• 2 / 2009 Ylijohtaja Lähteenoja: Julkinen Riistakonserni lisää tehokkuutta Peltopyy on helppo hoidettava Valkohäntäpeuraa jousella Missourissa Janne Pekkala: Janne Pekkala: n Ei fileitä Ei ä jauhelihaksi Ilmoita oman Ilmoita oman m alueesi alueesi kosteikkokohteet
• Vieraskynä Porot, pedot ja uusi riistavahinkolaki Poro on yksi Pohjois-Suomesta ensimmäisenä mieleen tulevista asioista. Taustalla on porotalous, pohjoisen perinteinen elinkeino, jota poron eksoottisuus ja hyvä imago tukevat. Porotalous on suurpetojen aiheuttamien vahinkojen suurin kärsijä. Porotalouden piirissä toimivat poronomistajat liikkuvat paljon luonnossa ja heidän luonnontuntemuksensa on hyvä. Tästä johtuen heiltä saa usein reaaliaikaisinta tietoa maastossa tapahtuvista muutoksista. Useita vuosia sitten porotalouskentältä alkoi kuulua hälyttäviä tietoja suurpetokantojen huomattavasta runsastumisesta, joka alkoi välittömästi näkyä suurpetojen tappamien porojen määrän lisääntymisenä. Vuosia jatkunut peto-ongelma on jo vienyt pohjan elinkeinolta pahimmilla osilla poronhoitoaluetta. Pahassa petotilanteessa yleensä ensiksi porokarjasta menetetään tuotto eli käytännössä poronvasat ja seuraavassa vaiheessa alkaa pääoman eli siitosporokarjan hävikki lisääntyä. Toisessa vaiheessa ollaan jo kestämättömällä tiellä ja elinkeinon kannattavuus romahtaa sekä paliskuntien poroteurastamoidenkin toiminta on uhattuna, kun teurasporot katoavat suurpetojen suihin. Suurpetojen tappamista poroista vain osa löydetään ja vain löydetyistä maksetaan korvaukset. Suurpetojen aiheuttaman hävikin noustessa suureksi korvausjärjestelmälle asetetaan kovia vaatimuksia. Tuleeko uusi riistavahinkolaki porotalouden osalta täyttämään nämä odotukset? Uusi riistavahinkolaki tuo monia uudistuksia suurpetojen poroille aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Poronomistajia vuosien saatossa paljon puhuttanut omavastuu poistuu vihdoinkin ja korvaukset löydetyistä petojen tappamista poroista saadaan uuden lain myötä täysimääräisinä kun 170 korvattava määrä kalenterivuonna ylittyy. Samalla porojen ohjekorvausarvojen laskennassa otetaan käyttöön laskentamalli, joka paremmin huomioi porojen arvoissa tapahtuvat muutokset. Suurin uudistus on ehkä laissa määritelty vasahävikki. Laskennallinen vasahävikkikorvaus on tarkoitettu suurpetojen tappamien pikkuvasojen korvaamiseen lähinnä ns. mustan maan aikana, jolloin vahinkojen löytäminen on vaikeinta. Nämä poronvasat ovat aiemmassa korvausjärjestelmässä käytännössä jääneet lähes kokonaan korvaamatta, koska esimerkiksi karhun tappamasta ja syömästä pienestä poronvasasta ei ole jäänyt enää mitään löydettävää. Löytymättömiä aikuisia poroja ei kuitenkaan lain pohjalta korvata. Toinen merkittävä täysin uusi asia on poikkeuksellisen suurten porovahinkojen korvaaminen, joka on tarkoitettu pahimmille petoalueille tukemaan kestämättömässä tilanteessa olevia porotalouden harjoittajia. Niillä alueille, joissa petovahinkojen määrä suhteessa poromääriin ylittää määritellyn kynnysarvon, maksetaan löydettyjen porojen osalta normaali korvaus kaksinkertaisena. Uudessa riistavahinkolaissa on useita muita pienempiä yksityiskohtia porovahinkojen korvaamiseen liittyen, mutta lain toimivuuteen kokonaisuudessa tulee vaikuttamaan ratkaisevasti suurpetokantojen runsaus ja niiden säätelymekanismit poronhoitoalueella ja sen läheisyydessä. Pohjois-Suomen petokantojen määrittämisessä on pitkän aikaa ollut ongelmana liian harva petoyhdysmiesverkosto. Suurpetojen seurantajärjestelmä on nyt uudistumassa ja se tulee toivottavasti osaltaan antamaan tarkemmat tiedot suurpetojen määristä ja sitä kautta antaa paremmat työkalut kantojen säätelyyn sekä oikeudenmukaisemmat korvaukset petojen poroille aiheuttamista vahingoista. Poroelinkeino odottaa paljon uudelta riistavahinkolailta. Sen toivotaan osaltaan ratkaisevan tiettyjä ongelmia korvauksiin liittyen. Samalla ollaan tietoisia siitä, ettei paraskaan laki tai korvausjärjestelmä tule toimimaan käytännössä, jos suurpetokantoja ei pidetä kurissa. Se edellyttää myös nopeita leikkauksia suurpetokantoihin alueilla, joilla ne ovat porotalouden harjoittamisen kannalta ylitiheät. G Kirjoittaja toimii porotalousneuvojana Paliskuntain yhdistyksessä. Mika Kavakka Mitä mieltä sinä olet? Pitääkö valtion korvata riistaeläinten aiheuttamat vahingot? Vai pitäisikö vahingot pitää kurissa riistakantoja voimakkaasti rajoittamalla, tai sälyttää korvausvastuu metsästysoikeuden haltijalle? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 Metsästäjä 2 / 2009 Vieraskynä on lehtemme uusi palsta, johon pyydämme kannanottoja.
• Tässä numerossa N:o 2 27.03.2009 58. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 22.05.2009. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Jari Pigg Klaus Ekman, Juha Immonen (vpj), Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2009/ MET09_02 Kansikuva: Tuomo Karsikas sivu 20 Kun vain kameralla saa osoittaa sivu 24 Syksyn 2008 hirvisaalis 57 700 Peltopyy on helppo hoidettava sivu 64 Lapin riekkokannat aallonpohjassa sivu 48 119 hirveä on saanut lähettimen kaulaansa 48 Lapin riekkokannat aallonpohjassa ­ tunturialueen kannanarviointia tehostetaan kanakoirilla 52 Jälkien kertomaa ­ riistakolmiolaskennan tuloksia talvella 2009 54 Isän kanssa kanalintumetsälle 56 Eräaatoksia valtion mailta: Metsän-wartia 58 Ekin kanssa Erällä: Eränkävijän jalkineet 61 Huolla tärkein metsästysvälineesi: Metsästäjän kuntostartti 64 Peltopyy on helppo hoidettava 68 Tunturipeura ­ metsäpeuran ja poron serkku Norjassa 72 Hirvieläinten näivetystaudin kartoitus loppusuoralla 73 Tutkijan tuntoja: Umpihanki 74 Janne Pekkala muistuttaa: Ei fileitä jauhelihaksi 76 Riistanhoitopiirien hallitusten jäsenille suunnattu kysely: Nykyinen hirvikannan säätelyjärjestelmä toimii, mutta ei ole kaikilta osin selkeä 78 Tutkimus: Metsästäjät perinteisen ja nykyajan taitekohdassa 82 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 84 Osoitteita 85 Kaupankäyntiä sivu 30 Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 2 Vieraskynä: Porot, pedot ja uusi riistavahinkolaki 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus: Evaluointi luo pohjaa metsästäjäorganisaation kehittämiselle 6 Riistapäivät 2009 ­ maailmanluokan yhteistyötä 10 Julkinen riistakonserni kehittää riista-alaa kokonaisvaltaisesti 12 Ministeriön kuulumisia: Metsäkanalinnuillekin oma hoitosuunnitelmansa 16 Kokemuksia Missourista: Jousimetsästystä suositaan peuranpyynnissä 20 Hirvet ja matkailijat samoilla laitumilla Kalliovuorten kansallispuistossa: Kun vain kameralla saa osoittaa 24 Syksyn 2008 hirvisaalis 57 700 25 Valkohäntäpeurasaalis ennätyksellinen yli 25 600 26 Hyllyluvalla joustavuutta hirvikannan säätelyyn 30 119 hirveä on saanut lähettimen kaulaansa 34 Harmaahylkeen metsästys alkaa 16.4. 36 Harmaahylkeen eli hallin houkuttelu 38 Kadonneet kartalle ­ Pohjanmaan kosteikkokartoituksessa löytyi 136 kohdetta 42 Kevään riistanhoitoa: Vesilintujen kevätruokinta 45 Savikuopat ja valtaojat sorsien poikueympäristöiksi ­ ilmoita kohteesi kosteikkokartoitukseen Metsästäjä 2 / 2009 3
• Eräkalenteri HUHTIKUU Teksti ja kuvat Eerikki Rundgren Huhti kuukauden nimenä juontaa havupuukaskesta eli itäsuomalaisittain huhdasta. Muita huhtikuun vanhoja kansanomaisia nimiä ovat sulamakuu ja suvikuu. Itä- ja Pohjois-Suomessa suvi tarkoittaa talvista suojasäätä. Jos suven jälkeen vielä pakasti, oli hiihtäminen huhtamaille helppoa. Rupikonnan ja muiden sammakoiden ääntelyä voi kuunnella myös osoitteessa www.sammakkolampi.fi. Luonnossaliikkujan on hyvä muistaa, että kaikki kolme sammakkolajiamme ovat rauhoitettuja. Sama koskee niiden kutua: sitä ei saa kerätä purkkiin kotona kasvatettavaksi. Melontakausi alkaa kohta jokien vapautuessa jäistä. Etelärannikon alavilla mailla virtaavat pienet joet ovat turvallisia liikkua myös vähemmän meloneille. Joet ja niiden suistot ovat lisäksi hienoja luontoretkikohteita, sillä ne houkuttelevat keväisin puoleensa runsaasti muuttolintuja. Järjestyksessään jo 25. Suomi meloo -viesti melotaan Iisalmesta Kotkaan 6.­13.6.2009. Yleisöosuuksille voi lähteä mukaan kuka tahansa ilman omaa joukkuetta. Lisätietoja Suomen suurimmasta retkimelontatapahtumasta osoitteessa www.suomimeloo.fi. Erämiehet tunsivat huhtikuun myös kiimakuuna. Metsäkanalintujen keväinen soidin tarjosi helpon saaliin tottuneelle metsästäjälle. Pitkän talven jälkeen soidinpyynti toikin kaivattua lisäravintoa moneen erämaapirttiin. Ajan myötä liian tuhoisaksi käynyt soidinjahti kiellettiin kuitenkin vuonna 1923. Muinaisille suomalaisille majava lienee ollut peurojen ja hylkeiden ohella tärkeimpiä riistaeläimiämme. Majavan nahasta valmistetut turkikset olivat kestäviä ja eläimen liha erinomaisen maukasta. Sen hajurauhasten eritteellä eli hausteella uskottiin olleen jopa mystisiä vaikutuksia Palautteet vieraskynä -palstasta Minkälaisen kuvan tiedotusvälineet antavat metsästyksestä? Onko kuva oikea vai väärä? Metsästäjä-lehden lukijoiden mielipiteitä viime lehdessä esitettyyn vieraskynä-kysymykseen: I Tiedotusvälineet pyrkivät jostakin syystä tietoisesti mustamaalaamaan metsästystä parhaansa mukaan. Hyvänä esimerkkinä jokin aika sitten, kun poliisi ampui itsensä, niin lehdistö painotti suureen ääneen että ampuminen ei tapahtunut "virka-aseella" vaan METSÄSTYSaseella. Tuolla selkeästi pyrittiin kääntämään koko asia metsästysvastaiseksi. Muutenkin aina, kun ase on mukana jossakin rikoksessa, niin metsästysosaa painotetaan. Asia on sinänsä omituinen, sillä lehdistön pitäisi olla puolueeton jokaisessa asiassa. Heikki Hyttinen Sukupuuttoon metsästetty eläin istutettiin takaisin luontoomme 1930-luvulla. Tuolloin ei vielä tiedetty Amerikasta ja Norjasta tuotujen eläimien olevan eri lajia ja siksi meillä esiintyy nykyään kaksi eri majavalajia. Majavajahti on sallittua koko maassa ja se kestää huhtikuun loppuun. Euroopanmajavan metsästys vaatii kuitenkin riistanhoitopiirin luvan. TOUKOKUU Rupikonnien kurnutus on oleellinen osa syrjäisen metsälammen keväistä äänimaailmaa. Tottumattomalta voi viedä kuitenkin hetki erottaa se kaikesta linnunlaulusta. Sammakoiden keväiset kutupuuhat ovat parhaimmillaan myös näyttäviä tapahtumia koiraiden kilpaillessa vähäisistä naaraista. I Tiedotusvälineiden antama kuva metsästyksestä on todellakin väärä. Vielä ei ole puututtu moninkaan metsästyksen epäkohtiin kovin näkyvästi. ­ ­ Toivoisin keskustelua myös metsästyksen todellisesta etiikasta. I Mutta kuten jo sanottu lehdistö, ja etenkin luontojärjestöt levittävät väärää tietoa metsästyksestä, ja se ei ole suotavaa. Totta on varmasti se että ylilyöntejä metsästyksessäkin tapahtuu, mutta se on marginaalinen ryhmä joka sitä tekee, ja näin ollen siitä on turha syyttää koko metsästäjäkuntaa. Myös ns. luontojärjestöjen puolella sattuu näitä ylilyöntejä (minkkien ja kettujen vapauttajat), ei siitäkään syytetä koko luontojärjestökenttää. Eli alkuperäiseen kysymykseen uudelleen, tiedotusvälineiden ja luontojärjestöjen antama kuva metsästyksestä on erittäin väärä. I Tuo miten metsästäjien tavat (etiikka) metsästää käytännössä toimivat ja lehdistö ovat aika eri juttu. ­ ­ Lehdistö kirjoittaa rikostapauksissa aika vedätettyjä kirjoituksia rikostilanteista. Toimittaja muuttuu niissä dekkarikirjailijaksi. Kaikkia vähemmistöjä pyritään nostamaan esiin väärällä tavalla. Esim. jos mielenterveysongelmainen ajaa autolla kolarin se sairaus pitää mainita. Myös metsästäjät ovat vähemmistö verrattuna valtaväestöön. Lukijoiden kommentit Käy osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna ottamassa kantaa sivun 2 Vieraskynä-kirjoituksen kysymykseen. Osuvimmat mielipiteet julkaistaan jatkossa tällä palstalla. 4 Metsästäjä 2 / 2009
• Pääkirjoitus Jari Pigg päätoimittaja Evaluointi luo pohjaa metsästäjäorganisaation kehittämiselle Viime vuoden loppupuolella käynnistyi lakisääteisen metsästäjäorganisaation evaluointiprosessi, jonka kohteena on koko organisaatio eli Metsästäjäin Keskusjärjestö (MKJ), maakuntatason riistanhoitopiirit ja paikallistason riistanhoitoyhdistykset. Evaluointi, eli toiminnan arviointi, on jo aikaisemmin tehty muillekin valtionapuorganisaatioille kuten metsäkeskuksille, kalatalouden neuvontajärjestöille sekä Paliskuntain yhdistykselle. Talven aikana arvioinnin tekijät ovat tehneet henkilökohtaisia haastatteluja, sähköpostikyselyitä ja järjestäneet mm. työpajoja riistanhoitoyhdistysten edustajille. Arvioinnin tavoitteena on ollut selvittää riistanhoitopiirien ja MKJ:n osalta resurssien taso ja kohdentaminen suhteessa tuotoksiin ja tuotosten merkittävyys riistapolitiikan ja julkisen riistakonsernin strategisten päämäärien toteuttamisessa. Samoin on haluttu selvittää organisaation rakenteen yleinen toiminnallisuus ja saada selville keskeisten sidosryhmien käsitys organisaation toiminnasta. Arviointiin liittyvät myös konkreettiset esitykset siitä, miten metsästäjäorganisaation rakennetta ja resurssien kohdentumista voidaan kehittää arvioinnissa havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi ja palveluiden tehostamiseksi. Arviointiraportissa tullaan mitä ilmeisimmin tekemään myös esityksiä riistanhoitoyhdistysten, riistanhoitopiirien ja MKJ:n organisaatiorakenteen uudistamiseksi ja johtamisjärjestelmän kehittämiseksi valtion aluehallinnon ja keskushallinnon uudistamistavoitteiden saavuttamiseksi. Evaluointiprosessi valmistuu tämän vuoden maaliskuun lopussa. Raportti tai evaluoinnin päättyminen ei sinällään luo mitään uutta organisaatiota tai luo uutta toimintaa, vaan se luo pohjan uudelle kehittämiselle. Raportin pohjalta voidaan aloittaa yhteistyö uudistumiselle ja kehittämiselle, jossa koko julkinen riistakonserni ja metsästäjäorganisaatio sen olennaisena osana sekä sidosryhmät ovat tiiviisti mukana. Metsästäjäorganisaation tulevaisuuden toiminnassa on hyvin tärkeää, että sen kautta voidaan kaikille metsästäjille ja muille kansalaisille yhä paremmin taata riistaan liittyviä palveluita, asiantuntemusta ja neuvontaa. Muuttuva maailma on tuonut tarpeen aikaisempaa enemmän palvella myös muita kansalaisia kuin metsästäjiä. Suurpetokantojen kasvun myötä yhä useammin pihapiireissä liikkuvat petoeläimet, vintillä majailevat oravat tai kesämökin näädät, pihavarikset ja muut eläinten aiheuttamat suuremmat ja pienemmät konfliktit tuovat aiempaa enemmän uusia palvelu- ja neuvontatarpeita aikaisemman perinteisen metsästäjäpalvelun lisäksi. Kehä III:n sisäpuolinen Suomikin on saanut oman uuden riistakonfliktinsa villikanien voimakkaan lisääntymisen vuoksi, mikä on näkynyt paikallisesti hyvin suurena palvelutarpeen lisäyksenä. Riistahallinnon toimintaan kohdistuu kannanhoidollisten tavoitteiden lisäksi monenlaisia vaatimuksia, toiveita ja tarpeita. Osa näistä on niin sanotusti EU-lähtöisiä, mutta myös ihmisten henkilökohtaisista omaisuudensuoja- ja turvallisuusvaatimuksista peräisin. Luonnollisesti riistahallinnon on täytettävä kaikki hyvän hallinnon periaatteet, minkä se on hyvin tehnytkin. Riistahallinnon toiminta ja päätösten oikeellisuus perustuu oikeaan tietoon. Tieto puolestaan perustuu hyvin suurelta osin metsästäjien tekemään vapaaehtoiseen ja omaehtoiseen työhön, jonka on edelleenkin oltava maamme riistatalouden ja -hallinnon peruskivenä. Tämän peruskiven säilyttäminen tulee olla pohjana myös organisaation rakenteiden ja toiminnan kehittämisessä. G PS. Vieraskynässä Paliskuntain yhdistyksen Mika Kavakka toteaa uudesta riistavahinkolaista, joka tulee voimaan 1.12.2009, mutta jota sovelletaan taannehtivasti 1.1.2009 alkaen, että uudistus on askel oikeaan suuntaan. Korvausjärjestelmään liittyvä vasahävikkikorvaus ja muutamat muut uudet linjaukset antavat porotaloudelle uutta uskoa tulevaisuuteen. Riistavahinkolaki ratkaisee myös monet riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen liittyneet epäkohdat. Varsinkin aikaisempaan järjestelmään liittynyt 250 euron omavastuuosuus on puhuttanut niin metsänomistajia kuin riistamiehiäkin. Tämän omavastuun poistuminen ja muutamat muut uudistukset edistävät vahingon kärsijän asemaa, mutta eivät ilmeisestikään poista tarvetta jatkossakaan säädellä suunnitelmallisesti riistaeläinkantoja vahinkojen minimoimiseksi. Metsästäjä 2 / 2009 5
• RIISTAPÄIVÄT 2009 ­ maailmanluokan yhteistyötä Vaikka 20. riistapäivät kokoontuivat teeman "toisen hyöty ­ toisen tappio" ympärille, nousi riista-alan yhteistyö myös merkittävään rooliin näiden riistapäivien aikana. Valtakunnalliset riistapäivät ovat koko historiansa ajan olleet yhteinen foorumi kaikille riista-alan toimijoille. Kun ensimmäiset Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Metsästäjäin Keskusjärjestön organisoimat riistapäivät pidettiin vuonna 1990, ei olisi arvannut, että siinä aletaan muodostaa pohjaa 20. riistapäivien aikana lanseeratulle Julkiselle riistakonsernille. Kansainvälisestikin kadehdittu yhteistyömme riista-alan tutkijoiden, metsästysorganisaatioiden ja metsästäjien välillä hakee edelleen vertaistaan. 6 Metsästäjä 2 / 2009 K onsernilla tarkoitetaan valtionhallinnossa kahden tai useamman itsenäisen toimijan muodostamaa kokonaisuutta, jossa yhdellä toimijalla on esimerkiksi tulosohjaus- tai resurssivalta suhteessa toisiin. Julkisen Riistakonsernin muodostavat maa- ja metsätalousministeriö, Metsästäjäin Keskusjärjestö, riistanhoitopiirit (15) ja riistanhoitoyhdistykset (298), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsähallitus (eräpalvelut) ja erityisesti hirvitutkimuksen osalta Metsäntutkimuslaitos. ­ Vuonna 2007 maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston käynnistämän riistapolitiikan strategiaprosessin tavoitteena on ollut rakentaa joustava ja eri tahot sitouttava strategia, kertoi esityksessään Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriöstä. Prosessin tuloksena on syntynyt perustehtävää kuvaava toiminta-ajatus, visio ja siitä johdetut strategiset päämäärät, jotka luovat perustan riistapolitiikan päätöksenteolle ja yhteiselle toiminnan suunnittelulle. Strategian olennaisen osan muodostavat riistalajeja ja riistan elinympäristöjä koskevat monitavoitteiset hoitosuunnitelmat. ­ Hoitosuunnitelmien avulla strategia jalkautuu käytännön työhön, Niemi tähdensi esityksessään. Riistakonsernin perustehtävä on vastata riistakantojen elinvoimaisuudesta, turvata riistavaran monipuolinen ja kestävä käyttö sekä sovittaa yhteen riistatalouteen liittyviä erilaisia odotuksia. Metsästäjillä on tärkeä merkitys yhteiskunnassa Metsästyskortin lunastaa vuosittain yli 300 000 henkilöä. Lisäksi noin 70 000 henkilöä pitää "välivuotta", ja heillä on siis oikeus maksaa riistanhoitomaksu. Vuosittain uusia metsästäjiä tulee noin 8000. Heistä naisia on noin 17 prosenttia. Naispuolisten metsästäjien lukumäärä on Suomessa jo suurempi kuin esimerkiksi metsästäjien kokonaismäärä Virossa. Metsästäjätalouksiin kuuluu noin miljoona
• Metsästäjät eivät ole tottuneet mainostamaan tai tuomaan esille itseään ja aikaansaannoksiaan. Nykyisessä ja varsinkin tulevassa yhteiskunnassa se on kuitenkin tuiki tarpeellista, jopa välttämätöntä. ihmistä. Jos mukaan lähipiiriin otetaan vielä naapurit, ystävät ja lähisukulaiset, voidaan hyvin sanoa, että metsästys koskettaa suurinta osaa suomalaisista. Suurimmalla osalla suomalaisista on oma "lähimetsästäjänsä". Yli 300 000 metsästäjää ja miljooniin nouseva läheisten joukko voi vaikuttaa laajasti yhteiskunnassamme. Metsästäjäin Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jari Pigg tähdensi esityksessään, että metsästäjät tekevät valtavan määrän vapaaehtoista työtä metsästysseuroissa ja hallinnossa etenkin riistanhoitoyhdistystasolla. ­ Tästä valtavasta työmäärästä on syytä olla ylpeä. On paikallaan kertoa suurelle yleisölle aikaisempaa enemmän esimerkiksi luonnonhoitohankkeista, riistalaskentojen tekijöistä, suurpeto-seurannassa puurtavista asiantuntijoista ja kolarihirvien jäljestäjistä, Pigg sanoi. Metsästäjät eivät ole tottuneet mainostamaan tai tuomaan esille itseään ja aikaansaannoksiaan. Nykyisessä ja varsinkin tulevassa yhteiskunnassa se on kuitenkin tuiki tarpeellista, jopa välttämätöntä. ­ Näiden lehtien merkitys metsästystiedon levittäjänä yksittäiselle metsästäjälle, joka sitten toimii suodattimena ympäröivään yhteiskuntaan, on täysin omaa luokkaansa, hän korosti. Toisen hyöty ­ toisen tappio Muutos on elävän luonnon perusominaisuus. Lajien elinympäristöt ovat aina muuttuneet ja tulevat tulevaisuudessakin muuttumaan. Lajien elinympäristövaatimusten vaihdellessa jokaisen muutoksen seurauksena toiset lajit hyötyvät, toiset kärsivät. ­ Jos muutos on luonnollista, miksi sitten viimeaikaiset ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset ovat niin poikkeuksellisia ja epätoivottavia? Avainsanat ovat yllätyksellisyys, nopeus ja laaja-alaisuus, valaisi esityksessään taustoja Mikko Mönkkönen Jyväskylän yliopistosta. Toinen nopea ja laajamittainen muutos on ilmaston lämpeneminen. Suomen luonnossa ilmaston lämpeneminen tulee johtamaan kasvavaan perustuotannon määrään, millä tulee ekologisen tietämyksen perusteella olemaan positiivinen vaikutus maamme lajistoon. Ilmastoon perustuvien mallien ennustusten toteutuessa ennustetaan muutoksia esimerkiksi lintulajiston rakenteessa ja lajien levinneisyyksissä. Maastamme voisi kadota noin 25 lintulajia, joiden joukossa on muutamia riistalajeja kuten kiiruna, ja samaan aikaan etelästä saapuu vastaava määrä uusia lajeja. Toiset hyötyvät ­ toiset häviävät. Tulevaisuuden kannalta tärkein on metsästysalan oma media Metsästys on luontoharrastus, joka herättää monenlaisia intohimoja. Vieraantuminen luonnosta ja siten myös metsästyksestä näkyy ja kuuluu yhteiskunnassamme median välityksellä. ­ Mutta onko median välittämä totuus koko totuus vai onko se edes osatotuus, kysyi esityksessään Metsästäjäin Keskusjärjestön viestintäpäällikkö Klaus Ekman. Metsästäjäin Keskusjärjestö on seurannut metsästykseen liittyvää mediakeskustelua. ­ Lehtiartikkeleista tehtyjen yhteenvetojen perusteella voitiin todeta, että painetussa mediassa metsästysaiheisesta uutisoinnista yli 90 prosenttia oli myönteistä tai neutraalia, Ekman jatkoi. Riista-asiat kiinnostavat tiedotusvälineitä ja tietenkin tavallisia ihmisiä ­ ei mediassa muuten metsästysasioita niin paljon ja laajalti käsittelisi. Pelkästään syyskuussa 2008 julkaistiin eri medioiden sähköisissä versioissa yli 500 metsästysaiheista juttua. ­ Siitä huolimatta metsästyksen julkisuuskuva muodostuu pääasiassa jostain muusta, Ekman muistutti. Taloustutkimuksen Metsästäjäin Keskusjärjestön toimeksiannosta tekemässä tutkimuksessa kaikkein tärkein metsästystä koskeva tietolähde suomalaisille on lähipiirissä vaikuttava metsästäjä. Vain 17 prosenttia suomalaisista ilmoittaa, että ei tunne yhtään metsästäjää. Tuoreimpien tutkimusten mukaan täsmälleen sama prosentti ilmoittaa suhtautuvansa erittäin (3 %) tai jonkin verran (14 %) kielteisesti metsästykseen. Toisaalta metsästykseen kielteisesti suhtautuvien määrä on pudonnut 1980-luvun 31 prosentista nykyiseen noin 17 prosenttiin. Ekmanin mukaan tärkein media metsästyksen tulevaisuuden kannalta on alan oma media. Maamme laajalevikkiset järjestölehdet Metsästäjä ja Jahti ovat tärkeimpiä alan viestimiä. Tarvitaanko riistan monimuotoisuutta? Vastaus otsikon kysymykseen on yksiselitteisesti "kyllä". Jo kestävän metsästysverotuksen periaate edellyttää, että riistayhteisössä säilyy hyvä monimuotoisuus. ­ Tutkittaessa esimerkiksi metsänhoidollisten toimien vaikutuksia riistaan tulee riistaa tarkastella kokonaisuutena, ei pelkästään lajeittain, muistutti esityksessään tutkimusprofessori Harto Lindén Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Monimuotoisuuden mittaamiseksi on hänen tutkimusryhmänsä kehittänyt riistakolmioiden avulla niin sanotun riistarikkausindeksin, joka on 16 lintu- ja nisäkäslajin runsauksiin perustuva biodiversiteetti-indeksi. Indeksi osoittaa, onko alueella paljon erilaisia riistalajeja ja onko lajien yksilöitä runsaasti. Riistakolmiokohtainen indeksi pysyttelee yllättävän vakaana vuodesta toiseen. Mielenkiintoista on, että parhaat kolmiot ovat parhaita seuraavinakin vuosina, ja muun muassa metson runsaus korreloi positiivisesti riistarikkauden kanssa. ­ Se on hyvä työkalu laajamittaisessa luonnonkäytön suunnittelussa, sanoi Lindén lopuksi. Maria Nikunlaakso Hannu Huttu Tutkimusprofessori Harto Lindén totesi Riistapäivillä, että muun muassa metson runsaus korreloi positiivisesti riistarikkauden kanssa. ­ Ilmastonmuutoksen vaikutuksen arviointi ja sen poikkeaminen luonnon "normaalista" muutoksesta selittyy parhaiten ihmisen aiheuttaman muutoksen nopeudella ja laaja-alaisuudella, kertoi tutkija Saija Sirkiä Helsingin yliopistosta. Monitahoinen ravintoverkko ­ saalistus, kilpailu, ravinto Suurpetojen väheneminen on usein kytketty pienpetojen, kuten kettujen, runsastumiseen, mikä puolestaan voi johtaa pienriistan vähene- Metsästää 2 / 2009 7
• miseen. Esitellyssä tutkimuksessa oli tarkasteltu ilveskantojen alueellista vaikutusta ketun runsauteen sekä jäniskantoihin. ­ Ilveshän toimii ketulle sekä kilpailijana että saalistajana, valaisi esityksessään Gilbert Ludwig Jyväskylän yliopistosta sitä, kuinka monitahoisia voivat olla perustuottavuuden, kilpailun ja saalistuksen vaikutukset eläinkantoihin. Tilastollisilla polkuanalyyseillä oli havaittu, että perustuottavuus vaikuttaa merkittävästi ilveskannan kykyyn selittää kettukannan vaihtelua. Perustuottavuustason kasvaessa ilveksen vaikutus kettukantoihin heikkenee. Vastaavasti matalamman perustuottavuuden alueilla ilveskannan merkitys kettukannan runsauteen kasvaa. Tutkimus osoittaa, että suurpetojen paluu voi vaikuttaa yhteisörakenteeseen muuttamalla kantojen säätelymekanismin suuntaa. Myös Pekka Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta kertoi, kuinka yksittäiset ravintoketjut ovat kytkeytyneet ravintoverkoksi, joka on pohjoisissa oloissamme vähälajisuutensa vuoksi yksinkertainen. Siitä huolimatta tutkimus on joutunut toteamaan vuorovaikutussuhteet hyvin monimutkaisiksi. Periaatteessa samakin ilmiö tai syy-seuraussuhde voi näyttäytyä erilaisena olosuhteista riippuen. Muutos on elävän luonnon perusominaisuus. Jokaisen muutoksen seurauksena toiset lajit hyötyvät, toiset kärsivät. Menestyjillä ja häviäjillä samankaltaiset ympäristövaatimukset ­ Ilmastonmuutoksen vaikutuksen arviointi ja sen poikkeaminen luonnon "normaalista" muutoksesta selittyy parhaiten ihmisen aiheuttaman muutoksen nopeudella ja laaja-alaisuudella, kertoi esityksessään tutkija Saija Sirkiä Helsingin yliopistosta. Hän vertasi esityksessään metson ja hirven kannankehityksen muutosta Suomessa viimeisen 40 vuoden aikana. Metsokanta on vähentynyt riistanhoitopiiristä riippuen 40­85 prosenttia, kun taas hirvikanta on samassa ajassa kasvanut 80 prosenttia. ­ Näillä lajeilla on siis ollut lähes vastakkainen kannan kehitys, vaikka hirvikantaa on verotettu metsästyksellä merkittävästi tarkastelujakson aikana, Sirkiä totesi. Metsojen alamäen syynä pidetään elinympäristömuutoksia, jotka puolestaan ovat saattaneet olla hirvelle edullisia. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että laajoilla maisemamittakaavoilla metson ja hirven ympäristövaatimukset ovat yllättävän samanlaiset. "Susi peuramaan vahtina" Eräänä riistapäivien teeman mukaisena esimerkkinä voi mainita myös susikannan vahvis- tumisen Kainuussa ja samanaikaisesti tapahtuneen taantuman metsäpeurakannassa. Erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta arvioi suden runsastumisen olevan ilmeinen syy Kainuun metsäpeurakannan vähentymiseen ja heikkoon vasatuottoon. Keväällä syntyneistä vasoista suurin osa on hävinnyt ennen syksyä. Jos karhu olisi pääsaalistaja, kuolleisuuden tulisi huipentua vasojen ensimmäisiin elinviikkoihin. ­ Vasoja on kuitenkin kuollut tasaisesti pitkin kesää, Kojola selitti vasakuolemia. ­ Peura on kuitenkin "pärjännyt" koko jääkauden jälkeisen ajan suden kanssa, joten muistakin tekijöistä lienee kyse muutoksen ollessa näin huomattava, hän jatkoi. Lähes verrannollinen tilanne löytyy Kanadasta, missä sikäläisen metsäpeuran, metsäkaribun, kannat ovat viime vuosikymmeninä voimakkaasti taantuneet. Kojola viittasi kehityksen taustalla olevien syiden osalta kanadalaistutkimukseen, jossa useimmin ja ehkä vahvimmin nousevat esiin metsien ikärakenteen nuorentuminen ja metsien pirstoutuminen. Nuorten metsien osuuden kasvu on johtanut hirven ­ joka on suden pääsaalis ­ ja susikannan runsastumiseen. Metsämaiseman pirstoutumisen johdosta karibu, hirvi ja susi elelevät aiempaa enemmän samoissa maastoissa. ­ Tässä "kolmiodraamassa" häviäjä on karibu, koska sen vasatuotto on heikompi kuin hirven, Kojola totesi. G Teksti: Juha Immonen Erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta arvioi suden runsastumisen olevan ilmeinen syy Kainuun metsäpeurakannan vähentymiseen ja heikkoon vasatuottoon. 8 Metsästäjä 2 / 2009 Hannu Huttu
• Metsästää 2 / 2009 9
• Julkinenkokonaisvaltaisesti riistakonserni kehittää riista-alaa Riistatalouden hallinnointi ja tehtävät ovat tähän asti olleet hajautettuna useille eri toimijoille. Nyt perustetulla riistakonsernilla pyritään parantamaan alan toimijoiden yhteistyötä ja samalla riistapolitiikan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Kun koko konserni toimii kokonaisvaltaisesti samojen tavoitteiden eteen, saadaan niukoilla resursseilla aikaan enemmän. S trateginen konserniajattelu on tuttua yksityissektorilta, mutta se on viime vuosina yleistynyt myös julkisella sektorilla. ­ Esimerkiksi julkisen metsäkonsernin tarkastelutapa on samankaltainen kuin julkisen riistakonsernin. Perussyy strategisen konserniajattelun yleistymiseen lienee hyvät kokemukset erityisesti yksityisellä sektorilla. Riistakonsernilla on useita yhteisiä haasteita, jotka tekevät konserniajattelun erityisen ajankohtaiseksi, sanoo osastopäällikkö Pentti Lähteenoja maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastolta. Julkinen riistakonserni on syntynyt tilantee- seen, jossa yhteiskunnan toiminnot ja asioiden väliset suhteet käyvät yhä monimutkaisemmiksi. EU-jäsenyys on tuonut mukanaan velvoitteita ja sääntöjä, muun muassa sitoutumisen monien keskeisten riistaeläinlajien suojeluun. Myös tiedon tarve riistaeläinkannoista ja metsästyksen kestävyydestä on kasvanut. Metsästyksen oikeutus ja sen käytön mahdollisuus esimerkiksi suojelun toteuttamistyökaluna ovat jatkuvan arvioinnin ja arvostelun kohteena. ­ Yhteiskuntaa kehitetään monilla aloilla yhä kokonaisvaltaisemmin, ja se sopii hyvin myös riista-alalle. Tällaiseen järjestäytymiseen on ollut sekä tilausta että painetta. Riistakonsernin perustamiseen on edetty varsin luontevasti, eikä aika ole ehkä aikaisemmin ollut kaikkien edellytysten osalta kypsä. Toisaalta nyt on korkea aika, riistakonsernin toteutumisesta vasta myöhemmin olisi koitunut yhteiselle asialle enenevästi haittaa, toteaa ylijohtaja Eero Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Myös Metsästäjäin Keskusjärjestön hallituksen puheenjohtaja Simo Syrilä ja Metsähallituksen eräpalveluiden erätalouspäällikkö Olavi Joensuu jakavat Helteen näkemyksen siitä, että nyt oli yhdestoista hetki luoda yhdensuuntaiset toimintatavat ja päämäärät kaikille maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksessa oleville riista-alan toimijoille. Riista-asioiden hallinnointi on kuitenkin hajaantunut myös ministeriötasolla. Esimerkiksi direktiivilajien suojelua hoitaa ympäristöministeriö. ­ Monien suojelualueiden metsästystä koskevien säädösten valmistelu edellyttää yhteistyötä, jossa eri osapuolten näkemyksiä tulee kunnioittaa ja on pyrittävä löytämään tyydyttäviä ratkaisuja riistatalouden kannalta. Myös riistaorganisaatioiden sisällä alueelliset asiat voivat jäädä valtakunnallisesti merkittävien asioiden varjoon. Yhteistyötarvetta on siis joka suuntaan, Joensuu sanoo. Julkisella riistakonsernilla tavoitellaan koko konsernin samansuuntaista toimintaa strategisesti tärkeissä asioissa. ­ Riista-alan yhtenäinen esiintyminen ja yhteiset tavoitteet hyödyttävät metsästyksen hyväksyttävyyden vahvistamista ja riista-alan painoarvon lisäämistä yhteiskunnassa, arvioivat riistakonsernin merkitystä "riistapomot" MKJ:n Simo Syrilä (vas.), RKTL:n Eero Helle ja MMM:n Pentti Lähteenoja riistapäivillä Lappeenrannassa. 10 Metsästäjä 2 / 2009
• Riista-ala hyötyy yhteistyöstä Julkisella riistakonsernilla tavoitellaan koko konsernin samansuuntaista toimintaa strategisesti tärkeissä asioissa. ­ Hallintoa uudistettaessa luonnonvara-alan hoito tehostuu ja keskittyy. Siten sen painoarvo vahvistuu koko yhteiskunnassa. Hyöty tulee koko konsernille, sanoo Metsästäjäin Keskusjärjestön Syrilä. Riistakonsernilla halutaan turvata Suomen riistakantojen elinvoimaisuus ja luoda kestävä pohja riistavaran hyödyntämiselle, ensisijaisesti metsästykselle. ­ Metsästys halutaan niveltää tärkeäksi osaksi luonnonhoitoa ja monimuotoisuuden suojelua. Metsästyksen hyväksyttävyyden ja riista-alan painoarvon lisääminen yhteiskunnassa hyötyvät alan yhtenäisestä esiintymisestä ja yhteisistä tavoitteista, RKTL:n Helle arvelee. Helle korostaa, että yhteisesti määritellyt tavoitteet lisäävät entisestään osapuolten välistä yhteistyötä. ­ Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa tämä ymmärretään äärimmäisen tärkeäksi, koska hoidamme tehtävämme jo nyt paljolti muiden toimijoiden työhön perustuen ja yhdessä muiden kanssa. Aivan erityisen riippuvaisia yhteistyökumppaneista olemme riistakantojen arvioinnissa, ja siinä nimenomaisesti metsästäjäorganisaatiosta, hän sanoo. JULKINEN RIISTAKONSERNI I Julkinen riistakonserni muodostuu organisaatioista, jotka ovat maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksessa tai saavat merkittävän osan rahoituksestaan ministeriön budjetista. Julkiseen riistakonserniin kuuluvat maa- ja metsätalousministeriö, Metsästäjäin Keskusjärjestö (MKJ), Riistanhoitopiirit (15) ja Riistanhoitoyhdistykset (298), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), Metsähallitus (eräpalvelut) ja Metsäntutkimuslaitos (Metla). 3. Vahvistetaan metsästyksen ja riistanhoidon asemaa osana kokonaisvaltaista luonnonhoitoa ja -suojelua I Laaditaan ja päivitetään laji- ja elinympäristökohtaiset hoitosuunnitelmat I Säädellään ihmistoiminnasta runsastuneiden ja haittaa aiheuttavien lajien kantoja I Turvataan metsästyksen keinoin sosioekonominen kestävyys riistakantojen hoidossa I Osallistutaan aktiivisesti kansainvälisen luonnonsuojelupolitiikan luomiseen 4. Varmistetaan tieteellisesti luotettavan ja ajantasaisen riistatiedon tuottaminen I Tutkimustoimintaa kohdennetaan strategisesti ja siihen varataan riittävät resurssit I Riistakanta- ja saalisseurannat turvataan I Uusia tutkimus- ja raportointimenetelmiä kehitetään I Avointa ja vuorovaikutteista viestintää lisätään 5. Vahvistetaan riistakonsernin toiminnan yhteiskunnallista arvostusta ja lisätään aktiivista osallistumista ja yhteistyötä eri tahojen kanssa I Lisätään osallistavaa sidosryhmäyhteistyötä I Osallistutaan aktiivisesti muiden politiikkasektoreiden toimintaan (esim. maatalous) I Parannetaan riistakonsernin tunnettavuutta aktiivisella viestinnällä I Tuetaan kotimaisen riistalihan saatavuutta 6. Säilytetään suomalaisen eränkäynnin vastuulliset periaatteet I Metsästetään eettisesti hyväksyttävällä tavalla I Metsästys perustuu luonnonvaraisiin eläinkantoihin 7. Riistakonsernin toimintatapoja ja palveluja tehostetaan I Turvataan omatoiminen ja vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta I Konserniohjausta terävöitetään ja sisäistä yhteistyötä kehitetään I Rahoituspohjaa laajennetaan I Sähköisiä palveluja lisätään TOIMINTA-AJATUS JA VISIO Julkinen riistakonserni vastaa riistakantojen elinvoimaisuudesta, turvaa riistavaran monipuolisen ja kestävän käytön sekä yhteen sovittaa riistatalouteen liittyviä erilaisia odotuksia. VISIO Suomi on riistavaran kestävän käytön, hoidon ja suojelun edelläkävijä. MUUTOSTEKIJÄT Väestörakenteen muutokset Arvomaailman muutokset Elämäntapamuutokset Muutokset riistatalouden elinkeinotoiminnassa Yleiset hallinnon uudistukset Elinympäristömuutokset Erilaistuvat alueet EU-säätely Ilmastonmuutos Ei suuria muutoksia rivimetsästäjälle Metsähallituksen Joensuun mielestä yhteisellä näkemyksellä on riista-alan kehittämisessä keskeinen merkitys. ­ Yhteisten tavoitteiden kautta kunkin toimijan tehtävien vaikuttavuus osana riistatalouden hoitoa korostuu ja keskittyy paremmin. Jokainen toimija hoitaa tehokkaammin oman toimialansa, jolloin riistataloudellinen hoidon ja hallinnon kokonaisuus paranee, Joensuu sanoo. Ministeriön Lähteenojan mukaan tämä toiminnan tehostuminen ja vaikuttavuuden paraneminen näkyy käytännössä siten, että niukoilla resursseilla saadaan aikaan enemmän ja parempaa jälkeä. Riistakonsernilla varmistetaan riistakantojen hyvinvointi tulevaisuudessa ja riistavaran käyttö suomalaisen eräperinteen mukaisesti. RKTL:n Helteen mielestä onnistuminen näissä takaa yhteiskunnallisen hyväksynnän. ­ Riistakantojen hyvinvoinnin turvaaminen perustuu erittäin moniin konkreettisiin toimiin lähtien hallinnosta ja päätyen vastuulliseen hyödyntämiseen. Strategiaa toteutetaan esimerkiksi yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyjen hoitosuunnitelmien mukaisesti, Helle selittää. Myös rivimetsästäjä hyötyy siitä, että riista-ala kokonaisuutena on vahva ja voi hyvin. Suuria konkreettisia muutoksia julkisesta riistakonsernista ei rivimetsästäjälle kuitenkaan seuraa. ­ Omatoimisuus ja vapaaehtoistyö muun muassa tutkimuksen apuna ja riistanhoidossa säilyvät, MKJ:n Syrilä sanoo. Metsähallituksen Joensuu toivoo lisäksi, että riistakonserniyhteistyö tulee näkymään metsästäjille parempana palveluna ja neuvontana, tehokkaampana metsästäjien omatoimisuuteen perustuvana hallintona sekä uskottavana, tasapuolisena ja tehokkaana viranomaistoimintana. G Teksti: Maria Nikunlaakso SIDOSRYHMÄT Metsästäjät Maanomistajat Kansalaiset Kuntasektori Hallintoviranomaiset Tiedeyhteisö Ministeriöt ja valtioneuvosto Eduskunta EU:n komissio Pohjoismaat ja Baltian maat FACE ja muut kv. organisaatiot Maaseutuelinkeinot Järjestöt Tahtotila Strategiset linjaukset Strategiset hankkeet (esim. hoitosuunnitelmat) HOITOSUUNNITELMAT I Riistakonsernin työ näkyy käytännössä mm. laji- ja elinympäristökohtaisissa hoitosuunnitelmissa, ne ovat konsernin keskeisimpiä strategisia hankkeita. Hoitosuunnitelmien avulla eri tahojen näkemykset ja intressit pyritään sovittamaan yhteen. I Suunnitelmien avulla riistaeläinkantoja voidaan hoitaa pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Niissä kootaan yhteen toimenpiteet, jotka kunkin lajin hoidon kannalta ovat olennaisia. Hoitosuunnitelmilla vastataan kansainvälisiin velvoitteisiin lajien suojelusta. I Suunnitelmissa otetaan huomioon niin elinkeinonharjoittajien, paikallisten ihmisten kuin muidenkin toimijoiden näkemykset. Näin halutaan turvata, että kuulluiksi tulevat erityisesti ne, joiden arkeen riistaeläimet tavalla tai toisella vaikuttavat. I Kaikkien suunnitelmien tavoitteena on säilyttää kyseisen riistaeläimen suojelu suotuisalla tasolla ja varmistaa lajin säilyminen pysyvänä osana Suomen luontoa. Hoitosuunnitelmien toteutumista ja toimenpiteiden vaikutuksia seurataan. Suunnitelmia myös päivitetään ja tarkistetaan tarvittaessa. Hoitosuunnitelmat verkossa: www.mmm.fi/riista/hoitosuunnitelmat TOIMINTA-AJATUS STRATEGISET PÄÄMÄÄRÄT 1. Turvataan riistakantojen elinvoimaisuus I Metsästys mitoitetaan ja kohdennetaan määrällisesti ja laadullisesti kestävästi I Elinympäristöjä parannetaan ja säilytetään yhteistyössä maanomistajien ja muiden toimijoiden kanssa I Vaikutetaan elinympäristöjen hoito- ja käsittely-ohjeisiin I Osallistutaan alueidenkäytön suunnitteluun sekä metsä-, luonnonsuojelu- ja maatalous politiikkaan 2. Riistavahinkoja ennaltaehkäistään monipuolisesti I Riistakantojen kokoa säädellään metsästyksellä I Metsästystä kohdennetaan vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin ja vahinkoalueille I Ennaltaehkäisyyn käytetään myös muita keinoja (esim. riista-aidat) I Vaikutetaan riistavahinkoja ennaltaehkäisevään toimintaan maa- ja metsätaloudessa sekä liikenteessä Metsästää 2 / 2009 11
• Ministeriön kuulumisia Metsäkanalinnuillekin oma hoitosuunnitelmansa I Metsäkanalintujen metsästys on maamme suosituimpia metsästysmuotoja. Arviolta lähes 200.000 metsästäjää käy vuosittain metsäkanalintujahdissa. Koska valtionhallinnossakin on siirrytty euromääräisten mittareiden käyttöön, lienee tässäkin yhteydessä hyvä mainita, että metsäkanalintusaaliin arvoksi on arvioitu noin 3,5 miljoonaa euroa. Kyseessä ­ kuten muussakaan metsästyksessä ­ ei sittenkään ole kyse taloudellisesti vähämerkityksellisestä asiasta. Tuota 3,5 miljoonaa euroa voidaan oikeastaan pitää lähinnä toiminnan vuotuisena tuottona. Metsäkanalintumetsästyksen liikevaihto on huomattavasti suurempi, sillä metsästäjät mm. käyttävät lukuisia päiviä yhtäältä pienpetojen metsästykseen metsäkanalintukantojen tuoton turvaamiseksi ja toisaalta riistakolmiolaskentoihin vuotuisen metsäkanalintutilanteen selvittämiseksi. Ilman tätä paikallisten metsästäjien vapaaehtoistyötä myöskään tutkimuksella ei olisi kunnollista monien vuosien vertailuaineistoa. Suomi onkin tässä maailman kärkimaita. Metsäkanalintukannat ovat kuitenkin taantuneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Syksyn 2008 lintukannat olivat riistakolmiolaskentahistorian heikoimpia. Laskentatulosten mukaan kaikkien metsäkanalintulajien poikastuotto oli erittäin heikko ja myös lintujen säilyvyys edellisvuodesta oli huonoa. Metsäkanalintukantojen taantumiseen on monia syitä. Elinympäristöjen muutokset, ilmaston muutos, petojen vaikutus, taudit ja loiset ovat eräitä yhdessä tai erikseen vaikuttavia tekijöitä. Huolestuneena metsäkanalintukantojen kehityksestä ja metsäkanalintumetsästyksen tulevaisuudesta, me olemme maa- ja metsätalousministeriössä aloittamassa Riistakonsernin strategian mukaisesti Suomen metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelman laadintaa. Ministeriö on tulosohjannut hoitosuunnitelman valmisteluprosessin Metsähallituksen Eräpalvelun tehtäväksi. Metsähallitus on luonteva veturi tälle hankkeelle. Metsähallituksessa yhdistyvät riistabiologinen, metsätaloudellinen ja suojeluosaaminen. Projektissa on luonnollisesti tiiviisti mukana myös tutkimussektori, metsästäjäorganisaatiot ja kansalaiset asiantuntijatyön, osallistamisen ja alueellisten työpajojen kautta. Metsäkanalintuja tulee tarkastella riistabiologisen kestävän käytön näkökulmasta, metsäelinympäristöjen hoidon näkökulmasta sekä direktiivilajeina myös suojelunäkökulmasta. Luonnonvarojen käytössä, hoidossa ja suojelussa Metsähallitus on ollut edelläkävijä jo vuosia kehittämällä mm. metsästyksen kestävän metsästyksen suunnittelua, saalistilastointia ja elinympäristöjen hoitoa. Metsähallitus on usean vuoden ajan ollut mukana mm. riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen metsoa koskevissa elinympäristöjä ja metsänhoidollisia toimenpiteitä koskevissa tutkimushankkeissa. Toisaalta hanke tukee myös Metsähallituksen metsätalouden strategiaa, jonka tavoitteena on metsien monimuotoisuuden ja monikäytön, maisemanhoidon ja riistaelinympäristöjen hoidon huomioon ottaminen. Metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelma toimiikin erinomaisena esimerkkinä siitä, mihin riistakonserni-ajattelulla ja riistakonsernin strategialla pyritään. Metsäkanalintukantoja ei voida turvata yksin metsästäjien toimenpitein, vaan siinä tarvitaan myös muiden toimijoiden myötävaikutusta. Hoitosuunnitelmalla pyritään yhteen sovittamaan eri tahojen näkemyksiä ja intressejä niin, että sen avulla metsäkanalintukantoja sekä niiden elinympäristöjä voidaan hoitaa pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti sekä turvata metsäkanalintujen metsästys. Tässä tehtävässä voidaan onnistua vain avoimen keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta yhteistyössä riistaorganisaation, ympäristöviranomaisten, riistantutkijoiden, metsä-alantutkijoiden, metsäammattilaisten, maanomistajien, metsästäjien sekä luonnonsuojelijoiden kesken. G Sami Niemi Neuvotteleva virkamies 12 Metsästäjä 2 / 2009 Antti Saraja
• www.erakontti.fi ja012 Rokka kumisaapas huopavuorilla Rokka, maailman paras kumijalkine! 100% suomalaista käsityötä. Hiihtorantillinen malli. Irrotettava 8 mm paksu huopavuori. koot (37­50) re241 Atlas 930 lumikengät metsästäjille e Pituus: 76 cm Kantavuus: 85­130 kg Hetitappavat raudat ja elävänä pyytävät loukut pienpetopyyntiin Ampumataulut kaikkiin metsästysampumalajeihin Asiantuntijoiden kehittämät riistapeltosiemenseokset Aseet ja patruunat Metsästysjouset ja varusteet Metsästyskirjallisuus 179 249 129 Erikoisvarusteet metsästäjille Kaikki metsästysseurojen tarvitsemat tuotteet seuratoimintaan ja riistanhoitoon ra ra028 koottava Kanu loukku TERVETULOA OSTOKSILLE UUDISTUNEESEEN VERKKOKAUPPAAMME. VERKKOKAUPPA K K P Meillä voit maksaa ostoksesi suoraan verkkopankkiin tai luottokortilla. OY ERÄKONTTI AB Tehtaankatu 13, Riihimäki Puh. 010 440 9410 www.erakontti.fi Metsästää 2 / 2009 13
• 3­5 aseelle 5­8 aseelle takaseinässä aseille ovilokerot takaseinässä ja sisustus Mitat: k. 1380 x l. 350 x s. 300 mm tyhjänä 45 kg Väri: harmaa avainlukko, 2 avainta, kampalukko aseille, kiikariaseille ja pistooleille karttatasku Mitat: k. 1500 x l. 500 x s. 370 mm tyhjänä 75 kg Väri: harmaa avainlukko, 2 avainta, kampalukko 229,16 aseelle 339,- asekaappistandardin mukaan. teräslevystä. erikoisteräs. pitää aseet turvassa pistooleille. Loistava muunneltavuus. todistukset tallessa Mitat: k. 1500 x l. 575 x s. 400 mm tyhjänä 152 kg Väri: harmaa vahva kampalukitus 599,Tilaa www.eratukku.fi tai numerosta Tek n Erätukun verkkokaupassa on aina uusia tarjouksia tuudet ai ne n i nt a-la tu STALOU US TUTKIM 8 3/200 a se st i ed i s t ks e ll i ne n i su de E rino
• Huippu-uutuus! Garminin uutuuslaite muistikorttipaikalla ja herkällä GPS-vastaanottimella! eTrex Legend HCx on edullinen maasto GPS-laite. Huomattavasti edeltäjäänsä parempi haastavissa maasto-olosuhteissa. Täysiverinen maasto-GPS. Laitteella on kahden vuoden takuuaika 900 27 Sis. etupaketin vapaavalintaiselta alueelta. Erätukun etupaketti 0,Vapaavalintainen -kartta asennettuna Erätukku -pikalaturi + NiMH -akut Hunter x433 on tehokas paketti, joka sopii kaikenkokoisille ajaville koirille ja on erittäin helppo käyttää. Laitteella on 24 kk takuu. Tracker Exact Bird on helppokäyttöinen, erittäin tarkka sekä pieni ja kevyt koiratutka, jossa on seisontahälytin. skulut 199 + toimitu + toimitu 00 199 00 skulut + toimituskulut
• Kokemuksia Missourista: Jousimetsästystä suositaan peuranpyynnissä Valkohäntäpeuraa metsästetään lajin alkuperäismantereella yleisesti jousiaseella. Monen osavaltion metsästyslainsäädäntö suosii jousimetsästystä. Missourissa jousimetsästyskausi on neljän kuukauden mittainen, kun ruutiasekausi on vain 11 päivää. Jousijahti onnistuu myös suomalaistaidoin, totesivat riistapäälliköt Reijo Orava ja Jouni Tanskanen, jotka tekivät viime marraskuussa opintomatkan tutustuakseen peurakannan hoitoon Missourin osavaltiossa USA:ssa. U uden mantereen metsästyksen hallinnointimenetelmät poikkeavat jo tavoitteiltaan ja periaatteiltaan suomalaisista. Riistakantojen säätelyn ohella metsästyslupajärjestelmät ja -ajat pyrkivät toteuttamaan sosiaalista tasapuolisuutta. Missourissa metsästys on sidottu maanomistukseen, mutta valtio ohjaa riistakantojen käyttöä metsästysajoin ja lupamenettelyin. Pienriistalajien metsästystä säädellään metsästysajoin, mutta valkohäntäpeuralle ja kalkkunalle tarvitaan pyyntilupa. Mustakarhu ja puuma ovat rauhoitettuja. Mielenkiintoinen ja poikkeava lupajärjestelmä Sisällöllisestä monimutkaisuudestaan huolimatta Missourin lupajärjestelmän erityispiirre suomalaiseen järjestelmään verrattuna on lupien ostamisen helppous. Luvat voi ostaa yksinkertaisesti paikallisen marketin eräosastolta. Ostotilanteessa vaadittavat dokumentit ovat henkilötodistus, metsästyskortti ja aseenkantolupa. Jousiaseet eivät kuitenkaan ole luvanvaraisia. Luvat ovat henkilökohtaisia. Luvan siirtäminen tai saaliin metsästyttäminen kaverilla on ankarasti kielletty. Lupajärjestelmä lähtee metsästäjien tasapuolisesta kohtelusta. Jokaiselle metsästäjällä on mahdollisuus saada sama määrä lupia. Pukkilupien määrä metsästäjää kohti on kiintiöity, mutta sarvettomien peurojen lupia voi ostaa vaJousijahdin vahtipaikkoina käytetään yleisesti puupasseja, jotka ovat 4­8 metrin korkeudessa. Metsästäjän hajut kulkeutuvat kauemmas. Lisäksi peurat odottavat vihollistaan ennemminkin maan pinnalta kuin yläilmoista. 16 Metsästäjä 2 / 2009
• paasti hintaan 7 dollaria kappale. Lupia saa käyttää yhtälailla yksityisillä mailla maanomistajan luvalla kuin valtion maillakin. Valtion maita Missourin osavaltion 18 miljoonasta hehtaarista on 5 prosenttia eli noin 900 000 hehtaaria. Maanomistuksesta seuraa se etuoikeus, että yli 2,5 hehtaarin tilanomistaja saa yhden peuraluvan ilmaiseksi. Oman metsästysalueen omistaminen tietysti myös turvaa käytännössä metsästyksen onnistumisen. Valtion maat ovat monesti ylikuormitettuja, mutta yksityinen voi säädellä alueensa metsästyspainetta. "Oman pukkinsa" ammuttuaan maanomistaja voi vähentää alueensa kantaa sarvettomien peurojen metsästyksellä tai päästämällä vieraita alueelleen pukkilupia käyttämään. Kaadetun eläimen löydyttyä on metsästäjän välittömästi liimattava kuljetuslupatarra peuran kinnerjänteeseen. Näin merkittyä eläintä saa metsästäjä itse luvallisesti kuljettaa osavaltion alueella. Tämän jälkeen, iltakymmeneen mennessä samana päivänä, on peurankaato ilmoitettava luontohallinnon lupajärjestelmään. Ilmoituksen voi tehdä puhelimella tai internetissä. Lupahallinnosta saatava tarkistusnumero merkitään jäljellä olevaan lupatarraan, joka kiinnitetään eläimen sarviin tai kinnerjänteeseen. Nyt eläintä voi kuljettaa tai hyödyntää kuka tahansa, kunhan hänellä on kaatajan täydelliset yhteystiedot. Merkitsemättömät tai ilmoittamattomat eläimet katsotaan salakaadetuiksi ja rangaistusskaala on suomalaista ankarampi. Lupien jakautuminen pyyntivälineiden perusteella erilaisiin metsästyskausiin aiheuttaa järjestelmään tottumattomalle hiukan pohdittavaa. Järjestelmästä saa jonkinlaisen kuvan tutkailemalla osavaltion peuranmetsästysaikoja, jotka vaihtelevat metsästäjän iän ja metsästysvälineiden perusteella (Taulukko 1. sivulla 18). Säädösten taustaksi paljastuvat yhteiskunnan asettamat sosiaaliset tavoitteet ja halu ohjata metsästyksen kehitystä. sästystä suosimalla näitä "tuotteita" riittää pidempään. Harrastetunteja tulee saalista kohti laskien tuntuvasti enemmän kuin ruutiasejahdeissa. Jousimetsästyksen suosiminen näkyy pitkässä metsästysajassa. Jousikausi alkaa syyskuun puolivälissä ja jatkuu tammikuun puoliväliin. Kiväärimetsästyskausi on puolestaan vain 11 vuorokautta marraskuun jälkipuoliskolla. Jousipyyntiä suositaan myös lupamäärillä. Jokainen metsästäjä voi ostaa yhden "pukkiluvan" kiväärikaudelle, mutta jousiluvan ostaessaan hän saa käyttöönsä tämän lisäksi kaksi pukkilupaa, jotka on metsästettävä nimenomaan jousella. Toisen pukeista voi metsästää vasta kiväärikauden jälkeen. Myös nuorison mukaantuloa metsästykseen edistetään pelkästään nuorille varatuilla omilla metsästysviikonlopuilla. Tällöin ainoastaan 6­15 -vuotiaat saavat metsästää ­ tosin vain 17 vuotta täyttäneen henkilön valvonnassa. Vanhojen metsästystapojen säilymistä vaalitaan sallimalla suusta ladattaville mustaruutiaseille kiväärikautta pidempi metsästysaika. Kiväärikausi saa joukot liikkeelle Matkamme puoliväli sattui juuri ruutiasemetsästyskauden alkuun. Kiväärikauden avaus saa osavaltion suuret metsästäjäjoukot liikkeelle. Moottoritiet täyttyvät aamuyön tunteina lähes ruuhkaksi asti, kun jahtimiehet siirtyvät lupa-aluilleen odottamaan aamun sarastusta. Missourissa on noin 500 000 metsästäjää. Suurin osa heistä metsästää peuroja kiväärikaudella. Tästä syytä on luonnollista, että pääosa peurasaaliista kaadetaan juuri lyhyen kiväärikauden aikana. Missourin osavaltion peurasaalis on parina viime vuonna ollut noin 290 000 eläintä. Jousella tästä määrästä kaadettiin noin 15 prosenttia. Jousisaaliin suhteellinen osuus on ollut viime vuodet kasvussa. Jousimetsästystä ja nuorisoa suositaan Missourissa, niin kuin Yhdysvalloissa yleisemminkin, suositaan jousimetsästystä. Syy tälle on suomalaisesta näkökulmasta katsoen yllättävä. Kun valtio omistaa riistan, riistahallinnon tehtäväksi on annettu tarjota kansalaisille mahdollisimman runsaasti metsästysmahdollisuuksia ja -elämyksiä. Jousimet- Jousimetsästys puupasseista kyttäämällä Yksityismailla metsästys tapahtuu pääosin pienehköillä, 30­100 hehtaarin alueilla. Alueiden pienuudesta johtuen metsästäjät pyrkivät välttämään peurojen häirintää, jotta ne eivät karkottuisi metsästysalueelta. Tyypillinen metsästäjän tuuri toimi myös uudella mantereella. Kun jousikauden pukkilupa oli käytetty keskinkertaiseen sarvipäähän, jäi mahdollisuus valokuvata todellisia metsän kuninkaita. Metsästää 2 / 2009 17
• Ajometsästys onkin samasta syystä Missourissa lähes tuntematon metsästysmuoto. Metsästys tapahtuu pääsääntöisesti vahtimalla, mutta myös naakimista eli hiipimistä käytetään jonkin verran. Vahtipaikkojen sijoittelussa käytetään hyväksi kasvavia puita. Kevytrakenteinen kiivettävä tai ripustettava puupassi sijoitetaan peurojen käyttämien polkujen varteen tuulen alle 4­8 metrin korkeuteen. Matkaa polulle on jousella metsästettäessä 10­25 metriä ampujan taidoista ja maastosta riippuen. Kulkureitit passipaikalle suunnitellaan siten, että eläimiä häiritään mahdollisimman vähän. Puupassit pyritään sijoittamaan peurojen ruokailu- ja päivämakuualueiden välille. Polkujen lisäksi peurojen liikkeistä kertovia merkkejä ovat pukkien jättämät kelomis- ja kuopimisjäljet. Valko- tai punatammien terhot ovat peurojen mieluista ravintoa, ja näiden puiden läheisyys tarjoaa hyvänä tammenterhovuonna varman passipaikan. Taulukko 1. USA:n Missourin osavaltion peuranmetsästysajat, välineet ja hinnat metsästysvuodelle 2009. Jousi Tuliaseet (mm. kivääri haulikko) Nuorisolupa 6­15-vuotiaille Mustaruuti 19.9.­13.11.2009 26.11.­15.1.2010 14.11.­24.11.2009 31.10.­1.11.2009 2.1.2010­3.1.2010 19.12.2009­29.12.2009 1 1,2,3,4 1,2,3,4 2 peuralupa sarveton peura peuralupa sarveton peura peuralupa sarveton peura peuralupa sarveton peura 17 $ 7$ 17 $ 7$ 17 $ 7$ 17 $ 7$ 175 $ 7$ 175 $ 7$ 17 $ 7$ 175 $ 7$ Viitteet: 1) Pitkäjousi, vastakaarijousi tai taljajousi 2) Mustaruutiaseet, joissa yksi vähintään .40 kaliperin luoti 3) Pistooli, revolveri, kivääri, haulikko täyteisellä tai varsijousi 4) Korkeapainetoiminen ilma-ase, jossa vähintään .40 kaliperin luoti Ravintosyötin käyttö on kielletty. Kiväärikaudella metsästäjän on käytettävä oranssia hattua sekä liiviä tai takkia. Metsästys alkaa puoli tuntia ennen auringonnousua ja päättyy puoli tuntia auringonlaskun jälkeen. Tuuli tarkasti huomioon Pyynnin suunnittelussa tuulen huomioiminen on selvästi suomalaista keskivertojahtia tarkempaa. Tuulen merkitys vahtimisen onnistumiseen tunnetaan niin hyvin, että passipaikat on ryhmitelty tuulensuunnan mukaan. Puhutaan länsituulen tai pohjoistuulen passeista. Väärällä tuulella passipaikalle ei yksinkertaisesti edes mennä. Kokemus on osoittanut sen turhaksi ja peuroja häiritseväksi. Tuulen tarkkailuun kätevä väline on valkoista jauhetta sisältävä pullo, josta puhallettu pölypilvi kertoo pienenkin tuulenvireen suunnan. kääntämä jäljestävän koiran koulutusaineisto on jaettu luontohallinnon palveluksessa olevien kouluttajien käyttöön. Jousi on tehokas mutta vaativa Metsästysjousi on oikein käytettynä kiväärin veroinen pyyntilaite. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästäjän on saatava oikeantyyppinen nuoli osumaan saaliseläimen vitaaleille eli suurten verenkiertoelinten alueelle. Tällöin ammuntaa on harjoiteltava niin paljon, että oppii tuntemaan oman henkilökohtaisen ja varman osumaetäisyytensä. Ampumaetäisyys ei voi kuitenkaan hyvälläkään ampujalla venyä määräänsä pidemmäksi. Eläin reagoi jousen jänteen helähdykseen muutamassa sekunnin kymmenesosassa. Nuolen lähtönopeus on nykyaikaisella taljajousella 80­100 metriä sekunnissa. Nopeus on alle kolmasosa äänen nopeudesta. Ääni kulkee siis nuolen edellä. Kun ampumaetäisyys kasvaa, äänen "etumatka" kasvaa suuremmaksi kuin eläimen reagointiaika, ja eläin ehtii liikahtaa tai ponkaista pakosalle ennen kuin nuoli osuu tähtäyspisteeseen. Ilmiö, jotka kutsutaan "jännehypyksi" tai englanniksi termillä "string jump" rajaa varman ampumamatkan alle kolmeenkymmeneen metriin, ja nopeilla eläinlajeilla jopa alle kahteenkymmeneen metriin. Henkilökohtainen ampumaetäisyys onkin jousipyytäjien avoin keskustelunaihe. Kun suomalaiset alan harrastajat harjoittelevat suhteellisen paljon, ja jännehyppy on monille ampumaetäisyyttä rajoittava tekijä, paikalliset saattoivat rehdisti tunnustaa olevansa alle 10 tai alle 15 metrin miehiä. Ampumaetäisyyksien hallinnan lisäksi jousipyynnissä korostuu metsästäjän oma hermojen hallinta. Hätiköidyt ja turhat liikkeet ja äänet karkottavat riistan. Kun saaliseläin sitten on hollilla, toiminnan on oltava harkittua ja harjoiteltua. Jousen äänetön ja huomaamaton viritys, tarkka ja nopea tähtäys ­ ja nuoli matkaan. G Teksti ja kuvat: Reijo Orava ja Jouni Tanskanen Koiria ei juuri käytetä Suhtautuminen koirien käyttöön poikkeaa uudella mantereella selvästi eurooppalaisesta ajatustavasta. Ajavan koiran käyttö metsästykseen on kielletty. Haavoittuneen eläimen seuraamiseen voidaan Missourissa käyttää verijälkeä jäljestävää koiraa. Jäljestystoiminta on kuitenkin vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan. Pohjois-Savon riistanhoidonneuvoja Ville Hokkasen englanniksi Pyyntiluvat ovat uuden mantereen järjestelmässä metsästäjäkohtaisia. Kaadettuun eläimeen on ennen sen liikuttamista kiinnitettävä kuljetustarra (alempi ja pienempi tarralipuke). Kaato on vielä saman päivänä rekisteröitävä luontohallinnon lupajärjestelmään. Rekisteröinnistä saatava tarkastuskoodi merkitään lupalappuun, ja se kiinnitetään myös saaliseläimeen (isompi tarralappu). Nyt eläin on otettu laillisesti haltuun ja sen voi myös luovuttaa toiselle. Tyypillinen näkymä jousimetsästäjän perspektiivistä tammimetsän puupassissa. Vahtimismetsästys on tuloksellisinta aamulla auringonnousun vaiheilla ja taas illalla auringonlaskun aikoihin. Marraskuun kiima-aikana peurat ja erityisesti pukit liikkuvat myös päivällä. Passissa ollaan pari kolme tuntia aamuin illoin. Kirjoittajien jahtipäivät venyvät alkuinnostuksessa jopa lähes 12 tunnin istuntoihin. 18 Metsästäjä 2 / 2009 Hinta osavaltion ulkopuoliselle Metsästystapa Metsästyskausi Hinta paikallisille Sallitut metsästysvälineet Lupalaji
• Jousipyynti onnistui myös suomalaistaidoin. Iloiset kirjoittajat, Reijo Orava (vas.) ja Jouni Tanskanen onnistuneen metsästysaamun päätteeksi edessään yksi miljoonasta Pohjois-Amerikassa jousella vuosittain kaadetuista peuroista. Hinnasto 2009 6x42 6x42 7x50 7x50 8x56 8x56 8x56 8x56 10x42 1,1-4x24 1,1-4x24 1,5-6x42 1,5-6x42 1,5-6x42 3-12x42 3-12x50 3-12x50 3-12x50 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 4-16x50 12,5-50x50 12,5-50x56 1,1-4x20 1,5-6x20 3-12x50 3-12x50 3-12x50 4-16x42 4-16x50 4-16x50 5-25x56 5-25x56 12,5-50x56 12,5-50x56 Lisähintaan: Lisähintaan: HUN Klassik Klassik Klassik valoristikolla HUN Klassik HUN valoristikolla Klassik valoristikolla Klassik sis alv. alv. 560 760 940 1295 600 940 975 1295 795 1120 1575 995 1180 1595 1195 1225 1420 1795 1225 1420 1575 1795 1495 2095 2420 1995 1895 1790 1995 2360 2265 2070 2410 2595 2695 2270 2270 95 160 Suuri maa ­ suuret tilastoluvut I Jousimetsästys on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana kehittynyt suosituksi metsästysmuodoksi Yhdysvalloissa. Jousta yhtenä metsästysvälineenä käyttää joka kolmas metsästäjä. Jousipyytäjiä on yhteensä noin 4 miljoonaa. I Yhä suureneva osa peurasaaliista saadaan jousella. Missourissa jousisaaliin osuus on ollut viime vuosina noin 15 prosenttia 300 000 peuran kokonaissaaliista. I Missourin osavaltiossa on 500 000 metsästäjää, mikä on noin 9 prosenttia osavaltion väestömäärästä. Metsästäjistä 150 000 metsästää myös jousella. I Missourin osavaltion pinta-ala on noin 18 miljoona hehtaaria, mikä on puolet Suomen pinta-alasta. Valkohäntäpeuroja osavaltiossa lasketaan olevan noin 1,4 miljoonaa. Keskimääräinen kannan tiheys on 77 yksilöä maapinta-alan tuhannella hehtaarilla. I Suomen peurakannaksi arvioidaan noin 40 000 yksilöä ja vuotuissaalis on 25 000 yksilöä. Korkeimmat riistanhoitoyhdistyskohtaiset tiheydet ovat Suomessa 25 yksilöä tuhannella hehtaarilla. Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Klassik valoristikolla Zenith FlashDot TESTIVOITTAJA TESTIVOITTAJA Varmint FieldTarget Parallax (ilmakiv) FT valoristikko+Parallax (ilmakiv) PM ShortDot PM P3 FlashDot PM II PM II/P Parallax säädöllä (*) PM II/LP valoristikko+Parallax (*) PM II PM II/P Parallax (*) PM II/LP valoristikko+Parallax (*) PM II/LP DT valoristikko+Parallax PM II/LP-2 DT, ristikko 2 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 1 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 2 kuvatasolla Klassik & Zenith ristikot 8 & FD8 PM II (*) merkittyjen DT double turn Suomen ja Missourin riistahallintojen yhteistyötä I Tutkija Jeff Beringer ja kenttämestari Jamey Decoske Missourin luontohallinnosta (Missouri Department of Conservation) vierailivat Suomessa syksyllä 2007. He tutustuivat suomaiseen metsästykseen ja riistahallintoon. Jeff Beringer esitteli muun muassa Missourin valkohäntäpeuran kannanseurantaa ja hoitoa Laitialan toimintakeskuksessa järjestetyssä seminaarissa. Keskustelu tilaisuudessa oli vilkasta ja avasi uusia näkökulmia kaikille paikalla olleille. Heidän matkansa aikana virisi ajatus tiedon ja kokemuksen vaihdosta Suomen ja Missourin riistahallinnon toimihenkilöiden välillä. Riistapäälliköt Reijo Orava ja Jouni Tanskanen tekivät marraskuussa 2008 yksityisluontoisen opintomatkan Missouriin. Oheinen artikkeli perustuu näihin kokemuksiin. Matkan aikana paneuduttiin käytännönläheisesti sikäläisiin valkohäntäpeuran metsästysmenetelmiin, riistahallinnon toimintaan ja riistan elinympäristöihin. Metsästää 2 / 2009 19
• Hirvet ja matkailijat samoilla laitumilla Kalliovuorten kansallispuistossa Kun vain kameralla saa Monissa suurissa kansallispuistoissa eri puolilla maailmaa ihmiset pääsevät seuraamaan luonnonvaraisten eläinten elämää "livenä". Coloradossa sijaitsevan Kalliovuorten (Rocky Mountain) kansallispuiston yksi vetovoimatekijä ovat luottavaiset vapiti-hirvet. Maksuhalukkaita matkailijoita virtaa sankoin joukoin katsomaan ja kuvaamaan niitä. Suomalaisen luonnonkäytön perinteessä tämä herättää väkisinkin ristiriitaisia ajatuksia. Olisiko meillä mahdollista ylläpitää alueita, joilla ihmisen ja hirven välillä ei olisikaan pyyntisuhdetta? Vapitihirvaat keräävät haareminsa laaksojen niityille, ja turistit reunustavat niiden laitoja 20 Metsästäjä 2 / 2009
• osoittaa Vapiteiden tienylitys on haasteellista: sieltä on mentävä, missä autojen välissä on rako ­ ihmisistä välittämättä. Vapiti-hirvien ja peurojen runsaus ja niiden helppo havaittavuus on luonut Kalliovuorten puistossa symbioosin, joka hyödyttää jostain näkökulmasta itse eläimiä, mutta erityisesti kansallispuiston taloutta. näkyviin ­ silloin autoletka pysähtyy, ja ihmiset ryntäävät tiensivuun kiikareiden ja kameroiden kanssa. Kamerat räpsyvät ja videonauhurit surisevat. Suomalainen matkailija hieroo silmiään: Onko tämä totta? Onko tämä nyt se Disneyland? Joidenkin suurien niittyjen laitamilla oli aidattuja alueita ­ ilmeisesti koealoja ­ joilla kasvoi tiheää pajukkoa, haapaa ja koivua. Ei jäänyt epäselväksi miltä luonto näyttäisi, jos hirvieläinkantoja rajoitettaisiin voimakkaasti. Eläimiä toki vähennetään jonkin verran, mutta tämän tekee puiston henkilökunta huomaamattomasti virkatyönä. Vapiti-hirvien ja peurojen runsaus ja niiden helppo havaittavuus on luonut Kalliovuorten puistossa symbioosin, joka hyödyttää jostain näkökulmasta itse eläimiä, mutta erityisesti kansallispuiston taloutta. Puistossa vierailee vuodessa noin kolme miljoonaa matkailijaa, jotka jättävät huomattavan määrän dollareita lunastaessaan pääsymaksun ja käyttäessään myös muita palveluja. Ilman luottavaista hirvieläinkantaa puiston vetovoima olisi merkittävästi pienempi. Jokainen voi nyt itse kuvata oman luontofilminsä. Vapitien kiimasesongin viikonloppuna puiston kaupungissa oli myös massiivinen naistentapahtuma. Hotellit täyttyivät sadoista nuorehkoista ja varhaiskeski-ikäisistä naisista. Jostain syystä kaupunkiin alkoi illan mittaan ilmestyä myös virtanaan lava-autoa ja maasturia, jotka oli tungettu täyteen lähiseutujen miesväkeä. Mistä lie ollut kysymys? Yhdenlaista luontomatkailua tämäkin. Vapitihirvaan yksityisyyden rajat koetuksella Eläimet eivät juuri ihmisistä välitä; ne katsovat lähelle pyrkiviä lähinnä hajamielisen näköisenä. Ne ovat niin tottuneita turistivirtaan, että ihmisryhmät eivät näytä juuri vaikuttavan niiden liikkeisiin tai elämään. Päälle ne eivät käy, mutta kohti kävelevät, jos siihen suuntaan mielivät. Mutta jossain vapitienkin sietokyvyn raja on. Tämän artikkelin kirjoittaja sai kokea nuoren vapitihirvaan yksityisyyden rajan määrittelyä. Kaksi sarvipäätä ilmestyi yhtenä iltana laiduntamaan aivan Colorado Estate Park -nimisen kaupungin keskustaan. Kymmenet ihmiset kävivät kuvaamassa eläimiä noin 10 metrin etäisyydeltä. Tähtääjistä välittämättä hirvet nyhtivät lyhyttä ruohoa suuhunsa. Kun itse kyykistyin kuvaamaan toista eläintä, se laidunsi hiljalleen kohti ja yhtäkkiä etäisyys eläimeen oli enää noin 3 metriä. Eläin halusi jatkaa yhä matkaa, koska välissämme oli hyvää ruohoa syötäväksi. Olin kuitenkin sen mielestä liian lähellä, joten eläin kallisti uhittelevasti sarviaan ja alkoi sihistä kuin käärme. Kun peräännyin muutaman metrin, se rauhoittui syömään, ja olin sille jälleen kuin ilmaa. Syötyään kylliksi eläimet kävivät maaten satojen ihmisten kulkiessa niiden ohi. Ne olivat täysin luottavaisia märehtiessään silmät kiinni. un Kalliovuorten kansallispuistossa eletään lokakuun alkua, koetaan siellä jokavuotinen erikoinen luonnon näytelmä. Vapiti- hirvien kiima huipentuu. Hirvisonnit alkavat mahtailla, ne hakeutuvat avoimille niityille vuorten laaksoihin ja sonnien alkukantainen mylvintä kaikuu pitkin vuorten seinämiä. Ne pyrkivät keräämään haaremiinsa niin paljon naaraita kuin mahdollista. Suuret sonnit ottavat yhteen, ja jotkut taistelevat avoimilla niityillä itsensä näännyksiin. Vahvimmat hirvaat keräävät kymmenien naaraiden haaremin ja heikoimmat saavat seurata sivusta toisten suvunjatkopuuhia. Hirvien kiimaviikot saavat aikaan myös toisenlaisen vaelluksen. Laaksojen reunoja kiertää kattava tieverkosto, jossa jatkuva autojonojen virta etenee paikasta toiseen. Ihmiset haluavat seurata vapitien temmellystä ja tallettaa ne filmille. Kun jotain erikoisempaa tapahtuu ­ esimerkiksi poikkeuksellisen komea sarvipää tulee metsästä K Suomalainen hirvipuisto? Kun sai tutustua kyseiseen luonnon näytelmään ­ tässä tapauksessa hirviä koskevaan ­ pohtii väkisinkin, olisiko tuo Suomessa mahdollista. Hirvipuisto, jossa pääsisi näkemään luonnonvaraisia, rauhassa kulkevia ja luottavaisia eläimiä? Lappi on toki täynnä kesyjä poroja, mutta ne eivät ole luonnonvaraista lajistoa. Silti niiden matkailullinen vetovoimatekijä on kiistaton. Vertailu on hiukan ongelmallista. PohjoisAmerikan puistojen koko on niin suuri, että suuret eläintiheydet eivät vaikuta samalla tavalla ympärillä oleviin alueisiin kuin Suomessa. Meillä ei myöskään ole samalla tavalla avaruutta maisemassa kuin vuoristoalueilla ­ Lappia lukuun ottamatta. Eläinten havaitseminen on siis vaikeampaa. Luonto muistuttaa Lappia Karhujen ja puumien vähäisyys, suden puuttuminen sekä metsästyskielto ovat mahdollistaneet vahvat hirvieläinkannat. Se heijastuu puiston luontoon. Luonto muistuttaa jotenkin Lappia, jossa porot muokkaavat kasvillisuutta. Aluskasvillisuus on vähäistä ja pensaisto matalaa. Laidunnus pitää sen kurissa, ja lopputuloksena on ikään kuin hoidettu, kaupunkipuistomainen maisema. Metsästää 2 / 2009 21
• Mutta on luontoasenteissakin eroa. Meillä Suomessa on vallalla yleisesti luontokäsitys, että villieläinten tulee aina väistää ihmistä ja että runsastuneet eläinkannat ja kesyyntyneet eläimet ovat jotenkin luonnottomia ja ongelmallisia. Kiistatta luonnonvaraisten eläinten edellä mainitunkaltainen käytösmalli lisää erilaisia vahinkoriskejä, ja siksi meillä Suomessa säädellään voimakkaasti eläinkantoja. Mutta edellisen ajattelun vastapainoksi: luottavaiset eläimet voisivat tarjota elämyksiä tuhansille ja taas tuhansille ihmisille. Se kenties pitäisi yllä ihmisten kiinnostusta luontoon ja sen tilaan. Luontoelämyksien hankkiminen esimerkiksi metsästyksen avulla ei yksikertaisesti ole mahdollista kaikille. Metsästäjä puolestaan ei nauti kesyn eläimen ampumisesta, mutta sen sijaan aran ja pakenevan eläimen saaminen saaliiksi tuottaa tyydytystä. Eläinten katseluun perustuvan luontomatkailun ja metsästyksen välillä on jonkinasteinen ristiriita, mutta esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ne on onnistuttu sovittamaan rinnakkain. Jotkut eläimet tulevat taajamiin niin kuin porot Lapissa. Eläimet ovat niin tottuneita turistivirtaan, että ihmisryhmät eivät näytä juuri vaikuttavan niiden liikkeisiin tai elämään. Samalla muuttuisi hyödyn ja haitan perinteinen suhde. Kainuulainen karhunkatselumatkailu on tuore koetinkivi tässä keskustelussa. Eläinten näkemiseen perustuvan luontomatkailun kehittymisen yhtenä haasteena on myös metsästyksen vahva perinne. Metsästys on aina ollut oleellinen osa koko ihmisen luonnonkäytön historiaa kaikkialla Suomessa. Metsästyksen edunvalvonnan olisi todennäköisesti vaikea taipua ajatukseen uusista metsästyksen rajoituksista luontomatkailun mahdollisuuksien kehittämiseksi. Tarvitaanko Suomessa alueita, joilla käyskentelisi ihmisiin luottavaisia villieläimiä? Se toisi hyötyjä ja haittoja, näkökulmasta riippuen. Ihmisiä pelkäämättömiä karhuja harva haluaa, mutta peuroja ja hirviä kenties. Yhteiskunta muuttuvine arvoineen määrittelee aina lopulta sen, millaiset luonnon käytön ja suojelun käytännöt vahvistuvat ja mitkä väistyvät. Olemme joutuneet kulkemaan pitkän tien ennen kuin lainsäädäntömme otti kiistattomaksi tavoitteeksi esimerkiksi susikannan säilyttämisen. Itse asiassa se tapahtui vasta EU- jäsenyyden myötä. Teksti: Jukka Bisi, ylitarkastaja, Metsähallituksen Eräpalvelut Suomessa pelätään runsasta luontoa Vaikka meillä Suomessa luonto tunkee takapihoille ja maa on harvaan asuttua, suurista nisäkkäistä pääsemme yleensä näkemään vain pakenevat takapuolet. Kun metsäpeurat alkoivat lisääntyä lupaavasti ja tulivat 1990-luvulla pelloille näyttäytyen kylien laitamailla Kainuussa ja Suomenselällä, julkisuudessa alkoi velloa keskustelu siitä, millaisia vahinkoja eläimet saavat aikaan. Vaatimukset kannan kasvun pysäyttämiseksi alkoivat saman tien. Nyt keskustelu vahingoista on jo rauhoittunut, vaikka peurat yhä käyvät pelloilla. Suomen luonnon hoidon ja käytön perinteessä on joitain ominaispiirteitä. Tunnettu eteläpohjalainen luontotoimittaja Pekka Rajala pohti juuri tätä ilmiötä eräässä Ilkka-lehden tammikuisessa numerossa. Hän ihmetteli jatkuvaa keskustelua siitä, että Suomessa on joidenkin mielestä liikaa milloin joutsenia, naakkoja, naurulokkeja, susia, ilveksiä, hirviä tai muita eläimiä. Rajala totesi, että "luontoa on yleensäkin Suomessa selvästi liikaa" ja ihmetteli, miten esimerkiksi Kanadassa villieläimet saavat tulla kaupunkeihin. Kalliovuorten maisemat ovat ihmisen silmään kauniita ja selkeitä, koska voimakas laidunnus pitää aluskasvillisuuden kurissa. Kalliovuoret I Kalliovuoret ovat laaja ja legendaarinen vuoristoalue Pohjois-Amerikassa. Se kulkee läpi koko mantereen etelästä pohjoiseen. Coloradon osavaltiossa sijaitsee Kalliovuorten kansallispuisto, joka on tunnettu upeista maisemistaan, miellyttävästä ilmastostaan ja erittäin runsaista hirvieläinkannoistaan. Puisto ei ole erityisen suuri, mutta sen laajuutta lisää jylhä, polveileva vuoristo. Se on leveyssuunnassa 25­30 ja pituussuunnassa 45­50 kilometriä. Alueella on useita yli 4000 metriin kohoavia huippuja. Puiston alueella ei saa metsästää, mutta kalastus on sallittua. Puiston eläinlajistoon kuuluu suurista nisäkkäistä muun muassa mustakarhu, ruskeakarhu, puuma, kojootti, paksusarvilammas, vapiti eli kanadanhirvi ja muulipeura eli mustahäntäpeura ja satunnaisesti myös hirvi. Yksi merkittävä saalistaja alueelta yhä puuttuu: siellä ei ole susia. Laji ei ole vielä toipunut kokonaan 1800-luvun lopun hävityskampanjasta, jolloin se lähes poistettiin PohjoisAmerikan rintamailta. Susi palautettiin siirtoistutuksilla Yellowstonen kansallispuistoon 1990-luvulla, ja nyt vastaavaa operaatiota on suunniteltu myös Coloradon kansallispuistoon. Se muuttaisi puiston ekosysteemiä ja varmasti myös hirvieläinten käyttäytymistä. Lisätietoa: http://rockymountainnationalpark.com. Suomessa eläinkäsitys on yhä vahinkokeskeinen Suomalainen eläinkäsitys on vahinko- ja ongelmakeskeinen. Tämä juontaa juurensa maamme historiasta, jossa vahinkoeläimistä on aina pyritty eroon ja luontoa on tarkasteltu hyöty­haittanäkökulmasta. Edelleen monien riistalajien hoidossa arvioidaan yhä lähinnä sitä, mitkä ovat kannan rajoitustarpeet vahinkojen estämiseksi. Jos meillä todettaisiin, että luontoturismi ja eläinten katselu olisikin kehittyvä bisnes maaseudulla, suhtautuminen villieläimiin muuttuisi. 22 Metsästäjä 2 / 2009
• Monarch ­ tarkkuutta kun tarvitset sitä eniten Nikonin uusi Monarch-kiikaritähtäin ­ ratkaisevaan hetkeen näköpiirissä Nikonin uusi, loistava kiikaritähtäin aloittaa metsästyskauden. Monarch E1,1-4x24 puna/viher-näkökentällä ja pienellä 1,1-kertaisella suurennuksella sopii parhaiten lyhyille ja keskipitkille ampumaetäisyyksille, esimerkiksi hirvenmetsästykseen. Kiikaritähtäimen näkökenttä on laaja ja kirkas ­ jopa hämärässä ja sumussa. Optiikka on Nikonin huippulaatua. Uusi Monarch nopeuttaa ja helpottaa tähtäämistä ­ lopun jätämme sinulle. Monarch E 1,1-4x24 NIKON NORDIC AB Äyritie 8 B, 01510 Vantaa, Puh. 0207589570, www.nikon.fi
• Syksyn 2008 hirvisaalis 57 700 Syksyn hirvenmetsästys onnistui suunnitellulla tavalla. 100 000 hirvenmetsästäjän saalis oli 57 700 hirveä. Hirvikanta on laskenut selvästi 2000-luvun alun huippuvuosista. yyskuun viimeisestä lauantaista vuoden loppuun kestäneeseen hirvenmetsästyskauteen riistanhoitopiirit olivat myöntäneet 48 800 pyyntilupaa. Alkusyksyn arvio 55 000­60 000 hirven saaliista toteutui, sillä hirviä metsästettiin yhteensä 57 700 (29 900 aikuista hirveä ja 27 800 vasaa). Yhdellä luvalla saa ampua yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. S Viime vuosina metsästäjät ovat pienentäneet hirvikantaa määrätietoisesti. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemien arvioiden mukaan viime talvena koko maassa oli 74 000­94 000 hirveä. Vuosituhannen vaihteessa talvikanta oli suurimmillaan noin 140 000 hirveä. Hirvikannan tiheys vaihtelee alueellisesti. Viime keväänä arvioitiin, että hirvikannan tiheystavoitteet on pääosin saavutettu pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Muualla maassa tavoitteena oli pitää hirvikanta mahdollisimman vakaana. Tämänhetkisestä hirvikannasta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos antaa arvion myöhemmin keväällä. kaimmin hirvisaalis väheni EteläHämeen riistanhoitopiirissä, kolmanneksella edellissyksystä. Runsaiden hirvisaaliiden vuodet ohi ­ vahingot myös laskussa Tämän vuosikymmenen hirvisaaliit ovat olleet lähes puolta suuremmat kuin 1990-luvun alkupuolella. Tällä metsästyskaudella oltiin jo lähempänä tavanomaista tasoa. Vuoden 2002 hirvisaalishuipusta (yli 84 500 hirveä) on tultu jo hyvän matkaa alaspäin. Hirvikannan suunnitelmallisella pienentämisellä on vähennetty hirvien aiheuttamia vahinkoja. Hirvikolarit liikenteessä ovatkin vähentyneet voimakkaasti. Vuosituhannen vaihteen jälkeen hirvikolarien määrä on puoliintunut nykyiseen alle 1 600 kolariin. Myös hirvien aiheuttamat metsävahingot ovat vähentyneet. Tarkempia tilastoja ja yhteystietoja löydät RiistaWebistä http://riistaweb.riista.fi/. G Erikoissuunnittelija Marko Metsästäjäin Keskusjärjestö Puolet hirvisaaliista pohjoisesta Oulun riistanhoitopiirissä hirvilupia myönnettiin muita riistanhoitopiirejä enemmän, lähes 9 700 lupaa. Saalis oli myös selvästi muita piirejä suurempi, noin 11 500 hirveä. Lapissa metsästettiin 10 500 ja Kainuussa lähes 5 800 hirveä. Näiden kolmen pohjoisimman riistanhoitopiirin alueelta saatu saalis oli 48 prosenttia koko maan hirvisaaliista. Muualla maassa hirvisaalis oli Pohjois-Karjalaa lukuun ottamatta edellissyksyä pienempi. Voimak24 Metsästäjä 2 / 2009 Hirvisaalis oli selvästi suurin Oulun riistanhoitopiirissä, noin 11 500 hirveä. Lapissa metsästettiin 10 500 ja Kainuussa lähes 5 800 hirveä. Näiden kolmen pohjoisimman riistanhoitopiirin alueelta saatu saalis oli 48 prosenttia koko maan hirvisaaliista. Svensberg Hannu Huttu Hirvikantaa pienennetty voimakkaasti Hirvikolarien määrä on puoliintunut vuosituhannen vaihteesta.
• Valkohäntäpeurasaalis ennätyksellinen ­ yli 25 600 Valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja kuusipeuran metsästys alkoi viime vuoden puolella 27. syyskuuta ja päättyi tämän vuoden tammikuun lopussa. Valkohäntäpeuran kaatomäärä nousi 13 prosenttia edellisvuodesta. Kuusipeuroja metsästettiin 162 ja metsäpeuroja 89. oko maassa myönnettiin valkohäntäpeuralle yli 24 000 pyyntilupaa, kuusipeuralle 218 ja metsäpeuralle 89 pyyntilupaa. Yhdellä luvalla saattoi metsästää aikuisen tai kaksi vasaa, jollei riistanhoitopiiri luvan myöntäessään antanut tästä poikkeavia määräyksiä. Metsästys onnistui hyvin Valkohäntäpeuran metsästys onnistui hyvin. Pyyntilupien käyttöaste parani selvästi. Saalismäärä kasvoi 3 000 eläimellä, vaikka pyyntilupien määrä nousi vain reilulla 300 luvalla. Lumen puute ei tänä talvena aiheuttanut peuranmetsästykselle yhtä paljon ongelmia kuin muutamana aikaisempana vuotena. Suuri osa valkohäntäpeuroista kaadetaan kyttäysjahdissa. Kun lunta ei ole, tehokas illan ja aamun metsästysaika lyhenee huomattavasti, ja vaikeuttaa näin peurajahdin onnistumista. Valkohäntäpeuraa metsästettiin 11 riistanhoitopiirissä. Valkohäntäpeuran esiintymisen ydinalueen muodostavat Lounaisen Suomen viisi riistanhoitopiiriä: VarsinaisSuomi, Uusimaa, Etelä-Häme, Satakunta ja Pohjois-Häme. Näiden piirien ulkopuolella metsästettiin vain reilut pari prosenttia valkohäntäpeurasaaliista. Valkohäntiä saatiin saaliiksi jälleen eniten Varsinais-Suomessa, lähes 8 000 eläintä. Etelä-Hämeessä peuroja kaadettiin 5 300 ja Satakunnassa 5 000. Uudellamaalla saalis oli 4 000 valkohäntäpeuraa. Kainuussa metsäpeuroja kaadettiin vain maa- ja metsätalousministeriön erikoisluvilla rotupuhtauden säilyttämiseksi. Metsäkaurissaalis historian suurin Metsäkaurissaalis on jo ennen kevään pukkijahtia historian suurin, yli 3900 eläintä. Viiden aikaisemman vuoden aikana saalismäärät ovat pysyneet 3 000 eläimen tuntumassa. Viime vuosien tapaan valtaosa kaurissaaliista saatiin Varsinais-Suomesta, jossa saalis ennen pukkijahtia oli 1300 eläintä. Seuraavaksi eniten kauriita kaadettiin Uudellamaalla, 570 eläintä. G Erikoissuunnittelija Marko Metsästäjäin Keskusjärjestö Kuusipeuran ja metsäpeuran metsästys vähäistä Kuusipeuroja metsästettiin edellisvuosien tapaan neljässä riistanhoitopiirissä, ja saalis oli 162 eläintä. Valtaosa saaliista saatiin Uudellamaalla, yhteensä 123 eläintä. Metsäpeurojen osalta 89 eläimen saalismäärä oli vähäisempi kuin edellisinä vuosina. Metsästyksellä pyritään viljelyvahinkojen estämiseen. Pohjanmaalla kaadettiin 80 ja Keski-Suomessa 9 metsäpeuraa. K Svensberg Lumen puute ei tänä talvena aiheuttanut peuranmetsästykselle yhtä paljon ongelmia kuin muutamana aikaisempana vuotena. Valkohäntäpeuran esiintymisen ydinalueen muodostavat Lounaisen Suomen viisi riistanhoitopiiriä: Varsinais-Suomi, Uusimaa, Etelä-Häme, Satakunta ja Pohjois-Häme. Näiden piirien ulkopuolella metsästettiin vain reilut pari prosenttia valkohäntäpeurasaaliista. Viime vuosien tapaan valtaosa kaurissaaliista saatiin Varsinais-Suomesta, jossa saalis ennen pukkijahtia oli 1300 eläintä. Metsästäjä 2 / 2009 25
• Hyllyluvalla joustavuutta hirvikannan säätelyyn Hyllylupakäytäntö on yleistymässä osana hirvikantojen säätelyä. Vuonna 2008 tehdyn selvityksen mukaan 51 prosenttia hirveä metsästävistä metsästysseuroista tai ­seurueista on mukana hyllylupakäytännöissä. Hyllylupakäytäntö tuo joustavuutta hirvikannan verotuksen suunnitteluun. Se auttaa reagoimaan nopeammin hirvikannan odottamattomiin muutoksiin. Pellikan ym.(2009) mukaan 51 prosenttia metsästysseuroista ilmoitti olleensa vuonna 2007 mukana jonkinlaisessa hyllylupakäytännössä. Yleisin käytäntö on Pohjanmaan riistanhoitopiirin alueella, missä kaikki haastatellut seurat ilmoittivat olevansa mukana hyllyluvissa. Toiseksi yleisimmin, 92 prosentin osuudella, hyllylupajärjestelmää sovellettiin Uudellamaalla (Pellikka, 2009, julkaisematon). V apaaehtoisen hyllylupakäytännön tarkoitus on luoda pyyntilupamenettelyyn joustoa ennakoimattoman hirvikannan kehityksen varalle. Hirvikannan verotussuunnitelma laaditaan vanhaan tapaan kevättalvella. Suunnitelma tehdään varovaisin periaattein, koska hirvikannan ennakoimaton muutos saattaa olla myös sen vähentyminen. Luvanhakijat hakevat lupia niin, että perusverotuksen lupamäärän päälle lisätään ylimääräinen hyllyosuus. Hyllyosuus on tyypillisesti noin 20 prosenttia lupien kokonaismäärästä, joskin osuus voi vaihdella suuntaan tai toiseen. Luvansaajat, eli hirvenmetsästysseurat ja -seurueet tai yhteislupaporukat, jakavat ja käyttävät pyyntiluvat kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa saaduista pyyntiluvasta käytetään perusverotusta vastaava määrä. Jäljelle jäävä osaa otetaan käyttöön yhteisin päätöksin loppusyksystä, jos hirvitilanne sitä edellyttää. Jos perusverotussuunnitelma on laskettu toteutuvaksi lupien 80 prosentin käytöllä, käyttöaste kohoaa yleensä jonkin verran tämän yläpuolella. Perusverotustaso on laskettu varovaisesti ja hyllyosuutta tulee sen vuoksi jossain määrin käyttöön lähes joka vuosi. Tällä järjestelmä siis varautuu hirvikannan negatiiviseen ennakoimattomaan muutokseen. Vapaaehtoisuuteen perustuvan hyllylupajärjestelmän jousto mahdollistaa nopean reagoinnin hirvikannan muutoksiin. Ennakoimattomat muutokset voivat johtua virhearvioista kannan määrässä, vasatuoton vaihteluista, hirvien muutosta tai vaelluksista ja nykyisin yhä useammin myös suurpetojen lisääntyvästä saalistuksesta. Metsästyslaissa säädetyssä järjestelmässä lähdetään liikkeelle keväällä tehdystä kannanarviosta ja verotussuunnitelmasta. Jos lupamitoitus onkin jostain syystä virheellinen, tilanteeseen voidaan reagoida vasta seuraavana vuonna ja hirvikannan kehitykseen saattaa tulla epätoivottua sahaamista. Kaatoprosenttien kehitys kuvaa järjestelmän historiaa Pyyntilupien käyttöaste voi jäädä alhaiseksi kahdesta syytä. Perinteinen syy on se, että hirviä on lupamäärään nähden niin vähän, että lupia ei saada käytettyä suurinkaan ponnistuksin. 26 Metsästäjä 2 / 2009 Jahtikauden aikana on käytössä enemmän tieHyllylupakäytännössä pyyntiluvat käytetään kahdessa vaiheessa. Kun suunniteltu toa kuin kevättalvella perusverotus on toteutunut, pidetään tauko ja yhteisluvan tai riistanhoitoyhverotussuunnitelmia distyksen tasolla käytyjen neuvotteluiden tuloksena päätetään loppujen lupien laadittaessa. käytöstä. Menettelyllä voidaan kohdistaa pyyntilupia vahinkoriskialueille vielä Uudenmaan hyllyjahtikauden loppuvaiheessakin. lupamenettelyssä tärkeäksi ajankohdaksi on muodostunut Hyllylupajärjestelmän astuessa kuvaan käyt- marraskuun ensimmäinen viikonloppu. Silloin töasteen vaihtelu johtuu luvansaajan harkitusta kerätään kaikilta luvansaajilta väliaikatieto hirtoiminnasta. Jos keväiset ennusteet toteutuvat, visaalista ja sen rakenteesta sekä arvio heidän käyttöaste jää suunnitellun alhaiseksi. Jos hir- alueensa hirvien määrästä. Riistanhoitopiiri koviä taas on enemmän, käyttöaste nousee korke- koaa näistä yhteenvedot riistanhoitoyhdistysten käyttöön. ammaksi. Jälkimmäisen syyn vaikutus käyttöasteeseen Tietopakettiin lisätään vielä tiedot kolarikehinäkyy selvästi kuviosta 1, jossa on esitetty hirven tyksestä. Tielaitoksen tilastot elokuun loppuun pyyntilupien käyttöasteen kehitys viimeisen 14 mennessä tapahtuneista kolareista on saatu vuoden aikana. 1980 ja 1990 ­luvuilla hirvikan- käyttöön. Tietoa voidaan luotettavasti verrata taa ohjattiin koko maassa tiukasti lupamenet- aiempien vuosien vastaavaan kumulatiiviseen telyllä. Metsästyksen tavoite oli käyttää kaikki kolarimäärään ja päätellä, miten hirvikanta on luvat, jos se vain mitenkään onnistui. alkuvuoden aikana muuttunut edellisiin vuosiin Muutosta alkoi tapahtua vuosituhannen vaih- verraten. teen tienoilla. Ylisuureksi kasvanutta hirvikantaa oli tarpeen leikata ja riistanhoitopiirit alkoivat Miten hyllylupien käytöstä päätetään miettiä keinoja, joilla luvanhakijoille saataisiin Miten hyllylupakäytäntö sitten toimii paikalmarkkinoitua riittävästi pyyntilupia ilman suur- listasolla? Menettelytavat ovat moninaiset eikä ta kannan yliverotuksen riskiä. tarkkaan ohjeistettua tapaa ole. Hyllylupajärjestelmää, tai lupapankkia niin Ensimmäiseksi on todettava, että esimerkikkuin sitä myös nimitettiin, esiteltiin Metsästä- si Uudellamaalla kaikki riistanhoitoyhdistykset jä-lehdessä ensimmäisen kerran vuonna 2002. eivät ole lähteneet soveltamaan hyllylupajärjesHyllylupajärjestelmä on lupien käyttöasteen telmää lainkaan vaan on pitäydytty perinteisessä perusteella (Kuvio 1) arvioiden jäänyt käyttöön lupien jaossa. myös hirvikannan suuren leikkauksen jälkeen Yksinkertaisimmin hyllylupa toimii silloin, ja sitä sovelletaan yhä useammassa riistanhoito- kun kaikki riistanhoitoyhdistyksen seurat ovat piirissä. Käytön yleistyminen merkitsee sitä, että samassa yhteisluvassa. Hyllylupaosuus on jäpyyntilupien keskimääräinen käyttöaste on jat- tetty keväällä jakamatta osakkaille ja ratkaisu sen käytöstä tehdään marraskuun alkupuolelkuvassa laskussa. Edellistä päätelmää tukee myös tutkimustulos. la. Riistanhoitopiirin tietopaketti kannan laa- Syksyllä enemmän tietoa kuin keväällä
• jempia jempialaisesta kehityksestä on silloin valmistunut. Yhte Yhteislupaseurojen kokouksessa sovitaan sitten, ote otetaanko hyllyluvat käyttöön ja jos otetaan, minkä s seurojen alueelle ne on tarpeen suunnata. Osallis Osallistujat tuovat tietysti esiin omat näkemyksensä, j jotka perustuvat käytännön havaintoihin ja myös metsänomistajien esittämiin toiveisiin. Osas Osassa yhteislupia hyllyosuuden käytöstä päättäminen on annettu yksin luvansaajan eli päättäm yhteislu yhteislupapäällikön tehtäväksi. Hän toimii saamaansa luottamukseen perustuen. Jos ratkaisut eivät tyydytä, miestä vaihdetaan seuraavaksi ty vuodek vuodeksi. Joiss Joissakin tapauksissa metsästysseurat ovat delegoineet ratkaisuvallan hyllyosuudesta riistanhoitoyhdistyksen hallitukselle tai pienemmälle työryhmälle. Tähän on päädytty ilmeisesti sellaisissa tapauksissa, joissa on arveltu koko joukon yhteiskokouksen ratkaisun olevan liian ennustamaton tarkoituksenmukaista lopputulosta tavoiteltaessa. On tarpeen todeta, että säädösten perusteella hyllyluvista päättäminen ei kuulu riistanhoitoyhdistyksen hallituksen toimivaltaan. Se voi kuitenkin hoitaa asian, jos luvansaajat tai yhteislupaosakkaat antavat yhdistyksen hallitukselle valtuutuksen asian hoitamiseen. Tällainen valtuutus voidaan kirjata esimerkiksi yhteislupasopimukseen. Varsin yleinen on kuitenkin edellä kuvattujen menettelyiden yhdistelmä. Riistanhoitoyhdistyksen hallitukselle tai toiminnanohjaaja valmistelee perustellun esityksen hyllylupien käytöstä ja seurojen yhteiskokous päättää asiasta. kaa kannan taso. Kannan tilaa kuvaavat indikaattorit ovat kulkeneet viime vuodet kauniisti vaakatasossa. Mikä osuus tässä on hyllylupakäytännöllä, se nähdään lopullisesti vasta vuosien kuluessa. lupien käyttöaste, mikä puolestaan johtuu hyllylupakäytännöstä. Tulosta voidaan pitää merkittävänä myös siksi, että 67 prosenttia riistanhoitoyhdistysten hallitusten jäsenistä on itse metsänomistajia. Riistanhoitoyhdistysten hallituksen jäsenet tyytyväisiä METLA julkaisi talvella tutkimuksen riistanhoitoyhdistysten hallitusten jäsenten suhtautumisesta hirvikannan säätelyn päätöksentekojärjestelmään. Tutkimuksessa nostetaan esille Uudenmaan riistanhoitoyhdistysten hallituksen jäsenten poikkeavan suuri tyytyväisyys (92 %) hirvikannan tasoon ja säätelyjärjestelmän toimivuuteen. Syyksi tälle todetaan alhainen pyynti- Ei etuja ilman haittoja Hyllylupasysteemillä on myös haittapuolensa. Monet metsästäjät kokevat hirvijahdin venymisen epämukavaksi. Koko syksy on pelkää hirvijahtia, muille harrastusmuodoille ja esimerkiksi valkohäntäpeurajahdille ei tunnu jäävän aikaa. Hajautettu vastuunkanto kasvattaa myös vastuuhenkilöiden työmäärä. Riistanhoitoyhdistysten toimihenkilöt ja yhteislupapäälliköt joutuvat järjestämään parhaaseen metsästysaikaan palavereja ja neuvotteluita, joita aiemmin ei ollut. Myös itse vastuunkanto voi olla tuntua raskaalta. Vahingonkärsijän syytökset kohdistuvat nyt paikallisiin päättäjiin. Ennen syytösten kärjen saattoi kohdistaa riistapäällikköön. Hyllylupajärjestelmän heikkoudeksi on METLAn tutkimuksessa (Petäjistö ym. 2009) mainittu se, että siitä ei ole selkeää ohjeistusta ja sen läpinäkyvyys on heikko. Tälle löytynee selitys. Perinteinen pyyntilupakäytäntö on tarkasti ohjeistettu metsästyslaissa ja ­asetuksissa. Hyllylupakäytäntö, ja myös yhteislupakäytäntö, perustuu paikalliseen vapaaehtoiseen yhteistyöhön ja sen toteuttamistavat vaihtelevat suuresti. Asiaa ei voida siis kuvata yksinkertaisesti. Paikallisessa tiedottamisessakin on siis haastetta. Hyllylupasysteemin riskit Sidosryhmien on oltava tietoisia säätelyjärjestelmän periaatteista: Metsästys on sujunut suunnitelmien mukaan jo silloin kun lupien käyttöaste on saavuttanut ennalta sovitun, esimerkiksi 80 prosentin tason. Tällöin vältytään aiheettomilta syytöksiltä metsästyslaiskuudesta tai hirvikannan tahallisesta kasvattamisesta. Hyllylupajärjestelmään liittyy myös hirvikannan paikallisen ja hetkellisen yliverotuksen riski. Jos menettely ei toimi oikein, hirvikanta ammutaan liian alas. Paikallistason päättäjien on oltava tietoisia siitä, että vastuu jahdin lopputuloksesta on siirtynyt heille. Heidän on myös voitava luottaa siihen, että metsästäjät ja metsästysseurat ovat sitoutuneet toimintatapaan. Tämän suhteen ovat olosuhteet maan eri osissa varsin erilaiset. Hyllylupakäytäntöä ei voida näillä näkymin soveltaa Pohjois-Suomessa, jossa valtionmaiden osuus on suuri. Samoilla alueilla metsästää useita hirviseurueita ja ulkopaikkakunnilta tulevat seurueet eivät yleensä osallistu riittävän aktiivisesti paikallisen riistanhoitoyhdistyksen neuvotteluihin. Aluetta ei tunneta omaksi ja sitoutuminen yhteisiin kannanhoidon tavoitteisiin ja heikoksi. Niiden alueiden osalta tarvitaan edelleen tiukkaa viranomaisohjausta. G Teksti ja kuvat: Reijo Orava riistapäällikkö, Uudenmaan riistanhoitopiiri Hyllylupakäytäntö pyörii myös herrasmiessopimuksella Erityisen haastava yhteisluvan pyörittäminen on silloin, kun yhdistyksen alueella on suuri joukko erillisiä luvanhakijoita. Tällöin joudutaan turvautumaan ns. herrasmiessopimukseen. Luvanhakijat sitoutuvat jo keväällä siihen, että metsästys keskeytetään, kun luvan käyttöaste on tietyllä tasolla, esimerkiksi 70 prosentissa. Marraskuun alkupuolella yhdistyksen alueen luvansaajat kokoontuvat hyllylupakokoukseen. Hyllylupia käyttävät vain ne, joiden alueella on yhdessä todettu olevan siihen tarvetta. Herrasmiesmalli edellyttää erittäin pitkälle kehittynyttä seurojen keskinäistä luottamusta, sillä luvansaajalla ei ole sanktioitua estettä käyttää kaikkia lupapäätökseensä kirjoitettuja lupia. Herrasmiessopimusmallissa lupien käyttöaste jää yhdistyksen tilastoissa erittäin alhaiseksi. Riittävät hyllylupaosuudet pitää varata jokaisen luvansaajan lupamääriin. Pyyntilupien siirto kun ei onnistu luvansaajalta toiselle. Talviset tai syksyiset kannanarviot ovat keväisen verotussuunnittelun perusta. Seuraavan syksyn hirvikannan tarkka ennustaminen voi kuitenkin epäonnistua. Ennakoimattomat muutokset metsästettävässä hirvikannassa voivat johtua virhearvioista kannan määrässä, vasatuoton vaihteluista, hirvien muutosta tai vaelluksista ja myös suurpetojen lisääntyvästä saalistuksesta. Hyllylupakäytäntö antaa joustoa reagoida näihin muutoksiin jo saman metsästyskauden aikana. Paikallinen vastuu ja vaikutusmahdollisuus kasvavat Hyllylupajärjestelmän ansioksi lasketaan ainakin Uudellamaalla se, että metsänomistajien ja heidän järjestöjensä tyytyväisyys säätelyjärjestelmään on lisääntynyt. Maanomistajien toivomuksiin voidaan nyt vastata. Vanhassa jäykässä menettelyssä metsästysseura joutui ilmoittamaan, että luvat ovat loppu ja mitään ei ole tehtävissä. Lupia oli liian vähän. Nyt kehittyvää taimistovahinkojen uhkaa voidaan lievittää kohdistamalla alueelle pyyntipainetta vielä joulukuun lopullakin. Näyttää myös alustavasti siltä, että hyllylupajärjestelyllä onnistutaan säilyttämään myös va- Kuvio 1. Hirven pyyntilupien käyttöasteen kehitys vuosina 1995...2008 riistanhoitopireittäin. Lähde: RiistaWeb Metsästää 2 / 2009 27
• Uutuuspuvut kevääseen Uudistettu NORTH ICE ulkoilijan kalvopukusetti 2009 Parasta ulkoiluun! Veden- ja tuulenpitävä sekä hengittävä AIR-TEX -kalvopuku pitää sinut kuivana ja lämpimänä säällä kuin säällä. Entistäkin pehmeämpi kulutuskestävä Rip-Stop -materiaali. Teipatut saumat. Runsaasti taskuja. Roisketiivis vetoketju edessä. Säädettävä huppu. Testattua huippuluokkaa oleva kuoripuku sopii erinomaisesti esimerkiksi sauvakävelijöille, pyöräilijöille ja marjastajille sekä kaikkeen ulkoiluun! Värit punainen, vaaleansininen ja musta. Koot XXS­XXXL. Erätukun etupaketti 0,Filip micro-ulkoilupuku Tuulenpitävä sekä hengittävä microkangas. (Grafiitti-punainen, kuuluu punaiseen ja mustaan kalvopukuun. Grafiitti/v.sininen, kuuluu v.siniseen kalvopukuun.) Arvo 49,90. T-paita Tekninen T-paita. (Musta/harmaa, kuuluu mustaan ja v.siniseen kalvopukuun. Punainen/harmaa, kuuluu punaiseen kalvopukuun.) Arvo 16,90. s i s . et u p 129,aketin North ICE Trekking LO Jalkine 9,VASTAAVAT 13 ut + toimituskul 39 90 Vedenpitävä sekä hengittävä AIR-TEX -kalvo. Pitävä, kulutuskestävä ulkopohja. Joustava, iskuja vaimentava sekä rullaava Phylon -välipohja. Kumitettu kivisuoja. Koot: 36-46. Tilaa www.eratukku.fi tai numerosta 020 747 7000 (ma­pe 9­17) MYYMÄLÄT: TAMPERE, Possijärvenkatu 4 VANTAA, Valimotie 27 OULU, Alasintie 8 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2 SEINÄJOKI, Päivölänkatu 2 u + toimit skulut T 29 8, STAAVA VA
• JAHTIJAKT kalastusasu Kauden uutuuspuku heti kalastuskauden alkuun ja kevätpyyntiin. Kalvopuvun pintamateriaali on kestävää ja hyvin likaa hylkivää. Veden- ja tuulenpitävyyden varmistaa AIR-TEX -kalvo ja teipatut saumat. Taskujen käytettävyyteen ja lukuisiin yksityiskohtiin kuten neopreenirannekkeisiin ja hupun rakenteeseen on kiinnitetty erityishuomiota. Koot XXS­XXXL. TEKNISTÄ MUKAVUUTTA -kalvo Vedenpitävä ja hengittävä, metsästys- ja vapaa-ajan vaatteisiin suunniteltu erikoiskalvo, joka on kehitetty yhteistyössä testilaboratorioiden ja käyttäjien kanssa. Kalvotuotteiden käyttäjistä AIR-TEX-kalvotuotteiden käyttäjät ovat tutkimusten mukaan kaikkein tyytyväisimpiä asujensa vedenpitävyyteen ja hengittävyyteen (2004 Taloustutkimus, 2006 Metsästysasututkimus). Erätukun etupaketti 0,Microfleecepuku Microfleecepuku toimii kalastuspuvun alla kylmältä suojaavana väliasuna tai yksistään pidettynä mukavana oloasuna. Takissa pitkä vetoketju ja suojaava kaulaosa. Housuissa väljä leikkaus. Arvo 19,90. s i s . et u p JahtiJakt kalastusliivi ut + toimituskul 149,aketin 29 00 Vettähylkivää, pehmeää materiaalia. 13 taskua - mm. selkätasku, viehelaatikkotaskut - sekä ripustusmahdollisuus haaville. Vyötärösäätö. u + toimit skulut T 247,STAAVA VA
• Herätyspiikin jälkeen hirvi nousee ylös muutamassa minuutissa. Se tarkkailee jonkin aikaa ympäristöään ja varmistaa itselleen turvallisen poistumisreitin. 119 HIRVEÄ Petri Timonen on saanut lähettimen kaulaansa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Evira ovat pannoittaneet hirviä mittavassa yhteishankkeessa, joka antaa arvokasta tietoa hirvien perusbiologiasta, populaatiodynamiikasta, peto-saalissuhteista ja hirvien terveydentilasta. Hirvi saa pannan kaulaansa prosessissa, joka alkaa helikopterista ammutusta nukutusnuolesta ja päättyy hirven herättämiseen herätyspiikillä. teelle hirvet levittäytyvät siirtyessään talvehtimisalueiltaan kesäelinpiireilleen ja edelleen metsästysajaksi. Tieto on erityisen hyödyllinen suunniteltaessa metsästyksen painottamista talvehtimisalueiden läheisyydessä. Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Tutkimusalueiden riistanhoitopiirit ja -yhdistykset sekä paikalliset metsästäjät ovat tarjonneet hankkeelle paikallistuntemustaan ja olleet suurena apuna hankeen käytännön toimissa. Tutkimus keskitetään maantieteellisesti ja teemallisesti alueille, joilla hirven yhteiskuntavaikutukset ovat suurimmat. Kullakin alueella tutkitaan miten niiden ominaispiirteet vaikuttavat hirven liikkumiseen suhteessa talvehtimisalueisiin. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tutkitaan rannikon vaikutusta hirvien vaelluksiin, Kainuussa selvitetään suurpetojen vaikutusta hirvien tilankäyttöön ja kuolevuuteen, Uudellamaalla tutkitaan liikenteen vaikutusta hirvien liikkeisiin ja kuolevuuteen. Pannoituksen loppuvaiheessa mukaan päätettiin ottaa myös Etelä-Lapin Tervola, jossa hirvisaaliit ovat vuosikausia pysyneet korkealla tehokkaasta metsästyksestä huolimatta. Tekniikan ja ihmisen yhteistyötä Tutkimuksen perusmenetelmä on hirvien liikkeiden seuraaminen GPS-GSM-radiopantojen avulla. Tekniikka mahdollistaa tehokkaan aineistonkeruun ilman mittavaa maastoseurantaa. Pannan GPS-moduli suorittaa paikannuksia tunnin välein, ja GSM-moduli lähettää paikannukset tietokoneelle tallennettavaksi muutaman kerran vuorokaudessa. Kertynyttä paikannusaineistoa analysoidaan muun muassa hakemalla eri paikkatietojärjestelmien tarjoamista taustaaineistoista hirvien liikkeitä selittäviä tekijöitä. Vaikka hieno nykytekniikka hoitaa huomattavan osan hankkeen töistä, vaatii radiopannan laittaminen metsiemme suurimman eläimen kaulaan kokeneen ja pelkäämättömän eläinlääkäristä, helikopteripilotista ja kahdesta tutkimusmestarista koostuvan tiimin saumatonta yhteistoimintaa. Tässä artikkelissa keskitymme kuvaamaan hirven pannoituksen käytäntöä. Hankkeen tuloksia esitellään myöhemmin. H irvien pannoitushannkkeen tuloksia voidaan käyttää hyväksi kannanarviointimenetelmien kehittämisessä, metsästyksen kohdentamisessa, tieliikenne- ja metsävahinkojen ehkäisyssä sekä hirvipopulaatioiden sukulaisuussuhteiden määrityksessä. Hankkeen ensisijaisena tavoitteena on tuottaa tietoa hirven liikkeisiin liittyvien ongelmien, kuten metsätuhojen ja hirvikolareiden ehkäisemisen, tarpeisiin. Keskeistä on selvittää, kuinka laajalle sä30 Metsästäjä 2 / 2009 Nukutusnuoli ammutaan helikopterista Hirvien pannoittaminen GPS-GSM-lähettimillä aloitettiin Kainuussa marraskuun lopulla, ja
• HIRVIEN PANNOITUKSET ALUEITTAIN YHTEENSÄ 13 11 19 11 11 11 11 10 13 1 8 119 NAARAAT UROKSET Suomussalmi Sotkamo / Ristijärvi Kuhmo Paltamo Kruunupyy / Uusikaarlepyy Vöyri-Maksamaa Kannus Kirkkonummi Hyvinkään seutu Sipoo Tervola Yhteensä: 5 7 7 5 7 7 11 8 10 0 67 8 4 12 6 4 4 0 2 3 1 44 Kun hirvi on saanut osuman, helikopteri nousee korkealle ylös, ja hirveä seurataan niin kauan, kunnes se rauhoittuu ja asettuu nukutusaineen vaikutuksesta makuulle. Tähän kuluu keskimäärin kuusi minuuttia. pannoitusprojekti saatiin päätökseen maaliskuun alussa Tervolassa. Näin koko projekti pannoitusten osalta saatiin tehtyä reilussa kolmessa kuukaudessa. Itse pannoitustapahtuma on kokonaisuus, joka vaatii huolellisen esivalmistelun ja kaikkien osa-alueiden 110-prosenttisen onnistumisen. Suunnittelu aloitetaan tutustumalla alueen karttaan ja kyselemällä paikallisilta metsästäjiltä kohteen hirvikannasta ja liikkeistä. Hirvien pannoituksessa käytetään apuna helikopteria, jolla etsitään sopiva hirviyksilö sopivassa paikassa ­ sellaisessa, jossa lähestyminen on mahdollista. Tämän jälkeen lentäjän takana istuva ampuja valmistautuu hirven nukutukseen. Päästyään sopivalle ampumaetäisyydelle, joka on useimmiten alle 15 metriä, hän ampuu hirveen nukutusnuolen. Jos ampumaetäisyyttä ei saavuteta muutamassa minuutissa, jätetään hirvi rauhaan ja etsitään uusi yksilö. Kun hirvi on saanut osuman, helikopteri nousee korkealle ylös, ja hirveä seurataan niin kauan, kunnes se rauhoittuu ja asettuu nukutusaineen vaikutuksesta makuulle. Tähän kuluu keskimäärin kuusi minuuttia. Hirven makuupaikasta otetaan paikkatieto GPS-laitteeseen, minkä jälkeen etsitään helikopterille sopiva laskeutumispaikka. Toisinaan tällaista paikkaa ei löydy läheltä, jolloin pilotti jättää pannoittajat "keventäen" riittävälle etäisyydelle hirven makuupaikasta ja etsii koneelle paremman laskeutumispaikan. ALUE Pantoja vain vahvoille hirviyksilöille Lentäjän lisäksi helikopterissa on ampuja ja eläinlääkäri. Tämä kaksikko lähestyy hirveä varoen ja seuraten hirven unitilaa ja reaktioita. Vaikka hirvi on "nukutettu", se voi reagoi- Komea hirvisonni on saanut pannan kaulaansa, ja eläinlääkäri Sauli Laaksonen valmistautuu antamaan hirvelle herätysaineen. Metsästää 2 / 2009 31
• Kaikessa ­ ampumista edeltävän ajon kestossa, nukutusaineiden annostelussa sekä rauhallisessa käsittelyssä ­ pyritään siihen, että pannoituksista aiheutuu hirville mahdollisimman vähän haittaa eikä yhtäkään eläintä menetettäisi operaatiossa. da voimakkaisiin ääniin tai muihin häiriöihin. Ensimmäiseksi hirven kaulaan laitetaan GPSGSM-panta ja hirvestä poistetaan nukutusnuoli. Tämän jälkeen hirvelle laitetaan juoksevalla numerolla varustettu korvamerkki vasempaan korvaan. Hirvestä otetaan karva-, papana- ja verinäyte sekä mitataan niin pään kuin koko ruhonkin pituus. Hirven lämpötilaa ja ulkoisia merkkejä tarkkaillaan koko ajan, ja jos jotain poikkeavaa nukutuksen syvyydessä tai tärkeissä elintoiminnoissa huomataan, hirvelle annetaan heti herätyspiikki. Muutoin herätyspiikki annetaan vasta näytteidenoton ja mittausten jälkeen. Hirven ikä ja kuntoisuusluokka arvioidaan mahdollisimman tarkasti, ja merkitään ylös Hirvien pannoituksessa käytetään apuna helikopteria. Lentäjän takana istuva ampuja ampuu hirveen nukutusnuolen päästyään sopivalle ampumaetäisyydelle, joka on useimmiten alle 15 metriä. Hirvisonnia pannoittamassa Lumi alkaa pöllytä ympärillä, ja tunnen pienen nykäyksen, kun helikopterin jalakset irtoavat lumesta. Kokeilen vielä vaistomaisesti, että turvavaljaan lukko on varmasti kiinni. Nousemme hitaasti ylös, ja koneen niiatessa eteenpäin vauhti kiihtyy nopeasti. Lennämme muutamia kymmeniä metrejä puiden latvojen yläpuolella, ja katse alkaa etsiä tummia hahmoja valkeuden keskeltä. Puusto vaihtelee nopeasti taimikoista tiheisiin kuusikoihin, ja aina silloin tällöin näkyy muutamia teeriä lentämässä alapuolellamme. Pilotti ohjailee konetta tasaisen varmasti, ja kevyesti kallistellen kiertelemme sopivia maastoja hirviä etsien. Pilotin vieressä istuva eläinlääkäri Sauli ilmoittaa kahdesta hirvestä koneen oikealla puolella ja teemme jyrkän kaarroksen siihen suuntaan. Matalassa taimikossa seisovat hirvet erottuvat helposti, mutta huomaamme heti, että kyseessä on hirvilehmä vasansa kanssa. Ne eivät meitä kiinnosta, joten jatkamme matkaa kaartaen takaisin lentoreitillemme. Oman sivuoveni ollessa poissa pystyn helposti erottamaan hirvenjälkien paljouden alapuolellani. Ilmoitan niistä pilotille, joka hiljentää hieman matkavauhtia. Ympärillä on hyvännäköisiä hirvien ruokamaita, joten alamme haravoida aluetta tarkemmin. Varttuneesta taimikosta löydämme viimein makuulta kolme aikuista hirveä. Yhden tunnistamme sen sarvista heti urokseksi, mutta kahdesta muusta emme ole varmoja, koska tähän aikaan vuodesta osa vanhemmista uroshirvistä on jo osittain pudottanut sarvensa. Nukutusnuoli takapaistiin Kaarramme hieman hirvistä poispäin, ja alan valmistautua nukutusyritystä varten. Otan lämpimän takin suojasta yhden nukutusnuolen ja laitan sen aseen piippuun. Säädän vielä aseeseen oikean paineen ja ilmoitan olevani valmiina. Pilotti Rene ja Sauli ovat sillä aikaa suunnitelleet lentoreitin ja ilmoittavat, että yrittävät saada hirvet kulkemaan läheisen kapean suoalueen yli. Asetan vasemman jalkani jalaksen askelmalle ja teen pari harjoitustähtäystä. Kopteri kaartaa lähemmäs hirviä, jotka ovat jo lähteneet liikkeelle. Tottuneesti pilotti vie koneen hirvien sivulle ja saa hirvet kääntymään haluttuun suuntaan. Hirvet lähtevät kulkemaan jonossa ja vilkaisevat välillä sivulla pörräävää kopteria. Rene ohjaa konetta hieman hirvien etupuolelle, jotta ne saataisiin kääntymään haluttuun suuntaan. Hirvet pysähtyvät heti eivätkä lähde aukealle suolle. Rene kiepsauttaa koneen vasemman kautta ympäri, jolloin näen lumen pöllyävän puista alapuolellamme. Metsokin nousee samalla lumikiepistään ja lentää aivan hirvien läheltä kopteriamme pakoon. Uusi lähestyminen aivan puiden latvojen yläpuolella saa hirvet uudelleen liikkeelle. Kaksi hirvistä lähtee kulkemaan suonreunaa puuston suojassa, mutta sarvipää lähtee uhmakkaasti ylittämään kapeaa suojuottia. Heti kun suojaava puusto loppuu ja hirvi on avoimella paikalla, syöksymme kopterilla hirven perään. Seuraan hirveä kiikaritähtäimen läpi, kun lähestymme hirveä metri metriltä. Vilkaisen nopeasti etumaastoon, ja metsänreuna lähestyy nopeasti. Olemme kuitenkin jo lähellä hirveä, ja kun matkaa hirveen on vajaa kymmenen metriä, painan liipaisimesta ja näen nukutusnuolen osuvan hirven oikeaan takapaistiin. Kuulen pilotin sanovan heti, että osui ja tunnen, kuinka kone nostetaan nopeasti ylös. Samalla hirvi juoksee rämemäntyjen sekaan ja mietin, että laukaus tuli aivan viime hetkillä ennen kuin hirvi ehti puuston suojaan. Kaikki kävi nopeasti, ja tyytyväisenä laitan nukutuskiväärin viereiselle penkille. Hirvisonni nukahtaa Olemme nousseet helikopterilla noin sataan metriin ja seuraamme hirven liikkeitä kaarrellen hitaasti hirven yläpuolella. Näköyhteys hirveen on pyrittävä pitämään koko ajan ennen sen nukahtamista, koska alueella voi olla muitakin hirviä, jolloin on riski, että alamme seurata väärää hirveä. Nyt alapuolella oleva puusto on harvahkoa, ja hirven seuraaminen on helppoa. Hirvi kulkee rauhallisesti ja pysähtyy välillä miettimään Kun matkaa hirveen on vajaa kymmenen metriä, painan liipaisimesta ja näen nukutusnuolen osuvan hirven oikeaan takapaistiin. 32 Metsästäjä 2 / 2009
• kaikki ulkoiset poikkeavuudet. Uroshirviltä lasketaan myös sarvipiikit, mitataan tyviruusukkeen ympärysmitta ja sarvien maksimileveys sekä kirjataan ylös sarvityyppi. Hirven käsittelyyn kuluu keskimäärin aikaa vain reilu kymmenen minuuttia, minkä jälkeen hirvelle annetaan välittömästi herätyspiikki. Herätyspiikin antamisen jälkeen siirrytään tarpeeksi etäälle seuraamaan hirven heräämistä. Muutaman minuutin jälkeen hirvi yleensä nostaa päätään, tarkkailee jonkin aikaa ympäristöään, nousee jaloilleen noin viidessä minuutissa ja lähtee rauhallisesti jatkamaan matkaansa. Tämän jälkeen hirveä ei enää häiritä, vaan sen annetaan totutella pantaan rauhassa. Panta alkaa heti lähettää paikannustietoa hirven liikkeistä ympäri vuorokauden. Pantoja laitetaan vain terveille ja hyväkuntoisille aikuisille hirville. Uros- ja naarashirviä pyritään pannoittamaan mahdollisimman tasapuolisesti kaikilla tutkimusalueilla. Vasoja tai vasallisia naaraita ei pannoiteta. Ilmoita havaintosi pantahirvistä I Metsästäjiä ja muita luonnossa liikkujia pyydetään ilmoittamaan kaikki havainnot pannoitetuista hirvistä. Hirvenpannassa on isoilla numeroilla numerokoodi (katso kuva), joka voi näkyä hirven ollessa lähellä ja sopivassa asennossa tai jos hirveä pystytään katsomaan esimerkiksi kiikarilla. I Havaintotiedoissa ilmoitetaan pannan numerokoodi, paikka koordinaatteina ja mahdollisesti paikannimi, kylä tai kunta, päivämäärä ja kellonaika sekä muita havaintoja (oliko hirvi yksin vai laumassa, miten hirvi käyttäytyi yms.). I Jos löydät mahdollisesti pudonneen pannan tai kuolleen pantahirven (esimerkiksi petojen tappaman), ilmoita kaikki tiedot sähköpostilla osoitteeseen jyrki.pusenius@rktl.fi (laita viestin mukaan yhteystietosi) tai soita numeroon 0400 529 865. Pantahirveä ei saa metsästää puoleen vuoteen Pantojen toiminta-aika on vähintään kaksi vuotta. Tällä hetkellä asennetut pannat lähettävät paikkatietoa tunnin välein ympäri vuorokauden, mutta paikannustiheyttä voidaan halutessa muuttaa. Paikannustiedot menevät tekstiviestinä etätietokoneelle, jonne ne kerätään kaikista hirvistä. Näin koordinaattitietojen avulla voidaan siirtää hirvien liikkeet karttapohjalle ja verrata eri hirviyksilöiden liikkeitä, mitata kuljettuja matkoja, tutkia mahdollisia kesä- ja talvielinpiirejä ja niin edelleen. Nukutus- ja herätysaineiden takia pannan saaneilla hirvillä on puolen vuoden varoaika. Tämä tarkoittaa, että pantahirveä ei tule ampua metsästyksen yhteydessä kuuteen kuukauteen pannan laiton jälkeen. Tämän vuoksi pannoitukset pyrittiin tekemään marras- joulukuussa sellaisilla alueilla, joilla hirvijahti oli jo ohi, ja vastaavasti osalla alueista vasta metsästyskauden jälkeen. Seuraavan syksyn jahdeissa pantahirvet ovat luvallista riistaa, mutta metsästäjiltä saadun palautteen perusteella uskomme useimpien seurueiden jättävän ne ampumatta. Tarkempia ohjeita pannoitettujen hirvien metsästyksestä ja saaliista raportoimisesta annetaan ensi syksynä ennen hirvenmetsästyksen alkua muun muassa Metsästäjä-lehdessä. G Teksti: Jyrki Pusenius, Petri Timonen & Markku Gavrilov, RKTL Sauli Laaksonen, Evira Pannoitus on tiimityötä Pannoitustapahtuma on mitä suurimmissa määrin tiimityötä, jossa jokaisella on omat tehtävänsä, ja kaikkien on pelattava saumattomasti yhteen. Työpäivät ovat melko pitkiä kaikkine valmisteluineen, ja itse pannan laitto hirven kaulaan on vain osa koko projektia. Kukin tutkimusalue on erilainen hirvikannan koon ja maisemien suhteen, mikä aiheuttaa omat haasteensa projektin onnistumiselle. Kaikessa ­ ampumista edeltävän ajon kestossa, nukutusaineiden annostelussa sekä rauhal- lisessa käsittelyssä ­ pyritään siihen, että pannoituksista aiheutuu hirville mahdollisimman vähän haittaa eikä yhtäkään eläintä menetettäisi operaatiossa. Osa nähdyistä hirvistä on ollut sellaisia, että ne eivät sovellu tutkimuskohteeksi, joten ne on jätetty rauhaan esimerkiksi heikkokuntoisuuden tai korkean iän takia. Parin minuutin päästä hirven kuorsaus loppuu, ja hetken päästä hirvi nostaa jo päätään. Se kääntelee päätään, lipoo huuliaan ja miettinee, että mitä äsken oikein tapahtui. Taas parin minuutin odottelun jälkeen hirvi nousee hitaasti seisomaan. kulkusuuntaansa. Kuuden minuutin kuluttua osumasta sen kulku on jo hidasta ja suuntana on hieman tiheämmän puuston saareke. Saarekkeeseen päästyään hirvi katoaa puuston suojaan, ja joudumme lentämään aivan saarekkeen yläpuolelle. Siellä kuusten keskellä huomaamme hirven asettuneen makuulle ja otamme paikasta paikannuksen GPS-laitteeseen. Reilun kolmensadan metrin päässä on avosuo, ja koska lähistöllä ei ole muutakaan laskeutumispaikkaa, pilotti päättää ohjata koneen sinne. Pilotti laskee kopterin aivan suonpintaan, mutta ei laske konetta kokonaan suolle. Pehmeä alusta ei sovi laskeutumispaikaksi, joten pilotti pitää konetta paikallaan sen aikaa, että saamme Saulin kanssa otettua mukaan repun, hirvipannan ja lumikengät. Saatuamme ne pois koneesta tarkastan vielä, että kaikki jäävät tavarat ovat kiinnitetty lukoilla koneeseen kiinni ja näytän ok-merkkiä pilotille. Sankan lumipöllyn saattelemana jään Saulin kanssa suolle, ja pilotti lähtee hakemaan koneelleen parempaa laskeutumispaikkaa. Huumaavan metelin ja helikopterissa istumisen jälkeen äänetön suomaisema tuntuu aivan epätodelliselta. Sauli sytyttää tapansa mukaan piipun palamaan ja minä kaivan taskustani GPS:n ja tutkin, missä suunnassa nukutettu hirvi makailee. Panta kuorsaavan hirven kaulaan Hetken päästä kiinnitämme lumikengät jalkaan ja otamme suunnan kohti hirveä. Lunta on noin kolmekymmentä senttiä, mutta kantava hanki tekee kävelystä helppoa. Hetken kuluttua saavumme metsäsaarekkeen reunaan, ja edellä kulkeva Sauli hiljentää vauhtiaan. Etenemme ympärillemme pälyillen ja kohta huomaammekin hirven makaavan parinkymmenen metrin päässä. Kuulemme selvästi hirven kuorsaavan ja kuiskimme toisillemme kuinka etenemme viimeiset metrit. Riisumme lumikengät pois ja kävelemme hiljaa aivan hirven viereen. Sauli alkaa availla reppua, ja minä alan valmistella pannan laittoa hirven kaulaan. Poistan pannasta ensimmäiseksi magneetin, joka pitää pannan toimimattomana niin kauan, kunnes se laitetaan hirven kaulaan. Avaan myös pannan kiinnitysruuvit, jotta saan ujutettua sen sarvien takaa hirven kaulan ympäri. Tämän jälkeen säädän pannan oikean pituiseksi ja ruuvaan mutterit takaisin kiinni. Sauli on sillä aikaa mitannut hirven lämpötilan ja ottanut näytteitä. Laitan hirven vasempaan korvaan korvamerkin, ja otamme vielä hirvestä tarvittavat mitat. Kaikkien tarvittavien toimenpiteiden jälkeen Sauli on valmis antamaan hirvelle herätyspiikin. Otan hirvestä pari kuvaa ja laitan kaikki tavarat takaisin reppuun. Herätteen antamisen jälkeen vetäydymme näkösuojaan reilun kymmenen metrin päähän odottamaan hirven heräämistä. Takaisin helikopteriin Parin minuutin päästä hirven kuorsaus loppuu, ja hetken päästä hirvi nostaa jo päätään. Se kääntelee päätään, lipoo huuliaan ja miettinee, että mitä äsken oikein tapahtui. Taas parin minuutin odottelun jälkeen hirvi nousee hitaasti seisomaan ja katselee arvokkaan näköisesti ympärilleen. Se varmaan haistaa ihmisen läheisyyden, mutta ei osoita minkäänlaista pelkoa tai epäluuloa. Hetken päästä hirvi ottaa varovaisesti muutaman askeleen, pysähtyy ja katselee vielä ympärilleen. Tämän jälkeen se lähtee rauhallisesti mutta päättäväisesti kävelemään poispäin ja katoaa hetken kuluttua metsän suojaan. Sauli kirjoittaa muistivihkoonsa viimeiset havainnot, ja meidän osaltamme tärkein työ tämän hirven osalta on tehty. Tyytyväisenä suoritukseen alamme talsia takaisin päin omia jälkiämme. Soitan samalla pilotillemme, että meidät saa tulla hakemaan. Hetken päästä saavumme takaisin avosuon laitaan ja samalla kuulemme jo lähestyvän helikopterin äänen. Sidomme lumikengät yhteen ja käännämme selän kohti helikopteria. Hetken päästä lumi pöllyää taas ympärillämme, ja kopteri pauhaa vieressä. Juoksemme kyyryssä koneelle, sidon nopeasti kaikki tarvikkeet kiinni, hyppään paikalleni ja laitan turvavaljaan pikalukon kiinni. Laitan vielä korvakuulokkeet päähän ja ilmoitan mikrofoniin, että olen valmis. Kone nousee hetkessä yläilmoihin, ja alamme etsiä seuraavaa hirveä pannoitettavaksi. G Teksti: Petri Timonen, RKTL Metsästää 2 / 2009 33
• Harmaahylkeen metsästys Hylkeenmetsästäjien on nyt aika tarkistaa varustuksensa. Veneet on huollettava, jotta ne olisivat huippukunnossa, kun vesillelaskun aika koittaa. Muunkin varustuksen on oltava hyvin huollettu. Myös aseet ja patruunat on kohdistettava. V anha sanonta ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kuuluu: "vekarin on oltava terävä Pyhän Matiaksen päivänä paaston aikaan". Matiaksenpäivä ajoittuu kuitenkin nykyisen kalenterin mukaan aikaisemmaksi (24. helmikuuta) kuin mitä se ajoittui juliaanisen kalenterin mukaan. Siihen viittaa yllämainittu sanonta. Sen mukaan Matiaksenpäivä on 7. maaliskuuta eli suurin piirtein samaan aikaan kuin ensimmäiset harmaahylkeen kuutit syntyvät. Hallikuuttien syntymisen aikaan raivoaa usein myös rajuilmoja, kunnon tuiskuja. Holmö-nimisellä saarella (Ruotsin puolella Merenkurkkua) vanha sanonta yhdistää siihen aikaan raivoavan pyryilman harmaahylkeisiin: "Nyt Herramme sijaa vuoteen kuutille" eli kuutti saa uutta, pehmeää lunta makuupaikakseen jäälle. Aseet ja patruunat on myös kohdistettava. Metsästäjän on myös harjoiteltava ampumaradalla, jotta hän tuntisi aseensa hyvin ennen jääl- Hylkeenmetsästyksessä käytetyillä eri aseilla ja patruunoilla suoritettu ampumatesti Hylkeenmetsästyksessä käytetään maailmalla monenlaisia aseita ja patruunoita. Tavallisin nykyään käytetty yhdistelmä on kivääri ja erityyppiset patruunat laajenevilla luodeilla. Jotta hylje kuolisi välittömästi, suositellaan ampumista aivoihin tai ydinjatkokseen. numeroin I ­ XIII. Ennen jokaista laukausta mitattiin kaikkien päiden koko (ympärysmitta) mittanauhalla. Parista suuremmssta torsosta käytettiin päät sekä pää- että niskalaukauksin (osoitetaan laukauksella 1 ja laukauksella 2). Jokaista yksittäistä laukausta varten asetettiin hylkeen numerolla ja kyseisen laukauksen numerolla (1 tai 2) varustettu kilpi kunkin hylkeen pään viereen laukausta dokumentoitaessa kameralla. siinä on reikä kärjessä. Kuparinen vaippa on suunniteltu pitämään luoti koossa rotaatiovaiheen aikana ja kärki toimii kiilana, joka osumahetkellä työntyy taaksepäin luodin sisään, sen ytimeen. Näin varmistetaan välitön sirpaloituminen myös alhaisemmissa nopeuksissa niissä tapauksissa, jolloin ammunta on tapahtunut pitkältä välimatkalta. Luotien ballistinen kerroin (BC) on korkea, mikä takaa hyviä osumia myös pidemmillä etäisyyksillä. Luodin voimakas sirpaloituminen kohteeseen osuessaan estää täydellisen läpäisyn, vähentää kimmokevaaraa ja näin myös lähellä olevien muiden eläinten haavoittumisriskiä. M erellisten nisäkkäiden metsästyksessä käytettyjen luotien ja patruunoiden tehosta on keskusteltu useiden North Atlantic Marine Mammal Commissionin järjestämissä workshopeissa (NAMMCO 1999; 2001; 2004; 2006). Vuonna 2003 NAMMCO:n hallitus hyväksyi NAMMCO:n metsästysmenetelmien komitean antaman suosituksen valvottujen ja standardisoitujen koetutkimusten kehittämiseksi erityyppisten, yleisesti merellisten nisäkkäiden metsästyksessä käytettyjen patruunoiden tehokkuuden selvittämiseksi. NAMMCO:n hallitus hyväksyi kyseisille koetutkimuksille laaditut linjaukset eri kivääreillä ja luodeilla kuolleen pallopäävalaan päähän ammutun testiammunnan jälkeen. Nämä linjaukset mukautettiin hyljekokeita varten, ja niitä käytettiin pohjana koeammunnoissa kuolleisiin hylkeisiin Vaasassa elokuussa 2007. Patruunat Testattavana oli neljä eri kaliiperin, Suomessa tavallisesti hylkeen metsästyksessä käytettyä, patruunaa, .222 Rem, .243Win, 6,5x55SE ja .308 Win. Lisäksi testattiin kahta pienempää kaliiperia, jotka eivät ole sallittuja Suomessa eikä muissa Pohjoismaissa hylkeen metsästykseen, nimittäin .17HMR ja .22Win Magnum. Luodit olivat tyyppiä soft point (Sako gamehead SP), Polymer tipped Varmint (Hornady V-max ja Nosler BST) sekä Winchester jacketed hollow point (JHP). Varmint-luodit on kehitetty sirpaloitumaan voimakkaasti niiden koskettaessa kohdetta. Tästä syystä ne ovat usein varsin kevyitä ja ohutvaippaisia. Luoti on joko polymeerikärkinen tai Tutkiminen ja ruhonavaus Jokaisen laukauksen jälkeen tutkittiin ja paikallistettiin luodin osuma-alue, sisäänmenoreikä ja mahdollinen ulostuloreikä. Kallo tarkastettiin ja tunnusteltiin murtuneiden kalloluiden määrä. Puinen koetin vietiin varovasti sisäänmenoreikään ja pidettiin siellä, kunnes ruhonavaus oli saatettu loppuun ja haavaumat dokumentoitu valokuvaamalla. Torsojen ja hylkeiden ruhonavaus suoritettiin sopivilla välineillä ja työkaluilla, puisilla koetti- Materiaalit ja menetelmät Testiammunta suoritettiin Kivilammen ampumaradalla Sepänkylän Lintuvuorella. Lämpötila oli 22-25 ° C. Päivä oli tyyni. Ampumatestissä käytettiin yhden norpan koko ruho ja kahdeksan täysikasvuisen harmaahylkeen torsoa. Kaikki hylkeet oli saatu kuolleena kalastuksen sivusaaliina, minkä jälkeen ruhot oli säilytetty pakastettuina ja sulatettu viisi päivää ennen testiammuntaa. Ampumarata on laaja ja laakea alue, josta on hyvä näkyvyys ympäristöön. Hylkeet asetettiin tarkoitusta varten rakennetulle puurakennelmalle. Laukaukset kohdistettiin sivusuunnasta päähän tai niskaan. Kahteen harmaahylkeeseen (n:ot 8 ja 12) ammuttiin päähän edestä (toiseen) ja takaa niskaan (toiseen). Sama ampuja ampui kaikki laukaukset ampumapenkistä 50 metrin etäisyydeltä. Hylkeet tai torsot numeroitiin roomalaisin 34 Metsästäjä 2 / 2009 Hallin torson sijoittaminen amupumista varten.
• alkaa 16.4. lelähtöä. Ainakin Perämerellä tämän talven jäät näyttävät hyvin suotuisilta. Merellä, riistalla ja metsästyksellä on ikivanhat perinteet. Sen sijaan varustus on ajanmukaista, tosin nykyaikaisella tekniikalla saattaa nopeasti tulla "teknisiä ongelmia". Tärkeää hylkeenmetsästyksessä on kuitenkin se, että mietitään asiat loppuun ennen kuin ryhdytään toteuttamaan päätöksiä. Merellä pitää myös muistaa aina olla nöyrä. On hyvä pitää mielessä seuraava lainaus hyl sä hylkeenmetsästäjän päiväkirjasta vuodelta 1922. äkirjasta Sen sanoma on tulkittava kirjaimellisesti: ttava "Eilen tulimme jäälle, joka oli vähän ehjempi kuin mitä olimme aikaimme semmin nähneet. Niin,, että jos elämme huomenna, aiomme iomme lähteä jäälle." Alla esitetään tulokset okset tämän päivän patruunoiunoiden testistä. Lukijaa pyyd pyydetään ottamaan huomioon se, että kahta testat testatuista kaliipereista (cal .17 HMR ja .22Win Mag.) ei saa käyttää hylkeen metsä metsästykseen Suomessa. Meillä sallitaan ainoastaan kaliisalli peri .222 Rem ja sitä järeämmät aseet. G Teksti: Stefan Pellas, riistanh riistanhoitoneuvoja, Ruotsalaisen Pohjan Pohjanmaan riistanhoitopiiri milla, veitsillä ja luusahalla. Yhtä ehjää harmaahylkeen kalloa käytettiin anatomisen rakenteen oppaana ja vertailuaineistona. Ruhonavauksen ensimmäinen askel oli haavan varovainen tutkiminen koettimen avulla haavauman pituuden tarkastamiseksi ja mittaamiseksi. Nahka viillettiin auki ja kallon päällä olevat lihakset niskaan asti ja nahka leikattiin varovasti pois niin, että haavauma voitiin tutkia. Näin tehtiin, jotta voitaisiin havainnollistaa haavauma koko pituudessaan kraatterimuodostelmineen, murtuneine luineen ja luodin 1. jäännöksineen. Haavaumasta merkittiin selostus pöytäkirjaan ja se dokumentoitiin valokuvalla. Erään hylkeen (nro 8.) kalloa (calvarium) oli ammuttu keskelle niskaa. Tämä kallo avattiin ja sen tila dokumentoitiin, jotta sen hyvin säilynyttä statusta voitaisiin käyttää vertailuaineistona. Yhteenveto Kevyillä, nopeilla ja rakenteeltaan helposti murtuvilla luodeilla on hylkeen kallossa rajuja merkkejä, jotka aiheuttavat välittömän kuoleman. Varmint-patruunat eivät lävistä kalloa, mikä on hyvä asia eläinsuojelun kannalta (mikäli ampumasuunnassa on useita eläimiä). Ei myöskään ole kimmokevaaraa, mikä on hyvä asia muiden metsästäjien sekä ympäristön kannalta, metsästyksen tapahtuessa rannikon läheisyydessä olevilla alueilla. Metsästäjän on aina muistettava, että nykyaikaisesta aseesta lähtevä kimmoava luoti on kuolettava jopa viiden kilo- metrin etäisyydellä. Metsästäjän liikkumavara on myös huomattavan paljon suurempi johtuen l h luodin kudosta tuhoavasta ominaisuudesta. Tämä ominaisuus on merkittävästi suurempi varmint-tyyppisillä, helposti murtuvilla luodeilla kuin perinteisillä suurempia hirvieläimiä varten tehdyillä kovemmilla/hajoamattomilla luodeilla. Näiden tarkoituksena on aikaansaada kapeita haavoja tärvelemättä lihaa sekä rauhallisempaa paisumista suurella jäännöspainolla. Näin luoti tunkeutuu syvälle sisään hirvieläinten keskeiseen osuma-alueeseen. Kuolleiden harmaahylkeen ja norpan torsoja ja ruhoja kohteena käyttäneen testiammunnan tulos osoittaa, että kaliiperi .17, .22, .222, .243, 6,5x55 ja .308 patruunoilla 17gr/1,2g --- 123 gr/8g painavat luodit lävistävät kallon, hajoittavat kalloluun ja hävittävät aivoja 50 metrin etäisyydeltä ammutuilla laukauksilla. Luodit tunkeutuivat sekä kalloon että niskaan ja musersivat molempien hyljelajien niskanikamat. Tulos osoittaa vahvasti kaikilla testatuilla luodeilla olevan riittävä teho tappamaan aikuisen 150-200 kiloa painavan hylkeen heti, kun on osuttu kalloon aivojen kohdalle tai kaulaluihin niskan yläosassa, 50 metrin ampumaetäisyydellä. Voimakas luiden pirstoutuminen tällä ampumaetäisyydellä osoittaa tehon olevan saman myös pidemmillä etäisyyksillä. Silmiinpistävin lopputeho todettiin olevan hyvin kevyellä 17 Hornady V-Max Varmint-luodilla (17gr/1.2g, V0 = 2250f/s - 777m/s), joka murs- kasi ja lävisti kallon sekä lennätti aivot ilmaan. Luodilla oli myös kykyä hajoittaa ja tuhota selL d ll l k k h kärankaa niskalaukauksilla. Testi osoitti kuolleiden hylkeiden käytön patruunoiden testaukseen olevan erinomainen tapa selvittää niiden kykyä tunkeutua aivoihin ja tuhota näiden sekä keskushermoston toimintaa eli aiheuttaa eläimelle välitön kuolema. Tutkimuksessa käytettiin harmaahylkeen ja norpan torsoja ja ruhoja, koska niitä oli saatavissa. Joka tapauksessa tuloksia voidaan hyvin soveltaa myös muihin samankokoisiin lajeihin. Osa käytetyistä luodeista saattaa olla tehokkaita paljon suurempienkin hyljelajien osalla. Testi suoritettiin ihanteellisissa, tuulettomissa olosuhteissa. On kuitenkin hyvin tärkeätä, että metsästäjä muistaa kevyempien luotien olevan herkempiä myös tuulen vaikutukselle. Osassa Pohjoismaista hylkeen metsästyksessä käytettäviä patruunoita koskeva lainsäädäntö keskittyy lähinnä kaliiperiin, luodin painoon ja sen iskuenergiaan. Pienempiä hyljelajeja koskevat vaatimukset ovat samat kuin maalla eläville riistalajeille eli suhteellisen järeä kaliiperi ja suhteellisen raskaat laajenevat luodit. Voidaan kuitenkin selvästi todeta, että luotien rakenne ja laatu ovat yhtä tärkeitä seikkoja kuin kaliiperi, kun kyseessä on saaliin tappaminen. G Teksti: Egil Ole Öen, Stefan Pellas Osuman paikallistaminen. Pään mittaaminen. Metsästää 2 / 2009 35 Anita Storm
• Harmaahylkeen eli hallin houkuttelu Harmaahylje on seurallinen eläin. Useamman hylkeen oleskellessa luodolla, ne saattavat olla varsin äänekkäitä. Niiden ääniä matkimaan opetellut metsästäjä saa usein houkuteltua ne sopivalle ampumaetäisyydelle. ietyissä osissa Itämerta metsästäjät ovat aina houkutelleet hylkeitä. Ahvenanmaalla hylkeiden houkuttelua sanotaan hylkeen "huutamiseksi". Myös siellä täällä pitkin Ruotsin itärannikkoa harrastetaan edelleen harmaahylkeiden houkuttelujahtia. Östergötlannin St Annan saaristossa asuva ammattikalastaja Sven Nilsson on eräs näistä harvoista metsästäjistä, joka taitaa nämä temput. Hän kertoo harmaahylkeiden houkuttelun kyllä onnistuvan eri vuodenaikoina, mutta sään on oltava melko tyyni. Jos merenkäynti on kova, vaikeutuu maihinnousu niille yksinäisille luodoille, joilla hylkeillä on tapa lepäillä. Jos tuulee, myös kuuluvuus on huonompi. Metsästys onnistuu parhaiten siellä missä hylkeitä on paljon ja niitä näkyy usein luodoilla. Kannattaa kuitenkin yrittää houkutella niitä myös muualla. Kun olen kokeillut Svenin menetelmää suhteellisen vähähylkeisillä vesillä, niin sinne on kuitenkin ilmaantunut uteliaita hylkeitä, todennäköisesti melko kaukaa. Vaikka hylkeillä ei ole tapana lekotella tietyllä luodolla tai niitä ei ole kovin paljon, niiden houkuttelu sopivalle ampumaetäisyydelle saattaa silti onnistua. Houkutusääni matkii hylkeiden joukon luodolla loikoillessaan päästämää ääntä. Ääntely muodostuu vaihtelevan äänenkorkuisesta ujeltamisesta ja röhkinästä. Sven Nilsson käyttää matalana alkavaa ujeltamisääntä, jonka voimakkuus nousee ja jälleen laskee ja lopuksi päättyy värisevään ääntelyyn. Sointu on puhdas ja vaatii melko paljon harjoittelua ennen kuin se on luonteva. Mutta hylkeet ääntelevät monella eri tavalla, useimmat varsin äänekkäästi. Tiettävästi eivät myöskään ahvenanmaalaiset hylkeenhuutajat aina ole niin tarkkoja äänen suhteen, mutta onnistuvat silti. Varmaan myös hylkeen uteliaisuudella on melkoinen osa onnistumisen kannalta. G Teksti ja kuvat Ulf Lindroth T Ensimmäisen kerran, kun hylje näyttäytyi, se oli satojen metrien päässä, mutta se lähestyi nopeasti houkutusääntelyä. Tässä se on ampumaetäisyydellä matalassa vedessä. Sven Nilsson houkuttelee harmaahylkeitä St Annan saaristossa. Ääntely on nousevaa ja laskevaa ujeltamista. 36 Metsästäjä 2 / 2009
• Luodot, joilla hylkeet mielellään lepäävät, ovat erityisen hyviä houkuttelupaikkoja. Muutama miettimisen arvoinen vihje harmaahylkeen houkuttelua harkitsevalle metsästäjälle: Houkutuspaikka I Paras on luoto, jonka hylkeet itse tapaavat valita makuupaikakseen. Mikäli houkuttelu tapahtuu muulta saarelta tai luodolta, on muistettava, että houkuttelusaari ei saa olla metsän peittämä, koska sellaiset saaret eivät ole harmaahylkeiden luonnollisia lepopaikkoja. Kysymykseen tulevat siis parhaiten pienet, yksinäiset ulkoluodot. I Tähyile ensisijaisesti tuulen alapuolen suuntaan. Usein hylje näyttäytyy muutaman kerran jo kauempana lähestyessään, mutta sitten se tavallisesti ilmestyy houkuttelijasta katsottuna tuulen alapuolelle. Silloin pitää ampua heti. I On tärkeää, ettei vesi ole liian syvää lähellä rantaa ja että matala vesi on kohtuullisen ampumaetäisyyden sisällä; varsinkin passin suojan puolella. On voitava ottaa talteen uppoava hylje. I Ankkuroitu tai maihin vedetty vene tuntuu harvoin pelottavan hyljettä, joten ei kannata nähdä suurta vaivaa veneen piilottamiseksi. Veneen on myös oltava nopeasti käytettävissä laukauksen jälkeen. Oikea aika I Paras aika on aamun sarastus ja sitä seuraava tunti, toiseksi paras on iltahämärä. Hylje voi kuitenkin tulla muinakin vuorokauden aikoina houkuteltaessa. I Sään on oltava suhteellisen tyyni, jolloin houkutus kuuluu paremmin. On myös tärkeää ettei merenkäynti ole liian kova, sillä parhaat houkuttelupaikat sijaitsevat usein saariston uloimmassa osassa. Ääntely I Jos tiedät, miten hylkeet ääntelevät tai sinulla on mahdollisuus kuunnella nauhalta, niin kuuntele tätä ääntelyä. Voit myös yrittää äännellä kuin susi vatsan syvyydestä: alkaen matalasta äänestä, nostaen äänitasoa ja antaen sen taas laskea. Anna äänen lopuksi värähdellä hiukan. Puhtaan soinnun ja houkuttelun voimakkuuden ylläpitäminen vaativat harjoittelua. I Houkuttele ahkerasti. Hiljaisia hetkiä on vähän, kun useat hylkeet loikoilevat luodolla. Varustus I Hyvin kohdistettu luodikko. On tärkeää käyttää kohtuullista ampumaetäisyyttä, kun hylje on lähestymässä, sillä hylje, joka ammutaan kaukaa, on aina vaikeampi paikallistaa pohjasta. I Vajonneen hylkeen nostamiseen tarvittava varustus; vesikiikari ja naara tai köyteen kiinnitettyjä, koukuilla varustettuja painoja. I Poiju köysineen ja painoineen sijoitetaan etsinnän helpottamiseksi nopeasti paikalle, jossa hylje upposi. Lähelle houkuteltu hylje on vajonnut neljän metrin syvyyteen ja nostettu ylös yksinkertaisella naaralla. Metsästää 2 / 2009 37
• Kadonneet kartalle Petteri Kontila ­ Pohjanmaan kosteikkokartoituksess kosteikkokartoituksessa löytyi 136 kohdetta Kadonneiden kosteikkojen metsästys onnistui erinomaisesti Pohjanmaan riistanhoitopiirin alueella. Metsästysseuroille, kalastuskunnille ja muille luontoharrastajille vuonna 2008 suunnatun kyselyn tavoitteena oli kunnostuskelpoisten ja hoidon tarpeessa olevien kohteiden löytäminen. Hanke nostatti kosteikkokuumeen, jota yritetään tänä vuonna levittää muuallekin. ankekoordinaattorina toimi metsätalousinsinööri Pirita Yliaho. Rahoitus järjestyi Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan TE -keskusten alueidenvälisistä ja yleishyödyllisistä maaseudun kehittämishankevaroista. Toteutuneet kustannukset olivat noin 30 000 euroa. Pohjanmaan riistanhoitopiiristä lähetettiin metsästysseuroille, kalastuskunnille, lintutieteellisille yhdistyksille, metsäsuunnittelun ammattilaisille ja luonnonsuojeluyhdistyksille 450 kosteikkokyselylomaketta. Niiden tavoitteena oli kerätä tietoa mahdollisista kunnostuskelpoisista kosteikkokohteista riistanhoitopiirin alueella. 38 Metsästäjä 2 / 2009 Vastauksia saatiin 176 kappaletta, ja niissä ilmoitettiin tiedot 136 eri kohteesta. Aktiivisimmin kyselyyn vastasivat metsästysseurat ja kalastuskunnat, mutta myös metsäkeskuksen toimistoista ja metsänhoitoyhdistyksistä saatiin muutamia vastauksia. Erityismaininnan ansaitsevat seuraavat kosteikkoluonnon hoitamiseen innostuneiden riistanhoitoyhdistysten metsästysseurat: I Evijärvi-Kortesjärven riistanhoitoyhdistys 20 kohdetta I Lappajärven-Vimpelin riistanhoitoyhdistys 12 kohdetta I Jalasjärven ja Kannuksen riistanhoitoyhdistykset 9 kohdetta Kosteikkokuumeen nostamiseksi riistanhoitopiiri järjesti myös kahdeksan tiedotusiltaa, joiden ohjelmaan kuului kosteikkojen hoidon luennon lisäksi myös maastokäynti kosteikkokohteella. H Yleisin kohde: kuivatettu järvi tai lampi Umpeenkasvaneet tai kuivatut lammet ja isompien järvien umpeenkasvaneet lahdet olivat tavallisimpia ennallistettaviksi ilmoitettuja kohteita. Varsinkin kalastuskuntia kiinnosti umpeenkasvaneiden järvenlahtien kunnostaminen niittämällä. Kosteikkokyselyyn ilmoitettiin myös muutama vanha savenottokuoppa. Saadut vastaukset luokiteltiin kolmeen pääluokkaan (A, B ja C). Luokittelun tavoitteena oli löytää sellaiset kohteet, joiden kunnostus tuottaisi parhaimman lopputuloksen vesilintukantojen hoidon näkökulmasta. Vesilintualueiden kunnostamisen päätavoitteena on yleensä luoda uusia elinympäristöjä vesilintupoikueille. Poikueet viihtyvät parhaiten rehevillä, kasvillisuudeltaan monimuotoisilla kohteilla, joissa avoveden ja kasvillisuuden suhde on 50:50. Luokat valittiin kohteen ravinteisuuden ja ennallistamistavan perusteella. Parhaiksi kohteiksi luokiteltiin kasvillisuudeltaan rehevät kohteet, joiden kunnostus olisi toteutettavissa patoamalla tai mahdollisimman vähällä kaivuutyöllä. Aluokan kohteita eli parhaita ennallistamiskohteita löytyi 33 kappaletta ja keskitason (luokka B) ennallistamiskohteita 63 kappaletta. Valitettavasti osa kohteista oli sellaisia (C-luokka), että niiden kunnostaminen ei todennäköisesti kanna-
• ta. Tällaiset kohteet olivat karuja rahkasammalpohjaisia alueita, joissa kunnostus jouduttaisiin toteuttamaan kaivamalla suuria maamassoja. Vesilinnut eivät todennäköisesti innostu pesimään tällaisilla alueilla, sillä niiden karuudesta johtuen niille ei avoveden myötäkään ilmestyisi monipuolisen vesikasvillisuuden ylläpitämää rikasta vesihyönteismaailmaa, joka on edellytys vesilintupoikueiden menestymiselle. Ennallistamisluokat: I A-luokka: Paras ennallistamiskohde, 33 kpl: 1. Rehevä - Patoaminen 2. Rehevä - Patoaminen + vähäinen kaivaminen (enintään 30 cm) I B-luokka: Keskitason ennallistamiskohde, 63 kpl: 1. Rehevä - Patoaminen + suuri kaivaminen (yli 30 cm) 2. Karu - Patoaminen 3. Rehevä - Kaivaminen I C-luokka: Huonoin ennallistamiskohde, 40 kpl: 1. Karu - Patoaminen + kaivaminen 2. Karu - Kaivaminen Talkooperinne elää vielä Suurin osa ilmoitetuista kohteista oli pinta-alaltaan yli viisi hehtaaria, ja reheviä kohteita oli vastauksissa kaksi kertaa enemmän kuin karuja. Karut kohteet sijaitsivat pääasiassa KeskiPohjanmaalla. Muutama kosteikko voitaisiin ennallistaa pelkästään patoamalla. Suurin osa kohteista olisi ennallistettavissa ainoastaan kaivamalla, jotta ei aiheutettaisi vettymishaittoja maa- ja metsätalousalueille. Kohteita, joissa voitaisiin käyttää patoamisen ja kaivamisen yhteisvaikutusta oli yhteensä 44 kappaletta. Arvioidut Turvetuotantoalueen kunnostaminen turpeennoston päätyttyä on hyvä monimuotoisuutta lisäävä jälkikäyttömuoto. Tämä muutama vuosi sitten kunnostettu alue kuhisee jo vesilintupoikueita. Umpeenkasvaneet tai kuivatut lammet ja isompien järvien umpeenkasvaneet lahdet olivat tavallisimpia ennallistettaviksi ilmoitettuja kohteita. ennallistamiskustannukset vaihtelivat suuresti: alle 1 000 eurosta yli 100 000 euroon. Ennallistamistavalla on suuri vaikutus kunnostuksen kustannuksiin. Pelkästään patoamalla ennallistettavat kohteet tulevat edullisemmaksi kuin kaivamalla tehtävät kosteikkoalueet. Patoamista puoltaa myös se, että kohteet ovat heti ihanteellisia vesilintupoikueympäristöjä, koska niiden kasvillisuutta ei ole jouduttu kuorimaan pois. Suurimmassa osassa vastauksista ei vielä tiedetty maanomistajan kiinnostuksesta ennallistamiseen. Vastauksissa arveltiin kuitenkin, että monen omistajan asenne on myönteinen. Alustavan tiedon mukaan kohteiden ennallistamiseen olisi saatavissa runsaasti talkootyöapua metsästysseuroista. Oli ilahduttavaa huomata, että pohjalaiset perinteet elävät vielä nykyäänkin kiireen keskellä. Kosteikkojen perustamisen, ennallistamisen ja hoidon rahoitustukimuodot kiinnostivat ihmisiä, ja tukivaihtoehdoista tarvitaan jatkossa lisätietoa paikallisten toimijoiden käyttöön. Hankkeessa korostettiin myös maanomistajien mukanaoloa ja kiinnostusta omien kosteikkojensa ja lähiympäristönsä hoitoon. Mahdollisia kosteikkokunnostuksia suunnitellaan vain siellä, missä ne eivät haittaa maa- ja metsätaloutta ja maanomistajilla on kiinnostusta ennallistamiseen. Hankkeen aikana tuli ilmi, että ihmisillä oli monia eri intressejä kosteikoille. Sama kosteikko voi tarjota vesilintupoikuepaikkoja, kalastus-, metsästys- ja virkistysmahdollisuuksia sekä lisätä vesiensuojelua ja koululaisille ympäristöopin tietämystä. Laaja yhteistyöverkosto Yleisin "kadonnut" kosteikkotyyppi Pohjanmaan kosteikkokartoituksen tulosten mukaan oli maatalouden vaikutuspiirissä oleva järvi, joka on aikoinaan kuivattu maa- ja metsätalousmaan saamiseksi. Viljelykelpoista peltoa ei aina saatu, järvikin katosi ja vain mättäikkö jäi. Koko maassa tällaisia järviä löytyy sadoittain, ja niiden kunnostaminen olisi tehokasta vesilintukantojen hoitoa. Kesällä järjestettiin eri organisaatioiden kosteikkoasiantuntijoiden kanssa sidosryhmäkokous. Mielenkiintoiseen yhteistyön kehittämiskeskusteluun osallistuivat edustajat Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksesta, Pohjanmaan TE -keskukses- Metsästää 2 / 2009 39
• Kortepaalain ­ kone kosteikkojen palveluksessa I Kortteen valtaama järvenlahti lienee maamme yleisin hoidon tarpeessa oleva kosteikkokohde. Tiheä kasvusto on vesilinnuille usein liian yksipuolinen elinympäristö, mutta sitä voidaan kohentaa aukottamalla siihen lisää avovesialaa. Nyt niittoon löytyy entistä parempia työkaluja. Järvien rehevöitymisen myötä kortteen voittokulku jatkuu tulevaisuudessa. Osin tämä luo lisää vesilintuympäristöjä, sillä monet karut vesialueet muuttuvat linnuille soveliaammiksi, reheväkasvustoisiksi järviksi. Toisaalta kiihtyvä umpeenkasvu voi myös vähentää elinympäristöjen monipuolisuutta, sillä vesilinnut suosivat alueita, joissa avoveden ja ilmaversoisen kasvillisuuden suhde on noin 50:50. Kortteen valtaamien lahtien hoitoa on monin paikoin edistetty mitä erilaisimmilla vehkeillä, joiden avulla on yritetty aikaansaada tuo yllämainittu avoveden ja kasvillisuuden suhde. Yleisin malli lienee ollut veneen perään kiinnitettävä, kortetta kurittava niittokone. Kunnostusten suurin ongelma on ollut se, että niittojätteen kerääminen on ollut hankalaa, ja yleensä se onkin jäänyt järveen rehevöittämään sitä entisestään. Järveen jäänyt kortemassa on niin tiivistä tavaraa, että se estää myös veneilyn niitetyissä lampareissa ja kanavissa. Siinä soutaminen on lähes mahdotonta. Puimurin, paalaimen ja lautan risteymä Kortteikon niittoon on nyt kehitetty työkalu, jonka teho ja käyttäjäystävällisyys ovat omaa luokkaansa. Ympäristö-Junkkariksi ristittyä monitoimialusta voisi kutsua puimurin, paalaimen ja lautan yhdistelmäksi. Se kerää niittämänsä kasvimassan leikkuupöydän kautta paalaimeen, joten kasvimassa ei jää järveen vesistöä rehevöittämään tai virkistyskäyttöä hankaloittamaan. Monitoimialus oli viime kesänä työn touhussa Töysän Ponnenjärvellä, ja artikkelin kirjoittajat pääsivät seuraamaan sen työtä käytännössä. Työnopeus on noin kaksi kilometriä tunnissa. Niitetty kasvimassa paalataan lautan kyytiin, jonka jälkeen se kuljetetaan rantaan jatkosijoitusta varten. Laite pystyy työskentelemään noin puolen metrin syvyisessä vedessä. Myös vesisammaleen poisto onnistuu. Kalastuskunnat ja metsästysseurat yhteistyöhön Ympäristö-Junkkari on tehokas laite, joten aivan ilmaista sen käyttö ei ole: tuntitaksa liikkuu noin 1000 euron suuruusluokassa. Toisaalta jo parissa tunnissa saadaan aikaan mittavia aukotuksia ja voidaan luoda vesilinnuille hehtaaritolkulla monipuolista elinympäristöä yksipuolisen korteviidakon tilalle. Laitteen käyttöä kosteikkoluonnon hoidossa voisi jatkossa suunnitella metsästysseurojen ja kalastuskuntien yhteistyönä, sillä sen avulla voitaisiin parantaa merkittävästi myös kalaston elinoloja. Yhteistoiminnan myötä käyttökulut jakaantuisivat, ja myös rahallisten tukimuotojen valikoima ja rahoituksen saantimahdollisuudet paranevat, mikäli paikalliset riista- ja kalasektorit yhdistävät voimansa. Ympäristö-Junkkari-monitoimialus niittää ja paalaa kortetta tehokkaasti. ta, MTK Etelä-Pohjanmaasta, Suomen Metsästäjäliiton Keski-Pohjan ja Pohjanmaan piireistä, Pro-Agria Etelä-Pohjanmaasta, Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta ja Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistyksestä. Organisaatioiden välistä yhteistyötä päätettiin kehittää, ja kukin lupasi jakaa omaa ammattiosaamistaan. Monissa yhteyksissä on myös kummasteltu suurta löydettyjen kosteikkojen määrää, mutta se ei hankkeen vetäjiä hämmästyttänyt. Metsästäjien ja maanomistajien yhteistyö maaseudulla toimii hyvin, ja ilmeisesti kosteikkojen kunnostamisen pääasiallisena motiivina Suomessa on nimenomaan riistanhoidollinen näkökulma. Riistanhoitopiiri järjesti yhteistyökokouksen myös Vapon edustajien kanssa, ja jatkossa saadaan käyttöön myös tiedot suoalueista, jotka poistuvat turvetuotannosta muutaman vuoden sisällä. Monen jälkikäyttömuodoksi sopii hyvin kunnostaminen vesilintualueeksi. Perustamiskustannukset pienenevät, kun aluetta voidaan muotoilla jo turpeennoston loppuvaiheessa vesilinnuille sopivaksi. Sormet syyhyävät Riistanhoitopiirin kosteikkoesiselvityksen tietoja ei haluta haudata mappien kätköihin, vaan niiden tarkoituksena on toimia kasvualustana entistä suunnitelmallisemmalle kosteikkojen hoidolle myös käytännössä. Jo tänä vuonna on tarkoitus laatia ennallistamissuunnitelmia parhaimmille löydetyille kohteille. Laajimpiin kosteikkosuunnitelmiin käytetään myös muiden yhteistyöorganisaatioiden asiantuntemusta ja riistanhoitopiiri keskittyy suunnitelmien riistaosioiden tekemiseen. Pohjalaisissa metsästysseuroissa virisi hankkeen myötä melkoinen kiinnostus palauttaa oman lähialueen kadonnut tai luonnonarvoiltaan heikentynyt kosteikko uuteen kukoistuk- seen. Innokkaimmat seurojen edustajat soittivat jo viikko kyselyn postittamisen jälkeen riistanhoitopiiriin ja tiedustelivat rahoitusapua kohteensa kunnostamiseen. Kosteikkokoordinaattori ja paikalliset metsästysseurat odottavat malttamattomina jatkohankkeelle haetun rahoitustuen (myönteisen) päätöksen saapumista. Hienosti onnistunut esiselvitys osoitti, että ennallistettavia kohteita on Pohjanmaalla paljon. Lämmin kiitos vielä kerran kaikille esiselvityshankkeeseen jollain tavoin osallistuneille! Pohjanmaan mallin kaltainen esiselvityshanke pyörähtää käyntiin maamme muissakin riistanhoitopiireissä tämän kevään aikana. Joten olkaahan valmiina vastaamaan kosteikkokyselyyn, kun se kolahtaa postilaatikkoonne! Teksti ja kuvat: Pirita Yliaho ja Jarkko Nurmi, Pohjanmaan riistanhoitopiiri Alustavan tiedon mukaan kohteiden ennallistamiseen olisi saatavissa runsaasti talkootyöapua metsästysseuroista. 40 Metsästäjä 2 / 2009
• Vesilintujen metsästys on tärkeä motiivi kosteikon perustamisessa ja hoidossa. Viime vuosikymmenien aikana metsästäjät ovat kunnostaneet yli 2000 kohdetta. Kosteikkokartoitus käynnissä koko maassa ­ ilmoita oma kohteesi I Tämän Metsästäjä-lehden ilmestyessä kaikki suomalaiset metsästysseurat ovat saaneet tai juuri saamassa postia omalta riistanhoitopiiriltään. Pohjanmaan kosteikkokartoituksen kaltainen kyselytutkimus on käynnissä juuri nyt kaikissa riistanhoitopiireissä, ja sen tarkoitus on tuottaa valtakunnallinen esiselvitys kosteikkojen kunnostamisen mahdollisuuksista. Tarkoituksena on kartoittaa kaikki vesilintuelinympäristöiksi kelpaavat kosteikkoalueet peltoaukeiden savenottoalueista aina laajoihin vesijättömaihin. Lomakkeen voi täyttää ja palauttaa myös sähköisesti Metsästäjäin Keskusjärjestön internetsivuilla osoitteessa www.riista.fi. Metsästäjäin Keskusjärjestön riistanhoidon kokeilutoiminnan vetäjät (etujoukoissa äskettäin eläköitynyt riistanhoidon kokeilujohtaja Pentti Vikberg) ovat tehneet jo vuosikymmeniä työtä kosteikkoluonnon ennallistamiseksi. Metsästysseuratutkimuksen mukaan viesti on kuultu myös kentällä, ja viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana Suomessa on metsästäjävetoisesti kunnostettu jopa noin 2000 kosteikkoa. Pohjanmaan kosteikkokartoituksen tulokset kertovat kuitenkin, että työ on vasta alussa: moni kosteikko odottaa vielä kunnostajaansa. Kunnostamista riittää, ja lähiaikoina siihen saadaan lisäpotkua maa- ja metsätalousministeriön riistaosastolta. Suomen riistataloudellinen kosteikkostrategia Ministeriön johdolla on viime vuoden aikana laadittu Suomen riistataloudellista kosteikkostrategiaa, jonka päätavoitteena on edistää kosteikkojen kunnostamista ja aktiivista hoitoa. Strategia luottaa kahden "joukkueen" yhteistoimintaan, joiden tavoitteena on edistää vesilintujen elinympäristöjen hoitoa. Toiveet kohdistetaan kahteen tahoon, jotka kykenevät kattavaan yhteistyöhön arkiluonnon hoidossa: maanomistajiin ja metsästäjiin. Kosteikon kunnostamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, ja metsästysseuroista taas löytyy yleensä talkooapua itse kohteen kunnostamiseen. Nämä kaksi tahoa saavat luonnonhoidossa paljon aikaan toimivien yhteistyösuhteidensa ansiosta, ja tämän suhteen varaan ministeriökin haluaa kosteikkostrategiansa rakentaa. Kosteikkostrategian tueksi on laadittu myös metsästäjäorganisaation käytännön toimenpideohjelma, joka pyrkii löytämään käytännön työkaluja entistä laajamittaisempaan kosteikkoluonnon hoitoon. Ohjelman toteuttaminen on saanut tukea Maatilatalouden kehittämisrahastosta, ja tänä vuonna kosteikkojen hoitoa pyritään edistämään muun muassa seuraavien toimenpiteiden avulla: L Kosteikkojen kunnostamisen mahdollisuudet kartoitetaan kaikissa riistanhoitopiireissä metsästysseurakyselyllä. Toteuttaja: alueelliset riistanhoitopiirit L Kosteikkojen kunnostamisen käytännön tueksi valmistellaan Riistakosteikko-opas. Toteuttaja: Helsingin yliopiston riistaeläintieteen opetus L Maatalouden ympäristötukijärjestelmän kehittämismahdollisuuksia kosteikkojen hoidon edistämiseksi selvitetään tutkimuksella. Toteuttaja: Ruralia-instituutti (Helsingin yliopisto) L Vuoden 2009 aikana valmistellaan hanke, jonka avulla kosteikkojen kunnostamisen ja hoidon suunnittelua ja käytännön kunnostusten toteuttamista voitaisiin tukea rahallisesti kaikissa riistanhoitopiireissä. Toteuttaja: Metsästäjäin Keskusjärjestö ja sinne palkattu hankekoordinaattori Kosteikkojen hoidon pullonkauloja on purettava Kosteikkojen kunnostamisen pahimmat pullonkaulat liittyvät kunnostussuunnitelmien laatimiseen ja käytännön kunnostusten toteuttamiseen. Molemmat osiot vaativat rahaa, jota on arkikosteikkojen hoitoon ollut tarpeeseen nähden huonosti saatavilla. Kosteikkostrategian valmistelussa onkin käynyt ilmi, että eri viranomaisten yhteistoimintaa tulisi kehittää kosteikkojen hoidon suunnittelun osalta. Nyt kosteikkojen hoito on tavallaan heitetty talkooporukoiden tai yksittäisten maanviljelijöiden huoleksi. Mikäli viranomaisten yhteistyötä voitaisiin jatkossa kehittää entistä suunnitelmallisemmin, saattaisi siitä koitua merkittävää hyötyä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuudelle ja myös vesiensuojelulle. Jatkossa tarvitaan maakunnallista "kosteikkokaavoitusta", jonka avulla esimerkiksi ympäristö- ja riista-alan viranomaiset voisivat tukea maanomistajien ja metsästysseurojen toimintaa kosteikkojen kunnostamiseksi. Talkoointoa maaseudun kylistä löytyy edelleen, ja metsästys ja riistanhoito lienevät kyläläisten tärkeimpiä toimintamotiiveja kadotettujen kosteikkojen palauttamisessa. Mikäli kohteiden kunnostamisia suunniteltaisiin maakuntatasolla nykyistä laajemmassa viranomaisyhteistyössä, voitaisiin kunnostettavista alueista muodostaa myös käytännön vesiensuojelun kohteita tulevaisuudessa. Laaja-alaisten kosteikkojen kautta voitaisiin ohjata maa- ja metsätalouden valumavesiä, jotta ne puhdistuisivat kiintoaineista ja ravinteista ennen virtaamistaan jokiin ja järviin. Silloin voittajia olisivat maaseudun luonnon monimuotoisuus ja vesiensuojelu, jonka merkitys entisestään korostuu ilmastonmuutoksen myötä. Laaja-alaisten kosteikkojen kautta voitaisiin ohjata maa- ja metsätalouden valumavesiä, jotta ne puhdistuisivat kiintoaineista ja ravinteista ennen virtaamistaan jokiin ja järviin. Metsästää 2 / 2009 41
• Kevään riistanhoitoa: vesilintujen kevätruokinta Jari Niskanen Vesilinnut ovat tunnetusti kiitollisimpia riistanhoidon kohteita ­ eikä ihme, sillä lintujen hyväksi tehdyt toimenpiteet ovat havaittavissa välittömästi. Metsästäjien ripustamat telkänpöntöt saavat uuden asukkaan yleensä jo samana keväänä, ja ruokintapaikalla käy vilske kevätmuuton rasittamien vesilintujen tankatessa ravintoa lisääntymiskauden kynnyksellä. iistan ruokinta on lyhytvaikutteista riistanhoitoa, mutta silti sen tärkeä osa, sillä ruokinta edesauttaa erityisesti naaraita jaksamaan rasittavan muninta- ja poikaskauden yli. Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että esimerkiksi metsähanhella pesinnän onnistumiseen vaikuttaa ravintotilanne muninnan aikana sekä sitä välittömästi edeltäneenä ajanjaksona. Osa vesilinnuistamme talvehtii sisämaan vähäisissä sulavesipaikoissa, jokisuissa, kaupungeissa tai meren rannikolla. Pääosa vesilinnuistamme kuitenkin saapuu pesimäalueilleen 42 Metsästäjä 2 / 2009 R Vesilintujen kevätruokinta on aloitettava viimeistään ensimmäisten lintujen ilmaannuttua sulapaikkoihin. Marko Muuttola Kevätruokinnan ansiosta naarailla on paremmat mahdollisuudet onnistua pesinnässä.
• Vesilintujen muutto vilkastuu huhtikuun puolivälissä ja on yleensä vilkkainta kuun jälkipuoliskolla, jolloin lisääntyvät sulapaikat ja tulvapellot houkuttelevat lintuja pysähtymään alueelle. Metsästäjät avainroolissa influenssakartoituksessa I Vuonna 2006 aloitettu influenssavirusten kartoitusprojekti toimii, kun vapaaehtoiset metsästäjät keräävät verinäytteitä saalislinnuista tutkimuksen tarpeisiin. Vuosittain näytteitä on kerätty noin 200 vesilinnusta. Näytteiden perusteella selvitetään vesilinnuissa esiintyvien virusten esiintyvyyttä ja alatyyppijakaumaa sekä kerätään tietoa luonnossa esiintyvistä viruskannoista. Näytteiden keruuta koordinoivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Lapin yliopisto ja Helsingin yliopisto. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Helsingin yliopiston Haartman-instituutti vastaavat näytteiden analysoinnista. Vuosien 2006 ja 2007 näytteistä influenssaa todettiin 11 prosentissa kaikista vesilintunäytteistä. Noin puolet näytteistä oli peräisin sinisorsista, ja niissä influenssa A-viruksen esiintyvyys oli peräti 16 prosenttia. Kaikki viruseristykset olivat H3N8-alatyypin matalapatogeenisiä kantoja. Newcastlen tautia aiheuttavaa APMV-1-virusta todettiin 5 prosentilla linnuista, yleisimmin tavilla. Metsästäjien keräämät näytteet vastasivat lajijakaumaltaan hyvin metsästettävää vesilinnustoa: otoksen neljä runsainta lajia olivat sinisorsa, tavi, haapana ja telkkä, jotka muodostavat noin 90 prosenttia vuotuisesta valtakunnallisesta vesilintusaaliista. Näytteet osoittautuivat myös korkealaatuisiksi korkean eristysprosentin perusteella. Lähde: Erika Lindh, virologian osasto, Haartman-instituutti Metsästäjät tekevät pyyteetöntä talkootyötä tutkimuksen avustamiseksi. Vesilintujen influenssakartoitusta varten kerätään vuosittain noin 200 näytettä. Kuopiolaisen Terho Mannisen idea kuljettaa kookkaat telkänpöntöt maastoon. kevään tullen Itämeren alueelta sekä Länsi- ja Lounais-Euroopasta, missä ne ovat talvensa viettäneet. Isokoskelot, telkät sekä laulujoutsenet ovat ensimmäisiä muuttajia, jotka ilmestyvät sulapaikkoihin. Pian perässä rynnistävät heinä- ja jouhisorsat, haapanat sekä tavit. Vesilintujen muutto vilkastuu huhtikuun puolivälissä ja on yleensä vilkkainta kuun jälkipuoliskolla, jolloin lisääntyvät sulapaikat ja tulvapellot houkuttelevat lintuja pysähtymään alueelle. Alkukevään säämuutokset vaikuttavat kuitenkin lintujen muuttoon, joka saattaa pysähtyä kylmien pohjoisvirtojen ajaksi. Erityisesti tuolloin ovat avainasemassa linnuille järjestetyt ruokintapaikat. Aikainen sorsa jyvän löytää Ruokinta on hyvä aloittaa viimeistään ensimmäisten telkkien ilmestyttyä sulapaikkoihin. Parasta tarjottavaa vesilinnuille ovat ohra ja vehnä; kaura kelpaa yleensä vasta, kun muuta tarjottavaa ei ole. Viljan tulee olla mieluiten puhdasta. Niin sanotut laarinpohjat on syytä levittää rantaveteen, jolloin pöly ja muu kelluva aines erottuu veden pinnalla jyvien vajotessa pohjaan, mistä sorsat seulovat sen nokallaan. Hyviä kohteita ruokintalautan sijoittamiselle ovat avoimella paikalla sijaitsevat sulat vedet kuten ojansuut, purot, joet sekä tulvapellot. Sulapaikan viereen jäällekin viljaa voi tarjota, mutta yleensä tästä hyötyvät samalla ei-toivotut varislinnut. Matalavetisiin sulapaikkoihin viljaa voi kaataa suoraan veteen, jolloin lintujen välinen Ylivieskalainen Yrjö Kukkonen on kehittänyt oivan tavan liittää pitkä oksa ja oksanhaara linnunpöntön kylkeen. Näin pönttö on helppo siirtää ja ottaa alas puhdistusta varten. Metsästää 2 / 2009 Marko Muuttola 43
• kilpailu vähenee, ja ruokaa on tarjolla laajemmalla alueella. Ruokintaa jatketaan vähintään toukokuun loppuun, jolloin pääosa naaraista on jo aloittanut pesinnän. Keväinen ruokinta voi houkutella alueelle pesiviä sorsapareja lähialueelta, mutta suurta lisäystä muuttavista sorsista alueen pesimäkantaan tuskin saadaan, sillä naaraat palaavat mieluusti synnyinseutunsa tuntumaan. Pöntöillä helpotusta asuntopulaan Uusia pönttöjä ripustamalla ja vanhoja kunnostamalla luodaan koloissa pesiville vesilinnuille ­ telkälle ja isokoskelolle ­ sopivia pesäpaikkoja. Tutkimus on osoittanut, että onnistunut pesintä luo telkällä paikkauskollisuuden hyväksi havaittuun pönttöön. Uudet pöntöt ovatkin lähinnä nuorten, vielä pesimättömien lintujen tarkkailussa, sillä ne katsastavat pesäpaikkoja valmiiksi seuraavan vuoden pesintää silmälläpitäen. Vanha, jo pesinyt telkkä voi myös joskus pesiä uuteen pönttöön. Tällöin kyseessä on yleensä uusintapesintä kevään ensipesinnän tuhouduttua. Keväinen "purutuskierros" ja yleinen pönttöjen kuntotarkastus on hyvä tehdä ajoissa ennen lintujen tuloa. Vanhoista pöntöistä poistetaan oravien ja pöllöjen varastot sekä pikkulintujen pesät ja lisätään reilu kerros esimerkiksi kutterinpurua. Edelliskesän onnistuneen pesinnän merkit, munankalvot kuorineen ja untuvineen, kannattaa jättää pönttöön, sillä se on telkkänaaraille viestinä hyvästä pesäpaikasta. Toki osan näistä onnistumisen merkeistä voi siirtää uuteen pönttöön lisäämään sen houkuttelevuutta. G Teksti: Marko Muuttola Vesilintujen taudit Lintuinfluenssa Vesilinnuilla esiintyvä virustauti H5N1, jota löytyy muistakin linnuista. Leviää muuttolintujen välityksellä maasta toiseen. Lintuinfluenssavirus tarttuu helposti linnusta toiseen, erityisesti ulosteen kautta, mutta myös lintujen suorassa tai välillisessä kontaktissa. Tartunnan saaneilla linnuilla oireina ovat apaattisuus, hengitystieoireet, syömättömyys sekä joukkokuolemat. Virus leviää huonosti ihmiseen. Maailmalla sairastuneet ihmiset ovat saaneet tartunnan ainoastaan käsiteltyään lintuinfluenssaan sairastunutta tai kuollutta siipikarjaa heikoissa hygieniaoloissa. Tartuntaa ehkäistään huolehtimalla hyvästä hygieniasta lintuja käsiteltäessä. Salmonella Salmonellat kuuluvat suolistobakteereihin, jotka lisääntyvät sekä hapellisissa että hapettomissa olosuhteissa. Vesilinnut voivat toimia oireettomina salmonellabakteerin kantajina levittäen bakteeria ulosteiden mukana ympäristöön. Linnut voivat saada tartunnan saastuneen rehun tai juomaveden välityksellä. Ihmisellä salmonella aiheuttaa kuumeisen ripulin, salmonelloosin. Salmonella leviää ihmiseen tavallisimmin raa'an tai huonosti kypsennetyn siipikarjanlihan mukana, ja vain harvoin suoraan eläimestä ihmiseen. Salmonellatartuntaa voi ehkäistä hyvällä käsihygienialla ja kypsentämällä sorsapaisti yli 75 °C:seen. Ruokintapaikkojen siisteys on avainasemassa ehkäistäessä salmonellaa. Botulismi Botulismi on Clostridium botulinum -bakteerin tuottamien myrkyllisten aineiden eli toksiinien aiheuttama sairaus, joka voi olla vaarallinen myös ihmiselle. Ihminen saa tartunnan yleensä saastuneen ravinnon, esimerkiksi vakuumiin pakatun lihan tai kalan mukana. Vesilinnut ovat alttiita sairastumaan etsiessään ravintoa, sillä lämpimät mutaiset rannat ovat otollisia bakteerille. Kesäisin esiintyvät lintujen joukkokuolemat ovat merkki botulismista. Sairauden itämisaika vaihtelee muutamasta tunnista useampaan päivään, ja oireina ovat pään roikkuminen ja silmäluomien halvaantuminen sekä se, että linnut eivät pysty kävelemään. Ihmisellä oireita ovat lihasheikkous, pahoinvointi, nielemisvaikeudet sekä lihasten halvaantuminen ylhäältä alaspäin. Pogostantauti Sindbis-viruksen aiheuttama tauti, joka ilmenee ihmisellä kuumeena sekä nivel- ja ihottumaoireina. Linnut saattavat toimia viruksen isäntänä, ja hyttyset toimivat sen välittäjänä ihmiseen. Newcastlen tauti Newcastlen taudin aiheuttaa paramykso-1-virus. Se on helposti leviävä lintujen tauti, jonka oireet linnuilla ovat epämääräisiä: apatiaa, ripulia, sekä hengitystie- ja keskushermosto-oireita. Oireiden perusteella tautia on vaikea erottaa lintuinfluenssasta. Tauti voi levitä siipikarjaan luonnonvaraisten lintujen, ilman, rehun, ihmisten tai työvälineiden välityksellä. Ihminen voi saada lieviä silmäoireita käsitellessään sairaita lintuja. Vesilinnut ovat taudille luontaisesti vastustuskykyisempiä kuin muut linnut. Keväinen päivä riistanhoidolle: rakennetaan ruokintalautta vesilinnuille I Ruokintalautan runko-osa rakennetaan 2,5 x 10 cm laudasta. Kannessa voi käyttää ohutta lautaa tai vesivaneria. Paras materiaali lautan kellukkeeksi on routaeriste, joka on kehitetty kestämään vettä ja jäätymistä. Tavallinen styroksikin käy, mutta se on hieman heikompaa. Keskelle tulevan ruokinta-altaan pohja tehdään kärpäsverkosta ja lopuksi koko pohjan alalle kiinnitetään galvanoitu minkki- tai muu tiheäsilmäinen verkko. Metalliverkon tarkoitus on tukea kärpäsverkkoa sekä estää piisamin ja vesimyyrän tihutyöt. Verkon ja ponttoonien paikallaan pysymiseksi kiinnitys voidaan varmistaa muutamalla rimalla. Lautan ankkuroimista varten tehdään lautan reunaan erillinen kiinnityslenkki. Ruokintalautasta voi tehdä kookkaammankin, mutta tuolloin käsittely hankaloituu. "Trukkilavan" kokoinen lautta on helppo huoltaa. Tarvikkeet Runko-osa lautaa Kansi lautaa Minkkiverkko Kärpäsverkko Routaeriste/styroksi Nailonnaru ankkurointiin 2,5 x 10 cm 2 kpl: 100 cm 4 kpl: 120 cm 2,5 x 10 cm 6 kpl: 125 cm 100 cm x 125 cm 35 cm x 125 cm 4 kpl: 30cm x 120 cm n. 200 cm 44 Metsästäjä 2 / 2009
• Savikuopat ja valtaojat sorsien poikueympäristöiksi ­ ilmoita kohteesi kosteikkokartoitukseen Peltoalueiden savenottokuopat kosteikkokartoitukseen I Onko kotiseutusi peltoaukean liepeillä puolisen hehtaaria tai enemmän kunnostuskelpoisia savenottokuoppia? Jos on, ilmoita myös nämä pienemmät kohteet isompien lisäksi kosteikkokartoitukseen ja tue metsästäjäorganisaation kosteikkohanketta. I Vesilintujen poikueympäristöjä kunnostamalla saadaan paremmat sorsakannat. Savikuoppien ja valtaojien kunnostukset ovat helposti toteutettavissa metsästysseuran tai kyläyhdistyksen talkoilla ja laajempiin hankkeisiin on mahdollista hakea esimerkiksi Leader- rahoitusta. I Kosteikkokohteen voi ilmoittaa osoitteessa www.riista.fi tai riistanhoitopiirien metsästysseuroille lähettämällä lomakkeella. I Kiinnostuitko oja- ja purokunnostuksista? Lisätietoja saa muun muassa www.ymparisto.fi > Suomen ympäristökeskus > Julkaisut > SYKEn esitteet > Purojen hoito maatalousalueilla ­ luonnonmukainen peruskuivatus tä pensaikkoa on kuitenkin hyvä jättää, sillä se antaa suojaa sorsille ja peltopyille. Jyrkkiä rantapenkkoja loiventamalla ja yhtenäistä vesikasvillisuutta poistamalla luodaan sorsanpoikasten tarvitsemaa matalaa ja kasvillisuuden kirjomaa ruokailualuetta. Mikko Alhainen Monen peltoaukean laidalta löytyy pajukon ympäröimiä umpeenkasvaneita savimonttuja ja peltojen keskellä virtaavia jyrkkäreunaisia valtaojia. Harvemmin näiltä kohteilta sorsia löytää, mutta pienellä kunnostuksella niistä on mahdollista tehdä erinomaisia sorsien poikueympäristöjä. Tämäkin savimonttu kelpaa sorsille, kun rantapuusto on raivattu ja yhtenäinen vesikasvimatto siirretty viereisen pellon lannoitteeksi. Kun samalla peltoaukealla on kunnostettujen monttujen ja ojien verkosto, ja pienpedot pidetään kurissa, sorsapoikueita alkaa pian vilistä viljelysten lomassa. Loivia penkkoja ja lietekuoppia P ienkosteikkojen arvo vesilinnuille on suurimmillaan silloin, kun savikuopat ja valtaojat ovat sorsien suosiman vesistön välittömässä läheisyydessä tai ne muodostavat yhtenäisen verkoston peltojen liepeillä. Jotta kunnostetuilla savimontuilla ja ojilla olisi merkitystä poikueille, olisi niiden yhteispinta-alan oltava vähintään puoli hehtaaria. Parhaimmillaan 500 metrin pituiselta kunnostetulta ojanpätkältä on tavattu neljä heinäsorsapoikuetta. Kunnostettujen ojien varret ja savimonttujen rantapensaikot reunavyöhykkeineen tarjoavat elinympäristöä sorsien lisäksi myös peltoriistalle, kuten peltopyylle ja rusakolle. Kosteikkokohteen voi ilmoittaa osoitteessa www.riista.fi tai riistanhoitopiirien metsästysseuroille lähettämällä lomakkeella. Rantapuuston raivausta ja kevyttä ruoppausta Pusikoituneen savimontun peruskunnostus on rantojen raivaus. Korkeat varisten tähystyspuut sekä yhtenäiset pajukot tulee raivata kuoppien ympäriltä. Jonkin verran matalaa, alle metrisMarko Svensberg Suorat ja jyrkkäreunaiset ojat eivät tarjoa ravintoa ja suojaa sorsapoikueille. Jyrkät reunat sortuvat helposti, ja oja täyttyy vähitellen, mikä aiheuttaa jatkuvan perkaustarpeen. Leventämällä ojaa ja kaivamalla sopiviin paikkoihin tulvatasanteita sekä syvempiä lietekuoppia luodaan sorsille sopivaa elinympäristöä. Leveän ojanpohjan keskellä mutkitellen virtaava alivesiuoma pysyy hyvin puhtaana ­ itsepuhdistuva oja on viljelijän etu. Peltoalueiden savenottokuoppia voi hyödyntää vesiensuojelussa käyttämällä niitä laskeutusaltaina ja pienkosteikkoina. Ojien virtauksia ohjaamalla on mahdollista kierrättää pelto-ojien vesiä savenottokuoppien kautta, jolloin ojissa kulkeutuva kiintoaine pysähtyy, ja kuopissa kasvava kasvillisuus sitoo liukoisia ravinteita. Valtaojien uoman leventäminen tulvatasanteita kaivamalla ja mutkittelevan alivesiuoman tekeminen vähentävät uoman syöpymistä, ja siten pienentävät alavirtaan huuhtoutuvan kiintoaineen ja ravinteiden määrää. G Teksti: Mikko Alhainen Valtaojaan kaivetut tulvatasanteet, lietekuopat ja pienkosteikot sekä mutkitteleva alivesiuoma tarjoavat elinympäristöä sorsille ja peltoriistalle. Metsästää 2 / 2009 45
• PREMIUM-LUOKAN JAHTIVARUSTEET HÄVYTTÖMÄN HALVALLA PREMIUM JAHTIJAKT PREMIUM -KALVOPUKU Ota seuran ja koiran lisäksi metsästysreissulle mukaan myös huipputekniikkaa. Hiivi yhä lähemmäksi riistaa uudessa JaktiJaktin Premium -kalvopuvussa. Mukana Scentech-hajunestoteknologia ja AIR-TEX2 -kalvo. Mukava, kestävä ja entistä kevyempi myös sateella. Koot: XXS­XXXL. NG I TTÄVÄ | HE | LÄ MP Ö L A M I N OI T U VE D EN PITÄVÄ s i s . et u p aketin JAHTIJAKT PREMIUM KALVOKENGÄT JahtiJakt Premium AIR-TEX2-kalvokengässä on käytetty kolminkertaista vedenpitävyysteknologiaa. Rakenne päästää myös jalan tuottaman kosteuden ulos ja pitää jalan kuivana. Materiaali pintanahkaa, joka on käsitelty vedenpitäväksi ja likaa hylkiväksi. Vedenpitävät saumat. Sisävuoressa Scentech-hajunestoteknologia. Koot 38­48. in Täys ne ved vä! pitä Erätukun etupaketti 0,- HE | NG I TTÄVÄ | sis. etupa ketin Flanellipaita Erätukun etupaketti 0,- Turvaliivi Auton istuinsuoja Scentech-alusasu Fleece-väliasu JahtiJakt Liner-sukat Kenkärasva Tilaa www.eratukku.fi tai numerosta 020 747 7000 (ma­pe 9­17) MYYMÄLÄT: TAMPERE, Possijärvenkatu 4 VANTAA, Valimotie 27 OULU, Alasintie 8 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2 SEINÄJOKI, Päivölänkatu 2 | Kääntölakki ul + toimitusk ut 900 14 VE D EN PITÄVÄ s + toimitu LÄ 00 kulut MP Ö L A M I N OI T U | 279
• ESITTELYSSÄ KOVAN LUOKAN UUTUUS: JAHTIJAKT CAMO-KALVOPUKU CAMO JAHTIJAKT CAMO -KALVOPUKU Sulaudut maastoon paremmin, kun puet yllesi JaktiJaktin uusinta pukuteknologiaa. AIR-TEX2-kalvon, camo-kuvioidun kankaan ja ScentechTM-hajuneston ansiosta jahti on mukavaa ja helppoa. Koot XXS­XXXXL HE | NG I TTÄVÄ | LÄ MP Ö L A M I N OI T U VE D EN PITÄVÄ 279 s i s . et u p aketin inen Suomala sign e Camo-d akarautio oT by Kimm Erätukun etupaketti 0,- JAHTIJAKT CAMO KALVOKENGÄT JahtiJakt Camo -kengät edustavat teknologiaa, jota aiemmin ei ole ollut tarjolla. Uusimman AIR-TEX2-kalvon ansiosta kengät ovat vedenpitävät ja hengittävät. Näin jalat säilyvät kuivina ja hiertymättöminä pitkilläkin jahtireissuilla. Ja Scentech-hajunesto auttaa sinua pääsemään lähemmäs riistaa myös hajuttomammin. Koot: 38­46. Camo-maastolakki sis. etupa 99 00 ketin Camo-fleece Erätukun etupaketti 0,- Camo-henkselit MicroDry Camo-alusasu JahtiJakt Liner-sukat Kenkäsuihke s + toimitu 00 kulut | ul + toimitusk ut
• Lapin riekkokannat aallonpohjassa ­ tunturialueen kannanarviointia tehostetaan kanakoirilla Viime elokuun riistakolmiolaskennat osoittivat riekkotiheyden Ylä-Lapissa laskeneen aiempien aallonpohjavuosien 1990 ja 2000 tasolle. Tunturialueen riekkojen laskennassa ensimmäistä kertaa elokuussa testattu kanakoiraavusteinen linjalaskenta antoi Ylä-Lapin riekkotilanteesta hyvin samankaltaisen kuvan. Lintuja oli kovin harvassa, ja niiden pesintä näytti epäonnistuneen. Hannu Huttu L apin riekkokantoja on seurattu muun pienriistan ohessa jo vuodesta 1964, ensin reitti- eli poikuearviontilaskennoilla ja vuodesta 1989 lähtien riistakolmioiden avulla. Ylä-Lapissa on ajanjaksona 1989­2008 laskettu vuosittain keskimäärin 20 kolmiota. Muualla Lapissa laskettujen riistakolmioiden määrä on vuosittain ollut keskimäärin 132 kolmiota. Kolmioiden määrällisestä erosta johtuen, suhteutettuna alueiden kokoon, Ylä-Lapin riistakantojen arviointiin liittyy enemmän epävarmuutta muuhun Lappiin verrattuna. Tunturialueiden riekkopoikueet oleskelevat syyskesällä usein vaikeasti tavoitettavissa kosteikoissa. Toisaalta riekot voivat väistää hitaasti lähestyviä laskijoita avoimissa tunturimaastoissa, mikä myös voi aiheuttaa virhettä riistakolmiolaskentaan. Kanakoira-avusteisista linjalaskennoista toivotaan niin määrällistä kuin laadullista varmuutta Ylä-Lapin riekkokannan arviointiin. Kannat nousevat ja laskevat vuorotellen Yhteensovitettujen reittilaskentojen ja riistakolmiolaskentojen perusteella Ylä-Lapin ja muun Lapin riekkokannoissa ei ole selkeää pitkän aikavälin nousua tai laskua. Oulun ja Kainuun alueilla riekkokannat ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä hälyttävästi. Lapin riekkokannoissa nousut ja laskut ovat seuranneet toisiaan epäsäännöllisesti muutaman vuoden välein. Riistakolmiolaskentojen alkamisesta 1989 lähtien hyviä riekkovuosia seuraavat 48 Metsästäjä 2 / 2009
• Lapin riekkotiheydet 12,0 10,0 Riekkotiheys (yks/km2) 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 1964 Muu Lappi Ylä-Lappi 1972 1980 1988 vuosi 1996 2004 Kuva 1. Lapin riekkokantojen vaihtelu vuosina 1964­2008. Poikuelaskentojen tuottamat tiheysarviot on yhdistetty vuonna 1989 aloitettuihin riistakolmiolaskentoihin. Alue Inari Utsjoki Enontekiö Ylä-Lapin keskiarvo Havaintoja (lkm) Laskentoja (km) Tiheys (yks./km2) KoiraKolmiot laskenta 1,2 0,3 0,8 1,7 2,2 3,6 1,4 1,2 38 13 320 192 Kanakoira-avusteisista linjalaskennoista toivotaan niin määrällistä kuin laadullista varmuutta Ylä-Lapin riekkokannan arviointiin. aallonpohjat ovat toistuneet noin kymmenen vuoden välein (Kuva 1). Seurantajakson alussa Ylä-Lapin ja muun Lapin riekkokantojen vaihtelut eivät satu juurikaan yksiin, mutta 1970-luvun puolenvälin jälkeen vaihtelussa voidaan havaita yhtäläisyyksiä. Tämä viittaa siihen, että molempien alueiden riekkokantojen vaihteluun ovat vaikuttaneet ilmeisesti samat tekijät. Taulukko 1. Kanakoira- ja riistakolmiolaskentojen tuottamien riekkotiheyksien (yks./km2) vertailua Ylä-Lapin kunnissa. Huono poikastuotanto kahtena vuonna peräkkäin Vaikka Ylä-Lapissa onkin totuttu ajoittain toistuviin riekon katovuosiin, korostuu tämänkertainen aallonpohja erityisesti. Koettiinhan vain muutama vuosi sitten ennennäkemättömät huippuvuodet. Muualla Lapissa nykyiset riekkokannat ovat alhaisimmillaan 45-vuotisen seurantajakson aikana. Syynä alhaisiin riekkokantoihin ovat ainakin kaksi peräkkäistä huonoa poikastuotannon vuotta. Koska riekkojen elinaika on lyhyt, huonot poikastuottovuodet näkyvät nopeasti kannan laskuna. Ruotsissa ja Kanadassa tehtyjen tutkimusten mukaan riekon elinaika on lyhyt, vain yhdestä kahteen vuotta. Oulun seudulla vuonna 2008 tehdyt alustavat tutkimukset yksilöllisesti radiolähettimillä merkityillä riekoilla tukevat käsitystä aikuisten riekkojen voimakkaasta kuolevuudesta. Huhtikuussa merkityistä aikuisista riekoista vain 25 prosenttia oli hengissä vuoden lopussa. Pienpedot ja sää syynä kannanvaihteluihin Riekon kannanvaihteluiden taustalla on monimutkainen syiden vyyhti. Tämänkertainen aal- Metsästää 2 / 2009 49
• lonpohja koskee laajoja alueita Fennoskandiassa. Riekon heikon poikastuoton taustalla on ilmeisesti kaksi päätekijää: pienpedot ja sää. Viime vuosien erittäin runsaiden tunturisopuli- ja myyräkantojen myötä kehittyi Skandinavian tunturialueille tiheä pienpetojen armeija. Keväällä 2008 jyrsijäkannat romahtivat, joten riekonpesiä ja -poikasia oli verottamassa runsaasti nälkäisiä pienpetoja. Myös kevään ja alkukesän sateisilla ja kylmillä säillä lienee vaikutuksensa heikkoon poikastuottoon. Kylmä ja sateinen sää vaikuttaa naaraiden ja poikasten ravintotilanteeseen. Lisäksi märkä ja kylmä yhdessä voivat suoraan tappaa pieniä poikasia, joiden lämmönsäätelykyky ei ole vielä kehittynyt. Toisaalta sääskien ja muiden hyönteisten levittämien veriloisten roolia riekon kannanvaihtelussa ei tunneta. Katariina Roiha Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa Seurantajakson aikana on riekkokannassa ollut useita aallonpohjia, joista on noustu parissa­ kolmessa vuodessa. Riekko palautuu alhaisistakin tiheyksistä hyvän lisääntyvyytensä avulla. Jos parin viime vuoden tiheä pienpetokanta laskee jyrsijäkantojen romahdettua, edellytykset riekon onnistuneelle pesinnälle ovat hyvät. Toivottakaamme riekoille myös suotuisia sääoloja tulevalle lisääntymiskaudelle. Kuva 2. Kanakoira-avusteisen riekkolaskennan ja riistakolmiolaskennan tehokkaan laskenta-alan erot ovat selkeät: kanakoiran avulla pystytään laskemaan laajempia alueita samalla laskentaponnistuksella. Uusi laskentamenetelmä sai tulikasteensa tunturialueilla Uutta kanakoira-avusteista riekkolaskentaa kokeiltiin Ylä-Lapin riekkolaskennoissa viime vuoden elokuussa ensimmäisen kerran. Aikaisemmin jo Ruotsissa ja Norjassa käytetyn laskentamenetelmän periaatteet on esitelty Metsästäjä-lehden numerossa 4/2008. Riekkolaskennat kanakoirien avustuksella toteutettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Metsähallituksen koordinoimina elokuussa 2008 ennen jahtikautta. Ennen laskentojen aloittamista osallistujille pidettiin yhteinen koulutustilaisuus Ivalossa. Laskentoihin osallistui 34 paikallista metsästäjää ja kanakoiraharrastajaa koirineen. Laskentalinjaa kertyi yhteensä 320 kilometriä, josta Inarissa oli 160 kilometriä, Utsjoella 120 kilometriä ja Enontekiöllä 40 kilometriä. Riekkohavaintoja kirjattiin laskennoissa 38 kertaa (yksittäisiä riekkoja tai riekkoparvia). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos analysoi tulokset linjalaskentaan kehitetyllä Distanceohjelmalla, ja tuloksia verrattiin riistakolmioilta saatuihin tuloksiin. Riekkotiheys oli syksyllä 2008 alhainen koko Ylä-Lapin alueella molempien laskentamenetelmien mukaan, mutta laskentamenetelmien antamissa tuloksissa oli joitain alueellisia eroja (Taulukko 1). Kanakoira-avusteisen linjalaskennan etuna riistakolmiolaskentaan verrattuna voidaan pitää sitä, että laskennallinen tiheysarvio perustuu alhaisenkin riekkokannan aikana noin kaksin- kolminkertaiseen havaintomäärään kilometriä kohti riistakolmioaineistoon verrattuna (Kuva 2). Lisäksi riistakolmiolaskenta sitoo enemmän työvoimaa. Koira-avusteinen laskenta onnistui jo ensimmäisenä vuonna teknisesti erittäin hyvin, ja laskentoja on syytä jatkaa vielä useampana vuonna, jotta saadaan laajapohjaisempaa vertailtavuutta laskentamenetelmien välillä riekkokantojen eri vaiheissa. 50 Metsästäjä 2 / 2009 Kanakoira-avusteisessa linjalaskennassa tiheysarvio perustuu alhaisenkin riekkokannan aikana kaksin- tai kolminkertaiseen havaintomäärään kilometriä kohti riistakolmioaineistoon verrattuna. Pohjoismaista yhteistyötä riekkokantojen seurannassa Kanakoira-avusteinen linjalaskenta on ollut jo vuosia käytössä Norjan ja Ruotsin tunturialueiden riekkokantojen seurannassa. Norjalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset laskentojen vastuuhenkilöt tapasivat toisensa viime vuoden marraskuussa Norjan Evenstadissa. Kokouksessa vaihdettiin tietoja ja kokemuksia tunturialueen riekkolaskennoista eri maissa sekä yhdenmukaistettiin menetelmiä ja aineiston tilastollista käsittelyä. Käyttöön otetun yhteisen laskentamenetelmän ja tulosten vaihdon kautta saadaan entistä vertailukelpoisempaa tietoa riekkokantojen ajallisesta ja alueellisesta vaihtelusta koko kalottialueella. Tätä tietoa voidaan edelleen hyödyntää muun muassa tuntuririekon kannanvaihtelujen syiden selvittämisessä. Inariin riekkolupia ei myyty ulkopaikkakuntalaisille lainkaan. Myös paikallisilta metsästäjiltä toivottiin riekkoverotukseen malttia. Seuraavassa vaiheessa päätettiin pidättäytyä myös talvikauden riekkolupien myynnistä. Vaikka ulkopaikkakuntalaisten talvikauden riekkosaalis on Ylä-Lapin kokonaisverotuksen osuudesta vähäinen, noin 3 prosenttia, haluttiin tällä päätöksellä säästää talven yli selviävää, uuden nousun siemenenä arvokasta emolintukantaa. Pienpetojen tehopyynnillä elintilaa riekoille ja naaleille Metsähallitus tukee tällä hetkellä Ylä-Lapissa voimakkaasti paikallisten metsästäjien harjoittamaa pienpetojen vähentämistä. Metsästyslaki velvoittaa metsästäjät riistanhoitoon. Ulkopaikkakuntalaisilla lupametsästäjillä ei käytännössä ole tähän mahdollisuutta. Sen vuoksi hyvien riistakantojen aikana kertyneitä lupatuloja ohjataan paikkakuntalaisten tekemän riistanhoitotyön tukemiseen, erityisesti heikkojen riistakantojen aikana. Pienpetopyynnin tukemisella tavoitellaan lisää elintilaa aallonpohjassa oleville kanalintukannoille. Ihmisen toiminnan vaikutuksesta ylitiheäksi paisunut kettukanta kylien ja poroteurastamojen liepeillä vaatii vähennystä. Myös pohjoisilla tuntureilla vaeltelevan naalin toivotaan palautuvan Suomen tuntureille, jos asiaa edistetään vähentämällä samoista reviireistä kilpailevia kettuja. Vierasperäisen minkin tehokkaalla loukkupyynnillä voidaan merkittävästi parantaa kosteikkolajien elinolosuhteita. Tehostuneella pyynnillä ovat Ylä-Lapin paikalliset metsästäjät saaneet viimeisten kolmen vuoden aikana vähennettyä pienpetoja merkittävästi. Tulokset ovat ylittäneet kaikki odotukset. Kiitos siitä kuuluu kaikille pienpetopyytäjille. G Teksti: Antti Paasivaara, RKTL Jarmo Katajamaa, Metsähallitus Ahti Putaala, Metsähallitus Pekka Helle, RKTL Metsästäjän sovitettava saaliinsa lintukantaan kestäväksi Laskentatulosten perusteella ja alueellisten riistanhoitoyhdistysten kuulemisien jälkeen Metsähallitus vähensi syksyllä ulkopaikkakuntalaisille myytävien riekkolupien määrää Enontekiön ja Utsjoen alueella. Tavoitteena oli pienentää kauden saalispoistuma noin kolmasosaan edelliskaudesta.
• SUOMI www.midwaysuomi.com Esimerkkejä laajasta tuotevalikoimastamme: Mosin-Nagant synteettinen tukki Allen Ampumaliivi Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen metsästäjän saatavilla! Esim. tuote 285364 74 Esim. tuote 777174 119 Dogtown 22 kal varmintluoti 34 gr 100 kpl Haulikkoammunnan opaskirja. Englanninkielinen Caldwell 8" Orange Peel osuman näyttäviä tauluja 10 kpl Esim. tuote 819196 22 Esim. tuote 788165 43 675678 Tuote 16 Tilauspuhelin arkisin 9-17 09-5122933, www.midwaysuomi.com Retkeilyalue Nuotta -ravintola Koirat Konekarhu Pena Kalastusalue Jalonniemitalo Trofee näyttely Aseet ANI AJA K KOIRA-GPS YLIVOIMAINEN Vaihtotarjous! TÄYTEEN PAKETTIIN (puhelin+ohjelma+GPS+panta) HUIPPUPUHELIN iskunkestävä ja vesitiivis TAI TUTKA KUIN TUTKA -300 Ilman vaihtolaitetta ostavalle hyvitys vähintään SUPERETU! MYYNTI myynti@pointersolutions.com www.pointersolutions.com Metsästää 2 / 2009 51
• Marcus Wikman Jälkien kertomaa - riistakolmiolaskennan tuloksia talvella 2009 lmastonmuutos näyttää olevan vakavasti otettava uhka myös riistakolmion lumijälkilaskennoille. Talvet 2007 ja 2008 olivat jälkilaskennan kannalta hyvin vaikeita, mutta mennyt talvi tarjosi tyydyttäviä laskentaoloja aivan eteläisintä Suomea myöten. Tähän raporttiin olemme koonneet tulokset 6.3.2009 mennessä palautetusta 470 laskentalomakkeesta. Näiden riistakolmioiden laskentaan on osallistunut yli 2000 laskijaa, joiden yhteenlaskettu työrupeama käsittää 7500 työtuntia. Maan pohjoispuoliskossa laskentakausi jatkui vielä maaliskuun 15. päivään saakka, ja tämä näkyy hieman epäluotettavista indekseistä pohjoisen Suomen osalta. Tutkimus kiittää kaikkia laskijoita arvokkaasta työstä riistakantojen seurannan hyväksi. Täsmälleen 20 vuotta sitten ­ talvella 1989 ­ tehtiin ensimmäisen kerran lumijälkilaskenta riistakolmioilla. Käynnistysvuotena kierrettiin noin 400 kolmiota. Seuraavana vuonna laskettiin lumijäljet jo lähes tuhannella kolmiolla. Lievän laskentaväsymyksen ja varsinkin kehnojen lumitalvien johdosta viime vuosina on saatu kierrettyä noin 600­700 kolmiota. Kun kaikki laskentatulokset on palautettu, asettunee myös talven 2009 lukumäärä samalle tasolle. Kuluneen talven jälkilaskennan erikoispiirre 52 Metsästäjä 2 / 2009 I oli monien harvalukuisten lajien esiintyminen kolmioilla. Näistä mainittakoon liito-orava, majava, hilleri, villisika ja peltopyy, joita useimpina vuosina ei tavata laskentalinjoilla lainkaan. Selvää on silti, että näiden lajien runsaudesta ei juuri saada luotettavaa tietoa. Kahden vuosikymmenen aikana riistalajistossamme on nähtävissä selviäkin runsausmuutoksia, kuten saukon, ilveksen ja metsäkauriin runsastuminen ja toisaalta metsäjäniksen taantuminen. Lunta pitkästä aikaa Talvet 2007 ja 2008 olivat jälkilaskennan kannalta varsin ongelmallisia. Tuolloin melkoinen osa eteläistä Suomea oli lumeton tai lähes lumeton laskentakauden ajan. Talvella 2008 oli suuressa osassa Uuttamaata tuskin viittä mahdollista laskentapäivää, ja niistä vähistäkin osa oli lähes kelvottomia. Nytkin talvikauteen lähdettiin lämpimissä merkeissä. Ilmastotilaston mukaan syksy 2008 oli mittaushistorian kymmenen lämpimimmän joukossa. Joulukuu oli niin ikään leuto, esimerkiksi Etelä- ja Keski-Lapissa keskilämpötila oli jopa 6-8 astetta keskimääräistä korkeampi. Tammikuu 2009 oli sekin lämpöoloiltaan pitkäaikaiskeskiarvoja lämpimämpi, mutta lunta kuitenkin karttui niin, että helmikuun alusta alkaen koko maa oli lumen peitossa. Vain paikoin Lounais- ja Länsi-Suomessa oli alueita, joilla lumipeite oli jälkilaskentaa ajatellen turhan ohut. Tilanne koheni selvästi myöhemmin. Lumipeite ei vielä sinällään kerro laskentaoloista, sillä tärkeitä ovat myös lumisadepäivät, joiden jälkeen laskentaan voi lähteä. Ilmatieteen laitoksen lumimittaukset osoittavat, että etelärannikolla on laskentakaudella ollut kymmenkunta lumisadepäivää, joiden jälkeen laskenta on ollut tehtävissä. Jokioisten ja Kauhavan mittauspisteiden tietojen mukaan Etelä-Suomen sisämaassa ja Länsi-Suomessa on ollut alun toistakymmentä hyvää lumisadepäivää. Laskennan voi etelässäkin hyvin tehdä kaksi vuorokautta lumisateen jälkeen, joten kelvollisia päiviä on kertynyt melko mukava määrä. Laskennan runsaimmat lajit Oheisissa kartoissa esitämme jälkilaskennan runsaimpien lajien esiintyminen 50 x 50 km:n ruuduissa talvella 2009. Pohjois-Suomessa laskentakausi jatkuu maaliskuun 15. päivään saakka, ja pohjoisessa valtaosa laskennoista tehdään kauden loppupuolella, kun hanki alkaa kantaa. Siten tässä esitetty laskenta-aineisto on maan
• Suurpetojen jälkien tunnistaminen ei aina ole helppoa. Susi askeltaa yleensä vauhdikkaasti, mutta välillä askel jää lyhyeksi, ja jälkijono muistuttaa suuresti ilveksen jälkijonoa. Luotettava tunnistaminen kysyy usein jälkien seuraamista tunnistuksen varmistamiseksi. 15.1. 15.2. vähentyneen. Näiden lajien havaintomäärä on kuitenkin vähäinen, eikä varmoja johtopäätöksiä kannanmuutoksista voi tehdä. Myyränsyöjät ja kanalinnut Pienjyrsijöiden kannanvaihtelut heijastuvat monien riistaeläinten runsauteen. Pohjoisen Suomen kanalintujen hyvin heikko lisääntymismenestys laitettiin osin myyrien ja pienpetojen tilille. Myyräkannat romahtivat totaalisesti, ja pienpetojen täytyi etsiä muuta ravintoa, joten kanalintujen pesiin ja poikueisiin kohdistui voimakas saalistus. Etelä-Suomessa sitä vastoin oli ennätyksellisen runsas myyräkanta, ja kanalinnutkin pärjäsivät kohtuullisesti. Kärppä ja lumikko ovat hyviä myyrärunsauden ilmentäjiä. Tämä näkyy havainnollisesti lumijälkilaskennan tuloksissa. Molemmat lajit ovat jälki-indeksin valossa huomattavasti runsaammat kuin vuosi sitten Etelä-Suomessa, mutta Pohjois-Suomessa kehityssuunta on päinvastainen. Lumikko näyttää reagoivan myyrätilanteeseen nopeammin kuin kärppä, ja lumijälkilaskennan tulos viittaa jopa kannan kaksinkertaistumiseen edellisvuodesta. Etelän myyrärunsaus on kuitenkin taittumassa, ja alan asiantuntijan professori Heikki Henttosen mukaan on ilmeistä, että etelän myyräkannat romahtavat kuluvan kevään aikana. Myös nähdyt metsäkanalinnut kirjataan kolmiolaskennassa. Talvilaskennan aineistopohja jää kuitenkin huomattavasti pienemmäksi kuin elokuun laskennassa. Tästä syystä lintujen talviaineistoa ei ole yhteenvedoissa juuri käsitelty. Todeta voi kuitenkin tässä yhteydessä, että kaikkien metsäkanalintujen runsaus on selvästi alhaisempi kuin edellisenä talvena. Erityisen huolestuttavaa on se, että Lapin riekkohavaintojen määrä on tuskin puoltakaan viimevuotisesta. G Teksti: Pekka Helle ja Marcus Wikman, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos pohjoispuoliskon osalta puutteellinen. Taulukkoon on koottu laajemman lajijoukon jälki-indeksit riistanhoitopiireittäin. Jäniksen valtakunnallinen jälkitiheyden keskiarvo on nyt suurin piirtein sama kuin vuosi sitten. Kannankehityksessä oli kuitenkin se piirre, että kannat laskivat laajalti Pohjois-Suomessa, kun taas etelämpänä kannanmuutoksen suunta oli vaihtelevampi. Oravan jälki-indeksi oli Uuttamaata lukuun ottamatta huomattavasti edellisvuotta alhaisempi. Oravakanta heijastaakin ilman viivettä havupuiden, ja aivan erityisesti kuusen, siementuotantoa. Ketun jälkitiheys oli hieman alhaisempi kuin edellisvuonna. Lounais-Suomessa kettu vaikutJälki-indeksi (jälkiä/10 km/vrk) EH ES Metsäjänis 17,4 ± 18,4 Rusakko 6,8 + 1,0 Orava 8,3 ± 5,2 Susi ­ 0,1 Kettu 5,7 ± 4,3 Supikoira 0,5 ­ 0,4 Kärppä 0,9 + 1,9 Lumikko 1,8 + 0,9 Minkki 0,4 ± 0,4 Näätä 1,5 ± 2,6 Ahma ­ ­ Saukko 0,3 + 0,3 Ilves 1,0 + 1,0 Valkohäntäpeura 18,4 + ­ Hirvi 3,4 ± 4,3 Metsäpeura ­ ­ Metsäkauris 0,3 ­ 0,1 Lintua/10km Metso 0,8 ± 0,5 Teeri 4,6 + 5,6 Pyy 1,0 + 0,6 Riekko ­ ­ Lumipeite (cm) <1 1 ­ 10 10 ­ 25 > 25 Lumipeitteen syvyys 15.1. ja 15.2. talvella 2009 (Ilmatieteen laitos). taa kuitenkin hieman runsastuneen, kun taas pohjoisessa kannankehityksen suunta on päinvastainen. Suurpedoista suden jälkimäärä tutkituilla kolmiolla oli pienempi kuin edellisenä talvena. Korkein laskennallinen jälkitiheys todettiin nyt Varsinais-Suomessa. Aivan harhainen tulos ei ole, sillä suurpetotutkimuksen mukaan LounaisSuomessa elelee parisenkymmentä sutta. Ilveksen jälkimäärä kolmioilla oli koko lailla edellisvuotisissa lukemissa. Hirvikanta näyttää jälkilaskennan mukaan olevan edellisvuotisella tasolla, tosin kohtalaisen suurin alueellisin eroin. Metsäkauris näyttää runsastuneen edelleen, metsäpeura sitä vastoin ± + ± ± ± ­ + + + + + ± ± + KA 13,2 ­ 1,5 0,1 1,4 ­ 0,6 0,4 0,1 0,5 0,5 0,1 0,5 ­ 3,7 0,2 0,1 KS ± 17,3 0,2 ­ 3,5 + ­ ­ 2,8 0,1 ± 1,4 ± 1,1 ­ 0,1 ± 1,2 + ­ ± 0,4 ± 0,5 0,3 ± 3,0 ­ ­ + 0,2 + ­ ­ ­ KY LA ± 19,3 ± 6,0 ­ 1,2 + ­ ­ 2,7 ­ 0,4 ­ ­ ± 5,5 ± 3,5 ­ 0,2 ­ ­ + 0,3 + 0,4 + 0,9 + 0,2 + 0,1 ± ­ + 0,8 ­ 1,6 ­ ­ + 0,1 ± 0,1 + 0,5 ± ­ + ­ ­ ± 5,0 ± 2,1 ­ ­ + 0,1 ± ­ OU ± 13,2 ­ ­ 0,8 0,2 ± 2,7 ­ ­ 0,7 ­ 0,7 ­ + 0,4 ­ ­ 0,1 0,4 ­ ± 4,7 0,2 0,1 PO ± 23,8 1,0 ­ 2,8 + 0,2 ± 4,7 ­ ± 0,5 + 0,7 ­ ± 0,3 ­ ­ 0,2 + 0,1 0,9 ± 4,3 + ­ + 0,9 ± ± ± ­ 0,5 5,3 0,5 0,3 ± + ­ ± ­ + + ± + ­ + ­ + ­ ­ ­ ­ PH 13,5 1,7 3,4 0,2 5,0 0,2 1,6 2,4 ­ 1,8 ­ 0,2 0,4 7,1 6,4 ­ 0,4 0,8 7,0 1,0 0,1 ­ + ­ ± ± ­ + + + + ± ­ ± ± ± ± ± ± PK 23,9 0,1 2,5 0,1 1,0 0,1 0,6 0,6 0,4 1,3 0,1 0,1 1,5 ­ 3,6 ­ ­ 0,4 6,4 0,6 ­ ± ± ± ± ± + ± ± ± + ± + + PS 36,6 1,0 3,3 ­ 1,3 0,1 1,6 0,7 0,3 0,8 ­ 0,3 1,3 ­ ­ 5,7 ­ 0,1 RP SA ± 20,9 ± 14,9 + 0,1 ­ 3,2 ­ 3,9 ­ 10,8 ­ 0,1 ± 4,8 ± 7,0 ­ 0,1 ­ 0,2 + 1,6 + 2,1 + 0,5 ± 1,0 + 0,3 ± ­ ± 0,9 ± 1,2 ­ ­ + ­ 0,2 ± 0,1 ­ 0,7 0,2 ­ 10,8 ± 12,2 + 4,8 ­ ­ ± 1,3 + 0,9 ­ ± ± + 0,7 1,2 0,5 ­ + 0,6 ­ 1,7 + 0,7 0,2 ± ± ± ­ ± ­ + + + + + ± ± ­ ± ­ + + UU 20,4 6,3 8,2 ­ 7,8 0,5 1,3 1,2 0,1 1,0 ­ 0,2 1,1 7,5 11,6 ­ 2,4 0,9 4,9 0,6 ­ VS + 9,6 ± 4,8 + 12,7 0,6 + 13,0 ­ 0,6 + 0,2 + 0,9 ­ ­ ± 0,3 ­ ± 0,1 ± 0,3 ± 20,0 + 9,3 ­ + 18,1 ± 0,6 + 0,7 + 0,6 ­ ± ± + + ± ­ ± ± ± ± ­ ­ ± + + ­ ± ± 0,6 + 2,4 ­ 0,4 0,9 0,6 ­ 0,6 11,0 ± 5,8 0,7 ­ 0,7 ­ ­ ­ 0,3 ­ 0,5 + 1,1 ­ 7,3 ­ 0,2 + 0,7 0,8 ­ 0,7 ­ 0,2 ± 5,8 ­ 0,7 0,1 Nisäkkäiden jälki-indeksit (ylitysjälkiä/10 km/vrk) ja nähtyjen lintujen lukumäärät/10 km riistanhoitopiireittäin riistakolmiolaskennoissa talvella 2009. Piirien lyhenteet: EH = Etelä-Häme, ES = Etelä-Savo, KA = Kainuu, KS = Keski-Suomi, KY = Kymi, LA = Lappi, OU = Oulu, PO = Pohjanmaa, PH = Pohjois-Häme, PK = Pohjois-Karjala, PS = Pohjois-Savo, RP = Ruotsinkielinen Pohjanmaa, SA = Satakunta, UU = Uusimaa, VS = Varsinais-Suomi. Muutos viime vuodesta on merkitty + ja ­ -merkein (muutos >30 %, ± muutos <30). Huomaa, että aineistopohja Pohjois-Lapin osalta on niukka, ja indeksit osin epäluotettavia.. Metsästää 2 / 2009 53
• Isän kanssa kanalintumetsälle Johanna Johansson haluaa kanalintumetsälle isänsä kanssa. Haave on ollut olemassa jo pitkään, mutta vasta nyt 28-vuotiaan ajoneuvovakuutusasiantuntijan elämässä on sellainen vaihe, että metsästäjäkurssi ja metsästyksen aloittaminen sopivat elämäntilanteeseen. J ohanna Johanssonin urakka metsästäjäkurssin kanssa päättyy, kun Helsingin riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Kari Nuutinen lukee paperistaan: "Johansson, Johanna, viisi virhettä". Vääriä vastauksia metsästäjätutkinnon 60 kysymyksessä saa olla kaikkiaan kahdeksan, joten Johansson menee läpi kirkkaasti. Vaikka Johansson ei olekaan aiemmin ollut metsästämässä, metsästys on tullut tutuksi isän kautta, joka on metsästänyt metsäkanalintuja, hirviä, jäniksiä ja merilintuja. Metsästäjäperheen kasvatin ensimmäinen metsästysmuisto onkin ajalta, jolloin hän oli aivan pieni tyttö. ­ Minulla oli paljon jäniksen hännäntupsuja, joita isä toi minulle metsästämässä käytyään, Johansson muistelee. Myös Johanssonin isosisko aloitti metsästyksen muutamia vuosia sitten. ­ Isä on aika innoissaan, kun kaksi tyttöä on tullut, ja molemmat ovat päätyneet metsästäjiksi, Johansson nauraa. Metsästäjän Oppaan Johansson oli lukenut ennen metsästäjäkurssia, joten kovin paljon uusia asioita kurssilla ei eteen tullut. Edes aseet eivät olleet Johanssonille vieraita, sillä hän on harjoitellut perheen mökillä Bromarvissa tauluihin ampumista. Nyt hän odottaa innolla pääsyä ampumaradalle. ­ Minulle on tärkeää, että osaan ampua kunnolla, etten vain haavoita riistaa, Johansson selittää. Johansson kertoo sisäistäneensä hyvin sen, miten pitäisi ampua. ­ Eivät ne liikkuvat savikiekot varmaan kuitenkaan ihan heti putoa, hän nauraa. Metsästysseura hakusessa Metsästysseuraan pääsy avautuisi Johanssonille helposti, sillä isän metsästysseura on jo toivottanut naisvahvistuksen tervetulleeksi riveihinsä. Matkassa on vain yksi mutta: isän metsästysseura metsästää Pohjois-Karjalassa, mikä on aika kaukana Johanssonin kotoa Vantaalta. ­ Muihin seuroihin voi kuitenkin olla aika vaikea päästä. Yritän vielä selvittää, josko joku metsästysseura täälläpäin ottaisi minut jäsenekseen. Jos joutuu aina ajamaan Pohjois-Karjalaan, ei varmaan tule metsästettyä niin paljon, Johansson pohtii. Ainakin viikon tulevasta kesälomastaan Johansson aikoo säästää syksyn metsäkanalinnus- Johanna Johansson nauttii luonnossa liikkumisesta. Ensi kesän lomasta ainakin viikko jää syksyn kanalinnustukseen. ­ Heti kun näen jonkun eläimen, jota en tunnista, otan kirjan käteen ja katson sieltä, Johanna Johansson kertoo. 54 Metsästäjä 2 / 2009 Jani Honkanen
• ­ Minulle on tärkeää, että osaan ampua kunnolla, etten vain haavoita riistaa, Johanna Johansson sanoo. tukseen, mutta ihannetilanne olisi, jos metsälle pääsisi myös viikonloppuisin. Johansson on syntyjään hankolainen, ja seudulla harjoitettava merilinnustus kiehtoo, joten hän olisi tyytyväinen, mikäli metsästysseura löytyisi Hangon seudulta. Myös riistalaskennat ja muut riistanhoitotyöt kiinnostavat Johanssonia, ja niihinkin osallistuminen on vaikeaa, jos asuu kovin kaukana metsästysseuran maista. ­ Toisaalta Pohjois-Karjalassa olisi muuten ihanteellisemmat metsästysmaastot kuin etelässä, Johansson pohtii. Mökillä päivät kuluvat kalastaen, sieni- ja marjametsällä sekä koiran kanssa puuhatessa. Kesällä alkaa uuden rottweiler-pennun kouluttaminen, sillä Johanssonin vanha rottweiler kuoli syksyllä. ­ Seuraavaksi harkitsen sitten metsästyskoiraa, sillä mielestäni metsällä ei voi oikein olla ilman koiraa. Olisi hienoa päästä joku päivä oman metsästyskoiran kanssa lintuja metsästämään. On hienoa nähdä, kun koirat työskentelevät hyvin. Johansson aikoo aloittaa metsästyksen linnuista, mutta voi olla, että hän päätyy myöhemmin myös hirvimetsälle. Isoista eläimistä myös villisika tuntuu kiehtovalta. Ensimmäinen haave on kuitenkin metson ampuminen. ­ Metso kiehtoo, koska se on niin iso ja tyylikäs. Lihaa omiin tarpeisiin Metsästyksen aloittaminen on houkuttanut Johanssonia jo pitkään. Nyt kun opiskelut ovat päätöksessä ja työura on lähtenyt mukavasti käyntiin, on sopiva aika aloittaa uusi harrastus. Johanssonin kaveripiirissä kukaan muu ei metsästä. Osassa kavereista Johanssonin metsästysinto on herättänyt ihmetystä. ­ Mutta ne, jotka tuntevat minut paremmin, tietävät, että olen puhunut tästä jo pitkään. Paitsi luonnossa liikkuminen, Johanssonia vetää metsälle myös riistanliha. ­ Olen ihan pienestä asti pitänyt kaikesta riistaruuasta. Vapaana eläneen riistan liha on paljon maukkaampaa kuin tarhattujen eläinten. Ja Koira on ehdoton metsästyskaveri Luonto, eläimet ja metsässä liikkuminen ovat aina kiinnostaneet Johanssonia. ­ Varsinkin mökillä tulee seurattua paljon eläimiä. Heti kun näen jonkun eläimen, jota en tunnista, otan kirjan käteen ja katson sieltä, Johansson kertoo. Lintuja bongatessa Johanssonin isä on yrittänyt opettaa myös lintujen latinankieliset nimet. ­ Kesän mittaan osa niistä jää mieleen, mutta osa katoaa seuraavaan kesään mennessä, Johansson nauraa. onhan se hienoa, jos pystyy itse pyydystämään oman ruokansa, Johansson pohtii. Johansson ei ole itse toistaiseksi kokannut muita riistaruokia kuin hirvikeittoa. ­ Mutta äiti opettaa varmasti hyviä reseptejä, Johansson hymyilee. Edellytykset metsästykseen ovat siis kohdallaan: metsästystä ja riistankäsittelyä opettava isä, riistaruokien valmistusta opettava äiti sekä innokas ja oppimishaluinen mieli. Johanssonin metsästäjätutkinto meni läpi ensimmäisellä yrittämällä. Seuraava askel metsästäjänuralla on aseen hankkimisluvan hakeminen. Sitten on isän aika lunastaa lupauksensa, kun isä ja tytär menevät yhdessä kauppaan ja isä ostaa tyttärelleen ensimmäisen ikioman haulikon. G Teksti: Maria Nikunlaakso Maria Nikunlaakso Viime hetken kertaus ennen metsästäjätutkintoa. Hyvä valmistautuminen kannatti, sillä koe meni läpi ensi yrittämällä. Metsästää 2 / 2009 55
• Eräaatoksia valtion mailta Metsän-wartia I Parisenkymmentä vuotta sitten eräänä kuulakkaana syysaamuna käyskentelin syrjäisen Taivalkosken pitäjän takamailla. Oli ehkä pari pakkasastetta. Lunta ei vielä ollut. Jostain kuului moottorisahojen ärjyntää. Metsästysaika kun oli, kauempana olevista vaaroista kuului harvakseltaan jokunen laukaus. Kuljin kumisevalla, melko runsaspuustoisella kankaalla. Yhtäkkiä huomasin sakeaoksaisen kuusen juuressa ansalangan. Ansa oli viritetty kuusen ja sen vieressä olevan muurahaispesän välille asetettujen noin tuumanpaksuisten riukujen varaan. Ansan silmukka oli kymmenkunta senttiä. Silmukka oli saatu pysymään auki laittamalla sen molemmille sivuille pienet pystypuut, joihin veistettyjen lovien kautta lanka kulki. Koska paikka oli valtion maata, ja minut oli julkiseen virkaan asetettu, aloin tutkia asiaa. Seurailtuani pientä metsäpolkua löysin kaikkiaan 18 ansaa. Osa niistä oli yksityisen maalla. Yhdessäkään ei ollut lintua, mutta muutamien ansojen lähellä oli metsäkanalintujen höyheniä. Keräsin langat taskuuni. Polku johti kylätielle, jonka varressa noin sadan metrin päässä oli talo. Päätin piipahtaa sisällä. Pihapiiri oli siisti. Sementtitiilistä muuratun navetan päässä seisova traktori oli jo varustettu lumiketjuilla ja -lingolla. Talvi saisi tulla. Talo oli keltamullan värinen rintamamiestalo. Pirtin pöydän ääressä istui vanha mies ruutupaidassaan. Hänen edessään oli sanomalehti levitettynä. Miehen kourat näyttivät suhteettoman isoilta jo vanhuuttaan kuihtuneen miehen muuhun olemukseen verrattuna. Suonikkaat työmiehen kädet. Harmaat silmät katsoivat tutkivasti tulijaa paksujen lasien takaa. Tervehdittyäni ja esittäydyttyäni aloin varovaisin sanankääntein kertoa asiaani. Lopulta sain kysytyksi, josko ansat olisivat isännän asettamia. Pappa kiisti ehdottomasti. Sen sijaan hän kiinnostui minun persoonastani. ­ Oletko sinä niitä Vesa-Pentin polliisipoikia? Siinä se oli mukava mies, se isäsi. Minä muistan, kun se oli ajossa Kuikkavaarassa viitostietä tehtäessä. Oli se juttumies. Yritin pitää keskustelua ansa-asiassa ja esitin lisäkysymyksiä. Änkytin, että kun ansat ovat laittomia pyydyksiä. Pappa ei ollut kuulevinaankaan kysymyksiäni. Epäili sentään ansojen lainvastaisuutta: ­ Mistä asti ne on laittomia olleet? Muistelin edellisen metsästyslain olleen vuodelta 1961. ­ Ainakin 30 vuotta minun laskujeni mukaan, vastasin. ­ Ja mikä ero siinä on, jos toinen tappaa linnun ampumalla ja toinen rihmalla. Lopputulos on sama. Minä se olin ennen saamamies. Tuhansia lintuja olen ampunut. Mutta kun tuo näkö on heikentynyt, ettei pyssyllä enää osu. Aikanaan lintujen pyytäminen oli hyvää tienestiä. Ennen sotia sai teerellä puolentoista päivän palkan, kun vei Jalavaan. Pappa puhui ja puhui menneistä hyvistä riistavuosista, runsaista saaliista ja hänen viisaista koiristaan. Mutta minä en saanut kysymyksiini vastauksia. Lähtiessäni hän tuli ulkoportaille saattamaan vierasta. Siinä erotessamme varoitin vastaisuudessa laittamasta ansoja ainakaan valtion maalle. ­ Sehän on selvä, että itse kukin omille mailleen, jos laittamaan, hän sanoi veijarimainen ilme uurteisilla kasvoillaan. Niin, eihän se erätarkastajan työ aina kovin tuloksellista ole. Eikä uskoakseni varsinkaan menneinä vuosina, jolloin työ oli raskasta ja vaarallistakin. Metsähallitus täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Alusta asti valtion mailla on valvottu eränkäyntiä. Metsän-wartian päätehtävä oli taistella puuvarkaita ja muita lainrikkojia vastaan. Metsähallituksen ohjesääntö vuodelta 1859 määrittelee kelpoisuusehdoiksi, että tehtävään tuli palkata hyvämaineisia, ruumiiltaan terveitä ja voimakkaassa iässä olevia miehiä. Etusija oli niillä, jotka taisivat lisäksi lukea, kirjoittaa ja lukua laskea. Suurin piirtein samat vaatimukset on tänäänkin kirjattu lakiin Metsähallituksen erävalvonnasta. Metsän-wartia sai usein asuttavakseen syrjäisen, karun ja huonokuntoisen torpan. Rahapalkka oli pieni kuten nytkin. Torppakin pitää nykyään itse hankkia. G Pertti Kurtti, erätarkastaja, Metsähallitus 56 Metsästäjä 2 / 2009
• Punkkeja? Suojaa minut Frontlinella Joka neljäs viikko Myös kirppuja ja täitä vastaan (fipronil) Punkkeja, kirppuja ja täitä vastaan sekä koirille että kissoille Lue lisää osoitteessa www.frontline.com Merial Norden PL 4440, 00002 Helsinki Puh. 050 5051 399 Vaikuttava-aine: Fiproniili 100 mg/ml. Käyttöaiheet kohde-eläinlajeittain: Koiran ja kissan kirppujen ja punkkien häätö ja ennaltaehkäisy. Koiran ja kissan täiden ja väiveiden häätö. Vasta-aiheet; Valmistetta ei tule käyttää 8 viikkoa nuoremmilla koirilla ja kissoilla, koska ei ole tutkimustuloksia alle 8 viikon ikäisten pentujen hoidosta. Ei saa hoitaa kaneja, koska näillä on esiintynyt haittavaikutuksia ja kuolemantapauksia. Haittavaikutukset: Nuolemisesta voi olla seurauksena lyhytaikainen runsas syljeneritys, joka pääasiassa johtuu kantaja-aineesta. Poikkeustapauksissa on esiintynyt hypersalivaatiota, ohimeneviä neurologisia oireita (tuntoherkkyyttä, masennusta ja rauhattomuutta) oksentelua tai hengitysvaikeuksia. Haittavaikutukset ovat harvinaisia, mutta paikallisia ihoreaktioita on esiintynyt antokohdassa (ihomuutoksia, karvattomuutta, kutinaa ja ihon punoitusta ). Älä yliannosta. Pakkaukset: 3 x 0,5 ml, 3 x 0,67 ml, 3 x 1,34 ml, 3 x 2,68 ml. FL/SF/A/02.09
• Pidemmillä jotoksilla jalkineiden sekä jalkojen huoltamisen tärkeys korostuvat. Tauoilla saappaat riisutaan ja niistä irroitetaan huovat, myös sukat kuivataan ja vaihdetaan tarvittaessa puhtaisiin. Ekin kanssa erällä Eränkävijän jalkineet Kumisaappaat vai varsikengät? Molemmissa on puolensa, eikä yksillä jalkineilla välttämättä tule edes toimeen. Eränkävijä valitsee menopelinsä sääja maasto-olosuhteiden sekä omien mieltymyksien mukaan. otavuosina suomalaiset korpisoturit marssivat vielä enimmäkseen nahkasaappaissa, kumisaappaat yleistyivät vasta tämän jälkeen. Täysin vedenpitävät jalkineet löysivät nopeasti tiensä sotilaiden ohella myös metsästäjien ja retkeilijöiden jalkoihin. Suomalaisten mielissä nokialaiset kontiot ja kairat saavuttivat lähes myyttiset mittasuhteet. Puolustusvoimissa luotetaan yhä lujasti kumisaappaisiin, mutta nahkasaappaat joutuivat antamaan tilaa varsikengille. Vuosituhannen alun suuressa varusteuudistuksessa jäi historiaan "jatsareiden" ja jalkarättien lisäksi monia muitakin vuosikymmenien mittaan tutuksi tulleita varusesineitä. Suomalaisten metsästäjien keskuudessa varsikengät eivät pitkään aikaan kyenneet horjuttamaan kumisaappaiden valta-asemaa. Vasta vedenpitävien kalvojen yleistyminen varsikengissä sai ihmiset todenteolla innostumaan niistä. Olivatpa kumisaappaat joutua kenkähyllyjen suursiivouksessa kokonaan romukoppaan. kemminkin päinvastoin. Kun säät leutonevat ja talventulot viivästyvät, käydään tulevien syksyjen jahdit vähintään yhtä kosteissa olosuhteissa kuin nykyäänkin. Jahtimiesten reiteille osuu väistämättä myös S Uudet varsikengät täytyy aina ajaa sisään ennen varsinaista käyttöä. Muokkautuminen on hyvin tapauskohtaista ja kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon. Kumisaappaat ajavat edelleen asiansa Mahdollinen ilmastonmuutos puhuttaa suomalaisia. Varmaa on, etteivät kevään ja syksyn rospuuttokelit ole katoamassa mihinkään, pi58 Metsästäjä 2 / 2009 Jalkojen laiminlyönti kostautuu hiertyminä ja rakkoina. Pahimmillaan ne voivat lopettaa matkanteon kokonaan. Erityisen tärkeää on muistaa leikata kynnet ennen vaellukselle lähtöä. Pitkät kynnet rikkovat sukkien lisäksi kengät ja voivat jopa irrota hiertäessään kenkien kärkiin. soita, jotka peittävät kolmanneksen Suomen pinta-alasta. Joka syksy moni sorsastaja seisoo myös vapaaehtoisesti järvien rantojen ruovikoissa. Eikä hirvenajossakaan aina pystytä välttämään kaikkia veden vaivaamia metsämaita. Näissä olosuhteissa täysin vedenpitävät kumisaappaat ajavat edelleen asiansa. Oma lukunsa on talvi, josta tänä vuonna saatiin nauttia myös etelärannikolla. Jos riistamailla on tarkoitus kulkea lumikeleillä, ovat metsäsuksien eräsiteisiin sopivat huopakumisaappaat hyvä valinta. Kumisaappaissa jalat pysyvät kuivina ja lämpiminä loskakeleilläkin. Pakkaskelin huopasaapas voi olla myös nahkavartinen. Ne ovat riittävän lämpimät moottorikelkkailijan tai talvikalastajankin tarpeisiin. Huopasaappaissa tarkenee seistä helmikuisessa jänispassissakin. Kämpälle tultaessa saappaat saa potkaistua eteisessä nopeasti jaloista, ja huovilla on lämmin kävellä kylmällä lattialla. Kevään edistyessä huovat käyvät kuitenkin liian lämpimiksi, ja on aika kaivaa taas tavalliset kumisaappaat esille. Kun kevään sulavedet peittävät suot ja korpipainanteet, pysyvät jalat kumisaappaissa kuivina. Kun saappaissa on hiihtorantit, hiihtää niillä vielä viimeisillä lumillakin kokemassa pienpetopyydyksiä. Monet kokeneet vaeltajat tallustavat kumisaappaissa keväästä syksyyn ja vaihtavat ne talven tultua jälleen huopasaappaisiin. He eivät kaipaa tukevampia varsia, kun nilkat ovat muutenkin vahvat vuosien ahkerasta maastossa kulkemisesta. Sitä paitsi viime vuosina valmistajat ovat kiinnittäneet aivan erityistä huomioita vaellussaappaiden tukevuuteen.
• Varsikengistäkin saa hyvät jahtikaverit Ovatko varsikengät sitten ylipäätään edes tarpeelliset? Niiden tukevat varret ja pitävät pohjat ovat erinomaiset kovapohjaisessa ja vaikeakulkuisessa maastossa. Varsikengillä kävelee mielellään jyrkissä rinteissä, missä on liukkaita kalliopintoja ja kivikoita. Suomalaisessa metsämaastossa varsikenkien ei tarvitse kuitenkaan olla yhtä jäykät kuin keskieurooppalaisten esikuviensa. Varsikengät ­ kalvolla tai ilman ­ hengittävät aina kumisaappaita paremmin. Pitkillä jotoksilla varsikengät ovat usein kumisaappaita miellyttävämmät, jos olosuhteet vain eivät käy liian vetisiksi. Ongelmat alkavat useimmiten vasta vesisateen pitkittyessä ja jatkuessa päivästä toiseen. Vaikka varsikenkien kalvot olisivat kunnossa, tunkeutuu vesi ennen pitkää jalkineiden sisälle. Tämän ovat osoittaneet monet Suomessa tehdyt käyttötestitkin. Jatkuvassa vesisateessa ja märässä maastossa kastuneet housunlahkeet johtavat myös kosteutta jalkineisiin. Tämä tosin on estettävissä säärystimillä. Varsikenkien suurimpia ongelmia on niiden hidas kuivuminen silloin, kun ne kastuvat todella pahasti. Maastossa kenkien saaminen kuiviksi voi olla jopa mahdotonta. Koeteltu keino on laittaa kuivien sukkien päälle muovipussi ja sujauttaa sen jälkeen jalat märkiin kenkiin. Näin matka jatkuu ainakin jonkin aikaa. Kenkiä kuivattaessa täytyy olla varovainen. Jalat turpoavat aika tavalla päivän mittaan, ja siksi kenkäkauppaan mennäänkin vasta illansuussa. Pieni varsikenkien osto- ja hoito-opas Liian aikaisin aamusta ostetut jalkineet voivat osoittautua käytössä liian pieniksi. Jalat turpoavat aika tavalla päivän mittaan, ja siksi kenkäkauppaan mennäänkin vasta illansuussa. Jalkoihin puetaan vaellussukat, joita muutenkin tulisi käyttäneeksi kenkien kanssa. Jalkineiden täytyy alusta alkaen olla hyvin istuvat. Erityisen tärkeää on, että kantapäät pysyvät paikoillaan ja varpaankärkiin jää riittävästi tilaa. Käveltäessä jalkineet eivät saa hiertää jalkapöytää eivätkä varpaankärjet osua kenkien kärkiin edes jyrkästi alaspäin viettävällä alustalla. Uudet varsikengät täytyy aina ajaa sisään ennen varsinaista käyttöä. Kenkiä pidetään jalassa mahdollisimman paljon, ja niillä kävellään ensi alkuun lyhyitä matkoja. Muokkautuminen on hyvin tapauskohtaista ja kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon. Jalkineiden huoltaminen aloitetaan heti niiden käyttöönotosta. Jo ennen ensimmäistä käyttökertaa niihin kannattaa laittaa valmistajan suosittelemaa kyllästysainetta. Näistä kannattaa keskustella myyjän kanssa kenkiä ostettaessa ja hankkia ne samassa yhteydessä kenkien kanssa. Käytön jälkeen jalkineista irrotetaan vähintään pohjalliset, mikä nopeuttaa hien ja kosteuden haihtumista. Likaantuneiden jalkineiden ulkopinnat pyyhitään kostealla rätillä tai pestään juoksevalla vedellä. Aina välillä varsikengistä ir- Liian lähellä nuotiota tai kamiinaa pidettyjen kenkien päällisnahka, saumat ja kalvo kärsivät. Myös reissun jälkeen kengät täytyy malttaa kuivattaa korkeintaan huoneen lämmössä. Moni on pilannut varsikenkänsä liian kuumassa kuivauskaapissa. Sama pätee varsikenkien ohella myös kumisaappaisiin. Metsästäjä saa varsikengistä hyvät kaverit, kun on valmis tunnustamaan niiden käyttöalueen rajallisuuden. Pelkät kalvot eivät tee kengistä kaikkivoipia. Kovassa käytössä kalvot eivät itse asiassa ole edes kovin pitkäikäisiä. Valmistajatkaan eivät lupaa kalvollisille kengille yleensä kahta vuotta pidempää takuuta. Kalvot eivät ole varsikengissä suinkaan välttämättömät. Hyvin hoidetut tavalliset varsikengät pitävät vettä lähes kalvollisten tapaan ja ovat useimmiten myös edullisempia. Retkeilytarvikeliikkeistä voi kuitenkin olla vaikeaa löytää varsikenkiä ilman kalvoa. Varsikenkiä kannattaa huoltaa mieluummin tiuhaan kuin liian harvoin. Hyvin rasvattu nahka pitää pidempään vettä ja säilyttää muotonsa. Erityisesti saumat ja kulutukselle herkät kohdat tulee käsitellä kyllästeellä huolellisesti. Nykyään laitetaan päällekkäin kaksi sukkaa, joka jalkarättien ja syylinkien tavoin estää tehokkaasti hiertymien syntymistä; kosteus kulkeutuu paremmin pois iholta ja jalan sekä kengän välinen hankaus jää pienemmäksi. Oikean puoleisen kengän ylös asti ulottuva nauhoitus on nopeampi solmia mutta ei mahdollista istuvuuden säätöä. Vasemman puoleisessa kengässä on iltissä lukkohakanen, joka mahdollistaa kahden alueen nauhoituksen. Nauhat voi solmia maaston mukaan tiukaksi alhaalta ja löysemmäksi varresta tai päinvastoin. Vasemman puoleisessa varsikengässä on myös koko kenkää kiertävä, nahkaa suojaava kivirantti. Talvisodan taistelijat tauolla. Saappaat olivat nopeat riisua, jolloin myös jalat saivat hieman hengähdettyä. Toisin on nykyään varsikenkien kanssa. Niissä täytyy ensin avata nauhat ja taas solmia lähdön hetkellä. Riski laiminlyödä jalkojen huoltaminen kasvaa, varsinkin väsyneenä. Metsästää 2 / 2009 59 Petri Välkki/Suomen Sotilas -lehti
• rotetaan myös nauhat, jotta päästään poistamaan maan niiden alle ilttiä vasten jääneet roskat. Puhdistamisen jälkeen pintakostea nahka käsitellään huolellisesti asianmukaisella hoitoaineella. Kalvollisten kenkien huoltamisessa kannattaa pysyttäytyä valmistajan suosittelemissa hoitoaineissa. Esimerkiksi Gore-Tex -kalvoille eläinrasvapohjaiset kyllästeet eivät sovi. Kalvottomille nahkakengille minkkiöljy ja mehiläisvaha sopivat sen sijaan erinomaisesti. Varsikenkien tavoin myös kumisaappaat vaativat ajoittaista huolenpitoa. Huopakumisaappaista on hyvä irrottaa huovat heti käytön jälkeen. Kumisaappaat kannattaa myös pestä ulkoapäin aina kun se vain on mahdollista, sillä varsinkin hapan suovesi haurastuttaa kumia. Kumisaappaat ja varsikengät on hyvä säilyttää huoneenlämmössä suojassa auringon valolta. Pahasti likaantuneet ja haisevat jalkineet voi pestä myös sisältä. Kumisaappaisiin tai kalvottomiin nahkajalkineisiin laitetaan pesuaineliuosta, jonka annetaan vaikuttaa pari tuntia. Huolellisen huuhtelun jälkeen saappaiden annetaan rauhassa kuivua. Kalvollisten kenkien pesuun on jälleen omat aineensa. G Taito kietoa jalkarätit alkaa olla katoavaa kansanTeksti ja kuvat: Eerikki Rundgren perinnettä. Yhdessä syylinkien eli villasukkien kanssa ne edustivat aikansa kerrospukeutumista ja toimivat hyvin edelleen. Vesi virkistää kengissä päivän mittaan hautuneita jalkoja. Kahlatessa jalat peseytyvät ja kylmä laskee turvotusta. Kaulassa roikkuvat varsikengät ehtivät nekin hieman tuulettua ja kuivahtaa hiestä. 60 Metsästäjä 2 / 2009
• Hannu Huttu Huolla tärkein metsästysvälineesi Metsästäjän kuntostartti Tuntuuko happi loppuvan syksyn metsäreissuilla? Vanhat tutut metsälenkit eivät taitukaan entiseen malliin, ja toipuminen metsäreissusta kestää jopa päiviä? Metsämiesten ikääntyessä ja fyysisen aktiivisuuden vähentyessä nämä ongelmat yleistyvät, mutta metsällä jaksamiseen voi vaikuttaa myös itse ­ ja yllättävän helposti. Nyt alkaa kolmiosainen juttusarja, jonka avulla olet ensi syksynä elämäsi metsästyskunnossa. Ensimmäisessä osassa katsomme, mitä metsästys kunnoltasi vaatii, ja kuinka pääset kuntoilussa alkuun. M iksi metsästys saattaa tuntua niin kovin raskaalta ­ nimenomaan fyysisesti? Siksi, että metsästysreissu on paitsi monipuolinen elämys, myös vaativa kuntoilusuoritus. Ja jos ympärivuotista liikuntaa tai runsasta hyötyliikuntaa ei ohjelmasta löydy, uuvuttaa jahtipäivä metsämiehen ­ varsinkin kun ikää alkaa karttua. Kuntoa siis vaaditaan yllättävän paljon. Tarkastellaan seuraavaksi millaisia kunnon osa- alueita metsästysreissu koettelee ja havainnollistetaan koko päivän kestävän linnustusreissun fyysisiä vaatimuksia muutamalla numeroesimerkillä. Askelmääräsi kymmenkertaistuu ­ riittääkö kestävyytesi? Kanalintumetsällä voi päivän aikana kertyä hyvinkin 30 000 askelta. Se on iso määrä, kun normaalina, pientä puuhastelua ja siirtymisiä sisäl- Notkeat takareidet säästävät alaselkää pitkien kävelytaivalten ja passivuorojen aikana. Hartiaseudun notkeus auttaa, kun ase on heitettävä nopeasti selästä poskelle. Metsästää 2 / 2009 61
• Metsästysreissu on paitsi monipuolinen elämys, myös vaativa kuntoilusuoritus. Lihakset kestäväksi ja selkä kiittää Metsästäjä tarvitsee myös lihasvoimaa. Jalkojen lisäksi metsällä väsyy helposti keskivartalo, eli vatsalihakset ja alaselän lihakset. Painavan repun kantaminen uuvuttaa treenaamattomat vatsalihakset, ja se tuntuu ensimmäisenä alaselässä. Päivän päätteeksi tiedät todella kantaneesi reppua. Myös hartiaseutu saattaa väsyä repun ja aseen kantamisesta, eikä särkevillä hartioilla ole mukava jatkaa reissua. Eikä varsinkaan ampua tarkasti tilanteen tullessa. Lihaskuntoa harjoittelemalla metsämies välttää nämä kiputilat, selättää jyrkätkin vastamäet ja vetää hirvet metsästä ilman selkävenähdyksiä. tävänä päivänä otamme suunnilleen 2000­5000 askelta. Jos askelmäärä äkkiä kymmenkertaistetaan, ei ole ihme, että päivän päätteeksi olo on rättiväsynyt. Myös kaloreita kuluu melkoinen määrä: Päivän reissu voi polttaa 1000­2000 ekstra-kaloria maastosta, metsästäjän koosta ja kantamuksista riippuen. Tuo määrä vastaa 1­2 tuhtia lounasannosta. Tällaisesta suorituksesta selviäminen vaatii kestävyyskuntoa. Kestävyyskunto koostuu sydämen kyvystä pumpata verta, veren kyvystä kuljettaa happea lihaksille ja lihasten kyvystä käyttää happea lihastyöhön. Jos kestävyyskunto on hyvä, jaksavat lihakset tehdä pitkään työtä matalalla teholla. Kestävyyskunto onkin todella tärkeä metsästäjälle, ja sen kohottaminen tuntuu jaksamisessa heti. Happi ei enää lopukaan ensimmäisessä vastamäessä, eikä olo ole pitkänkään jahtipäivän päätteeksi rättiväsynyt. Metsäreissulla siis kertyy paljon askelia, mutta myös alusta on vaativa. metsällä ympäri vuoden, kohoaisi kansanterveys ennennäkemättömällä vauhdilla. Mutta näinhän ei käy, varsinkaan kaupungeissa asuvien metsästäjien kohdalla. Siksi kuntoilu kannattaakin pitää ohjelmassa ympäri vuoden. Aktiivisesti metsästävillä kunto kohoaa metsästyskauden aikana. Mutta kuntoa ei voi hankkia varastoon. Syksyllä metsäreissuilla kohonnut kunto on viimeistään jouluna takaisin lähtökuopissaan. Siksi aloitus on taas seuraavana vuonna hankalaa. Harvakseltaan metsästävillä heikko kunto voi haitata metsästysnautintoa koko syksyn ajan, koska muutama jahtireissu ei vielä kuntoa kohota. Ja syksyn aloitus tuppaa käymään Notkeutta ja liikkuvuutta Arjessa suurin notkeushaasteemme on usein kengännauhojen sitominen tai kynän poimiminen maasta. Mutta metsäluonto on täynnä hieman vaativampia esteitä. Osa on luonnon omia, osa ihmisen rakentamia. Tuulenkaatoja ei voi aina kiertää, vaan joskus on mentävä yli. Sama pätee metsäojiin. Silloin metsämiehen notkeus joutuu yllättävälle koetukselle. Hyvä liikkuvuus ja notkeat lihakset auttavat erityisesti hankalissa maastoissa ja suojaavat lihasrevähdyksiltä, jos vaikka liukas jäkälätuppo luiskahtaa jalan alta, jolloin ollaan äkkiä matkalla kohti spagaatti-asentoa. Notkeat takareidet taas säästävät alaselkää pitkien kävelytaivalten ja passivuorojen aikana. Hartiaseudun notkeus auttaa, kun ase on heitettävä nopeasti selästä poskelle. Venyttely siis kannattaa. Harvakseltaan metsästävillä heikko kunto voi haitata metsästysnautintoa koko syksyn ajan, koska muutama jahtireissu ei vielä kuntoa kohota. Tasaiselta tasapainoiluun Tarkkaile päivän ajan alustoja, joilla liikut. Aika sileitä tuntuvat olevan, eikö? Suurin osa meistä, varsinkin city-metsästäjistä, liikkuu ainoastaan mukavan tasaisilla lattioilla tai asfalttiteillä. Mutta mitä käykään jahtikauden alkaessa? Vastassa ovatkin upottavat sammaleet, liukkaat kivet ja epätasaiset polut. Siksi metsämies on pian rähmällään, ja vaikka loukkaantumisilta ja vaaratilanteilta vältyttäisiinkin, ei karikkeen katseleminen lähietäisyydeltä ikinä mieltä ylentävää ole ­ ellei satu olemaan biologi. Metsästäjä siis tarvitsee tasapainoa. Tasapaino kehittyy sekin harjoittelemalla, eikä siihen välttämättä tarvita trapetsitemppuja, vaan helpotkin harjoitteet tepsivät nopeasti. Kun kroppa on valmis haastaviinkin maastoihin, jäävät liukastumiset väliin eikä hankaliakaan maastoja tarvitse väistellä. Kuntoa ei voi hankkia varastoon Metsästys on siis hyvin fyysinen suoritus, joka haastaa tiukasti kestävyyttä, lihaskuntoa, tasapainoa ja liikkuvuutta. Jos jokainen suomalainen kulkisi Metsänpoika metsästysseurojen kartta- ja seuraohjelma Ensimmäinen metsästysseurojen paikkatietokanta Suomessa. Vuokra-alueet ja kaadot merkitään kartalle. Ohjelma löytää esim. vuokranantajan tiedot karttaa napsauttamalla. Tilojen pinta-alat voidaan laskea suoraan kartalta. Kattava seurakirjanpito: vuokrasopimukset, jäsenet, jahdit, kaadot, lihanjaot, s-postilaskutus, tarrat. Kaikki pyyntilupahakemukset ja seuran ilmoitukset. Yli 50 erilaista raporttia seuran toiminnasta. Katso tai tilaa ilmainen esittelyohjelma: p. 013- 651 023 /Pentti Kuokkanen 62 Metsästäjä 2 / 2009 Hannu Huttu
• Isot merkit - pienet hinnat Tarjoukset voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää. Koko- ja värivaihtoehdot voivat vaihdella myymälöittäin! BIG BANG BIG BANG BIG BANG Muck Boot Avon saapas y DeerHunter Roy rataliivi Väri: musta. Koot: SX-4XL. Zeiss Classic 2,5-10X50 nkiikari tähtäinkiikari (99,-) G G BIG BANG BIG BANG BIG BANG Stevens vää metsästyskivääri Win SXR Vulcan puoliautomaatti kivääri berit iberi 30-06 ibe 30-0 Kaliiberit 30 06 ag Win Mag. ja 300 Win Mag. 59,90 (89,-) 49,90 ) -) (1170,-) 895,- Mirage T1 kiekkopatruuna 299,aina vaan hankalammaksi, kun vuosirenkaita kertyy lisää. 695,Vantaa Tammisto Espoo Friisilä Lempäälä Ideapark Raisio Kuninkoja Oulu Limingantulli 250 kpl/pkt. ( (1220,-) 45,3000 m² jättimyymälöissämme suurvalikoimat Tervetuloa edullisille ostoksille! Kunto kohoaa kohisten kaiken ikäisillä Jos kuntoilu on jäänyt väliin pidemmäksi aikaa, on kunto toki heikko. Mutta silloin se myös lähtee kohenemaan erittäin nopeasti ­ jo pienellä panostuksella. Päivittäin ei tarvitse liikkua, mutta säännöllisesti kylläkin. Miten sitten kannattaisi treenata? Juoksulenkille verenmaku suussa? Ei, se ei ole järkevää, eikä edes tehokasta. Et taida pahemmin kieli vyön alla juosta metsälläkään, joten miksi sitten treenaisit niin? Tee sen sijaan 2­3 selkeästi hengästyttävää, 20­60 minuutin liikuntatuokiota viikossa, ja voin luvata, että kevään korvalla kuntosi on 20­30 prosenttia korkeampi. Sellainen parannus takuulla tuntuu, ja usein myös näkyy ­ nimittäin vyötäröllä. Lähdetään liikkeelle kävelystä. Kävely kohottaa kuntoa, vaikka siitä ei verenmakua suuhun tulekaan. Aloita 20­30 minuutin reippailla kävelylenkeillä. Laita askelta toisen eteen siihen malliin, että hengästyt aavistuksen verran, ja paita hiukan kostuu hiestä. Lisää lenkkien kestoa pikkuhiljaa 45­60 minuuttiin. Mukavaa vaihtelua saat käyttämällä kävelysauvoja. Silloin hartiaseutukin saa kaivattua liikettä. Metsästäjäkunta ikääntyy, mutta ikä ei ole este kunnon kohottamiselle. Kaikki kunnon osaalueet kohoavat mukavasti iästä huolimatta, jos niitä vain treenataan. Ja kun kunnosta huolehtii, kuittaa tililleen todennäköisesti monia aktiivisia lisävuosia riistamailla. Seuraavassa numerossa lisäämme kunto-ohjelman haastavuutta ja katsomme, kuinka metsästäjän kannattaa harjoitella lihaskuntoa ja notkeutta, jotta repun kantaminen sujuu ilman selkäsärkyjä ja loikat yli kivien ja kantojen onnistuvat muitta mutkitta! G Teksti: Timo Haikarainen Metsästäjän kevättalven kuntoilustartti I Aloita kestävyysharjoittelulla, sillä sydän- ja verenkiertoelimistön harjoittaminen on kaiken kuntoilutreenin perusta. I Tee kahdesta kolmeen 20­30 minuutin harjoitusta viikossa. Voit lisätä harjoitusten kestoa 45­60 minuuttiin ensimmäisten viikkojen jälkeen. I Aloita kävelystä. Pian voit lisätä mukaan kävelysauvat, metsäsukset tai vaikkapa lumikengät ja lähteä metsään katsastelemaan esimerkiksi metsojen soidinpaikkoja. I Jos olet jo hieman kuntoillut, sopivat hiihto, uinti ja jopa kevyt lenkkeily hyvin ohjelmaan. I Liiku "pitää pystyä puhumaan" -periaatteella, eli niin, että lenkin aikana kykenet helposti keskustelemaan henkeä haukkomatta. I Kevyt kuntoilu on erittäin turvallista, mutta jos olet yli 45-vuotias ja sinulla on ollut sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia tai muita terveysongelmia, käy varmuuden vuoksi lääkärin tarkastuksessa. Seitsemän syytä kuntoilla I I I I I I I Pystyt tekemään pidempiä metsälenkkejä ja nautit niistä enemmän. Selviät helpommin hankalakulkuisissa maastoissa. Palaudut metsäreissuista nopeammin ja pystyt metsästämään useammin. Hyväkuntoisena havaitset riistan helpommin ja ammut tarkemmin jahtitilanteissa. Kuntoilu takaa ikääntyvälle metsästäjälle useita lisävuosia riistapoluilla. Kuntoilu parantaa metsästäjän yleistä terveydentilaa. Harrastusta haittaavat liikakilot pysyvät loitolla. Metsästää 2 / 2009 63
• Peltopyy on helppo Sotia edeltäneestä ajasta näihin päiviin peltopyykannat ovat huvenneet ehkä kymmenesosaan. Tosin perustellusti voi arvella viime vuosisadan alun maatalousmaiseman saattaneen olla peltopyyn kannalta aivan ylenpalttisen hyvää elinympäristöä, eikä myöskään pedoista ollut tuolloin isompaa kiusaa. Vaikka vanhan hyvän ajan kannantiheyksiin ei ole paluuta, on paljon silti tehtävissä ­ ja vieläpä aika yksinkertaisin keinoin. Peltopyykannan hoidossa onkin paljolti kyse tahdosta. pellolla tarjolla, peltopyyt oleilevat mieluimmin juuri siellä. Lajin hyvinvointiin ja elinmahdollisuuksiin vaikuttavat siten keskeisesti viljelijän ratkaisut kasvien valinnassa ja viljelytoimissa. On tietenkin selvää että viljelytoimien suuria linjoja säätelevät vallan muut seikat kuin monimuotoisuuden vaaliminen tai peltoriistan kartuttaminen. Pelivaraa kuitenkin on, ja jokainen viljelijä voi halutessaan puntaroida, kykeneekö valitsemaan toimissaan peltopyytä tai muuta luontoa paremmin hyödyttävän vaihtoehdon ilman ratkaisevan suuria kustannusvaikutuksia. Hyviä esimerkkejä peltopyyn hyvinvointia koskevista valintatilanteista viljelytoimissa ovat vaikkapa jäävän sängen mitta puidessa, syysmuokkauksen välttäminen, peltolohkojen jättäminen kasvipeitteisiksi yli talven, peltomaiseman liiallisen siistimisen välttäminen, oikean niittoajan ja -tavan valinta, mahdollinen siirtyminen suorakylvöön sekä tietenkin ympäristötukijärjestelmän tarjoamien ja juuri peltopyyn kannanhoitoon soveltuvien toimenpiteiden mahdollisimman tehokas hyödyntäminen. Kansallinen kannanhoitohanke pyrkii palauttamaan kannan Luonnon- ja riistanhoitosäätiö aloitti kaksi vuotta sitten toimintansa hankkeella Peltopyykantojen elvyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Hankkeen päätavoitteeksi on asetettu elinkykyisen ja kestävää käyttöä sallivan luontaisen peltopyykannan palauttaminen lajin entisille pääesiintymisalueille. Kannanhoitotyön kohteena on nimenomaan meille luontainen peltopyyn itäinen alalaji. Hankkeen puitteissa säätiö koordinoi maa- ja metsätalousministeriössä viimeisteltävänä olevan Suomen peltopyykannan hoitosuunnitelman täytäntöönpanoa. Luonnon- ja riistanhoitosäätiö tarjoaa neuvontaa ja opastusta kannanhoitoon. Hankkeen puitteissa on myös valmisteltu aiheesta laaja tietopaketti, satasivuinen opas Peltopyyn kannanhoito ­ toimintaa peltoluonnon hyväksi. Opasta on jaettu kentälle nelisentuhatta kappaletta, ja sitä on edelleen saatavilla sekä säätiöltä että riistanhoitopiirien toimistoista. A vaimet paikallisen peltopyykannan menestyksen takaamiseksi ovat jokseenkin yksinkertaiset: kunkin parin ja poikueen elinpiirin koon suhteen sopivalta alalta tulee löytyä riittävä määrä ympärivuotista ruokaa ja suojaa. Pienetkin niittämättömät ojanvarret pientareineen ja joutokäytöllä olevat pellonkulmat lisäävät takuulla peltopyykannan hyvinvointia ja viihtyvyyttä, mutta pelkästään niiden varassa laji ei nykyisessä yhäti suurentuvien peltolohkojen maisemassa pärjää. Avainasemassa ovat peltolohkoilla tehtävät toimet, sillä mikäli sopivaa suojaa ja ruokaa on 64 Metsästäjä 2 / 2009 Jokainen viljelijä voi halutessaan puntaroida, kykeneekö valitsemaan toimissaan peltopyytä tai muuta luontoa paremmin hyödyttävän vaihtoehdon ilman ratkaisevan suuria kustannusvaikutuksia.
• hoidettava Ilman suojaavaa kasvillisuutta tämä peltomaisema on peltopyylle liian avoin. Elinympäristön hoidossa ladot ja sarkaojat tarjoavat paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Marko Svensberg Peltopyyn hyvinvoinnin eteen tehty työ edesauttaa maatalousluonnon monimuotoisuuden säilymistä ja karttumista myös laajemmin: peltopyylle mieleisessä elinympäristössä viihtyy monipuolinen valikoima muitakin peltoympäristölle luontaisia lajeja linnuista selkärangattomiin ja piennarkasveihin. Englantilaista "luonnonhoitopeltomallia" peltopyylle keskellä peltoaukeaa. Keskeistä on korkeahko piennar molemmin puolin, useamman kasvin harvahko suoja- ja ruokakasvusto sekä loppukesällä uudistettu kaistale. Suunnitelmallinen hoito käyntiin mallialueilla Peltopyykannan käytännön hoitotoimia on hankkeen puitteissa alettu keskitetysti toteuttaa kahdeksalla mallialueella. Kannan nykytilan alueittaisesta vaihtelusta johtuen myös hoidon haasteet vaihtelevat mallikohteiden välillä. Oulun Ala-Temmeksessä, Nivalassa ja Kauhajoen Kainastolla peltopyykannan tila on edelleen kohtalainen. Näillä alueilla tulevaisuutta rakennetaan ja tavoitteet asetetaan eri tavalla kuin Kiukaisten Paneliassa, Alastarolla, Perttelin Inkereellä ja Elimäen Raussilassa sekä Jokioisilla, joiden alueilla peltopyitä on kyllä jäljellä siemeneksi, muttei juuri sen enempää. Kuluvan vuoden kannanhoitotoimet suunnitellaan kunkin alueen avaintahojen kanssa ennen kevään tukihakua. Kannanhoitotyön tulosten toteamiseksi pitää alueen peltopyykannan kehittymisestä pys- tyä muodostamaan luotettava kuva. Helposti ja halvalla tämä onnistuu vain vuodesta toiseen samalla tavalla toistettavin vapaaehtoisten havainnoitsijoiden suorittamin laskennoin. Helmikuussa mallialueilta on ensimmäistä kertaa kerätty näkö- ja lumijälkihavaintoihin perustuvaa esiintymätietoa. Myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toteuttaa samanaikaisesti laajemman kyselyselvityksen peltopyykannan tilasta kannan koko levinneisyysalueella. Metsästää 2 / 2009 65 Tuomo Karsikas
• Elinympäristönhoidon lisäksi peltopyyhankkeessa on panostettu myös itäisen alalajin tarhakasvatuksen onnistumiseen. Vaikka pääpaino hankkeessa on toki villin kannan hoidossa, on tarhakasvatuksella erityistä arvoa alueilla, joilta laji on kokonaan tai lähes kokonaan hävinnyt. Velvoitekesannointi loppui ­ riistapeltoja tilalle I Peltopyy hyödyntää ahkerasti viherkesantoja, ja erityisen mieleisiä ovat harvakasvuiset kesantomaat, jotka eivät ole liian kosteita ja joissa on sopivasti ravintoa ja suojaa ympäri vuoden. I Viimevuotinen velvoitekesannoinnin päättyminen pienensi kesantoalaa maassamme merkittävästi ja oli peltopyyn kannalta varsin harmillista. Viherkesantojen häviämisestä peltoluonnolle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia paikkaamaan määriteltiin kuitenkin tammikuussa uusi luonnonhoitopeltoja koskeva ympäristötuen muoto, jolla edistetään vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta. Tämä uusi tukitoimi istuu erittäin hyvin myös peltopyyn kannanhoitoon. I Luonnonhoitopelloista peltopyyn mieleen ovat varsinkin luonnon monimuotoisuutta, riistanhoitoa ja maisemanhoitoa edistävät monimuotoisuuspellot, joiden ympäristötuki on 300 euroa hehtaarilta. Ympäristötukea maksetaan, kun luonnonhoitopeltoja on enintään 15 prosenttia tilan ympäristötukikelpoisesta peltoalasta. I Riista- tai maisemakasveilla kylvettävät monimuotoisuuspellot perustetaan vähintään kahden kasvin siemenseoksella, ja kasvuston on oltava samalla lohkolla ainakin vuoden. Kasvuston päättäminen ja muokkaus on sallittua aikaisintaan kylvöä seuraavana keväänä. Niittäminen ei ole pakollista, mutta lohkolla on estettävä puiden ja pensaiden kasvu. I Lisää tietoa luonnonhoitopelloista löytyy maa- ja metsätalousministeriön sivuilta www.mmm.fi. I Erityisesti peltopyyn tarpeet huomioivan riistapellon perustamisesta löytyy tarkempaa tietoa esimerkiksi edellä mainitusta Luonnon- ja riistanhoitosäätiön peltopyyn kannanhoito-oppaasta ja sivuilta www. luontojariista.fi. Viljelyyn liittyviä vinkkejä peltopyyn kannanhoitoon I Kaikki syysmuokkausta vähentävät toimenpiteet ovat arvokkaita, sillä ne lisäävät talvi- ja kevätkauden suojaa sekä ravinnon määrää. I Kasvipeitteisen pellon osuus keväällä on parimäärän kannalta ratkaisevinta; tärkeitä ovat esimerkiksi suorakylvölohkot ja suojaviljaan uudistetut nurmet. I Mitä enemmän alueella on pesintään sopivaa kasvipeitteistä piennaraluetta, suojakaistoja ja -vyöhykkeitä, sitä vaikeampi on pienpetojen ja varislintujen löytää pesät haudonta-aikaan. I Juhannuksesta heinäkuun 20. päivään ei tule niittää pientareita, suojakaistoja, viherkesantoja tai alueita, joilla on ollut suojaavaa kasvustoa pesintää varten. I Mikäli mahdollista, niitto on aina tehtävä päivällä ja keskeltä kohti reunoja. I Kuivina kesinä poikueet pärjäävät yleensä hyvin. Erityisesti kuivuudesta kärsineet harvat viljakasvustot ovat poikueiden suosiossa. I Kosteina kesinä viljakasvustoihin jääneet pienetkin kylvöraidat tai aukkopaikat voivat olla kastuneen ja kylmettyvän poikueen pelastus. I Puidessa on hyvä jättää varsinkin lohkojen keskiosiin pitkää tai vaihtelevan mittaista sänkeä. I Pidetään talven yli mahdollisimman suuri osa pelloista muokkaamatta ja kasvipeitteisinä. I Perustetaan suojavyöhykkeitä sekä varsinkin peltoaukeiden keskelle riistalaitumia, joissa sopivia ravinto- ja suojakasveja käyttäen vankkavartinen harva kasvillisuus seisoo myös läpi talven. I Tammikuussa 2009 määritelty luonnon monimuotoisuutta, riistanhoitoa ja maisemanhoitoa edistävä tukimuoto riista- tai maisemakasveilla kylvettäville monimuotoisuuspelloille sopii erinomaisesti peltopyyn elinympäristönhoidon tarpeisiin. Luonnon arvaamattomuutta ei voi hoitaa Kaikesta huolenpidosta huolimatta peltopyykannat tulevat jatkossakin vaihtelemaan voimakkaasti, sillä laji on etenkin poikasaikana varsin altis kylmyydelle ja kosteudelle. Jo muutaman päivänkin kestävä erittäin huonon sään jakso saattaa huonoimpaan mahdolliseen saumaan sattuessaan tappaa käytännössä koko vuoden poikastuoton. Lisäksi peltopyy on nyrkinkokoisena otuksena juuri sopivaa saalista varsin monelle petoeläinlajille. Hyvässä kunnossa pidetyissä elinympäristöissä lajilla on toki huomattavasti paremmat mahdollisuudet selvitä niin pedoista kuin huonoista ilmoista, mutta siltikin sekä säätekijät että petojen ja niiden vaihtoehtoisten saaliseläinten kannat tulevat aina vaikuttamaan peltopyyhyn eri vuosina eri tavalla. Tämä on lajille luontaista. Väistämättömistä kannanvaihteluista ei pidä kuitenkaan lannistua, sillä peltopyy lienee lintumaailman tehokkain lisääntyjä. Hyvin hoidetuissa elinympäristöissä kannanvaihtelun aallonpohjat eivät koukkaa niin syvältä, ja toisaalta myös harventuneen kannan uudelleen karttuminen on niissä keskimääräistä nopeampaa. Vuoden tai kahden takaiskuista huolimatta paikallisen peltopyykannan suunnitelmallinen hoito kannattaa aina pitkällä aikavälillä. Teksti: Sakari Mykrä, projektipäällikkö, Luonnon- ja riistanhoitosäätiö Luonnon- ja riistanhoitosäätiö I Vuonna 2006 perustettu riista-asioihin keskittyvä säätiö toimii julkisen ja yksityisen sektorin avustusten turvin. I Säätiön internetsivuilta www.luontojariista.fi löytyvät muun muassa säätiön tähänastiset uutiskirjeet sekä opas peltopyyn kannanhoidosta. I Vuoden 2009 alussa säätiö käynnisti yhdessä Elävä Itämeri Säätiön "http://www.bsag.fi" kanssa viisivuotisen neuvontahankkeen maatalouden vesiensuojelun sekä maatalousluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Hyvän peltopyyelinympäristön tärkein yksittäinen piirre on peltolohkoilta löytyvä riittävä ympärivuotinen kasvipeite. Suomessa peltopyy menestyy parhaiten kylmää, nälkää ja petoja vastaan monipuolisesti viljellyssä avarassa peltomaisemassa, josta löytyy sänkeä, viherkesantoa, varta vasten perustettuja riistalaitumia sekä pientareilta myös sopivasti hallittua hoitamattomuutta. 66 Metsästäjä 2 / 2009 Marko Svensberg
• Metsästää 2 / 2009 67
• Tunturipeura ­ metsäpeuran ja poron serkku Norjassa Tunturipeura on Norjan arvostetuimpia riistalajeja. Kyseessä on poron kantamuoto, joka tunnetaan kotimaassaan nimellä "villrein" - villiporo. Nimi ei ole tuulesta temmattu, sillä otus on erittäin arka tunturiylängön asukki. Vietin viime syyskuun lopulla kolme päivää Forollhognan peura-alueella. Vierailun taustalla oli Pohjanmaan riistanhoitopiirin ohjaama ja Maa- ja Metsätalousministeriön rahoittama hanke. Tarkoitukseni oli hakea oppia kotoisan metsäpeuran metsästyksen ja kannanseurannan kehittämistä varten. Isäntänä matkallani toimi NINA:n (Norsk institutt for naturforskning) tutkija Olav Strand. illipeurojen talvikanta Norjassa on noin 25 000 yksilöä. Peurat ovat jakaantuneena 23 erilliselle tunturipeura-alueelle (villreinområde), jotka alkavat eteläisimmästä Norjasta jatkuen pohjoista kohden aina parin sadan kilometrin päähän Trondheimista. Peuroja tavataan myös pohjoisella jäämerellä sijaitsevalla Svalbardin saarella. ­ Tunturipeurat elävät avoimilla tunturiylängöillä, eikä niitä juuri tavata metsärajan alapuolella, Olav Strand pohjustaa. ­ Lajin elinalue koostui vielä 1900-luvun alussa kolmesta erillisestä suurvyöhykkeestä, joiden rajat muodostuivat luontaisista kulkuesteistä kuten laaksoista ja metsävyöhykkeistä. ­ Muun muassa tiet, voimalinjat, vapaa-ajan asutus sekä vesivoiman valjastaminen ovat toimineet tehokkaina vaellusesteinä aralle lajille, joka pyrkii välttämään ihmistä. Peurojen liikkuminen alueiden välillä on harvinaista, Olav Strand selvittää elinpiirin pirstoutumisen syitä 68 Metsästäjä 2 / 2009 V matkatessamme Trondheimista kohti Forollhognaa. ­ Nykyisten alueiden eläinmäärä vaihtelee muutamien kymmenien ja useiden tuhansien yksilöiden välillä, Olav jatkaa. Hardangervidda on alueista suurin ja ehkä kuuluisin. Siellä elää noin 6 000­7 000 peuraa. Villiporon metsästys on haasteellista touhua Saapuessamme perille huomaan yhden seikan, mikä tekee tunturipeurasta niin houkuttelevan riistaeläimen: maisemat luovat puitteet uskomattomille jahtielämyksille. ­ Puuton ylänkö on todella kaunista mutta myös armotonta seutua, Olav kuvailee. ­ Peuranmetsästäjän perusvaatimuksia ovat hyvä peruskunto sekä erämiestaidot. Jahti on kuitenkin kaiken vaivan arvoista, hän jatkaa tunnustautuen samalla itsekin innokkaaksi peuranpyytäjäksi. Peuralaumat tarvitsevat ympärilleen laajan elinpiirin, jotta vähätuottoinen tundra tarjoaisi niille riittävän määrän ravintoa. ­ Metsästäjälle parinkymmenen kilometrin päivämarssi on tavanomaista, kertoo seuraamme liittynyt kenttämestari Roy Andersen. ­ Peurajahdissa ei käydä vain kääntymässä töiden jälkeen, vaan siellä viihdytään useampi päivä kerrallaan. Moni säästää kesälomansa peuranpyyntiä varten. Jahti alkaa elokuun 20. päivä ja päättyy 20.9.. ­ Peurojen metsästys on haastavaa, koska eläimet ovat erittäin arkoja. Ampumaetäisyydelle pääseminen avoimessa maastossa edellyttää hieman onnea ja pelisilmää, Olav kuvailee. Peurat liikkuvat lähes aina vastatuuleen, jonka avulla taitava metsästäjä ennakoi lauman kulkureitin. Sopiva passipaikka valitaan maaston muotojen mukaan. Usein tuuli pyöräyttää ihmisen hajut peurojen sieraimiin, jolloin lauma vaihtaa vilkkaasti maisemaa.
• Kuvassa nuorehko hirvas, joka on katkaissut sarvensa kiimataistelussa. Tunturipeurojen metsästyksen tärkein tehtävä on pitää kannat sopivalla tasolla, jolloin ravintovarat eivät kulu liikaa, NINA:n tutkija Olav Strand kertoo. Onnistuneen riistalaukauksen jälkeen edessä on vielä urakkaa, sillä saalis on saatava pois maastosta. Peura nyljetään ja paloitellaan jo tunturissa. Rinkka pakataan täyteen lihaa, ja trofee nostetaan päällimmäiseksi. Taakasta huolimatta metsästäjän askel on yleensä paluumatkalla varsin kevyt, sillä takana on elämys, joka ei aivan heti unohdu. Tuhannen peuran urakka Jo ensimmäisenä aamuna käy ilmi, että parin lähipäivän aikana käveltyjä kilometrejä saattaa kertyä melkoisesti mittariin. Peltolakeuksien kasvatti hikoilee ihmeissään, kun edessä tarpovat viikinkien sukulaiset eivät tunnu edes hengästyvän noustessamme kohti reilun kilometrin korkeudessa sijaitsevaa ylänköä. Syy patikointiin Forollhognan kansallispuistossa on alueen peurakannan rakennelaskenta. Se tehdään vuosittain metsästyskauden jälkeen syyskuun lopulla tai lokakuun alussa. Tulosten perusteella muun muassa arvioidaan tavoiteltava saalisjakauma seuraavalle metsästyskaudelle. ­ Peurat ovat parhaillaan kiimassa, jonka vuoksi sekä hirvaat että vaatimet viihtyvät samoissa laumoissa, Olav Strand kertoo. ­ Näin saadaan luotettava kuva kannan sukupuolirakenteesta. Tavoitteenamme on etsiä ja laskea vähintään puolet alueen peurakannasta, eli noin 1 000 yksilöä, hän jatkaa. Vaikka Roy on laskenut jo parisataa eläintä parin edellispäivän aikana, tavoite tuntuu minusta melko hurjalta. Aikaa operaatioon on varattu vielä kolme päivää, ja maastossa liikutaan pääasiassa jalan. Peurakannan rakennelaskenta tehdään kiima-aikana, koska hirvaat ja vaatimet liikkuvat silloin samoissa useiden kymmenien, jopa satojen yksilöiden laumoissa. Metsästää 2 / 2009 69
• Tehokasta laskentaa tunturissa Ensimmäinen lauma löytyy tunturin harjanteelta noin parin tunnin marssin jälkeen. Olavin asettama tuhannen yksilön tavoite muuttuu heti realistiseksi, koska kiimatokassa on arviolta 350­400 eläintä. Etäisyyttä peuroihin on hieman liikaa laskentaa varten, eikä lähestyminen onnistu maaston avoimuuden vuoksi. Nyt on aika keittää kahvit ja toivoa, että tokka laskeutuisi sopivalle etäisyydelle edessä olevaan laaksoon. Lopulta lauma laskeutuu alemmas meitä kohden, ja kaikki yksilöt tulevat näkyviin. Etäisyyttä on edelleen yli puoli kilometriä. Roy katsoo kaukoputkeen, ja alkaa luetella näkemiään yksilöitä sanelukoneeseen. Peurat luokitellaan vasoiksi, vaatimiksi sekä hirvaiksi. Hirvaat jaetaan lisäksi kolmeen ikäluokkaan: 1,5-, 2,5- ja yli 3,5-vuotiaiksi. Lauma on laskettu varsin nopeasti ja rutiininomaisesti. Yllättäen Olav havaitsee vajaan kilometrin päässä toisen, noin 50 yksilön tokan, joka liikkuu meistä poispäin. Tarkkasilmäinen laskija kohdistaa kaukoputkensa ja määrittää nämäkin yksilöt. Tehokasta. Päivä alkaa muuttua hiljalleen illaksi. Enää ei ole aikaa uusien tokkien etsimiseen, joten jäljellä olevat pari tuntia käytetään edessä olevien peurojen tarkkailuun ja kuvaamiseen. Tanner tömisee ja sarvet kolisevat hirvaiden ottaessa mittaa toisistaan. Kiima-aika on kuumimmillaan. Juuri kun olemme lähdössä, saan todistaa kahden valtahirvaan kamppailua aivan silmiemme edessä. Tilanne muuttuu jännittäväksi siinä vaiheessa, kun toinen näistä möhkäleistä erehtyy luulemaan allekirjoittanutta kilpakosijaksi. Viime hetkellä se toteaa, että tästä hoikasta tungettelijasta ei ole vastustajaksi ja kääntyy pois. Metsäpeuraopas yksilön sukupuolen ja ikäluokan määrittelyn avuksi. Pohjanmaan riistanhoitopiirissä aloitettiin syksyllä 2007 maastolaskennat, joiden avulla seurataan Suomenselän metsäpeurakannan ikä- ja sukupuolirakennetta. Seurannan perusperiaate on sama kuin Norjassa, paitsi että laskenta toteutetaan vapaaehtoisvoimin paikallisten metsästäjien toimesta. Peitteisessä maastossa peurojen etsiminen ja havaitseminen teettää enemmän töitä. Syksyllä 2008 havaintoja kertyi jälleen liki 350. Tästä kiitos laskijoille! Laskenta- ja tunnistamistarkkuuden parantamiseksi hankkeen yhteydessä laadittiin kuvapainotteinen opasvihko. Oppaassa esitellään tärkeimmät tuntomerkit peurojen ikäluokan ja sukupuolen määrittämiseksi. Vihkoa on saatavilla Pohjanmaan ja Keski-Suomen riistanhoitopiirin toimistosta ja MKJ:n kauppapaikasta. Metsästys säätelee peurakantaa I Norjan peura-alueilla ei juurikaan tavata suurpetoja. Metsästyksen tärkein tavoite on pitää populaatio ympäristön kantokyvyn alapuolella. Mikäli kanta karkaa käsistä, tuloksena on ravintovarojen (jäkälän) loppuun kuluminen ja kannan romahdus ­ jopa alueellinen sukupuutto. Virkamiesten ja maanomistajien muodostamat peuraneuvostot laativat 3­5 vuoden välein suuntaviivat hallinnoimansa peuraalueen kannanhoidolle. Neuvostot myöntävät pyyntiluvat, ja raportoivat metsästyksen tuloksesta vuosittain luonnonvarojen hallintovirastolle (Direktoratet for naturforvaltning). Peuroja vuotuinen kaatomäärä on vaihdellut vuosina 1996­2008 noin 4 000 ja liki 10 000 yksilön välillä. Myönnetyistä pyyntiluvista käytetään keskimäärin puolet. Metsästyskauden säällä on suuri vaikutus metsästyksen tulokseen. Jos talvi saapuu aikaisessa, saalis jää yleensä laihemmaksi. Pyyntimenestys vaihtelee peura-alueittain. Metsästys on haastavinta laajoilla, tiettömillä alueilla, jossa korkeusvaihtelu on suurta. Joinakin vuosina peurat saattavat liikkua seudun syrjäisimmällä kolkalla, jolloin niiden saavuttaminen on todellisten ponnistusten takana. Myös eläinten käytöksessä ja ihmisarkuudessa on paikallisia eroja. Tunturipeuran kaatolupa voidaan kohdentaa vasan tai vaatimen kaatamiseen. Lisäksi on olemassa kaksi lupakategoriaa, jotka antavat metsästäjälle hieman valinnanvaraa. Toisella näistä saa kaataa joko vaatimen tai ylivuotisen peuran (molemmat sukupuolet) ja toisella täysin vapaavalintaisen yksilön. Tunturipeuran pyyntilupiin liittyy PohjoisAmerikasta tuttu tag-järjestelmä. Metsästäjän on kiinnitettävä pyyntiluvan seurantaosa eli "tag" ruhoon välittömästi kaadon jälkeen. Jos tämä jää tekemättä tai kaadettu eläin ei ole pyyntiluvan ehtojen mukainen, seurauksena on rangaistus, joka voi enimmillään tarkoittaa tuntuvia sakkoja sekä aseen ja saaliseläimen menetystä valtiolle. Rikkomuksia tehdään harvoin, sillä metsästyksen valvonta on näkyvää. Joko ne on laskettu? Lähdemme aamulla jälleen hyvissä ajoin liikkeelle kuuraiseen tunturiin. Tällä kertaa maasto on hieman helpompaa, mutta peurojen haeskelu vie taas oman aikansa. Lauma löytyy jo tunnin etsiskelyn jälkeen, mutta eläinten lähestyminen ei ole helppoa. Noin parinsadan yksilön lauma kulkee levottomana pienten notkelmien välissä, eikä se ole kertaakaan näkyvissä kokonaisuudessaan. Lopulta lounaan ja kahvittelun jälkeen onnistumme pääsemään sopivalle paikalle, ja peurat saadaan laskettua. Tarkkaillessamme laumaa saan kuulla myös muista tunturipeurakannan seurantamenetelmistä. ­ Toinen tärkeä laskenta tehdään lentokoneesta tai helikopterista kesä-heinäkuun vaihteessa. Silloin naaraista ja saman vuoden vasoista koostuvat laumat etsitään ja valokuvataan, kertoo Olav. Tämän laskennan avulla tarkkaillaan peuraalueiden tuottokykyä. Ravintotilanteen heikentyminen tai edeltävän talven kovat lumiolosuhteet nimittäin vaikuttavat vaadinten lisääntymistulokseen. Ravintovaroja seurataan myös metsästäjien toimittamista leukaluunäytteistä. Tästä yhteistyöstä tutkijat ovat erityisen kiitollisia. Vasoilla leukaluun pituus ja saalisyksilön paino ovat indikaattoreita ravintovarojen kehityssuunnasta. Aikuisilta yksilöiltä määritetään myös ikä. Se tehdään hampaan "vuosirenkaiden" perusteella. Paluumatkan aikana Roy viestittää, että hän on saanut laskettua toisaalla suurehkon lauman. Tämä tarkoittaa sitä, että laskennan tavoite on saavutettu, ja viimeinen päivä voidaan käyttää pelkästään peurojen valokuvaamiseen. Tässä vaiheessa ei auta kuin todeta, että vastaavassa ajassa ei Suomen metsäpeurakantoja inventoida. Metsäisessä maastossa jo muutaman kymmenen yksilön löytäminen päivässä teettää töitä. G Teksti: Mikko Rautiainen Lisätietoa tunturipeurasta (norjaksi): www.villrein.no Loppukaudesta metsästys kohdistetaan vasoihin ja vaatimiin, sillä hirvaiden liha alkaa "maistua kiimalta". 70 Metsästäjä 2 / 2009
• Metsästää 2 / 2009 71
• Hirvieläinten näivetystaudin kartoitus loppusuoralla Hirvieläinten näivetystauti (CWD) kuuluu vaarallisiin eläimillä ja ihmisillä esiintyviin TSE- ryhmän tauteihin (tarttuva sienimäinen aivorappeuma), joille on tyypillistä keskushermostossa tapahtuvat rappeumamuutokset ja pitkä itämisaika. äivetystauti on aiheuttanut esiintymäalueillaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa suuret taloudelliset tappiot kauristarhaukselle ja metsästykselle sekä käynnistänyt mittavat taudin tutkimus- ja vastustustoimenpiteet. Tämän takia Euroopan yhteisön lainsäädäntö velvoitti kunkin jäsenvaltion kartoittamaan hirvieläinten TSE-tilannetta alueellaan. Suomessa tutkimus kohdistuu valkohäntäkauriisiin, joista kerättiin 600 näytettä yli 18 kuukauden ikäisistä yksilöistä. Syynä tähän on se, että laji on erityisen herkkä taudille sekä se, että Suomen valkohäntäkauris(-peura)kanta on ainutkertainen Euroopassa. Tautikartoitus on tehty Eviran, metsästäjien ja metsästäjäorganisaation yhteistyönä. Suomi saavutti näytteiden tavoitemäärän metsästyskauden 2008 loppuun mennessä, ja näytteiden laboratoriotutkimus on nyt meneillään. Tähän mennessä tutkituista noin 400 näytteestä ei tautia ole todettu. Näytteitä tutkimukseen toimitettiin erityisen runsaasti Varsinais-Suomen riistanhoitopiirin alueelta, joka on valkohäntäkauriin valta-alueita maassamme. N ja tarhatuilla valkohäntäkauriilla (Odocoileus virginianus), joita pidetään taudille erityisen herkkänä, muulipeuroilla eli muulikauriilla (Odocoileus hemionus) sekä wapitilla (North American elk, saksanhirven (isokauris) alalaji, Cervus elaphus). Hirveä ei aikaisemmin pidetty herkkänä CWD-taudille. Ensimmäinen CWD-infektio hirvellä diagnosoitiin kuitenkin vuonna 2005 USA:ssa jousiampujan saaliiksi joutuneella hirvisonnilla. Sen jälkeen sairastuneita hirviä on ollut muutamia kappaleita. Tauti voi levitä ruokintapaikalla Taudin leviämistapaa ei ole täysin selvitetty. Todennäköisimpinä tartuntateinä pidetään tartuntaa suoraan emästä vasaan sekä epäsuoraa, ympäristön saastumisen kautta tapahtuvaa tartuntaa. Riistan ruokintapaikkojen arvellaan edistävän taudin leviämistä. Toistaiseksi ei ole viitteitä CWD-taudin mahdollisesta siirtymisestä ihmiseen. Taudista tiedetään kuitenkin edelleen niin vähän, että tietyissä USA:n osavaltioissa on annettu yksityiskohtaiset suojautumisohjeet hirvieläinriistan käsittelystä ennen testaustulosten valmistumista, ja Kanadassa eläinten testaus ennen lihan myyntiin laskemista on pakollista. G Suomessa tähän mennessä tutkituista noin 400 valkohäntäkaurisnäytteestä ei näivetystautia ole todettu. Teksti: Sauli Laaksonen, Evira Hannele Tapiovaara, Evira Kajsa Hakulin, MMM Sairastunut eläin laihtuu Tauti kuuluu samaan ryhmään kuin nautojen BSE eli niin sanottu hullun lehmän tauti. Itse BSE-tautia ei kuitenkaan koskaan ole todettu hirvieläimillä, vaikka niiden tiedetään altistuneen BSE-materiaalin saastuttamalle rehulle Isossa-Britanniassa 1980-luvulla. CWD-tauti voi tarttua sekä luonnonvaraisiin että tarhattuihin hirvieläimiin. Taudin aiheuttaja ei ole sieni, virus eikä bakteeri vaan muuntunut valkuaisainemolekyyli ­ niin sanottu prioni ­ joka on erittäin kestävä ulkoisille olosuhteille. Yhdistyessään aivokudoksen vastaavaan valkuaisaineiseen se saa aikaan aivokudoksen sienimäisen rappeuman. CWD-tautiin sairastunut eläin laihtuu, ja sen käytös muuttuu. Kuolaaminen ja nielemisvaikeudet ovat tyypillisiä taudin oireita. Taudin edetessä eläin kuihtuu, ja sillä ilmenee voimakkaita tasapainohäiriöitä. Tauti johtaa aina eläimen kuolemaan. Hirvieläinten näivetystauti diagnosoitiin 1960-luvun lopulla USA:ssa, mutta on todennäköistä, että se on esiintynyt alueella jo vuosikymmeniä aiemmin. Taudin esiintymäalue on jatkuvasti laajentunut keskittymän ollessa keskilännen osavaltioissa. Myös Kanadassa on ollut useita satoja sairastuneita eläimiä. Tautia on tähän mennessä osoitettu villeillä 72 Metsästäjä 2 / 2009 ­ Valkohäntäkauriista on muodostunut merkittävä taloudellinen ja virkistyksellinen tekijä Varsinais-Suomen riistanhoitopiirissä, ja siksi eläinkannan terveys on tärkeää kaikille metsästäjille, toteaa CWD-kartoitukseen aktiivisesti osallistunut riistapäällikkö Heikki Uotila. Sauli Laaksonen
• Tutkijan tuntoja Umpihanki I Suomalaisia tutkimuslaitoksia puristelee taloudellinen taantuma, lama repii tutkimusrahat käsistämme, olemme tuottavuusohjelman kourissa! Totta kai resurssien puute riipaisee jokaista itseään kunnioittavaa tutkijaa, sillä monista haaveista on luovuttava ja tarjottuihin kompromisseihin tyydyttävä. On sitten aivan toinen asia, miten ja missä järjestyksessä nämä supistukset tehdään, ja kuka päättää asioiden tärkeysjärjestyksen. Suuri osa tutkijoista ei antaisi kajota tekemisiinsä laisinkaan. Yhdessä tuumin tuo on tietenkin tehtävä, resurssien jakajan on kuultava ja ymmärrettävä myös tutkijoiden huolet. Tutkimuksen voimakas muokkaaminen voi saada aikaan lamaantumisia ja lukkiintumisia, jotka eivät hyödytä ketään. En tahdo väittää tutkijoita herkkähipiäisiksi, mutta työn luonne kerta kaikkiaan vaatii omaa ajattelua, ei tyrkytettyä sijaistoimintaa. Maamme koulutus- ja tutkimuspolitiikka etsii jälleen uomiaan, uutta on luotava ja vanhaa on kaadettava. Jossakin mielessä nämä toimet muistuttavat pakkoliikkeitä, sillä onhan Suomi juuri vastikään todettu koulutuksen mallimaaksi, ja tieteellinen tutkimus on noussut monilla aloilla kansainväliseen kärkeen. Ekologinen tutkimus on aivan maailman huipputasoa, ja sinne se on noussut osin yksilösuoritusten kautta, mutta tärkeänä osatekijänä on toiminut myös toisensa tunteva tutkijaverkosto. Myös yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteispeli on kadehdittavan kiinteätä. Pitkät luonnonhistoriallisen osaamisen traditiot, luonnonpopulaatioiden seurantasarjat ja tietotekniikan edistyksellisyys ovat luoneet pohjan ainutkertaiselle taitoyhdistelmälle, jota muiden maiden on vaikea edes yrittää tavoitella. Nämä kivijalat on säilytettävä, maksoi mitä maksoi, ne eivät saa olla tinkimisen kohteina. Sektoritutkimuslaitoksia pyritään hajasijoittamaan tasaisin aikavälein, tutkimuslaitoksia yhdistetään toisiinsa, laitoksia ja tutkimusasemia lakkautetaan, resursseja leikataan kovalla kädellä. Samanaikaisesti yhteiskunta pyrkii ottamaan tutkimuksen ohjaustoimet omiin käsiinsä. En protestoi tulosohjausta vastaan, mutta se ei saa nielaista leijonanosaa vähäisistä resursseista, ja toisaalta tulosohjauksen tulee pitää sisällään myös tieteellinen toiminta selvitys- ja asiantuntijatehtävien lisäksi. Nyt tutkitaan mitä yhteiskunta vaatii; tänä päivänä se on lähes yhtä kuin mitä media vaatii. Media sen kummemmin kuin yhteiskuntakaan ei osaa vaatia niitä oleellisimpia asioita, jotka veisivät luonnonhoidon tieteellistä tutkimusta eteenpäin. Ministeriössämme on hyviä osaajia, mutta haluaisin entistä enemmän nähdä tutkijakoulutuksen saaneita ministeriön palleilla ja riistahallintoihmisiä tutkimuksen arkielämässä. Ne kokemukset, joita meillä tällaisesta vaihdosta on, ovat erinomaisia, joten niitä ei saa unohtaa. Keskustelujen täytyy ulottua myös tuloskeskustelujen ulkopuolelle. Tiede toistaa usein itseään, eräänlainen plagiointi jopa kuuluu asiaan. Oikea tieteen teko edellyttää kuitenkin omaa innovaatiota, jatkopanosta, joka vie tutkimusta joko uuteen suuntaan, vahvistaa teorian heikkoja kohtia tai lähtee kokonaan uusille urille. Tämä ei kuitenkaan ole aina helppoa, sillä se ei tuota toivotulla tavalla varmoja suorituspisteitä, näennäistä edistystä. Tieteelliset sarjatkin, jotka julkaisevat tutkimusartikkeleita, suhtautuvat monesti turhan varovaisesti uusiin ideoihin. Usein hyväkin tutkija "sortuu" tekemään kansainväliset kriteerit täyttävää näennäisesti hyvää ja kehittynein metodein tehtyä tutkimusta, josta kuitenkin oma luova panos puuttuu tyystin. Tämä on tieteellistä huoraamista, tutkimusta ilman ylpeyttä. Plagioinnista päästään helposti asiantuntijuuteen. Asiantuntijuus tuntuu joidenkin mielestä olevan ratkaisu tutkimuslaitosten uudeksi missioksi. Joihinkin erityisongelmiin asiantuntijuus on aivan riittävä ratkaisu, ja tutkimusorganisaation pystyttäminen ongelman selvittämiseksi on vain ajanhukkaa. Kaikkiin asioihin ei tutkimusta tarvita. Mutta, mutta ... jos laitos toimii pelkän asiantuntemuksen varassa, osaava asiantuntijuus loppuu muutamassa vuodessa. Läntiset naapurimaamme ovat tuunanneet tutkimuslaitoksiaan parina viime vuosikymmenenä eivätkä suinkaan ole ratkaisuihinsa tyytyväisiä. Meitä on varoiteltu seuraamasta heidän jälkiään, mutta tällaisia linjauksia on vaikeaa estää, sillä ne näyttävät syntyvän yksinäisillä hiihtolenkeillä hyviä latuja seuraten. Hyvä tutkimus ei synny helpolla, ei hiotuilla hiihtoladuilla. Aaro Hellaakoski (1893­1952) oli runoilija ja filosofian tohtori luonnonmaantieteen saralla. Hän kirjoitti sekä runoja, romaaneja ja esseitä että tieteellisiä tutkimuksia, toisin sanoen miestä koeteltiin toden teolla. Hän oli vakavasti otettava tiedemies, dosentti Helsingin yliopistossa. Tuohon aikaan se oli arvostettu meriitti. Olen vakuuttunut siitä, että hän ajatteli enemmän tutkimuksen tekoa kuin hiihtourheilua kirjoittaessaan runorivit: "Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki." Älypäätä voi hyvin vaikka näytellä, uuden luominen vaatii hikeä, melkein vertakin ­ varmuudella se vaatii ymmärtävän ja kannustavan tutkimusympäristön. Huonot ajat pitää ottaa rohkeasti vastaan. On hyvä muistaa, että suomalainen riistantutkimus perustettiin vuonna 1942, keskellä maailmansotaa. Vaikeista lähtökohdista huolimatta se ponnahti heti maailman tietoisuuteen ja riistantutkimus eli kulta-aikaansa heti ensi vuosikymmeninään. Synkkä jakso osui radikalisoitumisen vuosille 70-luvulla. Tuolloin tutkimuslaitoksilta äänekkäästi vaadittiin nopeasti yhteiskuntaa palvelevia tutkimuksia, lisäksi sovelluskelpoisia. Tällaiset vaateet johtivat nopeasti tutkimukselliseen lamaan: julkaisuja ei syntynyt mistään muusta aiheesta kuin hajasijoituksen vastustamisesta. Vuosituhannen lopun lama poiki riistayhteisössämme ennen näkemätöntä yhteisyyttä. Yhteen hiileen puhaltamisen seurauksena syntyi toimeliaisuuden liekki, nyt sitä kutsutaan riistakonserniksi. Riistakolmiot synnytettiin säästötoimien keskellä. Myös nyt pitää painaa pelkäämättä eteenpäin, sillä liiallinen varovaisuus voi kostautua. G Teksti: Harto Lindén Metsästää 2 / 2009 73 Raimo Lietsala
• Juureksista riistaruokiin tulee hyvä maku. Ne eivät kaipaa eksoottisia mausteita, vaan juuresten lisäksi maustamiseen tarvitaan vain suolaa, pippuria ja laakerinlehtiä. Makupalat-ohjelmasta tunnetuksi tullut oululaiskokki Janne Pekkala on pysynyt koko ikänsä riistanmaussa, vaikka mies itse ei metsästäkään. Riistaruuat valmistuvat niin uunissa, padassa, nuotiossa, montussa kuin saunanpesässäkin. Janne Pekkala muistuttaa: Ei fileitä jauhelihaksi ­ Hirvenruhoa ei kannata pätkiä moottorisahalla ja kirveellä, vaan kannattaa ottaa aluksi kaikki hyvät palat irti, Janne Pekkala muistuttaa. 74 Metsästäjä 2 / 2009 Juha Korhonen
• M ediakokki Janne Pekkalan suu menee hymyyn, kun aletaan puhua metsästyksestä. ­ Pikkupoikana ajettiin papan kanssa Dodge Dartilla Jäälin kylään, joka oli metsää. Pappa sanoi ajokoira Sadulle, että käypä Satu hakemassa jänikset. Siinä me istuimme papan kanssa auton konepellin päällä syömässä eväitä, ja Satu ajoi jäniksiä. Aina tuli saalista, Pekkala muistelee. Myöhemmin Pekkala on ollut jokusia kertoja mukana sorsa- ja jänismetsällä. ­ Olen kuitenkin enemmän kalamiehiä. Perhokalastus on parasta, mitä voi tehdä housut jalassa, Pekkala myhäilee. Riistanmaussa Pekkala on kuitenkin pysynyt. Siitä ovat pitäneet huolen metsästävät ystävät sekä isä ja veljet. Myös kokkailukeikkojen tilaajien pakastimista löytyy mitä moninaisimpia riistalihoja. Riistaruokia Pekkala onkin maistellut laidasta laitaan ­ paitsi majavaa, jonka maistaminen houkuttelisi. Maukkainta riistaa Pekkalan mielestä ovat pienet hirvieläimet. ­ Ja pahinta on ollut säilykkeenä maistamani ilves. Se ei ollut hyvää millään muotoa, Pekkala muistelee. Janne Pekkala liikkuu luonnossa mieluiten perhovavan kanssa. Kuvan taimen nousi Kitkajoen Kiveskoskesta viime juhannuksena. haat palat pakkaa vakuumiin viikkoa ennen pakastamista, liha mureutuu hyvin. Juureksista makua riistaruokiin Pekkala on uransa aikana valmistanut riistaruokia monilla eri tavoilla. ­ On tullut kokeiltua kaikki nuotiossa ja montussa paistamisetkin. Pekkala ei mielellään anna millintarkkoja reseptejä, sillä hän ei juurikaan mittaile ruokaaineita, vaan "huiskii vain menemään". Paras mauste ovat juurekset. ­ Juureksista riistaruokiin tulee hyvä maku. Ne eivät kaipaa eksoottisia mausteita, vaan juuresten lisäksi maustamiseen tarvitaan vain suolaa, pippuria ja laakerinlehtiä. Juureksia Pekkala käyttää riistalintujen valmistamisessa: niin vesilinnut kuin riekkokin valmistuvat juuresten kanssa padassa haudutellen. Fileet ja paistit talteen Janne Pekkala on myös käynyt paloittelemassa lihoja hirviporukoille. Pekkalan mielestä metsästäjät ovat alkaneet kiinnittää saaliin käsittelyyn entistä enemmän huomiota, mutta parannettavaa olisi vieläkin. ­ Hirvenruhoa ei kannata pätkiä moottorisahalla ja kirveellä, vaan kannattaa ottaa aluksi kaikki hyvät palat irti. Fileitä ei kannata jauhaa jauhelihaksi, Pekkala muistuttaa. Myös asianmukaiset tilat saaliin käsittelyyn ovat tärkeät ­ sellaiset, joissa liha on hyvä leikellä ja riiputtaa. ­ Ja jos ei mahdu riiputtamaan, kunnon vakuumilaitteistoon kannattaa panostaa. Kun par- ­ Riekko on tosi hyvää, mutta kun ne ovat nyt niin vähissä, eipä niitä kannata hirveästi syödä. Kantojen pitää päästä ensin elpymään, Pekkala toteaa. Hirvenlihan Pekkala hauduttaa mieluiten juuresten kera uunissa miedolla lämmöllä ylikypsäksi. Metsästäjä-lehden lukijoille Janne Pekkala haluaa kuitenkin antaa vähän eksoottisemman hirvireseptin: keitettyä hirventurpaa. Yhdestä turvasta riittää eksotiikkaa 3­4 hengelle. ­ Mitä vanhempi uroshirvi, sitä maukkaampi turpa on, Pekkala muistuttaa. Resepti on Pekkalan edesmenneen mummon, ja Pekkalan isä keittelee hirventurpaa edelleen joka syksy. Hirventurvan valmistamisessa riittää puuhaa koko päiväksi. ­ Jää sitten ruokailijan päätettäväksi, onko hirventurpa hyvää vai ei, Pekkala nauraa. G Hirventurpa 1. Katkaise hirventurpa lyömällä se poikki silmien edestä. 2. Polttele turpaa saunanpesässä kepin nokassa niin, että karvat palavat. Rapsuttele karvoja pois. 3. Laita turpa veteen kiehumaan. Kun veden pinnalle nousee hiiltynyttä karvaa, ota se pois. 4. Polta turpaa taas saunanpesässä ja keitä sen jälkeen. Tämä toistetaan niin monta kertaa, että veden kiehuessa pintaan ei nouse enää karvasilppua. 5. Lisää veteen reilusti suolaa sekä muutama laakerinlehti ja pippuri. Keitä hirventurpaa siinä niin kauan (1­2 tuntia), että se pehmenee leikattavaksi. 6. Leikkaa hirventurpa palasiksi ja maistele. Yhdestä hirventurvasta riittää eksotiikkaa 3­4 hengelle. Janne Pekkalan kotialbumi Metsästää 2 / 2009 75
• Riistanhoitopiirien hallitusten jäsenille suunnattu kysely: Nykyinen hirvikannan säätelyjärjestelmä toimii, mutta ei ole kaikilta osin selkeä Metsäntutkimuslaitoksen kyselytutkimuksen tulosten perusteella riistanhoitopiirien hallitusjäsenet ovat valtaosaltaan metsänomistajia (87 %). Lisäksi he ovat hallitustyöskentelyn konkareita, sillä yli puolet vastaajista oli vähintäänkin toisella toimikaudella hallituksessa. Hallitusjäsenet ovat avainasemassa hirvikannan säätelyjärjestelmän toteuttamisessa, sillä he tekevät päätökset hirvenpyyntilupien mitoittamisesta ja alueellisesta jakautumisesta. riistanhoitopiirien hallitusten jäsenille kirjekyselyyn perustuva tutkimus hirvikannan säätelyjärjestelmän toimivuudesta. Tutkimus herätti paljon kiinnostusta, ja vastausprosentti oli todella korkea, lähes 90 prosenttia. Hirviasiat olivat vastaajille tuttuja myös käytännössä, sillä lähes kaikki hallitusten jäsenet harrastivat hirvenmetsästystä. Myös metsäalan tuntemus vastaajien keskuudessa lienee hyvä, sillä 87 prosenttia vastaajista oli metsänomistajia. Tutkimustulosten perusteella riistanhoitopiirien hallitusten jäsenet olivat nykyjärjestelmään varsin tyytyväisiä, ja lähes kaikki tutkimukseen vastanneet pitivät riistanhoitopiiriä tulevaisuudessakin ainoana oikeana tahona pyyntilupapäätöksen tekijäksi. Suurin osa riistanhoitopiirien hallitusjäsenistä katsoo myös, että kaikki tärkeät tahot ovat päätöksentekoprosessissa hyvin edustettuina, päätöksentekoprosessi on selkeä ja läpinäkyvä, päätöksenteko on helppoa eikä prosessi kaipaa erityistä selkiyttämistä tai yhtenäistämistä (Kuva 1). Reippaasti yli puolet (57 %) vastanneista piti myös nykyistä aluetasoa oikeana päätöksenteossa ja jatkossakin sopivana. Toisaalta miltei neljännes toivoi, että pyyntilupien määrittäminen tapahtuisi hirvitalousalueittain ja noin 16 prosenttia vastannaista katsoi, että riistanhoitoyhdistyksen alue olisi nykyistä sopivampi. Riistanhoitopiirin hallitukseen kuuluvat alueellisesti merkityksellisten maanomistajajärjestöjen edustajat olivat kuitenkin muita tyytymättömämpiä pyyntilupaprosessin kulkuun omissa riistanhoitopiireissään. Melkein kolmannes heistä arvioi, että prosessi ei ole aina sujunut ongelmitta. Maanomistajaedustajan vaikutusmahdollisuus esimerkiksi päätöksenteon äänestystilanteissa saattaakin olla rajallinen, koska hän on hallituksessa periaatteessa yksin. Toisaalta lähes 90 prosenttia kaikista hallitusjäsenistä on myös itse metsänomistajia, ja metsäasiat ja hirvien aiheuttamat metsävahingot ovat hallitusjäsenille siinä mielessä tuttuja ja tärkeitä, että heistä viidennes oli saanut metsäalan koulutusta ja suuri osa oli myös itse joutunut kärsimään hirvien tai hirvieläinten aiheuttamista vahingoista. Toisaalta yleinen tyytyväisyyskään ei poista sitä tosiseikkaa, että hirvikannan säätelyjärjestelmää tulisi kehittää. Kehittäminen on tärkeää myös siksi, että pyyntilupaprosessin kulku ja ta- N ykyinen hirvikannan säätelyjärjestelmä juontaa juurensa lainsäädännöllisiltä peruslähtökohdiltaan 1930-luvulle. Säätelyjärjestelmään on sen jälkeen tehty vain suhteellisen vähän muutoksia. Eräs tärkeimmistä muutoksista lienee pyyntilupien myöntämisen siirtäminen lääninhallituksilta riistanhoitopiireille 1990-luvun alussa. Pyyntilupakäytäntöä on viime aikoina arvosteltu siitä, että se ei enää kaikilta osin vastaisi sille asetettuja nykypäivän vaatimuksia, ja sitä on usein ehdotettu yksinkertaistettavaksi. Keskusteluissa on esitetty monesti kysymyksiä, onko nykyinen säätelyjärjestelmä ajanmukainen, toimiva ja läpinäkyvä, vai pitäisikö säätelyjärjestelmää uudistaa ja muokata. Ehkä voimakkaimmin säätelyjärjestelmää on arvostellut Valtiontalouden tarkastusvirasto, joka esitti vuonna 2005 tarkastuskertomuksessaan vaatimuksen, että erilaisia hirvikannan säätelyjärjestelmän vaihtoehtoja pitäisi selvittää. Riistanhoitopiireissä pyyntilupamenettelyyn ollaan tyytyväisiä Metsäntutkimuslaitoksessa tehtiin viime vuonna 76 Metsästäjä 2 / 2009 Riistanhoitopiirin hallitusjäsen vuosina 2006­2009 Keski-ikä 54 vuotta Ammattiasema: 36 % palkansaajia 32 % eläkeläisiä (osa osa-aikaisia maa- ja metsätalousyrittäjiä) 20 % maa- ja metsätalousyrittäjiä 12 % muita itsenäisiä yrittäjiä Metsänomistajia 87 % Keskimääräinen metsäpinta-ala 116 hehtaaria Metsäalan koulutuksen oli saanut joka viides Metsästystä harrasti 98 % vastanneista. 96 % harrasti hirvenmetsästystä, 88 % harrasti pienriistan metsästystä Hannu Huttu
• Piirissä vakiintuneet "äänenkäyttäjät" Rhy:n lausunnolla ei merkitystä Lupaprosessin pitäisi olla yhtenäisempi Maanomistajien lakisääteinen edustaja turha Nykyprosessi kaipaa selkiyttämistä Päätöksissä pitäisi enemmän kuulla maanomistajia Päätöksenteko rhp:ssä helppoa Maanomistaja hallituksessa hyvä peruste päätöksille Lupaprosessi on selkeä ja läpinäkyvä Eri tahot hyvin edustettuina 0% pahtumien ajallinen eteneminen ei osoittautunut edellä esitetyistä suhteellisen positiivisista arvioista huolimatta kaikilta osin läpinäkyväksi, eikä myöskään kaikilta osin selkeäksi. 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 1. Riistanhoitopiirien hallitusten jäsenten mielipiteitä päätöksenteosta hirvilupa-asioissa. aivan samaa mieltä a lähes samaa mieltä lä en e samaa/ en eri mieltä melko lailla eri mieltä m täysin eri mieltä tä eos e Pyyntilupaprosessin etenemisestä erilaisia käsityksiä Kyselyn tulosten perusteella oli selkeästi nähtävissä, että pyyntilupakäytännöissä oli suuria eroja riistanhoitopiireittäin ja lisäksi koko prosessi eteni vastausten perusteella toisistaan poiketen samassakin riistanhoitopiirissä. Tämä saattaa johtua erilaisista käytännöistä eri vuosina tai vastaajan omasta tulkinnasta, mutta oli silmiinpistävää ja mielenkiintoista, että yhdessäkään riistanhoitopiirissä eivät kaikki hallituksen jäsenet olleet yksimielisiä prosessin etenemisestä. Joissakin riistanhoitopiireissä käsitykset olivat huomattavankin ristiriitaisia. Yhdessä riistanhoitopiirissä pyyntilupaprosessista esitettiin peräti neljä erilaista tulkintaa. Tutkimus osoitti selkeästi sen, että nykyjärjestelmästä ja omasta päätöksentekijän asemasta ei haluttaisi luopua, ja ilmeisesti tästä syystä päätöksentekoprosessia pidettiin selkeänä ja läpinäkyvänä. Siitä huolimatta ei aina välttämättä kuitenkaan täysin tiedostettu, miten se toimii. Tästä syystä onkin todettava, että säätelyjärjestelmä kaipaa ainakin selkiyttämistä ja mahdollisesti myös ohjeistamista. Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosasto käynnisti vuonna 2007 riistapolitiikan strategiaprosessin. Prosessi on tiivistynyt julkisen riistakonsernin strategiaksi, jonka toiminta-ajatuksena on vastata riistakantojen elinvoimaisuudesta, turvata riistavaran monipuolinen ja kestävä käyttö sekä sovittaa yhteen riistatalouteen liittyviä erilaisia odotuksia. Strategian jalkauttaminen mahdollistanee myös hirvilainsäädännön uudelleentarkastelun ja pyyntilupakäytännön kehittämisen. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tässä prosessissa. Lisäksi Metsäntutkimuslaitoksessa on valmistumassa myös riistanhoitoyhdistysten hallitusten jäsenille suunnattu pyyntilupaprosessia koskeva vastaava tutkimus, jolloin myös hirvenpyyntilupahakemuksiin lausuntoja antavien riistanhoitoyhdistysten näkökanta voidaan ottaa tarkasteluissa huomioon. G Teksti: Leena Petäjistö, Jukka Aarnio, Sauli Härkönen ja Ashley Selby Artikkeli perustuu julkaisuun: Aarnio, J., Härkönen, S., Petäjistö, L. & Selby A. 2008. Hirvikannan nykyisen säätelyjärjestelmän ajanmukaisuus ja toimivuus riistanhoitopiirien hallitusten näkökulmasta. Metlan työraportteja 92. http://www. metla.fi/julkaisut/workingpapers/2008/mwp092.htm Metsästää 2 / 2009 77
• Tutkimus: Metsästäjät perinteisen ja nykyajan taitekohdassa Miten tietoisia metsästäjät ovat kansainvälisten metsästyssopimuksien merkityksestä? Entä mikä on heidän suhtautumisensa kysymyksiin, jotka koskevat metsästyksen ja metsästäjäyhteisön muutoksia? Näitä kysymyksiä pohditaan tässä toisessa, suomalaista metsästäjää käsittelevässä artikkelissa. kaan, miten hyvin he tunsivat yllämainittuja määräyksiä. Ensimmäiselle ryhmälle (vastaajamäärä eli n=314) oli tunnusomaista varsin hyvät tiedot kaikista yllä mainituista metsästyksen määräyksistä. Parhaiten tunnettiin EU:n luonto- ja lintudirektiivit, Natura 2000-ohjelman määräykset metsästyksestä sekä Bonnin sopimuksen määräykset riistanhoidosta ja muuttavien lajien suojelusta. Tätä ryhmää hallitsivat peruskoulu- tai korkeakoulutason koulutuksen saaneet henkilöt. Monella oli lisäksi myös jokin muu (esimerkiksi upseerin) koulutus. Suurimmalla osalla tämän ryhmän jäsenistä oli ollut metsästyskortti joko alle 10 tai yli 31 vuoden ajan. Lisäksi monet olivat maanomistajia, aktiivisia ja monipuolisia metsästäjiä sekä innokkaita riistanhoitajia. Toiselle ja samalla suurimmalle ryhmälle (n=533) oli tunnusomaista keskinkertaiset ja valikoivat tiedot kyseisistä määräyksistä. EU:n asedirektiivistä oltiin tässä ryhmässä hyvin perillä ja lisäksi oli omaksuttu kohtalaiset tiedot EU:n lintu- ja luontodirektiiveistä sekä biotooppien kestävän käytön periaatteesta. Sen sijaan RAMSARin, Washingtonin, Bonnin ja Bernin sopimusten tuntemus puuttui osittain. Tämä ryhmä muodostui suurimmaksi osaksi keskiasteen koulutuksen saaneista metsästäjistä, mutta siinä oli myös monia, jotka olivat saaneet jonkin erityiskoulutuksen. Lisäksi useimmilla oli ollut metsästyskortti alle 30 vuoden ajan. Useimmat tässä ryhmässä eivät olleet maanomistajia. Kolmannen ja pienimmän ryhmän jäsenet (n=277) ilmoittivat, ettei heillä ole kyseisistä määräyksistä tietoja lainkaan tai ne ovat hyvin huonot. Suurimmalla osalla tämän ryhmän jäsenillä oli peruskoulu- tai ammattikorkeakoulu-/opistotason koulutus. Useimmilla ryhmän p y jäsenistä oli ollut metsästyskortti 31 vuotta tai kauemmin. He olivat aktiivisia pienriista- ja/tai hirvenmetsästykseen erikoistuneita metsästäjiä, mutta he eivät olleet maanomistajia. Suuri osa näistä metsästäjistä oli aktiivisia riistanhoitajia, mutta huomattava osa tämän ryhmän jäsenistä ei metsästänyt eikä harrastanut riistanhoitoa. Kansainvälisten määräysten tuntemuksessa ei sellaisilla muuttujilla kuin sukupuolella, iällä, tuloilla, siviilisäädyllä tai alueellisella kotipaikkakunnalla ylipäänsä ollut merkitystä. On merkittävää, vaikka ei sinänsä kovin hämmästyttävää, että niin suuri osa vastaajista ilmoitti tietonsa tästä aihepiiristä olevan puutteellisia. Tämä voidaan ehkä tulkita niin, että metsästäjien kansainvälisten metsästysmääräysten tuntemus riippuu ensi kädessä siitä, kuinka ja missä määrin he joutuvat niiden kanssa tekemisiin tai niiden vaikutusten alaisiksi. Voidaan esimerkiksi ajatella, että maanomistaja on enemmän perillä Natura 2000-ohjelman metsästyssäännöistä kuin muut, kun taas ulkomailla metsästänyt ja aseet mukanaan matkustanut metsästäjä todennäköisesti tuntee EU:n asedirektiivin paremmin kuin muut. On kuitenkin oltava varsin varovainen vedettäessä johtopäätöksiä todellisesta tiedollisesta tasosta, koska tämä taso on todennäköisesti alhaisempi kuin mitä oheiset vastaukset osoittavat. Tämä johtuu siitä, että tämäntapaiset kysymykset saavat vastaajan helposti yliarvioimaan tietämystään. M etsästys on ollut osa suomalaista elämänmuotoa niin kauan kuin asiaa voidaan tarkastella. Viime vuosikymmeninä metsästyksen perinteinen merkitys on kuitenkin vähentynyt, ja yhä enenevälle osalle metsästäjistä metsästys on vapaa-ajan harrastus. Metsästys on myös kansainvälistymässä yhä enemmän, mikä ilmenee metsästäjävaihdon vilkastumisena ja metsästyslainsäädännön mukautumisena yhä enemmän kansainvälisiin metsästystä koskeviin yleissopimuksiin. Miten tietoisia sitten metsästäjät ovat kansainvälisten metsästyssopimuksien merkityksestä ja mikä on heidän suhtautumisensa kysymyksiin, jotka koskevat metsästyksen ja metsästäjäyhteisön muutoksia? Näitä kysymyksiä pohditaan tässä toisessa, suomalaista metsästäjää käsittelevässä artikkelissa, joka on jatkoa Metsästäjä-lehdessä 1/2009 julkaistulle artikkelille. Kirjoitus perustuu kyselytutkimukseen, jonka Metsästäjäin Keskusjärjestö teki talvella 2007­2008 yhteistyössä Mikael Nygårdin ja Lorenz Uthardtin kanssa. Metsästys on osa perinteistä elämänmuotoa Toinen kysymyksenasettelu koski asennetta erilaisiin metsästystä koskeviin kysymyksiin. Kuvan 2. mukaan huomattava enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että metsästys on osa pej y p Kansainvälisten ohjeistusten tuntemus vaihtelee Ensimmäisessä kysymyksenasettelussa tunnusteltiin sitä, kuinka hyvin metsästäjät tuntevat t metsästyksen kansainvälisiä periaatteita, direktiivejä ja sopimuksia, joita tulee noudattaa myös s Suomessa. Näihin kuuluvat esimerkiksi Euroopan unionin lintudirektiivi ja asedirektiivi sekä ä ns. Bernin, Rion ja Washingtonin sopimukset. Kyselyn tulokset osoittavat näiden määräysten tuntemuksen vaihtelevan melko paljon. Kuvan 1. mukaan näistä riistakannan kestävän n käytön periaate oli ylivoimaisesti parhaiten tunnettu. Runsaat 85 prosenttia vastanneista ilmoitti olevansa hyvin tai kohtalaisen hyvin perillä ä periaatteen sisällöstä. Kohtalaisen hyvin oltiin perillä myös Rion sopimuksen periaatteesta biotooppien kestävästä ä käytöstä, EU:n asedirektiivistä, Natura 2000-ohjelman metsästysmääräyksistä ja luonnonsuojelualueilla metsästämisen säännöistä. Sen sijaan n huomattavasti harvempi tunsi EU:n lintudirektiiviä ja luontodirektiiviä sekä Bernin, Bonnin,, Washingtonin ja RAMSARin sopimuksia. Vastaajat voitiin jakaa faktori- ja klusterianalyysin n avulla kolmeen ryhmään (klusteriin) sen mu78 Metsästäjä 2 / 2009
• Kuva 1. Metsästäjien kansanvälisten metsästyssääntöjen tuntemus (N=1193) 0% Riistakannan kestävä käyttö Biotooppien kestävä käyttö Euroopan Unionin lintudirektiivi Euroopan Unionin luontodirektiivi Euroopan Unionin asedirektiivi Natura 2000 -ohjelman metsästysmääräykset Luonnonsuojelualueilla metsästämisen säännöt Bernin sop. Määr. suurpetometsästyksestä Bonnin sop. kest. riistanhoidosta ja muiden lajien suojelusta Washingtonin sop. uhattujen lajien kaupank. (CITES) Ramsarin sop. kosteikoista ja muuttavista vesilinnuista H Hyvä Ko Kohtal. H Huono Ei ollenk. Va Vastaus puuttui 20% 40% 60% 80% 100% Kuva 2. Metsästäjien kanta eri metsästykseen liittyvissä kysymyksissä (N=1193) 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% Natura 2000 -alueilla metsästämisen on oltava sallittua Lyijyttömien patruunoiden oltava pakollisia kaikessa metsästyksessä Metsästys on osa perinteistä elämänmuotoa Suomessa Metsästys voi olla mielekästä vaikka ei saisikaan saalista Koiran käyttö vesilinnustuksessa olisi oltava pakollista Valtion viranomaisten pitäisi saada laajennettuja metsästysoik. 10,4 Metsästys trofeiden vuoksi ei ole metsästystä aidossa mielessä Jousimetsästys on luonteva osa suomalaista metsästystä Maaseudulla asuminen luo luontevan kytkennän metsästykseen Olisi tärkeää saada aikaan metsästäjäkunnan nuorennos Tarvitaan useampia nuoria metsästyksen luottamustehtäviin Alle 18-vuotiaat metsästäjät eivät saisi metsästää yksin Päättäjien pitäisi kuunnella metsästäjiä enemmän mets. asioissa Maanomistajien pitäisi useammin harkita kosteikkojen perustam. 69,4 17 92,5 81,4 41,2 48,5 39,2 84,9 89 77,9 33 88,9 47,5 V Vastaajien osa, joka kokonaan tai osittain on samaa mieltä väitteen kanssa (%) Kuva 3. Metsästäjien mielipiteet eri toimintojen vaikutuksesta yleisön näkemykseen metsästyksestä ja metsästäjäyhteisöstä (N=1193) 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0 Kuva 4. Metsästäjien mielipiteet metsästysmatkailusta ja sen merkityksestä maaseudulle (N=1193) 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 Sosiaaliset tapahtumat (esim. soppapäivät, nuorisoillat) Kilpailut ja tapahtumat (esim. ampumakilpailut, riistapolut) Tulevien metsästäjien koulutus (metsästäjätutkintoon valm.) Loukkupyynnin koulutus lapsille ja nuorille Riistanhoitotoiminta lapsille ja nuorille Koirakokeet, koirien koulutus yms. 72,4 75,0 83,4 65,0 91,0 69,1 Metsästysmatkailu on hyväksi maaseudun työllisyydelle Ulkopuolisten metsästäjien mahdollisuuksia metsästää oman yhdistyksen mailla pitäisi parantaa Ulkomaalaiset metsästäjät eivät tiedä miten Suomessa metsästetään Päiväkorttien myynti on hyvä tapa toteuttaa pienimittaista metsästysmatkailua Lisääntyvä metsästysmatkailu vähentää paikallisten metsästäjien metsästysmahdollisuuksia Lisääntyvä metsästysmatkailu nostaa metsästysmaiden vuokria Metsästysoikeuttaan vuokralle antaville maanomistajille on annettava tal. korvauksia Vaihtometsästys on hyvä tapa edistää eri maiden metsästäjien yhteydenpitoa 43,2 39,6 47,4 69,8 41,3 60,0 47,8 59,9 V Vastaajien osa, joka näkee toiminnan hyvin tai kohtalaisen tärkeänä yleisön n näkemykseen metsästyksestä ja metsästäjäyhteisöstä vaikuttamisen kannalta (%) V Vastaajien osa, joka kokonaan tai osittain on samaa mieltä väitteen kanssa (%) rinteistä elämänmuotoa Suomessa, metsästäjäkuntaan ja luottamushenkilökuntaan tarvitaan nuorennusta, päättäjien tulisi kuunnella metsästäjiä metsästysasioissa, maaseudulla asuminen luo luontevan kytkennän metsästykseen ja että metsästys voi olla mielekästä, vaikka ei saisikaan saalista. Suhteellisen suuri osa vastaajista oli myös sitä mieltä, että metsästyksen pitäisi olla sallittua Natura 2000 -alueilla. Hieman alle puolet vastaajista suhtautui epäilevästi metsästykseen trofeiden vuoksi, kosteikkojen perustamisen tarpeeseen, koiran käytön vaatimukseen vesilinnustuksessa sekä jousella metsästykseen. Suurin piirtein yhtä moni oli sitä mieltä, että nuoret metsästäjät eivät saisi metsästää yksin. Sen sijaan suhteellisen harva katsoi, että lyijyttömien patruunoiden olisi oltava pakollisia kaikessa metsästyksessä ja että valtion viranomaisten tulisi saada laajennettuja metsästysoikeuksia. Kyseisten asenteiden muodostumisen analysointi osoitti, että tämänkin kysymyksenasettelun vastauksissa oli eroteltavissa kolme metsästäjäryhmää. Ensimmäisen ja pienimmän ryhmän (n=230) jäsenet olivat sitä mieltä, että metsästys on lähinnä vapaa-ajan harrastus, ja he korostivat sekä perinteisiä metsästyksen arvoja että ekologisia periaatteita. He eivät painottaneet saaliin tärkeyttä metsästyksen mielekkyyden kannalta ja nostivat esille metsästäjäkunnan nuorennuksen merkitystä samalla, kun suhtautuivat epäillen nuorten metsästäjien oikeuteen metsästää yksin. Tämän lisäksi he korostivat metsästyksen ekologista kestävyyttä: he katsoivat esimerkiksi olevan tärkeää, että metsästäjä käyttää lyijyttömiä patruunoita kaikessa metsästyksessä, vesilinnustuksessa käytetään koiraa ja kosteikkojen määrää lisätään. Esiintyi myös heikkoa, mutta merkittävää metsästyksen korostamista osana perinteistä elämänmuotoa maaseudulla. Tätä ryhmää hallitsivat myöhemmässä keski-iässä olevat, maan länsiosissa asuvat ja peruskoulu- tai ammattikoulutasoisen koulutuksen omaavat henkilöt. Tässä ryhmässä olivat naiset vahvimmin edustettuina. Valtaosa tämän ryhmän jäsenistä oli pienriistan, hirven tai peuran metsästykseen tai näiden yhdistelmiin erikoistuneita aktiivimetsästäjiä. Moni heistä harrasti myös riistanhoitoa ruokinnan, riistapeltojen perustamisen ja pienpetometsästyksen muodossa. Ryhmässä oli myös huomattava osa "passiivisia" metsästäjiä, jotka eivät metsästäneet eivätkä harrastaneet riistanhoitoa. Toinen ja suurin ryhmä (n=487) samastui vahvasti niin metsästäjäyhteisöön kuin perinteisiin metsästysarvoihin. Metsästys nähtiin pikemmin elämäntyylin integroituna osana kuin puhtaana vapaa-ajanharrastuksena. Tähän liittyi myös vahva kytkentä maaseutuun sekä metsästyksen voimakas korostus osana perinteistä elämänmuotoa. Jousimetsästystä pidettiin luonnollisena osana metsästystä samalla, kun puolustettiin oikeutta metsästää Natura 2000 -alueilla. Sen sijaan viranomaisten laajennettuun metsästysoikeuteen ja lyijyttömien patruunoiden vaatimukseen suhtauduttiin kielteisesti. Samaten suhtauduttiin kielteisesti vaatimukseen nuorten metsästäjien yksin metsästämiseen. Metsästäjä- ja luottamusmieskunnan nuorentumista sekä metsästäjän äänen kuulemista poliittisessa päätöksenteossa pidettiin tärkeänä. Tätä klusteria hallitsivat maan pohjoisten ja itäisten osien maaseudulla asuvat nuoret ja keski-ikäiset miehet. Heillä oli yleensä peruskoulu- tai ammattikoulutason koulutus. Useimmilla tämän ryhmän metsästäjillä oli ollut metsästyskortti 11­20 vuotta tai pidempään. He olivat ol- leet sekä aktiivisia metsästäjiä että ahkeria riistanhoitajia. Tunnusomaista kolmannelle ryhmälle (n=382) oli vahva ympäristöystävällinen kannanotto ja nuorten itsenäisen metsästysoikeuden kyseenalaistaminen. Tämä kävi ilmi vastauksista, joissa suhtauduttiin kielteisesti useimpiin esitettyihin väitteisiin, lukuun ottamatta vaatimuksia rajoittaa nuorten metsästäjien oikeutta metsästää yksin ja lyijyttömien patruunoiden käyttöön kaikessa metsästyksessä. Tätä klusteria hallitsivat maan kaupunkilaistuneissa osissa asuvat nuoret ja keski-ikäiset henkilöt. Heillä oli yleensä ammattikoulu- tai korkeakoulutason koulutus. Suuri osa tämän ryhmän metsästäjistä harrasti pienriistametsästystä ja/tai hirvijahtia. Lisäksi he harrastivat riistanhoitoa, mutta myös passiivisten metsästäjien osuus oli huomattava tässä ryhmässä. Suuren yleisön metsästystuntemuksen lisääminen tärkeää Kolmannessa kysymyksenasettelussa kysyttiin, mitä tulisi tehdä suuren yleisön metsästyksen ja metsästäjäyhteisön tuntemuksen kohentamiseksi ja asenteiden parantamiseksi. Kuva 3. osoittaa, että vastaajat pitivät kaikkia mainittuja toimintamuotoja suhteellisen tärkeinä. Suurin merkitys katsottiin kuitenkin olevan lapsille ja nuorille järjestetyllä riistanhoitotoiminnalla. Muita tärkeiksi katsottuja toimintamuotoja olivat tulevien metsästäjien koulutus, kilpailut ja tapahtumat (esimerkiksi riistapolut) ja erilaiset sosiaaliset tapahtumat (esimerkiksi soppapäivät ja nuorisoillat). Näitä tapahtumia tärkeinä pitävät vastaajat olivat yleensä yli 40-vuotiaita ja koulutukseltaan perus- tai ammattikoulutasoa. Suurin osa ryhmän jäsenistä oli joko ansiotyössä käyviä, työttömiä tai eläkeläisiä, 1000­2500 euron kuukausituloilla toimeentulevia. Metsästyskortti heillä oli Metsästää 2 / 2009 79
• yleensä ollut yli 21 vuoden ajan. He asuivat etupäässä maaseudulla maan pohjois- tai itäosissa. Tämä ryhmä muodostui myös suuressa määrin aktiivisista, pienriista- ja/tai hirvenmetsästykseen mieltyneistä metsästäjistä. Suurin osa tästä ryhmästä oli myös aktiivisia riistanhoitajia. Metsästysmatkailu jakaa mielipiteet Neljäs ja viimeinen kysymyksenasettelu koski metsästäjien suhtautumista metsästysoikeuksien myymiseen ulkopuolisille metsästäjille eli niin sanottuun metsästysmatkailuun tapana kehittää maaseutua. Kuva 4. osoittaa, että mielipiteet tässä kysymyksessä jakautuivat eri suuntiin, sillä sekä väitteet metsästysmatkailun puolesta että sitä vastaan saivat kannatusta. Löysimme kaksi selvää ryhmää, jotka edustivat lähes täysin vastakkaisia mielipiteitä metsästysmatkailusta. Ensimmäinen ja suurempi ryhmä (n=733) suhtautui kielteisesti metsästysmatkailuun, lisättyihin metsästysoikeuksiin ulkopuolisille metsästäjille, päiväkorttien myyntiin sekä metsästäjien vaihtoon eri maiden kesken. Oltiin sitä mieltä, että lisääntynyt metsästysmatkailu vähentäisi paikallisten metsästäjien metsästysmahdollisuuksia sekä nostaisi metsästysmaiden vuokria. Tätä ryhmää hallitsivat nuoret ja vähän vanhemmat metsästäjät, joilla oli ollut metsästyskortti lyhyemmän ajan kuin 10 vuotta tai pidemmän ajan kuin 31 vuotta. Useimmilla tämän ryhmän jäsenillä oli peruskoulu- tai ammattikoulutason koulutus, ja he asuivat maaseudulla. Maanviljelijät ja eläkeläiset olivat vahvasti edustettuja tässä klusterissa. Heillä oli joko alhaiset tai hyvin korkeat tulot ja he olivat etupäässä maanomistajia. Ryhmää On erilaisia tulkintoja siitä, mikä on olennaista metsästyksessä, mitkä metsästyksen muodot voidaan katsoa hyväksyttäviksi tai mitkä tiedot metsästäjällä pitäisi olla, jotta häntä voisi pitää "oikeana metsästäjänä". hallitsivat hirvenmetsästäjät ja hyvin monipuoliset metsästäjät, jotka lisäksi olivat aktiivisia riistanhoitajia. Toinen ja huomattavasti pienempi ryhmä (n=424) muodostui metsästäjistä, jotka suhtautuivat myönteisesti sekä metsästysmatkailuun että päiväkorttimyyntiin ja metsästäjävaihtoon eri maiden välillä. Tässä ryhmässä oltiin sitä mieltä, että nämä asiat eivät rajoita paikallisten metsästäjien metsästysmahdollisuuksia eivätkä nosta metsästysmaiden vuokria. Tätä ryhmää hallitsivat keski-ikäiset, korkeasti koulutetut metsästäjät, joilla oli suhteellisen korkeat kuukausitulot (4000­5500 euroa) ja ensisijaisesti asuivat kaupungeissa. Lisäksi ryhmässä oli vahva yrittäjien, maanviljelijöiden ja työttömien edustus. Moni tässä klusterissa oli aktiivinen metsästäjä, joka pääasiallisesti harrasti pienriista- tai hirvenmetsästystä tai muuta metsästystä tai näiden yhdistelmiä. Metsästys kytkeytyy luontoon ja maaseutuun Edellä esitettyjen tulosten perusteella voidaan todeta, että metsästys on suhteellisen ristiriitainen asia, jopa itse metsästäjien keskuudessa. On erilaisia tulkintoja siitä, mikä on olennaista metsästyksessä, mitkä metsästyksen muodot voidaan katsoa hyväksyttäviksi tai mitkä tiedot metsästäjällä pitäisi olla, jotta häntä voisi pitää "oikeana metsästäjänä". Yleisesti voitaneen sanoa, että tämä tulkintojen moninaisuus on tullut näkyvämmin esiin perinteisen yhteiskunnan muuttuessa nykyaikaiseksi. Toki myös aikaisemmin oli suuria eroja esimerkiksi yläluokan seuruemetsästyksen ja talonpoikien jahdin välillä. Näiden merkitykset on tänä päivänä saatettu uuteen uskoon sitä mukaa, kun yhä useampi suomalainen näkee metsästyksen vapaa-ajan harrastuksena, ja ammatikseen metsästävien osuus samanaikaisesti on pienentynyt. Lisäksi metsästys on yhä enemmän joutunut ekologisten periaatteiden ja eri kansainvälisten määräysten vaikutuksen alaiseksi. On kuitenkin mielenkiintoista todeta, että suuri osa vastaajista kytki metsästyksen ensisijaisesti luontoon, maaseutuun, perinteisiin arvoihin ja rituaalinomaisiin tapoihin sekä riistakannan ja ympäristön huomioonottamiseen. Tämä voitaneen tulkita niin, että metsästäjien enemmistö näkee metsästyksen rentona ja luonnonläheisenä elämänmuotona, joka tämän päivän modernissa ja kiireisessä maailmassa on monilta muilta osin häviämässä. G Teksti: Mikael Nygård & Lorenz Uthardt A M M A T I K S I M E T S Ä S T Y S Riistanhoitajaksi Jahtioppaaksi Riistayrittäjäksi Riistamestariksi Opiskele riista-alan ammattilaiseksi metsästystapoja erätaitoja riistanhoitoa riistankäsittelyä asetekniikkaa koirankoulutusta Käytännön koulutusta.Kymmeniä metsästyspäiviä maalla, merellä, Suomessa ja ulkomailla Vapaamuotoiset hakemukset suoraan oppilaitokseen 30.5.2009 mennessä. Koulutus alkaa 17.8.2009 Lisätiedot: 044-7250 657 teemu.keranen@kpedu.fi 044-7250 654 toni.kumpuvaara@kpedu.fi www.kpedu.fi 80 Metsästäjä 2 / 2009 Riistapainotteinen luonto-ja ympäristöalan perustutkinto KESKI-POHJANMAAN MAASEUTUOPISTO Perhon yksikkö Haanentie 26, 69950 PERHO
• Lintukoirat metsästyksessä I Uusi Metsälehti-kustannuksen kustantama Lintukoirat metsästyksessä avaa uusia uria kotimaiseen riista-alan julkaisutuotantoon. Vankka asiantuntijoiden tietämys ja kokemus yhdistyy kirjassa tarkoituksella korostettuun tunnelmaan, jota huippuluokan kuvat loihtivat esiin. Tekstin ja kuvien avulla lukijalle välittyvät koirien kanssa tapahtuvan linnunmetsästyksen hienoudet ja kompastuskivet. Kirja vie lukijan kokemaan niitä ikiaikaisia tunnelmia, joita metsästäjät saavat nimenomaan koiriensa kanssa nauttia Suomen hienoissa maisemissa. Eri lintukoirarodut ovat esillä kattavasti aina pikinokkaisesta pystykorvasta lurppakorvaisimpiin seisoviin saakka. Mukana on eri rotujen koulutuksellisten perusfilosofioiden lisäksi tunnelmaa luovia pikku kertomuksia sekä puhdasta faktaa lainsäädöllisistäkin koukeroista. Kirjan toivoisi leviävän mahdollisimman laajalle lukijakunnalle. Lintukoirametsästykselle ominainen viehkeä tunnelmamaailma voi saada metsästykseen kriittisestikin suhtautuvien silmät aukeamaan. Kustantaja Metsäkustannus Oy, toimittaja Marko Mikkola, 189 s. Hinta MKJ:n varastolta 35 Tilaa! UUTUUKSIA: Metsästäjä vastuu-turvallisuus-dvd Lintukoirat metsästyksessä -kirja Julisteet: (taitettuna) Riistalinnut Riistanisäkkäät Pelit: Riistaeläimiä-muistipeli Riistavisa Pelikortit: Suomen riistaeläimet Ranta- ja vesilinnut Suomen kalat Pihapiirin lintuja Pihapiirin kasveja Pihapiirin pikkueläimiä DVD: Peuramailla-DVD Lumiset pienpetojahdit -DVD Karhun todelliset kasvot (suomi+ruotsi) Laukauksia ja latvateeriä Haaveitteni metsähanhi Lumisten kairojen metsähaukut Tavoitteena talviriekot Hirvieläimet liikenteessä Metsäkauris 28 e ______kpl 35 e ______kpl 1,50 e ______kpl 1,50 e ______kpl 10 e ______kpl 32 e ______kpl 5e 5e 5e 5e 5e 5e 26 e 26 e 15 e 26 e 26 e 26 e 26 e 17 e 25 e ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl Liekkaa tästä Oppaat ja kirjat: Hylje-kirja Seal-kirja (englanniksi) Tuo hiisi hirviäsi Pyy pivossa Lumijälkiopas Pieni maastokirja -jäljet Metsästäjän opas Villiä elämää Jäniksen selässä 12 e 12 e 28 e 10 e 5e 6e 30 e 5e 7e ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl ______kpl Tutustu laajempaan tuotevalikoimaamme nettisivuillamme www.riista.fi Tilaukset postitetaan postiennakolla: 3,65 e postiennakkomaksu + postimaksu painon mukaan. Tilaukset postitse: Metsästäjän keskusjärjestö, Varasto, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelin: (09) 2727 8120. Tilaukset netin kautta: www.riista.fi _______________________________________________________________ Nimi _______________________________________________________________ Lähiosoite _______________________________________________________________ Postinumero Postitoimipaikka _______________________________________________________________ Puhelinnumero Metsästää 2 / 2009 81
• Metsästäjäorganisaatio tiedottaa Edustajakokous I Metsästäjäorganisaation ohjesäännön 4 § 1 momenttiin viitaten ilmoitetaan, että Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajakokous pidetään sunnuntaina 24.5.2009 klo 10.00 alkaen. Kokouspaikkana on Kylpylähotelli Rantasipi Aulanko, Hämeenlinna. Läsnä olevat kokousedustajat todetaan kokoushuoneessa klo 9.30. Haetaan Riistanhoitajaa I Kartanon Riista hakee riistanhoitajaa Kalkkisiin Uudenkartanon tilalle. Työ on itsenäistä, monipuolista riistanhoitajan työtä. Panusta SML:n toiminnanjohtaja I Suomen Metsästäjäliiton uudeksi toiminnanjohtajaksi on valittu varatuomari Panu Hiidenmies. Panu toimii nykyisin liiton apulaistoiminnanjohtajana ja Eräkontin toimitusjohtajana. Hän aloittaa toiminnanjohtajan työssä 1.8.2009. Liiton pitkäaikainen toiminnanjohtaja, eräneuvos Juha K. Kairikko siirtyy täysinpalvelleena eläkkeelle tulevana syksynä. Edellytämme: I Riista-alan koulutusta ja alan tuntemusta I Kykyä omatoimiseen työskentelyyn I Vastuunkantokykyä Tarjoamme: I Monipuolisen ja haastavan, ympärivuotisen työn. I Palkkauksen sopimuksen mukaan. Hakemukset 20.4.2009 mennessä. Hakemuksia ei palauteta. Yhteydenotot ja hakemukset: Kartanon Riista , Kytäjäntie 846, 05720 Hyvinkää. Puh. 0500- 923939, 050 - 5927878 KOKOUSKUTSU I Askolan-Pukkilan riistanhoitoyhdistyksen jäsenet kutustaan ylimääräiseen kokoukseen, joka pidetään: Aika: tiistaina 14.4.2009 klo 18.00 Paikka: Nuorisoseurantalo Helkamäessä, Helkamäentie, Monninkylä. Käsiteltävät asiat: Riistahoitoyhdistyksen hallituksen uusi vaali riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa todettujen valtakirjaepäselvyyksien takia sekä hallituksen palkkioista päättäminen. Askolan - Pukkilan riistanhoitoyhdistys Hallitus CIC suomen näyttely- ja a trofeekomissio tiedottaa TROFEENÄYTTELYT 2009 I Kevään ja kesän aikana maassamme järjestetään neljä trofeenäyttelyä. Näyttelyissä tullaan mittaamaan kaikkia CIC:n vahvistamia trofeelajeja. Mitattavaksi voi toimittaa sarvia, hampaita, nahkoja ja kalloja. Sarvista mitataan mm. hirven, valkohäntäpeuran, kuusipeuran, saksahirven, metsäpeuran, muflonin ja metsäkauriin sarvet. Saaliseläimen ikätieto on hyvin tärkeä. CIC Suomen näyttely- ja trofeekomissio on päättänyt CIC-troffeemittauskriteerien uudistumisen myötä, että toukokuulta 2009 alkaen kaikkien kaadettujen hirvieläinten sarvitrofeiden mukana tulee olla kyseisen yksilön alaleuan puhdistettu puolikas kaikkine hampaineen (myös kaikki alaleuan etuhampaat) mittausten yhteydessä suoritettavaa ikämääritystä varten. Kalloista mitataan karhun, suden ilveksen, mäyrän, ketun, supikoiran ja majavan kallot, nahoista lähinnä karhun, suden ja ilveksen nahkoja. Mitattavaksi voi toimittaa myös harvinaisempia (ulkomaisia) trofeita. Ikämääritys koskee myös ulkomailla kaadettuja trofeita. Tietoa trofeista ja niiden mittauksesta löytyy Metsästäjäin keskusjärjestön kotisivuilta osoitteesta: www.riista.fi. Trofeet mitataan ennen näyttelyjä. Trofeet tulee toimittaa leukanäytteineen näyttelyjen järjestäjien ilmoittamana aikana heidän osoittamaansa paikkaan. 8.-10.5.2009 Erätaika 2009 Kuopiossa. Lisätietoja näyttelystä ja trofeiden toimittamisesta saa Savon Erämessujen toimistolta puh. (017) 263 3772. 21.-24.5.2009 Pohjois-Suomen Erämessut Oulussa Lisätietoja trofeenäyttelystä ja trofeiden toimittamisesta saa Oulun riistanhoitopiiristä puh.(08) 5353 500. 5.-7.6.2009 Kymenlaakson Erämessut, Korialla. Lisätietoja trofeenäyttelystä ja trofeiden toimittamisesta saa Kymenlaakson Messujen toimistolta puh. 020 796 9540 tai Erkki Pentinniemeltä puh 0400 636 611. 7.-9.8.2009 Villi-Taika Erätapahtuma, Suomussalmella. Lisätietoja trofeenäyttelystä ja trofeiden toimittamisesta saa Suomussalmen kunnasta, Laura Juntuselta puh. 044 571 4873. Trofeekysymyksiin vastaavat myös: Ilkka Ala-Ajos puh. 0500 817 913, Kaarlo Nygrén puh. 050 361 7375 tai Veli Lappalainen puh. 0400 910 263. Kosteikkokartoitus käynnissä kaikissa riistanhoitopiireissä - vastaa metsästysseurakyselyyn I Maa- ja metsätalousministeriön riistaosasto on valmistellut Suomen riistataloudellista kosteikkostrategiaa vuodesta 2007 alkaen. Strategian päätavoitteena on kehittää riistavesilintukantojen ja niiden elinympäristöjen hoitoa. Kosteikkoympäristöjen hoidolla voidaan edistää myös maa- ja metsätalouden vesiensuojelua. Strategian laatimiseen on osallistunut ympäristö- ja riista-alan viranomaisia, järjestöjen sekä tutkimuksen edustajia ja strategia on juuri ollut lausuntokierroksella. Metsästäjäorganisaatiolle on laadittu oma toimenpideohjelma, jonka tavoitteena on tukea ministeriön strategian jalkauttamista käytännön toimenpiteiksi. Toimenpideohjelman rahoittamiseen on saatu 100 000 euron rahoitus Maatilatalouden kehittämisrahastosta. Hanketta koordinoi Pohjanmaan riistanhoitopiiri. Toimenpideohjelmaan kuuluu monia osioita, mutta juuri nyt on käynnissä kosteikkojen kunnostamisen mahdollisuuksia selvittävä osio, jonka toteuttajina toimivat paikalliset riistanhoitopiirit. Ne postittavat alueidensa metsästysseuroille maalis-huhtikuussa kosteikkokyselyn, johon vastaamalla metsästysseurat voivat edistää omalla alueellaan sijaitsevien kosteikoiden kunnostamista tulevaisuudessa. Tavoitteena on löytää parhaat kohteet ja etsiä jatkossa myös rahoitusmahdollisuuksia niiden käytännön kunnostamiseen. Kyselyn palauttaneet metsästyseurat ovat mukana aloittamassa entistä suunnitelmallisempaa riistakosteikkojen hoitotyötä maassamme ja tukevat ministeriön strategiaa. Kyselyyn voi vastata myös sähköisesti MKJ:n nettisivuilla osoitteessa www.riista.fi. Tässä lehdessä olevassa artikkelissa esitellään Pohjanmaan riistanhoitopiirin pilottihankkeen kosteikkokartoitustuloksia ja käynnissä olevaa, koko metsästäjäorganisaatiota koskevaa toimenpideohjelmaa tarkemmin. Osoitteenmuutoksia I Turun seudun rhy: uusi toiminnanohjaaja Lasse Heimo, Metsätie 7 as 6, 21620 Kuusisto, puh. 0400 533 200, turku@riista.fi 82 Metsästäjä 2 / 2009
• Piirit Etelä-Häme I Etelä-Hämeen riistanhoitopiiri ja Hämeen ammattikorkeakoulun Evon metsäopetuksen yksikkö järjestävät jousimetsästykseen perehdyttävän tilaisuuden Evokeskuksessa (Saarelantie 1, 16970 Evo). Tilaisuus järjestetään lauantaina 18.4.2009 klo 10.00 alkaen. Kouluttajana toimii Teemu Simenius Suomen Jousimetsästäjäin Liitto ry:stä. Ilmoittautuminen viimeistään viikkoa ennen tilaisuutta: etela-hame@riista.fi tai 0400­225 745 (Jyri Rauhala). Lisätiedot: riistapäällikkö Jyri Rauhala, 0400­225 745. Tervetuloa! Oulu Jousimetsästyskurssi olemaan yhteydessä riistanhoitopiiriin viimeistään huhtikuun lopulla. Messuilla on esillä kaikkia trofeita kuten kalloja ja taljoja. Riistanhoitopiiri toivoo myös ulkomailla ammuttujen eläinten trofeita esille. Kyseessä ei ole vain hirvensarviin keskittyvä näyttely. KYMI ARKTIKA­päivät Virolahdella Nuorten eräleiri I Aika: 4.- 7.6.2009 Paikka: Siiponkosken kylä- ja jokikeskus, HAAPAJÄRVI Kohderyhmä: 12-16 vuotiaat tytöt ja pojat, myös lasten vanhemmat voivat olla mukana Hinta: 75 / henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta lisäksi erillinen tutkintomaksu 13 Ohjelmassa muun muassa: I Metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta I Metsästäjätutkinto I Ampumakoulutus, ruuti- ja jousiaseet (ampumarata) I Laser- ja ilma-aseet I Suunnistuksen perusteita: kartan ja kompassin käyttö I Metsästyskoirien esittely/näytös I Pienpetopyyntikoulutusta ja loukkujen valmistus I Vapaa-ajan ohjelmana leirikilpailuja, savusauna, makkaranpaistoa I Viimeinen ilmoittautumispäivä 15.5.2009 Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Kati Ainassaari, puh. 044-445 6404, kati.ainassaari@haapajarvi.fi Leirille otetaan 50 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman. I Aika: 07.06 ­ 12.06.2009 Paikka: Kuusamo, Sossonniemen kylä, Ollilan Lomamajat Järjestäjä: Muovaaran jahti ry / Ollilan Lomamajat Kohderyhmä: Erähenkisille 10 ­ 16 -vuotiaille nuorille tarkoitettu leiri, jolla opastetaan liikkumaan luonnossa, tutustutaan metsästykseen ja riistanhoitoon ja valmennetaan metsästäjätutkintoon. Hinta: 220,00 /hlö, sis: majoituksen mökeissä, ruokailut, opastukset, koulutukset, opetusmateriaalit ja vastuuvakuutuksen leirin ajalle. Lisäksi tutkintoon osallistujilta 13 tutkintomaksu. Ohjelmassa mm: I mets.tutkintoon valmentavaa koulutusta I metsästäjätutkinto I ampumakoulutus radalla I suunnistuksen perusteet I ensiapukoulutus I metsästyskoirien käyttö I pienpetopyyntikoulutus / loukkujen valmistus I riistanhoitotyöt I luontokoulutus ja ­opastus I kalastus Ilmoittautumiset ilmoituslomakkeella (löytyy: www.ollilanlomamajat.fi) sähköpostilla osoitteeseen: info@ollilanlomamajat.fi I leirille otetaan 40 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. I leirille tuleville lähetetään tarkemmat ohjeet ja leiriohjelma. I ilmoittautuminen viim. 25.05.2009 mennessä. Lisätietoja: Kajava Pekka, 040 ­ 552 8921, pekka.kajava@wippies.com Ollila Tuomo, 0400 ­ 286 528, info@ollilanlomamajat.fi Pitkänen Teemu, 0400 ­ 243 001 Pitkänen Risto, 040 ­ 839 0209 I Aika:21.5­23.5.2009 Virolahden Hurpun arktisella tornilla tapahtuu Ohjelma ja tapahtumat: Lintuopastusta Infopiste ja kioski Tietoa pienriistasta, tulokaspedoista ja kosteikkojen rakentamisesta Ruokailumahdollisuus Helatorstaina 21.5. luontokirkko klo 15 Järjestelyissä mukana: Kymenlaakson Lintutieteellinen yhdistys ry, Suomen Metsästäjäliiton Kymen piiri ry, Virolahti Seura ry, Kymen riistanhoitopiiri, Virolahden riistanhoitoyhdistys, Virolahden seurakunta ja Virolahden kunta. Lisätietoja www-sivuilta: www.virolahti.fi tai www.birdlife.fi/kyly/ Uusimaa Uudenmaan riistanhoitopiirin koulutustilaisuuksia (sv = ruotsinkielinen tilaisuus) I Suurriistavirka-apukoulutus, 14.4.2009 klo 18 ­ 21, Mäntsälän ampumarata, Hirvihaarantie 725, Hirvihaara I Suurriistavirka-apukoulutus, 20.4.2009 klo 18 ­ 21, Nuorisoseurantalo Soihtula, Soihtulantie 8, Porlammi I Suurriistavirka-apukoulutus (sv), 21.4.2009 klo 18 ­ 21, Ammattikoulu Axxell, Esikuntakatu 16, Karjaa I Suurriistavirka-apukoulutus, 27.4.2009 klo 18 ­ 21, Länsi-Uudenmaan Koulutuskeskus / Vihdin Nummela, Ojakkalantie 2, 03100 Nummela I Suurriistavirka-apukoulutus 28.4.2009 klo 18 ­ 21, Riistanhoitopiirin toimisto, Sompiontie 1, 00730 Helsinki I Suurriistavirka-apukoulutus (sv) 29.4.2009 klo 18 - 21 Ravintola Iris, Aleksanterinkatu 20, Porvoo Koulutus nuorisoyhteistyörastiradan pidosta 5.5.2009 klo 18 - 21 Lohjalla Uudenmaan riistanhoitopiirin koulutuksista antaa lisätietoja riistanhoidonneuvoja Visa Eronen, 050-3661114 Nuorten eräleiri Riistapeltosiemenet nyt Eräkontista! si001 Hirvi ­Diana si002 Peura ­Kauris ­Diana si003 Moniv. Riistalaid. Diana si005 Fasaani ­Peltopyy ­Diana si006 Diana ­Auringonkukka si007 Diana ­Rehukaali Grampian si011 Diana Rehujuurikas piller. si012 Diana Rehurapsi Hobson si013 Diana Rehuöljyretikka si021 Diana ­Turnipsi Massif si022 Diana ­Naattinauris Tyfon si023 Diana ­Rehunauris Samson si025 Diana ­Metsästäjän maissi si026 Diana ­Peitattu Rehukaali si027 Hirviriistaseos si028 Linturiistaseos si029 Rehurapsi Akela si030 Rehuherne Lisa si031 Rehuöljyretikka Apoli si032 Rehukaali Inka si033 Rehukaali Inka si034 Rehujuurikas Brigadier si035 Naattinauris Samson 1 kg 3 kg 2 kg 3 kg 2kg 1 kg 500g 1 kg 3kg 1 kg 1kg 1kg 3kg 1 kg 10 kg 10 kg 25 kg 25kg 10kg 1 kg 5 kg 1 kg 0,5 kg 18 28 22 32 24 19 24 9 35 16 19 14 22 34 79 68 95 50 90 19,50 92 14,50 5,50 Sarvia ja muita trofeita esillä Oulussa I Oulun riistanhoitopiiri järjestää virallisen trofeenäyttelyn kahdeksansilla Pohjois-Suomen erämessuilla 21.­24.5.2009. Erämessut ovat erätapahtumana pohjoisessa aivan omaa luokkaansa. Ne ovat kävijämääriltään ja samoin näytteilleasettajien runsaudessa alan johtavia messuja Pohjoismaissa ja Suomessa. Huolimatta viime syksyn melko vähäisestä todellisten suurhirvisonnien määrästä, saaliiksi on kuitenkin viime ja edellisinä syksyinä saatu joitakin komeita uroksia. Niiden sarvitrofeita odotamme näkyvän messuilla Oulun riistanhoitopiirin osastolla. Metsästystrofeitaan esille haluavia pyydetään Tutustu tuotteisiin tarkemmin www.erakontti.fi MKJ kansainvälistä edunvalvontaa Metsästäjä 2 / 2009 83
• Osoitteita Metsästäjäin Keskusjärjestö, MKJ Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelimet: Vaihde 09-2727 810, Fax. 09-2727 8130 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi www.riista.fi Riistanhoitopiirit e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. 03-644 650, fax. 03-6446 522. Riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 0400-225 745. Etelä-Savo: Virastotie 3, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440-452 830, fax. 015-452 831. Riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 0500-257 407, rh-neuvoja Veli-Matti Pekkarinen, puh. 0400-257 407. Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 0400-188 565, fax. 08-712 397. Riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 0400-137 028, rh-neuvoja Markus Pekkinen, puh. 0400-268 390. Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630, fax. 020-7479 639. Riistapäällikkö Jukka Purhonen, puh. 0400-242 727. rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 0400-243 414. Kymi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 0440-494 005 fax. 05-344 0998. Riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh.0400-258 479, rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040-7162 223. Lappi: Vanamokatu 3 D, PL 8050, G Toiminnanjohtaja: Jari Pigg, puh. 09-2727 8111. G Apulaistoiminnanjohtaja: Sauli Härkönen, puh. 09-2727 8112, 050-5055 635. G Talous: Pekka Lehikoinen, puh. 09-2727 8118, 0400-648 678. G Metsästys ja riistanhoito, koulutus ja neuvonta: Tuomo Pispa, puh. 09-2727 8115, 0400-700 778. Marko Svensberg, puh. 09-2727 8117, 040-5573 827. G Viestintä, Metsästäjä- ja Jägaren-lehdet: Klaus Ekman, puh. 09-2727 8116, 0400-463 943. Maria Nikunlaakso, puh. 09-2727 8119, 040-7425 626 G Varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. 09-2727 8150. G Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi, puh. 03-882 570, fax. 03-8825 711, Ilkka Ala-Ajos, 0500-817 913, Marko Muuttola, 050-9113 832. Osoitteenmuutokset: 0303 9777 96101 Rovaniemi, puh. 016-3790 081, 0400-864 329 (tsto), fax. 016-3790 085. Riistapäällikkö Teuvo Eskola, puh. 0400-392 667, rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400-394 329. Karhupalvelunumero 016-379 0086. Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. 08-5353 500, fax. 08-5333 555. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 0500-387 705, rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500-282 082. Pohjanmaa: Vapaudentie 32­34 B 21, 60100 Seinäjoki, puh. 06-4217 223, fax. 06-4217 225. Riistapäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 0400-180 084, rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 06-421 7222, 0400-180 083. Pohjois-Häme: Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. 03-3140 9400, fax. 03-3140 9450. Riistapäällikkö Jani Körhämö, puh. 0400-231 452, rh-neuvoja Marko Mikkola, puh. 03-3140 9417, 045-1359 690. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu, puh. 013-285 260, fax. 013-285 263. Riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 013-285 261, 0400-376 189, rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 013-285 262, 0500-196 622. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, puh. 044-3653 810, fax. 017-2823 005. Riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 0500-376 800, rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 050-4311 276. Ruots. Pohjanmaa: Kungsgårdsvägen 58 G, 65380 Vaasa, puh. 06-3560 352, fax. 06-3560 360. Riistapäällikkö Mathias Lindström, puh. 050-3490 175, rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. 06-3560 351, 050-5117 279. Satakunta: Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. 02-5319 000, fax. 02-5319 001. Riistapäällikkö Mauri Krusberg, puh. 0500-638 062, rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 0500-742 354. Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. 09-3507 230, fax. 09-3872 878. Riistapäällikkö Reijo Orava, puh. 0500-420 810, rh-neuvoja Visa Eronen, puh. 050-3661 114. Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. 09-3507 244, 0500-458 357. Varsinais-Suomi: Tehdastie 2, 21530 Paimio, puh. 02-4779 610, fax. 02-4779 615. Riistapäällikkö Heikki Uotila, puh. 0400-530 548, rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 02-4779 620, 0400-909 565. Metsähallitus Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-160 01. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 valtioneuvosto, fax. 09-1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-16053 373, 040-7353 173. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Madeleine Nyman, puh. 09-1605 2469, 040-7523 302. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-7336 229. Ylitarkastaja Outi Helander, puh. 09-1605 2188, 040-4847 778. Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Olavi Joensuu, PL 81, 90101 Oulu, puh. 020-5646 609, 0400-290 707, olavi.joensuu@metsa.fi Ylitarkastaja vs. erätalouspäällikkö Jukka Bisi, puh. 040-5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Ylitarkastaja Ahti Putaala, puh. 040-8272 574, ahti.putaala@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 020-344 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset: Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020-772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt: Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-1912 8847. Suomen Metsästysmuseo: Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, fax. 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus: Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Suomen Metsästäjäliitto: Kaartokatu 1 C, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. 019-760 490, fax. 019-7604 910 sähköposti: suomen@metsastajaliitto.fi, http://www.metsastajaliitto.fi Suomen Kennelliitto: Kamreerintie 8, 02770 Espoo. Puh. 09-887 300, fax. 09-8873 0331, internet: http://www.kennelliitto.fi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4 puh. 020-57 511, fax. 020-5751 201. G Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 509. G Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 409. G Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 Evo, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 429. G Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 879. G Söderskärin riistantutkimusasema, puh. 020-5751 896. G Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 559. G Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 689. 84 Metsästäjä 2 / 2009
• Kaupankäyntiä Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faxien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2008 hinta on 15 Eur / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Toistoalennus peräkkäisissä numeroissa julkaistusta ilmoituksesta on 15 %. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki. E­mail: marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 3/2009 ilmestyy 22.5.2009. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 15.4.2009. HUOM! Emme ota ilmoitusaineistoa vastaa puhelimitse. Jämtlanninpystykorvan pentuja KVA-vanhemmista puh. 045-111 8944. Jämtinpentuja ast. 13.1.09 karhuverisiä. Isä KVA. Puh. 050-308 2359 / 040-526 8571. Suomenajokoiran narttupentuja s.11.2.09 valiovanhemmista puh. 0400-971 508 Venäjänajokoiran pentuja / aikuisia puh. 050-548 5403, kotisivu.mtv3.fi/itarajan. Venäjänajokoiran pentuja hyväsukuisista jänistä ja kettua ajavista vanhemmista. Puh. 040-521 4520 Venäjänajokoiran pentuja ajotakuulla puh. 0400-274 744 www.usvavaarankennel.com Sileäkarvaisen noutajan pentuja, puh. 0400-842 998, koti.mbnet.fi/msaaren Sileäkarv.noutajan metsästyslinjaiset pennut koepalkituista ja terv.vanhemmista. Luov. vk21 puh. 044-594 7455, tiina.jarvinen@kotipoint.fi Dreeverin uros pent. s.3.2.09 isänä suomenmestari-07, vanhemmat erinom. käyttökoiria puh. 0400-139 236 Rovaniemi Beaglen pentuja varattavissa puh. 0400-815 834 Siuntio. Kennelliitossa rekisteröityjä Jackrussellinterrierin käyttölinjaisia pentuja. www.luolapirun.fi Kennel Luolapirun puh. 040-522 5223 / 0400-907 072 Jackrussellinterrierin pentujen.Isä KVA, vuoden 2008 käyttörusseli,MEJÄ-ja LUME-tuloksia. Emä LUME-tulos,vahva vietti/044-341 8510 Working Jack russellin pentuja s. 31.1.-09, 2 narttua, 1 uros puh. 040-838 3845 Seinäjoki KK kettuterrierin pentuja kovista, käyttölinjaisista vanhemmista. Puh 040-412 2059 Saksanmetsästysterrireitä pentuja/aikuisia. Uroksia jalostukseen puh. 0500-198 163 Englanninsetterin käyttölinj. pentuja hyväsuk. vanhemmista. Isä FI&SE MVA jalostusrek. puh. 050-342 9929 Punaisen irlanninsetterin pentuja metsästyslinjaisista vanhemmista. m.vauhkonen@suomi24.fi puh. 040-569 8791 Mikko Vauhkonen Riistaverisiä punaisen irlanninsetterin pentuja e: Pimu, i. Gagganjunis Mattis (Norja). Ainoastaan metsästävään kotiin. Luovutus vkolla 18-19. Puh. 050-560 7438/Seppo Urpilainen Irlanninsetterin pentuja varattavissa metsästyslinjaisista vanhemmista puh. 050-517 9817 Mäyräkoiria monipuoliseen käyttöön metsästäjältä metsästäjälle. Vuodesta 1995. P. Hiidenmies. Kennel Hiidenloukon. 040-534 6967 Mäyräkoiran, 2kpl narttu pentuja. Isä S-FIN KVA, emä 2 x MÄAJ 1. Puh. 040-549 2729. Kk-mäyräkoiran pentuja, syntyy vko. 12. Emä KVA-L, LUME1 ja isä KVA-A, UME1. www.kennelkorpiklaanin.com puh:045-127 3167. Kk. mäyräkoiran pentuja. Ajokäyttövalio vanhemmista. puh.0400-316 311 Kk. mäyräkoiran pentuja luovutus 15.5.09. Karttula puh. 045-635 1337 Kk-sak.seisoj. pent. synt.vko12 palk. riistav. vanhemm. Puh. 050-546 5565 Hollola. Myydään kk-saksanseisoja narttu. ikä 10kk rokotettu ja sirutettu. Tästä syksyksi valmis metsästyskaveri. Varattavissa myös kksaksanseisojan pentuja, astutus kevään mittaan. puh.050-518 2611 Kk. saksanseisojan pentuja metsästäjille. Puh. 0400-528 021, 02-473 0538 Kk saksanseisojan urospentuja, syntyneet 44/2008. Puh. 0400-850 299 Kk. saksanseisojan pentuja metsästäjille. Luov. vko 19. Puh.050-304 9559 Lk. saksanseisojan pentuja huippusuk. vanhemmista. Luovutus 05/2009. p. 050-529 4232. www.kotipojan.net" Weimarinseisojan lyhytkarvaisia pentuja. Tiedustelut puh. 0400-630 575. Pienpetopyydykset, myös majavalle. Puh. 0400-181 498 Taisto Hietala http://www.kesavaylan.net/ Pienpetopyydykset valmistajalta. Valmistettu vahvasta sinkitystä verkosta. Minkille /Näädälle 72x18x15cm 25 /kpl. Molemmista päistä pyytävä 105x18x15cm 40 /kpl. Supille ja ketulle 115x35x38cm 58 /kpl. Opetusvideo tai DVD 60min 25 /kpl + pk V. Syynimaa, 62310 Voltti. Puh. 06-484 9116, 040-700 7528, 06-484 5221 Tikka T3 Hun 770,-, Tikka T3 Lite SS 800,-Sako 85 syn ss 1300,-, Sako Quad 22LR 560,-Marlin 925 pkiv.pak 290,-,Ansch. 1451 430,-Bushnell 3-12x56valo 398,-, CZ ZKM452 330,-Kahles2,510x50 890,-,Kahles 1,25-4x24 798,-Duke 120-2 11,-,110-9 9,-,Conib 120-2 15,- Baikal IJ-27 395,-, Baikal MP 153 395,-Ahti Huvila Oy, www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, puh 06-528 1203, 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76syn 360e,12/89 syn 440e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821 337, 0400-384 118, 0400-384 518 Posti,MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com Myymme uusia ja käyt. mets. aseita: Benelli, Remington, Lincoln, Baikal ym. sekä patruunoita, ruutia, nalleja, luoteja ja muita metsästystarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Krono Järn, Torgarev. 2, Kruunupyy Puh. 06-834 5003, 050-411 0473. asetalvitie.fi puh. 0500-526 008 Sauvo aseet, jalustat, tähtäimet, asennukset, ym Haulikko MZ 108-03 trap 1500,- Haulikko MZ 6-0 skeet 1000,- Haulikko MZ 6-0 skeet 1300,- Haulikko MZ 6 3-piiput, 2-perätukkia skeet, trap, metsästys 2500,- tied. Arno, puh. 372-514 8129, tai 0400-363 345. Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040-540 1182 Aseet + patr. + lataustarv. + ratalaitteet + kahvat puh. 019-782 307 www.mattikauppi.fi Alfa/Ultra-Alfa - vaimennin kivääriin 140 160euroa, asennus 50 euroa teräksinen, ei hitsattu, tehovaimennin halkaisija 42mm, paino alkaen 250g, www.ouluntyostokeskus.com japanilaiset ja keskiaikaiset miekat puh. 08-31131 33, 040-5085833 Jousimetsästys kasvaa! Tule tutustumaan aloittelijan tuotteisiin ja palveluihin. Meillä on kaikki, mitä tarvitset uuden harrastuksen aloittamiseen. Uutena palveluna sivuillamme käytettyjen jousien ja tarvikkeiden myyntifoorumi. www.merrysport.fi Kotimaiset supistinholkit ym. ase- ja jälleenlataustarvikkeet. www.unlimitedammo.fi Kiikaritarjous! Tasco 3-9x40 (75:-) takuu 10 v. Sako, Tikka kiväärit. Benelli, Beretta, Finn Classic ja Lincoln haulikot. Kysy Tarjous! Ylöjärven Asetarvike, Rantatie 7, 33480 Ylöjärvi. Puh. 03-348 4004, Käytetyt aseet netissä: www.ylojarvenasetarvike.com. IT-kiväärin vaimentimet kal..22 hornet-.458 IT-Asepaja Runkotie 17, 54120 Joutseno puh. 0500-497 981 www.it-asepaja.fi. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu. Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. Pantentoidut Reflex-äänenvaimentimet kaikkiin luotiaseisiin, vaimennusteho yli 90%. Asesepänliike BR-Tuote Oy Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite guns. connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3:lle aseelle 55 e, 4:lle 60 e, 5:lle 65 e ja 6:lle 70 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500-176 596 Koirankopit 1-os 250e ja 2-os 350e tilaa esite puh. 050-511 7465 www.netikka.net/kivineva Järjestöt ja Yhdistykset Eläintentäyttäjiä Bassetit metsästykseen! Ota yhteys Suomen Bassetkerhon Seppo Erkkylä puh. 0400-174 992 Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen", joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä, ajava pieni englantilainen jäniskoira. Aikoessasi hankkia beaglen ota yhteys Suomen Beaglejärjestöön. Pentuvälitys, puh. 045-7730 4244, jäsenrek. ja rahastonhoitaja Ritva Jauhiainen. Yhteyst. ritva.jauhiainen@beaglejarjesto.fi, puh.040-522 2839. Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö - Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n pentuneuvojilta saat tietoa hyvistä pentueista. Jämptin pennuista tietää Petri Teräs puh. 0500-122 588 ja Norjan harmaista Jaakko Kytönen puh. 06-232 1269, 040-705 4785. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla hirvikoira asioissa. Soita Marja Kytönen puh. 050-572 7010 ja saat jo seuraavan jäsenlehden. Internet http:www.shhj.fi Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Saara Heikkinen 044-526 5647 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Ota yhteys Suomen Mäyräkoiraliiton ­ Finska Tax-klubben ry:n pentuvälitykseen, puh. 03-342 1532, 040-531 1340 tai 0400-774 914 www.mayrakoiraliitto.fi. Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: jalostusneuvoja Jorma Korpela 044-511 2013, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Tero Savolainen 0440-130 703, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Juha Mäkinen 0400-017 270. Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitysp. 0400-798 704. Jäsenasiat puh.050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry Jo 60 vuotta metsästäjien ja kalastajien edunvalvontaa maa­ ja vesialueita omistamattomien harrastajien puolesta. Tule mukaan toimintaan! Lisätietoja 03-212 6543 ja www.eramies.org. Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja. net Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, Mattilantie 56,Janakkala. Puh. 050-563 0169. www.trofeet.fi Täytän linnut, nisäkkäät ja kalat. Opetan pienriistan täyttöä, sekä myyn täytettyjä eläimiä. Soini Kinisjärvi, Lehmilehto, 97420 Lohiniva. Puh. 040-831 2566. Linnut , nisäkkäät, trofeet. Tapio Kontula, Iitti puh. 040-729 3683. Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040-558 4019, www.lietsala.net Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Myös lasisilmien myynti sekä alan opetus. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. www.markkunatri.fi. Jari Niskanen, Laukaa puh.0400-317 828, www.jariniskanen.net Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk Huippu laatua. Eläinkonservaattori Teemu Salonen, Inkoo puh. 050-563 7820. Ari Santala, Merikarvia puh. 0500-594 362. Kaikki työt. Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Juhani Tyvelä, Kaijantie 12, Oulu. Puh. 045-122 1380. Trofeetyöt Vantaalla: Lauri Ylikorpi puh. 050-366 6876. Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Karjalankarhukoiran pentuja terveystarkastetut ja koepalkitut vanhemmat isä KVA emä VOI 2 synt. vko 12 puh.050-514 6498 Karjalankarhukoiran penikoita karhun- ja hirvenmetsästäjille. Vanhemmat koepalkittuja karhun ja hirvenhaukkujia. Tied. puh. 0440-331 245, Eno Kasv.karjalankarhuk., engl. set. ja lk saksanseisoja mets. puh. 040-546 5644 Harm.norjanhirvik.pentuja Hirven/karhun metsätyks. Valiovanhem. Puh.040-532 0523. Norjanharmaanpentuja, Lappi, hyvät suvut, puh. 0400-390 072 Länsi-siperian laikan, eestin ajokoiran ja pitkäkarvaisen mäyräkoiran laatupentuja edullisesti. Rekisteröinti ja rokotukset kunnossa. Lisätietoja www.hot.ee/kenneljahisarv tai puh. +372 528 3429 suomeksi. Länsilaikanpentuja, isä kaksoisvalio, emä 3*serti, 040-846 5498 Jämtinpentuja ensisyksynjahtiin pennuilla suomen parhaat karhu suvut. Syntynyt 15.01 09. muotkavaara@netti.fi puh. 0400-289 453. Myydään Verkkoja. Minkki-, koira-, lammas-, poro-strutsi, sika- ym. Puh. 09-876 5291. Kalastukseen Timo-laatuverkot ja tarvikkeet edullisesti. T:mi Timo - Paula. Puh 044-584 3611. Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Metsästäjä 2 / 2009 85
• Luolatutkat, www.deben.com, Terrier Finder mallit Mk3 ja pitkä kantama eli long range edullisesti. Toimitus välittömästi.. Puh.02-458 8615 Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range.Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www.kimitojaktbod.fi puh. 0500-826 404 tai 02-423 804, fax 02-423 805 Myydään uusia Tracker G400 ja 360i GPS koiratutkia, lisäksi Tracker Classic, Pico, Maxima, Exakt tutkat sekä käytettyjä takuuhuollettuja tutkia. Nope, luotettava Tracker tutkahuolto. Ostamme uudempia Tracker-tutkia. VHF-puhelimet + lisävarusteet. Petsafe haukunrajoittimet sekä koulutuspannat. Larsmo Helcom, Nils Hellman, Peltotie 9, 68570 LARSMO. Puh. 0400-362 136, 06-728 1520. www.larsmohelcom.fi Lafayette ja StarHunter VHF-puhelimet. Ultrapoint ­koiraGPS, tutkaparistot. Peltor-kuulonsuojaimet, suojalasit. Nopea ja varma toimitus koko Suomeen. Agripalvelu Ky, Juva. HUOM! uusi puhelinnumero 050-585 5058 Verkkokauppa: www.agripalvelu.fi VHF-jahtiradiot, GPS:t sekä tarv. myös koiratutka yms huolto edullisimmin Hankoniemestä Utsjoelle. RJAK, Pl 26, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi VHF-puhelimet, uudet mallit. Lafayette, Star PA8099, sekä muut merkit. Kuulonsuojaimet, RitKos Oy Mäntsälä. 019-688 4111, 0400-203 398 www.ritkos.fi Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Kaislaleikkurit suoraan valmistajalta, myös mökkikäyttöön, sekä kampiaks./terien korj. puh. 0500-652 241 myös ilt. ja vk-lopp. www.kaislaleikkuri.net Kiikarinjalat ja kiikarien erikoisasennukset suoraan valmistajalta. Myös pistoolien jalat. Asesepänliike BR-Tuote Oy, Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite: guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää turhan irrotus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämäläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Metsästys-, kalastus- sekä venetarvikkeet myy, ostaa, vaihtaa. Eräpori, Teljänkatu, 10 Pori. Puh. 02-633 0400. Puukonteriä ja tarvikkeita puukon-valmistukseen, myös retkiluistimia. Puh. ja faxi 06-724 7813,puh.06-729 0431. Eräaiheiset nahka-, turkis-, sarvi- ja puutuotteet ja esim. Victorinox. Ultima Thule Design Oy puh. 016-622 727 www.ultimathule.fi MIDWAY SUOMI OY Jo noin 70000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukiikarit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm.kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 09-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Hirvikärpässuoja sis. käännettävän lakin. puh. 044-337 8877, jom-hunter.reiru.net Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Koto-Pelti Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsahanhi-pyy-varis-haukka-kyyhky-fasaani-hirvipeura-kauris-karhu-susi-kettu-supi-minkki-jne. puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net. Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35e + tk. puh. 0400-304 633. Uusi vakuumikone + tarvikkeet kaikkeen ruoan säilytykseen. Päivittaiseen käyttöön sekä pakastukseen. Hinta nyt 59,-(ovh 129,-) +pk. puh. 040-581 1681. Laadukkaat, kotimaiset purkinsulkijat suoraan valmistajalta. Puh.040-585 8133. Katso netistä: www.eratapio.fi Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely www.puuru.com. Puh.044-368 1441. Suosittu, kestävä Joke-vetopressu Eur 130 sis alv. Heti varastosta. Puh. 0500-627 883 vaarala@phpoint.fi Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Käsintehdyt erä- ja metsäsukset. Katso www.suksitehdasylonen.fi ja soita puh. 0500-601 777. Suomen halvinta sinkattua minkkiverkkoa. Ennakkotilaukset. Toimitukset alkaen 1.6 Esim. 120cm x 25m rulla Silmäkoko 25.4mm. Hinta: 75 / rulla (+rahti) Useita eri kokoja. Tukkuerissä: Myös mittatilaustyönä ja valmiiksi leikattuna. Yht. tied. Marko Jylhä haukkuhalli@luukku.com puh. 040 4148 219 Laatumerkit parhain nettihinnoin, Riista- ja valvontakamerat Safari Scout Guard 5.0 MP IR 221,30e, Spy Point IR-A 6.0 MP 289.80e, Noise Stopper huippuvaimennin 154,90e, BoreSnake puhdistuskäärmeet 15,85e, ProChrono luodinnopeusmittari 106,60e, Tuulimittari Caldwell 41,30e, Leupold VX-7 alk.1465,10e, Burris Laser 4-12x42 851,20e, etäisyysmittarit Camo värillä alk. 147,10e, Lämmönhakulaite The Game Finder 355,20e, myös lahjakortit! Kauppa auki 24 h osoitteessa: www.eranetti.fi Myydään jääkarhuntalja, upea pää täytettynä kiinni taljassa. Hinta 11.000 euroa. Puh. 040-739 8003. Fasaanit riistatilalta Hollolasta. Kukot, kanat, nuorikot, munat. puh. 0400-124 051 Fasaaneja, käytössä uusi koulutusmaasto Forssa, www.fasaanitila.net puh. 050-307 3752 Eetterirasiatermostaatteja hautomakoneisiin Puh. 044-558 8263 Erä- ja Lappi-kirjoja osoitteessa www.antikka.net. Metsänpoika- metsästysseurojen ATK-ohjelma, jossa vuokra-alueet ja kaadot voidaan merkitä kartalle. Kattava seurakirjanpito jossa mm. vuokrasopimukset, jäsenet, s-postilaskutus, pyyntiluvat ja seuran ilmoitukset. Katso www.winsu.net tai tilaa ilmainen esittelyohjelma: puh. 013- 651 023 /Pentti Kuokkanen. Metsätila, 21,5 ha, Kuhmo. Osuudet yhteisiin. Riistaa: hirvi, karhu, m-peura, majava, hanhi, metso, teeri... Tilalla laavukämppä ja autotie perille. Tilaisuus omaan reviiriin harju-/ jokimaisemassa valtionmaiden sisällä. H. 27000 e. Puh. 0500-307 895. Matka-auto Fiat Cauhcon 2,8 -02 aj. 80 tkm rek. 4 henk. trumatic lämm. Hp 24000e. Vaihto/ mahdollinen vuokraus. Puh. 0500-171 669. Ostetaan Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 a 2,40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirven sarvia R. Pentinmäki Jäpintie 344 C 60800 Ilmajoki Puh. 050-554 6852 Riista, mm hirven, peuran, jäniksen ruhot. 3 ­ tähden sieniä, myös kuivattuna. Deliresta Oy / Autiosaari 050-522 5973. Ostetaan poron- ja hirvensarvia. Kaikki käy. Sopim. mukaan haku puh. 040 707 9843 Ostetaan Vetterli (Grafton) kivääristä porattu haulikko Kal.28. Puh. 0400-725 703 Tikka T3 Stainless 308 win kiväärin + optiikan tai vastaavan. Puh. 0500-316 165. Afrikan-jahtipaketit, Kanadan-karhut puh. 0400-220 557 tai 040-551 5669 Lisää kohteita www.jahtimatkat.net Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Lähde yksilöllisille ja tasokkaille jahtimatkoillemme riistarikkaille alueille Viroon, Namibiaan tai Etelä Afrikkaan. Tied. scanhunting@co.inet.fi tai 040-561 1000. Metsästysmatkoja jo vuodesta 1993. Scanhunting Oy Fasaanit istutuksiin Lohjalta. Torppa, r-sauna, s-sauna ja E-kylä puh. 040-558 1422 www.elamystila.net Majavan metsästystä eräkämpältä pitäen. Sotkamossa.p.0400-166 870 M. Niskanen. Riekko- ja kiirunajahtia Pohjois-Norjassa: www.eskoadventures.com Jahteja ulkomailla vuodesta 2000, Aasia, Afrikka, Et.-Amerikka, Eurooppa, Kanada, Venäjä, puh. 0400-888 875, hunt@vsdgroup.fi, www.vsdsafaris Erämaametsästys Kanadassa B.C. Karhu, hirvi, mountaingoat, susi ja ahma. Lisätiedot puh. 040-547 7056. Vuokralle tarjotaan Luostolla hirsimökki mukav. rauhallisella paikalla. Ympärillä hyvät jänismaat. Puh. iltaisin . 040-546 7385. Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. personal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Lomamökki Ranuan Simojärvellä, hyvät pilkki, metsästys ja marj. mahd. puh 0400-193 351 Siikajoki jokisuistossa vanha maalaistalo nyk. mukavuuksin. Hyvät vesilintujenmetsästys-, marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. Veneenlaskuluiska on kulkyht. vesitse merelle. Puh. 0500-583 649. Kaksi mummonmökkiä valtionmaiden keskellä Sotkamossa järven rannalla. Vene ja rantasauna. Monipuoliset riista-, kala- ja marjamaat. p. 040-582 6397 Vuokrataan lomalaisille, metsästäjille, marjastajille, sienestäjille ja luonnossa liikkujille. Majoitusta erikokoisissa huoneissa. Lisäksi keittiö, sauna ja suihkuhuone. Vuorokausi, viikonloppu ja viikkovuokraus. Pidemmät ajat sopimuksen mukaan. Lieksassa Patvinsuon ja Suomujärven kansallispuiston läheisyydessä. Höntönvaaran entisellä kansakoululla n 40 km Lieksan keskustasta Ilomantsin suuntaan. Tiedustelut Juha Turunen puh. 040-596 5863.Ks. kartat ja valokuvat Internetistä; personal.inet.fi/yritys/jstins/ tai insinööritoimisto Juha Turunen sähköposti juha.turunen@pp4.inet.fi Villipohjolan pienriistan metsästysalueet; 1. 7642 Kuora Kontiovaara-Uimaharju 15800 ha 2. 7638 Elimo-Kitsi-Piilo 59765 ha Puolangalla vuokrattavana nykyaikaisia mökkejä järven rannalla valtion maiden läheisyydessä. Katso netistä www.asuntojamokki.fi tai soita puh. 040-557 3789. Edullisia vuokra-autoja alkaen 19,90 /vrk. Lisätietoja: www.smart-travel.fi Talo metsästysammuntojen SM kisojen ajaksi. 15 km kilp. paikalle. Tied. puh. 050-514 2506 Pyhällä, koko vuodeksi, kevääksi tai muuksi ajaksi; mökki 51,5m², mh, tupak. ja parvi. Puh. 0400-394 192. Työsuorituksia Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Puh. 02-728 7503. Muokkaamme kaikenlaisia turkisnahkoja Nahkajalostamo M. Salonen Ky Tehtaantie 1 51900 JUVA puh. 010-387 3090 T:mi Aseola. Kaikki asealan arviointi-, muutos-, sinistys- ja korjaustyöt. Iisalmi, puh. 0400-674 668. Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjausmuutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. Maahantuojan valtuuttama vaihtopiippujen sovituspalvelu. Finnclassic, Valmet ja Tikka 512 aseisiin. Kauttani myös suoraan vaihtopiiput sovitettuna. Nopea toimitus. Myös muut alan työt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase- ja optiikkahuolto. Vienankatu 14, 87100 Kajaani. Puh. 08-613 0655, 040-535 4134. www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400­528 098. Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, Pl 26, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Valt. Tracker - koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Auktorisoitu Tracker ja Pointer koiratutkahuolto. LiNdholmnin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri, käyntiosoite: Nygatan 1. Puh. 06-383 2980. Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Peltoniementie 4, 36600 Pälkäne. Puh. 0400-150 356. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat. Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 Nervk. 1, Hki. Koira-tutka huolto Huollamme kaikki perinteiset tutkat ja Tracker koira-gps tutkat Wextra Oy Seinäjoki Puh: 06-215 0500 Kettukoiria ja eränkävijöitä Videosaran uusi, upea elokuva ketun ajokoirametsästyksestä! Tapahtumapaikkana eteläinen Lappi, pääosissa amerikankettukoirat. Myös luolajahtia mukana, sivusaaliina supikoirat. Ketunpyytäjät, tämä on pakko nähdä! Kesto 45 min., h. 26 . akko Petopyytäjille myös elokuvat Näädänpyytäjät uvat sekä Eränkäyntiä karhusaloilla. Runsaasti myös muita metsästys-, kalastustusja luontoelokuvia! Lisätietoja www.videosara.fi a.fi Tilaa viestillä tai soita gsm 0400-229 739 tai sähköpostilla os. arttu@videosara.fi Videosara/ Arttu Kotisara, Viitasaari , Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 Itä-saks. metsästäjä, perheellinen, yrittäjä, 58 v, rauhallinen, seurallinen, ei kiin. troph., 37 v. mets. kok, oma mets.alue: metsäkauris, villisika, kuusipeura, etsii suomalainen mets.perhe vaihtomets. Lisätietoja: D.Leupold-Törrönen, GSM: 0440-479 034, E-Mail: dorte.leupold@pp.inet.fi Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@nic.fi 86 Metsästäjä 2 / 2009
• Metsästäjä vastuu-turvallisuus Uusi DVD-opetusohjelma metsästäjille I Suomessa on yli 300 000 metsästäjää ja määrä on ollut kasvussa. Uusia metsästäjätutkinnon suorittajia on viime vuosina ollut noin 8000 vuosittain. Metsästys onkin yksi yhteiskuntamme laajapohjaisimmista harrastemuotoisista luonnonkäyttömuodoista. Sen ominaisluonteen vuoksi yhteiskunta on asettanut myös runsain määrin eriasteisia säädöksiä takaamaan, että metsästys tapahtuu kestävästi, turvallisesti ja elämää kunnioittaen. Metsästystä säätelee metsästyslaki ja metsästysasetus sekä koko joukko muita välittömästi tai välillisesti asiaan liittyviä säädöksiä, jotka voivat myös toisinaan muuttua melkoisen nopeasti. Näitä ovat muun muassa luonnonsuojelu-, ampuma-ase-, sekä rikoslaki ja niihin liittyvät asetukset. Metsästäjän velvollisuutena onkin tuntea melkoinen joukko erilaisia säädöksiä voidakseen toimia metsällä lakien ja asetusten mukaisesti. Perusteet käydään aina läpi metsästäjätutkintoon valmentavilla kursseilla sekä tietysti itsenäisesti opiskelemalla ja myöhemmin erilaisissa koulutuksissa sekä metsästäjä-lehteä lukien. Nyt on ensimmäistä kertaa koottu hyvällä pedagogisella otteella DVD -opetusohjelmaksi suuri määrä metsästykseen ja ampuma-aseiden käyttöön liittyvää lainsäädäntöä valaisevien tilannekuvausten ja asiantuntijalausuntojen avulla. Perusteemoina ovat metsästäjän vastuu- ja turvallisuuskysymykset metsästykseen liittyen. Metsästäjävakuutuksen perusasiat käydään läpi samoin kuin ampuma-aseiden käsittelyyn liittyvät turvalliurvallisuusriskit. Metsästysoikeuden ja metsästysluvan erot sekä ot aseiden kuljettaminen moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla illa selvitetään perusteellisesti. Punainen lanka taustalla on metsästyksen eettiset periaatteet, joiden mukaan n toimimalla metsästyksen hyväksyttävyys yhteiskunnassa nassa voidaan parhaalla mahdollisella tavalla taata. Ohjelma on perin hyödyllinen uusille metsästäjille ja e katsottavaksi tutkintokursseilla, seurojen kokousten valistusosioon, eri alojen oppilaitoksille ja myöskin muulle uulle kansalle nähtäväksi. Ohjelman on tuottanut Euro Tv-News Oy Rovanieniemi/ Opetusohjelmat. Ohjelman yhteistuotanto- ja asiantuntijatahoina ovat olleet: Metsästäjäin Keskusjärjestö Sisäasiainministeriö/Arpajais- ja asehallintoyksikkö Tapiola-Ryhmä Ohjelmassa käydään läpi muun muassa seuraavat asiat: I I I I I Yleiset säännökset Metsästyksen määritelmä Riistanhoidon määritelmä Metsästysvuosi Metsästysoikeus, metsästysvuokra ja metsästyslupa I Alueen omistajan metsästysoikeus I Oikeus metsästää yleisellä vesialueella ja talousvyöhykkeellä I Kuntalaisen oikeus metsästää valtion alueella I Pyyntilupa I Metsästysoikeuden vuokraaminen I Metsästyslupa I Metsästyksen harjoittamisen yleiset vaatimukset I Ampumakoe I Metsästyskortin ja ampumakoetodistuksen esittäminen I Hirvieläinten pyyntiluvan myöntäminen ja pyynnin edellytykset I Karhunpyynnin edellytykset I Metsästystavat I Moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoitukset I Pyyntivälineet ja pyyntimenetelmät I Metsästysaseen kuljettaminen ja kantaminen I Suurpedon (karhun) kohtaaminen I Koiran pitäminen I Koiran kiinnipitovelvollisuus I Koiran kouluttaminen I Lainvastaisen toiminnan seuraamukset I Metsästysrikos I Metsästysrikkomus I Ampuma-aselainsäädäntöä ja ampuma-aselupaharkinta I Ampumaradat I Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeita / rikosten merkitys ampuma-aselupaharkinnassa I Ampuma-aseen käsittelyyn liittyviä tapaturmariskejä I Metsästäjän tapaturmatilanteet I Vaatetuksen merkitys metsästyksessä I Metsästäjävakuutus I Aseen säilytys ja huolto Ohjelma on myynnissä MKJ:n varastolta 28 euron hintaan. Sen kesto on noin 78 minuuttia. Ohjelman voit katsella myös internetversiona www.riista.fi -etusivun pikavalikon linkin kautta tai suoraan osoitteesta: www.sanomat24.fi Metsästäjä­lehden osoitteenmuutokset ja metsästäjärekisteri 1. Muuttoilmoitus Suomen Postin kautta G Postin viralliselle lomakkeelle tehdyllä muuttoilmoituksella osoitteenmuutos päivittyy valtakunnalliseen väestötietorekisteriin (maistraatille) ja postin osoitetiedostoon. Posti lähettää ilmoituksen tehneelle vahvistuskirjeen, jossa ilmoitetaan, mille yrityksille ja yhteisöille uusi osoite välittyy. Metsästäjäin Keskusjärjestön metsästäjärekisteri on myös tässä luettelossa. Postin muuttopuhelimen numero on 0203 456 456 (suom.), 0203 457 457 (ruots.) Puhelun hinta on 0,08 e + 0,01 e/ min, matkapuhelin 0,29 e/min. Muuttoilmoitus kääntää myös postinkulun uuteen osoitteeseen. G Metsästäjä- tai Jägaren­lehden osoitetiedot päivittyvät postiin Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 Puhelut lankaverkosta 0,0821 euroa / puhelu + 0,0320 e/min Puhelut matkaviestimistä 0,190 euroa/min. Puhelut ulkomailta ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09-794031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, PL 22, 01621 VANTAA Telefax 09-794031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Metsästäjä 2 / 2009 87
• Metsästäjänumero, laskutettavan nimi, osoite ja osoitetoimipaikka VALTAKIRJA Suoraveloitus Laskuttaja Yhteyshenkilö METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖ METSÄSTÄJÄREKISTERI 030 39 777 Palvelutunnus Laskun aihe 002017244* Riistanhoitomaksu Yksilöintitieto = Metsästäjänumero Valtuutan laskuttajan veloittamaan riistanhoitomaksun alla mainitulta tililtäni. Hyväksyn pankkini suoraveloitusehdot ja sitoudun noudattamaan niitä. Valtuuttajan pankki Tilinumero Valtuuttajan puhelinnumero päivisin ­ Paikka ja päivämäärä Valtuuttajan allekirjoitus ja nimen selvennys Valtakirja toimitetaan omaan pankkiin! Siirrä riistanhoitomaksusi suoraveloitukseen ­ saat tyylikkään muovitetun metsästyskortin! Vuoden aikana on riistanhoitomaksunsa suoraveloituksen piiriin siirtäneiden metsästäjien määrä noussut lähes 100.000 metsästäjään. Kun siirrät riistanhoitomaksusi suoraveloituksena maksettavaksi, ei Sinun enää tarvitse huolehtia metsästyskorttisi vanhenemisesta. Pankkisi veloittaa riistanhoitomaksun tililtäsi automaattisesti ja maksettu tyylikäs muovitettu metsästyskortti postitetaan Sinulle kotiin Metsästäjä-lehden nelosnumeron lisäkannessa. Näin säästät sekä aikaa, vaivaa että tilillepanomaksun verran rahaa. Suoraveloituksen voit tehdä täyttämällä oheisen valtakirjan ja toimittamalla sen oman pankkisi konttoriin tai tekemällä suoraveloitussopimuksen nettipankissa. * Palvelutunnus ohjaa maksun keräilytilille. Nordea-pankin asiakkaat käyttävät riistanhoitomaksun keräilytiliä, Nordea 166030-107212. 1.8.2009 Metsästy skortti Jaktkort Hunting Card Jagdsche in - 31.7.2010 FIN SUORAVELOITUSVALTUUTUKSEN YLEISET EHDOT 1) Maksaja valtuuttaa laskuttajan veloittamaan laskuttajan hänelle osoittamat laskut eräpäivinä suoraan valtuutuksessa mainitulta maksajan pankkitililtä. 2) Pankki ilmoittaa laskuttajalle suoraveloituksen suorittamiseksi tarpeelliset maksajan pankkiyhteystiedot sekä muut valtuutuksessa mainitut tiedot. Tiedot välitetään laskuttajalle laskuttajan pankin kautta. Suoraveloitusmenettely tulee käyttöön laskuttajan ilmoitettua siitä maksajalle. 3) Suoraveloituksesta ilmoitetaan vuosittain etukäteen Metsästäjä-lehden numerossa 3. 4) Mikäli maksajalla on huomautettavaa ennakkoilmoituksen suhteen, hänen tulee ottaa yhteyttä laskuttajaan. Laskuttaja vastaa siitä, että ennakkoilmoitus on yhtäpitävä pankkiin toimitetun suoraveloituksen kanssa. Maksaja voi kieltää pankkia veloittamasta yksittäistä maksusuoritusta tai muuttaa yksittäisen suoraveloitustapahtuman euromäärää pankin aukioloaikana ennen eräpäivää. 5) Pankki ei toimita tositetta veloituksesta. Veloitus käy ilmi tiliotteelta tai muulta tapahtumaerittelyltä. Metsästäjäin Keskusjärjestö toimittaa maksajalle veloituksen jälkeen metsästyskortin. 6) Maksaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että tilillä on viimeistään veloituspäivää edeltävänä pankkipäivänä maksuihin tarvittavat varat. Pankki sitoutuu suorittamaan maksut laskuttavan yrityksen määrittelemänä eräpäivänä vain, jos tilillä on tarvittavat varat. Jos maksajan tilillä ei ole eräpäivänä laskun maksamiseen tarvittavia varoja, pankilla on oikeus veloittaa maksu kolmen pankkipäivän kuluessa eräpäivän jälkeen edellyttäen, että tilillä on tuolloin maksuun tarvittavat varat. Jos maksajan tilillä ei ole eräpäivänä maksun suorittamiseen tarvittavia varoja, pankilla on oikeus ilmoittaa laskuttajalle, ettei veloitusta ole voitu suorittaa katteenpuuttumisen vuoksi. 7) Pankilla on oikeus muuttaa palveluhinnastoa. Pankki ilmoittaa palveluhinnaston muutoksen toimipaikassaan. 8) Maksajalla on oikeus irtisanoa tämä valtuutus viiden pankkipäivän kuluttua päättymään ilmoittamalla siitä kirjallisesti pankille. Pankilla on oikeus irtisanoa tämä valtuutus kuukauden kuluttua päättymään ilmoittamalla siitä kirjallisesti maksajalle. 9) Pankki ei vastaa vahingosta, joka aiheutuu ylivoimaisesta esteestä tai vastaavasta syystä aiheutuvasta pankin toiminnan kohtuuttomasta vaikeutumisesta. Tällainen vastuusta vapauttava este voi olla esimerkiksi: · viranomaisen toimenpide, · sota tai sen uhka, kapina tai mellakka · pankista riippumaton häiriö postinkulussa, automaattisessa tietojenkäsittelyssä, tiedonsiirrossa, muussa sähköviestinnässä tai sähkön saannissa, · tulipalon tai muun turman aiheuttama keskeytys tai viivästys sopijapuolen toiminnassa tai · työtaistelutoimi kuten lakko, sulku, boikotti tai saarto, vaikkei se pankkia koskisikaan. Jos pankilla on ylivoimainen este, joka estää suoraveloituksen toimittamisen, maksaja ei myöskään ole vastuussa laskuttajalle tästä aiheutuvista vahingoista.