• Julkaisija: 2 / 2011 äjäMetsästi leht a 60 vuott Riistakonfliktien hallinta s.6 Suomen riistakeskuksen missio: Lännen riistamailla, s. 16 Reunasytytyspatruunat, s. 34 Tavoitteena täydellinen kopio, s. 58
• Vieraskynä Suomen riistakeskus ja Luonnonsuojeluliitto Riistakeskusuudistus oli esimerkki proaktiivisesta ja hyvin valmistellusta prosessista. Alan toimijat huomasivat väistämättömän muutoksen hallinnossa olevan tulossa ja tarttuivat "härkää sarvista". Lopputulos on uskoakseni riista-alalle hyvä. Eikä lopputulos ole näin Suomen luonnonsuojeluliiton näkökulmasta katsoessakaan huono. Suomen riistakeskuksen syntyprosessissa nytkähti eteenpäin monia jo vuosia myös luonnonsuojelukentällä toivottuja uudistuksia. Keskeistä oli erityisesti osallistumismahdollisuuksien paraneminen. Harmillisesti tähän jäi kuitenkin vielä yksi kauneusvirhe: alueelliset riistaneuvostot, joihin Luonnonsuojeluliiton piireillä ei vielä ole asiaa. Miksikö luonnonsuojelijoiden osallistuminen sitten olisi tärkeää? Siksi, että vuoropuhelu voitaisiin käydä siellä missä ihmiset kohtaavat, ei netin "vihaviestipalveluissa" tai muissa älyttömyyksiin kannustavissa medioissa. Olen varma siitä, että puolin ja toisin esiintyvät ennakkoluulot ja väärinkäsitykset lieventyvät parhaiten, kun asioita puidaan yhdessä. Perustelemattomat heitot heikentävät turhaan yhteistyömahdollisuuksia. Ja erityisen keskeistä "keskusteluliennytystä" olisi tehdä nimenomaan alueilla. Siellä asiat konkretisoituvat ja usein myös kärjistyvät. Valtakunnallisesta ja alueellisesta luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien yhteistyöstä on runsaasti esimerkkejä. Viimeisimpiä lienevät kosteikkoihin, riekkosoihin, kuukkeliin ja toivottavasti pian myös soiden vaihettumisvyöhykkeisiin liittyvät hankkeet. On selvää, että elinympäristöjen suojelussa, hoidossa ja ennallistamisessa metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden ­ niin hassu kuin tuo jako onkin ­ edut kohtaavat. Me molemmat tarvitsemme harrastuksiimme, mutta myös me kaikki ihmiset tarvitsemme elääksemme, monimuotoista luontoa. Luonnossa jokaisella lajilla on paikkansa ja tehtävänsä. Tasapainoa ei ole hyvä särkeä. Kun kuukkelihankkeessa (katso www.sll.fi/kuukkeli) huomasimme, että ne tärkeimmät kuukkelimetsät ovat myös parhaita kanalintujen poikuemaita, oli selvää, että Metsästäjäin Keskusjärjestö pyydetään mukaan. Ja yhteistyö on ollut sujuvaa. Kiitos teille lukijoille muun muassa niistä noin 300 kuukkelihavainnosta, jotka kyselyymme ilmoititte. Ja aivan poikkeuksellinen kiitos Teille, toistaiseksi ehkä vain muutamille, jotka olette kuukkelihankkeen innoittamina hyödyntäneet METSO-rahoitusta ja suojelleet kuukkeli- ja kanalintupoikuemetsäänne! Kiitoksen suuruutta ei pätkääkään muuta se, jatkuuko suojelualueellanne metsästys vai ei. Risto Sulkava Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja. 12 Vastaavasti soidensuojelussa ja riekon tai metsähanhen elinympäristöjen ennallistamisessa on kyse samasta yhteisestä asiasta. Ilolla olen tervehtinyt myös riistakosteikkohanketta ja aloitetta majavaympäristöjen METSO-statuksen nostosta ­ molemmat luovat elinympäristöjä suurelle joukolle lajeja ja voivat samalla helpottaa myös vesiensuojelutaakkaa. Mielenkiintoinen ajatus jota yhdessä olemme kehitelleet, on soiden laitojen vaihettumisvyöhykkeiden suojelun tehostaminen. Tämä metsän ja suon välimaasto on tärkeä niin suon kuin metsänkin lajeille. Suonlaitojen mustikkakorvissa on metsätaloudessa lähes tyystin unohdettu monimuotoisuuskeskittymä, joka ehdottomasti ansaitsee enemmän huomiota. Luonnontilaisten reunavyöhykkeiden merkityksestä voisi luennoida pitkäänkin, mutta tämän lehden lukijat varmasti ymmärtävät asian. Yhteistyöllä voimme viedä tarpeelliset uudistukset metsälakiin, metsänhoitosuosituksiin ja toimintakulttuuriin. Hyötyjiä ovat niin luonnonsuojelu kuin metsästyskin ­ eikä edistys ole pois metsätaloudeltakaan. Mitä mieltä sinä olet? Ovatko metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden intressit sovitettavissa yhteen? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 l Metsästäjä l 2 l 2011 26
• Tässä numerossa l 2 l 2011 Riistakolmiot metsäriistan runsauden seurannassa 2 Vieraskynä: Suomen riistakeskus ja Luonnonsuojeluliitto 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus Hyvää riistakeskusaikaa, suomalaiset! Riistakonfliktien hallinta 6 Suomen riistakeskuksen missio: 8 Puheenjohtajalta: jäMetsästä lehti a 60 vuott Riistakonflikteja ennakoimaan ja ehkäisemään 10 2011 Riistapäivillä kuultua 12 Uutismakasiini 13 Riistakeskus tiedottaa 14 Ministeriön kuulumisia: 16 Lännen riistamailla Katsaus päättyvään hallituskauteen Vesilintupäiväkirjat, osa 2 ­ riistakeskuksen Life-projektit tukevat toisiaan 26 Supikoirat ja kosteikot tähtäimessä 30 Suden paluu Liikenne verottaa riistakantoja 60 34 Reunasytytyspatruunat 38 Pantahirvihavainnot täydentävät tutkimusta 39 Riistakeskusesite ­ ota talteen! 44 Pilven päiväkirjasta, osa 2 Talon tavoille 46 Kilpailutkin tähtäsivät parempiin laukauksiin 50 Uhanalaisuusarvioinnin perusteet tutuksi 52 Minun mielestäni Lyijyn myrkyllisyydestä Korkeuksista syvyyksiin ­ eläintentäyttäjän työ vaatii taiteellista silmää ­ Hirvikolarit vain jäävuoren huippu - Metsien käsittelyt erästäjän silmin - Kaipuu vanhan metsän katveeseen 54 Ekin kanssa erällä: 58 Tavoitteena täydellinen kopio 60 Liikenne verottaa riistakantoja 64 Eräaatoksia valtion mailta 65 Eräaatoksia valtion mailta 66 Metsäkanalinnut ja taimikonhoito 70 Kuutamoiden pienpetojahdit sai ensiesityksensä Metsästysmuseossa 72 Riistakolmiot metsäriistan runsauden seurannassa 74 Laukauksesta lautaselle: Riistan laadun arviointi 76 Kaupantekoa Supikoirat ja kosteikot tähtäimessä ­ riistakeskuksen Life-projektit tukevat toisiaan 79 Osoitteita Metsästäjä l 2 l 2011 l 3
• Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren Eräkalenteri HUHTIKUU Kettu on ravinnon suhteen opportunisti, joka pistää poskeensa lähes kaikkea mitä sen eteen sattuu. Yksilömäärissä mitattuna myyrät ovat kuitenkin ketun ehdottomasti tärkeintä ravintoa, minkä vuoksi koko viime vuoden jatkunut myyräkantojen vahvistuminen on ketun kannalta hyvä asia. Jos myyrät vain selvisivät joukolla talvesta hengissä, on tänä keväänä odotettavissa aikaisempia vuosia suurempia kettupoikueita. Metsästysmuseon näyttelyssä kuljetaan ketun perässä historiasta nykypäivään ja kerrotaan, miten erämaiden asukista tuli taajamien tuntumassa viihtyvä citykettu. Ketun elämästä kertoo myös luontokuvaaja Juha Mälkösen mainio valokuvanäyttely, joka esittelee riihimäkeläisen kaupunkilaiskettuperheen elämää kotipesänsä läheisyydessä. Näyttely on esillä vielä 15.5.2011 saakka. Lisätietoja osoitteessa www.metsastysmuseo.com. Tukkasotkat pariutuvat talvehtiessaan Etelä- ja Länsi-Euroopassa. Lintujen palattua huhti­toukokuussa pesimäalueilleen parisuhde kuitenkin katkeaa pian naaraan aloittaessa haudonnan. Tukkasotkanaaraat saattavat munia toisen pesään, minkä tuloksena yhdellä naaraalla voi olla jopa yli 20 munaa haudottavana. Tällä välin koiraat kerääntyvät parviin, joissa saattaa parhaimmillaan olla satoja yksilöitä. Parviin riittää tulijoita senkin vuoksi, että tukkasotkakoiraita on yli puolet naaraita enemmän. TOUKOKUU Juhlavuoden kunniaksi erämelonnan SM-kilpailut järjestetään tänä keväänä Helsingissä. Kertaakaan aiemmin kilpailujen 30-vuotisen historian aikana erämelojat eivät ole ottaneet mittaa toisistaan pääkaupunkiseudulla. Lähimpänä oltiin viime vuonna, kun mestaruuksista miteltiin Hausjärven kunnassa Mommilanjärvellä. Tällä kertaa erämelonnan SM-kilpailut tuodaan kuitenkin tarkoituksella sinne, missä ihmisetkin ovat. Järjestäjien tavoitteena on esitellä kilpailun kautta erämelontaa suurelle yleisölle ja houkutella lajin pariin uusia harrastajia. Kaksipäiväisen kilpailun startti tapahtuu lauantaina 14.5. Lisätietoja ja ilmoittautumiset osoitteessa www.avokanootti.info. Vaskitsa on pieni jalaton lisko, jota tavataan Suomessa Vaasan ja Lieksan korkeudelle saakka. Vaskitsaa ei pidä sekoittaa käärmeisiin, joista sen erottaa muun muassa liikkuvista silmäluomista ja kömpelöstä liikkumisesta. Käärmettä muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi ihmiset kuitenkin yhä edelleen tappavat paljon näitä myrkyttömiä ja muutoinkin harmittomia eläimiä. Tukkasotka on ollut alkuaan huomattavasti yleisempi Pohjois-Suomessa kuin etelässä. Sittemmin laji on levinnyt voimakkaasti, ja on nykyään varsin yleinen pesimälintu koko maassa. Aivan huippuvuosista tukkasotkan pesimäkanta on kuitenkin taantunut, minkä vuoksi laji luokiteltiin vaarantuneeksi uusimmassa uhanalaisuusarviossa. Metsästys lienee osatekijä tukkasotkan taantumiseen, vaikka ei olekaan mikään uhka lajin olemassaololle. 4 l Metsästäjä l 2 l 2011 Vaskitsat parittelevat touko­kesäkuun vaihteessa, jolloin koiraat saattavat ottaa rajusti yhteen kamppaillessaan naaraista. Koiraiden kamppailua ei pidä sekoittaa paritteluun, mikä sekin näyttää varsin hurjalta. Paritellessaan koiras pitää naarasta aloillaan puremalla tätä niskasta ja kiertymällä sen ympäri. Naaraasta koiraan erottaa sen paritteluasuun kuuluvista sinisistä selkätäplistä. Vaskitsan suomenkielinen nimi tulee selkäpuolen kauniista kuparinpunaisesta yleisvärityksestä.
• Pääkirjoitus Hyvää riistakeskusaikaa, suomalaiset! Edellisen lehden pääkirjoituksen alussa mainitsin, että seuraavat Metsästäjä ja Jägaren -lehdet ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä Suomen riistakeskuksen julkaisemia. Näin myös on käynyt. Maaliskuun alussa toimintansa aloitti Suomen riistakeskus, joka edelleen julkaisee näitä valistuslehtiä. Mikä sitten on se uusi ja hieno riistakeskus? Mitä se tekee, miten se toimii ja miksi sellainen on tehty entisten riistanhoitopiirien ja Metsästäjäin Keskusjärjestön tilalle? Asiasta kerrotaan jälleen tässäkin lehdessä. Melkoisen työrupeaman ovat tehneet monet toimihenkilöt ja luottamusmiehet ja hiki on virrannut myös virkamiehillä riistakeskusta suunniteltaessa ja rakennettaessa. Haluan esittää kaikille "rakentajille" mitä parhaimmat kiitokseni yhteisistä ponnisteluista. Nyt on tosiaankin eräs merkkipaalu saavutettu. Aikaisempi organisaatiomalli palveli suomalaisia metsästäjiä lähes viisikymmentä vuotta ja aika näyttää kuinka riistakeskus kestää ajan hampaissa. Ajan henki edellyttää riistahallinnon suuntautumista ja erilaisten riistallisten palveluiden tarjontaa aikaisempaa enemmän myös muille kansalaisille kuin metsästäjille. Paitsi palveluiden tarjontaa, myös osallistumista ja osallistamista, on tulossa. Uudet riistaneuvostot niin maakuntatasolla kuin valtakunnan tasolla ovat keskeisissä rooleissa kansalaisia kuunneltaessa. Moniin riistaeläimiin liittyy ihmisillä erilaisia, keskenään jopa hyvinkin ristiriitaisia tavoitteita ja näkemyksiä. Ja näiden monenlaisten tavoitteiden tulee mahdollisimman hyvin tulla käsitellyiksi neuvostojen järjestämissä sidosryhmätilaisuuksissa ja konkretisoitua kannanhoitosuunnitelmissa ja tehtävissä toimenpiteissä. Kokonaisuudet ja todellisuus ovat jossakin esitettyjen ajatusten ääripäiden välimaastossa, ja todellisuudessa käytännön toimiakin on kyettävä tekemään. Haasteita tulee piisaamaan ihan takuulla. Ajatusharjoittelua voi jo ryhtyä tekemään hirveen liittyvillä aika tutuilla näkökannoilla, sillä hirvikannan hoitosuunnitelman laadinnan aika koittaa varsin pian. Eräs keskeisen riistalajityhmän hoitosuunnitelma on valmistumassa. Metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmaluonnosta, joka viime vuoden loppupuolella luovutettiin maa- ja metsätalousministeriölle, esiteltiin tammikuun loppupuolella Riistapäivillä Vaasassa. Hyvää työtä on tehty ­ tai oikeastaan suorastaan erinomaista! Metsäkanalinnut ovat aina olleet tärkeitä suomalaiselle metsästäjälle. Ne ovat hyvin tärkeä lajiryhmä myös luonnontaloudessa ja ne ovat myös olleet riistantutkimuksemme keskeinen tutkimuskohde. Kanalinnuista on tunnettu ja kannettu huolta, ja melkoinen on ollut se ahdistuksen määrä metsämiesten sydänaloissa, jos on ollut esimerkiksi kylmä ja märkä alkukesä. Vaikuttaa vähän siltä kuin se ahdistus olisi geeneihimme sisäänrakennettu ­ meihin metsäkanalintusuomalaisiin. Ilmoille ja sääolosuhteille emme mahda mitään, mutta vastaava ahdistus on iskenyt sisuksiimme, kun lintumetsien pyhätöissä vaeltava erästäjä on törmännyt tarmokkaan ja tunnollisen raivuumiehen työn jälkiin. Motomiehen näkyväisyyden parantamiseksi, tai ihan vaan metsän siistimiseksi puistomaiseen asuun, on jopa kymmeniä hehtaareita aliskasvoskuusikkoa raivattu samalla kertaa. Tuloksena on tuhottu pensaskerros, joka ei tarjoa linnuille tai muille eläimille suojaa vuosikymmeniin. Tai voi sitä fiilistä, kun riekkosuon kiertäjä on vaarassa alituiseen itse pudota ja hukkua ojituskohteeksi kutsutun avokanaaliverkoston molokeihin. Tai kun metsonsoitimen keskuksessa ikipetäjikön sijaan kynnetty kannokko kurotteleekin kohti korkeuksia. Syylliseksi metsäkanalintujen elinympäristöjen heikentymiseen on yleensä katsottu metsätalouden itsekkääksi nähty toiminta. Paljon toimenpiteissä onkin parannettavaa ja uskon, että niin tulee tapahtumaan. Mutta syytä on katsoa omaankin syntisäkkiin. Kysykäämme itseltämme, mitä me voimme tehdä kanalintujemme hyväksi. Voimmeko toimia tutkimuksen hyväksi ja onko pyyntimme kohtuullista ja säänneltyä? Onko tullut kolmioita kierrettyä tahi pyydetyksi pienpetoja? Ilon ja riemun aiheita liittyy myös kanalintuihin. Puiden oksille pyrähtävä lintupoikue ja jälkikasvuaan varoittaen kotkottava koppelo saa ilon läikähtämään rintaan ja usko parempaan on silloin aina vahvana. Tätä uskoa vahvistaa myös Arto Marjakankaan laatima kannanhoitosuunnitelma ­ ja myös se uusi riistakeskus! Metsästäjä l 2 l 2011 l 5 PS! Toimintansa aloittanut Suomen riistakeskus on vastaus moniin tämän päivän riistallisiin haasteisiin. Vieraskynässä luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava hyvin rakentavasti kiittelee nyt käynnistyvää osallistavaa hallintoa. Vuoropuhelulla on helppo välttää turhat ristiriidat ja saada yhteiset voimavarat ohjattua suomalaisen riistaluonnon hyväksi. Jari Pigg Päätoimittaja
• Reijo Orava, Projektipäällikkö, Suomen riistakeskuksen perustaminen ­hanke Suomen riistakeskuksen missio: Suomen riistakeskuksen uusi ja suuri tehtävä on riistaeläimiin liittyvien erilaisten odotusten ja vaatimusten yhteensovittaminen niin, että riistakonfliktit saataisiin hallintaan. Riistaneuvostoilla on tärkeä rooli kansalaisten osallistamisessa ja sidosryhmien kuulemisessa riistapolitiikan valmistelussa. Laji- tai elinympäristökohtaiset hoitosuunnitelmat ovat riistapolitiikan keskeisin työkalu. Laajalla kansalaisia ja sidosryhmiä osallistavalla valmistelulla rakennetut hoitosuunnitelmat toimivat riistahallinnon käytännön toimenpiteiden ohjeistajana. l Riistakonfliktit ovat nykyajan ilmiö. 1800-luvulla maaseudun elämänmenoa häirinneet suurpetokannat saatiin "hallintaan" tehostuneilla metsästyskeinoilla. Sen jälkeen tuli lähes sadan vuoden jakso, jolloin ihmistoimintoihin vaikuttavat suuriistalajit olivat niin vähälukuisia, että ristiriitoja ei juuri syntynyt. Vasta hirvikannan kasvu 1970-luvulla alkoi nostattaa riistariitoja eri intressiryhmien välille. RIISTAKONFLIKTIEN HALLINTA R 6 l Metsästäjä l 2 l 2011 Yhteiskunnalliset riistariidat lisääntyneet Suurpetokantojen kasvu ja levittäytyminen on johtanut EU-aikakaudella jatkuvaan kinasteluun petokantojen suuruudesta ja hoidon keinoista. Vaatimukset ovat vaihdelleet täydellisestä koskemattomuudesta viimeisenkin yksilön hävittämiseen. Tilanteeseen on vastattu riistahallinnossa käynnistämällä suurpetojen hoitosuunnitelmien laatiminen. Tästä huolimatta suurpetoriidat ovat vain syventyneet. Susikannan tavoitteita ei ole saavutettu, kun taas ilveksen ja karhun määrät ovat ylittäneet rohkeimmatkin hoitosuunnitelmien odotukset. Yhtä kaikki, lähes kaikki osapuolet ovat tyytymättömiä suurpetokantojen hoitoon. Elinkeinojen, kuten kotieläintalouden, porotalouden tai metsätalouden, tavoitteet samalla tavoin kuin eri luonnonsuojelu- tai eläinsuojelutahojenkin odotukset ovat usein ristiriidassa metsästäjien vaatimien tai toteuttamien toimenpiteiden kanssa. Eläinoikeuksien puolustajat näkisivät mieluiten kaiken eläinten hyväksikäytön loppuvan. Konflikteja syntyy yleensä silloin, kun joku ryhmä tai useampi osapuoli vaatii, että riistapolitiikan ratkaisut on tehtävä yksin heidän vaatimallaan tavalla. Yhteiskunta jakautunut luontoasioissa Ihmisten luontosuhde ja käsitykset luonnon ilmiöistä on viime vuosikymmeninä voimakkaasti erilaistuneet. Hyvä näyte tästä jakautuneisuudesta saatiin eduskunnan täysistunnossa, kun se hyväksyi uuden riistahallintolain tammikuun lopussa. Keskustelu koski suurimmalta osin suurpetoja. Ilveskanta on kasvanut RKTL:n kannanseurannan mukaan 80-luvun muutamasta sadasta yksilöstä noin 2500 yksilöön. Viimeisen vuosikymmenen aikana kanta on osapuilleen kolminkertaistunut. On vaikea arvioida olivatko nämä yleisesti hyväksytyt faktatiedot kansanedustajien tiedossa, mutta puheenvuorot toivat esiin ilvekseen liittyvät jyrkät käsityserot. Metsästäjätaustalla ilvestilannetta Jaakko Ojala
• Riistahallinnon organisoituminen SUOMEN RIISTAKESKUKSEN PERUSTAMINEN Riistanhoitoyhdistysten aluekokoukset 15 kpl Riistanhoitoyhdistykset (298) S U O M E N R I I S TA K E S K U S ALUETOIMISTOT julkiset hallintotehtävät OSALLISTAVAT TOIMINTATAVAT alueelliset riistaneuvostot 15 kpl S I D O S R Y H M ÄT valtakunnallinen riistaneuvosto kestävä riistatalous J O H TA M I N E N J A T U K I PA LV E L U T R I I S TA K E S K U K S E N H A L L I T U S MINISTERIÖ Riistapolitiikkaan vaikuttaminen · Luottamushenkilöt ja sidosryhmät · Yhteiskunnassa vallitsevien riistakonfliktien hallinta Riistapolitiikan toteuttaminen · Toimihenkilöt · Palveluprosessit - julkiset hallintotehtävät (eriytetty) - kestävä riistatalous - palvelut metsästäjille ja muille kansalaisille Suomen riistakeskuksen muut tehtävät ovat: 1) kestävän riistatalouden edistäminen sekä riistatalouteen liittyvän yleisen edun valvonta; kuvaillut kansanedustaja puhui ilves2) riistaeläinkantojen tilan, kehityksen, kestävyyden ja elinvoimaisuuden seuraaminen sekä näihin liittyvien toimintojen kannan räjähdysmäisestä kasvusta, kehittäminen yhdessä tutkimuksen kanssa; joka vaarantaa riistalajien välisen ta3) riistanhoidon sekä riistan elinympäristöjen hoidon edistäminen; sapainon ja järkevän riistanhoidon. 4) riistaeläinlajeja ja niiden elinympäristöjen hoitoa koskevien Yhteiskunnallisissa ympäristöasioissa hoitosuunnitelmien valmistelu, laatiminen ja päivittäminen; 5) riistaeläinten edustaja vetosi voimakansioitunutaiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen; kaasti ilveksen ja eettisesti hyväksyttävän metsästyk6) kestävän, turvallisen uhanalaisuusluokituksen sen edistäminen; heikkenemiseen ja luontokuvausta harrastava kansanedustaja kuvaili riistahallinnon linjaamaa ilveskannan säätelymetsästystä lajin vaarantavaksi teurastukseksi. Yhteiskuntamme jäsenten tiedot ja asenteet riista-asioissa ovat siis voimakkaasti jakautuneet. Yhteistä tieto- tai arvopohjaa ei ole. Hallinnon on näissä oloissa vaikea toteuttaa menestyksekästä riistapolitiikkaa. 7) riistanhoitoyhdistysten toiminnan edistäminen ja riistanhoitoyhdistysten toimihenkilöiden kouluttaminen; organisaatio jakautuu kahteen toimintalinjaan. Julkiset hallintotehtävät 9) tiedotus ja viestintä; eriytetään kansalaisjärjestöistä riippu10) Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten yhteisten tietojärjestelmien, ministeriön ohjaamaksi mattomaksi,tietovarantojen ja tietopalveluiden ylläpi- ja täminen ja kehittäminen sekä toimialan yhteisten tietojärvalvomaksi prosessiksi ja toiseksi toijestelmien, tietovarantojen ja tietopalveluiden kehittämiseen osallistuminen; mintalinjaksi tulee riistatalouden edis11) kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen; sekä täminen ja riistapolitiikan toimeenpano. 12) muut sille säädetyt ja määrätyt tehtävät, joihin ei liity julki8) metsästykseen, riistatalouteen ja riistaeläimiin liittyvien asiantuntija-, koulutus- ja neuvontapalveluiden tuottaminen; sen vallan käyttöä. Suomen riistakeskuksen perustaminen on tapahtunut kolmena peräkkäisenä hakkeena: 1) riistahallinnon evaluointi, 2) riistahallintolain valmistelu ja 3) riistakeskuksen käynnistäminen. Kahta ensimmäistä hanketta on vetänyt maa- ja metsätalousministeriö. Käynnistysprojekti on ollut riistakeskuksen sisäinen projekti. Perustamisprojekti käynnistyi hutikuussa 2010 ja päättyy kuluvan vuoden loppuun. Käynnistyshankeen tavoitteena on perustaa ja käynnistää riistakeskuksen uusi prosessiorganisaatio kaksivaiheisesti. Riistakeskuksen käynnistyessä maaliskuun alussa johtamisen prosessit ja sisäiset tukipalvelut sekä julkiset hallintotehtävät siirtyivät prosessiorganisaatioon. Keskuksen ydintoiminnat, kestävän riistatalouden ja palveluiden prosessit, käynnistyvät vuoden 2012 alussa. Käynnistyshankeen projektipäällikkönä on toiminut riistapäällikkö Reijo Orava. Hän on virkavapaalla Uudenmaan riistapäällikön toimesta. Orava on koulutukseltaan agronomi ja toiminut riistahallinnon tehtävissä vuodesta 1985, ensin Metsästäjäin keskusjärjestön tiedotuspäällikkönä ja vuodesta 1988 Uudenmaan riistapäällikkönä. palvelut Riistaneuvostot sidosryhmätyön hoitajiksi Riistapolitiikan toimintalinjassa keskeinen osa on valtakunnallisella riistaneuvostolla ja 15 alueellisella riistaneuvostolla. Niiden erityinen tehtävä on järjestää sidosryhmien ja kansalaisten systemaattinen kuuleminen ja osallistaminen riistafoorumeissa. Tämän työn pohjalta riistakeskus tuottaa ja pitää ajan tasalla riistakantojen hoitosuunnitelmat. Niissä pyritään sovittamaan yhteen kantojen hoitoon liittyvät erilaiset odotukset ja tavoitteet. Elinkeinot tai maaseudun harrastukset eivät saa liiaksi kärsiä vahingoista tai haitoista ja toisaalta hoitosuunnitelmien on toteutettava suojelun odotukset ja EU:n direktiivien vaatimukset lajien suotuisan suojelun tason säilymisestä. Hoitosuunnitelmien linjaukset toimivat riistahallinnon toiminnan ohjeistajana. Osallistavat riistafoorumit Riistafoorumityön toivotaan luovan kehittyvät keskustelusuhteet eri intressitahojen välille. Tavoite olisi, että eri toimijat tulisivat tietoisiksi toistensa mielipiteistä, tavoitteista ja ongelmista ja oppisivat arvostamaan myös toistensa motiiveja. Kun keskinäinen arvostus lisääntyy, syntyy edellytyksiä rauhanomaisen riistapolitiikan toteuttamiselle. l Riistakonfliktit hallintaan Riistakonfliktien ratkaisemisen sijasta riistahallinnossa on siirrytty puhumaan riistakonfliktien hallinnasta. Jukka Bisi totesi viime vuonna julkaisemassaan tohtoriväitöksessä, että suomalaisen susikonfliktin äärimäiset osapuolet ovat arvoiltaan ja asenteiltaan niin kaukana toistaan, että konfliktia ei voida lopullisesti ratkaista, vaan hallinnon on pyrittävä saamaan konfliktit hallintaan. Tämä tarkoittaa jatkuvaa aktiivista toimintaa riistariitojen tasoittamiseksi. Riistahallinto pyrkii uudessa strategiassaan juuri tähän. Se on ottanut uudeksi missiokseen riistakonfliktien hallinnan. Suomen riistakeskuksen Lisää Riistakeskusuudistuksesta Metsästäjä-lehden seuraavissa numeroissa. 3/2011 Perustuslain vaatimukset aiheuttivat julkisten hallintotehtävien uudelleenjärjestelyn riistahallinnossa 4/2011 Riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoistyö on riistahallinnon kivijalka 5/2011 Suomen riistakeskus luo edellytyksiä kestävälle riistataloudelle 6/2011 Suomen riistakeskus on palveluorganisaatio 1/2012 Riistakeskuksen prosessiorganisaatio käynnistyy Metsästäjä l 2 l 2011 l 7
• Puheenjohtajalta Riistakonflikteja ennakoimaan ja ehkäisemään Suomen riistakeskus pääsi lopulta aloittamaan toimintansa maaliskuun alussa - pitkä ja työläs valmisteluprosessi saatiin vihdoinkin tältä osin päätökseen. Organisaation rakennustyö tosin jatkuu täydellä teholla tavoitteena saada tulevan vuoden alkuun mennessä kaikki prosessit toimimaan uuden rakenteen pohjalta. Kun viisitoista itsenäistä riistanhoitopiiriä ja entinen keskusjärjestö sulautettiin yhteen organisaatioon, vaatii muutoksen sisäistäminen taatusti rajua punnerrusta kaikilta toimihenkilöiltä. Valmiita ratkaisuja vastaan tuleviin ongelmatilanteisiin ei ole olemassa, vaan ne on ratkottava tässä ja nyt uskoen tilanteen jatkossa helpottavan päivä päivältä. Lämpimät kiitokset kaikille lakimuutoksen valmisteluun osallistuneille sekä sidosryhmillemme, jotka antamillaan, pääosin erittäin myönteisillä lausunnoilla, merkittävästi edistivät lain läpimenoa. Erityisen merkittävää on, että ensimmäistä kertaa riistahallintomme perusrakenteet on tutkittu perustuslakivaliokuntaa myöten ja todettu toimiviksi. Riistakeskuksen toimieliminä aloittavat hallitus, valtakunnallinen riistaneuvosto sekä 15 alueellista riistaneuvostoa. Riistakeskuksen hallitus on ylin päättävä elin ja sillä on hyvin merkittävä rooli jatkossa riistapolitiikan toimeenpanossa. Riistaneuvostot ovat uusia toimielimiä, joten niiden toiminnan käynnistymistä seurataan tarkoin monella taholla. Riistaneuvostoissa ovat edustettuina alan keskeisimmät sidosryhmät, joilla on luonnollisesti selkeitä odotuksia uusien toimielinten suuntaan. Uudessa laissa on annettu näille toimielimille varsin merkittävä vallankäyttömahdollisuus. Yksi keskeinen tehtävä neuvostoilla on riistaeläinten hoitosuunnitelmatyöhön osallistuminen. Hoitosuunnitelmat ovat jatkossa keskeisimpiä riistapolitiikan toteuttamisen työkaluja ja riistaneuvostoilla on mahdollisuus tuoda tähän työhön alueiden sidosryhmien osallistamisen kautta muodostettu näkemyksensä. Juuri tuo osallistava sidosryhmätyö on ehkä keskeisin työkalu, jota uudet neuvostot pystyvät jatkossa hyödyntämään asioiden käsittelyssä. Alueelliselle riistaneuvostolle on laissa säädetty tehtäväksi myös tukea, ohjata, edistää ja avustaa aluetoimiston toimintaa, joten se on aluetoimiston toimihenkilöille läheinen ja tärkeä toimielin, vaikka sillä ei ole suoraa esimiesroolia aluetoimiston työntekijöihin. Meidän metsästäjien kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että pystyisimme aluekokouksissa valitsemaan neuvostoihin mahdollisimman päteviä, riista-alaa monipuolisesti tuntevia henkilöitä, jotta neuvostojen työskentely lähtisi ripeästi liikkeelle ja että ne pystyisivät hyödyntämään niille laissa suodun aseman mahdollisimman tehokkaasti. Etenkin neuvostojen puheenjohtajien rooli on haastava tässä uudessa tilanteessa, joten heille järjestetään toukokuun alussa kahden päivän tilaisuus toiminnan käynnistämisen tukemiseksi. Keskeinen tavoite neuvostojen tulevan toiminnan osalta on, että riistakonfliktit pystyttäisiin ennakoimaan ja ehkäisemään uudenlaisen, osallistavan työskentelyprosessin myötä. Ensimmäinen todellinen käytännön haaste uusille neuvostoille on kansalliseen hirvistrategiatyöhön eli hirvikannan hoitosuunnitelmatyöhön osallistuminen. Riistanhoitoyhdistysten resurssien lisääminen on ollut vahvasti esillä koko valmistelun ajan. Vuodelle 2012 yhdistysten riistanhoitomaksuvaroista saama osuus lisääntyy noin kahdeksan prosenttia. Samoin maksuasetuksen muutos metsästäjätutkintomaksun osalta tuo jonkin verran helpotusta rahoitukseen. Ampumakokeen osalta kokeen hintaa ei ministeriö ole vielä vahvistanut. Toivottavasti maksu vahvistetaan tasolle, joka kattaa kokeen järjestämisestä aiheutuvat kulut täysimääräisesti. Lain eduskuntakäsittelyssä edellytettiin yhdistysten rahoituksen lisäämistä, joten ainakin julkisten hallintotehtävien hoitamiseen kuuluvat työt pitäisi pystyä hoitamaan valtion maksuperustelain hengen mukaisesti eli kustannusvastaavuusperiaatteella. Viime vuonna muutettiin asetuksella hirvenmetsästysaikoja maamme neljän pohjoisimman kunnan alueella. Kokeilusta saatua palautetta alkaa olla jo varsin kattavasti ja se näyttää olevan erittäin myönteistä. Kokeilu osoittaa ainakin sen, että asioihin voidaan vaikuttaa ja muutoksia pystytään tekemään nopeastikin, kun on selkeät perustelut muutokselle. Taatusti syyskuussa pyydetyn hirven liha on laadultaan erinomaista verrattuna joulukuun lopulla kaadettuun. Makoisia herkkuhetkiä pohjoisen pyytömiehille! 8 l Metsästäjä l 2 l 2011 Tauno Partanen va. hallituksen puheenjohtaja Suomen riistakeskus
• Hannu Huttu 2011 Riistapäivillä kuultua Järjestyksessään 22. valtakunnalliset Riistapäivät järjestettiin Vaasassa 18.-19. tammikuuta. Nämä riista-alan vakiintuneet neuvottelupäivät kokosivat yli 200 alan toimijaa keskustelemaan metsäkanalinnuista ja riistahallinnon uusista tuulista. R 10 l Metsästäjä l 2 l 2011 l Riistapäivien kantavana teemana tänä vuonna oli riistahallinnon uudistuminen ja tämän päivän tärkeimmät alan työkalut eli riistakantojen ja elinympäristöjen hoitosuunnitelmat. Ohessa tiivistelmiä aiheeseen liittyvistä alustuksista. Riistahallintolain mukanaan tuomat muutokset on laajalti huomioitu muualla tässä lehdessä. Kaikki luentotiivistelmät löytyvät internetistä osoitteesta: http://www.rktl.fi/www/ uploads/pdf/MW/riistapaivat_2011_ tiivistelmat.pdf Sami Kurki, Ruralia-instituutti Hoitosuunnitelmat riistakantojen hallinnassa Lajikohtaisten hoitosuunnitelmien valmistelusta on tullut tärkeä osa julkisen riistakonsernin toimintaa ja konsernin keskeisten sidosryhmien välistä vuorovaikutusta. Hoitosuunnitelmien tavoitteena on läpinäkyvästi kuvata prosessi, jossa relevantin tutkimustiedon, sidosryhmien eri intressien tunnistamisen ja poliittisten arvovalintojen kautta asetetaan tavoitteet riistakantojen hoidolle. Toinen keskeinen anti on kuvata mahdollisimman tehokkaat käytännön toimenpiteet, joilla tavoitteiden toteutumiseen pyritään. Riistahallinnolla itsellään on käytössään rajatut resurssit, ja onnistunut hoitosuunnitelma innostaa ja valtuuttaa myös hoitosuunnitelmien toteutumisen kannalta keskeiset sidosryhmät ja resurssien haltijat käytännön toimintaan. Hoitosuunnitelma on dokumentti, joka luo tukevan pohjan laadukkaalle keskustelulle tavoitteista ja toimen- piteistä myös jatkossa. Tämä koskee sekä riistahallinnon kansallisia että kansainvälisiä sidosryhmiä. Varsinkin suurpetojen osalta hoitosuunnitelmat ovat olleet tapa osoittaa kansallisten linjausten ja toimenpiteiden loogisuus mm. Euroopan unionille. Ilman korkeatasoista tutkimustietoa hoitosuunnitelmia ei voida laatia. Riistakannan seurantatiedon lisäksi avainroolissa ovat lajikohtainen perusbiologinen tieto sekä tutkimukseen perustuva ymmärrys mm. eri hoitotoimenpiteiden ja metsästyksen vaikutuksista. Myös yhteiskuntatieteellisempi tutkimustieto eri sidosryhmien tavoitteista ja toisaalta ehdotettujen toimenpiteiden hyväksyttävyydestä on osoittautunut tärkeäksi. Ensimmäiset kannanhoitosuunni-
• telmat ovat lähivuosina päivityksen tarpeessa. Hoitosuunnitelmat ovat jo nyt suunnanneet tutkimusta, ja mm. käytännön hoitotoimenpiteiden vaikuttavuuden tutkimus on noussut tärkeään rooliin. Hoitotoimenpiteiden kehittäminen on käytännön innovaatiotoimintaa ja riistahallinnon tuotekehitystä. Tähän liittyvien uusien avausten tekeminen on hoitosuunnitelmien tärkeä rooli jatkossa. Hoitosuunnitelmien toteuttaminen edellyttää myös selvää johtajuutta, ja uusi riistakonserni ja riistakeskus sen osana antavat tälle työlle toivottavasti vahvan pohjan. Arto Marjakangas, Metsähallitus ennallistamishankkeiden tukeminen. Elinympäristöjä hoitamalla voidaan lieventää ilmaston lämpenemisen kielteisiä vaikutuksia metsäkanalintuihin. Muut toimenpiteet koskevat petokantojen hallintaa, lintukantojen laskentoja ja tutkimusta, riistatalouden seurantaa ja suunnittelua, metsästystä ja sen säätelyä sekä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Pekka Helle, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos naaraista vaikuttaa jopa hieman kasvaneen. Lintujen säilyvyys (mitattuna elokuusta seuraavaan elokuuhun) on ilahduttavasti hieman kasvanut riekkoa lukuun ottamatta. Lauri Saaristo, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Metsäkanalinnut Hyvän metsänhoidon suosituksissa Hyvän metsänhoidon suositukset -opaskirjanen muodostaa metsän- ja luonnonhoidon peruslinjauksen, johon sisältyy myös varsin runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Metsänomistaja päättää, miten suosituksia hänen metsässään sovelletaan. Monet puuntuottamiseen liittyvät suositukset tukevat kanalintujen elinympäristövaatimusten täyttymistä tehokkaan puuntuotannon rinnalla alkaen siitä, että metsänuudistamisessa käytetään kotimaisia puulajeja niiden luontaisilla kasvupaikoilla. Myös esimerkiksi lehtipuusekoituksen säilyttäminen metsikössä sisältyy suositusten mukaiseen tehokkaaseen puuntuotantoon. Luonnonhoidon suositukset on tarkoitettu puuntuotannolle rinnakkaisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Arkipäiväinen luonnonhoito koostuu metsätalouden toimenpiteiden yhteydessä tehtävistä toimista, jotka ovat yksinkertaisia toteuttaa; esimerkkeinä säästöpuuryhmän jättäminen hakkaamatta tai ympäristöstään erottuvan arvokkaan elinympäristön rajaaminen käsittelyn ulkopuolelle. Metsäkanalintujen elinympäristön laatua lisääviä luonnonhoidon suosituksia ovat juuri mainitut suositukset säästöpuuryhmistä ja arvokkaista elinympäristöistä sekä uusi energiapuuharvennukseen liittyvä suositus riistatiheikköjen jättämisestä hakkuualueelle. Hyvän metsänhoidon suositukset ovat yksityismetsien metsikkötalouden työkalu. Suosituksissa pyritään taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden yhteensovittamiseen. Toteutuminen metsässä perustuu metsänomistajan tavoitteisiin ja metsäammattilaisten osaamiseen. Metsäkanalintujen elinolosuhteiden kehittämistä tavoitteleva metsänomistajan suosituspaletti tullaan jatkossa nostamaan paremmin esiin. Metsäkanalintujen elinympäristön hoidon kannalta on lisäksi kiintoisaa, kuinka metsälainsäädäntö tulee kehittymään, ja tuleeko Hyvän metsänhoidon suosituksiin nykyistä selkeämpi kuvaus tasaikäisrakenteisen metsätalouden vaihtoehdoista. l Tuottavatko nykymetsät kanalintupoikueita? Suomessa on kerätty arvokas, lähes 50 vuoden aineisto metsäkanalintujen runsaudesta. Koko maan kattavalla linjalaskentaverkostolla saadaan erinomainen kuva loppukesän lintutilanteesta. Elokuiset laskennat antavat hyvän käsityksen myös lisääntymisen onnistumisesta, sillä poikueet ovat tuolloin koossa. Tuloksista saatavia kannan rakennetta kuvaavia tietoja ovat aikuisten ja poikaslintujen tiheys, poikueellisten naaraiden osuus kaikista naaraista ja sukupuolten luumääräsuhde (metsolla ja teerellä), poikuekoko ja säilyvyys talven yli. Laskennoissa on havaittu 47 vuoden aikana yhteensä 36 399 metso-, 56 737 teeri-, 44 479 pyy- ja 11 427 riekkopoikuetta. Kanalintukannat taantuivat voimakkaasti 1960­1980-luvuilla: valtakunnan tasolla metsotiheys aleni noin 60 prosenttia, teeri- ja pyytiheydet runsaan kolmanneksen. Riekko taantui Eteläja Keski-Suomessa mutta ei Lapissa. Väheneminen oli seurausta erityisesti metsolla voimakkaasta poikastuoton heikkenemisestä, mikä johtui sekä koppeloiden osuuden pienentymisestä aikuiskannassa ja poikueellisten koppeloiden osuuden vähenemisestä. Muilla lajeilla vain pyyn poikuekoon pieneneminen 1960-luvulta 1980-luvulle oli huomattavin kannanrakenteen muutos. Säilyvyys ei pienentynyt millään lajilla, mikä ei tosin sulje pois sitä, että se on mahdollisesti ollut kaiken aikaa riittämätön kannan säilyttämiseksi ennallaan. 1980-luvun lopulla siihen asti vallinnut lintukantojen melko säännöllinen 5­7-vuotissyklisyys päättyi. Samoin päättyi kantojen pieneneminen, ja vuosien välisestä vaihtelusta on tullut sattumanvaraisesti heilahtelevaa. Lajien välinen kannanmuutosten alueellinen yhdenaikaisuus on myös heikentynyt. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana kanalintujen poikastuotto ei ole muuttunut. Metsolla ja teerellä poikueellisten naaraiden osuus kaikista Metsäkanalintujen hoitosuunnitelma ­ tavoitteena elinvoimaiset lintukannat Metson, teeren, paikoin pyyn ja havumetsävyöhykkeen riekon kannat ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Pääsyynä vähenemiseen pidetään metsien rakenteen muutosta sen suorine ja välillisine vaikutuksineen. Kiirunakannan muutoksista ei ole laskentatietoa. Vuosina 2009­2010 laadittiin laajana yhteistyönä luonnos Suomen metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmaksi, jonka avulla lintukannat pyritään elvyttämään. Hoitosuunnitelman ensimmäinen osa on katsaus metsäkanalintuja koskevaan nykytietämykseen. Siinä kuvataan kantojen hoidon ja suojelun taustaa: metsäkanalintujen biologiaa, kantojen kehitystä ja tilaa sekä syitä kannanmuutoksiin. Samoin tarkastellaan metsäkanalintuihin liittyviä kansainvälisiä sitoumuksia, kansallista ja EU:n lainsäädäntöä sekä kannanseurantaa ja tutkimusta, metsästystä ja tähänastista kantojen hoitoa. Ensimmäisen osan päättää katsaus metsäkanalintuihin tulevaisuudessa vaikuttaviin tekijöihin, joista yksi on ilmastonmuutos. Toisessa osassa esitetään kannanhoidon tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet, joiden yhteisvaikutuksella Suomen metsäkanalintukannat pidetään elinvoimaisina ja kestävästi metsästettävinä. Tärkeimmät toimenpiteet liittyvät elinympäristöjen hoitoon. Esimerkiksi kasvatusmetsien laatua elinympäristöinä pyritään parantamaan sekä varvikoiden ja avainympäristöjen, kuten kankaan ja suon välisten reunavyöhykkeiden, määrää lisäämään. Käytännön ohjauskeinoja ovat mm. tietämyksen lisääminen, riistapainotteisen metsäsuunnittelun kehittäminen sekä yhteismetsä-, mallialue- ja Lisää aiheesta "metsäkanalinnut ja taimikonhoito" tämän lehden sivulla 66. Metsästäjä l 2 l 2011 l 11
• Uutismakasiini Suomen riistakeskus hakee Hirvieläinkolareissa ei yhtään ihmisuhria 2010 n Vuoden 2010 hirvieläinkolareissa ei kuollut yhtään ihmistä. Tämä oli historiallista ­ yli kahteenkymmeneen vuoteen näin ei ole tapahtunut. Hirvikolarit jatkoivat laskuaan muutamalla kymmenellä ja kokonaisuudessaan hirvien kanssa kolaroitiin 1 300 kertaa. Myös peurojen ja kauriiden kanssa kolarit vähenivät viidenneksellä edellisvuoteen verrattuna. Peurojen ja kauriiden osalta pellit kolisivat reilut 2 700 kertaa. tietojärjestelmäsuunnittelijaa yhteisten järjestelmien tekniseen ylläpitoon ja järjestelmäkehitykseen yhdessä pääkäyttäjien ja palveluntarjoajien kanssa osana sisäisten palvelujen prosessia. Katso hakuilmoitus osoitteessa www.riista.fi Valkohäntäpeurasaalis lähellä ennätyslukemia ­ 25 400 yksilöä n Valkohäntäpeuraa metsästettiin tammikuun lopussa päättyneellä metsästyskaudella 25 400 yksilöä. Saalis nousi lähes yhtä suureksi kuin edellisen metsästyskauden ennätyssaalis. Pyyntilupia valkohäntäpeuran metsästykseen myönnettiin lähes sama määrä kuin edellisvuonna eli yli 26 000. Valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja kuusipeuran metsästys alkoi 25. syyskuuta ja päättyi tammikuun lopussa. Koko maassa valkohäntäpeuralle myönnettiin yli 26 000 pyyntilupaa, kuusipeuralle 228 lupaa ja metsäpeuralle 39 lupaa. Yhdellä luvalla saattoi metsästää aikuisen tai kaksi vasaa, jollei lupaa myönnettäessä annettu tästä poikkeavia määräyksiä. Viime metsästyskaudella kaadettiin 371 ilvestä n Ilveksiä metsästettiin helIlvessaalis 1.8.2010-28.2.2011 mikuun lopussa päättyneellä Alue Pyyntilupia Saalis metsästyskaudella 362 yksilöä. Etelä-Häme 15 15 Ilves on Suomen suurpedoista Etelä-Savo 55 54 kaikkein runsaslukuisin, ja niiden Keski-Suomi 39 38 Kaakkois-Suomi 20 18 määrä on kasvanut voimakkaasti Lappi 21 4 viimeisten 10 vuoden aikana. Oulu 24 14 Viime talven Riista- ja kalataloPohjanmaa 4 4 uden tutkimuslaitoksen antama Pohjois-Häme 28 27 vähimmäiskanta-arvio oli noin Pohjois-Karjala 35 34 2300-2500 ilvestä, kun se vuotta Pohjois-Savo 57 56 aikaisemmin oli noin 2000. Rannikko Pohjanmaa 10 8 Maa- ja metsätalousministeriSatakunta 16 14 ön määräyksessä ilveksen suurin Uusimaa 29 27 Varsinais-Suomi 12 12 sallittu saalismäärä nostettiin Kainuu 50 46 edellisvuoden 340 yksilöstä 459 Yhteensä 415 371 ilvekseen metsästysvuodelle 2010­2011. Määrä oli suurempi kuin RKTL arvioi kestäväksi kannan verotusmääräksi. Toimenpiteellä pyrittiin jo toisena vuotena peräkkäin hidastamaan ilveskannan kasvua. Peura- ja kauriskolarit laskussa Valkohäntäpeuran pyyntilupia on lisätty viime vuosina, minkä tarkoituksena on ollut vähentää peurojen aiheuttamien liikennevahinkojen määrää. Valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden osalta liikenneonnettomuuksien määrä on ollut viime vuosina yli 3 000, eli yli kaksinkertainen hirvikolarien määrään verrattuna. Valkohäntäpeuran ja kauriiden aiheuttamien kolarien määrä vuonna 2010 vähentyi 2 700 kolariin eli viidenneksellä edellisvuodesta. Valkohäntäpeuraa metsästettiin 11:ssä nykyisen Suomen riistakeskuksen 15:stä alueesta. Valkohäntäpeuran esiintymisen ydinalue on lounaisessa Suomessa: Varsinais-Suomi, Uusimaa, Etelä-Häme, Satakunta ja Pohjois-Häme. Näiden alueiden ulkopuolella ammuttiin vain kolme prosenttia valkohäntäpeurasaaliista. Valkohäntiä metsästettiin jälleen eniten Varsinais-Suomessa, yli 8 600 yksilöä. Satakunnassa kaadettiin 5 000, Etelä-Hämeessä 4 700 ja Uudellamaalla 3 700 peuraa. Riistavisa 2 Vastaukset sivulla 65 8) Minkä lintujen risteytymää kutsutaan korpimetsoksi? 1. metsokukon ja teerikanan x. teerikukon ja koppelon 2. riekkokukon ja koppelon 9) Saako hanhia ampua pelloilta lyijyhaulipatruunoilla, jos lähistöllä ei ole vesistöjä? 1. ei x. kyllä 10) Saako sutta metsästää haulikon haulipatruunalla? 1. ei x. kyllä 2. vain poronhoitoalueella 11) Mikä oli Suomen suosituin koirarotu vuonna 2010 ensirekisteröintien perusteella? 1. suomenajokoira x. saksanpaimenkoira 2. labradorinnoutaja 12) Saako metsäpeuraa metsästää ajavaa mäyräkoiraa apuna käyttäen? 1. ei x. kyllä 13) Saako ilvestä metsästää ns. jalkanarulla? 1. ei x. kyllä 14) Saako supikoiraa metsästää ns. jalkanarulla? 1. ei x. kyllä 15) Kuinka monta hirveä kaadettiin viime metsästyskaudella? 1. 68 000 x. 95 000 2. 55 000 16) Milloin on merimetson metsästysaika? 1. 20.8. - 10.10. x. merimetsolla ei ole metsästysaikaa 2. vuoden ympäri 1) Minä vuonna hirven metsästys sallittiin uudelleen vuonna 1922 säädetyn rauhoituksen jälkeen? 1. 1959 x. 1933 2. 1944 2) Presidenttimme Svinhufvud, Mannerheim ja Kekkonen olivat metsämiehiä. Kuka heistä perehtyi metsästykseen paremmin vasta presidenttinä ollessaan? 1. Kekkonen x. Svinhufvud 2. Mannerheim 3) Kuka von Wrightin taiteilijaveljeksistä maalasi taistelevat metsot? 1. Magnus x. Wilhelm 2. Ferdinand 4) Myyräekinokokin voi saada esimerkiksi loisen saastuttamista marjoista ja sienistä. Loisen tappaa: 1. pakastaminen x. keittäminen 2. huolellinen kuivaus 5) Kuinka monta metsäpeuraa Kainuusta löydettiin lentolaskennassa vuonna 2010? 1. noin 1500 x. noin 400 2. noin 800 6) Riistanhoitoyhdistysten aluekokoukset valitsevat Suomen riistakeskuksen alueellisiin riistaneuvostoihin: 1. 6 jäsentä x. 8 jäsentä 2. 5 jäsentä 7) Suomen riistakeskuksen johtajan ja julkisten hallintotehtävien päällikön nimittää: 1. tasavallan presidentti x. maa- ja metsätalousministeriö 2. valtioneuvosto 12 l Metsästäjä l 2 l 2011
• Riistakeskus tiedottaa Luonto & Erä: Messutoimisto puh. (014) 334 0010 tai 0500 499 964 Lisätietoja trofeista: Ilkka Ala-Ajos puh. 0500 817 913, Veli Lappalainen puh. 0400 910 263, Kaarlo Nygrén puh. 050 361 7375 l l l l l l Edustajakokous Suomen riistakeskus kutsuu Suomen riistakeskuksen aluekokousten valitsemat edustajat Metsästäjäin keskusjärjestön viimeiseen Edustajakokoukseen. Kokouksessa käsitellään vastuuvapauden myöntäminen MKJ:n hallitukselle ja muille tilivelvollisille tilikaudelta 1.1.2010 ­ 28.2.2011. Kokous pidetään 22.5.2011 ja kokouspaikkana on Arktikum, Rovaniemi. Läsnä olevat kokousedustajat todetaan kokoushuoneessa klo 9.30. Alueilla tapahtuu Varsinais-Suomi Riistakeskus Varsinais-Suomen osoite muuttuu 17.2.2011. Uusi osoite on; Suomen riistakeskus Varsinais-Suomi Hadvalantie 8 7B, 21500 PIIKKIÖ Satakunta Laser- ja ilma-aseet Maastossa liikkumisen perusteita, kartan ja kompassin käyttö Metsästyskoirien esittely/näytös Pienpetopyyntikoulutusta ja loukkujen valmistus Vetouistelu (sivuplaanareilla 8 -10 vapaa) Vapaa-ajan ohjelmana leirikilpailuja, savusauna, makkaranpaistoa Jo seitsemännet arktika-päivät Virolahdella Kaakkois-Suomi Viimeinen ilmoittautumispäivä 16.5.2011 Tiedustelut ja ilmoittautumiset Miika Niskala p: 044-445 6404 miika.niskala@haapajarvi.fi Leirille otetaan 50 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman. TROFEENÄYTTELYT 2011 Vuoden 2011 aikana järjestetään seuraavat trofeenäyttelyt Savon Erämessut, Kuopio halli, Kuopio 13.-15.5.2011 Pohjois-Suomen Erämessut, Oulu halli, Oulu 19.-22.5.2011 Korian Erämessut, Pioneeripuisto, Koria 10.-12.6.2011 Luonto ja Erä, Jyväskylän Paviljonki, Jyväskylä 10.-12.6.2011 Näyttelyissä arvostellaan kaikkia CIC määrittämiä trofeelajeja, kuten sarvia, kalloja, nahkoja ja hampaita riippumatta siitä missä trofeet on saatu saaliiksi. IKÄMÄÄRITYKSET CIC mukainen trofeearvostelu edellyttää, että trofeetiedot voidaan hyödyntää eläinkantojen hoidossa paremmin, kun tiedossa on saaliseläinten ikätieto. Ikämääritykset tulee tehdä ensisijaisesti täyteissarvista hirvieläimistä (hirvi, valkohäntäpeura, metsäkauris, metsäpeura, saksanhirvi ja kuusipeura). CIC Suomen näyttely- ja trofeekomissio on päättänyt, että vuonna 2010 ja sen jälkeen saaliiksi saaduista ja näyttelyihin mitattavaksi toimitettavissa hirvieläin trofeissa mukana tulee olla keittämällä puhdistettu alaleukaluu tai vähintään sen puolikas. Ikämääritys tehdään alaleukaluun poskihampaista. Trofeet tulee toimittaa mitattavaksi ajoissa ennen näyttelyä, näyttelyn järjestäjien alan eri tiedotusvälineissä ilmoittamana aikana ja heidän osoittamaansa paikkaan. Trofeet tulee olla varustettuna omistajatiedoilla sekä saaliseläimen kaadon aika- ja paikkatiedolla. Trofeiden vakuutussuojasta kuljetusten osalta vastaa omistaja tai haltija. Tietoa trofeiden toimittamisesta näyttelyihin: Savon Erämessut: Messutoimisto puh. (017) 263 3772 tai 050 404 5622 Pohjois-Suomen Erämessut: Oulun riistanhoitopiiri puh. (08) 5353 500 tai 0500 387 705 Korian Erämessut: Kymenlaakson Messut ry puh. 020 796 9540 tai Tarmo Hjerppe 040 739 2848 CIC suomen näyttelyja trofeekomissio tiedottaa: Suomen riistakeskus: satakunta nuorten metsästäjien leirit 2011 Suomen riistakeskus Satakunta järjestää tulevana kesänä kaksi nuorten metsästäjien leiriä. Leireille otetaan osallistujia ensisijaisesti Suomen riistakeskus Satakunnan toimintaalueelta. Leirillä on aikaisempina vuosina ollut suuri suosio, joten ilmoittaudu ja varaa paikkasi hyvissä ajoin. Molemmille leireille otetaan noin 20 osallistujaa. Leirit järjestetään: RAUMALLA 7.- 9.6.2011 ja HONKAJOELLA 19.7. - 21.7.2011 Leirillä tehdään mm. pyyntilaitteita, opetellaan käsittelemään riistaa ja perehdytään metsästyskoiriin ja niiden kouluttamiseen. Osallistujilla on mahdollisuus osallistua metsästäjätutkintoon. Kaikkia tutkinnossa tarvittavia asioita ei käsitellä leirin aikana, joten oppilaiden tulee etukäteen tutustua perusteellisesti Metsästäjän opaskirjaan. Leirimaksu on 30 euroa ja se sisältää ruuan, majoituksen, vakuutuksen ja tarvikkeet. Metsästäjätutkinnon maksu on 13 euroa. Ilmoittautuminen ja tiedustelut: Rauman leiri (20 osallistujaa) Marja-Liisa Salonen 0440-328984 Honkajoen leiri (20 osallistujaa) Tapio Loukkaanhuhta puh.040-550 0001 Oulu Sarvia ja muita trofeita esillä Oulussa Suomen riistakeskus järjestää virallisen trofeenäyttelyn yhdeksänsillä Pohjois-Suomen erämessuilla 19. - 22.5.2011. Erämessut ovat erätapahtumana pohjoisessa aivan omaa luokkaansa. Ne ovat kävijämääriltään ja näytteilleasettajien runsaudeltaan alan johtavia messuja Pohjoismaissa ja Suomessa. Viime syksynä saatiin Oulun alueella saaliiksi melko vähän todellisia suurhirvisonneja. Odotamme silti komeita sarvitrofeita näkyvän messuilla Suomen riistakeskuksen osastolla. Metsästystrofeitaan esille haluavia pyydetään olemaan yhteydessä Oulun aluetoimistoon viimeistään huhtikuun lopulla. Messuilla on esillä kaikkia trofeita. Sarvitrofeiden lisäksi esillä on muun muassa kalloja ja taljoja. Esille toivotaan myös trofeita ulkomaille suuntautuneilta jahtimatkoilta. Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys KyLY, järjestää taas Virolahdella Hurpun niemen tyvellä Suomen suurimman lintuharrastajille tarkoitetun yksittäisen tapahtuman. Tänäkin vuonna tapahtuma on kolmipäiväinen ja alkaa perjantaina 20.5 ja päättyy 22.5.2011. Aikaisempina vuosina tapahtumassa on käynyt satoja lintuharrastajia ja mikä tärkeintä, arktinen muutto on ollut kiihkeätä näinä päivinä. Hurppuun on viitoitus vapusta lähtien. Parkkipaikalla on grilli vapaasti käytettävissä ja siitä on lyhyt kävelymatka rantaan. Lintuoppaat ovat Leerviikissä kolmena päivänä kertomassa tämänvuotisen arktisen muuton etenemisestä ja auttamassa lintujen tunnistamisessa. Päivien ohjelma on vielä suunnittelun alla, mutta tulossa on jotain ihan uutta ja jotain vanhaa. Arktika-päivien järjestämisessä ja toteuttamisessa on oleellista erilaisten toimijoiden talkootyö. Tärkeätä päivillä on lintuharrastajien ja metsästäjien yhteistyö. Järjestelyissä ovat mukana Virolahden kunta, Kirkonseudun kyläyhdistys, Virolahden seurakunta, Suomen Metsästäjäliiton Kymen piiri ry, Virolahti Seura ry, Suomen riistakeskus Kaakkois-Suomi ja Virolahden riistanhoitoyhdistys. Nämä tahot esittelevät päivillä toimintaansa ja tuotteitaan. Lisäksi virolahtelainen yrittäjä pystyttää paikalle kahvilan, jossa on tarjolla tänäkin vuonna erinomaista hernekeittoa. Järjestäjät toivovat, että tapahtuman osallistujat kokevat unohtumattomia elämyksiä hienon harrastuksensa parissa. Lisätietoja: www.virolahti.fi tai www.birdlife.fi/kyly/ Luonnonhoitotuotteita metsästäjille - Ka-Nu loukku UUSI MALLI 199 e / kpl TARJOUS Nyt entistäkin jykevämpiverkkoinen loukku, jolla pidät vieraspedot kurissa. Verkko 3mm vahvaa terästä. Koko 180x120 cm. Sisältää laukaisulaitteen. - Gävleborg minkkiloukku (läpimentävä) - Jalmarin laatikkorauta (UUTUUS) minkille ja näädälle - Duke 120mm raudat minkille - Conibear 120mm minkille ja näädälle - Tepa astinlaukaisin pyyntirautoihin - Jahtirautapaketti 120/2 TARJOUS (sis.5 kpl rautoja) - minkinrautojen virityspihdit - Jahti majavanraudat 330/2 Nuolukivet: Knz Wild ja Standard 54,90 e / kpl 59,90 e / kpl 12,90 e / kpl 20 e / kpl 5 e / kpl 49 e / pkt 12 e / kpl 39 e / kpl Kysy lavatarjous! Nuorten eräleiri Tervetuloa viettämään viikonloppua muiden nuorten joukkoon eräharrastusten pariin. Aika: 9 -12.6.2011 Paikka: Siiponkosken kylä- ja jokikeskus, HAAPAJÄRVI Kohderyhmä: 11-16 vuotiaat tytöt ja pojat, myös lasten vanhemmat voivat olla mukana. Hinta: 85 e / henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta peritään erillinen maksu Ohjelmassa muun muassa: l Metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta l Metsästäjätutkinto l Ampumakoulutus, ruuti- ja jousiaseet (ampumarata) Rehukaura riistanruokintaan12 e / 40kg säkki (hukkakauravapaa tarkastettu) Lisätietoa tuotteista ja tilaukset: www.erakontti.fi erakontti@erakontti.fi p. 010-440 9410 Metsästäjä l 2 l 2011 l 13
• Ministeriön kuulumisia Katsaus päättyvään hallituskauteen Tämä Metsästäjä-lehti on tämän vaalikauden viimeinen. Kun seuraava lehti toukokuussa ilmestyy, niin maassamme on uusi hallitus ja uusi hallitusohjelma. Vaikka kukaan ei vielä tiedäkään mitkä puolueet hallituksessa istuvat, on uuden hallitusohjelman valmistelu jo täydessä käynnissä, Tämä on ymmärrettävää, sillä hallitusohjelmalla on ollut hyvin suuri ohjaava vaikutus. Myös riistapolitiikassa viime vuosina tehdyt suuret ja pienet muutokset juontavat juurensa nykyiseen hallitusohjelmaan. Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa todettiin mm., että hallitus pyrkii saamaan joustavuutta suurpetopolitiikkaan sen varmistamiseksi, etteivät suurpedot eivätkä merihylkeet aiheuta kohtuuttomasti ongelmia tai turvattomuutta maaseudun asumiselle ja elinkeinotoiminnoille. Toisaalla hallitusohjelmassa puolestaan oli kirjaus, jonka mukaan keskushallintoa uudistetaan mm. siirtämällä ministeriöistä siirrettävissä olevia toimeenpanotehtäviä ja muut kuin valtakunnalliset kehittämistehtävät alue- ja paikallishallinnolle sekä huolehtimalla ministeriöiden toimialajakojen ajanmukaisuudesta. Näiden hallitusohjelman linjausten perusteella maa- ja metsätalousministeriön esittelystä valtioneuvosto teki ensinnäkin heti hallituskauden alussa vuonna 2007 metsästysasetuksen muutoksen, jossa riistanhoitopiireille siirrettiin maa- ja metsätalousministeriöstä mm. riistalintujen ja eräiden riistanisäkkäiden rauhoitusaikaiset poikkeusluvat eli ns. vahinkoluvat. Vuonna 2008 samaa linjaa jatkettiin ja metsästysasetusta muutettiin taas. Hallitusohjelman linjauksen mukaisesti joustavuutta suurpetopolitiikkaan haettiin siirtämällä maa- ja metsätalousministeriöstä suurpetojen vahinkoluvat riistanhoitopiirien päätettäväksi. Maaliskuun alusta tänä vuonna metsästyslain muutoksella siirrettiin loputkin maa- ja metsätalousministeriölle vielä kuuluneet toimenpanotehtävät tai yksittäiset hallintotehtävät Suomen riistakeskukselle. Hallitusohjelmassa edellytettiin lisäksi, että hallitus antaa eduskunnalle esityksen uudesta riistavahinkolaista, jossa nykykäytäntöön nähden muutetaan vahinkojen 14 l Metsästäjä l 2 l 2011 omavastuuta sekä porovahinkojen korvaamista koskevaa säätelyä. Riistahallintolaki vahvistettiinkin vuonna 2009. Laki ja sen nojalla annetut asetukset tulivat voimaan vuonna 2010. Hallitusohjelmassa oli kirjaus myös aluehallinnon uudistamisesta ja kansanvaltaistamisesta: Lääninhallitusten, työvoima- ja elinkeinokeskusten, muiden piirihallintoviranomaisten ja maakuntien liittojen työnjakoa täsmennetään, päällekkäisyydet poistetaan ja vähennetään hallintoviranomaisten määrää. Tähän liittyen hallitus käynnisti ns. ALKU- hankkeen, jonka ensimmäisessä vaiheessa keskityttiin ELYihin ja Aveihin. Toisessa vaiheessa selvitettiin mahdollisuudet liittää myös muut alueella tehtävät viranomaistoiminnot näihin uusiin viranomaisiin. Riistanhoitopiirien julkiset hallintotehtävät olivat mukana tässä toisen vaiheen tarkastelussa. Maa- ja metsätalousministeriö ei kuitenkaan jäänyt odottamaan, mihin lopputulokseen valtiovarainministeriön johdolla käyty yleinen aluehallinnon uudistus riistanhoitopiirien osalta päätyisi. Ministeriö käynnisti vuonna 2008 projektin riistahallinnon uudistamiseksi ja Suomen riistakeskuksen perustamiseksi. Mikäli riistahallintoa ei olisi tällä hallituskaudella uudistettu, jännittäisimme nyt kaikki mitä riistanhoitopiirien julkisista hallintotehtävistä seuraavan hallituksen hallitusohjelmassa linjattaisiin. Tämän hallituksen aikana on hallitusohjelman linjausten toteuttamiseksi siis säädetty kaksi kokonaan uutta riistataloutta ohjaavaa lakia (riistavahinkolaki ja riistahallintolaki) ja metsästyslakiin tehty iso osauudistus. Metsästysasetusta on hallituskauden aikana muutettu neljästi ja säädetty kokonaan kolme uutta asetusta (riistavahinkoasetus, riistahallintoasetus ja ns. poikkeuslupa-asetus). Näiden seurauksena riistavahinkojen korvausjärjestelmä on uudistettu, kansalaisia koskevaa päätösvaltaa siirretty aluetasolle ja koko riistahallinto uudistettu. Ei siis ole yhdentekevää mitä seuraavassa hallitusohjelmassa säädetään. Uutta työlistaa odotellessa. Sami Niemi Neuvotteleva virkamies
• CZ 455 VAIHTOPIIPPUISET UUTUUSMALLIT Malliston CZ 455 aseissa on irtolipas ja metalliosat ovat korkealaatuista terästä. Yhdestä osasta valmistetussa lukonkehyksessä on 11 mm lohenpyrstöura kiikaritähtäimen helppoa kiinnitystä varten. Piippu on taottu ja sen saa halutessaan Parker-Hale- äänenvaimenninkierteellä .22LR kaliiperiin. VAIHTOPIIPPUINEN .17 HMR; .22 LR; .22 WMR Tämä on vaihtopiippuisten pienoiskiväärien CZ 455 vaihtopiippuisten aih -sarjan perusmalli. Sen tukki on pyökkiä. Aseen j n mukana muka tulee viiden patruunan polymeerilipas. an (10 patruunan lipas myydään erikseen). CZ 455 STANDARD D SELLIER & BELLOT KIVÄÄ OT KIVÄÄ KIVÄÄRIN Ä HARJOITTELUPATRUUNA HARJOITTELUPATRUUNAT .308 Win FMJ 9,55 g 40e / 50 kpl .30-06 Sprg FMJ 11,7 g Rautavapaat, korkealaatuiset Sellier & Bellot -patruunat harjoitteluS käyttöön löydät ase- ja urheiluk liikkeistä kautta maan. li 45e / 50 kpl 6,5x55 Swedish FMJ 9,0 g 41e / 50 kpl www.remes.fi ti: Myynti Ase- Ase- ja urheilu- liikkeet kautta maan Metsästäjä l 2 l 2011 l 15
• Jarkko Nurmi, Mikko Alhainen, Marko Svensberg Lännen riistamailla Vesilintupäiväkirjat osa 2 Edellisessä Metsästäjä-lehdessä alkanut pohjoisamerikkalaisen kosteikkoluonnon hoitoa ja vesilintukantojen hallinnointia esittelevä juttusarja jatkuu. Minnesotan osavaltion alueelle suuntautunut tutustumismatka vie meidät nyt preerian sydämeen. Saamme kuulla tarinan heinäsorsatornadosta ja tutustumme myös salaperäisen Kostean Maaperän Yksikön toimintaan... 16 l Metsästäjä l 2 l 2011 K l Keski-Lännen preerian "sorsatehtaat" ovat riistabiologinen käsite: laajojen heinämaiden aava, jonka pintaan jääkauden voimat ovat uurtaneet satojen tuhansien luontaisten kausikosteikkojen verkoston. Tehtaiden tuotanto riippuu sademäärästä. Sadekausina notkopaikat täyttyvät vedellä ja vesilinnut ehtivät kasvattaa niissä poikueensa. Joinakin vuosina preeria-alue tuottaa jopa 50 prosenttia koko Pohjois-Amerikan mantereen vesilintupoikueista. Glacial Ridge ­ ihan preerialla Matkamme preerialuonnon ytimeen johtaa meidät Glacial Ridgen (Jäätikkörinne) luonnonsuojelualueelle. Superlatiivit pyrkivät suuhun täälläkin, sillä kohde on 153 neliökilometrin laajuinen ja siellä on paikallisten luontoviranomaisten johdolla toteutettu "Pohjois-Amerikan historian suurin preerian ja kosteikkojen ennallistamishanke". Hoidon tavoitteena on palauttaa entisaikojen preeria-alueen luonnon monimuotoisuus, jonka moottoreina toimi-
• Jason Ekstein (oik.) toimii kenttäriistanhoitajana preerialla. Monimuotoisuus edellyttää hallittua kulottamista noin 5­10 vuoden välein. tustyötä vaaditaan nyt monin verroin enemmän. Vettä ja tulta preerialle Glacial Ridgen ja muidenkin preerialuontokohteiden monimuotoisuus riippuu yksinkertaisesti heinästä ja kosteikoista. Kosteikkoja on palautettu ojia tukkimalla ja heinäkasvillisuutta kulottamalla. "Patoa ja polta", voisi preerian hoito-ohje kuulua. Vedentarpeen vesilinnuilla ymmärtää, mutta miksi heinäkasvillisuus on niin tärkeää linnustolle ja muullekin preerialuonnolle? Antaa Eksteinin selittää: ­ Biisoneita emme valitettavasti voi enää laumoittain tänne palauttaa, mutta voimme pyrkiä pitämään maiseman avoimena ja heinäisenä kulottamalla. Mikäli emme polttaisi preeriaa aika ajoin, alkaisivat puut vallata aluetta ja vesilintujen pesintämenestys huonontuisi. Amerikkalaisten tutkimusten mukaan hoitamattomat preeria-alueet, jotka muuttuvat puustoisemmiksi ovat huonoja pesimäympäristöjä vesilinnuille. Puustoiset alueet tarjoavat pesimäympäristön pesukarhuille ja haisunäädille sekä tähystyspaikkoja varis- ja petolinnuille. Heinäaavan kutistuminen pienempiin suikaleisiin helpottaa kettujen ja muiden maapetojen saalistusta. Huojuvassa heinämeressä ei petojen saalistus onnistu, sehän on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta! Kulottaminen saa myös alkuperäisen preeriakasvillisuuden palaamaan, sillä maaperässä uinuvat muinaiset siemenpankit heräävät tulen myötä. Osa alueen maanviljelijöistä on erikoistunut villien preeriakasvien siementuotantoon ja puistonvartijat voivat kylvää alkuperäisiä lajikkeita hoitokohteille. Aloitamme preeriaoppituntimme kosteikon laidalta ja yhtäkkiä hätkähdämme: maa loikkii jalkojemme alla. Preeriakosteikon reunamat ovat täynnä miljoonia pikku sammakoita, joista osa pujahtaa pieniin koloihin ja osa hypähtelee jalkojen alta pois mikä minnekin. Kukaan meistä ei koskaan ole nähnyt yhtä paljon sammakoita. Ne ovat leopardisammakoita, jotka ovat hyötyneet preerialuonnon hoidosta siinä missä vesilinnut ja preeriakanatkin. Jyrätty preeria Jason Ekstein kertoo meille Glacial Ridgen luonnonsuojelualueen historiasta ja preerialuonnon hoidosta. ­ Tämä alue oli Minnesotan preerialuonnon keskus vielä noin sata vuotta sitten, mutta 1900-luvulla sen alkuperäisluonne alkoi kadota maanviljelyn tehostumisen alle. Luontainen preeriakasvillisuus alkoi kadota, kun ojitukset ja viljely alkoivat muuttaa preeriaa. Paikallinen luonnonsuojelusäätiö (Nature Conservancy) alkoi kuitenkin hankkia maata luonnonsuojelualueeksi. Prosessi ei ollut helppo, sillä päätöksissä vitkasteltiin ja rahaa menetettiin päättämättömyyden takia rutkasti. Preeria-alue hankittiin valtion luonnonvarahallinnolle vuonna 2004 yhdeksällä miljoonalla dollarilla, kun sen olisi 1970-luvulla saanut noin miljoonalla dollarilla. Alueen luonto ehti näiden menetettyjen vuosikymmenten aikana köyhtyä lisää, ja myös kunnos- "Kostean Maaperän Yksikkö" ­ Killen Moist Soil Unit Preerialuonnon parista siirryimme lähemmäs maatalouden muokkaamia ympäristöjä ja niiden käyttömahdollisuuksia vesilintukantojen hoidossa. Lac Qui Parlen luonnonsuojelualueen reunamilla, Marsh Lake -järven rannalla, sijaitsee Killenin kosteikko, jonka historia on mielenkiintoinen: loh- vat biisonit, ruohopalot ja kosteikot. Toimintasuunnitelmaan kuuluvat ruohopalojen hallittu sytyttäminen, kosteikoiden padottaminen, sekä preeriapurojen luontaisen vesitalouden ja uomien meanderoinnin palauttaminen. ­ Tervetuloa preerian sorsatehtaille, huudahtaa meille käsi ojossa vastaan tuleva Jason Ekstein, jota voisi kuvailla Glacial Ridgen kenttäriistanhoitajaksi. Hän huolehtii preerian kulottamisesta ja kosteikkojen käytännön hoidon suunnittelusta. Näin hoidetuilla kohteilla on erittäin runsaasti etanoita ja kotiloita, jotka ovat sorsien superruokaa. Metsästäjä l 2 l 2011 l 17
• Joinakin vuosina preeria-alue tuottaa jopa puolet Pohjois-Amerikan mantereen vesilintupoikueista. "Kostean Maaperän Yksikkö"- tutkimusohjelman tavoitteena on luoda vesilinnuille huipputehokkaita, matalan veden ruokailuympäristöjä vuodenkierron eri vaiheissa. Sopiva vedensyvyys on 15­20 senttimetriä. koa viljeltiin noin 80­100 vuoden ajan, mutta vuonna 2004 noin 50 hehtaarin laajuinen pelto valjastettiin riistantutkimuksen palvelukseen. Viljely oli käynyt hankalaksi ajoittaisten tulvaongelmien takia. Nyt kohde on tärkeä osa tutkimushanketta, jonka tavoitteena on tuottaa vesilinnuille huipputehokkaita, matalan veden ruokailuympäristöjä vuodenkierron eri vaiheissa. Kohteita hoidetaan täsmätulvituksin, jotta suoja- ja ravintokasvillisuuden ja vesihyönteisten linnustolle tarjoamat "luontaisedut" olisivat huippuluokkaa. ­ Vesilintujen määrä on yllättänyt meidät, kertoo oppaamme, tutkija Curt Vacek. Täällä saattaa vuorokaudessa käydä 10 000 heinäsorsaa ruokailemassa. Osavaltion riistaviranomaisten ja Ducks Unlimited -järjestön projekti on saavuttanut huipputuloksia etenkin eteläisemmällä ilmastovyöhykkeellä Missourissa, mutta aikamoinen sorsabaari on avoinna täälläkin, sillä tulvitetun maissikasvuston suojista kuuluu massiivinen kaakatus. Kuinka 50 hehtaarin alue voi ruokkia 10 000 vesilintua? Kesä kuivana ­ syksy ja kevät kosteana Killenin kosteikkoa hoidetaan vedellä, vedettömyydellä ja kasvinvuorottelulla. Kevätmuuton jälkeen kosteikko lasketaan tyhjäksi ja pidetään kuivana touko- ja kesäkuun ajan. Tämä mahdollistaa vesilinnuille soveliaimman kasvillisuuden menestymisen ja estää yksipuolista rikkakasvustoa valtaamasta aluetta. Lisäksi kohteen joihinkin osiin on myös kokeiluluontoisesti kylvetty eri kasvilajeja, jotta saataisiin aikaan vesilinnuille paras yhdistelmä. ­ Keväällä 2010 kylvimme maissikaistan, joka oli heinäsorsille erinomainen suojapaikka. Aiemmin petolinnut karhasivat ne lentoon, mutta nyt ne saavat olla ilmasuojassa ja haukat turhautuvat, naurahtaa Vacek. Tulvittaminen ja kuivaus tehdään suunnitelmallisesti, sillä tutkimukset ovat osoittaneet, että monipuolisin kasvusto saadaan syntymään, mikäli vettä nostetaan/lasketaan sentin­kahden päivävauhdilla. Sopiva vedensyvyys on 15­20 senttimetriä. Marsh Lakella vedenpinnan säätely toteutetaan pumppuaseman avulla. Hellekausien kuivuus saattaa johtaa yksipuolisen kasvivalikoiman kehittymiseen, ja tällöin kohteita voidaankin poikkeuksellisesti tulvittaa "kuivahoitojaksonkin" aikana. Fergus Fallsissa toimii Preeriakoulu, jonka tavoitteena on tutustuttaa lapset preeriaekosysteemiin maasto-opinnoin. 18 l Metsästäjä l 2 l 2011
• Tämänkaltainen elinympäristöjen hoito on jo hienovaraista taidetta, jossa menestymisen ratkaisevat maaperän ja kasvillisuuden ominaisuuksien tunteminen. Vedenpinnan nostot ja laskut on ajoitettava maaperän siemenpankin kannalta prikulleen oikein. Onnistuminen takaa monipuolisen kasvillisuuden, joka tuottaa vesilinnuille sopivaa siemenravintoa ja suojaa sekä ylläpitää rikasta vesihyönteiselämää. Näin hoidetuilla kohteilla on erittäin runsaasti etanoita ja kotiloita, jotka ovat sorsien superruokaa. ­ Tärkeintä tällaisen kosteikon hoidossa on se, että kosteikko voidaan välillä kuivata kokonaan, jotta päästään eroon piisameista ja osmankäämeistä, toteaa Curt Vacek. Piisamit aiheuttavat hankaluuksia hoidettavalle kasvillisuudelle ja patovalleille, ja osmankäämi tukahduttaa helposti kosteikon muun kasvillisuuden. Tällaisilla hoitokohteilla ei yleensä metsästetä lainkaan, mutta ne pyritään sijoittamaan lähelle metsästysalueita, jotta vesilinnuille riittää myös häiriöttömiä alueita. Kohteet ovat erityisen tärkeitä vesilinnuille kevätmuuttoaikana, sillä ruoka-aitat auttavat niitä munimiskunnon saavuttamisessa. Pohjoisamerikkalaiset tulvittamistutkimukset ovat avanneet mielenkiintoisia näköaloja vesilintukantojen hoidossa. Millaisia mahdollisuuksia kosteikkojen hoitoon kätkeytyykään, kun 50 hehtaarin pläntti entistä maatalousmaata voi tarjota eväät jopa 10 000 vesilinnulle? l Glacial Ridge on minnesotalaisen preerialuonnon suojelualue. Lakeuden vesitaloutta pyrittiin ennallistamaan noin yhdeksän metrin korkuisella padolla, joka loi laajan kosteikon ja palautti preeriapuron uoman luontaisen meanderoinnin. Heinäsorsatornado n Curt Vacek on intohimoinen vesilinnun pyytäjä, miehen jutut kääntyvät metsästykseen heti, kun tulvitustutkimusohjelman virallinen esittely on hoidettu. Curt asuu Lac Qui Parlen luonnonsuojelualueen reunalla, ja hän voi seurata valtavien vesilintuparvien edesottamuksia avoimessa preeriamaisemassa. Luonnonsuojelualueen keskipiste on Lac Qui Parlen järvi, jonka dakota-intiaanit nimesivät aikoinaan vesilintupaljouden ja hanhien kankatuksen takia Puhuvaksi Järveksi. Vaikka suojelualueella ollaankin, on metsästys sallittua. Minnesotassa talvi tulee usein rymäyksellä. Kun tuuli kääntyy pohjoiseen, se henkäisee tappavan kylmästi suoraan Hudsoninlahdelta. Niin kävi vuoden 2009 syksylläkin. Lac Qui Parle jäätyi lukuun ottamatta pientä lähdevirtailujen aluetta lähellä itärantaa. Vesilinnut eivät malttaneet lähteä heti muuttomatkalle, sillä peltolakeuksien viljatarjonta oli runsasta. Kun sorsat lähtivät ruokailemaan sulasta, jäi Curt miettimään, miten niitä pääsisi pyytämään. Hän päätyi hyvin suomalaistyyliseen, uhkarohkeaan ratkaisuun. Jää ei miestä kantanut, mutta Curt ratkaisi ongelman kanootin avulla. Sitä edellään työntäen hän liukui sulan vieressä olevaan pikku saareen haulikoineen. Tuhannet sorsat palasivat sulaan ennen hämärää ja Curt pudotti päiväkiintiönsä täyteen sulan yllä kiehuvista "heinäsorsatornadoista". Tämän metsästyspäivän hän muistaisi ikuisesti. Sen kruunasi vielä erikoinen saalis, sillä hän onnistui pudottamaan heinäsorsatornadon mukana olleen mustasorsan (Black Duck). Laji on yleinen monin paikoin Pohjois-Amerikassa, mutta melko harvinainen Minnesotan alueella. Joulukuun kanadalaiset Samanlainen Hudsoninlahden hyytävä henkäys oli käynyt ilmeisesti joulukuussa 2010, ja Curt lähetti talvisen jahtitervehdyksen Lac Qui Parlesta sähköpostiin. "Vesilinnustuskausi on nyt ohi. Järven kanadanhanhipopulaatio lähti kylmän myötä muutolle niin, että noin 10 000 kanadanhanhea katosi etelään muutamassa tunnissa. Ehdimme kuitenkin kuvien kera maissipeltoon passiin ja saimme pyydettyä muutamia! Pakkasta oli 20 astetta." Metsästäjä l 2 l 2011 l 19 Curt Vacek
• FOREST 2 US TU UU KYSYTTY UUTUUS: FOREST REED CAMO Nyt saatavana paljon kysytty uusi väri kaislikkoon ja sänkipellolle 1 01 Erätukun suosittu Forestpuku on toimiva ja edullinen eräasu lämpimille keleille. Forest-valikoimaa on nyt laajennettu paljon kysytyllä Reed Camo -värillä, joka maastouttaa erinomaisesti kaislikkoon ja sänkipellolle. Asu sopii loistavasti myös kevään lintubongauksiin. Tilaa heti! Tuulenpitävyys Hengittävyys Vedenpitävyys Taskut 10 Huppu vedenpitävä, irrotettava irrotettava Hirvikärpäshuppu Likaa ja vettä hylkivä TeflonWax-käsittely. 1 2 ! TUUS JAHTIIN IPPU-,UUYHKY- JA HANHI HU KY VESILIN TUIrrotettava ja säädettävä huppu Irrotettava hirvikärpäshuppu Kestävä TeflonWax-käsitelty kangas Likaa ja vettä hylkivä Takissa neljä ulkopuolista läpällistä taskua ja kaksi sisäpuolista vetoketjutaskua Miellyttävä verkkovuori Kiristysmahdollisuus hihansuissa Säädettävä takin helma ja vyötärö Housuissa joustovyötärö Housuissa takatasku, sivutaskut ja reisitaskut Kiristysmahdollisuus lahkeensuissa Maastouttaa erittäin hyvin JahtiJakt Reed Camo -kuvion on suunnitellut taiteilija, metsästäjä Kimmo Takarautio. Puvun väri on valittu huolella suomalaiseen maastoon sopivaksi. Kestävä, likaa ja vettä hylkivä Vahva TeflonWax-käsitelty materiaali on likaa ja vettä hylkivää. Puvun verkkovuori tuntuu mukavan ilmavalta. Tuulenpitävä huppu antaa tarvittaessa lisäsuojaa. 99 Forest Reed Camo Forest Reed Camo -puku 90 +toimituskulut Ilmoita tilauksen yhteydessä tuotteen nimi ja tuotekoodi: JJ2101P21C reed camo Tilaa heti: www www.eratukku. puh. 020 747 7000* (ma-pe 8-18) postitse kupongilla
• Suomen suosituimmat jahtikengät Erätukusta Valitse kovaan metsästyskäyttöön tehtäväänsä parhaiten sopiva kenkä Suomalaisiin olosuhteisiin suunnitellut laadukkaat metsästysjalkineet ovat kuuluneet pitkään Erätukun tuotevalikoimaan. Suosittuja kenkiä on myyty kymmeniätuhansia pareja. Suomen suosituin jahtikenkä JahtiJakt Premium JahtiJakt Premium on Suomen suosituin jahtikenkä. Kengässä on käytetty uusinta AIR-TEX2 -kalvoa, joka takaa jalkineelle loistavan vedenpitävyyden ja hengittävyyden kaikissa oloissa. Ulkopuolelta tuleva vesi ei läpäise kalvoa, mutta hikoilun tuottama kosteus pääsee ulos. Tyylikäs ja kestävä varsikenkä jahti- ja ammattikäyttöön JahtiJakt Premium Black on jahti- ja ammattikäyttöön suunniteltu tyylikäs ja erittäin kestävä varsikenkä. Hieman madalletun vartensa ansiosta se sopii erityisen hyvin paljon kävelevälle metsästäjälle sekä vaativaan työkäyttöön. Täysin vedenpitävä ja hyvin hengittävä AIR-TEX2-kalvon ansiosta. X Kolminkertainen vedenpitävyysteknologia Kiertojäykkä ja rullaava nelinkertainen pohja Pohjoismaiseen jalkaan suunniteltu lestitys Kolminkertainen vedenpitävyysteknologia Kiertojäykkä ja rullaava nelinkertainen pohja Pohjoismaiseen jalkaan suunniteltu lestitys UKU A VAIN ERÄTETUPAKSTTI ! ET PÄÄLLE KAUPAN Arvo 11,90 Mehiläisvaha-kenkärasva Arvo 11,90 119 +toimituskulut Premium -kalvokengät + Etupaketti norm. 139,90 UKU A VAIN ERÄTETUPAKSTTI ! ET PÄÄLLE KAUPAN Arvo 11,90 Mehiläisvaha-kenkärasva Arvo 11,90 Tarjous voimassa 10.4.2011 saakka. Premium 602PRE 13990 +toimituskulut Premium Black -kalvokengät + Etupaketti Premium Black JJ7104L999 Camokenkien uusinta teknologiaa JahtiJakt Camokengät edustavat teknologiaa, jota ei aiemmin ole ollut tarjolla. Uusimman AIR-TEX2-kalvon ansiosta kengät ovat kevyet, vedenpitävät ja hyvin hengittävät. Jalat säilyvät kuivina ja hiertymättöminä pitkilläkin reissuilla. Pintamateriaali kestävää Corduraa, kiertojäykkä rullaava pohjarakenne, pitävä JahtiJakt-pohja. Huippuluokan kokonahkainen kalvokenkä madalletulla varrella JahtiJakt Supreme on jahti- ja vaelluskäyttöön suunniteltu erittäin kestävä varsikenkä. Hieman madalletun vartensa ansiosta Supreme on oivallinen valinta jahti- ja vaellus- käyttöön, kun maastossa halutaan kävellä paljon. AIR-TEX2-kalvo takaa täydellisen vedenpitävyyden ja hyvän hengittävyyden. Suomalaiseen luontoon suunniteltu camokuvio JahtiJakt Camokenkien kuvio on suunniteltu huolella suomalaisen luonnon kasvillisuuteen ja väreihin. Liikkuja sulautuu luonnon väreihin ja muotoihin tavallisia camo- ja maastokuvioita selvästi paremmin. Kolminkertainen vedenpitävyysteknologia Pohjoismaiseen jalkaan suunniteltu lestitys Kiertojäykkä ja rullaava nelinkertainen pohja UKU A VAIN ERÄTETUPAKSTTI ! ET PÄÄLLE KAUPAN Arvo 9,90 AIR-TEX -kenkäsuihke Arvo 9,90 Camo -kalvokengät+Etupaketti 9990 +toimituskulut UKU ET A VAIN ERÄTETUPAKSTTI ! AN PÄÄLLE KAUP Arvo 11,90 Mehiläisvaha-kenkärasva Arvo 11,90 16990 +toimituskulut Supreme -kalvokengät+Etupaketti Camo-kenkä JJ7101B75C Supreme JJ7103G859 * Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min.
• Suomen suosituimmat asekaapit Erätukusta Valitse itsellesi parhaiten sopiva vaihtoehto turvalliseen aseiden säilyttämiseen 5v OTSO 5 PRO Aselain vaatimukset täyttävä asekaappi n. 5 aseelle. Vahva kampalukko. Jämäkkä panssariovi. Murtovarma saranasysteemi. Asekaapissa on tilavat ovilokerot. Asekaapin voi kiinnittää joko pohja- tai takaseinärei'istä. Pehmustetut asetelineet ja sisustus. Tilaa pistooleille kuin myös pitkille aseille. 5 vuoden murtautumattomuustakuu. Mitat: k. 1380 x l. 350 x s. 300 mm Paino: tyhjänä 45 kg, aseineen n. 80 kg Kampalukko, 2 avainta Väri: harmaa Otso 5 Pro 5v LEIJONA 5 Tyylikäs asekaappi n. 5 aseelle. Tilava ylähylly. Ovessa kullattu Leijona-vaakuna. Kolmipuolainen kullattu avauskahva. Viiden vuoden murtautumattomuustakuu, erittäin järeää tekoa. Murtovarma holvilukko. Kiinnitysreiät sekä pohjassa että takaseinässä. Mitat: k. 1380 x l. 450 x s. 300 mm Paino: tyhjänä 67 kg Avain- ja holvilukitus Väri: burgundin ruskea Leijona 5 5v OTSO 8 PRO Aselain vaatimukset täyttävä asekaappi n. 8 aseelle. Murtosuojattu järeä rakenne. Vahva kampalukko. Jämäkkä panssariovi. Murtovarma saranasysteemi. Tilavat ovilokerot. Asekaapin saa kiinni joko pohjasta tai takaseinästä. Pehmustetut asetelineet ja sisustus. Tilat myös erikoispitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. Ovessa kätevä asiakirja- ja karttatasku. 5 vuoden murtautumattomuustakuu. Mitat: k. 1500 x l. 500 x s. 370 mm Paino tyhjänä 75 kg, aseineen n. 125 kg Kampalukko, 2 avainta Väri: harmaa Otso 8 Pro OTSO8 PRO OTSO5PRO 229 +toimituskulut JJ8804F858 289 +toimituskulut 339 +toimituskulut Tilaa heti: www www.eratukku. puh. 020 747 7000* (ma-pe 8-18) postitse kupongilla
• 5v OTSO 5-7 R PRO SIS-hyväksytty ja sertifioitu asekaappi n. 5 aseelle. Hyvät tilat pitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. Irrotettava sivuhyllyt. Ovessa 2 tilavaa säilytyslaatikkoa ja 4 puhdistuspuikon pidikettä. 5 vuoden murtautumattomuustakuu. Täyttää aselain vaatimukset. Valmistettu vahvasta 4 mm teräksestä. Ovessa murtovarma mangaani-erikoisteräs. Erikoisvarmistettu tiirikointisuoja. Hyväksytty turvalukko, vara-avain. Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä. Mitat: k. 1350 x l. 300 x s. 350 mm Paino: tyhjänä 95 kg Mayer-turvalukko ja vara-avain, vahva kampalukitus Väri: harmaa. Otso 5-7 R Pro OTSO5-7RPRO 5v OTSO 8-15 R PRO SIS-hyväksytty ja sertifioitu asekaappi jopa 15 aseelle. Hyvät tilat pitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. Irrotettava ylähylly patruunoille ja varusteille. Ovessa 5 tilavaa säilytyslaatikkoa ja 4 puhdistuspuikon pidikettä. 5 vuoden murtautumattomuustakuu. Täyttää aselain vaatimukset. Valmistettu vahvasta 4 mm teräksestä. Ovessa murtovarma mangaani-erikoisteräs. Erikoisvarmistettu tiirikointisuoja. Hyväksytty turvalukko, vara-avain. Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä. Mitat: k. 1500 x l. 500 x s. 370 mm Paino: tyhjänä 130 kg Mayer-turvalukko ja vara-avain, vahva kampalukitus Väri: harmaa. Otso 8-15 R Pro OTSO8-15RPRO 5v OTSO 16 R PRO SIS-hyväksytty ja sertifioitu asekaappi n. 16 aseelle (ilman sivuhyllyjä). Hyvät tilat pitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. Irrotettava ylähylly patruunoille ja varusteille. Ovessa 5 tilavaa säilytyslaatikkoa ja 4 puhdistuspuikon pidikettä. Kaappi on helposti muunneltavissa väliseinällä ja -hyllyillä. 5 vuoden murtautumattomuustakuu, täyttää aselain vaatimukset. Valmistettu vahvasta 4 mm teräksestä. Ovessa murtovarma mangaani-erikoisteräs. Erikoisvarmistettu tiirikointisuoja. Hyväksytty turvalukko, vara-avain. Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä. Mitat: k. 1500 x l. 575 x s. 400 mm Paino: tyhjänä 152 kg Mayer-turvalukko ja vara-avain, vahva kampalukitus Väri: harmaa Otso 16 R Pro OTSO16RPRO 409 +toimituskulut 499 +toimituskulut 629 +toimituskulut SÄÄSTÄ AIKAA JA RAHAA ­ kohdista kiikarisi helposti itse! Asek attori -kollima ht Bore Sig IShintaan ERIKO Rst j EXaTin oAa!alle a p 29,90 Bore Sight -kollimaattori Tarjous voimassa 10.4.2011 saakka. BORE SIGHT -KOLLIMAATTORI JahtiJakt Bore Sight -kollimaattorin avulla voit kohdistaa kiikarisi itse helposti, nopeasti ja tarkasti. Laite heijastaa suoraan piipun keskeltä seinälle laserpisteen, johon kiikarin tähtäyspiste on helppo kohdistaa. Laite sopii kaikille kaliipereille välillä 0.22­0.50 sekä kivääreille että pistooleille. Voit kohdistaa kollimaattorin avulla myös muut kuin kiikaritähtäimet. Pakkaus sisältää paristot ja tarvikkeet. 6990 +toimituskulut Bore Sight -kollimaattori JJ94120KX04 * Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min.
• HUIPPUSUOSIKKI: Kuvaa videota aurinkolaseilla Tallenna haukulle hiipimiset ja muut elämykset ilman häiritsevää kameraa ISTA EALAATU ORK · SAAT K VAA VIDEOKU AAKSI DET VAP Ä KÄ TEVÄ · JÄTTÄ MAN KÄ ISSÄ ATTO · USKOM , KALASSA, TÖ LÄ METSÄL LLA A JA VAPA Lue toi en laite mit mii! JahtiJakt Video Eyewear -aurinkolaseissa on videokamera, joka kuvaa korkealaatuista DVD-luokan videokuvaa. Kuvaus menee päälle ja pois lasien sankaan sijoitettua nappia painamalla. Lasien sisäiseen muistiin mahtuu videota noin 3 tuntia. Videokuva puretaan USB-kaapelin kautta mille tahansa tietokoneelle ja videoita voidaan katsoa tavallisilla ohjelmilla kuten Windows MediaPlayer®, QuickTime® ja RealPlayer®. Lasien mukana saat sekä kirkkaat linssit että polaroidut aurinkolasilinssit. Myös kamera on linssin takana, jolloin kamera kuvaa saman näkymän kuin käyttäjä näkee. Tällä on suuri merkitys esim. vesillä, jolloin polaroidut linssit poistavat heijastukset vedestä. · Toiminta-aika yhdellä latauksella 3­4 tuntia · Käyttölämpötila ­5...+40 °C · Kuvan tarkkuus: 5 megapixel DVD · Takuu 1 vuosi · Pakkauksessa mukana: Lasien suojakotelo, Käyttöohje, Puhdistusliina, Verkkolaite, USB-kaapeli, Aurinkolasilinssit, Kirkkaat linssit ja UV-suojatut peililasilinssit M ITT NSIA LA JO TUHA TI OMASI! E TILAA H KI! SUOSIKUOMESSA! ÄJIENTA MYYTY S ETSÄST EI 12990 +toimituskulut Camera Eyewear norm. 169,90 Tarjous voimassa 10.4.2011 saakka. Camera Eyewear KATSO ESIMERKKIVIDEO: http://www.eratukku.fi/metsastys/video-aurinkolasit-p-2332.html JJ8911K999 Tilaa heti: www www.eratukku. puh. 020 747 7000* (ma-pe 8-18) postitse kupongilla
• Erätukun hintaisku: Garmin GPS alle 70 EUROA! Garmin eTrex H nyt Metsästäjä-lehden lukijoille erikoishintaan Pieni, kevyt ja herkkä Garmin eTrex H on helppokäyttöinen, pienikokoinen ja kevyt GPS-laite, jossa on uusi erittäin herkkä vastaanotin. Laite toimii vaivatta myös haastavissa olosuhteissa. eTrex H on päivitetty versio suositusta harmaasävyisestä perus eTrex -mallista tuttuine keltaisine kuorineen. Laite sopii erinomaisesti esim. vaellus-, retkeily ja kalastuskäyttöön tai aina kun tarvitset laitetta omaksi turvaksesi. 2 vuoden takuu. · · · · · Uusi erittäin herkkä 12-kanavainen GPS-vastaanotin, WAAS-/EGNOS-valmius Näyttö: 2,8 cm (L) x 5,4 cm (K) teräväkontrastinen 64 x 128 pikseliä taustavalolla Kirkas keltainen kuori löytyy helposti maastosta jos laite putoaa 500 reittipistettä nimellä ja kuvakkeella 10.000 pisteen automaattinen jälkiloki; 10 tallennettavaa jälkeä joita voidaan käyttää molempiin suuntiin · 20 käännettävää reittiä joissa kussakin voi olla 125 reittipistettä · Auringon ja kuun nousu- ja laskuajat, kala- ja metsästyskalenteri · Suomenkielinen, myös muita kieliä (15 eri kieltä) · Paino: 150 g, koko 5,1 cm (L) x 11,2 cm (K) x 3,0 cm (S) Garmin eTrex H · Vesitiivis IEC 529 IPX7 standardin mukaan -käsi GPS (1m 30 min) Vakiovarusteet: Rannehihna ja käyttöohje RAJOI RIKOIS TETTU E ERÄ 6990 +toimituskulut Garmin eTrex H 010-00631-10 Tilauskuponki tilaan Kyllä, Tilaa tällä kupongilla kaikki haluamasi tuotteet yhdellä kertaa. Erätukku maksaa tilauskupongin postimaksun. Tilaukset myös puhelimitse 020 747 7000* (ma-pe 8-18) ja verkkokaupastamme www.eratukku. Erätukku maksaa postimaksun Tuotteiden tilausnumerot löydät ilmoituksesta heti hinnan yhteydestä. Tilauksen hintaan lisätään toimituskulut. pituus cm paino kg vyötärö-ymp. Asut. Merkitse aina asusteen saajan pituus, paino ja vyötärönympärys Tilausnumero Hinta Määrä Tuotenimi cm Kengät. Merkitse aina kenkien saajan jalkaterän pituus. Tilausnumero Tuotenimi Määrä Hinta Jalkaterän pituus Erätukku Tunnus 5013247 Muut tuotteet. (Kun tilaat samalla kupongilla asekaapin ja Bore Sight-kollimaattorin, saat hinaedun automaattisesti) Tilausnumero Tuotenimi 00003 VASTAUSLÄHETYS Määrä Hinta Tilaajan nimi Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Osoite Puhelinnumero Tilaajan allekirjoitus alle 18 vuotiaan tilaajan huoltaja i: Tilaa het .eratukku. w www pe 8-18) ww Metsästäjä 2/2011 * (ma747 7000 puh. 020 la kupongil postitse Liityn samalla ilmaiseksi Erätukku-klubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiini. (merkitse sähköpostiosoitteesi) * Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min.
• Jari Korpela, kenttäassistentti, Pohjoismainen supikoira Life -hanke & Mikko Alhainen, projektipäällikkö Kotiseutukosteikko Life -hanke Supikoirat ja kosteikot tähtäimessä ­ riistakeskuksen Life-projektit tukevat toisiaan 26 l Metsästäjä l 2 l 2011
• K Syyskuun alussa 2010 käynnistyneet riistakeskuksen laajamittaiset Life-hankkeet luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi etenevät hyvää vauhtia. Pohjoismaisella supikoirahankkeella pyritään estämään supikoiran vakiintuminen Skandinavian eläimistöön. Kotiseutukosteikko Life -hankkeessa puolestaan palautetaan arkiluonnon kadonneita kosteikkoja. l Kolmevuotisen Pohjoismaisen supikoirahankkeen (Management of the invasive Raccoon Dog in the North-European countries) yhtenä tavoitteena on pyrkiä estämään supikoiran leviäminen Ruotsiin, koska siellä kanta on vielä hyvin pieni. Ruotsissa vuosittaiset supikoirahavainnot voidaan vielä laskea kymmenissä. Tämän vuoksi Suomessa pyritään vähentämään supikoiria erityisesti kriittisimmillä alueilla eli Ruotsiin rajoittuvilla alueilla Pohjois-Suomessa ja Merenkurkun ulkosaaristossa. Suomessa supikoiria on riesaksi asti, ja niitä esiintyy lähestulkoon koko maassa. Supikoirakannan vähentäminen Suomessa ei ole kuitenkaan helppoa, sillä lajin valttikorttina on suuri lisääntymisteho ja yleinen sopeutuvaisuus suoma- laisiin elinympäristöihin. Kannan vähentämiseksi tarvitaan tehokasta yhteistoimintaa ja yhä useamman metsästäjän panosta. Tulokaspetoihin kuuluva supikoira verottaa riistaa ­ pääasiallisena kohteena vesilintujen ja kanalintujen munat ja poikaset. Tärkeän riistanhoitotyön lisäksi supikoiran pyynti on myös erittäin mielenkiintoista metsästystä ja se onnistuu kaikilta. Yleisesti ottaen supikoiran reputtaminen onnistuu muita pienpetoja huomattavasti helpommin. Supit seurantaan Parhaillaan hankkeessa on kehitteillä Pohjois-Suomeen supikoirien ns. varhainen varoitusjärjestelmä (early warning system). Tarkoitus on asentaa riistakameroita maastoon ennalta määriteltyihin paikkoihin tietyn kaavan mukaan. Järjestelmän avulla saadaan tietoa supikoirakannan laajuudesta sekä niiden liikkeistä. Pohjois-Suomen valvonta-alueella tullaan asentamaan myös seurantapantoja muutamalle supikoiralle niiden liikkeiden seuraamiseksi. Mererkurkun alueella Vaasan ulkosaariston Valassaarille on saatu poikkeuslupa supikoirien metsästykseen. Tehopyynnin jälkeen alueelle asennetaan riistakameroita, joiden avulla tarkkaillaan, kuinka pian supeja ilmaantuu uudestaan ja millä tavalla ne ulkosaaristossa liikkuvat. Uusia menetelmiä kehitteillä Supikoirahankkeessa on tarkoitus kehittää pyyntiä uudentyyppisillä menetelmillä. Vireillä on ollut monenlaisia uusia ideoita, joista voisi olla hyötyä pyynnin tehostamisessa. Supikoirakannan hoitosuunnitelma on parhaillaan tekeillä. Myös lausuntovaiheessa olevassa kansallisessa vieraslajistrategiassa supikoiraa koskeva vieraslajiproblematiikka on nostettu esille. Projekti on otettu maassamme vastaan pääosin myönteisesti, ja kiinnostus eri tahoilta on ollut merkittävää. Projektin henkilökunnalla riittää työnsarkaa, koska alueet ovat laajoja. Hyvin tärkeää on saada metsästäjät jatkamaan hyvää työtään riistanhoidollisissa merkeissä ja kannustaa heitä vieläkin tehokkaampaan pyyntiin. Kotiseutukosteikoille suunnitelmallista pyyntiä Kosteikoilla pienpetopyynnin merkitys on keskeinen. Ilman tehokasta pyyntiä hoitotoimien ansiosta lisääntynyt kosteikkojen linnusto tulee ulosmitattua vieraspetojen ­ supikoiran ja minkin ­ toimesta. Kotiseutukosteikko-hankkeen kosteikkojen suunnittelun yhteydessä tarkastellaan myös petopyyntiä, ja yhteistyössä paikallisten kanssa laaditaan yksinkertainen suunnitelma pienpetopyynnin tehostamiseksi alueella. Tehokkaan pienpetopyynnin avain on jatkuvuus. Jos supikantaa ei kuriteta säännöllisesti, aiempien pyyntikausien ponnistelut valuvat hukkaan. Syksyinen loukkupyynti on tehokas tapa pyytää nuoria yksilöitä, mutta vanhat supikonkarit eivät loukkuun erehdy kuin vahingossa. Lisääntyvän kannanosan poistamisessa kevättalvinen luolapyynti on tehokkaimpia menetelmiä. Luolapyynti ei ole kevyttä hommaa, ja keväistä urakkaa on mahdollista helpottaa syksyn loukku-, haaska- ja koirapyynnillä. Kun kesäiset pennut on saatu pois luvusta, voidaan kevätkauden pyynnissä keskittyä vanhojen tuottavien yksilöiden poistamiseen. Loukkupyyntiä ei pidä suunnitella liian vaikeaksi. Elävänä pyytävät loukut on tarkistettava vähintään kerran vuorokaudessa, ja uuden syötin vaihtaminen on varsinkin Loukuilla tehoa pyyntiin Supikoirahankkeen loukkuihin tarkoitetut varat on lähestulkoon käytetty, ja loukut on jaettu metsästysseuroille, jotka sijaitsevat kriittisimmillä alueilla. Toivon mukaan ne tekevät tehtävänsä ensi syksyn pyynnissä. Loukkupyynti on tehokas pyyntimuoto varsinkin alkusyksystä, kun nuoret yksilöt etsivät uusia elinalueita. Kosteikkoalueet vetävät voimakkaasti puoleensa supikoiria. Metsästys kosteikkoalueiden tuntumassa onnistuukin yleensä hyvin, kun loukut viritetään supien luontaisille kulkureiteille. Tutkimusten mukaan supikoirien liikkumisessa on suuria eroja: jotkut yksilöt vaeltavat melko pitkiä matkoja, mutta suurin osa pysyttelee melko pienellä reviirillä. Kosteikoilla pienpetopyynnin merkitys on keskeinen. Metsästäjä l 2 l 2011 l 27
• alkukaudesta ajankohtaista muutaman päivän välein. Loukut kannattaakin sijoittaa eläinten kulkureiteille siten, että ne on helppo katsoa työmatkan varrella tai vaikka aamukahvipöydän äärestä kiikareilla. Nuoret supikoirat liikkuvat varsin laajalla alueella etsiessään omaa reviiriä, ja niiden pyynti on kannattavaa, vaikka matkaa lähimmälle kosteikolle olisi enemmänkin. Jos jokaisella maaseudulla asustavalla metsästäjällä olisi pihanperällä kanuloukku tai pari viritettynä, kuinka suureksi vuotuinen supikoirasaalis kasvaisikaan? Suunnittelijoita maatalouskosteikoille! n Kotiseutukosteikko Life -hankkeen aikana nousee esille kosteikoita, jotka täyttävät maatalouden ympäristötuen ehdot (ei-tuotannollisten investointien tuki). Life-hankkeen resursseja ei ole mahdollista käyttää näiden kohteiden rahoittamiseen. Kotiseutukosteikkohankkeen kokonaistarkoitus on kuitenkin edistää kosteikkojen kunnostamista ja perustamista rahoitusmuodosta riippumatta. Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelussa kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa. Tilannetta on mahdollista parantaa kokoamalla kosteikkosuunnittelijoiden yhteystietopankki www.kosteikko.fi -sivuille, mistä aiheesta kiinnostuneet maanomistajat ja rekisteröidyt yhdistykset löytävät kotiseutunsa kosteikkosuunnittelijoiden yhteystiedot. Asiantuntijat, jotka tarjoavat kosteikkojen suunnittelupalvelua, voivat lähettää yrityksensä yhteystiedot osoitteeseen mikko.alhainen@riista.fi. Yhteistyötä Kotiseutukosteikoilla Supikoirahankkeen toiminta-alueella Vaasan seudulla ja Perämeren tuntumassa pyritään yhdistämään kahden hankkeen voimavarat ja suuntaamaan Pohjoismaisen supikoirahankkeen tehopyyntiä kunnostettaville vesilintuelinympäristöille. Tulevilla mallikosteikoilla selvitetään myös mahdollisuutta kokeilla uusia menetelmiä pyynnin tehostamiseksi yhteistyössä paikallisten kanssa. Uusien menetelmien kokeilu antaa tietoa siitä, onko perusteita niiden ottamiseen laajempaan käyttöön. Tätä kirjoittaessa valittavia mallikosteikkoja ei ole vielä vahvistettu, mutta tehopyyntialueilta pyritään löytämään muutama kosteikko. l Kotiseutukosteikko-hankkeen internetsivut on avattu osoitteessa www.kosteikko.fi. Supikoirahankkeen kenttähenkilöstö esittäytyy Jari Korpela n Mustasaarelainen Jari Korpela on siirtynyt syyskuussa Pohjoismaisen supikoirahankkeen kenttäassistentiksi. Hän työskenteli aikaisemmin kirjapainoalalla. ­ Mielestäni supikoirahanke on erinomaisen hieno tilaisuus kantaa oma kortensa kekoon tässä riistanhoidollisesti tärkeässä projektissa. Viihdyn todella hyvin uudessa työssäni ja harrastuksieni myötä olen saanut kokemusta, jota voin nyt hyödyntää tehtävässäni, Korpela sanoo. Metsästys, koirakokeet ja luonnossa liikkuminen ovat hänen harrastuksiaan ja niinpä varusteet ja koirat olivat jo valmiina uuteen työhön. Tarhoista löytyykin useita erirotuisia tassuttelijoita. ­ Tekemällä yhteistyötä kosteikkohankkeen kanssa saamme varmasti hyviä tuloksia. Uskon, että pienpetojen tehokkaalla pyynnillä lintukannat saavat paremmat lisääntymismahdollisuudet. Tähän tarvitaan kaikkien yksittäisten metsästäjien panosta, ja on myös tarpeen innostaa uusia metsästäjiä pienpetopyyntiin, Korpela toteaa. Juha Mäkimartti n Keminmaalainen Juha Mäkimartti on toiminut Keminmaan riistanhoitoyhdistyksessä toiminnanohjaajana vuodesta 2009 lähtien. Hän on osallistunut pienpetopyynnin, lähinnä supikoiranpyynnin kouluttamiseen 2000-luvun alusta saakka yhteistyössä Lapin riistanhoitopiirin kanssa. ­ Minulle avautui mahdollisuus ja haluan olla mukana hankkeessa, joka pyrkii pysäyttämään supikoiran leviämisen muualle Skandinaviaan ja etenkin leviämisen Tunturi-Lappiin. Elämäntapani on metsästys ja luonnossa liikkuminen, ja koen olevani etuoikeutettu, kun pääsin Pohjoismaiseen supikoirahankkeeseen. Haluan omalla työpanoksellani ja 30 vuoden kokemuksella olla auttamassa hanketta. Uskon, että supikoiran leviäminen on vielä mahdollista pysäyttää EteläLappiin, Mäkimartti sanoo. 28 l Metsästäjä l 2 l 2011
• Ammatiksi metsästys? Opiskele riista-alan ammattilaiseksi Vapaamuotoiset hakemukset 31.5.2011 mennessä oppilaitokseen. Koulutus alkaa 15.8.2011 Lisätiedot: teemu.keranen@kpedu.fi 044-7250 657 toni.kumpuvaara@kpedu.fi 044-7250 654 www.riistalinja.info www.riistalinja.info www.kpedu.fi/perho Keski-Pohjanmaan maaseutuopisto, Perhon yksikkö, Haanentie 26, 69950 PERHO IE 1,5-6X42 SCHMIDT & BENDER · Zenith FlashDot OPTIMA SPEZIAL · 12/70 ­ 7x57R Dural · Piipun pituus 55cm · Paino 3,4 kg (ilman kiikaria) · Toimitusvalmiina varastostamme · 3 laukausta 100 m (asekohtainen) 7.850,- EUR täyd.sis. 23% VUODESTA 1960 W I R Pohjoisranta 22, 00170 Helsinki, Finland, Tel. 09-135 135 8, Fax 09-135 167 1 K Ö N N E N EN Rajoitettu erä valikoidulla osumakuviolla GH OFF 125 VUOTIS JUHLADRILLINKI JA GD- UN D SP O R T WA F ­ 125 UOTTA KR F W A F F E N.
• Ilpo Kojola, Samuli Heikkinen ja Salla Kaartinen, RKTL Suden paluu Susi palasi. Sudenpentuja on jo usean vuoden ajan syntynyt myös läntisen rannikkoalueen tuntumassa. Susien lukumäärä kasvoi 2000-luvun alkupuolella, mutta on sittemmin vähentynyt. Tässä kirjoituksessa käymme lyhyesti läpi susikannan levittäytymishistoriikin ja kannan nykytilan. Aineistomme pohjautuu petoyhdyshenkilöiden ja metsähallinnon maastohenkilöstön keräämiin havaintoihin, poroisänniltä ja rajavartijoilta saatuihin tietoihin, RKTL:n oman henkilöstön maastotyöhön sekä tietoon lähettimillä varustettujen susien reviireistä. 30 l Metsästäjä l 2 l 2011 S l Susikanta runsastui ja levittäytyi nopeasti 2000-luvun alkupuolella. Lukumäärä kaksinkertaistui viidessä vuodessa. Runsaimmillaan lukumäärä oli talvella 2006/2007, 250 ­ 280 yksilöä. Kanta runsastui ja taantui Susikanta voi periaatteessa levitä nopeasti eri puolille Suomea, sillä nuoret sudet jolkottavat huikeita matkoja etsiessään sopivaa pesimisreviiriä ja pariutumiskumppania. Pesivä kanta painottui aina vuoteen 2006 asti erittäin vahvasti Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan. Ensimmäiset, pesintöjen tuloksena syntyneet perhelaumat havaittiin Keski-Suomessa 2000-luvun alussa ja vuonna 2003 varmistui pesintä Pyhäjoen ja Vihannin väliseltä takamaalta Pohjois-Pohjanmaalla. Pesivän susikannan länsiraja oli useiden vuosien ajan erittäin dynaaminen, sillä pesinnät olivat usein vain kertaluontoisia ­ pesintää seuraavana vuonna reviirillä tavattiin joitakin susia, mutta merkkejä perhelaumasta ei todettu. Jos pesintä tapahtui kaukana naapurireviireistä, seuraava pesintä oli vasta yhden tai useamman välivuoden jälkeen. Susikannan yksilömäärä on vähentynyt talven 2006/2007 jälkeen. Talven 2008/2009 kannaksi RKTL määritteli 220 ­ 240 ja talven 2009/2010 kannaksi 150 ­ 160 sutta. Kuluvan talven susitilanteesta RKTL julkaisi lausunnon helmikuun alussa ja määritteli kannan koon olevan 135 ­ 145 yksilöä (http://www.rktl.fi/www/uploads/ Hannu Huttu
• pdf/Suurpedot/Lausunnot/s2011.pdf). Kun mukaan lasketaan Venäjän vastaisen rajan yli liikuskelevat kahden valtakunnan asukkaat, lukumäärä on noin 170 sutta. Itä-Suomi -painotteisuus voimistui Susikannan tasaisemman esiintymisen tilanteesta on otettu ainakin pieni askel taaksepäin, sillä kanta keskittyy taas voimakkaammin kuin vuosina 2008 - 2009 poronhoitoalueen ulkopuolisen Itä-Suomen alueelle. Talvia 2007/2008 ja 2008/2009 koskevissa yhteenvedoissa Itä-Suomen osuudeksi määriteltiin 46 ja 48 prosenttia. Osuus on sittemmin kohonnut kymmenkunta prosenttia (57 % talvella 2009/2010 ja 59 % talvella 2010/2011). taman yksilön verran mainitun vaihteluvälin yläpuolella, mutta käy myös sen alapuolella, johtuen susien liikkumisesta itäisen valtakunnanrajan ja maakuntarajojen yli. Kuten oheinen kartta osoittaa, Kainuun sudet keskittyvät Kuhmoon, missä lukumäärä on kuluvan talven aikana käynyt yli 40 yksilössä. On kuitenkin muistettava, että mitä pienempää aluetta tarkastellaan, sitä kauempana ovat hetkellinen minimi ja maksimi toisistaan. Tilanne elää, sillä Suomussalmen koilliskulmalla elelevälle naarassudelle on äskettäin ilmestynyt seuraksi uros. Vielä pari viikkoa sitten naaras liikkui yksin, minkä takia aiemmin mainitussa RKTL:n lausunnossa ei tuolle suunnalle ole paria rekisteröity. Poronhoitoalueella elelee 10 ­ 20 prosenttia Suomen susikannasta, mutta susien aiheuttamat vahingot kohdistuvat pääasiassa poronhoitoon. Koiravahingot vähentyneet Tihein kanta Kuhmossa Kainuussa liikuskelee 45 ­ 50 sutta. Lukumäärä voi hetkellisesti olla muuPoronhoitoalueella elelee 10 ­ 20 prosenttia Suomen susikannasta, mutta susien aiheuttamat vahingot kohdis- Susilaumat ja -parit helmikuussa 2011. Kainuun sudet talvella 2010/2011. Metsästäjä l 2 l 2011 l 31
• tuvat pääasiassa poronhoitoon. Poronhoitoalueen ulkopuolella ihmisen ja suden välisen konfliktin suurin kipupiste on susien taipumus käydä koirien kimppuun. Ongelma korostuu vahvan koirametsästysperinteen takia kaikissa pohjoismaissa. Sudet ovat vahingonaiheuttajina vahvasti yksilöllisiä, mutta susien tappamien koirien kokonaismäärä on luonnollisesti yhteydessä myös susikannan runsauteen. Susikannan taantuessa maa- ja metsätalousministeriön korvaamien vahinkotapausten määrä on vähentynyt vuosien 2006 ja 2007 tasosta (noin 60 koiraa) alle kolmannekseen. Taustalla lienee myös se, että niin koirakokeiden suunnittelussa kuin metsästyksessäkin otetaan susien esiintyminen aiempaa paremmin huomioon. Kannanseuranta tiivistyy Suurpetohavainnoinnin aktiivisuus on entisestään parantunut. Vuonna 2010 RKTL:n tietojärjestelmään kirjattiin peräti noin 46 000 petohavain- Poronhoitoalueen ulkopuolella ihmisen ja suden välisen konfliktin suurin kipupiste on susien taipumus käydä koirien kimppuun. Susi, pesinnät Suomessa 1999 - 2010 toa. Määrä lyö tähänastiset ennätykset mennen tullen. TASSU -järjestelmässä on esiintynyt teknisiä ongelmia, joista eroon pääseminen on tutkimuslaitoksen kannanseurantasektorin keskeisiä tavoitteita. Susikannan seurannalle välttämättömiä ovat myös aineistot reviireillä elävien susilaumojen ja -parien liikkeistä sekä reviirien rajoista. Niiden edellytyksenä ovat GPS -lähettimet ja lumilla tapahtuvat jäljitykset. Metsästäjien, tutkimuslaitoksen ja riistahallinnon yhteisissä petolaskennoissa on tulevaisuutta, jolla luottamusta eri tahojen välille voidaan rakentaa ja lujittaa. Yhteiset laskennat takaavat myös sen, että laskennan menetelmälliset vaatimukset toteutuvat. Menetelmälliset vaatimukset ovat tarkka tieto laskentareittien sijainnista, susien kattava jäljittäminen päällekkäisyyksien poistamiseksi sekä jälkihavaintojen tarkastaminen. Esimerkkejä tällaisista metsästäjien, riistahallinnon ja tutkimuksen yhteisistä, tieteelliset vaatimukset täyttävistä laskennoista ovat Kainuun riistanhoitopiirin koordinoima susilaskenta vuonna 2008 sekä Uudenmaan riistanhoitopiirin koordinoima ilveslaskenta vuonna 2010. Itäinen valtakunnanraja muodostaa haasteen, johon pitäisi vastata esimerkiksi DNA -tekniikkaa soveltamalla. Kun itärajalla on vaikkapa 20 - 30 kilometrin päässä toisistaan merkit susilauman vierailusta Suomen puolella, on ilman geneettistä analyysia usein mahdoton sanoa, onko kyseessä yksi vai kaksi erillistä laumaa. l Suden pesinnät Suomessa vuosina 1999 ­ 2011. Käytettävissä olevasta laajasta aineistosta haluamme kiittää erityisesti petoyhdyshenkilöinä toimivia metsästyksen harrastajia. Kiitos kuuluu myös metsähallituksen maastohenkilöille, poroisännille ja rajamiehille. Riistanhoitopiirit ovat tarkastaneet ja tarvittaessa täydentäneet talvisten lausuntojen liitteenä olevia karttoja. RKTL:n maastoväestä ovat susikannan seurannan maastotyöhön jo usean talven ajan omistautuneet Leo Korhonen, Reima Ovaskainen, Seppo Ronkainen ja Markus Suominen. Nuorten susien vaellusreittejä vuosilta 2002 ­ 2006. Pyöreä, valkoisella ristillä merkitty symboli tarkoittaa reviiriä, jolta susi on lähtenyt liikkeelle. 32 l Metsästäjä l 2 l 2011
• Monarch ­ tarkkuutta kun tarvitset sitä eniten Nikonin uusi Monarch-kiikaritähtäin ­ ratkaisevaan hetkeen näköpiirissä Nikonin uusi, loistava kiikaritähtäin aloittaa metsästyskauden. Monarch E1,1-4x24 puna/viher-näkökentällä ja pienellä 1,1-kertaisella ille suurennuksella sopii parhaiten lyhyille ja keskipitkille seen. s ampumaetäisyyksille, esimerkiksi hirvenmetsästykseen. pa p Kiikaritähtäimen näkökenttä on laaja ja kirkas ­ jopa hämärässä ja sumussa. Optiikka on Nikonin huippulaatua. aatua. a Uusi Monarch nopeuttaa ja helpottaa tähtäämistä ­ lopun jätämme sinulle. Monarch E 1,1 4x24 1,1-4x24 1,1-4x24 Since 1917 NIKON NORDIC AB Äyritie 8 B, 01510 Vantaa, Puh. 0207589570, www.nikon.fi
• Teksti ja kuvat: Erkki Kauppi Reunasytytyspatruunat R 34 l Metsästäjä l 2 l 2011 Tässä artikkelissa kerrotaan reunasytytyspatruunoiden historiasta ja nykypäivästä. Samalla valotetaan patruunoiden ja aseiden käyttöä metsästykseen. Kaliiperimerkinnät tässä artikkelissa ovat CIP:n mukaisia. Eräät tehtaat painavat numerojen eteen pisteen, koska luvut ovat lähes poikkeuksetta tuuman desimaaleja. l Ranskalainen Roberts patentoi reunasytytyspatruunan vuonna 1831. Tämä johti Flobert BB Cap patruunan kehittämiseen vuonna 1845. Tämä on itse asiassa penniläinen, joka syntyi siten, että percussion nallin kanta levitettiin reunakannaksi, ja syntyneeseen hylsyyn lisättiin kuuden millin lyijypallo. Pelkkä nallimassa toimi ajoaineena, jolloin pienen patruunan teho ei ollut kaksinen. Se soveltui kuitenkin mainiosti ampumiseen sisätiloissa, ja patruuna saikin lempinimen "salonkipatruuna". Nallimassa on sijoitettuna ohuen reunakannan muodostamaan taskuun. Iskuri lyö kannan reunaan, jolloin taskussa oleva nallimassa joutuu äkilliseen puristukseen ja syttyy. Myöhemmissä versioissa se sytyttää myös ruudin. Penniläisestä Shorttiin Smith & Wesson kehitti tästä edelleen 22 Short patruunan ja sille revolverin vuonna 1857. Hylsy oli pitempi kuin penniläisellä ja hylsyssä oli tehon lisäämiseksi myös ruutia. Mustaruutipanos oli alkujaan neljä grainia eli 0,26 g ja luoti 29 grainia, 1,88 grammaa kuten valtaosassa nykyisiäkin latauksia. Tämä patruuna oli USA:n ensimmäinen metallipatruuna, ja se on käytössä edelleen. Myöhemmin siitä kehitettiin 22 Long ja sittemmin 22 LR patruuna, joka on eniten käytetty patruuna koko maailmassa. Metallipatruunan kätevyys ja yksinkertaisuus aiheutti nopeasti uusien versioiden kehittämisen. Pian syntyi 44 Henry ja 56-56 Spencer, joita molempia käytettiin Yhdysvaltain sisällissodassa. Eleyn ja Lapuan 22 LR patruuna "avattuna". Eleyn hylsyssä nallimassa on keskipakovoimalla ajettu reunoille, Lapuan hylsyssä massa on puristettu pohjalle. Luoti on kiinnitetty tukevalla niippauksella hylsyyn.
• Vasemmalla pieniä Flobert patruunoita, keskellä kaksi starttipaukkua ja oikealla naulauslaitteen ajopanoksia. Reunasytytyspatruunoita, vasemmalta 22 Short, 22 LR, 17 Mach 2, 17 HMR, 5 mm Remington Rimfire Magnum, 22 WRM, 22 Extra Long ja obsoletti 6 mm pitkä Bosquet. Reikäpääluodit soveltuvat mainiosti metsästykseen. Spencer patruunassa oli 23 grammaa painava 14 mm:n luoti. Suunopeus oli 370 m/s ja energia 1525 joulea. Kehitys oli nopeaa ja sodan päättyessä oli käytössä jo lukuisia reunasytytyskaliipereja. Vuonna 1900 USA:ssa oli kehitetty 75 erilaista reunasytytyspatruunaa, joista osa tosin koki pikaisen kuoleman ja ovat nyt keräilijöiden aarteita. Monet niistä lienevät olleen vain patenttihakemuksessa. Sveitsissä otettiin sotilaskäyttöön 10,4x38R reunasytytyspatruuna ja pulttilukkoinen Vetterli kivääri vuonna 1869. Luoti painoi 21 grammaa ja lähtönopeus oli eri lähteistä riippuen 410 ­ 435 m/s. Sveitsin armeija hylkäsi aseen jo vuonna 1889. Suomeen ostettiin näitä aseita ja patruunoita 1900-luvun alussa. Niitä oli käytössä kapinan aikana ja ase tunnettiin niitä tuoneen laivan mukaan Grafton-kiväärinä. Norjassa ja Ruotsissa oli 1870-luvulla käytössä läppälukkoinen Remington m. 67 jossa käytettiin 12,7x44R reunasytytyspatruunaa. Paineenkesto rajoitteena Reunasytytyspatruunan hylsyn kannan ohuus asetti rajoituksia patruunan paineelle. Keskisytytyspatruunoiden hylsyn kanta taas on umpimessinkiä ja kestää huomattavasti suurempia paineita. USA:ssa 1800-luvun lopulla puhvelinmetsästäjät eivät suosineet reunasytytyspatruunoita koska hylsyjä ei voinut ladata uudelleen. Puhvelin kaataminen yhdellä laukauksella vaati melko suuren patruunan ja hylsyt ja usein myös luodit käytettiin moneen kertaan. Vaippaluotien antama mahdollisuus suurempiin paineisiin ja nopeuksiin oli suurin syy reunakantakaliiperien suosion vähenemiseen. Kaliiperin 22 Short saaman suosion Reunasytytys haulipatruunoita, vasemmalla vanhoja Flobert tyyppiä, keskellä kolme 22 LR:ää, metallihylsyinen 22 Flobert, 22 WRM ja kaksi 9 mm metallihylsyistä Flobertia. Metsästäjä l 2 l 2011 l 35
• Valmetin Orava ja lippaallinen Erä pienoiskivääri. Sakon P46 ja P54 pienoiskiväärit. Numerot ilmaisevat vuoden, jolloin aseita alettiin valmistaa. 17 kaliiperin aseet ovat erinomaisia pienten tuhoeläinten ampumiseen, koska tehoa on riittävästi ja nopeasti särkyvän luodin takia kimmokevaaraa ei juuri ole. ja toisaalta pienen tehon takia Great Western Gun Works esitteli seitsemän patruunan rummulla valmistetun revolverin vuonna 1871. Samalla syntyi uusi 22 Long kaliiperi. Tässä hylsy oli pidennetty lähes viisi milliä, 15,57 mm:iin. Luoti oli sama kuin Shortissa. Ruokahalu kasvaa syödessä ja vuonna 1887 J. Stewens Arms & Tool Company toi markkinoille 22 LR kaliiperin kiväärin. Ensimmäisenä patruunoita valmisti "parhaan tiedon" mukaan Peters Cartridge Co. Luodin paino oli kasvatettu 40 grainiin, 2,6 g, mikä on edelleen standardi luodin paino. Mustaa ruutia oli sama viisi grainia kuin 22 Long patruunassa. Suurempi luodin paino nosti painetta ja antoi luodille enemmän nopeutta. Lyijyluodit on vahattu latauksen yhteydessä. Tämä estää lyijyn tarttumisen piippuun ja pienentää nopeushajontaa. 36 l Metsästäjä l 2 l 2011 Suuret reunasytytyskaliiperit katoavat Suurempien reunasytytyskaliiperien hävittyä markkinoilta jäljelle jäi isommasta päästä USA:ssa 41 Short, joka oli käytössä monissa derringereissä. Euroopassa 9 mm:n Flobertit edustavat samaa kategoriaa, mutta ovat nykyään katoamassa. USA:ssa kerrotaan olevan tänä päivänä tusinan verran reunasytytyskaliipereja. CIP taas tuntee 27 erilaista kaliiperia. Euroopassa on kirjattu edelleen useita 22, 6 mm ja 9 mm Flobert kaliipereja. Lisäksi 22 LR haulipatruunat on merkattu omiksi kaliipereiksi, koska niissä hylsyn pituus poikkeaa peruskaliiperista. Luodittomia reunasytytyspaukkuja käytetään myös starttipistooleissa ja naulapyssyissä. Yhdeksän millin Flobertiin ladataan nykyään eripituisia haulipatruunoita. Erikoisin laite on olutpurkkien heittämiseen tarkoitettu "ase", jossa melko pitkällä 22 kaliiperin starttipaukulla viskataan purkki ilmaan, jotta sitä voidaan ampua haulikolla jonkinlaisena harjoituslintuna. Kaliiperi 22 jatkoi voimakkaasti kasvuaan. Savuttoman ruudin käyttöönoton jälkeen on tullut rinnalle kevyempiä ja raskaampia luoteja eri käyttötarkoituksia varten. Remington toi markkinoille vuonna 1930 ensimmäiset High Velocity patruunat, 40 grainin solidin ja 37 grainin reikäpään. Sittemmin erilaisia latauksia on kehitetty kilpa-ammuntaan, pistoolille ja kiväärille omansa. Reikäpääluodit soveltuvat erinomaisesti metsästykseen. Pehmeä lyijyluoti aukeaa nopeasti ja toimii paljon tehokkaammin kuin solidiluoti. Erittäin nopeita kevytluoteja ladattiin tuhoeläinten ammuntaan. Villikarjuammuntaan, ampumahiihtoon ja niin edelleen on omat lataukset. Haulipatruunoita valmistetaan pienten tuhoeläinten ampumiseen sisätiloissa. Pienet haulit eivät riko rakenteita, mutta teho varsinkin rihlatulla piipulla on melko heikko. Kevyin 22 LR luoti lienee Aquilan 1,94 grammaa painavat solidi ja reikäpää. Näiden lähtönopeus on 533 m/s. Suuenergia näillä latauksilla on 275 joulea. Raskain luoti taas on saman yhtiön 3,89 grammaa painava subsonic. Luoti on kuitenkin niin pitkä, ettei se stabiloidu kaikissa aseissa ja kaikissa olosuhteissa ja tarkkuus on yleensä melko onneton. High Velocity patruunoissa lähtönopeus 2,6 gramman luodilla on 380­390 m/s paikkeilla. Sadan metrin päässä nopeutta on vielä lähes 300 m/s ja energiaa yli 100 joulea. Teho riittää Valtaosa 22 LR patruunoista on ladattu nopeusalueelle 305­340 m/s. Suomessa oli vielä reilu vuosi sitten laki, joka
• määritti luodin energiaksi 150 joulea piipun suulla jotta patruunaa voitiin käyttää metsästykseen ns. nolla-luokassa. Tämä edellytti suunopeutta 340,3 m/s. Kaikki normaaliluotiset aliäänipatruunat jäivät rajan ulkopuolelle. Harmillista sikäli, että aliääninen reikäpääluoti on selvästi tehokkaampi kuin hieman nopeampi solidi. Kaniongelman kasvaessa pääkaupunkiseudulla energiavaatimus pudotettiin sataan jouleen ja nyt kaniongelmaa voidaan hoitaa pienoiskiväärillä paljon hiljaisemmin. Kaliiperi 22 ei suinkaan ole yksinvaltias reunasytytyspatruunoissa. Keski-Euroopassa on käytössä 4 mm:n lyhyt ja pitkä reunasytytyspatruuna. Ainakin S&B lataa vielä 4 mm Randz. court patruunaa. Aseet ovat parhaimmillaan vanhoja tai vanhan mallin mukaan rakennettuja tarkkuusaseita. Näillä hiljaisilla aseilla voidaan sisätiloissa järjestää enemmän tai vähemmän vakavamielisiä kilpailuja. on kolmisen vuotta päästänyt 50 000 aseen omistajaa tuskistaan, ja aloittanut ko. patruunoiden valmistamisen. Käyttöä joka tapauksessa lienee, koska useat patruunatehtaat valmistavat näitä. Ei kimmokevaaraa ­ 17 HMR Vuonna 2002 Hornady toi markkinoille uuden tuhoeläinpatruunan, 17 Hornady Magnum Rimfire, 17 HMR. Perustana on 22 WMR, hylsyn suu on supistettu 17 kaliiperin luodille. Tarkkuusaseella on raportoitu hieman yli tuuman osumakuvioita kahteensataan jaardiin. Tämä on nopein reunasytytyspatruuna. Lähtönopeus 1,1 gramman luodilla on 777 m/s ja polymeerikärkisen luodin teho on "dramaattinen". Sadan metrin päässä nopeutta on vielä lähes 600 m/s. Kaliiperi löi itsensä läpi nopeasti ja kaikki merkittävät asevalmistajat tekevät siihen nyt kivääreitä ja pistooleita. Pari vuotta edellisen jälkeen Hornadyn ja CCI:n yhteistyönä syntyi taas uusi kaliiperi, 17 Mach 2. Perustana on CCI:n Stinger-hylsy, joka on pari milliä pitempi kuin normaali 22 LR. Suu on taas nekattu 17 kaliiperin luodille. Polymeerikärkinen, 1,1 gramman luoti lähtee 640 m/s, suunnilleen kaksinkertainen äänen nopeus. Siitä tuleekin kaliiperin nimi, Mach 2. Nämä 17 kaliiperin aseet ovat erinomaisia nollaluokan vehkeitä pienten tuhoeläinten ampumiseen, tehoa on riittävästi ja nopeasti särkyvän luodin takia kimmokevaaraa ei juuri ole. Lupahallinnossa on muistettava, että kaliiperin 17 aseet eivät ole pienoiskiväärejä vaan kivääreitä. Laki sanoo, että pienoiskivääri on 22 kaliiperin reunasytytyspatruunaa ampuva ase. Tämä voi aiheuttaa pieniä ongelmia lupahakemuksia selvitettäessä. Kaliipereihin 22 LR ja 22 WMR valmistetaan myös haulipatruunoita. Pienten ja vähien haulien ansiosta nämä soveltuvat esimerkiksi olutpurkkien reittämiseen tai parhaimmillaan loukussa olevan eläimen lopettamiseen. Taaskaan ei ole pelkoa kimmokkeesta. Lain mukaan alle 36 kaliiperin haulikkoa ei saa käyttää metsästykseen eikä edes rauhoittamattomien eläinten ampumiseen. Eräs kummajainen on vielä 22 LR kaliiperiin ladattava valojuovapatruuna. Tällä ehkä voisi olla käyttöä ampumakoulutuksessa. Virheet ampumasuorituksessa tulevat armottomasti esille. Latauksia joka lähtöön Waffen Digest vuosikirjassa esitellään 89 kappaletta 22 LR latauksia eri valmistajilta Euroopassa ja USA:ssa. Todellisuudessa näitä on huomattavasti enemmän. Olympiapistoolin sääntömuutosten takia 22 Short patruunan menekki on pienentynyt, mutta latauksia on vielä toistakymmentä. Kokovaippaa, lyijykärkeä ja reikäpäätä on tarjolla 22 WRM kaliiperissa. Kaliipereissa 17 Mach 2 ja 22 HMR ei valmistajia ole kovin monta, mutta kova kysyntä takaa sen, että nämä kaliiperit eivät ole mitään lyhytikäisiä muotioikkuja. Suomessa pienriistan metsästys pienoiskiväärillä oli hyvin yleistä 1900-luvun alkupuolella aina 1960-luvulle asti. Oravanmetsästys toi monelle pystykorvamiehelle sievät lisätulot. Kanalintukannat olivat runsaat, ja niiden metsästyksessä syntyi oikein ammattimetsästäjiä. Silloinhan lintujen myynti oli luvallista ja yleistä. Tietenkin niistä riitti särvintä omaankin pöytään. Sako ja Valmet kehittivät ensin lippaattomat ja sittemmin lippaalliset pienoiskiväärit pienriistan metsästystä varten. Vuonna 1962 pienoiskivääri kiellettiin kanalintujen pyynnissä. Tällöin ase jäi kuitenkin hyväksi harjoitusaseeksi, olihan sillä ampuminen radikaalisti halvempaa kuin "oikealla" kiväärillä. Nyttemmin pienoiskivääri on taas luvallinen eräiden riistaeläinten ampumiseen. Haulikoiden ja lintukiväärien varmempi teho kuitenkin rajoittaa pienoiskiväärin käyttöä arvoriistan metsästyksessä. Pienoiskivääri on ja tulee olemaan tärkeä ja haluttu ase ampumaharjoittelua ja pienriistan metsästystä varten. l Varoituksen sana Winchester toi vuonna 1960 markkinoille kaliiperin 22 Winchester Magnum Rimfire, 22 WMR patruunan ja aseen. Sittemmin tälle kaliiperille on valmistettu myös revolvereita ja muitakin aseita. Hylsy on pitempi ja paksumpi kuin tavallisessa pienoiskiväärissä eikä näitä saa sekoittaa toisiinsa. Lukemattomia kertoja aselehtien kyselypalstoilla on tiedusteltu, voiko tällä pienoiskiväärillä ampua magnumpatruunoita. Ei voi! Eikä pidä kokeilla ampua WMR:llä tavallisia 22 LR patruunoita, koska hylsy saattaa revetä ja toimintakin on hyvin epävarmaa. Perusluoti on 40 grainia, kuten LR:ssäkin mutta päällystetty tompakkivaipalla. Nopeutta löytyy kiväärillä yleensä 582 m/s, jolloin suuenergia on 439 J. Harmillista vain, että useimmilla 22 WMR patruunoilla energia sadan metrin päässä on hieman alle 200 joulea. Näin ollen niitä ei saa käyttää luokan 1 metsästykseen. Tässä ei lainlaatija ole tainnut olla ihan tilanteen tasalla. WRM patruunaa ladataan myös raskaammalla 3,2 gramman ja kevyemmällä, 1,94 g "hyper-velocity" luodilla. Remington esitteli vuonna 1970 patruunan ja aseen 5 mm Rem. Mag. Tässä hylsy on hieman lyhyempi, mutta paksumpi kuin 22 WMR:llä. Hylsy on myös vahvempi ja sallittu maksimipaine on selvästi korkeampi kuin WMR:llä. Luoti oli 38 grainia ja lähtönopeus 640 m/s. Huolimatta verrattomasta tehosta ja suorasta lentoradasta, kaliiperi ei menestynyt ja Remington lopetti sen valmistamisen. Meksikolainen Aguila Elegantti reunasytytysrihla, 22 LR ja 9 mm Flobert haulikkopiippu. Tyylikäs Sakon Quad Hunter pienoiskivääri 2000 luvulta. Metsästäjä l 2 l 2011 l 37
• Petri Timonen, tutkimusmestari ja Jyrki Pusenius, tutkija, RKTL Pantahirvihavainnot täydentävät tutkimusta Pantahirvihavaintoja lähettäneiden kesken arvottiin jälleen useita palkintoja, jotka on lähetetty voittajille. Arvontapalkintoja luovuttivat: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Eräkontti Oy ja Metsälehti Kustannus. Kiitokset lahjoittajille! Voittajat: Lihankäsittelyveitsi: Veli Soronen (Kiiminki) ja Jari Määttä (Kuusamo) Ensiapupakkaus, SML: Jukka Isorinne (Kannus), Niko Jokela (Salla) ja Sami Huotari (Sotkamo) Kruunupäiden jäljillä (DVD): Arto Niemelä (Kemijärvi) Hirvimetsä (DVD): Ari Mörsky (Vähäkyrö) Hirvenmetsästyksen käsikirja: Markku Kyösti (Himanka) Metsästyspäiväkirja: Antti Sahlstedt (Vihti) ja Bernt Björkgren (Mustasaari) Saloilta ja vesiltä ­ eräkirja: Erkki Mäkeläinen (Suomussalmi) ja Pekka Pouttu (Hämeenlinna) Erämaailma 2009-2010: Antti Ala-Reini (Isokyrö) Keräämme edelleen pantahirvihavaintoja, vaikka jatkossa emme arvontoja enää järjestäkään. Kaikki havainnot pantahirvistä voi edelleen lähettää osoitteella: Petri Timonen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Rahtijärventie 291, 16970 EVO Puh. 0205 751 427, 040-732 8936 ja sähköposti: petri.timonen@rktl.fi P 38 l Metsästäjä l 2 l 2011 l Pantahirvihavaintoja lähetettiin hirvitutkimukselle viime vuonna runsaasti, ja niistä saatiin hyvää lisätietoa tutkimuksen tarpeisiin. Havaintoja tuli suhteellisen tasaisesti koko vuoden ajan, joskin metsästyskaudelta havaintoja tuli luonnollisesti muita vuodenaikoja enemmän. Havainnoissa oli myös jonkin verran riistakamerakuvia, joista näkee hyvin myös pannan numeron. Pantahirviä ammuttiin syksyn metsästyksen yhteydessä yhteensä 18 yksilöä. Pantahirvihavaintoja tuli metsästäjiltä ja muilta havainnoitsijoilta hieman edellisvuotta enemmän. Useimmat havainnoitsijat lähettivät tiedon vain yhdestä havainnosta, mutta muutamat henkilöt tekivät useita havaintoja pantahirvestä tai ­hirvistä. Tärkeimpiä havaintoja olivat edelleen pantanaaraita koskevat havainnot joko vasan tai vasojen kera tai sitten kokonaan ilman vasaa. Näistä saatiin hyvin tukea myös omille vasatarkastuksille, joita tehtiin pääasiassa alkukesästä ja osittain myös alkusyksystä. Pantanaarailta myös ammuttiin jonkin verran vasoja, joista ainakin osasta tuli ilmoitus ja näissä kaatui yhteensä 8 vasaa. Todennäköisesti vasoja on ammuttu pantanaarailta enemmänkin, mutta kaikkia ei ole meille ilmoitettu. Pantahirviä, joilla panta oli vielä kaulassa, ammuttiin viime syksynä kaikkiaan 18 (yhtä lukuun ottamatta kaikki ammuttiin Kainuun ja Lapin alueella). Näistä toimivia pantoja oli yhteensä 10 ja jo sammuneita pantoja loput 8 kpl. Pantansa aiemmin pudottaneita ja myöhemmin syksyllä ammuttuja hirviä, jotka tunnistettiin korvamerkin perusteella, ammuttiin 6 kpl. Kuolleita pantahirviä tietoomme tuli viime vuodelta kaksi tapausta, joista toinen hukkui Kirkkonummella ollessaan kevätjäillä siirtymässä mantereelta saareen. Kaksi pantahirvitapausta on vielä selvittämättä. Näistä ainakin toinen on todennäköisesti pudonnut panta mutta nämä selvitetään keväällä lumen sulamisen jälkeen. Hirvikolareita ei pantahirville sattunut yhtään viime vuoden aikana, vaikka vuonna 2009 niitä oli kolme. Kaiken kaikkiaan tilanne pantahirvien osalta tammi-helmikuun vaihteessa 2011 oli seuraava: pannoitettuja hirviä yhteensä 137 kpl, pudonneita pantoja 28 kpl, pantahirviä ammuttu 29 kpl, hirvikolarissa kuolleita 3 kpl, luonnollisesti kuolleita 5 kpl, epäselviä tapauksia 2 kpl ja pantoja vielä hirvien kaulassa 70 kpl, joista toimivia yhteensä 20 kpl. Toimimattomistakin pannoista osa saattaa vielä lähettää paikannuksia säätilan ja hirvien elinpiirien vaihtuessa, joten tilannetta tarkkaillaan koko ajan. l Pantahirviä ammuttiin syksyn metsästyksen yhteydessä yhteensä 18 yksilöä.
• Riistahallinnon uusi aika Suomen riistakeskuksen tehtävänä on edistää kestävää riistataloutta ja tukea riistanhoitoyhdistysten toimintaa sekä huolehtia riistapolitiikan toimeenpanosta ja hoitaa sille säädetyt julkiset hallintotehtävät
• Suomen riistakeskuksen missio: RIISTAKONFLIKTIEN HALLINTA Suomalainen riistahallinto on siirtynyt uuteen aikaan. Julkisen riistakonsernin ytimeen perustettu Suomen riistakeskus on vastaus riistan aiheuttamien ristiriitojen ratkaisemiseksi moniarvoisessa yhteiskunnassamme. Riistaan suhtaudutaan tänään monin eri tavoin. Ihmisten erilaistunut suhde riistaan luo väistämättä ristiriitoja. Näitä konflikteja pyritään hallitsemaan kuulemalla ja osallistamalla sidosryhmiä ja kansalaisia riistapolitiikan valmistelussa. Hoitosuunnitelmat ovat uuden riistapolitiikan keskeinen työväline. Niissä pyritään ottamaan huomioon riistakantojen hoitoon kohdistuvat erilaiset odotukset. Suomen riistakeskus vastaa hoitosuunnitelmien valmistelusta ja päivittämisestä ja riistaneuvostojen tehtävänä on huolehtia sidosryhmien laajasta ja järjestelmällisestä osallistamisesta hoitosuunnitelmien ja muun riistapolitiikan valmistelussa Riistanhoitoyhdistysten työ on riistahallinnon kivijalka. Tämän vapaaehtoistoiminnan tukeminen on Suomen riistakeskuksen tärkeä tehtävä. Riistahallinnon yhteiskunnalliset vaikuttavuustavoitteet Riistahallinnolle on asetettu yhteiskunnalliset vaikuttavuustavoitteet, jossa tasapainossa ovat elinvoimaiset riistakannat, eettinen ja vastuullinen metsästys sekä hallinnassa olevat riistakonfliktit ja riistan aiheuttamat vahingot. istä s on eett Metsästy llista ja vastuu lliset eiskunna Yht uus vaikuttav t tavoittee Ihmisen suhde riistaan: metsästää hyötyy kärsii käyttää nauttii pelkää tarkkailee suojelee vät at säily takann isina Riis ma elinvoi läinten Riistae vahingot lla tamat aiheut ullisella taso htu ssa ovat ko iktit hallinna ja konfl Suomen riistakeskuksen julkiset hallintotehtävät ovat: 1) metsästyslaissa (615/1993) sekä riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetussa laissa (616/1993) säädetyt tehtävät; 2) metsästäjien ryhmävakuutuksen sekä nimittämiensä riistanhoitoyhdistysten toimihenkilöiden tehtävien hoitamiseen liittyvän riittävän vakuutusturvan hankkiminen ja voimassa pitäminen; 3) riistanhoitoyhdistysten metsästyksenvalvojien nimittäminen, ohjaus ja valvonta; 4) riistanhoitoyhdistysten metsästäjätutkinnon vastaanottajien sekä ampumakokeiden vastaanottajien nimittäminen, ohjaus ja valvonta; 5) riistavahinkolain (105/2009) 25 §:ssä tarkoitetuissa maastotarkastuksissa toimivien riistanhoitoyhdistysten edustajien nimittäminen, ohjaus ja valvonta; sekä 6) muut Suomen riistakeskukselle riistahallintolain (158/2011) tai muun lain mukaan kuuluvat julkiset hallintotehtävät. Perustuslain vaatimukset aiheuttivat uudelleenjärjestelyn riistahallinnossa. Julkiset hallintotehtävät eriytettiin muista toiminnoista.
• Riistahallinnon organisoituminen Riistanhoitoyhdistysten aluekokoukset 15 kpl Riistanhoitoyhdistykset (298) S U O M E N R I I S TA K E S K U S ALUETOIMISTOT julkiset hallintotehtävät OSALLISTAVAT TOIMINTATAVAT alueelliset riistaneuvostot 15 kpl S I D O S R Y H M ÄT valtakunnallinen riistaneuvosto kestävä riistatalous J O H TA M I N E N J A T U K I PA LV E L U T R I I S TA K E S K U K S E N H A L L I T U S MINISTERIÖ Riistapolitiikkaan vaikuttaminen · Luottamushenkilöt ja sidosryhmät · Yhteiskunnassa vallitsevien riistakonfliktien hallinta Riistapolitiikan toteuttaminen · Toimihenkilöt · Palveluprosessit - julkiset hallintotehtävät (eriytetty) - kestävä riistatalous - palvelut metsästäjille ja muille kansalaisille Suomen riistakeskuksen muut tehtävät ovat: 1) kestävän riistatalouden edistäminen sekä riistatalouteen liittyvän yleisen edun valvonta; 2) riistaeläinkantojen tilan, kehityksen, kestävyyden ja elinvoimaisuuden seuraaminen sekä näihin liittyvien toimintojen kehittäminen yhdessä tutkimuksen kanssa; 3) riistanhoidon sekä riistan elinympäristöjen hoidon edistäminen; 4) riistaeläinlajeja ja niiden elinympäristöjen hoitoa koskevien hoitosuunnitelmien valmistelu, laatiminen ja päivittäminen; 5) riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen; 6) kestävän, turvallisen ja eettisesti hyväksyttävän metsästyksen edistäminen; 7) riistanhoitoyhdistysten toiminnan edistäminen ja riistanhoitoyhdistysten toimihenkilöiden kouluttaminen; 8) metsästykseen, riistatalouteen ja riistaeläimiin liittyvien asiantuntija-, koulutus- ja neuvontapalveluiden tuottaminen; 9) tiedotus ja viestintä; 10) Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten yhteisten tietojärjestelmien, tietovarantojen ja tietopalveluiden ylläpitäminen ja kehittäminen sekä toimialan yhteisten tietojärjestelmien, tietovarantojen ja tietopalveluiden kehittämiseen osallistuminen; 11) kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen; sekä 12) muut sille säädetyt ja määrätyt tehtävät, joihin ei liity julkisen vallan käyttöä. palvelut
• Suomen riistakeskus Keskustoimisto Laitialan toimintakeskus Alueet Etelä- Häme Etelä-Savo Kaakkois-Suomi Kainuu Keski-Suomi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Rannikko-Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Pohjanmaa Riistakeskuksessa työskentelee noin 65 toimihenkilöä Luottamushenkilötoimielimissä noin 180 jäsentä Satakunta KeskiSuomi RannikkoPohjanmaa Kainuu Oulu Lappi Pohjois-Savo PohjoisKarjala PohjoisHäme Etelä-Häme Uusimaa Etelä-Savo KaakkoisSuomi VarsinaisSuomi
• lemmikillesi! PetSafe Langaton pihavahti Helposti asennettava ja koirallesi turvallinen PetSafe langaton pihavahti. Signaali kantaa n. 30 m lähettimestä joka suuntaan. Tuotteen saat helposti mukaasi esim. mökille, mummolaan jne. parasta 399,199,- PetSafe Spraykoulutuspanta PetSafe Näkymätön pihavahti Rajaa lemmikillesi laaja ja viihtyisä juoksualue näkymättömällä pihavahdilla kotipihalle, mökille, mummolaan. Lemmikkisi voi vapaasti liikkua ulkona, mutta pysyy rajaamasi alueen sisäpuolella. Aluetta voidaan laajentaa lisäaidalla tarpeen mukaan. Pehmeään ja luonnomukaiseen koulutukseen! Auttaa kontroilloimaan koiraasi ilman kytkentää jopa 275m saakka. Toiminnoissa valittavissa neljää eri tasoista suihketta. Pannan lähettämä suihke kohdistuu koiran kuonon alueelle ja saa näin koiran reagoimaan käskyysi. Turvallinen niin ihmisille kuin koirallesikin. 179,- PetSafe Haukunestopanta Haukunrajoitinpanta kehitettiin, jotta koirien omistajat saisivat häiritsevän haukkumisen loppumaan. Pantaa voidaan käyttää haukkumisen rajoittamiseen silloin, kun omistajat eivät ole kotona. 79,69,alkaen L-koko M-koko PetSafe Pihavahti Super Isoille koirille! PetSafe Suihkepannat Sitruuna- tai tuksuttomalla suihkeella toimivat haukunrajoitinpannat. Pannat ovat vedenkestäviä, kevyitä ja pienikokoisia. Suihkauttaa koiran haukkuessa suihkeen koiran kuonon alueelle. ISOILLE KOIRILLE (15kg ja yli) ............99,PIENILLE KOIRILLE ............................69,- Pihavahti isommille koirille (40kg ja yli). Peruspaketilla aitaat jopa 1400m2 alueen. Lisäaitausta saatavissa 150 m erissä. PetSafe-lisätarvikkeet 39,89,PetSafe lisäjohto ja merkkiliput PetSafe Ultralight -lisäpanta 219,99,PetSafe Super -lisäpanta Lisäkaulapanta isoille koirille (yli 40kg) Kosteudenkestävä. Sisältää pariston. StayWell Oviluukku Lisäjohto näkymättömään aitaukseen. 150m johtoa ja 50 merkkilippua. Hintoihin lisätään toimituskulut. Lisäkaulapanta pienille koirille. Kosteudenkestävä. Sisältää pariston. Alumiinirakenteinen, lukittuva paneeli, läpinäkyvä ja vedenpitävä luukku, helppo asennus. Sopii hyvin lemmikeille alle 45kg. Kätevä ja kestävä luukku koppeihin tai oviin. Kaksi kokoa: M-koko 40x27.7cm, aukko 34.8x22.5cm ja L-koko 37.5x54.6cm, aukko 25.8x40cm. 84,88,- Tilaa kätevästi verkkokaupasta! Katso lisää tuotteita www.petsafe.fi tai soita p. 0500 176 596 | www.petsafe.fi Etsimme jälleenmyyjiä! Ota yhteyttä ja kysy lisää ­ p. 0500 176 596, asiakaspalvelu@valiokoiravarusteet.fi PetSafe uudistuu.
• Juha Immonen Pilven päiväkirjasta, osa 2 Talon tavoille Tässä juttusarjassa kuvataan Pilven ja hänen isäntäperheensä yhteistä matkaa pienestä koiranpennusta isännän toivomaksi jahtikaveriksi metsästysretkille ja perheenjäseneksi. Pilven päiväkirja on saanut merkintöjä arkipäivän asioista, joita olisi hyvä ottaa huomioon, kun koiranpennun ja nuoren koiran kanssa aloittaa yhteisen taipaleen. on hyvä, eikä siitä tunnu olevan haittaa kenellekään. Olen ottanut tavakseni viettää oman hetkemme Pilven kanssa, kun se on saanut purkaa suurimman virtansa heti heräämisen jälkeen. Parhaaksi yhteiseksi hetkeksi on osoittautunut hetki ennen uusien unien alkua. En ole kuitenkaan mennyt häiritsemään enää omalle paikalleen mennyttä "neitiä". Yhteiseksi hetkeksi olemme "telkeytyneet" työhuoneeseeni. Puuhastelleet yhdessä lattialla kaikenlaista, jos ei muuta niin istuneet sylikkäin ja olen rapsutellut Pilveä ­ olemme olleet vain yhdessä. Pilvellä, niin kuin pennuilla varmaan yleensä, on tapana leikkiä tarttumalla naskalinterävillä hampailla kiinni milloin mihinkin. Tämä on ensimmäinen asia, jossa olemme opetelleet "Ei"käskyä. Käskyä olen tehostanut tarvittaessa puristamalla etusormella ja peukalolla varovasti kuonon päältä. Näin ote on irronnut milloin lahkeesta, milloin sähköjohdosta. Puremisvimmaan olemme antaneet puruluita. Ne eivät tunnu juuri kiinnostavan. Mamman lampaantalja sai kyytiä, kun Pilvi kipusi yläkertaan ja löysi nojatuolissa olleen taljan. Kaiken kielletyn tulisi olla pennun saavuttamattomissa. Päätin "teurastuksen" määrätietoisesti ja Pilvi kainalossa palasimme takaisin alakertaan sallittujen aktiviteettien pariin. Sisäsiistiksi Tämä alkukesä helpottaa sisäsiistiksi oppimista. Pilvi käy ulkona joka ilta ennen nukkumaanmenoa, niin että se saa tehtyä tarpeensa. Öisin on sattunut vain pari vahinkoa. Nyt lomani aikana lasken Pilven ulos aina myös sen herättyä päiväuniltaan. Pilven pissiessä tai kakkiessa kehun aina paikalle sattuessani. Kehotan myös: "hyvä, pissi vaan". Olen kuullut, että koiraa voi opettaa näin myös "käskystä" pissimään. Siitä voi olla joskus hyötyä. Pilvi on meillä täällä maalla aina vapaana. Erittäin harvakseltaan liikennöity tie menee kaukana pihapiiristä, eikä pihasta ole suoraa liittymää tielle. Turvallisuus on välttämätöntä ottaa l Pilven mieleisimmäksi paikaksi on muodostunut makuuhuoneemme vaatehuone. Siellä Pilvi saa olla rauhassa. Lasten äänekkäät leikit eivät häiritse, ja Pilvi saa nukkua rauhassa. Siirryimme yläkerrasta nukkumaan alakertaan muun perheen luokse eilen, kun Pilvi alkoi nukkua yönsä kaikessa rauhassa. Kolme yötä siihen meni. Pilvi seuraa ja osallistuu kaikkeen tekemiseemme valveillaoloaikanaan. Se 44 l Metsästäjä l 2 l 2011
• huomioon. Pennullahan ei ole mitään tolkkua vielä. Taluttimeen opettelusta ei tule vielä tämän ikäisen kanssa mitään. Iso työ! Kyllä koiranpennussa on valtavan iso työ! Vaikka kuinka ahmin ennakkoon kirjoista tietoa, ei "Koiranpennun 24/7" -teosta ole kuitenkaan tehty. Koiranomistajan arkipäivään näyttää kuuluvan kaikenlaista. Vaikeimmalle tuntuu käsittää tuo mieletön energia, joka näihin pieniin pakkauksiin on tungettu. Sähköautoteollisuuden akkuinsinööri olisi taatusti mielissään saadessaan tietää tämän salaisuuden ominaisuuksista. Tästä Duracelista, joka juuri tätä kirjoittaessa repii housuni lahjetta, ei tunnu virta loppuvan koskaan. Uskomatonta! Vaikka yleisesti sanotaan, että jos parisuhde kestää omakotitalon rakennusprojektin, se kestää mitä vaan. Voisin iskeä pöytään haastajan tälle kiirastulelle. Jos parisuhde kestää koiranpennun, se kestää mitä vaan. Pilvi oli näet syönyt eilen iltapäivällä mamman kukat ja valtavan läjän minun sukkia. Vaimoni Tiinan ilme oli suorastaan murhaava meitä molempia kohtaan hänen tultuaan töistä kotiin. Anteeksipyyntöön joutuu panostamaan kaiken miehisen osaamisen. Pilvi ei juuri välittänyt mamman murinoista ­ häntä vaan heilui. Heh! me olleet rauhassa kahdestaan. Olen istunut lattialla ja Pilvi on tullut syliini rapsuteltavaksi. Olen samalla leikkinyt kynsienleikkaus-, korvienpuhdistusja hampaidenkatsomisleikkejä. Haluan totuttaa Pilven siihen, että tällaisiinkin asioihin tulee tottua, eikä niissä ole mitään ihmeellistä. Tällaiset leikit loppuvat vasta minun antamaani lupaan lähteä pois. Aloitteen yhteisiin hetkiin teen aina itse, ja päätän myös milloin ne loppuvat. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen olemme käyttäneet ruokakuppia luokse tulon harjoitteluun. Tiina on pitänyt Pilveä kiinni eteisessä ja minä olen kutsunut tänne-komennolla Pilveä ruokakuppi kädessä. Tätä kannattaa toistaa, kirjojen mukaan, kunnes pentu oppii mitä "tänne" tarkoittaa ilman ruokakuppiakin. Viikon aikana on harjoiteltu myös noutoa. Pieni punainen dami on toiminut noutoesineenä. Olen saanut ystävältäni Jokelta neuvoja noutoharjoitteluun. Hän on kokenut koiran- ja koiranohjaajien kouluttaja. Hänellä on ollut niin noutajia kuin seisojiakin. Leikinomainen noutoharjoittelu kiinnostaa Pilveä erityisesti. Se on helppoa yhteistä puuhastelua, jota voi tehdä sisällä aina kuin siltä tuntuu. Pidä yhteyttä kasvattajaan Olen lähettänyt kasvattaja-Gunillalle useita sähköpostiviestejä kotiintulon jälkeen. Hän on erittäin kiinnostunut siitä, kuinka olemme saaneet yhteisen taipaleen käyntiin. Hyvä niin! Olen edelleen tyytyväinen kasvattajavalinnasta. Vaikkei ongelmia ole vielä Pilven kanssa ollutkaan, niitä todennäköisesti jatkossa tulee. Silloin on hyvä saada apua henkilöltä, joka parhaiten tuntee pentueen alkutaipaleen ja vanhemmat. Olen niin kokematon koiraihminen vielä, että kasvattajankin käytännön vinkit ovat tärkeitä. Kaikkea arkipäiväistä koiran omistamisesta ei voi kirjoista oppia, vaikka kuinka lukisi. Sähköposti on verraton väline yhteydenpitoon. Kirjallisen ruotsin tuottaminen tuntuu olevan minulle merkittävästi puhuttua helpompaa. Valokuvien lähettäminen liitteenä onnistuu myös. Kuvien avulla Gunilla voi jatkossa tarvittaessa kommentoida ulkonäköön, rakenteeseen, terveyteen tai painonhallintaan liittyviä kysymyksiä melko helposti. l Monot syöty! Nostin kaiken tärkeän Pilven ulottumattomiin. Vaikka olen koko ajan tässä paikalla, ei silmiä riitä neidin puuhien seuraamiseen. Tänä aamuna Pilvi oli käsitellyt pojan monot. Pojan koulun jälkeen yritin hieman ontuen selitellä hänelle, että ei niiden nilkkatukien tarvitse ihan valtavan korkeiden ollakaan. Jäi epäilys, ettei selitykseni täysin uponnut nuoreen mieheen. Pitänee lähteä ensi talvena monokauppaan. Kalliiksi tämä käy! Eilisten tuhojen ja monoepisodin vuoksi pitää tarkkailla mitä kakan mukana palautuu takaisin. Ruoka näyttäisi maistuvan Pilvelle edelleen normaalisti. Se ei ainakaan indikoi, että mahassa olisi rojua, joka estäisi normaalin suolentoiminnan. Pitää edelleen panostaa siihen, että Pilven saatavilla on vain sallittuja tavaroita. Sukkanikin, jotka tosin olivat uusimisen tarpeessa, Pilvi keksi hieman raolleen jääneen kaapin oven raosta. Nokkela mimmi! Jos parisuhde kestää koiranpennun, se kestää mitä vaan. Noutoharjoitukset Ensimmäinen viikko on nyt takanapäin. Olen viettänyt päivittäin yhdestä kolmeen yhteistä hetkeä, jolloin olem- Koiranpennuilla on suuri tarve pureskelle kaikenlaista. Olemme tarjonneet sallituksi vaihtoehdoksi erilaisia puruluita, ne kiinnostavat kiellettyjä kohteita vähemmän ­ valitettavasti. Olemme käyneet rannalla päivittäin. Vesi ei varsinaisesti pelota, mutta uimaankaan ei ole ollut suurta kiinnostusta. Uusiin elementteihin ja paikkoihin tutustuminen kannattaa aloittaa varhain. Metsästäjä l 2 l 2011 l 45
• Aku Ahlholm, Jahti-lehden toimitussihteeri Metsästäjäliiton historia, osa III Kilpailutkin tähtäsivät parempiin laukauksiin Metsästäjien ensimmäiset ampumakisat peruttiin, kun patruunat loppuivat. 70 vuotta myöhemmin Metsästäjäliiton kesäkisat on toiseksi suurin urheilutapahtuma Jukolan viestin jälkeen. 46 l Metsästäjä l 2 l 2011 L Eva Hilkamo l Luutnantti S.O. Lindgren oli huolissaan. Talvisota oli juuri päättynyt, mutta metsästäjät ampuivat vieläkin huonosti. Hirviä haavoittui liikaa. Niinpä hän kirjoitti asiasta lehteen. - Vain hyvä metsästysampuja voi kaataa eläimiä tarpeettomasti haavoittamatta, luutnantti purki sydäntään Metsästys ja Kalastus -lehdessä 1941. Lindgren kuului Metsästäjäliiton toimikuntaan, jonka tarkoitus oli saada metsästäjät harjoittelemaan ammuntaa. Liiton ensimmäiset kilpailut oli perut- tu, kun sodan alla ei ollut patruunoita. Samoin kävi välirauhan aikana 1941. Lopulta liitto on onnistunut työssään. - Metsästäjäliiton kesäkilpailu on Suomen suurin ampumaurheilutapahtuma ja toiseksi suurin massaurheilutapahtumana Jukolan viestin jälkeen, metsästysampumatoimikunnan puheenjohtaja Jorma Hacklin sanoo. Suurimmissa kisoissa on jopa 2 000 kilpailijaa. Ja tavoite on edelleen saada metsästäjät ampumaan paremmin.
• Metsästäjät kehittivät hirvenhiihdon lajiksi, jolla metsästystaitoa voi harjoitella talvella. Trap havainnoi kanalintumetsästystä ja skeet kyyhkyn, sorsan, ketun tai jäniksen ampumista. Harjoittelu kuvaa tositilanteita Aluksi metsästäjät ampuivat liikkuvaan jänis- tai lintukuvioon, mistä kehittyivät erä- tai riistapolkuammunnat. Mukaan tulivat myös haulikko-, hirvi- ja luodikkolajit sekä yhdistetty. Haulikossa ammuttiin aluksi seisovaan, hetken aikaa näkyvään kettutauluun ja liikkuvaan kettutauluun sekä kiekkoihin. Lajien tarkoitus oli ja on kuvata riistatilanteita: trap havainnoi kanalintumetsästystä ja skeet kyyhkyn, sorsan, ketun tai jäniksen ampumista. Tarkoitus oli alusta pitäen saada kilpailijoiden ohella myös ihan tavalliset "kumpparimetsästäjät" harjoittelemaan ammuntaa. Metsästäjäliitto vaati, että hirvenmetsästäjien pitäisi lisäksi suorittaa ampumakoe, mikä toteutui ensin vapaaehtoisena ja myöhemmin pakollisena 1959. Näin hirvenhiihto keksittiin Mutta palataanpa vielä vuotta aikaisempiin tapahtumiin ja merikarvialaisen Holmin perheen keittiöön. Vuosi 1958 oli merkittävä naapurimaassa, kun muuan Pelé johdatti Brasilian jalkapalloilun maailmanmestaruuteen. Samana vuonna Suomessa 5 089 metsästäjää osallistui Metsästäjäliiton riistapolkukilpailuihin vuoden aikana. Maassa maan tavalla. Mutta mitä tapahtui siis Holmin perheen keittiössä? Metsästäjäliiton Satakunnan piirin toiminnanjohtaja Reijo Holmi oli seitsenvuotias, kun hänen isänsä, paikallisen seuran puheenjohtaja Heikki Holmi metsästyskavereineen suunnitteli metsästäjille uutta lajia. - Siinä keittiön lattialla he tekivät hirvenhiihdon opastauluja, Reijo Holmi muistelee. Heikki Holmi ja muut seuran jäsenet kehittivät metsästäjille talvilajin hirvenhiihdon ja lähettivät riistapäällikkö Ilkka Koivistolle aiheesta postia. Koivisto innostui ja täydensi lajia vielä etäisyyden arvioinnilla. Reijo Holmi muistelee, että aluksi lajiin kuului myös metsästyslakiin kuuluvia kysymyksiä, mutta ne ovat poistuneet. Aku Ahlholm Reijo Holmilla on yhä tallessa hänen isänsä saama kirje, jolla hirvenhiihto perustettiin. Siinä riistapäällikkö Ilkka Koivisto siunaa Holmin isän, Heikki Holmin idean uudesta metsästysampumalajista vuonna 1958. Ampumakilpailuiden tarkoitus on saada metsästäjät harjoittelemaan ammuntaa. Kuvassa Metsähallituksen Ahti Putaala (oik.) saa opastusta haulikkoradalla. Metsästäjä l 2 l 2011 l 47
• Historian kirjoihin jäi Lammelasta Matti Fagerroos, joka on maailmanhistorian ensimmäisen hirvenhiihtokilpailun voittaja. Siitä laji lähti paisumaan. Ensi viikonloppuna (26.-27.3.) Ylitornion Pessalompolon SM-kisoissa on kilpailemassa jopa 800 osanottajaa. Kuin itsestään syntyi kesälaji hirvihölkkä, sittemmin hirvenjuoksu. Seuraavassa Jahti-lehdessä (2/2011) esitellään sitten seuraava vaihe: hirvikävely. Metsästysammunnasta on tullut ympärivuotista, mikä pitää metsästysampumatoimikunnan kiireisenä. Puheenjohtaja Jorma Hacklin sanoo, että nyt kiirettä lisää sääntöjen tarkistus, mikä on tehtävä viiden vuoden välein. Kumpparimetsästäjille uusi opas Myös tavallisen metsästäjän ampumataidon parantaminen on edelleen lähellä Metsästäjäliiton sydäntä. Toukokuun loppuun saakka liitossa työskentelee Jussi Partanen, jonka työn tavoite on kunnianhimoinen. - Teen opasta, joka pyrkii siihen, että kumpparimetsästäjä ampuisi paremmin, toivottavasti jo ensi syksynä, Partanen sanoo. Luvassa on siis ampumaopas metsästäjille. Sen tarkoitus on luoda uusia, mielenkiintoisia harjoitteita, jotka houkuttelisivat metsästäjät radalle. Metsästysammunnat kehittyvät aina tarpeen mukaan. Tällä hetkellä lisääntyy esimerkiksi suurriistavirka- apuun (SRVA) liittyvä ampumaharjoittelu, sillä viranomaiset tarvitsevat yhä enemmän metsästäjien apua suurriistatilanteissa. l Lähteet: Seitsemän vuosikymmentä metsästykselle, Juha K. Kairikko Teksti on kolmas osa Metsästäjäliiton historiaa käsittelevässä sarjassa. Edelliset julkaistiin Metsästäjän numeroissa 6/2010 ja 1/2011. Viimeinen osa ilmestyy Metsästäjässä 3/2011. Metsästysammunnat kehittyvät aina tarpeen mukaan. Metsästäjille oma vaalikone n Metsästäjäliitto on julkaissut historian ensimmäisen metsästäjien vaalikoneen. Metsästäjät voivat nyt testata kansanedustajaehdokkaiden ajatuksia metsästyksestä osoitteessa metsastajaliitto.fi/vaalikone. Vaalikoneessa metsästäjä vastaa noin 20 kysymykseen metsästyksestä, minkä jälkeen kone ilmoittaa, kenellä ehdokkaalla on mahdollisimman samanlaiset ajatukset metsästyksestä. Metsästäjien vaalikoneessa näet muun muassa, mitä ehdokkaat ovat mieltä aseista, ampumaradoista, vapaasta metsästysoikeudesta, suurpedoista, latvalinnustuksesta ja karhun kevätmetsästyksestä. Vaalikoneen on rakentanut oululainen ZEF Solutions. Mikäli koneen käytössä on ongelmia, tekninen tuki vastaa osoitteessa support@zef.fi. Keijo Aalto Seuroille uudet mallisäännöt n Metsästäjäliitto on julkaissut seuroille uudet mallisäännöt. Niihin voi tutustua osoitteesta metsastajaliitto.fi. Säännöt ovat seurojen vapaasti käytettävissä, ja koska ne on jo ennakkotarkastettu patentti- ja rekisterihallituksessa, niiden käyttöönotto on edullista. Nyt mallisäännöt on päivitetty vastaamaan muuttunutta lainsäädäntöä ja sääntöihin on muun muassa lisätty entistä tarkemmat pykälät seuran kurinpitomahdollisuuksista. Metsästäjäliiton ilma-aseammunnat ovat laji, jolla useimmat nuoret aloittavat metsästysampumaharjoittelun. Jahti-lehti etsii SARJAKUVAPIIRTÄJÄÄ Jahti on Metsästäjäliiton julkaisema lehti, jonka levikki on 150 000. Jos olet kiinnostunut, lue lisätietoja osoitteesta metsastajaliitto.fi. 48 l Metsästäjä l 2 l 2011
• FT Aino Juslén, Luonnontieteellinen keskusmuseo, eläintieteen yksikön johtaja Uhanalaisuusarvioinnin perusteet tutuksi tä vuotta sen mukaan mikä kullakin lajilla on pidempi. Hyönteisten ja esimerkiksi monien lintujen tarkastelujakso on kymmenen vuotta, kun taas pitkäikäisten jäkälien tarkastelujakso on useita kymmeniä vuosia. Jopa useita sukupolvia vuodessa tuottavat hyönteiset reagoivat nopeasti elinympäristöjen muutoksiin. Siten esimerkiksi eräät aiemmin uhanalaiset haavasta riippuvaiset kovakuoriaiset ovat runsastuneet kymmenessä vuodessa elinvoimaisiksi, kun metsätaloudessa on otettu käytännöksi jättää hakkuuaukeille suurikokoisia haapoja. Pitkäikäisillä lajeilla muutokset näkyvät hitaammin ja arviointi ulottuu pidemmälle sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Suomessa tarkastelu on poikkeuksellisen yksityiskohtainen, sillä jokaisen punaisen listan lajin elinympäristö on kirjattu ja myös uhanalaisuuden syihin ja uhkatekijöihin on otettu kantaa. Arvioinnin tekijät Arvioinnin toteuttivat ympäristöministeriön asettaman ohjausryhmän ohjauksessa 15 eliötyöryhmää, joissa työskenteli asiantuntijoita tutkimuslaitoksista, esimerkiksi eri yliopistoista, Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Metsäntutkimuslaitokselta, Metsähallituksesta ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Nisäkkäiden arviointi tilattiin Suomen Nisäkästieteelliseltä seuralta ja kalojen uhanalaisuus selvitettiin kokonaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen asiantuntijoiden voimin. Merkittävä panos eliötyöryhmissä on myös eläkkeellä olevilla tutkijoilla sekä pitkälle edenneillä harrastajilla. Eri eliöryhmien, etenkin vaikeasti tunnistettavien ryhmien, lajiston tuntemuksen ja niiden elintapojen oppimiseen ja ymmärtämiseen vaaditaan vuosien tai jopa vuosikymmenten paneutuminen. S 50 l Metsästäjä l 2 l 2011 l Suomessa valmistui joulukuussa neljäs uhanalaisuusarviointi, joka tehtiin nyt toista kertaa kansainvälisten vertailukelpoisten kriteerien perusteella. Uhanalaisuusarviointi osoittaa lajin häviämisriskin suuruuden arviointialueella. Lajien suojelu- tai hoitotarvetta arviointi ei määrittele, vaan niistä päätetään erikseen poliittisesti. Hannu Huttu Suomessa on 2247 uhanalaista lajia Suomessa on noin 45 000 lajia, joista 21398 uhanalaisuuden arvioimiseen oli riittävät tiedot. Ruotsin ja Norjan ohella pystymme arvioimaan maamme lajiston uhanalaisuutta kattavimmin maailmassa. Lajeista 76,8 % on elinvoimaisia. 2247 on uhanalaisia. Näistä suurin osa, 1213, on hyönteisiä. Esimerkiksi uhanalaisia putkilokasveja on 197, nisäkkäitä 11, lintuja 59 ja kaloja 12. Uhanalaisten lajien osuudet koko lajistosta ovat vähälajisten kirppujen ja näkinpartaislevien ohella suurimpia linnuissa (24,5 %) ja sammalissa (20 %). Riistalajeista uhanalaisia on kymmenen ja silmällä pidettäviä 12. Eniten uhanalaisia elää ensisijaisesti metsissä ja perinneympäristöissä. Rantojen, kallioiden ja tunturien uhanalaisen lajiston osuudet ovat kuitenkin kasvaneet. Uhanalaisten ja punaisen listan lajien ero Varsinaisia uhanalaisuusluokkia on kolme; äärimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet. Uudessa arvioinnissa käytetään uhanalaisten lisäksi termiä punaisen listan lajit. Siihen joukkoon kuuluvat uhanalaisten lisäksi hävinneet, silmällä pidettävät ja puutteellisesti tunnetut lajit. Englanniksi ja ruotsiksi termejä "red-listed species" ja "rödlistade arter" on käytetty jo pitkään. Yhtä sujuvaa suomenkielistä termiä ei ole, mutta kömpelöä on myös luetella kaikki luokat joka kerta erikseen. Silmällä pidettävät lajit eivät täytä yhtään uhanalaisuuden kriteeriä, mutta ovat vähintään yhden kriteerin osalta lähellä rajaa ja niiden kantojen kehitystä on hyvä seurata huolellisemmin. Puutteellisesti tunnetuista havainnot ovat niin vähäiset että niiden luokka voi tiedon karttuessa osoittautua miksi tahansa elinvoimaisesta erittäin tai jopa äärimmäisen uhanalaiseen. Uhanalaisuuden ja luokkamuutosten syyt Metsien käyttöön liittyvät syyt ja erilaisten avoimien alueiden sulkeutuminen esimerkiksi rehevöitymisen seurauksena ovat merkittävimpiä uhanalaisuuden syitä ja uhkatekijöitä. Rakentaminen ei useinkaan uhkaa ensisijaisesti, mutta on merkittävä yhtenä uhkatekijöistä. Arvioinnin oleellinen osa on myös todeta miksi lajin uhanalaisuusluokka on muuttunut. Syitä on kuusi: aito muutos, tiedon kasvu, kriteerien muutos, muuttunut tulkinta, uusi laji ja taksonominen muutos. Lajin uhanalaisuusluokkaan vaikuttaneita aitoja muutoksia todettiin 542. Tilanteen todettiin aidosti parantuneen 186 lajilla ja heikentyneen 356 lajilla. Tiedon kasvu oli syynä yli 850 lajin luokan muutokseen. Aitoja kannanmuutoksia pystytäänkin toistaiseksi arvioimaan vain hyvin tunnetuissa ja aktiivisesti seurattavissa eliöryhmissä. Aitoihin muutoksiin tulee kiinnittää erityisen tarkkaa huomiota, sillä ne osoittavat todellista kehityksen suuntaa lajistomme monimuotoisuudessa. Uhanalaistuminen ei ole hidastunut Suomessa. l Uhanalaisuuteen vaikuttavat tekijät Lajeista arvioidaan populaation koon muutoksia ja levinneisyys- tai esiintymisalueen kokoa. Hyvin pienistä populaatioista arvioidaan lisääntymiskykyisten yksilöiden määrää. Lisäksi elinympäristön määrän tai laadun muutokset, lajien hyödyntäminen sekä vieraat lajit, risteytyminen, taudit, saasteet, kilpailijat ja loiset voivat vaikuttaa uhanalaisuusluokitukseen. Arviointiin käytetään viittä eri kriteeriä (A­E) useine alakohtineen. Kunkin uhanalaisen lajin kohdalla ilmoitetaan kaikki ne kriteerit, jotka johtavat korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan. Punaisesta kirjasta voi siis tarkistaa minkä vuoksi kukin laji on uhanalaistunut. Punaiselta listalta myös poistuu lajeja muun muassa sen vuoksi, että ne ovat yleistyneet ja siirtyneet luokkaan elinvoimaiset. Tarkastelun ajanjaksona käytetään kolmea sukupolvea tai kymmen-
• Metsästäjä kysyy ­ arvioinnin asiantuntija vastaa Miten on mahdollista, että hurjasti runsastunut ilves on luokiteltu uhanalaiseksi, kun se kymmenen vuotta sitten oli silmällä pidettävä? Edellisessä arvioinnissa työryhmä laski suurpetojen luokkia yhdellä arviointiohjeiden mukaan, koska suomalaisten populaatioiden katsottiin saavan niin paljon lisäystä Venäjän puolelta. Enää merkittävää lisäystä ei katsota tulevan. Luokkamuutoksen syyksi onkin merkitty muuttunut tulkinta. Ilves on uhanalainen kriteerillä D1, eli sen lisääntymiskykyisten yksilöiden määrä Suomessa on alle 1000 yksilöä. Ei Suomessa ole tilaa vaikkapa tuhannelle lisääntymiskykyiselle susiyksilölle ­ kriteeri D1 on huono. Kriteerit on laadittu kansainvälisessä yhteistyössä ja parhaiten ne toimivat maailmanlaajuista populaatiota arvioidessa. Jos jotakin suurta nisäkästä on maailmassa jäljellä alle tuhat lisääntymiskykyistä yksilöä, se on totisesti vaarassa hävitä. Suurpetokantojen koot ovat poliittisia päätöksiä. Samalla otetaan kantaa esimerkiksi siihen, että susikantaa ei pyritäkään nostamaan näiden uhanalaisuusarvioinnin kriteerien mukaan elinvoimaiseksi pelkästään Suomen alueella. Ei ole tarpeenmukaista luoda kriteereitä erikseen jokaiselle erikokoiselle maalle. Mitä järkeä on sitten edes arvioida maakohtaisia uhanalaisuuksia? Koska lajien kantojen hoitaminen tai suojelu ovat poliittisia päätöksiä, joita voidaan tehdä ainoastaan valtioiden sisällä. Täytyy muistaa, että arvioinnit toimivat myös vahvana positiivisena viestinä. Niiden avulla voimme osoittaa, että jotkut toimet ovat aidosti parantaneet tilannetta Suomessa. Mitä väliä sillä on, jos jokin ötökkä häviää kokonaan Suomen luonnosta? Lajien vuorovaikutussuhteet ovat hyvin monimutkaisia prosesseja. Maan matosen häviäminen voi vaikuttaa aina ihmisen olosuhteisiin saakka. Emme pysty mitenkään arvioimaan minkä lajien häviämisellä on merkitystä ja minkä ei. Lisäksi jokaisen lajin häviämisen yhteydessä menetämme samalla ainutlaatuisen geeniyhdistelmän, jonka avulla laji on aikojen kuluessa sopeutunut tiettyihin olosuhteisiin. Erityisesti ilmastonmuutoksen kourissa tulisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman suuri puskuri lajiston monimuotoisuutta, jotta ekosysteemit ja lajit pystyisivät sopeutumaan uudenlaisiin olosuhteisiin. Monien mielestä jokaisella lajilla on myös itseisarvo, mutta se on luonnollisesti mielipidekysymys. On todella osoittelevaa merkitä uhanalaisuuden syyksi tai uhkatekijäksi metsästäminen tai jokin muu tietty syy. Miksi näin tehdään? Suomessa on tehty poikkeuksellisen yksityiskohtainen arvio kun myös uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät on kirjattu. Arviointi voitaisiin tehdä myös ilman niitä. Syiden ja uhkatekijöiden eritteleminen kuitenkin lisää arvioinnin käyttökelpoisuutta esimerkiksi maankäyttöä, suojelu- tai hoitotoimia suunnittelevien tahojen apuna. Metsästäjien kannalta on myös myönteistä, että syyt ja uhkatekijät on merkitty. Esimerkiksi metsäjäniksestä tiedetään, että metsästys ei kuulu vähenemisen syihin. Heinätavin kohdalla metsästys on merkitty ensimmäiseksi uhanalaisuuden syyksi ja uhkatekijäksi ja ulkomailla tapahtuvat seikat vasta toiseksi, tämä on mielestämme väärin. Heinätaveja ilmoitetaan Suomessa vuosittain saaliina enemmän kuin niiden pesivien parien määrä Suomessa on. Ei ole saatu selville mistä tämä johtuu. Jos saaliit on tunnistettu oikein ja metsästys on näin voimakasta, se on silloin merkittävä uhkatekijä. Lajiin kohdistuu erittäin voimakas metsästyspaine myös muuton aikana ja talvehtimisalueilla. Talvehtimisalueilla elinympäristömuutoksetkin voivat olla ­ ja ovat - merkittäviä, mutta niiden vaikutuksesta Euroopan pesimäkantoihin ei ole suoraa tietoa. Näistä syistä metsästys arvioitiin ulkomailla tapahtuvia elinympäristömuutoksia merkittävämmäksi. Miten metsästäjä voisi saada äänensä kuuluviin arvioinnissa? Metsästäjien keräämää tietoa esimerkiksi riistakolmiolaskennoista käytetään arvioinnin pohjana. Pitkäjänteinen seuranta on äärimmäisen tärkeä osuus arviointeja ja metsästäjät ovat aktiivisia luontohavaintojen tekijöitä. Myös esimerkiksi Luonnontieteellisen keskusmuseon www-sivujen kautta voi osallistua havainnointiin. Nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnin teki Suomen Nisäkästieteellinen Seura. Siellä käytäneen jatkossakin keskustelua arvioinnista ja esimerkiksi Suomen riistakeskuksen tutkijataustaisten työntekijöiden voisi olla hyödyllistä liittyä seuraan ja keskusteluun. Metsästäjä l 2 l 2011 l 51
• Pentti Kataja, Salo Minun mielestäni Lyijyn myrkyllisyydestä METSÄSTÄJÄ-lehden viime numerossa oli tutkimustuloksilla perusteltu juttu, jossa tuotiin esiin monilla laskelmilla ja kaavapiirroksilla varustettu asia lyijyn terveysriskeistä. Jutun otsikko oli varustettu suurella kysymysmerkillä, ja koko juttu oli jotenkin epärealistinen ja suuri kysymysmerkki kokonaisuudessaan. Siinä tuotiin esiin mm. kuinka lyijykärkiluodista sen eläimeen osuessa ikään kuin pöllähtää joka suuntaan hienojakoista lyijyä kolmenkymmenen sentin päähän. Siis kiinteästä metallista? Siitä voi irrota siruja, mutta ne jäävät haavakanavan lähelle, eivätkä suinkaan mene luodin lentorataan nähden kymmeniä senttejä poikkisuuntaan. Jos luoti menee eläimellä sivulta ammuttuna läpi "kuolemanpaikasta" etulapojen takaa keuhkojen läpi yli 700 metrin sekuntinopeudella, tuntuu mahdottomalta että siitä voisi jäädä eläimen syötäviin osiin yhtään mitään. Jos nyt luodin reiästä 30 ­ 40 cm joka suuntaan liha olisi syömäkelvotonta, niin tällä teorialla olisi haulikolla sivulta ammuttu, koko ruhoonsa hauleja saanut jänis tai lintu täysin syömäkelvoton! Jutussa sanottiin, että lyijy VOI aiheuttaa vakavan myrkytyksen sekä ihmisillä että eläimillä. Kuitenkaan ei sanottu, minkälaisen myrkytyksen, minkälaisen ja mihin toimintoihin vaikuttavan? Toisessa kohtaa sanottiin, että "pitkäaikaisaltistuminen lyijyyn johtaa lyijyrasitukseen, jonka seuraukset ovat meille tuntemattomat." Millä tätä lyijyn vaarallisuutta itse asiassa perustellaan? Minulla on asiasta ihan näiden vaarallisuusteorioiden vastainen omakohtainen kokemus. Yli kolmekymmentä vuotta sitten hurahdin sellaiseen harrastukseen kuin mustaruutiammunta kilpailumielessä. Tähän puuhaan kuuluu oleellisena osana lyijyluotien itse valaminen. Olen siis yli 30 vuotta ilma-aseradalle kertyneestä jätelyijystä tehnyt luoteja, ja joutunut tässä yhteydessä hengittämään sulasta lyijystä lähtevää höyryä, siitä huolimatta että teen homman ulkona. Olen myös yli 60 vuotta kestäneen metsästäjäurani aikana ampunut haulikolla ja pienoiskiväärillä joka vuosi kymmeniä sepelkyyhkyjä ja syönyt ne. Tässä yhteydessä on varmaan mennyt kurkusta alas erinäinen määrä haulejakin, ei 2,5 - 2,7 mm haulia aina syödessä huomaa. Kun nyt tästä lyijyn vaarallisuudesta alettiin huuhkata, tulivat tietysti mieleen nämä moninaiset touhuamiseni lyijyn kanssa, ja yöunissa alkoivat kilkattaa kappelin kellot. Olen 60 vuotta täytettyäni käynyt joka vuosi tarkastuksessa jossa verestä ym. otetaan ulos kaikki mitä siitä voidaan nähdä, jotta mikään epätoivottu asia ei pääsisi yllät52 l Metsästäjä l 2 l 2011 tämään. Pyysin muutama vuosi sitten tarkastamaan erikseen "lyijypitoisuuteni," mutta tulos oli, että ei minussa lyijyä ole sen enempää kuin mitä ihmisellä normaalisti on. Saman tutkimuksen teetätti eräs ampujaveli, samalla tuloksella. Onko tässä nyt sitten tullut lyijylle jotenkin immuuniksi? Heti kohta tulee mittariin 80 vuotta, mutta en nyt ole itse huomannut mitään häikkää itsessäni, eivätkä kaveritkaan kierrä sen kauempaa kuin ennenkään. Tätä lyijykohua ovat alusta asti käyttäneet hyväkseen metsästyksen vastustajat, kuin myös ampumaurheilua kieroon katsovat, jotka väittävät lyijystä liukenevan maaperään kovaa myrkkyä mikä saastuttaa kaikki pohjavedet. Mitenkähän tuon lyijyn liukenemisen kanssa lienee? Joitakin vuosia sitten löydettiin Turun läheltä Kuusiston keskiaikaisen piispanlinnan raunioiden vierestä 1400-luvulta oleva senaikaisen paavin lyijysinetti, jossa oli vielä selvästi paavin nimi näkyvissä. Löytöä ei tehty tiukasta savesta, vaan sorakerroksesta 40 sentin syvyydestä missä se oli säilynyt muuttumattomana noin 600 vuotta! Salon ampumaradalla ovat kiekkoratojen takana olevassa maastossa muurahaiset rakentaneet kekonsa lyijyhauleista, elävät siellä lyijyn seassa onnellisina koska eivät ole koskaan kuulleet mitään lyijyn myrkyllisyydestä. Sopisikin näiltä piruja seinälle maalaavilta kysyä, miksi ei kukaan ole puuttunut uudenvuoden aattoiltana harrastettavaan noituuteen, tinojen valamiseen. Nämä tarkoitukseen myytävät pienet hevosenkengät eivät ole tinaa, vaan ovat saamani tiedon mukaan valmistettu vanhoista auton rengaspainoista, jotka ovat jotakin lyijyseosta. Niitä sitten sulatetaan sisätiloissa, höyryjä hengittelevät kaikki, pienet lapsetkin, kaiken jälkeen annetaan jätökset vielä näille leikkikaluiksi! PS! Kerroin Salon seudun Ampujien kiekkoradan takamaastossa olevasta muurahaisten lyijyhauleista rakentamasta keosta, missä ne ilmeisen onnellisina asustavat. Tässä kuva siitä, verrokkina haulikon hylsy. Radan haulien alastuloalueella on myös rataravintolan pohjavesikaivo. Koska ravintola on kaupallinen, tekevät terveystarkastajat siellä joka vuosi tarkastuksen. Tässä yhteydessä otetaan myöskin kaivosta vesinäyte tutkittavaksi, eikä näissä näytteissä ole koskaan ollut mitään huomauttamista.
• 329 Sniper Forest ERÄREPPU - Materiaali: 100 % polyesteri - Väri: maastocamo - Tilavuus: noin 45 l Toz 78-04 PIENOISKIVÄÄRIPAKETTI TOZ pienoiskivääri irtolippailla. Mukaan kiikaritähtäin BSA ja Äänenvaimennin. Tarkka paketti metsästykseen ja rata-ammuntaan. 29 229 1100 Savotta 1200 RINKKA Tilava putkirunkorinkka, jonka ominaisuudet riittävät vaativammallekkin vaeltajalle, tilavuus 80 litraa,paino 3kg. 12/89 28" CAMO HAULIKKO Browning Gold Phoenix - Kestävä, komposiittitukkinen puoliautomaattihaulikko camo värityksellä. Kaliiberi 12/89. Vaihtosupistajat - Erä nopeimmille! Perfect Line PISTOOLINUOLI Nuolet pistoolijouseen - 10 kpl/pkt - Materiaali: alumiini 0,49/kpl 4 90 29 49 Tasco 10X42 KIIKARIT - Metsästäjän katselukiikari maastovärityksellä - Suurennos 10x42 - Takuu 1 vuosi 295 Agm Defence HAULIKKO - Puoliautomaatti haulikko syntettisellä tukilla. Kaliiberi 12/76. Rajoitetusti. Little Acorn RIISTAKAMERA 198 Hunter METSÄ NAAMIOVERKKO Varisjahtiin! - Naamioverkko passipaikan suojaksi. Reilu koko laajempi peitto - Mitat: 2,8x2m Pienikokoinen riistakamera maastokuviolla. Uudessa kameramallissa on extrana sivuliiketunnistimet, joten nopeimmatkaan eläimet, eivät ehdi poistua paikalta kameran sitä taltioimatta. 5 megapikselin kenno, tallennus SD- tai SDHC- muistikortille (max. 8 GB). Toimii normaaleilla AA-paristoilla. Kuvaa myös täysin pimeässä huomaamattomasti, infrapunasalaman ansiosta. Kameran liiketunnistus noin 20 metriä. Valmiusaika jopa kuusi kuukautta. - Suomenkieliset käyttövalikot ja suomenkielinen, painettu käyttöohje sisältyvät toimitukseen. - Koko: 14cm(korkeus)x10cm(leveys x5cm(syvyys) - Tarkkuus: 5 megapikselin kuvaresoluutio, videoleikkeiden tallennus - Muistikortti: SD(HC)-muistikortti max 8GB(ei sisälly toimitukseen Kettupilli houkuttelee myös uteliaita Variksia. Pillissä 4 eri äänivaihtoehtoa. Kestää pakkasta ja ääni kantaa kauas. Tutkitusti toimiva! Nordik Predator KETTUPILLI 28 45 19 1000 patruunaa! SUPILOUKKU Pyytävä vaihtoehto vahinkoeläimille - Koko: 125x40x40cm - Loukku on itsekoottava Perfect Line PISTOOLIJOUSI 90 125 179 Lee 50-VUOTIS LATAUSSARJA Erä nopeimmille 4ltk - paino 0,9kg - vetovastus 80 paunaa - tukki alumiiniseosta - kaaret painemuovattua lasikuitua - soveltuu myös kalastukseen Armusa KIEKKOPATRUUNAT - Cal 12/70 - Trap 24g - Skeet 24g - Nyt varastossa myös Gold sarjan patruunaa! Osta myös verkosta: www.karkkainen.com se edullisen ostamisen tavaratalo Kärkkäinen Ylivieska Ollilanojankatu 2, Ylivieska Kärkkäinen Oulu Alasintie 12, Limingantulli, Oulu Kärkkäinen Ii Infopiste 010 430 3820 Sorosentie 2, Ii Kärkkäinen Lahti Pasaasi 2, Renkomäki, Lahti Verkkokauppa osoitteessa: Keskus 010 430 3000 Keskus 010 430 3020 Keskus 010 430 3630 www.karkkainen.com
• Teksti ja kuvat, Eerikki Rundgren Ekin kanssa erällä Korkeuksista syvyyksiin Joka vuosi tuhannet ihmiset kipuavat ylös Haltille ja pysähtyvät ihailemaan alas syöksyvää Pihtsusköngästä. Tunturit ja vesiputoukset ovat esimerkkejä luonnonnähtävyyksistä, joita asetetaan suuruusjärjestykseen ja lähdetään ihailemaan pitkienkin matkojen takaa. "Aikoinaan joen pituutta merkityksellisempää oli, pääsikö sen latvoilta helposti vedenjakajan yli toiseen vesistöön." 54 l Metsästäjä l 2 l 2011 Iso-Mallan rinteiltä Kilpisjärveen laskevassa Kitsijoessa vesi putoaa useita satoja metrejä muutaman kilometrin matkalla. Kolmen valtakunnan rajapyykille vievä polku sivuaa vesiputouksista näyttävintä.
• L l Luonnonnähtävyytemme voivat olla tunnettuja esimerkiksi korkeudesta tai pituudesta tai muuten vain jylhästä olemuksestaan. Ihmissilmää miellyttävillä luontokohteilla on usein myös huomattava suojeluarvo, ja monet niistä ovatkin lailla rauhoitettuja. Aikoinaan suhtautuminen muusta ympäristöstä erottuvaan tai ulkomuodoltaan poikkeavaan maastonkohtaan oli käytännönläheisempää. Aikaa ennen karttoja sekä luku- ja kirjoitustaitoa ihmisten taito liikkua ja suunnistaa luonnossa perustui kykyyn painaa kuva maastosta omaan päähän. Etäisyyksiä paikasta toiseen ei ajateltu niinkään pituus- vaan aikamääreinä. Päivätaipaleen aikana eteen sattuneet vähänkään merkittävät maastonkohdat tai -muodot nimettiin niitä kuvaavan ominaisuuden mukaan. Jyrävä saa nimensä jyrinästä Otetaan esimerkiksi nimi Isonkivenkoski. Toinen toistaan seuraavia tasaisia koskia voi olla vaikea erottaa toisistaan, mutta yksittäinen iso siirtolohkare saattoi tässä tapauksessa auttaa kulkijaa sijoittamaan kyseisen paikan omaan muistikuvakarttaan. Tällaisten kohdettaan hyvin kuvaavien ja helposti mieleenpainuvien nimien kautta tietoa saattoi välittää myös eteenpäin. Jyrävän vesiputous Kuusamossa on vielä parempi esimerkki. Koskijakson päätteeksi kallioiden välistä purkautuva vesiputous ei olisi voinut saada kuvaavampaa nimeä. Kitkajoen läpi vuoden tasaisena pysyvä virtaama takaa könkäälle nimen antaneen jyrinän. Kaiken kukkuraksi Jyrävän suvannon korkeat rantakalliot antavat kosken pauhulle mahtavan kaikupohjan. Aikoinaan Jyrävän kaltaisia könkäitä ei pidetty kuitenkaan nähtävyyksinä vaan matkantekoa hidastavina ikävinä esteinä. Ennen teiden valmistumista vesireitit olivat tärkeitä kulkureittejä vaikka työläitä olivatkin. Hevosella tai porolla ajettavat talvitietkin seurasivat usein tuttuja vesireittejä. Lapissa joet pysyivät vielä pitkään viime vuosisadalle lähes ainoina kulkuväylinä. Kemijoen yläjuoksulla on lyhyt maakannas, jota pitkin veneen saa vedettyä Jäämereen laskevan Tulomajoen vesistön latvoille. Tästä syystä joen pääuomana on aina pidetty Kemihaaraa eikä tätä vuolaampia ja myös pidempiä Kitistä tai Luiroa. Aikoinaan joen pituutta merkityksellisempää oli, että pääsikö sen latvoilta helposti vedenjakajan yli toiseen vesistöön. Vaikka Kemijoki onkin Suomen piJulunkivi Sulkavan ja Ruokolahden rajamailla on Suomen suurimpia siirtolohkareita. Läheiseltä metsäautotieltä johtaa vajaan kilometrin mittainen polku kauniilla paikalla järven rannalla sijaitsevalle siirtolohkareelle. Järkäleen alla on hieno tulipaikka. Jyrävän putous Kuusamossa on yksi komeimmista ja myös tunnetuim- sin joki, on pisin yhtenäinen ja vieläpä vapaana virtaava jokireittimme Tornionjoki­Muonionjoki­Lätäseno­Poroeno. Perämereltä kertyy matkaa Käsivarren suurtunturien kainaloon peräti 550 kilometriä. Tämän mahtavan vesireitin latvoilla ovat myös suurimmat ja näyttävimmät vesiputouksemme. Eri lähteissä korkeimmaksi vesiputoukseksi saatetaan mainita Puolangan Hepoköngäs tai Maaningan Korkeakoski. Vaikka Hepokönkään putouskorkeus onkin 24 metriä, on könkäässä porras lyhentämässä veden vapaata pudotusta. Korkeakoski taas ei ole oikea putous, vaan nimensä mukaisesti koski, joka vielä kuivuu kesän mittaan pieneksi puroksi. Suurin vapaa pudotus katsotaankin olevan Käsivarren erämaa-alueella sijaitsevassa 17 metriä korkeassa Piht- suskönkäässä. Ylivoimaisesti korkein erillisten vesiputousten ketju taas on Kilpisjärveen laskevassa Kitsijoessa. Kolmen valtakunnan rajapyykille vievän retkeilypolun varrella sijaitseva kaunis putous on myös Pihtsusköngästä huomattavasti helpompi tavoittaa. mista putouksistamme vaikka ei lähimainkaan suurin olekaan. Jyrävä sijaitsee Pienen karhunkierroksen varrella 3,5 kilometriä Juuman kylän paikoitusalueelta. Tunturit toimivat tienviittoina ja rajapyykkeinä Käsivarren alueella ovat myös ainoat yli 1000 metriin kohoavat suurtunturimme. Enontekiöllä sijaitsee peräti 33 korkeinta tunturiamme, joista ykkönen on 1324 metriin yltävä Halti. Aikoinaan korkeutta tärkeämpää oli kuitenkin ympäristöstään hyvin erottuvien tunturien sijoittuminen kulkureittien varrelle. Vielä tienviittaa useammin tunturit toimittivat rajapyykin virkaa. Metsästäjä l 2 l 2011 l 55
• Esimerkiksi Korsatunturi on ollut aina Lapin tärkeimpiä rajapyykkejä, vaikka kohoaakin ainoastaan 463 metriin. Finska Lappmarken -kartassa vuodelta 1860 lapinkylien eränautintaalueita rajaavan tunturin laella kohtaavat vielä nykyäänkin kolmen kunnan ja neljän paliskunnat rajat. Korsatunturin kupeesta kulki myös tärkeä vesireitti Kemin Lapista Inarin lappiin. Jääkausi jätti jälkeensä rotkot, harjut ja supat Suomen suurimmat rotkolaaksot löytyvät nekin Lapista. Yli 40 kilometriä pitkä ja jopa 80 metriä syvä Kevon Jättiläisen kuhnepytkanjoni Utsjoella jättää koossa taakseen ty on syvin Korttian kaksi muuta kuuluisaa rotkoa: Posion Kirnukallion peräti Korouoman ja Nuorttin kanjonin Savukahdestakymmenestä koskella. Kultakeron ja Ukonhattujen hiidenkirnusta. Askoväliin jäävä 220 metriä syvä Isokuru lassa sijaitseva Suomen Pyhä-Luoston kansallispuistossa on suurin hiidenkirnuesiintaasen Suomen syvin ja komein kuru. tymä on kansallismaiseJääkaudesta on jäänyt Suomen maamaksi nimetyn Porvoon- perään muitakin jälkiä kuin pelkästään jokilaakson hienoin jäätikkövirtojen irtoaineksesta puhdisluonnonmuistomerkki. tamia rotkolaaksoja. Harjut ja niissä Julma-Ölkky on suurin ja monien mielestä myös komein kalliohalkeamaan syntyneistä rotkojärvistämme. Juuri ja juuri Kuusamon puolella sijaitseva erämainen rotkojärvi on yksi Hossan retkeilyalueen vaellus- ja melontareittien tunnetuimmista luonnonnähtävyyksistä. esiintyvät supat ovat hyviä esimerkkejä jääkauden aikaansaannoksista. Syvimmän supan tittelistä kilpailee kolme kohdetta: Rokuan Syvyydenkaivo lienee kuitenkin Kangasalan ja Janakkalan suppia hieman syvempi. Vastoin monien luuloa Suomen laajimmat hiekkadyynit eivät sijaitse Kalajoella eivätkä edes Vattajalla. Taas täytyy lähteä kauas pohjoiseen ja vieläpä sisämaahan. Esimerkiksi Pöyrisjärven erämaa-alueella Enontekiöllä paljasta hiekkaa, joka ajoittain myös liikkuu ja kinostuu tuulen mukana, on länsirannikon kuuluja hiekkarantoja paljon enemmän ja laajemmalla. Jäätikkövirtojen kasaamat hiekkatasangot ja harjut tarjosivat hyviä asuinsijoja ja olivat muutoinkin tärkeitä entisajan ihmisille ja eränkävijöille. Varsinkin harjut ovat olleet ja ovat yhä edelleen luontaisia kulkureittejä ihmisten lisäksi monille eläinlajeilla. Pöyrisjärven erämaassakin on näkyvissä useassa eri paikassa merkkejä muinaisesta peuran kuoppapyynnistä. l Kirjavinkki Luontoelämysten Suomi ­ retkeilijän nähtävyydet n Jouni Laaksonen johdattaa uudessa kirjassaan retkeilyä harrastavan lukijan erilaisille mielenkiintoisille luonto- ja kulttuurinähtävyyksille. Paljon nähnyt retkeilytoimittaja esittelee muun muassa korkeimpia vesiputouksiamme, jylhimpiä kuruja ja pisimpiä jokiamme. Suomalaisen eränkäynnin historiaan oleellisesti liittyvät seidat ja kalliomaalaukset ovat vain muutama esimerkki kirjan kulttuurihistoriallisista kohteista. Laaksonen esittelee kohteet tekstein ja valokuvin sekä auttaa löytämään niille karttapiirrosten ja tarkkojen koordinaattien avulla. Tällä kertaa Laaksonen pureutuu kuitenkin aiempia kirjojaan syvemmälle käsitellen ansiokkaasti kunkin teeman, kuten vanhojen kulkukeinojen, historiallisia taustoja. Laaksonen on myös itse käynyt kaikissa esittelemissään kohteissa. Ennätyksiä Suomen luonnossa n Korkein tunturi: Halti (1324 m), Enontekiö n Suurin korkeusero: Saana­Kilpisjärven pinta (556 m kahden kilometrin matkalla), Enontekiö n Suurin rotkolaakso: Kevon kanjoni, Utsjoki n Suurin luola: Torholanluola (pituus 31 m ja tilavuus 200 m³), Lohja n Suurin siirtolohkare: Kukkarokivi, Turku n Suurin hiidenkirnu: Piispa Hemmingin kirnu (syvyys 15 m ja halkaisija 8 m), Rovaniemi n Suurin järvi: Saimaa (1147 km²) n Pisin joki: Kemijoki (483 km), Savukoski­Kemi n Runsasvetisin joki: Vuoksi (keskivirtaama 554 m³/s), Imatra n Korkein vesiputous: Pihtsusköngäs (17 m), Enontekiö n Antoisin lähde: Sulaoja (32 000 m³/vrk), Utsjoki n Laajin suo: Teuravuoma (20 000 ha), Kolari Lähde: Atlas - suomalainen maailmankartasto (Genimap) 56 l Metsästäjä l 2 l 2011
• Mikaela Miekanmaa Tavoitteena täydellinen kopio - eläintentäyttäjän työ vaatii taiteellista silmää Mikaela Miekanmaa Ilveksen kasvot saavat viimeisen silauksen Ari Puolakoskelta. Haaveiletko oman metsästyssaaliisi täyttämisestä? Niin alkoi ylikonservaattori Ari Puolakosken ura eläinten täyttämisen parissa. Aluksi isän ystävä opetti miten tehdään, sitten matka vei luonnontieteelliseen museoon oppipojaksi. 58 l Metsästäjä l 2 l 2011 N l Nykyään Puolakoski opettaa alan opiskelijoita Luonnontieteellisessä museossa. Se on ollut tähän saakka ainoa paikka Suomessa, jossa on voinut opiskella selkärankaisten eläinten (esimerkiksi lintujen, nisäkkäiden, kalojen) konservointia. Uusia opiskelijoita otetaan silloin tällöin, kun uusille tekijöille on tarvetta. Valmistumisensa jälkeen he yleensä joko jäävät museolle töihin tai perustavat oman yrityksen. Koulutus kestää noin 3 vuotta. - Käytännössä täällä opetellaan sekä täyttämään eläimiä että tekemään erilaisia rekonstruktioita. Opiskelijat täyttävät eläimiä enimmäkseen meidän omiin näyttelyihin. Koulutukseen voi hakea suoraan peruskoulun jälkeen. Pääsykokeissa testataan muun muassa muovailu- ja piirtämistaitoja. Työ vaatii myös kärsivällistä luonnetta, Puolakoski toteaa. Vain taiteilijan vapaus puuttuu - Tämä on taiteilijan työtä, mutta ilman sitä kuuluisaa taiteilijan vapautta. Jokaisen yksittäisen eläimen kohdalla haetaan tiettyä asentoa. Valokuvat ovat meille tärkeä työkalu. Koska asento ei voi lähteä omasta päästä, aina pitää
• olla joku kuva, tai ehkä useampikin, mallina. Vaikka nykyään internetistä löytyy kaikenlaisia kuvia roppakaupalla, pelkästään se ei konservaattoreille riitä, vaan museosta löytyvät isot määrät esimerkiksi lehtikuvia vuosien varrelta. - Jotta pystyy täyttämään eläimen hyvin, on tutustuttava siihen hyvin tarkasti. Vietän itse edelleenkin paljon aikaa luonnossa sekä eläintarhoissa tarkkaillen villieläimiä kun ne liikkuvat, nukkuvat ja niin edelleen, kertoo Puolakoski. Konservaattorissa asuu pieni perfektionisti Kun kysyn, mikä on Puolakosken pitkän uran paras tuotos, hän ei osaa nimetä yhtä ainutta. ­ Vuosien varrella olen täyttänyt erilaisia ja erikokoisia eläimiä hippiäisestä hirveen. Jokaisessa on omat haasteensa ja jokaisesta löytyy vielä parannettavaa. Se on ehkä yksi alan viehätyksistä, että tässä ei voi koskaan olla täydellinen, aina lopputulos olisi voinut olla vielä parempi. Viimeisin ylikonservaattorin täyttämä otus on vaikuttava jääkarhu, joka on juuri nappaamassa hylkeen jään alta. Se on esillä museon Maailman luonto -näyttelyssä. - Tämä oli haastava projekti, koska meillä ei ollut jääkarhun luustoa käytettävissämme. Mutta meillä oli elävää kuvaa tilanteesta, jossa jääkarhu nappaa hylkeen ja siitä sitten lähdimme suunnittelemaan tuota asentoa. Mikaela Miekanmaa Ari Puolakoski (oik.) opastaa opiskelija Erik Raitasta ilveksen täyttämisessä. Ahvenanmaalta kotoisin olevan Raitanen haaveilee yrittäjän ammatista tulevaisuudessa. Jotta pystyy täyttämään eläimen hyvin, siihen on tutustuttava hyvin tarkasti. dyllä koneella. Nahan parkitseminen estää sen pilaantumisen. - Nahka saattaa olla alkujaan jopa 1­1,5 senttiä paksu, täyttäjälle optimaalinen nahka on ainoastaan muutaman millin paksuinen. Oikeastaan sellainen, jossa karvat ovat juuri ja juuri kiinni. Tarkka ja aikaa vievä prosessi Suurin osa eläinmuseossa täytettävistä eläimistä ovat kansalaisten sinne toimittamia tapaturman uhreja, esimerkiksi ikkunaan lentäneitä lintuja tai auton alle jääneitä nisäkkäitä. - Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että eläin nyljetään ja sitten kropasta otetaan noin 40­50 mittaa, joita hyödynnetään itse täyttötyössä. Tämän jälkeen luusto putsataan huolellisesti, jotta sitä voidaan käyttää runkona, jonka päälle mittoja apuna käyttäen muovaillaan savinen eläinmalli. Sen jälkeen "savimallista" valetaan useampiosainen lasikuitumuotti, jolla lopullinen uretaanivartalo valmistetaan. Vielä ennen käsitellyn nahan mallin päälle liimaamista lasisilmät kiinnitetään paikoilleen, ylikonservaattori kuvailee. Nahka laitetaan parkitukseen happamaan liuokseen, jossa on muun muassa muurahaishappoa ja suolaa. Tämän jälkeen nahkaa pitää ohentaa puukolla tai tähän tarkoitukseen teh- Millaiset ovat eläintentäyttäjän tulevaisuuden näkymät työelämässä? - Maassamme on kymmenkunta luonnontieteellisissä museoissa työskentelevää konservaattoria. Suurin osa alalla työskentelevistä toimii kuitenkin itsenäisinä ammatinharjoittajina, joiden pääasiallinen asiakaskunta koostuu metsästäjistä ja kalastajista. Näkisin, että huippuammattilaisilla on maassamme hyvät tulevaisuudennäkymät, sillä suurin osa tämän päivän asiakkaista osaa jo vaatia ensisijassa laatua. Halvin kun ei useinkaan ole se paras, Puolakoski toteaa. l Ari Puolakoski Erik Raitanen viimeistelee täytettyä jääkarhua Maailman luonto -näyttelyyn. Metsästäjä l 2 l 2011 l 59
• Milla Niemi & Petri Nummi Liikenne verottaa riistakantoja ­ Hirvikolarit vain jäävuoren huippu Sulavat hanget paljastavat tienpenkoilta varman keväänmerkin. Ensimmäiset leskenlehdet antavat vielä odottaa itseään, kun autoilijoiden katseet kiinnittyvät yhä useammin tienvarsilla makaaviin elottomiin karvakasoihin ­ liikenteen ruhjomiin supikoiriin ja muihin huono-onnisiin nelijalkaisiin. Vaikka yleisille riistalajeille ei aiheudu liikenteestä suurta uhkaa, on Suomessakin muutamia lajeja, joiden kannat voivat kärsiä liikenteen aiheuttamasta kuolleisuudesta. 60 l Metsästäjä l 2 l 2011 E l Eläimistä ja liikenteestä puhuttaessa monen mieleen piirtyy ensimmäisenä kuva hirvikolarista. Mielleyhtymä ei ole yllättävä; törmäykset hirvieläinten kanssa saavat tiedotusvälineissä paljon huomiota onnettomuuksissa tapahtuvien henkilövahinkojen sekä taloudellisten menetysten vuoksi. Lähes jokaisen tuttavapiiristä löytyy henkilö, joka on romuttanut kulkuneuvonsa törmäyksessä hirven tai kauriin kanssa, ja monet metsästäjät ovat saaneet aiheesta omakohtaisia kokemuksia osallistuessaan onnettomuuksien jälkihoitoon SRVA-toiminnan kautta. Törmäykset pienempien eläinten kanssa jäävät usein hirvieläinkolareiden varjoon. Auton pyörien alle litistynyt sammakko voi jäädä kuljettajalta kokonaan huomaamatta, eikä puskuriin kolahtava rusakko välttämättä aiheuta ajoneuvon pesua kummempia jatkotoimenpiteitä. Monelle voi tulla pienoisena yllätyksenä arvio tieliikenteessä vuosittain henkensä menettävien selkärankaisten eläinten määrästä: vuonna 2002 julkaistun Tiehallinnon raportin mukaan Suomen teille tuupertuu vuosittain noin miljoona nisäkästä ja moninkertainen määrä lintuja. Tähän epäonniseen eläinjoukkoon mahtuu runsaasti myös riistalajien edustajia. Jänikset ja supikoirat yleisiä uhreja Eläinten liikennekuolleisuutta on tutkittu intensiivisesti monella mantereella. Suomessa on vasta heräilty kiinnostumaan aiheesta, mutta ruotsalaiset ovat onneksi pitäneet huolta pohjoismaisesta panoksesta. Tiina Mäkelä
• Ruotsissa 1990-luvulla toteutetussa tutkimuksessa arvioitiin maassa yleisinä esiintyvien riistalajien liikennekuolleisuutta. Kärkisijan tilastosta valtasivat rusakot ja metsäjänikset, joita tarkasteltiin tutkimuksessa yhtenä ryhmänä. Tutkijat laskivat, että kaikkiaan noin kymmenesosa jäniskannasta päätti päivänsä liikenteen uhrina. Yksilömäärä vastasi noin kolmannesta metsästäjien saamasta saaliista. Jäniseläimet, erityisesti vilkkaasti liikennöidyn eteläisen Suomen alueella viihtyvät rusakot, ovat vahvasti edustettuina myös suomalaisissa liikennekuolleisuusaineistoissa. Vaikka ruotsalaistutkimuksen tuloksia ei voi suhteuttaa suoraan Suomen oloihin, suuruusluokka lienee meilläkin kymmeniä tuhansia auton alle jääneitä pitkäkorvia vuodessa. Jäniseläinten ohella supikoirat ovat näkyvimpiä liikenteen tappamia riistaeläimiä. Tehokkaasti lisääntyvien supikoirien tiheys maastossa voi olla varsin korkea, ja kaikkiruokaisuus saattaa koitua helppoa vatsantäytettä tienlaidoilta etsivien eläinten kohtaloksi. Suuresta liikennekuolleisuudesta ei tässä tapauksessa tarvitse kantaa suurta huolta: supikoira on meillä vieraslaji, jonka kannan moni soisikin pienenevän nykyisestä. Lisäksi hyvä lisääntymisteho pitää huolen siitä, että kovakaan kuolleisuus ei heikennä lajin tulevaisuudennäkymiä. jotka ovat olleet vaarassa hävitä paikallisesti tai peräti kuolla kokonaan sukupuuttoon liikenteen vuoksi. Voisiko liikenteen uhkaamia eläinlajeja löytyä myös erämaistaan tunnetusta Suomesta? Suomen metsäpeurakannat ovat viime vuosina taantuneet lajin molemmilla esiintymisalueilla Kainuussa ja Suomenselällä. Peurakantojen laskuun ei ole löydetty yksiselitteistä syytä. Pedot ja metsästäjät ottavat osansa, mutta myös liikenteellä voi olla rooli alamäen syventäjänä. Liikenteessä kuolleiden metsäpeurojen määrä on vaihdellut vuosittain muun muassa talvilaidunten sijainnin muutosten mukana. Kainuussa peuroja on jäänyt 2000-luvulla auton alle keskimäärin parikymmentä yksilöä vuodessa eli karkeasti laskien pari prosenttia kokonaiskannasta. Prosenttilukema ei vielä itsessään Kiikarissa netin parhaat tarjoustuotteet? Metsälle, kalaan, vaelluksille, retkeilyyn.. Tuotteita moneen lähtöön! Ale.fi:ssä on aina ALE! Eläinten liikennekuolleisuutta voidaan vähentää nelijalkaisille suunnitelluilla yli- ja alikulkurakenteilla. Liikenteen aiheuttama kuolleisuus koettelee yleensä voimakkaimmin suurikokoisia, hitaasti lisääntyviä eläimiä. Maailmalta löytyy lajeja, Kuivapolut vähentävät tehokkaasti pienten ja keskikokoisten eläinten liikennekuolleisuutta. Leveät alikulut ja vihersillat kelpaavat kulkureitiksi myös hirvieläimille. Milla Niemi Metsästäjä l 2 l 2011 l 61 Milla Niemi Syventääkö liikenne metsäpeuran ahdinkoa?
• kuulosta huolestuttavalta. On kuitenkin syytä muistaa, että peurakanta lisääntyy suhteellisen hitaasti; vaadin synnyttää kerrallaan vain yhden vasan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että noin kymmenesosa ­ synkimpinä vuosina ehkä jopa viidennes ­ kannan tuotosta voi jäädä auton alle. Tämän valossa lienee perusteltua todeta, että metsäpeurojen liikennekuolleisuuden vähentämiseksi tulisi kehittää uusia keinoja. verottavan kymmenisen prosenttia fasaanien vuosiluokasta. Riistanhoidollisessa ­ ja myös suojelullisessa ­ mielessä fasaania kiinnostavampi kotoinen laji on peltopyy. Peltopyiden liikennekuolleisuudesta ei kuitenkaan tiettävästi ole meikäläisistä maisemista kerättyjä tilastoja ­ olisiko tässä tilausta tutkimukselle? Raatokeskittymiä löytyy myös hirvien käyttämiltä tienylityspaikoilta, jotka toimivat pienempienkin nelijalkaisten kulkureitteinä. Tietoa eläinten kulkureiteistä ja liikennekuolemien keskittymisestä voidaan käyttää hyväksi suunniteltaessa eläinkuolemia ehkäiseviä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi vihersiltoja tai eläinalikulkuja. Täällä kolahtaa ­ jokivarsien ja hirvireittien vaaranpaikat Passipaikkojen valintaan vihkiytyneet metsästäjät tietävät, että eläimet valitsevat kulkureittinsä usein maastonmuotojen ja kasvillisuuden ohjaamina. Ei olekaan yllättävää, että eläinten liikennekuolemat kasaantuvat tietyille alueille sen sijaan, että raatoja lojuisi tasaisesti ympäri tiestöä. Pienten ja keskikokoisten eläinten liikennekuolleisuuskeskittymiä ovat muun muassa vesistösiltojen ympäristöt; monet eläimet liikkuvat mielellään joki- ja puronvarsia myöten. Mikäli sillan alla ei ole tarjolla kuivaa maayhteyttä kulku-uraksi, joutuvat rantaa seuraavat eläimet nousemaan tiealueelle ennalta arvattavin seurauksin. Turvaa kaikille tienkäyttäjille Yksi käytetyimmistä keinoista vähentää eläinten liikennekuolleisuutta ovat nelijalkaisten kulkijoiden käyttöön suunnitellut yli- ja alikulkurakenteet. Siltojen ja tunneleiden mitat ja tekniset yksityiskohdat vaihtelevat, mutta tavoite on sama: ohjata eläin- ja moottoriliikenne eri tasoihin. Rakenteet paitsi vähentävät eläinonnettomuuksia, myös helpottavat eläinten liikkumista tieverkoston pirstomassa maisemassa. Vihersillat, leveät eläinalikulkukäytävät ja pieneläintunnelit ovat kuuluneet keskieurooppalaisten tiesuunnittelijoiden arkeen jo kymmeniä vuosia, ja Suomessakin on hiljalleen päästy jyvälle rakenteiden hyödyistä. On toki selvää, että esimerkiksi massiivisia vihersiltoja ei kannata suunnitella hiljaisille seututeille. Tällöin kysymykseen voivat tulla esimerkiksi vesistösiltoihin korjaustöiden yhteydessä lisättävät kuivapolut, joiden on havaittu vähentävän eläinten liikennekuolleisuutta. Törmäyksissä pienten ja keskikokoisten eläinten kanssa aiheutuu harvoin henkilövahinkoja. Riski on kuitenkin aina olemassa, ja erityisesti moottoripyöräilijät ovat alttiita eläintörmäysten seurauksille. Eläinten liikennekuolleisuuden vähentämiselle löytyy siis perusteita paitsi suojelun, myös liikenneturvallisuuden näkökulmasta. l Kanalinnut vaaravyöhykkeessä Riistalinnuista liikenne koettelee erityisesti kanalintuja. Hiekkaiset metsäautotiet viehättävät pikkukiviä poimivia metsäkanalintuja, mutta siivekkäitä tapaa usein myös valtateiden penkoilta. Mitä pidempään linnut viipyvät tiealueella, sen suuremmassa vaarassa ne ovat joutua autojen ruhjomiksi. Kanalintujen liikennekuolemista ei ole päivitettyä tietoa. Osviittaa voi kuitenkin hakea Matti Rädyn 1980-luvulla valmistuneesta lisensiaatintutkielmasta. Koko Suomen kattaneen kyselytutkimuksen vastausten perusteella Räty arvioi liikenteen vuosittaiseksi "saaliiksi" 27 000 metsäkanalintua, mikä vastasi lajista riippuen 0,6­3 prosenttia silloisesta kannasta. Paikallisella tasolla lukemat voivat olla tätäkin suurempia. Kulttuuriympäristössä eläviä peltokanoja liikenne voi verottaa metsäkanalintuja rankemmin. Rädyn arvion mukaan peräti joka viides fasaani päätti päivänsä liikenteen uhrina. Samoihin aikoihin Ruotsissa arvioitiin liikenteen Pieneläintunneleita rakentamalla voitaisiin vähentää muun muassa mäyrien liikennekuolleisuutta. Henkilövahingon riski on aina olemassa törmäyksessä pienemmänkin eläimen kanssa. 62 l Metsästäjä l 2 l 2011 Milla Niemi
• Omasta kontista Diana -riistapeltoseokset DIANA-riistapeltoseokset ovat Suomen oloihin kehitettyjä siemenseoksia riistapeltojen perustamiseen. Huolehdi riistan hyvinvoinnista ja paranna metsästysmahdollisuuksiasi. Hirvi-Diana Pakkauskoko 1 kg Annostus 4 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 16 pss Peura-Kauris-Diana Pakkauskoko 3 kg Annostus 6 kg/ha. (tukkupakkaus 4 x 3 kg). Hinta 26 pss Monivuotinen riistalaidun-Diana Pakkauskoko 2 kg Annostus 20 kg/ha. (tukkupakkaus 4 x 2 kg). Hinta 19 pss Fasaani-Peltopyy-Diana Pakkauskoko 3 kg Annostus 10 kg/ha. (tukkupakkaus 4 x 3 kg). Hinta 28 pss Auringonkukka Pakkauskoko 2 kg Annostus 8 kg/ha. (tukkupakkaus 4 x 2 kg). Hinta 24 pss Valmistaja Kotimaan jälleenmyynti Rehukaali Grampian Pakkauskoko 1 kg Annostus 4 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 22 pss Rehukaali Keeper, peitattu Pakkauskoko 1 kg Annostus 3 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 42 pss Rehurapsi Pakkauskoko 1 kg Annostus 5 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 8 pss Öljyretikka Pakkauskoko 3 kg Annostus 15 kg/ha. (tukkupakkaus 4 x 3 kg). Hinta 29 pss Turnipsi Pakkauskoko 1 kg Annostus 2 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 17 pss tarkat Katso elyt ! HUOM et esitt is kuvall rakontti. e www. Naattinauris Pakkauskoko 1 kg Annostus 2 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 18 pss Rehunauris Pakkauskoko 1 kg Annostus 2 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 13 pss Maissi Pakkauskoko 3 kg Annostus 30 kg/ha. (tukkupakkaus 5 x 3 kg). Hinta 27 pss 40.indd 1 3.3.2011 15.56 Kämppä Kuusamosta? Piilopirtti Posiolta? Lomamökki Lapista? Laatumaalla on nyt myynnissä eräkämppiä ja erämaisia tontteja. Tarjolla on kohteita niin järvien ja lohijokien rannoilta kuin tunturien kainaloista. Lue lisää ja löydä oma mielipaikkasi: Riistapeltosiemenet Hirviriistaseos 10 kg 79 Linturiistaseos 10 kg 68 Rehurapsi Akela 25 kg 95 Rehuherne Arvika 25 kg 50 Rehu Öljyretikka Apoll 10 kg 90 Rehukaali Inka 1 kg 19,50 Rehujuurikas Brigadier 1 kg 14,50 Naattinauris Samson 0,5 kg 8,90 Luonnonhoitopeltoseokset LHP-Riista-Diana 10 kg LHH-Maisema-Diana 10 kg LHP-Niitty-Diana 10 kg 59 65 116 www.laatumaa.com Kaikki riistapeltosiemenet täyttävät viherkesannolle perustettavan riistalaitumen kasvilajivaatimuksen ja ovat hyväksyttyjen kasvien listalla. Jos haet EU-tukea, niin säilytä etiketti ja laita se tukihakemuksen liitteeksi. o Verkk . www 24akhntti. er o kaup pa Eräkontti Eräkontti on Suomen Metsästäjäliiton ja sen piirien omistama yritys. ERÄKONTTI, Kinturinkuja Metsästäjä l 2 l 2011 l 63 4, 11120 Riihimäki, p. 010 440 9410, www.erakontti.
• Eräaatoksia valtion mailta Metsien käsittelyt erästäjän silmin Valtion mailla metsästävät ovat tarkalla silmällä katselleet eräreittiensä maisemia ja antaneet palautetta Metsähallituksen työjäljestä kairoilla ja korvilla. Aino Risto kokosi opinnäytetyönä ansiokkaasti yhteen vuosilta 2006­2010 saadut palautteet. Palautteiden sanoma oli selvä. Metsämiehen silmä on tarkka ja mieli herkkä, muutokset eräkairassa huomataan. Ei tarvitse olla tietäjä arvatakseen, että suuri osa metsästäjistä vaeltelisi mielellään ikimetsissä ja kirveen koskemattomilla saloilla. Toisaalta riistaa pitäisi löytyä ja kulku olla jouhevaa. Mutta arkeen on pyssymiehenkin herättävä. Kirveen koskemattomia metsiä ei Suomen metsästyssaloilta metsämiehen askeleen alle löydy. Historian saatossa raivaajan kirves on iskenyt salon mäntyyn ja korven kuuseen lähes jokaisella Suomen salolla. Ja jos ei ole iskenyt, metsästäjän eteen aukeaa railona luonnonsuojelualueen raja. Kaikki saamamme palaute ei ollut suinkaan soimaavaa, vaikka kritiikin antaminen on yleensä helpompaa kuin kiitteleminen. Muun muassa Pohjois-Pohjanmaan ja Koillismaan ja myös monien muiden alueiden eränkiertäjien joukossa oli paljon metsästäjiä, jotka kiittelivät alueen metsärakennetta, pitivät kulkuyhteyksiä hyvinä tai metsästysjärjestelyjä muutoin moitteettomina. Liekö ollut sitten niin, että nämä eränkiertäjät olivat olleet riistaa ovelampia. Usein saadun saaliin ilo silottaa maisemankin mieleiseksi. Suurin osa metsätaloustoimenpiteisiin kohdistuvasta kritiikistä kohdistui vanhojen metsien uudistamiseen. Millaisena kukin vanhan metsän sitten näkeekään. Moitteet annettiin joko aukkojen tekemisestä tai pyyntöinä pitäytyä vain harvennushakkuisiin. Suomen olosuhteissa loputon harventaminen ei ole kuitenkaan mahdollista. Jossakin vaiheessa päätehakkuu on tehtävä. Hakkuuratkaisuilla on myös merkitystä silloin, kun yritämme kerätä valtion kirstuun sitä 100 miljoonaa, jota valtionvarainministeriö vuosittain edellyttää. Jokaisen meistä on myönnettävä, että rahat tulevat tarpeeseen. Metsästäjät perustelivat kritiikkiään vanhojen metsien tuhoamisesta myös sillä, että kanalintukannat kärsivät elinympäristön muutoksesta ja riista siirtyy hakkaamattomille alueille. Sekä kokemukset että tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että kanalinnut eivät ole vain vanhojen metsien eläjiä. Nuoret taimikot ja harvennusmetsät tarjoavat muun muassa teerille ravintoa ja suojaa. Myös metsot löytävät käsitellyistä metsistä mustikan varpuja ja marjoja. Tätä todistavat myös keski-ikäisiksi harvennusmetsiköiksi varttuneet, aikanaan Euroopan suurimmat avohakkuualueet. Jos pesintäilmat ovat olleet suotuisat, metso ja teeri kahahtavat tämän tästä siivilleen rämeen laidasta tai kankaan marjavarvukosta. Sen sijaan metsästäjien tuntemus siitä, että vanhojen metsien katoaminen tutulta eräreitiltä pilaa luontokokemuksen, on varmasti kiistämätön totuus, johon ei voi esittää vasta-argumenttia. Tunne on asia, jossa jokainen on oikeassa. Erityisesti se on metsästäjällä, joka harvoin liikkuu puhtaasti leivän hankinnassa, vaan jolla viihtyminen ja erätunne ovat askeleen siivittäjät. Samansuuntainen havainto metsästäjien ja Metsähallituksen näkökulmasta on, että harvennukset ja ennakkoraivaukset ovat olleet usein liian tarkkaan tehtyjä. Turha raivaus maksaa ja tekee liian steriilin metsän, jossa riista ei löydä suojaa, eikä pyssymies riistaa. Näiden arvokkaiden havaintojen perusteella olemmekin helpottaneet raivaajan uurastusta ja tavoitteenamme on, että harvennuskohteissa raivataan vain se alikasvos, joka on välttämätöntä metsätöiden kannalta. Kahden H:n linja, hallittu hoitamattomuus, hyödyntää parhaimmillaan sekä riistaa että metsätaloutta. Toisaalta suuri joukko kriitikoista piti taimikoita ja nuoria metsiä liian hoitamattomina, liian tiheinä ja liian huonokulkuisina. Näkyvyys asetti rajoituksia ampumiselle. Koiran kanssa kulkeminen oli vaikeaa tai mahdollisuus kulkea hiljaa riistaa karkottamatta oli lähes mahdotonta. Maahan jäänyt puuaines harmitti useita metsästäjiä joko siksi, että se vaikeutti metsässä kulkemista tai puuaineksen haaskaamisen takia. Me metsästäjätkin olemme inhimillisiä olentoja ja katselemme herkästi eräkairojamme riistavietin himmentämien lasien läpi. Usein vaikeakulkuisuus metsästäjälle tarkoittaa helpotusta riistalle. Metsästäjänä jokainen tietää, että riistan selviytyessä voittajaksi vähintäänkin olosuhteet ovat olleet huonot. Ainakin huonommat kuin oma taito. Harvoin harmissaan muistaa, että suomalaisen metsän mosaiikissa taimikko ei jatku loputtomiin, ja sen jälkeen tulee toisenlainen metsikkö. 64 l Metsästäjä l 2 l 2011 Eino Piri Palvelupäällikkö Metsätalous Metsähallitus
• Kaipuu vanhan metsän katveeseen "Metsät hakattu, moto pyöri joka päivä + yö ja teki aukkoa. Muutama teeri nähtiin + jokunen tukkirekka ja riistanvartija. Törmättiin myös hirvimiehiin? Mitähän nekin pyyti kun alueella ei ole ollut 3 vuoteen hirviä! Eikä näköjään kohta lintuja eikä metsääkään." "Järkyttäviä hakkuuaukeita... lieneeköhän ihan järjellistä niittää tuolla tavalla." "Ei ole vanhaa metsää olemassakaan, risukkoa, kynnöstä, ojituksia, moton jättämiä arpia jne." lienee vanha lehmipolku, ansapolku tai kylien välinen yhdyspolku, se todennäköisesti hakee kangasmaan kauneimmat notkot ja kummut, sivuttaa suurimmat puut ja komeimmat muurahaispesät. Jos alueella on lampi, puro tai järvi, polku johtanee sinne. Siellä on vanha asemapaikka, jossa lukuisat tulet on poltettu. Se on tuulensuojainen paikka, ehkä rinnemaa jykevärunkoisine rantapuineen ­ siinä on maisema. Siihen vain mielii pysähtyä. Selkä hakee taakseen ja turvakseen suurta runkoa. Puiden korkealle kurottavat latvukset humisevat rauhoittavasti. Isoissa puissa havisee historia. Jostain syystä kiireen tunne loppuu. Aistit lepäävät ja sielu rauhoittuu. Kuin olisi kotiinsa tullut. Koneiden ajourat, risukot, revityt kannokot ja peratut taimikot sen sijaan muistuttavat sivilisaatiosta ja tehokkuudesta. Ihminen on esteetikko, ja moni metsästäjä pohjimmiltaan romantikko, niinhän meille on opetettu. Raskaiden koneiden jäljet, muuttunut ja myllerretty maisema ei rauhoita, pikemminkin päinvastoin. Riistavisa 2 Oikea vastaus lisätieto 1. Vastaukset sivun 12 kysymyksiin x. Koirashirven pyynti sallittiin vuonna 1933 1.-8. syyskuuta välisenä aikana maaherran myöntämällä luvalla. Lupia myönnettiin 181 kappaletta 1. Kekkonen oli innokas kalastaja jo nuoruudestaan, mutta metsämies hänestä tuli vasta myöhemmin. 2. Savon sydämestä Kuopion Haminalahdelta kotoisin olleet von Wrightin veljekset olivat taitavia metsästäjiä - heidän ilmiömäiset mallista maalatut lintukuvansa herättävät ihastusta edelleen. x. Myyräekinokokin ei tiedetä esiintyvän Suomessa, mutta naapurimaissamme sitä tavataan, nyt myös Ruotsissa. Ekinokokki leviää petoeläinten ulosteiden kautta ja voi tarttua myös ihmiseen. 2. Kainuun metsäpeurakanta on kutistunut uhkaavasti viime vuosina. 1. Riistanhoitoyhdistysten vuosikokousten esittämistä ehdokkaista valitaan alueelliseen riistaneuvostoon kuusi jäsentä ja heille henkilökohtaiset varajäsenet. 2. x. Jos naarasmetso eli koppelo ei jostakin syystä löydä parittelukumppanikseen metsokukkoa, se voi pariutua teerikukon kanssa. 1. 2. 3. Tässä joitakin metsästäjäpalautteita, joita lupametsästäjät ovat valtion metsien käsittelystä viime syksynä terveisinään jättäneet. Monien mielestä vanhojen metsien hakkuutahti on liian kiivasta ja jälki rumaa. Kieltämättä nykyajan talousmetsät ovat pirstaleisia ja levottomia kulkea. Metsiä uudistetaan nykyajan menetelmiä käyttäen, vahvistaa Eino Piri valtion metsätalouden puolesta oheisessa kirjoituksessa. Meno on samantyylistä niin valtion metsissä, yksityismailla kuin metsäyhtiöidenkin mailla. Kulkeminen hiljan käsitellyssä talousmetsässä ei ole huviretki, mutta sellun ja paperin raakaainetta metsämme kiistatta tuottavat. Metsien käsittely on muuttanut suomalaisen metsäkuvan ja maisemarakenteen täydellisesti viimeisten vuosikymmenien aikana. Se on muuttanut samalla riistaelinympäristöt, riistalajiston rakenteen ja luonnollisesti metsästyksen. Pirstoutuneet, muokatut ja viljellyt metsäympäristöt eivät kenties tarjoa estetiikkaa, mutta silti ne elättävät monipuolista riistakantaa. Mikä kehityksensä päätevaiheen saavuttaneiden, ns. vanhojen metsien hakkuissa metsästäjiä sitten potuttaa? Vanhat metsät alkavat olla jo vähissä. Niitä hakevat kartoiltaan yhtälailla metsäsuunnittelijat kuin metsästäjät. Suunnittelija hakee sahatukin myynnille raaka-ainetta ja valtion tuotto-odotuksille katetta. Metsästäjä etsii itselleen virkistystä. Tutkimusten mukaan moni riistalaji viihtyy kuitenkin parhaiten nuorissa käsitellyissä sekametsissä. Jokin syvempi selitys vanhan metsän kaipuulle on oltava. 4. 5. Lajityypillistä käyttäytymistä Olemme myös polkujemme orjia. Tuttuja reittejä kuljetaan ja muistellaan. Mistä kerran metso on lentoon kahahtanut, sinne mieli vetää uudelleen. Niin susi tai kettukin tekee, tarkistaa paikan jossa on onnistunut ja välttää epämieluisia paikkoja. Kun metsästäjän tuttu metsomaisema ja asentopaikka on muuttunut tuntemattomaksi, se on järkytys. Lajimme evoluutiollakin on osansa tuli- tai lepopaikan valinnassa. Metsästys on paluuta menneisyytemme hämärään. Metsässä kulkeminen, riistan etsiminen ja pyynti ovat ohjanneet ihmisen evoluutiota. Onneksi metsät kasvavat nopeasti. Nykyisen metsätalouden uudistamisohjeilla ne eivät enää taida palata sellaisiksi kuin meidän sukupolvemme on ne nähnyt ja kokenut. Puun kierto nopeutuu, aihkimäntyjen ajat taitavat olla pääosassa talousmetsiämme ohitse. Metso ja muukin riista näytJukka Bisi vs. erätalouspäällikkö tää sopeutuvan nuortuviin Luontopalvelut metsiin, mutta metsästäjille Metsähallitus itsellään näyttää ottavan lujimmalle. Nyt kun 1950- ja 60-luvuilla tehtyjen valtavien päätehakkuiden alat lähestyvät jo uutta uudistuskiertoa, ratkaisevaa on, kuinka niitä käsitellään. Nyt työn alla oleva uusi metsätalouden ympäristöopas herättää toiveita. 6. 7. 8. 9. 10. x. 11. 2. Suomenajokoira tippui kärkisijalta kolmanneksi ja saksanpaimenkoira oli toiseksi suosituin koirarotu. 12 x. Hirvieläinten metsästykseen ei saa käyttää ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli 28 senttiä. 13. 1. Jalkanarua saa käyttää vain ketun pyyntiin ja siihenkin vain silloin, kun maa on lumipeitteinen. 14. 1. 15. 1. 16. x. Merimetsolla ei ole (MannerSuomessa) metsästysaikaa, mutta ELY-keskukset voivat myöntää luvan poiketa luonnonsuojelulailla rauhoitetun linnun rauhoituksesta, jos se on vahinkojen vuoksi välttämätöntä. Rauha ja harmonia Kun pääsee luonnontilaiseen vanhan metsän siimekseen, jossa sankka, järeä puusto kurkottaa kohti taivasta, mikä on ensimmäinen havainto ja tunnetila? Siellä on hiljaista ja hämärää. Siellä on helppo kulkea. Siellä vallitsee harmonia. Metsä on monirakenteinen ja -ilmeinen. Jos sieltä yhyttää polun, joka alun perin Metsästäjä l 2 l 2011 l 65
• Eero Väisänen, UPM Metsä Metsäkanalinnut ja taimikonhoito Metsätaloudessa on aina useita vaihtoehtoja. Lähes kaikilla tiloilla voidaan osalla aluetta hoitaa metsää maksimaalisen puuntuotannon tavoitteiden mukaisesti ja toisessa päässä tilaa voi keskittyä puuntuotannon lisäksi vaikka riistanhoitoon. Vaikka taimikot eivät olekaan metsäkanalintujen ensisijaisia elinympäristöjä, taimikkovaiheessa luodaan metsän koko kiertoajan puusto. Siksi taimikonhoidolla on hyvin suuri merkitys myös kanalinnuille vuosikymmeniksi eteenpäin. 66 l Metsästäjä l 2 l 2011 T l Taimikot eivät ole kanalintujen kaikkein suosituimpia elinympäristöjä, vaikka niillä on varsinkin ravinnonhankinnan kannalta merkitystä. Teeri viihtyy niin avarissa kuin tiheissä maastoissa, ajoittain hyvin nuorissakin metsissä. Myös pyy voi asustella jo viisi­kuusimetrisissä kuusikoissa. Sen sijaan metsolle varsinkin laaja-alaiset taimikot ovat toisarvoista maastoa. Joskus kanalinnut myös pesivät taimikoissa tai jopa aivan aukealla paikalla. Etäisyys suojaisaan metsikköön ei kuitenkaan saa olla kovin pitkä. Mutta metsän koko kiertoajan puusto luodaan taimikkovaiheessa. Siksi taimikonhoidolla on hyvin suuri merkitys Tavallinen noin 45-vuotias kylvömännikkö harvennettuna kelpaa myös kanalinnuille, jos raivaussahaaja ja harventajat ovat ottaneet riista-asiat huomioon. myös kanalinnuille vuosikymmeniksi eteenpäin. Taimikonhoidon ja nuorten metsien kunnostusten pinta-alat ovat 2000-luvulla olleet 200 000­300 000 hehtaaria vuosittain. Jos hoitotyö tehdään hyvin, myönteinen vaikutus tuntuu vuosikymmeniä ja todella suurilla alueilla.
• Työt on suunniteltava huolellisesti etukäteen Varsinaisesti taimikon perustaminen suunnitellaan jo uudistushakkuuvaiheessa. On mietittävä uudistusmenetelmä, harkittava hakkuualueen rajaus, valittava kasvatettava pääpuulaji, jos päädytään istuttamiseen ja mietittävä maanmuokkaustapa. Säästöpuut kannattaa merkata ainakin kartalle jo tällöin. Samoin valitaan mahdolliset hakkaamatta jätettävät kohdat, lähikuljetusreitit ja varastopaikat. Jos hakkuualalta korjataan myös energiapuut, varastopaikkojen suunnittelu on hyvin tärkeää tehdä huolellisesti energiapuun suuren tilavuuden ja pitkän varastointiajan takia. Hakkuun yhteydessä ainakaan pimeässä ja lumen ollessa maassa kuljettaja ei voi millään havaita maaston yksityiskohtia, jos suunnittelija ei ole osannut ajatella asioita myös riistan kannalta. Säästöpuiksi valitaan mahdollisuuksien mukaan myös koivuja. Paras vaikutus saadaan, jos puut ovat ryhmässä pienenä sekametsikkönä. Pohjametsä jätetään koskemattomaksi eikä poistettavia puita kaadeta säästöpuuryhmän sekaan. Erityisen tärkeää on säästää pienet leppä-, haapa- ja raitapuskat. Kun taimikko aikanaan varttuu ympärillä, näistä hakkuuvaiheessa melko vaatimattoman näköisistä ryhmistä on kehittynyt suojaisia ruokapaikkoja. Usein varsinkin raidan läheisyydessä on kosteaa maata. Pienkosteikkojen säästäminen on erittäin tärkeää eikä siitä aiheudu maaomistajalle juurikaan menetyksiä. Usein on päinvastoin. Kosteikkojen uudistaminen on hankalaa ja kallistakin. Säästettynä niillä on myöhemmin merkitystä muillekin lajeille kuin metsäkanalinnuille. Metson hakomispuut on syytä jättää aina pystyyn, sillä ne ovat usein käytössä vuodesta toiseen, joskus vuosikymmeniäkin. Muutenkin niillä saattaa olla metson viihtyvyyden kannalta merkitystä. Paikoitellen hakkuualalla on runsaasti heikkolaatuista ja vaurioi- tunutta pienpuustoa. Normaalisti se raivataan pois ennen muokkausta. Koskaan ei pitäisi siistiä aluetta täysin puhtaaksi, vaan jättää sinne tänne pieniä tiheikköjä. Muutamassa vuodessa niistä kehittyy sopivia suojapaikkoja, kun vasta perustettu taimikko on vielä pientä eikä tarjoa turvaa. Metsähallituksen pienriistan kausiluvat haettavissa huhtikuun aikana Pienriistan kausiluvat ajalle 1.8.2011 - 31.4.2012 ovat nyt haettavissa. Hakuaika on 1.- 30.4.2011. HUOM! muutos hakuajassa. Loppukauden luvat (1.11.-31.4.) sekä lyhytaikaiset luvat ovat saatavilla kesämyynnissä. Kausilupia on saatavilla sekä kanalinnuille että muulle pienriistalle. Kausilupia ei myönnetä kaikille alueille. Tarkemmat ohjeet ja alueet: www.metsa.fi/metsastys Kausilupia voi hakea sähköisesti osoitteessa: www.lupahaku.protacon.fi Hyvä metsänhoito on hyvää ja monipuolista ympäristönhoitoa. Kun hakkuu ja puunkorjuu on tehty onnistuneesti, maanmuokkaajan on helppo hoitaa oma osuutensa. Hän työskentelee aina sulan maan aikaan ja pystyy sen takia havaitsemaan pienetkin maaston erityispiirteet. Mutta aina on hyväksi, jos edeltävä työvaihe on tehty huolellisesti ja suunnitelman mukaisesti. Muokkaaja kiertää pienet kosteikot eikä käsittele säästöpuuryhmien alustoja. Jos maata joudutaan kuivattamaan metsänviljelyn onnistumiseksi, navero-ojista ei pidä tehdä syviä. Paikoitellen ojaan voi tehdä luiskan, jolloin sinne mahdollisesti pudonneet eläimet pääsevät pois. Sama ohje on vesiensuojelua varten tehdyissä altaissa. Niiden yksi sivu täytyy luiskata. Muokkauksen tarkoitus on helpottaa viljelyä ja varmistaa taimien alkukehitys. Maata ei pidä paljastaa yhtään enempää kuin on tarpeen uudistumisen onnistumiseksi. Kun humuskerrosta ei avata liikaa, pintakasvillisuus pääsee elpymään mahdollisimman nopeasti. HAMKin metsätalouden koulutusohjelma on profiloitunut metsävarojen suunnitteluun ja hoitoon sekä metsäyrittäjyyteen. Käytössämme on noin 2000 hehtaarin opetusmetsä käytännön harjoituksia varten. Viisas raivaussahaaja välttää metsikön liikaa siistimistä Uudistamisvaiheen jälkeen pieni taimikko ei tarvitse muutamaan vuoteen mitään töitä. Mutta kun raivaussahaaja saapuu palstalleen, tulevan metsän puulajisuhteet ja muodot saavat perustansa. Taloudellisessa mielessä tärkeät puut pitää ehdottomasti vapauttaa vähäarvoisten puristuksesta. Mutta viisasta on myös vält- Metsätalousinsinööri toimii korjuu- tai ostoesimiehenä, metsä- tai luonnonvarojen suunnittelijana, energiapuuneuvojana tai muissa metsäalan asiantuntijatehtävissä. Yhteishaussa mukana myös aikuisten monimuotokoulutus. Osa opinnoista verkkototeutuksena. LISÄTIEDOT: hakutoimisto@hamk.fi, p. (03) 646 4501. Metsästäjä l 2 l 2011 l 67
• Edellisen kuvan männikön reunassa oleva pieni kosteikko on jätetty raivaamatta ja harventamatta. Monipuolinen lehtipuusto ja kuusialikasvos tarjoavat sekä ravintoa että suojaa kanalinnuille. tää turhan työn tekemistä. Kasvatettavia puulajeja haittaamattomia puita tai pensaita ei pidä kaataa pelkästään siistimisen vuoksi. Ne kannattaa jättää mieluummin pystyyn. Niinpä suositus on, että kaikki marjovat puut ja pensaat, katajat ja pääpuulajeja haittaamattomat lehtipuut jätetään kasvamaan. Usein luonto on jo valmiiksi luonut sopivia paikkoja näille suojatiheiköille. Kosteikkojen ja kivikkojen reunat ja purojen varret taimettuvat pikkuhiljaa metsän sisälläkin, koska niissä on enemmän valoa kuin suurten puiden alla. Näistä luonnon tekemistä ryhmistä on hyvä rakentaa suojapaikkoja. Usein näitä tiheikköjä on erittäin hankala ja kallis raivata. Purojen varret ovat kiviä täynnä. Sahaaja saa olla todella tarkkana, jottei terä sirahda kiveen. Ehkä kannattaakin kiertää nämä pienet ja hankalat paikat ja keskittää työponnistelut taimikon tärkeimpiin kohtiin. Rahaa säästyy ja tulos paranee sekä omistajan että riistan kannalta. Metso on männiköiden lintu, joten parin viime vuosikymmenen voimakas siirtyminen kuusen viljelyyn voi tulevaisuudessa haitata metson elämää. Sekametsään tarvitaan kuusten joukkoon myös mäntyjä tai pieniä mäntyryhmiä, ei siis pelkästään lehtipuita. Kun taimikko varttuu, metsikkö sulkeutuu ja on metsolle liian tiheää lähes ensiharvennusvaiheeseen asti. Pyy ja teeri saavat jo taimikkovaiheen puustosta suojaa ja ravintoa, mikäli puulajivalinta on tehty oikein. Ensiharvennuksen jälkeen, joskus jopa vähän sitä ennen, metsot palaavat alueelle. Koppelot kelpuuttavat maaston ensin, mutta melko pian ukkometsot seuraavat perässä. Paluuta auttaa ratkaisevasti, jos taimikon perustamis- ja hoitovaiheessa riistan tarpeet on osattu ottaa huomioon. Edellä mainitut tiheiköt, kosteikot, säästöpuuryhmät ja sekapuut ovat valmiina paikoillaan, kun metsä on varttunut. Kun vielä jätetään tekemättä tarpeettomat alikasvoksen ennakkoraivaukset ennen ensiharvennusta, edellytykset riistan ja muunkin eläimistön viihtymiselle ovat olemassa. UPM:n mailla on siirrytty käyttämään ns. näkemäraivausta ennen ensiharvennusta. Metsurit kaatavat lähinnä vain hakkuuta ja koneenkuljettajan näkemistä haittaavat puut pois. Täysin puhtaaksi alusmetsää ei siis pyritä raivaamaan missään tapauksessa. Varsinkaan sekapuustoa ei enää saa nuoreen metsään, jos sitä ei ole sinne aikanaan jätetty. Kun siis hakkuutoimikone saapuu hoidettuun ja monipuoliseen nuoreen metsään harventamaan, raivaussahaajien hyvän työn jäljet erottuvat. Harventamista on helppo tehdä, kun perusasiat ovat jo valmiina odottamassa. Hyvä metsänhoito on myös hyvää ympäristönhoitoa Tietenkin on hyvä muistaa, että metsätaloudessa on aina useita vaihtoehtoja. Lähes kaikilla tiloilla voidaan osalla aluetta hoitaa metsää maksimaalisen puuntuotannon tavoitteiden mukaisesti. Ja toisessa päässä tilaa voi keskittyä puuntuotannon lisäksi vaikka riistanhoitoon. Ja aikojen kuluessa tuotantosuuntia voi vaihtaa liukuvasti. Kun maanomistaja pitää huolta, että hakatulle alalle tulee hyvä nuori metsä, kaikki mahdolliset metsätalouden vaihtoehdot ovat käytettävissä. Monipuoliset, vaihtelevat metsiköt ovat yleensä ihmisten silmin katseltuna kauniita. Myös kanalinnut havaitsevat samat asiat ja viihtyvät monipuolisissa metsissä. Tosin tuskin ne ajattelevat esteettisiä asioita valitessaan elinympäristöään. Aina, kun metsissä kulkeva näkee lintuja ympärillään, mieliala kohentuu. Hyvä metsänhoito on siis hyvää ja monipuolista ympäristönhoitoa. Sitä täytyy aina tavoitella. l Taimikonhoidolla on hyvin suuri merkitys kanalinnuille vuosikymmeniksi eteenpäin. Samalla kuviolla on säästetty kuusiryhmä männikön alla riistatiheiköksi. 68 l Metsästäjä l 2 l 2011
• Frontline Comp paikallisvaleluliuos. Vaikuttavat aineet: fiproniili ja (S)-metopreeni. Kohde-eläinlajit: kissa ja koira. Käyttöaiheet kohde-eläinlajeittain: kissa: kirpputartuntojen tai samanaikaisten kirppu-, puutiais- ja/tai väivetartuntojen hoitoon. Kirppujen (Ctenocephalides spp.) häätöön. Insektisidinen vaikutus uusia kirpputartuntoja (aikuismuodot) vastaan kestää 4 viikkoa. Ehkäisee kirppujen lisääntymistä estämällä munien kehittymistä (ovisidinen vaikutus) sekä toukkien ja koteloiden kehittymistä jo munituista munista (larvisidinen vaikutus) 6 viikon ajan annostuksesta. Puutiaisten häätöön (Ixodes ricinus, Dermacentor variabilis, Rhipicephalus sanguineus). Valmisteen akarisidinen vaikutus puutiaisia vastaan kestää 2 viikkoa (kokeellisten tutkimusten perusteella). Väiveiden (Felicola subrostratus) häätöön. Koira: kirpputartuntojen tai samanaikaisten kirppu-, puutiais- ja/tai väivetartuntojen hoitoon. Kirppujen (Ctenocephalides spp.) häätöön. Insektisidinen vaikutus uusia kirpputartuntoja (aikuismuodot) vastaan kestää 8 viikkoa. Ehkäisee kirppujen lisääntymistä estämällä munien kehittymistä (ovisidinen vaikutus) sekä toukkien ja koteloiden kehittymistä jo munituista munista (larvisidinen vaikutus) 8 viikon ajan annostuksesta. Puutiaisten häätöön (Ixodes ricinus, Dermacentor variabilis, Rhipicephalus sanguineus). Valmisteen akarisidinen vaikutus puutiaisia vastaan kestää 4 viikkoa (kokeellisten tutkimusten perusteella). Väiveiden (Trichodectes canis) häätöön. Vasta-aiheet: Ei saa käyttää alle 8-viikkoisille ja/tai alle 1 kg painaville kissoille. Ei saa käyttää alle 8-viikkoisille ja/tai alle 2 kg painaville koirille. Ei saa käyttää sairaille tai sairaudesta toipuville eläimille. Ei saa käyttää kaneille, koska haittavaikutuksia joihin liittyy jopa kuolleisuutta, voi esiintyä. Koirien valmistetta ei saa käyttää kissoille. Haittavaikutukset: Ovat hyvin harvinaisia. Antokohdan paikallisia ohimeneviä ihoreaktioita (hilseily, värjääntymistä, paikallista karvanlähtöä, kutinaa ja punoitusta) sekä yleistä kutinaa on esiintynyt käytön jälkeen. Runsasta syljeneritystä, ohimeneviä hermostollisia oireita (tuntoherkkyyttä, masennusta) tai oksentelua tai hengitystieoireita on myös esiintynyt käytön jälkeen. Älä yliannostele. Pakkaukset: kissa: 3 x 0,5 ml. Koira: 3 x 0,67 ml, 3 x 1,34 ml, 3 x 2,68 ml ja 3 x 4,02 ml. Tutustu pakkausselosteeseen. Merial Norden FL/SF/044 RELEVANS.NET A/S, PL 4440, 00002 Helsinki. Puh 050 5051 399. Päiväys: 02.2010.
• Ilja Koivisto Kuutamoiden pienpetojahdit sai ensiesityksensä Metsästysmuseossa erittäin haasteellista, eivätkä otokset luonnollisesti vastaa laadultaan päivänvalokuvauksia. Mutta öiset tuokiot kettukopissa tihkuvat sitäkin enemmän tunnelmia, eikä öinen luonto ole eloton. Rusakot ja kauriit ovat yleisiä näkyjä kuutamoyössä ja pöllöjen äänet ovat tavanomaisia. Pyytäjällä on aikaa miettiä syntyjä syviä, mutta jännitys tiivistyy hetkessä, kun kettu tai supi ilmestyy näköpiiriin. Joskus pyytäjää onnistaa ruhtinaallisesti, kun saman istunnon aikana saaliiksi tulee kaksi otusta, kuvailee Kotisara öisen kyttäysjahdin erityispiirteitä. Yli 10 vuotta elokuvia Elokuvan ohjannut Arttu Kotisara on viitasaarelainen metsästäjä ja eräelokuvaaja, jonka tuotantoyhtiö Videosara on tuottanut vuodesta 1999 lähtien 31 metsästyselokuvaa sekä useita kalastus- ja luontoelokuvia sekä opetusohjelmia esimerkiksi Metsästäjäin Keskusjärjestölle. Tuotannon lähtökohtana on ennen kaikkea suomalainen eräkulttuuri ja sen eri muodot. ­ Olen tehnyt yhden elokuvan safarimetsästyksestä Afrikassa, mutta kyllä suomalaisia metsästäjiä kiinnostaa suomalainen metsästys. Kanalinnustus ja hirvijahti ovat niitä syömähampaita, joille riittää ostajia vuodesta toiseen. Arttu Kotisara talvisissa kuvauspuuhissa. E Pystykorva suden vaatteissa Metsästyksen Kotisara aloitti 15-vuotiaana heti, kun se oli oman aseen kanssa mahdollista. Ohjaajan oma suosikkimetsästysmuoto on kanalinnustus haukkuvalla tai seisovalla koiralla. Suomen eri kolkkien eräpolut ovat tulleet tutuiksi lukuisilla kuvaus- ja metsästysmatkoilla. Erikoisin muisto on Itä-Suomesta: ­ Olin kerran kuvaamassa näätäaihetta Kuhmossa, erämaaseudulla rajan pinnassa, ja yövyin laavussa. Alueella on paljon susia. Heräsin helmikuisena pakkasyönä kolmen aikoihin tassujen ääniin. Joku otus kiersi laavua aivan sen vieressä. Kuulin sen hengityksenkin. En ollut uskoa korviani. Nousin hitaasti ylös ja haalin kirveen käteen. Oviaukkoon ilmestyi lopulta hahmo, jolla oli pystyt korvat ja suippo kuono. Pystykorvakoira se oli. Miten lienee joutunut yksin sinne erämaahan ja osui onnekseen toisen yksinäisen laavulle. Otin sen laavuun loppuyök- Veera Kotisara l Joka vuosi Talvikin päivää (11.2.) lähimpänä sunnuntaina järjestetään Suomen Metsästysmuseolla koko perheen talviretkeilytapahtuma, Talvikki. Ohjelmassa on iloisia talviliikuntalajeja lumikenkäilystä rekiajeluihin. Tänä vuonna tapahtuma veti museolle noin 1900 vierailijaa. Talvikissa sai ensiesityksensä myös Arttu Kotisaran uusin metsästyselokuva Kuutamoöiden pienpetojahdit, joka kertoo kettujen ja supikoirien haaskapyynnistä. Esityksen alkaessa Metsästysmuseon kirjasto pullisteli ääriään myöten täynnä pienpetopyynnistä kiinnostuneista katselijoista. Alkajaisiksi Arttu Kotisara esitteli teoksensa ja esityksen aikana oli myös mahdollisuus keskustella sekä esittää ohjaajalle kysymyksiä niin pienpetopyynnistä kuin sen kuvaamisestakin. Haasteellinen yökuvaus Kuutamoöiden pienpetojahdit on kuvattu suurelta osin Järvenpäässä. Elokuvan kesto on 43 minuuttia ja sitä on ollut saatavana parin kuukauden ajan dvd-muodossa, mutta ensimmäinen julkinen esitys oli Metsästysmuseon Talvikki-tapahtumassa. Elokuvasta selviää, millaista petokantojen harventaminen käytännössä on ja millaisia eräelämyksiä öiset pienpetojahdit tarjoavat. Lisäksi elokuva sisältää myös tuokiokuvia päivällä tapahtuvasta pyynnistä ajo- ja luolakoirien avulla. ­ Yökuvaus ilman apuvaloja on Yökuvaus on erittäin haasteellista, mutta öiset tuokiot kettukopissa tihkuvat tunnelmaa. 70 l Metsästäjä l 2 l 2011
• si. Sillä seudulla yksinäinen koira on henkipatto. Näätien, kanalintujen ja hirvenpyynnin lisäksi oman elokuvansa ovat saaneet muun muassa hanhestus, kyyhkyn metsästys, valkohäntäpeura ja merilinnustus. Kuutamoöiden pienpetojahdit -elokuvaa kuten muitakin videosaran elokuvia voi tilata suoraan tekijältä vaikkapa Videosaran internetsivuilta osoitteesta www.videosara.fi. Kotisaran uusimpia elokuvia on myös myynnissä Suomen Metsästysmuseon museokaupassa. l Ilja Koivisto Metsästysmuseo palkkasi arkistonhoitajan n Suomen Metsästysmuseo on saanut riveihinsä uuden museoammattilaisen. Valtiotieteen maisteri Pekka Allonen on aloittanut museossa vakituisena arkistonhoitajana 1.1.2011 alkaen. Hän on tätä ennen hoitanut tehtävää määräaikaisena marraskuusta 2008 alkaen. Arkistokokoelmien hoidon lisäksi hänen tehtäviinsä kuuluu asiakaspalvelu kaikissa arkistonhoitoon liittyvissä kysymyksissä. Häneltä voi kysyä neuvoja esimerkiksi metsästysseurojen arkistojen järjestämiseen. ­ Metsästysmuseo ottaa mielellään vastaan metsästysseurojen vanhoja arkistoja. Museolla vanhat kokouspöytäkirjat ja muu paperiaineisto järjestetään ja talletetaan asianmukaisiin arkistotiloihin, joissa ne ovat tutkijoiden mutta myös muiden seuran toiminnasta kiinnostuneiden saatavilla, Allonen vihjaa. Metsästysmuseon arkisto on yleisölle avoin museon toimiston aukioloaikoina. Aineistot toimitetaan asiakkaalle pyynnöstä. Yleensä on hyvä sopia käynnistä etukäteen, jolloin aineistot voidaan etsiä valmiiksi. Ennen Metsästysmuseota Allonen on muun muassa järjestänyt Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton arkistoa, osallistunut julkaisujen toimitustyöhön kustantamo Maahengessä ja toiminut eri tehtävissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa. Hän harrastaa historiaa ja suomalaista kansanperinnettä. Suomen Metsästysmuseo/Ilja Koivisto Metsästäjien muistitietoa keräämään Arkistonhoitaja Allosen tehtäviin kuuluu nyt myös uuden Metsästyksen muistitieto -projektin toteutus. Hankkeessa haastatellaan vanhoja metsästäjiä. Tarkoituksena on kerätä talteen metsästykseen ja metsästysseuratoimintaan liittyviä muistoja. ­ Siitä tulee pysyvä osa museon toimintaa. Jos haluaa haastateltavaksi tai tietää jonkun hyvän kertojan, niin kannattaa ottaa minuun yhteyttä, rohkaisee Allonen. Metsästysmuseo järjestää erillisen Muuttuva metsästys -nimisen metsästysperinteen kilpakeruun, joka alkaa 1. kesäkuuta ja kestää vuoden loppuun. Keruusta kerrotaan yksityiskohtaisemmin tämän lehden seuraavassa numerossa. Arttu Kotisaralta ilmestyi vuodenvaihteessa neljä uutta elokuvaa, joista Kuutamoöiden pienpetojahdit sai ensiesityksensä Metsästysmuseossa Riihimäellä. Museon huippuvuosi n Viime vuonna Metsästysmuseossa näyttelyissä ja tapahtumissa vieraili yhteensä 17 836 henkilöä, mikä on toiseksi korkein kävijämäärä museon historiassa. Hyvään tulokseen museon siivittivät onnistuneet tapahtumat kuten vuonna 2010 ensimmäisen kerran järjestetty Pönttöpäivä sekä huippusuosittu kesänäyttely, joka esitteli graafikko Erik Bruunin tuotantoa. Metsästäjiä kävijöistä oli 390 eli vain noin promille 311 000 metsästyskortin lunastaneesta käytti hyväkseen ilmaisen sisäänpääsyn Metsästysmuseoon. Toivottavasti määrät kasvavat jatkossa. Museon kävijäennätys vuodelta 1997 on 18 823 henkilöä. Tuona vuonna museossa esiteltiin muun muassa kivikautista pyyntikulttuuria näyttelyssä Harppuunalla hyljettä, nuolella näätää sekä suomalaisen kalastuksen historiaa näyttelyssä Puukoukusta trooliin. Pönttöpäivä Metsästysmuseolla n Lauantaina 26. maaliskuuta kello 10­15 vietetään Suomen Metsästysmuseolla Pönttöpäivää, jolloin museon pihalla naputellaan linnuille pesäpönttöjä. Versowood Oy on lahjoittanut pönttöjä varten yli kolme kilometriä lautaa, jonka sopiviin pönttöpaloihin on katkonut Hyria Koulutus Oy:n Työmylly. Pönttötarpeet jaetaan ilmaiseksi, ja pöntön voi koputella valmiiksi museon pihalla Työmyllyn työntekijöiden opastamana. Paikalla on myös KantaHämeen lintutieteellinen yhdistys esittelemässä erikoisempia lintukotoja kuten pöllön-, lepakon- ja telkänpönttöjä ja Suomen riistakeskuksen Kotiseutukosteikko Life -projekti esittelemässä lintukosteikkojen perustamista. Piha-alueelle on vapaa pääsy ja museon näyttelyihin pääsee tutustumaan puoleen hintaan. Suomen Metsästysmuseon arkiston yhteystiedot: Pekka Allonen p. (019) 723 751 pekka.allonen@metsastysmuseo.fi. Korjaus Metsästäjä-lehden numerossa 1/2011 Punturkin jäljillä ­ kettumaista historiaa Metsästysmuseossa -artikkelin oli kirjoittanut intendentti Jukka Peltonen eikä Ilja Koivisto kuten juttuun oli merkitty. Metsästäjä l 2 l 2011 l 71
• Marcus Wikman ja Pekka Helle, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos l Kuvat Marcus Wikman Lumiolot vaikuttavat nisäkkäiden jälkilaskentatuloksiin. Paksu lumi rajoittaa eläinten liikkumista ja vaikeuttaa laskentatulosten tulkintaa. Viime talvet ovat olleet erityisen vaikeita metsäkauriille. Ne ryhtyvät käymään pihapiirien ruokintapaikoilla jo ennen joulua eivätkä mielellään poikkea tallatuilta poluiltaan. Riistakolmiot metsäriistan runsauden seurannassa Suomalaisten metsästäjien ja luontoharrastajien erityisalaa ovat olleet poikkeuksellisen laajat ja pitkäaikaiset seurantaohjelmat. Riistaeläinja lintukantojen muutoksia on seurattu pitkään, ja monet seurannat ovat jatkuneet jo puoli vuosisataa. Varsinainen maastotyö tehdään korvauksetta vapaaehtoispohjalta, ja töihin osallistuu usein hämmästyttävän paljon laskijoita. Seurantaraporteissa näiden ihmisten panos kuitataan helposti yhdellä virkkeellä, vaikka hankkeiden koko olemassaolo rakentuu vapaaehtoistyön varaan. Olemme mekin syyllistyneet samaan, ja haluamme tässä erityisesti korostaa laskentatyöläisten epäitsekkäitä motiiveja. M l Metsäkanalintukantojen järjestelmällinen runsaudenseuranta alkoi elokuussa 1963, jolloin kolmen miehen laskentaketjuun perustavaa menetelmää kokeiltiin osassa maata. Jo seuraavana kesänä laskenta laajennettiin koko maahan, mutta täyteen mittaansa se kasvoi vasta vuosia myöhemmin. Reittiarvioinneista... Laajimmillaan tämä metsäkanalintujen reittiarviointi käsitti yli 900 reittiä, joiden yhteispituus oli 32 000 km ja joilta laskettiin 40 000 metsäkanalintua. 1980-luvun loppua kohti reittiarviointien suosio alkoi hiipua ja reittiverkosto harventua. Reittiarviointien organisointi oli hyvin hierarkkinen. Laskentalomakkeet lähetettiin riistanhoitopiireille, jotka jakoivat ne riistanhoitoyhdistyksille, jotka vuorostaan toimittivat ne laskijoille. Siten riistantutkimuksella ja varsinaisen laskentatyön tekevillä ei oikeastaan ollut suoraa yhteyttä. Lomakkeilla ei kysytty laskijoiden lukumäärää reitillä, eikä vuosittain laskentaan osallistuvien määristä siten ole tietoa. Reittiarvioinnit elivät yli neljännesvuosisadan ajan, jona aikana reittejä laskettiin 17 500 ja arviointilinjaa kuljettiin yli 640 000 kilometriä. Kun laskenta-aika siirrettiin elokuusta heinäkuulle, laskentojen määrä väheni. Viimeisenä vuotena 1989 laskettiin vain 273 reittiä yhteispituudeltaan 8 200 km. Valtavaa maastotyötä muistetaan yhä kunnioituksella, mutta työn tekijöille lankesi aikanaan melko vähän kiitosta. . . . riistakolmioihin Reittiarvioinneissa käytettyä laskentamenetelmää on yleisesti pidetty hyvänä ja luotettavana, mutta 1980-luvun loppupuolella menetelmässä nähtiin tiettyjä puutteita. Vähäisimpiä ei ollut reittiarviointien tavoiteltu linjapituus, 60 km, joka tänä päivänä tuntuu aivan kohtuuttoman ylimitoitetulta. Käytännössä reittien keskimääräinen pituus oli kuitenkin pienempi, yleensä noin 35 km. Yhdeltä laskentaryhmältä täysimittainen reitti edellytti kolme pitkää maastopäivää ­ vaatimus, johon tuskin kukaan enää vapaaehtoisesti suostuisi. Riistan elinympäristötutkimus nousi 72 l Metsästäjä l 2 l 2011
• Seurantaraporteissa laskijoiden panos kuitataan helposti yhdellä virkkeellä, vaikka hankkeiden koko olemassaolo rakentuu vapaaehtoistyön varaan. myös entistä tärkeämmäksi. Oli tarvetta kyetä puhumaan riistan elinympäristöstä samoin termien kuin metsätalous, ja nopeasti kehittyvät paikkatietojärjestelmät näyttivät tarjoavan tutkimukselle aivan uusia ulottuvuuksia. Uudistettavassa metsäriistan laskentajärjestelmässä kiinnitettiin heti alkuun erityistä huomiota elinympäristöön. Varsinaisessa laskentatyössä elinympäristökysymykset näyttäytyvät havaintojen paikallistamisena karttapohjalle. Kolmiomuotoinen 12 km pitkä laskentalinja kohtuullisti maastotyön määrän, vaikka kompassilinjaa pitkin kulkeminen metsämaastossa oli entisen reittiarvioinnin vapaavalintaista kulkureittiä hankalampi. tavasti samalta laskentalinjalta arvioitavien riistalajien kirjoa. Laskennan piiriin tuli kaikkiaan 35 lajia, joista tosin kaikista ei kerry riittävästi havaintoja kannanmuutosten arvioimiseksi. Ongelmallisia lajeja ovat etenkin piisami, supikoira ja mäyrä, joista ei muistakaan seurannoista juuri saada tietoa. Jälkilaskennassa kolmiolle osuu keskimäärin 69 havaintoa, ja riistakolmiolaskennan koko historian aikana havaintoja on kirjattu 1 205 000 kappaletta, eniten metsäjäniksestä, oravasta, ketusta, hirvestä ja valkohäntäpeurasta. Runsas, pehmeä lumi ja kovat pakkaset eivät ole herkkua riistakolmiolaskijoillekaan. Erityisesti mennyt talvi koetteli laskijoiden kärsivällisyyttä, ja laskentoja tehtiin selvästi tavallista vähemmän. Myös edellistalvena jälkilaskentoja tehtiin niukasti. Hikeä ja kyyneleitä Riistakolmiolaskenta tehdään usein ryhmätyönä. Kesälaskennan minimimiehitys on kolme henkilöä, mutta jälkilaskennan voi tehdä yksinkin. Käytännössä henkilöitä on laskennassa huomattavasti enemmän. Viime vuosina kesälaskentaan on osallistunut keskimäärin 6,1 henkilöä ja talvilaskentaan 4,3 henkilöä kolmiota kohti. Työtunteja on vastaavasti kulunut 3,7 ja 4,2 kolmiota kohti. Kolmiolaskennan alkuvuosina laskijoiden lukumääriä ei ole kirjattu tarkasti, mutta tuntuma on, että tuolloin laskenta usein tehtiin pienemmällä miehityksellä. Voidaan kuitenkin karkeasti arvioida, että riistakolmiolaskennassa on vuosina 1988­2010 tehty työtä yhteensä 523 henkilötyövuotta! Professori Harto Lindén avustajineen teki usean vuoden ajan paljon työtä riistakolmiolaskennan edistämiseksi. Hankkeen onnistuminen oli kuitenkin mitä suurimmassa määrin riippuvainen riistanhoitopiirien ja riistanhoitoyhdistysten panostuksesta, unohtamatta suinkaan sitä että varsinainen työ tehdään yleensä metsästysseuroissa. Seuroissa toimivat ne henkilöt, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen järjestää laskennan riistakolmiollaan kahdesti vuodessa. Laskentaporukan kokoaminen on varmasti epäkiitollinen tehtävä, johon ehkä joutuu uhraaman lähes saman verran aikaa kuin itse laskentaan. Väen kokoamisessa on suuria eroja seurojen välillä. Joidenkin kolmioiden laskentaan osallistuu lähes parikymmentä henkilöä, kun toisaalla jälkilaskenta voi jäädä yhden laskijan varaan. Tällä hetkellä riistakolmion keskiikä on runsaat 21 laskentakertaa eli 10,5 vuotta. Kolmioiden elinkaarija- Riistanhoitopiirien tuki tärkeä Satakunnan riistanhoitopiiri lähti uuden riistakolmiolaskennan kokeiluun kesällä 1987. Satakunnan silloinen riistapäällikkö Matti Lehvilä valjasti entisiä reittiarviointilaskijoita uudenlaiseen metsäkanalintujen laskentaan. Innostusta uuteen inventointiin näytti riittävän, ja kesällä 1988 riistakolmiolaskenta laajeni valtakunnalliseksi. Elokuussa 1988 laskettiin yhteensä 404 riistakolmiota. Laskentalinjan pituus oli 4 850 km, mikä oli huomattavasti vaatimattomampi kuin vielä samaan aikaan tehtyjen reittiarviointien linjapituus 17 950 km. Riistakolmioita perustettiin nopeasti lisää, ja vuoden 1989 lopussa niitä oli jo lähes 1 200 kappaletta. Vuoden 1989 kesälaskentaan osallistui 864 kolmiota, kun reittiarviointien viimeisenä kesänä reittien määrä jäi 203:een 8 000 km laskentalinjalla. Kolmiolaskenta lähti siis ripeästi käyntiin. Laskentojen lukumäärä huipentui jo kesällä 1992, jolloin metsäkanalintuja laskettiin 1 102 riistakolmiolla. Riistakolmion ensimmäinen valtakunnallinen kauma on yllättävän tasainen. Alle viiden laskentakerran kolmioita on noin 14 % ja yli 40 laskennan kolmioita 9 % kaikista. Riistakolmiolaskennan historia koostuu 45 laskennasta. Kolmioita, joilla laskenta on tehty joka kerta on peräti 13 kappaletta, ja 40 laskentakerran ylittäviä kolmioita on 152. Riistakolmiolaskennan arvo on laajasti tunnustettu. Laskennan tuloksia hyödynnetään koko riista-alalla: yhtälailla tutkimuksessa, hallinnossa, riistanhoidossa, ympäristövaikutusten arvioinnissa ja metsästyksen käytännön suunnittelussa. Kaikki, jotka riistakolmiolaskennan tietoja ovat käyttäneet, osaavat myös antaa arvoa aineiston laadulle sekä niille vapaehtoisille, jotka tiedon ovat maastossa koonneet. Lämmin toivomuksemme on, että kolmiolaskenta pysyisi jatkossakin tärkeänä osana metsästysharrastusta! l 1800 1600 Riistakolmioita 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 1990 1995 2000 Kesälaskenta Talvilaskenta laskenta tehtiin kesällä 1988, jolloin kierrettiin 404 kolmiota. Ensimmäinen talvilaskenta järjestettiin alkuvuodesta 1989, myös silloin 404 kolmiolla. Eniten riistakolmioita perustettiin vuonna 1989 ja huipussaan laskenta tehtiin 1 102 kolmiolla kesällä 1992. Uusia riistakolmioita on perustettu tasaisesti aina viime vuosiin saakka, mutta laskentaan osallistuvien määrä on hieman hiipunut. Lumijälkiä riistakolmioilla Alun perin riistakolmioiden oli määrä korvata metsäkanalintujen reittiarvioinnit. Ajatus hyödyntää samoja laskentalinjoja myös riistanisäkkäiden jälkilaskennassa lähti liikkeelle Kainuun riistapäällikön Jukka Keräsen aloitteesta jo vuonna 1988. Ensimmäinen lumijälkilaskenta tehtiin kuumeisen valmistelun jälkeen alkuvuodesta 1989. Tuloksia kertyi tuolloin 404 kolmiolta. Lumijälkilaskenta laajensi huomat- 2005 2010 Kokonaismäärä Metsästäjä l 2 l 2011 l 73
• Markku Onnela, Agropolis Oy Laukauksesta lautaselle Hirvientrecôte Resepti sivulla 78. Riistan laadun arviointi hyväksymää koulutusta, jotta metsästäjistä voisi tulla asetuksen tarkoittamia koulutettuja henkilöitä. Evira on hyväksynyt Agropolis Oy:n tätä tarkoitusta varten laatiman koulutusmateriaalin. Agropolis Oy on asiantuntijayritys, jonka perustehtävä on kestävän elintarviketuotannon ja luonnonvaroja hyödyntävien elinkeinojen kehittäminen. Tärkeänä tavoitteena on riistasta saatavien tuotteiden laadullisen ja hygieenisen tason varmistaminen ja riistatuotteiden arvostuksen sekä saatavuuden edistäminen yleisessä kulutuksessa. Koulutus on suunniteltu yhteistyössä kurssin pääkouluttajana toimivan eläinlääketieteen tohtori, hirvieläinsairauksien dosentti Sauli Laaksosen kanssa. Laaksonen toimii Helsingin yliopistossa. Vuoden 2011 aikana tullaan järjestämään vähintään yksi koulutustilaisuus jokaisen Suomen riistakeskuksen aluetoimiston alueella. Kurssilla käydään läpi kaikki riistaeläimet, mutta opetuksen pääpaino on määrällisesti ja merkityksellisesti ylivoimaisissa hirvieläimissä. Koulutuksen kesto on kaksi päivää, jona aikana käsitellään: O 74 l Metsästäjä l 2 l 2011 Satakunnan ja Pohjois-Hämeen alueella tehtiin hankkeena asetuksen (EY) N:o 853 / 2004 mukaisen koulutuksen aineisto sekä pilottikoulutus vuosina 2008 - 2010. Hankkeessa koulutettavia oli n.160 henkilöä, heillä on nyt annettujen tarkennusten jälkeen ns. koulutetun metsästäjän osaamista vastaava osaamistaso. Aineisto muokattiin vastaamaan myös uutta valmisteilla olevaa lainsäädäntöä. l Osaamistason lisääntyminen kouluttautumalla, sekä laukauksen jälkeisten toimintojen oikeaoppisuus ovat varmin tae laadukkaan riistalihan tuottamiseen. Riistatuotteiden arvostus elintarvikkeena on voimakkaassa nousussa eikä vähiten niiden ekologisen ja luonnollisen, pienen hiilijalanjäljen omaavan tuotantotavan takia. Lainsäädännön sekä ruokailutottumusten muutokset vaativat kaadetulta riistalihalta yhä enemmän, siksi tuotimme hankkeena aineiston tulevia koulutuksia varten. Metsästysseuran toimesta 1-2 henkilön kouluttaminen mahdollistaa tur- vallisemman riistalihan käytön koko metsästäjäkunnalle sekä lähialueelle tapahtuvaa myyntiä varten. Kaadetun saaliin arvo kasvaa oikeaoppisen alkutarkastuksen sekä ohjatun hygieenisen toiminnan ansiosta. Metsästäjien hygienia- ja terveyskoulutus alkaa Suomessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 säädetään metsästäjien terveys- ja hygieniakoulutuksesta. Asetus edellyttää, että jokaisessa metsästysseurassa tai seurueessa, jossa metsästetään luonnonvaraista riistaa tarkoituksena saattaa sitä yleiseen kulutukseen siten, että virkaeläinlääkäri tarkastaa lihan, on ainakin yksi koulutettu metsästäjä, ns. koulutettu henkilö. Tällaisella henkilöllä tulee olla riittävästi tietoa riistan ekologiasta, sairauksista ja käsittelystä kaadon jälkeen voidakseen alustavasti tutkia riistan sellaisten ominaisuuksien havaitsemiseksi joiden perusteella lihan voidaan todeta olevan ihmisen terveydelle vaarallista. Asetus velvoittaa järjestämään toimivaltaisen viranomaisen (Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira) a) luonnonvaraisen riistan rakenne, elintoiminnot ja käyttäytyminen b) luonnonvaraisen riistan taudeista johtuva epänormaali käyttäytyminen ja patologiset muutokset ja niiden tunnistaminen, ympäristösaasteet ja muut tekijät, jotka voivat vaikuttaa ihmisten terveyteen riistaravinnon kautta c) riistalaukaus d) riistaeläinten metsästyksen jälkeisen käsittelyn, kuljetuksen, sisäelinten poistamisen jne. hygieniasäännöt ja oikeat tekniikat e) eläinten ja ihmisten terveyttä koskeva lainsäädäntö ja niitä koskevat hallinnolliset määräykset sekä luonnonvaraisen riistan markkinoille saattamisen hygieniaedellytykset f) hygieniaosaamistodistuksen, ns. hygieniapassi, suorittamisen edellyttämä koulutus. Sisältää mm. elintarvikkeiden turvallisen käsittelyn, valmistamisen ja ruokamyrkytykset Koulutus perustuu viimeisimpiin tieteellisiin tutkimustuloksiin ja ajankohtaiseen lainsäädäntöön ja siinä odotettavissa oleviin muutoksiin. Kurssin lopussa on kirjallinen kuulustelu, jonka hyväksytty suorittaminen on edellytys koulutettuna henkilönä toimimiselle. Koulutetut henkilöt kirjataan Eviran rekisteriin. Lisäksi kurssin lopussa voi suorittaa erillisen
• Kurssilta tietotaitoa Klaus Ekman Sauli Laaksonen n Tänä päivänä, kun liha on totuttu ostamaan kaupasta valmiiksi paloiteltuna ja vakuumiin pakattuna, on riistan käsittelyn osaamiseen entistä suuremmat paineet ja tarpeet. Varsinkin monet uudet metsästäjät ovat sukupolvea, jonka tiukinta osaamista ei enää ole eläimen suolistaminen, nylkeminen tai paloittelu. Samaan aikaan, kun osaaminen vähenee, vaatimukset lisääntyvät. Tutustuin Agropoliksen pilottikoulutukseen ja vaikka omakohtainen osaaminen edellä mainituissa riistankäsittelyn vaiheissa on varmaankin keskitasoa tai sitä hieman parempaa, antoi koulutus vankkaa tietoa vanhan tiedon päälle ja nyt ammuttua riistaeläintä osaa tarkastella uudesta näkökulmasta. Valmiudet esimerkiksi lihan laadun varmistamiseen nousivat merkittävästi. Nyt uudenkin metsästäjän on mahdollista hankkia itselleen "pätevyys" riistan käsittelijänä. Ei oppi ojaan kaada! Kirjoittaja oikealla alakulmassa katse tiukasti luentomateriaalissa. Koulutusaika ja paikka Koulutus Aika numero 1 02.4. - 03.4.2011 2 09.4. - 10.4.2011 3 16.4. - 17.4.2011 4 14.5. - 15.5.2011 5 06.8. - 07.8.2011 6 11.8. - 12.8.2011 7 13.8. - 14.8.2011 8 18.8. - 19.8.2011 9 20.8. - 21.8.2011 10 23.8. - 24.8.2011 11 25.8. - 26.8.2011 12 27.8. - 28.8.2011 13 03.9. - 04.9.2011 14 10.9. - 11.9.2011 15 17.9. - 18.9.2011 16 22.9. - 23.9.2011 17 24.9. - 25.9.2011 Paikkakunta Kouvola Kajaani Joensuu Helsinki Oulu Jyväskylä Hämeenlinna Kuopio Savonlinna Turku Seinäjoki Vaasa Tampere Rovaniemi Pori Helsinki (RK) Vaasa (RK) Puhdistuksen- ja desinfioinnin merkitys Markku Onnela kirjallisen kuulustelun hygieniapassin saamiseksi. Metsästäjistä moniosaajia Koulutuksen tekee ajankohtaiseksi eduskunnan käsittelyssä oleva elintarvikelain (23/2006) muutosesitys. Uutena mahdollisuutena esitetään lainsäädäntöön, että metsästäjät voisivat toimittaa vähäisiä määriä luonnonvaraisten hirvieläinten lihaa vähittäismyyntiin (kauppaan, ravintolaan) ilman lihantarkastusta. Tällöin on tärkeää, että metsästäjä osaa arvioida tuotteensa laadun ja turvallisuuden. Toisaalta ns. lahtivajoissa tarkastamisesta luovuttaisiin siirtymäajan jälkeen ja liha voitaisiin leimata vain laitoksissa. Asetusta eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta 37/ EEO/2006 uusitaan myös parhaillaan ja se on tarkoitus saattaa voimaan yhdessä elintarvikelain kanssa. Asetuksessa säädetään riistan käsittelylaitosten n Riistalihan käsittelyssä oikeaoppisella puhtaudella ja hygieenisellä käsittelyllä on kaadetun riistan kaikissa työvaiheissa ratkaiseva merkitys lopputuotteen laatuun. Metsästäjille suunnatulta www.riistapalvelu. fi sivustoilta löydät 30.4. alkaen ohjeet riistankäsittelytilojen puhdistuksesta sekä desinfioinnista. Toiminnot kuvataan ja ohjeistetaan tapahtuvaksi ennen jahtikauden alkua, metsästyskauden- ja toiminnan aikana, sekä jahtikauden päättyessä. Pesu- ja puhdistus, sekä desinfiointiin käytettävät tehokkaat aineet löydät www.riistapalvelu. fi sivuilta. vaatimuksista ja esityksessä riistan käsittelylaitokselle asetettaisiin kotieläinteurastamoja kevyemmät vaatimukset. Koulutukseen kuuluvat myös ne vaatimukset joilla suuri osa nykyisistä lahtivajoista voitaisiin muuttaa riistan- käsittelylaitoksiksi. Riistan käsittelylaitoksissa työskenteleviltä vaadittaisiin hygieniaosaamisen osoittaminen "hygieniapassilla" kolmen kuukauden työskentelyn jälkeen, kolmen vuoden siirtymäajalla. l Metsästäjä l 2 l 2011 l 75
• Kaupantekoa Hirvientrecôte 2 annosta (Kuva edellisellä aukeamalla) Raaka-aine määrä g Hirven entrecôte Ruokaöljy Suola Mustapippuri rouhittu Yhteensä Annos Peruna Sipuli Salsa Kirsikkatomaattia Persilja Paistinliemi pannusta Yhteensä 350 10 2 0.5 362.5 350 70 60 40 10 20 912.5 ruskistetut porsaanlapakuutiot pataan. Anna padan hautua kypsäksi. Kuutioi maksa. Valuta munuainen lävikössä. Jauhota maksakuutiot ja munuaissiivut, paista voissa ja lisää pataan. Hauduta pataa vielä 5­10 minuuttia. Valmista voitaikinavanneke ja täytä kypsä vanneke pihlajanmarjahyytelöllä. Keitä porkkana ja kyssäkaali kypsäksi. Kypsytä 160 g ohraa 1 litrassa suolalla maustettua (n.10 g) vettä. Anna kypsyä 35 min välillä sekoittaen, valuta lävikössä. Koosta annos lautaselle. Huom! Tässä voit hyvin käyttää myös hirvenpeuranlapaa, ulko- tai kulmapaistia. Elimet, joita riistaruuanlaitossa käytetään, tulisivat aina olla nuoresta eläimestä. Lisäkkeet tähänkin ruokaan on valittu kotimaisuutta kunnioittaen. Maksan ja munuaisten kanssa pitää olla varovainen, ettet kypsytä niitä liikaa. Lopputulos on silloin helposti sitkeä. Vorschmack Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faxien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2011 hinta on 15 Eur / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Toistoalennus peräkkäisissä numeroissajulkaistusta ilmoituksesta on 15 %. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki. E­mail: marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 3/2011 ilmestyy 20.5.2011. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 13.4.2011. HUOM! Emme ota ilmoitusaineistoa vastaan puhelimitse. Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh.050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi Eläintentäyttäjiä Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja.net Alf Cederlund, Länsikyläntie 605A, 49220 Siltakylä. Kaikki alan työt. Puh. 050-341 4947 Markku Haapaniemi Teuva Puh. 0500-360 962. Eläintentäytön huippulaatua: Erityisesti suur-riista, karhuntaljat, linnut, nisäkkäät ja vaativat työt esim. Afrikan eläimet Sami Karppinen Juva/Maivala puh. 050-383 4352 Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, Mattilantie 56,Janakkala. Puh. 050-563 0169. www.trofeet.fi Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040 558 4019, www.lietsala.net Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Myös lasisilmien myynti sekä alan opetus. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. www.markkunatri.fi. Jari Niskanen, Laukaa puh.0400-317 828, www.jariniskanen.net Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk T:mi eläinkonservaattori Teemu Salonen. www.elainkonservaattori.fi , Inkoo. Puh. 050-563 7820, huippulaatua. Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Eero Suomus, Vihti Kaikki alan työt, puh. 0400-788 636 Eläintentäyttöä Timo Terviö Espoo Puh: 050-57 16310 Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. Valmistusohje: Pese ja halkaise perunat. Kuivaa ja öljyä ne ja lisää suolaa. Laita uunipannulle leikkuupinta alaspäin. Paista 200 °C noin 40 minuuttia kunnes ovat pehmeitä. Paista entrecôte pannulla haluamaasi kypsyyteen. Siirrä pihvit vetäytymään hetkeksi. Koosta annos ja käytä paistinlientä kastikkeena. Huom! Samantyyppisen ruuan voit valmistaa myös paahtopaistista ja ulkofileestä. Entrecôte pitää olla hyvin riippunut. Tämä kansainvälinen herkku on aivan yhtä maukas riistaeläimestä kuin nautaeläimestä. Lisäkkeenä toimivat paahdetut tai paistetut juurekset, ja lisämakua tuo raastettu piparjuuri. Metsämiehenpata Järjestöt ja Yhdistykset Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen", joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä ajava metsästyskoira. Aikoessasi hankkia beaglen, tutustu nettisivuihimme: www.beaglejarjesto.fi. Metsästysbeaglein osto- ja myyntipalsta löytyy nettisivuiltamme. Lisätietoja Jari Liukkonen, puh. 050-590 4657, info@beaglejarjesto.fi. Jäsenrekisterin- ja rahastonhoitaja Ritva Jauhiainen puh. 040-522 2839, ritva.jauhiainen@beaglejarjesto.fi, Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö -Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n Jalostusneuvojilta saa tietoa hyvistä pentueista. Jämptin pennut/Jukka Holma 0400-310 686 tai Jussi Kuittinen 050-3067480. Norjan harmaat/ Pauli Äijälä 050-327 1782 tai Marko Niemelä 045-131 6109. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla. Soita Marja-Helena Ilvonen 050-572 7010.Internet http://www.shhj.info Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Marjo Halonen puh. 040-764 0104 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Kattava tietopaketti ja Suomen Mäyräkoiraliiton pentuvälitys löytyy osoitteesta www.mayrakoiraliitto.fi. Liity samalla jäseneksi: jasenasiat@mayrakoiraliitto.fi Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: jalostusneuvoja Jorma Korpela 044-511 2013, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 /me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Risto Kannisto 0400-544 030, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Mika Maliniemi 0400 139 041 6 annosta Raaka-aine Hirvi II lajitelma Porsaanlapa Ruokaöljy Hirviliemi Matjessilli Mustaherukkahyytelö Sipuli Mustapippuri rouhittu Yhteensä 4 annosta Raaka-aine Hirven sydän Hirvenmunuainen Hirvenmaksa Porsaan lapa Voi Sipuli Hirviliemi Lanttu Porkkana Sorbus Mustapippuri rouhittu Timjami Suola Vehnäjauho Yhteensä Maito munuaisten liottamiseen Esikeitetty kokonainen ohra Kaaviloitu voitaikina Pihlajanmarjahyytelö Keitetty kyssäkaali Keitetty porkkana Timjami koristeluun Yhteensä Peruna Suola Ruokaöljy Smetana Kirsikkatomaatti Persilja Voisula Yhteensä määrä g 900 200 20 1000 200 45 250 1 2616 1200 10 20 150 90 10 60 4156 Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Harmaa Norjanhirvikoiran pentuja kahdesta eri KVA (KARH1) nartusta: Lazutiinan Iitu ja Riinastiina. Luovutus kevät -11 Lazutiinan kennel puh.0500-173334 Ilomantsi Harm. Norjanhirvikoiran pentuja palkituista vanhemm. hirven- ja karhunmetsästykseen tied. puh. 040-532 0523 Harmaa norjanhirvikoiran pentuja, s. vk9 isä KVA emä VOI1 p.050-514 3428 J.kylä Itälaikan pent. Takuu puh. 040-564 9740 www.suojarannankennel.net Myydään itälaikan pentuja synt. 25.12.2010 puh. 0400-670 371 Itäsiperianlaikan pentuja. Isä KVA-hirvi, emä haukkuu hirveä ja karhua. Puh. 040-521 1959 Itälaikan pentuja karhuverisistä, hirveä haukkuvista, käyttökoiravanhemmista. Luovutusikäisiä. Amerikankettukoiranarttu lupaava ketunajuri. Puh. 040-726 7501 Suomenpystykorvan pentuja. Puh. 040-582 1043. Rekisteröityjä suomenpystykorvan pentuja, s.14.1.2011, metsästyskäyttöön. Lisätietoja numerosta puh. 044-217 9251. Suomenajok. pentuja s. 16.01.2011 Isä Soipan Vertti, Emä Soipan Muru Ii M -03 Rave XX, Ei Pokon Mika XXX Ie Piku, Emänemä Ranniston Mimmi XX Iee Ranniston Mimmi. Puh 0440 ­ 365 684. Suomenajokoiran pentuja.2,urosta ja 4 narttua. isä:Runninpuron Hessu FIN30006/06. emä: Faarinkujan Netta FIN37407/08.syntynyt 2.2.2011. luovutetaan viikolla 13 madotettuina ja rekisteröityinä. Puh.040-523 3969. Jyväskylä määrä g 200 120 120 200 50 200 1000 200 100 150 2 4 35 50 2431 300 160 160 30 160 120 3 3364 Valmistusohje: Ruskista lihat ja sipuli öljyssä. Siirrä kattilaan. Lisää hirviliemi, matjessilli, mustapippuri ja mustaherukkahyytelö. Hauduta miedolla lämmöllä kunnes lihat ovat pehmeitä. Jauha lihat ja sipuli lihamyllyssä. Lisää joukkoon keitinliemi. Siirrä uunivuokaan ja paista 175 °C uunissa kauniin ruskeaksi. Pese ja halkaise perunat. Kuivaa ne ja öljyä ja suolaa. Laita uunipannulle leikkuupinta alaspäin. Paista 200 °C noin 40 minuuttia kunnes ovat pehmeitä. Kokoa annos lautaselle. Huom! Lapa, potkalihat ja etuselkä sopivat myös tämän ruuan valmistukseen. Saksalaisesta nimestään huolimatta Vorschmack on todennäköisesti Venäjältä kotoisin oleva herkku. Marsalkka Mannerheim piti tätä yhtenä lempiruokanaan tarjoiltuna smetanan ja uuniperunan kera. Alkuperäinen on valmistettu lampaanlihasta, mutta aivan yhtä hyvin toimii myös kehitelty riistaversiokin. Valmistusohje: Puhdista munuainen, siivuta ja laita likoamaan maitoon yön yli. Kuutioi hirven sydän, paista voissa. Lisää sipuli pannulle, anna paistua hetken ja siirrä pataan. Lisää pataan hirviliemi, sorbus, mausteet ja juureskuutiot. Laita pata hautumaan noin 50 minuutiksi. Lisää 76 l Metsästäjä l 2 l 2011
• Venäjänajokoiran pentuja emä ajok-1 isä sitkeä petoajuri Puh. 044-208-2059 Sievi. Metsästyslinjaisia labradorinnoutajan pentuja, terveet koepalkitut vanh. ,luov. toukokuussa, tied. puh. 050-556 2266 / merja.ahopelto@pp.inet.fi Labradorinnoutajan pentuja varattavissa. Synt. vko 14 puh.050-563 7536. Myydään labradorinnoutajan pentuja metsästykseen kokeissa palkituista vanhemmista. Puh. 0400-011 503 www.lindbiski.com Metsästyslinjaisia labradorin pentuja, terveistä koepalkituista vanhemmista. puh. 0440-665 891 tai 0400-886 921 Sileäkarvaisen noutajan pentuja harrastajille. Puh. 0440-202 044 www.noanarkin.com Sileäkarv. noutajan pentuja, Kouvola www.blackpepoon.com 040-706 6659. Dreeverin hyväsukuisia pentuja. S 12.02.-11 Palkitut vanhemmat ja ajavat hyvin Puh.0400-241 330 Dreeverinpentuja ajavista ja palkituista vanhemmista. Puh. 0400-264 727 Myytävänä beaglen pentuja, puh. 050-352 3843, kuopusmaa@hotmail.com Beaglen pentuja Korppoossa synt.viik.10 metsästäjille puh. 044-216 7255/040-553 3671. Beaglen pentuja ajavista vanhemmista. Isä kaksoisvalio .Puh. 050-583 4883. Minulla on 21.12.10 syntyneestä pentueesta 2 beagle urosta vielä vapaana. Luovutus on ollut 8.2.11. Metsästävistä vanhemmista. Emällä näyttelyistä 1 serti ja 2 kakkostilaa. Soita ja kysy lisää: Heli Hautanen puh. 041-728 5941 Beaglen pentuja ajavista vanhemmista puh. 044-090 9941 lumikapalan.nettisivu.org Sileäk. kettuterrierin pentuja: Luolametsästykseen käytetyistä ja koepalkituista vanhemmistta. Puh. 050-360 0615 Patterdalen terrierin pent. Synt. viikko 14. USA/Tsek. Puh. 0500-646 524. Saksanmetsästysterrierin narttupentuja, synt. 23.1 puh. 040-749 3032 Orimattila Gordonsetteri pentuja metsästykseen, näyttelyyn ja perheenjäseneksi. Luovutus vko. 18. Puh. 044-720 9809. Metsästylinjaisten Irlanninsetterien pentuja kokeissa palkituista vanhemmista. Emä Kaidanpaljakan Salla isä norjalainen Imingens Lz Toy. Pennut syntyvät huhtikuun puolessa välissä luovutus kesäkuussa. Markus Kallio 0400-655 551. Kk. mäyräkoiranpentuja ajolinjaisista palk.vanh. www.kruunupaankennel.net puh.040-913 8660. Kk. mäyräkoiran pentuja ajo- ja luolamets. käyt. terv. vanh. Puh. +358 40-596 2271, www.eveningskennel.com Kk. mäyräkoiran pentuja ajolinjaisista ja huppusukuisista vanhemmista www.kultapuro.net puh. 040-413 0730 Kk. mäyräkoiran pentuja emä FI KVA-L myös ajossa käyt. näyttel. palk. Uros hyväsukuinen kolmess polv. Saksan tuont. kansainväl, muotov. useissa kokeissa palk. Luov. toukok. 20 vko puh. 050-517 6997. Tulossa isomünsterinseisojan pentuja saksalaisista, koepalkituista vanhemmista. Pennut syntyvät 04/11. http://kotisivu.suomi.net/ tanskanen/asti/ puh. 045-657 6508 Kk saksanseisojan pentuja metsästäjille. Puh. 0400-528 021. Kk-saksanseisojanarttu 2v 9kk,toimiva koira, hyvä nouto ja seisonta. Puh. 050-461 5616 Liperi Lk. saksanseisojan pentuja käyttöön ja näyttöön. korkeasti palk vanh. Luovutus viikko 14/2011. Puh 050-308 1682 Lk. saksanseisojan pentuja synty. 8.2.-11 Pruukin kenneliin Huom! Metsästäjät puh. 040-811 5292 soitelkaa. Weimarinseisoja pentuja, koepalkitut vanhemmat. puh .040-503 4971 Amerikankettukoiran pentuja . Emä. Mva Keaj 1. Isä. Mva Kva 6xKeaj 1 kokeista kovia tuloksia. Vanhemmat varmoja kettukoiria. Puh. 040-526 7039. Amerikankettukoiran pentuja varattavissa. Emo: Amy. Myydään saksan metsästysterrierin pentuja. Puh. 045-256 9907. Myydään Koira-, minkki-, ym. verkkoja Rautarantala Oy puh. 09-876 5291 www.rautarantala.com Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Pienpetopyydykset valmistajalta. Valmistettu aluzink verkosta. Minkille /Näädälle 72x18x15cm 27 e/kpl + tk, Molemmista päistä pyytävä 105x18x15cm 50 e/kpl + tk. Supille / ketulle 115x35x38cm 65 e/kpl + tk. Opetusvideo / DVD 60min 25 e/kpl + tk. V.Syynimaa, 62310 Voltti. Puh.06-484 9116, 040-700 7528. Katso lisää www.karhuville.fi Pienpetopyydykset: ketun jalkanaru, heti tappavia loukkuja ja rautoja pienpedoille, myös majavalle. Puh. 0400-181 498, Taisto Hietala, http://www.kesavaylan.net Kanu-loukku; ylimäär, uusia ja tukevia rautasta. HP: 200 e puh 0445-884 040, Savonlinna Minkkiloukku 14 e, Supiloukku 60 e, kanu loukku 150 e. Sarvitrofeetaustalevyjä. www.puuseppa.info puh. 050-561 6493 Valmistajalta suoraan erikokoiset kanuloukut Tmi Matmer, Nilsiä puh. 044-285 7114 Kanuloukun laukaisulaitteita, ym. suoraan valmistajalta, www.ph-riista.fi puh. 050-566n2691 PH-Riista Muurame. Sabatti Falcon 650,-, Browning Phoenix 950,Finn 412SK 860,-, Marocchi 03 Sp. Lite 950,,Sako Quad 590,-, CZ ZKM452 Standard 295,P.kiv. Marlin 925+kiik.+jal.+vaim. 295,Meopta 3-12x56 595,-, valopisteellä 790,Docter 2,5-10x48 670,-, valopisteellä 810,Kahles 2,5-10x50 890,- 3-12x56 valop. 1390,Ahti Huvila Oy, www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, puh 06-528 1203 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76syn 360e,12/89 syn 440e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821 337, 0400-384 118, 0400-384 518 Posti,MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com Aseet/patruunat mm. Fausti Inertia 12/76 p-aut. 1190,-, Armed 12/76 VS pumppu 390,-, Armed 12/89 p-aut VS 440,-, Toz 12/76 VS 530,-,Fausti Albion 12/76 1070,-, Marlin 45-70 760,-,Tokarev 7,62 kiv 590,-, Henry 22 WMR+kiik 590,- , M27 kiv 7,62x53R 300,Toz .22 pk paketti sis 4x32 kiik + vaim. 330,-, CBC 4,5mm ilmakiv 24J 195,- tai 5,5mm 24J 235,Lee 90050 lataussarja 140,-,BSA kiikareita, Safepower kaapit,Redding latausvälineet, Trust ja Hull haul. patr metsälle ym. Tilaa ilmainen kuvasto / luettelo + käyt. lista. Asetalo Oy, Virrat Puh. 03-475 5371. Myymme uusia ja käyt. mets. aseita: Benelli, Remington, Lincoln, Baikal ym. sekä patruunoita, ruutia, nalleja, luoteja ja muita metsästystarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Krono Järn, Torgarev. 2, Kruunupyy Puh. 06-834 5003, 050-411 0473. Tikka T3 Hunter .308 840e,Lite S/S .308 860e, Marlin 308 tai 30-06 480e. Beretta, Finn 412S ja Benelli haulikot. Meopta R1r 3-12x56 valolla 770e, Burris 3-12x56 valopiste 550e,Tasco 3-9x50 85e. Ylöjärven asetarvike, Rantakiventie 7 Puh. 03-348 4004 www.asetarvike.fi Käytettyjen aseiden erikoisliike netissä www.euroase.fi Suosituimmat asemerkit saat meiltä. Sako, Tikka, Beretta, Benelli, Franchi, Remington, Marlin, CZ, Baikal, Ruger ym. Kysy tarjouksiamme tai tule käymään. Kala-Oskarin teerikirnu. Pulkkila. Puh. 08-812 1080/040-558 2016. www.teerikirnu.com. Sako 30-06 + Jakt 2.5-10x50 500?, Baikal 12/76/223 450e, Remington 870 12/89 400e Puh. 0400-805 270, Lieto Valmet 412-haulikko 12/70, uutta vastaava. Asekaappi 6 aseelle. Puh. 040-841 3226. Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040-540 1182 Aseet, patr. + lataustarv.+ratalaitteet + kahvat puh. 019-782 307 www.mattikauppi.fi Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range.Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www.kimitojaktbod.fi puh. 0500-826 404 tai 02-423 804, fax 02-423 805. UNLIMITED AMMO OY 65% lyijyä raskaammat UnA18-shot haulit ym. tarvikkeet haulikonpatruunoiden jälleenlataukseen. UnA-supistimet, jälleenlatauskomponentit ym. asetarvikkeet. www.unlimitedammo.fi Tehokas ALFA tai ULTRA-ALFA - kiväärin äänenvaimennin, alkaen 120 euroa, asennus 60 euroa teräs tai alum. runkoinen, ei hitsattu, halkaisija 50 mm, paino alkaen 210 g, Keveät piipun päälle menevät teleskooppiset mallit www.ouluntyostokeskus.com japanilaiset ja keskiaikaiset miekat puh. 08-311 3133, 040-508 5833 IT-kiväärin vaimentimet kal..22 hornet-.458 IT-Asepaja Runkotie 17, 54120 Joutseno puh. 0500-497 981 www.it-asepaja.fi. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu.Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. Pantentoidut Reflex-äänenvaimentimet kaikkiin luotiaseisiin, vaimennusteho yli 90%. Asesepänliike BR-Tuote Oy Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Silentum ja Noise Stopper kiväärivaimentimet cal 22LR-50BMG. Valmistaja Suomen Jahtivaruste Ky, Hästöntie 432, 25500 Perniö puh. 0400-842 196 www.jahtivaruste.fi Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3:lle aseelle 55 e, 4:lle 60 e, 5:lle 65 e ja 6:lle 70 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. Asekaappi, kotimainen SIS 3492- hyv. sertifikaatti. Lisätiedot www.corrosafe.fi www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500-176 596 Koirankopit 1-os 300,- ja 2-os 380,Puh. 06-453 4333, www.koirankoppi.fi Luolatutkat, www.deben.com, Terrier Finder mallit Mk3 ja pitkä kantama eli long range edullisesti. Toimitus välittömästi. Puh. 0400-820 492. Huollan jahtiradiot, koiratutkat RJAK, Pl 38, 44101 Äki ilt./vkl puh. 050-557 2000 VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi VHF-puhelimet, uusimmat mallit. Lafayette, Zodiac, Hunter, Rexon. Riistakamerat, kuulonsuojaimet. RitKos Oy, Mäntsälä 0400-203 398 www.ritkos.fi Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Kaislaleikkuri, myös mökkikäyttöön. Käyt. moott. leikkurista reilu hyvitys. puh. 0500-652 241 myös ilt./ vk-lopp. www.kaislaleikkuri.net Kiikarinjalat ja kiikarien erikoisasennukset suoraan valmistajalta. Myös pistoolien jalat. Asesepänliike BR-Tuote Oy, Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite: guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää turhan irrotus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämäläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Puukonteriä ja tarvikkeita puukonvalmistukseen, myös retkiluistimia. Puh. ja faxi 06-724 7813, puh.06-729 0431. Armeijan kääntöpuku, mainio metsälle. Puh. 0400-722 007 tai www.wh-varuste. fi Supiturkki kokoa 50-52. Turkki on komea ja lämmin. Käytetty vain muutaman kerra herrastelussa, ei ole enää käyttäjää. Tarjoushinta puh. 0400-150 281. MIDWAY SUOMI OY Jo noin 100 000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukii-karit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm. kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 12-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Lindab Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475,040-823 05938, 0400-661 379. Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsahanhi-pyy-varis-haukka-kyyhky-fasaani-hirvipeura-kauris-karhu-susi-kettu-supi-minkki- jne. puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35e + tk. puh. 0400-304 633. Laadukkaat, kotimaiset purkinsulkijat suoraan valmistajalta. Puh.040-585 8133. Katso netistä: www.eratapio.fi Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely www.puuru.com. Puh.044-368 1441. Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Fasaaneja, käytössä uusi koulutusmaasto Forssa, www.fasaanitila.net puh. 050-307 3752 Heinäsorsan poikasia istutuksiin. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus sorsan kasvatuksesta. puh. 0400-930 690 / 050-563 1165 Heinäsorsanpoikasia luontoistutuksiin, riistakantaa, kotimaisia hyvin lentäviä, puh. 0400-909 291. yli 100 kpl kuljetus perille. E-mail: esko.immonen@hotmail.fi Erämiehen vene. Venootti, pit. 4,25 m, lev. 1,15m, paino n. 50 kg. Sisäp. maastoväri. H. 700 e. Puh. 040-588 9987. Linnun pesäpöntöt, valmistettu poraamalla. Pesän Ø 11,5 cm, korkeus 32 cm, ulko Ø 17,25 cm. Avattava katto, ripustus narun varaan. Puh. 045-111 6352. Erä- ja Lappi-kirjoja osoitteessa www.antikka.net. Pohjanmaan tunnetun hirvenkaatajan muistelmat nyt saatavana kirjana. Itsellesi tai lahjaksi. H. 15e + pk. Puh. 0400-766 646 Hannu Anttila Osta ja myy www.jahtihuuto.net Ale.fi! Netin parhaat tarjoustuotteet osoitteesta ale.fi. Ale.fi:ssä on aina ALE! Osta, myy, vaihda, vuokraa tai lahjoita Nettikioskissa! Kipaise kioskille: Nettikioski.fi Kaiken maailman tuotteet vapaa-aikaan, työhön ja lahjaksi. Sekatavarakauppa.fi Suomen Tukkuri vaatettaa ja varustaa jokaisen erämiehen tukkuhintaan. www.tukkuri.fi EräSawo.fi verkkokauppa on eränkävijän ja ulkoilijan ykkösmesta: www.erasawo.fi Metsästäjä l 2 l 2011 l 77
• Lapissa Tanhuan erämaatontteja sekä valm. mökkejä. Pääsee myös seuraan. Kysy puh. 0400-199 818. Lapissa Sodankylästä 50 km itään ja välillä Saariselkä ­ Ivalo puronvarsitontteja ja maisematontteja vaaran päällä. Hinta alk. 4000 e puh. 040-832 0190. Savukoskella myytävänä metsäpalsta 29 ha, sisältää 550 m Ylä-Arajoen rantaa, 2 mökkipaikkaa. Tied. puh 040-761 0367. Hamina, metsästykseen sopiva 2,6 ha rantapalsta, jossa sähköistetty pyöröhirsimökki. Hyvät metsästysmaastot ja mahdollisuus hakeutua hirviporukkaan, puh. 05-329 9801 / hautpir@hotmail.com Omakotitalo Kuhmon Vartiuksessa. Puh. 040-746 3985. Myydään kesäpaikka (Iisalmi) Vieremällä Rahajärven lähellä. Erä-ja kalastushenk. tai porukalle. Yht. puh. 050-547 7010 / Kaija. Tosi ostajalle edullisesti. Asesepäntyöt 20 v kokemuksella, nopea toimitus. Asesepät H. Nuutinen ja E. Jänönen. Rajan Ase Lieksa p. 0400-170 626 Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, Pl 38, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Valt. Tracker - koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Auktorisoitu Tracker ja Pointer koiratutkahuolto. Lindholmnin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri, käyntiosoite: Nygatan 1. Puh. 06-383 2980. Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Hirsimetsäntie 12, PL 12, 15101 Lahti. Puh. 0400-150 356. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat. Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 Nervk. 1, Hki. Lintujahtiin Pohjois-Ruotsiin Pajalan Övertorneån alueille Tornionjokilaaksoon, lempeansuvanto.com puh. 050-491 5839 Hunting in namibia www.combumbi.com tel. +358 400 201 602 hunting in Namibia www.combumbi.com tel. +358 400 201 602 Karhunmetsästystä Suomussalmella puh. 050-325 8966 www.erapalvelu.net Koe unohtumattomat jahtimatkat Ruotsissa, Puolassa ja Saksassa! Hanhi, villisika, kauris ym. www.hanhijahdit.fi/045-1261269 Puolaan, kestävän käytön metsästysmaahan Ajojahdit ja myös täysin räätälöidyt matkat Lisätietoja : www.hunting-poland.eu Soita +46 705 140628 (suomeksi) Metsästäjä -lehti No. 2/2011 60. vuosikerta, Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Levikki on 303 241 kpl (LT 2009). Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 20.5.2011. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj) Juha Immonen (vpj) Bror Blusi Klaus Ekman Visa Eronen Ilkka Eskola (Hansaprint) Mikaela Miekanmaa (MMM) Juha Mäkinen, (MH) Maria Nikunlaakso Vesa Ruusila (RKTL) Toimituksen osoite: Suomen riistakeskus, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 040-450 3360. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: Hansaprint 2011/Met11_02 Kansikuva: Hannu Huttu Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@nic.fi Afrikan-jahtipaketit, Kanadan-karhut puh. 0400-220 557 tai 040-551 5669 Lisää kohteita www.jahtimatkat.net Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Fasaanijahdit ja fasaanit untuvikosta aikuisiin. Ateriapalvelut ja majoitus mahdollisuus. www.kalastuslomat.fi Pohjois-Norjassa Jäämeren rannalla. Upeat retkeilymaastot ja kalaisat tunturijärvet. Merikalastusta. Kongsfjordissa: Rantamaja 4:lle, idylli rauhaa kaipaavalle: aaswi@online.no Talo 4-6:lle, tukikohta porukalle: frednlarsen@c2i.net Syltefjordissa: Mökki 2:lle ja huoneisto 4-6:lle vuonon rannalla: gunnroal@online.no Laadukkaat metsästysmatkat ympäri maailman! Euroopan ajojahdit: villisika, saksanhirvi ja metsäkauris. Afrikka: linnustus, tasankoriista ja Big-5. Argentiina: linnustus ja suurriista. Kanadan karhujahdit, sekä useita muita vaihtoehtoja. Tarkoin valitut ja testatut kohteet kilpailukykyisin hinnoin! B&R Hunting Oy p. 040-417 8807 tai 050-545 4865 www.brhunting.fi, info@brhunting.fi Vuokralle tarjotaan Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. pesonal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Mökkejä Kuhmon itärajalla. Lupia myydään jäniksen, linnun ja majavan metsästykseen. Puh. 0500-253 563. Ivalosta Inarin suuntaan 10 km tasokas erämökki kirkasvetisen järven rannalta kalavesien ja vaellusmaastojen keskeltä! www.juurakkopirtti.fi petrikarkkainen@suomi24.fi puh. 040-732 4448 Inarinjärven rannalta hyvien pilkkivesien läheltä, sähköistetty 8 hengen mökki kaikilla varusteilla. Mahdollisuus vuokrata kelkka ja reki. Hinta 1250 euroa vko. Tied ilt. puh.0400-944 038. www.kuhmonet.fi/ekinmokit. Hyvät metsästys- kalastusmahd. puh. 0400-371 557 Vuokrataan mökki Pyhältä mukavuuksin viikoiksi 13-15. H. 370e/vko. Läh. puh. 0400-215 188. Haapajärvellä vuokrattavana 110m² omakotitalo: 4 huonetta, keittiö, sauna kaikilla mukavuuksilla. Puolituntia valtionmaille. 950 e/ vko. Puh. 0440-125 307, 040-726 0483. Ostetaan Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 a 2, 40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirven sarvia R. Pentinmäki Jäpintie 344 C 60800 Ilmajoki Puh. 050-554 6852 Ostetaan näädän, minkin, ketun ja supin turkisnahkoja P. Hirvonen, Möykkylahdentie 9, 83700 Polvijärvi. Puh. 0500-328 875. Työsuorituksia Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Puh. 02-728 7503. Muokkaamme kaikenlaisia turkisnahkoja. Nahkajalostamo M. Salonen Ky Röppääntie 3, 50670 OTAVA puh. 010-387 3090 www.taljatukku.fi Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjausmuutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. Maahantuojan valtuuttama vaihtopiippujen sovituspalvelu. Finnclassic, Valmet ja Tikka 512 aseisiin. Kauttani myös suoraan vaihtopiiput sovitettuna. Nopea toimitus. Myös muut alan työt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase- ja optiikkahuolto. Vienankatu 14, 87100 Kajaani. Puh. 08-613 0655, 040-535 4134. www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400­528 098. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Teemme aseiden korjaukset, huollot ja muut asesepän työt. Puh: 040-718 8170. Aseiden tukit, karhennukset, korjaukset. Rauli Lönnfors puh. 044-283 2596 Valkeala. Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset 1. Muuttoilmoitus Suomen Postin kautta Postin viralliselle lomakkeelle tehdyllä muuttoilmoituksella osoitteenmuutos päivittyy valtakunnalliseen väestötietorekisteriin (maistraatille) ja postin osoitetiedostoon. Posti lähettää ilmoituksen tehneelle vahvistuskirjeen, jossa ilmoitetaan, mille yrityksille ja yhteisöille uusi osoite välittyy. Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteri on myös tässä luettelossa. Postin muuttopuhelimen numero on 0203 456 456 (suom.), 0203 457 457 (ruots.) Puhelun hinta on 0,08 e + 0,01 e/min, matkapuhelin 0,29 e/min. Muuttoilmoitus kääntää myös postinkulun uuteen osoitteeseen. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjä- tai Jägaren­lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 Puhelut lankaverkosta 0,0821 euroa/puhelu + 0,0320 e/min Puhelut matkaviestimistä 0,190 euroa/min. Puhelut ulkomailta ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09-794031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, PL 243, 01511 VANTAA Telefax 09-794031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 78 l Metsästäjä l 2 l 2011
• Osoitteita RIISTAKESKUS FINLANDS VILTCENTRAL SUOMEN Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-160 01. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto, fax. 09-1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-16053 373, 040-7353 173. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-7336 229. Ylitarkastaja Rami Sampalahti, puh. (09) 1605 2188, 040-178 2188. Ylitarkastaja Janne Pitkänen, puh. (09) 1605 2469, 040-867 2667. Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelin: Vaihde 040-450 3360, Fax. 09-2727 8130 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi www.riista.fi Va. johtaja: Jari Pigg, puh. 09-2727 8111. Va. julkisten hallintotehtävien päällikkö: Sauli Härkönen, 050-5055 635. Talous: Pekka Lehikoinen, puh. 09-2727 8118, 0400-648 678. Metsästys ja riistanhoito, koulutus ja neuvonta: Marko Svensberg, puh. 09-2727 8117, 040-5573 827. Va. sisäisten palveluiden päällikkö: Tuomo Pispa, puh. 09-2727 8115, 0400-700 778. Viestintä, Metsästäjä- ja Jägaren-lehdet: Klaus Ekman, puh. 09-2727 8116, 0400-463 943. Maria Nikunlaakso, puh. 09-2727 8119, 040-7425 626 Varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. 09-2727 8150. Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi, puh. 03-882 570, fax. 03-8825 711, Ilkka Ala-Ajos, 0500-817 913, Marko Muuttola, 050-9113 832. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat: 0303 9777 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Suomen riistakeskus, aluetoimistot e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. 03-644 650, fax. 03-6446 522. Riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 0400-225 745. Etelä-Savo: Virastotie 3 as 2, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440-452 830, fax. 015-452 831. Riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 0500-257 407, vs. rh-neuvoja Teemu Lamberg, puh. 0400-257 407. Kaakkois-Suomi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 0440-494 005 fax. 05-344 0998. Riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh.0400-258 479, rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040-7162 223. Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 0400-188 565, fax. 08-712 397. Riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 0400-137 028, rh-neuvoja Marko Paasimaa, puh. 0400-268 390. Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630, fax 020 7479 639. Riistapäällikkö Jukka Purhonen, puh. 0400 242 727, rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 0400-243 414. Lappi: Vanamokatu 3 D, 96500 Rovaniemi, puh. 016-3790 081, 0400-864 329 (tsto), fax. 016-3790 085. Riistapäällikkö Antti Siira, puh. 0400-392 667, rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400-394 329. Karhupalvelunumero 016-379 0086. Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. 08-5353 500, fax. 08-5333 555. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 0500-387 705, rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500-282 082. Pohjanmaa: Vapaudentie 32­34 B 22, 60100 Seinäjoki, puh. 0400-475 760, fax. 06-4217 225. Riistapäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 0400-180 084, rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 06-421 7222, 0400-180 083. Pohjois-Häme: Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. 03-3140 9400, fax. 03-3140 9450. Vs. riistapäällikkö Marko Mikkola, puh. 045-1359 690, vs. rh-neuvoja Otto Hölli, puh. 0400-547 764. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu, puh. 013-285 260, fax. 013-285 263. Riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 013-285 261, 0400-376 189, rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 013-285 262, 0500-196 622. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, puh. 044-3653 810, fax. 017-2823 005. Riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 0500-376 800, rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 050-431 1276. Rannikko-Pohjanmaa: Långgatan 4, PL 16, 66531 Koivulahti, puh. 06-3560 352, fax. 06-3560 360. Riistapäällikkö Ulf-Erik Widd, rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. 06-3560 351, 050-5117 279. Satakunta: Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. 02-5319 000, fax. 02-5319 001. Riistapäällikkö Antti Impola, puh. 050-598 8857, rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 0500-742 354. Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. 09-3507 230, fax. 09-3872 878. vs. riistapäällikkö Visa Eronen, puh. 050-3661 114, vs. riistanhoidonneuvoja Markku Laulumaa, puh. 040-704 1843. Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. 09-3507 244, 0500-458 357. Varsinais-Suomi: Hadvalantie 8 7B, 21500 Piikkiö, puh. 02-4779 610. Riistapäällikkö Mikko Toivola, puh. 0400-882 250, rh-neuvoja Jörgen Hermansson, 0400-909 565. Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 201. Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 509. Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 409. Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 Evo, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 429. Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 879. Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 559. Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 689. Metsähallitus Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Ylitarkastaja vs. erätalouspäällikkö Jukka Bisi, puh. 040-5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Ylitarkastaja Ahti Putaala, puh. 040-8272 574, ahti.putaala@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 020-344 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020-772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt Suomen Metsästysmuseo Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-1912 8847. Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, fax. 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 841 0050, fax. 010 841 0051 sähköposti: suomen@metsastajaliitto.fi, http://www.metsastajaliitto.fi Suomen Kennelliitto Kamreerintie 8, 02770 Espoo. Puh. 09-887 300, fax. 09-8873 0331, internet: http://www.kennelliitto.fi Metsästäjä l 2 l 2011 l 79
• Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen metsästäjän saatavilla. - toimitusaika 1-2 viikkoa - jo lähes 100.000 tuotetta - varastotilanne nettisivuilla - postitse koko Suomeen Moultrie Plot Stalker, täysin uudentyyppinen riistakamera yypp ypp Bushnell Elite 3200 5-15x40 kiikaritähtäin k kar tähtäin kiikaritähtäin arit htä Barnes Tipped TSX 22 50gr uutuusluoti kauriille ja staan aan a pienempään riistaan 180 Remington lipas 74, 740, all 7400 ym. mallit kal. 30-06 TUOTENRO 993574 400 Wild West Guns, parempi laukaisu Marlin vipulukM ko ko kokivääreihin TUOTENRO 186980 TUOTENRO 131138 58 ATI Mosin-Nagant sotilaskiväärin tukki poskipakalla TUOTENRO 122468 60 150 TUOTENRO 259762 119 TUOTEN TUOTENRO U TEN ENRO 777174 7 777 puhelin arkisin 12-17 09-5122 933 ASE ja KONE www.midwaysuomi.com Aninkaistenkatu 16 - Aninkaisgatan 16 20100 TURKU / ÅBO Puh./Tel. (02) 239 0930 Avoinna/Öppet: Arkisin-Vardagar 10-17 Lauantaisin-Lördagar 10-14 UUSI OSOITE! ASE ja KONE Aninkaistenkatu 16 20100 TURKU Puh. (02) 239 0930 Avoinna: Arkisin 10-17 Lauantaisin 10-14 Kemiön Metsästyspuoti Kapakkakuja - Kroggränd 9 25700 Kemiö - Kimito Puh./Tel. (02) 423 804 Auki-Öppet Arkisin-Vardagar12-18 www.asejaera.fi Aseet & ampumatarvikkeet, optiikka, loukut, k i k koiratutkat, asesepän k ä palvelut, vaimenninasennukset, kiikariasennukset, korjaus, entisöinti, custom-aseet.