässä, mutta parempikuntoisina kuin monet aiemmat sukupolvet. He tullevat olemaan aktiivisia metsästyksessäkin vielä hyvinkin tulevat 15-20 vuotta. Kysymys kuuluukin, tuleeko metsästyksen pariin riittävästi nuoria paikkaamaan suurten ikäluokkien aikanaan jättämä aukko. Nuorison parissa tehtävä valistus onkin ehdottoman tärkeää ja tietysti erityisesti nyt, kun nuorisosta ylivoimainen enemmistö syntyy kaupunkilaisiksi, patistaa Lähteenoja nuorisotyöhön. ­ Meillä on oltava tulevaisuudessakin nuoria hyväkuntoisia metsästäjiä, jotka jaksavat "vetää hirvet metsästä". Muutoin on hirvikantaa leikattava jo siitäkin syystä. Vapaaehtoistyöllä merkittävä rooli Keskustelun kääntyessä metsästyksen organisointiin Suomessa, Lähteenoja korostaa heti meikäläisen järjestelmän vahvuutta: vapaaehtoistyö eli talkootyö on vahva perusta. ­ Onhan tällainen järjestelmä valtion kannalta erittäin hyvä ja edullinen, jossa toiminta rakentuu vapaaehtoistyöhön ja hallinto sekä rahoitus hoidetaan itse, uusi ylijohtaja painottaa. ­ Jos tätä vapaaehtoistyötä ei olisi ja valtio hoitaisi nämä tehtävät, ei asia olisi 40 Metsästäjä 2 / 2008 Klaus Ekman Uusi ylijohtaja Pentti Lähteenoja (vas) saa onnistuneesta hirvenkaadosta onnittelut Metsähallituksen Heikki Hallilalta.
• Pentti Lähteenoja kuunteli tarkalla korvalla Metsästäjäin Keskusjärjestön toiminnan esittelyä. Uusi ylijohtaja Pentti Lähteenoja ja MKJ:n puheenjohtaja, eräneuvos Simo Syrilä MKJ:n keskustoimistolla. Hirvi ja metsätalous­ toimiva yhtälö? Viittaus hirvikannan leikkaamiseen johtikin keskustelumme hyvin päivänpolttavaan riistaaiheeseen eli hirveen. ­ Molemmat mahtuvat suomalaiseen luontoon, niin hirvet kuin puuntuotantokin. Molemmat ovat uusiutuvia luonnonvaroja ja maanomistaja, jolle myös metsästysoikeus kuuluu, päättää miten tai tässä tapauksessa kumpaa uusiutuvaa luonnonvaraa hyödynnetään. Uusi ylijohtaja tunnustaa kuitenkin yhtälön heikkoudet. Varsinkin eteläisen Suomen pirstaloituneet metsät tekevät kysymyksestä vaikean. Ja totesihan Valtiontalouden tarkastusvirastokin, että suurempaa hirvikantaa kuin joka olisi juuri ja juuri ekologisen minimin yläpuolella ei tulisi ylläpitää. ­ Mutta kantatihentymät on leikattava. Viittaan tässä yhteydessä esimerkiksi joihinkin Oulun seudun alueisiin, jossa hirvikanta on käynyt niin korkealla, että metsästys on muuttunut raskaaksi työksi, ja tässä törmäämme taas hirvenmetsästäjien ikärakenteeseen: Eli hirvikanta on pudotettava sellaiselle tasolle, joka pystytään kestävästi hoitamaan ja toisaalta hyödyntämään. Suurpetokantojen varaan ei hirvikannan hoitoa voida jättää, ne olisivat kuitenkin varsin marginaalinen toimija valtakunnantasolla. ­ Ihminen on kattanut hirvelle ennen näkemättömän runsaan "ruokapöydän" ja ihmisen vastuulla on myös hirvikannan pitäminen yhteisesti sovitulla tasolla. Koska ei pelkästään ravintovarat tai metsävahingot ole keskustelun keskipisteenä, vaan myös hirven aiheuttama vaara liikenteelle ja sitä kautta ihmiselle, meillä ehkä tulisikin jatkossa siirtyä käyttämään kannan tiheysmittareina hirviyksilöä per 1000 metsähehtaaria eikä niin kuin tänään hirveä per 1000 maapinta-alahehtaaria. Silloin saataisiin ehkä siirrettyä hirvikannan painopistettä eteläisen Suomen ruuhka-alueilta hieman syrjäisemmille alueille. Tästä on erinomaisena esimerkkinä Puola, jossa tällä tavoin on saatu siirrettyä suurriistan painopiste hieman loitommalle ihmisestä, Pentti Lähteenoja muotoilee. sitä mieltä, että, jos ihmiset kokevat turvattomuutta ja pelkoa, asia on niin vakava, että siihen on puututtava. Jos ei lapsia uskalleta laittaa koulutielle, on pihapiireissä liikkuville pedoille tehtävä jotain, eli ne on poistettava. Lähteenoja myöntää, että asia on varsin monisyinen, koska asia ei ole pelkästään kansallisessa päätäntävallassa. Petokannat ovat kuitenkin moninkertaistuneet viime vuosikymmeninä ja kehitys on ollut niiltä osin suotuisa. ­Olemme aivan uudessa tilanteessa, koska suurpedot olivat poissa lähes 100 vuotta ja nyt ne ovat palanneet. Meidän on vain opittava uudelleen elämään niiden kanssa ja voisin kyllä kuvitella, että nyky-yhteiskunta löytää tavat elää rinnan nykyisten suurpetokantojen kanssa, Lähteenoja toteaa luottavaisena. ­ Hylkeiden osalta pelataan vielä voimakkaammilla mielikuvilla. Hyljetilanne on meillä vaikea, kun meillä hylkeenpyynti ei ole teollista toimintaa, vaan normaalia kulttuurisesti ja sosiaalisesti merkittävää metsästystä. Maailmalla WTO:ssa ja muissa kv-yhteyksissä hylkeenpyynti niputetaan aina taloudelliseen ja teolliseen toimintaan ja kun siihen ollaan tekemässä tiukennuksia ja rajoituksia, mekin olemme vaarassa joutua ahtaalle. Harmaahylkeet aiheuttavat suuria ongelmia meikäläiselle kalastukselle. Onneksemme EU-komissio hyväksyi Suomen elinkeinokalatalouden kehittämisohjelman vuosiksi 2008-13, jossa on mukana uutena kohtana "hylkeensietopalkkio", jota voidaan maksaa kansallisista varoista korvaamaan hylkeiden aiheuttamia vahinkoja. Se ei toki ole pitkäaikainen ratkaisu, mutta helpottaa akuuttia tilannetta. Pitkällä aikavälillä ainoa kestävä ratkaisu on hyljekantojen laskeminen tasolle, joka mahdollistaa ammattikalastuksen jatkumisen, Lähteenoja muotoilee osastonsa sekä kala- että riistayksikön yhteisiä kipupisteitä. Silloin on ensiarvoisen tärkeää, että kantojen seuranta on luotettavalla ja tieteellisen tarkastelun kestävällä pohjalla, jolla voimme perustella esimerkiksi, miksi me kuitenkin metsästämme taantuviakin lajeja. ­Kaikkein konkreettisimmin olen omassa työssäni todennut tieteellisen näytön tarpeellisuuden toimiessani metsäsektorilla ja eteen tuli EU-jäsenyysneuvotteluissa kysymys liito-oravasta. Liito-oravasta ei tiedetty silloin kovinkaan paljon ­ niitä oletettiin olevan erittäin vähän ja Suomi oli EU:ssa lajin levinneisyyden osalta yksin vastuussa suotuisan suojelun tasosta. Se johti, niin kuin me monet muistamme, suuriin vaikeuksiin ja valvontamenettelyn käynnistymiseen Suomea vastaan. Metsälain ja luonnonsuojelulain muutoksen yhteydessä käynnistettiin laaja tutkimus liito-oravasta ja paljastui, että maassamme on tuhannen liito-oravan sijasta vähintään 140 000 lisääntyvää liito-oravanaarasta, Lähteenoja muistuttaa. ­ Tämä oli mielestäni hyvä muistutus tieteellisen näytön tärkeydestä. Paras keino valmistautua tuleviin vastaaviin ongelmiin, on huolehtia korkeatasoisesta ja ajantasaisesta tutkimuksesta ja esimerkiksi kantojen seurannasta. Aluehallinto uudistuu Riistallisista asioista onkin helppo siirtyä riistahallinnon asioihin ja siitä tietysti luontevasti keskustelemaan aluehallintouudistuksesta. Lähteenoja siteeraa käynnissä olevia julkishallinnon muutos- ja tehostamishankkeita: PARAS-hanke on jo hyvässä vauhdissa ja nyt on vuorossa aluehallinnon tehostaminen. Kun ikäluokat pienenevät ja työvoima vähenee, on myös julkisen sektorin luonnollisesti pienennyttävä. Hän toteaa, että maaliskuun lopussa saamme ensimmäisen alustavan raportin aluehallinnon kehittämisestä. Samalla hän muistuttaa, että heidän taholtaan maa- ja metsätalousministeriöstä on pyritty tuomaan valmistelun tietoon, että riistahallinto nykyisellä tavalla organisoituna on edullinen yhteiskunnalle. Se mitä muutospaineita nykyinen perustuslaki nyt ja tulevaisuudessa asettaa viranomaispäätösten tekemisen osalta nykyjärjestelmälle, selvinnee lähitulevaisuudessa. G Tieteellinen näyttö ratkaisevassa roolissa Puhutaan sitten EU-direktiiveistä tai ilmaston muutoksesta, Lähteenoja muistuttaa tieteellisen näytön merkityksestä. Hänen mielestään on itsestään selvää, että ilmaston muutos tulee muuttamaan myös lajisuhteita meillä eli eteläiset lajit tulevat runsastumaan ja pohjoiset taantumaan. Polttopisteessä suurpedot ja hylkeet Suurpedot aiheuttavat aina suuria tunteita ja intohimoja. Lähteenojakin myöntää, että voimakkailla mielikuvilla pelataan. Hän on kuitenkin Metsästäjä 2 / 2008 41
• Tsekkien Tsekkien ylpeys! Ceska Zbrojovka eli tuttavallisesti CZ on tänään huippumoderni sijoittajien omistama asetehdas. Vanhat mielikuvat "rautaesiripun" takaisista vehkeistä ovat kuin poispyyhkäistyt ja CZ:aa katselee aivan uusin silmin. Yli 100 000 myytyä asetta vuodessa viittaa siihen, että monet muutkin katselevat brandia uudella tavalla. Legenda CZ 75, maailman toiseksi eniten kopioitu käsiase. Klaus Ekman Valumuottia täyttämässä. Valetut aihiot lähtevät sitten automaattikoneistukseen ­ ja koneita riittää. Tehdasalue on laajuudeltaan 25 hehtaaria. 42 Metsästäjä 2 / 2008
• Konekiväärejä lentokoneisiin, siitä kaikki alkoi vuonna 1936. Pitkän päivätyön tehtaan palveluksessa tehnyt Milan Kubele esittelee tehtaan toimintaa tottuneesti, vetäähän hän kaikki tehdasesittelykierrokset. put ja koneistot olivat tuotannon keskipisteenä. Lopputuotteena valmistettiin MG 17 konekivääriä lentokoneisiin. Uhersky Brodin tehtaan johto alkoi jo tuolloin myös pienimuotoisesti kehittää aseita urheiluammuntaan ja metsästykseen. Tämän tuotantosuunnan kukoistus siirtyi ymmärrettävistä syistä sodanjälkeiseen aikaan. Ilma-aseita ja muuta tuotantoa Sodan päättyminen ja Saksan häviö vapautti myös CZ-tehtaat muuhun tuotantoon. Tehtaista tuli osa uutta kokonaisuutta, jossa asepuolen osaaminen käytettiin ilma-aseiden tekemiseen, kuten mallit 35/46 ja 47 ja muutamiin muihin pienkaliiperiaseisiin, kuten varsin menestyksekäs puoliautomaattihaulikko mallia CZ 241. Kommunistien otettua vallan helmikuussa 1948 tuotantoon tuli uusia sotilasaseita, joista valitettavasti itselataava malli 52 osoittautui laadullisesti niin huonoksi, ettei armeija ottanut sitä vastaan. Vasta vuoden 1955 jälkeen tuotannon laatu saatiin kuntoon ja kauppa käyntiin. Tehdas ei kuitenkaan pystynyt säilyttämään itsenäisyyttään, vaan yhdistettiin keväällä 1958 osaksi "Lokakuun vallankumouksen tehtaita". "Scorpion" Lokakuun vallankumouksen tehtaalla keskityttiin sotilasaseiden valmistukseen ja erityisesti voidaan mainita 1964 valmistunut pieni konepistooli "model 61 Scorpion". Samaan aikaan keskitettiin muuta siviilipuolen asetuotantoa Uhersky Brodiin. Monet suositut ilma-asemallit ­ niin kiväärit kuin pistoolitkin, valopistoolit ja muut käsiaseet siirtyivät CZ-kainaloiden suojaan ja esimerkiksi pistoolit CZ mod. 45 ja 50 löysivät tiensä myös vientiin. 60-luvun puolivälissä myös pitkät siviilipuolen aseet, kuten keskisytytteiset ZKK 600-602 sarjat ja reunasytytteiset ajattomat pienoiskiväärit ­ joita vieläkin valmistetaan ­ mod. ZKM 452, jotka "perittiin" Brnon entisiltä asetehtailta, näkivät päivänvalon. 1960-luvun loppupuoli, ennen vuoden 1968 tapahtumia, olivat ovien avautumisen aikaa Z, kuten monet muutkin eurooppalaiset asevalmistajat, ovat aloittaneet sotilasaseilla. 30-luvun alkuvuosina, kun natsit nostivat päätään Saksassa, päätettiin silloisessa Tsekkoslovakiassa siirtää ja keskittää strateginen teollisuus mahdollisimman kauas Saksan rajasta. Vuonna 1934, sikäläisen puolustusministeriön päätöksellä perustettu "konekivääritehdas" siirrettiin uusiin tuotantotiloihin kaakkoiseen Moraviaan, nykyisen Slovakian rajan läheisyyteen Uhersky Brod:iin vuonna 1936. C Konekiväärejä lentokoneisiin Armeijan ja tietysti silloisen tehtaan johdon iloksi konekiväärituotanto lähti uuden uutukaisilla koneilla heti käyntiin. Painopiste oli lentokoneisiin toimitettavat konetuliaseet ja niiden osat, mutta jo heti perään alettiin myös pistoolituotanto. Saksan miehitettyä alueen, tehdas ryhtyi luonnollisesti tuottamaan kalustoa Saksan armeijan tarpeisiin. Konetuliaseet ja niiden osat, kuten pii- Scorpion ­ suosittu "minikonepistooli". Mallina monille leluaseillekin. Metsästäjä 2 / 2008 43
• lännen yhteistyökumppanien suuntaan. Uusia malleja, jotka perustuivat enemmän tai vähemmän tähän yhteistyöhön, oli muun muassa revolveri mallia ZKR 590 Grand ja esimerkiksi kaasupistooli APP 661. Myös haulikkorihlat tulivat tuotantoon. 1989 yhteiskuntajärjestelmä maassa muuttui ja uudet tuulet puhalsivat. Henkilöstön määrä kääntyi laskuun ja tuotannon tehokkuuteen kiinnitettiin huomiota entistä enemmän. Lentokonemoottoreiden ja traktoriosien valmistus lopetettiin, samoin hetkellisesti myös osa pistoolien valmistuksesta. Mutta nämä tuotannon supistukset pystyttiin onneksi korvaamaan panostamalla voimakkaasti siviiliasepuolelle. Uusia metsästyskiväärimalleja tuli markkinoille, kuten kevyt CZ 527 ja myöhemmin kehuja runsaasti saanut CZ 550. CZ 75 "muutti kaiken" 9 millin pistoolit, joista käytettiin nimitystä Parabellum, olivat alkusysäys tuotannolle, josta syntyi maailmanlaajuinen legenda CZ 75 puoliautomaattipistooli. "Seiskavitonen" on vielä tänäkin päivänä maailman toiseksi eniten kopioitu käsiase Coltin malli 1911 jälkeen. Seiskavitosen myötä CZ nousi kansainväliselle huipulle siviilipuolen aseiden valmistajana. Aseiden valmistaminen ei kuitenkaan pystynyt yksin työllistämään 70-luvun valtavaa työntekijämäärää, vaan tuotantoa laajennettiin muun muassa koneisiin. Asetuotannon tunnetuimmat tuotteet jatkoivat kehittymistään ja seiskavitosen jatkajaksi kehitettiin malli CZ 85 sekä sotilaskalustoksi tarkoitettu pistooli model 82, sekä sen siviiliversio CZ 83. Hyvinvoiva "nuorekas 70-vuotias" Tänään CZ on mitä modernein eurooppalainen asetehdas. Tehtaalla työskentelee tällä hetkellä 1380 työntekijää ja tuotannosta noin 75 prosenttia on aseita ja loput 25 prosenttia erilaisia suuria vaihteistoja. Asetuotannosta käsiaseita on noin puolet ja pitkiä aseita loput. Joka päivä tehdas tuottaa hieman tuotantolinjasta riippuen 800 ­ 1400 asetta ja vuotuinen kokonaisvolyymi on 100 ­ 130 000 asetta. Vientiä CZ:lla eli Ceska Zbrojovkalla on 90 maahan. Varsin vaikuttava saavutus! Ja valmiita aseita katsellessa ja koeampuessa voi vain todeta, että mielikuvakin CZ:sta on muuttunut ja kas kummaa ­ myönteisemmäksi! G Huipputekniikkaa tämäkin: laser rouhii tukin karhennokset! Yhteiskunta mullistuksessa Vuosi 1988 oli muutosten aikaa ja CZ asetuotanto irrotettiin omaksi yrityksekseen. Syksyllä CZ tekee kaikki omat tukkinsa. Suurin osa tukkeihin käytetystä pähkinäpuusta tulee turkkilaisten välittäjien kautta Pakistanista ja muualta Kaukoidästä. CZ:n suomalainen maahantuoja Markus Remes myhäilee tyytyväisyyttään huippumodernissa tehtaassa vientipäällikkö Martina Michalcikovan kanssa. 44 Metsästäjä 2 / 2008
• Metsästäjä 2 / 2008 45
• a t uraa rittin B Tämänkertaisessa Natura 2000 -työpajassa keskitytään Brittein saarten vesilintuihin ja -linnustukseen sekä nummiriekkojen elinympäristöjen hoitoon ja riekon metsästykseen Naturaalueilla. N eljännen kerran N2K:n ja kestävän käytön metsästyksen kansainvälinen tiimimme kokoontui Walesissa. Meidät, 15 EU -maan edustajat, noudettiin Manchesterin kentältä ja tunnin bussimatka vei pieneen Rossettin kylään, jossa sijaitsee BASC:n - The British Association for Shooting and Conservation ­ Britannian Metsästys- ja Suojelujärjestön päämaja. Britit käyttävät shooting-sanaa merkitykseltään laajemmin kuin suora suomennos ammunta. Termi tarkoittaa pitkälti samaa kuin meidän metsästyssanamme, kuitenkin lähinnä haulikkometsästystä. Olipa muuten luentosalin seinällä näytteillä melkoinen haulikko, kiinteästi veneeseen kiinnitettävä ja hanhijahtiin tarkoitettu. Olisiko ollut kaksikaliiperinen ja puolitoistametrinen piippu, josta lähti tarvittaessa parinsadan gramman haulilatinki. Tämänkertaisessa työpajassa ensimmäinen päivä keskittyi vesilintuihin ja -linnustukseen Natura-alueilla, jotka valtaosin rannikoilla ovat myös merkittäviä vesilintujen talvehtimisalueita. Laskentojen perusteella talvehtivia lintuja arvioidaan oleva noin 5,5 miljoonaa. Aamupäivän mittaan oli mielenkiintoista havaita, kuinka yllättävän hyvin suojelutarpeet ja metsästys ainakin vesilinnustuksen osalta oli siellä saatu sovitettua yhteen monessa kohteessa. On lisäksi muistettava, että Britannia koostuu neljästä "maasta", Englannista, Walesista, Pohjois-Irlannista ja Skotlannista, joilla on näissäkin asioissa toisistaan hiukan poikkeavia kansallisia lakeja. BASC:n toimihenkilöt Mark Cokayne, joka sai tietysti kuulla asianmukaista vinoilua nimestään, ja Conor O´Gorman pohjustivat kertomalla järjestönsä työkentästä ja tavoitteista, muun muassa metsästäjien koulutuksesta, rantojen raivauksista, elinympäristöjen rakentamisesta ja muuttamisesta, muutosten seuraamisesta ja linnuston tarkkailusta ja säätelystä. Paul Horswill suojelujärjestö English Naturesta selvitteli lakipuolen taustoja suhteessa N2K alueilla metsästykseen Englannissa; laki vuodelta 1979, luonto- ja maaseutuasetus 1981, ja sitten EU:n lintudirektiivi 1979, missä erityisesti maininnat kosteikoista, ja ympäristöasetus 1992 ja ­säädökset 1994. Sitten vuoroon The Crown Estaten edustaja Neil Jacobson Hän kertoi miten yhteisö vuokraa metsästysoikeuksia omistamiltaan noin 700 kilometrin merenrantamailta metsästysseuroille. Valtaosa tästä pitkästä rantaviivasta koostuu Natura-alueista! Nimestään huolimatta The Crown Estate ei ole "kruunun" omistama vaan perustettu 1961 asetuksella eräänlaiseksi kiinteistöyhteisöksi. Se omistaa Englannissa noin 110 000 hehtaaria erilaisia alueita pääosin rannikoilla. 46 Metsästäjä 2 / 2008 Jacobson yllytti meitä metsästäjiä aiempaa aktiivisemmin mainostamaan ja tiedottamaan toiminnastamme ja harrastuksestamme. Mielenkiintoista... ...oli kuulla myös Julian Hughesin esitys. Hän on Royal Society for the Protection of Birds ­RSPB, eli Kuninkaallinen Lintujen Suojelujärjestö- edustaja. Esimerkiksi selvitykset N2K-alueilta metsästyksen aiheuttamasta häiriöstä: Alueelta lasketaan montako käyntiä kauden aikana ja kävijämäärä, paljonko arvioidusta alueen päälajista, monilla sinisorsa, saadaan saaliiksi jne. Selvityksistä voidaan todeta, ettei metsästys ole oleellinen häiriötekijä. Noin 24 000 vesilinnustajaa koettaa Englannissa saada saalista vuosittain. Hänellä oli hyviä käsityksiä ja esimerkkejä metsästysseurojen kanssa tehdystä yhteistyöstä ja hallinnoinnista näillä alueilla. Alustusten jälkeen keskusteluissa nousi esille: I Miksi vanhat hyvät systeemit tarvitsevat uutta byrokratiaa, jos asiat ovat toimineet hyvin jo kymmeniä vuosia ja kokemus on niin osoittanut? I Miten rivimetsästäjät ja metsästysseurat saadaan sitoutumaan kestävään säännösteltyyn metsästykseen? Ja mitä perusteita sille löytyy? I Metsästys on pikkutekijä verrattuna yhteiskunnan rakentamiseen ja kaikkeen muuhun toimintaan, esimerkkeinä häiriöistä vaikka vesiskootterit ja liitovarjot. I Mitä vaikuttaa ilmastonmuutos ­ miten vesilintujen muutto muuttuu? I Vierasperäisten lajien vaikutus ­ lähinnä supikoiran. Petopoisto ei enää onnistu metsästäjien voimin. I Ja taas: Lisää tietoa N2K:sta kentälle! Dee-joen suisto malliesimerkkinä Dee Estuary Natura 2000 site oli iltapäivän tutustumiskohteena, siis bussiin ja matkaan. Tämä Dee joen suisto on malliesimerkki siitä, kuinka lyhyessäkin ajassa paljolti ihmisen toimien vaikutuksesta luonto muuttuu. Joku paikallisen metsästysseuran ­ Dee Wildfowlers´ & Wetlands Management Club, DWWMC ­ jäsenistä muis- teli, kuinka hänen vanhempansa olivat tavanneet toisensa Deen rantahietikolla, mikä oli vielä 70-80 vuotta sitten hienoa hiekkarantaa ja laajalti tunnettu auringonottajien suosikkipaikka rantahotelleineen ja ravintoloineen. Nyt alue on silmänkantamattomiin pelkkää tiheää umpeenkasvanutta heinikko-ruovikkosuota. Paikallisen metsästysseuran jäsenet kertoivat alueen kunnostuksesta vesilintujen elinalueeksi joen uomaa peraten, lisäsivu-uomia ja ojastoja kaivaen. Heillä oli myös suunnitellusti omia rauhoituskaistoja metsästykseen sovittujen palasten välillä. Myös pari käytäntöä, mitkä voisivat meilläkin olla käyttökelpoisia: Nuori tai muuten uusi tulokas sai lähteä esimerkiksi hanhijahtiin vain kokeneen vastuuhenkilön mukana ensimmäisinä metsästyspäivinään. Riittävän hyvästä ampumataidosta on oltava näyttö haulikkoradalta. Noutavan koiran käyttövelvoite ja saalisilmoitukset olivat "must". Ja patruunarajoitus; metsästyspäivää kohti sai ottaa esimerkiksi korkeintaan 25 patruunaa mukaan. Tämä varmaan pistää harkintaa ampumatilanteisiin, vain varmat paikat käytetään. Saaliskiintiöt olivat jossain myös käytössä. Kaikkea valvottiin "omavalvonnalla", vuoropäivinä oman porukan jäsenet. Kanadanhanhi oli sillä alueella heinurin ohella tavoiteltu saalis. Jäsenyys klubissa oli arvokas asia ja sen saattoi menettää, jos töppäili. Jäsenkiintiöistä pidettiin kiinni ja uusia tulijoita on koko ajan odotuslistalla odottamassa pääsyä jäseneksi. Kaikki tämä tärkeällä Natura-alueella kaikessa yhteisymmärryksessä maanomistajan, suojelumääräysten ja metsästäjien kesken! Veikko Seuna Sitten ampumaan Loppupäivä vietettiin BASC:n North Wales Shooting School- koulutusampumaradalla perehtyen heidän "shooting program" koulutusohjelmaansa, josta löytyi sopiva ohjelma niin aloit-
• televille kuin jo vähän harjaantuneimmillekin harjaantuneimm metsästäjille. Huomiota kiinnitettiin am ampumaharjoittelun ohella myös yleiseen tietäm tietämykseen aseista ja patruunoista, tehoista, haulikoosta, haul ampumaetäisyyksistä, haulien hajonna ym. hajonnasta arvi Meidät pistettiin muun muassa arvioimaan muutamalla rastilla ampumaetäisyyksiä ja enampumaetäisyyksi nakoita ja ampumaan vaikka metsästys metsästystrappia. Ja kisaksihan se tietysti meni, eikä tuloksesta tul paljon ole lapsille kerrottavaa, sen verr kehverran no haulikkoampuja olen. Vai olisiko ollut syyol nä vieras ase; ei oikein noussut hyvin poskelle, p tuulikin haittasi ja kiekot olivat varmaan kumista, ehkä sopimattomat suojalasit. Eihän se vika yleensä koskaan ole perän takana vai k kuinka? Paljon on BASC:lla resursseja kenttä kenttätyöhönkin. Esimerkiksi Mark kiertää koko joukon metsästysseuroja vuodessa pelkästään ampumakoulutuksen takia ja tietopaketteja ja materiaalia löytyy. Toiminta on hyvin organisoitua ja tehokkaan tuntuista ja järjestelmällistä painottuen ymmärrettävästi haulikkopuolelle. Nopean iltapalan jälkeen noustiin taas bussiin ja parin tunnin ajo seuraavaan kohteeseen. voivat samanaikaisesti toimia mainiosti kanervan ja siellä pesivien esimerkiksi pikkulintujen elinympäristöjen suojelualueina metsästyksen sitä haittaamatta. Tästä saimme suojelujärjestö English Naturen edustajan Peter Welshin puheenvuorossa tieteellistä todistetta. Hän selvitti riekon metsästyksen ja alueiden hallintaa N2K alueilla. Heti perään Simon Wright National Trust- hyväntekeväisyysjärjestöstä, järjestöstä, jolla on lähes 3,5 miljoonaa jäsentä ja samalla se on eräs Britannian suurimmista nummimaiden omistajista, kertoi riekon metsästysmaiden vuokrakäytännöistä ja erityisesti sen toimivuudesta N2K- alueilla. Ruiskutuksia Natura-alueilla... Uskomattomalta kuulosti seuraavankin esiintyjän kertoma. Geoff Eyre, joka vastaa muun muassa Howden Moor nimisen Natura-alueen metsästysjärjestelyistä, selvitti kuinka sikäläistä Naturasuojeltua, lähinnä vain lampaiden laiduntamiseen käypää köyhää ruohikkoa hoidetaan päämääränä sekä uuden kanervikon elinvoimaisuus että siinä asustavien eläinlajien runsaus ja luonnon monimuotoisuus. Tällä 2 743 hehtaarin alueella on tehty vuonna 1984 aloitettujen hoitotoimenpiteiden pitkäaikainen seurantatutkimus. Eräs käytössä oleva ja tutkittu menetelmä on umpeenkasvaneen ja monille eläimille liian tiheän ja karun ruohikon hävittäminen ruiskuttaen sopivankokoinen muutamien kymmenien hehtaarien lohko kerrallaan. Kuivunut kasvusto poltetaan ja kulotetaan sopivalla säällä. Pintaa voidaan rikkoa myös jyrsimillä. Alueelle täydennyskylvetään kanervaa erikoiskylvökoneella sinne mihin ei luontaisesti ole kehittynyt uutta kasvustoa. Kanervan onnettoman pienille siemenille on kehitelty "erikoispuimuri" ja kylvökone. Nummiriekon maisemissa Ylämaiden luontoon ja sen N2K alueisiin perehdyttiin seuraavana päivänä Losehill Hallissa. Kahdeksalta ryhmämme oli koossa vanhan kartanon viileässä salissa sanan kuulossa. Ryhmämme brittijäsen Tim Baynes jakoi puheenvuoroja. Hän on Countryside Alliancen toimijoita eli edustaa ehkä enemmän maanomistajia. Englannissa on niin kutsuttua ylämaanummea ­ upland moorland ­ noin 8000 neliökilometriä pitäen sisällään monia Natura-alueita. Nämä laajat lähes puuttomat kanervikkonummet muistuttavat hiukan meidän matalia tunturimaastojamme. Nummilla elää tärkein metsästettävä kanalintu, nummiriekko ­ red grouse, minkä kuvan näette vaikkapa etiketissä kuuluisan viskipullon kyljessä. Britanniassa on laajalti tunnustettu se tosiasia, että nummiriekon metsästysalueina olevat laajat kanervanummet Kylvön yhteydessä voidaan samalla paikoitellen istuttaa ja kylvää myös jonkin verran puita, etenkin koivua. Seuraavana vuonna viereinen alue "spreijataan", niin kuin he sanovat, ja niin edetään nummea pala palalta pyrkien palauttamaan kasvustot entiselleen kanervikoiksi. Sinne on myös kaivettu lammikoita juomapaikoiksi. Ollaan Natura-alueella... Tutkimuksissa on todettu lajien, muun muassa kaikkien SPA ­ Specially Protected Area ­ luokitettujen lintulajien, merkittävästi runsastuneen näin käsitellyillä paikoilla ja nummiriekkojen määrä on noussut moninkertaiseksi, vaikka niitä samalla metsästetään melkoisesti. Jopa meidän kotoisen teeremme vastine black grouse on myös alkanut ilmaantua joihinkin paikkoihin. Riekkoja elää alueella noin 200 paria ja kun poikueessa on tusinankin verran poikasia, voidaan alueelta vuosittain metsästää lähes 500 lintua. Tästä, usein vain muutamien päivien metsästyksistä saatavilla tuloilla voidaan ylläpitää alueen riistanhoitoa kuten pienpetopyyntiä, pyrkimyksenä pitää petojen määrä siedettävällä tasolla. Mitähän meikäläinen ympäristöviranomainen mahtaisi sanoa, jos täällä jonkun, vaikka avoimena pidettävän niittybiotooppi-Natura-alueen hoito-ohjeeksi ehdotettaisiinkin ensin alkuun vaikka roundup-käsittelyä ja kulotusta ja jyrsinmuokkausta, ja siihen lisäksi metsästystä. Näin voidaan kuitenkin muualla Euroopassa toimia, ja aivan samojen EU-direktiivien puitteissa. Olisi varmaan täällä meillä Suomessa jo korkea aika riittävän laajalla foorumilla pohtia näitä suojelualueiden, myös N2K- alueiden käyttösuunnitelmia ja hoitotoimenpiteitä eri intressitahojen pyrkimysten yhteensovittamiseksi järkevällä tavalla ja kestävä käyttö selkeänä päämääränä, perinteisesti metsästys ja kalastus ja kaikki uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäminen, mutta myös muut luontoharrastukset mukaan lukien. Iltapäivän lopuksi kiivettiin vielä vesitihkussa sumuiselle Howden moor- nummelle omin silmin toteamaan millaista jälkeä N2K-alueella näillä toimenpiteillä saadaan aikaan. Samalla huomattiin myös kuinka hankalaa on samalla alueella sovittaa yhteen maatalous ja suojelutarpeet. Lampaanhoito on hyvin yleistä ja aitaaminen on lähes ainoa keino pitää tuhannet kotieläimet poissa aroilta paikoilta. Päivän päätteeksi käytiin monipolvisia keskusteluja ja kokemusten vaihtoa ja eri maiden käytäntöjen vertailuja ja työpajan toimivuuden arviointia. Sitten kotiinlähtöön valmistautuminen ja siirtyminen Manchesteriin kentälle. Ja nokka kohti uusia seikkailuja eli työryhmämme toistaiseksi viimeiseen tapaamiseen viidennen työpajan merkeissä Latvian Riikaan, mutta sehän onkin taas sitten eri juttu. G Tässä muutamia brittinettiosoitteita lisätietoja haluaville. Kuten näette siellä on näiden asioiden parissa toimivista tahoista syntynyt laaja foorumi: www.basc.org.uk, www.english-nature.org.uk, www.thecrownestate.co.uk, www.rspb.org.uk, www.deewildfowlers.co.uk, www.shootingschool.net, www.countryside-alliance.org, www.english-nature.org.uk, www.nationaltrust.org.uk Metsästäjä 2 / 2008 47
• Vesilintuseurannan tuloksia Vesilintujen valtakunnalliset pesimäkanta- ja poikuelaskennat tehtiin jälleen kesällä 2007. Tärkeimpien riistasorsiemme pesimäkannat pysyivät ennallaan. Sinisorsan poikastuotto oli erinomainen, mutta muiden sorsien poikastuotto jäi edellisvuotista heikommaksi. Hannu Pöysä, Marcus Wikman, Esa Lammi ja Risto A. Väisänen S isävesien vesilintujen pesimäkanta- ja poikuelaskennat tehtiin kesällä 2007 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon johdolla eri puolilla Suomea. Pääosan laskennoista tekivät vapaaehtoistyönä metsästäjät ja lintuharrastajat. Pesimäkannat arvioitiin touko-kesäkuussa kahteen kertaan tehdyllä parilaskennalla ja poikastuotto kertaalleen heinäkuussa tehdyllä poikuelaskennalla. Pesimäkantoja on seurattu vuodesta 1986 ja poikastuottoa vuodesta 1989 alkaen. Esitämme seuraavassa yhteenvedon vuoden 2007 laskentojen tuloksista. tavin ja haapanan kokonaiskannoissa ei tapahtunut muutoksia vuoteen 2006 verrattuna (kuva 1). Sinisorsan ja haapanan kannat pysyivät edellisvuoden tasolla sekä etelässä että pohjoisessa. Tavi sen sijaan runsastui etelässä, mutta vastaavasti taantui pohjoisessa. Telkkäkanta puolestaan pysyi vuoden 2006 tasolla pohjoisessa, mutta taantui hieman etelässä. Nokikanan pesimäkanta kääntyi kasvuun, mutta pysyi edelleen selvästi pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Monien harvalukuisten lajien kuten jouhisorsan, lapasorsan ja punasotkan kannat jäivät edellisvuotista alhaisemmiksi. Sinisorsan poikastuotto erinomainen Poikastuotto jäi tärkeimmillä riistalajeilla sinisorsaa lukuun ottamatta edellisvuotista heikommaksi. Tavi-, haapana- ja telkkäpoikueita tavattiin laskennoissa vähemmän kuin edellisvuonna, ja tavi- ja haapanapoikueissa oli myös vähemmän poikasia. Sinisorsapoikueet olivat samankokoisia kuin vuonna 2006, mutta niiden määrä kasvoi. Sinisorsan poikastuottoindeksi ylsi kolmanneksi parhaimpaan arvoonsa koko pitkäaikaisella seurantajaksolla (kuva 1), joten sinisorsan pesintä onnistui kesällä 2007 erinomaisesti. Sitä vastoin haapanan lisääntyminen epäonnistui, ja niinpä poikastuottoindeksi putosi seurantajakson alhaisimpaan arvoonsa. Myös telkän poikastuotto laski pohjalukemiin. Tavin Sorsien pesimäkannat ennallaan Vesilinnuston kokonaiskanta (kaikki lajit) pysyi kuta kuinkin edellisvuoden tasolla sekä EteläSuomessa että Pohjois-Suomessa. Myöskään runsaslukuisimpien lajien eli telkän, sinisorsan, poikastuotto oli vuonna 2006 ennätysmäisen hyvä, joten pudotuksesta huolimatta se pysyi lähellä pitkäaikaista keskiarvoa. Sinisorsan pesintä onnistui hyvin erityisesti Pohjois-Suomessa (poikastuottoindeksi 132 %; indeksi osoittaa prosentteina poikastuoton vuoteen 2006 verrattuna), kun taas Etelä-Suomessa poikastuotto jäi kuta kuinkin vuoden 2006 tasolle (poikastuottoindeksi 103 %). Tavin, haapanan ja telkän poikastuotto jäi edellisvuotista heikommaksi sekä etelässä että pohjoisessa (poikastuottoindeksit tavilla 80 % ja 66 %; haapanalla 51 % ja 48 %; telkällä 93 % ja 93 %). Lisääntyminen onnistui pesinnän aikaisin aloittavalla sinisorsalla paremmin kuin myöhemmin aloittavilla lajeilla tavilla ja haapanalla. Erot untuvikkovaiheen sääolosuhteissa ja ravinnon saatavuudessa ovat saattaneet vaikuttaa poikueiden erilaiseen menestymiseen. Tavin erityisen alhainen poikastuottoindeksi Pohjois-Suomessa selittyy suurelta osin sillä, että edellisvuonna lajin poikastuotto oli pohjoisessa poikkeuksellisen hyvä (vuoden 2006 poikastuottoindeksi 178 %). Lisäksi tavin pesimäkannan taantuminen pohjoisessa luonnollisesti laski myös vuoden 2007 poikastuottoindeksiä. Sen sijaan Etelä-Suomessa tavin poikastuotto jäi heikommaksi kuin mitä pesimäkannan koon suhteen saattoi odottaa. Näin kävi myös haapanalla sekä etelässä että pohjoisessa. G Runsaus 180 140 100 60 180 140 100 60 180 140 100 60 20 Poikastuotto 180 14 140 10 100 6 60 20 180 140 100 60 1990 1995 2000 2005 180 140 100 60 1990 1995 2000 2005 180 140 100 60 20 1990 1995 2000 2005 180 14 140 10 100 6 60 20 1990 1995 2000 2005 Sinisorsan, tavin, haapanan ja telkän runsausindeksi 1986-2007. Indeksi 100 = seurantavuosien keskiarvo. Sinisorsan, tavin, haapanan ja telkän poikastuottoindeksi 1989-2007. Indeksi 100 = seurantavuosien keskiarvo. 48 Metsästäjä 2 / 2008
• Eräaatoksia valtion mailta Metsästyskuulumisia vuodelta 2007 ­ saalispalautteita kaivataan I Useimmilta metsästäjiltä ei ole jäänyt huomaamatta ne muutokset, joita Metsähallituksen metsästysjärjestelyihin ja käytäntöihin viime vuonna tehtiin: mm. metsästysesite jaettiin ensimmäistä kertaa Metsästäjä-lehden välissä kaikille metsästäjille, metsästyslupien myynti erotettiin kesä- ja syksymyyntiin, metsästysalueet käsittävä retkikartta julkaistiin internetissä ja kännykkälupakokeilu käynnistettiin. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on palvella metsästäjiä entistä paremmin, kehittää metsästystä pitkäjänteisesti kestävän käytön mukaisin perustein ja turvata metsästysmahdollisuudet tulevaisuudessa. Lupien kysyntä tukevalla pohjalla Pienriistan metsästyslupien kysyntä on ollut kasvussa 2000-luvulla, niin myös viime vuonna. Myynti kasvoi kokonaisuudessaan yli 5 % edellisvuoteen verrattuna. Eniten myynti väheni alueilla, joissa kanalintukannat olivat pienentyneet, etenkin pohjoisen riekkolupa-alueilla ja Itä-Lapissa. Hallittu myynnin kasvu on ollut mahdollista, koska kanalintukantojen metsästys on suunniteltu ja mitoitettu kestävän käytön periaatteiden mukaisesti riistasuunnittelujärjestelmän avulla. Suunnittelu perustuu päiväkohtaiseen jaksokiintiöintiin. Kun kiintiöt lupien myynnissä täyttyvät, hakeutuvat metsästäjät ostamaan lupansa vapaana olevilta jaksoilta ja alueilta. Vuonna 2007 kestävän käytön mukaan suunnitelluista ja myyntiin laitetuista lupakiintiöistä myytiin kuitenkin vain vähän yli puolet. Oli alueita, joissa kiintiöt käytettiin hyvin tarkoin, jopa 90 %:sti. Toisaalla taas tilaa oli kanalintujen metsästykseen kauden alkupäivinäkin. Metsästyksen tasaisempaa alueellista ja ajallista jakautumista edesauttaisi se, että kaikki metsästäjät eivät pyrkisi muutamalle ensimmäiselle aloitusviikolle, vaan harkitsisivat myöhempää ajankohtaa tai kokonaan toista aluetta, jossa tilaa löytyisi paremmin. Asiakaspalvelusta kiitosta, lupamyynnissä parannettavaa, lintukanta oli ... Saalispalautteiden yhteydessä metsästäjien antamat mielipiteet vuonna 2007 eivät silmävaraisesti arvioiden poikenneet oleellisesti aiempina vuosina annetuista. Lupien myyntijärjestelmä on metsästäjien mielestä edelleen hankala ja siinä on korjattavaa. Suurin ongelma on luvanmyynnin aloitus, kun useat sadat soittajat yrittävät päästä samanaikaisesti ostamaan samoja lupia. Ongelmien helpottamiseksi myynti jaettiin kesä- ja syksymyyntiin. Lisäksi aloitus porrastettiin eri alueiden osalta alkavaksi eri päivinä. Kun vielä muutama vuosi sitten ruuhkaa kesti päivätolkulla, selvittiin nyt jo muutaman tunnin puhelinruuhkilla. Lupien kysyntä tietylle kohteelle ja tiettyyn aikaan ylittää niin rajusti tarjonnan, että täysin moitteettomasti toimivan järjestelmän luominen tällaisessa tilanteessa on lähes mahdotonta. Miten sijoittaa 100 asiakasta, jos on 10 paikkaa? On kuitenkin edelleen ponnisteltava nykyistä sujuvamman myynnin aikaansaamiseksi. Myönteistä on, että luvan hakijat, tavoitettuaan myyjän, ovat olleet erittäin tyytyväisiä asiakaspalveluun ja antavat siitä kiitosta. Riistakannat puhuttivat ja kommentteja tuli sen mukaan, minkälainen kannankehitys alueella oli ollut. "Erinomainen alue. Näin hyvin lintuja" (Kinnula). "Kanalintukannat romahtaneet edellisiin vuosiin verrattuna" (Naruska-Tuntsa). "Lintuja oli jonkin verran, mutta hämmästytti poikueiden pieni määrä" (Kukkaro-Lakla). Metsästäjät vertailevat kantoja helposti edellisiin vuosiin. Miellyttävää oli havaita, että vuoden aikana tehdyistä muutoksista kommentoitiin saalispalautteiden yhteydessä. Etenkin uudesta retkikarttajärjestelmästä (retkikartta.fi) tuli useita myönteisiä mielipiteitä. Nuorisolupa ja kännykkälupa kiinnostavat Nuorisolupa on otettu kiitollisuudella vastaan ja alle 18-vuotiaat metsästäjät ovat päässeet nauttimaan edullisen hinnan myötä metsästyksestä Metsähallituksen mailla. Nuorisolupia myytiin viime vuonna yli 800 kpl. Uutena tuotekokeiluna testattiinoli metsästykseen kännykkäluvan testaus. Parhaiten lupa palveli jäniksen metsästäjiä, kun aamulla voi päättää sään mukaan lähteäkö metsälle vai ei. Lupatyypistä tehdään selvitys talven aikana ja jatkosta päätetään erikseen. Joka tapauksessa lupatyyppi on jo nyt herättänyt kiinnostusta ja palaute on ollut positiivista. Saalispalautteet välttämättömiä Saalispalautteen antamisessa siirryttiin järjestelmään, jossa metsästäjät jättävät palautteensa vain internetissä. Postissa lähetettävistä saalispalautteista luovuttiin. Sähköinen palaute voidaan siirtää suoraan suunnittelujärjestelmiin, jolloin tuore tieto on heti käytettävissä. Vaikka useimmilla metsästäjillä on käytössään internet, palautemäärät putosivat vuonna 2007 selvästi. Saalispalautteen antaminen perustuu metsästyslain 46 §:ään, jossa todetaan, että lupaehdoissa voidaan määrätä luvan saaja määräajassa ilmoittamaan luvan myöntäjälle saamansa saaliin määrä. Saalispalautteet ovat tärkeitä riistasuunnittelujärjestelmän toimivuuden ja kestävän käytön suunnittelun kannalta. Toivommekin, että metsästäjät kantavat vastuunsa yhteisten riistakantojen hoidosta myös jatkossa, jotta erillisiä pakotteita ei tarvita. Viime vuoden palautteen voi antaa osoitteessa www.metsa.fi/ saalispalautteet. G Heikki Hallila, Erikoissuunnittelija Hannu Huttu Kiitokset kaikille saalispalautteen jo antaneille ja antoisaa riistavuotta kaikille toivottaen! Metsästäjä 2 / 2008 49
• inurkka Niks A Aseet kannattaa ka lentokoneessa len kuljettaa kovaskul sa a asekotelossa ja ase kannattaa as aina myös erillism vakuuttaa. vakuu Ilkka Esko la Aseet, patruunat tai koirat LENTOKONEESSA Tänä päivänä yhä useampi suomalainen metsästäjä suuntaa katseensa muualla olevien metsästysmahdollisuuksien perään. Ja se kaipuu saattaa edellyttää yleensä matkustamista lentoteitse. Pyysimme asiantuntijalta eli Finnairin maapalveluiden päälliköltä Marko Haaksialalta ohjeet aseiden, patruunoiden ja metsästyskoirien kuljettamiseen lentokoneessa. toyhtiöllä oma korvausvelvollisuutensa onkin. Lentoyhtiö ei edellytä mitään viranomaisdokumentaatiota kuten aseenkantolupia tai asepassia. Ne tarvitaan määränpään viranomaisia varten, mutta lentokuljetusta varten niitä ei tarvitse esittää tai osoittaa, Marko Haaksiala täsmentää. Patruunamäärä rajattu Vaikka aseiden osalta ei mitään niin sanottuja määrärajoituksia ole, metsästäjäkohtaisesta patruunoiden määrästä sitä vastoin on. Ruutia sisältävät patruunat ovat ymmärrettävästi kuitenkin "pelkkää" kylmää metallia oleviin aseisiin verrattuna selkeästi suurempi riski. Matkustajakohtainen patruunamäärä on rajoitettu viiteen kiloon, ei siis sinällään lukumäärään vaan painoon. Tämä rajoitus on matkustajakohtainen. L entoliikenne ei ole 11.9.2001 tapahtumien jälkeen enää entisensä, vaan turvatarkastukset ja muut "rasitteet" ovat jokapäiväinen tuttu lentomatkustajalle, jopa ilman metsästykseen olennaisesti liittyviä aseita ja patruunoita, metsästyskoirista puhumattakaan. Metsästäjän kannattaa kuitenkin valmistautua varusteineen matkaan erityisen huolellisesti. Samalla lennolla mukana o olevat mahdolliset muut metsäsm täjät voivat siis kukin voiva ottaa viisi k kiloa patruunoita muka mukaansa. Paljon k keskustelua herättää ylee yleensä se, että lentoyhtiö ed edellyttää patruunoiden s sijoittamista alkuperäispa alkuperäispakkaukseen. Mistä tässä on kysymys o Marko Haaksiala? Haaks Tässä on taustalla kanta sainvälisen ilmailuliiton il IATAn ohjeet eli suora sitaatti "ammunition must be securely boxed and carried separately from the weapon". Käytännössä tämä tarkoittaa, että patruunoiden ei välttämättä tarvitse olla alkuperäispakkauksessaan, mutta kuitenkin kompaktisti pakattuna erilliseen pakkaukseen, jotteivät patruunat esimerkiksi pyöri kassin pohjalla tai muutoin aiheuta vaaraa. On täysin ymmärrettävää, että varsinkin metsästysmatkalta palattaessa ei sitä alkuperäispakkausta enää välttämättä löydy ja silloin jäljelle jääneet patruunat pakataan muutoin tiiviisti yhteen pakkaukseen. Sinänsä patruunat voidaan sijoittaa samaan kuljetuslaatikkoon aseen kanssa, mutta ne eivät saa olla aseessa tai aseessa olevassa lippaassa niin kuin IATAn ohjeessa todettiin: "separately from the weapon". Jätä aseöljyt kotiin! Toinen asia, mihin metsästäjä myös usein tör- Normaalina matkatavarana Metsästysaseet kulkevat aina normaalina matkatavarana koneen ruumassa, mutta aseesta on ilmoitettava lentoyhtiölle matkaa varattaessa, Marko Haaksiala Finnairilta toteaa. Mitään määrärajoituksia ei aseilla ole, eli yhdellä matkustajalla voi olla useita aseita mukanaan ja vastaavasti usealla matkustajalla voi olla aseita samalla lennolla. Lentoyhtiön on kuitenkin tiedettävä näistä etukäteen. Aseiden kuljetuksesta lentoliikenteessä ei ole muita ohjeita. Haaksiala toteaa, että vaikka aseen saa ja voi kuljettaa pehmeässä asepussissa tai osina urheilukassissa, on suositeltavaa käyttää kovaa laukkua. Ase säilyy varmemmin "käyttökuntoisena". Haaksiala suosittelee myös vakuutuksen ottamista asetta varten, vaikka len50 Metsästäjä 2 / 2008 Klaus Ekman Kuva esitteestä kielletyistä aineista matkatavaroissa.
• mää on se, että aseöljy on turvatarkastuksessa poistettu aselaukusta. Kyseessä ei ole pelkästään suihkepullossa oleva öljy, vaan kaikki sellainen aseöljy, joka on tai voi olla palavaa nestettä. Siksi aseöljyt kannattaakin Haaksialan mielestä jättää suosiolla kotiin. Eli kaikki palava aine ja varusteet, joissa on paloriski, poistetaan automaattisesti matkatavaroista. Siksi metsästäjän kannattaa ainakin lentomatkalta jättää pois aseöljyjen lisäksi tulitikut, sytyttimet, sytytyspalat, retkikeittimet vain muutamia mainitakseni. Kun pakkaat varusteita varsinkin paluumatkaa varten, muista aina tyhjentää taskut ja käsimatkatavarat irtopatruunoista, metsästyspuukoista ja monitoimilinkkuveitsistä tai -työkaluista ja pakata ne automaattisesti ruumaan menevään matkatavaraan, jottei niitä sitten poisteta turvatarkastuksessa. Koirissa rajoituksia Metsästäjillä on mukanaan usein myös metsästyskoiria. Yleensä kyseessä ovat aikuiset, valmiiksi koulutetut koirat, mutta myös pentuja liikkuu koneissa usein. IATAlla on eläinten kuljetuksista oma LAR-live animal regulaatio. Niissä määritellään hyvin tarkkaan esimerkiksi kuljetuslaatikon koko. Koiran on mahduttava seisomaan ja makaamaan normaalisti sekä kääntymään kuljetuslaatikossa. Kuljetuslaatikon on myös oltava vedenpitävä, jos koira esimerkiksi oksentaa tai tekee muita tarpeita kuljetuksen aikana. Kuljetuslaatikon on myös oltava riittävän kestävä kestämään esimerkiksi matkalaukkupinon päälle kaatumisen. Monesti koiria tarjotaan kuljetettavaksi varsinkin näyttelykoirien osalta kevytrakenteisissa verkkohäkeissä. Nämä hylätään automaattisesti, Haaksiala muistuttaa. Koiraa kannattaa Marko Haaksiala on opettaa kuljetuslaatikFinnairin maapalveluikoon, koska kentällä koiran saaminen laaden päällikkö. tikkoon voi tottumattomalle sekä omistajalle että koiralle olla ylivoimainen tehtävä. Kaikki yli kahdeksankiloiset koirat joutuvat automaattisesti ruumaan. Tähän kahdeksaan kiloon tulee sisältyä myös kuljetuslaatikon paino! Ruumaan menevän koiran ja kuljetuslaatikon yhteenlaskettu paino saa olla enimmillään 50 kiloa. Yli 50 kiloiset yhdistelmät menevät automaattisesti lentorahtikäsittelyyn. Finnairin Lomalennoilla eläimiä kuljetetaan ainoastaan koneen ruumassa. etukäteen ja koiran kuljettamisesta peritään aina lisämaksu joka voi olla varsinkin pidemmillä lennoilla varsin korkea. Kansainvälisillä lennoilla maksu on 1,5 prosenttia korkeimman turistiluokan lipun hinnasta. Jos kyyditettävä koira on pentu, alaikärajana on kahdeksan viikkoa eli pennun on oltava vieroitettu emästään ja sen on syötävä kiinteää ravintoa. Lentoyhtiö ei myöskään koirien osalta tarvitse mitään viranomaisdokumentaatiota kuten eläinlääkärintodistuksia, vaan niitä tarvitaan määräaseman viranomaisten kanssa asioitaessa. Myös eläinten dokumenttien ja maahantuontilupien hankkiminen ovat siis matkustajan vastuulla. Se, joka varaa ensin, matkustaa Koirien kuljettamisen osalta tulee keskusteluun auttamatta koira-allergikot. - Jos matkustamossa matkustaa koira ja samalle lennolle pyrkii allergikko, matkustaa se, jonka matka on ensin varattu. Koira-allergikon on muistettava mainita allergiastaan matkaa varatessaan, Marko Haaksiala muistuttaa. Konetyyppikohtaisia eroja Marko Haaksiala toteaa, että koirien kuljettamisessa on konetyyppikohtaisia eroja. On koneita, jossa voidaan kuljettaa vain yksi tai kaksi koiraa kerrallaan, koska on huolehdittava siitä, että ruumassa riittää happi koirille. Jos sen lisäksi ruuma on muutoinkin täynnä, joudutaan happimäärä laskemaan hyvin tarkkaan. Koiran mukaantulosta on aina ilmoitettava Iso-Britannia? Aseiden kuljettamisen osalta Iso-Britannia on ollut vaikea kohde. Sinnekin pääsee nykyään normaalien metsästysaseiden kanssa, mutta puoliautomaattiset ja jopa pumppukäyttöiset aseet ovat kiellettyjä. Nykyään sinnekin lennetään aseiden kanssa, kunhan on esittää perillä viranomaisille EU-asepassin ohessa kutsu lailliseen metsästystapahtumaan. G Metsästäjä 2 / 2008 51
• Joka viides metsästää loukuilla tai raudoilla Viime vuosien aikana noin 30 000 - 40 000 metsästäjää on viritellyt vuosittain pyyntivälineitään saaliin toivossa. Lähes viidennes aktiivisista metsästäjistä pyytää passiivisilla pyyntilaitteilla. Passiivisista pyyntineuvoista sallittuja ovat loukut, hetitappavat raudat ja uusimpana tulokkaana ketunpyyntiin soveltuva jalkanaru. Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos S uomi on ollut tunnettu hyvien turkisten tuottajamaana jo useiden vuosisatojen ajan. Suurin osa pyynnistä tapahtui aikoinaan hyvinkin erilaisten passiivisten pyyntivälineiden avulla. Käytössä oli liskuja, kahoja, rihmoja, viritettyjä keihäitä, pyyntikuoppia, käpälälautoja ja myrkkyjä, muutamia mainitakseni. Tuliaseiden käyttöön oton jälkeen alkoi passiivisten pyyntilaitteiden monimuotoisuus vähetä ja eläimille tuskaa tuottavien välineiden käyttö asteittain kiellettiin. Jäljellä ovat enää loukut, hetitappavat raudat ja jalkanaru sekä YläLapissa riekon rihmapyynti. Metsästyksen luonne muuttui samanaikaises- ti ansiopyynnistä pääasiassa vapaa-ajan viettotavaksi. Myös metsästäjien ansiotyössä käyminen on vaikuttanut siihen, että metsällä käydään paljolti viikonloppuisin ja erillisinä lyhyempinä tai pitempinä jahtirupeamina, jopa hyvinkin etäällä asuinpaikasta, mikä sinänsä vähentää passiivisten pyyntivälineiden käyttöä. Toki maaseudun tuntumassa asuvat metsästäjät voivat edelleen jatkaa sallittujen passiivisten pyyntivälineiden käyttöä, koska heillä on mahdollisuus kokea elävänä pyytävät pyyntilaitteet säännösten edellyttämällä tavalla kerran vuorokaudessa. Tällä vuosituhannella passiivisten pyyntilaitteiden käyttäjien määrä on vaihdellut vähän yli 30 000 runsaaseen 40 000 metsästäjään (taulukko 1.). Määrä on vajaa viidesosa aktiivisesta metsästäjäjoukosta. Aslak Ermala, Runsaat 30 000 metsästäjää käyttivät passiivisia pyyntineuvoja vuonna 2006 Tämän artikkelin aineisto on peräisin pienriistasaalistiedustelun vastauksista vuosilta 2001 ­ 2006. Runsaat 200 000 metsästäjää on vuosittain käynyt metsällä vähintään kerran vuoden 52 Metsästäjä 2 / 2008
• Riistanhoitopiiri/ osa-alue Etelä-Häme Etelä-Savo Kainuu Keski-Suomi Kymi Ala-Lappi Keski-Lappi Ylä-Lappi Oulu-etelä Oulu-pohjoinen Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruotsink.Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Yhteensä Passiivisten pyyntineuvojen käyttäjien määrä 2001 2002 2003 2004 2005 1900 2200 1700 1900 1200 3900 3600 3600 3800 4500 1700 2500 1700 2400 1900 3200 2200 3400 3000 2700 2300 1800 3000 2500 2500 1600 2100 1900 1300 1400 1100 1100 1400 1600 1000 300 300 300 500 300 3200 2400 2700 1800 1200 1500 1400 2600 1900 1500 1900 2100 2500 2000 3200 2400 2300 2000 1300 2300 3600 3100 3800 2600 2600 4200 4700 4700 3800 3000 1300 1100 900 1200 1100 1300 1700 2100 1400 2000 2900 2100 2400 2200 3000 1300 1600 1400 1500 1800 39600 38300 42100 36700 37200 2006 1200 2200 1800 2700 1600 1600 900 200 2100 1500 1100 1200 3600 4000 1200 1300 2200 1200 31600 Taulukko 2. Passiivisia pyyntineuvoja käyttäneiden metsästäjien määrät vuosina 2001-2006 riistanhoitopiireittäin ja osa-alueittain. aikana. Heistä vain joka viides on käyttänyt loukkuja, rautoja tai jalkanarua, kuka enemmän, kuka vähemmän (taulukko 1). Vuodet 2001 ja 2002 olivat pienpetopyynnin kilpailuluontoisen kampanjan aikaa, jolloin pyrittiin lisäämään pienpetojen pyyntiä luonnonhoidollisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Kilpailun päättymisen jälkeen näytti pienpetopyytäjien määrä lisääntyneen hieman, mutta nyttemmin se on taas pudonnut jonkin verran. Määrä näyttää vakiintuneen runsaan 30 000 metsästäjän tasolle. Miksei pienpetojen pyynti ole sytyttänyt suurempia joukkoja liikkeelle? Ainakin voi otaksua, että yhtenä syynä on ilmeisesti on se, että metsästäjäjoukkomme yhä enenevässä määrin asuu suurissa tai suurehkoissa taajamissa, joissa pyyntiä ei voi harjoittaa ainakaan asuinpaikan lähituntumassa. Arkipäivät ansiotöissä ahertavan metsästäjän on työlästä täyttää lain kirjainta ­ siis elävänä pyytävien pyyntilaitteiden tarkistuskäyntiä kerran vuorokaudessa. Toisaalta pedoista saatavien turkisten markkinat ovat hiipuneet. Suomi on ollut tunnettu Kolmantena seikkana tulee mieleen pyyntitaitojen taantuminen. Pyyntiin pitää opetella, jothyvien turkisten tuottajamaana jo useiden ta pyyntimiehestä tulee saamamies. Pyyntitaito kasvaa vain kokemuksen myötä ja tutustumalla vuosisatojen ajan. pyyntikohteen elintapoihin ja käyttäytymiseen ­ mikä vie paljon aikaa ja sitä kaikilla metsäsPassiiviseen pyyntiin osallisVuosi Metsästäjä- Metsällä täjillä ei välttämättä määrä käyneiden tuneiden määrä ja prosenenää ole. tuaalinen osuus aktiivisten määrä metsästäjien määrästä % Pohjois- ja 2001 290 951 217 000 39 600 18,2 Etelä-Savossa 2002 293 589 215 400 38 300 17,8 eniten pienpetojen 2003 297 110 219 600 42 100 19,1 pyytäjiä Eri puolilla Suomea 2004 299 600 216 500 36 700 17,0 kuitenkin kiinnos2005 302 525 220 600 38 300 16,9 tus petojen pyyntiin 2006 304 105 218 800 31 600 14,5 näyttää erilaiselta. Passiivisten pyyntiväTaulukko 1. Vuosina 2001-2006 metsästäjien, metsällä käyneiden, ei metsäslineiden käyttöä kohtäneiden (taulukossa ei näy tätä saraketta) sekä passiivisten pyyntivälineiden taan innostus näyttää käyttäjien määrä sekä heidän prosentuaalinen osuus aktiivisista metsästäjistä. olleen suurin Etelä- ja Pohjois-Savossa näiden kuuden tarkkailtavana olevan vuoden aikana, mutta melkein yhtä paljon innokkuutta näyttäisi löytyvän myös Keski-Suomesta ja PohjoisKarjalastakin (taulukko 2). Monien piirien alueilla on selvää heilahtelua vuosien välillä, mikä osaltaan voi johtua niin riistalajien runsaudesta kuin mm. pyyntikampanjan markkinoinnista sekä osin myös olosuhteiden vaihteluista (esim. lumitilanne käytettäessä ketunpyyntiin tarkoitettua jalkanarua.) Vaihtelu vähäistä Kaiken kaikkiaan tarkkailtavana olleiden vuosien aikana passiiviseen pyyntiin osallistuneiden metsästäjien prosentuaalisen osuuden vaihtelu on ollut suhteellisen vähäistä eri vuosina, vain 4,3 prosenttiyksikköä, eli 12,3:sta ja 16,9:een (taulukko 3). Alueellisessa tarkastelussa joukosta erottuu selvimmin Pohjois-Savo, missä tarkasteltavana olevan jakson aikana prosentuaalinen osuus on ollut yhtä vuotta lukuun ottamatta yli 10 prosenttia. Prosenttiosuus on ollut 10 prosentin tuntumassa myös Etelä-Savossa. Passiivinen pyynti edelleen harvojen käsissä Esitettyjen lukujen perusteella ja vallinneiden tilanteiden perusteella näyttäisi siltä, että passiivisten pyyntineuvojen eli loukkujen, rautojen ja jalkanarun käyttö ovat jäämässä edelleenkin harvojen harjoittamaksi. Vuosittaiset pienpetosaaliit näyttävät vaihtelevan vuosittain aivan tavanomaiseen tapaan (taulukko 4.). Pyyntikampanjakaan ei näy muuttaneen saalismäärien vaihteluita erityisemmin. Pyyntiin näyttää osallistuvan vuodesta toiseen siihen vihkiytyneet metsästäjät, joskin joukkoon tulee uutta verta hitaasti. Pyyntitaidon puuttuminen voi nostaa eteen liian korkean kynnyksen varsinkin, jos lähistöllä ei ole kokenutta pyytäjä opastamassa homman alkuun. Toisaalta esiin voi nousta Metsästäjä 2 / 2008 53
• Riistanhoitopiiri/ 2001 2002 2003 2004 2005 2006 kysymys, mihin osa-alue käyttää saatu saalis ja miten käsitelEtelä-Häme 4,7 5,8 4,0 5,1 3,2 3,9 lä sitä. Etelä-Savo 9,9 9,4 8,7 10,4 12,0 7,0 Pienpetosaaliita Kainuu 4,3 6,4 4,0 6,6 5,2 5,8 lähemmin tarkasKeski-Suomi 8,0 5,8 8,0 8,3 7,3 8,4 tellessa voi todeta, että aiemmin ketKymi 5,7 4,6 7,2 6,8 6,8 5,1 tu oli erittäin merAla-Lappi 4,0 5,6 4,5 3,7 3,8 5,1 kittävä saaliseläin Keski-Lappi 2,9 2,9 3,2 4,4 2,6 3,0 arvokkaan turkYlä-Lappi 0,8 0,9 0,6 1,4 0,7 0,6 kinsa vuoksi. Parhaimpina aikoina Oulu-etelä 8,0 6,2 6,3 4,9 3,2 6,5 pyytäjät maksoiOulu-pohjoinen 3,9 3,6 6,2 5,2 4,0 4,8 vat jopa nähdyisPohjanmaa 4,7 5,4 6,0 5,4 8,5 3,6 tä ketun jäljistä. Pohjois-Häme 6,2 6,1 4,8 3,5 6,3 3,7 Kettusaaliit ovat edelleen pysytelPohjois-Karjala 9,0 8,1 9,0 6,9 7,1 11,4 leet korkeahkoina Pohjois-Savo 10,6 12,3 11,3 10,3 8,1 12,5 vuodesta toiseen, Ruotsink.Pohjanmaa 3,3 2,8 2,1 3,3 3,1 3,7 joskin tarkastelujakson joukkoon Satakunta 3,3 4,4 4,9 3,8 5,3 4,1 on mahtunut yksi Uusimaa 7,2 5,4 5,7 6,0 7,9 6,8 huono "kettuvuoVarsinais-Suomi 3,3 4,2 3,4 4,1 4,9 3,8 si". 1960-luvulta Koko maa 13,6 13,0 14,1 12,3 16,9 14,5 lähtien minkkisaaliit kasvoivat tasaisesti, mutta Taulukko 3. Rautoja, loukkuja ja jalkanaruja käyttäneiden metsästäjien prosensittemmin minkki tuaalinen osuus alueidensa metsästäjäien määristä vuosina 2001-2006 riistanhoion tehnyt tilaa uu- topiireittäin ja osa-alueittain. demmalle tulokkaalle, supikoiralle. Minkin pyynti jatkuu edelleen, vaikka supikoirasaaliit ovat selvästi suurempia kuin minkkisaaliit. Kärpänpyynti näyttää pysytelleen suurin piirtein samansuuruisena tarkastelujakson ajan. Myös näätäsaaliit ovat pysytelleet samalla tasolla koko jakson ajan, mikä sinänsä on ilahduttavaa. Näätäkanta on vahvistunut kuluneen 50 vuoden aikana, oltuaan katoamassa maastamme 1960-luvulla. Tuolloin näätää tavattiin pääosin vain itäisessä Suomessa rajan tuntumassa, mutta nyttemmin sitä tavataan lähes kaikkialla maassamme. Myös mäyräsaaliissa on jonkin verran heilahtelua, mutta mitään selkeätä suuntaa pyynnin kasvuun tai laantumiseen ei näytä olevan. G Valkohäntäpeurasaalis historian suurin ­ yli 22 600 V alkohäntäpeuran, metsäpeuran ja kuusipeuran metsästys alkoi viime vuoden puolella 29. syyskuuta ja päättyi tämän vuoden puolella tammikuun lopussa. Kaikkien kolmen peuralajin saalismäärät olivat melko lähellä edellisvuotista tasoaan. Valkohäntäpeuralla kaatomäärä nousi pari prosenttia edellisvuodesta. Koko maassa myönnettiin valkohäntäpeuralle 24050 lupaa, kuusipeuralle 249 lupaa sekä metsäpeuralle 139 lupaa. Yhdellä luvalla saattoi metsästää aikuisen tai kaksi vasaa, jollei riistanhoitopiiri luvan myöntäessään antanut tästä poikkeavia määräyksiä. Metsästys sujui hyvin lumen puutteesta huolimatta Lumen puutteen pelättiin vaikeuttavan peuranmetsästystä, koska suurin osa peuroista ammutaan kyttäämällä. Kun lunta ei ole, niin tehokas illan ja aamun metsästysaika lyhenee huomattavasti ja vaikeuttaa näin peurajahdin onnistumista. Vähäisiä aikoja pysyneestä lumipeitteestä huolimatta metsästys onnistui kuitenkin hyvin ­ saalis valkohäntäpeuran osalta oli historian suurin. Valkohäntäpeuraa metsästettiin 11 riistanhoitopiirissä. Valkohäntäpeuran esiintymisen ydinalueen muodostavat Lounaisen Suomen viisi riistanhoitopiiriä: Varsinais-Suomi, Uusimaa, Etelä-Häme, Satakunta ja Pohjois-Häme. Näiden piirien alueelta ammuttiin viime vuonna 98 % koko Suomen valkohäntäpeurasaaliista. Valkohäntäpeuroja metsästettiin jälleen eniten Varsinais-Suomessa, yli 7 000 eläintä. EteläHämeessä peuroja kaadettiin 4 700 ja Satakunnassa 4 100. Uudellamaalla metsästäjien saalis oli 3 700 valkohäntäpeuraa. Koko maassa valkohäntäpeurojen metsästyksen lupien käyttöaste oli 68 prosenttia. Suurin käyttöaste oli Varsinais-Suomessa, 76 %. Muissa valkohäntäpeuran esiintymisen ydinalueella olevissa Lounaisen Suomen riistanhoitopiireissä lupien käyttöaste oli viime vuoden tasoista, 64-72 % välillä. Niissä riistanhoitopiireissä, joissa valkohäntäpeuroja on vähän, lupien käyttöasteet jäivät Ruotsinkielistä Pohjanmaata lukuun ottamatta alle 50 prosentin. Koko maassa vasojen osuus saaliista oli 55 %. Suurimmat vasaosuudet olivat Satakunnan, Varsinais-Suomen, sekä Etelä-Hämeen riistanhoitopiireissä, noin 56-58 % tietämillä. Näätäkanta on vahvistunut kuluneen 50 vuoden aikana, oltuaan katoamassa maastamme 1960-luvulla. Laji 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Kettu 56 200 39 700 65 000 61 500 63 000 64 100 Supikoira 110 800 95 700 129 100 116 000 98 300 120 600 Kärppä 4 500 2 500 3 500 2 900 3 100 3 400 Minkki 85 100 53 100 70 700 49 700 53 600 55 200 Näätä 16 500 10 600 15 100 14 900 16 600 15 100 Mäyrä 12 100 9 700 8 600 7 800 10 800 10 200 Taulukko 4. Pienpetosaaliit vuosina 2001-2006. Pentti Vikberg, Marko Svensberg Kuusipeuran ja metsäpeuran metsästys vähäistä Kuusipeuroja metsästettiin neljässä riistanhoitopiirissä ja saalis oli 161 eläintä. Uudellamaalla kaadettiin selvästi eniten kuusipeuroja, yhteensä 115 eläintä. 54 Metsästäjä 2 / 2008
• VALKOHÄNTÄPEURA Riistanhoitopiiri Pyyntilupia kpl 4873 167 287 167 310 2700,5 56 277 4302,5 4272 6638 24050 Saalis - Aikuinen Saalis - Vasa Saalis Pyyntilupien käyttöaste % 69,1 24,9 26,8 23,4 29,4 71,5 1,8 57,6 67,9 64,5 76 68,3 Uros Naaras Yht. Uros-% Uros Naaras Yht. Uros-% Yht. Vasa-% yksilöä yksilöä yksilöä % yksilöä yksilöä yksilöä % yksilöä % 1153 903 2056 56,1 1369 1249 2618 52,3 4674 56 24 11 35 68,6 7 6 13 53,8 48 27,1 28 30 58 48,3 17 21 38 44,7 96 39,6 20 10 30 66,7 5 13 18 27,8 48 37,5 41 20 61 67,2 36 24 60 60 121 49,6 715 575 1290 55,4 650 633 1283 50,7 2573 49,9 0 1 1 0 0 0 0 0 1 0 65 40 105 61,9 60 49 109 55 214 50,9 1047 678 1725 60,7 1257 1135 2392 52,6 4117 58,1 958 863 1821 52,6 947 922 1869 50,7 3690 50,7 1798 1253 3051 58,9 2054 1934 3988 51,5 7039 56,7 5849 4384 10233 57,2 6402 5986 12388 51,7 22621 54,8 Etelä-Häme Etelä-Savo Keski-Suomi Kymi Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Yhteensä KUUSIPEURA Riistanhoitopiiri Pyyntilupia kpl 26 24 133 66 249 Saalis - Aikuinen Saalis - Vasa Saalis Pyyntilupien käyttöaste % 44,2 31,2 71,1 28 53 Etelä-Häme Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Yhteensä Uros Naaras Yht. Uros-% Uros Naaras Yht. Uros-% Yht. Vasa-% yksilöä yksilöä yksilöä % yksilöä yksilöä yksilöä % yksilöä % 7 3 10 70 1 2 3 33,3 13 23,1 3 2 5 60 3 2 5 60 10 50 39 35 74 52,7 16 25 41 39 115 35,7 10 4 14 71,4 7 2 9 77,8 23 39,1 59 44 103 57,3 27 31 58 46,6 161 36 METSÄPEURA Riistanhoitopiiri Pyyntilupia kpl 23 116 139 Saalis - Aikuinen Saalis - Vasa Saalis Pyyntilupien käyttöaste % 65,2 85,3 82 Uros Naaras Yht. Uros-% Uros Naaras Yht. Uros-% Yht. Vasa-% yksilöä yksilöä yksilöä % yksilöä yksilöä yksilöä % yksilöä % 7 6 13 53,8 2 2 4 50 17 23,5 49 32 81 60,5 21 15 36 58,3 117 30,8 56 38 94 59,6 23 17 40 57,5 134 29,9 Keski-Suomi Pohjanmaa Yhteensä Metsäpeuroja metsästettiin 134 eläintä. Nykyiset metsästysmäärät perustuvat toistaiseksi viljelyvahinkojen estämiseen. Pohjanmaalla kaadettiin 117 ja Keski-Suomessa 17 metsäpeuraa. Kainuussa metsäpeuroja kaadettiin vain ministeriön erikoisluvilla rotupuhtauden säilyttämiseksi. METSÄKAURIS Riistanhoitopiiri Saalis - Aikuinen Saalis - Vasa Saalis Uros Naaras Yht. Uros-% Uros Naaras Yht. Uros-% Yht. Vasa-% yksilöä yksilöä yksilöä % yksilöä yksilöä yksilöä % yksilöä % Etelä-Häme 51 51 102 50 40 40 80 50 182 44 Etelä-Savo 10 9 19 52,6 7 10 17 41,2 36 47,2 Kainuu 2 0 2 100 1 1 2 50 4 50 Keski-Suomi 18 23 41 43,9 6 15 21 28,6 62 33,9 Kymi 19 14 33 57,6 12 10 22 54,5 55 40 Lappi 22 12 34 64,7 6 8 14 42,9 48 29,2 Oulu 53 39 92 57,6 34 33 67 50,7 159 42,1 Pohjanmaa 71 54 125 56,8 67 49 116 57,8 241 48,1 Pohjois-Häme 42 34 76 55,3 36 27 63 57,1 139 45,3 Pohjois-Karjala 5 6 11 45,5 7 1 8 87,5 19 42,1 Pohjois-Savo 11 19 30 36,7 15 10 25 60 55 45,5 Ruots. Pohjanmaa 48 43 91 52,7 61 43 104 58,7 195 53,3 Satakunta 122 92 214 57 103 109 212 48,6 426 49,8 Uusimaa 175 105 280 62,5 120 136 256 46,9 536 47,8 Varsinais-Suomi 297 239 536 55,4 217 183 400 54,2 936 42,7 Yhteensä 947 740 1687 56,1 732 675 1407 52 3093 45,5 Metsäkaurissaalis edelleen 3 000 eläimen tuntumassa Metsäkauriita metsästettiin ennen kevään pukkijahtia lähes 3100 eläintä. Metsäkauriin saalismäärien osalta muutokset ovat olleet varsin vähäisiä viime vuosina, sillä saalis on pysytellyt 3 000 eläimen tuntumassa jo viitenä peräkkäisenä vuotena. Viime vuosien tapaan kaurissaaliin piiriykkönen on Varsinais-Suomi, saalis ennen pukkijahtia 940 eläintä. Seuraavaksi eniten kauriita kaadettiin Uudellamaalla, 540 eläintä. G Metsästäjä 2 / 2008 55
• Hirvikanta vähentynyt - syksyn hirvisaalis 62 600 Viime keväänä hirvijahdille asetettu saalistavoite saavutettiin. Hirvikantaa on viime vuosina pyritty leikkaamaan erityisesti maan pohjoisosissa. Hirvikanta on laskenut selvästi huippuvuosista. yksyn hirvijahdista odotettiin varsin haastavaa, koska jo edelliskausilla vähentynyttä hirvikantaa oli tarkoitus pienentää edelleen. Tämän takia metsästäjiltä tarvittiin monilla alueilla entistä suurempaa panosta. Metsästys venyi joillakin alueilla poikkeuksellisesti viimeisiin päiviin asti, johtuen suurelta osin hirvikannan todellisesta vähentymisestä ja osin myös vaikeista keliolosuhteista, kuten lumen puutteesta. Koko maahan myönnettiin hirvenkaatolupia viime syksyn jahtiin hieman vajaa 53 600 kappaletta eli runsaat 12 700 lupaa vähemmän, kuin edellisenä vuotena. Viime keväänä arvioitiin, että syksyn hirvisaalis olisi noin 63 000 hirveä, koska yhdellä luvalla saattoi ampua yhden aikuisen tai kaksi vasaa. Saaliiksi saatiin 56 Metsästäjä 2 / 2008 lähes 62 600 hirveä. Pyyntilupien käyttöaste pysyi koko maassa edellisvuotisella tasolla eli 89 prosentissa. vasoja verrattaessa maan suurin vasaprosentti oli Pohjanmaan riistanhoitopiirissä 55,5 %. Pienin vasaprosentti (36,5 %) oli Lapissa. Oulussa ja Lapissa eniten kaatoja Oulun riistanhoitopiirissä hirvilupia myönnettiin muuta maata enemmän, lähes 10 900 lupaa. Saalis oli myös selvästi muita riistanhoitopiirejä suurempi, noin 12 300 hirveä. Runsaiden metsätuhojen vuoksi Lapin hirvikantaa on leikattu viime vuosina ja riistanhoitopiiri myönsi hieman yli 9 100 lupaa joilla metsästettiin lähes 10 400 hirveä. Muutaman vuoden jatkuneesta runsaasta luvanmyönnöstä huolimatta lupien käyttöaste oli Lapin oloissa edelleen korkea (92,7 %). Myös Kainuussa hirvijahti onnistui hyvin. Saaliiksi saatiin 5 200 hirveä, käyttöasteen ollessa 96,3 %. Maan lounaisissa riistanhoitopiireissä ja Pohjois-Karjalassa saalismäärät kasvoivat edelliseen vuoteen verraten 10-21 % välillä, kun taas muissa riistanhoitopiireissä saalismäärä putosi keskimäärin viidenneksellä. Koko maassa ammuttiin yli 32 700 aikuista hirveä ja 29 700 vasaa. Hirvisaaliin aikuisia ja Metsästyskausi piteni Kolmena edellisenä syksynä lähes koko joulukuun yhtämittaisena jatkunut lämmin sää on aiheuttanut erityisesti talvilaidunalueiden hirviseuroille ongelmia, koska hirvillä ei ole ollut mitään kiirettä lähteä kesälaitumilta karumman ravinnon perään ylänkömaille. Hirvijahdin aloitusta on myös siirretty paikoin poikkeuksellisen myöhäiseksi. Metsästysasetuksen muutos mahdollisti ensimmäistä kertaa hirven metsästämisen joulukuun loppuun asti. Tällöin talvilaitumille siirtyneitä eläimiä voitaisiin metsästää entistä tehokkaammin alueilla, jossa metsävahingot ovat ilmeisimpiä. Kokonaisuudessaan metsästysajan pidennyksellä ei ollut merkittävää vaikutusta saalismäärään, sillä arvioiden mukaan vain pari prosenttia saaliista saatiin jatkoajalla. Paikallisesti jatkoaika voi kuitenkin antaa mahdollisuuden harventaa taimikoihin kokoontuneita eläimiä. S Marko Svensberg, Pentti Vikberg
• Hirvisaalis vaihdellut vuosien varrella Hirvisaaliin määrä on vaihdellut melko paljon kahdeksankymmentäluvulta nykypäivään. 1980-luvun alkupuoliskon runsaampien hirvisaaliiden jälkeen kanta pysyi suhteellisen tasaisena aina 1990-luvun alkuvuosille asti. Kannanlaskun vuoksi saalismäärä notkahti 90-luvun puolivälissä ja kannan noustessa, saalis kasvoi jälleen voimakkaasti 1999. Tämän jälkeen kantaa onkin verotettu hyvin voimakkaasti useampana vuotena. Vuosien 1980-2007 suurimman ja pienimmän hirvisaaliin ero on ollut lähes nelinkertainen. Viime vuosien keskimääräiset hirvisaaliit ovat olleet lähes puolta suuremmat kuin 1990-luvun alkupuolella. Tällä metsästyskaudella oltiin jo lähempänä tavanomaista tasoa. Koko maan pyyntilupien käyttöasteet ovat vaihdelleet vuosien saatossa ja kahden viimeisimmän syksyn käyttöasteet ovat olleet alhaisimmat yli kahteenkymmeneen vuoteen. Neljänneksi alhaisin käyttöaste löytyy vuodelta 1984, jolloin hirvisaaliin määrä oli vuosien 1980-2001 ennätys. Vuoden 1984 jälkeen hirvisaaliin määrä laskikin selvästi useana vuonna. tavoitteena saattaa kuitenkin olla vielä hirvikannan harventaminen ja tämän seurauksena luvatkin saattavat pysyä lähellä edellissyksyn tasoa. Tieto alueellisesta hirvikannasta tarkentuu kuitenkin talvilaskentojen ja metsästyksen yhteydessä tehtyjen laskentojen valmistuttua. Vasta silloin voidaan arvioida tarkemmin seuraavan syksyn hirvenmetsästykselle asetettavia tavoitteita. G Hirvisaaliin tunnusluvut 1980-2007 100 80 60 % 40 20 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Runsaiden hirvisaaliiden vuodet ohi ­ vahingot myös laskussa Viime talven kannaksi riistantutkimus arvioi 79 000 - 93 000 hirveä ja tämän hetken alustavien arvioiden mukaan kantaa pienennettiin edelleen. Myös tiehallinnon alustavat kolaritilastot tukevat tätä näkemystä, sillä viime vuonna hirvionnettomuudet vähenivät koko maassa 17 prosentilla verrattuna vuoden 2006 tilanteeseen. Huippuvuoden 2001 arvioitu hirvikanta oli koko maassa 136 000 eläimen tienoilla ja tällöin myös hirvikolareiden määrä oli suurimmillaan, yli 3 000. Tästä tilanteesta liikenneonnettomuuksien määrä on pudonnut liki puolella. Hirvikannan pieneneminen on näkynyt myös maa- ja metsätalousvahinkojen määrän vähenemisenä. Vuoden 2002 hirvisaalishuipusta (yli 84 500 hirveä), ollaan tultu jo hyvän matkaa alaspäin ja sama suuntaus tullee jatkumaan lähivuosina. On luultavaa, että lupamäärät vähenevät ensi syksynä koko maan tasolla. Joissain riistanhoitopiireissä Hirvisaalis 2007 Alue 0 Aikuinen - Uros -% Hirvisaalis 1980-2007 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Vasa -% Pyyntilupien käyttöaste Pyyntilupia Saalis - Aikuinen Uros Naaras yksilöä 444 1130 1321 1177 601 3014 3096 798 575 656 820 474 541 542 515 15704 Yht. yksilöä 934 2141 2881 2372 1233 6577 6340 1766 1084 1309 1618 1070 1181 1292 989 32787 Saalis - Vasa Uros-% Uros % 52,5 47,2 54,1 50,4 51,3 54,2 51,2 54,8 47 49,9 49,3 55,7 54,2 58 47,9 52,1 yksilöä 412 1147 1236 1311 600 2039 3186 1151 651 546 887 635 619 726 552 15698 Naaras yksilöä 406 1010 1113 1180 567 1748 2791 1050 530 487 807 601 606 648 526 14070 Yht. yksilöä 818 2157 2349 2491 1167 3787 5977 2201 1181 1033 1694 1236 1225 1374 1078 29768 Uros-% % 50,4 53,2 52,6 52,6 51,4 53,8 53,3 52,3 55,1 52,9 52,4 51,4 50,5 52,8 51,2 52,7 Etelä-Häme Etelä-Savo Kainuu Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi KOKO MAA kpl 1624,5 3782 4213 3901 2057 9135 10875 3479,5 1932 1858 2758 1916,5 1969 2458,5 1601 53560 yksilöä 490 1011 1560 1195 632 3563 3244 968 509 653 798 596 640 750 474 17083 1980 0 1981 1 1982 2 3 1983 4 1984 5 1985 6 1986 7 1987 8 1988 9 1989 0 1990 1 1991 2 1992 3 1993 4 1994 5 1995 6 1996 7 1997 8 1998 9 1999 0 2000 1 2001 2 2002 3 2003 4 2004 05 5 2005 06 2006 7 2007 Saalis Yht. yksilöä 1752 4298 5230 4863 2400 10364 12317 3967 2265 2342 3312 2306 2406 2666 2067 62555 Vasa-% % 46,7 50,2 44,9 51,2 48,6 36,5 48,5 55,5 52,1 44,1 51,1 53,6 50,9 51,5 52,2 47,6 Pyyntilupien käyttöaste % 82,7 85,1 96,3 92,7 88,3 92,7 85,8 82,4 86,7 98,3 89,4 88,1 91,1 80,5 95,4 89 Metsästäjä 2 / 2008 57
• Kansainvälinen C.I.C. TROFEENÄYTTELY Riihimäellä ansainvälisen metsästyksen ja riistansuojeluneuvoston (C.I.C.) asettama tuomaristo arvostelee Riihimäen Kansainvälisten Erämessujen trofeet nyt neljättä kertaa. Aiemmin kansainvälisiä trofeenäyttelyjä Riihimäen Erämessuilla on järjestetty vu vuosina 1994, 2000 ja 2002. Näyttelyn kansainvälisen tuomariston muodostavat tällä kertaa CIC:n kansainvälisen näyttely- ja trofeekomission varapuheenjohtajat Karl Maierhofer Itävallasta ja I Ilkka Ala-Ajos Suomesta, CI CIC kansallisen näyttely- ja trofeek trofeekomission puheenjoh puheenjohtaja Kaarlo N Nygren S Suomesta sekä trofee-ekspertit Kaarel Roht Virosta, Viktoras Zaþeckis Liettuasta ja Veli Lappalainen Suomesta. K Tulevaisuuden trofeearvosteluun kuuluvien kunniakirjojen ja mitalien tulee symbolisoida entistä selkeämmin alueelliselle luonnonhoidolle ja luonnon kestävälle käytölle myönnettävää tunnustusta, ei siis niinkään trofeen tai kaatajan palkitsemista. CIC:n uudet tuulet Trofeenäyttelyjen luonne ja yleisilme ovat kehittyneet vuosien myötä parempaan suuntaan. Suomalainen metsästäjä osaa tänä päivänä valmistaa tai valmistuttaa metsästysmuistonsa laadukkaammin kuin kolme vuosikymmentä sitten. Jatkossa tulee kuitenkin pohtia erityisesti kansallisten, eli suurten näyttelyjen itseisarvoja ja niiden tulevaisuuden kehittämistarpeita. Arvokkaan luontotallenteen näytteille asettamisen tulisi kaikessa informaatiossaan korostaa metsästysmuistojen merkitystä käytännön riistanhoidon sekä metsästyksen kohdentumisen mittarina ja riistakantojen hoidon työkalumallina myös suuremmalle yleisölle. CIC:n linjaukset korostavatkin sitä, että tulevaisuuden trofeearvosteluun kuuluvien kunniakirjojen ja mitalien tulee symbolisoida entistä selkeämmin alueelliselle luonnonhoidolle ja luonnon kestävälle käytölle myönnettävää tunnustusta, ei siis niinkään trofeen tai kaatajan palkitsemista. Trofeenäyttelyn yhteyteen sanat "trofeekilpailu tai kilpailumitali" istuvat jatkossa entistä huonommin. muistojen esilletuonnilla on pitkä ja monimuotoinen perinne. Omaksumamme kulttuuri on suomalaisissa näyttelyissä korostanut lähinnä "suurten ja kauniiden", eli trofeeluokan metsästysmuistojen näyttelylinjaa. Keskieurooppalainen käytäntö on puolestaan jo hyvin kauan toteuttanut kokonaisvaltaisempaa luonnon seurantaa. Useiden maiden riistanhoitoyhdistystason vuotuiseen ohjelmatraditioon on kuulunut lähes kaikkien kaadettujen sorkkaeläinten ja suurpetojen metsästysmuistotallenteiden esille laitto. Tällainen toiminta, niin sanottujen "saaliskatselmusten" kautta, ohjaa metsästystä kestävään luonnon käyttöön, opettaen metsästäjiä paremmin ymmärtämään riistaeläinbiologian ja -ekologian perusteita. Sorkkaeläinten ja muunkin kaadetun riistan iän määritys on osa katselmusten informaatiota ja täten metsästäjät saavat palautteen siitä, ovatko kaadot vastanneet riistakantojen rakenteen hoidolle asetettuja tavoitteita. Saaliskatselmuksissa voidaan esimitata myös varsinaiseen trofeeluokkaan kuuluvat metsästysmuistot ja suurimmat osallistuvat myöhemmin varsinaisiin näyttelyihin. Myös Suomessa on joissakin riistanhoitoyhdistyksissä koottu alueella kaadetut metsästysmuistot vuotuiseen saaliskatselmukseen. Täten on saatu kokonaiskuvaa alueen riistakantojen laadullisesta tilasta, varsinkin hirvieläinten osalta. Metsästysmuistoja vähättelemättä Trofee, eli "voitonmerkki" ei ehkä enää tänä päivänä vastaa täysin alkuperäistä tarkoitustaan. Nykyisellä metsästysteknologialla, eli tasokkailla aseilla ja tähtäyskiikareilla, metsästettäessä riista kuin riista on entisaikoja helpommin "eräksi otettavissa". Trofee-sana on kuitenkin tullut jäädäkseen ja sopinee varsinkin metsästysmuistolle, jonka kaataminen ei uhannut kyseistä riistakantaa. Toisin sanoen keski-ikäiset, tuottavimmat yksilöt säästyivät, koska kaato kohdentui lähellä elinkiertonsa päätepistettä hipovaan, vaihtoehtoisesti heikkoon tai muutoin tuottamattomaan yksilöön. Suomessa reilun kolmen vuosikymmenen aikana eri näytte- Ilkka Ala-Ajos, Varapuheenjohtaja, CIC Kansainvälinen näyttely- ja trofeekomissio Tyveltä puuhun Keski-Euroopassa metsästys58 Metsästäjä 2 / 2008 Tässä tapauksessa ikääntynyt metsäpeurahirvas on päätynyt seinälle oikeaan aikaan. Sen poistuminen kannasta ei uhannut kannan tulevaisuutta ja joku seuraavan sukupolven edustajista otti sen paikan.
• Kutsu XVIII Kansainvälisten Erämessujen CIC:n kansainväliset kriteerit täyttävään kansainväliseen trofeenäyttelyyn I Trofeet voi toimittaa arvosteltavaksi ja näyttelyyn Kansainvälisille Erämessuille Riihimäelle. Messut järjestetään 5.-8.6.2008. Näyttely on kansainvälinen. Trofeet arvostellaan Kansainvälisen metsästysja riistansuojeluneuvoston CIC:n arvostelupistein. Vähintään pronssipistemäärän ja mitalin saavuttaneet trofeet asetetaan näytteille Erämessujen trofeenäyttelyyn (C-halli). Mittausohjeisiin voi tutustua MKJ:n julkaisussa Metsästystrofeiden arvostelu. Mittatuomarit ovat CIC:n hyväksymät kansainväliset tuomarit Ilkka Ala-Ajos, Veli Lappalainen ja Kaarlo Nygrén Suomesta sekä Karl Maierhofer Itävallasta, Kaarel Roht Virosta ja Viktoras Zaþeckis Liettuasta. Arvosteltavat trofeet Kansainvälisillä Erämessuilla arvostellaan hirvieläinten sarvet (ei täytettyjä päitä), villisian torahampaat, karhun, ilveksen, ketun, supikoiran, mäyrän tai majavan kallot ja karhun, ilveksen tai suden nahat. Trofeen toimittaminen Näyttelyyn osallistutaan toimittamalla trofeet 5.-20.5.2008 messutoimistoon osoite Riihimäen Messut Oy, Kauppakuja 5 A 4 krs, 11100 Riihimäki. Messutoimisto on avoinna arkisin klo 8.30-16.00. Trofeen merkitseminen Jokainen trofee on erikseen varustettava seuraavin tiedoin: trofeen omistaja, omistajan osoite, tieto ampumis-/pyytämispaikasta, vuosiluku jolloin saalis on ammuttu/pyydetty. Näitä tietoja tarvitaan osallistumislomakkeeseen. Omistajan nimi tulee kirjoittaa myös taustalevyn taakse tai kallon suulakeen. Osallistumismaksu Osallistumismaksu on 70 e, kalloilta ja villisian hampailta 45 e. Maksu suoritetaan ennakkoon Riihimäen Messut Oy:n tilille RSOP 539602-251271(kuitti mukaan). Osallistumismaksu sisältää arvostelun, mitalin sekä sisäänpääsylipun Erämessuille. Vakuutus Lähettäjän on syytä vakuuttaa trofee. Trofeen noutaminen Trofee on noudettavissa näyttelytilasta C-halli viimeisenä messupäivänä 8.6.2008 messuporttien suljettua klo 18.00. Mikäli trofeen tulee noutamaan messujen päätyttyä, on etukäteen syytä ottaa yhteys messujärjestäjään, sillä noutamattomat trofeet viedään heti pois messualueelta. Lisätietoja, yhteystiedot Näyttelyyn osallistumisesta: messutoimisto puh. (019) 716 2610 tai riihimaki.fair@riihimaenmessut.fi Mittauksista: Ilkka Ala-Ajos puh. 0500 817 913, Veli Lappalainen puh. 0400 10 263 sekä Kaarlo Nygrén puh. 050 361 7375. Erityisesti hirvieläintrofeiden ikämääritys kaipaisi tulevaisuudessa hammasnäytteen. Alaleuan hammasrivistä voidaan hammaskehityksen ja kuluneisuuden perusteella saada riittävän tarkka ikäarvio riistantutkimuksen käyttöön. lyissä on arvosteltu kaikkiaan kolmisen tuhatta metsästysmuistoa, joista trofeeluokkaan on yltänyt reilut 2000 kpl hirvensarvia, valkohäntäpeuroja ja muita peuraeläimiä vajaat 400 kpl sekä suurpetojen kalloja ja nahkoja vajaat 150 kpl. Lisäksi viime vuosina on mitattu muutamia kymmeniä pienpetojen sekä majavien kalloja. Kansallisesti arvioituna mitattu aineisto on arvokas luontotallenne, jolla on erityistä arvoa riistantutkimukselle ja sitä kautta verotuksen suunnittelulle ja ohjaukselle. G Reviirinvaltiaat luonnollisessa ympäristössään Kaksoisluodikko Krieghoff Classic Finn Enterprise · William Wadstein · Pohjoisranta 22 C · 00170 Helsinki · Tel.: +358 9 1351358 · Fax: +358 9 1351671 · puukkopuoti@finnenterprise.inet.fi · www.finnenterprise.fi Kaksoisluodikko Classic kaiverrettuna Metsästäjä 2 / 2008 www.krieghoff.de 59 www.castello.mw
• Suomen kirjastot ja metsästäjät yhteistyöhön Kirjastoissa ei ole tarjolla kovin paljon riista-aiheista materiaalia, vaikka sitä nykyisin tuotetaan runsaasti. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaista kirjastojen nykyinen materiaali on ja onko kirjastoilla mielenkiintoa toimia yhteistyössä riistaorganisaatioiden kanssa, haluttiin selvittää. Esittelen tässä artikkelissa tämän tutkimuksen tuloksia. seen Uudeltamaalta valittiin Espoon, Vantaan, Nurmijärven ja Tuusulan kirjastot. Kiireisestä työtahdistaan huolimatta kiitettävä määrä kirjastoja vastasi pitkähköön kyselyyn. Itä-Suomen kirjastoille suunnattuun kyselyyn vastasi hieman yli puolet kyselyn saaneista. Myös Uudenmaan kirjastojen vastausprosentti nousi lähes yhtä korkeaksi kuin Itä-Suomen kirjastojen. Riista-aiheinen aineisto kirjastoissa Itä-Suomen kirjastoilla on selvästi enemmän tarjolla riista-aiheista DVD/VHS aineistoa kuin Uudenmaan kirjastoilla. Itä-Suomen kirjastoista Pohjois-Karjalasta löytyi eniten DVD/VHS aineistoa. Itä-Suomen ja Uudenmaan kirjastojen kokoelmista löytyi ylivoimaisesti eniten metsästystä käsittelevää materiaalia kuin mitään muuta riista-aiheista materiaalia. Metsästäjäorganisaation olisi hyvä huolehtia nykyistä tehokkaammin, että kirjastoilla on tiedossa järjestön tuottama kirjallinen tai DVD- materiaali. Kirjastoja pyydettiin arvioimaan, mihin metsästys- ja riistanhoitoaiheiseen aineistoon kohdistuu eniten lainoja. Erätarinat olivat niin Itä-Suomen, kuin Uudenmaan kirjastoissa lainatuinta aineistoa. Itä-Suomen kirjastoista toiseksi eniten kirjastot arvioivat lainattavan metsästykseen liittyvää aineistoa. Uudellamaalla V uonna 2005 toteutettiin Kirjastot riistatiedon kanavaksi -hanke I, jonka yhteydessä Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja PohjoisSavon riistanhoitopiirit sekä yhdistykset lahjoittivat kaikille Itä-Suomen kirjastoille metsästystä ja riistanhoitoa käsittelevät materiaalipaketit: kolme kirjaa ja kolme DVD-julkaisua. Kun lahjoitettu aineisto oli ollut Itä-Suomen kirjastojen käytössä vuoden, lähetettiin lahjoituksen kohteina olleille kirjastoille kyselytutkimus, jonka tarkoituksena oli mm. selvittää riistamateriaalin käytön aktiivisuutta ja kartoittaa kirjastoilla jo Riista-aineiston tuntemus kirjastoissa käytössä olevaa riista-aiheista materiaalia sekä selvittää, millaiset asiakkaat riista-aineistoa laiRiistaorganisaatiot halusivat tietää, onko kirjasnaavat. Tehdyn selvityksen avulla oli tarkoitus toissa henkilöä, joka erityisesti tuntisi metsäsvahvistaa läänin sivistystoimen, kirjastolaitoksen ja riistahallinnon tuloksekasta Teemanäyttelyiden ja lahjoitetun DVD-materiaalin avulla yhteistyötä. riistanhoitopiirien ja yhdistysten olisi helppoa jakaa puolueetonta Itä-Suomen hanktietoa metsästystä tuntemattomalle suurelle yleisölle. keen rohkaisevat tulokset toimivatkin uranuurtajana Uudenmaan hankkeelle. Syksyllä 2006 Uudenmaan riistanhoitopiiri ja yhdistykset lahjoittivat Kirjastot riistatiedon kanavaksi -hankkeen III yhteydessä neljälle Uudenmaan pääkaupunkiseudun kunnan kirjastolle, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, samat kirjat ja DVD-julkaisut kuin aikaisemmassa lahjoituksessa. TutkimukKuvassa Kuopion rhy:n puheenjohtaja Matti Laitinen (takana) luovuttaa yhdessä hallituksen jäsenen, Jouni Krögerin kanssa kirja- ja videopaketin Kuopion kaupungin kirjastojen puolestaan toisen sijan jakoivat metsästys- ja jokin muu riista-alan aineisto (lehdet ja DVDjulkaisut). Lisäksi kirjastoja pyydettiin nimeämään riista-aiheinen materiaalimuoto, jota asiakkaat ovat kyselleet heiltä eniten. Vastanneista Uudenmaan kirjastoista reilu kolmasosa kertoi kirjan olevan kysytyin materiaalimuoto. Toiseksi suosituimmaksi materiaalimuodoksi nimettiin lehdet ja kolmanneksi kysytyimmäksi DVD- julkaisut. Uudenmaan kirjastoista 36 % kertoi, että asiakkaat eivät ole kyselleet riista-aiheista materiaalia. Myös Itä-Suomen kirjastojen suosituimmaksi materiaalimuodoksi nimettiin kirjat (n. 95 %). Toiseksi suosituimmaksi materiaalimuodoksi tulivat lehdet (n. 62 %) ja kolmanneksi DVDjulkaisut (n. 20 %). Kysyttäessä, mitä metsästys- ja riistanhoitoaiheisia lehtiä kirjastot tilaavat, vastauksista erottui selkeästi kaksi eniten tilattua lehteä. Metsästys ja kalastus -lehti ja Erä-lehti olivat sekä Itä-Suomen että Uudenmaan kirjastojen tilatuimmat lehdet. Yksi Uudenmaan kirjasto ilmoitti, että he eivät tilaa lainkaan metsästys- ja riistanhoitoaiheisia lehtiä. Jaana Tuomaala 60 Metsästäjä 2 / 2008 Ville Hokkanen
• tys- ja riistanhoitoaiheista aineistoa. Kaikki kyselyyn vastanneet Uudenmaan kirjastot kertoivat, ettei heillä ole kirjastossaan riista-aiheista aineistoa erityisesti tuntevaa henkilöä. Vastaava luku Itä-Suomen kirjastojen osalta oli n. 86 %. Yksikään kirjasto ei ollut hankkinut riista-aiheista materiaalia Metsästäjä-lehden tai www.riista.fi ­sivujen kautta. Vastanneista Uudenmaan kirjastoista suurin osa ei ollut koskaan vieraillut sivustolla www.riista.fi. Itä-Suomen kyselyyn vastanneista kirjastoista yli puolet ei ollut käynyt koskaan ko. sivustolla. ja vähiten lainattu kirja oli Askel riistapolulle (n. 7 %). Askel riistapolulle oli kuitenkin suhteessa todella suosittu Etelä-Savon kirjastoissa verrattuna Uudenmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kirjastoihin. Kirjastojen kokemukset hankkeista Vaikka Uudenmaan alueella ei metsästys olekaan samalla tavalla suosittua, kuin se on Itä-Suomen alueella, olivat tutkimustulokset niin kirjastojen työntekijöiden suhtautumisen osalta hankkeeseen, että lahjoitetun aineiston laiDVD-levy Kirja Riista-aineistoa lainaava nausmääriä tarkasteltaessa varsin positiivisia. asiakas Vaikka tarkkaa kuvaa riista-aineisHanketta pyydettiin arvioimaan toa lainaavasta asiakkaasta olikin kolmesta eri näkökulmasta: toteuhankala kyselyn avulla selvittää, tus, asiakastyytyväisyys ja hankkeen kiinnostavuus. Uudenmaan tyypilliset lainaajat kuitenkin saatiin selvitettyä. Uudenmaan kirjastoissa kirjastojen kokemukset hankkeen toteutuksen osalta vaihtelivat hyriista-aineistoa lainaava asiakas on yleensä mies, ikähaitarina tasaisesti västä erittäin hyvään. Asiakastyynuoresta vanhaan. Itä-Suomen kirtyväisyys ja hankkeen kiinnostaUusimaa* 8,45 9,45 9,73 2,00 4,00 8,27 41,91 vuuden arvosanat taas vaihtelivat jastoissa riista-aiheisen aineiston Pohjois-Karjala 7,70 15,50 15,70 3,60 6,30 8,30 57,10 pääosin kolmen ja neljän välillä lainaaja on kirjaston työntekijöiden mukaan keski-ikäinen mies, nuoria (viiden ollessa erittäin hyvä). VasEtelä-Savo 5,92 11,17 9,83 6,08 4,67 7,58 45,25 poikia lainaajissa on vähemmän taavasti Itä-Suomen kirjastojen Pohjois-Savo 9,05 15,62 7,52 3,52 6,95 7,76 60,43 ja he lainaavat pääasiassa metsäskokemukset Kirjastot riistatiedon täjätutkintoon tähtäävää aineistoa. TAULUKKO 1. Lahjoitetun aineiston lainaustilastot suhteutettuna vastausten kanavaksi hankkeesta olivat posiMuutamassa vastauksessa mainit- määrään. tiivisempia asiakastyytyväisyyden tiin, että myös nuoret naiset lainaaja hankkeen kiinnostavuuden osalta, suurin osa Itä-Suomen kirjasvat riista-aiheista aineistoa. Kirjastoilta kysyttiin myös, oliErätarinat olivat niin Itä-Suomen, kuin toista antoi näille osa-alueille arvovatko he huomanneet metsästys- ja sanan neljä tai viisi. Uudenmaan kirjastoissa lainatuinta riistanhoitoaiheisen aineiston lainaNegatiivista palautetta tuli Uudenmaan ja Itä-Suomen muutausmäärissä painottumista vuodenaineistoa. ajan mukaan. Lähes puolet Uudenman kirjaston osalta siitä, että kirmaan vastaajista ilmoitti, että syksy jastot olisivat toivoneet hankkeen on aktiivisinta aikaa riista-aiheisen osalta parempaa tiedotusta. Muuaineiston lainauksessa, muuta eroa tai painot- osalta kirja Metsästäjän opas oli lähes yhtä suo- tama Itä-Suomen vastaajista olisi halunnut hetumista eivät vastaajat olleet lainausmäärissä sittu kuin DVD- julkaisu Metsäkauris. Kirjoja rätellä asiakkaitaan tulevan lahjoituksen osalta, havainneet. Itä-Suomen kirjastot puolestaan il- Villiä elämää ja Askel riistapolulle oli lainattu jotta se olisi huomattu lainaajien keskuudessa moittivat syksyn lisäksi, että metsästäjätutkin- vähiten niin Itä-Suomessa kuin Uudellamaal- paremmin ja näin myös päällekkäisiltä hankinnoilta olisi vältytty. non ajankohdan huomaa selvästi, koska tutkin- lakin. toon tähtäävää materiaalia kysytään tuolloin Uudenmaan, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja enemmän kuin tavallisesti. Pohjois-Savon kirjastoille lahjoitetun aineiston Riistaorganisaatioiden ja kirjastojen yhteislainamääräksi muodostui 2844 lainaus- yhteistyö tulevaisuudessa Lahjoitettu aineisto kertaa, josta 1471 eli yli 50 % koostui kahdes- Hankkeista saadut tulokset olivat monessa suhRiista-aiheisia DVD- julkaisuja kirjastoilla on ta DVD-julkaisusta: Pystykorvan lintusyksy ja teessa varsin positiivisia. Kyselyyn vastanneista tarjolla melko vähän ja ehkä myös siitä syystä Harrastuksena metsästys. Itä-Suomen kirjastoista lähes 90 % halusi tuDVD- julkaisut kiinnostivat asiakkaita lahjoiLahjoitetun aineiston kirjoista lainatuin oli levaisuudessakin saada tietoa eri toimijoiden tetun aineiston osalta erityisen paljon. Etenkin kaikissa kirjastoissa Metsästäjän opas (n. 15 % tuottamista riista-aiheisista materiaaleista. KirDVD-julkaisut Pystykorvan lintusyksy ja Har- kaikista taulukossa esitetyistä lainoista), toisek- jastoissa mahdollisesti järjestettävistä riista-airastuksena metsästys olivat todella suosittuja si lainatuin kirja oli Villiä elämää (lähes 11 %) heisista näyttelyistä oli kiinnostunut jopa 75 % riista-aineistoa lainaavien asiakkaiden keskuuvastanneista Itä-Suomen kirjastoista. Teemadessa niin Itä-Suomessa kuin Uudellamaallanäyttelyiden ja lahjoitetun DVD-materiaalin kin. avulla riistanhoitopiirien ja yhdistysten olisi Kirjastot riistatiedon kanavaksi -hankkeen I helppoa jakaa puolueetonta tietoa metsästystä yhteydessä Itä-Suomen kirjastoille lahjoitettiin tuntemattomalle suurelle yleisölle. Näin riistaEtenkin DVD-julkaisut kolme DVD -julkaisua (Tulevaisuutta metsolle, materiaali saisi entistä laajemman käyttäjäkunPystykorvan lintusyksy Pystykorvan lintusyksy, Harrastuksena metsäsnan. ja Harrastuksena Kirjastot päättävät hankittavasta materiaalistys) ja kolme kirjaa (Askel riistapolulle, Villiä elämää ja Metsästäjän opas). Kirjastot riistatieja asiakmetsästys olivat todella ta käytettävissä olevien määrärahojenperusteeldon kanavaksi -hankkeen III yhteydessä Uudenkailta tulevan palautteen ja toiveiden maan kirjastoille lahjoitettu aineisto oli muuten suosittuja riista-aineistoa la. Metsästäjäkunnan kannattaa olla aktiivinen sama kuin edellä lueteltu lista, mutta DVD-jullainaavien asiakkaiden ja esittää kirjastolleen toiveita riistamateriaaliskaisun Tulevaisuutta metsolle sijaan Uudenta. Toivottavasti näiden hankkeiden kokemuskeskuudessa niin maan kirjastoille lahjoitettiin DVD-julkaisu ten avulla saadaan entisestään lisättyä ihmisten Itä-Suomessa kuin -erityisesti nuorten- kiinnostusta metsästystä ja Metsäkauris. riistanhoitoa kohtaan. Uudenmaan kirjastoissa lahjoitetun aineiston G Uudellamaallakin. Metsäkauris*/ Tulevaisuutta metsolle Harrastuksena metsästys Pystykorvan lintusyksy Metsästäjän opas Askel riistapolulle Villiä elämää Yht. Metsästäjä 2 / 2008 61
• udestaan Rakka ruoka Aila Hietala Hirvipaisti 1,8 kg hirvipaistia uunin lämpötila 75-80 astetta Marinadi 1½ l vettä 2 rkl merisuolaa 2 kpl sipulia viipaleina 3 dl purjoa viipaleina 3 valkosipulinkynttä 2 tl basilikaa 2 tl salviaa 1 tl riistamaustetta 1 tl mustapippuria 1. Laita jäinen liha tiukasti voideltuun uunivuokaan. 2. Paista noin 12-13 tuntia. Valele välillä lihasta tulleella liemellä. Laita mittari lihaan kahden tunnin päästä paistumisesta. 3. Kiehauta vesi ja laita muut ainekset joukkoon. Anna liemen jäähtyä. 4. Laita kypsä liha kulhoon ja kaada päälle marinadi niin, että liha peittyy kokonaan. Anna maustua 12-24 tuntia. Käännä välillä lihaa. 5. Leikkaa ohuita viipaleita ja tarjoa leikkeleenä tai täytä viipaleet juustosellerisalaatilla. Juusto-sellerisalaatti: 120 g mustaleima emmentaljuustoa kuutioina 1 punasipuli 1 omena 150 g selleriä kuutioina 1½ prk ranskankermaa ½ tl suolaa 1 tl sokeria vajaa korkillinen etikkaa ¼ tl mustapippuria ¼ tl sitruunapippuria 1. Kuori selleri ja kuutioi pieniksi kuutioiksi. Kiehauta vähässä suolavedessä noin viisi minuuttia. Ota pois liemestä ja jäähdytä sellerikuutiot. 2. Sekoita ranskankermaan mausteet. 3. Kuutioi juusto sekä omena. 4. Sekoita ranskankerman joukkoon kuutioidut aineet. Sekoita. 5. Levitä hirviviipaleet työlaudalle vierekkäin. Levitä salaattia viipaleiden toiseen päähän ja kääri rullalle. Siirrä tarjoiluvadille. 6. Tarjoile alkupalana keitettyjen perunoiden kanssa. PS. Tätä kannattaa kokeilla. On aikaa vievä, mutta on sen väärtti. Pikkupitsat 18 kpl gluteenittomia 3 ½ ½ ½ 1 5 1 1½ dl tl tl tl pss dl dl dl vettä suolaa oreganoa basilikaa kuivahiivaa karkeaa leipäjauhoseosta (Semper) tattarijauhoa öljyä hirven jauhelihaa sipulia valkosipulinkynttä chili-tomaattimurskaa mustapippuria oreganoa basilikaa juustoraastetta tomaattipyreetä Täyte: 500 g 2 3 250 g ½ tl 1 tl 1 tl 200 g ½ prk 1. Ruskista jauheliha ja sipulikuutiot öljyssä. Lisää mausteet ja tomaattimurska sekä valkosipulimurska. 2. Kuumenna vesi 42 asteiseksi. 3. Sekoita pieneen määrään jauhoja kuivahiiva, suola ja mausteet. 4. Alusta taikina ja lisää öljy loppuvaiheessa. 5. Nostata taikinaa 10 minuuttia. 6. Kaaviloi leivinpaperin päällä kaksi levyä. Käytä tattarijauhoa apuna, kun kaaviloit levyä. Käsittele varovasti, koska taikina on haurasta. 7. Levitä levyn päälle tomaattipyree. Lisää sen jälkeen jauhelihatäyte sekä juustoraaste. 8. Kääri leivinpaperia apuna käyttäen levy rullalle. Kääri varovasti. 9. Leikkaa sahateräveitsellä varovasti noin 2 cm vahvuisia paloja rullasta. 10. Taputtele ne pellillä tasaiseksi. 11. Nostata pitsoja noin 15 minuuttia. 12. Voitele reunat vedellä. 13. Paista 225 asteessa noin 15­12 minuuttia tai jos uunissasi on pitsatoiminto ohjelma niin paista sillä. 14. Jäähdytä leivinliinan alla. 62 Metsästäjä 2 / 2008
• Jänispata noin 6:lle henkilölle 1 iso jänis Keitetty sorsa ohje 3-4:lle 2 sorsaa Liemi: 1½ l 2 rkl 20 20 3 2 2 vettä merisuolaa kokonaista maustepippuria kokonaista valkopippuria laakerinlehteä sipulia porkkanaa pieni pala lanttua Mausta: 3 tl suolaa 1 tl mustapippuria 1 tl paprikaa 2 tl rosmariinia 3 rkl vehnäjauhoja 2 pkt amerikanpekonia 3 punasipulia Paistamiseen: juoksevaa margariinia Pataan: 5 dl vettä 1 lihaliemikuutio 1 dl ruokakermaa 1 dl kahvia 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. Pyyhi jänis kuivaksi talouspaperilla. Paloittele sopivan kokoisiksi paloiksi. Mausta jänispalat kauttaaltaan. Pyöräytä palat vehnäjauhoissa. Kuutioi amerikanpekoni. Viipaloi sipulit renkaiksi. Ruskista amerikanpekonipalat. Ruskista margariinissa sekä pekonista tulleessa rasvassa jäniksen palat sekä viipaloidut sipulit. Siirrä ruskistetut palat ja sipulit kahteen uunivuokaan. Lisää vettä 2½ dl kumpaakin vuokaan. Siirrä pata uuniin 175 asteeseen puoleksi tuntia. Alenna lämpöä 150 asteeseen. Anna hautua kypsäksi noin 3-3½ tuntia. Irrota luut lihoista. Lisää kypsät lihapalat pataan liemeen. Lisää kerma ja kahvi ja anna kuumentua ylös. Tarjoile juuresruukun ja perunoiden kanssa. Savupeuralihakeitto ohje on noin 5:lle 2 1 1 1 2 1 1/4 500 1 1 300 2 200 1 l tl tl tl dl g rkl g g tl vettä mustapippurirouhetta timjamia pippurista yrttisekoitusta lihaliemikuutiota riisi-ohraa pakaste kasviksia sipuli öljyä savustettua peuranlihaa valkosipulinkynttä aurajuustomurua rakuunaa Kastike: 3 rkl rasvaa 3 rkl vehnäjauhoja 4 dl keitinlientä siivilöitynä ½ dl vettä 1 rkl soijakastiketta 1 dl kermaa Koristeeksi persiljaa puolukkaa 1. Sulata sorsat ja pyyhi kuivaksi talouspaperilla. 2. Kiehauta vesi. Lisää suola. 3. Laita sorsat kiehumaan. Kuori vaahto pois pinnalta. 4. Lisää mausteet, porkkanat, sipulit ja lanttu paloina. 5. Anna kiehua miedolla lämmöllä kypsäksi noin 1½ t-2 tuntiin. 6. Ota sorsat pois liemestä ja anna niiden jäähtyä hiukan ennekuin perkaat irti luut. 7. Siivilöi liemi. 8. Leikkaa sorsat viipaleiksi ja laita tarjoiluvuokaan. 9. Sulata rasva ja lisää vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi. Lisää keitinlientä 4 dl vähän kerrallaan. Lisää myös vesi ja kerma. Keitinlientä jää yli, mutta käytä se muussa ruoanvalmistuksessa. 10. Sekoita tasaiseksi kastikkeeksi ja anna kiehahtaa kypsäksi. 11. Kaada kastike sorsien päälle ja koristele kokonaisilla puolukoilla ja hakatulla persiljalla. 12. Tarjoile keitettyjen perunoiden ja juuresvuoan kanssa. Lisänä puolukkahilloa ja salaattia. Pinnalle: persiljaa 1. Kiehauta vesi ja lisää mausteet sekä riisi-ohra kiehumaan. 2. Kuutioi sipuli ja freesaa kevyesti öljyssä. Lisää kiehumaan. 3. Anna kiehua noin 15 minuuttia. Lisää kasvikset. Voit käyttää oman mieleisiäsi kasviksia. 4. Anna keiton kiehua kypsäksi. 5. Kuutioi savupeuranliha pieniksi kuutioiksi. 6. Lisää keiton joukkoon kuutioidut lihat sekä aurajuustomuru. Sekoita, että juusto sulaa keittoon. 7. Laita pinnalle hakattua persiljaa, kun tarjoilet keittoa. 8. Tarjoile ruisleivän kanssa. Aila Hietala on Oulun läänin Paavolassa syntynyt keittäjä-emäntä, jolla on 40 vuoden ruoanlaittokokemus suurtalouksissa. Tällä hetkellä hän toimii keittäjä-emäntänä Punkalaitumen yhteiskoulussa. Työn lisäksi hänellä on harrastuksena uusien reseptien suunnittelu ja kokeilu. Sen myötä on syntynyt kaksi keittokirjaa, jotka ovat loppuunmyyty. Tässä tarjolla teille Ailan herkullisia reseptejä. Metsästäjä 2 / 2008 63
• Metsästäjäorganisaatio tiedottaa Syksyn hirviluotikysely onnistui hyvin I Metsästäjäin Keskusjärjestö kiittää kaikkia hirvenmetsästäjiä, jotka osallistuivat hirviluotikyselyn täyttämiseen syksyn hirvijahdissa. Kysely onnistui hyvin, sillä metsästäjät palauttivat täytettyjä kyselyitä yli 600 kappaletta. Tällä kertaa kyselykaavakkeet olivat kaikkien saatavissa riista.fi ­sivuilta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa hirvenmetsästyksessä sallittujen kaliibereiden ja luotityyppien soveltuvuutta hirvenmetsästykseen. Koska asiasta esiintyy paljon erilaisia ja osittain vastakkaisia käsityksiä ja väittämiä, on katsottu tarpeelliseksi selvittää asiaa yhteispohjoismaisella tutkimuksella. Tutkimus on alkanut jo 2005 ja sitä on toteutettu Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa Metsästäjäin Keskusjärjestön, Svenska Jägareförbundetin (Ruotsin metsästäjäliitto) ja NINA:n (Norsk Institutt för Naturforskning ­ Norjan luonnontutkimuslaitos) kanssa yhteistyönä. Tutkimustuloksia tullaan jatkossakin julkaisemaan Metsästäjä-lehdessä aiempien lehtijuttujen tavoin. Kyselyn täyttäneiden kesken arvottiin 5 tavarapalkintoa ja arpaonni suosi seuraavia hirvenmetsästäjiä. Sven Granbäck, Närpiö Tapani Helve, Helsinki Kaarlo Holopainen, Kitee Jari Rundgren, Kolari Tapio Visuri, Ylivieska MKJ Laitialan toimintakeskuksen tiedote I Järjestämme nuorisoryhmille ja maaseutuammattien oppilaitoksille sekä muille riistanhoidosta ja metsästyksestä kiinnostuneille tahoille mielenkiintoisia ja elämyksellisiä luontotapahtumia, joissa riista-alan eri teemat ovat korostuneesti esillä. Tule ryhmäsi kanssa perehtymään asiantuntijamme opastuksella riistanhoidon ja metsästyksen asioihin sekä näkemään ja kokemaan ympäristönhoidon monimuotoisuuden vaikutukset riistaan ja muuhun eläimistöön. Luontomme on parhaimmillaan juuri syyskaudella ja maastokohteiden samoin kuin muidenkin teemojen esittely on tuolloin antoisinta. Opintoretkiajankohta 1.9. ­ 30.11.2008. Koulutustapahtumat ja erilaiset teemapäivät ovat suunniteltavissa asiantuntijoidemme kanssa ja toteutettavissa lähes ympärivuotisesti. Räätälöimme kanssanne teille sopivan koulutuspaketin, teemoina mm. metsäkauriin hoito, metsä-, pelto ja vesiriistan elinympäristöjen hoito, pienpetopyynti tai vaikkapa saaliinkäsittely ja trofeiden arvostelun perusteet. Kiinnostus metsästysjousen käyttöön kasvaa. Järjestämme asiantuntijaverkostomme kanssa myös jousimetsästyskursseja. Suomen Metsästysmuseo Riihimäellä, Riihimäen messutapahtumat, Päijännetalo Rapala -museoineen Asikkalan Vääksyssä sekä Hämeen Ammattikorkeakoulun Evo­ keskus luontokohteineen ovat lähietäisyydellä täydentämässä ohjelmanne monimuotoisuutta. MKJ Laitialan toimintakeskukseen on käytännöllisintä saapua pikkubussilla tai linjaautolla. Täten ryhmän siirtyminen toimintakeskuksen maastokohteisiin on joutuisaa ja osa maasto-informaatiosta toteutettavissa siirtymien aikana. Sopiva ryhmäkoko opintoretkille tai koulutustapahtumiin on yleensä 20 ­ 25, kuitenkin enintään 40 henkilöä. Arkipäivien opintoretket ovat maksuttomia, viikonloppuihin ajoittuvasta opintoretkitoiminnasta perimme käyttömaksuna 200 eur/päivä/ryhmä (Alv 0 %). Varsinaisten koulutustapahtumien kustannukset arvioidaan ja toteutetaan tapauskohtaisesti. Pitopalvelun järjestämät ruokailujärjestelyt laskutetaan aina erikseen. Opintoretkiajankohtien varauksista pyydämme sopimaan elokuun 2008 loppuun mennessä. Koulutustapahtumien ja teemapäivien järjestämiseen liittyvät tiedustelut ohjataan asiantuntijoillemme ja niitä otetaan vastaan vuoden 2008 aikana. Koulutustapahtumasta on pyrittävä sopimaan vähintään kaksi kuukautta ennen toteutusta. Tiedustelut ja ajanvaraus: MKJ Laitialan toimintakeskus Pirjo Myyry vs. riistataloussihteeri p. 03­882 570 METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖSSÄ ON HAETTAVANA Edustajakokous I Metsästäjäorganisaation ohjesäännön 4 § 1 momenttiin viitaten ilmoitetaan, että Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajakokous pidetään sunnuntaina 25.5.2008 klo 10.00 alkaen. Kokouspaikkana on Radisson SAS Hotel, Oulu. Läsnä olevat kokousedustajat todetaan kokoushuoneessa klo 9.30. TOIMINNANJOHTAJAN toimi Toimi on tarkoitus täyttää 1.8.2008 lukien viiden vuoden määräajaksi, jota voidaan sopimuksella jatkaa. Toiminnanjohtajan tehtävänä on Metsästäjäin Keskusjärjestön hallituksen alaisena johtaa Keskusjärjestön toimintaa. Metsästäjäin Keskusjärjestön tehtävänä on kehittää metsästystä ja riistanhoitoa sekä suorittaa riistanhoidon kokeilua; edistää metsästystä ja riistanhoitoa koskevaa koulutusta ja neuvontaa; ohjata ja valvoa riistanhoitopiirien toimintaa; suorittaa maa- ja metsätalousministeriön määräämät tehtävät sekä käsitellä muut metsästyslainsäädännössä määrätyt tehtävät. Hakijoilta edellytetään: I ylempää korkeakoulututkintoa I käytännön johtamiskokemusta alalta I hyvää riistahallinnon ja -alan tuntemusta I aloite- ja yhteistyökykyä Lisäansioksi katsotaan kokemus hallinto- ja järjestöasioiden hoidosta sekä kansainvälisten asioiden tuntemus. Kielitaitovaatimuksena on kotimaisten kielten lisäksi hyvä englannin kielen taito. Saksan ja ranskan kielen taito katsotaan eduksi. Toiminnanjohtajan palkka on sopimusperusteinen. Hakemukseen tulee liittää selvitys kelpoisuusvaatimusten täyttämisestä sekä toisen kotimaisen kielen taidosta. Hakemukset palkkavaatimuksineen tulee olla osoitettuna Metsästäjäin Keskusjärjestön hallituksen puheenjohtaja Simo Syrilälle osoitteella Fantsintie 13 ­ 14, 01100 Itäsalmi, viimeistään 4. huhtikuuta 2008 kello 16. Kirjekuoreen tulee merkitä " Toiminnanjohtaja". Hakemuksia ei palauteta. Lisätietoja antaa puheenjohtaja Simo Syrilä puh. 0500-866 667. Metson soidinpaikkojen kartoitus I Metsäkeskus Pohjois-Savo kartoittaa yhteistyössä metsästysseurojen, riistanhoitoyhdistyksien ja Pohjois-Savon riistanhoitopiirin kanssa toimivia metson soidinpaikkoja Pohjois-Savossa. Kartoitus antaa metsänomistajille mahdollisuuden huomioida soitimet metsien käsittelyssä ja metsäsuunnitelmissa. Soidinpaikkatiedot kerätään keväällä v. 2008. Varmistetut soidinpaikkatiedot siirretään metsäkeskuksen paikkatietojärjestelmään. Tällä kartoituksella tarkistetaan aikaisemmin kerättyjen soidinpaikkojen tiedot sekä kerätään tietoa uusista soitimista. Kartoituksen tulokset esitellään riistanhoitoyhdistysten vuosikokouksissa v. 2009-2010 Lisätietoja, Helena Koivistoinen helena.koivistoinen@metsakeskus.fi 0500-482 919 64 Metsästäjä 2 / 2008
• Riistamestarin erikoisammattitutkinto 2008 I Tutkinnon suorittaminen alkaa ohjaus- ja lähtötasotestausjaksolla. Jakso järjestetään jälleen HAMK Evolla 12. ­ 16.5.2008. Tilaisuuden aikana esitellään tutkinnon kaikki osiot vaatimuksineen sekä tutustutaan tutkinnon suorituspaikkoihin. Päätteeksi järjestetään lähtötasotestauskoe, joka on ensimmäinen tutkinto-osio. Kustannukset ovat noin 250 euroa/henkilö. Etukäteen perittävät maksut: Tutkintomaksu 50,50 euroa Vakuutusmaksu 7,50 euroa Osiomaksu 23,00 euroa Materiaalimaksu 25,00 euroa Ohjaus- ja lähtötasotestauskokeen uusijat 23 euroa Evon metsäoppilaitokselle suoritettavat maksut: Majoitus 16 /10 e /yö (omilla liinavaatteilla) 10 e /yö Ruokailut n. 15 e /päivä Huom! Ohjaus- ja lähtötasotestausjaksolle haetaan kirjallisesti MKJ Laitialan toimintakeskuksesta tilattavalla tai MKJ:n internetsivuilta saatavalla hakulomakkeella. Hakemukseen on liitettävä siinä pyydetyt todistusjäljennökset. Myös tutkintoon valmistavien oppilaitosten kautta jaksolle hakevien on toimitettava hakemuslomakkeet pyydettyine liitteineen. Myöhästyneitä tai puutteellisia hakemuksia ei käsitellä. Hakemukset ohjaus- ja lähtötasotestausjaksolle tulee lähettää MKJ Laitialan toimintakeskukseen 11.4.2008 mennessä. Tosite etukäteen perittävien maksujen suorittamisesta on toimitettava postitse tai faxilla MKJ Laitialan toimintakeskukseen osallistumisvahvistuksen yhteydessä 25.4.2008 mennessä. Tutkintoa suorittamaan valitaan lähinnä henkilöitä, joilla on riista-alan työkokemusta ja alaan liittyvää koulutusta. Valituille ilmoitetaan valinnasta henkilökohtaisesti huhtikuun loppuun mennessä. MKJ Laitialasta voi postiennakolla tilata tietopaketin riistamestarin erikoisammattitutkinnosta. Paketti sisältää näyttökokeiden tehtäväkokonaisuudet, kirjallisuusluettelon sekä tietoja tutkinnon suorittamisjärjestelyistä. Tietopaketin hinta on 10 euroa + postiennakkokulut. Riistamestarin erikoisammattitutkintoa koskevan Työelämän tutkintojen perusteet -esitteen voi tilata Opetushallituksesta p. (09) 7747 7450. Vanhat riistamestarikokelaat Näyttökoeaikataulut ja ­hinnat ovat saatavilla MKJ:n kotisivuilta www.riista.fi (Palvelut / Koulutus / Riistamestaritutkinto). Mikäli kokelaalla ei ole mahdollisuutta hakea materiaalia kotisivuiltamme, pyydämme ystävällisesti ilmoittamaan asiasta MKJ Laitialan toimintakeskukseen. Kokelaiden, jotka eivät ole tutkintovuoden 2007­2008 aikana osallistuneet näyttökokeisiin tulee ottaa yhteyttä MKJ Laitialan toimintakeskukseen saadakseen jatkossa tietoja tutkinnon järjestämisestä. Ilmoittakaa aina myös yhteystietojen muutoksista MKJ Laitialaan. Tutkintomaksu (50,50 e) on kaikille kertaluontoinen. Tutkintovuoden 2008­2009 vakuutusmaksu on 7,50 euroa. Lisätietoja: MKJ Laitialan toimintakeskus Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi p. (03) 882 570, f. (03) 882 5711 s-posti mkj.laitiala@riista.fi Hirvikanta tasaantumassa ­ hirvionnettomuudet voimakkaassa laskussa I Maa- ja metsätalousministeriö, Metsästäjäin Keskusjärjestö, riistanhoitopiirit ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ovat käsitelleet nykyistä hirvitilannetta. Neuvottelussa käytiin läpi syksyn 2007 metsästyksen tulos ja hirvikannan sekä hirvivahinkojen kehitys riistanhoitopiireittäin. Neuvotteluissa todettiin, että hirvikannan tiheystavoitteet on pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta pääosin saavutettu ja tavoitteena on nyt pyrkiä pitämään hirvikanta mahdollisimman vakaana. Viime vuosien aikana on hirvikantaa pienennetty määrätietoisesti metsästäjien toimesta ja hirvikanta on nyt asettunut 90-luvun puolivälin tasolle. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi, että talvehtivan hirvikannan koko on 80 ­ 92 000 hirveä. Tämä tarkoittaa noin 2,8 hirveä tuhatta hehtaaria kohden. Valtakunnalliseksi hirvitalousaluekohtaiseksi tiheystavoitteeksi on asetettu 2 ­ 4 hirveä tuhatta hehtaaria kohti, joten valtakunnallisesti tavoite on saavutettu. Alueellista vaihtelua esiintyy kuitenkin yhä. Viime vuosien voimakkaan kannan leikkauksen seurauksena hirvien talvikantaa on onnistuttu pudottamaan vuosituhannen vaihteen 150 000 hirven tasosta nykyiseen reiluun 80 000 yksilöön. Viimesyksyn vielä varsin suuren hirvisaaliin (62 200 hirveä) jäljiltä hirvikanta on toivotulla tasolla. Erityisesti hirvikolarit ovat kääntyneet voimakkaaseen laskuun. Vuosituhannen vaihteen jälkeen hirvikolarien määrä on pudonnut lähes puoleen eli 1600 kolariin. Liikennemäärien 3 ­ 4 prosentin vuotuisesta kasvusta huolimatta hirvien aiheuttamat liikennevahingot ovat nyt määrältään 90-luvun puolivälin tasolla. Myös hirvien aiheuttamat metsävahingot vähenivät viime vuodesta. Koska metsävahinkokorvauksia voi hakea kolmen vuoden aikana vahingon toteamisesta, saattaa kahden edellisen vuoden nykyistä tiheämmän hirvikannan aikana syntyneitä vahinkoja kuitenkin vielä tulla korvattavaksi. Keskustelussa todettiin, että valtakunnallisesti hirvikannan suuruudessa ei näyttäisi olevan enää erityistä leikkaamistarvetta. Tarkemmat pyyntilupamäärät ja saalistavoitteet täsmentyvät, kun riistanhoitopiirien koordinoimat sidosryhmäneuvottelut on käyty. Neuvotteluissa käsiteltiin myös muita hirvieläimiä ja varsinkin valkohäntäpeurakannan kasvun pysäyttämiseksi eräillä alueilla on syytä lisätä metsästystä voimakkaasti. Metsäkauriin osalta todettiin kannan kasvun tyrehtyneen ja näyttää siltä, että ilveskannan vahvistuminen näkyy selkeimmin metsäkauriskannan kehityksessä. Valitukset Uudenmaan ilveksenpyyntiluvista hylättiin perusteettomina I Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta hylkäsi Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin valitukset Uudenmaan riistanhoitopiirin vuonna 2006 myöntämistä ilveksenpyyntiluvista. Väitteet lupien luontodirektiivin vastaisuudesta ja perusteettomuudesta kumottiin. Lupapäätökset todettiin perustelluiksi Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta totesi 31.1.2008 tekemässään päätöksessä, että Uudenmaan riistanhoitopiirin vuonna 2006 Siuntioon ja Mäntsälään myöntämät ilveksenpyyntiluvat olivat riittävästi perusteltuja ja vallitsevien säännösten mukaisia. Päätöksessä katsottiin, että luvat oli kohdistettu maa- ja metsätalousministeriön antaman määräyksen mukaisesti lajin vahvalle esiintymisalueelle, joilla Riista- ja kalataloudentutkimus laitoksen suurpetotutkimukselle toimitettujen havaintojen ja hakijoiden antamien selvitysten mukaan on runsas ilveskanta. Valittajan väitteet, ettei muita tyydyttäviä ratkaisuja olisi riittävästi arvioitu, kumottiin. Suomen ilveskannan hoitosuunnitelman linjauksen mukaan ilveskannan tiheyttä rajoitetaan kannan tihentymäalueilla. Koska ilvesten siirtoistutuksia ei hoitosuunnitelman mukaan voida tehdä, on kantaa mahdollista rajoittaa vain metsästämällä. Valituslautakunta totesi, että riistanhoitopiiri oli perustellut päätökset asianmukaisesti pohtimalla muiden tyydyttävien ratkaisujen toimivuutta. Talven ilveksenpyyntiluvat myönnetty samojen periaatteiden mukaan Uudellamaalla myönnettiin kuluvana metsästyskautena luvat 8 ilveksen metsästämiseen. Luvista on tähän mennessä käytetty kuusi. Ilvesten pyynnillä pyritään ylläpitämään ilvesten luontaista ihmisarkuutta ja estämään ilveskannan liiallinen tihentyminen. Hoitosuunnitelmaan perustuva kannanhoidollinen metsästys hyväksytään luontodirektiivin ohjeasiakirjassa ja se on siten selvästi linjassa direktiivin kanssa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Uudellamaalla oli syksyllä 2007 vähintään 105 ­ 110 ilvestä. Osoitteenmuutoksia I Porin rhy: uusi toiminnanohjaaja Teuvo Pöysti, Isokoivukuja 82, 29600 Noormarkku, p. 02-541 1703, 0400-571 985 I Euran seudun rhy: vs. toiminnanohjaaja Jyrki Simula, Purotie 6, 27510 Eura, p. 040-519 8206 posti osoitetaan pj. ja rahastonhoitaja Markku Viitanen, Kivenarontie 16, 27510 Eura, p.0400-121274, mviitanen@msn.com I Iitin rhy: uusi toiminnanohjaaja Harri Heino, Halmekarinkuja 2, 47400 Kausala. Puhelin 040 580 5088 ja s-posti heino.harri@pp.inet.fi. Metsästäjä 2 / 2008 65
• Piirit Keski-Suomi Oulu Nuorten palsta Nuorten eräleiri I Tervetuloa viettämään viikonloppua muiden nuorten joukkoon eräharrastusten pariin. Aika: 5.- 8.6.2008 Paikka: Siiponkosken kylä- ja jokikeskus, HAAPAJÄRVI Kohderyhmä: 12-16 vuotiaat tytöt ja pojat, myös lasten vanhemmat voivat olla mukana. Hinta: 75 e/ henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta lisäksi erillinen tutkintomaksu 13 e. Ohjelmassa muun muassa: I Metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta I Metsästäjätutkinto I Ampumakoulutus, ruuti- ja jousiaseet (ampumarata) I Laser- ja ilma-aseet I Suunnistuksen perusteita: kartan ja kompassin käyttö I Metsästyskoirien esittely/näytös I Pienpetopyyntikoulutusta ja loukkujen valmistus I Vapaa-ajan ohjelmana leirikilpailuja, savusauna, makkaranpaistoa Viimeinen ilmoittautumispäivä 15.5.2008 Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Eija Suomela, p. 044-445 6404, eija.suomela@haapajarvi.fi Leirille otetaan 50 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman. Pohjanmaa Jousimetsästysaiheinen kurssi I Tervetuloa Suomen Jousimetsästäjäin Liitto ry:n ja Keski-Suomen riistanhoitopiirin järjestämälle jousimetsästysaiheiselle kurssille 11.-13. heinäkuuta 2008 Luhangan Tammijärvelle Kurssin sisältö Kurssiohjelma on jaettu kahteen osaan. Jousella metsästystä aloittelevien kanssa käydään läpi lajin perusteet. Pidemmälle edistyneille järjestetään samanaikaisesti syventävää ohjelmaa. Perusteiden suorittajat voivat suorittaa samalla IBEP-tutkinnon. Tarkka kurssiohjelma ilmestyy kevään aikana liiton web-sivuille, www.jousimetsastys.fi ja se julkaistaan myös kesän korvalla ilmestyvässä Jäkkärän numerossa 2/2008. Kurssi-ilmoittautuminen ja maksu Ilmoittautumisia ottaa vastaan liiton sihteeri Elina Manninen, sähköposti sihteeri@jousimetsastys.fi, puh (050) 340 6320. Ilmoittautuminen vahvistetaan suorittamalla koko kurssimaksu liiton tilille (800 014 - 934 833). Mikäli kurssimaksua ei ole suoritettu annettuun eräpäivään mennessä käyttäen liiton sihteeriltä saatua henkilökohtaista viitenumeroa, katsotaan ilmoittautuminen peruuntuneeksi. Otamme kurssille ilmoittautumisjärjestyksessä enintään 40 henkilöä. Pidämme yllä jonotuslistaa, jos sille on tarvetta. Kurssimaksua ei palauteta, mikäli osallistuminen peruutetaan 31.5. jälkeen ja kurssille ei saada tilalle korvaavaa henkilöä. Kurssin hinta SJML:n varsinaisille jäsenille hinta lattia- tai telttamajoituksella 120 eur, sänkymajoituksella 140 eur (lakanat erikseen 8 eur). Ei-jäsenet ja SJML kannatusjäsenet: lisää hintoihin 30 eur. IBEP-kurssi ja materiaalit: lisää 20 eur. Hinnat sisältävät opetuksen, luentomateriaalin, ruokailut, majoituksen (pe-su), saunomiset (pe-la) sekä yhden kierroksen Luhangan Maastojousiampujien 3D-radalla. Oma pyyhe mukaan saunomista varten! HUOM: Torstai-iltana saapuvat maksavat to-pe yöpymisen sekä pe-aamiaisen erikseen. IBEP-suoritus IBEP-kurssin (kansainvälinen jousimetsästyksen koulutusohjelma) hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan oppitunneille osallistuminen sekä hyväksytysti läpäisty kirjallinen loppukoe. Mainitse ennakkoilmoittautumisessa, mikäli osallistut jousimetsästyksen perusteisiin ja haluat samalla suorittaa IBEP-kurssin. IBEP-kurssimaksun osuus suoritetaan liiton tilille kurssimaksun yhteydessä. Materiaali lähetetään maksaneille etukäteen tutustuttavaksi. IBEP:n suorittajilta vaaditaan voimassaoleva metsästyskortti. Leirikeskuksesta Ruohtulan tila sijaitsee Luhangan Tammijärvellä, Keski-Suomessa. Lisätietoja osoitteesta www.ruohtula.com. Onnistunut nuorten eräleiri saa jatkoa ensi kesänä Kuusamon Sossonniemellä Kuusamolainen metsästysseura Muovaaran Jahti järjesti viime kesänä nuorten eräleirin. Se onnistui seuran puheenjohtaja Risto Pitkäsen mukaan niin hyvin, että päätettiin järjestää uusi leiri ensi kesänä. Karhunmetsästyskurssi I Järjestäjät: Pohjanmaan riistanhoitopiiri ja Ruhan Metsästysseura Aika: 12.4.2008. Kurssi alkaa klo 8.00 ja loppuu noin klo 17.00. Paikka: Lapua, Wanha Karhunmäki, Karhumäentie 923, 61200 Lapua Kurssilla käsitellään muun muassa karhun asemaa riistaeläimenä, karhunmetsästystä, saaliin oikeaoppista käsittelyä ja karhukoirien kouluttamista. Pääluennoitsijoina toimivat karhunpyynnin asiantuntijat Reijo Sauvula ja Pekka Kunnas Pohjois-Karjalasta. Poliisin näkökulman karhujen jäljittämiseen esittelee komisario Markku Tuominen. Kurssimaksu on 30 euroa, josta maksetaan ennakkomaksuna 10 euroa ilmoittautumisen yhteydessä saatavalle tilille. Loppuosa maksusta peritään paikan päällä. Kurssimaksuun sisältyy hirvikeitto, aamu- ja iltapäiväkahvi ja kurssitodistus. Ennakkomaksua ei palauteta mahdollisen osallistumisesteen sattuessa. Osallistujien kesken arvotaan lahjakortteja. Kurssin osallistujamäärä on rajallinen, joten ennakkoilmoittautuminen on tehtävä 5.4.2008 mennessä seuraaviin numeroihin: Olli Lindstedt, 0400 298 190 Markku Mäenpää, 0400 298 191 Pitkämatkalaiset voivat tiedustella Wanhasta Karhunmäestä yöpymismahdollisuutta: (06) 437 7757 eillä oli mukana 32 nuorta ja nyt paikkoja on varattu siihen malliin, että mukaan voidaan ottaa 40 leiriläistä. Ei meillä ole tarkoitus kerätä rahaa tällä leirillä, vaan kattaa kulut. Nuorten kanssa onnistuminen sekä elämysten ja opin antaminen ja saaminen ovat kantavana teemana. Panostus nuoriin on hieno homma. Leirin tukikohta, Ollilan Lomamajat, osoitti jo viime kesänä toimivuutensa. Se on keskellä metsää, erämaassa ja kaikki tarpeellinen on lähellä, aivan vieressä. Yrityksen isäntä Tuomo Ollila sanookin, että tämä toiminta on panostusta tulevaisuuteen. - Sitä se todella on, panostusta tulevaan, sekä meillä yrityksenä että seurana. Päivitimme leirin tapahtumat joka päivä nettisivuille ja näin reaaliaikaista tietoa kulki kotiin nopeasti. Pitkänen ja Ollila toteavat yhteen ääneen, että nuoria pitää kannustaa ja heihin pitää panostaa. - Leirillä viime kesänä sen innon sitten näki. Nämä nuoret olivat "sata lasissa mukana". Kyllä siinä silmä kiilteli moneen otteeseen. Innostus oli silmiinpistävä. Innon näki myös meidän seu- M 66 Metsästäjä 2 / 2008 Esko Räty
• Tuomo Ollila ran miehistä, kun he pääsivät kertomaan leiriläisille, että näin ja näin kannattaa tehdä. Moni asia meni kerralla niin sanotusti kaaliin. Ensi kesän leirissä otetaan huomioon viime kesän opit ja ohjelmaa täydennetään saatujen kokemusten opettamana. - Vapaa-aikaa tulee lisää niin, ettei ohjelmasta tule liian tiukka. Lisäksi meillä on monia muitakin virityksiä ohjelman kehittämisessä. Leiri on tarkoitettu 10-16-vuotiaille, Pitkänen opastaa. Leirillä paneudutaan kaikenlaiseen luonnossa liikkumiseen: metsästykseen, riistanhoitoon, pienpetojen pyyntiin, ammuntaan, retkeilyyn ja lintujen tunnistamiseen. Nuoret saavat myös valmennusta metsästäjätutkintoon ja heillä on mahdollisuus suorittaa tutkinto leirin aikana. Tutkinnon läpäisyprosentti viime leirillä oli 60. Nuorten kannattaa tutustua tutkinnossa tentattavaan oppaaseen jo ennen leirille tuloa. Leirillä pääsee tutustumaan suunnistuksen perusteisiin ja eri metsästyskoirarotuihin. Järjestävän seuran jäsenillä on useita eri rotuisia metsästyskoiria, muun muassa hirvi-, lintu-, jänis- ja kettukoiria. Järjestäjien miltä lämmittää sekin, että tulevalle leirille on ilmoittautunut jo kaksi isostakin, rippileirien malliin. - He kysyivät meiltä: Saako tulla isosiksi? Ja me vastasimme: Saa tulla! Metsästäjäin Keskusjärjestö myönsi Muovaaran Jahdille 700 euron toimintatuen MKJ:n Nuorisorahastosta ja sen taustalla oli viime kesän hyvin toteutettu nuorten eräleiri. ­ Tämän suuruisen toimintatuen sai viisi tahoa, 400 euron tuki myönnettiin seitsemälle hakijalle, kertoi kehittämispäällikkö Tuomo Pispa. G Toimintatukea myönnettiin jälleen MKJ:n Nuorisotoimintarahastosta I Metsästäjäin Keskusjärjestöllä on Nuorisotoimintarahasto, johon kertyvillä varoilla on tuettu erityisesti paikallistason vapaaehtoistyöhön perustuvaa metsästykseen ja riistanhoitoon liittyvää nuorison valistustoimintaa. Yhteistyökumppaneina rahastoon liittyen ovat Oy K. Hjorth Ab, Sako Oy sekä Metsästäjän Erätukku Oy. Ensimmäisen kerran rahastosta jaettiin toimintatukea vuoden 2005 keväällä. Nyt oltiin asialla neljättä kertaa ja haku julkistettiin viime vuoden Metsästäjä-lehden kuutosnumerossa. Tukea ilmoitettiin voitavaksi myöntää vuoden 2007 aikana tehdystä metsästykseen tai riistanhoitoon liittyvästä paikallistason vapaaehtoisesta nuorisotoiminnasta. Tällaista toimintaa ovat esimerkiksi kurssit nuorille metsästäjille, teema- ja puuhapäivät kouluille ja oppilaitoksille, metsästyskummitoiminta tai muut aiheeseen liittyvät merkittävät valistustoimintaan tähtäävät tapahtumat, tempaukset tai hankkeet. Tarkoituksena oli jälleen kerran tukea olosuhteet huomioon ottaen esimerkillisimpiä ja vaikuttavimpia hankkeita. Hakemusten tuli olla Metsästäjäin Keskusjärjestössä viime vuoden joulukuun 14. päivään mennessä. Hakemukset esikäsiteltiin Metsästäjäin Keskusjärjestössä, ja MKJ:n hallitus päätti kokouksessaan 14.2.2007 tuen saajat ja määrät vuodelta 2007. Jaettava summa on yhteensä 6300 euroa ja tuettavia tahoja on 12. Viime vuonna nuorisotoimintatukea vastaavasta toiminnasta saaneet tahot eivät voineet nyt olla tuen saajina. Tuen saajat ja tuen määrät vuoden 2007 toiminnan osalta: 700 euroa: Oravalan Metsästäjät ry, Valkeala Muovaaran Jahti ry, Kuusamo Petsamon Erä ry, Maaninka Lappajärven-Vimpelin rhy, Lappajärvi Jaktlerduvan i Pedersörenejden 2007, Pedersöre 400 euroa: Kajaanin rhy, Kajaani Välijoen riistamiehet ry, Rovaniemi Horon Metsästäjät ry, Teuva Jakt och viltvårdsklubben vid Korsholms skolor, Vasa Pylkönmäen rhy, Pylkönmäki Jokivarren koulu, Orimattila Hirvilahden metsästysseura ry/ Niemisjärven metsästysseura ry, Kuopio Tästä numerosta lähtien esitellään kaikissa Metsästäjä-lehden vuoden 2008 numeroissa yksi kerrallaan viisi kärkeen sijoitettua hanketta ja toimijaa malliksi ja esimerkiksi kaikille metsästäjille. Päänavauksen juttusarjaan tekee kertomus Kuusamolaisen Muovaaran Jahti ry:n eräleiristä. Kyseessä oleva on esimerkillistä toimintaa varhaisnuorison mukaan tempaisemiseksi paikallistasolla. Nuorisotoimintarahaston yhteistyökumppanit: Leupold tähtäinkiikarit, pitkät Baikal - ruutiaseet Metsästyskiväärit Garmin kartta-GPS, Jahti-Jakt -eräasusteet Metsästäjä 2 / 2008 67
• Osoitteita Metsästäjäin Keskusjärjestö, MKJ Fantsintie 13-14, 01100 ITÄSALMI Puhelimet: Vaihde 09-272 7810, telefax 09-272 78130 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi www.riista.fi Riistanhoitopiirit e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Jyri Rauhala, Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. 03-644 650, 0400-225 745, telefax 03-644 6522. Etelä-Savo: Virastotie 3, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440-452 830, telefax 015-452 831. Rp Petri Vartiainen puh. 0500-257 407, Rh-neuvoja Veli-Matti Pekkarinen, puh. 0400-257 407. Kainuu: Jukka Keränen, Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 08-713 480, 0400-137 028, telefax 08-712 397. Rh-neuvoja Markus Pekkinen, puh. 0400-268 390. Keski-Suomi: Jukka Purhonen, Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 747 9630, 0400-242 727, telefax 020 7479 639. Rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 0400-243 414. Kymi: Erkki Kiukas, Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, 0400-258 479, telefax 05-344 0998. Rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040-716 2223. Lappi: Teuvo Eskola, Vanamokatu 3 D, PL 8050, 96101 Rovaniemi, G toiminnanjohtaja, Raimo Vajavaara, puh. 09-2727 8111. G talous: Pekka Lehikoinen, puh. 09-2727 8118, 0400-648 678. G metsästys ja riistanhoito, koulutus ja neuvonta: Jari Pigg, puh. 09-2727 8112, 0400-463 942, Tuomo Pispa, puh. 09-2727 8115, 0400-700 778, Pentti Vikberg, puh. 09-2727 8117, 0400-341 771, Marko Svensberg, puh. 09-2727 8119, 040-557 3827. G viestintä, Metsästäjä- ja Jägaren-lehdet: Klaus Ekman, puh. 09-2727 8116, 0400-463 943, G varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. 09-2727 8150. G Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi, puh. 03-882 570, telefax 03-882 5711, Ilkka Ala-Ajos, 0500-817 913, Marko Muuttola, 050-911 3832. Osoitteenmuutokset: 0303 9777 puh. 016-379 0081, 0400-864 329 (tsto), 0400-392 667, telefax 016-379 0085. Rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400-394 329. Karhupalvelunumero 016-379 0086 Oulu: Keijo Kapiainen, Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. 08-535 3500, 0500-387 705, telefax 08-533 3555. Rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500-282 082. Pohjanmaa: Jarkko Nurmi, Vapaudentie 32­34 B 21, 60100 Seinäjoki, puh. 06-421 7223, 0400-180 084, telefax 06-421 7225. Rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 06-421 7222, 0400-180 083. Pohjois-Häme: Jani Körhämö, Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. 03-3140 9400, telefax 03-3140 9450, 0400-231 452. Rh-neuvoja Marko Mikkola, puh. 03-3140 9417, 045-135 9690. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu, puh. 013-285 260, telefax 013-285 263. Rp Juha Kuittinen, puh. 013-285 261, 0400-376 189. Rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 013-285 262, 0500-196 622. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, telefax 017-282 3005. Rp Jouni Tanskanen, puh. 017-265 3830, 0500-376 800. Rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 017-265 3820, 050-431 1276. Ruots. Pohjanmaa: Mathias Lindström, Kungsgårdsvägen 58 G, 65380 Vaasa, puh. 06-356 0352, 050-349 0175, telefax 06-356 0360, Rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. 06-356 0351, 050-511 7279. Satakunta: Mauri Krusberg, Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. 02-531 9000, 0500-638 062, telefax 02-531 9001. Rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 0500-742 354. Uusimaa: Reijo Orava, Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. 09-350 7230, 0500-420 810, telefax 09-387 2878. Rh-neuvoja Visa Eronen, puh. 050-366 1114 Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. 09-350 7244, 0500-458 357. Varsinais-Suomi: Heikki Uotila, Tehdastie 2, 21530 Paimio, puh. 02-477 9610, 0400-530 548, telefax 02-477 9615. Rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 02-477 9620, 0400-909 565. Metsähallitus Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-16 001. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 valtioneuvosto, telefax 09-1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-1605 3373, 040-735 3173. Ylitarkastaja Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Madeleine Nyman, puh. 09-1605 2469, 040-752 3302. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-733 6229. Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Olavi Joensuu, PL 81, 90101 Oulu, puh. 020 564 6609, 0400-290 707, olavi.joensuu@metsa.fi Ylitarkastaja Jukka Bisi, puh. 040-537 0993, jukka.bisi@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 020 344 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset: Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020 772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt: Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-1912 8847. Suomen Metsästysmuseo: Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, telefax: 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus: Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4 puh. 020 57 511, telefax 020 575 1201. G Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 020 575 1500, telefax 020 575 1509. G Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 020 575 1400, telefax 020 575 1409. G Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 EVO, puh. 020 57 511, telefax 020 575 1429. G Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 020 575 1870, telefax 020 575 1879. G Söderskärin riistantutkimusasema, puh. 020 575 1896. G Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 020 575 1550, telefax 020 575 1559. G Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 020 575 1680, telefax 020 575 1689. MKJ kansainvälistä edunvalvontaa 68 Metsästäjä 2 / 2008
• Kaupankäyntiä Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien, painetussa lehdessä rivimäärä voi vaihdella painoteknisistä syistä johtuen. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faxien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2008 hinta on 15 Eur / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Toistoalennus peräkkäisissä numeroissa julkaistusta ilmoituksesta on 15 %. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi. E­mail: marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 3/2008 ilmestyy 16.05.2008. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 10.4.2008. Sileäkarv. noutajan pennut terveistä palkituista metsästyksesssä käyt. vanhemmista puh. 040-706 6659 www.blackpepoon.com Beaglen pentuja erittäin hyvin ajavista vanhemmista. Isä käyttövalio, emänisä ajovoittaja. Puh. 040-584 3751. Beaglen pentuja: ajavat käyttövaliosuvut puh. 050-360 6986. Beaglen pentuja, KVA­vanhemmat puh. 050-352 3843, www.kuopusmaa.fi Jack Russell terrierin mets. linjaisia pentuja (working jrt). Pennut rek. JRTCGBSF Ry. Tied. puh. 040-574 5550. 4 v. saksanmetsästysterrieri metsästys- ja K-valio soita puh. 0400-761 375 kerron lisää. Gordoninsetterin pentuja palkituista ja metsäverisistä vanhemmista! E-mail: jani.rajaniemi@kotinet.com 8.2 synt. irlanninsetteripojat etsivät metsästäviä isäntiä. p. 0400-199 385 Mäyräkoiria monipuoliseen käyttöön metsästäjältä metsästäjälle. Vuodesta 1995. P. Hiidenmies. Kennel Hiidenloukon. 040-534 6967 KK.mäyräkoiran pentuja ajavalinjaisista palk. vanh. Puh. 040-913 8660 LK.mäyräkoiran pentuja ajavalinjaisista palk. vanh, Puh 0500-724 484 Metsästäjille kk.saksanseisojan pentuja. Erittäin hienoluonteisista käyttökoirista(isä jalostusrekisterissä). Luovutus huhtikuun alusta läht. puh. 0400-458 057 Kk.saksanseisojan pentuja metsästäjille, puh. 02-473 0538, 0400-528 021. Varattavissa kk saksanseisojan pentuja, odotetaan syntyvän viikolla 15. Emä jalostusrekisterissä, uros Tanskan jalostusrekisterissä. puh. 0400-121 296 Kk.saksanseisojan pentuja Suku SM-tasoa Emä: Voittaja L. KANS, FIN, N, MVA, BALTICV-05 Isä: KVA, FIN, MVA, SM ja Pohj.M. Kasvattajana 20 v koulutusta 1 v. Puh.040-766 6533 Hki. Varattavissa lk-saksanseisojapentuja korkeasti koe- ja näyttelypalkitusta käyttölinjasta. Syntyneet viikolla 8. Lisätietoa: www.netikka.net/ pyypellonkennel. Puh 040- 745 4093 Lk. saksanseisojan pentuja valiovanhemmista. Koulutuksessa opastetaan. Puh. 0400-984 002 Pienimünsterinseisojan pentuja saksalaislinjoista.Kokeissa palkitut, jalostusrekisteriin hyväksytyt käyttövanhemmat. Nummituvan kennel puh. 040-580 5963 Pienimünsterinseisojia terveistä ja kauniista saksalaisista käyttövanhemmista. puh. 040-751 2060 Katajamaa /Seitsenaukee P. münsterinseisojan pentuja metsästäjille. Puh. 040-734 2976 Lk.weimarinseisojan pentuja mets. koe palkituista, näyttelyissä menestyneistä vanhemmista puh.0400-529 716 Bretonin pentuja näyttöön ja käyttöön. Metsästäviin ja aktiivisiin koteihin. Puh.044-328 0084 Lagotto romagnolon pentuja, erinom. uimari, oppii hyvin noutamaan. Puh. 040-584 3751 Myydään Verkkoja. Minkki-, koira-, lammas-, poro-strutsi, sika- ym. Puh. 09-876 5291. Kalastukseen Timo-laatuverkot ja tarvikkeet edullisesti. T:mi Timo - Paula. Puh 044-584 3611. Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Järjestöt ja Yhdistykset Eläintentäyttäjiä Bassetit metsästykseen! Ota yhteys Suomen Bassetkerhon Seppo Erkkylä puh. 0400-174 992 Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen" joka , kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä, ajava pieni englantilainen jäniskoira. Aikoessasi hankkia beaglen ota yhteys Suomen Beaglejärjestöön. Pentuvälitys, puh. 03-633 6150, jäsenrek. ja rahastonhoitaja, puh. 040-522 2839. Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö - Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n pentuneuvojilta saat tietoa hyvistä pentueista. Jämptin pennuista tietää Petri Teräs puh. 0500-122 588 ja Norjan harmaista Jaakko Kytönen puh. 06-232 1269, 040-705 4785. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla hirvikoira asioissa. Soita Marja Kytönen puh. 050-572 7010 ja saat jo seuraavan jäsenlehden. I nternet http:www.shhj.fi Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Saara Heikkinen 044-526 5647 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Ota yhteys Suomen Mäyräkoiraliiton ­ Finska Tax-klubben ry:n pentuvälitykseen, puh. 03-342 1532, 040-531 1340 tai 0400-774 914 www.mayrakoiraliitto.fi. Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: Risto Lehmunen 014-372 1626, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Tero Savolainen p. 0440-130 703, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Juha Mäkinen 0400-017 270. Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh.050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry Jo 60 vuotta metsästäjien ja kalastajien edunvalvontaa maa­ ja vesialueita omistamattomien harrastajien puolesta. Tule mukaan toimintaan! Lisätietoja 03-212 6543 ja www.eramies.org. Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja.net Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, (15 km Riihimäeltä) Mattilantie 56, 12450 Vähikkälä. Puh. 050-563 0169, 019-449 223. Täytän linnut, nisäkkäät ja kalat. Opetan pienriistan täyttöä, sekä myyn täytettyjä eläimiä. Soini Kinisjärvi, Lehmilehto, 97420 Lohiniva. Puh. 016-659 131. Linnut, nisäkkäät, trofeet Tapio Kontula puh. 040-729 3683. Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040 558 4019, www.lietsala.net Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Myös lasisilmien myynti sekä alan opetus. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. markku.natri@taxidermy.inet.fi Jari Niskanen, Laukaa puh. 0400-317 828 Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk Huippu laatua. Eläinkonservaattori Teemu Salonen, Inkoo puh. 050-563 7820. Ari Santala, Merikarvia puh. 0500-594 362. Kaikki työt. Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Juhani Tyvelä, Kaijantie 12, Oulu. Puh. 0400-199 477. Trofeetyöt Vantaalla: Lauri Ylikorpi puh. 050-366 6876. Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. Tunnelma syntyy tulilla... LAPIN KOTA (LAAVU) Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Harm. norjanhirvikoiran pent. KöhmöläKallionahde -linja. Parkano 050-446 2680 Harmaa norjanhirvik. pentuja kaksoisvaliovanh. s. huhtik. alussa. Risto Hämäläinen, Mikkeli puh. 044-351 2232. Itäsiperianlaikan pentuja synt. 04.11.2007. Puh. 050-365 6509 Parkano. Länsisiperianlaikan pentuja. Puh. 0400-186 986 A.Halonen Jämtlannin pystykorvan pentuja kovasukuisista, varhaiskypsistä KVA-vanhemmista. Puh. 0400-773 141. Kovasukuisia jämtl.pk:n pentuja synt.12.2.2008. Takuu 0400-745 262 Jämtlanninpystykorvan pentuja. Emä KVA Pyssynivan Grita, isä S K x MVA Selbergets Jäger Kuhmo puh. 040-504 9295. Suomenajokoiran pentuja synt. 24.2. Puh. 02-5446 181, puh. 050-321 4463. Venäjänajokoiran pentuja / aikuisia puh. 050-548 5403, kotisivu.mtv3.fi/itarajan. Venäjänajokoiran pentuja ajotakuulla Usvavaaran kennel puh.0400-274 744 Mets. linj. labradorin pentuja. Terv A lonk., 0 kyyn. koepalk. vanhemmat. Luov.vk18 puh. 040-705 7595 Metsien miesten illanistujaisiin. Kotipihan kaunistus. Suojaisa kokoontumispaikka hirviporukalle ja perheen luontoharrastukselle. Lahja erä- ja luontoihmiselle. Mökille tai tontille asunnoksi. Helppo ja nopea pystyttää. Laavussa voit: - istua tulilla - kokea eräelämää parhaimmillaan - tuntea luonnon läheisyyden - herkistyä löytämään uusia arvoja elämään - keittää nokipannukahvit yllätykseksi vieraille - nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta sekä savun tuoksusta arjen paineiden keskellä Koot: halkaisija 4 ja 5 m Erikoistarjous INARI puh. 0400 172 268 ERÄ-TIKKI Videosaran uusia Metsästyselokuvia Hanhia mereltä on komea elokuva merihanhien pyynnistä sekä luodolla että ruokailupelloilla. Kesto1 tunti. Näädänpyytäjät on tarina kahden näädänmetsästäjän ja pystykorvan jahdeista Kuhmonsaloilla, 45 min., hinnat 26 eur. Runsaasti myös muita, todella suosittuja eräelokuvia suomalaisesta metsästyksestä, esim. Lumisten kairojen metsohaukut, Eränkäyntiä karhusaloilla, Tavoitteena talviriekot, Linnustajan eräsyksy ym. Lisätietoja sivuilla www.videosara.fi Tilaa omasi sähköpostilla os. arttu@videosara.fi tai soita/tekstitä numeroon 0400-229739 Tuottaja: Videosara/Arttu Kotisara, Viitasaari. Metsästäjä 2 / 2008 69
• Pienpetopyydykset valmistajalta. Valmistettu vahvasta sinkitystä verkosta. Minkille / näädälle 72 x 18 x 15 cm 24 e/kpl. Molemmista päistä pyytävä 105 x 18 x 15 cm 36 e/kpl. Supille ja ketulle 120 x 35 x 38 cm 55 e/kpl. Opetusvideo loukkupyyntiin 60 min 25 e/kpl + pk. V. Syynimaa, 62310 Voltti. Puh: 06-484 9116, 040-700 7528, 06-484 5221. Pienpetopyydykset:www.kesavaylan.net / Taisto Hietala, puh. 0400-181 498. Sako 75, cal 243 990,Browning Citori 1250,Remington m 870 420,Baikal IJ-27 415,Marlin 925 + kiikari + vaimennin 290,pkiv CZ ZKM 452 330,Browning Phoenix 12/89 900,Burris 1,75-5x20 279,Leupold 3-9x40 + läpät 269,Ahti Huvila Oy,www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, puh 06-528 1203, 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76syn 360e,12/89 syn 440e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821337, 0400-384118, 0400-384518 Posti,MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com Aseita, aseita, aseita, aseita, aseita Esillä mm. kaikki Sakon ja Tikan metsästyskiväärit. Pienoiskivääreitä; esim. Sako, Cz, Toz, Ruger, Remington, Marlin. Myymme suosituimmat kiikarit kivääreihin. Boar-patruunoiden maahantuonti, tukku- ja jälleenmyynti. Kaikille myymillemme tuotteille olemme asettaneet metsästäjäystävälliset hinnat. Kysy tarjouksia ja tervetuloa käymään! Kala-Oskarin Teerikirnu, Pulkkila. Se eräliikkeen näköinen. Puh. 08-812 1080/ 040-558 2016. www. teerikirnu.com Myymme uusia ja käyt. mets. aseita: Benelli, Remington, Lincoln, Baikal ym. sekä patruunoita, ruutia, nalleja, luoteja ja muita metsästystarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Krono Järn, Torgarev. 2, Kruunupyy Puh. 06-834 5003, 050-411 0473. Ase- ja jälleenlataustarvikkeet www.unlimitedammo.fi Valmetteja 4 kpl rihla 12/70. 6.5 52R kuulia 800 kpl. Puh. 0400-150 435 Kiikaritarjous! Tasco 3-9x40 (75:-) takuu 10 v. Sako, Tikka kiväärit. Benelli, Beretta, Finn Classic ja Lincoln haulikot. Kysy Tarjous! Ylöjärven Asetarvike, Rantatie 7, 33480 Ylöjärvi. Puh. 03-348 4004, Käytetyt aseet netissä: www.ylojarvenasetarvike.com. IT-kiväärin vaimentimet kal..22 hornet-.458 IT-Asepaja Runkotie 17, 54120 Joutseno puh. 0500 497 981 www.it-asepaja.fi. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu.Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. Pantentoidut Reflex-äänenvaimentimet kaikkiin luotiaseisiin, vaimennusteho yli 90%. Asesepänliike BR-Tuote Oy Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3 aseelle 50 e, 4 aseelle 55 e, 5 aseelle 60 e, 6 aseelle 65 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. Myydän lukollinen asekaappi ja kaapillinen erillaisia metsästysaseita. Matti Kohva puh. 050-553 9708. Valio koiravarusteet, kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat ym. alan tuotteet. Puh. 0400-176 596. Luolatutkat,www.deben.com, Terrier Finder mallit Mark3 (170 e) ja pitkä kantama eli long range (230 e), sis kaikki kulut. Toimitus heti. Puh.02-458 8615 Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range.Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www.kimitojaktbod.fi puh. 0500-826 404 tai 02-423 804, fax 02-423 805 Star Hunter ja Lafayette VHF-puhelimet, Akut, antennit, monofonit, autolaturit Peltor-kuulonsuojaimet, suojalasit Lafayette PMR-puhelimet, vaihtopörssi Edullisesti!! Nopea toimitus: Posti/MH Agripalvelu Ky, Joutsa Puh. 014-881 095, 0400-642 215 www.agripalvelu.fi. (netti-kauppa 24 h /vrk) VHF-jahtiradiot, GPS:t sekä tarv. myös koiratutka yms huolto edullisimmin Hankoniemestä Utsjoelle. RJAK, Pl 26, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi VHF-puhelimet, uudet mallit. Lafayette, Star PA8099, sekä muut merkit. Kuulonsuojaimet, RitKos Oy Mäntsälä. 019-688 4111, 0400-203 398 www.ritkos.fi Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Kaislaleikkurit suoraan valmistajalta, myös mökkikäyttöön puh. 015-361 955, 0500-652 241 myös iltaisin ja viikonloppuisin. www.kaislaleikkuri.net Kiikarinjalat ja kiikarien erikoisasennukset suoraan valmistajalta. Myös pistoolien jalat. Asesepänliike BR-Tuote Oy, Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite: guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää aikaa vievät irrotus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämäläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Metsästys-, kalastus- sekä venetarvikkeet myy, ostaa, vaihtaa. Eräpori, Teljänkatu, 10 Pori. Puh. 02-633 0400. Puukonteriä ja tarvikkeita puukonvalmistukseen, myös retkiluistimia. Puh. ja faxi 06-724 7813,puh.06-729 0431. Jousimiehet! Merrysportin uusi nettikauppa on avattu. Tule tutustumaan uudistettuihin palveluihimme! www.merrysport.fi Reput, kotelot , panosvyöt. Aitoa nahkaa. Soita ja kysy lisää 040-767 4293 tai katso www.lukkojanahkapisila.com Eberlestock-aserinkat. Limb Saver-perälevyt ja valokuitutähtäimet. Maailman huippua.puh. 040-728 4667, kivelaoutdoor.com MIDWAY SUOMI OY Jo noin 70000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukiikarit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm.kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 09-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Eräaiheiset nahka-, turkis-, sarvi- ja puutuotteet ja esim. Victorinox. Ultima Thule Design Oy 016-622 727 www.ultimathule.fi Metsästäjät! Viime vuoden varaston loppuunmyynti, Ale - 35 - 55 %! www.eratomppa.fi Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Koto-Pelti Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsahanhi-pyy-varis-haukka-kyyhky-fasaani-hirvipeura-kauris-karhu-susi-kettu-supi-minkki-jne. puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net. Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35e + tk. puh. 0400-304 633. Metsästäjille leikkuulaudat, pienpetopyydykset, ampumataulut, riistapeltosiemenet ja metsästysvarusteet. Edulliset ja nopeat toimitukset. www.erakontti.fi puh.019-716 670 Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely www.puuru.com. Puh.044-368 1441. Metsänpoika- metsästysseurojen ATK-ohjelma, jossa vuokra-alueet ja kaadot voidaan merkitä kartalle. Kattava seurakirjanpito jossa mm. vuokrasopimukset, jäsenet, s-postilaskutus, pyyntiluvat ja seuran ilmoitukset. Katso www.winsu.net tai tilaa ilmainen esittelyohjelma: p. 013- 651 023 /Pentti Kuokkanen. Suosittu, kestävä Joke-vetopressu Eur 130 sis alv. Heti varastosta. Puh. 0500-627 883 vaarala@phpoint.fi Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Fasaaneja untuvikkoja, kasvatettuja poikasia munivia kanoja ja kukkoja puh. 02-473 0538, 0400-528 021. Eetterirasia termostaatteja hautomakoneisiin. Raahen seudun rhy. puh 044-558 8263 Riistamausteet ja riistamarinadit www.maripaja.fi Salla, Kotalankylä vanha koulu mukavuuksin, tilat max.40 hlö, keittiö, suihku, sauna ja sekä lisäksi 3 eri kokoista asuntoa, Naruskan ja Tuntsan erämaiden vieressä. Puh. 0400-260 189. Lapissa, Tanhuassa puronv. tontteja (1-2 ha). Pääsy metsästysseuraan. Rak.lupa ok. Myös marjastajille. H.alk.4000e. Puh.040-832 0190. Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Peltoniementie 4, 36600 Pälkäne. Puh. 020-830 0030. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat. Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 nervk. 1, hki. Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@nic.fi Afrikka, 3 kaadon paketti 1685e Kanada, mustakarhu-paketti 2000e www.jahtimatkat.net puh.0400-220 557 Metsästys-, kalastus-ja muut eräretket Karjala, Kainuu, Venäjä, Ruotsi, Lappi Karhu, villisika, linnut (latva), majava yms www.kauniskarjala.com puh.040-772 0092 Lähde yksilöllisille ja tasokkaille jahtimatkoillemme riistarikkaille alueille Viroon, Namibiaan tai Etelä Afrikkaan. Tied. scanhunting@co.inet.fi tai 040-561 1000. Metsästysmatkoja jo vuodesta 1993. Scanhunting Oy Kuusamon yhteismetsän pienriistan vierasluvat nyt metsästyskaudelle 2008 - 2009 osoitteesta www.reissulle.com. Varaa seurueellesi myös ikimuistoinen hirvijahtikokemus Kuusamon yhteismetsän maille syksyksi 2008 maaliskuun aikana. Kysy lisää toimistoltamme! osoite: Kitkantie 21, 93600 Kuusamo puhelin:040-750 0026 internet: www.koillismaa.fi/yhteismetsa Myydään metsästysoikeus metsästysseurassa. Metsästysalue 4200 ha Haapamäeltä länteen. Hirvilupien määrä 13-30. Seurassa jäseniä 31. Seura omistaa 2 kiinteistöä, majoitus 2h:n huoneissa. puh. 0500-415 361 Ostetaan Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 a 2, 40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirvensarvia R. Pentinmäki, Jäpintie 344 C, 60800 Ilmajoki. Puh. 050-554 6852. Riista, mm hirven, peuran, jäniksen ruhot. 3 ­ tähden sieniä, myös kuivattuna. Deliresta Oy / Autiosaari 050-522 5973. Sako Carbine ja Sako Finwolf luodikot. Sekä sotilaspistooleita.050-598 1646 Vuokralle tarjotaan Luostolla hirsimökki mukav. rauhallisella paikalla. Puh. 040-546 7385. Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. personal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Salla Naruskajärvi juuri valmistunut luxusmökki kaikilla herkuilla 8 hlöä. Puh. 045-137 590. Lomamökki Ranuan Simojärvellä, hyvät pilkki, metsästys ja marj. mahd. puh 0400-193 351 Etelä-Pohjanmaalla Nurmossa joen rannalla sähköist. hirsimökki, rantasauna, aitta, kota. Hyvät metsästys- ja kalastusmahdollisuudet. Puh. 0400-894 857. Työsuorituksia Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Puh. 02-728 7503. Muokkaamme kaikkia turkisnahkoja; Lammas, nauta, hirvi, kettu yms. Nahkajalostamo M. Salonen Ky, Tehtaantie 1, 51900 JUVA puh. 010-387 3090. www.taljatukku.fi Turkisompelimo Helena Järvenpää 041-518 3183 Helsinki. T:mi Aseola. Kaikki asealan arviointi-, muutos-, sinistys- ja korjaustyöt. Iisalmi, puh. 0400-674 668. JP ­ Gunsmith Asesepänliike Pohjoiskymenlaaksossa. Puh. 0400-920 870, 08.00-17.00. www.jp-gunsmith.fi Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjaus- ja muutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. Maahantuojan valtuuttama vaihtopiippujen sovituspalvelu. Finnclassic, Valmet ja Tikka 512 aseisiin. Kauttani myös suoraan vaihtopiiput sovitettuna. Nopea toimitus. Myös muut alan työt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase- ja optiikkahuolto. Vienankatu 14, 87100 Kajaani. Puh. 08-613 0655, 040-535 4134. www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400­528 098. Asekmo O. Putkonen, Mikkeli, Tuomikatu 18 puh. 0400-941 715. Täydelliset asealanpalveut: korjaus-,mm huolto-, tähtäil.asennus-, deaktivointi-, piipunsovitustyöt ja asearvioinnit. Kts www.asekmoputkonen.net P.S. Korjaamolta löytyy Baikal-aseiden varaosat. Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, Pl 26, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Valt. Tracker - koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Auktorisoitu Tracker ja Pointer koiratutkahuolto. Lidholmnin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri, käyntiosoite: Uusikatu 1. Puh. 06-383 2980. Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 Ampumaratojen maaperätutkimukset ja saneeraukset yli kymmenen vuoden kokemuksella ympäri Suomea. www.PTI-Soil.fi puh 010-632 140 gsm 0400 315 511 PTI-Soil Oy Metsästys + koulutusta naisille Pohj.-Suomi koiran kanssa / ilman. Puh. 0400-708 281 / Maire. Liity naisten metsästys- ja eräklubiin! 70 Metsästäjä 2 / 2008
• TILAA TILAA TILAA TILAA TILAA Riistaeläimiä ­ muistipeli! I Uusi muistipeli, jonka korteissa on maamme riistanisäkkäät Dick Forsmanin kuvittamina. Pelissä on 32 korttiparia. Tekstit suomeksi ja ruotsiksi. Hinta 10 euroa. Suomen riistaeläimet ­ julisteet I Nyt ensimmäistä kertaa Suomen riistalinnut ja- nisäkkäät laadukkaina julisteina. Metsästäjän Oppaan lajintunnistuskuvat ovat julisteissa Dick Forsmanin kuvittamina. Linnut ja nisäkkäät omissa julisteissaan. Koko A2. Hinta 1,5 euroa/juliste. Pelit: Riistaeläimiä ­ muistipeli Riistavisa Suomen riistaeläimet ­ pelikortit Ranta ja vesilintuja ­ pelikortit Suomen kalat ­ pelikortit Pihapiirin lintuja - pelikortit Pihapiirin kasveja ­ pelikortit Pihapiirin pikkueläimiä ­ pelikortit Julisteet: Riistalinnut Riistanisäkkäät DVD: Laukauksia ja latvateeriä Haaveitteni metsähanhi Lumisten kairojen metsähaukut Tavoitteena talviriekot Hirvieläimet liikenteessä Metsäkauris Oppaat ja Kirjat: Tuo hiisi hirviäsi Pyy pivossa Lumijälkiopas Pieni maastokirja ­ jäljet Metsästäjän opas Villiä elämää Jäniksen selässä 10 e 32 e 5e 5e 5e 5e 5e 5e _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl Tutustu laajempaan tuotevalikoimaamme netti-sivuillamme www.riista.fi Tilaukset postitetaan postiennakolla, 3,55 postiennakkomaksu + postimaksu painon mukaan. Tilaukset postitse: Metsästäjäin Keskusjärjestö; Varasto, Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi 1,50 _____ kpl 1,50 _____ kpl 26 e 26 e 26 e 26 e 17 e 25 e _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl Puhelin: 09 - 2727 8120 Tilaukset netin kautta: www.riista.fi ___________________________________________________________________ Nimi ___________________________________________________________________ Lähiosoite ___________________________________________________________________ Postinumero Postitoimipaikka ___________________________________________________________________ Puhelinnumero 28 e 10 e 5e 6e 30 e 5e 7e _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl _____ kpl Metsästäjä ­lehden osoitteenmuutokset ja metsästäjärekisteri 1. Muuttoilmoitus Suomen Postin kautta G Postin viralliselle lomakkeelle tehdyllä muuttoilmoituksella osoitteenmuutos päivittyy valtakunnalliseen väestötietorekisteriin (maistraatille) ja postin osoitetiedostoon. Posti lähettää ilmoituksen tehneelle vahvistuskirjeen, jossa ilmoitetaan, mille yrityksille ja yhteisöille uusi osoite välittyy. Metsästäjäin Keskusjärjestön metsästäjärekisteri on myös tässä luettelossa. Postin muuttopuhelimen numero on 0203 456 456 (suom.), 0203 457 457 (ruots.) Puhelun hinta on 0,08 e + 0,01 e/min, matkapuhelin 0,29 e/min. Muuttoilmoitus kääntää myös postinkulun uuteen osoitteeseen. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: G Metsästäjä- tai Jägaren ­lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren -lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä ­lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 (Paikallisverkkomaksu) Puhelun hinta on 0,0821 e + 0,0116 e/min, matkapuhelin 0,297 e/min. Puhelut ulkomailta: ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09-794031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, PL 22, 01621 VANTAA Telefax 09-794031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi Metsästäjä 2 / 2008 71
• Metsästäjänumero, laskutettavan nimi, osoite ja osoitetoimipaikka VALTAKIRJA Suoraveloitus Laskuttaja Yhteyshenkilö METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖ METSÄSTÄJÄREKISTERI 030 39 777 Palvelutunnus Laskun aihe 002017244* Riistanhoitomaksu Yksilöintitieto=Metsästäjänumero Valtuutan laskuttajan veloittamaan riistanhoitomaksun alla mainitulta tililtäni. Hyväksyn pankkini suoraveloitusehdot ja sitoudun noudattamaan niitä. Valtuuttajan pankki Tilinumero Valtuuttajan puhelinnumero päivisin ­ Paikka ja päivämäärä Valtuuttajan allekirjoitus ja nimen selvennys Valtakirja toimitetaan omaan pankkiin! Siirrä riistanhoitomaksusi suoraveloitukseen ­ saat tyylikkään muovitetun metsästyskortin! Vuoden aikana on riistanhoitomaksunsa suoraveloituksen piiriin siirtäneiden metsästäjien määrä noussut 93 200 metsästäjään. Kun siirrät riistanhoitomaksusi suoraveloituksena maksettavaksi, ei Sinun enää tarvitse huolehtia metsästyskorttisi vanhenemisesta. Pankkisi veloittaa riistanhoitomaksun tililtäsi automaattisesti ja maksettu tyylikäs muovitettu metsästyskortti postitetaan Sinulle kotiin Metsästäjä-lehden nelosnumeron lisäkannessa. Näin säästät sekä aikaa, vaivaa että tilillepanomaksun verran rahaa. Suoraveloituksen voit tehdä täyttämällä oheisen valtakirjan ja toimittamalla sen oman pankkisi konttoriin tai tekemällä suoraveloitussopimuksen nettipankissa. * Palvelutunnus ohjaa maksun keräilytilille. Nordea pankin asiakkaat käyttävät riistanhoitomaksun keräilytiliä, Nordea 166030-107212, Osuuspankkien asiakkaat tiliä 500001-2378442 ja Sampo pankin asiakkaat tiliä 800013-35350. Metsästysk ortti Jaktkort Hunting C ard Jagdschein 1.8.2008 31.7.2009 FI N SUORAVELOITUSVALTUUTUKSEN YLEISET EHDOT 1) Maksaja valtuuttaa laskuttajan veloittamaan laskuttajan hänelle osoittamat laskut eräpäivinä suoraan valtuutuksessa mainitulta maksajan pankkitililtä. 2) Pankki ilmoittaa laskuttajalle suoraveloituksen suorittamiseksi tarpeelliset maksajan pankkiyhteystiedot sekä muut valtuutuksessa mainitut tiedot. Tiedot välitetään laskuttajalle laskuttajan pankin kautta. Suoraveloitusmenettely tulee käyttöön laskuttajan ilmoitettua siitä maksajalle. 3) Suoraveloituksesta ilmoitetaan vuosittain etukäteen Metsästäjä-lehden numerossa 3. 4) Mikäli maksajalla on huomautettavaa ennakkoilmoituksen suhteen, hänen tulee ottaa yhteyttä laskuttajaan. Laskuttaja vastaa siitä, että ennakkoilmoitus on yhtäpitävä pankkiin toimitetun suoraveloituksen kanssa. Maksaja voi kieltää pankkia veloittamasta yksittäistä maksusuoritusta tai muuttaa yksittäisen suoraveloitustapahtuman euromäärää pankin aukioloaikana ennen eräpäivää. 5) Pankki ei toimita tositetta veloituksesta. Veloitus käy ilmi tiliotteelta tai muulta tapahtumaerittelyltä. Metsästäjäin Keskusjärjestö toimittaa maksajalle veloituksen jälkeen metsästyskortin. 6) Maksaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että tilillä on viimeistään veloituspäivää edeltävänä pankkipäivänä maksuihin tarvittavat varat. Pankki sitoutuu suorittamaan maksut laskuttavan yrityksen määrittelemänä eräpäivänä vain, jos tilillä on tarvittavat varat. Jos maksajan tilillä ei ole eräpäivänä laskun maksamiseen tarvittavia varoja, pankilla on oikeus veloittaa maksu kolmen pankkipäivän kuluessa eräpäivän jälkeen edellyttäen, että tilillä on tuolloin maksuun tarvittavat varat. Jos maksajan tilillä ei ole eräpäivänä maksun suorittamiseen tarvittavia varoja, pankilla on oikeus ilmoittaa laskuttajalle, ettei veloitusta ole voitu suorittaa katteenpuuttumisen vuoksi. 7) Pankilla on oikeus muuttaa palveluhinnastoa. Pankki ilmoittaa palveluhinnaston muutoksen toimipaikassaan. 8) Maksajalla on oikeus irtisanoa tämä valtuutus viiden pankkipäivän kuluttua päättymään ilmoittamalla siitä kirjallisesti pankille. Pankilla on oikeus irtisanoa tämä valtuutus kuukauden kuluttua päättymään ilmoittamalla siitä kirjallisesti maksajalle. 9) Pankki ei vastaa vahingosta, joka aiheutuu ylivoimaisesta esteestä tai vastaavasta syystä aiheutuvasta pankin toiminnan kohtuuttomasta vaikeutumisesta. Tällainen vastuusta vapauttava este voi olla esimerkiksi: · viranomaisen toimenpide, · sota tai sen uhka, kapina tai mellakka · pankista riippumaton häiriö postinkulussa, automaattisessa tietojenkäsittelyssä, tiedonsiirrossa, muussa sähköviestinnässä tai sähkön saannissa, · tulipalon tai muun turman aiheuttama keskeytys tai viivästys sopijapuolen toiminnassa tai · työtaistelutoimi kuten lakko, sulku, boikotti tai saarto, vaikkei se pankkia koskisikaan. Jos pankilla on ylivoimainen este, joka estää suoraveloituksen toimittamisen, maksaja ei myöskään ole vastuussa laskuttajalle tästä aiheutuvista vahingoista.