PEURAKANNAN KEVÄTLASKENTA PERINTEINEN JÄNISJAHTI AJAVALLA KOIRALLA VINKIT: KUN MINKKILOUKKU EI PYYDÄ HIRVIELÄINLUVAT HAETAAN HUHTIKUUSSA MIKSI METSÄJÄNIS TAANTUU? KANTA VÄHENTYNYT PUOLEEN 2/2024 Lehti yli 300 000 metsästäjälle 01_Kansi_ME0224.indd 1 01_Kansi_ME0224.indd 1 27.2.2024 15.43 27.2.2024 15.43
48 Hirvieläinluvat haetaan huhtikuussa METSÄSTYS 10 Jänisjahtia ajokoiralla 20 Kun minkkiloukku ei pyydä 24 Tuuli – ystävä vai vihollinen? 34 Nuorten toimitus 47 Tee itse minkkihajuste 52 Mihin metsästysjousen teho perustuu? 56 Riistareseptit 58 Herkkuja palvaamalla 64 Turvallisuus ensin RIISTA 14 Kevätlaskennalla lisätietoa hirvieläinkannasta 16 Valkohäntäpeuran kruunu uusiutuu vuosittain 26 Metsäjäniksen arvoituksellinen taantuminen 30 Jouhisorsaa etsimässä 32 Vesilintujen vilskettä vanhoilla turvesoilla 38 Drone paljasti supikoirat 42 Vähennä hirvivahinkoja metsänhoidolla 54 Tutkittua: Rajaloikkarihirvet 60 Tutkittua: Suomen haapanasaalis peräisin laajalta alueelta 62 Supikoira Lapissa – Sattumasaaliista organisoituun leviämisen estämiseen AJANKOHTAISET 4 Uutiset 44 Case Savukukko 50 Ytimessä: Kylmää ja kuumaa suurpetoihin liittyen 65 Eräilmoitukset 66 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 6 Puheenjohtajalta 49 Ministeriön kuulumisia LAIT & LUVAT 48 Hirvieläinluvat haetaan huhtikuussa 20 Kun minkkiloukku ei pyydä 44 Case Savukukko 26 Metsäjäniksen arvoituksellinen taantuminen 2 Metsästäjä 2/2024 Sisältö 2-3_Sisällys+Pääkirjoitus_ME0224.indd 2 2-3_Sisällys+Pääkirjoitus_ME0224.indd 2 27.2.2024 15.46 27.2.2024 15.46
56 Jänispataa ja muita riistaherkkuja 16 Valkohäntäpeuran kruunu uusiutuu vuosittain 60 vuotta luontoja vastuullisuuskoulutusta P akollinen metsästäjätutkinto tuli käyttöön 60 vuotta sitten. Metsästyksen aloittaminen on siis pitkään edellyttänyt kouluttautumista metsästyslain, turvallisuuden ja hyvien metsästystapojen hallitsemiseksi. Uusien metsästäjien kouluttamisesta on muodostunut merkittävä osa riistanhoitoyhdistysten toimintaa. Ajan myötä vaatimukset ovat kasvaneet ja tutkintoa sekä koulutusta on uudistettu moneen otteeseen. Nykyisessä koulutuksessa leimallista on vastuullisuuden korostaminen erityisesti lajintuntemuksen, riistaekologian ja riistanhoidon, eettisyyden ja kestävän metsästyksen, pyyntivälineiden sekä saaliin käsittelyn osalta. Alusta asti mukana olleet metsästyslaki, hyvät metsästystavat ja turvallisuusasiat ovat tietenkin edelleen tärkeitä. Vuosien myötä ikäluokkien pienentyessä on herännyt huoli siitä, säilyttävätkö nuoret ja nykyisin myös varttuneemmat ikäpolvet kiinnostuksensa metsästykseen, jotta saamme uusia metsästäjiä mukaan harrastukseen. Tilanne ei näytä nykyhaasteista huolimatta huonolta. 2000-luvulla on tähän mennessä suoritettu noin 170 000 uutta metsästäjätutkintoa. Mikäli saamme kaikki uudet tutkinnonsuorittajat mukaan harrastukseen ja sen edellyttämään vapaaehtoistoimintaan, tilanne on parempi kuin ehkä olen osannut odottaa. Ratkaisevaa onkin, osaammeko antaa riittävästi tilaa uusille ajatuksille ja tavoille sekä ottaa uudet metsästäjät mukaan harrastukseen ja tarjota kokemuksemme kannustavalla tavalla heidän tuekseen. Metsästäjätutkinnon voi suorittaa itseopiskeluna, mutta suuri osa suorittajista osallistuu riistanhoitoyhdistysten järjestämille kursseille. Tämä on kannustettavaa, koska silloin on mahdollisuus syventää Metsästäjän oppaasta saatavaa tietoa ja toivottavasti syntyy myös yhteys riistahallinnon ja uusien metsästäjien sekä uusien metsästäjien ja metsästysseurojen sekä -seurueiden välille. Voikin sanoa, että riistanhoitoyhdistyksistä on vuosien myötä muodostunut yhteiskunnallisesti merkittävä luontoja vastuullisuuskouluttaja. JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirj itus 3 Metsästäjä 2/2024 2-3_Sisällys+Pääkirjoitus_ME0224.indd 3 2-3_Sisällys+Pääkirjoitus_ME0224.indd 3 27.2.2024 15.46 27.2.2024 15.46
Uutis t Riistaeläintauteihin varautumisessa tarvitaan valppautta, tutkimusta ja monenlaista osaamista. Kuva Sven Zacek L ähes 300 riistan parissa työskentelevää ja aiheesta kiinnostunutta kokoontui tammikuussa 2024 Ouluun Riistapäiville, joita on järjestetty vuosittain eri puolilla Suomea yli 30 vuoden ajan. Yksi päivien ajankohtaisista teemoista oli eläintaudit. Helsingin yliopiston apulaisprofessori Tarja Sivonen kertoi, että unelmana on pystyä tulevaisuudessa ennustamaan ja torjumaan siirtymät eläinlajien välillä poikkitieteellisen tutkimuksen avulla. Covid ei enää ole arkinen puheenaihe, mutta epidemia ei jää viimeiseksi. Uusien epidemioiden todennäköisyys on kasvanut tuotantoeläinten, erityisesti kanojen, ja ihmisten tiheyden kasvaessa. Mitä enemmän kontakteja ELÄINTAUDIT OVAT RIISTA-ALAA PUHUTTAVA HAASTE lajien välillä on, sitä todennäköisemmin tapahtuu taudin siirtyminen eläimestä ihmiseen. Huolestuttavaa on, että tiettyjen tautien leviäminen on jo voimistunut. Siihen voi olla syynä taudin muuntuminen, tai esimerkiksi ilmaston lämpenemisen vaikutus lintujen muuttoreitteihin. Mikrobien levinneisyys ja yleisyys muuttuvat nyt nopeasti. Ruotsi vaikuttaisi kitkeneen ASF:n Kun Ruotsissa viime vuoden elokuussa metsästäjän raportoimien villisikojen todettiin kuolleen afrikkalaiseen sikaruttoon (ASF), polkaistiin käyntiin tehokkaat torjuntatoimet. Metsästäjät saatiin heti etsimään raatoja. – Yhteistyö metsästäjien kanssa oli fantastista. Systemaattinen etsintä oli suuritöistä ja raadot osin mädäntyneitä. Metsästäjille maksettiinkin työstä tuntikorvaus, kertoi Karl Ståhl Ruotsin eläinlääketieteellisestä laitoksesta. Afrikkalainen sikarutto on kestävä ja herkästi tarttuva sikaeläinten sairaus, jonka hävittäminen luonnonvaraisista villisioista on hyvin vaikeaa. Kun raatojen perusteella tunnettiin tartunta-alue, se aidattiin loka-marraskuussa 2023. Tuhannen neliökilometrin alueelle tuli voimaan liikkumiskielto. Aidatun alueen lähes kaikki villisiat on nyt pyydetty loukuttamalla, eikä neljään kuukauteen ole ollut uusia ASFtapauksia. Ennen sitä tartunta havaittiin 62 villisialla. Ståhlin mukaan alueella oli villisikoja vain vähän, eikä lainkaan sikatiloja. Lisäksi keskeistä onnistumiselle oli, ettei sikoja häiritty, joten ne eivät lähteneet liikkeelle. Ruotsilla onkin tavoite vapautua ASF:stä mahdollisesti jo vuodessa. – Rajoitukset pyritään purkamaan joustavasti. Jos ei tule uusia tapauksia, ensi syksynä alueella metsästetään ja marjastetaan. Yhteistyö oli ratkaisun ydin, Ståhl korosti. Taudin lähdettä ei tunneta, mutta alueen villisiat vierailevat kaatopaikoilla. Jätteiden käsittelyyn on siksi tehty muutoksia. 4 Metsästäjä 2/2024 4-9_Uutiset_ME0224.indd 4 4-9_Uutiset_ME0224.indd 4 27.2.2024 15.47 27.2.2024 15.47
Oma riista -havainnot nyt lintuatlaskartoilla Oma riista -palveluun kirjatut riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen pesintään viittaavat havainnot pesimäkausilta 2022–2023 on nyt siirretty osaksi Suomen 4. lintuatlaksen aineistoa. Havaintoja kertyi kaikkiaan yli 16 000 kappaletta. Suuret kiitokset kaikille havaintoja tallentaneille! Atlaskartoilla metsästäjien ponnistus näkyy erityisesti joidenkin taantuneiden vesilintujen, kuten haapanan ja jouhisorsan kohdalla. Myös metsäkanalintuhavaintojen osalta Oma riista -aineiston osuus koko lintuatlaksen havaintomassasta on huomattava. Lintuatlaskartoitus jatkuu vielä seuraavat kaksi pesimäkautta. Avovesikautta ja vesilintujen paluuta odotellessa kannattaa metsäkanalintujen keväisiä soidinhavaintoja kirjata Oma riista -palveluun. Kevät on myös erinomainen hetki suunnitella tulevia kartoitusretkiä lintuatlaksen aukkopaikoille lajikohtaisia havaintokarttoja tutkaillen. Lisää tietoa lintuatlas.fi Metsästys kiinnostaa Metsästäjätutkinnon suorittaa vuosittain 7000–8000 ihmistä. Määrä on pysynyt tasaisena. Naisten osuus metsästystä aloittavien määrässä on noussut 2000-luvun aikana. Viime vuonna 28 prosenttia tutkinnonsuorittajista oli naisia. Naisten osuus vaihtelee alueittain, ja esimerkiksi Lapissa tutkinnon suorittajista vuonna 2023 lähes puolet, eli 42 prosenttia, oli naisia. Metsästysharrastuksen aloittavien ihmisten joukko on monimuotoistunut. Metsästys aloitetaan entistä varttuneemmalla iällä etenkin Etelä-Suomen suurten kaupunkien läheisyydessä. Suurten kaupunkien läheisyydessä tutkinnon suorittaja on tyypillisesti 30–40-vuotias, kun maaseudulla tyypillisesti tutkinnon suorittaa 10–15-vuotias nuori. Muuttuva lainsäädäntö löytyy Riistainfosta Metsästäjän on tärkeää tuntea metsästystä ja ampuma-aseita koskeva lainsäädäntö. Riistainfoon on koottu metsästykseen liittyvät lainsäädännössä tapahtuneet ajankohtaiset muutokset. Tutustu Muutokset metsästystä koskevassa lainsäädännössä -sivuihin ja olet aina ajan tasalla. Podcast metsästäjätutkinnosta Uudessa Metsästäjäksi-podcastissa käsitellään jakso kerrallaan metsästäjätutkinnon eri osa-alueita yhdessä riistanhoitoyhdistysten kouluttajien kanssa. Tervetuloa kuuntelemaan podcastia puhtaasta mielenkiinnosta tai jo opitun kertauksena! Vinkkaa podcastista myös tutuillesi, jotka valmistautuvat metsästäjätutkintoon. Jaksot ovat kuunneltavissa eri podcast-alustoilla ja Riistainfossa. JA RI PE LT O M ÄK I Metsästäjätutkinnon suorittaneet 2000-2023 Miehiä Naisia 200 1 200 9 202 200 5 201 3 200 200 3 201 1 202 2 200 7 201 8 201 5 200 2 201 202 1 200 6 201 7 201 4 200 4 201 2 202 3 200 8 201 9 201 6 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 5 Metsästäjä 2/2024 4-9_Uutiset_ME0224.indd 5 4-9_Uutiset_ME0224.indd 5 27.2.2024 15.47 27.2.2024 15.47
Suostuisivatko rhy:t vielä arvioimaan lakkopäätöksiään? K ymmenkunta riistanhoitoyhdistystä on irtisanonut poliisin kanssa tehdyn suurriistavirkaapusopimuksen. Irtisanomisia on tapahtunut erityisesti Itä-Suomessa. Lakkoilun perimmäinen syy näyttää olevan KHO:n kielteiset suurpetolupiin liittyvät päätökset. Poikkeuksena on Espoo-Kauniainen, jossa suurriistavirka-aputoiminta (SRVA) loppui, koska yhdistys joutuisi maksamaan kuntayhtymälle 170 euroa jokaisesta liikenteessä kuolleesta eläimestä kaatopaikkakäytännön muuttumisen seurauksena. SRVA on yksi riistanhoitoyhdistyksen yleishyödyllisistä ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta tarpeellisista tehtävistä. Vaikka sitä ei ole suoraan riistahallintolaissa mainittu, se on kirjattu lain perusteluihin esimerkiksi rhy:n asiantuntijapalvelusta. SRVA on myös yksi rhy:n valtionapuperusteista. Lisäksi liikenteessä kuolleen hirvieläimen tai villisian omistusoikeus kuuluu paikalliselle rhy:lle. Vaikka metsästäjien tunteita on nyt koeteltu raskaasti korkeimman laintulkitsijan päätöksillä, niin onko lakkoilu sittenkään oikea tapa? SRVA on ehdottomasti yksi parhaista brändeistä, jolla pystymme perustelemaan metsästystä ja vapaaehtoistoimintaan perustuvaa hallintorakennetta. Ja on muistettava eläinsuojelullinen näkökohta – kenelläkään muulla kuin metsästäjillä ei ole taitoa ja osaamista eläimen jäljittämiseen ja lopettamiseen. Lakkoilua voisi jääkiekkotermein verrata syötöksi suoraan vastustajan lapaan. Kun vielä huomioidaan, ettei lakkoilulla edes ole vaikutusta KHO:n suurpetolupien linjauksiin, toivon vastauksen kysymykseeni olevan SRVA:n jatkamista puoltava. Tänä vuonna valitaan taas luottamushenkilöitä riistahallinnon eri organisaatiotasoille. Naisten osuus metsästäjätutkinnon suorittajista on koko maassa noin kolmasosa, Lapissa jo lähes puolet. Nyt onkin äärimmäisen tärkeää, että naisia saadaan mukaan hallinnon eri portaille. Se olisi juuri sitä, mitä nykymuotoinen organisaatio kipeästi kaipaa! TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Ilmoita riistanhoito yhdistyksen vaihtaminen 30.4. mennessä Mikäli haluat vaihtaa riistanhoitoyhdistystäsi, ilmoita metsästäjärekisteriin nimesi ja metsästäjänumerosi sekä nykyinen ja uusi riistanhoitoyhdistyksesi. Ilmoituksen voi tehdä suullisesti tai kirjallisesti. Jotta muutos ehtii metsästysvuoden 2024–2025 metsästyskorttiin, ilmoitus tulee tehdä 30.4.2024 mennessä. Et voi vaihtaa riistanhoitoyhdistyksen jäsenyyttä kesken metsästysvuoden riistanhoitomaksun maksamisen jälkeen. Voit olla jäsenenä siinä riistanhoitoyhdistyksessä, jonka toiminta-alueella pääasiassa metsästät, tai siinä riistanhoitoyhdistyksessä, jonka toiminta-alueella olevassa kunnassa kotipaikkasi on. Metsästäjärekisterin yhteystiedot: p. 029 431 2002, metsastajarekisteri@riista.fi Suomen riistakeskuksen palveluihin ollaan tyytyväisiä Vuoden 2023 lopulla riista.fi -sivulla toteutettiin kysely, jossa kartoitettiin asiakkaiden tyytyväisyyttä Suomen riistakeskuksen palveluihin. Kyselyyn saatiin yli 3 600 vastausta. Vastaajat pitivät Suomen riistakeskuksen tärkeimpinä palveluina Metsästäjä-lehteä ja Oma riista -palvelua. Riistakeskuksen palveluihin oltiin kyselyn vastausten perusteella yleisesti varsin tyytyväisiä tai niihin suhtaudutaan neutraalisti. Palveluiden hinta-laatusuhteeseen voidaan vastaajien olettaa olevan tyytyväisiä, sillä 78 prosenttia vastaajista on tyytyväinen riistanhoitomaksun suuruuteen. Vastaajia pyydettiin arvioimaan riistakeskuksen mainetta eri näkökulmista. Yli 70 prosenttia vastaajista piti riistakeskusta asiantuntijana riista-asioissa. Avoimista vastauksista kävi ilmi, että riistakeskuksen tehtävä ja rooli riistahallinnossa ovat monelle epäselviä. Suomen riistakeskus pyrkii selkiyttämään rooliaan jatkossa viestinnällään. Kyselyssä kysyttiin myös riistakeskuksen maineesta. Yli puolet vastaajista sitä mieltä, että riistakeskuksella on hyvä maine. Samoin riistakeskusta pidetään luotettavana. Vastaajat antoivat runsaasti sanallista palautetta ja hyviä kehitysehdotuksia. Palautteet käydään huolella läpi ja riistakeskuksen toimintaa pyritään kehittämään niiden perusteella. Vastaajien ikä, sukupuoli ja metsästyskokemus vastasivat varsin hyvin keskimääräistä metsästäjäkuntaa. Lisäksi mukana oli eimetsästäviä. Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Vastaajien kesken arvottiin kaksi riistakameraa, jotka on toimitettu onnekkaille voittajille. TE RO SA LM EL A K lumni Metsästäjä 2/2024 6 4-9_Uutiset_ME0224.indd 6 4-9_Uutiset_ME0224.indd 6 27.2.2024 15.47 27.2.2024 15.47
TASSUUN KIRJATTIIN VUONNA 2023 SUURPETOHAVAINTOA 58 888 Nuorten eräleiri Haapajärvellä 6.-9.6.2024 Paikkana on Kumisevan Kaiku osk., Katajapeäntie 2, 85800 Haapajärvi. Leirin kohderyhmä ovat 11–16-vuotiaat tytöt ja pojat, myös lasten vanhemmat voivat olla mukana. Ohjelma sisältää muun muassa: ? Metsästäjätutkintoon valmentavan koulutuksen ? Metsästäjätutkinnon ? Ampumakoulutusta, ruutija jousiaseet (ampumarata) ? Maastossa liikkumisen perusteita (kartan ja kompassin käyttö) ? Metsästyskoirien esittelyn/näytöksen ? Pienpetopyyntikoulutusta ? Vetouistelua ? Vapaa-ajan ohjelmana SimWay-simulaattoriammuntaa ja makkaranpaistoa Viimeinen ilmoittautumispäivä 20.5.2024 https://ilmoittaudu-haapajarvi.akkuna.fi/lomake/ nuorten-eraleiri Lisätiedot: Nina Isoherranen, Haapajärven kaupungin nuorisopalvelut, p. 044-4456404, nina.isoherranen@haapajarvi.fi Hinta on 150 euroa/henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta peritään erillinen maksu 20 euroa. Leirille otetaan 45 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Majoitus tapahtuu omissa teltoissa. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman. Oma riistaan uusi maksutapa riistanhoitomaksun suorittamiseen Keväällä 2024 Oma riista -palveluun avataan uusi sähköinen maksutapa, joka on käytössä verkkopalvelussa ja maastosovelluksessa. Uusi maksutapa mahdollistaa maksamisen verkkopankkitunnusten tai vaikka MobilePayn avulla. Oma riistan kautta voit maksaa metsästysvuoden 2023–2024 riistanhoitomaksun, mikäli et ole maksua vielä suorittanut. Huomaa, että tulevan kauden 2024–2025 riistanhoitomaksun voit suorittaa Oma riistan kautta vasta 15.7.2024 alkaen. Uusi, tutkinnon juuri suorittanut metsästäjä, voi maksaa riistanhoitomaksun Oma riistan kautta sen jälkeen, kun uusi metsästäjäprofiili on tallentunut metsästäjärekisteriin. Kaikki aiemmat maksutavat riistanhoitomaksun suorittamiseksi ovat edelleen käytettävissä. Kosteikkojen kunnostamiseen rahaa Britanniasta Suomen Riistanhoito-Säätiö on saanut brittiläisen British Association of Shooting and Conservation (BASC) -järjestön luontorahastosta merkittävän tuen. BASC sitoutui tukemaan Suomen Riistanhoito-Säätiön kautta suomalaista kosteikkotyötä ja myönsi 46 500 euron avustuksen, joka ohjataan SOTKAkosteikkohankkeen kohteisiin. Avustuksella saadaan kunnostettua kolme kohdetta eri puolilla Suomea. BASC:n avustus on tähän mennessä suurin vesilintujemme elinalueiden parantamiseen saatu muuttoreittitasoinen tuki. PE TR I JA UH IA IN EN 7 Metsästäjä 2/2024 Uutis t 4-9_Uutiset_ME0224.indd 7 4-9_Uutiset_ME0224.indd 7 27.2.2024 15.47 27.2.2024 15.47
Uutis t Siirrä riistanhoitomaksusi e-laskutukseen tai suoramaksuksi Jo lähes 170 000 metsästäjää on siirtänyt riistanhoitomaksunsa e-laskutukseen tai suoramaksuksi. Jos haluat liittyä joukkoon, tee laskutussopimus pankkisi kanssa viimeistään 30.4.2024. E-laskutustai suoramaksusopimuksen pankkinsa kanssa tehneille metsästäjille lähetetään toukokuussa metsästysvuoden 2024– 2025 riistanhoitomaksu, jonka eräpäivä on toukokuun lopulla. Kun maksat sen eräpäivään mennessä, saat kesän Metsästäjälehden (4/2024) mukana ”maksettu”-merkinnällä varustetun metsästyskortin. Mikäli laskua ei makseta eräpäivänä, lehden mukana tulee metsästysvuoden 2024–2025 riistanhoitomaksun tilillepanokortti. Laskutussopimusta ei tarvitse uusia vuosittain. Uusinta tarvitaan vain, jos pankkitiedoissasi tapahtuu muutos. Mikäli pankkitilisi vaihtuu, tulee sinun purkaa vanha laskutussopimus, vasta sitten voit tehdä uuden maksusopimuksen. HUOMIO! Riistanhoitomaksussa on yksilöllinen, vuosittain vaihtuva viitenumero. Toisen henkilön tai vanhaa viitenumeroa ei tule koskaan käyttää. Luonnonvarakeskus aloitti susien pannoittamisen tutkimustarkoitukseen Pannoittaminen on osa WINDLIFE-hanketta, jonka tarkoitus on selvittää tuulivoimaloiden vaikutusta eläinten liikkumiseen, ympäristön käyttöön ja lisääntymiseen. Hankkeessa tutkitaan susien lisäksi metsäpeurojen, maakotkien ja porojen liikkumista ja lisääntymistä tuulivoima-alueilla ja niiden ympäristöissä. Pannoitusalueet sijaitsevat Kainuussa, PohjoisPohjanmaalla, Pohjois-Savossa, Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Pannoitukset alkoivat helmikuussa ja päättyvät huhtikuun alussa suden lisääntymisrauhan varmistamiseksi. – Tarkoituksena on varustaa GPS-lähettimellä useampi susi kultakin reviiriltä. Tavoitteenamme on erityisesti lisääntyvän parin pannoittaminen, sillä aikuiset sudet ovat asettuneet pysyvästi tietylle alueelle ja siten saamme tietoa nimenomaan tuulivoimalan vaikutuksesta niiden liikkumiseen ja elinpiirin käyttöön. Samoille susille vaihdetaan panta noin joka toinen vuosi. Yhteensä hankkeessa pannoitetaan vuosittain 10–15 sutta, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta. Vastaavaa tietoa tuulivoimatuotannon vaikutuksista eläinten tilankäyttöön ei voida saada millään muulla tavalla. Tietoa susireviirien koosta hyödynnetään myös kannanarvioinnissa ja ennen metsästyskauden alkua sijaintitietojen pohjalta tuotetaan nähtäville reviirin käytöstä kertovat lämpökartat luonnonvaratieto.luke.fi -sivuille. Luke tarkastelee muita mahdollisia liikkumistiedon esittämismuotoja ennen syksyä. Metsästyskortti Jaktkort Hunting Card / Jagdschein 1.8.2023 – 31.7.2024 Eräakatemian nuorten eräleiri 10.6.–14.6.2024 Leirillä tutustutaan monipuolisesti luontoon, kalastukseen, metsästykseen ja luonnossa liikkumiseen. Leirillä on mahdollisuus suorittaa myös metsästäjä tutkinto. Leirille otetaan 10–14-vuotiaita poikia tai tyttöjä, yhteensä 24 leiriläistä. Osallistumismaksu: 200 euroa. Paikka: Laksiaisten Erämiesten maja, Kaitajärventie 54, 54800 SAVITAIPALE Lisätietoja ja ilmoittautumiset 31.5.2024 mennessä: Lemi-Taipalsaaren rhy, Petteri Saarnia, puh. 050 336 2293. Savitaipaleen-Suomenniemen ja Luumäen rhy:t, Pasi Laari, puh. 0400 298 308 JA RK KO AL AT AL O Hankkija_Metsästäjä2_210x275.indd 2 Hankkija_Metsästäjä2_210x275.indd 2 8 Metsästäjä 2/2024 4-9_Uutiset_ME0224.indd 8 4-9_Uutiset_ME0224.indd 8 27.2.2024 15.47 27.2.2024 15.47
HANKKIJAN HIRVI Talvirehurapsi 50 %, rehukaali 50 %. 1 kg 15 15 5 kg 75 75 10 kg 116 90 (15,15 €/KG (15,15 €/KG) (11,69 €/KG) HANKKIJAN PEURA Rehujuurikas 15 %, talvirehurapsi 35 %, italianraiheinä 35 %, öljyretikka 15 %. 5 kg 53 80 10 kg 105 55 (10,76 €/KG) (10,56 €/KG) HANKKIJAN RIISTA Rehurapsi 20 %, talvirehurapsi 50 % , italianraiheinä 30 %. 10 kg 64 50 (6,45 €/KG) RIISTAHERNE 30 kg 20 50 (0,68 €/KG) HUKKAKAURA VAPAA REHUKAURA 30 kg 19 95 (0,62 €/KG) TURNIPSI (REHUNAURIS) 1 kg 18 50 (18,50 €/KG) REHUJUURIKAS 1 kg 19 55 (19,55 €/KG) REHURAPSI 1 kg 8 15 25 kg 121 50 (8,15 €/KG) (4,86 €/KG) HINNAT VOIMASSA 31.5.2024 ASTI TAI NIIN KAUAN KUIN TUOTE-ERIÄ RIITTÄÄ. VALIKOMAT VAIHTELEVAT MYYMÄLÖITTÄIN. KAIKKI TUOTTEET SAATAVILLA MYÖS VERKKOKAUPASTA hankkija.fi HANKKIJALTA RIISTAPELLOLLE SUPILOUKKU 36X31X107 CM 79 95 Varmatoimiset, kotimaiset loukut. Valmistusmateriaalina säänkestävä alusinkkiverkko, galvanoidut 4 mm lankavahvikkeet. MINKKILOUKKU 16X18X72 CM 34 95 KANULOUKKU 150X100X50 CM 349,Erittäin tukeva kotimainen elementeistä koottava loukku supikoiran, mäyrän ja ketun pyyntiin. Sisältää laukaisulaitteen. RIISTAKAMERA NITEFORCE EZMAIL 20 MP 4G 219,Erittäin helppokäyttöinen riistakamera. Lähettää kuvat ja videot sähköpostiin. Korkea 20 MP kuvaresoluutio ja laadukkaat Full HD (1080P) videot. Nopea 4G-yhteys. JALMARIN LAATIKKORAUTA PIENPETORAUTA 64 95 Heti tappava laatikkorauta minkin ja näädän pyyntiin silloin kun loukkua ei voida käydä kokemassa päivittäin. MÄYRÄLOUKKU 116X41X46 CM 139,Kotimainen, vankkarakenteinen paksusta 3,5 mm verkosta valmistettu loukku. Silmäkoko 1x2”. Paino: 13 kg. RIISTAKAMERA NITEFORCE LIVE 360 GREEN 4G 279,Katso reaaliaikaista videokuvaa kohteesta. Kameraa voi kääntää ja zoomata puhelimella ilmaisella sovelluksella. Tallenteet tallentuvat sovellukseen, josta ne voi jakaa tarvittaessa useammalle käyttäjälle. HANKKIJAN RIISTASIEMENVALIKOIMA TARJOAA MYÖS MAISTUVIA SEOKSIA RIISTALINTUJEN RUOKINTAAN. Hankkija_Metsästäjä2_210x275.indd 2 Hankkija_Metsästäjä2_210x275.indd 2 21.2.2024 16.28 21.2.2024 16.28 4-9_Uutiset_ME0224.indd 9 4-9_Uutiset_ME0224.indd 9 27.2.2024 15.47 27.2.2024 15.47
Jänisjahdin luonteeseen kuuluvat rauhallinen odottelu, luonnon kuuntelu ja kuulumisten vaihto kavereiden kanssa. Jahti on silti erilaista alkusyksystä kuin keskitalvella. TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa K ymmenen asteen pakkanen ja pieni tuulenvire kipristelevät poskia. Olen pukenut metsästystamineet kerroksittain ja napannut liukulumikengät matkaan. Ystäväni on liikkeellä poikansa kanssa ja koirahäkistä kapuaa ulos nuori venäjänajokoira Max. Maxille kiinnitetään kaulaan koiratutka, sillä sekä hakutyö että ajo voivat käydä välillä kaukana. Vaikka metsästysalueella ei sijaitse montaa vilkasta tietä, on tärkeää seurata koira kulkua. Näin voi tarvittaessa ajaa ottamaan Jänisjahti ajavalla koiralla koppia ennen kuin reitti johtaa alueen halki kulkevan pikitien varteen. Tiesimme raivatulta aukealta muutaman risukasan, joiden ympäristö oli sileänä jälkeä: koivurisujen latvat maistuivat jäniksille. Vaihteleva keli oli luonut toivoa kantavasta kuoresta, mutta sulakelien jäätyä liian lyhyiksi kunnon kantavaa hankea ei ollut. Jo etukäteen arvuuttelimme koiran etenemiskykyä. Päätämme kuitenkin kokeilla, josko koira selvittäisi jäljistä jäniksen ajoon. Max päästetään irti ja se pinkaisee innokkaasti haravoimaan tienlaitaa jälkiä etsien. Pian jälki löytyy ja koira lähtee sitä pitkin kuin narusta vetämällä. Katsomme hetken Maxin kulkua ja kaivamme varusteet autosta valmiiksi. Ei kiirettä. Hyvä hetki toiselle aamukahvikupposelle ja valkenevasta aamusta nautiskelulle. Jahti muuttuu kauden edetessä Jänisjahti helmikuussa voi olla hyvin erilaista kuin alkukaudesta. Alkusyksyllä koira ? Suomenajokoiralla metsästämisen perinteet kantavat kohta jo 150 vuoden taakse. Suomen ajokoirajärjestön alaisuuteen kuuluu tällä hetkellä 43 erilaista ajavaa koirarotua, joista monia käytetään aktiivisesti jänisjahdissa. ? Metsäjänis vaihtaa väriään loppusyksyn aikana. Mustan maan aikana valkoinen jänis erottuu erittäin selvästi kuusikossa. 10 Metsästäjä 2/2024 10-13_Jänisjahti_ME0224.indd 10 10-13_Jänisjahti_ME0224.indd 10 27.2.2024 15.48 27.2.2024 15.48
lasketaan hakuun lumettomaan metsään, ja metsästäjä istahtaa odottelemaan ja seuraamaan hakua tutkalaitteesta. Joku saattaa käyttää hakuajan esimerkiksi kanalintujen tiirailuun tai pyyn pillittämiseen, mikseipä sienestykseen. Koiran selvitettyä jälkeä ja päästyä tarpeeksi lähelle jänis lähtee liikkeelle ja haku muuttuu ajoksi. Silloin metsästäjän on jo hyvä lähteä tarkkailemaan mahdollista ajon kulkusuuntaa. Syksyllä metsäjänis kulkee useimmiten jossain vaiheessa pätkän tietä pitkin, jolloin tienvarret ovat loistavia passittelupaikkoja. Jänis tyypillisesti kulkee ajossa jonkinlaista lenkkiä palaten samoille alueille aina uudelleen. Kannattaa siis passittaa havaintopaikkoja ahkerasti ja hiljaa, tilaisuus toistuu suurella todennäköisyydellä. Syksyn edetessä ja lumen laskeutuessa jänis juosta laputtaa tietä pitkin eneneviä määriä ajossa, joskus pitkiäkin matkoja, ja valtaosa passituksesta tapahtuu sopivissa tienvarsikohdissa ja risteyksissä. Jänis kulkee usein samoja reittejä kuin lajitoverinsa. Notkelmat, metsiköiden reunat ja muut rajapinnat ovat todennäköisiä kulkupaikkoja. Jos paikalta on aiemmin yhytetty saaliiksi jänis, saattaa seuraavakin käyttää samoja kulkureittejä koiran ollessa perässä. Loppukaudesta jäniksen käytös ajossa muuttuu. Tienylityspaikat ovat edelleen hyviä kyttäilypaikkoja, mutta jänis ei juokse yhtä helposti pitkiä matkoja tietä pitkin kuin aikaisemmin. Sen sijaan jänis saattaa jäädä pyörimään ajossa kuusikkoon, suopohjille tai taimikkoon. Helmikuisessa jänisjahdissa metsästäjä saa usein nykäistä sukset jalkaansa ja hiihtää ajon sekaan, ja mikäpä sen hienompaa kuin passittaa metsäkummulla. Koira jää jälkeen Jos syksyllä lähellä pyörivä ajo kihelmöi passittajan mieltä, loppukaudesta jänis saattaa kulkea huomattavasti koiraa edellä. Usein koiran ollessa lähellä, on jänis saattanut käydä pyörähtämässä passin edessä jo varttia aikaisemmin metsästäjän sitä huomaamatta. Talvisessa jahdissa on korostuneen tärkeää olla hiljaa ja paikallaan jäniksen kulkujäljellä. Jahdissamme Ruokolahdella seisoin passittamassa tienylityspaikkaa ja kuulin koiran lähestyvän, mutta jänis ei tullut missään vaiheessa näkyviin. Siirtyessäni alas lumipenkalta tielle, löysin mutkan takaa tuoreet jäljet. Jänis oli huomaamatta kipaissut pienen pätkän tietä, palannut omia jälkiään ja hypännyt pitkällä loikalla pois tieltä. Jänis oli siis tehnyt paluuperän, ehkäpä myös kuullut suksieni liikahduksen. Tutka mullistaa Jokunen vuosikymmen sitten koirakäytössä olleet tutkat olivat niin sanottuja haravatai antennitutkia. Ne ilmaisivat piippauksen voimakkuudella koiran karkean etäisyyden, kun niillä onnistui osoittamaan oikeaan Passittajan kannattaa aina nousta tien sivuun, mieluiten kiven tai korkeamman penkan päälle. Sopiva tumma metsätausta antaa passittajalle hieman suojaa. Jänis hätkähtää ennen kaikkea liikettä ja ääntä. 12 Metsästäjä 2/2024 10-13_Jänisjahti_ME0224.indd 12 10-13_Jänisjahti_ME0224.indd 12 27.2.2024 15.48 27.2.2024 15.48
Perinteinen jänisjahti ? Maassamme on arvioitu olevan yli 200 000 jäniksen metsästäjää. ? Metsäjänis on esiintynyt maassamme yhtä kauan kuin ihminen, ja esi-isämme pyysivät jäniksiä jo 4000–6000 vuotta sitten. ? Jäniksen ja ihmisen pitkän yhteisen historian myötä jäniksellä on keskeinen rooli monissa vanhoissa tarinoissa ja sananlaskuissa. ? Vuotuiset jänissaaliit ovat keskimäärin viimeisten 70 vuoden aikana vaihdelleet välillä 150 000–300 000 yksilöä. Huippuvuosina saaliit ovat lähestyneet jopa miljoonaa yksilöä. ? Ajavia koiria on käytetty metsästyksessä vuosisatoja. Oman suomenajokoiramme historia ulottuu 1800-luvun loppupuolelle. suuntaan. Joskus lisähaasteita toi tutkan ominaisuus piipata miltei yhtä voimakkaasti, mikäli osoitit juuri vastakkaiseen suuntaan, poispäin koirasta. Nykytutkat avaavat metsästäjälle huomattavasti tarkemmin metsässä tapahtuvia asioita. Tiheää sykkyräjälkeä piirtävä tutkakuva kertoo koiran perkaavan yöllisiä syönnösjälkiä ja näyttää työn etenemisen. Kun koira löytää poistumisjäljen, suunta vakiintuu, vauhti nousee ja metsästäjä saa varautua pian alkavaan ajohaukkuun. Tutkaa kurkkaamalla saa samalla tietoa koiran työskentelystä. Joskus jänis liikkuu, joskus ei Viikonlopun pakkaskeli oli kohtalainen jänisjahdin näkökulmasta. Kaunis ja kirkas sää oli mielekäs ulkoilun kannalta, mutta paras ajosää kokeneen ajokoiramiehen mukaan on lähellä nollakeliä. Kostea ilma kuljettaa hyvin hajuja ja koira pysyy jäljellä helposti. Jäniskään ei suosi kaikkia kelejä. Uuden lumen sataminen pistää jänikselle jarrut päälle usein päiväksi tai pariksi, ja tuoreiden jälkien löytäminen voi olla haastavaa. Lumettomalla säällä sateinen keli voi pitää jäniksen nököttämässä kuusikon suojissa paikallaan, jolloin koiran on juostava miltei pahki saadakseen vipukintun liikkeelle. Keskimäärin jäniksen päivittäisten liikkeiden pituus kasvaa kohti loppukautta kiima-ajan lähestyessä. Vaikka jäniksiä piisaa, aina ei onnista Seurasimme jonkin aikaa koiran liikkeitä tutkasta, kunnes päätimme nykäistä sukset jalkaan ja siirtyä metsään. Koira teki töitään kuusikossa selvitellen jälkeä, ja me nousimme korkean mäen päälle kuulolle. Jänis oli usein juossut kahden kummun välistä mäen päältä aikaisemmilla kerroilla. Odotimme hiljaa jutustellen, kun koira nosti ajon liikkeelle alle 100 metrin päässä meistä. Max on tiukkahaukkuinen ja tiesimme, että jänis on liikkeellä ja koiran edessä. Ajosuunta lähti ensin poispäin meistä, jonka jälkeen kääntyi suoraan takaisin. Ystäväni osoitteli etusektoriin mäen alle ja viittoi ristihuulen olevan kohta sylissämme. Ei sentään tällä kertaa. Ehkäpä jänis oli kuunnellut aikansa jutusteluamme ja päätti olla osallistumatta tarinointiimme. Ajo kulki jonkin aikaa hienosti, mutta jänis veti pidemmän korren saatuaan tarpeeksi välimatkaa koiraan. Mikäli koira pysyy jäniksen likellä, jäniksellä ei ole aikaa pysähdellä kuuntelemaan samalla tavalla kuin runsaslumisella talvikelillä. Nyt jänis ei saanut tarpeeksi painetta ja sai vältettyä passittajat. Sukset tai lumi kengät ovat loppu kauden jänisjahdis sa miltei pakollinen varuste. Asehihna kannattaa muistaa kiinnittää haulik koon, mikäli aikoo hiihtää umpihanges sa. Tässä tapauk sessa kirjoittaja joutui lainaamaan koiralta remmiä. ? Tutka on nykypäi vänä tärkeä työkalu jänistä ajatetta essa. Tutkakuva näyttää sekä koiran työskentelyn että vakioreitit, mistä jänis kulkee ajossa. Jänisjahti hyvän seurueen kanssa on upea ja sosiaali nen tapa viettää päivä metsästäen ja ulkoillen. Ruokolahtelainen, 14vuotias Eetu Matikainen on ikäänsä nähden kokenut metsäjäniksen pyytäjä. 13 Metsästäjä 2/2024 10-13_Jänisjahti_ME0224.indd 13 10-13_Jänisjahti_ME0224.indd 13 27.2.2024 15.48 27.2.2024 15.48
Kevätlaskenta on oikein toteutettuna hyvä menetelmä hirvieläinkantojen, ja etenkin valkohäntäpeurakannan, koon arviointiin. TeksTi Antti Rinne kuva Joni Saunaluoma V alkohäntäpeurakannan arviointi paikallisesti on hyvin vaikeaa. Kokonaiskäsityksen muodostaminen on hankalaa riistakameroidenkin avulla. Keväisin toteutettava peltolaskenta on etenkin peltovaltaisilla alueilla hyvä lisätyökalu. Se antaa indeksinkaltaisen arvion siitä, mihin suuntaan kannan kehitys on menossa. Lasketulla alueella voi olla hyvin runsaasti eläimiä keväällä, mutta ei välttämättä Kevätlaskennalla lisätietoa hirvieläinkannasta metsästyskaudella. Siksi yhden metsästysseuran keväinen laskenta ei kerro koko totuutta laajemman alueen kannanvaihtelusta. Jos mahdollista, kevätlaskenta on hyvä toteuttaa esimerkiksi koko riistanhoitoyhdistyksen alueella. Oleellisinta jatkuvuus Kun laskenta tehdään useampana peräkkäisenä vuotena samalla tavalla, antaa se kohtuullisen hyvän kuvan peurakannan kehityksestä. Laskenta tulee suorittaa tarkasti samoilla välineillä ja samalla alueella. On huomioitava, että laskenta ei kerro peurojen kokonaismäärää, mutta antaa jonkinlaisen minimikanta-arvion. Kevätlaskenta ei korvaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanta-arviota. Luken kanta-arviota ja kevätlaskennan tuottamaa tietoa voidaan vertailla toisiinsa ja kaikkia lähteitä käyttää verotussuunnittelun tukena. Samaan tapaan kuin hirvieläinten metsästyksen jäävän kannan ilmoitukset, myös Oma riistaan tallennetut kevätlaskennan tulokset ovat Luken käytettävissä kannanarviointia varten. Toteutus Kevätlaskenta on yksinkertainen toteuttaa, mutta vaatii laskentaan osallistuvilta jonkin verran aikaa ja ennakkotyötä. Onnistumisen kannalta on tärkeintä ajoitus illoille, jolloin suurin osa valkohäntäpeuroista ja muista sorkkaeläimistä ruokailee heinäja orasmailla lumien sulettua. Laskenta-ajankohta osuu useimmiten huhti-toukokuun vaihteeseen. Lumen ollessa vielä peltojen varjoisilla reunoilla ovat etenkin peurat usein laumoissa. Paras sää laskennalle on tyyni ja lämmin ilta. Laskentakierrokselle kannattaa lähteä tuntia ennen auringon laskua ja jatkaa Katso video kevätlaskennasta metsastajalehti.fi 14 Metsästäjä 2/2024 14-15_Peuran_kevätlaskenta_ME0224.indd 14 14-15_Peuran_kevätlaskenta_ME0224.indd 14 27.2.2024 15.48 27.2.2024 15.48
Ohjeet metsästäjien kokemusten pohjalta Pisimpään kirjoittajan tiedossa olevia vuosittaisia kevätlaskentoja on toteutettu Urjalassa, jossa valkohäntäpeuroja on laskettu jo 1970-luvulla. Lounaisessa Suomessa on myös monia alueita, joilla peuroja on laskettu jo vuosia. Nämä kokeneet laskijat olivat jo pitkään toivoneet yhtenäisiä ohjeita laskentojen toteuttamiseen sekä tulosten raportointityökalua Oma riistaan. Osana laajempaa Oma riistan seuraja pienriistatoimintojen kehittämistä, vuoden 2022 lopulla kirjoittaja sai toimeksiannoksi kehittää seurojen toivomat työkalut ja ohjeistuksen. Ensimmäisenä kuultiin laskentoja jo toteuttaneita metsästysseuroja ja kerättiin heidän kokemuksiaan. Monet seurat olivat kirjoittaneet omia ohjeistuksiaan ja pitäneet tarkkaa kirjaa aiemmista laskennoista. Laskentatavat olivat jopa hämmentävän samanlaisia seurojen kesken. Näiden pohjalta oli helppo lähteä muotoilemaan valtakunnallinen ohjeistus. pimeän tuloon saakka. Kierros tulisi tehdä kahdesti saman illan aikana, jotta nähdään, milloin suurin osa eläimistä on pelloilla. Alueen määrittely Mitä suurempi osa alueesta saadaan kattavasti laskettua, sen parempi. Viljelykierron takia peltoja ei vuosittain kylvetä samalle kasville ja niiden talvipeitteisyys vaihtelee. Jos halutaan kunnolla verrata vuosia keskenään, kannattaa koko seuran alue laskea vuosittain kokonaan. Laskettava alue kannattaa jakaa tiestön mukaisiin pienempiin lohkoihin, jotta ajelua ei tule kenellekään liikaa ja eläimet nähdään suunnilleen samaan aikaan mahdollisimman suurella osalla aluetta. Kiikareilla vai lämpökameroilla? Kiikarit ovat laskijan tärkein työkalu. Kiikarointi kannattaa tehdä autosta käsin, sillä eläimet karkkoavat hyvin herkästi ihmisen nähdessään. Jos apuna käytetään lämpökameroita tai pimeänäkölaitteita, on niitä käytettävä joka vuosi samalla tavalla. Havaittavuus on lämpökameroilla huomattavasti parempi kuin Laskentaohjeen löydät Oma riistasta tai riista.fi ja video-ohjeen Oma riista -työkalun käyttöön Riistainfosta ? Eläimet on hankala tunnistaa kaukaa tarkasti, joten niiden yksilömäärä lajeittain riittää tulosten raportointiin. ? Esimerkki kuvitteellisen metsästysseuran alueesta, joka on jaettu pienempiin lohkoihin. Jokaisella laskenta-alueella on omat laskijansa. Kevätlaskentojen tulos voidaan kirjata valkohäntäpeuran, metsäkauriin ja kuusipeuran osalta. Eri vuosien tuloksia voi työkalun avulla helposti vertailla. kiikareilla, jonka takia eri välineillä tehtyjen laskentojen tuloksia ei voi vertailla. Työkalu Oma riistassa Oma riista -verkkopalveluun on rakennettu työkalu, jota voidaan käyttää laskennan tulosten tallentamiseen. Seuran yhteyshenkilö pystyy täyttämään laskennan tiedot, ja kaikki seuran jäsenet näkevät niistä luodut raportit. Tulokset voidaan ilmoittaa myös takautuvasti aiemmille vuosille. Tärkeää on ilmoittaa tulokset riistanhoitoyhdistykselle, joka hoitaa verotussuunnittelun alueellaan. 15 Metsästäjä 2/2024 14-15_Peuran_kevätlaskenta_ME0224.indd 15 14-15_Peuran_kevätlaskenta_ME0224.indd 15 27.2.2024 15.48 27.2.2024 15.48
Alkuvuodesta valkohäntä peurapukit pudottavat kovalla työllä kasvatetut ja syksyn taisteluissa ahkerasti käytetyt sarvensa. Mikä sarvien putoamisen aiheuttaa? TeksTi ja kuvaT Taneli Sinisalo V alkohäntäpeuralle sarvet ovat kruunu, jonka koko on pelote pienemmille taistelukumppaneille. Tosipaikan tullen sarvet toimivat aseina kiima-ajan kovissa taistoissa. Mittelöiden armottomuus usein näkyy sarvissa katkenneina piikkeinä. Tappelemisen lisäksi sarvia käytetään elinalueen merkitsemiseen. Pukit hankaavat niillä risuista ja pienistä puista pintakerrosta auki, jotta otsan hajurauhasista eritetty yksilöllinen tuoksu tarttuu paremmin. Hangattu puun kuori toimii myös visuaalisena merkkinä muille peuroille, jotka myöhemmin tulevat tarkistamaan hajut jättäen paikkaan myös omansa. Geenien määrittelemät, mutta iän ja ravinnon tuottamat Valkohäntäpeuraurokset on melko helppo erottaa toisistaan vuosi vuoden jälkeen, vaikka sarvet luodaan joka vuosi uudestaan. Se johtuu pitkälti siitä, että sarvien muoto on geenien määrittelemä. Yksistään geenit eivät selitä suurisarvisten pukkien runsautta, vaan perimä on vain yksi osa niin sanottua pyhää kolminaisuutta. Vastoin aiempia uskomuksia, sen merkitys on näistä kolmesta vähäisin. Valk häntäpeuran vuosi Kruunu uusiutuu vuosittain Valkohäntäpeurapukin sarvet ovat useimmiten tulppaanin muotoiset ja muistuttavat muodoltaan kruunua. Jotta valkohäntäpeurauros saavuttaa täyden sarvipotentiaalinsa, sen pitää saada elää vähintään 6,5-vuotiaaksi. Vaikka uroksen luusto on täysin kehittynyt 4,5 vuoden iässä, sarvien koko kasvaa vielä, lähes poikkeuksetta, kaksi vuotta. Yleensä 4,5–5,5 ikävuoden välissä pukkien sarvet ottavat suurimman kasvuharppauksen. Silloin suuri osa luustonkasvun tarvitsemista mineraaleista siirtyy käytettäväksi yksinomaan sarvien kasvuun. Vain todella harvoin pukin sarvet kasvavat 6,5 vuoden iän jälkeen. Sarvet pysyvät likimain samanlaisina aina 8,5-vuotiaaksi asti, kunnes ne alkavat taantua. Kolmas sarviin vaikuttava tekijä on ravinto. Hirvieläinten sarvien kasvu on luomakuntamme nopeinta luustonkasvua. Siten on ymmärrettävää, että toteutuakseen täydellä potentiaalilla siihen tarvitaan mahdol16 Metsästäjä 2/2024 16-19_Peuran_vuosi_jättösarvet_ME0224.indd 16 16-19_Peuran_vuosi_jättösarvet_ME0224.indd 16 27.2.2024 15.49 27.2.2024 15.49
lisimman laadukkaat polttoaineet. Ravinnon pitää sarvien kasvuaikana olla mahdollisimman laadukasta, ja sisältää tarvittavia mineraaleja, etenkin kalsiumia ja fosforia. Valkohäntäpeura varastoi näitä mineraaleja luustoonsa ja pystyy käyttämään niitä sieltä sarvien kasvatukseen, mutta mitä enemmän metsästäjät niitä tuovat peuroille tarjolle, sitä suurempi hyöty siitä on sarvien kasvulle. Mineraalit ovat helpoiten tarjottavissa nuolukivellä, mutta myös suosiotaan nostaneet maanuolut ovat erinomainen tapa. Ei sovi unohtaa, että samat mineraalit ovat äärimmäisen tärkeitä imettäville peuranaaraille sekä myöhemmin kesällä kasvaville vasoille. Valkohäntäpeuran sarvien kiertokulku Sarvien kasvu, kovettuminen ja lopulta putoaminen ovat pääosin hormonien ohjaamia ja päivänvalon muutoksen säätelemiä. Aihetta on Pohjois-Amerikassa tutkittu paljon, ja selvityksiä monimutkaisista vuorovaikutuksista käpylisäkkeen, aivolisäkkeen ja kivesten hormonien välillä löytyy internetistä, jos asiaan haluaa perehtyä. Yksinkertaistettuna sarvien kasvukausi on keväästä loppukesään. Kasvukaudella sarvet ovat nahan suojaamaa pehmytkudosta ja siksi alttiita ulkoisille vaurioille. Elo-syyskuussa kohoava testosteronitaso aiheuttaa pehmytkudoksen kovettumisen eli Hirvieläinten sarvien kasvu on luomakuntamme nopeinta luustonkasvua. ? Kasvukaudella sarvia suojaa sametinpehmeä karvoitus. Syyskuun alkupuolella metsästäjän on mahdollista päästä kaatamaan tällainen ”samettisarvinen” pukki. Osteoklastien tuhoama sarven ja kallon yhdyskohta. Luuaineksen huokoinen rakenne on selvästi nähtävissä. ? Sarvien muoto on geenien määrittelemä ja pysyy usein suhteellisen samankaltaisena vuodesta toiseen. Kuvassa sama pukki vasemmalla 8,5-, keskellä 9,5ja oikealla 10,5-vuotiaana. Iän tuoma taantuma näkyy sekä sarvien koossa että piikkiluvussa. 17 Metsästäjä 2/2024 16-19_Peuran_vuosi_jättösarvet_ME0224.indd 17 16-19_Peuran_vuosi_jättösarvet_ME0224.indd 17 27.2.2024 15.49 27.2.2024 15.49
ta pudottaa sarvensa. Jättösarvia keräämällä tiedetään, mitkä pukit selvisivät jahtikauden yli ja mitkä todennäköisesti eivät. Pohjois-Amerikan valkohäntäpeuran metsästyskulttuuri on hyvin erilainen, ja siellä trofeepukkien metsästys on huomattavasti suositumpaa kuin täällä. Meillä metsästyskausi jatkuu nykyisellään helmikuun puoliväliin asti, joten normaalioloissa suurin osa pukeista on pudottanut jo sarvensa, eikä jonkun yksilön jättösarvien löytäminen takaa sen selviytymistä jahtikaudesta. Suomessa merkittäväksi syyksi jättösarvien keruuseen on noussut sen virkistysarvo. Kevään hienossa säässä vietetyt päivät luonnossa eivät koskaan mene hukkaan ja lisäksi voi olla jotain kotiin tuomista. Näppärimmät askartelevat jättösarvista vaikka kattokruunuja, mikäli materiaalia riittää. Jättösarvia voi käyttää myös hyödyksi pukkien houkuttelussa kiima-ajan tienoilla. Eikä sovi unohtaa, että viettäessäsi päivän valkohäntäpeuran kotikentällä voi niiden käytöksestä ja elintavoista oppia aina jotakin uutta. Tätä tietoa voi käyttää tulevien vuosien jahtien suunnittelussa. luutumisen. Suojaava nahka alkaa sarviaineksen kovetuttua kutista ja tällöin pukki hankaa sen pois. Testosteronitasot alkavat vähitellen nousta heinäkuussa ja huippu saavutetaan marraskuun kiima-aikana. Mikäli kiima onnistuu hyvin ja suurin osa peuranaaraista tulee astutuksi ensimmäisessä kiimakierrossa, alkaa testosteronitaso laskea ja vuodenvaihteen tienoilla se on alimmillaan. Testosteronitaso pysyy alhaalla taas seuraavaan heinäkuuhun asti. Luunsyöjäsolut aiheuttavat sarvien putoamisen Sarvien kiinnityskohdassa luuaines muistuttaa rakenteeltaan hunajakennoa. Se on huokoista, mutta riittävän vahvaa kestämään kiima-ajan taistot. Tässä huokoisessa luuaineksessa piilee salaisuus sarvien putoamiseen. Sarvien liittymäkohdassa kallossa on niin sanottuja nukkuvia luunsyöjäsoluja nimeltään osteoklastit. Koholla oleva testosteronitaso pitää osteoklastit unessa koko syksyn ajan, mutta testosteronitason lasku aktivoi ne tuhoamaan sarvien ja kallon välisen yhtymäkohdan luuainesta. Kun osteoklastit ovat saaneet työnsä suoritettua, sarvet alkavat putoilla. Osteoklastien aktivoitumista säätelee testosteronitaso ja sitä puolestaan peuranaaraiden kiima. Jos merkittävä määrä naaraita on jäänyt tiinehtymättä ensimmäisessä kiimakierrossa, ylläpitää toisen kiimakierron kiima-aktiivisuus yllä pukkien testosteronitasoja. Näin myös osteoklastien aktivoituminen viivästyy ja pukkien sarvet pysyvät päässä pidempään. Testosteronitasoon voi vaikuttaa myös esimerkiksi uroksen yleinen heikko fyysinen kunto, ravinnon riittämättömyys ja erilaiset vammat. Nämä saattavat aiheuttaa ennenaikaisen sarvien putoamisen. Pohjois-Amerikassa on osoitettu, että urosten dominanssistatus voi vaikuttaa testosteronitasoon. Dominoivat, yleensä suurimmat pukit, usein tiputtavat sarvensa nuorempia aiemmin. Tämän on oletettu johtuvan siitä, että nuorten pukkien elimistössä testosteronitaso pysyy koholla vanhempiin pukkeihin nähden. Se kuulostaa loogiselta, sillä kyllähän myös nuorten miesten testosteronitasot ovat yleisesti korkeammat kuin iäkkäillä miehillä. Tietysti myös suurten sarvien massa aiheuttaa enemmän rasitetta yhtymäkohtaan osteoklastien heikentäessä luuainesta verrattuna pienempiin ja hennompiin sarviin. Jättösarvien etsiminen kasvattaa suosiotaan Keväinen jättösarvien etsiminen juontaa juurensa Pohjois-Amerikkaan, jossa sillä on huomattava metsästyksellinen merkitys. Pohjois-Amerikassa jahtikausi päättyy suurelta osin vuodenvaihteessa tai tammikuun alkupuolella, eli ennen kuin valtaosa pukeis? Keväthangelta voi hyvällä tuurilla löytyä jättösarvi kotiin vietäväksi. ? Isommat ja vanhemmat pukit tiputtavat usein sarvensa nuorempia ja hentosarvisempia aiemmin. Vasemmalla kuvassa nuori pukki ja oikealla selvästi täysikasvuinen pukki. BURREL-LIITTYMÄT ALK. 3,99 €/KK, EI AVAUSMAKSUA. TILAA MYÖS SOITTAMALLA 0800 93 93 93 Saisiko olla hirveän hyvä kamera? 259?€ Winter Pack -riistakamerapaketti nyt Helppokäyttöinen, lähettävä riistakamera valvontaan ja riistantarkkailuun. Winter Pack -riistakamerapaketti sisältää Burrel S12 HD SMS Pro 4G -kameran, lyijyhyytelöakun, akkukaapelin, 32 GB:n muistikortin sekä merinovillapipon. Tilaa omasi: elisa.fi/metsästäjä 894768_Elisa_Big_Logo_Burrel_S12HD_Hirvi_Metsastaja_2_24_210x275.indd 1 894768_Elisa_Big_Logo_Burrel_S12HD_Hirvi_Metsastaja_2_24_210x275.indd 1 21.2.2024 8.46 21.2.2024 8.46 18 Metsästäjä 2/2024 16-19_Peuran_vuosi_jättösarvet_ME0224.indd 18 16-19_Peuran_vuosi_jättösarvet_ME0224.indd 18 27.2.2024 15.49 27.2.2024 15.49
BURREL-LIITTYMÄT ALK. 3,99 €/KK, EI AVAUSMAKSUA. TILAA MYÖS SOITTAMALLA 0800 93 93 93 Saisiko olla hirveän hyvä kamera? 259?€ Winter Pack -riistakamerapaketti nyt Helppokäyttöinen, lähettävä riistakamera valvontaan ja riistantarkkailuun. Winter Pack -riistakamerapaketti sisältää Burrel S12 HD SMS Pro 4G -kameran, lyijyhyytelöakun, akkukaapelin, 32 GB:n muistikortin sekä merinovillapipon. Tilaa omasi: elisa.fi/metsästäjä 894768_Elisa_Big_Logo_Burrel_S12HD_Hirvi_Metsastaja_2_24_210x275.indd 1 894768_Elisa_Big_Logo_Burrel_S12HD_Hirvi_Metsastaja_2_24_210x275.indd 1 21.2.2024 8.46 21.2.2024 8.46 16-19_Peuran_vuosi_jättösarvet_ME0224.indd 19 16-19_Peuran_vuosi_jättösarvet_ME0224.indd 19 27.2.2024 15.49 27.2.2024 15.49
Kun minkinloukut pyytävät tyhjää Kun Helmi-vieraspetohanke alkoi Uudenmaan kohteilla, olivat minkkikannat paikallisen näkemyksen mukaan jo radikaalisti laskeneet. Jälkihavaintoja ei juuri tehty, eikä pyydyksin oltu saatu montaa minkkiä enää vuosiin. Todellisuus yllätti. TeksTi ja kuvaT Jyri Mononen S orsastusmahdollisuuksistaan kuuluisalla Hyvinkään Ridasjärvellä minkkihavainnot olivat harvassa, mutta pyyntiryhmässä oli osaamista ja intoa ottaa hankkeen tarjoamat pyyntiraudat käyttöön. Järven rantoja sekä laskuojia varustettiin jälleen minkinraudoilla. Maltillisista saalisodotuksista huolimatta pyyntiryhmä panosti ihailtavalla ahkeruudella rautojen laadukkaaseen asetteluun ja säännöllisiin syötityksiin. Ensimmäisen pyyntivuoden tuloksena järveltä ja sen lähiojista poistettiin 29 minkkiä. Minkkejä ei suinkaan ollut vähän ja uudelleen aktivoitunut rautapyynti osoittautui ratkaisevan tärkeäksi paikallisen vesilinnuston poikastuotolle. Kirkkonummen piilottelijat Kirkkonummen Saltfjärdenilla keskustelut paikallisten petopyytäjien kanssa muistuttivat Ridasjärvellä sekä muillakin alueilla kuultua. Minkkejä ei enää paljoa saatu, vaikka pyyntitoimintaa oli sitkeästi jatkettu. Alue vaikutti jopa minkkityhjältä. Puolen vuoden aikana onnistuin löytämään vain yhdet ainoat minkinjäljet, mutta saukonjälkiä sitäkin useammin. Ridasjärven esimerkki mielessä veimme talkoilijoiden kanssa rautoja pyyntiin täsmällisesti nähdyille jäljille sekä syrjäisille ja pienimmillekin ojikoille ja merenlahdille. Vuonna 2023 Saltfjärdenin hoitoalueen minkkisaalis moninkertaistui peräti 24 minkkiin, mikä oli yllättävän suuri määrä suhteuttaen tämän pehmeärantaisen, 3 000 hehtaarin alueen pieneen vesialaan. Lisäksi lähisaaristoon käyttöön luovutetuilla hankMinkinpyyntiekspertti Joel Ahola viemässä keinulautaloukkua kohteelle, jossa jälkiä jättänyt minkki oli haastava tapaus, eikä ollut erehtynyt Jalmari-, eikä Ihjälmerkkisiin loukkuihin. Lopulta meni läheisen järven rannalla olleisiin rautoihin. ? Ihjäl-merkkinen läpikuljettava ja syötitön loukku vaikuttaa olevan tehdasvalmisteisista loukuista pyytävin erityisesti vaativille naarasminkeille. Sen käytössä korostuu sijoittelu kulkureitille luontaiseksi läpimenoksi, laukaisimen hienosäätö sekä hajustaminen minkinhajulla. Kuvan täysin syöteittä käytetty loukku on ollut monen urosja naarasminkin surma. 20 Metsästäjä 2/2024 20-23_Minkinraudat_tyhjänä_ME0224.indd 20 20-23_Minkinraudat_tyhjänä_ME0224.indd 20 27.2.2024 15.49 27.2.2024 15.49
keen raudoilla on raportoitu talkoilijoiden saaneen parisenkymmentä minkkiä. Tämäkin pyynti vähentää mereltä Saltfjärdenille ja muualle mantereelle kohdistuvaa painetta. Minkkejä oli siis pinta-alaan nähden odottamattoman runsaasti, vaikka merkkejä niistä oli kummallisen vaikea löytää. Paikalliset minkit piilottelivat tiiviisti mutapenkkojen koloissa ja jääkonttien alla, sekä umpeenkasvavien lahtien kätköissä. Perinteiset pyyntipaikat jokivarsilla tai sillanalusissa eivät olleet enää parhaita paikkoja pyytää. Miksi minkit eivät enää jätä Etelä-Suomen lintukosteikoilla merkkejä olemassaolostaan pääuomien rannoille, vaikka niitä on runsaasti? Miksi ne pysyttelevät niin tiiviisti suppeilla syrjäisillä elinpaikoillaan, ettei niitä saada rautoihin, ellei niitä viedä täsmällisen tarkasti oleilupaikoille? Saukon paluu? Saukko ja minkki esiintyvät samoilla elinalueilla, meillä sekä maailmalla. Havaintojen mukaan saukko voi surmata minkkejä ja jopa syödä niitä. Iso-Britanniasta, Irlannista, Norjasta ja Pohjois-Amerikasta on tutkimusnäyttöä siitä, että minkki väistää saukkoa, vähintään jossain määrin vähenee saukon runsastuessa ja muuttaa käyttäytymistään piilottelevammaksi reviiritietoisten saukkojen runsastuessa. Miksei saukkokannan vahvistuminen vaikuttaisi meilläkin? Mitä pienemmistä tai ahtaammista elinympäristöistä, kuten pienvesistöt, umpeenkasvavat sisävesikosteikot ja yksittäiset sulapaikat, on kyse, sen suurempi saukon vaikutuksen minkkien piilottelevaan käyttäytymiseen voisi kuvitella olevan. Vastaavasti väljillä vesialueilla, kuten suurilla järvillä ja merellä, lajit ehkä mahtuvat paremmin elämään rinnakkain. Minkkejä todennäköisesti on yhä kaikilla sisävesikosteikoillamme, vaikka ne eivät välttämättä liiku näkyvästi ja keskeisillä paikoilla kuten ennen. Oli muutokseen syynä sitten saukko tai muista syistä johtuva tosiasiallinen minkkikannan maltillistuminen, pyyntitoimintaa tulisi jatkaa ja rautoja viedä sinnekin, missä pyyntiä ei aiemmin ehkä ole kokeiltu. Vaatimattoman oloiset paikat, kuten pusikkoiset sivuojikot, pienimmät vesimontut sekä tukkoiset ruovikkoluhdat saattavat olla nykyisin parhaita pyyntipaikkoja. Etenkin naarasminkit näyttävät elävän yllättävän suppealla alueella ja piilottelevasti. Rehevissä pienvesissämme on valtavasti roskaka21 Metsästäjä 2/2024 20-23_Minkinraudat_tyhjänä_ME0224.indd 21 20-23_Minkinraudat_tyhjänä_ME0224.indd 21 27.2.2024 15.49 27.2.2024 15.49
laa ja sammakkoa, joten ruuan tai minkille luonteenomaisen ”hupisaalistuksen” perässä niiden ei ole tarvetta juoksennella jättämään jälkiään tai riskeeraamaan henkeään saukkojen sekaan. Yksikin minkki on liikaa Yksikin minkki tekee täystuhoja kokonaisissa lintuyhdyskunnissa. Ilmiö on näkyvä saaristossa, mutta sitä tapahtuu myös rehevillä sisävesillämme. Minkin leviämisen linnustonsuojelualueille on osoitettu Puolassa, Englannissa ja Suomessa korreloivan lajikadon ja vesilintukantojen laskun kanssa. Puolan ja Englannin tutkimuksissa luontokadon avainlajiksi tunnistettiin nimenomaan minkki. Toisin kuin supikoiran kohdalla, tuhot eivät rajoitu munapesien tuhoamisiin. Minkki aktiivisesti hävittää poikueita ja surmaa aikuisia lintuja. Jos tehopyydetyllä kosteikkoalueella tai puronvarrella tulisi valita joko yhden minkin tai vaihtoehtoisesti 10 supikoiran poistotyö, kannattaisi pyynti kohdentaa minkkiin. Kumpaakaan lajia ei luontoomme kaivata, mutta yksilötasolla minkin voi ajatella olevan supikoiria haitallisempi kosteikkoihimme kuulumaton häirikkö. Hajusta loukut minkinhajulla Kun syrjäisetkin paikat katettiin raudoilla, törmättiin uuteen haasteeseen: minkinjäljet ohittivat loukut, eivätkä raudat pyytäneet sitkeästä yrittämisestä huolimatta. Muutaman aktiivisen tehopyytäjän muistiinpanoihin ja vuoden 2023 saaliistietoihin perustuen laadin koosteen kokeiltavista vinkeistä, mikäli minkit eivät loukkuihin enää erehdy. Jos et ole vielä hajustanut loukkujasi aidolla minkinhajulla, tee se aivan ensimmäiseksi. Jos olet hajustanut, hajusta säännöllisemmin. Aineistomme perusteella minkkejä saatiin jopa moninkertaisesti todennäköisemmin oikealla minkinhajulla hajustetuilla loukuilla. Synteettisillä hajusteilla emme saaneet yhtä hyviä tuloksia. Vastaavaan tulokseen päädyttiin myös laajamittaisessa minkinpyynnin testauksessa itäisessä Englannissa sekä aiemmin Skotlannissa. Kokeile käyttää naarasminkin hajua, vuodenajasta riippumatta. Naarasminkke? Saukkoemo repii juuri kiinniottamaansa minkkiä, jonka emo ja poikaset söivät heti saalistuksen jälkeen. Saukkojen jälkiä havaitaan monilla kosteikoilla. ? Kuvan Ihjäl-merkkinen loukku oli asetettuna kivikon alle ja loukku oli syötitetty pyyn perkuujätteillä. Suomenpystykorva Pure on monesti onnistunut löytämään minkkejä kohteista, joilta niitä ei enää ole loukuttaen saatu. Kohteilla, joilla minkin koirapyynti ei onnistu, tulisi loukkupyyntiin löytää vielä aiempaa toimivampia niksejä. AR I KA AR AK AI NE N AR I LE H TI M ÄK I 22 Metsästäjä 2/2024 20-23_Minkinraudat_tyhjänä_ME0224.indd 22 20-23_Minkinraudat_tyhjänä_ME0224.indd 22 27.2.2024 15.49 27.2.2024 15.49
Pyytäjäkyselyn tuloksia Helmi-vieraspetohanke järjesti hankkeen sopimuspyytäjille ja hankkeen ulkopuolisille metsästäjille vieraspetopyyntiä koskevan kyselyn syksyllä 2023. Minkinpyyntiä kartoittavissa kysymyksissä selkeä enemmistö (noin 90 %) hankepyytäjistä ja iso osa (78 %) ulkopuolisista piti minkinpyyntiä erityisosaamista vaativana, ja taas toisaalta harvojen metsästäjien hallitsemana pyyntimuotona. Minkki on haitallinen vieraslaji joka heikentää erityisesti vesilintujen pesintämahdollisuuksia. Onneksi vahinkoja voidaan ehkäistä minkkejä poistamalla. Yksikin kesämökiltä saatu saalisminkki voi säästää useita lintupoikueita. Hankkeen sisältä kyselyyn vastasi 215 henkilöä ja ulkopuolelta 78 henkilöä. Minkinpyynnistä saat lisätietoa ja neuvoja vieraspeto.fi sivustolla. Artikkelissa esitettyjä alustavia havaintoja aiotaan kriittisesti testata kuluvan vuoden aikana. Lukijoiden tekemiä omia havaintoja ja testituloksia minkin loukkupyynnistä otetaan kiitollisena vastaan jyri.mononen@riista.fi. Artikkelin saalisaineistosta lämpimät kiitokset etenkin tehopyytäjille Ari Lehtimäelle, Joel Aholalle ja Veijo Krögerille. Aineiston vahvistukseksi saatiin saalistietoja myös usealta Helmi-vieraspetohankkeen tehopyytäjältä, kiitos Vili Loikkanen, Jarkko Kettunen sekä muut. jä saimme saaliiksi jopa tuplasti todennäköisemmin naaraan kuin uroksen hajulla hajustetuilla loukuilla. Urosminkkejä veti puoleensa hyvin kummankin sukupuolen haju, mutta uroksiakin näytti naaraan haju houkutelleen todennäköisemmin. Mikäli saaliisi on jäänyt urospainotteiseksi, kokeile luopua ravintosyöttien käytöstä ja käytä houkutteluun pelkkää naarasminkin hajua. Voit myös kokeilla korvata perinteiset kalaja lihasyötit tyhjillä munankuorilla ja/tai linnunhöyhenillä. Aineistomme vihjailisi, että jotkut naarasminkit suhtautuvat ruokasyötteihin epäluuloisesti, kun taas urokset olisivat naaraita useammin ruokasyöttien perässä. ”Vaikeat” naarasminkit on tärkeä saada poistetuiksi, sillä ne tuottavat lisää minkkipesueita. Läpikuljettavat loukut kokeiluun Kaikilla loukkumalleilla saatiin minkkejä. Mikäli et ole vielä kokeillut, ota pyyntiin myös läpikuljettavia malleja. Esimerkiksi Ihjäl-merkkinen valmisloukku tai rakenna ”T-mallinen” kehikko, jossa voi yhdistää sekä luontaiseen läpikulkuun että ravintohoukutteluun perustuvan pyynnin. Myös keinulautaloukut toimivat aineistomme mukaan perusloukkuja paremmin, vaikkei niitä lukumääräisesti käytetty yhtä paljoa kuin muita loukkumalleja. Kiinnostava havainto oli, että läpikuljettavat mallit ja T-malliset vaikuttivat olleen muita malleja useammin juuri naarasminkkien mieleen, kun taas keinulautaloukuilla saatiin muita malleja suhteellisesti todennäköisemmin urosminkkejä. Hyvä strategia voikin olla pyytävien paikkojen etsiminen ensin kevyin sekä helppokäyttöisin loukkumallein. Kun alueen parhaat paikat on kokeillen löydetty, voidaan rakentaa työläämpiä tee-se-itse-loukkuja kaikkein ottavimmille pisteille. Vaihda tyhjää pyytäneen loukun paikkaa Mikäli hajustettukaan loukku ei pyydä vuoteen yhtäkään minkkiä, paikka ja sijoittelu on todennäköisesti huono tai raudan laukaisin ei ole säädetty tarpeeksi herkäksi. Minkkejä esiintyy käytännössä joka vesistössä ja uusia vaeltaa syksyisin pyydettyjen tilalle. Vaihda suosiolla tyhjää pyytäneen loukun paikkaa, edes metrin verran aiemmasta tai siirrä se aivan muualle, vaikkapa pienen sivuojan varteen tai kaislikoiden kätköön. ? Minkit kiinnostuvat paremmin tuoreista kuin pilaantuneista syöteistä. Mikäli eltaantuvia syöttejä ei ole mahdollista jatkuvasti vaihtaa tuoreisiin, voi tuloksellisempi vaihtoehto olla pelkät tyhjät munankuoret tai ehjä muna. Mikäli loukku on hajustettu minkinhajulla, ei syöttiä usein tarvita. Jotkut naarasminkit vaikuttavat jopa vieroksuvan ruokasyöttejä. Urokset liikkuvampina ovat ehkä naaraita nälkäisempiä ja kiinnostuvat hanakammin ruokasyöteistä. Joskus pyynti voi olla kiinni pelkästä loukun suuaukon suunnasta. Usein hyvä ottipaikka löytyy jonkin suojan, kuten ison kiven tai sillan alta, mutta parhaat ottipaikat selviävät lopulta vain kokeillen. Kun loukulle lopulta löytyy pyytävä paikka, älä muuta sijoittelussa yhtään mitään. Pidä se jatkossa pyynnissä täsmälleen samalla tavalla. Minkinpyynti vaatii erityisosaamista, jota harvalla metsästäjällä on enää hallussaan En osaa sanoa Täysin eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Samaa mieltä % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % Muut Helmi 23 Metsästäjä 2/2024 20-23_Minkinraudat_tyhjänä_ME0224.indd 23 20-23_Minkinraudat_tyhjänä_ME0224.indd 23 27.2.2024 15.49 27.2.2024 15.49
Oletko havainnut pienten sorkkaeläinten ilmaantuvan pellon toiseen laitaan, ja seuraavana päivänä toiseen laitaan? Tai jotain epätavallista havainneen riistaeläimen lähtevän kiertämään metsästäjää tarkkaillen? Nämä, ja monet muut ilmiöt, johtuvat tuulesta. TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa V arovaisuus on saaliseläimen henkivakuutus. Eläin tarkkailee ympäristöään jatkuvasti ja pakenee mahdollisen uhan havaittuaan. Näköja kuuloaisti ovat keskeisiä, mutta erityisesti sorkkaeläimillämme tarkin havainnointiväline on hajuaisti. Käytännön havaintojen perusteella ruokailupaikan valinta johtuu usein tuulen suunnasta. Peurojen ja kauriiden on huomattu ilmaantuvan ruokailemaan ylätuulen puolelle. Usein metsästäjä saapuu passittamaan pellon laitaan alatuulen puolelle vain huomatakseen peurojen ilmaantuvan esiin aivan liian kaukana ylätuulen puolella. Vaikuttaa siltä, että saaliseläimet hakeutuvat syömään paikkaan, jossa haistavat tuulen yläpuolella TUULI – metsästäjän ystävä vai vihollinen? Maapassissa istuvan metsästäjän on oltava tietoinen tuulen suunnasta. Talkkipullo näyttää, mihin suuntaan tuulee ja minne hajut menevät. 24 Metsästäjä 2/2024 24-25_Tuuli_ja_metsästäjä_ME0224.indd 24 24-25_Tuuli_ja_metsästäjä_ME0224.indd 24 27.2.2024 15.50 27.2.2024 15.50
olevat uhat ja voivat näköja kuuloaistillaan tarkkailla alatuulen puolella olevaa avointa maastoa. Moni kettua pillittävä metsästäjä on oppinut tarkkailemaan ensisijaisesti tuulen alapuolella olevaa suuntaa. Nenäänsä luottava luontokappale haluaa lähestyä tuulen alapuolelta, koska. hajuaisti on lahjomaton – yksittäistä liikettä tai ääntä voi olla vaikea tunnistaa, mutta tuoksu on tunnistettavissa. Tuuli kuljettaa tuoksuja Riistaeläin käyttää tuulta selviytyäkseen, joten metsästäjän on huomioitava tuuli löytääkseen ja yllättääkseen riistan, mutta erityisesti välttyäkseen paljastumasta. Alatuulen puolelle päässyt eläin on usein yhtä kuin menetetty saalistilanne. Liian voimakkaana riistaeläimen nenään leijuva metsästäjän tuoksu saa sen poistumaan paikalta. Ihmisen tuoksun peittämiseen on tarjolla erilaisia harhautushajusteita, ja moni metsästäjä onkin aprikoinut niiden tehoa. On mahdollista, että niillä voi ostaa joitain sekunteja, mutta ellei ole maailmanmestaritason vapaasukeltaja, alatuuleen pelmahtava riistaeläin vaatii nopeita toimia. Ihminen kun tuottaa jatkuvasti erilaisia hajuja, viimeistään hengittäessään. Joten jos mahdollista, asettaudu alatuulen puolelle, olitpa metsästämässä kulkureiteillä, riistapellolla tai majavapurolla. Tyyni sää – varovaiset eläimet Joskus riistaeläimet kulkevat huolettomasti ja varmasti, joskus askel kerrallaan säpsähdellen. Kuulostaako tutulta? Kuulas, kirkas ja kuiva pakkassää saa maaston rapisemaan ja äänet voimistumaan, mutta silloin ei synny hajuvanoja. Tyyninä päivinä koirallakin on usein vaikeaa: se ei pääse jäljille, jollei riistaeläin itse kulkemalla luo hajujälkeä. Tai sitten koira vain sattumalta juoksee suoraan pahki ja ajo alkaa. Vaikuttaisi siltä, että sama mekanismi tekee vaikkapa kauriista poikkeuksellisen säikyn. Kun tuuli ei liikuta tuoksuja, saaliseläimellä ei ole turvallista kulkusuuntaa, josta se voisi hajuaistillaan varmistaa petoeläinten tai metsästäjien poissaolon. Yhdysvaltalainen Penn State University on tutkinut tuulen vaikutusta valkohäntäpeurojen liikkumiseen. He luokittelivat tuulet kolmeen kategoriaan, alle 1 m/s, 1–6 m/s, 7–12 m/s ja laskivat, että peurat liikkuivat tunnin aikana tyynellä säällä keskimäärin 30 metriä, 1–6 m/s tuulella noin 35 metriä ja 7–12 metrin tuulella 65 metriä. Matkat ovat keskiarvoja ja siksi melko vähän kuvaavia, mutta oletettavasti peurat liikkuvat paremmin tuulisella säällä. Tuuli peittää ääniä Liikuttaessaan lehtiä ja heinikkoa tuuli aiheuttaa ääniä ja liikettä, johon myös metsästäjän äänet katoavat. Tyynellä säällä metsästysjousen huomaamatta virittäminen on haastavaa, sillä 15 metrin etäisyydellä saaliseläimestä jokainen ääni ja liike kantautuu tuskallisen tarkasti. Kuitenkin jo 3–4 m/s tuulahdus luo ympäristöön niin paljon liikettä ja ääntä, etteivät jousen viritysliike ja mahdolliset pienet kahahdukset enää erotu samaan tapaan. Tuuli peittää myös hitaasti kävelevän metsästäjän askelia – heiluva heinikko tai pellonreunavesaikko synnyttää metsästäjälle luontaisen suojaverhon. Ilma pyörteilee esteiden takana Jokivarressa näkee kivien ja monttujen aiheuttamat muutokset veden virtauksessa. Vesi muodostaa pyörteitä kivien taakse ja mutka kovertaa monttua kaarteen ulkolaitaan. Kuten vesi, myös ilma pyörteilee suurempien esteiden takana. Olen usein kulkenut aukeaa niittyä vastatuuleen, ja metsän laitaan saapuessani huomannut tuulen puhaltavan yhtäkkiä niskaani. Ilman pyörteily aiheuttaa yllättäviä tilanteita ja siksi sen ennakointi on hankalaa. Merkittävä osa metsästystä Tuuli on sekä saaliseläimelle että metsästäjälle merkittävä elementti. Metsästystavasta riippuen sen vaikuttavuus vaihtelee, mutta aina se vaikuttaa erityisesti riistaeläinten liikkeisiin. Tuulen nopeutta ja suuntaa voit tarkastella sääpalveluista, ja saatavilla on myös erityisesti tuuleen keskittyneitä apuvälineitä, kuten Windy-applikaatio, josta saat tuulikartan eri korkeuksilla maanpinnasta metsästysalueellasi. Ja jos ei muuta, tuulen vaikutuksesta saa riittoisan keskusteluaiheen metsästyspäiviin. Saaliseläimille tasainen tuuli tuo turvaa. Hajuaisti kertoo, mitä ylätuulen puolella on odotettavissa. Täysin tyyni, usvainen aamu voi olla kaunis. Eläinten liikehtimistä se kuitenkaan harvoin edistää. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, tuulen lisäksi myös kuun vaiheet vaikuttavat riistaeläinten liikkeisiin. 25 Metsästäjä 2/2024 24-25_Tuuli_ja_metsästäjä_ME0224.indd 25 24-25_Tuuli_ja_metsästäjä_ME0224.indd 25 27.2.2024 15.50 27.2.2024 15.50
V aikka metsäjäniksen kanta vaihtelee vuodesta toiseen, suuntaus on synkkä: kanta on lumijälkilaskennan perusteella taantunut puoleen. Ennen 1990-lukua on näyttänyt siltä kuin kanta vaihtelisi 3–8 vuoden sykleissä, jotka olisivat liittyneet 3–4-vuotisiin myyräsykleihin. Syklisyys näyttää hävinneen. Moni ehkä ajattelee, että syynä ovat runsastuneet petokannat. Näin ei kuitenkaan ole. Merkittävin saalistaja, kettu, on vähentynyt lumijälkilaskentojen perusteella samalla tavalla kuin metsäjänis. Kanahaukka ja huuhkaja kykenevät saalistamaan metsäjäniksiä, mutta jäniksen osuus niiden ravinnossa on hyvin pieni. Itse asiassa myös nämä lajit ovat viime vuosikymmeninä vähentyneet. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen laji Metsäjänis on yksi pohjoisiin oloihin erinomaisesti sopeutuneista nisäkäslajeista. Sen levinneisyys käsittää Euroopan ja Aasian pohjoisen havumetsäja tundravyöhykkeen Pohjois-Euroopasta Japaniin. Itämeren alueella se esiintyy kaikilla suurilla saarilla. Baltian eteläpuolella yhtenäinen levinneisyys ulottuu ainoastaan kahdelle metsäalueelle Koillis-Puolassa. Euroopassa on lisäksi erillinen vuoristopopulaatio Alpeilla. Sitä tavataan luontaisesti myös Skotlannissa ja Irlannissa, ja istutettuna Englannissa, Walesissa ja monilla Atlantin lähisaarilla. Alppien ja Brittein saarten metsäjänikset edustavat eri alalajeja kuin meikäläinen Lepus timidus timidus. Metsäjänis ei ole taantunut vain meillä, vaan myös Metsäjäniksen arvoituksellinen taantuminen Metsäjäniskantamme ovat taantuneet jo vuosikymmenien ajan. Taantumiselle on esitetty monia syitä, jotka eivät välttämättä ole toisensa poissulkevia. Onko lopullista vastausta löydetty? TeksTi Juha Tiainen 26 Metsästäjä 2/2024 26-29_Jäniksen_taantuminen_ME0224.indd 26 26-29_Jäniksen_taantuminen_ME0224.indd 26 27.2.2024 15.50 27.2.2024 15.50
ansiosta jänis liikkuu nopeasti upottavassa lumessa. Lumipeitteen vähentyessä sen antamasta edusta ei ole entisen kaltaista hyötyä takaa-ajotilanteissa. Merkittävin vähenemisen syy on kuitenkin rusakko. Rusakon runsastuminen Rusakko on eteläinen laji, joka levisi jääkauden jälkeen kaakkoisilta aroilta länteen. Keski-Euroopan se saavutti varhain, mutta meille se saapui vasta keskiajan lämpökaudella. Pienen jääkauden aikana 1600ja 1700-luvuilla leviäminen pysähtyi, ehkä kanta vetäytyikin takaisin kaakon suuntaan, mutta ilmaston lämmetessä jälleen 1800-luvulla ja etenkin 1900-luvun alkupuolella leviäminen jatkui ripeästi. Leviämistä saattoivat edistää pienimuotoiset istutukset Lounais-Suomessa runsas sata vuotta sitten. Leviäminen hidastui tai pysähtyi vuosisadan puolivälin kylmän jakson aikana, mutta 1970-luvulta lähtien rusakko on jälleen levittäytynyt pohjoiseen, täyttänyt esiintymisaukkoja Sisä-Suomessa ja runsastunut. Etelä-Ruotsissa rusakon kannan kehitys on samankaltaista. Laji istutettiin sinne 1800-luvun lopulla. Kannan kasvaessa se levittäytyi muutamassa vuosikymmenessä boreaalisen vyöhykkeen rajoille. Levinneisyys oli jokseenkin vakiintunut vuosien 1950–1990 aikana, mutta sen jälkeen rusakoita tavattiin lyhyessä ajassa kymmeniä kilometrejä pohjoisempana. Leviämisen yhteydessä täyttyivät myös vakiintuneen vyöhykkeen sisällä alueet, joilta rusakko oli aiemmin puuttunut. Ruotsalaiset tutkijat arvelevat nopean levinneisyyden laajentumisen olleen seurausta useista leudoista talvista. Roomalaisten arvellaan istuttaneen rusakon Brittein saarille pari tuhatta vuotta sitten. Irlantiin se on istutettu kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla. Menestys ei ollut Ruotsissa, Alpeilla ja Brittein saarilla. Alpeilla taantuminen näkyy vetäytymisenä korkeammalle ilmaston lämpenemisen seurauksena. Iso-Britanniassa levinneisyys on supistunut etelästä, ja Pohjois-Irlannissa kanta on pienentynyt. Miksi metsäjänis taantuu? Mikä yhdistää laajoilla alueilla tapahtunutta taantumista ja levinneisyyden supistumista? Yhtenä tekijänä on pidetty ilmaston lämpenemistä, joka voi vaikuttaa metsäjänikseen monella tavoin. Sen valkea ja lämmin talviturkki on yksi tärkeimmistä sopeutumispiirteistä talveen. Syksyjen viivästyessä, keväiden aikaistuessa ja lumen puutteen yleistyessä suojaväri ei enää toimi. Tärkeä ominaisuus on myös takajalan suuri koko, jonka Metsäjänis on yksi pohjoisiin oloihin erinomaisesti sopeutuneista nisäkäslajeista. Metsäjäniksen taantuminen käy ajallisesti yksiin rusakon menestyksen kanssa. M AT TI KO UT O NE N H AN N U RÄ M Ä 27 Metsästäjä 2/2024 26-29_Jäniksen_taantuminen_ME0224.indd 27 26-29_Jäniksen_taantuminen_ME0224.indd 27 27.2.2024 15.50 27.2.2024 15.50
siellä mainittava ennen muutamaa viime vuosikymmentä, ja silloinkin vain Pohjois-Irlannin alueella. Taantumisen syyt Metsäjäniksen taantuminen näyttää liittyvän rusakkoon. Metsäjänis on taantunut kaikilla alueilla, missä rusakko on ollut luontainen uudistulokas tai istutettu vieraslaji. Ruotsissa jänis on jokseenkin hävinnyt etelästä. Pohjois-Irlannissa on käymässä samoin. Myös meillä metsäjäniksen taantuminen käy ajallisesti yksiin rusakon menestyksen kanssa. Lumijälkilaskennat paljastavat, että metsäjäniskannan taantuessa 35 vuoden aikana on rusakko samaan aikaan runsastunut 25-kertaisesti. Metsäjäniksen väheneminen on voimakkainta Etelä-Suomessa. Keskeisinä syinä pidetään ekologista kilpailua ja risteytymistä. Lajit näyttävät olevan ekologisesti hyvin samanlaisia, mikä johtaa heikommin kilpailukykyisen lajin väistymiseen pitkän ajan kuluessa. Elinympäristöt Metsäjänis on Pohjolan alkuperäisenä lajina selvästi metsien asukki. Se elää monenlaisissa vaihtelevissa maastoissa niin havu-, sekakuin lehtimetsissä, rämeillä sekä avosoiden ja hakkuuaukeiden ja peltojen reunamilla ja vesistöjen rantamilla. Lapissa se nousee avotunturiin. Rusakko on alkujaan arojen laji ja levittäytynyt meille maatalousympäristöjen tarjoamien elinmahdollisuuksien ansiosta. Vanhemmassa kirjallisuudessa mainitaan, että se ei ole metsien laji. Toisin on nykyään. Ainakin Etelä-Suomen peltokolmioaineistojen perusteella rusakot hakeutuvat useidenkin satojen metrien syvyydelle kuusivaltaisten metsien sisäosiin, mistä metsäjäniksen lumijäljet sitten puuttuvatkin. Lajien välinen kilpailu Ekologisesta samankaltaisuudesta huolimatta erojakin on. Molemmat lajit syövät kasvukauden aikaan monenlaisia ruohovartisia kasveja ja heiniä, metsäjänis myös lehteviä pensaita ja varpuja. Talvikaudella ravinnon saatavuus on kriittistä. Rusakko suosii silloinkin ruohoja ja heiniä, joita se kaivaa lumen alta. Lumen ollessa niin syvää, että ruohoja ei voi kaivaa esille, rusakon on tyytyminen hätäravintoon eli puuvartisiin versoihin. Metsäjäniskin syö talvella ruohoja, mutta on selvästi erikoistunut syömään puiden, pensaiden ja varpujen versoja ja kuorta. Lumikerroksen paksuuntuessa se ylettää yhä korkeammalla oleviin oksiin. Se käyttää säännöllisesti useiden puuvartisten kasvien – niin kaikkien tavallisten lehtipuiden ja -pensaiden kuin jossain määrin Metsäjänis on metsien asukki, rusakko taas alkujaan arojen laji ja levittäytynyt meille maatalous ympäristöjen tarjoamien elinmahdollisuuksien ansiosta. 28 Metsästäjä 2/2024 26-29_Jäniksen_taantuminen_ME0224.indd 28 26-29_Jäniksen_taantuminen_ME0224.indd 28 27.2.2024 15.50 27.2.2024 15.50
Joka kerta kun metsäjänisnaaras tuottaa risteymäpoikasia, paikallinen populaatio menettää puhtaan poikueen. Siten levinneisyyden ja populaatiokoon muutokset voivat olla suoraa seurausta pääosin yksisuuntaisesta risteytymisestä. Kun risteymäjälkeläiset pariutuvat myöhemmin rusakoiden kanssa, tapahtuu metsäjäniksen geenien siirtymistä rusakkopopulaation geenistöön. Alueilla, joilla rusakko ja metsäjänis ovat eläneet rinnakkain vasta vähän aikaa, metsäjäniksen geenit ovat yleisempiä rusakon geenistössä kuin alueilla, missä ne elivät aiemmin rinnakkain. Näyttää siltä, että metsäjäniksen geenejä kantavien rusakoiden kelpoisuus on alhaisempi kuin vain lajityypillisiä geenejä kantavien yksilöiden. Tämä tarkoittaa sitä, että metsäjäniksen geenit katoavat rusakkopopulaation geenistöstä sukupolvien saatossa sen jälkeen, kun metsäjänis on hävinnyt yhteiseltä alueelta ja jäljelle on jäänyt pääasiassa rusakoita. Koska risteytyminen on epäsymmetristä, rusakon geenejä ei siirry mainittavasti metsäjänispopulaation geenistöön. Siten risteytyminen ei aiheuta metsäjäniksen geneettisen elinvoimaisuuden heikkenemistä. Näin ollen lajien kohtaamisesta yhteisillä alueilla seuraa syrjäyttävää ekologista kilpailua resursseista sekä ennen muuta metsäjäniksen jälkeläistuoton heikkenemistä menetettyjen puhtaiden poikueiden muodossa. Ilmastonmuutos suosii rusakkoa, joka senkin puolesta menestyy yhä pohjoisempana. Kirjoittaja Juha Tiainen on Luonnonvarakeskuksen ulkopuolinen asiantuntija ja erikoistutkija (emer.) sekä Helsingin yliopiston dosentti (Lammin biologinen asema). havupuidenkin – kuorta ja versoja välttääkseen saamasta suuria annoksia kasvien haitallisia puolustusaineita. Se ei kärsi tarjolla olevan ravinnon puutteesta. Kumpikaan jänislaji ei puolusta reviirejä, ja talvella molempien lajien lumijälkiä voi olla runsaasti metsän reunan läheisillä ruokailupaikoilla. Yksilöiden elinpiirit ovat päällekkäisiä, ja usea yksilö voi liikkua ja ruokailla yhdessä tai toistensa läheisyydessä. Toisaalta on havaittu, että lajien esiintyessä rinnakkain metsäjänis hakee talviset päivälepopaikkansa syvemmältä metsästä kuin yksin esiintyessään. Havumetsäalueilla, missä ei ole rusakoita, metsäjäniksen elinpiirien koko vaihtelee ravinnon saatavuuden perusteella suunnilleen 70:stä 300 hehtaariin. Joensuussa esikaupunkialueella elinpiiri oli satakunta hehtaaria kuten myös rusakolla. Siellä elinpiirien ollessa päällekkäisiä tapahtui myös paljon lajien risteytymistä. Risteytyminen Metsäjäniksen ja rusakon kyky risteytyä keskenään havaittiin Ruotsissa jo viime vuosisadan alussa pian rusakon siirtoistutusten jälkeen. Risteymäjälkeläiset ovat myös lisääntymiskykyisiä. Rinnakkaisen esiintymisen alueella metsäjänisnaaraat parittelevat usein rusakkokoiraiden kanssa. Metsäjäniskoiraiden ja rusakkonaaraiden parittelut ovat mahdollisia, mutta harvinaisia. Tämän seurauksena rusakon tai metsäjäniksen geenien päätyminen toisen lajin populaation geenistöön on erittäin epäsymmetristä. Ruotsissa geneettisesti analysoiduista rusakoista 15 prosentilla oli metsäjäniksen geenejä, kun rusakon geenejä kantavien metsäjänisten osuus populaatioissa on hyvin vähäinen. ? Metsäjäniksen valkea talviturkki on yksi tärkeimmistä sopeutumispiirteistä talveen. Syksyjen viivästyessä ja keväiden aikaistuessa suojaväri ei enää toimi. Ilmastonmuutos suosii rusakkoa, joka senkin puolesta menestyy yhä pohjoisempana. H AN N U HU O VI LA RE IJO SA LM IN EN 29 Metsästäjä 2/2024 26-29_Jäniksen_taantuminen_ME0224.indd 29 26-29_Jäniksen_taantuminen_ME0224.indd 29 27.2.2024 15.50 27.2.2024 15.50
Mystinen ja salaperäinen vai erämaiden arka asukki? Jouhisorsa on suuressa osassa maata pesivä laji, jonka löytäminen haastaa lintuatlaksen kartoittajia. TeksTi Mikko Alhainen ja Jarkko Nurmi kuvaT Hannu Huttu ja Jari Peltomäki R yhmä innokkaita vesilinnustajia vietti 2023 kesälomaansa kartoittaen Pohjois-Pohjanmaan vesilintualueita. Tavoitteena oli kerätä tietoa lintuatlaskartoitukseen. Kärkilajiksi valikoitui jouhisorsa, joka on yksi huonoiten tunnettuja vesilintuja. Poikueaikaan se on käytökseltään kuin metsähanhi – erittäin arka, piilotteleva ja helposti painautuva. Jouhisorsa myös esiintyy usein samoissa elinympäristöissä metsähanhen kanssa tavanomaisten havainnointialueiden ulkopuolella vaikeakulkuisessa maastossa ja kaukana teistä. Tähän artikkeliin on kerätty konkareiden kokemuksia ja neuvoja. Mistä jouhisorsat löytää? Aapasoiden rehevät saraja heinäkasvustoiset rimmet ja erämaiden rauhalliset heinikkorantaiset lammet ovat Juonittelevaa jouhisorsaa etsimässä jouhisorsan sekä muiden vaateliaiden vesilintujen tyypillisiä poikue-elinympäristöjä. Jouhisorsan voi löytää myös reheviltä lintujärviltä, merenlahdilta ja rantaniityiltä. Lisäksi vesilinnut vaikuttavat viihtyvän hämmästyttävän hyvin entisten turvetuotantoalueiden kosteikoissa, varsinkin sellaisissa, missä vesi on nopeasti noussut heinäkasvillisuuden päälle. Jouhisorsan löytämiseen tarvitaan motivaatiota sekä oikean kartoitusalueen ja ajankohdan määrittämistä. Kaiken perustana on jouhisorsan elinympäristövaatimusten ja käyttäytymisen tuntemus. Miten ne löytää? Onnistuneen vesilintujen atlaskartoituksen perusta on hyvä suunnitelma. Sen jälkeen tarvitaan maastossa sitkeyttä ja kuntoa sekä oikeaa välineistöä ja taktiikkaa. Ihmisen havaittuaan jouhisorsa poistuu paikalta tai painautuu kasvillisuuden suojaan. Piilottelevan käytöksensä vuoksi, jouhisorsat eivät usein tule havaituksi laskentapisteillä tai linjalaskennoissa. Tässä suhteessa esimerkiksi haapana ja tukkasotka ovat helpompia löydettäviä. Paras taktiikka on lähestyä kohdetta hitaasti ja äänettömästi useamman hengen voimin eri suunnista ja pysähtyä välillä havainnoimaan. 30 Metsästäjä 2/2024 30-31_Jouhisorsan_löytäminen_ME0224.indd 30 30-31_Jouhisorsan_löytäminen_ME0224.indd 30 27.2.2024 15.51 27.2.2024 15.51
Atlas-aktiivien maastovinkit ? Pikkukengät jalassa auton vierestä kiikaroimalla ei jouhisorsia löydä, vaan pitää mennä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. ? Polkupyörällä pääsee usein nopeasti ja äänettömästi lähemmäksi kartoitusalueita, jos tiet on suljettu puomilla. ? Metsäsukset ja kelluntaliivit mahdollistavat etenemisen pehmeillä ja upottavilla alustoilla. Kumivene tai packraft eli reppulautta voi olla verraton apu laajemmilla vesialueilla. ? Atlaskartoitusten avulla saadaan arvokasta lisätietoa monen taantuneen vesilintulajin pesimälevinneisyydestä. Paras taktiikka on lähestyä kohdetta hitaasti ja äänettömästi useamman hengen voimin eri suunnista ja pysähtyä välillä havainnoimaan. Parhaimpia havaintopaikkoja ovat maaston korkeammat kohdat, joissa on hyvä näkyvyys, mutta näkösuojaa itselle. Rantaa kannattaa usein lähestyä kohdasta, joissa kaislikoiden välissä on aukko, usein myös luusuat ja ojansuut ovat hyviä paikkoja. Reitti kannattaa suunnitella siten, että pääsee havainnoimaan aluetta myötävaloon. Milloin kannattaa kartoittaa? Vesilintujen havainnointi onnistuu parhaiten keväällä parilaskentojen aikaan sekä keskikesällä, kun poikueet ovat liikkeellä. Haudonta-aikaan vesilintujen havaitseminen on usein vaikeinta, koska naaraat ovat pesällä ja koiraat saattavat olla jo matkalla sulkima-alueille. Pohjois-Suomessa atlaskartoitusta kannattaa toteuttaa parilaskennan aikaan keväällä ja heinäkuussa, kun poikueet ovat liikkeellä. Ylivoimaisesti parasta havainnointiaikaa ovat iltaja aamuyön tunnit, jolloin linnut ovat aktiivisimmillaan. Jouhisorsien etsijä saa todennäköisesti hyvät havainnot myös alueen muista lajeista, metsähanhi mukaan luettuna. Varmin tapa olla löytämättä jouhisorsa ja metsähanhi on yrittää tehdä havaintoja hellekelillä keskellä päivää, puhua tai olla muuten äänekäs jo matkalla havaintopaikalle mihin kellonaikaan tahansa. Havainnoi – älä häiritse Lintujen tarkoituksellinen häirintä rauhoitusaikana on kielletty. Maastossa liikkuminen ja lintujen havainnointi on kuitenkin sallittu. Droonien käyttö lintujen etsimiseen tai lintujen liikkeelle ajaminen droonilla tai rannalta käsin painostamalla tulkitaan lintujen häiritsemiseksi. Droonien käyttöön tarvitaan lisäksi maanomistajan lupa. Tuloksia turvesoilta Jouhisorsien salaisuuksien selvittämisessä turvesoiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Käytöstä poistuneille turvesoille on hyvät tiet ja usein alueella on korkeampia paikkoja, mistä on hyvä näkyvyys kosteikkoalueille. Tyypillinen jouhisorsan pesimäympäristö. Ilmakuvassa näkyy vaaleanvihreää aapasuon sara-, korteja heinärantaista rimpeä, lähellä myös avovettä. 31 Metsästäjä 2/2024 30-31_Jouhisorsan_löytäminen_ME0224.indd 31 30-31_Jouhisorsan_löytäminen_ME0224.indd 31 27.2.2024 15.51 27.2.2024 15.51
700 000 hehtaaria turvetuotanto alueita. Turpeennosto loppuu. Pumput pysähtyvät. Ojat tukkeutuvat. Vesi nousee alaville alueille, muodostaa kosteikkoja ja täyttyy elämällä. TeksTi Mikko Alhainen kuvaT Petri Jauhiainen ja Holtti Hakonen S uurin osa Suomen turvetuotantoalueista sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Alueille muodostuvien ja tarkoituksella tulvitettujen kosteikkojen vaikutukset voivat olla merkittäviä vesilinnuille. Viime kesän atlashavainnoinnin yhteydessä turvesuokosteikoista löytyi erittäin hyvin vesilintuja. Monin paikoin lajeja ja niiden poikueita oli hämmästyttävän paljon. Paikan päällä käyneet konkarit kuvailivat, ettei usealla kohteella havaittuja tiheyksiä ole helppo uskoa todeksi, ennen kuin itse näkee. Sinisorsa-, tavija telkkäpoikueita haVesilintujen vilskettä vanhoilla turvesoilla vaittiin parhaissa kohteissa jopa useampia kymmeniä. Myös haapanaa ja jouhisorsaa tavattiin useita poikueita lähes jokaisessa kosteikossa, tukkasotkaa siellä täällä ja jopa lapaja harmaasorsasekä mustakurkkuuikku poikueita löytyi. Pohjois-Pohjanmaalla vanhoille turvesoille muodostuneet tai rakennetut kosteikot saattavat nykyisin olla jopa maakunnan merkittävin haapanan ja monen muun taantuneen vesilinnun poikastuottoympäristö. Mikä ilahduttavaa, havaintojen perusteella osa pesivästä metsähanhikannasta näyttää korvanneen menettämänsä perinteiset pesimäalueensa siirtymällä käytöstä poistuneille turvetuotantoalueille. Kosteikoilla nopeita vaikutuksia Linnut löytävät kosteikot varsin nopeasti. Pesivien parien ja poikueiden tiheydet vesipinta-alaan nähden ovat huomattavan korkeita. Kuten padotuilla kosteikoilla yleensä, vesilintumäärät ovat suurimmillaan ensimmäisen kymmenen vuoden ajan. Kausittainen vedenpinnan vaihtelu joko luontaisesti tai tarkoituksella sekä alueiden sopiva kasvipeitteisyys ja ajoittainen kuivuminen ylläpitävät kosteikon arvoa vesilinnustolle. Syvempien kosteikkojen kohtalo on usein kehittyä 10–20 vuoden aikana kalaisiksi, mutta karuiksi metsälammiksi, joiden vesilinnusto on tavallisen metsälammen luokkaa. Jouhisorsaa näytti löytyvän etenkin kosteikoista, jossa oli ehtinyt jo kehittyä saraja heinäkasvustoa ennen veden nousua. Rantaniittyjen ja avosoiden lajina jouhisorsa vaikuttaa viihtyvän tulvaniityillä, joita turvesoille on helppo muodostaa. Tukkasotkia löytyi etenkin tuoreehkoista kohteista, joissa vaikutti olevan syvempääkin vettä. Eniten hämmästytti haapanoiden yksilöja poikuemäärät, niitä oli paljon myös kohteissa, joihin vesi oli vastikään noussut, eikä ympäristössä ollut ehtinyt kehittyä merkittävää kasvillisuutta. Turvesoiden tulevaisuus Valtaosa vanhojen tuotantoalueiden jälkikäytöstä tulee tiettävästi olemaan maaja metsätalouskäyttöä sekä uusiutuvan energian tuotantoa. Erittäin suotavaa olisi, että luontaisesti märät ja tulvivat alueet voitaisiin säästää tai kunnostaa kosteikoiksi. 32 Metsästäjä 2/2024 32-33_Turvesuot ja_vesilintuhavainnointi_ME0224.indd 32 32-33_Turvesuot ja_vesilintuhavainnointi_ME0224.indd 32 27.2.2024 15.52 27.2.2024 15.52
Atlasaukot – minne havainnoimaan? Suomen 4. lintuatlaksen (2022–2025) kartoitus on nyt puolivälissä. Suurten kaupunkien lähiympäristöt alkavat olla jo melko tarkasti kartoitettu, mutta mitä syrjemmäksi taajamista ja teistä mennään, sitä heikommin pesimälajistoa on selvitetty. Erityisesti Lapista löytyy edelleen laajoja alueita, joilta on kertynyt vain hajanaisia havaintoja. Sama koskee keskisen ja itäisen Suomen syrjäseutuja. Alle puolet atlasruuduista on toistaiseksi vähintään tyydyttävästi kartoitettu, kun tarkastellaan ruutujen selvitysasteita. Selvitysaste ei kuitenkaan kerro lajikohtaisista havaintopuutteista. Useimpien riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen osalta pesimätietoja kaivataan edelleen valtaosasta maata, joten havainnointi palkitsee myös tulevana kesänä. Talven aikana tehty etukäteisvalmistelu parantaa mahdollisuuksia löytää atlaskartoilta puuttuvaa lajistoa. Maastoretkiä ja lintujen havainnointia kannattaa suunnata alueille, joiden osalta havaintotieto vaikuttaa vajavaiselta. Apuna retkien ja havainnointien suunnitteluun löytyy muun muassa tulokset.lintuatlas.fi, jossa voi tarkastella lajikohtaisia atlaskarttoja ja ruutujen selvitysasteita, sekä laji.fi/observation, jossa voi tarkastella lajikohtaisia havaintoja karttanäkymässä. Mihin kannattaa suunnata? Alla muutama vinkki: ? Lajia tai saman lajiryhmän lajeja (esimerkiksi vesilinnut) ei ole havaittu ruudussa lainkaan, mutta kartan perusteella lajille sopivaa elinympäristöä löytyy runsaasti. ? Laji on havaittu naapuriruudussa, mutta ei tässä, vaikka elinympäristö vaikuttaa kartalla lajille soveltuvalta. ? Kesäreissuilla autoillessa voi pitää taukoja heikosti kartoitetuissa atlasruuduissa. Sopivalla paikalla voi jo 5–10 minuutissa ehtiä havaita useita lajeja. ? Havainnointi kannattaa kohdistaa kunkin lajin tyypilliseen pesimäympäristöön ja ajankohtaan (aamu ja ilta), jolloin linnut ovat aktiivisia ja todennäköisimmin havaittavissa. Katso turvesuokohteiden videoesittelyt youtube.com/ @sotka-kosteikot Koska turvetuotantoalueiden jälkikäytön suunnittelu on nyt aktiivista, myös kosteikkoverkostojen määrää tulisi edistää aktiivisesti. Kyseessä on suuri mahdollisuus. Muutaman hehtaarin laadukas kosteikko jokaiselle tuotannosta poistuneelle turvesuolle tarkoittaisi tuhansia hehtaareja vesilintuelinympäristöä. Tämä tarkoittaisi huomattavaa lisäystä vesija muiden kosteikkolintujen elinympäristöihin, kosteikkoverkostoon ja siten huomattavaa poikastuotannon lisäystä kustannustehokkailla kohteilla. Laadukkaita poikue-elinympäristöjä kunnostamalla ja turvaamalla voidaan aidosti vaikuttaa jouhisorsan ja muiden taantuneiden lajien elpymiseen. Se on edellytys lajien säilymiselle riistalajeina. Nykytilanne, pienialaiset ruokintamontut merkittävien levähdysalueiden vieressä, on huono yhtälö harvalukuisen lajin tulevaisuudelle. Mikäli metsästysalueellasi tai sen läheisyydessä sijaitsee turvetuotantoalueelle syntynyt kosteikko, suositellaan vesilintujen havainnointipisteen perustamista alueelle. Osa pesivästä metsähanhikannasta näyttää pesivän käytöstä poistuneilla turvetuotantoalueilla. ? Kausittainen vedenpinnan vaihtelu, sopiva kasvipeitteisyys ja ajoittainen kuivuminen ylläpitävät kosteikon arvoa vesilinnustolle. 33 Metsästäjä 2/2024 32-33_Turvesuot ja_vesilintuhavainnointi_ME0224.indd 33 32-33_Turvesuot ja_vesilintuhavainnointi_ME0224.indd 33 27.2.2024 15.52 27.2.2024 15.52
Suomessa on käytössä yhteislupakäytäntö, joka perustuu metsästysseurojen yhteistyöhön. TeksTi ja kuvaT Martta Malin K uhmoisissa on 20 hirvenmetsästystä harjoittavaa metsästysseuraa, jotka hakevat luvat yhdessä. Lupa-alue on noin 60 000 hehtaaria, josta suurin osa on Kuhmoisten kunnan alueella. Ennen nykyistä suurta yhteislupaa luvat myönnettiin 3–4 seuralle kerrallaan ja seurat jakoivat luvat keskenään. Riistanhoitoyhdistyksen kanssa suunniteltiin lupamäärät riistanhoitoyhdistyksen alueelle ja seuroille. Yhteismetsästykseen siirryttäessä pyritään helpottamaan lupien hakemista sekä lisäämään joustavuutta niiden jakamiseen. Yhteislupa tuo joustoa metsästykseen Juhani Savijärvi on tyytyväinen Kuhmoisten yhteislupakäytäntöön. ? Viime syksyn jahdissa suolistamispuuhissa. Lisäksi otettiin käyttöön pankkilupasysteemi, joka luo lisää mahdollisuuksia kannan säätelyyn. Pankkiin jätetään luvista suunnilleen 15-20 prosenttia, jolloin hyvänä hirvivuotena lupia on mahdollista ottaa lisää tietyillä alueilla. Järjestely kerää kehuja Yhteislupakäytännön päävastuu on Kuhmoisten yhteismetsästys ry:llä, jonka puheenjohtajana toimii Juhani Savijärvi. Lupien jakaminen, vuosikokoukset, johtokunnan kokoukset, puheenjohtajuus sekä rahastonhoitajana toimiminen vievät aikaa muutaman työpäivän verran vuodessa. Savijärven mukaan kokemukset lupajärjestelmästä ovat positiivisia niin seurojen kuin vastuuhenkilöiden osaltakin. – Järjestelmä toimii, yhteistyö seurojen välillä on lisääntynyt ja yhteiset pelisäännöt ammuttavien eläinten suhteen ovat vahvistuneet, Savijärvi kertoo. Lupakäytäntö ohjaa tietynlaiseen ja suurikantaisten alueiden tehokkaaseen metsästykseen, mikä on hyväksi koko hirvikannalle eikä seurojen harteille jää liikaa vastuuta esimerkiksi vasa-aikuissuhteen päättämisestä. Yhteismetsästys ry ohjeistaa seuroille syksyisin muun muassa, millaisia hirviä kannattaa ampua ja kuinka paljon. – Täällä Kuhmoisissa järjestelmään olisi hyvä saada hirvialueiden lisäksi suurpetoalueet, jotta niitä metsästäessä olisi helpompaa muodostaa lupa-alueet, Savijärvi toteaa. Hirvitilanne vaihdellut Lupamäärät vaihtelevat vuosittain paljon, sillä hirvikanta ei ole pysynyt tasaisena viimeisinä vuosikymmeninä. Savijärvi arvelee kannan heittelehtimisen johtuvan osittain liian suurista tai välillä liian pienistä lupamääristä: jokaisella on erilainen näkemys ihanteellisesta kannan koosta. Viimeisenä muutamana vuotena kanta ja lupamäärä on ollut laskussa. Hirvikannan muutoksia selittävät myös suurpetotilanne ja hirvien alueellinen liikkuminen. Kuhmoisissa on useamman vuoden ollut susilauma, joka on viime vuosina rokottanut hirvikantaa ja vaikeuttanut metsästystä. – Kuhmoistenkin alueella tehokas hirvenmetsästys on tietenkin lähes mahdotonta ilman koiria, Savijärvi harmittelee. Tämänhetkinen tavoite metsästyksen jälkeiselle jäävälle hirvikannalle on 2,5–3 hirveä/ha, mikä Kuhmoisten alueella vielä toteutuu paikoin. 34 Metsästäjä 2/2024 Nu rten toimitus 34-37_Nuorten_toimitus_ME0224.indd 34 34-37_Nuorten_toimitus_ME0224.indd 34 27.2.2024 15.53 27.2.2024 15.53
SUVI SEPPÄNEN Kirjoittaja on hyrynsalmelainen metsästäjä, joka metsästää mieluiten hirviä ja lintuja koiran kanssa. Kun kipinä syttyi K ahdeksan vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa isäni mukana hirvimetsällä. Laskimme koiran maastoon aamuvarhaisella, ja eipä aikaakaan, kun se löysi emän ja vasan ja alkoi siirtyvä haukku. Seurasimme koiran liikkeitä tutkasta ja päätimme pyrkiä haukulle erään seuramme alueisiin kuulumattoman hakkuuaukean reunalle. Oletimme hirvien välttelevän aukeaa ja kävelevän metsän suojissa sallitulla alueella, mutta hetken kuluttua näin emän kävelevän aukealla vasa edellään. Juuri ollessaan minun kohdallani vasa pysähtyi ja käänsi päänsä minua kohti. En liikahtanutkaan. Hetken aikaa tuijotimme toisiamme silmästä silmään, kunnes vasa kääntyi kannoillaan ja lähti emä perässään juoksemaan poispäin. Tuon kokemuksen jälkeen kohtaloni oli sinetöity. Suoritin seuraavana syksynä metsästäjätutkinnon ja sitä seuraavana hirvenammuntakokeen ja liityin hirviseuraan. Ehkä oma polkuni metsästäjäksi olisi voinut olla erilainen ilman tuota kohtaamista syksyisessä metsässä. Nykyään puhutaan paljon metsästysporukoiden “ukkoontumisesta” ja pohditaan, onko harrastukselle tulevaisuudessa jatkajia. Samaan aikaan tuhannet nuoret ovat kiinnostuneita metsästyksestä vailla mahdollisuuksia päästä edes tutustumaan lajiin. Miten saada nämä kaksi ryhmää kohtaamaan? Siinä on koko Suomen metsästäjäkunnalle melkoinen pähkinä purtavaksi. Muutosta on kuitenkin tapahtunut ja parempaan suuntaan on menty: seuroissa ja niiden ulkopuolella tehtävä nuorisotyö tuottaa tulosta. Silti edelleen on keksittävä uusia keinoja ja tapoja tarjota nuorille mahdollisuuksia ja kokemuksia. Eivätkö juuri ne ole arvokkainta, mitä metsältä voi saada? Metsästäjien on tehtävä töitä, jotta yhä useammalle nuorelle voisi käydä kuten minulle tuona marraskuisena aamuna kahdeksan vuotta sitten. Jotta yhä useampi jahtikipinä voisi syttyä. K lumni 35 Metsästäjä 2/2024 34-37_Nuorten_toimitus_ME0224.indd 35 34-37_Nuorten_toimitus_ME0224.indd 35 27.2.2024 15.53 27.2.2024 15.53
Nu rten toimitus Parempi rusakko padassa kuin kymmenen kyttäyspaikalla Lyijykynähahmotelma rusakoista syksyisellä kyttäyspaikalla. 36 Metsästäjä 2/2024 34-37_Nuorten_toimitus_ME0224.indd 36 34-37_Nuorten_toimitus_ME0224.indd 36 27.2.2024 15.53 27.2.2024 15.53
Rusakkokyttäys on yksi parhaimmista vemmelsäären pyyntimuodoista. Se on helppo metsästysmuoto vasta-alkajalle, mutta myös kokenut pyytäjä voi löytää lajista uusia haasteita. TeksTi ja kuva Reetta Hokkanen N uorempana ajattelin, että jäniksiä ja rusakoita olisi mielekästä pyytää vain perinteisin keinoin, haulikkojahtina, suomenajokoiran ajamana. Muuttaessani Kainuusta etelään jäi ajokoira vanhemmilleni, ja metsäjänisvaltainen maisema muuttui rusakoiden valtakunnaksi. Pääsin ampumaan ensimmäisen rusakkoni hiipiessäni pellolla kauriin perässä; kauris tuli ja meni, mutta rusakko jäi peltoon syömään ja sain sen saaliiksi kiväärillä iltahämärässä. Monella tapaa toteutettava pyyntimuoto Parhaimmillaan rusakoiden kyttäämisestä saa monipuolisen lisän jahtikauteen. Olen kytännyt rusakoita peuraja kaurisjahdin yhteydessä, mutta myös tarkoituksenani saada saaliiksi nimenomaan rusakoita. Kyttäystä voi toteuttaa perinteisesti riistapeltoon tai ruokintapaikalle. Toisaalta aktiivinen metsästäjä kiertelee pellon reunoja syksyn hämärässä. Lukuisat kerrat esimerkiksi syyskuisina iltoina kaurista etsiessä törmääkin rusakkoon. Kun on varustautunut kiväärin kanssa, myös kauempana lymyilevän pitkäkoiven voi saada saaliiksi. Tarkkana kuin porkkana – sanos rusakko kiväärin kanssa Pienen kohteen kanssa on oltava entistä tarkempi laukauksesta ja kuten kyttäysmetsästyksessä muutenkin, tulee rusakoiden kanssa olla tarkkana ampumalinjoista. Matalasta kohteesta on kuitenkin se etu, että usein pääsee ampumaan turvallisesti maata vasten. Rusakkoa voi myös metsästää pienemmillä kaliipereilla; esimerkiksi .17 HMR, .22 WMR sekä jo kauriille laillinen .222 Rem ovat loistavia kaliipereita tähän pyyntimuotoon. Usein rusakot lymyilevät mieluiten asutusten läheisyydessä ja hankkivat ravintoaan ihmisten kustannuksella. Ne käyvät pihoissa syömässä marjapensaita, istutuskukkia, omenapuita ja muita hoidettujen ympäristöjen kasveja. Lähistön rusakoita kytätessä on tärkeää tarkistaa, että lähimpään asuttuun taloon on etäisyyttä yli 150 metriä. Mittaamisen voi tehdä näppärästi esimerkiksi Oma riista -palvelun mittatyökalulla. On myös varmistettava, ettei ampumalinjan taustalla ole rakennuksia, ihmisiä tai vaikkapa eläinten laitumia. Maaseutujen asukkaat haluavat usein suojella istutuksiaan ja viljelmiään, joten asiallisesti kysymällä voi saada luvan jopa pihapiirissä kyttäämiseen. Tällöin pienet, hiljaiset kaliiperit tulevat etuuksiinsa. Paistia pataan Rusakko on mitä mainioin ruuaksi laitettava riistalaji. Pitkään haudutetulle, juurespadassa muhineelle rusakkopaistille vetää harva ruokalaji vertoja. Niinpä kannattaa muistaa rusakot myös sorkkakytiksellä ja antaa lajin viedä ensi syksynä mennessään. allesi koir Lihaisaa laatua Hankkijan myymälöistä ja hyvin varustelluilta jälleenmyyjiltä. Jahti&Vahti Viljaton Kalkkuna sopii hyvin normaaliaktiivisille koirille, mutta on myös vähemmän energiaa kuluttavalle tai ikääntyvälle sopiva valinta. Laadukas valkuainen on peräisin kalkkunasta. Täysravinto sopii myös koirille, joilla on herkkä ruuansulatus. Sisältää Progut ® -valmistetta, joka tukee vastustuskykyä ja suoliston normaalia toimintaa. ja ht iv ah ti. fi Uusi kevyempi VILJATON VAIHTOEHTO UUTUUS! 3,74 / kg 12 kg 44, 95 34-37_Nuorten_toimitus_ME0224.indd 37 34-37_Nuorten_toimitus_ME0224.indd 37 27.2.2024 15.53 27.2.2024 15.53
Haitallisen vieraslajin supikoiran kohdalla otetaan avosylin vastaan kaikki pyyntitoimintaa tehostava uusi teknologia – lainsäädännön sallimissa rajoissa. TeksTi Jyri Mononen kuvaT Jyri Mononen, Mikko Pyykönen ja Janette Pekkonen L okakuussa 2022 Pohjois-Karjalan ELY-keskus suoritti Outokummun Sysmäjärven rantaniityillä kokeilua, jossa edistyneellä lämpökameradronella (DJI Matrice 30T) pyrittiin löytämään kahlaajalintuja. Kokeilu onnistui ja niitetyiltä rannoilta tunnistettiin taivaanvuohia ja ruovikoista sorsalintuja. Drone paljasti supikoirat Dronekartoitusta DJI Mavic 3 T:llä Kirkkonummen Norra Fladetilla. Sattumalta märistä kaislikoista löytyi sorsien lisäksi kahdeksan supikoiraa. ELY-keskuksen Harri Kontkanen oli asiasta yhteydessä Suomen riistakeskuksen Veijo Krögeriin, joka toimii Helmi-vieraspetohankkeen suunnittelijana SavoKarjalassa ja vastaa hankkeen koordinoinnista Sysmäjärvellä. Kröger kiinnostui tiedosta, koska havainto märkäpohjaisissa ruovikoissa myöhään syksyllä piiles38 Metsästäjä 2/2024 38-41_Drone_ja_supikoirat_ME0224.indd 38 38-41_Drone_ja_supikoirat_ME0224.indd 38 27.2.2024 15.54 27.2.2024 15.54
kelevistä supikoirista oli yllättävä. Järveä ympäröiviä rantoja oli jo pyydetty ja järveä ympäröi kameraseurattu supikoirahaaskojen verkosto, jossa supikoiria ei oltu juuri lainkaan enää havaittu. Pyyntiryhmässä päätettiin hyödyntää havaintoja Sysmäjärven pyyntien kehittämiseksi. Järven jäädyttyä kantavaksi ruovikoita perattiin ajavarotuisilla petokoirilla. Tyhjäksi aiemmin oletetulta pyyntialueelta saatiin vielä marras-joulukuun talvisissa keleissä poistetuiksi peräti 14 supikoiraa. – Upeaa organisaatioiden välistä yhteistyötä ja erinomaista suorittamista Sysmäjärven Helmi-pyyntiryhmältä, kehuu Kröger. Hyväksi havaittua ELY:n ja Helmi-pyyntiryhmän yhteistyötä jatkettiin 2023. Tieto ELY:n supikoirahavainnoista siirtyi pyyntiryhmälle, joka onnistui koirillaan poistamaan kaislikoista saman määrän supikoiria kuin ? Supikoirat marraskuun lopulla päivämakuulla Kirkkonummen Saltfjärdenillä. Ylempi kuva on otettu tavallisella kameralla ja alempi lämpökameralla. Tiheässä ruovikossa makuuksia on mahdotonta havaita ilman lämpökameraa. Supikoirapariskunta löytyi Espoon Matalajärven linnustonsuojelualueelta päiväunilta lokakuussa 2023. 39 Metsästäjä 2/2024 38-41_Drone_ja_supikoirat_ME0224.indd 39 38-41_Drone_ja_supikoirat_ME0224.indd 39 27.2.2024 15.54 27.2.2024 15.54
mitä dronella oli ennen pyyntipäiviä havaittu. Hyvien kokemusten myötä supikoirakartoitukset ovat jo laajentumassa muillekin Pohjois-Karjalan Helmi-hoitokohteille. Lisää kokemusta Uudeltamaalta ja saaristosta Pohjois-Karjalan kokemuksista kuultuani kannustin Uudenmaan hankepyytäjiä kartoittamaan Helmi-hoitokohteiden ruovikoita talvella 2022–2023. Työtä tehtiin jalkaisin Helmi-pyytäjien talkootyönä lumijälkiä ruovikoista etsien Karjaan Lepinjärvellä, Lohjan Kutsilanselällä, Pukkilan Kantelejärvellä, Kirkkonummen Saltfjärdenillä sekä Espoon Laajalahdella. Kiitos ahkerille ja kylmää kastumista pelkäämättömille kartoittajille! Jalkatyö vahvisti, että kaislikoista löytyi supikoirien jälkiä jopa kaikkein kylmimpinä kuukausina. Suoritin Uudenmaan Helmi-vieraspetohankkeen kaikille kymmenelle hoitokohteelle yli 30 drone-lentokerran testiohjelman, josta saatiin monipuolista tietoa: yli 50 Outokummun Sysmäjärven linnustonsuojelualueella ELY:n kahlaajakartoituksen yhteydessä havaittiin supikoiria yllättävän vetisillä paikoilla ruovikkoalueiden sisältä. Löytyipä jopa lokakuuhun asti yhdessä pysynyt pesue kaislikon ulkolaidoilta läheltä avovesireunaa. Dronen yhdellä lentokerralla löydetyt supikoirat (punaiset pisteet) Lohjan Kutsilanselän linnustoalueen ruovikoista 8.11.2023. Jokainen makuupaikka oli saavutettavissa vain kahluuhousuin, soutaen tai uiden. Kirkkonummen Saltfjärdenia ympäröiviltä kankailta on pyydetty supikoiraa tehostetusti. Vaikka supikoiria ei ole lokakuusta alkaen lainkaan vieraillut Helmi-hankkeen haaskakameroilla, dronella niitä löydettiin loka-joulukuun aikana ruovikoiden keskeltä (siniset pisteet). supikoirahavaintoa sekä videoita ruovikkojen sisältä. Havaintoaineisto antoi vahvaa näyttöä siitä, että Sysmäjärven kokemukset on sovellettavissa muuallekin maahan. Kaikkien lintuvesien ruovikoihin supikoirat eivät onneksi kuitenkaan näytä kertyvän. Käytössäni ollut lämpökameradrone on edullisempi malli kuin Pohjois-Karjalassa käytetty. Senkin kapasiteetti osoittautui riittäväksi, kun lentokorkeus pidettiin maltillisena, keskityttiin kartoittamaan ainoastaan sopivissa sääoloissa, sekä käytettiin tarkoi40 Metsästäjä 2/2024 38-41_Drone_ja_supikoirat_ME0224.indd 40 38-41_Drone_ja_supikoirat_ME0224.indd 40 27.2.2024 15.54 27.2.2024 15.54
Drone pyynnin apuvälineenä tarvitsisi lainmuutoksen Aktiivisesti vieraspetopyynnin tukena lennätetty drone parantaisi mahdollisuuksia poistaa ruovikoissa makoilevan pariskunnan molemmat yksilöt kerralla. Se osoittaisi pyynnin aikana supikoirien tarkat sijainnit sekä pakosuunnat. Lentolaitteiden hyödyntäminen pyynnin välittöminä apuvälineinä edellyttäisi kuitenkin lainsäädännöllistä muutosta. Metsästyslain §32 kieltää pyyntitarkoituksessa hätyyttämisen tai jäljittämisen ilma-aluksella ja kyseinen pykälä pätee myös rauhoittamattomia eläimiä sekä haitallisia vieraslajeja pyydettäessä. Toistaiseksi droneja hyödynnetäänkin vain supikoirien kartoittamiseen pyyntitoiminnasta irrallisesti taikka pelkkään tapahtumien taltioimiseen koirien toimiessa hakutyössä itsenäisesti. tuksenmukaisia lämpökameran asetuksia mukauttaen ne kulloiseenkin maastoon sekä säähän. Syksyllä 2023 Saaristoluonnon hoitoja suojeluyhdistys testasi lämpökameradronea Nåtön saaristossa sekä Ahvenanmaalla. Merellisten kaislikoiden havainnot supikoirien käyttäytymisestä näyttivät vastaavan paljolti samaa kuin mantereella. Mitä on opittu? Saadun kokemuksen perustella supikoirien makuupaikat voi ennustaa kartta-aineistosta yllättävän hyvin. Supikoirat vaikuttavat oleilevan ruovikoissa pitkiäkin aikoja vierailematta läheisillä kankailla tai haaskoilla. Ruovikoista löytynee hyvin ravintoa, joten ne ovat supikoirille suosiollisia paikkoja makoilla ja jopa talvehtia hyvien rasvavarastojen turvin. Ympäröivien alueiden onnistunut tehopyynti selvästi vähentää ruovikkosupienkin määrää, mutta yksittäisiä supikoiria näyttää jäävän piilottelemaan kaikkein voimallisimminkin pyydetyillä Helmi-kohteilla. Lintuvesien rehevöityminen ja umpeenkasvu vaikuttaa olevan vahingollista linnustolle myös sitä kautta, että ne houkuttelevat suojaa arvostavia supikoiria. Päivämakoilevat supikoirat päästivät koirakot lähestymään lähelle, vain 20–40 metrin etäisyydelle, ennen pakenemistaan. Ruovikkoisissa ja upottavissa oloissa kokeneidenkin pintapyyntikoirien voi silti olla haastavaa tavoittaa mutkittelevat ja äänettä pysähtelevät supikoirat seisontahaukkuun. Toisaalta kokemusta saatuaan koirat saattavat onnistua pysäyttämään ruovikkosupit, mikäli ne ovat jo harjaantuneet käyttämään ilmavainua, korviaan, etenemään riittävällä vauhdilla, sekä poikkeamaan jäljeltä mutkittelevien supikoirien eteen oikoen. Merkittävä etu ruovikoiden päivämakuuksilta pyydettäessä on mahdollisuus harjoittaa pintapyyntiä päiväaikoina, kun taas kankailla työ painottuu enemmän yön pikkutunneille. Tuleva kevät on erittäin mielenkiintoinen, kun saamme kokemuksia ruovikoista kaikkein kriittisimpään aikaan juuri ennen lintujen lisääntymiskautta. Kirjoittaja toimii Helmi-vieraspetohankkeen suunnittelijana Uudellamaalla Pukkilan Kantelejärven ruovikon pohjalta löytyi ruskea fasaanikana lämpökameralla. Supikoiria etsiessä onnistui kasvuston seasta myös kaulusja harmaahaikaroiden, tavien, taivaanvuohien, lehtokurppien sekä haapanoiden tunnistaminen. Katso video dronetyöskentelystä metsastajalehti.fi Saadun kokemuksen perustella supikoirien makuupaikat voi ennustaa kartta-aineistosta yllättävän hyvin. 41 Metsästäjä 2/2024 38-41_Drone_ja_supikoirat_ME0224.indd 41 38-41_Drone_ja_supikoirat_ME0224.indd 41 27.2.2024 15.54 27.2.2024 15.54
Hirvi syö harvoin kuusta Havupuita 1 500–2 000 kpl/ha, lyhyempää lehtipuuta enintään 3 000–3 500 kpl/ha. Osa hirven laidunnuksesta kohdistuu vaihtoehtoiseen ravintoon: haapa, pihlaja, paju ja koivu. Sekapuusto lisää monimuotoisuutta ja pienentää ilmastoriskiä. Vaihtoehtoista ravintoa kuusikoista Hirvivahingot kohdistuvat talviravintoon – mäntyyn ja rauduskoivuun. Vahinkoja selittää parhaiten hirvien määrä suhteessa ravintoresurssiin. Hirvelle mieluisinta puuravintoa ovat taloudellisesti vähäarvoiset lehtipuut: haapa, pihlaja, pajut ja koivut. Tätä ravintoa tulisi lisätä metsänhoidon eri vaiheissa ja laajoilla alueilla. Hirvivahingon riski vähenee monipuolisella lisäravinnolla Kuusitaimikot lehtipuu sekoituksella Tiheät mäntytaimikot Koivutaimikot särkymävaralla Sekapuustoiset taimikot Joutoalueilla pientä lehtipuuta, riistapeltoja Kasvatusmetsät, joissa lehtipuualikasvosta Mänty ja koivuleimikoiden latvuksia tarjolle Vähennä hirvivahinkoja metsänhoidolla K oe al al la 1 m ä n ty , 7 kuu s t a ja 1 7 l e h t i pu u t a ( h aa p a , p aj u j a k o i vu ) Hirven syömä ravinto 42 Metsästäjä 2/2024 42-43_Infograafi_sorkka_ME0224.indd 42 42-43_Infograafi_sorkka_ME0224.indd 42 27.2.2024 15.55 27.2.2024 15.55
Tavoitetiheys 5 000 tainta/ha Hirvi syö 1 500 kpl. Taimikon tiheydeksi jää 3 500 kpl/ha. Ei vielä suurta vahinkoa. Toimia: viivästytä taimikonhoitoa, käytä Tricoa, kasvata sekapuustoisena. Hirvivahingon kestävä mäntytaimikko – varhaisperkaus Tavoitetiheys 5 000 tainta/ha Hirvi syö 1 500 kpl. Taimikon tiheydeksi jää 3 500 kpl/ha. Ei vielä suurta vahinkoa. Panosta vähintään kolmen eri puulajin sekametsiin kaikissa metsänhoidon toimenpiteissä. Lisää sekametsiä – taimikon perustamisesta lähtien K o ea la lla 18 mä n ty ä, 3 kuust a ja 4 l eht i p u u ta . Ko e a lal l a 8 mä nt yä, 8 k u u s t a ja 8 leh ti p uu t a. Lisää mäntyä! Älä istuta kuusta karuille kasvupaikoille. Taimikoissa tulee olla särkymävaraa – ylimääräisä taimia, jotka korvaavat hirven vahingoittamia taimia. TO TE UT US TE RO SA LM EL A • PI IR RO KS ET SA NN A PI IR AI NE N 43 Metsästäjä 2/2024 42-43_Infograafi_sorkka_ME0224.indd 43 42-43_Infograafi_sorkka_ME0224.indd 43 27.2.2024 15.55 27.2.2024 15.55
Itä-Suomen poliisilaitos tutki maaliskuusta 2023 joulukuun loppuun yhdessä Kainuun rajavartioston kanssa metsästysrikoskokonaisuutta, jonka paljastaminen ja selvittäminen alkoi jo syksyllä 2022. TeksTi Harri-Pekka Pohjolainen K ainuun rajavartiosto ja Oulun poliisilaitos alkoivat tutkimaan Puolangalla tapahtunutta hirvien salakaatoasiaa (case Savu). Rikosnimikkeinä olivat törkeä metsästysrikos ja törkeä laittoman saaliin kätkeminen. Tutkinnan yhteydessä nousi esille seikkoja, joiden perusteella oli syytä epäillä Lapinlahden alueella tapahtuneen vuodesta 2019 alkaen lukuisia metsästysrikoksia – oli metsästetty tai yritetty metsästää laittomasti susia, ilveksiä, ahmoja sekä ammuttu myös muita rauhoitettuja eläimiä. Pohjois-Savon alueen rikoskokonaisuus nimettiin case Savukukoksi. Epäiltynä tässä kokonaisuudessa on yhteensä 34 henkilöä. Esitutkintamateriaalia lähes tuhat sivua Case Savukukossa tutkinnan pääpaino oli suurpetojen salametsästyksissä ja niissä ajankohdissa, kun suurpetoja on saatu saaliiksi tai ammuttu niin, että eläin on todennäköisesti haavoittunut. Tutkinnassa on selvitetty, että susia on kaadettu ainakin kolme yksilöä, ilveksiä ainakin kuusi ja ahmoja ainakin yksi. Yksi tapetuista susista oli Luonnonvarakeskuksen (Luke) aikoinaan pannoittama Unna-susi. Lisäksi on selvitetty, että useita suurpetoja on haavoitettu ampumalla niin, ettei eläintä ole saatu saaliiksi, vaan se on jäänyt luontoon ja mahdollisesti kuollut myöhemmin vammoihin. Edelleen on selvitetty, että huhtikuussa 2021 on metsästetty luvatta karhua ainakin ajattamalla CASE SAVUKUKKO ? Tutkinnassa löydettyjen todisteiden valossa oli syytä epäillä suurpetojen ja muiden rauhoitettujen eläinten laitonta tappamista. ? Poliisi takavarikoi tutkinnan aikana noin 250 asetta. KU VA T: PO LI IS I Metsästäjä 2/2024 44 44-46_Case_Savukukko_ME0224.indd 44 44-46_Case_Savukukko_ME0224.indd 44 27.2.2024 15.56 27.2.2024 15.56
sitä koiralla useina perättäisinä päivinä. Esitutkinnan aikana on löydetty suurpetojen jäänteitä, joiden kaikkien alkuperää ja niihin liittyvää alkurikosta ei ole pystytty selvittämään. Asiaa on tutkittu tällöin törkeänä laittoman saaliin kätkemisenä. Suurpetoihin liittyneet metsästystapahtumat ajoittuvat Lapinlahden kunnan alueella vuosiin 2019–2023. Tutkinnassa selvitetyn perusteella tammikuun alkupäivinä 2021 on Lapinlahden kunnan alueella samanaikaisesti ollut käynnissä jopa kaksi toisistaan erillistä susijahtia, joista toinen on ollut itäpuolella ja toinen länsipuolella valtatie 5:ttä. Johdettua toimintaa Esitutkinnassa tulleiden seikkojen perusteella on epäiltävissä, että suurpetojen ja varsinkin susien seuraaminen on ollut yleistä ja laaja-alaista. Eläimille on pidetty haaskoja ja näiden paikkojen läheisyyteen on asetettu kuvaa lähettäviä riistakameroita. Kun eläin on saatu jäljitettyä ja paikallistettua sopivaan paikkaan niin sanottuun mottiin tai lenkkiin, on sitä ajatettu miesvoimin, koiralla tai eräässä tapauksessa moottorikelkkaa apuna käyttäen ennalta asettuja passimiehiä kohti. Tutkinnassa on selvitetty, että kaadettuja susia on metsästetty lupailvesten varjolla: mahdollisesti käynnissä olevasta metsästystapahtumasta on kerrottu ulkopuolisille kyseessä olevan luvallinen ilvesjahti. Myös kettujahtia on käytetty niin sanottuna peitteenä laittomille suurpetojahdeille. Metsästystapahtumista on pääteltävissä, että toiminta on ollut selkeästi johdettua ja eri toimijoilla on ollut omat roolit ja tehtävät. Tällä tavalla on pyritty varmistamaan toiminnan onnistuminen eli laittoman saaliin saaminen. Myös saaliin käsittelystä ovat vastanneet tietyt toimijat. Takavarikot ja asian eteneminen syyteharkintaan Case Savukukon yhteydessä poliisi on suorittanut epäiltyjen henkilöiden osalta ampuma-aseiden hallussapitoedellytysten tutkintaa ja ottanut hallinnolliseen takavarikkoon noin 250 asetta. Lisäksi takavarikossa on rikoksentekovälineinä aseita, joilla on ammuttu luvattomissa suurpetojahdeissa tai joilla on metsästetty ja tapettu laittomasti muita rauhoitettuja eläimiä. Rikostutkinnan yhteydessä on takavarikoitu useita suurpetojen nahkoja ja kalloja, joille on tehty tutkimuksia muun muassa Ruokavirastossa, Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa ja Lukessa. Myös Kuopion luonnontieteellisessä museossa on tutkitettu luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lintujen osia. Toiminta on ollut selkeästi johdettua ja eri toimijoilla on ollut omat roolit ja tehtävät. 45 Metsästäjä 2/2024 44-46_Case_Savukukko_ME0224.indd 45 44-46_Case_Savukukko_ME0224.indd 45 27.2.2024 15.56 27.2.2024 15.56
Case Savukukko -esitutkintamateriaali on siirtynyt maaliskuussa 2024 syyteharkintaan. Rikoskokonaisuuteen on nimetty kaksi syyttäjää Itä-Suomen syyttäjävirastosta. Asian käsittely Pohjois-Savon käräjäoikeudessa alkaa aikaisintaan loppuvuodesta. Motiivit — kannanhoidollisen metsästyksen puute ja lupien vähäisyys Esitutkinnan yhteydessä pyrittiin selvittämään syitä siihen, mikä tai mitkä syyt ovat olleet motiivina tappaa tiukasti suojeltuja lajeja tai luonnonsuojelulailla rauhoitettuja lintuja. Rikoksesta epäillyt pitivät nykyistä petopolitiikkaa ja viranomaistoimintaa epäonnistuneena. Useat totesivat, että kannanhoidollisella metsästyksellä petojen ympärillä asuvat ihmiset ovat aiemmin voineet tuntevansa vaikuttaa paikoitellen liian suuriin petokantoihin. “Kyllä sillä, ettei kannanhoidollista ole, on merkittävä vaikutus siihen, että suurpetojen salametsästystä harjoitetaan”, sanoi epäilty A. Epäillyt kertoivat, että metsästäjien mielipiteitä ja havaintoja pitäisi kuunnella enemmän ja niillä olla merkitystä. Useat totesivat, että petokannat ovat lisääntyneet merkittävästi ja lupamäärä ovat ”naurettavan” pieniä. Lisäksi tuotiin esille, että pihavierailut ovat yleistyneet ja pedot menevät kokonaan ja ylitiheä susikanta vaikuttaa negatiivisesti koirien kasvattamiseen ja kenneltoimintaan. Esimerkkinä mainittiin, että suomenpystykorvan rekisteröintimäärät ovat osin tästä syystä laskeneet. Lisäksi mainittiin, että erityisesti susialueilla koirametsästys on hankaloitunut ja joillakin alueilla loppunut kokonaan. “Koiralla pyynti menee mahdottomaksi susivaaran takia”, sanoi epäilty F. Yksi merkittävä havainto oli se, että ainakin osa toimintaympäristön asukkaista hyväksyy suurpetojen laittoman tappamisen. ”Osa paikallisista asukkaista on tiennyt jahdin kohteena olevan laiton eläin, mutta he hyväksyvät asian hiljaisesti ja hyväksyvät niiden metsästyksen”, sanoi epäilty G. Luonnonsuojelulailla rauhoitettuja lintuja tapettiin hetken mielijohteesta ilman vailla mitään järjellistä syytä. “Hetken mielijohteesta lähdettiin yksi kevätyö ajelemaan ja matkan aikana ammuttiin pelloille yhteensä seitsemän laulujoutsenta”, sanoi epäilty H. Yhteenveto selvityksestä Selvityksen kysymykset eivät olleet olennainen asia esitutkinnan kannalta, eikä siinä tullut esiin mitään uutta motiivia tai syytä tappaa laittomasti suurpetoja. Kaikki esiin tulleet motiivit mainitaan useimmissa aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa ja selvityksissä. Tärkeimmät motiivit teoille olivat, että metsästäjillä oli huoli erityisesti metsästyskoirien sekä toisaalta kotija tuotantoeläin turvallisuudesta. Lisäksi kannanhoidollisen metsästyksen puute ja lupien vähäisyys vaikuttivat siihen, että oltiin valmiita ottamaan riskejä ja valmiita tappamaan tiukasti suojeltuja lajeja. Tästä on edelleen pääteltävissä, ettei kiinnijäämisriskiä pidetty kovinkaan todennäköisenä. Kaikki case Savukukon rikokset tehtiin yksityisten tai yritysten omistamilla mailla. Tästä voidaan johtaa havainto siitä, että toimintaympäristön asukkaat edelleen hiljaisesti hyväksyvät laittoman toiminnan – ainakin tietyillä alueilla. Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Pertti Rannikko totesi artikkelissaan Suden salametsästys ja vaikenemisen kulttuuri 2020, että ”asukkaiden ilmoitusalttius ei näytä kuitenkaan vielä lisääntyneen, sillä lähiyhteisön sopua ei haluta rikkoa.” Tämä seikka näyttää toteutuneen case Savukukossa. Muutoin ei olisi mahdollista harjoittaa useita vuosia suhteellisen pienellä alueella keskeisen valtaväylän varressa suurpetojen laitonta tappamista ilman, että ainakin osa asukkaista tietäisi tosiasiallisesti tapahtumista. Kirjoittaja on rikosylikomisario, Case Savukukon tutkinnan yleisjohtaja. jopa tuotantorakennusten sisälle etsiessään ravintoa. “Lupamäärien vähyyden vuoksi ilvekset verottavat merkittävällä tavalla pienriistakantoja”, sanoi epäilty B. Motiivit — turhautuminen viranomaisten ja Luken toimintaan Useat epäillyt totesivat, että luottamus viranomaisten (Suomen riistakeskus ja poliisi) toimintaan on menetetty, eivätkä viranomaiset osaa tunnistaa suurpetojen aiheuttamia konfliktitilanteita ja niistä aiheutuvia riskejä ja vaaroja. Lisäksi arvioitiin, etteivät viranomaiset uskalla tehdä päätöksiä luonnonsuojelijoiden tekemien valitusten ja kanteluiden takia. Myös lupamenettelyt ja päätösprosessit koettiin olevan hitaita ja kankeita. “Laki on sen vuoksi otettava omiin käsiin”, sanoi epäilty C. Vastauksissa tuli esille, että luottamus Lukeen on menetetty ja Lukella on liian suuri valta kannanhoidon määrittelyssä. Lisäksi arvosteltiin, että kanta-arviot ovat täysin alimitoitettuja ja poliittisesti väritettyjä. Myös luottamus TASSU-järjestelmään koettiin menetetyksi. “Luonnonvarakeskuksen puolueellisuus valtiovaltaa kohtaan ja luotto metsästäjien tekemiin kanta-arvioihin ei ole toiminut”, sanoi epäilty D. Motiivit — viha, pelko, huoli ja muut syyt Erityisesti nousi esiin huoli metsästyskoirista, muista kotieläimistä ja tuotantoeläimistä. “Jos sudelle saadaan luonnollinen arkuus metsästyksellä, viha ja pelko häviää. Koirat ja kotieläimet eivät ole suden luonnollista ruokaa”, sanoi epäilty E. Vastauksissa tuli esille, että koirakokeiden järjestäminen on vaikeutunut tai estynyt Yksi tapetuista susista oli Luonnonvarakeskuksen aikoinaan pannoittama Unna-susi. Ainakin osa toimintaympäristön asukkaista hyväksyy suurpetojen laittoman tappamisen. LU O NN O N VA RA KE SK US 46 Metsästäjä 2/2024 44-46_Case_Savukukko_ME0224.indd 46 44-46_Case_Savukukko_ME0224.indd 46 27.2.2024 15.56 27.2.2024 15.56
Tee-s -itse Toimivaa rauhashajustetta voi tehdä helposti sekoittamalla hajua pelkkään parafiiniin, mutta tämän ohjeen lisäaineksilla saadaan geelimäisempi ja jäätymättömämpi tuote. TeksTi ja kuvaT Jyri Mononen T uote on valmis käyttöön suoraan pakastimesta ja tarttuu myös liukkaille pinnoille, kuten pyyntirautojen metalliin sekä filmivaneriin. Tulvivilla paikoilla hajustus kestää varmemmin huuhtoutumatta, kun sitä on loukun katossakin. Glyseroli auttaa hajua leviämään myös kovimmilla pakkasilla. Natriumbentsoaatin tehtävänä on estää glyserolia homehtumasta sekä hidastaa rauhaskudosten pilaantumista lämpimällä säällä. Kun hajuste säilötään pienissä pulloissa pakastimeen, loukkujen hajustaminen onnistuu joustavasti milloin tahansa ja tuote säilyy käyttökelpoisena vuosia. En suosittele muovipulloja, mikäli tarkoitus on säilöä hajustetta pidempään tai mikäli samaa pulloa käytetään useita kertoja uudelleen. Muovipullot eivät ole yhtä tiiviitä ja niissä rauhasen haju tuntuu pidemmän ajan kuluMinkinrauhashajuste essa sekä eltaantuvan että miedontuvan. Idea ja ainesosat on lainattu amerikkalaisilta minkinpyytäjiltä, mutta resepti on kokeiluilla jalostettu meikäläisiin oloihin Tarvikkeet ? Hyväkuntoinen naarasminkki (uroksilla on tunnusteltavissa siitinluu ja etäisyys virtsa-aukosta peräaukkoon on reilusti pidempi kuin 1 cm). ? 2 kpl pakastamisenkestävää 50–100 ml lasipulloa patenttikorkeilla ? Parafiiniöljyä ? Glyserolia, vähintään 85-prosenttista, saatavana apteekeista ? Natriumbentsoaattia. Marjojen ja hillojen luontainen säilöntäaine, saatavana jauheena ruokamarketeista. Valmistusohje Täytä lasipullot lähes puolilleen parafiiniöljyä. Irrota minkin anaalirauhaset ja tiputa kumpaankin pulloon yksi. Murskaa rauhaset öljyn sisällä esimerkiksi puukapulalla. Usein hajua irtoaa aivan riittävästi, vaikka rauhanen olisikin lähes tyhjä nesteestä. Lisää kumpaankin pulloon noin teelusikallinen natriumbentsoaattia ja sekoita hyvin. Täytä pullossa oleva tyhjä tila glyserolilla ja sekoita. Jätä pullo muutamaksi tunniksi huoneenlämpöön ja sekoita useita kertoja ennen pakastamista. Ainesosien sekoittuminen ja etenkin natriumbentsoaatin liukeneminen kestää aikansa. Pinnalle nousevat valkoiset liukenemattomat hiukkaset kuuluvat asiaan. Minimoi pullonkorkin aukipitäminen. Mikäli tuotetta jää loukkukierrokselta yli, laita pullo takaisin pakastimeen. Minkki haistanee rauhasnesteen vielä kauan sen jälkeen, kun ihmisen hajuaisti ei sitä enää loukusta erota. Itse olen pyrkinyt uudelleenhajustamaan raudat noin kuukauden välein. sopivaksi. En uskalla väittää reseptiä ihmeentekijäksi, mutta joko lisäaineiden ansiosta, tai ainakin niistä huolimatta, minkkisaalista on tullut. 47 Metsästäjä 2/2024 47_Minkkihajuste_ME0224.indd 47 47_Minkkihajuste_ME0224.indd 47 27.2.2024 15.56 27.2.2024 15.56
Hirvieläinten pyyntilupien haku aukeaa 1. huhtikuuta 2024. Lupahakemusten tulee olla jätettynä viimeistään 30. huhtikuuta 2024, kello 16.15. Luvat haetaan ensisijaisesti Oma riista -palvelussa. Kuva Asko Hämäläinen O hjeet on luettava tarkasti ennen hakemuksen laatimista. Ylimääräisen työn välttämiseksi hakemus ja kartta tulee laatia huolellisesti. Erityinen huomio tulee kiinnittää metsästysoikeuksien voimassa oloon sekä lupahakemuskartHirvieläinluvat haetaan huhtikuussa tojen päivitykseen, jotta edelliskerroilla lupaharkinnassa havaittuja sirpaleita tai päällekkäisyyksiä ei jouduta selvittämään uudelleen. Muista ennen pyyntilupahakemuksen jättämistä Pyyntilupia voi hakea tarpeelliseksi katsomansa määrän. Lupia ei voida myöntää hakijalle enempää kuin mitä hakija on hakenut. Myönnettäviin pyyntilupamääriin vaikuttavat hirvitalousalueille määritetyt kannanhoidon tavoitteet, hirvieläinlajin kantatiedot sekä viranomaisten toteamien hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen määrä. Hakijan onkin hyvä ennen pyyntilupamäärän päättämistä tutustua hakemusalueensa verotussuunnittelun kannalta keskeisiin asiakohtiin. Oheisista osoitteista HIRVIKANTATAVOITTEET ASETETAAN NYT Alueelliset riistaneuvostot asettavat sidostahoja kuultuaan (maaliskuussa) hirvieläinten kantatavoitteet seuraavalle kolmivuotiskaudelle. 48 Metsästäjä 2/2024 Lait ja luvat LAIT & LUVAT ON SUOMEN RIISTAKESKUKSEN JULKISTEN HALLINTOTEHTÄVIEN (JHT) PALSTA. JHT ON RIIPPUMATON PROSESSI, JOKA MUUN MUASSA KÄSITTELEE PYYNTIJA POIKKEUSLUVAT, HOITAA METSÄSTÄJIEN RYHMÄVAKUUTUKSEN SEKÄ METSÄSTÄJÄREKISTERIASIAT JA NIMITTÄÄ MONET RIISTANHOITOYHDISTYSTEN TOIMIJAT. 48-49_Lait&Luvat_ME0224.indd 48 48-49_Lait&Luvat_ME0224.indd 48 27.2.2024 15.57 27.2.2024 15.57
Valoa tunnelin päässä Brysselissä B rysselistä kajahti joulukuussa kenties paras uutinen 25 vuoteen. EU:n komissio julkisti ehdotuksensa lieventää suden suojelua Bernin sopimuksessa. Esitys on tärkeä ensimmäinen askel, sillä ennen kuin muutos hyväksytään, ei EU voi muuttaa luontodirektiivin liitteitä. Tämä on iso periaatteellinen muutos EU:n luonnonsuojelupolitiikassa. Vuosien mittaan EU on haastanut Suomen tuomioistuimeen liiallisesta susien poikkeuslupien myöntämisestä. Vuosi vuodelta EY-tuomioistuimen ratkaisut ja Suomen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut ovat ohjanneet kansallista liikkumavaraa tiukentavasti. Nyt komissio näyttää havahtuneen tiukan EU-lainsäädännön ongelmiin. Maaja metsätalousministeri nosti komission esityksen EU:n maatalousja kalastusneuvoston kokoukseen käsittelyyn. Suomi halusi kannanotollaan tukea komission aloitetta suden Bernin sopimuksen suojeluluokituksen muuttamista, ja kannustaa tekemään vastaavat muutokset luontodirektiivin liitteisiin. Suomen esitystä tukivat maatalousministerit Bulgariasta, Espanjasta, Italiasta, Itävallasta, Kroatiasta, Kreikasta, Latviasta, Liettuasta, Ranskasta, Romaniasta, Ruotsista, Slovakiasta, Sloveniasta, Tanskasta, Tšekistä ja Unkarista. Ainoastaan Saksa ei tukenut aloitetta. Puheenjohtaja totesi jäsenvaltioiden tukeneen lähes yksimielisesti Suomen aloitetta. Lopullisesti asiasta päättää ympäristöministerien neuvosto. Suojeluluokituksen muutosehdotusta perustellaan susikannan myönteisellä kehityksellä. Suomi haluaa nostaa suden rinnalle myös muut runsaslukuiset suurpedot. Suomessa karhuja ilveskannat ovat Suomen EUjäsenyysaikana monikertaistuneet ja ovat olleet vuosia suotuisalla suojelun tasolla. Kun mannerlaatat ovat Brysselissä lähteneet liikkeelle, on tärkeää, ettei suurpetokantojen seurantaa nyt lopeteta. Kanta-arviot täytyy saada tehtyä luotettavasti myös tulevina vuosina. Petoyhdyshenkilöiden tulisi edelleen kirjata mahdollisimman kattavasti suurpetohavainnot ja osallistua näytteiden keruuseen. JANNE PITKÄNEN Erityisasiantuntija Maaja metsätalousministeriö Luonnonvaraosasto Erätalousyksikkö löytyvät riistanhoitoyhdistysten laatimat riistanhoitoyhdistysja hirvitalousaluekohtaiset (HTA) verotussuunnitelmat, viranomaisten toteamat hirvieläinten aiheuttamat vahingot ja niiden viimeaikainen kehitys. Lisäksi on katsottavissa Luonnonvarakeskuksen kanta-arviot sekä mahdollisten verotusteholohkojen sijoittuminen niissä yhdistyksissä, joihin verotussuunnitelmassa lohkoja on perustettu. Hakemuksen perustelut -kohdassa hakijan tulee esittää selvitys viime vuosina hakemusalueella tapahtuneista ja todetuista kyseisen hirvieläinlajin aiheuttamista liikenne-, metsäja maatalousvahingoista, mikäli vahinkoja on todettu viranomaisten toimesta ja niitä halutaan käyttää perusteena haetulle pyyntilupamäärälle. Myös muut mahdolliset perusteet haetulle pyyntilupamäärälle tulee esittää hakemuksen perusteluissa. PYYNTILUVAT • Pyyntiluvan hakemiseen liittyvät ehdot, voimassa oleva yleisohjeistus ja hakuprosessi: riista.fi/metsastys/lupienhaku/pyyntiluvat/hirvielaimet Oma riista -neuvonta palvelee (arkisin klo 12–16): sähköposti: oma@riista.fi puhelin: 029 431 2111 VEROTUSSUUNNITELMAT • riista.fi/metsastys/lupien-haku/pyyntiluvat/hirvielaimet nähtävissä viimeistään 16. huhtikuuta, koska riistanhoitoyhdistysten verotussuunnitelmien tulee olla valmiita viimeistään 15. huhtikuuta (metsästysasetus 8 §) LIIKENNE-, METSÄJA MAATALOUSVAHINGOT • riistavahingot.fi • metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/metsatietoaineistot/metsatuhot LUONNONVARAKESKUKSEN KANTA-ARVIOT • luonnonvaratieto.luke.fi Julkiset hallintotehtävät rhy:ssä Suomen riistakeskus nimittää rhy:n hallituksen esityksestä seuraavat toimihenkilöt: ? ampumakokeen vastaanottaja ? metsästystutkinnon vastaanottaja ? riistavahinkotarkastaja ? metsästyksenvalvoja Edellytykset: ? on täyttänyt 18 vuotta; ? on täysivaltainen; ja ? tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi ja on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva ? lisäksi ampumakokeen ja metsästäjätutkinnon vastaanottajalta sekä metsästyksenvalvojalta edellytetään tehtävän vaatima koulutus K lumni Lait ja luvat 49 Metsästäjä 2/2024 48-49_Lait&Luvat_ME0224.indd 49 48-49_Lait&Luvat_ME0224.indd 49 27.2.2024 15.57 27.2.2024 15.57
Ytimessä YTIMESSÄ-PALSTALLA LUONNONVARAKESKUKSEN (LUKE) ASIANTUNTIJAT KÄSITTELEVÄT AJANKOHTAISIA RIISTA-AIHEITA TUTKIMUKSEN NÄKÖKULMASTA. Suurpetojen metsästykseen liittyvä keskustelu on kiivasta, mutta onko aktiivisesti toimivilla tahoilla oikeat välineet toivomansa muutoksen tekemiseen? Mitä toimista oikeasti seuraa? TeksTi Katja Holmala kuva Katja Ronkainen M onet metsästäjät ovat ilmaisseet ymmärrettävää turhautumista suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen vaikeutumisesta ja suoranaisesta jumista. Osa on julkisesti kertonut ryhtyneensä lakkoon ja kannustanut muita mukaan. Tällä hetkellä Luken Tassujärjestelmään tallennettujen havaintojen kertymä ja maantieteellinen sijainti viittaa siihen, että useilla alueilla on lakkoilua erityisesti suden osalta. Suurpetojen kanta-arviointimenetelmässämme ei ole mekanismia, joka täydentäisi havaintoja lakkoilun takia tyhjäksi jääville alueille. Esimerkiksi reviirialueiden tai pentueiden piirtäminen kartoille pohjautuu täysin havaintoja näyteaineistoihin ja tiedoista tyhjä alue jää tyhjäksi myös kantaarviossa. Jos havaintoaineisto pienenee, todennäköisesti astumme viime vuosia epätarkempien kanta-arvioiden maailmaan. Onko koko toimintamalli tarpeen laittaa remonttiin? Petoyhdyshenkilöt tuottavat valtaosan suurpetohavainnoista Tassuun, eikä tälle vaKylmää ja kuumaa suurpetoihin liittyen paaehtoistyölle ole näköpiirissä korvaavaa resurssia. On epärealistista kuvitella jostain löytyvän suuri joukko muita vapaaehtoisia, keiden varaan havainnointi voitaisiin rakentaa. Tunteiden kuumetessa voi unohtua, että tallennetut havainnot ovat keskeinen työkalu sekä Suomen riistakeskukselle vahinkoperusteisten poikkeuslupien päätöksenteossa että poliisille suurpetoihin liittyvässä turvallisuusperusteisessa tarveharkinnassa (pihavierailut ja vastaavat). Tilanne haastaa pohtimaan, kuinka arvokas yhteistyö tutkimuksen ja metsästäjien kanssa riistatiedon tuottamisessa voitaisiin suojata päätymästä (lupa)poliittiseksi pelinappulaksi ja kuinka vapaaehtoisten motivaatio voidaan säilyttää ilman alisteisuutta kunakin vuonna myönnettyihin metsästyslupiin. Tiedontarve nimittäin ei 50 Metsästäjä 2/2024 50-51_Ytimessä_ME0224.indd 50 50-51_Ytimessä_ME0224.indd 50 27.2.2024 15.57 27.2.2024 15.57
AIHETTA TUTKIVAT • Luonnonvarakeskus • Suomen ympäristökeskus • Yliopistot ja korkeakoulut PÄÄTÖKSIÄ TOTEUTTAVAT • Suomen riistakeskus • Metsähallitus • Poliisi • Ruokavirasto • Luonnonvarakeskus • Ympäristöviranomaiset SUURPETOJEN KANNANHOIDOSTA PÄÄTTÄVÄT • Euroopan unionin luontodirektiivi • Eduskunta • Maaja metsätalousministeriö • Ympäristöministeriö ERI TAHOJEN EDUNVALVOJAT • Metsästäjäliitto • Luonnonsuojelujärjestöt kuten Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi, Natur & Miljö, Luonto-Liitto ja Tapiola • Maanomistajien ja maaseutuelinkeinojen etuja neuvontajärjestöt, kuten MTK ry, Paliskuntain yhdistys, ProAgria ja SLC VAHINKOKORVAUKSISSA AUTTAVAT • Maaja metsätalousministeriö • Ruokavirasto • Maaseutuelinkeinoviranomainen ole alisteinen sille, voidaanko lajia tiettyinä vuosina metsästää vai ei. Eurooppa keskustelee suden suojelustatuksesta kuinka pian status voi muuttua? Kansalliset oikeusasteemme linjaavat oikeuskäytäntöä luontodirektiivin mukaisesti. Kaivatut muutokset pitää siis saada toteutumaan alkulähteillä EU:ssa, eikä kansallisesti tehdyillä toimilla ole sitä ennen ”hampaita”. Suomen liittyessä EU:n jäseneksi vuonna 1995 susi oli listattu poronhoitoalueen ulkopuolella luontodirektiivin liitteeseen IV. Teoriassa liitteiden lajilistojen olisi tarkoitus elää tilanteiden muuttuessa, mutta liitemuutoksia ei ole Suomen jäsenkaudella toistaiseksi tehty. Euroopan komissio on nyt avannut keskustelun suden suojelutason lieventämisestä. Komission esityksen mukaan susi luokiteltaisiin jatkossa ”suojelluksi”, kun nykyään se on ”tiukasti suojeltu”. Komission esitys etenee seuraavaksi EU:n jäsenvaltioiden neuvoston pöydälle. Jos yli puolet jäsenvaltioista kannattaa esitystä, EU voi jättää muutosehdotuksen Bernin yleissopimuksesta toimikunnalle. Se kokoontuu nykytiedon mukaan vuoden 2024 lopussa. Prosessin tarkasta kestosta ei ole tietoa. Jos liitemuutos suden osalta hyväksyttäisiin, varovaisen arvion mukaan Suomessa kansallisiin toimiin päästäisiin noin kahden vuoden päästä. Liitemuutoksissa suotuisan suojelutason tavoite säilyy Suomi kannattaa suden suojelustatuksen muuttamista luontodirektiivin liitteiden tarkastelun kautta. Maaja metsätalousministeriön mukaan direktiivin päätavoitetta eli suotuisan suojelutason saavuttamista ja ylläpitämistä ei heikennetä, jos susi siirretään liitteestä IV liitteeseen V. On kuitenkin tärkeä muistaa, että jäsenmaita velvoittava suotuisan suojelutason tavoite ei ole riippuvainen liitteestä. Suotuisan suojelutason saavuttamista raportoidaan kuuden vuoden välein kategoriassa saavutettu tai ei saavutettu. Seuraavan kerran kaikki EU-jäsenmaat raportoivat suotuisan suojelutason saavuttamista vuonna 2025. Luke kannustaa malttiin Kannanhoidolliset linjaukset ovat tällä hetkellä muutoksen tilassa EU-tasolla. Nyt jos koskaan on tärkeää seurata, miten eläinkannat kehittyvät. Näin muutoksien tapahtuessa tiedontaso suurpetokantojen koosta ei ole heikoissa kantimissa ja siten itsessään haittaamassa kansallisten toimintamahdollisuuksien uudelleenarviointia. Suurpetoihin liittyy monta toimijaa Suurpetoasioita hoidetaan Suomessa monen toimijan yhteistyössä. Maaja metsätalousministeriö linjaa suurpetopolitiikkaa ja tekee suurpetojen hoitosuunnitelmia koskevat päätökset. Ministeriö päättää metsästyksen sallimisesta asetuksilla. Ministeriö huomioi toimissaan kansainvälisen lainsäädännön ja sopimukset, kuten EU:n luontodirektiivin. Suomen riistakeskus vastaa suurpetojen hoitosuunnitelmien toteutuksesta ja myöntää hakemusten pohjalta poikkeusluvat metsästykseen. Riistakeskus koordinoi vapaaehtoisten suurpetoyhdyshenkilöiden verkostoa. Suurpetoyhdyshenkilöt tallentavat suurpetohavainnot Luken Tassutietojärjestelmään. Riistakeskus ennaltaehkäisee suurpetovahinkoja esimerkiksi neuvonnan ja petoaitamateriaalien myöntöjen kautta. Luonnonvarakeskus tekee luonnonvaroihin liittyvää seurantaa ja tutkimusta edistääkseen niiden kestävää käyttöä. Luke seuraa ja tutkii suurpetojen kantojen kehitystä ja laatii vuosittaiset kanta-arviot. Luke ylläpitää Tassu-tietojärjestelmää ja tukee Suomen riistakeskusta suurpetoyhdyshenkilöverkoston ylläpitämisessä. PAIKALLISTASOLLA ASIOITA HOITAVAT • Suurpetoyhdyshenkilöverkosto ja riistanhoitoyhdistykset • Reviiriyhteistyöryhmät • Valtakunnallinen ja alueelliset riistaneuvostot • Suurpetoneuvottelukunnat 51 Metsästäjä 2/2024 50-51_Ytimessä_ME0224.indd 51 50-51_Ytimessä_ME0224.indd 51 27.2.2024 15.57 27.2.2024 15.57
M tsästäjän varusteet Metsästyskärjellä varustettu nuoli kaataa valkohäntäpeuran yhtä nopeasti kuin metsästyskiväärin luoti. Mihin jousen teho perustuu? TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa S orkkaeläinten metsästyksessä käytetään pääsääntöisesti osumasta laajenevaa luotia, joka aiheuttaa reilusti läpimittaansa suuremman haavakanavan. Sen luoti aiheuttaa sekä murskaamalla kudoksia että paineiskulla osumakohdan ympäristöön. Mitä tehokkaammin luoti luovuttaa liike-energiaansa, sitä enemmän se aiheuttaa vaurioita. Metsästysasetuksessa määritetyt minimirajat luodin kineettiselle energialle ovat suorassa suhteessa tavoiteltavan riistan kokoon. Modernin metsästysjousen nuolen lentonopeus on 80–90 m/s ja nuoli painaa 25–30 grammaa. Sen energia on vain 100–150 joulea. Metsästysnuolen kärki on yksinkertaistettuna terä, jossa on kaksi tai useampia leikkaavia pintoja. Metsästysnuoli tähdätään vitaalialueelle kuten metsästysluotikin, mutta sitä ei ole suunniteltu luovuttamaan liike-energiaansa, vaan päinvastoin. Metsästysnuolen tärkein ominaisuus on säilyttää energiansa, jotta nuoli läpäisee riistaeläimen vitaalialueen ja leikkaa suuria verisuonia riittävältä alalta auki. Luodin ja nuolen merkittävä ero on siis energian käyttötarkoitus. Luoti murskaa energiallaan, metsästysnuoli läpäisee ja leikkaa. Keuhkot lävistävä riistalaukaus sekä jousella että luodilla johtaa verenpaineen laskuun ja kaatoon keskimäärin kymmenessä sekunnissa. Hypovoleeminen sokki Norjalaiset tutkijat Jon Arnemo ja Stigbjoern Stokke toteavat artikkelissaan “Death by shock” luodin aiheuttaman hydrostaattisen sokin silloin tällöin täräyttävän riistaeläimen keskushermostoa aiheuttaen väliaikaisia tajunnanmenetyksiä tai väliaikaista liikkumattomuutta. Lopulliseksi kuolinsyyksi metsästysluodin kohdalla Stokke ja Arnemo toteavat hypovoleemisen sokin, joka johtuu verenpaineen äkillisestä ja voimakkaasta laskusta. Nuoli ja luoti johtavat samaan lopputulokseen samojen mekanismien myötä. Molempien tavoite on aiheuttaa äkillinen verenpaineen romahdus, nopea tajuttomuus ja tuskaton kuolema. Metsästyskärjissä on eroja Aivan kuten luoti, myös metsästysnuolen kärki valitaan kohteen mukaan. Kiinteä metsästyskärki lävistää kohteen erinomaisesti ja säilyttää muotonsa kovissakin luuosumissa. Se sopii siis suurriistalle. Mekaaniset kärjet on varustettu saranoiduilla terillä, jotka ovat “lentoasennossa” rungon suuntaisesti ja avautuvat osumassa. Mekaanisten kärkien leikkaava pinta on suurempi, mutta niillä ei ole kiinteän kärjen kestävyyttä. Laajasta leikkaavasta pintaalasta johtuen myös läpäisy jää kiinteitä kärkiä heikommaksi. Pienien riistaeläinten kohdalla kärki kuin kärki toimii, mutta riistaeläimen koon Mihin metsästys jousen teho perustuu? 52 Metsästäjä 2/2024 52-53_Varusteet_kärjen teho_ME0224.indd 52 52-53_Varusteet_kärjen teho_ME0224.indd 52 27.2.2024 15.58 27.2.2024 15.58
kasvaessa kestävyyden ja läpäisyn merkitys korostuu. Samoin mikäli käytettävän jousen teho on lähellä metsästyslaillisuuden 180 N alarajaa. Kun jousen viritysvastus on alhainen ja ampujan vetopituus lyhyt, on syytä suosia kiinteitä kärkiä läpäisyn varmistamiseksi. Kiinteä metsästyskärki tuo turvaa, jos laukaus vahingossa osuu rankaan tai suurien yksilöiden kohdalla jalan luihin. Jousen tehon kasvaminen mahdollistaa suuremmalla leikkaavalla pinta-alalla varustettujen, esimerkiksi avautuvien, kärkien käyttämisen läpäisyn silti riittäessä. Vaikka sorkkaeläin kaatuu pienemmälläkin LÄPÄISYÄ LISÄÄ ? Mitä vähemmän terä vastustaa, sitä paremmin se läpäisee. Kiinteä kaksiteräinen, terävä metsästyskärki vastustaa kohteessa vähiten. ? Painava nuoli läpäisee kevyttä paremmin, vaikka lähtönopeus olisi matalampi. ? Mitä edempänä nuolen painopiste on, sitä paremmin se pitää suuntansa osuessaan ja läpäisee kohteensa. JOUSIMETSÄSTYKSEEN LIITTYVIÄ EDELLYTYKSIÄ ? Metsästykseen käytettävän jousen viritysvastuksen on vastattava vähintään 180 N voimaa, joka puhekielessä usein ilmaistaan virittämiseen tarvittavana paunamääräisenä vastuksena 40,5. ? Sorkkaeläimiä metsästettäessä on käytettävä leikkaavaa metsästyskärkeä, jonka läpimitta on vähintään 22 millimetriä. Lähtökohtaisesti jokainen kaupallisesti tarjolla oleva metsästyskärki täyttää vaatimuksen. ? Sorkkaeläimiä metsästävän on suoritettava ampumakoe, joka on voimassa kolme vuotta. 180 sekunnin aikana metsästäjän on ammuttava kolme nuolta 23 sentin osumaalaan 18 metrin matkalta. Hirveä ei saa ampua jousella. kiinteällä metsästyskärjellä keskimäärin noin 50 metrin pakomatkalle, antaa mekaanisen kärjen suuri leikkaava pintaala etua. Tällaisilla kärjillä metsästetyt metsäkauriit ja rusakot ovat tyypillisesti löytyneet 30 metrin päästä ampumapaikasta. Avautuvat metsästyskärjet myös hieman iskevät kohdetta, mikä tekee niistä erinomaisia esimerkiksi linturiistalle. Muuten ne saattaisivat vielä päästä siipeämään. Kuten luotivalinnoissa, myös metsästyskärjissä löytyy sopivia vaihtoehtoja eri riistaeläimille ja -tilanteille. Kiinteä, leikkaava metsästyskärki toimii tilanteessa kuin tilanteessa, mutta sen leikkaava pinta-ala jää avautuvaa kärkeä pienemmäksi. “Placement, bullet, caliber” – vanha viisaus pätee sekä kivääriin että metsästysjouseen. Vaikka kärkivaihtoehtoja on useita, ensisijaisesti tärkeintä on aina hyvä osuma. Avautuvan metsästyskärjen leikkaava pinta on usein kiinteää kärkeä suurempi, mutta kestävyyden kustannuksella. Vasemmanpuoleinen aukeava metsästyskärki osui peurapukin selkärankaan lävistäen sen juuri ja juuri. Oikeanpuoleinen, kiinteä metsästyskärki, on kulkenut peurapukin jalan putkiluun läpi osuessaan vitaalialueelle. 53 Metsästäjä 2/2024 52-53_Varusteet_kärjen teho_ME0224.indd 53 52-53_Varusteet_kärjen teho_ME0224.indd 53 27.2.2024 15.58 27.2.2024 15.58
Tutkittua Riistakamerat räpsyivät Sallassa 20 kuukauden ajan tallentaen yli 12 000 kuvaa. Niistä tutkittiin, kulkevatko hirvet poroesteaitaan tehdyistä kulkuporteista. TeksTi Tiia Jauhojärvi ja Pirkka Peltonen E läinten liikkuminen valtakunnanrajojen yli Suomeen on säännöllisesti otsikoissa. Miten turvallisuuspoliittisen tilanteen takia paikoin itärajalle nouseva aita vaikuttaa eläinten liikkeisiin? Kuinka paljon suurpetoja Venäjältä kulkee Suomeen? Hirvi ei keskusteluissa ole useinkaan polttopisteessä, mutta itärajan kuntien pyytäjät tietävät ja tuntevat sarvipäiden kujeet. Yksi jos toinenkin tarina kertoo mahtisonneista, jotka kiiman käskiessä käyvät astumassa naaraita rajan tällä puolen. Pohjoisessa poronhoitoalueella Suomen ja Venäjän erottaa poroesteaita, jonka tehtävänä on pitää porot Suomen puolella. Aitaan on rakennettu niin sanottuja nieluja hyppyportteja muiden eläinten, pääasiassa hirvien, kulkuväyliksi rajan yli. Hyppyportit on tehty niin korkeiksi, ettei poro pääse niistä yli ja nieluportit taas toimivat lähtökohtaisesti yksisuuntaisesti päästäen läpi vain Venäjältä Suomeen. Sallan riistanhoitoyhdistyksen aloitteesta kymmenelle yhdistyksen alueella sijaitsevalle portille asennettiin syksyllä 2021 riistakamerat. Yhdistys teki ison työn ja vastasi kameroiden huollosta ja kuvien noutamisesta. Kuva-aineistoa analysoitiin opinnäytetyössä kesän 2023 jälkeen. Tulijoita ja lähtijöitä Ennakkoajatuksena oli, että hirviä voisi jonkin verran tulla Venäjältä Suomen puolelle. Jopa niin, että määrä olisi syytä ottaa huomioon hirven verotussuunnittelussa. Suomen puolella runsaammat taimikkopinta-alat saattaisivat houkutella hirviä parempien laitumien perässä. Riistakameratutkimuksesta saadut tulokset eivät Rajaloikkarihirvet Hirvisonni saapuu nieluportista vauhdilla uuteen kotimaahan. 54 Metsästäjä 2/2024 54-55_Tutkittua_hirviportit_ME0224.indd 54 54-55_Tutkittua_hirviportit_ME0224.indd 54 27.2.2024 15.58 27.2.2024 15.58
lopulta tukeneet näkemystä siitä, että kyseisellä tutkimusalueella Venäjältä tulevilla hirvillä olisi suurta määrällistä vaikutusta Sallan hirvikantaan. Siinä missä hirvet liikkuivat aidan yli Suomen puolelle, niitä lähti Venäjälle lähes samassa suhteessa. Yhteensä länteen päin saapui 97 hirveä ja itään poistui 93. Aineistossa hirvien määrä Sallassa lisääntyi siis neljällä yksilöllä. Nieluporteista tuli länteen 76 ja lähti itään 24 hirveä. Hyppyporteista tuli Suomeen yli 21 hirveä ja Venäjälle poistui 69 hirveä. Kuva-aineisto tukee hyvin Luonnonvarakeskuksen arviota Sallan hirvikannan sukupuolijakaumasta: arvio on 1,48 lehmää per sonni, kun taas kuva-aineistossa suhde oli 1,36. Mielenkiintoisesti portilla käyneiden, mutta Venäjän puolelle jääneiden hirvien suhde oli 1,04 lehmää per sonni. Voisiko olla, että Venäjän puolella metsästyspaine on pienempi ja näin ollen metsästyksen vaikutus kannan sukupuolijakaumaan pienempi ja siten jakauma olisi lähempänä ”luonnollista” 1/1-suhdetta? Porttien erot Hirvet käyttäytyivät eri tavalla nieluja hyppyporttien läheisyydessä. Nieluportti sai hirvet viipymään portin läheisyydessä pidempään ja epäröimään ylitystä. Hyppyporteilla hirvet liikkuivat portin yli helpommin, vähemmällä epäröinnillä. Pienten vasojen kannalta hyppyportit ovat hieman ongelmallisia, sillä vasat eivät pääse hyppäämään aidan yli. Hyppyportit kuitenkin mahdollistavat hirvien liikkumisen kumpaankin suuntaan yhtä helposti. Yksisuuntaiset nieluportitkaan eivät olleet täysin yksisuuntaisia. Ne päästivät joitakin hirviä myös Venäjän suuntaan. Hirvi saattaa voimalla puskea itsensä läpi myös nieluportista. Eräässä tapauksessa hirvisonni jopa rikkoi nieluportin, jolloin syntyneestä aukosta meni useita hirviä itään. Keväällä rajaliikenne kasvaa Hirvien liikkumisessa oli selkeästi havaittavissa vuodenaikojen vaikutus. Talvikuukausina marraskuusta huhtikuulle kamerat tallensivat vain muutamia kulkijoita, mutta toukokuussa hirvien liikkuminen kameroiden edessä vilkastui. Liikkumisen lisääntymiseen keväällä vaikuttavat esimerkiksi paksun lumipeitteen sulaminen, siirtyminen talvilaitumilta kesälaitumille ja edellisvuoden vasojen karkotus. Hirvien liike kameroiden edessä pysyi aktiivisena läpi kesän, syksyn kiiman sekä metsästysajan hiljentyen paksun lumipeitteen laskeuduttua. Muitakin kulkijoita Hirven lisäksi kameroihin tallentui 14 muuta varmaksi tunnistettua lajia. Esimerkiksi laulujoutsen, kurki ja poro näyttäytyivät linssin edessä. Kuvien perusteella poroesteaita toimii tarkoituksensa mukaisesti, sillä yhtään poroa ei kameroiden kohdalta ylittänyt aitaa. Suomessa elävistä suurpedoista kaikki paitsi ilves osuivat kameroiden eteen. Porteista tuli Suomeen kahdeksan karhua ja yksi susi. Venäjän puolelle siirtyi yksi karhu. Vastavalmistunut metsätalousinsinööri Tiia Jauhojärvi teki Sallan rhy:n alueen porttien kuva-aineistosta opinnäytetyönsä Lapin ammattikorkeakoululle. Opinnäyte on luettavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120835310 ? Karhu vai laiskiainen hyppyporttia ylittämässä? ? Hirvisonni harkitsee rajanylitystä portin takana. 55 Metsästäjä 2/2024 54-55_Tutkittua_hirviportit_ME0224.indd 55 54-55_Tutkittua_hirviportit_ME0224.indd 55 27.2.2024 15.58 27.2.2024 15.58
JÄNIKSENREISIBALLOTIINI Ballotiini on ta?ytetty liharulla. Se ka?a?rita?a?n lihasta, josta on poistettu luut. Ja?niksenlihan hieno rakenne ja selkea? riistanmaku sopivat hyvin ballotiiniin. Ta?ma? on ta?ydellinen ruoka vieraille tarjottavaksi, silla? sen voi valmistella etuka?teen. 2 ja?niksenreitta? 1 yksikyntinen solo-valkosipuli 1 keltasipuli 100 g kantarelleja 100 g ja?niksenlihaa 150 g porsaan jauhelihaa 100 g silavaa suolaa ja pippuria Puhdista ja?niksenreidet ja levita? ne niin, etta? saat rullattua niiden sisa?a?n ta?ytteen. Voit ka?ytta?a? ta?ytteeseen luista irtoavan lihan. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Paista kantarellit kullanruskeiksi. Lisa?a? pannulle sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne pehmeiksi, mutta a?la? anna niiden ruskistua. Jauha lihamyllyssa? sienet, sipulit, ja?niksenliha, porsaanliha ja silava. Syo?ta? massa myllyn la?pi kaksi kertaa. Sekoita, mausta suolalla ja pippurilla. Jaa ta?yte ja?niksenreisille. Ka?a?ri liha rullalle tiukasti ja kietaise se kaksinkertaisen alumiinifolion sisa?a?n niin, etta? paketit muistuttavat ka?a?rekaramelleja. Paista 160 asteessa 1 1?2 tuntia. Ota lihapaketit uunista, veda? foliorullat auki ja anna ja?a?htya?. Leikkaa rullat kiekoiksi. Kiekot voi paistaa tai la?mmitta?a? uunissa ennen tarjoilua. Tarjoa ja?niksenreisiballotiinit kermaisen kastikkeen kanssa. KANTARELLIKASTIKE 200 g kantarelleja 1 keltasipuli voita paistamiseen n. 1 rkl vehna?jauhoja 3 dl kermaa 1 dl maitoa suolaa valkopippuria Puhdista ja hienonna kantarellit. Ruskista ne paistinpannulla voinokareessa. Kuori ja hienonna sipuli. Kun kantarellit ovat kullanruskeita, lisa?a? sipulit. Paista kunnes sipulit ovat pehmeita?. Sirottele pa?a?lle vehna?jauhot ja sekoita uudelleen. Kaada mukaan kerma ja lopuksi maito. Anna kastikkeen kiehua, kunnes koostumus on notkea. Mausta suolalla ja vastajauhetulla valkopippurilla. Metsästäjä 2/2024 56 Ru ka TeksTi Michael Björklund kuvaT Linus Lindholm VUONNA 2024 METSÄSTÄJÄ-LEHDEN LUKIJOILLE HERKUT VALMISTAA MICKE BJÖRKLUND. 56-57_Reseptit_ME0224.indd 56 56-57_Reseptit_ME0224.indd 56 27.2.2024 15.58 27.2.2024 15.58
JÄNISPATA LIHALIEMI 1 keltasipuli 2 valkosipulinkynttä 1 jänis 2 laakerinlehteä vettä suolaa tuoretta timjamia maustepippuria katajanmarjoja PATA 2 porkkanaa 1 keltasipuli 2 omenaa 5 dl sekasieniä 1 rkl tomaattisose 3 dl kermaa suolaa pippuria n. 3–6 rkl omenaviinaa (esim. calvadosta tai Apelbrandia) Kuori sipuli ja leikkaa se lohkoiksi. Kuori valkosipulinkynnet. Paloittele ja?niksenliha. Laita liha, sipuli, valkosipuli seka? laakerinlehdet ja muut mausteet kattilaan. Kaada pa?a?lle vetta? sen verran, etta? ainekset peittyva?t. Anna kiehua, kunnes liha irtoaa luista. Nosta liha kattilasta ja irrota lihapalat luista. Siivilo?i lihaliemi ja anna sen kiehua kokoon, kunnes nesteen ma?a?ra? on va?hentynyt puoleen. Leikkaa porkkanat viipaleiksi. Kuori sipuli ja omenat, ja paloittele ne lohkoiksi. Ruskista sienet paistinpannulla, lisa?a? joukkoon porkkanaviipaleet ja anna niiden ruskistua hetki yhdessa? sienten kanssa. Lisa?a? tomaattisose, omenat ja sipulit. Kaada pa?a?lle lihaliemi ja anna kiehua, kunnes porkkanat ovat pehmeita?. Lisa?a? ja?niksenliha ja kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada ruokaan lopuksi tilkka omenaviinaa. Jos haluat tehda? padasta sakean, voit suurustaa sen maizenalla. Tarjoile pata esimerkiksi keitetyilla? perunoilla. 57 Metsästäjä 2/2024 56-57_Reseptit_ME0224.indd 57 56-57_Reseptit_ME0224.indd 57 27.2.2024 15.58 27.2.2024 15.58
Riistaru an menetelmät Taiten palvattu riistaliha on herkku vailla vertaa. Palvausta voi kokeilla omin päin, tai kääntyä ammattipalvaamon puoleen. TeksTi Kati Pohja P alvaaminen on vanha suomalainen savustustapa, joka perinteisesti tapahtuu savusaunassa. Vaikka savusauna on edelleen erinomainen paikka palvaamiseen, on nykyisin tarjolla myös erilaisia kaappeja ja pikkupalvaamoja. Taajamaja kaupunkimetsästäjälle sekä riistalihan ostajalle suosittelen kääntymistä kuluttaja-asiakkailta leimaamatonta lihaa vastaanottavan ammattipalvaamon puoleen. Palvaamalla herkkua Moni riistaliha sopii palvattavaksi, kunhan palat eivät ole liian pieniä. Alle kilon paloista kannattaa koota tiivis rulla ja pakata se verkkopussiin. Hirvenlihan lisäksi kannattaa kokeilla rasvaisempaa peuranlihaa. Jäniksen koipilihoista ja fileistä saa hyviä rullia. Myös majavasta tulee hyvää palvia, samoin villisiasta. Linnuista erityisesti isompifileinen hanhi on palvattuna kokeilemisen arvoinen. Kun hommaan kerran ryhtyy, myös nautaa, sikaa ja lammasta kannattaa kokeilla. Ensin suolataan Palvauskaappien käyttäjien kannattaa noudattaa valmistajien ohjeita. Jos saatavilla on savusauna, niin seuraavilla ohjeilla pääsee harjoittelemaan. Koska palvaaminen vie aikaa, kannattaa samoilla tulilla palvata useita ? Palvaaminen ottaa aikansa, joten samoilla tulilla kannattaa palvata useita lihapaloja. ? Palvihirvi on suurta herkkua. Moni muukin riistaliha sopii hyvin palvattavaksi. GE TT Y IM AG ES 58 Metsästäjä 2/2024 58-59_Ruokamenetelmä_palvaus_ME0224.indd 58 58-59_Ruokamenetelmä_palvaus_ME0224.indd 58 27.2.2024 15.59 27.2.2024 15.59
lihapaloja. Siistityt lihat upotetaan 10-prosenttiseen suolaliuokseen (10 litraa vettä ja 1 kg merisuolaa) suolautumaan kokonsa ja muotonsa mukaiseksi ajaksi. Noin kahdeksan kilon pyöreähkö kinkku saa suolautua +2–10 asteen lämpötilassa pari viikkoa. Pari-kolmekiloiselle, litteämmälle paistille riittää 3–5 vuorokautta. Paras lopputulos saadaan, kun liha on astiassa, johon se juuri mahtuu, ja vesi peittää lihaa 2–3 sentin korkeudelta. Ruiskusuolaus on myös hyvä ja nopeampi suolaustapa. Sitä käsiteltiin Metsästäjä-lehden numerossa 6/2023. Saunat ovat yksilöitä Suolautumisen jälkeen lihat huuhdellaan ja ripustetaan noin 50-asteisen savusaunan kattoon tai orsille roikkumaan, isot lihat lähelle kiuasta. Lihojen alle laitetaan pelti ja pellille hiukan vettä. Haihtuva vesi kostuttaa lihoja ja pelti estää lihoista tippuvan rasvan sotkemasta saunaa. Rasvaa ei koskaan saa tippua tulisijan päälle syttymisvaaran vuoksi. Isoimpaan ja pienimpään lihaan laitetaan paistolämpömittarit lihan paksuimpaan kohtaan. Saunaa lämmitetään kohtuudella useita tunteja, lihojen koosta riippuen. Aluksi lämpöä on hyvä pitää pari tuntia noin + 60 asteessa, jotta lihojen pinnat kuivahtavat ja ”kuortuvat”. Tämän jälkeen sopiva lämpö on 80–100 astetta. Mitä matalampi lämpö, sen pidempi aika. Lämpöä ei kannata päästää yli sadan asteen lihojen kuivumisen ehkäisemiseksi. Tarkkaa ohjetta lämmitykseen ei voi antaa, koska saunat ovat yksilöitä kiukaan tehon ja saunan koon mukaan. Palvarin on opeteltava tuntemaan saunansa. Haloista harmaaleppää ja omenapuuta pidetään parhaina. Haapaa ja koivua käytettäessä klapien kannattaa olla kuorettomia nokeamisen vähentämiseksi. Osa puista voi olla pystymärkiä, jolloin lämpö ei karkaa liian korkeaksi ja liha kuivu. Silloin tällöin lisätyillä tuoreilla katajantai kuusenhavuilla sekä omenapuunoksilla saa maltillisesti käytettynä hyviä makuvivahteita lihaan. Sopiva sisälämpötila lihoille on 75 astetta, ja sen saavuttamiseen kuluu lämpötilasta ja lihojen koosta riippuen 6–48 tuntia. Parhaan lopputuloksen löytää kokeilemalla. Palvaamisen jälkeen lihojen annetaan jäähtyä paikoillaan ennen siirtelyä. Sopivasti suolattu ja taiten palvattu liha säilyy kylmässä muutamia viikkoja, ja säilyvyyttä voi pidentää pakastamalla vakumoidut lihat. Saunat ovat yksilöitä kiukaan tehon ja saunan koon mukaan. Palvarin on opeteltava tuntemaan saunansa. GE TT Y IM AG ES M IK KO M ÄN TY NI EM I 59 Metsästäjä 2/2024 58-59_Ruokamenetelmä_palvaus_ME0224.indd 59 58-59_Ruokamenetelmä_palvaus_ME0224.indd 59 27.2.2024 15.59 27.2.2024 15.59
Siipinäytteiden isotooppianalyysi osoitti, että sorsastuskauden alussa saaliiksi saatavat haapananaaraat ja -poikaset ovat peräisin Suomesta ja lähialueilta, mutta syys-lokakuun saaliit Venäjältä. Suurin osa haapanasaaliista saadaan loppukaudesta, joten Suomessa saalis on pääosin venäläisiä lintuja. TeksTi Antti Piironen, Sari Holopainen ja Toni Laaksonen kuva Jari Peltomäki T urun yliopistossa kerättiin syksyllä 2021 siipinäytteitä metsästyssaaliiksi saaduista haapanoista. Keräyksen tarkoitus oli selvittää Suomessa metsästyskauden eri vaiheissa saaliiksi saatavien haapanoiden alkuperä sekä saaliin ajallinen ja alueellinen jakautuminen vedyn stabiileja isotooppeja analysoimalla. Näytekeräys tuotti noin 350 siipeä, joista nuoria lintuja eli samana vuonna syntyneitä poikasia oli 69 prosenttia. Se on samaa tasoa kuin viime vuosien siipinäytekeräyksissä havaitut aiempaa alhaisemmat poikasosuudet. Koiraita näytteistä oli 56 prosenttia. Saaliin määrä laskee nopeasti sorsastuskauden alun jälkeen, ja kasvaa taas syyskuun puolen välin jälkeen. Suurin piikki osuu haapanoiden muuttoaikaan syys-lokakuun vaihteeseen, jonka jälkeen saalis pienenee tasaisesti marraskuun puoleen väliin asti. Eniten näytteitä kertyi LiminganlahdenHailuodon alueelta, jonka lisäksi Itä-Suomesta kertyi paljon näytteitä. Muualta maasta näytteitä lähetettiin selvästi vähemmän. Siipisulat vaihtuvat vuosittain Vedyn stabiilien isotooppien suhde vaihtelee eri alueiden välillä sadannan mukaan. Sateen mukana maahan päätyneet isotoopit kulkeutuvat ravinnon ja juomaveden mukana eläinten kudoksiin. Sorsat kasvattavat siipisulkansa vuosittain yhdessä paikassa. Analysoimalla siipi sulkien isotooppikoostuSuomen haapanasaalis on peräisin laajalta alueelta Nuoret linnut kasvattavat siipisulkansa synnyinalueellaan, joten analyysi kertoo niiden synnyinalueen. Tutkittua 60 Metsästäjä 2/2024 60-61_Haapanan_isotooppi_ME0224.indd 60 60-61_Haapanan_isotooppi_ME0224.indd 60 27.2.2024 16.00 27.2.2024 16.00
musta ja vertaamalla sitä isotooppikoostumukseen maastossa voidaan päätellä, missä lintu on ollut sulan kasvaessa. Nuoret linnut kasvattavat siipi sulkansa synnyinalueellaan, joten analyysi kertoo niiden synnyinalueen. Aikuiset naaraat sulkivat pesimäalueillaan, ja niille analyysi kertoo pesimäalueen. Monella sorsalajilla aikuiset koiraat muuttavat pesimäalueiden ulkopuolelle sulkasadon ajaksi, joten niille analyysi kertoo sulkasatoalueen. Haapanasaaliin alkuperä Alkukaudesta saaliiksi saatavat nuoret linnut ja aikuiset naaraat ovat peräisin Suomesta ja lähialueilta, mutta jälkimmäisellä jaksolla käytännössä kaikki linnut ovat peräisin melko kaukaa Venäjältä. Aikuisten koiraiden alkuperä ei muutu metsästyskauden edetessä nuorten lintujen ja naaraiden tavoin, vaan saaliiksi saatavat linnut tulevat läpi syksyn idästä. Tämä selittynee koiraiden itään suuntautuvalla sulkasatomuutolla: GPS-lähettimillä merkattujen lintujen perusteella moni haapanakoiras lähtee naaraan hautoessa sulkasatomuutolle itään, ja muuttaa Suomen yli syysmuutollaan. Nämä linnut kasvattavat siipisulkansa Venäjällä ja ovat isotooppien perusteella peräisin Venäjältä. Luonnollisesti tässä joukossa on tuntematon määrä Venäjällä pesineitä koiraita. Mielenkiintoista on, että sulkasatomuutolta palanneita koiraita näyttää olevan Suomessa jo metsästyskauden alussa eli niiden syysmuutto on käynnistynyt varsin aikaisin. Menetelmän rajoitukset Karttoja tulkitessa kannattaa huomioida, ettei isotooppianalyysi kykene paljastamaan pienen mittakaavan eroja saaliin alkuperässä. Isotooppikoostumuksen vaihtelu Pohjois-Euroopassa on vähäistä varsinkin itä-länsi-suunnassa. Menetelmän avulla ei myöskään voida erotella linnun alkuperää sellaisten alueiden välillä, joissa on sama isotooppikoostumus. Esimerkiksi aikuisten koiraiden alkuperää esittävissä kartoissa (C ja D) näkyy tummana kartan itäisimmät osat Venäjällä sekä pieni alue Tunturi-Lapissa. Isotooppikoostumus näiden alueiden välillä on hyvin samankaltainen, eikä isotooppien perusteella voida päätellä, ovatko sorsat peräisin Tunturi-Lapista vai Venäjältä. GPS-lähetinten ja rengaslöytöjen perusteella todennäköistä on, että suurin osa näistä linnuista on Venäjältä. Tämän varmistaminen vaatisi lisätutkimusta muilla menetelmillä. Huolimatta menetelmän rajoituksista, on tutkimuksen tulos varsin selvä: Suurin osa Suomen haapanasaaliista saadaan syyslokakuussa muuttoaikaan, jolloin saaliiksi tä, eikä sisällä vuosien välistä vaihtelua. Ei kuitenkaan ole viitteitä siitä, että haapanoiden esiintyminen tai metsästys olisi syksyllä 2021 ollut poikkeuksellista. Tulos kertonee siis haapanasaaliin ajallisesta jakautumisesta ja alkuperästä jokseenkin keskimääräisenä syksynä. saatavat linnut ovat valtaosin peräisin kaukaa idästä. Suomessa ja lähialueilla pesiviä ja syntyneitä lintuja metsästetään alkukaudesta ja ne muodostavat pienehkön osan Suomen haapanasaaliista. On huomattava, että analyysi on tehty vain yhtenä syksynä kerätyistä siipinäytteisHaapanasaaliin ajallinen ja maantieteellinen jakautuminen syksyllä 2021 siipinäyteaineiston perusteella. Palkit kuvaavat näytemäärää seitsemän päivän jaksoissa. Katkoviiva on aineistoon sovitetun tiheysfunktion kuvaaja. Kartassa eri värit erottavat lähekkäisiä paikkoja toisistaan. Syksyllä 2021 kerättyjen haapanan siipinäytteiden alkuperä alku(20.8–8.9.) ja loppukaudesta (9.9.–). Värin tummuus kuvaa sitä, kuinka suuri osa kunkin kuuden ryhmän näytteistä on peräisin kyseisiltä alueilta. Näytteiden lukumäärä B | Aikuiset naaraat, loppukausi D | Aikuiset koiraat, loppukausi F | Nuoret linnut, loppukausi syys loka marras 80 60 40 20 Nä yt te id en lu ku m ää rä 1 5 10 20 30 E | Nuoret linnut, alkukausi C | Aikuiset koiraat, alkukausi A | Aikuiset naaraat, alkukausi 61 Metsästäjä 2/2024 60-61_Haapanan_isotooppi_ME0224.indd 61 60-61_Haapanan_isotooppi_ME0224.indd 61 27.2.2024 16.00 27.2.2024 16.00
V uoden 1959 huhtikuussa julkaistussa Lapin Kairoilta ja Kalavesiltä -julkaisussa on artikkeli ”Ussurian asukki Lapin kairoilla”. Aimo Komonen kirjoittaa artikkelissa tunnettujen Lapin supikoirahavaintojen tarinoita, lajin historiasta ja biologiasta. Lukijoilta on kaivattu myös tietoja Lapissa havaituista supikoirista. Artikkelin mukaan ensimmäinen Lapin supikoirahavainto oli tiedossa vuodelta 1949. Enontekiöltä oli saatu saaliiksi outo eläin, joka myöhemmin määritettiin supikoiraksi. Seuraavat supikoirat saatiin saaliiksi 1950 ja 1952 Sodankylästä. Kummankin eläimen lajitunnistus tehtiin Rovaniemellä nahan perusteella. Edellä mainittujen yksilöiden lisäksi on 50-luvulta tietoja yksilöistä Kolarista, Sallasta, Posiolta ja Kemijärveltä. Artikkelin mukaan Pohjois-Ruotsiin supikoira olisi ehtinyt vaeltaa näitäkin yksilöitä aiemmin vuosina 1945–1946 ja Kainuusta ensimmäiset kolme supikoiraa oli saatu saaliiksi jo vuosina 1935–1939. Lienee todennäköistä, etteivät kaikki saaliiksi päätyneet supikoirat ole tulleet lehtiartikkelin pyynnöistä huolimatta kirjoihin ja kansiin, olihan supikoira lehden julkaisun aikaan rauhoitettu. Yksittäisiä pitkänmatkanjuoksijoita Neuvostoliiton supikoiran istutusalueiden ja -ajankohtien perusteella ensimmäisten pohjoiseen saapuneiden supikoirien vaellukset olivat pitkiä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana supikoirien liikkumista on kyetty seuraamaan pohjoisen Suomen olosuhteissa GPS-pantojen avulla. Seurannan perusteella harvan kannan alueella osa supikoirista vaeltaa hyvin pitkiä matkoja. Pohjoisessa myös elinalueet ovat keskimäärin laajempia kuin etelämpänä. Tähän vaikuttanee elinolosuhteet ja saatavilla olevan ravinnon määrä, mutta myös parin löytämisen todennäköisyys. Jokivarsia pohjoiseen – ja Ruotsiin Jo 1970-luvun puolivälissä supikoira oli asuttanut Eteläja Keski-Suomen, mutta varsin pitkään supikoirakanta Supikoira Lapissa Sattumasaaliista organisoituun leviämisen estämiseen Supikoira saapui Neuvostoliitosta Suomeen 1930–1940-lukujen taitteessa. Pohjoisessa Suomessa ensimmäiset supikoirat saatiin saaliiksi jo 1940-luvun lopulla, mutta lisääntyvä kanta muodostui hitaasti. Vasta 2000-luvun alussa Lounais-Lapissa supikoira alkoi saada vahvempaa jalansijaa – tarvittiin organisoitua pyyntiä leviämisen estämiseksi. TeksTi Sami Tossavainen ja Mikko Alhainen ? Aimo Komosen artikkelin julkaisemisen aikaan, vuoden 1959 huhtikuussa, supikoira oli Suomessa rauhoitettu. 62 Metsästäjä 2/2024 62-63_Supikoira_Lapissa_ME0224.indd 62 62-63_Supikoira_Lapissa_ME0224.indd 62 27.2.2024 15.59 27.2.2024 15.59
toiminnan supikoiran leviämisen estämiseksi. Toiminta sai EU:n LIFE-rahoituksen ja MIRDINEC LIFE+ -hanke käynnistyi 2010. Supikoiran pyyntitapoja kehitettiin ja tehopyynti käynnistyi Tornionjoen molemmin puolin. Norja seurasi tilannetta ja rahoitti toimintaa avokätisesti. Hyviä tuloksia Toimintaa on jatkettu LIFE-hankkeen jälkeen. Kanta on pyritty pitämään mahdollisimman harvana. Saatavilla olevien tietojen perusteella supikoirasaalismäärissä on nähtävillä selvä lasku 2010-luvun alkuvuosista. Tällä hetkellä pääosa Kainuun pohjoisja itäosissa, Koillismaalla ja Lapissa tavatuista supikoirista on yksittäisiä yksilöitä. Pyynnin ohella kannan voimistumista hillinnee alueen olosuhteet ja osalla alueesta mahdollisesti myös suurpedot. Ilman tehostettua pyyntiä supikoira olisi todennäköisesti päässyt leviämään Ruotsiin pohjoista reittiä. Pohjoismainen supikoirahanke todisti vääräksi yleisen uskomuksen siitä, ettei supikoirakantaa voi rajoittaa. Supikoirien määrään on mahdollista vaikuttaa. Se vaatii koordinaatiota, sitoutumista, aikaa ja rahaa. pysyi pohjoisessa harvana ja saaliit olivat yksittäisiä. Merkkejä kannan runsastumisesta ja pentueiden määrän kasvusta alkoi ilmetä Perämeren pohjukassa 2000-luvun taitteessa. Myös Ruotsin puolelta tehtiin havaintoja pentueista. Leviäminen jatkui Suomessa länsirajaa pitkin pohjoiseen sekä Kemijoen ja Ounasjoen varsia pitkin. Länsinaapuri havahtui ensimmäisestä supikoirapentueesta ja ruotsalaiset perehtyivät Etelä-Suomen supikoiratilanteeseen ja lajin aiheuttamiin haasteisiin. Johtopäätös oli, että lajin leviäminen Ruotsiin ja erityisesti Etelä-Ruotsin reheviin maisemiin on estettävä. Samaan aikaan supikoira oli leviämässä Tanskaan ja Norjassa oli yksittäisiä havaintoja. Ruotsalaiset halusivat käytännön tuloksia diskuteeraamisen sijaan, ja käynnistivät yhteispohjoismaisen Jo 1970-luvun puolivälissä supikoira oli asuttanut Eteläja Keski-Suomen, mutta pohjoisessa supikoirakanta pysyi pitkään harvana. GE TT Y IM AG ES 63 Metsästäjä 2/2024 62-63_Supikoira_Lapissa_ME0224.indd 63 62-63_Supikoira_Lapissa_ME0224.indd 63 27.2.2024 15.59 27.2.2024 15.59
1. Minkä ikäisenä valkohäntäpeurapukki saavuttaa täyden sarvipotentiaalinsa? a) 4,5-vuotiaana b) 6,5-vuotiaana c) 8,5-vuotiaana 2. Mikä seuraavista hyppyportteja koskevista väitteistä ei pidä paikkaansa? a) mahdollistaa hirvien liikkumisen molempiin suuntiin b) aiheuttaa vasoille haasteita c) aiheuttaa hirville paljon epäröintiä 3. Metsästykseen käytettävän jousen viritysvastuksen on vastattava vähintään a) 180 N voimaa b) 250 N voimaa c) 330 N voimaa 4. Missä metsäjäniksen väheneminen on ollut voimakkainta? a) Pohjois-Suomessa b) Länsi-Suomessa c) Etelä-Suomessa 5. Jouhisorsan tyypillisiä poikueympäristöjä ovat a) aapasoiden rimmet b) ulkosaaristo c) kaupunkien läheiset kosteikot 6. Metsästyslaki kieltää a) metsästyskoiran työskentelyn kuvaamisen dronella b) ilma-aluksella hätyyttämisen pyyntitarkoituksessa c) dronella lentämisen kosteikon yllä 7. Hirvilupien haku aukeaa a) aprillipäivänä b) 1. toukokuuta c) 30. huhtikuuta 8. Mikä aine auttaa levittämään minkinrauhashajusteen hajua? a) glyseroli b) natriumbentsoaatti c) parafiiniöljy 9. Mihin suurpetoyhdyshenkilöt kirjaavat havaintonsa? a) Oma riistaan b) Riistainfoon c) Tassu-järjestelmään 10. Mistä suurin osa Suomessa saaliiksi saatavista haapanoista on peräisin? a) Suomesta b) Venäjältä c) muualta Oike at vas tau kse t: 1b, 2c, 3a, 4c, 5a, 6b, 7a, 8a, 9c, 10b Testaa tiet si Turvallisuus nsin Näin keväällä, kun kiivain metsästyskausi on useimmilla ohi, on aika huolehtia metsästysaseen turvallisesta toiminnasta. TeksTi ja kuva Tero Kuitunen M etsästysaseet ovat mekaanisia laitteita, joihin voi tulla vikoja. Osa vioista on sellaisia, että ne pilaavat metsästysreissun tai aiheuttavat vaaratilanteita: ase sanoo ”naks”, kun sormen koukistusta pitäisi seurata pamahdus tai laukaus menee selittämättömästi ohi. Tällaiset tapahtumat viittaavat siihen, ettei asekokonaisuus toimi valmistajan suunnittelemalla tavalla ja silloin niihin voi liittyä myös vaaran mahdollisuus. Jos metsästyskaudelta tulee mieleen yksikin tällainen tapahtuma, on aika toimia. Likainen ase toimii tuurilla Laukeamattomuuden syynä on useimmiten se, ettei iskukoneiston voima välity nalliin. Ensiapuna voi purkaa laukaisukoneiston ja puhdistaa sen perusteellisesti. Pikeentyneet vanhat aseöljyt, havunneulaset, hiekanmuruset ja kaikki muu koneistoon kuulumaton pitää saada pois, Temppuileva ase voi olla turvallisuusriski jotta se toimii turvallisesti ja vain liipaisinta painettaessa. Samalla tarkastetaan osien kunto, ettei niistä ole murtunut paloja tai vastaavaa. Puhdistuksen jälkeen osat voidellaan ohuesti laadukkaalla, pakkasta kestävällä aseöljyllä. Mieluusti modernilla sellaisella, joka ei menetä liuottimiaan ja muutu ajan kuluessa ongelmia aiheuttavaksi tervaksi. Erityisesti kivääreistä on syytä tarkistaa ruuvien kireys. Ohiampuminen voi saada selityksen siitä, että esimerkiksi kiikarin jalan tai tukin kiinnitysruuvit ovat löystyneet. Jotta tulevaan kauteen voi huolto-operaation jälkeen lähteä rauhallisin mielin, on syytä käydä ampumaradalla kokeilemassa aseen toiminta. Jos siellä havaitset yhdenkin kummastusta aiheuttavan asian, on aika turvautua ammattilaisen apuun. Aseseppä antaa mielenrauhaa Suomessa on käytössä lukematon määrä aseita, joiden laadusta kertoo parhaiten se, ettei niitä ole koskaan huollettu. Jos omat taidot epäilyttävät, asesepän palvelut ovat hyvä ratkaisu myös perushuoltoon. Keskeistä on toimittaa ase ammattilaisen arvioitavaksi aina, jos toimintakunto epäilyttää. Asesepät tuntevat aseiden ”tyyppiviat” ja osaavat tutkia, mistä ilmiö johtuu. Joskus aseessa on vika, esimerkiksi rikkoontuminen tai osien kuluminen, joka voi tehdä siitä pahimmillaan hyvinkin turvattoman. Ensiapuna voi purkaa laukaisu koneiston ja puhdistaa sen perusteellisesti. 64 Metsästäjä 2/2024 64_Turvallisuus_ensin_ME0224.indd 64 64_Turvallisuus_ensin_ME0224.indd 64 27.2.2024 16.00 27.2.2024 16.00
TYÖSUORITUKSIA Aseen tukkien korjausta ammattitaidolla. Hartwood Oy / Puh. 050 404 7042 Hei metsästäjät. Voitte teettää itse pyytämistänne parkituista nahkoista hatun, rukkaset, liivin ym. p. 050 500 4233 Turkisatelje Asekaiverrusta www.savonkaiverrus.com Luotettavat ympäristöja luontoselvitykset. Raportointi Qgis-ohjelmistolla. Puh. 040 769 3064 / www.terraniva.net Asesepän työt ammattitaidolla! YLÖJÄRVEN ASETARVIKE Puh: 040 718 8170 OSTETAAN Turkisnahkoja O Mauranen Toppalantie 136 41900 Petäjävesi Puh. 0400 271 291 Turkisnahkoja R. Pentinmäki Jäpintie 344 C 60800 Ilmajoki P. 050 554 6852 MYYDÄÄN Auton ja 4x4 renkaat www.riekko.eu Kuusipeuran sarvia 30€/kg. puh. 040 589 8353 KATTO-JA SEINÄPELLIT suoraan tehtaalta Taipaleen Teräs Oy 43700 Kyyjärvi www.taipaleenteras.fi puhelin 0400-661379, 040-823 5938 Löytyy mm. 3 kpl Drillinki. Valmet yhdistelmä-aseita. p. 040 502 0741 Jopi Hyväkuntoisia käytettyjä aseita ja tarvikkeita. 040-541 7308, porinase.fi Hyvä, 60 neliön metsästysmaja Kuhmon Timoniemessä Lentuan rannalla. Tiedustelut 050 396 1573 Kirsi METSÄSTYSTÄ Hanhijahtiin Ruotsiin. 0500 567 350 Hyljejahdit seanature.net 0400-154600 KOIRIA Bretonin pentuja koepalkituista vanhemmista (vko 10). Kaislikon kennel, Keuruu p. 050 588 2458 kk saksanseisojan pentuja, synt: 30.1. Kennel korvenalustan, Renko p: 050 529 0726 Länsisiperianlaikan pentuja s. 27.1.24. Johan Ström, Vöyri p. 050 428 3127 Amerikankettukoiran pentuja s. 30.1.24. Johan Ström, Vöyri p. 050 428 3127 Suomenpystykorvan pentuja, s 15/2. 3u-2n, Stall. Lumberman stall.lumberman@gmail.com, Ruotsi p. +46 707 511 393 Astutukseen Suomenpystykorva 041 446 8280 BEAGLEN PENTUJA isällä kokeista 99 pist. (vko 11). Paavo Mattila, Juva P. 040-584 3751 Norsk gråhundsvalpar födda 18.1.24. Kristian Rönnblad, Malax. Vid intresse ring 0500 159 885 ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ Heikki Ahopelto 0400 249 094 lehonpaja.net Täytän kalat, linnut ja nisäkkäät. Juhani Hirvonen puh. 045-330 3417 MUUT Valkosipulit! www.anttilanluomutila.fi Riistainfo.fi on Suomen riistakeskuksen koulutussivusto. Se on tarkoitettu kaikille luonnosta ja riistasta kiinnostuneille. Riistainfo.fi sisältää koulutusmateriaaleja sekä tietoa metsästyksen aloittamisesta, riistaeläimistä, suomalaisesta metsästyksestä ja riistahallinnon tehtävistä. 65 Metsästäjä 2/2024 ERÄILMOITUKSET HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkko-palvelussa. Osoitteessa www.eraverkko.fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjä-lehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (42 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2024 hinta on 25 euroa/ rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 3/2024 ilmestyy 3.5.2024. Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkko-palvelun kautta viimeistään 15.4.2024. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkko-palvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa eraverkko.fi. 65_Eräilmoitukset_ME0224.indd 65 65_Eräilmoitukset_ME0224.indd 65 27.2.2024 16.01 27.2.2024 16.01
Fuo??okámerat spohkke Sallas 20 mánu áigge ja vurkejedje badjel 12 000 gova ealggain, go dutke, ahte johtetgo dat boazoáidái dahkkojuvvon johtinpoarttaid bokte. TeaksTa Tiia Jauhojärvi ja Pirkka Peltonen S alla fuo??odikšunsearvvi álgagis logi searvvi guovllus lean portii stellejedje ?ak?at 2021 fuo??okámeraid. Searvi dagai stuorra barggu ja vástidii kámeraid fuolaheamis ja govaid viežžamis. Govvamateriála analyserejuvvui oahppo?ájánasbargun geasi 2023 ma??á. Boahttit ja vuolgit Ovdajurddan lei, ahte ealggat sáhttet muhtun veardde boahtit Ruoššas Suoma beallái. Juobe nu olu, ahte meari galggašii váldit vuhtii ealgga vearuhusplánemis. Suoma valjit veságuovllut sáhtašedje geasuhit ealggaid. Bohtosat eai loahpas dorjonge oainnu das, ahte Ruoššas boahtán ealggain liv??ii stuorra váikkuhus Rádjerasttildeaddjiealggat Sarvvis boahtá leavttuin njiellopoartta ?a?a o??a ruovtturiikii. ? Guovža gakcumin njuikenpoartta badjel. Sarvvis vihkkehallá rádjerasttildeami poartta duohken. Salla ealganállái. Das man olu ealggat lihkadedje áiddi badjel Supmii, dat máhcce Ruššii seammá veardde. Oktiibuot oarjjás bohte 97 ealgga ja nuorttas vulge 93. Materiálas ealggaid mearri Sallas lassánii nappo njeljiin ealggain. Njiellopoarttain bohte oarjjás 76 ja vulge nuorttas 24 ealgga. Njuikenpoarttain bohte Supmii 21 ealgga ja Ruššii vulge 69 ealgga. Govvamateriála doarju bures Luondduriggodat guovddáža árvvoštallama ealganáli sohkabealle juohkášumis: árvvoštallan lea 1,48 álddu ovtta sarvá guovdu, go fas govvamateriálas gorri lei 1,36. Miellagiddeva??at poartta luhtte fitnan, muhto Ruošša beallái báhcán ealggaid gorri lei 1,04 álddu ovtta sarvá guovdu. Sáhtašiigo leat, ahte Ruošša bealde meahcástandeaddu lei unnit ja ná meahccebivddu váikkuhus náli sohkabeallejuohkášupmái lei unnit ja ná juohkášupmi liv??ii lagabus ”lunddolaš” 1/1gaskavuo?a? Poarttaid earut Ealggat láhttejedje sierra láhkai njiello ja njuikenpoarttaid lahkasiin. Njiellopoarta oa??ui ealggaid bissut poartta lahkasis guhkit ja eahpidit rasttildeami. NjuikenDutkojuvvon 66 Metsästäjä 2/2024 Áig guovdilis ságat sámegillii 66-67_Saame_ME0224.indd 66 66-67_Saame_ME0224.indd 66 27.2.2024 16.01 27.2.2024 16.01
poarttain ealggat lihkadedje poartta badjel álkit, unnit eahpidemiin. Smávva misiid dáfus njuikenpoarttat leat vehá váddásat, go miesit eai nagot nuiket áiddi badjel. Njuikenpoarttat goittotge addet ealggaide vejolašvuo?a lihkadit goappáge guvlui seammá álkit. Ovtta guvlui dolvon njiellopoarttatge eai leat ollásit ovtta guvlui. Dat luitet ealggaid maiddái Ruošša guvlui. Ealga sáhttá fámuin nordat iežas ?a?a maiddái njiellopoarttas. Muhtun dáhpáhusas sarvvis juobe bilidii njiellopoartta, goas dan dahkan ráiggi ?a?a manne má?ggat ealggat nuorttas. Gi??at rádjejohtalus lassána Ealggaid johtimis leat ?ielgasit áicamis jagiáiggiid váikkuhusat. Dálvemánotbajiin skábmamánus cuo?ománnui kámerat vurkejedje dušše muhtun johttiid, muhto miessemánus ealggaid lihkadeapmi kámeraid ovddas ealáskii. Ealggaid lihkadeapmi kámeraid ovddas bisui aktiivvalažžan miehtá geasi, ?av??a ragaha ja meahcásteami jaskkodettiin go muohta gassu. Earáge johttit Ealgga lassin kámeraide darvánedje 14 eará sihkkarit dovdájuvvon šlája. Ovdamearkan njuk?a, guorga ja boazu oidnojit linssa ovddas. Govaid vuo?ul boazoáidi doaibmá dárkkuhusas mielde, go oktage boazu ii kámeraid bokte rasttildan áiddi. Suomas eallán stuorraspiriin buot earret albbas deive kámeraid ovdii. Poarttain bohte Supmii gávcci guovžža ja okta gumpe. Ruošša beallái manai okta guovža. Vuovdedoalloinšenevra Tiia Jauhojärvi dagai Sallan fds:i guovllu poarttaid govvamateriálas oahppo?ájánasbarggu Lappi ámmátallaskuvlii. Oahppo?ájánasbargu lea lohkan láhkai https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023120835310 Áig guovdilis ságat sámegillii 67 Metsästäjä 2/2024 Nro 2/2024 73. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 3.5.2024. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Mikko Sirkiä, puh. 029 431 2109 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Markku Pakarinen (Aste Helsinki Oy) Toimitusneuvosto: Johanna Hellman, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Markku Pakarinen, Mirja Rantala, Mikko Sirkiä, Marko Svensberg, Jouni Tanskanen ja Petri Vartiainen. Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 ja Mikko Sirkiä, puh. 029 431 2109 Paino: Hansaprint 2024/Met24_02 Kansikuva: Jari Niskanen ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakausmedia ry:n jäsen Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22, 00331 Helsinki, puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@riista.fi Sompiontie 1, 00730 Helsinki Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001, arkisin klo 9–15, asiakaspalvelu@riista.fi Oma riista -helpdesk Puh. 029 431 2111 arkisin klo 12–16 oma@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Verkkokauppa ja varasto Puh. 09 5840 4500 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi 66-67_Saame_ME0224.indd 67 66-67_Saame_ME0224.indd 67 27.2.2024 16.01 27.2.2024 16.01
Premium Tour 2024 Eränkävijän ykköstapahtuma! Pvm Paikkakunta Yhteistyössä 7.6. Loppi Riihimäen Erämessut 8.6. Loppi Riihimäen Erämessut 9.6. Loppi Riihimäen Erämessut 12.6. Kuopio Ruoto Oy 13.6. Koski TL Suomen Ase ja Retkeily 14.6. Nokia Häijään Urheilutarvike Oy 18.6. Oulu Ruoto Oy Tervetuloa! Nordic Distribution Oy NorDis www.nordis.fi www.facebook.com/NorDisOy Premium Tour -kiertueella pääset tutustumaan ja testaamaan tuotevalikoimaamme monipuolisesti toiminallisen ammunnan parissa. Osallistumalla tapahtumiin osallistut mahtavien palkintojen arvontaan! 68_Takakansi_ME0224.indd 68 68_Takakansi_ME0224.indd 68 27.2.2024 16.02 27.2.2024 16.02