l Anna palautetta palveluistamme Metsästäjä 2 KOIRA KAIPAA KOULUTUSTA 2014 Riistalle ruokaa ja suojaa Metsästys teknistyy
Tässä numerossa l 2 l 2014 Riista viihtyy vaihettumisvyöhykkeillä s. 7 Kouluta metsäkaverisi s. 20 Riistaeläimestä on harmia Hirven sarvet rakennuksessa s. 32 kannanhoidossa s. 40 3 Pääkirjoitus 4 Valkohäntäpeuran historia, osa 2 7 Kohti riistarikkaita reunoja 12 Jousijahtia täysihoidolla 15 Puheenjohtajan palsta 18 Riistakamera työkaluna riistanhoidossa 20 Metsästyskoiralla pitää olla riistaintoa 25 Kysymys & vastaus 26 Koirat porovapaiksi 28 Koirat maailmankartalle 30 Nuori metsämies 32 Riistaeläimet rakennusten valtaajina 36 Ahmatutkimus nousee Suomessa 2 l Metsästäjä 2 l 2014 38 Metsästysnäytteet kertovat Itämeren halleista 40 Hirven sarvet kannanhoidossa 43 Lajiesittelyssä supikoira 44 Áigeguovdilis ságat sámegillii 46 Metsästäjäkyselyn tuloksia 48 Lähiruokaa lahtivajoilta 52 Riistaruokaa, kiitos! 54 Jalot lehtipuut osa 3 56 Ajankohtaista 60 Junnupalsta 61 Kaupantekoa 63 Osoitteet
Pääkirjoitus Reijo Orava Johtaja Suomen riistakeskus Hirvivahinkojen korvausjärjestelmä uhattuna EU komissio uudistaa suuntaviivoja maa- ja metsätalouden tuista. Komission esittämässä suuntaviivaluonnoksessa ei ole oikeusperustaa hirvieläinten aiheuttamien maatalous- ja metsätalousvahinkojen korvaamiselle. Jos komissio vahvistaa nämä suuntaviivat, Suomen valtio ei enää vuoden 2015 jälkeen voisi maksaa korvauksia hirvieläinvahingoista. EU:n ja jäsenmaiden tukipolitiikkaa katsotaan tarpeelliseksi linjata sen vuoksi, että jonkin maan yrittäjät eivät saisi valtiolta tukia, jotka vääristäisivät kilpailua eli asettaisivat heidät taloudellisesti muita parempaan asemaan. Hirvikanta ei ole koskaan täysin tasainen. Hirvellä on vuodenaikaisvaellukset, kesä- ja talvilaitumet. Siksi vahingotkin jakautuvat epätasaisesti. Valtaosalla maa- ja metsätiloja ei ole merkittäviä vahinkoja, mutta toisaalla vahingot voivat olla tuotannollisesti ja taloudellisesti hyvinkin raskaita. Suomalainen ratkaisu vahinko-ongelmaan on yhteisöllinen metsästäjien kustantama korvausjärjestelmä. Se on luonteeltaan vakuutus. Metsästäjät maksavat pyyntilupamaksuina vakuutusmaksua ja varoista korvataan vahingonkärsijöiden taloudellisia tappioita. Suomalainen järjestelmä on ainutlaatuinen Euroopassa. Muualla, esimerkiksi Saksassa tai Ruotsissa, vallitseva käytäntö on, että metsästysoikeuden vuokraaja maksaa vahingot metsästysalueen vuokrana tai vahinkokorvauksina suoraan maanomistajille. Jos näitä järjestelmiä verrataan EU-näkökulmasta, molemmissa yrittäjä saa korvausta riistavahingoista. Suomalainen järjestelmä vain on valtion ylläpitämä. Komissio on linjausluonnoksessa sallimassa korvausten maksamisen suurpetovahingoista sillä perusteella, että ne ovat tiukasti suojeltuja ja valtiovalta säätelee vahinkoyksilöiden poistoa ja kannan säätelyä. Loogisesti ajatellen tämän perusteen tulisi Suomessa koskea myös hirvieläimiä. Yksittäinen maanomistaja ei voi vapaasti tappaa vahinkoa aiheuttavaa eläinyksilöä ja kannan säätelyä rajoitetaan metsästysajoilla ja pyyntilupajärjestelmällä. Vahingonkärsijän näkökulmasta korvausten saaminen on siis yhtä perusteltua kuin suurpetovahingoissakin. Jos nykyinen korvausjärjestelmä loppuu, se on vakava isku hirvikannan hoidolle. Hirvikannan tasoa jouduttaisiin mahdollisesti rajustikin leikkaamaan. Asialla olisi kielteinen seurausvaikutus myös suurpetopolitiikkaan. Vähenevä saaliseläinkanta johtaisi peto-ongelmien kasvuun ja heikentäisi entisestään suurpetokantojen hoidon sosiaalista kestävyyttä. Hirvivahinkojärjestelmän jatkoa koskeva ongelma on siitä poikkeuksellinen, että suomalaiset ovat asiassa yksimielisiä. Kaikki organisaatiot ja mediassa näkyneet kannanotot puolustavat järjestelmämme säilyttämistä. Tätä kirjoitettaessa EU komission lopullinen kanta ei ole vielä tiedossa. Suomen edustajat ovat käyneet talven aikana kahdenkeskisiä neuvotteluita tukilinjauksista. Suomen näkökulmia on kuunneltu, mutta lopullinen ratkaisu tulee vasta myöhemmin keväällä. Nyt pitää kaikkien, joilla siihen mahdollisuus on, ajaa EU-komission suuntaan suomalaisten yksimielistä kantaa: Suomalainen hirvieläinvahinkojen korvausjärjestelmä on säilytettävä. Metsästäjä 2 l 2014 l 3
Teksti ja kuvat: Mikael Wikström OSA 2 Valkoh levittämi äntäpeuran nen maan sisällä Valkohäntäpeura 80 vuotta Suomessa 1960- ja 1970 – luvuilla harrastettiin kautta maan voimaperäistä valkohäntäpeurojen pyyntiä latojen avulla, niiden kasvattamista tarhoissa ja siirtoistuttamista uusille alueille. Tuloksia tuli ja metsästettäviä valkohäntäpeurakantoja syntyi monella paikalla. Uusi laji toi mukanaan melkoisen lisäyksen virkistysmahdollisuuksiin ja lihansaantiin. 4 l Metsästäjä 2 l 2014 V alkohäntäpeura, jota oli tuotu Suomeen vuonna 1934, menestyi hyvin ja lisääntyi tehokkaasti sen jälkeen, kun kanta oli asettunut Vesilahdelle. 1960-luvun puolivälissä talvikannan tiheys oli lähes parisataa valkohäntää tuhannella hehtaarilla Vesilahden Laukossa, jonne ensimmäiset valkohännät oli tuotu. Valkohännät levittäytyivät tietysti myös naapurialueille, mutta tämä tapahtui hitaasti. Jotta valkohäntäpeuran levittäytyminen Suomessa nopeutuisi, laadittiin vuonna 1961 siirtoistutussuunnitelma. Käytännössä tämä toteutui pyydystämällä valkohäntäpeuroja alueilla,missä kanta oli runsas,ja siirtämällä niitä uusille alueille eri puolille Suomea. Valkohäntäpeurasta haluttiin tehdä arvokas riistalaji suuremmassa osassa maatamme. kutuskiväärin avulla. Tehokkaimmaksi keinoksi osoittautui kuitenkin valkohäntäpeurojen houkutteleminen latoihin ruoan avulla.Latojen oviin asennettiin luukkuja ja automaattisia virityslaitteita. Kun valkohäntiä oli houkuteltu latoihin, ohjattiin niitä kuljetuslaatikoihin lähetettäväksi uusille paikoille. Vaihtelevia istutuspaikkoja Istutuspaikoilla sovellettiin ilmeisesti kolmea erilaista käytäntöä.Eräillä alueilla rakennettiin kunnollisia tarhoja, joissa siitoseläimet saivat lisääntyä, ja nuoria eläimiä päästettiin monen vuoden aikana ympäröivään maastoon. Toisilla alueilla pystytettiin yksinkertaisempia aitauksia, joihin valkohäntiä sijoitettiin ehkä vain vuoden ajaksi sopeutumaan uuteen ympäristöön ennen kuin ne päästettiin vapaiksi. KolPyynti latojen avulla mas tapa oli laskea eläimiä kuljetuslaatikoista Valkohäntäpeurojen pyydystämisessä kokeil- suoraan maastoon. tiin monenlaisia menetelmiä,muun muassa nuEnsimmäiset pyydystetyt eläimet olivat
Valkohäntäpeuran ohjeellinen levinneisyys eri aikoina. (Aineisto: Suomus 1961, Koivisto 1966, Moilanen 1986, Wikman 1996, Riistaweb 2014) Vuosina 1967 – 1968 ostettiin yhteensä kahdeksan siitoseläintä. Nämä tuottivat yhteensä yhdeksän vasaa tarhassa ennen kuin aitauksen portti avattiin lopullisesti vuonna 1971 vasomiskauden kynnyksellä. Tämän valkohäntäpeurajakson jälkeen alue sai nimekseen ”Peuramaa”. kaksi naarasta Vesilahden Laukosta. Ne siirrettiin vuonna 1962 Varsinais-Suomeen Kuusjoen varrella olevaan Kuttilan maatilalle.Sitä seuraavana vuonna lähti siirtoistuttaminen kunnolla liikkeelle, kun ainakin 11 valkohäntäpeuraa saivat uudet kotipaikkakunnat. Sinä vuonna Kuttilan kaksi naarasta saivat seuraa kolmesta valkohäntäpeurasta pienessä noin neljänneshehtaarin aitauksessa, jossa ne asustivat, kunnes keväällä 1964 kaikki aitauksen valkohännät päästettiin vapaaksi ennen naaraitten vasomisaikaa.Tämä oli siis yksinkertaisempaa mallia oleva aitaus. Uudenmaan Kirkkonummen kunnassa sijaitsevalla Långstrandin tilalla tilan maanviljelijä rakensi syksyllä 1967 yhdessä muutaman ystävän kanssa noin puolen hehtaarin suuruisen tarhan. Vuosina 1967 – 1968 ostettiin yhteensä kahdeksan siitoseläintä. Nämä tuottivat yhteensä yhdeksän vasaa tarhassa ennen kuin aitauksen portti avattiin lopullisesti vuonna 1971 vasomiskauden kynnyksellä. Vuosien kuluessa nuoret eläimet oli laskettu aitauksesta, jotta liian kovaa tungosta ei syntyisi. Tämän valkohäntäpeurajakson jälkeen alue sai nimekseen ”Peuramaa”. Toinen esimerkki pitkään käytössä olleesta tarhasta löytyy Varsinais-Suomen Perniön kunnan Teijon kylästä. Tähän tarhaan hankittiin vuosina 1970 – 1974 yhteensä 14 valkohäntäpeuraa, jotka lisääntyivät niin, että yhteensä 28 eläintä laskettiin luontoon kolmessa erässä. Parisataa valkohäntäpeuraa siirretty Valkohäntäpeuroja on siirretty aktiivisesti Suomessa. Muutamia niistä paikoista, jonne valkohäntiä vuosien varrella on siirretty, on merkitty punaisella ympyrällä. Mikäli joku tuntee merkittyjen paikkojen lisäksi sellaisia paikkoja, jonne valkohäntäpeuroja on siirretty, tietoja näistä otetaan kiitollisesti vastaan osoitteeseen: mikael.wikstrom@riista.fi Aktiivinen valkohäntäpeurojen pyynti ja siirtoistuttaminen jatkui noin parikymmentä vuotta. Sinä aikana siirrettiin vuosittain keskimäärin kymmenkunta valkohäntää.Tehokkain siirtokausi näyttää olleen vuosina 1971 – 1974, jolloin siirrettiin noin kaksikymmentä valkohäntää vuosittain. Siirtoistuttamispaikkojen maantieteellinen hajonta oli laaja, koska valkohäntäpeuroja siirMetsästäjä 2 l 2014 l 5
rettiin Uudellemaalle, Varsinais-Suomeen, Satakuntaan, Etelä-Hämeeseen, Pohjois- Hämeeseen, Etelä-Savoon, Pohjanmaalle ja Ouluun. Valkohännät levittäytyivät tietenkin myös oma-aloitteisesti nuorten eläinten vaeltaessa synnyinseudultaan asettumaan muualle. Valkohäntien siirroilla oli uusien alueiden kantojen kasvuun nopeuttava vaikutus, mikä vuorostaan mahdollisti aikaisemman valkohäntäpeurajahdin käynnistämisen. Valkohäntäpeurojen siirtotyö ei kuitenkaan loppunut 60- tai 70-lukujen jälkeen. Myöhempinä aikoina ovat valkohäntäpeurojen siirtoistutukset olleet ajankohtaisia itäisen Uudenmaan saaristossa ja Itä-Savossa. Käytettävissä olevien lähteiden mukaan suurin piirtein ainakin parisataa valkohäntää on siirretty Suomessa.Jos huomioidaan kaikki eri aitauksissa syntyneet vasat sekä ne vasat, joita vasta-vapautuneet naaraat synnyttivät suoraan aitausten ulkopuolelle, uusien valkohäntäpeurojen lukumäärä uusilla metsästysmailla tietenkin on paljon korkeampi. Yksityinen rahoitus Näyttää siltä että tarhoihin ja siirtoistutuksiin liittyvä työ on useimmissa tapauksissa hoidettu paikallisien maanviljelijöiden toimesta, Maatalousministeriön myöntämillä luvilla.Siirtoistutustyöhön innostuneet ovat nähtävästi hoitaneet tarharakenteisiin, siitoseläimiin ja ruokintaan liittyvät kustannukset suurelta osin yksityisillä varoillaan. Välittömät kustannukset eivät kuitenkaan aina muodostaneet suurinta haastetta. Aidattujen valkohäntäpeurojen hoito saattoi olla varsin vaativaa. Kuttilan maatilan isäntä Tuomas Salomaa,joka hoiti tilalle vuonna 1962 tulleet valkohännät, muistaa eläinten olleen varsin nirsoja ruoan suhteen. Oli vaativaa kerätä sellaisia kasveja, joita eläimet halusivat syödä, kertoo Salomaa. Ei ollut mikään itsestään selvyys, että kaikki aitauksessa syntyneet vasat olisivat jääneet eloon. Ajokoirametsästäjät vastustivat Vaikka moni näki paljon vaivaa uuden luonnonvaran asettumisesta uusille alueille, eivät kaikki olleet läheskään yhtä ihastuneita valkohäntäpeuroihin. Ajokoirametsästäjät olivat tottuneet siihen, ettei ollut sorkkaeläimiä häiritsemässä koirien keskittymistä jänikseen ja kettuun, sillä olivathan metsäkauriit ja metsäpeuratkin jo aikoja sitten hävinneet. Valkohäntäpeurojen lisääntyessä ja tullessa metsästettäviksi, asenteet muuttuivat. Nykyään kaikki ajokoirametsästäjät ovat jo huomanneet,että jäniskoirankin voi kouluttaa sorkkaeläinpuhtaaksi. Samoin mäyräkoiralla metsästävät ovat huomanneet,että valkohäntäpeuraa ajavat koirat voi kouluttaa pienriistapuhtaaksi. Myös liikenteessä syntyi huolia runsaiden valkohäntäkolareiden takia. Tätä ongelmaa on ollut vaikeampi ratkaista. Valkohäntäkolareiden lukumäärä on viime vuosina kasvanut melkein yhtä suureksi kuin porokolareiden lukumäärä. Sen sijaan valkohäntien on useim- Bo-Gunnar Hollsten näyttää kuvan isästään ja kesystä valkohäntävasasta nimeltä ”Belu” sen paikan edessä, missä perheellä oli valkohäntäaitaus. Bo-Gunnar Hollstenin isä, Lars Hollsten, joka viljeli Fröjdbölen maatilaa Varsinais-Suomen Kemiönsaarella, piti vuosina 1963 – 1965 kahdessa vaiheessa kahdeksaa valkohäntäpeuraa aitauksessa. 6 l Metsästäjä 2 l 2014 missa tapauksissa todettu olevan harmittomia metsätaloudelle ja perinteiselle maataloudelle. Vihannesten ja marjojen erikoisviljelyt saattavat kuitenkin tietyillä alueilla tarvita aitauksia. Maastamuutto Suomesta Valkohäntäpeurojen lisääntyessä ja levittäytyessä yli Suomen mannermaan, jotkut valkohäntäpeurat löysivät tiensä rajojen ulkopuolellekin. Ensimmäinen valkohännän kaato Ahvenanmaan maakunnassa tapahtui vuonna 1979 Kumlingen saaristokunnassa.Sen jälkeen valkohäntäpeuroja on kaadettu myös Venäjän puolella valtakunnan rajaa, muun muassa Ilomantsin itäpuolella. Ruotsiin laji tuli vuonna 2008 jolloin kaadettiin valkohäntäpeura Tornionjokilaaksossa. Aikaisemmin valkohäntäpeura ei ollut erityisen tervetullut mainituille seuduille, mutta vuosien mittaan asenne on muuttunut. Ahvenanmaalla on havaittu lajin arvo,joten nykyään maakunnassa pyritään hoitamaan valkohäntäpeurakantaa kestävästi. Ruotsissa on kasvanut halu helpottaa lajin luontaista leviämistä, ensisijaisesti maan pohjoisosiin. Venäjälle on siirretty valkohäntäpeuroja metsästettävän kannan aikaansaamiseksi, ja tällä hetkellä siellä ollaan varsin kiinnostuneita uusien siitoseläinten hankkimisesta. Arvostettu riistalaji Suomessa valkohäntäpeura lasketaan vieraslajiksi ja se on siksi mainittu Maa- ja metsätalousministeriön vieraslajistrategiassa. Valkohäntäpeura ei kuitenkaan kuulu kategoriaan haitalliset vieraslajit, kuten supikoira ja minkki, vaan se on vieraslajistrategian mukaan arvostettu riistaeläin. Kanta on tämän vuoksi riistahallinnon suorittaman kannansäätelyn kohteena.Valkohäntäpeurakantoja on siis hoidettava kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ja siten, että kannat eivät vaarannu. Tänä päivänä valkohäntäpeura on Suomen toiseksi tärkein riistalaji ja ydinalueellaan ylivoimaisesti tärkein. Laji on tähän asti tuottanut noin 18 miljoonaa kiloa lihaa, noin 140 000 sarvia sekä noin 520 000 ampumatilaisuutta. Valkohäntäpeura on siis hankkinut itselleen varsin tärkeän aseman ja on Suomen ainoa laji, jota säännöllisesti juhlitaan. 50-vuotisjuhlan yhteydessä pystytettiin muistomerkki Laukon kartanolla ja esimerkiksi 70-vuotisjuhlan yhteydessä Suomen Metsästäjäliitto järjesti valkohäntäpeuran kunniaksi seminaarin juhlapuheineen. Suomessa valkohäntäpeuran on todettu olevan vapaa niistä vakavista sairauksista, jotka vaivaavat lajia Amerikassa. Nykyisillä biologiselta kannalta alhaisilla tiheyksillä, laji ei myöskään kilpaile merkittävästi minkään muun lajin kanssa Suomessa. Näin ollen amerikansuomalaisten kotimaan lahjan tulevaisuus näyttää varsin valoisalta.
Marko Svensberg, projektipäällikkö, Riistaa reunoilta-hanke Kohti riistarikkaita reunoja Suomen riistakeskuksen vetämä Riistaa reunoilta -hanke kehitti metsien vaihettumisvyöhykkeiden hoitoa riistaeläinten elinoloja paremmin huomioivaksi. Työtä jatketaan Askel riistametsään -hankkeella, joka alkaa keväällä 2014. Metsästäjä-lehti esittelee vaihettumisvyöhykkeiden hoito-ohjeet neliosaisessa juttusarjassa. R iistaa reunoilta –hankkeella pyrittiin lisäämään kiinnostusta ja osaamista vaihettumisvyöhykkeiden hoitoon. Vaihettumisvyöhykkeellä tarkoitetaan kahden erilaisen ekosysteemin reunavyöhykettä, jossa on molempien alueiden piirteitä. Vaihettumisvyöhykkeet ovat pääsääntöisesti monimuotoisempia alueita kuin niihin rajautuvat ekosysteemit, koska niiden kasvija eläinlajisto rakentuu molempien ekosysteemien lajeista. Vaihettumisvyöhykkeitä ovat esimerkiksi metsään rajautuvien avosoiden laidat sekä metsiin rajautuvat peltojen ja vesistöjen reunavyöhykkeet. Vaihettumisvyöhykkeet tärkeimpiä metsäkanalintupoikueille Vaihettumisvyöhykkeiden merkitys on noussut vahvasti esille viime aikoina. Erityisesti kankaiden ja soiden väliset vaihettumisvyö- hykkeet ovat tärkeitä kaikenikäisille kanalinnuille ja poikueille ne ovat suorastaan avainelinympäristöjä. Vaihettumisvyöhykkeet tarjoavat kanalinnuille elintärkeää ravintoa ja suojaa samalla alueella. Niillä on runsas hyönteislajisto ja varpukasveja, erityisesti mustikkaa. Suojaa antavat rehevä kenttäkerros, latvuspeitto ja puuston tiheys- ja kokovaihtelu. Metsästäjien olivat erittäin innokkaita hoitamaan luontoa ja sen ansiosta hanke pystyi toimimaan varsin kustannustehokkaasti. Hankkeessa toteutettiin lisäksi yhteistyössä Metsäkeskusten kanssa kaksi riekkosuon ennallistamiskohdetta Parkanon seudulle pääosin luonnonhoitohankevarojen avulla. Metsästäjiltä löytyy luonnonhoitointoa Hanke tuotti kehitettäväksi ajatuksen ns. luonnonhoitokannustimesta, jolla valtio tukisi maanomistajien omatoimista innostusta arkiluonnon hoitoon. Kannustimien tulisi olla maanomistajien kannalta hyvin yksinkertaisia. Suuruusluokaltaan ne voisivat olla 500-3000 euroa riippuen luonnonhoitokohteen vaatimasta työmäärästä, kustannuksista ja aiheutuneista haitoista.Kannustimia voisi myöntää esimerkiksi vähätuottoisen suon ennallistamiseen metsäkanalintuelinympäristöksi ja majavatulvikoiden säästämiseen. Riistaa reunoilta -hankkeessa oli mukana laaja valtakunnallisella tasolla toimiva yhteistyöverkosto, johon kuuluivat Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Metsähallitus, Suomen metsäkeskuksen alueyksiköitä, LänsiSuomen metsänomistajaliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, MetsäGroup-konserni,Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö sekä joukko hankkeesta innostuneita yksityisiä maanomistajia ja Kokkolan kaupunki.Hankkeen käytännön toteutuksessa Tapiolla oli merkittävä rooli. Hanketta rahoitti ympäristöministeriö Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metson kautta. Riistaa reunoilta -hankkeessa pilotoitiin vaihettumisvyöhykkeiden luonnonhoitoa 14 pilottikohteella, luotiin koulutusmateriaalia ja edistettiin luonnonhoidon kustannustehokkuutta virkistyskäyttömahdollisuuksien kytköksien kautta. Hanke pyrki innostamaan paikallisia ihmisiä vaihettumisvyöhykkeiden hoitoon maanomistajalähtöisellä ja osallistavalla toimintamallilla. Suunnitelmien teossa maanomistajat ideoivat itse toteutusta ja hanke antoi ideoita ja ajatuksia, miten pilottikohdetta voisi toteuttaa. Hankkeessa huomattiin, että maanomistajan osallistaminen suunnitteluun ja toteutukseen motivoi monia maanomistajia. Kohde koetaan vahvemmin omaksi ja merkitys maanomistajalle on todennäköisesti suurempi kuin jos kohteen toteuttaisivat pelkästään suunnittelijat. Eräät hankkeessa mukana olleet maanomistajat ovat odottaneet sopivaa rahoituskeinoa etenkin vähäpuustoisten, ojitettujen turvemaiden ennallistamiseen. Toiveet ovat olleet realistisia,sillä he ovat olleet itse valmiita poistamaan puustoa kunhan ojien tukkimiseen tarvittavaan kaivinkonetyöhön voisi saada tukea. Luonnonhoitokannustin kehitettäväksi Metsästäjä 2 l 2014 l 7
NÄIN SUOSIT Puusto kasvaa vaiheittain metsään siirryttäessä. Soiden laidoilla kohti luonnontilaista, jatkuvasti puustoista tilaa. Runsas kenttäkerros, lehtipuustoa, puuston tiheys- ja kokovaihtelua. 8 l Metsästäjä 2 l 2014
RIISTAA Huomio varvustoon – mustikka tärkein monille riistalajeille. Monipuoliset rantavyöhykkeet – avoimet, puoliavoimet ja metsärantaiset rikastuttavat lajistoa. Matalakasvuista suojaa aluskasvillisuuden ja pensaiden suosimisella. Metsästäjä 2 l 2014 l 9
OSA 1 en hoito id e k k y h ö y v Vaihettumis Riistalle suojaa, ruokaa ja monipuolista maisemaa Monet riistalajit menestyvät kylmää, nälkää ja petoja vastaan monimuotoisessa metsämaisemassa, josta löytyy suojaa ja ruokaa tarjoavaa monipuolista varpu- ja aluskasvillisuutta, sekapuustoa, puuston koko- ja tiheysvaihtelua ja sopivasti hallittua hoitamattomuutta. Riistalle arvokkaat elinympäristöt ovat yleensä rakennepiirteiltään ja lajistoltaan monimuotoisia. E linympäristöjen parantaminen ja monimuotoisuuden lisääminen talousmetsissä on pitkäjänteistä työtä, jonka vaikutukset ulottuvat kymmenien vuosien päähän.Riistan kannalta erityisen tärkeää on toimia laajalla alueella – sopivia elinympäristöjä on oltava tarjolla riittävästi kullekin lajille sekä metsikön että alueen kokoisina. Yleisohjeet vaihettumisvyöhykkeiden hoitoon Vaihettumisvyöhykkeiden hoidossa voidaan usein yhdistää useita metsänomistajan eri tavoitteita. Hoito voidaan suunnitella siten, että eri riistalajien elinympäristöt paranevat,luonnon monimuotoisuus lisääntyy, maisema monipuolistuu, vesiensuojelu tehostuu, myrskytuhot vähenevät ja peltojen viljely helpottuu. Erilaisten vaihettumisvyöhykkeiden monimuotoisuus syntyy erilaisten fysikaalisten ja biologisten ympäristötekijöiden kautta. Toimenpide-ehdotukset voidaan soveltaa käytäntöön kohteen luontaisten ominaisuuksien, alueen käyttöhistorian ja maanomistajien omien maankäyttötavoitteiden mukaan. 10 l Metsästäjä 2 l 2014 TOIMENPIDE-EHDOTUKSET: n Säästä luonnontilaisen kaltaisena säilyneet vaihettumisvyöhykkeet ja pyri palauttamaan muuttuneet kohti luonnontilaa. Soiden vaihettumisvyöhykkeillä pyri kohti luonnontilaista, jatkuvasti puustoista tilaa. Vesien lähellä pyri joko varjoiseen metsäelinympäristöön (pienvedet, puustoiset rannat) tai puoliavoimeen, luhtaiseen suuntaan. Peltojen laidoilla pyri muuttamaan tilaa luontaista avoimemmaksi. n Vaihettumisvyöhykkeen tavoitteena on ylläpitää suojaa ja ruokaa riistalle ja muulle lajistolle. n Turvaa kohteen luontainen vesitalous ja vältä kaavamaista hoitoa. n Luo vyöhykkeelle monimuotoinen puustorakenne, joka koostuu eri puulajeista, erikokoisista puista, tiheistä ja harvemmista kohdista ja lahopuista. n Lisää rakenteellista vaihtelevuutta avoimien ja suojaisten alueiden mosaiikilla. n Säilytä mustikkaa kasvavat varvustot esimerkiksi sijoittamalla säästöpuuryhmät kuvion runsasvarpuisiin kohtiin ja vältä näillä maanmuokkausta ja kantojen nostoa. n Poimintahakkuut, oikea-aikaiset kasvatushakkuut ja hakkuutähteiden korjuu edistävät mustikanvarvuston kasvua. n Harkitse vaihettumisvyöhykkeen pitämistä jatkuvasti peitteisenä eri-ikäis rakenteisen metsänkasvatuksen avulla. n Sijoita pysyvästi säilytettävät säästöpuuryhmät vaihettumisvyöhykkeelle. Poimi muualta arvokkaimpia puita ja säästä taloudellisesti vähäarvoiset – metson hakomännyt, haavat, lepät, koivut, pajut, raidat, vinot ja vikaiset puut. VAIHETTUMISVYÖHYKKEEN HAKKUUOHJEITA n Pyri suunnittelemaan vaihettumisvyöhykkeen puuston ja pensaikon käsittely sulan maan aikana, jolloin kasvillisuuden ja kasvupaikkaolosuhteiden vaihtelut ovat hyvin nähtävissä. n Toteuta puunkorjuutoimenpiteet maan ollessa roudassa tai maan ollessa kuivaa ja kantavaa. n Vältä koneilla ajamista vaihettumisvyöhykkeellä, erityisesti pehmeäpohjaisilla turvemailla. n Merkitse vaihettumisvyöhyke omaksi metsätalouskuvioksi jos se on tarpeeksi laaja (>0,3ha) ja ota huomioon se metsäsuunnitelmassa. Metsänhoito toimenpiteen alkaessa vaihettumisvyöhyke on hyvä merkitä nauhoilla tai niitä pysyvämmillä merkeillä maastoon. n Ilmoita metsänkäyttöilmoituksessa kohteen erityisluonne ja hakkuun tavoitetila. n Erityisen hyvin vaihettumisvyöhykkeelle soveltuvia hakkuutapoja ovat yläharvennus ja poimintahakkuu. n Ota myös huomioon leimikon sisällä olevat riistalle tärkeät kosteat painanteet, joiden säilyminen tulisi turvata metsän käsittelyn yhteydessä. n Toteuta toimenpiteet pääsääntöisesti pesintä- ja poikueajan (15.4 – 31.7) ulkopuolella. Huolehdi kohteen hoidosta säännöllisesti.
uuDen VerkkokauPan aVaJaiset! 300 nopeimmalle yli 200 € ostoksesta kaupan päälle! ilMainen laHJatuote! Valitse yksi nopean tilaajan etu verkkokaupassa tai puhelimessa. FoodMaster Burrel X5 TM HauDutusPata 3,5 l Burrel X-600 leD-otsalaMPPu 0€ arvo 99,00 € 0€ Maastoakku 5200 mah 0€ arvo 39,90 € arvo 119,90 € kolMe VÄriÄ Petsafe Premium koiratarHa 3x3m koiratarHa 4x4m peille! 50 kpl erä no Vain kolMe VÄriÄ 579€ kotiintoimitus 0€ Ei koske erikoisalueita ! kevättarjous Vain Laadukkaat ja suositut 799€ kotiintoimitus 0€ Ei koske erikoisalueita Tunnettua valiolaatua jo vuodesta 1995. Erinomaiset ravintoainekoostumukset ja korkeat lihapitoisuudet. Yhdistelmä parhaita raaka-aineita ja lisäravinteita. Kaiken kokoisille ja rotuisille koirille. Tilaa kätevästi netistä tai puhelimella! -koiranruoat ” Valio-ruoka on auttanut Ricoa menestyksessä ja päivittäisessä hyvinvoinnissa. Ruoka maistuu hyvin ja sisältää kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet. lihaa 30 % vain 24 95k0g /1 lihaa 51 % vain 90 1 3 /15kg Matti ja Ville Haapaniemi, Simo lihaa 44 % vain 29 95k0g /1 Meiltä myös edulliset penturuoat. kysy lisää! M. 11-12 X X Hakatien Rico, Ajokuningas 2011 ja 2012 Toimituserät: 2 säkin paketti, rullakko 16 säkkiä ja lava 45 säkkiä. Soita ja kysy hinta edullisista lava- ja rullakkotoimituksista! tilaukset www.koiravaruste.fi tai PuHeliMella p. 0500 176 596 ark klo 8-16 lihaa 44 % vain 90 4 3 /15kg kotiintoimitus* 0€ *Koskee parillisia tilauseriä
Reijo Orava Lomaviikko puussa – jousijahtia täysihoidolla Tiukkaan ohjeistettu jousijahti Yhdysvalloissa tuotti saalista ja mahtavia elämyksiä. Lomaviikko puussa opetti lisäksi valkohäntien käyttäytymisestä paljon sellaista, mitä kotoisissa jahdeissamme ei opi. J ousimetsästys on Yhdysvalloissa hyvin suosittua. Jousella ja nuolella metsästäviä on noin 4,5 miljoonaa ja he saavat saaliksi noin 1,2 miljoona valkohäntäpeuraa. Tämä on neljännes peurasaaliista. Osallistuin viime marraskuussa suomalaisyhtiön Illinosissa asuvan keikkamiehen kaverina viikon mittaiseen peurajahtiin. USA:ssa myydään maassa asuville ulkomaalaisille metsästyslupia samoin ehdoin kuin kansalaisille. Kaltaiseni turistikin saa ostaa lupia,joskin hinta on kovempi kuin maassa asuville. Meillä oli jahtiviikkoamme varten kummallakin metsästysluvat yhden peurapukin ja yhden sarvettoman eläimen nuolikaatoon. Lupia sai käyttää vapaasti kaikilla valtion mailla ja maanomistajan suostumuksella myös yksityisillä tiloilla. Suurkaupunki Chicagon ympäristön julkiset alueet ovat kuitenkin ankaran metsästyspaineen alaisia ja kun ajankäyttömmekään ei sallinut alueiden omatoimista ennakkotiedustelua,ostimme kuuden päivän jahtipaketit metsästyspalveluyrittäjältä.Pakettiin kuului majoitus täysihoidolla ja opaspalvelut. Metsästyspalvelut työllistävät Timberland Outfitters -yrityksen toimitusjohtaja Ben Plattner kertoo omistaneensa yrityksensä 12 vuotta. Hän on saanut siitä toimeentulon itselleen ja yhdelle työntekijälle.Sesonkikauden metsästysoppaiksi hän palkkaa kokeneita metsästäjiä. Nämä saavat pääasi12 l Metsästäjä 2 l 2014
Osavaltioiden luontohallintojen tavoite on tuottaa kansalaisille luontoelämyksiin perustuvia virkistyspalveluita; metsästystä ja kalastusta sekä mahdollisuuksia retkeilyyn ja eläinten katseluun ja valokuvaukseen. Valikoiva metsästys antaa erinomaisen mahdollisuuden eläinten käyttäytymisen seurantaan. Kuvassa valkohäntäpukki, joka jahti-isännän sääntöjen mukaan tuli jättää kasvamaan. allisen elantonsa muista ammateista, mutta viettävät pari syyskuukautta metsästyspalveluyrittäjän leivissä. Plattnerilla on yhteistyökumppaninaan puolen tusinaa tällaista metsästysopasta. Majoitukseen liittyvät huoltotyöt ja ruokailupalvelut tulevat alihankkijoilta.Timberlandin peuraleirissä on sesonkiaikana 8 – 10 vierasta kerrallaan ja metsästysopas aina kutakin kahta vierasta kohti. Plattner tietää, että yksinomaan Illinoisin osavaltiossa hänen yritystään vastaavia palveluyrityksiä on noin kolmesataa. Kilpailu on kovaa eikä kukaan ole päässyt metsästyspalveluilla erityisesti rikastumaan.Työn vapaus ja intohimo luontoon ja metsästykseen korvaavat kuitenkin tuon puutteen, yrittäjä kuvailee. Näkymä passipenkiltä runsaan kuuden metrin korkeudesta. Metsästyspalveluyrittäjä Ben Plattner on toiminut alalla 12 vuotta. Hänen yrityksensä työllistää yrittäjän lisäksi yhden kokopäiväisen henkilön ja jahtisesonkina lisäksi puolen tusinaa jahtiopasta. Yksin Illinoisin osavaltiossa on noin 300 metsästyspalveluyritystä. Koko Yhdysvalloissa metsästykseen liittyvät liiketoiminnat ja elinkeinot tarjoavat noin miljoona työpaikkaa. Laatutrofeet ja hyvä palvelu kilpailuvalttina Maineenhallinta on metsästyspalveluyrittämisen peruskivi. Amerikkalaiset metsästäjät haluavat saaliiksi isosarvisia pukkeja. Niitä on siis oltava. Toinen vaalittava asia on palvelu. Metsästysoppaiden on todella osattava asiansa ja oltava palveluhenkisiä. Jos nämä asiat ontuvat, tieto leviää netin arvostelupalveluissa ja sosiaalisessa mediassa.Asiakkaat kaikkoavat. Mahtipukkeja pyritään kasvattamaan metsästysyrittäjien alueilla tiukoilla valikointisäännöillä. Keino on sama, joka tunnetaan nyt myös Suomessa. Nuorten pukkien on anMetsästäjä 2 l 2014 l 13
nettava varttua 5- 7 vuoden ikään,jolloin niiden sarvet ovat parhaimmillaan. Plattnerin yritys on vuokrannut käyttöoikeuden noin 1300 hehtaarin metsäiseen jahtialueeseen. Reviiriltä kaadetaan vuosittain 40-50 peuraa. Isännän arvion mukaan alueen peurakanta on noin 400. Verotusaste tuntuu suomalaisittain alhaiselta,mutta syy on kannan rakenteessa. Kun pukit kasvatetaan hyvään trofeeikään, saalis suhteessa alueella elävään kantaan jää vähäiseksi. Oman aiemman kokemukseni perusteella arvelen kuitenkin,että isännän kantaarviossa on hiukan ”mainoslisää”. Tiukat turvallisuusohjeet Jahti on yksinomaan vahtimismetsästystä puupasseissa, paikalliskielellä tree stand’issä. Puupassit on tiedusteltu peurapolkujen varteen. Kevytmetalliset passitasot nousutikkaineen on rakennettu suorarunkoisiin lehtipuihin. Seisomataso on noin kuuden metrin korkeudessa. Passiin mennään pimeässä ja jahdin saa aloittaa puolta tuntia ennen auringon nousua. Tyypilliset jahtivieraat istuvat puussa yhteen menoon iltaan asti. Jahti tulee lopettaa puoli tuntia auringon laskusta. Jahtipäivän teoreettiseksi pituudeksi muodostuu marraskuun alussa runsaat 12 tuntia. Me suomalaiset emme kuitenkaan ole yhtä sinnikkäitä suursarvien perään vaan pidämme keskipäivällä ruokailu- ja elpymistauon tukikohdassa. Meillekin kertyy kuuden päivän istunnoissa metsästystunteja noin 50. Ehdoton määräys metsästäjille on turvaval- Shouldermount on Pohjois-Amerikassa yleisin tapa valmistaa peurapukista metsästysmuisto. Peuran pää ja niska tulee mukaan täytökseen lapoihin saakka. Kuvan peura on Timberlandin metsästysalueen aiempien vuosien satoa. 14 l Metsästäjä 2 l 2014 jaiden käyttö.Turvaköyteen on kytkeydyttävä puun juurella ja sen saa irrottaa vasta, kun laskeutujan jalat olivat taas tukevasti maassa. Ilman turvavarusteita horjahdus,nukahtaminen tai rakenteiden pettäminen kuuden metrin korkeudessa johtaisi aina vakaviin seurauksiin. Turvallisuuskuri ei ole turhaa hössötystä: jousimetsästyksen ja puupassien kehitysvuosikymmenten aikana on Pohjois-Amerikassa loukkaantunut tai kuollut tuhansia jousimetsästäjiä. Saalista valikoivasti Timberlandin isäntä antaa meille tiukat valikointisäännöt. Piikkipukin - sarvet alle kolme tuumaa - saa kaataa. Mutta sitä suuremman peuran vasta,jos sarvet ovat yli 140-tuumaiset. Tuumaluku tarkoittaa sarvirunkojen ja kaikkien piikkien yhteenlaskettua pituutta.Kolme ja puoli metriä sarvipiikkejä on paljon.Sen saamme jahtiviikkomme aikana huomata. Keikkamiehelle puussa vietetyn lomaviikon saldo on naaraspeura, ensimmäinen nuolella kaadettu. Sen valmistelemme vakuumiin paisteiksi ja jauhelihaksi. Tässä asiassa meillä on paljon opetettavaa trofeisiin keskittyneille amerikkalaisille jahtikavereillemme. Itse saan hyvältä jousihollilta valokuvat yli kymmenestä kasvatettavasta pukista. Viikko tuottaa kosolti elämyksiä. Se antaa peurojen käyttäytymisestä sellaista oppia,jota kotimaisissa jahtimuodoissamme ei koskaan saa. Erään naapuriosavaltiosta tulleen jahtivieraan ampuma 150-tuumainen mahtipukki pitää uskoa yllä viimeiseen jahtihetkeen asti. Passiini tulee iso peura. Mutta nuolet säästyvät,tällä kertaa.Pukki on korkeintaan 100-tuumainen. Elämysten tuottaminen on luontohallinnon keskeinen tavoite USA:ssa lll Yhdysvalloissa metsästys on suosittua. Noin 13.4 miljoonaa amerikkalaista metsästi vuonna 2012. Metsästäjien määrä on 7 % yli 16-vuotiaiden kansalaisten määrästä. Amerikkalaismetsästäjistä 80 prosenttia asuu suurkaupungeissa. Tämän vuoksi USA:han onkin syntynyt merkittävät metsästyspalveluiden markkinat. Metsästykseen liittyvät elinkeinot tarjoavat noin miljoona työpaikkaa. Osavaltioissa luontohallintojen tavoite on tuottaa kansalaisille luontoelämyksiin perustuvia virkistyspalveluita; metsästystä ja kalastusta sekä mahdollisuuksia retkeilyyn ja eläinten katseluun ja valokuvaukseen. Tuoreimpien tilastojen mukaan 38 prosenttia amerikkalaisista osallistuu näihin luonnoneläimiin perustuviin ulkoilutoimintoihin. Yhdysvaltojen osavaltioissa luonnonsuojelun ja luonnonvarojen käytön hallinnointi on yhdistetty. Luontohallinnon toiminnan tuloksellisuutta mitataan kansalaisille tuotettujen luontopalveluiden määrällä. Metsästyksen osalta tämä tarkoittaa sitä, että halutaan tuottaa metsästysmahdollisuuksia mahdollisimman monelle ja samalla mahdollisimman paljon harrastepäiviä. Kaatoluvat myönnetään jokaiselle metsästäjälle henkilökohtaisena. Ne on myös käytettävä itse. Lupaa ei voi siirtää kaverin käyttöön. Metsästyspäivien määrä lisääntyy kun suositaan ”aikaa vieviä” metsästysmuotoja. Tästä on hyvänä esimerkkinä jousimetsästys. Nuolella saaliiksi saatuun valkohäntäpeuraan tarvitaan kymmenkertainen metsästystuntimäärä verrattuna kiväärillä metsästettyyn. Esimerkiksi Illinoisin lainsäädännössä tämä näkyy siten, että osavaltiossa on lähes neljän kuukauden jousimetsästyskausi. Ruutiaseilla saadaan metsästää vain kahtena viikonloppuna, yhteensä seitsemänä päivänä. Meillä tunnetut kiväärityypit ovat lisäksi kokonaan kiellettyjä; vain mustaruutikivääreitä ja täyteishaulikoita saadaan käyttää. Näiden rajoittavien säädösten vaikutus myös näkyy. Luontopalvelun tavoitteet lukuisten virkistyspäivien tuottamisesta harrastajille todella toteutuvat. Yhteenlaskettujen metsästyspäivien lukumäärä on 220 miljoonaa, keskimäärin 16 päivää harrastajaa kohti. Tilastotietojen lähde: http://www.statisticbrain.com/
Puheenjohtajan palsta Tauno Partanen hallituksen puheenjohtaja Suomen riistakeskus Ensimmäiset riistaneuvostot kautensa loppusuoralla Uudistuneen riistahallintolain myötä maa- ja metsätalousministeriö nimitti maahamme valtakunnallisen riistaneuvoston ja 15 alueellista riistaneuvostoa. Toukokuun loppuun mennessä ministeriön tehtävänä on nimetä uudet vastaavat toimielimet, jotka aloittavat kolmivuotisen toimikautensa elokuun alussa. Neuvostojen keskeisimmiksi tehtäviksi on säädetty mm. osallistuminen riistatalouden strategiseen suunnitteluun, riistakonfliktien hallintaan sekä sidosryhmien kuulemiseen. Riistapäivien yhteydessä pidettiin palautepalaveri, jossa koottiin kokemuksia uusien toimielimien taipaleelta. Keskeisenä tavoitteena oli helpottaa näin seuraavien neuvostojen toiminnan käynnistymistä. Valtakunnallisen riistaneuvoston aloittaessa toimintansa esitettiin kokouksen asialistalle kentältä monenlaisia aloitteita, joiden läpimenolla ei olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta. Varsin pian käytännöksi muotoutui, että puheenjohtaja ja esittelijä valmistelivat huolellisesti ennakkoon esityslistan, jota tehdessä oli tarkkaan mietitty asian soveltuvuus kokouksen agendalle. Valtakunnallinen riistaneuvosto ei ole mikään lausuntoautomaatti , vaan sen tehtävänä on tehdä hyvin perusteltuja esityksiä riistatalouden edistämiseksi, jonka jälkeen maa- ja metsätalousministeriö jatkaa asian valmistelua mahdollisine säädösmuutostarpeineen. Erinomainen esimerkki tällaisesta varsin nopeasta ja erittäin tarpeelliseksi koetusta muutoksesta oli se, kun valtakunnallinen riistaneuvosto esitti ilveksen metsästysajan aikaistamista kahdella kuukaudella poronhoitoalueella. Tämä esitys muuttui nopeasti ”lihaksi” ja ilvestä on päästy viime syksystä lähtien metsästämään poronhoitoalueella jo lokakuun alusta. Myös hoitosuunnitelmien valmistelussa valtakunnallisen riistaneuvoston linjauksilla ja kannanotoilla on taatusti merkitystä lopputuloksen kannalta. Koska esimerkiksi hoitosuunnitelmien kohdalla lausunnoilla olevissa luonnoksissa ehdotetaan paljon erilaisia toimenpide-esityksiä, on käytännössä mahdotonta saada kaikkiin näihin yksimielisiä kannanottoja. Demokratian pelisääntöjen mukaan enemmistön mielipiteelle pitää antaa painoarvoa. Veto-oikeutta tässä toimielimessä ei ole käsitykseni mukaan säädetty minkään tahon edustajalle! Alueelliset riistaneuvostot huolehtivat vastaavista tehtävistä omilla alueillaan ja tuovat esille alueidensa näkemyksiä mm. valtakunnallisiin toiminta- ja hoitosuunnitelmiin. Alueelliset sidosryhmät on saatu hyvin toimintaan mukaan ja ne ovat tuoneet paljon lisäarvoa neuvostojen työskentelyyn. Samoin sidosryhmäkuulemiset olivat onnistuneet kauttaaltaan hyvin. Näyttäisi siltä, että on onnistuttu löytämään polku, jossa riistaneuvosto nähdään todellisena alueellisena asiantuntijana, jossa asioita käsitellään laaja-alaisesti – ei pelkästään metsästyksen näkökulmasta. Tämä on hyvä lähtökohta, kun tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaikki alueelliset riistaneuvostot määrittelevät tavoitetiheydet alueensa hirvikannalle sidosryhmiä kuultuaan. Samoin uusien hirvitalousalueiden vahvistaminen on neuvoston päätettävänä vuoden lopulla. Minulla on ollut tilaisuus seurata varsin läheltä sekä riista- että metsäpuolen neuvostojen työskentelyä ja aikaansaannoksia. Käsitykseni on, että metsäasioissa valtakunnallisen metsäneuvoston rooli ja merkitys on selvästi painavampi kuin valtakunnallisen riistaneuvoston vastaava riista-asioissa. Tämä on toki ymmärrettävää, kun otetaan huomioon metsätalouden yhteiskunnallinen merkitys maassamme. Mutta alueellisten neuvostojen kohdalla tilanne taitaa olla päinvastoin. Niiden toiminnasta ollaan maakunnissa aidosti kiinnostuneita ja painoarvo riista-asioissa tulee jatkossa entisestään kasvamaan! Metsästäjä 2 l 2014 l 15
nopean TilaaJan eTu! teStivoittajalta TrekLite ulkoilijan kuoripuku R huippu-uutuuS! – 100% vedenpitävyys ja hengittävyys Blind Max HD Snow Sundridge Suunniteltu ulkoilijalle,Igloo joka arvostaa kuoripuvulta erinomaista keveyttä, Uusi Blind Max HD SnowTM -lumicamo on talvimetsästäjälle suunniteltu kevyt, täysin vedenpitävä, tuulenpitävä ja hengittävä metsästyspuku. Hi-DRYTM -käsittelyn ansiosta pintakangas kuivuu nopeasti. Uutuus kaudelle Maineikas materiaalit, istuva2014! leikkaus, monipuoliset yksityiskohdat sekä huippuominaienglantilainen Sundridge! suudet! Värit: huippumerkki punainen naisille, turkoosi miehille. Koot: XXS - XXXXL Monipuolinen 2-osainen lämpöpuku talvikalastukseen ja -metsästykseen. Lämpimät, pehmeät ja kestävät materiaalit, 100% vedenpitävä, hengittävä ja tuulenpitävä PU-kalvo. lumicamopuku suorituskykyä ja käyttömukavuutta säässä kuin säässä. Sopii kaikkeen lämpöpuku ulkoiluun, työmatkaliikuntaan sekä vapaa-aikaan ympäri vuoden. Pehmeät Rain-Stop® -kalvo – erinomainen vedenpitävyys ja hengittävyys. Rajoitettuä! 100 kpl eR ALE € 9 3 1 -30 % vain * € / kk tai alk. 12 8€ vastaavat 64 ETU 449 € kaupan päälle nopeille! Alaska Blind Max HD Snow -lumicamolakki. Arvo 19,90 € o€ ALE -50 % X-Light Snow Camo HD TM Lumicamoasu Helposti metsästyspuvun tai väliasun päälle puettava kevyt X-Light Snow Camo HD™ -asu soveltuu erityisesti metsästyskauden alun lämpimille keleille. Aito Lumicamo HD™ -kuvio. Lumicamokuvioitu kiinteä huppu viimeistelee erinomaisen maastoutumisen. Kätevä kuljetuspussi, takin täyspitkä YKKvetoketju sekä kätevät säädöt varmistavat nopean käytön. Materiaali pehmeää ja kahisematonta RipStop -kangasta. Teflonkyllästetty materiaali hylkii vettä ja likaa. ShokkitaRjouS! 90 vain 39 Huippuominaisuudet: takissa mm. neopreeniresorit, fleecevuoratut lämmittelytaskut, isot säilytystaskut. Korkea haalarihousu, säädettävät ja joustavat henkselit, fleecevuoratut lämmittelytaskut jne. hiNtaShokki! Katso koko Sundridge kellunta-asu ja lämpöpuku mallisto verkkokaupasta. taRjouS Nopeille! 199€ vain 59€ ALE o€-54 % * € / kk tai alk. 12 kaupan päälle vain € nopeille! norm. 129 0€ vastaavat 43 Lämpimät Master talvirukkaset. Arvo 19,90 € Alaska Lite neopreeni lämpösaapas huippu-uutuus! Suunniteltu aktiiviselle talvikalastajalle ja -metsästäjälle, joka arvostaa erinomaista käyttömukavuutta, keveyttä ja suorituskykyä ääriolosuhteissa. Erikoislämmin neopreenirakenne sekä kylmyyttä hyvin eristävä pohjarakenne pitävät jalat kuivana ja lämmittävät ympäri vuoden. Vuorikangas sekä erikoispaksu pohjallinen pitävät jalat lämpiminä myös pitkään seistessä. Soveltuvat kaikkeen aktiiviseen ulkoiluun ympäri vuoden. 100 % vedenpitävyys varren yläosaan asti! Koot: 39-47 100% VeDenpiTäVYYS Takuu * norm. 79 € maX. -30°c TILAUKSET www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE p. 040 828 1000 ark klo 9-17 huippuuutuuS! 100% TYYTYVäiVYYS Takuu optimaalinen käyttölämpötila-alue -30 C° – +10 C° vain 99 € * / kk tai alk. 9 € meillä VoiT makSaa mYöS eRiSSä!
300 nopeimmalle yli 200 € ostoksesta kaupan päälle: Valitse yksi nopean tilaajan etu verkkokaupassa tai puhelimessa O€ FooDMASTER haudutuspata 3,5 L ARvo 99,00 € O€ BURREL X-600 ARvo 119,90 € LED-otsalamppu O€ BURREL X5 5200 mAh maastoakku ARvo 39,90 € uWaY Ja ScouT guaRD TeSTimeneSTYJäT maahanTuoJalTa! (TM 19/2013) SuoSituiN eRa! gpRS-kam lYÖmätÖN hiNta! vain 199 € vain 299 € * € / kk tai alk. 15 * € / kk tai alk. 12 kuVaT Ti eDulliSeS n a a R Suo ään! kännYkk SCoUT GUARD SG-550M-8M kuVaT Ti eDulliSeS n a a R Suo ään! kännYkk UwAY MB500 HD lähettävä riistakamera lähettävä riistakamera Edulliset käyttökustannukset vain 2,90€/kk Tarkka 8 megapikselin kamera sekä 30 kpl tehokkaita infrapunaledejä takaavat erinomaisen kuvanlaadun. Ulkoisen tehoantennin ansiosta varma toimivuus heikossakin kentässä. LCD -värinäyttö ja kaukosäädin. Kuvien lähetys sähköpostiin (GPRS) tai kännykkään (MMS). Myös laadukas videokuva. Soveltuu hyvin myös valvontakameraksi! RAjAToN KUVIEN LÄHETYS (S-PoSTI) 290 /kk Erittäin tehokas inframustasalama ja -ledit (60 kpl). Huikea valoteho ja erinomainen HD-kuvanlaatu. Edistyksellisellä etäohjauksella voit ohjata kameran toimintoja tekstiviestikomennoin. Paras lähettävä kamera riistan kuvaukseen sekä valvontaan. Myös HD-videokuva. Värinäyttö kuvien katseluun. Kuvien lähetys sähköpostiin (GPRS) tai kännykkään (MMS). RAjAToN KUVIEN LÄHETYS (S-PoSTI) 290 /kk meilTä SaaT kameRan TäYSin käYTTöValmiina – aSennuSpalVelu Vain 29,00€ jätti- eNeStYS! m FISHFINDER pilkkitutka 99€ * / kk tai alk. 9 € a liSäviRta eN puhelime Sa! maaStoS vain Pilkkitutkalla löydät kalaparvet helposti ja nopeasti. Näyttää pohjan muodot, veden syvyyden sekä yksittäiset kalat ja parvet. Pieni koko ja helppo käyttää. kuvaa ! jääN alta FISHCAM CoBRA vain pilkkikamera 299 € * € / kk tai alk. 15 Suomen pm pilkkimestaruus maajoukkue suosittelee! Pilkkikauden sensaatio! Seuraa livenä mitä pilkin ympärillä tapahtuu. Kameran LED-valojen ansiosta kuvaaminen onnistuu myös pimeässä. Pakkasen ja säänkestävä 7’’ LCD-värinäyttö. Sonyn CCD-kameralla tarkka vedenalainen videokuva. Kaapelin pituus 18m. ilmainen VaihToJa palauTuSoikeuS 39,90 € 10000 mAh PowER BANK ladattavat maastoakut Suomen pm pilkkimestaruus maajoukkue suosittelee! 30 päiVää 5200 mAh vain 59,90 € Lataa puhelin, GPS tai muu elektroninen laite kätevästi maastossa, matkoilla tai missä vain. Täydellä akulla lataat puhelimen täyteen 2-3 kertaa (5200 mAh) tai 4-6 kertaa (10000 mAh). ouTleT-poiSTo! jättitYS! TREKLITE eNeS mESIM. ä 50 kpl eR ti! –tilaa he ALUS- jA väLIASUT 950 lm vALoTEHo - 289 m KANTAMA Katso kaikki SKILHUNT S2 DEFIER outlet-tarjoukset asevalaisinpaketti verkkokaupasta! vain 149€€ 10 PL /K Markkinoiden tehokkain asevalo erittäin pienessä koossa! Sopii kaikkiin retkitukku.fi/outlet aseisiin. Uusi huipputehokas Cree XM-L2 LED sekä jäähdytysjärjestelmä rm.29,90 € nopaketti. takaavat uskomattoman valotehon. Asennusvalmis RETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta
Mikael Wikström Riistakamera työkaluna riistanhoidossa Riistakameroiden käyttö lisääntyy koko ajan tekniikan kehittymisen ja hinnanlaskun myötä. Nykyään on mahdollista saada hyvinkin yksityiskohtaisia kuvia riistamailla liikkuvista eläimistä. Mutta mikä on käytännön hyöty riistakameroista riistakantojen hoitamisessa? Ja toisaalta kuinka eettistä on kerätä tietoa kellonajasta, jolloin voidaan pienimmällä mahdollisella metsästyksellisellä panoksella kaataa esimerkiksi valkohäntäpeura? 18 l Metsästäjä 2 l 2014 J okainen voi itse punnita, mihin raja pitäisi vetää nykyajan tekniikan käytölle, jotta metsästys pysyisi etiikan rajojen sisäpuolella. Ruotsissa riistakameroiden käyttö edellyttää lääninhallituksen lupaa. Riistakameran luvaton käyttö johtaa esitutkintaan, ja mikäli epäillään, että riistakameraa on käytetty metsästyksen apuvälineenä,tutkinta voidaan otsikoida joko metsästysrikoksen valmisteluna tai törkeänä metsästysrikoksena. Suomessa ei yleensä vaadita erityisiä lupia riistakameroiden käyttöä varten, mutta Metsähallitus on päätynyt lupakäytäntöön valtion mailla, jotta vältyttäisiin väärinkäytöksestä. Oikein käytettyinä riistakamerat voivat olla hyvinkin käyttökelpoisia riistakantojen hoidossa, mutta väärin käytettyinä ne sen sijaan voivat johtaa muun muassa kantojen liialliseen verotukseen. Tämän päivän riistakameroiden kuvien laatu on varsin hyvä ja mahdollistaa yksittäisten eläinten tunnistamisen. Kamerat antavat myös tietoja kellonajasta, lämpötilasta ja ilmanpaineesta kuvien ottamishetkellä.
Yksinkertaistettu kuva siitä, miltä voi näyttää jos riistakameroita käytetään harkitsemattomasti. Keskellä oleva metsästysporukka havaitsee riistakameroiden avulla 9 valkohäntää ja suunnittelee verotuksensa sen mukaan. Samat valkohännät ovat yhteensä 13 eri metsästysporukan kuvattavissa, ja jokainen mainituista yhdeksästä valkohännästä on ollut 5 – 7 eri porukan kuvattavissa. Valkohäntien noin 4 000 hehtaarin kokoiset vuosikotialueet (yleinen koko Etelä-Suomessa) on merkitty sinisillä ympyröillä. Metsästysporukoiden noin 2 500 hehtaarin metsästysmaat (yleinen koko Etelä-Suomessa) on merkitty punaisilla kuusioilla. Samat yksilöt monen kameran kuvissa Ei ole epätavallista, että metsästysseura kerää valokuvia esimerkiksi valkohäntäpeuroista ennen metsästyskautta ja sen aikana, ja arvioi kuvien perusteella montako valkohäntäpeuraa seuralla on alueellaan. Edelleen kuvien pohjalta suunnitellaan, kuinka monta ja minkälaisia eläimiä voidaan kaataa. Seikka, jota seura ei ehkä aina tule ajatelleeksi on, että naapuriseura ehkä tekee täsmälleen samalla tavalla. Jos molempien seurojen kuvia katsottaisiin vähän tarkemmin, huomattaisiin, että suuri osa kuvissa näkyvistä eläimistä on samoja. Suomessa valkohäntäpeura liikkuu metsästyskauden aikana yleensä 3 000 – 5 000 hehtaarin kokoisella alueella. Jos alue on ympyrän muotoinen, sen säde on lähes neljä kilometriä. Syysaikaan valkohäntäpeura saattaa kävellä noin seitsemän kilometriä vuorokaudessa. Tämän taustatiedon avulla on helppo ymmärtää,että sama valkohäntäpeura saattaa ilmestyä hyvinkin monen metsästysseuran riistakameroihin. Jos seurat toimivat kuten yllä esitetyssä esimerkissä,tulos voi olla se,että valkohäntäkantaa verotetaan reilusti liikaa siinä uskossa, että eläimiä on monta kertaa enemmän kuin niitä todellisuudessa on. Yhtenäistä laskentamenetelmää tarvitaan Jotta riistakameroista olisi hyötyä esimerkiksi valkohäntäpeuroja laskiessa, pitäisi sopivaa menetelmää kehittää,vakioida ja ottaa yleiseen käyttöön.Menetelmän tulisi olla sellainen,että lähes kaikista tietyn alueen valkohännistä saadaan kuvia, mutta samalla sellainen, että tiedetään, kuinka usein tehdään kaksoishavaintoja. Tämä voisi mahdollisesti toimia käyttämällä koealoja muodostavia kameraryhmiä. Koealat voisivat olla tietyllä alueella sopivalla etäisyydellä toisistaan.Alueen kaikki kamerat voisivat olla käytössä yhtä aikaa tietyn aikajakson aikana, esimerkiksi ennen kuin metsästyskausi alkaa. Näin olisi mahdollista saada kuva ”koskemattomasta” kannasta. Sopiva lukumäärä kameroita koealaa kohti, sopiva välimatka koealojen välillä, ja mikä aikajakso olisi sopiva kameroiden käyttöön, voitaisiin testata tutkimusprojektissa, jossa käytetään merkittyjä valkohäntäpeuroja. Yksinkertainen malli siitä, miten valkohäntäpeuran laskenta voitaisiin toteuttaa: Tiedot kannan koosta, sukupuolijakaumasta ja vasatuotannosta saataisiin sopivalla lukumäärällä koealoja, joille on sijoitettu sopiva määrä riistakameroita. Valkohäntien kotialueet on merkitty sinisillä ympyröillä ja riistakamerat on merkitty mustalla. Käyttämällä tietyn määrän merkittyjä valkohäntiä, jotka pystytään tunnistamaan, saataisiin tietoa valkohäntien ”havaittavuudesta” . Näin saataisiin myös vastaus yllä esitettyihin kysymyksiin. Kun sopiva menetelmä on kehitetty, kuvien varsinainen keräily olisi melko helppoa. Tietyn alueen metsästäjät voisivat tehdä yhteistyötä kameroiden sijoittamisessa. Kamerat voisivat malliltaan olla sellaisia, jotka automaattisesti lähettävät otetut kuvat sähköpostina tai MMSmuodossa toivotuille vastaanottajille.Vastaanottajana voisi olla joku,joka tekee ensimmäisen analyysin kuvista ja näiden perusteella tunnistaa tietyn koealan urokset muun muassa niiden sarvien avulla. Kokemuksia Yhdysvalloissa Yhdysvalloissa tutkimus on osoittanut, että riistakameroita voidaan käyttää valkohäntäkannan koon,sukupuolijakauman ja tuottavuuden seurantaan.Kun kuva-aineiston pohjalta on tunnistettu alueen urokset,on laskettu uroksia esittävien kuvien lukumäärä. Uroksien kuvien lukumäärää on verrattu samojen kameroiden naaraista ottamien kuvien lukumäärään, ja näin on saatu käsitys sukupuolijakaumasta.Vasoja esittävien kuvien lukumäärää on verrattu naaraita esittävien kuvien lukumäärään ja näin on taas saatu kuva tuottavuudesta. Näitä periaatteita voitaisiin seurata myös Suomessa.Kun jokaisen koealan ensimmäinen kuva-analyysi on valmis,tiedot voitaisiin kerätä ja tallentaa laajoilta alueilta.Suomessa riista- ja kalataloudentutkimuslaitos vastaa riistakantojen seurannasta. Ehkä RKTL voisi koota ja ylläpitää tällaista aineistoa? Valkohäntäpeuran ydinalueella Suomessa valkohäntä on tärkein riistalaji. Tämän merkittävän resurssin hoitoa ajatellen olisi tärkeää, että metsästäjillä olisi käytettävissään yksinkertainen ja toimiva laskentamenetelmä.Hirvien osalta ovat käytössä havaintokortit, joita täytetään jokaisen metsästyspäivän jälkeen. Valkohäntäpeuraa metsästetään usein yksin tai sellaisella tavalla, ettei vastaavanlainen havaintokortti oikein toimi. Tässä uusi tekniikka voisi olla hyvinkin hyödyllinen. Jos sitä käytetään oikein, meillä olisi oiva työkalu esimerkiksi valkohäntäkantojen hoitamisessa. Metsästäjä 2 l 2014 l 19
Tuomo Karsikas Temppuja vai tottelevaisuutta? Metsästyskoiralla pitää olla riistaintoa Koira on suden sukuun kuuluva laumaeläin. Pieni koira on pieni susi ja iso koira iso susi. Koiran ohjaajan on oltava lauman johtaja, jota totellaan ehdoitta, käskystä ja eleestä. Elekieli on tärkeä, koska sudetkin puhuvat keskenään elekieltä. K oirametsästys perustuu ohjaajan ja koiran väliseen hyvään yhteistyöhön ja ehdottomaan tottelevaisuuteen. Tottelevaisuus on kunnossa kun se voittaa niin riista- kuin sukupuolivietitkin. Tottelevaisuuskoulutus kannattaa aloittaa heti, kun pentu otetaan laumasta erilleen. Tämä koskee kaikkia metsästyskoiria rodusta riippumatta. On aivan turha luulla, että makupaloilla voidaan voittaa ja vaikuttaa vietteihin. Makupaloilla voidaan kyllä saada koira tekemää erilaisia temppuja, mutta se ei ole vielä totte20 l Metsästäjä 2 l 2014 levaisuutta. Silloin kun isännän ääni tai ele on ylitse muiden, voidaan vasta puhua tottelevaisuudesta. Tottelevaisuustestit ja kilpailut pitäisikin järjestää niin, että uroksilla testattaisiin tottelevaisuus kiimaisen nartun seurassa. Silloin nähtäisiin onko ohjaaja se, jota kuunnellaan, vai voittaako kiimainen naaras isännän äänen ja eleen. Samoin kiimainen narttu voitaisiin testata uroksen läsnäollessa. Namupaloilla koulutetut temput ovat mielestäni saaneet liian laajaa suosiota. Onhan se suloisen näköistä, kun koira nousee kahdelle jalalle ja kävelee kuin ihminen. Mutta pelkään, että koirien puremat ja hyökkäykset ihmisten ja toisten koirien päälle lisääntyvät,kun niitä ei voida estää namupaloilla. Ollaan siis menossa huonoon suuntaan. Käsky vietin edelle Niin sanotun vapaan kasvatuksen idea on siirtymässä koirienkoulutukseen.Tämän suuntauksen perii hukka.Kuinka hallitaan esimerkiksi poliisikoira, joka on opetettu makupalojen ja naksuttimien avulla temppuihin, vaikuttamatta koiran viettiin? Koira, jolla on kova suojeluvietti ja joka on opetettu hyökkäämään ja käymään kiinni,kun lupa annetaan,hyökkää kohden maalia. Mutta kun maali antautuu, ohjaajan käskyn täytyy ylittää vietti. Koira pysähtyy käskystä, koska ohjaaja niin vaati. Tämä ei onnistu koiralta, joka on opetettu makupaloilla. Tällainen koira on myös vaarallinen ympäristölleen, sillä se on kuin ase, josta on varmistin poistettu. Olen nähnyt yllättävän useasti, että koira kyllä käy kiinni maalimieheen,mutta ei pysähdy käskystä. Käy myös niin, että koira joudutaan irrottamaan maalimiehestä, kun käsky ei auta, vaan koira vaan lujemmin kiinni. Näin ei käy tottelevaisen koiran kanssa, jonka ohjaajan käsky voittaa vietin. Myös seisovalta kanakoiralta vaaditaan ehdotonta tottelevaisuutta kun koira seisoo saaliin. Se saa luvan ajaa (hyökätä) ylös tai liik-
Tässä on se metsästystilanne, jossa tottelevaisuus punnitaan Kanakoiran koulutusoppaan kirjoittaja Tuomo Karsikas kertoo, mitkä ovat ydinasiat tottelevaisuuskoulutuksessa. rauhallisesti ja olimme saaneet nukkua täyden yön kahteen viikkoon. Seuraavana iltana pentu meni koppaansa eikä sieltä kuulunut inahdustakaan. Pentu oli leimautunut yhdessä yössä perheeseemme, ja yhteistyösopimus oli allekirjoitettu. Tämän jälkeen olen ottanut jokaisen uuden pennun muutamaksi yöksi nukkumaan kainalooni, jotta ne leimaantuvat heti minuun. Minustahan tulee sen uusi kasvattaja. Pentu tuntee itsensä turvattomaksi,kun se on joutunut eroon emästään ja pentusisaruksistaan. Ilman uutta kasvattajaa se tavallaan jäisi yksin kylmään maailmaan. Nämä muutamat yöt ovat tärkeitä öitä tulevan yhteistyön kannalta. Yhteistyön harjoittelua keelle. Saalis lähtee joko juoksuun tai lentoon ja koiran täytyy pysähtyä paikoilleen, eikä mennä perään - käskystä. Tässä on tottelevaisuuden paikka, eikä sitä saada toimimaan makupaloilla ja naksuttimilla. Täytyy olla yksi ylitse muiden: ohjaaja ja hänen käskynsä ja eleensä. Pentu kainaloon Tottelevaisuuskoulutus alkaa yhteistyöstä. Vuosia sitten perheeseemme hankittiin ensimmäinen pointteri. Loma- ja muiden kiireiden vuoksi emme voineet hakea koiraa kotiin kuin 10 viikon ikäisenä. Toimme pennun kotiin, laitoimme takkahuoneeseen kopan ja makuualustan alle seuraksi kellon raksuttamaan, mutta pentu vinkui ja vikisi koko yön ja oli seuraavana aamuna väsynyt. Tätä jatkui kaksi viikkoa, eikä pentu rauhoittunut. Tullessani eräänä iltana hyvin myöhään kotiin tapasin pennun nukkumassa vuoteeni jalkopäässä hyvin onnellisena. Vein pennun nukkumaan takkahuoneeseen koppaansa. Vaimoni esteli, mutta en suostunut, vaan ilmoitin, että koiran paikka ei ole minun vuoteeni. Rauhattomuus ja vinkuminen jatkuivat. Seuraavana iltana vaimoni pyysi, että antaisin pennun tulla jalkopäähän nukkumaan. Pitkin hampain suostuin, mutta vain jalkopäähän. Seuraavana aamuna huomasimme, että pentu oli siirtynyt nukkumaan keskellemme ja nukkui tietysti pää tyynyllä. Yö oli sujunut Yhteistyö on ehdoton edellytys metsästyskoiralla metsästettäessä. Nykyisin on saatavana mitä erilaisimpia teknisiä apuvälineitä tähän tarkoitukseen, mutta ne eivät kuitenkaan korvaa tätä tärkeää ominaisuutta. Yhteistyötä täytyy opetella ja se aloitetaan heti pienestä pitäen. Minä vien pennun metsään jo pienenä. Silloin kun pennun huomaavaisuus pettää ja se on menossa omille teilleen, kutsun sitä luokseni. Jos se ei tottele, katoan maisemasta ja piiloudun. Pennulle tulee tietysti hätä ja se ryhtyy jopa ulisemaan,kun ei löydä isäntäänsä. Pysyttelen piilossa niin kauan,että viimein pentu löytää minut. Ilo on tietysti ylimmillään, kun ystävät sitten kohtaavat. Leikin ja hyvittelen pentua ylenpalttisesti jälleennäkemisen ilosta. Toistan tämä aina kun pennun huomio herpaantuu minusta. Näin pentu oppii pitämään minusta huolta, enkä minä siitä. Samalla pentu oppii kuin huomaamattaan luoksetulon ihanuuden. Riittävän riistaintoinen koira kyllä oppii sitten jättämään isännän, kun se riistalle herää, mutta yhteistyön alkeet on opittu. Tärkein käsky - maahan Maahanmenokoulutus aloitetaan heti ensimmäisellä aterialla, kun pennulle annetaan ruokaa. Pentu asetetaan maahan ruokakupin eteen käskyllä ”maahan”. Pentua rauhoitetaan makaamaan maassa pitelemällä sitä hellästi paikoillaan ja sanotaan ”odota”. Sitten sille annetaan lupa ”ota”, kädet irrotetaan ja pennun annetaan mennä kupille syömään. Palkkiona onkin sitten runsas ruoka. Tästä hetkestä lähtien kaikki toistetaan jokaisella ruokintakerralla hamaan ”viimeiseen ateriaan” saakka. Näin pentu oppii yhden tärkeimmistä asioista: maahan menon.Koulutuksen toisto tulee kuin huomaamatta aluksi neljä kertaa päivässä. Myöhemminkin tottelevaisuuskoulutusta tulee ainakin, kerran päivässä. Tällä käskyllä tai komennolla voimme hallita pentua ja koiraa kaikissa tilanteissa. Lisäksi sinusta tulee laumanjohtaja aivan kuin varkain. Sinun käskyäsi totellaan – aina ja viipymättä. Ei riitä, että pentu asettuu istumaan ja odottaa ruokaa, sillä se on liian helppoa. Jos näin menetellään jää opetus puolitiehen, eikä koirasta tule varmaa tottelijaa.Tiedän, että pentu jäisi mieluusti istumaan, mutta maa- Luovutus istuen ei ole välttämätön, mutta se on näyttävää Metsästäjä 2 l 2014 l 21
hanmeno tuottaa jo vaikeuksia. Mutta tämä on tottelevaisuuskoulutuksen A-kirjain, ja se koulutetaan ensimmäisenä. Maahanmenolla voimme varjella pennun tai koiran monilta vaaratilanteilta, silloin kun tuo käskyn merkitys on ehdoton. Kun koira on vaikka ryntäämässä kohden autoa ja on vaarana, että se jää auton alle – käsky maahan. Ehdoitta ja ilman palkkiota koira tottelee käskyä ja pelastuu tuolta vahingolta. Tottelevaisuus ja yhteistyö joutuvat varsin kovalle koetukselle varsinkin silloin,kun koiran edestä pakenee eläin, jota koira ei saa lähteä ajamaan. Tällöin koiran tulee käskystä pysähtyä ja mennä maahan. Koiran täytyy mennä maahan eikä istumaan. Kun koira menee maahan, siltä katkeaa näköyhteys pakoon pyrkivään riistaan. Näin sillä on vähemmän halua lähteä ajamaan takaa tuota pakenijaa. Nouto on osa tottelevaisuutta, se ei ole mikään temppu. Maahanmenosta luoksetuloon Maahanmenokoulutuksen yhteydessä on helppo opettaa myös luoksetuloa. Anna pennun odottaa tulevaa ruokaa omalla petillään.Kutsu se sieltä luoksesi.Kun pentu tulee sinun ja ruokakupin luo hyvittele sitä ja käske sitten pentu maahan ja anna sille ruoka. Näin pääsemme siihen toiseen tärkeään yhteistyömuotoon – luoksetuloon. Voit yhdistää myös samat käskyt pillillä, jotta voit sitten maastossa käyttää niitä. Minulla on pitkä vihellys – maahan, kaksi lyhyttä ja terävää vihellystä – tänne. Metsästystilannetta varten kannattaa koira opettaa maahanmenoon myös laukauksesta. Kun maahanmeno osataan jo käskystä, eleestä ja pillistä,on laukauksesta maahanmeno helppo opettaa. Opetan sen tilanteessa,kun koira on vapaasti haussa. Kun se tulee haussa eteen kohdalleni, annan pillillä pitkän maahan-vihellyksen ja ammun laukauksen ilmaan. Tätä toistetaan siihen saakka, kunnes se tapahtuu nopeasti. Sen jälkeen jätän vihellyksen pois ja tuleekin pelkkä laukaus, jolloin koira tottelee sitä nopeasti ja ehdoitta ja painautuu maahan. Tämän jälkeen metsästystilanteessa ei tarvitse pillittää, huutaa tai antaa elemerkkejä, vain pelkkä laukaus riittää käskyksi. Maastossa koulutusta Kun hommat hallitaan sisällä, on syytä siirtyä ulos ja maastoon,jossa nämä samat asia kerrataan aivan samassa järjestyksessä kuin sisällä. Hyvä suoritus tietysti palkitaan vaikka pienellä silityksellä ja vähän rapsuttamalla, jotta molemmille tulee hyvä mieli. Kun tottelevaisuus on jo siinä mallissa,että maahanmeno ja luoksetulo sujuvat, on syytä siirtyä metsään. Siellä koira lasketaan irti ja kutsutaan hetken päästä luokse ja kytketään. Päästetään jälleen irti, jotta koira oppii, ettei kytkeminen tarkoita aina pois lähtöä metsästä. Voit laittaa koiran autoon, ajaa vähän matkaa ja päästää jälleen koira irti. Kaikenlaiset variaatiot tästä ovat hyväksi ja aina voi päästää mielikuvituksen valloilleen ja keksiä koulutukseen uusia muotoja. Tämä vaatii vähän viitseliäisyyttä, mutta työ tekijänsä palkitsee. Olen tavannut muutaman ajokoiran, joilla yhteistyö ja tottelevaisuus on koulutettu kohdalleen. Koirat ovat tulleet kutsusta ohjaajan luokse vaikka kesken ajon ja jatkaneet, kun ohjaaja on antanut siihen mahdollisuuden. Tämä tottelevaisuus ja yhteistyö ei ole haitannut niiden metsästysintoa millään tavalla. Päinvastoin, ne ovat olleet sitkeitä ajureita sekä jäniksen- että ketunajossa. Riistainto tottelevaisuuden pohjalla Jos pentu tai koira ei kestä tottelevaisuuskoulutusta, silloin sillä on puutteellinen riistainto, eikä tällaista koiraa tulisi käyttää ainakaan suvunjatkajana ja siitokseen. Hyvällä riistainnolla ja hyvällä yhteistyöllä toimiva koira on mitä mainioin apuväline tämän päivän metsästäjälle. Vaikka tutkapanta on hyvä apuväline, siitä on tullut usein tottelevaisuuskoulutuksen laiminlyöjä. 22 l Metsästäjä 2 l 2014 Jo nyt ja varsinkin lähitulevaisuudessa ajokoiratkin tarvitsevat tottelevaisuutta, sillä piensorkkaeläimet lisääntyvät ja koira on hallittava näissäkin olosuhteissa. Vielä varoituksen sana: älä ikinä erehdy käyttämään sähköpantaa kouluttaaksesi koiralle tottelevaisuutta! Tästä laitteesta on enemmän harmia kuin hyötyä, ja sitä paitsi laitteen käyttö on eläinsuojelulain nojalla kielletty. Olen sanonut, että jos joudutaan turvautumaan teknillisiin apuvälineisiin,niin silloin olen epäonnistunut koirankoulutuksessa. Vaikka tutkapanta on hyvä apuväline, siitä on tullut usein tottelevaisuuskoulutuksen laiminlyöjä. Se on hyvä renki, mutta huono isäntänä ja laumanjohtajana. Nouto kouluttamalla Leikkien ei tulla noutajaksi. Myös nouto tulee opettaa ns.koulutusnoutona,jotta koirasta tulee varma noutaja. Olen kertonut sen tarkasti Kanankoiran koulutusoppaassa. Nouto voidaan opettaa kaikille koirille rodusta riippumatta.Poikaiällä koulutin karjalankarhukoirani noutamaan, mutta taidot eivät vielä silloin riittäneet siihen, olisin saanut sen luovuttamaan noutamansa esineen tai linnun istuen. Koira kyllä toi esineen aina minulle, mutta pudotti jalkoihin, josta minun piti kumartua nostamaan se. Hyvähän se oli että toi.Tosin silmiä hivelevä estetiikka siitä puuttui, mutta noudon perimmäinen tarkoitus toteutui - saaliin tuominen isännälle ja ohjaajalle.Maalta ja vedestä nouto, samoin kuin veden yli nouto ovat itse asiassa sama juttu, siinä vaan yhdistetään uiminen ja nouto. Silloin kun koira osaa uida ja noutaa, on enää pieni vaiva opetella ja yhdistää nämä kaksi asiaa.
ASEET SERTIFIOITUUN TURVAKAAPPIIN Ulkonäkö - kestävä ja viimeistelty pulverimaalaus Seinäkiinnitys - esityöstetyt reiät seinäkiinnitystä varten Materiaali - ensiluokkaista 4 mm terästä Säilytystilat - tilaa 5-7 aseelle, patruunoille, puhdistusvälineille ym tarvikkeille Lukitus - avaimella lukittava kampalukko ja vahvat saranat Sertifiointi - SIS-standardin (SS3492) mukaan sertifioitu (ylittää SFS-standardin vaatimukset) 5v OTSO 5-7 R PRO 439,00 ( TAI 36,58 €/KK) 5v 5v 5v OTSO 8 - 15 R PRO OTSO 16 R PRO JAHTIJAKT PREMIUM GUN SAFE Jopa 15 aseelle myös pitkille Jopa 16 aseelle Jopa 16 aseelle 549 € tai 45,75 €/kk 639 € tai 53,25 €/kk 749 € tai 62,42 €/kk Yleispuhdistussarja yleisimmille kalipereille. 29,90 € Tiesithän että: Turvakaappi voidaan vaatia luvanhaltijalta, jolla on säilytettävänään erityisen vaarallinen ampuma-ase tai yhteensä enemmän kuin viisi pistoolia, revolveria, itse lataavalla kertatulella toimivaa kivääriä tai muuta ampuma-asetta. Vaihtoehtoisesti säilytys voidaan hyväksyä myös poliisilaitoksen hyväksymässä säilytystilassa (edellyttää tarkastusta). Turvakaapin on täytettävä standardin SFS 5870 tai sitä vastaavan EU-tason vaatimukset. Katso lisää erätukku.fi/rahoitus Voit maksaa myös osamaksulla Erätukku rahoituksella! MYYMÄLÖISTÄ ympäri Suomen KATSO MYYMÄLÄT ERATUKKU.FI/MYYMALAT www.eratukku.? Avoinna joka päivä 24 h
LOUKUSSA YMPÄRIVUOTISEEN METSÄSTYKSEEN KETTULOUKKU 179 € MINKKILOUKKU SUPIKOIRALOUKKU 34,90 € SEURAA LOUKKUA RIISTAKAMERALLA 79,90 € LISÄÄ TEHOA RIISTANHOITOON Uovision UM565 SMS etäohjattava riistakamera UUTUUS! Tarkista tilanne älypuhelimellasi. Kuvaa myös pimeässä inframustavalolla. (TAI 28,25€/KK) 3,90 €/kpl ET O TUOTTE M A C I M U L STI E S I L L U D AE TAKUULL Snow camo fleecetakki teddyvuorella Aktiivisen talvimetsästäjän valinta - JahtiJakt Rosto Snow Camo, hengittävä kalvopuku (269,00) 3990 (49,90) 29 - veden ja tuulen pitävä - nykytegnologian paras henhittävyys - SCENTECH hajusuodatus - erinomainen taskutus - laadukkaat kaupanpäälliset 19900 JahtiJakt Lumicamo light puku 90 (59,90) Lämmin fleece lakki tai käsineet Snow camo lakki ja käsineet MicroDry -alusasu Bandana MYYMÄLÖISTÄ ympäri Suomen KATSO MYYMÄLÄT ERATUKKU.FI/MYYMALAT 1500 (19,90) www.eratukku.? Avoinna joka päivä 24 h Tarjoukset voimassa 30.3. saakka tai niin kauan kuin tuotteita riittää. 339,00 Variksen houkutuskuva, kestävällä samettipinnalla.
TIEDÄTKÖ MINKÄLAISEN . . . Olen ostamassa ensimmäistä metsästysasettani. Millainen ase minun kannattaisi hankkia kun haluan metsästää pääasiassa kanalintuja? Haulikolla on hyvä aloittaa ja siirtyä kiväärin tai yhdistelmäaseen käyttöön kokemuksen karttuessa ja kiinnostuksen lisääntyessä. Ensimmäisenä aseena kanalinnustukseen on varmaan paikallaan hankkia itselle sopiva haulikko, joka on perusmetsästäjän yleisase myös kanalinnustuksessa. Se sopii niin pyynpillitykseen kuin kukkometson kukistamiseen. Haulikon tulee olla omille mitoille sopiva, eli perän pituuden ja sivuvääryyden ym. tukin kulmien olla mahdollisimman oikeat. Asepuuseppä voi tehdä pieniä muutoksia tukkiin, kuten tukin pituuden lyhentämisen tai pidentämisen, mutta kannattaa heti pyrkiä hankkimaan mahdollisimman hyvin itselle sopiva ase. Ja luonnollisesti sellainen, joka miellyttää myös muuten silmää ja lompakkoa. Sanotaan, että haulikossa ”piippu ampuu, mutta perä tekee osuman”. Sanonta pitää paikkansa. Asetta hankittaessa ei pidä hosua eikä kiirehtiä, vaan kannattaa pitää mielessä, että ollaan hankkimassa kumppania jopa vuosikymmeniksi eräpoluille. Aseliikkeeseen voi pyytää mukaan kaveriksi ja konsultiksi jonkun kokeneen ja luotettavan haulikonkäyttäjän. Asetta kannattaa kokeilla rauhassa ja huolella useita ns. nostoja tehden. Silmät voi sulkea, nostaa aseen poskelle, avata silmät ja katsoa, miten kisko ja jyvä asettuvat. Toistoja kannattaa tehdä useita. Mikäli ase nousee poskelle toistuvasti samalla lailla, ja jyvä näyttää sinne, minne silmät avattaessa katsovat, kisko aavistuksen yläviistoon koko matkan näkyen, perä on aikalailla sopiva. Nykyisin useimmissa uusissa haulikoissa on piipuissa vaihdettavat supistajat, mikä monipuolistaa aseen käyttömahdollisuuksia erilaisilta ampumaholleilta ammuttaessa ja ampumaradalla harjoiteltaessa. Esimerkiksi skeet/metsästysammuntaa harjoiteltaessa ovat sopivat supistukset skeet/ parannettu sylinteri ja trapissa ”kolmevarttinen”/ täyssuppea. Toki kanalintujen metsästykseen voi käyttää myös pienikaliiperista kivääriä hyvällä ja ehdottomasti paikallaan pysyvällä kiikaritähtäimellä varustettuna. Kiväärin on oltava tarkkakäyntinen ja hyvin koh- distettu esimerkiksi kohtiampuvaksi 150 metrin etäisyydeltä tai sadan metrin matkalta noin 3 cm yläkäyntiseksi. Hyvä kaliiperi on esim. 222 Rem, eli perinteinen ”viispilkkuseiska”, mutta sopiva kaliiperivalikoima on aika laaja aina 308 Win saakka. Tehokkaimmat kaliiperit eivät ole kovin miellyttäviä makuulta ammuttaessa, sillä ”puolikuukerhoon” liittyminen jossakin vaiheessa on niillä aika todennäköistä, mikä herkästi häiritsee sitä tärkeintä hetkeä – eli rauhallista liipaisua. Yhdistelmäaseet kuten drillinki tai haulikkorihla ovat oikein sopivia linnustukseen erilaisissa tai vaihtelevissa olosuhteissa. Niiden valinnassa ovat vaatimukset samat kuin haulikon ja kiväärin vaatimukset yhdistettyinä. Eli siis perän sopivuus poskelle ja hyväkäyntinen luotipiippu. Ammatiksi metsästys? Opiskele riista-alan ammattilaiseksi Vapaamuotoiset hakemukset 30.5.2014 mennessä oppilaitokseen. Lisätiedot: teemu.keranen@kpedu.fi, p. 044 7250 657 www.riistalinja.info Keski-Pohjanmaan aikuiskoulutus, Perhon toimipaikka, Haanentie 26, 69950 Perho Metsästäjä 2 l 2014 l 25
Marja Martikainen Kuvat: Jussi Mustikkamaa l Matkalla pohjoiseen? Koira porovapaaksi kouluttamalla Hyvissä ajoin ennen metsästystai vaellusreissua pohjoiseen on hyvä varmistaa, että koira jättää porot rauhaan. Seinäjoelta löytyy paikka, jossa opettajina toimivat porot Sampo ja Saana. P oroihin tottumattomalle koiralle poro on hirvieläin, jonka se yrittää luontaisesti pysäyttää. Vaikka koira ei kävisikään poron kimppuun,perässä juoksevaa koiraa pelätessään tokat hajoavat herkästi eikä onnettomuuksiltakaan vältytä vauhkoontuneiden eläinten ryntäillessä pakoon.Tilanne on vaarallinen ja epämiellyttävä kaikille osapuolille. Mielellään pohjoisessa metsästävä Reijo Mäki-Maunus on opettanut hirvikoiransa porovapaiksi omalla koiratarhallaan Peräseinäjoella. Tarhalle hankitut kaksi poroa, vaadin Saana ja hirvas Sampo ovat pitäneet huolta siitä,että koirat ovat nyt puhtaita hirvenhaukkujia. Mäki-Maunius kertoo, että norjanharmaa hirvikoira ei saa kiinni terveitä poroja, mutta porojen perässä juokseva koira hajottaa kootut tokat ja vaikeuttaa poromiesten työtä. Jämtlanninpystykorva tai laika voi saada nopeampana koirana enemmänkin vahinkoa aikaan. Myös etäisyydet koiran ja isännän välissä kasvavat suhteettoman suuriksi, jolloin koiran kontrolloiminen on heikompaa. - Myös hirvi saattaa eksyttää takaa-ajavan koiran juoksemalla tokan läpi, jolloin koira jää helposti pyörimään porojen sekaan, sanoo kolme norjanharmaata hirvikoiraa omistava Mäki-Maunus. Aikuisenkin koiran voi opettaa porovapaaksi,vaikka se olisi jo päässyt poronajon makuun. Koulutuksessa aika ja toistot tuottavat yhdistettynä parhaan tuloksen. Kieltoa ja kiitosta Koira totutetaan poroon lähestymällä ensin hiljaa hihnasta kiinni pitäen. Koiralle jutellaan ja sitä kehutaan,jos se ei välitä porosta. Harjoituksia jatketaan ja viime vaiheessa koira päästetään irti porojen aitauksessa. Tässä vaiheessa koira ei yleensä enää poroista välitä. 26 l Metsästäjä 2 l 2014 Reijo Mäki-Maunuksen vajaan vuoden ikäistä Ronttia poro lähietäisyydellä epäilyttää. Jos koira tulee liian lähelle,hirvas hoitaa kyllä itse osuutensa. Jos koira on aggressiivinen, poro puolustautuu ja antaa takaisin sorkasta ja sarvista, eikä koira siinä ottelussa pärjää. Koska nämä porot ovat tottuneet tarhalla oleviin koiriin, ne eivät lähde karkuun vaan osaavat käsitellä koiria. Yleensä käykin niin että porot ovat aktiivisempia ottamaan ensikontaktin ennemmin kuin koirat, Mäki-Maunus kertoo. Hänen kokemuksensa mukaan helpompia opetettavia ovat koirat, joilla on luontaista tottelevaisuutta, kuten palveluskoirat ja seisojat. - Riippuu koirasta, miten kauan oppiminen kestää. Esimerkiksi saksanseisoja oppi yhdestä kiellosta. Metsästyslinjan terrierille, joka halusi ajaa poroa, riitti yksi sorkanpotku. Toki on olemassa myös koiria, jotka ovat kuuroja kaikelle opetukselle.
Ilkka Ala-Ajos, Veli Lappalainen ja Kaarlo Nygren Valkohäntäpeuraa juhlitaan trofeenäyttelyissä lll Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta valkohäntäpeuran me- Saksanseisoja Alajoen Klaine oppitunnilla. Tom Loukomies käy kouluttamassa koiraansa porovapaaksi, jotta metsästäminen pohjoisessa sujuu turvallisin mielin. Ei tässä mitään hätää! Kolmivuotias norjanharmaa Vappu seuraa poroja turvalliselta etäisyydeltä. nestystarinan käynnistymisestä Suomessa. CIC Suomen delegaation trofeeneuvosto nostaa valkohäntäpeuratrofeet kaikissa vuonna 2014 järjestettävissä trofeenäyttelyissä kunniapaikalle. Amerikansuomalaiset lahjoittivat Minnesotasta vuonna 1934 entiseen kotimaahansa pienen lauman valkohäntäpeuroja. Viimeaikainen DNA –tutkimus on osoittanut, että kapealta pohjalta lähtenyt peurakantamme perintötekijöiden muuntelu vastaa silti laajuudeltaan lähes sen alkuperämaan tasoa. Valkohännät ovat löytäneet oman ekologisen lokeronsa luonnostamme, eivätkä ne ole uhkana kotoperäisten lajien olemassaololle. Peura on merkittävä riistalaji sekä metsästys- että riistanhoitomielessä. Valkohäntien sarvitrofee- ja ikämääritystietojen perusteella seurataan metsästyksen ja evoluution vaikutuksia kantaan. Trofeiden mittaus toimii samalla riistanhoidon työkaluna lajin monimuotoisuuden ja tuottokyvyn säilyttämiseksi. Tutkitun tiedon ja hyvien käytäntöjen perusteella metsästystä voidaan ohjata kestävämpään, myös hyviä trofeita tuottavaan suuntaan. Jo parin viime vuoden ajalta on monilla kannanhoitoalueilla havaittu urospeurojen sarviaineiston kohenemista. Valkohäntäurosten pisterajat säädettiin aikoinaan alemmalle tasolle kuin peurojen kotimaassa. Syynä oli se, että peuramäärät Suomessa olivat tuolloin nykyistä huomattavasti alhaisemmat ja sarvia haluttiin saada mittauksiin. Samalla metsästäjille annettiin mahdollisuus saada saaliiksi myös mitalisarvia. Mitalien pisterajat nousevat Mäki-Maunus pitää Seinäjoen koiratarhaa, jonne tuodaan koiria hoitoon. Poroihin tottuminen käy siinä samassa,koska porot oleskelevat aivan tarhan läheisyydessä. Porovapaiksi opettelemassa on käynyt metsästyskoirien lisäksi myös vaellusretkelle Lappiin lähteviä seurakoiria. - Kun ollaan jo maastossa ja koira ryhtyy ajamaan poroa, ei enää auta huudella perään. Koira täytyy totuttaa poroihin jo etukäteen. Parhaiten tämä tapahtuu kun omistaja on läsnä tilanteessa, jossa poro ja koira kohtaavat.Näin koiraa pääsee kieltämään heti jos sen kiinnostus herää. Tietoa poroista ja hirvistä Kun tieto Seinäjoella asustelevista poroista on levinnyt,Mäki-Maunuksen puhelin on alkanut soida kesällä ja etenkin syksyä kohden. ”Puolessavälissä” matkalla poh- joiseen pääsee kätevästi kokeilemaan, miten oma koira poroihin suhtautuu. Etelä-Pohjanmaalla on poroja hankittu muutamalle tilalle. Sana on levinnyt myös pohjoiseen, missä monet poromiehet tietävät, että Mäki-Maunuksen kouluttamat koirat ovat porovapaita. Kun koirat ovat porovapaita niin yhteistyö sujuu poromiesten kanssa jouhevasti. - Metsästysreissuilla ilmoittelemme luonnosta löydetyt petojen saaliiksi joutuneet porot, vastaavasti paikalliset asukkaat auttavat metsästyksessä ja kertovat,missä päin on nähty liikkuvan hirviä, ja ilmoittavat alueista, mihin on esimerkiksi poroja koottu, Mäki-Maunus sanoo. Hyvällä yhteistyöllä pääsevät kaikki osapuolet nauttimaan niin elannon kuin saaliinkin hankkimisesta. Kansainvälinen metsästyksen ja riistansuojelun neuvosto (CIC) ajantasaistaa arvostelujärjestelmäänsä. Valkohäntien kohdalla pisterajat nousevat. Uudet pisterajat valkohäntäpeuralle (Odocoileus virginianus borealis –alalaji) ovat: kulta 370 (aiempi 360), hopea 350 (aiempi 330) ja pronssi 330 (aiempi 300) pistettä. Aiemmat mittaustulokset jäävät voimaan ja epätyypillisten sarvien mitalirajat pysyvät ennallaan. CIC on sopinut amerikkalaisen Boone & Crokett -klubin kanssa mittaus- ja arvosteludokumentointien yhtenäistämisperiaatteista. Eroja CIC pisteytyksen ja amerikkalaisen pisteytyksen välillä löytyy edelleen. Eurooppalaisten lajien pisteytyksessä CIC huomioi erilaisia muotopisteitä, jotka voivat lisätä tai vähentää pistemäärää. B&C:n arvostelujärjestelmässä keskeistä on trofeiden symmetrisyys. Esimerkiksi sarvipuoliskojen mittaerot tuottavat miinuspisteitä. CIC arvostelut perustuvat edelleen kymmenjärjestelmään ja B&C tuumajärjestelmään. Muiden lajien arvostelumenetelmiin ei ole tulossa merkittäviä muutoksia. CIC Suomen delegaation trofeeneuvosto kannustaa metsästäjiä toimittamaan trofeita mitattavaksi ja näytteille kuluvan vuoden sekä tulevaisuuden erätapahtumiin. Seuraava merkittävä CIC trofeenäyttely on Riihimäen kansainvälisillä erämessuilla kesäkuussa 2014 – katso: www.eramessut.fi Valkohäntäpeurojen tulosta Suomeen kerrotaan tarkemmin tässä lehdessä alkaen sivulla 4. Metsästäjä 2 l 2014 l 27
Pertti Kälkäjä ja Ari Mikkonen Koirat maailmankartalle taivaallisella tarkkailulla Gepsitutka mullisti koirapaikannuksen Jahtipäällikkö työssään. valle tutkakehitykselle”. Nyt, reilu puoli vuosiRadiotekniikalla varustetut tutkat kehitSuomea on juostu tyivät pienemmiksi, ja myöhemmin niihin tuli sataa myöhemmin, maata kiertää kymmeniä ja jäniksiä rallateltu satelliitteja yli 14 000 km:n tuntinopeudella, myös haukunilmaisin. Radioaalloilla toimivan maailman kartalle. Kaikkein välittäen tietoa 26 000 kilometrin korkeudesta tutkan heikkous on sen rajallinen kantama, konkreettisimmin kuitenkin maassa viilettävien koirien paikannukseen. suuntiman epätarkkuus sekä häiriöherkkyys. omat metsästyskoiramme Sen vahvuutena on käytön helppous ja riippuLehti-ilmoittelusta mattomuus GSM-kentästä. ovat juosseet itsensä ja suomalaisen eläinpaikannuksen aktiiviseen seurantaan Koirametsästyksen kehittymisen ja onnistu- Gepsitutkan läpimurto maailmankartalle. neen jalostuksen ansiosta koirista tuli entis- Satelliittipaikannuksen ja matkapuhelinten ke- J otain symbolista voi nähdä siinä, että ensimmäinen satelliitilla lentävä elävä oli piskuinen Laika-koira (venäjäksi ????? ”Haukkuja”). Ennen lentoa sen päälle puettiin sensorein varusteltu avaruuspuku. Sensoreiden tehtävä oli välittää tietoa koiran voinnista. Kovin pitkään ei poloinen lennollaan elänyt, mutta riittävästi tallentuakseen historian kirjoihin.Tapahtumaa voisi osuvasti kuvata lause: ”Tämä on pieni askel koiralle, mutta enne tule28 l Metsästäjä 2 l 2014 tä oma-aloitteisempia ja arvokkaampia, joita ei haluttu jättää metsälläkään oman onnensa nojaan.Taajama-asutuksen yleistyttyä,koirien tuli olla omistajiensa hallinnassa. Seurannan tarpeesta syntyi 70-luvulla maailman ensimmäinen koiratutka. Sen oli valmistanut Ari-Matti Luoma Ky, joka nykyisin tunnetaan Tracker Oy:nä. Tutkaan kuului pannassa oleva radiolähetin ja suuntimalaite. Vastaanottimesta kuului piippaus,joka voimistui kun suuntimalaite käännettiin lähettimen suuntaan. hityksen myötä markkinoille tuli vuosituhannen vaihteessa puhelin, jossa oli kiinteä GPSpaikannin. Ensimmäisen eläinpaikannukseen tarkoitetun gepsitutkan kehittäjä Hannu Lohi Tracker Oy:stä muistaa hyvin kehityksen alkuajat. Benefon Oy:n julkaistua GSM/GPS laitteen heräsi ajatus käyttää sovellusta myös koiran seurantaan. Järjestelmä vaikutti lupaavalta, mutta siihen tarvittiin lisää kehitystyötä. Myös tutkan edellyttämän liivin räätälöinti tuotti päänvaivaa.
Ensimmäisten testien aikana liivit tippuivat välillä maastoon,josta ne löydettiin tutkan avulla. Kerran liivi ongittiin ketun luolasta, jonne se oli valahtanut ketusta innostuneen hirvikoiran päältä,kertailee Lohi huvittuneena vaiherikasta ajanjaksoa. Epäluulosta vuoden erätuotteeksi Ensimmäiset julkisuuteen tulleet gepsitutkat herättivät monenlaisia reaktioita.Kansainvälinen media innostui niin, että toimittajia lensi eri puolilta maailmaa tekemään juttua koirista, joilla oli omat puhelimet, ja joiden tekemisiä voitiin seurata omasta kännykästä. Epäilyäkin ilmeni.Koiraharrastajien keskustelupalstoilla esitettiin mitä hurjimpia väittämiä; satelliitit eivät lennä yöllä, eikä ainakaan pimeässä, koira katoaa kuusikkoon ja pilvet estävät paikannuksen. Suoranaisia uhkauksiakin tuli tutkan käytöstä. Eräässä kokeissa tuomari kertoi tekevänsä ilmiannon eläinrääkkäyksestä, ”kun koiralle pannaan taakka selkään”. Kohta tuonkin tuomarin oma koira kantoi kokeissa samanlaista ”taakkaa”.Myöhemmin tutkat kehittyivät niin, että ne voitiin sijoittaa pantaan. Räjähdysmäinen suosion kasvu toi vuonna 2002 gepsitutkalle ylivoimaisen voiton Vuoden erätuote- äänestyksessä. Gepsitutkan suosio on tuonut alalle kuluttajaa palvelevaa kilpailua. Pisimpään markkinoita ovat hallinneet Tracker ja Pointer. Niiden rinnalle ovat tulleet Ultrapoint-nimiset tutkat, sekä uusimpana tulokkaana b-Bark. Perustoiminnot ovat niissä samat, koiraa seurataan satelliittipaikannuksella ja koiralle voi soittaa. Mutta erojakin löytyy.Niistä kuluttajat käyvät vilkasta keskustelua eri foorumeilla. Keskustelua vaikutuksista Tutkien yleistyminen on herättänyt keskustelua niiden vaikutuksista metsästykseen ja koiranjalostukseen. On esitetty väittämiä, että koirien isäntäuskollisuus ja kotiintulotaito heikkenee, kun koiran ei tarvitse enää osata lähtöpaikalleen. On pelätty että hyvien koirien ja tehokkaiden tutkien avulla ammutaan viimeinenkin hirvi. Jotkut epäilevät,että autolla ajelu on lisääntynyt, kun miehet kurvailevat pakenevan riistan eteen. Passimiesten siirtyilyn on pelätty lisäävän onnettomuusriskiä ja moottoriajoneuvon vääränlaista käyttöä. Osa näkee metsästyskulttuurin modernisoitumisen kansanperinteen lopullisena tuhona. Kiivaimmat ovat vaatineet gepsitutkan kieltämistä. Mikä on siis todellisuutta, ja mikä pelkkää kuvitelmaa? Asiasta voidaan olla montaa miel- tä ja tärkeää onkin, että asiaa tarkastellaan eri kanteilta. Varmaa kuitenkin on, että gepsitutkat ovat tuoneet enemmän turvaa kuin turvattomuutta. Monelta hirvikolarilta on vältytty, kun valtatielle säntäävä hirvi on saatu huutamalla muuttamaan suuntaa, tai ainakin ehditty varoittaa autoilijoita uhkaavasta vaarasta. Jahdissa kaikki näkevät toistensa sijainnit, ja tietävät mihin suuntaan on turvallista ampua. Jahtipäälliköt pystyvät puuttumaan tilanteeseen, jos joku siirtyy sovitulta passipaikalta. Eksymiset ovat vähentyneet, ja avun saanti hätätilanteisiin nopeutunut.Yhteishenki on parantunut kun koira saadaan nopeammin kytkettyä metsäpäivän jälkeen, tai kun koira menee väärälle alueelle. Koiramiehen autolla ajot ja metsässä yöpymiset ovat vähentyneet huomattavasti. Toisia vanhan eräkulttuurin katoaminen harmittaa, ja toisten mielestä se tekee tilaa entistä paremmalle. Jaetun ilon kertaantumisen voi todeta uudenlaista yhteisöllisyyttä tuntien.Saman kihelmöivän jännityksen voi kokea passissa peukalo varmistinta hyväillen, tai tervastulilla leppoisasta tunnelmasta nauttien. Yhteiseen iloon voi joku yhtyä matkalla maailman äärissä, tai kenties sairaalan vuoteessa leväten. Yhtä kaikki, saman monimuotoisen maailman kartalla. Honkasen Huntti valmiina jahtiin. Metsästäjä 2 l 2014 l 29
Mika Vuolle Seppo Rajamaa Nuori erämies Kurun suurilta saloilta Jannen syksyt kuluvat hirvimetsällä. Ensimmäiset kymmenen vuotta Janne Hemminki kulki Kurun korpia isän ja papan mukana, apulaisena ja opettelemassa luonnon tuntemusta sekä metsästyksessä tärkeitä taitoja. Viime kesänä harrastus hyppäsi uudelle tasolle kun hän suoritti metsästäjätutkinnon. Y ksivuotiaasta olen kulkenut Iskän mukana metsällä,Janne Hemminki pamauttaa haastattelun aluksi kun kyselen nuoren miehen metsästysharrastuksen pituutta. Eikä loppua näy. Päinvastoin, into tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta. - Aina kun tilaisuus on, lähden metsälle, vakuuttaa viime marraskuussa 11 vuotta täyttänyt Ylöjärven Kurusta kotoisin oleva metsämies. Haastattelun aikana hän huolehtii peurajahdin loppua, koska ei ole ehtinyt mukaan vielä kuin yhden kerran tänä talvena. Ensimmäiset kymmenen vuotta Janne kulki Kurun korpia yleensä isän ja papan mukana, seuraamassa 30 l Metsästäjä 2 l 2014 miesten puuhia, apulaisena ja opettelemassa luonnon tuntemusta sekä metsästyksessä tärkeitä taitoja. Viime kesänä harrastus hyppäsi uudelle tasolle kun hän suoritti metsästäjätutkinnon. - Yhtenä päivänä sanoin iskälle, että viepäs minut kokeisiin. Siitä se innostus vaan lisääntyi. Metsästäjätutkinto meni läpi helpohkosti, vain neljällä virheellä,vaikka joitakin kohtia oli pitänyt ankarasti päntätä etukäteen. Parasta siinä oli Jannen mukaan eläinten tunnistuskysymykset. Tutkintoa hän pitää sopivana ja erittäin tarpeellisena. On hyvä, että sellaisen joutuu suorittamaan ennen kuin pääsee jahtiin. Samalla kannalla Janne on myös ampumataidon suhteen. Syksyllä hän suoritti hirven ammuntakokeen, läpäisten sen sujuvasti ensimmäisellä yrittämällä.Sujuvan suorituksen taustalla on tietenkin ahkera harjoittelu, jo muutaman vuoden verran ampumisen opettelua ilmakiväärillä ja viime kesänä myös .308-kaliiperisella hirvikiväärillä. Sen jälkeen tuntumaa hirvimetsälle on haettu isän kanssa passissa.
Haaveina on päästä ampumaan hirveä ja kokeilla muitakin jahtimuotoja.Ulkomaillakin Janne haluaisi isompana käydä jahdissa, vaikkapa villisikaa metsästämässä. Paras metsästyskokemus? Sellainen Jannelle löytyy Riihimäen Erämessuilta. - Erämessuilla on hieno käydä. Siellä on aina vaikka mitä uusia pyssyjä ja metsästystavaroita. Hyvän erämiehen salaisuutta pitää hetkisen miettiä. - Ainakin pitää osata sytyttää nuotio, Janne naurahtaa aikansa tuumittuaan. - Ja tarkkaavaisuus, ettei eläin pääse livahtamaan. Mika Vuolle Monipuolinen ikiliikkuja Janne toteaa, että hyvä ampumataito vaatii myös rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. - Metsällä ei ainakaan huonoimpaan kohtaan kannata ampua,että ampua pitää osata eikä ampua sinne sun tänne. Pitää myös ottaa riittävästi ennakkoa, Janne tietää. Sukuperintö, vaan ei rasite Nuori mies tiedostaa hyvin kulkevansa tietä isien kulkemaa. Hemmingit ovat olleet metsämiehiä ties kuinka monen sukupolven ajan ja se on ollut luonnollinen valinta myös Jannelle. Papan mailta löytyvät Jannen mielestä Kurun parhaat metsästysmaat ja mummolan vanhassa navetassa on sedän rakentama ilmahirvirata, missä on hyvä harjoitella talvisinkin. Janne harrastaa samoja asioita kuin muutkin saman ikäiset, surffaa netissä ja pelaa tietokonepelejä, mutta sitä ei aina jaksa.Metsästäminen on hänelle eräs monista tavoista liikkua ulkona, mutta ehkä se tärkein. Sisällä ollessakin hän päätyy usein aiheen pariin, lueskelee eläimistä kertovia kirjoja ja katselee metsästysvideoita. Ja peleissäkin suosikkeja ovat metsästysaiheiset pelit. - Kivointa metsästyksessä on kun näkee sen eläimen. Ja jos joku saa saalista niin siitä tulee hyvä fiilis, Janne sanoo. Pyydysperän paukussa,jonka hirviporukkaan Janne kuuluu,on hänen mukaansa hyvä henki.Vanhemmatkin miehet ovat ottaneet pojan mukaan reilulla meiningillä kaverina. Ja mukana on myös muitakin samaa ikäluokkaa olevia poikia, joten eräporukassa on mukava olla. Metsästyskokemusta Jannelle on karttunut jo enemmän kuin monelle aikamiehelle.Isän kanssa on kuljettu loukkupyynnissä ja hän muistelee nuorempana olleensa mukana ilvesmetsälläkin. Janne Hemminki ampui marraskuun lopulla ensimmäisen jäniksensä haulikolla. Yhdeksänvuotias Lenni ajoi sen 20 metrin päähän nuotiopaikasta ja nauttii kuvassa palkkioksi saamaansa makkaraa. Jannen metsästyskaveri Jussi Mäkelän omistama Lenni on kuulemma hyvä hommissaan, se löytää aina jäniksen. Sitä vastoin isän Hupi ei aja vaan hompottelee ja papan koira Sulo lähtee aina vaan jolkottamaan tietä pitkin kun sellaisen löytää. Kun useimmat syksyn ja talven viikonloput kuluvat metsällä, ei erämies osaa olla pois luonnosta kesälläkään. Kesäisin Janne käy mielellään kalassa. Sitäkin on tullut tehtyä jo aivan pienestä pitäen. Pyyntivälineen ei niin ole väliä. - Verkoilla tulee käytyä, ja mato-ongella. Ja virvelöintikin on mukavaa. Viime keväänä oli hieno kalareissu, kun samana päivänä sattui saaliiksi kaksikin taimenta.Suurin kalansaalis tähän mennessä on iso hauki. Painoa Janne ei tarkkaan muista, mutta se oli ”jotain kaksi-kolmekiloinen”. Koulussa Jannen suosikkiaineita ovat liikunta ja ”rättikässyt”,joissa voi tehdä hauskoja vaatteita itselleen tai vaikka esiliinan äidille. Lukuaineetkin sujuvat,vaikka eivät niin mieleisiä olekaan.Erityistä kehua opettaja jakoi kuitenkin aineesta, jonka aiheena oli - kuinkas muuten - oma hirviporukka. Aktiivinen urheileminen täyttää suuren osan Jannen lopusta vapaa-ajasta.Kesäisin hän pelaa pesäpalloa Ruoveden Pirkkojen junioreissa.Menestystä ja mitaleitakin on karttunut monista turnauksista.Ja talvella pitää käydä ahkerasti hiihtämässä sekä pelaamassa kavereiden kanssa jääkiekkoa. Haastattelun jälkeen Jannella oli hoppu Kurun Ryhdin painitreeneihin. Ei voi kuin todeta, että urheilullisella kurulaisella miehenalulla on sataprosenttisen perinteiset suomalaiset harrastukset. 11-vuotias kurulainen Janne Hemminki on viimeisen päälle innokas erämies. “Aina lähden metsälle kun vaan pääsen”, hän kertoo. Metsästyskortti ja muut tarvittavat lupapaperit kulkevat aina mukana jahtipuvun povitaskussa. Metsästäjä 2 l 2014 l 31
Rakennukseen pesiytynyt näätä aiheuttaa melua etenkin ihmisten nukkumaanmenoaikaan, jolloin yöaktiivinen eläin herää askareisiinsa. Reijo Orava Jari Niskanen Orava hakeutuu mielellään pesimään rakennuksen yläpohjaan. Suurimmat vahingot syntyvät sen myllätessä eristeitä pesäkseen tai muuten vain huvin vuoksi. Marko Muuttola Riistaeläimet rakennusten valtaajina Apua, vintillä rapisee! Hiiret ja rotat ovat tuttu riesa ihmisasumuksissa ja niitä osataan jo torjua. Ihmetystä aiheuttavatkin isommat talonvaltaajat, jotka hakevat suojaa tai pesäpaikkoja rakennuksista. Riistaeläimen häätäminen on hankalaa, joten parasta on toimia jo ennakolta. K esän kynnyksellä mökilleen palaava omistaja saattaa törmätä melkoiseen yllätykseen. Mökin ovat valloittaneet villieläimet. Kesäasunnon yläpohjan on saattanut vallata asunnokseen orava tai näätä. Rauhallisella paikalla sijaitseva rakennus houkuttelee myös muita pienpetoja, kuten kettu, supikoira ja minkki, jotka yleensä asustavat rakennusten alla tai välipohjassa. Eläimet voivat aiheuttaa mittavia haittoja esimerkiksi rikkoessaan eristeitä tai vesiputkia. Lisäksi sähköjohtojen nakertelu voi aiheuttaa tulipalon vaaran. Haitoista vähäisimpiä eivät ole ulosteiden tai saaliseläinten raadoista 32 l Metsästäjä 2 l 2014 syntyvät hajuhaitat. Pahimmillaan nämä aiheuttavatkin rakennuksessa täysremontin. Joskus kannattaa odottaa Yleisin rakennuksen yläpohjassa pesivä riistaeläin on orava. Rapisevat äänet ullakolla tai yläpohjassa ovat vähäisimpiä huolia,mitä orava voi aiheuttaa. Suurimmat vahingot syntyvät eläinten myllätessä eristeitä pesäkseen tai muuten vain huvin vuoksi. Näistä aiheutuvat lämpövuodot voivat johtaa myös kosteusvahinkoihin ja homeeseen. Toinen yleinen rakennuksen yläosissa pesivä eläin on näätä.Näätä aiheuttaa edellä mainittujen harmien lisäksi huomattavasti enemmän myös melua, etenkin ihmisten nukkumaanmenoaikaan, jolloin yöaktiivinen näätä herää askareisiinsa. Näädällä on lajityypillisesti voimakkaat parfyymit, joita käytetään muun muassa eläinten keskinäisessä viestinnässä.Oman sulotuoksunsa pesään ja sen lähituntumaan tuovat saaliseläinten jäännökset,jotka kesän lämmössä saavat uskomattoman hajuelämyksen aikaiseksi. Ihmisiin tottuneen villieläimen häätäminen rakennuksesta, jossa pesä sijaitsee, on usein hankalaa, varsinkin jos pesään on syntynyt jo poikasia. Oman haasteensa eläimen häätämi- seen tuo toimiminen niin, että rakenteille ei aiheuteta vahinkoa. Jos tilanne ei ole ihan sietämätön eikä suurempia vahinkoja arvella tulevan, helpoin konsti lienee odottaa, kunnes emo ja pennut lähtevät yhteiselle retkelle.Sinä aikana tukitaan rakennuksesta kaikki eläinten kulkuaukot. Molemmat lajit penikoivat yleensä toukokuuhun mennessä ja poikaset lähtevät liikkeelle pesän ympäristöön yleensä juhannuksen tietämillä. Rakennuksien alapuolisiin osiin pesiytyvät yleensä kettu, supikoira ja minkki. Näistä haastavin poistettava on pienikokoisin minkki, koska se mahtuu hyvinkin ahtaisiin tiloihin. Isompienkaan riistaeläimien häätäminen ei ole ongelmatonta. Suojaa kulkureitit teräsverkoilla Talvinen lintujen ruokinta voi saada ikäviä piirteitä, jos lintulaudalla talven vieraillut orava päättääkin perustaa perheen talon yläpohjaan. Ruokinta tuo oravan pihapiiriin ja altistaa rakennukset vahingoille. Varminta tapa suojata rakennukset eläinten aiheuttamilta tuhoilta on verkottaa tuuletusaukot ja muut mahdolliset kulkureitit. Tähän käytetään teräsverkkoa,jonka lankavahvuus on vähintään 1 mm ja silmäkoko noin 10 mm, jol-
Raimo Lietsala Eläinten pyydystäminen kannattaa antaa ammattilaisten hoidettavaksi. loin se estää pienimpienkin tuholaisten kuten hiirien ja lumikon sisäänpääsyä. Yleensä isommatkaan pedot, kuten supikoira, eivät lähde repimään tällaista metalliverkkoa tunkeutuakseen talon alle. Jos tämä ongelma kuitenkin havaitaan, on syytä käyttää paksumpilankaista ja isommalla silmäkoolla varustettua verkkoa. Verkon etuna muihin materiaaleihin on sen helppo muotoiltavuus, eläimet eivät pureskele sitä, eikä sillä myöskään vahingossa voida tukkia pitävästi rakennuksien ilmankulkuaukkoja. Käytettäessä muita materiaaleja on vaarana tukkia rakennuksen ilmankierto, mistä voi aiheutua rakenteiden homehtumista. Häätö rauhoitusaikana vaatii poikkeusluvan On toki tapauksia, missä eläinten pesäpuuhat asuinrakennuksessa eivät aiheuta suurempia vahinkoja ja poikasten vipellystä pihapiirissä on mukava katsella, mutta ennakkoon vahinkojen mittavuutta on yleensä vaikea arvioida ja seuraukset voivat tulla esiin vasta vuosien kuluttua. Pelkkä ajatus tuhansien eurojen vahingosta ja remontista kesken parhaan kesälomakauden saa rakennuksen omistajan yleensä pikaisiin toimenpiteisiin. Riistaeläinten häätäminen rakennuksista niiden pesinnän aikana vaatii poikkeusluvan Suomen riistakeskukselta. Alkukesä on eläinten lisääntymisaikaa ja riistaeläimillekin on säädetty rauhoitusaika vähintäänkin tuolle ajanjaksolle. Yleisesti ottaen metsästyslaki kieltää pesinnän ja poikasten häirinnän lisääntymisaikana, joten omaehtoisesti pesinnän aloittaneita eläimiä ei voida lain puitteissa enää häätää, vaan rauhoitusajat ohjaavat toimintaa ongelmatapauksissakin. Metsästyslain mukaista metsästysaikaa ei voida juurikaan hyödyntää kevät- ja kesäaikaan tapahtuvien vahinkojen ehkäisyssä.Mahdollisia rakennuksiin pesiviä yksilöitä olisikin hyvä pyrkiä poistamaan metsästyksellisin menetelmin jo ennakoivasti kyseisen eläimen metsästysaikana. Havaittaessa eläinten jälkiä, jätöksiä tai muita merkkejä niiden liikkeistä rakennuksissa tai niiden tuntumassa,voi pyytää paikallisen metsästysseuran apua mahdollisen vahingon ennaltaehkäisyssä. Tuolloinkin tulee muistaa metsästyslain- ja asetuksen asettamat säännökset. Toiminta pyyntiajan ulkopuolella vaatii Suomen riistakeskuksen myöntämän poikkeusluvan, jota haetaan asuinpaikan mukaiselta riistakeskuksen aluetoimistolta.Hakemukseen on kirjattava mahdollisimman tarkasti havaitut ongelmakohdat ja mahdollisesti aiemmin tehdyt toimenpiteet. Riistakeskus pyrkii käsittelemään akuutit tapaukset ripeästi, mutta poikkeusluvan hakijan on syytä varautua kuitenkin vähintään viikon kestävään lupaharkintaan. Poikkeuslupakäsittely on Suomen riistakeskuksen maksullista julkisoikeudellista palvelua, jonka hinnat määräytyvät vuosittain maa-ja metsätalousministeriön asetuksella. Tarkkaile ja säikäytä Lehtipuhallinta saa käyttää vain luolassa, louhikossa, rakennuksessa, rakennuksen tai puupinon alla taikka niitä vastaavissa olosuhteissa olevan tarhatun naalin, ketun, supikoiran, minkin, kärpän, oravan, mäyrän, pesukarhun sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseksi tai karkottamiseksi. (Metsästysasetus 14 a § Lehtipuhaltimen käyttäminen) Pääpiirteissään karkotus etenee seuraavasti. Eläinten liikkeitä tarkkaillaan, jotta selviää, mitä reittejä ne käyttävät liikkuessaan rakennuksessa. Tässä oivana apuna ovat riistakamerat. Ne kuvaavat aluetta havaitessaan liikettä ja tietoa kerääntyy, vaikka omistaja ei paikalla olisikaan. Eläinten kulkureiteistä jää myös näkyviä jälkiä rakennukseen. Yleensä pääkulkureitit sijaitsevat metsän puolella tai muutoin suojaisimmalla seinustalla. Pääkulkureittien selvittyä verkotetaan kaikki muut reitit ja ryhdytään painostamaan eläimiä ulos vastapuolelta, hyödyntäen vapaana olevia kulkuaukkoja.Näin eläimille jää käyttöön niiden oma ”pakoreittinsä”, jota ne ovat tottuneet käyttämään. Riippuen rakennuksen ominaisuuksista ja pesäpaikan sijainnista karkottaminen voi käydä helposti tai se voi tuottaa paljonkin askareita.Jos eläinten asuttamalle alueelle rakennuksessa päästään jotenkin ”käsiksi”, ollaan jo voiton puolella. Suora kontakti asukkiin ajaa lähes poikkeuksetta tunkeilijan ulos. Yksi keino onkin ”passittaa” ei toivottua asukasta ja sen ilmaantuessa näköpiiriin annetaan sille räväkkä lähtö takaa-ajaen lähimetsään. Usein tämä vaatii muutaman ylläkön,jotta kiusankappale tuntee olonsa turvattomaksi ja vaihtaa maisemaa.Passittaminen voikin käydä rankaksi öiden kuluessa terassilla valvoen. Metsästäjä 2 l 2014 l 33
Musiikkia, parfyymia ja lehtipuhallin Ongelmallisimpia ovat rakenteet, joiden sisään ei päästä kurkistamaan. Tällöin on käytettävä ääntä,kuten kolistelua.Stereoiden kytkeminen päälle ajastimella on hyvä vaihtoehto varsinkin jos itse isäntäväki ei ole maisemissa. Ajastimella luodaan epäsäännöllisyyttä radiosoitantaan, jolloin talon ylimääräiset asukit eivät totu ääniin niin helposti. Se mitä stereoissa pauhaa, lienee aivan sama eläinten kannalta. Pääasia on, että volyymi on kaakossa, toki naapurit huomioon ottaen. Kokeilemisen arvoista voisi olla kotimainen ”juntti-iskelmä” rätisevältä radiotaajuudelta, kuten eräs mökkiläinen totesi suomalaisesta juhannusperinteestä. Äänitehosteiden lisäksi kannattaa levittää oletetun oleskelualueen tuntumaan mitä erilaisimpia voimakastuoksuisia hajusteita. Tähän käyvät hyvin esimerkiksi autoista tutut wunderbaum-hajukuuset,deodorantit ja muut parfyymit. Ainakin oravalle voi myös kokeilla petoeläinten, kuten ketun houkutteluun käytettyjä aineita. Näillä pyritään luomaan tunne, että pesä on löytynyt ja on aika vaihtaa maisemaa. Hajusteita on hyvä imeyttää esimerkiksi superlon-palasiin,jolloin tuoksu säilyy pidempään ja sitä voidaan lisätä tarvittaessa. Ongelman poistuttua voidaan nämä hajupallot helposti kerätä pois häiritsemästä ihmisiä. Varsinainen täsmäase kutsumattomien vieraiden torjuntaan on lehtipuhallin.Tällä voidaan puhaltaa hajusteita rakennuksien ahtaisiinkin paikkoihin. Varsinainen teho perustuu siihen, että laitteella puhalletaan tuulta eläinten ”persuksiin”. Metsästysasetuksen mukaan näädän Riistaeläinten rauhoitusaikoja Orava 1.2.–30.11. Näätä 31.3.- 31.10. Kärppä 1.4.- 31.10 Kettu, supikoira, hilleri, mäyrä ja minkki 1.5.- 31.7. (naaras jolla on pennut) Poikkeusluvan haku Suomen riistakeskukselta Hakukaavakkeet internetissä: riista.fi/metsastys/lomakkeet/poikkeuslupalomakkeet Metsästyslain 41a §:n 1 momentin (ns. vahinkoperusteinen) mukainen lupa näädälle, 41c §:n mukainen lupa muille riistanisäkkäille sekä 41d §:n mukainen riistaeläimen pesän hävittämiseen maksavat kaikki 30 euroa. Samassa yhteydessä haettuna ML 33§:n mukainen toiminta sisältyy hintaan. Muutoin Metsästyslain 33 §:n mukainen lupa käyttää kiellettyä pyyntivälinettä tai menetelmää maksaa 150 euroa. häätäminen lehtipuhaltimen avulla vaatii poikkeusluvan Suomen riistakeskukselta. Minkin pyynnissä lehtipuhallin on osoittautunut toimivaksi laitteeksi jos vain tiedetään, missä eläin on.Rakennuksen vallanneen oravan tai pienpedon paikallistamiseen voidaankin käyttää apuna koiran hajuaistia. Lehtipuhaltimenkin käytössä tulee pakoreitti jättää vapaaksi, sillä vastatuuleen ei minkkikään mieluusti lähde. Rakennus tulee verkottaa ongelman poistuttua, sillä muutoin ongelmat voivat olla edessä taas ensi vuonna. Viimeisenä vaihtoehtona eläimen hävittäminen Eläinten tottuessa ihmisiin alkavat vaikeudet niiden häätämisessä.Talven pähkinöitä ruokintalaudalla nakertanut orava ei ymmärrä, miksi yhtäkkiä pitäisi väistää mökin mummoa, joka luudalla yrittää hätistää kesäasukasta muualle. Yleensä vaihtoehdoksi jää eläimen poistaminen lopullisesti. Anne Saarinen/Vastavalo.fi Kokeilemisen arvoista voisi olla kotimainen ”juntti-iskelmä” rätisevältä radiotaajuudelta, kuten eräs mökkiläinen totesi suomalaisesta juhannusperinteestä. Hiljainen kesämökki houkuttaa pesimäpaikkana monia riistaeläimiä ja pienpetoja. 34 l Metsästäjä 2 l 2014 Eläinten pyydystäminen loukkuun kesäaikaan,jolloin niillä on runsaasti ravintoa tarjolla, voi tuottaa hankaluuksia. Muutoinkin eläinten käyttäytyminen pesän läheisyydessä on varovaista, joten kovin helposti ne eivät loukkuun mene. Loukkupyynti onnistuukin parhaiten yksittäisiin pesimättömiin eläimiin. Pyyntimuodosta riippumatta,aikuisen eläimen lopettamista harkittaessa tulee varmistua siitä, että rakennukseen ei jää poikasia. Jos joudutaan hävittämään poikaset, ei aikuisen yksilön hävittämiselle ole yleensä tarvetta, sillä ne vaihtavat maisemaa pesän tuhouduttua. Kulkureitit tulee tässäkin tapauksessa verkottaa, sillä ongelma saattaa uusiutua seuraavina vuosina. Eläinten pyydystäminen kannattaa antaa ammattilaisten hoidettavaksi. Tähän löytyy ammattilaisia paikallisesta metsästysseurasta tai maksullisena palveluna tuholaistorjuntaalan yrityksistä. Yleensä maksullista palvelua tuottavat yritykset hoitavatkin homman poikkeuslupahausta eläimen poistoon ja verkotukseen saakka. Korvaako kotivakuutuksesi? Vahingon ilmettyä otetaan yleensä yhteyttä omaan vakuutusyhtiöön, jonka odotetaan korvaavan aiheutuneet vahingot. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, sillä vakuutusyhtiöillä on mitä erilaisimpia käytäntöjä omaisuusvahinkojen varalta. Kotivakuutusta hankkiessa tulee harvoin mieleen villieläimet, jotka saattavat pahimmillaan aiheuttaa tuhansien tai peräti kymmenien tuhansien eurojen vahingot omakotitalon tai kesämökin rakenteissa. Rakennusten ollessa kyseessä kannattaakin ottaa selvää, mitä kaikkea vakuutus pitää sisällään ja millaisia ehtoja vakuutukselle on annettu.Yleisesti näitä ovat ennalta arvaamattomuus ja äkkiä tapahtunut.Pikainen katsaus vakuutusyhtiön tarjontaan saattaa paljastaa heikon lenkin omaisuusturvassa, villieläinten aiheuttamaa vahinkoa ei korvata.
TUOTTEISTAMME SAAT TIETOA ASIANTUNTEVISTA JÄLLEENMYYNTILIIKKEISTÄ JA VERKKOSIVUSTOLTA WWW.SWAROVSKIOPTIK.COM Z6(i)-SARJA TARKKUUTTA KAIKKIIN TILANTEISIIN Hiivintämetsästys. Vuoristometsästys. Ajometsästys. Safari. Väijyntämetsästys. Kaikissa metsästystavoissa on oma viehätyksensä ja jännityksensä. Z6(i) mukautuu kaikkiin tilanteisiin, sillä tämä SWAROVSKI OPTIKIN taidonnäyte on muuttanut tähtäinkiikarien käyttötavan täysin. Mallissa on 6-kertainen zoom, joka mahdollistaa uskomattoman laajan näkökentän pienellä suurennuksella ja näyttää kohteen pienimmätkin yksityiskohdat suurella suurennuksella. Valittavana on kahdeksan eri mallia, joissa kaikissa tinkimätön optiikka yhdistyy helppoon käyttöön. Täydellisesti mukautettu ja jo yli 100 000 kertaa hyväksi havaittu. Kun sekunnit ratkaisevat – SWAROVSKI OPTIK. SEE THE UNSEEN WWW.SWAROVSKIOPTIK.COM H21_Metsastaja_185x133_FI.indd 1 26.02.14 14:04 MADE IN USA Metsästäjä 2 l 2014 l 35
Hannu Huttu Suden läheisyys houkuttelee metsäahmoja niiden valitessa elinalueitaan. Ihmisten läheisyyttä ja lehtimetsiä ahma puolestaan välttelee. Mari Tikkunen Ahmatutkimus nousee Suomessa Ahma on nousemassa Suomen suurpetotutkimuksen yhdeksi kärkilajiksi. Tähän asti ahma on jäänyt muiden suurpetojen varjoon, eikä sen tutkimukseen juuri ole panostettu. Yksi suurimmista syistä kasvaneeseen kiinnostukseen ahmaa kohtaan ovat sen viime vuosina aiheuttamat vahingot porotaloudelle. A rka näätäeläin ahma on lopultakin saamassa myös oman hoitosuunnitelman,jonka maa- ja metsätalousministeriö lähetti lausuntokierrokselle viime vuoden lopulla. Ahma on tähän asti ollut Suomen suurpedoista ainoa, jolla ei ole hoitosuunnitelmaa. Myös Metsähallitus hakee EU-rahoitusta Life+ -hankkeelle, joka pyrkii parantamaan ahman suojelua ja vähentämään sen aiheuttamia vahinkoja. Yksi suurimmista syistä nyt virinneeseen kiinnostukseen ahmaa kohtaan ovat sen viime vuosina aiheuttamat vahingot porotaloudelle. Tulevassa ahmakannan hoitosuunnitelmassa Suomi esitetään jaettavaksi kolmeen kannanhoitoalueeseen, joita ovat pohjoinen ja itäinen poronhoitoalue, muu poronhoitoalue sekä Metsä-Suomi. 36 l Metsästäjä 2 l 2014 Vuosien 2010-2012 välillä ahman osuus korvatuista suurpetojen aiheuttamista porovahingoista oli Tunturi-Lapin paliskunnissa 73 prosenttia. Esimerkiksi vuonna 2012 ahman tappamien porojen määrä yli kaksinkertaistui edellisvuodesta 2800 poroon. Suomen 180-200 ahmasta noin puolet elää poronhoitoalueella. Tunturiahmat kuuluvat Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteiseen ahmapopulaatioon. Vuonna 2012 Ruotsissa oli ahmoja 668–835 ja Norjassa 385–445 kappaletta. Ahmatutkimus maissa on laajaa, ja maiden välillä on paljon yhteisiä tutkimusprojekteja. Myös Suomi on tehnyt maiden kanssa jonkin verran lähialueyhteistyötä ahmakannan seurannassa. Suomessa Lapin ahmakantaa seuraa Metsähallitus yhdessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä paliskuntien kanssa. Haaskat ovat elintärkeitä metsäahmoille Tunturiahman lisäksi Suomessa elää myös
Luontaisesti ahma leviää hitaasti, sillä naaras lisääntyy vain joka toinen vuosi synnyttäen kahdesta kolmeen poikasta helmi-maaliskuussa. Koskela tutki myös,kuinka ahma hyötyy sudesta. Tutkimus paljasti, että suden läheisyys oli yksi tärkeimmistä metsäahman elinalueen valintaan vaikuttavista tekijöistä. - Hyvien saalistajien läheisyydessä eläminen mahdollistaa suuremman haaskatiheyden. Toisaalta uhkana voi olla killan sisäinen saalistus. Tämän takia ahma ei antaudu liian läheiseen kanssakäymiseen susien kanssa, vaikka elääkin niiden läheisyydessä. Metsästys keinoksi vähentää vahinkoja metsäahma, jota ei tähän mennessä ole tutkittu juuri lainkaan. Poronhoitoalueen ulkopuolella eläviä metsäahmoja voidaan pitää jopa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisina. - Ne elävät metsähabitaateissa alueilla, joilla keskikokoisten hirvieläinten tiheydet ovat pieniä. Metsäahmat osoittavat, että laji selviytyy myös alueilla, joilta ahmoille tyypillisin ravintokohde puuttuu, aiheesta väitöskirjan tehnyt Anni Koskela Metsähallitukselta toteaa. Poronhoitoalueen pohjoisimmissa paliskunnissa lisääntyvät ahmanaaraat saalistavat eniten poroa, joka muodostaa 66 prosenttia niiden ravinnosta. Itä-Suomessa lisääntyvien ahmanaaraiden pääravintokohde sen sijaan on hirvi. Ravinnosta yli puolet koostuu siitä. - Itä-Suomessa poro korvautuu hirvellä, jota ahmat hyödyntävät lähinnä haaskan muodossa.Haaskoja ahmoille jättävät susien lisäksi myös ihmiset hirvenmetsästysaikaan. Itä-Suomen ahmat osoittavat siis suurempaa taipumusta haaskansyöntiin, kun taas Pohjois-Suomessa ahmat saalistavat itse enemmän, Koskela sanoo. Haaskat ovat elintärkeitä lisääntyville metsäahmanaaraille. Urokset ja ei-lisääntyvät naaraat sen sijaan eivät ole riippuvaisia hirvestä, sillä ne saalistavat runsaasti myös jäniksiä ja kanalintuja.Itä-Suomessa elää noin kuudenkymmenen metsäahman populaatio. Tulevassa ahmakannan hoitosuunnitelmassa Suomi esitetään jaettavaksi kolmeen kannanhoitoalueeseen, joita ovat pohjoinen ja itäinen poronhoitoalue,muu poronhoitoalue sekä Metsä-Suomi.Pohjoinen ja itäinen poronhoitoalue käsittää Tunturi-Lapin paliskunnat sekä kaikki Venäjän rajaan rajoittuvat paliskunnat. Olennaisinta suunnitelmassa on kasvattaa Metsä-Suomen tai muun poronhoitoalueen kannanhoitoalueiden ahmakantaa,ja vähentää porovahinkoja jäljelle jäävältä poronhoitoalueelta esimerkiksi ongelmayksilöiden poistoilla. Tähän asti ahmoja ei muista suurpedoista poiketen ole ollut mahdollista vähentää metsästyksellä. Tästä huolimatta ahmakanta on kasvanut hitaasti,ja eläin on yhä erittäin uhanalainen Suomessa. Kannan uhanalaisuuden vuoksi ensisijaisesti olisikin harkittava vahinkoyksilöiden siirtämistä Metsä-Suomen kannanhoitoalu- eelle. Erityisesti alueet, joilla esiintyy ilveksiä ja susia ovat potentiaalisia ahman elinympäristöjä. Kun kanta on vahvistunut koko Suomessa, pahimmille vahinkoalueille voidaan harkita metsästyslain mukaisten poikkeuslupien myöntämistä. Siirtoistutukset eivät ole yksinkertainen asia Siirtoistutuksia on aiemmin käytetty ahman palauttamisessa Suomenselän alueelle. Tällä hetkellä siellä elää noin kolmenkymmenen ahman populaatio. Uusilla siirtoistutuksilla olisi mahdollista yhdistää Suomenselän ja ItäSuomen ahmojen levinneisyysalueet, sillä Suomenselän pienellä populaatiolla on suuri riski hävitä luonnosta. Luontaisesti ahma leviää hitaasti, sillä naaras lisääntyy vain joka toinen vuosi synnyttäen kahdesta kolmeen poikasta helmi-maaliskuussa. Siirtoistutusten ongelmaksi nousee kuitenkin vähäinen tieto ahmasta eläimenä. Ehdoton edellytys siirroille olisi ahman biologian ja ekologian perinpohjainen tunteminen. Ennen siirtoistutuksia olisi myös tiedettävä esimerkiksi ihanteellinen siirrettävien yksilöiden määrä ja sukupuolijakauma. Tutkimuksen lisääminen nousee keskiöön myös hoitosuunnitelmassa ehdotetussa reviiriperusteisessa vahinkojen korvausjärjestelmässä, jossa maksetut korvaukset perustuisivat ahmojen pesintään ja määrään. Viime vuonna suurpetohavaintojärjestelmä Tassuun ilmoitettiin Lapista vain neljä ahman pesintää. Elinalueen valinnassa suden läheisyys tärkeintä Koskelan tutkimus paljastaa,että metsäahmat eroavat tunturiahmoista myös geneettisesti, eikä alapopulaatioiden välillä geenivirtaa juuri tapahdu. - Ahmakannan geneettinen monimuotoisuus oli pientä. Molemmissa alapopulaatioissa oli nähtävissä merkkejä äskettäisestä pullonkaulailmiöstä. Populaatioiden välisen geenivirran tulisi olla nykyistä korkeampi, jotta ahmakannan elinvoimaisuus olisi turvattu tulevaisuudessa. Myös ahmakannan hoitosuunnitelmaan on kirjattu tunturi- ja metsäahmapopulaatioiden geenipohjan vahvistaminen esimerkiksi varmistamalla alapopulaatioiden kohtaamiset. Ahmatutkija Anni Koskela syventyi väitöskirjassaan ahmojen habitaatin valintaan, ravintoon ja populaatiogenetiikkaan. Työ toi lisävalaistusta erityisesti vähän tunnetun metsäahman elämään. Kuvassa Anni seuraa ahman jälkiä. Metsästäjä 2 l 2014 l 37
Kaarina Kauhala, Markus Ahola & Mervi Kunnasranta, RKTL Metsästysnäytteet kert Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kerää näytteitä metsästetyistä hylkeistä. Näytteiden perusteella voidaan arvioida hyljekannan ikä- ja sukupuolirakennetta, naaraiden lisääntymistehoa ja hylkeiden kuntoa. Myös hylkeiden ravinnosta saadaan arvokasta tietoa. H allilaskennat tehdään vuosittain touko-kesäkuun vaihteessa Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Tanskassa ja Venäjällä samalla menetelmällä eli lentolaskentoina. Laskennat tehdään ajankohtana, jolloin hallit lepäilevät ulkoluodoilla karvanvaihdossa. Luodoilla nähdyt hallit kuvataan ja niiden lukumäärä lasketaan jälkeenpäin kuvista. Näin saadaan hallien minimimäärä (’laskentakanta’), koska kaikki hallit eivät ole maalla lepäilemässä laskentahetkellä, vaan osa niistä on vedessä ja jää näin ollen havaitsematta. Itämeren laskentakanta on kolminkertaistunut 2000-luvulla. Laskentamenetelmä yhtenäistyi kuitenkin vasta vuoden 2005 jälkeen, joten sitä ennen saadut luvut ovat vain suuntaa-antavia. Kokonaiskanta on jatkanut kasvuaan vielä viime vuosinakin. Suomen alueen laskentakanta ei sen sijaan ole kasvanut vuoden 2006 jälkeen, joten kannan viimeaikainen kasvu painottuu lähinnä Tukholman saaristoon ja Etelä-Ruotsiin. 2004, notkahti välillä hieman ja saavutti huippunsa vuonna 2006. Viimeisin saalistilasto metsästysvuodelta 2012/2013 antaa määräksi 291 hallia. Lähes puolet hallisaaliista on vuosien mittaan saatu Ahvenanmaalta. Kiintiö/lupien määrä oli vuoteen 2006 saakka noin 10 % Suomen laskentakannasta, mutta on sen jälkeen kasvanut suhteessa laskentakannan kokoon. Vuodesta 2008 lähtien vuosittainen kiintiö, Ahvenanmaa mukaan lukien, on ollut 1500, mutta vain alle puolet luvista on käytetty. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kerää edelleen metsästetyistä halleista näytteitä kannan rakenteen, lisääntymistehon, kunnon ja terveydentilan seuraamiseksi. Näytteitä on kuitenkin saatu vain varsin Hallisaalis enimmillään hieman yli 600 vuodessa Hallien metsästys aloitettiin 16 vuoden rauhoituksen jälkeen Suomessa uudelleen vuonna 1998. Alussa saalis oli vain muutamia kymmeniä,mutta kasvoi sitten yli 400:aan vuonna Traanikerroksen paksuus kertoo hylkeen kunnosta. pienestä osasta metsästettyjä hylkeitä, noin 70-150 vuosittain. Eniten näytteitä suhteessa saatuun saaliiseen on tullut Perämereltä ja vähiten Lounaisesta saaristosta. Perämerellä metsästys tapahtuu lähes yksinomaan kevätjäiltä ja saalis on helppo saada talteen, kun taas etelämpänä metsästetään enemmän avoveden aikaan, jolloin saaliin talteenotto on vaikeampaa. Rannikkokalastuksen sivusaaliiksi jääneistä hylkeistä on saatu vain muutamia näytteitä. Hallisaaliin rakenne vaihtelee alueittain Hallisaaliin rakenne vaihtelee merialueittain, mikä johtuu ainakin osittain metsästyksen ajankohdasta. Perämeren jäiltä ammutaan keväällä paljon karvanvaihdossa lepäileviä aikuisia naaraita. Urosten ja kuuttien osuus saaliissa on sen sijaan siellä pieni, koska kuutit vaihtavat karvansa aikaisemmin ja urokset luultavasti myöhemmin. Selkämerellä ja Merenkurkussa uroksia ja naaraita on saaliissa melkein yhtä paljon. Lounaisessa saaristossa suuri osa saaliista saadaan syksyllä, ja siellä saalis on urosvoittoista. Halleja ammutaan silloin paljon myös pyydysten lähettyviltä, ja ne ovat yleensä uroksia. Kokonaisuudessaan Suomen hallisaalis on urosvoittoista. Kuuttien osuus saaliissa kasvaa etelään mentäessä, ja niiden osuus on ollut kaikkein suurin Suomenlahden saaliissa. Kuuttien osuus oli noin 20 % koko Suomen saaliista vuosina 2006-2012, ja uros- ja naaraskuuttien lukusuhde oli melkein 1:1, kun lukusuhde vuosina 2000-2004 oli 3.4:1. Hallien lukumäärä lasketaan touko-kesäkuun vaihteessa, kun hylkeet lepäilevät ulkoluodoilla karvanvaihdossa. 38 l Metsästäjä 2 l 2014
ovat Itämeren halleista Lounainen saaristo Perämeri 24 8 Urokset Naaraat 22 20 6 16 Hallisaaliin määrä Hallisaaliin määrä 18 14 12 10 8 5 4 3 2 6 4 1 2 0 0 5 10 15 20 25 30 Ikä (vuosia) Nuorten naaraiden osuus saaliista siten on kasvanut 2000-luvun alun jälkeen: 2000-luvun alkupuolella 13 % saaliista oli alle yksivuotiaita naaraita, kun niiden osuus 2000-luvun loppupuolella oli 18 %. Muutokset saaliin rakenteessa johtuvat ainakin osittain siitä, että Perämereltä saadun saaliin osuus on pienentynyt ja Lounaisesta saaristosta saadun saaliin osuus vastaavasti kasvanut. Urosten osuus kannasta kasvanut Hallikannan rakennetta selvitettiin metsästyssaalin rakenteen avulla käyttäen ns. ikätaulukkomenetelmää. Siinä saaliin oletettiin kuvaavan kuolevaa kannanosaa, koska metsästys on tärkeä kuolinsyy. Saaliin ei siis katsottu olevan satunnaisotos populaatiosta. Lisäksi laskelmissa otettiin huomioon kannan kasvukerroin ja lisääntymisteho. Erityisesti alle 10-vuotiaiden naaraiden kuolleisuus kasvoi 2000-luvun aikana. Itämeren kanta kasvoi 2000-luvun alkupuolella lähes 10 %:in vuosivauhdilla, jolloin vastasyntyneistä naaraista liki puolet eli 10-vuotiaksi. Ajanjaksolla 2006 – 2012 naaraista vain noin neljännes saavutti 10 vuoden iän. Yksi syy nuorten naaraiden kasvaneeseen kuolleisuuteen on niiden kasvanut osuus metsästyssaaliissa. Vastaavasti nuoria uroksia on metsästyssaaliissa aiempaa vähemmän, joten urosten osuus kannassa on kasvanut. Hallit lisääntyvät hyvin 25-vuotiaiksi Hallinaaraat synnyttävät helmi-maaliskuussa ajojäille tai maalle, jos jäitä ei ole. Naaras imet- 0 5 30000 25000 Hallien lukumäärä 0 Urokset Naaraat 7 20000 15000 Koko Itämeri 10000 5000 0 Suomi 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 Vuosi tää kuuttia vajaat kolme viikkoa ja tulee kiimaan jo ennen imetyksen loppumista. Hallin alkio kiinnittyy kuitenkin kohdun seinämään vasta juhannuksen aikoihin, joskus vasta heinäkuussa. Kolmannes halleista saavuttaa sukukypsyyden jo 3-vuotiaana, 81 % 4-vuotiaana ja loput 5-vuotiaana. Noin 10 % 4-vuotiaista ja puolet 5-vuotiaista naaraista on synnyttänyt 2000-luvulla. Tehokkaimpia lisääntyjiä ovat 8-12–vuotiaat hallit: niistä synnyttää 80 – 90 %. Hallin lisääntymisteho pysyy hyvänä noin 25 vuoden ikään asti. Vanhimmat naaraat pitävät nuorempia useammin välivuosia, mutta hyväkuntoinen naaras voi synnyttää vielä noin 40-vuotiaana.Hallilla aiemmin esiintyneitä kohdun kuroumia oli aineistossamme vain yksi: vuonna 2009 tapettu 13-vuotias naaras. Hallin lisääntymisterveys onkin nykyisin normaali. Sivusaaliiksi jää laihoja hylkeitä Hallien kunto eli traanin paksuus on vaihdellut: laihimmalla yksilöllä traanin paksuus oli vain 10 mm (heinäkuussa tapettu uros),lihavimmalla 90 mm (lokakuussa tapettu uros). Syksyllä 10 15 Ikä (vuosia) 20 25 30 hylkeiden traanikerros on paksumpi kuin keväällä kuutteja lukuun ottamatta. Sukupuolten välillä ei ole juuri eroa, mutta sivusaaliiksi jääneet hallit ovat keskimäärin laihempia kuin muut. Keväällä sivusaaliiksi jää etenkin pieniä ja huonokuntoisia kuutteja, syksyllä laihoja aikuisia ja esiaikuisia uroksia. Pyydysten ympärillä kiertelevät ja pyydyksistä kaloja varastelevat hylkeet ovat yleensä aikuisia hyväkuntoisia uroksia.Rannikkokalastukselle ongelmia aiheuttavat hylkeet ovat siis valtaosin uroksia. Silakka pääravintoa, listalla myös arvokaloja Hallien ravinnosta on kirjoitettu aiemmin (Metsästäjä 3/2012). Silakka on hallien pääravintoa, mutta ne syövät paljon myös kilohailia varsinkin Suomenlahdella ja Lounaisessa saaristossa.Etenkin aikuisten urosten ravinnossa on myös siikaa ja lohta.Eniten näitä arvokaloja syödään syksyllä. Kansainvälisen ECOSEALhankeen alustavat tulokset viittaavat siihen, että sivusaaliiksi jääneet aikuiset uroshallit syövät enemmän silakkaa kuin muut urokset. Lopulliset tulokset hallien ravinnosta valmistuvat kesään mennessä. Näytteitä hylkeistä tarvitaan edelleen RKTL kerää edelleen näytteitä metsästetyistä hylkeistä. Myös sivusaaliiksi jääneistä hylkeistä tarvitaan näytteitä,jotta voidaan entistä paremmin arvioida sitä, mikä osa hyljekannasta aiheuttaa ongelmia rannikkokalastukselle.Haluamme esittää lämpimät kiitokset kaikille niille metsästäjille ja kalastajille, jotka ovat meille näytteitä toimittaneet. Metsästäjä 2 l 2014 l 39
Mikael Wikström Sarvet avuksi hirvikantojen hoitoon Hirvisonnien osuus kannassa ja niiden keski-ikä ovat monella alueella Suomessa varsin alhaiset. Useimmat sonnit kaadetaan ennen kuin ne ovat ehtineet täysikasvuisiksi. Tämä vaikuttaa hirvikannan mahdollisuuksiin toimia normaalisti. Heikentynyt vasatuotto ja alhaiset vasapainot näyttävätkin olevan yleistyviä ongelmia. Tieto sonnien sarvienkehityksestä auttaa ongelmien ratkaisussa. 40 l Metsästäjä 2 l 2014 T uottavilla lehmillä on yleensä hyvät mahdollisuudet saavuttaa täysikasvuisen iän niiden vasojen toimiessa ”henkivakuutuksena”.Lehmä,jota seuraa vasa, on metsästysasetuksen mukaan rauhoitettu. Tämä tietää myös sitä, että vasat oppivat löytämään ravintoa ja väistämään vaaroja. Sonneilla ei sen sijaan ole vastaavaa suojaa lainsäädännössä, mikä helposti johtaa siihen, että niihin kohdistuva metsästyspaine kasvaa liian suureksi. Tämä johtaa vinoutuneeseen sukupuolijakaumaan ja sonnien alhaiseen keski-ikään. Suuressa osassa maatamme yhtä sonnia kohden kannassa on useampi kuin kaksi lehmää ja sonnien keski-ikä saattaa olla vain 2 – 3 vuotta. Hirvisonni saavuttaa tavallisesti täysikasvuisen iän 6½-vuotiaana ja pysyy elämänsä huipulla noin 10½ vuoden ikään saakka. Tapa, jolla hirvenmetsästystä on harjoitettu Suo- messa, on johtanut siihen, että vain noin 10 % niistä hirvistä,jotka ovat saavuttaneet 1½-vuoden iän, ovat ehtineet kasvaa täysikasvuisiksi (6½ vuotta) ennen kuin ne on kaadettu. Jotta hirven kiimakäyttäytyminen toimisi normaalisti, kannassa tarvitaan monta täysikasvuista sonnia. Naarailla tulee olla mahdollisuus valita sopivia kumppaneita täysikasvuisten sonnien joukosta ja samalla sonnien pitää kilpailla keskenään siitä, mitkä sonnit astuvat alueen lehmiä. Tämä on luonnonvalinnan perusta. Jos täysikasvuisia sonneja on liian harvassa,kiimakausi saattaa venyä ajallisesti niin että vasat syntyvät myöhään ja kaksoisvasojen osuus pienenee. Nuoret sonnit tarvitsevat suojaa Jotta monella sonnilla olisi mahdollisuuksia saavuttaa täysikasvuisen iän,tarvitaan jonkinlainen ”säästöohjelma”,joka vähentää uroksiin
ikäluokassa 1½ - 5½ vuotta kohdistuvaa metsästyspainetta. Urosten säästöohjelmalle täytyy tietysti asettaa sellaisia vaatimuksia, että ohjelmalla pystytään myös käytännössä nostamaan sonnien keski-ikää. Periaatteiden tulee olla niin yksinkertaisia, että kaikki metsästäjät, riippumatta osaamistasosta, pystyvät niitä toteuttamaan. Lisäksi ohjelmaa on kehitettävä siten, ettei se suosi heikosti kehittyneitä hitaasti kasvavia sonneja hyvin kehittyneiden ja nopeasti kasvavien urosten kustannuksella. Säästöohjelmaa kehitettäessä on siis pidettävä paikallisen hirvikannan ominaisuuksia lähtökohtana. Huonosti kehitetty säästöohjelma saattaa pitkällä tähtäimellä heikentää kantaa ja voi siten olla huonompi ratkaisu,kuin olla tekemättä erityistä säästöohjelmaa lainkaan. Heikosti kehittyneitä nuoria sonneja voidaan kaataa (pieni sonni vasemmalla), kuten myös sonneja, jotka ovat saaneet elää niin kauan että ne ovat tulleet täysikasvuisiksi (sonnit oikealla). Sarvet voivat osoittaa iän 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Jossain vaiheessahan kaikki sonnit tulevat kaadetuksi, mutta hirvien käyttäytymistä ajatellen, esimerkiksi kiima-ajan yhteydessä, kannattaa antaa useamman sonnin saavuttaa täysikasvuisen iän, ennen kuin niitä kaadetaan. Tässä esimerkkejä nuorista normaalisti kehittyneistä sonneista, jotka saavat vanheta. on 0 – 13.Poikkeuksen tästä säännöstä muodostavat pienikokoiset sonnit joilla on vain kaksi lyhyttä piikkitynkää. Tällaisia heikosti kehittyneitä uroksia voidaan kaataa. Jotta säästöohjelmalla olisi tehoa,sitä on sovellettava riittävän laajoilla alueilla. Etelä-Suomessa hirvisonni liikkuu vuoden aikana noin 7 000 hehtaarin alueella,kun taas Uudellamaalla toimivilla metsästysseuroilla on käytössään keskimäärin noin 2 400 hehtaaria metsästysmaita, siis vain noin 34 prosenttia hirven vuosi- kotialueesta.Etelä-Suomessa noin 220 000 hehtaarin kokoinen alue sopisi hirvitalousalueeksi, jotta tällainen säästöohjelma koskisi noin 70 prosenttia alueen hirvistä. Vastaavasti KeskiSuomessa tarvitaan noin 600 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa runsaat miljoona hehtaaria. Kaikki sarvisäännöt eivät toimi hyvin Monilla alueilla Suomessa on ollut suosittua säästää sonneja, joilla on ollut esimerkiksi 6 – 260 240 Teurastuspaino, kg Sarvipiikkien lukumäärä Parasta olisi tietenkin, jos kaikki metsästäjät pystyisivät määrittelemään elävien hirvien iät, mutta näinhän ei ole. Sarvipiikkien lukumäärä voi toimia eräänä sonnien ikäosoittajana edellyttäen,että erotellaan toisistaan esiintyvät sarvityypit. Suomessa on sekä hankosarvisia että lapiosarvisia sonneja sekä näiden välimuoto. Sarvien kehitykseen vaikuttavat hirven ikä, genetiikka ja ravinnon saanti. Lapiosarvinen uros kehittyy eri tavalla verrattuna hankosarviseen, vaikka molemmat elävät samalla alueella ja ravinnolla. Lapiosarvinen sonni kasvaa nopeammin sekä sarvipiikkilukumäärän suhteen että ruhopainoltaan. Nämä ovat tekijöitä, joita pitää ottaa huomioon säästöohjelmaa suunniteltaessa. 6½-vuoden iässä hankosarvisella sonnilla on keskimäärin noin 8 piikkiä, kun taas samanikäisellä lapiosarvisella on keskimäärin noin 14 piikkiä.Eräs tapa antaa monelle hankosarviselle mahdollisuus kasvaa 6½-vuotiaiksi, on jättää kaatamatta sonneja,joilla on 0 – 7 piikkiä. Jotta monet lapiosarviset sonnit voisivat kasvaa täysikasvuisiksi, niitä ei kaadeta jos piikkimäärä 220 200 180 160 1½ 2½ 3½ 4½ 5½ 6½ 7½ 8½ 9½ 10½ 11½ ?12½ Ikä Hirvisonnien sarvien kehitys riippuen sarvityypistä. Lapiosarviset sonnit saavat huomattavasti suuremman piikkilukumäärän kuin hankosarviset sonnit, riippumatta missäpäin maata ne kasvavat. Kannan hyvinvointia ajatellen kannattaa antaa 1½ - 5½-vuoden ikäisten sonnien vanheta ja kaataa niitä niiden tultua 6½-vuotiaiksi tai sitä vanhemmiksi. Sininen = lapiosarviset, vihreä = hankosarviset (Aineisto: Nygrén, T. et al. 2007) 140 1½ 2½ 3½ 4½ 5½ 6½ 7½ 8½ 9½ 10½ 11½ ?12½ Ikä Hirvisonnien painon kehitys riippuen sarvityypistä. Lapiosarviset sonnit saavat suuremman ruhopainon kuin hankosarviset sonnit riippumatta missäpäin maata ne kasvavat. Sininen = lapiosarviset, vihreä = hankosarviset (Aineisto: Nygrén, T. et al. 2007) Metsästäjä 2 l 2014 l 41
Myös eteläisin Suomen sonni voi saada komeat lapiosarvet jos se saa kasvaa täysikasvuiseksi. Tässä lounaisen Uudenmaan Tenholassa kaadettu ”hakkuukypsä” sonni. 9 piikkiä, riippumatta sarvityypistä. Tarkoitus on ollut hyvä. Mutta verrattaessa keskenään lapiosarvellisten ja hankosarvellisten sonnien kehitystä, ymmärtää heti, että tällainen malli suosii sonneja, jotka kasvavat hitaasti ja saavat vähäisen piikkilukumäärän, hankosarvisia sonneja. Tämä tapahtuu nopeasti kasvavien ja suuren piikkilukumäärän saavien sonnien kustannuksella,siis lapiosarvisten kustannuksella. Mikäli hankosarvinen sonni saavuttaa sellaisen iän, että se saa kuusi sarvipiikkiä, se pääsee rauhoitettujen piiriin ja tulee käytännössä jäämään rauhoitetuksi koko elämänsä ajaksi, koska hankosarviset sonnit eivät yleensä saa enempää kuin yhdeksän piikkiä. Lapiosarvinen sonni sen sijaan on käytännössä rauhoitettu ainoastaan sinä vuonna kun se on kaksivuotias, koska lapiosarvisten piikkilukumäärä kasvaa niin nopeasti sonnien vanhetessa. Lapiosarvisten sonnien osuus on eri syistä vähentynyt koko maassa. Nämä seikat pitäisi ottaa huomioon säästöohjelmaa laadittaessa. Kärsivällisyyttä tarvitaan... Kun säästöohjelmaa,jonka mukaan useimmat sonnit 1½ - 5½ vuoden iässä on rauhoitettu, otetaan käyttöön, ensimmäisien vuosien aikana ei voida kaataa kovin monta sonnia, jos kannan rakenne on hyvin vääristynyt ja sonnien keski-ikä on matala. Silloin on viisasta kaataa monta vasaa sen sijaan, että lisättäisiin lehmien metsästyspainetta. Sitä mukaa kun sonnien osuus kannassa kasvaa ja niiden keski-ikä nousee, yhä 42 l Metsästäjä 2 l 2014 useammat sonnit tulevat ylittämään väliaikaisen ”kieltorajan” tullakseen metsästettäviksi. Sen jälkeen, kun sukupuolijakauma ja ikärakenne ovat normalisoituneet, on mahdollista kaataa monta täyskasvuista sonnia. Sen lisäksi, että hirvikannan normaali kiimakäyttäytyminen saa mahdollisuuden toimia niin että syntyy monta vasaa per lehmä,metsästäjät tulevat saamaan monta suurta sarvitrofeeta ja korkeampia teurastuspainoja bonuksena. Tämä on voitto niin hirvikannalle kuin maanomistajille/metsästäjillekin. Kun hirvikannan rakenne alkaa normali- soitua siten, että useita suuria uroksia alkaa näkyä, on metsästäjien varottava lankeamasta kiusaukseen. Jos ei ole tottunut näkemään täysikasvuisia sonneja ollenkaan, lisääntyvä määrä sonneja voi helposti johtaa siihen, että kannassa tuntuu olevan valtavasti sonneja, vaikka sukupuolijakauma ei olisikaan vielä tasapainossa. Nuorten 1½ - 5½-ikäisten urosten säästäminen ei tietenkään ole mikään tilapäinen ratkaisu sonnien osuuden ja keski-iän parantamiseksi,vaan se on pysyvään käyttöön otettava menetelmä, jolla turvataan hirvikannan hyvinvointia myös tulevaisuudessa. Oikea priorisointi palkitsee Tärkeintä hirvikannan hoidossa on, montako hirveä jää talvikantaan päättyneen metsästyskauden jälkeen, eli kaadettujen hirvien määrä on sopiva. Tärkeää on myös, montako hirvistä on vasoja, lehmiä ja sonneja, sekä millaisia ominaisuuksia lehmillä ja sonneilla on. Käyttämällä urosten sarvia työkaluna hirvikantojen hoidossa, voidaan yksinkertaisesti luoda ja ylläpitää sonnien terve ikärakenne. Tällaisia periaatteita on sovellettu lounaisella Uudellamaalla,jossa sorkkaeläinkantojen hoitohanke Sorkka 2020:n viides vuosi on meneillään. Saadut kokemukset ovat erittäin hyvät ja hirvikannan rakenteessa on jo havaittavissa selvää parannusta.Vastaavia periaatteita on sovellettu onnistuneesti myös eri puolilla Ruotsia. Tällaisia periaatteita voidaan siis hyvin soveltaa millä tahansa hirvitalousalueella Suomessakin. Järkevät periaatteet metsätaloudesta lll Metsätaloudessa on itsestään selvää, että nuoressa metsikössä suoritetaan raivaus, minkä jälkeen harvennetaan, ja metsikön tultua kypsään ikään suoritetaan päätehakkuu. Tämän jälkeen seuraa metsän uudistaminen riittävällä taimimäärällä hehtaaria kohti. Suomen riistataloudessa olisi luontevaa soveltaa samaa tarkkuutta. Näin tehdään hyvin monessa muussakin maassa. Jos verrataan Suomen metsätaloutta ja riistataloutta toisiinsa, voidaan todeta, että hirvikannat on useimmilla alueilla hoidettu suurin piirtein kuin suorittaisiin päätehakkuu 30-vuotisessa harvennusmännikössä. Useimmat ymmärtävätkin, ettei tällainen olisi kovin järkevää. Hirvikantojen hoidossa meidän pitäisi suorittaa kunnollinen raivaus vasaikäluokassa, harventaa vähän puolitoistavuotiaiden joukossa ja lopuksi tehdä päätehakkuu täysikasvuisten hirvien joukossa. Tällöin kannassa olisi riittävä määrä riittävän vanhoja sonneja, jotta normaali kiimakäyttäytyminen toimisi. Jotta metsiköt tuottaisivat hyvin, Suomessa laaditaan paikallisia metsätaloussuunnitelmia tavoitteineen ja hoitotoimenpiteineen kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Vastaavia paikallisia pitkäaikaisia suunnitelmia laaditaan monessa maassa myös riistakannoille. Meidän hirvikantojamme ajatellen olisi tarkoituksenmukaista laatia kymmenenvuotisia hirvitaloussuunnitelmia jokaiselle hirvitalousalueelle.
KUVITUS: ASMO RAIMOAHO Elävänä pyytävät loukut on tarkistettava päivittäin Supikoira on tehokas lisääntyjä. Naaras voi saada 6–12 poikasta. Kesällä turkki on ohuimmillaan KANU-loukku Supikoirat etsivät ravintoa rannoilta ja kaislikoista Lyhyet ja pyöreäpäiset korvat Yleisväri on mustan ja harmahtavanruskean kirjava Posket ovat mustat tai suklaanruskeat Tumma rintamus Lyhyet jalat (talvi) Marjat ja vilja cm kg 3–10 kg Raajat ovat mustat tai suklaanruskeat Supikoira Munat ja linnunpoikaset Sammakot Laajaan ravintovalikoimaan kuuluvat, pikkunisäkkäät, sammakot, marjat, vilja, hyönteiset, jätteet, haaskat, munat ja linnut. Jätökset Supikoirasaaliit Vuosittaiset saalismäärät 200Tuhatta kappaletta 150 100 Nyctereutes procyonoides Kesällä Talvella Etukäpälä Raccoon dog/Mårdhund Supikoira on pienikokoinen ja kuollutta, eikä reagoi silloin edes pitkäkarvainen koiraeläinlaji, kosketukseen. Taitavana uimarina se voi myös paeta saalistajaa joka on levinnyt maahamme idäsveteen. tä 30–40-luvuilta lähtien aina napapiiriä myöten. Supikoira Supikoiraa pyydetään turkiksen tekee pesänsä vanhaan ketun tai vuoksi, mutta pyyntiä on pyritty mäyrän pesään tai kaivaa luolan tehostamaan etenkin riistanhoidolitse. Touko–kesäkuussa se lisista syistä. Yleisimmät synnyttää 6–12 poikaspyyntimenetelmät ovat ta, joskus jopa 20. loukuttaminen ja luolaLajin nopea leviämipyynti luolakoiralla, nen ja kantojen runmutta myös haaskasaus perustuu paljolpyynnillä ja pysäyttäti juuri hyvään lisäänvällä koiralla pääsee tymiskykyyn. Se myös helposti suuriin saalisnukkuu talviunta ja on määriin. Kallo kaikkiruokainen. Leutoina Supikoira on merkittävä talvina supikoira on liikkeellä kettusyyhyn ja rabieksen kantaja ja läpi vuoden. levittäjä. Supikoira on myös mahAhdistettuna supikoira voi dollinen trikiinin ja ekinokokkiloiheittäytyä maahan ja esittää sen levittäjä. 5–6 cm Ravinto Supikoirasaalis alueittain Yks./ 10 km2 <1,0 1,0–2,9 6,0–8,9 9,0–11,9 12,0–14,9 >15,0 Suomen pienpedot 50 0 45– 70 c m 18– 25 c cm m (Kevät) suuruusjärjestyksessä 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 Kärppä Minkki Näätä Supikoira Mäyrä Kettu Lähde: RKTL Metsästäjä 2 l 2014 l 43
Áigeguovdilis ságat sámegillii Geatkkedutkamuš viidu lll Geatki lea šaddamin Suoma spiredutkamuša njunušeallin. Okta stuorimus sivain beroštupmái lea go geatki dagaha vahágiid boazodollui. Árgges neahteealli lea viimmat maid oažžumin iežas dikšunplána. Eana- ja meahccedoalloministeriija sáddii plána cealkinláhkai mannan jagi loahpas. Geatki lea leamaš dán rádjái Suoma stuorraspiriin áidna, mas ii leat dikšunplána. Maid meahcirá??ehus ohcá EU-ruhtadeame Life+ -prošektii, mii geah??ala buoridit geatkki suodjaleami ja geahpedit geatkevahágiid. Jagiid 2010-2012 gaskkas geatkki oassi stuorraspirevahágiin, mat leat buhttejuvvon, lei 73 proseantta Duottar-Lappi bálgosiin. Ovdamearkka dihte jagis 2012 geatkki goddin bohccuid mearri lassánii ovddit jagi ektui guovttegeardásažžan, nappo 2800 bohccui. Suoma 180-200 geatkkis sullii bealli eallá boazodoalloguovllus. Geatkkit, mat ellet duoddaris, gullet Suoma, Ruo?a ja Norgga oktasaš geatkepopulašuvdnii. Jagis 2012 Ruo?as ledje 668-835 ja Norggas 385-445 geatkki. Dáin riikkain lea viiddis geatkedutkamuš, ja riikkaid gaskkas leat ollu oktasaš dutkanprošeavttat. Maid Suopma lea muhtinveardde leamaš mielde lagašguovlluid ovttasbarggus, mii lea guoskan geatkenáli ?uovvuma. Suomas Lappi geatkenáli ?uvvot meahcirá??ehus, Fuo??o- ja guolledoaludutkanlágádus ja bálgosat. Vuovdegeatkkit borret ealgaráppiid Duottargeatkki lassin Suomas lea maid vuovdegeatki, man eai leat dán rádjái dutkan jur ollege. Geatkkit, mat ellet boazodoalloguovllu olggobealde, leat máilbmeviidosa??atge áidnalunddot eallit. Nuorta-Suomas lea sullii gu?alogi vuovdegeatkki populašuvdna. - Dat ellet vuovdeeallinbirrasiin dakkár guovlluin, gos gaskamahtosaš ealgaeallit leat unnán. Vuovdegeatkkit ?ájehit, ahte šládja ceavzá maid dakkár guovlluin, gos getkkiid dábálaš borramušealli váilu, dadjá fáttás nákkosgirjji ?állán Anni Koskela meahcirá??ehusas. 44 l Metsästäjä 2 l 2014 Nji??elas geatkkit, mat ?ivget boazodoalloguovllu davimus bálgosiin, bivdet eanaš bohccuid. Boazu lea 66 proseantta daid biepmus. Nji??elas geatkkit, mas ?ivget Nuorta-Suomas, fas borret eanaš ealgga. Biepmus badjel bealli lea ealga. - Nuorta-Suomas bohcco sajis lea ealga ja geatkkit ávkkástallet das lagamustá ráppiid hámis. Getkkiide ráppiid gu??et gumppiid lassin maid olbmot ealgabivdoáigge. Nappo Nuorta-Suoma geatkkit borret millosabbot ráppiid, go fas Davvi-Suomas geatkkit bivdet millosabbot ieža, Koskela dadjá. Ráppit leat hui dehála??at nji??elas getkkiide, mat ?ivget. Varrásat ja nji??elasat, mat eai ?ivgga, eai leat nu sorjava??at ealggas, dasgo dat bivdet ollu maid njoammiliid ja eanalottiid. Meahcásteapmi vahágiid geahpedeaddjin Boahttevaš geatkkenáli dikšunplánas Suopma juhkkojuvvo golmma nálidikšunguvlui, mat leat davvi ja nuorta boazodoalloguovlu, eará boazodoalloguovlu ja Vuovde-Suopma. Davvi ja nuorta boazodoalloguovlu sisttisdollet Duottar-Lappi bálgosiid ja buot daid bálgosiid, mat leat Ruošša rájá alde. Plánas leat guovddážis Vuovde-Suoma dahje eará boazodoalloguovllu geatkenáli viiddideapmi ja Duottar-Lappi ja nuorta bálgosiid geatkevahágiid geahpedeapmi ovdamearkka dihte váttis getkkiid goddimiin. Dán rádjái getkkiid ii leat leamaš vejolaš geahpedit bivdduin dego eará stuorraspiriid. Das fuolakeahttá geatkkit leat laskan njozet, ja ealli lea ainge Suomas erenomaš áittavuloš. Daningo nálli lea áittavuloš, de sáhtašedje vihkkedallat maid problemagetkkiid sirdima Vuovde-Suoma náli dikšunguvlui. Erenomážit dat guovllut, gos leat albasat ja gumppet, leat vejolaš getkkiid eallinbirrasat. Go nálli lea doarvái nanosmuvvan olles Suomas, de vearrámus vahátguovlluide sáhtašedje vihkkedallat sierralobiid mie?iheami daiguin ákkaiguin go meahcástanláhka mearrida sierralobiin.
Skuvlemiin beana oahppá guo??it bohccuid ráffái Ovdal meahcástan- dahje vádjolanreaissu davás lea buorre sihkkarastit dan, ahte beana diktá bohccuid leat ráfis. Seinäjokis lea dakkár báiki, gos máttabeatnagiid oahpaheaddjin leat bohccot, Sampo ja Saana. lll Reijo Mäki-Maunus fitná mielastis davvin bivddus. Son lea oahpahan beanagárddistis Seinäjokis iežas ealgabeatnagiiddis dakkárin, ahte dat eai ogohala bohccuid. Beanagárdái skáhppojuvvon bohccot, Saana áldu ja Sampo sarvvis, leat oahpahan beatnagiid nu, ahte dat cillet dál dušše ealggaid. Mäki-Maunus doallá Seinäjokis beanagárddi, gosa beatnagiid buktet dikšui. Seammás beatnagat hárjánit bohccuide, dasgo bohccot leat áibbas beanagárddi lahkosis. Gárddis leat leamaš hárjehalla- Golmmajahkásaš norggaránesbeana Vappu oahpahallá duoddut oaidnit bohccuid guhkkit mátkki geažes. Reijo Mäki-Maunus oahpaha dan. min boazofriijan meahcástanbeatnagiid lassin maid eará beatnagat, mat leat vuolgimin Sápmái vádjolanduvrraide. - Dalle go lea juo meahcis ja beana ogohallagoahtá bohcco, de ii ábut šat ?uorvut dan ma??ái. Beana galgá hárjánit bohccuide juo ovddalgihtii. Buoremusat dat lihkosmuvvá nu, ahte oamasteaddji lea lahkosis go beana ja boazu deaivvadit. Ná beatnaga sáhttá šiggut, jus dat vielladišgoahtá bohcco ma??ái, Mäki-Maunus dadjá. Ráves beatnagage, mii lea juo oahppan ogohallat bohccuid, sáhttá oahpahit dasa, ahte dat ii šat beroš bohccuin. Buoremusat dat lihkosmuvvá, go oahpaha ášši beatnagii doarvái má?gii ja diktá áiggi vássát. Beana oahpahuvvo duoddut bohccuid dainna, ahte oamasteaddji oktan beatnagiin lahkona bohccuid gulul. Beana lea báddegeah?en ja oamasteaddji hálešta dasa ja rábmo jus beana ii beroš bohccuin. Hárjehusat jotkojuvvojit ja loahpas beatnaga sáhttá luoitit luovus boazogárddis. Dán muttus beana ii dábála??at šat beroš bohccuin. - Jus beana boahtá liiggás lahka, de sarvvis gal dikšu oasis. Jus beana lea agressiivalaš, de boazu gal bealuštišgoahtá iežas, falleha ala ja ?uollala julggiiguin ja nordada ?orvviiguin. Beana ii birge dasa. Daningo dát bohccot leat hárjánan beanagárddi beatnagiidda, de dat eai vuolgge báhtui, muhto máhttet gie?ahallat beatnagiid. Dábála??at geavvá nu, ahte bohccot váldet dan vuosttas kontávtta, ovdal beatnagiid, Mäki-Maunus muitala. Lea gitta beatnagis, ahte man jo?ánit dat oahppá. Ovdamearkka dihte duiskkapointer (su. saksanseisoja) oahpai ovttain gieldimiin. Bivdoterriera, guhte áiggui ogohallat bohcco, oahpai fas go boazu oktii dearppastii dan. Die?usge leat maiddái beatnagat, mat illá ohppet maidege. Dakkár beatnagat, mat jeagadit lunddola??at, dego bálvalusbeatnagat ja pointerat, leat álkibut oahpaheames. Mari Tikkunen Bivdosearvvi bearašbeaivi 16.8.2014 Bivdoservviid bearašbeivviid ordnejit fas boahtte geasi. lll Bearašbeaivi ordnejuvvui vuosttas geardde jagis 2012, ja dalle mielde ledje 225 searvvi. Maiddái fuo??ogáhttensearvvit ledje mielde muhtin dáhpáhusain. Dáhpáhusain ožžo buori máhcahaga ja positiivvalaš máidnuma meahcásteapmái. Suoma meahcásteaddjiidlihttu ja Suoma fuo??oguovddáš roahkasmahttege bivdoservviid ordnet bearašbeaivvi iežaset guovllu olbmuide. Makkárge geatnegasvuo?at prográmma olis eai leat. Beaivvi prográmmas sáhttá leat ovdamearkka dihte gohkken dollagáttis, smávva fuo??odikšunbarggut, bivdobeatnagiid ?ájáhus, báh?aleapmi áibmo-bissuiguin dahje vaikko luonddubálggis. Bearašbeaivvi ordnejeaddjiid bivdet almmuhit áigumušaideaset ovddalgihtii ?ujuhusas www.metsastajaliitto.fi/perhepaiva_ilmoittautuminen Oassálastiid gaskkas vuorbádit bálkkašupmin: Uovision UM565 8 MB -fuo??okamera (árvu 289 €) KaNu-bivddára, man sáhttá doadjalit ?oahkkái (árvu 219 €) Eka 4-oasát njuovvanniibepáhka (árvu 79,90 €) 5 stuhka Bivdosearvedoaimma giehtagirjji (árvu 39,50 €/stuhkka) Metsästäjä 2 l 2014 l 45
Anssi Kosonen, Innolink Research Oy Suomen riistakeskus nähdään vahvana asiantuntijana riista-asioissa Riistakeskus seuraa toimintansa onnistumista monilla mittareilla. Tärkeimpiä tietolähteitä ovat puolueettomat tutkimukset, joilla saadaan nopeasti luotettavaa tietoa asiakkaiden näkemyksistä ja tarpeista. V uoden 2013 aikana Suomen riistakeskus toteutti Innolink Research Oy:n kanssa yhteistyössä yhteensä neljä tutkimusta. Metsästäjätutkimus kartoitti metsästysharrastajien näkemyksiä Suomen riistakeskuksen toiminnasta, metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten yhteyshenkilöiden kokemuksia yhteistyöstä sekä Suomen riistakeskuksen sidosryhmien tyytyväisyyttä toimintaan. Metsästäjätutkimuksessa tietoa kerättiin koko vuoden 2013 ajan.Tämän johdosta aineisto kasvoi merkittävän suureksi ja se sisältää 2500 vastausta metsästysharrastajilta eri puolilta Suomea,edustaen myös eri ikäluokkia kattavasti. Yli puolet vastaajista metsästää yli 30 46 l Metsästäjä 2 l 2014 päivänä vuodessa ja kyselyn perusteella eniten metsästettiin hirveä ja metsäkanalintuja. Metsästäjän opasta arvostetaan Kymmenesosa vastaajista oli suorittanut metsästäjätutkintonsa vuoden 2012 aikana.Kysyttäessä tutkintoon valmistavasta kurssista sitä pidettiin erittäin mielenkiintoisena ja hyödyllisenä. Avoimien palautteiden perusteella kurssien vetäjät olivat asiantuntevia ja osasivat puhua asioista kiinnostavalla tavalla.Metsästäjän opasta pidettiin myös olennaisena osana kurssia ja sen katsottiin olevan tärkein valmistautumiskeino tutkinnon suorittamiseen. Kehittämistoiveisiin vastattiin Metsästäjä-lehden uudistusta pidettiin kyselyn perusteella kautta linjan positiivisena Metsästäjän opas 4,3 Tutkintotilaisuus 4,2 Valmistava kurssi 4,0 Kurssimateriaali 3,9 max 5 (Kuva 1) Arvosanat metsästäjätutkinnolle. asiana. Lehden ulkoasu ja sisältö saivat hyvät arviot,mutta mainosten määrää kritisoitiin toisinaan liian suureksi. Metsästäjätutkimuksessa nousi lisäksi usein esille metsästyskortin uudistaminen. Paperikortin tilalle toivottiin kokonaan muovista ajokortin tapaista korttia, joka säilyisi helpommin ehjänä ja kestäisi kosteutta paremmin. Tämä toive toteutuikin jo saman vuoden kuluessa. Eniten kehittämistä toivottiin lupahallintopalveluihin ja verkkosivuihin. Verkkosivujen kohdalla kehitystoiveet koskivat verkkosivujen ulkoasua ja sen potentiaalia tulevaisuuden tiedotuskanavana, joka voisi innostaa myös nuoria harrastuksen pariin. Useimmiten verkkosivut toimivat myös eräänlaisena Suomen riistakeskuksen käyntikorttina, jonka kautta harrastaja tai harrastuksen aloittamista harkitseva henkilö saa ensikosketuksensa järjestöön ja harrastukseensa. Kysely ajoittui ajankohtaan,jolloin riistakeskus oli juuri uudistamassa verkkosivujaan. Uudistettu riista.fi-sivusto avautui keväällä 2013 ja sisälsi käyttäjien toivomia asioita.Riistakeskus palvelee yleisöä myös sosiaalisessa mediassa Facebookin ja Twitterin avulla.
Metsästäjät Riistanhoitoyhdist. vastuuhenkilöt Sidosryhmät Metsästysseurat Avoimien palautteiden perusteella lupahallintopalveluihin kohdistuva kritiikki painottui lähinnä suurpetojen pyyntilupiin, joita koettiin myönnettävän niukasti. Lupahallintopalveluiden kehittämistä toivottiin myös sidosryhmätutkimuksessa, joka toteutettiin kahdessa erässä vuoden 2013 aikana. Vastaajina toimivat Suomen riistakeskuksen eri yhteistyötahot, kuten maaseutuelinkeinon sekä luonnon- ja ympäristönsuojelun edustajat, poliisi ja rajavartiolaitos. Eri sidosryhmille järjestettäviä tilaisuuksia pidettiin vastaajien keskuudessa tärkeinä ja hyödyllisinä, vaikka niiden onnistumisessa on parannettavaa. Useimmiten tilaisuuksissa katsottiin olevan vähänlaisesti osallistujia ja nämä ovat kokeneet, etteivät tilaisuuksissa saavutetut näkemykset juuri peilaudu käytännön toimiin, esimerkiksi hirvilupien määrässä ja hirvikannan suuruudessa. KOKO VUOSI 2013 Keskiarvo Lupahallintoon enemmän alueiden kuulemista Suomen riistakeskus tiedottaa ajankohtaisista asioista hyvin 3,6 3,6 3,9 3,7 3,5 Suomen riistakeskuksen kanssa on helppo asioida ja tehdä yhteistyötä 3,5 3,4 3,9 3,8 3,4 Suomen riistakeskus toimii puolueettomasti lupia myöntäessään 3,4 3,3 3,8 3,7 3,4 Suomen riistakeskus on asiantuntija riista-asioissa 3,7 3,7 4,1 4,2 3,6 Kokonaisarvosana Suomen riistakeskukselle 3,7 3,7 3,6 3,7 3,6 Kaikkien kriteerien keskiarvo 3,75 3,54 3,85 3,83 3,49 (Kuva 3) Tutkimusten yhteiset mittarit, asteikko 1-5. kritiikkiä annettiin riistakeskuksen neuvontaja tukipalveluille. Myös riistakeskuksen nimittämien toimitsijoiden koulutukseen toivottiin parannuksia ja kertauskoulutuksia. Näin vuosien takaiset koulutukset eivät unohdu ja tiedot ja taidot ovat tuoreita.Koulutusvastuun jalkauttamista myös paikalliselle tasolle tuotiin esille. Sidosryhmiltä kiitosta yhteistyölle Metsästäjä-lehti Annetun palautteen perusteella Suomen riis- tavoittaa metsästäjät takeskusta pidetään vahvana asiantuntijana riista-asioissa. Asiantunteva ja osaava kenttähenkilöstö sekä näiden yhteistyökyky ja -halukkuus saivat myös kiitosta. Kritiikkiä annettiin luonnon- ja ympäristönsuojelun tahoilta,jotka toivoivat heidän ja Suomen riistakeskuksen välisen kommunikaation tehostamista. Lisäksi jotkin vastaajista kokivat, että vaikutusmahdollisuudet riistakeskuksen ja riistaneuvostojen sidosryhmätyössä on rajoittunut vain metsästävien jäsenten piiriin. Riistanhoitoyhdistystutkimus toteutettiin sidosryhmätutkimuksen tapaan kahdessa erässä. Yhteyshenkilöitä pyydettiin arvioimaan yhteistyötä Suomen riistakeskuksen kanssa ja palaute oli erittäin positiivista. Myös riistanhoitoyhdistysten yhteyshenkilöt näkevät riistakeskuksen asiantuntijana riistaasioissa ja asioinnin helppous sekä yhteistyön sujuvuus saivat kiitosta. Riistakeskuksen palveluita arvioitaessa aluekokousten järjestelyt saivat positiivisinta palautetta,kun taas eniten Riistanhoitoyhdistysten yhdistäminen ei juuri saanut kannatusta vastaajien keskuudessa.Yhdistymistä ei pidetty juurikaan järkevänä asiana eivätkä riistanhoitoyhdistykset kokeneet yhdistymisen olevan ajankohtaista vielä tässä vaiheessa. Metsästysseurojen yhteyshenkilöille tehdyssä kyselyssä havaittiin jo kauan seuroja vaivannut ilmiö; valtaosassa seuroja jäsenistä alle 30-vuotiaita oli alle 10 prosenttia. Avoimissa palautteissa toivottiinkin nuorisotoiminnan edistämistä ja metsästysharrastuksen elvyttämistä nuorten joukossa, joka nousi esille myös muiden vastaajaryhmien kohdalla. Kysyttäessä tiedotuksesta, metsästysseurat kokivat Metsästäjä-lehden parhaaksi tiedotuskanavaksi, sillä se tavoittaa lähes kaikki metsästäjät iästä ja sijainnista riippumatta. Myös sähköpostin käyttöä tiedotuskanavana seurojen yhteyshenkilöihin päin pidettiin tärkeänä, erityisesti kiireellisesti tiedotettavissa asioissa, jotka eivät voi odottaa seuraavan lehden julkaisuun asti. Tiedotuksen määrän katsottiin olevan kohdallaan, mutta sisällössä ja laadussa toivottiin kehitystä. Avoimissa palautteissa seurojen yhteyshenkilöt toivoivat vastuun ja päätösvallan jalkauttamista myös organisaation alemmille tasoille. Riistakeskus nähtiin ajoittain liian byrokraattisena tahona ja jotkin seuroista kokivat, ettei metsästäjien mielipidettä huomioida riittävästi päätöksenteossa. Vastaajat kokivat pystyvänsä vaikuttamaan metsästysasioihin parhaiten riistanhoitoyhdistysten kautta sekä olemalla läsnä kokouksissa. Tarkasteltaessa tutkimusten välisiä eroavaisuuksia, voidaan havaita, että lähempänä ruohonjuuritasoa Suomen riistakeskuksen arviointi on ollut kriittisempää. Riistanhoitoyhdistykset ja sidosryhmät olivat arvioissaan suopeampia vaikka erot ovatkin pääosin marginaalisia.Kokonaisuutena Suomen riistakeskuksen toimintaa voidaan pitää tutkimustulosten perusteella onnistuneena vaikka joitain kehityksen paikkoja tuotiinkin esiin. Suomen riistakeskus ja Innolink Research Oy haluavat kiittää kaikkia kyselyihin vastanneita metsästäjiä ja toimijoita! Innolink Research Oy on tamperelainen tutkimus- ja konsultointiyritys, joka on toiminut alallaan jo lähes 20 vuotta. Suomen nopeimmin kasvavalla tutkimusyrityksellä on toimistot Tampereen lisäksi Helsingissä, Turussa, Hämeenlinnassa ja Pietarissa. Lisätietoja www.innolink.fi. Riistakeskuksen aluetoimiston onnistuminen rhy:iden aluekokouksen järjestelyissä 4,0 Riistakeskuksen toimihenkilöiden onnistuminen rhy:n järjestämissä tilaisuuksissa 3,9 Riistakeskuksen tiedotus ja viestintä riistanhoitoyhdistyksille 3,8 Riistakeskuksen lomake- ja tarvikemateriaalijakelun toimivuus 3,8 Riistakeskuksen järjestämät koulutus- ja neuvottelupäivät 3,8 Riistakeskuksen tuki ja ojeistus julkisten hallintotehtävien hoitamisessa ( mets.tutk.ym ) 3,7 Riistakeskuksen neuvonta ja tuki riistatalouden ja metsästyksen asioissa 3,6 Riistakeskuksen neuvonta ja tuki taloushallinnon asioissa 3,4 max 5 (Kuva 2) Riistakeskuksen palveluiden arviointi. Metsästäjä 2 l 2014 l 47
Sauli Laaksonen, eläinlääkäri l Kuvat: Petri Jokela Riistalihan saatavuuteen luvassa parannusta Lähiruokaa lahtivajoilta Suurin osa maamme hirvieläinsaaliista kulutetaan metsästäjien talouksissa.Uuden elintarvikelainsäädännön tarkoitus on helpottaa riistan lihan saatavuutta yleisessä kulutuksessa ja vähentää siihen liittyvää byrokratiaa. Tavoite on hyvä ja olisikin tärkeää, että metsästäjät voisivat toimittaa enenevästi yhteistä luonnonvaraamme, laadukasta riistanlihaa, myös ei-metsästävien kuluttajien saataville. 48 l Metsästäjä 2 l 2014 U usi elintarvikelainsäädäntö mahdollistaa uusia toimintoja metsästysseurojen lahtivajoille, kuten tarkastamattoman hirvieläinten lihan myymisen lähimarkkinoille vaikkapa syksyisin järjestettävinä ”riistapäivinä”. Edellytyksenä on että lahtivaja on ilmoitettu elintarvikehuoneistoksi. Elintarvikehuoneistot ovat tiloja,joissa elintarvikkeita valmistetaan, säilytetään ja kaupataan, kuten esimerkiksi ravintolat, kahvilat ja vähittäiskaupat. Nyt tällaisia ovat myös lahtivajat tai hirviliiterit, jos niistä aiotaan myydä tarkastamatonta riistan lihaa kuluttajille tai vähittäiskauppoihin ja ravintoloihin tai käsitellä poliisin tai riistanhoitoyhdistyksen huutokaupattavaksi aiottavia hirvieläimiä. Oikeus tarkastamattoman lihan toimittamisesta koskee ”pieniä” määriä,mutta käytännössä määrät ovat niin suuria (esim. vähittäismyyntiin toimitettaessa 10 hirveä, 30 peuraa ja 50 metsäkaurista vastaavan määrän lihaa metsästäjää tai metsästysseuruetta kohden vuodessa) etteivät ne rajoita metsästäjien tai metsästysseurueiden mahdollisuuksia Suomen oloissa. On muistettava että metsästäjillä on mahdollisuus myydä myös vastaavat määrät nylkemättömiä hirvieläimiä, mutta toistaiseksi vain suoraan kuluttajalle. Tällöin ei ilmoitusta lahtivajasta tarvitse tehdä, vain kirjanpito kaupoista. Lahtivaja elintarvikehuoneistoksi Elintarvikehuoneistoista on tehtävä kirjallinen ilmoitus kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle ennen toiminnan aloittamista. Valmis täytettävä ilmoituspohja kannattaa pyytää terveystarkastajalta. Mitään ennakkotarkastusta ei vaadita vaan toiminta voidaan aloittaa välittömästi kun ilmoitus on jätetty. Terveystarkastaja kirjaa elintarvikehuoneiston
Reijo Orava tiedot ja tekee tarkastuskäynnin paikanpäällä kunnan valvontasuunnitelman ja riskinarvioinnin perusteella. Kaikkia elintarvikehuoneistoja koskevat yleiset hygieniavaatimukset. joiden tarkoituksena on kuluttajan suojaaminen elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta. Suurin osa lahtivajoistamme täyttävät nykyisellään ilmoitettavalle elintarvikehuoneistolle asetettavat vaatimukset, joten ilmoittaminen vaatii vain työskentelytapojen miettimistä ja hieman paperityötä. Lainsäädännössä esitetyt vaatimukset ilmoitetulle lahtivajalle ovat yleisluontoisia. Käytännön ratkaisut voivat olla monenlaisia ja Jos metsästysse urueessa innost ja taitoa riitt usta ää ja tilat ant avat myöden, voidaan lahtiva ja ilmoittaa jo pa lihakaupaksi. niiden toteutus riippuu toiminnan laajuudesta (riskiperusteisuus). Käytännössä toiminta lahtivajoilla on sesonkiluontoista ja tiettyjä perusperiaatteita noudattaen hyvin vähäriskistä. Hyväksyttävistä ratkaisuista kannattaa keskustella ennakolta kunnan terveystarkastajan tai muun asiantuntijan kanssa. Riistan käsittelylaitos ll Metsästettyjen hirvieläinten virallinen lihantarkastus ja siihen liittyvä leimaaminen voidaan tehdä vain riistan käsittelylaitoksissa. Nämä laitokset hyväksyy ja niitä valvoo Evira. Myös teurastamot voidaan hyväksyä riistan käsittelylaitoksiksi. Poroteurastamo voi hakea hyväksyntää riistan käsittelylle niitä valvovalta Lapin aluehallintovirastolta. Tällaisissa laitoksissa tarkastettua lihaa voidaan toimittaa jatkojalostettavaksi muihin laitoksiin esim. makkaraksi tai säilykkeiksi. Jos metsästysseuralla on kiinnostusta lahtivajansa muuttamisesta riistankäsittelylaitokseksi, kannattaa hyvissä ajoin kääntyä Eviran lihantarkastusyksikön puoleen. Harkintaa tehtäessä pitää muistaa että kaikki riistankäsittelylaitokseen tuleva riista on tarkastettava ja kuluja tulee. Jos tarve on rajallinen, kannattaa harkita lähialueella olemassa olevien riistan käsittelylaitosten palveluiden käyttämistä. Rahtilaitos ll Rahtilaitos – nimikettä käytetään elintarvikehuoneistosta jossa valmistetaan lihajalosteita ainoastaan asiakkaan toimittamasta lihasta. Liha palautuu aina asiakkaalle takaisin eikä se saa joutua yleiseen kulutukseen, olipa liha alun perin tarkastettua tai tarkastamatonta. Puhtaus pääasia Ruoansulatuskanavan poisto voidaan tehdä pyyntipaikalla, mutta myös lahtivajalla. Poisto on tehtävä mahdollisimman pian. Aikarajaa ei ole säädetty,mutta käytännössä tunnin sisällä kaadosta on sopiva aika. Ruhojen kuljetus lahtivajalle tapahtuu niin sanotusti turkki päällä. Nylkeminen suoritetaan vasta lahtivajalla. Lainsäädäntö mahdollistaa paksurasvaisten karhujen ja hylkeiden nylkemisen myös pyyntipaikalla, mikäli se voidaan tehdä hygieenisesti. Maastossa se harvoin onnistuu puhtaasti,käytännössä lähin lahtivaja on oikea paikka.Lisäksi nyljetyn ruhon kuljettamisessa on oltava erityisen huolellinen likaantumisen välttämiseksi. Nylkeminen on tehtävä hygieenisesti,mikä käytännössä edellyttää ruhojen riiputusmahdollisuutta ja riittävää valaistusta. Lahtivajan välineiden ja varusteiden tulee olla helposti puhtaana pidettävät ja jotka pidetään puhtaana koko ajan työskentelyn aikana. Asianmukaiset suojavaatteet, kertakäyttökäsineet ja hiussuojat sekä suojajalkineet kuuluvat asiaan. Työturvallisuuden kannalta kypärät ovat suositeltavia. Veitset ja muut välineet steriloidaan kuumalla (yli 82 °C) vedellä.Käsien pesumahdollisuus on oltava, vaikka juokseva vesi ei olekaan ehdottomana vaatimuksena. Metsästäjä 2 l 2014 l 49
Käytettävän veden laadun on täytettävä talousvedelle asetettavat vaatimukset, mikä on osoitettava vesinäytetutkimuksella. Lahtivajan pintojen,seinien,lattian ja työtasojen tulee olla valmistettu helposti puhtaana pidettävästä materiaalista. Suojaamatonta puuta, hilseileviä tai ruosteisia pintoja ei saa esiintyä.Suoraan ruhojen kanssa kosketuksissa olevat pinnat, kuten ruho- ja elinkoukut on hyvä olla ruostumatonta terästä. Materiaalien valinnat riippuvat kuitenkin toiminnan laajuudesta. Esimerkiksi lahtivajaan,josta on tarkoitus toimittaa yleiseen kulutukseen vain muutama hirvi vuodessa, ei kannata hankkia rosteriseiniä, vaan pinnoitettu pelti ja jopa kosteussuojattu maalattu vaneri voivat olla riittäviä. Lattiamateriaalina on pinnoitettu betoni hyvä perusratkaisu. Kaikkien pintojen osalta oleellisinta on että ne pidetään puhtaina ja hyvässä kunnossa. Turvallisuus omavalvontana Liha jäähdytetään lahtivajassa 6 °C tai mieluiten sen alle. Jäähdytettyä tilaa vaativaa ruhovarastoa ei edellytetä vaan ruho voidaan esimerkiksi raakapaloitella vähemmän tilaa vaativaksi. Liikkumavaraa antaa se, että jäähdytyksen ei tarvitse olla koneellinen, mikäli ilmasto-olosuhteet sen sallivat. Lihan leikkaamista varten on oltava asianmukaiset helposti puhtaana pidettävät välineet. Leikkauspöytien pintamateriaaleihin ja puhtaana pitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota.Lihojen leikkaamiseen voi olla omat tila tai se voidaan suorittaa nylkytilassa puhdistuksen jälkeen. Lahtivajan kirjanpito sisältää tiedot toiminnasta. Vähittäismyyntiin lähtevän lihan mukana on toimitettava asiakirja,josta ilmenevät eläinlaji, lihan määrä, pyyntiaika ja –paikka, toimituspäivä sekä lähettäjän että vastaanottajan tiedot. Omavalvontasuunnitelma ja siinä kuvatut toimet ja kirjaukset ovat lahtivajan tärkein asiakirja. Omavalvonta on toimintajärjestelmä, jota noudattamalla metsästäjät turvaavat lahtivajalla tuotetun riistan lihan hygieenisen laadun ja turvallisuuden. Omavalvontasuunnitelmassa kuvataan yksinkertaisesti, kuinka lahtivajan eri työvaiheet suoritetaan, ja mitä välineitä ja kemikaaleja käytetään. Suunnitelma sisältää ytimekkään kuvauksen teurastustekniikoista, tilojen ja välineiden puhtaanapidosta ja desinfioinnista,lämpötilojen seurannasta, haittaeläinten torjunnasta ja jätteiden hävittämisestä. Ruhokirjanpidossa ilmenee eläinten yksilötietojen lisäksi saalistuspäivä ja – paikka sekä metsästäjä. Omavalvonnan vastuuhenkilön,joka valvoo suunnitelman noudattamista,nimeäminen on tärkeätä. Ilmoitetuissa lahtivajoissa riistan lihaa käsittelevien metsästäjien on osoitettava elintarvikehygieeninen osaaminen metsästäjien 50 l Metsästäjä 2 l 2014 n voi olla omat e e s i m a a k k i e l n Lihoje n leikata a a d i o v a h i l i a tila t tuksen jälkeen. s i d h u p a s s a l i t nylky terveys- ja hygieniakoulutuksen suorittamisella tai hygieniapassilla (siirtymäaika 31.8.2014 saakka). Vaikka vaatimusta sovelletaan vasta kun kolme kuukautta työskentelypäiviä yleiseen kulutukseen menevän lihan osalta on täynnä, ei ole mitään syytä olla hankkimatta pätevyyttä aikaisemmin. Tärkeintä on tietää kuinka lahtivajoissa toimitaan. Lahtivajasta lihakauppa Mikäli metsästysseurueessa innostusta ja taitoa riittää ja tilat antavat myöden,voidaan lahtivaja ilmoittaa jopa lihakaupaksi.Tämä ei liene hankalaa, koska varsinainen metsästys ja riistan teurastus on lyhytaikaista, mikä mahdollistaa toimintojen ajallisen eriyttämisen, ellei myynnille ole varattavissa erillistä tilaa. Lihakaupaksi ilmoittaminen mahdollistaisi lihajalosteiden,esimerkiksi makkaroiden tai säilykkeiden valmistamisen lähialueen asukkaille ja pienempien määrien (enintään 1000 kg vuodessa) toimittamisen maakunnan kauppoihin tai ravintoloihin. Maa- ja metsätalousministeriössä parhaillaan harkitaan asetusmuutosta Suomen metsästäjäliiton aloitteesta ja ennakkotietojen mukaan asenne ministeriössä, kiitos ajan tasalla olevien virkamiesten, on positiivinen. Mikäli asetusmuutos tarkastamattomien ja nylkemättömien hirvieläinten vähittäismyyntiin toimittamisen sallimisesta myös toteutuu, riittäisi pelkkä lahtivajan lihakaupaksi ilmoit- taminen takaamaan lahtivajan kaikki toiminnat. Mikäpä voisi olla parempaa ja paikallisempaa lähiruokaa, jota voitaisiin hyödyntää monin tavoin lähialueen ja matkailun tarpeisiin. Lisää tietoa tarkastamattoman riistan markkinoille saattamisesta: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ valmistus+ja+myynti/lihantarkastus/tarkast amaton+luonnonvarainen+riista/ Lisää tietoa riistaan liittyvien riskien tunnistamisesta, riistan sairauksista, riistan käsittelystä ja lahtivajatyöskentelystä: Metsästäjän terveysoppi, http://www.erakontti.fi/ ll Trikiinialttiiden eläinten, kuten karhun, hylkeen, majavan ja villisian lihaa saa luovuttaa ilmoitetusta lahtivajasta vain suoraan kuluttajalle, ei siis esimerkiksi ravintoloihin. Luovutuksen edellytyksenä on trikiinitestauksessa saatu kielteinen tulos. Metsästäjät voivat itse ottaa trikiininäytteet ja toimittaa laboratorioon. Hyväksytyt laboratoriot löytyvät Eviran kotisivuilta www. evira.fi, hakusanalla ”trikiinitutkimukset”.
KEVÄÄN KUUMAT... Pienoiskivääreitä,uusia mm; Henry 22lr Golden Boy vipulukkokivääri ........................................................ 650,Henry Kal 22 Magnum, vipulukkokivääri, +jalat + 3-9x40 kiik. ............ 590,Henry 22lr vipulukkokivääri ................................................................................. 380,Toz 78-16 22lr raskaspiip,lipas+ vaim. + 3-9x40 kiik+ laser/valo ....yht 450,Toz 78-04 22lr std malli + vaim + 3-9x40 kiikari jalat paketti ..........yht 330,- Loukkurevolvereita mm: Taurus 970 Tracker, kal 22lr, 6,5” piippu, ruostumaton teräs, ventiloitu kisko ...........................................................580,00 Taurus M94, 22lr, 5” STS ..........................................650,00 Taurus M94 4” , 22lr sinistetty, 9 ptr rulla..........590,00 Taurus M941 kal 22 mag, 4” sin ............................590,00 Chiappa 1873SA yksitoiminen revolveri, kal 22lr ....................................295,00 SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit. Kun valitset kaappia niin vertaa painoa ja hintaa, se kertoo kaapin rakenteen. Älä luota peltikaappehin, valitse aseillesi kunnon turvakaappi. Hintoihin lisätään rahti. Asekaappitarjous! Hyväksytty SS3492 kaappi! Safepower SP75, paino 110 kg. Nyt vain 550,00 Mitat korkeus 150cm, leveys 38cm, syvyys 28cm. SP66 Asekaappi SP88 Asekaappi SP99 Asekaappi SP88 Asekaappi SP99 Asekaappi .... 570,00€ ......125x40x30 cm 93 kg .... 720,00€ ......150x 55x40 cm 152 kg ..... 990,00€ ......150x65x55 cm 200 kg ..... 890,00€ ......numerolukolla, mitat SP88 ...1340,00€ ......numerolukolla, mitat SP99 Ilma-aseita harjoitteluun! Hämmerli AR20FT tarkkuusilmakkuusilmaukaus, 300 bar ilmasäiliöllä, kivääri 4,5mm kertalaukaus, säätötukki, 7,5J, kokopituus 1009mm. ............................................................ 790,Hämmerli AR20FT 4,5 mm 16J ilman kiikaria ................................................ 790,Hämmerli AR20FT 5,5mm /16J ilman kiikaria ............................................... 790,Hämmerli Hunter Force 900 lähtönopeus 228m/s + kiikari .................... 245,Hämmerli Hunter Force 1000 lähtönopeus 305m/s + kiikari .................. 295,Magtech AR600 4,5mm 160 m/s (9) ilmakiv sin. .......................................... 149,Magtech AR1000 4,5mm 305m/s (23,4J) ilmakiv. ....................................... 195,Magtech AR750 5,5mm 230m/S (23,4J) ilmakiv. ......................................... 235,Magtech AR N2 1000 4,5mm kaasumäntä!.................................................... 255,Magtech AR N2 Extreme 1000 kaasumäntä, 5,5mm 35J synt tukki .... 399,Magtech AR N2 Extreme 1300 kaasumäntä, 4,5mm 30J synt tukki .... 399,- Flir lämpökamerat! Nyt löydät riistan vaikka puskan takaa, niin yöllä kuin päivälläkin! Ergonomiset, helppokäyttöiset!! 0,00 Flir PS24 lämpökamera ......................................... 1950,00 0,00 Flir PS32 lämpökamera ......................................... 2650,00 KEVÄÄN HUIPPUPATRUUNATARJOUKSET! HULL SOVEREIGN FITASCH 28g Sporting patruuna, haulikoot, 9, 8, 7,5, 7 ja 6,5 ......................................................... 25,00/1000 kpl HULL COMP X 12/65 7,5 28G ......................................................200,00/1000 kpl HULL COMP X 12/65 9 24G ......................................................190,00/1000 kpl HULL SUPERFAST 12/70 27GR 7,5 ...............................................210,00/1000 kpl MAGTECH 32 S&W LONG LWC 98G LEAD ................................350,00/1000 kpl KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys– ja urheiluaseita. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com Kotisivumme: www.asetalo.com • E-mail: asetalo@asetalo.fi LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 9.00-17.00, LA 10.00-13.00 MAAHANTUONTI-, TUKKU-, POSTI- JA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE PL 32, 34801 VIRRAT. Puh. (03) 4755 371, fax (03) 4753 151 Metsästäjä 2 l 2014 l 51
Taina Vuorimies Reseptit ja kuvat: Katja Uusimaa/maistuisvarmaansullekin.blogspot.fi l Riistaruoka on mielenkiintoinen aihe, joka jättää harvan täysin sanattomaksi. Useimmalla suomalaisella on jokin riistaruokaan liittyvä kokemus, muisto tai edes toivomus. Metsästäjäliiton Riistaruokahankkeen vetäjänä tästä tärkeästä aiheesta näkee monta puolta. Artikkelin aihetta miettiessäni valjastin avuksi varsin laajan Facebooktuttavajoukkoni. Kysymys kuului: jos aiheena olisi riistaruoka, mistä kulmasta haluaisit asiaa maistella? K oska tuttavapiirissäni ei vielä ole kovin montaa metsästäjää, vastaukset olivat poikkeuksetta kuluttajanäkökulmasta. Tässä artikkelissa valotan hieman, mitä ei-metsästävä kansalainen riistaruokahankkeelta toivoo. Olen varma, että toiveiden täyttäminen vaatii yhteistyötä koko riista-alan toimijajoukolta. ”Terveyteen, puhtauteen ja ekologisuuteen liittyviä syitä valita bambi pataan” ”Minusta on veikeää tietää lautasellani olevasta annoksesta enemmän kuin lihan parasta ennen -päiväys.” 52 l Metsästäjä 2 l 2014 Riistaruokaa, kiitos! Nämä aiheet ovat usein kuultujen kysymysten suosikkeja. Tämän päivän kuluttaja on kovin kiinnostunut faktoista,joka tuovat rehellisesti ja läpinäkyvästi esille varsinkin elintarvikkeen ekologisen ja eettisen kestävyyden. ”Aidompaa kuin luomu” Riistaruoka yhdistetään terveellisyyteen ja puhtauteen, mutta myös lähi- ja luomuruokaan. Tämä osoittaa, että kuluttajan valintoja ohjaavat sertifikaattien ja tuotantotapojen lisäksi myös omat mielikuvat. ”Koen riistan taitoni ylittäväksi raaka-aineeksi. Pitäisi kyniä ja nylkeä ja paloitella oikein … not me. Makukin on haasteellinen ja ennakkoluulot jylläävät”. Tässä on riistaruokahankkeelle konkreettinen tavoite. Moni ajattelee, että riista vaatii aivan omanlaisensa valmistustavan. On totta, että suoraan metsästäjältä ostettava pienriista pitää kyniä tai nylkeä, mikä rajoittaa keskivertokuluttajan innostusta.Toisaalta uskon,että on kuluttajia, jotka mielellään oppisivat tuon kaiken. Tässä on selkeä yhteistyön paikka paikallisille metsästysseuroille ja ruokapiireille.Vaihtakaa osaamista. Toinen oppii nyppimään ja nylkemään,ja tuttuihin riistaruokaresepteihin jopa hieman kyllästynyt metsästäjä voi saada ruokiin aivan uusia mausteita. ”Mistä sitä riistaa tavallinen kuluttaja keittiöönsä edes saa, tuskin ketju metsästä pöytään toimii monellakaan.” ”Tosi harvoin sitä saa eli vaan ystävien kautta (niillä on metsästävä mies tai tuttu)”. ”Ihanaa herkkua silloin, kun sitä on mahdollisuus saada. Ja ne ystävät, joilla siihen on mahdollisuus,ovat jopa kyllästyneitä,kun riistaa on pakaste täynnä. Ystäväni lapsista on
suurta herkkua, kun joskus on sika-nautajauhelihasta tehtyjä pullia tai kastiketta. Ei käy tasan ruokaonnenlahjat” ”Riistaa saan joskus sukulaisilta – harvoin kaupasta. Voisin syödä useamminkin, mutta on saatavuuskysymys,miten esim.voisi saada lihaa metsästäjältä tuoreena – nekin, joilla ei ole tuttuja metsästäjiä?” Riistan saatavuus on ylivoimaisesti eniten keskustelua herättänyt aihe.Sen ratkomista riistaruokahankkeelta ja minulta eniten toivotaan. Hiljalleen metsästäjätkin alkavat kysellä tietoa erilaisista mahdollisuuksista hyötyä ylimääräisestä saaliistaan. Ymmärrän, että aihe on kaksipiippuinen (tai jopa drillinki). Metsästyksen ja riistatalouden yksi tarkasti varjelluista asioista on sen perustuminen vapaaehtoisuuteen ja ”ilmaisuuteen”. Riistaruokahankkeen vetäminen on hauska laji, jossa huomaa jo oppineensakin jotakin. Ainakin sen, että riista-aiheeseen kajottaessa pitää jatkuvasti puntaroida, onko joku eläin eettisesti juuri tällä hetkellä parempi lautasella vai metsässä, ja tilanteet vaihtelevat alati. Tämä on se puoli, jota kuluttaja ei näe. Ja jotta ei ihan menisi tekstinmakuiseksi koko riistaruokahanke, pyysin Maistuis varmaan sullekin -blogia pitävältä Katja Uusimaalta jaettavaksi Jääpaistireseptiä. Hirven jääpaisti on ystävältä saatua perimätietoa, hirvenpaistin kylkiäisenä. Hirven jääpaisti n. 2 kg pakastettua hirvenpaistia Mausteliemi: 2 ½ l vettä ½ dl karkeaa suolaa ½ rkl sokeria 2 rkl katajanmarjoja Metsästäjäliiton Riistaruokahanke 1.12.2013–30.6.2014 Riistaruokahanke on Suomen Metsästäjäliiton hallinnoima tiedotushanke riistanlihasta ja riistalihan käsittelystä. Sen yhteydessä luodaan verkkosivusto riistaruoka.fi, josta pyritään saamaan kattava foorumi kaikille riistanlihasta kiinnostuneille. Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa hanketta. Mitä metsästäjät toivoisivat riistaruokahankkeelta? Niitä voi välittää Metsästäjäliittoon osoitteella taina.vuorimies@metsastajaliitto.fi Lisätietoja: Hankekoordinaattori Taina Vuorimies, 050 443 6854 taina.vuorimies@metsastajaliitto.fi 2 rkl erilaisia pippureita 5 laakerinlehteä 1 rkl kuivattua rosmariinia Kuumenna uuni 90 asteeseen. Laita pakasteesta otettu, alumiinifolioon pakattu jäinen paisti uunipannulle ja pannu lämmenneeseen uuniin. Kun liha on tarpeeksi pehmennyt, työnnä lihalämpömittari paikoilleen. Mittaa kattilaan mausteliemen ainekset, kiehauta, ja sitten jäähdytä. Ota paisti uunista, kun mittari näyttää 70 astetta. Poista folio ja upota paisti mausteliemeen. Anna paistin maustua liemessä vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli. Nosta paisti pois liemestä ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Hasselbackan perunat perunoita voita suolaa paprikajauhetta korppujauhoja Kuori perunat ja leikkaa niihin viillot melkein pohjaan asti. Varo leikkaamasta perunoita kahtia, käytä apuna vaikka lusikkaa tai kauhaa, jolloin veitsi ei pääse painumaan kokonaan läpi. Asettele perunat uunivuokaan viipaloitu puoli ylöspäin ja voitele ne voisulalla. Ripottele perunoiden pinnalle suolaa, paprikajauhetta ja korppujauhoja. Kypsennä perunoita uunissa 225 asteessa noin 40–50 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä ja kypsiä, ja pinta on saanut hieman väriä. Metsästäjä 2 l 2014 l 53
Arno Kasvi Kuvat: Pasi Leino l Ainekset taiteeseen, sisustukseen ja ruokapöytään Jalot lehtipuut kotimetsää rikastuttamaan 3/3 Emeritus ylipuutarhuri Arno Kasvi kertoo kolmiosaisessa artikkelisarjassa jalojen lehtipuiden hyödyistä riistaeläimille ja antaa neuvoja arvopuiden istuttamiseen. Jalopuitten istutus on hyvä nähdä sijoituksena tulevaisuuteen. Sijoituksen arvo kasvaa puiden kasvaessa ja kasvustojen laajetessa. R uotsin vallan aikana, 1600-luvulta lähtien, tammia suosittiin valtion tarkoituksiin ja taloudellisista syistä laiva- ja hyötypuuna. Puutavara,jota pohjoisen tiheäsyisistä tammista saadaan, on edelleen arvokasta. Tammi vaatii kaadon jälkeen eri käsittelyn kuin kotimaiset havupuut. Suomalaisenkin maanomistajan olisi hyvä tiedostaa,että hyvän oksattoman tammirungon arvo on aivan muuta kuin kotimaisen havupuutukin. Puutavarana saarnen rungoilla on runsaasti käyttöä mm. parkettipuuna. Kun troopikin metsät ehtyvät, kotimaisen jalopuun arvo kasvaa. Suorat ja pitkät lehmusrungot ovat arvokasta materiaalia jalopuun käyttäjille. Kirkkojen vanhat puureliefit, alttarit ja penkit tehtiin metsälehmuksesta eli niinipuusta,koska se on kevyttä ja helppoa työstää.Monet puufiguurit 54 l Metsästäjä 2 l 2014 ppelokäävän ko i is sa tä et a, ki Jo sen ta kannattaa istuttaa n, ää ts me hi lä n aa am kasv ille tai tammia kesämökin tont in herkullisesta Ni e. ll ko oh al it la än mets mys. ruokasienestä on kysy ja sisustuselementit ja sisäkatot linnoissa tehtiin metsälehmuksen laudoista tai rungoista. Niinen käyttöä ei sovi myöskään väheksyä. Jos metsästä harvennetaan nuoria runkoja,voi ottaa myös niinen talteen kotiteollisuuden tarpeisiin. Ruokaa riistalle ja kotipöytään Tammen ja pyökin terhot ovat tärkeätä syys- ja talvimuonaa monille riistaeläimille ja linnuille. Villisikojen, kauriiden ja heinäsorsien lisäksi myös sepelkyyhkyt syövät terhoja puiden alta, ja luultavasti rusakot ja jäniksetkin käyttävät niitä talviravinnokseen. Mehiläiset suosivat kukkivia lehmuksia, joiden tuoksu vetää mehiläisiä puoleensa. Kukkivista lehmusmetsistä saadaankin hyvänä kesänä runsaasti erikoisen juoksevaa lehmushunajaa. Lehmuksen kukista voidaan tehdä myös haudevettä,jota käytettiin ennen kartanoissa herrasväen hiustenhoitoon ja ihon ”friskaamiseen”. Monet tammea suosivat ruokasienet ovat luku sinänsä. Herkullisimpia ovat tammenherkkutatti ja tammenpunikkitatti. Erikoisin syötävistä sienistä lienee vain tammen juuristoa lahottava ja kookas koppelokääpä. Koppelokääpää makua voi verrata viljeltävään siitakesieneen. Koppelokääpä on kiinteälihainen ja helposti valmistettava ruokasieni. Varsien yläpuoli on pähkinänruskea ja alapuoli valkea. Sieni ilmes-
Jalopuiden antamaa syksyn satoa tyy syyskesällä suurena turpeana ryppäänä vanhojen runkojen tyville ja muistuttaa pöyheää, metsäkanalinnun hääasuista ”peräpeiliä”. Koppelokääpä voi painaa monta kiloa ja tuskin mahtuu tavalliseen reppuun jos sen irrottaa kokonaisena. Jo sen takia,että saisi koppelokäävän kasvamaan lähimetsään,kannattaa istuttaa tammia kesämökin tontille tai metsänlaitalohkolle.Niin herkullisesta ruokasienestä on kysymys.Myös kantarellit ja edellämainitut tatit kehittyvät tammien juurialueella näyttäviksi. Laiduntaminen lämmitti maaperää Mainittava on myös Keski-Euroopan herkku tryffeli, jonka viljelykokeilut Suomen uusilla tammi-istutuksilla aloitettiin vuosituhannen vaihteessa. Jos tryffeliä esiintyy luonnonvaraisena Ruotsissa, Gotlannin saaren tammilehdoissa, ei liene mahdotonta löytää multasientä eteläisestä Suomesta, esim. Paraisten tammihakamailta. Pelkään kuitenkin, että rauhoittamalla täystiheäksi saadut,sekapuuta kasvavat tammikot ovat maapohjaltaan viileämpiä kuin ahkerasti laidunnetut tammihaat viime vuosisadalla. Ennen karjan pito hakamailla oli melkein aina ylilaidunnusta. Koska karjaa oli paljon ja ruohonkasvu harvoin riittävää, kalusivat nälkäiset eläimet maasta kaiken vihreän ja myös puiden alaoksat. Vain myrkylliset yrtit ohdakkeet ja nokkoset jäivät syömättä. Isoja paksurunkoisia puita kasvoi hakamailla harvassa. Aurinko pääsi kesäkuukausina lämmittämään maan pintaa tehokkaasti.Kun pintamaa lämpenee kunnolla, alkaa osmoosin ansiosta ravintosuolojen ja kalkin nousu kuivuvaan pin- Koiranheisi on kaunis koristepuu, jota peurat eivät syö. tamaahan. Kun näin tapahtuu, myös tryffelin viihtymisen pitäisi olla tammien juuristossa todennäköisempää. Tryffeleitä ja orkideoita karjalaitumilla Myös talojen siat laidunsivat vapaana kesäisin. Kukapa kertoo nyt, mitä ne siellä päivät pitkät ruuakseen kaivoivat.Nurmi oli ainakin suurten puiden juurialalla aivan mulloksella. Söivätkö possut siellä tryffeleitä,siis parempaa herkkua kuin kartanon isäntä pidoissaan? Multasienten olemassaolosta ei silloin paljoa tiedetty, koska Ruotsin vanhoissa 1800-luvun kirjoituksissa neuvotaan käyttämään niitä syöttinä hiirenloukuissa. Orkideat, kissankäpälät, päivänoudot, mai- tikat ja piikkiset pensaat, kuten villiruusut ja orapihlajat viihtyivät ja runsastuivat karjan hylkiminä laitumilla. Varsinkin kalkkipitoisilla niityillä kesäkuivuus nosti pintaan kalkkia vaativien yrttien saataville.Tämän seurausta ovat runsaat orkideakasvustot monilla jatkuvasti laidunnetuilla, vähämultaisilla laitumilla. Kun maaseudulla ei enää laidunneta, joenrannat,pientareet ja kivisemmät rinteet kasvavat metsää tai rehevää heinää. Entisajan tavalliset niittykasvit eivät selviä kilpailusta heinäkasvustossa. Karjan laidunnus piti liikaheinän kasvun kurissa viljelemättömällä laidun- ja peltotilkulla. Kun naudat, lampaat ja hevoset laidunsivat kesän aikana samoilla laitumilla, kaikki liika ruoho tuli syödyksi hyötykäyttöön. Runkoon sidotut haavanoksat suojaavat puita peuroilta. Metsästäjä 2 l 2014 l 55
Uutismakasiini Siirrä riistanhoitomaksu e-laskutukseen verkkopankissasi lll Jos riistanhoitomaksusi ei aiemmin ole ollut suorave- loituksessa, nyt on aika siirtää maksu e-laskutukseen. Riistahoitomaksu kannattaa nyt ilmoittaa e-laskutukseen verkkopankissasi. Jos sinulla kuitenkin on aikaisemmin ollut riistanhoitomaksu suoraveloituksessa, sinun ei tarvitse tehdä mitään, vaan pankki siirtää maksun puolestasi e-laskuksi. Uusi pankkikortin kokoinen ”maksettu” -merkinnällä varustettu metsästyskorttisi kaudelle 2014-2015 tulee kotiisi Metsästäjä -lehden nelosnumeron mukana. Kortti on muovitettu, joten se kestää mukana metsästysreissuilla vanhaa paperikorttia paremmin. Siirtyminen e-laskutukseen säästää aikaa ja vaivaa. Sinun ei tarvitse itse syöttää laskun tietoja, sillä kaikki tiedot, kuten viite- ja tilinumerot ovat siinä jo valmiina. Tarvitsee ainoastaan tarkistaa ja hyväksyä lasku nappia painamalla. E-laskusopimusta ei tarvitse uusia vuosittain. Näin ilmoitat metsästäjäkorttisi e-laskutukseen: 1. Kirjaudu omaan verkkopankkiisi. 2. Tee sopimus (uusi e-lasku) ja valitse laskuttajaksi Suomen riistakeskus ja laskutusaiheeksi riistanhoitomaksu. 3. Käytä yksilöintitietona henkilötunnustasi. Jos sinulla ei ole käytössä verkkopankkia, saat laskun postissa. ERÄAKATEMIAN NUORTEN ERÄLEIRI 14.–18.7.2014 lll 20-v juhlaleiri pidetään kesäkoti Osviitassa Luumäellä. Leirillä tutustutaan monipuolisesti luontoon, kalastukseen, metsästykseen ja luonnossa liikkumiseen. Mahdollisuus suorittaa myös metsästäjätutkinto. Leirille otetaan neljäkymmentä 9-14-vuotiasta poikaa tai tyttöä. Materiaalimaksu 150,Tule mukaan kokemaan villejä elämyksiä! Ilmoittautumiset 31.5.2014 mennessä ja lisätietoja: Luumäen riistanhoitoyhdistys, Pasi Laari puh. 0400 298 308 Lemi-Taipalsaaren riistanhoitoyhdistys, Petteri Saarnia puh. 050 336 2293 Savitaipaleen- Suomenniemen riistanhoitoyhdistys, Tarmo Hjerppe puh. 040 739 2848 Anna palautetta toiminnastamme! lll Riistakeskus on taas avannut Metsästäjäkyselyn, jolla keräämme palautetta toiminnastamme. Osallistu samalla arvontaan, kaikkien osallistujien kesken arvotaan Retkitukun arvokkaita tuotepalkintoja. Kysely osoitteessa riista.fi tai käytä oheista QR-koodia! 56 l Metsästäjä 2 l 2014 Afrikkalainen sikarutto uhkaa Metsästäjien vastuullisuutta ja valppautta tarvitaan! lll Afrikkalainen sikarutto (ASF) on yksi vaarallisimpia villi- ja kesysikojen tarttuvia tauteja, klassisen sikaruton lisäksi. Tauti on levinnyt viime vuosien aikana Venäjällä sekä ihmisen toiminnan kautta että villisikojen mukana myös Ukrainaan ja Valko-Venäjälle. Viimeisimmät löydökset ovat helmikuulta Liettuassa ja Puolassa, kun metsästäjät olivat lähettäneet kuolleita villisikoja tutkittavaksi. Nyt tauti uhkaa levitä laajemmalle Baltian maihin ja Suomeen. Mikäli Suomessa todetaan tautia, sen juurimiseksi ja leviämisen estämiseksi käytetään järeitä keinoja. Liettuan ja Puolan tapaukset ovat jo aiheuttaneet välittömästi ja välillisesti merkittäviä toiminnallisia ja taloudellisia vaikutuksia, jotka ovat ulottuneet myös Suomen sikatalouteen. Taudin vastustustoimet koskevat myös metsästäjien toimintaa. Älä tuo virusta jahtimatkoilta Metsästysmatkailu ja saaliin tuominen Suomeen on yksi mahdollinen väylä sikaruttovirusten kulkeutumiselle Suomeen. Jos tuot saaliin Suomeen, huolehdi, että kaikki ruhon osat, joita ei käytetä elintarvikkeeksi, hävitetään asianmukaisesti. Vältä kaikkia kontakteja eläviin sikoihin. Jahtivarusteet (mm. puukot, kengät) ja koiran varusteet (veriset liivit, tutkapannat ) voivat toimia viruksen kuljettajina. Varusteiden desinfiointi on helpoin tehdä pitämällä niitä kuivassa kuumassa saunassa. Eläviä villisikoja tai niiden porsaita ei saa tuoda Suomeen ellei viranomaisten tuontimääräyksiä ole noudatettu. Älä ruoki villisikoja Itärajan läheisyydessä Kaakkois-Suomen villisikakanta on vahvistunut rajan pinnassa ja eläimet liikkuvat rajan molemmin puolin. Villisikakannan tiheys Kannaksella ja Laatokan pohjoispuolella arvioidaan olevan vielä sen verran alhainen, ettei viruksen leviäminen ole vielä kovin todennäköistä. Leudot talvet ja ruokintapaikkojen lisääntyminen vaikuttavat kannan kasvuun merkittävästi. Tilanne on nyt uhkaava, joten villisikojen ruokintaa ei suositella itärajan läheisyydessä. Sitkeä virus säilyy Tautia aiheuttava virus leviää kärsäkontaktin, sairastuneen sian eritteiden (sylki, virtsa, lanta) kautta tai siten, että sika syö virusta kantaneen sian lihaa, teurasjätettä tai raadon osia. Virus säilyy tartuntakykyisenä myös salamityyppisissä makkaroissa ja mm. parmatyyppisissä kinkuissa. Virus voi säilyä vuosia pakkasessa. Virus ei tartu ihmiseen. Lisätietoja toimenpiteistä ja ajankohtaisesta tilanteesta www.evira.fi , www.ett.fi Osoitteenmuutoksia Rymättylä-Merimaskun rhy: Toiminnanohjaaja Jari-Antti Hörkkö, rymattyla-merimasku@rhy.riista.fi p. 0400 699 567 Kokemäen-Kauvatsan rhy: Toiminnanohjaaja Jukka Saarinen, Elätteentie 31, 32800 Kokemäki, kokemaki-kauvatsa@rhy.riista.fi p. 040 555 3683 Kihniön rhy: Toiminnanohjaaja 1.4.14 alkaen Sasa Hautamäki, Koskisentie 43, 39820 Kihniö, kihnio@rhy.riista.fi p. 040 775 1513 Joutsenon rhy: Toiminnanohjaaja Jussi Hynninen Uus-Ahvenlammentie 28 54120 Pulp p. 050 309 1376, joutseno@rhy.riista.fi.
Riistakeskus hakee RIISTASUUNNITTELIJAA Suomen riistakeskus Pohjois-Savon toimialueella ilmoitetaan haettavaksi riistasuunnittelijan määräaikainen toimi. Pohjois-Savoon haetaan riistasuunnittelijalle määräaikaista sijaista riistapäällikön vuorotteluvapaajakson 1.7. - 30.11.2014 ajaksi. Nykyinen riistasuunnittelija Teemu Lamberg toimii vastaavana aikana vs. riistapäällikkönä. Toimialueeseen kuuluu Pohjois-Savon maakunta, pois lukien Kangaslammin riistanhoitoyhdistyksen alue. Alueella toimii 24 riistanhoitoyhdistystä. Riistasuunnittelijan tehtävään kuuluu riistatalouden suunnittelu- ja neuvontatehtäviä, riistanhoitoyhdistysten tukemistehtäviä, sidosryhmäyhteistyötä ja erikseen määrättyjen julkisten hallintotehtävien hoitamista. Pohjois-Savoon Toimen sijoituspaikkana on Suomen riistakeskuksen aluetoimisto Kuopiossa. Tehtävän hoitaminen edellyttää: l alalle soveltuvaa ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulututkintoa l riistatalouden ja metsästyksen tuntemusta l suomen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa l ruotsin ja englannin kielen taitoa l neuvottelutaitoa ja yhteistyö- ja vuorovaikutuskykyä l valmiutta joustaviin työaikoihin ja liikkumiseen l valmiutta kehittää riistataloutta osana Suomen riistakeskuksen prosessiorganisaatiota Toimen palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja toimi on otettava vastaan 1.7.2014. Lisäksi hakijan tulee täyttää alla olevat vuorottelusopimuksessa palkattavalle henkilölle asetut ehdot. Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 31.5.2014 klo 16.00 mennessä ensisijaisesti sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.fi tai toissijaisesti osoitteella: Suomen riistakeskus Pohjois-Savon aluetoimisto, Kiekkotie 4, 70200 Kuopio. Kuoreen merkintä: Riistasuunnittelijan sijainen, Pohjois-Savo. Lisätietoja antaa, Julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen p. 029 4312 104, sauli.harkonen@riista.fi Vuorottelusopimuksen ehdot: Vuorottelusopimuksessa työnantajan on samalla sitouduttava palkkaamaan vuorotteluvapaan ajaksi TE- toimistossa työttömänä työnhakijana oleva henkilö. Sijaista ei tarvitse palkata samoihin tehtäviin, joita vuorottelija on hoitanut, mutta kylläkin saman työnantajan palvelukseen. Sijaiseksi ei voida palkata henkilöä, jota pidetään työttömyysturvalaissa tarkoitettuna päätoimisena opiskelijana. Sijaiseksi on palkattava ensisijaisesti alle 25-vuotias työtön tai pitkäaikaistyötön taikka korkeakoulu-/ammattitutkinnon äskettäin suorittanut työtön, jos henkilön ammattitaito voidaan arvioida riittäväksi haettuun tehtävään. Arvion tekevät työnantaja ja työvoimaviranomainen yhteistyössä. Toissijaisesti on palkattava sellainen työtön työnhakija, jonka työnsaannin tarve on suurin ja jonka työllistymisedellytysten arvioidaan parantuvan sijaisuuden avulla. Ellei etusijalla olevien ryhmässä ole haettuun tehtävään sopivaa työtöntä työnhakijaa, tulee kiinnittää huomiota mm. henkilön työttömyyden kestoon, ammattitaidon ylläpidon tarpeeseen ja toimeentuloon. Sijainen on palkattava kokoaikatyöhön, jossa työaika on vähintään sama kuin vuorottelijalla. Uudistettu trofeekokoelma Metsästysmuseossa lll Jaakko Ojanperän trofeekokoelma Suomen Metsästysmuseossa esittäytyy nyt uudistettuna ja suuremmissa näyttelytiloissa. Ojanperän metsästyshistoriassa yhdistyvät perinteiset suomalaiset metsästystraditiot kansainvälisiin suurriistanpyynnin perinteisiin. Kokoelma sisältää trofeita ja muita eläinnäytteitä lähes 90 eläinlajista ja alalajista, jotka Ojanperä on pyytänyt matkoillaan Afrikassa, Aasiassa, PohjoisAmerikassa ja Euroopassa. Laajuudessaan kokoelma on hyvä tutustumiskohde trofeekeräilijöiden lisäksi koululuokille, ulkomaisista eläimistä kiinnostuneille tai vaikkapa metsästysmatkalle valmistautuville metsästäjille. Kokoelman trofeet ovat sekä ulkomaisten että suomalaisten eläintentäyttäjien valmistamia. Monet töistä on palkittu trofeenäyttelyissä ja mainittu mm. Rowland Wardin trofee-ennätysten luettelossa. Suomen Metsästysmuseo sijaitsee Riihimäellä, www.metsastysmuseo.fi Metsästäjä 2 l 2014 l 57
Uutismakasiini Riistaa suosivat metsänomistajat saavat metsänhoidon työoppaan lll Uudet metsänhoidon suositukset sisältävät runsaasti ohjeita riistan suosimiseen metsänkäsittelyssä. Metsänhoidon suositusten riistapainotusta pohtinut työryhmä on julkaissut raporttinsa, johon on koottu uusin tutkimustieto sekä käytännön havainnot riistan huomioon ottamisesta metsätaloudessa. Niiden perusteella esitetään, mitä asioita riistapainotteisessa metsänhoidossa voidaan ottaa huomioon. Raportissa on otettu huomioon vuodenvaihteessa voimaan astuneen uuden metsälain tuomat mahdollisuudet ja rajoitukset metsänhoitoon. Tapio käynnistää raportin pohjalta riistametsänhoidon keinoja esittelevän työoppaan valmistelun. Opas tulee metsänomistajien ja metsäammattilaisten käyttöön kuluvan vuoden aikana. - Riistapainotteisen metsänhoidon perusteet voidaan raportin mukaan tiivistää kolmeen teemaan. Toimenpiteiden yhteydessä jätetään enemmän riistatiheikköjä alalle kuin tavanomaisessa metsänhoidossa. Hakkuiden suunnittelussa, menetelmien valinnoissa ja rajauksessa otetaan tavanomaista tarkemmin huomioon mustikanvarvikon säilyttäminen. Riistapainotteisessa metsänhoidossa painotetaan myös maanomistajan, metsästäjän, Turkikset myyntiin lll Luonnonturkisyhdistys ry jatkaa metsästäjien turkissaaliin suoramyyntiä alkutuottajilta (turkispyytäjiltä) kuluttajille ja jatkojalostajille järjestämällä julkiset turkishuutokaupat Kajaanissa ensimmäisillä Kainuun erämessuilla 24. -25. toukokuuta 2014 sekä Riihimäen erämessuilla 5. -8. kesäkuuta 2014. Osallistuminen on Luonnonturkisyhdistys ry:n jäsenille maksuton. omaa päätösvaltaa metsänhoitomenetelmien valinnoissa ja kannustetaan niiden haltuunottoon, kertoo ympäristöasiantuntija Maria Lindén Tapiosta. - Metsänhoidon keinoilla voidaan parantaa useiden riistalajien, etenkin metsästäjiä kiinnostavien metsäkanalintujen elinympäristöjä. Monille metsänomistajille riistalajien suosiminen on tärkeä tavoite ja metsätalouden talousajattelua ei aina aseteta etusijalle. Raportti toimii työoppaan pohjana - Riistapainotteinen metsänhoito määritellään toiminnaksi, jolla turvataan ja parannetaan riistan elinympäristöjä metsänhoidon toimenpitein. Raportti on tarkoitettu tietopohjaksi riistan elinympäristöjen hoidosta kertovien metsänhoitojulkaisujen tuottamiseen, kertoo erikoissuunnittelija Marko Svensberg Suomen riistakeskuksesta. Työryhmän työtä on rahoitettu maa- ja metsätalousministeriön riistanhoitomaksuvaroista. Tapiossa laaditaan raportin pohjalta riistapainotteisia hyvän metsänhoidon suositustuotteita, kuten työopas. Raportti on julkaistu ja julkisesti saatavilla Tapion verkkosivuilla: Riistapainotteiset metsänhoitosuositukset –työryhmäraportti. Kajaanin erämessuilla huutokaupattaviksi tarkoitetut turkikset toimitetaan suoraan tavarantoimituksena 24.5.2014 klo 13-20 osoitteeseen: Kajaanihalli, Ratakatu2, 87100 Kajaani. Mukaan tarpeelliset tiedot myytävistä tuotteista (laji, määrä,pyyntiaika ym.) sekä yhteystiedot. Riihimäen messuille tarkoitetut myytävät ottaa vastaan erämessutoimisto. Lisätietoja netistä www.luonnonturkisry.fi ja sähköpostilla osoitteesta: info@luonnonturkisry.fi Luonnonturkisyhdistys ry:n sihteeri puh. 050 5780 651 58 l Metsästäjä 2 l 2014 SUD N uudenlaisia toimenpiteitä, joilla susikannan hoidon tarpeisiin voidaan nykyistä paremmin vastata. Pähkinä ei ole helppo purtavaksi, kun tavoitteena on sovittaa yhteen useita eri intressejä ja tavoitteita. Uusilla, kehitettävillä toimenpiteillä on reunaehtoja, joiden puitteissa uudenlaisia toimenpiteitä etsitään. EU:n luontodirektiivin sekä kansallisten säädösten asettamat velvoitteet luovat yhden selkeän reunaehdon. Säädökset edellyttävät, että meidän tulee huolehtia susikannan säilymisestä elinvoimaisena Suomessa. Toisaalta haluamme myös, että susien tuomat haitat, niin turvattomuuteen kuin kotieläinvahinkoihin pysyvät siedettävinä. Susikannan hoito ei onnistu ilman taloudellisia varoja. Suomen elinvoimainen susikanta tuottaa väistämättä myös vahinkoja, joita tulee valtion varoilla korvata. Lisäksi taloudellista satsausta tarvitaan vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja sen kehittämistoimintaan. Taloudelliset resurssit asettavat myös reunaehdon. Susikannan hallinnan valtiontaloudellisista kustannuksien hoidosta ja jakautumisesta päättää eduskunta. Uudenlainen näkökulma on, voisiko susikannan hoitoa rahoittaa muillakin tavoilla kuin vain valtion budjetista? Päivitettävältä hoitosuunnitelmalta odotetaan pal- I T O S U U N NI T MA lll Suomen susikannan hoitosuunnitelmatyössä etsitään HO EL Suomen susikannan hoitamisella on reunaehtoja EN Projektipäällikkö Mikael Luoma jon. Samalla huomataan, että osat odotuksista ovat kohtuuttomia, sellaisia, jotka vaativat jopa luonJÄLJ LÄ IL todirektiivin muuttamista. Hoitosuunnitelmatyössä pääpaino ei ole lainsäädännöllisten muutostarpeiden etsimisessä, vaan uudenlaisten toimintatapojen löytämisessä. Lähtökohtana on elinvoimaisen susikannan säilyminen sekä kansalaisten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu kaikilla niillä alueilla, joilla susia esiintyy. Hoitosuunnitelmatyössä on neljä keskeistä toimintamuotoa: vuorovaikutus susireviirialueiden ihmisten kanssa, laaja kansalaiskysely, asiantuntijatyöpajat sekä syksyllä työpajat susireviirialueilla. Maaliskuussa käynnistyy internetissä keskustelufoorumi, jolla halutaan mahdollistaa halukkaiden susireviireillä asuvien ihmisten osallistuminen kannanhoidollisten menetelmien kehittämiseen. Tavoitteena on, että kiinnostuneiden keskustelijoiden välisen vuorovaikutuksen kautta löytyy uudenlaisia ideoita susikannan hoitamiseen. Susikannan hoitotyön päivittämisestä on lisää tietoa netissä osoitteessa riista.fi/riistatalous/riistakannat/hoitosuunnitelmat/susikanta/
NUORTEN ERÄLEIRI HAAPAJÄRVELLÄ lll Aika: 5 - 8.6.2014 Paikka: Siiponkosken kylä- ja jokikeskus, HAAPAJÄRVI Kohderyhmä: 11-16-vuotiaat tytöt ja pojat, myös lasten vanhemmat voivat olla mukana Hinta:100 €/henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta peritään erillinen maksu 20 euroa Ohjelmassa muun muassa: l Metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta l Metsästäjätutkinto l Ampumakoulutus, ruuti- ja jousiaseet (ampumarata) l Laser- ja ilma-aseet l Maastossa liikkumisen perusteita, kartan ja kompassin käyttö l Metsästyskoirien esittely/näytös l Pienpetopyyntikoulutusta ja loukkujen valmistus l Vetouistelu (sivuplaanareilla 8 -10 vapaa) l Vapaa-ajan ohjelmana leirikilpailuja, savusauna, makkaranpaistoa Viimeinen ilmoittautumispäivä 20.5.2014 Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Miika Niskala, puh. 044-445 6404, miika.niskala@haapajarvi.fi Leirille otetaan 50 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä, majoitus omissa teltoissa. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman. TILAA! Eräkokki – makuja kairasta kaupunkiin -kirja Riistavisa-peli lll Eräkokkien resepteissä maistuu metsä ja tuulen puhuri järvellä. lll Metsästyksen tietopeli. Astu Kiehtova kattaus arkeen ja juhlaan syntyy kalasta, villivihanneksista, riistasta, sienistä ja marjoista. Käytössä koetellut reseptit tulevat kruununmetsien ja – vesien ammattilaisten keittiöistä ja leiritulilta. Mukana on kokeellisen keittiön antia, klassikoita sekä parhaita nuotioruokia. Höyryävä rautukeitto, muheva peuranpaisti tai herkullinen marjapiirakka tuo tervehdyksen luonnosta. eränkäynnin maailmaan ja lähde riistapolulle halki Suomen. Aiheina lajintunnistusta, metsästys – ja aselainsäädäntö, riistaekologia… Kysymykset ja lajintunnistuskuvat perustuvat pääosin Metsästäjän oppaaseen. Sisältää 350 kysymyskorttia. Hinta 27 € Metsäkustannus Oy, 208 sivua, Hinta 35 € tti-sivuillamme ne e m m aa m oi ik al ev ot tu an pa em aj la u Tutust www.riista.fi/verkkokauppa. Suomalainen riistanhoito – kirja Kanalinnustus –kirja lll Riistanhoito on viimeisen kymmenen vuoden aikana mullis- lll Kanalinnustus on Suomessa suositumpaa kuin missään muualla maailmassa. Ensimmäisessä kanalintujen metsästykseen keskittyvässä kirjassa kerrotaan, kuinka oppii pyytämään peltoja metsäkanalintuja. miten valita oikeat varusteet ja aseet? Mitä vaaditaan lintukoiralta? Miten toimia riistalaukauksen jälkeen? Kuinka säädellä ja vaalia kanalintukantoja? Teoksessa esitellään metso, teeri, pyy, riekko, kiiruna, peltopyy ja fasaani, kerrotaan niiden metsästyksestä ja kantojen hoidosta sekä perehdytään kanalintujen iänmääritykseen. tunut. Riistaorganisaatiot ovat muuttaneet muotoaan, riistakantoja on alettu hoitaa entistä suunnitelmallisemmin. Suomalainen riistanhoito kuvaa, miten riistanhoitoa harjoitetaan tämän päivän Suomessa. Teokseen on koottu uusin tieto metsä-, pelto- ja vesiriistan hoidosta, riistanhoidosta taajamissa ja teiden ympäristöissä, soiden ennallistamisesta, peltopyynnistä sekä tarhauksesta ja istutuksesta. Aivan uusina teemoina käsitellään kannanhoitosuunnitelmia ja riistakonflikteja. Metsäkustannus, Petri Nummi & Veli-Matti Väänänen, Sivuja 220, Hinta 45 € Otava, Jere Malinen & Veli-Matti Väänänen, Sivuja 196, Hinta 35 € Metsästäjä Metsästäjä 2 2 l l 2014 2014 l l 59 59
60 l Metsästäjä 2 l 2014 Riistaeläimiä ovat hirvi, metsäjänis, metsäkauris ja metso. Rauhoitettuja eläimiä ovat maakotka, lapinpöllö, naali, saukko ja laulujoutsen. YHDISTÄ METSÄSTÄJÄ VIIVALLA RIISTAELÄIMIIN. Junnupalsta Sakari Lähteenmäki Piirros: Jouko Moisa l
Jämtlanninpystykoiran pentuja KVA vanhemmista Punasuon Kennel / puh. 050 461 8479 http://www.elisanet.fi/ kai.ruhanen/index.htm Kaupantekoa Suomenpystykorvan pentuja 050 598 8158, 044 049 0777. Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vuonna 2014 hinta on 20 euroa / rivi. Vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto, jossa on laskutusosoite, lähetetään osoitteeseen Metsästäjä-lehti/ilmoitukset Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki tai sähköpostilla marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 3/2014 ilmestyy 16.5.2014. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 8.4.2014. HUOM! Emme ota ilmoitusaineistoa vastaan puhelimitse. Järjestöt ja Yhdistykset Eläintentäyttäjiä Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö -Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n Jalostusneuvojilta saa tietoa hyvistä pentueista. Jämptit: Janne Rantanen 0400 267 098 tai Janne Romakkaniemi 050 365 9222. Norjan harmaat/ Pauli Äijälä 050 327 1782 tai Marko Niemelä 045 131 6109. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla. Soita Marja-Helena llvonen 050 572 7010. Internet http://www.shhj.info Pasi Ahopelto 0400 567 078. www.lehonpaja.net Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Puh.joht. Harri Mäkinen 050 559 8906 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitykseen 0400-176 934. Jäsenasiat 0500-562 679. www.metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Kattava tietopaketti ja Suomen Mäyräkoiraliiton pentuvälitys löytyy osoitteesta www.mayrakoiraliitto.fi. Liity samalla jäseneksi: jasenasiat@mayrakoiraliitto.fi Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa. Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050 569 9221, Pekka Inkinen 040 832 2858. Karjalankarhukoira Annamari Pirinen annamari.pirinen@ pp.inet.fi, 040 828 1489, Johannes Lehtomäki, johannes.lehtomaki@mhy.fi, 040 450 0024, Pohjanpystykorva: Soile Kattainen 050 327 4259. Lisäksi: pj. Uolevi Sirviö 044 296 8530. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestöön Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: Jorma Korpela p. 044 511 2013, englanninsetteri: Antti Korhonen p. 040 725 3148, irlanninsetteri: Tero Savolainen p. 0440 130 703, gordoninsetteri: Jasu Sinkkonen p. 040 519 8819. Katso lisää myös osoitteesta www.kkk-hhs.fi Muista Arma asemessut Turussa 27.4.2014 Turun Messu- ja Kongressikeskus avoinna klo 10-16, liput 10 e pysäköinti 6e Arma Aboa www.armaaboa.fi Markku Haapaniemi Teuva Puh. 0500 360 962. Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, Mattilantie 56, Janakkala. Puh. 050 563 0169. www.trofeet.fi Raimo Lietsala, Orivesi. Lasisilmiä – täyttötarvikkeita. 040 558 4019, www.lietsala.net Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Puh. 06 438 8901, 0400 363 345. www.markkunatri.fi. Jari Niskanen, Laukaa puh. 0400 317 828, www.jariniskanen.net Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040 581 9624 www.trofeart.tk T:mi Eläinkonservaattori Teemu Salonen. www.elainkonservaattori.fi Inkoo. Puh. 050 563 7820 Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019 784 871 tai 0400 712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017 361 1073, 0400 177 588. Eero Suomus, Vihti Kaikki alan työt, puh. 0400 788 636 Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013 881 985, 0500 279 777 Huippusukuisia karhuverisiä jämtin pentuja. I: KVA/ KARHU1, E:kaksoisvalio/karhut. P. 0500 599 338 Jämtlanninpystykorvan pentuja EMÄ K&MVA ISÄ KVA. Varhaiskypsät V. puh 040 526 8571 Sileäkarvaisen noutajan pentuja metsästys- ja koekäyttöön, luovutus vk 16. www.korvenakan.com, 040 544 6697 Sileäkarv. noutajan pentuja terveistä palkituista vanhemmista. 040 706 6659 Kouvola, kts. www.blackpepoon.com Sileäkarvaisen noutajan pentuja KVA emästä. www.Taka-Tapiolan.com puh. 0400 333 210 Dreeverin pentuja hyvin ajavista vanhemmista. Puh. 040 764 2549 Beaglen pentuja, puh. 050 352 3843 tai kuopusmaa@hotmail.com Myyn beaglen pentuja. Ovat syntyneet 23.12.2013 yksi tyttö yksi poika. Metsästavistä vanhemmista. Luovutus viikolla 7. Soita ja kysy lisää 041 728 5941 Käyttölinjaisia gordoninsetterin pentuja koepalkituista VOI-luokan vanhemmista. Syntyvät vk.10 p. 040 528 3219 Punaisen Irlannisetterin urospentuja. Hyvistä, terveystutkituista, perinnöllisistä sairauksista vapaista vanhemmista.Emä, vuoden Setteri vuonna 2013, voittajaluokan koira. Vain metsästys käyttöön. Luovutus 05.04.2013. 0400 414 432, Kuopio Kk-mäyräkoiran pentuja KVA-A vanhemmista. Luovutus vappuna. Lisätietoja www.korpiklaanin.com tai 045 127 3167 Lyhytkarvaisen Saksanseisojan pentuja metsästyskäyttöön. Uros FI KVA ja emä FI KVA vanhemmista. Lisätietoja: www.jahtikaveri.com tai 0400 754 235 LK-saksanseisojan pentuja koe- ja näyttelypalkituista vanhemmista. Synt. vkolla 6. p. 040 719 5435 Lyhytkarvaisen saksanseisojan pentuja kokeissa palk. vanh. puh 040 860 7035 luov. 30.4 Tikka T3 Forest 308Win pakettitarjous Burris optiikalla 3-9x40 valopist. 1290 e Testivoittaja Howa-kiväärit alkaen 790 e Beretta, Benelli, Guerini, FC, CZ, Sako/Tikka. Kiikaritarjous! Hawke 3-9x50 85e. Ylöjärven asetarvike Rantakiventie 7, Ylöjärvi P. 03 348 4004 www.asetarvike.fi Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040 540 1182 Aseet, patr. + lataustarv.+ratalaitteet + kahvat puh. 019 782 307 www.mattikauppi.fi Aseita ja tarv. myynnissä, katso kuvat netistä. porinase.fi Tehokas ALFA tai ULTRA-ALFA - kiväärin äänenvaimennin, alkaen 130 euroa, asennus 65 euroa teräs tai alum. runkoinen, ei hitsattu, halkaisija 50 mm, paino alkaen 210 g, Keveät piipun päälle menevät teleskooppiset mallit www.ouluntyostokeskus.com japanilaiset ja keskiaikaiset miekat puh. 08 311 3133, 040 508 5833 Silentum ja Noise Stopper kiväärivaimentimet cal 22LR-50BMG. Valmistaja Suomen Jahtivaruste Ky, Hästöntie 432, 25500 Perniö puh. 0400 842 196 www.jahtivaruste.fi Asekaappi, kotimainen SIS 3492- hyv. sertifikaatti. Lisätiedot www.corrosafe.fi Myydään riistalintuja ympäri vuoden, otetaan vastaan poikas- ja emokantavarauksia. Katso www.selkeensulka.fi, tai soita 040 500 3888. Riistan ruokintaan kauraa, ohraa ja hernettä Siilin Mylly 050-3870505 siilinmylly. weebly.com Aseinsinöörin uusia asekirjoja www.aseinsinoori.fi Tilaa aito öljyvärimaalaus koirastasi! Katso: www.haukkuateljee.net www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500 176 596 Myydään Jouset ja tarvikkeet, vaimentimet, luolatutkat, loukut, riistakamerat, vacumipakkajat ja lihamyllyt, vaatteet, VHF-puhelimet, aseseppäpalvelut puh. 02 239 0930 WWW.ASEJAERA/FI Koira-, minkki-, loukku-, ym. verkkoja www.rautarantala.com / 09 876 5291 Huollan jahtiradiot, koiratutkat RJAK, Pl 38, 44101 Äki ilt./vkl puh. 050 557 2000 Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso netistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06 764 1033. VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08 761 831, 0400 296 517. www.raimoolkkonen.fi Kanuloukun varmatoimiset laukaisulaitteet sekä kanuloukkuja, ym. Tutustu tuotteisiin www.ph-riista.fi / tai soittele 050 566 2691 Pienpetopyydykset.puh.0400 181 498. Taisto Hietala. http://www.kesavyaylan.net Kahles KXI 3,5-10x50 4-dot 1090,Kahles Helia5 1-5x24 4-dot 1490,Leupold VX-1 3-9x40 295,Conibear 120-2, 12 kpl 179,Duke 120-2, 12 kpl 120,Burris Fullfield 3-9x40 210,Marlin 925 pkiv+tasco 3-9x3 270,Beretta A400 Light 1390,Ahti Huvila Oy, www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, puh 06 528 1203 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76syn 360e,12/89 syn 440e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. Kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08 821 337, 0400 384 118, 0400 384 518 Posti, MH: Edullisesti ja Nopeasti! Käytetyt: laaja vaihtuva asevalikoima Uudet: Howa, GRS, Guerini, Docter, Leupold ym. www.euroase.fi 050 465 4695 VHF-puhelimet, uusimmat mallit. Lafayette, Zodiac, Hunter, Rexon. Riistakamerat, kuulonsuojaimet. RitKos Oy, Mäntsälä 0400 203 398 www.ritkos.fi Puukonrakennustarvikkeita, www.brisa.fi puh. 06 729 0431 06 724 7815 MIDWAY SUOMI OY Jo noin 100 000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukiikarit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm. kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 12-17 puh. 09 5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midway.fi Nahkareppujen valmistaja. www.raikko.fi Puh. 044 309 1947 Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. puh. 0400 835 511 WWW.HOUKUTUSPILLIT.NET Metsästäjä 2 l 2014 l 61
Ruukin maaseutuopisto kouluttaa toimijoita riista-alan alan vaativiin tehtäviin Haku elokuussa alkavaan riistapainotteiseen luonto-ohjaajakoulutukseen suoraan oppilaitokseen 15.5.2014 mennessä. Lisätietoja: Toni Kumpuvaara p. 040 581 5326 tai maaseutuopisto@rmo.fi www.rmo.fi/koulutus Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely ww.puuru.com. Puh. 044 368 1441. Ostetaan Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400 528 098. Metsästystä tarjolla, sorsastus, mufflon ja kuusipeura. Aristospa.fi 040 524 5017. Myytävänä metsästysmaja Virossa. Hirsiset rakennukset. Iso kasvihuone irtaimistoineen, tontti 2.4 ha. 29000 e, tarjous p. 044 207 7269 Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti. O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 A 2, 40250 Jyväskylä. Puh. 0400 271 291. Karhun ja kanalintujen metsästystä Suomussalmella. p .050 325 8966 www.erapalvelu.net Myydään 60ha metsäpalsta pohjoiskarjalassa. Pääsy paikalliseen hirviseurueeseen. Puusto lähinnä kasvatusmetsää, arvio tehty. Palstan keskellä ihana paikka hiekka pohjaisen lammen rannalla. 045 133 3490 Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirven sarvia. R. Pentinmäki, Jäpintie 344 C, 60800 Ilmajoki. Puh. 050 554 6852. Asesepäntyöt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase ja Optiikkahuolto, Kasarminkatu 43 b , 87500 Kajaani, Puh. 08 613 0655, 040 535 4134 www.asehuolto.net Pieni Vaarinmökki Pohjois-Karjalassa,lähellä Kolia. Mökki osittain remontoitu. Tontin pinta-ala n.3 ha. Mahdollisuus hakea metsästysseuran jäsenyyttä. p. 040 592 4349 Myydään rakennuspaikka Vanttauskoskella, Kemijokivarressa, Rovaniemeltä n. 50 km Posion suuntaan. Upeat metsästysmaat ja kalavedet ulottuvillasi! Tiedustelut Pasi Kantomaa, puh. 040 7092 982. Lapissa Luirojoen rannalla 5 ha tontti, rantaviivaa n. 700m joen leveys n. 70m. Koko alue hp 27000e, kahtena palana 15 000e/kpl. Hyväksyttyjä rakennuslupia 2 kpl. Lähin naapuri 10km päässä, ympärillä valtionmaat. Vastakkaiselle rannalle tulee tie sekä 10 x 10 venevalkama. Puh. 0400 289 675 Harvinainen tilaisuus sinulle tosi metsämies. Olen luopumassa osuudestani eräkerhoon. Meillä on kaksi omaa kiinteistöä, entinen metsureiden kämppä ja metsänhoitajan tila mitkä ovat juuri kunnostettu 60 000 eurolla. Olen ollut jäsenenä eräkerhossa 1/31 osuudella vuodesta 1984 alkaen. Omassa hallinnassa hirsipaneloitu huone. Metsästettävää riistaa: hirvi, karhu, peura, ilves, metso, teeri, sorsa, hanhi jne... Soita niin kuulet lisää Timo Sere puh. 0400 873 595. 62 l Metsästäjä 2 l 2014 Aseiden korjaukset ja huollot !Ylöjärven asetarvike puh. 040 718 8170 Ostetaan näädän, minkin, ketun ja supinnahkoja. Möykkylahdentie 9, 83700 Polvijäri. Puh. 0500 328 875. Asemekaanikko Etelä-Pohjanmaalla Asetekniikka K. Kapela, Korpuusentie 72, 60550 Nurmo. P. 050 524 1838. Ark. 9-18 Ostamme raakoja pienriista turkisnahkoja suolattuna tai kuivattuna. modifur oy Noksonkuja 9 61310 Panttila Puh 06 450 0600 info@modifur.fi www.panfur2000.fi Huollan jahtiradiot, koiratutkat… RJAK, Pl 38, 44101 ÄKI. Puh. 050 557 2000. Työsuorituksia Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Hirsimetsäntie 21, PL 12, 15101 Lahti. Puh. 0400 150 356. www.optifocus.fi. Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Takamaantie 10 25390 KIIKALA. Ahola 02 7287503, 050 462 5938 Tracker ja Pointer-koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03 448 1296. Muokkaamme kaikenlaista turkisnahkaa sekä ostamme raakoja pienriistaturkisnahkoja. Modifur oy Noksonkuja 9 61310 Panttila Puh 06 450 0600 info@modifur.fi www.panfur2000.fi Metsästystä Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 040 581 3124. Laadukkaat metsästysmatkat ympäri maailman! Euroopan ajojahdit: villisika,saksanhirvi ja metsäkauris. Afrikka: linnustus, tasankoriista ja Big-5. Argentiina:linnustus ja suurriista. Kanadan karhujahdit, sekä useita muita vaihtoehtoja. Tarkoin valitut ja testatut kohteet kilpailukykyisin hinnoin! B&R Hunting Oy p. 040 417 8807 tai 050 545 4865 www.brhunting.fi, info@brhunting.fi Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044 565 0257 Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjausmuutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08 311 6520, 0500 435 703. Hanhi ja kaikki suurriista EST/FIN, 050 520 6100, juhani.tuomaala@netikka.fi Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Sorkkaeläin-ja sorsanmetsästystä Sauvossa. WWW.prohunting.fi/ 040 558 9012 pro. hunting@luukku.com Hyljejahdit perämerellä Seanature.net 0400 154 600 Vuokralle tarjotaan Vuokrataan Inarijärven rannalta tasokas 8 hengen mökki. Sopii mainiosti metsästykseen ja kalastukseen. Katso lisää www.nettimokki.com/inari/5799 tai soita 040 737 4021. Timosen yhteismetsä vuokraa n.4400 ha alueen hirvenmetsästykseen Utajärven Viinivaarasta. Tarjoukset ja lisätiedot: puh. 041 505 4191, timosenyhteismetsa@gmail.com Inarijärvi Nanguvuono, tasokas 8h mökki. www.aamunkoi.com 040 725 7611 Muut Metsästäjät, passi ei pyssy käteen! Hygieniakoulutusta vain teille suunniteltuna. Ota yhteyttä: info@puritas.fi 050 412 4705
Metsästäjä -lehti No. 2/2014 63. vuosikerta, Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Levikki on 303 241 kpl (LT 2009). Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 16.5.2014. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki. Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Kaupantekoa-palstalle: Marja Kraufvelin, puh. 029 431 2112 Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitusneuvosto: Reijo Orava (pj.), Aku Ahlholm, Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Marja Martikainen, Ilkka Lampi, Marko Mikkola, Vesa Ruusila, Marko Svensberg, Jouni Tanskanen, Petri Vartiainen. Osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri puh. 0303 9777, metsastaja.rekisteri@yap.fi Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Reijo Orava Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Marja Martikainen, puh. 029 431 2121 Ulkoasu: Ilkka Eskola, (Hansaprint Oy) Kansikuva: Hannu Huttu Osoitteet Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Alueiden yhteystiedot www.riista.fi/yhteystiedot Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri puh. 0303 9777, metsastaja.rekisteri@yap.fi Varasto ja tilaukset Puh. 029 431 2111, marion.sundqvist@riista.fi www.riista.fi/tilaukset Kirjapaino: Hansaprint 2014/Met14_02 ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001, arkisin klo 9 – 15, asiakaspalvelu@riista.fi Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset 1. Muuttoilmoitus Postin tai maistraatin kautta Postin tai maistraatin kautta tehty virallinen muuttoilmoitus päivittyy myös Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteriin. Osoitteenmuutoksen Postille ja muuttoilmoituksen maistraatille voi tehdä yhdessä ja samassa palvelussa, joko a) sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa www.muuttoilmoitus.fi (24 h/vrk) verkkopankkitunnusten, henkilökortin tai Postin käyttäjätunnuksen avulla. Postin tunnus on maksuton. Sen saa postitoimipaikasta. b) soittamalla muuttopuhelimeen, puh. 02 95 535 535 (pvm/mpm). Myös jonotus on maksullista. Avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.00–16.00. Numerossa palvellaan suomen ja ruotsin kielellä. c) muuttoilmoituslomakkeella, jonka voi noutaa postista tai maistraatista. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjä- tai Jägaren–lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjä rekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 Puhelut lankaverkosta 0,0821 euroa/puhelu + 0,0320 e/min Puhelut matkaviestimistä 0,190 euroa/min. Puhelut ulkomailta ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09 794 031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, PL 243, 01511 VANTAA Telefax 09 794 031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi Yhteystietoja Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 0295 160 01. www.mmm.fi Luonnon virkistyskäyttöyksikkö Käyntiosoite, Hallituskatu 3 A, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4, puh. 0295 301 000. www.rktl.fi Metsähallitus PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100 www.metsa.fi Metsähallituksen luvat Erälupien palvelunumero 020 692 424, www.eraluvat.fi Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA/ Tuotanto- ja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu (käyntiosoite: Elektroniikkatie 5), puh. 029 530 4924. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. www.evira.fi Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 8410 050 www.metsastajaliitto.fi Metsästäjä 2 l 2014 l 63
HUIPPUTARJOUKSEMME Laita kiväärisi uusiin puihin! GRS Sporter Tikka T3 tai GRS Decima Sporter Tikka T3 -tukki + Optilock-yhteensopiva pikavaihtojalka vain 645,00 € Kysy kauppiaaltasi! Kampanjassa mukana mm. Armoria, Jyväskylä Aseliike Rantanen, Humppila Asetarvike.com, Oulu Erä- ja Kalastus Kurre, Vaasa Eräkontti Oy, Riihimäki HH-Sport, Alahärmä/ Iisalmi/ Kiiminki/ Kokkola/ Nivala/ Raahe Kesport, Parkano Kesport Niskanen, Äänekoski KT-Sportcenter, Kuusankoski J. Kärkkäinen Oy, Lahti/ Oulu/ Ylivieska Schröder Oy, Helsinki Seppo Kastepohja Ky, Hämeenlinna Sissos-myymälä, Rauma Urheilu Koskimies, Lappeenranta Urheilu Sivakka, Kemijärvi Vampulan Erätarvike, Vampula Nordic Distribution Oy Nordis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis.fi Nordis Oy GRS_pikajalka Metsästäjä nro 2 210x297.indd 1 5.3.2014 13:35:52