• 6 / 2009 Metsästäjäin Keskusjärjestö toivottaa kaikille rauhaisaa joulunaikaa ja menestyksekästä Uutta Erävuotta! Puheenjohtaja Tauno Partanen: METSÄSTÄJIEN OMAVALVONTA ­ onnistumisia ja ontumisia Vaihtoehtona täyteinen Aki Wahlman: Mieluummin hirveä kuin leijonaa! SRVA-toiminta ansaitsee kiitoksen!
• Vieraskynä Pelisääntöremontilla eroon koirien perinnöllisistä sairauksista Koira on ihmisen vanhin kotieläin. Mutta kuinka kauan tätä kahden lajin välistä yhteistyötä on kestänyt, siihen on etsitty tieteellistä vastausta pari vuosisataa. Harvardin yliopiston professori Barbara Lawrence sai aikanaan laajaa kansainvälistä huomiota määritettyään maasta löydetyille koiranluille iäksi 12 000 ­ 14 000 vuotta. Sellaisten hyötykotieläinten kuin naudat ja lampaat kotieläimeksi ottaminen oli käynnistynyt tätä myöhemmin, noin 11 000 vuotta sitten. Lawrencen määritystulos ei ollut kuitenkaan tieteen viimeinen sana ikäasiassa. Saksasta löydettiin sittemmin 14 000 vanha koiranleukaluu ja ItäEuroopasta Moskovan ja Kiovan puolivälistä samoin 14 000 vuotta vanhoja jäänteitä koirista - ja ikäero muihin kotieläimiin on edelleen kasvanut. Museon kallokokoelmasta tunnistettiin koira, joka oli kuollut 31 700 vuotta sitten. Löytöpaikka oli Goyetin luola Belgiassa. Paikalta löytyi Cro-Magnonin ihmisen Aurignacin kulttuurin jäänteitä, mutta ne eivät suinkaan poista mahdollisuutta, että luolaa olivat asuttaneet neandertalinihmiset. Ratkaisevan avun koiran laji-iän määritykseen tarjosi kuitenkin mitokondrio-DNA-tekniikka. Se vahvisti ensinnäkin, että koira polveutuu sudesta, ja että kotieläimeksi ottaminen tapahtui jo 135 000 vuotta sitten. Kun sutta ei ole koskaan esiintynyt Afrikassa, ihmislajien alkukodissa, mutta se on asuttanut Euraasiaa, jälkimmäinen maanosa määrittyy suden koiraksi ottamisen tyyssijaksi. Samalla toimenpiteen suorittajana ainoa mahdollinen on neandertalinihminen, jolta lajimme oppi koiranpidon. Goyetin luolan koirankallosta on isotooppianalytiikalla päätelty eläimen syöneen mm. hevosta, myskihärkää ja peuraa. Juuri näitä lajeja on neandertalinihmisen arveltu saalistaneen, onpa jopa päätelty ravintotaloudellista erikoistumista tähän suuntaan. Mikä alkurooli koiraksi otetulla sudella oli sitten ihmisen ruokakunnan jäsenenä? Perustehtävä oli varmastikin asentopaikan puhtaanapito. Tuohon aikaan Euraasian luonnossa eli muitakin suurpetoja, kuten varsin kookas leijona, joten hygieenikon puuhaa täydentäväksi tehtäväksi tuli luontevasti vaarasta varoittaminen ja jopa ruokakunnan puolustaminen. Suden saalistuskäyttäytymisessä ovat kaikki ne elementit, joita erikseen valikoinnilla vahvistamalla on sittemmin voitu kehittää koiria erilaisiin metsästystehtäviin, on saaliin ajamista, sen pysäyttämistä ja tappopaikalta toiseen paikkaan siirtämistä. Saaliin kohtaamisen synnyttämä jännitys voi laueta haukahteluksi. Susi todella haukahtelee. Suomalaisina pidetyt koirarodut ovat valikoituneet käyttötarkoituksiinsa 7 000 vuoden aikana. Ensin toimintaympäristönä oli pääasiassa metsä. Koiraa opittiin käyttämään myös porotokkien paimennukseen. Kun rodut olivat hahmottuneet, niiden yksilöitä ryhdyttiin testaamaan käyttökokeissa. Näin seulottiin suuresta joukosta ne yksilöt, joilla halutun taipumuksen intensiteetit olivat parhaiten kehittyneet. Tämä kaikki oli luontevasti tervettä ja elämyksiä tuottavaa rodunjalostustoimintaa. Ihminen tuli lajeina Afrikasta Euraasiaan. Täällä löytyi susi, josta sai käyttötarkoitusten monipuolisuuden puolesta ainoalaatuisen kotieläimen. Ihminen vei koiran Afrikkaan aivan samalla tavoin kuin se vei sen Beringian kautta Alaskaan ja sieltä muualle PohjoisAmerikkaan, kun kuivanmaankannas oli jääkauden aikaan tarjolla kulkutieksi. Faaraoiden hallitsemassa Niilijoen laaksossa tulvat tuottivat hyvien viljasatojen avulla ylijäämätilanteita. Kun oli yltäkyllin viljaa, oli myös niiden turvin lihantuotantoa ja näin ruokaa koirille. Koiranpidosta tuli harrastus, joka tuotti alkukoirarotuina tunnettuja koirahahmoja. Tunnistamme tuttuja rotuja aikaamme saakka säilyneissä piirroksissa. Kansainvälisesti ratkaisevan muutoksen siemenet koiranjalostukseen kylvettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun kenneltoiminta alkoi kaupallistua. Yhtenä tämänsuuntaisena muutosagenttina on pidetty Englannin kennelklubia, joka perustettiin vuonna 1875. Vanhoja rotuja risteyttämällä luotiin uusia rotuja, joita hyvin kapealta perimäpohjalta lisättiin vauhdilla biologian sallimia rajoja kolkutellen. Ulkomuodon vaaliminen oli ratkaiseva näkökohta, johon pyrittiin kielteisistä ilmiöistä, kuten fyysisistä vajaavaisuuksista ja perinnöllisistä sairauksista välittämättä. 2000-luvulla rotuja on noin 450, perinnöllisiä sairauksia kuta kuin yhtä paljon, monet niistä vain yhdellä rodulla esiintyviä. Suomessa rekisteröidään vuodessa yli 50 000 koiranpentua, niistä kymmenesosa kehittyy ongelmakoiraksi, jota siirretään kodista toiseen. Bisnes elättää kotimaassa suuren määrän eläinlääkäreitä ja lähinnä Puolassa rehuntuottajia. Parhaimmillaan kenneltoiminta on harrastuksista upeimpia, kun taas perinnöllisestä sairaudesta kärsivä koira voi olla eläinsuojelullisesti ongelma ja taloudellinen katastrofi haltijalleen. Kenneltoiminta vaatii pikaisesti nykyisiä tehokkaampia pelisääntöjä. Painetta kohdistuu virkamiehiin ja lainsäätäjiin, mutta eikö Suomen Kennelliiton pitäisi ottaa rodunjalostuksessa johtava pelisääntöjen uudistajan rooli? l Kirjoittaja on emeritusprofessori ja kansanedustaja Erkki Pulliainen Mitä mieltä sinä olet? Onko koiranjalostus tehnyt metsästyskoirista sairaita? Onko koirien perinnöllisiä sairauksia vähätelty tarkoituksen pyhittämiseksi eli haluttujen myönteisten ominaisuuksien kustannuksella? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 Metsästäjä 6 / 2009 Vieraskynä on lehtemme palsta, johon pyydämme kannanottoja.
• Tässä numerossa N:o 6 20.11.2009 58. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 22.01.2010. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj) Juha Immonen (vpj) Bror Blusi Klaus Ekman Visa Eronen Ilkka Eskola (Hansaprint) Mikaela Miekanmaa (MMM) Juha Mäkinen (MH) Maria Nikunlaakso Vesa Ruusila (RKTL) Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2009/ MET09_06 Kansikuva: Hannu Huttu sivu 34 Kuusipeura ­ kartanoiden koristus sivu 30 Kytkettynä jäljestävä koira on jahtiporukan tärkeä apulainen sivu 24 Ilvekset parhaassa kunnossa Lounais-Suomessa ja poronhoitoalueella sivu 28 Tietoa ilvesten liikkeistä satelliittiseurannalla Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 2 Vieraskynä: Pelisääntöremontilla eroon koirien perinnöllisistä sairauksista 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus 6 SRVA-toiminta ansaitsee kiitoksen 10 Puheenjohtajan palsta: Metsästäjien omavalvonta ­ onnistumisia ja ontumisia 12 Kytkettynä jäljestävä koira on jahtiporukan tärkeä apulainen 16 Miten toiveet ja todellisuus kohtaavat eri metsästysmuotojen harrastamisessa? 18 Hirvialueita haetaan nyt sähköisesti 20 Suurpetosivut uudistuivat täysin 24 Ilvekset parhaassa kunnossa Lounais-Suomessa ja poronhoitoalueella 28 Tietoa ilvesten liikkeistä satelliittiseurannalla 30 Valkohäntäpeurat gps-seurannassa 34 Kuusipeura ­ kartanoiden koristus 38 Ruokintakokeilun tuloksia: Pienhirvieläinten talviruokinta 44 Riistanahat talteen! 46 MMM:n kuulumisia 48 Rhy:t organisaatiouudistuksesta: Uhkia ja mahdollisuuksia 50 Vänön minkkiprojekti 54 Vaihtoehtona täyteinen 58 Erä- ja luontokuvaaja Jari Niskanen tietää kokemuksesta: Metsästystilanne tarjoaa kunnon haasteen 61 Osoitteita 62 Houkutuksia hirvelle 63 Eräaatoksia valtionmailta: Turistimetsästäjä jänisjalassa 64 Ekin kanssa erällä: Sivakat esille! 68 Ystävyyttä hirvimetsällä 72 Aki Wahlman: Hirvi on kiinnostavampi raaka-aine kuin leijona 74 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 77 Kaupantekoa Metsästäjä 6 / 2009 3
• Eräkalenteri JOULUKUU Teksti ja kuvat Eerikki Rundgren Palautteet vieraskynä-palstasta Joulukuun alussa päivät alkavat olla lyhimmillään. Etelärannikolla aurinko nousee aamuyhdeksältä ja laskee iltapäivällä kolmen aikoihin. Napapiirin korkeudella aurinko näyttäytyy enää nelisen tuntia ja Utsjoella marraskuun lopulla alkanut kaamos jatkuu aina tammikuulle. Vuoden pimein aika on silti kaikkea muuta kuin valoton. Tähtitaivaan monet ilmiöt, revontulet ja kuutamo näkyvät erityisen hienosti juuri vuodenvaihteen molemmin puolin. Jos vain sää on selkeä, voidaan seuraavan kerran täysikuusta nauttia 2. päivä joulukuuta. Miten metsästäjä voi puuttua suurpetojen salametsästykseen? Metsästäjä-lehden lukijoiden mielipiteitä viime lehdessä esitettyyn vieraskynä-kysymykseen: n "Muutos vaatisi todellakin harrastuksen sisäisen ryhtiliikkeen, aivan kuten Sami kirjoitti, mutta sellaisen käynnistäjää ei ole löytynyt, eikä ehkä kovin helposti löydy. Metsästyksen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden säilymisen kannalta sitä "päänavaajaa" kannattaisi kuitenkin uutterasti etsiä. Kun löytyy edes muutama rehti ja rohkea metsämies, niin peesaajia löytyy jo sitten helpommin." n "Nykyisin 2000-luvulla suurpedoilla on edelleen oikeus kulua Suomalaiseen luontoon erämaassa, mutta ei ihmisten asuinalueella pihapiirissä kotieläinten pyynnissä. ­ ­ Suurpedoille tulee antaa arvo suurriistana, ei pyhäinpalvonnan kohteena. Tässä asiassa luonnonsuojelun on katsottava itseään peliin. Onko näissä yksittäisissä suurpetojen salakaadoissa kyse muusta kuin hätähuudosta elävän omaisuutensa suojelemisesta? Luonnonsuojelun nimissä tehdyistä karrikoiduista suojelurikoksista yhteiskunnan ei tarvitse maaseudulla, kuin jo kaupungeissakaan pelätä kotieläintensä puolesta suurpetojen väärästä valinnasta reviirikseen." n "Toinen kysymys "miksi salametsästykseen ei puututa": kyllä siihen puututaan, jos asia pystytään todistamaan, mutta aivan turha on mennä "käräyttämään" ketään salametsästyksestä tai muustakaan rikoksesta jos asiasta ei ole todisteita. Eihän se olisi enää mitään salametsästystä jos se olisi kaikkien tiedossa. Salametsästäjä toimii nimensä mukaan salaa. ­ ­ Helppo ratkaisu salametsästyksen vähentämiseksi on se että lopetetaan ylenpalttinen suurpetojen suojelu ja annetaan metsästyslupia riittävästi, niin luultavasti se hyvin marginaalinen salametsästäjäryhmä lopettaa kyseisen toiminnan." n "Minusta voidaankin perustellusti väittää, että juuri salametsästys ja sen laaja hiljainen hyväksyntä metsästäjien keskuudessa, ovat keskeisimmät syyt, mikäli susikanta menettää ihmisarkuuttaan ja muodostaa tulevaisuudessa ongelmia. Salametsästys ei kohdistu mitenkään ongelmallisiin yksilöihin, vaan ehkä pikemminkin niihin syrjäisillä alueilla asuviin ihmisarkoihin yksilöihin. Ovathan nämä syrjäiset alueet salametsästyksenkin kannalta riskittömimpiä." "EU:n direktiivien tarkoituksena on säilyttää sudelle suotuisa suojelutaso, niille lajityypillisillä elinalueilla. Tämä tavoite toteutuu meillä erittäin hyvin, sillä kanta on lisääntynyt voimakkaasti. Susi on laajojen erämaiden alkuperäislaji, jonka pitää pystyä muodostamaan reviireitä, elämään laumoissa ja hankkimaan ravintonsa luonnosta. Susilaumat eivät todellakaan kuulu Etelä ja Länsi-Suomen asutustaajamien ja karjasuojien liepeille. Pidetään huolta siitä että susi säilyy, kaikkine vaistoineen ja elämäntapoineen sille lajityypillisillä seuduilla ja aitona erämaaluonnon edustajana." n "Salametsästys on rikos, ja rikosten käsittely kuuluu ­ onneksi ­ tässä maassa viranomaisille. Metsästysseurat ja -järjestöt, eikä edes Luonto-Liitto kuulu siihen kategoriaan." n "Joissain paikoissa Suomea salametsästys ja muukin metsästyslain rikkominen on todella iso ongelma metsästyksen ja metsästäjien maineelle. Se että "annamme" viranomaisten hoitaa tehtävänsä valtion mailla ei riitä, siinä toiminnassa on myös syytä avustaa virkavaltaa." n "Jotta salakaatoja voidaan ennaltaehkäistä pitää ensin kaivaa esiin syyt miksi salakaatoja tehdään ja sen jälkeen puuttua niihin. Avainasemassa on kyky nähdä tilanne "ulkopuolelta" ei siis suojelijoiden eikä metsästäjien näkökulmasta." n "Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen sen tosiasian, että suden salametsästystä tapahtuu maassamme. Se onkin sitten jo eri asia, missä mittakaavassa ja mitkä tahot sitä harrastavat. Uskon ja luotan kuitenkin siihen että nämä tekoset menevät pienten marginaaliryhmien piikkiin. Uskon myös siihen, että tiedetään paljon enemmän, Onko salametsästys kuin ulospäin annetaan ymmärtää. Pienten riistäytynyt käsistä? maaseutukuntien keskuudessa vallitseva valtava yhteisöllisyyden puristusote takaa sen, ettei tietovuotoja rikkomuksista pääse kyllä 50 % valumaan ulospäin. Siis käräyttäjiä ei ole, eikä tule olemaan. Käräyttäjän perhe, lapset mukaan lukien, saattaisivat olla vaarassa ei 50 % tulla kiusatuksi, parhaassa tapauksessa lähtö edessä koko paikkakunnalta. Kukapa ottaisi Ääniä yhteensä: 22 tällaista riskiä ja käräyttäisi salakaatajan." Palokärki on todellinen paikkalintu, joka viettää koko elämänsä noin 30 neliökilometrin laajuisella reviirillä. Lintu suosii jyhkeäpuisia sekametsiä, joista se löytää ravinnon lisäksi pesintään sopivan lahopuun. Metsä-Lappia myöten esiintyvä palokärki on taantunut vanhojen metsien vähenemisen myötä. Palokärjestä on oltu aikoinaan montaa eri mieltä. "Kun kuulee hongankoron äänen, on niin turvallinen kävellä metsässä", uskottiin Kalannissa. Mikkelissä on linnusta ajateltu hieman toisin: "Jos palokärki osuu eteen, tulee tämä käskeä tiehensä. Näin säilytetään metsästysonni." TAMMIKUU Vuodenvaihde on leppoisien luppovaellusten aikaa. Vaikka monin paikoin päästään jo suksille, joutuu Etelä-Suomessa usein vielä taittamaan taivalta jalkaisin. Kun leiriin asetutaan hyvissä ajoin ennen pimeän laskeutumista, on nuotiolla pitkä ilta aikaa muistella syksyn jahtikokemuksia. Viime talvena lumesta saatiin nauttia pitkästä aikaa koko maassa. Joulukuun lopulla lunta oli jo kaikkialla Salpausselän pohjoispuolella länsirannikkoa myöten. Etelärannikollekin talven kolmas kova lumimyräkkä toi vihdoin pysyvän lumipeitteen tammikuun lopulla. Karhu peuran kannoilla -näyttelyn teemoja ovat karhuun liittyvät myytit, rituaalit ja uskomukset. Muinaissuomalaisten jumalana pitämää karhua palvottiin, mutta myös metsästettiin. Näyttelyssä esitellään esineiden, valokuvien ja filmien avulla muun muassa karhun kaato ja peijaiset. Näyttelyn perustana on Helsingin Yliopiston uskontotieteen professori Juha Pentikäisen keräämä laaja aineisto. Esi-isiemme karhuun liittyviin uskomuksiin voi tutustua Yli-Lestillä Metsäpeuranmaan opastuskeskuksessa 22.2.2010 saakka. Lisätietoja osoitteessa www.peuranpolku.fi. Lukijoiden kommentit Käy osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna ottamassa kantaa sivun 2 Vieraskynä-kirjoituksen kysymykseen. Osuvimmat mielipiteet julkaistaan jatkossa tällä palstalla. 4 Metsästäjä 5 / 2009
• Pääkirjoitus päätoimittaja Jari Pigg Hyvää tahtoa ja tosiasioiden ymmärrystä tarvitaan Ympäristöministeri Paula Lehtomäki kirjoitti lokakuun lopussa ilmestyneessä Metsä-Kainuu ­ lehdessä suojelualueiden perustamisesta ja luonnonsuojelulain uudistamisesta. Hän totesi mielestäni aivan oikein, että "Luonnonsuojelualueista nauttimiseen on erilaisia tarpeita. Siksi myös lainsäädännössä on tärkeä löytää tasapaino erilaisen virkistyskäytön välillä. Niin marjastajien, retkeilijöiden kuin metsästäjienkin on mahduttava samoihin metsiin. Kyllä sinne mahtuukin. Luonnosta monin tavoin nauttiminen on mahdollista, sallittua ­ ja suorastaan toivottua. Yhteisillä pelisäännöillä ja hyvällä tahdolla se onnistuu kaikille". Eduskunnassa parhaillaan valiokuntakäsittelyssä oleva luonnonsuojelulain muutosesitys ei valitettavasti tue esitettyä päämäärää. Muutoksella on tarkoitus sivuuttaa Naturan yhteydessä annetut lupaukset metsästyksen jatkumisesta ja tehdä myös tyhjäksi valtioneuvoston naturapäätös metsästyksen järjestämisen osalta. Virkamiehet ovat taitavasti valmistelleet lakimuutosesityksen, joka toteuttaa heidän ideologiaansa metsästyksen poissulkemisesta luonnonsuojelualueilta. Annetaanko heidän tarkoitustensa pyhittää keinot, kun muun muassa natura-alueiden suojelua toteutetaan perustamalla niistä luonnonsuojelulain mukaisia suojelualueita. Naturaa käytettiin verukkeena laajoillekin rajauksille, joissa suojeltavia luontotyyppejä tai lajien elinympäristöjä oli rajauksen sisällä usein vain hämmästyttävän vähän. Nyt näistä täsmäsuojeltavina mainostetuista alueista on jo tehty ja on edelleen näemmä tarkoitus tehdä vielä laajemmin alueita, joissa metsästäminen kielletään ja "toteutetaan kokonaisvaltaista luonnonsuojelua ja suojellaan luontoa kokonaisuutena". Näin ovat ympäristöministeriön virkamiehet todenneet. Vaikuttaa siltä, että Naturakin oli siis vain keppihevonen tiellä ideologiseen metsästyksen kieltämiseen ja hehtaareiden saamiseen suojelualueisiin. Saattaisi olla päättäjien aiheellista keskustella kyseisten virkamiesten kanssa heidän todellisista tarkoitusperistään. Eduskunnan tehtävänä on korjata lakimuutosehdotus sellaiseksi, että se on linjassa metsästyksen osalta kirjattujen naturalupausten ja valtioneuvoston naturapäätöksen kanssa. Tehtäköön maassamme todelliseen suojelutarpeeseen perustuvaa suojelua ideologisen hehtaarisuojelun sijaan. Muistettakoon objektiivisuuden, tarkoitussidonnaisuuden ja suhteellisuuden periaatteet myös ympäristöhallinnossa. Kansallispuistoihinkaan ei olla esittämässä mitään vallatonta ja vapaata metsästämistä, kuten olen monesti kuullut väitettävän. Metsästäjät, jos ketkä, ymmärtävät todellisen suojelutarpeen ja oikein mitoitetut asialliset suojelukeinot. Metsiimme, ja myös luonnonsuojelualueille, sopivat kaikki luonnonkäyttäjät. Miksi kuitenkin vaikuttaa siltä, että metsästäjät halutaan sulkea pois metsäkirkoistaan? Erilaiset käyttömuodot painottuvat jo luontaisesti eri aikoihin ja ne voidaan lisäksi sovittaa hyvin yhteen tekemällä tarvittaessa rajoituksia esimerkiksi ajan tai paikan suhteen. Tarvitaan vain pelisääntöjen noudattamista ja ymmärrystä - sekä sitä hyvää tahtoa. Tosiasioiden tunnustamista ja ymmärrystä tarvitaan myös eduskunnan käsiteltävänä olevassa aselain uudistuksessa. Aselain tiukentamista perustellaan mitä kummallisimmilta vaikuttavilla perusteilla väittäen, että siten muka parannettaisiin yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Arkielämän turvallisuusongelmat ovat kuitenkin aivan muualla kuin ampumaharrastuksessa, aseiden omistuksessa tai hallussapidossa. Aseiden hallussapidon tiukentamisen ja turhanpäiväisen byrokratian lisäämisen sijaan kannattaisi keskittyä todellisiin ongelmiin ja suunnitella oikeita ratkaisuja yhteiskunnan todellisiin turvallisuusuhkiin. Lailliset aseet ja ampumaharrastus eivät ole uhkia yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, kuten valtiovallankin taholta on todettu. Logiikka puuttuukin täysin, kun samat henkilöt silti esittävät ­ ikään kuin lääkkeenä ­ aselain tiukentamista. Toivottavasti terve järki ja todellisuuden taju otetaan käyttöön pyrittäessä parantamaan yhteiskuntamme turvallisuutta puuttumalla todellisiin uhkiin ja häiriökäyttäytymisen syihin. l PS. Suomalaiseen metsästykseen on aina kuulunut olennaisena osana koira. Metsästäjäprofiili, josta tässä lehdessä on toisaalla laajempi artikkeli, osoittaa, että vieläkin kaksi kolmesta suomalaisesta metsästäjästä haluaa metsästää koiran kanssa. Kansanedustaja Erkki Pulliainen puuttuu tähän meille tärkeään asiaan vieraskynäpalstalla. Ovatko meidän koiramme, eli metsästäjän parhaat ystävät, apulaiset ja perheenjäsenet, enää kykeneviä tehtäväänsä, kun rodulla, jos toisellakin esiintyy perinnöllisiä sairauksia. Tästä olisi syytä käydä laajempikin periaatteellinen keskustelu! Käy sinäkin ottamassa kantaa aiheeseen vieraskynä-keskustelupalstalla. Metsästäjä 5 / 2009 5
• SRVA-toiminta ansaitsee kiitoksen Suurpetojäljestäjät voivat ylläpitää ja parantaa ampumataitojaan erilaisten harjoitusammuntojen avulla. LeppävirranVarkauden riistanhoitoyhdistyksessä tähän tarpeeseen on vastattu ottamalla käyttöön kohtihyökkäävän karhun ammuntarata. 6 Metsästäjä 6 / 2009
• Karhut ovat siirtyneet talviunille. Lehden ilmestyttyä alkaa peurakolareidenkin määrä hiipua, ja virka-apua tarjoaville metsästäjille koittaa muutaman kuukauden hengähdystauko. Tässä vaiheessa on hyvä pysähtyä tarkastelemaan kuinka päivitetty SRVAtoiminta on lähtenyt käyntiin ja minkä verran tilanteita kertyi hoidettavaksi ensimmäisen kesäjakson aikana. seen parhaiten soveltuvan aseen, mikä useassa SRVA-tapauksessa tarkoittaa käsiasetta. Myös suurpetotyöskentelyyn tarvittavia koiria tulee jatkossakin voida kouluttaa ja treenata. Kolaritilanteissa tarvitaan mahdollisimman työskentelyvarmoja koiria, jollaisia ei saada aikaiseksi kuin tuhansien tuntien maastoharjoittelulla ja lukuisten petokontaktien myötä. Toimivat koirat ovatkin SRVA-toiminnan kivijalka. etsästäjät ovat hoitaneet jo parin vuosikymmenen ajan hirvieläinkolareissa loukkaantuneiden eläinten jäljestämisen, joskin toimintatavoissa ja tehtävien organisoimisessa on ollut alueellisia ja paikallisia eroja. Tätä tehtävää on hoidettu siitä syystä, että metsästäjillä on käytännön osaamista eläinten etsimiseksi ja lopettamiseksi. Metsästäjät huolehtivat, että eläinsuojelulain velvoitteet täyttyvät ­ avuttomassa tilassa olevaa eläintä ei jätetä oman onnensa nojaan. Hirvieläinkolareista seuraavien tehtävien lisäksi virka-aputoiminta laajeni 2000-luvun alkupuolella monilla alueilla koskemaan myös suurpetokolareissa loukkaantuneiden eläinten etsimistä ja lopettamista. Näihin tehtäviin valikoituivat muutamat kokeneet suurpetojäljestäjät, jotka hälytettiin tarvittaessa toiselle puolelle maata etsimään esimerkiksi auton töytäisemää suurpetoa. Jonkin verran hoidettiin myös karhujen karkottamistapauksia poliisin apuna. Keväällä 2009 toiminta laajeni siten, että nyt koko maassa pyritään avustamaan poliisia erilaisissa suurpetojen aiheuttamissa ongelmatilanteissa, kuten karhujen karkottamisessa asutusalueen läheisyydestä. Virka-aputoiminnalle annettiin myös nimi ­ SRVA. Nimen antamisella pyrittiin muun muassa siihen, että metsästäjien kädenojennus yhteiskunnan suuntaan tulisi huomatuksi myös ei-metsästävien kansalaisten keskuudessa. Metsästäjien organisoituminen SRVA-toiminnan tiimoilta on huomattava talkooponnistus. Ei ole mitään syytä pitää näin merkittävää toimintaa piilossa suurelta yleisöltä. Riistanhoitoyhdistykset ja paikalliset SRVAtoimijat tekevät arvokasta työtä, joka omalta osaltaan lisää myös ihmisten positiivista suhtautumista koko metsästysharrastukseen. Virka-apupyyntöjä vastaanottavia SRVAyhteyshenkilöitä on riistanhoitoyhdistyksissä nimetty yhteensä 932. Heidän lisäkseen toiminnassa on mukana useita tuhansia henkilöitä, jotka hoitavat käytännön jäljestystehtäviä, eläinten lopettamisia ja ruhojen siirtämisen pois tiealueelta. Tällaisen henkilömäärän sitoutuminen tehtäviinsä on enemmän kuin hatunnoston arvoinen asia. SRVA-toimijat ovat ansainneet suuren kiitoksen yhteiskunnalta. Toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi sekä vapaaehtoistoimijoiden motivaation säilymiseksi on tarpeen, että virka-apua tarjoavat henkilöt saavat aika-ajoin palautetta tekemästään ansiokkaasta työstä. Pelkkä kiitos ja palaute eivät kuitenkaan riitä, vaan toimijoille tulee pystyä tarjoamaan uutta ja mielekästä koulutusta sekä heille tulee turvata olemassa olevien työkalujen säilyminen. Eläinten lopettamistehtävissä oleva henkilö tarvitsee myös jatkossa kulloiseenkin lopettamistilantee- M Koko maan SRVA-hälytyksistä yli 98 prosenttia on hirvieläinonnettomuuksiin liittyviä. Tilanne vaihtelee kuitenkin alueittain. Suurimman työtaakan eteen joutuvat peura-alueiden SRVAhenkilöt. Pelkästään yhden riistanhoitoyhdistyksen alueella voi vuoden mittaan tapahtua yli kaksisataa hirvieläinonnettomuutta. Vaikka tällaisessa yhdistyksessä olisikin nimettynä neljä yhteyshenkilöä, tarkoittaa se vähimmilläänkin jokaiselle useiden kymmenien hälytysten vastaanottamista ja jäljestäjien hälyttämistä vuosittain. Suuri osa onnettomuuksista ajoittuu lyhyelle ajanjaksolle, joten esimerkiksi loka­marraskuun peurakolarihuipun aikaan SRVA-yhteyshenkilöt ovat tiuhaan puhelimen äärellä. Näistä puheluista suuri osa tulee sellaiseen vuorokaudenaikaan, jolloin tavallinen kansalainen joko nukkuu tai suunnittelee nukkumaan menoa. Kun yhteyshenkilö saa luovutettua tehtävän jäljestyspartiolle, varsinainen työ vasta alkaa. Yksi SRVA-hälytys saattaa vaatia useiden henkilöiden useita tunteja kestävää työtä. Ruho, josta joissain tilanteissa saattaa jäädä jotain ihmisravinnoksi kelpaavaa, ei kulkeudu orteen vastikkeetta. Lihan takia on vaikea kuvitella kenenkään SRVA-toimijan olevan toiminnassa SRVA-toiminnan luonne ja ongelmakohdat mukana ­ edellä mainitun pohjalta on mahdotonta ymmärtää kateutta, jota aiheen tiimoilta välillä kumpuaa jäljestystehtäviä suorittavia kohtaan. Kuluneen kesän ja syksyn aikana on SRVAtoiminnan tiimoilta havaittu sellaisia asioita, joissa on parantamisen varaa. Usean eri toimijan välinen yhteistyö, yhteydenpito ja hälytysketjun eteneminen oikealla tavalla vaativat aikaa ja malttia toimintaan osallistuvilta. Pääsääntöisesti tilanteet on saatu aina hoidettua, mutta toisinaan hirvieläintilanteiden hälytysketjun etenemisessä on ollut epäselvyyksiä, ja virka-apupyynnöt ovat menneet SRVA-yhteyshenkilöiden sijaan entisille kolariyhdyshenkilöille tai riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalle sekä puheenjohtajalle. RiistaWebistä löytyvää SRVA-yhteyshenkilölistaa tulee jatkossa pyrkiä hyödyntämään suunnitellulla ja sovitulla tavalla. Tämän asian kuntoon saattamiseksi on tehty riistahallinnon ja viranomaisten välistä yhteistyötä. Uudet toimintatavat hioutuvat uomiinsa pikku hiljaa. Loukkaantunut susi ­ mistä koira? Viime vuosien aikana ovat lisääntyneet tilanteet, joissa susi jää auton töytäisemäksi ja pakenee metsään. Lähes poikkeuksetta näissä tapauksissa on törmätty ongelmaan, ettei suden jälkeä jäljestäviä koiria ole tiedossa ja/tai saatavilla riittävän nopeasti paikalle. Useat petotyöskentelyyn käytettävät ja verijälkeä jäljestävät koirat ovat kiinnostuneita myös suden jäljistä ­ eri asia on, haluaako koiranohjaaja vahvistaa koiransa tällaista taipumusta. Loukkaantuneen suden jäljestäminen sulan kelin aikaan ilman koiraa on käytännössä kuitenkin mahdoton tehtävä. Sopivien koirien puuttuminen on usein tällaisten tilanteiden selvittämisen esteenä. Lihan takia on vaikea kuvitella kenenkään olevan SRVA-toiminnassa mukana. Leppävirran-Varkauden rhy:ssä on tehty virka-aputehtäviin osallistuville koirille huomioliivit. Metsästäjä 6 / 2009 7
• Pedoista ja petotilanteista Kuluneen vuoden aikana tapahtuneiden petotilanteiden perusteella voidaan todeta, että päivitetylle SRVA-toiminnalle oli tilausta. Karhut työllistivät SRVA-toimijoita eri puolilla maata. SRVA-petotilanteisiin on jouduttu 14 riistanhoitoyhdistyksen alueella ­ osassa yhdistyksistä useita kertoja. Karhutilanteista kolmessa tapauksessa neljästä ollaan oltu tekemisissä aikuisten yksilöiden kanssa. Jokaisesta karhukarkoituksesta tai muusta aktiivista toimintaa vaatineesta petotilanteesta on pyritty raportoimaan toimintaa maastossa johtaneen tai virka-apupyynnön vastaanottaneen SRVA-henkilön toimesta. Raportointia varten on laadittu web-lomake, joista saatavien tietojen avulla pystytään seuraamaan petotilanteiden lukumäärän kehitystä sekä niistä saatuja kokemuksia. Näitä tietoja voidaan hyödyntää myös tulevissa koulutuksissa. SRVA-toimintaa vaatineita petotilanteita on raportoitu kuluneen vuoden ajalta kahdeksasta riistanhoitopiiristä yhteensä noin kolmekymmentä tapausta. Näistä muutamat tapaukset ovat liittyneet ilves-, susi- ja villisikatilanteisiin ­ kaikissa muissa ollaan oltu tekemisissä karhujen kanssa. Eniten karhut ovat työllistäneet Etelä-Savon, Kymen ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien SRVA-toimijoita, sillä yli 70 prosenttia tapauksista sattui näillä alueilla. Kaikista aktiivista toimintaa vaativista petotilanteista yli 50 prosenttia on ollut karkotustilanteita, vajaa neljännes kolaritilanteita ja ainoastaan yhdessä tapauksessa jouduttiin lopettamaan rohkeasti käyttäytyvä sairas yksilö. Useissa tapauksissa eläin oli jo poistunut paikalta karkotuspartion saavuttua tai sitä ei löydetty. Edellämainittujen tietojen valossa on helppo osoittaa, ettei kaikkia "häirikköpedoiksi" tituleerattuja yksilöitä ole pyritty SRVA = Suurriistavirka-apu Riistanhoitoyhdistykset koordinoivat paikallisten metsästäjien yhteiskunnalle tarjoamaa virka-apua suurriistan ja ihmisten välisissä ongelmatilanteissa n Riistanhoitoyhdistyksissä on nimetty 932 virka-apupyyntöjä vastaanottavaa SRVA-yhteyshenkilöä. n Riistanhoitoyhdistykset ja poliisilaitokset sopivat SRVA-toiminnan ylläpitämisestä ja siinä noudatettavista yksityiskohdista. n SRVA-toimijat jäljestävät liikenneonnettomuudessa loukkaantuneet eläimet ja pyrkivät lopettamaan niiden kärsimykset. n SRVA-toimijat hoitavat liikenteessä kuolleiden hirvieläinten ruhot pois tiealueilta. n Ihmisravinnoksi kelpaamattomat tiealueelta poistetut ruhot haudataan. n SRVA-toimijat avustavat poliisia asutuksen läheisyyteen kulkeutuneiden tai ongelmia aiheuttavien hirvieläinten, suurpetojen ja villisikojen karkottamisessa. n SRVA-toimijat auttavat poliisia suurpeto- ja villisikakolareiden jälkitilanteissa ja vaarallisten eläinten lopettamisessa. n SRVA-toimintaan osallistuvat henkilöt kuuluvat metsästäjävakuutuksen yksityistapaturmavakuutuksen piiriin (myös muut kuin ampuma-aseella syntyneet vammat korvataan). Myös virka-aputoimintaan osallistuvat koirat kuuluvat metsästäjävakuutuksen piiriin. lopettamaan ­ SRVA-toiminnan yhteydessä poliisin määräyksestä suoritettavat suurpetojen lopettamiset ovat yksittäistapauksia, joita edeltää aina pehmeämpien ratkaisujen yrittäminen tai niiden onnistumismahdollisuuksien ja tilanteeseen sopivuuden läpikäyminen. maan poliisia myös suurpetotilanteissa, petojen perään maastoon lähteviksi henkilöiksi valikoituvat edelleenkin vain riittävästi kokemusta omaavat henkilöt. Mitä vaativampi tilanne tulee eteen, sitä tarkemmin SRVA-yhteyshenkilöt valitsevat maastoon lähtevät koirat ja koiranohjaajat. Syrjäisen kesäasunnon pihapiiristä karhua karkoitettaessa voidaan hyödyntää erilaisia koiria kuin esimerkiksi auton töytäisemän loukkaantuneen karhun jäljestämisessä tai tilanteen sattuessa lähellä asutusta. Tiukimpiin tilanteisiin pyritään aina saamaan sellaisia koirapartioita, jotka ovat aikaisemminkin toimineet loukkaantuneiden ja/ tai haavoitettujen suurpetojen etsimisessä. Rohkeasti käyttäytyvien ja erityisesti loukkaantuneiden suurpetojen sekä villisikojen kanssa toimittaessa tulee operaatioon osallistuvilla henkilöillä olla kokemusta, malttia, harkintakykyä sekä hyvä ampumataito. Suurpetojäljestäjät voivat ylläpitää ja parantaa ampumataitojaan erilaisten harjoitusammuntojen avulla. Leppävirran-Varkauden riistanhoitoyhdistyksessä tähän tarpeeseen on vastattu ottamalla käyttöön kohtihyökkäävän karhun ammuntarata. Muuallakin voidaan vähillä kustannuksilla rakentaa vastaavanlaisia apuvälineitä ampumaharjoittelun ylläpitämiseksi. Myös ruotsalaisilta suurpetojäljestäjiltä vaadittavaa ampumakoetta demonstroiden on mahdollista järjestää mielekästä toimintaa ampumaradoille. Vaikka tämäntyyppiset ammuntaharjoittelut on tarkoitettu ensisijaisesti SRVA-toiminnassa mukana oleville ja etenkin maastoon eläimen perään tositilanteissa lähteville henkilöille, voidaan samalla elävöittää ja aktivoida riistanhoitoyhdistyksen tai metsästysseuran ampumaradalla tapahtuvaa toimintaa ja tarjota seurojen jäsenille uusia kiinnostavia harjoittelumahdollisuuksia. Ampumaharjoittelu on aina hyvä asia, ja harjoittelumahdollisuuksien lisäämisestä seuraa positiivisia vaikutuksia ampumataitojen parantuessa ja ampumaratatoiminnan säilyessä aktiivisena. l Teksti ja kuvat: Marko Mikkola, riistanhoidonneuvoja, Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri Suurpetojäljestäjät tarvitsevat erikoisosaamista Kun SRVA-toimintaa lanseerattiin, oli joillain ihmisillä huoli siitä, että nyt riistanhoitoyhdistyksissä aletaan esimerkiksi loukkaantuneen karhun perään lähteä ilman riittävää kokemusta. Näin ei asian laita kuitenkaan ole. Vaikka riistanhoitoyhdistykset organisoituivat avusta- Metsästäjien organisoituminen SRVAtoimintaan on huomattava talkooponnistus, jota ei ole syytä pitää piilossa suurelta yleisöltä. Ruotsalaisilta suurpetojäljestäjiltä vaadittavaa ampumakoetta demonstroiden on mahdollista järjestää mielekästä toimintaa ampumaradoille, kuten tässä kuvassa Vaasassa. 8 Metsästäjä 6 / 2009
• Metsästäjä 6 / 2009 9
• Puheenjohtajan palsta Tauno Partanen puheenjohtaja METSÄSTÄJIEN OMAVALVONTA ­onnistumisia ja ontumisia Edellisessä Metsästäjälehdessä vieraskynäpalstalla esitettiin oikeutettu vaatimus metsästäjien omavalvonnan tehostamisesta etenkin suurpetojen rikolliseen pyyntiin liittyvissä asioissa. Viime aikojen lehtijuttuja seuratessa ja jahtimatkoilla syksyn aikana ihmisten kanssa asioista keskustellessa, käsitys omavalvonnan tehostamisesta on edelleen vahvistunut. Seuraavassa muutamia esille nousseita tapauksia, joihin liittyy rikollisen toiminnan lisäksi muutamia kummastusta herättäviä piirteitä. Itäisessä Suomessa ammuttiin luvatta ainakin kaksi ilvestä, joista toinen oli RKTL:n vasta pannoittama pantailves. Lehdissä olleiden selostusten mukaan pantailveksen ampujat esiintyivät oikeudessa erittäin piittaamattomasti ja rehvastellen väittäen ilveksen kuolleen puista kimmonneiden luotien tai haulien seurauksena. Ei vaikuta kovin uskottavalta ja suoraselkäiseltä toiminnalta! Pantailveksen luvattomaan ampumiseen liittyi vielä yksi uskomaton sivujuonne: paikallisessa baarissa oli keräys, jossa asiakkaat pystyivät laittamaan rahaa ilmeisenä käyttötarkoituksena kiipeliin joutuneiden rikollisten avustaminen. Myös tämä johti poliisitutkintaan luvattomasta rahankeräyksestä. Paikallisen rhy:n hallitus ja toiminnanohjaaja ovat myös saaneet osakseen kohtuutonta arvostelua noudatetusta petopolitiikasta ­ asiasta, johon heillä ei liioin ole vaikutusmahdollisuutta! Toisessa tapauksessa ammuttiin ilmeisesti yksinäinen ilves varsin lähellä asutusta. Lisämakua molempiin tapauksiin tuo vielä se, että mukana oli järjestäytyneessä kenneltoiminnassa olevia aktiivisia harrastajia. Näissä tapauksissa on nostettava hattua niille metsästäjille, joiden mitta tuli täyteen ­ heidän panoksensa rikosten nopeassa selvittämisessä oli hyvänä apuna poliisiviranomaisille. Myös maanvuokraajien suunnalta oli alkanut kantautua uhkauksia vuokrasopimusten irtisanomisesta, ellei tällainen rikollinen toiminta ota loppuakseen. Kainuun suunnalla uutisoitiin paikallislehdessä näyttävästi pienestä purosta, mutta isoista lohista. Kyseisessä tapauksessa oli syrjäiseltä saloalueelta valtion mailta löytynyt satoja kiloja kuolleita kirjolohia, jotka oli lehtikuvan mukaan mätetty styroksilaatikoineen luonnontilaiseen puroon. Poliisi tutkii paikallislehden mukaan asiaa metsästysrikoksena ja ympäristön turmelemisena, mutta tutkinta ei tiettävästi ainakaan vielä ole johtanut syyllisten kiinni saamiseen. Poliisin mukaan erilaisia haaskoja oli lähialueella useampiakin, mutta kyseinen tapaus oli törkein. Paikalliset karhunmetsästäjät ovat kuuleman mukaan ilmoittaneet, jottei heillä ole mitään tekemistä ko. haaskan kanssa. Sitä suuremmalla syyllä voisi olettaa, jotta metsästäjät voisivat edesauttaa syyllisten selvittämisessä. Meidän kaikkien metsästäjien tulee muistaa se, että lait on säädetty demokraattisesti ja ne on tarkoitettu kaikkien noudatettaviksi. Mikäli tietty joukko ottaa lain omiin käsiinsä, on lopulta kärsijänä koko metsästäjäkunta. On hyvin pitkälti kiinni meidän kaikkien asenteesta, miten suhtaudumme näihin metsästysharrastukseen liittyviin ikäviin lieveilmiöihin! Oikeusministeriö on asettanut äskettäin työryhmän valmistelemaan törkeän metsästysrikoksen ja törkeän laittoman saaliin kätkemisen lisäämistä rikoslakiin. Samaa asiaa esitettiin puolenkymmentä vuotta sitten MKJ:n toimesta Jyväskylässä edustajakokouksen antamassa julkilausumassa. Tuolloin asia tyrmättiin valtiovallan toimesta, mutta hyvillä ehdotuksilla on taipumusta toteutua ennemmin tai myöhemmin! l 10 Metsästäjä 6 / 2009
• GP ohjelm t paapaketin OINT(PER ER MAXS-tua+knta) tai P OINT kan! ER-perinteisen tut TRACK Vain nope kun ostat u u Huipleprajoetttu!erä! il , ite AUDUTUSPATA ! H KAUPAN PÄÄLLE Tarjous voimassa 11 .12.'09 saakka. Sh 99 ,- MAKSIMAALINEN HYÖTY KOVANLUOKAN KOIRAKÄYTTÖÖN! Huippu-uutuus seurantaohjelmisto ­ kaikki mitä tarvitset! LIVE-palvelu viideksi vuodeksi ja 2500 karttaruutua ­ ilman erillisiä lisäkuluja! POINTER MAX Sony Eri C702-pacsson ketti Varma paikantaminen · Seurannat reaaliajassa (Pointer Live) · Haukkulaskuri-, hälytys ja haukunkuuntelu · Vesitiivis ja iskunkestävä: kuori lasikuituvahvistettu, eletroniikka iskusuojattu, vesitiiviys IP67 · A-GPS ja GPRS! · Ladattava, tehokas akku · Kahden vuoden takuu -panta NYT! Täydelliset koira GPSpaketit käyttövalmiiksi asennettuina esimerkiksi (Panta+MKJ-ohjelmisto 50 karttaruutua+puhelin) pieni lisäerä! 498e KAPASITEETTI JOPA sh. 950e Bellman 889e 93 9e Nok 6210-paiaett k i Classic tehopaketti sisältää vastaanottimen sekä teholähettimen. Paketti tuo käyttäjälle maksimaalisen kantaman. Mukana säilytyskotelo. Tracker Classic+Intello Tracker Exact Soveltuu niin pienille kuin suurille koirille. 499e ennen 599e -luolatutka UUSI MALLI! 199e Antiikkipronssi alk. 150 kg/h Digitaalinen vastaanotin. Nuolet ilmoittavat suunnan ja numerot osoittavat etäisyyden. Suunnan ja syvyyden näyttö. Vastaanottimen nuolet auttavat paikantamaan nopeasti kohdan, jossa etäisyys koiraan on matalin. Mukana säilytyskotelo. Premium Maxi-lihamylly Soveltuu erinomaisesti metsästäjille ja poromiehille. Edullisuutensa ansiosta loistohankinta myös kotikäyttöön. Edullinen hinta, ammattitason suorituskyky a yös Meiltä sa-vtam osat! Bellman ra 429e Näe kuvat värinäytöltä heti maastossa! Premium Lite -lihamylly Jokakodin pikkujätti Monipuolinen pikkumylly jokaisen kodin tarpeisiin. Näppärä koko helpottaa varastointia mutta kätkee sisäänsä tehokkaan paketin. Mukana leikkuuterät ja makkarasuutin. ennen HUIPPUSUOSITTU PIKKUJÄTTI 149e Premium -haudutuspata Laadukas elektroninen haudutuspata. Vetoisuus 4,5 litraa. sh. 299e 199e Värinäytöllinen ohjain ja 2Gb muistikortti 499e VALMISTETTU SUOMESSA! Saana Asekaappi Asekaappi tosi harrastajalle! Reilun kokoiseen kaappiin mahtuu 6-8 asetta/puoli. Säilytä patruunasi ja metsästystarvikkeesi erillisessä lukitussa kaapissa! Kaksi värivaihtoehtoa. Ovissa ripustuskoukut. Mitat 1070x370x1500mm ja paino 92kg. Riista/valvontakamera SG-550V Camo Kamerassa on automaattinen liikkeen tunnistus. Tallennus toimii infrapunan avulla myös pimeässä. Tallentaa laadukasta kuvaa tai videota muistikortille. Soveltuu myös esim. omakotitalon tai kesämökin valvontaan. Valmiusaika jopa 6kk! NYT! 69e 99e HUIPPUSUOSITTU KOTIKOKKI! puh. 045 652 0000 eratuo i soita Tilaa kätevästi netistä ta rusteet.fi te.fi valiokoirava puh. 0500 176 596, 0400 245 083 Hintoihin lisätään toimituskulut.
• Kytkettynä jäljestävä koira on jahtiporukan tärkeä apulainen "Metsästä kuuluu laukaus. Metsästyksenjohtaja odottaa armonlaukausta, jota ei koskaan tule. Jospa eläin putosi niille sijoilleen? Lopulta passista tulee radiolla ilmoitus, että sarvipäätä kohti on ammuttu, mutta se ei ole kaatunut. Neljä hirveä on mennyt passista läpi. Miten tästä eteenpäin? Jahtivouti soittaa jäljestävän koiran ohjaajalle ja pyytää apua tilanteen selvittämiseen." Jäljestystilanne yleisesti J äljestystilanne voi alkaa vaikka edellisen kaltaisesta tapahtumasta. Siihen, kuinka päästä tilanteessa eteenpäin kytkettyä koiraa apuna käyttäen, on olemassa muutama hyvä perusohje: Aluksi selvitetään, mitä on tapahtunut, missä ja milloin. Tarkka tieto ampumapaikasta on tärkeä, ja se kannattaa selvittää ensin kartan avulla ja sitten ampujan kanssa maastossa. Tiedot eläinten määristä ampumapaikalla, ampumamatkasta ja ammutun eläimen käyttäytymisestä laukauksen jälkeen ovat arvokkaita. Ampumispaikalla tehdään havaintoja mahdollisista verijäljistä, luodinjäljistä, luunsiruista tai karvoista. Näistä voi alkaa haarukoida mahdollista vamman astetta. Tilanteessa ei kannata olettaa mitään, vaan perustaa tilanne faktoihin ja siihen, että eläin on haavakko, kunnes toisin todistetaan. 12 Metsästäjä 6 / 2009 Sinällään itse jäljestykseen ei ole kiirettä, jos eläimestä vuotaa verta. Kokeneella jälkikoiralla pystytään ajamaan verijälki useidenkin vuorokausien kuluttua, parhailla jopa viikkoja myöhemmin. Mikäli verta ei tule ollenkaan, tulee jäljelle päästä muutaman tunnin kuluessa. Jäljen vanhenemiseen vaikuttavat myös vallitsevat sää- ja maasto-olosuhteet. Eläimen kärsimysten lopettamisen vuoksi tilannetta ei pidä pitkittää enempää kuin on tarpeen parhaan mahdollisen koirakon paikalle saamiseksi. Jälkikoiran työn alkamista helpottaa eniten se, että ihmiset tai muut koirat eivät ole sotkeneet jälkiä ampumispaikalla kulkemalla aluetta ristiin rastiin. Ampumisen jälkeen eläintä tulisi seurata maksimissaan 300 metrin matka, jäljen sivussa. Mikäli ihminen kulkiessaan saa jostakin verta kengän pohjiinsa, levittää hän uusia verijälkiä maastoon jokaisella askeleellaan pitkän aikaa. Tämä vaikeuttaa varmasti jäljestävän koiran työtä. Niin kauan kuin haavoittunutta eläintä seurataan kytketyllä koiralla, ovat maastoon tulleet jäljet ja tapahtumat myös metsästäjien tiedossa. Kytkettynä jäljelle Jäljestysvauhdin tulee olla niin hidas, että ampuja pystyy ottamaan ampumatilanteen milloin tahansa. Jäljelle lähdetään vasta, kun eläin on rauhoittunut aloilleen. Tähän menee tavallisesti aikaa noin kaksi tuntia ampumisesta. Eläimen rauhoittuessa se käy makuulle ja haavakuume nousee nopeasti. Eläin pyrkii myös usein veteen helpottamaan oloaan. Jäljelle lähtevät koiranohjaaja, kytkettynä jäljestävä koira ja ampuja sekä tarvittaessa maasto-opas. Koiranohjaaja johtaa jälkipartion toimintaa, ampuja on valmiina lopettamaan loukkaantuneen eläimen ja maasto-opas huolehtii suunnistamisesta, mahdollisten verijälkien merkitsemisestä maastoon sekä viestiliikenteestä varsinaiselle metsästyksenjohtajalle. Ennen jäljelle lähtöä koiran kanssa kannattaa kulkea pakolliset pissa- ja kakkalenkit, että itse jäljellä koira voi keskittyä pelkästään työn tekemiseen. Lähtöpaikalla kannattaa käyttää hetki harkintaa ja antaa koiran rauhassa etsiä lähtöjälki. Mikäli koira osoittaa useamman jäljen, on tilanne selvitettävä jälki kerrallaan. Jälkeä seuratessa koiranohjaajan tärkein tehtävä on tarkkailla koiraa ja sitä, mitä se maastosta hänelle ilmaisee. Koulutettu koira ilmaisee
• veripisarat ja osoittaa mahdolliset suuremmat verimäärät, joita ei välttämättä ihmissilmin sulasta maasta voida havaita. Veren sijainti ja määrä voivat kertoa haavoittumisasteesta. Myös havainnot makuupaikoista ovat tärkeitä. Ohjaajan tulee seurata, että koira pysyy koko ajan töissä ­ siis jäljestää alkuperäistä jälkeä. Taito "lukea" koiraa opitaan vain koiran kanssa tehdystä yhteistyöstä jäljestysharjoitusten tuloksena. Kytketyn koiran kanssa edetään maastossa rauhallisesti ja mahdollisimman äänettömästi. Metsästyksen johtajaa on syytä informoida ta- pahtumista riittävän usein, jotta hän voi siirtää ja suunnitella passitusta alueen ympärille. Tiedon tulee mennä johtajan kautta myös passissa oleville metsästäjille, jotta heidän vireystilansa säilyy. Metsästyksen johtajan toimintaa helpottaa, kun koirapartion mukaan laitetaan koiran gps-tutkapanta. Tällöin hän voi jopa reaaliajassa seurata jäljestyksen etenemistä. Nykytekniikka mahdollistaa myös passimiesten sijainnin seuraamisen, mikä on tärkeää etenkin erikoistilanteita hoidettaessa, esimerkiksi asutuksen tuntumassa. Oppia käytännön jäljestystilanteesta: n Iltapäivällä passiin tulee koiran edessä aikuinen naarashirvi kahden vasansa kanssa. Hirvet ovat pienessä liikkeessä ampumahetkellä ja ampuja ampuu jälkimmäistä vasaa, joka merkkaa osuman, mutta jatkaa juoksuaan. Koira jatkaa hirvien perässä matkaa, mutta kahden kilometrin päässä tienylityksessä on enää yksi vasa naaraan mukana. Koira luovuttaa hirvien seuraamisen viiden kilometrin päässä illan jo hämärtyessä. n Ampumapaikalla ampuja on huomannut verta, jota on maassa jonkin verran. Luodin lentorataa tutkiessa huomataan luodin osuneen risuun 30 metriä ennen vasaa, joten osuma ei välttämättä ole kuolon paikalla. Eläimen jälkeä pystytään seuraamaan noin 200 metrin matka ja verta havaitaan siellä täällä. Lopulta jäljet katoavat. n Tilanteessa ei ole muita koiria saatavilla, joten metsästyksenjohtaja päättää, että pysäyttävä koira lasketaan uudelleen ampumapaikalta etsimään vasaa. Koira katoaa metsän pimeyteen, mutta ei ilmaise maastosta mitään paikkaa, mitä voisi käydä tutkimassa. Koira palaa lopulta lähtöpaikalle. n Illan aikana otetaan yhteyttä jäljestävän koiran ohjaajaan, ja hän lupaa tulla seuraavana aamuna selvittämään tilannetta. n Aamulla jäljestävän koiran työ aloitetaan viimeiseltä varmalta paikalta, josta verta on löytynyt maastosta. Koira merkkaa verijäljen ja jonkin aikaa rengastaa aluetta ennen kuin löytää mieluisan lähtevän jäljen. Koirapartio etenee maastossa kytketyn koiran johdolla noin 700 metrin matkan ja vasa löytyy kuolleena. Osuma on jäänyt alas ja taakse suolistoon. Aikaa koko jäljestykseen kuluu noin 15 minuuttia. n Mitä opiksi? ­ Jos pysäyttävä koira olisi opetettu jäljestämään kytkettynä, niin vasa olisi voitu tavoittaa jo illan aikana ja lihat saatu ihmisravinnoksi. Myös vasan kärsimykset olisivat päättyneet aiemmin. KÄYTÄNNÖN TILANNE EI OLE KOSKAAN KOIRAN KOULUTUSTAI HARJOITUSTILANNE! Jälkikoiran työtä helpottaa, jos ihmiset tai muut koirat eivät ole sotkeneet jälkiä ampumispaikalla. Loukkaantuneen lopetus mahdollisimman nopeasti Koirapartio etenee maastossa ja mikäli tavoittaa loukkaantuneen eläimen, pyrkii lopettamaan sen mahdollisimman nopeasti. Jäljestysvauhdin tulee olla niin hidas, että ampuja pystyy ottamaan ampumatilanteen milloin tahansa. Mikäli ampuja jää jälkeen, vauhtia on hidastettava. Tarkoituksena on pyrkiä lopettamaan eläin mahdollisimman tehokkaasti ja siten, etteivät sen kärsimykset pitkity. Kytkettynä jäljestävän koiran työskentelymatka jää usein alle kilometriin, mutta partion on syytä varautua pitkiin kulkuihin. Mikäli eläin on vakavasti loukkaantunut eikä sillä ole ollut häiriötekijöitä perässä, jää se yleensä ensimmäisen kilometrin matkalla makuulle. Jos eläin ponnahtaa makuulta liikkeelle, täytyy tilanteessa tehdä päätös, jatketaanko kytketyllä koiralla etenemistä vai vaihdetaanko pysäyttävä koira tilalle. Nopeimmin tilanne ratkeaa, jos sama koira osaa työskennellä sekä kytkettynä että vapaana. Mikäli alueella on koiralle vaarallisia paikkoja, esimerkiksi vilkkaasti liikennöityjä teitä, virtapaikkoja, heikkoja jäitä tai alueella on susivaara, voidaan kytketyllä koiralla yrittää painostaa eläin passiketjuun. Eläimen jäljestys ei pääty läheskään aina eläimen löytymiseen. Kuitenkin tieto siitä, että eläin on terve, on tärkeä. Tärkeää on myös se, että aina tehdään kaikki mahdollinen, jotta eläimen todellinen tila saadaan selvitettyä. l Teksti ja kuvat: Ville Hokkanen, riistanhoidonneuvoja, Pohjois-Savon riistanhoitopiiri SRVA eli suurriistavirka-aputehtävissä tehtävissä käytetään keltaista liiviä. Normaalissa hirvijahdissa jäljestyksissä pidetään punaista tai oranssinpunaista lakkia ja liiviä. Koiran varusteista tärkeimmät ovat kunnolliset jälkivaljaat ja 6­12 metriä pitkä jäljestysnaru. Metsästäjä 6 / 2009 13
• Suosittu jahtipuku myös kylmään säähän JahtiJakt Classic AIR-TEX -kalvopuku on se legendaarinen jahtiasu, joka ensimmäisenä voitti metsästäjien luottamuksen toimivuudellaan. Kalvopuvun ominaisuuksien ytimenä on testattu AIR-TEX -kalvo, jonka vedenpitävyys ja hengittävyys ovat huippuluokkaa. Toimivuus ja edullinen hinta ovat tehneet kalvopuvusta metsästäjien suosikin niin Euroopassa kuin USA:ssakin. JahtiJakt Classic Erinomainen vedenpitävyys, lämmin rakenne Hengittävyys > 5.000 g/m2/24 h Vesipilarin korkeus > 10.000 mm Testattu huippuvedenpitävä AIR-TEX -kalvo on pintakankaan ja vuorikankaan välissä. Rakenne tekee puvusta lämpimän ja se soveltuu erityisen hyvin kylmiin olosuhteisiin. Te on-käsitelty pintakangas ei vety helposti ja säilyttää sen vuoksi ominaisuutensa myös kosteissa olosuhteissa. Huippuluokan toimivuus Puvussa on mm. irrotettava kalvohuppu, runsaasti taskuja jotka on suunniteltu metsästyskäyttöön sekä verkkosuojatut kainalo- ja lantioventilaatiot. Supreme neule Tyylikäs ja kestävä neule metsälle ja vapaaaikaan. Aito villa lämmittää kosteanakin. Villa (50%), akryyli (50 %). Konepestävä. Väri: Harmaanvihreä. Pro hunter neule Tyylikäs ja kestävä neule metsälle ja vapaaaikaan. Aito villa lämmittää kosteanakin. Villa (50%), akryyli (50 %). Konepestävä. Väri: Ruskea. Forest neule Tyylikäs ja kestävä neule metsälle ja vapaaaikaan. Aito villa lämmittää kosteanakin. Villa (50%), akryyli (50 %). Konepestävä. Väri: Vihreä VAIN 39 90 VAIN + TOIMITUSKULUT 39 90 VAIN + TOIMITUSKULUT 39 90 + TOIMITUSKULUT Tilaukset: www.eratukku. puh. 020 747 7000 Ma-Pe klo 9-17 tai myymälöistä Vantaa · Turku · Tampere · Lappeenranta · Joensuu · Seinäjoki · Kuopio · Oulu
• 1. MicroDry-alusasu Erityisesti kerrospukeutumiseen suunniteltu MicroDry-kangas siirtää kosteuden pois iholta. Arvo 19,90 Huippuluokan toimivuus jahdissa 1. Miellyttävä ja pehmeä eecekaulus 2. Monipuoliset ja toimivat taskut 3. Läppäsuojatut rintataskut 4. Suojaisa povitasku tärkeille tavaroille. 5. Helppokäyttöiseksi muotoillut lämmittelytaskut rinnassa 6. Takissa kahteen suuntaan aukeava etuvetoketju. 7. Vedenpitävä ja hengittävä AIR-TEX -kalvo takissa ja housuissa. 8. Kainalo- ja lantioventilaatiot. Verkkosuoja hirvikärpäsiä, hyttysiä ja mäkäräisiä vastaan 9. Hengittävä ja kosteutta siirtävä verkkovuori 10. Housussa henkselin paikat napeilla 11. Housuissa selkää suojaava korotus 2. Fleeceliivi Lämmin ja tyylikäs micro eeceliivi väliasuksi ja vapaa-aikaan. Vetoketjulliset sivutaskut. Arvo 29,90 + ETUPAKETTI JAHTIJAKT CLASSIC KALVOPUKU VAIN 149 + TOIMITUSKULUT + TOIMITUSKULUT Classic-puvun tilaajille etupaketti kaupan päälle! Etupaketin tuotteet: 1. MicroDry-alusasu, arvo 19,90 2. Fleeceliivi, arvo 29,90 3. Basic -lakki, arvo 7,90 3. Basic-lakki Tyylikäs peruslippis takasäädöllä metsälle ja vapaa-aikaan. Arvo 7,90 Tartu tilaisuuteen, tilaa heti! Supreme -kalvokenkä Supreme-kalvokenkä on kokonahkainen huippuluokan maastojalkine. Hieman madalletun varren ansiosta kenkä sopii erityisen hyvin sekä vaativaan jahti- että vaelluskäyttöön, kun maastossa halutaan kävellä paljon. Minimoitu saumojen määrä takaa kävelymukavuuden kaikissa oloissa. Kehittyneen vedenpitävyyskäsittelyn ja AIR-TEX2-kalvon ansiosta kenkä on täysin vedenpitävä ja silti hyvin hengittävä. Tilauskuponki Kyllä, tilaan ______kpl JahtiJakt Classic -kalvopukua hintaan 149 /kpl ja saan myös etupaketin (3 tuotetta). Kyllä, tilaan ______paria JahtiJakt Supreme -kalvokenkiä hintaan 169 /pari. kpl Supreme neuletta, 39,90 /kpl kpl Pro hunter neuletta, 39,90 /kpl kpl Forest neuletta, 39,90 /kpl Toimituskulut lisätään tilauksen hintaan. Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Sähköposti* Puhelinnumero Kengän malli (Supreme) (alle 18 vuotiaan holhooja) (Classic, neule) Tuote Pituus (cm) Paino (kg) Vyötärö (cm) Erätukku maksaa postimaksun Metsästäjä 6/09 Jalkaterän pituus (cm) 169 VAIN Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS Postitoimipaikka (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin.
• Metsästäjäprofiili 2009 Miten toiveet ja todellisuus kohtaavat eri metsästysmuotojen harrastamisessa? OSA 1 16 Metsästäjä 6 / 2009
• Vuoden 2009 alussa tehtiin metsästäjille edellisvuotta koskenut profiilitutkimus. Sen tavoitteena oli kuvata metsästysharrastuksen nykytilaa, tuoda esille metsästäjien mielipiteitä, kysyä metsästykseen kuuluvista töistä ja omaisuudesta sekä kuvata metsästämisen elinkaarta. Suomalaisen metsästäjän profiilista kerrotaan Metsästäjälehden lukijoille tässä ja ensi vuoden lehdissä. S uomalaisen metsästäjän profiilia kartoittava postikysely lähetettiin 7 000 metsästäjälle. Kysymyksiä oli lomakkeella erittäin paljon, mutta siitä huolimatta yli 60 prosenttia kyselyn saaneista palautti lomakkeen. Tutkimus kiittää metsästäjiä vastausaktiivisuudesta! Vastaukset on tallennettu, ja ensimmäiset, karkeat tulokset alkavat valmistua. Metsästäjä-lehdessä kerrotaan kyselyn perusteella nyt, mitä metsästysmuotoja metsästäjät harrastaisivat, jos siihen olisi tilaisuus ja mitä tosiasiassa harrastetaan. Kiinnostuksesta erilaisten metsästysmuotojen harrastamiseen kysyttiin 5-asteisella asteikolla, miten paljon vastaajia kiinnostaa erityyppinen metsästys koirilla, metsästys muilla metsästystavoilla sekä eri lintulajeihin kohdistuva metsästys eri muodoissaan. Otokseen perustuvat vastaukset laajennettiin koskemaan koko metsästäjäkuntaa otosasetelmaan perustuvilla laajennuskertoimilla. Koira on metsästäjän kaveri Koirien kanssa metsästäminen kiinnostaa yli kahta kolmannesta metsästäjistä. Erityisesti kanalintujen metsästys pystykorvalla ja jänismetsästys ajokoiralla ovat koirametsästyksen suosikkien kärjessä. Niitä kumpaakin ilmoitti haluavansa harrastaa yli kolmannes metsästäjistä. Metsäkanalintujen metsästys on metsästäjillä metsästysmuotojen toivelistan kärjessä. Kolmas koiraa vaativa suosittu metsästysmuoto kaan kiinnostunut. Metsäkanalinnut yksin kulon pysäyttävällä hirvikoiralla metsästys. kien oli koko kyselyn eniten kiinnostusta saanut Koira on kaikkiaankin tärkeä ulottuvuus metsästyskohde ja -muoto. Muut metsäkanalinmetsästyksessä. Metsästäjistä tasan kolmannes tujen metsästysmuodot olivat tasaisen kiinnostaomistaa koiran tai useampia. Metsästyksestä via. Peltokanalintujen metsästys yksin liikkuen välivuosien pitämisen syynä ilmoitetaan usein kiinnostaa viidennestä metsästäjistä. myös tilapäinen koiran puuttuminen. Toisaalta Lintulajeista sepelkyyhkyjen metsästyksestä esimerkiksi hirvieläinten pyynti ajavalla mäyrä- kysyttiin erikseen. Passissa ollen, kuvilta ampukoiralla ei saa suurtakaan suosiota: kahta kol- en tai yksin kulkien kiinnostaa kukin tavoista mesta metsästäjästä se ei kiinnosta lainkaan. noin viidennestä metsästäjistä. Myöskään luolakoiralJäniksen metsästys ajola metsästäminen ei saa koiralla oli suosituimpien suurta kannatusta. metsästysmuotojen listalla 70 prosenttia Kahta kolmasosaa metkolmantena metsäkanalinmetsästäjistä sästäjistä kiinnostaa ylitujen yksinpyynnin ja kapäätään metsästys koiran nalintujen pystykorvameton kiinnostunut kanssa. Ainoastaan kolsästyksen jälkeen. metsäkanalintujen manneksella kuitenkin Kiinnostusta enemmän on koira. Liki kolmannes metsästyksestä kuin mahdollisuuksia metsästäjistä ilmoitti, että yksinään kulkien. koiraharrastus onkin joko Siihen verrattuna, mitä erittäin tai huomattavan metsästysmuotoja metsästärkeä kannustin metsästäjät ilmoittavat haluavantysharrastukselle. Ilman sa harrastaa, heidän jo harkoiraa metsästäminen kiinnostaa paljon tai erit- rastamansa metsästysmuodot ovat osin etäällä täin paljon 23 prosenttia metsästäjistä. Vastaa- toisistaan. Metsäkanalintujen metsästys yksin vasti 18 prosenttia ilman koiraa metsästäminen liikkuen oli suosituin niin toiveissa kuin käytännössä. Yli kaksi kolmannesta metsästäjistä ei kiinnosta lainkaan. on siitä erittäin paljon tai paljon kiinnostuneita, Raudat ja jalkanarut eivät sytytä mutta vain yksi kolmannes onnistuu sitä myös Vain vähän kiinnostusta herättäviä metsästys- harrastamaan. Metsäkanalintujen osalta tilanne muotoja, joista yli 70 prosenttia metsästäjistä ei on myönteinen, kun toiveet ja totuus kohtaavat ole ollenkaan kiinnostuneita, ovat jalkanarulla edes jossain määrin. Toisaalla kyselyssä metpyynti, raudoilla pyynti, jousella metsästäminen sästäjät olivat huolissaan metsäkanalintujen sekä ruokintapaikalta pyynti. Lähes yhtä vähän heikoista kannoista. Se on osaltaan vähentänyt kiinnostusta herättävät lippusiimalla metsästys niiden metsästystä ja siten metsästykseen osalsekä jo mainitut hirvieläimen metsästys mäyrä- listuneiden määrää. koiralla ja metsästys luolakoiralla. Näistä vain Vesilintujen metsästys sekä yksin liikkuen harvoja kiinnostavista metsästysmuodoista vä- että passissa ollen olivat melko korkealla kiinhiten kiinnostuneita ollaan jalkanarulla ja rau- nostavien listalla ja seuraavaksi yleisimpiä jo doilla pyyntiin tai lippusiimalla metsästykseen. harrastettavien metsästysmuotojen joukossa. Vain noin viittä prosenttia metsästäjistä nämä Niitä ilmoitti harrastavansa 23­24 prosenttia metsästäjistä. Yli 20 prosenttia ilmoittaa metlajit kiinnostavat paljon tai erittäin paljon. Osa metsästysmuodoista on siinä mielessä sästävänsä ilman koiraa. Sen sijaan metsästäjiä neutraaleja, että ne keräsivät eniten "jonkin ver- kiinnostavat koiran kanssa harrastettavat metran" kiinnostusta. Näitä ovat jo mainittu metsäs- sästysmuodot huomattavasti enemmän kuin totys ilman koiraa, vesilintujen metsästys passis- dellisuudessa niihin on mahdollisuutta. Etenkin sa ollen, väijyntämetsästys, hirven ajometsästys, kanalintujen metsästys pystykorvalla onnistuu vesilintujen metsästys vain harvalta siitä kiinryhmässä tai yksin senostuneelta. Kun liki kä hiivintämetsästys. 40 prosenttia on lajista Metsästäjistä Kaikilla näillä metsäserittäin paljon tai paljon kolmannes omistaa tysmuodoilla oli vankat kiinnostuneita, vain alkoiran tai useampia, kannattajansa ja niistä le 10 prosenttia ilmoittaa sitä käytännössä jo kokonaan kiinnostumatmutta koiran kanssa harrastavansa. Jäniksen tomat, mutta jonkin vermetsästys kiinnostaa metsästys ajokoiralla ran kiinnostuneita oli yli käy hiukan paremmin, puolet metsästäjistä. kahta kolmasosaa. kun 36 prosenttia ilmoitLinnustus on taa erityistä kiinnostusta ja 19 prosenttia jo käysydämen asia Kaikkein suurimman tännön metsästystä. Hirkiinnostuksen herätti metsäkanalintujen met- vikoiralla metsästämisen tilanne on jokseenkin sästys yksinään kulkien. Siitä on kiinnostunut samanlainen: 31:ä prosenttia kiinnostaa erityijoko paljon tai erittäin paljon lähes 70 prosenttia sesti ja 17 prosenttia pystyy harrastamaan todelmetsästäjistä. Toisin päin ajatellen, vain vajaata lisuudessa. Vain harvoja erityisesti kiinnostavia kymmentä prosenttia se ei kiinnosta lainkaan. metsästysmuotoja harrastaa todellisuudessakin Lintujen metsästys kiinnostaa metsästäjiä ta- vain todella harvat metsästäjät. Alle 3 prosenttia saisesti. Vesilintujen osalta kaikkein suurinta metsästäjistä ilmoittaa harrastavansa metsästyskiinnostusta metsästysmuodoista herättää ve- tä jousella, lippusiimalla tai jalkanarulla. l silintujen metsästys yksin liikkuen tai passissa ollen. Näistä kummastakin on joko erittäin Teksti: Anna-Liisa Toivonen, RKtL paljon tai paljon kiinnostunut noin kolmannes Kuva: Sampsa Holmberg metsästäjistä ja vain noin 15 prosenttia ei lainMetsästäjä 6 / 2009 17
• Hirvialueita haetaan nyt sähköisesti Valtion mailla metsästävät hirviseurueet saavat tammikuussa opetella uuden tavan hakea hirvioikeuksia. Metsähallitukselle jätettävä hirvihakemus täytetään nyt sähköisesti internetissä. Ammuntakokeen oltava voimassa hakuhetkellä Metsähallituksella on noin 340 lupa-aluetta, joilla metsästää yhteensä tuhatkunta seuruetta. Metsähallituksen lakisääteinen tehtävä on järjestää metsästysmahdollisuus myös niille, joilla sitä ei muuten olisi. Tämän vuoksi etusijalla ovat ne seurueet, joissa on eniten ampujia vailla muuta metsästysmahdollisuutta. Tällaisiksi lasketaan henkilöt, joilla on hakemusta jätettäessä voimassa oleva ampumakoe eikä hän kuulu hirviä metsästävään muuhun seuraan. Ampujaluetteloa voi täydentää vielä tammikuun jälkeenkin, mutta Metsähallitus antaa päätöksensä viimeistään 31. tammikuuta jätetyssä hakemuksessa ilmoitetun ampujalistan perusteella. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla seurueessa on yleensä oltava kymmenen tällaista henkilöä, mutta muilla alueilla ei ole vähim- mäisvaatimusta. Niin sanotulla vapaan metsästysoikeuden alueella (8§:n alue) metsästäjät maksavat Metsähallitukselle henkilökohtaisen 42 euron maksun. Muualla seurueet maksavat metsästysoikeudestaan pinta-alamaksun. Jatkossa järjestelmässä voi maksaa lupansa H irvioikeuksien haku valtion maille on uudistunut. Metsähallitus on julkaissut uuden lupahakujärjestelmän (lupahaku.protacon.fi ja www.metsa.fi/metsastys), jonka avulla seurueet hakevat hirvenmetsästysoikeuksia. Hakemuksen ensi syksyä varten voi jättää tammikuun 2010 aikana. Hirviseurueen edustaja rekisteröityy ja kirjautuu lupahakujärjestelmään ja täyttää seurueen tiedot sähköisesti ampujaluetteloa myöten. Hakemus tallentuu järjestelmään, eikä sitä tarvitse enää erikseen postittaa. Metsähallituksen suunnittelijat tekevät päätöksensä järjestelmässä ja tiedottavat seurueita säh- Järjestelmä huomaa, jos köpostitse. ­ Tämä on asiakkaalle metsästäjä esiintyy ampujana helppo tapa hoitaa hake- useammassa listassa. mukset. Kun hirvihakemus on yhtenä vuonna täytetty, seurueen edustaja voi seuraavana vuonna hakea järjestelmästä vanhan hakemuksensa ja tehdä siihen tarvittavat muutokset, erikoissuunnittelija Heikki Hallila sanoo. Lupahakujärjestelmä oli käytössä ensimmäisen kerran viime keväänä, jolloin metsästäjät voivat hakea kausilupia pienriistan metsästykseen. Järjestelmä on tarkoitettu sellaisten Metsähallituksen metsästyslupien hakemiseen, joihin täytetään hakemus. Metsähallitus suunnittelee järjestelmään maksuominaisuutta. Tarkoitus on, että metsästäjät voisivat maksaa lupansa verkkopankissa päätöksen jälkeen. l Teksti: Aku Ahlholm, vs. erikoissuunnittelija, eräviestintä, Metsähallitus Tahallinen virhe ampujaluettelossa johti rangaistukseen n Hirviseurueen ampujaluettelosta vastaa aina hakemuksen allekirjoittanut metsästäjä. Tämä varmistui Rovaniemen hovioikeuden päätöksestä maaliskuussa 2009, kun oikeus tuomitsi miehen, joka oli hakenut Metsähallitukselta hirvenmetsästysoikeutta. Miehen allekirjoittaman hakemuksen ampujaluettelo oli virheellinen. Kaikki ampujat eivät tienneet olevansa mukana luettelossa, ja joidenkin ampujien kohdalla luettelossa luki virheellisesti, ettei heillä olisi muuta hirvenmetsästysmahdollisuutta. Asia oli merkityksellinen, koska Metsähallitus myöntää hirvialueita sen perusteella, missä seurueessa on eniten ampumakokeen suorittaneiden metsästäjiä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta metsästää hirveä. Hakija sai tuomion väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle. Järjestelmä voi tarkistaa metsästyskortin numerot Hirvioikeuden hakija löytää tulevaisuudessa siis omilla tunnuksillaan järjestelmästä kaikki vanhat hakemuksensa. Hänen on helppo muuttaa ampujaluetteloon nimiä tai päivittää ampujien koetietoja, kun hän uusii hakemustaan. Uusi järjestelmä helpottaa myös Metsähallituksen eräsuunnittelijoiden työtä. Kun hakemukset ovat sähköisessä muodossa, heidän on helppo tehdä hakijoille lisätiedusteluja, verrata hakemuksia ja tehdä päätöksiä. Sähköinen järjestelmä pystyy tarkastamaan ampujien metsästyskortin numerot. Lisäksi järjestelmä huomaa, jos metsästäjä esiintyy ampujana useammassa listassa. 18 Metsästäjä 6 / 2009 Näin haet hirvenmetsästysaluetta n Mene sivuille www.metsa.fi/metsastys. n Sieltä löytyvät hakuohjeet ja sähköinen lupahakujärjestelmä. n Rekisteröidy ja kirjaudu lupahakujärjestelmään ja täytä hakemus ampujaluetteloineen. n Huomaa, että hirvenmetsästysalueiden numerot ovat vaihtuneet. n Uudet numerot löytyvät metsa.fi ja ja villipohjola.fi-sivustoilta. n Hakija voi enää hakea vain yhtä aluetta ja yhtä vara-aluetta entisen kahden varaalueen sijaan. n Mikäli seurueen jäsenillä ei ole pääsyä internetiin, hakemuksen voi edelleen postittaa. Ohjeet löytyvät sivulta www.metsa.fi/metsastys.
• HUIPPU UUTUUS NYT KAUPOISSA! CybernCam CCT-1500L riistapalikka Kun haluat kuvan riistakamerastasi matkapuhelimeen realiajassa 20.10.2009 12:30 Suomalaista huippuosaamista maail UU a UUTmassS Riistakameraan/valvontakameraan asennetaan GSM-lähetin joka siirtää valokuvan matkapuhelimeesi TARJOUS! 299, Liitäntämahdollisuus myös isolle maastoanteenille (jos huono gsm- kenttä) CYBERNCAM CCT-1500L TOIMII USEAMMISSA MERKEISSÄ mm: Scoutt Guard, Wieldview, Stealthcam, Moultrie Tiedät heti, kun esimerkiksi peura saapuu ruokintapaikalle Nyt voit käyttää riistakameraasi myös realiaikaisena valvontakamerana Toimii matkapuhelimissa, jotka pystyvät ottamaan kuvaviestin vastaan Voit itse määritellä montako kuvaa päivässä haluat riistapalikan lähettävän Tekstiviesti hälytys, laite lähettää viestin kun kamera havaitsee liikettä Helppo käyttää, tarvitset vain matkapuhelimen missä kuvaviesti mahdollisuus Huittinen: Digimesta Häijää: Neste Häijää Kuopio: Emergence Mikkeli: Karikon Autotalo p. 045 1128 622 p. 040 5128 664 p. 044 0363 624 p. 010 2899 600 Kun ostat CybernCamin saat riistakameran erikoishintaan. Kysy jälleenmyyjältäsi lisää. Pienet käyttökustannukset Säältä suojattu kotelo Made in Finland Takuu 24 kk p. (02) 6375 777 p. (06) 2150 500 p. (03) 2553 000 p. 0400 420 722 Muut jälleenmyyjät löydät: www.cyberncam.com Voit tilata CybernCam tuotteita myös verkkokaupasta: www.riistapalikka.fi w w w. p ro fsh o p . www.eratuote. www.erakontti. Haapajärvi: R. Olkkonen p. 0400 199 011 p. 010 4409 410 p. (08) 761 831 Pori: AA-Production Seinäjoki: Wextra Tampere: RXTX-Tuote Vantaa: Mauvan
• Suurpetosivut uudistuivat täysin 20 Metsästäjä 6 / 2009
• Suurpedot. fi-sivuston etusivu kertoo toimituskunnan omat ja median petouutiset. Lisäksi etusivulla on nostoja videoihin, peleihin ja muun muassa suurpetohavaintolomakkeeseen. J oka kolmas suomalainen pelkää sutta ja karhua. Sekin selviää, kun lukee uusia Suurpedot.fi-internetsivuja, jotka aukesivat yleisölle marraskuussa. Sivuston toimitus teetti Taloustutkimuksella laajan kyselyn suomalaisten suhtautumisesta suurpetoihin. Uusitun sivuston tarkoitus onkin kertoa mahdollisimman kiinnostavasti, laajasti ja luotettavasti sudesta, karhusta, ahmasta ja ilveksestä. Yksi tarkoitus on, että seuraavassa laajassa kyselyssä petopelko olisi vähentynyt. Sivuja julkaisee Metsähallitus, mutta niitä toimittaa laaja joukko muitakin: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Suomen luonnonsuojeluliitto, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö. Toimittajakunta on laaja, koska Suurpedot.fi pyrkii tarjoamaan laajasti hyväksyttyä petotietoa suomalaisille. Metsästäjäin Keskusjärjestöstä toimituskunnassa ovat Klaus Ekman ja Maria Nikunlaakso, luonnonsuojeluliitosta Riku Lumiaro, maa- ja metsätalousministeriöstä Mikaela Miekanmaa, RKTL:stä Maarit Perkonoja ja ympäristöministeriöstä Katja Huumo. Varsinaisen toimittajakunnan lisäksi sivuston sisältöä ovat kirjoittaneet monet muutkin henkilöt, muun muassa Paliskuntain yhdistyksestä. Sivuston ulkoasun ja sisällönmuokkauksen on hoitanut helsinkiläinen mainostoimisto Luovakulma. Sivuston tekniikan on rakentanut kuopiolainen Interactive Partners Oy. Karhu on sutta pelottavampi Petolasta muutakin kuin luontokeskus Mukana sivuston toimituskunnassa on myös Metsähallituksen petoihin erikoistuneen luontokeskuksen Petolan edustus. Vaikka oikea Petola löytyy Kuhmosta, Suurpedot.fi-sivustolla on virtuaalinen Petola, joka kertoo pedoista pelein, kuvin ja videoin. ­ Sivuston uudistus on aivan loistava asia meille. Sivusto on todella kaivannut uutta ilmettä ja tietojen päivitystä. Tällä on Petolalle iso merkitys, koska uusilla sivuilla voidaan uusia koko suurpetoviestinnän rooli, sanoo erikoissuunnittelija Eeva Pulkkinen luontokeskus Petolasta. Hänen lisäkseen sivuja toimittaa Metsähallituksesta Aku Ahlholm, joka sijaistaa sivuston päätoimittajana Hannaleena Mäki-Petäystä. Suurpetosivuston toimitus halusi selvittää, minkälaiseen asenneilmapiiriin uusitut sivustot tulevat. Niinpä Suurpedot.fi tilasi Taloustutkimukselta gallupin, jossa kysyttiin eniten keskustelua herättävistä pedoista eli karhusta ja sudesta. Kysymys kuului yksinkertaisesti, pelkäävätkö ihmiset karhua tai sutta, ja asiaa kysyttiin tuhannelta suomalaiselta. Vastaajista 34 prosenttia pelkää karhua ja 32 prosenttia sutta. Naiset olivat hieman miehiä pelokkaampia, sillä naisista 46 prosenttia pelkäsi karhua ja 44 prosenttia sutta. Miehistä pelkääjiksi ilmoittautui noin 20 prosenttia vastaajista. Aikuisen ihmisen iällä ei ole suurta merkitystä sille, pelkääkö hän sutta tai karhua vai ei. Sen sijaan alempipalkkaisissa töissä on enemmän niitä, jotka pelkäävät. Alle 3000 euroa tienaavista 37 prosenttia pelkää karhua ja 36 prosenttia sutta. Vastaajista, joiden tulot ylittivät 3000 euroa, vain 32 prosenttia pelkää karhua ja 29 prosenttia sutta. Ero on siis tilastollisesti merkittävä, vaikka 3 prosentin virhemarginaali huomioidaankin. Susia pelkäävät enemmän lapsiperheiden vanhemmat (35 %) kuin pelkästään aikuistaloudessa elävät aikuiset (31 %). Tietovisa ja muut pelit ovat Suurpedot.fi-sivustolla uutta sisältöä. Uusia Suurpedot.fi-internetsivuja toimittaa nyt laaja joukko metsästyksen, suojelun ja tutkimuksen ammattilaisia. Sivut tarjoavat petouutisia, tutkimustietoa, pelejä, videoita, kuvia ja kaikkea, mikä vain suurpetoihin liittyy. Sivuston teettämä gallup kertoo myös, mitä suomalaiset pedoista ajattelevat. Sen lisäksi alueelliset erot ovat merkittävät. Karhua pelkäävät eniten pohjoissuomalaiset (37 %) ja länsisuomalaiset (36 %). Vähiten otso jännittää pääkaupunkiseudun asukkaita tai muita eteläsuomalaisia (33 %) ja itäsuomalaisia (29 %). Toisin sanoen sillä ei ole merkittävää vaikutusta, asuuko ihminen alueella, jossa on paljon karhuja. Susipelko jakautuu eri tavoin. Susi pelottaa eniten toki länsisuomalaisia (36 %), joista yhtä suuri osa pelkäsi myös karhua. Pohjoissuomalaiset sen sijaan pelkäävät selvästi vähemmän sutta (31 %) kuin karhua. Etelä-Suomessa ihmiset pelkäävät saman verran sutta kuin karhuakin, mutta itäsuomalaisista vain 26 prosenttia ilmoitti pelkäävänsä sutta. Suurpedot.fi-sivusto julkaisee vielä myöhemmin talvella gallup-tutkimuksen siitä, mitä mieltä suomalaiset ovat susien määrästä Suomessa. l Teksti: Aku Ahlholm vs. erikoissuunnittelija, eräviestintä, Metsähallitus Petopelko vaihtelee alueittain Metsästäjä 6 / 2009 21
• Uppoudu talviseen maastoon JAHTIJAKT LUMI CAMO KALVOPUKU JahtiJakt Lumi Camo -kalvopuku VAIN 179 1. JahtiJakt pipo Lämmin JahtiJakt-pipo. Väri valkoinen + ETUPAKETTI 90 Huippuominaisuudet Premium-tason ominaisuudet lumicamopuvussa. Mm. uniikki suomalainen talvimaastokuvio, design by Kimmo Takarautio. Erittäin hyvin vedenpitävä ja hengittävä. Suoraan pintakankaaseen laminoitu AIR-TEX2-kalvo pitää metsästäjän kuivana ja lämpimänä kaikissa olosuhteissa. Likaa hylkivä Te on-pinta. Materiaali testattu pakkasella. Irrotettava kalvohuppu. Runsaasti taskuja, mukavat lämmittelytaskut. + TOIMITUSKULUT Tilaa heti! Saat etupaketin kaupan päälle. 2. Kynsikkäät Lumi Camo karvalakki +käsineet Uniikki camokuosi. Lumi Camo lintureppu Täysin kahisematon pintakangas. Kotelo aseelle repun selkäosassa. Tukeva, säädettävä lantiovyö. Repun viilekkeissä säädettävä rintaremmi. Lumi Camo eece Uutuus! Lämmintä eeceä. Tyylikäs uniikki suomalainen maastokuvio, design Kimmo Takarautio. VAIN 29 90 VAIN + TOIMITUSKULUT 49 90 VAIN + TOIMITUSKULUT 49 90 + TOIMITUSKULUT Tilaukset: www.eratukku. puh. 020 747 7000 Ma-Pe klo 9-17 tai myymälöistä Vantaa · Turku · Tampere · Lappeenranta · Joensuu · Seinäjoki · Kuopio · Oulu
• Huippulämmin kalvohaalari talveen JAHTIJAKT KALVOHAALARI JahtiJakt Kalvohaalari VAIN 129 + TOIMITUSKULUT Talvella tarvitaan lämmintä Mukava ja lämmin kalvohaalari kaikkiin talven tarpeisiin kuten metsään, pilkille ja kelkkailuun. Suoraan haalarin pintakankaaseen laminoitu AIR-TEX2-kalvo pitää kuivana ja lämpimänä kaikissa olosuhteissa. · · · · · Vedenpitävä ja hengittävä AIR-TEX2-kalvo Lumilukot lahkeensuissa Kädenlämmittimet hihansuissa Vahvikkeet polvissa ja takamuksessa Kaikki saumat teipattu vedenpitäviksi Fleece väliasu Kosteutta siirtävä, miellyttävä eeceväliasu kerrospukeutumiseen. Tilauskuponki Kyllä, tilaan _____kpl JahtiJakt Lumi Camo -kalvopukua hintaan 179,90 /kpl ja saan myös etupaketin sis. 2 tuotetta. Kyllä, tilaan _____kpl JahtiJakt Kalvohaalaria hintaan 129 /kpl. kpl Lumi Camo karvalakki + käsineet, 29,90 /kpl kpl Lumi Camo lintureppu, 49,90 /kpl (LumiCamo, haalari, fleece, väliasu) Tuote Pituus (cm) Paino (kg) Vyötärö (cm) Erätukku maksaa postimaksun VAIN Metsästäjä 6/09 19 90 kpl Lumi Camo fleece, 49,90 /kpl kpl JahtiJakt fleece väliasua,19,90 /kpl Toimituskulut lisätään tilauksen hintaan. Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Sähköposti* Postitoimipaikka (alle 18 vuotiaan holhooja) Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS + TOIMITUSKULUT (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. Puhelinnumero
• Ilvekset parhaassa kunnossa Lounais-Suomessa ja poronhoitoalueella Suomen ilveskanta on edelleen runsastunut: viime talvena ilveksiä arvioitiin olleen lähes 2000 24 Metsästäjä 6 / 2009
• Metsästäjä 6 / 2009 25 Hannu Huttu
• R iista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomen ilveskanta on edelleen runsastunut: viime talvena ilveksiä arvioitiin olleen lähes 2000 eläintä. Tutkimuslaitos on saanut metsästäjiltä erittäin laajan ruhoaineiston, josta tehtyjen analyysien perusteella valkohäntäpeurasta, metsäkauriista ja poroista on ilmeistä etua ilvekselle, sillä tupsukorvat ovat parhaassa fysiologisessa kunnossa LounaisSuomessa ja poronhoitoalueella. Varastorasvan määrät ovat pienempiä Itä-Suomessa, missä ilvesten pääasiallisena saaliina on metsäjänis. Sorkkaeläimistä etua ilveksille Ruhoaineisto tutkimuskäytössä Metsästäjät ovat toimittaneet Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen vuosina 1996 - 2009 lähes tuhat ilveksenruhoa. Aineistosta on tutkittu mm. ilveskannan geneettistä rakennetta sekä ravinnon koostumuksen, naarasilvesten lisääntymisvalmiuden ja ilvesten fysiologisen kunnon alueellista vaihtelua. Kun saatu aineisto yhdistetään Erkki Pulliaisen johdolla Oulun yliopistoon vuosina 1980 - 1995 kerättyyn aineistoon, tietoa on lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta. Tässä ajassa on tapahtunut ilveksen kannalta olennaisia muutoksia ravintotilanteessa etenkin Etelä-Suomessa. Metsäjäniskannat ovat merkittävästi vähentyneet samalla, kun rusakosta, valkohäntäpeurasta ja metsäkauriista on tullut aiempaa runsaslukuisempia. Näiden pysyväisempien muutosten ohella pitkä aikasarja auttaa myös ymmärtämään esimerkiksi jäniskantojen vuosivaihtelun merkitystä entistä paremmin. Erityisesti ravintotilanteen muutosten heijastuminen ilvesten talvisen ravinnon koostumukseen ja fysiologiseen kuntoon on kiinnostava tutkimusaihe. Muualla Suomessa ilvekset ovat viime vuosina saaneet nauttia aiempaa jonkin verran helpommista lumioloista, mistä on saattanut olla etua ilveksille. Pienet sorkkaeläimet, etenkin metsäkauriit, on ilveksen tärkeimpiä saaliseläimiä valtaosassa ilveksen laajaa esiintymisaluetta Euraasiassa. Vuoristoalueilla, esimerkiksi Alpeilla, osapuilleen metsäkauriin kokoinen gemssi on tärkeä saaliseläin. Valkohäntäpeura on metsäkaurista kookkaampi, mutta aikuisenakin sopiva saaliseläin etenkin täysikasvuiselle urokselle. Tämä voi olla syy siihen, että erityisesti urokset olivat rasvaisia Lounais-Suomessa. Urosten ollessa kolmen, neljän ja viiden vuoden iässä myös ruumiinpaino oli pienempi alueella, missä ilvesten pääravinto on metsäjänis. Poronhoitoalueelta iälleen määritettyjä yksilöitä on toistaiseksi niin vähän, ettei iän vaikutusta ole järkevää tarkastella poronhoitoalueen ilvesten osalta. Tähän mennessä saatuja tuloksia esitellään tarkemmin seuraavassa Suomen Riistan numerossa. Vain poronhoitoalueen ruhot tutkimukseen Vuotuinen näytteiden määrä on pyyntimäärien kasvun myötä noussut niin suureksi, ettei laitoksella ole resursseja kattavaan ruhojen käsittelyyn. Poronhoitoalueelta aineistoa on toistaiseksi niukasti, minkä takia poronhoitoalueelta toivotaan saatavan ruhoja tutkimusaineistoksi myös tulevina vuosina. Muualla Suomessa kaadettujen ilvesten ruhoja ei sen sijaan enää voida ottaa vastaan. l Teksti: Ilpo Kojola ja Katja Holmala, rktl Kiitokset. Haluamme lausua lämpimät kiitokset Anita Kenttälälle, Seija-Sisko Kilpelälle, Jorma Korhoselle ja Sanna Kokolle ruhomateriaalin käsittelystä. Kiitämme myös kaikkia näytteitä toimittaneita metsästäjiä. 6 5 Varastorasva (%) 4 3 2 1 0 Valkohäntäpeuraalue Poronhoitoalue Jänisalue Naaras Uros Varastorasvan suhteellinen osuus (munuaisrasvan ja suolilieverasvan yhteispainon suhde ilveksen ruumiinpainoon) on suurempi valkohäntäpeura-alueella ja poronhoitoalueella kuin alueella, missä ilvesten pääravintoa on metsäjänis. 6 5 4 3 2 1 0 0 1 2 3 4 5 Ikä (vuosia) 6-8 >8 Paino (kg) 35 30 25 Varastorasva (%) 20 15 10 5 0 0 1 2 3 4 Ikä (v.) 5 6-8 >8 Naaras, valkohäntäpeura-alue Uros, valkohäntäpeura-alue Naaras, jänisalue Uros, jänisalue Varastorasvan suhteellinen osuus oli suurin valkohäntäpeura-alueen uroksilla. Naaras, valkohäntäpeura-alue Uros, valkohäntäpeura-alue Naaras, jänisalue Uros, jänisalue Valkohäntäpeura-alueen urokset olivat jänisalueen uroksia painavampia olleessaan 2-5 vuoden iässä. Naaraiden painoissa ei ollut eroa alueiden välillä. 26 Metsästäjä 6 / 2009
• Liikuttavan halpa urheilukauppa Tarjoukset voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää. Koko- ja värivaihtoehdot voivat vaihdella myymälöittäin! Tutustu asevalikoimaamme ja tarjouksiimme myös verkossa www.budgetsport.fi BIG BANG Vikingin suosittu pintanahkainen ja vedenpitävä gore-tex metsästysjalkine. Koot: 38-47. BIG BANG Deerhunter Rusky takki- tai haalarihousut Erittäin lämmin metsästysasu syksyn ja talven kylmille keleille. Sekä takki että housuhaalari ovat täysin vedenpitävät. Materiaali on pehmeä ja kahisematon. Koot: 50-60. Viking Hunter gore-tex metsästysjalkine BIG BANG t. Kolme vaihtosupistajaa, extraktori Sopii Finnclassicin vaihtopiipuille. 149,Leijona Hunter 12/76 päällekkäispiippuinen haulikko (279,-) BIG BANG Blaser BBF 95 rihlakko kki. Useita kaliipereja. Pähkinäpuutu Pikajalka ja asehihna sis. hintaan. 249,- Takki 149,- Haalarit BIG BANG L 90x235cm ja XL 105x240cm. paino 2,6kg. Vakiovarusteena pöpehmeä ja irrallinen tyyny. Läm estää kaulus ja vetoketjun suojalista . lämpöhukkaa. Limit lämpötila -6C 795,- (919,-) BIG BANG Nike Mini magnum 12/70 42g 2550,Nike Special 12/70 36g Ostettavissa Halti Explorer Allseason myös verkkokaupasta! makuupussi Lämmin kolmen vuodenajan (99,90) makuupussi. 2 kokoa: Nike haulikon patruunat 10 kpl/rs 59,90 3,95 10 kpl/rs 5,90 10 kpl/rs Nike Magnum 12/76 52G. 3,50 10 kpl/rs Vantaa Tammisto Espoo Friisilä Lempäälä Ideapark Raisio Kuninkoja Oulu Limingantulli Voimakuja 4, 01510 Vantaa · Ark. 10-20 la 10-18 su 12-17 Kuitinmäentie 27, 02240 Espoo · Ark. 10-20 la 10-18 su 12-18 Ideaparkinkatu 4, 37570 Lempäälä · Ark. 10-21 la 10-18 su 12-18 Itäniityntie 11, 21280 Raisio · Ark. 10-20 la 10-18 su 12-18 Kempeleentie 4, 90400 Oulu · Ark. 10-19 la 10-16 su 12-16
• Tietoa ilvesten liikkeistä satelliittiseurannalla Talvina 2007­2008 ja 2008­2009 pannoitettujen ilvesten liikkumisalueiden laajuudet ovat yllättäneet tutkijatkin. Muutama tutkimusilves on lähtenyt synnyinseuduiltaan etsimään omaa elinaluetta ja liikkunut samalla melkoisia matkoja. O sa ilveksistä on merkinnän jälkeen pysytellyt selvästi muodostuneella elinalueella (Kartta 1). Näistä urosten elinalueet ovat olleet suurempia kuin naaraiden. Neljä ilvestä on kuitenkin lähtenyt jonkin aikaa pannoituksen jälkeen alkuperäiseltä alueelta vaeltamaan muualle eli dispersoimaan. Näistä vaeltajista osa ehti seurannan kestäessä jo asettua aloilleen ja muodostaa siten itselleen pysyvän uuden elinalueen. Yleensä nisäkäslajien yksilöt siirtyvät synnyinalueeltaan pois ja perustavat oman suhteellisen pysyvän elinalueen eli elinpiirin ennen ensimmäistä lisääntymiskautta. Keski-Euroopassa urosilvekset ovat kulkeneet naaraita kauemmaksi, mutta meidän ilveksiä koskeva aineistomme on toistaiseksi liian pieni sukupuolten välisten erojen tarkasteluun. Naarasilveksen liikkuminen Uudellamaalla Uula, nuori naarasilves (noin 1-vuotias), pannoitettiin pitkänäperjantaina 2008 Vihdissä. Satelliittipanta antoi ensimmäisen paikannuksen merkintäpaikassa, ja Uula liikkui todennäköisesti aivan aluksi lähellä synnyinaluettaan. Vihdin seudulla tämän ilveksen liikkumisalueen laajuus oli noin 120 neliökilometriä (Kartta 2). Uulan panta oli ohjelmoitu ottamaan sijaintipaikannuksen neljän tunnin välein, mutta huhtikuun ajan se ohjelmoitiin ottamaan paikannus tunnin välein. Tänä aikana Uula liikkui 100 met- riä ­ 7 kilometriä vuorokaudessa, keskimäärin 2,4 kilometriä vuorokaudessa. Liikkumisaktiivisuuden vaihtelun taustalla on todennäköisesti saalislaji (saaliin koko) ja saalistuksen onnistuminen. Suuremman saaliin äärellä ilves voi viipyä pidempään, jolloin myös liikkuminen keskittyy pienemmälle alueelle. Myös vuorokauden sisällä on havaittavissa eroja liikkumismatkoissa: päiväaikaan liikutaan lyhyempiä matkoja kuin hämäränä aikana. 18.5.2008 Uula lähti kulkemaan pois Vihtiin muodostuneelta elinalueeltaan. Kahdessa päivässä se oli siirtynyt lähelle Hyvinkäätä, pysytellen kuitenkin vielä Uudenmaan riistanhoitopiirin rajojen sisäpuolella. Uulan siirtymän jälkeinen elinpiiri näyttäisi vakiintuneen Hyvinkää-Riihimäki-alueen länsipuolelle 20.5.2008 alkaen. Hyvinkään kokonaisliikkumisalue oli kooltaan noin 220 neliökilometriä (Kartta 3). Paikannusten välisistä etäisyyksistä voidaan laskea vähimmäisliikkumismatkoja eri ajankohdille. Esimerkiksi marraskuussa Uula liikkui vuorokaudessa noin 200 metrin ­ 6 kilometrin matkoja. Joulukuussa vuorokausiliikkuvuus vaihteli noin 100 metrin ja 9 kilometrin välillä, ja keskimäärin tämä ilves kulki 2,6 kilometriä vuorokaudessa. Koko seuranta-aikana keskimääräinen vuorokausimatka oli noin 1,3 kilometriä. Pannan patteri loppui juuri ennen vuodenvaihdetta, ja panta lähetti viimeisen sijaintitiedon 30.12.2008. Uulasta ehti kertyä kuitenkin Riistantutkimus toivoo, että ilveksen metsästyksen yhteydessä pannoitetut eläimet säästettäisiin. yli 1800 onnistunutta paikannusta ja seurannan aikana se kulki yli 1400 kilometriä. Esimerkki aikuisen urosilveksen liikkeistä Liikkumisaktiivisuuden vaihtelun taustalla on todennäköisesti saalislaji ja saalistuksen onnistuminen. Ruski-niminen ilves pannoitettiin 17.3.2008 Pohjois-Savossa. Tuolloin 23 kiloa painanut urosilves oli kokonsa perusteella todennäköisesti yli 4-vuotias. Pannoituksen jälkeen Ruski eleli noin 160 neliökilometrin kokoisella alueella (Kartta 4). 18.4.2008 se lähti kuitenkin kulkemaan länttä kohti. Siirtyminen uudelle alueelle tapahtui viikossa, ja uusi elinalue vakiintui osittain Oulun ja osittain Pohjois-Savon riistanhoitopiirin alueelle. Tuolloin Ruski liikkui noin 1400 neliökilometrin kokoisella alueella. Ruskin vuorokaudessa liikkuma matka vaihteli paikannustietojen perusteella noin sadasta metristä lähes kymmeneen kilometriin, ollen keskimäärin reilun kilometrin vuorokaudessa (siirtymäaikana kuljettu matka on jätetty pois laskusta). Ruskin panta toimi ­ odotusten mukaisesti ­ lähes vuoden päivät. Tuona aikana kertyi yli 1500 paikannuspistettä, joista tämän urosilveksen liikkumista voidaan analysoida. Laskettaessa kokonaisliikkumismatkaa neljän tunnin välein olevien paikannusten perusteella Ruski kulki rapeat 1600 kilometriä. Valitettavasti kiima-aika jäi tämän seurannan ulkopuolelle, sillä olisi ollut odotettavaa, että urosilveksen liikkuvuus olisi kiiman aikana lisääntynyt. Satelliittipannoitukset jatkuvat kahtena tulevana talvena Jokaisen pannoitetun ilveksen takana on valtava ponnistus sekä tutkijoiden että vapaaehtoisten työtä. Ilvesten pannoituksia tehdään pääasiassa lumisena aikana, sillä eläimet menevät hanakammin loukkuihin muun muassa ravintotilanteen muuttuessa talven pakkasten myötä. Lisäksi eläinten jäljitys ja kiinni saaminen koiria avuksi käyttäen vaatii soveltuvat lumiolot. Ilvesten pannoitusurakka on nyt puolivälissä, ja tähän mennessä hyvä paikannusaineisto on kertynyt noin kymmenestä ilveksestä. Ilvesten merkintää tehdään tässä tutkimuksessa kolmen riistanhoitopiirin (Uusimaa, Pohjois-Häme ja Pohjois-Savo) alueella. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on selvittää Suomessa ilveksen ekologiaan keskeisesti liittyviä piirteitä, kuten elinpiirien koko, käyttö ja sijoit- Katja Holmala 28 Metsästäjä 6 / 2009
• Kartta 2 Kartta 3 Kartta 4 Länsi-Uudenmaan ilvekset lasketaan n Uudellamaalla toteutetaan talvella 2009­2010 Kainuun mallin mukainen ilvesten reittilaskenta. Uudenmaan riistanhoitopiirin organisoima laskenta suoritetaan lähes koko Länsi-Uudenmaan alueella, sillä riistanhoitoyhdistykset ja metsästäjät ovat lähteneet hankkeeseen innolla mukaan. Laskennan rahoittaa maa- ja Metsätalousministeriö, ja yhteistyössä on mukana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Ilveskannan koko aiheuttaa jatkuvaa keskustelua Uudellamaalla, ja nykyinen RKTL:n ylläpitämä suurpetoyhdysmiesten havainnointiverkostoon perustuva kannanarvio saattaa antaa virheellistä tietoa etenkin tiheiden ilveskantojen alueella. MMM:n kannanhoitosuunnitelmien mukaiset toimet ja metsästyskiintiöt määritellään kulloinkin saatavilla olevan parhaan tiedon mukaan. Nykyisin vallitseva ristiriita kansalaisten mielipiteiden ja laskentatulosten välillä aiheuttaa epäluottamusta kannanhoitojärjestelmää kohtaan. Kaikkien laskenta-alueella toimivien riistanhoitoyhdistysten ja metsästysseurojen panos on koko laskennan onnistumisen ehto. Menetelmänä laskenta on työläs, ja vaatii suuren määrän laskijoita ja muuta henkilöstöä. Uudenmaan lumiolosuhteista johtuen laskenta on päätetty suorittaa välittömästi sopivan lumisateen jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että laskentapäivä voi osua myös viikolle. Laskenta suoritetaan 1.1.2010­15.2.2010 välisenä aikana. Helmikuun puolivälin jälkeen ilvesten kiima lisää niiden liikkuvuutta ja vaikeuttaa liikaa laskennan suorittamista. Menetelmä perustuu reittiverkostoon, jolta ilvesten jäljet pyritään havainnoimaan. Ilvespentueet erotellaan mahdollisimman tarkasti, ja niiden määrän sekä muiden ilvesten jälkien perusteella lasketaan kanta-arvio. Laskennan jälkeen tulokset analysoidaan käyttäen apuna gpspannoitettujen ilvesten liikkumisesta saatuja tietoja. Onnistuessaan laskentamenetelmä antaa varsin tarkan arvion ilvespentueiden määrästä sekä aiempaa paremman kuvan ilvesten kokonaisluvusta. Hankkeen kotisivut: www.riista.fi/uusimaa Teksti: projektisihteeri Markku Laulumaa, Uudenmaan riistanhoitopiiri Kartta 1 tuminen suhteessa ihmistoimintaan, lajin sisäiset suhteet sekä lisääntyminen, kuolleisuus ja levittäytyminen uusille alueille. Ilveksen ja sen käyttämien saalislajien suhteita setvitään seurannassa olevien ilvesten kohdalla tehoseurantajaksoissa lumisena aikana. Ilmoita havaintosi pannallisesta ilveksestä Ilvesten satelliittipannat on varustettu pudotusmekanismilla, joka käynnistyy pannan paristojen loppumisen jälkeen. Joillakin aikaisempina talvina pannoitetuista ilveksistä on siis edelleen panta kaulassaan, vaikka sijaintitietoa ei enää aktiivisesti kerry. Pannan pudottua ilveksille jää vielä keltainen korvamerkki korvaan, josta yksilö voidaan myös tunnistaa numeron perusteella. Ilvestutkimus on kiinnostunut kaikista näköhavainnoista ja riistakamerakuvista pannoitettuja tai korvamerkittyjä eläimiä koskien ja toivookin, että tutkijalle (katja.holmala@rktl.fi, p. 020 5751 206) joko soitettaisiin tai lähetettäisiin sähköpostitse tietoa tällaisista havainnoista (sijaintitieto mahdollisimman tarkkaan). Kaikki lisätieto on arvokasta! Jokaisen pannoitetun ilveksen takana on valtava ponnistus sekä tutkijoiden että vapaaehtoisten työtä. Riistantutkimus toivoo, että il- veksen metsästyksen yhteydessä nämä merkityt eläimet säästettäisiin. Tarvittaessa tutkijalta voi ennen jahtia varmistaa, ettei jahtialueella liiku pannoitettua eläintä. Tieteellinen tutkimus isosta kissastamme tuottaa tietoa, joka auttaa ymmärtämään ilveksen roolia osana riistaeläinyhteisöämme. l Teksti: Katja Holmala, tutkija, RKTL Ilpo Kojola, erikoistutkija, hankkeen vastuullinen johtaja, RKTL Lisätietoa myös: http://www.rktl.fi/ > Riista > Suurpedot > Ilves > Käynnissä oleva ilvestutkimus Metsästäjä 6 / 2009 29
• Valkohäntäpeurat Miten laajoilla alueilla valkohäntäpeurat liikkuvat vuoden aikana? Miten kauas nuoret valkohäntäpeurat muuttavat ennen kuin ne perustavat omia kotialueitaan? Miten lumen syvyys vaikuttaa peurojen liikkumiseen? Tässä muutamia peruskysymyksiä, joihin toivottavasti saamme vastauksia, kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen yhteistyössä käynnistämä gps-merkittyjä valkohäntäpeuroja koskeva tutkimusprojekti etenee. E nsisijaisen tärkeä kysymys on kuitenkin selvittää, miten valkohäntäpeurat liikkuvat suhteessa maantieliikenteeseen ja miten voitaisiin välttää liikenneonnettomuuksia, joissa valkohäntäpeurat ovat osallisina. Vuoden 2008 aikana tapahtui runsaat 3 400 liikenneonnettomuutta, joissa pienet hirvieläimet olivat osallisina. Näissä onnettomuuksissa vammautui 40 ihmistä, minkä lisäksi niissä syntyi huomattavia taloudellisia tappioita. Koska ilmaston ennustetaan lämpenevän, saattaa hyvinkin olla, että valkohäntäpeurat leviävät yhä laajemmalle alueelle, mikä taas todennäköisesti tietää myös lisää onnettomuuksia. Vaelluksia yritetty kartoittaa jo 60-luvulla Tarve selvittää valkohäntäpeurojen liikkeitä on ollut pitkään ja tutkimusta näiden kysymysten selvittämiseksi on toivottu muun muassa siksi, että voitaisiin arvioida ja verottaa peurakantoja oikein. Vuosina 1968­1972 Ilkka Koivisto ja Yrjö Paasikunnas yrittivät kartoittaa peurojen liikkeitä Vesilahden Laukossa, mutta vähäisin tuloksin. ­ Silloin varustettiin neljä peuraa radiolähetinpannalla, mutta lähettimet toimivat huonosti ja pannat irtosivat jo muutaman käyttökuukauden jälkeen. Näiden tutkimusten tulokset olivat niin puutteellisia, ettei niistä kirjoitettu edes raporttia, muistelee Koivisto, joka siihen aikaan toimi Korkeasaaren eläintarhan päällikkönä. Kun Suomessa vuonna 1998 alettiin varustaa susia gps-lähettimillä, vahvistui allekirjoittaneen kiinnostus myös valkohäntäpeurojen varustamisesta vastaavilla kaulapannoilla. Vuonna 2005 olivat suunnitelmat selvät kymmenen valkohäntäpeuran varustamiseksi GPS -lähettimillä Länsi-Uudenmaan Tenholassa. Valitettavasti kävi niin, että maa- ja metsätalousministeriö, jonka piti olla tämän projektin päärahoittaja, joutui juuri sinä vuonna maksamaan suuria rahamääriä hirvivahingoista, ja peuratutkimus jäädytettiin kokonaan. Pari vuotta myöhemmin maa- ja metsätalousministeriön rahatilanne oli parempi, ja RKTL ja Metla saivat rahoitusta valkohäntäpeurojen vaelluskäyttäytymistutkimusta varten. Myös Elintarviketurvallisuusvirasto, Tiehallinto, metsäkeskukset ja Metsästäjäin Keskusjärjestö sekä lukuisat yksityiset metsästäjät ovat eri tavoin mukana projektissa. Jotta voitaisiin kerätä halut30 Metsästäjä 6 / 2009 tu määrä tietoa, tavoitteeksi on asetettu 30 peuran varustaminen gps-lähettimillä Uudenmaan, Hämeen ja Savon riistanhoitopiireissä. Eläinten seuranta toteutettaisiin parin vuoden aikana. RKTL:n Jyrki Pusenius ja Metlan Juho Matala analysoivat gps-merkityistä peuroista saadut paikannustiedot. Tulokset julkaistaan niin kansainvälisissä kuin kansallisissa alan lehdissä. Moninaiset tavoitteet Muun muassa ilmaston erot ovat syynä mainitun maantieteellisen hajonnan tutkimiseen. Eräs projektin tavoitteista on selvittää, kuinka ilmaston muutokset tulevaisuudessa saattavat vaikuttaa valkohäntäpeurojen liikkumiseen, levinneisyyteen ja populaatiodynamiikkaan. Projektin ohjelmaan kuuluu myös menetelmien kehittäminen kannan laskemisen parantamiseksi sekä tietojen saantia elinympäristöjen ja ravinnon valinnasta. Näin halutaan myös löytää väline, jolla voitaisiin ennustaa koska ja missä vahinkoja syntyy liikenteessä ja metsätaloudessa sekä miten vakaviksi vahingot saattavat tulla. Koska suurpetojen ­ lähinnä ilvesten ­ lukumäärä lisääntyy huomattavasti, halutaan siksi myös selvittää, miten tämä vaikuttaa peurakantoihin. Pyydystetään loukuilla ja nukutuskiväärillä Aikojen kuluessa on eri tarkoituksia varten pyydystetty huomattava määrä valkohäntäpeuroja. Vuosina 1962­1980 pyydystettiin Suomessa yli 120 peuraa, joista useimmat siirrettiin maamme eri puolille. Osa näistä peuroista houkuteltiin latoihin rehun avulla, mutta jonkin verran käytettiin myös nukutuskivääriä sekä isosilmäisiä verkkoja, joita viritettiin pitkinä linjoina. Nyt ajankohtaisen tutkimusprojektin alkuvaiheessa mietittiin useita vaihtoehtoisia pyydystämismenetelmiä. Lopulta päädyttiin käyttämään pääsääntöisesti nukutuskivääriä sekä "Clover trap" -nimisiä loukkuja. Jälkimmäiset ovat saaneet nimensä loukun vuonna 1954 kehittäneen henkilön mukaan.
• gps-seurannassa netelmä vaatii enemmän resursseja kuin Cloverloukut. Jotta saataisiin hyvä osuma peuraan, on eläimen ja ampujan välimatka mieluiten oltava alle kaksikymmentä metriä. Lisäksi eläimen on seistävä erillään muista peuroista ja kasvillisuudesta. Koska nukutusnuolen on osuttava eläimen takapuolen lihaksiin, on eläimen seistävä liikkumatta paikallaan sopivassa asennossa. Saattaa olla, että tällaista otollista tilannetta joutuu odottamaan varsin pitkään. Suomen ensimmäinen gps-merkitty valkohäntäpeura Kun käytännön valmistelut oli saatu suoritettua, ryhdyttiin syksyllä 2008 valkohäntäpeurojen pyydystämiseen. Helpottaaksemme pyydystämistä perustimme useita ruokintapaikkoja. Peurat houkuteltiin näille monenlaisten herkkujen avulla. Peurojen gps-merkinnän suoritti Pertti Hokkanen, joka vietti merkittävän tuntimäärän ruokintapaikkojen tuntumassa saadakseen tilaisuuden ensimmäisten peurojen nukuttamiseen. Nukutuskiväärin läpimitaltaan 11 millimetrinen nuoli. Se sisältää 3 millilitraa nukutusainetta, joka pitää peuran nukutettuna noin tunnin ajan, jollei sitä herätetä vasta-aineella. Pertti Hokkanen on antanut annoksen herätysainetta ruiskeena, ja naaras numero 42 tulee toimittamaan tietoja liikkeistään kahden vuoden ajalta eli pariston lasketun toiminta-ajan verran. Clover-loukku muodostuu kokoontaitettavasta metallirungosta. Sen sisäpuolelle on ripustettu isosilmäinen nylonverkkoinen pyydys, jonka toisessa päässä on aukko, josta on tarkoitus saada eläin menemään loukkuun. Tämäntyyppisillä loukuilla amerikkalaiset tutkijat ovat pyydystäneet tuhansia peuroja eri tarkoituksia varten. Niin myös Michigan State University -yliopistossa, jonka tutkijat suosittelivat kyseisen loukun käyttöä Suomen valkohäntäpeuraprojektissa. Saatetervehdyksessä oli kuitenkin teksti: "Good luck catching those whitetails ­ always a challenge!". Myös nukutuskivääri on hyväksi koettu menetelmä peurojen pyydystämisessä, mutta me- Suomen ensimmäinen gps-merkitty valkohäntäpeura sai pantansa Länsi-Uudenmaan Tenholassa 25.11.2008. Gps-panta on saksalaista merkkiä Vectronic Aerospace ja se painaa noin 640 grammaa. Panta rekisteröi joka toinen tunti eläimen sijainnin, ja tieto välittyy gsm-verkon kautta tekstiviestinä vastaanottavaan tietokoneeseen. Metsästäjä 6 / 2009 31
• Stig-Henrik Wikström Clover-loukku on kautta aikojen ollut eräs valkohäntäpeurojen pyydystämiseen eniten käytetty loukkumalli. Loukku on 2,0 m pitkä, 1,0 m leveä ja 1,3 m korkea. Kun peura on mennyt Clover-loukkuun, taitetaan loukun runko ja verkko niin, että eläin voidaan pannoittaa. Tässä Mikael Wikström asettaa silmäsuojan eläimen silmille niin, että se pysyisi rauhallisena sen ajan, kun gps-panta asetetaan paikoilleen. Ensimmäisen osumansa valkohäntäpeuran reiteen Hokkanen sai marraskuun 25. päivänä. Eläimelle annettiin 15 minuuttia aikaa hakea makuupaikka ja nukahtaa. Tämän jälkeen seurasi peuran haku. Jäljet lumessa johtivat eläimen luo, ja gps-pannan asettaminen peuran kaulaan voitiin aloittaa. Toimitukseen kuuluu eläimen makuuasennon tarkistaminen ja sen varustaminen silmäsuojalla. Silmäsuojaa käytetään, koska se pitää peuran rauhallisena sen sijaan, että se stressaantuisi haittaavien näkyjen vaikutuksesta. Kyseinen peura sai pannan numero 45. Panta sovitettiin sopivan pituiseksi ja kiinnitettiin kahdella mutterilla. Tämän jälkeen seurasi pannan aktivointi poistamalla siihen kiinnitetty magneetti sekä eläimen herättäminen herätysainetta sisältävällä ruiskeella. Ilo oli melkoinen, kun maamme ensimmäinen gps-pannalla varustettu valkohäntäpeura loikki tiehensä 10 vuotta sen jälkeen, kun ensimmäiset tähän tähtäävät suunnitelmat alkoivat hahmottua. Loukku tarkastetaan kahdesti päivässä Yhteensä kahdeksan Yhdysvalloista saatujen piirustusten mukaan rakennettua Clover-loukkua valmistui tammikuun loppuun mennessä vuonna 2009. Tämä tiesi sitä, että peurojen pyynnin tehokkuus lisääntyisi selvästi. Kaksikymmentä päivää sen jälkeen, kun allekirjoittanut oli aloittanut syöttien asettamisen Cloverloukkuun Tenholassa, valkohäntäpeurat olivat tottuneet siihen ja ensimmäinen käveli loukkuun. Helmikuussa 2009 loukku oli vi- ritettynä yhteensä kolmena yönä, ja tänä aikana pyydystettiin kokonaista kaksi peuraa loukulla. Valitettavasti toinen oli päästettävä menemään ilman lähetintä, koska alueella jo oli kaksi samanikäistä ja samaa sukupuolta olevaa pannalla varustettua peuraa. Myös muualla Clover-loukku osoittautui tehokkaaksi. Vesilahdella pyydystettiin samanlaisella loukulla saman yön aikana kaksi eri naarasta kahdessa eri vaiheessa. Loukut tarkastetaan joka aamu ja ilta, jotta pyydystetyt eläimet eivät seisoisi loukuissa tarpeettomasti. Kun peura on saatu loukkuun, aloitetaan pannoitus 2­3 henkilön voimin. Loukun metallirunkoa taitetaan niin paljon, että verkkopyydys peittää eläimen. Tämän jälkeen peura pysyy liikkumattomana, ja se varustetaan silmäsuojilla. GPS -pannan kiinnittäminen eläimen kaulaan ja lähettimen aktivoiminen kestää muutaman minuutin. Tämän jälkeen tarvitsee vain poistaa silmäsuojat, avata loukku ja verkko sekä päästää peura menemään. Ensimmäisen kauden valkohäntäpeurojen pyynti lopetettiin maaliskuussa. Silloin oli yhteensä 15 peuraa saanut gps-pantansa. Näistä 9 Jokainen metsästäjä voi osallistua projektiin olemalla ampumatta gps-pannoitettuja peuroja. GPS-merkittyjä valkohäntäpeuroja Suomessa Pyyntipaikka Riistanhoitoyhdistys Riistanhoitopiiri Tenholan Uudenmaan Karjalohjan Uudenmaan Asikkalan Etelä-Hämeen Lempäälän seudun Pohjois-Hämeen Mäntyharjun Etelä-Savon -Hirvensalmen Mikkelin seudun Etelä-Savon Yhteensä Eläimen sukupuoli Uros Naaras 2 1 0 1 1 2 0 4 2 0 1 6 1 9 Joka vuosi sattuu liikenteessä suuri määrä peurakolareita. Gps-projektin päätavoite on lisätä tietoa peurojen vaelluskäyttäytymisestä, niin että onnettomuuksien lukumäärä saataisiin vähenemään. 32 Metsästäjä 6 / 2009
• Tällä hetkellä gps-pannoitettuja valkohäntäpeuroja vaeltaa yhteensä kuuden eri riistanhoitoyhdistyksen alueella Uudellamaalla, Hämeessä ja Savossa. Peurojen karkea levinneisyysalue on merkitty piirrokseen vuoden 2008 saalistilaston mukaisesti (Lähde: Riistaweb). Ilmeisesti talvinen ruokintapaikka saattaa olla peuralle erittäin tärkeä. Todennäköisesti myös hyvin hoidettu ja oikein sijoitettu talviruokintapaikka saattaa vaikuttaa vähentävästi peuran liikehtimiseen. Valkohäntäpeurojen vaelluksien analysointi paljastanee onko asia todella näin. Mikäli tämä pitää paikkansa, tiedolla on suuri merkitys peurakolaririskien vähentämiselle maanteillä. Gps-pannan antamasta tiedosta on myös nähtävissä se, että peura numero 45 on suorittanut ns. dispersaalivaelluksen, levittäytymisen. Alueelta, missä peura kasvoi emonsa turvallisessa seurassa, nuori uros lähti matkaan elokuun alussa. Runsaassa viikossa peura siirtyi nopeassa tahdissa 17 kilometriä pohjoissuuntaan ja asettui sitten jostain syystä näihin tuntemattomiin maisemiin pohjoisimmassa Tenholassa. Se oleskeli koko syyskuun ajan vajaat 600 hehtaarin suuruisella alueella. Tästä gps-pannalla varustetusta uroksesta on jo useita havaintoja ja kerrotaan, että sillä on nyt komeat 6­8-piikkiset sarvet. Eläimen sanotaan olevan muutenkin hyväkasvuinen. Pyynti jatkuu... Tenholassa varustettiin viima talvena kolme peuraa gps-lähettimillä. Peurat 45 ja 28 ovat molemmat nuoria, puolen vuoden ikäisiä uroksia. Ne ovat vaeltaneet kauas merkintäpaikaltaan. Peura 42 on noin viiden vuoden ikäinen naaras, joka on pysynyt melko lailla paikallaan merkinnän jälkeen. Kartta osoittaa missä eläimet oleskelivat syyskuussa 2009. oli naaraita ja 6 uroksia. Peuroista 10 pyydystettiin nukutuskiväärillä ja 5 Clover-loukulla. Voidaanko talviruokinnalla vähentää peurakolaririskiä? Gps-pantojen tuottamaa materiaalia ei ole vielä seikkaperäisesti analysoitu. Kuitenkin jo nyt voidaan vetää tiettyjä valkohäntäpeurojen vaelluksiin liittyviä johtopäätöksiä. Valkohäntäpeurojen liikkeistä on tähän mennessä toimittanut eniten tietoa Suomen ensimmäinen gps-merkitty valkohäntäpeura Tenholassa. Tämä peura on uros, ja se oli puolivuotias saadessaan pantansa. Vuoden 2008 joulukuussa uros oli varsin paikkauskollinen, ja on selvästi havaittavissa, että läheisyydessä olevalla talviruokintapaikalla oli keskeinen vaikutus eläimen liikkumiseen. Yli puolet ajastaan peura oleskeli alle 500 metrin säteellä ruokintapaikasta, ja lähes kolmasosa kaikista joulukuun paikannuksista on tehty alle 200 metrin etäisyydellä kyseisestä paikasta. Jos mitataan kotialue uloimpien paikannettujen pisteiden kautta piirretyn monikulmion avulla eli kuperana polygonina ­ yksinkertainen ja tavallinen menetelmä kotialueen pinta-alan toteamiseksi ­ havaitaan, että peuran kotialue joulukuussa oli vajaan 200 hehtaarin suuruinen. Materiaalista nähdään myös, että peura liikkui keskimäärin 2,3 kilometriä vuorokaudessa. Kesäksi liikkumistapa muuttui huomattavasti. Kesäkuussa 2009 peura vielä liikkui koko sillä alueella, jota se hyödynsi joulukuussa, mutta tässä vaiheessa kotialue oli suurentunut huomattavasti koillissuuntaan. Kotialue oli nyt runsaat 500 hehtaarin suuruinen, mutta talvella niin tärkeällä ruokintapaikalla peura ei käynyt kertaakaan kesäkuussa. Nyt alle 10 prosenttia peuran paikannuksista sijaitsi 500 metrin säteellä ruokintapaikasta. Kesäkuussa vaellukset pidentyivät noin 3,6 kilometrin pituisiksi vuorokautta kohti. Gps-pantojen avulla kerättävän tiedon maksimoimiseksi on tärkeää, että nämä eläimet saisivat elää koko sen ajan, kun pannat tuottavat tietoja. Siksi olemme kiitollisia, jos metsästäjät jatkossakin voisivat osallistua projektiin olemalla ampumatta gps-pannoitettuja peuroja. Koska pannat ovat kirkkaankeltaisia, pantapeurojen vahingossa ampumisen riski on pieni. Myös peuran profiili muuttuu huomattavasti pannan kaulan alapuolella olevan patteriosan ja yläpuolella olevan gps-osan takia. Lisääntymiskauden aikana pidettävän tauon jälkeen jatkuu valkohäntäpeurojen pyydystäminen ja pannoittaminen vielä talvella 2009­2010. Tarkoituksena on, että vielä 15 peuraa pannoitetaan ensi talvena. Kokeilut menneen kauden aikana ovat antaneet runsaasti kokemuksia. Tästä syystä tulevan talven pyynnit tulevat todennäköisesti sujumaan suhteellisen joustavasti. Gps-pannoitettujen valkohäntäpeurojen liikkeitä voi seurata RKTL:n internetsivuilla: http:// www.rktl.fi/riista/elinymparistot/hirvielainten_ satelliittiseuranta/pannoitetut_metsakauriit_ valkohantapeurat.html Teksti ja kuvat: Mikael Wikström Kirjoittaja on Tenholan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja ja Ylen Radio Vegan toimittaja, joka on ollut mukana käynnistämässä pannoitushanketta. Metsästäjä 6 / 2009 33
• Kuusipeura ­ kartanoiden koristus Vierasperäisiä eläimiä on laajasti kotiutettu kauas alkuperäisiltä esiintymisalueiltaan, usein varsin kielteisin seurauksin. Varsinkin britit ovat kunnostautuneet alalla viemällä kaikkia mahdollisia ja mahdottomiakin eläimiä maailman ääriin. 1930-luku näyttää olleen otollista aikaa vieraiden lajien kotiuttamiselle uusille alueille, ja silloin myös Suomeen tulivat monet vieraslajit, kuusipeura niiden joukossa. S iirtoistutusten vaikuttimet ihmisten mielissä ovat varmasti olleet moninaiset, mutta luultavasti useimmat asian ympärillä touhunneet puuhamiehet ovat omasta mielestään olleet kansallisia hyväntekijöitä. Onneksemme olemme säästyneet pahoilta ongelmilta, mistä on kiittäminen pelkästään hyvää onnea, ei puuhamiesten kaukonäköisyyttä. Kuusipeuran alkuperä historian hämyssä Kuusipeuran nykyinen esiintymisalue Euroo34 Metsästäjä 6 / 2009 passa on hyvin laaja. Yllättävää on, että kaikki nykyesiintymät ovat istutusperäisiä. Kuusipeuran alkuperäisestä levinneisyydestä on jäänyt hyvin vähän historiallista tietoa. Lajin jääkauden jälkeisen levinneisyysalueen oletetaan ulottuneen Turkista Balkanin niemimaan yli Italiaan ja Sisiliaan, mutta paleontologiset löydökset ovat hyvin vähäisiä. Nykyisin tunnetaan vain yksi varmasti alkuperäistä kantaa edustava esiintymä. Se on eteläisessä Turkissa, Termessoksen kansallispuistossa, jossa viimeiset "villit" kuusipeurat elävät aidatulla alueella. Turkissakin muut alkuperäiskannat ovat nähtävästi kokonaan kadonneet viime vuosina. Kuusipeuran esiintyminen Rhodoksen saarella näyttää saaneen alkunsa kivikaudella, ja Rhodoksen peurat muodostavat selvästi muista kannoista poikkeavan muodon. Kyproksen kuusipeurat ovat sen sijaan peräisin myöhäisistä istutuksista 1800-luvulta. Kuusipeuran siirtoistutuksilla on pitkä historia. Foinikialaiset veivät kuusipeuroja Välimeren läntisille alueille, ja roomalaiset jatkoivat siirtoja Keski-Eurooppaan. Nykyisten eurooppa- laisten kuusipeurankantojen alkuperä on myöhäinen. Esiintyminen on hyvin laikuittainen, ja useimmat kannat elävät aitauksissa, joko puistoeläiminä tai metsästystarhassa. Siten useimmat kuusipeurakannat ovat osin kesyyntyneitä ja ne poikkeavat käyttäytymiseltään ja muodoltaan varsin paljon alkuperäisistä villeistä kuusipeuroista. Siirtoistutustoiminta on ollut laajaa, ja kuusipeuroja on viety noin 40 valtion alueelle kaikkiin maanosiin. Nykyinen kuusipeura on luokiteltava lähes kotieläimeksi, jolta puuttuu niitä ominaisuuksia, joita tavataan viimeisillä luonnonvaraisilla kuusipeuroilla Turkissa. Turkin villi kanta on hyvin pieni, vain joitakin kymmeniä yksilöitä, ja se on luokiteltu uhanalaiseksi. Rhodoksen vanha kuusipeurakanta voitaneen nykyisin luokitella lähes alkuperäiseksi. Toisin kuin Turkin villit kuusipeurat, Rhodoksen peurat näyttävät menestyvän hyvin. Kanta on arvioitu yli 400 eläimeksi yli 500 neliökilometrin esiintymisalueellaan. Monet siirtoistutukset ovat onnistuneet hyvin. Eniten kuusipeuroja on nyt Brittein saarilla, jossa kannan kokonaiskooksi on arvioitu
• Metsästyksessä olisi aina varmistettava, ettei johtajanaarasta kaadeta. suuksina ovat tilalle tulleet erilaiset värimuodot, joita nykykannoissa näyttää esiintyvän melko yleisesti. Useimmissa kannoissa normaalinvärisiä peuroja on noin 90 prosenttia, mutta paikoin mustanharmaata täplätöntä muotoa voi olla jopa 30 prosenttia kaikista eläimistä. Lähes valkoisia peuroja, jotka nuorena ovat hiekanvärisiä ja täplikkäitä, tavataan enintään prosentin verran. Lisäksi esiintyy täplättömiä eläimiä, joilla on vaalea kylkiviiva sekä täplikkäitä, joilta kylkiviiva puuttuu. On epäselvää, missä määrin näitä poikkeavia värimuotoja on tarkoituksellisesti pyritty lisäämään kannassa. Kuusipeura Suomessa Ensimmäiset kuusipeurat tuotiin Suomeen Korkeasaaren eläintarhaan ja Aulangolle. Korkeasaaren lauma tuotti jälkeläisiä, joita 1930-luvulta alkaen on viety eri puolille maata. Useimmat alkuaikojen istutukset eivät menestyneet, eikä niistä ole jäänyt pysyvää kantaa. Parhaiten kuusipeurat menestyivät Hyvinkäällä Kytäjän kartanon mailla, jonne näitä tuotiin aitaukseen vuonna 1955. Peurat eivät pysyneet aitauksessaan vaan karkailivat usein. Lopulta aitauksen portit avattiin, ja peurat saivat kulkea vapaana. Alueelle syntyi luonnonvarainen kanta, joka suurimmillaan käsitti vähintään puolensataa kuusipeuraa. Kytäjän kanta on sittemmin taantunut. Nykyisin vuotuinen metsästyssaalis alueella on vain kymmenkunta eläintä. Kytäjän kuusipeuran taantumisen syyksi on arveltu ilveksen tuloa alueelle, mutta pitävää osoitusta tästä ei ole. Inkoon kuusipeurat Kesäkarvassa täplikäs kuusipeuranaaras on hyvin koristeellinen. Juuri ennen vasontaa naaraat tuntuvat liikkuvan erillään laumastaan tavanomaista enemmän. Vasan piilopaikkaa ei ole syytä paljastaa oman lauman jäsenillekään. Kuusipeurapukin sarvet kehittyvät iän myötä yhä suuremmiksi. Ylinnä edellisvuoden "tappisarvipukki", joka vasta hiljan on liittynyt pukkilaumaan. Keskellä vielä nuorehko eläin, jonka sarvet juuri ovat lopettaneet kasvunsa. Nahkariekaleet roikkuvat yhä sarvissa. Alinna lauman valtapukki, joka kantaa suurta sarvikruunua. Eläin on muutenkin olemukseltaan huomattavasti nuoria eläimiä voimakkaampi. Teollisuusneuvos Ragnar Kreuger toi mailleen Inkoon Hättössä saksanhirviä, mufloneita ja kuusipeuroja. Hättön kuusipeurakanta sai alkunsa jo vuonna 1935. Kuusipeurat elivät aitauksessa, jossa kantaa säädeltiin metsästämällä ja pidettiin alle parinkymmenen eläimen suuruisena. Saksanhirviä saarella on ollut vain kolme yksilöä, nämäkin aitauksessa. Toisin kuin kuusipeurat, saksanhirvet lähtivät hanakasti karkuteille. Niitä jouduttiin ajoittain noutamaan toisista saarista. Hättön saksanhirvien lopetettiinkin kun ne osoittautuivat hankalaksi pidätellä saaressa. Aikanaan Hättön kuusipeuratkin asuttivat lä- noin 50 000 eläintä. Toiselle sijalle nousee Saksa 30 000 peuran kannallaan. Euroopan esiintymät ovat silti enimmäkseen pistemäisiä, sillä kuusipeura näyttää olevan huono levittäytyjä, ja monin paikoin peurat elävät aidatuilla alueilla. Koko Euroopassa on parisensataa esiintymää. Useimmat kannat ovat vakaita, ja niitä säädellään metsästämällä. Kuusipeuran metsästys on enimmäkseen ollut kuninkaallisten ja suurten maanomistajien huvia. Useita värimuotoja Kuusipeura on paikoin katsottava jo lähes kotieläimeksi. Se on lukuisten siirtoistutusten ja sisäsiittoisuuden takia ajan oloon menettänyt alkuperäisiä ominaisuuksiaan. Uusina ominai- Kuusipeurat ovat hyvin seurallisia. Muusta laumasta eroon jäänyt naaras vasoineen lähtee lähes paniikinomaisin loikin ylittämään niittyä, kun se on jäänyt jälkeen muusta laumasta. Metsästäjä 6 / 2009 35
• hisaaria. Läheiselle Strömsön saarelle kuusipeuroja siirtoistutettiin vuonna 1980. Luonnonvarainen kanta kasvoi aluksi hyvin hitaasti. Peurat levisivät suurille saarille lähellä manteretta, mutta lukumäärä pysytteli pitkään pienenä. Hättön ulkopuolellakin kuusipeuran metsästys aloitettiin jo 1970-luvulla, mutta vuosisaalis jäi muutamaan eläimeen. Tarkka saalistilasto on olemassa 1980-luvun alusta, jolloin kanta yhä arvioitiin muutamaksi kymmeneksi eläimeksi. Vasta 1990-luvun puolivälissä pääsi kannan kasvu vauhtiin. Hirvieläinten maalaskennassa Inkoon saaristossa kuusipeuran talvikannaksi arvioidaan nykyisin runsaat 250 yksilöä. Lupamäärä on myös kasvanut 1990-luvun alusta nykyiseen 90:een. Vuotuinen saalis on viime vuosina ollut satakunta kuusipeuraa Inkoossa ja Raaseporin kunnan itäisessä saaristossa. Kuusipeuralla on Suomessa metsästettäviä kantoja neljällä alueella. Kytäjän ja Inkoon lisäksi kuusipeuroja on Turunmaan saaristossa Nauvossa, jossa kanta nykyisin käsittää satakunta eläintä, ja Merikarvian Noormarkussa. Noormarkun kanta elää aitauksessa, ja sitä pidetään metsästämällä noin parinkymmenen eläimen suuruisena. Kuusipeurojen tärkeintä ravintoa ovat heinäkasvit, joita ne talvellakin kaivavat lumen alta. Ne tulevat viljaruokinnalle, mutta saariston oloissa ne eivät näytä olevan riippuvaisia lisäruokinnasta. Kuusipeurat ryhmäsoitimella Eläinten ryhmäsoitimen synnylle esitetään usein joitakin edellytyksiä: urokset eivät osallistu jälkeläisten hoitoon, urokset kerääntyvät soidinpaikalle, joka ei parittelujen lisäksi tarjoa naaraille mitään muita resursseja ja naarailla tulee olla mahdollisuus vapaasti valita parittelukumppaninsa. Linnuilla on lukuisia lajeja ja lajiryhmiä, jotka täyttävät nämä edellytykset, ja linnuilla ryhmäsoidin on itsenäisesti syntynyt moneen lahkoon. Silti kaikki nämä edellytykset omaavat lajit eivät suinkaan ole kehittäneet ryhmäsoidinta, vaan tällainen soidinmuoto on lintujenkin joukossa harvinainen. Nisäkkäillä tunnetaan ryhmäsoidin vain muutamalla lajilla, mutta useassa eri ryhmässä, kuten lepakoilla, pussieläimillä, hylkeillä ja manaateilla, mutta näissä kussakin vain yhdellä lajilla. Sorkkaelämillä ryhmäsoidin on yleisintä; sitä tavataan lähes kymmenellä lajilla. Kuusipeuran ryhmäsoidinmenot tunnetaan ehkä parhaiten. Yleensä sorkkaeläinten valtaurokset keräävät haaremin ympärilleen ja häätävät muut urokset tiehensä. Heikommat urokset pysyttelevät silti sinnikkäästi lähistöllä siinä toivossa, että pääsisivät parittelemaan valtauroksen huomaamatta. Tästä käyttäytymisestä ei ole kovin pitkä askel siihen, että alempiarvoiset urokset ryhtyvät puolustamaan omaa reviiriä valtauroksen ympärillä. Parittelu tapahtuu silti aina naaraan suostumuksella, ja tällaisessa ympäristössä naaras voi valita usean uroksen väliltä. Lajeilla, joilla urokset keräävät haaremia ympärilleen, on todettu, että uros pystyy hallitsemaan laumaansa vain lyhyen aikaa, jolloin se kuluttaa voimavaransa niin loppuun että joutuu syrjäytetyksi. Sietämällä muita uroksia ympärillään valtauros voi ajan myötä hyötyä vähentyneestä kuluttavasta riitelystä ja näin ehtiä elinaikanaan tuottaa enemmän jälkeläisiä. Suurimman osan vuotta kuusipeuranaaraat ja -urokset elävät toisistaan erillään. Urokset muodostavat uroslaumoja ja naaraat, vasat ja edellis- vuoden nuoriso muodostavat omia laumojaan. Useimmiten naaraslaumat ovat isompia; niissä voi olla useita kymmeniä eläimiä. Naaraslauman menoista päättää johtajanaaras, joka on hyvin merkittävässä asemassa lauman koossa pitämisessä. Luultavasti naaraslauman jäsenet ovat toisilleen läheistä sukua. Vasat jäävät laumaan toisen vuoden syksylle, jolloin tappisarviset nuoret pukit jättävät synnyinlaumansa ja siirtyvät muiden pukkien seuraan. Naaraat sen sijaan jäävät edelleen laumaan. Metsästyksessä olisi aina varmistettava, ettei johtajanaarasta kaadeta. Johtajanaaraan kuolema johtaa helposti lauman hajoamiseen ja lisännee eläinten kuolevuutta, kun ne ajautuvat elämään yksinään. Kuusipeura on hyvin seurallinen ja kaipaa lajitovereita. Yksinään kuusipeurat näyttävät olevan epävarmoja ja säikkyjä. Yleensäkin naaraat tuntuvat olevan arempia kuin pukit, jotka aika ajoin tuntuvat suorastaan tyhmänrohkeilta. Pukit voivat jatkaa ruokailuaan avomaalla ihmisistä piittaamatta, kun naaraat pian siirtyvät metsän suojaan. l Teksti ja kuvat: Marcus Wikman Heinäkuulla vasa seuraa jo tiivisti emoaan, ja naarat lyöttäytyvät taas laumaan. Kuusipeura on paikoin katsottava lähes kotieläimeksi. Loppukesällä kuusipeuranaaraat voivat kerääntyä isoihin laumoihin. Tässä laumassa on vain yksi vasa. 36 Metsästäjä 6 / 2009
• ASEKAAPIT l siisti malli l väriltään musta-harmaa l tosi edullinen kaappi JEPO KOIRATARHA o k k i h i n ta a sh Silver Eagle Pro 5­10 aseelle Hinta 298,00 +rahti k.156*l.37*s.32 cm paino 60 kg n! Olemme markkinoiden johtavin tarhavalmistaja, 20 vuoden kokemuksella. Asiakkaitamme ovat yksityishenkilöt, yritykset, koirahoitolat, koirankasvattajat, julkinen sektori jne... JEPO-tarha sopii niin suurille kuin pienillekin koirille pienen verkkosilmän ansiosta. JEPO-koiratarha on laadukas ja siisti. Elementeistä rakennat Silver Eagle kätevästi haluamasi kokoisen ja muotoisen tarhan. Saat myös 6 aseelle tarhojen väliseinän. Kevyt alumiinirunko 30x30x2 mm. HitsaHinta: 198,0 +rahti tun, galvanoidun verkon jokaisen silmän koko on 50x50 mm, k.140*l.36*s.26 runkoon itse kehittämällangan ø 3 mm. Verkko on kiinnitettycm paino 40 lämme ja kulutusta kestävällä tavalla. kg JEPO-koiratarhan tuo Transpoint sinulle kotiin asti edullisilla rahdeilla. Hinnasto 2009 6x42 6x42 7x50 7x50 8x56 8x56 8x56 8x56 10x42 1,1-4x24 1,1-4x24 1,5-6x42 1,5-6x42 1,5-6x42 3-12x42 3-12x50 3-12x50 3-12x50 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 2,5-10x56 4-16x50 12,5-50x50 12,5-50x56 1,1-4x20 1,5-6x20 3-12x50 3-12x50 3-12x50 4-16x42 4-16x50 4-16x50 5-25x56 5-25x56 12,5-50x56 12,5-50x56 Lisähintaan: Lisähintaan: HUN Klassik Klassik Klassik valoristikolla HUN Klassik HUN valoristikolla Klassik valoristikolla Klassik sis alv. alv. 560 760 940 1295 600 940 975 1295 795 1120 1575 995 1180 1595 1195 1225 1420 1795 1225 1420 1575 1795 1495 2095 2420 1995 1895 1790 1995 2360 2265 2070 2410 2595 2695 2270 2270 95 160 Myynti JJ Ky JEPO JUNIMEG Kb 66850 Jepua 66850 Jepua, 06-7642528 puh. (06) 764 2528 www.junimeg.com junimeg@pp.inet.fi Lisää tuotteita: www.junimeg.com Hirvialueet haetaan nyt internetissä Metsähallituksen hirvialuehakemukset voi jättää 1.-31.1.2010 internetissä. Kun haet lupaa lupahakujärjestelmässämme, hakemusta ei enää tarvitse erikseen postittaa. Tarkat ohjeet: www.metsa.fi/metsastys Tältä uusi järjestelmä näyttää Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Klassik Zenith Zenith FlashDot Klassik Zenith Klassik valoristikolla TESTIVOITTAJA Zenith FlashDot TESTIVOITTAJA Varmint FieldTarget Parallax (ilmakiv) FT valoristikko+Parallax (ilmakiv) PM ShortDot PM P3 FlashDot PM II PM II/P Parallax säädöllä (*) PM II/LP valoristikko+Parallax (*) PM II PM II/P Parallax (*) PM II/LP valoristikko+Parallax (*) PM II/LP DT valoristikko+Parallax PM II/LP-2 DT, ristikko 2 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 1 kuvatasolla PM II/P Parallax, ristikko 2 kuvatasolla Klassik & Zenith ristikot 8 & FD8 PM II (*) merkittyjen DT double turn Suora osoite: http://lupahaku.protacon.fi www.metsa.fi Metsästäjä 6 / 2009 37
• Ruokintakokeilun tuloksia: Pienhirvieläinten talviruokinta Valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden kuten myös kuusipeurojen talviruokinta on lähinnä eläinten perusenergiahuoltoa, sillä varsinaisen energiavarastojensa talvitankkauksen eläimet tekevät luonnon laitumilta jo kesän ja syksyn aikana. Eläinten ehdoilla tapahtuva talviruokinta edesauttaa kuitenkin eläinten kesä- ja syyskauden aikana hankitun yleiskunnon ja siten tuottokyvynkin säilymistä yli talven. Seuraavassa MKJ Laitialan toimintakeskuksen ruokintakokeilun tuloksia. aiheuta vahinkoa maa- ja metsätaloudelle tai liikenteelle. Valikoivaa metsästystä E 38 läinkannan seurantamahdollisuudet paranevat oikein mitoitetussa talviruokinnassa ja verotuksen suunnittelu on realistisemmalla pohjalla. Eläimiä voidaan myös talviruokinnalla ohjata alueille, missä ne eivät Metsästäjä 6 / 2009 Valikoivan metsästyksen merkitys korostuu talviruokinnassa olevien pienhirvieläinkantojen hoidossa. Erityisesti metsäkauriiden kannan rakennetta ja kuntoisuutta on otollista selvittää ruokinnassa käyvien eläinten osalta, koska yksilöiden sukupuoli on määriteltävissä aina vasoista alkaen. Ruokinta parantaa kuitenkin myös heikompien yksilöiden talvesta selviytymistä ja luontaisten kuolevuustekijöiden vähetessä tulee metsästys kohdentaa entistä tarkemmin eläinkannan tuottamattomiin sekä muutoin fyysisesti heikompiin yksilöihin. Ruokintapaikat tulisi sijoittaa eläinten luontaisiin talvehtimisalueisiin. Kohteen saavutettavuus hoitotoimien kannalta on hyvä huomioida. Helposti saavutettavat kohteet voivat toisaalta olla muun luonnon virkistyskäytön vuoksi häiriöalttiimpia. Esimerkiksi metsäkauris on kevättalven Päiväaktiiviset metsäkauriit viihtyvät aukealle sijoitetulla ruokintapaikalla ja vaara havaitaan ajoissa. Tarkkailijana fasaanikukko ja taustalla kauriiden väkirehuautomaatti, ns. kaurisläppäri. aikana erittäin päiväaktiivinen ja ottaa ravintoa useita kertoja vuorokaudessa. Täten sen tulisi saada ruokailla ja märehtiä mahdollisimman häiriöttä myös päiväsaikaan. Talviruokinta avoimessa maastossa on eläinten ruokailurauhan kannalta tiheikköjä tai metsääkin parempi vaihtoehto. Metsäkauriin päivärytmin vuoksi avoimet, aurinkoiset ruokintakohteet ovat muun muassa kaurispukkien sarvikasvun kannalta (auringon lämpöenergia ja eläinten D­vitamiinituotanto/kalsiumin imeytyminen/luusto ja sarvien kasvu/tammi -maaliskuu) parhaita paikkoja. Avoimilla ruo- MKJ:n riistakamera
• Kaurisläppärissä on siilomainen sisärakenne ja rehupinnan korkeus ruokintakaukalossa säätyy seinälevyjä liikuttamalla. "Kaurisläppäri" eli rehuautomaatti, jonka kahdella sivulla saranoista roikkuvat vaneriläpät. Kauriit ja peurat oppivat nopeasti työntämään läpät kuonollaan sisään päästäkseen käsiksi väkirehuun. Vaneriläpät suojaavat rehun sateelta ja lintujen ulosteelta. mista ajamalla moottorikelkalla tai traktorilla polkuverkostoja päiväoleskelupaikoilta ruokintakohteisiin. Metsäkauriit oleskelevat mielellään talvisilla ruokintapaikoilla myös päivisin ja käyttävät kernaasti ruokintapaikkojen välisiä yhteysuria. Läppäriruokinnan totutteluvaihe - vaneriläpät ankkuroitu poikittaisrimalla aukiasentoon. Viikon jälkeen toinen läppä alas ja toisen viikon jälkeen molemmat. Kauriit ja peurat oppivat nopeasti avaamaan luukut. Peuraläppis on hieman suurempi kuin kauriiden vastaava. Ilkka Ala-Ajos Useita rehupisteitä kintapaikoilla lumipyry saattaa välillisesti haitata ruokintatoimintaa, kun taas voimistuvan ilveskannan ylläköt tuottavat harvemmin tulosta sillä vaara havaitaan ajoissa. Ruokintapaikkojen suuntaa antavana tiheytenä voidaan metsäkauriilla pitää noin 1 ruokintapaikka/1-2 km² ja valkohäntäpeuroille yksi paikka/2-5 km²/määritelty talvinen hoito- ja oleskelualue. Liikennöityjen teiden läheisyyttä on syytä välttää. Eläinten teiden ylityksiä ei silti yleensä voida estää ja teiden ylitystarve on useimmiten suhteessa ruokintapaikkojen määrään ja sijaintiin. Teoreettinen etäisyys liikennöityyn tiestöön (kantateistä alkaen) tulisi kauriiden ruokintapaikoilta olla kokemusten mukaan noin kilometri, valkohäntäpeuroilla mieluiten kaksinkertainen. Maanomistajan luvalla voidaan lumisina talvina helpottaa pienten hirvieläinten liikku- Montako ruokintapaikkaa? Jotta kaikki ruokinnassa olevat yksilöt saisivat haluamansa ravinnon viiveettä, tulisi ruokintapaikalla olla useita rehupisteitä, mieluiten noin 2-5 metrin välein. Tällöin eläimet voivat ruokailla yhtä aikaa ja välttyä vahvempien yksilöiden painostukselta. Vaikka talvi tekeekin eläimistä sosiaalisempia, ovat vanhemmat urokset, niin peuroilla kuin kauriillakin, varsin usein dominantteja ruokinta-automaatin "omistajia" pitäen loitolla ainokaiselta rehupisteeltä kaikki muut lajitoverit. Tällöin toiset yksilöt saattavat ajankulukseen, vuoroaan odotellessa, napsia ympäristössä ei-toivottuakin kasvillisuutta. Luonnon kasvillisuuden monimuotoisuus on yksi eläinten yleiskuntoa säätelevistä tekijöistä. Riistapellot ovat käytännöllinen menetelmä sekä kesä-, että syysravinnon monipuolistajana ja eläinten ravinnonkäytön ohjauksessa. Riistapellon teoreettinen pinta-alatarve metsäkauriilla on noin 0,02 ha/yksilö ja valkohäntäpeuralla noin 0,05ha/yksilö/ vuosi. Riistapeltokasvustoja käyttää luonnollisesti myös muu riista. Eläinten talvehtimisalueella sijaitsevalla riistapellolla on talviruokinnan käynnistäminen luontevaa. Metsäauto- ja tilusteiden sekä ojitusten pien- tareet tai sähkölinjojen aluset ovat potentiaalisia riistaravinnon tuottokohteita. Kasvillisuutta hallitsevat usein eri pajulajikkeet, pihlajat sekä haavat, maitohorsma ja vadelmikot. Pajujen sekä muiden "pehmeiden" puulajikkeiden ja pensaiden maittavuutta ja sulavuutta riistaravintona voidaan edistää säännöllisellä vesomisella (raivaussaha tai traktori & niittokone) koska nuoret versot ovat haluttua syys- ja talviravintoa. Ruokintaan ajoissa ja luontevasti Mikäli talviruokinta aloitetaan, on se syytä käynnistää viimeistään ensilumilta. Tällöin eläinten ruuansulatuselimistölle jää aikaa sopeutua erityisesti valkuaiseltaan luonnonravintoa korkeatasoisemman väkirehun, kuten viljan tai joidenkin täysrehujen sulattamiseen. Talviruokinnasta huolimatta pienet hirvieläimet käyttävät jatkuvasti myös luonnonravintoa, joka sisältää enemmän kuituja ja elintärkeitä kivennäisiä kuin esimerkiksi pelkkä kaura. Ruokinta tulisi toteuttaa luontevasti, eli on syytä kiinnittää huomio rehujen laatuun sekä tarjontatapoihin ja tavoittaa mahdollisimman monipuoliseen rehustus rakenteeseen. Pienet hirvieläimet valikoivat ravintonsa tarkasti joten myös rehujen tarjolle asettamistavassa on haasteensa. Kaukalot ja ruokinta-automaatit soveltuvat lähinnä viljan tai muiden väkirehujen tarjontaan. Muut kuin väkirehut voidaan pääsääntöisesti tarjota puhtaalta lumelta. Lumessa Seiväskuivatun puna-apilasadon varastointia heinähäkkinä toimivaan ruokintakatokseen, josta apilaa annostellaan peuroille myös lumelta syötäväksi. Suolakivet vetävät hirvieläimiä puoleensa keväästä syksyyn. Varsinainen riistapeltorehujen käyttö alkaa näkyvimmin syys-lokakuulla. Kuvan ylivuotiset valkohäntäpeurat riistapellossa heinäkuun lopulla, lähinnä suolakiven paikalle houkuttelemana. Metsästäjä 6 / 2009 39
• ruokailuhan on eläimille muutoinkin luonteva, talvinen olotila ja tarvittaessa otetaan sorkat avuksi. Sorkilla ravintoa kaivetaan ahkerasti esiin syvässäkin hangessa, mustikan varvikoista oraisiin, riistapelloilla naattinauriista rehurapsin- ja -kaalin varsiin. Myös ruokintaheinän syönnissä sorkat auttavat parhaiden "makupalojen" valikoinnissa. Ruokintalaitteista niin sanottujen heinähäkkien heikko puoli on siinä, että pieni hirvieläin saa häkkiheinistä jotain irti vain turvallaan ja senkin vähän lähinnä heinäpehkon pintakerroksesta. Sorkat kun eivät tässä taivu avuksi. Heinähäkit tulisi rakentaa niin kookkaiksi, että ne toimivat heinätarjonnan ohella myös heinävarastona. Tällöin osa heinästä voidaan tarjota varsinkin pakkasjaksoilla suoraan hangelta. Tarjottavan heinän tulisi olla mieluiten puna-apilaa tai runsaasti niittykasveja sisältävää. Pakkasella hangelta tarjottuna se saa hieman kostuakin paremmin sulavavaksi. Puna-apilasatoa riistapellosta peuroille ja metsäkauriille seivästettynä sekä pyöröpaalattuna. Sadonkorjuun jälkeinen apilaodelmikko vetää syyskesällä puoleensa hirvieläimiä, jäniksiä ja jopa metsäkanalintuja. Mehevät eväät turvallisia Myös lehtikerput ovat edelleen käyttökelpoista riistarehua ja kesäkuun aikana tehtynä myös erityisesti kivennäispitoinen talviruokintalisä. Nuoret paju- ja pihlajavesat soveltuvat ilmavasti varjossa kuivattuina peurojen ja kauriiden ruokinnan täytteeksi. Myös maa-artisokan lehtevä varsisto tarjoaa vielä elokuulla oivan raaka-aineen kerpuravinnon tekoon. Omena, peruna, porkkana, punajuuri tai rehujuurikkaat ovat hiilihydraatti- ja nestepitoisina tärkein osa hyvin rakennettua ruokintaa. Ne neutraloivat luonnonravintoa korkeatasoisemman (väkirehu) ravinnon mahdollisia haittoja. Pitkälle syksyyn niiden tarjonta onnistuu rehukaukaloista. Talven ja pakkasten tullen, hieman lapion kärjellä pilkkoen ja lumeen annostellen ne tulevat parhaiten hyödynnetyiksi. Lämpötilan laskiessa lumen vesipitoisuus pienenee, jolloin eläimet eivät saa lumesta irti korkeatasoisen ravinnon sulattamisen edellyttämää nestemäärää. Tämän vuoksi eläinten nestetasapainon säilymiseksi on tarjolla oltava ennen kaikkea neste-, mutta myös kuitupitoista ravintoa kuten apilapitoista heinää tai nurmisäilörehua. Mitä alemmaksi lämpötila laskee, niin ruokailuun käytetty aika nestepitoisen rehun parissa kasvaa suhteessa väkirehun parissa vietettyyn aikaan. Viljan kanssa varovaisuutta Nurmisäilörehua lisukkeeksi Nurmisäilörehu on perunan ja juuresten lisäksi edullinen neste-, kuitu- ja kivennäispitoinen lisä talviruokintaan. Siihen soveltuu erinomaisesti maataloudessa käytössä olevalla korjuu- ja paalaustekniikalla talteen otettu, runsaasti nuorta puna-apilaa sisältävä nurmiseos. Puna-apilanurmen perustaminen varta vasten satoisaksi riistapelloksi on kannattava investointi. Syksyisin maaseudun mehustamoista kannattaa tiedustella runsaasti kosteutta, kuitua ja energiaa (sokerit) sisältävää omenamehun puristejätettä. Sitä voidaan parannella sekoittamalla siihen kompostorihakkurilla silputtua maa-artisokan lehvästöä (myöhään vihreä kasvusto - kivennäispitoinen ja raakavalkuaista noin 25 %). Rehu säilötään painorehumenetelmällä sekoittamalla siihen ensin AIV ­ säilöntäainetta noin 4-6 litraa tuhatta rehukiloa kohti. Tarjonnan yhteydessä rehuun tulisi sekoittaa hieman ruokintakalkkia (noin 3- 5 %), sillä omenapuristeen sokerit saattavat ryövätä eläinten elimistöstä kalsiumia ja mangnesiumia. Myös talviaikainen suolakivien käyttö voi heikentää elimistön kalsiumin tasoa, joten vähäinen ruokintakalkin tarjonta väkirehunkin seassa on suotavaa. Suolantarjonnan otollisin aika eläinten aineenvaihdunnan kannalta (mm. karvan vaihto) on kevät-, kesä ja syyskausi. 40 Metsästäjä 6 / 2009 Viljalajikkeista maittavin on yleensä kaura, joko sellaisenaan tai ns. valssimyllyssä hieman litistettynä. Litistekaura ja sen valkuainen sulaa paremmin kuin kokojyvien. Eläimet pystyvät paremmin kontrolloimaan käyttämänsä kauran määrän. Ruokintaan hakeutuu myös kesken talven väkirehuun tottumattomia yksilöitä ja täten hieman litistetty kaura ehkäisee ns. ähkyjen ja muiden ruoansulatushäiriöiden syntymistä. Teollisesti valmistettuja, kivennäispitoisia, pelletöityjä tai rakeistettuja nautakarjalle kehitettyjä täysrehujakin on kokeiltu. Tällöin annostelu on noudattanut minimitasoa, korkeintaan kahvikupillinen/eläin/vuorokausi. Pelletöity ja rakeistettu täysrehu on luonnon olosuhteissa herkästi jauhoontuvaa. Tämä saattaa aiheuttaa eläimelle syljeneritysongelmia, jolloin märehtimiseen tarpeellista sylkeä entsyymeineen ei eriydy ruoansulatuskanavaan jauhomaisen rehun edellyttämää määrää. Seurauksena voi olla vakavia ruuansulatushäiriöitä. Teollisesti valmistetut rehut voivat soveltua päivittäin tarkasti kontrolloituun rehuhuoltoon, lähinnä pienten hirvieläinten tarhauksessa. Metsäkauriiden on todettu pelkässä väkirehuruokinnassa käyttävän talvella pötsin neste-, kuitu- ja mahdollisesti myös kivennäistarpeensa tyydyttämiseen ruokintapaikan ympärillä kasvavien varttuneiden kuusten alaoksistojen neulasbiomassaa. Tutkittuun tietoon perustuen tämä on seurausta yksipuolisen "kuivarehun", eli väkirehun tarjonnasta. Rehuhuolto tulisi suorittaa vähintään kerran viikossa. Kuitenkin niin usein, että rehut eivät pääse edes tilapäisesti loppumaan. Myös hygieniasta on huolehdittava säännöllisesti poistamalla pilaantunut tai jauhoontunut rehu ruokinta-automaateista. Hangelle ruokittaessa annostelukohteiden vaihto puhtaalle lumelle tulee tehdä riittävän usein ja huomioida rehupisteiden välinen etäisyys (2-5 m), etteivät papanat putoile "toisten lautasille". Talven jälkeinen kuolleisuus on suurimmillaan yleensä maalis­huhtikuulla. Ruokintaa tulisikin jatkaa siihen asti, kunnes talvilaumat hajaantuvat. Satunnainen tai keskeytetty, varsinkin yksipuolisen viljaruokinnan varaan perustuva talviruokinta voi olla pienhirvieläimille ja luonnolle suurempi haitta kuin ruokkimatta jättäminen. l Teksti: Ilkka Ala-Ajos Kenttäpäällikkö MKJ Laitiala Rehu ei saa loppua tilapäisestikään SUUNTAA ANTAVA REHUN KULUTUSARVIO TALVIRUOKINNASSA riippuen muun ravinnon määrästä ja laadusta/saatavilla oleva luonnonravinto, orasmaat ja riistapellot Rehukulutus: Talviruokinta-aika lokakuu­huhtikuu, vähintään Ruokinnan parissa olevat kauriit Ruokinnan parissa olevat valkohäntäpeurat Rehukulutus keskimäärin kg/kauris/vrk Rehukulutus keskimäärin kg/vh-peura/vrk 5 kk = 150 vrk 25 kpl 25 kpl 0,5 -1 kg 1 - 2 kg Rehun kokonaiskulutus yhden kauriin talviruokinnassa n. 75 -150 kg Rehun kokonaiskulutus yhden vh-peuran talviruokinnassa n. 150 - 300 kg Rehun kokonaiskulutus/25 kauriin talviruokinnassa Rehun kokonaiskulutus/25 vh-peuran talviruokinnassa Rehulajikkeiden keskinäinen suhde: Rehulajike Juurekset (peruna, porkkana, omenat yms. nestepitoinen rehu) Kaura (mahd.litistetty) Nurmisäilörehut, apilat Yhteensä noin % 70 20 10 100 n. 1 800 - 3 700 kg n. 3 700 - 7 500 kg Metsäkauris 25 yks noin kg/vrk 10 - 17 3-5 1-3 14 - 25 Valkohäntäpeura 25 yks noin kg/vrk 20 - 35 5 - 10 2-5 27 - 50 Mervi Turunen
• SUOMI www.midwaysuomi.com Moultrie I45 riistakamera, huippuominaisuudet, uutuus Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen metsästäjän saatavilla! - toimitusaika 1-2 viikkoa - varastotilanne nettisivuilla - jo lähes 100000 tuotetta! - postitse koko Suomeen! ejä e: rkk ta mm e s ta im a Es laaj mas i ko ali tev tuo Ameristep kyttäyskoju, jossa tuoli mukana, uutuus Simmons ProSport 8x40 katselukiikarit, maastoväri Tuote 437870 4 440 Tuote 112841 120 Tuote 275527 80 Primos peuranhoukuttelusetti, mukana opastus-DVD astus-DVD Caldwell XLA utuki korkea etutuki metsästykseen seen Adams & Bennett piippuaihiot, kaliiperit .22 - .45 Tuote 250140 4 40 Tuote 675256 70 Tuote 899488 170 Puhelin arkisin 9-17 09-5122933 www.midwaysuomi.com SILENTUM VAIMENNIN Kemiön Metsästyspuoti Kapakkakuja 9 25700 Kemiö Puh. (02) 423 804 Auki-Öppet Arkisin-Vardagar 12-18 Kaanaatie 68 Raisio Puh. (02) 239 0930 Avoinna ma-pe 10-17, la 9-14 www.asejaera.fi Aseet & ampumatarvikkeet, optiikka, loukut, koiratutkat, asesepän palvelut, vaimenninasennukset, kiikariasennukset, korjaus, entisöinti, custom-aseet. Metsästäjä 6 / 2009 41
• Leijona ja Otso - Suomen suosituimmat a Suomalaisille metsästäjille ja aseharrastajille on kunnia-asia säilyttää aseitaan turvallisesti ja lain mukaisesti. Suomen suosituimmista asekaapeista löytyy sopiva vaihtoehto jokaiseen tarpeeseen. Leijona 5 · 5 vuoden murtautumattomuustakuu · Erittäin järeää tekoa · Murtovarma holvilukko · Tilava ylähylly · Uusi tyylikäs ulkonäkö · Ovessa kullattu Leijona-vaakuna · Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä Mitat: kork.1380 x lev.300 x syv.450 mm Paino: tyhjänä 67 kg Väri: burgundin ruskea Lukko: avain- ja holvilukitus Otso 8-15 R PRO · SIS-hyväksytty Sertifikaatti · Valmistettu kovimman suomalaisen asekaappistandardin mukaan · 5 vuoden murtautumattomuustakuu · Valmistettu vahvasta murtovarmasta 4 mm:n teräslevystä · Ovessa murtovarma mangaani-erikoisteräs · Erikoisvarmistettu tiirikointisuoja · Hyväksytty turvalukko, vara-avain · Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä · Hyvät tilat pitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille · Irroitettava ylähylly patruunoille ja varusteille · Ovessa 5 tilavaa säilytyslaatikkoa · Ovessa 4 puhdistuspuikon pidikettä Mitat: kork.1500 x lev.500 x syv.370 Paino: tyhjänä 130 kg Väri: harmaa Lukko: Mayer-turvalukko ja vara-avain, vahva kampalukitus VAIN 289 VAIN + TOIMITUSKULUT 479 + TOIMITUSKULUT Asekaappien saatavuus ja toimistusajat vaihtelevat myymälöittäin. Garmin 60 CSx Aktiiviharrastajan ja ammattilaisen valinta Tehokas GPS-vastaanotin toimii luotettavasti peitteisessäkin maastossa, ja laite antaa tarkan tar tiedon sijainnista ja etenemisestä. Iso ja tarkka 2,6 tuuman taustavalaistu värinäyttö on erittäin helppolukuinen. Erätukun TOPO Suomi -maastokarttojen kanssa pettämätön GPS-laite muun muassa metsästys- ja eräreissuilla. Aito kotimainen puukko Perinteinen suomalainen eränkävijän puukko, aito kauhavalainen terä. Aito nahkatuppi koristekuviolla. + Kaupan päälle: VAIN VAIN 449 TOPO Suomi PLUS on Suomen uusin ja tarkin maastokartta-aineisto. Aineistossa on aiempaa isommat kartta-alueet (14 eri aluetta). TOPO Suomi PLUS on saatavana vain Erätukusta. 1. Pikalaturi ja 4 kpl 2300 mAh akkua 2. Yksi vapaavalintainen TOPO Suomi PLUS karttaaineisto esiladattuna 2 Gt:n muistikortille (vain Erätukusta) + TOIMITUSKULUT 26 90 + TOIMITUSKULUT Tilaukset: www.eratukku. puh. 020 747 7000 Ma-Pe klo 9-17 tai myymälöistä Vantaa · Turku · Tampere · Lappeenranta · Joensuu · Seinäjoki · Kuopio · Oulu
• sekaapit Erätukusta! Markkinoiden Otso 16 R PRO SIS-hyväksytty Sertifikaatti. Valmistettu kovimman suomalaisen asekaappistandardin mukaan. 5 vuoden murtautumattomuustakuu. Täyttää aselain vaatimukset. Valmistettu vahvasta murtovarmasta 4 mm:n teräslevystä. Ovessa murtovarma mangaanierikoisteräs. Erikoisvarmistettu tiirikointisuoja. Hyväksytty turvalukko, vara-avain. Kiinnitysreiät pohjassa ja takaseinässä. Hyvät tilat pitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. Irroitettava ylähylly patruunoille ja varusteille. Ovessa 5 tilavaa säilytyslaatikkoa. Ovessa 4 puhdistuspuikon pidikettä. myydyin riista/ valvontakamera shokkihintaan! Uusi Scout Guard -riistakamera tunnistaa automaattisesti liikkeen ja aloittaa kuvan tallentamisen täysin huomaamattomasti. Tallennus toimii myös pimeässä. Kamera tallentaa laadukkaan 5 Mp:n kuvan tai digivideon muistikortille, josta kuvia ja videoita voidaan katsoa tavallisella tietokoneella. Mitat: kork. 1500 x lev. 575 x syv. 400 mm. Paino tyhjänä 152 kg. Väri harmaa. Mayer-turvalukko ja vara-avain, vahva kampalukitus. (Kaappi helposti muutettavissa kahteen eri malliin väliseinällä 1 ja kolmella säädettävällä välihyllyllä 2 tai ilman väliseinää ja välihyllyjä.) + ETUPAKETTI VAIN RIISTAKAMERA VAIN 599 169 TV-OUT-kaapeli (Toimituskulut lisätään tilauksen hintaan) kpl Otso 8-15 R PRO hintaan 479 /kpl kpl puukkoa hintaan 26,90 /kpl 16 20 Asepuhdistussarjaa 24,90 / Paristot, akut ja muistikortti eivät sisälly hintaan. + TOIMITUSKULUT Kaupan päälle tulevaan etupakettiin kuuluu: + TOIMITUSKULUT USB-kaapeli langallinen ohjelmointilaite Aseenpuhdistussarja haulikolle ja kiväärille Puinen lahjapakkaus. 3-osainen puhdistuspuikko (haulikolle alumiininen, kiväärille messinkinen), nylonharja, metallinen lyijy- ja ruutijäämän puhdistuskärki (haulikolle teräksinen spiraalikärki, kiväärille messinkiharja), öljysuti. Tilauskuponki Kyllä, tilaan kpl Leijona 5 hintaan 289 /kpl, kpl Otso 16 R PRO hintaan 599 /kpl, Erätukku maksaa postimaksun kpl Scout Guard riistakameraa 169 /kpl ja saan myös etupaketin sis. 3 tuotetta VAIN Osoite Sähköposti* Postitoimipaikka (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin. Puhelinnumero Metsästäjä 6/09 24 kpl Garmin 60 CSx postiennakolla hintaan 449 /kpl + Topo Suomi Kartta-alue* 90 Koot: Kivääri: 7,62 ja .22 Haulikko: 12, 16, 20 kpl 7,62 .22 12 (*Varmista haluamasi kartta-alue www.eratukku.fi tai soittamalla asiakaspalveluun) Tilaajan allekirjoitus Nimi (alle 18 vuotiaan holhooja) Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS + TOIMITUSKULUT
• Hankkeella riistanahat hyötykäyttöön Vuosittain metsästä saadaan kymmenien miljoonien eurojen arvosta käyttökelpoista lihaa aineettomista arvoista puhumattakaan. Tämän lisäksi riistasta saadaan myös käyttökelpoisia sivutuotteita kuten 100 000 nahkaa. Riistatuotteiden laajempi kaupallinen hyödyntäminen on yksi keino saada aikaan lisätuloja niin metsästysseuratasolle kuin alan yrittäjillekin. ­ Meidän tuottamamme nahat sopivat moneen käyttöön. Pääasiallisesti käsittelemme naudan ja hevosen vuotia sekä hirven, peuran-, poron- ja lampaannahkoja. Erikoistuotteisiimme kuuluvat muun muassa parkkinahka sekä paloettä vettähylkivä nahka. Parkkinahkaa on tehty vuodesta 1992 lähtien. Tuotteitamme käyttävät kenkä­, vaate­, vene­ ja kalusteteollisuus sekä käsinevalmistajat, toimitusjohtaja Kurt Gustafsson kuvailee riistanahkojenkin loppukäyttäjiä. Kokkolassa osataan S uomesta saadaan vuosittain yhteensä lähes 100 000 hirven- ja peurannahkaa. Arviolta noin 40 000 nahkaa haudataan luontoon lähinnä sen vuoksi, etteivät metsästäjät oivalla nahan arvoa. Teollisuuden käsittelemistä ensiluokkaisista nahoista 95 prosenttia menee vientiin ja vain viisi prosenttia kotimaan markkinoille. Teollisuus vastaanottaa vuosittain myös noin 20 000 eri tavoin vioittunutta nahkaa. Vioittumisen taustalla on ruhon raahaamisesta aiheutuneita vaurioita, koirien purentajälkiä, huolimaton piirto- ja nylkytyö, hirvikärpästen aiheuttamia vaurioita ja niin edelleen. Nahan laatu selviää vasta pitkän ja kustannuksia aiheuttavan muokkauksen jälkeen. Näistä vaurioituneista, muokatuista nahoista saatu hinta ei kata edes syntyneitä kustannuksia. Pilottihanke käynnistettiin Pohjanmaalla Agropoliksen riistanahkahanke käynnistettiin samanaikaisesti muiden riistahankekokonaisuuteen kuuluvien hankkeiden kanssa, tähän osioon haettiin rahoitusta Pohjanmaan- ja Etelä-Pohjanmaan TE-keskuksilta. Pilotointialueen valinta oli melko helppo, keskittyyhän Suomen riistanahkaa jalostava nahkateollisuus Pohjanmaalle. Riistanahkahankkeen ensisijainen tavoite on suunnitella, kehittää ja antaa koulutusta alueen metsästäjille riistanahkojen oikein tapahtuvan irrottamisen, suolauksen ja varastoinnin osalta. Tarkoituksena on kouluttaa yksi metsästäjä seuraa tai seuruetta kohti, jonka jälkeen nämä koulutuksen läpikäyneet metsästäjät kouluttavat omat porukkansa ­ ja eikä aikaakaan, kun riistanahkojen laatu toivottavasti lähtee nousuun. Riistanahkojen käsittelyn ensimmäisellä portaalla Alavetelissä toimivan Oy Geson Ab:n toimitusjohtaja Kurt Gustafsson korostaa nahkojen käsittelyn ja suolauksen merkitystä. ­ Aivan liian paljon riistanahkoja menee haaskuun, kun nylky tai suolaus on epäonnistunut, Gustafsson valittaa. 44 Metsästäjä 6 / 2009 Kokkolan ympäristössä on jalostettu nahkaa satoja vuosia. Niinpä Kokkolan ympäristöstä löytyvät kaikki Suomen johtavat nahka-alan toimijat. Gesonilta Alavetelistä on 15 kilometriä Kokkolaan. Kokkolassa sijaitseva Kokkolan Nahka Oy on erikoistunut tuottamaan ensiluokkaisia hirven- ja poronnahkoja kansainväliselle asuste- ja jalkineteollisuudelle. Maailmanlaajuisesti Kokkolan Nahka Oy on alan johtava hirvennahan valmistaja. ­ Kokkolan Nahka Oy on vuonna 1957 perustettu perheyritys, jossa nahan valmistamisen perinne jatkuu jo kolmannessa sukupolvessa, toimitusjohtaja Tor-Erik Örnberg kertoo yrityksen taustoista. Ostamme vuosittain noin 100 000 nahkaa, joista osa tulee Ruotsista, kun kotimaisia riittävän korkeatasoisia hirvennahkoja ei ole tarpeeksi saatavilla. ­ Kyllä tälle Agropoliksen hankkeelle kysyntää varmasti on. Niin paljon hyvää nahkaraakaainetta menee hukkaan taitamattoman käsittelyn takia. Jo pelkästään suolaus ja varastointi kun hoidetaan hyvin, laatu paranee jo merkittävästi. 5-10 kg suolaa sen mukaan onko kyseessä vasan vai aikuisen nahka, on riittävä määrä, mutta myös minimi. Ja varastointi katon alla, siinä se jälkikäsittely lyhykäisyydessään, Örnberg muistuttaa. Kokkolassa toimii myös Kokkolan MokkaNappa Oy. ­ Olemme kotimainen nahan ja yksilöllisten nahkapukineiden valmistaja. Nahkatehdas perustettiin jo vuonna 1972 täällä Indolan teollisuusalueella Kokkolassa. Pukinevalmistuksen aloitimme pari vuotta myöhemmin. Yksi vahvuuksistamme on, että jalostamme itse muokkaamamme nahan lopputuotteeksi eli nahkapukineeksi, kuvailee Pasi Plusisaari Mokka-Napasta prosessia. Käytämme myös eri nahantoimittajien riistanahkoja, joita emme itse muokkaa. Meiltä löytyy muutama mallisto, jotka ovat riistanahasta tehty. Uusia tuoteideoita kaivataan Kälviäläisen Jokke Pet Oy:n toimitusjohtaja Jouko Porkola innostuu selvästi uusista nahkatuoteideoista. Jokke ­tuotemerkillä on tuotettu vii- Pasi Plusisaari ja Mokka-nappa Oy:n uusinta mallistoa.
• Hannele Zitting veljekset Brandtilta esittelee miten hirvennahkaa voidaan käsitellä ja muokata mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Jouko Porkola ja 1800 lemmikeihin ja lähinnä koiriin liittyvää tuotetta. Jokke Pet Oy on erikoistunut erityisesti koiratarvikkeisiin ja niitä löytyy "joka lähtöön". me aikoina erityisesti koirille ja koiran pitoon tarkoitettuja tuotteita. Jäljestysvaljaista lukuisiin koiranhihna- ja kaulapantamalleihin. ­ Me olemme keskittyneet näihin koira- ja lemmikkituotteisiin ja myynti tapahtuu erikoisliikkeiden kautta, nyt myös netissä. Tuotteita löytyy lähes 1 800 erilaista. Meillähän konekanta mahdollistaisi esimerkiksi monenlaisten metsästykseen liittyvien artikkeleidenkin teon, kuten asehihnat, patruunavyöt ym., mutta niiden valmistusta ei ole ainakaan vielä aloitettu. Se sopisi meille kyllä hyvin myös sen takia, että mekin käytämme varsin paljon riistanahkoja tuotannossamme, Jouko Porkola tähdentää. Brandtilla osataan myös riistanahat. Veljekset Brandt on toiminut Kokkolassa vuodesta 1928 ja markkinointijohtaja Hannele Zitting korostaa kuin yhdestä suusta muiden alalla toimivien yritysten tavoin: hillitkää koirianne ja vetäkää hirvet levyn tai pressun päällä pois metsästä. Silloin arvokas nahka säilyy korkealaatuisena. ­ Jos kävisi niin, että hirven ja peuranahkojen laatu saataisiin tämän hankkeen myötä nousemaan, parempi laatu voidaan myös huomioida riistavuodan hinnoittelussa. Nyt niin suuri osa ostetuista nahoista joudutaan karsimaan kokonaan pois, että se täytyy huomioida nahan hinnassa, Zitting korostaa. laatuista raaka-ainetta nahkateollisuuden tarpeisiin. Hankkeen saaman palautteen pohjalta koulutusta kehitetään ja muokataan lopulliseen kuosiinsa ja sen jälkeen koulutus pyritään laajentamaan nopeasti koko maahan, Onnela sanoo. ­ Hankkeen yksi tavoite on myös tuotekehittely, jossa meillä on yhteistyöpartnerina Hämeen Ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelma Wetterhoff ja muotoilijoiksi valmistuvat opiskelijat. Tarkoituksena on suunnitella esimerkinomaisia tuotteita, joissa voidaan hyödyntää myös koiran ja esimerkiksi hirvikärpäsen jäljiltä erilaisin tavoin vioittunutta riistanahkaa, Agropoliksen Onnela tähdentää. l Klaus Ekman Lähteenä käytetty Riistanahan hyötykäyttö ­hankesuunnitelmaa. Markku Onnela vetää Agropoliksen riistahankkeita. Pilotista koko maahan Kaupallinen ja jatkojalostukseen tähtäävä toiminta edellyttää eri osapuolien aktiivista ja pysyvää yhteistyöverkostoa. ­ Jatkojalostus edellyttää korkealaatuista raaka-ainetta, josta voidaan valmistaa tuotteita, joilla on kysyntää markkinoilla. Paitsi hyvälaatuisesta - myös vioittuneesta - hirven, peuran se- kä kauriin nahasta voidaan valmistaa erilaisia hyöty- ja harrastekäyttöön tarkoitettuja tuotteita: pukineita, kenkiä, asusteita, laukkuja sekä lahjaesineitä. Tuotteiden valmistus antaa työtä teollisuudelle sekä käsityöyrittäjille, korostaa projektipäällikkö Markku Onnela, Agropolis Oy:stä. ­ Tällä pilottihankkeella koulutetaan Pohjanmaan metsästäjät tuottamaan entistä parempi- n Jokioisilla päämajaa pitävä asiantuntijayritys Agropolis Oy, jonka perustehtävä on elintarvike- ja ympäristöalan elinkeinojen kehittäminen, on toteuttamassa riistahankekokonaisuutta joka muodostuu eri rahoituksella toteutettavista projekteista. Hankekokonaisuuteen kuuluvat muun muassa riistan lihahygieniakoulutus, teurastustilojen suunnittelu, teurastus- ja lihanleikkuukoulutus, peuran hyödyntäminen, nahkatuotteiden valmistus ja markkinointi sekä nyt käynnistynyt riistanahan hyötykäyttö. Metsästäjä 6 / 2009 45
• Ministeriön kuulumisia Organisaatiouudistuksella tehostetaan toimintaa n Maa- ja metsätalousministeriö on aloittanut yhdessä Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien kanssa selvitystyön riistanhoitopiirien ja metsästäjäin keskusjärjestön yhdistämisestä uudeksi Suomen riistakeskukseksi. Selvitystyö tapahtuu erillisen ohjausryhmän ja valmisteluryhmän toimesta. Kummassakin ryhmässä enemmistönä ovat edustajat riistanhoitopiireistä ja Metsästäjäin keskusjärjestöstä. Selvitystyön aikana on kuultu laajasti myös riistanhoitoyhdistysten edustajia. Valmistelutyö liittyy olennaisesti valtion aluehallinnon yleiseen uudistustyöhön. Ensi vuoden alusta valtion aluehallinto uudistuu täysin. Hallituksen esitys aluehallinnon uudistamisesta annettiin eduskunnalle huhtikuussa 2009 ja hallituksen esitys aluehallinnon viranomaisten tehtäviä koskevan lainsäädännön muuttamiseksi syyskuussa 2009. Uudistus on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Jos eduskunta hyväksyy uudistuksen, aloittavat uudet aluehallintoviranomaiset, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) sekä aluehallintovirastot (AVIt), toimintansa vuoden 2010 alussa. ELY-keskuksia perustetaan 15 ja ne hoitavat pääasiassa nykyisten TE-keskusten, tiepiirien, alueellisten ympäristökeskusten ja lääninhallitusten tehtäviä Elyjen tehtävänä on tukea alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla, edistää yrittäjyyttä, työmarkkinoiden toimintaa, osaamista ja kulttuuria, liikennejärjestelmän toimivuutta ja liikenteen turvallisuutta, hyvää ympäristöä sekä luonnon ja luonnonvarojen kestävää käyttöä alueilla sekä työvoiman maahanmuuttoa. Tässä vaiheessa valtion aluehallinnon uudistusta mukana ei ole metsästyksen ja riistanhoidon valtion alueellisia tehtäviä. Koska maa- ja metsätalousministeriössä olemme katsoneet, että myöskään myöhemmässä vaiheessa näitä riistanhoitopiirien lupatehtäviä ei ELYihin tulisi siirtää, olemme katsoneet tarpeelliseksi toimia aktiivisesti. Suomen riistakeskuksen keskeisenä ajatuksena on muodostaa nykyisistä riistanhoitopiireistä ja Metsästäjäin keskusjärjestöstä yksi uusi valtakunnallinen organisaatio. Tämä ei tarkoita sitä, että maakunnallisuus riistahallinnosta jäisi taka-alalle. Päinvastoin. Muutoksen tavoitteena on purkaa päällekkäistä työtä, jota kuudessatoista erillisessä organisaatiossa nyt tehdään. Yhtään toimipistettä ei olla lakkauttamassa, joten metsästäjät saisivat palvelunsa edelleen tutuista toimipisteistä. Riistanhoitopiirit ja Metsästäjäin keskusjärjestö toimivat niin kapeilla henkilöresursseilla, että tämä muutos ei tarkoita henkilöiden vähentämistä. Metsästäjät saisivat siis palvelunsa myös tutuilta henkilöiltä. Päällekkäisen työn karsinnan avulla pyritään päinvastoin turvaamaan nykyiset palvelut ja parantamaan erityisesti koulutusta ja neuvontaa. Koska rahoitus tulisi edelleen riistanhoitomaksuista, metsästäjien edustajien mukanaolo Riistakeskuksen johtoelimissä olisi jatkossakin itsestään selvää. Selvitystyö on alkanut tämän vuoden elokuussa. Työ on vielä kesken, eikä mahdollisesta tulevasta organisaatiosta ole vielä oikeastaan tämän enempää kerrottavaa. Tavoitteena on saada selvitystyö valmiiksi ensi vuoden alussa, jotta mahdollinen lainmuutos voitaisiin viedä eduskuntaan ensi vuoden aikana. Mikäli kaikki sujuu jouhevasti ja muutos saa taakseen yleistä kannatusta, uusi organisaatio ­ Suomen Riistakeskus ­ voisi aloittaa toimintansa vuoden 2011 aikana. l Sami Niemi Neuvotteleva virkamies 46 Metsästäjä 6 / 2009
• Jokaisesta tilatusta kampanjatuotteesta (DVD A ja B) lahjoitetaan 10% MKJ:n Nuorisotoimintarahastoon. TILAA NYT SUOMALAISET ERÄELOKUVAT EDULLISESTI! Loistava lahjaidea! Mukana lyhennelmät Arttu Kotisaran metsästyselokuvista Kaikkien aikojen kyyhkyaamu, Elokuun kahdeskymmenes, Tervastulilta teerihaukuille, Ajokoiralla alkusyksystä ensilumille, Riekkoja tuntureiden takaa, Kruunupäiden jäljillä, Pystykorvan lintusyksy sekä Tähtäimessä majava. Suomalaisten metsästäjien tähtihetkiä Afrikassa. Runsaasti kaatoja! 9,90 DVD A 12,90 DVD B 19,90 DVD C Yhteispaketti Voit tehdä tilauksen helposti osoitteessa www.dvdtilaus.fi TAI tekstiviestillä numerosta 16233. Kirjoita tekstiviestiin tilauskoodi, tilausmäärä, nimesi, osoitteesi. Malli: DVD C, 2, Matti Meikäläinen, Kotitie 10, 00100 Kaupunki Toimitamme tuotteet suoraan kotiisi! Tilaa myös kauttamme videosaran uutuudet ja aiemmat klassikot osoitteesta: Hirvihaukkujen hurmaa Hirvijahdin parhaita paloja ja komeita kaatoja Pyyntiretkiä suurille kairoille Pystykorvametsästystä pohjoisen erämaissa www.dvdtilaus.fi Toimitusaika 3-9 päivää tilauksesta. Toimituskulut 4,95 /tuote lisätään laskun summaan. Kampanja voimassa 31.12.2009 asti. Asiakaspalvelu: 045 276 4878 Palautusehdot: vaihto- ja palautusoikeus 14 päivää. Tuotteen tulee olla alkuperäisessä pakkauksessa avaamattomana. Tekstiviestin hinta 1 /viesti. kampanjan toteuttavat yhteistyössä Dvdtilaus.fi ja MKJ
• Riistanhoitoyhdistykset näkevät metsästäjäorganisaation uudistuksessa uhkia ja mahdollisuuksia Riistanhoitoyhdistykset näkevät metsästäjäorganisaation uudistuksessa niin uhkia kuin mahdollisuuksiakin. Kaikkiaan yli sataa riistanhoitoyhdistysten edustajaa kuultiin kolmessa alueellisessa työpajassa 6., 8. ja 12.10. Tampereella, Oulussa ja Mikkelissä. Näin pyrittiin saamaan valmistelutyön avuksi mahdollisimman laaja näkemys eri riistanhoitoyhdistyksiltä. ­ Suurin uhka on se, että unohdetaan riistanhoitoyhdistysten asiat ja resurssit. Yhdistyksissä se käytännön työ kuitenkin tehdään, sanoi toiminnanohjaaja Heikki Taskinen Kannonkosken-Kivijärven riistanhoitoyhdistyksestä. ­ Metsästäjien pitää tuntea uusikin organisaatio omakseen, jotta he ovat motivoituneita toimimaan yhteisen asian vuoksi, sanoi puheenjohtaja Timo Pakarinen Joensuun seudun riistanhoitoyhdistyksestä. M etsästäjäorganisaation muutosprosessissa on kyse siitä, että nykyiset Metsästäjäin Keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit lakkaisivat olemasta vuonna 2011, ja niiden tilalle perustettaisiin yksi yhtenäinen organisaatio, jonka työnimenä on Suomen riistakeskus. Vahva alueellisuus kuitenkin säilyisi, sillä riistakeskuksella tulisi olemaan 15 alueellista toimistoa nykyisten riistanhoitopiirien toimipaikoilla. Riistanhoitoyhdistysten edustajia huolettivat kaikissa kolmessa tilaisuudessa samantyyppiset asiat: luottamusmieshallinnon tulevaisuus sekä riistanhoitoyhdistysten asema ja rahoitus. ­ Suurin uhka on se, että unohdetaan riistanhoitoyhdistysten asiat ja resurssit. Yhdistyksissä se käytännön työ kuitenkin tehdään, sanoi Kannonkosken-Kivijärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Heikki Taskinen. Toisaalta uudistusta pidettiin oikeana suuntana ja tarpeellisena. Parhaimmillaan uudistuksen toivottiin tuovan lisää resursseja yhdistyksille paitsi palkattujen, koulutetumpien osa-aikaisten toiminnanohjaajien muodossa, myös rahana. Yhteishankintojen ja koko maan yhteisten koulutusmateriaalien toivottiin sekä tuovan säästöjä että parantavan materiaalien laatua. ­ Savolaisilla hirvikalvoilla voi opettaa karjalaisetkin metsästämään hirveä, Mikkelin tilaisuudessa todistettiin. Yhdistyksissä toivottiin riistakeskukselta löytyvän apua myös sellaisiin lakiasioihin, joiden kanssa lähes jokainen riistanhoitoyhdistys joutuu tekemisiin, esimerkiksi ampumaratojen ympäristölupiin. l Teksti ja kuvat: Maria Nikunlaakso "Savolaisilla hirvikalvoilla voi opettaa karjalaisetkin metsästämään hirveä." ­ Metsästäjien pitää tuntea uusikin organisaatio omakseen, jotta he ovat motivoituneita toimimaan yhteisen asian vuoksi, pohti Joensuun seudun riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Timo Pakarinen (oik., kasvot kameraa kohti) riistanhoitoyhdistysten työpajassa Mikkelissä. 48 Metsästäjä 6 / 2009
• Monarch ­ tarkkuutta kun tarvitset sitä eniten Nikonin uusi Monarch-kiikaritähtäin ­ ratkaisevaan hetkeen näköpiirissä Nikonin uusi, loistava kiikaritähtäin aloittaa metsästyskauden. Monarch E1,1-4x24 puna/viher-näkökentällä ja pienellä 1,1-kertaisella ille suurennuksella sopii parhaiten lyhyille ja keskipitkille seen. s ampumaetäisyyksille, esimerkiksi hirvenmetsästykseen. pa p Kiikaritähtäimen näkökenttä on laaja ja kirkas ­ jopa hämärässä ja sumussa. Optiikka on Nikonin huippulaatua. aatua. a Uusi Monarch nopeuttaa ja helpottaa tähtäämistä ­ lopun opun jätämme sinulle. Monarch E 1,1-4x24 , NIKON NORDIC AB Äyritie 8 B, 01510 Vantaa, Puh. 0207589570, www.nikon.fi
• Vänön minkkiprojekti Vuonna 2006 Metsähallitus ja Hitis jaktförening aloittivat minkkiprojektin Vänön saaristossa, entisessä Dragsfjärdin, nykyisessä Kemiönsaaren kunnassa. Projektin päämääränä oli poistaa minkki täysin tietyltä rajatulta alueelta. Alue käsittää noin 60 pientä saarta ja luotoa. Sekä joitakin isompia saaria. Petopoiston hyödyt alueen lintukannalle ovat selkeät. Metsähallitus hankki myös hetitappavia rautoja, joita sijoitettiin alueelle. Rautojen lisäksi minkkejä metsästettiin koirien ja lehtipuhaltimen avulla. Kyseinen menetelmä on Jukka Nummelinin 1990-luvun alkupuolella kehittelemä, toimivaksi todettu pyyntimuoto. Päämääränä oli saada aikaan alue, joka ainakin keväällä on minkkivapaa. Vänöstä länteen, Jurmon, Utön ja Trunsön alueella on kyseistä petopoistoa tehty jo liki kaksikymmentä vuotta ja tulokset ovat olleet hyvin positiivisia. V 50 änön minkkiprojekti aloitettiin 2006 elokuun alussa. Pyynti tapahtui metsähallituksen hallinnoimilla saarilla, sekä sellaisilla yksityisillä saarilla, joille saatiin lupa metsästää pienpetoja. Metsähallitus vastasi kuluista, eli maksoi kilometrikorvausta pyytäjille. Muutoin pyynti tehtiin metsästäjien talkootyönä. Metsästäjä 6 / 2009 Opiskelua Projekti aloitettiin elokuun alussa, jolloin minkin rauhoitusaika päättyy. Rauhoitus koskee vain naarasta, jota sen vuoden poikaset seuraavat, mutta järkevää on toimia aikana, jolloin kaikki minkit voidaan poistaa. Elokuun alussa myös minkkipoikueet ovat hyvin kasassa ja koirille saadaan parhaiten koulutusmahdollisuuk- sia. Matkaan lähdettiin kahden veneen voimin Kasnäsistä. Seurueeseen kuuluivat HJF:n puheenjohtaja Pontus Enestam, allekirjoittanut samasta seurasta, metsähallituksesta Jouko Högmander, FM ekologi Mikko Toivola ja minkkiveteraani Jukka Nummelin. Koiriksi mukaan otettiin rutinoitunut Nummelinin suomenajokoira Tessa. Toivolalla oli mukanaan saksanmetsästysterrieri ja allekirjoittaneella metsästyslinjainen kultainennoutaja. Tarkoitus oli opettaa lähinnä noutajaa vainuamaan minkit ja merkkaamaan niiden lymypaikat. Muut koirat jo osasivat minkinpyynnin. Ensimmäisenä päivänä saimme saaliiksi yhden ketun ja viisi minkkiä. Noutaja pääsi hyvin mukaan pariin minkkikontaktiin ja päivän tavoite oli siltä osin saavutettu. Toisena päivänä tuloksena oli vielä kolme minkkiä. Saimme olla tulokseen tyytyväisiä. Koirat ja metsästäjät oli
• Minkinpyynti kivikkoisilla ja katajikkoisilla ulkosaariston luodoilla on hyvin vaativaa koirille. tettu ja ampumasuunta on harkittava tarkoin vahinkojen välttämiseksi. Sanomattakin on selvää, etteivät kimmokeherkät teräshaulit sovi tähän pyyntimuotoon. Koirille rankkaa Toimiva koira on tehokkaan minkinpyynnin peruskivijalka. Hyvät fyysiset ominaisuudet yhdistettynä vahvaan työmotivaatioon ovat hyvän koiran perusvaatimuksia. Jokainen, joka on vieraillut saaristomeren saarissa, ymmärtää, ettei maasto ole koirien kannalta mitään puistokävelyä. Saarissa on valtavia kivikoita, loputtomia katajapusikoita ja jyrkkiä rotkoja ja kuiluja. Kaikki minkkien suosimia piilopaikkoja. Suurempikokoiset koirat pääsevät hyvin kulkemaan katajikossa, piikit tosin pistelevät vatsaan ja tassuihin. Pienempi terrieri taasen kulkee pusikoiden alla ja haku on hitaampaa. Nopeuden se korvaa sitkeydellä. Koirien kynnet ovat myös kovilla kalliomaastossa. Jahtimuotoon kelpaavat kaikki rodut, joilla riittää fyysistä kykyä suoriutua vaativasta maastosta. Lisäksi henkinen kantti mitataan haavoittuneen minkin käydessä kuonoon käsiksi. Tuossa tilanteessa perääntyvä koira ei ole riittävän terävä suoriutumaan jahdista. Haukkuva koira helpottaa suuresti otuksen paikallistamista. Käärmeet ovat varsinkin loppukesästä ikävä riesa koirille. Jotkin saaret suorastaan kuhisevat kyykäärmeitä ja niissä on työskenneltävä maltilla. Tästä syystä jotkin saaret on järkevintä käydä läpi aikaisin keväällä tai myöhemmin syksyllä. Lisäksi saaret ovat täynnä rikkinäisiä pulloja, jotka leikkaavat anturat helposti halki. minkkiluodoille pääsee rantautumaan vain hyvällä säällä. Aivan huonokuntoisille en suosittele minkinpyyntiä luodoilla, sillä kaatumiset voivat olla vaarallisia. Minkkien ampuminen on suunniteltava kivikkoisessa maastossa myös hyvin ja ampujan pitää olla kokenut aseen käyttäjä. Paikalla on lisäksi oltava vähintään puhallinta käyttävä henkilö, sekä koiria. Laukausta ei voi ampua kaikissa tilanteissa, vaikka into pedon kellistämiseksi olisi suurikin. Lyhyesti sanottuna menestyksekäs minkinpyynti saaristossa vaatii moniosaamista. Paljon minkkejä Vaativa jahtimuoto Ulkosaaristossa tapahtuva metsästys on hyvin vaativaa. Jo pelkkä kulkeminen merellä on oma taitolajinsa karikkoisessa ulkosaaristossa. Merenkäynti on usein sitä luokkaa, että uloimmille Saaristolaisten mukaan minkkejä ei ole entiseen tapaan näkynyt juoksentelemassa rannoilla ja on pohdittu kantojen pienentyneen. Kuitenkin voimme todeta minkkejä löytyvän saarista. Ensimmäisen syksyn saalis (kolme jahtipäivää) oli 12 minkkiä, joista 11 oli aikuisia yksilöitä. Jukka Nummelinin teorian mukaan tuo minkkien näkymättömyys selittyy osaltaan merikotkakannan huikealla lisääntymisellä. Viekas pikkupeto on oppinut, että ilmassa väijyvät saalistajat ja pysyttelee nykyään hyvin näkymättömissä. Saarissa kyllä riittää suojaa. Vuonna 2007 saimme saaliiksi keväällä 14 minkkiä ja syyskaudella 18. Vuonna 2008 pyynnin tulos oli keväällä 14 minkkiä ja syyskaudella vain 4. 2009 keväällä löydettiin vain 4 minkkiä ja syyspyynnissä saalis jäi 6 minkkiin. Tähän mennessä on otuksia poistettu alueelta 78 kappaletta ja keväällä 2009 voitiin jo todeta alueen olevan pääsääntöisesti tyhjä. Nuorien eläinten osuus tuosta luvusta oli 11, eli pyynti oli sinänsä tehokasta kohdistuen vanhoihin yksilöihin. Kokenut pyytäjä Nummelin teorioi asian tiimoilta nuorten minkkien joutuvan aikuisten minkkien tappamiksi lähtiessään emonsa luota kotireviiriltä. Saattaa olla myös niin, että ne jatkuvasti vainottuina joutuvat uimaan hyvin paljon, jolloin päätyminen merikotkan ruokapöytään on todennäköisempää. Minkkisaaliista 57 saatiin koirilla ja lehtipuhallin/haulikko yhdistelmällä. 21 minkkiä pyydettiin hetitappavilla raudoilla. Raudoista perehdytetty minkin pyyntiin. Saariin laitettiin lisäksi pyyntiin rautoja, jotka hajustettiin kuolleella minkillä ja syötiksi kuivattua kalaa. Koirapyynti tehokasta Kuten muitakin pienpetoja, myös minkkejä voidaan pyytää kahdella tavalla, aktiivisella pyynnillä sekä passiivisella eli loukkupyynnillä. Aktiivisessa pyynnissä suurin ja tärkein rooli on toimivilla koirilla. Koira käy saaret läpi etsien minkin hajuja. Kun koira sitten paikallistaa minkin, astuvat metsästäjät mukaan kuvioon. Lehtipuhallin on tämän vaiheen tärkein työkalu. Otuksen lymypaikkaan puhalletaan ilmaa, jota minkki ei voi sietää ja useimmiten se ampaisee nopeasti piilostaan esiin. Tällöin on osaavien ampujien vuoro olla valppaina ja päästää peto päiviltä. Aseen käsittelyn on oltava hyvin tarkkaa. Aseet ladataan vasta, kun minkki on paikallis- Koirat ilmaisevat minkin lymypaikan ja otus puhalletaan esiin lehtipuhaltimella. Metsästäjä 6 / 2009 51
• voitiin todeta, että kylmänä talvena ne toimivat huomattavasti tehokkaammin. Saaristo tyhjenee tuolloin pitkälti linnuista ja minkin ravintovaihtoehdot jäävät suppeammaksi. Näin ollen rautojen syöttikin kelpaa niille paremmin. Pesivä linnusto toipuu Alueella on tehty vuonna 2006 Metsähallituksen toimesta pesivän linnuston inventointi. Alueen 66 luodolta ja saarelta löytyi 28 pesivää lintulajia. Haahka oli odotetusti lukuisin, lapintiira hyvänä kakkosena. Pesivää linnustoa löytyi 1091 parin verran ja tuosta luvusta haahka yleisimpänä, yli 400 pesää. Lapintiira ja kalalokki olivat seuraavaksi yleisimmät lintulajit. Ruokki ja riskilä loistivat poissaolollaan, ja näiden lajien on todettu kärsivän voimakkaasti minkkien läsnäolosta. Jälkimmäistä alueella pesii muutama pari. Vuoden 2009 keväällä linnusto inventointiin uudelleen. Keväisen minkinpyynnin perusteella alue oli tyhjä minkeistä. Metsähallituksen erikoissuunnittelija Mikael Nordström teki alueen lintulaskennan. Laskenta osoitti selkeästi lintumäärien lisääntyneen jo kolmen vuoden petopoiston jälkeen. Pesien määrä lisääntyi useilla sadoilla. Nyt löydettyjä pesiä oli 1566. Yksiköissä eniten lisääntyi lapintiira, jonka lisäys oli 149 pesää. Kakkosena yllättäen oli haahka 135 pesän lisäyksellä. Kasvava merikotkakanta verottaa juuri pesivää haahkaa ulkosaaristossa, ja kannan kasvu oli siitä syystä ehkä hienoinen yllätys. Jos verrataan lukuja edelliseen laskentaan ennen petopoistoa, voidaan todeta suhteessa eniten lisääntyneen kalatiiran, tukkasotkan, lapasorsan ja pilkkasiiven. Myös yleisimmän vesiriistalintumme sinisorsan kanta liki kolminkertaistui. Uusia lajeja alueelle oli ilmestynyt viisi kappaletta: valkoposkihanhi, ristisorsa, naurulokki, merikotka ja haarapääsky. Aiemmin minkin- Hetitappavat raudat ovat oiva pyyntiväline kaukana saaristossa. Raudat voidaan tarkistaa oman aikataulun mukaan ja vanhat raadot vain poistetaan raudoista. poistoa on tutkittu Trunsön alueella ja Mikael Nordsöm on tehnyt aiheesta väitöskirjan. Kyseisessä tutkimuksessa todetaan kiistattomasti lintukannan toipuvan minkin poiston jälkeen. Jopa ruokki on palannut pesimään alueelle. Vänön projektialueen laskentatulokset tukevat aiempaa tutkimusta ja lintulajisto on lisääntynyt kautta linjan. Luvut osoittavat selvästi petopoistosta koituvan hyödyn. Lintukanta alkaa välittömästi elpyä, kun alueelta poistetaan sinne kuulumaton vieraspeto, johon alkuperäinen eläimistö ei ole sopeutunut. Jatkuva projekti Vänön projektialue sijaitsee suuren saariston välittömässä läheisyydessä. Tuosta syystä poistoalueelle saapuu pohjoisesta jatkuvasti uusia petoja. Näin ollen ei voida tuudittautua siihen, että saaristo olisi linnuille paratiisi parin vuoden tyhjennyksen jälkeen. Jos yhdenkin kevätpoiston esimerkiksi jättää pois, on alueella todennäköisesti jokin tiine naaras ja siitä tyhjennetyt reviirit täyttyvät hyvin nopeaan tahtiin. Jahtienergia kannattaa myös koirajahdin osalta keskittää pienehköihin saariin. Suuremmat ja hyvin vaikeakulkuiset saaret kannattaa miehittää useammilla raudoilla. Rautapyynti on tehokkainta juuri talvella ravinnon ollessa vähissä. Kyllä saalista saatiin raudoista keväällä ja loppukesästäkin, mutta murto-osa verrattuna talvipyyntiin. Kolmen vuoden kokemuksella voin yhtyä Jukka Nummelinin parin vuosikymmenen kokemuksen tuomaan uskottavuuteen: Jotta petopoistolla saadaan tulosta, on sitä tehtävä pitkäjänteisesti. Loppukesän pyynti tuottaa hiukan enemmän saaliiksi nuoria yksilöitä, joiden kuolleisuus on joka tapauksessa hyvin suuri. Kevätaikainen pyynti on tärkein ja tehokkain lintujen pesimärauhan turvaamiseksi. Minkin rauhoitusaika alkaa 1. toukokuuta ja tuolloin on passiivisetkin pyyntilaitteet suljettava. Projekti on toiminut hyvin yhteistyössä paikallisen metsästysseuran kanssa. Lajiston lisääntyminen ei suoranaisesti vaikuta saaristolaisten pienriistan metsästykseen, se kun koostuu lähinnä allin keväisestä pyynnistä. Jos kevätlintupyynti saaristosta loppuu, merkitsee se kuoliniskua pienriistanpyynnille saaristossa. Olemassa oleva pienriistan metsästyskulttuuri on perusedellytys tehokkaalle ja toimivalle petopyynnille. l Teksti ja kuvat: Tommy Arfman Saalistaja ja saalis. Minkkiprojektin myötä minkin rooli saaristossa on vaihtunut saalistajasta saaliiksi. 52 Metsästäjä 6 / 2009
• PARHAAT VAIHTOAUTOT METSÄSTÄJÄN TARPEISIIN MAANTIELLÄ, KAUPUNGISSA JA ENNEN KAIKKEA MAASTOSSA. WWW.LANDROVER.FI/VAIHTOAUTOT AutoDuo Lahti Lohjan LaatuAutot MetroAuto Turku Lohjan LaatuAutot sis. alv, p-a uto sis. alv, p-a uto LAND ROVER FREELANDER 2.5 V6 SPORT AT · 2004 114tkm 18.500 LAND ROVER DEFENDER 110 2.5 TD5 COUNTY SAFARI VAN · 2004 105tkm 33.800 LR FREELANDER 2 2.2 TD4 E E · 2008 26tkm 33.900 LAND ROVER DEFENDER 110 TD5 STW · 2005 36tkm 39.800 Käyttöauto Seinäjoki AutoDuo Lahti Inchcape Espoon autotalo MetroAuto Turku LAND ROVER FREELANDER 2 2.2 TD4 E · 2009 1tkm 41.900 LAND ROVER FREELANDER 2 TD4 S BUSINESS AUT · 2008 40tkm 44.000 LAND ROVER FREELANDER 2 2.2 TD4 SE · 2009 22tkm 44.890 LAND ROVER FREELANDER 2 2.2 TD4 S AUT · 2009 3tkm 48.900 Veljekset Laakkonen Joensuu Inchcape Kaivokselan autotalo Veljekset Laakkonen Kouvola Inchcape Espoon autotalo RANGE ROVER SPORT 2.7 TDV6 SE A · 2005 76tkm 55.900 LAND ROVER DISCOVERY 3 2.7 TDV6 SE A · 2008 33tkm 59.990 LAND ROVER DISCOVERY 3 2.7 TDV6 HSE A · 2008 27tkm 69.500 LAND ROVER DEFENDER 110 SW SE 5D SVX · 2009 5tkm 69.890 Veljekset Laakkonen Joensuu Inchcape Kaivokselan autotalo Inchcape Espoon autotalo Veljekset Laakkonen Kouvola LAND ROVER DISCOVERY 3 2.7 TDV6 SE A · 2008 6tkm 69.900 RANGE ROVER SPORT 2.7 TDV6 HSE A · 2008 42tkm 76.990 RANGE ROVER SPORT 2.7 TDV6 HSE A · 2009 11tkm 89.980 RANGE ROVER SPORT 2.7 TDV6 HSE A · 2009 1tkm 99.600 Hintoihin lisätään jälleenmyyjäkohtainen toimituskulu.
• Vaihtoehtona TÄYTEINEN 1800 -luvun lopusta 1900-luvun alkuun keski-eurooppalaisella metsästäjällä oli yleensä käytössään vain haulikko. Kun isoa riistaa, kuten saksanhirviä ja villisikaa metsästettiin kuitenkin paljon, syntyi tarve saada sopivia patruunoita näiden kookkaiden sorkkaeläinten ampumiseen. Isot "peurahaulit" (saks. Posten) olivat kyllä käytössä, mutta niillä ammuttaessa paljon riistaa haavoittui. Patruunavalmistajille oli suuri haaste kehittää luoti, joka ampui 50 metriin asti tarkasti ja oli teholtaan niin suuri, että se kaatoi isonkin saksanhirven. distelmäasetta, yksipiippuista haulikkoa. Aloitin Ferlachilaisesta haulikkorihlasta. Siinä on kiikari ja tähtääminen on helppoa. Huono puoli on, että yhteen juotettu piippu laajenee ja siksi osumapiste voi muuttua. Niinpä valitsin yksipiippuisen Remington Mod. 870 cal. 12-76. Piipussa on vaihtosupistus. Täyteiselle sopiva supistus Moni täyteispatruunan valmistaja ilmoittaa, että heidän patruunansa ampuvat parhaat tulokset väljästä supistuksesta. Siksi käytin testissä parannettua sylinteriä. Voiko sitten ½ ja 1/1 supistuksilla ampua täyteisiä? Sitä pitää kysyä kunkin patruunan valmistajalta. Ainoastaan Brenneke Classic ilmoittaa, että sen voi ampua kaikista supistuksista. Tähtääminen ja tähtäimet Täyteiset Saksassa Metsästävällä yläluokalla oli kyllä ollut rihlattu piippu käytössä jo satoja vuosia ja tiedettiin, että rihla paransi tarkkuutta ja vakautti luodin lentoa. Mutta haulikosta rihlat puuttuvat ja sen vuoksi yksittäinen "kuula" on epätarkka. Niinpä haulikon tarkkuuden tavoittelu jatkui sekä supistuksia, että luoteja kehittämällä. Kehitystyön tuloksena syntyi myös täyteinen. Täyteisten valmistajista Wilhelm Brenneke ( 1865-1951) oli edelläkävijä. Hänen kehittämiään Original Brenneke Flintenlaufgeschoss W. Brenneke -täyteisiään ja monia muita patruunoita käytetään edelleen. Täyteinen cal. 10 ja latvialainen vastaava 36 Haulikon helmijyvä ei sovi tarkkuusammuntaan ja metsästysolosuhteissa se peittää 35 metrin etäisyydellä jo melkein puolet kauriista. Lisäksi täyteisen osumapiste ei ole aina sama kuin haulin osumapiste. Se pitääkin aina ensin tarkistaa omassa aseessa. Täyteisillä ammuttaessa on hyvä käyttää punapistetähtäintä. Sen asentaminen haulikkoon on ollut kuitenkin hankalaa, mutta siihenkin löytyy toki ratkaisuja. Yhdysvaltain itärannikon tiheillä asutusalueilla täyteiset ovat usein ainoat sallitut patruunat metsästettäessä valkohäntäpeuraa ja mustakarhua. Koska täyteinen ei lennä pitkälle (1500 m), pidetään sitä ympäristölle vähemmän vaarallisena. Suomessa poliisi käyttää täyteisiä lopettaessaan esimerkiksi hirviä tai peuroja. Peura- ja kaurisjahdissa täyteinen on metsästäjällekin lyhyellä matkalla hyvä valinta. Täyteinen maastossa: Risutesti Saksassa täyteisiä kutsutaankin "Brennekeiksi". Luotiin on tullut 100 vuodessa vain hyvin pieniä muutoksia. Villisika-alueilla on metsästäjillä tapana pitää aina muutamia brennekeitä taskussa jänisjahdissakin oltaessa. Viimeisten 20 vuoden aikana villisika on lisääntynyt räjähdysmäisesti Keski-Euroopassa, joten täyteinen on nyt entistä suositumpi ja valmistajia on paljon. ...ja muualla Monessa maassa täyteiset ovat edelleen hyvin yleisiä, esimerkiksi Italiassa, Ranskassa, Turkissa ja Pohjois-Afrikassa. Neuvostoliiton aikana haulikko oli Itä-Euroopassa melkein ainoa sallittu metsästysase ja siinä käytettiin täyteisiä. 54 Metsästäjä 6 / 2009 Täyteisen muoto ei ole aerodynaaminen ja sen vuoksi ampumamatka on enintään 50 metriä. Pinta on suuri ja siksi nopeus putoaa hyvin nopeasti ja iskuenergia vähenee. Toisaalta täyteisen teho johtuu isosta osumapinnasta. Haavasta tulee suuri, mutta liha ei muuten mene pilalle. Täyteinen tekee siistin reiän. Vaihtelevassa maastossa luoti osuu helposti oksaan tai risuun. Ampuja ei aina huomaa näitä esteitä riistan liikkeitä seuratessaan. Täyteisistä sanotaan, että ne lentävät suoraan, tulipa eteen mitä tahansa. Kiväärinluoti on kuitenkin risuherkkä. Kiväärissä rihlat vakauttavat luodin lennon, mutta sileästä haulikonpiipusta ne puuttuvat. Miten käy, kun täyteinen kohtaa oksan tai risun? Päätin selvittää asian testillä. Testipatruunat Aseen valinta testiä varten Käytin ampumaradalla tekemässäni testissä yh- Testini tarkoituksena ei ollut selvittää, mikä on paras täyteinen. Jokainen ase ja piippu ampuu täyteisillä erilaisia kuvia. Sain melkein kaikilta suomalaisilta maahantuojilta täyteisiä testiä varten. Kiitänkin seuraavia maahantuojia: Eloranta (Brenneke Classic, Fiocchi), Urheilu&Kalastus (Rottweil Exact), Markus Remes Oy (Sellier&Bellot), Nordis/ Nammo (Schönebeck Treffer), Hjorth Oy (Winchester, Federal). Täyteisvalikoima on suuri. Varsinaista testiä varten käytin niitä patruunoita, jotka tekivät parhaimman kuvan. Erot valmistajien välillä ovat suuret. Eräässä saksalaisen valmistajan patruunarasiassa on kuva siitä, miten hyvin heidän täyteisensä ampuu. Kuva on todella hyvä ja vaikuttava. Todelli-
• Fiocchi 32 g Gamebore 32 g Brenneke " Classic " 32 g suudessa pakkauksen täyteinen on ammuttu testipiipusta, eikä välttämättä ammu samanlaista kuvaa jokaisesta haulikosta. Valmistaja tahtoo tietenkin näyttää ihannetilanteen. Minun aseellani tämä täyteinen ampui 40 metrin matkalta 18 cm kasan, eikä siis ollut käyttökelpoinen testiini. Taulun reiät eivät edes olleet pyöreitä. Täyteisen ostajan pitäisikin olla tarkka ja ampua ensin omalla aseellaan erimerkkisiä täyteisiä, vähintään viisi kertaa samalla patruunamerkillä. haulien ja täyteisen osumapiste olisi sama. Siksi jokaisen ampujan on ensin kokeiltava tähtäysja osumapisteen vastaavuutta omalla aseellaan. Jälleen vähintään viidellä patruunalla! Kuten kuvasta näkyy, kaikki täyteiset eivät lennä suoraan, vaan osittain tauluun syntyy pitkä reikä. Se tarkoittaa, että luoti lentäessään heiluu ja voi reagoida herkästi kohdatessaan pienenkin esteen. Alkutesti: Tarkkuus Risutesti I : Kuusenoksat Sellier & Bellot 32 g Tahdoin kokeilla lähemmin risujen ja oksien vaikutusta täyteiseen. Tein telineen, johon kiinnitin 6­15 mm paksuja kuusenoksia. Sijoitin ison taulutelineen viiden metrin etäisyydelle risutelineen taakse. Ampumaetäisyys oli jälleen 40 metriä. Ison taulutelineen vieressä oli toinen taulu, jolla tarkistin jokaisella täyteispatruunamerkillä uudelleen osumapisteen. Osumapisteen mukaan valitsin tähtäyspisteen risuihin. Ainutkaan täyteinen ei ampunut reikä-reikä ja siksi luodit osuivat aina kuusenoksiin. Jokaiselle viiden täyteisen sarjalle vaihdoin uudet oksat telineeseen. Näin kaikille luotiin mahdollisimman samanlaiset olosuhteet. Winchester 28 g Rottweil Exact 32g Schönebeck " Treffer 28 g Ensin ammuin jokaisen valmistajan täyteisellä viiden patruunan kasan, etäisyyden ollessa 40 metriä. Huomasin heti, että erot eri täyteisten välillä osumapisteen suhteen ovat suuret. Osumapiste muuttui sekä sivu- että pystysuunnassa jopa 30 cm! Koskaan ei voi luottaa siihen, että Federal 28 g Oksateline seisoo 5 m taulun edessä Metsästäjä 6 / 2009 55
• Testi osoitti, että jotkut täyteiset ovat risuherkempiä kuin toiset. Fiocchin täyteisissä tämä näkyi selvimmin. Ne ampuivat Remingtonilla pienen kasan, noin 7 cm. Kun luoti osui kuusenoksiin, kasa kasvoi 30 senttiseksi. Jotkut täyteiset puolestaan lensivät vakaasti risuista huolimatta. Brenneke " Classic " Gamebore Fiocchi Winchester Federal Teline ja pajunoksat Schönebeck " Treffer" Risutesti II: Pajunoksat Kuusenoksatestin jälkeen vaihdoin telineeseen 8-16 mm paksuisia pajunoksia ja ammuin taas kaikilla täyteisillä 40 metrin etäisyydeltä. Rottweil Exact-täyteiset olivat ensimmäiset tässä kokeessa ja kahden laukauksen kasa oli hyvin suuri. Luulin, että aseessa tai tähtäimessä oli mahdollisesti vikaa ja ammuin siksi vielä 5 laukausta lisää. Siksi taulussa on 7 reikää. Vikaa ei kuitenkaan kummassakaan ollut, hajonta oli vain suuri. Rottweil " Exact " Sellier & Bellot Pajunoksat 56 Metsästäjä 6 / 2009
• Fiocchin täyteiset reagoivat herkästi myös pajunoksiin. Viidestä täyteisestä 4 osui 70 cm:n tauluun! Fiocchin ja Rottweilin täyteiset ovat huomattavasti pidempiä kuin toiset. Todennäköisesti niiden luodeilla on sama valmistaja. Molempien painopiste on edessä ja se lisää esteherkkyyttä. Lyhyemmät täyteiset ovat selvästi vähemmän risuherkkiä kuin pitkät. Silti testin tuloksena voi sanoa, että kaikki täyteiset reagoivat jotenkin risuihin. Olisi siis oltava tarkka, ettei luodin lentoradan edessä olisi risuja, paksummista oksista puhumattakaan! Viimeisessä testisarjassa tapahtuikin luodin kimpoaminen risusta, jolloin luoti jatkoi viuhuen matkaansa metsään. Jos tämä olisi tapahtunut heti alussa, olisin lopettanut testin siihen, vaaran aiheuttamista välttääkseni! Ne täyteiset, jotka eivät lennä vakaasti, voivat muuttaa rataansa myös kovaan luuhun osuessaan. Silloin voi olla tuloksena haavakko. Fiocchi vain 4 luotia osuu taulu Gamebore Winchester Brenneke " Classic" Streukreise der Flintenlaufgeschosse/Täyteisellä ammuttu kasa Valmistaja kasa 40 m kasa kuusenoksa kasa pajunoksa Brenneke "Classic" Fiocchi Federal Winchester Gamebore Rottweil "Treffer " Sellier & Bellot Schönebeck "Treffer " 9 cm 7 cm 11 cm 9 cm 8,5 cm 12 cm 7 cm 13 cm 11 cm 26 cm 16 cm 23 cm 14 cm 18 cm 10 cm 39 cm 26 cm > 55 cm 25 cm 21 cm 35 cm 50 cm 38 cm 39 cm Schönebeck " Treffer " Täyteisen iskuenergia Brenneke Classic 31,5 g V0 = 430 m/sec 2912 J V50 = 330 m/sec 1715 J V100 = 275 m/sec 1191 J Täyteisen valinta ja käyttö: Kertaus Täyteistä valitessa on siis ammuttava vähintään viiden patruunan kasa. Osumapisteen ja tähtäyspisteen on täsmättävä. Haulin ja täyteisen osumapiste ei ole välttämättä sama. Käytettäessä kaksipiippuista asetta on tarkistettava, että piippujen osumapiste on sama. Viiden patruunan kasa ei saa olla suurempi kuin 10 cm. 9,3 x 62 Sellier & Bellot Jos ase ampuu 30 m etäisyydeltä 10 cm kasan, ei sen kauempaa tule ampua. Jos 45 metriä etäisyydeltä saadaan 10 cm kasa, se on maksimi ampumamatka. Sen pidemmältä ei kannata ampua, koska lentorata on kaareva, jolloin maalin ennakointi vaikeutuu. Testi luodikolla Vertailun vuoksi suoritin risutestit vielä luodikolla. Käytin Mauser luodikkoa cal. 9,3 x 62 ja 15 g HDB luoteja ja ammuin pajunoksien läpi. Valitsin aina hieman eri tähtäyspisteen varmistaakseni, että luoti ei osu samaan paikkaan kuin edellinen. Kuten kuvasta näkyy, hajonta on huomattavasti pienempi ja kaikki luodit ovat osuneet maaliin. l Teksti: Klaus Götsch Federal Rottweil " Exact " Täyteisiä: Brennke Classic, Winchester, Schönebeck Treffer, Federal, Fiocchi, Rottweil Exact, Sellier & Bellot Metsästäjä 6 / 2009 57
• Erä- ja luontokuvaaja Jari Niskanen tietää kokemuksesta Metsästystilanne tarjoaa kunnon haasteen Kyyhkyjahdissa tilanteita riittää yleensä useampaan yritykseen saada saalis ja metsästäjä hetkeä ennen riistalaukausta samaan kuvaan. Pystyrajaus on tällaisessa tilanteessa luonteva ratkaisu. ISO 640, 1/2000 sek, f 4.0, polttoväli 24 mm, käsivara. 58 Metsästäjä 6 / 2009 Jari Niskanen
• Kun saaliskuvien nälkä alkaa olla tyydytetty, on aika siirtyä uusien haasteiden pariin. Eräkuvauksessa niitä tarjoavat aidot metsästystilanteet. M etsästäjän, aseen, koiran ja saaliseläimen saaminen samaan kuvaan hetkeä ennen riistalaukausta tai heti sen jälkeen on yksinkertaisesti vaikeaa ­ ei kuitenkaan mahdotonta. Metsästystilanteissa valokuvaajan täytyy kaiken lisäksi olla mahdollisimman huomaamaton ja äänetön. Onnistuneelle tilannekuvalle on aina kysyntää, sillä toimintaotoksia kaivataan kipeästi metsästyslehtien ja alan kirjojen sivuille. Tällaisten kuvien kautta välittyy metsästyksen perimmäinen tarkoitus ehkä parhaiten. Riistalaukauksen hetkellä otettuja hienoja kuvia näkee kuitenkin melko vähän. Syy siihen on yksinkertaisesti se, että niitä saadaan otetuksi loppujen lopuksi melko harvoin. Vaikka kuvaaja pääsikin mukaan aitoon tilanteeseen erinäisten järjestelyiden tai onnenkantamoisten kautta, voi niin moni asia mennä silti pieleen: Kuva voi olla teknisesti epäonnistunut, tärähtänyt tai muuten epätarkka. Kohde näkyy ehkä liian pienenä, metsästäjästä osa on juuri ja juuri rajautunut kuvan ulkopuolelle. Tai sommittelu ei muuten toimi. Listaa epäonnistumisista voisi jatkaa lähes loputtomiin. Koiran työskentelyn ja metsästystilanteen yhdistäminen on haastavaa kokeneellekin kuvaajalle. Metsästäjän, koiran ja saalistettavan pitää muodostaa ehjä, teknisesti moitteeton kokonaisuus. ISO 640, 1/2000 sek, f 4.0, polttoväli 47 mm, käsivara. Lapin kairojen lumoissa Laukaalaisen Jari Niskasen eräkuvissa on toiminnalla ollut jo kauan keskeinen asema. ­ Arvostan tilannekuvissa ehkä eniten koiran työskentelyä. Sen saaminen mukaan kuviin vaatii paljon työtä ja yrityksiä. Koskaan ei voi olla varma, miten edes tuttu koira toimii, Niskanen miettii. Kuten niin monet muutkin eräkuvauksen harrastajat Niskanen on liikkunut ahkerasti luonnossa ja metsästänyt jo pikkupojasta saakka. Kun tähän vielä yhdistyy 1980-luvulla alkanut määrätietoinen luontokuvaus, ei harppaus eräkuvaajaksi ole ollut kovin suuri. ­ Lintujen kuvaaminen taitaa kuitenkin olla se ykköslaji, ja eräkuvaus tulee heti hyvänä kakkosena, mies paljastaa. Niskanen on kuvannut Canonin kalustolla alusta alkaen. Kuten lähes kaikki muutkin suomalaiset luontokuvaajat, hän vaihtoi muutama vuosi sitten filmikalustonsa kerralla digiin. ­ Tällä hetkellä käytössäni on runkoina Canon Mark II sekä 50D. Objektiivini ovat ammattitasoa, polttoväleiltään 20­500 mm. Eräkuvauksessa Niskanen käyttää kertomansa mukaan eniten 50D-runkoa sekä Canonin EF 24-105mm/f4 objektiivia. ­ Tällä yhdistelmällä pärjää lähes kaikissa eteen tulevissa tilanteissa, hän selittää. Niskanen metsästelee etupäässä kotiseudullaan Laukaassa sekä Saarijärven maisemissa mieluiten metsäkanalintuja suomenpystykorva Putin kanssa. Myös vesilinnustus ja pienpetojen pyytäminen ovat miehen sydäntä lähellä. ­ Erityisesti odottelen jokasyksyistä Lapin kairoihin suuntautuvaa viikon mittaista jahtireissua. Keväinen majavajahti tarjoaa hienot puitteet metsästystilanteiden taltioimiselle. Valoa yleensä riittää iltamyöhälläkin, varsinkin jos maassa on vähänkään lunta. Tuulen alapuolelle sijoittuneen metsästäjän edessä maihin noussut majava ei ollut vaarasta tietoinen vielä kuvan ottamisen hetkellä. ISO 400, 1/80 sek, f2.8, EF70-200 L IS USM, vakaaja, käsivara. Hyvien tilannekuvien edellytys on luottamuksellinen suhde metsästäjän ja kuvaajan välillä. lisuus päästä metsälle niin halutessaan, esimerkiksi valtion maille. ­ Tätä perintöä kannattaisi tallentaa kuviksi paljon nykyistä enemmän. Viime vuosina Niskanen on yhä useammin jättänyt itse aseen suosiolla kotiin lähtiessään kuvaamaan metsästystä. ­ Jos lähden metsälle, kulkee kamera sentään autossa mukana saaliskuvien varalta. Hyvien tilannekuvien edellytys on Niskasen mielestä luottamuksellisen suhteen syntyminen metsästäjän ja kuvaajan välillä. Parhaimmillaan metsästäjä ei edes huomaa kuvaajaa, joka seuraa häntä jahdin aikana. ­ Kuvaaja ei saa millään tavoin häiritä metsästäjää, ettei tule karkuutuksia tai peräti ohilaukauksia. Mahtavasarvisen sonnin menettäminen kuvaajan toiminnan takia ei lupaa yhteistyölle jatkossa kovin hyvää, Niskanen painottaa. Kun luottamus on kerran syntynyt, sitä ei kannata muutaman kuvan takia uhrata. Muutamat Niskasen metsästystovereista ovat jopa pidätelleet riistalaukausta siihen saakka, kunnes hän on saanut kamerat kuvausvalmiiksi. Kuten niin monet muutkin tilannekuvia vakavissaan yrittäneet eräkuvaajat, Niskanenkin on vuosien varrella huomannut, että todella hyMetsästäjä 6 / 2009 59 Luottamus edellytyksenä Suomalainen jahtikulttuuri saa Niskaselta kiitosta varsinkin siksi, että jokaisella on mahdol- Kimmo Pöri Jari Niskanen
• Hyvät tilannekuvat syntyvät yleensä silloin, kun jättää suosiolla aseen kotiin ja keskittyy pelkästään kuvaamiseen. vien tilannekuvien saaminen vaatii paljon yritystä, paljon taitoa ja vielä enemmän tuuria. ­ Kovinkaan montaa huippukuvaa ei yhden syksyn aikana tule, vaikka reissuja kertyisikin lukuisia, mies tietää kokemuksesta. Tukku ongelmia vastassa Tilannekuvauksen suurimmat ongelmat liittyvät kuitenkin ehkä syväterävyyden hallintaan. Jotta sekä metsästäjä, koira että kohde näkyisivät terävinä, pitäisi käyttää hyvin pientä himmenninaukkoa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole juuri koskaan mahdollista, koska suljinnopeuden olisi pysyttävä mahdollisimman nopeana, että liike saataisiin pysäytetyksi. Metsässä on miltei aina pulaa valosta, ja jos ei ole, on se luonteeltaan yleensä aina toivottoman jyrkkää ja latteaa. Luonnonvaraisten eläinten käyttäytyminen on sekin joskus oikukasta. Suolle upeassa aamuusvassa saapuva teeri saattaakin istahtaa muutaman metrin sivuun "väärän" puun latvaan, jolloin tilannekuva on menetetty heti kättelyssä. ­ Vaikka se edelleen saaliiksi saataisiinkin, ei kuvia välttämättä ole syntynyt ensimmäistäkään, Niskanen kertoo esimerkin. Hyvät tilannekuvat syntyvät yleensä silloin, kun metsästäjä jättää suosiolla aseen kotiin ja keskittyy pelkästään kuvaamiseen. Metsästäjäkuvaajalla on selvä etulyöntiasema sellaiseen valokuvaajaan verrattuna, joka ei ole koskaan metsästänyt. ­ Metsästäjillä on luonnostaan jonkinlainen taju tilanteiden kehittymisestä. Niinpä heillä on paremmat mahdollisuudet olla oikeaan aikaan juuri oikeassa paikassa, Niskanen pohtii. Tietysti kuka tahansa kamerankäytön hallitseva kuvaaja voi onnistua hyvin sijoittuessaan paikallaan pitkiä aikoja pysyvän metsästäjän taakse tai lähistölle. ­ Maastossa liikuttaessa tarvitaan kuitenkin jonkinlaista vaistoa ja tilanteiden aavistamista, Niskanen jatkaa. Kohde viimekädessä määrää Niskasen mie- lestä sen, miten kuvataan. Tällöin ei voi itse kovin paljoa vaikuttaa esimerkiksi valaistusolosuhteisiin tai taustoihin. ­ Jos pääsen itse määräilemään, pyrin sijoittamaan kuvattavan hyvään paikkaan maisemallisesti tai valaistuksen suhteen. Metsästystilanteiden lavastamiseen Niskanen suhtautuu kriittisesti. Järjestelyt paljastuvat yleensä kuvan katsojalle melko nopeasti, ja mielenkiinto kuvaa kohtaan lopahtaa saman tien. ­ Ehkä koiran koulutuksen yhteydessä voidaan heittää lintua, koska se kuuluu kiinteästi siihen.Varsinaista kuvien manipulointia en käytä lainkaan, hän painottaa korostaen samalla pysyvänsä eräkuvissa jatkossakin "luomulinjalla". Vaaka- ja pystyrajauksia Niskanen käyttää sen mukaan, mikä parhaiten sopii kuhunkin tilanteeseen. ­ Esimerkiksi lintuhaukkua on luontevinta kuvata pystykuvina. Hirvenmetsästyksessä vaakakuvat toimivat yleensä parhaiten, Niskanen kertoo esimerkkejä. Metsästäjää ja hirveä ei ole kovin vaikea saada samaan kuvaan. Katsoja olettaa, että hirvelle käy kohta huonosti. Näinhän ei välttämättä tarvitse olla, sillä esimerkiksi vasoja metsästettäessä naaraita ja uroksia ei ammuta. Tilannekuvan voi hirven tultua passiin silti ottaa, jos kuvaaja ja metsästäjä niin ennakolta sopivat. ISO 400, 1/125 sek, f2.5, 85 mm, käsivara. Suurpetojen perään Lähitulevaisuudessa Niskanen uskoo panostavansa entistä enemmän nimenomaan tilannekuvaukseen. ­ Kaikki metsästysmuodot kiinnostavat, joten aiheet tuskin loppuvat ihan heti, mies naurahtaa. Erityisesti suurpetojen metsästyksestä otettuja tilannekuvia Niskanen ei muista juurikaan nähneensä alan lehdissä, joten varsinkin tällä saralla olisi kyntämätöntä sarkaa vaikka millä mitalla. ­ Metsissähän kuvattavaa riittäisi paljon laajemmallekin metsästäjäjoukolle, Niskanen sanoo ja vihjaisee samalla, että kotimaisen eräkuvauksen huippu on terävä, mutta samalla kapea. Kuten niin monen muunkin suomalaisen eräkuvaajan kokoelmista myös Niskaselta puuttuu juuri se kuva pystykorvan haukusta, jossa kaikki "elemetit" olisivat kohdallaan. ­ Metsästäjä hiipimässä, koira puun alla, metso oksalla hienossa maisemassa, Niskanen unelmoi. Sellaista kuvaa kannattaa yrittää, vaikkei koskaan sitä saisikaan. Lisää Niskasen eräkuvia löytyy netistä osoitteesta www.jariniskanen.net. Teksti: Kimmo Pöri 60 Metsästäjä 6 / 2009 Kimmo Pöri
• Osoitteita Metsästäjäin Keskusjärjestö, MKJ Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelimet: Vaihde 09-2727 810, Fax. 09-2727 8130 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi www.riista.fi Riistanhoitopiirit l Toiminnanjohtaja: Jari Pigg, puh. 09-2727 8111. l Apulaistoiminnanjohtaja: Sauli Härkönen, puh. 09-2727 8112, 050-5055 635. l Talous: Pekka Lehikoinen, puh. 09-2727 8118, 0400-648 678. l Metsästys ja riistanhoito, koulutus ja neuvonta: Tuomo Pispa, puh. 09-2727 8115, 0400-700 778. Marko Svensberg, puh. 09-2727 8117, 040-5573 827. l Viestintä, Metsästäjä- ja Jägaren-lehdet: Klaus Ekman, puh. 09-2727 8116, 0400-463 943. Maria Nikunlaakso, puh. 09-2727 8119, 040-7425 626 l Varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. 09-2727 8150. l Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi, puh. 03-882 570, fax. 03-8825 711, Ilkka Ala-Ajos, 0500-817 913, Marko Muuttola, 050-9113 832. Osoitteenmuutokset: 0303 9777 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. 03-644 650, fax. 03-6446 522. Riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 0400-225 745. Etelä-Savo: Virastotie 3, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440-452 830, fax. 015-452 831. Riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 0500-257 407, rh-neuvoja Veli-Matti Pekkarinen, puh. 0400-257 407. Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 0400-188 565, fax. 08-712 397. Riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 0400-137 028, rh-neuvoja Marko Paasimaa, puh. 0400-268 390. Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630, fax 020 7479 639. Riistapäällikkö Jukka Purhonen, puh. 0400 242 727, rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 040-243 414. Kymi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 0440-494 005 fax. 05-344 0998. Riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh.0400-258 479, rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040-7162 223. Lappi: Vanamokatu 3 D, PL 8050, 96101 Rovaniemi, puh. 016-3790 081, 0400-864 329 (tsto), fax. 016-3790 085. Riistapäällikkö Teuvo Eskola, puh. 0400-392 667, rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400-394 329. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, puh. 044-3653 810, fax. 017-2823 005. Riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 0500-376 800, rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 050-4311 276. Ruots. Pohjanmaa: Kungsgårdsvägen 58 G, 65380 Vaasa, puh. 06-3560 352, fax. 06-3560 360. Riistapäällikkö Mathias Lindström, puh. 050-3490 175, rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. 06-3560 351, 050-5117 279. Satakunta: Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. 02-5319 000, fax. 02-5319 001. Riistapäällikkö Mauri Krusberg, puh. 0500-638 062, rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 0500-742 354. Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. 09-3507 230, fax. 09-3872 878. Riistapäällikkö Reijo Orava, puh. 0500-420 810, rh-neuvoja Visa Eronen, puh. 050-3661 114. Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. 09-3507 244, 0500-458 357. Varsinais-Suomi: Tehdastie 2, 21530 Paimio, puh. 02-4779 610, fax. 02-4779 615. Riistapäällikkö Heikki Uotila, puh. 0400-530 548, rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 02-4779 620, 0400-909 565. Karhupalvelunumero 016-379 0086. Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. 08-5353 500, fax. 08-5333 555. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 0500-387 705, rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500-282 082. Pohjanmaa: Vapaudentie 32­34 B 21, 60100 Seinäjoki, puh. 0400-475 760, fax. 06-4217 225. Riistapäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 0400-180 084, rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 06-421 7222, 0400-180 083. Pohjois-Häme: Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. 03-3140 9400, fax. 03-3140 9450. Riistapäällikkö Jani Körhämö, puh. 0400-231 452, rh-neuvoja Marko Mikkola, puh. 03-3140 9417, 045-1359 690. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu, puh. 013-285 260, fax. 013-285 263. Riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 013-285 261, 0400-376 189, rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 013-285 262, 0500-196 622. Metsähallitus Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-160 01. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto, fax. 09-1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-16053 373, 040-7353 173. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-7336 229. Ylitarkastaja Rami Sampalahti, puh. (09) 1605 2188. Ylitarkastaja Janne Pitkänen, puh. (09) 1605 2469, 040-867 2667. Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Olavi Joensuu, PL 81, 90101 Oulu, puh. 020-5646 609, 0400-290 707, olavi.joensuu@metsa.fi Ylitarkastaja vs. erätalouspäällikkö Jukka Bisi, puh. 040-5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Ylitarkastaja Ahti Putaala, puh. 040-8272 574, ahti.putaala@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 020-344 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset: Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020-772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt: Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-1912 8847. Suomen Metsästysmuseo: Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, fax. 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus: Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Suomen Metsästäjäliitto: Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 841 0050, fax. 010 841 0051 sähköposti: suomen@metsastajaliitto.fi, http://www.metsastajaliitto.fi Suomen Kennelliitto: Kamreerintie 8, 02770 Espoo. Puh. 09-887 300, fax. 09-8873 0331, internet: http://www.kennelliitto.fi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4 puh. 020-57 511, fax. 020-5751 201. l Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 509. l Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 409. l Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 Evo, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 429. l Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 879. l Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 559. l Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 689. Metsästäjä 6 / 2009 61
• Houkutuksia hirvelle Komeasarvinen hirvisonni on tuttu näky luontokuvaaja Asko Hämäläiselle. Hän on houkutellut ääntelemällä satoja hirviä kameroidensa eteen. ­H omma toimii myös metsästyksessä. Hirvet ovat periaatteessa houkuteltavissa ampumaetäisyydelle koko jahtikauden ajan, Hämäläinen rohkaisee. Vaikka tiedoilla ja taidoilla on suuri merkitys, houkuttelun onnistumiseen vaikuttaa Hämäläisen mukaan kuitenkin olennaisesti alueen hirvitiheys. Kiima-aikanakin keskimäärin vain joka kymmenes yritys tuottaa tulosta. ­ Onnistuminen riippuu myös alueen sonnien ja lehmien lukumääräsuhteista. Jatkuva harjoittelu ja hirven käyttäytymisen opiskelu luo pohjan kehittyä houkuttelijana, Hämäläinen korostaa. ­ Joku pienempi uroshan saattaisi käyttää tilaisuutta heti hyväkseen, Hämäläinen naurahtaa. Kiimahuipun aikoihin valtasonnia on vaikea saada houkuteltua paritteluun valmiin lehmän luota pois, mutta nuoremmat urokset vastaavat Hämäläisen mukaan kyllä kutsuun ja tulevat tarkistamaan tilanteen. ­ Juuri näitä tilanteita metsästyksessä voitaisiin hirvijahdin alkuvaiheissa syys­lokakuun vaihteessa hyödyntää, hän pohtii. Kiven tai kannon suojiin Valtasonnin reviirille Syksyllä muutamaa viikkoa ennen jahtikauden alkua hirvet kokoontuvat perinteisille kiimatantereille. Nämä säilyvät yleensä samoina vuodesta toiseen. Hämäläisen mukaan alueen valtasonni vahtii noin 2­4 neliökilometrin suuruista aluetta, jonne se on tehnyt muutaman kiimakuopan. ­ Niiden tarkoitus on houkutella hirviä paikalle laajemmalta alueelta. Valtasonnin mylvintä ja öhkinä saa lähistöllä olevat naarat kiinnostumaan siitä. Lehmät saapuvat jossain vaiheessa kiimaa valtasonnin reviirille. ­ Näitä puolestaan seurailevat yleensä pienemmät sonnit ja lopulta valtasonnin reviirillä saattaa olla muutamia eri ikäisiä uroksia ja naaraita, Hämäläinen tietää. Valtasonnin houkuttelu onnistuu Hämäläisen havaintojen mukaan parhaiten syyskuun alussa, jolloin naaraiden kiimahuippu ei ole vielä käsillä eikä sonnin tarvitse vahtia niitä koko aikaa. Syyskuun puolivälin jälkeen naaraiden kiima alkaa saavuttaa huippunsa. Tällöin valtasonni pitää niitä jatkuvasti silmällä eikä helposti poistu edes hetkeksi niiden luota. Kiima-aikaan hirvet liikkuvat paljon, joten houkuttelu perinteisten kulkureittien varsilla saattaa antaa kiimareviirien ohella hyviä tuloksia. Houkuttelu on tehokkainta aamu- tai iltahämärissä. Kuitenkin hirvien äänien ja käyttäytymisen kannalta yölliset retket ovat Hämäläisen mielestä kaikkein antoisimpia, sillä silloin hirvet ovat rohkeampia ja enemmän äänessä. Maaston ja hirven käyttäytymisen tuntemus korostuu, kun eläimestä on saatu tuore jälki-, näkö- tai kuulohavainto. ­ Silloin siirtyminen hyvään houkuttelupaikkaan on nopeaa ja vaivatonta. Paikka valitaan tuulen suunnan perusteella eli pyritään sijoittumaan tuulen alapuolelle suhteessa hirveen. Mikäli suinkin mahdollista, kannattaa sijoittua selvästi muuta maastoa korkeammalle, kuten kivelle, pienelle kummulle tai jopa ampumatorniin, jos sellainen sattuu olemaan lähistöllä. ­ Tällöin hirvi ei haista ihmistä niin helposti ja kaiken lisäksi paikka toimii suojana, Hämäläinen tietää. ­ Kannattaa aina varmistaa, että lähistöllä on jokin kivi, kanto tai puu, jonka suojiin voi paeta uhkaavassa tilanteessa. Vaikka hirvi ei juuri autoa varsinaisesti pelkäisikään, kannattaa se jättää muutaman sadan metrin päähän. ­ Ovien paiskomista täytyy myös välttää, Hämäläinen opastaa. Houkuttelupaikalle mentäessä voi välillä kulkea hitaammin ja pysähtyä riipimään puiden oksia ja lehtiä aivan kuten hirvetkin luonnostaan tekevät. ­ Tämä on jopa suositeltavaa, jos äänetön kulkeminen muuten on mahdotonta. näontelossa muodostetulla terävällä kontaktiäänellä. ­ Tämä riittää usein herättämään hirvien kiinnostuksen. Ääni muodostetaan sanomalla töksähtäen "o,o". Samalla nostetaan kieli kitalakea vasten ohjaamaan ääni nenään. Sierainten sivusta etusormilla kevyesti puristamalla saadaan muodostettua maljamainen torvi suun eteen. Äänen korkeudella ei ole suurta merkitystä. Jos kontaktiääni ei tehoa, käytetään naaraan kiimaääntä, jota huudetaan kolmen sarjoissa neljään eri suuntaan ja odotellaan kymmenkunta minuuttia. Ellei vastausta saada, huutosarja toistetaan muutaman kerran. Kiimaääni kuulosta venytetyltä kontaktiääneltä (kesto noin 5 sekuntia), joka nousee aluksi nopeasti ylös. Tätä seuraa hidas lasku ja vielä lopuksi käydään hieman korkeammalla ennen loivaa laskua. Sarja päättyy kahteen "önähdykseen". Sonnin kiimaääni, matala "uah, uah", houkuttelee sekä naaraita että uroksia. Sonni on sitä innokkaampi, mitä tiheämmin se ääntelee vastaukseksi. Äänen pitää Hämäläisen mukaan lähteä vatsanpohjasta, ja se on helppo muodostaa kuvittelemalla etovaa tunnetta ja sanomalla ääneen "yäk". Tämän asemesta sanotaankin "uah" käyttämällä samaa sierainotetta kuin kontaktiäänen muodostamisessa. Hyvissä olosuhteissa hirvisonni kuulee naaraan kiimahuutoa matkivan kutsun jopa muutaman kilometrin päähän. Houkuttelu tehoaa hänen mukaansa yleensä vain kerran samaan yksilöön syksyn aikana. Jotkut vanhat sonnit saattavat muistaa vielä vuosienkin päästä tulleensa huijatuksi tietyllä paikalla ja tietyillä äänillä. ­ On aina parempi, mitä vähimmillä ääntelyillä saa sonnin luokseen. Kaikkia kortteja ei kannata koskaan paljastaa heti kättelyssä, Hämäläinen korostaa. Harjoittelu tekee mestarin Kutsu kantaa kilometrejä Luontokuvaaja Asko Hämäläinen tietää, miten hirvet saadaan houkuteltua lähietäisyydelle niiden omilla äänillä. Sopivan houkuttelupaikan löydyttyä kannattaa aluksi olla aivan hiljaa 15 minuuttia ja kuulostella ympäristön ääniä. ­ Mitä pidempään malttaa olla äänettömästi paikallaan, sen parempi, sillä hirvet ilmoittavat usein olemassaolostaan, mikäli niitä lähistöllä on, Hämäläinen opastaa. Houkuttelu aloitetaan muutamalla lyhyellä ne- Parasta aikaa harjoitella houkuttelua on Hämäläisen mielestä syksy aina lokakuun puoliväliin saakka. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se ei onnistuisi muina vuodenaikoina. ­ Toukokuu ja kesäkuun alku ovat myös otollista aikaa, sillä emiensä vieroittamat edellisvuotiset vasat ovat tällöin helposti petettävissä. Säätilalla on Hämäläisen mukaan suuri merkitys houkuttelun tuloksellisuuteen. Selkeällä ja tyynellä kelillä houkutteluäänet kantautuvat kauas ja hirvet ääntelevät itsekin aktiivisemmin. ­ Myös vastauksen kuuleminen ja hirven paikantaminen helpottuu merkittävästi. Houkuttelijan vaatetuksen on hyvä olla kahisematon ja väritykseltään maastoon hyvin sulautuva. Metsästäjän on tietysti noudatettava asetuksia ja käytettävä siten punaista tai oranssia takkia tai liiviä sekä päähinettä. ­ Kasvonpiirteet kannattaa rikkoa esimerkiksi kasvoväreillä tai erityisellä hupulla, jos vain mahdollista, Hämäläinen vihjaa. l Teksti: Kimmo Pöri Kuva: Kari Kemppainen 62 Metsästäjä 6 / 2009
• Eräaatoksia valtion mailta Turistimetsästäjä jänisjalassa n Viime syksynä ulkopaikkakuntalaiset metsästivät Ylä-Lapin riekkosaaliista viisi prosenttia. Tänä vuonna lupia yhä vähennettiin. Eivät kanakoirametsästäjätkään kovin raskaita saalisreppuja kanna, kovasta keskustelusta huolimatta. "Harvoin olen minä ottanut niin monta askelta ammuttua lintua kohti. Tunturinrinteillä ei höyhentä, ei untuvata, eikä laaksoissa ainutta metsoakaan paikkaamaan pettymystä." Näin kuvaili kanakoirametsästäjä Bertel Gripenberg syksyistä riekonpyyntiään Pallasjärven ympäristössä vuonna 1912. Miesmuistiin tuo vuosi oli ollut yksi heikoimpia lintuvuosia Lapissa. Tänä syksynä linnunpyytäjät ovat voineet todeta lähes vastaavan tilanteen. Kanalintujen tiheydet ovat viimevuotiseen tapaan alhaalla ja poikastuotto keskimääräistä heikompi, jolloin kannankasvu edellisvuodesta jäi pitkälti toteutumatta. Metsällä on ollut hiljaista. Valoa on kuitenkin ollut näkyvissä eri alueilla. Pohjois-Suomessa poikastuotanto on ollut jopa kohtalainen. Tilanteeseen löytynee monia syitä. Myönteistä kehitystä pohjoisessa lienee osaltaan edistänyt ainakin pienpetojen väheneminen, joka oli seurausta edellisen vuoden myyräkantojen romahduksesta. Kolmen pohjoisimman kunnan alueella riekon parvikoko kasvoikin viime vuodesta, ja poikueita nähtiin selvästi enemmän. Kanakoira-avusteisten linjalaskentojen tulosten mukaan kanta on nuorentunut ja näyttää olevan nousussa. Normaalitilanteeseen paluuta saadaan kuitenkin vielä tovi odottaa. Riekolla on iso merkitys Tänä syksynä olen jälleen päässyt kokemaan sen tutun tosiasian, että metsästys kerta kaikkiaan on elämääkin suurempi kysymys. Huoli Ylä-Lapin riekkokannasta ja arviot sen metsästyksellisestä kestävyydestä ovat herättäneet kiihkeitä tunteita ja vahvoja mielipiteitä. Samalla se kertoo elämänlinnun suuresta merkityksestä pohjoisessa. Erityistä kritiikkiä on saanut Metsähallituksen riekkolupamyynti valtion maille. On vaadittu täysrauhoitusta, pyynnin sallimista vain paikallisille pyytäjille, rajoituksia ulkopaikkakuntalaisille, repuntarkastuksia ja kieltoja kanakoiramiehille. Taustalla näyttää olevan ajatus, jonka mukaan etenkään turistimetsästäjä ei osaa käyttää pyynnissään harkintaa, vaan tyhjentää koirineen ahneuksissaan kairat koko rahan edestä. Lupapyytäjät puolestaan kuittaavat paikallisten käsitykset oman edun tavoitteluksi. Myynti suunnitellaan huolella Valtion pohjoisilla metsillä on keskeinen virkistysja tunnearvo suomalaiselle jahtiväelle. Metsähallituksen yhtenä tehtävänä onkin tuottaa kansalaisille mahdollisuuksia ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään metsästykseen yhteisillä valtion mailla. Lupamyynti on yksi tapa täyttää tämä tehtävä. Lisäksi metsästyslaki edellyttää, että lupia rajoitettaessa etusijalle asetetaan kohtuullista metsästysmahdollisuutta vailla olevat. Aluekohtaisella lupakiintiöinnillä varmistetaan paitsi riistakantojen kestävyys myös saamelaisen kulttuurin harjoit- tamisen, porotalouden ja paikallisten oikeuksien turvaaminen. Metsähallituksen erätalous on siten paljon vartijana vuosittaista lupamyyntiä suunnitellessaan: on huomioitava niin paikallisten erityisoikeudet kuin ulkopaikkakuntalaistenkin oikeudet luonnon kestokykyä unohtamatta. Riekonkaan lupamyyntimääriä ei ravistella hihasta mutu-tuntumalla. Huolellisen riistasuunnittelun perustana ovat linja- ja kolmiolaskentojen tulokset, aikaisempien vuosien tiheys-, saalis- ja myyntitilastot, pienriistatutkimukset, paikallisen väestön saalistarve ja saalismäärät. Alhaisen riekkokannan aikana lupia myös vähennetään kannan säästämiseksi. Sosiaalisen kestävyyden takaamiseksi vuorokausittainen metsästäjämäärä alueilla on tarkoin säädelty. Tarvittaessa Metsähallitus myös säätelee metsästystä tiukennetuin lupaehdoin. Tunteeko lupametsästäjäkin vastuunsa? Kuluvana syksynä Lapin riistanhoitopiiri lyhensi riekon, kuten muidenkin kanalintujen, metsästysajan yhteentoista päivään. Päätös lyhensi metsästysaikaa huomattavasti asetuksen mukaisesta ajasta tavoitteena kanalintukantojen parantaminen. Metsähallitus sopeutti lupamyyntinsä tähän tilanteeseen. Riekkolupia myytiin tänä vuonna noin 600, runsas kolmannes myyntiin asetetusta määrästä ja kolmasosa viime vuoden myynnistä. Saalismäärinä se merkitsee sitä, että lupametsästäjien arvioitu saalis jäänee reilusti alle tuhannen yksilön, noin 0,40 yksilöä vuorokautta kohti. Edellisenä vuonna lupametsästäjien osuus Ylä-Lapin riekon kokonaissaaliista ­ 24 000 linnusta ­ oli 5 prosenttia. Ylä-Lapin kokonaissaaliiseen vaikuttaa voimakkaimmin talven ansapyynnin onnistuminen. Mitä luvut sitten kertovat? Ainakin sen, että metsästyskäyttäytyminen sopeutetaan vallitsevaan tilanteeseen. Pyyntiluvan ostaessaan metsästäjä ei muutukaan vastuuttomaksi saalistajaksi, vaan osaa toimia kestävän käytön periaatteen mukaisesti. Suomalainen metsästäjä, oli sitten paikallinen tai ulkopaikkakuntalainen tuntee pääsääntöisesti vastuunsa riistakantojen tilasta. Vastoin monesti kuultua väitettä kanakoiramiehetkään eivät kovin raskaita reppuja tunturista kanna. Hyvinäkään lintuvuosina lupa ei takaa sitä, että saalis saataisiin tähtäimeen saati pudotettua. Moni jättää tulematta, tyhjän saa pyytämättäkin. Paljon on myös niitä, jotka eivät "sitä ainoaa" henno ampua. Mutta kyllä tuntureilla silti edelleen erämiehiä liikkuu. Eivät kaikki ole menneet Ruotsiin. Metsästysmahdollisuus pitää sisällään myös tunteen rajattomasta tilasta, odotuksesta, vapaudesta ja yksinäisyydestä, raukeista hetkistä nuotiotulilla, jotka usein ovat saalista tärkeämmässä asemassa. "Linnunmetsästäjät näkevät asioita, joita kaikki eivät näe", toteaa Veikko Huovinenkin. Tosin pyymetsoa ei todistettavasti vieläkään ole nähty. l Teksti: Pirjo Ilvesviita Aluepäällikkö, Erätalous, Metsähallitus Metsästäjä 6 / 2009 63
• Ekin kanssa erällä Sivakat esille! Suomalaisille hiihtotaito on ollut elämän ja kuoleman kysymys kivikaudelta meidän sukupolviimme saakka. Ilman lapsuudesta lähtien omaksuttua taitoa liikkua syvässä lumessa maatamme ei olisi kyetty asuttamaan ja puolustamaan. V ienan Karjalan Uikujoelta löytynyt 4000 vuotta vanha kalliopiirros kuvaa erittäin havainnollisesti muinaista hirvenhiihtoa. Piirroksessa kolme metsästäjää hiihtävät ensin samaa latua, hajaantuvat ja iskevät jousin ja keihäin ajosta nääntyneiden hirvien kimppuun. Vienan Karjalassa hirven- ja peuranhiihtoa on harjoitettu yhtäjaksoisesti kivikaudelta 1800-luvun lopulle saakka. Vuosituhansien saatossa metsästysaseet ovat muuttuneet paljonkin, mutta metsästyksessä kulkuvälineinä käytetyt sukset vain vähän. Alun perin sukset olivat lyhyet ja leveät. Rautakaudelle tultaessa toinen suksista piteni pitkäksi luistosukseksi toisen jäädessä lyhyeksi potkusukseksi. Keskiajalla suksista tuli jälleen tasapituiset ja yhden keihäällä varustetun sauvan sijaan alettiin käyttää kahta samanpituista. Kivikauden ihmisen innovaatio oli jo alun perin nerokas. Suksien muoto ja materiaalit säilyivät lähes samoina aina viime vuosisadan alkupuolelle asti. Vasta teollinen tuotanto, uudet materiaalit ja koneellisesti tehty latu mullistivat hiihdon ja veivät sen kauas alkulähteiltään. Sitkeät suksisissit Nykykäsityksen mukaan Suomi asutettiin heti jääkauden jälkeen. Vaikka riistan perässä vael- taneet muinaiset eränkävijät tulivat Suomenniemelle todennäköisesti jalan tai vesitse, ei ilmaston lämpeneminen tarkoittanut silti lumen ja jään väistymistä kokonaan. Suomalaiset ovat historiansa aikana kokeneet kymmenisen tuhatta enemmän tai vähemmän kylmää ja lumista talvea. Ympärivuotinen asutus edellytti kunnollisia kulkuvälineitä. Ilman suksia ihmiset eivät olisi selvinneet talvien ylitse, vaan olisivat nääntyneet nälkään lumen motittamiin kyliin. Erätalouden aikaa kesti Suomessa vielä koko rautakauden ja osin maata pitkälle keskiajalle. Kylillä oli hallinnassaan yhteisiä erämaita, joissa kullakin osakkaalla oli oma alueensa. Metsästysalueella kulki erämiehen hiihtäen kiertämä ansa- eli virkatie, jonka varrella pyydykset sijaitsivat. Siinä missä talvi ja lumi asettivat omat haasteensa suomalaisille, ovat ne toisaalta olleet myös tukenamme ja turvanamme. "Itse Lieto Lemminkäinen, ain' oli hirven hiihännässä. Hiihti soita, hiihti maita,hiihti aukkoja ahoja: tuli suihki suksiloista, savu sauvojen nenistä." Kalevala 64 Metsästäjä 6 / 2009
• Korkeat lumihanget muodostivat puolustusmuurin, joka suojasi maata vainolaisilta. Milloin vihollinen uskalsi hyökätä talvella, koitui se useimmiten sen tuhoksi. Joutselässä muutama sata suksilla liikkunutta suomalaista talonpoikaa löi kymmenkertaisen venäläisarmeijan vuonna 1555. Ruhtinas Bibikovin johtamat kuusituhatta miestä ylittivät Rajajoen tarkoituksenaan hävittää Kivennapa ja edetä Viipurin kautta syvemmälle maahan. Toisin kuitenkin kävi. Umpihankihiihdon MM-kilpailun kaltainen tapahtuma on omiaan ylläpitämään suomalaisten hiihto- ja erätaitojen säilymistä ja välittymistä tuleville sukupolville. "Kylillä oli hallinnassaan yhteisiä erämaita, joissa kullakin osakkaalla oli oma alueensa. Metsästysalueella kulki erämiehen hiihtäen kiertämä ansa- eli virkatie, jonka varrella pyydykset sijaitsivat." Hirvijahti on ollut seuruemetsästystä jo kivikaudella. Kalliopiirros kuvaa havainnollisesti metsästäjien yhteistyötä hirvenhiihdossa. Kuva Niilo Valosen kirjasta Muinaisrunoja Itä-Karjalan kalliopiirroksissa. Metsästäjä 6 / 2009 65
• Metsästäjän kannattaa perustaa oma virkatie entisaikojen eränkävijöiden malliin. Löytyykö kriisitilanteeseen riittävästi fyysistä suorituskykyä? n Suomalaiset vaalivat mielellään mainettaan hiihtokansana. Mutta onko tähän enää katetta? Varusmiehille hiihtotaito joudutaan opettamaan alusta pitäen, ja harvalta metsästäjältäkään löytyy enää suksia. Kilpahiihdosta on tullut pienen urheilijajoukon leipätyö, jota rahvas tyytyy seuraamaan kotisohvilta. Kansakunnan fyysisen kunnon rapautuminen ei ole mikään pikkujuttu. Ihmiset eivät jaksa työssään ja poissaolot lisääntyvät. Turha sairastelu rasittaa perusterveydenhuoltoa ja vie resursseja muulta hoitotyöltä. Kaikesta tästä lankeaa iso lasku yhteiskunnan maksettavaksi. Tämän lisäksi tulee vielä yksi suuri kysymys: riittäisikö kenttäarmeijamme fyysinen suorituskyky sille mahdollisessa kriisitilanteessa lankeavaan raskaaseen tehtävään? Tätä jokainen asevelvollinen voi kysyä itseltään. Metsästäjäkunnassa kysymys koskettaa lähes jokaista. Suomalaiset suksimiehet yllättivät lumessa kahlaavat jalka- ja ratsumiehet, pilkkoivat ylimielisesti jonossa edenneen vihollisjoukon pienempiin osastoihin ja tuhosivat niitä yksi toisensa jälkeen. Vaikka venäläisten pääjoukko onnistui vetäytymään, joutuivat he jättämään kuormaston jälkeensä. Sama toistui talvisodan taistelukentillä Suomussalmella, missä hyökkääjän motorisoidut joukot etenivät vaivoin kapealla ja huonokuntoisella tiestöllä. Venäläiset kärsivät murskatappion sorruttuaan aliarvioimaan suksilla liukkaasti liikkuvien suomalaisten puolustuskyvyn. Suomi oli vielä tuolloin hyvin erilainen maa kuin nykyään. Valtaosa kansasta asui maaseudulla ja hankki elantonsa ulkotöissä. Sukset nojasivat lähes jokaisen pirtin seinään ja hiihtotaito oli itsestään selvyys. Ruumiillinen kunto kehittyi työnteon ohella arkisissa askarruksissa. Nykyään juuri kukaan ei enää hiihdä työssään eivätkä koululaisetkaan sivakoi metsän poikki opinahjoon. Hiihtämisestä on tullut harvojen harrastus, joka joutuu kilpailemaan varsinkin nuorison suosiosta mitä erilaisimpien muotilajien kanssa. Näistä yhä useammat tapahtuvat sitä paitsi sisätiloissa. Sivakoi omalle virkatielle Vaikka työ itsessään ei olisi fyysisesti rasittavaa, vaatii työssä jaksaminen edes jonkinlaista kuntopohjaa. Useimmissa harrastuksissakin hyvästä kunnosta on etua. Syksyiset jahtireissut olisivat huomattavasti miellyttävämpiä, jos keuhkot eivät pyrkisi ulos jokaista mäkeä ylitettäessä. Kun metsästyksen painopiste osuu syksyyn, lähtee harva enää liikkeelle talvella. Vähäinenkin syksyn jahtipoluilla hankittu kunto pääsee rapistumaan, jos lumikelit menevät kotisohvalla Talvivaelluksella varusteet kulkevat ahkiossa, kotipuolessa sillä kuljettaa kätevästi riistalle ruokaa. Viljatynnyreiden vetäminen tien poskesta ruokintapaikoille on mitä parhainta hyötyliikuntaa. menneitä muistellessa. Fyysisen kunnon ylläpitäminen vaatii liikkumista ympäri vuoden. Hiihtoharrastus harjoittaa sydänlihasta ja parantaa hapenottokykyä. Se myös kehittää tasaisesti vartalon kaikkia lihasryhmiä. Kaupanpäällisiksi hiihtäjä saa aimo annoksen raitista ilmaa ja paremmat yöunet. Paino pysyy kurissa, vaikka ruokahalu hieman kasvaisikin. Metsästäjän kannattaa perustaa oma virkatie entisaikojen eränkävijöiden malliin. Tutulla hiihtolenkillä voi seurata riistaeläinten jälkiä, kokea pienpetopyydyksiä ja vetää ahkiolla viljaa ruokintapaikoille. Muita hiihtäjiä itse tehdyillä laduilla ei takuulla ole ruuhkaksi asti. Valmiiden latujen ulkopuolella hiihdettäessä on hyvä olla kunnolliset metsäsukset. Umpisessa käytettävät sukset ovat latusuksia pidemmät ja leveämmät. Teollisesti valmistetut metsäsukset ovat pääsääntöisesti yli kaksi metriä pitkät ja seitsemän senttiä leveät. Perinteisiä puusta tehtyjä metsäsuksia valmistaa niitäkin vielä pari yritystä. Taito oli jo katoamassa, mutta uudelleen virinnyt kiinnostus käsin tehtyä puusuksea kohtaan pitää leivässä muutaman suksimestarin. Kainuulaisen esikuvan mukaan valmistettuja Vilminko-suksia saa jopa kolmemetrisinä. l Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren, Piirros: Jaakko Puuperä Kotipuolessa hyvin pohjustetut sukset on helppo huoltaa myös maastossa. Useamman yön vaelluksilla pitovoiteen saa tarttumaan suksien pohjiin autiotuvan tai nuotion lämmössä. Metsäkanalintujen jälkiä on aina yhtä mieluista nähdä omilla riistamailla. 66 Metsästäjä 6 / 2009
• Riistakivet Agrimarketista Monipuolinen ja säänkestävä suolakivi riistalle · Sisältää runsaasti kuparia, seleeniä ja A-vitamiinia · Voidaan käyttää luonnonmukaisessa tuotannossa · Pakkauskoko 10 kg Agrimarketeista kautta maan! www.agrimarket.fi Kuinka mahtaa olla? Mahdollistaisiko tämän päivän taistelijoiden fyysinen kunto, saati hiihtotaito, suorituksia joihin isoisämme talvisodassa kykenivät? kuva Petri Välkki/Suomen Sotilas -lehti Metsästäjä 6 / 2009 67
• Ystävyyttä hirvimetsällä Edes aikainen aamuherätys ei saa 14-vuotiaita Laura Maulaa ja Elli Keitaanrantaa pysymään poissa hirvimetsältä, koska "siellä on niin kivaa". Ajomiehinä toimivia tyttöjä ei ampuminenkaan kauhistuta, ja aseen rinnakkaislupien hankkiminen tuleekin pian ajankohtaiseksi, kun viidentoista vuoden rajapyykki ensi vuonna ylittyy. Hirvenruhon käsittely onnistuu jo nyt. ­F aijas ampui kuusipiikkisen, huudahtaa Laura Maula ystävälleen Elli Keitaanrannalle, jonka oma VHF-puhelin on rikki. Tytöt ovat hirvimetsällä Tuusulan Nahkelassa, ja syksyn ensimmäinen hirvi on juuri kaatunut. 14-vuotiaat Maula ja Keitaanranta ovat hirvijahdissa ajomiehinä ­ tai oikeammin ajonaisina. Toisinaan he ajavat hirvet oikeaan suuntaan kävelemällä ajoketjussa, mutta tänään metsästetään koiralla, ja ajomiehet toimivat ihmisaitana, jonka tehtävänä on pysäyttää ja käännyttää passiketjun ohi pyrkivät hirvet. Jänisjahti vaatisi oman aseen Maula ja Keitaanranta olivat molemmat hirvimetsällä ensimmäisen kerran alle kouluikäisinä. Maula suoritti metsästyskortin kymmenvuotiaana, ja Keitaanranta aikoo suorittaa tutkinnon vielä tänä vuonna. Ensi vuonna ­ viisitoista täytettyään ­ hän aikoo hankkia rinnakkaisluvan isänsä hirvikivääriin. Muissa jahdeissa kuin hirvijahdeissa tytöt eivät käy. ­ Sitten kun hankin aseenkantoluvan, voisin mennä jänisjahtiin. Ilman asetta siellä ei kuitenkaan jaksa olla, vaan pitäisi päästä itse ampu- 68 Metsästäjä 6 / 2009
• aikaiset aamuheräämiset seitsemältä alkavaan jahtiin ovat olleet kavereille liikaa. ­ Onhan se herääminen joskus itsellekin vähän vaikeaa, mutta kun tietää kuinka kivaa täällä on, jaksaa kyllä herätä, Maula selittää. Metelöimällä hirvet muualle ­ Hirvenmetsästyksen hienouden ymmärtää vasta, kun käy itse hirvimetsällä, sanovat Elli Keitaanranta (alla) ja Laura Maula. Hirvi voi tulla ihmisaitaa kohden varsin kovaakin vauhtia. ­ Onhan se joskus vähän jännittänyt, kun puhelimesta kuulee, että hirvi tulee kovaa vauhtia kohti. Onnistuttiin kuitenkin pitämään niin kovaa meteliä, ettei se tullut läpi, Keitaanranta kertoo. Tänään hirvet kuitenkin liikkuvat kiltisti passiketjua kohti, joten ihmisaidassa on rauhallista, ja Maulalla ja Keitaanrannalla on hyvin aikaa nauttia hirvenmetsästyksen sosiaalisesta puolesta: riemukkaasta jälleennäkemisestä. Koska Keitaanranta ei asu enää kylällä, ystävykset näkevät toisiaan lähinnä syksyn jahdeissa. Koska ihmisaidan tarkoitus on estää hirvien läpimeno, aidan on syytä pitää ääntä koko ajan. Aitaa muodostaessaan tytöt kävelevät vartioimaansa 20­100 metrin kaistaletta edestakaisin, juttelevat ja syövät eväitä. Maula käy hirvimetsällä hirvikauden ajan lähes joka viikonloppu, Keitaanranta joka toinen viikonloppu eli aina ollessaan viikonlopun isänsä luona. ­ Niinä viikonloppuina, kun Elli ei ole metsällä mukana, on paljon tylsempää. Silloin menen isän kanssa passiin tai otan mukaan jonkun niistä harvoista kavereista, jotka suostuvat tulemaan, Maula toteaa. Molempien isät kuuluvat Nahkelan metsästysseuran hirviporukkaan. Tytöt eivät ole seuran jäseniä ­ ainakaan vielä. ­ Aion kyllä isompana liittyä seuraan, jos pääsen, Keitaanranta kertoo. ­ Toistaiseksi kuitenkin riittää, että isä on seuran jäsen ja maksaa jäsenmaksun, sillä meillä ei tarvita yhtään enempää lihaa, Maula jatkaa. Riistaruokien laittokin tytöiltä sujuu. ­ Ihan tavallisia ruokiahan ne ovat, possun tai naudan sijasta meillä vaan käytetään hirveä, Keitaanranta selittää. Neuvoja nylkemiseen Laura Maula ja Elli Keitaanranta nylkevät hirveä rivakoin ottein. Hirvijahti kiinnostaa jatkossakin eniten. maan. Hirvijahti kiinnostaa kuitenkin jatkossakin eniten, Maula sanoo. Eläimen ampuminen ei näitä tyttöjä kauhistuta: ­ Monet tytöt ajattelevat eläinten ampumisesta, että hyi, miten pystytte. Hirvet ovat kuitenkin vaaraksi liikenteessä, joten on tärkeää, että niitä ammutaan, Keitaanranta sanoo. Kovin suosittu harrastus metsästys ei kahdeksasluokkalaisten tyttöjen kaveripiireissä ole. Maulan luokalta yksi poika käy joskus metsällä, Keitaanrannan luokalta ei kukaan. Joskus tytöt ottavat kavereitaan mukaan hirvimetsälle, mutta Keitaanrannan isän ampuman kuusipiikkisen lisäksi hirvikauden avajaispäivänä tulee saaliiksi toinenkin sonni ja yksi lehmä. Kun ammutut hirvet on kuljetettu traktorikyydillä lahtivajalle, tyttöjen urakka jatkuu hirvien nylkemisellä ja sorkkien katkaisulla. Tytöt käyvät toimeen rivakoin ottein, ja jos eteen tulee ongelma, innokkaita neuvojia ympärillä riittää. ­ Eivät seuran miehet meihin muuten suhtaudu mitenkään erityisesti, mitä nyt vähän kiusaavat välillä, Keitaanranta kertoo. Suolistamaan tytöt eivät vielä pääse, sillä tavan mukaan ampuja itse suolistaa hirven. Nahkelan hirviporukassa käy säännöllisesti mukana 6­7 naista. Tällä hetkellä kukaan heistä ei tartu aseeseen, mutta ehkä jo ensi syksynä tilanne on toinen: ­ Kyllä hirvenkaato on haaveissa, vakuuttavat Laura Maula ja Elli Keitaanranta. l Teksti ja kuvat: Maria Nikunlaakso Metsästäjä 6 / 2009 69
• ­ suomalaiset eläinuskomukset Niin kesyt kuin villitkin eläimet ovat kautta aikain muokanneet ihmisen suhdetta hänen ympäristöönsä. Suomalaiseen kansanperinteeseen onkin kertynyt valtavasti erilaisia käsityksiä siitä, mitä eläimet merkitsevät. Ole siviä sikanen on Heikki Lehikoisen mainio kokonaisesitys näistä käsityksistä ja uskomuksista. Sivuja 346, Kustannusosakeyhtiö Teos, 2009. Hinta: 27 euroa. Ole siviä sikanen Pukinkonttiin Pyy pivossa ­ riistaekologian jäljillä! Riistaekologian perusteet hauskassa ja opettavaisessa muodossa Villiä Elämää ­ tekijöiden Keijo Taskisen ja Seppo Leinosen kynästä Metsästäjäin Keskusjärjestön tuottamana. Kirjassa käsitellään ekologian lainalaisuuksia ja ilmiöitä, syyseuraussuhteita sekä metsästyksen perusteita kaikille aukeavassa muodossa. Kirjanen on tarkoitettu yhtä hyvin koulu- tai harrastuskirjaksi lapsille ja nuorille, kuin varttuneemmillekin iltojen iloksi ja opiksi. Sisältää myös teemoihin liittyvät tehtävälaatikot. Taskisen tekstit ja Leinosen kuvitus takaavat persoonallisen osaavan otteen ja oivaltavan kuvamaailman. Kirjassa on 48 sivua. Hinta MKJ:n varastolta NYT 5 euroa!!! Hirvimetsä ­ uutuus-DVD hirvieläimistä Hirvieläimet ovat osa maamme metsäluontoa. Ne ovat myös taloudellisesti monin tavoin arvokkaita. Hirvet ovat hyötyneet uutta metsää tuottavasta metsätaloudesta. Suurina kasvinsyöjinä hirvieläimillä on oma vaikutuksensa metsäympäristössä. Metsän ja luonnon hoidossa tavoitteena on sovittaa yhteen metsän eri käyttömahdollisuuksia. Metsästys ja riistanhoito pitävät osaltaan yllä tasapainoista kehitystä. "Hirvimetsä"-filmi kuvaa hirvieläinten ja monipuolisessa käytössä olevan metsäympäristön välisiä vuorovaikutuksia metsästystä unohtamatta. Tuotanto: Risto Heikkilä, kesto 35 min, 2009. Hinta MKJ:n varastolta 24 euroa. Vesilinnustus Toimittaneet Veli-Matti Väänänen & Jere Malinen Lintujahdissa koetut eräelämykset etsivät vertaistaan Kuinka oppia tunnistamaan metsästettävät vesilinnut? Miten valita oikeat aseet ja houkutus- ja naamioitumisvälineet? Lennosta pataan ­ miten toimia riistalaukauksen jälkeen? Millainen on hyvä noutaja? Minkälaisilla laeilla metsästystä säädellään, ja miten seurataan vesilintukantoja? Kuinka meri-, pelto- ja metsäsorsastus eroavat toisistaan? Tuoreimpaan tutkimustietoon ja laajaan kokemukseen perustuva teos käsittelee monipuolisesti vesilintujen metsästystä Suomen soilla, sisävesillä, lintukosteikoilla ja merialueilla. Oppaina antoisan harrastuksen pariin toimivat lintuvesillä tuhansia tunteja viettäneet alan ammattilaiset. Sivuja 207, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. Hinta: 40 euroa. Unelmien hanhisyksy -DVD Elokuvassa toteutuvat jokaisen hanhestajan toiveunet. Elokuva alkaa mereltä merihanhien metsästyksellä, jossa iltalento saa uskomattoman hienon päätöksen. Pelloilla koetaan myös jännityksen hetkiä satojen hanhien ollessa liikkeellä ja houkutuskuvat huomattuaan alkavat pudottamaan korkeutta, suunnaten kohti pelto-ojassa odottavia metsästäjiä. Loppusyksyn onnistunut metsähanhijahti nevalla kruunaa vielä hanhestuskauden, josta todellakin kehkeytyy UNELMIEN HANHISYKSY. Kesto: 58 min Valmistusvuosi: 2009 Tuotanto: MH-jahtivideot, Hinta: 26 euroa. Hirvenruhon paloittelu Kun hirvi paloitellaan ammattitaidolla, lopputuloksena on laadukasta riistanlihaa niin omaan ruokapöytään kuin kaupan tiskille. Tässä ohjelmassa esitellään hirven paloittelu lähtien hygieniavaatimuksista käyden läpi paloittelun yksityiskohtaiset työvaiheet. Ohjelmasta saa parhaan hyödyn viemällä esityslaite, esim. kannettava tietokone, siihen tilaan, jossa hirvi aiotaan paloitella ja toimimalla mallin mukaisesti. Tuotanto: Pohjoisen KeskiSuomen oppimiskeskus Ohjaus: Heikki Taskinen, Kesto: 33 min, 2007. Hinta: 23 euroa. 70 Metsästäjä 6 / 2009
• Metsästäjän uusi keittokirja - riistan käsittelyohjeet ja parhaat reseptit Riistalihalla on aina ollut erityinen sijansa ruokakulttuurissamme, ja riista on monen juhlapöydän herkku. Tässä kirjassa kuvaillaan saaliin tietä jahtimetsästä katettuun pöytään. Yksityiskohtaiset ohjeet valokuvin havainnollistettuina neuvovat, kuinka ja millaisen välinein riistaeläimestä saadaan mahdollisemman korkealuokkaista lihaa ruoanlaittoa varten. Tähän kuuluu monta vaihetta saaliin kuljetuksesta, ruhon käsittelystä ja paloittelusta lihan leikkaamiseen ja säilyttämiseen. Tavallisempien riistaeläinten, kuten hirven, peuran ja jäniksen, lisäksi kerrotaan myös harvinaisemmista herkuista, kuten majavasta ja villisiasta. Puolet kirjan sivuista on pyhitetty noin 70 ruokaohjeelle, joiden joukossa on sekä klassikoita uudistetussa muodossa että aivan uusia ruokalajeja maukkaista makkaroista ja pikkupurtavista meheviin patoihin ja paisteihin. Seikkaperäiset lihan suolaus-, savustus ja ilmakuivausohjeet ilahduttavat perinteisten makujen ystävää. Ja kun kirja opastaa vielä millainen valmistustapa soveltuu parhaiten millekin riistaeläimelle, ruhonosalle tai lihapalalle, luvassa on takuuvarmoja herkkuja metsiemme parhaista antimista. Sivuja 192,Gummerus 2008. Hinta 35 euroa. Ruotsinkielinen alkuteos: Jägarens nya kokbok ­ Från jakt till dukat bord Gert Klötzke, Torsten Mörner, Lars Paulsson Tilaa joululahjaksi kirjoja, filmejä ja pelejä! Tilaamalla ennen 14.12.2009 varmistatte, että tilaamanne tuotteet ehtivät jouluksi! Tutustu laajempaan tuotevalikoimaamme netti-sivuillamme www.riista.fi UUTUUKSIA! Vesilinnustus ­ kirja Ole siviä sikanen ­ kirja Metsästäjän uusi keittokirja Karhun metsästys ­ kirja Unelmien Hanhisyksy ­ dvd Hirvimetsä ­ dvd Hirvenruhon paloittelu ­ dvd Riistanisäkäs ­ postikortti Riistalinnut ­ postikortti Julisteet: (taitettuna) Riistalinnut Riistanisäkkäät Pelit: Riistaeläimet ­ muistipeli Riistavisa ­ lautapeli Pelikortit: Suomen riistaeläimet Ranta- ja vesilinnut Suomen kalat Pihapiirin lintuja Pihapiirin kasveja Pihapiirin pikkueläimiä DVD: Peuramailla Lumiset pienpetojahdit Karhun todelliset kasvot (suomi+ruotsi) Laukauksia ja latvateeriä Haaveitteni metsähanhi Lumisten kairojen metsähaukut Metsästäjä, vastuu-turvallisuus Oppaat ja kirjat: Pyy pivossa (HUOM! hinta) Metsäpeuraopas Metsästäjän ­ opas Lintukoirat metsästyksessä Lumijälkiopas Villiä elämää Jäniksen selässä Pieni maastokirja ­ jäljet 40 e 27 e 35 e 55 e 26 e 24 e 23 e 1e 1e _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl (postikortteja lähetetään minimissään 4 kpl/tilaus) 1,50 e _______ kpl 1,50 e _______ kpl 10 e _______ kpl 32 e _______ kpl 5e 5e 5e 5e 5e 5e 26 e 26 e 15 e 26 e 26 e 26 e 28 e 5e 5e 30 e 35 e 5e 5e 7e 6e _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ _______ kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl kpl Vankka tietopaketti karhuista ja karhunmetsästyksestä kiinnostuneille Karhunmetsästys Yrjö ja Tuija Eronen Ari Komulainen Karhunmetsästys Karhunmetsästys Karhunmetsästys on Suomen ensimmäinen laaja tieto- ja kuvateos Suomen metsien jyhkeimmästä ja uljaimmasta pedosta ­ karhusta ­ ja sen metsästyksestä. Teoksen alkupuolella perehdytään karhunmetsästyksen historiaan ja perinteisiin sekä Suomen ruskeakarhun biologiaan ja elintapoihin. Kirjan pääkokonaisuus on karhunmetsästys. Teoksessa on runsaasti käytännön metsästystilanteissa kertynyttä tietoa nykyaikaisesta, koirien avulla tapahtuvasta karhunmetsästyksestä. Onnistuneen karhujahdin edellytys on karhua haukkuva koira. Erirotuisten karhunhaukkujien karhutyöskentelyjä selostetaan tekstein, kuvin ja jopa karttojen avulla. Koirien kouluttamiseen perehdytään perusteellisesti. Mikä karhunmetsästyksessä kiehtoo? Siihen ja moniin muihin kysymyksiin antavat vastauksia seitsemän eri puolilta Suomea kotoisin olevaa, erilaisissa olosuhteissa ja eri koiraroduilla metsästävää karhunkaatajaa. Lukija pääsee perille juuri heidän tavastaan metsästää karhua sekä tutustuu heidän karhua haukkuviin koiriinsa. Jokainen karhunkaataja kertoo lukijoille myös mieleenpainuneimman karhunmetsästyskokemuksensa. Kirja on ennennäkemätön ja kattava tietopaketti karhusta, karhunmetsästyksen historiasta, perinteistä ja nykyaikaisesta karhunmetsästyksestä koirien avulla. Kirjan viimeinen osio kertoo eri puolilta Suomea kotoisin olevista nykyajan karhunkaatajista. Lukija pääsee perille juuri heidän tavastaan metsästää karhua sekä tutustuu heidän karhua haukkuviin koiriinsa. Kirjan ovat kirjoittaneet Lieksasta kotoisin olevat Yrjö ja Tuija Eronen. Kuvituksesta vastaa pääosin kirjan kolmas tekijä, valokuvaaja Ari Komulainen. Myös Yrjö Erosen kuvia on kirjassa runsaasti. Kirjan pääkokonaisuus on karhunmetsästys. Kirjan tekemisen johtoajatuksena on ollut esitellä lukijoille koiralla tapahtuvaa, nykyaikaista karhunmetsästystä. Pyrkimyksenä on ollut käsitellä aihetta laajasti, käytännönläheisesti ja tasapuolisesti kaikkia koirarotuja kohtaan. Kaikkien suurriistarotujen ja jopa kansalliskoiramme suomenpystykorvan karhutyöskentelyjä esitellään tekstein, kuvin ja jopa karttapiirrosten avulla. Kirjassa on 272 sivua. Sen hinta MKJ:n varastolta on 55 e. Yrjö ja Tuija Eronen Ari Komulainen Kuvitus on runsas. Lukija voi nähdä monissa kuvissa koiran ja karhun käyttäytymistä aidoissa haukkutilanteissa. Kirjassa on ennen julkaisemattomia ja harvinaisia kuvia karhuista. Kirjassa luovutetaan puheenvuoro myös muille kuin varsinaisille kirjoittajille: esimerkiksi petotutkijalle, luontokuvaajalle, Lapin erämaiden pyytömiehille ja karhua metsästävälle naiselle. Näiden asiantuntijoiden tekstit täydentävät kirjan monipuolista antia. ISBN 978-952-92-5830-7 9 789529 258307 Suomen riistalinnut ja nisäkkäät ­ julisteet ja nyt myös postikortteina/minijulisteina Suuren suosion saavuttaneet julisteet nyt myös A4 kokoisina postikortteina/minijulisteina. Metsästäjän oppaan lajintunnistuskuvat sopivat lajintunnistuksen harjoittelemiseen ja oppimiseen ja kortin voi myös postittaa. Kuvat ovat Dick Forsmanin kuvittamia, nimet suomeksi ja ruotsiksi. Julisteet 1,50 kpl Postikortit 1,00 kpl, minimitilaus 4 kpl. Laajempi tuotevalikoima netti-sivuillamme www.riista.fi Tilaukset postitetaan postiennakolla (postiennakkomaksu 3,65 e + postimaksu paketin painon mukaan) Tilaukset: netti-tilaukset: www.riista.fi, kauppapaikka postitse: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Varasto, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki puhelimitse: 09 -27 27 8120 Nimi: Lähiosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puhelinnumero: Metsästäjä 6 / 2009 71
• ­ Suomessa on totuttu tiettyihin makuihin, jotka ovat meille luontevia. Erikoisuuden tavoittelu on väärä tie. Sen sijaan kannattaa panostaa siihen, että osaa valmistaa suomalaiseen makuun sopivia riistaruokia kotimaisesta riistasta, sanoo muun muassa Kokkisodasta ja Mitä tänään syötäisiin -ohjelmasta tuttu tvkokki Aki Wahlman. Aki Wahlman: ettinen näkökulma on Aki Wahlmanille ruuanlaitossa tärkeä, ja siksi hän ei syö esimerkiksi kasvatetun hanhen maksaa lainkaan. Wahlman haluaa noudattaa ruuanlaitossa kestävän kehityksen periaatteita. ­ Eläimen kiduttaminen lihantuotannon vuoksi ei kuulu periaatteisiini. Riista on eettisesti kestävintä liharaaka-ainetta, sillä se on saanut kasvaa vapaana ja elää lajityypillistä elämää. Erikoisuuden tavoittelun sijaan Wahlman arvostaa tutunmakuisia riistaruokia kuten perinteistä patasorsaa. ­ Myös hirvenvasan maksa maistuu suussani tosi hyvältä, se vastaa ihan vasikanmaksaa. Sitä aliarvostetaan ihan turhaan. Toinen aliarvostettu osa hirveä, jota Wahlman pitää erityisen mielenkiintoisena, on sen poskiliha. ­ Jalostettuna se voisi olla huippuraaka-ainetta, Wahlman pohtii. Myös hirvenlihamakkaraa Wahlman soisi valmistettavan nykyistä enemmän. Sen sijaan karhua hän ei pidä kiinnostavana raaka-aineena, ainoastaan erikoisena. Myöskään muiden maiden eksoottiset eläimet eivät kiinnosta. ­ Esimerkiksi savannieläimistä en ole ruokaa valmistanut, eikä se kiinnostakaan. On tärkeämpää oppia valmistamaan hyviä hirviruokia kuin leijonaa, Wahlman toteaa. E Hirvi on kiinnostavampi raaka-aine kuin leijona Hirvi voittaa leijonan Riista liian eksoottista kokkikisoihin Wahlman voitti Vuoden kokki 1996 -kilpailun, ja hän on osallistunut myös moniin kansainvälisiin kilpailuihin, muun muassa maailman arvostetuimpaan kokkikilpailuun Bocuse d'Oriin Suomen edustajana vuonna 1997. 72 Metsästäjä 6 / 2009
• Ravintolaasiakkaalle tuo lisäarvoa tieto siitä, mikä metsästysseura on tarjolla olevan peuran kaatanut, miltä alueelta ja minä päivänä. Kansainvälisissä kilpailuissa käytetään raaka-aineita, joita kaikkien maiden edustajien on mahdollista saada, kuten turskaa ja possua. Suomalaisissakin kilpailuissa riistaa käytetään raaka-aineena harvoin, koska tuomarit tulevat ulkomailta, ja raaka-aineen täytyy olla täysin tuomareiden hallinnassa. Riistan maku on ulkomaalaisille tuomareille yleensä vieras. ­ Monet ulkomaalaiset kollegat ihmettelevät meille ihan tavallisten raaka-aineiden kuten nahkiaisten ja jopa hirvenkin käyttöä. Ne ovat heille yhtä eksoottisia kuin vaikkapa emu ja strutsi meille, Wahlman selittää. HUOM! OLEMME MUUTTANEET! Riistapalikka Cyberncam CCT-1500L www.erakontti.fi Hirvi -Wallenberg Riistaa ja suklaata 299 Lisälaite riistakameraan. Mahdollistaa riistan reaaliaikaisen seurannan. (kamera ei sisälly hintaan) Wallenberg: 600 g hirven paistijauhelihaa 1 kananmuna 3 dl kuohukermaa suolaa ja valkopippuria voita ja rypsiöljyä Mausta liha suolalla ja valkopippurilla. Lisää kananmuna ja kerma joukkoon koko ajan sekoittaen. Muotoile pihveiksi, pyörittele korppujauhoissa ja ruskista pannulla voi-öljyseoksessa ja kypsennä loppuun 150 °C uunissa kunnes sisälämpötila on 56 °C. Turun ammattikorkeakoulussa uusia keittiömestareita ja restonomeja kouluttavan Wahlmanin opiskelijat pääsivät viime keväänä kokeilemaan, miten riista ja suklaa sopivat yhteen. "Makunautintoja Lapissa" -projektin tuotoksia pääsivät maistelemaan hiihtoturistit niin Ylläksellä kuin Levilläkin. ­ Koska riistan maku on pääosin tumma ja voimakas, se toimii hyvin yhdessä suklaan kanssa. Suklaassa pitää tällöin olla sokeria vähän ja kaakaovoita paljon, yli 70 prosenttia. Yhtenä projektin tuotoksena syntyi riistakastike, johon vatkataan loppuvaiheessa suklaata, mieluiten sellaista, jossa on ripaus chiliä mukana, Wahlman kertoo. Alkuperätieto tuo lisäarvoa Hernepyree: 450 g sulatettuja pakasteherneitä 1 dl kuohukermaa 30 g voita suolaa ja valkopippuria Laita herneet ja kerma kattilaan ja kiehauta. Soseuta ja siivilöi. Kuumenna ja vatkaa voi joukkoon, mausta suolalla ja valkopippurilla. Kermakastike: 2 dl valmista Demi -Glace-kastiketta 1 dl kuohukermaa suolaa ja valkopippuria Laita Demi-Glace kattilaan ja keitä hieman kokoon, lisää kuohukerma ja mausteet. Suurusta tarvittaessa perunajauho-vesiseoksella. Tarjoa lisäksi paistettua pekonia ja punasipulia. Wahlman ei itse metsästä, mutta on ollut hirvimetsällä mukana kaadolla, sillä hänen kummisetänsä ja appiukkonsa ovat innokkaita metsästäjiä. Yleensä Wahlman on kuitenkin tekemisissä hallista tai lihatukusta ostetun riistalihan kanssa. ­ Sekä suur- että pienriista tulee yleensä hyvin käsiteltynä ja paloiteltuna, Wahlman kehuu. Turkulaista ravintola Roccaa luotsaava Wahlman kertoo, että ravintola-asiakkaat ovat hyvin kiinnostuneita ruuan alkuperästä. ­ Asiakkaalle tuo lisäarvoa, kun voimme kertoa, mikä metsästysseura on esimerkiksi tarjolla olevan peuran kaatanut, miltä alueelta ja minä päivänä. Ravintoloissa riista on yleensä sesonkituote. Roccan listalta löytyykin sesonkiaikaan hirveä, sorsaa ja toisinaan myös riekkoa. Joskus sesongin ulkopuolella listalla saattaa olla saksanhirveä, mutta kenguruita ja biisoneita ei tarjota koskaan. l Teksti: Maria Nikunlaakso Hotronic lämpöpohjallinen 179 Uusi entistä parempi ja tehokkaampi 4 Ah -malli. TerveTuloa osToksille uudisTuneeseen verkkokauppaamme. www.erakontti.fi I UUS ! E SOIT O Meillä voit maksaa ostoksesi suoraan verkkopankkiin tai luottokortilla. oY erÄkonTTi aB kinturinkuja 4, riihimäki puh. 010 440 9410 Metsästäjä 6 / 2009 73
• Metsästäjäorganisaatio tiedottaa MKJ:n Edustajakokous vaati vuonna 2003: "Kanisäädökset" voimaan vuoden vaihteessa! Valtioneuvoston asetus metsästysasetuksen muuttamisesta n Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, muutetaan 12 päivänä heinäkuuta 1993 annetun metsästysasetuksen (666/1993) 11 §:n 1 momentti, 16 §:n 1 momentti ja 2 momentin 1 kohta, 17 § sekä 24 §:n 1 momentin 1 kohta sellaisina kuin niistä ovat 11 §:n 1 momentti asetuksessa 793/2007, 16 §:n 2 momentin 1 kohta asetuksessa 664/2001 ja 24 §:n 1 momentin 1 kohta asetuksessa 224/2001, seuraavasti: 11 § Loukun ja jalkanarun käyttäminen Elävänä pyytävää loukkua tai muuta vastaavaa pyyntilaitetta saa käyttää ilveksen, euroopanmajavan, kanadanmajavan, piisamin, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, kärpän, minkin, hillerin, näädän, mäyrän, saukon, villikanin, itämeren norpan ja hallin sekä rauhoittamattomien eläinten pyydystämiseen. Riistanhoitopiirin luvalla tällaista laitetta saadaan käyttää muunkin eläimen pyydystämiseen riistanhoitoa varten. Lupa laitteen käyttämiseen voidaan antaa myös 25 a §:n 2 momentin, 27 tai 29 §:n nojalla tehtävän lupapäätöksen yhteydessä. Loukun ja muun pyyntilaitteen on oltava sellainen, että eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa vahingoittamatta itseään. 16 § Yleiset ampuma-asevaatimukset Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 100 joulea (E 0 > 100 J). Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on: 1) jos asetta käytetään ketun, tarhatun naalin, mäyrän, saukon, supikoiran, pesukarhun, rämemajavan, metsäjäniksen, rusakon, metson, teeren tai hanhen ampumiseen, patruunan luodin painon oltava vähintään 2,5 grammaa ja osumaenergian 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 200 joulea (E 100 > 200 J). 17 § Haulikon kaliiperi Riistaeläimen ampumiseen käytettävän haulikon kaliiperin on oltava 10­20. Pienempikaliiperista haulikkoa saa kuitenkin käyttää villikanin, piisamin, oravan, kärpän, riekon, kiirunan, pyyn, peltopyyn, lehtokurpan ja sepelkyyhkyn ampumiseen, ei kuitenkaan haulikkoa, jonka kaliiperi on pienempi kuin 36. 24 § Yleiset rauhoitusajat Riistaeläimet ovat rauhoitettuja seuraavasti: 1) villikani 1.4.--31.8. sekä metsäjänis ja rusakko 1.3.--31.8; Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 2009 Ammattimainen salametsästys saatava kuriin: metsästys- ja rikoslakiin lisättävä luokitus "törkeä metsästysrikos" Vihdoin toimenpiteitä: Oikeusministeriö tiedottaa n Oikeusministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella rikoslakiin säännökset törkeästä metsästysrikoksesta ja törkeästä laittoman saaliin kätkemisestä. Tavoitteena on, että lainsäädännössä otettaisiin huomioon erityisen moitittavat tekotavat. Työryhmän tehtävänä on pohtia myös menettämisseuraamuksia ja metsästyskieltoa koskevia säännöksiä. Metsästysrikkomussäännöstä tarkistetaan niin, että pyyntilupaehtojen rikkomisen rangaistavuus koskisi hirvien, peurojen ja muiden hirvieläimien metsästyksen lisäksi myös muita eläimiä. Työryhmän tulee selvittää, voitaisiinko metsästysrikosten tutkintaa tehostaa laajentamalla esitutkinta- ja pakkokeinovaltuuksia. Ehdotuksia valmisteltaessa on tarpeellisessa määrin otettava huomioon pakkokeino- ja esitutkintalainsäädännön kokonaisuudistuksen linjaukset. Säännösten muutostarve on noussut esiin, koska viime talvina on paljastunut useita suurpetoihin kohdistuneita metsästys- ja eläinsuojelurikoksia, joista osassa tekijät ovat jääneet selvittämättä. Hirven laittomassa metsästyksessä on olemassa epäilyjä aikaisempaa ammattimaisemmasta toiminnasta. Ammattimaisesti toimivat pimeät markkinat ja valmiit myyntikanavat saaliille ylläpitävät osaltaan laitonta metsästystä. Metsästysrikoksia koskevat säännökset siirrettiin rikoslakiin osana rikoslain kokonaisuudistusta vuonna 2002. Metsästysrikoksista on tuomittu 2000-luvulla 20 - 50 henkilöä vuosittain. Metsästysrikoksesta tuomitaan yleensä sakkoa. Enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Työryhmän toimikausi kestää 31.5.2010 asti. Metsästyksessä käytettävät seurantalaitteet n Koirien seurantaan voidaan metsästyksen aikana käyttää esimerkiksi ns. koiratutkaa, jolla koiran sijaintia voidaan seurata. Useimmat perinteisistä koirien seurantaan käytettävistä tutkista toimivat luvasta vapaiden radiolähettimien yhteistaajuuksilla, joita ovat mm. 138,200­138,450 MHz, 433,050­434,790 MHz, 169,400­169,475 MHz. Laitteet voivat käyttää myös useita osakaistoja 863­870 MHz:n väliltä. Näiden taajuuksien käytön ehdot ja tekniset vaatimukset on määritelty Viestintäviraston määräyksessä 15. Luvasta vapautettujen laitteiden taajuudet ovat pääsääntöisesti harmonisoitu tähän tarkoitukseen ja vapautettu luvanvaraisuudesta koko Euroopassa. Eläinten seurantatarkoituksiin ja paikallistamiseen on nykyisin saatavilla myös matkaviestinverkkoja hyödyntäviä seurantalaitteita, joiden avulla saadaan seurantatiedon lisäksi myös reaaliaikainen koirien sijaintitieto GPS-vastaanottimen avulla. Markkinoille on tullut lisäksi myös vastaavat seuranta- ja paikkatieto-ominaisuudet antavia GPS:ään perustuvia laitteita, jotka matkaviestinverkkojen sijasta käyttävät tiedonsiirtoon yksityisten radioverkkojen taajuuksia. Näiden laitteiden taajuudet eivät kuitenkaan ole Euroopassa tähän tarkoitukseen harmonisoituja taajuuksia eivätkä Suomessa seurantalaitteiden käyttöön osoitettuja taajuuksia. Viestintävirasto korostaa, että muilla kuin seurantalaitteiden käyttöön osoitetuilla taajuuksilla toimivan laitteen käyttö on radiotaajuusmääräyksen 4 vastaista ja siten kiellettyä. Norjassa ja Ruotsissa on käytössä 150 MHz:n alueella toimivia laitteita, joiden käyttö ei ole Suomessa radiotaajuusmääräyksen 4 mukaan sallittua. Viestintävirasto on saanut kyselyjä näillä taajuuksilla toimivien laitteiden käyttömahdollisuuksista Suomessa. Taajuuksien käytettävyyttä selvitetään, mutta päätöstä ei saatane valmiiksi vuoden 2009 aikana. Viestintäviraston valvontatoimet Viestintäviraston tarkastajat valvovat taajuuksien käyttöä ja radiolaitteita. Rikkomukset voivat johtaa poliisitutkintaan. Laitteiden myynti Muilla kuin tähän tarkoitukseen Suomessa osoitetuilla taajuuksilla toimivaa laitetta voidaan kuitenkin myydä seuraavin ehdoin: Laitteessa on oltava CE-merkintä ja huomiomerkki. Laitteen mukana pitää olla luettelo niistä maista, joissa laitetta saa käyttää. Tässä 150 MHz:n tapauksessa luettelosta pitää selvitä, että laitetta ei saa käyttää Suomessa. Laitteen mukana on myös oltava tieto valmistajan antamasta vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta. Viestintävirasto tiedottaa: Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila Neuvotteleva virkamies Sami Niemi Vapaaehtoistyö riistataloudessa n Maa- ja metsätalousministeriö on tilannut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta selvityksen metsästäjien tekemästä vapaaehtoistyöstä uudistuvan riistahallinnon suunnittelun tukemiseksi. Tutkimuksessa arvioidaan vapaaehtoistyön määrää ja sen rahallista arvoa. Tutkimus antaa kattavan kuvan metsästäjien tekemästä vapaaehtoistyöstä. Kysely lähetetään marraskuun alussa riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajille, joilta tutkimus toivoo myönteistä suhtautumista ja kärsivällisyyttä työlään kyselyn vastaamisessa. Tutkimuksen tulokset koitunevat lopulta koko riista-alan hyväksi. Marcus Wikman Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos PL 2, 00791 Helsinki Puh. 0205 751272 Antti Impola Satakunnan riistapäälliköksi n Metsänhoitaja (MMM) Antti Impola on nimitetty Satakunnan riistanhoitopiirin riistapäälliköksi 1.1.2010 alkaen. Hän siirtyy riistahallintoon bioenergia-alan yritys L&T Biowatti Oy:n aluepäällikön tehtävistä. Uusi hirvieläinkarkote Trico kokeilussa n Hirvieläinvahinkoja torjuvat metsänomistajat saattavat pian huokaista helpotuksesta, sillä parhaillaan testataan uutta, lupaavalta vaikuttavaa hirvieläinten syönninestoainetta Tricoa. Huutava pula uuden karkoitteen löytämiseksi syntyi kun hyvin toiminut Motakarkote poistui markkinoilta. Uusi syönninestoaine, itävaltalainen Trico sai syyskuussa Eviralta ensi vuoden 74 Metsästäjä 6 / 2009
• Piirit loppuun kestävän koemarkkinointiluvan ja nyt karkoitteen toimivuutta testataan Suomessa. Metsästäjäin Keskusjärjestö innostui laajemmasta kokeilukäytöstä aikaisempien Metsäntutkimuslaitoksen tekemien lupaavien kenttäkokeiden ja aineelle saadun koemarkkinointiluvan myötä. Aineesta on saatu hyviä kokemuksia myös Ruotsista. Metsäntutkimuslaitoksen tutkijan, Risto Heikkilän mukaan aine pysyy talven ajan hyvin kiinni puissa ja se ei myöskään vioita lehtipuiden lehtiä. Tricon vaikuttava aine on lampaan munuaisrasva. Valmistetta sumutetaan suojattaviin taimiin ja aineen vaikutustapa perustuu pahaan hajuun ja makuun. Ainetta kuluu noin 4 ml per taimi eli jos 2000 tainta suojaa hehtaarille, niin silloin menekki on 8 litraa per hehtaari. Berner Oy tulee toimimaan karkoitteen maahantuojayrityksenä Uudelle kemialliselle syönninestoaineelle on ollut selvää tilausta, sillä hyvin toimivan aineen Motan käyttölupa päättyy tämän vuoden lopussa. Myyntilupa loppui jo viime vuonna EU:n uuden kemikaalidirektiivin takia. Trico täyttää luonnonmukaisena EU:n uudet kriteerit. Metsäntutkimuslaitos tulee keräämään Tricon kokeilukäyttöön osallistuneilta mielipiteitä aineen toimivuudesta ja käyttökokemuksista. Lisäksi Tricon toimivuutta hirvieläinvahinkojen estossa tutkitaan eri puolilla Suomea sijaitsevilla koealoilla. Myös metsäkauriiden runsaudesta tutulla Ahvenanmaalla ainetta kokeillaan, jotta saataisiin käsitystä aineen toimivuudesta kaurisvahinkojen estossa. Määrärahan MKJ:lle Tricon kokeilukäyttöön myönsi maa- ja metsätalousministeriö hirvieläinten pyyntilupamaksutuloista. Tämän vuoden kokeilua varten Tricoa välitettiin koekäyttäjille riistanhoitopiirien ja metsänhoitoyhdistysten kautta. Tuotteen hintaa alennettiin yli 70 % hintatuella, jotta halukkaita koekäyttäjiä löytyisi riittävästi. Hintatuen jälkeen 10 litran kannun hinnaksi jäi kokeilukäyttäjälle 30,60 euroa. Tämän syksyn kokeilukäyttöä varten seuraavat riistanhoitopiirit ja metsänhoitoyhdistykset ottivat Tricoa varastoihinsa eteenpäin välitettäväksi. Riistanhoitopiirit: Etelä-Häme, Keski-Suomi, Pohjois-Häme ja Pohjois-Karjala Metsänhoitoyhdistykset: Haapavesi-Kärsämäki, Järvi-Savo, Mänty-Saimaa, PäijätHäme ja Ylä-Kainuu Kokeilukäytöstä kiinnostuneet voivat olla yhteydessä oheisiin tahoihin, mutta takeita aineen saatavuudesta ei voida antaa. Tricoa hankittiin alkuvaiheessa pienehkö määrä, mutta alustavien suunnitelmien mukaan lisää hankitaan myös ensi syksyksi. Aineen koekäytöstä kiinnostuneiden kannattaa ilmaista kiinnostustaan omaan riistanhoitopiiriinsä tai Metsästäjäin Keskusjärjestöön sähköpostitse marko.svensberg@riista.fi. Etelä-Häme n Etelä-Hämeen riistanhoitopiiri järjestää 11.12.2009 klo 17.00 alkaen suurpedoista kertovan, kaikille vapaan tilaisuuden Lahdessa. Tilaisuus järjestetään Koulutuskeskus Salpauksen auditoriossa, Vipusenkatu 5 A. Tilaisuuden asiantuntijat tulevat Kymen riistanhoitopiirin alueelta. Tervetuloa! Somerosvuoren ampumaradalle Hämeenlinnan kaupungin ympäristöpalkinto n Kerroimme vuosi sitten Hauholle perustetun Somerosvuoren ampumaradan perustamisvaiheista. Hauhon Metsästysseura ry sai ampumaratatyölleen tunnustusta kun Hämeenlinnan kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta myönsi seuralle kaupungin vuoden 2009 ympäristöpalkinnon aktiivisesta ampumaradan ympäristöasioiden edistämisestä. Keskeiset perusteet palkinnon myöntämiseen olivat ampumaradan uudelleen sijoittaminen pois pohjavesialueelta ja asutuksen tuntumasta. Metsästysseurassa oli päädytty kokonaan uuteen ratkaisuun kun vanhan Tuittulan ampumaradan kohtaloa pohdittiin. Hanketta on esitelty tarkemmin metsästäjä-lehden numerossa 5/2008. Ensimmäisen vuoden aikana kaikki on toiminut moitteettomasti ja Hauhon metsästysseuran puheenjohtaja Timo Juutila ja sihteeri Matti Rantti toteavat tyytyväisenä myös sen, ettei minkäänlaisia ongelmia alueen ihmisten kanssa ole tullut. Työpari muistaa kiittää kaikkia, jotka olivat osallisena radan suunnittelussa ja toteutuksessa. "Meille oli suuri asia, että juuri meidän ampumaratamme sai tällaisen palkinnon. Toivomme sen kannustavan muitakin, joilla voi tällaisia suunnitelmia olla". Miehet korostavat yhteistyöhakuista asennetta keskusteltaessa yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa ampumarata-asioista. Hauhon Metsästysseura ry jakaa myös mielellään kokemuksiaan kaikkien niiden kanssa, jotka mahdollisesti harkitsevat ampumaratatoiminnan kehittämistä. Ampumaradan viimeistely on kuluneen vuoden aikana edennyt siten, että trap-ammuntapaikka on tullut valmiiksi ja ampumarata onkin jo käytännössä lopullisessa käyttövalmiudessaan. Teksti ja kuva: Jyri Rauhala Maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa: Suden metsästyskiintiötä leikataan n Maa- ja metsätalousministeriö on tänään kumonnut 1.8.2009 annetun susimääräyksen, jossa suurin sallittu saalismäärä metsästysvuonna 2009-2010 olisi ollut 32 sutta. Susikannan odottamattoman pienentymisen johdosta ministeriö antaa uuden määräyksen, jossa poronhoitoalueen ulkopuolista kiintiötä on leikattu niin, että suurin sallittu saalismäärä on 10 sutta vähemmän kuin kumotussa määräyksessä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lokakuun alussa antaman arvion mukaan susien lukumäärä ennen metsästyskautta 2009/2010 on vähentynyt edellisestä arviosta 200-250 sudesta 160-200 suteen. Myös pentueiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Vuonna 2008 RKTL arvioi pentueiden määrän olevan 21, mutta uusimmassa arviossa Suomessa on havaittu ainoastaan 14 pentuetta. Ennen tämän määräyksen voimaantuloa 1.8.2009 jälkeen pyyntiluvilla tapettuja susia sekä muutoin ihmisten toimesta kuolleita susia ei huomioida kiintiövähennyksessä. Riistanhoitopiirien tulee siis huomioida ne vähennyksenä luvanmyönnössään. Toistaiseksi jokaisella kannanhoitoalueella on edelleen mahdollisuus myöntää poikkeuslupia mahdollisissa ongelmatilanteissa susivahinkojen estämiseksi. Susikantaa arvioidaan seuraavan kerran kun lumiolosuhteissa kannan määrä voidaan laskea tarkemmin. Poronhoitoalueen kiintiöön (10) muutoksella ei ole vaikutusta, siellä susien aiheuttamat vahingot ovat edelleen suuria. RKTL arvioi poronhoitoalueella olevan 15­20 sutta. Vuonna 2007 sudet tappoivat 1018 poroa joiden korvaussumma oli 670 000 euroa. Huolimatta vahinkoyksilöiden poistamisesta sudet tappoivat vuonna 2008 ainakin 640 poroa joiden korvaussumma oli 404 000 euroa. Susien aiheuttamat vahingot olivat poronhoitoalueella 39 000 ­ 48 000 euroa yhtä sutta kohti vuonna 2007 ja 9 800 ­ 13 500 euroa vuonna 2008. Poronhoitoalueen ulkopuolella vahingot ovat huomattavasti pienemmät, korvausarvoltaan 600 ­ 700 euroa per susi. Kansainvälisessä vertailussa sudet aiheuttavat Suomessa lukumääräänsä nähden huomattavia vahinkoja etenkin poronhoitoalueella. Poronhoitoalueen ulkopuolella susi on luontodirektiivin IV liitteessä oleva tiukasti suojeltu ja täysin rauhoitettu laji. Poronhoitoalueella susi kuuluu liitteeseen V, mikä tarkoittaa, että suden metsästys on lähtökohtaisesti pyyntiluvanvaraisena sallittua ajanjaksolla 1.10-31.3. Vuonna 2005 valmistuneen Suomen susikannan hoitosuunnitelman mukaan tavoitteena ei ole lisätä poronhoitoalueen susikantaa. Vaikka poronhoitoalue toimiikin kulkureittinä Skandinaviaan, nuorilla vaeltavilla susilla on esteetön mahdollisuus liikkua Skandinaviaan siellä esiintyvän susikannan vahvistamiseksi niiden luontaisena vaellusaikana kevät- ja kesäaikaan. Silloin susi on rauhoitettu myös poronhoitoalueella. Määräyskirjeen muuttamisella ministeriö rajoittaa poikkeuslupien määriä niin, ettei poikkeamisella missään tilanteessa vaaranneta susikannan suotuisaa suojelutasoa tai sen saavuttamista. Lupamäärien vähentämisen lisäksi määräyskirjeiden avulla on myös mahdollista rajata tiettyjä alueita luvanmyönnön ulkopuolelle tai asettaa lupien myöntämiselle muita rajoittavia ehtoja, mikäli alueen susikannan kehitys ei ole ollut toivottavaa. Matti Rantti (vas.) ja Timo Juutila kunniakirjan ja taiteilija Marjukka Vainion työtä olevan kiertopalkinnon kanssa. Etelä-Savo Suur-Savon Eräsavut kutsuvat Mikkeliin n Aika: 19.12. lauantai kello 14.00 alkaen Paikka: Kalevankangas, raviradan lähialueella Nuotiot ja jätkänkynttilät kutsuvat kaikkia erähenkisiä koolle hämärtyvään iltaan Mikkelin kainaloon! Perinteikkään ulkoilmatapahtuman järjestävät yhteistyössä EteläSavon riistanhoitopiiri, SML:n Suur-Savon piiri, Kennelpiiri ja paikallisina toimijoina Mikkelin seudun riistanhoitoyhdistys ja alueen metsästysseurat. Vuoden 2009 Eräsavujen teemaksi on nostettu suurpedot. Pääpuhujaksi tilaisuuteen on lupautunut Etelä-Savon Metsäkeskuksen tuleva johtaja Antti Heikkilä. Illan aikana julkistetaan perinteiseen tapaan Vuoden 2009 Erämies joka tänä vuonna on nainen, -koira ja -seura. Metsästäjä 6 / 2009 75
• Piirit Etelä-Savo Eräkuvia Etelä-Savosta ­kuvakilpa I Etelä-Savon riistanhoitopiiri, Suur-Savon kennelpiiri ry sekä SML:n Suur-Savon piiri ry järjestävät kuvakilvan. Kilvassa on yksi laaja teema, Eräkuvia Etelä-Savosta. Kuvakilpaan haetaan kuvia, joissa välittyy kuvaajan käsitys eräilystä harrastuksena ja elämäntapana, alueen maakunnallisista erityispiirteistä, koko riistavuoden tunnelmista ja nuorista harrastuksensa parissa. Kilpailun järjestäjät valitsevat lisäksi kuvakilvan parhaan nuoren (alle 16 v.) kuvaajan otoksen. Kuvakilpaan osallistuvat kuvat tulee lähettää Etelä-Savon riistanhoitopiirin sähköpostilla osoitteeseen HYPERLINK "mailto:etela-savo@riista.fi" \o "mailto:etela-savo@riista. fi" etela-savo@riista.fi tai CD-ROM levyllä postiosoitteeseen PL 14, 51901 JUVA. Kilpailuun otamme vastaan 30.11.2009 mennessä tulleet lähetykset. Lisätietoja riistanhoitopiiristä numerosta 0440 452 830 tai kotisivuilta osoitteesta HYPERLINK "http://www.riista.fi/etela-savo" \o "http://www.riista.fi/etela-savo" www. riista.fi/etela-savo . Voittajat julkistetaan ja palkitaan Suur-Savon Eräsavut-tapahtumassa. Paikalle saapuneille on tarjolla paistomakkaraa ja kahvia sekä mehua. Tervetuloa koko perheen voimin! Pohjois-Häme I Erätulet 17.12.2009 klo 17.00 alkaen Kuhmoisissa, Lummeneen Erä ry:n kodalla Sorkkalassa Osoite: Kasiniementie 50, 17800 Kuhmoinen (tienumero 3202) Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri, Pohjois-Hämeen Kennelpiiri sekä Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Hämeen piiri järjestävät yhdessä Kuhmoisten riistanhoitoyhdistyksen ja Lummeneen Erä ry:n kanssa perinteisen joulunalustilaisuuden. Tilaisuudessa kuullaan järjestäjätahojen juhlapuheenvuorot, palkitaan Pohjois-Hämeen vuoden eräkoira sekä julistetaan joulurauha metsän eläimille (joulurauhan julistaminen on perinteeksi muodostunut ele, joka ei tarkoita metsästyksen kieltämistä julistuksen ja joulunajan välisenä aikana). Tilaisuudessa tarjolla lämmintä juotavaa, makkaraa sekä muuta mukavaa. Erätulille on vapaa pääsy. Tervetuloa! Kymi I Pyhtään rhy hakee Toiminnanohjaajaa. Tiedustelut/hakemukset: gsm.0500-659327 tai E-mail: markorogback@gmail.com 31.12.2009 mennessä. Hallitus. I Lemin-Taipalsaaren rhy:n uusi toiminnanohjaaja on Petteri Saarnia. Mantlamäentie 21, 54120 PULP, 050 336 2293, petterisaarnia@gmail.com. Pohjois-Karjala I Pohjois-Karjalan Erätulet järjestetään lauantaina 19.12.2009 klo 12.00 alkaen Lieksan Mäntyjärvellä Uimaharju-Kitsi tien (5202) varrella. Tilaisuudessa puhujina ovat apulaistoiminnanjohtaja Sauli Härkönen Metsästäjäin Keskusjärjestöstä ja toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelä Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöstä. Erätulilla julkistetaan Vuoden Erämies ja Vuoden Kalamies. Kahvi- ja makkaratarjoilu. I Kesälahden rhy:n toiminnanohjaaja Veikko Ihanus on muuttanut. Uusi osoite on: Siikalahdentie 36 A, 82430 PUHOS. Pohjois-Savo Ammunnanvalvojien koulutus I 25.11.2009 klo 18.00-21.00 Siilinjärvellä Toivalassa entisen metsäoppilaitoksen tiloissa. Samassa yhteydessä SML:n Pohjois-Savon piiri järjestää metsästysampumatuomarikoulutusta, ilmoittautumiset Heimo Lindström puh. 040 0223 939. Lisätietoja, Ville Hokkanen, 050 431 1276 ville.hokkanen@riista.fi Tervastulet Pielavedellä I Tänä vuonna Tervastulet syttyvät Pielavedellä 12.12.2009 klo 14.00 alkaen. Tilaisuuden juhlapuheen tulee pitämään Metsästäjäin Keskusjärjestön apulaistoiminnanjohtaja Sauli Härkönen. Tilaisuuden kenttäjärjestelyistä vastaavat Pielaveden rhy, paikalliset metsästysseurat ja metsästäjät. Ajo-ohje: Tervastulipaikka sijaitsee noin 7 km Pielavedeltä Maaningan suuntaan. Kantatie 77:ltä on järjestetty opastus perille. Lisätietoja, Ville Hokkanen, 050-431 1276 ville.hokkanen@riista.fi, Jouni Tanskanen 0500-376 800 jouni.tanskanen@riista.fi Tervetuloa! Ajankohtaista aikuiskoulusta riistanhoidosta ja metsästyksestä CIC Suomen näyttely-ja trofeekomissio tiedottaa: Hirvieläinten ikämääritys trofeetietoihin 2010 alkaen I Tulevissa trofeenäyttelyissä mitataan jälleen kaikkien CIC:n (Kansainvälinen metsästyksen ja riistansuojelun neuvosto) vahvistamien riistaeläinten trofeita. Mittaukset suoritetaan muun muassa hirven, valkohäntäpeuran, kuusipeuran, saksahirven, metsäpeuran, muflonin ja metsäkauriin sarvitrofeille. Mitattavaksi odotetaan myös suurpetojen nahkoja ja kalloja, kuten myös pienpetojen ja majavien kalloja sekä villisian torakkaita. Kalloista mitataan edelleen karhun, suden ilveksen, mäyrän, ketun, supikoiran ja majavan kallot, nahoista lähinnä karhun, suden ja ilveksen nahkoja. Riistan kestävän käytön eli eläinkantojen seurannan sekä hoidon kehittämiseksi CIC uudistaa trofeemittauksen perusteita. Sen myötä trofeille tulee tehdä ikämääritys. CIC Suomen näyttely- ja trofeekomissio tekee uudistuvien sääntöjen mukaisesti kaikkien trofeenäyttelyiden mittausten yhteydessä toukokuulta 2010 alkaen saaliin ikämäärityksen. Trofeetiedot tulevat siten jatkossa palvelemaan paremmin kestävän käytön periaatteita ja eläinkantojen hoitoa. Täten jokaisen mittaukseen toimitettavan täyteissarvisen hirvieläimen (esim. hirvi, peurat ja metsäkauris) sarvitrofeen mukaan tulee liittää kyseisen yksilön alaleuan puolikas, jossa on mukana vähintään kaikki poskihampaat. Leukaluu tulee olla keittämällä ja valkaisemalla puhdistettu. Ikämääritys tehdään joko hammasleikkeestä tai hammasrivin kuluneisuuden perusteella. Mitattavaksi voi toimittaa myös harvinaisempia (ulkomaisia) trofeita. Ikämäärityskäytäntö koskee myös ulkomailla kaadettuja trofeita täyteissarvisten osalta. Suomessa on mitattu viime vuosikymmeninä lähes kolmetuhatta (2970) trofeeta joista hirvieläinten osuus on n. 75 %. Trofeeluokan, eli usein keski-ikäisten ja vanhempien saaliseläinten tarkempi ikärakennetieto puuttuu lähes täysin. Nyt on aika korjata tilanne CIC:n mukaisesti kansainväliselle tasolle. Tietoa trofeista ja niiden mittauksesta löytyy Metsästäjäin Keskusjärjestön kotisivuilta osoitteesta: www. riista.fi /trofeet. RIISTA-ALAN OSAAJA I Savon ammatti- ja aikuisopistossa tammikuussa alkavassa aikuiskoulutuksessa on tarjolla riista-alan viimeisintä osaamista. Koulutus sopii esimerkiksi riistanhoitoyhdistyksissä, metsästysseuroissa tai luontomatkailuyrityksissä toimiville henkilöille alan ammatillisena tietopakettina. Koulutus on mahdollista suorittaa esim. työn tai yritystoiminnan ohessa. Koulutuksen lähijaksot toteutetaan arki-iltaisin (17.30 ­ 20.45), yksi ilta viikossa ja lauantaisin yksi pv/ kuukausi. Koko koulutuksen kurssimaksu on vain 50,50 e. Koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat riistakysymyksiin erikoistuneet asiantuntijat tukenaan vankat työelämäyhteydet ja mittava havaintokohdeverkko. Riistaalan koulutuksen painopistealueet ovat riistan elinympäristöjen hoito ja kunnostus sekä metsästys ja riistankäsittely. Erityisteemana koulutuksessa käsitellään mm. kosteikkojen kunnostamiseen liittyvää hanketoimintaa. Lisäksi ohjelmaan kuuluu erilaisia korttikoulutuksia (mm. ammunnan valvoja, metsästyksenvartija, rh-tutkinnon vastaanottaja, hygieniapassi). Koulutus toteutetaan aikuiskoulutuksena Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon osana (20 ov). Osallistujilla on mahdollisuus suorittaa tutkinto kokonaisuudessaan henkilökohtaisen opiskeluohjelman mukaan. Lisätietoja koulutusohjelmasta ja hakemisesta saat nettisivulta www.sakky.fi/toivala tai oppilaitoksen toimistosta puh. (017) 214 4109. Hakuaika koulutukseen päättyy 11.12. Kainuu Kainuun Erätulet Kajaanissa 12.12.2009 I Jo perinteeksi muodostuneet Kainuun Erätulet syttyvät kymmenettä kertaa. Tällä kertaa Erätulia vietetään Kajaanissa Scandic Kajanuksen takana joenrannan puistossa. Tilaisuus alkaa klo 11.00. Kannanarviointipäällikkö Pekka Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta esitelmöi metsäkanalintujen kannanvaihtelujen syistä. Tämän jälkeen on vuorossa alustusten jälkeen paneelikeskustelu aiheesta: kesyyntyvätkö suurpedot? Illan hämärtyessä siirrytään ulos nuotioiden ja jätkänkynttilöiden piiriin kuulemaan ajankohtaisia katsauksia riistatilanteesta. Tarjolla on hirvikeittoa ja nuotiokahvia sekä asearvontaa. Samalla julkistetaan Vuoden Erämies ja Eräkoira. Tapahtumaan odotetaan noin tuhatta viittäsataa kävijää. Vuoden Erämies esitykset pyydetään toimittamaan Kainuun riistanhoitopiirille marraskuun loppuun mennessä. Vuoden Erämieheksi voidaan valita henkilö, joka on metsästäjänä toimiessaan osoittanut olevansa erityisen mallikelpoinen eränkävijä. Esityksen perusteluineen voi tehdä kuka tahansa, mikäli sopiva henkilö on mielessä. Tarkemmat ohjeet ja esityslomakkeet on saatavissa sivulta www.riista.fi/kainuu Kainuun Erätulien järjestelyistä vastaavat Kainuun riistanhoitopiiri, Kajaanin riistanhoitoyhdistys, Suomen Metsästäjäliiton Kainuun piiri, Kainuun kennelpiiri, Metsähallitus, Kainuun Sanomat, yrittäjä Jukka Seppänen ja paikalliset metsästysseurat ja yksittäiset metsästäjät. 76 Metsästäjä 6 / 2009
• Kaupankäyntiä Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faxien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2008 hinta on 15 Eur / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Toistoalennus peräkkäisissä numeroissa julkaistusta ilmoituksesta on 15 %. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki. E­mail: marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 1/2010 ilmestyy 22.1.2010. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 11.12.2009. HUOM! Emme ota ilmoitusaineistoa vastaa puhelimitse. Kk. kettuterrierinpentuja 4 u ja 2 n s. 6.8.2009. Käyttövalio vanhemmat. Teräväpäisiä & seurallisia metsästyskoiria pienpetojahteihin. Jukka Leskelä, Tyrnävä puh. 040-771 7718 jukkaleskela@msn.com Sk. kettuterrierinpentuja, synt. v. 42. Isä ruotsintuonti, emä FIN KVA. Hyvät käyttösuvut. J.Englund, puh. 050-309 4365 Luovutusikäisiä saksanmetsästysterrierin pentuja puh. 040-526 7039. Käyttölinjan englanninspringerspanielin pentuja puhtaista englantilaisista käyttölinjoista. Metsästyskokeissa hyvin palkitut vanhemmat. Tuomo Kotasaari puh. 0400-287 465. Kk. mäyräkoiranpentuja kokeissa palk. tai käytännön metsästyksessä toimivista vanh. puh. 040-913 8660 Amerikankettukoiran pentuja. s.11.08.2009, e.K-KVA&MVA Uhuverin Ritu, i. Friendships Destroyer. Puh. 040-559 6270 tai 040-507 3157 Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040-540 1182 Aseet, patr. + lataustarv.+ratalaitteet + kahvat puh. 019-782 307 www.mattikauppi.fi Alfa/Ultra-Alfa - vaimennin kivääriin 140 - 160 euroa, asennus 50 euroa teräksinen, ei hitsattu, tehovaimennin halkaisija 42 mm, paino alkaen 250g, www.ouluntyostokeskus.com japanilaiset ja keskiaikaiset miekat puh. 08-311 3133, 040-508 5833 Kotimaiset supistinholkit ym. ase- ja jälleenlataustarvikkeet. www.unlimitedammo.fi IT-kiväärin vaimentimet kal..22 hornet-.458 IT-Asepaja Runkotie 17, 54120 Joutseno puh. 0500-497 981 www.it-asepaja.fi. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu. Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. Pantentoidut Reflex-äänenvaimentimet kaikkiin luotiaseisiin, vaimennusteho yli 90%. Asesepänliike BR-Tuote Oy Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Silentum ja Noise Stopper kiväärivaimentimet cal 22LR-50BMG. Valmistaja Suomen Jahtivaruste Ky, Hästöntie 432, 25500 Perniö puh. 0400-842 196 www.jahtivaruste.fi Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3:lle aseelle 55 e, 4:lle 60 e, 5:lle 65 e ja 6:lle 70 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500-176 596 Koirankopit 1-os 250e ja 2-os 350e tilaa esite puh. 050-511 7465 www.netikka.net/kivineva Myydään koirankoppi 2 osainen ja tarhoja. Puh. 050-313 7659. Luolatutkat, www.deben.com, Terrier Finder mallit Mk3 ja pitkä kantama eli long range edullisesti. Toimitus välittömästi. Puh. 02-458 8615 Järjestöt ja Yhdistykset Bassetit metsästykseen! Ota yhteys Suomen Bassetkerhon Seppo Erkkylä puh. 0400-174 992 Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen", joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä, ajava pieni englantilainen jäniskoira. Aikoessasi hankkia beaglen ota yhteys Suomen Beaglejärjestöön. Pentuvälitys, puh. 045-7730 4244, jäsenrek. ja rahastonhoitaja Ritva Jauhiainen. Yhteyst. ritva.jauhiainen@beaglejarjesto.fi, puh.040-522 2839. Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö - Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n pentuneuvojilta saat tietoa hyvistä pentueista. Jämptin pennuista tietää Petri Teräs puh. 0500-122 588 ja Norjan harmaista Jaakko Kytönen puh. 06-232 1269, 040-705 4785. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla hirvikoira asioissa. Soita Marjo Viinikka puh. 050-307 8895 ja saat jo seuraavan jäsenlehden. Internet http:www.shhj.fi Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Marjo Halonen puh. 040-764 0104 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Ota yhteys Suomen Mäyräkoiraliiton ­ Finska Tax-klubben ry:n pentuvälitykseen, puh. 03-342 1532, 040-531 1340 tai 0400-774 914 www.mayrakoiraliitto.fi. Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön Kanakoirakerho-Hönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: jalostusneuvoja Jorma Korpela 044-511 2013, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Tero Savolainen 0440-130 703, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Mika Maliniemi 0400 139 041 Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh.050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry Jo 60 vuotta metsästäjien ja kalastajien edunvalvontaa maa­ ja vesialueita omistamattomien harrastajien puolesta. Tule mukaan toimintaan! Lisätietoja 03-212 6543 ja www.eramies.org. Linnut, nisäkkäät, trofeet Tapio Kontula, Iitti. Puh. 040-729 3683. Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040-558 4019, www.lietsala.net Kaikkia alan töitä Seppo Malmi, Jyväskylän seutu puh. 0500-627 346. Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Myös lasisilmien myynti sekä alan opetus. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. www.markkunatri.fi. Jari Niskanen, Laukaa puh. 0400-317 828, www.jariniskanen.net Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk Huippu laatua. Eläinkonservaattori Teemu Salonen, Inkoo puh. 050-563 7820. Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Eläintentäyttöä Timo Terviö Espoo puh 050-571 6310 Juhani Tyvelä, Kaijantie 12, Oulu. Puh. 045-122 1380. Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. Myydään Koira-, minkki-, ym. verkkoja Rautarantala Oy puh. 09-876 5291 www.rautarantala.com Kalastukseen Timo-laatuverkot ja tarvikkeet edullisesti. T:mi Timo - Paula. Puh 044-584 3611. Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Pienpetopyydykset: Ketun jalkanaru, heti tappavia loukkuja ja rautoja kaikille pienpedoille, myös majavalle. Puh. 0400-181 498, Taisto Hietala, http://www.kesavaylan.net Edullisia rautoja, minkki ja näätä. www.koti.mbnet.fi/pienpeto puh. 044-087 8773 Ketun jalkanaru, kestävä ja hyvin pyytävä. Helppo ja turvallinen virittää, takuu. Puh. 044-523 0554 (040-545 9470). Pienpetopyydykset valmistajalta. Valmistettu vahvasta sinkitystä verkosta. Minkille /Näädälle 72x18x15 cm 25 /kpl. Molemmista päistä pyytävä 105x18x15 cm 40 /kpl. Supille ja ketulle 115x35x38 cm 58 /kpl. Opetusvideo tai DVD 60 min 25 /kpl + pk V. Syynimaa, 62310 Voltti. Puh.06-484 9116, 040-700 7528, 06-484 5221 PE-NA laukaisulaite, sopii KA-NU tyyppisiin pyyntiloukkuihin. Ruostumatonta terästä. Toimintavarma, helppo käyttää. H. 29 kpl+tk Myynti: www.ph-riista.fi puh. 050-566 2691. Swarowski 3-12x50 995,-, Z6 2,5x15x56 2190,Docter 2,5-10x48 695,-, Docter 3-12x56 730,Meopta 3-12x56 595,-, Meopta 4-16x44 730,Leupold 2-7x33+läpät 240,-, 3-9x40+läp.260,Burris 2-7x33 199,-, Burris 1,75-5x20 279,Kahles 2,5-10x50 880,-,Bushnell 3-12x56 298,Tasco 3-9x40 val. 90,-, Tikka T3 Hun 760,Tikka T3 Lite ss 790,-, Sako 85 Hunter 1190,Ahti Huvila Oy, www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, puh 06-528 1203. Aseet/patruunat mm.Armed 12/76 VS pumppu 390,-, Armed 12/89 p-auto VS 440,-, Toz 12/76 VS 530,-, Fausti Albion 12/76 1070,-, Marlin 45-70 760,-, Tokarev 7,62 kiv 590,-, Henry 22 WMR+kiik 565,-, Baikal 222+kiik 270,-, Lee 90050 lataussarja 140,-, Duke 120 raudat alk 13,-. Streamlight valaisimet, BSA kiikareita, Safepower kaapit, Trust haulikon patr ym. Tilaa kuvasto/luettelo + käyt. lista. Asetalo Oy, Virrat P. 03-4755377 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76 syn 360 e,12/89 syn 440 e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821 337, 0400-384 118, 0400-384 518 Posti,MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com Myymme uusia ja käyt. mets. aseita: Benelli, Remington, Lincoln, Baikal ym. sekä patruunoita, ruutia, nalleja, luoteja ja muita metsästystarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Krono Järn, Torgarev. 2, Kruunupyy Puh. 06-834 5003, 050-411 0473. Sako,Tikka, CZ ja Remington kiväärit. Kivääritarjous! CZ 550 .308Win alk.650 e Benelli, Beretta, FC ja Lincoln haulikot. Meopta R1 3-12x56 valopisteellä 775 e ja Tasco 3-9x40 Pronghorn 75 e, takuu 10v. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Puh. 03-348 4004, Käytetyt aseet netissä: www.asetarvike.fi Drillinkejä rihlakoita. Varastossa yli 200 käytettyä asetta.Myös patruunat Soita 050-367 6856, katso www.ace-gun.com tai käy Relanderinkatu 90, 78200 Varkaus Hanalliset mustaruutiaseet: rullarevolveri Colt kal 44, kivääri Mountain kal 45, haulikko Pedersoli kal 12 2 piipp. Puh. 040-732 2076 Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Karjalankarhukoiran pentuja terveystarkastetut ja koepalkitut vanhemmat isä KVA emä VOI 2 luovutus. vko 46 puh. 050-514 6498. Karjalankarhukoiran pentuja. Emä periyttänyt varhaiskypsiä jälkeläisiä mm. alle vuoden ikäisenä ykkösen haukkuneita. Puh. 0400-192 948. Itälaikan pent. Takuu. Puh. 040-564 9740. www.suojarannankennel.net Jämptin pentuja varhaiskypsistä KVA-vanhemmista synt. 25.9-09 puh. 045-111 8944 Suomenpystykorvan pentuja, puh. 040-582 1043. Suomenpystykorvan 2 uros pentua synt. 12.9-09 0400-890 807 Köyliö Suomenpystykorvan pentuja. Eritt. hyvä sukuisia. Puh. 0400-429 971. Suomenpystykorvan pent. synt 19.09.09. Hyväsuk. vanhemm. kohtuuhint. Puh. 0400-171 508 Hyväsuk. kettuver. suomenajok. pentuja synt.16.7. p. 040-550 7714 Pomarkku Suomenajokoiran pentuja myytävänä kovista läyttösuvuista. Puh. 0400-429 971. 1v. suomenajokoira uros. Metsästäjälle. Puh. 040-592 1147. Venäjänajokoiran urospentuja. Puh. 040-591 7849. Venäjänajokoiran pentuja jänis- sekä kettuverisistä vanhemmista. puh. 040-587 7495 Venäjänajokoiran pentuja: puh. 044-538 7575 tai katso: users.kymp.net/saranpennut Kiharakarvaisen noutajan pentuja metsästykseen ja perheenjäseneksi. Luovutus vko 50. Kennel Uuttulan, Rovaniemi. Puh. 040-764 4258. Beaglen pentuja syntyneet 14.10.09. 4 narttua, 4 urosta. Sirutettu ja eläinlääkärin tarkastamat. Hinta 750 e. Puh. 044-215 773. Dreeverin pentuja palkituista vanhemmista, s. 12.9. puh. 044-990 0668, Rovaniemi. Dreeverin pentuja synt.11.9 ja kkk narttupentuja synt.18.7. Puh.0400-695 108. Luovutusikäisiä dreeverin pentuja jänistä ajavista vanhemmista. Puh. 044-944 4935 Jack Russell terrierin mets.linjainen narttupentu etsii sijoituskotia Keski-Suomen alueelta. Puh. 044-524 6956/www.barkmoor.com Eläintentäyttäjiä Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja.net Harri Huuhtanen. Ahmas. Puh. 0400-346109 www.konservaattori.com Kaikki alan työt. Vesa Kapanen puh. 0400-669 918 Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, Mattilantie 56, Janakkala. Puh. 050-563 0169. www.trofeet.fi Metsästäjä 6 / 2009 77
• Joulun parhaat tarjoukset! R TA JO US raj. erä Laaja valikoima riistakameroita ja radiopuhelimia. Katso lisätiedot netistä tai poikkea myymälässä. Stealth Cam I450 S OU 129e 229e TA RJ ´09 uutuus e Tracker G400 koirapaikannus valmispaketit 699e alk. S SY U KY RJO TA StealthCam j. Sniper IR rarä DigiMesta.com Lauttakylänkatu 6-8, Huittinen, p. 045 112 8622 www.digimesta.com, myynti@digimesta.com Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range.Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www.kimitojaktbod.fi puh. 0500-826 404 tai 02-423 804, fax 02-423 805 Lafayette ja StarHunter VHF-puhelimet. Ultrapoint ­koiratutkat, tutkaparistot. Peltor kuulonsuojaimet, mm. SportTac. Agripalvelu Ky, Juva Puh. 050-585 5058 Uudistunut verkkokauppa: www.agripalvelu.fi Edullisesti, nopeasti ja varmasti! Suomen suurin käytettyjen koiratutkien varasto. Tracker 230 Mhz, Äly Speed, Äly Supra, Classic, Comp, Pointer 2001 ­ 2007, Magnum, Ultrapoint. Haukunilmaisimella tai ilman. Lisäksi myymme Trackerin uusia tutkia G400 GPS, Classic, Maxima, Exact. Nopea, luotettava Tracker tutkahuolto. VHF-puhelimet + lisävarusteet. Petsafe haukunrajoittimet sekä koulutuspannat. Larsmo Helcom, Nils Hellman, Peltotie 9, 68570 LARSMO. Puh. 0400-362 136, 06-728 1520. www.koiratutkat.fi Huollan jahtiradiot, koiratutkat RJAK, PL 38, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi VHF-puhelimet, uusimmat mallit. Lafayette, Zodiac, Hunter, Rexon. Riistakamerat, kuulonsuojaimet. RitKos Oy, Mäntsälä 0400 203 398 www.ritkos.fi Laatuparistoja koiratutkiin ja metsästyspuhelimiin mm. CELLPAC Oy, Korsnäs puh. 06-364 1565 www.cellpac.net Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Kaislaleikkurit suoraan valmistajalta, myös mökkikäyttöön, sekä kampiaks./terien korj. puh. 0500-652 241 myös ilt. ja vk-lopp. www.kaislaleikkuri.net Kiikarinjalat ja kiikarien erikoisasennukset suoraan valmistajalta. Myös pistoolien jalat. Asesepänliike BR-Tuote Oy, Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite: guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää turhan irrotus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämäläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Konttisen pikahihna, reppujakkarat, reput, ym 050-374 2409. www.erakonttinen.com Puukonteriä ja tarvikkeita puukon-valmistukseen, myös retkiluistimia. Puh. ja faxi 06-724 7813,puh.06-729 0431. Kainuulaisia Tommi ja Jämerä puukkoja. Tauno Mäkeläinen puh. 0400-215 393. MIDWAY SUOMI OY Jo noin 100000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukiikarit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm.kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 09-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Yhdistetty maasto-/ lumipuku eli Wehrmachtkääntöpuku,. Tositoimissa testattu! Nyt repro / Saksa. ks. www.wh-varuste.fi tai tilaa esite puh. 0400-722 007 / Hki Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Koto-Pelti Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsa-hanhipyy-varis-haukka-kyyhky-fasaani-hirvi-peura-kauriskarhu-susi-kettu-supi-minkki-jne. puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net. Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35e + tk. puh. 0400-304 633. Teräksinen savustamo n 10m². Vanha 16 cal Huqvarna sekä uuden veroinen 12 cal Baby Beretton haulikot. Puh. 0400-452 769 Laadukkaat, kotimaiset purkinsulkijat suoraan valmistajalta. Puh.040-585 8133. Katso netistä: www.eratapio.fi Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely www.puuru.com. Puh.044-368 1441. Suosittu, kestävä Joke-vetopressu Eur 130 sis alv. Heti varastosta. Puh. 0500-627 883 vaarala@phpoint.fi Ruokinta-automaatti, säiliö 200l, väliseinä, kippaava katto 160 e. Kyttäyskoppi, siirrettävä 220 e. Puh. 0500-316 165. Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Fasaaneja, käytössä uusi koulutusmaasto Forssa, www.fasaanitila.net puh. 050-307 3752 Myydään fasaaneita. Käytössä myös jahti- ja koirankoulutusmaastot. Soita puh. 040-587 7882 (Virrat). Sarvitrofeen taustalevyjä. Massiivi mänty. Hirvi 14 e, peura 11 e, kauris 9 e. Puh. 050-438 2370 Myydään eläintentäyttötarvikkeita mm. silmät, rungot, eulaani, apoxie, puhdistettu bensiini. Tiedostelut ja tilaukset: soita 040-75 83 895 tai tobias. sigg@hotmail.com Liike (T.S.Wildlife) on Närpiössä, 85 km e Vaasasta ja 95 km p Porista. Sarvitrofeetaustalevyjä Hirvi 15e Peura 12e Kauris 10e Minkkiloukut 14e www.puuseppa.info 050-561 6493 Termore lämpönuotiot, uutta lämpöä metsästäjille Kannattaa katsoa www.termorelamponuotiot.fi Erä- ja Lappi-kirjoja osoitteessa www.antikka.net. Metsänpoika- metsästysseurojen ATK-ohjelma, jossa vuokra-alueet ja kaadot voidaan merkitä kartalle. Kattava seurakirjanpito jossa mm. vuokrasopimukset, jäsenet, s-postilaskutus, pyyntiluvat ja seuran ilmoitukset. Katso www.winsu.net tai tilaa ilmainen esittelyohjelma: puh. 013- 651 023 /Pentti Kuokkanen. Uutuus! Riistapalikka riistakameran etälukija 299 ,-kamerat, etäisyysmitt, koiratarv, talviverkot alk 36 www.erakala.fi Lapissa Tanhussa puronvarsi- ja vaaramaisematontteja eränkävijälle hinta alk. 4000 e. Puh. 040-832 0190 Etelä-Pohjanmaalla maa-alue 22,5 ha. Mahd.mets. seuraan jonka p-ala 17.500 ha 8.500 euroa/Tarjous p.040-913 8660 Metsämiehille metsästysmaita 101 ha Sallan Petservaarassa, hintapyyntö 34000 e / paras tarjous. Tiedustelut iltaisin puh. 040- 716 7535 tai 040- 720 9777. Vaihda vanha tutka uuteen inta Vaihtoh 99 6 Ultrapoint GPS:n, tai Liivipannan ttomat rapoint- isenssimaksu 9 Sis. Ult (l O v h. 9 4 lmiston rin. Pro -ohje ut ja latu ak kartat), Ultrapoint tarjoaa sinulle huikean mahdollisuuden: vaihda vanha koiratutkasi* uuteen Ultrapoint DoGPS -tutkaan todella edullisesti! Saat mukaasi tehokkaan, toimintavarman ja kotimaisen Ultrapoint Koira-GPS-paketin. i. nmyyjälläs oint-jällee t-tutkallesi! ällä Ultrap himm rapoin ha tutka lä uudelle Ult Vaihda van äyttöönopastuksen k myyjät Saat myös etut jälleen :n Koira-GPS valtuut *)Tarjouksen ehdot Otamme vaihdossa vastaan minkä tahansa toimivan GPS/ GSM-koiratutkapaketin. Vaihdettava laite on valmistettu alun perin nimenomaan koiran paikannusta varten. Vaihtotarjous on voimassa 13.12.2009 saakka. Lue lisää oint. www.ultrap fi 78 Metsästäjä 6 / 2009
• Raattentiellä Suomussalmella talviasuttava mökki 47,6m²: mh, vh, tk, s,suihku, WC, autotalli, aitta, lato, sähkö, puulämmitys. Hp. 45.500. Puh. 040-5046130, 040188-4282. Ostetaan Ostamme hirven- ja karhunlihaa 040-3518 002 Valmistamme, säilykkeitä, makkaraa, palvilihaa myös tarkastamattomista lihoista. Vastaanottopaikat: OULU, Härkätie 1 040 3557 515 RANTSILA, Urheilutie 3 040 4518 002 KUUSAMO, Autolantie 8 040 3523 599 PUDASJÄRVI, Muonamutka 2 08 ­ 824 044 SODANKYLÄ, Seitatie 6 016 613 121 KYLMÄNEN FOOD OY www.kylmanen.fi Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 a 2,40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirven sarvia R. Pentinmäki Jäpintie 344 C 60800 Ilmajoki Puh. 050-554 6852 Riista, mm hirven, peuran, jäniksen ruhot. 3 ­ tähden sieniä, myös kuivattuna. Deliresta Oy / Autiosaari 050-522 5973. Ostetaan rapuja läpi kauden. Käteismaksu ja nouto koko maasta. Raputukku Järf puh. 040-546 5995. Myös turkisnahkoja puh. 0400-561 267. Valt. Tracker - koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Auktorisoitu Tracker ja Pointer koiratutkahuolto. Lindholmnin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri, käyntiosoite: Nygatan 1. Puh. 06-383 2980. Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Peltoniementie 4, 36600 Pälkäne. Puh. 0400-150 356. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat. Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 Nervk. 1, Hki. Luonnonhoitotuotteet Metsästäjille Syksy/Talvi Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolais-ryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@nic.fi Afrikan-jahtipaketit, Kanadan-karhut puh. 0400-220 557 tai 040-551 5669 Lisää kohteita www.jahtimatkat.net Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Jahteja ulkomailla vuodesta 2000, Aasia, Afrikka, Et.-Amerikka, Eurooppa, Kanada, Venäjä, puh. 0400-888 875, hunt@vsdgroup.fi, www.vsdsafaris Hauholla fasaaninmetsästystä ja koirankoulutusmahd. sekä kasvatuslintujen myyntiä. Myös sorsajahteja. Kysy ruokailu- ja majoituspalv. http://koti.aina.net/~kokkala Ulla ja Auvo Kokkala 050-588 9593/040-841 0999. Kuhmossa: Karhu, hirvi, majava, pienriista. Majoitus metsästysalueella. Oma rauha. Puh. 040-538 2049. ilmo.juntunen@kajaani.net Metsästystä Etelä-Afrikassa. edulliset metsästyspaketit suoraan safarin järjestäjältä. www. Riistareissu.fi. Puh. 040-564 9597 Elämysmatka Inarin erämaahan. Pienpetopyynti/ kalastus, kaukana kaikesta. Kesto n. 1 vk.(2-3 hlöä) helmi-maaliskuu. Tätä et voi kokea muualla. ! Tied. Jouko Koskelo 0400-681877 jouko.koskelo@erataito.fi Latvalintujahtiin Pohjois-Ruotsiin. Helppo lähteä! Hyvät mökit + laajat erämaat. 3-5 henk. ryhmät. Tied. Jouko Koskelo 0400- 681 877 jouko.koskelo@erataito.fi Tarjoamme kuusipeura- ja villisikajahdit Ruotsiin hintaan alkaen 380e/hlö, www.wildexperience.fi 0400570342 Laadukkaat metsästysmatkat Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Kanadaan. Laaja valikoima ja parhaat kohteet kilpailukykyisin hinnoin. B&R Hunting Oy p. 010-622 3940 www.brhunting.fi, info@brhunting.fi Fasaanijahdit Lohjalta- koirankoul., majoitusta mukavuuksin, s-sauna ym. www.elamystila.net puh. 040-558 1422. Työsuorituksia Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Puh. 02-728 7503. Muokkaamme kaikenlaisia turkisnahkoja Nahkajalostamo M. Salonen Ky Röppääntie 3 50670 Mikkeli puh. 010-387 3090 Muokkaamme kuivattuja riistaturkisnahkoja. Katso tarkemmat ohjeet www.panfur2000.fi Panfur2000 Oy, Noksonkuja 9, 61310 Panttila Puh.06-450 0600 Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjaus- muutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. Maahantuojan valtuuttama vaihtopiippujen sovituspalvelu. Finnclassic, Valmet ja Tikka 512 aseisiin. Kauttani myös suoraan vaihtopiiput sovitettuna. Nopea toimitus. Myös muut alan työt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase- ja optiikkahuolto. Vienankatu 14, 87100 Kajaani. Puh. 08-613 0655, 040-535 4134. www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400­528 098. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Teemme aseiden korjaukset, huollot ja muut asesepän työt. Puh. 03-348 4004, 050-404 7387 Jahtiradiot, koiratutkat + huolto RJAK, PL 38, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Loukut: - Ka-Nu- loukku - Yleis(verkko)loukku supikoiralle - minkki verkkoloukku - Ihjäl minkkiloukku - Ihjäl näätäloukku - Gävleborg minkkiloukku -Gävleborg näätäloukku Raudat: - Duke 120mm minkille - Duke 220mm supi/kettu - Duke 160mm näädälle - Conibear 120mm minkille ja näädälle - Jahti 120 minkinrautapakkaus 5 kpl rautoja +virityspihdit - minkinrautojen viritin - Jahti majavanrauta tarjous (kahdet raudat + virityspihdit) - majavanrautojen viritin Jalkanarut: - Repo jalkanaru - varavaijeri Repo ­jalkanaruun Nuolukivet: - Knz Wild riistakivi - Knz Standard (valkea) 249 /kpl 69 /kpl 25 /kpl 49 /kpl 49 /kpl 50 /kpl 50 /kpl 11 /kpl 22 /kpl 19,90 /kpl 24,50 /kpl 49 /pkt 12 /kpl 79 /set 15 /kpl 29 /kpl 3,90 /kpl 6,60 /kpl 4,50 /kpl Ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut lavatoimituksesta. Otamme vastaan tilauksia ja toimitamme nuolukivilavat kilpailukykyisin hinnoin keväällä 2010. Hukkakauravapaa ruokintakaura riistalle tulossa pian Eräkonttiin! Muista myös tyylikkäät pienpetoaiheiset lahjakortit pienpetopyytäjille TUTUSTU TUOTTEISIIN TARKEMMIN www.erakontti.fi Pidätämme oikeuden hinnanmuutoksiin. tilauksia voi jättää sähköpostilla: erakontti@erakontti.fi tai soittamalla: p. 0104409410 Oy Eräkontti Ab Kinturinkuja 4 (UUSI OSOITE) 11120 Riihimäki Siikajoki jokisuistossa vanha maalaistalo nyk. mukavuuksin. Hyvät vesilintujenmetsästys-, marjastusja kalastusmahdollisuudet. Veneenlaskuluiska on kulkyht. vesitse merelle. Puh. 0500-583 649. Mökkejä Puolangan Paljakan hiihtokeskuksen lähellä. Laajat metsästys- ja marjastusmaat vieressä. puh. 050-379 5533, 040-545 5406. Kämppä 8:lle + savusauna ja kota. VP:n keskellä ­ Joroisissa. Puh. 050-559 8145 Ruunaa, Lieksa mökki (4henk) Naarajoen rannalla. Kanootti. Kukkaro-Lakla metsästysalueella. Puh. 050-307 6131. Metsästysmaja Rautavaaralla Puh. 040-574 7120. www.rautavaaraneramiehet.net Edullisia vuokra-autoja alkaen 19,90 /vrk. Lisätietoja: www.smart-travel.fi Vuokralle tarjotaan Luostolla hirsimökki mukav. rauhallisella paikalla. Ympärillä hyvät jänismaat. Puh. iltaisin . 040-546 7385. Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. personal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Lomamökki Ranuan Simojärvellä, hyvät pilkki, metsästys ja marj. mahd. puh 0400-193 351 Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 Metsästäjä­lehden osoitteenmuutokset ja metsästäjärekisteri 1. Muuttoilmoitus Suomen Postin kautta G Postin viralliselle lomakkeelle tehdyllä muuttoilmoituksella osoitteenmuutos päivittyy valtakunnalliseen väestötietorekisteriin (maistraatille) ja postin osoitetiedostoon. Posti lähettää ilmoituksen tehneelle vahvistuskirjeen, jossa ilmoitetaan, mille yrityksille ja yhteisöille uusi osoite välittyy. Metsästäjäin Keskusjärjestön metsästäjärekisteri on myös tässä luettelossa. Postin muuttopuhelimen numero on 0203 456 456 (suom.), 0203 457 457 (ruots.) Puhelun hinta on 0,08 e + 0,01 e/ min, matkapuhelin 0,29 e/min. Muuttoilmoitus kääntää myös postinkulun uuteen osoitteeseen. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: G Metsästäjä- tai Jägaren­lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 Puhelut lankaverkosta 0,0821 euroa / puhelu + 0,0320 e/min Puhelut matkaviestimistä 0,190 euroa/min. Puhelut ulkomailta ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09-794031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, Uusi osoite 7.12. alkaen PL 243, 01511 VANTAA Telefax 09-794031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi Metsästäjä 6 / 2009 79