• 2 / 2010 Ilmastonmuutos Riistapäivät 2010 - ongelmia ja mahdollisuuksia s. 9 Riistan liikkeet tarkkailussa s. 6 Rysähallit satelliittiseurannassa, s. 10 Talvikokeet ­ koiramiesten riekonpyynnin extremelaji, s. 40 Ylä-Lapin ylisuuri kettukanta tasapainoon, s. 54
• Vieraskynä Suomen asetiheys on tavanomaista eurooppalaista tasoa Metsästäjä-lehdessä 1/2010 s. 38 on ansiokas artikkeli metsästäjien metsästysomaisuudesta. Artikkelissa on ajankohtainen ja tarkennusta vaativa kohta. Kuten artikkelissa mainitaan, hallituksen esityksessä eduskunnalle HE106/2009 ampuma-aselain muuttamiseksi yleisperusteluissa on esitetty, että Suomi olisi asetiheydeltään maailman kärjessä Yhdysvaltojen, Jemenin ja Norjan jälkeen ­ siis neljäs. Useissa muissa lehdistössä olleissa artikkeleissa on esitetty vastaavaa tietoa siten, että Suomi on asetiheydeltään kolmantena heti Jemenin jälkeen. Edelleen HE106/2009 yleisperusteluissa esitetään: "Asukasmäärään 31.12.2008 (5 325 600) suhteutettuna Suomessa on jokaista sataa asukasta kohden 30 ampuma-asetta.", mikä taas on ristiriidassa samassa yhteydessä esitetyn väitteen kanssa, että Suomen asetiheys olisi maailmassa neljänneksi suurin. Väite siitä, että Suomi poikkeaisi asetiheydeltään eurooppalaisesta muusta tasosta, on virheellinen. Virheellinen tieto on lähtöisin tutkimuksesta, joka on löydettävissä seuraavalla viitteellä: Geneva Graduate Institute of International Studies. "Small Arms Survey 2007". Cambridge. Tässä tutkimuksessa esitetään Suomessa olevan yksityishenkilöiden hallussa rekisteröityjä ja rekisteröimättömiä aseita yhteensä 2,1 ­ 3,6 milj. kappaletta ja näin Suomen yksityisomistuksessa olevan asetiheyden 41 - 69 kpl / 100 asukasta. Suomen aserekisterissä oli 29.1.2009 hieman vajaat 1,6 milj. asetta eli tutkimuksen väitteen perusteella Suomessa pitäisi olla yksityisillä henkilöillä hallussaan n. 0,6 ­ 1,3 milj. luvatonta asetta. Tutkimus julkaistiin 2007, mutta kahdessa vuodessa Suomen aserekisterissä olevien aseiden määrä ei ole merkittävästi muuttunut. Sisäministeriö huomasi virheen ja oikaisi tutkimuksen tiedot tuoreeltaan tiedotteellaan jo 29.8.2007. Tiedotteessa mainitaan muun muassa: "Aseluvanhaltijoiden lukumäärä Suomessa on noin 650 000 eli noin 12 prosentilla suomalaisista on ampuma-ase. Sveitsiläistutkimuksessa käytetyllä laskutavalla saadaan tulokseksi yhteensä noin 32 luvallista ja luvatonta ampuma-asetta sataa asukasta kohden." "Small Arms Survey 2007" ­tutkimuksessa esitettyjen lukujen kanssa vertailukelpoinen asetiheysluku on Suomessa 30 ­ 32 asetta per 100 henkilöä. Suomen asemäärä ja ­ tiheys on tavanomainen. Suomen lisäksi muita maita joissa on 30 ­ 35 yksityisen hallussa pitämää asetta per 100 henkilöä ovat muun muassa Ranska, Kreikka, Kanada, Ruotsi, Itävalta ja Saksa. Suomi asettuu tyypillisten demokraattisten länsimaisten hyvinvointivaltioiden ryhmään, joissa ylipäänsä harrastetaan metsästystä tai ammuntaa. n 32 119 hirveä pannoitettiin eri puolilla Suomea. Ympäristötuen 2010 tukihaussa uusia mahdollisuuksia riistaelinympäristöjen hoitoon Pantahirvitutkimus jatkuu Antti Sukuvaara Kirjoittaja on Asealan Elinkeinonharjoittajat ry:n puheenjohtaja 18 Mitä mieltä sinä olet? Onko Suomessa liikaa aseita? Miten aseturvallisuutta voidaan lisätä? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna Edellisen vieraskynän palautteet ovat sivulla 74. 2 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Tässä numerossa l 2 l 2010 2 4 5 6 9 Vieraskynä: Suomen asetiheyson tavanomaista eurooppalaista tasoa Eräkalenteri Pääkirjoitus: Hirviä keväällä Riistapäivät 2010 Riistan liikkeet tarkkailussa Varapuheenjohtajan palsta: Ilmastonmuutos - ongelmia ja mahdollisuuksia 12 hallia sai syksyllä turkkiinsa GSM-seurantalaitteet. 10 Rysähallit satelliittiseurannassa 14 Hyljemetsästyskoulutus 18 Pantahirvitutkimus jatkuu 119 hirveä pannoitettiin eri puolilla Suomea. 21 Suolaa hirville 22 Hirvisaalis nousi 62 000:een Hirviä ammuttiin seitsemän prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. 23 Valkohäntäpeurasaaliis ennätyksellinen 25 700 yksilöä Kaatolupia yhdeksän prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. 24 Mitä muutoksia tarvitaan metsien käsittelyyn? ­ Avointa keskustelua metsälaista 26 Erävalvontaa tarvittaisiin lisää Metsähallituksen vuoden 2009 valvontatilastot paljastavat 60 Laukauksesta lautaselle Maalismajava 28 Riistapeltoja uudella tekniikalla 32 Ympäristötuen 2010 tukihaussa uusia mahdollisuuksia riistaelinympäristöjen hoitoon 35 Eräaatoksia valtionmailta Onko vapaa metsästysoikeus tabu? Luolakoira riistanhoitotyössä 36 Koiran kanssa metsällä 40 Talvikokeet ­ koiramiesten riekonpyynnin extremelaji lIlvesten ukumäärä on kasvanut voimakkaasti viimeisten 10 vuoden aikana. 43 Viime metsästyskaudella kaadettiin 297 ilvestä 44 Ilves eilen ja tänään 46 Metsästäjäprofiili: 50 Ekin kanssa erällä Retkikeittimet Metsästäjä kuluttaa harrastukseensa tonnin vuodessa 54 Ylä-Lapin ylisuuri kettukanta tasapainoon 57 Tutkijan tuntoja Syö mitä saat... 58 Wildlife Estates Maalismajava ­ luonnon- ja riistanhoitotilojen eurooppalainen verkosto 60 Laukauksesta lautaselle 62 Reipas riistapäivä rastiradalla 64 Onko kettu luolassa? Espoon koululaisrasteilla riitti ihmeteltävää 66 69 72 76 79 Petopolitiikka kismittää Ylä-Savossa Susipolitiikalle hoitosuunnitelma? Metsästäjäorganisaatio tiedottaa Kaupantekoa Osoitteita Metsästäjä l 1 l 2010 l 3
• Teksti ja Kuvat: Eerikki Rundgren Eräkalenteri MAALISKUU Nokikanat palaavat huhtikuussa muiden muuttolintujen tavoin pesimäsijoilleen. Viimeisen sadan vuoden aikana maamme eteläosiin levinnyt nokikana suosii reheväkasvuisia merenlahtia ja järvenrantoja. Se pesii mielellään myös ihmisen perustamissa kosteikoissa. Nokikana on tarkka reviiristään ja ärhentelee lajikumppaniensa lisäksi lähelle tuleville sorsalinnuille. "Maaliskuu maata näyttää", sanoi vanha kansa. Talven ja kevään taitteeseen osuvan kuukauden arvellaan saaneen nimensä juuri maan paljastumisesta. Viimeistään kuun lopulla Etelä- ja Keski-Suomessa alkavat olla käsillä myös viimeiset hiihtokelit. Lapissa keväthankia riittää vielä kuukauden päivät tästä eteenpäin. Pieneen Valkmusan kansallispuistoon sisältyvät eteläisen RannikkoSuomen suurimmat ja monipuolisimmat suoalueet. Pyhtäällä ja Kotkassa sijaitsevan Valkmusan arvellaan saaneen nimensä haukkasuota tarkoittavasta ruotsin kielen falkmossenista. Pesäkivet ja Ketunkivi kielivät nisäkäspetojenkin pesivän soiden laiteilla. HUHTIKUU Terminen kevät alkaa vuorokauden keskilämpötilan noustua pysyvästi nolla-asteeseen tai tämän yli. Viime vuonna kevät koitti Etelä- ja LänsiSuomessa ajallaan maaliskuun viimeisinä päivinä. Ilomantsi­Oulu-linjan pohjoispuolella kevät alkoi kertarysäyksellä 22.4. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa tämä oli keskimääräistä myöhemmin, Itä- ja Pohjois-Lapissa hieman aiemmin. Jäät lähtevät järvistä normaalisti noin kuukautta myöhemmin kuin terminen kevät alkaa. Vuodet eivät ole kuitenkaan veljiä keskenään ja vaihteluväli on suuri. Tällaisen kovankin talven jälkeen jäät alkavat olla vaarallisen heikkoja Etelä- ja Keski-Suomessa viimeistään huhtikuun puolenvälin jälkeen. Aikuinen nokikana on helppo tunnistaa mustan höyhenpeitteen ohella valkoisesta nokasta ja otsakilvestä. Nuorelta linnulta valkoinen otsakilpi puuttuu, mikä hankaloittaa lajitunnistusta vesilintujahdin alkaessa 20. elokuuta. Nokikanalle tyypillinen nykivä uinti helpottaa kuitenkin oleellisesti pesinnän jälkeen parviin kokoontuvan linnun tunnistamista. TOUKOKUU Hossan värikallio on Astuvansalmen ja Saraakallion ohella Suomen laajimpia esihistoriallisia kalliomaalauksia. Kainuun ainoat tunnetut maalaukset poikkeavat muista kalliomaalauksistamme. Esimerkiksi kolmiokasvoisia ihmishahmoja ei tavata muualla Suomessa, mutta kylläkin itärajan takana. Tähän saattaa vaikuttaa Hossan sijainti Pohjanlahteen ja Vienanmereen laskevien vesireittien solmukohdassa. Suomen metsästysmuseossa on esillä suomalaisista kalliomaalauksista otettuja valokuvia 16.5.2010 saakka. Hossan tavoin useimmat kalliomaalauksemme sijaitsevat yhä käytössä olevien vesireittien varrella. Hirvi vai vene -näyttely on koottu Keski-Suomen museon Pekka Kivikkään kokoelmasta. 4 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Pääkirjoitus Hirviä keväällä PS! Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi on paraikaa eduskuntakäsittelyssä ja keskustelu lain valmistelusta on käynyt kiivaana. Lakiesityksestä pyydettiin lausuntoja muun muassa kaikilta aseharrastajaryhmiltä, niin myös metsästäjäjärjestöiltä. Valitettavaa on, että lakiesitykseen ei lausuntojen pohjalta kuitenkaan "pilkkuakaan" muutettu. Lakiesityksestä käyty keskustelu on mediassa monilta osiltaan perustunut harhaanjohtavaan tietoon tai tietoa on muutoin käytetty periaatteella "tarkoitus pyhittää keinot". Vieraskynässä on Antti Sukuvaaran ansiokas oikaisu väitteisiin, että meillä Suomessa asetiheys olisi maailman kolmanneksi suurin. Asetiheytemme on normaalia eurooppalaista tasoa, eikä meillä tehdä ampuma-aseilla kuin murto-osa henkirikoksista. Jotta nousisimme asetiheyslistalla kolmanneksi, tulisi suomalaisten hankkia lähes 800 000 asetta lisää ­ ja se tuskin tapahtuu, koska suomalainen hankkii aseen vain laillista käyttötarkoitusta varten. Annettakoon suomalaisten jatkossakin tehdä niin. Takanapäin on menneen kauden hirvijahti, jossa saaliiksi saatiin noin 62 000 hirveä. Hirvitilannetta on puitu kämpillä ja nuotiotulilla. Arvioita metsiimme jääneestä hirvikannasta on tehty jo jahdin aikaan ja myöhemmin talvella. Tarkemmat kanta-arviot alkavat olla jo tiedossa ja kokonaiskuva hirvien talvikannasta on muodostumassa myös alueittain melko luotettavaksi. Kanta-arvio on yleensä aina jonkinmoisen harhan valtaama, mutta parhaaseen pyritään. Ja aina ollaan huolissaan mahdollisista yllätyksistä ja aina niihin myös pyritään varautumaan. Kaiken lisäksi ääripäiden äänitorvet ovat usein tuomiopäivän pasuunoina pauhaamassa tuhoa ennustellen ­ metsiin, hirvikantaan tai turvalliseen autoiluun ja niin edelleen. Aina orkesterin mukaan. Otsikkoni ei suinkaan pidä sisällään ajatusta keväisestä tehohirvilahdista. Tarkoituksenani on tuoda hirvisiä aatoksia niin metsästäjien, maanomistajien kuin kaikkien muidenkin hirvitahojen mieliin. Kevät on tulevan syksyn hirvenpyynnin kannalta hyvin tärkeää aikaa, sillä pyyntilupahakemukset on jätettävä huhtikuun loppuun mennessä. Nimenomaan metsästysseurojen ja hirviporukoiden on nyt syytä huolellisesti miettiä, paljonko pyyntilupia haetaan. Vastauksena sanoisin, että pohtikaa tilannetta huolellisesti, mutta hakekaa pyyntilupia riittävästi! Kaikkia pyyntilupia ei ole pakko käyttää syksyllä, jos tilanne siltä näyttää. Kaatoprosenttina tai pyyntilupien käyttöasteena sata ei ole enää nykyisin mikään hirviporukan kuntoisuuden mitta. Jos seutukunnalla ei ole hirviä kuin siemeneksi, niin jätetään viimeiset pyyntiluvat suosiolla käyttämättä. Toisaalta myöskään ylenmääräistä hirvikantaa ei ole syytä jättää talvehtimaan. Maanomistajat ovat joskus olleet pettyneitä hirvenmetsästäjiin, kun pyyntilupia on jätetty käyttämättä, mutta yleensä tieto harkitusta ratkaisusta on auttanut asiassa, eikä suurempaa epäsopua ole päässyt syntymään. Hirvien talvikanta näyttäisi olevan Etelä-Suomessa yleistavoitteiden mukainen. Keskimäärin noin luokkaa kolme hirveä talvehtii tuhannella hehtaarilla, mikä on varmaan useimpien mielestä ihan sopiva kanta. Mutta kunpa hirvet osaisivat olla tasaisesti levittäytyneinä. Paikoin on suuria alueita hirvettöminä, ja toisaalla on turpia niin, ettei sekaan enempää sovi. Niinpä niin, hirvillä on ne kesä- ja talvilaidunalueensa - ja pitkät jalat. Viime syksyn hirvijahdin tulokset ja niiden analyysit antavat kuitenkin huolestuttavaa viitettä siitä, että kanta on todennäköisesti kasvamassa Etelä-Suomessa. Pankkilupa- tai hyllylupajärjestelmä, tai mitä nimeä siitä nyt halutaankaan käyttää, on osoittautunut toimivaksi menettelytavaksi, kunhan sitä on opittu käyttämään oikein. Kalamiesten perisynti on monesti ollut haittaamassa "pankin" käyttöä. Mutta vuosien myötä on pankkilupien käyttö ollut ihan oikeaakin. Nehän on tarkoitettu yllätyksellisten hirvitihentymien harventamiseen, eikä viimeisten paikallisten hirvien tappamiseen. Hyvä seurojen välinen yhteistyö sekä luottamus naapuriseurojen kesken ja yhteislupien sisällä mahdollistavat järkevän ja tarkoituksenmukaisen hirvikannan säätelyn myös loppukauden yllätystilanteissa ­ mutta pyyntilupia on oltava käytettävissä loppusyksystä. Pohjois-Suomessa hirvikanta on mitä ilmeisimmin suuri ja siellä pyyntimääriä on vieläkin lisättävä. Riistanhoitopiirit ovat haastavassa tilanteessa, kun pyyntilupien hakuvaiheessa joudutaan jopa oikein "markkinoimaan" pyyntilupia eli samalla hirvien riittävää kaatomäärää syksyllä. Metsästäjien usko on koetuksella, mutta silti on syytä kuunnella maanomistajatahojen, liikenneturvallisuudesta vastaavien tahojen, riistantutkimuksen ja riistanhoitopiirien toiveita ja kannanottoja ja suosituksia. Hirvi tottelee paremmin porkkanaa kuin keppiä. Pyyntilupia on syytä hakea riittävän runsaasti, jotta syksyllä on lisenssejä käytettävissä. Pohjoisen hirvenpyytäjät odottavat myös hartaasti, että hirvenpyynti voitaisiin aloittaa siellä nykyistä aikaisemmin jo syyskuussa. Tällöin pyynnistä selvittäisiin jotenkin kohtuuponnistuksilla myös selkosilla ilman lyhyen päivän ja runsaan lumen mukanaan tuomaa haittaa. Hirvien aiheuttamista metsävahingoista maksettavat korvaukset ovat nousemassa ennätyksellisen suuriksi. Osasyynä on varmastikin uuden riistavahinkolain voimaantulo, mikä lienee lisännyt korvaushakemusten määrää, koska omavastuuosuus poistui ja muuttui korvauskynnykseksi. Nyt tehdyissä korvaushakemuksissa on siten mukana runsaasti vahinkoja myös menneiltä vuosilta kerättyinä kertapotiksi. Paikoin korvaushakemusten määrä lisääntyi edelliseen vuoteen verrattuna jopa tuhannella prosentilla. Hirvikolarit ovat vähentyneet valtakunnan tasolla ja yleensä kolareiden määrän kehittyminen on kuvannut hyvin hirvikannan tilaa. Ei kuitenkaan anneta hirvikannalle mahdollisuutta ottaa hirvenloikkaa liian runsaaseen kantaan. n Metsästäjä l 2 l 2010 l 5 Jari Pigg Päätoimittaja
• Marko Svensberg, erikoissuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Riistapäivät 2010 Riistan liikkeet tarkkailussa Riistan liikkeisiin, vaelluksiin ja runsastuneiden lajien ongelmiin tutustuttiin riistapäivillä. Susi liikkuu paljon ja aiheuttaa ristiriitoja. Karhu piiloutuu ihmisen lähestyessä. Kani valtaa pääkaupunkiseutua. Metsäpeura sopeutui hyvin Suomenselälle. Hirvien liikkeiden seuranta on suosiossa. M Hannu Huttu Kevään lisääntymismenestys laajalla alueella vaikuttaa voimakkaasti seuraavan vuoden paikallisiin pesimäkantoihin. Pienpetopyyntiäkin tulee tehostaa laajalla alueella. 6 l Metsästäjä l 2 l 2010
• M l Metsästäjiä ja riistantutkijoita riistan liik- keet ovat kiinnostaneet aina. Riistan liikkumisen tarkkailu on viime vuosikymmeninä helpottunut huomattavasti teknologian kehittymisen myötä. Vaikka uudehkot tutkimuksen apuvälineet kuten radiotelemetria ja gps-pannat, satelliittiseuranta ja paikkatietoaineistot ovat tuoneet yhä uusia mahdollisuuksia, silti tutkijalla riittää haasteita tiedon jalostamisessa. Turussa tammikuun lopulla pidetyillä riistapäivillä teemana oli riistan liikkuminen, vaellukset sekä runsastuneet lajit ja niiden aiheuttamat ristiriidat. Järjestelyistä vastasivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Metsästäjäin Keskusjärjestö. Suden levittäytymiskyky omaa luokkaansa Susi kykenee leviämään kauas synnyinseuduiltaan. Maailmanennätys on naaraalla, joka vaelsi Etelä-Norjasta Suomen Lappiin. ­ Matkaa kertyi linnuntietä 1100 kilometriä, ja se kesti puolitoista vuotta, kertoi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Kojola. Oman elinpiirinsä hakuun nuoret sudet lähtevät maalis­toukokuussa noin vuoden ikäisinä ja valtaosa susista jää alle 200 kilometrin etäisyydelle synnyinreviiriltään. Kojolan mukaan vaeltaessaan sudet ovat varsin yöaktiivisia, ja pitkäkestoisissa siirtymissä alkumatkan "siellä täällä -haahuilu" muuttuu määrätietoiseksi ja nopeammaksi vasta vaelluksen viimeisinä päivinä. Sudet välttelevät ihmistä. Yöaikaisella vaelluksella törmäämisiä ihmisten kanssa sattuu harvemmin, ja vaeltelun seurauksena suden löytävät pesimäreviireikseen alueita, joilla ihmisasutus on harvempaa. Kojolan mukaan Suomessa pesivän susikannan esiintymisalue on laajentunut moninkertaiseksi 1990-luvun puolivälin jälkeen. Ensimmäinen pesintä todettiin länsirannikolla vuonna 2002 ja VarsinaisSuomessa 2005. Susipentueiden määrä nelinkertaistui vuodesta 1996 vuoteen 2006 mennessä. RKTL:n tietojen mukaan vuonna 2006 susipentueita oli 25, ja määrä vähentyi 20 pentueeseen vuonna 2008. Esiintymisalueen koko ei ole kuitenkaan vähentynyt, sillä susipentueiden määrä on vähentynyt Itä-Suomessa. Ruotsalaistenkin sudet ovat peräisin Suomesta vaeltaneista muutamasta yksilöstä. Kojolan mukaan vuosina 1980­2008 Pohjois-Ruotsiin vaelsi tiettävästi 15 sutta, joista neljä selvisi elossa poronhoitoalueen eteläpuolelle. Nämä onnistuivat pesimään. ­ Vuosina 1991­2006 vaelluksia ei tapahtunut, mutta sen jälkeen kantaan on vaeltanut kaksi urosta Suomesta, Kojola totesi. Avoimessa saalistetaan ­ suojassa pesitään Matemaattisen ekologian professorina Helsingin yliopistossa toimivan Otso Ovaskainen valotti muun muassa sitä, kuinka maiseman rakenne vaikuttaa susien liikkumiseen ja saalistukseen. Seurantajakson aikana suden saalistus onnistui 50 kertaa, ja näistä 46 prosenttia tapahtui avoimissa metsissä ja 14 prosenttia puron lähistöllä. Ovaskaisen mukaan susi metsästää avoimissa metsissä enemmän kuin se siellä liikkuu, ja metsästäessään se on paljon enemmän purojen läheisyydessä kuin liikkuessaan. Kaikki sudet välttävät maanteitä, osa käyttää metsäteitä, kun taas osa välttelee niitäkin liikkuessaan. Pesäpaikan sudet valitsevat suojaisista paikoista, totesi Oulun yliopiston Salla Kaartinen. Pesäpaikan valintaa pantasusilla tutkinut Kaartinen kertoi, että suurin osa suomalaisista susipesistä on kuusen aluspesiä, painaumia. Ne sijaitsevat hyvin usein nuorissa metsissä, siis taimikoissa ja ryteiköissä. Jokaisen pesän lähellä on vesipaikka, ja ihmistoimintoihin liittyviä alueita sudet välttelevät. Kaartisen mukaan muualla maailmalla on paljon luolapesiä, joita sudet käyttävät pesänään useana vuonna. Susikonfliktia ei ratkaista ­ Susikonfliktille ei ole olemassa ratkaisua, sen ymmärtäminen on sen hallinnan avain, totesi susiasioista väitöskirjaa tekevä Jukka Bisi Metsähallituksesta. Bisi tuntee aiheensa, sillä hän valmisteli aikoinaan myös suden valtakunnallista hoitosuunnitelmaa. Bisin mukaan susikannan kasvu ja levittäytyminen koetaan uhkaksi erityisesti koiraharrastukselle, joka on lisääntynyt Suomessa viimeisten vuosikymmenien aikana. Metsästäjien reagoinnissa onkin kysymys edunvalvonnasta, jossa puolustetaan omia luonnon käyttömuotoja samaan tapaan kuin poronhoitoalueellakin. Bisin mukaan susikannan kasvu mahdollistui Suomessa EU-jäsenyyden myötä tulleen luontodirektiivin sitovien velvoitteiden vuoksi. Luontodirektiivin taustalla ovat ylikansalliset sopimukset eli ns. yleinen etu ­ halu säilyttää alkuperäistä luontoa ja sen lajistoa tuleville polville. Suden suojelussa yleinen etu ja paikallinen etu ovat ristiriidassa keskenään. Bisin mukaan susikannan hoidon ja suojelun keskeinen ja kiperin kysymys on se, millä alueilla vahingollisia luonnonvaraisia susia voidaan ylläpitää ja missä niitä on siedettävä. Näiden ratkaisujen tekeminen kuuluu poliitikoille, mutta heidänkään osaltaan ratkaisujen tekeminen ei ole helppoa. On selvää, että susikannan vaaliminen tulee olemaan jatkossakin vaikeaa. Karhu väistää ihmistä Gps-paikantimella varustettujen karhujen käyttäytymistä metsässä lähestyvää ihmistä kohtaan on tutkittu Helsingin yliopiston Janne Sundellin johdolla. Sundellin mukaan hyvin usein karhut hiipivät pois tilanteesta, ja kohtaamiset jäävät raportoimatta ja kokonaan ihmisiltä huomaamatta. Karhu havaitsee herkkien haju- ja kuuloaistiensa avulla metsässä lähestyvän ihmisen jo kaukaa ja pystyy halutessaan piiloutumaan ihmiseltä. Kokeissa karhun päivälepopaikkaa on lähestytty ja sivuttu noin 50 metrin etäisyydellä noin 50 kertaa, ja ainoastaan kerran lähestyjät ovat havainneet karhun. Tutkimuskohteena on ollut 7 eri uroskarhua. Useimmiten karhut joko piiloutuvat tai pakenevat. Monesti karhu siirtyy ensin kauemmaksi ja piiloutuu ja tilanteesta riippuen poistuu paikalta tai jää tähän uuteen lepopaikkaan. Muutamissa koetapauksissa karhu on myös siirtynyt lähestyjien suuntaan ja seurannut heidän jälkiään. Yksi karhujen kohtaamisen harvinaisuutta kuvastava seikka on myös se, että karhujen päivälepopaikat sijaitsevat tiheissä nuorissa metsissä, joissa ääneti liikkuminen on vaikeaa ja näkyvyyttäkin on huonosti. Hirvet satelliittipannoissa ­ Suomessa on tällä hetkellä 119 hirveä satelliittipantaseurannassa, totesi RKTL:n hirvitutkija Jyrki Pusenius. Pantatutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa hirvikolareiden ja hirven aiheuttamien metsätuhojen ehkäisemiseksi siitä, kuinka laajalle alueelle hirvet levittäytyvät talvehtimisalueiltaan kesäksi ja sen jälkeen metsästysajaksi. Lisäksi hirvien pantaseurannalla tutkitaan rannikon, suurpetojen, metsästyksen ja liikenteen vaikutuksia hirvieläinten liikkumiseen, kuolevuuteen ja elinympäristön käyttöön. Siksi tutkimusta on keskitetty pääasiassa kolmelle suuralueelle, joiden sisällä on kussakin kolme talvehtimisaluetta. Hirviä on pannoitettu ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Kannuksessa, Kainuussa, EteläSuomessa ja Lapissa. ­ Tieto on hyödyllistä, kun suunnitellaan metsästyksen alueellista painottamista talvehtimisalueiden läheisyydessä, toteaa Pusenius. Hirvien liikkumistiedoista on tullut RKTL:n internetsivujen suosituin sivusto. Karttoja löytyy RKTL:n nettisivuilta: www. rktl.fi Riista Elinympäristöt Hirvieläinten satelliittiseuranta Metsäpeurat vaeltavat ­ Tundra- ja havumetsävyöhykkeen villeihin peuroihin verrattuna Suomenselälle 30 Gps-paikantimella varustettujen karhujen käyttäytymistä metsässä lähestyvää ihmistä kohtaan on tutkittu Helsingin yliopiston Janne Sundellin johdolla. Teknologian kehittyminen on helpottanut riistan liikkumisen tarkkailua. Metsästäjä l 2 l 2010 l 7 Taija Pöntinen
• Hirviä on pannoitettu 119, ja niiden avulla tutkitaan rannikon, suurpetojen, metsästyksen ja liikenteen vaikutuksia hirvieläinten liikkumiseen, kuolevuuteen ja elinympäristön käyttöön. vuotta sitten siirretyt metsäpeurat ovat varsin hyvin sopeutuneet ihmisen muokkaamaan ja asuttamaan maisemaan, kertoi Metsähallituksen Mikko Rautiainen. Vuoden 2008 helikopterilaskennassa peuroja laskettiin Suomenselällä olevan tuhannen paikkeilla. Kesäaikansa peurat viettävät yksin tai pienissä ryhmissä varsin laajalla alueella, sillä havaintoja on saatu aina Oulujärven lounaisrantaa, Keski-Pohjanmaan merenrantapitäjiä sekä Saarijärveä myöten. Keskeisimmät vasomisseudut ovat Salamajärven kansallispuiston tuntumassa. Rautiaisen mukaan saapuva syksy kokoaa peurat yhteen. Syyskuun puolivälissä kookkaimpien hirvaiden ympärille kerääntyy haaremi, ja kiiman huippu on lokakuun puolivälissä. Tämän jälkeen peurat alkavat liikkua pelloillakin. Marras­joulukuussa vaellus kiihtyy ja laumakoko kasvaa parhaimmillaan yli satapäisiksi, jos tokat sattuvat samaan aikaan pelloille. ­ Kokonaisuudessaan vahinkojen kokonaismäärä on kuitenkin pieni, mutta yksittäiselle viljelijälle se voi olla suuri, kertoo Rautiainen. Rautiainen uskoo, että metsäpeurojen seurantaan kehitetyn maastolaskennan asema on jatkossa hyvin suuri muihin seurantamenetelmiin liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi. Suomenselällä vuonna 2007 käyttöön otetussa maastolaskennassa metsästäjät laskevat pelloilta havaitsemistaan laumoista vasojen, vaadinten ja hirvaiden määrät, jolloin saadaan selville kannan ikä- ja sukupuolijakaumaa. Vasaosuus kertoo muun muassa petojen saalistuksen vaikutuksesta. Maastolaskenta tuo esille metsästyksen vaikutuksia kantaan, ja peurojen liikkeistä alueella saadaan myös uutta tietoa. Esimerkiksi talvilaidunalueiden sijainti tuntuu Rautiaisen mukaan elävän jälleen, sillä muutaman viime talven aikana metsäpeurat ovat asettuneet suhteellisen vilkkaan 13-tien varteen. Paljon turhia peurakolareita Pöytyän seudun riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Reino Kallio kertoi valkohäntäpeurakolarien määrän kasvusta ja kolarieläinten jälkihoidosta Loimaan kihlakunnan poliisilaitoksen alueella. Kolarimäärä alueella on noussut kolmen viime vuoden aikana noin 300 peurakolarista yli 400 kolariin. Valkohäntäpeurakannan kasvu on pääsyy kasvuun. Merkitystä on ollut myös liikennemäärän kasvulla. Kallion mielestä 90 prosenttia kolareista on turhia, sillä monen autoilijan tarkkaavaisuus on erittäin huono. Peurakolareita nimittäin tapahtuu keskellä kirkasta päivää, keskellä peltoaukeaa ja vielä useampaan peuraankin. Kiivaimmin kolareita tapahtuu peurojen kiima-aikana eli loka­marraskuussa. Pahin kolarisuma vuorokaudessa tulee hämärän myötä, puoli viiden ja iltakahdeksan välillä. Kani on sopeutumisen ja lisääntymisen mestari Kaniasioiden historiaa ja nykypäivää riistaväelle valotti Heidi Kinnunen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Foinikialaiset törmäsivät kaniin Iberian niemimaalla jo 1100 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Roomalaiset kasvattivat kaneja ruuaksi, Ranskan luostareissa kaneja kasvatettiin 500-luvulla ja 1100-luvulla normannit veivät kanit Britanniaan. Australian kanit valloittivat nopeasti: vuonna 1859 Thomas Austin sai veljeltään 24 kania, ja jo vuodesta 1866 lähtien kaneja ammuttiin 14 000 per vuosi. Kaneja on nykyään yli 60 rotua, ja lajin sopeutumista kuvaa hyvin erilaiset värimuodot eri puolilla maailmaa. Helsinkiin levinnyt kanipopulaatio on myös levittäytynyt varsin nopeasti 2000-luvulla. Luonnontieteellisen keskusmuseon tekemien tutkimuksien mukaan lisääntymiskausi alkaa huhtikuussa. Kantavia kaneja on havaittu myös maaliskuussa, ja pieniä poikasia havaittiin viime syksynä vielä marraskuun lopussa ja joulukuun alussa. Yksi hyvä esimerkki kanitiheydestä on Hietaniemen 27 hehtaarin hautausmaa, jolta pyydettiin metsästyskaudella 2008­09 jo yli 500 kania. Nuoret kanat levittäytyvät ­ Pääasiassa paikkalinnuiksi miellettävien metsäkanalintujen pisimmät liikkumiset liittyvät nuorten lintujen levittäytymiseen pois synnyinalueeltaan, luennoi kanalintututkimuksia tehnyt Arto Marjakangas Metsähallituksesta. Marjakankaan mukaan vanhojen siipimerkintäaineistojen nuoret koppelot ja teerikanat levittäytyivät keskimäärin yli 10 kilometriä ja kukot huomattavasti vähemmän. Radiolähettimillä tutkitut teerikanat siirtyivät puolestaan keväällä talvehtimisalueelta pesimäpiirille keskimäärin 9 kilometriä. Viidennes siirtyi yli 20 kilometriä. Mielenkiintoista oli myös se, että useimmat yli 9 kilometriä levittäytyneet kanat eivät enää myöhemmin palanneet ensimmäiselle talvehtimisalueelleen, vaan jäivät uudelle alueelleen myös talveksi. Pääsääntöisesti vanhat teerikanat ovat uskollisia sekä pesimä- ja talvehtimisalueelleen, jotka ovat muutaman kilometrin päässä toisistaan tai päällekkäisiäkin. Levittäytyminen vähentää sukusiitoksen riskiä ja korvaa metsästyskuolevuutta alueilla, joilla metsästyspaine on voimakasta. Metsästäjien kannalta Marjakankaan tärkein sanoma lienee se, että lisääntymismenestys laajalla alueella vaikuttaa voimakkaasti seuraavan vuoden paikallisiin pesimäkantoihin. Esimerkiksi pienpetopyyntiä kannattaa siis tehostaa laajalla alueella, ei pelkästään kotinurkissa. Hoitosuunnitelmien asema tärkeä ­ Maa- ja metsätalousministeriön johdolla on viime vuosina valmisteltu useita riistaeläinten hoitosuunnitelmia, kertoi ylitarkastaja Janne Pitkänen. Kansallisen merkityksen lisäksi niillä on merkitystä suhteessa Euroopan unionin politiikkaan ja myös kansainväliseen riistanhoidon ja luonnonsuojelun politiikkaan. Pääsääntöisesti hoitosuunnitelmilla pyritään sovittamaan yhteen erilaisia riistaeläinkantojen hoitoon liittyviä odotuksia ja velvoitteita. Pitkäsen mukaan julkisen riistakonsernin strategiaprosessissa hoitosuunnitelmat on nostettu keskeisimmiksi strategian toteutuksen välineiksi. l Petri Timonen 8 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Varapuheenjohtajalta Ilmastonmuutos - ongelmia ja mahdollisuuksia n Vanhanajan kova pakkastalvi on kohta taakse jäänyttä elämää. Ilmastonmuutoksen aiheuttamasta lämpenemisestä ei ole ollut pienintäkään merkkiä, talvi on ollut poikkeuksellisen kylmä ja luminen aina eteläisintä Suomea myöten. Lauhat ja lämpenevät talvet tulevat aiheuttamaan vaikeuksia myös ankariin talviin sopeutuneelle metsäjänikselle. Riekon tavoin jänis tulee kärsimään liian varhaisesta talvipuvun vaihdosta syksyllä ja myöhäisestä vaihdosta keväällä. Petojen, kuten ketun, saalistus voi myös onnistua paremmin, kun saalistaja ei uppoa syvään lumeen. Supikoiran ja mäyrän voidaan puolestaan uskoa laajentavan levinneisyytensä rajoja pohjoiseen, mikä voi saalistuspaineen lisääntyessä näkyä muun pienriistan vähenemisenä. Hirvieläimistä metsäkauris, hirvi ja valkohäntäpeura hyötyvät eniten vähentyvästä lumipeitteestä, ravintoa on saatavilla helpommin ja liikkuminen helpottuu. Lumisuuden vähentyminen saattaa vähentää hirvien aiheuttamia metsätuhoja, jos kannat pysyvät suunnilleen ennallaan. Lumen määrä vaikuttaa hirvien liikkumiseen: paksulumisina ja kylminä pakkastalvina hirvet keskittyvät pienemmille alueille, jolloin myös vahinkoriski kasvaa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia riistaeläinlajistoon on vaikea ennustaa, monet perinteisetkin lajit saattavat runsastua tai vähentyä. Selvää kuitenkin on, että eri puulajit tulevat menestymään eri tavalla; lehtipuut lisääntyvät ja havupuut väistyvät kohti pohjoista ja, koska "metsä on riistan koti", muutoksia metsästykseen tuovat myös riistalajistonmuutokset. Uusien lajien hakiessa elinympäristölokeroaan, alkuperäiset lajit joutuvat usein ahtaammalle. Vaikka muutokset tapahtuvat hitaasti, on ilmastonmuutos merkittävin lyhyen aikavälin tekijä joka suoraan vaikuttaa sekä riistaeläimiin ja niiden runsauteen ja sitä kautta tietenkin suoraan suomalaiseen metsästykseen. Riistaeläinkantojen hoitosuunnitelmissa tuleekin ottaa huomioon myös ilmastonmuutoksen vaikutukset. n Mutta ilmasto lämpenee silti! Kulunut talvi on yli 100-vuotisen mittaushistorian lämpimimpiä koko maapallon mittakaavaa ajatellen. Ilmaston lämpenemisen myötä riistaeläimet joutuvat sopeutumaan muuttuviin elinolosuhteisiin ja tapahtuneisiin ilmastollisiin muutoksiin. Kylmissä oloissa menestyvien lajien elintila kaventuu ja lauhkeassa ilmastossa viihtyvät lajit valtaavat alaa. Jos ilmasto lämpenee nopeasti, niin monilla lajeilla on vaikeuksia sopeutua muutokseen. Talvisten olosuhteiden muuttuminen voi vaikuttaa heikentävästi myös metsäkanalintujen suojautumiseen ja ravinnon saantiin. Lumipeitteen oheneminen ja suojasäiden tai kovan tuulen aiheuttama hangen pinnan kovettuminen estää kanalintujen kieppiin menoa. Kiepin antaman suojan menettäminen voi olla kohtalokasta silloin, kun ravinto on muutenkin niukkaa ja puita peittävä lumi sekä jää vaikeuttavat ruokailua. Teeren osalta tutkijat ovat havainneet, että kevään lämpenemisen myötä teerensoidin, pesintä ja poikasten kuoriutuminen aikaistuvat. Kun vastaavasti alkukesät eivät lämpene samassa tahdissa, niin poikaset kuoriutuvat kylmiin olosuhteisiin. Kylmällä säällä poikaset joutuvat lämmittelemään usein emon siipien alla ja sitä vähemmän jää aikaa ravinnonhankintaan. Riekko tulee myös kärsimään aikaisesta keväästä ja myöhäisestä syksystä, talvipukuisena se näkyy lumettomana aikana kauas ja joutuu helposti petojen saaliiksi. On hyvin todennäköistä, että riekon levinneisyys siirtyy pohjoisemmaksi. Risto Hanhineva varapuheenjohtaja Metsästäjäin Keskusjärjestö Metsästäjä l 2 l 2010 l 9
• Teksti Mervi Kunnasranta ja Esa Lehtonen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Rysähallit satelliittiseurannassa 10 l Metsästäjä l 2 l 2010 I 12 hallia Merikarvialla ja Porissa sai syksyinä 2008 ja 2009 turkkiinsa GPS/ GSM-seurantalaitteet. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos selvittää parhaillaan satelliittipohjaisen seurannan avulla keitä ovat kalastajien rysissä ruokailevat rysähallit, mistä ne tulevat ja minne ne menevät. l Itämeren laskennoissa nähdään nykyään runsaat 20 000 hallia, ja näistä valtaosa on karvanvaihtoaikaan Suomen ja Ruotsin merialueilla. Vaikka hallit ovat pääosin silakansyöjiä ja ulkomeren ja -saariston asukkeja, riittää niistä kävijöitä myös sisempään saaristoon kalastajien pyydyksille. Mustan hylkeenpään vilahdus aallokossa ja kalapuolikkaat rysän pohjalla ovat valitettavan tuttuja merkkejä kalastajalle hallin vierailusta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tilastojen mukaan Suomen merialueen ammattikalastajista 41 prosenttia ilmoitti kärsineensä hylkeiden aiheuttamista saalismenetyksistä vuonna 2008. Erityisesti juuri hallit näyttäisivät vahinkoilmoitusten perusteella viihtyvän lohirysissä ja niiden läheisyydessä helppoa ja rasvaista saalista tavoittelemassa. Epäselvää kuitenkin on, ruokailevatko pyydyksissä mahdollisesti ainoastaan tietyt tapaan erikoistuneet yksilöt vai osuvatko yksittäiset hallit reissuillansa vain satunnaisesti pyydyksille. Tiedossa ei myöskään ole, eroaako rysähalli ja sen käyttäytyminen jollain lailla keskivertohallista. RKTL hakee näihin kysymyksiin vastauksia ja selvittää parhaillaan satelliittipohjaisen seurannan avulla keitä ovat rysähallit ja minne ne menevät. Hankkeen rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö ja se toteutetaan yhteistyössä Selkämeren ammattikalastajien ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa. Rysähalli pyydystetään rysällä Hallit pyydystettiin Merikarvialla ja Porissa syksyllä 2008 ja 2009 yhteistyössä ammattikalastajien Onni Välisalon ja Heikki Salokankaan kanssa. Hallipyydyksenä käytettiin ponttonirysiä (PU-rysä), joihin oli lisätty sulkumekanismi. Tällainen rysärakenne mahdollistaa sekä kalastamisen että hylkeiden pyynnin elävänä. Hallin sukellettua rysän välipesään se laukaisee itse takanaan portin kiinni. Sulkeutuessaan portti aktivoi hälyttimen, joka lähettää matkapuhelimeen tekstiviestin pyydykseen jääneestä hylkeestä. Useimmiten rysähalliviesti saapui aamuyön tunteina. Rysässä vankina ollessaan halli voi hengittää vapaasti, koska pyydyk-
• Mervi Kunnasranta Paikallistuksia tulee yleensä vähemmän kuin maaeläimiltä, koska hylje viettää valtaosan ajastaan sukelluksissa. nen toimii paineilmatekniikalla kuten ponttonirysissä. Halli hinataan siirtosukkulassa edelleen rantaan. Myös maissa hallia pidettiin siirtosukkulassa, johon eläinlääkärit Nina Aalto ja Sauli Laaksonen rauhoittivat sen seurantalaitteen kiinnittämisen ajaksi. on joko hengittämässä pinnalla sukellusten välillä tai makuulla maalla. Satelliittipaikannus mahdollistaa sijaintitiedon parhaimmillaan jopa 10 metrin tarkkuudella missä tahansa Itämerellä. Ulkomerellä laite tallentaa tiedot muistiin ja lähettää ne tekstiviestipakettina tietokoneelle, kun halli nousee luodolle tai jäälle lepäilemään GSM-verkon alueella. Paikallistuksia tulee kuitenkin yleensä vähemmän kuin maaeläimiltä, koska hylje viettää valtaosan ajastaan sukelluksissa. Hylkeen sijainnin lisäksi laite rekisteröi myös maalla vietetyn ajan, sukellusajan sekä -syvyyden ja ympäristön lämpötilan. Seurantalaite on kiinnitetty tähän mennessä 12 hallille. Seuratut hallit ovat olleet pääosin aikuisia, mutta joukossa on ulkonäön ja painon perusteella myös pari nuoreksi määritettyä. Tekniikka on toiminut kohtuullisesti, ja vain yhdestä laitteesta ei ole toistaiseksi saatu sijaintitietoa. sen välipesä on pinnassa. Usein se voi odotellessaan myös nauttia kala-aterian. Kun hallia ryhdytään siirtämään pois rysästä, kiinnitetään välipesän seinämään erillinen siirtosukkula. Rysän seinässä oleva "aukko" näyttää hallin silmiin pakotieltä, kun rysänperä upotetaan vedenpinnan alle ja hengitysmahdollisuus poistuu. Tästä aukosta halli sukeltaa oma-aloitteisesti siirtosukkulan sisään muutaman minuutin odottelun jälkeen. Siirtosukkulan nostaminen ja laskemi- Seurantalaite liimalla turkkiin Hylje pystyy venyttelemään ja pullistelemaan kaulaansa niin paljon, että paikallaan pysyvän pannan kiinnittäminen on käytännössä mahdotonta. Hylkeelle seurantavälineet joudutaankin kiinnittämään liimalla turkkiin. Laite irtoaa viimeistään seuraavan kevään karvanvaihdossa, joten pisimmillään seurantajaksot ovat vajaan vuoden mittaisia. Noin 400 gramman painoinen GPS/GSM-seurantalaite liimattiin nopeasti kovettuvalla super-epoxilla hallin selkäkarvaan lapaluiden kohdalle. Laite on kehitetty Skotlannissa juuri hylkeiden seurantaan. Lisäksi hallien takaräpylään asennettiin pieni muovinen yksilöllisesti numeroitu merkki, josta se voidaan tunnistaa vielä vuosien kuluttua. Toimenpiteiden jälkeen halli vapautettiin siirtosukkulasta takaisin mereen tietoa keräämään. Tieto kulkee tekstiviesteillä Satelliitti- ja matkapuhelinteknologia yhdessä mahdollistavat hallin käyttäytymisen tarkan seurannan. Sijainnin määrittäminen on mahdollista silloin, kun GPS/GSM-laite on pääosin veden pinnan yläpuolella: hylje Rysähallit ovat uroksia Alustavat tulokset viittaavat siihen, että rysissä ruokailee pääosin eri-ikäisiä uroshalleja. Ponttonirysillä on RKTL:n eri projekteissa pyydystetty yhteensä 31 eri halliyksilöä, joista kaikki ovat olleet uroksia. Samaan viittaavat myös ruotsalaisten tutkijoiden tulokset elävänä pyytävistä hyljeloukuista. Rysistä kiinniotettujen hallien paino on vaihdellut 40 ja 193 kilon välillä. Yleensä kalanpyydyksiin jää sivusaaliiksi sekä naaras- että uroshylkeitä, lähinnä nuoria. Ponttonirysissä sen sijaan aktiivisimmat vierailijat näyttäisivät olevan pääosin aikuisia halliuroksia. Mielenkiintoista on se, miksi naaraiden osuus ponttonirysissä ruokailevista halleista on häviävän pieni. Tämä voi viitata ruokailukäyttäytymisen eroihin sukupuolten välillä. Hallikannan ekologisesti kestävän käytön Nina Aalto Metsästäjä l 2 l 2010 l 11
• Liikkuvainen halli Halli on tunnetusti varsin liikkuvainen. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että hallit voivat liikkua yli 100 kilometriä vuorokaudessa, vaikka useimmiten kulkeminen rajoittuu alle 10 kilometrin etäisyyksiin päivässä. Halli voi liikkua Itämeressä muutamien kymmenientuhansien neliökilometrien suuruisella kokonaiselinpiirillä, mutta tyypillinen elinpiiri on noin runsaasta 1 000 neliökilometristä yli 6 000 neliökilometriin. Toisaalta halli on myös uskollinen tietyille lepäily- ja ruokailualueille. Pitkät matkat liittyvät tavallisesti juuri siirtymisiin ruokailuja lepäilyalueiden välillä. Keväisissä laskennoissa halleja nähdään usein täsmälleen samoilla luodoilla karvanvaihdossa, vaikka kaikki ympäröivät luodot näyttäisivät ihmissilmään aivan yhtä hyviltä. Myös rysähallit näyttäisivät olevan uskollisia tietyille lepäilyluodoille. Yhdeksän seurannassa ollutta hallia käytti toistuvasti lepopaikkanaan samaa noin 150 kilometrin päässä elinalueiltaan sijaitsevaa tunnettua hyljeluotoa Ahvenanmaalla. Tällä samalla luodolla nähdäänkin keväisissä laskennoissa monasti useita satoja halleja. Hallien sukellusten keskisyvyydet ovat olleet muutamia kymmeniä metrejä merialueen syvyydestä riippuen. Syvimmät sukellukset ulompana merellä ovat kuitenkin ulottuneet 150­180 metrin syvyyteen. Hallien sukellukset kestävät normaalisti muutamia minuutteja, mutta maksimisissaan jopa yli 25 minuuttia. Rysähallit suosivat rannikoita Seurannassa olevat rysähallit näyttäisivät suosivan rannikkoalueita, vaikka niiden kokonaiselinpiirit ovat olleet laajuudeltaan 12 l Metsästäjä l 2 l 2010 samansuuntaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Rannikot näyttävät vetävän niitä kuitenkin puoleensa, mikä voi viitata näiden yksilöiden etsiskelevän ruokaansa ajoittain myös kalanpyydyksistä. Toistaiseksi hallien liikkeiden selvittäminen ei kuitenkaan ole vielä ollut mahdollista aktiivisimman kalastuskauden aikana. Kuuden rysähallin avovesiaikaisen syksyisen elinpiirin ydinalueet sijoittuvat Satakunnan rannikolle, usein alle 20 kilometrin päähän kiinniottopaikoista. Lisäksi samalla alueella näytti pysyttelevän kaksi muutakin hallia, mutta vähäiset paikannukset eivät mahdollista elinpiirin laajempaa arviointia. Myös rysähallit kulkevat pitempiäkin matkoja. Yksi halleista kävi tekemässä muutaman sadan kilometrin lenkin pitkin Ruotsin rannikkoa, mutta palasi takaisin Satakunnan edustalle. Toinen halli taas vietti syksyn Satakunnan rannikolla, mutta siirtyi Viroon Saarenmaalle jouluna, käyden tammikuussa myös Latvian aluevesillä. Helmikuussa tämä hallipoika partioi jään reunamaa pitkin kahden tunnetun hallien lisääntymisalueen välillä Saarenmaalla. Yksi rysähalleista siirtyi heti merkitsemisen jälkeen syyskuussa Ruotsiin, josta se kuljeskeli Saarenmaalle jo lokakuussa. Matkaa tälle reitille kertyi yli 800 kilometriä. Nuori rysähalli kävi Selkämeren pohjoisosassa ja siirtyi sieltä osin laivaväyliä pitkin Saaristomerelle, jonne sen elinpiirin talvinen ydinalue myös sijoittuu. Toisen nuoren hallin toistaiseksi heikosti toimineesta laitteesta on saatu paikannuksia Suomenlahdelta ja Saaristomereltä. Rysähallien ei ole toistaiseksi havaittu käyneen Merenkurkussa eikä Perämerellä. Aineiston laajentuessa toivottavasti selviää, poikkeaako rysähallien käyttäytyminen merkittävästi keskivertohallien elämästä. l Esa Lehtonen Esa Lehtonen kannalta tämä voi olla myönteinen seikka, jos halleja joudutaan laajemmassa määrin vähentämään kalanpyydyksistä. Onhan urosten vähentämisellä pienempi vaikutus kantaan kuin esimerkiksi lisääntymisikäisten naaraiden poistolla. Ainakin osalla seurannassa olleista halleista oli selkeä kiinnostus rysiin, eikä kiinniottaminen näyttänyt muuttavan ainakaan näiden muutaman yksilön tapoja. Kolme hallia vapautettiin uudelleen yhdestä kolmeen kertaa merkin (lähetin tai räpylämerkki) kiinnittämisen jälkeen samoista rysistä. Yksi näistä halleista myös menehtyi silakkatrooliin Selkämerellä tämän vuoden helmikuun alussa.
• Erikoissuunnittelija Marko Svensberg, Metsästäjäin Keskusjärjestö Perämeren metsästäjät hyljekoulutuksessa P l Perämeren alueen hylkeen metsästäjille ja Mitä asioita hylkeenmetsästäjän tulee ja kannattaa tietää ennen metsästystä? Lainsäädäntöä, historiaa, hylkeen biologiaa, metsästystapoja, vesillä ja jäillä liikkumisen taitoa sekä hyljesaaliin talteenoton ja käsittelyn niksejä. Näihin asioihin hylkeen metsästyksestä kiinnostuneet tutustuivat uuden hyljekoulutusmateriaalin ja ammattitaitoisten kouluttajien avulla Lohtajalla. Tupa oli täynnä hyljetietämystä, sillä monet hylkeenpyyntikonkaritkin olivat mukana koulutuksessa. riistanhoitopiiri ja siellä Stefan Pellas on kantanut päävastuun koulutusmateriaalin valmistelusta yhteistyössä muiden rannikon riistanhoidonneuvojien ja kokeneiden hylkeenmetsästäjien kanssa. Kannanhoitoalueen metsästäjät koolla Lohtajan koulutus oli suunnattu Perämeri- Merenkurkun kannanhoitoalueen metsästäjille, jotka käytännössä pyytäjät samoja hylkeitä. Koulutukseen osallistui metsästäjiä laidasta laitaan ­ kokemattomista hyvinkin kokeneisiin hylkeenmetsästyskonkareihin. Hylkeenpyyntiä 14 vuotta harrastaneen haukiputaalaisen Sakari Ojalan mukaan samojen seinien sisällä ei ole varmasti ikinä ollut niin paljon hylkeisiin ja niiden metsästykseen liittyvää tietämystä ja kokemusta siitä kiinnostuneille suunnattu hylkeenmetsästyksen koulutus järjestettiin maaliskuun puolivälissä Lohtajalla. Innokkaita metsästäjiä kurssilla oli runsaasti, yli 80. Koulutustilaisuuden vetäjinä toimivat Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Oulun riistanhoitopiirit. Lähtölaukaus uudella koulutusmateriaalilla Hyljekantojen kasvun myötä hylkeenmetsästystä pitäisi tehostaa. Moniin hylkeitä koskeviin asioihin tuli uutta puhtia vuonna 2007 valmistuneesta valtakunnallisesta Itämeren hylkeiden hoitosuunnitelmasta. Metsästäjäorganisaation toimesta panostusta on suunnattu mm. hylkeenmetsästyksen koulutukseen liittyviin asioihin. Lohtajan koulutustilaisuudessa testattiin ensimmäistä kertaa juuri valmistunutta hylkeenmetsästäjille suunnattua koulutusmateriaalia, jota on valmisteltu yhteistyössä ruotsin metsästäjäliiton kanssa. Suomen puolella Ruotsinkielisen Pohjanmaan Lohtajan metsästysseuran ampumarata tarjosi hyvät puitteet koulutukseen. Ampumaradalla ammuttiin hyljetauluun 100, 200 ja 300 metrin matkalta ja kukin sai kokeilla omia rajojaan ampumismatkan suhteen. 14 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Kurssilaiset tarkastamassa tuloksiaaan 200 metrin matkalta. Ampumarataosuus oli monien mielestä erittäin hyödyllinen. kuin nyt oli. Koulutuksessa oli monia konkareita, jotka olivat tehneet 1960-1970 luvuilla jopa puolentoista kuukauden pituisia hylkeenpyyntireissuja. Monille kurssilaisille konkareiden tarinoiden kuuntelu oli hyvin mieluisaa. Historiaa, lainsäädäntöä, biologiaa... Koulutustilaisuus jakautui perjantai-illan luento-osuuteen, jossa hylkeenmetsästyksen historiaa ja lainsäädännöllistä taustaa valotti riistanhoidonneuvoja Harri Hepo-oja Oulun riistanhoitopiiristä. Pohjanmaan riistanhoidonneuvoja Juha Heikkilä toi omassa esityksessään esille mm. hylkeen biologiaa ja elintapoja sekä saaliin talteenottoa ja käsittelyä. Heikkilän mukaan viime kesän laskennoissa harmaahylkeen eli hallin laskentakanta Itämerellä oli 20 000 eläimen luokkaa ja Itämeren norpan osalta kanta-arviot ovat olleet viime vuosina 5000 - 8000 eläimen haarukassa. Turvallisuutta ei voi liikaa korostaa Hylkeen metsästyksestä ja turvallisuudesta vesillä ja jäillä liikuttaessa esitelmää pitivät kokenut hylkeenmetsästäjä Jouni Heinikoski Kemistä ja riistanhoidonneuvoja Stefan Pellas. Heinikosken mukaan metsästäjän omaa turvallisuutta ei voi koskaan liikaa korostaa. Heinikosken mukaan hylkeenpyytäjän pitää olla merenkulkija ja tietynlaista maalaisjärkeä hylkeenpyynnissä tarvitaan. Turvallisuusasioiden pitää olla sisällä jokaisen omassa päänupissa. Hylkeenpyynti on suomalaisista metsästysmuodoista vaativin ja vaarallisin metsästysmuoto metsästäjälle. Esimerkiksi Hepo-oja heitti esityksessään pohdintaan kysymyksen siitä kummalle se hylkeenpyynti on vaarallisempaa, sille ensikertaa pyyntiin lähtevälle vaiko hylkeelle? - Todennäköisesti sille ensikertalaiselle, totesi Hepo-oja. Metsästystä ­ ei upotusta Heinikoski oli harmissaan hylkeen nykyisestä vahinkoeläinstatuksesta. Hänen mielestään hylkeet ovat meren suurriistaa ja niitä pitää arvostaa sen mukaan. Metsästäjien tulisikin ottaa tämä huomioon "puhutellaan hyljettä pyyntikohteena, sen arvon mukaan", painotti Heinikoski. Heinikosken mielestä hylkeenpyynnissä pitää lähteä siitä, että pyynti on metsästystä, ei upotusta. On varsin huonoa mainosta metsästäjille, jos raatoja alkaa ilmaantua mökkien rantoihin. Tämän vuoksi kaikkien hylkeenmetsästäjien pitää pyrkiä kaikin tavoin siihen, että omien virheiden takia ei upotettaisi hylkeitä. Uppoamisten välttämiseksi ampumista ja etäisyyden arviointia pitää harjoitella. Pyyntialueen vesialueiden syvyyksien ja pohjan rakenteiden tunteminen on tärkeää. Heinikoski pitää itse rajana 4 metrin syvyyttä, mistä hylje on hänen kokemuksellaan saatu vielä talteen. Jos hylje uppoaa, niin silloin tärkeintä on heti merkitä uppoamispaikka ankkurilla varustetulla merkkipoijulla. Merkkipoiju laitetaan heti siihen kohtaan mistä verta tai muuta merkkiä hylkeestä tulee ja uusi poiju voidaan laittaa, jos tämän jälkeen löytyy parempia merkkejä uppoamispaikasta. Uppoamisen jälkeen vesikiikarit, pitkäripaiset koukut ja harat ovat tarpeellista kalustoa. Luodit ja ampumaharjoittelu Uppoamisten välttämiseksi Pellas toi esille nopean, yli 900 m/s lentävän pehmeän puolivaippaluodin käytön tärkeyttä hylkeen talteensaannin parantumisen ja turvallisuuden takia. Esimerkiksi niin sanotut varminttyyppiset luodit ovat osoittautuneet hyviksi, koska niiden luoti räjähtää osuessaan ja paineaalto täyttää hylkeen keuhkot varsinkin aivo-osumilla ja näin parantaa eläimen kellumisominaisuuksia. Helposti hajoavien luotien tärkeä ominaisuus on yleisen turvallisuuden parantuminen kimmokeriskin vähentyessä. Teoriapainoitteisen iltaluennon jälkeen seuraavana päivänä siirryttiin ampumaradalle käytännön ampumakoulutuksen pariin. Ampumaradalla ammuttiin hyljetauluun 100, 200 ja 300 metrin matkalta ja kukin sai kokeilla omia rajojaan ampumismatkan suhteen. Hylkeenpyynnnissä kokemattomiksi lukeutuvat metsästäjät Tuomas Kangas (vasen), Jaakko Koskela ja Sampo Jokitalo tutustumassa hylkeenmetsästykseen liittyviin tarvikkeisiin. Kolmikko oli tyytyväinen kurssin antiin. Hylkeenpyynnin maailma avartu itselleni, Tuomas Kangas totesi tyytyväisenä. Sampo Jokitalon mukaan ampumaharjoittelussa tuli selväksi mihin asti itse pystyy hylkeen ampumaan ja 150 metriä on se minun rajani. Tyytyväisiä osallistujia Kokonaisuudessaan koulutuspaketti vaikutti onnistuneelta ja kommentit koulutukseen osallistuneilta olivat hyvin positiivisia. Hylkeenpyynnissä kokemattomiksi lukeutuvien pyhäjokilaisten metsästäjien Sampo Jokitalon, Tuomas Kankaan ja Jaakko Koskelan mielestä kurssilla oli paljon sellaista tietoa, mitä he eivät ennen tienneet ja tieto on hyödyllistä ennen hylkeenpyynnin aloitusta. Myös hylkeenpyynnin konkarit olivat tyytyväisiä koulutukseen ja sen sisältöön, vaikka sinänsä koulutuksessa ei niinkään uutta asiaa heille tullutkaan. - Olen täysin tyytyväinen kurssiin, Södra Valgrundista kotoisin oleva kokenut hylkeenpyytäjä Lasse Ström kertoi. Koulutuksen sosiaalisen puolen ja toisten hylkeenmetsästäjien tunteminen vaikutti tärkeältä asialta monille kokeneille metsästäjille. l Lisää hyljekursseja Lisää hyljekursseja järjestetään tänä keväänä muun muassa Kymen ja Uudenmaan riistanhoitopiirien alueilla. Lisätietoa niistä sivulla 72-73. Metsästäjä l 2 l 2010 l 15
• Suomen suosituimmat asekaapit Erätukusta! Suomalaisille metsästäjille ja aseharrastajille on kunnia-asia säilyttää aseitaan turvallisesti ja lain mukaisesti. Suomen suosituimmista asekaapeista löytyy sopiva vaihtoehto jokaiseen tarpeeseen. 5v Otso 5 asekaappi 5 aseelle Aselain vaatimukset täyttävä, jämäkällä panssariovella varustettu asekaappi. Kaapissa on vahva kampalukko, murtovarma saranasysteemi ja tilavat ovilokerot. Otso 5:n voi kiinnittää joko pohja- tai takaseinärei'istä. Pehmustetut asetelineet ja sisustus, tilaa sekä pistooleille että pitkille aseille. 5v Otso 8 asekaappi 8 aseelle Otso 8 -asekaappi täyttää aselain vaatimukset. Murtosuojattu järeä rakenne, vahva kampalukko, jämäkkä panssariovi, tilavat ovilokerot ja murtovarma saranasysteemi kruunaavat kaapin. Asekaapin saa kiinni joko pohjasta tai takaseinästä. Pehmustetut asetelineet ja sisustus. Tilat myös erikoispitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. VAIN 229 Mitat: kork.1380 x lev.350 x syv.300 Paino: tyhjänä 45 kg aseineen ja varusteineen n.80 kg Väri: harmaa Lukko: avainlukko, 2 avainta, + TOIMITUSKULUT* kampalukko VAIN 339 Mitat: kork. 1500 x lev. 500 x syv. 370 mm. Paino tyhjänä 75 kg, aseineen ja varusteineen n. 125 kg. Väri harmaa. Avainlukko, 2 avainta, kampalukko. + TOIMITUSKULUT* Otso 8-15 R PRO - asekaappi jopa 15 aseelle 5v Otso 8-15 R Pro on aselain vaatimukset täyttävä, SIS-hyväksytty ja sertifioitu asekaappi. Kaappi on valmistettu kovimman suomalaisen asekaappistandardin mukaan, vahvasta 4 mm:n teräslevystä. Ovessa on murtovarmaa mangaani-erikoisterästä. Erikoisvarmistettu tiirikointisuoja ja hyväksytty turvalukko kruunaavat kaapin. Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä. Hyvin muunneltavissa oleva asekaappi. Tutustu koko asekaappivalikoimaan osoitteessa www.eratukku. UUTUUS! * Asekaappien toimituskulu kotiin kuljetettuna VAIN 479 Mitat: kork.1500 x lev.500 x syv.370 Paino: tyhjänä 130 kg Väri: harmaa Lukko: Mayer-turvalukko ja vara-avain, vahva kampalukitus Valitse oma mallisi, me toimitamme sen perille erittäin edullisesti! VAIN 19,90! + TOIMITUSKULUT* Tilaukset: www.eratukku. puh. 020 747 7000 Asiakaspalvelu Ma-Pe klo 8-18 Espoo · Vantaa · Turku · Tampere · Lappeenranta · Joensuu · Seinäjoki · Kuopio · Oulu tai myymälöistä * Puhelujen hinnat sis alv 22%: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min.
• Laadukas kalvokenkä keväiseen maastoon! Premium -kenkä on varustettu erittäin hyvin toimivalla AIR-TEX2 -kalvolla, joka pitää kengän kuivana ja päästää jalan tuottaman kosteuden ulos ja takaa miellyttävän käytön. Pohjan rakenne lisää sekä laatua että mukavuutta. Kylmyyttä hyvin eristävä pohja on kiertojäykkä mutta silti hyvin rullaava. JahtiJakt Premium-kalvokenkä · Pitävä Vibram -pohja · Saumat teipattu AIR-TEX2 -kalvoteipillä · Pohjoismainen lestitys · Antibakteerikäsitelty pohjallinen · Suojaava kärkivahvike · Iskua vaimentava energiapohjallinen · SCENTECH -hajunestoteknologia eliminoi hajua, joten pääset entistä lähemmäs riistaa 1. Liner -sukat Ohuet liner sukat. CoolMax-materiaali pitää jalat kuivina. Arvo 19,90 + ETUPAKETTI PREMIUM KALVOKENKÄ IA VAVN 2. Kenkävaha Luonnon raaka-aineista tehty mehiläisvaha. Suojaa kenkää lialta ja vedeltä. Arvo 29,90 149 IN Erätukku maksaa postimaksun Tilauskuponki Kyllä, tilaan kpl Otso 5 hintaan 229 /kpl + toimituskulut 19,90 kpl Otso 8 hintaan 339 /kpl + toimituskulut 19,90 kpl Otso 8-15 R PRO hintaan 479 /kpl + toimituskulut 19,90 kpl JahtiJakt Premium kalvokenkiä postiennakolla hintaan 149 /kpl + postituskulut ja saan myös JahtiJakt Premium kengän -etupaketin. Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Sähköposti* Puhelinnumero Jalkaterän pituus (cm) Postitoimipaikka (alle 18 vuotiaan holhooja) Erätukku Metsästäjä 2/10 Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin.
• Teksti: Jyrki Pusenius ja Petri Timonen, RKTL Kuvat: Petri Timonen Pantahirvitutkimus jatkuu on ongelmallista. Tutkimuksen perusmenetelmä on hirvien liikkeiden seuraaminen gps-gsm-radiopantojen avulla. Tekniikka mahdollistaa tehokkaan aineistonkeruun ilman mittavaa maastoseurantaa. H 18 l Metsästäjä l 2 l 2010 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hirvitutkijat pannoittivat viime talvena yhteensä 119 hirveä eri puolella Suomea. Tänä talvena pannan sai vielä yhteensä 18 hirveä Lapin ja Kuusamon alueilla. Alustavia tutkimustuloksia on jo saatu, vaikka varsinainen tutkimusaineiston läpikäyminen kestääkin useita vuosia. l Hirvien yhteiskunnalle aiheuttamat on- Kullakin alueella tutkitaan, miten alueiden ominaispiirteet vaikuttavat hirven liikkumiseen suhteessa talvehtimisalueisiin. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tutkitaan rannikon vaikutusta hirvien vaelluksiin, Kainuussa selvitetään suurpetojen vaikutusta hirvien tilankäyttöön sekä kuolevuuteen ja Etelä-Suomessa tutkitaan liikenteen vaikutusta hirvien liikkeisiin ja kuolevuuteen. Lapissa hirvet tuntuvat liikkuvan erityisen paljon, ja paikallisten kantojen selvittäminen Lappiin ja Kuusamoon 18 pantaa lisää Viime joulukuun alkupäivinä pantoja laitettiin hirville Kemijärven, Sallan ja Kuusamon alueilla. Kemijärvellä pannan sai kuusi urosta sekä kolme naarasta ja Sallan alueella yksi uros ja kolme naarasta. Nämä pannoitukset tapahtuivat lähellä Kemijärven ja Sallan kunnanrajaa, joten hirvet tulevat liikkumaan molempien kuntien alueella ja todennäköisesti laajemmaltikin. Tammikuun lopulla näistä hirvistä kymmenen oli Kemijärven, kaksi Sallan ja yksi Pelkosenniemen kunnan alueella. Kuusamossa sen sijaan pannan sai neljä urosta ja yksi naaras, joista urokset pannoitettiin Kuusamon itäpuolella ja naaras Kuusamon luoteispuolella. Tammikuun lopulla kaksi urosta ja naaras olivat pysytelleet melko lähellä pannoituspaikkaansa, mutta kahdesta uroksesta toinen oli vaeltanut yli kaksikymmentä kilometriä pohjoiseen ja toinen yli kymmenen kilometriä kaakkoon. Lapin ja Kuusamon uusilla pannoituksilla halutaan saada lisäselvyyttä hirvien vaelluksista talvi- ja kesälaidunten välillä, petojen merkityksestä hirvikantaan sekä hirvien ja porojen keskinäisistä suhteista. Pohjoisen ääriolosuhteet pakkasineen ja runsaslumisine talvineen sekä niiden vaikutukset hirvien selviytymiseen kiinnostavat myös tutkijoita. Kaikki nyt laitetut pannat ovat jo aiemminkin olleet hirvien kaulassa, mutta ne ovat palautuneet takaisin tutkijoille muun muassa putoamisten ja metsästyksen vuoksi. Ennen uudelleen pannoittamista pannat käy- gelmat ­ kuten hirvikolarit, metsätuhot sekä vaikeudet kannan tiheyden arvioinnissa ja säätelyssä ­ liittyvät hirvien liikkeisiin. Hirvien liikkumisen tutkimuksen lähtökohtana on näkemys, että liikkeiden ja niiden syiden parempi tuntemus on välttämätöntä hirvikannan säätelyn ja yhdyskuntarakentamisen suunnittelun yhteensovittamisessa. Perimmäisenä tavoitteena on tuottaa tietoa hirvikolareiden ja hirven aiheuttamien metsätuhojen ehkäisemiseksi. Keskeinen tutkimusongelma on selvittää, kuinka laajalle säteelle hirvet levittäytyvät siirtyessään talvehtimisalueiltaan kesäelinpiireille ja edelleen metsästysajaksi. Tieto on erityisen hyödyllistä suunniteltaessa metsästyksen alueellista painottamista talvehtimisalueiden läheisyydessä. Tutkimus keskitetään maantieteellisesti ja teemallisesti alueille, joilla hirven yhteiskuntavaikutukset ovat suurimmat. Näillä ongelma-alueilla on lisäksi melko korkeat hirvitiheydet. Kuva 3. Kaksivuotiaan uroshirven liikkeet Kainuussa (talven 2009 paikannukset sinisellä, kesän pai- kannukset Kaksivuotiaan uroshirven liikkeet Kainuussa (talven 2009 paikannukse Kuva 3. vihreällä ja syksyn paikannukset harmaanruskealla). kesän paikannukset vihreällä ja syksyn paikannukset harmaanruskealla).
• 400 naaras uros Naaras 8v, 2 vasaa 300 m85 ( ! ( ! ( (( ! !! ( ! ( ! ( ! (( !! (( ( !! ! ( (( ! !! (( !! ( ! (((( !!!! (( !! ( ! (( !! ( ! ((( !!! (( !! ( ! ( (( ! !! ( (((( ( ! !!!! ! ( (((( ! !!!! ((((( ((((( !!!!! !!!!! (( (((( !! !!!! (( ( !! ! ((( !(((( !!! (!!!! (( !! ( ! (((( ((((( !!!! !!!!! ( (( ! !! ( ! (( !! ( ! ( (((( ! !!!! (( ((((( ( !! !!!!! ! ( ! ((( ((((((( !!! !!!!!!! ( ( (((( ! ! !!!! ((( ( (((( !!! ! !!!! ( ! (( ( ( ((( !! ! ! !!! ( ! ( ! (((( (((((( !!!! !!!!!! ( (( ! !! (( (((( !! !!!! ( ! ( ! ( ! (((((( (( !!!!!! !! ( ( ( (( ! ! ! !! (((((( (( ( (( ( !!!!!! !! ! !! ! ((( ( (( !!! ! !! ( ! ( ! ( ( ( (( ! ! ! !! ( ! (( !! (( !! ( (((( ((( ( ! !!!! !!! ! (( !! ( ! ( ! ( ! ( (( ! !! ( ! ( (((( ( ! !!!! ! ( ! (((( !!!! (((((( ((( !!!!!! !!! ((( !!! ( ( ((( ! ! !!! (((((( ((( ((((( !!!!!! !!! !!!!! ((( !!! ((((( (( !!!!! !! ( ( (( ! ! !! ((((((( ((( !!!!!!! !!! ((( !!! (( ( ( !! ! ! ((( (( !!! !! ( (( ! !! ( ! (( ( !! ! ( ! ((( !!! ((( !!! ( ( ( (( ! ! ! !! ( ! ((( !!! (((( !!!! ((( !!! ((( ((( !!! !!! ( ( (( ! ! !! ( ( (( ((( ( ! ! !! !!! ! ( ! ((( !!! ( ! ( ! ((( ( !!! ! ( ! ((( ((( !!! !!! (( !! (( !! ( ! ( ((( ( ( ! !!! ! ! ( ( ! ! (( !! ( ! ((( ((((( ( ((((( (((( ((( !!! !!!!! ! !!!!! !!!! !!! ( (((((((( (( (((((((((((((( ! !!!!!!!! !! !!!!!!!!!!!!!! (( ( ( ( !! ! ! ! (( ( ( (((( !! ! ! !!!! ( ! ( ! ( ! (( ( (( ( ( ( ( ( (((( ((( (( !! ! !! ! ! ! ! ! !!!! !!! !! (( ( !! ! ( ! (( ( !! ! ( ((((( (( ( ! !!!!! !! ! ( (((( (( ( ! !!!! !! ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ((( !!! ((((((( (( ( !!!!!!! !! ! (( !! ( ( ! ! (( (( ( ( ( ((((( ((( ( !! !! ! ! ! !!!!! !!! ! ( ( ( ! ! ! ( ! (( ( ( !! ! ! ( ( ! ! (((((((( ( (( (((((((( ( ( (( !!!!!!!! ! !! !!!!!!!! ! ! !! (((((( ( ( (((( ( ( ( ( ( !!!!!! ! ! !!!! ! ! ! ! ! (( ( (! !! ! !( ((( (( ( !!! !! ! ((( !!! (( !! (( !! ( ! ( (( ! !! ((( !!! ( (((((( (( ! !!!!!! !! (( !! (( !! (( ( !! ! ( ! (( !! (((((( ( !!!!!! ! (( !! ((( !!! ((( !!! ((( !!! ((((((((( (( !!!!!!!!! !! ((( ( !!! ! (((((((!( ( !!!!!!!(! ! ( ! ( ! ((( ( ( !!! ! ! (((((( !!!!!! ( ! ((( ( ( !!! ! ! ( ( (( ! ! !! ( ! ( (( ! !! ( ((( ! !!! ( (((( ! !!!! ( ! (( (( !! !! ((((( ( ((( ( ( !!!!! ! !!! ! ! ((((( !!!!! ( ! ( ((( ( ( ! !!! ! ! (( !! (((((( ( (( !!!!!! ! !! (( !! ( ((( ( (( ( ( ! !!! ! !! ! ! ( ! (( !! (( ((( ( !! !!! ! (( ( ((( !! ! !!! ((( !!! ( (( ! !! ( ! ( ! (((( (((( (( !!!! !!!! !! ( ! ( ! ( ! ( ! ( (((( ! !!!! ((((( ( !!!!! ! (( !! ( (( ! !! ( ! (( !! ( ! ((( ((( !!! !!! ( ! ( ! (( ((( !! !!! (( (( !! !! ( ((( ! !!! ( ! (( (( ( !! !! ! ( ! (( !! ( ! (((( ((( (( ( !!!! !!! !! ! (((( ((( !!!! !!! ( ! (( (( !! !! (( (( !! !! (( !! ( (( ! !! ((((((((( ((((( ( (( (( !!!!!!!!! !!!!! ! !! !! ((( (( !!! !! ( ! (( !! ( ! ( ! (( !! ( ( ( ( (( ! ! ! ! !! ( ! ( ! ((( ( (( ( ((((( ( ((((( !!! ! !! ! !!!!! ! !!!!! (( !! ( (( ( ! !! ! ( ( ((( ((((( ( (( ! ! !!! !!!!! ! !! (( ((((( ( (( !! !!!!! ! !! ( ! (( !! ( ! (( !! ( ! ( ( (((((( ( ( ! ! !!!!!! ! ! ( (( ! !! ( (((( ( ( ! !!!! ! ! ( ! ( ( (((((((( (((( ( ! ! !!!!!!!! !!!! ! ( (( (((( ( ( ( ( ! !! !!!! ! ! ! ! ( ((( (( ( ( ! !!! !! ! ! ( (( ( ! !! ! ( ! ( ! ( ((((( (( ! !!!!! !! ( ! ((((((( ((( !!!!!!! !!! (((( ( !!!! ! ( ! ( ( ! ! ( ( ( ! ! ! ( ! (( (( ( ( !! !! ! ! ( ( ! ! ( ( ! ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( (( ! !! ( ! ( ! ( ! ( ! (( ( !! ! (( !! (( !! ( ! ( ! (( !! ( ! 200 5 km 100 0 Etelä-Suomi Pohjanmaa Kainuu Lappi Kuva 4. Kahdeksanvuotiaan kaksivasaisen hirvilehmän liikkeet Etelä-Suomessa (talven 2009 liikkeet violetilla, kesän ja syksyn 2009 paikannukset vihreällä). Kuva 1. Helmi­lokakuussa liikutun alueen (m85) pinta-alat neliökilometreinä (mediaani ja vaihtelu sen ympärillä) eri tutkimusalueilla. Lukumäärä Hirvien yhteiskunnalle aiheuttamat ongelmat liittyvät niiden liikkeisiin. tettiin huollossa valmistajallaan Saksassa, joten niiden pitäisi toimia uuden veroisesti. 10 8 6 4 2 0 10 8 6 4 2 0 Etelä-Suomi Pohjanmaa Kainuu Lappi naaras uros Hirvien liikkumisessa alueellisia eroja Alustavien analyysien perusteella hirven liikkuminen vaihtelee selvästi maan eri osissa. Tutkimuksen alkuvaiheessa havaitut hirven liikkuma-alueet näyttävät kasvavan pohjoista kohti. Erityisesti Etelä-Suomen naarashirvet näyttävät olevan melko paikallisia. Etelän uroshirvet liikkuvat selvästi naaraita enemmän, mutta sukupuolten ero pienenee pohjoista kohti mentäessä (kuva 1). Hirvien viimekeväisestä siirtymisestä talvilaitumilta kesälaitumille on myös alustavaa tietoa. Etelä-Suomessa liikkumishuiput olivat jo selvästi huhtikuun puolella. Pohjoista kohden mennessä liikkumishuippu tuli myöhemmin. Kuitenkin esimerkiksi Lapin aineiston koko oli ennen viime vuoden lopun pannoituksia sen verran pieni, että kovin vahvoja johtopäätöksiä ei voida toistaiseksi tehdä. Etelä-Suomessa valtaosa laidunalueiden välisistä etäisyyksistä oli lyhyitä (alle 10 kilometriä). Pohjanmaalla ja pohjoisempana pitemmät siirtymät yleistyvät selvästi (kuva 2). Kymmenienkin kilometrien siirtymisiä on havaittu jopa keskellä kesälaidunkautta. Erityisesti nuorilla uroksilla Kuva 2. Talvi- ja kesäliikkuma-alojen välisten etäisyyksien jakauma eri tutkimusalueilla. tämänkaltainen käytös on myös odotettua (kuva 3). Hirvet näyttävät usein kuitenkin laidunkiertonsa yhteydessä pysyvän melko lailla samalla alueella (kuva 4). Suurin osa viime talven pannoista toimii yhä Tämän vuoden helmikuun alkupuoleen mennessä viime talven 119:stä hirville laitetuista pannoista toimii moitteettomasti yhteensä 75 pantaa. Loppujen 44 pannan toimimattomuuteen on monta syytä, joista seuraavassa lyhyt yhteenveto. Pudonneita pantoja on yhteensä 15 kappaletta, jotka jakautuvat alueellisesti melko tasaisesti eri puolelle Suomea. Viime syksyn hirvijahdissa ammuttiin yhteensä 11 pannallista hirveä, joista suurin osa (9 kpl) Kainuun alueella. Korvamerkin avulla on 0 5000 4000 3000 2000 1000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Etäisyys (m) saatu selville myös, että kaksi jo aikaisemmin pannan pudottanutta hirveä ammuttiin jahdin yhteydessä. Hirvikolarin seurauksena menehtyi yhteensä 3 pantahirveä, jotka kaikki sattuivat Ruotsinkielisen Pohjanmaan alueella. Sen sijaan luonnollisia kuolemia on sattunut tähän mennessä vain kolme, joista kaksi Kirkkonummen ja yksi Tervolan alueella. Tämän lisäksi kaikkiaan 14 pantaa ei lähetä enää gps-paikannuksia, mikä johtuu todennäköisesti gps-laitteiden rikkoontumisesta, ja ehkä kahdessa tapauksessa hirvi saattaa olla gsm-kentän ulkopuolella (Venäjällä). Näistä pannoista ainakin suurin osa on oletettavasti vieläkin hirvien kaulassa, joten kaikkien pantahirvihavaintojen ilmoittaminen olisi tämänkin vuoksi erittäin tärkeää lisävarmistusten saamiseksi. l 5000 4000 3000 2000 1000 0 Metsästäjä l 2 l 2010 l 19 5000 4000 3000 2000 1000 0
• Petri Timonen, RKTL Lähetä havaintosi pantahirvestä! n Jatkamme edelleen pantahirviin liittyvien Pantahirvihavainnot täydentävät tutkimusaineistoa n Metsästäjät ovat lähettäneet hirvitutkimukselle paljon havaintojen keräämistä metsästäjiltä ja muilta luonnossa liikkujilta. Havaintotiedoissa tulisi aina mainita havainnon lähettäjä yhteystietoineen, missä ja milloin havainto on tehty (pvm., kellonaika ja esim. koordinaatit) sekä muut havaintotiedot (vasa(t), muut hirvet jos kyseessä useamman hirven lauma jne.). Riistakamerakuvista olemme erityisen kiinnostuneita ja lähettäessänne kuvia laittakaa mukaan yhteystietonne. Kaikkien 1.2.­31.12.2010 välisenä aikana pantahirvihavaintoja lähettäneiden kesken arvotaan tavara- ja kirjapalkintoja vuoden 2011 alussa. n Havainnot lähetetään osoitteeseen: Petri Timonen, Evon riistan- ja kalantutkimus, Rahtijärventie 291, 16970 Evo Sähköposti: petri.timonen@rktl.fi ja puh.nro 040 732 8936. pantahirviin liittyviä havaintoja, joista olemme erittäin kiitollisia. Havaintoja on tehty niin metsästyksen yhteydessä kuin metsästysajan ulkopuolellakin. Pantahirvistä on tullut riistakamerakuvia, tavallisella kameralla tai kännykällä otettuja kuvia sekä pelkkiä näköhavaintoja ja jopa videokuvaa. Riistakamerakuvat ovat erinomainen lisä havaintotietoihimme, koska kuvat ovat yleensä selviä ja niissä on usein mukana päivämäärä, kellonaika sekä useimmissa myös lämpötila. Pantahirvistä on riistakamerakuvia kaikilta vuorokaudenajoilta, ja usein pimeässäkin saadut kuvat ovat tarpeeksi selviä pannan numeron selvittämiseksi. Myös monet naaraspantahirvien vasahavainnot ovat varmistuneet riistakamerakuvien perusteella. Tavallisella kameralla tai kännykällä otetuissa kuvissa on laadun suhteen melkoista vaihtelua. Hyvällä kameralla saa toki myös hyviä kuvia, joista myös esimerkiksi pannan numero näkyy selkeästi. Toiset kuvat saattavat olla sitten epäselvempiä, ja pannan numeroa ei näy, mutta niistäkin näkee yleensä hirven kokoluokan ja esimerkiksi sarvipäältä varman sukupuolen. Näihin havaintoihin kun lisätään tarkka aika ja paikka, niin pannan gps-laitteen toimiessa saamme selville myös hirven pannan numeron ja tiedon siitä, mikä hirvi on kyseessä. Samaa tekniikkaa käytämme myös pelkissä näköhavainnoissa, kunhan saamme selville missä ja milloin havainto on tehty. Kaikki nämä havainnot ovat meille yhtä tärkeitä, vaikka niissä hieman enemmän selvitystyötä joudutaan tekemäänkin. Hirvijahdin yhteydessä on ammuttu monelta pantanaaraalta vasa tai vasoja, joista meille on tehty lukuisia ilmoituksia. Nämä tiedot ovat meille myös ensiarvoisen tärkeitä, kun myöhemmin selvitellään pantanaaraiden liikkeitä. On mielenkiintoista nähdä, miten tällaiset naaraat käyttäytyvät ampumistilanteen jälkeen, tulevatko ne esimerkiksi myöhemmin etsimään kaadettua vasaansa. On myös hyvä verrata ykkösvasallisen naaraan käyttäytymistä kakkosvasallisiin naaraisiin. Toivottavasti näihinkin asioihin saadaan uutta tietoa tutkimusten jälkeen. Lupasimme arpoa kaikkien pantahirvihavaintoja lähettäneiden kesken kirjapalkintoja, ja seuraavassa on lista arvonnan voittajista. Palkinnot on lähetetty kaikille voittajille. n R Panta on vain harvoin niin selvästi näkyvissä, että numerosarjan pystyy näkemään. Kaikki pantahirvihavainnot ovat kuitenkin tärkeä lisä tutkimusaineistoon. Viime talven 119:stä hirville laitetuista pannoista toimii moitteettomasti vielä 75 pantaa. 20 l Metsästäjä l 2 l 2010 Erämaailma 2009­2010: Matts Segervall Hirvenmetsästyksen käsikirja: Kenneth Nyman WSOY:n Suuri Metsästyskirja: Daniel Forsbacka Onni Wetterhoff: Saloilta ja vesiltä (2 kpl): Markku Enlund ja Bror Blusi Kirjapaketti: Asevuosikirja 2002, Asevuosikirja 2004 sekä Luonnossa 2008 (10 kpl): Markus Koivisto, Antti Ala-Reini, Onni Heikkinen, Mikko Harjuniemi, Tuomas Rantala, Mattias Kanckos, Matti Kyösti, Dan Kullman, Joni Palola ja Kristina Erkkilä Suomen Riista nro 55 (10 kpl): Antti Eklund, Pasi Pirinen, Pekka Borg, Erkki Mäkeläinen, Gustav Sandqvist, Aimo Koskinen, Aleksi Alasilta, Matti Latukka, Kimmo Kemppainen ja Hannu Hyvönen Kiitokset Metsälehti Kustannukselle ja Yhtyneet Kuvalehdet Oy:lle kirjapalkintolahjoituksista.
• Risto Heikkilä, Pertti Hokkanen ja Reijo Repola, Metla R Metsäntutkimuslaitos testasi viittä eri nuolukiveä sen suhteen, kuinka hyvin ne kelpaavat hirville ja kuinka paljon sade niitä kuluttaa. tärkeää elintoimintojen tasapainoiselle kehitykselle. Talven puisevan ruokapöydän jälkeen hirvet pyrkivät korjaamaan yksipuolisen valikoiman puutteita. Luonnonoloissa niiden tiedetään säännöllisesti hakeutuvan paikkoihin, joissa ne saavat ruokasuolassa tärkeää natriumia. Elimistössä tämä alkuaine ylläpitää solujen ravinnetasapainoa pumpun lailla yhdessä kaliumin ja magnesiumin kanssa. Niinpä alkukesän lehtevän ja runsaan, mutta edelleen yksipuolisen ravinnon hyödyntämiseksi hirvet laiduntavat kosteikkojen moninkertaisesti natriumpitoisia kasveja. Teollisuus tarjoaa markkinoille useita valmisteita sekä kotieläinten että hirvien suolantarpeen tyydyttämiseksi. Käyttöpaikat vaihtelevat sisätiloista erilaisiin laitumiin. Varsinkin hirvimailla suolaa kuluttaa muukin luonto, sateinen sää mukaan lukien. Tapana on asentaa nuolukiviä kohteisiin, joihin hirvien kulkua halutaan ohjata ravinnonkäyttö- ja/tai metsästystarkoituksissa. Usein myös arvuutellaan, mikä monista valmisteista täyttäisi vaatimuksia parhaiten. Monipuolisen tarjonnan erojen selvittämiseksi järjestimme kokeilun, jossa käytetyt nuolukivet olivat Hertta, KNZ standard, KNZ wild, Milka ja Riistakivi. Satunnaisten paikallisten vaihtelujen eliminoimiseksi koe tehtiin samalla tavalla kaikkiaan kuudessa eri kohteessa KeskiSuomessa ja Muhoksella. Lisäksi otettiin huomioon säätilan vaikutus kahdessa hirvien ulottumattomissa olevassa vertailukohteessa. Nuolukivet olivat muutaman metrin välein 170­180 cm:n tolpissa eikä niitä suojattu päältä. Koe aloitettiin toukokuun puolivälissä ja kivet punnittiin kahden viikon välein kesän ja syksyn aikana. l Ravinnon määrän ohella sen laatu on Suolaa hirville Sade kuluttaa nuolukiveä Joulukuun puoliväliin mennessä hirvikivistä oli kulunut keskimäärin 65 prosenttia ja kontrollikivistä 62 prosenttia. Luontoon laitetut kivet ovat siis hyvin alttiita varsinkin sateen vaikutukselle. Tietenkin hirvet ottavat osansa, eikä ero suoraan selitä hirvi- ja sadekulutuksen määrää. Herkkyys sateelle tulee kuitenkin huomioida eri valmisteita verrat- taessa. Sateen koko ajan enemmän kuluttama kivi voi antaa väärän kuvan hirvien osuudesta. Tämän virhemahdollisuuden poistamiseksi laskimme kokonaiskulutuksen (%) ja sadekulutuksen (%) välisen suhteen. Tuloksena nuolukiviä voidaan verrata niiden suhteellisen tehokkuuden mukaisesti (ks. kuva). Kokeen nuolukivistä Milka osoittautui suhteellisen tasaiseksi: se kelpasi hyvin ja kesti sään vaikutusta. Sen kokonaiskulutus oli suurin ja sadekuluminen keskimääräistä tasoa. Huonoimman testiarvon saaneen Hertta-kiven kokonaiskulutus oli jopa hieman suurempi kuin toiseksi parhaan KNZ wild -kiven, mutta sadekulutus nousi kaikkein suurimmaksi. KNZ standard -kivet kuluivat myös nopeasti, mutta sadekulutus oli huomattavaa, ja lopussa niiden halkeileminen oli muita yleisempää. Riistakivellä sekä kokonaiskuluminen että sadekulutus olivat melko alhaisia. Talvikautena nuolukiviä ei vastaavasti tutkittu, mutta niiden ominaisuudet voivat tulla eri tavalla esiin säätilojen ja kevättä kohti muuttuvien ravinnepuutosten vaikuttaessa. Kaikissa vertailukivissä päätarkoitus eli natriumin tarjonta on kunnossa. Erityiset riistalle tarkoitetut kivet sisältävät useitakin hirville tarpeellisia hivenaineita. Tämäkään vertailu ei kuitenkaan antanut näyttöä siitä, että jonkin muun ravinnetekijän puute vaikuttaisi hirvien valintaan. Kaikki vertailun kivet täyttävät pääasiallisen tehtävänsä ja kuluttaja voi tehdä ostopäätöksen oman harkintansa mukaan. l Hannu Huttu 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Nuolukivien kokonaiskulumisen (%) suhde sään aiheuttamaan kukumiseen Hertta Riistakivi KNZ KNZ R Milka Metsästäjä l 2 l 2010 l 21
• Erikoissuunnittelija Marko Svensberg, Metsästäjäin Keskusjärjestö Hirvisaalis nousi 62 000:een Syksyn hirvenmetsästys onnistui suunnitellulla tavalla. 100 000 hirvenmetsästäjän saalis oli lähes 62 000 hirveä. Hirviä ammuttiin seitsemän prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. l Viime syksyn hirvenmetsästyskauteen riis- V Riistanhoitopiiri Etelä-Häme Etelä-Savo Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Kainuu Koko maa Saalis 1507 3093 4012 1886 11364 11866 4403 1725 2052 3364 2804 2246 2698 1995 6901 61916 22 l Metsästäjä l 2 l 2010 Myös muualla maassa hirvisaalis oli Pohjois-Karjalaa ja Etelä-Savoa lukuun ottamatta edellissyksyä suurempi. Voimakkaimmin hirvisaalis kasvoi Etelä-Hämeen riistanhoitopiirissä, kolmanneksella edellissyksystä. tanhoitopiirit myönsivät 51 800 pyyntilupaa. Syksyn alun arvio 58 000­61 000 hirven saaliista ylittyi, sillä hirviä metsästettiin yhteensä lähes 62 000 (32 000 aikuista hirveä ja 30 000 vasaa). Yhdellä pyyntiluvalla saa pääsääntöisesti ampua yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Hirvisaalis 2009 Puolet hirvisaaliista pohjoisesta Lapin ja Oulun riistanhoitopiirissä hirvilupia myönnettiin muita riistanhoitopiirejä enemmän, kummassakin yli 10 000 lupaa. Saalis oli myös selvästi muita piirejä suurempi, Oulussa metsästettiin noin 11 900 ja Lapissa 10 400 hirveä. Kainuun riistanhoitopiirissä hirviä metsästettiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, 6 900 hirveä. Näiden kolmen pohjoisimman riistanhoitopiirin alueelta saatu saalis olikin puolet koko maan hirvisaaliista. Hirvikantaa pyritty vähentämään Viime vuosina hirvikantaa on vähennetty määrätietoisesti. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemien arvioiden mukaan viime talvena koko maassa oli noin 91 000 hirveä ja tämän hetkisen arvion mukaan hirviä olisi noin 86 000 (82 000-90 000). Tämä tarkoittaa 2, 9 hirveä tuhatta hehtaaria kohden. Vuosituhannen vaihteen 140 000 hirven talvikanta on siis vähentynyt lähes puoleen. Maa- ja metsätalousministeriön, Metsästäjäin Keskusjärjestön, riistanhoitopiirien ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vuotuisessa hirvineuvottelussa maaliskuun alussa hirvikannan todettiin olevan koko valtakunnassa asetuissa tiheystavoitteissa. Ennen tätä neuvottelua kuultiin tärkeimpiä sidosryhmiä liikenteen ja maa- ja metsätalouden alalta. Lapin, Kainuun ja Oulun riistanhoitopiirien alueilla pyyntilupia lisätään paikallisesti vielä merkittävästi ja muualla maassa pyyntilupien lisäyksellä varmistetaan, ettei hirvikanta lähde 1990-luvun lopun tavoin ennakoimattomaan kasvuun. Hirvikolarit vähenemässä Hirvikannan suunnitelmallisella pienentämisellä on pyritty vähentämään hirvien aiheuttamia vahinkoja. Hirvikolarit liikenteessä ovat ennakkotietojen mukaan edelleen vähenemässä, koska hirvikolarien määrä on suorassa suhteessa hirvikannan kokoon. Vuosituhannen vaihteen jälkeen hirvikolarien määrä on pudonnut alle puoleen, 1300 kolariin. Metsävahinkojen osalta varsinkin maan pohjoisosista on tulossa korvattavaksi ennätyssuuret metsävahingot. Korvaukset eivät kuitenkaan korreloi hirvikannan koon tai esimerkiksi hirvikolarien määrän kanssa lainkaan, ja syytä metsävahinkojen kasvuun pitääkin hakea osittain muualta. Uuden riistavahinkolain tuleminen voimaan viime joulukuun alussa lienee lisännyt korvaushakemusten määrää, koska uudessa laissa muun muassa vahingon kärsijän ns. omavastuuosuus poistettiin. Metsävahinkoja korvataan takautuvasti kolmen vuoden aikana tapahtuneista vahingoista, joten nyt lankeaa korvattavaksi aiempien vuosien aikana syntyneet metsävahingot. Metsävahingot korvataan metsänomistajalle pyyntilupamaksuista saaduilla tuloilla. l Tarkempia tilastoja löydät RiistaWebistä: http://riistaweb.riista.fi/ K Hannu Huttu
• Erikoissuunnittelija Marko Svensberg, Metsästäjäin Keskusjärjestö Valkohäntäpeurasaalis ennätyksellinen 25 700 yksilöä Valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja kuusipeuran metsästys alkoi viime syksynä 26. syyskuuta ja päättyi tammikuun lopussa. Valkohäntäpeurakannan leikkaamiseksi myönnettiin yhdeksän prosenttia enemmän kaatolupia kuin edellisvuonna. Vaikka kaatomäärä ei kasvanut samassa suhteessa, saalis oli kuitenkin ennätyksellinen 25 700 peuraa. rakolarien määrä saataisiin vähenemään. Valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden osalta liikenneonnettomuuksien määrä on ollut viime vuosina yli 3 000 eli yli kaksinkertainen hirvikolarien määrään verrattuna. Poikkeuksellisen runsasluminen ja kylmä talvi on mitä luultavammin vaikuttanut peuranmetsästykseen. Suuri osa valkohäntäpeuroista kaadetaan kyttäysjahdissa ja tammikuun kovilla pakkaskeleillä peurojen kyttäysmetsästys vaikeutui kylmyyden takia. Myös mäyräkoiralla tapahtuva metsästys oli vaikeuksissa runsaan lumipeitteen takia. Valkohäntäpeuraa metsästettiin 11 riistanhoitopiirissä. Valkohäntäpeuran esiintymisen ydinalueen muodostavat kuitenkin Lounaisen Suomen viisi riistanhoitopiiriä: Varsinais-Suomi, Uusimaa, Etelä-Häme, Satakunta ja Pohjois-Häme. Näiden piirien ulkopuolella ammuttiin vain vajaa kolme prosenttia valkohäntäpeurasaaliista. Valkohäntiä metsästettiin jälleen eniten Varsinais-Suomessa, yli 8 300 yksilöä. EteläHämeessä ja Satakunnassa kaadettiin 4 900 ja Uudellamaalla 4 100 peuraa . K l Koko maassa myönnettiin yli 26 000 val- kohäntäpeuran pyyntilupaa, kuusipeuralle 228 lupaa sekä metsäpeuralle 35 lupaa. Yhdellä luvalla saattoi metsästää aikuisen tai kaksi vasaa, jollei riistanhoitopiiri luvan myöntäessään antanut tästä poikkeavia määräyksiä. Kuusipeuran ja metsäpeuran metsästys vähäistä Kuusipeuroja metsästettiin edellisvuosien tapaan neljässä riistanhoitopiirissä ja saalis oli 150 eläintä. Uudellamaalla kaadettiin selvästi eniten, yhteensä 101 kuusipeuraa. Metsäpeurojen osalta 40 eläimen saalismäärä oli vähäisempi kuin edellisinä vuosina. Nykyiset metsästysmäärät perustuvat toistaiseksi viljelyvahinkojen estämiseen ja lupia myönnettiin ainoastaan Pohjanmaan riistanhoitopiirissä. Kainuussa metsäpeuroja kaadettiin vain ministeriön erikoisluvilla rotupuhtauden säilyttämiseksi. Metsäkaurissaalis hieman vähäisempi Metsäkauriita metsästettiin ennen kevään pukkijahtia 3700, mikä on hieman vähemmän kuin viime vuonna. Viiden aikaisemman vuoden aikana saalismäärät ovat pysyneet 3 000- 4 000 kauriin tuntumassa. Viime vuosien tapaan kaurissaaliin piiriykkönen on Varsinais-Suomi, missä saalis ennen pukkijahtia on yli 1200. Toiseksi suurin kaurissaalis oli Satakunnan 500 kaurista. l Valkohäntapeura Peurasaalis 09/10 0 0,01 - 0,5 0,51 - 1,5 1,6 - 3 3,1 - 6 6,1 - 12 13 - 25 Vaikuttiko kova talvi saaliiseen? Valkohäntäpeuran saalismäärä jäi vajaaksi toivotusta 30 000 peuran tavoitteesta. Pyyntilupamäärien lisäyksellä on haluttu vähentää valkohäntäpeurojen määrää, jotta peu- Hannu Huttu Metsästäjä l 2 l 2010 l 23
• Marko Svensberg, erikoissuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö ­ Avointa keskustelua metsälaista Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila haluaa avointa kansalaiskeskustelua metsänhoidosta ja metsälain uudistamisesta. Tammikuussa pidetyssä Metsänhoidon linjat -seminaarissa keskusteltiin siitä, kuinka metsänhoidon linjauksia tulisi muuttaa tulevaisuudessa ja mitkä asiat pitäisi pitää ennallaan. Metsästäjien tulisikin aktivoitua keskusteluun huomattavana maanomistajatahona! Mitä muutoksia tarvitaan metsien käsittelyyn? kuutapojen rinnalla sallia myös muunlaisia hakkuutapoja kuten jatkuvan kasvatuksen mukaista metsien käsittelyä. Yleinen ilmapiiri ja kommentit seminaarin osallistujilta kuulostivat varsin myötämielisiltä jatkuvaa kasvatusta kohtaan. Myös riistan kannalta jatkuvan kasvatuksen periaatteet olisivat erittäin tervetulleita. M 24 l Metsästäjä l 2 l 2010 l Ministeri Anttilan mielestä metsälain uudistamiseen kaivataan metsänhoitoa koskevia muutoksia. Kehittämistarve tuli ilmi viime vuonna monissa lausunnoissa, joita ministeriö sai perustuslain uudistuksen myötä muokkaamaansa metsälakiehdotukseen. Anttilan mielestä nyt käynnistyvässä metsälain uudistamistyössä metsänomistajille tulee antaa lisää vapautta päättää, millä tavoin he metsiään käsittelevät. Turhaa holhousta tulee välttää. Tärkeää on huomioida miten uusi sukupolvi haluaa metsäänsä hoitaa. Metsissä on kysymys puuntuotannon ohella myös virkistys-, maisema- ja luontoarvoista. Anttila on myös huolissaan metsänuudistamisen heikentyneistä tuloksista ja taimikonhoidon vähenemisestä. Kannustimia tarvitaan sakkojen ja sanktioiden sijaan. Anttila nosti esille myös viime syksynä julkisuudessa käydyn vilkkaan keskustelun siitä, pitäisikö metsälaissa todettujen hak- Metsästäjä, aktivoidu! Uudistettava metsälaki on tarkoitus viedä eduskuntaan 2012 vuoden aikana. Tapion hyvän metsänhoidon suositukset uudistetaan myös tässä yhteydessä. Nyt on aika keskustella tulevan lain sisällöstä, ja metsästäjien kannattaakin olla aktiivisia tässä keskustelussa. Astumalla eturintamaan metsästäjät pystyvät kenties vaikuttamaan monien riistalajien tulevaisuuden elinolosuhteisiin. Metsästäjät omistavat huikean määrän metsästysmaata ­ 9,6 miljoonaa hehtaaria eli 28 prosenttia Suomen kokonaisalasta. Näin suuren maanomistajatahon sanomisten ei luulisi kaikuvan kuuroille korville. Metsälain uudistamisessa metsästäjillä onkin näytön paikka, jos halutaan satsata metsäalueiden luonnon monimuotoisuuteen, elinympäristöjen laatuun ja samalla riistakantojen hyvinvointiin. Metsälain antamien raamien lisäksi kysymys on myös siitä, kuinka paljon metsästäjät ja maanomistajat haluavat panostaa riistan hyvinvointiin. Esimerkiksi metsäkanalintujen tulevaisuuden ratkaisee se, millaisiksi metsät muotoutuvat metsätalouden myötä. Kanalintujen vähenemisen yhtenä pääsyynä kun pidetään tehostunutta metsätaloutta. l Osallistu metsäkeskusteluun! n Metsänhoidon linjat -seminaarissa oli monia mielenkiintoisia esityk- Astumalla eturintamaan metsästäjät pystyvät vaikuttamaan monien riistalajien tulevaisuuden elinolosuhteisiin. siä, jotka löytyvät osoitteesta www. mmm.fi/metsat. Avoin kansalaiskeskustelu saa oman kanavansa aikaisintaan toukokuussa 2010, ja siihen asti keskustelua voi käydä metsalehti.fi-osoitteessa. Jos haluaa ilmoittaa, että viesti kuuluu juuri tähän keskusteluun, otsikkoon voi merkata avainsanaksi MMMtutka / JSMradar. Ministeriö seuraa näin merkittyjä viestejä hakukonepalvelun avulla. n Mikä on sinun näkemyksesi riistan kannalta paremmasta metsänhoidosta? Keskustelun ohella näkemyksiä voi lähettää myös sähköpostiin marko.svensberg@riista.fi.
• Teksti ja kuvat: Kimmo Pöri Nykytekniikka ja vuosisatojen takaiset asenteet ovat huono yhdistelmä suurpetojen kannalta. Viime vuonna paljastui 10 salakaatoa ja saman verran niiden yrityksiä. Metsähallituksen vuoden 2009 valvontatilastot paljastavat Erävalvontaa tarvittaisiin lisää Nykytekniikka yhdistyneenä vuosisatojen takaisiin asenteisiin on myrkkyä suurpedoille. Metsähallituksen erävalvonnassa tulee vuosittain ilmi lukuisia salakaatoja tai niiden yrityksiä. l ­ Suurpetojen salakaadot työllistävät erä- S 26 l Metsästäjä l 2 l 2010 ­ Se tässä huolestuttaa, että kyseessä on vasta jäävuoren huippu, Bisi pelkää tarkastajia yhä enemmän, Metsähallituksen eräasioita hoitava ylitarkastaja Jukka Bisi harmittelee. Erätoimittajille Pyhäjoen Palosaaressa viime vuoden valvontatilastot esitellyt Bisi on erittäin huolestunut nykymenosta, sillä erävalvonnan valtion budjettiin perustuvat resurssit ovat muutenkin tiukoilla. ­ Tavoitteena on silti saada yksi poliisin valtuuksilla toimiva erätarkastaja lisää Keski-Lapin alueelle, Bisi toteaa. Viime vuonna Metsähallituksen erävalvonta teki lähes 300 suurpetoihin liittyvää tarkastusta. Niiden yhteydessä paljastui kaikkiaan 10 suurpetojen salakaatoa ja yhtä monta niiden yritystä. Viranomaisten yhteistyötä Erävalvojien tietoon on tullut viime vuosina eri puolilta Lappia lukuisia tapauksia, joissa suurpetoja on ajettu moottorikelkalla takaa ja lopuksi surmattu ne joko ampumalla tai yli ajamalla. Myös Itä-Suomesta on löytynyt Bisin mukaan monenlaisia viritelmiä suurpetojen päänmenoksi. ­ Esimerkiksi laittomia karhuhäkkejä on viety metsiin, hän tietää. Suurpetoihin kohdistuvien rikkeiden määrä on kasvanut Bisin mukaan samaa tahtia petokantojen vahvistumisen kanssa. ­ Toisaalta asiaan on kiinnitetty viime vuosina entistä enemmän huomiota, hän jatkaa. ­ Kaikki ilmitulleet salakaadot eivät suinkaan ole Metsähallituksen oman valvonnan tulosta, vaan tilastoissa ovat myös poliisin ja rajavartiolaitoksen raportoimat tapaukset. Viranomaiset toimivat yhteistyössä, Bisi korostaa. Suurpetoihin kohdistuva paine on huomattu Metsähallituksessa. Moottorikelkan jälkiä joudutaan Pohjois- ja Itä-Suomessa tarkastamaan yhä useammin. ­ Varsinkin kevättalvella erätarkastajien ajasta suuri osa kuluu suurpetojen suojeluun, vaikka muuhunkin valvontaan pitäisi jäädä aikaa, Bisi toteaa. Metsästäjillä luvat kunnossa Valvontaraportti paljastaa, että laillisuus- tai luvattomuusrikkeitä kirjattiin 3 prosentissa kaikista asiakaskontakteista. Metsästäjillä on Bisin mukaan yleisesti ottaen lupa-asiat kunnossa. ­ Luvallisuusrikkeitä on huomattavasti enemmän kalastuksessa kuin metsästyksessä, ja myös maastoliikenteessä ne korostuvat, Bisi toteaa. Kaikkiaan laillisuus- ja luvattomuusrik-
• keet ovat Bisin mukaan vähenemässä ­ Suurpetoihin kohdistuvat laittomuudet ovat sen sijaan lisääntyneet viime vuosina merkittävästi, hän toteaa. Aikaisemmin ne tutkittiin Bisin mukaan luonnonsuojelurikoksina, mutta tarve käsitellä ne omana ryhmänä on tällä hetkellä suuri. Esimerkiksi maamme susikanta kasvoi 1990-luvan alusta rajusti vuoteen 2006 saakka, jonka jälkeen tapahtui selvä käänne alaspäin. ­ Se ei selity pelkästään laillisella pyynnillä, Bisi kertoo. Vaikka ilmiön taustalla ei suoranaisesti olisikaan lisääntynyt laiton pyynti, nykysuuntaus saa Bisin mukaan väkisinkin miettimään, mistä on kysymys. ­ Huhujen varaan ei tietenkään voi päätelmiä rakentaa, hän korostaa. Varsinkin kevättalvella erätarkastajien ajasta suuri osa kuluu suurpetojen suojeluun, vaikka muuhunkin valvontaan pitäisi jäädä aikaa. paljastunut ahmannahkojen laajamittainen kauppa. ­ Ahmakannan erityisvalvonta kuuluu myös maa- ja metsätalousministeriön asettamiin vastuualueisiin, hän muistuttaa. Metsähallituksessa on Bisin mukaan pohdittu erätarkastajien kesken viime aikoina erityisesti sitä, mitä yhteiskunnassamme on erävalvonnan näkökulmasta tapahtumassa. ­ Tässä yhteydessä todettiin, että yhteiskunta on teknistymässä, ja tämä heijastuu laajasti myös erävalvontaan. Muun muassa eränkäynti motorisoituu, erilaiset riista- ja valvontakamerat tekevät tuloaan, GPSpaikantimet ovat arkipäivää ja niin edelleen. Toisaalta yhteiskunnassa on Bisin mielestä käynnissä jatkuva rakennemuutos. ­ Maaseutu hiljenee ja palvelut vähenevät. Tämä aiheuttaa jonkinlaista kapinaa. Myös EU:n jäsenyys on aikaansaanut kritiikkiä viranomaisia vastaan. Erärikollisuus ei ole Bisin mukaan pelkästään syrjäytyneiden ihmisten puuhaa, vaan mukana on myös jonkinlaista Rambotai Mosku-mentaliteettia. ­ Oman käden oikeutta ollaan paikoin ottamassa käyttöön, Bisi pelkää. Hiljainen hyväksyntä on hänen mukaansa merkittävä toiminnan mahdollistava ja ennen kaikkea tutkintaa haittaava tekijä. ­ Tämä seikka on tullut esille useaan otteeseen. Mukana on Bisin mukaan myös kaupallisuutta ja ammattilaisuutta erityisesti silloin, kun salakaadetuille tuotteille on markkinoita. ­ Nykyajan tekniikka ja elektroniikka yhdistettynä 1800-luvun asenteisiin on huono yhdistelmä, Bisi toteaa. valvontaa esitellyt taivalkoskelainen erätarkastaja Pertti Kurtti totesi, että suurpetoja tapetaan Koillismaalla edelleen laittomasti. ­ Tapausten selvittäminen on kovin vaikeaa, hän tietää kokemuksesta. Kurtin mukaan suurpetojen salakaadot nousevat helposti otsikoihin, mutta suurin osa niiden metsästyksestä on täysin laillista ja luvallista toimintaa. ­ Alueelle myönnettiin 19 suden pyyntilupaa, joilla saatiin kaadettua 15 eläintä. Petojen Koillismaan porotaloudelle aiheuttamat vahingot ovat Kurtin mielestä sitä luokkaa, että salapyytäjille löytyy helposti ymmärtäjiä. ­ Kuusamon Kallioluoman paliskunnassa löydettiin yli 200 lähinnä susien tappamaa poroa viime vuonna, hän tietää. l Tekniikka auttaa salakaatajia Ylitarkastaja Bisi korostaa, ettei suurpetojen salapyynnissä ole kysymys metsästyksestä. ­ Se on rikollista toimintaa, jolla ei ole mitään tekemistä laillisen metsästyksen kanssa. Oma karmea esimerkkinsä suurpetojen ahdingosta on Bisin mielestä alkuvuodesta Petovihalla on pitkät perinteet n Lähiaikoina susikannan hoidon konflikteista väitte- Metsähallituksen erätarkastajat tekivät viime vuonna yli 8000 asiakaskontaktia. Metsästäjillä luvat olivat pääosin kunnossa. ­ Suurpetokantojen kasvaessa myös niihin kohdistuvat rikkeet lisääntyvät, erätoimittajapäivillä viime vuoden valvontatilastot esitellyt Metsähallituksen ylitarkastaja Jukka Bisi totesi. Erätarkastaja Pertti Kurtti Taivalkoskelta joutuu työssään usein tekemisiin suurpetoihin kohdistuneiden rikosten kanssa. ­ Tapauksia on hyvin vaikea selvittää, hän tietää kokemuksesta. Maalla, vedessä ja ilmassa Metsähallituksen erätarkastajat valvovat muun muassa metsästystä, kalastusta sekä maastoliikennettä valtion maa- ja vesialueilla kukin omalla toimialueellaan yhteistyössä poliisin ja rajavartiolaitoksen kanssa. Yhden erätarkastajan toimialueen laajuus voi olla jopa 1­2 miljoonaa hehtaaria. Viime vuonna Metsähallituksen erävalvonnalla oli yli 8000 asiakaskontaktia. Metsästykseen ja kalastukseen liittyvän valvonnan ohella erätarkastajat puuttuivat maasto- ja vesiliikennerikkomuksiin. Myös luonnonsuojelu-, rakennus- ja jätelain valvonta kuuluu heidän toimenkuvaansa. Erätoimittajapäivillä oman alueensa levä Bisi toi Metsähallituksen järjestämillä erätoimittajapäivillä esille myös sen, että Suomessa suurpedoista on pyritty eroon niin kauan kuin niistä on lakeihin ja asetuksiin ylipäätään tehty mainintoja. ­ Ensimmäiset merkinnät ovat 600 vuoden takaa, jolloin tavoitteena oli hävittää suurpedot kokonaan arvoriistan suojelemiseksi. Vasta myöhemmin haluttiin suurpedot hävittämällä suojella kotieläimiä ja ihmistä. Tässä melkein onnistuttiin. 1800-lopussa kaikki maamme suurpedot olivat Bisin mukaan sukupuuton partaalla. ­ Olemme siis eläneet liki 100 vuotta siten, että metsissämme suurpetoja on ollut melko satunnaisesti. Vasta muutama vuosikymmenen sitten alkoi karhu- ja susikanta elpyä, osaksi EU:n säädösten vaikutuksesta. Suomalainen luonnonkäyttö on Bisin mukaan muovautunut käytännössä ilman suurpetojen vaikutusta. ­ Kun suurpedot palasivat, oli konflikti oikeastaan väistämätön, hän pohtii. Petokysymys on Bisin mielestä mitä suurimmassa määrän yhteiskunnallinen asia, missä kaikki siihen liittyvät seikat ovat kietoutuneet tiukasti toisiinsa kiinni. Esimerkkinä hän mainitsee vaikkapa suurpetojen kanta-arviot. ­ On tyypillistä, että suurpetojen viralliset kanta-arviot kiistetään paikallisesti, vaikka niiden taustalla onkin metsästäjiltä kerätty tieto, Bisi korostaa. n Metsästäjä l 2 l 2010 l 27
• Teksti: Mika Minkkinen, riistamestarikokelas Kuvat: Mervi Turunen, riistamestarikokelas Riistapeltoja uudella tekniikalla Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskuksessa on testattu uutta tekniikkaa riistapeltojen perustamiseen. Suorakylvötekniikassa viljeltävää peltoa ei kynnetä, vaan kylvö suoritetaan suoraan puinnin jäljiltä olevaan sänkipeltoon. Lisäksi panostettiin aikaisempaa monipuolisimpiin lajikevalikoimiin ja aivan uusien rehukasviseosten testaamiseen. R 28 l Metsästäjä l 2 l 2010 l Riistapeltojen tuotannon pääperiaate on riistalajistokohtainen. Peltoriistaan kuuluville lajeille, kuten esimerkiksi peltokanalinnuille riistapellon muoto ja sijainti on usein tärkeämpi kuin suuret pinta-alat ja kookkaat yhtenäiset peltolohkot. Viljelysalueiden vaikutuspiirissä olevat pienriistalajit hyötyvät parhaiten pitkänomaisista ja monivaikutteisista reunavyöhykkeistä. Niiden on tarjottava sekä suojaa että ravintoa ­ mitä enemmän reunavyöhykettä, sen parempi. Hirvieläimillekään riistapellon sijainti ei ole samantekevä. Harkitulla sijoittelulla voidaan ohjata hirvieläinten ravinnonkäyttöä ja täten ennaltaehkäistä jopa liikennevahinkoja. Hirvieläimet edellyttävät riistapeltoviljelyssä kuitenkin runsaammin ravinnoksi kelpaavaa rehubiomassaa. Täten yksittäisten riistapeltojen pinta-alalla on suurempi merkitys hirvieläimille kuin peltoriistalle. Kylvötekniikka ratkaisee onnistumisen Riistapeltojen perustamistekniikka on yksi keskeisimmistä riistarehutuotannon onnistumisen edellytyksistä. Riistapeltojen kylvötekniikkaa ja riistarehulajikkeita siemenseoksineen on testattu ja kehitetty Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskuksessa jo parin vuosikymmenen ajan. Laitialan toimintakeskuksen etelähämäläinen maasto tarjoaa monipuoliset testausolosuhteet riistanhoidolle. Alueen kokonaispinta-ala on noin 1500 hehtaaria, riistan elinympäristöjä synkistä kuusimetsistä kosteikkoihin ja laajoihin salaojitettuihin pelto-aukeisiin. Alueen riistarehukasvien tuotantoala on viime vuosina ollut lähes 10 hehtaaria. Kylvötekniikkaan on sovellettu apulannanlevittimestä kylvövakkaan ja perinteisiin kylvölannoittimeen. Epäonnistumisia on seurannut lähinnä liiasta kuivuudesta tai peltojen märkyydestä johtuen. Joskus kylvömenetelmän valinta ei ole olosuhteisiin nähden ollut paras mahdollinen. Savimailla kevätmuokkauksen jälkeinen nopea pintamaan kuivaminen tai rankemman sateen jälkeinen kuortuminen ovat myös tuottaneet ongelmia. Nämä takaiskut eivät luonnollisesti ole vain toimintakeskuksen haasteita, vaan koskettavat lähes kaikkia riistapellon perustajia. Suorakylvötekniikka on tulossa myös riistapelloille Suorakylvötekniikalla tarkoitetaan käytännössä sitä, että viljeltävää peltoa ei kynnetä. Kylvö suoritetaan suoraan puinnin jäljiltä olevaan sänkipeltoon. Tämä asettaa uusia vaatimuksia kylvökoneelle, jonka on kyettävä kylvämään usein kovaankin maahan. Yleisimmin käytössä olevat koneet on suunniteltu kylvämään pehmeäksi muokattuun maahan. Näiden vannas ei painu kovassa maassa riittävän syvälle, jolloin siemen jää pintaan eikä idä. Maataloudessa muutokset tapahtuvat melko hitaasti. Monet tiedot, taidot ja asenteetkin kulkevat perinteiseen tapaan isältä pojalle. Tämä koskee myös viljelytekniikkaa. Nuorella viljelijällä on varsin radikaali
• luonne, jos vanhaa käytäntöä aikoo mennä muuttamaan. Edelleenkin maataloudessa väitellään siitä, pitääkö pelto kyntää vai ei. Todellisuus on kuitenkin se, että raha ratkaisee. Nykyisillä viljan hinnoilla saatava kate menee helposti korkoineen kyntökustannuksiin. Unohtaa ei sovi myöskään suorakylvömahdollisuuden tuomaa hyötyä peltomaan ekologialle ja siten eliöstölle. Maan tiivistyminen ehkäistyy suorakylvetyssä riistapellossa, ja siten maaperärakenne säilyy tuottavana. Sopivan kokoinen ja helposti muunneltavissa oleva suorakylvölaitteisto on nyt tulossa avuksi myös riistapeltojen perustamiseen ja siihen soveltuvaa kylvökalustoa kehitetään markkinoille. Riistapeltojen perustamisessa ongelmana on myös se, että kenelläkään ei tahdo olla aikaa silloin, kun työt pitäisi tehdä ja koneetkin ovat varattuina tilojen tärkeimpiin töihin. Tämänkin vuoksi riistapellot pitäisi saada valmiiksi niin nopeasti ja vähällä työllä kuin suinkin. Suorakylvö tulee silloin avuksi, sillä varsinkin pienten ja hankalasti saavutettavien peltolohkojen muokkaaminen ja kylvö suurella kalustolla vie suhteettoman paljon aikaa ja farmarin hermoja. Riistapellot perustetaan maassamme edelleen varsin usein heikompituottoisille peltolohkoille tai hankalasti saavutettaville, syrjäisille metsäpelloille. Kohteet voivat olla hyvin ravinneköyhiä ja veden vaivaamia sekä happamia. Myös ympärillä oleva puusto ja muu kasvusto saattavat varjostaa suurta osaa pellosta. Riistarehukasvit vaativat kuitenkin pääsääntöisesti hyvät kasvuolosuhteet kuten tavanomaiset viljelykasvimmekin. Rehukasvien siemenet ja muut materiaali- sekä työkustannukset ovat kohtuullisen hintavia. Siten ajoittainen kalkitus, viljavuustutkimukseen perustuva täsmälannoitus sekä oikeat kasvinsuojeluainevalinnat kuuluvat myös riistarehukasvien tuotannon onnistumisedellytyksiin. Joidenkin riistapeltolohkojen annettiin rikkaruohottua kesäkuun aikana jopa noin puolimetriseksi kasvustoksi. Tyynellä säällä pellot ruiskutettiin glyfosaatilla ja siemenet suorakylvettiin välittömästi ruiskutuksen jälkeen. Pari viikkoa kylvön jälkeen suorakylvöpellot olivat saaneet aivan uuden ilmeen. Glyfosaatti oli ruskettanut heinät ja muut rikkakasvit. Rehukasvien taimet kasvoivat virkeinä kylvöriveissään. Simulta-kylvökoneen alta oli poistettu lannoite- ja kylvövantaat ja tilalle asennettu suorakylvövantaat. Lannoitevantaat oli poistettu siksi, että ne keräävät haravan tavoin edellisen kauden syömättä jääneen rehukasvuston jäänteet haitaten kylvötyötä. Siemenet suoraan rikkakasvustoon Joidenkin riistapeltolohkojen annettiin rikkaruohottua kesäkuun aikana, jopa noin puolimetriseksi kasvustoksi. Tyynellä säällä pellot ruiskutettiin glyfosaatilla ja siemenet suorakylvettiin välittömästi ruiskutuksen jälkeen. Kaksi metriä leveän Simulta-kylvökoneen alta oli poistettu lannoite ja kylvövantaat, ja näiden tilalle asennettu suorakylvövantaat. Lannoitevantaat oli poistettu nimenomaan siksi, että ne keräävät haravan tavoin edellisen kauden syömättä jääneen rehukasvuston jäänteet kylvötyötä haitaten. Lannoiterakeet Metsästäjä l 2 l 2010 l 29
• Syksyllä rehukasvustot olivat reheviä, ja erityisesti hirvet söivät niille perustetut kohteet lähes viimeistä tynkää myöten. ohjautuivat nyt lannoiteputkea pitkin lannoitetankin syöttölaitteesta suoraan kylvöksen päälle. Lannoitusvaikutus oli täten erittäin hyvä, vaikka lannoiterakeet eivät tällä suorakylvömenetelmällä sijoitu kuin osittain maan pinnan alle. Pari viikkoa kylvön jälkeen suorakylvöpellot olivat saaneet aivan uuden ilmeen. Glyfosaatti oli ruskettanut heinät ja muut rikkakasvit. Riistapeltokasvien taimet näkyivät nyt virkeinä kylvöriveissään. Syksyllä rehukasvustot olivat reheviä, ja erityisesti hirvet söivät niille perustetut kohteet lähes viimeistä tynkää myöten. Maisemakukkaseoksesta kylvetty maisemapelto keräsi puoleensa runsaasti perhosia ja muita hyönteisiä sekä pikkulintuja ­ laadukasta reunavyöhykettä ja luonnon monimuotoisuutta, jos mikä. Riistakasvien havaintokentällä nähtävillä kaikki tuotannossa olevat rehu- ja suojakasvilajikkeet. Rehukasvipuutarha parantaa riistakasvien lajiketuntemusta auttaen tunnistamaan eri kasvilajikkeiden kasvuominaisuuksia. Mielenkiintoisia uutuuksia Toimintakeskuksessa panostettiin suorakylvötekniikkaa hyödyntäen myös aikaisempaa monipuolisimpiin lajikevalikoimiin ja aivan uusien rehukasviseosten testaamiseen. Mielenkiintoisin yllätys oli perustetun monivaikutteisen maisemapellon noin metrin korkuinen kukkakasvusto. Se tarjosi väriloistollaan iloa ohikulkijan silmälle ja myös mainion suojan riistalle. Lisäksi se keräsi puoleensa runsaasti perhosia ja muita hyönteisiä sekä pikkulintuja ­ luonnon monimuotoisuutta, jos mikä. Seoksessa olevat raikkaan väriset kukkakasvit kehittyivät hyvin ja niiden loistokas kukinta jatkui myöhäiseen syksyyn. Kasvusto pysyi myös hyvin pystyssä aina talveen saakka antaen fasaaneille hyvän suojan. Myös nämä kylvöt onnistuivat hyvin glyfosaatti­suorakylvötekniikalla. Muita kasveja oli muun muassa eräs vanhimmista viljakasveista, jauhosavikan sukulainen Quinoa (riistasavikka), jota Laitialassa aiemminkin on kokeiltu. Sen runsas siemensato ei tällä kertaa kuitenkaan ehtinyt kypsyä hieman myöhästyneen kylvön ja ennenaikaisten hallaöiden tuloa. Myös lyhyen kasvukauden Provence-riistahernelajikkeesta haettiin kokemusta kyyhkyspelloksi. Huomattava osa siemenestä menikin lintujen suihin jo heti kylvön jälkeen, sadon jäädessä harvan kasvuston vuoksi kovin laihaksi. Lohko korvattiin myöhemmin syysrukiilla. Riistapeltokasvit tutuiksi havaintopellossa Nykyään markkinoilla on monenlaisia riistakasviuutuuksia. Kokemattoman on vaikea erottaa vaikkapa rehurapsi rehukaalista tai rehunauris turnipsista. Samoin se, miten eri kasvilajit kehittyvät silloin, kun niitä kasvatetaan ravinnerikkaassa maassa, on monelle uusi asia. Toimintakeskuksen pihapiiriin perustettiin entisen fasaanitarhan paikalle havaintokenttä, jossa oli nähtävillä kaikki tuotannossa olevat rehu- ja suojakasvilajikkeet. Tällainen rehukasvipuutarha parantaa riistakasvien lajiketuntemusta ja auttaa tunnistamaan eri kasvilajikkeiden kasvuominaisuuksia. l Hirvi-Diana piti hirvet maisemissa marraskuun loppuun saakka 30 l Metsästäjä l 2 l 2010
• E STE ETÖ N N ÄKYVYYS .. . ...alkuperäisen Schmidt & Bender FlashDot tekniikan ansiosta RIISTAN HYVÄKSI Luonnonhoitopeltoseos Riista Tavanomainen punapiste sammutettuna suurennuksella 1.1 x 50 m etäisyydellä 49/10 kg Alkuperäinen Schmidt & Bender FlashDot punapiste sammutettuna suurennuksella 1.1 x 50 m etäisyydellä FlashDot ­ parempi osuma päivälla ja hämärissä 1,5 - 6 x 42 Zenith Hinnasto 2010 6 x 42 6 x 42 7 x 50 7 x 50 8 x 56 8 x 56 8 x 56 8 x 56 10 x 42 1,1 - 4 x 24 1,1 - 4 x 24 1,5 - 6 x 42 1,5 - 6 x 42 1,5 - 6 x 42 3 - 12 x 42 3 - 12 x 50 3 - 12 x 50 3 - 12 x 50 2,5 - 10 x 56 2,5 - 10 x 56 2,5 - 10 x 56 2,5 - 10 x 56 4 - 16 x 50 12,5 - 50 x 56 12,5 - 50 x 56 1,1 - 4 x 20 1,5 - 6 x 20 3 - 12 x 50 3 - 12 x 50 3 - 12 x 50 4 - 16 x 42 4 - 16 x 50 4 - 16 x 50 5 - 25 x 56 5 - 25 x 56 12,5 - 50 x 56 12,5 - 50 x 56 Lisähintaan: Lisähintaan: HUN Klassik Klassik Klassik valoristikolla HUN Klassik HUN valoristikolla Klassik valoristikolla Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Klassik valoristikolla Zenith FlashDot TESTIVOITTAJA Varmint Field Target Parallax (ilmakiv) FT valoristikko + Parallax (ilmakiv) PM ShortDot PM P3 FlashDot PM II PM II/P Parallax säädöllä (*) PM II/LP valoristikko + Parallax (*) PM II PM II/P Parallax (*) PM II/LP valoristikko + Parallax (*) PM II/LP DT valoristikko + Parallax PM II/LP-2 DT, ristikko 2 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 1 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 2 kuvatasolla Klassik & Zenith ristikot 8 & FD8 PM II (*) merkittyjen DT double turn e sis alv. 560 760 940 1295 600 940 975 1295 795 1120 1575 995 1180 1595 1195 1225 1420 1795 1225 1420 1575 1795 1495 2095 2420 1995 1895 1790 1995 2360 2265 2070 2410 2595 2695 2270 2270 95 160 Hirvi Diana 16/1 kg Peura-Kauris Diana 25/3 kg Katso siemenvalikoimamme ja tarkemmat kuvaukset: Kinturinkuja 4, Riihimäki, Puh. 010 440 9410 Tilaa UUSI esitteemme! www.erakontti.fi Pohjoisranta 22, 00170 Helsinki, Finnland, Tel. 09-135 135 8, Fax 09-135 167 1
• Mikko Alhainen, riistanhoidonsuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö Piirros: Jari kostet Ympäristötukea riistaelinympäristöjen hoitoon Maatalouden ympäristötuet antavat rahoitusmahdollisuuksia monipuoliseen riistaelinympäristöjen kunnostamiseen ja hoitoon. Tukijärjestelmä on monimutkainen ja vaatii perehtymistä, mutta maataloustukien avulla on saatu mittavia riistanhoitohankkeita toteutettua eri puolilla Suomenniemeä. Ennen tuen hakemiseen vaadittavan suunnitelman laatimista kannattaa selvittää, että kohdealue täyttää tuen saamiselle asetetut edellytykset. M on kosteikkojen perustamiseen tarkoitetun tuen nouseminen lähes kolminkertaiseksi sekä Lumo-erityistuen (Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen) avautuminen rekisteröidyille yhdistyksille. Lumotuki soveltuu esimerkiksi metsästysseuran riistanhoitotyön rahoittamiseen. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen sekä riistaelinympäristöjen hoito ovat oikein toteutettuina toisiaan tukevia. Toimenpiteet sijoittuvat useimmiten maa- ja metsätalousalueiden välissä oleville joutomaalaikuille kuten ranta- ja reunavyöhykkeille, pienille kosteikoille sekä peltojen keskellä oleville metsäsaarekkeille ja kivikasoille. Lumo-tuella voidaan rahoittaa myös vanhojen latojen ja muiden rakenteiden korjaamista, mistä varsinkin peltopyy hyötyy. Metsästysseuran alueen maanomistajien kannattaa yhdistää voimansa ja vuokrata hoitoa kaipaavat savimontut, rantapusikot ja metsäsaarekkeet seuralle. Yhteisellä erityistukihakemuksella on mahdollista saada merkittävää säästöä paperitöihin. Lisäksi seura voi hakea tukea myös kohteille, jotka eivät ennestään ole ympäristötuen piirissä. Sopimusalue voi koostua erillisistä lohkoista, joiden jokaisen tulee olla pinta-alaltaan vähintään viisi aaria. Tämä mahdollistaa laajan riistan- ja maisemanhoitokokonaisuuden luomisen esimerkiksi kylätasolla. Metsästysseura voi tehdä suunnitellut hoitotoimenpiteet talkoilla tai ostaa palvelun esimerkiksi kylän maa- ja metsätalousyrittäjiltä eli maanomistajilta. Tarkemmat ohjeet ja ehdot tukien hakuun löytyvät sivuilta www.mavi.fi viljelijätuet maatalouden ympäristötuki. l l Merkittävimpiä muutoksia edellisvuoteen 32 l Metsästäjä l 2 l 2010 Kosteikkotuki kolminkertaistui n Kosteikkojen perustamistukea muokattiin vuodelle 2010. Kosteikon perustamiseen ja hoitoon tarkoitettua tukea voi nyt hakea Itämereen laskevien jokivesistöjen valuma-alueilla ja sellaisen järven valuma-alueella, jossa kosteikon perustamisella voidaan vähentää vesistökuormitusta alueella. Lisäksi tukea voidaan myöntää alueille, joihin on tehty kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmat. Kosteikon perustamiseen myönnettävää tukea nostettiin merkittävästi, mikä antaa uusia mahdollisuuksia kosteikkojen perustamiseen. Tuki on kustannusperusteinen, mikä tarkoittaa sitä, että kosteikon perustamisesta koituneita suunnitelman mukaisia kuluja korvataan toteutuneiden kustannusten perusteella jälkikäteen kuitteja vastaan. Tuettavat kustannukset haetaan ELY-keskuksesta yhdessä tai kahdessa erässä erillisellä lomakkeella. Kosteikkohankkeelle voidaan kosteikon perustamiskuluihin myöntää tukea enintään 11 500 euroa hehtaarilta. l Pienille 0,3­0,5 hehtaarin suuruisille kohteille voidaan myöntää 3 226 euron kiinteä korvaus. l
• Maalaismaisemaa kaunistavat kosteikot kuhisevat elämää ja parantavat läheisten jokien ja järvien veden laatua. Ympäristötuki tarjoaa rahoitusmahdollisuuksia kosteikkojen perustamiseen kunnostamiseen ja hoitoon. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen -erityistuki sopii riistaelinympäristöjen hoidon rahoittamiseen n Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen -erityistukea myönnetään ensisijaisesti arvokkaille maisema-alueille, maatalouskäytössä oleville Natura-alueille sekä Lumo-yleissuunnitelmaan kuuluville alueille. Tukimuoto sopii hyvin peltovaltaisten alueiden riistanhoitotyön työkaluksi, varsinkin peltoriistan ja vesilintujen elinympäristöjen hoitoon. Korvaus korkeintaan 450 e/ha/vuosi, perustuen kohteen hoitoon. l Suuremmat kuluerät voi tasata koko sopimuskauden ajalle. l Sopimusala vähintään 30 aaria, yksittäinen kohde vähintään 5 aaria l Erityistukisopimuskauden kesto 5 tai 10 vuotta l Alueen hoito esimerkiksi l raivaaminen, niittäminen, laiduntaminen l Mahdollisia kohteita ovat mm. l Pellon ja tien/metsän/vesistön väliset reuna-alueet (leveys enintään 20 m) l Pienet kosteikot kuten mudan- ja savenottoalueet l Pelloilla sijaitsevat lintujen levähdys- ja ruokailualueet sekä tulvapellot l Pelloilla sijaitsevat metsä-saarekkeet, puu ja pensasryhmät (enintään 1 ha) l Monimuotoisuuskaistat l Pienimuotoiset istutukset (suojaa riistalle) l Perinteisen maatalouden rakennelman kunnostaminen l Muitakin luonnonhoitotoimia voidaan rahoittaa erityistuella. Jo ennen tuen hakua kannattaa viranomaisilta tiedustella mahdollisuutta esimerkiksi pienpetopyyntiin sekä pönttöjen ja pesien asentamiseen erityistuen voimin. n Ympäristötukea yhdistyksille maatalouden ympäristötukia: Ei-tuotannollisten investointien tuki l Kosteikkojen perustaminen Ei-tuotannollisten investointien tukihaun ajankohta on tätä kirjoittaessa vielä avoin, mutta se tulee todennäköisesti päättymään kesäkuun lopulla 2010. Ympäristötuen erityistuki l Monivaikutteisen kosteikon hoito l Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen (Lumo-tuki) Ympäristötuen erityistukia haetaan ELY-keskuksesta 30.4. mennessä. Tukihakemuksen liitteeksi tarvitaan: l Suunnitelma kohteen perustamisesta tai hoidosta l Kustannusarvio l Karttoja ja mielellään myös valokuvia kohteesta l Vuokrasopimus alueesta l Kosteikkojen perustaminen ja hoito 8 tai 13 vuotta l Lumo-tuki ja kosteikkojen hoitotuki 5 tai 10 vuotta Kosteikko- ja lumotoimenpiteiden lisäksi myös perinnebiotooppien hoitotöillä voidaan lisätä tai parantaa alueen riistaelinympäristöjä. Perinnebiotooppien peruskunnostukseen ja ylläpitävään hoitoon voivat viljelijät ja rekisteröidyt yhdistykset saada niin ikään ympäristötukea, tarkemmin sanoen ei-tuotannollisten investointien tukea ja ympäristötuen erityistukea. n n Rekisteröidyt yhdistykset voivat hakea seuraavia riistanhoitoon soveltuvia Kosteikkohankkeen tulee olla vähintään 30 aaria, ja yksittäisen lohkon vähintään 5 aaria. l Tukea voidaan myöntää kohteille jotka täyttävät tukiehdot l Kosteikon valuma-alueesta peltoa vähintään 20 % l Kosteikkohankkeen pinta-ala on vähintään 0,5 % valumaalueesta. l Kosteikon perustamisen jälkeen alueelle on haettava monivaikutteisen kosteikon hoito -erityistukisopimus, jonka kesto on 5 tai 10 vuotta. Kosteikon hoitoon on saatavissa kustannuksiin perustuvaa tukea korkeintaan 450 euroa hehtaarilta / vuosi. Kosteikon hoitosopimusta voidaan hakea myös sellaisille pinta-alavaatimukset täyttäville kohteille, jotka on perustettu muulla kuin ympäristötuen rahoituksella. Linkkejä suunnitteluoppaisiin löytyy verkosta muun muassa Metsästäjäin Keskusjärjestön internetsivuilta. Suunnittelijoiden yhteystietoja voi tiedustella esimerkiksi ELY-keskuksista, riistanhoitopiireistä ja salaojayhdistyksestä. n Metsästäjä l 2 l 2010 l 33
• Projektipäällikkö Eija Hagelberg, Järki-Hanke V 34 l Metsästäjä l 2 l 2010 Järki-hanke: Maatalouden ympäristöasioiden järkevää edistämistä l Vuoden 2009 tammikuussa käynnistyi uudentyyppinen kahden säätiön yhteishanke Järki, tavoitteena "järkevästi edistää maatalouden vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta". Luonnon- ja riistanhoitosäätiön ja Elävä Itämeri -säätiön (tunnettu myös nimellä Baltic Sea Action Group) yhteishankkeessa pureudutaan nykyisen ympäristötukijärjestelmän, vallitsevien asenteiden ja toimenpiteiden ongelmiin ja ratkaisuehdotuksiin. Järki-hanke perustuu tutkimustiedon ja käytännönläheisen ruohonjuuritason tiedon yhdistämiseen. Järki-hanketta rahoittaa Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö viiden vuoden ajan. Hankkeessa tehdään viljelijäneuvontaa osan vuotta, jolloin kokeillaan uusia neuvontamenetelmiä ja samalla saadaan aikaan uusia suojavyöhykkeitä, perinnebiotooppeja, lumokohteita ja luonnonhoitopeltoja. Myös kosteikkojen suunnitteluun voi Järki-hankkeen neuvontakäynneillä saada apua. Vuoden 2010 aikana maksutonta ympäristötukineuvontaa tehdään läntisellä Uudellamaalla. Hankkeen päätarkoituksena on tehdä muutosehdotuksia tulevalle ympäristötuen ohjelmakaudelle. Neuvontatyön päätarkoitus on kerätä kentältä (eli viljelijöiltä, neuvojilta ja aluetason virkamiehiltä) tietoa ympäristötoimenpiteiden ja tukien toimivuudesta. Yleisesti tiedossa on, että tukijärjestelmä on niin monimutkainen, että se ei itsessään kannusta viljelijöitä tai yhdistyksiä tukihakuun. Kun tukisysteemin sisään kurkistaa, sieltä löytyy kuitenkin hyviä vaihtoehtoja, joita kannattaa hyödyntää. Käytännön toimijoilla on usein hyviä kehittämisehdotuksia takataskussa, mutta vain harvoin nämä tiedot päätyvät päätöksentekijöiden tietoisuuteen. Käytännön tekijöiden ei kannata laittaa päätä pensaaseen, vaan omia ehdotuksia kannattaa ajaa eteenpäin. Esimerkiksi Järkihankkeen vetäjään Eija Hagelbergiin voi ottaa yhteyttä, jos mielessä on järkeviä parantamisehdotuksia nykyiseen tukisysteemiin. Kehittämisehdotuksia viedään eteenpäin muun muassa Järki-hankkeen arvovaltaisen ohjausryhmän välityksellä. Maatalouden vesiensuojeluun ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseen on tarjolla lukuisia eri ympäristötukivaihtoehtoja. Järki-hankkeessa keskitytään erityisesti niihin vaihtoehtoihin, joista löytyy useita eri hyötyjä samaan aikaan. Luonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun edistämisen lisäksi virkistyskäytön monia mahdollisuuksia voitaisiin nykyistä enemmän huomioida ympäristönhoitotöissä. Kosteikkojen monet positiiviset vaikutukset ovat jo metsästäjien tiedossa, mutta muitakin esimerkkejä löytyy. Esimerkiksi suojavyöhyke, joka pidättää ravinteita, voi myös toimia kävelyreittinä, peltopyiden pesintäpaikkana tai lasten mäenlaskupaikkana. Ravinteiden pidättämiseksi kylvettävät kerääjäkasvit lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja hoidetut perinnebiotoopit paitsi edistävät luonnon monimuotoisuutta myös kaunistavat maisemaa ja ovat helppokulkuista maastoa pusikkoihin tai vadelmikkoihin verrattuna. Naapurien yhteisellä suunnittelulla voidaan rakentaa hienoja monipuolisia kokonaisuuksia peltoaukeille. Naapurit voivat myös yhdessä tilata ympäristösuunnittelijan antamaan neuvontaa kokonaisuuksien suunnitteluun. Samalla saa tietoa eri rahoitusvaihtoehdoista. Viljelijöitä kiinnostavat erilaiset ympäristötoimenpiteet. Niiden toteuttamisen tiellä ei saa olla raskas byrokratia, ja sen keventämiseen Järki-hankkeessa tähdätään. Rahoituksen pitää helpottaa luonnonhoitotyötä ­ ei vaikeuttaa sitä. Järkeä peliin! l Projektipäällikkö Eija Hagelberg, Järki-hanke Elävä Itämeri -säätiö & Luonnon- ja riistanhoitosäätiö Katso lisää: www.jarki.fi Katso myös: www.luontojariista.fi ja www.bsag.fi Eija Hagelberg ja Mikko Alhainen Ympäristötuki seuraavalla ohjelmakaudella? n Maatalouden seuraava ohjelma- kausi alkaa vuonna 2014. Maatalouden tukijärjestelmät tulevat muuttumaan, ja uusia ehtoja ja tukimuotoja ryhdytään sorvaamaan hallinnossa jo tämän vuoden aikana. Nykyisellä ohjelmakaudella ympäristötuki on ollut erittäin monimutkainen, mikä on merkittävästi heikentänyt sen käyttömahdollisuuksia maatalousalueiden luonto- ja maisema-arvojen säilyttämisessä sekä vesiensuojelussa. Tukijärjestelmässä olevien hallinnollisten esteiden ja kohtuuttoman paperityömäärän purkaminen on keskeisimpiä haasteita. Nyt olisi mahdollisuus tehdä suuriakin muutoksia tukijärjestelmään, jos vain tahtoa löytyy. Ympäristötukea on markkinoitu biodiversiteetti- ja vesiensuojelunäkökulmasta, jotka ovat ehdottomasti kannatettavia asioita. Käytännössä valtionhallinnon tavoitteet ja paikallistason kiinnostuksen kohteet eivät kohtaa, jolloin osa tukiin varatuista rahoista jää käyttämättä. Paikallistason toimijoiden kiinnostus kohdistuu usein riistanhoitoon ja kalavesien hoitoon, koska tehdystä työstä saa näkyvää hyötyä vahvojen ja hyödynnettävien riista- ja kalakantojen muodossa. Riista- ja kalakannat tarvitsevat monimuotoisen elinympäristön, missä viihtyvät myös monet rauhoitetut lajit. Panostamalla vesilintuelinympäristöjen perustamiseen ja kunnostamiseen sekä peltoriistan elinympäristöjen hoitoon suoja- ja monimuotoisuuskaistoja perustamalla olisi mahdollista motivoida laaja metsästäjäkunta tekemään riistanhoitotyötä nykyistäkin aktiivisemmin. Kosteikkoja ja suojakaistoja perustamalla myös hallinnon asettamat vesiensuojelu- ja biodiversiteettitavoitteet täyttyisivät. Riistanhoidossa ne tulevat kaupanpäällisinä, oikeilla toimenpiteillä saadaan monta kärpästä yhdellä iskulla. Tällaista ajattelutapaa tarvitaan, kun ympäristötuen uudistuksia aletaan suunnitella. n
• Eräaatoksia valtionmailta Onko vapaa metsästysoikeus tabu? n Metsästyksessä ja riistanhoidossa on paljon asioita, joissa kukaan ei voi hypätä niin sanotusti pöydälle ja julistaa uskottavasti, että sinä olet väärässä ja minä oikeassa. Esimerkiksi metsästysverotuksen oikeasta tasosta on monta näkökulmaa. Valtion maiden käytössä ja suojelussa törmäämme usein erisuuntaisiin tavoitteisiin. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä monimutkaisemmaksi käy yhteisen luonto-omaisuuden hallinta. Lainsäätäjä on halunnut ja haluaa palvella rinnakkain valtion mailla niin paikallisia elämänmuotoja kuin elinkeinoelämää, edistää sekä suojelua että luonnon käyttöä. Kun ihmisten intressit jossain asiassa kärjistyvät, niin yleensä Metsähallitus ­ ei niinkään lainlaatija ­ on altavastaajana. Me metsävaltion työntekijät voimme lohduttautua, että sitä kutsutaan työksi. Meille suomalaisillehan on lapsesta asti opetettu, että työn ei tarvitse olla aina mukavaa: otsa hiessä sinun on tienattava leipäsi. myös, että lupametsästäjien rahankäyttö tukee merkittävästi pohjoista aluetaloutta. Tutkimus tarjosi aivan oleellista tietoa niin Metsähallitukselle kuin alueellisille riistaviranomaisille. Pohjois-Suomen väestörakenteen muutos tulee jatkossa muuttamaan paikallista metsästyspainetta. Avoimuuden etuja Uutiskohua Erityisesti Lapin medioissa nousivat viime vuoden aikana toistuvasti esiin valtion maiden metsästysjärjestelyt. Monien juttujen pääpontimena oli huoli siitä, että valmisteilla olisi pohjoisten erämaiden metsästyksen kaupallistaminen ja seuraavaksi vapaan metsästysoikeuden poistaminen. Kohu alkoi julkisuuteen tuodusta lainmuutosvalmistelusta. Siinä maa- ja metsätalousministeriö luonnosteli, että myös eräpalveluja tarjoavien paikallisten yrittäjien asiakkaille varattaisiin osa valtion maiden metsästysluvista. Uutisoinneissa Metsähallitus joutui tulilinjalle ja sai kokea paikallisten metsästysoikeuksien edunvalvonnan. Näin tapahtui siitäkin huolimatta, että Metsähallituksen ja sen erätalouspäällikön keskeisenä virkatehtävänä on nimenomaan turvata paikalliset erityisoikeudet. Metsähallituksen intresseissä ei myöskään ole mitenkään kyseenalaistaa vapaata metsästysoikeutta. Mielenkiintoista näissä ns. kentän äänien reagoineissa on se, että vapaa metsästysoikeus ja pohjoissuomalainen eräperinne tuntuu olevan ikään kuin tabu: "Älkää puuttuko tähän, tästä ei saa puhua". Tässäkin tapauksessa tehtiin kytkentä tuoreen tutkimuksen ja lainmuutosvalmistelun välillä, vaikka ne lähtökohtaisesti olivatkin toisistaan erillisiä hankkeita. Ne tulivat sopivasti yhtä aikaa julkisuuteen. Tutkimus nosti esiin paikallisten yrittäjien tavoitteita, koska he olivat olleet haastattelukohteina paikallisten metsästäjien ja lupametsästäjien ohella. Lakiluonnos puolestaan tuki noita tavoitteita. Tuossa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkimuksessa nousi esille, millaisia metsästyksen järjestelyjä vapaan metsästysoikeuden alueelle on rakentunut. On kehittynyt monenlaisia, myös kaupallisia järjestelyjä, joissa paikalliset metsästysseurat ja eräalan yrittäjät ovat mukana. Selvisi Lappilainen reagointi osoitti, kuinka tunnetasolla pohjoiset metsästysjärjestelyt ovat. Juuri siksi myös kuntalaisen metsästysoikeudestakin on voitava keskustella ja sen käytön kehittymistä arvioitava. Jos sen hyödyistä, sen kehitysnäkymistä ja siihen liittyvistä mahdollisista ongelmista ei voida puhua avoimesti, koko asia kääriytyy sumuverhon sisään. Sitten kysytään, mitä siellä näkymättömissä tapahtuu? Onko se kestävää? Kuntalaisen vapaa metsästysoikeus on lailla (ML 8 §) säädetty oikeus, jolla on paljon myönteisiä kerrannaisvaikutuksia. Syrjäisten seutujen vetovoima, vapauden tunne, eräperinteen säilyminen, into tehdä riistanhoitotyötä ja riistalaskentoja ­ monta hienoa ja arvokasta asiaa voi mainita. Moni ulkopuolinen ihmettelee, miksi paikallinen saa pohjoisessa kotikunnassaan metsästää rajoituksetta, ilman saalisilmoitusvelvoitetta ja myös kansallispuistoissa. Hänen oma metsästyksensä on sen sijaan hyvin tarkasti kiintiöityä, rajattua ja valvottua. Vastaus on, että lainsäätäjä on niin halunnut. Nykyään tuon erityisoikeuden piirissä on noin 50 000 pohjoissuomalaista metsästäjää. Tuoreen tutkimuksen mukaan vapaan metsästysoikeuden käyttäjät ikääntyvät ja heidän määränsä on jatkuvasti vähenemässä. Se luo lupametsästykselle tilaa tulevaisuudessa. Varsin monet lupametsästäjät ovat etelään muuttaneita ja heidän jälkeläisiään. Savukoskelta Rovaniemelle muuttanut on myöskin lupametsästäjä palatessaan kotimailleen pyyntiin. Tuttujen eräpolkujen veto on voimakas. Mikä tässä asiassa on lopulta tärkeää? Metsästyksen säilyttämisen näkökulmasta se, että voimme osoittaa, että metsästyksen järjestelyt ovat sekä ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä. Arkojakin aiheita on hyvä selvittää, koska se on eräkäynnin ja metsästyksen etu. Siksi tarvitaan riistantutkimusta, riista- ja saalisseurantaa sekä myös metsästyksen ja sen vaikutusten yhteiskunnallista tutkimusta. Toinen tärkeä havainto on se, että metsästäjien toisiinsa kohdistama edunvalvonta, esimerkiksi paikallisten ja lupametsästäjien välinen, ei vahvista metsästystä harrastuksena. Pohjoisille eräpoluille mahtuvat niin paikalliset, entiset paikalliset kuin vieraatkin. Metsästäjien kokonaismäärän ennustetaan pikemminkin vähenevän kuin lisääntyvän. Todennäköisemmin myös metsästyspaine on tällöin vähenemässä eikä lisääntymässä. n Jukka Bisi ylitarkastaja (eräasiat), Metsähallitus Metsästäjä l 2 l 2010 l 35
• Teksti ja kuvat Marko Mikkola, riistanhoidonneuvoja, Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri L 36 l Metsästäjä l 2 l 2010 Koiran kanssa metsällä Luolakoira riistanhoitotyössä l Luolakoirametsästys on monille metsäs- tystä harrastaville vieras laji. Siitä huolimatta kyseiseen jahtimuotoon vihkiytyneitä hikeä ja työtä pelkäämättömiä henkilöitä löytyy useiden metsästysseurojen alueilta. Samaiset aktiivit kiertävät usein laajalla alueella auttaen myös koirattomien alueiden riistanhoitotyötä tekeviä tyhjentämällä supikoirien ja muiden petojen asuttamat pesät vähintään kerran talvessa. Luolakoirilta metsästys on antoisinta silloin, kun käytössä on yhteen hitsautunut muutaman metsästäjän porukka ja mielellään useampi eri tavoin toimiva koira. Tällaisen porukan vuosittaiset saalismäärät "Lumi on verhonnut maaston. Pakkanen paukkuu kireänä, ja ainoastaan jänis on jättänyt jälkiä hangelle. Kolme metsästäjää ja pieni koira saapuvat kuusikossa sijaitsevalle rinteelle, missä kolmikko tietää olevan maanalaista elämää. Koira pujahtaa pesään lumisesta suuaukosta. Hetken kuluttua se aloittaa haukun, joka tutkan mukaan kuuluu kolmen metrin syvyydestä. Kahden tunnin kuluttua samaisessa kohtaa on syvä monttu, jonka pohjalla näkyy metsästäjän saappaat. Hetken kuluttua saappaat liikkuvat ja metsästäjä nostaa koiran montun yläpuolella odottavalle kaverilleen. Koiran ollessa ylhäällä on turvallista ampua. Pistoolin laukauksia kuuluu pienin väliajoin yhteensä neljä. Sama määrä supikoiria nousee montun pohjalta. Pesän korjaamisen ja seuraavan lumisateen jälkeen rinne näyttää jälleen koskemattomalta. Kolmikko kuitenkin tietää, että uudet supikoirat asuttavat rinteen sään lauhduttua."
• nousevat kymmeniin, toisinaan jopa yli sadan pienpedon. Tämä kuitenkin edellyttää yhteistyötä yli seurarajojen ja harrastukseen sopivaa välineistöä lapioineen, kankineen ja pistooleineen. Jahtitapa muuttunut fyysisemmäksi Aikana ennen supikoiria tapahtui luolajahti usein siten, että koira laskettiin pesään ja metsästäjät odottivat hiljaa pesän ulkopuolella. Koiran painostama kettu altistui ulkona odottavien metsästäjien haulisuihkuun ja jahti sai arvostetun päätöksen. Supikoirien runsastuttua on luolajahdin luonne entistä useammin toisenlainen. Supikoirat jurovat yleensä pesässä samoin kuin kettu aikoinaan umpiperässä. Tästä syystä luolajahdissa joudutaan kaivuutöihin. Maanalaisessa työskentelyssä vaaditaan metsästäjiltä hyvää fyysistä kuntoa sekä "sammumatonta" metsästysintoa. Haulikot ja kiväärit jäävät tässä jahtimuodossa asekaappiin, ja eläimet lopetetaan turvallisesti lyhyitä käsiaseita käyttäen. Yksi haulikkoa kantava henkilö voi varmistaa, ettei pesässä mahdollisesti oleva kettu karkaa, mutta useimmiten haulikkomies saa värjötellä kylmässä, ja varsinaiset tapahtumat koetaan pesän tai rakennuksen lähituntumassa, missä haulikon käyttö on koiran ja jahtikavereiden turvallisuuden kannalta edesvastuutonta ja useimmiten myös käytännössä mahdotonta. Koira paikan ja riistan mukaan Väittely parhaimmasta luolakoirarodusta käy usein kiivaana. Kiivaimmilla metsästäjillä on tästä asiasta mielipiteitä laidasta laitaan. Kokemuksen myötä näkökanta yleensä avartuu, ja siinä vaiheessa huomaa erilaisille ja eri tavoin toimiville koirille löytyvän sijansa. Eri puolilla maata luolastot ja pyyntipaikat ovat hyvin erilaisia. Maapesissä, rakennusten alla ja kivikoissa tarvitaan eri tavoin työskenteleviä koiria. Luolametsästykseen soveltuvia rotuja löytyykin nykyisin useita. Mäyräkoirien lisäksi on maahan tuotu aikojen saatossa erilaisia terrierirotuja. Korjaa pesä pyyntikuntoon Luolakoirapyynnin perusedellytys on, että maanomistajalta kysytään lupa mahdollista kaivuuoperaatiota tai ladon lattialankkujen siirtämistä varten. Kun lupa on kunnossa, säilyvät metsästäjien ja maanomistajien välit hyvinä ja pyynnin jatkuvuus on turvattu. Metsästäjien velvollisuus on korjata jälkensä ja ehostaa pyyntipaikat vähintäänkin yhtä hyvään kuntoon kuin ne jahtia aloitettaessa olivat. Pienillä parannustoimilla saadaan pesistä rakenneltua eläimille mieluisampia ja metsästyksen kannalta toimivampia. Maapesiin on mahdollista rakentaa esimerkiksi Pää alaspäin näkee paremmin luolan syövereihin ­ tyypillinen lopetustilanne, kun koira vedetään ulos ja pistoolilla ammutaan saaliseläin hengiltä. Pesä korjataan hyvin ja kaivuumaat tasoitellaan tiiviiksi. uusia luukullisia umpiperiä, joista eläimet saadaan nopeasti eräksi. Tärkeintä on, että sulamisvedet eivät sorruta kaivettuja kohtia, ja pesät säilyvät lämpiminä ja vedottomina. Olemassa olevien pesien entisöimisen lisäksi voidaan maanomistajan luvalla rakentaa keinopesiä, joista voidaan tehdä mitä moninaisimpia eläimille mieluisia insinöörityön mallikohteita. Tutkaa käytetään koiran kaulassa tai se teipataan häntään. Tässäkin asiassa on molemmille tavoille omat vannoutuneet kannattajansa. Oleellisinta lienee se, ettei koiraa lasketa pesään ilman tutkaa ­ tutkan kiinnittämistavan valitsee koiranomistaja. Koiralle tutka kaulaan Luolakoirametsästyksessä joutuu koira liikkumaan todella ahtaissa paikoissa, jolloin on riski, että se jää kiinni luolaan. Hiekkamaalla olevissa pesissä on myös sortumisen vaara. Sekä pyynnin onnistumisen että koiran turvallisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää käyttää luolatutkaa. Tutkan perusteella voidaan paikallistaa koiran olinpaikka ja sijaintisyvyys. Näin eläimet saadaan nopeammin saaliiksi ja koiran mahdollisesti jäädessä kiinni se voidaan pelastaa. Luolakoirilla saaliiksi lisääntyviä yksilöitä Supikoiria metsästettiin vuonna 2008 koko maassa jo lähes 154 000 yksilöä. Kettusaalis on pysynyt 2000-luvulla keskimäärin Luolametsästykseen soveltuvia rotuja löytyy nykyisin useita, sillä maapesissä, rakennusten alla ja kivikoissa tarvitaan eri tavoin työskenteleviä koiria. Metsästäjä l 2 l 2010 l 37
• Luolatutka on tärkeä sekä pyynnin onnistumisen että koiran turvallisuuden kannalta. yli viisikymmentä jahtipäivää, kun taas toisaalla samaisen saalismäärän voi saada päivässä. Riittävän aktiivisuuden osoittamiseksi lienee syytä pitää jahtipäiväkirjaa, jonka avulla pystyy osoittamaan kuinka usein petojen perässä on oltu. Jahtipäivien lukumäärä kuvaa pyynnin aktiivisuutta ja käsiaseen käyttötarvetta kohtuullisen hyvin, sillä ilman apuvälineitä ei jahtiin tulisi lähdettyä lainkaan. Käsiaseen tarpeellisuudesta eläinten lopettamisessa on väännetty peistä. Luolakoirametsästykseen perehtyneet henkilöt tietävät, että parin metrin syvyisen montun pohjalla eivät pitkät aseet taivu tarvittaviin asentoihin. Ahtaissa paikoissa haulikon tai kiväärin käyttö on niin koiran kuin ampujankin kuulolle vaarallista. Äänenvaimentimen käyttö on tässä mielessä suotavaa. Haulikolla ja isokaliberisella kiväärillä ammuttaessa esimerkiksi kivikossa tai rakennusten alle on myös kimmokevaara suuri. Pienikaliberinen käsiase onkin turvallisin lopettamisase luolametsästyksessä. l Keväisellä pyynnillä saadaan saaliiksi lisääntymisikäisiä yksilöitä. 50 000­60 000 yksilössä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen keräämien ruhotietojen perusteella supikoirista saadaan eräksi luolakoiria apuna käyttäen noin 16 prosenttia kokonaissaaliista. Ketun osalta vastaava prosenttiluku on 12. Näitä taustatietoja hyväksi käyttäen voidaan arvioida vuosittaisen luolakoirametsästyssaaliin olevan lähes 30 000 supikoiraa ja 7200 kettua. Tämä saalismäärä ei ole merkityksetön, sillä se kohdistuu lisääntyvään kannanosaan. Kevättalvesta on vaikea saada supikoiria eräksi muilla metsästysmuodoilla, sillä talven yli selvinneet yksilöt ovat kokeneita, eivätkä erehdy loukkuihin nuorten yksilöiden tavoin. Luolakoirien avulla voidaankin alueen pesäluolastot käydä kevättalvesta läpi, ja näin on mahdollista saada muun riistan pesimisajaksi hetkellinen petotyhjiö. leen myönnetty lupia pienpetopyyntiperusteilla, kunhan on pystynyt osoittamaan, että harrastus on jatkuvaa ja riittävän aktiivista. Tulkinnat siitä, mikä on katsottu riittävän aktiivisuuden osoittamiseksi, ovat kuitenkin vaihdelleet. Saalismäärä ei joka tilanteessa kuvaa pyynnin tehokkuutta, sillä jossain päin maata voi esimerkiksi kymmenen yksilön vuosisaaliin saaminen vaatia Luolakoiria testataan kokeissa n Luolakoirien metsästysominaisuuksia Lapio ja käsiase ­ luolametsästäjän tärkeimmät apuvälineet Käsiaseet ja niiden lupaehtojen tiukentaminen ovat aiheuttaneet paljon keskustelua koulusurmien jälkeisessä aselakiuudistuksessa. Pienikaliberisille käsiaseille on edel- Pienikaliberinen käsiase on turvallisin lopettamisase luolametsästyksessä. koetellaan LUME-kokeissa. Kokeen aikana arvostellaan koiran työskentelyä riistalla. Koe on metsästyksenomainen tapahtuma, jossa riista pyritään saamaan myös saaliiksi. n 38 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Sniper 120x27 TUPLAASEPUSSI 32 Topattu asepussi kahdelle aseelle - Pussit vetoketjukiinnityksellä - Kangasmateriaali - Kantokahvat ja kantohihna - Erillinen tarviketasku - Koko 120x27cm Sniper 131x20 TOPATTU ASEPUSSI 15 90 14 Sniper TOPATTU ASEPUSSI 90 Topattu asepussi vahvalla vetoketjulla - Kantokahvat - Koko 131x20 Camo kankaalla varustettu, pehmustettu asepussi puolipitkällä vetoketjulla. Pussissa irroitettava kantoremmi sekä kantokahvat. Päässä muovivahvike, jossa ripustuslenkki - Pituus: 121cm - Leveys enimmillään: 24cm - Väri: Camo maasto - puhdistusharjat - kolmiosainen puhdistuspuikko - vaihtoehtoiset kaliiberit 7,62, 22 ja 12 - tarvikkeet lokeroidussa puulaatikossa CLEAR GUN PUHDISTUSSAR- CLEAR GUN JA PUURASIASSA PUHDISTUSSARJA 15 90 6 90 Laadukkaat puhdistussarjat kaliibereihin 12, 22 ja 30 - 3 osainen puhdistuspuikko - 3 harjaa - BListeripakkaus 24 Sniper Ranger REPPU 90 Sniper Sneaker KOLMIOREPPU 14 90 - Sniper sarjan uusi tulokas metsästäjälle, kalastajalle ja luonnossa liikkujalle. Uusi kestävä kangasmateriaali pitää kosteuden poissa, runsaat taskutilat tarvikkeille ja varusteille. - Muotoillut kantoviillekkeet säädöillä sekä lannevyö - Luontoystävällinen väri - Repun tilavuus noin 32 litraa - Yksiolkamalli sopii oikealta ampuville. - Ulkopuolinen vetoketjutasku, pieniverkkotasku sekä pikalukolla kiinnitettävät riistalenkit. - Tilavuus noin 20 litraa 5 360 290 390 950 4490 990 490 1350 2190 2150 3700 350 590 600 450 230 380 1450 90 AMPUJANLASIT 3 20 - Kevyet ja istuvat ampujanlasit. - Keltainen linssi parantaa näkyvyyttä. CLEAR GUN KLIKKIPATRUUNA - haulikon klikkipatruuna - 2kpl/pkt - kaliiberi 12 Kärkkäisellä laaja valikoima käytettyjä aseita ja tarvikkeita! YLIVIESKAN VAIHTOASEET Kiväärit MANNLICHER kal.7x53R, suoravetolukko, Sakon piipulla, siisti KARABIINI M44 Kal. 7,62x53r, sis. kiikarin. TIKKAKOSKI M/27 kal.7,62x53R, alkuperäinen TIKKA M65 SPORTER Kal. 308win MARLIN 1895kal.45-70, weaver kiila,pist.perä, siisti BAIKAL TUPLALUODIKKO kal.30-06, pääl.piiput+kiikari VALMET PETRA kal.308 FN BAR kal.30-06, p-auto, kunnossa SAKO AI kal.6mm PPC, vakio+synt.tukki, Apelin jalusta SAKO AMPUMAHIIHTO kal.243 win, alkuperäinen diobtereilla, malli sapporo SAKO L461Kal. 222rem. Siisti kuntoinen. Kiikarilla. SAKO L-46 kal.7x33, IV malli, hieno kunto SAKO L581kal.308, harvinainen malli, keräilykunto SAKO 75 HUNTER kal.416 REM MAG. BR-tuotteen vaimentajalla, siisti Haulikot SKB 500 kal.12/70, pääl.piiput, ejektorit BENELLI M3 kal.12/76, pumppu/puoli-auto BENELLI NOVA kal.12/89, siisti pumppu BERETTA 682 SKEET kal.12/70,hyvä kunto BERETTA 390 kal.12/76, p-auto, vaihtosup. synt.tukki, uuden veroinen TIKKA 512SD Kal. 12/76, Siisti, Vaihtosupistajat, REMINGTON G1100 kal.12/76, uusin malli, ampumaton MERKEL M8 kal.12/76, siisti BAIKAL MP-153 kal.12/89, puutukkinen, käyttö kunto PEDRETTI Kal. 10/89. kunto kohtalainen, BAIKAL IJ-18 Kal. 12/70. Kunto hyvä, BAIKAL IJ-27 Kal. 12/70 kunto käytetty. REMINGTON 1100 / 20 cal. kal. 20/76, p-auto, 3xsupistin, siisti WINCHESTER 1200 kal.12/70, camo,full, siisti pumppu MOSSBERG 500 kal.12/76, BUHAG Kal. 16/70. Siisti. VALMET PIIPPU kal.12/70, ejektorit, uuden veroiset piiput BERETTA 686 E SPORTING kal.12/76, erit.siisti BERETTA SPORTING kal.12/76, silver pigeon, säätö liipasin, kunto ok BROWNING BPS Kal. 12/76. 30" piipulla+täyteis piippu mukaan. siisti. SUHL kal.12/70, siisti suhuli 290 290 290 890 690 450 890 650 760 890 690 590 1490 990 290 1290 450 1400 790 850 1190 890 250 150 60 150 690 180 250 95 490 1490 1590 690 190 YILDIZ PROFESSIONAL Kal. 12/76 p-auto. siisti. Puutukilla. WINCHESTER 1400 RANGER kal.12/70, p-auto, vaiht.sup. TIKKA MA92GL Kal. 12/76, Siisti, p-auto, BENELLI M2 Puutukilla. Todella siisti. 5 vaihto supistajaa. 26" piipulla. Yhdistelmäaseet MERKEL 96K DRILLINKI kal.20/76-6,5x55, esittelyase, FINNCLASSIC 512SD Kal. 12/76-222rem, Säätöperällä. Siisti. VALMET Rihlapiiput 12/30-06 VALMET 412 S kal.12/76-222 rem, Leupold 6x Optilock pikajal. erit.siisti SIMSON RIHLAKKO kal.20/76-22HORNET,kääntöjalka+ZEISS, 2,5kg, vm-05 BLASER BBF 95 Kal. 12/76-222rem. Ase on kunnoltaan kuin uusi. Sis. pikajalan. FERLACH DRILLINKI kal.16/70-7x57R, Smidht&Bender hakajaloin, Jakob Koechin valmist., varmistin kaulalla Pienoiskiväärit BRNO kal.22 lr, varmint tukki, Bushnell mukaan, hieno SAKO P72 AMPUMAHIIHTO KAL.22 LR, diobterit, lippaita Kiikarit SCHMIDT&BENDER ZF 10X42, DOT-ristikolla, 26mm putki, siisti ZEISS CONQUEST 1,8-5,5x38, tuuman runkoputki, hyvä LEUPOLD VARI XII 1-4x20 LEUPOLD VARI XIII 1,5-5x20, "hirvensurma", läpät SWAROVSKI Z6 1,7-10x42L siisti kiikari, TDS-PLEX-ristikko OULUN VAIHTOASEET Kiväärit SAKO 222rem kokotukki Hieno! Netto! BAIKAL IJ-94 Express 308 Uutta vastaava tuplaluodikko. SAKO L 46 7x33 kokotukki POISTO HINTA! EI TAKUUTA. Haulikot REMINGTON 11-87 12/76 POISTO HINTA! EI TAKUUTA. FN BROWNING Auto 500 12/70 hyvä kuntoinen BENELLI Nova 12/89 Sis. kolme vakio supparia sekä yhden jatkosupistajan. BERETTA 686E Sporting Säätöperä. JAGUAR 12/70 RINNAKKAISPIIPPUINEN POISTO HINTA! EI TAKUUTA. BERETTA VITORIA 12/76 Siisti puoliautomaattihaulikko. FN Auto5 16/65 Legendaarinen puoliautomaatti haulikko MOSSBERG 5500 12/70 puoliautom. POISTO HINTA! EI TAKUUTA. FINNCLASSIC 512s POISTO HINTA! EI TAKUUTA BAIKAL MP-153 12/89 Syntettiinen, sis supistajat. BENELLI POISTO! Nova 12/89 makasiinillä. POISTO HINTA! EI TAKUUTA. BERETTA URIKA 12/76 SYNT. Uutta vastaavassa kunnossa BENELLI M3 12/76 Uuden veroinen haulikko kahdella piipulla. BAIKAL POISTOJA!!! YKSI PIIPPUISIA, RINNAKKAISIA JA PÄÄLLEKKÄISIÄ BAIKALEITA POISTOHINNOIN. YILDIZ Elegant 12/70 Kuin uusi. Kevyt rinnakkainen kiinteillä supistuksilla. 650 150 150 800 290 290 990 1500 Alk. 50 590 Yhdistelmäaseet KRIEGHOFF PIIPPU SISÄPIIPPU 22MAG. 350 BAIKAL Taiga 12/7,62X53R Oulu 450 KRIEGHOFF Trumpf Drillinki 12/70, 243win. Vuoden -89 drillinki alkup. omistajalta. Sis. Schmidt&Bender 6X42 hakasjaloin. Ase teräsrunkoinen, piiput 63,5cm, 1/2 ja 1/1 supistuksilla. Hyvä kuntoinen! 6500 Pienoiskiväärit VALMET m45 Kiikarit NICKEL 2,5X20 Aito saksalainen teräsrunkoinen tähtäinkiikari. LAHDEN VAIHTOASEET Kiväärit SAKO L61R 30-06 pikajalka VARATTU SAKO L61R Hyväkuntoinen + Vanhempi aimpoint TOZ 7.62X53R SA-Leimattu BROWNING 30-06 Synteettisellä tukilla + RST- Raudat + Bushnell kiikari Haulikot BREDA VEGA LUSSO Päällekkäispiipuinen 12/76 BROWNING 325 Grade 2 30" trap kiinteät supistimet ESCORT FIEL HUNTER Rihlattu piipu + walker punapiste VALMET 12/70 VALMET 12/70 920 900 250 650 950 1000 350 150 350 490 350 700 550 300 390 290 450 1500 150 Voit tilat a myös puhelimella tai sähköpostilla Tilaa soitta malla nume roon 0104303031(Ark 9-16) Muina aikoin a lähetä tilaus myynti@ka rkkai nen.c om tai klikka a itsesi verkk okauppaan. se edullisen ostamisen tavaratalo Kärkkäinen Oulu Alasintie 12, Limingantulli, Oulu Kärkkäinen Ylivieska Ollilanojankatu 2, Ylivieska Kärkkäinen Ii Infopiste 010 430 3820 Sorosentie 2, Ii Kärkkäinen Lahti Pasaasi 2, Renkomäki, Lahti Verkkokauppa osoitteessa: Keskus 010 430 3000 Keskus 010 430 3020 Keskus 010 430 3630 www.karkkainen.com
• Teksti ja kuvat: Ilkka Korhonen Talvikokeet ­ koiramiesten riekonpyynnin extremelaji Seisonta 40 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Kovin monelle koiraharrastajalle ei tulisi mieleenkään lähteä koiransa kanssa kokeeseen silloin, kun on metri lunta maassa, pakkasta 10­20 astetta ja tuuli tunkeutuu luihin asti. Seisovien kanakoirien harrastajat ovat tästä poikkeus. l Riekon metsästäminen kanakoiralla tal- vella on jo sinänsä oma taiteenlajinsa, joka vaatii hyvää varustautumista, rautaista kuntoa koirilta ja koiranomistajilta, lintujen elintapojen tuntemusta eikä vähiten ampumataitoa. Se, joka on kokeillut haulikolla lentoon ammuntaa rinteessä suksien päältä ja mahdollisesti vielä jopa liikkeestä, tietää, ettei tehtävä ole mikään läpihuutojuttu. Polviin asti ja jopa yli yltävä lumi antaa oman mausteensa sopivissa puronotkoissa. Jotta metsästys olisi tuloksekasta, on ilmojen haltijan oltava suotuisa, jotta riekot suostuvat päästämään koiraansa lähestyvän metsästäjän ampumamatkan päähän. Lumiolosuhteista johtuen metsästys tapahtuukin yleensä paljakan eli avotunturin rajassa, jonne riekot pitkien ja pimeiden talvikuukausien jälkeen maaliskuun pidentyvien päivien aikaan mielellään nousevat ruokailemaan sulavia koivun urpuja. Talvella riekonpyyntivarusteisiin kuuluvat tavallisten säänmukaisten vaatteiden ja repun lisäksi joko teräsreunaiset tunturisukset tai metsäsukset. Myös lumikengät voivat olla jossain olosuhteissa käyttökelpoiset. Tämän lisäksi on hyvä kuljettaa asetta suojuksessa, jolloin se säilyy toimintakuntoisena, vaikka kantaja välillä tupsahtaisikin kinokseen jyrkässä laskussa. Lumessa tarpomista vai hangella sujuttelua? Koiran liikkumisen ja hakutyöskentelyn kannalta on olennaista, että lumi kantaa edes jonkun verran, jottei koira joudu möyrimään aivan pehmeässä lumessa. Vuosittain olosuhteet vaihtelevat melkoisesti. Joinakin vuosina vain korkeimpien tuntureiden ylärinteet kantavat koiran painoa, kun toisina vuosina hankikanto mahdollistaa koirien kokeilemisen tunturiylänköjen koivikoissa. Hankikelit muodostuvat sopivasta lämpötilan vaihtelusta nollan molemmin puolin, jolloin kosteus tiivistyy lumen pintaan. Toinen kantoa parantava tekijä on tuuli, joka rinteitä piiskatessaan kinostaa lumen kovaksi. Kokeiden lyhyt mutta vaiherikas historia Kanakoirien talvikokeet saivat alkunsa meillä Suomessa 1993, jolloin Jaakko Kalliokoski järjesti Muotkan Ruoktussa ensimmäiset kanakoirien erikoiskokeet talviolosuhteissa. Hän oli tottunut kulkemaan saksanseisojineen, mutta myös settereineen, Lapin lumilla jo puolen vuosisataa sitten ja todennut talvisen koiran käyttämisen onnistuvan. Kalliokoski oli itse muutaman kerran vuosien mittaan kilpaillut Norjassa talvella ja ajatteli, että miksei tätä koemuotoa voisi kokeilla meilläkin. Ajatus vaati sulattelua kymmenisen vuotta ennen kuin se toteutui käytännössä. Kanakoirakokeet ovat myös metsästystä, sillä suomalaisten kanakoirien koesääntöjen mukaan korkeampi palkinto edellyttää lintujen ampumista. Siksi kotimaiset kokeet vaativatkin järjestäjiltä erityisen paljon lupaasioiden ja turvallisuuden ohjeistamisessa ja huomioimisessa. Mikäli koemaastoihin siirtyminen suoritetaan moottorikelkoilla, on niihin hankittava tarvittavat luvat poliisiviranomaiselta ja maanomistajilta. Muissa pohjoismaissa talvikokeet järjestetään yleensä starttipistoolia käyttäen, jolloin järjestelyt helpottuvat ja turvallisuus paranee, mutta toisaalta itse tarkoitus mahdollisimman metsästyksenomaisesta tilanteesta kärsii, sillä toteutus lähentelee enemmänkin urheilua. Ei ole metsästäjän eikä koirankaan edun mukaista se, että koira säntää paukusta linnun luo, sillä tuolloin se voi estää toisen ampumatilaisuuden ­ tai mikä vielä pahempaa, pomppia ampumalinjalle ja saada hauleja takalistoonsa. Linnun ampuminen lennosta vaatii erityistä taitoa metsästäjältä asettua tilanteeseen nähden oikein, luottaa koiransa toimivan täydellisesti osuakseen ja koiralta taitoa tuoda lintu ampumamatkalla ammuttavaksi. Talvikokeet on tästä pudotusvaatimuksesta johtuen pidettävä maaliskuun puolella, jolloin riekonmetsästysaika on kolmen pohjoisen kunnan alueella vielä menossa. Paikalliset riistaviranomaiset ovat ainakin näihin päiviin asti myöntäneet suotuisasti luvan tämäntyyppisen kenneltoiminnan harjoittamiseen. Vaikka pudotusvaade kokeissa onkin korkeimpiin palkintoihin yleensä olemassa, ei sääntö johda vuosittain kuin keskimäärin yhden tai kahden linnun ampumiseen. Lintukannalle näistä kokeista ei ole vaaraa, Kanakoirakokeet ovat myös metsästystä, sillä korkeampi palkinto edellyttää lintujen ampumista. Lähtö Avanssi Metsästäjä l 2 l 2010 l 41
• mutta ne ohjaavat ihmisiä kouluttamaan koiriaan paremmin menestyäkseen kokeessa ja antavat samalla mahdollisuuden jatkaa jalostusta palvelevaa koekautta pitemmälle kuin syksyn kiihkeimmän kuukauden ajan. Toisaalta keväisillä hangilla on erinomaisen mukava hiihdellä koeryhmän mukana ja vaihtaa mielipiteitä koiramaailman ajankohtaisista aiheista sekä metsästyskokemuksista. Talvikokeita kaksilla säännöillä Kanakoirien talvikokeita on järjestetty Saksanseisojakerhon erikoiskoesäännöillä vuodesta 1993, ja Kanakoirakerhon tunturikokeiden säännöillä kokeet aloitettiin vuotta myöhemmin. Vuosittain järjestetään muutamat kokeet. Kokeita on pidetty kaikissa kolmessa pohjoisimmassa kunnassa, joissa riekon metsästäminen on sallittua, pääasiassa kuitenkin Inarin­Utsjoen puolella. Ylituomari Jarmo Katajamaa korosti vuoden 2009 kokeiden alkupuhuttelussaan osallistujien vastuuta riistakannoista. Koska kanta oli niin heikko, ei lintua saanut yrittää ampua ilman tuomarin erillistä lupaa, vaan oli ammuttava laukaus ilmaan. Ilman laukausta ei lintutyötä voida hyväksyä. Erikoiskokeissa koiria kokeillaan yksittäin ja tunturikokeissa pareittain, kaksi koiraa yhtä aikaa haussa. Koirat hakevat annetulla näkyvissä olevalla hakualueella noin 150 metrin leveydeltä ohjaajan molemmin puolin. Ne ovat jatkuvasti käskettävissä. Muut koirat ja ohjaajat hiihtelevät jälkijoukossa ja saavat seurata kokeen etenemistä satakunta metriä taaempana. Hakuerä kestää vartista puoleen tuntiin koiran osallistumisluokasta riippuen. Koiran löytäessä riistaa se ilmaisee riistan seisomalla paikallaan. Mikäli paritoveri on yhtä aikaa haussa, se ei saa häiritä tilan42 l Metsästäjä l 2 l 2010 netta, vaan sen tulee seisoa seisovaa koiraa eli säestää. Erikoiskokeiden voittajaluokassa koiralta vaaditaan tiedotus, eli sen on tultava kertomaan isännälleen, että nyt on riista löytynyt. Nopea ja tehokas riistan löytyminen on tärkeää ja se korostuu parihaussa, jossa nopeampi koira vetää pitemmän korren. Toistuvat paritoverille häviämiset ovat suorituksen arvoa alentavia tekijöitä. Koira odottaa seisonnalla, että ohjaaja saapuu paikalle ja antaa koiralle lentoon ajamiseen luvan. Sen jälkeen koiran tulee heti pysähtyä paikalleen. Linnun pudottua koira saa luvan noutaa sen. ralle saatiin mahdollisuus näyttää osaamisensa lintutilanteessa. Kolme koiraa onnistuikin työssään palkinnon arvoisesti, mutta kuten muinakin vuosina talvikokeissa on todettu, on riekon saaminen reppuun vaikeaa. Niin myös nyt ­ yhtään riekkoa ei saatu pudotettua. Näin ollen korkeimmat palkinnot jäivät jakamatta." Talvisen koepäivän kulku Saksanseisojakerhon talvikokeeseen maaliskuussa 2009 Kaamasen­Karigasniemen alueella osallistui 12 koiraa. Lapin kanakoirayhdistys järjesti maaliskuun viimeisenä viikonloppuna kanakoirien tunturikokeet, joihin osallistui parisenkymmentä koiraa ohjaajineen. Tämä oli toinen kerta, kun kokeet järjestettiin Utsjoen lähiympäristössä. Suurin osa koirista tuli etelämpää Suomesta, ja osanottajamäärä yllätti positiivisesti. Osallistumisintoa ei selvästikään ollut laimentanut ennakkotietojen perusteella heikko riekkokanta eikä se, ettei talvelle ollut riekon metsästyslupia saatavissa lainkaan. Koetoimitsija, utsjokelainen Jarmo Helander kertoo kokeen kulusta näin: "Varsinaista hankikantoa ei ollut luvassa, sillä lämpötila oli pysytellyt sitkeästi pakkasen puolella koko maaliskuun. Niinpä koemaastoja piti hakea ylempää tunturirinteiltä, missä tuuli oli pakannut lumen sopivan tiiviiksi, mutta riekot taas viihtyvät alempana jokikurujen pensaikoissa. Tämä on tietysti huono yhtälö erityisesti huonoina riekkovuosina, mutta tälläkin kertaa joitain yksilöitä oli noussut ylemmäs paistattelemaan auringossa, ja näin useammalle koi- Taito lukea maastoa korostuu Talvikokeissa menestymisen edellytys koiralle on vahva riistaintoisuus, eikä lumiolosuhteissa työskentelykokemuksestakaan ole haittaa. Sulan maan kokeisiin verrattuna talvikokeissa korostuvat koiran taito lukea maastoa ja tarkastaa ne todennäköisimmät ottipaikat tyhjien lumilakeuksien kustannuksella. Hajuja tunturiluonnossa on talvella vähemmän, ja koira saattaakin peilata tulevat hajuvirtaukset satojen metrien päästä. Kompastuskivinä ovat useimmiten koiran kunnon loppuminen ja keskittymisen hiipuminen rankoissa ja energiaa vievissä olosuhteissa. Yleisimmin talvikokeissa esitettäviä rotuja ovat karkea- sekä lyhytkarvainen saksanseisoja, bretoni, pieni mynsterinseisoja, englannin-, irlannin- ja gordoninsetteri. Mukaan mahtuu vuosittain jokunen pointteri ja pitkäkarvainen saksanseisojakin. Kokeita järjestettäessä tulee erityisesti ottaa huomioon poronhoidon tilanne alueella. Vaatimet ovat kantavia, eikä pieninkään häiriö ole niille hyväksi maaliskuun lopulla, jolloin talvikokeet pidetään. Koeluvan saamiseksi edellytetäänkin yhteydenpitoa poronhoitajiin sekä paikallisen maastoa tuntevan oppaan mukana oloa koeryhmässä. Kanakoiraharrastajat ottavat muutenkin toiminnassaan huomioon porotilanteen ja siirtyvät suosiolla poroista vapaille alueille. Laajat tunturiselkoset antavat tähän hyvän mahdollisuuden. l
• Erikoissuunnittelija Marko Svensberg, Metsästäjäin Keskusjärjestö Viime metsästyskaudella Riistanhoitopiirien myöntämillä pyyntiluvilla kaadettiin helmikuun loppuun mennessä 297 ilvestä. Ilves on Suomen suurpedoista kaikkein runsaslukuisin, ja niiden lukumäärä on kasvanut voimakkaasti viimeisten 10 vuoden aikana. Viime talven Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen antama vähimmäiskanta-arvio oli noin 2000 ilvestä, kun se vuotta aikaisemmin oli 1500. 2007 julkaiseman ilveksen hoitosuunnitelman mukaan ilveskannan kasvua pyritään rajoittamaan erityisesti tihentymäalueilla, ja kannanhoidossa otetaan huomioon taloudelliset ja sosiaaliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen jatkuvasti nousevaan ilveskanta-arvioon ja hoitosuunnitelman linjauksiin tukeutuen maa- ja metsätalousministeriö antoikin syksyllä määräyksen siitä, että ilveksen osalta suurin sallittu saalismäärä nostetaan edellisvuoden 214 yksilöstä 340 ilvekseen metsästysvuodelle 2009­2010. Määrä oli suurempi kuin RKTL arvioi kestäväksi kannan verotusmääräksi. l Maa- ja metsätalousministeriön vuonna kaadettiin 297 ilvestä toalueelle ilvesten aiheuttamien porovahinkojen ehkäisemiseksi. Metsästyksen painopiste idässä Metsästyksen painopiste oli tiheimmillä ilvesalueilla itäisissä riistanhoitopiireissä, missä metsästettiin yli puolet ilveksistä. Eniten ilveksiä metsästettiin Pohjois-Savon riistanhoitopiirin alueella, kaikkiaan 43 yksilöä. Kolmessa pohjoisimmassa riistanhoitopiirissä kaadettiin yhteensä 55 ilvestä, josta Ilvessaalis 1.8.2009-28.2.2010 Riistanhoitopiiri Etelä-Häme Etelä-Savo Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Kainuu Yhteensä Pyyntilupia 14 41 29 28 22 21 1 21 8 43 5 14 24 4 45 340 poronhoitoalueen osuus oli 21 ilvestä. Läntisellä alueella ilveksiä metsästettiin eniten Uudenmaan ja Pohjois-Hämeen riistanhoitopiireistä. Kanta-arviot nousussa Ministeriö oli määräystä antaessaan huolissaan paikallisten asukkaiden sietokyvyn alentumisesta, joka saattaa johtaa ilvesvastaisuuden lisääntymiseen. Tavoitteena oli rajoittaa kannan kasvua ja tällä tavoin saada ihmiset sietämään ilvestä paremmin. Myös 2009 vuoden alusta kertyneet ilveksen aiheuttamat mittavat porovahingot ­ yli 800 000 euroa ­ vaikuttivat päätökseen. Tämän vuoden tammikuun hyvissä lumiolosuhteissa suoritettu Uudenmaan ilveslaskenta osoitti myös, että ilveksen kanta-arviota on tarkennettava ylöspäin nykyisestään. Elokuun alusta helmikuun loppuun mennessä on kaadettu 297 ilvestä. Ilveksen varsinainen metsästyskausi ajoittuu joulukuun alusta helmikuun 28. päivään. Vahinkoperusteisia pyyntilupia on tämänkin jälkeen myönnetty muun muassa poronhoi- Runsaasti havaintoja taajamissa Viime aikoina ilvekset ovat tulleet entistä rohkeammiksi, ja havainnot asutustaajamissa liikkuvista ilveksistä ovat olleet varsin yleisiä. Ilvesten tulo asutuksen pariin on monesti liitettävissä ravinnon saatavuuteen liittyviin ongelmiin, kuten jänisten vähäisyyteen tai liian runsaisiin ilveskantoiSaalis hin. Ilveksen kannanhoi13 don takia parasta yleensä 41 onkin, että ilveskanta pidet29 täisiin kestävän metsästys23 verotuksen avulla sopivana 7 suhteessa alueen tarjoamiin 11 ravintoresursseihin, jolloin 1 nälkäkuolemat, sairaudet 21 ja esiintymiset ihmisten 27 asutusten liepeillä pysyisi43 vät aisoissa. Vuonna 2007 3 julkaistun ilveksen hoito14 suunnitelmankin mukaan 23 tarkoituksena on löytää ta4 sapainoinen kehitys kaikil37 le luonnonvaraisille eläin297 lajeille. l Metsästäjä l 2 l 2010 l 43 Kimmo Pöri
• Pekka Helle, Ilpo Kojola ja Marcus Wikman, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Ilves eilen ja tänään M l Menneinä vuosisatoina ilves oli arvokas Ilves on parin viime vuosikymmenen aikana voimakkaimmin runsastunut suurpetomme. Tämä aikajänne sattuu sopivasti riistakolmiolaskentojen aikakauteen, ja on mielenkiintoista tarkastella ilveskannan muutosta riistakolmiolaskenta-aineiston pohjalta. Ilveskannan koon luotettava arviointi on ollut vaativa tehtävä myös petotutkimukselle. Miten nämä toisistaan riippumattomat havaintoaineistot käyvät yksiin? turkiseläin. Vielä 1880-luvulla sen levinneisyys kattoi pääosan maatamme. Sittemmin lajin metsästäminen kävi niin ankaraksi, että 1900-luvun alussa ilves oli miltei sukupuuton partaalla. Sotavuosina kanta elpyi jonkin verran, mutta oli vielä 1950-luvulla erittäin harva. Kannan elpyminen alkoi 1960-luvulla, ja kehitys jatkui tasaisesti nousevana 1980-luvulle asti; vuonna 1988 kanta arvioitiin yli 700 yksilöksi. Ilvekset Itä-Suomessa Koko maan ilvesrunsaus riistakolmiolaskentojen mukaan ­ ja myös suurpetohavainnoinnin mukaan ­ painottuu eteläiseen ja itäiseen Suomeen. Ilveksen runsastuminen havainnollistuu sekä alueellisesti että ajallisesti kuvan 1 karttasarjassa. Riistanhoitopiireistä erityisesti Etelä-Häme, Uusimaa, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo ja Kainuu ovat olleet voimakkaan kannankasvun aluetta. Aivan pohjoisimpaan Suomeen nopea runsastuminen ei ole ulottunut. Riistakolmiolaskentojen piirikohtaiset jälki-indeksit osoittavat samaa (kuva 2). Vähälukuinen laji toki osuu laskentalinjoille harvoin, ja sattuma voi heiluttaa tuloksia voimakkaasti. Sen takia monen piirin tulokset ovat aika 'sahanterämäisiä'. Kuitenkin yleispiirteet viittaavat ilveskannan vahvaan runsastumiseen melkein kaikissa riistanhoitopiireissä. Kuva 1. Riistakolmiolaskennan alkuvuosina kolmioilla havaittiin vain joitakin kymmeniä ilveksen jälkiä, mutta nykyisin niitä kirjataan useita satoja vuosittain. Kartoissa esitetään ilveksen jälkiindeksi 50x50 km:n ruuduittain viiden vuoden välein kaudella 1990­2009. 44 l Metsästäjä l 2 l 2010 Hannu Huttu
• Kuva 2. Ilveksen jälki-indeksi riistakolmiolaskennoissa kaudella 1990­2009 riistanhoitopiireittäin. Ilves on runsastunut erityisen nopeasti itäisessä Suomessa. Joidenkin piirien voimakkaat vuotuiset heilahtelut ovat seurausta sattuman vaikutuksesta niukassa laskenta-aineistossa. M 2000-luvun voittokulku Riistakolmiolaskentojen alkaessa Suomessa vuonna 1989 ilveskannan koko oli luultavasti runsaat 700 yksilöä. Kanta runsastui verkkaisesti 1990-luvulla, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen alkoi ilveksen väkevä voittokulku. Jos tarkastellaan koko maan keskiarvoja, nopea runsastuminen alkoi vuonna 2002, ja sen jälkeen kolmiolaskentojen jälkitiheyden keskiarvo on edelleen kasvanut huimaa vauhtia (kuva 3, vasemmalla). Se on kolminkertaistunut seitsemässä vuodessa, mikä merkitsee kannan kasvaneen keskimäärin 16 % vuodessa. Mikäli kantaa ei olisi metsästämällä pienennetty, sen laskennallinen vuotuinen kasvu olisi ollut reilusti yli 20 %. Tällainen kasvu edellyttää erittäin suotuisia olosuhteita. Mikä kannankasvun takana? Runsastuakseen voimallisesti lajilla täytyy olla jotain erityistä puolellaan. Vieraslajit voivat löytää aivan uuden ekolokeron, tilan missä ei ole muita samankaltaisia lajeja, ja tästä on monia esimerkkejä. Kotiseuduilleen palannut ilves ei ole uudella alueella. Varmempi selitys menestykselle on ollut ravintotilanteessa tapahtunut muutos: nopeasti runsastuneet metsäkauris- ja valkohäntäpeurakannat ovat antaneet uuden mahdollisuuden runsastua todella tehokkaasti. Itä-Suomessa toisaalta, missä ilveksen runsastumien on ollut kaikkein voimakkainta, näitä pieniä hirvieläimiä ei ole. Siellä ilveksen toimeentulo on enemmänkin jänik- sen varassa. Kettukin on mukana tässä kuviossa. Ilves tappaa kettuja ja pääsee kilpailijan vähentyessä hyödyntämään suuremman osuuden jäniskannan tuotosta. Eräs taustalla oleva lisätekijä voi olla useat 2000-luvun lumioloiltaan helpohkot talvet, jotka ovat siivittäneet eteläisempään faunatyyppiin kuuluvaa ilvestä hyvään pentutuottoon. Onko riistakolmioista ilveskannan seurantaan? Ilves on tätä nykyä niin runsaslukuinen, että talvisten riistakolmiolaskentojen tulokset saattavat antaa varsin luotettavan kuvan sen suhteellisesta runsaudesta ja alueellisesta esiintymisestä. Vertaamme kuvassa 3 (oikealla), miten yksiin osuvat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen petotutkimuksen kanta-arviot ja riistakolmiolaskentojen tulokset. Petotutkimuksen arviot perustuvat suurpetohavainnoitsijoiden ilmoituksiin ilveksistä ja erityisesti pentueista, ja siitä teh- tyihin tulkintoihin, mitkä pentueet luetaan erillisiksi. Kolmiolaskennan jälkitulos on suora lukumäärä, siitä ei tulkita mitään. Kuvan 3 mukaan yhteys kanta-arvion ja jälkilaskentatuloksen välillä on hämmentävän hyvä, ja eri vuosien havaintopisteet ovat miltei samalla linjalla. Eläinkantojen koon luotettava arviointi on vaativa tehtävä. Arviointityöhön liittyy aina menetelmällisiä ongelmia, joiden hallintaan käytännön vaateet asettavat hankalia esteitä ja rajoitteita. On melko harvinaista, että kaksi toisistaan riippumatonta menetelmää antavat aivan yhdenmukaisia tuloksia lajista, joka on niinkin vaikeasti arvioitava kuin ilves. Kummatkin menetelmät kuvaavat selvästi samaa ilmiötä ja vieläpä tarkasti. Ilveksen kanta-arviot ovat siis varsin hyvissä kantimissa useista vastakkaisista näkemyksistä huolimatta. Arviot antavat tukevan perustan ilveskannan hallinnoimiselle jatkossakin. l Kuva 3. Ilveksen keskimääräinen jälki-indeksi riistakolmiolaskennoissa vuosina 1990­2009 (vasemmalla) ja ilveksen jälkiindeksi suhteessa petotutkimuksen kanta-arvioihin samalla jaksolla. Tunnuslukujen yhteys on voimakas ja erittäin merkitsevä (oikealla). Metsästäjä l 2 l 2010 l 45
• Teksti: Anna-Liisa Toivonen, RKTL Kuva: Jouko Savonen Metsästäjä kuluttaa harrastukseensa tonnin vuodessa Metsästäjän profiili -kyselytutkimuksessa kysyttiin vuonna 2008 metsästäneiltä henkilöiltä rahankäyttöä metsästysharrastukseen. Metsästäjät käyttivät harrastukseensa yhteensä liki 220 miljoonaa euroa vuodessa, mikä tekee vajaat tuhat euroa metsällä käyvää metsästäjää kohden. Metsästäjät olisivat olleet valmiita maksamaan harrastuksestaan keskimäärin kolmanneksen enemmänkin. Metsästystä pidetäänkin hyvänä vastineena rahalle. 46 l Metsästäjä l 2 l 2010 l Kysymyslomakkeella menoerät oli etukä- teen jaoteltu tyypillisten kululajien mukaisesti ja niitä täydensi "muu, mikä" -luokka. Metsästäjien oletettiin käyttävän rahaa matkustamiseen ja kyyteihin, vaatetukseen ja kenkiin, varusteisiin kuten reppuihin ja retkivälineisiin, aseisiin, patruunoihin, pyyntivälineisiin, GPS- eli paikannusvälineisiin, majoittumiseen, metsästyslupiin ja seurojen jäsenmaksuihin. Muuhun rahankäyttöön vastaajat olivat kirjanneet tärkeimpinä erilaisia ruoka- ja eväskuluja, hirvilupia ja kaatomaksuja, koiriin liittyviä kuluja, rakennuksien, rakennelmien sekä kulkuvälineiden hankintoja, riistan ruokintaa sekä ammuntaharrastuksen menoeriä. Monet tässä näkyvistä menoeristä ovat sellaisia, että on vaikea erotella tai yrittää rajata, kuinka paljon niistä liittyy metsästykseen ja kuinka paljon niitä hyödynnetään johonkin muuhun. Siksi mukana ei ole erikseen rakennuksia eikä kulkuvälineitä, vaikka joissain tapauksissa ne on nimenomaan voitu hankkia vain metsästystarkoituksiin. Myös sellaiset kohtuullisen kalliit välineet, joita vain harvat hankkivat vuosittain, tuovat epävarmuutta ja suurentavat arvioitujen rahasummien luottamusvälejä. Suuret
• hankinnat kuten rakennukset ja kulkuvälineet kuuluvat tähän ryhmään, mutta myös aseet ja gps-välineet. Sen sijaan lähes kaikkia koskeva matkustaminen, ampumatarvikkeiden osto ja enemmistöä koskeva seuran jäsenmaksu pysyvät pienten luottamusvälien sisällä. Neljännes kuluista matkustamiseen Yli neljännes kaikista kuluista johtuu kulkemisesta. Lyhimmillään metsästysmaat sijaitsevat keskimäärin alle 50 kilometrin päässä ja pisimmillään keskimäärin noin 150 kilometrin päässä. Tässä on kuitenkin paljon hajontaa. Monet myös käyvät ulkomailla metsästysmatkoilla, ja se kasvattaa matkustuskuluja. Metsästäjät ovat niin ikään yhä useammin joutuneet muuttamaan maaseudulta metsästysmaiden läheisyydestä taajamiin ja kaupunkeihin. Metsästäjät kuluttavat siis keskimäärin liki 270 euroa vuodessa metsästyksestä johtuvaan matkustamiseen. Keskiarvo on laskettu vuosittain metsästänyttä 231 000 metsästäjää kohti. Kaikki muut kuluerät mukaan lukien metsästäjien rahallinen uhraus harrastukselleen on yhteensä liki 220 miljoonaa euroa vuodessa. Se tekee vajaat 1 000 euroa metsällä käyvää metsästäjää kohden. Hyvää vastinetta rahoille Metsästäjät arvostavat sitä, mitä he metsästyksestä saavat vastineeksi rahoilleen. Metsästäjiltä kysyttiin, miten paljon enemmän sama vuoden metsästyskokemus olisi saanut maksaa eli paljonko enemmän he olisivat olleet valmiita maksamaan samasta, vuoden 2008 metsästyksestä. Maksuhalukkuus yli keskimääräisen 950 euron vuosikulun oli 280 euroa eli lähes 30 prosenttia. Metsästäjät olivat saaneet kokemuksensa tavallaan 23 prosenttia edullisemmin, kuin olisivat olleet valmiita maksamaan. Ylimääräisestä maksuhalusta olisi kertynyt 65 miljoonaa euroa lisää. Metsästykseen yhteensä käytettyjä kuluja selittävät tilastollisesti merkitsevästi metsästyspäivien lukumäärä, kotitalouden tulot, metsästysmaiden etäisyys pisimmillään sekä se, miten suuri merkitys metsästämisellä on harrastuksena. Jos myös kalastaa, on taipuvainen kuluttamaan vähemmän metsästämiseen. Maksuhalukkuutta yli jo maksettujen kustannusten selittävät jo maksettujen kulujen suuruus, metsästyspäivien lukumäärä sekä kotitalouden tulot. Metsästysmaiden etäisyys ja metsästyksen merkitys harrastuksena selittävät myös maksuhalukkuutta, mutta eivät erityisen voimakkaasti. Kalastajan kulut viidennes metsästäjän kuluista Koska noin 85 prosenttia metsästäjistä myös kalastaa, kalastajien rahankäyttö antaa kiinnostavan vertailukohteen. Samantapaisessa, mutta otokseltaan laajemmassa kyselytutkimuksessa esitettiin vastaavanlainen kysymys vapaa-ajankalastajille vapaa-ajankalastukseen kulutetuista rahoista. Vapaa-ajankalastuksen harrastamisen kustannusrakenne on ja myös oletettiin erilaiseksi. Siihen laskettiin mukaan suuret hankinnat, kuten veneet ja moottorit. Ne usein liittyvät läheisesti kalastukseen, vaikka ovat myös kulkuvälineitä ja miksei metsästysvarusteitakin. Koska kalastajille esitettiin kysymykset vuoden 2005 kuluista, ne korjattiin elinkustannusindeksillä vastaamaan metsästäjien vuoden 2008 kuluja. Kysymysten esitystapa oli jokseenkin samanlainen kuin metsästäjienkin tapauksessa, ja siksi arvioita voi pitää kohtuullisen vertailukelpoisina. Vertailtaessa kalastukseen käytettävien rahojen vuosikertymiä, on muistettava, että vapaa-ajankalastajia on huomattavasti enemmän kuin metsästäjiä. Kyselytutkimuksen mukaan vuonna 2005 heitä oli 1,9 miljoonaa. Toisaalta tilaston mukaan heitä oli vuonna 2008 vähemmän eli 1,8 miljoonaa. Jos indeksikorjattu keskikulutus kerrotaan vuoden 2008 kalastajamäärällä, kokonaiskulutukseksi tulee enää 342 miljoonaa euroa. Myös vapaa-ajankalastajilta kysyttiin, paljonko sama vuoden kalastuskokemus olisi saanut maksaa enemmän ja he olisivat sen vielä maksaneet. Ylimääräinen maksuhalukkuus kalastajilla oli keskimäärin 32 euroa eli 17 prosenttia yli jo maksetun. Siitä olisi kertynyt yhteensä 60 miljoonaa euroa lisää. Keskimääräiset kulut kalastajaa kohden ovat viidesosa metsästäjien kuluista. Mikäli vapaa-ajankalastajien kuluista poistetaan veneet ja perämoottorit, kokonaissummaksi jää 239 miljoonaa euroa. Se on samaa suuruusluokkaa kuin metsästäjien kokonaiskulut. Kalastajilla keskimääräiseksi vuosikuluksi tulee tällöin 125 euroa. Suurin menoerä on matkat, mikä vie neljänneksen kaikista kuluista eli ilman suuria hankintoja matkustuksen osuus on kalastajilla samalla tavalla huomattava kuin metsästäjillä. Luontoharrastukset lähentävät metsästäjiä luonnonilmiöihin ja auttavat ymmärtämään niitä. Rahat voisi varmasti käyttää huonomminkin. l Keskimääräiset kulut kalastajaa kohden ovat viidesosa metsästäjien kuluista. Taulukko 1. Metsästysharrastuksen vuosikustannukset. yhteensä luottamusväli kuluista euroa +/- % % Matkustus, bensat, kyydit 61 729 100 6,6 28,1 Vaatetus ja jalkineet 33 621 000 3,9 15,3 Aseet 29 659 600 13,9 13,5 Varusteet, reput, yms. 20 053 700 7,4 9,1 Patruunat 18 423 700 5,2 8,4 Metsästysluvat 14 927 500 14,2 6,8 Muut kulut 12 728 000 37,3 5,8 Seuran jäsenmaksut 11 340 700 5,1 5,2 GPS-välineet 11 072 900 15,4 5,0 Majoittuminen 5 062 800 18,0 2,3 Pyyntivälineet 1 097 800 27,1 0,5 Yhteensä 219 716 700 5,0 100,0 Taulukko 2. Kalastusharrastuksen vuosikustannukset yhteensä kuluista euroa % Suuret hankinnat, veneet ja moottorit 126 862 200 34,7 Matkat 61 123 300 16,7 Välineet (vavat, verkot) 39 162 200 10,7 Tarvikkeet (vieheet, siimat) 38 692 600 10,6 Kalastusluvat 26 813 600 7,3 Veneiden ja moottoreiden huolto ja säilytys 25 186 200 6,9 Majoitus 20 014 300 5,5 Varusteet (saappaat yms.) 17 807 300 4,9 Jäsenmaksut, lehdet 6 135 300 1,7 Muu 4 221 200 1,2 Yhteensä 366 018 200 100,0 keskiarvo euroa 267,00 145,40 128,30 86,70 79,70 64,60 55,10 49,10 47,90 21,90 4,80 950,20 keskiarvo euroa 66,60 32,10 20,60 20,30 14,10 13,20 10,50 9,40 3,20 2,20 192,20 Metsästäjä l 2 l 2010 l 47
• Monikäyttöinen Forest -puku on uudistunut! JAHTIJAKT LASTEN FOREST PUKU VIHREÄ VAIN CAMO VAIN 69 90 79 + TOIMITUSKULUT 90 + TOIMITUSKULUT Toimivia yksityiskohtia! Erillinen hyönteishuppu, jossa vetoketjullinen huoltoaukko. Laadukas ja kulutuskestävä materiaali ja hyvä istuvuus. Tilavat ja käytännölliset taskut takaavat reilun säilytystilan. Tilaukset: www.eratukku. puh. 020 747 7000 Asiakaspalvelu Ma-Pe klo 8-18 Espoo · Vantaa · Turku · Tampere · Lappeenranta · Joensuu · Seinäjoki · Kuopio · Oulu tai myymälöistä * Puhelujen hinnat sis alv 22%: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min.
• Lisää värejä ja nyt myös naisille ja lapsille! Tyylikäs ja monikäyttöinen puku Suosittu JahtiJakt Forest -puku on erinomainen valinta monipuoliseen luonnossa liikkumiseen, kuten retkeilyyn, metsästykseen tai kalastukseen. Uudet tyylikkäät värivaihtoehdot ovat saapuneet, valitse suosikkisi! Taattua toimivuutta 1. Irrotettava ja säädettävä huppu Uusi ruskea väri 2. Erillinen hyönteishuppu 3. Neljä läpällistä taskua takin ulkopuolella, kaksi sisäpuolista vetoketjutaskua 4. Joustovyötärö housuissa 5. Takissa helma- ja vyötärösäätö, hihansuissa ja lahkeissa kiristysmahdollisuus 6. Housuissa takatasku, sivutaskut sekä kaksi reisitaskua 7. Erittäin kulutuskestävä ja hyvin vettä ja likaa hylkivä Te onWax -käsitelty materiaali Toimiva valinta Likaa ja vettä hylkivä TelfonWax -käsitelty materiaali on kulutuskestävää. Laadukas materiaali yhdistettynä huippuominaisuuksiin tekevät asusta miellyttävän ja suojaavat käyttäjäänsä monipuolisesti eri sää- ja käyttöolosuhteissa. Nyt myös naisille ja lapsille Huippuominaisuuksilla varustetuista Forest -puvuista on saatavilla nyt myös naisten ja lasten mallit. Tilaa luonnossa liikkujan ykköspuvut vaikka koko perheelle nyt uskomattoman edullisesti! VIHREÄ JA RUSKEA JAHTIJAKT FOREST PUKU VAIN Uusi ja tyylikäs camokuosi Perinteinen vihreä 79 89 90 VAIN + TOIMITUSKULUT Erätukku Tunnus 5013247 CAMO 90 Erätukku maksaa postimaksun + TOIMITUSKULUT Naisten ja lasten mallit sekä miesten ruskea puku saatavilla viikolla 14! Tilauskuponki Kyllä, tilaan *(Toimituskulut lisätään tilauksen hintaan) _____kpl JahtiJakt Forest Suit Vihreä -pukua postiennakolla hintaan 79,90 /kpl.* _____kpl JahtiJakt Forest Lady Ruskea -pukua postiennakolla hintaan 79,90 /kpl.* _____kpl JahtiJakt Forest Suit Ruskea -pukua postiennakolla hintaan 79,90 /kpl.* _____kpl JahtiJakt Forest Kid Vihreä -pukua postiennakolla hintaan 69,90 /kpl.* _____kpl JahtiJakt Forest Suit Camo -pukua postiennakolla hintaan 89,90 /kpl.* _____kpl JahtiJakt Forest Kid Camo -pukua postiennakolla _____kpl JahtiJakt Forest Lady Vihreä -pukua postiennakolla hintaan 79,90 /kpl.* hintaan 79,90 /kpl.* Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Sähköposti* Puhelinnumero (alle 18 vuotiaan holhooja) Postitoimipaikka Puvun malli Pituus (cm) Paino (kg) Vyötärö (cm) 90003 VASTAUSLÄHETYS (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Liityn samalla ilmaiseksi Erätukku-Klubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. Metsästäjä 2/10 Metsästäjä l 2 l 2010 l 49
• Teksti ja kuvat Eerikki Rundgren, piirros Jaakko Puuperä Ekin kanssa erällä Harva retkeilijä valmistaa enää kaikkia ruokiaan avotulella eikä se ole joka paikassa edes mahdollista. Erilaisista retkikeittimistä pitää osata valita parhaiten omiin tarkoituksiin sopiva. Retkikeittimet 50 l Metsästäjä l 2 l 2010
• hangella. Raskaasta ajosta uupuneet miehet katsovat läheltä sopivan hongan ja kaatavat sen. Sytytettyään rakovalkean he pystyttävät vielä havulaavun suojakseen. Suolistettu peura riisutaan taljasta ja sen sisäelimet käristetään tulella pahimpaan nälkään. Vuosituhansien ajan avotulella kypsentäminen oli ainoa tapa valmistaa ruokaa. Tulien tekeminen ei ollut pelkästään välttämätön erätaito vaan suoranainen elinehto. Kirves, puukko ja tulukset olivat metsästysaseiden ohella muinaisen erämiehen tärkeimmät työvälineet. Tulistelu on edelleen oleellinen osa suomalaista eränkäyntikulttuuria. Ennen niin tuiki tärkeästä avotulesta on kuitenkin tullut enemmän tai vähemmän mukavuutta tuova lisäarvo. Yhä useammille metsästäjillekin avotuli merkitsee lähinnä makkaranpaistoa lämpöä antavan nuotion ääressä. Toki tulien tekeminen on edelleen jokaisen metsästäjän ja retkeilijän tärkeimpiä erätaitoja. Pidemmillä vaelluksilla taito tehdä tulet on myös turvallisuutta lisäävä tekijä. Harvempi retkeilijä kuitenkaan enää valmistaa jokaista ateriaansa nuotiolla eikä tämä ole kaikkialla edes mahdollista. Retkikeitin onkin nykyään retkeilijän tärkeimpiä varusteita. Toisin kuin avotuli ei retkikeittimen käyttö edellytä maanomistajan lupaa, ja sillä voi kokata turvallisesti metsäpalovaroituksenkin aikana. Avotunturissa tai ulkosaaristossa on sitä paitsi vaikea löytää puutakaan, josta nuotion voisi tehdä. Retkikeittimen on oltava helppo ja turvallinen käyttää. Retkeilijät arvostavat myös keveyttä ja pakattavuutta pieneen tilaan, tehokkuutta sekä pientä polttoaineen kulutusta. Maastossa keittimen korjaaminen on hankalaa, joten sen tulisi olla rakenteeltaan yksinkertainen ja mahdollisimman huoltovapaa. Retkikeittimiä on viittä erilaista tyyppiä, joista yleisimpiä ovat sprii-, kaasu- ja bensiinillä toimivat painekeittimet. Monipolttoainekeittimissä voi bensiinin lisäksi polttaa esimerkiksi dieseliä tai valopetroolia, jois- l Keihästetty peura makaa hengettömänä Retkikeittimen käyttö ei edellytä maanomistajan lupaa, ja sillä voi kokata turvallisesti metsäpalovaroituksenkin aikana. Valmisnuotiolla ei ole juuri mitään tekemistä entisaikojen eränkävijöiden rakovalkean kanssa. Makkaranpaistajalla ehtii tulla kylmä ennen kyrsän kypsymistä. sain malleissa suutinta vaihtamalla myös kaasua. Näiden lisäksi on vielä käpy- ja puukeittimiä. Retkikeitintä hankittaessa kannattaa miettiä mitkä ovat omat tarpeet, mihin vuodenaikaan ja minkälaisissa olosuhteissa sitä tulee käyttäneeksi. Kesän viikonloppuretket tai syksyn jahtireissut metsämaastossa eivät edellytä keittimeltä yhtä paljon kuin vaativat talvivaellukset avotunturissa. Oikea keitin omaan tarpeeseen Spriikeittimet ovat rakenteeltaan yksinkertaisia ja toimintavarmoja. Monet arvostavat myös niiden äänettömyyttä ja uusiutuvasta luonnonvarasta tehtyä polttoainetta. Sprii on myös varsin turvallista käyttää. Muihin keittimiin verrattuna spriikeittimet ovat kuitenkin hieman hitaampia ja tehottomampia. Helppokäyttöiset spriikeittimet sopivat erinomaisesti retkeilijän ensimmäiseksi keittimeksi. Niillä pärjää hyvin keväästä myöhään syksyyn ja vielä talvellakin, jos käyttää esilämmitintä eikä retkellä ole varsinaista hoppua mihinkään. Moni kokenutkin retkeilijä käyttää ainoastaan spriikeitintä. Kaasukeittimilläkin on omat vankkumattomat kannattajansa. Varsinkin erä- ja partiotaitokisaajat sekä kiipeilijät suosivat kevyitä ja pieneen tilaan meneviä kaasukeittimiä. Suoraan kaasupulloon kiinnitettävät kaasukeittimet ovat pienestä koostaan huolimatta erittäin nopeita ja tehokkaita. Kaasun sytyttäminen ja sammuttaminen tapahtuvat käden käänteessä eikä polttoainetta pääse kulumaan hukkaan. Kaasukeitinten portaaton liekinsäätö mahdollistaa myös haudutuksen. Kaasupullon päälle kiinnitettävä kaasukeitin on kuitenkin herkkä tuulelle ja tarvitsee suojakseen erillisen tuulisuojan. Spriin tavoin kaasu on parhaimmillaan keväästä myöhään syksyyn. Talvella kaasupulloa joutuu lämmittämään takin tai makuupussin sisällä ja pakkasen laskiessa Puukeittimessä palavat risut ja oksat saa haalittua kohtuullisen helposti tauko- tai leiripaikan ympäristöstä. Jouni Laaksonen kokkaa Kunzi Eräkeittimellä Vätsärin erämaassa. Vasemmalla Trangian retkikeitin kuljetuskuntoon pakattuna. Paketin ulkoYhteiskunnan kädenojennus retkeilijöille; huolletuissa autiotuvissa on yleensä kaasuliedet, joita jokainen voi vapaasti käyttää. Artikkelin kirjoittaja sulattamassa lunta Tuiskukurun autiotuvalla. puolelle jää ainoastaan spriille tarkoitettu polttoainepullo. Oikealla sama keitin koottuna ja varustettuna kaasupolttimolla. Metsästäjä l 2 l 2010 l 51 Riheda Outdoor
• Pakkasella spriitä on vaikea saada syttymään ilman esilämmitystä. Spriipolttimon alle kiinnitettävässä esilämmittimessä voi polttaa esimerkiksi sytkäribensiiniä. Esilämmittimen sijasta spriipolttimon alla voi polttaa pientä kynttilää. riittävän alas talviseoksetkaan eivät tahdo enää toimia. Kaasun miinuspuolia ovat myös uusiutumattomuus ja kertakäyttöiset alumiinipullot. Paine- ja monipolttoainekeittimiä on paljon erilaisia malleja, ja niiden käyttö täytyy aina opetella huolellisesti. Painekeitinten sytyttäminen on muita keittimiä hieman monimutkaisempaa, ja osaamaton voi saada aikaiseksi korkeitakin alkusytytysliekkejä. Painekeittimet vaativat myös paljon huoltoa, varsinkin jos puhdistetun bensiinin sijaan käyttää jotain muuta polttoainetta. Autobensiinit eivät ole sitä paitsi turvallisiakaan alhaisen leimahduspisteen vuoksi. Kaasukeitinten tavoin painekeittimet ovat äänekkäitä ja polttoaineet uusiutumattomia. Paine- ja monipolttoainekeittimet ovat kaikkein tehokkaimpia ja toimivat moitteetta myös pakkasella. Arktisten retkikuntien tavoin monet talviretkeilijät käyttävät yksinomaan painekeitintä. Kesällä monipolttoainekeittimessä voi käyttää kaasua tai siirtyä lämpimien ajaksi takaisin spriikeittimeen Useimmilla nykyaikaisilla puukeittimillä ruuat valmistuvat siinä missä muillakin keittimillä. Sen vuoksi onkin hämmästyttävää, etteivät ne ole saaneet ainakaan vielä Suomessa kovin suurta suosiota. Tähän voi olla syynä se, etteivät ne alkuun olleet kovin hyviä eikä niillä ole nuotion lämmittävää ja valaisevaa vaikutusta. Puukeitinten parhaita puolia on taloudellisuus. Uusiutuvaa polttoainetta ei tarvitse kuljettaa mukana, sillä sulan maan aikaan Trangia n Ruotsalaisesta Trangiasta on tullut miltei synonyymi retkikeittimelle. Kompakti paketti sisältää keittimen rungon, tuulisuojan, polttimon, pari kattilaa ja myös kannen virkaa toimittavan paistinpannun sekä kahvan. Kuljetuskuntoon pakatun keittimen ulkopuolelle jää ainoastaan polttoainepullo. Trangian suosioon retkeilijöiden keskuudessa on syynsä. Keittimen osat ovat likimain hajoamattomia ja polttoaineeksi soveltuvaa denaturoitua spriitä on saatavilla lähestulkoon kaikkialta. Yksinkertainen ja toimintavarma Trangia on käytössä puolustusvoimissakin, missä sillä kokkaavat tiedustelijat ja sissit. Trangiaan saa tarvittaessa myös kaasupolttimon tai bensiinillä toimivan painekeittimen. Varsinkin painekeitin tuo rutkasti lisää tehoa vanhaan koeteltuun retkikeittimeen. Jos talvella talousvesi joudutaan sulattamaan lumesta, on painekeitin ylivoimainen muihin keittimiin verrattuna. n poltettaviksi kelpaavia risuja ja oksia löytyy lähes kaikkialta. Puukeittimet ovat myös yllättävän tehokkaita, eivätkä ne kuluta puuta kuin murto-osan nuotioon verrattuna. Vaikka puukeittimessä saakin polttaa puuta metsäpalovaroituksen aikana, on sitä käytettävä varoen. Varsinkin kuivalla säällä on keitin eristettävä maasta, sillä sen pohjan ilmanottoaukoista saattaa varista hehkuvia kekäleitä. On myös huomattava että risujenkin kerääminen edellyttää maanomistajan luvan. l Käy se näinkin... n Retkimuonat ovat kehittyneet valtavasti parin viime vuosikymmenen aikana. Makaronipussi ja lihasäilyke ovat vaihtuneet pakastekuivattuihin muona-annoksiin, joihin ei tarvitse lisätä muuta kuin kuuma vesi. Senkin voi viedä mukanaan termospullossa, jos ei halua tai pysty keittämään vettä maastossa. Viimeisin villitys ovat huoneenlämmössä säilyvät syömävalmiit pussiruuat, jotka voi syödä sinällään. Makkara-pekonimunakkaan voi ottaa vaikka yöksi makuupussiin ja lusikoida aamulla suuhun ennen ylös nousemista. Tämän helpompaa ja toisaalta myös tylsempää ei ruokailu voisi enää olla. Syömävalmiit ruuat saa toki kuumennettua kattilassa tai asettamalla muonapussi hetkeksi kiehuvaan veteen. Nuotion tai keittimen kanssa pelaamiseltakin voi välttyä ja silti saada ruokansa kuumana suuhun. Tätä varten ovat liekittömät lämmittimet, joiden avulla valmis ruoka lämmitetään. n Avataan liekitön lämmitin ja sujautetaan muonapussi siihen. Varmistetaan että lämmitinelementit ovat muonapussin alla. Kaadetaan vettä pussiin merkittyyn rajaan asti. Lämmitinelementtien tarvitseman vesitilkan voi ottaa vaikka suosta. Taitetaan ylijäävä osa alle ja asetetaan pussi vaakatasoon. Odotetaan reilu 10 minuuttia muonapussin sisällön lämpiämistä. 52 l Metsästäjä l 2 l 2010
• ILMAKIVÄÄRIT Molemmissa uudet, ergonomisesti muotoillut tukit molemminpuoleisella poskipakalla ja säädettävällä kumisella perälevyllä Diana 470 TH · ala-/vipuviritteinen viritteinen iritteinen tteine · kok. pituus 1150 mm s 1150 m · piipun pituus 460 mm tuus m · lähtönopeus/kal lähtönopeus/kal. ähtöno h önopeu /kal. l 4,5 4 5 mm 340 m/s 340 m/s ·p paino 4,3 kg Kuvan kiikarit li ävarusteita i lisävarusteita lisävarusteita Diana 56 TH H · · · · rekyylitön sivu-/vipuviritteinen kok. pituus 1130 mm piipun pituus 440 mm m · lähtönopeus/kal. 4,5 mm 335 m/s lähtönopeus/kal. 4 5 mm 335 lähtönopeus/kal (saatavan (saatav (saatavana myös 4,5 mm 175 m/s) (saatavana myös 4,5 mm 175 m/s) atavana atav 4 · paino 5,1 kg paino 5,1 kg 1 Varmista osumat oikeilla luodeilla Tunnetuista ja laadukkaista H&N-luodeista löytyy sopivat luodit harrastajille ja huippuammattilaisille Valitse tarkkailuun vain huippulaatua. pp atua. Meostar B1 8x32 · · · · · · · · Paino 598 g Suurennos 8x Linssin halkaisija 32 mm Näkökenttä (°) 7,9 Näkökenttä 138 m/1000 m Katseluväli min. 15,4 mm Silmän +- säätöalue min. 3 dpt Tarkennusetäisyys min. 1,8 m Meostar B1 8x56 · · · · · · · · Paino 1120 g Suurennos 8x Linssin halkaisija 56 mm Näkökenttä (°) 6,35 Näkökenttä 110 m/1000 m Katseluväli min. 21,5 mm Silmän +- säätöalue min. 3 dpt Tarkennusetäisyys min. 5 m Meostar S1-75 kulma · Paino 1150 g · Pituus 350 mm · Suurennos 20-60x tai 30xWA · Näkökenttä 31-16 m/1000 m · Linssin halkaisija 75 mm · Katseluväli min. 15 mm · Silmän +- säätöalue min. 5 dpt Saatavana myös suora malli Myynti: Ase- ja urheiluliikkeet kautta maan Pappilantie 2, 90460 Oulunsalo Puh. 08 520 99 99 Fax. 08 520 99 19 www.remes.fi
• Teksti: Jouko Koskelo Kuvat: Jouko Koskelo ja Sami Lappi Ylä-Lapin ylisuuri kettukanta tasapainoon Eräiden arvioiden mukaan yksi kettu käyttää riistaa eri muodoissa noin 50 kiloa vuodessa. Siitä on helppo laskea, minkälaisen hyödyn jo muutamankin ketun poisto tuo riistakantoihin. Varsinkin kun lintukannat ovat pohjalukemissa, on välttämätöntä pitää pienpetokannat kurissa. Se on parasta riistanhoitoa. 54 l Metsästäjä l 2 l 2010
• l Ketun jalkanarupyynti on lähes ainoa käyttökelpoinen pyyntimuoto pohjoisen laajoilla ja tiettömillä saloilla. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen monin paikoin louhikkoinen ja tietön erämaa ei juuri suosi ketun ajokoirametsästystä. Varovainen kettu ei myöskään tahdo mennä loukkuihin. Siksi jalkanarupyynti onkin lähes ainoa käyttökelpoinen pyyntimuoto. Viime vuosina muutamat innostuneet erämiehet ovat lähteneet tietoisesti kehittämään jo markkinoilla olevista ketun jalkanaruista entistä toimivampia ja helppokäyttöisempiä. Paras konsultti tässä kehitystyössä on ollut kettu. Pohjois-Suomen pitkä pehmeäluminen talvi luo hyvät edellytykset mielenkiintoiselle jalkanarupyynnille. Onko kettu pyytäjäänsä ovelampi? Varsinkaan erämaassa asuva kettu ei hyväksy ihmisen hajuja, ja sen vuoksi se asettaa pyyntimiehet koetukselle. Suurin haaste ke- tun naruttajalle onkin juuri hajujen häivyttäminen. Ketun jalkanarupyynti on pyyntimuotona yksi vaativimmista, mutta nykytietämyksellä ja opituilla nikseillä varma pyyntimenetelmä. Itse pyytäjälle jalkanarupyynti kokonaisuudessaan on erittäin mielenkiintoinen ja jännittäväkin metsästyksen muoto. Monet kokeneet hirvimiehet ja karhujakin kaataneet eränkävijät arvostavat ketun jalkanarupyynnin aivan ykköslajiksi. Kokenutkin pyytäjä saa pinnistellä miettiessään, mihin narun asentaa. Ketulla on omat mieltymyksensä paikasta riippumatta. Useamman vuoden pyynti samassa maastossa tuo pyytäjälle lisää näkemystä punaturkin aivoituksista. Peitteinen maasto ja kumpareet johdattelevat jälkien helminauhoja ruokapaikalle. Pyynnin kohokohta on tietenkin mennä aikaisin aamulla kokemaan pyydykset. On mielenkiintoista nähdä, onko narut osattu asettaa oikeille poluille vai onko kettu ollut Suurin haaste ketun naruttajalle on hajujen häivyttäminen. pyytäjäänsä ovelampi ja peruuttanut narua edeltävästä jäljestä takaisin. Tehokkaaseen pyyntiin tarvitaan noin 20 jalkanarua pyytäjää kohti. Kymmenelläkin narulla pääsee hyvään alkuun. Suosituimmaksi jalkanarumalliksi on osoittautunut ns. henkarimalli, joka on saanut osuvasti nimensä vaatehenkarista, sillä lauenneena se muistuttaa juuri henkaria. Tämä malli on helppo asentaa ja huoltaa. Se ei vie isoa tilaa myöskään säilytyksen aikana. Eri puolilta lääniä saatujen kokemusten myötä on kehitetty ja nivottu yhteen nykymuotoinen jalkanarupyydys, joka on toimintavarma, helppokäyttöinen ja suhteellisen yksinkertainen ­ niin kuin kaikki hyvät keksinnöt yleensä ovat. Poron suolet ja keuhkot haaskaksi Ylä-Lapissa porotaloudella on suuri rooli tehokkaassa ketunpyynnissä. Porojen keuhkot ja suolet sopivat hyvin haaskoiksi ja ovat mieleistä evästä ketulle. Evästä kannattaa viedä ruokintapaikoille jo syksyllä. Siten arka ja kaukaakin tullut kettu ennättää tottua ja oppii luottamaan haaskaan. Haaskoja ei kannata laittaa liian lähelle toisiaan. Muutoin samat ketut saattavat käydä useammalla haaskalla, mikä vaikeuttaa pyynnin kohdentamista oikeaan paikkaan. Hyväksi haaskojen väliseksi etäisyydeksi Lapissa on todettu reilu 15 kilometriä, ja ne on hyvä sijoittaa siten, että niitä on helppo täydentää tasaisin välein. Innokkaimmat pyyntimiehet ehtivät kytätä kuutamoöinä tai pillittää ensimmäiset ketut haaskan läheisyydestä jo ennen lumien Metsästäjä l 2 l 2010 l 55
• Jalkanarupyynti on halpa harrastus verrattuna moneen muuhun metsästysmuotoon. vaiheessa pääse tarttumaan vieraita hajuja. Pienen määrän pyyntivälineitä voi säilyttää vaikka puhtaassa suljetussa eräsäkissä. Sinne sekaan voi sujauttaa hajusteeksi vielä muutaman tuoreen havun oksan. ­ Kettu on kettu, toteaa Sami Lappi, kokenut saamamies ja jalkanarupyytäjien kouluttaja. Suurimmat virheet tehdään usein siinä, ettei pyyntivälineitä ole pesty kunnolla tai että säilytyksen aikana niihin on päässyt tarttumaan vieraita hajuja. Käytettyjä jalkanaruja ei koskaan saa laittaa samaan välinepussiin puhtaiden kanssa. Käytetty ja ketun pureskelema pyydys tulee aina pestä ja puhdistaa hyvin. Samoin vaijeriosa on aina silloin uusittava. Toimiva ja hyvin hoidettu haaska, syöttipaikka, houkuttelee ketut joskus laajaltakin alueelta. Kettukin osaa arvostaa helppoa ruokaa ja on senkin ajan pois muusta pahanteosta. tuloa. Ja kun pehmeää lunta alkaa olla riittävästi ja ketut alkavat kuljeskella samoja jälkiä useampaan kertaan, on tullut aika asentaa narut pyyntiin. Yhteistyö on voimaa Yhteistyö on voimaa Ylä-Lapissa. Niinpä Metsähallitus, riistanhoitoyhdistykset, poromiehet ja pienpetojen pyytäjät ovat kaikki kantaneet kortensa kekoon. Metsähallitus ja riistanhoitoyhdistykset ovat tukeneet pyyntivälineiden hankkimisessa. Poromiehet ovat auttaneet haaskojen rakentamisessa ja pyyntimiehet ovat jakaneet oppia jalkanarupyynnin hienouksista. Näillä eväillä on saatu toimiva ja tehokas kokonaisuus, jossa hyödynnetään vähäisiä voimavaroja tehokkaasti. Oppia ja vihjeitä ketun jalkanarupyynnistä kannattaa tiedustella kokeneilta pyytäjiltä. Kaikkea ei kannata itse opiskella. Hyvät neuvot jouduttavat aloittelijaakin pääsemään nopeammin pyynnin saloihin, ja juuri onnistumiset tuovat lisäintoa tähän mielenkiintoiseen pyyntimuotoon. Kuitenkin on hyvä tiedostaa, että kettu loppujen lopuksi on se paras konsultti. l Jalkanarupyynti tärkeä osa eränkäyntiä Ketun jalkanarupyynti jatkaa sopivasti metsästyskautta. Syksyn taittuessa talveksi muut eränkäynnin muodot vähenevät, ja alkaa ketun jalkanarupyynti. Se jatkaa innokkaan erämiehen jaloa harrastusta muutamalla kuukaudella. Aikanaan ketunpyytäjä on profiloitu vanhemmaksi mieheksi, jolla on kettulakki päässä ja joka ei kertonut pyyntiniksejään nuoremmille. Jokaisen oli itse opittava kantapään kautta. Ylä-Lapissa on kuitenkin viime aikoina saatu useita nuoria innostumaan ketun naruttamisesta. Pyyntivälineiden hinta eit ole harrastuksen este. Moneen muuhun metsästysmuotoon verrattuna jalkanarupyynti on halpa harrastus, koska käytettävät pyyntivälineet ovat edullisia valmistaa ja niiden käyttöikä on pitkä ja huolto on helppoa. Innostuneet Ylä-Lapin ketunpyytäjät näyttävät hyvää esimerkkiä, kuinka järjestelmällinen ja suunniteltu jalkanarupyynti tuo tulosta. Ylitiheää kettukantaa on lähdetty harventamaan koko Lapin alueella, varsinkin aivan pohjoisessa. Samalla tunturialueella pesivät naalit saavat elintilaa ja metsäalueelta pyydetyt ketut eivät ole levittäytymässä naalialueille. Häivytä hajut Suurten salojen asukkaina ketut eivät ole tottuneet ihmisiin ja ihmisen hajuihin. Se tuo pyytäjälle lisähaastetta. Pyyntivälineiden sekä pyytäjän kaikkien asusteiden käsineitä myöten tulee olla ehdottoman puhtaita, ja niitä tulee säilyttää niin, ettei niihin missään 56 l Metsästäjä l 2 l 2010 Riistanhoitoyhdistykset kouluttamaan n Riistanhoitoyhdistykset ovat tärkeässä roolissa koko maata ajatellen. Organisoimalla jalkanarupyyntikoulutuksia tämä tehokas ja mielenkiintoinen pyyntimenetelmä on mahdollista lyhyessä ajassa saada koko maan kattavaksi. Meneillään oleva luminen talvi on ihanteellinen jalkanarupyynnille. Lunta tarvitaan kuitenkin vain sen verran, että kettu alkaa kulkea samoja jälkiä useampaan kertaan. Seuraavaa talvea ajatellen koulutustilaisuuksia tulisi järjestää jo näiden lumien aikana. Silloin ensi talvelle olisi välineet, tieto ja taito jo olemassa, ja heti lumien tultua voitaisiin käynnistää hyödyllinen riistanhoitotyö, jota ketun jalkanarupyynti edustaa. n Jouko Koskelo kouluttamassa innostuneita jalkanarupyytäjiä Piippolan seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella Pyhännällä.
• Tutkijan tuntoja Syö mitä saat... ... se on elämisen ehto, lauloi elämäntaiteilija Irwin Goodman. Ryysyrannan Jooseppi perheineen oli pakotettu rangaistuksen uhallakin hankkimaan syömisensä ja juomisensa mistä parhaiten taisi. Nykypäivän luonnon raiskaajille rangaistukset ovat lievät, joten kevytmielinen meno jatkuu ja vallitsee, melkeinpä yhteiskunnan hiljaisella suostumuksella. Metsästys on kuitenkin harrastus, jolle omistaudutaan usein täysin sydämin. Riistan kanssa ei pelleillä; saatu saalis on hyödynnettävä arvokkaalla tavalla.. Mikä oikeuttaa metsästäjän tappamaan riistaeläimen? Saaliin tulee tarjota metsästäjälleen nautintoa ja hyötyä sekä ravintona että elämyksinä. On selvää, että saalislajin tulee olla riittävän runsaslukuinen, jotta metsästys voi tapahtua eläinkantaa vaarantamatta. Parhaan arvostuksen saaliilleen metsästäjä antaa syömällä sen ja vieläpä suurella mielihyvällä, juhla-ateriana. Toinen perusteltu motiivi metsästykseen voi olla riistanhoito tai luonnonhoito. Ehkä tyypillisintä riistanhoitoa nykyään on pikkupetojen pyynti, arvokas osaamisen laji, joka ei saa päästä taitajien puuttuessa unohtumaan. Ei petopyynnissä myöskään tarvita ylilyöntejä, sillä pedot ja riista ovat aina pärjänneet toistensa kanssa. Ihminen se on useimmiten ollut vastuussa tasapainon häiriintymisestä, tavalla tai toisella. On myös huomattava, että riistanhoito voi perimmiltään olla itsekästä toimintaa, oman alueen hoitoa naapurialueiden kustannuksella. Ruokinnalla houkutellaan riista omille maille, metsästyksellä pelotetaan pedot toisten maille. Näin kärjistäen. Riistanhoito on kuitenkin vielä hyväksyttävissä oleva motiivi, etenkin positiivisen vaikutuksen ollessa ilmeinen ja riistanhoitotoimien ollessa yleisesti hyväksyttyjä. Minkin poistaminen saaristosta ei herätä vastalauseita, se on yleisesti hyväksytty luonnonsuojeluteko, mutta mäyrän metsästys jo närästää monia. Minäkin olisin valmiimpi ymmärtämään mäyrän pyyntiä, jos metsästäjät söisivät saalismäyränsä. En ole kuitenkaan kuullut kenenkään tähän ryhtyneen. Mäyrän karvaa käytetään miesten partasuteihin, mutta haloo ­ kuka lähtee tosissaan metsästämään partasutiaineksia. Kyllä mäyrä linnun munan syö, jos se eteen sattuu, mutta ei se siitä riistan tuholaista tee, rauhoitetaan koko otus! Vakavasti puhuen, tällainen suojeluele kohottaisi metsästäjäkunnan imagoa. On kunnioitettavaa, että erämiehet ennen muinoin tai alkuperäiskansat vieläkin hyödyntävät saaliseläimensä viimeistä karvaa myöten. Liha, turkki, luut ­ ja jopa tietyt eritteet ­ kerättiin talteen ja hyödynnettiin, haaskaan ei jäänyt yhtään mitään. Hylje ja poro ovat tyyppiesimerkkejä, ja nämä kaksi eläintä ovat vieläkin monipuolisen hyödyntämisen lähteitä. Käden taitajat, artesaanit, ovat hyvin innovatiivisesti hyödyntäneet riistan ja kalan "tähteitä": luuta ja nahkaa. Madenahkainen käsilaukku olisi oiva lisä Louis Vuittonin eksklusiiviseen valikoimaan. Jatkuva kaupungistuminen ja nuorison eläinsuojelullisen arvomaailman yleinen muutos on jo yhteiskuntarauhan vuoksi noteerattava. Säilyttääkseen arvostuksensa myös tulevien sukupolvien joukossa metsästyksen tulee kuunnella ja kunnioittaa yleistä mielipidettä. Eläinkokeiden käyttö on jo lakisääteisesti pantu tiukkaan kuriin, riistaeläinten pyytäminen pelkkien tarvekalujen, kosmetiikan tai muotitavaroiden vuoksi on eettisesti arveluttavaa. Turun Riistapäivillä osallistujat saivat maistaakseen hylkeen fileetä ja muita riistaherkkuja. Monet eivät olleet hyljettä maistaneet, ja yhtä monet yllättyivät positiivisesti. Ei ole kauaakaan aikaa siitä, kun monien riistaeläinten lihaa vierastettiin kotiemme ruokapöydissä. Monien mielestä majava maistuu puulta, hylje on norjalaisten ruokaa maistuen traanilta, ja ilvespaistin valmistaminen on täysin absurdi ajatus. Kuitenkin majava on herrojen herkku ja kuningasten ruoka, hylje tulikin jo kehuttua, ja ilves on esimerkiksi virolaisten kansallisherkkua. Kieltämättä itsekin tunsin kylmiä väreitä reilut kymmenen vuotta sitten, kun turkulaisen ravintolan listalla oli ilvestä tarjolla. Vaikka olen olevinani jonkinlainen ruokaekspertti, luulin ravintolan päätyneen halpaan rahastuskeinoon, mutta nyt pyydän nöyrästi silloista kiukutteluani anteeksi. En ole vieläkään ilvestä syönyt, mutta kehuja olen kuullut, kissapetokin on taitajan käsissä oiva raaka-aine. 1950-luvulla sodan jälkimainingeissa ymmärrettiin ruuan arvo; syötiin, mitä saatiin ja valmistamiseen nähtiin vaivaa. Suomen Riista -vuosikirjasta löytyy oivia amerikkalaisia piisamireseptejä, muun muassa viinissä paistettu piisami, hiillostettu piisami, Marylandin patapiisami (cayennenpippurilla), piisamia kilpikonnan tapaan, piisamipiiraat ja niin edelleen, yhteensä 17 piisamiruokalajia. Maultaan piisamia verrataan sorsaan ja jopa herkulliseen kilpikonnaan. Kotoisampaa raaka-ainetta löytyy kuusen oksilta, pihkalle tuoksahtava orava. Pihkalle kreikkalainen retsina-viinikin tuoksuu, mutta hyvin se näyttää monille maistuvan. Airi Väänänen väittää Suomen Riista 8:ssa (1953), että orava on Yhdysvalloissa paikoin tärkeimpiä syötävän riistan lajeja. Meikäläisiä vanhoja oravareseptejä ovat olleet muun muassa oravakukko, oravakeitto ja oravakäristys ­ varsin klassisia ruokalajeja. En ole kuitenkaan ehdottamassa kurren paluuta ruokavalioomme. Olen monesti painottanut metsästys- ja eräkulttuurimme tärkeyttä. Meidän osin vanhakantainen erästelymme tulisi suojata modernisoitumisen ja kaupallisuuden vaaroilta vaikka EU:n toimin, jos muu ei auta. "Metsästyksen suojelu" maksaisi itsensä konkreettisesti takaisin muutaman vuosikymmenen kuluttua. Ns. metsästysmatkailu ei saa rasittaa riistakantoja, vaan se voisi olla eräkulttuurimme monipuolista esittelyä: laavuyöpymisiä, jäniksen ajoa, pyyn pillittämistä, soitimien tarkkailua ­ mahdollisuuksia on paljon. En voi olla vertaamatta meidän metsästyskulttuuriamme brittien metsästystapoihin, jotka aivan ymmärrettävästi nostattavat tunteenpurkauksia. Ketunajo ratsain koirien kanssa on kaukana luontoa kunnioittavasta riistanhoidosta. Shooting ja hunting ovat suomalaisen sanakirjassa täysin eri sanoja, joita ei voi sekoittaa toisiinsa. Harto Lindén Kirjoittaja on Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusprofessori Metsästäjä l 2 l 2010 l 57
• Teksti: Ahti Putaala, ylitarkastaja ja Olavi Joensuu, erätalouspäällikkö, Metsähallitus Kuvat: Ahti Putaala, Olavi Joensuu ja Juha Siekkinen Wildlife Estates Euroopan maanomistajien järjestön (ELO) vetämässä Wildlife Estates -hankkeessa nostetaan esille kestävän metsästyksen ja riistanhoidon arvo luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja osana Natura 2000 -alueiden hoitoa. l Maanomistajat, tilan- ja riistanhoitajat ­ luonnon- ja riistanhoitotilojen eurooppalainen verkosto Metsästys- ja riistanhoito eivät ole lähtökohtaisesti ristiriidassa esimerkiksi Naturaalueiden suojelutavoitteiden kannalta, vaan ne voidaan suunnitellusti sisällyttää ja hyödyntää osana suojelualueiden hoidon keinovalikoimaa. ELO muistuttaakin aiheellisesti, että Natura 2000 -ohjelma tähtää uhanalaisten luontotyyppien ja lajien säilyttämiseen, ei tiukasti kaikilta ihmistoiminnalta kiellettyjen suojelualueiden perustamiseen. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ei saada pysäytettyä pelkästään säädöksin ohjattujen luonnonsuojelutoimien avulla, vaan siihen tarvitaan lisäksi laajaa vapaa-ehtoisuuteen perustuvaa maanomistajien, metsästäjien ja muiden luonnonhoitajien työpanosta. Yhteiskunnalla ei ole varaa hukata sitä satojen tuhansien käsiparien työtä ja miljoonien eurojen resurssia, jonka maanomistajat ja metsästäjät vuosittain vapaaehtoisesti panostavat luonnonhoitoon. M Porkkalan kartano on osa historiallisesti arvokasta rimaisemaa. ja suojeltua kulttuu- sekä metsästäjät tekevät metsästysharrastukseen liittyen valtavasti sellaista luonnonhoitotyötä, joka edistää ja turvaa paitsi riistalajien, myös monien muiden eliölajien sekä EU:lle arvokkaiden ­ niin kutsuttujen direktiivilajien ­ elinympäristöjä ja hyvinvointia. Tätä tosiasiaa eivät kaikki rivikansalaiset tunnista, ja metsästys nähdään usein virheellisesti pelkkänä luonnontuoton verottamisena. Naturaan kuuluvan Ormajärven rantojen hoito ranta- laitumena on yksi luonnonhoitotoimista. Porkkalan kartanon Mallitilojen ja -alueiden Euroopan laajuinen verkosto Euroopan maanomistajien järjestön vetämän Wildlife Estates -hankkeen keskeisenä tavoitteena on lisätä yleistä tietoisuutta maanomistajien ja tilan- ja riistanhoitajien tekemän luonnonhoitotyön tärkeydestä sekä metsästyksen sosiaalisesta ja aluetaloudellisesta merkityksestä maaseudulla. Tämän tietoisuuden lisäämiseen ja levittämiseen pyritään kattavasti eri EU-maihin ja luonnonmaantieteellisille alueille sijoittuvien esimerkkitilojen ja -alueiden avulla. Hankkeen tunnuksen saaneet tilat ja alueet toimivat esimerkkeinä kestävän metsästyksen ja riistanhoidon onnistuneesta integroitumisesta luonnon monimuotoisuuden varjelemiseen. Esimerkkitilat ja -alueet jakavat riistan- ja luonnonhoitotoimistaan tietoa aktiivisesti ympäröivälle yhteisölle ja kaikille toimijoille, jotka tähtäävät luonnonhoidon parantamiseen alueillaan. Tunnus kriteeristön täyttäville tiloilla ja alueille Kansainvälisen Wildlife Estate -statuksen tilalle tai alueelle saadakseen on hakijan ensin sitouduttava kunnioittamaan ja noudattamaan hankkeen perusasiakirjassa esille tuotuja, kestävän metsästyksen harjoittamisen ja luonnonsuojelun edistämisen periaatteita. Itse hakemuksessa hakijan tulee muun muassa listata alueen riistalajit, muut selkärankaiset, kasvit sekä yhteisön arvokkaina pitämät luontotyypit ja lajit. Lisäksi hakemuksessa tehdään kattavasti selkoa alueen metsästyksestä, luonnonhoitotoimista, suojelualueiden ja perinnemaiseman hoidosta. Hakemuksen jättämisen jälkeen hakijatilat ja -alueet arvioidaan kullekin Euroopan luonnonmaantieteelliselle alueelle laaditun kriteeristön perusteella. Kriteeristöt on laadittu samaa perusmallia noudattaen, mutta niissä on huomioitu kunkin luonnonmaantieteellisen alueen ilmastolliset, lajistolliset ja kulttuurilliset ominaispiirteet. Boreaalisen eli pohjoisen havumetsävyöhykkeen arviointikriteeristöä hiottiin maa- ja metsätalousministeriön, Metsähallituksen, Ahti Putaala 58 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Metsähallitus Suomen kansallisena yhteysorganisaationa Wildlife Estate -hanketta on ideoitu ja kehitetty yhteistyössä useiden maanomistaja-, riista-alan- ja luonnonsuojeluorganisaatioiden, muun muassa kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kanssa. Euroopan komission ympäristöasioista vastaava komissaari Stavros Dimas on myös asettunut tukemaan synergiaa luonnonsuojelun ja kestävän maankäytön välille tuovaa hanketta. Metsähallituksen erätalouspäällikkö Olavi Joensuu on ollut mukana Suomen edustajana Wildlife Estate -hankkeen kehittämistyössä sen alusta saakka ja hänet on nimetty hankkeen kansainväliseen neuvostoon, jonka tehtävänä on muun muassa toiminnan edelleen kehittäminen ja tunnuksien myöntäminen uusille hakijoille. Metsähallitus toimii edelleen hankkeen kansallisena yhteysorganisaationa, joka vastaanottaa suomalaisten tilojen ja alueiden Wildlife Estate -hakemukset ja antaa neuvontaa niiden laatimisessa. Metsähallituksen ylitarkastaja Ahti Putaala on nimetty asiantuntijaksi hakijoiden arviointikomiteaan, ja hän vastaa toistaiseksi myös suomalaisten hakijatilojen ja -alueiden arvioinnista. Tähän arviointityöhön on jatkossa tarkoitus kouluttaa myös muita asiantuntijoita Suomesta. Tunnus myönnettiin jo Porkkalan ja Palosaaren tiloille Wildlife Estate -verkosto kattaa tällä hetkellä jo yli 100 tilaa tai aluetta eri Euroopan maista. Suomesta Wildlife Estate -tunnusta on Metson elinympäristöjen turvaaminen edesauttaa monia muidenkin lajien säilymistä. Wildlife Estates Euroopan maanomistajajärjestön (European Landowners' Organization) vetämä hanke. Hankkeessa muodostetaan eri EU:n maat ja luonnonmaantieteelliset alueet kattava esimerkkitilojen ja -alueiden verkosto. Hakijatilat ja -alueet arvioidaan kyseiselle luonnonmaantieteelliselle alueelle laaditun kriteeristön perusteella. WE -tunnuksen saaminen osoittaa alueen luonnonvarojen käytön ja hoidon edistävän luonnon monimuotoisuuden ja direktiivilajien säilymistä. Tunnus on uusittavissa 5 vuoden välein. Metsästäjä l 2 l 2010 l 59 Juha Siekkinen Metsästäjäin Keskusjärjestön ja Suomen Metsästäjäliiton yhteistyönä. Muista luonnonmaantieteellisistä alueista poiketen boreaaliselle alueelle nähtiin tarpeelliseksi muodostaa erikseen arviointikriteeristöt maa- ja metsätalousalueille. Hakijoiden arviointiprosessiin sisältyy muun muassa alueen metsästyksen ja riistanhoidon, luonnonsuojelutoimien, eliöstön, luontoarvojen ja perinnemaisemien inventointia. Vaaditun minimipistemäärän ylittäminen on osoitus siitä, että alueen luonnonvarojen hoito ja käyttö kokonaisuudessaan edistävät luonnon monimuotoisuutta ja EU:lle arvokkaiden eliölajien, niin kutsuttujen direktiivilajien, suojelutoimia. Tunnustuksena tästä ELO myöntää hakijan tilalle tai alueelle Wildlife Estate -tunnuksen, jonka voi halutessaan uusia viiden vuoden välein. Suoraa rahallista hyötyä Wildlife Estate -tunnuksen myötä ei tule, mutta tunnuksen saaja voi hyödyntää sen pr-arvon parhaaksi katsomallaan tavalla. Lisäksi hakuprosessin läpikäynti auttaa tunnistamaan tilan ja alueen kehittämistarpeet sekä lisää hakijan omaa tietoa alueestaan. Euroopan maanomistajien järjestön pääsihteeri Thierry de l'Escaille (vas.) ojentaa Metsähallituksen Palosaaren alueelle myönnetyn Wildlife Estate tunnuksen eräsuunnittelija Reijo Hirvoselle ja erätalouspäällikkö Olavi Joensuulle (oik.). ensimmäisenä haettu Antti ja Anja Rikalan omistamalle Porkkalan kartanolle Lammilla ja Metsähallituksen Pyhäjoella sijaitsevalle Palosaaren riistanhoidon mallialueelle. Molemmat tilat täyttivät vaaditut kriteerit, ja niille myönnettiin Wildlife Estate -tunnukset tämän vuoden helmikuussa. Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskus on myös hakemassa Wildlife Estate -tunnusta alueelleen. Porkkalan kartanon alueella metsästys ja riistanhoito yhdistyvät kokonaisvaltaisen suunnittelun ja toteutuksen kautta arvokkaiden luontotyyppien sekä -lajien että kulttuurihistoriallisesti arvokkaan maiseman suojeluun. Riistanhoidon ja pienpetoihin painottuvan metsästyksen lisäksi luonnon monimuotoisuutta tilan alueella edistetään useiden arvokkaiden luontokohteiden vapaaehtoisuuteen perustuvalla suojelulla ja hoidolla. Porkkalan tilan riistan- ja luonnonhoitotoimiin ovat vuosien saatossa käyneet tutustumassa moninaiset riistan- ja luonnonhoidosta kiinnostuneet ryhmät. Porkkalan kartanon tilukset ovat olleet muun muassa Helsingin yliopiston ja Hämeen korkeakoulun luonnonhoitoon perehdyttävien kenttäkurssien säännöllinen vierailukohde, ja ne ovat olleet ahkeran tutkimuksen kohteina tarjoten aineistoa muun muassa useaan väitöskirjaan. Metsähallituksen Palosaari on mallialue metsätalouden ja riistanhoidon yhteensovittamisesta luonnon monimuotoisuutta edistävällä tavalla. Alueella on muun muassa 27 erilaista mallikohdetta riista- ja metsätalouden yhteensovittamista. Kahden laajan Natura-alueen lisäksi Palosaaressa on myös muita vapaaehtoiseen suojeluun perustuvia luontokohteita, ja alueen soita on ennallistettu riekon ja muun suoluonnon hyväksi. Palosaaressa järjestetään. riista- ja metsätalouden ammattilaisten ja opiskelijoiden koulutusta, leirikouluja ja nuorten leirejä. Aikanaan metsänvartijan asumuksena olleella Palosaaren päärakennuksella on kulttuurihistoriallista arvoa Metsähallituksen vanhimpana rakennuksena. Kohden kokonaisvaltaista luonnon- ja riistanhoitoa Riistanhoidon painopiste on yhä selvemmin siirtymässä lajikeskeisestä riistanhoidosta kuten ruokinnasta kohden kokonaisvaltaista luonnon- ja elinympäristöjen hoitoa. Sillä turvataan sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä että lajien välisen tasapainon ja luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Tämän ajattelumaailman omaksumista ja käytäntöön soveltamista maanomistajat ja metsästäjät voivat osoittaa Wildlife Estate -tunnuksella. Aika näyttää, kuinka laajaksi Wildlife Estate -tilojen ja alueiden verkosto Euroopassa ja Suomessa muodostuu. Joka tapauksessa Wildlife Estate -tilat ja alueet tekevät Euroopan laajuisesti tärkeää asennetyötä osoittaakseen kestävän metsästyksen ja riistanhoidon kuuluvan olennaisena osana luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen keinovalikoimaan. Lisätietoa hankkeesta on saatavilla sen kotisivuilta: www.wildlifeestates.eu. l
• Teksti: Jaakko Kolmonen Kuvat: J. R. Kokkinen Laukauksesta lautaselle Syksyinen majavakäristys on vaatimaton ja hienoarominen ruoka. Maalismajavaa Majavan liha on maukasta, kunhan sen käsittelee oikein. Majava on syytä pistää heti ampumisen jälkeen. Teurastettaessa on varottava hajottamasta hausterauhasta ja sappirakkoa. Oikein käsitellystä majavasta voi valmistaa melkein mitä vaan ­ leikkeleestä keittoon, currysta karjalanpaistiin, ja saapa hyytelömäisestä hännästä alatoopiakin. S Majavan teurastamisen yhteydessä pitää suoliston ohella varoa maksassa kiinni olevaa sappirakkoa. Myös majavan hausterauhanen pitää poistaa ehjänä. Näiden eritteet pilaavat lihan pintaa. l Suomessa on ollut kautta aikojen majavia, milloin enemmän, milloin vähemmän. 1860-luvulla majava metsästettiin lähes loppuun. Syynä olivat arvokas turkis, maukas liha ja hausterauhanen. Nykyään Suomessa on kahta majavakantaa. Kanadalainen majavakanta tuotiin Sulkavan Lohikoskelle vuonna 1937. Tätä lajia on Pohjois-Karjalan ja Itä-Suomen alueella nykyään jo 10 000 yksilöä. Satakunnassa ja lähiympäristössä on euroopanmajavaa, jonka kannan suuruus on noin 1 500 yksilöä. Nykyään saalismäärät ovat noin 3 000 yksilöä vuodessa. Kanadanmajavan pyytämiseen ei tarvita erikoislupaa, mutta euroopanmajava luvan tarvitsee. Majavaa pyydetään raudoilla ja ampumalla. Rautoihin jäänyttä ja kuolinjäykistynyttä majavaa ei suositella syötäväksi, koska tällöin majavan veri on jäänyt sen lihaksistoon. Tästä syystä lihan maku ei ole paras mahdollinen, ja lihan säilyvyys heikkenee huomattavasti. On nimittäin tärkeää, että eläin pistetään eli eläimestä päästetään heti ampumisen jälkeen veri valumaan pois. Älä riko hausterauhasia Majavan sukupuolitiehyihin avautuvista hausterauhasista erittyy väkevän hajuista voidemaista ainetta eli majavan hajuketta. Tämä rauhanen sijaitsee majavan kiveksien yhteydessä. Tästä rauhasesta tehdään hajuvettä, jolla sanotaan olevan erittäin tehostava vaikutus seksuaalielämälle. 1860-luvulla kuninkaalliset ostivat tätä rauhasta niin kovaan hintaan, että majavat pyydettiin sukupuuttoon Suomestakin. Hauste on myös metsästäjille tärkeä majavan houkutusaine, koska sillä voidaan voidella raudat tai houkutusruoka. Teurastuksen yhteydessä majavasta poistetaan hausterauhanen sekä pienet rauhaset. Rau- hasten rikkomista pitää välttää, sillä niiden erite jättää lihaan voimakkaan maun. Vatsaonteloa avatessa on syytä varoa maksassa kiinni olevaa sappirakkoa, sillä sappineste tuo ruokaan kitkerää makua. Säilytä osa rasvasta Majavan nylkeminen kannattaa tehdä heti pyynnin jälkeen. Samalla poistetaan osa paksusta rasvakerroksesta. Riistaeläimiä kypsennettäessä pitää aina olla eläimen omaa pintarasvaa mukana. Vararavintona toimiva rasva sisältää hyviä suoja- ja ravintoaineita sekä terveellisiä rasvahappoja. Kypsästä ruuasta voi sitten poistaa hyytyneenä liian rasvan. Majavan lihan maku on hyvin mieto, onhan se kasvissyöjä. Se syö pääasiallisesti lehtipuuta, haapa on sille mieluisin. Talviajan ravintona majavat nauttivat lumpeen ja ulpukan juuria. Majavan ikä vaikuttaa lihan kypsymiseen ja makuun. Yksivuotias majava painaa 5­10 kiloa, kaksivuotias noin 15 kiloa, kolmevuotias 15­20 kiloa ja vanhemmat jopa 30 kiloa. Majavan ja munivan kanan kypsyyttä ja ikää sekä makua voidaan verrata samalla tavalla. Vuoden ikäinen kypsyy keittämällä yhdessä tunnissa, kahden vuoden ikäinen kahdessa tunnissa ja neljän vuoden ikäinen vaatii jopa neljä tuntia ollakseen syötävän pehmeää. Vuoden vanhan majavan lihan aromi on hyvin vaatimaton, vastaavasti kolmen vuoden 60 l Metsästäjä l 2 l 2010
• 5. kylki- ja vatsalihaa 4. takajalka Majavan paloittelu onnistuu jäniksenmetsästäjältä hyvin. Tässä nuori majava raakapaloiteltuna. Ensin on poistettu ulko- ja sisäfileet. Selkärankapalat kannattaa keittää kylki- ja vatsalihojen kanssa liemeksi. Liemestä tehdään 3. lapa 2. ulkofilee 1. sisäfilee sitten kastikkeita, keittoja ja muhennoksia. Nuoren majavan fileet voi käyttää kuten porsaan sisäfileet: lihan mureus ja paistoaika ovat täsmälleen samat. Fileet voi paistaa kokonaisena tai kypsentää pihveinä. 2. ulkofilee 1. sisäfilee 3. lapa 5. kylki- ja vatsalihaa Majavakäristys 4. takajalka ikäisen maku on jo aromikkaampi. Vararavintona toimiva rasva sisältää hyviä suoja- ja ravintoaineita sekä terveellisiä rasvahappoja. Hännästä alatoopia Majavan liha sopii valmistaa millä menetelmällä tahansa. Suosituimmat tavat ovat keittäminen tai käristeen valmistaminen. Keitettäessä liha on kypsää, kun luut irtoavat lihasta. Tämän jälkeen lihaa voi syödä kylmänä leikkeleenä tai valmistaa siitä lämmintä ruokaa. Majavasta voi tehdä keittoa perunoiden ja vihannesten kanssa. Erittäin pidettyjä ovat kastikeruoat. Keitinliemestä voi valmistaa vaikkapa piparjuuri-, vihannes-, curry-, tai tillikastiketta. Jauhetusta majavasta voi tehdä pyöryköitä, pihvejä ja murekkeita. Karjalanpaistia saa majavan luullisista lihapaloista, ja takakoivista puolestaan saa erinomaista uunipaistia. Nämä liharuoat vaativat alle 150-asteista uunia. Majavan maksa on pehmeää ja vähän makeaa. Se kannattaa valmistaa vaikkapa keittämällä. Majavan litteä häntä maistuu hieman suolatulle sianlihalle. Häntä sisältää hyytelömäistä ainetta, joka antaa keitolle täyteläisyyttä. Majavan hännät on helppo nylkeä, kun ne ensin paahdetaan nuotion loisteella. Tällöin nahka alkaa kuplia ja on helposti poistettavissa. Nahaton häntä on hyvin hyytelöainepitoinen. Monet kypsentävät sen karjalanpaistin mukana. Tällainen paisti on kylmänä todellista alatoopia. l Lisää erikoisempia riistaruokaohjeita löydät Jaakon parhaat erikoiset -kirjasta ja osoitteesta www.kokkikolmonen.com. Kirjaa saatavana tarjoushintaan 7 euroa em. internetsivuilta. Pakasta liha luuttomana laattana tai tankona. Huomioi jo tässä vaiheessa lihan syyrakenne, sillä poikkisyin leikkaaminen onnistuu paremmin. Leikkaa kohmeisesta lihasta ohuita lastuja. Kuumenna valurautainen pannu ja lisää pannulle rasvaa. Käristä lastut harmaiksi ja lisää vettä niin, että käriste peittyy puolittain. Mausta käristys suolalla. Anna käristeen hautua kannen alla 5­10 minuuttia. Tarjoa käristeen kanssa keitettyä perunaa ja pihlajanmarjahyytelöä. Valmista kastike. Sulata rasva ja vispaa jauhoja rasvaan. Anna seoksen hiljalleen hautua viitisen minuuttia. Kaada kuumaa keitinlientä pari desiä kerrallaan ja vispaa kastikepohjaa aina välillä tasaiseksi. Anna kastikkeen hautua 10 minuuttia. Mausta kastike lisäämällä ensin puolet etikasta ja sokerista ja maista kiehauttamisen jälkeen, onko hapan­imelä-suhde mieleinen. Viimeistele kastike. Lisää kastikkeeseen lihapalat ja porkkanapalat. Kiehauta tilliliha ja lisää ennen tarjoilua tillisilppu. Tarjoa tillilihan kanssa keitettyjä perunoita ja vihersalaattia. Lihojen kanssa kypsyneet porkkanapalat kaunistavat väriloistoa. Tuoretta tillisilppua on tietysti myös tarjolla. Tilliliha Huom! Tillilihan yhteydessä kannattaa keittää lihaa myös lihasoppaa varten. 1 kg majavan luullista lihaa 1­1 ½ l vettä 2 tl suolaa 1­2 dl porkkanaa sentin paloina tillin varsia Kastike 60 g voita 1 dl vehnäjauhoja 1 l lihan keitinlientä 1­2 tl sokeria 1­2 rkl 12-prosenttista etikkaa 1­2 dl tuoretta hienonnettua tilliä Leikkaa liha luiden mukaan 2­3 palaan. Kiehauta lihat ja poista mahdollinen vaahto. Lisää suola, porkkanapalat ja tillin varret. Keitä lihoja hiljalleen kannen alla, kunnes ne irtoavat luista. Leikkaa lihat lusikkapaloiksi. Metsästäjä l 2 l 2010 l 61
• Anna Grenfors Kirjoittaja on Suomen Metsästäjäliiton järjestötiedottaja, joka on aiemmin työskennellyt Uudenmaan riistanhoitopiirin nuorisoprojektin koordinaattorina. Reipas riistapäivä rastiradalla Ampumarastit ovat aina lasten ykkössuosikkeja. Rastirataan kuuluu muun muassa lapsille sopiva juniorijousi maalitauluineen. Niko Stenvall ampuu Sami Valton rastilla. Nuorisopäivän tärkein tavoite on, että lapsilla on mukavaa riista-asioiden parissa. Hankalaksi järjestäjät ovat kokeneet esimerkiksi sen, että rata pitää käydä noutamassa riistanhoitopiiristä. Esittelytauluja toivottiin laminoituina useamman riistanhoitoyhdistyksen käyttöön ja materiaalin saamista myös sähköisenä toivottiin erilaisia sisätapahtumia varten. Useammasta riistanhoitopiiristä toivottiin rastilaatikoihin lisää esittelymateriaalia. Nyt kunkin järjestäjän täytyy hoitaa paikalle itse lisärekvisiittaa, esimerkiksi nahkoja ja täytettyjä eläimiä. Rastirataa tehtäessä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että runsas materiaali tekisi radan kuljettamisesta vaikeaa, ja esimerkiksi täytetyt eläimet hajoaisivat helposti. Niinpä kunkin rastin ohjeissa kannustetaan hankkimaan paikalle omaa lisämateriaalia. Metsästysseurojen käyttöön tarkoitettu nuorisokoulutuksen rastiratapaketti löytyy nyt jokaisesta riistanhoitopiiristä. Ilmaiseksi lainattavan rastiradan käyttö on päässyt jo hyvään alkuun. Löytyykö Sinun metsästysseurastasi nuorisopäivän järjestämisen henkeä? l Voisiko Sinun metsästysseurasi järjestää Kysytyin koululaispäivien aika, eli toukokuu, on lähestymässä. Koulut ottavat yleensä riemumielin vastaan tarjoukset ilmaisen teemapäivän järjestämisestä. Ei muuta kuin pitämään nuorisopäiviä! hauskan teemapäivän lapsille tai nuorille? Haluaisitko näyttää tulevaisuuden toivoille, että metsästys ja riistanhoito ovat hienoja juttuja? Jos vastaat kyllä tai ehkä, mutta käytännön toimeen ryhtyminen hirvittää, tutustu avuksesi kehitettyyn työkaluun. Metsästysseuroja varten tehty rastirata antaa rungon ja ohjeet nuorisopäivän järjestämiseen. Alun perin Uudenmaan riistanhoitopiirissä kehitetty rastirata löytyy nyt kaikkine materiaaleineen jokaisesta riistanhoitopiiristä. Radan saa lainaksi ilman korvausta, kunhan vain varaa ja noutaa sen riistanhoitopiiristä. Hyväksi koettu Kyselykierros paljasti, että rata on otettu mukavasti käyttöön kaikkialla Suomessa. Lähes jokaisessa riistanhoitopiirissä sitä on lainattu jo ensimmäisen vuoden aikana useita kertoja. Palaute radasta on pääosin myönteistä. Materiaali on koettu erityisen tarpeelliseksi sen vuoksi, että sen avulla saadaan ensikertalaisetkin uskaltautumaan liikkeelle. Rata materiaaleineen vähentää myös järjestämisen vaivaa. Lapsilta saatu palaute on ollut positiivista; metsästäjien järjestämistä teemapäivistä pidetään. Poikkeuksetta lasten suosikkeja ovat ne rastit, joilla pääsee itse tekemään jotain ­ ammunnat tietysti kärkipaikoilla. Sovella, lisäile ja paranna Rastirata on tarkoitettu rungoksi, jonka avulla varsinkin ensikertalaiset pääsevät alkuun lasten ja nuorten kanssa toimimisessa. Rataa 62 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Kaikki lisämateriaali, jota saa katsoa ja koskea tuo rastille elävyyttä. Jukka Vartiainen on tuonut pienpetorastilleen täytettyjä eläimiä ja nahkoja. Jaakko Huusela on asua ja paikkaa myöten valmistautunut kertomaan hirvieläimistä ja niiden metsästyksestä. Koululaisten suosikkirastit Jousiammunta Ilmakivääriammunta Metsästyskoirat eri rasteilla (hirvieläinrasti, jänisrasti jne.) Riistapeltokasvin istuttaminen (tytöt) Makkaranpaisto päivän lopuksi Ihan kaikki Tyypillinen suosikkilista, kun asiaa kysyi uusmaalaisilta koululaisilta rastiradan pilottikokeilujaksolla. Mikä ihmeen rastirata? n Jokaisesta riistanhoitopiiristä löytyvä "rastirata" on metsästysseuroja varten tarkoitettu nuorisotapahtumien apuväline. Rastiradan avulla metsästysseura voi helposti järjestää riista-aiheisen teemapäivän vaikkapa omalle lähikoululleen. Rastimateriaaleja voi hyödyntää monenlaisen muun nuorisotoiminnan järjestämisessä. Rastirata koostuu yhdestätoista vaihtoehtoisesta rastilaatikosta, joista kustakin löytyy ohjeet ja materiaalia riista-aiheisen rastin pitämiseen. Radan mukana tulevat myös selkeät yleisohjeet siitä, miten nuorisopäivä organisoidaan. Rata on tarkoitettu nimenomaan ensikertalaisten nuorisopäivän järjestäjien avuksi, mutta materiaalia voivat hyödyntää kokeneemmatkin konkarit. Rastiradan saa riistanhoitopiiristä lainaksi ilmaiseksi. n saa kuitenkin erittäin mielellään laajentaa, soveltaa ja parantaa. Kokeneimmat nuorisopäivien järjestäjät ovat jo ottaneet mukaan uusia rasteja ja lisäilleet matkaan täydentäviä elementtejä. Esimerkiksi Kymessä eläinrasteihin on lisätty laminoidut vuodenaikataulut. Yleensäkin rastinpitäjiä kehuttiin kekseliäiksi. Mukaan on lisätty tarpeen mukaan esimerkiksi etäisyyden arviointia. Rata taipuu monenlaiseen käyttöön. Pohjanmaalta kerrottiin, että osaa radan materiaaleista on hyödynnetty opettajien koulutuksissa ja nuorten metsäluonto-opetuksessa. Koululaispäivään voi ottaa mukaan myös yhteistyökumppaneita, esimerkiksi PohjoisSavossa erään teemapäivän yhtenä rastinpitäjänä olivat Vapaa-ajankalastajat. Soveltamisessa vain mielikuvitus on rajana. Näin hyödynnät rastirataa Pyydä riistanhoitopiiriltäsi rastiradan ohjeet esimerkiksi sähköpostiin. Selvitä montako metsästäjää saat mukaan rastinpitäjiksi. Esimerkiksi viidellä rastinpitäjällä ja rastilla saa oikein hyvän teemapäivän. Laske montako oppilasta voitte ottaa: Jokaista rastia kohden voi ottaa 3­7 lasta, 10 alkaa olla ehdoton maksimi. Pieni oppilasmäärä helpottaa rastinpitoa. Ota yhteyttä kouluun ja tarjoa eräaiheista ulkoilupäivää esimerkiksi yhdelle luokka-asteelle. Sovi, että koulu antaa oppilaille eväät. Varaa ja nouda rastirata riistanhoitopiirin toimistolta. Tutustukaa kaikkien rastinpitäjien kanssa rataan edellisenä iltana, jakakaa rastit ja sopikaa tarvittavien lisämateriaalien (täytetyt eläimet, metsästyskoirat jne.) tuojat. Ole rastillasi hyvä esikuva metsästäjästä. Viettäkää hauska päivä. Nauttikaa lopuksi yhdessä eväitä nuotiolla. Kysele lapsilta, opettajilta ja rastinpitäjiltä miltä päivä tuntui. Palauta rata riistanhoitopiiriin sellaisena kuin sen sait. Muista ilmoittaa, mikäli jotain puuttuu, on hajonnut tai loppunut. Riistapeltokasvin istuttaminen on erityisesti pienten tyttöjen mieleen. Henri Junttila, Outi Markus, Nina Leivo ja Meri-Helmi Lilja kylvävät rehuöljyretikan siemeniä kotiin vietäväksi. Koirat ovat yleensä suosituimpia rastinpitäjiä. Tavoitteena hauska päivä Nuorisopäivän järjestäminen on palkitsevaa, sillä lasten innostus on vilpitöntä ja mukaansatempaavaa. Nuorisopäivän tärkein tavoite onkin, että lapsilla on mukavaa riistaasioiden parissa. Mielikuva voi kantaa pitkälle tulevaisuuteen, kun pikkukoululaiset ovat muuttuneet yhteiskunnan vaikuttajiksi. Kun ulkoilupäivästä löytyy sopivasti tekemistä, ehkä ammuntarasti tai kaksi, kilttejä metsästyskoiria ja eväät nuotion ääressä, on tyytyväisyys taattu. Kokeile vaikka! l Reijo Orava Metsästäjä l 2 l 2010 l 63
• Maria Nikunlaakso Onko kettu luolassa? l Vanttilassa on meneillään jo viidettä ker- Espoon koululaisrasteilla riitti ihmeteltävää ­ Onko se kettu nyt sisällä siellä luolassa? Miten voi tietää, että ketun luolasto on niin pitkä? Kulkeeko kettu luolassa takaperin vai mahtuuko se kääntymään? Onko joku ihminen käynyt luolassa? Entä koira? Miltä pesä näyttää kesällä? kyselevät Vanttilan koulun 3A ja 3B-luokkalaiset Lounais-Espoon metsästysseuran puheenjohtaja Panu Korhoselta luolarastilla. V BIG BANG Paljon metsästysvaatteita poistohinnoin! ku. mm. Deerhunter Wolf metsästyspu ttävä puku. Laadukas vedenpitävä sekä hengi in fleecevuori, suuret läpälliset Takissa lämm itystaskut etutaskut sekä vetoketjulliset lämm osassa riisja vetoketjullinen radiotasku. Selkä S-XXXL. tatasku. Kaikki saumat teipatut. Koot: taa järjestettävät erärastit lähialueiden koululaisille. Tänään seitsemän rastia kiertää kaikkiaan yli 400 koululaista, eskareista ysiluokkalaisiin. Erärastit järjestää LounaisEspoon metsästysseura yhteistyössä Espoon kaupunginmuseon ja Suomen metsästysmuseon kanssa. Vaikka Espoon kaupungissa ollaankin, eräasiat kiinnostavat koululaisia. Valtaosalle lähimetsä on tuttu jo entuudestaan. Osalla on metsästäviä isejä, vaareja tai kummeja, mutta valtaosa ei metsästäjiä tunne. ­ Yksi erärastipäivän tarkoitus onkin tuoda metsästystä lähemmäksi nuoria, hälventää siihen liittyviä pelkoja ja kertoa, että kyse on paljon muustakin kuin eläinten ampumisesta. Koulujen suunnistukset osuvat samalle ajalle hirvenmetsästyksen kanssa, joten on hyvä tulla tutuksi puolin ja toisin, Vanttilan koulun 3A- ja 3B-luokkalaiset oppivat erärastien aikana muun muassa sen, että ketun luola on aktiivisessa käytössä silloin, kun sen suuaukon luona näkyy hiekkaa. Isot merkit - pienet hinnat Tarjoukset voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää. Koko- ja värivaihtoehdot voivat vaihdella myymälöittäin! BIG BANG Muckboot Superlite saapas kuorikerros on tehty Superkevyt saapas. Yksiosainen ittää ja on pehmeä. eristävästä vaahdosta, joka lämm AirAir-liner yhdessä uuden patentoidun ilman a edesauttaa tunnel-tegnologian kanss va mistä saappaassa. Tukeva ja jousta kiertä rakenne. Täysin vedenpitävä. BIG BANG Chevalier Trapper metsästys/ vaelluskenkä Chevalite-kalvolla. Erittäin hyvin vettähylkivä jalkine ja varsi Yläosa kevlaria ja nupukkia. Kieli tainen kulutusCorduraa. Kengässä yliver pohkestävyys. Irrotettava anatominen hjassa jallinen. Kuvioitu pohja ja välipo Koot: 41-46. polyuretaania eristeenä. BIG BANG Wildgame IR4 riistakamera Laadukas, infrapunasalamalla varustettu riistakamera, jossa on 4.0 megapixelin kuvakenno, kka. 16 mb sisäinen muisti SD-korttipai stillKameralla voidaan ottaa värillisiä päivällä ja mustavalkoisia yöllä. ja videokuvia 99,90 Myös verkkokaupasta! (229,-) BIG BANG Paljon eri kaliipereja. 49,90 Alkaen (79,90) BIG BANG 59,90 50 pr erä Myös verkkokaupasta! (149,-) Sellier&Bellott harjoituspatruunat 50 kpl/rs Erä näyte-/malliaseita poistohinnoin Hävitämme metsästyskauden seita päätteeksi kymmeniä näyte-/mallia ti, poistohinnoin. Tuotteita rajoitetus sia. yksittäiskappaleita, ei puhelinvarauk Jopa 149,- Myös verkkokaupasta! (199,-) 36,90 Katso koko poistolistamme nettisiv -40% uiltamme www.budgetsport.fi Espoo Friisilä Lempäälä Ideapark Raisio Kuninkoja Oulu Limingantulli Kuitinmäentie 27, 02240 Espoo · Ark. 10-20 la 10-17 su 12-16 urheilukauppa Ideaparkinkatu 4, 37570 Lempäälä · Ark. 10-20 la 10-18 su 12-18 www.budgetsport.fi Itäniityntie 11, 21280 Raisio · Ark. 10-19 la 10-16 su 12-16 Kempeleentie 4, 90400 Oulu · Ark. 10-19 la 10-17 su 12-16 Liikuttavan halpa
• Monta kättä nousee, kun kysytään, kuka on nähnyt kauriin tai peuran. Seppo Syrjäläinen näyttää Vanttilan koulun 3A:lle ja 3B:lle, miten tulta tehtiin ennen kuin oli tulitikkuja. jotta voidaan sopia, ettemme tule toistemme tielle, Korhonen kertoo. Talkootyötä kuukausi Talkootyötä erärastipäivän järjestämiseksi on tehty viimeisen kuukauden ajan ainakin kerran viikossa. Tänä vuonna ylimääräistä vaivaa on aiheuttanut lumi, johon on täytynyt tampata polku, jotta rastirata pystytään ylipäätään järjestämään. Lähitienoon koulut ovat ottaneet erärastit innolla vastaan. ­ On kiva viettää ulkoilupäivä lähimaastossa. Aika paljon uutta, spesifiä tietoakin tässä on oppilaille tullut, kertoo 3A-luokan opettaja Heli Siberg. Nuolukivet ovat hirvien vitamiinia Rasteilla opitaan muun muassa, että nuolukivet ovat hirvien vitamiinia, ja jos metsästäjät eivät ruokkisi riistaeläimiä metsässä, eläimet tulisivat puutarhoihin syömään pihakasveja. ­ Jänikset ja rusakot syövät meidän omenapuita, tietää vaaleanpunatakkinen tyttö. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että on parempi, että eläimet pysyvät metsässä, eivätkä tule pihoihin ja autoteille. Monta kättä nousee, kun kysytään, kuka on nähnyt kauriin tai peuran. Silti joukossa on niitäkin, joille tulee yllätyksenä, että myös hirviä ja ilveksiä on näin lähellä kotia. Päivän aikana käsitellään paitsi riistanhoitoa ja metsästystä, myös eläinten jättämien jälkien tunnistamista, metsästyskoiria, muinaismetsästystä ja tulentekoa. Lopuksi istutaan tietysti erätulille ja paistetaan makkaraa. l Moni koululainen syö aamupuurossa samaa tavaraa kuin kauris ja peura ­ kauraa.
• Teksti ja kuvat: Kimmo Pöri Petopolitiikka kismittää Ylä-Savossa Jatkuvasti kasvavat suurpetokannat huolestuttavat yläsavolaisia metsästäjiä. Tämä kävi selkeästi ilmi Iisalmessa tammikuun lopulla järjestetyssä erämiesillassa. Erityisesti PohjoisSavon susitilanne kuumensi tunteita. Myös lukuisat metsiin eri tarkoituksissa viedyt haaskat muuttavat metsästäjien mielestä suurpetojen käyttäytymistä luonnottomaan suuntaan. l Tilaisuuden avannut MKJ:n hallituksen puheenjohtaja Tauno Partanen toivotti tervetulleiksi niin paikalliset metsästäjät kuin maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston ylitarkastaja Jussi Laanikarin ja RKTL:n petotukija Samuli Heikkisen. Avauspuheenvuorossaan Partanen totesi, että suurpetokantojen hoito on kaiken kaikkiaan hyvin haasteellista monien eri tekijöiden vuoksi. ­ Sutta on tutkittu liian paljon puhtaasti biologiselta kannalta. Sosiologinen näkökulma on jäänyt lähes huomioitta, Partanen arvioi. Hoitosuunnitelmat kulmakivenä Ylitarkastaja Jussi Laanikari esitteli suurpetojen hoitosuunnitelmia. Lisäksi hän paneutui muun muassa niiden kantojen hallintaan sekä pyyntilupaprosessiin. ­ Suurpetoihin liittyvä byrokratia ja käytännön maailma eivät tällä hetkellä kohtaa. Hannu Huttu 66 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Erilaiset tulkinnat johtavat ristiriitoihin. Varmaa myös on, että maa- ja metsätalousministeriön harjoittamaan suurpetopolitiikkaan ei ole kukaan tyytyväinen, Laanikari myönsi. Hän kuitenkin korosti, ettei Suomella ole paljoakaan liikkumavaraa suurpetojen suojelun suhteen muun muassa luontodirektiivin tiukkaa suojelujärjestelmää koskevien säännösten ja Euroopan Yhteisöjen tuomioistuimen Suomelle antaman susituomion vuoksi. Kehitystä on Laanikarin mukaan kuitenkin tapahtunut, sillä maa- ja metsätalousministeriö siirsi päätösvallan suurpetoluvissa 1.8.2008 alkaen metsästysasetuksen muutoksella riistanhoitopiireille. ­ Tämä on nopeuttanut huomattavasti hakemusten käsittelyä, ja turha byrokratia on jäänyt pois. Suurpetopolitiikan sisältö ei kuitenkaan muuttunut, vaan ministeriön määräyskirjeet ja hoitosuunnitelmat linjaavat edelleen pyyntiluvan myöntämistä. Lupien myöntöperusteet eivät myöskään muuttuneet, Laankari muistutti. Suurpetopolitiikan ohjaus säilyi edelleen maa- ja metsätalousministeriössä. Pyyntilupien kokonaismäärä päätetään edelleen mi- Ylä-Savon suurpetotilanteeseen keskittyneen erämiesillan avajaissanat lausui MKJ:n puheenjohtaja Tauno Partanen. RKTL:n petotutkija Samuli Heikkinen kertoi, miten suurpetojen kanta-arviot tehdään. Hän myönsi, että niissä on tehty virheitä. Pohjois-Savon riistanhoitopiirin riistapäällikkö Jouni Tanskanen perusteli, miksi vieremäläiset eivät päässeet susijahtiin pyyntilupa-anomuksesta huolimatta. Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Jussi Laanikari esitteli muun muassa suurpetojen hoitosuunnitelmia sekä valotti pyyntilupaprosesseja. nisteriössä, riistanhoitopiirit voivat myöntää niin sanottuja kannanhoidollisia lupia tällä hetkellä ainoastaan ilveksen ja karhun osalta ­ Suden kohdalla voidaan pyyntilupia antaa käytännössä vain erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, Laanikari selvensi. Suurpetojen metsästyksen kulmakivenä ovat hänen mukaansa suurpetojen hoitosuunnitelmat. ­ Niiden avulla voidaan ensinnäkin sovittaa yhteen eri intressejä ja toisaalta kohdentaa ja mitoittaa metsästystä oikein. Ne ovat myös erinomaisia työkaluja EUpolitiikassa, Laanikari tähdensi. Suojelun taso ihmetytti Sonkajärveläinen Martti Ruuskanen tivasi Laanikarilta tämän esityksen jälkeen, miten petovahingot aiotaan korvata tulevaisuudessa. Lisäksi hän ihmetteli, kuinka Ruotsi voi harjoittaa EU:n sisällä aivan toisenlaista susipolitiikkaa kuin Suomi. ­ Uusi riistavahinkolaki nostaa korvaussummia, Laanikari vastasi. Hänen mukaansa omavastuun poistumi- Metsästäjä l 2 l 2010 l 67
• nen parantaa vahingonkärsineiden asemaa. Lisäksi Laanikari painotti, että viime vuoden vahingot korvataan uuden lain perusteella. ­ Eduskunta päätti myös 1,5 miljoonan euron lisämäärärahasta vuodelle 2009, hän totesi vastauksessaan, mutta korosti samalla, että kotieläinvahinkojen korvaaminen ei ole ollut ongelmallista, koska ne muodostavat vahinkokertymästä vain noin 5 prosenttia. Yli 95 prosenttia kaikista vahingonkorvauksista menee suurpetojen porotaloudelle aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Ruotsin malli susikannan hoidossa perustuu poliittiseen päätökseen, ja Laanikari arveli, että EU:n komissio saattaa puuttua siihen jo lähitulevaisuudessa. Heti perään Jorma Vilokkinen halusi tietää, kuka suojelisi pienriistaa. Hänen mukaansa Ylä-Savon jäniskanta on romahtanut, ja kettu hävinnyt lähes tyystin. ­ Pelkään, että petoja suojelemalla tuhotaan arvokas pienriistakanta, hän tiivisti. Kiuruvetinen Matti Ruotsalainen ihmetteli, kuinka suuren erityisen merkittävän vahingon täytyy olla, että suurpetojen suojelun tasosta voitaisiin tinkiä. Lisäksi hän kysyi, luetaanko koiraan kohdistuneet vahingot kotieläinvahinkoihin. ­ Erityisen merkittävää vahinkoa ei ole tarkemmin määritelty, Laanikari totesi. Harkinta on hänen mukaansa tapauskohtaista. Kyse voi olla myös tietyn ajan kuluessa kertyvistä vahingoista, joita kokonaisuutena arvioiden voidaan pitää merkittävänä. ­ Susituomion mukaan luontodirektiivi ei edellytä, että olisi odotettava vahingon tapahtumista ennen kuin poikkeuslupa voidaan myöntää. Suurpetojen koirille aiheuttamat vahingot korvataan riistavahinkolain perusteella osana muita kotieläinvahinkoja, Laanikari vastasi. Eräässä yleisöpuheenvuorossa tivattiin lisää pyyntilupia, koska metsään ei enää uskalleta paikoin edes mennä. ­ Yleinen pelko ei ole poikkeuslupaperuste. Aina on ihmisiä, jotka pelkäävät susia. Onneksi ne eivät ole aiheuttaneet henkilövahinkoja Suomessa yli sataan vuoteen, Laanikari totesi. Laanikari muistutti, että kuluvalle metsästyskaudelle maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt 55 prosenttia RKTL:n arvioimaa kestävää verotusta enemmän ilveskiintiöitä omalla määräyskirjeellään. ­ Saalismäärän nosto katsottiin erityisen tarpeelliseksi ilvesvastaisen mielialan lisääntymisen estämiseksi sekä kannan kasvun hidastamiseksi tihentymäalueilla. Poronhoitoalueella peruste oli puolestaan yhä kasvavat vahingot, Laanikari perusteli päätöstä. Suurpetotutkimuksen ja petohavainnoijien aktiivista yhteistyötä kannattaa jatkaa. heenvuorossa perättiin petotutkijoilta lisää avoimuutta. RKTL:n Samuli Heikkinen joutuikin vastaamaan ennen esitystään Itä-Suomen maaseudulla sitkeästi eläviin huhuihin susien siirtoistutuksista eri paikkakunnille. Havainnot susia kuljettavista pakettiautoista Heikkinen pyysi ilmoittamaan lähimmälle poliisille. ­ RKTL ei ole siirtoistuttanut susia koskaan, hän painotti. ­ Ahmoja ja karhuja on takavuosina siirretty uusille alueille lähinnä Keski-Suomeen. ­ Samaan hengenvetoon Heikkiseltä kyseltiin, millä aikataululla suurpetoja levitetään jatkossa uusille alueille. ­ Suurpedot levittäytyvät nykyisin omin jaloin, mutta esimerkiksi karhukannan leviämistä voidaan jonkin verran rajoittaa esimerkiksi kohdistamalla metsästystä naaraisiin, Heikkinen vastasi. Omassa alustuksessaan Heikkinen keskittyi suurpetojen kanta-arvioiden muodostamiseen. Keskeisiä ovat hänen mukaansa maastossa kerättävät tiedot, kuten erilaiset jälkilaskennat ja muut havainnot. ­ RKTL ei ole aina oikeassa, varsinkin jos tiedot perustuvat puutteelliseen havaintomateriaaliin, Heikkinen myönsi. Seuraavassa vaiheessa havainnot kirjataan tietokantoihin, mikä on Heikkisen mukaan erityisen hidasta ja työlästä. Tätä seuraa tietojen analysointi paikkatieto-ohjelmalla. Vasta kaikkien näiden vaiheiden jälkeen on vuorossa kanta-arvioiden esittäminen, joiden perustana ovat pentuehavainnot. Heikkinen korosti erityisesti pentuehavaintojen merkitystä ja jälkien mittaamisen tärkeyttä esimerkiksi karhukannan seuraa- misessa. Pelkkä näköhavainto johtaa tiedon hylkäämiseen, sillä tällöin erehtymisen mahdollisuus on liian suuri. Maamme susikanta on laskenut RKTL:n keräämien tietojen perusteella voimakkaasti parin viime vuoden aikana. Myös ilves on osoittautunut Heikkisen mukaan hankalasti arvioitavaksi, koska niitä on niin paljon. ­ Ilveksen laskentamenetelmässä on paljon kehitettävää, Heikkinen myöntää. RKTL:n suosituksen ylittävän tämänvuotisen ilvesjahdin tuloksia Heikkinen pitää mielenkiintoisena. ­ Nähtäväksi jää, taittuuko kannan kasvu vai ei. Kanta-arvioissa heittoja Osansa yleisön kritiikistä sai myös Riistaja kalataloudentutkimuslaitos. Monissa pu68 l Metsästäjä l 2 l 2010 Suurpetojen metsästyksen kulmakivenä ovat suurpetojen hoitosuunnitelmat. Haaskoista riesaa Vieremäläisen Erkki Shemeikan esityksessä tuotiin esille muun muassa huoli suurpetojen koiriin kohdistamasta uhasta. ­ Monin paikoin metsästyskoirien käyttäminen on mahdotonta susien vuoksi, hän totesi. Myös metsiin eri tarkoituksissa viedyt haaskat ovat hänen mukaansa saaneet aikaan suurpetojen kerääntymistä suppeille alueille. ­ Miksi luonnostaan villien eläinten annetaan kesyyntyä tällä tavoin? Ovatko poikkeavasti käyttäytyvät yksilöt arvokkaita tutkimukselle? hän kyseli. Samuli Heikkinen korosti vastineessaan, ettei RKTL tee haaskatutkimusta lainkaan Ylä-Savon alueella. ­ Jos sen palveluksessa olevat henkilöt niin tekevät omalla ajallaan, niin se on heidän oma asiansa, Heikkinen vastasi. Shemeikka tiedusteli häneltä myös, miksi susipuhelin lakkautettiin. ­ Puhelin on toiminut silloin, kun susia on ollut enemmän pannoitettuna. Järjestelmä on erittäin työläs. Rahoituksen saaminen on edellytys sen jatkumiselle, Heikkinen vastasi. Illan viimeisessä puheenvuorossa Pohjois-Savon riistapäällikkö Jouni Tanskanen valotti ilveksen pyyntilupien myöntämisperusteita. Hän myös ehdotti suppean suurpetojen lumijälkilaskennan toteuttamista Ylä-Savon alueella. Hän myös perusteli Vieremälle annettua kielteistä päätöstä susilupa-asiassa. ­ Joulukuun jälkeen suden vierailut pihapiirissä olivat loppuneet, joten pyyntiluvan myöntämiselle ei enää ollut perusteita, hän totesi. Lopuksi Tanskanen korosti, että suurpetojen pyynnin peruste on viime kädessä metsästäjiltä saadut havainnot. Hän muistutti myös, että suurpetoyhdysmiesten tekemä havainnointityö on merkittävin suurpetotutkimuksen käytettävissä oleva menetelmä. ­ Suurpetotutkimuksen ja petohavainnoijien aktiivista yhteistyötä kannattaa jatkaa, hän kannusti. l
• Outi Ratamäki, tutkija, Joensuun yliopisto Susipolitiikalle hoitosuunnitelma? Onko 200 sutta Suomessa paljon vai vähän? Luotettavimmatkin luonnontieteisiin perustuvat arviot jättävät liikkumavaraa poliittisille tulkinnoille ja myös päätöksenteolle. Suomalaisessa susipolitiikassa olisikin syytä kiinnittää huomiota ekologian lisäksi myös yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen, kirjoittaa aiheesta väitellyt YTT Outi Ratamäki. Kimmo Pöri Metsästäjä l 2 l 2010 l 69
• S 70 l Metsästäjä l 2 l 2010 l Suurpedot ja erityisesti susi ovat puhuttaneet Suomessa kiivaasti viimeisinä vuosikymmeninä. Susi on kansainvälisesti ja kansallisesti luokiteltu uhanalaiseksi eläimeksi. Toisaalta suomalaisella maaseudulla sudet aiheuttavat vahinkoja muun muassa kotieläimille ja koirille. Taloudellisten vahinkojen ohella merkittäviksi ongelmiksi nousevat kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta ja sopeutuminen uusiin tilanteisiin esimerkiksi virkistysja harrastustoiminnassa. Tiukkojen suojelumääräysten vuoksi vahinkotilanteiden arviointia tai niihin reagointia ei voi paikallisella tasolla tehdä ilman viranomaisten apua tai lupaa. Suurpetojen, niihin liittyvän hallinnon ja suomalaisen maaseudun kytkökset ovat vahvat. Kytköksiä on ajansaatossa syntynyt maaseudun elinkeinotoiminnan, harrastusten ja erilaisten yhteistyöverkostojen kautta. Nämä kytkökset vaikuttavat siihen, kuinka Suomessa toteutetaan suurpetotutkimusta, millainen lainsäädäntö meillä on ja kenen vastuulle kuuluu ongelmien käsittely. Susipolitiikasta on muodostunut laaja asiakokonaisuus, jossa käydään ristiriitaista keskustelua muun muassa eläinlajien suojelusta, paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen tason päätösvallasta ja tiedon luotettavuudesta. teiskunnallisten ongelmien välisestä jännitteestä. Suomi on sitoutunut suden suojelun tavoitteisiin erilaisin sopimuksin ja esimerkiksi Euroopan unionin jäsenyydellään. Susipolitiikan reunaehdot määrittyvät siis voimakkaasti kansainvälisten sopimusten ja lainsäädännön vaikutuspiirissä. Kuitenkin kansallisella tasolla on pohdittava, kuinka kansainvälisesti sitovat tavoitteet voidaan toteuttaa ja kuinka niistä johtuvia ristiriitoja voidaan hallita. Susipolitiikassa huomio kiinnittyy usein ekologisiin eli luonnontieteellisiin seikkoihin kuten susien määrään ja levittäytymiseen. Näillä perusteilla tehdään päätöksiä susien suojelusta ja myös siitä poikkeamisesta. Susipolitiikassa on kuitenkin läsnä myös yhteiskunnallisia tekijöitä: taloutta ja kulttuuria sekä sosiaalisia ja eettisiä kysymyksiä. Ekologisuus ja yhteiskunnallisuus kietoutuvat niin vahvasti yhteen, ettei toista tulisi käsitellä ilman toista. On tarpeen nähdä susikysymys kokonaisuutena, yhteiskunnallisen kestävyyden näkökulmasta. Se on oivallus siitä, että yhteiskunnallisten ulottuvuuksien jääminen vähälle huomiolle poliittisessa päätöksenteossa on hankaloittanut susien suojelua ekologisessa merkityksessä. Ekologiaa ja yhteiskunnallista kestävyyttä Suomalaisessa susipolitiikassa on kyse suden suojelun ja siihen kytkeytyvien yh- Tiedon tuottaminen on yhteydessä politiikkaan Yhteiskunnallisesta kestävyydestä puhuminen ei tarkoita ekologisuuden unohtamista. Ekologisuus asettuu osaksi sitä, koska luonnontieteellisen tiedon pohjalta asetetut tavoitteet ovat osa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Vaikka luonnontieteellisen tiedon tuottaminen suurpedoista on Suomessa hyvällä tasolla, siihen liittyy kuitenkin erilaisia tulkintoja ja ehkä myös toiveita. Otetaanpa esimerkiksi susien lukumäärä. Siitä on olemassa hyviä arvioita, mutta tieteellisiin menetelmiin ei aina luoteta. Näkemykset vaihtelevat myös siitä, onko noin 200 sutta Suomessa paljon vai vähän. Luotettavimmatkin luonnontieteisiin perustuvat arviot jättävät liikkumavaraa poliittisille tulkinnoille ja myös päätöksenteolle. Saatavilla oleva tieto sekä pyrkimykset tuottaa tietoa tietyistä näkökulmista ovat yhteydessä harjoitettavaan politiikkaan. Esimerkiksi susipolitiikan tavoitteenasettelu, toimintatavat ja tietopohja perustuvat nykyisin vahvasti tieteelliseen ekologiseen tietoon. Toisaalta susipolitiikassa juuri ekologisen tiedon tuotantoon on perinteisesti kannustettu. Tästä syntyy ekologisella tiedolla operoiva susikannan hoidon kehä, jossa politiikan tavoitteet ja keinot sekä niistä tuotettu tieto eivät ulotu susipolitiikan yhteiskunnallisiin ongelmiin ­ siksi ne jäävät käsittelemättä. Näitä yhteiskunnallisia ongelmia voi kuitenkin luonnehtia susipolitiikan varsinaisiksi ongelmiksi jo ekologisen kestävyydenkin näkökulmasta, koska ne ovat esteinä susikannan vahventumiselle. Ekologisuuden ja yhteiskunnallisuuden yhteen kietoutuminen susipolitiikan suunnittelussa ja tavoitteenasettelussa on susipoliittisten ongelmien ratkaisun ydin. Susikannan hoitosuunnitelman lisäksi tarvitaan susipolitiikan hoitosuunnitelma. Ratkaisuja etsimässä Susipolitiikka kaipaa uudelleenmäärittelyä. Susien suojelusta aiheutuneet yhteiskunnalliset ongelmat eivät ole susipolitiikan ul-
• Susipolitiikan on jalkauduttava suomalaiselle maaseudulle, ihmisten ja konkreettisten tarpeiden pariin. kopuolisia ongelmia. Ne eivät ole vain syitä poiketa yksittäistapauksissa suojelusta, vaan ne tulisi nähdä osana susipolitiikkaa ja osana hoidettavien asioiden kokonaisuutta. Tämän ajatuksen kautta susipolitiikan toimintakenttä laajentuisi. Tällöin muillekin kuin ekologisille ulottuvuuksille tulisi rakentaa omat tavoitteet, strategiat ja toimintatavat. Ehdotan, että ekologisen strategian ohelle tarvitaan sosiopoliittinen strategia. Toisin sanoen susikannan hoitosuunnitelman lisäksi tarvitaan susipolitiikan hoitosuunnitelma. Mitä tällainen suunnitelma sisältäisi? Sen tulisi linjata uusia poliittisia ohjauskeinoja ja strategioita, joiden avulla voidaan käsitellä susipolitiikan taloudellisia, institutionaalisia, kulttuurisia, sosiaalisia ja eettisiä kysymyksiä. Ensiaskel on näiden ulottuvuuksien tunnistaminen ja konkretisointi käytännössä. Yhteiskunnallisten asioiden käsittelyssä tai konfliktien hallinnassa ei ole kyse kaikille täydellisen ja harmonisen lopputuloksen tavoittelusta. Yhteiskunnallisten asioiden käsittely on itsessään tärkeää. tuvuuksien käsittelyn kautta voitaisiin luoda toimivia käytännön ratkaisuja. Jo nykyisessä suomalaisessa systeemissä on piirteitä, jotka voisivat pureutua käsittelemättä jääneisiin ongelma-alueisiin. Esimerkiksi suurpetoyhdysmiesverkosto ja suurpetoneuvottelukuntatoiminta ovat esimerkkejä toiminnoista, jotka voivat olla merkityksellisiä uudenlaiselle politiikalle. Suurpetoneuvottelukunnat pyrkivät ristiriitojen hallintaan, mutta koska yhteiskunnallinen kestävyys ei ole virallisena tavoitteena eikä sille ole olemassa virallista strategiaa, toiminta ei oikein kanavoidu mihinkään, eikä sillä ole tunnistettua selkeää tarkoitusta. Neuvottelukunnat eivät oikein ole löytäneet paikkaansa susipolitiikan kokonaiskentässä, koska nykysysteemissä tavoitteet ja keinot eivät kohtaa. Toinen esimerkkini koskee suurpetoyhdysmiesverkostotoimintaa. Se on myös syntynyt aikoinaan käytännön tarpeeseen, mutta olosuhteiden muuttuessa se on alettu kokea aliarvostetuksi toiminnaksi. Siksipä se kaipaa kehittämistä vuorovaikutteisempaan suuntaan, jotta se vastaisi paremmin tämän hetken tiedollisia tarpeita. Nykytilanne vaatii entistä vahvemmin moneen suuntaan kulkevaa tiedonvaihtoa. Olemassa olevaa verkostoa tulisi vaalia ja kehittää myös sen takia, että yhteistyön ja luottamusvälien ylläpitäminen ovat tarpeellisia ja tavoittelemisen arvoisia asioita. Näiden jo olemassa olevien esimerkkien lisäksi yhteiskunnallisen kestävyyden saavuttamiseksi tulisi kehitellä aivan uusiakin keinoja. Ratkaisujen konkretisoinnissa etukäteen ja ulkopuolelta täytyy kuitenkin olla varovainen, koska toimivat ratkaisut voivat syntyä vain tilannekohtaisesti. Susipolitiikan on jalkauduttava suomalaiselle maaseudulle, ihmisten ja konkreettisten tarpeiden pariin. Kimmo Pöri Prosessien kautta kompromisseihin Asioiden käsittely tuottaa prosesseja, joiden kautta voidaan päästä hyväksyttäviin kompromissiratkaisuihin. Asioiden käsittelyn kautta voidaan myös vahvistaa luottamusta eri toimijoiden välillä ja näin parantaa tulevien strategioiden ja tavoitteiden suunnittelua. Tämän lisäksi yhteiskunnallisten ulot- Tulevaisuuden haasteena yhteistyö ja vuorovaikutus Susipolitiikka ei suinkaan ole ainoa asiakokonaisuus, jossa tarvittaisiin uudentyyppisiä strategioita ja laajempaa kokonaisnäkemystä. Keskushallintojohteinen ja virkamiesvetoinen politiikka ajautuu yhä useammin kritiikinkohteeksi erilaisissa yhteyksissä. Luonnonvaroja koskeva politiikka yleensä tulisi hahmottaa hallinnallisena kysymyksenä perinteisen hallinnollisen näkökulman sijaan. Hallinnallinen näkökulma tarkoittaa enemmän eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta, mutta vallan mukana tulee myös vastuu. Uuden poliittisen kulttuurin opetteleminen on haaste myös muille toimijaryhmille kuin julkishallinnolle. Julkishallinnolla on kuitenkin suuri merkitys hallinnallisten prosessien tukemisessa ja kehittämisessä. Sosiopoliittisen strategian haaste ei ole helppo tai kevyt ratkaisu. Vakavasti otettuna se tarkoittaa kokonaan uutta tehtäväkenttää. Käytännössä se saattaisi tarkoittaa uuden osaston tai yksikön perustamista luonnonvarahallintoon, asioiden hoitamiskulttuurin muutosta sekä sidosryhmien aktivoitumista ja poliittisten taitojen kehittämistä. l YTT Outi Ratamäen väitöskirja Yhteiskunnallinen kestävyys ja hallinta suomalaisessa susipolitiikassa on luettavissa kokonaisuudessaan verkossa osoitteessa: http://joypub.joensuu.fi/publications/ dissertations/ratamaki_yhteiskunnallinen/ratamaki.pdf Metsästäjä l 2 l 2010 l 71
• Metsästäjäorganisaatio tiedottaa Edustajakokous Metsästäjäorganisaation ohjesäännön 4 § 1 momenttiin viitaten ilmoitetaan, että Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajakokous pidetään sunnuntaina 23.5.2010 klo 10.00 alkaen. Kokouspaikkana on Savonlinnasali, Savonlinna. Läsnä olevat kokousedustajat todetaan kokoushuoneessa klo 9.30. Evira tiedottaa: Pseudorabiesta eli Aujeszkyn tautia Saksassa Pseudorabies eli Aujeszkyn tauti on erittäin herkästi tarttuva sikojen virustauti, joka voi sairastuttaa myös koiran tai kissan. Joulukuussa 2009 varmistui metsästyskoiran sairastuminen Aujeszkyn tautiin Saksassa Wittenbergin alueella. Koira oli syönyt villisian elimiä ja sairastui tyypillisin oirein. Sika on taudin varsinainen isäntäeläin; muut eläimet (koira, kissa, muut lihansyöjät ja märehtijät) voivat sairastua. Tartunta ei leviä näistä eläinlajeista eteenpäin, mutta johtaa sairastuneen eläimen kuolemaan. Tartunnan ehkäisyssä on tärkeää, että raakaa (villi)sianlihaa tai teurasjätettä ei koskaan anneta eläimille. Sioilla tavataan keskushermosto- ja hengitystieoireita, muilla eläimillä virus aiheuttaa tappavan keskushermostosairauden. Koirilla ja kissoilla itämisaika on 2-9 vrk. Oireina nähdään käytösmuutoksia, nielemisvaikeuksia, lihasvelttoutta/halvausta ja raivoisaa käyttäytymistä sekä voimakasta kutinaa ('Mad Itch'). Koirille tai kissoille ei ole saatavilla rokotetta tautia vastaan. Ihmiseen Aujeszkyn tautia aiheuttava virus ei tartu. Suomi ja Ruotsi ovat virallisesti taudista vapaita, muissa Euroopan maissa tilanne vaihtelee. Suomeen tuotavat siat on tutkittava Aujeszkyn taudin varalta ennen tuontia. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira haluaakin muistuttaa koiran kanssa ulkomaille lähteviä ottamaan selkoa etukäteen kohdemaan eläintautitilanteesta ja varautumaan asianmukaisesti. Tautiriski on syytä pitää mielessä erityisesti metsästyskoirien kohdalla, jotka voivat joutua tekemisiin villisikojen tai niiden teurasjätteen kanssa. Evira / Eläintautivirologian tutkimusyksikkö ELT Karoliina Alm-Packalén, 040-486 0052 ELT Liisa Kaartinen, 040-840 7364 MAA- JA METSÄTALOUSTUOTTAJAT JA METSÄSTÄJÄJÄRJESTÖT VETOAVAT: Hakekaa riittävästi hirvieläinten pyyntilupia! Suomen Metsästäjäliitto ­ Finlands Jägarförbund r.y, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. sekä Metsästäjäin Keskusjärjestö vetoavat metsästysseuroihin ja muihin luvanhakijoihin, jotta nämä hakisivat riittävästi hirvi- ja valkohäntäpeuralupia metsästyskaudelle 2010. Alueelliset hirvieläintihentymät on kyettävä leikkaamaan metsävahinkojen ja tieliikennevahinkojen kurissapitämiseksi. SUOMEN METSÄSTÄJÄLIITTO ­ FINLANDS JÄGARFÖRBUND R.Y. MAA- JA METSÄTALOUSTUOTTAJAIN KESKUSLIITTO MTK R.Y. METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖ RKTL Ilomantsin riistantutkimusasema tiedottaa Ilomantsin riistantutkimusaseman toiminta on lopetettu 31.12.2009. Henkilöstö on siirtynyt työskentelemään Joensuun Mekrijäven tutkimusaseman yhteydessä oleviin toimitiloihin Ilomantsissa. Uusi osoite on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Yliopistontie 4b, 82900 Ilomantsi. Uusissa tiloissa ei ole enää mahdollisuutta ottaa vastaan eläinnäytteitä, mutta puhelimeen vastataan ja sähköpostitse toimitettujen kuvien avulla pyritään palvelemaan tiedon tarvitsijoita kuten ennenkin (p. 0205 751 500). Piireissä tapahtuu Etelä-Häme Etelä-Hämeen riistanhoitopiiri ja Hämeen Ammattikorkeakoulu järjestävät Hirvet ja metsätalous ­ teemapäivän Evokeskuksessa, Evon metsäoppilaitoksella lauantaina 17.4.2010 klo 10.00. ­ 15.00. Tilaisuudessa kuullaan esityksiä mm. metsätalouden harjoittajien ja tutkimuksen näkökulmasta. Tilaisuuden ohjelma on saatavissa Etelä-Hämeen riistanhoitopiiristä huhtikuun alussa. Osallistujilla on mahdollisuus omakustanteiseen lounaaseen. Pyydämme ilmoittautumaan tilaisuuteen viimeistään 12.4.2010 mennessä sähköpostilla jyri. rauhala@riista.fi tai puhelimitse 0400 ­ 225 745 tai 03 ­ 644 650. Tervetuloa! Kurssi on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille ja se on maksuton. Koulutukseen tulee ilmoittautua ennakolta järjestelyiden vuoksi. Ilmoittautumiset on tehtävä viimeistään 6.4.2010 Kymen riistanhoitopiiriin osoitteella kymi@riista.fi tai puhelimella 040 716 2223 (arkisin klo 9­15). Aika: 28.6.­2.7.2010 Paikka: Leiri pidetään Pöksänlahden Leirikeskuksessa Savitaipaleella. Leirillä tutustutaan monipuolisesti luontoon, kalastukseen, metsästykseen ja luonnossa liikkumiseen. Mahdollisuus suorittaa myös metsästäjätutkinto. Leirille otetaan neljäkymmentä 10­14-vuotiasta poikaa tai tyttöä. Osallistumismaksu 120 . Tule mukaan kokemaan villejä elämyksiä! Ilmoittautumiset 31.5.2010 mennessä ja lisätietoja: Luumäen riistanhoitoyhdistys, Pasi Laari, puh. 0400 298 308 Lemi-Taipalsaaren riistanhoitoyhdistys, Petteri Saarnia, puh. 050 336 2293 Savitaipaleen- Suomenniemen riistanhoitoyhdistys, Tarmo Hjerppe, puh. 040-739 2848 Teemu Lamberg vs. riistanhoidonneuvojaksi Etelä-Savoon Metsätalousinsinööri Teemu Lamberg on nimitetty Etelä-Savon riistanhoitopiirin vs. riistanhoidonneuvojaksi 15.3. - 31.12.2010. Teemu on aiemmin toiminut vastaavassa tehtävässä Keski-Suomen riistanhoitopiirissä. Hänet tavoittaa numerosta 0400 257 407 ja sähköpostilla osoitteesta teemu.lamberg@riista.fi . Nuorten Eräleiri 2010 Oletko jo sinä ottanut käyttöön MKJ:n ja Trackerin tarjoaman ilmaisen maastonavigaattorisi ­ Tracker Hunterin? Tracker navigaattori ilmaiseksi käyttöön kaikille uusille metsästäjille ja niille jotka eivät ole vielä aiemmin ottaneet sitä käyttöön! Ilmainen käyttölisenssi on ensikäyttäjille voimassa 1.4.2010 alkaen ensi metsästysvuoden loppuun eli 31.7.2011 asti. Käy tutustumassa tuotteeseen ja katso ohjeet www.trackerhunter.fi! Kymi Hylkeenmetsästyskoulutus Kymen riistanhoitopiiri järjestää Haminassa 9.­10.4.2010 koulutustilaisuuden hylkeen metsästyksestä. Perjantaina (9.4.) klo 17.30­22.00 luennoidaan hylkeistä, metsästyksestä, turvallisuudesta vesillä ja saaliin hyödyntämisestä. Lauantaina (10.4.) klo 9.00­12.00 tutustutaan ampumaradalla hylkeenmetsästysvarusteisiin ja ammutaan hyljetauluun. Lisätietoja koulutuksen sisällöstä löytyy osoitteesta www.riista.fi/kymi. 72 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Rautjärven toiminnanohjaaja 1.3.2010 lukien on Veikko Kovanen, osoite Suopursunkatu 2, 56800 Simpele, s-posti rautjarvi@riista.fi, puh 044 336 9375. Osoitteenmuutos Pohjois-Häme Metsästäjätutkinnon vastaanottajien koulutus Aika: 15.4.2010 klo 18.00 Paikka: Nokia, Kerhola, Souranderintie 13 Ampumakokeen valvojien koulutus Aika: 27.4.2010 klo 18.00 Paikka: Kangasala, Valtuustosali, Keskusaukio Lisätietoja: riistanhoidonneuvoja Marko Mikkola, marko.mikkola@riista.fi, (03) 3140 9417, 045 135 9690 Oulu Nuorten eräleiri Aika: 10.­13.6.2010 Paikka: Siiponkosken kylä- ja jokikeskus, HAAPAJÄRVI Kohderyhmä: 12­16-vuotiaat tytöt ja pojat, myös lasten vanhemmat voivat olla mukana. Hinta: 80/ henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta lisäksi erillinen tutkintomaksu 13 Ohjelmassa muun muassa: Metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta l Metsästäjätutkinto l Ampumakoulutus, ruuti- ja jousiaseet(ampumarata) l Laser- ja ilma-aseet l Maastossa liikkumisen perusteita, kartan ja kompassin käyttö l Metsästyskoirien esittely/näytös l Pienpetopyyntikoulutusta ja loukkujen valmistus l Vapaa-ajan ohjelmana leirikilpailuja, savusauna, makkaranpaistoa l Viimeinen ilmoittautumispäivä 15.5.2010 Tiedustelut ja ilmoittautumiset Miika Niskala p: 044-445 6404 miika.niskala@haapajarvi.fi Leirille otetaan 50 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman. Tervetuloa viettämään viikonloppua muiden nuorten joukkoon eräharrastusten pariin! opetusmateriaalit ja vastuuvakuutuksen leirin ajalle. Lisäksi tutkintoon osallistujilta 13 tutkintomaksu. Ohjelmassa muun muassa: l metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta l metsästäjätutkinto l ampumakoulutus radalla l suunnistuksen perusteet l ensiapukoulutus l metsästyskoirien käyttö l pienpetopyyntikoulutus / loukkujen valmistus l riistanhoitotyöt l luontokoulutus ja -opastus l kalastus l elektroniset ampumalaitteet ja paikantimet Ilmoittautumiset ilmoituslomakkeella; löytyy: www.ollilanlomamajat.fi l leirille otetaan 30 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. l leirille tuleville lähetetään tarkemmat ohjeet ja leiriohjelma. l ilmoittautuminen viim. 28.5.2010 mennessä. Lisätietoja: Kajava Pekka, 040 552 8921, pekka.kajava@wippies.com Ollila Tuomo, 0400 286 528, info@ollilanlomamajat.fi Pitkänen Teemu, 0400 243 001 Pitkänen Risto, 040 839 0209 Riistapeltosiemenet 2010 si001 si002 si003 si005 si006 si007 si012 si013 si021 si022 si023 si025 si026 si027 si028 si029 si030 si031 si032 si033 si034 si035 Hirvi ­Diana Peura ­Kauris ­Diana Moniv. Riistalaid. Diana Fasaani ­Peltopyy ­Diana Diana ­Auringonkukka Diana ­Rehukaali Grampian Diana Rehurapsi Hobson Diana Rehuöljyretikka Diana ­Turnipsi Massif Diana ­Naattinauris Tyfon Diana ­Rehunauris Samson Diana ­Metsästäjän maissi Diana ­Peitattu Rehukaali Hirviriistaseos Linturiistaseos Rehurapsi Akela Rehuherne Arvika Rehuöljyretikka Ikarus Rehukaali Proteor Rehukaali Proteor Rehujuurikas Brigadier Naattinauris Samson 1 kg 3 kg 2 kg 3 kg 2 kg 1 kg 1 kg 3 kg 1 kg 1 kg 1 kg 3 kg 1 kg 16 25 18 25 24 18 8 32 16 17 12 22 32 10 kg 79 10 kg 68 25 kg 95 25 kg 50 10 kg 90 1 kg 19,50 5 kg 92 1 kg 14,50 0,5 kg 5,50 10 kg 10 kg 10 kg 49 65 116 Luonnonhoitopeltosiemenet si036 LHP ­Riista si037 LHP ­ Maisema si038 LHP ­ Niitty tilaukset / lisätietoja: Oy Eräkontti Ab www.erakontti.fi erakontti@erakontti.fi p. 010-440 9410 Varsinais-Suomi Marttilan seudun rhy: uusi toiminnanohjaaja Lassi Tuominen, Hongistontie 8, 31500 Koski TL. Puh. 0400 223 548, marttila@riista.fi. Lappi Lapin riistanhoitopiirin postiosoite vaihtuu. 1.3. alkaen postiosoite on sama kuin käyntiosoite eli Lapin riistanhoitopiiri Vanamokatu 3 D 96500 Rovaniemi Askel riistapolulle on kirja tulevalle metsästäjälle. Kirja on suunniteltu nuorelle lukijalle, mutta sopii luonnosta ja metsästyksestä kiinnostuneille ikään katsomatta. Askel riistapolulle sisältää lyhyttä ohjeenomaista tekstiä sekä Svante Morganin runsaan havainnollisen kuvituksen. Kirjan on painattanut alun perin Svenska Jägareförbundet Ruotsissa. Askel riistapolulle käsittelee ekologiaa, riistanhoitoa, lajintunnistusta, metsästyksen etiikkaa ja metsästystä. Lisäksi esitellään käytännön vinkkejä ja taitoja riistapolulle. Kirja on hyödyllinen kaikille, jotka aikovat metsästäjiksi sekä heille, jotka haluavat tietää, mitä riistanhoito ja metsästys on. Olemme laskeneet kirjan hintaa, uusi hinta nyt vain 5 /kpl. Uusimaa Hylkeenpyyntikoulutus Uudenmaan riistanhoitopiiri järjestää ruotsinkielisen hylkeenpyyntikoulutuksen 16.­17.4.2010 Tammisaaressa. Kurssilla perehdytään mm. hylkeenpyyntimenetelmiin, saaliinkäsittelyyn, lainsäädäntöön ja pyyntivarusteisiin sekä turvallisuustekijöihin merellä liikuttaessa. Alustava kurssiaika on 16.4.2010 klo 17:00 ­20:30 ja 17.4.2010 klo 9:00­15:00. Kurssin tarkempi ohjelma ilmoitetaan kurssi-ilmoittautumisen yhteydessä tai sen jälkeen. Ilmoittautuminen 9.4.2010 mennessä riistanhoidonneuvoja Visa Eroselle, visa. eronen@riista.fi tai 050 366 1114. Vastaava suomenkielinen kurssi järjestetään 9.4.­10.4.2010 Kymen riistanhoitopiirin alueella. Kymen kurssista lisätietoja saa riistanhoidonneuvoja Jouni Tolvaselta, 040 7162223, jouni.tolvanen@riista.fi. Nuorten eräleiri Erähenkisille 10­16-vuotiaille nuorille tarkoitettu leiri, jolla opastetaan liikkumaan luonnossa, tutustutaan metsästykseen ja riistanhoitoon ja valmennetaan metsästäjätutkintoon. Aika: 13.­18.6.2010 Järjestäjä: Muovaaran jahti ry / Ollilan Lomamajat Paikka: Kuusamossa, Sossonniemen kylässä, Ollilan Lomamajat Hinta: 230,00 /hlö, sis: majoituksen mökeissä, ruokailut, opastukset, koulutukset, Metsästäjä l 2 l 2010 l 73
• Tilaa kirjoja, filmejä ja pelejä! Palautteet vieraskynä-palstasta Tutustu laajempaan tuotevalikoimaamme internetsivuillamme www.riista.fi Oppaat ja kirjat: Askel riistapolulle (HUOM! alennettu hinta) Vesilinnustus-kirja Metsästäjän uusi keittokirja Karhun metsästys -kirja Pyy pivossa Metsäpeuraopas Metsästäjän opas Lintukoirat metsästyksessä Lumijälkiopas Villiä elämää Jäniksen selässä Askel riistapolulle Ovatko maanomistajien ja metsästäjien väliset suhteet kunnossa? Miten yhteiseloa voisi kehittää ja parantaa? Metsästäjä-lehden lukijoiden mielipiteitä viime lehdessä esitettyyn vieraskynä-kysymykseen: "Ainakin meilläpäin omalla alueella suhteet on kunnossa, ei ainakaan minun korviini ole kantautunut mitään epäselvyyksiä." "Kaupunkimaanomistajan, miksei kenen tahansakin maanomistajan vinkkelistä: poikamme aloitti pienriistan metsästysharrastuksen omilla isovanhempiensa mailla. Siitäkös paikallinen hirviporukka pillastui. Tuli sittemmin ilmi, että soppari heidän kanssaan tuli laadittua "viheliäistä" pikkutekstiä sisältäen, pienriistankin mo kieltäen. ­ ­ Yksi ajatus em päällimmäiseksi: Sopimusta ei pidä koskaan tehdä moneksi vuodeksi! Irtisanomisen mahdollisuus pitää olla puolin­toisin aina, max. 1 v pituinen. Pysyisi varmaankin suhteet pelkästään tuon avulla parempina seurojen ja mo välillä." "Itse olen kasvanut metsästäjäksi ilman maanomistuspohjaa ja metsästysmaat ja metsästysoikeus on vuokrattu rahalla eri metsäfirmoilta. ­ ­ Maanomistamisen pohja metsästykseen on tuotu esiin kirjoituksessa, että ilman sitä harrastuksen pariin olisi mahdotonta päästä ja että MTK:n kaltaiset keskusjärjestöt pitäisi olla ohjaamassa Suomessa tapahtuvaa metsästystä maanomistajien pyynnöstä. Olisi varmaan syytä tarkastella missä yleensä mitäkin metsästyksen eri lajivaihtoehtoja voidaan harrastaa, eikä alkaa painostaa metsästäjiä käyttäen tätä klassista asetta joka pohjautuu hirvenmetsästykseen. " Ovatko maanomistajien ja metsästäjien väliset suhteet kunnossa? Postikortit: Riistanisäkäs -postikortti Riistalinnut -postikortti (postikortteja lähetetään minimissään 4 kpl/tilaus) 5 _______kpl 40 _______kpl 35 _______kpl 55 _______kpl 5 _______kpl 5 _______kpl 30 _______kpl 35 _______kpl 5 _______kpl 5 _______kpl 7 _______kpl 8 _______kpl 1 _______kpl 1 _______kpl Julisteet: (taitettuna) Riistalinnut Riistanisäkkäät Pelit: Riistaeläimet -muistipeli Pelikortit: Suomen riistaeläimet Ranta- ja vesilinnut Suomen kalat Pihapiirin lintuja Pihapiirin kasveja Pihapiirin pikkueläimiä DVD:t Hirvenruhon paloittelu Unelmien Hanhisyksy Hirvimetsä Peuramailla Lumiset pienpetojahdit Karhun todelliset kasvot (suomi+ruotsi) Laukauksia ja latvateeriä Haaveitteni metsähanhi Lumisten kairojen metsähaukut Metsästäjä­vastuu­turvallisuus 1,50 _______kpl 1,50 _______kpl 10 _______kpl 5 _______kpl 5 _______kpl 5 _______kpl 5 _______kpl 5 _______kpl 5 _______kpl 23 _______kpl 26 _______kpl 24 _______kpl 26 _______kpl 26 _______kpl 15 _______kpl 26 _______kpl 26 _______kpl 26 _______kpl 28 _______kpl Laajempi tuotevalikoima internetsivuillamme www.riista.fi Tilaukset postitetaan postiennakolla (postiennakkomaksu 3,70 + postimaksu paketin painon mukaan) Tilaukset: nettitilaukset: www.riista.fi, kauppapaikka postitse: Metsästäjäin keskusjärjestö, Varasto, Fantsintie 13­14, 00890 Helsinki puhelimitse: (09) 2727 8120 kyllä 50 % Nimi: Lähiosoite: en osaa sanoa 0 % ei 50 % Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelinnumero: 74 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Mainos Punkit ja kirput ovat loisia, jotka uhkaavat koirasi ja kissasi terveyttä. Siksi on tärkeää suojata lemmikit. On monta hyvää perustetta sille, että Frontline on maailman eniten myyty punkki- ja kirpuntorjunta-aine Tässä niistä muutamia: 1.Frontline suojaa SEKÄ punkeilta että kirpuilta Monet ulkoloisten torjunta-aineet toimivat JOKO punkkeja TAI kirppuja vastaan. Jos haluat suojata lemmikkisi molemmilta, sinun on ostettava sekä punkin-että kirpuntorjunta-ainetta. Monia näistä aineista ei saa myöskään käyttää samanaikaisesti muiden samankaltaisten aineiden kanssa. Mitä silloin? Frontlinea käyttämällä vältät tämänkaltaiset ongelmat ­ se hävittää sekä punkit että kirput. 2. Frontlinea voi käyttää SEKÄ kissoille että koirille Monilla on kotona sekä kissa että koira, siksi on käytännöllistä kun molemmille voi käyttää samaa tuotetta. Frontline on sitä paitsi ainoa aine, joka hoitaa kissojen punkkitartunnat. 3. Frontline SEKÄ ehkäisee että hävittää ulkoloiset Säännöllisesti käytettynä Frontline antaa koirille ja kissoille hyvän suojan sekä punkkeja että kirppuja vastaan. Frontline on myös tehokas hoitokeino silloin, kun turkissa on jo kirppuja tai punkkeja, koska se tappaa ne muutamassa päivässä. Uusimalla käsittelyn neljän viikon välein vähintään neljän kuukauden ajan varmistat, että mahdolliset ympäristössä kuoriutuvat kirput, jotka hyppäävät eläimen turkkiin, kuolevat nopeasti. 4. Frontlinea voi käyttää myös kantaville ja imettäville nartuille Käsittelemättömät emot voivat tartuttaa pentuihin kirppuja. Tämä on helppo ehkäistä käsittelemällä emo Frontlinella, joka ei vaaranna emon eikä pentujen terveyttä. 5. ­ ja pennuille Frontlinea voidaan käyttää pennuille 8 viikosta lähtien. 6. Frontline vaikuttaa ainoastaan ulkoisesti Frontline vaikuttaa ulkoisesti kosketuksesta eikä veren kautta. Kirppujen ja punkkien ei siis tarvitse purra eläintä. Aine tiputetaan iholle pienellä pipetillä. Aine leviää sitten ihon talirauhasiin ja sieltä edelleen talin mukana kaikkialle iholle ja turkkiin. Kirput ja punkit kuolevat suhteellisen lyhyessä ajassa jouduttuaan kosketuksiin turkissa olevan aineen kanssa. Frontline ei vaikuta koiriin eikä kissoihin. 7. Frontlinea voi käyttää vaikka koiralla tai kissalla on kirppuallergia Tietyt koirat ja kissat ovat yliherkkiä kirpuille. Allergiaoireina voi ilmetä voimakasta kutinaa, ihottumaa, haavautumia ja karvanlähtöä. Silloin on erityisen tärkeää suojata ne kirpputartunnoilta. Frontline on tähän ihanteellinen, koska kirput kuolevat heti, kun ne joutuvat kosketuksiin turkissa olevan aineen kanssa, myös purematta lemmikkiä. 8. Frontline on vedenkestävä ja hajuton Frontline on rasvaliukoinen eikä se liukene veteen, joten koirasi ja kissasi voi uida ja ulkoilla sateessa vaikutuksen heikentymättä. Älä kuitenkaan pese koiraa/kissaa shampoolla 48 tuntiin ennen ja jälkeen käsittelyn. 9. Frontlinea on helppo käyttää Frontline on neste, joka toimitetaan pienessä käytännöllisessä pipetissä. Pipetin sisältö puristetaan koiran tai kissan iholle niskaan. Se on helppoa ja vie vain muutaman sekunnin. UUTUUS SUOMESSA Frontline Comp ­ ainutlaatuinen 2-in-1 ratkaisu Nyt Frontline Compia saa vihdoin myös suomalaisista apteekeista ja Eläinlääkäreiltä. Se on kehittyneempi versio aikaisemmista Frontlinetuotteista ja tarjoaa kaikki edellä kuvatut ominaisuudet. Lisäksi se estää kirppujen munien, larvojen ja koteloiden kehittymisen aikuisiksi kirpuiksi. Tämä tarkoittaa, että myös hankalat ja pitkäaikaiset kirpputartunnat voidaan hoitaa yhdellä ainoalla tuotteella Tee jakaus niskan turkkiin niin, että iho näkyy ja purista pipetin sisältö suoraan iholle. Näin helppoa se on. Haluatko tietää lisää? Käy kotisivuillamme. Sieltä löydät paljon konkreettista tietoa ­ ja monta hyvää perustetta sille, että Frontline on maailman eniten myyty punkin- ja kirpuntorjuntaaine. Koirille on neljä Frontline Comp ­pakkauskokoa (3 ­> 60 kg) ja kissoille yksi. 10. Pakkauskokoja kaikenkokoisille koirille ja kissoille Ison koiran suojaamiseen tarvitaan enemmän Frontlinea kuin pienen koiran. Siksi eri painoluokille on saatavana useita pakkauskokoja, joista on helppo löytää omalle koirallesi sopiva pakkaus. www.frontline.com Vaikuttavat aineet: Fiproniili ja (S)-metopreeni. Kohde-eläinlajit: Kissa ja Koira. Käyttöaiheet kohde-eläinlajeittain: Kissa: Kirpputartuntojen tai samanaikaisten kirppu-, puutiais- ja / tai väivetartuntojen hoitoon. Kirppujen (Ctenocephalides spp.) häätöön. Insektisidinen vaikutus uusia kirpputartuntoja (aikuismuodot) vastaan kestää 4 viikkoa. Ehkäisee kirppujen lisääntymistä estämällä munien kehittymistä (ovisidinen vaikutus) sekä toukkien ja koteloiden kehittymistä jo munituista munista (larvisidinen vaikutus) 6 viikon ajan annostuksesta. Puutiaisten häätöön (Ixodes ricinus, Dermacentor variabilis, Rhipicephalus sanguineus). Valmisteen akarisidinen vaikutus puutiaisia vastaan kestää 2 viikkoa (kokeellisten tutkimusten perusteella). Väiveiden (Felicola subrostratus) häätöön. Koira: Kirpputartuntojen tai samanaikaisten kirppu-, puutiais- ja / tai väivetartuntojen hoitoon. Kirppujen (Ctenocephalides spp.) häätöön. Insektisidinen vaikutus uusia kirpputartuntoja (aikuismuodot) vastaan kestää 8 viikkoa. Ehkäisee kirppujen lisääntymistä estämällä munien kehittymistä (ovisidinen vaikutus) sekä toukkien ja koteloiden kehittymistä jo munituista munista (larvisidinen vaikutus) 8 viikon ajan annostuksesta. Puutiaisten häätöön (Ixodes ricinus, Dermacentor variabilis, Rhipicephalus sanguineus). Valmisteen akarisidinen vaikutus puutiaisia vastaan kestää 4 viikkoa (kokeellisten tutkimusten perusteella). Väiveiden (Trichodectes canis) häätöön. Vasta-aiheet: Ei saa käyttää alle 8-viikkoisille ja / tai alle 1 kg painaville kissoille. Ei saa käyttää alle 8-viikkoisille ja / tai alle 2 kg painaville koirille. Ei saa käyttää sairaille tai sairaudesta toipuville eläimille. Ei saa käyttää kaneille, koska haittavaikutuksia joihin liittyy jopa kuolleisuutta, voi esiintyä. Koirien valmistetta ei saa käyttää kissoille. Haittavaikutukset: Ovat hyvin harvinaisia. Antokohdan paikallisia ohimeneviä ihoreaktioita (hilseily, värjääntymistä, paikallista karvanlähtöä, kutinaa ja punoitusta) sekä yleistä kutinaa on esiintynyt käytön jälkeen. Runsasta syljeneritystä, ohimeneviä hermostollisia oireita (tuntoherkkyyttä, masennusta) tai oksentelua tai hengitystieoireita on myös esiintynyt käytön jälkeen. Älä yliannostele. Pakkaukset: Kissa: 3 x 0,5 ml. Koira: 3 x 0,67 ml, 3 x 1,34 ml, 3 x 2,68 ml ja 3 x 4,02 ml. Tutustu pakkausselosteeseen. Merial Norden A/S, PL 4440, 00002 Helsinki. Puh 050 5051 399. Metsästäjä l 2 l 2010 l 75 FL/SF/027/ A
• Kaupantekoa Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Kattava tietopaketti ja Suomen Mäyräkoiraliiton pentuvälitys löytyy osoitteesta www.mayrakoiraliitto.fi. Liity samalla jäseneksi: jasenasiat@mayrakoiraliitto.fi Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: jalostusneuvoja Jorma Korpela 044-511 2013, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Tero Savolainen 0440-130 703, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Mika Maliniemi 0400 139 041 Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh.050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry Jo 60 vuotta metsästäjien ja kalastajien edunvalvontaa maa­ ja vesialueita omistamattomien harrastajien puolesta. Tule mukaan toimintaan! Lisätietoja 03-212 6543 ja www.eramies.org. Juhani Tyvelä, Kaijantie 12, Oulu. Puh. 045-122 1380. Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. Kalastukseen Timo-laatuverkot ja tarvikkeet edullisesti. T:mi Timo - Paula. Puh 044-584 3611. Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Pienpetopyydykset valmistajalta. Valmistettu vahvasta sinkitystä verkosta. Minkille /Näädälle 72x18x15cm 25 /kpl. Molemmista päistä pyytävä 105x18x15cm 40 /kpl. Supille ja ketulle 115x35x38cm 58 /kpl. Opetusvideo tai DVD 60min 25 /kpl + pk V.Syynimaa, 62310 Voltti. Puh. 06-484 9116, 040-700 7528, 06-484 5221 Pienpetopyydykset: ketun jalkanaru, heti tappavia loukkuja ja rautoja pienpedoille, myös majavalle. Puh. 0400-181 498, Taisto Hietala, http://www.kesavaylan.net Inarin mallisia jalkanaruja ketulle 25e/kpl. Puh. 044-958 1526, Jussi Kasurinen, http://www.tori.fi/vi/2039563.htm Laukaisulaitteet kanuloukkuun, ruostumatonta terästä. ym. pienpetopyyntiin. PH-Riista puh.050-566 2691 www.ph-riista.fi Baikal MP27 395,-, Baikal MP-153 420,Sabatti Falcon 650,-, Browning BPS 660,Browning A Bolt 680,-, Tikka T3 Hun 810,Tikka T3 Lite ss 840,-, CZ ZKM452 St 295,Sako Quad synt. 560,-, Sako Quad HB 850,Swarovski 3-12x56 995,-, Kahles 2,5-10x50 880,Leupold 2-7x33+läpät 249,-, 3-9x40+läp 269,Aimpoint 9000L 310,-, Aimpoint Mikro 395,Ahti Huvila Oy www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, puh 06-528 1203. Aseet/patruunat mm. Armed 12/76 VS pumppu 390,Armed 12/89 p-auto VS 440,-, Toz 12/76 VS 530,Fausti Albion 12/76 1070,-, Marlin 45-70 760,Tokarev 7,62 kiv 590,-, Henry 22 WMR+kiik 565,M44 7,62 kiv/karbiini "uusi" 290,Henry 22lr vipulukko piekkarit alk. 380,Toz .22 pk paketti sis kiik + vaim. alk 300,-, Lee 90050 lataussarja 140,BSA kiikareita, Safepower kaapit, Redding latausvälineet, Trust ja Hull haulikon patr radalle/metsälle ym. Tilaa ilmainen kuvasto/luettelo + käyt. lista. Asetalo Oy, Virrat Puh. 03-475 5371. 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76syn 360e,12/89 syn 440e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821 337, 0400-384 118, 0400-384 518 Posti, MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com Myymme uusia ja käyt. mets. aseita: Benelli, Remington, Lincoln, Baikal ym. sekä patruunoita, ruutia, nalleja, luoteja ja muita metsästystarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Krono Järn, Torgarev. 2, Kruunupyy Puh. 06-834 5003, 050-411 0473. Sako, Tikka, CZ ja Remington kiväärit. Kivääritarjous! CZ 550 .308 Win alk. 650 e Benelli, Beretta, FC ja Lincoln haulikot. Meopta R1 3-12x56 valopisteellä 775 e ja Tasco 3-9x40 Pronghorn 75 e, takuu 10v. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Puh. 03-348 4004, Käytetyt aseet netissä: www.asetarvike.fi Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040-540 1182 Suom. valm. latauspuristimia. Puh. 040-751 9192, www.vetaro.net Aseet, patr. + lataustarv.+ratalaitteet + kahvat puh. 019-782 307 www.mattikauppi.fi UNLIMITED AMMO OY 65% lyijyä raskaammat UnA18-shot haulit ym. tarvikkeet haulikonpatruunoiden jälleenlataukseen. UnA-supistimet jälleenlatauskomponentit ym. asetarvikkeet. www.unlimitedammo.fi Alfa/Ultra-Alfa - vaimennin kivääriin 140 - 160 euroa, asennus 50 euroa teräksinen, ei hitsattu, tehovaimennin halkaisija 42 mm, paino alkaen 250g, www.ouluntyostokeskus.com japanilaiset ja keskiaikaiset miekat puh. 08-311 3133, 040-508 5833 IT-kiväärin vaimentimet kal. 22 hornet-.458 IT-Asepaja Runkotie 17, 54120 Joutseno puh. 0500-497 981 www.it-asepaja.fi. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu.Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faxien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2010 hinta on 15 Eur / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Toistoalennus peräkkäisissä numeroissajulkaistusta ilmoituksesta on 15 %. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki. E­mail: marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 3/2010 ilmestyy 21.5.2010. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 14.4.2009. HUOM! Emme ota ilmoitusaineistoa vastaan puhelimitse. Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Karhukoiran pentuja koepalkituista vanhemmista Satakunta. Puh. 0400-890 807 Karjalankarhukoira uros, 4-vuotias p. 040-820 5769. Itälaikan pentuja, karhuverisiä. Luovutus vko 13. 4u + 5n. H. 350 e. Puh. 040-821 6137 Töysä. Jämtl.pk:n pentuja valiovanhemmista. Takuu. Synt. viikolla 8. Puh.0400-745 262 Suomenajokoiran pentuja kokeissa palkit. ajavista vanhemmista puh 044-266 8024. S.ajok. narttu 9 kk. KVA vanhemmat. Tied. puh. 040-762 0101. Suomenajokoiran pentuja myydään valiovanhemmista. Puh. 0400-497 389, Hollola. Sileäkarvaisennoutajan pentuja. www.netikka.net/kennelblackleaders puh.050-326 6085 Sileäkarvaisennoutajan pentuja harrastajille. Puh. 0400-333 210 www.taka-tapiolan.com Dreeverin pentuja metsästyskäyttöön. puh. 050-304 8239, 040-729 1492 Kuusamo. Dreeverin pentuja valiovanhemmista Polkan kennel puh. 044-219 7111 Beaglen pentuja varattavissa ajavista vanhemmista isä S/SF KV, puh. 050-360 6986 Beaglen pentuja ajavista vanhemmista. Vain metsästäjille. Syntyy vko 8. Puh. 040-419 6244. Irlanninsetterin pentuja mets.käyttöön: Emä Kaidanpaljakan Sara Isä Nordlangelands Agasi. 0400 414432 Matti Santti Metsästyslinjaisia irlanninsetterin pentuja varattavissa. Pennut syntyvät viikolla 13. Molemmat vanhemmat kayttökokeissa palkittuja, emä voittajaluokassa. Kennel Fowlers. Tiedustelut 0400-463 943 tai klaus.ekman@riista.fi. Punaisen irlanninsetterin pentuja metsästykseen ja koekäyttöön. Käyttökokeissa menestyneet vanhemmat. Luovutus vko 20. Puh. 040-827 2574. Englanninsetterin pentuja metsästykseen kokeissa palkitut terveet vanhemmat Sänkipellon kennel, Jurva puh. 0400-862 408 Kk.mäyräkoiranpentuja käyttövaliovanh. Kasvattajalla Vuolasvirtapalkinto sekä käyttöjalostuspalkintoja. Puh. 040-913 8660. Kk. mäyräkoiranpentuja ajolinjaisista ja huippusukuisista vanhemmista. www.kultapuro.net 040-4130 730 Kk. saksanseisojanpentuja terveistä koepalkistuista vanhemmista Vain metsästäjille. Emä MVA.puh. 040-841 6038. Kk. saksanseisojan pentuja parhaista metsästyslinjoista. Tehokas koulutus, myös apua. Puh. 0400-632 583. Tulossa: lyhytkarvaisen saksanseisojan pentuja. Metsästäjälle. Uros sekä Emä: KVA:ta ja A-lonkat. Puh. 040 ­ 510 6935. Lyhytkarvaisen saksanseisojan pentuja keväällä 2010. Metsästäjille. Molemmat käyttölinjaiset vanhemmat ovat palkittu kokeissa ja näyttelyissä. puh. 0500-953 847 tai 0500-745 170. Tulossa. lk. saksanseisojan pentuja kok. ja näytt. palk. yhdist. var. puh. 044-560 5339. Lk. saksanseisojan pentuja harrastajille. Puh. 0400-333 210 www.taka-tapiolan.com Pitkäkarvaisen saksanseisojan pentuja varattavissa. Emällä koe- ja näyttelypalkinnot, uros Saksan jalostusrekisterissä. SSK:n jalostustoimikunnan hyväksymä yhdistelmä. Vain metsästäjille ! Puh iltaisin 040-749 1194. Lk Weimarinseisojan pentuja varattavissa. Molemmat vanhemmat jalostusrekisterissä. Kennel Metsätien puh.0400-529 716 Lk. Weimarinseisojan pentuja. Synt. 2/2010. Terveet, huippu sukuiset vanhemmat. Myydään metsästäjille. Puh. 0400-881 906. Picardinspanielin uros- ja narttupentu metsästävään kotiin. Puh. 044-309 6829. Järjestöt ja Yhdistykset Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen", joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä, ajava pieni englantilainen jäniskoira. Aikoessasi hankkia beaglen ota yhteys Suomen Beaglejärjestöön. Pentuvälitys, puh. 045-7730 4244, jäsenrek. ja rahastonhoitaja Ritva Jauhiainen. Yhteyst. ritva.jauhiainen@ beaglejarjesto.fi, puh.040-522 2839. Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö - Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n pentuneuvojilta saat tietoa hyvistä pentueista. Jämptin pennuista tietää Petri Teräs puh. 0500-122 588 ja Norjan harmaista Jaakko Kytönen puh. 06-232 1269, 040-705 4785. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla hirvikoira asioissa. Soita Marjo Viinikka puh. 050-307 8895 ja saat jo seuraavan jäsenlehden. Internet http:www.shhj.fi Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Marjo Halonen puh. 040-764 0104 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Eläintentäyttäjiä Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja.net Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, Mattilantie 56,Janakkala. Puh. 050-563 0169. www.trofeet.fi Linnut, nisäkkäät, trofeet Tapio Kontula, Iitti. Puh. 040-729 3683. Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040 558 4019, www.lietsala.net Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Myös lasisilmien myynti sekä alan opetus. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. www.markkunatri.fi. Jari Niskanen, Laukaa puh. 0400-317 828, www.jariniskanen.net Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk Huippu laatua. Eläinkonservaattori Teemu Salonen, Inkoo puh. 050-563 7820. Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. XENON HAKUVALO Veneilijät huomio! · Kääntyvä ja radio-ohjattava 35W Xenon hakuvalo · Kolme kertaa kirkkaampi kuin 55W halogeenivalo 159e TM TM Tracker 2010 GPSpaikantimet /kk Kysy tuotteista ja tarjouksemme valmispaketista. 34e alk. SUPER- SPYP INT FL-A SPY NT TARJOUS 249e Yksi riistakamera, kaksi salamatyyppiä, infrapuna- ja normaalisalama. Verkkokaupan hinnasta -30e (219e) Lahjakortti: C2bC789b2 Kaikki Moultrie riistakamerat Nyt 5% alennus verkkokaupan hinnoista. Lahjakortti: C71206399 Tarjoukset voimassa myymälässä sekä verkkokaupassa, lahjakorttikoodi syötetään oston yhteydessä. Tarjoustuotteita rajoitetusti. Laaja valikoima riistakameroita ja radiopuhelimia. Katso lisätiedot netistä tai poikkea myymälässä. DigiMesta.com 76 l Metsästäjä l 2 l 2010 Myydään Lauttakylänkatu 6-8, Huittinen, p. 045 112 8622 www.digimesta.com, myynti@digimesta.com Koira-, minkki-, ym. verkkoja Rautarantala Oy puh. 09-876 5291 www.rautarantala.com
• Kaupantekoa Pantentoidut Reflex-äänenvaimentimet kaikkiin luotiaseisiin, vaimennusteho yli 90%. Asesepänliike BR-Tuote Oy Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Silentum ja Noise Stopper kiväärivaimentimet cal 22LR-50BMG. Valmistaja Suomen Jahtivaruste Ky, Hästöntie 432, 25500 Perniö puh. 0400-842 196 www.jahtivaruste.fi Jousimetsästys kasvaa!! Tulee tutustumaan aloittelijan tuotteisiin ja palveluihin. Meillä on kaikki, mitä tarvitset uuden harrastuksen aloittamiseen. Palvelemme kaikentasoisia harrastajia vuosien ammattitaidolla ja kokemuksella. www.merrysport.fi Tappavan tehokas jalkajousi cf-120 nyt huippuhintaan 99 Megaxo Challenger jalkajousi 169 . Teho 150 paunaa! www.erasawo.fi Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3:lle aseelle 55 e, 4:lle 60 e, 5:lle 65 e ja 6:lle 70 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. Asekaappi, kotimainen SIS 3492- hyv. sertifikaatti. Lisätiedot www.corrosafe.fi www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500-176 596 Koiratarhaelementtejä p. 040-7730562 www.elisanet.fi/kymppitarhat Koirankopit 1-os 290,- ja 2-os 370,- tilaa esite puh. 06-453 4333 tai katso www.koirankoppi.fi Koiratarhaelementtejä p. 040-773 0562 www.elisanet.fi/kymppitarhat Koirankoppeja uusia 2-os. lämpöer. saranoitu pulpetti-k esim. pystyk. puh. 040-847 7509. Luolatutkat, www.deben.com, Terrier Finder mallit Mk3 ja pitkä kantama eli long range edullisesti. Toimitus välittömästi. Puh. 0400-820 492. Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range.Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www.kimitojaktbod.fi puh. 0500-826 404 tai 02-423 804, fax 02-423 805 Suomen suurin käytettyjen koiratutkien varasto. Tarcker 230 Mhz, Äly Supra, Classic, Comp, Pointer 2001 ­ 2007, Magnum, Ultrapoint. Haukunilmaisimella tai ilman. Lisäksi myymme Trackerin uusia tutkia G400 GPS, Classic, Maxima, Exact. Nopea, luotettava Tracker tutkahuolto. VHF-puhelimet + lisävarusteet. Petsafe haukunrajoittimet sekä koulutuspannat. Larsmo Helcom, Nils Hellman, Peltotie 9, 68570 LARSMO. Puh. 0400-362 136, 06-728 1520. www.koiratutkat.fi Huollan jahtiradiot, koiratutkat RJAK, Pl 38, 44101 Äki ilt./vkl puh. 050-557 2000 VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi VHF-puhelimet, uusimmat mallit. Lafayette, Zodiac, Hunter, Rexon. Riistakamerat, kuulonsuojaimet. RitKos Oy, Mäntsälä 0400 203 398 www.ritkos.fi Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Kaislaleikkurit suoraan valmistajalta, myös mökkikäyttöön, sekä kampiaks./terien korj. puh. 0500-652 241 myös ilt. ja vk-lopp. www.kaislaleikkuri.net Kiikarinjalat ja kiikarien erikoisasennukset suoraan valmistajalta. Myös pistoolien jalat. Asesepänliike BR-Tuote Oy, Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite: guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää turhan irrotus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämäläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Puukonteriä ja tarvikkeita puukon-valmistukseen, myös retkiluistimia. Puh. ja faxi 06-724 7813, puh.06-729 0431. Maasto-/ lumipuku eli Wehrmacht-kääntöpuku! Nyt repro / Saksa. Myös kesähousut. Til.esite puh. 0400-722 007 tai kts www.wh-varuste. fi MIDWAY SUOMI OY Jo noin 100000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukiikarit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm.kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 09-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Deerhunter special hunting set 169 (ovh. 349 ) Kalvollinen ja vuorellinen huippulaadukas metsästyspuku nyt huippuhintaan. www.eraplus.fi Erämies Oy Aleksanterinkatu 26. Metsästys ­ kalastus. Tampere puh. 03-223 0863. www.erämies.fi www.erakonttinen.com Metsästys reput, pikahihnat, laiturit ym. Katso myös vuokramökkejämme www.mökkihotelli.fi. Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Koto-Pelti Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsa-hanhi-pyy-varis-haukka-kyyhky-fasaanihirvi-peura-kauris-karhu-susi-kettu-supi-minkkijne. puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net. Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35 e + tk. puh. 0400-304 633. Laadukkaat, kotimaiset purkinsulkijat suoraan valmistajalta. Puh. 040-585 8133. Katso netistä: www.eratapio.fi Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely www.puuru.com. Puh. 044-368 1441. Suosittu, kestävä Joke-vetopressu Eur 130 sis alv. Heti varastosta. Puh. 0500-627 883 vaarala@phpoint.fi Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Raidanvisa ym.kuksat.Pahkatyöt.Tee itse miehelle: Kuksa-aihiot ja sisustan hiomalaite. www.ristovuorma.com. Puh. 044-083 2149. Fasaaneja, käytössä uusi koulutusmaasto Forssa, www.fasaanitila.net puh. 050-307 3752 Heinäsorsan poikasia istutuksiin. Kahdenkymmenen vuoden kokemus sorsan kasvatuksesta puh. 0400-930 690 / 050-563 1165. Hernettä kyyhkyjen ruokintaan, Etelä-Savo. puh 0400-358 625. Myydään eläintentäyttötarvikkeita mm. silmät, rungot, eulaani, apoxie, puhdistettu bensiini. Tiedostelut ja tilaukset: soita 040-758 3895 tai tobias.sigg@hotmail.com Liike (T.S.Wildlife) on Närpiössä, 85 km e Vaasasta ja 95 km p Porista. Impala-antiloopin sarvi-pää-rintatrofee. Upea. Puh 0400-175 911. Erä- ja Lappi-kirjoja osoitteessa www.antikka.net. Jahtipaikat.fi Internetissä toimiva metsästysseuran paikkatietoratkaisu. Nyt luvalliset metsästysmaat kunnolla kartalle! www.jahtipaikat.fi Lapissa Tanhuan erämaatontteja sekä valm. mökkejä. Pääsee myös seuraan. Kysy puh. 0400-199 818. Rovaniemen Pirttikoskella hyvien kalastus/metsästysmaiden keskellä Rivitaloasunto 2h+k+kph 64 m2 vh.25.000 Rivitaloasunto 3h+k+kph 75 m2 vh.32.000 Rivitaloasunto 4h+k+kph 90 m2 vh.35.000 Asunnoksi tai vapaa-ajan käyttöön puh.ilt. 0400-252 272 Metsäluonnon ympäröivä oktalo Pihtiputaalla. Metsän antimet pihamaalta alkaen, edullinen asua. Mainio kohde loma-asunnoksi, tutustumisen arvoinen! www.etuovi.com kohdenro 998008 / puh. 044-521 2577. Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirven sarvia R. Pentinmäki Jäpintie 344 C, 60800 Ilmajoki Puh. 050-554 6852 Riista, mm hirven, peuran, jäniksen ruhot. 3 ­ tähden sieniä, myös kuivattuna. Deliresta Oy / Autiosaari 050-522 5973. Ostetaan hyväsukuinen beaglen-pentu metsästyskoiraksi. Ajavista vanhemmista. Heikki Venho 0400-405 371. Hirvikivääri 30-06 lipasm. Sako75/85 tai vast. Miel+kiik. Ei huono. Hki 0400-709 652 Ostetaan aseita ja asetarvikkeita. Erä+ Oy Siikaranta 4, 70620 kuopio posti@eraplus.fi Työsuorituksia Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Puh. 02-728 7503. Muokkaamme kaikenlaisia turkisnahkoja lukuunottamatta onttokarvaisia. Nahkajalostamo M. Salonen Ky Röppääntie 3, 50670 OTAVA puh. 010-387 3090 www.taljatukku.fi EM-FUR Turkis-ja Nahka-ateljé. Suunn. ja valmistan, muokat. nahkoista, ihan mitä vain. Sepänkatu 36B, 80100 Joensuu. Puh. 013-127 331. Turkis-nahkaompelua, turkit, liivit, hatut, rukkaset ym. Puh. 040-509 0691, Kuopio. www.turkisjanahka-asu.com Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjausmuutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. Ostetaan Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 a 2, 40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. Rökare, se hit! Dygnet har periodvis alldeles för få timmar. med anständiga intjäningsmöjligheter ut till försäljning. · Komplett köttrökeri med byggnad · Kapacitet per sats ca 150-200 kg · Recept, loggar, körscheman medföljer · Viss kunskap medföljer, eget intresse och engagemang är dock en förutsättning SERIÖST intresserade kan ta kontakt för diskussion, tel. 0400 721 572/Johan KOMPLETT KÖTTRÖKERI Därför bjuds www .finn DEKO (lupavapaa) Suomi m/31 enter prise 675 sis. alv BACON INVEST Myydään lihasavustamo Yhteystiedot suomeksi: hamsafe@aland.net Metsästäjä l 2 l 2010 l 77 .fi
• Kaupantekoa Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@nic.fi Afrikan-jahtipaketit, Kanadan-karhut puh. 0400-220 557 tai 040-551 5669 Lisää kohteita www.jahtimatkat.net Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Hauholla fasaaninmetsästystä ja koirankoulutusmahd. sekä kasvatuslintujen myyntiä. Myös sorsajahteja. Kysy ruokailu- ja majoituspalv. http://koti.aina.net/~kokkala Ulla ja Auvo Kokkala 050-588 9593/040-841 0999. Metsästystä Etelä-Afrikassa. edulliset metsästyspaketit suoraan safarin järjestäjältä. www.riistareissu.fi. Puh. 040-564 9597 Laadukkaat metsästysmatkat Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Kanadaan. Laaja valikoima ja parhaat kohteet kilpailukykyisin hinnoin. B&R Hunting Oy p. 010-622 3940 www.brhunting.fi, info@brhunting.fi Lähde unelmiesi karhujahtiin Kanadaan! Soita heti puh. 041-7226 416 WWW.MECACLUB.NET Nummiriekon metsästystä Skotlannissa? Seisovilla kanakoirilla. Elo-syyskuussa 2010. Lisätietoja, ark. klo 16 - 18. Puh. 040-510 6935 Karhunmetsästystä Suomussalmella p.050-325 8966 www.erapalvelu.net Hyvät majavan metsästysalueet Kuhmossa. Puh. 0500-253 563. Metsästäjä -lehti No. 2/2010 59. vuosikerta, Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Levikki on 303 241 kpl (LT 2009). Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 21.5.2010. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg, Toimituspäällikkö: Klaus Ekman, Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso, Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj), Juha Immonen (vpj), Bror Brusi, Klaus Ekman, Visa Eronen, Ilkka Eskola (Hansaprint), Mikaela Miekanmaa (MMM), Juha Mäkinen, (MH) Maria Nikunlaakso, Vesa Ruusila (RKTL) Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: Hansaprint 2010/Met10_02 Kansikuva: Tuomo Karsikas Aikakauslehtien liiton jäsen Vuokralle tarjotaan Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. personal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Lomamökki Ranuan Simojärvellä, hyvät pilkki, metsästys ja marj. mahd. puh. 0400-193 351 Siikajoki jokisuistossa vanha maalaistalo nyk. mukavuuksin. Hyvät vesilintujenmetsästys-, marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. Veneenlaskuluiska on kulkyht. vesitse merelle. Puh. 0500-583 649. Lofooteilla Andöyn saaren merenrantatalossa vapaata ensi touko- ja syyskuussa. Tilaa esite ja varaa viikkosi, 550 e. Puh. 040-596 8980. Hirsimökki ,-sauna 8:lle. Kaikki mukav. 120 km H:gistä. 2 kotaa. Kalastusmahd. Puh. 0500-873 484 Maahantuojan valtuuttama vaihtopiippujen sovituspalvelu. Finnclassic, Valmet ja Tikka 512 aseisiin. Kauttani myös suoraan vaihtopiiput sovitettuna. Nopea toimitus. Myös muut alan työt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase- ja optiikkahuolto. Vienankatu 14, 87100 Kajaani. Puh. 08-613 0655, 040-535 4134. www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400­528 098. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Teemme aseiden korjaukset, huollot ja muut asesepän työt. Puh. 03-348 4004, 050-404 7387 Aseiden tukit, karhennukset, korjaukset. Rauli Lönnfors puh. 044-283 2596 Valkeala Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, Pl 38, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Valt. Tracker - koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Auktorisoitu Tracker ja Pointer koiratutkahuolto. Lindholmnin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri, käyntiosoite: Nygatan 1. Puh. 06-383 2980. Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Peltoniementie 4, 36600 Pälkäne. Puh. 0400-150 356. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat. Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 Nervk. 1, Hki. Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 ISSN 0047-6986 Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset 1. Muuttoilmoitus Suomen Postin kautta Postin viralliselle lomakkeelle tehdyllä muuttoilmoituksella osoitteenmuutos päivittyy valtakunnalliseen väestötietorekisteriin (maistraatille) ja postin osoitetiedostoon. Posti lähettää ilmoituksen tehneelle vahvistuskirjeen, jossa ilmoitetaan, mille yrityksille ja yhteisöille uusi osoite välittyy. Metsästäjäin Keskusjärjestön metsästäjärekisteri on myös tässä luettelossa. Postin muuttopuhelimen numero on 0203 456 456 (suom.), 0203 457 457 (ruots.) Puhelun hinta on 0,08 e + 0,01 e/min, matkapuhelin 0,29 e/min. Muuttoilmoitus kääntää myös postinkulun uuteen osoitteeseen. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjä- tai Jägaren­lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 Puhelut lankaverkosta 0,0821 euroa / puhelu + 0,0320 e/min Puhelut matkaviestimistä 0,190 euroa/min. Puhelut ulkomailta ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09-794031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, PL 243, 01511 VANTAA Telefax 09-794031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 78 l Metsästäjä l 2 l 2010
• Osoitteita Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelimet: Vaihde 09-2727 810, Fax. 09-2727 8130 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-160 01. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto, fax. 09-1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-16053 373, 040-7353 173. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-7336 229. Ylitarkastaja Rami Sampalahti, puh. (09) 1605 2188, 040-178 2188. Ylitarkastaja Janne Pitkänen, puh. (09) 1605 2469, 040-867 2667. www.riista.fi Toiminnanjohtaja: Jari Pigg, puh. 09-2727 8111. Apulaistoiminnanjohtaja: Sauli Härkönen, puh. 09-2727 8112, 050-5055 635. Talous: Pekka Lehikoinen, puh. 09-2727 8118, 0400-648 678. Metsästys ja riistanhoito, koulutus ja neuvonta: Tuomo Pispa, puh. 09-2727 8115, 0400-700 778. Marko Svensberg, puh. 09-2727 8117, 040-5573 827. Viestintä, Metsästäjä- ja Jägaren-lehdet: Klaus Ekman, puh. 09-2727 8116, 0400-463 943. Maria Nikunlaakso, puh. 09-2727 8119, 040-7425 626 Varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. 09-2727 8150. Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi, puh. 03-882 570, fax. 03-8825 711, Ilkka Ala-Ajos, 0500-817 913, Marko Muuttola, 050-9113 832. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat: 0303 9777 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistanhoitopiirit e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. 03-644 650, fax. 03-6446 522. Riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 0400-225 745. Etelä-Savo: Virastotie 3, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440-452 830, fax. 015-452 831. Riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 0500-257 407, vs. rh-neuvoja Teemu Lamberg, puh. 0400-257 407. Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 0400-188 565, fax. 08-712 397. Riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 0400-137 028, rh-neuvoja Marko Paasimaa, puh. 0400-268 390. Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630, fax 020 7479 639. RiistapäällikköJukka Purhonen, puh. 0400 242 727, rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 0400-243 414. Kymi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 0440-494 005 fax. 05-344 0998. Riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh.0400-258 479, rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040-7162 223. Lappi: Vanamokatu 3 D, 96500 Rovaniemi, puh. 016-3790 081, 0400-864 329 (tsto), fax. 016-3790 085. Riistapäällikkö Teuvo Eskola, puh. 0400-392 667, rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400-394 329. Karhupalvelunumero 016-379 0086. Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. 08-5353 500, fax. 08-5333 555. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 0500-387 705, rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500-282 082. Pohjanmaa: Vapaudentie 32­34 B 21, 60100 Seinäjoki, puh. 0400-475 760, fax. 06-4217 225. Riistapäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 0400-180 084, rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 06-421 7222, 0400-180 083. Pohjois-Häme: Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. 03-3140 9400, fax. 03-3140 9450. Riistapäällikkö Jani Körhämö, puh. 0400-231 452, rh-neuvoja Marko Mikkola, puh. 03-3140 9417, 045-1359 690. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu, puh. 013-285 260, fax. 013-285 263. Riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 013-285 261, 0400-376 189, rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 013-285 262, 0500-196 622. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, puh. 044-3653 810, fax. 017-2823 005. Riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 0500-376 800, rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 050-4311 276. Ruots. Pohjanmaa: Kungsgårdsvägen 58 G, 65380 Vaasa, puh. 06-3560 352, fax. 06-3560 360. Riistapäällikkö Mathias Lindström, puh. 050-3490 175, rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. 06-3560 351, 050-5117 279. Satakunta: Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. 02-5319 000, fax. 02-5319 001. Riistapäällikkö Antti Impola, puh. 050-598 8857, rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 050-742 354. Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. 09-3507 230, fax. 09-3872 878. Riistapäällikkö Reijo Orava, puh. 0500-420 810, rh-neuvoja Visa Eronen, puh. 050-3661 114. Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. 09-3507 244, 0500-458 357. Varsinais-Suomi: Tehdastie 2, 21530 Paimio, puh. 02-4779 610, fax. 02-4779 615. Riistapäällikkö Mika Toivola, puh. 02-477 9610, 0400-882 250, rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 02-4779 620, 0400-909 565. Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 201. Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 509. Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 409. Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 Evo, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 429. Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 879. Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 559. Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 689. Metsähallitus Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Olavi Joensuu, PL 81, 90101 Oulu, puh. 020-5646 609, 0400-290 707, olavi.joensuu@metsa.fi Ylitarkastaja vs. erätalouspäällikkö Jukka Bisi, puh. 040-5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Ylitarkastaja Ahti Putaala, puh. 040-8272 574, ahti.putaala@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 020-344 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020-772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt Suomen Metsästysmuseo Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-1912 8847. Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, fax. 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 841 0050, fax. 010 841 0051 sähköposti: suomen@metsastajaliitto.fi, http://www.metsastajaliitto.fi Suomen Kennelliitto Kamreerintie 8, 02770 Espoo. Puh. 09-887 300, fax. 09-8873 0331, internet: http://www.kennelliitto.fi MKJ kansainvälistä edunvalvontaa Metsästäjä l 2 l 2010 l 79
• 2 / 2010 Ilmastonmuutos Riistapäivät 2010 - ongelmia ja mahdollisuuksia s. 9 Riistan liikkeet tarkkailussa s. 6 Rysähallit satelliittiseurannassa, s. 10 Talvikokeet ­ koiramiesten riekonpyynnin extremelaji, s. 40 Ylä-Lapin ylisuuri kettukanta tasapainoon, s. 54