• KOKOAAN HURJEMPI PETO MINKKI ON VIHELIÄS VIERAS KAURISJAHTIA LAPISSA NÄIN LÖYDÄT KEVÄISEN MAJAVAPAIKAN TEHOPYYTÄJÄN VINKIT MINKIN LOUKKUPYYNTIIN ISOJA JA PIENIÄ TEKOJA 2/2022 Lehti yli 300 000 metsästäjälle
• 46 Susilupien taustat METSÄSTYS 10 Kaurisjahtia Lapissa 22 Peurajahdin vieraille ja isännille 26 Ketun pillityksen niksit 30 Minkin rautapyynnin perusteet 32 Tehopyytäjän vinkit minkin loukkuja rautapyyntiin 34 Varusteet: Hetitappavat minkkiraudat ja suojalaatikot 38 Keväisen majavapaikan etsiminen 42 Aseturvallisuuden sääntö 1 – Kaikki aseet ovat aina ladattuja 52 Reseptit a la Kati Pohja RIISTA 48 Hirvivahinkojen vähentäminen metsätalouden keinoin 50 Hirvivahinkojen estämistarvikkeita tuettuun hintaan 62 Purunpään pantasupikoira AJANKOHTAISET 5 Uutisia 16 Rakkaudesta riistaan 18 Nuorten toimitus 46 Susilupien taustat 60 Rikos ja rangaistus 65 Eräilmoitukset 66 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 4 Vieraskynä 6 Puheenjohtajalta 15 Ikäihmisten talkoot 59 Ministeriön kuulumisia TUTKITTUA 44 Tukijärjestelmä mahdollistaa elinympäristöjen hoitamisen 54 Minkki on viheliäs vieras 56 Ruokintapaikoilla tungosta LAIT & LUVAT 58 Hirvieläinten pyyntilupien hakeminen 59 Koirakoeja koulutusluvat ajoissa hakuun! 32 Tehopyytäjän vinkit minkin loukkuja rautapyyntiin 58 Hirvieläinten pyyntilupien hakeminen 16 Metsästäjille riistan ja luonnon hyvinvointi on elintärkeää 2 Metsästäjä 2/2022 Sisältö
• Riistakannat puhuttavat R iistakeskustelu käy jälleen vilkkaana, joka on mielestäni hyvä asia. Jos riistalla ei olisi arvoa, siitä ei oltaisi kiinnostuneita. Ajoittain kokonaiskuva tuntuu kuitenkin hämärtyvän ja keskustelussa esiintyy sävyjä, että metsästäjät olisivat vastuuttomia eivätkä huolehtisi riistakannoista. Kun metsästäjänä katsoo riistakantojen kehittymistä, on muutos merkittävä. 1980-luvulla talvisin metsästettiin jänistä ja joskus saattoi nähdä ketun jäljet. Näädän jälki oli omilla metsästysalueillani harvinainen suurpedoista puhumattakaan. Syksyyn kuului sorsaja hirvijahti, mutta metsäkanalintukannat olivat niin vähäiset, että teeren ampuminen tuntui isolta tapaukselta. Tänä päivänä tilanne näyttää, ainakin täällä eteläisessä Suomessa, täysin toiselta. Kyyhkyjahdista on tullut alkusyksyn kohokohta ja metsäkanalintujen metsästysaikoja on voitu pidentää. Vesilinnuista sinisorsa voi hyvin ja taantuneita lajeja elvytetään ympäristöjä kunnostamalla ja vieraspetoja pyytämällä. Suurpedot ovat palanneet lähes koko Suomeen, ja hirvieläimiä on paikoin runsaasti, joskin itse hirvi on osalla alueista vähentynyt. Myös valkoinen jänis on valitettavasti vähentynyt, mutta rusakkoja on sitäkin enemmän. Uskon tulevaisuuden olevan valoisa, jos jatkamme yhdessä riistakantojen kestävää hoitamista ja pidämme vahingot hallinnassa. Tähän tarvitaan meitä kaikkia: metsästäjiä metsästämään ja keräämään riistatietoa, tutkijoita tekemään entistä tarkempia kanta-arvioita ja -ennusteita sekä maanomistajia hallitsemaan metsästysoikeuksia. Eikä unohdeta suurta yleisöä. Se arvioi, onko toimintamme hyväksyttävää ja valitsee poliittiset päättäjät säätämään pykälät. Tarvittaessa oikeuslaitos arvioi, tapahtuiko kaikki kuten oli tarkoitus. Kiivaasta keskustelusta huolimatta näen kokonaistilanteen hyvänä. Kannattaakin puhua sen puolesta, että riistassa meillä on hieno uusiutuva luonnonvara, niin metsästettäväksi kuin katseltavaksi, ja panostaa sen hoitamiseen yhteistuumin. Rakkaudesta riistaan. JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus 10 Kaurisjahtia Lapissa 42 Aseturvallisuuden sääntö 1 – Kaikki aseet ovat aina ladattuja Pääkirj itus 3 Metsästäjä 2/2022
• M etsässä voi samoilla vaikkei saalista saisikaan. Luonnon, sen ilmiöiden, äänien ja tuoksujen havainnoiminen ja ulkoilmassa rauhoittuminen ovat myös metsästäjälle tärkeitä motiiveja lähteä korpeen. Jos kotiin tuomisina on saalista, voi hyvän mielen lisäksi saada erinomaisia makunautintojakin. Nykyisen kiireisen ja usein hieman stressaavankin työelämän vastapainoksi metsästys harrastuksena tarjoaa oivallisen pakopaikan arjesta ja mahdollisuuden käydä rauhassa läpi omia ajatuksia. Siinä ohessa metsästäjä tulee hirvija peurakantaa harventaessaan edistäneeksi osaltaan myös liikenneturvallisuutta. Metsästys on kuitenkin harrastus, jota ei voi aloittaa sormia napsauttamalla. Erilaisia lupia tarvitaan vino pino. Sitä edellyttää lainsäädäntömme. Aselupien kokonaismäärä maassamme on jopa 1,8 miljoonaa. Vuositasolla myönnetään noin 40 000 aselupaa, josta reilut 30 000 metsästysperusteella. Metsästäjän velvollisuudet eivät toki lopu aseen hankkimiseen, vaan ampuma-aselainsäädännössä on asetettu erilaisia velvollisuuksia ja rajoituksia, joista luvanhaltija on velvoitettu huolehtimaan. Pyrkimyksenä lainsäätäjällä on ampuma-aseturvallisuuden ylläpitäminen. Vastuullinen metsästäjä huoltaa aseensa säännöllisesti, jotta se on tarvittaessa toimintakunnossa eikä aiheuta vahinkoa käyttäjälleen tai sivullisille. Aseiden säilyttämiseenkin on sääntönsä ja yli viiden aseen säilyttäminen edellyttää asekaapin hankkimista. Jos tuo määrä uhkaa ylittyä, voi olla paikallaan pysähtyä miettimään, onko kaikille aseille tosiasiassa käyttöä, vai voisiko osasta luopua. Onko harrastaminen kenties muuttunut niin, että jotkut aseet ovat tarpeettomia tai jääneet niin vähälle käytölle, että niiden huoltaminenkin on jäänyt toisinaan tekemättä. Ikääntyminen saattaa myös vaikuttaa metsästysharrastukseen siten, ettei kaikkein raskaimpiin jahteihin enää ole halua osallistua. Tällöin on hyvä pohtia aseiden määrän karsimista. Aselupa myönnetään yleensä toistaiseksi voimassa olevana, mutta rinnakkaisluvat ovat tästä poikkeus. Luvan voimassaolo onkin syytä tarkastaa aina, kun aseen ottaa käyttöönsä. Kun tämän ottaa tavakseen, ei luvan voimassaolon päättyminen tule yllätyksenä ja uusimistoimiin voi ruveta ajoissa. On kyseessä sitten luvan uusiminen tai luvan hakeminen uuden aseen hankkimista varten, lupaprosessi kannattaa käynnistää ajoissa. Näin syksyn aina liian lyhyttä metsästysaikaa ei kulu luvan odotteluun. Paras aika aseluvan hakemiseen onkin juuri nyt kevättalvella; heinä-elokuussa jonot hakemusten jättämiseen ja sen myötä käsittelyajat ovat pitkiä. Osana lupavalvontaa metsästäjien edellytyksiä hankkia ja pitää hallussa aseita seurataan poliisin toimesta. Aseturvallisuus on poliisille tärkeä asia ja sen edistäminen on osa hallinnollista rikostorjuntaa. Jos lupavalvonnassa ilmenee sellaista käyttäytymistä, jonka perusteella aseluvan haltijan voidaan katsoa olevan tavalla tai toisella vaaraksi itselleen tai muille, aseluvat peruutetaan. Pelkästään metsästyksessä käytettävän ampuma-aseen hankkimiseen liittyy paljon huomioon otettavaa. Poliisilta on tulossa kuluvan kevään aikana voimaan ohje, jossa on käsitelty aseluvan hankkimisprosessia; minkälaisia asioita poliisi ottaa lupaharkintaa tehdessään huomioon ja minkälaista selvitystä luvanhakijoilta tarvitaan asian ratkaisemiseksi. Ohjeesta itse kukin voi myös todeta, millainen epätoivottava käyttäytyminen voi johtaa aseluvan menettämiseen tai siihen, että hakemukseen tehdään kielteinen päätös. Kun näistä velvollisuuksista on huolehdittu, voi metsästäjä nauttia luonnon helmassa vaeltelemisesta kevein mielin. SANNA HEIKINHEIMO Kirjoittaja on Poliisihallituksen poliisijohtaja, joka harrastaa metsästystä. Keväällä on paras aika hakea aselupa 4 Metsästäjä 2/2022 Vi raskynä
• P etoyhdyshenkilöiden koulutus on ajantasaistettu vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Kaikilta uusilta petoyhdyshenkilöiltä vaaditaan jatkossa kurssin suorittaminen joko verkossa tai osallistumalla riistakeskuksen järjestämään koulutukseen. Myös perinteistä kontaktiopetusta siis tarjotaan edelleen. Petoyhdyshenkilön tehtävässä jo toimivia kannustetaan tutustumaan materiaaliin ja päivittämään osaamistaan suorittamalla koulutus. Peruskurssin materiaalit on nyt jaoteltu aiempaa selkeämmiksi kokonaisuuksiksi, jotka korostavat petoyhdyshenkilöiden merkitystä suurpetoja koskevan riistatiedon kokoajina. Kurssi antaa myös käytännönläheisiä ohjeita tehtävän menestyksekkääseen hoitamiseen, toisinaan haastavissakin tilanteissa. Verkkokurssi mahdollistaa joustavan opiskelun Verkkokurssin oppituntimaiset osiot ovat vapaasti opiskeltavissa. Oma riista -tunnuksilla kirjautuneet pystyvät suorittamaan kuhunkin osioon kuuluvan tentin. Kurssin läpäisy edellyttää kaikkien tenttiosuuksien hyväksyttyä suorittamista. Omien tietojen testaaminen on mielenkiintoista ajanvietettä kaikille suurpedoista kiinnostuneille. Verkkokurssi on monipuolinen kokonaisuus, jossa perehdytään petoyhdyshenkilöverkoston ohella suurpetojen tunnistamiseen, havaintojen kirjaamiseen, havaintoaineiston käyttöön, kanta-arvion muodostamiseen sekä suurpetojen kannanhoitoon ja verotussuunnitteluun. Koulutuksen uudistaminen on tehty Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä osana EU:n rahoittamaa SusiLIFE-hanketta. Joukko petoyhdyshenkilöitä on testannut kurssin ja antanut siitä palautetta loppuvuodesta 2021. Heille kiitokset! Hankkeen edetessä koulutusmateriaalia täydennetään muun muassa DNA-keräystä ja SRVA-toimintaa käsittelevillä lisäosilla. PETOYHDYSHENKILÖ ON VAPAAEHTOINEN TUTKIMUKSEN AVUSTAJA ? Tärkein tehtävä on kerätä alueensa suur­ petohavainnot, varmistaa ne ja välittää havainnot Luonnonvarakeskukselle. ? Tehtävä vaatii hyvää suurpetojen tuntemusta. ? Petoyhdyshenkilöiden varmentamat havainnot muodostavat suurpeto­ kantojen arvioinnin perustan. ? Myös Suomen riistakeskus ja poliisi käyttävät petoyhdyshenkilöiden Tassu­ havaintojärjestelmään kirjaamia tietoja päätöksentekonsa tukena. ? Hyvä petoyhdyshenkilö tunnetaan rehel­ liseksi ja luotettavaksi, ja hän ymmärtää riippumattoman roolinsa suurpetokanto­ jen hoidon kokonaisuudessa. ? Petoyhdyshenkilöt kouluttaa ja nimittää Suomen riistakeskus. Uudistus yhtenäistää petoyhdyshenkilöiden tietopohjaa ja selkiyttää vapaaehtoisverkoston roolia riistatiedon keräämisessä. Peruskurssi on myös siirretty Riistainfoon, jossa se on vapaasti kaikkien saatavilla. TeksTi Mari Lyly ja Olli Kursula PETOYHDYSHENKILÖILLE UUDISTETTU PERUSKURSSI PE TOY HDYSHENKIL Ö SU UR PET OJEN HAVAI NN OI N TI M AR I TI KK UN EN 5 Metsästäjä 2/2022 Uutis t
• Suomen riistakeskus hakee SUUNNITTELIJAA Määräaikaiseen työsuhteeseen 05/2022 – 06/2025 SusiLIFE­hankkeeseen (Seinäjoki) riista.fi/avoimet-tyopaikat Susi – poliittinen riistaeläin J a niinhän siinä kävi, että luontojärjestöjen valitusten johdosta kannanhoidolliset luvat asetettiin hallintooikeuksien toimesta täytäntöönpanokieltoon. Riistakeskus myönsi kannanhoidolliset luvat 18 suden poistamiseen ja se aiheutti melkoisen mediamylläkän. Riista keskuksen lupapäätökset pohjautuivat ministeriön asetukseen, joka mahdollisti enimmillään 20 suden kaatamiseen. Olisi mielenkiintoista kuvitella tilanne, mikäli riistakeskus ei olisi harkintansa jälkeen myöntänyt yhtään lupaa? Riistakeskuksen tehtävähän on riistahallintolain mukaan toteuttaa sitä riistapolitiikkaa, minkä ministeriö päättää. Kannanhoidollinen metsästys on ollut käytössä karhun ja ilveksen osalta jo vuosikausia ja sillä on saavutettu hyviä tuloksia. Susikanta on levittäytynyt käytännössä koko maahan, erona karhuun ja ilvekseen on vain se, että kanta on toistaiseksi pienempi. Monilajista kannanhoitoa on vaikea hahmottaa ilman, että myös susikantaa voitaisiin säädellä. Moni metsästäjä ihmetteleekin, miksi Ruotsissa voidaan toteuttaa vastaavaa kannanhoidollista jahtia? Silmiinpistävää toimittajien ja joidenkin poliitikoiden kannanotoissa oli kannanhoidollisten lupien sotkeminen, tietämättään tai tarkoituksellisesti, vahinkoperusteisiin lupiin. Olisi voinut odottaa edes hieman asiaan perehtymistä ennen kannanottoa. Myös aivan ministeritasolta esitettiin, että susiluvista pitäisi periaatteellisella tasolla päättää valtioneuvostossa ja esittipä muuan poliitikko, että susiluvat tulisi siirtää tulevien hyvinvointialueiden päätettäväksi. Heinäntekojärjellä voisi ajatella, että sekä valtioneuvostolla että hyvinvointialueilla olisi paljon muutakin askaretta. Aikanaan näemme hallinto-oikeuksien lopulliset ratkaisut. Todennäköistä on, että niihin pyydetään valituslupaa vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lopputulos on joka tapauksessa se, että tänä talvena susia ei metsästetty kannanhoidollisilla luvilla ja että Suomen riistakeskus jäi hyvin hankalaan ”välikäteen” luvan myöntäjänä. TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Aselupien hinnat nousivat Vuoden vaihteesta alkaen aseluvan uusi hinta on 105 euroa. Saman lupatyypin samalla kertaa hankittu lisälupa maksaa nyt 48 euroa ja rinnakkaislupa 40 euroa. Euroopan ampuma­ asepassin hinta on 76 euroa. Siirrä riistanhoitomaksu e-laskuksi 29.4.2022 mennessä Tee e­laskusopimus pankkisi kanssa ja saat metsästys vuoden 2022–2023 riistanhoitomaksun e­laskuna verkkopankkiisi. Kun maksat sen eräpäivään mennessä, saat ”maksettu”­merkinnällä varustetun pankkikortin kokoisen metsästyskortin Metsästäjä ­lehden nelosnumeron mukana. Toimi näin: ? Kirjaudu verkkopankkiin. ? Tee sopimus (uusi e­lasku) ja valitse laskuttajaksi Suomen riistakeskus ja laskutusaiheeksi riistanhoitomaksu. ? Käytä yksilöintitietona henkilötunnustasi. E­laskusopimusta ei tarvitse uusia vuosittain. Uusia metsästäjiä muistetaan tuhdilla tietopaketilla Riistanhoitoyhdistykset jakavat jatkossa uusille metsästäjille tutkintotilaisuudessa tietopaketin, jolla tulokkaat toivotetaan tervetulleiksi yhteisen harrastuksen pariin. Paketti sisältää vihkoset Suomen riistakeskukselta, Suomen Metsästäjäliitolta ja Metsähallitukselta. Aikaisemmin paketti on lähetetty postitse syksyisin metsästäjätutkinnon hyväksytysti suorittaneille. Enää pakettia ei tarvitse odottaa kuukausia ja uudet metsästäjät pääsevät heti ajankohtai­ sen tiedon äärelle. Riistanhoito­ yhdistykset voivat tilata pakettia veloituksetta Suomen riista­ keskuksen verkko kaupasta. K lumni Metsästäjä 2/2022 6
• @flyfishingseppi Sieviläinen Severi Kukkonen ehti hiihtää pari kilometriä metsien kuningas metso mielessään, kunnes huomasi mustan pisteen suon laidalla. Sydän löi hurjaa vauhtia, kun Kukkonen varmisti kiikareilla havainnon ja alkoi valmistella laukausta. – Paljon kerkeää mies miettimään hiihtäessään 200 metriä. Osui se, osuiko? Varmana juoksee vielä. Kyllä se tipahti. Tipahtiko sittenkään? Musta mytty löytyi hangesta liikkumattomana. – Katselin kostein silmin talvista luontoa ja totesin, että taidan tehdä tulet. Enää ei ole kiire. Nyt se on siinä. AJANKOHTAISTA Metsästäjä ? Varmista, että puhelimessasi on maastosovelluksen viimeisin versio Seuran/seurueen yhteyshenkilö ? Kopioi hirvieläinten metsästysalue tulevalle metsästysvuodelle ? Tee aluetietopäivitykset ja päivitä muut mahdolliset muutokset metsästysalueissa metsästysvuodelle 2022–2023 ? Poista sirpalealueet ja anna aluetunnus luvanhakijalle. ? Tarkista hirvenmetsästykseen osallistuvien ampujien tiedot Metsästyslain 8 §:n alueella. Luvanhakija ? Aluetunnukset lupaosakkailta, valmistele ja lähetä hirvieläinten pyyntilupahakemus Oma riista ­palvelussa 2.5. klo 16:15 mennessä. Oma riista -helpdesk auttaa tarvittaessa arkisin 12:00 –16:00, p. 029 431 111 tai sähköpostilla oma@riista.fi Kosteikkolive palaa entistä monipuolisempana! Viime kesänä SOTKA­kosteikon livekamerasta pääsi seuraamaan sorsanpoi­ kien uiskentelua kasvillisuuden lomassa, pikkulintujen aamukonserttia ja kahlaajien vipellystä rantaviivassa. Draamaosuudet esitti hämähäkki, joka saalisti hyönteisiä kameran eteen kutomallaan verkolla. Tänä vuonna ensimmäisten vesilintujen saapumista voi seurata Salon live­ kamerasta jo huhtikuussa. Toukokuussa kamera käynnistyy myös Seinäjoella ja Ilomantsissa. Näiden kolmen kosteikon elämää seurataan aina heinäkuun loppuun saakka. Livet löytyvät kosteikko.fi-sivulta ja YouTubesta. Kiinnostavia hetkiä jae­ taan SOTKA-kosteikot -Facebook-sivuilla. Salo Ilomantsi Seinäjoki Linnunpönttöön piilotetun kameran avulla kosteikon elämää voi seurata suorana lähetyksenä ja vertailla vuoden etenemistä ja säiden vaihtelua lounais­ rannikolta EU:n itäisimpään kolkkaan. AN TT I SA AR EN M AA SORKKIA JA SARVIA -PODCAST Metsästäjä­lehden podcastissa kes­ kustellaan metsästyksestä ja riistasta vierailevien tähtien kanssa. Uusim­ mat jaksot käsittelevät vieraspeto­ pyyntiä ja riistanhoitoa. Löydät pod­ castin verkkolehdestä ja Spotifysta. 7 Metsästäjä 2/2022 Uutis t SOMESTA POIMITTUA Jos haluat kuvasi tähän, käytä IG­tägiä #metsästäjälehti. Poimimme joka lehteen yhden kuvan ja otamme kuvaajaan yhteyttä tarinan jakamiseksi. Kuvan julkaisusta maksetaan 50 euron palkkio.
• Suomen Riistanhoito-Säätiö aloittaa ensimmäisen varainkeruukampanjansa Suomen Riistanhoito­Säätiön toimintaa suunnataan säätiön perinteis­ ten toimien lisäksi vapaaehtoisen rahoituksen keräämiseen riistan­ hoitoon ja ­tutkimukseen. Pitkäaikaisina painopisteinä ovat luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen hoitaminen. Suomen Riistanhoito­Säätiö käynnistää varainkeruunsa tutkimus­ toimintaan suunnatulla kampanjallaan: Suomalaisten asiantuntijoiden yhteistyössä monikansallisen Waterfowler’s Networkin kanssa toteut­ tama projekti tähtää kymmenien haapanoiden varustamiseen satel­ liittipaikantimilla. Muuttoreittitason tieto mahdollistaa tehokkaammat toimet haapanakannan elvyttämiseksi. Varoilla tuetaan tutkimusta rahoittamalla sekä itse GPS­pantoja että pannoitustyötä. Mikä on Suomen Riistanhoito-Säätiö? 80­vuotias Suomen Riistanhoito­Säätiö perustettiin vuonna 1942 maa­ talousministeriön ja Metsästäjäliiton toimesta tukemaan maamme riistanhoidon ja ­tutkimuksen kehittämistä. Sen hallitus koostuu Maa­ ja metsätalousministeriön, Suomen riistakeskuksen, Suomen Metsäs­ täjäliiton, Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen edustajista. Se julkaisee riistatieteellistä Suomen Riista ­sarjaa, jakaa vuosittaisia apurahoja tutkijoille tai opiskelijoille riistabiologisia tai riistanhoi­ dollisia tutkimuksia varten ja kanavoi kerättyjä varoja tukemaan sekä elinympäristökunnostuksia että riistantutkimusta. Ruokavirastolta ohje villisikasaaliin hygieeniseen käsittelyyn Miten saaliiksi saatu villisika on hyvä käsitellä nyt, kun Suomessa ei ole todettu afrikkalaista sikaruttoa? Miten villisikaa käsitellään kaadon jälkeen, missä tehdään ruhon loppuun teurastus ja miten huolehditaan hygieniasta? Miten tilat ja välineet pestään ja puhdistetaan? Mitä näytteitä ruhosta otetaan ja miten teurasjätteet hävitetään? Ohjeessa esitellään myös sairaaksi epäillyn eläimen käsittelyä ja villisikojen levittämiä sairauksia, joita on afrikkalaisen sikaruton ja trikinoosin lisäksi useita muitakin. www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/elintarvikkeiden-alkutuotanto/elaimista-saatavat-elintarvikkeet/riista/Villisiat/ eRiistapäivät 2022 RIISTAELÄINKANNAT MUUTOKSESSA Navinder Singh (Sveriges Lantbruksuniversitet) kertoi hirvieläinkantojen hoidon tulevaisuudesta. Nykyään monia sorkkaeläinlajeja elää samoilla alueilla, joten olisi syytä siirtyä monilajiseen kannanhoitoon. Tältä pohjalta Ruotsissa ryhdyttiin soveltamaan hirvikannan hoito­ alueita muihinkin lajeihin ja kanta­ sekä muita tietoja yhdis­ tämällä saatiin uusi kuva sorkkariistatilanteesta. Ravintokilpailu kohdistuu erityisesti kenttäkerrokseen ja hakkuuaukeat ovat hirvieläimille tärkeitä jokaisena vuoden­ aikana. Kun alueella on enemmän lajeja, hirvien ruumiinkun­ to laskee. Kuivat ja kuumat keväät laskevat vasojen kokoa. Singh:n mukaan monilajinen kannanhoito edellyttäisi myös suurpetojen huomioimista, eikä poroakaan saisi unohtaa. Metsäpeura ympäristönsä puristuksessa Metsäpeuralle soveliaita lisääntymisympäristöjä on rajal­ lisesti. Poronhoitoalueen eteläpuolella ne sijaitsevat juuri siellä missä peuroja nyt on, kertoivat Antti Paasivaara (LUKE), Sakari Mykrä-Pohja (Metsähallitus) ja Annika Herrero (LUKE). Metsäpeura eroaa muista hirvieläimistä siinä, että metsien käyttö vähentää elinympäristöjä. Se myös kestää huonommin erityisesti suden aiheuttamaa saalistuspainetta, joka liiallisena aiheuttaa sukupuuttoriskin. Myös sekoittumi­ nen poron kanssa olisi estettävä. LIFE­hankkeen puitteissa on valmistumassa kannanhoi­ tosuunnitelma ja Lukessa on kehitteillä työkalu monilajiseen kannanhoitoon. Tavoitteena on adaptiivinen kannanhoito, jossa metsäpeura­alueella huomioidaan sekä suurpedot että hirvieläimet. Lintujen metsästys kohti uutta aikakautta Matthieu Guillemain (Office français de la biodiversité) Ranskasta on vakuuttunut, että tulevaisuudessa vesilintuja voidaan metsästää vain, jos lintukantojen tila ja saalismää­ rä tiedetään. Hän näkee että Eurooppaan tulee pakollinen saalisilmoitus. Myös muuttoreittitason (flyway) ajattelu on juurrutettava Euroopan metsästäjiin: talvialueilla saalismäärää pitää vä­ hentää, jos lisääntymisalueet heikkenevät. Soiden ennallistaminen ja riekko Andreas Lindén (LUKE) kertoi ennallistettujen kohteiden riekkomäärien alustavia laskentatuloksia. Ennen ennallista­ mista havaittiin 7,1 riekkoreviiriä / kohde ja ennallistamisen jälkeen 20 reviiriä / kohde. Tuloksia lasketaan parhaillaan, eikä ennallistamisen vai­ kutuksesta hyvään tulokseen ole vielä lopullista varmuutta. Saaristolintuseurantaa täydennetään Tuomas Seimola (LUKE) mukaan saalistuspaine on ajanut saaristolintuja uusille alueille. Laskentoja täydennetäänkin sisä­ ja välisaariston reittilaskennoilla. Haluatko sinä tukea riistanhoitoa ja sen tutkimusta? riistasaatio.fi 8 Metsästäjä 2/2022 Uutis t
• Seurat huomio: Kytiskopit myös supikoiran pyyntiin Suomen parhaat peura­ ja kaurisalueet ovat usein myös Suo­ men pahimpia supikoira­alueita. Alueen seurojen olisi hyvä organisoida ja kannustaa jäseniään ottamaan peurakytiskopit supikoiran tehokytistelykäyttöön. Nekin koppien omistajat, jotka eivät itse kyttää supikoiria, voisivat tarjota koppinsa seuran koordinoimaan käyttöön ke­ vään ajaksi. Seura voi järjestää paikoille haaskat ja mahdollisesti jopa asentaa akulla varus­ tetun haaskavalon sekä riistakameran. Näin seura voi tarjota innokkaalle haaska­ kyttääjälle, esimer­ kiksi nuorelle, pääsyn niin sanotusti valmii­ seen pöytään. Innokkaita su­ pikoiran poistajia varmasti löytyy, varsinkin jos vieras­ paikkakuntalaisetkin kelpuutetaan. 307 155 lunasti metsästyskortin E dellisvuoteen verrattuna metsästyskortin lunastaneiden määrä pie­ neni vuonna 2021 noin 3 000 metsästäjällä, mutta on yhä viimeisen kymmenen vuoden keskiarvon tasolla. Metsästyskortin maksaneista oli miehiä 91 prosenttia ja naisia 9 prosenttia. 7 282 uutta metsästäjää suoritti metsästäjätutkinnon, joista miehiä oli 5 146 ja naisia 2 136. Uusia metsästäjiä tuli siis vain 44 vähem­ män kuin vuonna 2020 verrattuna. Naisten osuus jatkoi kasvuaan Vielä 2000­luvun alussa vain noin 9 000 naista maksoi riistanhoitomak­ sun, jonka jälkeen kasvu on ollut noin tuhat vuosittain. Viime vuonna metsästyskortin lunasti 28 610 naista. Sama kehitys on myös metsästä­ jätutkintojen suorittajissa, naisten määrä kasvaa joka vuosi. Vuosittain noin 2 000 naista käy suorittamassa metsästäjätutkinnon. Miesten määrä on heilahtelevaisempi Viime vuonna riistanhoitomaksun maksaneita miehiä oli 278 545, mikä on 3 783 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Suurissa ikäluokissa on enemmän metsästäjiä kuin nuoremmissa, mikä osaltaan selittää met­ sästäjämäärän muutosta. Vuosittain metsästäjätutkinnon suorittaa noin 5 000 miestä. Naisten ja miesten määrän muutos vuosina 2000–2021. Huomaa pystyakseleiden mittakaavaerot. METSÄSTÄJÄMÄÄRÄ 2000–2021 | NAISET 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 o 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 20 17 20 18 20 19 20 20 20 21 METSÄSTÄJÄMÄÄRÄ 2000–2021 | MIEHET 295 000 290 000 285 000 280 000 275 000 270 000 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 20 17 20 18 20 19 20 20 20 21 Riistanhoitoyhdistyksen vaihtaminen Jos haluat vaihtaa riistanhoitoyhdistystäsi, se tapahtuu toimit­ tamalla Metsästäjärekisteriin kirjallisesti seuraavat tiedot: nimi, metsästäjänumero sekä nykyinen ja uusi riistanhoitoyhdistys. Ilmoitus tulee allekirjoittaa. Jotta muutos ehtii metsästysvuoden 2022–2023 metsästys­ korttiin, ilmoitus tulee tehdä 29.4.2022 mennessä. metsastajarekisteri@riista.fi tai Metsästäjärekisteri, PL 22, 00331 Helsinki Riistanhoitomaksun maksanut henkilö voi kuulua jäsenenä siihen riistanhoitoyhdistykseen, jonka toiminta­alueella hän pääasiassa metsästää, tai siihen riistanhoitoyhdistykseen, jon­ ka toiminta­alueella olevassa kunnassa hänellä on kotipaikka. 9 Metsästäjä 2/2022
• Kaurisjahtia Lapissa Tiheimmät metsäkauriskannat ovat Etelä-Suomessa, mutta kauriita esiintyy aina pohjoisinta Lappia myöten. Millaista on metsästää kauriita Lapissa? Kuulimme Pellon ja Sodankylän kauriinmetsästäjien ajatuksia ja vinkkejä. TeksTi Ville Viitanen kuvaT Ville Viitanen, Jari Moberg ja Hanna Forss Jousimetsästäjä Tapani Kangas, Pello K esäkuun alussa Pellon Lampsijärvellä heinä on jo pitkää. Kevätpukkijahti on parhaillaan, mutta Kangas tyytyy vain tarkkailuun. – Keväällä pukit ovat mielestäni laihoja pitkän talven jälkeen. Lisäksi harvan kannan alueella metsästys on tarkempaa, sillä alueen ainoaa valtapukkia ei keväällä tule ampua, Kangas sanoo. Hän kyllä hyväksyy kevätjahdin ja oli edellisenä päivänä ollut Kangas kertoo jousimetsästyksen olevan haastavaa mutta antoisaa. 10 Metsästäjä 2/2022
• kaverina nylkemässä nuoren metsästäjän ampumaa pukkia. Kangas on saanut metsästysjousella viisi kaurista, joista ensimmäisestä jäi paras muisto. – Olin kyttäämässä pellonreunalla kauriita. Kauriit olivat liian kaukana, jotta olisi voinut jousella ampua. Harmittelin asiaa, mutta samalla kesy poro asteli ohitseni pellolle. Kauriit eivät välitä poroista, ja ajattelin josko se auttaisi tässä tilanteessa. Lähdin kyykyssä seuramaan poroa, mikä napsutteli koivillaan kohti kauriita. Pääsin lähelle ja sain poron suojasta ammuttua kauriin. Ja tämä tarina on tosi, Kangas nauraa. Unelma hirvestä Länsirajan Jousiampujat ry:n perustajanakin tunnettu Kangas toteaa, että jousella metsästys vaatii paljon alkuvalmisteluja ja harjoituksia. Kylmiltään ei pidä lähteä metsälle. Kauriinmetsästys jousella on Kankaan mielestä haastavaa mutta antoisaa. – Kun saat jousella kauriin saaliiksi, on se yhtä hieno tunne kuin ampuisit kiväärillä 20-piikkisen hirvisonnin, Kangas myhäilee. Kangas haaveilee, että tulevaisuudessa saisi metsästää hirveä jousella. – Muutos toisi varmasti uusia metsästäjiä Kangas Ajokoirametsästäjä Hanna Forss, Pello O n lokakuu ja kauriita voi metsästää koiraa apuna käyttäen. Pellon Erän metsästysseuran jäsen Hanna Forss kertoo metsästyskoiristaan, joihin on kuulunut karkeakarvainen mäyräkoira. – Mäyräkoira on kokoonsa nähden monipuolinen rotu. Sitä voi käyttää miltei kaikessa metsästyksessä, Forss sanoo. Forssin edellisellä mäyräkoiralla on Lapin maisemissa saatu useampi kauris. – Kauriinmetsästys on rentoa ja se houkuttelee monen ikäisiä metsästäjiä. Erityisesti nuorille kaurisjahti on matala kynnys tutustua hirvieläinten metsästykseen, Forss kannustaa. Forss kehottaa kauriinmetsästykseen, sillä hänen mielestään kauriskannat ovat paikoin kasvaneet. Kauriskantaa tulee hoitaa metsästyksellä. Forss ehdottaa myös koiraharrastajien yhteistyötä. – Lapissa ei kovin paljoa ole pieniä ajokoiria ja kauriskannatkin vaihtelevat. Olisi hienoa, jos lappilaiset kauriinmetsästäjät löytäisivät toisensa ja voitaisiin tarjota metsästyskokemuksia käyttökoirille, Forss sanoo. Pienet ajokoirat Lapissa Pienet ajokoirat ovat erityisen suosittuja Etelä-Suomessa, missä talvet ovat vähälumisia ja alueet pieniä. Forss kertookin, ettei mäyräkoira tai dreeveri etene lumessa nopeasti, vaikka sitkeyttä löytyy sitäkin enemmän. Miksi Forss kuitenkin kehuu mäyräkoiraa? – Vaikka Lapissa alueet ovat laajoja, ovat metsäkauriit monesti paikkauskollisia. Tällöin ajot voidaan suunnitella järkevästi. Mäyräkoirat, kuten monet muut Kangas on muokan­ nut silmälaseja, jotta tähtäys onnistuu jousella paremmin. toteaa, ja harmittelee kun asiaa ei ole saatu etenemään. Kangas sanoo pilke silmäkulmassa lopettavansa metsästyksen, jos joskus pääsisi ampumaan jousella hirven oman koiran seisontahaukkuun. Forss kannustaa tutustumaan metsäkauriiden metsästykseen. 11 Metsästäjä 2/2022
• ajokoirat, on myös helppo opettaa. Ajokoirametsästyksessä ei ole kovaa painetta saada heti saalista siinä pelossa, että koira kyllästyisi. Ajokoirilla on kova ajovietti, ja oman mäyräkoirankin sai ajosta pois ainoastaan juoksemalla koira kiinni, Forss nauraa. Metsäkauriin metsästykseen saa käyttää koiraa, jonka säkäkorkeus on enintään 39 cm. Mutta onko hirvieläimiin koulutetuista ajokoirista haittaa poroille? Forss ei allekirjoita väitettä ja sanookin, että porot saavat olla turvassa ajokoirilta. – Oma mäyräkoirani ei edes kiinnostunut poroista. Metsäkauriin ja joskus jopa hirvenkin haju oli aina parempi, Forss sanoo. – Annikan ja appiukon kanssa rakennettiin moottorikelkalla vedettävä kyttäyskoppi, missä tarkenee kytätä t-paita päällä, Moberg kertoo. Kyttäyskopissa on kaasulämmitin, kosteudenpoistaja jotta ikkunat eivät huurru ja sisäpinta on eristetty hiljaiseksi. Ketun haaskapyyntiä varten kopissa on korkea ilmaputki, etteivät ihmisen hajut leviä. Turvallisuus ja ampumasuunnat on huomioitu erinomaisesti. Ruokinta sijaitsee vanhan soramontun pohjalla ja kyttäyskoppi seisoo soramontun päällä. Ampumasuunta on reilusti alaspäin. Metsäkauriille maistuvat lehti­ kerput, kuivaheinä ja perunankuoret. Moberg on tyyty­ väinen kyttäyskopin toimivuuteen. Vahtimismetsästäjät Jari Moberg ja Annika Jääskö, Sodankylä S odankylässä joulukuinen sää on kylmä ja luminen. Ulkona ei tarkene ilman karvalakkia ja kelkkahaalaria, mutta Jari Mobergia ja Annika Jääsköä kelit eivät haittaa. Avopari metsästää kauriita vahtimalla niitä ruokinnalta lämmitettävästä kyttäyskopista. 12 Metsästäjä 2/2022
• Hyvä vai paha kauris? Suomessa ei laadita kauriin kanta-arviota, ja kannan kokoa voidaan tällä hetkellä arvioida pelkästään saalismäärien perusteella. Ne ovat olleet kasvussa. Lapissa kauris riistaeläimenä jakaa mielipiteitä, vaikka kauriskanta ja saalismäärät ovat murto-osa muuhun maahan verrattuna. Lapissa metsästyskauden 2020–2021 saalis oli 259 kaurista. Vastaavasti tiheimmän kannan alueella Varsinais-Suomessa ammuttiin yli 7 000 kaurista, koko maan saaliin ollessa yli 21 000. Kauris tarjoaa mukavia metsästyskokemuksia ja metsästysajat ovat pitkiä. Kauriin liha on maukasta ja sarvitrofeet hienoja. Keskusteluissa negatiivisina puolina (myös Lapissa) ovat nousseet puutarhavahingot sekä kauriiden levittämät punkit. Puutarhavahinkoja voidaan vähentää erilaisilla karkotteilla, välttämällä kauriiden ruokintaa taajamissa sekä kohdentamalla metsästys vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin. Punkit ovat ikävä riesa. Tulee kuitenkin muistaa, että punkkeja levittävät muutkin eläimet. Kauriskantoihin vaikuttavat ravinnon määrä, petokannat (kettu ja ilves) sekä talviolosuhteet, mitkä erityisesti Etelä-Suomessa ovat melko suotuisat. Vaikka kauriita esiintyy Lapissa aina Utsjokea myöten, on kauris hyvin paikkauskollinen ja ihmisasutuksen lähellä viihtyvä laji. Todennäköisesti kauriita ei tavoita keskeltä Lemmenjoen kansallispuistoa vaan esimerkiksi Enontekiön Hetasta. Lapissa kauriinmetsästys kiinnostaa vain harvoja, sillä metsästys ja riistalaji voidaan kokea vieraaksi. Kauris on hieno riistaeläin ja palkitseva riistanhoidon kohde, jolle löytyy paikkansa myös Lapista. Metsästä valikoiden ja ruoki oikein Avoparin mielestä vahtimismetsästys on hyvä metsästysmuoto. – Vahtimalla voi oikeasti valikoida ja ampua rauhallisen laukauksen tuelta, Jääskö kertoo. Hänen mielestänsä Sodankylän kauriskanta ei ole suuri, mutta kanta on silti metsästettävä. – Isoin osa ajasta menee metsästyksen suunnitteluun ja kauriskannan seurantaan, Jääskö toteaa. Pariskunnalla vahtimismetsästys painottuu loppusyksyyn ja talveen. Kevätpukkijahtia he eivät ole harjoittaneet, sillä se luo omat haasteensa. Moberg sanoo, että Sodankylässä voi olla lunta toukokuussakin, eivätkä pellot vielä viherrä. – Ja ruokinta ei tule enää tuolloin kysymykseen, sillä se lopetetaan heti kun metsään tulee sulia pälviä, Moberg kertoo. Kauriiden, kuten muidenkin riistaeläinten ruokinnan tarpeellisuus herättää aika-ajoin keskustelua. Moberg sanoo, että ruokintaa käytetään hyödyksi metsästystarkoituksessa, mutta harvan kannan alueella on kyse myös tukiruokinnasta. Ruokinta tulee olla kuitenkin kohtuullista, Moberg muistuttaa. Metsästyksessä hyvät käytöstavat vievät harrastusta eteenpäin. Jääskö kertoo, etteivät he metsästä kauriita muiden ruokinnoilta tai niiden läheltä. – Kunnioitamme myös heitä, jotka ruokkivat kauriita metsästämättä niitä. Moberg ja Jääskö muistuttavat silti ruokinnan oikeasta sijoittamisesta. – Maantien läheisyyteen ei tule perustaa ruokintaa, sillä se voi lisätä kolaririskiä. Hyvä riistaliha Metsästys on monen lappilaisen harrastus. Moberg pohtii, että miltei jokaisen hänen tuttavansa perheessä metsästetään. Hän itse innostui metsästyksestä isänsä kautta. Näin on ollut myös Jääskön perheessä. – Perheessäni on aina syöty riistaa. Nytkin jääkaapista löytyy hirvenjauhelihasta tehtyä pizzaa ja haudutuspadassa kypsyy metson rinta, Jääskö esittelee. Enimmäkseen pienriistaa metsästävät Moberg ja Jääskö innostuivat kauriinmetsästyksestä pari vuotta sitten. – Kauriin liha on todella hyvän makuista ja metsästys on mielenkiintoista, kumpikin tuumivat. Metsäkauriin sarvista saa hienon metsästys­ muiston. Jääskön ensimmäinen kauris. Metsäkauriin biologiasta ja valikoivasta metsästyksestä löydät lisätietoja riistainfo.fi sivuilta sekä Suomen riistakeskuksen koulutuksissa jaettavasta Metsästäjän metsäkauris­ oppaasta. GE TT Y IM AG ES 13 Metsästäjä 2/2022
• TILAA OMASI: www.elisa.fi/burrelkamerat 0800 93 93 93 Burrel+ palvelun kautta voit vastaanottaa kameran lähettämiä kuvia ja videoita, sekä muuttaa kameran asetuksia etänä. Halutessasi voit ottaa kuvat vastaan myös mm. sähköpostiin tai matkapuhelimeen. TALVEN KOVIN KAMERA TARJOUS BURREL S12 HD+SMS PRO (BURREL+) Helppo käyttöönotto. Luo käyttäjätili Burrel+ -palveluun ja parita kamera pakkauksen mukana tulevalla Burrel ID:llä suoraan palvelussa. Kuvat ja videot siirtyvät reaaliaikaisesti suoraan Burrel+ -palvelun kuvagalleriaan. Etäohjaa kameraa ja sen asetuksia suoraa Burrel+ -palvelusta verkkosivuilta. Burrel S12 HD+SMS Pro (Burrel+) winter pack sisältää: • Burrel S12 HD+SMS Pro (Burrel+) riistakamera • Sandisk 16 Gb muistikortti • Talvisiin olosuhteisiin sopiva 10Ah lyijyhappoakku • Burrel akkujohto • Metallinen puukiinnike • 12.0 Megapikselin still-kuvat ja FullHD videokuvaus äänellä (1080p) • Verkkotuki 4G-, 3Gja 2G-verkoille • FullHD 1080p videot @ 30 fps. Myös videoiden lähetys • IP68 suojaluokituksen kotelo • 2.0” väri LCD-näyttö • 12kk Burrel+ lisenssi. • Myyntipakkaus sisältää itseaktivoitavan Burrel SIM-kortin 6,91 €/kk, 36 kk sopimus. Kokonaishinta 248,76 €. 80 € Säästä norm. 329 € RAJOITETTU ERÄ! Kätevä mm. luontokuvaukseen, riistanvalvontaan tai vaikkapa omaisuudenvalvontaan.
• M enin viime kesänä riistanhoitoyhdistyksen – siis rhy:n – ampumaratatalkoisiin. Oli suunniteltu siivoamista, rakentamista ja maalausta. Paikalle ilmestyi peräti puolenkymmentä harmaapäätä ja yksi ukin mukaan lähtenyt miehenalku. Kävi mielessä, miksi me talkoolaiset olimme niin sanotusti varttuneita ikämiehiä. Nyt tiedän! Aloitin viime vuoden marraskuussa maaja metsätalousministeriössä riistanhoitoyhdistyksiä koskevassa hankkeessa. Toimeksianto on pitkä, mutta tiivistän sen kahteen sanaan: tilannekuva ja kehittämisehdotukset. Aloitin keräämällä tietoa siitä, millaisessa muutoksessa rhy:iden toimintaympäristö on, mitkä ovat toiminnan kipupisteet, mitä odotuksia on ja miltä tulevaisuus näyttää? Yhden aineiston sain riistakonsernin strategiapäiviltä lähes 100 osallistujan joukolta, toinen tuli haastattelemalla 16 riistahallinnon sidosryhmäihmistä ja tärkeimpänä yli 100 riistanhoitoyhdistystä, työnsä parhaat tuntijat. Vastaukset ovat koossa ja olen tutkinut myös tilastoja ja ennusteita. Nyt tiedän, miksi me talkoolaiset olimme harmaapäitä. Poismuutto maaseudulta alkoi jo 1960-luvulla. Itäisen ja pohjoisen Suomen mutta myös monen Keski-Suomen tai Etelä-Savon maaseutupitäjän rhy:n jäsenistä noin puolet asuu kaupungeissa. Kun katsoin tilastoista maaseutupitäjien metsästäjien ikärakennetta, melkein pääsi parahdus. Nuorten metsästäjien määrä voi olla kymmenissä ja eläkeikäisten sadoissa. Jos lapsia ei juuri synny kuntaan ja paluumuuttoa ei ole, niin tilannetta ei tarvitse kummastella. Asian kääntöpuoli näkyy kaupungeissa ja niiden kehyskunnissa. Esimerkiksi Rovaniemellä, Oulussa, Tampereella, Helsingissä ja Espoossa asuu kussakin 10 000 – 15 000 metsästäjää. Nuoria metsästäjiä on suhteessa enemmän kuin eläkeikäisiä. Eikä tämä koske vain metsästäjiä vaan koko väestöä. Asumisen ja ikärakenteen epäsuhta heijastuu kaikkeen, aivan kaikkeen ja läpi koko yhteiskunnan. Ja se näkyy myös rhy-työssä. Maaseudulla on vaikea löytää tekijöitä ja ruuhkautuvissa kaupungeissa palvelujen tarvitsijoita riittää. Näiden välialueille jää toki kuntia, joissa on uskoa tulevaisuuteen. Yhdistykset myös kuvaavat, kuinka byrokratia on kasvanut, kuinka asenteet ovat kärjistyneet ja kuinka kasvavat sorkkaeläinkannat ja niiden hallinta työllistävät. Sitten on vielä tämä susi ja sen kannan hallinta – polarisoitunut ja politisoitunut verenpaineen nostaja. Kaikesta huolimatta rhy:t huolehtivat edelleen suurriistavirka-avusta, lakisääteisistä ampumakokeista, vahinkotarkastuksista, paikallisista koulutuksista, riistalaskentojen koordinoinnista ja niin edelleen. Noin 40 000 vapaaehtoisaktiivia huolehtii 282 riistanhoitoyhdistyksessä siitä, että metsästäjiä, sidosryhmiä ja muuta yhteiskuntaa palvellaan. Aineiston mukaan riistanhoitoyhdistykset kaipaavat kuitenkin enemmän tukea ja resursseja. Varsin monet toimintaa pyörittävät ovat sitä mieltä, että kun vastuut ja hallinnon odotukset kasvavat samalla kun toimintaympäristö vaikeutuu, tarvitaan ammattimaisempaa otetta ja myös korvausta työstä. Metsästys ja sen hallinnoinnin tarve ei ole loppumassa vaan lisääntymässä. Tämä oli esimakua. Selvitys valmistuu maaliskuussa, jolloin kerrotaan enemmän! JUKKA BISI Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka tekee selvitystä maa-ja metsätalousministeriölle riistanhoitoyhdistyksistä. Ikäihmisten talkoot K lumni 15 Metsästäjä 2/2022
• Riistan talviruokintaa ylläpidetään suurella sydämellä. Kevättalven riistanhoitotoimissa hoidetaan kunnialla loppuun syksyllä aloitetut ruokinnat. On myös aika ripustaa uudet pesäpöntöt ja huoltaa vanhat. K evättalvi on metsästäjälle leppoisaa aikaa. Kiivain jahtikausi on ohi ja on aika varmistaa, että riistalla on hyvät edellytykset lisääntymiskauteen. Syksyllä aloitettua ruokintaa jatkamalla autetaan riistaa selviämään talven yli. Ruokinta päätetään lumien sulettua. Hyvin järjestetty riistanruokinta tuo iloa arkeen – on mukavaa seurata mitä eläimiä ruokinnalla käy ja miten net käyttäytyvät. Monipuolista evästä Ruokintapaikka kannattaa sijoittaa eläinten suosimien oleskelualueiden tuntumaan ja etäämmäs asutuksesta ja teistä. Eväissä monipuolisuus on valttia – apilapitoinen kuivaheinä, säilörehu, nestepitoiset juurekset, viljat ja lehtikerput ovat perusruokaa. Suolakivet kuuluvat nekin varustukseen. Jäniksen ja rusakot vierailevat mielellään peurojen ja kauriiden ruokapaikoilla. Metsäautoteiden varsien ruokintapaikkoja on helppo hoitaa talvella. Haapojen kaato sorkkaeläinten ja jänisten kaluttavaksi kuuluu riistanhoitajan perusvalikoimaan. Rungot on hyvä kaataa korkeaan kantoon tai kivien päälle, jotta ne jäävät koholleen maasta. Pönttöjä puuhun Kevätauringon sarastaessa vesilintujen pesintää helpotetaan pesimälaitteiden rakentamisella. Lahopuiden vähenemisestä johtuva kolojen puute korvataan pöntöillä ja usein telkkä kiittää pöntön tekijää vakituisella vuokrasuhteella. Heinäsorsalle voi rakentaa pesimälauttoja tai keinotekoisia pesimäkoreja. Vanhojen pönttöjen kunto on hyvä tarkastaa ja puhdistaa ne ennen uutta pesimäkautta. Turvaa pesimärauha Kevättalvi on viimeinen hetki pistää pesärosvojen määrä kuriin. Supikoirat alkavat liikkumaan aktiivisesti talven lauhtuessa ja silloin löytyy hyviä jäljityskelejä myös koirattomalle pyytäjälle. Loukutus, jäljitys, haaskapyynti ja luolakoirajahti – niillä saadaan vieraspedot, minkki ja supikoira kuriin. Rakkautta on turvata pesimärauha. Kevättalven askareet Rakkaudesta riistaan -sarja kertoo suomalaisesta metsästyksestä – mitä on intohimo metsästystä ja riistaa kohtaan. Sarja avaa, miten valinnoilla vaikutetaan riistan hyvinvointiin, ja kuinka riista luo hyvinvointia meille ihmisille. Metsästäjille suomalaisen riistan ja luonnon hyvinvointi on elintärkeää. Teot ratkaisevat. Mitä valintoja sinä teet metsästyksessä, miten hoidat elinympäristöjä ja mitä olet valmis tekemään riistan menestymisen vuoksi? Rakkaus riistaan on pieniä ja isoja tekoja riistan vuoksi. Se on metsästyskulttuurimme arvojen ja toimintatapojen vaalimista sekä riistan ja luonnon kunnioitusta. Rakkaudesta riistaan -sarja tekee kestävää metsästystä ja riistanhoitoa näkyväksi suurelle yleisölle ja kannustaa metsästäjiä vastuullisiin tekoihin. Rakkaudesta riistaan näkyy jatkossa Metsästäjä-lehden lisäksi, somessa ja tapahtumissa. Riista ja metsästys tarjoavat suuria tunteita ja mahtavia elämyksiä. Elämän kohokohtia. Lähde mukaan eräpolullemme ja pidä riistanhoito lähellä sydäntä! Katso video kevättalven riistan hoito askareista metsastajalehti.fi Kuuntele myös Sorkkia ja sarvia -podcastista, mistä Rakkaudesta riistaan on kyse. Kuvat Tero Salmela 16 Metsästäjä 2/2022
• AN TT I SA AR EN M AA 17 Metsästäjä 2/2022
• tään jokivarsia pitkin hiihdellen tai lumikenkäillen. Tuoreet jäljet ja puusyönnökset sulien läheisyydessä ovat varmoja merkkejä majavan läsnäolosta. Kun merkkejä löytyy, paikallistetaan majavan pesä ja yritetään hahmottaa sen viimeaikaisimpia liikkeitä sulien ja syönnöspaikkojen ympäriltä. Lisätietoa majavapaikan löytämisestä voit lukea sivulta 38 alkaen. 2 Passipaikan suunnittelu Kun majavan asuinsijat on löydetty, alkaa sopivan kyttäyspaikan etsintä. Tässä vaiheessa tehdään mahdollisuuksien mukaan valinta, metsästetäänkö majavaa jousella vai kiväärillä. Kiväärillä metsästettäessä voi valita passipaikan hieman kauempaa, mutta jousella metsästettäessä ampuminen onnistuu hyvin myös veteen. Majavan aisteista hajuaisti on ylivoimaisin, minkä vuoksi passipaikka tulee suunnitella huolellisesti tuulen mukaan. Majava näkee ja kuulee huonosti, joten passipaikka voi olla myös suhteellisen avoin. Passista tulee olla suora näköyhteys suliin ja syönnöksille. Yleensä kiväärille sopiva ampumamatka on noin 50–60 metriä ja jouselle 5–10 metriä. Majavan kevätpyynnissä yhdistyy kevään korvalla kutkuttava tunne uuden kasvukauden alkamisesta, sekä kiehtova matka maamme suurimman jyrsijän elinsijoille. TeksTi ja kuvaT Reetta Hokkanen M ajavan pyynti on monipuolinen, omalla tavallaan eksoottinen metsästysmuoto, jossa metsästäjältä vaaditaan pitkäjänteisyyttä, tarkkaavaisuutta ja aikaa. Kevätpyyntiin oman säväyksensä tuovat alati vaihtelevat sääolosuhteet ja sulassa polskivan majavan varovaisuus. Kuinka lättähäntä sitten oikein tavoitetaan? 1 Kaikki alkaa tiedustelusta Majavan metsästyksessä kenties hankalin ja eniten aikaa vievä puuha on itse majavan löytäminen. Keväthangilla tiedustelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, jolloin mahdollisuudet sopivan majavapaikan löytämiseksi paranevat. Keväällä majavia etsiMajavasaaliista saa esimerkiksi hienon kallotrofeen, nahasta kintaat ja lihasta mainion paistin. Ken lättähännän tavoittaa Vaiheet majavan kevätpyyntiin 18 Metsästäjä 2/2022 Nu rten toimitus
• 3 Majavan anatomiaan tutustuminen ennen riistalaukausta Majava pystyy haavakoksi joutuessaan sinnittelemään elossa pitkään, minkä vuoksi on tärkeää tutustua sen anatomiaan ja vitaalialueiden sijaintiin ennen riistalaukausta. Hyvä muistisääntö on, että kyljittäin seisovan majavan osuma-alue sijaitsee yhtä pitkällä matkalla korvista lavalle, kuin on korvista kirsuun. Osuma-alue on etupainotteinen ja esimerkiksi kiväärillä ammuttaessa takaviistoon sijoittuvat laukaukset osuvat helposti suolille, jolloin majava jatkaa yleensä matkaansa. Majavaa voi ampua pitkittäin myös niskaan. Jotkut ampuvat majavia yksinomaan päähän, mutta pään osuma-alue on hyvin pieni ja toisaalta päähän ammutusta majavasta ei saada trofeeta. 4 Passiin valmistautuminen Kiväärillä metsästettäessä tulee ase kohdistaa lähietäisyydelle ja on valittava käytettävät patruunat. Majavan pyynnissä suositellaan käytettäväksi avautuvaa luotia ja tavalliselle pyytäjälle sopiva on esimerkiksi hirvimetsällä käytetty, jo ennalta itselle tuttu patruuna. Majavapassiin kannattaa ottaa pitkäjänteisyyden lisäksi mukaan muovipussi, puukko, kumihanskat ja majavakoukku. Olen itse ampunut kiväärillä muutaman majavan ja majavakoukun tärkeys on konkretisoitunut jokaisella kerralla. Majava voi laukauksen jälkeen tipahtaa vaikkapa jäältä veteen. Keväthangilla sulien läheisyydessä on enemmän kuin mieluisaa, että mukana on työväline majavan onkimiseen vedestä. Majavakoukku voi olla esimerkiksi teleskooppionkivavasta tehty muunnelma, jonka päähän on kiinnitetty iso koukku. Koukulla majavan saa vedettyä pois vedestä tai heikoilta jäiltä itse kastumatta. Mukaan kannattaa napata myös majavan herkkua, haapaa. Oksia on hyvä käsitellä hanskat kädessä, jotta ihmisen haju ei säikytä majavaa. Syötit kannattaa viedä kulkupaikoille, jonne passista on suora näköyhteys. Syötittäminen on hyvä keino houkutella majava haluttuun paikkaan. 5 Maltti on valttia – myös majavapassissa Majavapassiin voidaan keväällä mennä illalla sopivasti ennen auringonlaskua tai jo aamuvarhaisella. Toiset majavat aktivoituvat alkuillasta ja tulevat veteen uiskentelemaan ja tiedustelemaan vaaroja, mutta toiset odottelevat pitkään hämärän saapumista. Aurinkoinen, tyyni ilma on otollisin majavan ilmestymiselle. Jousella metsästettäessä majavan voi ampua veteen, mutta kiväärin kanssa kannattaa odottaa majavan nousevan maalle. Veteenkin ampuminen on toki mahdollista, mutta oman kokemukseni perusteella kiväärillä pyydettäessä se on aina riski, eivätkä todennäköisyydet hyvälle riistalaukaukselle, saatikka saaliin talteen saamiselle ole suuret. Kun majava nousee jäälle tai penkalle syömään ovat myös vitaalialueet parhaiten näkyvissä. Onnistunut riistalaukaus lättähännän kanssa on kaiken odotuksen arvoinen, palkitseva kokemus. 6 Riistalaukauksen jälkeen Majava on saaliina varsin monipuolinen. Kallosta voi ottaa muistoksi hampaat tai tehdä kokonaisen trofeen. Nahkoista saa hienot kintaat tai vaikkapa majavannahkaliivin. Lihasta saa makuelämyksen esimerkiksi paistin muodossa. Majavan metsästys on monivaiheista ja palkitsevaa. Jo majavan löytäminenkin, sen näkeminen omassa elinympäristössään, on jo itsessään tavoiteltava elämys. Majavapassin tunnelma kevätauringon paistaessa, lättähännän uiskennellessa etualalla ja kevään tuoksujen vallitessa on vailla vertaansa. Kun Tapio palkitsee metsästäjän onnistuneella riistalaukauksella, on hymy korvissa ja ilo suunnaton. Kannattaa siis ottaa sukset alle ja lähteä tutkimusmatkalle majavien maailmaan! Majava tippui jäihin laukauksen jälkeen, mutta koukun avulla se saatiin nostettua. Jotta liha säilyy hyvänä, majava suolistetaan ja poistetaan hajurauhaset heti laukauksen jälkeen. 19 Metsästäjä 2/2022
• Keitä petoyhdyshenkilöt ovat? – Petoyhdyshenkilöt ovat Suomen riistakeskuksen koulutuksen käyneitä ja tehtävään nimittämiä vapaaehtoisia toimijoita riistanhoitoyhdistyksissä. He ovat tietoisia oman alueensa suurpetokannoista, käyvät tarkastamassa kansalaisten ilmoittamia suurpetohavaintoja ja kirjaavat vahvistetut havainnot Tassu-järjestelmään. Miten päädyit tehtävään? – Aloitin Lammin riistanhoitoyhdistyksessä toiminnanohjaajana vuonna 2012, ja olen aina liikkunut tosi paljon luonnossa ja harrastanut metsästystä lapsesta asti. Kun liikkui luonnossa ja törmäsi itse paljon jälkiin, ajattelin, että olisi kiva olla mukana niiden rekisteröinnissä. Vuonna 2016 suoritin petoyhdyshenkilö-kurssin ja olen toiminut tehtävässä siitä lähtien. Miten petoyhdyshenkilöksi pääsee? – Petoyhdyshenkilöksi pääsee käymällä petoyhdyshenkilö-koulutuksen, jonka jälkeen Suomen riistakeskus nimittää hakijan petoyhdyshenkilön tehtävään, jos hän on siihen soveltuva. Millainen koulutus on? – Koulutuksessa käydään läpi, mitä petoyhdyshenkilön tehtäviin kuuluu ja miten petoyhdyshenkilön työtä tehdään, eli maastohavainnointia, kirjaamista ja muita käytännön asioita. Sitten käsitellään myös jälkitunnistusta ja muita tunnistuksia, kuten haaskoja ja jätöksiä. Kuka sopii petoyhdyshenkilöksi? – Petoyhdyshenkilölle on olemassa kriteerit, joita tehtävässä toimivalta edellytetään. Henkilön täytyy olla luotettava ja huolellinen sekä suurpetoihin neutraalisti suhtautuva. Petoyhdyshenkilö on alueensa puolueeton havainnoitsija, joka tuottaa tietoa oman alueensa suurpedoista ja niiden liikkeistä. Petoyhdyshenkilönä toimimiselle ei ole ikärajaa. Mitä petoyhdyshenkilön työnkuvaan kuuluu? – Tyypillisimmillään petoyhdyshenkilön keikka alkaa siitä, että joku soittaa, lähettää viestin tai sähköpostin löytämistään jäljistä. Sitten havainnon tekijän kanssa ollaan yhteydessä ja mennään paikalle katsomaan jälkiä. Ensimmäisenä tehdään lajimääritys ja otetaan jäljistä mitat. Täälläpäin ne ovat pääsääntöisesti ilveksen jälkiä, joten lajimääritys on aika helppo tehdä. Tarvittaessa jälkijonoa lähdetään seuraamaan tulosuuntaan, jos on esimerkiksi ehtinyt satamaan lunta, jotta löydettäisiin mahdollisimman selvä ja puhdas jälki. Petoyhdyshenkilöllä on myös tärkeä tehtävä selvittää, kuinka monta eläimiä on ollut ja millaisia yksilöitä ne ovat olleet. Erityisesti ilveksen kohdalla mahdolliset pentuhavainnot on tärkeä saada kirjattua. Kun maastokäynti on suoritettu, havainnot merkitään Tassu-järjestelmään. Mikä ihmeen petoyhdys henkilö? Löydetyt jäljet mitataan ja saadut tulokset kirjataan Tassu-järjestelmään havainnon yhteyteen. Jälkien mittaus on tärkeää, sillä siten voidaan arvioida eläimen kokoa ja ikää sekä erottaa erillisten havaintojen yksilöitä toisistaan. Haastattelin Lammin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajaa Kati Heinosta, joka on myös yksi alueen petoyhdyshenkilöistä. TeksTi ja kuva Karlo Ruotsalainen Mitä petoyhdyshenkilö tekee? Katso video: metsastajalehti.fi 20 Metsästäjä 2/2022 Nu rten toimitus
• 1. Fasaanin jäljet tunnistaa linnuille ominaisista varpaista. Fasaanin jälkiin kuuluu kolme varvasta. Jäljistä näkyy myös jalkojen ”rypyt”, mitkä mahdollistavat varpaiden käytön esimerkiksi oksalla istumiseen ja liikkumiseen. Fasaanin jäljen pituus on noin 6–8 cm. Ne ovat kapeampien varpaiden takia sirot verrattuna metsäkanalintuihin. 2. Ketun jäljet muistuttavat paljon koiran jälkiä, mutta suurin ero on kävelytyylissä. Ketun jäljet ovat kuin helminauha, kun taas koiran jäljet ovat vähän siellä sun täällä. Ketun etukäpälä on takakäpälää suurempi. Etukäpälä on noin 5,5–7 cm ja takakäpälä 5–6 cm. Askeleen pituus vaihtelee paljon vauhdin mukaan. Mitä nopeammin kettu liikkuu, sitä pidempi askelväli. Takakäpälät menevät etukäpälän jälkeen. 3. Näistä jäljistä on vaikea sanoa, onko kyseessä metsäjänis vai rusakko. Metsäjäniksen etukäpälä on yleensä 5–7 cm ja takakäpälä 7-10 cm. Rusakon etukäpälä on 5-6 cm ja takakäpälä 7-9 cm. Molemmat loikkivat niin, että etukäpälät tulevat peräkkäin ja takakäpälät lähes vierekkäin etujalkojen eteen. 4. Orava liikkuu vain loikkien, mikä näkyy jäljissä. Etujalka on yleensä 3–4 cm ja takajalka on noin 5–6 cm. Oravan jäljet alkavat ja päättyvät puunrunkoon. Orava loikkii takajalat leveämmällä kuin etujalat ja loikan pituus on yleensä 40–80 cm. Se on todella pitkä loikka, sillä aikuisen oravan ruumiin pituus on 19–28 cm. 5. Tässä ovat oravanpoikasen jäljet. Vitsi vitsi, tämä on metsähiiren jälki. Tosin hyppytapa muistuttaa oravaa. Sitä paitsi oravan pentueet syntyvät huhti-syyskuussa, jolloin toivottavasti ei löydy näin syvää ja tasaista lumipeitettä. 6. Joskus on vaikeaa olla varma, mikä eläin on kyseessä. Jäljen pyöreys viittaa ilvekseen, mutta vierekkäin astuminen ei ole ilvekselle tyypillistä. Jäljissä ei ensin näy kynsiä, mutta myöhemmin samoja jälkiä seuratessa kynnet näkyvät. Tämä viittaisi kissaeläimeen. Tästä ei voi olla varma, mutta spekuloida voi. Mitä Tassu-järjestelmään kirjatuilla havainnoilla tehdään? – Suurpetohavainnot menevät Luonnonvarakeskukselle, jossa ne ovat yksi tärkeä osa suurpetojen kanta-arviossa. Keräämällä tietoa suurpetojen liikkeistä, saadaan todenmukaisempaa tietoa niiden lukumäärästä ja käyttäytymisestä. Koetko petoyhdyshenkilön työn tärkeäksi riista-asioissa? – Kyllä se mielestäni on tärkeä, koska siten saadaan virallisesti tietoon arvio oman alueen todellisesta suurpetokannasta. Lisäksi sillä tuotetaan arvokasta tutkimustietoa suurpedoista. Onko petoyhdyshenkilön työ mielestäsi vaikeaa? – Tällä alueella se on aika simppeliä, sillä täällä suurpetojen lajikirjo on aika vähäinen. Täällä suurin osa havainnoista on ilveksiä, mutta satunnaisesti on myös susia ja karhuja. Haasteellista voi olla erottaa, onko kyseessä ollut yksinäinen yksilö vai onko mukana ollut pentu, tai mahdollisesti jopa kaksi. Lisäksi joskus voi olla hieman vaikeaa erottaa suden ja koiran jäljet toisistaan. Kuitenkin pääosin työ vaatii vain huolellisuutta, tarkkuutta ja aikaa. Näin varmistetaan, että petoyhdyshenkilön kirjaama havainto on totuudenmukainen. Viekö petoyhdyshenkilönä toimiminen paljon aikaa? – Täällä ihmiset eivät valitettavasti ilmoittele paljoa jälkihavainnoistaan. Yleisimmin ilmoittajat ovat omien metsästysseurojen jäseniä, jotka ottavat yhteyttä jälkiä nähdessään. Lisäksi ihmiset ilmoittavat pihakäynneistä, mutta keikkoja ei ole erityisen paljoa. Itse lenkkeilen ja liikun hevosen kanssa paljon maastossa ja teen silloin havaintoja henkilökohtaisesti. Onko petoyhdyshenkilön työ mielenkiintoista? – Itselleni on ainakin mielenkiintoista seurata kantoja sekä nähdä mitä eläimiä oman kodin ympäristössä ja metsästysseuran alueella liikkuu. Jälkien näkeminen on aina hienoa, varsinkin, jos ne ovat jonkin harvinaisemman eläimen. Suositteletko tehtävään ryhtymistä? – Kannustan lähtemään mukaan petoyhdyshenkilötoimintaan, jos on kiinnostunut luonnon ja eläinten havainnoinnista ja tykkää kulkea luonnossa. Tämä on tärkeää työtä, ja erityisesti susialueilla reaaliaikaisella havainnoinnilla ja ilmoittamisella voidaan suojella koiria. Kenen jäljet? Yksi tapa selvittää oman alueen riistakantaa on seurata eri riistaeläinten jälkien määrää. Joskus tosin voi olla vaikeaa sanoa tarkkaan, mikä eläin on kyseessä. Usein pystyy ainakin rajaamaan vaihtoehtoja. TeksTi ja kuvaT Elisabeth Mattsson 1 2 3 4 5 6 21 Metsästäjä 2/2022
• Peurajahdin vieraille ja isännille V alkohäntäpeurakannan kasvaessa myös vierasja vaihtojahdit ovat lisääntyneet monella alueella. Kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen on erinomainen asia. Vierasjahdit auttavat runsaan peurakannan seuroja sekä pääsemään tavoitteisiinsa että joissain tapauksissa myös tarjoavat mahdollisuuksia pienimuotoiseen varanhankintaan ja verkostoitumiseen. Vierasjahdin jouheva kulku ei kuitenkaan aina tarkoita pelkästään aamuista käskynjakoa, vaan vaatii ennakointia, joustavuutta ja tuntosarvia sekä isänniltä että vierailta. Mikä on vierasjahti? Alkuun on hyvä haarukoida vierasjahdin määritelmää. Vieraita kun voidaan kutsua metsästämään sekä vieraina, vaihtojahtiin tai osittain jopa asiakkaina – täysin kaupallistetut jahdit lienee syytä laskea pois tästä haarukasta, niissä asetelman ollessa jo kaupallisen luonteen puolesta usein hyvin selkeä. Minkälainen on hyvä vierasjahti? Entä hyvä jahtivieras? Kokosimme vinkkejä sekä vierasjahteja järjestäville että jahtivieraille. TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa 22 Metsästäjä 2/2022
• Hyvä etukäteis­ suunnittelu on tär­ keää sujuvan jahdin varmistamiseksi. Käskynjaon yhtey­ dessä on hyvä antaa kattava tietoisku seurueen metsäs­ tyskäytännöistä. Kaikkia vierasjahteja yhdistää asetelma, jossa isännöivän seuran edustajat toimivat jahti-isäntinä ja vieraat tulevat osittain tai kokonaan katettuun pöytään kutsuttuina. Kuten missä tahansa vierailussa, isäntäväki tarjoaa vierailleen vähintään peruspuitteet – vertauskuvallisesti penkin istuttavaksi ja kahvit pöytään. Onko kolmas santsikierros liikaa ja jätetäänkö käytetyt kahvikupit pöytään vai viedäänkö ne suoraan pesukoneeseen, vaatiikin jo sosiaalista silmää ja kokemusta vieraalta ja kommunikointia isännältä. Metsästyksen kontekstissa vieraan liikkumavara ja velvoitteet voivat vaihdella samaan tapaan riippuen sekä vierailevan seuran käytännöistä että metsästäjän ja isännöivän seuran välisistä suhteista. Sopivien toimintatapojen viestiminen on tärkeää. Esivalmistelut ja varautuminen yllätyksiin Metsästyspäivä voi olla pitkä ja tarjoaa, ainakin toivottavasti, vaihtelevia tilanteita. Jahti aloitetaan tyypillisesti melko aikaisin, ja pelkästään aamuisessa järjestäytymisessä on usein urakkaa. Isäntänä toimivan onkin järkevää valmistautua päivän agendaan jo edellisenä iltana pohtimalla etukäteen mahdolliset ajosuunnat, passiketjujen sijainnit ja jahtipäivän aikana käytetyt kokoontumispaikat. Mikäli järjestäjällä riittää resursseja, on hyvä pitää varalla muutama metsästäjä selvittämään mahdollisia jäljestystilanteita ja avittamaan vaikkapa ruhojen siirtämisessä. Järjestävän isännän on hyvä keskittyä itse jahdin edistämiseen ja joskus moneen paikkaan samanaikainen ehtiminen on mahdotonta ja voi kostautua esimerkiksi turhana odotteluna. 23 Metsästäjä 2/2022
• Hyvänä vieraana toimiminen on taito ? Vierasjahdin järjestäminen työllistää aina, muista kiittää ja huomioida isäntäsi. ? Jos voit auttaa, auta. ? Oma-aloitteisuus on usein hyvä, mutta muista pysyä kohtuudessa ja tarkista isännältäsi ennen kuin toimit. ? Älä ota riskejä, joita et haluaisi otettavan omilla maillasi. ? On enemmän kuin paikallaan pyytää tarkennusta, jos käskynjaossa jotain jää kertomatta tai epäselväksi. Vierasjahti ei ole pelkästään metsästyksen organisointia Vierasjahdin järjestäminen sisältää konkreettisen jahdin järjestämisen lisäksi vieraat huomioivan isännöinnin. Kuten kuka tahansa meistä uusissa tilanteissa, jahtivieraatkin pursuavat kysymyksiä: Mitä jahtipäivän aikana on suunniteltu tapahtuvan? Miten kaadolla toimitaan? Kuka suolistaa ja nylkee saaliin? Hyvä tietoisku on aina paikallaan käskynjaon yhteydessä, ja sen sisällössä on hyvä pyrkiä vastaamaan mahdollisimman moneen käytäntöjä koskevaan kysymykseen. Hyvin informoidut vieraat kokevat olonsa varmemmaksi ja toimivat suuremmalla todennäköisyydellä kuten heidän toivotaan toimivan. Missä minä olen? Vieraat on hyvä huomioida myös jahdin aikana radioliikenteessä ja muussa viestinnässä. Ulkopuoliset eivät tunne maastoa, jolloin sijainneista kerrottaessa kannattaa välttää paikallisille tuttuja ilmaisuja kuten “se iso kivi” tai “Kekkosen suora”. Jos nimeä ei näy kartalla, vieras ei sitä löydä. Usein myöskään tutkapantojen numerot tai koirien nimet eivät ole kaikkien tiedossa. On siis hyvä tapa kertoa jatkuvasti lyhyitä tietoiskuja jahdin kulusta ja avittaa vierasta pysymään tilanteen tasalla. Odottavan aika on pitkä Jahtipäivä kannattaa tauottaa järkevästi ja ottaa ajojen järjestämisessä huomioon myös passittajien yhtäjaksoinen odotusaika. Koiran ollessa metsässä haussa, metsästys on käynnissä ja odottaminen sen tyypillinen elementti. Tuntikausia samoilla jalansijoilla kestävä jahti on kuitenkin helposti puuduttavaa, varsinkin ilman toiveita tapahtumista. Hyvän jahtikokemuksen varmistamiseksi vieraat huomioiva jahti-isäntä pitää huolen jouhevasta organisoinnista ja minimoi ylimääräiset odotusajat ja turhan seisoskelun. Metsästysvieraille Jos olet päässyt vieraaksi, olet onnellisessa asemassa. Lähtökohtaisesti vieras saa nauttia kirsikoista kakun päällä ja tulee aina huomioiduksi. Muista kuitenkin, että vieras on eri asia kuin maksava asiakas, vaikka joissakin tapauksissa jahtija kaatomaksut kuuluvatkin kuvioon. Et siis voi vaatia. On hyvä kysyä etukäteen mitä sinulta odotetaan ja miten toimia tietyissä tilanteissa. Joskus jahti-isäntä arvostaa vieraan omatoimisuutta, joskus jahti-isäntä toivoo vieraidensa pysyttelevän puhtaasti vieraan roolissa. Hyvä vieras kuuntelee isäntäänsä tarkalla korvalla ja osaa arvostaa isännöivän seuran vaivannäköä. Joskus ikimuistoiset jahtikokemukset eivät vaadi riista­ tilanteita. Maittava ruoka ja taitava isännöinti voivat luoda päivästä elämyksen. Hankkija_Metsastaja2_210x275.indd 1 Hankkija_Metsastaja2_210x275.indd 1 24 Metsästäjä 2/2022
• RIISTAKAMERA BURREL S12HD+SMS3 199,RET810021 Liiketunnistin, jopa 25 m. Tallentaa kuvat ja videot muistikortille ja lähettää kuvat sähköpostiin. Etäohjattava. 12 Mb kuvanlaatu ja Full HD -videokuvaus. Huomaamaton inframustasalama SUPILOUKKU 36X31X107 CM 79,GRAOF20 MINKKILOUKKU 16X18X72 CM 34 90 GRAOF10 Varmatoimiset, kotimaiset loukut. Valmistusmateriaalina säänkestävä alusinkkiverkko, galvanoidut 4 mm lankavahvikkeet. HINNAT VOIMASSA 31.3.2022 SAAKKA. TILAA VERKKOKAUPASTA TAI KATSO MYYMÄLÄSAATAVUUS hankk? a.fi JAHTI&VAHTI LOHIÖLJY 1 L 17 90 NORM. 19,90 | JV86124 Sisältää runsaasti elimistölle tärkeitä omega-3 rasvahappoja, joita tarvitaan muun muassa turkin, ihon, polkuanturoiden ja nivelten normaalin hyvinvoinnin ylläpitämiseen. HYVINVOINTIA ELÄIMILLE HANKKIJAN HIRVI Talvirehurapsi 50 %, rehukaali 50 %. 1 kg 15 20 5 kg 75 75 10 kg 114 50 15,20 €/KG 15,15 €/KG 11,45 €/KG HANKKIJAN PEURA Rehujuurikas 15 %, talvirehurapsi 35 %, italianraiheinä 35 %, öljyretikka 15 %. 5 kg 52 50 10 kg 82 80 10,50 €/KG 8,28 €/KG HANKKIJAN RIISTA Rehurapsi 20 %, talvirehurapsi 50 % , italianraiheinä 30 %. 10 kg 53,5,30 €/KG RIISTAHERNE 30 kg 21,0,70 €/KG HUKKAKAURA VAPAA REHUKAURA 30 kg 18 50 0,62 €/KG TURNIPSI REHUNAURIS 1 kg 18 50 18,50 €/KG REHUJUURIKAS 1 kg 20 50 20,50 €/KG REHURAPSI 1 kg 7,25 kg 121 50 7,00 €/KG 4,86 €/KG HANKKIJAN RIISTASIEMENVALIKOIMA TARJOAA MYÖS MAISTUVIA SEOKSIA RIISTALINTUJEN RUOKINTAAN. DAGSMARK SYSMÄ 9 KG 43 90 NORM. 45,90 | DPF2710 4,87 €/KG Runsasenerginen täysravinto aktiivisemmalle koiralle. Maukas ja proteiinipitoinen koostumus. Hankkija_Metsastaja2_210x275.indd 1 Hankkija_Metsastaja2_210x275.indd 1 22.2.2022 14.29 22.2.2022 14.29
• niksejä, joihin perehdymme nyt Aki Perälän, houkuttelupyynnissä meritoituneen metsästäjän ja houkuttelupyynti.fi -ryhmän ylläpitäjän avustamana. Onko alueella kettuja? Kuten muissakin houkuttelupyynnin lajeissa, myös ketun pillityksessä alueen tuntemus on valttia. Mikäli kettua ei metsästysalueella ole, ei sitä sinne pillittämälläkään synny. Ole siis tarkkaavainen, pidä korvasi höröllä kaikista kettuhavainnoista ja paina mieleesi pitkin vuotta muiden jahtien lomassa tekemäsi löydökset. Miettiessäsi pillittämiseen soveliaita paikkoja, muistele havaintoja ja keskitä houkuttelupyyntisi alueille, joissa tiedät kettuja olevan. – Toki pillitys ”sokkona” soveliaan oloisilla paikoilla voi myös tuottaa hienon tuloksen. Mutta erityisesti alkuvaiheessa ja houkuttelua harjoitellessa on hyvä lisätä todennäköisyyttä, että alueella on kettuja, Perälä painottaa. Ketun pillityksen niksit Ketun pillittäminen vaatii metsästäjältä perehtymistä sekä riistaeläimen käytökseen että itse pillitykseen, mutta onnistuessaan se tarjoaa erittäin jännittäviä tilanteita ja voi osoittautua hyvinkin tehokkaaksi. TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa K ettu on tarkka-aistinen, nopealiikkeinen ja varovainen riistaeläin, joka esiintyy erityisesti asutuksen lähettyvillä ja maatalousvaltaisissa ympäristöissä hyvinkin runsaslukuisena. Kettu on taitava saalistaja, ja erilaisten selkärangattomien, jyrsijöiden ja lintujen lisäksi myös metsäkauriin vasat ovat sille mieleistä riistaa. Ketun houkuttelu vaatii onnistuakseen muutamia ? Sininen hetki ja pillitys jo kovassa vauhdissa. ? Mikäli kettu tulee pillille hanakasti, kannattaa pillitystä jatkaa. Ketun ollessa otillaan, houkuttelu voi tuoda samalle paikalle useammankin. 26 Metsästäjä 2/2022
• tellessasi saaliseläimen hätähuutoa imitoivalla pillillä, kettu kaartaa usein tuulen alapuolelle lähestyessään. – Ennen osingoille säntäämistä kettu haluaa tietää mikä saalistaja jänistä hätyyttää, Perälä valaisee. Paikka kannattaakin valita niin, että alatuulen puolella on aukeaa. Mahdollisuuksien mukaan sijoittaudutaan ympäristöä korkeampaan kohtaan, josta on hyvä näkyvyys. – Mitä aikaisemmin havaitset lähestyvän repolaisen, sitä enemmän pelivaraa sinulla on. Kun kettu lähestyy, voit liikkua, mutta korostetun varovaisesti ja hitaasti. Mikäli kettu pysähtyy kuuntelemaan ja tarkkailemaan, on viisainta pysyä täysin liikkumatta ja ääneti. Pidä ase valmiina, sillä laukauksen on lähdettävä ilman suurempia liikkeitä ja kolinoita, Perälä ohjeistaa. Suuremmat ojat, joissa ei ole selkeitä ylityspaikkoja, rajoittavat ketun kulkua. Kettu voikin tuulen suunnasta huolimatta edetä passiisi ojan sivua pitkin sivutuulesta. Tai eteneminen alatuulesta kohti pillittäjää voi pysähtyä isoon ojaan keskellä peltoa. Houkuttelu alkaa hiljaisuudesta – Ketun maailmassa sinua ei saa olla olemassa, Perälä painottaa. Houkuttelupaikalle edetään hiljaa ja varovasti, kolistelematta ja höpisemättä. Mikäli kettu havaitsee olinpaikkasi, voit olla varma, ettei pillille ole tulijoita. Asetuttuasi aloillesi, ase valmiina, sopivasti suojautuneena mutta kyvykkäänä toimimaan, pidä hetken tauko. Anna ympäristön rauhoittua ainakin vartin verran ennen kuin aloitat. Kuten muissakin houkuttelupyynnin muodoissa, anna luonnon unohtaa sinun saapuneen paikalle. Pillittämisen perusteita Ketun pillittämisessä toistuu sama peruskaava kuin monessa muussakin houkuttelupyynnin lajissa: Aloita varovasti ja lisää volyymia ja intensiteettiä pillitys kerrallaan. Pillitys kannattaa aloittaa korkeaäänisemmällä ja hiljaisemmalla pillillä. – Yleensä aloitan ilman suurempaa säröä tai “raspia” pillitysäänessä. Pillitän varovasti ja odotan mikäli aivan lähellä olisi kettu valmiina. Mikäli muutamaan minuuttiin ei tule näköhavaintoa, lisään pillitykseen hieman tunnetta ja ääntä. Mikäli tulijoita ei edelleenkään näy, lisään jälleen volyymia. Jatkan pillittelyä pienin tauoin ja tarkkailen, ja mikäli tulijoita ei näy, vaihdan hieman kovaäänisempään pilliin, Aki Perälä sanoo. Yksilöstä ja vuodenajasta riippuen eri pillit toimivat paremmin kuin toiset. Kevättalven kovilla hangilla kettu liikahtaa usein helpommin kuin alkutalvella, jolloin pilliltä saatetaan tarvita vahvempaa ärsykettä. On tärkeä muistaa, että pillillä imitoidaan pieneläimen hätähuutoa. Puhalla jaksoittain ja lisää pilliin eloa käyttämällä toista kättä kaikukoppana pillin etuosassa. Kaikukoppaa avaamalla ja sulkemalla saat ääneen lisää väriä ja eloa. Puhalla palleaasi käyttäen ja äläkä anna poskiesi pullottaa. Parhaan äänen saat käyttämällä pillitykseen koko ylävartaloasi. – Ketun kiiman lähestyessä tammi-helmikuussa ravinnonlähdettä imitoiva houkuttelu menettää hieman tehoaan. Silloin kannattaa kokeilla kettua itseään matkivia pillejä. Kiima-aikana ketun haukkua matkimalla päästään joskus vastavuoroiseen kommunikaatioon, On hyvä merkki, jos muutkin petoeläimet kiinnostuvat pillistä. Pillin sointi ja soittotapasi ovat todennäköisesti kohdallaan. Jäniksen hätähuuto aktivoi usein myös jänikset ja rusakot! Hämärä ajaa ketun liikkeelle Kettu aktivoituu usein hämärän laskeutuessa. Pillittämiseen soveliaan paikan ja ajankohdan löytämisessä näkyvyys on tästä syystä merkittävä asia. Esimerkiksi alkutalvella voi olla haastava saada kettua tulemaan ampumiseen riittävän valoisassa, vaikka muutoin olosuhteet ja kettukanta olisivat hyvät. Kauden edetessä kettukin aikaistaa kulkuaan ja lumi tuo lisää näkyvyyttä. – Mullospellolta kettua on vaikea hämärässä havaita, mutta maaliskuisella hangella on pillittäjällä jo hyvä mahdollisuus päästä ihailemaan repolaisen lähestyvää ravia iltapäivän valossa valkoisen hangen päällä, Perälä toteaa. – Lähtökohtaisesti niin sanottu sininen hetki on kuumaa aikaa ja sen koittaessa on pillityksen oltava jo hyvässä vauhdissa. Miten sää vaikuttaa? Metsästäjälle tasainen, rauhallinen tuuli on erinomainen asia. Metsästäjä tietää ilmavirran suunnan, tuuli ei pyöri ja näin ollen ketun oletettu tulosuunta voidaan arvioida. Täysin tyyni keli tekee hajujen leviämisestä vaikeasti ennakoitavaa ja jokainen rapsaus kuuluu ketun tarkkoihin korviin. Toisaalta kettu kuulee myös pillin hyvin. Vanha sanonta “kettu ei kastele tassujaan” pitää melko hyvin paikkansa. Kettu suosii kuivaa ja viileää keliä. Alkukauden lämpimät päivät passivoivat ja kettu liikkuu laiskasti, mutta kauden edetessä ja kelien viilentyessä aktiivinen aika lisääntyy. Kevyt pakkanen tekee ihmeitä ketun houkuttelupyynnille. – Olen todennut uuden, kevyen ensilumen aktivoivan ketut. Myös kunnon lumimyräkkä saa ne liikkumaan ja saalistamaan todella aggressiivisesti ensimmäisen parin tunnin aikana. Lumisateen jatkuessa ne taas katoavat, Perälä kertoo kokemuksistaan. Valitse sopiva pillityspaikka Valittuasi alueen ja miettiessäsi sopivaa pillityspaikkaa, huomioi vallitseva tuuli ja maastonmuodot. Houku27 Metsästäjä 2/2022
• ja mikäli pillitys onnistuu hyvin, kettu porhaltaa usein tuulesta riippumatta suoraan kohti äänen lähdettä. Haukkumalla vastailevan ketun lähestymistä on jännittävä seurata, Perälä kertoo. Ole valmiina heti alusta lähtien – Mikäli lähettyvillä on kettu, se voi sännätä pillille hyvinkin nopeasti. Ole valmiina heti ensimmäisestä pillityksestä lähtien, ja tarkkaile ympäristöäsi aktiivisesti. Kettu voi tulla pillille suoraa juoksua, ja päätyä nopeasti niin lähelle pillittäjää, ettei esimerkiksi kiväärillä ole mahdollisuutta tähdättyyn laukaukseen. Ja siitä repolainen voi luikahtaa takaisin suojaan silmänräpäyksessä. Jos tilanteita ei synny ensimmäiseen varttiin, jatka Supikoiran pillitys Myös supikoiran houkuttelupyynti pillillä onnistuu. Supikoira ei kuitenkaan ole yhtä aktiivinen ja taitava saalistaja ja reagoi pillitykseen vaihtelevammalla innokkuudella. – Supikoira tuntuu reagoivan pillitykseen paremmin alkukaudesta ja suosii selkeästi kevyempiä ja korkeaäänisempiä pillejä. Pieneläimiä ja lintuja imitoivat hätähuutopillit tuntuvat houkuttavan supikoiraa parhaiten, Aki Perälä toteaa. Muistathan että supikoira on huomattavasti kettua hitaampi kulkija, ja matkateko pillille kestää selkeästi kauemmin. Pillittele rauhassa ja anna supikoiralle aikaa. pillitystä rauhalliseen tahtiin taukoja pitäen ja mahdollisesti pillityyppiä vaihtaen. Mikäli ensimmäisen tunnin aikana ei tule havaintoja, kannattaa vaihtaa paikkaa. Näin voit illan aikana pillitellä muutamankin potentiaalisen kettupaikan. Harjoittele, tarkkaile ja opettele Nämä peruselementit auttavat uutta houkuttelupyytäjää hyvään alkuun, mutta antavat vasta kehykset oppimiselle. Onnistuminen vaatii sekä pillityksen harjoittelua että itse riistaeläimen tuntemista. Luonnossa vietetty aika, käytännön tekeminen ja oman toiminnan tarkastelu ovat oppimisen ja kehityksen edellytyksiä – onneksi jokainen kerta opettaa lisää! Useampi kettu on kulkenut saaresta toiseen jo useasti. Metsästäjän tehtävä on selvittää ketun kulkurytmi ja se, ovatko repolaiset jänisten perässä vai siintävätkö mielessä jo pariutumispuuhat. Tämä repolainen ei reagoinut kevyempään pieneläimen hätähuutoon, mutta jäniksen huutoa matkiva pilli toi sen häntä suorana hollille. Ketun talviaikainen turkki on ehdottomasti huolellisen käsittelyn ja hyödyntämisen arvoinen. KIDE-kylmähuoneet ja -kojeikot maahantuo Scanoffice Oy www.scanoffice.fi KIDE:n Universal Moduulikylmähuoneet on suunniteltu helposti asennettaviksi. Moduulirakenne mahdollistaa tilan nopean kasaamisen kohteessa. Yksi toimittaja asentaa kylmähuoneen, kojeikon ja tarvittavat hyllystöt. Tarjoamme suunnitteluja mitoituspalvelun. Meiltä myös vakiokokoiset tilat kojeikkoineen ja hyllystöineen suoraan varastosta. Annamme mielellämme lisätietoja: p. 09 2902 2451 / kiinteisto@scanoffice.fi KAIKKI KYLMÄJA PAKKASHUONEISIIN SAMALTA TOIMIJALTA 28 Metsästäjä 2/2022
• KIDE-kylmähuoneet ja -kojeikot maahantuo Scanoffice Oy www.scanoffice.fi KIDE:n Universal Moduulikylmähuoneet on suunniteltu helposti asennettaviksi. Moduulirakenne mahdollistaa tilan nopean kasaamisen kohteessa. Yksi toimittaja asentaa kylmähuoneen, kojeikon ja tarvittavat hyllystöt. Tarjoamme suunnitteluja mitoituspalvelun. Meiltä myös vakiokokoiset tilat kojeikkoineen ja hyllystöineen suoraan varastosta. Annamme mielellämme lisätietoja: p. 09 2902 2451 / kiinteisto@scanoffice.fi KAIKKI KYLMÄJA PAKKASHUONEISIIN SAMALTA TOIMIJALTA
• H aitallinen vieraslaji minkki, on vuosikausia terrorisoinut vesistöjämme aiheuttaen merkittäviä linnustovahinkoja. Ainoa keino minkkivahinkojen vähentämiselle on minkkien pyytäminen, joka manner-Suomessa onnistuu parhaiten heti tappavien rautojen avulla. Pyyntipaikan etsiminen Minkki viihtyy pääasiassa vesistöjen varsilla, ja käyttää ravinnokseen muun muassa piennisäkkäitä, kalaa ja lintujen poikasia. Pyyntipaikkoja kannattaakin kartoittaa rantoja, tai joenvarsia, pitkin kulkemalla. Aktiiviselta minkkireviiriltä löytyy yleensä minkin jätöksiä tai jälkiä, sekä toisinaan selviä kulkureittejä. Raudan voi asettaa suoraan minkin havaintopaikalle, mutta tämä ei välttämättä tuota parasta tulosta. Minkki saattaa saalistaessaan kulkea rantaviivaa useamman kilometrin päivässä. Mikäli rauta viritetään paikalle, jolla minkkihavainto on tehty, saattaa se olla paljonkin sivussa aktiivisemmalta elinalueelta. Tästä syystä pelkkä näköhavainto ei yksinään ole paras pyyntipaikan määrittelyssä. Hyvän paikan löydyttyä tulee raudan asentamiseen kysyä maanomistajan lupa. Rauta ja rautalaatikko Heti tappavia rautoja on saatavilla sekä ’’irtorautoina’’ että kaupallisina valmisteina, joissa raudan ympärillä on valmis suojakotelo. Rautatyypistä riippumatta raudat Minkin rautapyynnin perusteet TeksTi Kari Karhula kuvaT Kari Karhula ja Esa Ervasti ? Talvella minkit viihtyvät sulien virtavesien varrella josta ne voivat kalastaa. ? Minkin kulkua voidaan pyrkiä ohjaamaan rautoihin ohjuripuiden tai kivien avulla. Ohjailussa paras on läpikuljettava loukku, sillä sitä minkki voi lähestyä kummastakin suunnasta. ? Tällä puronvarsipaikalla oli runsaasti minkin jälkiä ja ulostetta. Peurantali houkutti minkin pyydykseen parissa päivässä. 30 Metsästäjä 2/2022
• Kokoaan hurjempi peto Minkki (Mustela Vison) on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomen villi minkkikanta on muodostunut turkistarhoilta karanneista yksilöistä, ja nykyään minkkiä tavataan yleisesti ja runsaana koko maassa. Minkin kaltaista pitkiin uimamatkoihin pystyvää lintuja saalistavaa näätäeläintä ei esiintynyt aiemmin Suomessa. Siksi minkin saalistuksesta ovat kärsineet erityisesti merilinnut, jotka eivät ole sopeutuneet minkin kaltaiseen petoeläimeen. Minkin syrjäyttämä alkuperäislajimme vesikko ei minkistä poiketen viihtynyt saaristoissa. Vuonna 2019 minkki poistui riistalajiluettelosta ja siirrettiin haitalliseksi vieraslajiksi. Siirron myötä minkiltä poistui rauhoitusaika, ja sitä voidaan pyytää ilman metsästyskorttia. Rehevillä vesillä ja rannikkoalueilla heti tappava rauta on ainoa kustannustehokas väline minkkien poistamiseen. Yksikin henkilö voi pitää useita rautoja samanaikaisesti pyynnissä ja pyytää minkkejä laajalta alueelta suhteellisen pienellä työpanoksella. Laita siis oma sorsapaikkasi kuntoon ja alueelle minkkirautoja pyyntiin. tulee aina suojata kotelolla, joka estää esimerkiksi saukon pääsemisen rautoihin. Omavalmisteisissa rautakoteloissa kannattaa käyttää useimpien kaupallisten valmisteiden tavoin maksimissaan 70 mm suuaukkoa. Kaupallisista ja omavalmisteisista rautamalleista voidaan erottaa kaksi päätyyppiä. Umpiperälliset, joissa on kulkuaukko vain toisessa päässä ja rauta kotelon perällä, sekä läpijuostavat, joissa on kulkureikä kummassakin päässä ja rauta kotelon keskellä. Läpijuostavat mallit toimivat erityisesti silloin, kun minkin kulkureitti on hyvin tiedossa ja saadaan ohjattua pyydyksen läpi. Umpiperällinen malli on joka paikan peruspyydys ja toimii erityisesti syötittämällä. Pyydyksen asentaminen Minkin luontaisiin kulkutapoihin kuuluu maastonmuotojen ja esteiden myötäily. Näitä muokkaamalla pyritään ohjaamaan minkki pyydykseen, sen sijaan että se juoksisi vierestä ohi. Tarkkaa asennuspaikkaa etsiessä kannattaa pitää silmällä luontaisia kapeikkoja, kallionreunoja tai kaatuneita puita, jotka ohjaavat minkin kulkua. Kun lopullinen asennuspaikka on päätetty, maasto pyydyksen alta siivotaan risuista ja tasoitetaan siten että pyydys ei keiku. Asennuksen lopuksi ohjaavien maastonmuotojen eli ohjureiden avulla tehdään pyydyksen suuaukko minkin kannalta houkuttelevimmaksi kulkureitiksi. Ohjureiksi sopivaa materiaalia ovat esimerkiksi lähimaastosta löytyvät kivet tai kaatuneet puunrungot Syötittäminen ja hajustaminen Minkinpyydyksen syötittämisessä tai hajustamisessa on yhtä monta koulukuntaa kuin on pyytäjiäkin. Toiset vannovat kalasyötin nimeen, jotkut taas pyytävät pelkällä saalisminkin hajulla. Erilaisia houkuttelutapoja ja niiden yhdistelmiä kannattaa testata ennakkoluulottomasti ja vaihtaa vuodenaikojen mukaan. Lämpimällä kelillä hajusteet eivät pilaannu ja tuoksuvat voimakkaasti. Pakkaskeleillä hajusteiden teho usein vähenee, ja syötittämällä saatetaan päästä parhaaseen tulokseen. Kuuntele Sorkkia ja sarvia -podcastista, mitä tarvitaan onnistuneeseen vieras petopyyntiin. 31 Metsästäjä 2/2022
• Tehopyytäjän vinkit minkin loukkuja rautapyyntiin TeksTi ja kuvaT Tomi Nevalainen ja Ilkka Järvinen M inkinpyyntiin erikoistuneen haminalaisen Ismo Andrejev’n vinkit perustuvat Kaakkois-Suomen saariston ja mantereen pyynteihin, joiden tuloksena pelkästään neljän viimeisen vuoden saalis on ollut noin 200 minkkiä. Esimerkkien pohjalta jokainen pyytäjä voi varioida omat loukkunsa ja metodinsa. Loukkumalli Andrejev’n suosikkipyyntilaite on filmivanerista itse tehty keinulautarautapyydys, jossa raudat ovat rosteria. Materiaalivalinnalla haetaan pitkäikäisyyttä ja keveyttä. – Keinulauta on ollut alaan vihkiytyneiden suosima malli vuosikymmeniä. Syytä, miksi se minkkiä viehättää, ei ole vielä pystytty varmaksi ratkaisemaan. Syiksi on arveltu kapeaa nousevaa ränniä. Kun minkki ei näe mistä kiinnostava haju tulee, sen pitää mennä peremmälle. Laudan keikahdettua minkki juoksee rautojen viiksiin ja kuolee välittömästi. Raudat tuovat pyyntiin perinteisen keinulaudan lisänä huomattavan lisätehon, koska niitä voi pitää Loukun asetteluun kannattaa nähdä vaivaa. Tässä rantapuron loukku on viimeisen päälle ottavan näköinen. pyynnissä ilman päivittäistä tarkastusta. Esimerkiksi saaristopyynti olisi käytännössä mahdotonta toteuttaa, jos rautoja ei saisi käyttää. Loukkumalli on suunniteltu mahdollisimman pieneksi suurien loukkumäärien siirtelyä varten ja se toimii kaikissa vaihtelevissa sääolosuhteissa. Ismo Andrejev on mukana Helmi-ohjelman vieraspetopyynneissä ja toimii pyynti ryhmän vetäjänä. 32 Metsästäjä 2/2022
• Syötitys Lämpimänä vuodenaikana keinulautarauta pyytää pelkällä hajusteella. Syötit alkavat silloin nopeasti toimia karkotteena, koska minkki ei koske pilaantuneeseen ruokaan. Parhaaksi hajusteeksi on todettu minkki itse, eli minkin peräpäätä hangataan loukun pohjaa vasten. Tätä varten pakastimeen kerätään saatua saalista ja markkinoilta etsitään toimivaa kaupallista hajustetta hajustamisen helpottamiseksi. – Pakkasella hajusteiden toimiessa huonommin voi loukun tehoa parantaa syötittämällä. Syötteinä voi käyttää lähes mitä vain eläinperäistä, kuten kalaa, kalaöljyä, riistan teurasjätteitä tai verta. Loukkujen yläpuolelle puiden oksille voi myös ripustella pieniä syöttiannoksia hajuja levittämään. Pyyntipaikat Maastossa olevat luontevat minkin liikettä ohjaavat maanmuodot sekä ohjureina toimivat kallioleikkaukset kannattaa hyödyntää loukkujen sijoittelussa. Tarvittaessa ohjureita voi rakentaa kivistä ja puista. – Purot ovat aina minkkien suosimia ja niissä hyvä pyyntitapa on puron yli menevät rangat, lankut ja muut palkit, joiden päälle laitetaan molemmista suunnista pyytävä läpikuljettava loukkumalli. Läpijuostavan putkiloukun voi tehdä itse ja siihen voi asentaa monenlaisia rautoja. Perinteisestä Conibear-raudasta saa paremmin tehoja irti laittamalla laukaisuviiksien tilalle astinlaukaisimen. Minkin ei tarvitse silloin työntää metalliviiksiä kasvoillaan. Saaristossa parhaimmat loukkujen paikat löytyvät paikoista, mistä on lyhyin tie uida saarelta ja luodolta toiselle. Erityisesti saarien kapeat kärjet ovat ottavaksi todettuja paikkoja. – Venevajat, mökit, aitat, sekä aallonmurtajat ovat minkkien suosimia paikkoja. Minkki myös aiheuttaa ylimääräisiä remonttikuluja rakennuksissa. Pyyntiin kaikkina vuodenaikoina KEVÄT | Alkukeväästä minkit kulkevat pitkiä matkoja lumettomia jään ja sulan reunoja. Huomioi tämä loukkujen sijoittelussa. Saalisminkin urea tai tippa parafiiniin uutettua rauhasta voi antaa kelpo saaliin. Hyviksi havaitulle paikoille kannattaa laittaa useita pyydyksiä kilpakosijoitten toivossa. Tuottavimman minkkikannan poistoaika on lyhyt, mutta intensiivinen. KESÄ | Peli ei suinkaan ole menetetty, mikäli kevätpyynti epäonnistuu. Kesä on hyvää aikaa hakea uusia pyyntipaikkoja ja viedä loukut ”sulautumaan” maastoon. Petojen tottuminen äkilliseen muutoksiin elinympäristössään saattaa vaatia hetken. Tarkkaavainen kulkija löytää minkin kovaksi tallaamat polut. Niiden varsilta löytyy muun muassa ulosteita, rikottuja näkinkenkiä, ravun kappaleita ja linnunsiipiä. Pyytäjä saa näistä vinkkejä pyyntilaitteiden sijoitteluun. LOPPUKESÄ | Loppukesästä voi saada kerralla paljon saalista. Poikueet ovat pitkään koossa ja liikkuvat suhteellisen pienellä alueella. Yhden nuoren saalisyksilön jälkeen kannattaa laittaa useita pyydyksiä alueelle. SYKSY | Syksyllä minkit tankkaavat talvea varten ja liikkuvat kohti talvehtimispaikkoja. Karuilta rannoilta suunta on kohti reheviä lahtia, jokia ja jopa pieniä metsäpuroja. Näillä vaelluskohteilla otus ei välttämättä muutoin vietä aikaa, mutta on pyydettävissä, jos loukut on ajoissa viritelty valmiiksi pelipaikoille. TALVI | Talvella merkkejä minkistä löytää varmimmin sulakohdista kuten siltojen alta, rumpuputkista ja ojien suista. Ne ovat varmoja ottipaikkoja läpi vuoden. Talvella minkki kulkee pitkiä matkoja lumen ja jääkannen alla. Piilotteleva elämäntapa antaa helposti väärän kuvan, ettei alueella olisi minkkejä. Veden pinnan noustessa ja laskiessa minkki osaa taitavasti hyödyntää ilmataskuja ja pysytellä turvassa suurilta pedoilta. Veden nousu ja lasku muodostavat ojien ja rantojen penkkoihin onkaloita. Ne ovat usein todella pyytäviä loukkupaikkoja. Pyydykset on syytä kiinnittää vahvalla narulla rantapuihin tai kasata raskas kivikasa loukun päälle, etteivät muuttuvat virtaukset vie loukkua mennessään. Sydäntalven rantapajukkoon lähelle vesirajaa sijoitettu loukku voi antaa piilottelevia minkkejä. Loukku kannattaa päällystää oksilla ja heinillä siten, ettei tuiskuava lumi pääse tukkimaan kulkuaukkoja. Myös sillat ja metsäojien varsilla kasvavat tuuheat kuuset muodostavat hyvän katon loukuille. Lautta on ratkaisu kaislikkoalueille. Lisätehoa saa sijoittamalla loukun vesilintuja puoleensa vetävälle ruokintalautalle. Kokemista voi helpottaa lyömällä tapit rantaan ja järveen, jotta lauttaa voidaan hinata edestakaisin narulenkillä. Puron ylitys läpikuljettavalla loukulla on aina tehokas, myös ilman syöttiä. 33 Metsästäjä 2/2022
• Minkinpyyntiin soveltuvia hetitappavia rautaratkaisuja on monia erilaisia. Luokittelua voidaan tehdä sekä rautojen että niitä suojaavien koteloiden mukaan. TeksTi ja kuvaT Jyri Mononen Läpikuljettavat raudat tulee myös huoltaa säännöllisesti vahaamalla tai öljyämällä ruostumisen hidastamiseksi. Conibear-tyyppisten läpikuljettavien rautojen valmistajia on lukuisia ja rautojen laatu voi vaihdella valmistajasta riippuen, joten on suositeltavaa hankkia hyvämaineisten valmistajien ruostumattomia malleja. Ne toimivat varmemmin vuosien käytönkin jälkeen. Säännöllisellä ylläpidolla, herkistämisellä sekä suojakotelon rajoitetulla kulkuaukolla varmistetaan, etteivät rautoihin pääse käsiksi muut kuin sallitut saaliseläimet. Hetitappavat raudat ja suojalaatikot Aloitteleville ja kokeneille Hajuttomasta muovimateriaalista valmistettu, näppärästi purettava ja koottava Finntrapbox-rautakotelo perustuu syötittämiseen. Saatavilla on myös molemmista päistä läpikuljettava, kahdelle raudalle sopiva malli, jota voi käyttää sekä syötillä että ilman. Kyseessä ovat kätevät kauemmaksikin kannettavat, vähän tilaa vievät sekä pitkäikäiset suojusmallit, joihin hankitaan erikseen pyyntiraudat. Suojalaatikossa on valmiit reiät, joita hyödyntäen laatikko kannattaa kootessa vahvistaa ja lukita esimerkiksi lujalla metallilangalla. Rautamalliksi koteloon sopii esimerkiksi ruostumaton Conibear 120 mm, joka säädetään ennen käyttöä mahdollisimman herkästi laukeavaksi. R audat jaetaan tavallisimmin perinteisiin läpikuljettaviin ja moderninpiin astinlaukaisin-rautoihin. Läpikuljettavat eli Conibear-tyyppiset raudat ovat perinteisyydestään huolimatta toimivia minkinpyynnissä. Sama koskee uudempia astinlautaan perustuvia rautamalleja. Läpikuljettavat Conibear-tyyppiset raudat soveltuvat parhaiten kokeneille rautapyytäjille, jotka ovat valmiita näkemään hieman vaivaa. Rautojen herkkyys pitää säätää ja niille pitää rakentaa riittävän lujarakenteinen suojakotelo. 34 Metsästäjä 2/2022 M tsästäjän varusteet
• Läpikuljettavien rautojen herkkyyttä ja pyytävyyttä voi parantaa myös vaihtamalla perinteiset ”laukaisinviikset” astinlautalaukaisimeen. Vanerista tai metallista valmistetun astinlaudan tulee olla kevyt sekä kiinnitetty siten, ettei se alenna rautojen lyöntivoimaa. Astinlaukaisimelliset Astinlaukaisimiin perustuvat ovat uudempia rautatyyppejä. Niilläkin on lukuisia valmistajia, joten metsästäjä pääsee valitsemaan monesta hyvästä vaihtoehdosta. Myös tässä rautatyypissä on suositeltavaa investoida ruostumattomiin versioihin, joilla varmistetaan halutun herkkyyden ja riittävän iskuvoiman säilyminen pitkään haastavissakin luonnonoloissa. Käyttämisen ja herkkyydensäädön vaivattomuus vaihtelee malleittain, joten niistä löytyy malleja sekä aloitteleville pyytäjille että vaativimmillekin rautapyynnin eksperteille. Erikseen vai pakettina? Sekä Conibear-tyyppisiä että astinlaukaisimiin perustuvia rautamalleja voi hankkia sellaisenaan, tai pakettina suojakoteloiden kanssa. Kummatkin vaihtoehdot ovat perusteltuja. Ruostumattomat raudat ovat huolettomampina ja pitkäikäisempinä pienen lisähintansa arvoiset. Kuvassa on paksusta laudasta itsetehty läpikuljettava rautasuojus. Itse tehden voi materiaalin lujuuden valita tarpeenmukaisesti ja halutessaan voi suojukseen sijoittaa kahdet raudat, syötin molemmin puolin. Rakenteellisesti luja suojus, rajoitettu kulkuaukko sekä herkäksi säädetyt raudat ovat turvallinen kokonaisuus myös perinteisillä Conibear-tyyppisillä raudoilla pyydettäessä. Astinlaukaisimeen perustuva uusiselantilainen Trapinator Doc200 RST -rauta asennetaan loukkuun sivuttain. Se sopii sekä umpiperäisiin että läpikuljettaviin suojusmalleihin. Doc200 RST on ruostumaton, laadukas ja hyvin minkinpyyntiin soveltuva rauta, jolle voi tehdä itse rautojen mittoihin sopivan suojuksen tai hankkia syötittämiseen perustuvan rautapaketin, joka sisältää Trapinatorin raudoille suunnitteleman valmiin ja turvallisen suojakotelon (kuvassa avattuna). Raudat on helppo virittää sekä säätää herkkyydeltään sopiviksi. Kuten kaikissa rautaratkaisuissa, käyttöohjeisiin tulee tutustua ennen käyttöönottoa. Syötitykseen perustuvan sinkitystä pellistä valmistetun MP-rautakotelon voi tilata valmispakettina Conibear-tyyppisen 120 mm raudan kanssa. Lisävarusteena on tarjolla valmis MP-astinlauta parantamaan toimintaherkkyyttä. Valkoisen mallin lisäksi on saatavilla on hieman lyhyempi malli metallinvärisenä. MP on helppokäyttöinen ja säänkestävä ratkaisu, joka keveydestään huolimatta tarjoaa lujan suojan pyyntiraudoille. Myös nämä kotelot kannattaa varmuuden vuoksi lukita metallilangalla tai vaikkapa vahvalla nippusiteellä. Aloitteleva rautapyytäjä pääsee helpoimmalla hyvään tulokseen hankkimalla raudoille tarkoitetun valmiin rautalaatikon. Edistyneemmät pyytäjät sen sijaan saattavat haluta rakentaa kotelon itse. Esimerkiksi pyydyksen, jossa yhdistyy keinulautaloukun erinomainen pyytävyys rautojen vaivattomuuteen. Tai molemmista päistä läpikuljettavan, jossa on erillinen sivukotelo polkulaukaisintyyppisiä rautoja varten. Tällöin sama pyydys toimii sekä läpikuljettavana että syötitykseen perustuvana. Saattaapa kokenut pyytäjä pyrkiä kahden tai useamman minkin kertasaaliiIL KK A JÄ RV IN EN 35 Metsästäjä 2/2022
• siinkin rakentamalla kahdet tai useammat raudat sisältävän rautalaatikon. Valmiit rautalaatikot Markkinoilla saatavilla olevissa valmiissa rautalaatikoissa on eroja ja kaikissa on omat etunsa. Perinteisemmät laatikot perustuvat kehikon umpiperälle asetettuun syöttiin tai hajustukseen, tai molempiin. Läpikuljettavat, molemmista päistä pyytävät kehikkomallit ovat lisänneet suosiotaan kokeneiden pyytäjien käytössä, koska taitavasti hajustettuina ja luontaisille kulkureiteille asennettuina ne ovat usein erinomaisen hyvin pyytäviä. Hyvä yleisohje on, että ideaalitilanteessa on käytettävissä molempia. Minkitkin kun ovat yksilöitä. Pieni suuaukko! Valitsipa pyytäjä minkä tahansa suojusratkaisun, tulee aina varmistaa, ettei viritettyihin rautoihin pääse käsiksi suurpedot, lemmikit tai vaikkapa uteliaat lapset. Tämä ratkaistaan riittävän pienellä suojuksen suuaukolla, rautojen herkkyydellä sekä suojakotelon riittävällä lujuudella. Muovisten ja metallisten suojakoteloiden keveys sekä pitkäikäisyys on monessa tapauksessa iso etu, mutta tunnetuilla karhualueilla pyydettäessä voi olla tarpeen maksimoida varmuus: raudat säädetään mahdollisimman herkiksi ja suojus rakennetaan tavallista järeämmäksi, esimerkiksi paksusta laudasta tai vanerista. Sivullisia ihmisiä ajatellen voi taajamien lähellä olla eduksi, jos kotelo on lukittavissa. Ensimmäiset raudat Mikäli rautojen käyttö on uutta, on hyvä aloittaa sellaisilla, joissa viritys on mahdollisimman helppo ja herkkyys valmiiksi esisäädetty yleiskäyttöön sopivaksi. Valmistajien ohjeisiin tulee joka tapauksessa tutustua ennen käyttöönottoa ja useimmille tuotteille löytyy verkosta hyvin tehtyjä ja selkeitä käyttöohjevideoitakin. Astinlautaan perustuva ruostumaton Trapper90 on Ruotsissa jo pitkään käytössä ollut minkkirauta. Yhdessä laudasta ja vanerista valmistetun lujarakenteisen Trapper90suojakotelon kanssa se on toimiva pakettiratkaisu. Loukku perustuu umpiperään ja syötittämiseen / hajustamiseen. Paketti on painava, mutta tarjoaa turvallisen ja riittävän herkäksi viritettävän valmiin ratkaisun osaaville pyytäjille. Käyttöohjeisiin tulee tutustua ja virittämistä kannattaa alkuun harjoitella. Perinteiseen Conibear-tyyppiseen rautaan voidaan asentaa viiksien tilalle polkulaukaisin. Niitä on saatavana lisävarusteena, josta tässä esimerkkinä MP-polkulaukaisin, tai sellaisen voi halutessa tehdä myös itse ohuesta vanerista. Mikäli käytetään raudoissa valmiina olevia laukaisinviiksiä, tulee ne taivuttaa siten, ettei minkki pääse kiertämään niitä sivuilta. Viiksien laukaisun toimivuus kannattaa testata ja tarvittaessa säätää riittävän herkäksi hienoa viilaa käyttäen. Kuvan rauta on ruostuvaa materiaalia ja sen toimintakunto sekä pitkäikäisyys varmistuu säännöllisellä puhdistuksella sekä vahaamisella tai öljyämisellä. KIITOKSET Finntrapbox, Uittokalusto Oy, Mikko Product ja FinnTrapper toimittivat loukkumalleja artikkelia varten. Nyt loukut ja -kehikot siirtyvät yleishyödyllisen käyttöön: Helmivieraspetohankkeen pyynteihin, koulutuksiin sekä nuorille asiasta innostuville metsästäjille. 36 Metsästäjä 2/2022
• Metsästysasetuksen vaatimukset raudoille ? Saa käyttää vain rautoja, jotka aiheuttavat lauetessaan eläimen välittömän kuoleman ? Raudat on huollettava säännöllisesti ? Raudat on sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu vaaraa ihmisille tai muille kuin pyydystettäville eläimille ? Rautojen läpimitta saa olla enintään 20 senttimetriä Ideverkstadin valmistama Ihjäll-loukku on markkinoiden ainoa pakettiratkaisu, jossa on astinlautamalliset raudat läpikuljettavassa suojuksessa. Käyttöohjeisiin ennalta tutustuen Ihjäll soveltuu kaikille pyytäjille ja valmismalli on todettu toimivaksi vaihtoehdoksi täydentämään tai korvaamaan perinteisempiä syötityksiin perustuvia umpiperäloukkuja. Kuten syötityksiinkin perustuvat minkinloukut, läpikulkuun perustuvat loukut kannattaa hajustaa oikealla minkinhajulla. Jalmarin astinlaukaisimeen perustuvaa laatikkorautaa osaa käyttää aloittelevakin rautapyytäjä, koska paketti on sellaisenaan pyyntivalmis ja raudat viritetään turvallisesti suojakotelon ulkopuolelta. Pyydys on umpiperäinen ja perustuu syötittämiseen. Vaikka käyttö on helpoimmasta päästä, tulee käyttöohjeisiin tutustua huolellisesti. Esimerkiksi raudan herkkyys on syytä kokeillen tarkistaa ja säätää tilannekohtaisesti sopivaksi (karhualueilla erityisen herkälle). JE NN I JU SE LI US IL KK A JÄ RV IN EN 37 Metsästäjä 2/2022
• Keväisen majavapaikan etsiminen Keväinen majavajahti on yksi metsästysvuoden kohokohdista. Se antaa mahdollisuuden nauttia palaavien muuttolintujen tarkkailusta, lisääntyvään valoon heräävästä luonnosta ja mielenkiintoisesta pyyntimuodosta. TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa S uonenjokelainen Juha Nurmi on pyytänyt majavia Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa jo kahden vuosikymmenen ajan auttaen usein paikallisia maanomistajia metsätuhojen estämisessä ja myös etsien aktiivisesti itse uusia majavapaikkoja vuosittain. Nurmi saa pyyntöjä avunantoon sekä suoraan maanomistajilta että metsästysseurojen kautta – kokenut metsästäjä tunnetaan asiaansa vihkiytyneenä ja taitavana majavanpyytäjänä. Nurmi kuitenkin kertoo nauttivansa eniten uusien majavapaikkojen etsimisestä. Keväisten majavan syönnösten ja pesäpaikkojen etsiminen “puhtaalta pöydältä” on majavanmetsästyksen olennaista antia. Hän usein kutsuu ystäviään majavametsälle pedaten heille valmiita paikkoja metsästykseen. Mistä lähteä liikkeelle? Pyyntipaikkojen etsiminen tarkoittaa majavalle sopivien elinympäristöjen paikallistamista. Purot, joet, järvet ja lammet ovat majavalle elämisen edellytys ja mahdollistavat sekä liikkumisen että ravinnonhankinnan. Majava vaikuttaa ympäristöönsä aktiivisesti ja patoaa usein vesialueita pitääkseen vedenkorkeuden sopivana ja nostaakseen vesirajan metsän puolelle ravinnonhakua helpottamaan – vesi on siis kaikki kaikessa. 38 Metsästäjä 2/2022
• Vieraalla alueella kannattaa ensimmäisenä katsoa kartasta sopivan kokoisia vesialueita, jokia sivuhaaroineen, puroja ja lampia. Maastossa alkutalvi kannattaa käyttää virtapaikkojen läpikäymiseen. Valtion metsästysalueilla Nurmi suosii pieniä sivujokia ja puroja, sillä suuri osa metsästäjistä haravoi isoja virtoja. Paikallista sulat virtakohdat Majava on aktiivinen ympäri vuoden, mutta viettää talven olosuhteiden pakosta suurelta osin pesässään ja käyttää sen eteen kerättyä ruokalauttaa ravintonaan. Majava lähtee kuitenkin heti ensimmäisten sulapaikkojen auetessa etsimään tuoretta ruokaa. Kun lumi ja jää vielä hallitsevat maisemaa, metsästäjän on helpointa paikallistaa majavan läsnäolo läpikäymällä avoimia virtakohtia. Tuoreet syönnökset ja lastut hangen päällä sekä sulapaikkoihin kerääntyneet kepit ylävirrassa sijaitsevasta padosta ovat selkeitä merkkejä. Vesi voi kuitenkin kuljettaa keppejä pitkälle alavirtaan, jolloin on viisasta kiinnittää huomiota ensisijaisesti majavan nousujälkiin sekä jään tai lumen päällä oleviin syönnöksiin. – Alkukeväällä havaittu nousujälki jäällä kertoo yleensä pesän läheisyydestä eivätkä hangen päälle ilmestyneet syönnökset ole edelliseltä syksyltä, Nurmi muistuttaa. Ajankohta sanelee vahvasti sitä, mistä majavia kannattaa etsiä. Lopputalvesta sulan veden paikat ovat pääsääntöisesti ainoastaan virtapaikoissa. Myöhemmin keväällä niitä aukeaa myös lampien ja järvien etelärannoille, jolloin haravoitava alue laajenee. Pesän paikallistaminen parantaa mahdollisuuksia Avoimien paikkojen ollessa vähissä majava ei lähde kauas pesästään, mutta avoveden lisääntyessä se uskalAlkukeväinen luonto näyttäytyy usein erilaisena kuin sen on kesällä tottunut näkemään. Sulamisvesi valtaa alaa kuivilta alueilta. Kookas vanha majavanpesä. Nousujälki lumessa kertoo kaiken tarvittavan. JU H A N UR M I 39 Metsästäjä 2/2022
• tautuu pidemmälle. Löydettyäsi ensimmäisen syönnöspaikan tai virran tuomia keppejä sulan ääreltä, lähde paikallistamaan patoa ja pesää. Mikäli olet onnekas, on se heti havaitsemasi sulapaikan lähellä ja olet löytänyt soveliaan passipaikan. Joskus ruokalautta paljastaa pesäpaikan, vaikka pesä olisi ojan penkassa tai lumen peittämä. – Mikäli pesää ei näy, mutta sulapaikkoja löytyy lähettyviltä lisää, kulje niitä seuraten ja etsi lisää syönnösmerkkejä. Mitä enemmän löydät merkkejä, sitä aktiivisemmin majava käy paikalla. Majava tulee usein jatkamaan kesken jäänyttä savottaansa niin kauan kuin tuoretta ruokaa riittää, Nurmi kertoo. Haapa on parasta Suomessa majavalle soveltuvaa aluetta on Juha Nurmen mukaan joka puolella. Pajukkoa kasvaa kaikkien purojen varsilla ja lumpeen juuria on kaikkialla, joten kartan avulla tehtävässä etukäteisvalmistelussa puuston huomioiminen ei välttämättä auta löytämisessä. Lisäksi majavan kyky kulkea vesistöjä pitkin on erinomainen, eikä pieni välimatka pesäpaikasta ravinnonhakuun sitä häiritse. – Olen löytänyt majavanpesiä myös mäntykankaan halki kulkevasta purosta. Majava voi tuoda ravintopuuta mukanaan vettä pitkin kaukaa, Nurmi toteaa. Vesistön vierellä sijaitsevan haavikon Nurmi kuitenkin myöntää usein olevan todella kuumaa aluetta. Sopivan metsästyspaikan valinta Tärkeää passipaikan valinnassa on, kuten monen muunkin riistaeläimen kohdalla, tuulen suunta. Nurmi valitsee passipaikan tuulen alapuolelta tai sivusta pesään nähden. Majavan näköja kuuloaisti eivät ole mainittavia, mutta hajuaisti on erinomainen. Myös käytettävä metsästysase vaikuttaa passipaikan valintaan. Nurmi itse metsästää majavansa jousella, jolloin saalis saadaan helposti talteen myös vedestä nuoleen kiinnitetyn narun avulla. Tällöin Nurmen mukaan kannattaa passittaa etenkin avoimemman veden aikaan lähellä pesää – sen ja ruokailupaikan välillä – odottaen hetkeä, jolloin majava lähtee ravinnonhakuun. – Ei kuitenkaan koskaan lähempänä pesää kuin jousen kelassa on narua, jotta välttää sen sotkeutumisen pesän rakenteisiin, Nurmi muistuttaa. Kiväärillä tai haulikolla metsästettäessä on odotettava majavan nousemista kuivalle maalle, sillä veteen ammuttaessa saalis miltei takuuvarmasti painuu tavoittamattomiin. Tällöin parhaiten soveltuvia passipaikkoja ovat nousukohdat, joista majava nousee ruokailemaan. Kiväärillä tai haulikolla metsästävälle tuore syönnös, puoliksi katkaistu tai juuri kaadettu puu, on paras kohde. – Majava palaa jatkamaan puuhiaan melko säännöl? Vesistöjen auetessa majavan liikkuma-ala ja ruokailumahdollisuudet lisääntyvät huomattavasti. ? Majavan tuore urakka. Lue myös nuoren toimittajan vinkit keväiseen majavapyyntiin sivulta 18. 40 Metsästäjä 2/2022
• Ohje majavapaikan löytämiseen alkukeväästä ? Etsi virtapaikat kartasta. ? Käy virtapaikat läpi ja etsi sulat kohdat. ? Tarkkaile sulapaikkoja ja etsi syönnösjälkiä tai merkkejä padosta ylävirrassa. ? Etene sulalta toiselle suuntaan, jossa syönnösjäljet lisääntyvät ja koeta paikallistaa pesä. ? Löytäessäsi pesän aseta passipaikkasi sitä lähimmälle tuoreelle syönnöspaikalle. ? Kiväärillä passitetaan maalla sijaitsevaa syönnöstä. Jousella voit passittaa myös sulaa virtakohtaa syönnöksen vieressä. ? Syötitä tarvittaessa esimerkiksi haavan latvuksella, jotta saat majavan haluamaasi paikkaan ? Mikäli olet liikkeellä avoveden aikaan, kohdista etsintäsi erityisesti pienten jokien sivuhaaroihin, lampiin ja ojiin. lisesti, ja vaikka väkevä onkin, yhden haavan tai koivun rungon kaluamiseen majavalta kuluu helposti viikko. Säännöllinen ruokailija Majava on kiitollinen passitettava säännöllisen ruokailurytminsä ansioista. Sään pysyessä vakaana Nurmi kertoo riistakamerahavaintojensa perusteella majavan usein käyneen syönnöksillään 10 minuutin tarkkuudella. Lopputalvesta majava Pohjois-Savon korkeudella kulkee vielä pääsääntöisesti pimeässä, mutta kevään tullessa majava voi hyvällä säällä olla liikkeellä ja touhuamassa jo keskellä päivää. Kuten moni ihminen, myös majava nauttii aurinkoisesta, lämpimästä säästä ja aktiivinen aika lisääntyy kevättä kohti. – Vaikka majava on säännöllinen ruokailija, muutokset säässä saattavat laittaa sen vaihtamaan ruokailupaikkaansa yllättäen. Usein kurjalla säällä majava saattaa jäädä möllöttämään pesäänsä ja odottamaan sään vaihtumista, Nurmi naurahtaa. Myös pyyntipaine vaikuttaa majavan käytökseen. Kääntyvän tuulen paljastaessa passittavan metsästäjän, majava saattaa vaihtaa liikkumisja ruokailurytmiään nopeasti. Syötittäminen parantaa joskus mahdollisuuksia Majavalla on erinomainen hajuaisti. Erityisesti myöhemmin keväällä avoimen veden lisääntyessä voit parantaa mahdollisuuksiasi laittamalla valitsemasi nousupaikan läheisyyteen haapasyötin. Aseta haapapölli tai latvus sopivaan paikkaan ja vuole siitä hieman lastuja hajujäljen vahvistamiseksi. Majava haistaa tuoreen ruoan helposti ja voi hyvinkin nousta maalle haluamastasi kohdasta ruokailemaan. Voit myös kiinnittää syötin toiseen puuhun, jotta majava ei vie sitä mennessään. Majavan pesäpaikan tarkkailussa lämmin varustus ja kahvitermos ovat paikallaan. Kaukoputki tai kiikarit helpottavat pesäpaikan tarkkailua. 41 Metsästäjä 2/2022
• V anhan sanonnan mukaan vahingot tapahtuvat lataamattomilla aseilla. Sanonnassa on vinha perä: vahinko tapahtuu, koska oletetaan aseen olevan lataamaton. Aseturvallisuuden ensimmäinen sääntö “kaikki aseet ovat aina ladattuja” on luotu poistamaan tämä hengenvaarallinen oletus. “Se on ase, totta kai se on siis ladattu” Oma ajatusmaailma pitää virittää niin, että aseet ovat aina ladattuja. Sitä varten ne ovat olemassa. “Se on Sääntö 1 – Kaikki aseet ovat aina ladattuja Aseturvallisuuden neljä perussääntöä on laadittu ehkäisemään ampuma-aseilla tapahtuvia onnettomuuksia. Säännöistä ensimmäinen luo pohjan sille, miten aseisiin pitää suhtautua. TeksTi ja kuvaT Arto Määttä ase, totta kai se on siis ladattu” on terve tapa ajatella, sillä tällöin aseisiin suhtaudutaan oikein. Ei koskaan huolimattomasti. Jos et ole itse tarkastanut, et tiedä Ensimmäisen turvallisuussäännön noudattaminen on yksinkertaista: aseen tila tarkistetaan aina heti, kun ase poimitaan käsiin. Ei oleteta tai muistella, vaan tarkistetaan. Avataan lukko tai taitetaan piiput ja ajatuksen kanssa todetaan, onko aseessa patruunoita. Näin toimitaan AINA, kun ase poimitaan käsiin. Jokainen tarkastaa itse. Asiaa ei muuta, vaikka aseen ojentaisi maailman luotettavin metsästyskaveri tai asekaupan työntekijä. Ase pitää tarkastaa jopa silloin, kun se otetaan kuljetuslaukusta tai omasta asekaapista. Kun ampuma-asetta ollaan ojentamassa toiselle, on vähintäänkin kohteliasta ensin tarkistaa, ettei ojennettavassa aseessa ole patruunoita. Näissä tilanteissa kumpikin tarkastaa aseen itse vuorollaan. 1. Kaikki aseet ovat aina ladattuja 2. Älä ikinä osoita aseen piipulla mitään, mitä ei ole tarkoitus ampua 3. Pidä sormi pois liipaisimelta 4. Ole varma kohteesta As turvallisuuden neljä sääntöä ? Ensimmäisen turvallisuussäännön noudattaminen on yksinkertaista: aseen tila tarkistetaan aina heti, kun ase poimitaan käsiin. Avataan lukko tai taitetaan piiput ja ajatuksen kanssa todetaan, onko aseessa patruunoita. 42 Metsästäjä 2/2022
• Tunnista vaaranpaikat Seuraavat ovat vain pieni otos tilanteista, joissa tämän säännön noudattamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. ? Kun jahti on ohi ja aseen valmiustila puretaan, on monilla tapana ampua tyhjälaukaus. Tällöin tapahtuu merkittävä osa tämän säännön rikkomuksista. Perinteisesti töppäys ilmenee siten, että oletettavasti tyhjällä kiväärillä ammutaan tyhjälaukaus ennen sen laittamista asepussiin, mutta ase onkin todellisuudessa ladattu. Vahingonlaukaus tapahtuu useimmiten ajoneuvon tai kokoontumispaikan yhteydessä, joten sääntörikkomus on pahimmillaan hengenvaarallinen riippuen piipun suuntauksesta. ? Passista lähdettäessä kiväärin lukko avataan, mutta lipas jää paikoilleen. Autolle tultaessa lippaan olemassaolo unohtuu ja tyhjälaukaukseen valmistautuessa ase todellisuudessa ladataan ja oletettu kuivalaukaus onkin oikea laukaus. ? Kaksipiippuisella haulikolla ammutaan yksi riistalaukaus ja poistetaan ammuttu hylsy poistamatta toista patruunaa. Tilanne ei jatku ja tyhjän aseen sijaan selässä onkin yhdellä patruunalla ladattu haulikko. Tyhjälaukaukset tehdään tarkistamatta, olettaen haulikon olevan tyhjä, mutta todellisuudessa toinen piippu lähteekin. Yhteistä virheille on, että asetta käsittelevä ei tarkasta vaan olettaa tai muistelee. Aistit käyttöön Ensimmäisen säännön soveltamisessa on keskeistä saada absoluuttinen varmuus. Pelkkä lukon avaaminen ei aina riitä, koska aseen mekaanisen vian vuoksi se ei välttämättä vedä patruunaa piipusta. Useimmissa metsästysaseissa patruunapesä on onneksi mahdollista nähdä, ja varmuus saadaan katsomalla näkyykö patruunapesässä tai muuallakaan koneistossa patruunoita. Hämärissä olosuhteissa käytetään tarvittaessa keinovaloa. Myös tuntoaistia kannattaa hyödyntää niissä aseissa, missä sormi mahtuu tunnustelemaan patruunapesää. Rutiiniksi Tarkastaminen pitää ottaa rutiininomaiseksi toimenpiteeksi. Se ei ole koskaan turhaa, ja turvallisuuden parantamiseen tarvittava vaiva on niin pieni, ettei kenelläkään ole mitään perustetta sen tekemättä jättämiselle. Tietynlainen pieni vainoharhaisuuskin ja aseen tilan tarkistaminen jopa useampaan kertaan on vain hyvästä. Kun tarkastamisen ottaa tavaksi, rutiini syntyy nopeasti. Erityisen paljon aseiden kanssa tekemisessä olevien metsästäjien ja urheiluampujien kannattaa tiedostaa, että myös pitkälle viedyt rutiinit voivat olla vaarallisia. Jos tarkastus muuttuu niin sanotusti lihasmuistiksi, on mahdollista, etteivät ajatukset ole mukana ja tarkastus jää näennäiseksi. Eli keskity ja totea aseen tila tietoisesti. Pohja muille säännöille “Kaikki aseet ovat aina ladattuja” on sääntö, joka luo pohjan muille säännöille. Se on asennoitumistapa, joka määrittää suhteutumistamme aseisiin. Asetta ei milloinkaan käsitellä huolimattomasti olettaen sen olevan lataamaton ja näin ollen vaaraton. Onko patruunapesä varmasti tyhjä? Jos sitä ei voi nähdä, on käytettävä keinovaloa tai tunnusteltava sormella. Näin vältetään onnettomuudet aseen vikaantuessa niin, ettei lukon avaaminen vedä patruunaa piipusta. Pieni vainoharhaisuus ja tarkistaminen useampaan kertaan on vain hyvästä. 43 Metsästäjä 2/2022
• Artikkeli perustuu metsätalous­ insinööri Jenni Pirisen opinnäyte­ työhön. K emera on yksityisille metsänomistajille tarkoitettu tukijärjestelmä, jonka tarkoituksena on lisätä metsien kasvua kannustamalla metsien hoitamista. Tuen myöntää Suomen metsäkeskus. Tukijärjestelmän ja riistametsänhoidon yhteensopivuuden selvitettiin tutkimuksella, jossa haastateltiin riistaja metsäalan asiantuntijoita Suomen riistakeskukselta, Metsäkeskukselta, Luonnonvarakeskukselta ja Itä-Suomen yliopistolta. Työn tavoitteena oli selvittää, kuinka lähitulevaisuudessa uudistuvaa tukijärjestelmää voidaan kehittää paremmin riistan elinympäristöjä huomioivaksi. Tuloksia voidaan hyödyntää metsätalouden kannustejärjestelmien kehittämisessä. Tutkimuksen mukaan elinympäristöjen hoitamisen kannalta merkittävää on tuettavien metsänhoitotöiden toteutustapa sekä järjestelmän tukiehtojen muuttaminen kannustavammaksi. Kannustavuutta voidaan lisätä nostamalla tukimäärää tapauksissa, joissa metsänhoito tehdään riista huomioiden. Toisena vaihtoehtona pidettiin velvoitteiden lisäämistä nykyisiin tukiehtoihin. Tukiehdoissa on kehitettävää Nykyisen järjestelmän ongelmana nähdään tukiehdot, jotka eivät salli elinympäristöjen hoitamista sillä tasolla, jota riistalajit vaativat. Ehdot asettavat rajoitteet, jotka tutkimuksen mukaan johtavat puulajiston yksipuolisuuteen sekä jättävät metsänomistajat, joiden tavoitteena on Oikealla taimikon ja nuoren metsän hoidolla on positiivisia vaikutuksia riistaeläinten menestymiseen talousmetsissä. Tutkimuksessa löydettiin metsätalouden tukijärjestelmä Kemerassa siihen sekä mahdollisuuksia että kehittämiskohteita. TeksTi ja kuvaT Jenni Pirinen Tukijärjestelmä mahdollistaa riistaeläinten elinympäristöjen hoitamisen 44 Metsästäjä 2/2022 Tutkittua
• Tutkimus on osa Karelia ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusohjelman opinnäytetyötä ”Kemera-lain taimikon varhaishoidon, nuoren metsän hoidon ja suometsän hoidon kehittäminen riistan elinympäristön näkökulmasta”. hoitaa talousmetsissä riistan elinympäristöjä, järjestelmän ulkopuolelle. Metsätalouden tukijärjestelmä Kemera ohjaa metsänhoidon toimenpiteitä ehdoilla, jotka mahdollistavat riistan elinympäristön hoitamisen sallimalla taimikon varhaishoidossa ja nuoren metsän hoidossa enintään 10 prosenttia pinta-alasta riistatiheikköjen jättämiselle. Määrä nähtiin liian alhaisena. Suometsien hoidossa ongelmallisena nähtiin kunnostusojitustoimenpiteiden tukeminen kohteilla, joilla ei ole edellytyksiä puuston taloudellisesti kannattavaan kasvatukseen. Tällaisille kohteille ei tulisi myöntää tukea vanhan ojituksen perkaamiseen. Toteutustapa merkitsee Haastateltujen mukaan riistaeläinten elinympäristövaatimuksien huomioiminen on riippuvaista metsänomistajien tai muiden työn toteuttajien osaamisesta sekä intresseistä. Metsänomistajien ja metsäammattilaisten koulutuksen lisääminen onkin avain riistan elinympäristöjen parantamiseen erityisesti taimikon varhaiskohteilla ja nuoren metsän kohteilla. Riistatiheiköt, puulajiston monipuolisuus ja oikea-aikaiset metsänhoidon toimenpiteet lisäävät riistalle tärkeiden elementtien, kuten suojan ja ravinnon säilymistä talousmetsissä. Metsätaloudellisesti vähäarvoisten puiden, kuten pihlajien ja leppien jättäminen sekä metsän kerroksellisen rakenteen säästäminen on etenkin pienriistan menestymisen kannalta tärkeää. Riistatiheikköjen lisäksi on olennaista säästää lehtipuita sekapuustoisuuden lisäämiseksi. Varhaisessa taimikkovaiheessa sekä nuoren metsän hoidossa sekapuustoisuus ja lehtipuusekoitteen jättäminen on nykyään vähäistä. Riistan menestymisen kannalta puuston monipuolisuutta tulisi lisätä. Suometsien hoitohankkeissa kunnostusojituksella on usein heikentäviä seurauksia kanalintujen menestymiseen. Syitä kanalintujen katoamiseen kunnostusojitusalueilta ovat muun muassa muuttunut pintakasvillisuus sekä lisääntynyt saalistuspaine ojien ohjatessa petojen liikkumista. Etenkin suon ja kangasmaan vaihettumisvyöhykkeet ovat erinomaisia kanalintujen poikueympäristöjä, joten niiden voimakasta käsittelyä tulisi välttää. Nuorten metsien hoidossa tulisi välttää toimenpiteitä, jotka muuttavat alueita kohti yhden puulajin kasvatusmetsää. Taimikon ensimmäisten kasvukausien aikana tehtävästä varhaishoidosta ei kuitenkaan yleensä aiheudu peruuttamatonta haittaa elinympäristöjen hoitamisen näkökulmasta esimerkiksi silloin, kun havupuutaimikon seasta poistetaan lehtipuuvesakko. 45 Metsästäjä 2/2022
• Susilupien myöntäminen on herättänyt ihmetystä, ja väärää tietoa päätöksen­ teosta liikkuu paljon. Julkisten hallinto­ tehtävien päällikkö Sauli Härkönen avaa päätösten taustoja. TeksTi Sauli Härkönen kuva Mari Tikkunen S uomen susikanta on kehittynyt selkeässä kasvusuunnassa viimeisten vuosien aikana. Maaja metsätalousministeriö antoi joulukuussa 2021 asetuksen, jolla mahdollistettiin suden kannanhoidollinen metsästys. Asetus koski 20 yksilöä neljästä laumasta tai parista. Suomen riistakeskukseen saapui 33 hakemusta, joista neljä sai myönteisen päätöksen. Yksi myönteinen päätös suuraluetta kohden Suomen riistakeskus tarkasteli susilaumojen ja -parien sijoittumista alueellisesti Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion perusteella ja määritteli sen pohjalta Suomesta neljä suuraluetta, joissa susitiheys on tavanomaista suurempi. Myönteiset neljä päätöstä tehtiin suuralueittain seuraavasti: • Suomen riistakeskus Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon muodostama alue (8 sutta Kuhmon Saunajärven laumasta) • Suomen riistakeskus Oulun alue (2 sutta Liminka-Lumijoen alueelta Revonlahden parista) • Suomen riistakeskus Pohjanmaan, Rannikko-Pohjanmaan ja Satakunnasta Pohjois-Satakunnan muodostama alue (5 sutta Kauhajoki-Karvian alueelta Lauhanvuoren laumasta) • Suomen riistakeskus Varsinais-Suomen, Satakunnasta Etelä-Satakunnan, Uudenmaan ja Etelä-Hämeen muodostama alue (3 sutta Someron, Nummi-Pusulan ja Tammelan alueelta Somerniemen laumasta). Miten luvat myönnettiin? Suomen susikannan demografisesti määritelty suotuisan suojelutason viitearvo on 28 perhelaumaa Suomen rajojen sisäpuolella ja poronhoitoalueen ulkopuolella. Viitearvo pohjautuu Luonnonvarakeskuksen tuottamaan tutkimukseen, jota maaja metsätalousministeriö on hyödyntänyt asetusta antaessaan. Viitearvon määrittämisessä ei ole otettu huomioon rajalaumoja ja vakiintuneita pareja. Viitearvoa ei tule kuitenkaan sekoittaa suotuisan suojelun tason käsitteeseen, johon luonnollisesti kuuluvat kaikki sudet – olivatpa ne laumoina, pareina tai yksittäisinä kulkijoina Suomessa. Päätösharkinnassa päädyttiin siihen, että Itä-SuoSusilupien taustat Kuuntele myös Sorkkia ja sarvia -podcastin joulukuussa äänitetty jakso suden kannanhoidollisten poikkeuslupien myöntämisestä. 46 Metsästäjä 2/2022
• Taustaa Maa­ ja metsätalousministeriö antoi 14.12.2021 asetuksen, jolla mah­ dollistettiin suden kannanhoidollinen metsästys. Asetuksella asetet­ tiin suurimmaksi sallituksi saalismääräksi 20 sutta poronhoitoalueen ulkopuolella. Lisäksi asetuksella rajattiin pyynnin kohdentumista siten, että myönnettävät poikkeusluvat saisivat kohdentua enintään neljään laumaan tai reviirin merkanneeseen pariin. Asetuksen antamisen taustalla oli muun muassa susikannan hoitosuunnitelma, Luonnonvarakeskuksen väliraportti suotuisan suojelun tason viitearvojen määrittämisestä ja työryhmäraportti suden kannanhoidollisen metsästyksen suunnitelmasta. Päätösharkinnan reunaehdot ? Kannanhoidollisia poikkeuslupia voidaan myöntää vain lajin vahvalla esiintymisalueella tapahtuvaan metsästykseen. ? Luontodirektiivi, EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisut ja ­tuomiot, kansalliset tuomioistuinratkaisut ja metsästyslaki ohjaavat päätöksentekoa. ? EU:n jäsenvaltion on osoitettava perustellen tavoite eli päämäärä, miksi poikkeus suden suojelusta sallitaan. Lisäksi jäsenvaltion on esitettävä perustelut sille, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole niiden päämäärien saavuttamiseksi, joihin on vedottu poikkeuksen tueksi. Poikkeus ei saa haitata suden suotuisan suojelun tason säilyttämistä sen luontaisella levinneisyysalueella tai aiheuttaa merkittävää vaaraa populaation rakenteelle. ? Poikkeaminen on mahdollista, vaikka laji ei olisi suotuisalla suojelun tasolla. ? Kannanhoidollista metsästystä eli susikannan säätelyä käytetään keinona, jolla edistetään susikannan suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai ennalleen saattamista. ? Myönteisten päätösten nojalla ei ollut tarkoitus rajoittaa susikantaa tai sen kasvua, vaan tarkoituksena oli säädellä sitä suunnitelmallisesti tieteelliseen tutkimustietoon ja susikannan hoitosuunnitelmaan perustuen siten, että susikannan suotuisan suojelun taso säilytetään tai saavutetaan. Todistustaakka päätöksentekijällä ? Vaikka luvanhakijat esittivät omat näkemyksensä hakemustensa perusteluiksi, todistustaakka poikkeuslupaedellytysten täyttymisestä on Suomen riistakeskuksella. ? Päätösten perusteina eivät ole hakijoiden usein esiintuomat seikat, kuten karjataloudelle, metsästyskoirille, hirville ja metsäpeuroille susien aiheuttamat haitat. ? Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan alakohtia ei voi käyttää päätöksissä yleisenä perusteena päällekkäin. Päätösten perusteiksi on tapauskohtaisesti kerätty kaikki oleellinen tieto, jota tarvitaan vain ja ainoastaan 16 artiklan 1 kohdan alakohdan e mukaisissa kannanhoidollisen metsästyksen tilanteissa EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisun edellyttämällä tavalla. Riippumaton päätöksenteko ? Suomen riistakeskus on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos ja päätöksenteko tapahtuu riippumattomasti esittelystä. Ulkopuoliset toimijat taikka henkilöt eivät osallistu päätöksentekoon. ? Poikkeuslupa­alueiden maa­alueiden omistussuhteilla ei ole merkitystä päätösharkinnassa, vaan luvansaaja vastaa siitä, että hänellä on metsästysoikeus alueilla, joilla pyyntiä harjoitettaisiin. messa poikkeuslupa myönnettiin rajalaumaan ja Suomen riistakeskus Oulun alueella susiparille. Muilla suuralueilla ei haettu poikkeuslupia susipareille, joten poikkeusluvat myönnettiin suuralueiden laumoihin, joiden arvioitu yksilömäärä oli päätöshetken tietojen mukaan pienin. Suomen riistakeskus katsoi päätösharkinnassaan, että 1–2 suden poistaminen laumasta saattaisi vaikuttaa haitallisesti laumasta jäljelle jääneiden yksilöiden käyttäytymiseen etenkin, jos saaliiksi tulisi lauman alfayksilö. Tästä johtuen poikkeuslupia myönnettiin laumoihin sen määrän, mitä laumoissa arvioitiin päätöshetkellä olevan yksilöitä. Edellä kuvatulla ratkaisulla vaikutus Suomen susikantaan olisi jäänyt mahdollisimman vähäiseksi, eikä olisi vaarantanut suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai sen saavuttamisen tavoitetta. Koska päätökset ovat tällä hetkellä hallinto-oikeuksien ratkaisuilla täytäntöönpanokiellossa, tavoiteasetannan mukainen toiminta jäi toteuttamatta. Suden tassunjälki lumessa. JA AK KO AL AL AN TE LA 47 Metsästäjä 2/2022
• Hirvivahinkoja voi vähentää metsätalouden keinoin Metsän käsittely tavoilla voidaan vaikuttaa kasvatettavien taimien todennäköisyyteen tulla syödyksi. Se tapahtuu toimenpiteillä, jotka ratkaisevat kuinka paljon ja millaista ravintoa hirville on tarjolla. TeksTi Esko Paananen Vaihtoehtoinen ravinto siirtää laidunnuspainetta Hirvivahinko syntyy, kun hirven laidunnus kohdistuu kasvatettavaan puulajiin niin voimakkaasti, että kasvatuskelpoisia taimia ei jää riittävästi. Muuhun kasvillisuuteen kohdistuva laidunnus taas on poissa kasvatettavaan puulajiin kohdistuvasta laidunnuksesta. Hirville maistuvaa ravintoa säästämällä voidaan vähentää kasvatettaville puille aiheutuvia vahinkoja. On tärkeää muistaa mittakaava. Mikäli ravintoa säästetään vain muutamalla paikalla, ne voivat houkutella hirviä luokseen. Ravinnon säästämisen tulisikin tapahtua laajoilla alueilla, jotta laidunnuspaine jakaantuu tasaisemmin. Vaihtoehtoisen ravinnon tarjoamisessa on keskeistä välttää liiallista raivaamista. Näin hirville jää maittavia, mutta metsätaloudellisesti vähäarvoisia puita syötäväksi ja kasvatettaviin taimiin kohdistuva syönti vähenee. Myös männyn ja koivujen hakkuutähteet ovat sopivaa ravintoa hirville. Talvihakkuissa ne kannattaa jättää kasoihin tai kivien päälle niin, että hirvet ylettyvät helposti syömään niitä, eivätkä ne jää heti hangen alle. Haapa, pihlaja ja pajut ovat hirvelle kaikkein parhaiten maistuvia puita. H AN N U HU TT U H irven talvikanta on Suomessa metsästetty vuosituhannen alun noin 150 000 yksilöstä viime talven noin 82 000 yksilöön. Vahinkoja voi vähentää myös metsätalouden keinoin. Hirvi on valikoiva laiduntaja. Kesällä tärkeimmät ravintokasvit ovat koivut, mustikka sekä suoja vesikasvit. Talvella ruohovartisia kasveja on huonosti saatavilla, joten suurin osa ravinnosta on puuvartisia kasveja. Puulajeista pihlaja, haapa ja pajut maistuvat hirvelle parhaiten. Talvella hirvet syövät eniten mäntyä, koska se on harvoja vihreitä hyvin saatavilla olevia kasveja. 48 Metsästäjä 2/2022
• Mänty vahinkoriskiä voi pienentää eri työvaiheissa Taimikon perustamisessa kannattaa pyrkiä suureen taimitiheyteen, jotta kasvatuskelpoisia taimia jäisi riittävästi jäljelle, vaikka hirvet söisivät osasta latvan. Kylväminen ja luontainen uudistaminen ovat tämän vuoksi suositeltavia vaihtoehtoja männyllä. Istutetut taimet myös maistuvat hirvelle luontaisesti syntyneitä paremmin. Mäntyjä pidemmät lehtipuut on hyvä poistaa taimikosta, koska varjostus lisää hirven laidunnuksen riskiä männyllä. Männyntaimikko tulisi harventaa vasta 4–5 metrin valtapituudessa. Silloin hirvet eivät ylety syömään latvoja. Samalla kannattaa jättää männyn kasvua haittaamattomia lehtipuita mäntyjen sekaan vaihtoehtoiseksi ravinnoksi ja sekapuuksi. Hirvien vahingoittamat taimet kannattaa poistaa vasta taimikon harvennuksen yhteydessä. Ne maistuvat hirville muita taimia paremmin, eikä niiden syöminen aiheuta lisävahinkoa. Rauduskoivu maistuu hirville Rauduskoivun kasvattaminen asutuksen lähellä vähentää vahinkojen todennäköisyyttä. Rauduskoivua kasvaa Hirvivahinkoja voi vähentää metsätalouden keinoin usein luontaisesti havupuutaimikoihin ja sitä onkin hyvä kasvattaa sekapuuna. Hirvien talvilaidunalueilla rauduskoivikon perustamista ei suositella ilman aitaamista tai vuosittain toistettavaa käsittelyä syönninestonaineella. Kuusta hirvi ei juurikaan syö Kuusentaimikoihin voi hyvin jättää vaihtoehtoiseksi ravinnoksi sellaisia lehtipuita, jotka eivät haittaa kasvatettavien taimien kasvua. Kuusella kannattaa suosia reikäperkausta. Jäljelle jäänyt lehtipuu tarjoaa lisäksi mahdollisuuksia sekametsän kasvatukseen. Kuusentaimia piiskaavat lehtipuut on kuitenkin poistettava, etteivät ne vaurioita kuusen latvakasvaimia. Malttia raivaamiseen Metsässä kulkiessa törmää usein kohteisiin, joista on kaavamaisesti raivattu pois kaikki muu kuin kasvatettava puusto. Tämä on kallista. Usein vähempikin raivaaminen riittää vapauttamaan kasvutilaa taimille tai näkyvyyttä motokuskille. Raivaamista järkeistämällä hirville jää enemmän taloudellisesti vähäarvoista ravintoa syötäväksi sekä pienemmille eläimille suojaa ja ruokaa. H AN N U HU TT U PE RT TI H AR ST EL A Lehtipuiden varjostamaksi jääneet männyt maistuvat hirvelle erityisen hyvin, koska niissä on vähemmän puun tuottamia puolustusaineita. Kuvan taimikosta kannattaisi pikaisesti raivata kasvatettavia mäntyjä varjostava lehtipuusto. Lisätietoa: www.riistainfo.fi/ kurssi/metsanhoitokeinothirvivahinkojen-vahentamisessa/ 49 Metsästäjä 2/2022
• ES KO PA AN AN EN JO NI SA UN AL UO M A Hirvieläinten aiheuttamia taimikkovahinkoja voidaan ennaltaehkäistä. TeksTi Teemu Lamberg P yyntilupamaksuina kerätyillä varoilla korvataan hirvieläinten (pois lukien metsäkauris ja poro) aiheuttamia vahinkoja, mutta varoja käytetään myös vahinkojen ennaltaehkäisyyn. Erilaisia vahinkojen estämistarvikkeita onkin mahdollista saada markkinahintaa huokeammin Suomen riistakeskuksen kautta. Trico ei maistu hirvieläimille Syönninestoaine Trico levitetään kasvatettavien taimien ylimpiin latvakasvaimiin ja sivuoksiin reppuruiskulla. Erityisesti taimikoiden reuna-alueet tulee käsitellä tarkasti. Aineen vaikutus kestää vähintään seuraavaan kasvukauteen asti. Taimet voi käsitellä myös taimilaatikoissa ennen istutusta. Tricoa kuluu taimikon suojauksessa viidestä kymmeneen litraa hehtaarille. Aine on todettu tutkimuksissa erittäin toimivaksi metsävahinkojen estämisessä, ja palaute käyttäjiltä on ollut positiivista. Tricoa voi ostaa paikallisen riistakeskuksen aluetoimiston kautta Vahinkojen estämis tarvikkeita tuettuun hintaan Vahinkojen ennaltaehkäisystä löytyvät kattavat ohjeet riistainfo.fi -sivuilta. ? Tricolla käsitellään kasvatettavista taimista pari viimeistä vuosikasvua ja yläosan oksat. Käsitellyt taimet erottuvat harmaina. ? Hirvinauha asetetaan suojattavan kohteen ulkopuolelle. 5etta Ampumaliivi Mukava istuvuus verkkokankaisilla tuuletusaukoilla parhaan mahdollisen liikkumavapauden takaamiseksi. Sopii sekä vasemmalta että oikealta ampuville. 49,90 € SuperTrap dubblé 90 Savikiekonheitin 12V Sähköinen savikiekkoheitin sekä yhden että kahden kiekon heittämiseen. 90 kiekon makasiini ja laukaisu johdolla varustetulla polkimella. Heittomatka n. 100 m. 399,50 € Wobbler Kun ostat SuperTrap 90 199,00 € Normaalihinta 249,00 € Savikiekonheitin 3-in-1 Kevyt ja kätevä heitin, joka kulkee vaivattomasti mukana ja on helppo asentaa ja purkaa. Yhden kiekon heittopituus noin 70 m ja kahden kiekon heittopituus noin 55 m. 149,00 € Competitor Kannettava savikiekkoheitin Pieni ja käytännöllinen kannettava savikiekkoheitin, joka tekee ampumisesta hauskempaa. 29,90 € Ampujanlasit Pro, 4 väriä Ampujanlasit neljällä vaihdettavalla linssillä. Soveltuvat hyvin ampumiseen, metsästykseen, työhön tai aurinkolaseiksi. 26,90 € SuperTrap 70 Savikiekonheitin 12V Sähkökäyttöinen savikiekkoheitin. Heittää savikiekon n. 90 metriin saakka. 389,00 € Käännettävä Takki Sarek Sarek on kevyt, hiljainen ja tuulenpitävä fleece-takki, joka on valmistettu vettähylkivästä ja joustavasta microfleecestä. 79,50 € Bolmen Fleecetakki naisille ja miehille Pehmeä harjattu vuori. 64,90 € Boksund Miesten Housut Joustavat miesten metsästys-/vapaa-ajan housut. Saatavana kolme värivaihtoehtoa. 39,90 € Suujarru Suujarru voi olla hyvä vaihtoehto vähentämään kiväärin rekyyliä. Hinnat alk: 34,00 € Ampumatuki Tukeva ja vakaa metallinen ampumatuki tekee tähtäämisestä helppoa ja varmaa. Portaaton korkeussäätö ja takana rekyylistoppari. 59,90 € Ridge GT Vapaa-ajan kengät naisille ja miehille Vesitiivis ja kevyt vaelluskenkä pehmeää ja mukavaa nahkaa. 149,00 € Sis. Logolippis Arvo 13,90 € Tule paremmaksi ampujaksi! Kaikki hinnat sis. alv. Pidätämme oikeudet painovirheiden, loppuunmyynnin ja mahdollisten hintamuutosten osalta. Rahtikulut lisätään hintaan. Katso koko laaja valikoimamme täältä: hylte.fi Netissä teet ostoksia laajasta valikoimastamme vuorokauden ympäri! info@hylte.fi Mainoksen tuotteet saatavilla vain nettikaupastamme. Pietarsaaren myymälämme on avoinna ma-pe klo 9-17. Os. Vaunusepäntie 4. Huom! Myymälän valikoima on rajallinen. sekä joiltain riistanhoitoja metsänhoitoyhdistyksiltä tuettuun hintaan. Tuen osuus on noin kaksi kolmasosaa markkinahinnasta eli metsänomistajalle 10 litran kanisterin hinta on 50 euroa (+ mahdolliset toimituskulut). Viime vuonna Tricoa välitettiin ennätykselliset 30 000 litraa. Hirvinauhaa taimikoiden suojaksi Keltaisen muovinauhan teho perustuu siihen, etteivät eläimet mielellään kulje sen läpi. Nauhaa asennetaan suojattavan kohteen ympärille kahteen kerrokseen. Nauha on syytä laittaa näkyvälle paikalle ja riittävän etäälle suojattavasta kohteesta, jotta eläin näkee sen ennen suojattavia kasveja. Nauha vaatii säännöllistä huoltamista, koska runsas lumi tai tuulenkaadot saattavat painaa sen alas. Suojaustarpeen loputtua muovinauhat tulee kerätä pois. 300 metrin rullia hirvinauhaa voi tiedustella riistakeskuksen aluetoimistoilta. Metsästäjä 2/2022 50
• 5etta Ampumaliivi Mukava istuvuus verkkokankaisilla tuuletusaukoilla parhaan mahdollisen liikkumavapauden takaamiseksi. Sopii sekä vasemmalta että oikealta ampuville. 49,90 € SuperTrap dubblé 90 Savikiekonheitin 12V Sähköinen savikiekkoheitin sekä yhden että kahden kiekon heittämiseen. 90 kiekon makasiini ja laukaisu johdolla varustetulla polkimella. Heittomatka n. 100 m. 399,50 € Wobbler Kun ostat SuperTrap 90 199,00 € Normaalihinta 249,00 € Savikiekonheitin 3-in-1 Kevyt ja kätevä heitin, joka kulkee vaivattomasti mukana ja on helppo asentaa ja purkaa. Yhden kiekon heittopituus noin 70 m ja kahden kiekon heittopituus noin 55 m. 149,00 € Competitor Kannettava savikiekkoheitin Pieni ja käytännöllinen kannettava savikiekkoheitin, joka tekee ampumisesta hauskempaa. 29,90 € Ampujanlasit Pro, 4 väriä Ampujanlasit neljällä vaihdettavalla linssillä. Soveltuvat hyvin ampumiseen, metsästykseen, työhön tai aurinkolaseiksi. 26,90 € SuperTrap 70 Savikiekonheitin 12V Sähkökäyttöinen savikiekkoheitin. Heittää savikiekon n. 90 metriin saakka. 389,00 € Käännettävä Takki Sarek Sarek on kevyt, hiljainen ja tuulenpitävä fleece-takki, joka on valmistettu vettähylkivästä ja joustavasta microfleecestä. 79,50 € Bolmen Fleecetakki naisille ja miehille Pehmeä harjattu vuori. 64,90 € Boksund Miesten Housut Joustavat miesten metsästys-/vapaa-ajan housut. Saatavana kolme värivaihtoehtoa. 39,90 € Suujarru Suujarru voi olla hyvä vaihtoehto vähentämään kiväärin rekyyliä. Hinnat alk: 34,00 € Ampumatuki Tukeva ja vakaa metallinen ampumatuki tekee tähtäämisestä helppoa ja varmaa. Portaaton korkeussäätö ja takana rekyylistoppari. 59,90 € Ridge GT Vapaa-ajan kengät naisille ja miehille Vesitiivis ja kevyt vaelluskenkä pehmeää ja mukavaa nahkaa. 149,00 € Sis. Logolippis Arvo 13,90 € Tule paremmaksi ampujaksi! Kaikki hinnat sis. alv. Pidätämme oikeudet painovirheiden, loppuunmyynnin ja mahdollisten hintamuutosten osalta. Rahtikulut lisätään hintaan. Katso koko laaja valikoimamme täältä: hylte.fi Netissä teet ostoksia laajasta valikoimastamme vuorokauden ympäri! info@hylte.fi Mainoksen tuotteet saatavilla vain nettikaupastamme. Pietarsaaren myymälämme on avoinna ma-pe klo 9-17. Os. Vaunusepäntie 4. Huom! Myymälän valikoima on rajallinen.
• FASAANI-SAKSANPÄHKINÄKASTIKE 4–5 annosta 1 ps (350 g) saksanpähkinöitä 1 sipuli 1 omena (hapan lajike) 1 rkl rypsiöljyä 4 fasaanin rintafileetä ½ tl suolaa ¼ tl mustapippuria ¼ tl chilihiutaleita 4 dl vettä 1 rkl riistafondia 2 rkl sitruunamehua 1 dl persiljaa Hauduttaen fasaania Fasaanin rintafileistä valmistetaan mehevä lasagne ja eksoottista saksanpähkinäkastiketta. F asaanin rintafileet sopivat ylikypsinä riivittäväksi tai paloina haudutettavaksi. Vaalea liha on miedon makuista, joten sitä voi maustaa myös voimakkaasti. Lasagneen käytetään kypsää fasaaninlihaa ja balsamiviinietikka antaa tomaattikastikkeelle ihanan maun. Valkokastiketta ei tähän lasagneen käytetä lainkaan, vaan mausteinen, tomaattipohjainen kastike sekä juustot takaavat herkullisen lopputuloksen. Saksanpähkinäkastike voi kuulostaa eksoottiselta, mutta se sopii fasaaninlihan kanssa loistavasti. Ruoassa fasaani, saksanpähkinä, chili, sitruuna ja persilja luovat omintakeisen, herkullisen liiton. Jauha pähkinät tehosekoittimessa hienoksi. Kuori ja hienonna sipuli. Kuutioi omenan hedelmäliha. Kuumenna 1 rkl öljyä kattilassa. Lisää sipulit, omenat ja pähkinäjauhe. Kuumenna sekoitellen, kunnes sipulit ovat kuullottuneet ja pähkinä aavistuksen paahtunut. Leikkaa lihat kuutioiksi. Kuumenna 1 rkl öljyä padassa ja lisää lihat. Ruskista sekoitellen, kunnes lihat ovat saaneet väriä. Lisää mausteet. Lisää pataan sipuli-pähkinäseos, vesi, riistafondi, sitruunamehu ja puolet persiljasta. Hauduta pataa miedolla lämmöllä noin 45 minuuttia. Lisää vettä, jos kastike uhkaa kuivua liikaa. Viimeistele lopulla persiljalla. Tarjoa pata riisin ja salaatin kanssa. Vinkki: Voit valmistaa padan myös kypsästä fasaaninlihasta. Kuullota sipuli, omena ja pähkinät padassa ja lisää kaikki muut aineet. Hauduta 20 minuuttia. 52 Metsästäjä 2/2022 Ru ka Seuraa Kati Pohjaa Instagramissa @sorsalassa LUKIJOILLEMME RIISTAHERKKUJA VALMISTAA METSÄSTÄVÄ RUOKATOIMITTAJA KATI POHJA, JOLTA ILMESTYI VUONNA 2018 RIISTARUOKAKIRJA RIISTAA LAUTASELLA. kuvat Laura Riihelä
• FASAANILASAGNE 6–8 annosta 4 fasaanin rintafileetä tai vastaava määrä kypsää fasaaninlihaa 1 sipuli 1 rkl voita tai öljyä ½ dl balsamiviinietikkaa 2 tölkkiä (à 400 g) tomaattimurskaa 2 rkl makeaa chilikastiketta 1 tl suolaa ½ tl mustapippuria ½ ruukkua basilikaa hienonnettuna noin 10 lasagnelevyä 2 pkt (à 125 g) mozzarellajuustoa 2 dl parmesaanijuustoa raastettuna Jos valmistat ruoan raaoista fileistä, kypsennä ne joko keittämällä mausteliemessä tai hauduttamalla rasvassa pannulla. Revi kypsät lihat kahdella haarukalla lihassäikeiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipuli rasvassa kattilassa. Lisää riivityt lihat ja paista hetki. Lisää balsamiviinietikka ja anna kiehua, kunnes etikka on lähes haihtunut. Lisää kattilaan tomaattimurskat, chilikastike, mausteet ja basilika. Anna kiehua noin 10 minuuttia sekoitellen. Kokoa lasagne sopivan kokoiseen vuokaan. Nosta kastiketta vuoan pohjalle ja laita päälle lasagnelevyt. Peitä levyt kastikkeella ja revi päälle mozzarellapaloja sekä ripottele parmesaaniraastetta. Tee vastaavasti 2–3 kerrosta. Jätä päällimmäiseksi kastikekerros ja pane myös sen päälle juustoja. Kypsennä lasagnea 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia ennen tarjoamista. 53 Metsästäjä 2/2022
• Mukautuva minkki on viheliäs vieras Näyttö minkin haitallisuudesta on jokseenkin kiistatonta. Suomesta löytyy huomattava määrä tutkimustietoa minkin vaikutuksista alkuperäisluonnolle erityisesti saaristossa. Haitat linnustolle ovat merkittäviä, mutta myös moni muu eläin kärsii minkin saalistuksesta. TeksTi ja kuvaT Mikko Toivola S uomeen minkki tuotiin 1920-luvulla turkistarhattavaksi. Yksilöitä karkasi tarhoilta ja laji alkoi vähitellen levitä länsirannikolta muualle Suomeen. Venäjän puolella vapautettiin luontoon satamäärin minkkejä 1930-luvulta alkaen ja niitä vaelsi todennäköisesti Itä-Suomen ja Lapin sopiviin elinympäristöihin. Viimeistään 1980-luvulle tultaessa koko maa oli vallattu. Minkki on pieni pohjoisen alueen yleispeto, joka lisääntyy tehokkaasti synnyttäen 3–7 pennun pesueita. Se pystyy saalistamaan menestyksekkäästi niin maalla kuin vedessä, mikä on voitokas resepti Suomen kaltaisen maan haltuunottoon! Minkin tietä on mahdollisesti tasoittanut se, että saukkokannat olivat ennen 1980-lukua varsinkin Etelä-Suomessa alhaisella tasolla. Minkin esiintymisen arviointi perustuu nykyisin riistakolmioiden tuloksiin ja saalismääriin, joista kumpikaan ei anna tarkkaa tietoa minkkien todellisista määristä eri Suomen alueilla. Mitä minkki syö? Minkin ravinnonkäyttöä on tutkittu Suomessa erityisesti saaristossa. Minkki syö pääasiassa kalaa, myyriä ja lintuja. Yleispetona laji voi turvautua joustavasti vain johonkin edellä mainituista, jos muita ei ole tarjolla. Talvella minkin ravinnossa ei ole lintuja ja kesällä taas niiden määrä saattaa joillakin yksilöillä olla suuri. Haahka oli 1990-luvulla merkittävä saariston minkkien saaliseläin, mutta sen rooli minkkien ravinnossa on pienentynyt. Kala on minkille keskeistä ravintoa ympäri vuoden. Etenkin ahven, joka on saaTutkimus­ tarkoituksessa rauhoitetusta minkistä otetaan dna­näytettä. 54 Metsästäjä 2/2022 Tutkittua
• ristossa yleisin kalaravinto. Yksilöiden välillä on huomattavaa vaihtelua ravinnon käytössä. Uroksien, joilla ei ole pentuja huolehdittavanaan, on helpompi turvautua energiarikkaampiin ravintokohteisiin, kuten myyriin. Minkin vaikutukset monimuotoisuuteen ovat haitalliset Turun yliopiston pitkäaikainen tutkimushanke saariston minkkien vaikutuksista alkoi linnustotutkimuksella 2000-luvun alkuvuosina. Kahdelta koealueelta minkit poistettiin ja kahdella alueella minkit saivat elää kuten ennenkin. Minkkien hävittäminen vaikutti positiivisesti erityisesti tukkasotkien, pilkkasiipien ja karikukkojen määriin. Selkeimmin poistosta hyötyivät pienikokoiset lintulajit. Minkkien poistaminen vaikuttaa saaristossa myös myyräkantoihin. Myyrät lisääntyivät merkittävästi alueilla, joilta minkit oli poistettu. Se näkyi kuitenkin vain runsassateisten vuosien jälkeen, kun minkin ikeestä vapautuneilla myyrillä oli ravintoa ja naaraat pystyivät lisääntymään vailla rajoitteita. Vastaavaa lisääntymistä ei havaittu alueella, joilla minkit edelleen saalistivat. Minkkien vaikutus saariston sammakkoeläinkantoihin oli kaksijakoinen. Tavallisten sammakoiden määrissä havaittiin merkittävä lisäys vasta seitsemän vuoden kuluttua siitä, kun minkkien poisto oli aloitettu. Viivästyminen aiheutuu sammakoiden myöhästyneestä lisääntymisestä saariston karuissa olosuhteissa. Rupikonniin minkin saalistus ei vaikuttanut. Niillä on pahanmakuista eritettä tuottava nahka, jonka avulla ne todennäköisesti välttävät minkkien saalistuksen. Sammakkojen esimerkki osoittaa, että petojen aiheuttaman vaikutuksen palautumisessa voi olla pitkiä viiveitä. Huippupedot tulivat takaisin – mitä tekee minkki? Saaristotutkimuksissa selvitettiin myös eri petojen välisiä suhteita. Merikotkan mahdollisista vaikutuksista minkkiin haluttiin saada selkoa. Tutkimuskohteena olivat erityisesti naarasminkit, joita saatiin kiinni ja merkittiin radiopannoin. Kun merikotkahavaintoja tehtiin enemmän, minkkien havaittiin vähentävän uimista. Johtopäätös oli, että naarasminkit joutuvat mukauttamaan käytöstään kotkan aiheuttaman saalistusriskin vuoksi. Ainakin muuta kuin pimeään aikaan tapahtuvaa liikkumista, saati uimista on syytä vähentää. Kokonaisuutena merikotkalla saattaa olla vaikutusta siihen, että minkkien mahdollisuudet siirtyä saarelta toiselle heikentyvät. Myös saukko on palannut saaristoon voimalla. Kaksivuotisessa SOTKA-hankkeessa saatiin lukuisia vahvistettuja saukkohavaintoja Saaristomeren uloimpia vyöhykkeitä myöten. Mitä sitten tiedämme saukon ja minkin rinnakkaiselosta Suomen saaristoissa tai mantereella? Emme valitettavasti juuri mitään. Tutkimuksissa Ruotsista ja Englannista on saatu viitteitä siitä, että saukon paluu syrjäyttää minkkejä. Toisaalta minkin on todettu voivan elää myös saukon rinnalla sitä vältellen. Nykyisessä tilanteessa, jossa haitallista minkkiä yritetään saada pois Suomen luonnosta, olisi asian selvittämiselle huutava tarve. Haahkakannat ovat romahtaneet 1990­luvun vuosista, jolloin laji oli ensimmäisenä minkin ruokalistalla. Tutkimustarkoituksiin merkittävä minkki otetaan kiinni hätistelemällä se lehtipuhaltimen avulla verkkoon. Minkkiyksilöiden ravinnonkäyttö kesäaikaan Saaristo merellä vuonna 2005. Linnut Kalat Nisäkkäät Minkkiyksilöiden ravinnonkäyttö 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % % Naa ras 1 Naa ras 5 Naa ras 3 Naa ras 7 Naa ras 2 Naa ras 6 Naa ras 4 Naa ras 8 Uro s 1 Naa ras 9 Uro s 2 55 Metsästäjä 2/2022 Tutkittua
• jon harvapuustoisia alueita. Kuvassa oli usein hirviemä vasoineen. Kuusipeuroista saatiin kuvia vain Noormarkussa ja Kiikalasta yksi kuva, jossa oli neljä villisikaa. Kuokkavieraita Rusakoita vieraili usein Kuusistossa ja metsäjäniksiä Kiikalassa. Pedoista yleisin vierailija oli kettu, toiseksi yleisin oli supikoira. Supikoirat kuvattiin usein parina. Lisäksi saatiin muutamia kuvia mäyristä ja näädistä. Ilveskuvia oli etenkin Noormarkusta ja Kiikalassa myös viisi kuvaa susista. Noormarkussa ahma tallentui yhteen kuvaan. Myös lintuja oli paljon. Keltasirkut ja mustarastaat, varislinnut ja sepelkyyhkyt hyödynsivät yleisesti ruokintoja. Sinisorsia ja kurkia kävi ruokinnalla Kuusistossa, laulujoutsenia Noormarkussa. Pari metsoakin tallentui kuviin, samoin muutamia petolintuja. Kuusistossa metsäkauris ja rusakko sekä Kiikalassa hirvi ja valkohäntäpeura olivat usein samoissa kuvisSorkkaeläimiä ja kuokkavieraita Lounais-Suomessa kartoitettiin sorkkaeläinten ruokinnoilla käyvien eläinten lajikoostumusta ja eri tekijöiden vaikutusta lajien vierailuihin. TeksTi Kaarina Kauhala, Antti Härkälä ja Laura Paarala T utkimusalueita oli kolme: Kaarinan Kuusistossa, Porin Noormarkussa ja Salon Kiikalassa. Ruokintapaikkoja oli yhteensä 26. Nisäkäskuvia tallennettiin yli 43 000, mikä kertoo sekä runsaista sorkkaeläinkannoista että ruokinnan merkityksestä sorkkaeläimille. Lähes 53 prosenttia oli metsäkauriskuvia, joista suurin osa Kuusistosta, missä on paljon maatalousmaata. Valkohäntäpeura oli ylivoimaisesti yleisin vierailija Noormarkussa ja Kiikalassa, ja se näytti suosivan sekaja havumetsiä. Hirvikuvia tallentui eniten Kiikalassa, jossa on palSupikoira ja valkohäntäpeura kävivät ruokinnoilla yhtä aikaa, eivätkä ne tuntuneet välittävän toisistaan. Ruokintapaikoilla tungosta 56 Metsästäjä 2/2022 Tutkittua
• LAJI KIIKALA KUUSISTO NOORMARKKU YHTEENSÄ Ahma 1 1 Hirvi 789 114 117 1 020 Ilves 5 40 45 Kettu 18 444 20 482 Kuusipeura 93 93 Mäyrä 28 12 12 52 Metsäjänis 136 5 58 199 Metsäkauris 39 22 944 5 22 988 Näätä 10 10 Orava 99 99 Rusakko 2 124 2 124 Supikoira 51 96 109 256 Susi 5 5 Valkohäntäpeura 4 913 1 078 10 172 16 163 Villisika 1 1 Yhteensä 5 985 26 926 10 627 43 538 Kuvia/ruokintapaikka 998 2693 1063 1675 Metsästäjät hoitivat ruokinnan Tutkimuksen toteutti Luonnonvarakeskus yhteistyössä paikallisten metsästäjien kanssa. Ruokintapaikoilla käyviä eläimiä seurattiin riistakameroiden avulla vuosina 2020 ja 2021. Kameroissa oli liiketunnistin, mutta minimiaika kuvien välillä oli säädetty 20 minuuttiin. Maaja metsätalousministeriö rahoitti hankkeen. sa. Sen sijaan valkohäntäpeuraja metsäkauriskuvien välillä oli negatiivinen korrelaatio, joten ne tuntuivat välttelevän toisiaan. Noormarkussa supikoira ja valkohäntäpeura kävivät ruokinnoilla yhtä aikaa, eivätkä ne tuntuneet välittävän toisistaan. Talven säät ja kuun vaihe vaikuttavat Ankarana talvena 2021 metsäkauris-, valkohäntäpeura-, rusakkoja metsäjäniskuvia oli enemmän kuin leutona ja lumettomana talvena 2020. Supikoirat ja mäyrät vierailivat ruokinnoilla leutona talvena. Metsäkauriit, valkohäntäpeurat ja rusakot kävivät ruokinnoilla eniten vuodenvaihteen jälkeen, hirvet marraskuussa ja supikoirat sekä mäyrät maalisja huhtikuussa. Yli 80 prosenttia kuvista otettiiin yöaikaan, mutta metsäkauriista, kuusipeurasta ja ketusta oli melko paljon myös päiväkuvia. Oravista oli vain päiväkuvia. Kuun vaihe vaikutti kuvien määrään. Kiikalassa, missä on susireviiri, vain 3 prosenttia hirvikuvista oli uudenkuun ajalta ja 38 prosenttia täysikuun ajalta. Kuusistossa sen sijaan vain 8 prosenttia hirvikuvista tuli täysikuun aikana ja 18 prosenttia uudenkuun aikana. Noormarkussa, missä oli paljon ilveksiä, kuusipeurat karttoivat täysikuuta ja suosivat uudenkuun aikaa. Kettukuvia tuli eniten täydenkuun aikana, kun taas ketun saaliseläimiä, rusakoita ja metsäjäniksiä, oli silloin kuvissa vähiten. Kenties suuret saaliseläimet, kuten hirvet, liikkuvat mieluiten täysikuun aikana nähdäkseen pedot, kun taas pienet saaliseläimet karttavat valoisia öitä petojen pelossa. Rehun laatu Rehua vietiin tutkimusaikana ruokintapaikoille yhteensä yli 33 000 kg. Siitä suurin osa oli kauraa, joka houkutteli metsäkauriita sekä valkohäntäja kuusipeuroja. Hirvet tulivat ruokinnoille porkkanoiden, sokerijuurikkaiden ja omenien houkuttelemina. Luonnollista rehua ei viety juuri lainkaan, vain Noormarkussa vietiin muutama paali heinää. Eläimille olisi hyvä tarjota luonnonmukaisempaa ruokaa, kuten heinää tai kerppuja. Se vähentäisi kuokkavieraiden määrää ja siten myös tautien leviämisen riskiä ruokintapaikoilla. Samaa tarkoitusta palvelisi siirtyminen pienimuotoiseen houkutteluruokintaan metsästystä varten ja hätäruokintaan ankarina talvina. Nisäkäskuvien määrät tutkimusalueilla (26 ruokintapaikkaa) helmija maaliskuussa 2020 ja syyskuusta 2020 huhtikuuhun 2021 ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! (! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( ! ( Noormarkku Kuusisto Kiikala 57 Metsästäjä 2/2022
• R iistakeskus suosittelee jättämään hakemuksen hyvissä ajoin ennen viimeistä määräpäivää. Luvan myöntämisen edellytysten tulee täyttyä hakemuksen jättöajan päättymishetkellä. Myöhästyneitä hakemuksia ei käsitellä. Oma riista -palvelussa hakemus syötetään erillisen ohjeistuksen mukaisesti. Metsästyslain 8 §:n alueella hakemukseen täytyy liittää ampujaluettelo ja Metsähallituksen aluelupapäätös. Pyyntiluvan hakemiseen liittyvät ehdot, voimassa oleva yleisohjeistus sekä hakuprosessi: https://riista.fi/metsastys/lupien-haku/ pyyntiluvat/hirvielaimet Päivitä hakemuskartta – katso muistilista! Seuran tai seurueen metsästysalueita voi määritellä ja päivittää jo ennen hirvieläinten Hirvieläinten pyyntilupien hakeminen pyyntilupien hakutoiminnon aukeamista. Hakuaikana hakemus on mahdollista tallentaa keskeneräisenä ja sitä voidaan muokata viimeiseen jättöhetkeen asti. Mikäli edellisen vuoden pyyntilupapäätöksessä tehtyjä alueiden poistoja ei ole jostain syystä vielä tehty viime kauden metsästyskarttoihin, eikä tilanne kyseessä olevien alueiden osalta ole todistettavasti muuttunut, luvanhakijan tulee itse tehdä tarvittavat poistot ja muutokset päivittäessään aluetta Oma riista -palvelussa ennen hakemuksen jättämistä. Kun lupahakemus on jätetty Suomen riistakeskus säilyttää viralliset hakemusasiakirjat siinä alkuperäisessä muodossa kuin ne on jätetty. Suomen riistakeskus ei missään vaiheessa korjaa tai muuta hakijan alkuperäistä Oma riista -palveluun määrittelemää, eikä myöskään Luvansaaja päivittää metsästyskartat ja on vastuussa niiden oikeelli­ suudesta! Hirvieläinten pyyntilupaa voi hakea Suomen riistakeskukselta Oma riista -palvelussa 1.4.2022 alkaen. Hakemus on jätettävä viimeistään 2. toukokuuta 2022 klo 16.15. siitä aluetunnuksen avulla pyyntilupahakemuksen yhteyteen kopioimaa ja liittämää hirvieläimen pyyntialuekarttaa. Suomen riistakeskuksen tulee rajata metsästyslain 27 §:n perusteella pois sellaiset alueet, jotka eivät täytä metsästyslaissa säädettyjä pinta-alan ja yhtenäisyyden vaatimuksia. Pyyntilupaharkinnasta ja pyyntilupien käyttöalueesta on muun muassa rajattava pois alueet, joihin hakijalla ei ole ollut esittää metsästysoikeutta tai jotka ovat riidanalaisia. Tee poistot metsästyskarttaan – katso muistilista! Pyyntilupapäätöksessä mahdollisesti mainitut aluerajaukset ja kiinteistöjen poistot eivät siis riistakeskuksen toimesta päivity hakijan tai osakkaiden aiemmin Oma riista -palvelussa itse määrittämiin metsästysaluekarttoihin. Päätöksen saatuaan luvansaajan tuleekin itse tehdä käytännön metsästystä varten tarvittavat muutokset metsästysaluekarttoihinsa. Hakija myös vastaa niiden oikeellisuudesta suhteessa pyyntilupapäätökseen ja muuhun lainsäädäntöön. VI LL E KA NK AR E 58 Metsästäjä 2/2022 Lait ja luvat LAIT & LUVAT ON SUOMEN RIISTAKESKUKSEN JULKISTEN HALLINTOTEHTÄVIEN (JHT) PALSTA. JHT ON RIIPPUMATON PROSESSI, JOKA MUUN MUASSA KÄSITTELEE PYYNTIJA POIKKEUSLUVAT, HOITAA METSÄSTÄJIEN RYHMÄVAKUUTUKSEN SEKÄ METSÄSTÄJÄREKISTERIASIAT JA NIMITTÄÄ MONET RIISTANHOITOYHDISTYSTEN TOIMIJAT.
• Kansalaisaloitteista uusi areena metsästyspolitiikkaan M ahdollisuus kansalaisaloitteen tekemiseen on saanut monet metsästysasioista huolestuneet kansalaiset tarttumaan nettiselaimeen. Kaikkiaan kansalaisaloitteita on eduskunnan käsittelyssä ollut vuodesta 2012 vuoteen 2021 yhteensä 58, joista peräti kolme käsittelee metsästystä (KAA 3/2020 vp, KAA 4/2020 vp, KAA 9/2021 vp). Lisäksi uusinta rautapyynnin kieltoa esittävää aloitetta ei vielä ole kirjattu lukuihin. Se, että riista ja luonto kiinnostavat metsästäjien lisäksi monia muitakin ihmisiä, on hieno asia. Pitkällä tähtäimellä riistakannoille tuhoisampaa olisi sittenkin välinpitämättömyys. Eduskunta käsittelee kansalaisaloitteita julkisissa kuulemisissa näkyvämmin kuin hallituksen lakiesityksiä. Metsästyksen ekologista kestävyyttä, eettisyyttä ja vastuullisuutta sekä toisaalta sosiaalista kestävyyttä kyseenalaistetaan. Niiden parantamiseksi onkin tehtävä jatkuvasti työtä. Kansalaisaloitteiden tunteisiin vetoavasta tarinasta usein jätetään pois tarinaa kyseenalaistavat monimutkaiset tosiasiat, eläinlajien ja ekosysteemien vuorovaikutussuhteista puhumattakaan. Sillä mitä mustavalkoisemman kuvan ongelmasta onnistuu maalaamaan, sitä nopeammin oman kuplan sisäinen somekampanja peukuttaa allekirjoitukset. Sen sijaan virkatyönä tehtävässä lainvalmistelussa selvitetään asiaan liittyvät erilaiset näkökulmat ja esimerkiksi Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet. Virkavalmistelussa esityksistä pyydetään ennakkoon lausunnot eri viranomaisilta ja järjestöiltä. Riistahallinnon keskeisin tehtävä onkin sovittaa yhteen näitä erilaisia odotuksia. Kansalaisaloitteiden käsittelyssä kansanedustajat näyttävät joutuvan virkamiesten faktantarkistuksen jälkeen monesti epäkiitolliseen tehtävään päättämään todellisuudessa paljon monisyisemmistä asioista, kuin mitä kansalaisaloitteet esittävät. Onneksi kuplilla on taipumus puhjeta ennemmin tai myöhemmin. JANNE PITKÄNEN Erityisasiantuntija Maaja metsätalousministeriö Luonnonvaraosasto Erätalousyksikkö Hirvieläinten luvanhaku – karttojen muistilista HAKEMUSKARTTA: ? lue hakemusohjeet huolellisesti läpi ? vaihda metsästyskausi ? lisää ja päivitä hakemukseen valtionmaat, myös erillisalueet ? vertaa karttaa ja sopimuksia ? vertaa aluetta edellisen vuoden pyyntilupapäätöksen poistoihin ? varmista erikseen, että olet poistanut sirpaleet ja ilman metsästysoikeutta olevat alueet ? tee korjaukset ja päivitä tiedot uuteen hakemuskarttaan ? toimita aluetunnus luvanhakijalle METSÄSTYSKARTTA: ? poista ja päivitä pyyntilupapäätöksessä mainitut pyyntilupien käyttöalueen rajaukset ja kiinteistöjen poistot metsästyksenjohtajia ja metsästäjiä varten Oma riista -neuvonta palvelee (arkisin klo 12–16): s-posti: oma@riista.fi puh: 029 431 2111 Koirakoeja koulutusluvat ajoissa hakuun! Kuten muutkin Suomen riistakeskuksen myöntämät luvat, metsästyslain 52 §:n mukaiset koirakoeja koulutusluvat voivat lähtökohtaisesti tulla voimaan valitusja tiedoksisaantiajan umpeuduttua. Valitusaika on 30 päivää ja tiedoksisaantiaika on 3 päivää, kun päätös toimitetaan sähköisesti tai 7 päivää, jos päätös toimitetaan postitse. Riittävän käsittelyajan varmistamiseksi hakemukset pyydetään lähettämään kevään ja kesän tapahtumiin mahdollisimman ajoissa. GE TT Y IM AG ES Lait ja luvat K lumni 59 Metsästäjä 2/2022
• AN TT I YR JÖ LÄ S yytteen mukaan metsästäjä oli rikkonut yleisen turvallisuuden vuoksi annettua metsästystä koskevaa kieltoa ampumalla rusakkoa lähempänä kuin 150 metrin päässä asutusta rakennuksesta. Metsästäjä oli ampuessaan ollut vajaan 10 metrin päässä lähimmästä asuinrakennuksesta ja muutamien kymmenien metrien päässä toisesta asuinrakennuksesta. Syyttäjä vaati metsästäjälle rangaistusta metsästysrikoksesta tai toissijaisesti metsästysrikkomuksesta. Lisäksi syyttäjä vaati rikoksentekovälineenä käytetyn haulikon menettämistä valtiolle sekä metsästäjän maksettavaksi 80 euroa rikosuhrimaksua. METSÄSTÄJÄ VASTAA Metsästäjä kiisti syytteet. Hän vaati, että käräjäoikeuden tulee hylätä ne ja että valtio tulee velvoittaa korvaamaan hänen asianosaiskulunsa 200 euroa ja oikeudenkäyntikulunsa 3 541,60 euroa. Kysymys oli metsästäjän mukaan ollut aikaisemmin ampumalla pahasti haavoitetun rusakon lopettamisesta metsästyslain 84 §:n nojalla. Kyseinen lainkohta (eläinsuojelulliset näkökohdat) velvoitti metsästäjän toimimaan kyseisellä tavalla. Kyse ei joka tapauksessa ollut yleisen turvallisuuden vuoksi annettujen metsästystä koskevien kieltojen rikkomisesta. Näillä kielloilla tarkoitettiin aluehallintoviraston oikeutta määräajaksi kieltää metsästys tietyllä alueella tai rajoittaa sitä eläintautien leviämisen estämiseksi. Metsästäjä kiisti kaikki muutkin syyttäjän vaatimukset ja vaati haulikon palauttamista. TUOMIOISTUIN ARVIOI JA TEKI JOHTOPÄÄTÖKSET Asiassa oli riidatonta, että metsästäjä oli ampunut rusakon pihapiirissä ja hänellä ei ollut rakennuksen omistajan nimenomaista lupaa tähän. Oliko kyseessä metsästysrikos? Syyttäjä perusteli vaatimustaan nimenomaan yleisen turvallisuuden rikkomisella, ei sillä, että metsästäjä olisi aiheuttanut vaaraa ihmisille. Käräjäoikeudenkin mukaan metsästysrikos voi tulla kyseeseen, jos ampuminen aiheuttaa konkreettista vaaraa ihmiselle. Jos tällaista vaaraa ei aiheudu, kyseeseen tulee metsästyslain 25 §:n ja 74 §:n nojalla metsästysrikkomus. Entä oliko kyseessä metsästysrikkomus? Käräjäoikeus totesi käyneen ilmi, että metsästäjä oli rusakkoa jäljittäessään tullut autolla mainittuun pihapiiriin ja tämän jälkeen tienlaidasta ampunut rusakon. Etäisyys ampumapaikasta rusakkoon oli ollut noin 24 metriä ja omakotitaloon noin 8 metriä. Metsästäjä oli ampunut rusakon pian autosta nousemisensa jälkeen, ainakaan hän ei ollut yrittänyt mennä lähemmäs. Huomioiden ampumaetäisyys sekä se ettei pihapiirissä ollut todistajan ja valokuvien mukaan näkynyt verijälkiä, käräjäoikeus piti varsin epätodennäköisenä metsästäjän voineen ampumispaikastaan käsin todeta rusakon haavoittuneeksi. Edellä kerrotun vuoksi käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että rusakko olisi ollut ja todettu haavoittuneeksi ampumishetkellä. Käräjäoikeus totesi myös, että jos kaikesta edellä kerrotusta huolimatta olisi katsottu, että kyseessä oli ollut sama aiemmin ampumisesta haavoittunut rusakko, metsästäjän olisi pitänyt lopettaa se muulla tavalla tai paikassa. Käräjäoikeus tuomitsi metsästäjän yhteensä 15 päiväsakkoon, mutta haulikko palautettiin hänelle. Metsästäjä vaatimus LOPULTA VAPAUTTAVA TUOMIO Rusakon haavakkojahti pihapiirissä 60 Metsästäjä 2/2022 METSÄSTÄJÄ-LEHTI JULKAISEE JA KÄSITTELEE ”RIKOS JA RANGAISTUS” -PALSTALLA AJANKOHTAISIA, RIISTAAN, METSÄSTYKSEEN, YHDISTYSTOIMINTAAN SEKÄ ASEISIIN LIITTYVIÄ OIKEUSTAPAUKSIA. TAPAUKSET ON KOONNUT ASIANAJAJA PANU HIIDENMIES. Rik s ja rangaistus
• P oliisilaitos ei ollut myöntänyt metsästäjälle hänen metsästysperusteella hakemiaan hankkimisja hallussapitolupia haulikkoon ja yhdistelmäaseeseen. Poliisilaitos oli katsonut, että metsästäjän olemassa olevat aseet mahdollistivat täysipainoisen harrastamisen eikä hän ollut osoittanut erityisiä perusteluita uusille vastaavan kaltaisille aseille. HALLINTO–OIKEUS HYLKÄSI VALITUKSEN Aseluvan myöntäminen riippuu aina viranomaisen harkinnasta, eikä kenelläkään ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen. Ampuma-aselain esitöiden mukaan lupahakemusta ei lähtökohtaisesti tulisi hylätä sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo useita ampuma-aseita hallussaan. Sillä seikalla, onko hakijalla jo entuudestaan vastaavaan tarkoitukseen soveltuva ase, voisi kylläkin olla merkitystä lupaharkinnassa. Valittajalla oli jo entuudestaan useita pienriistan ja pienten hirvieläinten metsästykseen soveltuvia aseita. Hakemusten kohteena olleita haulikkoa ja yhdistelmäasetta ei siten pidetty välttämättömänä valittajan metsästysharrastuksen kannalta. Valittajan valituskirjelmässä esittämä selvitys haulikon painosta tai yhdistelmäaseen osalta metsästyslain muutoksen aiheuttamasta mahdollisuudesta oman dreeverin käyttöön eivät olleet riittäviä selvityksiä kyseisten aseiden välttämättömyydestä. KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA Metsästäjä pyysi lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaati, että hallinoikeudenkäyntikulujensa määräämisestä valtion maksettavaksi hylättiin. METSÄSTÄJÄ VALITTAA HOVIOIKEUTEEN Hovioikeudessa esitettiin poliisin heti tapahtumapaikalla ottamia valokuvia, joista ilmeni, että rusakko vuosi verta ennen lopettamista. Kyseessä oli metsästäjän muto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan. Metsästäjä kertoi tarkoituksenaan olevan metsästää drillingillä kaikkea riistaa, pääasiassa villisikaa ja pieniä hirvieläimiä kyttäysja ajojahdissa. Metsästysasetuksen muutos mahdollistaa dreeverin käytön pienten hirvieläinten metsästyksessä, joka on ollut syynä drillinkiä koskevan hakemuksen tekemiselle, koska kolmipiippuinen yhdistelmäase on tähän tarkoitukseen erittäin käyttökelpoinen. Kolmipiippuinen on monikäyttöisempi kuin hänellä olevat kaksi haulikkorihlaa. Lisäksi tarkoituksena oli hankkia kevyt päällekkäispiippuinen 12 kaliiperinen haulikko, jota käytetään talvijahdeissa, jolloin varusteiden painolla on merkitystä. Päätöksessä viitattu ampuma-aselain 43 § ei määritä mitään ylärajaa, jonka jälkeen lupaa ei enää voitaisi myöntää. Metsästäjä oli hakemuksessaan osoittanut hyväksyttävän perusteen lupien hankkimiselle, jolloin ne tulisi myöntää. Hän ei myöskään omistanut vastaavanlaista ampuma-asetta. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU Korkein hallinto-oikeus myönsi metsästäjälle valitusluvan ja tutki asian. Valitus hyväksyttiin. Hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen poliisilaitoksen päätökset kumottiin ja asia palautettiin Itä-Suomen poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. MIELENKIINTOISET PERUSTELUT Vaikka KHO:n ratkaisu ei suoraan sido tuomioistuinten ratkaisuja jatkossa, on sillä selkeästi linjaava vaikutus aseiden määrän rajoittamiseen. Asiassa kun oli ratkaistavana, onko poliisilaitos voinut mainitsemillaan perusteilla jättää myöntämättä metsästäjän hakemat hankkimisja hallussapitoluvat. Ampuma-aselain 18 §:n 1 ja 2 momentista seuraa, että lupa ampuma-aseen hankkimiseen voidaan antaa, jos luvan antamiselle on hyväksyttävä peruste eikä ole syytä epäillä aseita käytettävän väärin. Vaikka sillä seikalla, onko hakijalla jo entuudestaan vastaavaan tarkoitukseen soveltuva ase, voi aselain esitöiden mukaan olla merkitystä lupaharkinnassa, hakemusta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tulisi hylätä sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo useita ampuma-aseita. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ampuma-aselaista tai sen esitöistä ei ilmene, että aseen tulisi olla hakemuksessa esitettyyn käyttötarkoitukseen nähden välttämätön. Kun otettiin huomioon, ettei haettujen aseiden oltu edes väitetty olevan soveltumattomia käyttötarkoitukseen tai mahdollisesti tulevan väärinkäytetyiksi, korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei poliisilaitos ole voinut mainitsemillaan perusteilla jättää myöntämättä metsästäjän hakemia lupia. KORKEIN HALLINTO–OIKEUS: Metsästäjällä oikeus aselupiin KHO:2021:173 kaan todellakin sama eläin, jota oli jahdin yhdessä aiemmin ammuttu. Syyttäjä lausui, että valitus tuli lisänäytön perusteella hyväksyä ja käräjäoikeuden tuomio siksi kumota. Hovioikeus hylkäsi syytteen ja vapautti metsästäjän rangaistuksesta. Valtio määrättiin maksamaan 5816 euroa asianajokuluja sekä 200 euroa asianosaiskuluja metsästäjälle. 61 Metsästäjä 2/2022 METSÄSTÄJÄ-LEHTI JULKAISEE JA KÄSITTELEE ”RIKOS JA RANGAISTUS” -PALSTALLA AJANKOHTAISIA, RIISTAAN, METSÄSTYKSEEN, YHDISTYSTOIMINTAAN SEKÄ ASEISIIN LIITTYVIÄ OIKEUSTAPAUKSIA. TAPAUKSET ON KOONNUT ASIANAJAJA PANU HIIDENMIES. Rik s ja rangaistus
• Y ksinäinen supikoirauros pannoitettiin Purunpään luonnonsuojelualueella joulukuun alussa 2020. Paikka sijaitsee Kemiönsaarella, Söderlångvikin hoitoalueella, jossa on tehty jo vuosien ajan tehostettua supikoirien pyyntiä. Hoitoalue on strategisesti tärkeä vieraslajin vaellusreitti saaristoon. Talvi aloillaan Talvi 2020–2021 oli niin sanottu ”normaali” talvi, eli etelässäkin oli sekä pakkasta että lunta ja meri jäätyi helmikuun alkupuoliskolla. Purunpään uros asettui aloilleen pian pannoituksen jälkeen ja liike oli vähäistä Purunpään pantasupikoira tammikuun 22. päivään asti. Huomionarvoista on, että tammikuun alussa siltä poistettiin naaraskumppani. Helmikuussa uros löysi itselleen paikan Hamnholmenin saaresta, joka selkeästi miellytti sitä. Saari sijaitsee Purunpään luonnonsuojelualueen läheisyydessä, on suurelta osin Metsähallituksen omistuksessa ja osa Saaristomeren kansallispuistoa. Uros asettui Hamnholmeniin helmikuun ajaksi. Kumppanin haku maaliskuussa Yksinäinen supikoira on harvinainen ilmestys luonnossamme, eikä tämäkään uros olisi ollut yksin, jollei siltä olisi poistettu Kaksivuotisessa saariston SOTKA-hankkeessa on pannoitettu gps-lähettimillä useita supikoiria. Purunpään supikoiran avulla saadaan valaistua, millaista lisätietoa vieraspedosta on saatu. TeksTi ja kuvaT Tommy Arfman 62 Metsästäjä 2/2022
• Kartalla Purunpään pantasupikoiran tarina pähkinänkuoressa: 1. Paikka, jossa eläin pannoitettiin joulukuussa 2020. 2. Uroksen talvipaikka. 3. Hamnholmen, johon eläimet asettuivat maaliskuun lopulla. 4. Paikka, josta naaras lähti uroksen matkaan maaliskuussa. Pariskunnan kesän liikkeet: 1. Pentujen hoitopaikka alkukesästä. 2. Uros hoiti pentuja juhannuksen tienoilla. Kaislikot olivat tiheästi käytössä: voisiko siellä mustakurkku-uikku, silkkiuikku tai nokikana onnistua pesinnässään? kumppania. Maaliskuussa alkoivat seurusteluvietit hyrräämään ja se lähti jäitä pitkin parinhakuun. Maaliskuun 22. päivän tienoilla se löysi kumppanin Brändön saaresta. Se palasi Hamnholmeniin ja asettui nartun kanssa sinne. Naaras käytiin pannoittamassa huhtikuun puolessa välissä. Näin ollen molemmat eläimet olivat pannoitettuja, mikä on ainutlaatuinen tilanne Suomessa. Perheenlisäys Toukokuun 10. päivä tilanne käytiin tarkastamassa paikan päällä. Eläimet löytyivät rakennuksen alta. Niille oli juuri syntynyt pentuja. Pentuja ei päästy laskemaan. Naaras oli ärhäkkäänä puolustamassa jälkikasvuaan, joten niiden annettiin vielä olla rauhassa. Toukokuussa narttu pysytteli aloillaan imettäen pentuja. Uros huolehti ravinnon hankinnasta ja toi nartulle muun muassa koskelon munia, joiden kuoria löytyi rakennuksen ympäristöstä. Kesäkuussa roolit vaihtuivat. Naaras ilmeisesti lopetti imettämisen ja alkoi tankata energiavarastojaan. Uros otti pennut hoivaansa. Aluksi se hoivasi niitä saman rakennuksen lähellä, mutta ihmisten läsnäolon lisääntyminen juhannuksen tienoilla pakotti sen siirtämään pennut toisaalle. Ne asettuivat eräälle kostealle, reheväkasvuiselle niitylle. Naaras pysytteli porukasta erillään, mikä käytiin fyysisesti todentamassa. Juhannuksesta aktiivista liikettä – tuhoisaa pilkkasiivelle Juhannuksen jälkeen pennut olivat jo melko itsenäisiä ja kaikki supikoirat liikkuivat saaressa aktiivisesti, mikä on tuhoisaa myöhään pesiville linnuille, kuten pilkkasiiville. Tämä toi oivalluksen siitä, miksi läheisen Tunnhamnin saariston pilkkasiivet reagoivat hyvin positiivisesti supikoirien poistoon. Aiemmin niillä ei ollut mahdollisuuksia onnistuneeseen pesintään johtuen 63 Metsästäjä 2/2022
• SOTKA-hankkeen tuottamia käytännön vinkkejä ? Aikuiset supikoirat ympäröivät itsensä pentueellaan ja saavat siitä turvaa metsästystilanteessa. Lisääntyvä yksilö selviytyy näin helpommin. ? Saaristossa supikoiran seisontahaukun alettua kannattaa tarkkailla vesireittejä muihin saariin. Pariskunnan toinen puolisko pakenee helposti uimalla ja eksyttää näin koirat. ? Pyri pyytämään aina pariskunnan molemmat osapuolet. Erityisesti uroksen elinpiiri moninkertaistuu puolison poiston jälkeen ja sitä voi olla enää vaikea tavoittaa. ? Vanha luolametsästäjien viisaus sai hankkeessa vahvistusta. Vaikka supikoirat pääsääntöisesti välttelevät muiden parien elinpiirejä, vetäytyvät ne sydäntalvella usein joukolla samaan turvalliseen luolastoon. Tällöin saaliiksi voidaan saada useita aikuisia supikoiria. nimenomaan supikoirien aktiivisuudesta pilkkasiiven pesintäaikaan. Hamnholmenin pohjoisosassa sijaitsee lintuja kuhiseva Korvholms grundet. Siellä pesii kymmenittäin kalalokkeja, naurulokkeja, tiiroja ja niiden suojissa muita lajeja. Supikoirien pelättiin löytävän tiensä luodolle kevään ja alkukesän aikana. Uintimatkaa ei ollut kuin nimelliset 50 metriä suuntaansa, mutta jostain syystä ne eivät koskaan menneet luodolle. Varmuudella ne tiesivät lintujen läsnäolon. Asialle löytyi vain yksi selitys. Supikoirien olisi mentävä lintuluodolle Korvholmenin saaren kautta, jossa on toukokuun alkupuolelta lähtien aktiivisessa käytössä oleva kesämökki. Mökkiläisillä oli koiria, jotka mahdollisesti haukkuvat päivisin ja varmuudella jättävät hajumerkkejään saareen. Tämä on mahdollisesti estänyt supikoiria menemästä lintuluodolle. Naaras jää saareen Supikoirien seuraamisessa ehkä suurin yllätys tapahtui syyskuussa. Uros jätti 21.9. saaren ja naaras jäi pentuineen Hamnholmeniin. Kirjoittaja on elänyt siinä uskossa, että supikoira olisi hyvin pariuskollinen, mutta nähtävästi näin ei ole. Samanlaista käyttäytymistä on todettu Pohjoismaisessa supikoirahankkeessa Pohjois-Ruotsissa. Kolme päivää myöhemmin Hamnholmeniin tehtiin hoitokäynti, jossa poistettiin kaikki viisi pentua. Ne lymyilivät nartun seurassa vedessä, tiheässä ruovikossa, josta koira pysäytti pennun toisensa jälkeen. Paikannin näytti emon edelleen olevan siellä, mutta se käytti pentuja kilpenään. Vasta koiran pyydystettyä viimeisen pennun naaras lähti ruovikosta. Se saatiin kuitenkin paikannettua ja poistettua. Tapaus ei ole sattumaa. Samana syksynä viereisestä Hälsingholmenin saaresta poistettiin seitsemän pentua ensimmäisellä käynnillä. Aikuiset jäivät satimeen vasta seuraavalla reissulla. Lisääntyvä aikuinen supikoira selvästi käyttää pentuja kilpenään. Uros jäi mantereen puolelle ja pariutui uuden naaraan kanssa. Uros tankkasi itseään muun muassa riistaeläinten teurashaaskoilla. Marraskuussa uros poistettiin ja panta otettiin talteen. Uros ei palannut missään vaiheessa Hamnholmeniin. Tärkeää tietoa Yhden tapauksen pitkän aikavälin seuranta toi arvokasta tietoa. Lajin siirtymisestä talven aikana saaristoon ja sinne asettumisesta lisääntymään saatiin selkeä todiste. Supikoirat pysyttelevät saarissa syksyyn asti ja siirtyvät mantereelle parempien resurssien ääreen, jos vain uintimatkat sen sallivat. Muutoin siirtyminen tapahtuu jäiden tultua. Jäätalvien koittaessa on keväällä tärkeää käydä supikoirille sopivat saaret läpi tietyllä säteellä rannikosta ja poistaa elinpiirit ennen lisääntymistä. Tärkeää on myös tieto pentujen käytöstä kilpenä: jos saarista löytyy elo-syyskuussa supikoiran pentuja, olisi tärkeää käydä niissä useita kertoja. Näin voidaan saada lisääntyvä pari, tai ainakin naaras poistettua. Saimme selkeän todisteen lajin siirtymisestä talven aikana saaristoon ja asettumisesta sinne lisääntymään. Emo pentuineen löytyi syyskuussa kaislikosta. Se käytti pentujaan suojakilpenään. Täsmällinen, hallittu isku supikoirien lymypaikkaan kaislikkoon onnistuu hyvin koulutetun koiran kanssa. 64 Metsästäjä 2/2022
• Oy Eräkontti Ab p. 010 440 9410 • erakontti@erakontti.fi Laadukkaat Diana riistapeltosiemenet Suomen laajimmasta valikoimasta! Tarkemmat tuotetiedot ja lisää lajikkeita: www.erakontti.fi Hirvi-Diana 1 kg 15,90?€ / 3 kg 40,90?€ / 10 kg 110,90€ Peura-Kauris Diana 1 kg 17,90?€ / 3 kg 40,90?€ / 10 kg 127,90?€ Diana Rehukaali 1 kg 19,90?€/ 3 kg 55,90?€ / 10 kg 180,90?€ Fasaani-Peltopyy Diana 1 kg 14,90?€ / 3 kg 40,90?€ / 10 kg 100,90?€ Diana Naattinauris 1 kg 20,90?€ / 3 kg 50,90?€ Riista-Diana 3 kg 25,90?€ / 10 kg 60,90?€ Haulikko 12/76Fin classic 512s 3 supistajaa kaap+lauk. 900€ p.0400 600613 Erämökille tontti livojokivarresta 1,1 ha puusto 120 kuutiometriä 040 5393252 ASETALVITIE.FI 0500 526008 Aseet, jalustat patruunat, tähtäimet, asetyöt, YM. TSEKKAA!! 4x4 ja mönkijän renkaat www.riekko.eu Hirsimökki/metsästysmaja ”oman” lammen rannalla noin 10 hehtaarin tontilla 1,5 tunnin päästä Helsingistä. Sisältää pienriistan metsästysmahdollisuuden n. 200 hehtaarin alueella. Mahdollisuus hakea jäseneksi hirvenmetsästysseuraan. Venevalkamaoikeus Ylimmäinen järvelle. Katso Oikotie.fi kohdenro 16197119, puh. 0400 484622 45v. Rehtiä kauppaa. Mossb12/89 synt 560€, TikkaT3x, Sako, Yildiz, Gorepuvut ja kengät Ultracom GPS-tutkat, Kiikarit, Sukset ym. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 0400-384118 WWW.ANONASE.COM MH ja Posti Fasaanin munat, poikaset ja emolinnut; selkeensulka.fi. Continental 12/70 haulikko. 0400 179225 ERÄAIHEISIA tauluja, myös tilauksesta, https://www.ahtonen.net, 044-9817334. Hetitappava rauta Trapper 90 minkin ja näädän pyydystämiseen. www.finntrapper.fi Käytettyjä, hyväkuntoisia aseita ja tarvikkeita.puh 040-5417308 TYÖSUORITUKSIA Hei metsästäjät. Voitte teettää itse pyytämistänne nahoista hatun, rukkaset, liivin. Teemme turkistyöt ammattitaidolla p.0505 004233 Nahkamuokkaamo Eräturkis. Pienriistan turkismuokkausta. Puh. 040 7237084. eraturkis@gmail.com HUOM!!!!!!!! Aseiden huollot ja korjaukset! YLÖJÄRVEN ASETARVIKE. Puh. 0407188170 Vesitä suunnitelmasi > perusta kosteikko! Kosteikkosuunnittelua Juha.Siekkinen@ kosteikkomaailma.fi, p.0404139606, Kempele TURKISMUOKKAUS Reijo Halkola, Saniaispolku 7, 61300 Kurikka. 0405278219. SOITA! METSÄSTYSTÄ Hyljejahdit seanature.net 0400-154600 KOIRIA Suomenpystykorvan pentuja, 0440490777. ITÄSIPERIANLAIKAN pentuja. 050 3277709 Jämtlanninpystykorvan pentuja. Synt: vko 13 Emä K&MVA Isä KVA P: 040 5268571 ITÄSIPERIALAIKAN pentue, (suur-pienriistametsästys) luovutus vk 16. Puh. 0400 990 139 tai 0500 350 139 ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ Esa Kemppainen 050 5630169 trofeet.fi Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua 0400-363345, markkunatri.fi Myös Afrikan jahdit Namibia, Mozambik Pasi Ahopelto 0400 567 078 lehonpaja.net Markku Haapaniemi m.a.haapaniemi@ gmail.com 0500360962 TEUVA OSTETAAN Turkisnahkoja R. Pentinmäki Jäpintie 344 c 60800 Ilmajoki P 0505546852 Turkisnahkoja O. Mauranen Toppalantie 136 41900 Petäjävesi 0400271291 MYYDÄÄN ERÄTAPIO PURKINSULKIJAT suoraan valmista jalta. P. 040 5858133 www.eratapio.fi Taukotupa Rääkkylän muovin, lämmitin, alusta pyörillä. Oulussa p. 0442604320 Myytävänä kivääri berdon. Valmistusvuosi 1888. Lupa vapaa, asekeräilijälle. Yhteydenotot: 0442940990 Hinta: 1200€ Lämpöeristetyt koirankopit 1-osainen 350,ja 2-osainen 460,P. 06-4534333. Katso lisää www.koirankoppi.fi Jahtielämyksiä Kanadassa. Karhu, hirvi, susi, karibu. Kalastus, lohi ja taimen. www.paulpalmu.fi Karhun metsästystä Suomussalmella. www.erapalvelu.net, p.0503258966 2022 hirviluvat julkaistu nyt Eräverkossa. www.eraverkko.fi/hirviluvat tutustu! MUUT Valkosipulia! www.anttilanluomutila.fi VUOKRALLE TARJOTAAN Luontolomalle Kainuuseen lomalaattaja.fi Luumäen Metsästysseura ry:n majalla tutustutaan luontoon, kalastukseen, metsästykseen ja luonnossa liikkumiseen. Mahdollisuus suorittaa myös metsästäjätutkinto. Leirille otetaan kaksikymmentäneljä 10-14 vuotiasta poikaa tai tyttöä. Osanottomaksu 200,ILMOITTAUTUMISET 31.5.2022 MENNESSÄ JA LISÄTIETOJA: Lemi-Taipalsaaren rhy, Petteri Saarnia 050 336 2293 Savitaipaleen-Suomenniemen ja Luumäen rhy:t, Pasi Laari 0400 298 308 65 Metsästäjä 2/2022 ERÄILMOITUKSET HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkko-palvelussa. Osoitteessa www.eraverkko.fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjä-lehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (42 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2022 hinta on 20 euroa/ rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 3/2022 ilmestyy 13.5.2022. Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkko-palvelun kautta viimeistään 13.4.2022. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkko-palvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa eraverkko.fi.
• Ruoigobivdu Lappis Makkár lea bivdit ruoigguid Lappis? Gulaimet Pello ja Soa?egili ruoigobivdiid jurdagiid ja geažidemiid. TeaksTa Ville Viitanen GovaT Ville Viitanen, Jari Moberg ja Hanna Forss Dávgebivdi Tapani Kangas, Pello Geassemánu álggus Pello Lampsijärvis gi?a bohkkábivdu lea jo?us, muhto Kangas duhtá dušše dárkot – Gi??at bohkát leat mielastan ruoidnasat guhkes dálvvi ma??á. Lassin hárvves náli guovllus meahccebivdu lea dárkilut, go guovllu áidna hoavdabohká ii galgga gi??at báh?it, Kangas dadjá. Son gal dohkkeha gi??abivddu ja lei ovddit beaivve veahkkin njuovvamin nuorra meahccebivdi báh?án bohká. Kangas lea goddán meahcástandávggiin vihtta ruoiggu, main vuosttažis bázii buoremus muitu. – ledjen fáktemin bealdoravddas. Ruoiggut ledje menddo guhkkin, vai liv??en sáhttán báh?it dávggiin. Dat dobodii mu, muhto seammás lojes buozu duolmmadii mu meattá bealddus. Ruoiggut eai beroš bohccuin, ja jurddašin, ahte josba dat veahkehiv??ii dán dilis. Vulgen njaga ?uovvut bohcco, mii jo?ii ruoigguid guvlui. Bessen lahka ja sáhtten báh?it ruoiggu bohcco duohken. Ja dát lea duohta máinnas, Kangas ?aibmá. Forss movt­ tiidahttá oahpásmuv­ vat ruoiggu meahcás­ teapmái. Vuojehanbeanabivdi Hanna Forss, Pello Pellon Erä meahcástansearvvi lahttu Hanna Forss ovddit mievrebeatnagii báh??ui má?ga ruoiggu Lappi eanadagain: – Mievrebeana lea sturrodagas ektui má?ggabealat rássa. Ruoigobivdu lea lotkes bivdu ja dat geasuha má?ggahkásaš bivdiid. Eandalii nuoraide ruoigobivdu lea vuollegis šielbmá oahpásmuvvat ealgaealliid bivdui, Forss roahkasmahttá. Forss ávžžuha ruoigobivdui, go su mielas ruoigonálit leat guovlluid mielde lassánan. – Lappis eai leat olu smávva vuojehanbeatnagat ja ruoigonálitge molsašuddet. Liv??ii fiinnis, jus lappilaš ruoigobivdit gávnnašedje nubbi nuppi ja sáhtašedje fállát meahcástanvásáhusaid ávkebeatnagiidda, Forss dadjá. Muhto leago ealgaealliid bivdui skuvlejuvvon vuojeheaddji beatnagiin hehttehus bohccuide? Forss ii vuollái?ále ?uo??uhusa ja dadjáge, ahte bohccot besset leat ráfis vuojehanbeatnagiin. – Iežan mievrebeana ii leat oppa beroštuvvange bohccuin. Ruoiggu ja muhtumin ealggage hádja lea álo buoret, Forss dadjá. Kangas muitala dávgebivddu leat hástaleaddji muhto hui somá. 66 Metsästäjä 2/2022 Áig guovdilis ságat sámegillii
• Sok?anbivdit Jari Moberg ja Annika Jääskö, Soa?egilli Ássanguoimmit Moberg ja Jääskö bivdiba ruoigguid biebmamiin. – Annikain ja vuhpiin huksiimet sok?anvisttáža, maid sáhttá geassit skohteriin. Doppe bivvá sok?at oanehissoajatbáiddiin, Moberg dadjá. Visttážis lea gássaliggen, lávttasvuo?ajávkadeaddji vai lásat eai bihco ja siskkobealli lea skoa?astuvvon jaskadin. Riebana rábbebivddu várás lea alla áibmobohcci, amas olbmo hádja ii leava birrasii. Biebmanbáiki lea boares sáttováldinbáikki botnis ja sok?anvisttáš lea sáttováldinbáikki ravdda alde. Báh?it sáhttá dorvvola??at vulos eatnama vuostá. – Soa?egili ruoigonálli ii lea stuoris, muhto dan sáhttá gal bivdit. Stuorámus oassi áiggis ma??á bivddu plánemii ja ruoigonáli ?uovvumii, Jääskö gávnnaha. Gi?a bohkkábivddus soai eaba lean leamaš, go Soa?egilis sáhttá leat muohta vel miessemánusge, eaige bealddut leat vel runiidan. – Ja biebman heaittihuvvo seammás go meahcis bievlagoahtá. Hárvves náli guovllus lea sáhka maiddái doarjjabiebmamis, mii galgá goittotge leat govttolaš dásis, Moberg muittuha. – Eanageainnu lahkasii ii galgga vuo??udit biebmama, go dat sáhttá lasihit lihkohisvuo?ariskka. Eanaš smávvafuo??u bivdán Moberg ja Jääskö movttiideaigga ruoigobivddus moadde jagi áigi. – Ruoiggu biergu lea duo?aid buorre ja bivdu lea miellagiddevaš, goabbáge gávnnaha. Jääskö vuosttas ruoigu. Áig guovdilis ságat sámegillii 67 Metsästäjä 2/2022 Nro 2/2022 71. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 13.5.2022. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Markku Pakarinen (Aste Helsinki Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Jouni Tanskanen, Marko Svensberg, Petri Vartiainen, Johanna Hellman, Tero Salmela ja Markku Pakarinen. Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 ja Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Paino: Hansaprint 2022/Met22_02 Kansikuva: Jari Niskanen ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakausmedia ry:n jäsen Verkkokauppa ja varasto Puh. 09 5840 4500 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9–15 asiakaspalvelu@riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Oma riista -helpdesk Puh. 029 431 2111 arkisin klo 12–16 oma@riista.fi Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Sompiontie 1, 00730 Helsinki Osoitteet Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22, 00331 Helsinki, puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@riista.fi
• TARKKUUTTA SATA VUOTTA