• Julkaisija: 2 / 2012 Vesilintukantojen hoito vaatii kansainvälistä yhteistyötä s. 4 ja s. 41 Suomen vesistöissä asustaa lähes 10 000 majavaa s. 22 fin Nimi Syntymäaika Yhdistysnumero ja RHY Metsästäjänumero Jakeluosoite www.facebook.com/riistakeskus Metsästyskortti Jaktkort Hunting Card Jagdschein Siirrä riistanhoitomaksusi e-laskutukseen s. 58 Postinumero- ja toimipaikka Kotipaikka Maksettu, Betalt, Paid Bezahlt, 6.6.2011 1.8.2011 - 31.7.2012 1.8.2011 - 31.7.2012 Tässä kortissa mainitulla metsästäjällä on metsästäjävakuutus, joka on voimassa kaikissa Pohjoismaissa ja EU-maissa. Nuorten kirjoituskilpailu on ratkennut s. 56 SRVA toimii: Karhukolari s. 54
• Pääkirjoitus Riistatalous luo hyvinvointia Pääkaupunkiseudun valtalehti uutisoi karkauspäivänä laajasti tukimusta kansallispuistojen kävijämääristä ja taloudellisesti vaikutuksesta. Puistot todettiin merkittäviksi matkailukohteiksi, työllistäjiksi ja ne toivat runsaat sata miljoona euroa rahaa paikalliseen yritystalouteen. Uutisointi on esimerkki siitä, että luonnonsuojelun itseisarvo ei enää riitä yhteiskunnassamme ja sen päätöksenteossa. Hyvää tarkoittavien tavoitteiden ajamiseksi on löydettävä taloudellisia perusteita. Näyttävä uutisointi ajoittui juuri päiviin, jolloin valtioneuvosto kokoontui Säätytalolle rakentamaan valtion kulujen leikkauslistaa. Riistatalouden arvojen esiin nostaminen tuli voimakkaasti esiin julkisen riistakonsernin strategiaseminaarissa viime syksynä, kun riistantutkimuksen ja riistahallinnon edustajat linjasivat toimintansa tulevaisuutta. Jotta riistatalouden edellytyksiä voidaan ajaa ja edistää, tueksi ja perusteeksi tarvitaan tietoa riistatalouden arvosta. Ja arvolla tarkoitettiin laajempaa ilmiötä kuin pelkkiä euroja. Mitä sitten voisi olla riistatalouden arvo? Siihen pitäisi lukea mukaan kaikki ne taloudelliset ja aineettomat arvot, jotka vaikuttavat suomalaisten hyvinvointiin. Asiaa ei ole juuri selvitetty ja kun on, painopiste on ollut asian negatiivisessa puolessa eli riistavahingoissa. Metsästyssaalin fyysiset arvot ­ liha ja turkikset ­ voidaan helposti arvioida euroina. Riistaeläimistä saatavien tuotteiden ekologisuus on monelle merkittävä, vaikkakin taloudellisesti vaikeasti mittava lisäarvo. Riistatalouteen ja metsästykseen liittyvä liike- ja elinkeinotoiminta on laajaa. Aseet, vaatetus, välineet ja tarvikkeet ovat satojen miljoonien liiketoimintaa. Metsästykseen liittyvä koiraharrastus ja kenneltoiminta ovat myös mittavia. Metsästykseen liittyvällä matkailulla on merkitystä aluetaloudelle; kaupalle ja majoitustoiminnalle. Helsingin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan pelkästään Metsähallituksen metsästyslupamyynnin aluetaloudelliset vaikutukset ovat useita kymmeniä miljoonia euroa. Metsästys, riistanhoitoaskareet ja riistalaskennat luovat motiivin liikuntaan monelle sellaisellekin, joka ei tyhjän päiten viitsisi lenkkipolulle lähteä. Metsästys on kokonaisvaltaista toimintaa, jolla on suuri virkistysarvo. Metsästysloma tai vaikka yksikin antoisa jahtipäivä antaa voimia ja energiaa arjen ja työelämän ponnistuksiin. Näillä asioilla on varmasti kansanterveydellisiä vaikutuksia. Metsästysharrastus ylläpitää liikuntakykyä ja toiminta metsästysseuroissa luo sosiaalista tukiverkostoa. Näiden molempien rapautuminen on keskeinen syy ikääntyvien ihmisten ajautumisessa yhteiskunnan hoivan tarpeeseen. Niin kauan kuin jahtimies pystyy osallistumaan metsästysrientoihin, hän selviää varmuudella myös päivittäisestä elämästä. Suomessa toimii noin 5000 metsästysseuraa tai -seuruetta. Ne ovat lukumäärältään ja etenkin aktiivisuudeltaan merkittävin yhdistystoiminnan toimijajoukko koko maassa. Niiden toiminnot rakentavat kyläkuntansa yhteenkuuluvuutta ja tuottavat siten hyvinvointia. Kolikolla on aina myös kääntöpuolensa. Riistaeläimet aiheuttavat vahinkoja elinkeinoille ja liikenteelle, mutta riistatalouteen liittyy myös muita negatiivisia puolia. Monet metsästykseen liittyvät asiat aiheuttavat mielipahaa tai kateutta. Aina kun riista ja raha kytketään yhteen, nousevat pintaan voimakkaat tunteet ja riidanaiheet. Kenellä on oikeus hyötyä ­ milloin omaksi, milloin yhteiseksi koetusta ­ luonnonvarasta. Tässä muutama ajatus siitä mistä riistatalouden arvo voisi koostua. Kuluneen talven aikana on syntynyt suunnitelmia tutkimushankkeista, joilla riistatalouden kokonaisvaltaista arvoa pyritään selvittämään. Myös riistatalouden tarjoamia elinkeinomahdollisuuksia ryhdytään selvittämään. Toivotaan, että hankkeille löytyy rahoitusta valtiontaloutemme säästöpaineista huolimatta. 16 Pienpedot tuhoavat saariston linnustoa Reijo Orava johtaja Suomen riistakeskus PS! Riistanlihasta ei voida käyttää Luomu-nimitystä. Termi on varattu luonnonmukaisen, valvotun maataloustuotannon sertifiointiin. Aku Ahlholm ehdottaa toisaalla lehdessämme, että riistanlihaa kutsuttaisiin Luonto-ruuaksi tai luonnonlihaksi. Hyvä ajatus. 38 Ketun ja ilveksen vaikea yhteiselo 2 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Tässä numerossa 2 2012 2 Pääkirjoitus: Riistatalous luo hyvinvointia 4 Vesilintukantojen hoito vaatii yhteistyötä 8 Siiveniskuja ja pärskettä Varsinais-Suomessa 11 Puheenjohtajalta: ­ mallikosteikoilla odotetaan kevättä ja vesilintujen saapumista Katu-uskottavuutta rakentamassa ­ patoamalla toimivia sorsakosteikkoja 12 Matkitaan majavaa 16 Pienpedot tuhoavat saariston linnustoa 20 Vesijärveltä kuuluu kummia: Kalamiehet loukkutalkoissa 22 Suomen vesistöissä asustaa lähes 10 000 majavaa 26 Ekin kanssa erällä: Vappumajavajahti 28 Jahti-lehden nettigrilli kysyy: Ajankohtaisia kysymyksiä ja vastauksia 34 Suurpetokantojen seurannan monet menetelmät 37 Ketun ja ilveksen vaikea yhteiselo 38 Kauriit ohjaavat ilveskantaa 40 Ministeriön kuulumisia: Riistaneuvostot uuden riistapolitiikan keihäänkärkinä Kansainväliset sopimukset luovat pohjan suojelulle ja kestävälle käytölle ­ syksyn jahdeissa kaadettiin 58 000 hirveä ­ pienten hirvieläinten kannat pienenemässä ­ Suomen hirvikannan perinnöllinen rakenne selvityksessä Tarjous nuorille: Kokemus hiljaisuudesta Kohtuutta hirvenpyyntiin Ojia, allikoita, onnistumisia ja uusia tilanteita 41 Metsästyksen suurlähettiläänä maailmalla: 8 42 Hirvikanta asetetuissa tavoitteissa 43 Valkohäntäpeurasaalis 21 600 44 Muuntelua ajassa ja paikassa 47 Eräaatoksia valtionmailta: 48 Minun mielestäni: Siiveniskuja ja pärskettä Varsinais-Suomessa ­ mallikosteikoilla odotetaan kevättä ja vesilintujen saapumista 50 Riistatiedon jäljillä: 51 Metsästäjät muuttuvassa maailmassa 52 Yhtä ekologista kuin mustikka 54 SRVA toimii: ­ Suomen hirvikannan perinnöllinen rakenne selvityksessä Muuntelua ajassa ja paikassa 44 Karhukolari 56 Kirjoituskilpailun satoa: 58 Uutismakasiini 58 Riistakeskus tiedottaa 60 Kaupantekoa 63 Osoitteita Metsästys ­ luonnon kunnioittamista Metsästäjä l 2 l 2012 l 3
• Maria Nikunlaakso Vesilintukantojen hoito vaatii yhteistyötä V 4 l Metsästäjä l 2 l 2012 Vesilintukantojen hoidossa tulisi keskittyä kokonaisvaltaiseen koko eurooppalaisen muuttoreitin varrella tapahtuvaan kannanhoitoon sekä lisätä metsästys-, maanomistaja- ja luonnonsuojelutahojen välistä yhteistyötä. Tähän päädyttiin useaan otteeseen vuoden 2012 Riistapäivillä, jotka järjestettiin Kajaanissa 17.­18.1. l Vesilinnut ovat kansainvälinen luonnonvara, ja siksi vesilintukantojen hoidossa tarvitaan koko niiden muuttoreitin kattavaa yhteistyötä. Tähän asti euroopanlaajuinen kannanhoitoyhteistyö on puuttunut lähes kokonaan. Nyt yhteistyötä viritellään metsähanhen kohdalla. ­ Metsähanhen kansallisen hoitosuunnitelman laatimisen yhteydessä selvitetään mahdollisuutta myös kansainvälisen hoitosuunnitelman laatimiseen. Esimerkiksi Venäjä on osoittanut yhteistyöhalua, kertoo metsähanhen hoitosuunnitelmaa valmisteleva projektipäällikkö Arto Marjakangas Suomen riistakeskuksesta. ­ Taigametsähanhen ahdinko tarjoaa erinomaisen tilaisuuden kehittää eurooppalaista kannanhoitoyhteistyötä. Taigametsähanhi tarvitsee ehdottomasti myös koko levinneisyysalueen eli muuttotien kattavan kannanhoitosuunnitelman, jossa sovitaan valtioiden välisestä työnjaosta ja kannan tuoton oikeudenmukaisesta jaosta, Marjakangas jatkaa. vesilintukantojen hoitosuunnitelman peruskivet muurattiin jo lähes sata vuotta sitten, 1916, jolloin Yhdysvallat ja Kanada solmivat muuttavaa linnustoa koskevan yhteistyösopimuksen. ­ Siellä metsästys nähdään osaksi luonnonsuojelua, ja ihmisillä on suuri halu osallistua alueensa luonnonhoitoon. Metsästäjät ja muut luonnonsuojelijat taistelevat yhdessä elinympäristömuutosta vastaan. Merkillepantavaa on myös se, että lähes kaikilla luonnonsuojelualueilla metsästys on sallittua, Nurmi kertoo. Vesilintukantojen hoidossa tarvitaan koko muuttoreitin kattavaa yhteistyötä. Yhteinen tavoite lintuharrastajien kanssa Suomessa sen sijaan sorsastuskauden aloitus näkyy mediassa lintuharrastajien ja metsästäjien välien kiristymisenä. ­ Valtaosa nega- Mallia Amerikasta Pohjois-Amerikan mantereella sen sijaan vesilintukantoja on jo pitkään hoidettu koko muuttoreitin alueella yhteisesti päätetyin periaattein. Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi Suomen riistakeskuksesta löytää amerikkalaisesta vesilintukantojen hoidosta myös muita käytäntöjä, joista Euroopan kannattaisi ottaa mallia. Esimerkiksi hämärämetsästys ja jyväruokinta on kielletty kokonaan, ja eri lajeille on määritelty päiväkohtaiset metsästyskiintiöt. Pohjois-Amerikan Isokoskeloa tavataan meillä lähes koko maassa, mutta yleinen se on saaristossa, rannikoilla ja Ahvenanmaalla. Isokoskelokoiraat ovat keväisin tavoiteltua riistaa ja syksyllä syötäväksi ammutaan molempia sukupuolia.
• Jari Niskanen Elinympäristöjen hoito avainasemassa Elinympäristöjen hoito on vesilintukantojen hoidossa avainasemassa. Esimerkiksi heinätavin pesimäkantaan eivät muutokset metsästyspaineessa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Maaningalla tekemän tutkimuksen mukaan näyttäisi vaikuttavan. ­ Kannan taantumaan vaikuttavat todennäköisesti eniten elinympäristön muutokset talvehtimis- ja pesimisalueilla, sanoo tutkimusprofessori Hannu Pöysä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Pöysä kuitenkin muistuttaa, että eri vesilintulajien perusekologiat poikkeavat toisistaan niin paljon, että jokaisen lajin kohdalla sen kantaan vaikuttavat tekijät on analysoitava erikseen. Uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneiden lajien joukkoon arvioitiin Suomessa neljä lintuvesien metsästettävää peruslajia: jouhisorsa, heinätavi, punasotka ja tukkasotka. ­ Näiden lajien osalta taantuman syy on todennäköisesti elinympäristöjen muuttuminen umpeenkasvun ja rehevöitymisen seurauksena. Toinen uhanalaisuuden syy on mahdollisesti liiallinen metsästysverotus. Kosteikkoluonto vaatii aktiivista hoitoa, ja myös metsästysrauhoitusalueiden verkostosta on saatu hyviä kokemuksia Tanskasta, toteaa Mikkola-Roos ympäristökeskuksesta. Kanadanhanhen ripeään runsastumiseen on Helsingin yliopiston tutkija VeliMatti Väänäsen mukaan puolestaan vaikuttanut sen metsästyksen maltillisuus. Myös merihanhikannan leviämiselle sisämaahan Ruotsin tapaan myös Suomessa olisi hyvät edellytykset, mikäli niiden metsästyksessä oltaisiin maltillisia, eikä sisämaassa pesiviä lintuja ammuttaisi. Vesilintukantojen runsauteen vaikuttavat myös tekijät, joille ihminen ­ ainakin paikallistasolla ­ voi tehdä vain hyvin vähän. Ilmastonmuutos on sellainen. ­ Vesilinnut reagoivat lämpenevään ilmastoon nopeasti viivästyttämällä syysmuuttoaan, mikä voi johtaa talvehtimisalueiden muuttumiseen. Muutos merkitsisi sitä, että loppusyksystä Suomessa olisi enemmän lintuja, Etelä-Euroopassa puolestaan vähemmän. Erilainen petotiheys ja metsästyspaine vanhoilla ja uusilla talvehtimisalueilla voivat kuitenkin vaikuttaa kannankehitykseen, selittää intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Metsästäjien kannalta tärkeää on pyrkiä "korjaamaan" ilmastonmuutoksen ja muun ihmistoiminnan aiheuttamia muutoksia vesilintukannoille kunnostamalla elinympäristöjä, aktiivisella pienpetopyynnillä sekä järkevillä metsästysrajoituksilla. l Metsästäjä l 2 l 2012 l 5 Metsästäjillä ja lintuharrastajilla on yhteinen tavoite: monimuotoinen ja hyvinvoiva luonto, jossa viihtyvät hyvinvoivat lintukannat. tiivisesta metsästysuutisoinnista liittyy juuri sorsastukseen, ja lintuharrastajien näkökulmasta sorsastukseen liittyykin paljon epäkohtia, kertoo suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi BirdLifesta. Metsästäjillä ja lintuharrastajilla on kuitenkin yhteinen tavoite: monimuotoinen ja hyvinvoiva luonto, jossa viihtyvät hyvinvoivat lintukannat. BirdLife Suomen jäsenyhdistyksilleen tekemän kyselyn mukaan vain joka neljäs alueyhdistys tekee yhteistyötä paikallisten metsästäjien kanssa. Syyksi Lehtiniemi näkee molemminpuoliset ennakkoluulot. ­ Julkisuudessa molempien osapuolten äärinäkemykset korostuvat, mutta on muistettava, että äärinäkemykset harvoin antavat todellista kuvaa enemmistön tai organisaatioiden todellisista mielipiteistä, Lehtiniemi muistuttaa. Toisaalta varsin moni lintuharrastaja ­ Lehtiniemen arvion mukaan BirdLifen jäsenistä ainakin 10 prosenttia ­ on myös metsästäjä, eikä siitä aiheudu minkäänlaista polemiikkia. Yhteistyön kehittämiselle on olemassa hyvät edellytykset. Lehtiniemi kuitenkin muistuttaa, että lintuharrastajat rakastavat petolintuja, ja petolintuvihapuheet ovatkin varmin tapa saada lintuharrastajien yhteistyöhalut hiipumaan. Sopivia yhteistyömuotoja voisivat olla esimerkiksi yhteiset hankkeet, kannanotot esimerkiksi lintukantoja uhkaavaan turvetuotantoon sekä valistustoiminta ja muu tiedon välittäminen, esimerkiksi lajinmääritystaitojen parantaminen. ­ Säädetyt rauhoitukset tehoavat vain, jos lajit tunnistetaan metsästystilanteessa, muistuttaa vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta.
• Tilaa parhaat laatutuotteet edul Retkitukun huipputarjoukset pilkille! PiLKKiTuTKa SuOmEn PiLKKimaaJOuKKuEEn KaPTEEni SuOSiTTELEE! (ei kuvassa) TrekLite R Yli 300 ostoksesta kaupan päälle! makuupussi (arvo 89,-) 100:lle nopeimmalle! Laadukas makuupussi 3 vuodenajalle. 2x150 g/m2 ontelokuitutäyte. Edellyttää yli 300 euron arvoisen ostoksen (postikuluja ei lasketa). Ei koske Garmin-, Tracker ja asekaappitilauksia. HUIPPU-UUTUUS! Rajoitettu erä. Tehokas apu pilkkimiseen. Löydä kalaparvet ja maksimoi kalasaalis Pointer pilkkitutkalla. Laske kelluva anturi pilkkiavantoon ja laite kertoo heti onko reiällä kalaa vai ei. Saat tietoa myös kalan koosta ja liikkeestä, veden syvyydestä sekä jään paksuudesta. Kesällä voit kiinnittää luotaimen helposti veneeseen. Pakkaus sisältää pilkkitutkan, anturikaapelin, kellukkeen, rannehihnan sekä venekiinnikkeen. Toimii 4 x 1.5V aaa- paristoilla. Takuu 12kk. Vain ** / kk tai alk. 9 129 ta myymälähin 79 netti-/puh. tilaa a nETTiHinT * ETu 50 jille FOXTaiL HD POLarOiDuT ViDEOLaSiT Kuvaa parhaat kalastushetket, kelkkaretket jne. HD teräväpiirtokuvana. Sopii hyvin niin kevään hangille kuin kesälle! Mukana mustat ja keltaiset linssit. 99 netti-/puh. tila nETTiHinTa * GErBEr SuSPEnSiOn mOniTOimiTYÖKaLu Laadukas ja tyylikkäästi muotoiltu Gerber monipuoliseen käyttöön! Jämäkkä kahvarakenne. 11 eri työkalua. Kaikki tärkeimmät työkalut käytettävissä yhdellä kädellä. Mukana vyökotelo. *** / kk tai alk. 9 169 älähinta myym 49 netti-/puh. tila nETTiHinTa * ETu 70 ajille *** / kk tai alk. 9 89 älähinta myym ETu 40 ajille Parhaat laatumerkit Retkitukun lyömättömään hintaan! tty yväksy uusi h alli! m 39 599 netti-/puh. tilaajil nETTiHinTa * SuOmi 4 -asekaappi Suomen aselain vaatimukset täyttävä asekaappi, jossa tilaa reilusti 3-4 aseelle. Mahdollisuus myös kahden pitkän aseen säilytykseen. Ylähyllyllä säilytystilaa patruunoiden ja muiden tarvikkeiden säilytykseen. Paino: tyhjänä n. 28 kg Mitat: K 1450 x L 300 x S 300 mm Väri: valkoinen nETTiHinTa nETTiHinTa *** / kk tai alk. 9 79 ta myymälähin * *** netti-/puh. ETu 40 ajille tila 5 / kk tai alk. 24,4 ta 749 myymälähin ETu 150 le POinTEr COnTrOL LaSErKOHDiSTin Kohdista aseesi helposti ja nopeasti aseeseen kiinnitettävän laserin avulla. Säästät samalla aikaa ja rahaa! Garmin astro 320 koira-GPS ja DC 40+ panta Huippusuositun Astron uutuusmalli! Helppo ja edullinen käyttää. Paketti sisältää pannan, laturin, käsiosan ja tehoantennin. Meiltä myös tarkat maastokartat. 29 tila netti-/puh. nETTiHinTa * *** / kk tai alk. 9 50 ta myymälähin ETu 21 ajille Toimitukset huhtikuussa, ennakkotilaa nyt! Tilaukset toimitetaan tilausjärjestyksessä. LaaDuKKaaT 7x50 KaTSELuKiiKariT Hyvät yleiskiikarit metsälle, bongailuun ja ulkoiluun! Mukana kätevä säilytyspussi. 119 netti-/puh. tila ** *** / kk tai alk. 9 169 ta myymälähin ETu 50 ajille TiLauKSET www.retkitukku.fi tai PuHELimiTSE p. 040 828 1000
• lisesti suoraan ReTkiTukusTa TesTiVOiTTaJa-kamerat NYT lyömättömään hintaan! i 2 KPL SETT 12 megapikselin huippukamera! Paras valoteho! 2 KPL á 79,- 149 tila netti-/puh. nETTiHinTa * näkymätt *** / kk tai alk. 9 218 yymälähinta m it! ömät led 149 tila netti-/puh. nETTiHinTa * uuTuuS ! ETu 69 ajille *** / kk tai alk. 9 229 yymälähinta m 179 netti-/puh. nETTiHinTa * ETu 80 ajille *** / kk tai alk. 10 ähinta 269 myymäl ETu 90 ajille tila POinTEr COnTrOL PC2501 riistakamera Huippulaadukas riista- ja tarkkailukamera monipuoliseen käyttöön. Kamera aktivoituu alle sekunnissa ja laadukas kuvakenno takaa aina tarkan lopputuloksen. Pitkä toiminta-aika tekee laitteen käytöstä huoletonta. Toimii myös pimeässä. Myös videokuva. ROISKEVESITIIVIS POinTEr COnTrOL 12 mpx Stealth riistakamera Kamera mahdollistaa tarkat 12 megapikselin kuvat, jotka ovat selattavissa laitteen LCD- värinäytöltä sekä siirrettävissä tietokoneelle. Laite toimii pimeässä näkymättömillä infrapunaledeillä. Liikkeentunnistin jopa 20 metrin päästä. Myös videokuva. ROISKEVESITIIVIS POinTEr COnTrOL PC5204 Stealth riistakamera Pointer Control PC5204 Stealth on varustettu 52:lla huomaamattomalla IP-ledillä, jotka yhdessä laadukkaan kuvakennon kanssa takaavat erinomaisen kuvanlaadun myös pimeässä. Helppokäyttöinen, kuvat siirrettävissä tietokoneelle. Pitkä toiminta-aika tekee laitteen käytöstä huoletonta. Myös videokuva. ROISKEVESITIIVIS 12 megapikselin lähettävä GSm- kamera! Lähettävä GPrS- kamera! POinTEr COnTrOL riiSTaKamEran VaruSTEPaKETTi ! uuTuuS 239 netti-/puh. tilaajille nETTiHinTa * uuTuuS ! *** / kk tai alk. 12 349 yymälähinta m 219 netti-/puh. tilaajille nETTiHinTa * Pidennä kamerasi valmiusaikaa ulkoisella akulla. Riistakameran varustepakettiin sisältyy 12V 7.2Ah akku, akkujohto ja 8GB SD- riistakameran muistikortti. ETu 110 *** / kk tai alk. 12 ta 319 yymälähin m ETu 100 39 netti-/puh. tila nETTiHinTa * *** / kk tai alk. 9 60 ta myymälähin ETu 21 ajille POinTEr COnTrOL 12 mpx GSm Stealth riistakamera Metsien kuningas. Erittäin tarkat 12 megapikselin kuvat. Näkymättömät ledit ja ulkoinen tehoantenni. Sisäänrakennettu LCD- värinäyttö. Lähettää kuvia kännykkään tai halutessasi sähköpostiin.Herkkä 3-suuntainen liiketunnistin.Toimii erinomaisesti myös pimeässä. Kysy edullista liittymää! ROISKEVESITIIVIS SCOuT GuarD SG-550m-8m GPrS riistakamera Tarkat 8 megapikselin kuvat ja tehokas ulkoinen tehoantenni. LCD- värinäyttö ja kaukosäädin. Lähettää edullisesti kuvia kännykkään tai sähköpostiin GPRS- yhteydellä. Tehokkaat infrapunaledit 30 kpl. Uusi herkkä liiketunnistin. Laserkohdistin kameran säätämiseen. Myös videokuva. ROISKEVESITIIVIS nyt kaikille kameran ostaneille kaupan päälle: Kätevä Valvontakyltti ja 2kpl ikkunatarroja HUOMIO! seinäteline + (arvo 15,-) aLuEELLa TaLLEnTaVa KamEraVaLVOnTa! Copyright Suomen Retkitukku Oy 2011 (arvo 19,-) *) Hintoihin lisätään toimituskulut alk. 7,90 . **) Hintoihin lisätään toimituskulut 49,90 , hinta sisältää toimituksen kotipihaan. ***) Todellinen vuosikorko vaihtelee summan ja valitun osamaksukampanjan mukaan. Esim. 36 kk:n maksukampanjalla maksetun 1000 :n ostoksen todellinen vuosikorko on 21,86%. Tarkat ehdot näet tilauksen yhteydessä verkkokaupastamme. RETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta
• Timo Niemelä & Jörgen Hermansson, Suomen riistakeskus Suomen riistakeskuksen Kotiseutukosteikko Life -hankkeen ensimmäinen työntäyteinen vuosi on takanapäin, ja on aika kertoa kuulumisia valmistuneilta mallikosteikoilta. Artikkelissa keskitytään Varsinais-Suomen alueelle toteutettujen Sauvon Härmälän ja Salon Järvelän kosteikkohankkeiden kuvaamiseen sekä vertaillaan näiden kahden hyvin erityyppisen alueen kosteikkorakentamista. Lisäksi halutaan välittää maanomistajien tuntoja hankkeiden toteutuksesta. Loppusyksyn tunnelmia Sauvon Härmälän kosteikkokohteelta. Parhaimmillaan kosteikolla vieraili liki satapäinen taviparvi. Mitähän on luvassa, kun kohteen vesipinta-ala tästä vielä moninkertaistuu ensi pesimäkaudella? S l Suomen riistakeskuksen Kotiseutukosteikko Life -hankkeessa tuetaan kosteikkojen rakentamista niiden maanomistajien maille, jotka ovat asiassa aloitteellisia ja joilla on tarjota vesilintu- ja kosteikkoelinympäristöjen hoidon mallialueiksi soveltuvia kohteita. Perusta valtakunnallisen kunnostushankkeen käynnistämiselle luotiin vuonna 2009 toteutetussa kosteikkokartoituksessa, mutta VarsinaisSuomen osalta valtaosa kartoituksessa ilmoitetuista kohteista arvioitiin hankkeina joko liian kalliiksi tai niiden toteuttamismahdollisuuksia pidettiin vähäisinä maanomistusoloista johtuen. Yhteistyöllä tuloksiin Onneksi maanomistajat lähtivät eturintamassa tarjoamaan kohteitaan vielä varsinaisen hanketoiminnan käynnistyttyä, mikä antoi hyvän lähtökohdan kohteiden valinnalle. Tietenkin soveliaita kohteita olisi voitu etsiä myös riistakeskusvetoisesti, mutta tähän ei ole haluttu lähteä. Järvelän kosteikkokohteen maanomistaja Toni Anttila pitää hankkeen nykyistä toimintatapaa hyvänä: ­ Täytyyhän maanomistajalla olla ensin jonkinlainen visio hankkeesta ja sen toteuttamismahdollisuuksista, onhan sen jälkeen yhteisen sävelen löytyminen varmasti paljon helpompaa. Kosteikon perustamiseen johtavat motiivit toki vaihtelevat, mutta itselläni se kipinä syntyi halusta tehdä jotain vesilintujen hyväksi. Kosteikkohankkeen onnistumisen kannalta on ratkaisevaa, että maa- ja vesialueen omistajat sekä muut hankkeen toteuttamisen kannalta keskeiset sidosryhmät osallistuvat suunnitteluun jo heti alkuvaiheessa. Tämän yhteistoiminnan tuloksena saamme ensiarvoisen tärkeää tietoa kosteikkosuunnittelun tueksi ja samalla voimme kuulostella maanomistajien toiveita ja näkemyksiä kosteikon rakentamisesta. Asiantuntijoina tehtävänämme on luonnollisesti tehdä esityksiä kosteikon perustamiseksi tarvittavista toi- Siiveniskuja ja pärskettä Varsinais-Suomessa 8 l Metsästäjä l 2 l 2012 Mikko Koho
• menpiteistä, padotustasoista jne., mutta viime kädessä maanomistaja päättää itse siitä, mihin hän on valmis sitoutumaan. Härmälän kosteikkokohteen maanomistaja Mikko Koho on asiassa samoilla linjoilla: ­ Pidän tärkeänä, että kosteikkohankkeiden suunnittelua toteutetaan jatkossakin maanomistajalähtöisesti, ei siinä muuten olisi mitään järkeä. Hyvät ja luottamukselliset yhteistyösuhteet paikallisen ELY-keskuksen kanssa ovat myös helpottaneet merkittävästi kohteiden toteuttamista Varsinais-Suomessa. Olemme saaneet ELY-keskuksesta aina nopeasti ennakkoarvion siitä, onko hankkeen toteuttamiselle luonnonsuojelullisia tai esimerkiksi vesilaista johtuvia esteitä tai rajoitteita. Ehkäpä yhteinen huoli kosteikkoelinympäristöjen tilasta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä luo edellytyksiä joustavalle ja innovatiiviselle yhteistyölle, jonka turvin on voitu vähentää turhaa byrokratiaa. Härmälän kosteikko Kosteikon toteutustapa Kosteikon pinta-ala Kosteikon laskennallinen keskisyvyys Valuma-alueen pinta-ala Kosteikon pinta-ala valuma-alueen pinta-alasta Kosteikkoalueen pääasiallinen maalaji Rakennetun patopenkereen pituus Kaivutuntien kokonaismäärä Kaivu- ja maansiirtotöiden kustannukset Patolaitteen kustannukset patoaminen 2,1 ha, josta vesipinta-alaa 1,5 ha 0,3 m 24 ha 8,8 % savi 95 m 50 h 3 813 741 Järvelän kosteikko patoamisen ja kaivun yhdistelmä 1,5 ha, josta vesipinta-alaa 1 ha 0,5 m Padotulla kosteikonosalla 8 ha ja kaivetulla kosteikonosalla 850 ha Padotulla kosteikonosalla 14,6 % ja kaivetulla kosteikonosalla 0,04% turve 250 m 53 h 8 136 727 Mallikosteikkojen luontovaikutuksia seurataan n Hankkeen luontovaikutuksia seurataan mallikosteikoilla aina vuoden 2015 loppuun asti toteutettavilla vesilintulaskennoilla. Vesilinnut soveltuvat indikaattorilajeina erinomaisesti luontovaikutusten mittaamiseen, sillä niiden runsausmuutokset kuvastavat lahjomattomasti kosteikkoympäristön laadun muutoksia antaen samalla viitteitä myös laajemmista lajistovaikutuksista. Tutkimusasetelman tarkoituksena on mitata kunkin kosteikon luonnollisia vaikutuksia, minkä vuoksi lintujen viljaruokintaa on rajoitettu laskentatulosten vääristymisen estämiseksi. Perusseurannassa päävastuu vesilintulaskentojen käytännön toteutuksesta kuuluu maanomistajille ja paikallisille metsästysseuroille. Myös Mikko Koho Härmälän kosteikolla ja Toni Anttila Järvelän kosteikolla aloittivat viime vuonna oman laskentaurakkansa linnuston lähtötilan selvityksillä, vaikkei niiden nollatulosten kirjaaminen aina tuntunutkaan maanomistajista kovin perustellulta. ­ Odotamme kuitenkin innolla kevättä ja vesilintujen saapumista, josko silloin olisi jo jotain laskettavaakin, miehet arvelevat. Paitsi, että vesilintulaskentojen avulla voidaan määrittää kosteikon linnustollinen arvo ja tuottaa aineistoja kohteiden välisten vertailujen toteuttamiseen, on laskennoilla käyttöarvoa myös käytännön riistanhoitotyön suunnittelussa ja kestävien saalismäärien mitoittamisessa. Tässä suhteessa paikallisten aktiivisuus ja halu hyötyä tuloksista on tietenkin ratkaisevinta, mutta parhaimmillaan seurannat voivat antaa työkaluja kestävän metsästyksen ja kosteikon pitkän ajan tuottavuuden turvaamiseen. Pienet valuma-alueet yhdistävänä tekijänä Härmälän ja Järvelän kohdealueet ovat ympäristöltään ja maaperän ominaisuuksiltaan monessa suhteessa hyvin erilaisia, mikä vaikutti tietenkin merkittävästi kosteikkorakentamisen peruslähtökohtiin. Siinä kun Härmälän kosteikko rakennettiin pääosin kovapohjaiselle ja viime ajat riistapeltokäytössä olleelle pellolle, toteutettiin Järvelän kosteikko erittäin pehmeälle ja soistumisen haitoista kärsineelle alavalle suoalueelle. Eroavaisuuksistaan huolimatta kohteilla on myös yhdistäviä tekijöitä, sillä molemmat kohteet saavat vetensä erittäin pieneltä valuma-alueelta. Tällaisten pienten valuma-alueiden kohteisiin yhdistyy usein huoli veden riittävyydestä, ja toisinaan kosteikon rakentamisesta on jopa pidättäydytty näiden epäilyjen vuoksi. Tietenkin on totta, että kosteikon suuri koko suhteessa valuma-alueeseen merkitsee kosteikon osittaista kuivumista pitkien hellekausien aikana. Ajoittainen kuivuminen on kuiten- kin luonnollista ja edullista kosteikon toiminnalle, sillä se uudistaa ja elvyttää kosteikon kasvi- ja eläinlajistoa. Esimerkiksi vesilintujen poikastuotto on Kosteikkohankkeen onnistumisen kannalta on ratkaisevaa, että maaja vesialueen omistajat sekä muut keskeiset sidosryhmät osallistuvat suunnitteluun jo alkuvaiheessa. tunnetusti korkeimmillaan tällaisilla kausikosteikoilla, koska ravinnosta kilpaileva kalakanta pysyy kurissa ja kuivan kauden aikana uudistunut maakasvillisuus tarjoaa jälleen veden alle jäätyään runsaasti ravintoa vesiselkärangattomille. On myös huomionarvoista, että pienten valuma-alueiden kosteikot ovat usein merkittäviä kiintoaineen ja ravinteiden pidättäjiä ja lisäksi ne pystyvät tasaamaan ylivirtaamia tehokkaasti ja siten vähentämään tulvahaittoja alapuolisissa vesistöissä. l Metsästäjä l 2 l 2012 l 9
• Kokemuksia kosteikkojen rakentamisesta: Sauvo, Härmälä n Härmälän kosteikkohankkeen ydin muodostui patorakentamisesta, johon kohdennettiin lopulta valtaosa hankkeen budjetista. Tämän lisäksi vesilintujen viihtyvyyttä lisättiin muotoilemalla kosteikkoalueelle pesimäsaaria, joiden sijoittelulla ja muotoratkaisuilla oli myös vesiensuojelua edistäviä tavoitteita. Pienen valuma-alueen kohteilla on keskeistä, että rakennettavat patopenkereet ja kosteikon vedenkorkeuden säätelyssä käytetyt patolaitteet ovat ehdottoman vedenpitäviä. Tästä johtuen oli eduksi, että patopenger voitiin rakentaa koko matkalta kovan ja vettä läpäisemättömän savimaan päälle. Tämän lisäksi tarvittiin myös ammattitaitoisen kaivinkonemiehen Jouni Metsolan tarkkaa silmää, jotta aikoinaan melko syvään kaivettujen salaojien olemassaolosta saatiin vihiä. Patolaitteeksi päätettiin valita säätösalaojakaivo, jossa yhdistyivät kosteikon hoidolle tärkeät ominaisuudet, kuten vedenpinnan korkeuden säätely- ja tyhjennysmahdollisuus. Härmälän kosteikko on hyvä ja tarkemman tutustumisen arvoinen esimerkki siitä, miten suhteellisen pienillä, alle 5000 euron työ- ja materiaalikustannuksilla voidaan saada aikaan vaikuttavia tuloksia vesilintuelinympäristöjen hoidossa. Luonnonhoidon onnistuminen riippuu tietenkin aina myös siitä, millaisia maankäytöllisiä myönnytyksiä ja taloudellisia uhrauksia maanomistajat ovat valmiit tekemään. Härmälän kosteikolla saatiin hyvin vapaat kädet toimia, eikä kosteikon ominaisuuksista tarvinnut näin ollen tinkiä. ­ Ei tässä nyt ole mitään ratkaisuja tarvinnut jälkeenpäin katua. Päinvastoin olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että vesilinnuille saatiin luotua uusi ja tuottava elinympäristö, maanomistaja Mikko Koho toteaa. Timo Niemelä & www.kaivotuote.fi Patolaitteen asennustyötä Härmälän kosteikkokohteella sekä periaatekuva kaivon rakenteesta. Härmälän kosteikolle valittu Kaivotuote Oy:n valmistama patolaite soveltuu vesien säätelyratkaisuksi ennen kaikkea pienten valuma-alueiden kosteikoilla. Patolaiteratkaisuja voi tiedustella myös muilta alan toimijoilta, kuten esim. Jita Oy:ltä ja Uponor Oy:ltä. Yksityiskohtaisemmat kuvaukset Härmälän kosteikon rakentamisesta ja kustannusten jakautumisesta eri työvaiheiden välillä ovat luettavissa hankkeen kotisivuilta www.kosteikko.fi. Salo, Järvelä n Järvelän kosteikkokohde luokiteltiin vielä ensimmäisen maastokatselmuksen perusteella puhtaaksi kaivukosteikoksi, sillä alueen reunalla virtaavan puron padottamista ei pidetty mahdollisena loivapiirteisten maastonmuotojen ja vedennostosta aiheutuvien haittojen vuoksi. Kosteikon perustamismenetelmää arvioitiin kuitenkin uudelleen suunnittelumittauksien yhteydessä, jolloin heräsi ajatus kosteikon jakamisesta sekä patoamalla että kaivamalla muodostettaviin alueisiin. Uusi suunnitelma sai kannatusta myös maanomistaja Toni Anttilalta, sillä patoamisen hyödyt linnustovaikutusten kannalta tunnetaan laajasti. Käytännön rakennustyöhön päätettiin tarttua vielä sulan maan aikana, jotta padosta saataisiin mahdollisimman vedenpitävä. Työskentely märällä Järvelän kohteella toimenpidealue jaettiin sekä padottavaan että massiivikaivuna rakennettavaan kosteikonosaan. ja heikosti kantavalla turvemaalla ei kuitenkaan ollut helppoa. Esimerkiksi kohteelle suunniteltuja maansiirtotöitä ei pystytty toteuttamaan lainkaan elokuun loppupuolelle osuneen runsassateisen jakson seurauksena. Periaatteessa työkohteen vaativat olosuhteet oli kyllä tiedostettu jo suunnitteluvaiheessa, sillä kaivutyöt päätettiin toteuttaa pitkäpuomisella kaivinkoneella, jonka työtapa perustui kolmen kantavuutta lisäävän ja liikuteltavan ponttoonialustan käyttöön. Erityiskaluston käytöstä huolimatta kohteella liikkumiseen liittyi monia riskejä, mistä johtuen kaikki kaivutyöt oli saatava valmiiksi kerralla hyvää työteknistä suunnittelua noudattamalla. Märän ja löysän turvemaan käsittely lisäsi entisestään patorakentamisen haasteita, mutta lopulta suurimmat vaikeudet liittyivät patopengeralueelle syntyneen massaepätasapainon aiheuttamaan penkereen luisumiseen. Ilmiön haittavaikutuksia olisi ehkä voinut vähentää säilyttämällä ehjä pintamaa patopenkereen alla, mutta toisaalta pienen valuma-alueen kohteella haluttiin korostaa erityisesti padon tiiviyttä, jotta vettä riittäisi kosteikolla kevättulvan jälkeenkin. Järvelän kosteikkohankkeeseen sisältyvä hyvä käytännön opetus on, ettei pehmeikölle rakennettaessa voida koskaan tarkasti ennakoida miten maat ja massat käyttäytyvät. Käytännön ongelmista huolimatta rakennusurakka saatiin vietyä päätökseen alkuperäistä suunnitelmaa mukaillen. Laajahkot kaivutyöt ja erityiskaluston käytöstä johtuva tavanomaista korkeampi kaivutyön tuntihinta nostivat kuitenkin selvästi rakentamisen kustannuksia. Härmälän kosteikkoa heikompi suhteellinen kustannustehokkuus ei kuitenkaan vähennä yhtään Järvelän kosteikon arvoa esittely- ja kehittämishankkeen mallikohteena. Näiden kokemusten kautta saamme tietoa pehmeän pohjan patorakentamisesta ja samalla voimme myös vertailla ympäristöltään ja toteutustavaltaan toisistaan poikkeavien kohteiden tuottamia linnustovaikutuksia. Osoitteessa www.kosteikko.fi voit lukea lisää Järvelän kosteikkohankkeen toteutuksesta. Timo Niemelä 10 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Puheenjohtajalta Katu-uskottavuutta rakentamassa Suomen riistakeskus on ehtinyt toimia tämän lehden ilmestyessä reilun vuoden, joten meille kaikille on ehtinyt muodostua jonkinlainen mielikuva uudesta riistapolitiikan toimijasta. Tosin organisaatio alkaa vasta nyt saada lopullisen muotonsa, kun toimihenkilöiden uudet tehtävävastuut ovat asemoituneet lähes lopulliseen muottiinsa. Viimeisenä uuden riistahallintolain mukaisina toimieliminä valittiin riistanhoitoyhdistysten hallitukset äskettäin päättyneellä kokouskierroksella. Kun riistanhoitoyhdistysten hallituksissa vaihtuvuus on ollut varsin suurta, niin luottamusmiesten koulutukselle on juuri nyt erittäin suuri tarve tässä muutosvaiheessa. Onpa kentältä kantautunut sellaistakin, että vuosikokous joudutaan uusimaan sen vuoksi, että hallituksen puheenjohtajaksi ei ole löytynyt ketään suostumuksensa antanutta. Uskon kuitenkin, että näihinkin paikkoihin saadaan pätevät henkilöt, kun asia pohjustetaan riittävän hyvin ennen uutta kokousta. Riistanhoitoyhdistyksen hallituksen tehtäväluettelo on riistahallintolainsäädännön mukaan varsin laaja ja se joutuu yhdessä toiminnanohjaajan kanssa toimimaan ensimmäisenä suodattimena kentän ja hallinnon saumakohdassa. Suurpetotihentymäalueilla tämä on erityisesti korostunut ja johtanut paikoin kohtuuttomaan tilanteeseen. Toiminnanohjaaja ja hallitus ovat joutuneet hyvin ikävään välikäteen, vaikka heillä on olemattoman vähän työkaluja asian hoitamiseksi ­ turhautuneisuus on täysin ymmärrettävää! Kannattanee myös miettiä, kuinka paljon tällä asialla on vaikutusta halukkuuteen hakeutua näihin tehtäviin? Riistakeskus organisoi yhdessä riistanhoitoyhdistysten ja metsästäjien kanssa kuluneena talvena ilvespentueiden maastolaskennan viidellä riistakeskusalueella eli Satakunnassa, Keski-Suomessa, Keski- ja Itä-Uudellamaalla sekä Pohjois- ja Etelä-Savossa. Kyseessä oli todella mittava talkooponnistus, jollaisen toteuttaminen jollain muulla hallinnonalalla olisi käytännössä mahdoton tehtävä. Tehtävästä suoriuduttiin kuitenkin erinomaisesti, joten metsästäjien puolelta on tehty kaikki mahdollinen kannanarvion saamiseksi lähemmäksi todellisuutta. On myös esitetty, että näitä suurpetolaskentoja pitäisi tehdä totaalilaskentana samaan aikaan koko maassa. Käsitykseni mukaan paljon parempaan tulokseen päästään, kun tehdään tarkat hyvin suunnitellut täsmälaskennat vuosittain muutamalla alueella. Näiden perusteella pitäisi kaiketi pystyä laskemaan korjauskertoimet, joilla entisin menetelmin tehtyjä kanta-arvioita pitää korjata. Metsästäjät jäävät mielenkiinnolla odottamaan tutkimuslaitoksen seuraavaa ilveksen kanta-arviota ja ministeriön sen pohjalta määräämiä ilveskiintiöitä eri alueille. Tällä saattaa olla laajemminkin merkitystä maamme tulevan suurpetopolitiikan kannalta. Susilupien puolella uudistuneen riistahallinnon "katu-uskottavuus" on joutunut erityisen koville. Etelä-Suomessa ei ole ollut lupakiintiön puitteissa juurikaan mahdollisuuksia myöntää lupia pihoissa pyörineille yksilöille. Lisäksi sattui tuo harmittava episodi Varsinais-Suomessa, joka vielä entisestään vaikeutti susiongelmien hoitoa. Metsästäjiä on täysin turhaa syyllistää tässä asiassa ­ he varmasti yrittivät parhaansa, mutta joskus vain kaikki ei "suju niin kuin Strömsössä". Yhdelle epäonnistumiselle ei kuitenkaan saisi laittaa liian suurta painoarvoa, vaan siitä tulisi ottaa opiksi ja muuttaa tarpeelliselta osin ohjeistusta ja säädöksiä poikkeuslupien osalta. Esimerkiksi Itä-Suomessa on poliisilain nojalla myönnetty pienen ajan sisään ainakin neljä pihasusilupaa. Käsitykseni on, että nämä pitäisi pystyä hoitamaan riistahallinnon puolella tavalla tai toisella. Tuntuu jokseenkin oudolta, että tässä asiassa täytyy turvautua poliisihallinnon apuun näinkin usein, vaikka sinänsä se on hoitanut susikonfliktit tyylikkäästi. Tulee kuitenkin väistämättä mieleen, että poliisihallinnolla olisi varmasti riittävästi muutakin työtä näinä aikoina. Olisikohan liikaa pyydetty, jotta nämä asiat voitaisiin hoitaa jatkossa riistahallinnon piirissä? Metsästäjä l 2 l 2012 l 11 Tauno Partanen hallituksen puheenjohtaja Suomen riistakeskus
• Saara Kattainen & Petri Nummi, Helsingin yliopisto I Kuvat: Saara Kattainen Matkitaan majavaa ­ patoamalla toimivia sorsakosteikkoja Y 12 l Metsästäjä l 2 l 2012 Vaikka Suomi on järvinen maa, sorsatuotannon ja monimuotoisuuden ja kannalta lukuisat näistä järvistä eivät kuitenkaan ole otollisia ympäristöjä, sillä ne ovat karuja. Monien rehevien järvien kohtaloksi on koitunut aikanaan kuivatus maatalouskäyttöön sekä rehevöityminen ja umpeenkasvu. Yksi luonnonvoima, majava, tapasi luoda maisemaan suotuisia kosteikkoja niin vesilinnuille kuin muullekin lajistolle. Majavan toimintaa on kuitenkin jo kauan rajoitettu. Niinpä hyvistä sorsakosteikoista voi olla pulaa. Majavaa voidaan suosia ympäristön ennallistajana, mutta ihminen voi myös matkia sen tulvatoimia ­ erityisesti silloin, kun halutaan säädellä missä ja milloin tulvaa on. REAH-kosteikkojen yleisilme. Kuvassa Kamulanpuro 2008. Telkkäpoikue Kirstinkorvessa 2010 l Yksi motivoiva syy kosteikkojen rakentamiselle on riistatuotannon lisääminen, ja riistakosteikkoja onkin alettu perustaa eri puolille Suomea. REAH (Riistan elinympäristöjen aktiivinen hoito) on Metsähallituksen valtakunnallinen projekti. Sen puitteissa on sekä luotu uusia että kunnostettu elinympäristöjä riistalinnuille valtion jouto- ja kitumaa-alueilla. REAH-hankkeen kosteikkoja on seurattu vuodesta 2008 lähtien. Kosteikoilta on kartoitettu neljän kesän aikana vesilinnusto, vesiselkärangattomat, kasvillisuus ja lepakot. Lisäksi osalta kosteikoista on otettu vesinäytteitä ja yhdellä kosteikolla on seurattu myös kalakannan kehitystä. Seurantojen tavoitteena on ollut selvittää, minkälaisia elinympäristöjä tällaiset kosteikot ovat vesilintujen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Suomen karujen järvien maisemassa muutamat avainkosteikot saattavat olla erittäin merkityksellisiä alueen sorsien poikastuotannolle. Koska majavan patoamat tulvikot ovat osoittautuneet hyviksi poikueympäristöiksi, voisi olettaa ihmisen tekemillä kosteikoilla olevan samankaltaisia myönteisiä vaikutuksia. Kosteikot ovat sikälikin ajankohtaisia, että ojitettuja soita ja muita vajaatuottoisia alueita, joilla ei kannata tuottaa puuta, on lähitulevaisuudessa vapautumassa muuhun käyttöön yli puoli miljoonaa hehtaaria. Näitä, samoin kuin turvetuotannosta vapautuvia alueita voisi hyödyntää riistanhoidossa ­ esimerkiksi tekemällä kosteikkoja ja ennallistamalla riekkoympäristöjä. REAH-tutkimuskosteikkoja on yhteensä 11. Ne ovat kooltaan, rakenteeltaan ja tuottavuudeltaan erilaisia: pienin niistä on vain puolen hehtaarin kokoinen, ja suurin on laajuudeltaan 33 hehtaaria. Osa kosteikoista on entisiä majavapaikkoja, pari on tehty kaivamalla ja yksi on tulvattu turvetuotannosta poistetulle alueelle. Melkein kaikille kosteikoille on tehty saarekkeita ja jätetty rahkasammallauttoja linnuille pesintä- ja lepoalustaksi. Muutamat niistä on tehty toisen kosteikon välittömään läheisyyteen siten, että ne muodostavat kokonaisuuden. Sorsien menestystä Seurannoissa selvisi, että valtaosa REAH-kosteikoista on erinomaisia lintupaikkoja. Riistalajeista niillä tavattiin eniten taveja, telkkiä ja sinisorsia. Lisäksi joillakin paikoilla oli haapanoita,
• Parhaan tuloksen sekä vesiensuojelun että sorsatuotannon kannalta saa, jos on mahdollista rakentaa useita erilaisia kosteikkoja kohtuullisen etäisyyden päähän toisistaan. heinätaveja, sekä tukka- ja lapasotkia; Kirstinkorvessa ja pohjoisella Orastinsuolla oli ilahduttavasti jouhisorsia, Kirstinkorvessa myös poikue. Eniten sorsia keräsivät reilun 30 hehtaarin laajuinen Orastinsuo, muutaman hehtaarin kokoiset Kamulanpuro ja Saarikko, sekä piskuinen yhden hehtaarin Kirstinkorpi. Orastinsuolla sorsia nähtiin loppukesäisin yhtä laskentaa kohti reilut 50 yksilöä, Kirstinkorvessa reilut 20, ja Saarikossa ja Kamulanpurossa kymmenkunta. Suurimmat poikuetiheydet olivat Saarikossa, Kirstinkorvessa ja Kamulanpurossa. Näillä havaittiin keskimäärin 3,5 poikuetta rantakilometriä kohden. Tämä on peräti 14-kertainen verrattuna metsäjärvien keskiarvoon. Kaikilla kosteikoilla, kaivettuja paikkoja lukuun ottamatta, poikuetiheys oli selvästi metsäjärviä suurempi. REAH-kosteikot sijaitsevat ympäri Suomea. Yli-Ii ja Pudasjärvi -Orastinsuo -Rypyharju -Paloharju Valtimo Lieksa -Kamulanpuro -Lippi -Kattilapuro -Varispuro Ikaalinen -Kirstinkorpi P. -Kirstinkorpi E. Hämeenlinna -Haarajärvi Taustalla runsaat ravintovarat Yksi syy poikueiden runsauteen paljastui, kun selvitettiin mitä ötökkäpyydysten sisältä löytyy. Kuten lintuja, myös selkärangattomia oli kosteikoilla moninkertainen määrä verrattuna metsäjärvien eliöstöön. Selkärangattomien lajisto oli melko yksipuolinen, mutta muutamia lajiryhmiä, kuten sukeltajakuoriaisia ja malluaisia oli runsain mitoin. Tavi oli tavallisesti yleisin sorsa REAH-kosteikoilla. Se syö paljon vapaan veden selkärangattomia, jotka runsastuvat heti tulvan varhaisvaiheessa. Samasta syystä tavi ei myöskään ole erityisen riippuvainen kosteikkojen kasvillisuudesta. Telkkä on menestynyt kosteikoilla melkein yhtä hyvin kuin tavi. Telkän ympäristövaatimuksia ajatellen tulvikot ovat otollisia poikueympäristöjä. Kaloja on vähän ja mieluisaa ruokaa on paljon. Sinisorsa puolestaan on REAHkosteikoilla ollut suhteellisen vähälu- REAH-kosteikon rakennekuva. Kuvassa Lipin patorakennelma 2009. Metsästäjä l 2 l 2012 l 13
• Tavikoiras Kirstinkorvessa alkukesästä 2010. kuinen. Tämä johtunee siitä, että niiden kasvillisuus on toistaiseksi ollut niukka. Rannoilla on kyllä kuolevia pajuja, jotka antavat poikueille suojaa. Sen sijaan ravintokasveja sekä ilmaversoiskasvillisuutta, joilta poimia selkärangattomia, on kosteikoilla erityisesti sinisorsapoikueita ajatellen vähänlaisesti. Kosteikkokasvillisuuden lisääntyessä saattaa sinisorsienkin määrä kasvaa. Varsinkin, kun pari viimeisintä tulvavuotta antoi viitteitä vesikasvillisuuden leviämisestä. Lisää monimuotoisuutta n Sorsien lisäksi kosteikkoja suosivat useat eri linnut. Yleisimpiä olivat metsäviklot, jotka saivat kasvatettua tulvikoilla myös isoja poikueita. Tämä ei yllätä, sillä metsäviklo hyödyntää hanakasti myös majavatulvikoita. Lisäksi kosteikoilla tavattiin säännöllisesti valkovikloja, rantasipejä, taivaanvuohia sekä liroja. Muista vesiympäristöjen linnuista kosteikoilla esiintyi muun muassa uivelo, laulujoutsen, mustaviklo, tyllejä, pääskyjä, västäräkkejä, muuttohaukka sekä lokkeja ja tiiroja. Yksi selkeimmistä selittävistä tekijöistä tulvikoiden menestykselle eri lajien keskuudessa oli merkittävästi parempi selkärangatontuotanto kuin tavallisilla, tulvattomilla kosteikoilla. Lisäksi kosteikkojen rakenne, riittävästi suojaa ja useamman tulvikon läheisyys näyttivät myös vaikuttavan vesilintujen viihtyvyyteen ja tuotantoon. Vesilintujen lisäksi lepakot, varsinkin pohjanlepakko, suosivat tulvikoita. Useampana vuonna eteläisemmillä tulvikoilla tavattiin myös harvinaisia isolepakoita. Myös sammakot viihtyivät tulvikoilla. Eritoten ensimmäisenä tulvavuonna ötökkäpyydykset olivat täynnä vesiliskoja ja sammakonpoikasia. Vesi puhdistuu kosteikoilla Riistatuotannon lisäksi kosteikoilla on merkitystä vesiensuojelun kannalta. Maa- ja metsätaloudesta vesistöihin huuhtoutuvat ravinteet ovat keskeinen Itämerta ja muita vesiä rehevöittävä tekijä. Nämä ravinteet tulisi saada talteen valuma-alueillaan, etteivät ne pääse vesistöihin. Luonnonoloissa majavan patoamat altaat estävät ravinteiden huuhtoutumista. Myös ihminen voi patoamalla hallita ravinteiden kulkeutumista maataloudessa sekä metsien hakkuun ja soiden uudelleenojituksen yhteydessä. Tulvikot toimivat hyvin vesiensuojelullisessa tarkoituksessa. Paljon nitriitti- ja nitraattityppeä sekä fosforia ja kiintoainetta sitoutui kosteikkoon, Poikuetiheys (poikuetta/rantaviivakm) kolmella tuottoisimmista REAH-kosteikoista verrattuna tulvattomiin metsäjärviin (Evon tutkimusaineisto). eikä siis huuhtoutunut eteenpäin. Ainoastaan ammoniumtyppi ei pidättynyt kosteikoille. Toimivan kosteikon ABC Yksi avaintekijä tulvikoiden sorsatuotannossa ovat selkärangattomat, joita niillä on runsaammin kuin tavallisilla metsäjärvillä. Lisäksi kosteikkojen rakenne ­ riittävä suoja ja tulvikoiden sijainti lähellä toisiaan ­ näytti vaikuttavan sorsien viihtyvyyteen. Millaisia kosteikkoja sitten kannattaa rakentaa? Parhaan tuloksen sekä vesiensuojelun että sorsatuotannon kannalta saa, jos on mahdollista rakentaa useita erilaisia kosteikkoja kohtuullisen etäisyyden päähän toisis- Poikuetiheys REAH-kosteikoilla ja muilla kosteikoilla 5 4 3 2 1 0 Metsäjärvet Saarikko Tavi Kirstinkorpi Kamula Sinisorsa Telkkä taan. Myös sillä näyttäisi olevan merkitystä, millainen on tulvikon ympäristö. Kosteikkoa reunustava tulvaniitty tai lähistön muut järvet tuntuvat parantava tulvikon arvoa vesilintujen silmissä. Jos kosteikoilla halutaan tavin ja telkän lisäksi tuottaa sinisorsia ja haapanoita, on syytä panostaa myös kasvillisuuteen. Jättämällä kosteikolle kelluvia tukkeja ja rahkasammallauttoja tai rakentamalla pieniä saarekkeita saadaan aikaan pesimä- ja lepäilypaikkoja. Edelleen kosteikon rakentamisessa kannattaa huomioida se, että sorsien kanssa ruoasta kilpailevia kaloja ei vesilintukosteikoilla tule suosia. l 14 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Teksti ja kuvat: Tommy Arfman Pienpedot tuhoavat saariston linnustoa J Saariston ketut 16 l Metsästäjä l 2 l 2012 Kettu on aina esiintynyt saaristossa. Minkki on vaikuttanut rannikolla muutaman vuosikymmenen. Toinen vieraspeto, supikoira, levittäytyy viimeisimpänä tulokkaana ulkosaaristoon. Kaikilla näillä pedoilla on eri lähtökohdat, mutta eräs asia on niille yhteinen: ulkosaariston lintuluodoilla ja saarilla ne aiheuttavat suurta tuhoa pesivälle linnustolle. Pienpedot leviävät saaristoon ja uhkaavat saaristoluonnon monimuotoisuutta. Erityisesti ruokkilintukannat ovat taantuneet petokantojen lisääntymisen myötä. Supikoiran saapuminen ulkosaaristoon tietää täystuhoa pesivälle linnustolle. Tähän saareen oli ilmestynyt supikoira keväällä. Lintulaskenta samalta keväältä osoitti täyskadon pesivässä linnustossa. l Jurmo on ainutlaatuinen saari, Salpausselän viimeisiä vedenpäällisiä hiekkasärkkiä lounaisessa saaristossa. Saari on tunnettu linnustostaan ja siellä levähtävät tuhannet linnut muuttomatkoillaan. Siellä on myös monipuolinen ja arvokas pesivä linnusto ja esimerkiksi Suomen erittäin uhanalaisesta etelänsuosirrikannasta Jurmossa pesii muutama pari. Vuosia sitten on kettu asettunut Jurmon saarelle, pysyvästi. Saarella on todettu siellä syntyneitä ketunpoikia. Vaikka Jurmo on kooltaan suurehko, kettu suurikokoisena ja liikkuvaisena petona on aiheuttanut saarella jo merkittävää tuhoa. Kettu vaikutti muun muassa tuon edellä mainitun etelänsuosirrin pesintöjen epäonnistumisiin vuonna 2011. Muu pesivä linnusto on suureksi osaksi siirtynyt pesimään Jurmon lähisaariin, joissa ne tuntevat olonsa turvalliseksi. Jurmon naapuri Utön saari on myös saanut kettunsa. Se ei tiettävästi ole vielä tehnyt poikueita, mutta siitä on paljon havaintoja sekä pääsaarelta että läheisiltä muilta saarilta. Utössä on myös monipuolinen pesivä saaristo- linnusto, jolle on vaarana koitua sama kohtalo kuin Jurmon linnustolle. Selkämeren ulkolaidalla sijaitseva Isokari on niinikään saanut kettunsa. Siellä on jo vuosia ollut lisääntyvä kettukanta. Isokarissa on saaren teerikanta kadonnut lähes tyystin. Saaren sataman kupeessa aallonmurtajassa asuva riskiläkolonia on saanut olla ketulta turvassa. Syvällä kivenlohkareiden onkaloissa pesivä riskilä on turvassa ketun kuonon ulottumattomissa. Myös selkämeren erikoisuus, oma riekkopopulaatio katosi aikoinaan ainakin Vekaran saarelta tiettävästi juuri ketun ansiosta.
• Vänön supit, Vekaran supit... Mantereella vahvaksi muodostunut supikoirakanta valtaa alueita aivan ulkosaaristoa myöten. Lajista on havaintoja isoilla metsäisillä saarilla kuten Nötössä jo muutaman vuosikymmenen ajan ja supikoirakanta kasvaa saaristossa. Vänön saaristossa laji jo lisääntyy. Suuremmilta metsäisiltä saarilta käsin se tekee kevätaikaan ravinnonhakureissuja uimalla muihin pienempiin pesimäsaariin. Vänön saaristosta on muun muassa ruokki kadonnut pesimälinnustosta supikoiran takia. Sama ilmiö on nähtävissä Rosalan ja Hiittisten saaristossa. Myös selkämerellä supikoira on levittäytynyt Isokarin naapuriin, Vekaraan. Ensimmäiset havainnot olivat 1990-luvulla. Vekarassa todettiin jälleen poikue vuonna 2011. Supikoiran asettuminen saareen uhkaa Vekaran ristisorsa- ja teeripopulaatioita. Rosalan saaristossa on todettu supin jäljiltä tyhjiä lintuluotoja. Saariston ruokkilintukannat ovat vähentyneet voimakkaasti juuri minkin ansiosta. hautoviin, aikuisiin yksilöihin. Näillä lajeilla on myös pitkä pesäpoikasaika, jolloin ne päätyvät herkästi vaeltavien minkkien saaliiksi. Aikuisilla linnuilla on yleensä tapana tarkkailla luotoja jonkin aikaa ennen pesän perustamista. Jos alueella näkyy petoja, vaihtavat ne pesinnän kohdesaarta. Kaikki eivät suinkaan päädy petojen ateriaksi, mutta jos pienpedot pääsevät valtaamaan laajoja alueita saaristosta, ei pesintään kelpaavia alueita jää paljoa jäljelle. Kaikki luodot eivät kelpaa pesintään, täytyy huomioida myös ilmasta käsin tuleva saalistuspaine. Saarien on tarjottava suojaa myös näiltä saalistajilta. Myös minkkikanta voi hyvin niillä alueilla, joilla ei ole toimivaa minkkipoistoa. Ympärivuotisesta asutuksesta autioituneessa saaristossa pedot saavat lisääntymisrauhan. Parin kuukauden kesävilinä mökkiläisten ja veneilijöiden muodossa ei riitä häiritsemään niitä tarpeeksi. Pahimmillaan saa kuulla mökkiläisten jopa ruokkivan pentueita, kun ne ovat niin söpöjä... Petopoiston keinot Pienpetojen poisto saaristosta on ainoa tapa turvata linnustolle pesimärauha. Saaristossa on menestyksellä tehty minkinpoistoa pienessä mittakaavassa jo pitkään. Osaavat koirat ja lehtipuhallin ovat hyvin toimivia minkin pyynnissä. Tätä työtä tukevat vielä hetitappavat loukut. Ketun pyyntiin on olemassa niitä ajavia koiria ja luolassa työskenteleviä rotuja. Myös ketun haaskapyynti on tehokas tapa poistaa niitä. Supikoiriin tehoavat hyvin myös haaskapyynti ja pysäyttävät koirat ovat tehokas työkalu. Supi menee myös hyvin loukkuun, mutta tämä vaatii päivittäistä tarkistuskäyntiä. Paras teho petopoistoon saadaan yhdistämällä useita eri pyyntimuotoja tehokkaaksi kokonaisuudeksi. Miksi pedot tulevat saaristoon? Ketunpyyntikulttuuri on rannikolla katoavaa kansanperinnettä. Mantereella alati kasvava kettukanta hakee uusia elinpiirejään talvisin jäitä pitkin ja ne päätyvät sopiviin saariin. Sama tapahtuu supikoiralle. Kaikki indikaattorit viittaavat supikoiran lisääntymiseen etelässä. Rannikon paisuva supikoirakanta levittäytyy uusille elinalueille. Ne myös ovat aiempaa enemmän liikkeellä talvisin, jolloin ne voivat taivaltaa kevätjäitä pitkin ulkosaaristoon asti. Käytös viittaisi niiden sopeutuneen entistä paremmin meidän olosuhteisiimme. Saariston minkit Ketun ja supikoiran lisäksi tihutöitä saaristossa aiheuttaa minkki. Omalla tavallaan se on myös hyvin vahingollinen saariston linnustolle. Hyvänä uimarina se liikkuu vaivatta aivan uloimpia pesimäluotoja myöten ja lisääntyy laajoilla alueilla saaristossa. Saariston ruokkilintukannat ovat vähentyneet voimakkaasti juuri minkin ansiosta. Myös Räyskän käyrä on voimakkaasti alavireinen. Sen häviäminen ajoittuu samaan aikaan kuin saariston petokantojen lisääntyminen. Isokarin riskiläpopulaatio odottaa vain minkin saapumista saareen. Saari sijaitsee kaikeksi onneksi niin kaukana ulkomerellä, etteivät minkit sinne uimalla levittäydy. Jäitä pitkin on ainoa todennäköinen tapa tämän pedon saapumiselle sinne. Pienpetojen aiheuttamia tuhoja pesivälle linnustolle esiintyy Suomen koko rannikkoalueella, aina Suomenlahden perukoilta Perämerelle asti. Minkin poisto ei onnistu ilman osaavia koiria. Koirat ilmaisevat minkin olinpaikan, josta se puhalletaan esiin lehtipuhaltimella. Kuka tekee? Lähtökohtaisesti pienpetokantojen ku- Suuri uhka marginaalisille lajeille Petojen levittäytyminen saaristoon uhkaa tietysti kaikkia siellä pesiviä lajeja, mutta erikoisen suuri uhka se on vähälukuisille harvinaisemmille lajeille. Näiden lajien populaatiot ovat vaarassa kadota kokonaan ja paikoin ne ovatkin kadonneet. Esimerkiksi ruokkilinnut ovat hyvin haavoittuvaisia esimerkiksi minkin saalistukselle. Ne pesivät ahtaissa kivikoissa ja minkin saalistus kohdistuu erikoisen tehokkaasti juuri Metsästäjä l 2 l 2012 l 17
• Pysäyttävät koirat ovat tehokkain tapa poistaa supikoirat tiheän kannan alueelta. Lavalla 1,5 tunnin jahdin tulos. Kaikki täyskasvuisia, joista neljä naarasta. rissa pitäminen on metsästysoikeuden haltijan velvollisuus. Jos tämä oikeus on luovutettu metsästäjille, he tekevät petopoistot käytännössä. Saaristoa on vaivannut jo pitkään negatiivinen muuttoliike. Aiemmin saaristo oli kohtuullisen tiheästi asuttua ja myös metsästäjiä oli paljon. Ihmiset hankkivat toimeentulonsa pitkälti kalastuksen ja metsästyksen keinoin. Myös petojen haitallisuus oli kaikkialla tunnettua ja ne pyrittiin poistamaan aina niiden ilmestyttyä maisemiin. Nyt on saaristo pitkälti tyhjentynyt ympärivuotisista asukkaista ja metsästäjistä on tullut hyvin harvinainen laji. Tuloksellinen pienpetojen poisto on hyvin pitkäjänteistä työtä ja pedot tuli- Tänä päivänä, kun kaikki mitataan rahassa, pitäisi petojen tekemälle tuholle löytää jokin taloudellinen arvo. si poistaa vuosittain heti jäiden lähdön jälkeen. Tämä vaatii suuria resursseja. Alueet ovat laajoja, saaria on tuhansia ja metsästäjät asuvat mantereella. Pyyntimatkat ovat pitkiä ja osaavat koirat vähälukuisia. Työ vaatii monen alan osaajia. On osattava kulkea merellä, on oltava toimivia koiria, on pystyttävä liikkumaan vaikeakulkuisissa saarissa ja vielä omattava monipuolinen ammattitaito metsästäjänä. Kriteerit täyttäviä osaajia on aina vain vähempilukuinen joukko. Jotta petopoistot olisivat toimivia projekteja, olisi alueiden oltava riittävän laajoja. Saaristo on nykyään maanomistussuhteiltaan varsinainen tilkkutäkki. Yhtenäisten alueiden saarien omistajia on kymmenittäin ja kaikilta olisi saatava petopoistoon lupa. Miksi Kaikelle mitä ihminen tekee, löytyy lopuksi jokin motiivi. Miksi metsästäjien pitäisi poistaa saaristosta pienpetoja? Aikoinaan saaristossa oli vahva pienriistan metsästyskulttuuri. Pedot koettiin haitallisiksi, samoista resursseista kilpaileviksi. Näin niiden poistaminen oli saaristolaisille luonnollista. Miten on tänä päivänä? Saaristossa kituuttelee vielä pienimuotoinen pienriistan pyyntikulttuuri. Joillakin alueilla nämä pyyntikulttuurin rippeet tekevät vielä tehokasta petopyyntiä luonnonsuojelun nimissä. Riittääkö tämä motivaatioksi tulevaisuudessa? Jos pienriistan pyyntikulttuuri katoaa saaristosta, katoavat myös petojen pyytäjät. Hailuodosta tulee hyvä esimerkki toimivasta metsästyskulttuurista. Hailuodon metsästysseura maksaa pienpedoista pyyntirahaa, suuruudeltaan 30 per eläin. Kyseinen malli toimii hyvin eristäytyneellä alueella, jolla supikanta ei ole vielä paisunut suuriin mittoihin. Toinen vaihtoehto on palkkatyö. Palkalla tekeviä ammattimetsästäjiä olisi varmasti vielä mahdollista saada tekemään poistotyötä tehokkaasti. Työ on kuitenkin vaativaa ja siihen tarvittava kalusto kallista. Kustannukset nousisivat koko saariston kattavana projektina suuriin summiin. Kun tiedämme valtion taloustilanteen ja yleensäkin petopoistoihin saadut rahoitukset, voidaan tätä vaihtoehtoa tarkastella suurella varauksella. Kun tähän lisätään vielä merialueella olevat kansallispuistot, jotka rajoittavat pienriistan metsästystä saaristossa laajoilla alueilla, saadaan aikaan yhtälö, joka ei ole ratkaistavissa sormia näpsäyttämällä. Vieraslajistrategia Minkki ja supikoira luokitellaan haitallisiksi vieraslajeiksi, jotka uhkaavat luonnon monimuotoisuutta. Suomi on sitoutunut kansainvälisten sekä kansallisten sopimuksien myötä taistele- Noutajarotuiset koirat toimivat hyvin pysäyttävinä koirina supin pyynnissä. Noutajaharrastajissa olisikin suuri potentiaali supin pyynnissä esimerkiksi kosteikkoalueilla. Siellähän tämänrotuiset koirat yleensäkin ovat töissä. Iltalennon jälkeen puhdistetaan alue supeista. 18 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Kettu on levinnyt ulkosaaristoon vakinaiseksi asukkaaksi tehden siellä suuria tuhoja pesivälle linnustolle. Ketun poisto saarista on haastava tehtävä. maan luonnon monimuotoisuuden puolesta. Supikoiran ja minkin osalta tavoitteena on niiden hävittäminen tai kantojen saattaminen hallittavalle tasolle. Tänä vuonna valmistunut supikoiran kannanhoitosuunnitelma on luettavissa riista.fi-sivuilta. Kettu ei kuulu kyseiseen kategoriaan, mutta sen haitallisuus saaristossa on muiden petojen luokkaa. Euro mittariksi Pienpetojen haitallinen vaikutus saariston luonnolle on kiistaton. Petopoiston tekijöiden määrä tulevaisuudessa vähenee. Petopyynti ei ole tulevia sukupolvia houkuttelevaa. Taloudellinen tuki kyseiseen luonnonsuojelutyöhön on vähäistä. Pienriistan metsästyskulttuuri ja -mahdollisuudet katoavat saaristosta. Tämäkö on luonnonhoidon tulevaisuus saaristossa? Vaikka monet indikaattorit tukevat tätä skenaariota, en itse haluaisi siihen uskoa. Luonnonsuojelun merkitys korostuu jatkuvasti. Ympäristö ja luonto koetaan tärkeiksi arvoiksi. Pienpedot tunnustetaan jo laajalti haitallisiksi, varsinkin saariston herkillä alueilla. Vieraslajistrategia ja eri sopimukset asettavat velvoitteita saaristoluonnon turvaamiseksi. Mistä saataisiin lisää resursseja koko saariston kattavaksi petoprojektiksi? Petojen poisto mielletään kalliiksi toimenpiteeksi, kokonaisen päivän saaliiksi voi hoidetulla alueella tulla pyöreä nolla. Toisaalta se on päämäärä johon pyritään. Tänä päivänä, kun kaikki mitataan rahassa, pitäisi petojen tekemälle tuholle löytää jokin taloudellinen arvo. Minkä arvoinen on Jurmon uhanalainen etelänsuosirripopulaatio? Tai Utön pesimälinnusto? Minkäsuuruinen hintalappu on Isokarin uniikilla riskiläyhdyskunnalla? Mikä euromäärä vastaa Vänön saariston tuhansia pesiviä lintuja? Linnuille on määritelty tietty euromääräinen arvo joka yksilölle. Kokonaisen saaristolinnuston arvo on kuitenkin jotain enemmän, sitä ei rahalla voi määritellä. Yhteisvoimin tuloksiin Edullisin ratkaisu pienpetojen poistoon olisi varmasti elävän pienriistan metsästyskulttuurin ylläpitäminen saaristossa. Alueille perustetaan pienpetojen metsästysalueita, joissa metsästäjät säännöllisesti poistavat vuosittain pienpedot. Yhteistyötä lintuharrastajien kanssa tarvitaan. Heidän ammattitaidollaan määritellään tärkeät hoitokohteet ja lintukannat kartoitetaan. Näin voidaan seurata poistoprojektien onnistumista säännöllisin välein tehtävällä inventaariolla. Näin tehdään jo paikoin Jurmon, Trunsön, Vänön ja Rosalan saaristossa. Eri harrastajapiirien väliset ennakkoluulot olisi kurottava umpeen ja ymmärrettävä metsästäjät paremminkin luonnonhoitajina. Tuosta hoitotyöstä hyötyy metsästettävien lajien lisäksi moninkertainen määrä muuta saaristolinnustoa. Loppujen lopuksi sehän on sekä metsästäjien ja lintuharrastajien yhteinen intressi. l Metsästäjä l 2 l 2012 l 19
• Marko Muuttola, riistanhoidonsuunnittelija, Suomen riistakeskus Vesijärveltä kuuluu kummia: Kalamiehet loukkutalkoissa tänne varmasti vuodesta toiseen, vaikkei ilmoitusta talkoista lehteen laittaisikaan, kertoo Päijät-Hämeen Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Jari Hagman selvästi ylpeänä talkoolaisten asenteesta. Kaupungin ympäristöpalvelut näyttää esimerkkiä Talkoissa hatunnoston ja erityismaininnan ansaitsee tänä vuonna Lahden kaupungin ympäristöpalvelut, joka rahoitti pienpetoloukkujen materiaalit, yhteensä noin 3000 euroa. Ympäristöpalveluissa nähdään viisaasti pienpetojen pyynti luonnonhoitona, joka palvelee koko järvialueen luontoa. Erityisesti tulokaspedot minkki ja supikoira ovat nyt rakennettujen loukkujen asiakaslistalla. Numeroidut loukut jaettiin ympäri Vesijärven valuma-aluetta innokkail- T 20 l Metsästäjä l 2 l 2012 Vesijärvisäätiön toimintaalueella Lahdessa on järjestetty pyydystalkoita jo 20 vuoden ajan. Talkoiden pääroolissa olivat jälleen kerran kymmenet talkoolaiset, jotka paiskivat töitä ruokapalkalla. Juhlavuoden kunniaksi kalamiehet tarjosivat kättä metsämiehille: kalapyydysten ohella rakennettiin myös pienpetoloukkuja Vesijärven valuma-alueen linnuston sekä kala- ja raputalouden hoitamiseksi. l Talkootapahtumat aloitettiin 20 vuotta sitten Vesijärven valuma-alueen hoitamisen edesauttamiseksi. Pyydystalkoot ovat yksi osa neljästä suuresta eri talkootapahtumasta, joita järjestetään vuoden aikana. Hoitokalastusvälineiden rakentamisen ja kunnostuksen ohella on talkoissa ollut mahdollisuus kuulla ajantasaista tietoa muun muassa järvienhoidosta. Luennoilla on vuosittain kerrottu Vesijärven alueella tehtävistä vesistöjen hoitotoimista ja tulevista tapahtumista. Tänä vuonna kuultiin muun muassa kalastuslain uudistumisesta ja sen vaikutuksista osakaskuntien toimintaan ja kalastuksen valvontaan. Kuten riistapuolella hyvin tiedetään, talkooporukalla on tärkeä rooli myös hoitokalastuksen onnistumisessa. Hoitokalastuksella perataan vesistöjä vähempiarvoisista kaloista, jotta ne arvokkaammat pääsevät menestymään. Kanu-loukkua sekä 8 isoa yleisloukkua. Talkoihin osallistui 67 henkilöä, joiden työpanos oli yhteensä 2505 talkootuntia. ­ Täällä sitä tietoa ja kokemusta saadaan välitettyä eteenpäin ja samalla yhteisöllisyys kasvaa. Ukot tulevat Talkootyötä järviluonnon hyvinvointiin Kahden viikon talkootapahtumajakson aikana kala- ja riistamiehet korjasivat 4 nuottaa, tehtiin rysäaita ja koottiin 50 kappaletta Weke-katiskoita. Pienpetojen pään menoksi rakennettiin 30 kappaletta minkin keinulautaloukkuja, 16
• Pyydystalkoita jo 20 vuotta Vesijärvisäätiön pyydystalkoita on järjestetty jo 20 vuoden ajan. Tänä vuonna yhteistyössä toimivat säätiön lisäksi Lahden kaupungin ympäristöpalvelut, Päijät-Hämeen kalatalouskeskus sekä Suomen riistakeskuksen Laitialan toimipiste. Talkoiden materiaali- ja ruokailukustannukseksi kertyi noin 10 000 euroa. Talkoiden rahoittajina olivat Lahden seudun ympäristöpalvelut ja Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö. Supikoira ja minkki verottavat kosteikkojen linnustoa, etenkin pesimäaikaan keväisin. le pyyntimiehille. Loukkujen mukana pyytäjä sai saalispäiväkirjan, joka palautetaan vuosittain seurantaa varten. Supikoiran ja minkin tiedetään verottavan kosteikkojen linnustoa, etenkin pesimäaikaan keväisin. Minkin ravinnossa lintujen osuus on varsin suuri, erityisesti alkukesällä. Minkit saalistavat hautovia emoja ja untuvikkopoikasia sekä ryöstävät munat. Minkin ravintovalikoimaan sisältyy lintujen lisäksi myös kaloja. Supikoiran saalistus lintuvesillä kohdistuu pääosin munapesiin ja hautoviin emoihin. Syksyllä aloitettava tehokas pienpetopyynti huipentuukin keväällä, jolloin saaliiksi saadut yksilöt olisivat todennäköisesti pesineet alueella. Huhtikuun loppuun mennessä päättynyt pienpetopyynti edesauttaa muun muassa linnuston kohentumista. Suurin osa Lahden talkoolaisistakin oli eläkeläisiä; ikäjakauma noudattelee samaa käyrää kuin yleensä osakaskunnissa ja metsästysseuroissa. Toki talkoiden ajoittuminen päiväsaikaan rajoitti työssäkäyvien osallistumista. Kuunnellessa vanhojen konkareiden tarinointia käy hyvin ilmi, miten huolestuneita he ovat tulevaisuudesta: kuka jatkossa tekee hommat kalaston ja riistan hyvinvoinnin hyväksi? Miten nuorisoa saataisiin paremmin houkuteltua luontoharrastuksien pariin? Yksi vaihtoehto voisi olla pyydystalkoissakin nuorisopäivät. Tuolloin sovitut päivät olisi pyhitetty nuorison opettamiseen ja yhdessä tekemiseen kala- ja riistapyydysten merkeissä. Mukaan voisi kutsua esimerkiksi lähialueen kouluja. Mukava muisto ja kenties katiska tai minkkiloukku kainaloon voisi olla kokemus, josta kiinnostus herää. Tähän luontevana jatkona voisi olla pyydyksien virittäminen käytännössä kummitoimintana. Herää kysymys: kumpi koukuttaa enemmän, internet vai todellinen tärppi vavan päässä tai ketunhahmon ilmestyminen haaskalle? l Riistapeltosiemenet 2012 Hirvi- Diana Peura- Kauris- Diana Moniv. Riistalaidun Diana Fasaani- Peltopyy- Diana Diana- Auringonkukka Diana- Naattinauris Tyfon Diana- Rehukaali Keeper Diana- Rehunauris Samson Diana- Rehurapsi Hobson Diana- Rehusokerijuurikas Diana- Rehuöljyretikka Diana- Turnipsi Massif Luonnonhoitopelto seokset: LHP- Riista LHP- Maisema Hirviriistaseos Linturiistaseos Rehurapsi Akela Rehuherne Arvika Rehuöljyretikka Apoll Rehukaali Inka Rehujuurikas Brigadier Naattinauris Samson 1 kg 3 kg 2 kg 3 kg 2kg 1kg 1 kg 1kg 1 kg 0,5 kg 3kg 1 kg 10 kg 10 kg 15 29 26 33 24 18 23 14 9 35 33 18 81 95 Tulevaisuuden talkoolaisista pulaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan vapaa-ajallaan kalastavia on nyt selvästi vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Samalla harrastajakalastajien keski-ikä on noussut selvästi. Eniten on vähentynyt alle 45-vuotiaiden harrastajien määrä. Metsästäjien määrä on ollut hienoisessa kasvussa vuosia, mutta ikääntyminen puhuttaa jahtipiireissäkin. Usein molempien harrastuksien piirissä tulee puheeksi talkoolaisten vähyys, etenkin nuorten poissaolo on silmiinpistävä. 10 kg 82 10 kg 72 25 kg 99 25 kg 50 10kg 80 1 kg 19,90 1 kg 15 0,5 kg 9,90 Muista myös laadukkaat KNZ nuolukivet riistalle. Lisätietoa löydät: www.erakontti.fi KaNu-loukun rakennepiirros löytyy osoitteesta www.riista.fi Riistanhoito Pienpetopyynti Loukku- ja rautapyynti tilaukset ja tiedustelut: erakontti@erakontti.fi, p. 010 4409 410 Oy Eräkontti Ab, Kinturinkuja 4 Metsästäjä l 2 l 2012 l 21
• Teksti ja kuvat: Kaarina Kauhala Suomen vesistöissä asustaa lähes 10 000 majavaa Majavakantamme runsautta seurataan pääosin metsästäjien voimin tehtävin laskennoin. Viimeisin laskenta tehtiin 2010, ja sen mukaan majavakantamme on hieman kasvanut. Maassamme on tällä hetkellä 9000 - 10000 majavaa. Kanta-arvio tarkentuisi, jos laskennat olisivat vielä nykyistäkin kattavammat. ei löydetä eikä kaikilta alueilta saatu laskentatuloksia. Erityisen vaikeaa on laskea euroopanmajavan pesiä, koska ne ovat usein ojanpenkkaan tai järven rantatörmään kaivettuja onkaloita. Ne ovat paljon vaikeammin laskettavissa kuin kanadanmajavan tekemät kekopesät. Edellisessä laskennassa vuonna 2007 kanta-arvio oli yli 7000 majavaa, joista euroopanmajavia oli noin 1800. Laskennan tehokkuus on kuitenkin vaihdellut: vuonna 2007 laskentaan osallistui 935 metsästysseuraa tai -seuruetta, kun taas vuonna 2010 luku oli vain 725. Tämän vuoksi kanta-arviot eivät ole vertailukelpoiset. Sekä Eteläettä Pohjois-Savossa, jotka ovat parhaita majava-alueita, laskettiin vuonna 2010 huomattavasti vähemmän alueita kuin vuonna 2007. Toisaalta PohjoisKarjalassa, jossa myös on tiheä majavakanta, ei tehty lainkaan laskentaa vuonna 2007. Kannan kooksi vuonna 2010 saataisiin 9000 majavaa, jos vuonna 2010 olisi laskettu yhtä monta aluetta kuin 2007, eikä piirien sisällä olisi suurta vaihtelua majavatiheydessä (taulukko 1: kanta-arvio 2). Kanta-arvio olisi 10 000 majavaa, jos vuonna 2010 olisi laskettu vähintään yhtä monta aluetta kuin 2007 (taulukko 1: max kanta 2010). Tälläkään tavalla arvioiden laskenta ei olisi ollut täysin kattava. Majavalaskentojen tulisi siis olla mahdollisimman kattavat, jotta kannan kehityksestä ja koosta sekä majavien levinneisyydestä saataisiin oikea kuva. Tuloksissa on paljon epätarkkuutta sen takia, että laskettujen alueiden määrä ja sijainti on vaihdellut eri laskentakertojen välillä. Kanta näyttää kasvaneen noin 15 % vuodesta 2007, jolloin todellinen kanta l Vuoden 2010 laskennoissa löydettiin yhteensä 2091 pesää, ja kanta olisi tämän perusteella noin 5850 majavaa (2.8 x 2091 eli yhdellä pesällä on arvioitu elävän keskimäärin 2.8 majavaa; taulukko 1). Näistä lähes 2000 olisi euroopanmajavia. Ilmoitettujen pesien lukumäärä kertoo kuitenkin pesien minimimäärän, koska kaikkia pesiä 22 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Erityisen vaikeaa on laskea euroopanmajavan pesiä, koska ne ovat usein ojanpenkkaan tai järven rantatörmään kaivettuja onkaloita. esiintyi useimmilla lasketuista alueista, mutta varsinkin Kainuun kanta on melko harva. Majava on edelleen harvalukuinen Hämeessä, Keski-Suomessa, EteläPohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tämänhetkisen tiedon mukaan (M. Toivola) Varsinais-Suomessa ei ole majavia. Laskentatuloksia ei saatu lainkaan Lapista ja Uudeltamaalta. Uudellamaalla majavia ei ilmeisesti ole. Lapissa riistanhoitopiiri laati noin 15 vuotta sitten hoitosuunnitelman kanadanmajavien poistamiseksi ja euroopanmajavan palauttamiseksi. Kanadanmajavia on kuitenkin edelleen ainakin Rovaniemellä ja todennäköisesti Tervolassa, Sallan Salmivaarassa ja mahdollisesti jopa Lemmenjoella. Jokunen euroopanmajava on kenties vaeltanut Länsi-Lappiin Ruotsin puolelta. Lähimmät ruotsalaiset euroopanmajavat ovat 7­8 kilometrin päässä Haaparannasta. Euroopanmajavien levinneisyys kattaa edelleen pääosin Satakunnan alueen, mutta joitakin euroopanmajavia on myös Pohjois-Hämeessä (Kuru, Ruovesi, ehkä Virrat), Etelä-Pohjanmaalla (Isojoki, ehkä Kristiinankaupunki) ja mahdollisesti Etelä-Hämeen Urjalassa. Euroopanmajavien levinneisyysalue on jonkin verran laajentunut, ja alueen eteläosassa majavat ovat levinneet isoille peltoaukeille. Satakunnassa kolme neljästä vastanneesta ilmoitti, että heidän alueellaan elää majavia. Uusimmassa Punaisessa kirjassa (2010) euroopanmajava katsotaan vaarantuneeksi lajiksi, koska sen levinneisyysalue on yhä melko pieni ja huomattavasti pienempi kuin sen luontaisesti tulisi olla eli lähes koko Suomi. Vuoden 2010 laskennassa Satakunnasta löydettiin 691 pesää, kun niitä löytyi 634 vuoden 2007 laskennassa. Tämä ei välttämättä kerro kannan kasvusta, koska laskettu alue oli 2010 laajempi kuin 2007. Viimeisin uusi havainto euroopanmajavasta on Eurajoelta. Toisaalta kannan ydinalueelta (45 aluetta, jotka laskettiin sekä 2007 että 2010) pesiä löydettiin vähemmän kuin vuonna 2007 (447 pesää vuonna 2010 ja 494 pesää vuonna 2007), joten kantaarvio tällä alueella on pienentynyt (1383 vuonna 2007 ja 1252 vuonna 2010). Pedot, elinympäristön muutokset ja patojen purku vaikuttavat majavakantaan Kyselyyn vastanneet metsästäjät kertoivat myös mahdollisia syitä majavakannan muutokseen. Useimmiten syyt koskivat majavakannan pienenemistä Kanadanmajava tyypillisessä elinympäristössään. on luultavasti ollut noin 8000 majavaa (noin 7100 majavaa + Pohjois-Karjalan majavat). Kasvua olisi tapahtunut etenkin Savossa ja hieman myös KeskiSuomessa ja Pohjanmaalla, kun taas Kainuussa kanta olisi pienentynyt. Kanadanmajavia eniten Savossa ja Pohjois-Karjalassa Kanadanmajavia on eniten Etelä-Savossa ja melko runsaasti myös Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Näillä alueilla noin 80 % vastanneista ilmoitti, että majavia on heidän seuransa alueella. Noin puolet maamme kanadanmajavista elelee Etelä-Savossa. Myös Kaakkois-Suomessa ja Kainuussa majavia Kekopesä lammen rannalla. Metsästäjä l 2 l 2012 l 23
• oman seuran alueella. Varsinkin Savossa ja Pohjois-Karjalassa suurpetojen arveltiin vaikuttavan majavakantaan. Ilves ja karhu mainittiin monessa vastauksessa, mutta myös ahmojen ja susien epäiltiin paikoin vaikuttavan majavakantaan. Karhun ja ahman on nähty repivän auki majavien pesiä. Metsästys mainittiin paikoin syyksi kannan pienenemiseen varsinkin Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Toisaalta liian vähäisen metsästyksen arveltiin joillakin alueilla kasvattaneen majavakantaa. Ravintotilanteen epäiltiin myös vaikuttavan majavakannan muutokseen, usein syyksi kannan pienenemiseen oman seuran alueella kerrottiin ravinnon loppuminen ja majavien siirtyminen toisille alueille. Elinympäristön muutokset, kuten rantapuiden hakkuut, turvetuotanto ja rantarakentaminen ovat myös saattaneet vaikuttaa kantaan. Paikoin veden pinnan muutokset kuivuuden, tulvien tai säännöstelyn takia ovat vähentäneet majavia. Patojen purku mainittiin usein syyksi majavakannan pienenemiseen. Myös Satakunnan euroopanmajavakannan muutokseen monet laskijat esittävät syyksi elinympäristön muutoksia: rantametsien hakkuita, patojen purkamista ja ojien perkausta. Tulvat ovat saattaneet vaikuttaa veden nous- Penkkapesät ovat usein suurten pelto-ojien penkoilla. tua pesiin. Toisaalta vesiolosuhteet ja ravintotilanne ovat paikoin parantuneet ja majavien pesintä on onnistunut entistä paremmin. Metsien ojitus on niin ikään hyödyttänyt majavaa, ja ne ovat paikoin levinneet pelto-ojien varsilta metsiin. Satakunnassa ilveksillä epäillään myös olevan vaikutusta majavakantaan. Majavien metsästys yleisintä Savossa ja Pohjois-Karjalassa Majavan metsästys on ollut yleisintä Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Koko maan vuosittainen kanadanmajavasaalis (vuosien 20062010 keskiarvo) on noin 5 300 kanadanmajavaa saalistilaston mukaan. Suurin osa saaliista tulee Etelä-Savosta ja Pohjois-Karjalasta. Pienestä otannasta johtuen saalistilastossa voi kuitenkin olla epätarkkuutta. Satakunnassa euroopanmajavan ydinalueella majavia oli metsästetty useamman metsästysseuran alueella kuin aiemmin (88 % alueista vuonna 2010 ja 74 % alueista vuonna 2007). Viimeisen kolmen metsästyskauden aikana Satakunnassa on metsästetty 526 majavaa (keskimäärin 175/vuosi). Edellisen kolmivuotiskauden aikana metsästettiin 495 majavaa, joten saalis on hieman kasvanut. Vuosittainen kiintiö on viime vuosina ollut 250 majavaa, ja lupia on myönnetty keskimäärin 239. Taulukko 1. Laskennoissa löydetyt majavien pesät vuonna 2010, niiden perusteella laskettu kanta-arvio 1 (2.8 x pesien lukumäärä), kanta-arvio 2 (majavien lkm/alue 2010 x laskettujen alueiden lkm 2007), laskettujen alueiden (esim. metsästysseurat ja ­seurueet) lukumäärä ja vuoden 2010 suurin kanta-arvio (majavien lkm/alue 2010 x laskettujen alueiden lkm sinä vuonna, jona se oli suurempi). Taulukosta puuttuvat ne riistakeskuksen alueet, joilla ei ollut majavia tai joista ei saatu laskentatuloksia. Riistakeskusalue Etelä-Häme Etelä-Savo Kainuu Keski-Suomi Kaakkois-Suomi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Satakunta Yhteensä Pesiä Kantaarvio 1 31* 1081 372 123 272 112 146 92 1114 568 1935 5855 Kantaarvio 2 60 4292 130 159 399 112** 59 167 830** 1347 1451 9005 Laskettuja alueita 2010 (2007) 1 103 46 117 49 65 37 41 112 54 100 725 (5) (409) (16) (141) (72) (0) (15) (74) (0) (128) (75) (935) Max kanta 2010 60 4292 372 159 399 112 146 167 1114 1347 1935 10 103 ti majavien aiheuttaneen tuhoja. Vähiten vahinkoja oli Keski-Suomessa (20 %), Pohjois-Pohjanmaalla (36 %) ja Etelä-Savossa (37 %). Tuhoalue oli keskimäärin 3.3 ha, ja 3.9 ha oli veden vallassa yhden seuran alueella. Suurimmat tuhoalueet löytyivät Satakunnasta, Etelä-Pohjanmaalta ja PohjoisPohjanmaalta. Satakunnassa laskijoiden arvioiden mukaan majavat olivat aiheuttaneet tuhoja 70 alueella (91 % alueista, joilla oli majavia) vuonna 2010. Tuhoalueen koko oli Satakunnassa yhteensä 674 ha, veden vaivaaman alueen koko 591 ha. Vuonna 2007 tuhoja oli vain 74 %:lla alueista ja koko tuhoalue oli 452 ha ja veden vaivaama alue 270 ha. Näiden lukujen valossa euroopanmajavien aiheuttamat tuhot näyttäisivät hieman lisääntyneen. l 11 386 133 47 97 40 52 33 398 203 691 2091 * vain Evon alue, jossa Etelä-Hämeen tihein majavakanta **vertailu vuoden 2004 laskentaan, koska 2007 ei laskettu Majavien esiintyvyys ja metsästyksen yleisyys entisten riistanhoitopiirien alueilla. Esiintyvyys-%: Majava-alueiden osuus kaikista lasketuista alueista. Metsästys-%: Majavametsästysalueiden osuus majavien asuttamien alueiden määrästä. Majavien aiheuttamat tuhot vaihtelevat Puolet vastanneista seuroista ilmoitti kanadanmajavien aiheuttaneen vahinkoja alueellaan. Eniten tuhoja oli Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, joissa yli puolet vastaajista ilmoit- Majavien runsautta seurataan valtakunnallisesti kolmen vuoden välein tehtävin laskennoin. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos lähettää riistakeskukselle kyselyn, joka toimitetaan edelleen riistanhoitoyhdistyksien kautta metsästysseuroille ja hirviseurueille, jotka ilmoittavat asuttujen majavanpesien (keko-, penkka- ja sekapesät) lukumäärän alueellaan. Lisäksi metsästäjät kertovat näkemyksensä majavakannan muutoksesta ja majavien aiheuttamista tuhoista sekä majavien metsästyksestä oman seuransa alueella. Riistakeskuksen aluetoimistot keräävät tulokset ja lähettävät ne Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle. Viimeisin laskenta tehtiin syksyllä 2010, ja lomakkeet palautuivat riistantutkimukseen kevään 2011 aikana. 24 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Ammatiksi metsästys? Opiskele riista-alan ammattilaiseksi Vapaamuotoiset hakemukset 31.5.2012 mennessä oppilaitokseen. Koulutus alkaa 15.8.2012 Lisätiedot: teemu.keranen@kpedu.fi 044-7250 657 toni.kumpuvaara@kpedu.fi 044-7250 654 www.riistalinja.info www.riistalinja.info www.kpedu.fi/perho Keski-Pohjanmaan maaseutuopisto, Perhon yksikkö, Haanentie 26, 69950 PERHO HUIPPUMERKKIMME Lapua & Redding -jälleenlatauspaketti ­ tinkimätöntä tarkkuutta jälleenlataukseen! L&R -paketti: -Boss Pro-Pak -lataussarja -holkkisarja ja hylsynpidin -100 kpl Lapua-hylsyjä -100 kpl Lapua SP-luoteja -100 kpl Lapua FMJ-luoteja -kaliipereissa .222Rem, 6,5x55SE, .308Win L&R -paketin löydät mm. seuraavilta kauppiailta: Ahti Huvila Oy Ase- ja Optiikkahuolto H. Korhonen Aseliike Ammo Forssan Ase ja Retkeily Erä ja Kalastus Kurre Oy Erä+ Hamina Oy Green Trail Oy Ilpon Katiska Ky Intersport Tornio J. Kärkkäinen Oy, Lahti, Oulu ja Ylivieska Kesport Jalasjärvi Kesport Äänekoski Kimmon Konepaja Oy LL Trading Oy Raimo Olkkonen Oy Seppo Kastepohja Ky Sunes Jakt & Fritid T:mi Asetarvike Kulmala Urheilu ja Lelu Oy Pakettihinta 429 Kysy kauppiaaltasi! Nordic Distribution Oy Nordis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis.fi
• Teksti ja valokuvat: Eerikki Rundgren Ekin kanssa erällä Vappumajavajahti K 26 l Metsästäjä l 2 l 2012 Keväällä ennen uuden kasvu- ja lisääntymiskauden alkamista voi kokeilla onneaan vielä majavajahdissa. Majavan metsästyskausi päättyy vappuaattona. l Kivi- ja pronssikautisia nuotiopohjia tutkimalla on voitu osoittaa majavan olleen hylkeen ja peuran ohella tärkeimpiä riistaeläimiämme. Viimeistään rautakaudella yhteyksien vilkastuessa muualle Eurooppaan majavan turkiksista ja hausteesta tuli myös arvokasta kauppatavaraa. Liiallinen metsästys johti kuitenkin eläimen häviämiseen, eikä sitä enää 1600-luvulle tultaessa esiintynyt muualla kuin Lapissa. Kittilän lantalaisten uudisasukkaiden tiedetään käräjöineen lappalaisten kanssa vähiin käyneen majavan pyyntioikeuksista lähes koko 1700-luvun. Tiettävästi viimeinen majavayksilö ammuttiin kuitenkin toisella puolen Lappia Sallan Eniönjoella vuonna 1868. Samana vuonna voimaan astunut rauhoitus tuli aivan liian myöhään pelastaakseen enää majavaa. Metsäpeuran tavoin majavakin hävisi luonnostamme vuosikymmeniksi. Peura vaelsi omin voimin itärajan yli takaisin Suomeen, kun taas majavan palauttamiseksi turvauduttiin siirtoistutuksiin. Maahamme tuotiin 1930-luvulla Norjasta parikymmentä yksilöä ja Amerikastakin toistakymmentä. Tuolloin ei vielä tiedetty valtameren takaa tuodun majavan olevan eri lajia. New Yorkin osavaltion lahjoittamat kahdeksan majavaa vapautettiin luontoon vuonna 1938 Lohikosken kruununpuistossa silloisessa Säämingin kunnassa. Majavat lisääntyivät luonnossa niin hyvin, että jo varsin pian niitä saatettiin pyydystää ja istuttaa muuallekin Suomeen. Ihmisen tekemä erehdys selvisi vasta 1970-luvulla kun euroopanmajavan amerikanserkku todettiin omaksi lajikseen. Voimakkaasti levittäytyvää kanadanmajavaa tavataan nykyään jo lähes kaikkialla Suomessa, kun euroopanmajavaa esiintyy ainoastaan Satakunnassa. Kruununpuiston majavat Seurasin majavien puuhia Sulkavan Lohikosken yläpuolisilla vesillä kesällä 2008. Meloessamme puolisoni kanssa Kalaveden ohella kaikilla muillakin alueen pienillä järvillä löysimme entisiä tai yhä edelleen käytössä olevia majavanpesiä lähes jokaisesta pienestä joesta. Majavat näyttivät voivan erinomaisesti entisen kruununpuiston alueella, mihin niiden esivanhemmat oli vapautettu vuosikymmeniä aiemmin. Vaikka täällä syntyneitä yksilöitä siirrettiinkin muualle, ovat kanadanmajavat myös levittäytyneet tehokkaasti omin voimin uusille asuinsijoille.
• Majavaa saa ampua vasta tämän noustua vedestä riittävän etäälle kuivalle maalle. Veteen ammuttu majava sukeltaa helposti tietymättömiin. Minut oli ohjeistettu ottamaan kanootti mukaan. Sen siirtäminen paikasta toiseen onnistuisi kätevästi autolla samoin kuin kantaminen tien poskesta järven rantaan. Kanadanmajavan ollessa kyseessä pidimme kanoottia muutoinkin jahdin henkeen sopivana kulkupelinä. Majavien asuinsijoille päästäksemme meidän täytyi ylittää osin vielä jäiden peitossa oleva järvenselkä. Mantereen ja majavasaaren välinen selkävesi oli ehtinyt osin jo aueta, mutta epäonneksemme luoteesta virinneet tuulet kuljettivat paikalle jahtipäivän aamuksi uusia jäälauttoja. Kun jäiden kiertäminen ei ollut mahdollista, täytyi meidän valmistautua ylittämään ne. Rannalta katkoimme pari ranteenpaksuista puuta sauvoimiksi jäillä liikkumiseen. Kylmissä kevätvesissä melominen vaati muutoinkin tavanomaista huolellisempia etukäteisvalmisteluita ja varustautumista. Kaatumisen varalta pakkasimme kaikki tarvikkeet vesitiiviisti ja sidoimme ne kuormaliinoilla kanootteihin kiinni. Otimme mukaan myös yöpymisvälineet siltä varalta, että päivä venähtäisi pitkäksi tai jäätilanne vaikeutuisi entisestään. Kuivasäkkeihin pakkasimme ruuan lisäksi lämmintä vara- ja vaihtovaatetta. Tavoitettuamme jään reunan meloimme kanootit sen päälle. Läheskään kaikkialla jää ei rikkoutunut, mutta antoi kuitenkin sen verran periksi, että jään ja kanootin väliin pääsi nousemaan hieman vettä. Sauvoimilla ja meloilla työnsimme kanootteja jäällä eteenpäin. Suomeen tuotiin 1930-luvulla majavia Norjasta ja Amerikasta. Tuolloin ei vielä tiedetty valtameren takaa tuodun majavan olevan eri lajia. ja rapsutti itseään. Odotuksistamme huolimatta majava ei noussut maalle ruokailemaan. Aikansa kivellä istuttuaan majava laskeutui takaisin veteen. Kun tämä lähti yhdessä toverinsa kanssa uimaan kapean niemenkärjen toiselle puolelle, syntyi meihinkin liikettä. Yksi meistä lähti metsän poikki majavia vastaan toisen seuratessa näitä varovasti rantaa pitkin. Toisella puolella niemeä majava nousee vihdoin matalalle rannalle ja alkaa ruokailla. Ystäväni ottaa vielä jokusen varovaisen askeleen ennen kuin asettuu maahan istumaan. Seuraan taaempana kuinka hän tasaa hengitystään ja ottaa majavan tähtäimeensä. Illalla nautimme mitä mahtavinta majava-juurespataa ohrattopedillä. Kokkimme leivinuunista pöytään nostama majava ei ole silti tällä reissulla ammuttua, vaan edelliseltä jahtikaudelta isäntämme pakkaseen varta vasten tähän tilaisuuteen säästämää. Ikävä kyllä majava on monille pelkkä vahinkoeläin, eikä sen lihaa läheskään aina hyödynnetä. Ihmettelemme, minkä vuoksi murea ja maukas lihaateria ei kelpaa metsästäjille kuten aiemmin. Kaiken lihan tehotuotannon kauhistelun lomassa luonnossa vapaana kasvaneelle majavallekin luulisi olevan kysyntää. l Majavien padoista aiheutuvat metsätappiot tulevat takaisin riistan hyvinvointina. Majavien synnyttämät kosteikot ovat luonnon monimuotoisuuden keskittymiä joissa viihtyvät esimerkiksi vesilinnut. Pitkä odotus Saaressa isäntämme lähti yhdessä koiransa kanssa majavanpesälle jättäen meidät sopivaan passipaikkaan. Enimmäkseen hämärissä liikkuvat eläimet täytyy saada häädettyä ensin pesästä ulos, mihin koira sopii mitä parhaiten. Haukun alkamisesta ei mennyt pitkään, kun kaksi majavaa jo ui edessämme. Veteen majavaa ei parane ampua, vaan sen pitää antaa nousta ensin tukevasti kuivalle maalle. Ammuttu majava sukeltaa tavoittamattomiin, vaikka osuma kuolettava olisikin. Meitä kiinnostaa majavassa aivan erityisesti sen maukas liha, jonka halusimme ehdottomasti saada talteen. Alkoi pitkä odotus toisen majavista noustua vastarannalla kivelle, mutta ei kuitenkaan tätä pidemmälle. Kevätauringon paisteessa seurasimme, kuinka talttahammas kaikessa rauhassa suki Läheisen Pihlajaveden majavatkin ovat lähtöisin Lohikosken yläpuolisten vesien pienistä latvajoista. Mutta toisin kuin entisen kruununpuiston alueella, rakentavat majavat Pihlajavedellä pesänsä suoraan järven rantaan. Manteretta useammin pesäkummut sijaitsevat kuitenkin saarissa. Vuosi takaperin pääsin seuraamaan majavia myös Pihlajavedellä, kun olin saanut aikaisemmin talvella kutsun majavajahtiin huhtikuun viimeiselle viikonlopulle. Kevään riemujuhlan osuessa tismalleen samaan ajankohtaan nimesi isäntämme tapahtuman osuvasti Wappumajavajahdiksi. Metsästäjä l 2 l 2012 l 27
• JahTi-lEhdEn nETTiGRilli KYSYY: keuslupia niin, että niillä voidaan saada saaliiksi enintään 440 ilvestä. Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien prosessi myöntää poikkeusluvat hakemusten perusteella. Koska hakemusten määrä on huomattavasti suurinta sallittua saalismäärää suurempi, hakemukset joudutaan priorisoimaan. Tällöin otetaan huomioon muun muassa ilvesten aiheuttamat vahingot sekä RKTL:n Tassu-järjestelmään kirjatut havainnot. Sosiaalista haittaa arvioitaessa lähelle asutusta merkityillä havainnoilla on suuri merkitys. Poikkeuslupaharkinnassa ja poikkeuslupien kohdentamisessa maan eri osiin on pitänyt ottaa huomioon erityisesti ilveksen porotaloudelle aiheuttamat taloudelliset vahingot. Myös metsäpeura-alueille on suunnattu poikkeuslupia metsäpeurakannan alentumisen vuoksi. Länsi-Suomen kauris- ja peura-alueiden ongelmat ovat hyvin Suomen riistakeskuksen tiedossa, mutta sallittu pyynti asetuksen asettamissa rajoissa ei ole riittänyt rajoittamaan ilveskannan jatkuvaa kasvua. Ilveskannan verotuksen mitoittamiseen voisi paremmin vastata maa- ja metsätalousministeriö, mutta koska menettely on julkinen ja avoimesti kuvattu, voidaan tässä kuvata asian pääpiirteet: Ilveskannan hoito perustuu ilveskannan hoitosuunnitelman linjauksiin. Maaja metsätalousministeriö mitoittaa ilvestä koskevan pyynnin RKTL:n tekemän kanta-arvion ja sen perustella arvioidun kestävän verotusmäärän perusteella. Viime vuosina ministeriö on pyynnin mitoituksesta päättäessään ylittänyt RKTL:n arvioiman kestävän metsästyksen määrän, koska hoitosuunnitelman mukaisesti on tavoitteena ollut ilveskannan kasvun rajoittaminen tihentymäalueilla. Jälkikäteen on kuitenkin voitu todeta, että sallittu pyynti ei ole riittänyt kannan kasvun pysäyttämiseen. Huomionarvoista on, että luontojärjestöt ovat joka vuosi äänekkäästi protestoineet sallitun pyynnin suuruutta vastaan. Lisäksi EU valvoo koko ajan suomalaisen hallinnon toimintaa suurpetoasioissa. Tästä johtuen myös ministeriön liikkumavara on kapea. Riistatalouden näkökulmasta ilveskannan hoidon tekee ongelmalliseksi se, että ilveksen metsästystä vastustetaan yhteiskunnassamme, yleisemmin kuin ehkä mitään muuta metsästystä. Ilves koetaan sympaattiseksi kissaksi, joka ei aiheuta haittaa kenellekään. Metsästäjien motiiveja kannan säätelyyn ei tunnuta hyväksyttävän. Ilveskannan hoidon periaatteille on saatava laaja yhteiskunnallinen hyväksyntä, eikä riistatalouden näkökulmaa voida tässä unohtaa. Ilveskannan pitkän ajan hyvinvoinnille on nyt välttämätöntä, että kantaa voitaisiin säädellä sellaiselle tasolle, että ilveksille riittää ravintoa ja että ilveksen saaliseläinkannat säilyvät samanaikaisesti metsästettävällä tasolla. Muutoin ilveskantaa uhkaa romahdus. Tätä viestiä pitää levittää ja perustella ja samalla vakuuttaa yhteiskunta siitä, että riistahallinto ja metsästäjät kykenevät suunnitelmallisen kannanhoidon avulla säilyttämään hyvinvoivan ilveskannan osana riistalajistoamme. Ajankohtaisia kysymyksiä ja vastauksia Riistahallintolaki astui voimaan 1.3.2011, joten ko. lailla perustettu Suomen riistakeskus on ollut toiminnassa nyt reilun vuoden. Muutoksesta ja sen vaikutuksista on kerrottu niin Metsästäjä-lehden kuin sähköisten viestinten välityksellä lähes kahden vuoden ajan eli jo lain ja uuden organisaation valmisteluvaiheista lähtien. Paljon on kuitenkin kaikesta huolimatta jäänyt epäselväksi. Kokosimme tähän Suomen Metsästäjäliiton Jahti-lehden esittämiä muutokseen liittyviä ja muutosta sivuavia kriittisiäkin kysymyksiä ja niihin riistakeskuksen taholta annettuja vastauksia. Kysymykset ja vastaukset löytyvät kokonaisuudessaan myös Metsästäjäliiton nettisivuilta www.metsastajaliitto.fi kohdasta "nettigrilli". JOKO ILVESLUPIA NYT LISÄTÄÄN? Metsästäjien arviot ilveskannan koosta ovat tuoreiden laskelmien jälkeen osoittautuneet todeksi. Nyt lienee kaikille selvää, että ilveskanta on räjähtänyt monin paikoin käsiin. Pienet sorkkaeläimet ovat kärsijöinä ja metsästäjien vuosikausien riistanhoitotyö on valunut hukkaan. Ilveskannan holtiton kasvu ei ole ilveksenkään etu. Metsästäjäliitto on toistuvasti vaatinut joustavaa ja järkevää lupapolitiikkaa. Suomen riistakeskuksella on nyt mahdollisuus vaikuttaa alan viranomaisena tilanteeseen. Aikooko riistakeskus ottaa nyt vastuun riistaeläinkantojen tasapainosta ja myöntää ilveslupia tarpeeksi vuonna 2012? ollut ja metsästysmitoitus on jäänyt tästä syystä varovaiseksi. Suomen riistakeskus on käynnistänyt yhdessä RKTL:n kanssa hankkeita, jossa talvisilla lumijälkilaskennoilla pyritään selvittämään mahdollisimman tarkasti ilvespentueiden määrä. Laskenta on toteutettu aiempina vuosina Kainuussa ja Länsi-Uudellamaalla sekä tänä talvena viidessä maakunnassa: Keski-Suomi, PohjoisSavo, Etelä-Savo, Satakunta ja ItäUusimaa. Aiemmat ja myös tämän talven laskentojen alustavat tulokset ovat osoittaneet, että ilveskanta on lähes kaikissa laskennoissa ollut merkittävästi suurempi kuin mitä petoyhdysmiesten havaintojen perusteella on aiemmin RKTL:ssä arvioitu. Kanta-arvioita tarkentavia suurpetolaskentoja on suunniteltu jatkettavan viiden maakunnan vuosivauhdilla. Suomen riistakeskus ei päätä itsenäisesti suurpetojen pyyntimäärää, vaan siitä päättää lähtökohtaisesti maa- ja metsätalousministeriö antamalla asiasta vuosittain suurpetolajeittain saalista rajoittavan asetuksen. Kuluvana metsästysvuotena on mahdollista myöntää poik- UNOHTUIKO METSÄPEURA? Metsästäjäliitto vaati yhdessä muiden pohjoismaisten metsästäjäjärjestöjen kanssa 2011 ripeitä toimia uhanalaisen metsäpeuran pelastamiseksi. Onko mitään tapahtunut? VASTAUS: Ensinnäkin tarkennuksena kysymykseen se, että viime vuonna valmistuneessa Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa metsäpeuraa ei luokiteltu uhanalaiseksi vaan silmälläpidettäväksi lajiksi. Kainuun metsäpeurakanta kasvoi tasaisesti vuoteen 2001 asti, jolloin kannan koko oli 1700 yksilöä. Sen jälkeen Kainuun metsäpeurakanta on taantunut noin 800 yksilöön. Suomenselän kanta on pysynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana vakaana yli tuhannessa yksilössä (vuonna 2011 1076 yksilöä). Venäjän Karjalassa metsäpeurakanta on noin 3000 yksilöä (Danilov 2011). Edellä mainituissa populaatioissa on näin ollen noin 5000 yksilöä. Vaikka metsäpeurakannat ovat taantuneet, peurojen häviämisestä ei ole välitöntä uhkaa. Metsäpeurakannan hoitamiseksi on tehty paljon jo ennen kysymyksessä tarkoitettua aloitetta. Metsäpeurakannan nykyinen hoito perustuu vuonna 2007 vahvistettuun Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelmaan. Sen toimenpiteitä on toteutettu erityisesti Kainuun ja Pohjanmaan riistanhoitopiireissä ja nyt Suomen riistakeskuksen vastaavilla toiminta-alueilla. VASTAUS: Suomen riistakeskus jakaa kysymyksessä esitetyn huolen ja pyrkii toimimaan asian eteen lainsäädännön sille asettamissa rajoissa. Perussyy ilveskannan hoidon ongelmiin on ollut se, että varmaa, kiistattomasti hyväksyttyä tietoa ilveskannan todellisesta koosta ei ole 28 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Metsäpeurakannan suunnitelmallinen hoito on pitkäjänteistä usean eri toimijan tekemää yhteistyötä, jossa monet tulokset näkyvät vasta viiveellä. Lisätietoja Suomen riistakeskuksen toteuttamasta metsäpeurakannan hoidosta voivat antaa riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi (Pohjanmaa) ja riistapäällikkö Jukka Keränen (Kainuu), jotka ovat vastanneet lukuisista metsäpeuraa koskevista projekteista alueillaan. Metsäpeurakannan hoitosuunnitelmassa nimettyjen muiden toimijoiden aikaansaannoksista voi tiedustella suoraan asianomaisilta tahoilta. KOSKA MAKSUT TAAS NOUSEVAT JA MITEN PALJON? Kun Riistakeskusta perustettiin, metsästäjille luvattiin, että muutos on kustannusneutraali. Tämä ymmärrettiin niin, että maksut eivät nouse, vaan tehostatte toimintoja. Riistakeskus on kuitenkin nostanut maksuja. Metsästäjät rahoittavat koko Riistakeskuksen toiminnan, vaikka hyötyjänä on koko riistaviranomainen, yhteiskunta ja nykyisin myös metsästystä vastustavat tahot. Uusimmasta Metsästäjälehdestä voidaan lukea, että olette suunnittelemassa merkittäviä maksukorotuksia, jotka tulevat metsästäjien suoritettaviksi. Onko lisää maksukorotuksia tulossa? Mikä on niiden sisältö, aikataulu ja määrä? VASTAUS: Ensiksi on tarpeen korjata kysymykseen sisältyvä oleellinen virhe. Suomen riistakeskuksella ei ole valtuuksia päättää omasta rahoituksestaan tai kansalaisilta suoritteista perittävistä julkisista maksuista. Niiden sisällön, aikataulun ja suuruuden päättävät joko ministeriöt tai Eduskunta. Sitten itse asiaan: eduskunnalle annetussa riistahallintolakiesityksen perusteluissa käytettiin organisaatiomuutoksen yhteydessä ilmaisua kustannusneutraali, kun kuvattiin muutoksen vaikutusta valtiontalouteen. Tämä on esimerkiksi Metsästäjäliitossa ymmärretty virheellisesti niin, että mitkään maksut eivät nousisi. Organisaatiomuutos oli se, että 15 riistanhoitopiiriä ja Metsästäjäin keskusjärjestö yhdistettiin yhdeksi toimintayksiköksi, Suomen riistakeskukseksi. Kun aiempien organisaatioiden toimihenkilöt jatkoivat entisinä työntekijöinä ja palvelupisteet kaikissa maakunnissa säilytettiin, säilyivät Suomen riistakeskuksen kulut muutoksen tapahtuessa osapuilleen ennallaan. Monien toimintojen yhdistäminen tuottaa kuitenkin jatkossa kustannussäästöjä. Tämä näkyy mm. Suomen riistakeskuksen valtionavussa, johon tuli tälle vuodelle vain 0,7 % korotus viimevuoteen verraten. Myös vuoden 2012 riistanhoitomaksu säilyy ennallaan 30 eurossa. Tältä osin organisaatiomuutos on jo siis osoittautunut kustannusneutraaliksi. Myöskään jatkossa Suomen riistakeskuksen toimintaa ei ole tarkoitus laajentaa riistanhoitomaksuvaroin, vaan valtionavun korotustarpeeseen vaikuttaa vain inflaatio, joka on nyt 3 prosentin luokkaa. Riistahallintolain käsittelyn yhteydessä eduskunta kirjasi kaksi merkittävää asiaa, joilla on vaikutusta kustannuksiin. Ensimmäinen asia oli ponsi, jossa kiinnitettiin huomiota riistanhoitoyhdistysten taloudellisten toimintaedellytysten turvaamiseen. Valtion maksuperustelaki ulotettiin koskemaan sekä Suomen riistakeskusta että riistanhoitoyhdistyksiä. Tämä tarkoittaa pelkistetysti sitä, että hallinnon tuottamista palveluista on perittävä kustannuksia vastaavat maksut. Tähän perustuen on riistanhoitoyhdistysten ampumakokeista ja metsästäjätutkinnosta perittäviä maksuja korotettu. Maksuperustelain kustannusvastaavuuden periaate tukee samalla riistanhoitoyhdistysten taloudellisia toimintaedellytyksiä. On kuitenkin syytä mainita, että Suomen riistakeskus ei päätä maksujen korotuksesta, vaan päätökset on antanut asetuksella maa- ja metsätalousministeriö. Riistanhoitoyhdistysten tukemiseen liittynee myös kysymyksen maininta suunnitelmista maksujen korottamisesta. Suomen riistakeskus on laatinut suunnitelman riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten valtionavun tarpeesta. Siinä on linjattu, että Suomen riistakeskuksen valtionavun korotustarve vastaa inflaatiokehitystä (2-3 % vuodessa). Riistanhoitoyhdistyksille suunnattaisiin lähivuosina pieni mutta reaalisesti vaikuttava korotus (7-8 % vuodessa). Kysymys on siis Suomen riistakeskuksen suunnitelmasta. Riistanhoitomaksun suuruudesta päättää eduskunta samalla kun se vahvistaa valtion vuotuisen budjetin. Toiseksi eduskunnan perustuslakivaliokunta edellytti metsästyslain muutosta koskevasta hallituksen esityksestä poiketen, että poikkeuslupien päätöksenteossa on noudatettava tarkasti hallintomenettelyitä ja että päätökset on tehtävä esittelystä. Päätöksentekokäytännön monimutkaistuminen riistanhoitopiiriaikaan verraten merkitsi huomattavaa työmäärän kasvua Suomen riistakeskuksen julkisissa hallintotehtävissä. Suomen riistakeskus palvelee myös muita kansalaisia kuin metsästäjiä. Erilaisia poikkeuslupia hakevat mm. eri elinkeinojen harjoittajat. Maa- ja metsätalousministeriö tarkisti maksuperustelain vaatimusten mukaisesti tämän vuoden alusta lukien lupapäätöksistä perittäviä maksuja. Osa lupamaksuista nousi, mutta ns. vahinkoperusteisten poikkeuslupien maksut alenivat. Lupakäsittelystä aiheutuvat maksut kohdistuvat nyt entistä enemmän luvansaajille maksuperustelain periaatteiden mukaisesti. Tämä puolestaan keventää metsästäjille riistanhoitomaksun kautta kohdistuvia kustannuksia. Riistahallintolain mukaisesti Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten tulee palvella kaikkia kansalaisia, joilla on riistaan liittyviä palvelutarpeita. Tässä mielessä olisi oikeutettua, että osa Suomen riistakeskuksen toimintakuluista maksettaisiin ns. yleisillä verovaroilla. Tämän asian edistäminen sopii hyvin myös Suomen metsästäjäliiton edunvalvontarooliin. MIKÄ ON METSÄSTÄJÄN TULEVAISUUS? Metsästäjät ovat tuskastuneet siihen, että riistanhoitomaksuvaroilla rahoitettu Metsästäjä-lehti on muuttunut tuotekuvastoksi. Ajoittain lehdessä on ollut enemmän mainoksia kuin asiaa. Mikä on julkisoikeudellisen laitoksen julkaisuna toimivan Metsästäjälehden tulevaisuus? VASTAUS: Metsästäjä/Jägaren ­lehti lähetetään kaikille riistanhoitomaksun maksaneille metsästäjille, joita on noin 310 000. Lehden heinäkuun numero jaetaan kaikille metsästäjärekisteriin merkityille henkilöille, jolloin painos on 370 000 kpl. Lehti jaetaan ilmaiseksi myös kaikkiin Suomen kouluihin. Lehdestä on lukijatutkimuksen mukaan saatu aivan erilainen kuva kuin kysymyksessä annetaan ymmärtää. Vaikka lehti joutuu virallisen asemansa puolesta säilyttämään sisältönsä tiukan asiallisena, lukijat haluavat pysyä selvillä myös alan kaupallisen tarjonnan kehittymisestä. Tässä mielessä mainokset myös palvelevat metsästäjää. Metsästäjä-lehdessä ei koskaan ole ollut mainoksia enemmän kuin asiaa. Mainosten suhteellinen osuus lehden sivumääristä on ollut laskeva: vuonna 2006 se oli 37,1 % ja vuonna 2011 25,6 %. Ilmoitustuotoilla rahoitetaan noin 59 % Metsästäjä ja Jägaren -lehtien kuluista. Mikäli ilmoituksia ei olisi, riistanhoitomaksua tulisi korottaa 2,65 eurolla. Metsästäjä-lehti on riistakeskuksen tärkein väline riistahallinnon yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden edistämiseksi. Metsästäjä-lehti on metsästäjille suunnattu tiedotuslehti, joka julkaisee kaiken sellaisen riistatalouteen liittyvän tärkeän aineiston, jota ei kaupallisesti tai edunvalvonnallisesti ole kannattavaa tai ei haluta julkaista. Metsästäjä-lehti on ainut kanava saattaa jokaisen riistanhoitomaksunsa maksaneen suomalaisen metsästäjän tietoon kaikki alaan liittyvä lainsäädäntö ja sen muutokset, kestävän riistatalouden edistämiseen liittyvät tutkimustulokset ja riistakantojen tilaan liittyvä tieto. Metsästäjä/Jägaren-lehti on myös riistanhoitoyhdistysten jäsenten "jäsenlehti". Lehden vuosikerta maksaa kotiin kannettuna 4,50 euroa, josta ilmoituksilla rahoitetaan 2,65 euroa. 30 euron riistanhoitomaksusta menee siis vajaa kaksi (1,85 e) euroa lehden kuluihin. Kielilain vaatimusten mukaan lehti ilmestyy myös ruotsiksi. Suomen ruotsinkieliset metsästäjät olisivat vailla alaan liittyvää neuvontaa, mikäli Jägaren-lehteä ei julkaistaisi. Metsästäjä-lehti on ollut riistanhoitomaksuilla ja ilmoitustuotoilla kustannettu metsästäjille suunnattu tiedostuslehti vuodesta 1962. Lehden asemaa ei ole tarkoitus muuttaa, joskin suunnitelmia lehden kehittämiseksi ja taloudellisuuden parantamiseksi hiotaan koko ajan. Metsästäjä l 2 l 2012 l 29
• erätukusta voittaja-asu JahtiJakt Premium vastaa liikkuvan liikkuvaan jahtiin jahdin erityisvaatimuksiin: puku UUdistettU malli on kevyt, se hengittää hyvin eikä mikään kohta rajoita asetta, reppua ja muita varusteita kantavan metsästäjän liikettä. Mikään ei rajoita liikettä Premium-puvun lyhyempi takki parantaa asun keveyttä ja hengittävyyttä. Leikkaus ja taskut on suunniteltu siten, että asu ei missään tilanteessa häiritse liikettä. Myöskään puvun saumat eivät hierrä eivätkä hankaa. Ylivoimainen keveys ja hengittävyys Puvun AIR-TEX2-kalvo tarjoaa erittäin hyvän hengittävyyden nopeassakin liikkeessä. Kalvo on laminoitu suoraan pintakankaaseen, minkä ansiosta puku on kevyt eikä vety sateessakaan. AIR-TEX2-kalvo tekee puvusta täysin veden- ja tuulenpitävän. Puvussa on irrotettava vedenpitävä huppu ja erillinen hirvikärpäshuppu. Myös kainaloiden ja lantioiden tuuletusaukoissa on verkkosuojat. Huippuluokan tekninen toimivuus Huolella testatut ominaisuudet Vain Erätukun toimintamalli mahdollistaa liikkuvan jahdin erikoisvaatimuksiin toteutetun huippuasun tällä hintatasolla. Puvussa on peräti 14 tilavaa taskua, joiden käytettävyys liikkuvassa jahdissa on suunniteltu huolella. Puvussa on vedenpitävät taskut mm. VHF-puhelimelle, kännykälle ja GPS-laitteelle. tilaa nyt, saat kaikki nämä tuotteet kaupan päälle 2. Premium-lippis Mukava lippis jahtiin ja vapaa-aikaan. Arvo 12,90 arvo 115,50 5. Duncan-fleecetakki 4. Scentech Microdry -alusasu Lisää merkittävästi mukavuuttasi liikkuvassa jahdissa - tilaa heti! Premium-kalvotakki+kalvohousut Lämmin ja mukava fleecetakki Siirtää iholla syntyvän kosteuden maastoon ja vapaa-aikaan. tehokkaasti pois nopeassakin Arvo 39,90 liikkeessä. Arvo 39,90 1. Nappihenkselit Kestävä materiaali. Arvo 14,90 Nyt vaiN 3. Fleecekäsineet Lämmintä fleeceä. Arvo 7,90 Tuotteiden värit vaihtuvat puvun värin mukaan. 9,26 tilausnumero: vihreä JJ01B2P757, ruskea JJ01B2P858 www. www.eratukku.fi puh. 020 747 7000* (ma-pe 9-17) postitse kupongilla
• Hinta-laatusuhteen ylivoimaa Suosittu Forest-puku on huippuedullinen lämpimän sään eräpuku erittäin monipuoliseen käyttöön esim. metsälle, kalalle, retkeilyyn ja marjastukseen. Kestävä, likaa ja vettä hylkivä Forest-puvun vahva TeflonWax-käsitelty materiaali on likaa ja vettä hylkivää ja kestää kulutusta hyvin. Puku on erittäin hyvin hengittävä ja sen verkkovuori tuntuu mukavan ilmavalta ihoa vasten. Uskomaton hinta-laatusuhde Puvussa on irrotettava ja säädettävä huppu, runsas käyttökelpoinen taskutus ja monipuoliset säädöt. Naisten mallissa naisille erittäin hyvin istuva leikkaus. Monipuolisista ominaisuuksistaan huolimatta Forest-puku on uskomattoman edullinen. Tilaa nyt erikoishintaan! Nyt vihreät Forest-puvut miehille ja naisille kevään erikoishintaan! Forest-takki+housut Nyt vaiN tilausnumero: vihreä UX JJ2103E757, vihreä lady JJ2105J757 9,90 7 Norm. 69,90 Erätukusta laadukkaat jalkineet kaikkeen maastokäyttöön pohjoismaisella lestityksellä Suomen suosituin jahtikenkä JahtiJakt Premium Kengässä on käytetty uusinta AIR-TEX2-kalvoa, joka takaa jalkineelle loistavan vedenpitävyyden ja hengittävyyden kaikissa oloissa. Ulkopuolelta tuleva vesi ei läpäise kalvoa, mutta hikoilun tuottama kosteus pääsee pois. Erittäin laadukas 4-kerrospohjarakenne, pitävä ulkopohja. Summit-kalvokenkä maastoon ja vaelluksille North Ice Summit on laadukas nahkainen vaelluskenkä. AIR-TEX-kalvo tekee kengästä täysin vedenpitävän ja hengittävän. Kiertojäykkä Phylon-pohjarakenne on rullaava ja iskuja vaimentava. Tukevuutta lisää ylös asti ulottuva nauhoitus sekä pitävä ja kulutuskestävä ulkopohja. Mallit naisille ja miehille. Dale-kalvokenkä maastoon ja vapaa-aikaan Kevyessä North Ice Dale -vaelluskengässä on AIR-TEX -kalvo, joka tekee kengästä täysin vedenpitävän ja hengittävän. Kiertojäykkä Phylon-pohjarakenne on rullaava ja iskuja vaimentava. Kulutuskestävä ulkopohja. Kengät ovat nahkaa/ nylonia. Mallit naisille ja miehille. tilaa nyt, saat kaupan päälle Nyt vain Mehiläisvaha Arvo 11,90 tilausnumero: 602PRE 129,90 69,90 Nyt vain Norm. 89,90 tilausnumero: UX Ni7225P898/W Ni7226P828 tilausnumero: UX Ni7227Q156/W Ni7231Q154 59,90 Nyt vain Tarjoukset voimassa 15.4.2012 asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää. *Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min
• Uutuuskamera entistäkin edullisemmalla hinnalla! UUtUUs! Vedenkestävyytensä ansiosta rankkojakin olosuhteita sietävä Wildgame 4 Red -riistakamera tarjoaa erinomaisen hinta-laatusuhteen. 12 metriin asti kantava infrapunasalama mahdollistaa myös laadukkaan yökuvauksen. Kameralla voi kuvata sekä still-valokuvia että videoita. Ominaisuudet: - 4.0 megapikselin kuvakenno - 18-osainen infrapunasalama (kantomatka 12 m) - SD-korttipaikka 16 GB muistikortille - Värilliset still- ja videokuvat päivällä - Mustavalkoiset still- ja videokuvat yöllä - Akkukytkentämahdollisuus erilliselle virtalähteelle - Vuoden takuu - Suomenkielinen käyttöohje Nyt vain Tilausnumero: 616376501289 139,90 Minkin loukku Villiminkin pyydystykseen. Huomioi minkin pyyntiaika: Koko metsästysvuosi. Naarasta, jolla on pentue ei saa tappaa 1.5.-31.7. Supikoiraloukku Supikoiran loukkupyynnissä kannattaa totuttaa eläimet löytämään ravintoa pyyntipaikoilta jo kesällä. Pyyntiajan alettua loukku viritetään ja loukkuruokailuun tottuneet eläimet jäävät saaliiksi. Nyt vain Tilausnumero: JJ9217FX03 84,90 Kettupilli (jänis) Peloissaan olevan tai loukkaantuneen jäniksen äänet houkuttelevat lähes vastustamattomalla tavalla kettuja saapumaan oletetulle aterialle. Nyt vain Tilausnumero: JJ9215FX03 29,90 Varispilli Erittäin tehokas pilli erityisesti variksen houkutuskuvien kanssa. Kettupilli (myyrä) Myyrän vikinää matkimalla saadaan nälkäinen kettu paikalle makupalan toivossa. Nyt vain 9,90 Nyt vain 9,90 Nyt vain Tilausnumero: JJ9217FX03 Tilausnumero: JJ9217FX03 Tilausnumero: JJ9217FX03 14,90 Houkutuskuvat Variksen houkutuskuva. Jakkarareppu Perinteinen jakkarareppu, jakkara kiinni repussa. Leveä malli sopii erityisen hyvin myös pilkille ja muuhun kalastukseen. Kestävää materiaalia, tarviketaskut. Jakkarassa tukeva alumiinirunko. Nyt vain Tilausnumero: JJ9217FX03 4,90 Tilausnumero: JJ9217FX03 Nyt vain 29,90 Norm. 39,90 Tarjoukset voimassa 15.4.2012 asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää. www. www.eratukku.fi puh. 020 747 7000* (ma-pe 9-17) postitse kupongilla
• Suomen suosituimmat asekaapit! OTSO 8 PRO OTSO 8-15 R PRO SIS-hyväksytty ja sertifioitu asekaappi jopa 15 aseelle. Hyvät tilat pitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. Vahva 4 mm teräs. Ovessa murtovarma teräsrakenne. Erikoisvarmistettu tiirikointisuoja. Hyväksytty turvalukko, vara-avain. Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä. Mitat: k. 1500 x l. 500 x s. 370 mm Paino: tyhjänä 130 kg. Mayer-turvalukko ja vara-avain Väri: harmaa. Aselain vaatimukset täyttävä asekaappi n. 8 aseelle. Jämäkkä panssariovi, murtovarma saranasysteemi. Tilavat ovilokerot.Kiinnitys pohja- tai takaseinärei'istä. Pehmustetut asetelineet ja sisustus. Tilat myös erikoispitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. Mitat: k. 1500 x l. 500 x s. 370 mm Paino tyhjänä 65 kg, aseineen n. 125 kg Kampalukko, 2 avainta Väri: harmaa Nyt vain 5v OTSO 5 PRO Tilausnumero: OTsO8pRO 249,- Norm. 289 5v Nyt vain Tilausnumero: OTsO8-15RpRO 499,29 90 +toimituskulut Aselain vaatimukset täyttävä asekaappi n. 5 aseelle. Jämäkkä panssariovi, murtovarma saranasysteemi.Tilavat ovilokerot. Kiinnitys pohja- tai takaseinärei'istä. Pehmustetut asetelineet ja sisustus. Tilaa pistooleille kuin myös pitkille aseille. Mitat: k. 1380 x l. 350 x s. 300 mm Paino: tyhjänä n. 35 kg, aseineen ja varusteineen n. 80 kg Avainlukko, 2 avainta, vahva kampalukko. Väri: harmaa. Nyt vain Katso koko valikoima www.eratukku.fi 5v Tilausnumero: OTsO5pRO 179,- Norm. 199 Tarjoukset voimassa 15.4.2012 asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää. Tilauskuponki p tilaan Kyllä, JJ8807L101 Alumiininen asekotelo Tilaa tällä kupongilla kaikki haluamasi tuotteet yhdellä kertaa. 90 Erätukku maksaa tilauskupongin postimaksun. Alumiininen asekotelo +toimituskulut Tilaukset myös puhelimitse 020 747 7000* (ma-pe 9-17) ja JJ8806L101 verkkokaupastamme www.eratukku.fi 39 229 Erätukku maksaa postimaksun +toimituskulut Tuotteiden tilausnumerot löydät ilmoituksesta heti hinnan yhteydestä. Tilauksen hintaan lisätään toimituskulut. pituus cm paino kg vyötärö-ymp. Asut. Merkitse aina asusteen saajan pituus, paino ja vyötärönympärys Tilausnumero Hinta Määrä Tuotenimi cm Erätukku Tunnus 5013247 00003 vasTauslähETys Muut tuotteet. Merkitse kenkiin jalkaterän pituus Tilausnumero Tuotenimi jalkaterän pituus cm Määrä Hinta Tilauksen hintaan lisätään toimituskulut. (Suomeen 7,90 - 23,40 riippuen tilauksen koosta ja maksutavasta. Asekaappien toimituskulu 49,00.) Tilaajan nimi Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Osoite Puhelinnumero Tilaajan allekirjoitus alle 18 vuotiaan tilaajan huoltaja Liityn samalla ilmaiseksi Erätukku-klubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiini. (merkitse sähköpostiosoitteesi) *Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min Metsästäjä 2/2012 i: Tilaa het .eratukku.fi w www pe 9-17) ww * (ma747 7000 puh. 020 la kupongil postitse
• Ilpo Kojola, Samuli Heikkinen ja Pekka Helle Suurpetokantojen seurannan monet menetelmät RKTL arvioi suurpetojen todennäköisen lukumäärän käyttäen aineistonaan suurpetoyhdyshenkilöiden kirjaamia havaintoja, tietoja reviireistä ja elinpiireistä, pentueista ja pareista. Erilliset ilves- ja susilaskennat täydentävät kuvaa näiden lajien lukumääristä. l Susi on koko Suomen mittakaavassa vähälukuinen, mutta sillä on tapana muodostaa paikallisia tihentymiä. Tämä juontuu yhtäältä lajille ominaisesta laumaelämästä ja siitä, että nuoret sudet voittopuolisesti valtaavat omaksi pesimisreviirikseen lähellä synnyinseutuja sijaitsevan alueen. Vain vähemmistö jolkottaa satojen kilometrien päähän synnyinreviiriltään. 34 l Metsästäjä l 2 l 2012 Lähettimet ja lumijäljitykset susikannan seurannassa Reviirin vallanneilla susilla on se piirre, että ne eivät pysy piilossa. Saaliiksi päätyneet hirvet, metsäpeurat, valkohäntäpeurat tai porot paljastavat susien läsnäolon. Susikannan arviointia yksinkertaistaa laumojen ja parien eläminen reviireillä, joiden välillä on harvoin päällekkäisyyttä. Maailmalla yleisin menetelmä susikannan seurannassa on reviirien kartoittaminen lähettimiä käyttämällä. Pohjoisilla leveyksillä tähän on yhdistettävissä lumijälkien seuraaminen, jonka avulla laumaan kuuluvien susien lukumäärä voidaan selvittää. Työ vaatii toistoja, sillä yksittäinen jäljitys ei välttämättä kerro lauman jäsenten koko lukumäärää. Susilaumalla on tapana olla välillä hajaantuneena pienempiin yksiköihin. Näin voi käydä esimerkiksi susien etsiessä saalista. Toistuva haaste niin susien kuin muidenkin suurpetojen lukumäärän arvioinnissa on hahmottaa se, mitä yksilöitä kukin havainto koskee. Susilauman tai -parin reviirin rajat voidaan saada tarkoin selville alfasuden GPS-paikannusten perusteella. Kaikilla Suomen reviireillä susia ei ole mahdollista pannoittaa, mutta pannalla varustettu lauma keskellä useamman reviirin muodostamaa kokonaisuutta helpottaa olennaisesti kartalla näkyvän havaintoaineiston tulkintaa. Karkeana sääntönä voidaan pitää, että valtakunnassa liikkuvien susien lukumäärä on kymmenkertainen pentuelaumojen lukumäärään verrattuna. Tämä johtuu siitä, että meikäläisessä susikannassa pentujen osuus on 40 %
• ja pentueissa on keskimäärin neljä pentua. Näin pentujen kokonaismäärän kertominen luvulla 2,5 antaa saman tuloksen kuin pentueiden määrän kertominen kymmenellä. Edellä kuvattu laskelma ei kuitenkaan anna riittävän tarkkaa kuvaa susien määrästä, sillä pentueiden keskikoossa on jonkin verran vuosittaista ja alueellista vaihtelua. Tämän takia laumojen koon kartoittaminen lumijälkiseurannoin on tarpeen. tää kattavaa näytteidenkeruuta. Millä tavoin tämä olisi järjestettävissä, on mietinnän paikka. Ruotsissa näytteiden keruu on pääasiassa hirvenmetsästäjien harteilla. Karhunpyytäjien aktiivisuus saattaa auttaa aika pitkälle siellä, missä karhukantaa pyydetään voimaperäisesti, mutta tällaisia alueita on Suomessa suhteellisen vähän. Seppo Ronkainen vaihtelua ilmoitusaktiivisuudessa. Riistakeskuksen koordinoimista jälkilaskennoista saadaan vertailupohjaa, joka auttaa petoyhdyshenkilöiden kirjaaman aineiston tarkastelussa. Ahmanjälkiä lasketaan pohjoisessa Metsäalueen ahmakantaa koskeva arvio perustuu petoyhdyshenkilöiden havaintoihin. Ahmojen pesinnöistä tullee esiin vain murto-osa, sillä pentuehavaintojen määrä on pieni havaintojen kokonaismäärään verrattuna. Tunturialueen ahmakannan seurannassa on keskeinen rooli Metsähallituksen suorittamilla jälkilaskennoilla, joita on suoritettu 1990-luvun lopulta lähtien Ylä-Lapin ahmojen keskeisimmillä esiintymisalueilla. Ilveslaskentoja tarvitaan Ilvespentueiden liikkuma-aloissa on alueellista päällekkäisyyttä samoin kuin karhulla. Tästä syystä pentueiden määrän selvittäminen edellyttää jäljittämistä ja motittamista. Suomen riistakeskuksen ja RKTL:n vetämissä ilveslaskennoissa tämä periaate toteutuu ja siksi tämänkaltaiset laskennat ovat olleet erittäin tervetulleita täydentämään tietoutta ilvesten yksilömäärästä. Ilvesten kokonaismäärä arvioidaan Suomessa kertomalla pentueiden määrä kuudella. Käytetty kerroin pohjautuu ruotsalaisiin aineistoihin ja on siellä havaitun vaihtelun (5-6) ylärajalla siksi, että Suomessa havaintoaineisto ei poimi esiin kaikkia pentueita. Pentuehavainnoista tehdyssä arviossa käytetty etäisyyskriteeri (15 km) perustuu skandinaaviseen tutkimukseen ilvespentueiden elinpiireistä. Tämä raja-arvo näyttää tiheimpien kantojen alueella antavan Suomessa liian pienen arvion pentueiden määrästä. Usein tuotu pulma havaintoaineiston edustavuuden näkökulmasta on se, että ilveksenjäljistä on tullut niin tavallisia, että niitä ei ilmoiteta petoyhdyshenkilöille. Aineiston kattavuudessa näkyy alueellisia eroja, jonka taustalla lienee Karhukantaarvio pohjautuu pentueisiin Arvio karhukannan runsaudesta perustuu havaintoihin vuotta nuoremmista pentueista. Kannan yksilömäärä saadaan kertomalla pentueiden määrä luvulla kymmenen, sillä pentueiden osuus kannasta on kymmenkunta prosenttia. Pentueiden määrän kartoittaminen on vaikeampaa kuin sudella, sillä emokarhut jälkikasvuineen saattavat elellä elinpiirillään vähäeleisesti ja jäädä tämän takia havaitsematta. Virheriskiä kasvattaa myös se, että lähisukuisten karhunaaraiden liikkuma-alat voivat olla paljolti päällekkäisiä. Haasteellisuutta lisäävät myös naaraiden elinpiirien koon ja päällekkäisyyden alueelliset erot. GPS -lähettimiin pohjautuva tutkimus on osoittanut naaraiden liikkuma-alojen olevan Keski-Suomessa laajempia kuin Pohjois-Karjalassa. Elinpiirien keskinäinen päällekkäisyys on Keski-Suomessa myös olennaisesti suurempaa kuin Pohjois-Karjalassa. Yksi syy Keski-Suomessa havaittuun elinpiirien päällekkäisyyteen on se, että siellä pannan saaneet naaraat ovat olleet sukua keskenään. Geneettisen analyysin ja liikkuvuusaineiston yhdistäminen osoittaa, että mitä läheisempää sukua naaraat ovat keskenään, sitä lähempänä niiden elinpiirit ovat toisiaan. Genetiikan roolia olisi välttämätöntä vahvistaa karhukannan seurannassa. Karhujen määrän selvittäminen edellyt- Suurpetohavainnoilla mennään Suurpetoyhdyshenkilöiden tietoihin pohjautuva järjestelmä on täysin korvaamaton. Suurpetohavaintoja kirjataan vuosittain yli 40 000. Nykyisin ne tallentuvat pääosin TASSU-järjestelmän kautta. Käyttöön on tulossa myös mobiiliversio. Havaintoja kirjaavat etupäässä riistanhoitoyhdistysten petoyhdyshenkilöt. Itä- ja Pohjois-Suomessa merkittävä osa materiaalista saadaan rajavartijoilta, Pohjois-Suomessa myös Metsähallituksen ja poromiesten rooli on keskeinen. Useamman tahon osallisuus on tervetullutta erityisesti pohjoisessa, missä asukastiheys on vähäinen ja riistanhoitoyhdistysten petoyhdyshenkilöiden verkosto sen takia harvempi kuin muualla Suomessa. l Naaraskarhujen paikannuksia ja elinpiirejä KeskiSuomessa. Metsästäjä l 2 l 2012 l 35
• Ilpo Kojola, Samuli Heikkinen, Pekka Helle Pekka Helle ja Marcus Wikman, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Susia viimetalvista enemmän Suomen susikanta väheni jyrkästi vuosina 2006 ­ 2010, mutta kuluvana talvena hukkia on ollut 15 - 20 yksilöä edellistalvista enemmän. Tammikuun kanta-arvio oli 150 165 sutta. Viime talveen verrattuna susien lukumäärä kasvoi Lounais-Suomessa ja poronhoitoalueella. Varsinais-Suomessa ja Satakunnan eteläosissa oli yhteensä kolme pentuelaumaa, vuosi sitten vain yksi. Poronhoitoalueella liikkui neljä laumaa: yksi Savukoskella, yksi Kuusamossa ja kaksi Ylä-Kainuussa. Yhtenäisimmän susikannan alue käsittää Ylä-Karjalasta ja Kainuusta länteen Pohjois-Savon kautta Pohjois-Pohjanmaalle ulottuvan vyöhykkeen. Suomessa liikkuvien laumojen lisäksi todettiin itäisen valtakunnanrajan tuntumassa 8-9 laumaa. Nämä laumat liikkuivat rajan kahta puolta. Näihin laumoihin kuuluvista susista on laskettu puolet kuuluviksi Suomen kantaan. Yksinään liikuskelevien susien osuuden on arvioitu olevan 15 %. Ketun ja ilveksen vaikea yhteiselo Ketulla on vain vähäinen merkitys ilvekselle, mutta kilpailija ­ olkoon vähäinenkin ­ kannattaa tappaa tilaisuuden tarjoutuessa. Arvioidaan, että ilves saalistaa keskimäärin yhden ketun kuukaudessa eikä aina edes syö sitä. Ilveksen saalistus on lisännyt ketun kuolevuutta. Petosaalisyhteisö, johon kuuluvat ilves, kettu, supikoira, metsäjänis, metsäkauris, valkohäntäpeura ja metsäkanalinnut muodostaa monisyisen verkoston, jossa syitä ja seurauksia voi olla vaikeata hahmottaa saati syvällisesti ymmärtää. l Talviset lumijälkilaskennat riistakolmioilla tuottavat arvokasta aineistoa lajien seurantaan. Kolmioaineisto on paras tietolähde monen tavallisenkin lajin, kuten metsäjäniksen ja ketun, kannanvaihtelun kuvaamiseen. Vähälukuisista lajeista käsitys mm. saukon runsaudesta ja kannan kehityksestä perustuu pääosin riistakolmioista ja peltokolmioista saatavaan tietoon. Jälkiaineistoja käytetään apuna kasvavasti myös hirvieläinten kantojen seurannassa. Hirven lisäksi aineisto on arvokasta metsäkauriin ja valkohäntäpeuran seurannassa, koska näillä lajeilla ei varsinaista omaa laskentamenetelmää ole. Lumijälkilaskennat antavat lisäksi vertailukohdan ilveksen (ks. Metsästäjä 2/2010: Ilves eilen ja tänään) sekä suden kantaarvioille (Suomen Riista 57, 2011: Susikannan viimeaikaiset muutokset Suomessa eri aineistojen valossa), jotka tuotetaan pääosin muilla menetelmillä. Kuvaamme tässä kirjoituksessa ketun runsauden muutoksia Suomessa riistakolmioaineiston valossa ja sitä, missä suhteessa ne ovat ketun metsästyssaaliiseen ja ilveksen runsauden muutoksiin. Jälkitiheys (jälki-indeksi) lumijälkilaskennoissa ilmaistaan ylitysjälkinä/10 km/vrk. Kettukanta puolittunut Ketun kannanmuutokset riistakeskusalueilla esitetään suoraviivaisina kannankehitystrendeinä kuvassa 1. Yleistävät suorat toisaalta kadottavat jotain tietoa, mutta toisaalta ne myös haihduttavat pois vuosivaihtelua, jota välttämättä tulee tuloksiin mm. vaihtelevista sääja lumioloista johtuen. Pääosassa maata kehitys on ollut huomattavassa laskusuunnassa. Kaikkein jyrkimmin sukeltavia ovat kannankehitysviivat Uudellamaalla, EteläHämeessä ja Etelä-Savossa. Vain Pohjanmaat lännessä poikkeavat alenevista trendeistä eikä muutoksesta Lapissakaan voida puhua. Ketun korkeimman jälkitiheyden alueella Varsinais-Suomessa aleneva suuntaus on suhteellisesti ottaen ollut lievä. Koko Suomen jälkitiheyskeskiarvojen valossa kettukantamme olisi pienentynyt puoleen 20 viime vuoden aikana. Jälkitiheyden muuttaminen yksilömääriksi vaatii liian monen oletuksen tekemistä, eikä siihen tässäkään puututa. Monista lumijälkilaskentoihin liittyvistä menetelmällisistä pulmista huolimatta käytössä oleva aikasarja viittaa vahvasti siihen, että kettu on vähentynyt viime vuosikymmeninä ja paikoin huomattavastikin. Pantaan 16 sutta RKTL varusti viime talvena lähetinpannalla 16 sutta. Alfapari Pöytyällä ja alfanaaras Virroilla nukutettiin helikopterista, 13 sutta otettiin kiinni moottorikelkalla Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Puolet Suomessa liikkuvista susilaumoista on sellaisia, joissa on ollut yksi tai useampi lähetinpanta kuluvan talven aikana. Viime talven kopterinukutukset olivat laatuaan ensimmäiset Suomessa. Skandinaviassa näin on pannoitettu noin 140 sutta. Menetelmä on tehokas eikä aseta lumioloille samanlaisia vaatimuksia kuin kelkkapyynti. Vahinkokehitys seuraa susikannan kehitystä Susien esiintymisen painopisteessä on tapahtunut alueellista muutosta, mutta susien aiheuttamien vahinkojen kokonaismäärä on noudatellut kannan kehityslinjoja. Vahvimmin tämä koskee metsästyskoiriin ja poroihin kohdistuvia menetyksiä. Koiriin kohdistuvaa riskiä näyttäisi voimistavan myös hirvitiheyden alentuminen. Ei liene kaukaa haettua olettaa, että harva hirvikanta voimistaa susien motivaatiota poistaa reviiriltään hirveä haukkuva koira. Johtopäätöksen varmistamista edellyttävä vertaileva analyysi on kuitenkin vielä tekemättä. Susien aiheuttamat vahingot poronhoidolle ovat keskittyneet poronhoitoalueen eteläosiin. Vahinkojen määrä on yhteydessä susikannan pentutuottoon poronhoitoalueen eteläpuolelle jäävällä vyöhykkeellä. Tähän on luonnollisena selityksenä se, että Susilaumat ja tietty osa poronhoitotodennäköiset/ alueen eteläpuolella mahdolliset syntyneistä pennuista parit vaeltaa itsenäistyttyhelmikuussa ään pohjoiseen ja jää 2012 eteläisiin paliskuntiin saalistamaan poroja. Saaliit ennallaan Koko Suomen kettusaalis on ollut nykymuotoisen saalistilastoinnin aikana (1996­2010) keskimäärin 57 000 yksilöä vuodessa, joista noin 30 % on saatu Pohjois- 36 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Kettusaalis/km2 metsämaata Suomen (Lappi, Oulu, Kainuu) alueelta. Vuosien väliset erot ovat melkoiset: pienin vuosisaalis oli vuonna 2002 (40 000) ja suurin (63 000) heti seuraavana vuonna! Tämä osaltaan heijastanee sitä, miten eri vuosien sääolot, erityisesti lumisuus, vaikuttavat metsästykseen. Tarkastelu pienemmässä mittakaavassa osoittaa, että pääosassa Suomea saalismäärät ovat olleet, tosin voimakkaasti vuodesta toiseen heilahtelevia, vailla huomattavampaa pitkäaikaismuutosta. Lapissa ja Pohjanmaalla saalismäärien voidaan arvioida kasvaneen tarkastelujakson aikana; vastaavasti Pohjois-Savossa saalismäärä vaikuttaa pienentyneen, joskin trendiin vaikuttavat paljon vuosien 1997 ja 1998 huippusaaliit. Jos ketun saalismäärissä ei ole tapahtunut mainittavaa pitkäaikaismuutosta, mutta kettukanta on pienentynyt puoleen, kettuun kohdistuva metsästyspaine on voimakkaasti kasvanut. On vahinko, että kettukantaa ei voida arvioida yksilömäärinä. Näin ei päästä kiinni siihen tärkeään kysymykseen, kuinka suuri osuus kettukannasta vuosittain metsästetään. Ketun jälki-indeksi 12 10 8 6 4 1990 0.9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 2 1,5 4 6 8 10 12 14 16 1995 2000 2005 2010 4 3 2 1 Pienriistasaalista on tilastoitu yhtenäisellä menetelmällä 1990-luvun puolivälistä alkaen. Metsästyssaaliin määrä noudattaa yleensä saalislajin runsautta. Ketun osalta lähempi tarkastelu ei osoita selvää yhteyttä lajin runsauden ja saaliin määrän välillä. Ylempi kuva havainnollistaa tilannetta Keski-Suomen riistakeskusalueen osalta. Sama piirre koskee kaikkia riistakeskusalueita. Pitkäaikaiskeskiarvoissa alueiden välillä yhteys on kuitenkin erittäin selvä. Ilveksen merkitys Ketun väheneminen Suomessa voi liittyä elinympäristön rakennemuutoksen lisäksi lajiyhteisön muihin lajeihin ­ ravintolajeihin, kilpailijoihin ja petoihin. Metsäjänis, jolla on tietty merkitys ketulle, on myös taantunut maassamme, mutta kehityssuunnat eivät alueellisesti käy yksiin. Metsäjänis on vähentynyt eniten Lounais- ja Länsi-Suomessa, missä kettu on selviytynyt parhaiten. Ilveksen voimakas runsastumisen Suomessa kahdenkymmenen viime vuoden aikana on pystytty yhdistämään kettukannan runsaudenmuutoksiin; kannanmuutoksien ajalliset ja alueelliset muutokset sopivat hyvin yhteen (kuva 3). Alueilla, missä ilves on runsastunut eniten, ketulla on mennyt kehnoimmin ja päinvastoin. Aikasarjoihin liittyvien korrelaatioiden tulkinta on kuitenkin vaikeaa, eivätkä oikeat syy­ seuraus-suhteet välttämättä paljastu. Todennäköisesti ketun runsaudenmuutoksiin on ollut vaikuttamassa muitakin tekijöitä, ja voisi kuvitella, että metsästyksellä on siinä oma merkityksensä. l Kuva 2 alempi Jälkitiheyden ja saaliin suhde Ajatusharjoitelmaan saadaan konkreettisuutta ottamalla saalismäärätarkastelussa huomioon riistakeskusalueiden metsäpinta-alat. Neliökilometriä kohti laskettu saalis ja alueen jälkitiheys ovat erittäin tiiviisti suhteessa toisiinsa (kuva 2, alempi). Sama yhteys nähdään vahvana jokaisena 15 vuonna; kuvassa esitetään tulos koko tarkastelujakson (1996­2010) yhdistetystä aineistosta. Kuvassa riistakeskusalueet asettuvat lähes samalle suoralle. Äärimmäisenä oikeassa yläkulmassa on Varsinais-Suomi; vasemmassa alakulmassa on alhaisimpien kettutiheyksien alueet Lappi, Oulu, Kainuu, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala. Tulos viittaa siihen, että metsästysponnistus on eri alueilla hyvin samanlainen sekä Kuva 3 PK PS Uu Riistakolmiolaskentojen mukaan ilves on ollut runsastumassa jo 1990-luvulta alkaen, mutta nopean runsastumisen vaihe on alkanut 2000-luvulla. Useimmilla riistakeskusalueilla ilveskanta on yli kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Vain Pohjanmaan alueilla havaitaan ilveskannan taantumista, ja Lapissa sen runsastuminen on ollut vähäistä. 2000 2005 2010 Ou Po RP La 0,5 1,0 EH ES PH Ka VS KS KaS Sa Metsästäjä l 2 l 2012 l 37 Kettusaalis x 1000 siihen, että saaliin osuus koko kannasta on melko samanlainen. Mielenkiintoista on myös yhteyden lähes täydellinen lineaarisuus: esimerkiksi jälkiindeksin viisinkertaistuminen vastaa saalismäärän viisinkertaistumista. Alueiden välinen vertailu edellä tuotti selvän tuloksen. Mielenkiintoinen on toinen vertailu: miten jälkitiheys ja saalismäärä ovat yhteydessä samalla alueella vuodesta toiseen. Ehkä yllättävää on, että saalismäärän vaihtelu ei näytä riippuvan jälkitiheyden vaihteluista ­ eikä kääntäen jälkitiheys saalismäärästä. Kuvassa 2 (ylempi) on esimerkkinä tyypillinen alue, Keski-Suomi. Eräät muutokset vuodesta toiseen ovat samansuuntaisia, mutta kokonaisuutena yhteys on löyhä. Viiveidenkään huomioon ottaminen ei paranna yhteensopivuutta. Ketun metsästettävyyden vaihtelu on varmaan osaltaan syynä tähän. Eläinkantojen runsaus vaihtelee, ja voimakas vuosivaihtelu peittää helposti alleen aikaitrendit. Kettukannan muutokset riistakeskusalueittain esitetään havaintoaineistoon sovitetuilla suorilla. Riistakolmiolaskenaikana Suomen kettukanta on puolittunut, ja jyrkimmin se on taantunut Etelä-Suomessa. Riistakeskusalueiden lyhenteet: EH=Etelä-Häme, ES=Etelä-Savo, KaS=KaakkoisSuomi, Ka=Kainuu, KS=KeskiSuomi, La=Lappi, Ou=Oulu, Po=Pohjanmaa, PH=PohjoisHäme, PK=PohjoisKarjala, PS=Pohjois-Savo, RP=Rannikko-Pohjanmaa, Sa=Satakunta, Uu=Uusimaa, VS=Varsinais-Suomi. Ketun runsaus nan neljännesvuosisadan 18 16 14 Kuva 1 VS 12 10 8 6 4 2 Uu Sa Rp EH Po KaS ES KS Ou La PH Ka PS PK 1990 1995 2000 2005 2010 Kuva 2 ylempi 7 16 14 6 5
• Olof Liberg ja Henrik Andrén Kauriit ohjaavat ilveskantaa Ruotsalaiset suurpetotutkijat: T Ruotsissa käy ilveskeskustelu vähintään yhtä kuumana kuin meillä täällä Suomessakin. Ruotsalaiset tutkijat Olof Liberg ja Henrik Andrén ovat pohtineet onko sikäläisen ilveskiintiön jaossa pidettävä lähtökohtana asetettua kantatavoitetta vai ilvesten ravintotilannetta ja sen vaikutusta esimerkiksi kauriskantaan. l Tämä kysymys on joutunut keskipisteeseen siinä keskustelussa, joka syntyi Ruotsin Naturvårdsverketin pienennettyä tuntuvasti tämän vuoden ilveksen lupametsästyksen kiintiötä Keski-Ruotsin ilveksenhoitoalueella. Tutkijoina emme ota kantaa tähän kysymykseen, mutta esittelemme tietoja, jotka selventävät mistä on kysymys. Nämä tosiasiat osoittavat, että ilveskanta vahvistuu, kun kauriiden saatavuus on hyvä, mutta taantuu, kun kauriista on puutetta. Ilvekset puolestaan vaikuttavat kauriskantaan, mutta on olemassa myös muita kauriskantaan vaikuttavia tekijöitä, kuten ketut. On kuitenkin olemassa vaara, että ilvekset ja kauriit lukitsevat toisensa hyvin alhaisiin tiheyksiin. Tutkimme ilvesten ja kauriitten yhteyksiä poronhoitoalueen eteläpuolella (oheinen kartta) vuosittaista kaurissaalista ja ilveslaskentatuloksia vertailemalla. Koska koko tämän valtavan alueen ilmasto ja elinympäristöt eivät ole vertailukelpoisia, alue jaettiin yhdeksään osa-alueeseen, jotka kukin erikseen tarkasteltuna tarjoavat kauriille suhteellisen tasa-arvoiset olosuhteet. Kaikilla osa-alueilla kauriskanta on supistunut koko tarkastelujakson aikana, kun taas ilveksiä alkuun oli vain pohjoisessa. Sen jälkeen ilvekset ovat levinneet etelään niin, että niitä on nyt kaikilla osaalueilla. Näin olemme voineet seurata ilvesten vaikutusta kauriskantaan eri osaalueilla yksi toisensa jälkeen sitä mukaa, kun ilvekset ovat sinne asettuneet. Kehitys osoittaa eräänlaista ilvestiheyden vyöryvää aaltoa luoteesta kaakkoon kauriitten määrän samalla vähentyessä. Yksinkertaisuuden vuoksi näytämme tässä vain kolme osa-aluetta, jotka edustavat ilves-kaurisdynamiikan eri kehitysvaiheita (osa-alueiden epäsäännölliset rajat johtuvat siitä, että olemme kaatotilastojen vuoksi olleet pakotettuja seuraamaan riistahallinnollisia rajoja). Osa-alueella 4 (eteläinen Norlanti ja pohjoinen Sveanmaa) oli ilveksiä jo 1990-luvun alussa. Kauriiden räjähdysmäisen lisääntymisen jälkeen (lähinnä kettukantaa vähentäneen kapin aikaansaannos), myös ilvekset lisääntyivät nopeasti ja samalla kauriit vähenivät yhtä nopeasti. Vuonna 1998 ilvesten määrä oli huipus- 38 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Alue 1 Alue 2 Alue 3 Alue 4 Alue 5 Alue 6 Alue 7 Alue 8 Alue 9 On olemassa vaara, että ilvekset ja kauriit lukitsevat toisensa hyvin alhaisiin tiheyksiin. saan, mutta sen jälkeen ei kauriita riittänyt enää suuren ja kasvavan ilveskannan elättämiseen. Tällöin kanta taas kääntyi ripeään laskuun. Viimeisinä vuosina on ollut havaittavissa molempien lajien kantojen vakiintuminen alhaiselle tasolle. Etelämpänä voimme osa-alueella 6 nähdä saman kaavan toteutuvan, tosin suuremmalla kauriskannalla ja viiden vuoden siirtymällä. Täällä ilveskanta kääntyi taantumaan vasta vuonna 2004, myös täällä kauriskannan huomattavan taantuman jälkeen. Osa-alueella 5, jota tässä ei näytetä, ilveskannan huippu ajoittui vuodelle 2001, kuten oli osattu odottaakin, osa-alueiden 4 ja 6 keskiväliin. Eteläisimmässä Ruotsissa (osa-alue 8) on varsin tiheä kauriskanta, joka kuitenkin, siitä huolimatta, että alueella ei ollut kiinteää ilveskantaa ennen vuotta 2000, on pienentynyt reilusti vuodesta 1993 alkaen (kauriskannan huippuvuosi). Ilvekset ovat alueelle asettumisen jälkeen lisääntyneet, mutta tämä tapahtuu varsin hitaasti ja paikoittain. On mahdollista, että kauriiden taantuminen ei tällä alueella jatku yhtä pitkälle kuin pohjoisessa. Ympäristö on kauriille huomattavasti suotuisampi. Täällä on laajoja alueita, joilla ilvekset eivät pääse ahdistamaan kauriita, kuten taajamien lähiympäristöt ja laajat tasankoseudut. Ilvekset siis lisääntyvät, kun kauriita on runsaasti ja vähenevät kun kauriit ovat vähissä. Niin Norjassa, Suomessa, Puolassa kuin Sveitsissäkin tehdyt tutkimukset osoittavat, että sopivankokoisen sorkkariistan (poron, kauriin, gemssin) saatavuus on avaintekijä ilveksille. Ne selviytyvät myös pelkällä pienriistalla, mutta silloin ei koskaan kehity samanlaisia ilvestiheyksiä ja ilveksen tuottavuus laskee. Olemme itse toisessa analyysissa todenneet, että ilvesten lisääntymisvauhti on riippuvainen sekä kauriiden tiheydestä itsessään että kiintiöstä kauriita/ilveksiä. Sen sijaan ilvesten metsästyksellä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta niiden lisääntymiseen Keski-Ruotsissa. Kauriiden dynamiikka on vähän monimutkaisempi. On ilmeistä, että kauriskannat ovat pienentyneet reilusti myös niillä alueilla, joilta ilvekset puuttuvat kokonaan. Todennäköinen syy tähän on ketun paluu kapin jälkeen. Me ja monet muut ovat aikaisemmin osoittaneet, että kettu saattaa viedä enemmän kuin puolet vuoden kauriin vasoista. Etelä-Ruotsissa olemme lähinnä havainneet tämän vaikutuksen kauriskantaan. Sitä mukaan, kun siirrymme pohjoisemmaksi, lisääntyy todennäköisesti ilveksen vaikutus, kun taas ketun vaikutus vähenee. Hyvin tärkeä kysymys on tietenkin se mitä tapahtuu silloin, kun sekä kaurisettä ilveskanta on saavuttanut pohjan. Klassisessa "saalistaja-saalis-syklissä" odotetaan kauriiden lisääntyvän jälleen, mikä taas vähitellen laukaisee myös uuden ilvesten lisääntymisen. Lähivuosina saadaan nähdä, onko pohjoisen Sveanmaan ilves- ja kauriskantojen jämähtäminen alhaiselle tasolle pysyvämpää laatua vai vain tilapäistä. Nämä tiedot osoittavat selvästi, että saaliin saatavuus rajoittaa ilveskannan lisääntymistä Keski-Ruotsissa enemmän kuin ilvesten metsästys. Hallinnollisten päätelmien tekeminen tästä on muiden tehtävä. l Tutkimuksessa jaettiin poronhoitoalueen eteläpuolella oleva maanosa yhdeksään osa-alueeseen. Grafiikka: Elin Brander Artikkeli on julkaistu Svensk Jakt 4/2011 -lehdessä. Alue 4 verotus per 1000 hehtaaria 8 7 6 5 4 3 2 1 0 -92 Kauris -97 -02 Kauris perheryhmiä per 1000 km2 5 4 Ilves 3 2 1 0 Ilves Alue 6 verotus per 1000 hehtaaria 25 20 15 10 Kauris 5 0 -92 Kauris perheryhmiä per 1000 km2 5 4 3 Ilves Alue 8 verotus per 1000 hehtaaria 40 Kauris perheryhmiä per 1000 km2 5 4 3 Ilves 30 20 2 1 0 10 Kauris 2 1 0 Ilves -97 -02 -07 Ilves 0 -92 -97 -02 -07 -07 Kauriin verotus ja ilvesten inventoinnit vuodesta 1993 eteenpäin. Huom! Kauriin mittakaavat vaihtelevat paljon koska alueiden kauristiheydet eroavat valtavasti toisistaan. Grafiikka: Elin Brander Metsästäjä l 2 l 2012 l 39
• Ministeriön kuulumisia Riistaneuvostot uuden riistapolitiikan keihäänkärkinä n Vuosi 2011 oli merkittävä vuosi suomalaisen riistahallinnon historiassa. Riistanhoitopiirien ja Metsästäjäin keskusjärjestön fuusioiminen yhdeksi itsenäiseksi julkisoikeudelliseksi laitokseksi ­ Suomen riistakeskukseksi ­ oli yli 50 vuoteen suurin muutos riistahallinnossa. Se, että näinkin perustavaa laatua oleva muutos oli mahdollinen, kertoo siitä, että riistahallinnossa oli erityisen hyvin ymmärretty yhteiskunnassa jo tapahtunut muutos ja nähty suunta, johon yhteiskunta on edelleen menossa. Aikakautta, jota nyt elämme, voidaan luonnehtia varsin monin tavoin. Yksi tapa voisi olla määritellä se "avoimuuden, osallistamisen ja nopean tiedonvälityksen" aikakaudeksi. Perinteinen riistahallinto olikin jo vaikeuksissa, sillä nopea sähköinen tiedonvälitys ja sosiaalisen median merkityksen kasvu oli luonut kaikille metsästyksestä ja riistalajeista kiinnostuneille kansalaisille ja tahoille yhä paremmat mahdollisuudet vaatia, vaikuttaa ja seurata. Riistahallinnon on kyettävä elämään ja toimimaan tämänkaltaisessa maailmassa, jossa toiminnan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys testataan periaatteessa joka päivä ja jokaisen toimenpiteen sekä jokaisen päätöksen yhteydessä. Tästä syystä pelkkä organisaatiouudistus ei riitä, vaan tarvitaan muutosta myös toimintatavoissa. osa-alueisiin liittyy aina erilaisia näkökulmia, mielipiteitä ja tunteita. Riistapolitiikalle on tyypillistä, että nämä näkökulmat ja mielipiteet ovat vahvoja ja usein ensi näkemältä varsin kaukana toisistaan. Vain keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta voidaan luoda yhteistä näkemystä tulevasta. Asiat on puhuttava halki. Riistatalous ei ole umpiossa. Riistan elinympäristöihin ja riistakantoihin vaikuttavat monet erilaiset tekijät: esimerkiksi ilmastonmuutos, liikenne, maatalous, metsätalous ja luonnonsuojelu. Mikäli riistaneuvostojen työskentely on avointa sekä tasa-arvoista ja vuorovaikutus aitoa, myös nämä riistatalouden ulkopuoliset tekijät voivat olla riistaneuvostojen asialistalla. Se kuitenkin edellyttää, että riistaneuvostot onnistuvat rakentamaan luottamuksellisen aseman riistapolitiikan sidosryhmissä niin kaikilla toiminta-alueilla kuin koko valtakunnan tasolla. Viime vuonna alkanut riistaneuvostojen toimikausi on haasteellinen. Valmista latua ei ole, vaan umpihankeen on suunnattava. Alueelliset riistaneuvostot ovat korvanneet riistanhoitopiirien hallitukset. Moni varmasti olisi valmis etsimään sen vanhan ladun ja jatkamaan siihen suuntaan. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Vaikka riistaneuvostoilla ei ole muodollista päätösvaltaa, vaikutusvalta riistapolitiikkaan on kuitenkin otettavissa, mikäli uskalletaan lähteä etsimään yhdessä kaikkien riistaneuvostojen jäsenten kanssa uutta reittiä umpihangessa. Tunnelinäköön ajautuminen vältettävä Valtakunnallinen riistaneuvosto ja 15 alueellista riistaneuvostoa ovat Suomen riistakeskuksen uusia strategisia toimielimiä. Riistaneuvostot mahdollistavat riistahallinnon entistä paremman läpinäkyvyyden ja lisäävät muun muassa hirvieläinpolitiikkaan ja suurpetopolitiikkaan liittyvää avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä ja erilaisten intressien yhteensovittamista. Riistaneuvostoilla on tärkeä merkitys koko julkisen riistakonsernin avoimen ja aktiivisen yhteistyön toteuttajana. Ne laajentavat riistapolitiikan osallisten joukkoa, mikä on tärkeää, jotta riistapolitiikassa ei ajauduttaisi tunnelinäköön. Olennaista onkin se, että riistaneuvostoissa sallitaan keskustelu sekä erilaiset näkökulmat ja mielipiteet. Alueellisilla riistaneuvostoilla on mahdollisuus kantaa vastuu Suomen riistakeskuksen toiminta-alueen riistatalouden kehittymisestä, riistakantojen säilymisestä ja riistan aiheuttamien vahinkojen hallinnasta. Valtakunnallisella riistaneuvostolla on puolestaan mahdollisuus kantaa vastuu koko valtakunnan tasolla samoista kysymyksistä. Yksimieliset riistaneuvostot käyttävät vahvempaa vaikutusvaltaa kuin riitaisat. Elinvoimaiset riistakannat yhteisenä tavoitteena Maa- ja metsätalousministeriö on jo vuodesta 2007 rakentanut uudenlaista osallistavaa riistapolitiikan strategiaprosessia. Mukana tässä työssä ovat olleet myös riistanhoitopiirien hallitusten puheenjohtajat. Näiden eri alueita edustavien henkilöiden mukana olo on edistänyt yhteisen suunnan löytymistä ja mahdollistanut riistahallinnon muutoksen. Ministeriö haluaa jatkaa tätä osallistavaa horisontaalista yhteistyötä myös jatkossa. Toivottavasti samanlainen sitouttava ja osallistava työskentelytapa omaksutaan myös riistaneuvostoissa, sillä vain säännöllisen keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta voidaan alkaa ymmärtää toisten osapuolten näkemyksiä ja toiveita. Vain tätä kautta voidaan toivottavasti jatkossa päästä tilanteeseen, jossa konfliktit ja ristiriidat eivät hallitsisi kokousten asialistoja, vaan voisimme kaikki yhdessä edistää varmasti kaikille yhteistä tavoitetta ­ riistakantojen säilymistä elinvoimaisina. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriö Kala- ja riistaosasto Vahvoista mielipiteistä yhteiseen näkemykseen Tähän liittyy kuitenkin se riistaneuvostojen työn suurin haaste. Näihin kaikkiin edellä mainittuihin riistapolitiikan 40 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Metsästyksen suurlähettiläänä maailmalla Kansainväliset sopimukset luovat pohjan suojelulle ja kestävälle käytölle n Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) alaisuuteen laaditut kansainväliset suojelusopimukset vaikuttavat metsästykseen sopimuksesta riippuen suoraan tai epäsuorasti. Toiset sopimukset ovat lajiperusteisia, toiset keskittyvät laajempiin monimuotoisuuden suojeluun tähtääviin periaatteisiin. Yhtä kaikki, allekirjoittaessaan sopimuksen valtio sitoutuu noudattamaan sitä kansallisessa lainsäädännössään ja politiikassaan. Riossa vuonna 1992 solmittu biodiversiteettisopimus on eräänlainen suojelun "kattosopimus", jonka liki 200 allekirjoittajavaltiota tekee siitä yhden laajimmista myös maantieteellisesti. Luonnon monimuotoisuuden kestävä käyttö ja siitä saatavien hyötyjen tasapuolinen jakautuminen on yksi sopimuksen peruspilareista. Ollakseen kestävää, luonnonvarojen hyödyntäminen ei saa pitkällä aikavälillä johtaa luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Suomessa biodiversiteettisopimus on realisoitunut luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiaksi ja sitä tukevaksi toimintaohjelmaksi, joiden päivitystyö on parhaillaan käynnissä ympäristöministeriössä. Vuoteen 2020 ulottuva strategia esitetään hyväksyttäväksi valtioneuvostolle, ja toimintaohjelma saatetaan kansalaisten kuultavaksi kevään mittaan. Kokonaisuuden keskeinen pyrkimys on ehkäistä yhteiskunnan ja talouden luonnolle aiheuttamia haittoja. Toimintaohjelmassa on oma osuutensa myös riistavarojen hyödyntämisen kestävyyden edistämiselle. Esimerkiksi riistalajeille laaditut hoitosuunnitelmat sekä riistakantojen seurantamenetelmien kehittäminen ovat kestävyyttä edistäviä nykyisen toimintaohjelman toimenpiteitä. Kansainvälisiä sopimuksia Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma: www.unep.org Biodiversiteettisopimus: www.cbd.int Bonnin sopimus muuttavien luonnonvaraisten lajien suojelemiseksi: www.cms.int Afrikka-Euraasian vesilintusopimus: www.unep-aewa.org AEWAn puitteissa on perinteisesti laadittu kansainvälisiä toimintasuunnitelmia uhanalaisille lajeille, esimerkkinä kiljuhanhi. Äskettäin aloitettiin lyhytnokkahanhen toimintasuunnitelman valmistelu, joka poikkeaa aiemmista, sillä laji ei suinkaan ole uhanalainen vaan runsastuu huomattavasti. AEWA on valmistellut yhteistyössä kansainvälisten metsästysorganisaatioiden kanssa myös kannanottoja kosteikoilla tapahtuvan metsästyksen kestävyyden edistämiseksi. Osapuolikokouksia ja työryhmiä Kansainvälisten suojelusopimusten päätökset tehdään yleensä muutaman vuoden välein järjestettävissä osapuolikokouksissa, joissa käsitellään muun muassa allekirjoittajavaltioiden lisäysesityksiä sopimuksien liitteisiin tai julkilausumia täsmentämään ja toteuttamaan sopimuksen täytäntöönpanoa. Jos osapuolikokous päättää vaikkapa muuttaa tietyn lajin statusta perustuen sen kantojen taantumiseen, osapuolet joutuvat tarpeen vaatiessa sopeuttamaan oman lainsäädäntönsä sen mukaisiksi, ja metsästykseenkin voi näin ollen tulla uusia rajoituksia. Sopimuksella on aina myös tieteellinen tai tekninen komitea, jonka tehtävänä on muun muassa koota olemassa oleva tieteellinen tieto päätöksenteon tueksi. Kansainvälisillä järjestöillä on suojelusopimuksissa neuvonantajan rooli. Esimerkiksi CIC:llä on paikka AEWAn teknisessä komiteassa, jossa istuu tällä hetkellä suomalainen Arto Marjakangas. Pysyvien elinten lisäksi sopimuksien alaisuuteen on perustettu runsas joukko erilaisia työryhmiä paneutumaan ajankohtaisiin kysymyksiin. Esimerkiksi Flyway-työryhmä toimii Bonnin sopimuksen valtuuttamana pyrkien kehittämään kokonaisia muuttoreittejä kattavaa suojelua ja hoitoa. Flyway-työryhmä aloitti vauhdikkaasti raportoimalla metsästyksen olevan suurin yksittäinen uhka muuttaville linnuille. Sittemmin sen linja metsästystä kohtaan on tasoittunut. Viime marraskuun osapuolikokouksessa hyväksytty ryhmän valmistelema julkilausuma oli varsin tasapainoinen tuoden kuitenkin esiin laittomaan tai ylimitoitettuun pyyntiin liittyvät ongelmat. Euroopan metsästäjäjärjestö FACE on työryhmässä kestävän metsästyksen asiantuntijana. Muuttavat lajit hyötyvät kansainvälisestä yhteistyöstä Etenkin useamman valtion alueella liikkuvien lajien kantojen suojelu hyötyy kansainvälisestä yhteistyöstä. Tähän tähtää muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelua edistävä Bonnin yleissopimus, jonka toimeenpano perustuu kahteen lajiliitteeseen. Ensimmäisessä liitteessä mainitut lajit on luokiteltu kansainvälisesti uhanalaisiksi, ja ne tarvitsevat tiukempaa suojelua sekä toimenpiteitä allekirjoittajavaltioilta. Liitteen kaksi lajit eivät välttämättä ole uhanalaisia, mutta hyötyvät kansainvälisestä yhteistyöstä esimerkiksi toimenpidesuunnitelmien avulla. Bonnin puitesopimuksen alaisuuteen on laadittu useampia alasopimuksia, joista suomalaista riistaa koskettaa etenkin Afrikka-Euraasia -muuttoreitin kattava AEWA. Sopimuksen liitteissä on mainittu yli 250 muuttavaa lintulajia, joiden elinkierto on jollain tavalla kytköksissä vesistöihin ja kosteikkoihin. Johtuen allekirjoittajamaiden hallintojärjestelmien laajasta kirjosta, sopimus on hyvin yleisluonteinen, mutta sillä on vaikutuksensa esimerkiksi lajien metsästettävyyteen. Mikko Rautiainen CIC / Metsähallitus Metsästäjä l 2 l 2012 l 41
• Hirvikanta asetetuissa tavoitteissa ­ syksyn jahdeissa kaadettiin 58 000 hirveä S 42 l Metsästäjä l 2 l 2012 Syksyn 2011 hirvijahdeissa kaadettiin kaikkiaan 58 000 hirveä, mikä on 15 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Hirvikannan koko on nyt saatu koko maassa laskemaan asetettujen tavoitteiden mukaiseksi eli 2­4 hirveä tuhannella hehtaarilla. l Syyskuun viimeisestä lauantaista vuoden loppuun kestäneelle hirvenmetsästyskaudelle Suomen riistakeskuksen aluetoimistot myönsivät kaikkiaan 56 000 pyyntilupaa, joka oli seitsemän prosenttia edellisvuotista vähemmän. Lisäksi myönnettyjä pyyntilupia jätettiin käyttämättä edellisvuosia enemmän, sillä koko maassa pyyntilupien käyttöaste oli nyt 80 prosenttia, kun se edellisvuosina on ollut 85­90 prosentin luokkaa. 58 000 hirven saaliista aikuisia hirviä oli 31 000 ja vasoja 27 000. Yhdellä pyyntiluvalla saa pääsääntöisesti ampua yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Hirvenmetsästykseen osallistuu Suomessa vuosittain noin satatuhatta metsästäjää. Hirvikantaa onnistuttu pienentämään Viime vuosina hirvikantaa on vähennetty määrätietoisesti. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemien arvioiden mukaan viime talvena koko maassa oli 95 000 hirveä, kun vuosituhannen vaihteessa talvikanta oli suurimmillaan 140 000 hirveä. Tämä on näkynyt muun muassa hirvikolarien määrän vähenemisenä. Valtakunnalliseksi hirvitiheystavoitteeksi on asetettu 2­4 hirveä tuhatta hehtaaria kohden. Viime talven arvion mukaan hirviä on noin 3,1 hirveä tuhatta hehtaaria kohden. Hirvitiheys vaihtelee alueittain. Pohjois-Suomessa hirvitiheys oli viime talvena 2,7 hirveä, kun taas Etelä-Suomessa oli 3,5 hirveä tuhannella hehtaarilla. Viime talvena EteläSuomen hirvikanta pysyi ennallaan, sen sijaan pohjoisen hirvikanta laski yli 13 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Tämän hetkisestä hirvikannasta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos antaa myöhemmin keväällä arvion, joka perustuu suurelta osin hirvenmetsästyksen aikana täytettyihin hirvihavaintokortteihin. Pohjoisessa saalis vähenemässä Viime vuosina hirvikantaa on onnistuneesti vähennetty erityisesti Kainuussa, Oulun alueella ja Lapissa, ja nyt hirvisaalis olikin kaikilla näillä selvästi edellisvuotista pienempi. Kainuussa saalis laski jopa 40 prosenttia edellisvuoden ennätyssaaliista, ja Oulun ja Lapin alueilla neljänneksellä. Lukumääräisesti eniten hirviä metsästettiin kuitenkin edelleen pohjoisessa, Lapissa 10 000 ja Oulun alueella 9200 hirveä. Voimakkaimmin hirvisaalis kasvoi Pohjois-Karjalan alueella, lähes kolmanneksella edellissyksystä. Etelä-Savossa saalis kasvoi 12 ja Satakunnassa 8 prosentilla. Muualla maassa hirvisaalis oli joko edellissyksyn tasolla tai pienempi. l Hirvisaalis 2011 alueittain alue saalis saalismäärän muutos vuodesta 2010 (%) -9 12 3 -43 1 -23 -26 -13 3 30 -2 -21 8 -16 -13 -15 Etelä-Häme Etelä-Savo Kaakkois-Suomi Kainuu Keski-Suomi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo RannikkoPohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Koko maa 1390 4163 2467 3697 4653 10041 9249 4715 1989 2891 3881 2413 2775 2271 1838 58433
• Valkohäntäpeurasaalis 21 600 V Raimo Lietsala ­ pienten hirvieläinten kannat pienenemässä Valkohäntäpeurasaalis 2011 Saalismäärän muutos (%) vuodesta 2010 -29% 13% -27% -21% -20% -17% -33% 5% -13% -13% -10% -15% Alue Etelä-Häme Etelä-Savo Kaakkois-Suomi Keski-Suomi Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Savo Rannikko-Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Suomi Kuusipeurasaalis 2011 Saalis 2011 (kpl) 3 327 45 61 86 202 2 236 2 282 4 362 3 171 7 764 21 538 l Valkohäntäpeuroja kaadettiin tammikuun lopussa päättyneellä metsästyskaudella 21 600 yksilöä. Kaatomäärä pieneni edellisvuodesta lähes neljällätuhannella eläimellä. Metsäpeuraa lukuun ottamatta myös muiden pienten hirvieläinten saalismäärät pienenivät. Valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja kuusipeuran metsästys alkoi 24. syyskuuta ja päättyi tammikuun lopussa. Koko maassa valkohäntäpeuralle myönnettiin yli 24 800 pyyntilupaa, kuusipeuralle 212 lupaa ja metsäpeuralle 44 lupaa. Yhdellä luvalla saa metsästää aikuisen tai kaksi vasaa. Saaliin pienuus ja käyttämättä jääneiden lupien määrä kielii siitä, että pienten hirvieläinten kannat ovat pienentyneet voimakkaasti. Syynä kantojen pienenemiseen ovat ankarat paksulumiset talvet ja lisääntynyt petopaine eli peuroja ja kauriita ravinnokseen käyttävän ilveksen kannan voimakas runsastuminen. Erityisesti ankarista talvista ja ilveksen saalistuksesta on kärsinyt metsäkauris. Metsäkauriita metsästettiin ennen kevään pukkijahtia 2 700, mikä on lähes neljänneksen vähemmän kuin viime vuonna. Enimmillään metsäkauriita on saatu saaliiksi lähes 4 200 eläintä. Valkohäntäpeuran esiintymisen ydinalue on lounaisessa Suomessa. Suurin osa saaliista saadaan Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Satakunnan ja Pohjois-Hämeen alueilta. Koko muun Suomen osuus peurasaaliista on vain kolme prosenttia. Eniten valkohäntiä metsästettiin Varsinais-Suomessa, jossa kaadettiin yli 7 700 peuraa, mikä on kuitenkin 900 edellisvuotta vähemmän. Valkohäntäpeurakanta kasvoi voimakkaasti koko 2000-luvun, ja monilla alueilla kantaa on viime vuosina pyritty tietoisesti leikkaamaan peurakolareiden lisääntymisen takia. Kuusipeurasaalis, 77 eläintä, pieneni lähes puolella viime vuodesta. Yli puolet kuusipeurakaadoista tehtiin Uudellamaalla. Metsäpeurasaalis oli yhteensä 36 yksilöä, ja kaatomäärä pysyi viime vuoden tasolla. Pyyntilupia myönnettiin ainoastaan Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueilla peurojen aiheuttamien peltovahinkojen vähentämiseksi. l Alue Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Suomi Metsäpeurasaalis 2011 Saalis 2011 (kpl) 9 44 24 77 Saalismäärän muutos (%) vuodesta 2010 -36% -44% -31% -40% Alue Keski-Suomi Pohjanmaa Suomi Saalis 2011 (kpl) 4 32 36 Saalismäärän muutos (%) vuodesta 2010 100% 10% 16% Metsäkaurissaalis 2011 Saalis 2011 Alue Etelä-Häme Etelä-Savo Kaakkois-Suomi Kainuu Keski-Suomi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Rannikko-Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Suomi kpl 82 25 36 5 52 37 185 308 81 22 17 244 404 221 967 2 686 Huom! Metsäkauriin saalismäärän muutosta vuoteen 2010 verrattuna ei voi vielä laskea, sillä metsäkaurispukin metsästysaika jatkuu vielä 16.5.­15.6. Metsästäjä l 2 l 2012 l 43
• Veli-Matti Kangas, väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto Muuntelua ajassa ja ­ Suomen hirvikannan perinnöllinen rakenne selvityksessä Onpa vaalea hirvi! Kylläpä on iso vasa! Enpä ole ennen tuon mallisia sarvia nähnyt! Nämä ovat lähes jokasyksyisiä lausahduksia hirvenkaadolla, kun saalis poikkeaa ulkomuodoltaan aikaisemmin saaduista. Hirvillä on yksilöiden välillä luontaista vaihtelua niin ulkomuodossa kuin käyttäytymisessäkin. Tämä muuntelu on peräisin hirvikannan perinnöllisestä monimuotoisuudesta, joka ilmenee yksilöiden ja paikallisten kantojen hienoisena erilaisuutena. Monimuotoisuus on voimavara, jota eläinkannat tarvitsevat säilyäkseen ja pärjätäkseen paremmin muuttuvassa ympäristössä. 44 l Metsästäjä l 2 l 2012 O l Oulun yliopistossa on parasta aikaa käynnissä tutkimus, jossa modernit perinnöllisyystieteen menetelmät on valjastettu hirvitutkimuksen avuksi. Päätavoitteinamme on selvittää kuinka paljon Suomen hirvikannassa on perinnöllistä muuntelua, miten muuntelun määrä on vaihdellut pitkällä aikavälillä, ja miten se on jakautunut alueellisesti. Perinnöllisen monimuotoisuuden määrää pidetään eräänlaisena kannan terveydentilan mittarina, jota on syytä seurata erityisesti hirven kaltaisen voimakkaasti hyödynnetyn lajin tapauksessa. Olemme myös kiinnostuneita siitä, onko koko Suomen hirvikannan perinnöllisessä koostumuksessa havaittavissa alueellista jakautumista selvästi erilaistuneisiin paikalliskantoihin. Mitä useammat yksilöt muuttavat kauas syntymäalueeltaan lisääntymään, sitä varmempaa on, että paikalliskannat pysyvät keskenään perinnöllisesti samankaltaisina. Vaikka hirvet saattavat vaeltaa pitkiäkin matkoja, ovat ne usein hyvin paikkauskollisia. Koska Suomi on suuri maa, on syytä olettaa, että mitä kauemmas edetään maantieteellisesti alueelta toisella, sitä erilaisempia ovat myös hirvet. Hirven tapauksessa vaadittavista DNA-näytteistä ei juuri ole pulaa. Tässä tutkimuksessa hyödynnämme sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen että Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran metsästäjien avulla kokoamia hirvien kudosnäytteitä. Hankimme näytteitä myös Venäjältä, jotta voidaan arvioida maiden välillä liikkuvien hirvien määrää. Yhdistämällä tässä tutkimuksessa kertyvä aineisto Ruotsista ja Norjasta kerättyihin, saadaan ainutlaatuisen kattava kuva hirven perinnöllisestä rakenteesta koko Fennoskandian alueella. Vaikutuksia sukupolvien läpi Hirven historia Suomessa on varsin monivaiheinen. Nykykäsityksen mukaan laji on aikoinaan saapunut tälle alueelle kahta kautta. Pohjoiseen hirvet ovat ensimmäisen kerran tulleet lännestä, kun taas eteläisempään Suomeen vastaavasti kaakosta. Maamme hirvikanta on historiansa aikana romahtanut useita kertoja ja ollut jopa vaarassa hävitä kokonaan. Nykyhetkeä edeltävät sekä kovien
• paikassa Suomen hirvikannan perinnöllinen monimuotoisuus on jonkin verran muita Pohjoismaita paremmalla tasolla. kannannousujen että -laskujen vuosikymmenet. Myös näiden tapahtumien mahdollinen rooli hirven perimään vaikuttavana tekijänä halutaan selvittää. Pyrimme lisäksi tutkimaan, miten metsästys ja erityisesti 1970-luvulta alkaen jatkunut kannan maksimaaliseen tuottavuuteen pyrkivä jahtitapa on vaikuttanut hirvikantamme perinnölliseen koostumukseen. Metsästyksellä voi olla vakavia perinnöllisiä vaikutuksia, joiden seuraamukset voivat näkyä vasta pitkän ajan kuluttua. Suurin osa näistä vaikutuksista johtuu tiettyyn sukupuoleen, ikäluokkaan tai johonkin yksilön ominaisuuteen kohdistuvasta valikoivasta verotuksesta. Esimerkkejä metsästyksen perinnöllisistä seurauksista löytyy nykyisin ympäri maailmaa. Sekä Afrikassa että Aasiassa ovat norsupopulaatioissa syöksyhampaattomien yksilöiden osuudet nousseet lyhyessä ajassa voimakkaasti laittomasta metsästyksestä johtuen. Pohjois-Amerikassa trofeiden vuoksi pyydettyjen paksusarvilampaiden sekä ruumiin että sarvien koko on pienentynyt metsästäjien suosiessa juuri suurimpia pässejä. Myös Suomen hirvikannassa on ollut havaittavissa vastaavanlaista kehitystä. Nykyisin uroksia kaadetaan lähes poikkeuksetta naaraita enemmän. Syynä on osaksi vasallista naarasta suojaava lainsäädäntö, mutta myös metsästäjien mieltymykset. Saaliiksi päätyvät useimmin juuri parhaassa siitosiässä olevat suurisarviset urokset. Sonnien keskimääräinen ikä, teuraspaino ja sarvien koko ovatkin pienentyneet koko maassa viimeisten vuosikymmenten aikana. Lisäksi lapiosarvisten sonnien määrä suhteessa hankosarvisiin on selvästi pienentynyt. Lapiosarvisten osuus kuitenkin kasvaa etelästä pohjoiseen, jossa verotus ei ole ollut yhtä intensiivistä. Monimuotoisuus koetuksella Suomen eri alueiden välillä on ollut melkoisia eroavaisuuksia hirvikannan runsaudenvaihtelussa sekä ikä- ja sukupuolirakenteen kehityksessä. Varsinkin eteläisessä Suomessa vallitsee tällä hetkellä kannassa tilanne, jossa naaraita on jopa kaksinkertainen määrä uroksiin nähden. Lisäksi kannankoon vaihtelut ovat olleet etelässä pohjoista suurempia. Sekä voimakkaasti vaihte- leva kannankoko että epätasainen sukupuolijakauma laskevat eläinkantojen niin sanottua tehollista populaatiokokoa, mikä voi olla yksi selitys uroshirvillä havaituille muutoksille. Tehollinen populaatiokoko on nykyisin hyvin tärkeä termi ja hyödyllinen työkalu riistabiologiassa, sillä tutkimalla sitä saadaan tietoa sekä kannan menneisyydestä, nykytilasta että tulevaisuudesta. Se on yleensä kannan kokonaismäärää pienempi, sillä tehollinen populaatiokoko kuvaa vain kannan lisääntyvien yksilöiden määrää, eli käytännössä sitä, kuinka moni yksilö siirtää perimäänsä seuraavaan sukupolveen. Mitä matalammaksi tehollinen populaatiokoko laskee, sitä nopeampaa on perinnöllisen muuntelun menettäminen. Tähän mennessä tekemissämme alustavissa tutkimuksissa olemme Hirvi on aikoinaan saapunut Suomeen kahta kautta: pohjoiseen hirvet ovat tulleet lännestä ja etelään kaakosta. Metsästäjä l 2 l 2012 l 45 Juha Reiman
• osoittaneet, että hirvikantamme perinnöllinen monimuotoisuus on toistaiseksi vielä suhteellisen korkealla tasolla. Muiden Pohjoismaiden hirviin verrattuna suomalaiset ovat jonkin verran muuntelevampia. Suomen sisällä perimältään muuntelevimmat hirvet löytyvät maan itäosasta: Kainuusta ja Savo-Karjalan alueelta. Luontevimpana selityksenä tälle on se, että Suomen ­ ja erityisesti Itä-Suomen ­ hirvikanta on suorassa yhteydessä laajaan Venäjän kantaan. On kuitenkin varsin huolestuttavaa, että vaikka muuntelua tällä hetkellä löytyykin, ovat hirven alueelliset teholliset populaatiokoot tulostemme mukaan varsin pieniä. Matala tehollinen populaatiokoko altistaa kannan nopeammalle perinnöllisen muuntelun menettämiselle sekä satunnaistekijöiden vaikutuksille kannan perinnölliseen koostumukseen. Esimerkiksi jokin haitallinen perinnöllinen ominaisuus, joka normaalisti karsiutuisi kannasta pois, voikin nyt yleis- tyä joillain alueilla suhteellisen lyhyessä ajassa pienen tehollisen populaatiokoon takia. Tekemistä riittää vielä Hirvikannassamme on havaittavissa selvää maantieteellistä rakennetta ja alueellista erilaisuutta perinnöllisessä koostumuksessa. Etenkin Lapin hirvet näyttävät eroavan yllättävänkin selkeästi eteläisistä lajikumppaneistaan. Myös etelämpänä on havaittavissa alueellisia eroja hirvien perimässä. Nykyisten tulostemme avulla selvää syytä erolle on kuitenkin vielä vaikea sanoa, ja todennäköistä onkin, että havaittu rakenne on usean eri tekijän summa. Perimmäisenä taustatekijänä lienee poikkeavuus pohjoisen ja etelän muinoin eri alueilta asuttaneiden hirvien alkuperässä. On myös mahdollista, että erilaistuminen vahvistui menneitten vuosisatojen aikana tapahtuneen tai vielä tuoreemman kannan pirstaloitumisen seurauksena. Tulostemme mukaan esimerkiksi 1900-luvun alun kannanromahdus ei kuitenkaan ole vähentänyt hirvikantamme perinnöllistä monimuotoisuutta. Voi kuitenkin olla, että noiden tapahtumien jäljet ovat peittyneet myöhemmän voimakkaan kannankasvun ja tulomuuton seurauksena. Paljon on kuitenkin vielä selvittämättä ja lisätutkimuksille löytyy jatkuvasti uutta aihetta. On mielenkiintoista selvittää muun muassa, miten pohjoisen ja etelän ero perimässä heijastuu hirvikannan muihin ominaisuuksiin. Tulemme selvittämään myös tarkemmin, ovatko alueelliset perimän erot vain vähittäisen alueellisen vaihettumisen tulosta, vai onko kannassa selvästi toisistaan erottuvia paikalliskantoja. Lisäksi toivon mukaan saadaan tarkempi kuva hirvien liikkeistä eri alueiden välillä ja myös Suomen ja naapurimaidemme välillä. Tulemme raportoimaan uusista tuloksista myös metsästäjille. Jatkotutkimuksissa pyrimme tekemään myös entistä tarkempia paikallisia arvioita eri alueiden tehollisista populaatiokokojen suuruuksista kannanhoidon tueksi, jotta hirvikannan nykyinen perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttäminen pystyttäisiin turvaamaan. Tavoitteena on näin parantaa kannan mahdollisuuksia pärjätä muuttuvien ympäristöolosuhteiden paineessa ja vähentää myös metsästyksestä koituvien haitallisten muutosten todennäköisyyttä. Näin myös taataan kannan kestävä käyttö, hyvä hirvisaalis ja mielenkiintoiset yllätykset hirvenkaadolla jatkossakin. l 46 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Eräaatoksia valtion mailta Tarjous nuorille: Kokemus hiljaisuudesta n Nuori pitkätukka seisoo metsän reunassa ajatuksissaan. Puoli tuntia, tunnin, puolitoista. Korvissa ei soi nyt progemetalli, vaan vain satunnainen koiran haukahdus jostain kaukaa. Ja hiljaisuus. Kytätään aamuteertä. Poika on niin ääneti kuin vain olla voi. On pakko olla, jos aikoo lintuja ampumahollilla nähdä. Ja odottaa, hiljaa. Näitä reissuja odotetaan ja suunnitellaan pitkään. Käydään etukäteen mahdolliset tilanteet läpi. Eväsnuotion tuoksu jo melkein tuntuu nenässä. Spekuloidaan ja pohditaan. Ja kaiken elämyksen edellytyksenä on, että liikutaan ja ollaan luonnossa sen maailman ehdoilla, että jotain ylipäänsä nähdään. Rauhoitutaan. Ei se jänis passiin tule jos hosutaan eikä linnuista näe kuin kaukaisen vilauksen, jos ei malta olla hiljaa. Kun jahdin kohokohtaa kärsivällisenä odottaa, tulee samalla koettua muutakin arvokasta. Oman itsensä kohtaamista luonnon hiljaisuudessa. Jotain, joka kuuluu ihmisen perusolemukseen. Ei opettajan, vanhempien tai kenenkään muun pakottamana, vaan mieluisan, puoleensa vetävän harrastuksen sivutuotteena. Ihan itse haluttuna. Niin kuin poika sanoo: tämä hiljaisuus on niin voimakasta, että se on melkein painostavaa, mutta sillai mukavasti. Ja siinä sitä ollaan omassa maailmassa, omien ajatusten kanssa paikallaan. Minkään-tapahtumattomuudessa, missä yksittäinen pienikin ääni erottuu. Jokainen niistä satunnaisista äänistä voi olla merkittävä; merkki hetken päästä nappihollille tulevasta linnusta. Täällä etelän häly-Suomessa meillä on korvillamme monenlaiset luonnollisen äänimaailman suodattimet. Liikenteen melusaaste kuuluu taustakumuna kaikkialla. Autossa on radio päällä, kaupoissa oma mölynsä, nuoriso kulkee laput korvilla eikä koiran kusetuksellekaan lähdetä ilman iPodia. Mutta kun hiljaisuudelle osaa antaa mahdollisuuden, se vaikuttaa ja vetää puoleensa. Nuorilla on edelleen aitoa kiinnostusta jahtireissuille ja kesäillan uisteluille. Meidän eräihmisten tulisi tehdä tämä orastava kiinnostus mahdollisimman monelle mahdolliseksi. Kalastuksessa se on hieman helpompaa, mutta miten taata ruuhka-Suomen nuorille mahdollisuus metsästykseen, kun paikallisiin metsästysseuroihin ei ole usein mahdollista päästä? Nuoriso asuu nykyään pääosin aika etäällä valtion riistamailta ja kalavesiltä, mutta haluamme Metsähallituksessa madaltaa kynnystä siltä osin kuin voimme. Kalastuksessa otamme nuoret eri tavoin huomioon, muun muassa pari vuotta sitten heille lanseerattu Vapapäivä on ollut menestys. Metsästyspuolella alle 18-vuotiaille suunnattu Metsähallituksen nuorisolupa on myös koettu toimivaksi ­ viime vuonna nuorisolupia myytiin lähes tuhat. Eli jahtielämysten ohella tarjolla on aitoa hiljaisuuden kokemista, kympillä viikko. Hyvän harrastuksen alku ei jää ainakaan luvan hinnasta kiinni. Juha Mäkinen viestintäjohtaja Metsähallitus Metsästäjä l 2 l 2012 l 47
• Minun mielestäni Kohtuutta hirvenpyyntiin Lähes kaikki suomalaiset metsästäjät ilmoittavat virkistyksen olevan tärkein henkilökohtainen tavoite metsästysharrastukselleen. Saalista pidetään olennaisena osana, mutta se ei ole toiminnan päämäärä. Hirvenmetsästyksessä tilanne on toisenlainen. Saaliin merkitys ja riistan arvo on suuri, mikä saa aikaan myös monia ei- toivottuja vaikutuksia. n Hirvikannan koon vaihtelut ovat aina aikaansaaneet kiivasta yhteiskunnallista keskustelua, jossa laineet lyövät välillä ylikin. Kun hirvikanta kasvaa siten, että kannan säätely muuttuu työlääksi, muuttuu myös metsästys ristiriitojen sävyttämäksi. Tämä ilmiö on koettu eri puolella maata viime vuosikymmenien aikana ja viimeksi se ollut todellisuutta Pohjois-Suomessa. Jos talvehtivan hirvikannan tiheys on korkea ja pyydettävää on paljon, muuttuu hirvenpyynti mitä saaliskeskeisimmäksi metsästysmuodoksi. Se vähentää hirvenmetsästyksen virkistyksellistä arvoa. Hirvenpyynti on täyttä työtä, kun kaatokiintiöt yritetään saada täyteen ja pyyntiin joudutaan käyttämään lähes jokainen viikonloppu ja viikonpäiviäkin liki neljännesvuoden ajan. nallinen tehtävä, jolle metsästystä harrastamattomat kansalaisetkin antavat vahvan tukensa. Tiheä hirvikanta onkin vaatinut voimakasta pyyntiä ja samalla on jo monien vuosien ajan totuttu suuriin saalismääriin. Jaettavaa on riittänyt useampaankin pakastimeen, mutta sekään ei aina tunnu riittävän. Vanha totuus on, että saavutetuista eduista ei ole helppo luopua, vaikka harrastus muistuttaa jo työtä. Jos hirvestä on tullut yhteiskunnassa metsästäjien ja muiden yhteiskunnan toimijoiden välinen kiistakysymys, niin yhtä lailla hirvi on kärjistänyt myös metsästäjien keskinäisiä suhteita. Tämä näyttää korostuvan erityisesti metsästyslain 8 § mukaisilla ns. vapaan metsästysoikeuden alueilla, joissa pyytävät niin ulkokuntalaiset kuin paikalliset metsästäjät ja joihin nykyiset hirvenmetsästysjärjestelyt ja -käytännöt eivät aivan kitkatta sovellu. Taustalla ovat ainakin tulkinnanvaraiset säädökset, mutta yhtä lailla myös metsästyskateus ja yleinen asennoituminen puolin ja toisin. Kyllä se koira sitten soittaa... Hirvenpyynnin käytännöt ovat muotoutuneet kasvaneen hirvikannan mukaiseksi ­ niin hyvässä kuin pahassa. Koirien lisääntynyt käyttö, yleinen tehokkuusajattelu, käytettävissä olevan vapaa-ajan niukkuus, kiire, tekniikan kehittyminen ja oman edun tavoittelu ovat tuoneet mukanaan myös välinpitämättömyyden ilmapiiriä. Osaltaan kyse on siitä, että hirvenpyyntiä ohjaavat säädökset, normit ja ohjeistus elävät paikoin vielä perinteisen miesajolla tapahtuvan metsästyksen aikakautta, vaikka nykyinen pyyntitekniikka koirapartioineen vaatisi jo uutta lainsäädännöllistä ohjausta. Koira hirvenmetsästäjän apuna on aivan paikallaan ja osoitus metsästyskulttuurin kehittymisestä vastaamaan muuttuneita olosuhteita. Ohjeistusta ja pelisääntöjä tulisi kuitenkin tarkistaa, jotta yhteentörmäyksiltä vältyttäisiin. Vaikka pyynti sujuu valtaosin hyvin, niin metsistä raportoidaan jatkuvasti myös lisääntyvistä hirvenpyynnin ongelmista, turvallisuusriskeistä ja eettiseen metsästykseen kuulumattomista uusista ilmiöistä. Liian helppoja ratkaisuja syntyy pyytämällä naapuriseurueen koiran haukusta tai ohjaamalla oma koira toisen seurueen koiran hirvenhaukkuun. Vaikuttavia tuloksia on saatu häiritsemällä tietoisesti muiden seurueiden pyyntiä, pelottelemalla karpalonpoimijat kauas pyyntialueelta ja tukkimalla tiet vain oman seurueen käyttöön. Muille metsässä kulkijoille tai kanalinnunpyytäjille saatetaan myös tehdä selväksi, että hirvenpyynti on alueen ensisijainen käyttömuoto. Kaikkien pitäisi kuitenkin edelleen mahtua samaan metsään niin halutessaan. Onko kukaan tyytyväinen? Työläs metsästys johtaa velvoitteisiin. "Sakkoja" rapisee pyyntiin syystä tai toisesta osallistumattomille ja kiistat lihanjaosta ovat yleisiä. Metsästystavoista ollaan erimielisiä ja metsästysseuroja pilkkoutuu pieniksi yksiköiksi. Ristiriitoja tuodaan myös muiden ratkottavaksi. Riistanhoitoyhdistysten ja riistakeskuksen toimistojen toimihenkilöt tuskailevat ylityöllistettynä paperitöidensä keskellä läpi vuoden. Nykyisen luontaista suuremman hirvikannan mahdollistaa osaltaan nykymetsätalous, joka tarjoaa hirvelle erinomaiset elinympäristöt ja riittävästi ravintoa. Korkea hirvikanta takaa suuren saalisarvon, mutta kääntöpuolella ovat myös kasvaneet metsä- ja liikennevahingot, joiden todelliset ja laskennalliset kustannukset lasketaan vuosittain kymmenissä miljoonissa euroissa. Tästä näkökulmasta hirvi voidaan nähdä valtiontaloudellisena menetyksenä ja metsänomistajien tappiona. Harjoitetun hirvipolitiikan seurauksena kannan rakenne on tutkijoiden mukaan vääristymässä lähes koko maassa naarasvoittoiseen suuntaan ja vasatuotanto on korkea. Tiheystavoitteet ovat paikoin vain lukuja paperilla. Pohjois-Suomessa laskenta nykyisillä menetelmillä on vaikeaa alueiden laajuuden, hirvien liikkuvuuden ja päällekkäisten metsästysalueiden vuoksi. Edellisten lisäksi seurueiden pieni koko ja muualta tulevat seurueet vaikuttavat myös siihen, että metsästäjien oma säätely hirvikannan verotuksen suunnitteluun ja toteutukseen on huomattavasti vaikeampaa kuin muualla. Hirveä koskeva tieto on epävarmaa ja hajanaista, ja erimielisyydet alueellisissa arvioinneissa ovat luoneet epäluottamusta kentän ja kannanarvioinnista vastaavien tahojen välille. Pirjo Ilvesviita Kirjoittaja on metsästyspolitiikasta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori ja toimii Metsähallituksen Eräpalvelujen aluepäällikkönä Lapissa. Harmaalla alueella Kilpailu valtion maiden hirviresursseista on johtanut ajoittain sellaisiin tilanteisiin, joissa on selkeästi havaittavissa lupakeinottelua. Maattoman mandaatilla haetaan pohjoisille alueille, vaikka samaan aikaan kuitenkin metsästetään omassa seurassa etelämpänä tai oman kotikunnan alueella. Vielä kovempi kuume on niillä järkevilläkin kansalaisilla, jotka ovat valmiita tietojen tai ampujalistojen suoranaisiin väärentämisiin. Perinteisten pyyntialueiden "omistajuudesta" käydään myös vääntöä, kun yhteisille apajille pyrkii uusia kasvoja. Yhteydenpito samoilla alueilla metsästävien välillä voi olla olematonta tai alueet omitaan itselle, ja samalla luodaan turhia turvallisuusriskejä. Metsästävissä seurueissa koiria on yhtäaikaisesti pyynnissä useita ja sillä voi olla vaikutusta hirvenpyynnin johtamisen Paljon on liian vähän Virkistysarvon laskiessa ovat hirvenpyynnin yksilötaloudelliset arvot samalla kasvaneet ja tuoneet nekin väistämättä mukanaan monia ei-toivottuja vaikutuksia ja lieveilmiöitä koko yhteiskuntaan. Joidenkin metsästäjien intresseissä on pitää hirvikanta mahdollisimman tuottavalla tasolla. Intressit ohjaavat myös käyttäytymistä, asennoitumista ja mielipiteitä, vaikka sitä harvemmin ääneen tunnustetaan. Hirvikantojen säätely on metsästyksen keskeinen yhteiskun48 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Omasta kontista Diana -riistapeltoseokset DIANA-riistapeltoseokset ovat Suomen oloihin kehitettyjä siemenseoksia riistapeltojen perustamiseen. Huolehdi riistan hyvinvoinnista ja paranna metsästysmahdollisuuksiasi. heikkenemiseen ja metsästyksenjohtajan vastuun hämärtymiseen. Metsästyksenjohtajalta vaaditaankin nykytilanteessa yhä enemmän. Perinteinen suomalainen eräkulttuuri on hieno asia, joka tietysti ajan myötä muuttuu, mutta vielä ei olla sentään niin pitkällä, että moottoriajoneuvot hyväksyttäisiin metsästyksen apuvälineeksi ­ ei edes kelkan käyttöä niinä viimeisinä pyyntipäivinä. Pienemmät pyyntimäärät ­ suurempi virkistysarvo? Hirven yhteiskuntataloudelliset hyödyt ­ taloudelliset, sosiaaliset ja virkistykselliset arvot ­ vaihtelevat kulloisenkin pyyntimäärän mukaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten hirvenpyynti tuntui olevan varsin leppoisaa touhua, jossa sanomista tuli korkeintaan perheen sisältä. Pyyntimäärät olivat nykyiseen verrattuna varsin vaatimattomia, mutta mitään suurta tyytymättömyyttä ei juuri ilmennyt. Isokin seurue jakoi sopuisasti sen yhden aikuisen tai pari vasaa. Nyt puhutaan aivan eri luvuista. Hirven taloudelliset arvot ovat kasvaneet ja virkistyksellinen osuus vähentynyt. Onko se toivottava ke- hityssuunta myös jatkossa? Tuskin monenkaan metsästäjän intresseissä on hirvenpyynnin pelkistyminen vain lihanhankinnaksi ja kannan säätelyksi, jolla ei enää ole varsinaisesti perinteisen metsästyksen kanssa mitään tekemistä. Hirvenpyynnissä itse kunkin intressit ovat merkittävässä asemassa, mutta mistään yhtenäisestä hirvimiestahdosta ei oikein voida puhua. Osa voi olla tyytymätön hirvikannan laskuun, joka samalla merkitsee jaettavan lihaosuuden pienenemistä, osa taas voi huokaista helpotuksesta jahtipaineen vähentyessä. Yksilöiden motiivit pyyntiin vaihtelevat siis huomattavasti. Yhteiskunnan kannalta oleellista olisi kuitenkin miettiä hirven haitta- ja hyötysuhdetta taloudellisesta, ekologisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Kun seuraa hirvikannasta ja hirvenmetsästysjärjestelyistä käytävää nykyistä keskustelua, niin jollakin tavalla tuntuisi, että vähemmälläkin saattaisi ehkä pärjätä. Samalla löydettäisiin uudelleen paikoin jo niitä hieman kadonneita metsästyksen arvoja, jotka ovat aina toimineet hienon suomalaisen eräkulttuurin kivijalkoina. Hirvi Diana 1 kg Peura- Kauris Diana 3 kg Diana rehurapsi 1 kg 15 /pss 29 /pss 9 /pss Katso koko valikoima www.erakontti. UUSI Metsästysseuran käsikirja 29,50 Ennakkohinta 30.4. saakka (39,50) o Verkk . www 24akhntti. er o kaup pa Eräkontti Avoinna: ark. klo 10-17, la suljettu Eräkontti on Suomen Metsästäjäliiton ja sen piirien omistama yritys. ERÄKONTTI, Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki, p. 010 440 9410, www.erakontti.
• Tutkimustiedon jäljillä Ojia, allikoita, onnistumisia ja uusia tilanteita Elinympäristöjen häviämisen jälkeen vieraslajien on arvioitu olevan suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle. Ihmisen tarkoituksella tai tahattomasti uuteen ympäristöön tuomat vieraslajit usein muuttavat petojen ja saaliseläinten tai kasvinsyöjien ja niiden ravinnon välisiä suhteita. Uudet lajit voivat myös vaikuttaa lajien väliseen kilpailuun ravinnosta tai elinpiireistä. Alkuperäislajeihin tai vaikkapa maaperän ravinnekiertoon kohdistuvat haitat voivat olla myös epäsuoria ja joskus ne havaitaan vasta vuosien kuluttua uuden lajin asettumisesta. Lajien vuorovaikutussuhteet usein muuttuvat ja monimutkaistuvat, jos ne saalistavat toisiaan tai kilpailevat keskenään uudessa ympäristössä. Esimerkkejä näistä löytyy erityisesti maantieteellisesti eristyneiltä valtamerten saarilta, joille on ihmisen myötä tullut uusia lajeja. Usein vieraslajien haitallisia vaikutuksia pyritään myöhemmin vähentämään erilaisin keinoin. Uudessa Seelannissa yritettiin myrkyttämällä poistaa kahta vieraslajia, rottaa ja opossumilaji kettukusua. Tämän toivottiin vähentävän myös niitä saalistavan vieraslajin, kärpän, populaatioita. Myrkytyksen lopputuloksena kärpästä ei päästy eroon vaan se vaihtoi ravintonsa alkuperäislajistoon kuuluviin lintuihin. Toisaalta, Australiassa alkuperäiset nisäkäslajit ovat kärsineet kissan saalistuksesta pahimmin alueilla, joilla ihmisen tuomia kaneja ja hiiriä on runsaasti kissojen ravintona. Yllätykset ja huono ennustettavuus ovat tunnusomaisia seurauksia lähes kaikkien vieraslajien tuonnista. Pääsääntöisesti vieraslajien hävittämisellä on ollut myönteisiä vaikutuksia alkuperäislajistolle. Hyvä esimerkki tästä ovat lounaissaaristossamme tehdyt minkinpoistokokeet, jotka ovat parantaneet monen kotoisen lajimme kantoja - myös muiden kuin riistalintujen. Minkin, kuten muidenkin runsaiden ja laajalle levinneiden vieraslajien poistaminen kokonaan ei ole realistista. Aktiivisella pyynnillä paikallisia haittavaikutuksia voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää. Suomea ei vieraslajinäkökulmasta voi verrata Australiaan tai Uuteen Seelantiin. Maahamme tuoduista riistalajeista supikoira ja valkohäntäpeura ovat osa mielenkiintoista, parhaillaan muuttuvaa omien ja vieraiden lajien verkostoa etenkin Varsinais-Suomessa. Vaikka jo vakiintuneiden supikoiran ja valkohäntäpeuran keskinäiset vuorovaikutukset lienevät vähäiset, molemmat löytyvät nopeasti runsastuneen ilveksen ruokalistalta. Valkohäntäpeuran ydinalueilla Varsinais-Suomessa myös susikannan kasvulla on uusi, oma roolinsa lajien välisissä suhteissa. Nopeasti muuttuneen peto-saalissuhteiden verkoston vaikutuksia ja tulevaisuutta on vaikea arvioida. Avointen kysymysten esittäminen on paljon helpompaa. Kuinka suuri on valkohäntäpeuran rooli ilveksen runsastumiseen vaikuttavana tekijänä? Millainen on ilveksen ja suden yhteisvaikutus valkohäntäpeurakantaan? Miten supikoira-, mäyrä- ja kettukannoille käy suurempien petojen elinpiireillä ja mitä vaikutusta sillä on niiden ravintokohteisiin? Riistalajiston muuttuminen ei voi olla vaikuttamatta myös metsästykseen ja riistanhoitoon. Ihmisen toimintaan metsästäjänä ja kantojen säätelijänä vaikuttavat lajiston lisäksi monet yhteiskunnalliset tekijät. Suuri merkitys on myös omalla suhtautumisellamme muuttuneeseen tilanteeseen. Metsästäjien tavoitteet valkohäntäpeuran ja supikoiran suhteen ovat olleet hyvin erilaiset. Vaikka ilveskannan tiheydellä on tärkeä merkityksensä, on selvää, että elinvoimainen ilveskanta tulee jatkossakin verottamaan osansa myös metsästyksellisesti tärkeistä lajeista. Ilveksen osalta kokonaisuuteen kuuluu myös sen rooli supikoiran saalistajana ja monilla alueilla uutena, metsästyksellisesti tärkeänä lajina. 50 l Metsästäjä l 2 l 2012 Vesa Ruusila, tutkimusjohtaja, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos K
• Pekka Allonen, Suomen Metsästysmuseo Metsästäjät muuttuvassa maailmassa Suomen Metsästysmuseo sai vuodenvaihteessa päätökseen toteuttamansa Muuttuva metsästys metsästysperinteen kilpakeruun. Yhteistyökumppaneina keruussa olivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkisto, Suomen riistakeskus ja Suomen Metsästäjäliitto. Kansanrunousarkisto auttoi myös keruun suunnittelussa. tamia muutoksia. Vaikka arvostelevia äänenpainoja olikin, niin silti teknisen kehityksen edut tunnustettiin. Koiran tutkapannan ansiosta ei koiria tarvitse enää haeskella metsistä päiväkausia. Kiikaritähtäin takaa tarkan osuman ja riistaeläimelle nopean kuoleman. Metsästäjät ovat yleisesti olleet uusista välineistä kiinnostuneita. Metsästäjäkunta on toisaalta vuosien mittaan valistunut ja nähnyt vaivaa harrastuksensa eteen. Riistanhoidosta on tullut metsästäjien yhteinen tehtävä ja metsästäjät noudattavat lakeja ja hyviä metsästystapoja. Metsästyksen asema sitä vastoin on muuttunut yleisessä mielipiteessä. Julkisuudessa metsästys ja metsästäjät usein leimataan. He tuntevat olevansa keskustelussa altavastaajina. Vastauksissa kerrotaan entisistä metsästäjistä, jotka ovat lopettaneet harrastuksensa tai vaihtaneet sen johonkin yleisesti hyväksytympään. K Menneitten aikojen nostalgia Metsästäjä on mukautuvainen l Keruuseen saapui määräaikaan mennessä 30 vastausta, yhteensä 206 tekstisivua. Vastauksia saatiin tasaisesti eri puolilta maata, eniten Keski-Suomesta ja Lapista. Vanhimmat vastaajat olivat syntyneet 1920-luvulla ja nuorimmat 1970-luvulla. Eniten oli 1930-luvulla syntyneitä. Vastaajien joukossa oli myös kolme naista. Voittajaksi Pentti Kataja Nelihenkinen palkintoraati, joka koostui museon ja keruun yhteistyökumppaneiden edustajista, valitsi esiraadin valitsemista kymmenestä vastauksesta viisi parasta. Viiden parhaan osalta tulokset ovat seuraavat: lakin voimissaan: "Melkein joka talossa oli pienoiskivääri tai yksipiippuinen haulikko sekä jonkinlainen piski joka osasi haukkua oravaa... Oravajahti ei vaatinut mitään varsinaisia erämiestaitoja, kuten esim. kettujahti, mentiin vaan sinne missä piski haukkui ja ammuttiin orava alas". Myöhemmiltä vuosikymmeniltä hän esittelee niin riistalajiston muutokset kuin riistanhoidon ja metsästäjien kilpailu- ja valistustoiminnan kehittymisen. Hän suhtautuu luottavaisesti metsästyksen tulevaisuuteen Suomessa. ­ Vaikka osa entisestä metsästyksen nostalgiasta onkin kadonnut, niin uudet tekniset laitteet, kuten VHFpuhelimet ja koirien tutkapannat, ovat tarpeellisia. Ammuntojen ansiosta metsästäjien ampumataito on parantunut. Vanhat jahtiperinteet, kuten peijaiset ovat silti hyvin voimissaan, toteaa kilpailun voittaja Pentti Kataja. l Useimmat vastaajat ovat lähestyneet aihetta kirjoittamalla oman metsästyshistoriansa kaaren alkaen lapsuudesta ja nuoruudesta. Keruuesitteessä kysyttyjä aiheita on käsitelty oman tarinan edetessä. Vastaajat muistelevat menneitä aikoja kaiholla, lähinnä aikaa 1940-luvulta 1960-luvulle. Metsästysharrastus oli lähempänä perinteistä kotitarvemetsästystä. Uusi tekniikka ja kaupallistuminen tekivät vasta tuloaan. Metsästys oli kiireettömämpää. Nykyään paljon kaivattua yhteisöllisyyttä oli enemmän. Metsästys kuului luonnollisena osana entisajan maalaiselämään. Metsäluonnossa on myös tehostuneen metsänhoidon myötä tapahtunut muutoksia. Suomen Metsästysmuseo Pentti Kataja ja huuhkaja. 1) 2) 3) 4) 5) Pentti Kataja, Salo Kimmo Hyvärinen, Lappeenranta, Kauko Viitala, Espoo Osmo Korkala, Simo ja Tapani Leinonen, Vaala ja Erkki Lehtosalo, Heinola. Metsästäjät ovat silti sopeutuneet hyvin moniin nykyajan muutoksiin, jopa iäkkäätkin metsästäjät. Keruuesitteessä tiedusteltiin erityisesti uuden tekniikan metsästyskulttuurille aiheut- Jo lähes 80-vuotias salolainen Pentti Kataja voitti kilpailun vastauksellaan, jossa hän hienosti kuvaa metsästyksen muutosta ja omaa metsästyshistoriaansa kotiseudullaan Salossa. Kataja katsoo metsästyskulttuurissa tapahtunutta kehitystä juurevasta varsinaissuomalaisesta näkökulmastaan. Hänen muistinsa ulottuu 1930-luvulle, aikaan, jolloin perinteinen kotitarvemetsästys ja turkiskauppa olivat vielä Salon seudul- Metsästäjä l 2 l 2012 l 51
• Aku Ahlholm, Jahti-lehden toimitussihteeri Yhtä ekologista kuin mustikka S Aku Ahlholm Eemeli Peltonen Nyt on muotia puhua ruuan hiilijalanjäljestä. Riistanliha on yhtä ekologista kuin sienet ja metsämarjat, sanoo tutkija. Ympäristöystävällisyys riippuu siitä, kuinka monta kilometriä metsästäjä ajaa autolla saaliinsa eteen. l Suomalaiset väittelevät lihan ja kasvisten hiilijalanjäljistä. Sanotaan, että kasvis on ympäristöystävällistä mutta liha ei. Väittelijät eivät ole vielä huomanneet puhua riistasta. ­ Riistan hiilijalanjälki on samaa luokkaa kuin sienten ja metsämarjo- jen, sanoo vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta (MTT). Asiaa ei ole silti vielä juurikaan tutkittu. Katajajuuri sanoo, että riistan hiilijalanjälki riippuu siitä, kuinka paljon metsästäjät ajavat autolla saaliinsa eteen. Jos metsästäjä ajaa 60 kilometriä yhtä riistanlihakiloa kohden, hiilijalanjälki on yhtä suuri kuin kilolla juustoa. Hiilijalanjälki kuvaa, kuinka ympäristöystävällistä ruoka on. Hiilijalanjälki lasketaan siitä, kuinka monta kiloa haitallisia päästöjä syntyy yhtä tuotettua elintarvikekiloa kohden. Tutkijat puhuvat hiilidioksidiekvivalenttikilosta yhtä ruokakiloa kohden. Naudanlihakiloa kohden syntyy 15­20 kiloa haitallisia päästöjä, mutta leipäkiloa kohden vain yhdestä kolmeen kiloa päästöjä. Juustokilosta syntyy kymmenen kiloa haitallisia päästöjä. Tiedot perustuvat MTT:n julkaisuihin. Lähihirvi on ympäristöystävällisintä Ruotsalaistutkijat ovat Katajajuuren mukaan leikkisästi arvioineet riistan hiilijalanjälkeä. Metsästäjät ajavat keskimäärin sen verran paljon, ettei riista olisi sen ympäristöystävällisempää kuin broilerikaan. Kuusi kilometriä autolla ajoa aiheuttaa kilon haitallisia päästöjä. Tästä voi tehdä karkean päätelmän. Mikäli metsästäjä pyytää hirviä samalla kylällä, jossa hän asuukin, liha on erittäin ekologista. Hiilijalanjälki on pienempi kuin kasvatetuilla kasviksilla. Mikäli hän matkustaa halki Suomen teerimetsälle, yhden teerikilon hiilijalanjälki nousee kuitenkin pitkälti yli nautakilon hiilijalanjäljen. Riistaa voisi alkaa kutsua Luonto-ruuaksi tai luonnonlihaksi, mikä olisi enemmän kuin luomua. Hirvenlihaa ja mustikkaa. Molemmat ovat ekologisempia kuin kasvatetut kasvikset, kunhan saaliin eteen ajetaan riittävän vähän autoa. 52 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Metsästysseuran käsikirja on ilmestynyt n Suomen Metsästäjäliitto on julkaissut täysin uusitun oppaan metsästysseuroille. Uusi Metsästysseuran käsikirja on 340-sivuinen tietopaketti, jonka on kirjoittanut 33 suomalaista alan asiantuntijaa. Käsikirja kertoo seuran perustamisesta, toiminnasta, kokouksista, riistanhoidosta, maksuista, luvanhausta ja kaikesta, mikä metsästysseurojen tulee toiminnassaan huomioida. Myös arkistointi, viestintä, verotus ynnä muut asiat on huomioitu aina seuran purkamiseen saakka. Metsästysseuran käsikirjan voi tilata Eräkontista www.erakontti.fi, 010 440 9410, Kinturinkuja 4, Riihimäki. Elintarvikkeiden hiilijalanjälkiä Elintarvikepäästöt/kg sianliha 4 kg (2­11 kg vaihteluväli) juusto yli 10 kg nauta 15­20 kg riisi 2,5­3,5 kg leipä 0,5­3,4 kg riista 0,17 x riistakiloa kohden ajetut kilometrit Selite: Taulukko kertoo, kuinka monta hiilidioksidiekvivalenttikiloa (ympäristölle haitallisia päästöjä) syntyy yhtä tuotettua elintarvikekiloa kohden. Riistanlihan hiilijalanjäljen voi laskea kertomalla yhtä saaliskiloa kohden ajetut kilometrit kertoimella 0,17. Tulos kertoo, kuinka monta kiloa päästöjä riistakilon eteen syntyi. Lähde: Elintarvikkeiden hiilijalanjälkien laskenta ja viestintä (MTT, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 2011) Kun riistaa ruokitaan, mukaan laskelmaan otetaan ruokkimisesta aiheutuneet päästöt. Parhaimmillaan ruokinta säästää ympäristöä, kun riista syö kasviksia, jotka muuten olisi heitetty pois. Parhaimmillaan riista on myös eettistä ravintoa, sillä riista saa kasvaa vapaana luonnollisilla laitumillaan koko elämänsä. Suomalainen saa 2,1 kiloa riistaa Ruotsalaiset ovat avanneet uudet riistanlihasivut osoitteessa viltmat.nu ja kiertävät maata puhumassa riistanlihan eduista. He tarjoavat riistaa muun muassa riistaruokaravintolassa. Tietysti ekologisen riistanlihan hyödyntäminen rajoittuu lihan saatavuuteen. Riistaahan voi pyytää vain sen verran kuin riistakannat varmasti kestävät. Ruotsalaiset metsästävät vuosittain 16 miljoonaa kiloa riistaa, mikä on vain neljä prosenttia koko maan lihankulutuksesta. Suomalaisten riistasaalis oli 11 miljoonaa kiloa vuonna 2010 Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan. Suomalaisten syömästä lihasta vain kolme prosenttia on riistaa. Jokaiselle suomalaiselle riittäisi noin 2,1 kiloa kotimaista riistanlihaa vuodessa, eli riistasta ei hyvästä maineestaan huolimatta tule koko kansan ekologista Luonto-ruokaa. Ruotsissa riistaa riittää vuosittain vain 1,7 kiloa ruotsalaista kohden, siitä huolimatta, että ruotsalaiset syövät villisikaa 300 kertaa sen verran kuin suomalaiset. l Valtakunnallinen pönttöpäivä on ovella n Metsästäjäliitto järjestää valtakunnallisen pönttöpäivän 31. maaliskuuta. Yleisö- ja mediatapahtumassa metsästäjät rakentavat linnunpönttöjä eri puolilla Suomea ja jakavat pönttöjä ihmisille toreilla tai esimerkiksi kouluissa. Myös päättäjille voidaan luovuttaa juhlallisesti juuri valmistettuja linnunpönttöjä. Pönttöpäivän tarkoitus on kertoa suomalaisille metsästyksestä ja metsästäjien tekemästä luonnonhoitotyöstä. Ei luomua vaan Luonto-ruokaa Riistanlihaa ei saa kutsua luomuksi (luonnonmukainen). Asiasta uutisoi muun muassa Taloussanomat (21.12.2011), jonka juttuun oli haastateltu Elintarviketurvallisuusviraston edustajaa. Metsästäjäliitossa on kaavailtu, että riistaa voisi alkaa kutsua Luontoruuaksi tai luonnonlihaksi, mikä olisi enemmän kuin luomua. Riistanlihalla on nimittäin paljon muitakin etuja kuin ekologisuus. Ruotsalaisilla onkin jo menossa laaja kampanja riistanlihan puolesta. Ruotsin Metsästäjäliiton viestintäpäällikkö Christina Nilsson-Dag sanoo, että kampanja on ollut onnistunut. ­ Riista on terveellistä ruokaa, jossa ei ole lääkeaineita. Riista on saanut kasvaa luonnossa. Riistaa ei kuljeteta etäälle, eli se on yleensä todellista lähiruokaa, kuten sienet ja metsämarjat, Nilsson-Dag toteaa. Riistassa ei ole myöskään väriaineita, nitriittejä tai muita lisäaineita. Aletaan kutsua riistaa Luonto-ruuaksi? n Riistaa ei saa kutsua luomuksi, sanovat viranomaiset. Metsästäjäliitossa on kaavailtu, että riistaa voisi alkaa kutsua yleisesti Luonto-ruuaksi tai luonnonlihaksi (vrt. luonnonmarjat, luonnonsienet, luonnonkala), mikä olisi siis luomuakin parempaa. Luonto-ruoka on peräisin luonnosta. Siinä ei ole lisäaineita eikä lääkeaineita, ja se on muutenkin puhdasta. Riista on yhtä ekologista kuin sienet ja metsämarjat, eli niin sanottu hiilijalanjälki on olematon, kunhan vain saaliin eteen ei niellä urakalla kilometrejä. Luonto-ruoka on saanut kasvaa koko elämänsä sille luontaisessa ympäristössään. Suomalaisten syömästä lihasta vain kolme prosenttia on riistaa. Metsästäjä l 2 l 2012 l 53
• Tapio Kajan, ylikonstaapeli, Pohjois-Savon poliisilaitos, valvonta- ja hälytystoimintayksikkö Karhukolari Elettiin lokakuun alkupuolta 2011. Normaali työviikko oli umpeutumassa suurimmalla osalla pohjoissavolaisia. Vuonna 1962 syntynyt leppävirtalainen mieshenkilö oli ajossa omistamallaan henkilöautolla Heinäveden suunnasta kohti Leppävirtaa. Ajokeli oli nollan vaiheilla. Mustaa jäätä oli muodostunut paikka paikoin ajoradalle kellon näyttäessä vähän vaille puolta yötä. Lunta ei vielä ollut maassa, minkä seurauksena näkyvyys oli pimeyden vuoksi normaalin syksyinen. l Henkilöautoilija kääntyi Varkaus-Joensuu-tieltä Leppävirralle. Kun hän oli ajanut noin kahden kilometrin matkan, isokokoinen karhu juoksi yllättäen auton eteen seurauksin, että henkilöauton etuosa osui karhun vasempaan kylkeen. Autonkuljettaja sai autonsa pysäytettyä tielle. Karhu pakeni pimeään metsään. Kuljettajan havaintojen perusteella voitiin olla varmoja, että kysymyksessä oli karhu. Kohteessa partio suoritti alustavan puhuttelun autonkuljettajalle. Tässä puhuttelussa kävi ilmi, että autoilija oli törmännyt isokokoiseen karhuun. Lisäksi jäljet kostealla tiellä osoittivat kysymyksessä olevan karhun. Tämän jälkeen paikalle kutsuttu hinausliike kuljetti kolariauton pois paikalta. Samalla pääsi kuljettaja jatkamaan matkaansa uudella kyydillä. SRVA-yhdyshenkilö oli poliisipartion tukena aamuyön tunteina partion tehdessä toimintasuunnitelmaa kyseisen tapahtuman jatkotoimista. Noin kello viiden paikkeilla partio kävi kolaripaikasta noin kilometrin säteellä sijaitsevissa asutuissa kiinteistöissä varoittamassa loukkaantuneesta karhusta ja sen vaarallisuudesta. Tämän jälkeen poliisipartio ja SRVA-yhdyshenkilö sopivat kokoontumispaikan ja -ajan kello kahdeksaksi. SRVA-järjestelmä hälytti paikalle 30 ammattitaitoista metsästäjää. SRVA toimii: H KOKOONTuMINEN AAMuLLA KELLO 8 Yövuoron poliisipartio odotti päivävuoron partiota kokoontumispaikalla aamulla klo 8. Partiot vaihtoivat tietoja. Yövuoron partio kertoi toimintasuunnitelmastaan ja sii- ILMOITuS HäTäKESKuKSEEN KLO 23.49 Autoilija soitti 112:een törmäyksen jälkeen. Hätäkeskuksessa ilmoitus kirjattiin eläinonnettomuutena ja asia ilmoitettiin alueen lähimmälle vapaalle poliisipartiolle. Partio lähti matkalle Varkaudesta. Matkalla partionjohtaja soitti ilmoittajalle ja kehotti autoilijaa pysymään autonsa sisällä turvallisuutensa nimissä. Lisäksi partio otti yhteyttä jo valmiiksi paikallisen riistanhoitoyhdistyksen SRVA-henkilöön (Suurriista-virka-apu) siirtyessään kohteeseen. 54 l Metsästäjä l 2 l 2012 tä mitä he olivat siihen mennessä tehneet ja valmistelleet. Yövuoron tehnyt partio pääsi ansaitulle levolle. Paikalle saapunut päivävuoron partio otti tilannejohdon kohteessa Pohjois-Savon kenttäjohtajan määräyksestä. Partio valitsi ensin paikallisten riistanhoitoyhdistysten SRVA-henkilöt neuvonpitoon. Tässä esikunnassa oli toimintasuunnitelmaa rakentamassa yhteensä kuusi henkilöä. Esikunta rakensi paikalle tilanneorganisaation, johon poliisi määräsi eri ryhmille johtajat. Passiketjuryhmiä oli kaksi, molempiin ryhmiin tuli ryhmänjohtajan lisäksi yksitoista passimiestä. Jäljestysryhmään määrättiin neljä henkilöä. Poliisipartio jäi tilannejohtopisteelle johtamaan tilannetta omien oppiensa mukaisessa muodossa. Tilannejohtoon jäi myös kaksi paikallista metsästäjää. Toinen heistä oli paikallisen metsästysseuran edustaja, joka tunsi alueen tarkimmin ja toinen heistä oli paikallisen riistanhoitoyhdistyksen edustaja ja samalla SRVA-henkilö. Hänellä oli paikallistuntemus koko kunnan alueelta ja samalla yhteystiedot käytettävissään naapu- rikuntiin. POLIISIN KäSKYNJAKO KOKOONTuMISPAIKALLA Poliisi piti käskynjaon toimintaan osallistuville henkilöille. Siinä käytiin läpi mm. vastuukysymykset ja turvallisuusseikat. Kaikille kerrottiin miten toimintaa aletaan hoitaa ja kuka vastaa minkäkin ryhmän liikkeistä. Lisäksi kerrottiin ns. hätäsuunnitelma, mikäli jokin asia ei menisi niin kuin oli suunniteltu, vaan tilanteessa sattuisi jokin tapaturma. Myös viestiliikenteen toimivuus varmistettiin. Ja yleinen tiedotus sovittiin tapahtuvaksi poliisin kautta. Tilannejohdossa ollut poliisipartio antoi lähtökäskyn ryhmänjohtajille. Samalla jäljestysryhmä valmisteli ryhmänjohtajansa johdolla taktisia kuvioitaan. Kellon ollessa 09.20 olivat kaikki ryhmät paikoillaan ja jäljestysryhmä sai määräyksen lähteä jäljille. Tähän ryhmään kuului ensimmäisenä henkilönä koiranohjaaja. Hänellä oli kaksi koiraa. Toinen laitettiin jäljelle ja toinen oli koiranohjaajalla kytkettynä. Kytketyn koiran tarkoitus oli pitää jäljestysryhmä oikean eläimen jäljellä ja irrallaan etumaastossa olevan koiran tarkoituksena oli toimia ns. turvakoirana. Turvakoiralla oli GPSpaikannin, ja toinen paikannin oli koiranohjaajalla. Näistä pystyi
• SRVA-järjestelmä hälytti paikalle 30 ammattitaitoista metsästäjää. jokainen pääsi lähtemään loppupalaverin jälkeen omille tahoilleen. Karhu siirrettiin paikallisen hirviseurueen nylkypaikalle, jossa ruho käsiteltiin huutokauppakuntoon ja samalla siitä voitiin ottaa näytteet jatkotutkimuksia varten. sursseja ja osaamista suurpetojen lopettamiseksi tai poistamiseksi. Tilanteet ovat kuitenkin aina poliisijohtoisia tehtäviä. Pohjois-Savon esimerkki osoittaa, miten yhteistoiminta parhaimmillaan toimii, kun kaikki osallistujat tietävät oman roolinsa. Yhteistoimintaa kannatta käytännössä harjoitella ja yhteystiedot eri toimijoiden välillä tulee olla 24/7-periaatteella tiedossa. Lisäksi yhteistoimintaa helpottavat säännölliset yhteistyöpalaverit ja koulutustilaisuudet. Poliisin rooli näissä yhteistyömuodoissa on merkittävä. HuOMIOITAVAA TäSSä TAPAHTuMASSA Poliisin näkökulma tilannejohto seuraamaan jäljestyksen etenemistä. Jälkiryhmän ns. kakkosmies oli varustettu haulikolla ja hänen tehtävänään oli koiranohjaajan turvaaminen ja samalla estää mahdollinen karhun hyökkäys edestäpäin. Kolmantena ryhmässä olevalla miehellä oli varustuksena kivääri ja hänen tehtävänään oli tarkkailla mahdollista hyökkäystä molemmilta sivuilta. Ja ryhmän neljäs jäsen tarkkaili pelkästään taakse jäävää maastoa, aseistuksenaan myös kivääri. Tällä aikaa tilannejohto suunnitteli vaihtoehtokartoitusta. Esimerkiksi mikäli loukkaantunut karhu olisi poistunut jo oletetulta alueelta tai kohdekarhu pääsisi poistumaan passimiesten välistä jne. ampumaan karhua neljästi. Karhu hävisi näkyvistä aukon reunaan. Passit pysyivät paikoillaan ohjeen mukaisesti. Jäljestysryhmä lähestyi GPS:n turvin paikkaa, missä turvakoira haukkui paikallaan. Noin kahdenkymmenen metrin etäisyydeltä jäljestysryhmä havaitsi makuullaan olevan karhun. Tästä matkasta ryhmä ampui vielä neljä laukausta, ennen kuin pystyttiin olemaan varmoja turvallisesta lähestymisestä. SRVA-toiminta oli esimerkillistä ja joustavaa sekä todella ammattitaitoista. Poliisin näkökulmasta katsottuna operaatio sujui erinomaisen hyvin. Useimmiten hyvään lopputulokseen tarvitaan myös hyvää onnea (metsänjumala oli mukana kantamassa kortensa kekoon). Näin saimme onnistuneen päätöksen Leppävirran kolarikarhutapaukseen. Poliisin toimivalta tässä yhteydessä perustui ensisijaisesti Poliisilaki 25§, jossa todetaan: Poliisilla on oikeus ottaa kiinni tai lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisten hengelle tai terveydelle. Sama oikeus poliisimiehellä on, jos eläin aiheuttaa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vakavasti vaarantaa liikennettä. Eläin saadaan lopettaa myös, jos se on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Po. tapahtumassa loukkaantunut karhu oli 1.) vaarallinen ihmisen hengelle ja terveydelle ja 2.) karhu oli sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeisestä julmuutta sitä kohtaan. Poliisi päätti karhun lopetuksesta käytettävissä olevien tietojen pohjalta. Poliisi turvautuu po. tilanteissa pääsääntöisesti SRVA-henkilöstöön. Syy on yksinkertainen: poliisilla ei itsellään ole riittäviä re- Metsästäjien näkökulma Koiranohjaajaksi aamulla kokoontunut esikunta valitsi henkilön, jolla aikaisempien näyttöjen perusteella oli parhaat edellytykset onnistuneeseen lopputulokseen. Koirina meillä oli kaksi saksan metsästysterrieriä. Poliisin silmin katsottuna nämä koirat toimivat todella loistavasti. Koiranohjaajana toimineen riistanhoidonneuvoja Ville Hokkasen mukaan koko operaatio onnistui mm. siitä syystä, että tämä kolari sattui sellaisen riistanhoitoyhdistyksen alueella, missä SRVA-toiminta on otettu riittävällä vakavuudella. Koko SRVA-toimintaa on harjoiteltu mahdollisten tilanteiden varalta samoin kuin organisaation kokoamista on mietitty jo valmiiksi. Asiantuntijaan otettiin heti tilanteen alussa yhteyttä. Näin saatiin koko työketju säilymään ajan tasalla koko operaation ajan. Lisäksi samalla asiantuntijana toiminut koiranohjaaja painotti, että tämänlaatuinen tilanne ei missään tapauksessa ole koulutustilaisuus koirille. Tällaisessa tapahtumassa on syytä käyttää useampaan kertaan testattua koiraa ja mielellään sellaista, jolta on työskentelyyn ammuttu karhu. l Metsästäjä l 2 l 2012 l 55 HELPOTTAVA VIESTI RAdIOLLA TILANNEJOHTOON Tilannejohdossa vastuunkantajat huokaisivat helpotuksesta saadessaan kuulla viestin, että karhu on saatu kaadettua ilman lisävahinkoja. Tässä vaiheessa ryhmänjohtajat saivat tiedon, jonka mukaan passiketjut purettiin kootusti yhteen paikkaan. Samalla koko ajan pidettiin varmistusta kaatuneen karhun luona mahdollisen toisen karhun olemassaolosta alueella. Itse kullekin operaatioon osallistuvalle henkilölle annettiin mahdollisuus tulla lopetetun karhun luokse. Pienen tuumaustauon jälkeen karhu saatiin siirrettyä tien varressa olevalle puutavaranlastauslevikkeelle. Samaan paikkaan määrättiin koko porukka loppupalaveriin. Siinä poliisi kävi läpi tilanteen kohta kohdalta. Ja aamulla tehdyn nimilistakuittausten jälkeen JäLJESTYS JATKuI, PASSIT PAIKOILLAAN Jo puolen tunnin kuluttua varsinaisen toiminnan aloituksesta kuului radiosta viesti, jonka mukaan karhu oli ollut makuulla noin 600 metrin päässä kolaripaikasta. Turvakoira ajoi sen siitä ylös ja jäljestys jatkui noin viisisataa metriä passilinjan suuntaisesti. Yksi passimiehistä pääsi näkemään karhun liikkeellä metsäaukiolla. Tämän miehen havaintojen perusteella kyseinen karhu linkutti toista takajalkaansa. Näin passimies oli varma kohteesta ja pääsikin
• Kirjoituskilpailun satoa Valtteri Kumpulainen Metsästys ­ luonnon kunnioittamista l Metsästäjä-lehdessä 5/2011 lanseerattuun nuorten metsästysaiheiseen kirjoituskilpailuun tuli kaikkiaan 50 kirjoitusta 8­17-vuotiailta nuorilta. Kirjoituksista erottui selkeästi kuusi parasta. 1. Valtteri Kumpulainen, 16 v, Lahti: Metsästys ­ luonnon kunnioittamista 2. Paula Simojoki, 14 v, Tuusula: Kuin sadussa 3. Tuure Kinnunen, 14v, Oulu: Homenokka 4. Minna Väisänen, 14v, Nakertaja: Paras metsästyskokemukseni 5. Ville Alasalmi, 17 v, Vuolijoki: Metsästäjä ja luonnonsuojelija 6. Joona Aho, 13v, Saarijärvi: Metsien mies Parhaaksi kirjoitukseksi Metsästäjälehden raati valitsi 16-vuotiaan Valtteri Kumpulaisen tekstin Metsästys ­ luonnon kunnioittamista. Kumpulaisen teksti on mukaansatempaavaa, ja kiinnostavasti etenevä tarina on eheä ja huipentuu hienosti lopussa. Kumpulainen palkitaan 500 euron palkinnolla. Seuraavat viisi parasta palkitaan 150 euron palkinnolla, ja kirjoitukset julkaistaan tulevissa Metsästäjä-lehdissä. Kaikki palkitut kirjoitukset ovat hyvin kirjoitettuja. Simojoen tarinassa raatia ihastutti sen herkkä tunnelma. Kinnusen Homenokka-tarinassa on kiinnostava rakenne, jossa tarina kerrotaan sekä metsästäjän että metson näkökulmasta, ja tarina on kerrottu kauniisti. Väisäsen hauskasti kerrotussa tarinassa puolestaan katsotaan kanalintumetsästystä koiran näkövinkkelistä. Alasalmen ja Ahon kirjoituksissa puolestaan pohditaan syvällisesti metsästystä ja sen eettisyyttä. Muista samaa aihetta käsittelevistä teksteistä ne erottuvat edukseen kiinnostavan ja syvällisen pohdintansa sekä eheän rakenteensa ansiosta. l n Metsä oli vanhoine kuusineen, sammalmättäineen ja hyppelehtivine lintuineen sykähdyttävän kaunis. Kuljin mahtavien puiden lomassa kuin kuninkaan salissa. Pitelin asettani jännittynein ottein ja tarkkailin ympäristöä. Yhtäkkiä takanani näytti liikahtavan jokin. Se häilähti epäselvänä oksistossa. Pysähdyin jännittyneenä ja pidin katseeni kuusikossa. Äkkiä jokin lensi suoraan minua päin. Hypähdin jäniksenä ilmaan. Niskakarvani jämähtivät ylös ja hengitykseni oli salpaantua. Siipien suhina yltyi, ja eläin muutti suuntaa. Seurasin lamaantuneena sen menoa. Pysähtyisikö se ampumamatkan päähän? Hetken suhistuaan lintu, jonka nyt tunnistin pyyksi, laskeutui läheisen kuusen alaoksalle. En uskaltanut liikahtaa, en hengähtää. Pelkäsin olemattomankin liikkeen pelottavan saaliini metsään tutkimattomaan. Pyy hyppeli oksalla. Se oli puoliksi minuun päin ja löytäisi minut varmasti katseellaan, jos yrittäisin liikkua. Seisoin siis paikoillani, vaikka se oli tuskallisen vaikeaa. Lintu kääntyi asteittain poispäin minusta. Vielä muutama sekunti ja sitten... Nostin liioitellun varovaisesti haulikon pyytä kohden. Jokin metallinen osa kolahti vaimeasti. Olin nielaista kieleni ja kastella housuni. Odotin henkeä pidätellen, miten pyy reagoisi ääneen. Se alkoikin hypellä oksalta toiselle, kääntyili ympäri ja pysähtyi lopulta. Se tuijotti suoraan minua nappisilmillään. Haulikko oli raskas; en jaksaisi pitää sitä kauan koholla. Minun oli laukaistava nyt: tai olla laukaisematta. Tarkistin viimeisen kerran tähtäyksen, odotin kaksi tuskallista hengenvetoa ja ammuin. Luoti kiiti matkaan. Samassa se iski kohteeseensa: kuusen kylkeen, sen oksan tyveen, jossa pyy oli istunut. Tuijotin kohtaa kuin kauhunäkyä. Olin ampunut ohi. Pyy oli väistänyt viime hetkellä ja viipotti nyt ties missä. Olin hukannut mahdollisuuteni. Lysähdin onnettomana mättäälle. Hetken kuluttua nousin ylös. En saanut luovuttaa näin pian. Varmasti saisin uuden tilaisuuden. Lähdin liikkeelle. Kävin aavalla suolla. Ei teeriä, ei jäniksiä: typerä paikka. Kiipesin hikoillen erään kukkulan päälle. Näin suurenmoisen, tulisen ruskametsän, mutta en yhtään pyytä. Ei siis ollut mitään syytä viipyä. Tultuani alas kukkulalta istahdin kivelle itkua pidätellen. Retki oli pilalla. Voin yhtä hyvin lähteä kotiin. Lampsin alakuloisena tietä kohti. Päästyäni tielle rojahdin maahan. "Onpa suuri ilo nähdä nuoriakin täällä", yskästä kähisevä ääni virkkoi ystävällisesti lähelläni. Säpsähdin. Kääntäessäni päätäni katseeni kohtasi harmaan miehen, jonka repusta pilkotti haulikko. "Oliko Tapio suosiollinen?" hän kysäisi kiinnostuneena. Hädin tuskin kehtasin kertoa päivän tapahtumista. "On ne niin vikkeliä. Minulle kävi ihan samoin", mies sanoi nauraen. Piristyin hiukan kuullessani, etten ollut ainoa. "Mutta sellaista se on tämä metsästys.. Joskus saa saalista, yleensä ei." mies jutteli. Nyökkäsin. Juttelimme vielä hetken. "Onhan se tosi upeaa, kun vaikkapa homenokka jää eräksi", hän myönsi, "mutta pitää muistaa, ettei metsästys ole vain ampumista. Siihen kuuluu, erottamattomasti, esimerkiksi riistanhoito. Ja kyllä luonnon rauhastakin voi nauttia. Me ei olla mitään murhamiehiä, joita ajaa metsälle verenhimo, eihän." 56 l Metsästäjä l 2 l 2012 Ari-Pekka Palmu
• Tilaa Tutustu laajempaan tuotevalikoimaamme netti-sivuillamme www.riista.fi Oppaat ja kirjat: Metsästäjän-opas, korjattu painos Kohtaamisia metsässä - Eläinkiistoista yhteistoimintaan -kirja Metsäpeura Rangifer tarandus fennicus -kirja Jousimetsästys ­ kirja Metsästäjän lintuopas Riistaa arkeen ja juhlaan ­keittokirja Metsästäjän päiväkirja Riistakosteikko -opas Petovahinkojen tunnistamisopas Askel riistapolulle Vesilinnustus ­ kirja Metsästäjän uusi keittokirja Pyy pivossa Metsäpeuraopas Lintukoirat metsästyksessä Lumijälkiopas Villiä elämää Jäniksen selässä 30 _______kpl 19 42 48 10 14 5 5 8 5 40 35 5 5 35 5 5 7 _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl Laajempi tuotevalikoima netti-sivuillamme www.riista.fi Tilaukset postitetaan postiennakolla (postiennakkomaksu 3,90 + postimaksu paketin painon mukaan) Tilaukset: netti-tilaukset: postitse: puhelimitse: www.riista.fi, kauppapaikka Suomen riistakeskus, Varasto, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki 09 -27 27 8120 ____________________________________________________________ Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ____________________________________________________________ Postinumero: ____________________________________________________________ Postitoimipaikka: ____________________________________________________________ Puhelinnumero: www.hamk.fi/metsatalous Postikortit: (koko A4) Riistanisäkäs Riistalinnut 1 _______kpl 1 _______kpl 1,50 _______kpl 1,50 _______kpl 24 _______kpl 10 _______kpl 5 5 5 5 5 5 20 26 23 26 24 26 26 15 26 26 26 28 _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl Julisteet: (taitettuna) Riistalinnut Riistanisäkkäät Pelit: Riistavisa ­ metsästyksen tietopeli Riistaeläimet ­ muistipeli Pelikortit: Suomen riistaeläimet Ranta- ja vesilinnut Suomen kalat Pihapiirin lintuja Pihapiirin kasveja Pihapiirin pikkueläimiä dVd: Metsästysaseena jousi ­ johdatus perusteisiin Harrastuksena metsästys Hirvenruhon paloittelu Unelmien hanhisyksy Hirvimetsä Peuramailla Lumiset pienpetojahdit Karhun todelliset kasvot (suomi+ruotsi) Laukauksia ja latvateeriä Haaveitteni metsähanhi Lumisten kairojen metsohaukut Metsästäjä, vastuu-turvallisuus EVO N METSÄOP US ET Metsästäjä l 2 l 2012 l 57
• Uutismakasiini Riistakeskus tiedottaa Erirakenteisen metsänkasvatuksen yhteistoimintaverkostohanke käynnistyi n Metsäpalveluyritys Innofor käynnisti uuden yhteistoimintaverkostohankkeen Talous-METSOn, joka pyrkii sovittamaan yhteen hakkuut sekä metsien virkistys-, matkailu- ja luontoarvojen säilyttämisen aiempaa paremmin. Uudet metsänhoitomenetelmät mahdollistavat taloudellisesti tehokkaan metsänhoidon avohakkuitta tai korkeintaan pienaukkoja tehden. Metsäkanalintujen ja muunkin riistan kannalta hanke on mielenkiintoinen. Hanketta rahoitetaan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSOn kautta. Menetelmät perustuvat yläharvennuksiin sekä metsien luontaisen uudistumiskyvyn hyödyntämiseen. Isoja puita, joista saa sahapuun hinnan, poistetaan ja pienemmät jätetään kasvamaan. Vaikka puusto kasvaa harvemmassa kuin istutuspuusto, toistuvat sahapuusadot sekä istutuskulujen merkittävä väheneminen pitävät omistajan talouden ennallaan tai usein jopa parantavat sitä. Menetelmän käyttö vaatii hakkuukoneen kuljettajalta taitoa sekä harjoittelua. Metsien monikäytön kannalta menetelmän ydin on siinä, että metsään jää hakkuun jäljiltä paljon puita, ja se on edelleen retkeilykelpoinen. Jättämällä metsään lisäksi tarkoituksella esimerkiksi suuria säästöpuita sekä lahopuuta voidaan metsän luonto- ja elämysarvoja parantaa entisestään. Kun METSO-kohteiden ympärillä olevat talousmetsät käsitellään tällä tavoin avohakkuiden sijaan, syntyy mahdollisuus ylläpitää virkistyksen, luontoarvojen ja metsästyksen kannalta merkittäviä kokonaisuuksia. Jokaisessa kunnassa on kuntalaisille ja matkailulle tärkeitä metsäalueita, jotka haluttaisiin säilyttää. Kohteet ovat kuitenkin usein melko suuria, eikä niiden suojelu kokonaan ole taloudellisesti tai muuten mahdollista. Uudet metsänhoitomenetelmät yhdistettynä METSO-ohjelmaan ovat yksi tapa ratkaista ongelma. Verkostossa kokeillaan uusien metsänhoitomenetelmien soveltamista keskitetysti virkistyksen ja matkailun kannalta merkittävillä kohteilla vuosina 2012­2014, kuudella kohdealueella. Kohdealueet sijaitsevat Pohjois-Pohjanmaalla: Haapajärvellä, Kärsämäellä sekä Vihannissa. Kaikki alueiden metsänomistajat saavat kutsun liittyä hankkeeseen. Liittyminen on vapaaehtoista. Hankekokeiluun sitoutuvat metsänomistajat saavat puuta myydessään ilmaisen erikoishakkuun valvonnan, jolla varmistetaan maiseman säilyminen. Samalla omistaja saa myös tietoa metsänsä arvokkaista luontokohteista, joista hän voi halutessaan aloittaa sopimusneuvottelut METSO-ohjelman puitteissa. Hankkeen kohteiden pinta-ala on yhteensä 11 500 hehtaaria. Hankkeen ohjausryhmässä vaikuttavat Innofor Oy:n lisäksi paikalliset metsänomistajat ja matkailuyrittäjät, Haapajärven kunta sekä Läntisrannan kyläyhdistys. Asiantuntija-apua antavat myös Suomen riistakeskus sekä Suomen metsäkeskus. Siirrä riistanhoitomaksusi e-laskutukseen n Nyt voit vaihtaa paperisen laskun riistanhoitomaksusta eli metsästyskortin sähköiseen e-laskuun, jonka saat jatkossa suoraan omaan verkkopankkiisi. Voit nyt tehdä e-laskusopimuksen omassa verkkopankissasi. Valitse laskuttajaksi Suomen riistakeskus ja kirjaa yksilöintitiedoksi henkilötunnuksesi. Lisätietoja laskusopimuksen tekemisestä saat omasta pankistasi. Riistanhoitomaksun maksaminen sähköisenä e-laskuna on ensi kertaa mahdollista kesällä 2012. Tekemällä e-laskusopimuksen oman pankkisi kanssa saat metsästysvuoden 2012­ 2013 riistanhoitomaksun sähköisenä e-laskuna omaan verkkopankkiisi. Maksa riistanhoitomaksusi e-laskuna viimeistään 11.6.2012, niin saat pienen pankkikortin kokoisen "maksettu" -merkinnällä varustetun metsästyskorttisi suoraan kotiisi kannettuna Metsästäjä -lehden nelosnumeron lisäkannessa. Pankkikortin kokoinen metsästyskortti on sekä tyylikäs että helppo säilyttää vaikka muovitaskussa tai lompakon pankkikorttitaskussa. Kortti on muovitettu, joten se säilyy pidempään ja kestää paperikorttia paremmin vettä. Siirtyminen e-laskutukseen säästää myös aikaa ja vaivaa: sinun ei tarvitse itse syöttää laskun tietoja, vaan hyväksyt sen maksuun vain yhdellä klikkauksella verkkopankissasi. Kaikki tiedot, kuten viite- ja tilinumerot ovat siinä jo valmiina, joten niitä ei tarvitse erikseen näppäillä. Sinun tarvitsee ainoastaan tarkistaa ja hyväksyä lasku nappia painamalla. Siirtyminen riistanhoitomaksun e-laskutukseen on yksinkertaista. Toimi näin: 1. Mene omaan verkkopankkiisi. 2. Tee sopimus (uusi e-lasku) ja valitse laskuttajaksi Suomen riistakeskus ja laskutusaiheeksi riistanhoitomaksu. 3. Käytä yksilöintitietona henkilötunnustasi. Siirrä riistanhoitomaksusi e-laskutukseen heti, niin saat metsästysvuoden 2012­2013 riistanhoitomaksusi e-laskuna. Toukokuun 25. päivään 2012 mennessä tehdyt e-laskusopimukset ehtivät mukaan metsästysvuoden 2012­2013 laskutukseen. E-laskusopimusta ei tarvitse uusia vuosittain. Lue lisää e-laskun käyttöönotosta oman pankkisi sivuilta ja siirrä riistanhoitomaksusi elaskuksi jo tänään. Huom! SEPA -uudistus tulee muutaman vuoden kuluessa aiheuttamaan muutoksia Suomessa käytössä olevaan suoraveloitusjärjestelmään. Riistanhoitomaksunsa suoraveloitukseen siirtäneet metsästäjät voivat maksaa riistanhoitomaksunsa suoraveloituksena vielä muutaman vuoden ajan, mutta tuleviin muutoksiin voi varautua jo nyt siirtymällä suoraveloituksesta e-laskun käyttöön. Metsästäjät, joilla ei ole e-laskutussopimusta ja jotka eivät ole suoraveloituksen piirissä, menettelevät tulevana kesänä samoin tähänkin asti. He maksavat riistanhoitomaksunsa automaatilla, kotipäätteellä tai heidän on käytävä maksamassa korttinsa pankissa. Säästä siis aikaa ja vaivaa ­ siirrä riistanhoitomaksusi e-laskuksi. Suomen riistakeskuksen uudenmaan toimialueella ilmoitetaan haettavaksi RIISTANHOIdONNEuVOJAN TOIMI. Toimialueeseen kuuluu Uudenmaan maakunta ja Orimattilan kunta. Alueella toimii 30 riistanhoitoyhdistystä. Riistanhoidonneuvojan tehtävään kuuluu riistatalouden suunnittelu- ja neuvontatehtäviä, riistanhoitoyhdistysten toiminnan tukemistehtäviä, sidosryhmäyhteistyötä ja erikseen määrättyjen julkisten hallintotehtävien hoitamista. Alueellisten tehtävien lisäksi tehtäviin kuuluu osallistuminen riistatalouden edistämisen valtakunnallisiin tehtäviin ja hankkeisiin sekä mahdollisesti erikseen sovittaviin kansainvälisiin tehtäviin. Toimen sijoituspaikkana on Suomen riistakeskuksen aluetoimisto pääkaupunkiseudulla. Tehtävän hoitaminen edellyttää korkeakoulututkintoa mielellään luonnonvara-alalta riistatalouden ja metsästyksen hyvää tuntemusta suomen kielen erinomaista ja ruotsin kielen hyvää suullista ja kirjallista taitoa englannin kielen taitoa neuvottelutaitoa ja yhteistyö- ja vuorovaikutuskykyä valmiutta joustaviin työaikoihin ja liikkumiseen valmiutta kehittää riistataloutta osana Suomen riistakeskuksen prosessiorganisaatiota Toimen palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja toimi on otettava vastaan viimeistään 1.8.2012. Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 30.4.2012 klo 16.00 mennessä ensisijaisesti sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.fi tai toissijaisesti osoitteella: Suomen riistakeskus/Kirjaamo, Fantsintie 13 -14, 00890 HELSINKI. Kuoreen merkintä: Riistanhoidonneuvoja, Uusimaa. Lisätietoja antavat: Riistapäällikkö Visa Eronen, visa.eronen@riista.fi, puhelin 050 366 1114 Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, jarkko.nurmi@riista.fi, puhelin 040 450 3389 58 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Alueilla tapahtuu Pohjanmaa n Pohjanmaan riistapäälliköksi on valittu MMM, FM Mikael Luoma. Luoma aloittaa tehtävässä 1.4.2012, ja hänet tavoittaa numerosta 0400 180 084. Pohjanmaan riistapäällikön tointa aiemmin hoitanut Jarkko Nurmi on siirtynyt vetämään Suomen riistakeskuksen kestävän riistatalouden prosessia eli riistatalouspäälliköksi. Nurmen tavoittaa numerosta 040 450 3389. Nuorten eräleiri 10.­15.6.2012 n Järjestäjänä: Muovaaran jahti ry / Ollilan Lomamajat Erähenkisille 10­16 vuotiaille nuorille tarkoitettu leiri, jolla opastetaan liikkumaan luonnossa, tutustutaan metsästykseen ja riistanhoitoon ja valmennetaan metsästäjätutkintoon. Paikka: Kuusamo, Sossonniemen kylässä, Ollilan Lomamajat Hinta: 335,00 e / hlö, sis: majoituksen mökeissä, ruokailut, opastukset, koulutukset, opetusmateriaalit ja vastuuvakuutuksen leirin ajalle. Lisäksi tutkintoon osallistujilta 20 e tutkintomaksu. Todella monipuoliseen ohjelmaan sisältyy mm: metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta metsästäjätutkinto ampumakoulutus radalla suunnistuksen perusteet ensiapukoulutus metsästyskoirien käyttö pienpetopyyntikoulutus / loukkujen valmistus riistanhoitotyöt luontokoulutus ja -opastus yöretki suurpetojen katselupaikalle kalastus elektroniset ampumalaitteet ja paikantimet Viikko-ohjelma ja ilmoittautumislomake löytyvät: www.ollilanlomamajat.fi Lisätietoja: Kajava Pekka, 040 552 8921, pekka.kajava@wippies.com Ollila Tuomo, 0400 286 528, info@ollilanlomamajat.fi Pitkänen Risto, 040 839 0209 Siikaluoma Timo, 0400 243 103 Leirille otetaan max. 30 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen viim. 10.5.2012 mennessä. Rannikko-Pohjanmaa n Rannikko-Pohjanmaan riistapäälliköksi on nimitetty Stefan Pellas, joka on toiminut Rannikko-Pohjanmaalla riistanhoidonneuvojana vuodesta 1997 lähtien. Kaakkois-Suomi Eräakatemian nuorten eräleiri 2012 2.­6.7.2012 n Leiri pidetään Taipalsaaren ampuma- ja harjoitusalueella. Leirillä tutustutaan monipuolisesti luontoon, kalastukseen, metsästykseen ja luonnossa liikkumiseen. Mahdollisuus suorittaa myös metsästäjätutkinto. Leirille otetaan kolmekymmentä 10­14-vuotiasta poikaa tai tyttöä. Materiaalimaksu 150 . Tule mukaan kokemaan villejä elämyksiä! Ilmoittautumiset 31.5.2012 mennessä ja lisätietoja: Lemi-Taipalsaaren riistanhoitoyhdistys, Petteri Saarnia puh. 050 336 2293 Luumäen riistanhoitoyhdistys, Pasi Laari puh. 0400 298 308 Savitaipaleen-Suomenniemen riistanhoitoyhdistys, Tarmo Hjerppe puh. 040 739 2848 Iitin rhy:n uusi toiminnanohjaaja: Ville Ravantti, Luokkitie 2 A 4, 47400 Kausala, 044 947 2069 iitti@rhy.riista.fi Keski-Suomi Uudet toiminnanohjaajat: Hankasalmen rhy: toiminnanohjaaja Petri Korhonen, Kalliokoskentie 264, 41550 HANNULA, p. 040 5368 830, eraspete@luukku.com Jyväskylän seudun rhy: toiminnanohjaaja Harri Valkonen, Ilmoniementie 61, 41630 ORAVASAARI, p. 040 5052 274, jyvaskyla@rhy.riista.fi Jämsän seudun rhy: toiminnanohjaaja Pasi Myyry, Puistolantie 28 A 5, 42300 JÄMSÄNKOSKI, p. 044 7146 145, Pasi.Myyry@luukku.com Keuruun rhy: toiminnanohjaaja Timo Pessinen, Kievarinkuja 5 as 4, 2700 KEURUU, p. 050 5012 786, timo.pessinen@suomi24.fi Viitasaaren rhy: toiminnanohjaaja Sami Wiik, Rasilantie 3, 44760 KEIHÄRINKOSKI, p. 040 5367 758, viitasaari@rhy.riista.fi Oulu Nuorten eräleiri n Tervetuloa viettämään viikonloppua muiden nuorten joukkoon eräharrastusten pariin. Aika: 7.­10.6.2012 Paikka: Siiponkosken kylä- ja jokikeskus, HAAPAJÄRVI Kohderyhmä: 11­16-vuotiaat tytöt ja pojat, myös lasten vanhemmat voivat olla mukana Hinta: 90 / henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta peritään erillinen maksu 20 euroa Ohjelmassa muun muassa: Metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta Metsästäjätutkinto Ampumakoulutus, ruuti- ja jousiaseet(ampumarata) Laser- ja ilma-aseet Maastossa liikkumisen perusteita, kartan ja kompassin käyttö Metsästyskoirien esittely/näytös Pienpetopyyntikoulutusta ja loukkujen valmistus Vetouistelu (sivuplaanareilla 8 -10 vapaa) Vapaa-ajan ohjelmana leirikilpailuja, savusauna, makkaranpaistoa Viimeinen ilmoittautumispäivä 14.5.2012 Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Miika Niskala, p 044 445 6404 miika.niskala@haapajarvi.fi Leirille otetaan 50 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä, majoitus omissa teltoissa. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman. Satakunta Nuorten metsästäjien leirit 2012 n Säkylän - Köyliön rhy järjestää Suomen riistakeskus Satakunnan tukemana kaksi nuorten metsästäjien leiriä. Leirit pidetään Köyliössä ja Säkylässä 15. - 17.6.2012 Molemmille leireille otetaan noin 15 kpl 10 - 15 -vuotiasta osallistujaa. Ilmoittautumiset sekä lisätiedot 10.4. alkaen Säkylän - Köyliön rhy Marika Vahekoski 0400-693013. Uudet toiminnanohjaajat: Euran seudun rhy: toiminnanohjaaja toistaiseksi ja pj. Leevi Ranne, Harolantie 271, 27400 Kiukainen, p.0400 721 337, leevi.ranne1@jippii.fi Merikarvian rhy: toiminnanohjaaja Ville Ylineva, Peltomaantie 12, 29940 Kuvaskangas, p. 050 573 7153, ville.ylineva@suomi24.fi Punkalaitumen rhy: toiminnanohjaaja Kalervo Loponen, Aukantie 52, 31900 Punkalaidun. p. 040 830 5507, kalervo.loponen@sahkopojat.com Metsästäjä l 2 l 2012 l 59
• Kaupantekoa Karhuvillen pienpetopyydykset ja -hajusteet VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan suoraan valmistajalta. Puh. 06-4849 116, liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor 040-7007 528. Katso lisää www.karhuville.fi kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Pienpetopyydykset: ketun jalkanaru, heti tappavia Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, loukkuja ja rautoja pienpedoille, myös majavalle. Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. Puh. 0400-181 498, Taisto Hietala, www.raimoolkkonen.fi http://www.kesavaylan.net/ VHF-puhelimet, uusimmat mallit. Lafayette, Zodiac, Pasi Ahopelto, puh. 0400-567 078. Kanuloukun varmatoimiset laukaisulaitteet, Hunter, Rexon. Riistakamerat, kuulonsuojaimet. www.lehonpaja.net ja lahtivajoille turvalliset hirvihenkarit, ym. RitKos Oy, Mäntsälä 0400 203 398 www. ritkos.fi Markku Haapaniemi Teuva Valmistusmateriaali on ruostumaton teräs. Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 0500-360 962. www.ph-riista.fi puh. 050-566 2691. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Erkki Hartikainen, Pusula Ketunjalkanaruja, hyvin pyytävä ammattilaismalli. Kaislaleikkuri, myös mökkikäyttöön. Käyt. moott. Puh. 0400-499 579 Puh. 044-523 0554. leikkurista reilu hyvitys. puh. 0500 652 241 Luonnontieteellisen alan konservaattori Tikka T3 Hun 850,-, Tikka T3 Lite SS 890,myös ilt./vk-lopp. www.kaislaleikkuri.net Esa Kemppainen, Mattilantie 56,Janakkala. CZ 527 DLX 670,-, Beretta Silver Pig S 1850,Puukonrakennustarvikkeita, y.m. www.brisa.fi Puh. 050-563 0169. www.trofeet.fi Armsan A612 299,-, Armsan 612DW 350,Sarvia ostetaan puh. 06-729 0431, 06-724 7815 Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ Leupold 2-7x33+läp. 230,-, Aimpoint 9000 360,MIDWAY SUOMI OY täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040 558 4019, Kahles 2,5-10x50 890,-, Meopta 1-4 K-dot 730,Jo noin 100 000 tuotetta yli 300 valmistajalta! www.lietsala.net Kahles KX 3,5-10x50 995,-, CZ 455 St. 350,Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Antti Mäkilä, Tammela puh. 0400-879 581 Nikko 6x40+11mm jal. 55,-, Tikka T3 lipas 48,Kiikaritähtäimet, katselukii-karit, laserit. Jalustat, antti.makila@elaintentaytto.fi, Kysy tarjousta! Steiner 8x56 Nighthunter XTR kiikari 850,renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Ahti Huvila Oy, www.ahtihuvila.fi varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. 63800 Soini, puh. 06-5281203 ja työkalut, mm. kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, www.markkunatri.fi. 31v. Rehtiä Asekauppaa! ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 12-17 Jari Niskanen, Laukaa puh. 0400-317 828, Mossber 12/76syn 360 e,12/89 syn 440 e puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne www.jariniskanen.net Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin netissä www.midwaysuomi.com Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Myös tiilikuvio. Lindab Oy, 43700 Kyyjärvi. T:mi Eläinkonservaattori Teemu Salonen. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821 337, Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. www.elainkonservaattori.fi Inkoo. 0400-384 118, 0400-384 518 Posti, MH: Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta Puh. 050-563 7820 Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com valikoimasta, suoraan maahantuojalta. SorsaErityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Tikka T3 308Win pakettitarjous! AseUtran hanhi-pyy-varis-haukka-kyyhky-fasaani-hirviSaraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. vaimentimella ja Burris optiikalla alkaen 1390 e. peura-kauris-karhu-susi-kettu-supi-minkki- jne. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Testivoittaja Howa-kiväärit alkaen 699 e. puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Beretta, Finn 412, CZ ja Benelli. Kiikaritarjous! Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35 e + tk. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Meopta R1r 3-12x56 4C 795 e, Hawke 3-9x50 85 e puh. 0400-304 633. Eero Suomus, Vihti Ylöjärven asetarvike, Rantakiventie 7, Ylöjärvi Kotimaiset purkinsulkijat suoraan valmistajalta. Kaikki alan työt, puh. 0400-788 636 Puh. 03-348 4004 www.asetarvike.fi ERÄTAPIO OY P.040-5858 133 www.eratapio.fi Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, Käytettyjen aseiden erikoisliike netissä Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. www.euroase.fi www.puuru.com. Puh. 044-368 1441. Aseita ja tarv. myynnissä, katso kuvat netistä. Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo porinase.fi puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Aseöljy 0,09e vain Metsästäjän Heinäsorsan poikasia istutuksiin. Yli Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran lukijoille kampanjakoodilla M2 kahdenkymmenen vuoden kokemus sorsan pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut Suomen paras ase-verkkokauppa? kasvatuksesta. puh. 0400-930 690 / 050-563 1165. nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. Ehkä, totea itse www.sissos.fi Arma-Fennica -asekirjat esim. Lahjaksi R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Haulikko Valmet 412, asekaappi 6:lle aseelle. www.armafennica.fi puh 040-7677 038 Länsisiperianlaikan pentuja. Puh. 040-841 3226 Osta ja myy Puh. 0400-186986. A.Halonen Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, www.jahtihuuto.net Pohjanpystykorvan pentuja optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä Lapissa Tanhuan erämaatontteja sekä valm. puh. 050-564 5812 / Raahe. www.asetarvike.com puh. 040-540 1182 mökkejä. Pääsee myös seuraan. Suomenpystykorvan pentuja, puh. 040-582 1043. Aseet, patr. + lataustarv.+ratalaitteet + kahvat Kysy puh. 0400-199 818. Labradorinnoutajan pentuja koepalkituista puh. 019-782 307 www.mattikauppi.fi Lapissa Sodankylästä 50 km itään ja välillä vanhemmista. Luovutus toukokuussa. UNLIMITED AMMO OY, 65% lyijyä raskaammat Saariselkä ­ Ivalo puronvarsitontteja ja puh. 040-724 0737. UnA-Tunsten haulit ym.komponentit ja maisematontteja vaaran päällä. Hinta alk. 4000 e http://www.kopteri.net/koti/satu.virtaranta/ jälleenlataustarvikkeet haulikonpatruunoiden puh. 040-832 0190. Ruskeita sileäkarvaisen noutajan pentuja lataukseen, UnA-supistimet ym. asetarvikkeet. Pieni eräkämppä + sauna + niittypalsta 21,6 ha metsästykseen. Puh. 0400-989 284. www.unlimitedammo.fi Ylä- Kainuussa. www.nettiasunto.com Id: 49166 Dreeverin pentuja.I FIN KVA FIN MVA FI KVA-K SE Tehokas ALFA tai ULTRA-ALFA - kiväärin MVA SE KVA . E AVO1,näyt ERI. puh. 0500-198 163. äänenvaimennin, alkaen 120euroa, asennus Dreeverin pentuja, synt 27.2. Puh. 045-262 4461 60euroa teräs tai alum. runkoinen, ei hitsattu, Mustamanttelisia dreeverinpentuja halkaisija 50mm, paino alkaen 210g, Keveät Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin puh. 0407-433 714. piipun päälle menevät teleskooppiset mallit hinnoin jatkuvasti. O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 A 2, Beaglen pentuja p. 050-3523843 tai www.ouluntyostokeskus.com japanilaiset ja 40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. kuopusmaa@hotmail.com keskiaikaiset miekat puh. 08-311 3133, 040-508 5833 Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirven Luovutusikäisiä beaglen urospentuja. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. sarvia. R. Pentinmäki, Jäpintie 344 C, Risto Heikkilä puh. 0400-815 834 Siuntio Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin 60800 Ilmajoki. Puh. 050-554 6852. Patterdalenterrierin pentuja emä erinomainen kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Ostetaan näädän, minkin, ketun ja supin periyttäjä Killerin Black Pepper. Isä Slovakian Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, turkisnahkoja P. Hirvonen, Möykkylahdentie 9. tuonti. Pennut syntyy n.02.04.12. Vanhemmilla 80100 Joensuu. Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. 83700 Polvijärvi. Puh. 0500-328 875 erinomaiset luonteet ei tappele toisien Silentum ja Noise Stopper kiväärivaimentimet cal Husqvarna 16/70 rinn.piippuisen haulikon etutukki. koirien kanssa. Puh. 0400-671 749 22LR-50BMG. Valmistaja Suomen Jahtivaruste Ky, Puh. 044-290 3159. wwww.KillerinKennel.net Hästöntie 432, 25500 Perniö Ostetaan 50-60 -luvun moottorisahoja. Sk.kettuterrierin pentuja, s. 31.1.2012 puh. 0400-842 196 www.jahtivaruste.fi 050- 522 6315 puh. 046-5813189 ( ilt) Mikkeli Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Kk. mäyräkoiranpentuja ajolinjaisista Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii ja huippusukuisista vanhemmista. kaikkiin aseisiin. 3:lle aseelle 55 e, 4:lle 60 e, 5:lle www.kultapuro.net puh. 040-4130 730 65 e ja 6:lle 70 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, Kk.- ja lk mäyräkoiranpentuja. Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, 040-547 0607, 050-594 9670. Luovutus vko 9 puh. 050-410 9251 Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Asekaappi, kotimainen SIS 3492- hyv. sertifikaatti. Lk saksanseisojan pentuja Mäntässä Puh. 02-728 7503. Lisätiedot www.corrosafe.fi www.iloksinkennel.fi puh. 0400-620 042. Muokkaamme kaikenlaisia turkisnahkoja. www.supernova.fi Metsästäjän nettikauppa Lk. saksanseisojan pentuja! Voittajaluokan Nahkajalostamo M. Salonen Ky Röppääntie 3, Hinta-laatusuhde kohdallaan. Vertaa! vanhemmista! Tied. 040-526 9508 Lapua 50670 OTAVA puh. 010-387 3090 www.taljatukku.fi www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, Walesinspringerspanielin pentuja riistaver. Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. vanhemm. Isä FIN MVA, AVO 1 puh. 040-744 8636 pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500-176 596 http://koti.phnet.fi/gotsch. Luolatutkat, www.deben.com, Terrier Finder mallit Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Mk3 ja pitkä kantama eli long range edullisesti. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Toimitus välittömästi. Puh. 0400-820 492. Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjausKoira-, minkki-, ym. verkkoja Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long muutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Rautarantala Oy puh. 09-876 5291 range. Heti tappavat näädän / minkin loukut. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. www.rautarantala.com Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. www.kimitojaktbod.fi puh. 0500-826 404 tai Varkaudessa. puh. 0400­528 098. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy 02-423 804, fax 02-423 805. Aseiden korjaukset ja huollot ! lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Huollan jahtiradiot, koiratutkat RJAK, Pl 38, Ylöjärven asetarvike puh. 040-7188 170. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. 44101 Äki ilt./vkl puh. 050-557 2000 Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi HUOM! Rivi-ilmoitusten hinta nousee, 1.1.2012 rivin hinta on 20 euroa / rivi. Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faksien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2012 hinta on 20 euroa / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto, jossa on laskutusosoite, on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 1314, 00890 Helsinki. E­mail: marja. kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 3/2012 ilmestyy 28.05.2012. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 11.04.2011. Eläintentäyttäjiä HUOM! Emme ota ilmoitusaineistoa vastaan puhelimitse. Järjestöt ja Yhdistykset Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen", joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö -Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n Jalostusneuvojilta saa tietoa hyvistä pentueista. Jämptit/Janne Romakkaniemi 050-365 9222 tai Jussi Kuittinen 050-3067480. Norjan harmaat/ Pauli Äijälä 050-3271782 tai Marko Niemelä 045-1316109. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla. Soita Marja-Helena Ilvonen 050-572 7010. Internet http://www.shhj.info Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Marjo Halonen puh. 040-764 0104 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Kattava tietopaketti ja Suomen Mäyräkoiraliiton pentuvälitys löytyy osoitteesta www.mayrakoiraliitto.fi. Liity samalla jäseneksi: jasenasiat@mayrakoiraliitto.fi Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: jalostusneuvoja Jorma Korpela 044-511 2013, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Risto Kannisto 0400-544 030, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Mika Maliniemi 0400 139 041 Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh. 050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Koiria Ostetaan Työsuorituksia Myydään 60 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Nahkasaapas, Hinta vuorittomia tai teddyvuorilla, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla koot 37-48, sama saapas myös 1/2 pitkällä varrella, saappaita myös kumiterällä. Korkealaatuinen. vahvarakenteinen, 62 Boots, tylppäkärkinen, musta. Hinta koot 37-46 69 Maihari, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla, varren suussa lumilukko, kiinteä iltti, sisäreunassa vetoketju. Hinta 69 koot 37-48 Saapas, Hinta l "custom" tyylinen, vahva vettähylkivä nahka, pitävä pohja, kestävällä tekstiilivuorilla. koot 36-48 69 l Nahkasaapas, Hinta kosteutta kestävä nahka, teddykarva vuori, varrensuussa nauhakiristys, pitävä pohja koot 38-48 74 l Uusi, sykähdyttävä eräelokuva tulossa! Pääosissa suomenpystykorvat, näyttämöinä Koilliskairan ja Jällivaaran lintumaat. Ohjaus Arttu Kotisara, kesto 50 min., h. 23,90 . Ensi-iltaesitykset ja myynnin aloitus Rovaniemen erämessuilla 17.-20.5. Tilaa jo ennakkoon, saat dvd:n ilman postikuluja 15.5. mennessä tehtyihin tilauksiin! Lisätietoja sivuilla www.videosara.fi Myös kymmeniä muita eräelokuvia, uusimmat Luolakoiria ja lapiomiehiä sekä Karkeakarvaiset saksanseisojat riistalla. Tekstitä, soita tai meilaa tilauksesi puh. 0400-229739, sähköp. arttu@videosara.fi Valmistaja Kotimaan jälleenmyynti 97x140_2.indd 1 27.2.2012 12 Metsähallituksen pienriistan kausiluvat haettavissa huhtikuun aikana Pienriistan kausiluvat ajalle 1.8.2012 - 30.4.2013 ovat nyt haettavissa. Hakuaika on 1.- 30.4.2012. Loppukauden kausiluvat (1.11.-30.4.) sekä lyhytaikaiset luvat ovat myynnissä 12.6. alkaen. Kausilupia on saatavilla sekä kanalinnuille että muulle pienriistalle. Kausilupia ei myönnetä kaikille alueille. Tarkemmat ohjeet ja alueet: www.metsa.fi/metsastys Kausilupia voi hakea sähköisesti osoitteessa: http://lupahaku.protacon.fi Metsästäjä l 2 l 2012 l 61
• Valmet 212 uusia takatukkeja. Asetyöt, vaimentimet, aseet, patruunat ja asetarvikkeet Ase-ja optiikkahuolto, Vienankatu 14,87100 Kajaani. Puh.08-613 0655, 040-535 4134 Tukit ja vaihtoaseet: www.asehuolto.net kotisivut: www.asejaoptiikkahuolto.net Aseiden tukit, karhennukset, korjaukset. Rauli Lönnfors puh. 044-283 2596 Valkeala. Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, Pl 38, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Tracker ja Pointer-koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Tracker sekä Pointer (ei GPS).) tutkahuolto. Lindholmin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri. Käyntios. Uusikatu 1. Puh. 06 383 2980 Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Hirsimetsäntie 21, PL 12, 15101 Lahti. Puh. 0400-150 356. www.optifocus.fi. Oma saalis tuotteeksi! Turkistuotteiden valmistus, pieneläintentäyttö. Puh. 040-507 0396 http://turkisarianna.nettisivu.org Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@netikka.fi Afrikan-jahtipaketit, Kanadan-karhut puh. 0400-220 557 tai 040-551 5669 Lisää kohteita www.jahtimatkat.net Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Laadukkaat metsästysmatkat ympäri maailman! Euroopan ajojahdit: villisika,saksanhirvi ja metsäkauris. Afrikka: linnustus, tasankoriista ja Big-5. Argentiina:linnustus ja suurriista. Kanadan karhujahdit, sekä useita muita vaihtoehtoja. Tarkoin valitut ja testatut kohteet kilpailukykyisin hinnoin! B&R Hunting Oy p.040 417 8807 tai 050 545 4865 www.brhunting.fi, info@brhunting.fi Fasaanijahdit ja fasaanit untuvikosta aikuisiin. Ateriapalvelut ja majoitus mahdollisuus. www.kalastuslomat.fi Koe unohtumattomat jahtimatkat Ruotsissa, Puolassa ja Saksassa! Hanhi, villisika, kauris ym. www.hanhijahdit.fi/045-1261269 Karhunmetsästystä Suomussalmella puh. 050-325 8966 www.erapalvelu.net Asiantuntevasti metsästystä ja kalastusta maailmanlaajuisesti vuodesta 2000 VSD SAFARIS, www.vsdsafaris.fi puh. 0400-888 875 hunt@vsdgroup.fi Kwalata Etelä-Afrikka, 18 antilooppilajia, Big-5. Unohtumaton elämys. Myös elämysmatkat eimetsästäjille. www.finscoop.fi, info@finscoop.fi Kesän 2012 kalastusmatkamyynti alkanut. Tutustu tarjontaamme. www.erakompassi.com Vuokrataan mökkejä Ahvenanmaalta metsästykseen ja kalastukseen. Metsäkaurismetsästystä 1000 ha, tornista, koiralta, jousimetsästystä 15. elokuuta alkaen. Kalavesiä 25km2, moottorit ja veneet sisältyvät. Hyvät taimenvedet. Puh. 0400-886 558 svinostugby@aland.net www.visitaland.com/svinostugby Vuokralle tarjotaan Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. pesonal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Kittilässä Jeesiöjärven eräleirikeskus, metsästys yms. Ryhmille oivallinen tukikohta. Valtion maita. Edulliset hinnat. Puh. 0400-733 075, vaeltaja100@suomi24.fi. Vuokrataan Pyhä:ltä mökki mukavuuksin H. 390-480e/vk P. 0400-215188" Kämppä Lieksassa mm. majavan, karhun,ym metsästystä 15 euroa/vrk. hartikainen.jukka@gmail.com Edullista ja hyvää majoitusta kaiken kokoisille porukoille. P-Karjalassa alueella Elimo Kitsi-Piilo 60325 ha. 045-270 7440 Kysy tarjous www.taigamaja.fi Metsästysammunnan SM kisat Lieksassa 17­22.7 Varaa majoituksesi viimeistään nyt! Lomakylä Timitraniemi puh. 045-123 7166 info@timitra.com www.timitra.com Merenrantatalo Norjassa, Andøyn saarella. 550 e/ viikko. Myyntihinta 90000 e. Puh. 040-596 8980. Sotkamo ­ VP:n kesskellä mökkii 10:lle. Rantasauna, vene, grillikota yms. Puh. 050-582 6397 Metsästäjä -lehti No. 2/2012 61. vuosikerta, Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Levikki on 303 241 kpl (LT 2009). Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 18.5.2012. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Jari Pigg Päätoimittaja: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj) Klaus Ekman Ilkka Eskola (Hansaprint) Marko Mikkola Maria Nikunlaakso Marko Svensberg Petri Vartiainen (MMM) (Metsähallitus) (RKTL) Toimituksen osoite: Suomen riistakeskus, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 040 450 3360. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: Hansaprint 2012/Met12_02 Kansikuva: Hannu Huttu Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 Peltopyyn sulkanäytteitä kaivataan n Suomen riistakeskus pyytää peltopyystä kiinnostuneita metsästäjiä ja luontoharrastajia osallistumaan peltopyytä koskevaan tutkimukseen. Tarkoituksena on selvittää Suomessa luonnonvaraisena esiintyvien peltopyiden geeniperimää ja niiden alueellista sijoittumista. Toivomuksena olisi saada tiedetyiltä peltopyyn ruokintapaikoilta tai elinpaikoilta näytteitä todennäköisistä peltopyyn luonnonkannan yksilöistä. Näytteeksi tarvittaisiin siipi- tai pyrstösulka. Määritys onnistuu myös nipusta höyheniä. Sulan tupen pitäisi olla ehjä. Myös haukan tappamat linnut kelpaavat hyvin näytteeksi. Tieto näytteiden keräyspaikasta on erittäin tärkeää käsiteltäessa tietoja. Toivomuksemme on saada laajasti näytteitä eri osista Suomea. Tätä pyyntöä saa vapaasti levittää eteenpäin. Tutkimuksen tuloksia tullaan julkaisemaan Metsästäjä/Jägären-lehdissä ja keräykseen osallistuneiden kesken arvotaan 10 tuotepalkintoa. Näyte tulisi lähettää yhdessä osoitteesta riista. fi löytyvän tietolomakkeen kanssa viimeistään 31.4.2012 osoitteeseen: Tuija Liukkonen Oulun yliopisto/biologian laitos, PL 3000, 90014 Oulun yliopisto Riistan vuoksi - riistapolitiikan aikakausjulkaisu ilmestyi n Suomen riistakeskuksen ensimmäinen Riistan vuoksi -aikakausjulkaisu on ilmestynyt. Riistan vuoksi -julkaisu tukee osallistavaa riistapolitiikan valmistelua. Se esittelee hoitosuunnitelmien perusteita ja taustoja, kertoo suunnitteluprosessien kulusta sekä esittelee tiivistetysti valmistuvien hoitosuunnitelmien linjauksia ja toimenpiteitä. Riistan vuoksi on luettavissa osoitteessa www.riista.fi. ISSN 0047-6986 Aikakauslehtien liiton jäsen Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset 1. Muuttoilmoitus Suomen Postin kautta Postin viralliselle lomakkeelle tehdyllä muuttoilmoituksella osoitteenmuutos päivittyy valtakunnalliseen väestötietorekisteriin (maistraatille) ja postin osoitetiedostoon. Posti lähettää ilmoituksen tehneelle vahvistuskirjeen, jossa ilmoitetaan, mille yrityksille ja yhteisöille uusi osoite välittyy. Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteri on myös tässä luettelossa. Postin muuttopuhelimen numero on 0203 456 456 (suom.), 0203 457 457 (ruots.) Puhelun hinta on 0,08 e + 0,01 e/min, matkapuhelin 0,29 e/min. Muuttoilmoitus kääntää myös postinkulun uuteen osoitteeseen. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjä- tai Jägaren­lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 Puhelut lankaverkosta 0,0821 euroa/puhelu + 0,0320 e/min Puhelut matkaviestimistä 0,190 euroa/min. Puhelut ulkomailta ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09-794031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, PL 243, 01511 VANTAA Telefax 09-794031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 62 l Metsästäjä l 2 l 2012
• Osoitteita RIISTAKESKUS FINLANDS VILTCENTRAL SUOMEN Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde (09) 160 01. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto, fax. (09) 1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. (09) 1605 3373, 040-7353 173. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. (09) 1605 3374. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. (09) 1605 2283, 040-7336 229. Ylitarkastaja Rami Sampalahti, puh. (09) 1605 2188, 040-1782 188. Ylitarkastaja Janne Pitkänen, puh. (09) 1605 2469, 040-8672 667. Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelinvaihde: 040 450 3360 Fax. (09) 2727 8130 e-mail: riistakeskus@riista.fi, etunimi.sukunimi@riista.fi www.riista.fi Johtaja: Reijo Orava, puh. 040 450 3360 (vaihde) Apulaisjohtaja: Jari Pigg, puh. 0400 463 942 Julkisten hallintotehtävien päällikkö: Sauli Härkönen, puh. 050 505 5635 Riistatalouspäällikkö: Jarkko Nurmi, puh. 040 450 3389 Hallintopäällikkö: Tuomo Pispa, puh. 0400 700 778 Viestintäpäällikkö: Klaus Ekman, puh. 0400 463 943 Viestintä ja Metsästäjä-lehti: Maria Nikunlaakso, puh. 040 742 5626 Riistatalous, koulutus ja neuvonta: Marko Svensberg, puh. 040 557 3827 Talous: Pekka Lehikoinen, puh. 0400 648 678 Varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. (09) 2727 8150. Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi. Ilkka Ala-Ajos, puh. 0500 817 913, Marko Muuttola, puh. 050 9113 832, fax. (03)882 5711. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat: 0303 9777 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. (03) 644 650, fax. (03) 6446 522. Riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 0400 225 745, toimistosihteeri Sirpa Kuhlström, puh. 040 558 3367. Etelä-Savo: Virastotie 3 as 2, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440 452 830, fax. (015) 452 831. Riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 0500 257 407, vs. rh-neuvoja Teemu Lamberg, puh. 0400 257 407, toimistonhoitaja Tuula Varjus, 0440 452 830. Kaakkois-Suomi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 0440 494 005, fax. (05) 344 0998. Riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh. 0400 258 479, rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040 7162 223, toimistonhoitaja Airi Karvinen, puh. 044 049 4006. Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 0400 188 565, fax. (08) 712 397. Riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 0400 137 028, rh-neuvoja Marko Paasimaa, puh. 0400 268 390, toimistonhoitaja Ritva Juntunen, puh. 0400 188 565. Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630. Riistapäällikkö Jukka Purhonen, puh. 0400 242 727, rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 0400 243 414, toimistonhoitaja Seija Kiiveri, puh. 020 747 9630. Lappi: Vanamokatu 3 D, 96500 Rovaniemi, puh. (016) 3790 081, fax. (016) 3790 085. Riistapäällikkö Antti Siira, puh. 0400 392 667, rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400 394 329, toimistonhoitaja Leena Haapamäki, puh. 0400 864 329. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4, puh. (020) 57 511, fax. (020) 5751 201. Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. (020) 57 511, fax. (020) 5751 409. Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 Evo, puh. (020) 57 511, fax. (020) 5751 429. Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. (020) 57 511, fax. (020) 5751 879. Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. (020) 57 511, fax. (020) 5751 559. Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. (020) 57 511, fax. (020) 5751 689. Suomen riistakeskus, aluetoimistot Metsähallitus Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Jukka Bisi, puh. 040 5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Ylitarkastaja Ahti Putaala, puh. 040 8272 574, ahti.putaala@metsa.fi Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset Elintarviketuravllisuusvirasto/Tuotanto- ja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu (käyntiosoite: Elektroniikkatie 5), puh. (020) 7724 924. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. (09) 1912 8847. Suomen Metsästysmuseo Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. (019) 722 293, fax. (019) 719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Karhupalvelunumero (016) 379 0086. Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. (08) 5353 500, fax. (08) 5333 555. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 040 450 3400, rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500 282 082, toimistosihteeri Ritva Oksanen, puh. 040 450 3400. Pohjanmaa: Vapaudentie 32-34 B 22, 60100 Seinäjoki, puh. 0400 475 760, fax. (06) 4217 225. Riistapäällikkö Mikael Luoma, puh. 0400 180 084, rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 0400 180 083, toimistosihteeri Sirpa Hakala, puh. 0400 475 760. Pohjois-Häme: Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. (03) 3140 9400, fax. (03) 3140 9450. Vs. riistapäällikkö Marko Mikkola, puh. 045 1359 690, vs. rh-neuvoja Otto Hölli, puh. 0400 547 764, toimistonhoitaja Leena Särkijärvi, puh. (03) 3140 9411. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu. Riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 0400 376 189, rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 0500 196 622, toimistonhoitaja Kaija Riikonen, puh. 050 374 0776. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, fax. (017) 2823 005. Riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 0500 376 800, rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 050 4311 276, toimistonhoitaja Tuula Ruuskanen puh. 044 2612 184. Rannikko-Pohjanmaa: Långgatan 4, PL 16, 66531 Koivulahti, puh. (06) 3560 352, fax. (06) 3560 360. Riistapäällikkö Stefan Pellas, puh. (06) 3560 351, 050 5117 279, toimistonhoitaja Lena Södergård-Ahlskog, puh. (06) 356 0350, 050 406 7508. Satakunta: Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. (02) 5319 000, fax. (02) 5319 001. Riistapäällikkö Antti Impola, puh. 050 598 8857, rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 0500 742 354, toimistonhoitaja Tuija Korhonen, puh. (02) 531 9003. Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. (09) 3507 230, fax. (09) 387 2878. vs. riistapäällikkö Visa Eronen, puh. 050 366 1114, vs. riistanhoidonneuvoja Markku Laulumaa, puh. 040 704 1843, toimistonhoitaja Carola Lönnfors, puh. (09) 350 7230. Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. (09) 3507 244, 0500 458 357. Varsinais-Suomi: Hadvalantie 8 7B, 21500 Piikkiö, puh. (02) 4779 600. Riistapäällikkö Mikko Toivola, puh. 0400 882 250, rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 0400 909 565, toimistonhoitaja Pirkko Järvinen, puh. (02) 477 9600. Metsästäjävakuutus Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. (09) 4531. Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde (010) 8410 050, fax. (010) 8410 051 sähköposti: suomen@metsastajaliitto.fi, http://www.metsastajaliitto.fi Suomen Kennelliitto Kamreerintie 8, 02770 Espoo. Puh. (09) 887 300, fax. (09) 8873 0331, internet: http://www.kennelliitto.fi Metsästäjä l 2 l 2012 l 63
• VER - ter KKO vetu loa t KAU utus P PA tuma AVA an w T ww. midw T U ay.fi Mueller 8-32x44 kiikaritähtäin, 30mm runko, Target Dot ristikko Truglo punapistetähtäin Weaver kiskoon TUOTENRO 586644 UUS I Harris 1A2-BRM bipodi 440 Caldwell Rock Jr ampumatuki TUOTENRO 682659 TUOTENRO 835407 80 Speer .22 50 gr Varmint Green lyjytön 100 kpl TUOTENRO 653255 120 TUOTENRO 884179 Quaker Boy 3-D camo naamioviitta 60 jo lähes 100.000 tuotetta toimitusaika 1-2 viikkoa varastotilanne nettisivuilla postitse koko Suomeen 50 79 TUOTENRO 885469 Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen metsästäjän saatavilla. www.midway.fi info@midway.fi puhelinpalvelu arkisin 12-17 09 5122 933 Crock-Pot Haudutuspadat ASE ja KONE Aninkaistenkatu 16 - Aninkaisgatan 16 20100 TURKU ÅBO Puh./Tel. (02) 239 0930 Avoinna/Öppet: Arkisin-Vardagar 10-17 Lauantaisin-Lördagar 10-14 alk 99 Kemiön Metsästyspuoti Kapakkakuja - Kroggränd 9 25700 Kemiö - Kimito Puh./Tel. (02) 423 804 Auki-Öppet Arkisin-Vardagar12-17 Hatsan AT44S-10 www.asejaera.fi 449 Aseet & ampumatarvikkeet, optiikka, loukut, koiratutkat, asesepän palvelut, vaimenninasennukset, kiikariasennukset, korjaus, entisöinti, custom-aseet.