• 5 / 2009 Varapuheenjohtaja Risto Hanhineva: Aselaki uuteen valmisteluun! Valkohäntäpeura on arvokasta riistavaraa! Metsästysvahingot ovat vähentyneet ja korvaussummat puolittuneet Michael Björklund: Anna riistan jäähtyä rauhassa ennen riiputtamista Peura-alueen riistanhoitopiirit vetoavat: Tavoitteeksi viidenneksen lisäys peurasaaliiseen
• Vieraskynä Metsästäjien puututtava suurpetojen salametsästykseen Miksi suurpetoja salametsästetään? Perusteltua vastausta en ole kysymykseen saanut. Entä miksi salametsästykseen ei puututa? Vastaus tähänkin kysymykseen on vielä jäänyt metsästäjäpuolella ääneen sanomatta. Suurpetojen salametsästyksessä on kyse rikollisesta toiminnasta. Silti suojelupuolelle ja laajemminkin yhteiskuntaan metsästäjäkunnasta välittyy vahva signaali siitä, että se ei koe asiaa likimainkaan näin. Kehotukset esimerkiksi susien suolille ampumisesta tai tapposyöttien kylvämisestä ovat arkipäivää ja kantautuvat metsästysporukoista niiden ulkopuolelle. Maskuliiniset uhmapuheet ohittaisi mieluusti vain hymyillen, mutta todellisuus niiden takana vetää vakavaksi. Kyse ei ole vain puheista; ilmitulleita salametsästystapauksia uutisoidaan metsästyskaudella viikoittain. Suurpetoihin kohdistuva salametsästys on monilta osin korkean metsästysmoraalin Suomessa häpeällisen yleistä. Vaikka tietoon tulevien tapausten määrä on rajallinen, ei asiassa voida kätkeytyä niiden yksittäisluonteisuuden taakse. Monet ongelman parissa toimivat tahot, mm. Rajavartiolaitos ja Metsähallituksen erävalvonta, kertoivat Luonto-Liiton taannoisen Salakaadot seis -kampanjan tapaamisissa suurpetojen salametsästyksen olevan heidän havaintojensa mukaan varsin yleistä. Viranomaisten järjestämissä tehoseurannoissa parina menneenä talvena on paljastunut useita suurpetoihin kohdistuneita laittomuuksia. Ilmitulevien tapausten vähäinen määrä selittyy valvontaan käytettävissä olevien resurssien mitättömyydellä. Paljastuvat tapaukset antavat kuitenkin vahvan viitteen ongelman laajuudesta edustamalla vain näkymättömissä pysyvän jäävuoren huippua. Vaikka ongelma on ilmeinen ja teot rikollisia, metsästäjäkunta tuntuu vaikenevan asiassa eikä puutu siihen. Miksi? Mielestäni on varsin lyhytnäköistä pitää laittomuuksia metsästyksenkään etujen mukaisena. Metsästäjiltä toivoisi asiassa ryhtiliikettä. Vaikka osalle teistä voi hyvin jo nyt lausua kiitoksen, muutoksen tulee koskea kaikkia. Suurpetoihin kohdistuva salametsästys tulee tuomita, siinä missä muut metsästykseen liittyvät laittomuudet. Metsästyksen eettisen ohjeistuksen mukaisesti suurpetojen tulee saada nauttia muihin riistalajeihin vertautuvaa samanarvoista ja kunnioittavaa suhtautumista. Petovihasta kumpuavista asenteista tulee kyetä pääsemään 2000-luvun metsästyksessä eroon. Hyvä lähtökohta asiantilan edistämisessä olisi pyrkiä esittämään itselleen perusteltu vastaus alussa esittämiini kysymyksiin. Salametsästykseen pitää puuttua enenevässä määrin metsästäjien omavalvonnalla. Mikäli laittomuuksia tulee tietoon, ne pitää viedä ehdottomasti eteenpäin. Uhmapuheisiin tulee puuttua esitti niitä sitten tuttava tai vieraampi harrastajakollega. Asia on tunnetusti herkkä. Vääryyksiin puuttuminen johtaa helposti seuraamuksiin oman porukan puolelta. Metsästysorganisaation tulee siksi suoda kaikenlainen tuki ja kannustus omavalvonnan toteutumiseksi. Vähänkään pidemmällä tähtäimellä metsästäjien asennoitumisella suurpetoihin mitataan osin koko metsästyksen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys. Metsästysharrastuksen tulevaisuuden vuoksi omaa pesää likaaviin ja koko metsästäjäkuntaa leimaaviin tekoihin pitää puuttua nyt. G Kirjoittaja on Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja www.salakaadotseis.fi Sami Lyytinen Mitä mieltä sinä olet? Onko salametsästys ­ siis rikollinen toiminta ­ riistäytynyt käsistä? Mitä sinä voit tehdä salametsästyksen vähentämiseksi? Miksi suurpetoja sinun mielestäsi tapetaan salaa? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 Metsästäjä 5 / 2009 Vieraskynä on lehtemme palsta, johon pyydämme kannanottoja.
• Tässä numerossa N:o 5 04.09.2009 58. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 20.11.2009. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj) Juha Immonen (vpj) Bror Blusi Klaus Ekman Visa Eronen Ilkka Eskola (Hansaprint) Mikaela Miekanmaa (MMM) Juha Mäkinen (MH) Maria Nikunlaakso Vesa Ruusila (RKTL) Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2009/ MET09_05 Kansikuva: Mikael Wikström sivu 6 Peura-alueen riistanhoitopiirit vetoavat: Tavoitteeksi viidenneksen lisäys peurasaaliiseen seen Vesilinnut ­ muuttava kansainvälinen riistavara sivu 30 Karhu haavoittuu luultua useammin ­ tutkimustuloksia ruotsalaisesta karhunmetsästyksestä sivu 80 Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 2 Vieraskynä: Metsästäjien puututtava suurpetojen salametsästykseen 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus 6 Peura-alueen riistanhoitopiirit vetoavat: tavoitteeksi viidenneksen lisäys peurasaaliiseen 11 Valkohäntäpeuraa pyytämään 13 Houkutteluvinkit valkohäntäpeuran metsästykseen 14 Puheenjohtajan palsta: Aselaki uudelleen valmisteluun! 16 Hirvikanta laskenut lähes tavoitteeseen ­ pyyntilupia runsaasti vielä Pohjois-Suomessa 20 Tietoa hirvieläimistä satelliittiseurannalla 28 Vesilintuseurannan tuloksia 2009 30 Karhu haavoittuu luultua useammin ­ tutkimustuloksia ruotsalaisesta karhunmetsästyksestä 36 Mikä pirstoutuminen? ­ tutkimus hirvenmetsästysmaiden pirstoutumisesta ruuhka-Suomessa Uudellamaalla 42 Innokas riistanhoitaja pakenee siivouspäiviä metsälle 60 Sorsalintujen tunnistaminen osa 2 64 Ekin kanssa erällä: Sytyttääkö? 67 Turkistuotteet valmistuvat osaavissa käsissä ­ nahanvalmistajamestariksi näyttötutkinnolla 68 Michael Björklund: Anna riistan jäähtyä rauhassa ennen riiputtamista 70 Vahinkojen ennaltaehkäisy tuottaa tulosta: Metsästysvahingot ovat vähentyneet ja korvaussummat puolittuneet vuodesta 2005 72 Kolmiolaskentatuloksia: Metsäkanalinnut edelleen vähissä 74 Parempia saaliskuvia 78 Tilastotietoa pienriistan metsästyksestä vuonna 2008 80 Vesilinnut ­ muuttava kansainvälinen riistavara 82 Eräaatoksia valtionmailta: Riekko yhä merkittävä osa elinkeinoa Utsjoella 84 Tutkijan tuntoja: Sisäsiistejä ja yhteiskuntakelpoisia 86 MMM:n kuulumisia 90 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 92 Osoitteita 93 Kaupankäyntiä Metsästäjä 5 / 2009 3
• Eräkalenteri SYYSKUU Teksti ja kuvat Eerikki Rundgren Palautteet vieraskynä-palstasta Ovatko sinun ja metsästyskaverisi lajitunnistustaidot laillisen ja eettisesti korkeatasoisen metsästyksen edellyttämällä tasolla? Metsästäjä-lehden lukijoiden mielipiteitä viime lehdessä esitettyyn vieraskynä-kysymykseen: I Voin omasta puolestani vakuuttaa, etten tunnista läheskään kaikkia suomen lintulajeja. En edes kaikkia riistalintuja. Siihen ei ole mitään tarvetta. Tärkeämpää on että tunnistaa ne lajit joita aikoo metsästää. Omalta osaltani vesilinnuissa tämä tarkoittaa Telkkää. Metsälinnut tunnen huomattavasti paremmin ja pyy onkin minulle linnuista tutuin. Niitä käyn kuvaamassa toisinaan metsästyskauden ulkopuolellakin. Kirjoitus itsessään noudattelee perinteistä Birdlife kaavaa, joskin keskimääräistä sovittelevammin. Pohjimmiltaan toivotaan lisää rauhoitettuja lajeja, lisää säädöksiä ja mutkia metsästykseen sekä mieluiten metsästyksen vähentämistä. Uskotellaan, että itsellä on oikeus määritellä milloin metsästys voi jatkua ja milloin ei. Birdlife Suomella ei mielestäni tulisi olla osaa eikä arpaa metsästyksen säätelyssä, siksikin negatiivisesti asennoituneen oloisesta joukosta on kysymys. Uusia hyvänkuuloisiakin ehdotuksia kirjoituksesta löytyy. En ajatuksena pitäisi mahdottomana jonkin asteista laji-lisenssiä metsästyskorttiin. Tapa jolla järjestö tuo agendaansa esille on kuitenkin kyllästymiseen asti lisärajoituksia ja tunteisiin perustuvia säädöksiä vaativa, etten ole valmis hyväksymään tältä taholta tulevia hyviäkään ehdotuksia jotka vaikeuttavat metsästystä. Vaatimuksien sijaan Teemun ja harrastajatovereiden olisikin nyt korkea-aika alkaa pohtimaan myönnytyksiä. Harvemmin olen onnistunut mistään lukemaan, että "Birdlife suomi puoltaa aiemmin rauhoitetun "sinikassipellonkuoputtajan" metsästyksen sallimista vedoten runsastuneeseen kantaan". Ehkäpä muutama tällainen positiivinen esimerkki saisi minun ja monien muiden mielissä lintuharrastajien järjestön muuntautumaan terroristiorganisaatiosta varteenotettavaksi asiantuntijaksi ja neuvottelukumppaniksi. Itse en koe minkään lajin rauhoituksen tai metsästyksen olevan itsestäänselvyys. On sietämätöntä kuinka rauhoitus ja rauhoittamatta jättämispäätöksiä tehtaillaan tunteiden ja ikiaikaisten periaatteiden nojalla. Saavutetuista eduista pidetään kiinni niin, että lakin lippa vain vilahtelee poteroista. Teemu Lehtiniemen omakin maininta "Suuressa osassa maata rauhoitettu hanhilaji tulee nykyään metsästyskaudella vastaan riistahanhia todennäköisemmin" on itsessään koomista luettavaa. Kuinka voi olla mahdollista että tavallisemmin tavattava laji on rauhoitettu, kun harvinaisemmin tavattavaa voi metsästää. Toinen itseäni hämmentävä esimerkki on riekko, kurki ja joutsen. Riekko on ollut Etelä-Lapissa aallon pohjassa jo vuosia, tämä ollut pitkään tiedossa. Miten on mahdollista että vasta viime aikoina on herätty määräämään metsästysrajoituksia? Kurkia toisaalta on täällä päin ollut jo neljänä vuonna enemmän kuin miesmuistiin. Miksi ne ja muut runsaslukuiset linnut pysyvät rauhoitettuina? Eri lajien rauhoituksen tulisi perustua ainoastaan lajin yksilöiden lukumäärään ja lisääntymisominaisuuksiin. Toivon todellakin, että näihin asioihin saataisiin viimeinkin edes jotain tolkkua. Ettei itse asia hautautuisi eri harrastajaryhmien välisen pystypainin jalkoihin. VettenVartija I VettenVartija osui asian ytimeen Birdlifen suhteen, kyseessä on kaikkea metsästystä vastustava järjestö, joka ei halua antaa mitään, mutta kieltää kaiken. Birdlifelle kelpaa kummasti metsästäjien apu lintulahti-hankkeiden osalla supikoirien ja minkkien pyynti, jolla on todistettavasti ollut huikea merkitys lintukantojen kasvulle (Metsästäjässä Visa Erosen artikkeli asiasta), vaan siihen se yhteistoiminta jää: "METSÄSTÄJÄT hoitaa" Birdlife jatkaa leukojen louskutusta toisaalla... No toisaalta totta on että läheskään kaikki metsästäjät ei tunnista 100% varmuudella kaikkia vesilintuja, vaan ei se ole aina tarpeenkaan, pääasia on että TUNNISTAA SEN MINKÄ AIKOO AMPUA, ampumatta jättäminen ratkaisee ongelman mikäli ei tunnista aiottua saalista, ei ole siis tarvetta tunnistaa joka lajia erikseen, toki se on suotavaa. Lisäbyrokratia ja sen myötä lisähinta metsästyskortille ei ole tarpeen, oikea asenne riittää. Metsästystä Suomessa hankaloitetaan ja hinnoitellaan muutenkin jo aivan liiaksi. Sen sijaan että lisärajoituksia asetetaan olisi syytä tutkia rauhoituksia uudelleen, sillä Birdlifen mukaan on joitakin uusia riistalintuja olisi tarjolla: "Riski on erityisen suuri hanhissa. Lajien esiintymisessä on tapahtunut valtavia muutoksia viime vuosina. Suuressa osassa maata rauhoitettu hanhilaji tulee nykyään metsästyskaudella vastaan riistahanhia todennäköisemmin". (Teemu Lehtiniemi, Birdlife) Ape-68 Ruska syntyy, kun kasvien lehtivihreä hajoaa ja niiden muut väriaineet pääsevät esille. Sää vaikuttaa paljon ruskan kehittymiseen. Kylmät yöt lisäävät syksyistä väriloistoa, tuuli ja sade varistavat lehdet puista ennen aikojaan. Pohjoisen komea maaruska on pitkälti riekonmarjan ansiota. Suomi on pohjoiseteläsuunnassa pitkä maa. Pohjois-Lapissa ruskan ensimerkit ovat näkyvissä jo elokuun lopulla. Parhaimmillaan syksyinen väriloisto on kuitenkin yleensä syyskuun toisella viikolla. Etelärannikolle ruska ehtii vasta syys­lokakuun vaihteessa. Jonkerinsalon luonnonsuojelualueella sijaitseva Hiidenportin rotkolaakso on erityisesti syksyn ruska-aikaan sykähdyttävä luonnonmonumentti. Maanmittauslaitoksen karttanimiluettelo tuntee kaikkiaan 12 Hiidenportti-nimistä paikkaa, joista iso osa sijaitsee Jonkerinsalon tapaan Kainuussa. Hiisi merkitsi alunperin pyhää paikkaa. Se oli rajattu alue lähellä muinaissuomalaista asutusta, jonne vietiin uhrilahjoja ja vainajat viimeiseen leposijaansa. Kristinuskon myötä asiat käännettiin päälaelleen. Pyhän uhrilehdon sijaan hiidellä alettiin tarkoittaa louhikkoista ja syrjäistä paikkaa. LOKAKUU Utelias kuukkeli sulostuttaa olemuksellaan karskeimmankin eränkävijän. Ennen sitä pidettiin kuitenkin yleisesti pahanilmanlintuna. "Jos metsästäjä näkee korpinärhen metsällä ollessaan, niin hän ei saa riistaa. Saa huoleti kääntyä takaisin." Näin uskottiin aikoinaan ainakin Uuraisilla. Luonnonperintösäätiö kerää lahjoitusvaroja, joiden turvin se ostaa ja suojelee pieniä paloja ikimetsiä ympäri Suomea. Kuukkelimetsä Kymenlaaksoon -projektin tavoitteena on suojella Kaakkois-Suomessa kappale vanhaa metsää, joka voisi kelvata asuinsijaksi etelässä harvinaiseksi käyneelle kuukkelille. Lokakuun lopulla syksy on yleensä synkimmillään. Atlantilta saapuu matalapaine toisensa perään, ja kovat tuulet ravistelevat puista loputkin lehdet. Matalien ja myrskyjen lomaan sattuu toki kauniitakin ilmoja. Tällaisina päivinä koiramiehet lähtevät vielä joukolla lintujahtiin. Toisinaan lumi peittää hetkeksi maan. Tuulten tyyntyessä yöpakkanen saattaa nostaa järvelle sankan usvan. Tällaiset hetket ovat harvassa, joten niitä ei kannata jättää hyödyntämättä. Melontaretki sinivalkoisessa maisemassa muistuu mieleen vielä vuosienkin päästä. Lukijoiden kommentit Käy osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna ottamassa kantaa sivun 2 Vieraskynä-kirjoituksen kysymykseen. Osuvimmat mielipiteet julkaistaan jatkossa tällä palstalla. 4 Metsästäjä 5 / 2009
• Pääkirjoitus Jari Pigg päätoimittaja Talutusta umpihangessa? Tämän syksyn aikana on eduskuntaan tulossa käsiteltäväksi muutosesitykset sekä ampumaaselaista että luonnonsuojelulaista. Molemmilla on vaikutuksensa metsästäjille ja metsästämiseen. Toivottavasti kansanedustajille saadaan tietoa siitä, mitä on tapahtumassa. Ja toivottavasti he saavat tietää myös siitä, mihin heidän päätöksensä on johtamassa. Ollaanko päättäjiä nyt taluttamassa umpihangessa? On esitetty, että ampuma-aselain muutoksella halutaan edistää yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Muutostyön pontimena ovat tunnetut surulliset ampumavälikohtaukset, joiden taustalla ovat muut kuin asehallinnolliset syyt ja tekoihin johtaneista syistä on tehty erilliset selvitykset. Aselainsäädännön tiukentaminen suunnitellulla tavalla ei edistä yleistä turvallisuutta. Aseet ja aseiden omistajat eivät ole maassamme turvallisuusuhka. Suhteellisuutta voi pohtia vaikkapa siten, että keittiöveitsillä surmataan maassamme vuosittain ainakin kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin luvallisilla käsiaseilla. Puukoilla surmataan lisäksi lähes saman verran kuin veitsillä ja paljain käsin tehtyjä surmia on vielä lähes yhtä paljon veitsisurmia. Ja viikonlopun jälkeen nuorison ja vanhempienkin tieliikennesekoilujen murheelliset tapahtumat voi lukea lehdistä. Ampuma-aselain valmistelun yhteydessä on sivuutettu tosiasiat ja asealan asiantuntijatahojen lausunnot ja asiantuntijaselvitykset. Ne eivät liene olleet valmistelijoiden mieleen. Kummastellen voikin kysyä, että miksi ihmeessä niin on menetelty? Mihin aselain uudistamisella ollaan nyt pyrkimässä? Esitetyillä uudistuksilla ei ole turvallisuuden kannalta myönteisiä vaikutuksia, vaan tilanne voi olla jopa päinvastoin. Olisiko syytä ottaa aikalisä ja yrittää keskittyä todellisiin syihin ja yrittää löytää niihin lääkkeet. Vai onko joidenkin nuorten syrjäytyminen, nettimaailman lieveilmiöt ja yhteisöllisyyden katoaminen liian vaikeita asioita? Aselupakäytännön monimutkaistaminen ja kustannusten lisääminen tarpeettoman ja kyseenalaisen lisäbyrokratian vuoksi ei todellakaan ole hyvää hallintoa. Se ei ole myöskään valtiomiesviisautta. Luonnonsuojelulain uudistamisesta, tai siis metsästyksen kieltämisestä suojelualueilla, olen kirjoittanut kummastellen aikaisemminkin. Naturan piti edustaa uudenlaista luonnonsuojeluajattelua, jossa rajoitettaisiin vain todellisen suojelutarpeen kannalta vahingollista toimintaa ja vain siinä määrin kuin olisi tarpeen. Kuten tunnettua on, niin monien mielestä Natura 2000 ­ohjelmasta tuli Naruta 2000 ­ohjelma. Suurelle joukolle maanomistajia ja metsästäjiä on tehty toisin kuin ympäristöhallinto tiedotti ja lupasi. Kyseessä on myös suuri vahinko oikealle luonnonsuojelulle takavuosien liito-oravaja valkoselkätikkasekoilujen tapaan. Miksi metsästäminen pitäisi pääsääntöisesti kieltää suojelualueilla, vaikka se ei vaikuta ainakaan haitallisesti suojeltaviin arvoihin? Eikä metsästämisestä ole haittaa alueen muulle käytölle enempää kuin ihmisistä tavallisestikin on toisilleen. Onkohan niin, että metsästämisestä eniten haittaa ja häiriötä kokevat eräät sellaiset ihmiset, jotka kykenevät kokemaan "etähaittaa". Veikkaanpa, että heillä pitkälti lienee myös yhteinen työnantaja. Kummastusta herättää se, miksi ei pyritä toimimaan siten kuin valtioneuvosto on natura-päätöksessään edellyttänyt? Metsästäjät ovat valmiita hyväksyvät asialliset ja todelliseen suojelutarpeeseen perustuvat rajoitukset. Rajoitukset ja tarvittavat kiellot voidaan tehdä ja suunnitella niin kuin naturapäätös edellyttää. "Metsästysrajoituksia ei kuitenkaan toimeenpanna yksipuolisin viranomaispäätöksin, vaan ne toteutetaan neuvottelemalla ja eri etutahojen tavoitteita yhteen sovittaen. Tämä tapahtuu Natura 2000 ­verkoston toteuttamiseen liittyvien hoito- ja käyttösuunnitelmien laatimisen yhteydessä". Nyt ollaan tekemässä luonnonsuojelulakiin kategoriset kiellot mahdollistavaa mekanismia, joka on ristiriidassa paitsi natura-lupausten myös valtioneuvoston natura-päätöksen kanssa. Hoito- ja käyttösuunnitelmissa ei voida enää sallia metsästämistä tai/ja kalastamista, kun se on kielletty jo alueen perustamispäätöksessä. Eikä hks:iä tehdä kuin osalle suojelualueita. Kätevää, eikä tarvitse enää neuvotella metsästyksen järjestämisestä. Virkamies voi sitten vain muka valitellen todeta, että näin on eduskunta säätänyt. Tällaisesta menettelytavasta on olemassa esimerkkejä muutaman vuoden takaa eräiden kansallispuistojen laajennusten sekä hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnan yhteydessä. Aikalisä ja uusi valmistelu on siis paikallaan myös luonnonsuojelulain uudistamisessa. Tai kirjoitettakoon sitten lakiin selvästi maininta metsästyksen sallimisesta sekä neuvottelu- ja yhteensovittamisvelvoitteesta ja metsästyksen järjestämisestä kaikilla Naturaan kuuluvilla alueilla. G PS. Vieraskynässä Luonto-liiton Sami Lyytinen nostaa suurpetojen salatapot keskusteluun. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Meidän metsästäjienkin intressissä on saada salatapot loppumaan. On muistettava, että kyseessä on rikollinen toiminta, jolla ei ole mitään tekemistä laillisen metsästyksen kanssa. Suurpetojen kohdalla tilanne on ollut sikäli vaikea, että tarpeeseenkin on ollut lähes mahdoton saada laillista lupaa ihmisen kannalta ongelmallisen suurpedon poistamiseen. Tällainen tilanne voi ajaa vahingonkärsijän käyttämään oman käden oikeutta tai painostamaan toisia ongelman poistamiseen. Elävän riistan ohjeellisia arvoja ollaan nostamassa. Hyvä niin, mutta varsinkin suurpetojen esitetyissä arvoissa tuntuu olevan sisäänrakennettu "sakkorangaistus", joka ei kuulu suomalaiseen oikeustajuun. Jos laittomuuteen on syyllistytty, tuomioistuin langettaa rangaistuksen! Metsästäjä 5 / 2009 5
• Peura-alueen riistanhoitopiirit vetoavat: Tavoitteeksi viidenneksen lisäys peurasaaliiseen G Lounais-Suomen riistanhoitopiirit vetoavat alueensa metsästysseuroihin, että jokainen seura kasvattaisi seurakohtaista peurasaalistaan 20 prosentilla viime vuodesta. Jos tavoite toteutuu, ensi syksyn peurasaalis kohoaisi noin 30000 yksilöön. Tämä kääntäisi kokonaiskannan laskuun. G Myös saaliin rakenteella on merkitystä kannan koon säätelyssä. Naaraita pitäisi kaataa yhtä paljon kuin pukkejakin. G Valkohäntäpeurakannan kasvun pysäyttäminen tiheimmillä peuraalueilla on ollut riistanhoitopiirien kannanhoidollinen tavoite jo useita vuosia. Saalimäärät ovatkin kasvaneet jatkuvasti, mutta siitä huolimatta peurakanta jatkaa vakaassa kasvusuunnassa. G Kannan kasvun suhteessa lisääntyvät myös peurakolarit. Viime vuosina peurakolareita on sattunut noin 3000. ounaisen Suomen riistanhoitopiirit vetosivat edellisessä Metsästäjä-lehdessä alueensa metsästysseuroihin, että jokainen kasvattaisi seurakohtaista peurasaalistaan 20 prosentilla viime vuodesta. Vetoomus koskee Lounaisen Suomen tiheitä peura-alueita. Viidessä lounaisessa riistanhoitopiirissä elää noin 90 prosenttia maamme valkohäntäpeurakannasta (kuva 1) ja saaliista tulee 97 prosenttia alueelta (kaavio 1). Hirvieläinten ajoon soveltuvat koirat monipuolistavat peurajahtia. Ajometsästys on mielenkiintoista seuruejahtia. Sulan maan aikainen vahtimismetsästys käy mahdolliseksi, kun saadaan valmius mahdollisten jäljestystilanteiden hoitamiseen. L Peuran riistatalousarvo suuri Valkohäntäpeura on riistataloudellisesti arvokas laji. Se on riistanhoidon kiitollinen kohde ja mielenkiintoinen metsästyskokemusten tarjoaja. Peura antaa runsaasti harrastusmahdollisuuksia ja arvokasta luomulihaa. Valkohäntäpeura on monen lounaisen Suomen metsästysseuran toiminnan kovin ydin. Suhteellisen pienten elinpiirien vuoksi se sopii hoidettavaksi paikallisen tavoiteasettelun mukaisesti. Juuri metsästysseuroilla ja muilla metsästysoikeuden haltijoilla onkin päävastuu kan6 Metsästäjä 5 / 2009 Hannu Huttu Tasapainoinen kannan rakenne säilytetään metsästämällä molempia sukupuolia yhtä paljon.
• Keski-Suomi 119 0,5 % Kymi 78 0,3 % Pohjanmaa 166 0,6 % Ruots. Pohjanmaa 201 0,8 % Pohjois-Häme 2803 10,9 % Etelä-Savo 68 0,3 % Pohjois-Savo 3 0,0 Uusimaa 3994 15,6 % Varsinais-Suomi 7960 31,1 % Satakunta 4957 19,4 % Etelä-Häme 5257 29,5 % Kaavio 1: Valkohäntäpeurasaalis riistanhoitopiireittäin vuonna 2008. Luku nimen alla ilmaisee saalimäärän yksilöinä ja prosenttiluku osuuden koko maan peurasaaliista. iista. Kuva 1: Valkohäntäpeurakannan tiheys talvella 2009. Tiheyden yksikkö yksilöä/1000 hehtaaria. Kartta perustuu saalisilmoitusten yhteydessä annettuun jäävän kannan arvioon. Tiheyttä laskettaessa kannan tasoa on korotettu 30 prosentilla arviomenetelmästä johtuva aliarvion oikaisemiseksi. Uros 47300 25 % Vasa 10600 56 % Naaras 35100 19 % tojen hoidossa. Tässä tehtävässä niitä auttavat riistanhoitoyhdistykset ja -piirit. Luonnon monimuotoisuuden kannalta peurakarjasta on myös oma hyötynsä. Siitä on muodostumassa Länsi-Suomeen levittäytyvien suurpetojen merkittävä saalislaji. Yhteiskunnan laajemmasta näkökulmasta katsottuna on kuitenkin välttämätöntä ottaa huomioon myös peurakannan haitat. Maa- ja metsätaloudelle aiheutuvat vahingot ovat kokonaisuutena ja peurojen lukumäärä huomioon ottaen kohtuulliset. Vahingot saattavat kuitenkin joissakin erikoisviljelmäkohteissa nousta taloudellisesti hyvinkin merkittäväksi. Paljon lisätyötä saattaa aiheutua myös vahinkoja torjuttaessa tai vahinkojälkiä korjattaessa. Ongelmia liikenteessä Merkittävin valkohäntäpeurakannan ongelmaalue on kuitenkin liikenne. Valkohäntäpeurat ovat viime vuosina olleet osallisena noin 3000 liikenneturmassa. Valkohäntäpeuran tarkkaa kolarimäärää ei tiedetä, koska viime vuosina kasvusuunnassa olleen metsäkauriin liikenneturmat tilastoituvat samoihin lukuihin peurojen kanssa. Peurakolareiden määrä on osapuilleen kaksinkertainen hirvikolareiden määrään verrattuna. Liikenneturvallisuuden näkökulmasta peurakolarit jäävät kuitenkin hirvikolareiden varjoon, koska ne ovat seuraamuksiltaan huomattavasti lievempiä kuin hirvikolarit. Peurakolareissa henkilövahinkoja on aiheutunut yhdessä tapauksessa sadasta. Hirvikolareissa henkilöva- Kaavio 2: Valkohäntäpeurasaaliin koostumus 2000-luvun saliissa. Yhteensä peuroja on yhdeksän vuoden aikana kaadettu 188400 yksilöä. Kuva 2: Vasaa/naaras saalisuhde kertoo naarasverotuksen voimakkuudesta suhteessa kannan tuottokykyyn. Kun kantaa halutaan leikata, pitäisi kaataa vähintään yksi naaras jokaista saaliiksi saatua kahta (2) vasaa kohti. Vasaa/naaras suhdeluku on silloin 2. Metsästäjä 5 / 2009 7
• hinkoja syntyy lähes joka kymmenennessä onnettomuudessa. NYKYTILANNE Urokset Naaraat Naaras / uros = 2...4 Vasatuotto ~ 65 ... 75 % Tavoitteeksi viidenneksen lisäys kaatoihin Peura-alueen riistanhoitopiirit ovat tänä vuonna julkaisseet poikkeuksellisen vetoomukseen pyyntiluvan saajille ja metsästysseuroille. Jokaisen metsästysporukan tulisi kasvattaa peurasaaliin määrää viidenneksellä viime kauteen verrattuna. Vetoomukseen on päädytty, koska metsästysmäärien jatkuva, mutta varovainen kasvattaminen ei ole pysäyttänyt peurakannan kasvua. Ainostaan syksyn 2003 senhetkiseen kantaan nähden voimakkaalla metsästyksellä oli hetkellinen kasvua jarruttava vaikutus. Vetoomuksessa on oleellista, että jokainen seura ottaa konkreettisesti vastuun saalismäärän kasvattamisesta. Suuresta urakasta ei kuitenkaan ole kysymys: viittä viimevuotista saalispeuraa kohti kaadetaan tänä vuonna yksi valkohäntä lisää. Aikuiset ikäluokat = Kaadettava yksilö Ylivuotiset Vasat Kuva 3: Periaate-esitys nykyisestä peurakantamme ikä- ja sukupuolijakaumasta ikäpyramidin muodossa. Aikuisista uroksia on naaraita vähemmän ja niiden keski-ikä on huomattavasti alhaisempi kuin naaraiden. Naarassäästö kasvattaa kantaa Se, että metsästysmäärien lisäys ei ole pysäyttänyt peurakantamme kasvua, johtuu suurelta osin saaliin rakenteesta. Metsästys on kohdistunut pukkeihin ja vasoihin ja tuottavat naaraat ovat säästyneet. Saaliiksi tulisi pyrkiä saamaan entistä enemmän naaraita; ainakin puolet aikuissaaliista. Metsästyksen vaikuttavuutta voidaan tarkastella vasa- ja naarasverotuksen suhteella. Nyt naaraita kaadetaan monin paikoin niin vähän, että suhdeluku on jopa 6­10 vasaa yhtä saalisnaarasta kohti. Jos kantaa halutaan tehokkaasti leikata, naaraita pitäisi kaataa yksi jokaista kahta vasaa kohti. Karttaesitys kuvassa 2 kertoo, että naarasverotuksen voimakkuudessa on maakunnittain suuria eroja. Peurakannan tiheimmällä ydinalueella naaraita kaadetaan niukasti vasasaaliiseen verraten. Yhtenäisimmin riittävään naaraverotukseen on kiinnitetty huomiota Varsinais-Suomen itäosissa ja läntisellä Uudellamaalla. Liian alhaiseen naarasverotukseen päädytään kahdesta syystä. Ensiksikin metsästäjät arvostavat peuraa, ja sen vuoksi kannan tuottavinta osaa säästetään tarkoituksella. Tämä onkin tarpeen silloin, kun peurakanta on heikko ja sitä halutaan vaalia ja lisätä. Toiseksi lainsäädäntömme suojaa korostetusti jälkeläisten emoja: naarasta, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, ei saa ampua. Valkohäntäpeurat elävät erityisesti talviaikaan perhelaumoissa, joita johtaa vahva naaras, "kantaäiti". Laumaan liittyy kantaäidin tyttäriä vasoineen. Käytännön metsästystilanteissa on lähes mahdoton varmuudella todeta, mikä lauman naaraista on vasaton. Pyynti kohdistuu siis vasoihin ja uroksiin, ja naaraita alkaa kaatua vasta, kun vasat on ammuttu hyvin vähiin. TASAPAINOMALLI Urokset Naaraat Naaras / uros = 2...4 Vasatuotto ~ 50 ... 60 % Aikuiset ikäluokat = Kaadettava yksilö Ylivuotiset Vasat Kuva 4: Periaate-esitys tasapainoisesta peurakannan rakenteesta. Uroksia ja naaraita on yhtä paljon ja niitä myös kaadetaan syntyvyyden suhteessa. Asia on todettu monesti liikenteessä kuolleiden naaraiden osalta. Emotta jääneet vasat liikkuvat perhelaumojen mukana eikä niiden selviämisessä ole todettu ongelmia. Metsästystä aikaisemmaksi ja monipuolisemmaksi Peuranmetsästys koetaan usein hirvijahdin "täytelajiksi". Peurajahtiin ryhdytään vasta, kun hirvijahti on ohi ja lumet ovat tulleet mahdollistaen vahtimismetsästyksen. Metsästysseurojen kannattaisikin pohtia sisäisiä pelisääntöjään niin, että peuranmetsästys voisi käynnistyä jo heti jahtikauden alusta. Tästä olisi hyötyä myös liikenneturvallisuudelle. Jokainen lokakuussa kaadettu peura pienentää liikenneriskiä, koska peurakolareiden huippukausi on marraskuussa. Pelisääntöjen ohella on syytä pohtia metsästysmenetelmien monipuolistamista. Vahtimismetsästys onnistuu metsästyskauden alun valoisina iltoina orasmailta ja muista peurojen ruokailukohteista. Vasattomien naaraiden tai nuorten piikkipukkien valikoiva metsästys on silloin helpompaa kuin myöhäissyksyn tai talven pimeinä iltoina. Peuraa ajavien koirien kanssa koetaan mielenkiintoisia seuruejahteja, mutta sen lisäksi ne mahdollistavat vahtimismetsästyksen lumettomaan aikaan, kun on valmius ammutun eläimen etsimiseen tai jäljestykseen koiraa käyttäen. Naarassuojaa toivotaan väljennettäväksi Peura-alueen riistanhoitoyhdistykset ja -piirit ovat esittäneet lainmuutosta, jotta naaraisiin kohdistuvaa metsästyspainetta saataisiin lisättyä. Muutos voitaisiin toteuttaa siten, että naaraan vasasuoja poistettaisiin jahtikauden loppuosalta, esimerkiksi tammikuulta. Valkohäntäpeuran vasat eivät silloin ole enää riippuvaisia emostaan. Ne liikkuvat osan aikaa yksinään, ovat omaksuneet talvisen ravinnonhankinnan ja tukeutuvat edellä kuvattuun perhelaumaan. 8 Metsästäjä 5 / 2009 Valkohäntäpeurakantamme on varsin naarasvoittoinen voimakkaan urosverotuksen seurauksena. Tilanteen korjaamiseksi aikuisverotusta tulisi suunnata voimakkaammin naaraisiin; puolet aikuissaalista pitäisi olla naaraita. Näidenkin varsin komeiden sarvien kantaja on ollut vielä nuori pukki. Pari­kolme elinvuotta olisi komistanut sarvet trofeeluokkaan.
• Metsästäjä 5 / 2009 9
• Runsaiden peurakantojen alueella muutamat metsästysseurat ovat jo siirtyneet hirven, peurojen ja metsäkauriin samanaikaiseen metsästykseen. Tämä onnistuu silloin, kun koiravalinnoissa siirrytään hirvispesialisteista matalajalkaisiin hirvieläinten ajokoiriin. Pysäyttävää hirvikoiraa käytettäessä peuroja ja kauriita ei voida tietenkään metsästää. Onko tavoitteena määrä vai laatu? Peurasaalimme on ollut jatkuvasti kovin urosvoittoista, jos tavoitteeksi asetetaan elävän kannan luonnonmukainen rakenne. Tämä ilmenee kaaviosta 2, jossa on esitetty tällä vuosikymmenellä ammutun saaliin rakenne. Metsissämme elävän peurakannan rakennetta kuvaa kuvassa 3 esitetty ikäpyramidi. Jatkuva urosvoittoinen verotus on kuluttanut uroskannan huomattavasti naaraiden lukua pienemmäksi. Keski-iältään nuoren pukkikannan saalisarvo on heikko, jos sitä vähänkin mitataan urosten sarvien koolla. Peurapukin sarvet kehittyvät täyteen mittansa vasta 5­7 vuoden iässä, mutta siihen ikään vain harva metsiemme peurapukeista pääsee. Naaraspuolelle pullistuneeseen ikäpyramidiin liittyy toki korkea kannan tuottavuus. Talvehtiva peurakarja tuottaa mahdollisimman suuren vasamäärän antaen siten paljon metsästysmahdollisuuksia ja tuottaen lihaa. Peurakannan hoidon tavoitteista kannattaisi käydä keskustelua riistanhoitoyhdistyksissä ja metsästysseuroissa. Pyritäänkö kannan hoidolla suureen yksilömääräiseen saaliiseen vai pyritäänkö korkeampaan trofeiden laatuun hiukan tuotosta ja kannan tasosta tinkien? Kuvassa 4 on esitetty käsitys luonnonmukaisesta peurakannan rakenteesta. Pukkeja ja naaraita on elävässä kannassa osapuilleen yhtä paljon. Pukkien keski-ikä nousee korkeammaksi ja niiden sarvet komistuvat. Tasapainoiseen kannan rakenteeseen ei nykytilanteesta päästä itsekseen. 50 prosentin naarasverotuksella korjaukseen menee aikaa vuosikymmen. 60 prosentin naarasverotuksella tasapainoon pääsäisiin 2­3 vuodessa. Tasapainoinen kannan rakenne säilytetään metsästämällä molempia sukupuolia siinä suhteessa kuin niitä syntyy, eli käytännössä pukkeja ja naaraita yhtä paljon. G Teksti ja kuvat: Reijo Orava, riistapäällikkö, Uudenmaan riistanhoitopiiri Valkohäntäpeurakantamme noin 40 000 yksilöä I Peurakannan koon arviointi perustuu metsästysseurojen ilmoituksiin. Pyyntilupaan liittyvään kaatoilmoitukseen kirjataan arvio myös metsästysalueelle kauden päättyessä jääneestä peuramäärästä. On ilmeistä, että peurakannan runsastuessa tällä tavoin tehty arviointi antaa aliarvion kannan koosta. Tämä väittämä perustuu siihen, että jäävän kannan mukainen peuraluku ei pysty tuottamaan peurakannasta tapahtuvaa vuotuista poistumaa eli metsästyssaalista sekä petojen ja liikenteen tappamia peuroja. Pyyntiluvilla metsästetyt saaliit tunnetaan hyvin, koska käytössä on luotettavat saalistilastot aina 1970-luvun alkuvuosina käynnistyneen valkohäntäpeuran metsästyksen alusta saakka. Oheisessa kaaviossa on tarkasteltu edellä mainittuihin lukuihin perustuen Suomen valkohäntäpeurakannan kehitystä viimeisen 25 vuoden aikana. Näyttää siltä, että käytetyn kannanarviomenetelmän antamat luvut eivät enää viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana ole kertoneet suoraan talvehtivan peurakannan kokonaismäärää. Kaaviossa asiaa on tarkasteltu riistapäällikkö Jukka Purhosen kehittämällä ja nyt myös riistantutkimuksen käyttämällä takaisinlaskentamenetelmällä. Laskenta perustuu saalistietoon ja kannan tuottavuuden arvioon. Menetelmässä lasketaan siis taaksepäin, kuinka paljon eläimiä on pitänyt olla, jotta ne ovat pystyneet tuottamaan tunnetun saalismäärän. Peurakannan tuottolukuja ei aivan tarkkaan tunneta, joten laskelmissa on käytetty biologisten faktojen pohjalta johdettuja arviota. Peurakantamme tuotto lienee suuruusluokka 65­75 prosenttia. Vertailun vuoksi mainittakoon, että hirvikantamme tuottavuus on riistantutkimuksen hirvihavaintokorttien perusteella Lounais-Suomessa tasoa 60­65 prosenttia. Jäävän kannan arvioindeksi oli viime talvena noin 32 300. Jotta tämänsuuruinen kanta olisi voinut tuottaa ammutun saaliin, peurakannan tuoton olisi pitänyt olla noin 85 prosenttia. Tämä ei liene kuitenkaan mahdollista. Käytettäessä 60 prosentin tuottoarviota päädytään noin 43 000 peuran maksimikantaan. Todennäköinen peurakantamme lienee edellä esitetyn arviohaarukan yläpäässä, eli 39 000­43 000 yksilöä. Tarkastelu perustuu pelkkään metsästyssaaliiseen. Autojen ja petojen osuutta ei ole huomioitu. Petojen tappamia peuramääriä ei kovin hyvin edes tiedetä. Puutetta korjaa maksimikannan arviossa kuitenkin se, että käytetty 60 prosentin tuottoluku on alhainen. Todellisuudessa peurakannan tuottavuus on korkeampi, jolloin myös muun poistuman tuottamiseen tarvittava kanta tulee otetuksi huomioon. Kaaviossa on myös arvioitu tulevan syksyn metsästyksen vaikutusta. Jos saalismäärä nousisi riistanhoitopiirin vetoomuksen mukaisesti viidenneksen viime vuodesta eli yhteensä 30 000 yksilöön, peurakanta kääntyisi selvään laskuun. Valkohäntäpeuran kanta-arviot ja kaatomäärät Suomessa 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 85 86 S Saalis 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Takaisinlaskenta 60 % Takaisinlaskenta 80 % Jäävän kannan arvio Kaavio: Valkohäntäpeurakantamme kannanarvio ja kaatomäärä vuosina 1985­2008. Sinisellä ja vihreällä viivalla on kuvattu takaisinlaskentamenetelmällä arvioitu laskennallinen kanta. Punainen viiva on tulevan kauden kaatotavoite, joka on viidenneksen viimevuotista korkeampi. 10 Metsästäjä 5 / 2009
• Valkohäntäpeuraa pyytämään Syyskuun lopun ja lokakuun alkupuoliskon usein varsin leppoisat syyskelit ovat peuranpyytäjän kulta-aikaa. Alkukaudesta valkohännät liikkuvat peltojen laidoilla ja metsissä pitkin päivää, mikä tekee jahdista mielenkiintoista ja usein tuottavaakin. Pitkät päivät ja valoisat illat tarjoavat antoisia metsästyshetkiä ja lukuisia riistatilanteita peuranpyynnistä pitävälle metsästäjälle. onet eteläiset metsästysseurat aloittavat hirvijahtinsa vasta lokakuun alkupuolella, kun syyssäät ovat hieman viilenneet. Metsästyskauden ensimmäiset viikot ovatkin melko rauhallisia sorkkaeläinjahtien suhteen. Tämä ajanjakso sopii erittäin hyvin monipuoliseen, tulokselliseen ja peurakolareihin vaikuttavaan valkohäntäpeuran metsästykseen. Suuri osa peurakolareista tapahtuu marraskuisen kiima-ajan tienoilla, jolloin peurat juoksevat kiimahuuruissaan pitkin peltoja, metsiä ja teitä. Metsästäjät voivat parhaiten vaikuttaa kolarien määrään pienentämällä peurakantaa ennen pahinta kolariajanjaksoa. Saalista tavoittelevan pyyntimiehen kannattaa seurailla peurojen liikkeitä jo hyvissä ajoin ennen metsästyskauden alkua metsästääkseen oikealla alueella. Eläinten tavat tunteva passimies saattaa saada peuran eräksi jo avajaisaamuna. Menestyksekäs alkukauden peurajahti vähentääkin loppukauden lumikelien merkitystä peurakannan hoidolle. Syksyisellä metsästyksellä tullee olemaan nykyistä suurempi vaikutus peurakantojen hallintaan lumiolosuhteiden nykyisestään heikentyessä. Pelloilla liikuskelevien pienpetojen kyttäämisen voi helposti yhdistää peurojen tarkkailuun loppukesästä aina tammikuulle asti. Saaliin hyödyntämisen kannalta edullisin on kiima-aikaa edeltävä ajanjakso: Urokset eivät ole vielä käyneet läpi kiiman rasituksia, ja lihan laatu on parhaimmillaan. Naaraat ovat vasta aloittelemassa talvivarastojen keräämistä ja ovat vielä lokakuulla vähärasvaisia verrattuna tammikuisiin talipalloihin. Hivuttautumalla hollille Peltojen ja metsien kirjomassa maalaismaisemassa hiljalleen etenevä ja aika-ajoin pysähtelevä metsämies huomaa muutaman peuran ruokailemassa syrjäisen pellon reunassa. Katselukiikarit kohoavat silmille ja naaras kahden vasan kanssa on helposti tunnistettavissa aamu-usvan seasta. Vaivihkaa metsästäjä siirtyy pellolta metsän puolelle harvahkoon kuusikkoon, missä edellispäiväisen sateen kostuttama sammalikko on äänetön liikkua. Usva alkaa hälvetä kevyen tuulenvireen noustessa ja kuljettaessa hajuja metsään päin pyytäjän hivuttautuessa puiden suojassa kohti peuroja. Muurahaispesän katveessa, aivan pellon reunassa, metsästäjä ottaa kiväärin selästä ja tukee sen kekoa vasten. Toinen noin puolensadan metrin päässä olevista vasoista kääntää kylkensä, ja etusormi puristaa liipaisinta. Jälleen kerran kokenut peuranpyytäjä on hivuttautunut hollille. Alkukaudesta peurat voivat olla liikkeellä keskellä päivääkin. M Kulkureiteiltä kyttäämällä Alkusyksystä aina kiima-ajan lopulle peurat voivat olla liikkeellä keskellä päivääkin, ja oikean metsäpolun varrella kyttäävä metsästäjä voi saada saalista mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Valkohännät kulkevat metsäisiä polkujaan pääasiassa aamu- ja iltahämärissä, jotka ovatkin parhaita aikoja metsästykseen. Passiin mennessä on huomioitava tuulen suunta. Peura luottaa vankimmin hajuaistiinsa, ja pyyntimiehestä vainun saanut eläin ei jää turhaan norkoilemaan alueelle. Saalismahdollisuuksia parantaa huomattavasti kun menee passiin korkean kiven päälle, jahtitorniin tai puupassiin. Peurat eivät pahemmin tähyile ylöspäin, ja korkealla istuvan passimiehen ominaistuoksutkin haihtuvat nopeammin. On käynyt niinkin, että peurat kävelevät suoraan neljän metrin korkeudessa kyttäävän metsästäjän alapuolelta. Metsästyskauden alussa, kun peuroja ei ole vielä häiritty, ne saattavat käyttäytyä hyvin säännönmukaisesti. Riistakamera on oiva väline selvittää milloin peurat kulkevat poluillaan. Passiin kannattaa mennä hyvissä ajoin ennen peurojen oletettua saapumisaikaa, jottei turhaan häiritse alueelle saapuvia eläimiä. Erilaiset hajusteet ovat käyttökelpoisia, kun kytätään eläinten kulkureiteillä ja ruokailualueilla. Peurojen virtsaa ja reviirihajuja jäljittelevät tuotteet sekä esimerkiksi omenahajuste ovat toimivia ratkaisuja, jos halutaan peurojen pysähtyvän tietylle avonaiselle kohdalle polun varrella. Metsästäjä 5 / 2009 11 Hannu Huttu
• Kutsutaan kaadettavaksi Houkutuspilli on monen peuranpyytäjän perusvaruste. Alkukauden kyttäys- ja hiipimisjahdeissa pillistä saattaa olla merkittävää hyötyä. Kaukana pellolla ruokailevat peurat voi hyvällä onnella houkutella tulemaan lähemmäksi, ja varomattoman metsästäjän pelottamat peurat saattavat pysähtyä, kun uhkaavan rapinan ja liikkeen suunnasta kuuluukin rauhoittava ynähdys. Peuroja lähestyvän jahtimiehen kannattaa tilanteen mukaan myös houkutella niitä. Metsässä pääsee harvoin liikkumaan täysin ääneti, ja lajitoverilta kuulostaminen saattaa olla ratkaiseva tekijä ampumatilanteeseen pääsemisessä. Kiima-aikana pukit ovat innokkaita häätämään alueelleen tullutta kilpailijaa, joskus jopa raivon valtaamina. Uteliaisuuden uhri Pienelle peltolaikulle kylvetty riistapelto sijaitsee keskellä metsää. Kävelymatkaa kertyy lähimmältä tieltä toista kilometriä. Mutkittelevan traktoriuran varrelle sopii niin taimikkoa kuin järeää tukkimetsääkin. Riistapellon omistaja on rakentanut yksinkertaisen tikaslavan metsän laitaan. Sieltä on vuosien saatossa ammuttu useita peuroja. Eräänä iltapäivänä isäntä kävelee ajatuksissaan kohti riistapeltoa. Mielessä on alueella viihtyvä vasaporukka, josta yhden voisi hyvin kaataa. Risu katkeaa varomattoman askeleen alla, ja samassa metsässä rävähtää. Peuran valkea peräpeili vilkkuu sen juostessa riistapellon suuntaan. Vanha metsämies siirtyy polulta sivuun ja jää odottamaan kaatuneen puun katveeseen antaakseen tilanteen rauhoittua. Peura tuskin tietää, mitä se on pelästynyt. Reilu vartti on kulunut, ja kohta olisi hyvä aika hiipiä riistapellon laidalle passiin. Hiljainen rapsahdus kuuluu metsästä, ja isäntä malttaa vielä mielensä. Pian peura astelee varoen, korvat hörössä, kohti traktoriuraa. Uteliaana otuksena se tuli tarkistamaan mikä oli aiheuttanut oksan katkeamisen. Peura astuu uralle. Aseen perä nousee hitaasti olkaa vasten. Laukaus kiirii metsässä; nuori naaraspeura on uteliaisuutensa uhri. Peura on luonteeltaan utelias eläin, mikä osaltaan tekee siitä mielenkiintoisen metsästettävän ­ koskaan ei tiedä millainen jahtipäivä on tulossa. Peurojen uteliaisuutta voidaan hyödyntää metsästyksessä monin tavoin, ja houkuttelu onnistuu niin pilleillä, hajusteilla, sarvia kalistelemalla kuin peurakaaveillakin. Peurapukki on parhaassa iässä vasta 5­8-vuotiaana. Tämäkin sarvipää oli vasta teini-ikäinen ja olisi todennäköisesti kasvattanut mitalisarvet vuoden­ parin kuluessa. Peurakolareita ehkäistään tehokkaimmin, kun peurakantaa pienennetään jo ennen pahinta kolariajanjaksoa, marraskuun kiima-aikaa. Passimiehen tulee kuitenkin olla passissa täysin ääneti. Ase nostetaan huomaamattomasti silloin, kun passiin tulevat peurat ovat esimerkiksi puiden katveessa. Mäyräkoira soveltuu peuranpyyntiin koko kauden ajan, kovia pakkasjaksoja ja paksuja hankia lukuun ottamatta. Miesajolla tapahtuva metsästys taas onnistuu parhaiten, kun maassa on uutta lunta, jolloin peurojen ajaminen jäljittämällä on mahdollista. Kaksijalkaisella ajurilla peuranpyynti onnistuu silloinkin, kun olosuhteet ovat mäyräkoirille liian arktiset. on vähintään kaksi piikkiä molemmissa sarvissa. Hyväsarvisista pikkupukeista kasvaa todennäköisimmin tulevaisuuden valtapukkeja. Mitalipukit ovat metsissämme ­ mutta vain harva niistä elää näyttääkseen todelliset sarvensa. Loppukauden kannanhoitoa kyttäämällä Tammikuun kuutamoilla on viimeiset hetket hoitaa peurakanta yhteiskunnan hyväksymälle tasolle. Aamuyön tunteina rapealla lumella astelevat peurat ovat arkoja, ja tammikuinen kannanhoito onkin istumalihaksia kuluttavaa työtä. Saalisvarmuus on kuitenkin melko hyvä, kun peurat hakeutuvat syömään kuun valaisemassa maisemassa. Kaadettavan yksilön tunnistaminen ja oikean eläimen valinta kannan rakenteen hoitamiseksi onnistuu, kun eläimiä voi rauhassa tarkkailla lähietäisyydeltä. Suuri osa peurasaaliista kaadetaan keskitalven kuutamoöinä. Talvinen ruokintapaikalta tapahtuva kyttäys on kuitenkin vain pieni osa valkohäntäpeuran metsästyskaudesta ja -mahdollisuuksista. Kyttäyskopin ikkunasta tihrustellen ja peuroja odotellen ajatukset tahtomattakin siirtyvät alkukauden leppoisiin keleihin, päivänvalossa liikkuviin peuroihin sekä metsästä kuuluvaan mäyräkoiran ajoon. G Teksti: Mikko Alhainen, riistanhoidonsuunnittelija, MKJ Missä mitalipukit? Suurisarvisten pukkien osuutta peurakannassa voidaan kasvattaa lisäämällä naarasverotusta. Kun yhä useampi nuori uros saa tilaisuuden varttua täyteen ikäänsä, suurisarvisten yksilöiden osuus kannassa nousee aiempaa suuremmaksi. Kannan sukupuolijakauman tasoittaminen merkitsee monilla alueilla kannan tuoton pienenemistä nykyisestä. Tämä olisi tervetullutta. Hitaammin kasvavan kannan hallinta on helpompaa, ja kanta pysyy kurissa suhteessa pienemmällä verotuksella. Lisäksi vaikuttaa siltä, että suuri osa kolaripeuroista on nuoria yksilöitä, joko vasoja tai ylivuotisia. Kannan rakenteen muuttaminen nykyisestä urosvoittoisemmaksi sekä sitä myöten tapahtuva peurojen keskiiän nousu saattaisivat vaikuttaa peurakolarien määrään suhteessa kantaan samalla, kun metsissämme liikkuisi nykyistä runsaammin komeasarvisia pukkeja. Peurapukin sarvet ovat suurimmillaan vasta 5­8 vuoden iässä. Kannan parhaita yksilöitä ovat nuoret pukit, joilla jo puolitoistavuotiaana Peurajahtia porukalla Maaston hyvin tunteva ja äänettömästi passiin siirtyvä 2­6 metsästäjän porukka varustettuna mäyräkoiralla tai kaksijalkaisella ajurilla on seuruejahtia parhaimmillaan. Valkohäntäpeurojen ajometsästys on mielenkiintoinen ja varsin tehokas metsästysmuoto. Yhä useammalla alueella merkittävä osa vuotuisesta peurasaaliista kaadetaankin seuruejahdeissa. Hitaassa ajossa peura tulee passiin useimmiten kaikessa rauhassa kävellen, pysähtyen välillä kuuntelemaan tulosuuntaansa. Tämä antaa mahdollisuuden hyvään riistalaukaukseen. 12 Metsästäjä 5 / 2009 Katso myös Metsästäjässä ilmestyneet valkohäntäpeuran metsästyksestä kertovat artikkelit: Valkohäntäpeuran metsästys käännekohdassa: 3/2008 s. 38 Lisätehoa valkohäntäpeuran pyyntiin: 4/2008 s. 64 Mikko Alhainen
• Houkutteluvinkit valkohäntäpeuran metsästykseen Suomessa runsaslukuisten valkohäntien kotimantereella Pohjois-Amerikassa kutsupillien käyttö metsästyksessä on erittäin yleistä. Ei siis ihme, että markkinatalouden mallimaassa on tarjolla lukematon määrä erityyppisiä pillejä, tölkkejä ja kalistimia valkohäntäpeurojen narauttamiseksi. Nämä välineet ovat nykyisin saatavilla myös meillä. Miten niitä sitten tulisi käyttää suomalaisessa valkohäntäjahdissa, ettei metsiemme äänimaailmaan tulisi ei-toivottuja soraääniä? aikki hirvieläimemme ääntelevät ympäri vuoden ilmaisten kulloinkin mielentilaansa, pitääkseen yhteyttä tai esimerkiksi varoittaakseen lajitovereitaan uhkaavasta vaarasta. Valkohäntäpeuran metsästyskausi on suhteellisen pitkä, syyskuun lopusta tammikuun loppuun. Tätä ajanjaksoa leimaa marraskuinen lisääntymiskäyttäytyminen, jota voidaan hyödyntää myös houkuttelumetsästyksessä. Lokakuun puolivälistä marraskuun puoliväliin kestävää jaksoa voi kutsua esikiimaksi. Tällöin metsissä voi kuulla seuraa hakevien naaraiden kontaktiäännähdyksiä (contact call) sekä peurapukkien ja -naaraiden kokeilevia ja hentoja öhkäyksiä (buck grunt, doe grunt). Näiden signaalien tarkoituksen on kiinnittää vastakkaisen sukupuolen huomio puolihuolimattomalla moikkauksella. Lokakuulle painottuvat lisäksi urosten määkivä kurkkuääni (buck bawl) sekä pikkupukkien sparraus eli valmistuminen tositoimiin, joka ilmenee samanarvoisten pukkien sarvien varovaisena kalisteluna (rattling) ja lyhyinä öhkäisyinä (grunt). Sarvien kalistelu on kokeilevaa eikä raivokasta kuten kiimahuipussa. Ääntä voikin verrata kotioloissa tyhjän vaatekaaHoukutteluvälineet vasemmalta oikealle: kalistelupussi, naaraan määkimisääni ja kolme pilliä, joilla kaikilla pystyy tekemään erilaisia örähdyksiä kuminauhaa säätämällä. Siirrettävä kuminauha pidentää ja lyhentää sointikielen värähtelyaluetta. Eri äänet on merkitty pillin sisälle lyhenteillä: BG ­ buck grunt, DG ­ doe grunt. Tämä helpottaa opettelua, kun ei vielä osaa soittaa korvakuulolta. pin roikkuvien henkareiden liikutteluun. Liika aggressio ja voima näissä äännähdyksissä on käänteisesti kiinnostavaa ja karkottaa peurat kauemmas. Näiden äännähdysten matkiminen voi tehota läpi metsästyskauden, esikiimasta tammikuun jälkikiiman loppuun. Kiimainen uros ei ole rippikoulupoika Kiiman kiivain vaihe ajoittuu keskimäärin marraskuun kolmannelle viikolle. Tällöin voidaan edelleen käyttää mainittuja kontaktiäännähdyksiä; naarailla se on pehmeä nouseva määintä. Marraskuun loppupuolella naaras ilmaisee omaa lähestyvää astumisvalmiuttaan samanlaisella määinnällä, joskin kovemmin ja määrätietoisemmin (estrus bleat). Varsinainen kiimahuippu on edellinen kiimamääintä yhdistettynä pidempään lehmän vasikkamaiseen määkäisyyn (breeding bellow). Tämän ääniyhdistelmän käyttö voi aiheuttaa alueen pukeissa arvaamattoman nopeaa ja raivokastakin käytöstä. Paikalle tullaan vauhdilla, ja tulosuunta voi joskus olla yli avoimempienkin alueiden. Urosten marraskuinen käytös ei ole rippikouluoppien mukaista. Naaraiden kulkemia polkuja ravataan laajalla alueella ja etsitään virtsaan sekoitettuja estrogeenikutsuja. Naarasta loka­ marras- sekä marras­joulukuussa jäljittävä K pukki voi ääntelehtiä noin tusinan öhkäisyn sarjoissa (tendind), ikään kuin viestien naaraalle: "Hiljennä jo!" Tämänkin äänen matkiminen voi houkutella paikalle muita, niin pukkeja kuin naaraitakin. Mikäli metsästys on naakimista, eli liikutaan hiljaa valkohäntien mailla, tulee ajoittain tuottaneeksi häiritseviä ääniä. Risun katketessa tai oksan raapaistessa takkia kannattaa pysähtyä hetkeksi ja käyttää sitten lyhyttä naaraan tai uroksen öhkäisyä tai määintää (bleat), joka voidaan viheltää pillillä tai käyttää painovoimalla toimivaa pillipurkkia. Sitten taas kunnon odotus, ja peurat voivat tulla uteliaina katsomaan, että kukas se siellä! Ole siis valmiina kaiken aikaa. Omakohtainen kokemukseni pikkupukin käyttäytymisestä on tuore, viime syksyltä. Passini ohitti karkkopukki, jolle öhkäisin lyhyesti. Pukki ei merkannut mitenkään ja jatkoi matkaansa. Vajaa kymmenen minuuttia myöhemmin sama pukki tuli tuulen alta taakseni, ja kiinnittämättä liikkumattomaan olemukseeni mitään huomiota ohitti minut muutamasta metristä. Tämä vain öhkäykseen perustuvana kilpailevan pukin etsimiseksi. Sivu- ja takapasseissa hitaasti liikkuvien peurojen liikkeen voi pysäyttää ­ itseään paljastamatta ­ lyhyellä öhkäyksellä. Ja jos ensimmäinen ei tehoa, niin töräytetään uudestaan. Tämä ääni on ihmisääntä kuten vihellystä parempi, koska peurat jatkavat tällöin uudelleen matkaansa useimmiten käyntivahtia. Artikkelissa on mainittu eri äänteiden englanninkieliset nimet siksi, että mallien hakeminen esimerkiksi internetin sivustoilta olisi helpompaa. Aihetta käsitteleviä sivustoja on paljon, kuitenkin useimmiten Uuden mantereen puolelta. Valkohännät ääntelevät kuitenkin samoin molemmin puolin rapakkoa, joten matkimisen matkiminen on jopa suositeltavaa. G Teksti ja kuvat: Veli-Matti Pekkarinen, riistanhoidonneuvoja, Etelä-Savon riistanhoitopiiri Metsästäjä 5 / 2009 13
• Puheenjohtajan palsta Risto Hanhineva varapuheenjohtaja Metsästäjäin Keskusjärjestö Aselakiesitys uudelleen valmisteluun! Ampuma-aselain muutos on käynnissä. Hallituksen esitys ampuma-aselain muutoksesta jätettiin eduskunnalle kesäkuussa ja lakiesitys tulee valiokuntakäsittelyyn syksyn aikana. Esityksessä ehdotetaan ampuma-aselakiin monia hyvin laaja-alaisia muutoksia, joilla on suoranaisia vaikutuksia metsästykseen ja metsästysaseiden lupahankintaan. Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamisesta toisi paljon kohtuuttomia kiristyksiä metsästäjän ja ampumaurheilua harrastavan henkilön aseluvan saantiin, aseiden käyttöön ja määrään. Lakiesitys rankaisee tavallista aseharrastajaa, kuten metsästäjää, vaikka kaikki tietävät, että Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden taustat ovat jossain aivan muualla, kuten nuorten miesten valitettavan yleisessä pahoinvoinnissa ja syrjäytyneisyydessä. Lakiesityksessä olevia metsästäjää sivuavia kohtia on muun muassa ampumaaseen hankkimisluvan alaikärajan nostaminen 18 vuoteen. Tämä tietäisi sitä, että 15 vuotta täyttänyt nuori metsästäjänalku saisi siirtää oman aseen hankintaa kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Nykykäytännön mukaan hankkimisluvan voi saada huoltajan suostumuksella 15 vuotta täyttänyt nuori. Esityksen mukaan 15 vuotta täyttäneen nuoren olisi kuitenkin mahdollista saada rinnakkaislupa esimerkiksi huoltajan aseisiin. Siis nuoren metsästäjän asehankinta edellyttäisi kolminkertaista lupabyrokratiaa nykyiseen verrattuna. Metsästäjän loukkupistoolit joutuvat suurennuslasin alle, kun ampuma-aselain uudistamisen tavoitteena on aseturvallisuuden lisääminen. Esitetään, että pistoolityyppisiä aseita koskevan hankkimisluvan saisi jatkossa vasta henkilö, joka on täyttänyt 20 vuotta. Metsästysperusteella anottaessa luvan voisi saada henkilö, joka esittää riistanhoitoyhdistyksen antaman lausunnon pienpetopyyntiharrastuksestaan ja luvan saisi vain kertatulitoimiseen pienoispistooliin taikka pienoisrevolveriin. Ensimmäinen käsiaselupa olisi aina määräaikainen, lupa myönnettäisiin enintään viideksi vuodeksi. Riistanhoitoyhdistyksen lausunnonantovelvoitetta ihmetellään metsästäjäorganisaation joka tasolla, menettely lisäisi selvästi lupaprosessin byrokraattisuutta. Jäsenmäärältään suurissa riistanhoitoyhdistyksissä ei ole mitään mahdollisuutta selvittää yksittäisen metsästäjän loukku- tai luolametsästyksen aktiivisuutta. Tarkoituksenmukaisempi järjestely olisi, jos jokainen metsästäjä toimittaisi nämä tiedot tarvittaessa suoraan lupapäätöstä harkitsevalle poliisiviranomaiselle. Riistanhoitoyhdistyksen toimihenkilöt asetettaisiin hankalaan asemaan. Lausuntoa antaessaan heitä sitoo metsästyslain 70 §:n rikosoikeudellinen virkavastuu. Lakiehdotus antaa viranomaisille useita eri mahdollisuuksia tarkistaa henkilön soveltuvuutta aseen hankintaan ja hallussapitoon. Poliisi voisi saada soveltuvuuden arviointia varten tietoja asevelvollisen asepalveluksesta ja palveluskelpoisuudesta. Luvanhakijan suostumuksella poliisi voisi saada myös henkilöä koskevia terveystietoja ja, jos ei anna lupaa terveystietojen käyttöön, voi se johtaa lupahakemuksen tai voimassa olevan hallussapitoluvan peruuttamiseen. Ase on metsästäjän työkalu, näitä työkaluja pitäisi saada hankkia ja käyttää ilman tarpeetonta lisäbyrokratiaa ja sen mukanaan tuomaa merkittävää aselupakustannusten moninkertaistumista. Kannattaakin todella harkita lakiesityksen ottamista uudelleen valmisteltavaksi! G 14 Metsästäjä 5 / 2009
• YLI 100 VUODEN KOKEMUKSELLA TARKEMPI KUIN HAUKANSILMÄ: LEUPOLD VX -II ® VX-II 3-9x40 DX -ristikko 399,- VX-II 4-12x40 Adj. Obj. FDX -ristikko 549,- VX-II-kiikaritähtäimen suosio ei ihmetytä ketään, joka on joskus käyttänyt sitä ampuessaan. Sen arvokkaisiin ja suorituskykyisiin ominaisuuksiin kuuluvat myös tarkat 1/4-MOA:n välein varmistavat säätimet. Multicoat 4 -linssijärjestelmän valonläpäisy on erinomainen, minkä ansiosta sen kirkkaus on ylivertainen, kuva terävä koko näkökentän alueella ja kontrasti optimaalinen. Tietyissä malleissa oleva säädettävä objektiivi yksinkertaistaa määrättyjen etäisyyksien parallaksin säätämistä. Lukittava ja erittäin nopeasti tarkentuva okulaari, kosketustoiminen suurennuksen säädin. Tutustu myös Leupoldin VX-III ja VX-I ­sarjoihin osoitteessa www.leupold.com. VX-II 1-4x20 DX -ristikko 399,- Katso lähin Leupold ­jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi www.leupold.com Metsästäjä 5 / 2009 15
• Hirvikanta laskenut lähes tavoitteeseen ­ pyyntilupia runsaasti vielä Pohjois-Suomessa Tänä vuonna hirvien pyyntilupia myönnettiin 51 500, mikä on kuusi prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Talvehtivan hirvikannan koko näyttää viimeisten vuosien perusteella olleen 80 000­90 000 hirven tuntumassa. Viime vuosien tapaan hirvikantaa pyritään alentamaan entisestään maan pohjoisosissa, jossa on myönnetty runsaasti pyyntilupia. Valkohäntäpeuran metsästykseen myönnettiin ennätykselliset 26 600 pyyntilupaa. yyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästys alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina eli tänä vuonna 26. syyskuuta. Hirviä voidaan metsästää vuodenvaihteeseen asti, kun taas peurojen metsästys päättyy vuoden 2010 tammikuun lopussa. Tulevasta jahtikaudesta tulee edellisen vuoden tapaan varsin tavanomainen, sillä hirvisaaliin arvellaan nousevan myönnetyllä pyyntilupamäärällä noin 58 000­61 000 hirven tietämiin. Viime vuonna saalis oli 57 700 hirveä. Valkohäntäpeuralupien perusteella tulevan kauden saalismääräksi arvioidaan noin 28 000 peuraa. 16 Metsästäjä 5 / 2009 Lapin riistanhoitopiiri myönsi eniten pyyntilupia Kolmen pohjoisen riistanhoitopiirin, Oulun, Kainuun ja Lapin alueilla myönnettiin puolet koko Suomen hirvien pyyntiluvista. Lapin riistanhoitopiiriin myönnettiin 10 500 ja Oulun piiriin 10 000 lupaa. Kainuun riistanhoitopiiri myönsi historian suurimman lupamääränsä, yli 5 600 pyyntilupaa. Eteläisen Suomen alueella Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Etelä-Hämeessä pyyntilupien määrä nousi viime vuodesta neljänneksellä, kun taas Pohjois-Karjalassa lupia vähennettiin lähes neljänneksellä. la Suomessa, neljää pohjoisinta ja itäisintä riistanhoitopiiriä lukuun ottamatta. Kuusi- ja metsäpeuroille vähän pyyntilupia Edellisvuosien tapaan kuusipeuroja metsästetään pienimuotoisesti vain neljässä riistanhoitopiirissä: EteläHämeessä, Satakunnassa, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Uudellamaalla metsästetään hieman yli puolet kaikista kuusipeuroista. Koko maahan kuusipeuralupia myönnettiin 228, mikä on 10 lupaa enemmän kuin vuosi sitten. Metsäpeuroja metsästetään tulevana jahtikautena riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien turvin vain Pohjanmaalla, jossa lupia myönnettiin 35. Lupamäärää supistettiin puolella edellisvuoden 72 luvasta. Luvat kohdennetaan alueille, joilla metsäpeurat aiheuttavat merkittäviä maatalousvahinkoja. G Teksti: Marko Svensberg, erikoissuunnittelija, MKJ P Valkohäntäpeuralupien määrä kasvussa Koko maassa valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin 26 600. Tämä on yhdeksän prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena. Varsinais-Suomi säilyttää edelleen vahvimman peurapiirin tittelin, jos piirejä vertaillaan pyyntilupamäärien perusteella. Varsinais-Suomen riistanhoitopiiri myönsi lähes 7 500 pyyntilupaa, kun seuraavaksi eniten niitä myönsi Etelä-Häme, 5 400. Valkohäntäpeuroja metsästetään erityisesti maan lounaisosien viidessä riistanhoitopiirissä, joihin myönnettiin 95 prosenttia pyyntiluvista. Pienessä määrin valkohäntäpeuraa metsästetään myös muual- Hirvieläinten pyyntiluvat 2009-2010 Riistanhoitopiiri Hirvi Valkohäntäpeura Kuusipeura Metsäpeura kpl kpl kpl kpl Etelä-Häme 1202 5362 15 Etelä-Savo 2571 185 Kainuu 5637 Keski-Suomi 3023 271 Kymi 1552 195 Lappi 10488 Oulu 10058 Pohjanmaa 3362 405 35 Pohjois-Häme 1327 2892 Pohjois-Karjala 1648 Pohjois-Savo 2647 71 Ruots. Pohjanmaa 2243 328 1753 4763 21 Satakunta Uusimaa 2491 4666 140 Varsinais-Suomi 1521 7425 52 Koko maa 51523 26563 228 35
• Metsästäjä 5 / 2009 17
• GPS-panta+ohjelma+puhelin* Nyt Magnum-paketti Nokia 6220 -paketti Huippu- et! ominaisuud Valmiiksi asennettu! Hyväksi haukuttu Minun Sonera era c. -liittymä ja Nokia 6220 classic. laadukasata haudutusp KAUPAN PÄÄLLE! etin Magnum-pak lanneelle ti NYT! ennen 898 1397 3kk veloituksetta Nokia 6220 classic Data Porras 5 Mpix kamera Xenon-salamalla, A-GPS-navigointi ja nopeat 3G- tai HSDPA-yhteydet. 1.730.9.2009 aikana kytketyn Data Porras-palvelun kuukausimaksu ja kytkentämaksu hintaan 0 meneillään olevan laskutuskauden ajaksi ja seuraavaksi kolmeksi (3) laskutuskaudeksi. Tarjous koskee ainoastaan Data Portaan ensimmäistä 20 megatavua, tämän yli kuukaudessa menevä datakäyttö laskutetaan normaalisti, eli toinen ja sitä seuraavat portaat normaalihintaan. Minun Sonera -liittymän avaus 0 30.9.2009 asti (norm. 3,90 ) ja kk-maksu alk 1,99 . Minun Sonera -liittymän puhelut 0,079 /alkava minuutti + puhelun aloitusmaksu 0,049 /kpl. Tekstiviestit 0,079 /kpl. Kotimaan dataliikenne alk. 0,90 /alkava tunti. Hinnat normaalihintaisiin kotimaan numeroihin, ei palvelu- ja yritysnumeroihin. * +Minun Sonera -liittymä alk. 1,99 /kk. 24 kk:n sopimuskausi. 5 /kk Minun Sonera. Juuri sellainen kuin sinä haluat. Tarjous ei koske tarjousaikana irtisanottuja ja uudelleen avattuja liittymiä. Esimerkkilaskelma: Nokia 6220 C ottuja Classic Minun Sonera -liittymällä ja 24 kk sopimuksella paketin hinta väh. 171,66 /24 kk (sis. liittymän avaus- ja kk-maksut sekä puhelimen). Liittymä ilman puhelinta 51,66 /24 kk. Säästösi 145 . Liittymän lisäkus lisäkustannusten kokonaismäärä 120 . Puhelimen arvo 265 . Määräaikaiset sopimuskaudet 12 kk tai 24 kk. Puhelinta ei ustann ustannusten Puhelime voi käyttää sopimuskauden aikana muilla liittymillä. TESTIVOITTAJAN UUTUUS PPUHUITUUS! UU -panta Tilaa myös POINTER MAX -seurantaohjelmisto! j Täysin yhteen MKJ/Trackesopiva Tracker Hunr ja maastonavig ter o ohjelmistojeintin kanssa! NYT! 699 ennen 899 POINTER MAX Huippu-uutuus seurantaohjelmisto 299 ­ kaikki mitä tarvitset! *) LIVE-palvelu viideksi ksi vuodeksi ja 2500 karttaruutua ­ ilman erillisiä lisäkuluja! N HYÖT Y SIMAALINE AKÄY TTÖÖN! MAK N KOIR VANLUOKA KO AN, OHJELMVELUN L LIVE-PA RTAT* ja KA Sis. Hintoihin lisätään toimituskulut. MYYNTI
• etin Magnum-pak ht. yli ay tai 2 tuotett lanneelle * ti 500,- arvosta Ammattitason lihankäsittelytu otteet suoraan maahantuojalt a sh. KAUPAN! PÄÄLLE sa niin kauan Tarjous voimas ttää. Sh 99,rii kuin tavaraa NYT 100 kpl erä! TAKUU 12kk Premium remium m muita pientarvikkeita. -haudutuspata sh. 498 950 KAPASITEETTI JOPA 150 kg/h 1 0 Premium Compact NYTl e0ä!1950 Premium Maxi-lihamylly kp r TAKUU 12kk -kammiovakuumipakkaaja 3 998 198 TAKUU 12kk Premium Mini -vakuumipakkaaja Premium Lite -lihamylly tarpeisiin. Näppärä koko helpottaa varastointia mutta kätkee sisäänsä ja makkarasuutin. TAKUU 12kk Premium 149 Premium -h -haudutuspata Laa Laadukas elektroninen haudutuspata aro aromikkaampaan ruoanvalmistukseen. -vakuumipussit vakuumipussit u 6,90 54,90 Hinnat alk . www.eratu vertaa hintoja! ote.fi 69 sh. 99 TAKUU 12kk /100 kpl /1000 kpl Classic+Intello Classic tehopaketti sisältää vastaanottimen 499 - Exact kuin suurille koirille. 199 alk. 229 Meiltä myös edullisesti! Näkymätön aitaus alueen sisäpuolella. Haukunrajoitinpannat p P Peruspaketilla aitaat jopa 1400m alueen. 2 79 ir valioko176 596, 0400 245 083 puh. 0500 Hintoihin lisätään toimituskulut. puh. 045 65 .fi eratuot2e0000 oita tevästi netistä tai s steet.fi Tilaa kä avaru
• Tietoa hirvieläimistä satelliittiseurannalla Petri Timonen Viime vuoden marraskuussa aloitetussa satelliittiseurannassa panta laitettiin kaikkiaan 119 hirvelle eri puolilla Suomea. Pantahirvien liikkeitä on voinut seurata riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) nettisivujen kautta, jonne on päivitetty pantahirvien liikkeet noin kuukauden välein. teydessä kerätään aineistoa myös eläinten terveydentilasta. Liikkumisessa alueellisia eroja Seuranta on alkuvaiheessaan ja aineistosta on tarkoitus tehdä alustavia yhteenvetoja vuoden loppupuolella. Pantahirvien liikkeissä on jo nyt havaittavissa tietynlaista säännönmukaisuutta. Talvella pantahirvet oleilivat pääsääntöisesti melko pienellä alueella mutta lumien sulaessa ne lähtivät liikkeelle. Varsinkin Pohjanmaalla on selvästi nähtävissä kuinka meri vetää hirviä puoleensa. Suurin osa hirvistä lähti keväällä vaeltamaan kohti rannikkoa osan päätyessä jopa saariin saakka. Kulkusuunta hirvillä näytti olevan länteen tai luoteeseen. Muuallakin selviä siirtymisiä talvi- ja kesälaidunten välillä on havaittavissa, joskin osa hirvistä on pysytellyt myös melko suppealla alueella. Osa Kuhmossa, itärajan lähellä pannoitetuista hirvistä, on mennyt myös Venäjän puolelle. Raja- H irvien lähetinseurannalla halutaan selvittää, kuinka laajalle alueelle hirvet levittäytyvät siirtyessään pois talvehtimisalueiltaan kesäelinpiireilleen ja metsästyksen ajaksi. Tämän lisäksi tutkitaan rannikon, suurpetojen, metsästyksen ja liikenteen vaikutuksia hirvieläinten liikkumiseen, kuolevuuteen ja elinympäristön käyttöön. Tietoa hyödynnetään hirvieläinten kannanhoidossa, kuten verotussuunnitelmien laadinnassa, sekä metsätuhojen ja hirvikolareiden ehkäisyssä. Pannoituksen yh20 Metsästäjä 5 / 2009 aita näyttää kuitenkin jonkin verran ohjailevan myös hirvien liikkeitä, koska osa hirvistä on kulkenut pitkiäkin matkoja rajaa pitkin pohjoiseen tai etelään. Etelässä, esimerkiksi Sipoon ja Kirkkonummen hirvet ovat puolestaan pysytelleet melko pienellä alueella pannoituksista lähtien. Etelärannikolla talvet ovat melko vähälumisia, joten hirvillä ei välttämättä ole tarvetta siirtyä erikseen talvi- ja kesälaitumille. Toinen tärkeä seikka hirvien vähäiselle liikkumiselle on todennäköisesti ihmisen vaikutus. Riista-aitojen, tiestön ja asutuksen ym. vuoksi hirvet eivät mielellään lähde seikkailemaan alueelta toiselle. Vasomisen jälkeen liikkuminen vähäistä Tarkemmin hirvien liikkeisiin ja käyttäytymisiin palataan vielä myöhemminkin tämän lehden sivuilla, mutta pari esimerkkiä havainnollistakoon hirvien liikkeitä viimeisen puolen vuoden aikana.
• aikana naaras liikkui keskimäärin 30,1 metriä vuorokaudessa. Kahden vasomisen jälkeisen viikon aikana se liikkui 80,3 metriä vuorokaudessa ja kahden seuraavan viikon aikana 460,0 metriä vuorokaudessa. Ensimmäisen kuukauden aikana (16.5.-14.6.) hirvi liikkui keskimäärin 270,1 m / vrk ja seuraavan kuukauden aikana (15.6.-13.7.) jo 1139,4 metriä vuorokaudessa. Hirvisonnilla laaja elinpiiri Toisena esimerkkinä otetaan nuoren hirvisonnin (numero 4522) liikkeet. Se sai pannan kaulaansa Paltamon alueella 19.1.2009. Pannoitushetkellä hirvi oli vajaan kahden vuoden ikäinen ns. ylivuotinen sonni, jolla oli sarvipiikit 1+1. Se asusteli pannoituspaikan tuntumassa koko talven ja kevään ajan, kunnes se lähti pidemmälle vaellukselle kesäkuun alussa. Puolentoista kuukauden aikana nuori hirvisonni liikkui keskimäärin 7,5 km vuorokaudessa ja enimmillään 23.-24.6. peräti 19,8 km vuorokaudessa. Lähtöpaikastaan Oulujärven pohjoispäästä se kävi kauimmillaan noin sadan kilometrin päässä koillisessa Suomussalmen pohjoispuolella. Sinne hirveltä kului aikaa kulkea noin viikon verran. Heinä- kuun lopulla hirvi oli kuitenkin palannut takaisin lähtöpaikalleen Oulujärven pohjoispäähän ja paluureitti oli lähes samanlainen kuin menoreitti joskin hieman verkkaisempi kulkuvauhti. Kuitenkin 13.7. se oli vielä Suomussalmen pohjoispuolella mutta jo 26.7. takaisin Oulujärven pohjoispäässä. Hirvi kulki 3.6.-13.7. välisenä aikana keskimäärin 7475 m / vrk, joka tekee reilun kuukauden aikana yhteensä noin 300 km. Lisää esimerkkejä löytyy RKTL:n nettisivuilta, joille päivitetään kaikkien pantahirvien liikkeistä kertovat kartat kuukauden välein. Valitettavasti ainakaan toistaiseksi meillä ei ole mahdollisuuksia tiheämpään päivitysväliin. Osa pannoista pudonnut Pantahirvistä kolme on tähän mennessä löydetty kuolleena. Ensimmäinen näistä menehtyi pian pannoittamisen jälkeen (Tervola) mutta varsinaista kuolinsyytä ei saatu selville. Toinen puolestaan juuttui kiinni metsäojaan, josta se löydettiin kuolleena (Kirkkonummi). Kolmas panta löydettiin Kuhmon alueelta ja sen hirven epäillään joutuneen karhun tappamaksi. Paikalta löytyi sekä karhun että ahman jälkiä mutta itse Kuvassa on nuori hirvisonni tutkimuspanta kaulassaan, joten pantaa ei ole aina helppo havaita riippuen hirven asennosta ja paikasta. Talvella 2009 naaraspantahirvi (numero 4520) oleili lähellä Sotkamoa Kaitainsalmen koillispuolella (hirvi kuvattu Sotkamon nettikartoissa sinivihreillä neliöillä). Naaras lähti kulkemaan kesäalueelle kohti pohjoista 30.4.2009. Toukokuun alussa 1.-4.5. se oleili tulevan vasomispaikan lähettyvillä noin 8 km:n päässä talvehtimispaikalta. 6.-11.5. se kävi noin kymmenen kilometrin päässä koillisessa mutta palasi sitten vasomispaikan lähettyville 11.5. Todennäköisin vasonta-aika oli 16.5. ja näköhavainto pantahirvestä kaksoisvasoineen saatiin 19.5., jolloin vasat arvioitiin 3 vrk:n ikäisiksi. Arvioidusta vasomisesta ensimmäisten neljän vuorokauden Kuvassa olevan naarashirven toinen silmä oli sokeutunut, mutta siitä huolimatta eläin oli hyväkuntoinen ja sai pannan kaulaansa. Metsästäjä 5 / 2009 21 Sauli Laaksonen
• Petri Timonen Pienpetojen ruhoja tautiseurantaan Elintarviketurvallisuusvirasto Evira kerää joka vuosi pienpetojen (supikoira, kettu, mäyrä, näätä, minkki) ruhoja eläintautitutkimusta varten. Ruhoja kerätään erityisesti maan etelä- ja kaakkoisosasta, Kymen, Pohjois-Karjalan, Etelä- ja Pohjois-Savon, Etelä- ja Pohjois-Hämeen, Uudenmaan sekä Keski-Suomen riistanhoitopiirien alueelta. Myös muista riistanhoitopiireistä saatavat näytteet ovat kuitenkin tervetulleita. Ruhoista tutkitaan raivotautivasta-aineet, aivot rabiesviruksen varalta ja rokotesyöteissä olevan merkkiaineen (tetrasykliini) esiintyminen. Ruhot tutkitaan lisäksi trikinella- (trikiini-) ja ekinokokkiloisten varalta. Kettukapin esiintymistä seurataan myös. Millaisia näytteitä? Näytteeksi soveltuvat sekä metsästetyt että kuolleena löytyneet kokonaiset supikoirat, ketut ja mäyrät, mikäli ne eivät ole liian pilaantuneita. Erityisesti sairaalta vaikuttaneet ja poikkeuksellisesti käyttäytyneet eläimet ovat mielenkiintoista tutkimusmateriaalia. Normaaliturkkiset eläimet voi nylkeä ennen lähetystä. Eläin tulisi lopettaa niin, etteivät aivot tuhoudu. Pakkaaminen ja lähettäminen Näytteiden annetaan jäähtyä pilaantumisen estämiseksi (mieluiten +1 - +5 asteeseen) ennen pakkaamista, mutta niitä ei kannata pakastaa, ellei säilytysaika veny pitkäksi. Eläin kääritään ensin runsaaseen (sanomalehti)paperiin, joka imee mahdollisesti valuvat nesteet. Paperikäärö pakataan ehjään muovipussiin ja lopuksi tukevaan laatikkoon. Täyteaineeksi voi laittaa lisää paperia. Laatikko teipataan kiinni. Pussiin voi laittaa kylmävaraajia näytteen säilymisen parantamiseksi. Pakettiin liitetään lähete, jollainen on saatavilla Eviran internetsivuilla (www.evira. fi). Myös vapaamuotoinen lähete käy. Lähetteessä ilmoitetaan lähettäjän tietoina nimi, osoite ja puhelinnumero sekä näytteen tietoina vähintään eläinlaji, pyyntipäivä ja pyyntipaikka (kunta, kylä ja mielellään myös koordinaatit). Myös pyyntitapa on syytä ilmoittaa (esim. loukku, pysäyttävä koira, luolakoira, haaskapyynti). Muista ilmoittaa, jos eläin oli sairas, käyttäytynyt oudosti, tai se löydettiin kuolleena. Lähettäjä saa muutaman kuukauden kuluttua postissa kirjallisen tutkimusvastauksen. Ruhot toimitetaan Eviraan, Kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikköön Ouluun Matkahuollon kautta. Evira maksaa lähetyskulut. Osoite: Evira, Matkahuolto, Oulu Kiitos avusta ja hyvää pyyntikautta! Lisätietoja: Eläinlääkäri Marja Isomursu, p. 02077 24910 tai 02077 24924, marja.isomursu@evira.fi ASEKAAPIT G siisti malli G väriltään musta-harmaa G tosi edullinen kaappi si K I H I N TA A N ! SHOK Silver Eagle Pro Eagle g 5­10 aseelle Hinta 298 00 Hi 298,00 +rahti k.156*l.37*s.32 cm paino 60 kg hirvi oli syöty ja paloiteltu niin, että varmaa kuolinsyytä ei saatu enää selville. Tämän lisäksi muutama hirvi on saanut pudotettua pannan kaulastaan (taulukko 1). Pantojen putoamiset johtuvat yleensä siitä, että varsinkin nuorille uroshirville panta joudutaan laittamaan niin löysälle että ne saavat sen pudotettua ennen sarvien kasvamista. Uroshirvien pannat on jätetty löysälle kahdesta syystä. Hirvelle on haluttu jättää kasvuvaraa pannan suhteen ja toiseksi kiima-aikana sonnien kaula turpoaa niin palso jon, että panta on oltava isoillakin e uroks uroksilla löysällä. Pantojen putoamista ei voida oikein millään estää, koska hirvet mielellään hankaavat nahka nahkaansa puihin, jolloin pantakin helpo helposti pääsee putoamaan. Uroshirvien osalta pantojen putoaminen loppunee loppukesästä, jolloin niil- Hirvien liikkuminen kesä- ja talvilaidunalueiden välillä on tiedetty jo pitkään. Hirvipantatutkimus antaa kuitenkin siitäkin runsaasti uutta tietoa kuten hirvien vaelluksista yleensäkin. le on kasvanut riittävän pitkät sarvipiikit päähän. Hirvien terveys Käsitellyt hirvet olivat pääosin hyväkuntoisia; kuntoluokka neliportaisella asteikolla oli keskimäärin 3,2 (vaihtelu 2,5-4). Maaliskuun alussa, aivan pannoituksen loppuvaiheessa, alkoivat talven rasitukset jo näkyä hirvien hyvinvoinnissa, ihonalaiset rasvavarastot olivat kulutettu. Kliinisesti eläimet olivat terveitä, kiiltäväkarvaisia yksilöitä muutamaa poikkeusta lukuun ot- Taulukko 1. Tutkimuskäytöstä poistuneet pannat 21.11.2008-30.7.2009. Pannoituspaikka ja ­aika Kuhmo 11.1.2009 Tervola 5.3.2009 Kuhmo 10.12.2008 Kirkkonummi 11.2.2009 Läyliäinen 16.2.2009 Suomussalmi 23.11.2008 Kannus 7.2.2009 Ristijärvi 27.11.2009 Paltamo 13.1.2009 Kuhmo 10.1.2009 Kuhmo 9.12.2008 Suomussalmi 22.11.2008 Läyliäinen 12.2.2009 Löytöaika 30.3.2009 20.4.2009 16.4.2009 30.4.2009 28.5.2009 22.5.2009 26.6.2009 29.6.2009 30.6.2009 14.7.2009 14.7.2009 13.7.2009 15.7.2009 Tapahtuma Panta pudonnut Kuollut Panta pudonnut Kuollut Panta pudonnut Panta pudonnut Panta pudonnut Panta pudonnut Panta pudonnut Panta pudonnut Kuollut Panta pudonnut Panta pudonnut Silver Eagle 6 aseelle Hinta: 198,00 +rahti k.140*l.36*s.26 cm paino 40 kg Myynti JJ 22 Ky JEPO JUNIMEG Kb EG 668 0 66850 Jepua, 06-7642528 www.junimeg.com Metsästäjä 5 / 2009
• Tutustu etukäteen liikkeemme kattavaan KRIEGHOFF varastovalikoimaan. Samalla saat asiantuntevan opastuksen kaikkiin yhdistelmäasekysymyksiisi, myös puhelimitse tai sähköpostilla. Tai tilaa uusin KRIEGHOFF esitteemme. Tervetuloa - William Wadstein - K-80 Neptun Classic 00170 Helsinki · Finland · Pohjoisra 22 Pohjoisranta Tel. (09) 135 4455, 135 1358 · Fax (09) 135 1671 · www.finnenterprise.fi www.krieghoff.de P A T R U U N A T PARASTA PATRUUNAPESÄÄN Trophy Bonded® Tip ­ patruunan edistyksellisen rakenteen, muotoilun ja neonpolymeerikärjen ansiosta tarkkuus, ballistiikka ja läpäisykyky ovat huippuluokkaa. Trophy Bonded ® ulkokuori varmistaa luodin luotettavan laajenemisen sirpaloitumatta. Uritettu runko-osa parantaa tarkkuutta ja pitää piipun puhtaampana. Luodin neonpolymeerikärki ja veneperä parantavat lentorataa ja tarkkuutta. Ytimeen fuusioitu vaippa maksimoi osumatehon. Trophy bonded® tip Niklattu hylsy ja luoti vähentävät kitkaa ja suojaavat korroosiolta. Luodin umpinainen runkoosa parantaa luun läpäisykykyä Ulkopuolinen uritus varmistaa optimaalisen laajenemisen .308 11,7g · .30-06 11,7g 2,59 ¤ kpl maahantuoja: Tarjous voimassa sitoumuksetta 30.9.2009 asti. K a t s o l ä h i n j ä l l e e n m y y j ä s i o s o i t t e e s t a w w w. h j o r t h . f i . Metsästäjä 5 / 2009 23
• tamatta. (Yhdellä naarashirvellä oli vasemman takajalan vanha avomurtuma, joka oli jo luutunut eikä aiheuttanut ontumista. Toisen, myös hyväkuntoisen naarashirven, toinen silmä oli sokeutunut, ilmeisesti tapaturman seurauksena. Kaksi iäkästä naarashirveä olivat heikkokuntoisia (Tervola ja Kirkkonummi), reagoivat epänormaalisti nukutukseen ja menehtyivät myöhemmin (kts Taulukko 1.). Muutama hirvi jätettiin nukuttamatta jo helikopterista havaitun heikkokuntoisuuden takia. Kaikkien hirvet olivat ulostenäytteiden perusteella Salmonella -bakteereista vapaita. Sisäloisia ja hyönteisvälitteisiä sukkulamatoja löytyi, mutta ei siinä määrin, että niistä olisi eläimille terveydellistä haittaa. Hirvikärpäsen levinneisyydestä ei hankkeen yhteydessä tehtyjen havaintojen mukaan ole viime vuosista tapahtunut muutosta eikä etenemistä havaittu. Tervolan hirvet olivat vapaita hirvikärpäsriesasta, Suomussalmen ja Kuhmon hirvissä infektioaste oli n. 10 % ja hiukan alempana Ristijärven seudulla 30 % ja Paltamossa 40 %. Tästä etelään olivat käytännöllisesti katsoen kaikki hirvet loisittuja, joskaan hyvin voimakkaita, hirven terveyttä haittaavia, infektioita ei havaittu. Tulokset vastasivat hyvin myös havaintoja hirvien makuuksien värjääntymisestä osoituksena hirvikärpäsen ulosteista. Hirviltä kerätyt verinäytteet ovat jo jatkotutkimuksissa Oulun yliopistossa, jossa niiden perusteella määritellään hirviemme geneettisen perimän monimuotoisuutta. Näitä tuloksia, yhdessä hirvien liikkeistä saatavan tiedon avulla, käytetään pyrittäessä määrittelemään hirviemme alkuperä ja sisäsiittoisuusaste. Hirvieläinten liikkeistä saatavat tiedot tulevat antamaan kaivattua tietoa erilaisten eläintautien ja ­loisten leviämismekanismeista ja ­reiteistä, nekään, kuten hirvetkään, eivät tunne rajoja. Ohjeet syksyn 2009 hirvenmetsästykseen pantahirvien osalta Hirvien pannoitustutkimuksessa kertyvä tieto on hyvin arvokasta ja tutkimukseen on panostettu kohtalaisen paljon resursseja. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toivoo, että pantahirviä ei kaadettaisi syksyn hirvijahdin aikana. Ohje 1. Jos pantahirvi ammutaan pyydämme metsästäjää toimimaan seuraavasti I ottakaa panta pois hirven kaulasta joko ujuttamalla pää pannan läpi tai irrottamalla mutterit pannan toiselta puolelta ja ottamalla panta pois (älkää katkaisko pantaa esim. puukolla) I ottakaa myös hirven korvassa oleva korvamerkki pois I mahdollisuuksien mukaan ottakaa hirveltä alaleuan toinen puoli irti ikämääritystä varten · laittakaa panta, korvamerkki ja alaleuka samaan pussiin ja lähettäkää ne Matkahuollon tai postin kautta osoitteeseen Jyrki Pusenius, Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu (puh: 020 575 1407) (vastaanottaja maksaa) I liittäkää lähetyksen mukaan tieto hirven ampumispaikasta, päivämäärästä ja kellon ajasta sekä mahdolliset muut tiedot (metsästystapa, hirven teuraspaino, hirven ulkoiset poikkeavuudet yms.) Huom! Joiltakin pantahirviltä on panta pudonnut ennen metsästyskautta mutta näilläkin hirvillä on edelleen korvamerkki, joka pyydetään palauttamaan em. oheistietojen kanssa. Ohje 2. Riistantutkimus kerää metsästäjiltä tietoa myös pantahirvihavainnoista metsästyksen yhteydessä. Tiedoissa pitäisi olla seuraavat havainnot: I pannan numero, havaintopaikka koordinaaatteina tai karttakuvana, päivämäärä ja kellon aika I tiedot metsästystavasta (ajometsästys, kyttäysmetsästys, koiralla tapahtuva metsästys...) I havainnot hirven käyttäytymisestä (esim. siirtymisreitti koiran haukussa yms.) I havainnot pantahirven seurassa olleista muista hirvistä (myös havainnot naarashirven mukana olleista vasoista) I tieto naaraspantahirviltä ammutuista vasoista (paikka, pvm., ykkös-/kakkosvasa, naaraan n käyttäytyminen ampumisen jälkeen, metsästystapa) I muut tapauskohtaisesti mielenkiintoiset havainnot pantahirviin liittyen I havainnot lähetetään osoitteeseen: Petri Timonen, Evon riistan- ja kalantutkimus, Rahtijärventie 291, 16970 EVO, puh. 040-732 8936, petri.timonen@rktl.fi Havaintoja pantahirvistä kaivataan Pantahirvistä tullaan tekemään runsaasti havaintoja metsästyksen yhteydessä. Mutta jo nyt kun metsästyskoiria saa pitää koulutustarkoituksessa vapaana omilla metsästysmailla niin myös pantahirvistä kertyy varmasti uusia näköhavaintoja. Havainnot ja ilmoitukset esim. koiran haukussa olevista pantahirvistä ovat tärkeä lisä tutkimuksen tarpeisiin. Riistantutkimus toivoo, että kaikki havainnot pantahirvistä, mukaan lukien kuolleena löydetyt pantahirvet ja pudonneet pannat ilmoitettaisiin meille. Ohjeet ovat soveltuvin osin oheisissa tietolaatikoissa. Riistantutkimus toivoo, että pantahirviä ei tulevan syksyn jahdissa ammuttaisi. Tärkeän metsästäjiä hyödyttävän tutkimuksen havaintoaineisto jää vaatimattomaksi, jos suuri osa pantahirvistä jo tänä syksynä kaadetaan. Projektiin on myös panostettu tähän mennessä huomattavan paljon. Pientä malttia ampumahetkellä siis toivotaan erityisesti alueilla, joilla hirviä on pannoitettu. Vahinkoja sattuu ja aina ei pantakaan välttämättä näy. Mitään rangaistusta pantahirven ampumisesta ei ampujalle tule. Ei siis ole mitään syytä jättää mahdollisesti ammuttua pantahirveä ilmoittamatta. Pyydämme lähettämään kaikki metsästäjien haltuun joutuneet pannat oheistietoineen riistantutkimukselle (katso ohje 1). Myös muita havaintoja pantahirvien liikkeistä metsästäjiltä toivotaan lähetettäväksi riistantutkimuksen käyttöön (katso ohje 2). G Teksti: RKTL: Jyrki Pusenius, Petri Timonen, Johanna Tuomivaara, Evira: Sauli Laaksonen Ohje 3 · HUOM · HUOM · HUOM · HUOM M Maastossa voi löytyä ohiammuttuja hirvien nukutusnuolia, joiden käsittelemisessä sessä tulee noudattaa varovaisuutta. Löytäessäsi nuolen (kuva ohessa) ota se talteen en ja kääri varsinkin kärkiosa huolellisesti esim. sanomalehteen, jotta nuoli ei pääse pistämään ketään. Pakkaa nuoli huolellisesti esim. pieneen pahvilaatikkoon ja lähetä se osoitteeseen: Jyrki Pusenius, Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu (puh: 020 575 1407) (vastaanottaja maksaa). aa). Laita liitteeksi tieto löytöpaikasta ja löytöajasta sekä lähettäjän tiedot. I Monilla seuroilla tai metsästäjillä on käytössään riistakameroita esim. riistapelloilla pelloilla tai nuolukivillä ja näille kuville on saattanut tallentua kuvia myös pantahirvistä. v vistä. Näistä pantahirvikuvista riistantutkimus on myös kiinnostunut ja niitä voi llähettää ähettää sähköpostilla osoitteeseen: petri.timonen@rktl.fi Laita kuvan yhteyteen tieto kuvauspaikasta, päivämäärästä ja kuvan lähettäjän yhteystiedot.. hteystiedo teystied ystiedot I Kaikki henkilöt, jotka lähettävät tietoa pantahirvihavainnoista tai kuvia pantahirvistä 31.1.2010 mennessä, osallistuvat kirjapalkintojen arvontaan. Lähetä siis tietosi aina yhteystietojen kera. I Pantahirvien liikkeitä voi seurata netistä osoitteessa: http://www.rktl.fi/riista/elinymparistot/ hirvielainten_satelliittiseuranta/pannoitetut_hirvet_kartalla.html 24 Metsästäjä 5 / 2009
• Hinnasto 2009 6x42 6x42 7x50 7x50 8x56 8x56 8x56 8x56 10x42 1,1-4x24 1,1-4x24 1,5-6x42 1,5-6x42 1,5-6x42 3-12x42 3-12x50 3-12x50 3-12x50 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 4-16x50 12,5-50x50 12,5-50x56 1,1-4x20 1,5-6x20 3-12x50 3-12x50 3-12x50 4-16x42 4-16x50 4-16x50 5-25x56 5-25x56 12,5-50x56 12,5-50x56 Lisähintaan: Lisähintaan: HUN Klassik Klassik Klassik valoristikolla HUN Klassik HUN valoristikolla Klassik valoristikolla Klassik sis alv. alv. 560 760 940 1295 600 940 975 1295 795 1120 1575 995 1180 1595 1195 1225 1420 1795 1225 1420 1575 1795 1495 2095 2420 1995 1895 1790 1995 2360 2265 2070 2410 2595 2695 2270 2270 95 160 Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Klassik valoristikolla Zenith FlashDot TESTIVOITTAJA TESTIVOITTAJA Varmint FieldTarget Parallax (ilmakiv) FT valoristikko+Parallax (ilmakiv) PM ShortDot PM P3 FlashDot PM II PM II/P Parallax säädöllä (*) PM II/LP valoristikko+Parallax (*) PM II PM II/P Parallax (*) PM II/LP valoristikko+Parallax (*) PM II/LP DT valoristikko+Parallax PM II/LP-2 DT, ristikko 2 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 1 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 2 kuvatasolla Klassik & Zenith ristikot 8 & FD8 PM II (*) merkittyjen DT double turn Metsästäjä 5 / 2009 25
• Vesilintuseurannan tuloksia 2009 Vesilintujen valtakunnallisten pesimäkanta- ja poikuelaskentojen alustavat tulokset ovat valmistuneet. Tärkeimpien riistasorsien pesimäkannat taantuivat viime vuoteen verrattuna. Myös poikastuotto jäi heikoksi. Haapanan poikastuotto on ollut hälyttävän huono jo kolmena perättäisenä vuotena. Sinisorsan poikastuottoindeksi pysyi pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella, mutta muilla lajeilla poikastuottoindeksi jäi selvästi tämän alle. Telkän poikastuottoindeksi sivusi seurantajakson minimiä ja tavillakin se oli yksi alhaisimmista. Erityisen hälyttävää on haapanan heikko lisääntymistulos jo kolmantena perättäisenä vuotena; tämä vuosi oli koko seurantajakson heikoin. Lajin poikastuotto on taantunut 1990-luvun alkupuolelta jopa voimakkaammin kuin pesimäkanta. Lisääntymistuloksessa oli eroja Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Sinisorsan, tavin ja telkän pesintä epäonnistui erityisesti etelässä (poikastuottoindeksit 84 %, 79 % ja 68 %; indeksi osoit- S isävesien vesilintujen pesimäkanta- ja poikuelaskennat tehtiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon johdolla eri puolilla Suomea. Pääosan laskennoista tekivät vapaaehtoistyönä metsästäjät ja lintuharrastajat. Pesimäkannat arvioitiin touko­kesäkuussa kahteen kertaan tehdyllä parilaskennalla ja poikastuotto kertaalleen heinäkuussa tehdyllä poikuelaskennalla. Seuraavassa esitettävä yhteenveto vuoden 2009 tuloksista perustuu 423 parilaskentapisteeltä ja 327 poikuelaskentapisteeltä heinäkuun loppuun mennessä saatuihin aineistoihin. Vertailussa ovat mukana vain sellaiset kohteet, jotka laskettiin myös viime vuonna. taa prosentteina poikastuoton vuoteen 2008 verrattuna), kun taas pohjoisessa poikastuotto oli näillä lajeilla jopa hieman parempi kuin viime vuonna (poikastuottoindeksit 117 %, 106 % ja 132 %). Sitä vastoin haapanan pesintä onnistui etelässä yhtä hyvin kuin viime vuonna (poikastuottoindeksi 99 %), mutta pohjoisessa poikastuotto jäi selvästi edellisvuotista heikommaksi (poikastuottoindeksi 66 %). Vuosien ja alueiden väliset erot poikastuotossa eivät selity pelkästään pesimäkantojen koossa tapahtuneilla muutoksilla. Kesäkuun alkupäivien poikkeuksellisen tuulinen, kolea ja sateinen sääjakso saattoi lisätä poikaskuolleisuutta, mutta riistanhoitopiirikohtaisten aineistojen perusteella näin näyttäisi käyneen vain kaikkein eteläisimpien ja läntisimpien piirien alueilla. Myös kevään aikataulu saattoi heijastua lisääntymistulokseen, erityisesti sen alueellisiin eroihin. Vesilintujen pesimäkausi oli tänä vuonna kahteen edelliseen vuoteen verrattuna etelässä myöhäinen, pohjoisessa taas aikainen. G Teksti: Hannu Pöysä, Marcus Wikman, Esa Lammi ja Risto A. Väisänen Tärkeimpien riistasorsien pesimäkannat taantuivat viime vuoteen verrattuna. Runsaus Poikastuotto Pesimäkannat taantuivat Tärkeimpien riistalajien eli sinisorsan, tavin, haapanan ja telkän kokonaiskannat taantuivat vuoteen 2008 verrattuna. Tavin pesimäkanta jäi viimevuotista pienemmäksi erityisesti etelässä (Oulun läänin eteläpuolinen alue), haapanan taas pohjoisessa (Oulun ja Lapin läänit). Sinisorsa taantui sekä etelässä että pohjoisessa, samoin telkkä, jolla kannanmuutokset olivat kuitenkin vähäisiä. Pesimäkannan kokoa kuvaava runsausindeksi putosi näillä lajeilla alhaisimpaan arvoonsa koko pitkäaikaisella seurantajaksolla. Kantojen taantuma on jatkunut koko 2000-luvun; sinisorsalla, tavilla ja haapanalla pesimäkannat ovat taantuneet jo 1990-luvun alusta alkaen. Parilaskennat tuottavat myös muista lajeista havaintoja vuosittaisten kannanarvioiden pohjaksi. Nokikanan pesimäkanta pysyi viime vuoden tasolla ja näin ollen pohjalukemissaan jo 24 vuotta kestäneen seurannan aikana. Muiden harvalukuisten lajien kuten jouhisorsan, lapasorsan, punasotkan ja tukkasotkan kannat yleensä ottaen taantuivat edellisvuodesta. Aineistot ovat kuitenkin pieniä, joten muutoksiin on suhtauduttava varauksella. 160 140 120 100 80 180 140 100 60 160 140 120 100 80 180 140 100 60 160 140 120 100 80 180 140 100 60 Poikastuotto jäi heikoksi Tärkeimpien riistalajien poikastuotto oli heikompi kuin viime vuonna. Sinisorsapoikueita tavattiin laskennoissa kylläkin hieman enemmän kuin viime vuonna, mutta niissä oli nyt keskimäärin yksi poikanen vähemmän. Muilla lajeilla poikuekoossa ei ollut suurta eroa vuosien välillä, mutta laskennoissa havaittujen poikueiden määrät jäivät erityisesti tavilla ja telkällä viimevuotista pienemmiksi. 28 Metsästäjä 5 / 2009 1990 1995 2000 2005 1990 1995 2000 2005 Sinisorsan, tavin, haapanan ja telkän runsausindeksit 1986­2009 (vasemmalla) ja poikastuottoindeksit 1989­2009 (oikealla). Indeksin arvo 100 = seurantajakson kaikkien vuosien keskiarvo. Kuvat: Marcus Wikman 160 140 120 100 80 180 140 100 60
• Metsästäjä 5 / 2009 29
• Karhu haavoittuu luultua useammin ­ tutkimustuloksia ruotsalaisesta karhunmetsästyksestä 30 Metsästäjä 5 / 2009 Hannu Huttu
• Karhunmetsästys vaatii metsästäjältä malttia ja koirilta taitoa. Ruotsissa tehtyjen selvitysten mukaan karhujahdissa haavoittamisia saattaa tapahtua varsin paljon. Tässä artikkelissa esitellään tuloksia ruotsalaisten karhunmetsästäjien keskuudessa vuosina 2006 ja 2007 tehdystä kyselytutkimuksesta. R uotsissa eläinlääkäri Bengt Ole Rökenin ruhonleikkelytutkimukset ovat olleet perustana karhun anatomian ymmärtämisessä ja ne ovat auttaneet kehittämään karhukellon, joka näyttää elintärkeät osumakohdat suhteessa asentoon ja ampumakulmaan. Karhu on olemukseltaan jyhkeä eläin, jolla on suuri lihasmassa ja paljon ihonalaista rasvaa, erityisesti syksyllä. Hirveen verrattuna karhu on lyhytjalkainen ja pieni. Keskimääräinen elopaino Ruotsissa vuosina 2006 ja 2007 ammuttujen karhujen kohdalla on jäänyt noin 120 kiloon. Tämä vastaa suurin piirtein hirvivasojen keskipainoa (teuraspaino 65 kiloa). Varsin yleisesti ajatellaan, että karhu on vaikeasti ammuttavissa, on sitkeä ja elää kauemmin osuman jälkeen kuin hirvieläin. Meidän mielestämme tämä on eräs karhuun liitetyistä myyteistä. Kukaan ei ole millään tavalla osoittanut, että karhu selviytyisi elintärkeisiin elimiin osuneesta osumasta paremmin kuin muut vastaavankokoiset nisäkkäät. Karhuilla on sama verimäärä (6­7 % ruumiinpainosta), sydämen koko (0,6 % ruumiinpainosta), sydämen lyöntitaajuus, verenpaine, keuhkojen koko, hengitystaajuus sekä stressin ja kivun sietokyky kuin muilla eläimillä. Luodin teho on siitä johtuen sama. Ei siis ole mitään syytä käyttää erityisiä aseita, kaliipereitä tai patruunoita karhun metsästyksessä. eläimen haavoittamisen vaara on suurempi kuin hirvenmetsästyksessä. Huonojen osumien vaara lisääntyy, jos eläin liikkuu, ampumakulma on huono, osuma-alue liian pieni tai kasvillisuus tiheä. Nämä ovat ehkä tärkeimmät syyt eläimen haavoittamiseen. Karhunmetsästyksestä kerätyt tiedot osoittavat, että 51 prosenttia eläimistä liikkui ensimmäistä laukausta ammuttaessa eli suurin osa ensimmäisistä laukauksista ammuttiin olosuhteissa, jotka lisäävät eläimen haavoittamisen vaaraa. Ensimmäinen laukaus karhua kohti ammutaan lyhyemmältä etäisyydeltä kuin hirveä kohti. Tapauksista 53 prosentissa etäisyys oli lyhyempi kuin 40 metriä. Vastaava prosenttiluku hirvenmetsästyksen kohdalla Skandinaviassa on 30 prosenttia. Voisi luulla, että lyhyeltä ampumaetäisyydeltä saa paremman osuman, mutta silloin karhun pitäisi seisoa sopivassa asennossa. Kuva 1. osoittaa toisaalta, että lähes 40 prosenttia karhuista ammuttiin suoraan tai vinosti edestäpäin. Lyhyt ampumaetäisyys ja se, että karhu seisoo kääntyneenä ampujaa kohti, johtuu useimmiten siitä, että karhun metsästyksessä käytetään haukkuvaa koiraa. Karhu asettuu mielellään tiiviin kasvillisuuden sekaan ja kääntyy päin koiraa tai koiranohjaajaa. Kun karhua ammutaan suoraan tai vinosti edestäpäin, osuma-alue pienentyy huomattavasti elintärkeiden elinten kohdalla, ja jos karhu on liikkeessä, on haavoittamisen vaara erittäin suuri. Huonoista osumista kertoo hyvin se, että, jopa 22 prosenttia ammutuista karhuista oli löydettäessä elossa. Tulokset osoittavat myös, että karhunmetsästäjät ampuvat useampia laukauksia eläintä kohti kuin hirvenmetsästäjät; noin 2,0 laukausta karhua kohti ja 1,5 hirveä kohti (armonlaukausta ei ole laskettu). On varmasti useita syitä siihen, että karhua ammutaan useampia kertoja: 1) Metsästäjä tietää, että haavoittunut karhu voi olla vaarallinen ja ampuu sen tähden yhden tai useamman ylimääräisen laukauksen varmistaakseen, että karhu on kuollut. 2) Karhun ampuminen koetaan vaikeaksi, koska karhu on pieni, matala ja usein liikkeessä. 3) Metsästäjällä ei ole kokemusta karhun metsästyksestä ja hän kokee tilanteen epätavalliseksi ja stressaavaksi. 4) Metsästäjät ovat saattaneet ymmärtää väärin Ruotsin Metsästäjäliiton karhun jäljityskoulutukseen kuuluvat ampumaharjoitukset, joissa ammutaan useita laukauksia lyhyessä ajassa. Huonoista osumista saattaa kertoa myös pakomatkan pituus eli matka karhun jälkiä pitkin paikasta, jossa karhua ammuttiin paikkaan, mistä se löytyi. Keskushermosto-osumasta karhu kaatuu välittömästi. Osuttaessa keskelle keuhkoja, sydäntä (mukaanlukien isot verisuonet kuten aortta) tai maksaa luoti aiheuttaa kuolemaan johtavan verenvuodon ja karhu menettää tajuntansa 20­30 sekunnissa. Osuttaessa näiden elinten reuna-alueille, muihin elimiin tai kudosalueisiin voi pakomatkan pituus olla merkittävästi pidempi. Hirven keskimääräinen pakomatka on 54 metriä (riippumatta osumasta, iästä tai sukupuolesta), kun taas karhulla se on 149 metriä. Tämä on yllättävää, sillä hirven metsästyksestä saadut tiedot osoittavat, että pakomatkan pituus on sitä lyhyempi mitä pienempi eläin on. Sisään tunkeutuvan luodin vaikutus riippuu Jatkuu sivulle 34 Osuma-alueet pieniä Vuonna 2006 aloitettiin projekti, jossa kartoitettiin karhunmetsästystapoja kyselykaavakkeen avulla. Tämä artikkeli perustuu 218 kaavakkeeseen, jotka kerättiin Ruotsissa vuosina 2006 ja 2007. Ruotsissa karhua ja hirveä metsästetään usein yhdistettynä jahtina. Metsästystilanteet ovat kuitenkin erilaisia. Erilaisuuksia verrattaessa on otettava huomioon, että karhunmetsästyksessä Kuva 1. Kuolettava osuma-alue suhteessa karhun asentoon ammuttaessa . Taulukko näyttää laukausten prosentuaalisen osuuden karhun ja hirven seistessä eri asennoissa ammuttaessa sekä keskimääräiset ampumaetäisyydet. Asento 1 2 3 4 5 6 Karhu % 16 23 56 3 0 2 Etäisyys 26 51 58 37 34 Hirvi % 4 35 50 11 0 0 Etäisyys 50 60 68 66 Karhuun suositellaan vain puhtaita sivulaukauksia. Jon M. Arnemo© Haavoitettu hyökkäävä karhu saattaa lähestyä 10­15 m/s (40­60 km/t) vauhdilla. Elintärkeä osuma-alue on hyvin pieni (vrt. Karhukello) ja aivot ovat suuruusluokaltaan tennispallon kokoiset. Metsästäjä 5 / 2009 31
• Liikuttavan halpa a Tarjoukset voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää. Koko- ja värivaihtoehdot voivat vaihdella myymälöittäin! BIG BANG t lke talk Deerhunter Stalker metsästyspuku Kevyt, veden- ja tuulenpitävä kuoripuku. Koot: M-XXXL. BIG BANG hla d Chevalier Highland u metsästyspuku Tyylikäs, äänetön, tuulen- ja sateenpitävä. Koot: S-XXXL. 199,BIG BANG Muckboot Tay Sport saapas Erittäin kevyt, vedenpitävä ja lämmin saapas. Erälehden . testivoittajasaapas. Koot: 37-48 349,BIG BANG g McKinley gamokuosinen retkituoli (508,-) 119,BIG BANG i u aamiohupp Midwest naamiohuppu- ja i käsinesetti Kevyt ja miellyttävä naamiohuppu sekä een. käsineet metsästykseen. 30 kpl erä. BIG BANG vä rille kivääri Sako asepussi kiväärille 19,90 (48,-) (39,90) Yhteensä 19,90 19,90 avissa Ostett rkkos ve myö sta! kaupa www.budgetsport.fi 32 Metsästäjä 5 / 2009 Tutustu asevalikoimaamme ja tarjouksiimme myös verkossa
• a urheilukauppa BIG BANG Sauer 202 Select Nordic v r kivääri kivääri t u kuulu hintaan. kk kuuluu hintaan. o Vaihtopiippuase. Muovisalkk Vaihtopiippuase. Muovisalkku 8, 6.5x55, 5 0 6.5x55, i v rk Herkistin vakiona. Kaliiperit: .30 Herkistin vakiona. Kaliiperit: .308, v voiva t voivat 0 30-06, 9,3x62. Kaliiperit 30-06 9,3x62. Kaliiperit n l vaihdella myymälöittäin. vaihdella myymälöittäin. BIG BANG Escort Marine 12/76 puoliautomaatti haulikko Viidellä vaihtosupistajalla. 1890,BIG BANG Tikka T3 Hunter kivääri p it Kaliiperit: .222-9,3x62. Kaliiperit i y yymälöittäin. vaihtelee myymälöittäin. 459,Ristikko nro 4. ( 9,-) (519,-) BIG BANG Zeiss Classic Diavari i 2,5-10 x 50 tähtäinkiikari 850,Varmaa Sako-laatua. Kysy myös muita kaliipereja. ,-) (1115,-) 895,Nordic Hunter M69 VHF-puhelin evesitiivis, 26-kanavainen vhf-puhelin. Roisk teho-akulla ja pöytälaturilla. jous. Markkinoiden kovin vhf-puhelintar 7 ,-) (1170,-) BIG BANG Sako Cart .308 Super Hammerhead kiväärin patruuna 20 kpl rasia BIG BANG 26,90 Vantaa Tammisto Espoo Friisilä Lempäälä Ideapark Raisio Kuninkoja Oulu Limingantulli 169,- (299,-) avissa Ostett rkkove myös a! st kaupa Metsästäjä 5 / 2009 33
• Jatkoa sivulta 31 osittain sen aiheuttaman haavan suuruudesta suhteessa eläimen kokoon. Tästä voidaan päätellä, että syy haavoitettujen karhujen pitempään pakomatkaan on huonojen osumien arvioitua suurempi osuus. hingoittumattomuutta ei voida todeta verijälkien puuttumisen perusteella silloin, kun karhua kohti on ammuttu. Mielestämme kaikki karhut, joita kohti on ammuttu, on laskettava haavoittuneeksi, jollei täysin varmasti voida todeta laukauksen olleen ohilaukaus. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos luoti löydetään puusta ampujan ja sen paikan välillä, jossa karhu oli ampumishetkellä. Karhun erikoislaatuisesta anatomiasta johtuu myös se, että runsas verilöytö ampumispaikalla tai jäljissä voi ­ päinvastoin kuin hirvellä ­ merkitä Verijälkiä ei aina tule ­ jäljitys haastavaa Hirvenmetsästyksessä arvioidaan eläimen mahdollinen haavoittuminen ampumapaikalta tai eläimen jäljiltä löydettyjen verijälkien, karvojen tai kudosjäännösten perusteella. Veren löytymistä pidetään selvänä merkkinä siitä, että eläin on haavoittunut. Jos verta ei löydy, on houkuttelevaa todeta eläimen olevan haavoittumaton, vaikka sitä olisi ammuttu. Kerätyt tiedot osoittavat, että tällainen päättely on karhun kohdalla virheellistä, sillä metsästäjiltä koottujen vastausten perusteella 42 prosenttia karhuista ei jättänyt verijälkiä lainkaan. Tämä siitä huolimatta, että karhuun oli osuttu ja että luoti oli läpäissyt karhun 71 prosentissa tapauksista. Syynä verijälkien puuttumiseen on luultavasti se, että karhulla on syksyisin huomattavan paksu ihonalainen rasvakerros. Ruumiinlämpöinen rasva on pehmeää ja kimmoisaa, mikä aiheuttaa sen, ettei sisääntunkeutuva luoti aina jätä pysyvää haavaa. Sen jälkeen, kun luoti on läpäissyt rasvakerroksen, tämä palautuu ennalleen ja estää verenvuodon ulospääsyä. Siksi karhun va34 Metsästäjä 5 / 2009 Valitettavasti tavallinen tilanne karhua ammuttaessa: lyhyt etäisyys, vino ampumakulma ja liikkeessä oleva karhu. Elintärkeä osuma-alue on vahvasti pienentynyt verrattuna puhtaaseen sivulaukaukseen, vrt. Karhukello sivulla 31. Jon M. Arnemo©
• sitä, että laukaus on osunut ihoon tai lihasten pinta-alueille. Veren puuttuminen karhun jäljistä asettaa jäljitystilanteessa koiralle erityiset vaatimukset. Skandinaviassa toteutetun tutkimuksen tulokset (Skandinaviska Björnprojektet, Vang & Kveperud 2007) osoittavat, että parhaiten jäljityksestä selviytyneet koirat pystyivät seuraamaan yksittäistä karhua keskimäärin alle 214 metriä. Tämä on selkeästi poikkeava tulos niistä tuloksista, jotka Ruotsin riistavahinkokeskuksen syksyllä 2007 toteuttama tutkimus ammuttujen karhujen jäljityksestä tuotti. Löytämättömien karhujen jäljitykset olivat sen tutkimuksen mukaan keskimäärin 4,6 kilometriä. Kolmannes ammutuista haavoittuu? Oikeanlainen osuma sydämeen tai keuhkoihin aiheuttaa eläimen kuoleman nopeasti. Siksi ammuttu eläin, joka löytyy elossa, lasketaan haavoitetuksi. Toinen määritelmä haavoittumiselle on tilanne, jossa eläintä ei löydetä 300 metrin säteellä ampumispaikalta. Tämä perustuu siihen, että kestää 20­30 sekuntia ennen kuin eläin kaatuu, mikäli on osuttu keuhkoihin, sydämeen tai maksaan. Siinä ajassa eläin, jonka vauhti on kova (10 m/s) ehtii teoriassa edetä enintään 300 metriä. Eläin saattaa kuitenkin löytyä haavoittuneena tämän säteen sisäpuolelta, jos luoti on osunut selkärankaan tai raajojen luihin. Jos eläin on elossa useita minuutteja ampumisen jälkeen, se määritellään haavoitetuksi riippumatta löytöpaikasta. Tutkimuksestamme saadut tulokset ja lääninhallitusten kokoamat tiedot osoittavat, että haavoitettujen karhujen osuus metsästystilanteissa on Ruotsissa varsin korkea. Vuosina 2006 ja 2007 ammuttiin kaikkiaan 337 karhua, joista 295 saatiin saaliiksi. Metsästäjät ilmoittivat, että 22 prosenttia karhuista oli elossa löydettäessä ja laskettiin näin ollen haavoitetuksi. Tämän lisäksi on 42 yksilöä, joita oli ammuttu, mutta niitä ei löydetty. Näistä 13 laskettiin sekä ammutuksi että haavoitetuksi, ja ne laskettiin myös kiintiöön. Loput 29 todettiin haavoittumattomiksi eikä niitä näin ollen vähennetty kiintiöstä. Verijälkien puuttuminen ampumispaikalta ja jäljistä sekä sopivien koirien puute aiheuttaa sen, että moni haavoittumattomaksi ilmoitettu karhu kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä oli haavoittunut. Kaikkein pahimmassa tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että peräti 32 prosenttia (107* ammutuista 337 karhusta) on haavoittunut. Tämä on kolme­neljä kertaa suurempi luku kuin kaikkein pessimistisimmät luvut hirvieläimille. sen kolmenkymmenen vuoden aikana, voidaan todeta, että kaikissa tapauksissa etäisyys ihmisen ja karhun välillä oli alle 40 metriä karhun hyökätessä. Metsästys, haavoittaminen ja kohtiampuminen olivat tärkeimpiä vaaratekijöitä. Karhunmetsästys vaatii metsästäjältä ja koiralta enemmän kuin hirvenmetsästys. Karhu on olosuhteisiin nähden pieni ja lyhytjalkainen eläin, minkä vuoksi sitä on usein vaikea havaita pensaiden ja oksien takaa. Joka toinen karhu oli liikkeessä, kun ensimmäinen laukaus ammuttiin ja useampi kuin joka kolmas karhu ammuttiin suoraan tai vinosti edestäpäin. 40 prosenttia jäljityksistä vaikeutuu siksi, että metsästäjä ei löydä lainkaan verijälkiä ja vain harvat koirat pystyvät jäljittämään yksittäisiä karhuja. Joka viides karhu löydetään elossa ja joka kahdeksas ammuttu karhu jää löytymättä. G Yhteensä 337 karhua kohti ammuttiin. Saaliiksi saaduista 295 karhusta 65 oli hengissä löydettäessä eli haavoittuneita. Kohti ammutuista 42 karhusta 13 laskettiin haavoitetuksi ja 29 mahdollisiksi ohilaukauksiksi. Haavoittuneita pahimmillaan 65+ 42 eli yhteensä 107. * Metsästäjää uhkaavat vaarat Kaadetuista karhuista saadut tiedot osoittavat yksiselitteisesti, että karhut kääntyvät useimmiten ampujasta poispäin ja pakenevat ensimmäisen laukauksen jälkeen. Menemättä sen syvemmälle keskusteluun karhun vaarallisuudesta on selvää, että haavoittunut karhu on vaara ihmiselle. On selvää, että tapa, jolla karhunmetsästys toteutetaan nykyisin ­ erittäin lyhyeltä etäisyydeltä ammuttu laukaus, josta hyvin useassa tapauksessa seuraa haavoittuminen ­ saattaa paitsi metsästäjän itsensä, myös toiset alttiiksi suurelle vaaralle. Kun käytiin läpi kaikki ne tapaukset, joissa karhut ovat hyökänneet ihmisten kimppuun ja vahingoittaneet näitä Ruotsissa ja Norjassa viimei- Teksti: Sigbjørn Stokke, Jon M. Arnemo, Magnus Kristoffersson ja Arne Söderberg Karhu I Ruotsissa lasketaan olevan noin 2900 karhuyksilöä (2680­3300). I Karhukannan vuotuinen kasvu viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut 4,8 prosenttia. Metsästäjä 5 / 2009 35
• Mikä pirstoutuminen? ­ tutkimus hirvenmetsästysmaiden tutkimus hirvenmetsästysmaiden pirstoutumisesta ruuhka-Suomessa pirstoutumisesta ruuhka-Suomessa Uudellamaalla Uudellamaalla M etsästäjiä ovat viime vuosina puhuttaneet monet kysymykset, joissa paikallisen metsästyksen tai tiettyjen metsästystapojen on katsottu olevan aiempaa vaikeammin toteutettavissa. Hirvenmetsästäjiä ovat askarruttaneet esimerkiksi koirametsästyksen tulevaisuus susien esiintymisalueilla sekä maanomistuksessa tapahtuneet muutokset. Voimakkaan infrastruktuurin rakentamisen lisäksi keskustelua ovat herättäneet myös kansallispuistojen ja Natura 2000 -ohjelman alueiden hoidon ja käytön suunnittelussa linjatut käyttöoikeudet. Myös ruuhka-Suomen infrastruktuurin lomaan jäljelle jäävien metsäalueiden nopeasti kasvanut ulkoilu- ja virkistyskäyttö koetaan hirvenmetsästyksen kannalta ongelmalliseksi. Muutosten uskotaan hankaloittavan hirvieläinten kannanhallintaa. Mitä oikein on tapahtumassa ja millaisia vaikutuksia muutoksilla voi olla käytännön metsästykseen? Näihin kysymyksiin pyrimme vastaamaan vuonna 2008 alkaneessa reilun vuoden mittaisessa tutkimushankkeessa Metsästysalueiden sosio-ekologinen pirstoutuminen ja sen vaiku36 Metsästäjä 5 / 2009 tukset hirvieläinkantojen hallintaan Uudellamaalla. Tutkimusta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Tutkimusta Uudellamaalla Tutkimme hirvenmetsästystä Helsingin, Espoon ja Vantaan sekä Nuuksion ja Liesjärven kansallispuistojen laitamilla. Tutkimuksen tuloksena metsästysmaiden pirstoutuminen ja sen vaikutukset täsmentyivät. Teimme yhteistyötä syksyn 2008 jahdin aikana 13:n hirvieläimiä metsästävän seuran kanssa. Keräsimme aineistoa seurojen toiminnasta ja kokemuksista haastatteluiden, hirvijahdinaikaisen päiväkirjan ja jahtiin osallistumisen avulla. Jahdin aikana haastattelimme myös lähialueilla liikkuvia ulkoilijoita ja paikallisia asukkaita tutkiaksemme metsästystapahtuman ja heidän vuorovaikutustaan. Seurat poikkesivat selvästi toisistaan kooltaan (metsästysmaiden pinta-alat 270­3800 ha) ja jäsenistöltään (esim. 3­25 jahtiin osallistujaa), metsästysmaiden yhtenäisyyden osalta sekä sijainniltaan suhteessa esimerkiksi suuriin teihin, asutukseen, ja suojelualueisiin. Seurat vaihtelivat suuresti myös hirvenmetsästystapojensa suhteen koira- tai ajometsästäjistä naakijiin ja kyttäysmetsästäjiin. Seuraavassa esittelemme alustavia tuloksia koskien pirstoutumisen muotoja ja niihin liittyviä mahdollisia ongelmia. Käsittelemme aihepiiriä perusteellisemmin loppusyksyllä valmistuvassa raportissa. Hirvenmetsästysseurojen välisen yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia pirstoutumisen torjumiseen tai siihen sopeutumiseen käsittelemme alustavasti toisaalla tässä lehdessä. Metsästyspinta-aloissa vain pieniä muutoksia Hirvieläinten metsästyksen kohdalla pirstoutuminen käsitetään usein vain metsästysalueiden pienenemisenä tai jakaantumisena osiin (ks. Metsästäjä 2/2007). Metsästysalueiden pintaalan muutosten suhteen tutkimuksessamme mukana olleet seurat ­ rajanaapuritkin ­ olivat erilaisissa tilanteissa: monilla seuroilla pyyntilupahakemukseen sisällytetyt pinta-alat olivat kasvaneet viimeisen 15 vuoden aikana, yhdellä
• Luonnonsuojelualueet useimmissa tapauksissa eivät estäneet metsästystä tai tuottaneet ongelmia hirvenmetsästyksen järjestämisen kannalta (niille oli ajooikeus tai niillä ei metsästettäisi muutenkaan). Kohtaamiskentät Tiet ja asutusten läheiset metsä- ja virkistysalueet olivat paikkoja, joissa metsästäjät kohtasivat useimmin muita ihmisiä jahdin aikana. Kohdatut henkilöt olivat useimmin ulkoilijoita, koiran ulkoiluttajia, sienestäjiä tai marjanpoimijoita. Pellot pirstoivat metsästysalueita ,mutta myös hyödyttivät hirvenmetsästystä (passipaikkoina, kyttäyspaikkoina ja metsästystoimintojen kanavoijina). Tiet, ulkoilureitit ja -polut kanavoivat ulkoilijoiden liikkeitä ja toimivat metsästäjien kulkureitteinä. Asutus, pihat ja muut rakennukset Seuran "metsästysmentaliteetti" vaikuttaa paljon siihen, miten pirstoutuminen koetaan. pienentyneet ­ lähes puoleen. Tämä dokumentoitu pinta-alahistoria ei kuitenkaan anna edes näiden seurojen kohdalla kehityksestä kattavaa kuvaa. Yhtäältä osalla ­ esimerkiksi Kehä III:n lähistöllä metsästävissä seuroista ­ maankäytön, erityisesti rakentamisen myötä metsästysmaat ovat pienentyneet jo paljon aiemmin. Toisaalta muutaman seuran pinta-alojen ennakoidaan pienentyvän selvästi seuraavan viiden vuoden aikana, kun suuriksi kaavoitettujen asutusalueiden rakentaminen alkaa. Muutoksia seuraa myös, kun seurojen kiinnitetyt metsästysoikeudet Nuuksion ja Liesjärven kansallispuistojen laajennusosassa päättyvät. Metsämaiden yhtenäisyyttä metsästysoikeuden kattamilla mailla on pienentänyt asutuksen ja teiden määrän kasvu. Asutus, tiestö ja metsästysmaiden erillisyys toisistaan huomioiden hyvin pirstoutuneita metsästysmaita oli monella seuralla Nuuksion kansallispuiston etelä- ja kaakkoispuolella Espoossa ja Vihdissä. Yhteiskunnallinen pirstoutuminen Pirstoutuminen voidaan nähdä myös laajempana kuin vain metsästysalueita kuvaavana ilmiönä. On olemassa myös yhteiskunnallista pirstoutumista, joka omalla tavallaan vaikuttaa siihen, miten, missä ja milloin voidaan metsästää. Monet metsästäjiä viime vuosina askarruttaneet kysymykset ovat koskeneet juuri maanomistuksen pirstoutumista tai luonnonkäyttäjäryhmien ja metsästysseurojen jäsenistön moninaistumista. Usein esillä oleva metsästykseen vaikuttava uhka on se, että maanomistuksen pirstoutuessa metsästysoikeuden vuokraaminen hankaloituu. Tässä tutkimuksessa maanomistuksen pirstoutuminen ei näyttänyt vaikuttavan metsästykseen: esimerkiksi perikuntia oli maanomistajina vä- Metsästysalueet pirstoutuvat Monella seuralla metsästysoikeuden kattamat maa-alueet olivat asuinalueiden tai kansallispuistojen laajentumisen myötä pirstoutuneet toisistaan erillisiksi alueiksi, ja olivat ainoastaan yhteisluvan turvin hyödynnettävissä pyyntilupia haettaessa. Vain yhdellä seuralla oli metsästysoikeus ns. erillisalueeseen, jota he eivät voineet hyödyntää pyyntiluvassaan. hän. Suurimpia maanomistajia useimmille tutkittavista seuroista olivat Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungit, Tammelassa kansallispuiston kupeen seuroille Metsähallitus. Maanomistajien isous tuo omat haasteensa: jo yksi metsästyksen sallimiseen tai kieltämiseen liittyvä päätös voi vaikuttaa kannanhallintaan. Toinen yhteiskunnallisen pirstoutumisen mukanaan tuoma haaste oli metsästäjien ja muiden luonnossa liikkujien kohtaaminen. Suurten asutusalueiden tai muiden kohteiden rakentamisen, rakentamiselta säästyneiden viher- ja metsäalueiden vähenemisen sekä esimerkiksi ulkoilu- ja retkeilyreittien rakentamisen myötä myös taajamien läheisten metsästysalueiden käyttö muiden vapaa-ajan toimintojen alueina on lisääntynyt. Tämä on johtanut siihen, että metsästäjien ja muiden luonnossa liikkujien kohtaamiset sekä näihin mahdollisesti liittyvät jännitteet ovat lisääntyneet ruuhka-Suomessa. Tutkimuksessamme mukanaolevat seurat kirjasivat havaintoja 96:sta jahdin aikana tavatusta tai havaitusta henkilöstä (yhteensä 59 hirvenmetsästyspäivänä). Vajaa puolet kohtaamisista Metsästäjä 5 / 2009 37
• tapahtui kello 10­12 välillä, kun seurojen jahtipäivät alkoivat useimmiten noin kello 8 ja päättyivät 12­16. Metsästystilanteen aikana haastattelemiemme ulkoilijoiden mukaan useimmat ulkoilijat kuitenkin kääntyvät alueelta pois välittömästi metsästäjiä havaitessaan tai huomatessaan metsästykseen liittyviä asioita kuten tietyllä tavalla metsäautotiensivuun pysäköityjä autoja. Metsästäjät eivät aina ole tietoisia metsästyksen kaikista vaikutuksista ulkoilijoihin, koska he eivät välttämättä huomaa esimerkiksi alueelta pois kääntyneitä ulkoilijoita. Ilmeisiä vaaratilanteita seurojen arvioimiin tai tutkijoiden havainnoimiin kohtaamisiin ei liittynyt. Yhteistyöllä helpotusta pirstoutumiseen I Vaikka metsästysalueiden pirstoutuminen yleistyy ruuhka-Suomessa erilaisten ekologisten ja yhteiskunnallisten syiden takia, hirvieläinten kannansäätely metsästämällä on kuitenkin edelleen tarpeellista. Metsästykseen soveltuvan pinta-alan pienentyessä ja pirstaloituessa sekä muita metsien käyttäjiä huomioon otettaessa voi metsästys hankaloitua ja muuttua tehottomammaksi. Metsästäjien on sopeuduttava muutokseen ja löydettävä uusia toimintaedellytyksiä. Seurojen ja seurueiden yhteistyöllä metsästystä voidaan tehostaa, jolloin metsästys muuten jahdin ulkopuolelle jäävillä alueilla ­ tai ylipäätään ­ mahdollistuu. On selvää, että yhteistyötä seurojen välille ei synny itsestään eikä ilman tarvetta, vaan jonkun on tehtävä avaus yhteistyölle. Vaihtoehtoina on monia yhteistyön muotoja ja käytännön toteutustapoja, joita on hyvä pohtia, ja joista kannattaa sopia mieluiten kirjallisesti etukäteen. Kuvaamme seuraavassa Uudellamaalla tekemämme tutkimuksen perusteella joitakin yhteistyön muotoja, joilla on pyritty vastaamaan muun muassa pirstoutumisen haasteisiin. Millaista yhteistyötä? Metsästyksellinen yhteistyö hirvenmetsästysseurojen välillä liittyy ehkä yleisimmin Suomessa ­ näin myös havainnoimissamme seuroissa ­ haavakkotilanteisiin. Muissa tilanteissa monet porukat haluavat mieluiten metsästää omalla tutulla porukalla, joka tuntee passipaikat ja metsästyksen pelisäännöt. Näin metsästyksen järjestelyt pysyvät mutkattomina ja vakiintuneiden käytäntöjen mukaisina. Vaikka viimeisen vuosikymmenen aikana ovat yleistyneet yhteistyön käytännöt, joissa pyyntilupia haetaan ja myönnettyjen lupien käytöstä päätetään useiden seurojen kesken, esimerkiksi tutkimusalueemme yhteislupaosakasseurat poikkesivat toisistaan suuresti siinä, millaista metsästyksellistä yhteistyötä he naapuriseurojen kanssa tekivät. Tiedonvaihtoa eläimistä ja toimista Millaisia yhteistyömuotoja itse metsästykseen voi liittyä? Minimissään yhteistyötä tekevät seurat tiedottavat omasta toiminnastaan tai metsästettävien eläinten liikkeistä toisilleen ­ tämänkaltainen vastavuoroinen yhteistyö on melko yleistä ja helppoa esimerkiksi puhelimitse tai niin, että naapuriseurat operoivat läheisillä radiotaajuuksilla ja voivat seurata toistensa radioliikennettä. Tiedonvälittäjinä ja yhteistyön virittäjinä seurojen välillä voivat olla arvokkaita henkilöt, jotka ovat jäsenenä useassa yhteistyötä tekevässä seurassa. Metsästyksellistä raja-alueyhteistyötä Keskinäinen tiedonvaihto voi johtaa seurojen metsästystapahtumien rytmittymiseen siten, että Pirstoutuminen vaikuttaa metsästyksen ajoitukseen vain harvassa seurassa Tutkimukseen osallistuneista seuroista kahdeksan aloitti hirvijahtinsa heti jahtikauden aloittavana tai sitä seuraavana viikonloppuna. Muut viisi seuraa aloittivat jahtinsa lokakuun puoliväliä edeltävänä tai sitä seuraavana viikonloppuna. Jahtikauden aloittamisen myöhästyttämisellä emme havainneet selvää yhteyttä siihen, miten paljon alueella liikkuu ulkoilijoita alkukaudesta: esimerkiksi seurat, jotka aloittivat jahdin muita myöhemmin, olivat hyvin syrjässä ulkoilualueista eivätkä niiden metsästäjät kohdanneet ulkoilijoita. Seuralla saattoi myös olla vain muutama pyyntilupa, jolloin he tarvitsivat vain muutamia metsästyspäiviä koko jahtikaudella 2008. Jahtipäivät alkoivat yhdeksällä seuralla aina tai pääsääntöisesti kello 8, kahdella seuralla kello 9, yhdellä kello 6­7 ja yhdellä kello 16 alkaen (kyttäys). Vain yhdessä seurassa ­ kaikista aikaisimmin aamulla jahtinsa aloittavalla ja päivällä lopettavalla sekä ulkoilijoita eniten metsästyskauden 2008 aikana kohdanneella ­ metsästäjät perustelivat ajankohdan valintaa ulkoilijoiden välttelyllä. Tarvetta seurojen yhteistoiminnalle voi olla myös hallinnollisten rajojen yli. Miesajo koettiin sosiaalisena tapahtumana arvokkaaksi. Hirvenmetsästyksensä ravintohoukutteluun ja kyttäykseen perustava seura oli kooltaan pieni ja moniosainen, koki kyttäysjahdin ulkoilijoita mahdollisimman vähän häiritseväksi ja kyttäyksen tehokkaaksi metsästysmuodoksi. Tätä tuki myös heidän jahtipäiväkirjansa: osallistujaa kohti vuorokaudessa laskettu saalis oli korkea verrattuna mihin tahansa muuhun metsästystapaan ja korostuu, kun huomioidaan se, että samassa jahdissa metsästettiin ja saatiin saaliiksi myös muita hirvieläimiä. Raja-alueita ja pieniä metsälohkoja vieroksutaan Metsästyksen hankaloitumista osaltaan kuvastaa se, millaisiin paikkoihin seurat pyrkivät tai joutuvat sijoittamaan passipaikkojaan jahdin aikana. Mitä suuremmat metsästysmaat ja mitä muodoltaan yhtenäisemmät ("pyöreämmät", ei repaleiset), sitä kauempana passipaikat keskimäärin sijaitsivat metsästysmaan ulkorajoista. Seurat, joiden metsästysmaissa oli pyöreyden mukanaan tuomaa "syvyyttä", pyrkivät aloittamaan esimerkiksi hirvenajonsa ulkorajoilta ja etenemään kohti alueen keskiosia. Tätä ei pienillä ja rajoiltaan repaleisilla seuroilla ole ajateltavissa, sillä niillä on vain reunaa. Hirvijahdin passipaikat sijaitsivat 11 seuralla tyypillisimmin metsäisissä, vain kahdella seuralla tyypillisimmin peltoisissa ympäristöissä. Erityisesti yli 100 hehtaarin pinta-alan ylittävien yhtenäisten metsäalueiden metsästyksellinen käyttö oli suosittua. Metsästysmaiden pirstoutuminen kokonaisuutena Metsästysmaiden pirstoutuminen on monitahoinen ilmiö, jossa pirstaleiden lopullisen vaikutuksen metsästykseen ratkaisee paitsi pirstale itsessään, niin myös pirstaleiden yhteisvaikutus ja koko pirstalemosaiikin (ks. kuva) kytkeytyminen metsästysseuran ominaisuuksiin. Metsästysseuran jäsenistön resurssit ja seuran "metsästysmentaliteetti" vaikuttivat paljon siihen, miten pirstoutuminen koettiin. Esimerkiksi seurat, joiden metsästäjät suhtautuvat hirvenmetsästykseen tehokkaana hirvikannansäätelynä kokevat pirstoutumisen herkemmin ongelmana kuin metsästystä pikemminkin vapaa-ajanviettona korostavat metsästäjät. Ruuhka-Suomen metsästysalueiden pirstoutuminen on alati muuttuva ilmiö. Kuten tutkimuksemme osoittaa, metsästäjät ovat oppineet elämään sen kanssa ja pyrkineet sopeutumaan siihen muuttamalla metsästyskäytäntöjä siten, että ne vastaavat paremmin pirstoutuneen metsästysmaiseman uusia ominaisuuksia. G Teksti: Juha Hiedanpää, Markku Laulumaa, Jere Nieminen, Jani Pellikka Pysäyttävän koiran käytöstä kyttäykseen Aikaisemmat kokemukset ja kulloisenkin jahdin tarkoitus vaikuttivat tutkimukseen osallistuneissa seuroissa metsästystapojen valintaan. Erityisesti menetelmien yhteensopivuus metsästysmaiden kokoon ja yhtenäisyyteen tai hirvien käyttäytymiseen nähden, jahtimaiden sijainti suhteessa vilkkaisiin teihin (koirajahti suosittua suurissa seuroissa ja kaukana teistä) tai koiran saatavilla olo vaikuttivat metsästystekniikan valintaan. 38 Metsästäjä 5 / 2009
• Metsästäjä 5 / 2009 39
• Tilanne 1. Asutus ja tiestö ympäröivät kahden hirviseuran pieniä rinnakkaisia lohkoja niin, että metsästys vain omilla lohkoilla ei ole kovin mielekästä tai ainakaan tehokasta. Seurat metsästävät lohkoja aika ajoin yhdessä ja niin, että ajoketju lähtee läntisen rajanaapurin takarajasta ja etenee naapuriseuran passipaikoille. seurat metsästävät samanaikaisesti lähekkäin omilla puolillaan rajaa. Jahtitapahtuma voi olla etukäteen suunniteltu tai syntyneet erikoistilanteet ­ esimerkkinä hirven ja koiran hakeutuminen seurojen raja-alueelle ­ hoidetaan sovitusti. Kahden seuran passituksista voidaan rakentaa yksi yhteinen tai monta pienempää mottia. Myös tämä yhteistyömuoto on mutkaton sikäli, että molempien seurojen metsästäjät pysyttelevät omilla alueillaan, molempien seurojen metsästyksenjohtajat ohjaavat omia miehiään, eikä esimerkiksi mahdollisia metsästyslupiin liittyviä metsästysvuokrasopimuksellisia rajoitteita tarvitse miettiä. Johtamista helpotti tämänkaltaiseen yhteistyöhön päätyneissä tutkimusseuroissa se, että molempien seurojen kaikki passipaikat olivat molempien seurojen tiedossa ja numeroitu yhteiselle karttapohjalle. Tarkoituksenmukaisia rajanylityksiä Maantieteelliset seikat puolsivat yhteistyön syntymistä tilanteissa, joissa metsästysmaat olivat hyvin pirstaleiset, passien sijoittamiselle tai porukan omaksumalle metsästystavalle ei omalle alueelle ollut edellytyksiä tai naapurin alueelle sijoitettuna ne tuottivat paremmin tulosta kuten esimerkiksi hirvien herkästi karkotessa rajan pinnasta sen yli. Esimerkiksi sopiva seurojen välisen rajan ylittävä metsäkannas oli tällaiseen yhteistyöhön kannustava tekijä havainnoimissamme seuroissa (ks.Tilanne 1.). Yhdessä hankaliin paikkoihin Etenkin liikenteen läheisyydessä tai muilla paikoilla, joilla hirven karkaaminen metsästettävästä motista voi olla uhka liikenteelle, yhden seuran miehet eivät välttämättä riitä tuottamaan riittävän pitävää passitusta (ks. Tilanne 2.). Usein yhteistoiminnassa on kyse etukäteen suunnitellusta "tehoiskusta" raja-alueelle tai muihin osiin metsästysaluetta. Molemmissa tilanteissa, mutta etenkin jälkimmäisessä, yhteistyö edellyttää selvää sopimusta johto- ja vastuusuhteiden osalta ja viestiliiTilanne 2. Hirvenmetsästysseuran metsästettävä noin 60 hehtaarin lohko (poislukenteen järjestelyistä. kien 150 metriä pihapiireistä) rajautuu asutusalueisiin ja vilkkaasti liikennöityihin Vierasmetsästäjien luteihin. Lännessä vain muutaman sadan metrin päässä kulkee valtatie. Seurassa pa-asiat tulee selvittää on omia passimiehiä tyypillisesti noin 8­10 henkilöä. Motin purkamisessa mukaja vuokrasopimukset na ovat naapuriseuran miehet. sekä maanomistajien näkemykset kannattaa huomioida. Myös kuljetuksista ja muusta liikkumisesta on hyvä sopia se, että jakoperiaate on osapuolille selvä, reilu ja ennalta. Eräässä havainnoimassamme seurassa tyydyttävä. vierailijoiden käyttöön tarjottiin kartat, joihin oli Tutkimukseen osallistuvissa ja metsästyksellismerkitty kaikki jahdin kannalta oleelliset seikat tä yhteistyötä tehneissä seuroissa saalis jaettiin (metsästettävät lohkot, passipaikat, ajosuunnat, jahtiin osallistuvien henkilöiden tai seurojen ajometsästysmaaston piirteet) helpottamaan kesken tasan. Lupamäärien ollessa pieniä saapaikkojen ja reittien hahmottamista ja parantatettiin jako kuitenkin suunnitella usean eläimen maan turvallisuutta. Selkeä suullinen ohjeistami- tai jopa useamman vuoden jaksoissa, etteivät nen etenkin vierailijoille on myös tärkeää. kerralla jaettavat osuudet käyneet epäkäytännöllisen pieniksi. Kenen pyyntilupa, kenen saalis? Kaikissa yhteistyön muodoissa kannattaa ennen Yhteistyötä voi tehdä koiran irtipäästämistä tai ajon alkua sopia myös moniin suuntiin se, kenen luvasta mahdollinen saalis ammutaan. Helpointa yhteistyön käynnistäminen on usein Tämä on tärkeää epäselvyyksien välttämiseksi silloin, kun seurueiden välillä on hyvät suhvarsinkin, jos lupia on vähän. Helpointa on teet ja metsästyksenjohtajat tuntevat toisensa. tietysti silloin, kun molemmilla on lupia, joista Havainnoimissamme seuroissa tällaisia suhteita voidaan jakaa tasamäärä. pidettiin yllä etenkin oman riistanhoitoyhdistykNaapuriseuraan ja etenkin saaliinjakoon liittysen muihin seuroihin tai yhteisluvan osakkaisiin, vät ennakkoluulot tai aiempien saaliiden jaosta vaikka tarvetta tai edellytyksiä seurojen yhteiskauan aikaa sitten käydyt riidat voivat nostaa toiminnalle voi olla yhtä lailla myös hallinnolliskynnystä aloittaa yhteistyö. Epäreiluksi koettu ten rajojen yli. saaliinjako voi myös katkaista hyvin liikkeelle Teksti: Markku Laulumaa, Jani Pellikka, Juha lähteneen yhteistyön. Mahdollisia periaatteita Hiedanpää, Jere Nieminen saaliinjaon tekemiseen on monia, ja tärkeää on 40 Metsästäjä 5 / 2009
• www.erakontti.fi Furst Pless isotorvi 35X19 cm Aseenkantoreppu 35l sisältää: - sadesuoja - suojahuppu aseelle - istuinalusta Hetitappavat raudat ja elävänä pyytävät loukut pienpetopyyntiin Ampumataulut kaikkiin metsästysampumalajeihin Asiantuntijoiden kehittämät riistapeltosiemenseokset Aseet ja patruunat 99 139 TERVETULOA OSTOKSILLE UUDISTUNEESEEN VERKKOKAUPPAAMME. Meillä voit maksaa ostoksesi suoraan verkkopankkiin tai luottokortilla. Metsästysjouset ja varusteet Metsästyskirjallisuus Erikoisvarusteet metsästäjille Kaikki metsästysseurojen tarvitsemat tuotteet seuratoimintaan ja riistanhoitoon OY ERÄKONTTI AB Tehtaankatu 13, Riihimäki Puh. 010 440 9410 Huom. Eräkontti muuttaa uusiin tiloihin syyskuun lopussa! www.erakontti.fi Asiakasmatka Saksaan Hanki laatuase Krieghoffin tehdaskäynnillä ! Lentomatkan hinta palautetaan aseen ostajalle tilauksen yhteydessä. Mikäli valitaan parempi tukkipuu tai käsintehty kaiverrus, hyvitetään ostajalle lisäksi 500 EURON tehdaskäyntietu. Matkan kesto 1 pv Lähtöpäivä 13.11.2009. 00170 Helsinki Finland Helsinki, Pohjoisranta 22 Tel. (09) 135 4455, 135 1358 Fax (09) 135 1671 www.finnenterprise.fi www.krieghoff.de Metsästäjä 5 / 2009 41
• Innokas riistanhoitaja pakenee siivouspäiviä metsälle 16-vuotias Kalle Koskinen on paitsi innokas metsästäjä, myös aktiivinen riistanhoitaja. Tänä kesänä Keski-Suomen riistanhoitopiiri myönsikin Koskiselle hopeisen riistanhoidon ansiomerkin tunnustukseksi hänen tekemästään ansiokkaasta riistanhoitotyöstä. ta. Sen jälkeen, kun Koskinen vuosi sitten sai aseenkatoluvat, hän on käynyt metsällä lähes joka viikonloppu. ­ On tullut tavaksi, että viikonloppuna pitää päästä jänismetsälle. Siinä pääsee mukavasti livistämään kotoa siivouspäivinä, Koskinen virnistää. Koskinen on kahden eri metsästysseuran jäsen: Kuusan Erämiesten kanssa hän metsästää kotiseudullaan, Tuhmalammin Erän kanssa mummolassa ollessaan. Koskinen on myös Kuusan Erämiesten johtokunnan jäsen. Koskinen kehuukin seuraa siitä, että nuori mies on otettu johtokunnassa vastaan todella hyvin. Seuralaiset ovat muutenkin auttaneet Koskista metsästäjäuran alkuun monin tavoin, muun muassa kuljettamalla häntä ampumaradalla monet kerrat. ­R iistanhoitotyöt ovat aina kuuluneet metsästykseen, mutta sitä mukaa, kun ikää on tullut lisää, niiden määrä on lisääntynyt. On esimerkiksi uskaltanut itse alkaa soitella maanomistajille nuolukivien laittamisesta, Kuusan kylässä Laukaalla asuva Koskinen kertoo. Koskisen tekemä riistanhoitotyö koostuu monenlaisesta pienriistanhoidosta ja pienpetopyynnistä. Aktiivisen kauden ollessa meneillään hän vie ruokintapaikalle ruokaa viikoittain. Lisäksi hän kulkee luolametsällä ja loukuilla. Metsästyskortti Koskisella on ollut neljä vuot- Seuran johtokunta ottanut hyvin vastaan Koskisen metsästysharrastus alkoi tavallaan jo kaksivuotiaan. Naapurissa asui metsästäjä Valto Kusnetsov, joka täytätti eläimiä, ja Koskinen oppi kaikkien eläinten nimet. Myös pojan piirustukset alkoivat täyttyä riistalinnuista kuten teeristä, ja kun vielä isäkin metsästi, metsästysharrastus imi Koskisen nopeasti mukaansa. Samaiselta naapurilta Koskinen myös osti ensimmäiset metsästysaseensa, kun tämä itse lopetti metsästyksen. Nyt Koskisella on hallussapitoluvat niin haulikolle kuin hirvikiväärillekin. Hirviporukkaan tänä syksynä Koskisella on vuoden vanha beagle, jota hän on yhdessä isänsä kanssa kouluttanut jäniskoiraksi. ­ Koiran haukkua on kyllä niin mukava kuunnella, Koskinen selittää mieltymystään jänisjahtiin. Jänismetsällä Koskinen käy yksinkin, mutta mukavinta on kuitenkin porukassa: ­ Parasta on yhdessäolo iskän ja muiden tuttujen kanssa, Koskinen sanoo. Koskinen metsästää myös metsäkanalintuja, sorsia ja kyyhkyjä, mutta hirviporukkaan hän ei Parasta metsällä on koiran haukku ja yhdessäolo. Konsta Koskinen Yhdessäolo Ilpo-isän kanssa on Kalle Koskiselle metsällä tärkeää. 42 Metsästäjä 5 / 2009
• vielä kuulu. Tänä syksynä saattaa olla hirviporukkaan liittyminenkin edessä. ­ Kyllähän se ensimmäisen hirven ampuminen varmasti on hieno ja tärkeä hetki, Koskinen pohtii. Ampumakisoja Koskinen ei harrasta, mutta hän käy ilmakivääriradalla kerran viikossa. ­ Ihan vain ampumakunnon ylläpitämiseksi niin kuin jokaisen metsästäjän pitäisi käydä. Metsään ei voi lähteä harjoittelemaan, Koskinen muistuttaa. Heikki Taskinen Jänispata ja hirvenkieli onnistuvat Riistaruuat ovat maistuneet Koskiselle pienestä pitäen. ­ Äiti osaa laittaa niin hyviä riistaruokia, että on vaikea sanoa, mikä niistä on parasta, Koskinen kehuu. Nuori mies ei kuitenkaan aio jäädä riippuvaiseksi äidin kokkaustaidoista, vaan häneltä itseltäänkin sujuvat niin jänispadan kuin hirvenkielenkin keittäminen. Myös Koskisen veli ja monet kaverit metsästävät, joten kummajaisena häntä ei pidetä, vaikka iso osa vapaa-ajasta kuluukin metsällä ja riistanhoitotöissä ­ Mitä nyt koulussa joskus joku on ihmetellyt, mutta mitään kielteistä en ole kuullut. Kalastusta ja vetopasuunan soittamista harrastava Koskinen aloittaa lukion tänä syksynä. ­ Metsästykseen ja riistanhoitoon jää silti jatkossakin varmasti aikaa, Koskinen vakuuttaa. G Teksti: Maria Nikunlaakso Kalle Koskinen on kouluttanut Ara-beaglesta hyvän jäniskoiran. Petteri Ristonmaa Pienpetopyynti on osa aktiivista riistanhoitotyötä, josta Kalle Koskinen palkittiin tänä kesänä Keski-Suomen riistanhoitopiirin hopeisella riistanhoidon ansiomerkillä. ­ Riistanhoitotyöt ovat aina kuuluneet metsästykseen, mutta sitä mukaa, kun ikää on tullut lisää, niiden määrä on lisääntynyt, kertoo hopeisen riistanhoidon ansiomerkin saanut Kalle Koskinen. Metsästäjä 5 / 2009 43 Heikki Taskinen
• Pääse ratkaisevan verran lähe Hanki JahtiJakt Camo-kalvopu Suomalaiseen luontoon huolella suunniteltu camokuvio JahtiJakt Camo-kalvopuvussa on taiteilija, metsästäjä Kimmo Takaraution suunnittelema camokuvio. Kankaan värit ja muodot on sovitettu suomalaisen luonnon kasvillisuuteen ja väreihin, jolloin metsästäjä sulautuu maastoon tavallisia camo- ja maastokuvioituja pukuja paremmin ja pääsee huomaamattomana lähemmäksi eläintä. Hengittävyys ja vedenpitävyys ehdotonta huippua Hengittävyys > 11.000 g/m2/24 h* Vesipilarin korkeus > 10.000 mm* JahtiJakt Camo-kalvopuvun AIRTEX2 -kalvo on laminoitu suoraan puvun pintakankaaseen. Puku on kevyt ja TEFLON-käsitelty pintakangas ei vety. Kaikki saumat on teipattu vesitiiviiksi. AIR-TEX2 -kalvon hengittävyys on ylivoimainen ja puku säilyttää keveytensä myös sateella. -hajunesto parantaa selvästi huomaamattomuutta JahtiJakt Camo-kalvopuvun SCENTECH-teknologia estää ihmiskehosta lähtevää hajua tunkeutumasta puvun pintakankaan läpi riistan vainuttavaksi. SCENTECH-teknologia perustuu kankaassa olevien mikroskooppisten hopeahiukkasten vuorovaikutukseen iholta erittyvän hien kanssa. Metsästäjät ovat aina ymmärtäneet tarpeen liikkua huomaamattomasti. Camopuvun kuvio hajottaa metsästäjän ääriviivat eikä eläin pysty hahmottamaan liikkujaa. Eläin ei usein myöskään pelästy, vaikka se on voinut aistia liikettä. Vedenpitävä AIRTEX2 -kalvohuppu Irrotettava, hengittävä ja vedenpitävä AIR-TEX2 -kalvohuppu muotoiltavalla lipalla. Hupussa on mukavuuden takaava säätömekanismi. Irrotettava hirvikärpäshuppu. Mukavuuden takaavat säädöt Takissa kahteen suuntaan aukeava etuvetoketju sekä helmaja vyötärökiristys. Housuissa on mukavuuden takaava ja helppokäyttöinen kolmen pisteen vyötärön säätö. Lahkeensuissa on hankaussuoja ja jalan luonnollisia liikkeitä mukaileva tarrakiristys. Suojattu tuuletus Kainalo- ja lantioventilaatiot verkkosuojalla, jotka estävät mm. mäkäräisten ja hirvikärpästen pääsyn puvun sisään. Runsaasti taskuja JahtiJakt Camopuvussa on yhteensä peräti 16 tilavaa taskua metsästäjän kaikille tärkeille tavaroille. Taskujen käytettävyys on suunniteltu ja testattu huolella. Tilaukset: www.eratukku.fi puh. 020 747 7000 tai myymälöistä
• mmäksi saalista ­ ku! Maksat vain Saat maastossa lähes näkymättömän kalvopuvun ja laajan etupaketin: alvomo-k en a ain Jakt C Jahti n ylivoim alaio m puku ttaja suo . tou ssä maas sa metsä ses 279,00 Hyödynnä etu, tilaa heti! Tyylikäs Camo-kuosinen fleecetakki kerrospukeutumiseen ja vapaa-aikaan. Joustavat ja kestävät Camo- JAHTIJAKT CAMO -KALVOPUKU + ETUPAKETTI Erityisesti kerrospukeutumiseen suunniteltu, Scentech -teknologialla toteutettu Camo-alusasu. Arvo 39,90 Arvo 29,90 kuvioidut henkselit. Vahvat nahkapidikkeet ja nappikiinnitys. Arvo 16,90 VAIN 279 + TOIMITUSKULUT Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Postitoimipaikka Sähköposti* Puhelinnumero (alle 18 vuotiaan holhooja) Tyylikäs Camo-kuvioitu maastolakki. Arvo 14,90 Älykkäät säilytystilat Puvussa on vedenpitävät taskut (myös roiskevesisuojattu vetoketju) mm. radiopuhelimelle, kännykälle ja GPS:lle. Takin listan alla olevissa taskuissa on läpiviennit puhelimen johdoille. Tilauskuponki Kyllä, tilaan kpl JahtiJakt Camo-kalvopukua postiennakolla hintaan 279 /kpl + postituskulut ja saan myös JahtiJakt Camo -kalvopuvun etupaketin sis. 4 tuotetta. (Täytä mitat kupongin alaosan taulukkoon.) Erätukku maksaa postimaksun Metsästäjä 5/09 Pituus (cm) Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS Paino (kg) Vyötärö (cm) Puku+etupaketti 1 Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Puku+etupaketti 2 Puku+etupaketti 3 Puku+etupaketti 4
• JahtiJakt Safety Camo-kalvotakki Huippuluokan Safety Camo-takki hirvijahtiin. Tilaa heti! JAHTIJAKT SAFETY CAMO -KALVOTAKKI VAIN 149 Hengittävyys ja vedenpitävyys ehdotonta huippua Hengittävyys > 11.000 g/m2/24 h* Vesipilarin korkeus > 10.000 mm* Lyömätön Safety Camo -kalvotakki hirvijahtiin AIR-TEX tiin. Erinomaisesti vettä ja tuulta pitävä sekä hengittävä AIR-TEX -kalvo yhdessä äänettömän pintakankaan kanssa tekevät metsästyksestä nautittavan kokemuksen turvallisuudesta tinkimättä. Mukana ja metsästäjälle hyödyllisiä yksityiskohtia. Jahtilija Kimmo Takarautio. Takin AIR-TEX -kalvo on laminoitu suoraan pintakankaaseen. Takki on kevyt ja TEFLON-käsitelty pintakangas ei vety. Kaikki saumat on teipattu vesitiiviiksi. AIR-TEX -kalvon hengittävyys on ylivoimainen ja puku säilyttää keveytensä myös sateella. * Laboratoriotestit toteutettu Tampereen Teknillisen Yliopiston Älyvaatelaboratoriossa Tilaukset: www.eratukku.fi puh. 020 747 7000 tai myymälöistä
• Black Series kiikarit suoraan raskaaseen sarjaan BXT-42 Tähtäinkiikari suurriistan metsästykseen ja ajojahtiin. Erinomainen lyhyille ja keskipitkille matkoille. VAIN 119 149 AIN BXT-40 Monipuolinen ja kompakti tähtäinkiikari hirvestykseen, linnustukseen, villisika- ja kaurisjahtiin. VAIN 119 putki putki BXT-50 Tehokas keskipitkän ja pitkän V matkan yleiskiikari. Erinomainen myös hämärä- ja kyttäysjahtiin. Etupaketissa kaupan päälle kaikkiin Black Series kiikareihin: Kiikarinrenkaat Kiikarin linssien pikasuojat Kiikarinasennuskiskot. Mallit TAKUU 5 VUOTTA ies Tilauskuponki Air-Tex -kalvo. Lämmin ja miellyttävä Pituus Kyllä, tilaan kpl Safety Camo-kalvotakkia (cm) postiennakolla hintaan 149 /kpl + postituskulut. Kyllä, tilaan kpl Safety Camo-kääntöfleeceä Takki postiennakolla hintaan 79 /kpl + postituskulut. Fleece Paino (kg) Vyötärö (cm) Erätukku maksaa postimaksun Kyllä, tilaan Black Series Tähtäinkiikareita kpl BTX-42 Tähtäinkiikaria postiennakolla hintaan 119 /kpl + postituskulut VAIN Metsästäjä 5/09 Aseen merkki Asennuskiskon leveys (mm) 79 kpl BTX-40 Tähtäinkiikaria postiennakolla hintaan 119 /kpl + postituskulut kpl BTX-50 Tähtäinkiikaria postiennakolla hintaan 149 /kpl + postituskulut Merkitse kupongin taulukkoon aseen merkki ja asennuskiskon leveys. Jos tilaat samoja kiikareita useille eri aseille tai asennuskiskon leveyksille soita puhelinpalveluumme p. 020 747 7000 Tilaajan allekirjoitus (alle 18 vuotiaan holhooja) Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS Nimi Osoite Postitoimipaikka Sähköposti* Puhelinnumero Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) BTX-42 BTX-40 BTX-50
• JahtiJakt Premium Jahtipukujen ykkönen kaikis Hengittävyys ja vedenpitävyys ehdotonta huippua Hengittävyys > 11.000 g/m2/24 h* Vesipilarin korkeus > 10.000 mm* JahtiJakt Premium -asun AIR-TEX2 -kalvo on laminoitu suoraan puvun pintakankaaseen. Puku on kevyt ja TEFLON-käsitelty pintakangas ei vety. Puvun kaikki saumat on teipattu vesitiiviiksi. AIR-TEX2 -kalvon hengittävyys on ylivoimainen ja puku säilyttää keveytensä myös sateella. * Laboratoriotestit toteutettu Tampereen Teknillisen Yliopiston Älyvaatelaboratoriossa -hajunestoteknologia lisää huomaamattomuutta Monissa jahtitilanteissa pyritään minimoimaan eläimen metsästäjästä saama vainu. Premium-puvun SCENTECH-teknologia estää ihmiskehosta lähtevää hajua tunkeutumasta puvun pintakankaan läpi riistan vainuttavaksi. Teknologia perustuu kankaassa olevien mikroskooppisten hopeahiukkasten vuorovaikutukseen iholta erittyvän hien kanssa. Parhaaseen hajunestotulokseen päästään, kun SCENTECH-käsitelty materiaali on suoraan iholla. Siksi myös Premium-puvun etupakettiin kuuluva tekninen MicroDryalusasu sisältää SCENTECH-hajunestoteknologian. Vedenpitävä AIR-TEX2 -kalvohuppu Irrotettava, hengittävä ja vedenpitävä AIR-TEX2 -kalvohuppu muotoiltavalla lipalla. Hupussa on mukavuuden takaava säätömekanismi. Myös irrotettava hirvikärpäshuppu. Mukavuuden takaavat säädöt Takissa kahteen suuntaan aukeava etuvetoketju sekä helma- ja vyötärökiristys. Housuissa on mukavuuden takaava ja helppokäyttöinen kolmen pisteen vyötärön säätö. Lahkeensuissa on hankaussuoja ja jalan luonnollisia liikkeitä mukaileva tarrakiristys. Runsaasti taskuja JahtiJakt Premium -puvussa on yhteensä peräti 16 tilavaa taskua metsästäjän kaikille tärkeille tavaroille. Taskujen käytettävyys on suunniteltu ja testattu huolella. Suojattu tuuletus Kainalo- ja lantioventilaatiot verkkosuojalla, jotka estävät mm. mäkäräisten ja hirvikärpästen pääsyn puvun sisään. Tarjoukset voimassa myös Erätukku-myymälöissä!
• sa ominaisuuksissa Erityisesti kerrospukeutumiseen suunniteltu, Scentech -hajunestoteknologialla toteutettu alusasu. MicroDry-kangas siirtää kosteuden pois iholta. ja aatua al Verta a itse. tote Kosteutta siirtävä, miellyttävä fleeceväliasu kerrospukeutumiseen. Arvo 29,90 Arvo 19,90 JAHTIJAKT PREMIUM -KALVOPUKU + ETUPAKETTI VAIN 249 Hyödynnä etu, tilaa heti! Metsästykseen ja vapaa-aikaan, laadukasta puuvillaa ja kaksi rintataskua. Takaosasta pidennetty helma suojaa ja lämmittää alaselkää. Väri vihreä/oranssi, AIR-TEX2 -kalvo, käännettävät korvaläpät, pehmeä ja äänetön materiaali. Arvo 24,90 Arvo 14,90 + TOIMITUSKULUT Tämä kaikki kuuluu Premium-pukupaketin uskomattoman edulliseen hintaan! Heijastinnauhat edessä ja takana, erottuva huomioväri (oranssi) ja vetoketjukiinnitys edessä. Sopii useimpiin automalleihin, helppo irrottaa ja pestä, materiaalina vettä ja likaa hylkivä polyesteri. Arvo 7,90 Arvo 14,90 Yhteensä Maksat vain 430,40,249,00,- Tilaa kätevästi: www.eratukku.fi tai puh. 020 747 7000 Ma-Pe 9 -17
• Huippuhengittävä AIR-TEX2-puku vaativaan jahtiin Hengittävyys ja vedenpitävyys ehdotonta huippua Hengittävyys > 11.000 g/m2/24 h* Vesipilarin korkeus > 10.000 mm* JahtiJakt Pro -asun AIR-TEX2-kalvo on laminoitu suoraan puvun pintakankaaseen. Puku on kevyt ja TEFLON-käsitelty pintakangas ei vety. Puvun kaikki saumat on teipattu vesitiiviiksi. AIR-TEX2 -kalvon hengittävyys on ylivoimainen ja puku säilyttää keveytensä myös sateella. JahtiJakt Pro JAHTIJAKT PRO -KALVOPUKU + ETUPAKETTI * Laboratoriotestit toteutettu Tampereen Teknillisen Yliopiston Älyvaatelaboratoriossa VAIN 199 Erityisesti kerrospukeutumiseen suunniteltu MicroDrykangas siirtää kosteuden pois iholta. Arvo 19,90 Oxford -olkavahvikkeilla ja vetoketjullisilla rinta- ja sivutaskuilla. Arvo 29,90 Heijastinnauhat edessä ja takana, erottuva huomioväri (oranssi) ja vetoketjukiinnitys edessä. Arvo 7,90 + TOIMITUSKULUT Nämä tuotteet kaupanpäälle Pro-puvun ostajalle! Arvo 14,90 Väri vihreä/oranssi, AIR-TEX2 -kalvo, käännettävät korvaläpät, pehmeä ja äänetön materiaali. Kaikki yksityiskohdat jahtia varten suunniteltu Irrotettava, hengittävä ja vedenpitävä AIR-TEX2-kalvohuppu muotoiltavalla lipalla. Myös irrotettava hirvikärpäshuppu. Runsaat ja toimivat säilytystaskut, vedenpitävät taskut VHF-puhelimelle, kännykälle ja GPS:lle, läpiviennit puhelimen johdoille. Kainalo- ja lantioventilaatiot verkkosuojalla, jotka estävät mm. mäkäräisten ja hirvikärpästen pääsyn puvun sisään. Tilaukset: www.eratukku.fi puh. 020 747 7000 tai myymälöistä
• JahtiJakt Classic Suosittu jahtipuku myös kylmään säähän JahtiJakt Classic AIR-TEX -kalvopuku on se legendaarinen jahtiasu, joka ensimmäisenä voitti metsästäjien luottamuksen toimivuudellaan. Kalvopuvun ominaisuuksien ytimenä on testattu AIR-TEX -kalvo, jonka vedenpitävyys ja hengittävyys ovat huippuluokkaa. Toimivuus ja edullinen hinta ovat tehneet kalvopuvusta metsästäjien suosikin niin Euroopassa kuin USA:ssakin. Erinomainen vedenpitävyys, lämmin rakenne Hengittävyys > 5.000 g/m2/24 h Vesipilarin korkeus > 10.000 mm Testattu huippuvedenpitävä AIR-TEX -kalvo on pintakankaan ja vuorikankaan välissä. Rakenne tekee puvusta lämpimän ja se soveltuu erityisen hyvin kylmiin olosuhteisiin. Teflon-käsitelty pintakangas ei vety helposti ja säilyttää sen vuoksi ominaisuutensa myös kosteissa olosuhteissa. JAHTIJAKT CLASSIC -KALVOPUKU + ETUPAKETTI VAIN Erityisesti kerrospukeutumiseen suunniteltu MicroDry-kangas siirtää kosteuden pois iholta. Arvo 19,90 149 Tartu tilaisuuteen, tilaa heti! Lämmin ja tyylikäs microfleeceliivi väliasuksi ja vapaa-aikaan. Vetoketjulliset sivutaskut. Arvo 29,90 + TOIMITUSKULUT Tyylikäs peruslippis takasäädöllä metsälle ja vapaa-aikaan. Arvo 7,90 Classic-puvun tilaajille etupaketti kaupan päälle! Tilauskuponki Kyllä, tilaan _____kpl JahtiJakt Premium -pukua postiennakolla hintaan 249 /kpl + postituskulut ja saan myös JahtiJakt Premium -puvun etupaketin sis. 6 tuotetta. Erätukku maksaa postimaksun Huippuluokan toimivuus Puvussa on mm. irrotettava kalvohuppu, runsaasti taskuja jotka on suunniteltu metsästyskäyttöön sekä verkkosuojatut kainalo- ja lantioventilaatiot. Kyllä, tilaan _____kpl JahtiJakt Pro -pukua postiennakolla hintaan 199 /kpl + postituskulut ja saan myös JahtiJakt Pro -puvun etupaketin sis. 4 tuotetta. Kyllä, tilaan ______kpl JahtiJakt Classic -pukua postiennakolla hintaan 149 / kpl + postituskulut ja saan myös JahtiJakt Classic -puvun etupaketin sis. 3 tuotetta. Tilaajan allekirjoitus Nimi Metsästäjä 5/09 (Premium, Pro, Classic) (alle 18 vuotiaan holhooja) Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS Osoite Postitoimipaikka Sähköposti* Puhelinnumero Puvun malli Pituus (cm) Paino (kg) Vyötärö (cm) Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.)
• JahtiJakt Premium-kalvokenkä Suomen suosituin huippuluokan jahtikenkä JahtiJakt Premium on Suomen suosituin huippuluokan jahtikenkä, jonka ominaisuudet on huolella suunniteltu vaativaan jahtikäyttöön kaikissa olosuhteissa. Tilaa heti omasi! Arvo 29,90 Arvo 19,90 PREMIUM-KALVOKENKÄ + ETUPAKETTI VAIN AIN V 149 X + TOIMITUSKULUT Kolminkertainen vedenpitävyys-teknologia sekä Premium- että Supreme-kengässä 1. 2. 3. X Lisäksi mm: Nelikerros-pohjarakenne X Tilaukset: www.eratukku.fi puh. 020 747 7000 tai myymälöistä
• JahtiJakt Supreme-kalvokenkä Uutuus: Huippuluokan kalvokenkä, jossa hieman madallettu varsi 2 Madalletun varren ansiosta JahtiJakt Supreme -kalvokenkä on oivallinen valinta ön. jahti- ja vaelluskäyttö SUPREME-KALVOKENKÄ VAIN 169 X2 X2 + TOIMITUSKULUT Uusi -kalvo Tilauskuponki Kyllä, tilaan ______kpl JahtiJakt Premium kalvokenkiä postiennakolla hintaan 149 /kpl + postituskulut ja saan myös JahtiJakt Premium kengän -etupaketin sis. 2 tuotetta. Kyllä, tilaan ______kpl JahtiJakt Supreme kalvokenkiä postiennakolla hintaan 169 /kpl + postituskulut. Tilaajan allekirjoitus Nimi Metsästäjä 5/09 Osoite Postitoimipaikka Sähköposti* Puhelinnumero Kengän malli (Premium, Supreme) Erätukku maksaa postimaksun (alle 18 vuotiaan holhooja) Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS Jalkaterän pituus (cm) Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.)
• Huippujouset metsästykseen sato Tilaa omasi heti! Ei koske kuluvia osia (esim. jänteet ja kaapelit) METSÄSTYSJOUSIEN TAKUU 3 VUOTTA JAHTIJAKT 65 LBS TALJAJOUSI Metsästäjän huippujousi Aloita jousimetsästys Erätukun huippujousella huippuedullisesti. Jousi soveltuu erityisen hyvin myös naisille ja nuorille. Vetopituus ja voimakkuus ovat säädettävissä ilman erikoistyökaluja. 65 paunan voimakkuus riittää myös suurriistan metsästykseen. Erätukun etupaketissa on mukana kaikki jousen käytössä tarvittava varustus. Saat kaikki tarvittavat varusteet etupaketissa kaupan päälle. Tilaa heti! 1. 65 LBS -taljajousi 2. Optinen 3-pinninen tähtäin 3. Kaatuva nuolihylly 4. Nokinpaikkarenkaat 5. Takatähtäin jänteeseen 6. Laukaisulaite 7. Alumiininuolia 6 kpl Yhteensä Maksat vain 229,00 25,00 10,00 3,00 6,00 15,00 23,00 311,00 229,00 Etupakettiin kuuluu kaikki tarvittava: Alumiinirunko Voimakkuus Ampujan pituus Jousen paino Lähtönopeus Aseen pituus 40-65 paunaa 175-195 cm 1,8 kg 80 m/s 105 cm 2. 3-pinninen tähtäin 3. Kaatuva nuolihylly JAHTIJAKT 65 LBS TAL JAJOUSI + ETUPAKET TI VAIN 4. Nokinpaikkarenkaat 5. Takatähtäin jänteeseen 229 + TOIMITUSKULUT 6 kpl sarja. Ammuntavalmiit alumiininuolet on varustettu kiinteillä taulukärjillä. JahtiJakt camo-väritys. 6. Laukaisulaite 7. Alumiininuolia 6kpl Älä odota, nämä viedään käsistä! Nyt kattava valikoima tarvikkeita ja varusteita Erätuk 12 kpl sarja. Värit: JahtiJakt camo tai musta Nuolet on varustettu taulukärjillä, jotka voidaan vaihtaa erikseen saataviin metsästyskärkiin. 3 kpl sarja. Metsästyskäyttöön suunnitellut tehokkaat metsästyskärjet. Yhteensopivat JahtiJakt hiilikuitunuoliin. VAIN 89 + TOIMITUSKULUT VAIN 23 + TOIMITUSKULUT VAIN 15 + TOIMITUSKULUT Tilaukset: www.eratukku.fi puh. 020 747 7000 tai myymälöistä
• ja euroja totuttua edullisemmin. JAHTIJAKT 55 LBS TALJAJOUSI JAHTIJAKT 40 LBS VASTAKAARIJOUSI Laatujousi huippuedullisesti Korkealaatuinen taljajousi huippuedulliseen hintaan. Voimakkuus riittää kaiken Suomessa sallitun riistan kaatamiseen. Jousi on kevyt käsitellä ja virittää ja soveltuu siksi erinomaisesti metsästäjän ensimmäiseksi jousiaseeksi. Kevyen käsiteltävyytensä ansiosta jousi soveltuu erinomaisesti myös harjoitussammuntaan. Alumiinirunko Voimakkuus Ampujan pituus Jousen paino Lähtönopeus Aseen pituus Haasteita hakevalle Rakenteeltaan yksinkertaisena vastakaarijousi on helppo hankinta harrastusta aloittelevalle. Koska vastakaarijousella metsästäminen on selvästi vaativampaa kuin taljajousella, tarjoaa se todellisia haasteita myös pidempään harrastaneille. Magnesiumrunkonsa ansiosta jousi on erittäin kevyt ja helppo kuljettaa maastossa. Magnesiumrunko Voimakkuus Ampujan pituus Jousen paino Lähtönopeus Aseen pituus 40 paunaa 170-190 cm 1,52 kg 47 m/s 152 cm 55 paunaa 175-195 cm 1,8 kg 63 m/s 105 cm Etupakettiin kuuluu kaikki tarvittava: 1. 55 LBS-taljajousi 2. 2-pinninen tähtäin 3. Kaatuva nuolihylly 4. Nokinpaikkarenkaat 5. Laukaisulaite 6. Alumiininuolia 6 kpl Yhteensä Maksat vain Etupakettiin kuuluu kaikki tarvittava: Etupaketissa kaikki tarvittava: 1. 40 LBS -vastakaarijousi 2. 2-pinninen tähtäin 3. Nokinpaikkarenkaat 4. Sormisuojus 5. Alumiininuolia 6 kpl Yhteensä Maksat vain 149,00 9,00 3,00 5,00 23,00 189,00 149,00 149,00 15,00 10,00 3,00 15,00 23,00 215,00 149,00 JAHTIJAKT 55 LBS TAL JAJOUSI + ETUPAKET TI VAIN Etupaketissa kaikki tarvittava: JAHTIJAKT 40 LBS VASTAKAARIJOUSI + ETUPAKET TI VAIN 2. 2-pinninen tähtäin 3. Kaatuva nuolihylly 4.Nokinpaikkarenkaat 2. 2-pinninen tähtäin 3. Nokinpaikkarenkaat 5. Laukaisulaite 6. Alumiininuolia 6kpl 149 + TOIMITUSKULUT Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Postitoimipaikka (alle 18 vuotiaan holhooja) 4. Sormisuojus 5. Alumiininuolia 6kpl 149 + TOIMITUSKULUT Erätukku maksaa postimaksun Metsästäjä 5/09 kun myymälöissä Vahvasta kankaasta valmistettu pehmustettu jousilaukku antaa suojaa aseelle Tilauskuponki Kyllä, tilaan JahtiJakt Metsästysjousia ja tarvikkeita kpl 65 LBS taljajousia, 229 /kpl + toimituskulut, saan myös jousiin kuuluvan etupaketin. kpl 55 LBS taljajousia, 149 /kpl + toimituskulut, saan myös jousiin kuuluvan etupaketin. kpl 40 LBS vastakaarijousia, 149 /kpl + toimituskulut, saan myös jousiin kuuluvan etupaketin. kpl Hiilikuitunuolisarjoja, musta, 89 /sarja + toimituskulut kpl Hiilikuitunuolisarjoja, camo, 89 /sarja + toimituskulut kpl Alumiininuolisarjoja, 23 /sarja + toimituskulut kpl Metsästyskärkisarjoja, 15 /sarja + toimituskulut kpl Jousilaukkuja, 39 /kpl + toimituskulut VAIN 39 + TOIMITUSKULUT Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Sähköposti* Puhelinnumero
• Markkinoiden myydyin riista/ valvontakamera shokkihintaan! Laadukas Scout Guard -riista/valvontakamera tallentaa väsymättä riistan ja ulkopuolisten kulkijoiden liikkeet. Erittäin tarkoilla valokuvilla tai videolla. Uusi Scout Guard -riistakamera tunnistaa automaattisesti liikkeen ja aloittaa kuvan tallentamisen täysin huomaamattomasti. Tallennus toimii myös pimeässä. Kamera tallentaa laadukkaan 5 Mp:n kuvan tai digivideon muistikortille, josta kuvia ja videoita voidaan katsoa tavallisella tietokoneella. ja valvontakamera tomasti* katsoa tavallisella tietokoneella RIISTAKAMERA + ETUPAKETTI VAIN eivät sisälly hintaan. 169 Kaupan päälle tulevaan etupakettiin kuuluu: RIISTAPELLOT JA RUOKINTAPAIKAT Seuraa mitä eläimiä ruokintapaikalla käy ja mihin aikaan + TOIMITUSKULUT RIISTAN KULKUREITIT JA RIISTAPOLUT USB-kaapeli Opi tuntemaan riistan liikkeet ja käytetyimmät kulkureitit LOUKUT JA HAASKAT Selvitä huomaamattomasti mitä loukulla tai haaskalla tapahtuu TV-OUT-kaapeli langallinen ohjelmointilaite * Laite tallentaa digikuvan tai videokuvan havaitessaan liikettä. Videokuvan pituus säädettävissä välillä 1-60 sekuntia. Laite voi tallentaa digikuvan jopa joka toinen sekunti. Tilaukset: www.eratukku.fi puh. 020 747 7000 tai myymälöistä Ma-Pe klo 9-17
• Uusi huippulaadukas JahtiJakt Pro VHF -puhelin nyt kaikkien saatavilla Uuden teknologian ansiosta huippupitkä kantomatka pitkä akunkesto. Uusi malli on erittäin helppo käyttää. Tukeva rakenne. Roisketiivis. Täyttää korkeimmat viranomaiskriteerit. stat yli a kun o 0 / int Erikoish inta: 149,0 el 10 puh aa heti! elin. Til puh Uusi JahtiJakt VHF-puhelin vaativalle käyttäjälle Vaihtelevassa maastossa testattu kantavuus Huippuluokan äänen laatu Roisketiivis Pitkä akunkesto Tukeva rakenne turhat napit karsittu pois VOX-toiminto Kohinansalpaaja JAHTIJAKT PRO VHF-PUHELIN +ETUPAKETTI VAIN Etupaketti puhelimen ostajalle 0 : ja marssiantenni pitkille matkoille. 159 Erätukku Metsästäjä 4/09 + TOIMITUSKULUT 1. Tilauskuponki Kyllä, tilaan________kpl Scout Guard riista/valvontakameraa postiennakolla hintaan 169 /kpl + postituskulut ja saan myös kameran etupaketin. Kyllä, tilaan______kpl JahtiJakt Pro VHF-puhelimia postiennakolla hintaan 159 /kpl (yli 10 kpl hinta 149 /kpl) + postituskulut ja saan myös puhelimen etupaketin. Erätukku maksaa postimaksun 3. Headset-korvakuuloke ja aisamik- Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Postitoimipaikka Sähköposti* Puhelinnumero (alle 18 vuotiaan holhooja) Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.)
• Suomen suosituimmat asekaapit Erätukusta! Suomalaisille metsästäjille ja aseharrastajille on kunnia-asia säilyttää aseitaan turvallisesti ja lain mukaisesti. Suomen suosituimmista asekaapeista löytyy sopiva vaihtoehto jokaiseen tarpeeseen. Otso 5 Otso 8-15 R PRO vimman suomalaisen asekaappistandardin Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä VAIN 229 2 avainta, kampalukko VAIN 479 vahva kampalukitus tettu kovimman suomalaisen asekaappistan- reiät pohjassa ja takaseinässä takaseinässä tilat pitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille tu avauskahva VAIN 289 529 749 VAIN kampalukitus. VAIN Tilaukset: www.eratukku.fi puh. 020 747 7000 tai myymälöistä
• Lisää tehoa houkutuskuvilla ja -pilleillä Samettiteeriparvi, 6 kuvaa Samettinen täytettävä teeri. Kulkee mukana pienessä tilassa, täytettynä oikean teeren kokoinen. Kyyhky-teeripilli teeripillillä saa soittotekniikka muuttamalla näiden molempien riistalintujen ääniä, mutta myös halutessaan mm. käen kukuntaa ja pöllöjen huhuilua. VAIN 25 Minkkiloukku Supikoiraloukku VAIN 90 14 VAIN Suomessa valmistetut JahtiJakt pienpetoloukut Kettuloukku VAIN 25 69 179 VAIN Erätukku maksaa postimaksun Tilauskuponki Kyllä, tilaan kpl Otso 5 hintaan 229 /kpl kpl Otso 8-15 R PRO hintaan 479 /kpl kpl Leijona 5 hintaan 289 /kpl kpl Leijona 16 hintaan 529 /kpl kpl Premium Gun Safe hintaan 749 /kpl kpl Samettiteeriparvi, 25 eur/kpl kpl Kyyhky-teeripilli, 14,90 eur/kpl kpl Minkkiloukku, 25 eur/kpl kpl Supikoiraloukku, 69 eur/kpl kpl Kettuloukku, 179 eur/kpl Toimituskulut lisätään tilauksen hintaan Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Postitoimipaikka Metsästäjä 5/09 (alle 18 vuotiaan holhooja) Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Sähköposti* Puhelinnumero
• Sorsalintujen tunnistaminen osa 2 Haahkapariskunta keväällä. Koirashaahka on mustavalkoinen ja naaras tumman ruskea. Pään ja nokan muoto ovat lajityypillisen kiilamaiset. Rauhoitettu pilkkasiipi muistuttaa hieman haahkaa muodoltaan. Naaras on tasaisen tummanruskea ja koiras on musta. Päässä on vaihtelevan kokoiset vaaleat laikut ja siiven takareunassa on lajityypilliset valkoiset luukut, jotka erottuvat erityisen hyvin lennossa. Haahkanaaraalla on mustan ja ruskean kirjava höyhenpuku hieman puolisukeltajasorsien tapaan. Huomaa valkoiset kainalot ja vaalea nokan kärki. Lisäksi sillä on valkoiset juovat siipipeilin reunoilla. Nuori haahkakoiras on valkoisen, mustan ja ruskean kirjavoima. Huomaa vaaleanvihreä kookas nokka. Vanhalla koiraalla on peruspuvussakin valkoiset siiven yläpinnat. T ämän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa käytiin läpi kaikki Suomessa säännöllisesti pesivät puolisukeltajasorsat sekä sotkat, telkkä ja uivelo. Tähän toiseen osaan olen koonnut niin sanotut merilinnut eli nyt käymme läpi haahkan, pilkkasiiven, allin, mustalinnun, isokoskelon ja tukkakoskelon tunnistamisen. Näistä mustalintu ja pilkkasiipi ovat rauhoitettuja lajeja. Mustalinnun voi sekoittaa lähinnä alliin ja pilkkasiipi on melkein haahkamaisen kookas ja tumma sorsalaji. Näiden sorsien lisäksi olen halunnut nostaa esille ristisorsan, kuikkalinnut ja merimetson, joita kaikkia tavataan yleisesti saaristossa. Suurikokoinen haahka ja pilkkasiipi Haahka on riistalintulaji ja sitä tavataan Suomenlahdella ja Pohjanlahdella ulkosaaristossa. Sen levinneisyys ulottuu noin Merenkurkkuun asti. Haahka on kookas ja syksyllä aina melko tumma vesilintu. Koiraat tosin ovat mustan ja valkean kirjavia. Haahkan pää ja nokka ovat tunnus60 Metsästäjä 5 / 2009 omaisesti kiilan muotoiset. Pitkän nokan kärki on aina vaalea. Lennossa naarashaahkalla on valkoiset kainalot ja siiven takareunassa on valkoiset siipipeilin reunukset. Vanhalla koiraalla on suuri valkoinen laikku siiven yläpuolella etureunassa. Haahka lentää suhteellisen rauhallisin siiveniskuin ja voi tuoda mieleen jopa pienen hanhen. Rauhoitettu pilkkasiipi pesii maassamme harvalukuisena ulkosaaristossa ja pohjoisessa järvillä. Laji on myös runsaslukuinen läpimuuttaja keväin syksyin, jolloin Siperiasta maamme yli muuttaa suuret määrät pilkkasiipiä. Pilkkasiipikoiras on aina musta höyhenpuvultaan ja sen päässä on selvät valkoiset laikut ja nokassa oranssi alue. Naaras on tummanruskea ja sillä on pään sivuilla vaaleat näkyvät täplät. Nuorella linnulla vatsa on melkein valkoinen. Pilkkasiiven paras tuntomerkki on näkyvät valkoiset luukut siiven takareunassa. Uivalla linnulla nämä "pilkat" ovat usein piilossa.
• Nuorella allikoiraalla on myös hyvin musta-valkoisen kirjava höyhenpuku. Huomaa tunnusomainen pyöreä pään muoto ja lyhyt sekä korkea nokka. Mustalintu on rauhoitettu vesilintulaji ja naaras on höyhenpuvultaan tummanruskea ja sillä on aina vaaleat posket, hieman samaan tapaan kuin uivelolla. Mustalinnun siivet ovat lennossa tummat ylä- ja alapuolelta. Nuorella mustalinnulla vatsa on vaalea, joten se muistuttaa hieman metsästettävää allia. Alaperä on kuitenkin allista poiketen tumma. Allinaaras lennossa, jolloin linnun valkoinen alapuoli kontrastoituu yhtenäisen tummiin siipiin. Huomaa erityisesti valkoiset yläperän sivut, jotka erottuvat hyvin myös linnun yläpuolelta. Allipariskunta on jo loppusyksyllä talvipuvussa, jossa vanhalla koiraalla on melkein valkoinen pää ja naaraallakin on runsaasti valkoista. Koiraalla on hieman punaista nokassa. Tukkakoskelonaaraalla on suhteellisen pieni ja pyöreähkö pää, sekä ruskeanharmaa selkäpuoli. Väriraja punaruskean pään ja vaalean kaulan välillä on epäselvä. Allipariskunta kesäpuvussa, jossa ne ovat kumpikin tummimmillaan. Huomaa lintujen valkoiset alapuolet. Tukkakoskelolla on valkoiset laikut siiven takaosassa ja kirjavat siiven alapinnat. Huomaa lisäksi pitkä kaula, jossa on epäselvä väriraja. Mustalintu vai alli? Rauhoitettu mustalintu pesii Pohjois-Suomessa harvalukuisena sisävesillä. Läpimuuttajana se on erittäin runsaslukuinen. Koiraalla on musta höyhenpuku ja naaraalla tummanruskea ja siten se muistuttaakin sukulaistaan pilkkasiipeä, josta se eroaa parhaiten kokonaan tummien siipien perusteella. Toisaalta erityisesti nuori vaaleavatsainen mustalintu muistuttaa syksyllä melkoisesti allia. Mustalintu on kuitenkin aina hieman allia suurempi ja sillä on tasavärisen vaaleat posket. Mustalinnun vaalea vatsa on selvästi allin valkoista vatsaa pienialaisempi, eikä ulotu pyrstön alle. Alli on riistalintulaji ja pesii maassamme Lapin tunturijärvillä. Siperiasta maamme yli muuttaa kuitenkin valtava määrä alleja. Se on pienikokoisin sukeltajasorsamme ja höyhenpuvultaan kaikkein vaihtelevin. Allilla on neljä sulkasatoa vuodessa ja koiras ja naaras ovat varsin erinäköiset. Tähän kun lisätään vielä nuorten lintujen puvun vaihtelu, niin voidaan sanoa, että allilla on monet kasvot. Tyypillisesti alliparven näkee viipot- Tiheästi siivillään iskevien koskeloiden pitkänomaisuus korostuu lennossa. Tummapäisillä tukkakoskelokoirailla on enemmän valkoista siivillä kuin naarailla. Metsästäjä 5 / 2009 61
• Isokoskelonaaraalla on suurikokoinen ja melkein kulmikas pää. Yläpuoli on puhtaan harmaa ja punaruskean pään ja vaalean kaulan väriraja on selvä. Ristisorsa on rauhoitettu lintulaji. Sen tunnistaa paitsi suuresta koosta, niin myös melkein valkoisesta höyhenpuvusta, jossa on selviä mustia ja ruskeita kuviointeja. Kuvassa on naaras. Nuori isokoskelo, jolla siivet ovat vielä kasvamassa. Nuorilla koskeloilla on valkoisia kuvioita päässä. Jo tässä iässä erottuu isokoskelolle lajityypillinen selvä väriraja kaulalla. Ristisorsakoiras lennossa on komean näköinen. Huomaa punainen nokka, jonka tyvellä on selvä kyhmy. Isokoskelonaaras lennossa. Huomaa, että aamuaurinko värjää linnun valkoisen alapuolen keltaiseksi. Valon määrällä, värillä ja suunnalla onkin suuri vaikutus siihen miltä linnut näyttävät maastossa! Merimetso on lennossa hanhimaisen kookas, mutta siltä puuttuu kaikille hanhille yhteinen piirre; valkoinen alaperä. Kuvan nuorella linnulla on vaalea vatsa ja ruskeahko höyhenpuku, kun taas vanha merimetso on musta. tamassa nopein siiveniskuin matalalla veden päällä, jolloin välillä näkyy lintujen tumma yläpuoli ja välillä taas valkoinen vatsapuoli. Pitkäkaulaiset koskelot Iso- ja tukkakoskelo ovat kumpikin riistalintulajeja ja maassamme yleisiä vesilintulajeja, niin saaristossa kuin sisävesilläkin. Nämä kalansyöjät viihtyvät mieluummin karuilla kuin rehevillä vesillä. Koskeloille yhteinen piirre on niiden pitkänomainen ja hoikka ruumiinmuoto, sekä pitkä, kapea ja sahalaitainen nokka. Höyhenpuvultaan ne ovat vaihtelevan harmaan, valkoisen ja mustankirjavia. Huomaa, että rauhoitettu uivelo kuuluu myös koskeloihin. Tämä laji esiteltiin edellisessä Metsästäjä-lehdessä. Muita saariston vesilintulajeja Rauhoitetun ristisorsan levinneisyys keskittyy Suomessa länsirannikolle. Se viihtyy erityisesti hiekkarantaisilla alueilla. Ristisorsa on haahkaakin kookkaampi ja sillä on aina paljon valkoista höyhenpuvussa. Koiraalla on tunnusomainen punainen kyhmy nokan tyvellä ja naaraallakin on punainen nokka. Nuorella linnulla on syksyllä valkoiset posket. Merimetson runsastuminen saaristossa herättää ristiriitaisia tunteita. Pitää kuitenkin muistaa, että se on rauhoitettu lintulaji. Merimetson tunnistaa helposti suuresta koosta ja mustasta höyhenpuvusta. Keväällä vanhalla linnulla on selvät valkoiset kuviot päässä ja kyljessä. Nuorella linnulla on vaihtelevan kokoinen vaalea vatsa. Merimetson näkee usein istumassa tunnusomaisessa pystyasennossa saariston vesikivillä ja lennossa se on muodoltaan hanhimainen. Hanhista poiketen merimetsot liitävät usein pitkiä matkoja melko tiheiden siiveniskujen lomassa. Merimetso muistuttaa muodoltaan hieman myös kuikkalintuja. Kuikkalinnuista kaakkuri ja kuikka pesivät sisävesillä, mutta ovat saa62 Metsästäjä 5 / 2009 Kuikkalintuihin kuuluva rauhoitettu kaakkuri muistuttaa muodoltaan hieman koskeloita. Kuikkalinnut ovat kuitenkin kookkaampia ja niillä on päältä tummat sekä selvästi pidemmät siivet kuin koskeloilla. Siiveniskut ovat myös huomattavan rauhalliset verrattuna koskeloiden tiheään räpytykseen. ristossa yleisiä etenkin kevätmuutolla toukokuussa ja syysmuutolla syyslokakuussa. Pitkänomaisen muotonsa takia ne muistuttavat hieman metsästettäviä koskeloita, mutta näistä ne eroavat suuremman kokonsa ja paljon rauhallisempien siiveniskujensa ansiosta. Kuikkalinnuilta puuttuu myös koskeloille tyypilliset valkoiset kuviot siiven yläpinnalta. Saaristossa liikkuu myös muitakin rauhoitettuja lintulajeja, kuten uikkuja ja ruokkilintuja, joten maltti on valttia myös merilintujen metsästyksessä. "Tunnista laji ensin ja ammu vasta sitten", on motto, jota jokaisen metsästäjän tulisi noudattaa! G Teksti: Jari Peltomäki
• SUOMI www.midwaysuomi.com Barnes Triple-Shock X .308 168gr suurriistaluoti 50 kpl Moultrie D40 riistakamera, markkinoiden suosituin Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen metsästäjän saatavilla! - toimitusaika 1-2 viikkoa - varastotilanne nettisivuilla - jo lähes 100000 tuotetta! - postitse koko Suomeen! ejä e: rkk ta mm e s ta im a Es laaj mas i ko ali tev tuo Mosin-Nagantin tukki - sotilaskivääri metsästysaseeksi Tuote 148255 60 Tuote 912450 179 Tuote 777174 119 Weaver 3-9x40 kiikaritähtäin koronarviointiristikolla Ameristep kyttäyskoppi integroidulla tuolilla, uusi malli Caldwell XLA bipodi, kiinnitys nitys hihnalenkin karaan araan Tuote 311454 250 Tuote 796212 150 Tuote 912431 60 Puhelin arkisin 9-17 09-5122933 www.midwaysuomi.com SILENTUM VAIMENNIN Kemiön Metsästyspuoti Kapakkakuja 9 25700 Kemiö Puh. (02) 423 804 Auki-Öppet Arkisin-Vardagar 12-18 Kaanaatie 68 Raisio Puh. (02) 239 0930 Avoinna ma-pe 10-17, la 9-14 www.asejaera.fi Aseet & ampumatarvikkeet, optiikka, loukut, koiratutkat, asesepän palvelut, vaimenninasennukset, kiikariasennukset, korjaus, entisöinti, custom-aseet. Metsästäjä 5 / 2009 63
• Ekin kanssa erällä Sytyttääkö? Nuotio vaatii palaakseen ainoastaan kuivaa puuta ja pienen tuulenhenkäyksen. Ennen tätä tarvitaan kuitenkin tulitikun leimahdus ja sytykkeet, jotka ottavat tulta itseensä. utiotuvalla retkeilijää yleensä odottavat kuivat puut ja valmiiksi vuollut kiehiset. Kokematonkin retkeilijä saa kamiinan syttymään, vaikka ulkona olisi millainen koiranilma. Kulkija kiittää edellistä kävijää pilkkomalla lisää puita ja vuolemalla uudet sytykkeet seuraavalle yöpyjälle. Hieman haastavampaa tulien tekeminen on kiinteän avolaavun eteen tai täysin taivasalla olevalle nuotiopohjalle. Tämäkään ei yleensä tuota ongelmia, jos kyseessä on huollettu tulipaikka ja polttopuut ovat puuvajan suojissa. Kiehiset saa vuoltua kuivista puista, jotka myös syttyvät helposti. Jos käytettävissä on ainoastaan maapuita, on nuotion sytyttäminen jo huomattavasti vaikeampaa. Hyvissä olosuhteissa homma vielä hoituu, 64 Metsästäjä 5 / 2009 A mutta sään huonontuessa retkeilijän täytyy oikeasti tietää mitä tekee. Tuulinen ja sateinen keli vaatii jo jonkinlaista osaamista. Nuotion tekemiseen retkeilijä varautuu vähintään pienellä kirveellä, puukolla ja sytytysvälineillä. Tulitikkujen ohella käytetään erilaisia kaasu- tai bensiinisytyttimiä sekä tuluksia. Moderneissa tuluksissa on esimerkiksi fosfori­ magnesium-puikko, jota isketään erillisellä raudalla tai puukon hamaralla. Sytyttimien huono puoli on niiden kehno säänkestävyys. Nestekaasut eivät tahdo kylmällä ilmalla kaasuuntua, ja kastuttuaan sytyttimien kivet eivät anna kipinää. Tulusten käyttö taas vaatii aika tavalla totuttelua. Vaikka ne toimivatkin sateessa, on niiden käyttö tulitikkuja hankalampaa. Tulitikkuja ei siis kannata jättää kotiin, vaikka haluaisikin tehdä seurueeseen vaikutuksen tavallisista poikkeavilla tulentekovälineillä. Tikkuaskit suojataan kosteudelta ja niitä sujautetaan useampia taskuihin ja reppuun. Yhden rasiallisen voi pakata myös täysin vesitiiviiseen filmipurkkiin. Sytytyspalojen käyttäminen ei tee kenestäkään Suljettavissa muovipusseissa sytytysneuvot, tulitikut ja sytytyspalat tai tuohet, säilyvät kosteudelta suojassa. Täysin vesitiiviisti tikut ja raapaisupinnat saa pakattua filmipurkkiin.
• Kytevästä taulasta puhalletaan liekki katajankuorella täytettyyn tuohirullaan. Tulen sytyttäminen tuluksilla on vanha hyvä erätaito, mutta ei ole hankalana ja aikaa vievänä enää tätä päivää. Tulet kannattaa tehdä huolletulle tulipaikalle, jos sellainen vain on käytettävissä. Halkoliiterin kuivista puista saa vuoltua sytykkeet, joilla nuotion sytyttää vaivatta huonollakin ilmalla. Maapuista nuotiossa palaa parhaiten mänty. muita huonompaa erämiestä. On ainoastaan viisasta varautua todella huonoihin olosuhteisiin sytykkeillä, joilla nuotion saa helposti syttymään. Puuhakkeesta valmistetut sytytyspalat ovat kerosiinipohjaisia luontoystävällisempiä. Luonnosta löytyy kuitenkin paljon hyviä sytykkeitä, jos niitä vain viitsii etsiä ja pistää talteen. Vanha sanonta "tuulella tuohta, sateella tervasta" pitää hyvin kutinsa. Molemmat ovat erinomaisia sytykkeitä varsinkin oksille ja risuille, joista kiehisten vuoleminen ei oikein tahdo onnistua. milla paikoilla. Tällaisen sijainnin kokenut kulkija osaa monesti päätellä kartan avulla. Jos vanhaa nuotiopohjaa ei ole käytettävissä, on tulet tehtävä mineraalimaalle eli hiekalle, soralle tai moreenille. Kallion päälle nuotiota ei pidä tehdä, sillä kiven rapautuessa kallioon jää lähes ikuiset nokijäljet. Myös turvemaata tulee välttää, sillä tuli jää helposti maahan kytemään. Nuotion alta käännetään pintamaa sivuun ja kaivetaan mineraalimaa esille. Puut ja sytyt kannattaa tehdä nuotiopohjan päällä, jolloin seuraavalle aamulle jää vähemmän siistittävää. Vaikka erämaassa on ennestäänkin tulipaikkoja, ei omasta kannata jättää jälkiä. Näin pysyy luonto siistimpänä muidenkin kulkea. Nuotiopuiksi kerätään mahdollisimman kuivia rungon- ja oksankappaleita sekä risuja. Säästä puuta ja luontoa Vastuunsa tunteva eränkävijä käyttää aina vanhaa tulistelupaikkaa sellaisen löydettyään. Syrjäisimpienkin erämaajokien varsilla niitä tulee vastaan aikaisempien kulkijoiden hyviksi totea- Katajan kuori ja kuusen kuivat alaoksat ovat erinomaisia sytykkeitä. Kuusen oksista tehdyillä tiiviillä risukimpuilla keittää myös ripeästi kahvivedet. Leveä lastu syttyy ja palaa kapeaa paremmin. Kiehiset vuollaan klapin tasaiselta sivulta, ei kulmaa vasten vaikka se olisikin helpompaa. Metsästäjä 5 / 2009 65
• Sytykkeeksi kannattaa valita "tuulella tuohta, sateella tervasta". Maasta hieman irrallaan seisovat ovat yleensä kuivempia kuin suoraan maassa makaavat. Puun keveys kertoo sen olevan kuivaa. Tervaskannot ovat asia erikseen, ja niitä kannattaa vetää syvältäkin sammaleesta. Maapuista mänty palaa nuotiossa parhaiten. Sitä on myös yleisesti saatavilla aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Maahan kaatunutta tai pystyyn kuollutta koivua ei kannata vaivautua edes koputtelemaan. Kuollut koivu ei kuivu vaan lahoaa ja pysyy märkänä maatumiseensa saakka. Puita ja sytykkeitä tehdään kerralla riittävästi. Varsinkaan sytykkeissä ei kannata pihistellä, sillä jo kertaalleen sytytetyn nuotion sammuminen ottaa päähän jos mikä. Puidenkaan pilkkomista ei pidä jättää liian myöhäiselle, sillä kirveen kanssa pimeässä metsässä koluaminen lisää onnettomuusriskiä. Koivun tuohi ja kuusen kuivat alaoksat ovat erittäin hyviä sytykkeitä. Koivun tuohta voi ottaa talteen kaatuneista rungoista; elävistä puista sitä ei pidä mennä riipimään. On myös muistettava oksien katkomisen pystyssä olevasta kuusesta vaativan maanomistajan luvan siinä missä tulenteonkin. vat vähänkään kovemmassa tuulessa, sateesta puhumattakaan. Nuotion sytyttyä tuulesta ei ole enää haittaa vaan pikemminkin päinvastoin. Pidemmillä jotoksilla minulla on tapana kuljettaa laavukangasta mukanani. Jossain vaiheessa tulee yleensä myös tulisteltua, vaikka aikomus olisikin viettää yöt teltassa. Laavun suojissa nuotiopuiden ja syttyjen tekeminen sekä itse nuotion sytyttäminen onnistuvat vaikka taivaalta tulisi kaatamalla vettä. G Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren Kirjavinkit I Turkka Aaltosen ja Martti Arkon "Vanhat hyvät erätaidot" on erityisesti muinaistekniikoista kiinnostuneen eränkävijän ehdoton perusteos. Kirjassa opetetaan kaiken muun ohessa kitkatulen tekotavat sekä tulenteko tuliporilla ja tuluksilla. Kirjassa kerrotaan tulitikkujen tulleen Suomeen 1850-luvulla. Tätä ennen tuli sytytettiin enimmäkseen tulusraudan, piikiven, taulan, rikin ja tuohen avulla. Vaikka muinaistekniikoista ei olisikaan enää selviytymiskeinoiksi, on niitä hauska harjoitella ja näin ylläpitää perinteisiä erätaitoja. Jouni Laaksonen keskittyy mainiossa "Vaeltajan opas" -kirjassaan uudempiin tulensytytys- ja nuotiontekokikkoihin. Vaikka Laaksonen edustaa jo ikänsäkin puolesta nuorempaa retkeilijäsukupolvea, on hänelle kertynyt runsaasti kokemusta ja näkemystä muille jaettavaksi. Yksi nuotio muuttuu moneksi Erätaitokirjoissa esitellään lukuisia erilaisia nuotiomalleja. Tärkeintä on osata edes yksi hyvin, jotta nuotion tekeminen onnistuisi huonoissakin olosuhteissa. Itse teen lähestulkoon aina ristikkonuotion. Siihen saa heti kattilan kiehumaan ja myöhemmin sen päälle voi rakentaa isommista pölleistä pinotulen. Ristikkonuotion rakentaminen aloitetaan latomalla rangan- tai oksankappaleita pediksi, jos on tarvis. Puupeti eristää sytykkeet märästä maasta, ja talvella myös lumesta. Pedin päälle asetetaan ensin sytykkeitä ja seuraavaksi polttopuita ristikon muotoon, alimmat kaksi puuta tuulen suuntaisesti. Kaikkia sytykkeitä ei pidä työntää kerralla nuotioon. Niitä tarvitaan myöhemmin tulen ruokkimiseen, jos nuotio ei ota heti syttyäkseen. Märkiä puita voi joutua ruokkimaan sytykkeillä pitkäänkin, ennen kuin edessä on itse itseään ylläpitävä roihu. Ennen tulitikun raapaisemista kannattaa polvistua nuotion eteen tuulensuojaksi. Ensimmäiset liekit ovat sen verran hentoja, että ne sammuYöpymistuliin tarvittava puumäärä edellyttää valtion mailla maapuuluvan lunastamista. Laavun suojissa polttopuut ja sytykkeet saa tehtyä säältä suojassa. Tulistele harkiten I Tulistelu on oleellinen osa suomalaista eränkäyntikulttuuria, mutta jokamiehen oikeus se ei ole. Polttopuiden ottaminen ja nuotion pitäminen vaativat aina maanomistajan luvan. Pitää myös muistaa, että metsäpalovaroituksen aikana nuotiota ei saa tehdä edes siihen osoitetuille paikoille. Ylä-Lapissa valtion mailla Metsähallitus sallii tulenteon risuista ja oksista ilman erillistä lupaa. Erämaa-alueilla saa käyttää myös maahan kaatuneita puita, kun on lunastanut maapuuluvan. Kansallispuistoihin lupia ei myönnetä eikä niiden perusosissa tulta saa tehdä muualle kuin huolletuille tulipaikoille. Muualla Suomessa Metsähallituksen metsästyslupaan yleensä sisältyy tulenteko-oikeus risuista ja oksista. Metsästäjiltä ja muilta luonnossa liikkujilta odotetaan kuitenkin harkintaa tulenteossa. Puita toivotaan käytettävän säästeliäästi ja nuotiota mieluummin ruuat olisi valmistettava retkikeittimellä. Tervaskannon sattuessa kohdalle kannattaa se potkia ylös maasta, jos sen ottamiseen vain on lupa. Tervas syttyy hyvin ja palaa pitkään, nokipannun tosin joutuu ripustamaan erilliseen keitinorteen. Erämaassakin on hyvä käyttää vakiintuneita nuotiopaikkoja. Puuta tulee polttaa säästäen, jotta lähimaastossa riittäisi oksia ja risuja myös vastaisille kulkijoille. Maapuusta sahatusta pöllistä pilkkoo helposti ristikkonuotiossa tarvittavat klapit. Sytykkeinä käytettävät kiehiset vuollaan pintapuuta kuivemmasta ydinpuusta. 66 Metsästäjä 5 / 2009
• Turkistuotteet valmistuvat osaavissa käsissä ­ nahanvalmistajamestariksi näyttötutkinnolla Ensimmäiset suomalaiset nahanvalmistajamestarit valmistuivat huhtikuussa Huittisten aikuiskoulutuskeskuksesta (HAKK). Toinen valmistujista, Liisa Tirronen-Varis on erikoistunut riistan turkiksiin, ja hänen tärkeimpiä asiakkaitaan ovatkin metsästäjät. Markku Varis uudelta. Sen jälkeen sitä ei voida enää muokata ja uudistaa, Tirronen-Varis muistuttaa. Näyttötutkinto sopii hyvin yrittäjälle Nahanvalmistajamestarin erikoisammattitutkinnon voi saada osoittamalla näyttötutkinnossa ammattitaitonsa. Osaaminen on voinut kertyä työkokemuksen, opintojen tai harrastuksen kautta. Pohjalla voi olla esimerkiksi nahanvalmistajan ammattitutkinto. Näyttötutkinto on erityisesti aikuisille suunniteltu ja kehitetty tutkinnon suorittamistapa. Liisa Tirronen-Varis koki tutkintomuodon hyväksi yrittäjälle. ­ Kouluttaja tuli paikan päälle ja häneltä pystyi kysymään. Tutkinto hoitui työn ohessa, eikä tarvinnut laittaa yritystä kiinni. Näyttötutkinnon vastaanotti toimialajohtaja Matti Uusitalo HAKK:ista. ­ Näyttötutkinto suunnitellaan jokaiselle henkilökohtaisesti, sen pohjalta mitä jo osaa. Tutkinnossa tulee itsenäisesti suunnitella ja toteuttaa nahanvalmistamisen prosessi vaihe vaiheelta. Yrittäjyydestä voi halutessaan suorittaa myös osion, Uusitalo kertoo. Nahkoja ja turkiksia on valmistettu Suomessa kautta aikojen. Mitä lisäarvoa tutkinto työhön antaa? ­ On hyvä, kun osaaminen on paperilla. EU:n myötä vaatimukset tuntuvat muuttuvan ja lisääntyvän. Tälläkin alalla tarvitaan jatkuvaa itsensä kehittämistä, pohtii TirronenVaris. G Teksti: Pauliina Merikivi T aitavat kädet nostavat painavan karhuntaljan altaasta. Varastointia varten lisätty suola on liotettu pois ja talja on valmis rasvanpoistoon. Liisa Tirronen-Varis Enosta on pyörittänyt Kaltimon Nahka ja Turkis -yritystä 20 vuotta. Kokemusta on kertynyt nuoruudesta lähtien, ja Tirronen-Varis edustaakin yritystä jo kolmannessa polvessa. Käytännön osaamisen lisäksi Tirronen-Variksella on harvinainen tutkinto. Hän ja Eero Väyrynen Tmi Kontiolahden Tukuturkisesta ovat ensimmäiset nahanvalmistajamestarin erikoisammattitutkinnon suorittajat Suomessa. Nahanvalmistaminen on monivaiheista käsityötä. Liisa Tirronen-Variksella on paitsi nahanvalmistajamestarin erikoisammattitutkinto, myös pitkä työkokemus riistaturkisten parissa. Omasta saaliista turkistuote Metsästäjät ovat riistan turkiksiin erikoistuneen Liisa Tirronen-Variksen tärkeimmät asiakkaat. He tuovat erityisesti majavan, karhun, ketun, mäyrän ja supikoiran nahkoja, joista Liisa valmistaa taljoja sekä ompelee tuotteita rukkasista turkiksiin. Nahanvalmistajamestarikaan ei voi tehdä ihmeitä, jos tuotua nahkaa ei ole käsitelty oikein. ­ Nylkeminen on tehtävä tarkasti, ettei tule reikiä. Korvarustot ja kynsiluut on poistettava huolella, jotta suola pääsee vaikuttamaan kaikkialle nahkaan. On tärkeä muistaa, että nahka pilaantuu siinä kuin lihakin, Tirronen-Varis muistuttaa. Nylkemisen jälkeen nahka välittömästi suolataan, pakastetaan tai kuivataan. Suolaa ei voi käyttää liikaa; sitä levitetään kunnon kerros tasaisesti koko nahalle ja annetaan vaikuttaa muutaman vuorokauden. Nahanvalmistaminen on monivaiheista käsityötä. Säilöntään tarvittu suola liotetaan pois ja samalla helposti pilaantuva nahan oma rasva poistetaan mahdollisimman tarkasti. Nahka esikäsitellään hapon kanssa eli happopiklataan, mi- kä valmistaa sen vastaanottamaan parkitsemisaineita. Parkitseminen muuttaa herkästi pilaantuvan vuodan hyvin säilyväksi ja muokkautuvaksi materiaaliksi, mikä oikein säilytettynä kestää pitkään. Parkitsemisen jälkeen nahka rasvataan kasvirasvalla ja kuivataan. Teknistä käsittelyä varten se kostutetaan tasaisesti ja pehmennetään. Viimeistelyssä karvat rummutetaan sahajauhoissa puhtaaksi ja nahkapuoli hiotaan siistiksi. Kun karvat selvitetään ja reunat vielä siistitään, on tuote mittaamista ja hinnoittelua vaille valmis. Työ vaatii ahkeraa käyntiä kuntosalilla, sillä painavia nahkoja eivät heikommat jaksa käsitellä. Pienen yrityksen ei myöskään kannata juuri investoida koneisiin, koska niiden olisi käytävä yötä päivää ollakseen kannattavia. kiksen, sanoo Liisa Tirronen-Varis. Turkistuote on materiaalina luonnollinen, hengittävä ja ylellinen. Se ei kuitenkaan kestä ikuisesti ilman oikeaa hoitoa. ­ Turkista ei saa säilöä muoviin, vaan se on pidettävä pimeässä pahvilaatikossa tai paperipussissa. Ihanne olisi + 4­7 astetta, mutta kesällä harvalla on tähän mahdollisuutta. Talvella se tulisi ottaa käyttöön, sillä muuten nahasta tulee vaatekomerossa kuin paperia, vaikka turkki näyttäisikin päältä Turkis on säilytettävä huolella Riistaturkiksilla ei ole vastaavaa arvoasteikkoa kuin tarhaturkiksilla. ­ On pitäjästä ja metsästäjästä kiinni, mitä turkiksia arvostetaan. Omasta saaliista valmistettua turkistuotetta osataan aina pitää arvossa. Itse pidän erityisesti ilveksestä, josta saa kestävän ja näyttävän turMetsästäjä 5 / 2009 67
• Michael Björklund: Anna riistan jäähtyä rauhassa ennen riiputtamista Huippusuositun FST:n Strömsö ohjelman kautta suomalaisille tutuksi tullut TV-kokki Michael Björklundin suosikkiriistaa ruoanlaitossa ovat jänis ja metso unohtamatta tietenkään metsäkaurista, joka ahvenanmaalaiselle Michaelille on tuttuakin tutumpi. Suosin ruoanlaitossa mieluiten stressaamatonta lihaa eli väijymällä ammuttu kauris maistuu paremmalta kuin mäyräkoiran ajosta ammuttu, Björklund kiteyttää. ahvenanmaalainen mies on metsästäjä. Mutta Michael tunnustaa olevansa vannoutunut kalastaja ja kalastus onkin hänen ykkösharrastuksensa. Kalastus on suosikkiharrastukseni, mutta olen minä metsästämässäkin ollut, toki tietysti ilman asetta. Arvostan meidän paikallista vesilinnustusperinnettämme ja vesilinnut ovat aina olleet olennainen osa saariston ruokakulttuuria, Michael korostaa perinneruoan merkitystä. Vaikka tietysti vesilinnut ja nimenomaan merilinnut ovat aina kuuluneet saaristolaisruokapöytään, omat suosikkini ovat kuitenkin kovin "mantereisia". Mieluiten teen ruokaa jäniksestä ja metsosta, enkä voi väittää väheksyväni metsäkauristakaan, jota tietysti täällä Ahvenanmaalla on yleisimmin kokinkin saatavilla. dytystiloihin riippumaan, Michael ohjeistaa. Jahtireissuilla meillä on kaverieni kanssa sellainen työnjako, että kaverit ampuvat ja minä huolehdin riistan käsittelystä ja ruoaksi laitosta. Lihan laadun kannalta on aina parempi, että riista on ammuttu stressaamattomana, eli että veressä ja lihassa ei ole adrenaliinia, Björklundin suosittaa. Riista on resurssi Michael seuraa riistakeskustelua aktiivisesti ja häntä saaristolaisena kiusaa erityisesti se, että tällä hetkellä esimerkiksi hylkeisiin suhtaudutaan vain haittaeläimenä, kun kyseessä on valtavan hieno riistavara joka tällä hetkellä on täysin hyödyntämätön resurssi. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on tehty hyvää työtä hylkeen arvostuksen lisäämiseksi. Toivotaan, että tämä suhtautuminen hylkeeseen muuttuu ja saamme lisää tietoa ja taitoa hyödyntää hyljettä myös nykyisessä ruokakulttuurissamme. Haluaisin myös muistuttaa erityisesti ahvenanmaalaisia metsästäjiä, että metsäkaurista on metsästettävä riittävästi, jotta niiden aiheuttamat vahingot minimoidaan. Metsäkauriskin on paljon miellyttävämpi padassa kuin auton konepellillä, Björklund kiteyttää. E lämäntapasarja Strömsö on lanseerannut suomalaisten keittiöön makuja ja taitoja elämän eri alueilta ja yksi mieleenpainuvimmista "TV:stä" tutuista onkin ahvenanmaalainen kokki Michael Björklund. Pitkä työrupeama Ruotsissa Göteborgissa on takana ja hän on palannut juurilleen Ahvenanmaalle ja vetää tällä hetkellä ÅSS Segelpaviljongen-ravintolaa. Jäähdytä rauhassa Michael ruoka-alan ammattilaisena on seurannut hieman huolestuneena metsästäjien suurta intoa nopeasti saada ammuttu riista kylmään riippumaan. Antakaa ammutun riistan jäähtyä aivan rauhassa. Kun eläin on ammuttu, ei ole mitään kiirettä toimittaa sitä heti kylmiöön tai muihin jääh- Palkittu "kilpakokki" Michael on noussut kilpakokkien eturiviin viimeisten kymmenen vuoden aikana: Vuoden kokki Suomessa 1997, vuoden kokki Ruotsissa 2000, 5. sija ruoanlaiton MMkilpailujen henkilökohtaisessa sarjassa 1999, olympiakultaa Ruotsin kokkijoukkueessa 2001 ja niin edelleen. Minulla on kaksoiskansalaisuus, siinä selitys, miten voin voittaa olympialaisissa Ruotsin joukkueessa, Björklund selvittää kilpauraansa. Minulla tuo kilpaileminen on ollut vähän niin kuin harrastuksena, mutta opettanut se ne ovat ammatillisestikin. Michael ei itse ole metsästäjä, joka sinänsä Ahvenanmaalla on outoa, koska käytännössä lähes joka toinen aikuisikäinen 68 Metsästäjä 5 / 2009 Riistaviikot Riista tulee olemaan näkyvästi esillä ÅSS Segelpaviljongin ruokalistalla lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Saamme Ruotsista alan huippuasiantuntijan Michael Kühnen vieraaksemme lokakuun alussa ja järjestämme hänen vetämänään muun muassa riistaruokien valmistuskurssin ja ravintolan ruokalista rakentuu silloin riistan varaan. Tervetuloa maistamaan herkullisia riistaruokia Ahvenanmaalle! G Palkittu TV-kokki Michael Bjöklund on palannut kymmenen Ruotsissa vietetyn "evakkovuoden" jälkeen juurilleen ja hänet löytää Maarianhaminasta ÅSS Segelpaviljongen-ravintolasta. Teksti: Klaus Ekman Michael Hancock
• Michael Björklundin reseptit Metsästäjä-lehden lukijoille: Uunissa haudutettua sorsaa tyrnikastikkeen ja grillattujen uuniperunoiden kera 4 annosta sorsaa isoa tai 4 pientä uuniperunaa valkosipulin kynttä, kuorittuna ja siivutettuna ruokaöljyä 4 timjaminoksaa ½ dl tyrnimehua 1 päärynä 3 aprikoosia 1 salottisipuli 1 tl portviiniä 2 rkl voita suolaa pippuria I Puhdista ja valmistele linnut patavalmiiksi. Kuori ja lohko uuniperunat ja ruskista perunat grillipannulla ja laita perunat sen jälkeen 175 asteiseen uuniin yhdessä valkosipulin, ruokaöljyn ja timjamin kera noin 20-30 minuutiksi, kunnes perunat ovat pehmenneet. Älä unohda suolaa ja pippuria perunoistakaan! I Laita sorsat 200 asteiseen uuniin noin 15 minuutiksi. Ota linnut pois uunista ja anna lintujen vetäytyä 10 minuuttia alumiinifolioon käärittynä. I Lohko päärynä ja hauduta lohkot tyrnimehussa, jossa joukossa appelsiininkuorta ja appelsiinin mehua, aprikoosit, hienonnettu sipuli ja portviini. Leikkaa linnut luuttomaksi ja siivuta rintafileet poikkisyyhyn. Sekoita kastike ja vispaa sekaan voi. Ateria on valmis! 2 2 2 Kermainen sinihomejuusto-hirvipata 4 annosta 800 g 1 1 1 1 2 rkl 1 10 50 g 2 dl 1 rkl 4 rkl hirvenlihaa sipuli palsternakka pieni juuriselleri porkkana vasikanfondia laakerinlehti mustapippuria, murskattuna vähän voita sinihomejuustoa kermaa revittyä tuoretta inkivääriä vehnäjauhoja suolaa I Paloittele liha parin sentin paloiksi. Kuori ja paloittele juurekset samanlaisiksi paloiksi. Murskaa pippurit kevyesti. Ruskista liha tilavassa kasarissa ja lisää vettä, niin että lihat peittyvät. Lisää juurekset ja mausteet. Keitä ja kuori kuoha pois pinnalta ja anna padan kiehua hiljalleen kannen ollessa hieman raollaan riittävän pitkään, eli kunnes liha on mureaa. Siivilöi neste padasta toiseen kattilaan. Huolehdi, että nestettä on ainakin 8 dl, muutoin joudut lisäämään lihalientä. Keitä ja lisää homejuusto ja kerma. Anna kiehua hiljalleen ja lisää vesitilkkaan sekoitettu vehnäjauho. Hauduta ainakin 10 minuuttia. Kaada pata-ainekset kastikkeeseen ja mausta tuoreella inkiväärillä, suolalla ja valkopippurilla. pata tarjotaan keitettyjen perunoiden ja tuoreen salaatin kera. Metsästäjä 5 / 2009 69
• Vahinkojen ennaltaehkäisy tuottaa tulosta Metsästysvahingot ovat vähentyneet ja korvaussummat puolittuneet vuodesta 2005 M etsästysvahinkojen ennaltaehkäisyn eteen tehty työ näyttää tuottavan toivottua tulosta. Tapiola-ryhmän tietoon tulleet metsästysvahingot ja korvausmäärät ovat vähentyneet selvästi. Vuonna 2008 vahinkoja kirjattiin reilut 20 kappaletta, kun vielä vuotta aiemmin niitä oli kolmisenkymmentä. Metsästäjäin Keskusjärjestö vakuuttaa kaikki Suomessa metsästyskortin maksaneet Tapiolan kanssa solmitulla metsästäjävakuutuksella. Vuodesta 2005 lähtien myös metsästysvahingoista maksetut korvaukset ovat pudonneet alle puoleen: kun 2005 tuona vuonna sattuneista vahingoista maksettiin korvauksia noin 136 000 euroa, vuonna 2008 korvausmäärä oli noin 66 000 euroa. 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna korvaussummat ovat pienentyneet vielä enemmän, mutta vuosituhannen alussa summissa oli suuriakin vuosittaisia vaihteluja. Vahinko-Tapiolan korvauspäällikkö Matti Karimäki kertoo, että vaihtelua syntyy, jos samaan vuoteen osuu monta vakavampaa onnettomuutta. Viime vuosina tasaisesti laskeneet korvausmäärät kertovat kuitenkin hyvästä kehityksestä vahinkojen vähentämiseksi. "On hyvä, että varovaisuus ja ennakointi ovat lisääntyneet. Metsästäessä syntyvät vammat ja jopa kuolemat ovat siitä traagisia, että ne olisivat usein vältettävissä huolellisella aseen käsittelyllä. Positiivista on sekin, että metsästäjät itse ovat toivoneet aiempaa yksityiskohtaisempaa tilastointia vahingoista, jotta niistä voitaisiin ottaa oppia ennalta ehkäisevään työhön", Karimäki sanoo. Vahingoista kirjataan nykyisin tarkemmin vahingon aiheuttajan ikä, yksityiskohtainen tapahtumakuvaus ja kenelle vahinko on tapahtunut. Tyypillisin vahinko on omalla aseella itselle aiheutettu Metsästäjävakuutus koostuu neljästä osasta: vastuuvakuutuksesta, metsästäjän yksityistapaturmavakuutuksesta, toimitsijan yksityistapaturmavakuutuksesta ja SRVA-tehtävässä olevan koiran tapaturmavakuutuksesta. Karimäen mukaan eniten vahinkoja sattuu perinteisesti lintumetsällä, kun esimerkiksi vene heilahtaa ammuttaessa. Useimmiten vahinko sattuu metsästäjälle itselleen, kun ladattu ase laukeaa vahingossa omaan jalkaan tai käteen esimerkiksi autoon siirtyessä. "Aseen kanssa liikkumiseen pitäisi kiinnittää huomiota, sillä vahingot näyttävät usein tapahtuvan silloin, kun varsinainen metsästystilanne ei ole päällä ja kun siirrytään innokkaasti paikasta toiseen. Vuosittain sattuu vahinkoja, joissa ase on unohdettu varmistaa ja se laukeaa autossa tai maastossa osuessaan vaikkapa risukkoon. Luodit voivat vahingoittaa itseä tai metsästyskaveria. Ampumatilanteessa, kun ase ei ole varmistettu, pitää aina muistaa ottaa toiset metsästäjät huomioon", Karimäki sanoo. Itselle aiheutuneet vahingot korvataan metsästäjän yksityistapaturmavakuutuksesta. Se kattaa metsästyksen ja siihen liittyvän kilpailemisen tai harjoittelun aikaiset tapaturmat, jotka aiheutuvat aseen laukeamisesta tai räjähtämisestä. Hoitokuluja korvataan yhtä tapaturmaa kohden enintään 5 100 euroa, ja kertakorvaus tapaturman aiheuttamasta pysyvästä haitasta 70 Metsästäjä 5 / 2009 Kimmo Pöri
• tai kuolemasta on 25 300 euroa. Pysyvän haitan korvausta maksetaan vamman haitta-asteen mukaisesti. Koska vakuutus kattaa vain aseella itselle aiheutetut vahingot, sen piiriin evät myöskään yleensä kuulu muut metsällä sattuneet tapaturmat. "Kyselyitä tulee jonkin verran. Jalan nyrjähdyksellä tai kaatumisella metsästysreissulla voi olla mittavat seuraukset, ja siksi lisäturvaksi kannattaa ottaa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus tai sairauskuluvakuutus, jotka korvaavat tämän tyyppisistä tapaturmista aiheutuvia hoitokuluja", muistuttaa tuotepäällikkö Krista Orassaari Vahinko-Tapiolasta. tuottamuksellisuutta. Karimäki muistuttaa, että vakuutuksen voimassaolo kannattaa aina tarkistaa, sillä nykyisin metsästysmatkat ulkomaillekin ovat tavallisia. Esimerkiksi Virossa käydään villisikametsällä, jolloin metsästäjävakuutus korvaa ampuma-aseella aiheutuneet henkilövahingot. Vakuutus on voimassa Pohjoismaissa ja EU:n alueella. Vakuutus kattaa kotimaassa myös Suurriistavirka-apu eli SRVA-tehtävässä sattuvat vahingot. Metsästäjävakuutus korvaa myös ampuma- taitojen ylläpitämiseen liittyvissä tapahtumissa toimitsijoille sattuneet tapaturmat. Tosin toimitsijoiden vahingot ovat erittäin harvinaisia. Koiralle kannattaa kuitenkin ottaa kattava koiravakuutus, koska metsästäjävakuutus kattaa vain SRVA-koiran vahingot. Aseet kannattaa huomioida kodin tai maatilan vakuutuksessa, sillä metsästäjävakuutus ei korvaa rikkoutunutta asetta. Teksti: Tiina Riippa/ Tapiolan tiedotuspalvelut Vastuuvakuutus korvaa harhaluodit Toinen tyyppivahinko on metsästäjän toiselle metsästäjälle aiheuttama vamma. Tällöinkin usein ase laukeaa vahingossa ja kaveriin osuu, tai metsästäjä ampuu hirvi- tai lintumetsällä toista miestä, koska luulee liikkuvaa hahmoa eläimeksi. Sairaanhoitokulujen lisäksi vastuuvakuutuksesta korvataan kipu, särky, pysyvä haitta ja mahdolliset ansionmenetykset. "Vahingon vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia, varsinkin jos uhri on nuori. Metsästysvahinkojen keskimääräiset korvaussummat ovat useita tuhansia euroja, ja mahdollisia ansionmenetyskorvauksia saatetaan maksaa useiden vuosien ajan", Matti Karimäki kertoo. Tietolaatikko: Koonneet Metsästäjäin Keskusjärjestön yhteistyöryhmän jäsenet markkinointipäälliköt Jukka Saastamoinen ja Jukka Ruoho Tapiolasta I Varmista ennen kuin laukaiset I Vahinkoja sattuu usein "tyhjällä aseella", ja siksi asetta pitää käsitellä aina niin kuin se olisi ladattu. Varmista, että kaikki panokset ovat poissa aseesta jahdin tauottua. I Ota selvää muiden metsästäjien, koirien, luonnossa liikkujien ja asutuksen sijainnista, ennen kuin ammut. I Pidä kännykkä mukana, vaikkei se olisi metsästyksen aikana päällä. I Käytä turvaliiviä myös lintu- ja pienriistametsällä. Liivi on hyvä olla myös koiralla. I Ole erityisen varovainen sorsametsällä, älä ammu vaakalaukauksia kaislikossa. Edessäsi voi olla toinen metsästäjä. I Ammu mieluiten ylöspäin vähintään 45 asteen kulmassa. I Älä ammu liian epävakaasta veneestä. Metsästäjävakuutus on voimassa Pohjoismaissa ja EU:ssa. Metsästäjävakuutuksen vakuutusehdot voi tarkistaa esimerkiksi Metsästäjäin keskusjärjestöstä, www.riista.fi, tai Tapiolan nettisivuilta, www.tapiola.fi/. Lisäturvaa itselle, koiralle ja omaisuudelle Metsästäjävakuutus korvaa myös vahingossa sattuneet onnettomuudet eikä siis edellytä teon Metsästäjä 5 / 2009 71
• Metsäkanalinnut edelleen vähissä Lintutilanne viimevuotisella heikolla tasolla Metsäkanalintujen kokonaistiheys Suomessa oli noin 16 yksilöä metsämaan neliökilometrillä. Sen on sama kuin edellisenä vuonna ja selvästi alhaisempi kuin riistakolmiolaskentojen aikakaudella keskimäärin. Vastaavia alhaisia tiheyksiä todettiin vuonna 1991 ja 1997. Metson ja teeren kokonaismäärä oli sama kuin edellisenä vuotena. Kummallakin lajilla todettiin toinen perättäinen heikko vuosi, ja havaitut tiheydet olivat kolmiolaskentojen heikoimpia ja selvästi pitkäaikaiskeskiarvoja alhaisempia. Pyykanta runsastui hieman edellisvuotisesta, ja tilanne on metsosta ja teerestä poikkeava sikäli, että pyyn nykyinen tiheys on sama kuin kolmiokaudella keskimäärin. Riekon kannankehitys kahden viime vuosikymmenen aikana on toisenlainen. Nyt todettu kokonaiskanta on edelleen laskusuunnassa, ja sama kehityssuunta on ollut vallalla vuodesta 2002 lähtien. Lintujen säilyvyys talven yli vaikuttaa olleen keskimääräistä metsolla, teerellä ja pyyllä, kun taas riekon säilyvyys oli keskimääräistä huonompi kuten monena aikaisempanakin vuonna. Pesimismenestystä kuvaava poikasten osuus kaikista havaituista yksilöistä oli metsolla, teerellä ja pyyllä hyvinkin keskimääräistä tasoa, ja jonkin verran parempi kuin edellisenä vuonna. Tässäkin riekko on poikkeava: sen poikasosuus oli edellisvuottakin heikompi ja koko riistakolmiokauden alhaisin. Riistakolmioiden kesälaskentojen alustavien tuloksien mukaan kanalintukannat ovat edelleen heikot. Vuosi sitten kannat romahtivat tuntuvasti eikä tämä vuosi tilannetta juuri muuttanut. Lintujen kokonaismäärä on yli 20-vuotisen riistakolmiolaskennan alhaisimpia. Syksyn metsästystä onkin rajoitettu voimakkaasti. Tuloksissa on kuitenkin vaihtelua lajista ja alueesta riippuen. Karttanäytön ohella kompassinäyttö oli hyödyllinen lisä riistakolmiolla suunnistaessa, ja tekijät pysyivät kolmiolinjalla kännykän suosiollisella avustuksella. R iistakolmioiden kesälaskentaa on aikaistettu jo useana vuotena, jotta alustavia tuloksia olisi käytettävissä metsästysseurojen kesäkokouksissa. Heikentyneet kanalintukannat ovat osaltaan kannustaneet varhaistettuun laskentaan. Laskentakausi käynnistyi lauantaina 25.7. Ensimmäiset tulokset kesän tilanteesta julkistettiin RKTL:n kotisivuilla perjantaina 7.8. Aineistokertymä oli silloin vielä kovin niukka, ja tulokset ovat sen jälkeen tarkentuneet ja osin muuttuneetkin. Tätä kirjoittaessa 17.8. käytössämme ovat 452 kolmion laskentatulokset, joista viidennes saatiin sähköisesti laitoksen kotisivuilla olevalla lomakkeella. Kolmioita arvioidaan laskettavan noin 800, joten käsillä oleva aineisto ­ aikaisempien vuosien kokemusten perusteella ­ antaa melko luotettavan yleiskuvan lintukantojen tilasta. Pienemmille alueille hajotettuna, koskien esimerkiksi riistanhoitopiirejä, joissa on vähemmän kuin 15 laskettua kolmiota, aineistopohja on liian niukka, joten niiden tuloksiin tulee suhtautua varovaisuudella. Lämmin kevät, viileä alkukesä Vuoden takainen lintutilanne Suomessa oli 72 Metsästäjä 5 / 2009 heikko; se oli 20-vuotisen riistakolmiolaskennan kehnoimpia vuosia. Tähän oli tultu kahden epäsuotuisan lisääntymiskauden ja muiden yhteen sattuneiden tekijöiden vaikutuksesta. Kevään ja alkukesän 2009 säät olivat vaihtelevat ja eri puolilla maata hyvinkin erilaiset. Huhtikuu oli pääosassa maata tavanomaista lämpimämpi, ja varsinkin Pohjois-Suomessa myös toukokuu. Lintujen pesintä käynnistyi suotuisissa oloissa. Kesäkuu oli säiltään ailahteleva, mutta keskilämpötilaltaan se jäi keskimääräistä viileämmäksi. Erityisesti kuun alku- ja keskivaiheet olivat koleita, ja vasta juhannuksen jälkeen ilmat lämpenivät kunnolla. Varhaisimmat kanalintujen poikaset ehtivät kuoriutua kylmiin oloihin, juuri alkavan lämpimän kauden alla. Tosin mitään todella ääreviä oloja, kuten räntä- tai lumisateita tai yöpakkasia, ei tuohon jaksoon sattunut. Heinäkuu oli kesäkuun tapaan keskimääräistä viileämpi. Sen alkupuoli oli Suomen itä- ja eteläosissa hyvin sateinen, kun taas Länsi- ja Pohjois-Suomessa oli keskimääräistä kuivempaa. Vuoden 2008 myyräkantojen romahdus Pohjois-Suomessa vaikutti osaltaan kesän 2008 pesimismenestykseen. Nyt pesiin ja poikasiin kohdistui todennäköisesti vähemmän saalistusta, sillä talvisten lumijälkilaskentojen mukaan ketun ja kärpän tiheydet alenivat pohjoisessa, aivan erityisesti Oulun riistanhoitopiirissä. Etelässä myyrärunsaus jatkui ainakin kevääseen asti ja pienpetojen tiheydet pysyivät aikaisemmalla tasollaan. Pohjoisessa hieman valoisampaa Lajien välillä on yhtäläisyyksiä mutta myös eroja maan eri osien välillä. Yleinen piirre edellisvuoteen verrattuna on se, että Pohjois-Suomessa kanalintukannat näyttävät menestyneen hieman paremmin kuin eteläisessä Suomessa. Kovin yhtenäisiä muutosten alueet eivät ole, ja myös lajien välillä on eroja. Metsokanta vaikuttaa vahvistuneen Oulun, Pohjanmaan ja Pohjois-Hämeen alueella, kun taas Uudenmaan ja Satakunnan tulokset viittaavat sen heikentymiseen. Teeritiheydessä ei havaita suuria muutoksia edelliseen vuoteen verrattuna; huomattavin muutos on tiheyden lasku Pohjanmaalla. Pyynkin tiheysmuutokset edellisvuodesta ovat vähäisiä. Kanta on vahvistunut Lapissa ja osissa Oulun aluetta, eikä se missään ole mainittavasti laskenut. Riekko on vähentynyt Oulun riistanhoitopiirin aluetta lukuun ottamatta, Lapissa ja Kainuussa huomattavastikin. Lapin kolmioaineisto painottuu Etelä- ja KeskiLappiin, joten Ylä-Lapissa riekkotilanne voi olla toinen. Koira-avusteiset laskennat Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella tulevat näyttämään tarkemmin, miten riekkokanta on kehittynyt edellisvuodesta Ylä-Lapissa. Kännykkäpaikannin kolmiokäytössä Riistakolmiolla suunnistaminen on varmasti ollut monelle hankala tehtävä. Parin vuosikymmenen takainen suositus oli merkitä kolmiolinja tarkasti maastoon puihin maalaamalla tai mer-
• Ensin kaadetaan, sitten nostetaan! LED otsalamppu · · · · · alumiini-/muovirunko Luxeon 1 W ledi valoteho 51 lumenia 3 valotoimintoa sis. paristot LED taskulamppu · alumiinirunko · 3 x Rebel 90 Luxeon led · valoteho n. 500 lumen · vesitiivis · ei sis. paristoja CRX206 Kuormapeitteet · 550 g/m² · sidontareiät 40 cm välein Koiranomistajat huom: Tekcell Lithiumparisto 2,6 V / 2,4 Ah Esim. 1,8 x 3,5 m SP1835 CRX203 ­ 18, ­ 63, 4410 · LR06 (AA) · mm. koiratutkat, logiikkamuistit GP255001 790 Ketjutalja Silmukkanostovyöt Akkupuukkosaha Li-ion 18 V / 1,5 Ah · Li-ion-akku · 2500 iskua/min · mukana terät puulle ja metallille AWD18 1000 kg · kokonaiskorkeus 2,5 m · ketjun pituus 2m 2000 kg · leveys 60 mm 4m SV0204 ­ 119, UL9304 5m SV0205 Puukkosahan terä · 400 x 1,2 / 6,4 mm · titan-pinnoite 3750 6m SV0206 19 2450 ­ 28, 50 780 W / 230 V · nostovoima 200 / 400 kg · vaijerin pituus 12 m / 6 m AWD153 Sähkötalja Ajoneuvovinssi 12 V · · · · max. kuorma 2722 kg moottori 12 V / 1,6 hp vaijeri 20 m, Ø 7,2 mm kauko-ohjain johdolla XK1000A ­ 36, ­ 139, XK7002 ­ 340, Myynti: Katso lähin jälleenmyyjäsi www.ikh.fi IKH-myymälät: I Jyväskylä, Kauhajoki, Oulu, J Tampere, Vantaa T Tarjoukset voimassa 30.9.2009 saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Hinnat sis. alv 22 % kintänauhalla, mutta monella kolmiolla merkit ovat haalistuneet tai kadonneet hakkuissa. Kompassin avulla kulkeminen tarkasti linjalla on työlästä ja joskus mahdotontakin. GPS-paikantimien käyttö on yleistynyt viime vuosina, mutta emme tarkasti tiedä, miten laajasti paikantimia on käytetty riistakolmiolaskennassa. Metsästäjäin Keskusjärjestön ja Tracker Oy:n yhteistyönä on metsästäjille tarjottu ilmaiseksi puhelimessa toimiva TrackerHunter-paikannussovellus. Tämä hanke on merkittävä edistys myös riistakolmioilla suunnistusta ajatellen. Innostuimme asiasta heti, kun hanke julkistettiin ja päätimme laskea Kirkkonummen riistakolmion nro 928 kännykällä suunnistaen. Tämä kolmio on erinäisistä syistä jäänyt laskematta viime vuosina, ja hakkuut olivat jonkin verran muuttaneet maisemaa. Aikaisemmin kolmiolla oli suunnistettu kompassin avulla. Käytännön kokemusta sovelluksen käytöstä ehdimme hankkia niukasti. Siitä huolimatta suunnistimme onnistuneesti kolmiolla ja saatoimme todeta, että aikaisempi kompassi- suunnistus oli paikoin vienyt laskentaryhmää hieman linjasta sivuun. Ensikokemuksemme osoitti varsinaisen GPS-paikantimen käytön hieman helpommaksi, mutta kyllä kännykkäkin vei miehet perille. Ihan kylmiltään TrackerHunter ei avaudu, ja ohjeistusta sovelluksen käytöstä riistakolmiolaskennassa tarvitaan. Hankkeen julkistaminen tuli Metso Tiheys Poikas(lintuja/km²) osuus (%) 3,0 2,8 3,6 3,6 2,6 2,2 3,6 4,2 5,2 3,9 1,5 1,9 2,1 2,0 2,6 3,1 ± ± + ± ­ ± ++ + ++ ± ­ ± ­­ ­­ ++ ± 42 19 62 41 40 43 60 36 37 50 26 0 14 12 50 42 Teeri Tiheys (lintuja/km²) niin myöhään, että asiaan ei ehditty reagoida tarvittavin ohjein. Jatkoa ajatellen ovat yksityiskohtaiset ohjeet kännykkäpaikantimen käytöstä kolmiolaskennassa tarpeen. G Teksti: Pekka Helle ja Marcus Wikman, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistanhoitopiiri Kolmioita Poikasosuus (%) 38 34 50 45 30 25 47 56 46 41 48 16 39 7 36 41 Pyy Tiheys (lintuja/km²) Poikasosuus (%) 45 39 55 44 44 56 46 46 38 42 45 43 42 39 15 44 Riekko Tiheys (lintuja/km²) Poikasosuus (%) Etelä-Häme Etelä-Savo Kainuu Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Koko maa 16 39 44 35 26 64 44 24 18 55 30 9 29 13 6 452 3,1 4,8 6,2 8,6 3,7 1,9 7,8 7,2 8,6 7,4 6,3 6,9 6,0 8,8 2,8 5,9 ± ­ ­ ­ ± ± + ­­ + ± ± ± + ± ­ ± 7,6 9,1 4,6 8,2 6,9 2,8 5,1 4,9 11,3 6,9 12,2 5,8 6,8 7,9 5,1 6,6 ­ ± ± ± ± ++ + ± ± ± + ± ± ± ± ± 0,6 0,5 0,6 0,5 0,9 ­­ ± ­­ ± + 40 75 59 47 0 0,1 ­­ 0 0,3 ­ 44 Metsäkanalintujen runsaus (lintuja/ km² metsämaata) ja poikasosuus (poikaslintujen prosenttiosuus kaikista havaituista) riistanhoitopiireittäin elokuussa 2009. Runsauden muutos edellisvuodesta on ilmaistu + ja ­ -merkein (± muutos <15 %, + ja ­ muutos 15­30 %, ++ ja ­ ­ muutos >30 %). Metsästäjä 5 / 2009 73
• Parempia saaliskuvia Miksi metsästyslehdissä julkaistavat saaliskuvat näyttävät useimmiten niin paljon paremmilta kuin omat otokset? Tunnelmaltaan aivan ylivertainen, teleobjektiivilla otettu saaliskuva, joka pitää sisällään lähes kaiken hanhenpyyntiin olennaisesti liittyvän. Pyyntipaikka, ajankohta, varustus, aseistus jne. käyvät kaikki ilmi kuvasta. ISO 2000, 1/10 sek, f 2.8, 140mm, vakaaja, puukeppi tukena. 74 Metsästäjä 5 / 2009 Hannu Huttu
• H yvässä saaliskuvassa yhdistyvät kohteen edustavuuden lisäksi silmää miellyttävä valaistus, rauhallinen tausta, tasapainoinen sommittelu ja tekninen osaaminen. ­ Parhaimman tuloksen saa, kun kantaa kameraa aina metsällä ja ottaa kuvat heti riistalaukauksen jälkeen, opastaa maamme eturivin eräkuvaajiin kuuluva suomussalmelainen Hannu Huttu. Onnistunut otos tekee kunniaa saaliille sekä palauttaa elävästi mieleen jahtipäivän tunnelman vielä vuosikymmenien kuluttua. Väärässä paikassa Hutun ottamia saalis- ja eränkäyntikuvia on vuosien varrella julkaistu alan lehdissä ja kirjoissa sadoittain. Hänet on myös palkittu eri kuvakilpailuissa lähes vuosittain. Mikä siis erottaa miehen tavallisesta kuvien näppäilijästä? ­ Onnistunut saalispotretti syntyy harvoin sattumalta, Huttu toteaa. Useimmat kotialbumeihin tai nettisivustoille päätyvät saaliskuvat otettaneen vasta useita tunteja pyynnin jälkeen, vieläpä aivan toisenlaisessa ympäristössä kuin missä alun perin metsästettiin. Tämän seurauksena saalis, olipa se sitten lintu tai nisäkäs, ehtii usein jäykistyä luonnottomaan asentoon. Lisäksi sen turkki tai höyhenpeite ryvettyy repussa enemmän tai vähemmän. ­ Kuvat otetaan usein liian kaukaa, jolloin kohde jää pieneksi ja kuva-alaan tulee mukaan sellaista, mitä siinä ei tarvitsisi olla, Huttu pohtii. ­ Takapiha tai varaston edusta ei välttämättä ole se kaikkein kuvauksellisin paikka esitellä vaikkapa ukkometsoa, hän toteaa. Lyhyttä teleobjektiivia käyttämällä saadaan taustaa häivytettyä juuri sopivasti. Lokakuinen kuva rakentuu peruselementeistä, kuten metsästäjästä, saalisteerestä ja -metsosta, nuotiosta ja siinä porisevasta pakkikahvista, aseesta sekä maahan rojahtaneesta kelosta. Metsästäjän sekä katsojan katse hakeutuu kuin itsestään kelonoksasta roikkuviin lintuihin. ISO 160, 1/30 sek, f 8.0, 85mm, jalusta. Saalisasetelmat suosittuja Pyydettyä riistaa lienee taltioitu jonkinlaisiksi kuviksi niin kauan kuin ihmisiä on metsällä kulkenut. Ihmiskunnan historian alkuhämäristä on näihin päiviin saakka säilynyt kallio- ja luolamaalauksia, joissa kuvataan joko elävää tai kuollutta riistaa. Myös erilaiset primitiiviset veistokset esittävät usein saaliseläimiä. Maalaustaiteessa saalisasetelmat ovat kuuluneet lukuisten suurten mestareiden tuotantoon. Kotimaisista alan huipuista mainittakoon ahkerasti metsällä kulkeneet von Wrightin veljekset, joiden maalaamat saalislinnut ovat yksityiskohdissaan vailla vertaa. Mestarimaalareiden tauluista välittyvää saaliin kunnioitusta Huttu pitää hyvin tärkeänä. Luonnottomiin asentoihin väännetyt eläimet tai niiden leukojen aukominen eivät hänen mielestään ole hyvää mainosta metsästykselle. ­ Irvokkuus ja saaliilla leikkiminen eivät kuulu metsästykseen eivätkä siten myöskään eräkuvaukseen. nen metsä tai usvainen suo on kuvauksellisimmillaan. ­ Pilvisenä poutapäivänä olosuhteet ovat yleensä sopivat koko päivän, Huttu tietää kokemuksesta. Syysauringon paistaessa keskipäivällä täydellä voimallaan kuvaamista ei Hutun mielestä kannata vakavasti edes yrittää. Paitsi tietysti poikkeustapauksissa, mikäli jotain ainutkertaista on tapahtunut. ­ Kontrastit ovat toivottoman jyrkät ja valo latteaa, hän toteaa ja jatkaa pitävänsä kameran tällaisissa olosuhteissa yleensä visusti piilossa. Lyhyellä teleobjektiivilla Ennen kameran laukaisijan painamista kannattaa hetken aikaa pohtia mikä tilanteessa tai näkymässä on tärkeintä. Vai onko kuvassa saaliin kanssa useita samanarvoisia elementtejä, kuten vaikkapa maahan rojahtunut kelo, kuusen oksilla roikkuva naava tai nuotiolla poriseva kahvipannu. ­ Niiden kaikkien sovittaminen yhteen ja samaan kuvaan ei aina ole helppoa, Huttu tietää. Liiat yksityiskohdat yleensä aiheuttavat sen, ettei kuvan katsoja viitsi paneutua siihen muutamaa sekuntia pitempään. Lisäksi ne vievät huomion pois tärkeimmästä eli saaliista, jota alun perin oli tarkoitus esitellä. Käytännössä erittäin hyväksi havaittu tapa on käyttää lyhyttä teleobjektiivia, jolloin pääkohde ikään kuin ponnahtaa esiin epäterävästä taustasta. ­ Pitää vain muistaa jättää hieman tilaa kohteen ja taustan väliin, Huttu opastaa. Lyhyt tele "sulattaa" useimmiten myös kirjavat väripinnat toisiinsa silmää miellyttävällä tavalla. Usein Hutun kuvissa nähty ratkaisu on sijoittaa saalis roikkumaan puun runkoon isketyn puukon varaan. Puun juurelle aseteltu reppu ja ase sekä makuulle käynyt metsästyskoira täydentävät asetelmaa. Laajemmalla rajauksella kuvaan Yksityiskohdat innostavat Nuoresta miehestä ahkerasti metsällä kulkenut Huttu on alusta alkaen pyrkinyt siihen, että saalis kuvataan mahdollisimman lähellä pyyntipaikkaa, mikäli valaistus- tai sääolosuhteet vain suinkin ovat siihen sopivat. ­ Jokin yksityiskohta, kuten hieno kelo tai vaikkapa lampi lähistöllä saa yleensä innostumaan, hän toteaa. Jos saalis vereytyy pyynnin yhteydessä tai esimerkiksi vesisateessa huonon näköiseksi, Huttu jättää mieluiten kokonaan kuvaamatta. ­ Veren näkeminen kuvissa saattaa aiheuttaa joissakin ihmisissä hyvinkin voimakkaan vasta- Perinteisempi saaliskuva samoista linnuista. Lyhyt tele irrottaa kohteena olevat saalislinnut taustasta. Pääosan vievät kaulastaan oksasta roikkuvat ukkometso ja teerikukko. Kuvan viesti jää kuitenkin hieman vaisuksi. ISO 400, 1/100 sek, f 5.6, 85mm, käsivara. reaktion ja huonon olon tunteen. Sillä, kuvataanko saalis ennen vai jälkeen suolistamisen, ei ole suurta merkitystä. Mikäli lintu avataan vasta kuvaamisen jälkeen, höyhenpeitteen vereytymisen ja tahriintumisen riski pienenee. Kun lintu- tai jänissaalis pyritään kuvaamaan mahdollisimman pian pyynnin jälkeen, on valaistus useimmiten sopiva. Aamuvarhaisella tai iltapäivällä auringon painuessa mailleen hämyi- Metsästäjä 5 / 2009 75
• Metsästäjän iloinen ilme kertoo onnistuneesta riistalaukauksesta. Lyhyt tele poimii kohteen taimikon keskeltä pilvipoutaisena syyspäivänä. Syväterävyyttä olisi saanut olla hieman enemmän. ISO 400, 1/125 sek, f 2.8, 85mm, käsivara. Luonto- ja eräkuvaaja Hannu Huttu kantaa metsällä ollessaan aseen lisäksi aina kameraa. Hänen mielestään saaliskuvista tulee useimmiten parempia, kun ne otetaan heti pyynnin jälkeen aidossa ympäristössä. ISO 200, 1/50 s, f 5.6, 31mm, vakaaja, käsivara. saadaan mukaan tulilla istuskeleva ja kahvia hörppivä metsästäjä. ­ Kohteen ei tarvitse olla kuvan keskellä, vaan sen voi sijoittaa jompaankumpaan laitaan. Jos aseen haluaa sijoittaa samaan kuvaan saaliin kanssa, kannattaa ensin vilkaista miltä se näyttää. Huonolla hoidolla ollut, ruosteinen pyssy kertoo nimittäin metsästäjästä paljon muutakin kuin mitä ehkä alun perin on ollut tarkoitus. Samat riekot kämpän edustalle kuvattuna. Lintujen höyhenpeite ja taustan ruska täydentävät toisiaan, mutta silti kuvasta puuttuu jotain. Koira tai ase antaisi kuvaan lisää syvyyttä. ISO 200, 1/90 sek, f 5.6, 85mm, käsivara. Sommittelua voi opiskella Maassa makaavaa sarvipäistä hirvieläintä ei Hutun mielestä kannata aina yrittää mahduttaa kokonaan kuvaan. Tiukka rajaus, jossa mukaan otetaan vain pää ja sarvet, toimii yleensä paremmin. Näyttävyyttä saa hänen mukaansa kohottamalla eläimen pään esimerkiksi mättäälle ja sijoittamalla metsästäjän, aseen ja koiran pään taakse tai sivuille. ­ Aseen voi tällaisessa asetelmassa laittaa sarvia vasten, Huttu vinkkaa. Hyvään lopputulokseen pääsee tässäkin tapauksessa käyttämällä lyhyttä teleobjektiivia, joka häivyttää taustan sopivan pehmeäksi. ­ Koiran saa katsomaan kameraan erilaisilla maiskutuksilla tai muilla vastaavilla keinoilla, Huttu vihjaisee. ­ Sommittelusta ei Hutun mielestä kannata tehdä liian vaikeaa asiaa. Jos kuva yksinkertaisesti näyttää hyvältä ja tasapainoiselta, on sommittelukin yleensä kunnossa. Ja tietysti päinvastoin. Valokuvauskirjallisuudesta löytyy runsain mitoin sommittelua käsitteleviä teoksia, joista voi saada lisävinkkejä, jos saalisasetelmat alkavat todenteolla kiinnostaa. ­ Omaa näkemystä voi kuitenkin jokainen opiskella yrityksen ja erehdyksen kautta, Huttu rohkaisee. Kameroiden valotusautomatiikka tuottaa useimmiten aivan kelvollisen tuloksen, mutta tummaa tai vaaleaa taustaa vasten kuvattaessa täytyy kuvaa Hutun mukaan joko ali- tai ylivalottaa. ­ Sopiva valotus löytyy haarukoimalla yleensä melko nopeasti. Valaistuksen ollessa oikea ja tilanteen muutenkin tuntuessa hyvältä Huttu ei yleensä säästele valotettujen ruutujen määrässä. ­ Samalla kertaa saa yleensä kuvattua sekä lähi- että yleiskuvat, joille voi myöhemmin olla käyttöä eri yhteyksissä. Kaukolaukaisin avuksi Otettujen saaliskuvien määrä lisääntynee tulevaisuudessa huomattavasti, kunhan kännykkäkameroiden kennot vielä hieman kasvavat. Viiden megapikselin kennolla varustettu matkapuhelin tuottaa yllättävän laadukkaan kuvan, jota voidaan käyttää painettuna jopa alan lehdissä. Laajakulmaista kännykkäkameraa käyttävän täytyy myös mennä hyvin lähelle kohdetta, jolloin sen mittasuhteet saattavat vääristyä. Myös käsisäätömahdollisuuksien puutuminen rajoittaa kuvien ottamista. Erilaisten kaukolaukaisimien ansiosta saalis ja metsästäjä saadaan helposti samaan kuvaan metsästäjän itsensä toimesta. Jonkinlainen jalusta on tietysti tällöin tarpeen. Metsästäjän ottaessa itse omat saaliskuvansa ei tule epäselvyyttä siitä, kenelle kuvan käyttöoikeudet kuuluvat. Asia kannattaa nimittäin pitää mielessä, kun pyytää jotakuta toista ottamaan kuvan itsestään omalla kameralla. Kuvan oikeudet kuuluvat nimittäin sen ottajalle, ei kameran omistajalle, mikäli ei toisin sovita. Useimmiten tämä ei tietenkään aiheuta minkäänlaisia ongelmia. On kuitenkin paljon päinvastaisiakin esimerkkejä, joissa kuvien julkaisemisen yhteydessä syntyneitä riitoja on ratkottu käräjäsaleissa. Lisää kuvia eränkäynnistä saalisasetelmineen löytyy esimerkiksi internetsivuilta www.hannuhuttu.com sekä www.savoneramedia.com. Metsästäjä-lehden seuraavassa numerossa lähdetään kameran kanssa aitoihin metsästystilanteisiin. G Teksti ja kuvat: Kimmo Pöri Eräkämpän seinusta sekä aseen kanssa naulaan ripustetut riekot sointuvat värien puolesta hyvin yhteen. Lyhyt tele ja muutaman metrin kuvausetäisyys eivät vääristä mittasuhteita. Reilu himmentäminen antaa riittävästi syväterävyyttä, jotta kaikki kuvan osat toistuvat riittävän terävinä. ISO 200, 1/90 sek, f 5.6, 85mm, käsivara. Nykytekniikka auttaa Nykyaikaisen digitaalikameran omistava metsästäjä on paljon paremmassa asemassa kuin takavuosien virkaveljensä. Jopa rintataskuun mahtuvien kompaktikameroiden tuottamien kuvien laatu riittää mainiosti jopa julkaisukäyttöön. Kuvakennot ovat yleensä niin herkkiä, että kuvaaminen onnistuu hämärissäkin käsivaralta. Kun tähän vielä yhdistyy toimiva optinen kuvan76 Metsästäjä 5 / 2009 vakaaja, voidaan äärimmäisessä teleasennossakin saada teräviä kuvia jopa käsivaralta. Tähän eivät entisajan filmikamerat yksinkertaisesti pystyneet. ­ Kaiken lisäksi onnistumisen voi tarkistaa näytöltä heti kuvan ottamisen jälkeen, Huttu jatkaa.
• Christineholm Korkeatasoinen riista-astiasto! Klassisen tyylikäs 42-osainen Christineholm-sarja on ehdoton astiasto riistaruokien asianmukaiseen valmistukseen ja tarjoiluun. Sen on valmistanut arvostettu saksalainen posliinitehdas Seltmann Weiden hienoimmasta maasälpäposliinista, jossa on hillitty kohokuvio ja käsin maalattu reunus. Astiastossa on 12 upeaa käsin litografoitua eläinkuva-aihetta, jotka perustuvat taiteilija Josef Csiszarin maalauksiin. Apilanlehti myy Christineholmia yksinoikeudella Pohjoismaissa. Astiaston pohjaleima 8 O SA A 0 + 2 LISÄETUA! V VELOITUKS ETTA KUN VASTAAT 7 PÄIVÄN KULUES SA Kyn Kynttilävati (Arvo 99) Ø 28 cm 27 cm 7 0 Fasaani Saksanhirvi Peltopyy NYT TUTUSTU oka4 ru lautasta asia + 4 viinil 3-kerrosvati Ø 17, 19, 27 cm (Arvo 129) 35 cl ut 5,90 + toim.kul 12 ELÄINAIHETTA! Metso Sorsa Jänis Taivaanvuohi Villisika Metsähanhi Kettu Hirvi Metsäkauris 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8 8. 9. 10. 11. 12. NYT METSÄSTÄJÄLIITON JÄSENILLE VA S T A U S K O R T T I Haluan saada neljä ensimmäistä Christineholmkattaustani hintaan 0 ! Jatkossa saan uuden kattauksen (ruokalautasen ja viinilasin) kerran kuukaudessa niin kauan kuin itse haluan. Sarjaan kuuluu 12 eriaiheista kattausta. Maksan vain edullisen keräilyhinnan 39,90 /kattaus (norm.hinta 52 /kattaus). Kattauksen keräilyhinta 39,90 /kattaus pysyy samana koko yhtäjaksoisen keräilyni aikana. Toimituskulut 5,90 lisätään jokaiseen lähetykseen. Tietysti voit ostaa ALENNUS KOKO CHRISTINEHOLM MALLISTOSTA! SOITA 09-686 11 444 ! - 20 % Kyllä kiitos! APILANLEHTI MAKSAA POSTIMAKSUN kerralla isompia kokonaisuuksia, myös koko astiaston! Vastaan 7 päivän kuluessa niin saan veloituksetta kauniin kynttilävadin ja tyylikkään 3-kerrosvadin toisen lähetykseni mukana (lisäetujen yhteisarvo 228 ). Kyllä! Apilanlehti on Pohjoismaiden suurimpia posliinija lasialan yrityksiä, Suomessa vuodesta 1977. Teemme yhteistyötä Euroopan parhaiden taiteilijoiden ja valmistajien kanssa. Haluan liittyä veloituksetta ja sitoumuksetta Apilanlehden Tähtikerhoon. Aina kun Apilanlehdellä on edullisia kampanjahintoja, saan kerhojäsenenä tiedon tarjouksista kirjallisesti, puhelimitse tai sähköpostitse. 6 Soita 09- 86 11 44 4! Lähetä kuponki tai soita 09-686 11 444! Osoite .................................................................................................................................. Nimi .................................................................................................................................... Postinumero/-paikka:............................................................................................................ Puhelinnumero:. ................................................................................................................... (Muista täyttää puhelinnumerosi ­ siitä tulee asiakasnumerosi) Tunnus: 5001688 01003 VASTAUSLÄHETYS Johan Möller, TJ, Apilanlehti Oy Sähköposti: .......................................................................................................................... Edellytämme 18 vuoden ikää ja pidätämme oikeuden tilauksen hyväksymiseen. Vain 1 tilaus/talous ja ainoastaan uusille Christineholm-tilaajille. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin HTL:n mukaisesti. Jos et halua meiltä tai yhteistyökumppaneiltamme tarjouksia, ole ystävällinen ja ilmoita siitä asiakaspalveluumme, puh. 09-686 11 444. Tarjous voimassa 31.12.2009 saakka. PL 173 (Vernissakatu 6), 01301 Vantaa. Puh. 09-686 11 444. www.apilanlehti.fi 20160423586 FI_AD_CH_Metsastaja_v36_H09.indd 1 09-08-14 10.15.19
• Tilastotietoa pienriistan metsästyksestä vuonna 2008 E niten metsästäjien repuista löytyi sinisorsia. Vesilintuja metsästettiin vuonna 2008 kaikkiaan reilut puoli miljoonaa. Yli puolet näistä oli sinisorsia, joita saatiin saaliiksi 272 000 kappaletta. Lisäksi ammuttiin 96 000 tavia, 62 000 telkkää, 41 000 haapanaa ja 57 000 muuta vesilintua. Sinisorsa- ja telkkäsaalis olivat lähellä viime vuosien keskiarvoja, tavi- ja haapanasaaliit sen sijaan jäivät hieman keskiarvoja pienemmiksi. Muista riistalinnuista eniten metsästettiin sepelkyyhkyä, jonka saalismäärä oli 157 000 kappaletta. Metsäkanalintusaaliit jäivät huomattavasti edellisvuosia pienemmiksi. Varsinkin riekon kohdalla saaliin väheneminen oli rajua. Vuoden 2008 riekkosaalis oli 31 000 lintua, mikä oli vain kolmasosa viiden edellisvuoden keskimääräisestä saaliista. Teerisaalis oli 114 000, pyysaalis 57 000 ja metsosaalis 26 000. Näillä lajeilla vuoden 2008 saalis oli noin 60 prosenttia viiden edellisen vuoden keskisaaliista. Nisäkkäistä yleisin saalislaji oli metsäjänis. Niitä saatiin saaliiksi yhteensä 193 000 yksilöä. Supikoiria pyydettiin 154 000, rusakkoja 87 000 ja kettuja 63 000. Vuoden 2008 supikoirasaalis oli suurin, mitä saalistilastojen mukaan on toistaiseksi saatu. Myös rusakkosaalis oli suurin lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. Metsäjänissaalis sen sijaan on ollut samalla tasolla viimeiset kahdeksan vuotta. Metsästyskortin lunasti 307 000 metsästäjää. Kaikki metsästyskortin lunastaneet eivät kuitenkaan metsästäneet. Noin 226 000 metsästäjää kävi vähintään yhden kerran metsällä vuoden 2008 aikana. Pienriistaa tavoitteli 192 000 ja hirvieläimiä 114 000 metsästäjää. Metsästäjistä 81 000 metsästi sekä pienriistaa että hirvieläimiä. Pienriistaa metsästäneistä 183 000 harjoitti pyyntiä aseella ja 36 000 käytti ansapyydyksiä. Pyyntipäiviä kertyi pienriistaa aseilla metsästäTaulukko 2. Pienriistaa metsästäneiden ja saalista saaneiden metsästäjien määrä lajeittain vuonna 2008. Saalista Saalista saaneita saaneiden osuus metsästäneistä JÄNIKSET Metsäjänis Rusakko TURKISELÄIMET Orava Majava Piisami Kettu Supikoira Kärppä Minkki Hilleri Näätä Mäyrä VESILINNUT Merihanhi Metsähanhi Kanadanhanhi Tavi Heinätavi Sinisorsa Haapana Jouhisorsa Lapasorsa Tukkasotka Punasotka Haahka Alli Telkkä Isokoskelo Tukkakoskelo METSÄKANALINNUT Pyy Riekko Teeri Metso PELTOLINNUT Peltopyy Fasaani Sepelkyyhky Lehtokurppa 63 400 34 100 1 700 3 500 1 400 24 300 33 500 1 700 19 300 600 8 800 5 100 1 700 3 200 2 700 31 700 6 200 60 400 16 100 3 500 3 100 1 100 500 800 1 600 23 600 2 000 500 29 700 5 600 53 600 19 100 800 5 500 21 000 2 200 % 33 18 1 2 1 13 17 1 10 0 5 3 1 2 1 16 3 31 8 2 2 1 0 0 1 12 1 0 15 3 28 10 0 3 11 1 141 700 192 500 Taulukko 1. Pienriistasaalis vuosina 2003­2008, yksilöä. 2 002 2 003 2 004 JÄNIKSET Metsäjänis 195 800 194 300 200 200 Rusakko 62 100 62 900 63 300 TURKISELÄIMET Orava 4 200 3 600 3 300 Majava 2 898 3 500 3 100 Piisami 4 900 15 500 6 200 Kettu 39 700 65 000 61 500 Supikoira 95 700 129 100 116 000 Kärppä 2 500 3 500 2 900 Minkki 53 100 70 700 49 700 Hilleri 400 400 500 Näätä 10 600 15 100 14 900 Mäyrä 9 700 8 600 7 800 VESILINNUT Merihanhi 3 400 7 200 4 800 Metsähanhi 4 000 8 900 4 800 Kanadanhanhi 3 400 5 500 3 600 Tavi 113 300 128 200 109 300 Heinätavi .. 17 000 18 500 Sinisorsa 219 300 248 700 281 100 Haapana .. 54 300 65 100 Jouhisorsa 7 200 8 900 12 200 Lapasorsa 5 400 5 200 7 900 Tukkasotka 3 100 7 200 6 400 Punasotka .. 2 000 1 600 Haahka .. 9 700 10 700 6 200 10 200 9 100 Alli Telkkä 61 200 73 200 75 300 .. 8 600 9 200 Isokoskelo Tukkakoskelo .. 1 600 1 900 METSÄKANALINNUT Pyy 88 500 106 300 85 000 Riekko 74 800 106 800 98 900 Teeri 118 500 148 700 140 200 33 600 43 600 32 200 Metso PELTOLINNUT Peltopyy 2 600 1 600 600 Fasaani 23 600 20 400 15 900 Sepelkyyhky 144 400 176 100 167 700 Lehtokurppa 5 200 6 000 3 200 2 005 188 600 73 200 4 400 3 078 9 900 63 000 98 300 3 100 53 600 500 16 600 10 800 4 100 6 400 5 600 113 900 14 800 295 900 56 500 7 900 6 500 6 100 800 6 300 8 000 60 400 3 700 1 400 87 700 103 100 162 700 42 800 1 100 29 800 179 200 2 200 2 006 200 000 68 800 7 300 4 100 10 000 64 100 120 600 3 400 55 200 400 15 100 10 200 5 000 11 200 4 300 114 800 15 900 281 400 46 800 5 300 6 100 3 300 600 3 200 12 900 67 900 6 900 400 95 800 89 400 216 000 58 000 2 300 25 400 212 200 4 600 2 007 209 900 65 900 10 200 3 800 5 500 50 500 135 700 1 900 61 300 500 20 800 9 000 7 000 6 300 5 000 92 700 16 800 210 700 46 400 7 800 4 200 6 000 700 2 600 7 700 48 600 4 600 2 100 88 400 52 900 176 000 41 800 1 000 29 500 153 800 3 700 2 008 193 300 86 500 6 400 5 700 5 000 63 200 153 700 3 500 51 500 1 100 17 500 11 300 3 200 5 600 5 400 95 600 16 300 271 800 41 200 3 500 5 000 2 200 1 300 2 300 7 800 62 300 4 200 1 000 57 200 30 600 114 100 25 500 2 500 75 900 157 100 6 500 Pienriistasaalista saaneet yhteensä Pienriistaa metsästäneitä 78 Metsästäjä 5 / 2009
• neille yhteensä 2,5 miljoonaa ja ansapyydyksiä käyttäneille 1,2 miljoonaa. Kolme neljästä pienriistaa metsästäneestä eli yhteensä 142 000 metsästäjää sai jotakin saalista. Joka kolmas sai saaliiksi ainakin yhden jäniksen ja lähes yhtä moni yhden tai useamman sinisorsan. Teeriä sai saaliiksi noin joka neljäs ja rusakkoja tai supikoiria noin joka viides metsästäjä. Saalistiedot kerättiin postikyselynä metsästäjiltä. Kyselyn otokseen on viime vuosina valittu vuosittain 300 metsästyskortin maksanutta metsästäjää kustakin riistanhoitopiiristä. Tällä kertaa normaalikäytännöstä poikettiin Pohjois-Suomen osalta, jossa kyselyn saaneet valittiin riistanhoitoyhdistyksittäin. Tämän myötä kyselyjen määrä nousi yli 11 000:een. Vastausaktiivisuus kyselyyn oli 75 prosenttia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kiittää tässä yhteydessä kaikkia kyselylomakkeen palauttaneita ja kysymyksiin paneutuneita metsästäjiä. Tarkempia tuloksia voi lukea esimerkiksi internetsivuilla www.rktl.fi/ tilastot/metsastystilastot/ . Sieltä löytyy myös linkki uusimpaan tilastojulkaisuun. G Teksti: Eija Nylander, tutkija, RKTL Yksilöä 500000 Metsäjäniksen, rusakon ja supikoiran saalis. 400000 300000 200000 100000 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Rusakko 2006 2007 2008 Metsäjänis Supikoira Yksilöä 350000 300000 250000 200000 150000 100000 50000 0 Yleisimpien vesilintujen saaliit 1996 1997 1998 1999 2000 Sinisorsa 2001 2002 Tavi 2003 2004 2005 Telkkä Haapana 2006 2007 2008 Yksilöä 250000 Metsäkanalintujen saaliit. 200000 150000 100000 50000 Johanna Halla 0 1996 1997 1998 1999 2000 Teeri 2001 2002 Pyy 2003 2004 2005 Metso 2006 2007 2008 Riekko Metsästäjä 5 / 2009 79
• Vesilinnut ­ muuttava kansainvälinen riistavara EU on vaikuttanut moniin riistaon v kuttan m n n riistavaikuttanut moniin iista a staasioihin mutta od lla merkitykselliasioihin, mutt todella merkitykselli ioihin, tta h rkity l asioihin, mutta todella merkityksellinen voisi olla yhteiseuroo palais oisi lla yhteiseurooppalaisen e eu isen nen se voisi olla yhteiseurooppalaisen riistavaran ­ vesilintujen ­ hoidossa. Eurooppa on luonteva vesilintukantojen hallinnointi alue, sillä valtaosa metsästettävistä lajeista elää ympäri vuoden sen piirissä. nelj Amerikassa viisi Euraasiassa. uutto neljä A ri a ja viis E a siass Muuttoneljä Amerikassa ja viisi Euraasiassa. Muuttoj s ssa. t reitit eivät suinkaan ole selvärajaisia, sillä yksitreitit eivät suinkaan ole selvärajaisia, sillä yksite t ivät u nkaa ol aan värajaisia, l ä s t a a täisetki linnut ivat liikkua yllättävästi. Kantotäisetkin linn voivat liikkua y lättävästi. Kantotäisetkin linnut voivat liikkua yllättävästi. Kantosetk t n i t ästi o jen hoidon kannalta flyway-käsite on kuitenkin luonteva ja hyödyllinen. Flyway-käsite on peräisin Pohjois-Amerikasta, missä sitä kehiteltiin 1930-40-luvuilla kantojen hoidon avuksi. Jokaiselle Pohjois-Amerikkaa halkovalle neljälle muuttoreitille perustettiin Neuvosto ja Tekninen komitea. Muualla ollaan paljon jäljessä. Eurooppaan kansainvälisen toiminnan ituja alkoi syntyä 1960-luvulla, jolloin muiden muassa Teppo Lampio oli aktiivisesti kehittelemässä vesilintujen kansainvälistä kannanhoitoa. Vasta 1995 ratifioitiin AEWA (African-Eurasian Waterbirds Agreement) ­ sopimus läntisen Euraasian ja Afrikan muuttoreitin hoidosta. Sen puitteissa huomioidaan vesilintujen elinympäristövaatimukset sekä kantojen kestävä käyttö koko niiden elinalueella. Itäisen Aasian flywayt ovat vieläkin sopimusten ulkopuolella. AEWA-sopimuksen synty on tärkeä askel meillä pesivien vesilintujen kantojen hoidossa. Kansainvälisen yhteistyön ulottuminen aina Afrikkaan asti on tosin haastavaa, sillä sieltä puuttuvat monet yhteiskunnan rakenteet, joihin meillä on totuttu. Työskentely on aloitettava esimerkiksi lajintunnistusoppaiden laadinnasta ja uhanalaisten kosteikoiden suojelusta. Koska AEWA-sopimukseen kuuluu suuri joukko kehitysmaita, sen asettamat tavoitteet eivät ole kovin pitkälle meneviä tai tiukasti velvoitm nevi meneviä tai tiukasti velvoitv tiukasti elvo t ukas o tavia. Niinpä Euroopan vesitavia Nii p ur opan e tavia. Niinpä Euroopan vesivia. i n lintukant jen hoidossa täytyy lintukantojen hoido täyty lintukantojen hoidossa täytyy t anto d äyty pikemminkin pyrkiä lähestymään Pohjois-Amerikan hallittua järjestelmää. "Ei-kenenkään" riistaa Euroopassa Euroopassa on ollut ongelmana, että vesilinnut eivät ole kuuluneet kenellekään. Hallinnoinnin kannalta tämä merkitsee sitä, että jos riistanhoitaja Suomessa toteuttaa esimerkiksi sinisorsakannan hoidossa tiettyjä periaatteita, nämä pyrkimykset saatetaan linnun talvehtimisalueella vesittää. Tämä on johtanut siihen, että esimerkiksi vesilintujen saalismääriin ei ole kiinnitetty samanlaista huomiota kuin vaikkapa kanalinnuilla. Euroopan yhdentyminen antaa vesilintukantojen hoidolle uudenlaisen mahdollisuuden. Muuttava riistalintupopulaatio tulee nähdä yhteisenä kansainvälisenä luonnonvarana, jota hoidetaan yhteisten periaatteiden mukaisesti. M uuttavien lintujen kantojen hoito on vaikeaa, sillä esimerkiksi elinympäristöjen laatuun tulisi kiinnittää huomiota niin pesimä-, levähdys- kuin talvehtimisalueilla. Metsästettävillä lajeilla myös saalis tulisi mitoittaa järkevästi levinneisyysalueen kaikissa osissa. Tämä on pitkällä tähtäimellä niin metsästäjien kuin lintujen etu. Flyway ­ muuttoreitti Suomen vesilinnut liikkuvat pitkin läntisen Euraasian ja Afrikan välistä muuttoreittiä, flywayta. Tällaisia suuria, pohjois-eteläsuuntaisia flywayta ajatellaan maapallolla olevan vesilinnuilla yhdeksän; Amerikan oppia Eurooppaan Kun vesilinnut ovat kansainvälistä riistaa, tulisi myös niiden seurannan olla kansainvälisesti koordinoitua ja kattavaa. Näin ei kuitenkaan ole. Euroopassa ei ole yhtenäistä vesilintukantojen seurantaa, jota voitaisiin käyttää pohjana kestävän verotuksen suunnittelussa. Suomen vesilintuseuranta on oma kansallinen hankkeensa. 80 Metsästäjä 5 / 2009
• Suomen lisäksi vesilintukantoja seurataan joissain Euroopan maissa, mutta ainoa kansainvälinen seuranta koskee talvehtivia kantoja. Tämä on pulmallista, sillä talvilaskennat ovat alttiita monille virhelähteille. Esimerkiksi Suomessa on huolestuttanut se, että täällä näkyvää jouhisorsan vähenemistä ei havaita talvilaskennoissa. Syy voi olla se, että talvehtimispaikoille kerääntyy lintuja niin laajoilta alueilta, että jonkin osa-alueen kantojen kehitystä ei havaita. Tai sitten lintuja siirtyy olosuhteiden muuttuessa laskentapaikoille jostain, missä niitä ei ole aiemmin laskettu. Talvilaskennoista saatava tieto on liian karkeata vesilintukantojen kestävää verotusta silmällä pitäen. Pelkän trendin havaitseminen ei vielä kerro esimerkiksi kannan vähenemisen syistä mitään. Yhteiseurooppalainen vesilintukantojen hoito edellyttäisi, että pohjoisten pesimäalueiden sorsien pesimäkannat ja poikastuotto laskettaisin laajalti. Pohjois-Amerikassa vesilintujen pesimäkantoja on seurattu vuodesta 1955 alkaen laajoilla lentokonelaskennoilla. Myös kannan rakennetta tarkastellaan mittavien siipinäytekeräysten ja rengastusohjelmien avulla. Seurannan tuloksia käytetään tehokkaasti hyväksi sikäläisten vesilintukantojen hoidossa, missä toteutetaan "sopeutuvan luonnonvarojen käytön periaatetta" (AHM, adaptive harvest management). Sopeutuvassa luonnonvarojen käytössä tutkijat, managerit ja metsästäjät toimivat tiiviissä yhteistyössä. Aineistonkeruu keskitetään sellaisen tiedon tuottamiseen, mikä on hyödyllisintä kantojen hoitoa silmällä pitäen. on mitoittaa metsästyskauden saalis niin, että se pitkällä aikavälillä on paras mahdollinen. Saaliin mitoitus on keskeinen haaste käytännön kannanhoidossa, ja se toteutetaan metsästystä säätelemällä. Siinä voidaan valita tiukan, keskimääräisen tai vapaamman säätelyn välillä. Sekä metsästysaikoja että metsästäjäkohtaista saalista voidaan säädellä. Myös hoitotoimenpiteiden vaikutusten arviointi on tärkeässä asemassa. Mallissa huomioidaan muun muassa se, että managementin vaikutuksia ei tarkoin tunneta. Samoin otetaan huomioon, että ympäristö vaihtelee kaikissa luonnon systeemeissä arvaamattomasti. Lopuksi tulee muistaa, että myös kannanarviointiin sisältyy virhelähteitä. Euroopassa on usein ajateltu, että monien metsästyskulttuurien ja monenlaisen kannan hoidon alueella sopeutuva kannanhoito ei onnistuisi. Tämä ei pidä paikkaansa. Pohjoisamerikkalainen käytäntö olisi mahdollinen myös Euroopassa, vaikka vain osa maista siihen sitoutuisi. AHM-malleissa ne maat, jotka eivät ohjelmaan osallistu, voidaan käsitellä vaihteluna, jonka vaikutuksia populaatioon ei tunneta. Myös metsästyksen säätelyn erot maiden välillä voidaan ottaa malleissa huomioon. AHM:n etuna on, että metsästystä voidaan joustavasti lisätä kun kannat ovat voimissaan ja taas rajoittaa kun sorsia on vähän tai tuotanto heikko. Mitä tarvitaan Vaikka AHM-lähestymistapa tarjoaa joustavan kehyksen vesilintukantojen hoitoon, on eurooppalainen tietämys vielä liian hataraa ennustearvoltaan käyttökelpoisten mallien pohjaksi. Mahdollisimman tarkat ja maantieteellisesti kattavat tiedot pesimäkantojen koosta ja tuotosta luovat perustan kantojen hoidolle. Tärkeimpien riistasorsien kantoja ja poikastuottoa on Suomessa seurattu jo 1980-luvulta alkaen, joten tässä suhteessa Suomi on osansa tehnyt. Tosin laskentojen alueellisessa kattavuudessa on parantamisen varaa. Pesimäkantojen ja poikastuoton seurantaa tulisi kuitenkin tehdä Suomea laajemmalla alueella ja erilaisissa ympäristöissä. Tähän yhteiseurooppalaisessa vesilintukantojen hoidossa tulisi panostaa. Kattavan saalistilastoinnin puute on ollut toinen keskeinen puheenaihe Euroopan vesilintukannoista huolta kantavien keskuudessa. Saalistilastointia tehdään vaihtelevassa määrin useissa maissa, mutta puutteiden kartoittaminen olisi paikallaan, ja saalistietojen säännöllinen ja koordinoitu keruu tulisi käynnistää mahdollisimman pian. Lopuksi on syytä korostaa, että ilman vesilintujen biologiaa ja erityisesti populaatioiden säätelymekanismeja koskevaa tutkimustietoa näyttävinkin kansainvälinen vesilintuseuranta lepää tyhjän päällä. Tutkimusedellytysten turvaamisessa näinä niukkuuden aikoina on haastetta kerrakseen. Yhteiseurooppalaisen luonnonvaran hyväksi tehtävän tutkimuksen resurssointia tulisi kehittää myös EU:n tasolla. G Teksti: Petri Nummi, Hannu Pöysä & Johan Elmberg Esimerkkinä sinisorsa Pohjois-Amerikan sinisorsakantojen adaptiivinen hoito, jota on harjoitettu vuodesta 1995, on erinomainen esimerkki sopeutuvan luonnonvarojen käytön periaatteesta. Tavoitteena Metsästäjä 5 / 2009 81 Jari Niskanen
• Eräaatoksia valtion mailta Eräkulttuuri valtionsaloilla I Riekkojen määrä on nyt niin alhainen, että jopa niistä puhuttaessa pitää olla varovainen. Otan kuitenkin riskin ja haluan kertoa riekon merkityksestä Utsjoen ihmisten ruokapöydässä. Vielä edellisen sukupolven aikana Utsjoen talojen isännät ja varsinkin nuoret miehet pyysivät riekkoja perinteisellä ansapyynnillä. Pyyntireissuille kuljettiin hiihtämällä ja tavarat kuskattiin ahkiossa, joillakin oli jopa porohärkä vetojuhtana. Nämä pyyntiretket olivat päivien ja jopa viikkojen pituisia. Saalismäärä sääteli retkien pituutta, kotiin yleensä lähdettiin vasta kun ahkio oli täynnä riekkoja. Riekonpyynnin aikana miehet asuivat kesäaikaan rakennetuissa turvekammeissa, joita hyödynnettiin myös hillanpoiminnan tukikohtina. Tunturissa miesten päivät kuluivat pitkillä ansalenkeillä. Lumisateiden ja -tuiskujen aikaan ansojen korjaaminen oli työlästä. Toisaalta riekot menivät hyvin ansoihin "kevyiden" tuiskujen aikana ja niiden jälkeen. Riekot myytiin naapuriin. Norjan kauppiaat ostivat loputtomia määriä riekkoja. Heillä ilmeisesti oli hyvät kauppakanavat ulkomaille, lähinnä Englantiin. Jos pyyntireissut olivat pitkiä, niin ei kauppareissukaan ollut mikään marketissa käynti. Esimerkiksi Dalvadaksen kylästä oli matkaa ostajan luokse Karasjoelle 70 kilometriä. Tulomatkalla ahkio oli täynnä kauppatavaraa kuten ryynejä, sokeria, jauhoja ja kahvia. Tämä muutaman kuukauden kestänyt pyyntikausi muodosti merkittävän osa elantoa. Moottorikelkka muutti ansapyyntiä. Pyyntilenkit kasvoivat, mutta sukset olivat vielä keskeinen apuväline ansalenkeillä. Eikä ihmisten luottamus ensimmäisiin peltipailakoihin ollut kovin suuri. Osa pyyntimiehistä kuljettikin suksia mukanaan vielä 2000-luvun alussa. Tällä vuosituhannella riekon ansapyytäjä saattaa kulkea urheilumallisella moottorikelkalla ja ansalenkin pituus voi olla jopa yli 200 kilometriä. Tekniikka kehittyy, mutta kuinka onnistum- me sovittamaan sen luonnonvaroihin, joiden tasapaino järkkyy herkästi arktisessa ympäristössämme? Ansapyytäjistä kasvoi oppaita Nykyään Utsjoella on enää puolenkymmentä ansapyytäjää. Riekolla onkin suurempi merkitys matkailuyrittäjille, jotka tarjoavat opastettuja riekonpyyntiretkiä. Monesti nämä matkailuyrittäjät ovat riekon ansapyytäjien jälkeläisiä. Kehitys ja uusi tekniikka sekä vastaavasti riekkojen määrä tarkoittavat, että riekon perinteinen ansapyynti ei yleensä enää ole taloudellisesti kannattavaa. Saalismäärien on oltava huikeita, jotta metsästäjä kulujen jälkeen pääsee tienestille. Samanlainen muutos on tapahtunut Tenojoen varrella lohenpyynnissä. Vielä muutama vuosikymmen sitten lohta kannatti pyytää myyntiin. Omien soutuaikojeni alkuvuosina Tenon lohesta maksettiin jopa 120 markkaa kilolta. Nykyään on hyvin, jos kalastaja saa 15 euroa kilolta. Elintaso ja kulut ovat 80-luvun puolivälistä nousseet rankasti. Moni paikallinen käyttää bensan litrahintaa vertailukohtana. Lohen kilohinta on laskenut lähes puoleen, sen sijaan bensan litrahinta on yli kaksinkertaistunut. Niinpä moni myy lohen elävänä jokeen soutupalvelujen muodossa. Näin päästään tienesteille ilman, että tarvitaan suuria saalismääriä. Soutupalvelut lienevätkin lohen jatkojalostusta parhaimmillaan. Luonnossa tulee nauttia vain koroista Mutta palataanpa taas riekkoon. Nykykustannuksilla riekon ansapyynti vaatii paljon ansoja ja ahkeran pyytäjän, jotta elinkeinon vaatimukset täyttyvät. Tällaisia pyyntimiehiä ei ole enää montaa. Muutaman sadan linnun vuotuisella saalismäärillä on kyse enintään harrastusmielessä tapahtuvasta riekonpyynnistä tai eläkeläiselle sopivasta puuhastelusta. Saalismääriä merkittävämpää on perinteisen pyyntitekniikan säilyminen. Riekon ansapyynti on ollut merkittävä lisä tenojokivartelaisten monesta eri osasta koostuvaan elinkeinoon. Vielä 2000-luvulla riekko täydentää paikallisten elinkeinoa matkailupalvelujen kautta. Opastetuissa pyyntiretkissä asiakkaalla on mahdollisuus päästä oppaan tietämyksen ja taitojen tai hyvien koirien tai näiden kaikkien tekijöiden yhteissummalla hyville riekkomaille. Asiansa osaava opas tietää myös kohtuuden rajat, ahneeksi ei pidä ryhtyä. He ymmärtävät myös, että retki on helpommin toteutettavissa onnistuneeksi, kun asiakkaalle markkinoidaan tai myydään elämyksiä eikä suurta saalista. He osaavat myös ottaa vastuun luonnon resursseista ja osaavat ajatella asioita kestävän kehityksen mukaisesti ­ luonnon resursseja tulee käyttää siten, että verotetaan vain uusiutuvaa riekkokantaa. Näin toimiessamme nautimme korosta, kajoamatta itse pääomaan. G Pentti Pieski saamenkielinen tiedottaja Metsähallitus Pentti Pieski 82 Metsästäjä 5 / 2009
• "Huimaa vauhtia eteenpäin" DoGPS 4, Ultrapoint Koira-GPS:n uusin ohjelmaversio, on kehitetty entistäkin helppokäyttöisemmäksi. Lukuisat uudet ominaisuudet takaavat lisätehoja ja lisäturvallisuutta. Kauden huippu-uutuuksia - DoGPS+ Chat -viestintäjärjestelmä - Uusi tehokkaampi karttamoottori - Vaihdettavat symbolit - Reittien lataaminen palvelimelta - Tuki kosketusnäyttöisille Java-puhelimille Katso lisää www.ultrapoint.fi Jari Rundgren, Ultrapoint-testikäyttäjä Koivumaan Erä koira-GPS Kotimainen iin olosuhteisiin is pohjoisma myyjät Ultrapoint ut jälleen :n valtuutet Koira-GPS Ultrapoint Koira-GPS:ään kuuluu useimpiin puhelinmalleihin soveltuva ohjelmisto sekä muovinen, pestävä panta akkuineen ja latureineen. Antennit sijoittuvat optimaaliselle paikalle koiran niskaan. Akuissa on markkinoiden pisin virrankesto. Kaik www.ultrap t-mallit ja ki Ultrapoin -ominaisuu det oint.fi Metsästäjä 5 / 2009 83
• Tutkijan tuntoja Sisäsiistejä ja yhteiskuntakelpoisia I Oli aika ­ ei edes niin kamalan kauan sitten ­ jolloin metsästäjäkunta noin yleisesti ottaen oli melko jöröä joukkoa, jota ulkopuolisen oli vaikea lähestyä. Kritiikkiä ei oikein tahdottu kestää, ja koko toimintaa ympäröi salamyhkäisyyden verho. Valtavista taustajoukoistaan huolimatta metsästäjät eivät antautuneet yhteiskunnalliseen keskusteluun; toiminta tapahtui omissa piireissä itse tehtyjen päätöksien ohjailemina. Kännykkäkansamme on kuitenkin oppinut keskustelemaan, jukuripäisyys tekee tilaa sovittelulle. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa, turha konsensus tekee kansastamme hampaattoman. Viime Metsästäjä-lehden numerossa BirdlLife Suomi ry:n suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi korostaa jälleen kerran lintumiesten huolta metsästäjien, etenkin sorsastajien syksyisten vesilintujen ja hanhien määrittämistaidoista. Arvostetulla Vieraskynä-palstalla Teemu osoittaa varsin asiallisesti tärkeimmät epäkohdat ja vaatii parannusta asiaan. Toiminnanjohtaja Jari Pigg viittaa pääkirjoituksessaan BirdLifen arvosteluun ja suorasukaisesti kehottaa joukkoja kertaamaan ja parantamaan määritystaitojaan. Yhtään kirosanaa ei debatissa käytetty, epäoleellisuuksiin ei eksytty, pelkkää sivistynyttä keskustelua ennen niin vaikeista asioista. Koko riista-ala, julkinen riistakonserni, on hyppäyksenomaisesti ominut itselleen näyttävät työtavat. Luultavasti näistä toimista tunnetaan myös aitoa ylpeyttä, koska niitä esitellään mielellään ja näyttävästi yleisessä mediassa. Laji- tai lajiryhmäkohtaiset hoitosuunnitelmat kokoavat yhteen ensinnäkin kaiken maassa piilevän tiedon, mutta myös käsityksiä ja mielipiteitä kansalaistasolta, mikä on kestävälle käytölle loistava lähtökohta. Eräs hieno esimerkki suomalaisesta osaamisesta on Metsähallituksen käyttöönottama riistatalouden suunnittelu- ja seurantajärjestelmä, jonka avulla suunnitellaan, seurataan ja viestitään yhtenäisin menetelmin valtion mailla tapahtuvaa kanalintumetsästystä. Metsästäjille sälytettiin aikamoisen kohun saattelemana suuri vastuu petolupien ja vahinkopetojen poistolupien myöntämisestä. Metsästäjät ovat järjestäytyneet auttamaan viranomaisia kolari- tai muutoin loukkaantuneiden eläinten talteenotossa (SRVA, suurriistavirka-apu), joka on hyvin näkyvää ja arvosteluherkkää toimintaa, mutta joka tietääkseni on toistaiseksi sujunut erittäin mallikkaasti. Tottunut metsästäjä koirineen toimii usein paremmin ja huomaamattomammin kuin kokematon poliisi. Tällainen toiminta on nopeasti kohottanut metsästäjäkunnan statusta yhteiskunnan silmissä. Metsästyksen vastustus onkin vähäistä ja järjestäytymätöntä ja mikä tärkeintä, muut luonnonhoidon ja -suojelun osapuolet ymmärtävät ja arvostavat metsästäjien pyrkimyksiä. Tietotekniikkapalvelut ovat tulleet riistametsään jäädäkseen. Hirvi- ja suurpetoseurannat tukeutuvat nettiin niin tulostuksen kuin aineistojen keruunkin osalta. Kaikille metsästäjille ilmainen maastonavigaattori on mahtava idea, toivottavasti se osoittaa toimivuutensa ja voi hyvin. Lähes kaikki metsästäjät lienevät ainakin seuransa välityksellä nettipalvelujen tavoitettavissa, ja myös riistantutkimuksen palvelukyky paranee tietotekniikan kaikenkattavuuden myötä. Yhteiskuntakelpoisuus tarkoittaa paitsi edullista julkisuuskuvaa, myös vastuukantoa ja aloitteellisuutta sellaisissakin asioissa, jotka eivät ole keskeisesti riistakysymyksiä. Esimerkiksi maakuntakaavat, luonnonsuojelu, vesienhoito, virkistystoiminta, marjastus ja sienestys ovat kaikki ihmiselon osa-alueita, joihin metsästäjän antama panos voi asiantuntijuudessaan olla keskimääräkansalaista vaikuttavampi. Metsästäjien on ylläpidettävä luonnonhoitokeskustelua, ilman etujärjestöajattelua, ilman inttämisiä, ja metsästäjien pitää omata valmiutta kompromisseihin. Palstan otsikon "sisäsiisteys" on saanut nyt jo kansainvälisenkin tunnustuksen, sillä eräneuvoksemme Lorenz Uthardt ja Olavi Joensuu on nimitetty lähes 600-vuotiaan Saint Hubertus -ritarikunnan jäseniksi. Pyhä Hubertus on tuttu pyhimys riistanhoidon ulkopuolellakin työskenteleville nautiskelijoille; ristinmerkillä varustettu sarvipää komeilee Jägermeisterin etiketissä, ja vain ansioituneimmat "Meisterit" kykenevät sisäsiisteinä keskustelemaan riistanhoidosta ritarikunnan riistakylläisissä pidoissa. Kademielisinä mutta samanaikaisesti ylpeinä onnittelemme kaksikkoa kansainvälisestä näköalapaikasta. Kun nyt henkilöitä kehutaan, niin täytyy muistaa, että kaiken viimeaikaisen menestyksen takana on seissyt puheenjohtajana Simo Syrilä. Näin suuren organisaation ohjaileminen on taiteilua kaikkien voimien välillä. Siinä ei välttämättä tarvitse revitellä omaa egoa, riittää kun tekee minkä oikeaksi uskoo. Opettajaurallaan hän on oppinut ne pikku keinot, joilla pahasisuisenkin luokan saa toimivaksi yksiköksi. Opettajakeinojaan hän lienee käyttänyt myös puheenjohtajaaikanaan. Erityisen kiitollinen olen ollut Simo Syrilälle tuntuvasta tuesta tutkimusta kohtaan, hän on huolella vaalinut metsästäjien ja tutkijoiden joskus niin herkkiä suhteita. Tauno Partaselle puolestaan parhaat onnentoivotukset puheenjohtajakaudelleen. G Harto Lindén Kirjoittaja on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusprofessori 84 Metsästäjä 5 / 2009 Reijo Orava
• Ministeriön kuulumisia Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan I "Edellä mainituista syistä metsästyslain 10 §:ää ei voida tulkita siten, että riistanhoitopiirille olisi sen nojalla voitu asetuksella antaa toimivalta päättää mainituista poikkeuksista. Muutakaan valtuuttavaa säännöstä ei nyt ole. Kun otetaan huomioon maa- ja metsätalousministeriön poikkeamistoimivaltaa koskeva metsästyslain 41 §:n 2 momentti ja se, miten sitä on oikeuskäytännössä yhteisöoikeudellisten poikkeusten osalta sovellettu, toimivalta asiassa olisi muiden vaihtoehtojen nyt puuttuessa kuulunut maa- ja metsätalousministeriölle. Riistanhoitopiirin toimivallan puuttumisen vuoksi riistanhoitopiirin ja maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökset on näin ollen kumottava ja poistettava. Kannan voimakkuutta, kuten mitään muutakaan seikkaa, ei ole säädetty perusteeksi [Luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan] alakohdan e soveltamiselle. Alakohdan mukaisten poikkeusten alan on joka tapauksessa oltava rajoitettu, joten siihen ehkä perustuvilla poikkeuksilla ei ainakaan yleisesti voida vaikuttaa lajin kantoihin... ...On edellä sanotun vuoksi epäselvää, voidaanko metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 kohtaa soveltaa ilveksen tai muun luontodirektiivin liitteessä IV mainitun tiukkaa Jaakko Ojala suojelua edellyttävän eläinlajin metsästykseen yleisessä kannansäätelytarkoituksessa... ...Näistä syistä päätökset eivät, siitä riippumatta, olisiko metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 kohta muutoinkaan edellä sanottu huomioon ottaen asiassa sovellettavissa, täytä sitä mainitun kohdan nimenomaista vaatimusta, jonka mukaan poikkeamisen tulee tapahtua tarkoin valvotuissa... ... Edellä mainituista syistä [ ] hakemukset on hylättävä. " Vaikeasti avautuvaa tekstiä, mutta nämä otteet ovatkin suoria lainauksia Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä koskien riistanhoitopiirin myöntämiä ilveslupia. Onneksi lainaukset ovat vain eriävästä mielipiteestä eivätkä itse ratkaisusta. Mikäli KHO:n enemmistö olisi päätynyt samaan, niin silloin suurpetoluvat olisivat taas siirtyneet takaisin ministeriöön. Meille olisi päätynyt itse asiassa kaikki suurpetoja koskevat luvat ­ myös normaalit metsästysaikaiset luvat. Tämän lisäksi me emme olisi voineet myöntää jatkossa lupia muutoin kuin vahinkojen ehkäisemiseksi tai ihmisten turvallisuuden varmistamiseksi. Niin sanottuja kannanhoidollisia lupia emme olisi voineet myöntää lainkaan. Käytännössä suurpetojen metsästys olisi tullut siis kielletyksi joitain yksittäistapauksia lukuun ottamatta ja ministeriön riistayksikkö ylityöllistetyksi. Kuten sanoin, onneksi lauseet ovat eriävästä mielipiteestä. KHO:n enemmistö noudatti kunniakkaasti tämän palstan otsikossa mainittua vanhaa Olaus Petrin tuomarinohjetta ja päätyi toiseen ratkaisuun. KHO hylkäsi valitukset, vahvisti riistanhoitopiirien toimivallan ja ennen kaikkea tunnusti hoitosuunnitelmien merkityksen suurpetolupien lupaharkinnassa. Erityisen merkittävää päätöksessä on juuri se, että hoitosuunnitelmien merkitys tunnustettiin oikeudellisessa harkinnassa. Perustellusti voidaan sanoa, että ilman Suomen ilveskannan hoitosuunnitelmaa ja siinä asetettuja kannanhoidon linjauksia riittäviä perusteita kannanhoidollisille luville ei olisi ollut. Jos KHO tunnustaa hoitosuunnitelmien merkityksen ja sitoo päätöksensä siinä asetettuihin linjauksiin, on meidänkin se syytä tehdä. Me emme voi lähteä huutoäänestyksellä hoitosuunnitelmien kannanhoitoalueiden rajoja muuttamaan tai muutoin suunnitelmien linjauksia mieleiseksemme tulkitsemaan. Jos näin tekisimme, sahaisimme tukevimman oksamme poikki, ja suurpetojen metsästys vaikeutuisi entisestään vain oman lyhytkatseisuutemme vuoksi. On siis itsestämme kiinni se, miten suurpetojen kannanhoidollinen metsästys voi jatkossa kehittyä. Eriävässä mielipiteessä on kuitenkin kiinnitetty huomiota myös riistanhoitopiirien toimivaltaan myöntää pyyntilupia. Ongelma on siinä, että metsästyslaissa ei ole riittävän selvää toimivaltasäännöstä. Laki onkin tältä osin ajastaan jäljessä. Me olemme kala- ja riistaosastolla tähän kiinnittäneet jo aiemmin huomiota ja olemme jo jonkin aikaa valmistelleet esitystä metsästyslain muuttamiseksi. Esitys pyyntilupa- ja poikkeuslupapykälien uudistamisesta on tarkoitus viedä eduskuntaan vuoden loppuun mennessä. Eriävässä mielipiteessä nostetaan aiemmin lainatun lisäksi vielä yksi ongelmallinen kohta: " ... on otettava huomioon, että riistanhoitopiirit oikeushenkilöinä edustavat metsästyslain nojalla itse yhtä sellaista tahoa, jonka eduista luontodirektiivin edellyttämistä poikkeuksista päättämisessä on osaltaan kysymys". Kyse on siis hallinnon uskottavuudesta ja luotettavuudesta. Kun toistaiseksi kaikki luontojärjestöjen valitukset riistanhoitopiirien suurpetopäätöksistä on eri oikeusasteissa hylätty, kyse ei niinkään ole siitä, että miten asia on, vaan siitä, miltä asiat näyttävät. Onneksemme meillä on mahdollisuus saada asiaan muutos nyt, kun alamme tarkastella lakisääteisen metsästäjäorganisaation rakennetta ja uudistumista. Tosiasia on, että riistapäälliköt ovat ammattitaitoisimmat henkilöt ratkaisemaan suurpetolupapäätökset, ja niiden siirtäminen takaisin meille ministeriöön tai minne tahansa muualle aluehallintoon vain lisäisivät ongelmia. G Sami Niemi Neuvotteleva virkamies Maa- ja metsätalousministeriö Kala- ja riistaosasto 86 Metsästäjä 5 / 2009
• Maa- ja Metsätalousministeriön määräykset ajalle 1.8.2009 ­ 31.7.2010 Pyyntiluvan nojalla tai alueellisen kiintiön puitteissa sallittava karhun metsästys MÄÄRÄYS Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt antaa pyyntilupien nojalla tai alueellisen kiintiön puitteissa sallittavan metsästyksen rajoittamisesta, pyyntiluvan myöntämisen edellytyksistä, pyyntiluvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä sallittua metsästystä koskevasta selvityksestä seuraavat määräykset: 1. Suurimmat sallitut saalismäärät. Pohjois-Suomi: I Pohjois-Suomessa Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien tai metsästysasetuksen 5 §:ssä säädetyn nojalla metsästettäväksi sallittavien karhujen määrä saa olla enintään 57. I Edellä mainitusta 57 karhun kokonaismäärästä poronhoitoalueella ns. keskeytysmetsästyksen yhteydessä metsästettyjen karhujen määrä metsästysasetuksen 5 §:ssä säädetyn mukaisesti (ajanjaksolla 20.8.­31.10) saa olla enintään 42 seuraavasti: G itäisellä poronhoitoalueella 30 G läntisellä poronhoitoalueella 12 Itä-Suomi: I Itä-Suomessa Etelä-Savon, Keski-Suomen, Kymen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n perusteella myöntämillä pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien karhujen määrä saa olla enintään 79. I Edellä mainitusta 79 karhun kokonaismäärästä metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 alakohdassa mainitussa tarkoituksessa (ns. kannanhoidolliset luvat ajanjaksolla 20.8.­31.10) vakiintuneen kannan hoitoalueella Pohjois-Karjalan, Kymen ja Etelä-Savon riistanhoitopiirien toimialueisiin kuuluvalla alueella metsästettyjen karhujen määrä saa olla edellä mainitusta kiintiöstä enintään 74. I Edellä mainitusta 79 karhun kokonaismäärästä metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 alakohdassa mainitussa tarkoituksessa (ns. kannanhoidolliset luvat ajanjaksolla 20.8.­31.10) levittäytymisvyöhykkeellä Etelä-Savon, Keski-Suomen, Kymen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien toimialueisiin kuuluvalla alueella metsästettyjen karhujen määrä saa olla edellä mainitusta kiintiöstä enintään 5. Länsi-Suomi: I Länsi-Suomessa Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1­3 alakohdan perusteella myöntämillä pyyntiluvilla metsästettäväksi sallittavien karhujen määrä saa olla enintään 3. I Metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 alakohdan mukaisia lupia ei näiden riistanhoitopiirien toimialueilla saa myöntää. 2. Lapin riistanhoitopiirin on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle ja Metsästäjäin keskusjärjestölle metsästysasetuksen 5 §:ssä säädetyn alueellisen kiintiön tultua käytettyä tieto metsästyksen tuloksesta kunnittain. 3. Pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien karhujen määrä ei ole kiintiö, joka tulisi saavuttaa. Määräyksellä varmistetaan karhukannan suotuisan suojelun tason säilyttäminen. Riistanhoitopiirin on tapauskohtaisesti selvitettävä, onko pyyntiluvan myöntämiselle säädetyt edellytykset voimassa. 4. Pyyntilupa karhun metsästämiseksi metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainitussa tarkoituksessa tulee rajoittaa tiettyjen yksilöiden ottamiseen ja enintään yhden riistanhoitoyhdistyksen alueelle taikka muutoin selvästi määriteltävälle enintään 300 000 hehtaarin suuruiselle yhtenäiselle kannanhoitoalueelle. Mainitussa tarkoituksessa annettua pyyntilupaa ei ole mahdollista sen myöntämisen jälkeen vaihtaa toiseen yksilöön tai toiselle alueelle. 5. Pyyntiluvan myöntämisperuste on lupapäätöksessä mainittava erikseen kunkin yksilön osalta. 6. Lisäpoistuma, joka käsittää metsästyslain (615/1993) 41 §:n 2 momentin tai poliisilain (493/7.4.1995) 25 §:n perusteella tämän määräyksen antamisen jälkeen myönnettyjen poikkeuslupien nojalla tapetut karhut taikka muutoin tämän määräyksen jälkeen tietoon tulleet ihmisen toimesta tahattomasti tai tahallisesti tapetut karhut, riistanhoitopiirien tulee ottaa alueellisen kiintiön tai pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien karhujen määrissä vähennyksenä huomioon. 7. Riistanhoitopiirien on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle ja Metsästäjäin keskusjärjestölle pyyntiluvan myöntämisen jälkeen jäljennös pyyntiluvasta sekä metsästyskauden lopussa luontodirektiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kertomus myönnetyistä pyyntiluvista, kunkin pyyntiluvan myöntämisen perusteista sekä metsästyksen tuloksesta. 8. Pyyntiluvan myöntämisessä on lisäksi noudatettava maa- ja metsätalousministeriön 1.8.2008 antamaa määräystä (Dnro 1735/720/2008) pyyntiluvan nojalla sallittavasta metsästyksestä. Muutoin pyyntilupien myöntämisessä on noudatettava mitä metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa säädetään. toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1­3 alakohdan perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrä saa olla enintään 12. Länsi-Suomi: I Länsi-Suomessa Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1­3 alakohdan perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrä saa olla enintään 5. 2. Pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrä ei ole kiintiö, joka tulisi saavuttaa. Määräyksellä varmistetaan susikannan suotuisan suojelun tason säilyttäminen. Riistanhoitopiirin on tapauskohtaisesti selvitettävä, onko pyyntiluvan myöntämiselle säädetyt edellytykset voimassa. 3. Metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisia ns. kannanhoidollisia pyyntilupia ei tule myöntää susille. 4. Pyyntiluvan myöntämisperuste on lupapäätöksessä mainittava erikseen kunkin yksilön osalta. 5. Lisäpoistuma, joka käsittää tämän määräyksen antamisen jälkeen poliisilain (493/7.4.1995) 25 §:n perusteella myönnettyjen poikkeuslupien nojalla taikka muutoin tietoon tulleet ihmisen toimesta tahattomasti tai tahallisesti tapetut sudet, riistanhoitopiirien tulee ottaa pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrissä vähennyksenä huomioon. 6. Riistanhoitopiirien on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle ja Metsästäjäin keskusjärjestölle pyyntiluvan myöntämisen jälkeen jäljennös pyyntiluvasta sekä metsästyskauden lopussa luontodirektiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kertomus myönnetyistä pyyntiluvista, kunkin pyyntiluvan myöntämisen perusteista sekä metsästyksen tuloksesta. 7. Tätä määräyskirjettä voidaan täydentää suden pyyntilupien osalta RKTL:n antamien tarkennettujen kantatietojen perusteella ennen metsästysvuoden päättymistä. 8. Pyyntiluvan myöntämisessä (ajanjaksolla 1.8.­31.7. ja poronhoitoalueella ajanjaksolla 1.8.­30.9. ja 1.4.­31.7.) on lisäksi noudatettava maa- ja metsätalousministeriön 1.8.2008 antamaa määräystä (Dnro 1735/720/2008) pyyntiluvan nojalla sallittavasta metsästyksestä. Mikäli metsästysasetuksen 1 §:n mukaisessa suden metsästyksessä (ajanjaksolla 1.10.­31.3.) on kyse erityisen merkittävien vahinkojen ennalta estämisestä tai turvallisuusuhkaa aiheuttavan eläimen poistamisesta, johon on tarve käyttää eräitä kiellettyjä pyyntimenetelmiä tai ­ välineitä (mm. moottorikäyttöinen ajoneuvo ja keinotekoiset valonlähteet) ja pyynnin tehostamiseksi ja enempien vahinkojen välttämiseksi, voi riistanhoitopiiri noudattaa soveltuvin osin edellä mainittua määräystä pyyntiajan ja alueen rajoittamisen sekä ilmoittamisvelvollisuuden suhteen. Tällöin myönnettyyn lupapäätökseen liittyvänä on hakijan mahdollista hakea lupaa kiellettyjen pyyntimenetelmien tai ­ välineiden käyttöön maa- ja metsätalousministeriöstä. Muutoin pyyntilupien myöntämisessä on noudatettava mitä metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa säädetään. Pyyntiluvan nojalla sallittava suden metsästys MÄÄRÄYS Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt antaa pyyntilupien nojalla sallittavan metsästyksen rajoittamisesta, pyyntiluvan myöntämisen edellytyksistä, pyyntiluvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä sallittua metsästystä koskevasta selvityksestä seuraavat määräykset: 1. Suurimmat sallitut saalismäärät. Pohjois-Suomi: Pohjois-Suomessa Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1­3 alakohdan perusteella tai metsästysasetuksen 1 §:n perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrä saa olla enintään 15, josta G poronhoitoalueella metsästysasetuksen 1 §:n perusteella (ajanjaksolla 1.10.­31.3.) riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrä saa olla enintään 10. Itä-Suomi: I Itä-Suomessa Etelä-Savon, Keski-Suomen, Kymen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien Metsästäjä 5 / 2009 87
• Pyyntiluvan nojalla sallittava euroopanmajavan metsästys Pyyntiluvan nojalla sallittava ilveksen metsästys MÄÄRÄYS Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt antaa pyyntilupien nojalla sallittavan ilveksen metsästyksen rajoittamisesta, pyyntiluvan myöntämisen edellytyksistä, pyyntiluvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä sallittua metsästystä koskevasta selvityksestä seuraavat määräykset: I Tämä määräys koskee vain metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-3 kohtien mukaista menettelyä. Metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisten kannanhoidollisten lupien osalta ministeriö antaa erillisen määräyksen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen antaman tarkemman lausunnon valmistuttua. 1. Suurimmat sallitut saalimäärät Pohjois-Suomi: I Pohjois-Suomessa Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-3 kohtien perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilvesten määrä saa olla enintään 10. Itä-Suomi: I Itä-Suomessa Etelä-Savon, Keski-Suomen, Kymen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-3 kohtien perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilveksien määrä saa olla enintään 5. Länsi-Suomi: I Länsi-Suomessa Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-3 kohtien perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilveksien määrä saa olla enintään 5. 2. Pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilveksien määrä ei ole kiintiö, joka tulisi saavuttaa. Määräyksellä varmistetaan ilveskannan suotuisan suojelun tason säilyttäminen. Riistanhoitopiirin on tapauskohtaisesti selvitettävä, onko pyyntiluvan myöntämiselle säädetyt edellytykset voimassa. 3. Pyyntiluvan myöntämisperuste on lupapäätöksessä mainittava erikseen kunkin yksilön osalta. 4. Lisäpoistuma, joka käsittää tämän määräyksen antamisen jälkeen poliisilain (493/7.4.1995) 25 §:n perusteella myönnettyjen poikkeuslupien nojalla taikka muutoin tietoon tulleet ihmisen toimesta tahattomasti tai tahallisesti tapetut ilvekset, riistanhoitopiirien tulee ottaa pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilveksien määrissä vähennyksenä huomioon. 5. Riistanhoitopiirien on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle ja Metsästäjäin keskusjärjestölle pyyntiluvan myöntämisen jälkeen jäljennös pyyntiluvasta sekä metsästyskauden lopussa luontodirektiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kertomus myönnetyistä pyyntiluvista, kunkin pyyntiluvan myöntämisen perusteista sekä metsästyksen tuloksesta. 6. Pyyntiluvan myöntämisessä on lisäksi noudatettava maa- ja metsätalousministeriön 1.8.2008 antamaa määräystä (Dnro 1735/720/2008) pyyntiluvan nojalla sallittavasta metsästyksestä. Muutoin pyyntilupien myöntämisessä on noudatettava mitä metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa säädetään. MÄÄRÄYS Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt antaa pyyntilupien nojalla sallittavan euroopanmajavan metsästyksen rajoittamisesta, pyyntiluvan myöntämisen edellytyksistä, pyyntiluvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä sallittua metsästystä koskevasta selvityksestä seuraavat määräykset: 1. Suurimmat sallitut saalismäärät. I Satakunnan riistanhoitopiirin myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi 20.8. - 30.4. välisenä aikana sallittavien euroopanmajavien määrä saa olla enintään 250 kpl. Muut riistanhoitopiirit voivat myöntää pyyntilupia 20.8. - 30.4. välisenä aikana euroopanmajavan metsästämiseksi ainoastaan, mikäli ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua huomattavan vahingon estämiseksi. pyydetyksi. Mikäli kyseessä on useamman hallin pyyntilupa, on ilmoitus tehtävä kunkin pyydetyn eläimen osalta erikseen seitsemän päivän kuluessa eläimen pyydystämisestä. 7. Saaliiksi saaduista halleista tulee toimittaa tarvittavat saalisnäytteet tutkimuksia varten suoraan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle sen antamien ohjeiden mukaisesti. Pyyntiluvan nojalla sallittava saukon metsästys MÄÄRÄYS Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt antaa pyyntilupien nojalla sallittavan saukon metsästyksen rajoittamisesta, pyyntiluvan myöntämisen edellytyksistä, pyyntiluvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä sallittua metsästystä koskevasta selvityksestä seuraavat määräykset: 1. Suurimmat sallitut saalismäärät. Pyyntiluvan nojalla sallittava itämeren norpan ja hallin metsästys MÄÄRÄYS Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt antaa pyyntilupien nojalla sallittavan metsästyksen rajoittamisesta, pyyntiluvan myöntämisen edellytyksistä, pyyntiluvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä sallittua metsästystä koskevasta selvityksestä seuraavat määräykset: 1. Itämeren norppa. Pyyntilupia itämeren norpan metsästämiseksi ei toistaiseksi tule myöntää. 2. Halli. Riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla pyydettäväksi sallittavien hallien määrä saa olla enintään seuraava: Perämeren-Merenkurkun kannanhoitoalueella: I Lapin, Oulun, Pohjanmaan ja Ruotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella riistanhoitopiirien myöntämillä pyyntiluvilla metsästettäväksi sallittavien hallien määrä saa olla enintään 683. Lounais-Suomen kannanhoitoalueella: I Satakunnan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella riistanhoitopiirien myöntämillä pyyntiluvilla metsästettäväksi sallittavien hallien määrä saa olla enintään 273. Suomenlahden kannanhoitoalueella: I Uudenmaan ja Kymen riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella riistanhoitopiirien myöntämillä pyyntiluvilla metsästettäväksi sallittavien hallien määrä saa olla enintään 94. 3. Pyyntilupaa ei saa myöntää kannanhoitoalueen ulkopuolelle. Riistanhoitopiirin myöntämää pyyntilupaa voidaan käyttää kannanhoitoalueen sisällä edellyttäen, että hakijalla on kyseessä olevalle alueelle metsästysoikeus. Riistanhoitopiirien tulee ohjeistaa pyyntilupien hakijoita siten, että lupaa haetaan metsästysasetuksen 2 §:n 3 momentin mukaisesti kirjallisesti siltä riistanhoitopiiriltä, jonka alueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu. Mikäli hakemus tulee riistanhoitopiirin alueelle, jonka alueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta ei kuulu, tulee hakemus siirtää hallintolain (434/2003) 21 §:n mukaisesti toimivaltaiselle riistanhoitopiirille. 4. Muiden kuin edellä mainittujen riistanhoitopiirien ei tule myöntää pyyntilupia hallin pyyntiin. 6. Hallin pyyntilupaan on sisällytettävä määräys, jonka mukaan luvansaajan on ilmoitettava riistanhoitopiirille pyyntiluvan nojalla tapahtuneen metsästyksen tuloksesta seitsemän päivän kuluessa eläimen tultua I Riistanhoitopiirien metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 2-kohdan perusteella myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien saukkojen määrä saa olla enintään seuraava: Itä-Suomi: I Itä-Suomessa Etelä-Savon, Keski-Suomen, Kymin, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästettäväksi sallittavien saukkojen määrä saa olla enintään 20. Länsi-Suomi: I Länsi-Suomessa Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästettäväksi sallittavien saukkojen määrä saa olla yhteensä enintään 20. Pohjois-Suomi: I Pohjois-Suomessa Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästettäväksi sallittavien saukkojen määrä saa olla yhteensä enintään 15. 2. Riistanhoitopiirit voivat myöntää pyyntilupia saukon metsästämiseksi ainoastaan, mikäli ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua kalan- tai ravunkasvatukselle kasvatusaltaissa aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon estämiseksi. Luonnonvesissä saukon metsästystä ei tule sallia. 3. Pyyntiluvan myöntämisperuste on lupapäätöksessä mainittava erikseen kunkin yksilön osalta. 4. Riistanhoitopiirien on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle ja Metsästäjäin keskusjärjestölle pyyntiluvan myöntämisen jälkeen jäljennös pyyntiluvasta sekä saukon metsästyskauden lopussa luontodirektiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kertomus myönnetyistä pyyntiluvista, kunkin pyyntiluvan myöntämisen perusteista sekä metsästyksen tuloksesta. 5. Pyyntiluvan myöntämisessä on lisäksi noudatettava maa- ja metsätalousministeriön 1.8.2008 antamaa määräystä (Dnro 1735/720/2008) pyyntiluvan nojalla sallittavasta metsästyksestä. Muutoin pyyntilupien myöntämisessä on noudatettava mitä metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa säädetään. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila Neuvotteleva virkamies Sami Niemi 88 Metsästäjä 5 / 2009
• Ministeriön kuulumisia Riistan ohjeellisista arvoista Maa- ja metsätalousministeriö on ehdottanut riistaeläinten ohjeellisten arvojen tuntuvaa korottamista. Tämä on aiheuttanut huolta ja ihmetystä monissa. Moni on myös ymmärtänyt asian väärin. I Moni pelkää, että omaisuuttaan suojeleva henkilö joutuu aina pulittamaan valtiolle melkoisen kasan rahaa. Näin ei kuitenkaan ole. Metsästyslainsäädäntömme mahdollistaa suden, karhun ja ilveksen rauhoituksesta poikkeamisen esimerkiksi tilanteissa, joissa ihmisten koskemattomuus tai turvallisuus on vaarantunut tai omaisuudelle on aiheutumassa erityisen merkittävä vahinko. Vastaava suurpedon rauhoituksesta poikkeaminen on mahdollista myös poliisilain (493/1995) 25 §:ssä mainituissa tapauksissa sekä jokaisella rikoslain 4 luvun 5 §:ssä (515/2003) tarkoitetussa pakkotilassa. Rikoslain 4 luvun 5§ 1 momentin mukaan oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilatekona sallittu, jos teko on kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet. Jos tekoa ei ole 1 momentin perusteella pidettävä sallittuna, tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista kun otetaan huomioon pelastettavan edun tärkeys, tilanteen yllätyksellisyys ja pakottavuus sekä muut seikat. Tämä tarkoittaa, että suurpedon tappamistilanteessa poliisin esitutkinta selvittää, oliko pakkotila kyseessä vai onko syytä epäillä asiassa rikosta. Syyttäjä poliisin esitutkinnan perusteella harkitsee lähdetäänkö asiassa syyttämään mahdollisesta rikoksesta. Maa- ja metsätalousministeriön tietoon ei ole tullut tapauksia, joissa edellä mainitussa pakkotilassa tai anteeksiannettavassa pakkotilassa tehdystä teosta olisi muuta menettämisseuraamusta vaadittu kuin eläimen tuomitsemista valtiolle menetetyksi. Metsästyslain 80 § kuuluu seuraavasti: Jos riistaeläin on metsästetty vastoin tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen säännöksiä ilman, että toisella oli oikeus metsästää tai ottaa tällainen riistaeläin, tuomitaan eläin tai sen arvo valtiolle menetetyksi. Lain sanamuoto on nimenomaan eläin tai sen arvo. Jos siis joku tappaa suurpedon omaisuutensa, kotieläimensä tai henkensä turvaamiseksi, tarkoittaa se käytännössä, että eläin lähes poikkeuksetta saadaan takavarikoiduksi valtion lukuun myytäväksi. Eri asia on tietenkin, jos kyseinen henkilö salaa asian ja myy tai muuten hävittää eläimen. Jos asia tulee myöhemmin ilmi, menettämisseuraamus saattaa tulla tällöin kyseeseen edellyttäen, että tuomioistuin katsoo pakkotilan sijasta kyseessä olleen metsästysrikos ja eläintä ei saada takavarikoitua valtiolle. Tilanteet, joissa riistan ohjeelliset arvot ovat tähän mennessä voineet tulla sovellettavaksi, ovat olleet pääasiassa sellaisia, että esimerkiksi pesältään pakeneva karhu on tapettu taloudellisessa hyödyntämismielessä tai ahmaa on ennen tappamista jäljitetty kilometrejä erämaassa ja eläimet on tämän jälkeen myyty tai hävitetty. Vaikka näissäkin tapauksissa pakkotilaan on saatettu vedota, maastosta saatu näyttö on saattanut osoittaa muuta. Maa- ja metsätalousministeriön käsityksen mukaan aiempaa suurempi menettämisseuraamus pikemmin edesauttaisi suurpetojen salakaatojen selvittämistä ja tapetun eläimen saamista takavarikkoon, koska metsästysrikoksesta epäilty jäätyään kiinni nykyistä suuremmalla todennäköisyydellä kertoo, mihin suurpeto on myyty. Nykyään tutkinnassa ei välttämättä saada tekijältä selville, mihin lihat ja talja on mennyt. Nykyisin tekijä käytännössä hyötyy rikoksesta huomattavasti, koska etenkin suurpetojen osalta eläinten kaupalliset arvot pimeillä markkinoilla voivat olla huomattavasti suurempia kuin nykyiset riistan ohjeelliset arvot. Tällä hetkellä ahmaa lukuun ottamatta suurpetojen metsästys poikkeusluvin vahinkojen estämiseksi tai kannanhoidollisessa tarkoituksessa on täysin mahdollista laillisesti ja valtio korvaa suurpedon aiheuttaman vahingon. Maa- ja metsätalousministeriö määrää vuosittain suurimman sallitun saalismäärän, joka perustuu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvioon kestävästä verotuksesta. Koska RKTL:n arvio sisältää kaiken ihmisen välittömästi aiheuttavan kuolleisuuden, tarkoittaa se, että riistanhoitopiirien tulee ottaa alueellisen kiintiön tai pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien suurpetojen määrissä vähennyksenä huomioon nämä viranomaisten tietoon tulleet laittomasti tapetut suurpedot. Siten laittoman pyynnin välillisenä vaikutuksena maa- ja metsätalousministeriöllä sekä riistanhoitopiireillä ja rehellisillä ja lainkuuliaisilla metsästäjillä on entistä rajallisemmat mahdollisuudet alueellisella kiintiöllä tai pyyntiluvin vaikuttaa suurpetojen aiheuttamiin konflikteihin ja vahinkoihin sekä niiden ihmisarkuuteen. Käytännössä salametsästys pelkästään vaikeuttaa suunnitelmallisen suurpetopolitiikan toteuttamista. Elävän riistan ohjeellisten arvojen korottaminen eräiden lajien osalta muuttaa niiden arvot vastaamaan paremmin niiden riistallista ja luonnonsuojelullista sekä kaupallista arvoa, mutta käytännössä ohjeelliset arvot tekevät rikoksella saavutetun taloudellisen tai muun hyödyn tavoittelun vähemmän houkuttelevaksi etenkin suurpetojen osalta. G Teksti: Jussi Laanikari Ylitarkastaja Maa- ja metsätalousministeriö Kala- ja riistaosasto Metsästäjä 5 / 2009 89
• Metsästäjäorganisaatio tiedottaa Oletko jo ottanut oman ilmaisen Tracker ­navigaattorin käyttöösi? Tracker Hunterin asentaminen matkapuhelimeen: I Varmista, että puhelimesi on sellainen, jossa Tracker Hunter toimii. Lista on alla. · Mene Internetissä osoitteeseen www.trackerhunter.fi ja valitse etusivulla kohta Rekisteröidy nyt · Täytä lomakkeeseen tietosi. Muistithan maksaa metsästyskorttisi ennekuin rekisteröidyt. · Saat ilmoittamaasi sähköpostiin rekisteröintikoodin (= eräänlainen avain ohjelmaan) sekä ohjeet ohjelman asennukseen · Mene Internetissä osoitteeseen www.trackerhunter.fi, jossa on opastettu, puhelinkohtainen ohjaus siitä, miten asentaminen tästä eteenpäin tapahtuu · Kun asentaminen on suoritettu, käynnistä ohjelma ensimmäisen kerran ja rekisteröi maastonavigaattori · Homma on valmis ja voit alkaa navigoida maastossa sekä paikantaa suostumuksella kavereitasi ja koiria. Näissä puhelimissa Tracker Hunter toimii: Nokia 5800 Xpress Music, Nokia 6110 Navigator, Nokia 6210 Navigator, Nokia 6220 Classic, Nokia E51, Nokia E63, Nokia E66, Nokia E71, Nokia E75, Nokia E90, Nokia N78, Nokia N79, Nokia N81 8GB, Nokia N82, Nokia N85, Nokia N95, Nokia N95 8GB, Nokia N96, Samsung i7110, Samsung i8510 - innov8, Samsung SGH-i450, Samsung SGH-i550, SonyEricsson C702. · Mikäli sinulla ei ole tällaista puhelinta, on sinun hankittava puhelimeesi erillinen Bluetooth GPS. Tarkista puhelimesi soveltuvuus osoitteesta www.trackerhunter.fi. Harri Norberg poronhoitoalueen suurpetoasioiden erikoissuunnittelijaksi I Harri Norberg on aloittanut elokuun alusta erikoissuunnittelijan tehtävässä Metsästäjäin Keskusjärjestössä ja hänen toimipaikkansa on Lapin riistanhoitopiirin toimistolla Rovaniemellä. Hänen toimikautensa on 3.8.­31.12.2009. Hänen tehtävänään on toimia lähinnä poronhoitoalueella erilaisissa suurpetoasioihin liittyvissä kysymyksissä kuten: · osallistua suurpetohavaintojärjestelmän kehittämiseen yhteistyössä sidosryhmien kanssa · suurpetovahinkojen seuranta · osallistua suurpetovahinkojen ehkäisykeinojen kehittämiseen · suurpetoja koskevien poikkeuslupahakemusten valmistelu päätöksentekoa varten Yhteystiedot: harri.norberg@riista.fi, puh. 045-274 8730 Postiosoite: Lapin riistanhoitopiiri, PL 8050, 96101 Rovaniemi Käyntiosoite: Lapin riistanhoitopiirin toimisto, Vanamokatu 3D Osoitteenmuutoksia I Vakka-Suomen rhy: uusi toiminnanohjaaja Jari Mantere, Mäkiläntie 6, 23200 Vinkkilä, puh. 044-5848348, jari.mantere@luukku.com I Säkylän-Köyliön rhy: uusi toiminnanohjaaja Marika Vahekoski, Koulurinteentie 1, 27860 Köyliö, puh. 0400-693 013, marika.vahekoski@pp.inet.fi Piirit Varsinais-Suomen riistanhoitopiirissä ilmoitetaan haettavaksi Riistapäällikön toimi I Varsinais-Suomen riistanhoitopiirin toimialueeseen kuuluu 19 riistanhoitoyhdistystä. Piirin metsästäjämäärä on noin 13 600. Toimipaikka on Paimiossa ja piiri on kaksikielinen. Riistapäällikön toimenkuvaan kuuluu piirin toiminnan johtaminen hallituksen alaisuudessa. Sinikielitaudin seurantatutkimukset hirvieläimillä jatkuvat I Sinikielitauti on polttiaisten levittämä märehtijöiden virustauti. Alun perin Etelä-Afrikasta lähtöisin oleva tauti on edennyt viimevuosina Euroopassa ja sitä on jo esiintynyt naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa. Tauti aiheuttaa suuria taloudellisia tappioita kotieläintuotannossa ja on tuskallinen tautiin sairastuneelle eläimelle. Ihmisiin tauti ei tartu. Taudin eteneminen, kuten muidenkin hyönteisvälitteisten tautien, kytketään hyönteisiä suosivaan ilmaston lämpenemiseen. Hirvieläimistämme ainakin valkohäntäpeura on herkkä taudille. Pohjois-Amerikassa tauti on aikaansaanut kannan romahduksia paikallisissa kaurispopulaatioissa. Tämän vuoksi taudin aikainen toteaminen on erityisen tärkeää. Oireet valkohäntäpeuralla ovat samankaltaisia kuin lampailla: korkea kuume, runsas syljen eritys ja turvotus kasvoissa ja kielessä. Taudille nimen antanutta sinikielisyyttä (hapen puute) voi myös esiintyä. Sairas eläin menettää ihmispelkonsa ja hakeutuu usein kosteisiin paikkoihin ja menehtyy verenvuotojen, hapenpuutteen ja nääntymisen takia. Suomessa tautia on seurattu aktiivisesti muutaman vuoden ajan. Vuonna 2008 tutkittiin vasta-aineiden esiintyminen 3362 nauta- ja 185 hirvieläimeltä. Tutkimukset painottuvat taudin todennäköisen leviämisen riskialueille Kaakkois-Suomeen ja Ahvenanmaalle. Tähän mennessä ei tautia ole Suomessa todettu. Hirvieläinten verinäytteet on kerätty metsästäjien toimesta yhteistyössä Kaakkois-Suomen riistanhoitopirin ja Ahvenanmaan aluehallinnon kanssa. Näytteiden keräysvälineistö toimitetaan ennen hirvieläinjahtia kohdealueille. Tehtävän hoitaminen edellyttää: · hyvää riistahallinnon tuntemista · organisointikykyä ja valmiutta itsenäiseen toimintaan · johtamistaitoa sekä yhteistyö- ja vuorovaikutuskykyä · hyvää suullista ja kirjallista esitystaitoa · valmiutta joustavaan työaikaan ja toimialueella liikkumiseen · kielitaitoa · koulutusvaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto Palkkaus määräytyy voimassa olevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan. Toimi on otettava vastaan 1.4.2010 tai sopimuksen mukaan. Riistanhoitopiirin hallitukselle osoitetut kirjalliset hakemukset liitteineen, joita ei palauteta, pyydetään toimittamaan 15.10.2009 mennessä osoitteella: Varsinais-Suomen riistanhoitopiiri Tehdastie 2, 21530 Paimio Tiedustelut puheenjohtaja Reinhold Jensen 040 5143 269 Varsinais-Suomen riistanhoitopiirin toimisto (02) 4779 610, riistapäällikkö Heikki Uotila 0400 530 548 Lisätietoja Sauli Laaksonen, 0504691471 sauli.laaksonen@evira.fi Ulla Rikula, 0505632052 ulla.rikula@evira.fi 90 Metsästäjä 5 / 2009
• Kainuu Uudenmaan riistanhoitopiirin metsäkaurisrauhoituspäätös poistettu Suomussalmen rhy järjestää naisille avoimen hirvijahdin 7.11.2009 klo 8.00 Kuurtolan metsästysseuran majalla. Ohjelma · hirvijahti · saaliin käsittely · lihan käsittely ja ruuaksi laitto · jahtipäivällinen · majoitus ja saunominen, Scandic Kiannon Kuohut · iltaohjelma, Scandic, tahdin takaa Martti Servo & Napander Ilmoittautuminen 2.11.2009 mennessä puh. 040-5924295 Osallistumismaksut: · jahti 25 euroa · jahti ja yöpyminen 50 euroa Metsästyskortti ei välttämätön, paitsi tietenkin ampujina toimivilla KUULUTUS I Yleistiedoksiantona ilmoitetaan, että Uudenmaan riistanhoitopiiri on 6.8.2009 tekemällään päätöksellä päättänyt poistaa metsästyslain 38 §:n perusteella metsäkauriin metsästyksen rajoittamista koskevan, 16.6.2009 tehdyn päätöksensä. Metsäkaurista voidaan siis metsästää kaikkien Uudenmaan riistanhoitoyhdistysten alueella metsästyslain säädösten mukaisesti ilman metsästyslain 38 § perusteella asetettuja rajoituksia. Rauhoituspäätös poistettiin metsäkauriin osalta, koska aiempi päätös oli perustunut kahden riistanhoitoyhdistyksen osalta puutteellisiin tietoihin. Uusien tietojen valossa metsäkauriin rauhoittamiselle ei katsota olevan perustetta minkään Uudenmaan riistanhoitopiirin toimialueen riistanyhdistyksen alueella. Uudenmaan riistanhoitopiirin 16.6.2009 tekemä päätös on metson ja peltopyyn osalta voimassa, niin kuin se on kuulutettu Metsästäjä-lehdessä 4/2009, s.94. Päätöstä tehtäessä on sovellettu metsästyslain 38 §:ä ja metsästysasetuksen 30 §:ä sekä hallintolain (2003/434) 50 §:ä ja 52-53 §:iä. Muutoksenhaku Päätökseen tyytymätön saa hakea muutosta valittamalla siitä kirjallisesti maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle: postiosoite: PL 820, 00101 HELSINKI käyntiosoite: Kaisaniemenkatu 4 A puhelinvaihde: (09) 6811 500 telekopio: (09) 6811 5010 sähköposti: valituslautakunta@valituslautakunta.fi virka-aika: klo 8.00 - 16.15 Valitusaika on 30 vrk alkaen tiedoksisaantipäivää seuraavasta päivästä. Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä tämän kuulutuksen julkaisemisesta. Tarkemmat muutoksenhakuohjeet ovat saatavissa riistanhoitopiiristä. UUDENMAAN RIISTANHOITOPIIRI Koekäyttäjiä kaivataan: Luonnonhoitotuotteet Metsästäjille Loukut: - RA028 - RA005 - RA004 - RA030 - RA036 - RA037 - RA038 Raudat: - RA001 - RA015 - RA034 - RA022 - RA023 - RA039 - RA033 Ka-Nu- loukku Yleis(verkko)loukku supikoiralle minkki verkkoloukku Ihjäl minkkiloukku Ihjäl näätäloukku Gävleborg minkkiloukku Gävleborg näätäloukku 249 /kpl 69 /kpl 25 /kpl 49 /kpl 49 /kpl 50 /kpl 50 /kpl Internetpohjainen hirvihavainnointi kokeilussa Uudenmaan, Lapin ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiireissä I Hirvihavaintokorttiaineiston syötössä pyritään siirtymään internetaikaan. Tiedot tallennetaan netin kautta suoraan RKTL:n tietokantaan. Hankkeessa kehitettävän järjestelmän avulla havaintokorteista laskettavat tuottoluvut ja kannanarviot saadaan jatkossa nopeammin metsästäjien käyttöön. Kokeilu alkaa Uudenmaan Lapin ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiireissä tämän syksyn hirvijahdin yhteydessä. Näiden riistanhoitopiirien hirviseurueet voivat ilmoittautua kokeiluun sähköpostitse osoitteeseen jyrki.pusenius@rktl.fi . Ilmoittautumisia pyydetään pikimmiten ja viimeistään 18.9.2009 mennessä. Duke 120mm minkille 11 /kpl Duke 220mm supi/kettu 22 /kpl Duke 160mm näädälle 19,90 /kpl Conibear 120mm minkille ja näädälle 24,50 /kpl Conibear 220mm supikoiralle ja ketulle 49,50 /kpl Conibear 330mm majavalle 65 /kpl tarjouspaketti 5 kpl rautoja 49 /pkt +virityspihdit yhteensä: - RA027 minkinrautojen viritin 12 /kpl - RA026 Jahti-Raudat Majavalle 79 /set (kahdet raudat + virityspihdit) - RA025 majavanrautojen viritin 15 /kpl Jalkanarut: - RA016 Repo jalkanaru - RA002 varavaijeri Repo ­jalkanaruun Nuolukivet: - RE105 Knz Wild riistakivi - RE 186 Knz Standard (valkea) Muista myös tyylikkäät pienpetoaiheiset lahjakortit pienpetopyytäjille TUTUSTU TUOTTEISIIN TARKEMMIN www.erakontti.fi Pidätämme oikeuden hinnanmuutoksiin. tilauksia voi jättää sähköpostilla: erakontti@erakontti.fi tai soittamalla: p. 0104409410 tai p. 0104409415 Oy Eräkontti Ab Tehtaankatu 13 11710 Riihimäki 29 /kpl 3,90 /kpl 6,60 /kpl 4,50 /kpl Etelä-Savo Metsästyksenjohtajien koulutustilaisuuksia: 8.9.2009, 14.9.2009, 16.9.2009, 21.9.2009, 23.9.2009, 25.9.2009, klo klo klo klo klo klo. 17.30, 17.30, 17.30, 17.30, 17.30, 17.30, Heinola, Hotelli Kumpeli Savonranta, Vanha valtuustosali Mäntyharju, Tyllilä-Hovi Joroinen, Kerisalon Seurapirtti Kangasniemi, Kangasniemi -sali Puumala, valtuustosali Lisätietoja koulutuksista: Veli-Matti Pekkarinen, riistanhoidonneuvoja, 0400 257 407, veli-matti.pekkarinen@riista.fi sekä riistanhoitopiirin kotisivuilta www.riista.fi/etela-savo Metsästäjä 5 / 2009 91
• Osoitteita Metsästäjäin Keskusjärjestö, MKJ Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelimet: Vaihde 09-2727 810, Fax. 09-2727 8130 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi www.riista.fi Riistanhoitopiirit e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. 03-644 650, fax. 03-6446 522. Riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 0400-225 745. Etelä-Savo: Virastotie 3, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440-452 830, fax. 015-452 831. Riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 0500-257 407, rh-neuvoja Veli-Matti Pekkarinen, puh. 0400-257 407. Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 0400-188 565, fax. 08-712 397. Riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 0400-137 028, rh-neuvoja Marko Paasimaa, puh. 0400-268 390. Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630, fax 020 7479 639. Riistapäällikkö Jukka Purhonen, puh. 0400 242 727, rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 040-243 414. Kymi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 0440-494 005 fax. 05-344 0998. Riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh.0400-258 479, rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040-7162 223. G Toiminnanjohtaja: Jari Pigg, puh. 09-2727 8111. G Apulaistoiminnanjohtaja: Sauli Härkönen, puh. 09-2727 8112, 050-5055 635. G Talous: Pekka Lehikoinen, puh. 09-2727 8118, 0400-648 678. G Metsästys ja riistanhoito, koulutus ja neuvonta: Tuomo Pispa, puh. 09-2727 8115, 0400-700 778. Marko Svensberg, puh. 09-2727 8117, 040-5573 827. G Viestintä, Metsästäjä- ja Jägaren-lehdet: Klaus Ekman, puh. 09-2727 8116, 0400-463 943. Maria Nikunlaakso, puh. 09-2727 8119, 040-7425 626 G Varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. 09-2727 8150. G Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi, puh. 03-882 570, fax. 03-8825 711, Ilkka Ala-Ajos, 0500-817 913, Marko Muuttola, 050-9113 832. Osoitteenmuutokset: 0303 9777 Lappi: Vanamokatu 3 D, PL 8050, 96101 Rovaniemi, puh. 016-3790 081, 0400-864 329 (tsto), fax. 016-3790 085. Riistapäällikkö Teuvo Eskola, puh. 0400-392 667, rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400-394 329. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, puh. 044-3653 810, fax. 017-2823 005. Riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 0500-376 800, rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 050-4311 276. Ruots. Pohjanmaa: Kungsgårdsvägen 58 G, 65380 Vaasa, puh. 06-3560 352, fax. 06-3560 360. Riistapäällikkö Mathias Lindström, puh. 050-3490 175, rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. 06-3560 351, 050-5117 279. Satakunta: Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. 02-5319 000, fax. 02-5319 001. Riistapäällikkö Mauri Krusberg, puh. 0500-638 062, rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 0500-742 354. Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. 09-3507 230, fax. 09-3872 878. Riistapäällikkö Reijo Orava, puh. 0500-420 810, rh-neuvoja Visa Eronen, puh. 050-3661 114. Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. 09-3507 244, 0500-458 357. Varsinais-Suomi: Tehdastie 2, 21530 Paimio, puh. 02-4779 610, fax. 02-4779 615. Riistapäällikkö Heikki Uotila, puh. 0400-530 548, rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 02-4779 620, 0400-909 565. Karhupalvelunumero 016-379 0086. Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. 08-5353 500, fax. 08-5333 555. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 0500-387 705, rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500-282 082. Pohjanmaa: Vapaudentie 32­34 B 21, 60100 Seinäjoki, puh. 0400-475 760, fax. 06-4217 225. Riistapäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 0400-180 084, rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 06-421 7222, 0400-180 083. Pohjois-Häme: Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. 03-3140 9400, fax. 03-3140 9450. Riistapäällikkö Jani Körhämö, puh. 0400-231 452, rh-neuvoja Marko Mikkola, puh. 03-3140 9417, 045-1359 690. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu, puh. 013-285 260, fax. 013-285 263. Riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 013-285 261, 0400-376 189, rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 013-285 262, 0500-196 622. Metsähallitus Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-160 01. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 valtioneuvosto, fax. 09-1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-16053 373, 040-7353 173. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-7336 229. Ylitarkastaja Outi Helander, puh. 09-1605 2188, 040-4847 778. Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Olavi Joensuu, PL 81, 90101 Oulu, puh. 020-5646 609, 0400-290 707, olavi.joensuu@metsa.fi Ylitarkastaja vs. erätalouspäällikkö Jukka Bisi, puh. 040-5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Ylitarkastaja Ahti Putaala, puh. 040-8272 574, ahti.putaala@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 020-344 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset: Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020-772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt: Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-1912 8847. Suomen Metsästysmuseo: Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, fax. 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus: Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Suomen Metsästäjäliitto: Kaartokatu 1 C, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. 019-760 490, fax. 019-7604 910 sähköposti: suomen@metsastajaliitto.fi, http://www.metsastajaliitto.fi Suomen Kennelliitto: Kamreerintie 8, 02770 Espoo. Puh. 09-887 300, fax. 09-8873 0331, internet: http://www.kennelliitto.fi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4 puh. 020-57 511, fax. 020-5751 201. G Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 509. G Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 409. G Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 Evo, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 429. G Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 879. G Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 559. G Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 689. 92 Metsästäjä 5 / 2009
• Kaupankäyntiä Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faxien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2008 hinta on 15 Eur / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Toistoalennus peräkkäisissä numeroissa julkaistusta ilmoituksesta on 15 %. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki. E­mail: marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 6/2009 ilmestyy 20.11.2009. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 16.10.2009. HUOM! Emme ota ilmoitusaineistoa vastaa puhelimitse. Jämtin pennut 1+1 s. 15.03.2009. Emä Avo1, isä Kva hirvi/karhu. Puh. 050-308 2359. Suomenpystykorvan urospentuja. isä MVA, emä LINT2, SERT, haukkuu karhua. Luovutusikäisiä. puh. 040 8363 369, 017-4644 187 Kauniit suomenajokoiran pennut yhd. K-XXX Santtu ja K-XXX Jah tiluodon Tuuli p. 040-581 2324 S-ajokoira ikä 12kk, puh. 045-239 9704 Suomenajokoiran pentuja s.10.06.2009 terveistä palkituista vamhemmista. Puh. 040-555 9531. Suomenajokoiran pentuja. Isä kettu- ja jänisvalio. Emä myös huippuinnokas ajuri. Soita puh. 040-912 2464 Suomenajokoiran pentuja. synt. 24.7 hyväsukuisia puh. 044- 561 0535 Suomenajok. pent. synt. 14.6. Isä KVA, emä ajokok. 2x1 Puh. 050-321 4463 Suomenajokoiranpentuja + 2v. narttu. Valiovanhemmista. Puh. 040-584 3507 Suomenajokoiran pentuja myytävänä kovista käyttösuvuista. Puh. 0400-429 971. Labradorin metsästyslinjaisia pentuja varattavissa puh. 0440-665 891 tai 0400-886 921 Metsästyslinjaisia labradorinnoutajanpentuja tied. puh. 050-556 2266 Dreeverin pentuja hyvistä suvuista. Puh. 044-944 4935 Dreeveri. Myydään käyttölinjainen lupaava dreeveri 11kk. Puh. 040-731 8176 Kolmivärisiä dreeverin pentuja. S. 1.8.2009 ajavista vanhemmista. Puh 040-743 3714 Dreeverin pentuja, i. Track-Action F-Epeli DRAJ-kettu AVO 1, e. Track-Action Mandi DRAJ AVO 1. Kennel Milk White 0400-225 745 ja 044-0203956. Beaglen pentuja, luovutus vko 42. Suvussa useita kaksoisvaliota. Katso lisää www.blackpepoon.com puh. 040-706 6659 Varattavissa Jack Russell Terrierin metsästyslinjaiset pennut. Puh. 044-524 6956, www.barkmoor.com Saksanmetsästysterrierin takuupentuja Varattavissa synt.arv. 08.10. puh. 044-960 3483 Sk.kettuterrierin käyttölinjaisia pentuja. Puh. 050-363 7652 Sk.kettuterrierin pentuja palkituista vanhemmista. s. 8.7.09 Puh. 050-541 5017 Käyttövanhemmista mustavalkoisia, sirutettuja, sileäkarvaisen kettuterrierin pentuja s. 28.5.-09 puh. 0400-473 113. Englanninsetterin pentuja metsästykseen. puh. 044-391 0374 www.kotinet.com/kuuhingon Kk.mäyräkoiran pentuja KVA vanh. i.KVA-A e.KVA-L (ajava).Puh 040-824 3399, iltaisin Kk.Mäyräkoiranpentuja kokeissa palk. tai käytännön metsästyksessä toimivista vanh. puh. 040-913 8660 Kk.mäyräkoiran käyttöpentuja Kasvattajalla Vuolasvirtapalkinto sekä useita käyttöjalostuspalkintoja. puh. 040-558 1866 tai 040-742 2846. Jalostukseen kk.mäyräkoirauros KVA-M. Kova luolilla ja ajava. Puh. 040-961 6051 Kk.mäyräkoiran pentuja hyvä sukuisista metsästyslinjaisista vanhemmista. Puh. 050-517 6997. Kk saksanseisojan pentuja metsälle. Metsästävistä, palkituista vanhemmista. Luovutus lokak. puolivälissä. puh. 044-568 5519/ 040-529 5919 LK Saksanseisojan pentuja erinomaisista käyttölinjoista puh. 0400-620 042. Amerikan kettukoiran ja kettuterrierin pentuja palkituista vanhemmista. Plotthoundin pennuille valitaan karhuverisiä isäntiä. Puh. 0400-380 415, www.teritaipaleenkennel.com Petit basset griffon vendeenin pentuja varattavissa metsästykseen Puh.040-724 9098 Saat nyt halvalla pennun jossa on erinomaisen metsästyskoiran eväät! Viiriäskoiran (emo) ja englantilasen sringer spanielin (isä) sekarotupennut. molemmat vanhemmat tunnettu Ahvenanmaalla aktiivisesta metsästyksestään ja aportoinnistaan. Ruotsinsyntynyt , hienorotuiset, iloiset ja sosiaaliset koirat. Kyynärpäät tarkastettuja. Luovutus syyskuun lopussa. Puh. 040-548 6228 Järjestöt ja Yhdistykset Bassetit metsästykseen! Ota yhteys Suomen Bassetkerhon Seppo Erkkylä puh. 0400-174 992 Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen", joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä, ajava pieni englantilainen jäniskoira. Aikoessasi hankkia beaglen ota yhteys Suomen Beaglejärjestöön. Pentuvälitys, puh. 045-7730 4244, jäsenrek. ja rahastonhoitaja Ritva Jauhiainen. Yhteyst. ritva.jauhiainen@beaglejarjesto.fi, puh.040-522 2839. Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö - Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n pentuneuvojilta saat tietoa hyvistä pentueista. Jämptin pennuista tietää Petri Teräs puh. 0500-122 588 ja Norjan harmaista Jaakko Kytönen puh. 06-232 1269, 040-705 4785. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla hirvikoira asioissa. Soita Marja Kytönen puh. 050-572 7010 ja saat jo seuraavan jäsenlehden. Internet http:www.shhj.fi Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Marjo Halonen puh. 040-764 0104 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Ota yhteys Suomen Mäyräkoiraliiton ­ Finska Tax-klubben ry:n pentuvälitykseen, puh. 03-342 1532, 040-531 1340 tai 0400-774 914 www.mayrakoiraliitto.fi. Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Saksanseisojakerhon pentuvälitys: Kk-saksanseisoja, 0400-438 112, lk-saksanseisoja, 044-272 6622, bretoni, 0400-437 941, pk-saksanseisoja, 040-835 1289, münsterinseisojat, 040-539 1310, lk-unkarin vizsla, 040-568 4426, spinone, 040-517 8213, korthalsingriffoni, 0400-872 991, bracco italiano, 0400-205 933, kk-unkarin vizsla, 045-110 6729, weimarinseisoja, 040-503 4971, bourbonnais'n seisoja, 045-128 7262, stabyhoun, 044-504 8966. www.saksanseisojakerho.fi Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: jalostusneuvoja Jorma Korpela 044-511 2013, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus. fi, irlanninsetteri: Tero Savolainen 0440-130 703, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Mika Maliniemi 0400 139 041 Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh.050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry Jo 60 vuotta metsästäjien ja kalastajien edunvalvontaa maa­ ja vesialueita omistamattomien harrastajien puolesta. Tule mukaan toimintaan! Lisätietoja 03-212 6543 ja www.eramies.org. Eläintentäyttäjiä Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja.net Harri Huuhtanen. Ahmas. Puh. 0400-346 109 www.konservaattori.com Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, Mattilantie 56, Janakkala. Puh. 050-563 0169. www.trofeet.fi Täytän linnut, nisäkkäät ja kalat. Opetan pienriistan täyttöä, sekä myyn täytettyjä eläimiä. Soini Kinisjärvi, Lehmilehto, 97420 Lohiniva. Puh. 040-831 2566 Jouko Launonen, 71800 Siilinjärvi. Puh. 0400-170 601 Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040 558 4019, www.lietsala.net Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Myös lasisilmien myynti sekä alan opetus. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. www.markkunatri.fi. Jari Niskanen, Laukaa puh. 0400-317 828, www.jariniskanen.net T:mi Eläintäyttämö Teuvo Puska Jämijärvi. Puh. 040-728 0291. Kaikki alan työt. Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk Huippu laatua. Eläinkonservaattori Teemu Salonen, Inkoo puh. 050-563 7820. Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Eläinten ja lintujen täytöt R. Tyni, Kuusamo puh. 040-737 5724, 0400-887 590. Juhani Tyvelä, Kaijantie 12, Oulu. Puh. 045-122 1380. Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Jämtlanninpystykorvan narttupentuja 3 kpl kovasukuisista, palkituista vanhemmista. Vain metsästäjille ja kokeisiin. S. 9.6.09 www.mustanlamminkennel.net p. 050-522 8355 tai 0500-746 858, Puumala Jämtlanninpystykorvan pentuja s, 23.5., rek. sirutettuja puh. 040-556 5458 Metsästäjä 5 / 2009 93
• Myydään Koira-, minkki-, ym. verkkoja Rautarantala Oy puh. 09-876 5291 www.rautarantala.com Myydään verkkoelement. 3.5x2.0 tarha/ puuvarasto, pitoverkot autoon puh. 050-524 0338 Kalastukseen Timo-laatuverkot ja tarvikkeet edullisesti. T:mi Timo - Paula. Puh 044-584 3611. Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Pienperopyydykset: *Ketun jalkanaru, heti tappavia loukkuja ja rautoja kaikille pienpedoille, myös majavalle. Puh. 0400-181 498, Taisto Hietala, http://www.kesavaylan.net Pienpetopyydykset valmistajalta. Valmistettu vahvasta sinkitystä verkosta. Minkille /Näädälle 72x18x15cm 25 /kpl. Molemmista päistä pyytävä 105x18x15cm 40 /kpl. Supille ja ketulle 115x35x38cm 58 /kpl. Opetusvideo tai DVD 60 min 25 /kpl + pk V.Syynimaa, 62310 Voltti. Puh.06-484 9116, 040-700 7528, 06-484 5221 PE-NA laukaisulaite, sopii KA-NU tyyppisiin pyyntiloukkuihin: Ruostumatonta terästä. Toimintavarma, helppo käyttää. H.29 kpl+tk Myynti: www.ph-riista.fi puh. 050 ­ 566 2691 Tikka T3 Hunter 760,-, Tikka T3 Lite SS 790,FINN 412SK 830,-, Lanber Section 760,Lincolm Premier 698,-, Sabatti Falcon 650,Remington M870 440,-, Baikal MP-153 395,CZ 550 st.630,-, CZ ZKM452330,-, Sako 85 1190,Leupold 2-7x33+läpät 249,-, 3-9x40+läp. 269,Bushnell 6-18x50 185,-, Bushnell 3-12x56 298,Meopta 3-12x56 565,-, Doctter 3-12x56 730,Ahti Huvila Oy, www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, puh. 06-528 1203. Aseet/patruunat mm. Armed 12/76 VS pumppu 390,-, Armed 12/89 p-auto VS 440,-, Toz 12/76 VS 530,- Fausti Albion 12/76 1070,-, Marlin 45-70 760,- Tokarev 7,62 kiv 590,-, Henry 22 WMR+kiik 565,- Baikal 222+kiik 270,-, BSA kiikareita, Safepower kaapit, Trust haulikon patr ym. Asetalo Oy, Virrat Puh. 03-475 3896 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76syn 360e,12/89 syn 440e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821 337, 0400-384 118, 0400-384 518 Posti, MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com Myymme uusia ja käyt. mets. aseita: Benelli, Remington, Lincoln, Baikal ym. sekä patruunoita, ruutia, nalleja, luoteja ja muita metsästystarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Krono Järn, Torgarev. 2, Kruunupyy Puh. 06-834 5003, 050-411 0473. Sako,Tikka, CZ ja Remington kiväärit. Kivääritarjous! CZ 550 .308Win alk. 650 Benelli, Beretta, FC ja Lincoln haulikot. Meopta R1 3-12x56 valopisteellä 775 ja Tasco 3-9x40 Pronghorn 75 , takuu 10v. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Puh. 03-348 4004, Käytetyt aseet netissä: www.asetarvike.fi A. Francotte .30-06+Kahles 1,5-6x42; 2kpl 9,3 Mauser-lukkoisia hirvipyssyjä; Drillinki saksal. 12-70+5,6x52R kiikarilla; Peurapyssy 6,5x55+ Zeiss 8x56/4 Purdey haulikoita 2kpl, puh. ilt. 0400-209 010 Myytävänä Voere pienoiskivääri ja Marcolin pienoispistooli, puh. 050-543 1941. Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040-540 1182 Aseet, patr. + lataustarv.+ratalaitteet + kahvat puh. 019-782 307 www.mattikauppi.fi Silentum ja Noise Stopper kiväärivaimentimet cal 22LR-50BMG. Valmistaja Suomen Jahtivaruste Ky, Hästöntie 432, 25500 Perniö. P. 0400-842 196, www.jahtivaruste.fi Alfa/Ultra-Alfa - vaimennin kivääriin 140 - 160 euroa, asennus 50 euroa teräksinen, ei hitsattu, tehovaimennin halkaisija 42 mm, paino alkaen 250g, www.ouluntyostokeskus.com japanilaiset ja keskiaikaiset miekat puh. 08-311 3133, 040-508 5833 Laatumerkit parhain nettihinnoin, Noise Stopper huippuvaimennin 154,90 , Bore-Snake puhdistuskäärmeet 14,85 , luodinnopeusmittarit ProChrono 106,60 , Chrony M1 Master 125,90 , Upea piilokoju Stalker 71,20 , puupassi Stalker 94,10 , tuulimittari Caldwell 39,30 , Leupold VX-7 alk.1465,10 , Burris Laser 4-12x42 851,20 , etäisyysmittarit Camo värillä alk. 147,10 , Lämmönhakulaite The Game Finder 355,20 , myös lahjakortit! Kauppa auki 24 h osoitteessa: www.eranetti.fi Nyt niitä taas saa! Huipputehokkaat jalkajouset! Megaxo challenger jalkajousi 150 paunaa 169 e (ovh. 210 e) www.eraplus.fi Kotimaiset supistinholkit ym. ase- ja jälleenlataustarvikkeet. www.unlimitedammo.fi IT-kiväärin vaimentimet kal..22 hornet-.458 IT-Asepaja Runkotie 17, 54120 Joutseno puh. 0500-497 981 www.it-asepaja.fi. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu. Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. Pantentoidut Reflex-äänenvaimentimet kaikkiin luotiaseisiin, vaimennusteho yli 90%. Asesepänliike BR-Tuote Oy Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3:lle aseelle 55 e, 4:lle 60 e, 5:lle 65 e ja 6:lle 70 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500-176 596 Koirankopit 1-os 250e ja 2-os 350e tilaa esite puh. 050-511 7465 www.netikka.net/kivineva Luolatutkat, www.deben.com, Terrier Finder mallit Mk3 ja pitkä kantama eli long range edullisesti. Toimitus välittömästi. Puh.02-458 8615 Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range.Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www.kimitojaktbod.fi puh. 0500-826 404 tai 02-423 804, fax 02-423 805 Lafayette ja StarHunter VHF-puhelimet. Ultrapoint ­koiratutkat, tutkaparistot. Peltor kuulonsuojaimet, mm. SportTac. Agripalvelu Ky, Juva Puh. 050-585 5058 Uudistunut verkkokauppa: www.agripalvelu.fi Edullisesti, nopeasti ja varmasti! Myydään uusia Tracker G400 GPS koiratutkia, lisäksi Tracker Classic, Maxima, Exakt tutkat sekä käytettyjä takuuhuollettuja tutkia. Nopea, luotettava Tracker tutkahuolto. Ostamme uudempia Tracker-tutkia. VHF-puhelimet + lisävarusteet. Petsafe haukunrajoittimet sekä koulutuspannat. Larsmo Helcom, Nils Hellman, Peltotie 9, 68570 LARSMO. Puh. 0400-362 136, 06-728 1520. www.larsmohelcom.fi Ultrapoint-koiratutkat käyttövalmiina Lafayette-metsästys puhelimet+tarv. Toz 78 06+kiik.+jalat+vaim. 295 e CZ 452+vaim+kiik.+jalat 379 e Baikal IJ27 395 e, IJ27E 429 e, MP-153 395 e Tikka T3 770e,T3 SS 800e,T3 Battue 820e Tmi Ilpon Katiska, Evijävi p.06-7651225,0400-335016, katika@japo.fi www.ilponkatiska.fi Tracker koiratutka ja länsimallinen Ultrapoint koira GPS. Takuuaikaa 1,2v jäljellä. Puh. 0400-517 410. VHF-jahtiradiot, GPS:t sekä tarv. myös koiratutka yms huolto edullisimmin Hankoniemestä Utsjoelle. RJAK, Pl 26, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi Trackerin gps-tutkat, zodiacin metsästyspuhelimet, WildWiew-riistakamerat sekä litium-paristot tutkiin edullisesti. Kysy hintoja! Mauvan Tmi Mauri Vänttinen puh. 0400-420 722 sähköp. mauvan@mauvan.com VHF-puhelimet, uusimmat mallit. Lafayette, Zodiac, Hunter, Rexon. Riistakamerat, kuulonsuojaimet. RitKos Oy, Mäntsälä 0400-203 398 www.ritkos.fi Laajin riistakameravalikoima aina edullisimpaan hintaan: Safari Scout Guard SDC-550 5.0 MP IR 159,90 , Wildview Xtreme 3 MP IR 128,10 , Spy Point IR-A 6.0 MP 289.80 , Spy Point IR-C 8.0 MP 439,40 , Moultrie Game Spy 4 MP IR 219,80 , Moultrie Game Spy 6 MP IR 311,90 , + muut mallit, kamerasuojat alk. 65 , muistikortti 2 GB 7,95 , kortinlukija 13,40 , Kauppa auki 24 h osoitteessa: www.eranetti.fi. Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Kaislaleikkurit suoraan valmistajalta, myös mökkikäyttöön, sekä kampiaks./terien korj. puh. 0500-652 241 myös ilt. ja vk-lopp. www.kaislaleikkuri.net Kiikarinjalat ja kiikarien erikoisasennukset suoraan valmistajalta. Myös pistoolien jalat. Asesepänliike BR-Tuote Oy, Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite: guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää turhan irrotus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämäläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Metsästys-, kalastus- sekä venetarvikkeet myy, ostaa, vaihtaa. Eräpori, Teljänkatu, 10 Pori. Puh. 02-633 0400. Puukonteriä ja tarvikkeita puukon-valmistukseen, myös retkiluistimia. Puh. ja faxi 06-724 7813,puh.06-729 0431. Kainuulaisia Tommi ja Jämerä puukkoja. Tauno Mäkeläinen puh. 0400-215 393. Eräaiheiset nahka-, turkis-, sarvi- ja puutuotteet ja esim. Victorinox. Ultima Thule Design Oy puh. 016-622 727 www.ultimathule.fi MIDWAY SUOMI OY Jo noin 70000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukiikarit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm. kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 09-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Konttisen pikahihna, reppujakkarat, reput, ym. 050-374 2409. Katso netistä www.erakonttinen.com. Suuri valikoima laadukkaita erätuotteita joka lähtöön. Tutustu ja tilaa! www.erasawo.fi Yhdistetty maasto-/ lumipuku eli Wehrmachtkääntöpuku,. Tositoimissa testattu! Nyt repro / Saksa. ks. www.wh-varuste.fi tai tilaa esite puh. 0400-722 007 / Hki Hirvikärpäsasuja *sis. kovikereunaisen lakin kotimainen, testivoittaja 044-337 8877, www.jom-hunter.reiru.net Lapin kota kotipihalle ­ mökille illanistujaisiin. Helppo ja nopea pystyttää, ei tarvitse rakennuslupaa, saatavana erikokoja halk, 4m, 5m ja 6m, edullisesta. Puh. 0400-172 268. Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Koto-Pelti Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsahanhi-pyy-varis-haukka-kyyhky-fasaani-hirvipeura-kauris-karhu-susi-kettu-supi-minkki-jne. puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net. Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35e + tk. puh. 0400-304 633. Metsän antimien käsittelyyn ja säilöntään kunnon työvälineet vakuumikoneet, leikkuulaudat, nylky, suolistus ja leikkuuveitset, teroituslaitteet, viiltoturvakäsineet, kertakäyttökäsineet ­ esiliinat ­ hihansuojat. Lihankäsittely koulutusta. Jorma Lindstèn OY Lammastie 4 C 30 01710 Vantaa GSM 0500- 539055 www.kolumbus.fi/jorma.lindsten Laadukkaat, kotimaiset purkinsulkijat suoraan valmistajalta. Puh.040-585 8133. Katso netistä: www.eratapio.fi Nylje suurriista helposti skinnerillä. http://skinneri.suntuubi.com puh. 050-573 2325 Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely www.puuru.com. Puh.044-368 1441. Suosittu, kestävä Joke-vetopressu Eur 130 sis alv. Heti varastosta. Puh. 0500-627 883 vaarala@phpoint.fi Koko perheen ostospaikka. Tuotteita joka lähtöön. www.sekatavarakauppa.fi Ruokinta-automaatti, säiliö 200l, väliseinä, kippaava katto 106 e. Kyttäyskoppi, siirrettävä 220 e. Puh. 0500-316 165. Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Fasaaneja, käytössä uusi koulutusmaasto Forssa, www.fasaanitila.net puh. 050-307 3752 Fasaaneja syksyn istutuksiin Hyvinkäältä. Puh. 0400-612 309 tai 0400-709 967. Myydään faasaneita, viiriäisiä ja viiriäisten munia. Soita ja kysy lisää 040-587 7882 (Virrat). Sarvitrofeen taustalevyjä. Massiivi mänty. Hirvi 14 e, peura 11 e, kauris 9 e. Puh. 050-438 2370 Hirvensarvia, seinämalli erikokoja. Puh. 050-304 4534. Erä- ja Lappi-kirjoja osoitteessa www.antikka.net. Metsänpoika- metsästysseurojen ATK-ohjelma, jossa vuokra-alueet ja kaadot voidaan merkitä kartalle. Kattava seurakirjanpito jossa mm. vuokrasopimukset, jäsenet, s-postilaskutus, pyyntiluvat ja seuran ilmoitukset. Katso www.winsu.net tai tilaa ilmainen esittelyohjelma: puh. 013- 651 023 /Pentti Kuokkanen. Lapissa Tanhussa puronvarsi- ja vaaramaisematontteja eränkävijälle hinta alk. 4000 e. Puh. 040-832 0190 Inarin kunnassa metsäpalsta n. 1 ha, jokirantaa 100 m. Osuus yhteisiin vesiin. Puh. 0500-301 423 Kuhmon Itä-rajalla järvenrantatila 21ha. Erinom. mets. mahd. mm.karhu, hirvi. Hyvät rak. kalaisa järvi, hiekkaranta. Tilaa isollekin porukalle. Puh. 0400-509 047. Mökki 35 m2+tontti 2000 m2, Kuhmossa. Tiedot löytyy navigaattorista. Metsämiehet huom! Tontti keskellä valtion maita, eikä kiinnityksiä eikä rasitteita. Omistaja myy, ollut omistajalla 30 v. Ei rantatontti, rantaan matkaa 30 m. Pakallistien varrella 912. Pyyntöhinta 50000 / Tarjous. Puh. 050-337 4530 Etelä-Pohjanmaalla maa-alue 22,5 ha. Mahd.mets. seuraan jonka p-ala 17.500 ha 8.500 euroa/Tarjous p. 040-913 8660 Mökki pohjoisessa ympärivuotiseen käyttöön . Lähelä Villi-pohjolan metsästys- ja kalastusalueita. puh:044-330 8284 Lapista Tanhuasta erämamökki, sekä tontteja. Hyvät metsästys-,kalastus-, ja marjastusmaat. Myös metsästysseuraan. Puh. 0400-199 818. Koill.-Savo okt 4h+k+s+autot., iso tontti, hyvät metsästysmaat ympärillä mm. hirviä. Hinta 55000 e. Puh. 050-337 6210 Metsästysosuus Eräkerhossa. Jahtimaat 4200 ha Länsi-Keuruulla. Hirvi, vh-peura ja pienriista. Kerholla omat majoitusrakennukset omilla tonteilla. S-posti tuipe2@luukku.com tai puh. 050-533 2875 Ostetaan Ostamme hirven- ja karhunlihaa 040-3518 002 Valmistamme, säilykkeitä, makkaraa, palvilihaa myös tarkastamattomista lihoista. Vastaanottopaikat: OULU, Härkätie 1 040 3557 515 RANTSILA, Urheilutie 3 040 4518 002 KUUSAMO, Autolantie 8 040 3523 599 PUDASJÄRVI, Muonamutka 2 08 ­ 824 044 SODANKYLÄ, Seitatie 6 016 613 121 KYLMÄNEN FOOD OY www.kylmanen.fi Riista, mm hirven, peuran, jäniksen ruhot. 3 ­ tähden sieniä, myös kuivattuna. Deliresta Oy / Autiosaari 050-522 5973. Ostetaan rapuja läpi kauden. Käteismaksu ja nouto koko maasta. Raputukku Järf puh. 040-546 5995. Myös turkisnahkoja puh. 0400-561 267. Koiratutka ajavalle kk. mäyrikselle. Puh. 0400-484 012. Työsuorituksia Muokkaamme kaikenlaisia turkisnahkoja Nahkajalostamo M. Salonen Ky Röppääntie 3 50670 Mikkeli puh. 010-387 3090 Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala 94 Metsästäjä 5 / 2009
• Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjausmuutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. Maahantuojan valtuuttama vaihtopiippujen sovituspalvelu. Finnclassic, Valmet ja Tikka 512 aseisiin. Kauttani myös suoraan vaihtopiiput sovitettuna. Nopea toimitus. Myös muut alan työt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase- ja optiikkahuolto. Vienankatu 14, 87100 Kajaani. Puh. 08-613 0655, 040-535 4134. www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400­528 098. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Teemme aseiden korjaukset, huollot ja muut asesepän työt. Puh: 03-348 4004, 050-404 7387 Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, Pl 26, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Valt. Tracker - koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Auktorisoitu Tracker ja Pointer koiratutkahuolto. Lindholmnin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri, käyntiosoite: Nygatan 1. Puh. 06-383 2980. Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Peltoniementie 4, 36600 Pälkäne. Puh. 0400-150 356. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat. Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 Nervk. 1, Hki. Akryylibetoni lattiapinnoitus lahtivajoihin ja kylmiöihin. Helppo pitää puhtaana ja kulutuksen kestävä. Lattiapinnoitus Mäkinen & Karhu Oy puh. 044-992 4417 Kuusamo Mökki + luvat puh. 0400-281 229 Fasaanijahteja lintukoirilla ryhmille Hyvinkäällä. Mahdollisuus myös koirankoulutukseen. Tied. Puh. 0400-709 967 tai 0400-612 309 tai marjuk.kivi@pp.inet.fi Kanalintujahdit 3200 ha metsästys alue fasaanijahdit, koulutusmaastot ja linnut www. kalastuslomat.fi Metsästystä Etelä-Afrikassa. edulliset metsästyspaketit suoraan safarin järjestäjältä. www.Riistareissu.fi. Puh. 040-564 9597 Hirvimetsälle Kuusamoon puh.040-853 3289 Tarjoamme hirven, jäniksen ja haasteellisen metsähanhen pyyntimahdollisuutta Koilliskairan upeissa maisemissa Savukoskella. Varaa oma paikkasi heti, hanhenpyyntiaika pohjoisen aapasoilta ja erämaalammilta on lyhyt ja hirvilupia on rajoitettu määrä. Paikallisoppaat, hirvikoirat, kuljetukset, luvat, majoitukset hotellihuoneissa, mökeissä tai eräkämpissä täysihoidolla järjestyvät tarpeen mukaan. Esitä toiveesi ja kysy tarjoustamme. Hotelli Samperin Savotta & Marjasuvannon Lomamajat Mikko Kilpimaa, puh. 0400-300 959, mikko@samperi.com, www.samperi.com, www.plappi.fi/matkailu/savukoski/ marjasuvannon_lomamajat Metsälle. www.metsastyspalvelut.com. Puh. 044-541 0437, Reisjärvi Metsälle Pohjois-Ruotsiin Kanalinnustus 25.8-31.1 Eräkämpät kauniissa järvimaisemissa Laajat metsästysmaat mets. ryhm. 3-5 hlöä Nyt helppo lähteä metsälle Varaa oma jahtimatkasi heti 0400-681877, jouko.koskelo@gmail.com Suomussalmen Piispajärven-kylässä 10-hengen omakotitalo kaikilla mukavuuksilla. Valtion maitten lähellä. Puh. 0500-177330 tai 044-33 19775. Mökki 4-5 hlölle Korvuan järven rannalla, Suomussamella. Erinomaiset marjastus-, kalastusja metsästysmahdollisuudet. puh. 050-564 9868 Metsästysmaja Rautavaaralla 040-574 7120. www.rautavaaraneramiehet.net Kuhmossa. Vuokrataan kämppä. Myydään lintuja hirvilupia alueelle. Puh. 040-538 2049 tai ilmo.juntunen@kajaani.net Mökki Laukaassa järven rannalla. Hyvät metsästys, kalastus ja marjastusmahd. puh. 040-508 7287. www.erapohjola.fi Mökki Sierra-Yöttäjän mets.al.läh. YläKeyrittyjärvellä 250 e/vko puh. 045-632 8200 Talomökki valtionmaiden keskellä Sotkamossa. Hyvät metsästys-, kalastus- ja marjastusmaat Puh. 040-582 6397. Talvi Norjanmeren Rannalla Andfynsaarella. Ajatteleppas sitä. Puh. 040-596 8980. Vuokralle tarjotaan Luostolla hirsimökki mukav. rauhallisella paikalla. Ympärillä hyvät jänismaat. Puh. iltaisin . 040-546 7385. Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. personal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Lomamökki Ranuan Simojärvellä, hyvät pilkki, metsästys ja marj. mahd. puh 0400-193 351 Siikajoki jokisuistossa vanha maalaistalo nyk. mukavuuksin. Hyvät vesilintujenmetsästys-, marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. Veneenlaskuluiska on kulkyht. vesitse merelle. Puh. 0500-583 649. Mökkejä Puolangan Paljakan hiihtokeskuksen lähellä. Laajat metsästys- ja marjastusmaat vieressä. puh. 050-379 5533, 040-545 5406. Kämppä 8:lle + savusauna ja kota. VP:n keskellä ­ Joroisissa. Puh. 050-559 8145 Edullisia vuokra-autoja alkaen 19,90 /vrk. Lisätietoja: www.smart-travel.fi Ruunaa, Lieksa mökki (4henk) Naarajoen rannalla. Kanootti. Kukkaro-Lakla metsästysalueella. Puh. 050-307 6131. Rantamökki Kainuusta valtion maiden ääreltä. Vrk, vko, kk. puh. 044-576 6201 Kuhmossa saunallinen mökki Lammasjärven rannalla 9 km keskustasta. Tupakeittiö+2 huonetta, lämmitys kaminalla.Vene ja viehekalastuslupa Lammasjärvelle. Vuokra 280 /viikko. puh 0440-727 370 Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@nic.fi Afrikan-jahtipaketit, Kanadan-karhut puh. 0400-220 557 tai 040-551 5669 Lisää kohteita www.jahtimatkat.net Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Jahteja ulkomailla vuodesta 2000, Aasia, Afrikka, Et.-Amerikka, Eurooppa, Kanada, Venäjä, puh. 0400-888 875, hunt@vsdgroup.fi, www.vsdsafaris Mökkejä Puolangalla mets.maid. vieressä www.korvenkummajainen.fi, puh. 044-530 1122 Hauholla fasaaninmetsästystä ja koirankoulutusmahd. sekä kasvatuslintujen myyntiä. Myös sorsajahteja. Kysy ruokailu- ja majoituspalv. http://koti.aina.net/~kokkala Ulla ja Auvo Kokkala 050-588 9593/040-841 0999. Kuhmossa: Karhu, hirvi, majava, pienriista. Majoitus metsästysalueella. Oma rauha. Puh. 040-538 2049. ilmo.juntunen@kajaani.net Pylkönmäen lintumailla rantamökkejä / metsästystä www.jukanmokit.com puh. 0400-829 909 Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 28-29v. hirvi, -ja sinkkumies jolla suoritettu meriv. Pk-seudun läheltä ystäväksi. Tutustutaanko? maaru80@luukku.com Metsästäjä­lehden osoitteenmuutokset ja metsästäjärekisteri 1. Muuttoilmoitus Suomen Postin kautta G Postin viralliselle lomakkeelle tehdyllä muuttoilmoituksella osoitteenmuutos päivittyy valtakunnalliseen väestötietorekisteriin (maistraatille) ja postin osoitetiedostoon. Posti lähettää ilmoituksen tehneelle vahvistuskirjeen, jossa ilmoitetaan, mille yrityksille ja yhteisöille uusi osoite välittyy. Metsästäjäin Keskusjärjestön metsästäjärekisteri on myös tässä luettelossa. Postin muuttopuhelimen numero on 0203 456 456 (suom.), 0203 457 457 (ruots.) Puhelun hinta on 0,08 e + 0,01 e/ min, matkapuhelin 0,29 e/min. Muuttoilmoitus kääntää myös postinkulun uuteen osoitteeseen. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: G Metsästäjä- tai Jägaren­lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 Puhelut lankaverkosta 0,0821 euroa / puhelu + 0,0320 e/min Puhelut matkaviestimistä 0,190 euroa/min. Puhelut ulkomailta ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09-794031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, PL 22, 01621 VANTAA Telefax 09-794031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi Metsästäjä 5 / 2009 95