• 6 / 2010 Rusakkospesiaali s. 6 Life-kosteikkokohteet valitaan alkuvuodesta, s. 18 Ajokoirasta on moneksi s. 36 Metsästäjäliitto aloittaa 90-vuotisjuhlat s. 44 Minkki ­ paljon parjattu s. 52
• Vieraskynä Riistantutkimuskin uudistusten pyörteissä Riistakannat ovat jatkuvassa muutoksessa muun luonnon mukana. Myös yhteiskunnan tarpeet ja vaikutus luontoon muuttuvat. Luonnonvarakysymysten yleisen kiinnostavuuden ja yhteiskunnallisen merkityksen kasvamisen myötä kestävän hyödyntämisen ja siinä tarvittavan tiedon merkitys korostuvat. Riistantutkimuksessa nousee selvitettävien asioiden listalle ajan myötä jatkuvasti uusia asioita, jotka edellyttävät kokonaan uutta tai aikaisempaa suurempaa panostusta. Ennen vanhaan tällaiset lisäystarpeet hoidettiin "osoittamalla työhön lisää rahoitusta", ehkä uusia tekijöitäkin ­ eikä tuo "ennen vanhaan" ole kovin kaukaista aikaa. Nykyään on toisin. Julkishallintoa ollaan tehostamassa tuottavuusohjelmien nimissä ja lähivuosina on tiedossa jatkuvia taloustalkoita valtion rahoitusvajeen selättämiseksi. Menossa olevalla tuottavuusohjelmakaudella 2007 ­ 2011 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen budjettirahoitus ja henkilötyövuosimäärä ovat pienentymässä viitisentoista prosenttia ja samaa on tiedossa eteenkinpäin. Vaikka eräät riistantutkimuksen osa-alueet, etenkin suurpetotutkimus ja seurannat, ovat tutkimuslaitoksen strategisia kehittämiskohteita, rahoituksen niukkuus on tuntunut myös siellä. Tämä lienee näkynyt valitettavasti yhteistyökumppaneillemmekin, monesta on nimittäin jouduttu tinkimään. Vaikeissa ajoissa on hyvääkin, sillä ne pakottavat uudistumaan. Ripeä oma-aloitteinen toiminta on valttia, virran vietäväksi jättäytyminen ja ryöpytyksessä kolhiintuminen on aina huonompi vaihtoehto. Tutkimuslaitoksen tärkein yksittäinen kehittämiskohde on ollut viime vuosina tietohallinnon ja -järjestelmien uudistus, ja tähän työhön olemme hankkineet ammattitaitoiset erityisosaajat. Työ on alkuvaiheessaan painottunut riistasektoriin. Olemme kehittäneet Tassua suurpetoasioihin ja Sorkkaa hirvelle ja tulevaisuuden suunnitelmissa ovat muutkin massiiviset kannanarvioinnit. Lisäämme asiointia metsästäjäkunnan kanssa internetin kautta. Olemme viemässä valtavan massan paikkaan sidottua tietoa sellaisiin järjestelmiin, että yhä useampia toisiinsa vaikuttavia asioita voidaan käsitellä nykyaikaisesti monipuolisina kokonaisuuksina ­ edes vähän niin kuin asiat luonnossakin ilmenevät. Ja mikä oleellista: analyysit ja kantaarviot valmistuvat nopeammin ja tarkempina ja palaute lähtee entistä nopeammin metsästäjäorganisaation kaikille tahoille. Riista-ala on laajasti uudistumassa. Ministeriön johdolla koko julkinen riistakonserni on koottu entistä yhtenäisemmäksi. Sille on laadittu yhteinen strategia, jota toteutetaan koordinoidusti, kukin omalla tahollaan. Tästä ympäristöstä ohjautuvat tehtävät myös RKTL:lle. Kokonaisuutena ja kaikilla tahoilla erikseen työn vaikuttavuus paranee, toiminta tehostuu ja ajan myötä myös resursseja säästyy. Hyvä esimerkki toiminnasta on juuri aloitettu riistakonsernin tietohallintostrategian laatiminen. Toinen merkittävä uudistus on Suomen riistakeskus, jonka syntyminen on kalkkiviivoilla. Uudistuva organisaatio parantaa edelleen mahdollisuuksia myös riistakantojen arvioinnin ja riistantutkimuksen kehittämiselle ja tutkimustiedon hyödyntämiselle käytännössä. Mutta jotakin pysyvääkin suomalaisessa riistataloudessa on: metsästäjien vapaaehtoistyö harrastuksensa hyväksi! Se on ollut vuosikymmeniä myös riistakanta-arviointien peruskivi ja sen varaan on hyvä rakentaa tulevaisuudessakin. Pari vuotta sitten metsästäjät tekivät riistalaskentoja ja -havainnointia 90 henkilötyövuotta ja raha-arvoltaan reilusti yli miljoona euroa. Jos tälle pitäisi löytää maksaja, niin löytymättä jäisi. Riista-ala voi olla aidosti ylpeä tästä vapaaehtoistyön ja valtionhallinnon yhteistyöstä, sillä tämäntapaiseen toimintamalliin pyritään yhä useammin yhteiskunnan muillakin alueilla. Vaikeista talousnäkymistä huolimatta riistantutkimus voi katsoa luottavaisena tulevaisuuteen ­ ja yhteistyökumppanimme tutkimukseen. Riistakonsernin yhteisten toimintalinjojen ja voimavarojen ohjauksen kautta keskittyminen ydintehtäviemme hoitamiseen tehostuu. Työn toteuttamisessa kehitämme edelleen yhteistyötä metsästäjien ja uudistuvan metsästäjäorganisaation kanssa. Tutkimuslaitoksessa parannamme jatkuvasti työ- ja toimintatapojamme. Näillä eväillä voimme taata laadukkaan ja oikeaan osuvan riistantutkimuksen RKTL:ssä suomalaisen riistatalouden hyväksi tulevaisuudessakin. n 54 54 Kulttuuriympäristön lumijälkilaskennat talvella 2010 Eero Helle Kirjoittaja on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ylijohtaja Mitä mieltä sinä olet? Toimiiko metsästäjien ja riistantutkimuksen yhteistyö? Miten sitä voisi kehittää? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Tässä numerossa l 6 l 2010 2 Vieraskynä: Riistantutkimuskinuudistustenpyörteissä 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus: 6 Käyn ahon laitaa... ­Rusakonelämää Kohtiuutta 26 Karjajärven uusi elämä: Keskipohjalaista kansalaistoimintaa 8 Rusakonmetsästyksen taide 11 Puheenjohtajalta: ­Yleisönpyynnöstä Kannonnokassajareppujakkarallamietittyä 14 Luopajärven rusakkorapsodia 18 Vesilintuelinympäristöjen hoidon mallialueet valitaan alkuvuodesta 26 Karjajärven uusi elämä: Keskipohjalaistakansalaistoimintaa 28 Ministeriön kuulumisia: Suomenriistakeskusonviittävaillevalmis 30 Wildlife Estates -tunnus Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskukselle 36 Koiran kanssa metsällä: Ajokoirastaonmoneksi 40 Metsästyskoiraharrastajat geneetikkojen apuna ­koiriengeenitutkimuksestatyökalujaterveempäänkoirakantaan 44 Metsästäjäliitto aloittaa 90-vuotisjuhlat 47 Tutkijan tuntoja: Kohtaamisiaihmistenjapetojenkanssa 48 Länsi-Uudenmaan ilveslaskenta 2010 49 NOWAC ­pohjoismaistayhteistyötävesilintututkimukseen Valtionmaidenhirvisoppakypsyy ­Hirviluvillakeinotteluhalutaankuriin ­paljonparjattu 50 Eräaatoksia valtion mailta: 52 Minkki 54 Kulttuuriympäristön lumijälkilaskennat talvella 2010 56 Taimikot ja hirvi ­onkometsätaloudellamahdollisuuksia? 58 Peltopyykannat vahvistuvat ja esiintyminen laajenee 62 Tuntematon Taenia: 64 Ekin kanssa erällä: Talvivaelluksenvesihuolto Hirvenuudenlihasrakkulamadonpääisäntäonkarhu 67 Loukkaantunut eläin luonnossa Metsästyskoiraharrastajat geneetikkojen apuna ­koiriengeenitutkimuksestatyökalujaterveempäänkoirakantaan 40 70 Laukauksesta lautaselle: Hirvieläimetosa2:Riiputtaminen,paloittelujapakastaminen 71 Valtion maiden hirvihakemukset tarkkaan syyniin 72 Pukinkonttiin 74 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 76 Kaupantekoa 79 Osoitteita Metsästäjä l 6 l 2010 l 3
• Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren Eräkalenteri JOULUKUU Talventörröttäjät ovat jäykkävartisia kasveja, jotka kasvukauden päätyttyä kuivuvat pystyyn ja jäävät hangen päälle seisomaan. Ne varistavat siemenensä lumelle tai jäälle, josta esimerkiksi tuuli ja linnut levittävät niitä uusille kasvupaikoille. Järvien ja meren rannoilla laajoja kasvustoja muodostava järviruoko on yksi näkyvimpiä talventörröttäjiämme. TAMMIKUU Viimeistään tammikuussa isoimmillekin järville yleensä muodostuu yhtenäinen jääpeite. Läheskään kaikkialla siitä ei tule kuitenkaan kantavaa koko talvena. Vaaranpaikkojen tunnistaminen ja turvallinen kiertäminen kuuluvatkin jokaisen talviretkeilijän ja -kalastajan perustaitoihin. Tästä huolimatta viime vuonna Suomessa hukkui jäihin parisenkymmentä ihmistä. Monet linnut ovat osin tai jopa täysin riippuvaisia laajoista ruovikoista. Talven lähestyessä ja vielä keväälläkin ruovikoiden "siemenpankit" ovat monille lintulajeille tärkeitä ravinnonlähteitä. Keväällä ja kesällä tiheät ruovikot tarjoavat vesi- ja riistalinnuille suojaisia pesimäpaikkoja. Koska myös minkki ja supikoira viihtyvät ruovikoissa, kannattaa niissä pitää loukkuja läpi talven. Jäihin putoaminen on huomattavasti helpompaa mitä pääseminen sieltä ylös. Valvotuissa olosuhteissa pelastautumista voi kuitenkin harjoitella jopa rinkan ja suksienkin kanssa. Retkiluistelijoiden ohella esimerkiksi Helsingin Lapinkävijät on järjestänyt jäsenilleen jäistäpelastautumisharjoituksia. Kokemattomalla porukalla saati yksin tätä ei pidä mennä tekemään. Tunturipöllö on leimallisesti pohjoisen tundravyöhykkeen laji. Sen erinomaisesta sopeutumisesta arktisiin olosuhteisiin kertoo jalkoihin ja nokan kärkeen ulottuva höyhenpuku. Uros on lumivalkea ympäri vuoden, naaraan ja nuoren linnun höyhenpukuja kuvioi tummat juovat. Tunturipöllö pesii Suomessa ainoastaan pikkujyrsijöiden esiintymisen huippuvuosina. Pohjoisella pallonpuoliskolla päivä on lyhimmillään ja yö pisimmillään talvipäivänseisauksena. Tänä vuonna täysikuu sattuu kuitenkin samaan ajankohtaan talvipäivänseisauksen kanssa antaen valoa keskelle pimeintä vuodenaikaa. Viime vuonna täysikuusta saatiin nauttia uudenvuodenaattona, jolloin myös koko maata peittänyt lumipeite valaisi maisemaa. Eläimet joutuvat ahtaalle talven kiristäessä otettaan. Nyt jos koskaan täytyy huolehtia riistan ruokintapaikoille rehua sekä lintulaudoille talia ja siemeniä. Jäniksille voi kaataa silloin tällöin pieniä haapoja järsittäväksi sekä ryhtyä antamaan syksyllä kerättyjä kerppuja. Riistaa on myös tapana kunnioittaa rauhoittamalla joulunpyhät kaikelta metsästykseltä. 4 l Metsästäjä l 6 l 2010 Inarilainen luontokuvaaja Martti Rikkonen on seurannut ja kuvannut erittäin harvinaista ja uhanalaista tunturipöllöä yli 30 vuoden ajan. Vuosien 1974 ja 1988 suuret poikueet ovat Rikkosen pitkän uran suurimpia ilonaiheita. Saamelaismuseo Siidan tuottama valokuvanäyttely "Pohjolan valkoinen kuolema" on esillä tammikuun loppuun Tunturi-Lapin luontokeskuksessa Enontekiön Hetassa.
• Pääkirjoitus Kohti uutta Ajassa tapahtuu. Niin sanotaan ja sanonta pitää paikkansa myös riistakeskusuudistuksen tiimoilla. Riistakeskushan on tarkoitus rakentaa yhdistämällä Metsästäjäin keskusjärjestö ja viisitoista nykyistä riistanhoitopiiriä yhdeksi organisaatioksi. Kuudestatoista tulee siis yksi. Tätä kirjoittaessani marraskuun alkupäivinä tasavaltamme hallitus on jo antanut valtioneuvoston esityksenä Lain Riistahallinnosta eteenpäin eduskunnalle valiokunnissa käsiteltäväksi ja myöhemmin suuressa salissa sinetöitäväksi. Ensimmäiset valiokuntien käsittelyajat ovat nyt tulleet tietoon ja tätä luettaessa käsittely lienee jo pitkällä. Tarkoitus on, että laki tulisi voimaan ensi vuoden alusta. Aika näyttää, mutta hyvältä näyttää. Riistahallinnon uudistamisasia on edennyt koko ajan sujuvasti ja vahvassa "konsernihengessa". Vanha sanonta on, että "hyvin mietitty on puoliksi tehty" ja senkin mukaan olemme uudistumistyössä jo pitkästi yli puolenvälin. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemistäkin. Riistahallinnon uudistamisasiassa on maa- ja metsätalousministeriön valmistelun linjana ollut vahvasti osallistava työtapa sekä avoin tiedottaminen ja kertominen työn etenemisestä. Voidaan jo tässä vaiheessa sanoa, että linjanvalinta on ollut oikea. Halukkaille on ollut saatavilla tietoa siitä, missä mennään ja toimihenkilöt sekä luottamushenkilöt ovat olleet mukana valmistelussa. Valmistelutyön aikana keskeisiä sidosryhmiä on informoitu useasti ja heidän esittämänsä parannukset on otettu mukaan edelleen kehittelyyn. Haluankin jo tässä vaiheessa esittää parhaimmat kiitokseni kaikille niille henkilöille ja tahoille, joiden ansiosta Riistahallintolaki ja riistahallinnon uudistumishanke ovat edenneet mallikelpoisella tavalla. Soutakaamme edelleenkin samaan suuntaan. Uutta on tulossa myös kannanhoitosuunnitelmien suunnalta. Luonnos metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmaksi on luovutettu maa- ja metsätalousministeriölle, joka huolehtii sen jatkovalmistelusta. Hoitosuunnitelmaluonnos lähtenee lähiaikoina lausuntokierrokselle. Arto Marjakangas Metsähallituksessa on toiminut ansiokkaasti projektipäällikkönä hoitosuunnitelmatyössä, jonka jokainen suomalainen luontoihminen voi tuntea omakseen. Metsäkanalinnut ovat aina olleet suomalaisten metsästäjien sydäntä lähellä ja ne ovat olleet myös riistantutkimuksemme lempilapsi. Tuntuu, että lähes kaikki ovat olleet niistä joskus huolissaan, milloin aiheesta, milloin aiheetta. Hoitosuunnitelmaan on kerätty, voisi sanoa varmaan, että maailman paras tietämys metsäkanalinnuistamme ja niiden elinympäristöjen, metsien, hoidosta. Kanalintujemme tulevaisuus on arkimetsissämme ja siksi suuri merkitys on sillä, mitä metsissämme tehdään metsätalouden toimissa ja niiden yhteydessä. Ministeriössä on tällä hetkellä toimimassa myös laajapohjainen MEMO ­työryhmä, jonka pohtii metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamismahdollisuuksia. Nyt onkin loistava mahdollisuus saada heti tuoreeltaan otetuksi huomioon kanalintujen hoitosuunnitelman ideat metsänhoitosuosituksissa ja ­ohjeissa sekä ennen kaikkea metsänkäsittelymenetelmissä. Ja kun niin tehdään, kannattaa sen ympäristötietoisen keskieurooppalaisen paperinkuluttajankin olla ylpeä siitä, että raaka-aine hänen sanomalehdessään on peräisin Pohjolan todellisista metsometsistä. Ihan oikeasti. n Metsästäjä l 6 l 2010 l 5 PS! Riista-ala on melkoisessa myllerryksessä, niin kuin tämänkin lehden sivuilta voidaan lukea. Suomen riistakeskusta ollaan perustamassa ja riista-asioiden yhteiskunnallinen kiinnostavuus on voimakkaassa kasvussa. On entistä tärkeämpää saada luotettavaa tietoa riistakannoista. Kestävän metsästysverotuksen pohjaksi tarvitaan entistä tarkempia kantaarvioita ja monista metsästettävistä lajeista ei ole olemassa muuta kuin saalistilastoja, jotka nekin vähälukuisten lajien osalta ovat usein vain suuntaa antavia. Vieraskynässä RKTL:n ylijohtaja Eero Helle tarttuu tähän päivänpolttavaan aiheeseen. Nyt, jos koskaan, on syytä lisätä resursseja riistalliseen tutkimukseen. Jari Pigg Päätoimittaja
• Jarkko Nurmi, riistapäällikkö, Pohjanmaan riistanhoitopiiri l Kuva: Markku Jyrkkä Käyn ahon laitaa... Rusakon elämää R mistä eläinlajeista. Euroopan arojen luontainen asukki on päätynyt siirtolaiseksi Argentiinan pampalle ja Australian aukeille. Saarivaltiot ovat kautta aikojen olleet tunnettuja tulokaslajien haalijoita, ja Iso-Britannia, Irlanti ja Uusi-Seelanti ovat liittäneet lajin luontoonsa. Ruotsalaiset istuttivat rusakon Skåneen 1886. Suomeen rusakko on saapunut omin jaloin kaakosta käsin 1800-luvun loppupuolella, ja tällä hetkellä levinneisyyden pohjoisraja kulkee Kuivaniemen-Iin korkeudella. l Rusakko on yksi maailman kyyditetyim- Rusakko lajina on kaikille jollain tapaa tuttu. Niitä tai niiden jälkiä vilisee suomalaisten silmissä: kevättalvisen pellon hankihiipparit tampatuilla poluillaan, toukopeltojen kiimaryhmät ja maantien varteen kuolleet rusakot. Elämästä ei selviä hengissä Suomessa rusakkotutkimus on ollut vähäis- tä. Ruotsissa lajia on tutkittu enemmän. Rusakon elo on vaarallista, sillä 70­80 prosenttia yksilöistä kuolee alle vuoden ikäisenä. Ensimmäisen vuoden jälkeen selviytymisprosentti paranee, mutta vanhemmistakin ikäluokista noin puolet poistuu rivistä vuodenkierron aikana. Talvi testaa rusakon kenttäkelpoisuuden, sillä rusakkopopulaation talvikuolleisuus (ilman metsästystä) oli Etelä-Ruotsissa noin 30 prosenttia. Tasaisen tappavan talvikuolleisuuden lisäksi rusakkokuolleisuudessa on selvä loisten ja tautien aiheuttama piikki syksyllä. Rusakko on tyypillinen saaliseläin, ja kettu on sen tehokkain saalistaja. Kettukanta rokottaa rusakkopopulaatiota noin 10­15 prosentin teholla vuosittain. Rusakkopaistin osuus ketun ravinnossa koostuu lähinnä poikasista ja on suurimmillaan helmi­toukokuun välisenä aikana. Aikuiset yksilöt joutuvat harvoin ketun kynsiin. Rusakon elo on vaarallista, sillä 70­80 prosenttia kuolee alle vuoden ikäisenä. 6 l Metsästäjä l 6 l 2010 Liikenteen liiskaamat ja ruton riivaamat Auton alle kuolee noin 10­15 prosenttia rusakkokannasta. Todellinen rusakkokantojen säätelymoottori ovat kuitenkin taudit, joista tunnetuin lienee ihmiseenkin tarttuva jänisrutto. Jänisruttouutisointi kuuluu medioiden loppukesän vakioraporttiaiheisiin, etenkin jos uutisista on pulaa. Onhan taudin nimi sopivan hätkähdyttävä, ja kaiken lisäksi se aiheuttaa ihmiselle kuumetaudin. Uutisoinnin takia lähes kaikkien kuolleena tavattujen jäniseläinten oletetaan kuolleen jänisruttoon. Näin ei suinkaan ole, vaan rutto on rusakon tappajista harvinaisemmasta päästä. Kokkidioosi on tauti, joka kaataa rusakkoja eniten, ja se on usein syyllinen edellä mainittuun syksyn kuolleisuuspiikkiin. Sen aiheuttavat Eimeria-sukuun kuuluvat loiset, jotka valtaavat rusakon suoliston. Sairastuneet yksilöt liikkuvat hitaasti. Tauti ei tartu ihmiseen. Jänisrutto eli tularemia on bakteerin aiheuttama tauti, joka tarttuu myös ihmiseen. Epidemioiden puhkeamiseen vaikuttaa jänis- ja myyräkantojen runsaus. Etenkin metsämyyrät toimivat eräänlaisena "ruttopankkina", josta tauti tarttuu tavallisimmin vertaimevien hyönteisten välityksellä jäniseläimiin ja ihmisiin. Jäniseläimet eivät kuulu taudin kantajiin (vektoreihin) vaan uhreihin, sillä kaikki tartunnan saaneet yksilöt kuolevat noin viikon sisällä. Ihminen selviää taudista antibiooteilla. Tauti on yleisimmillään loppukesällä, jolloin hyönteisten määräkin on suurimmillaan.
• Rusakko ei todennäköisesti ole syyllinen metsäjäniksen alamäkeen. Suomessa ei rusakkokantojen inventointiin ole vakiomenetelmää, mutta jonkinlainen valistunut arvaus rusakkotiheyksistä voidaan esittää peltokolmiolaskentojen perusteella. Viljelyalueilta viherravintoa Suurimmat pistemäiset rusakkotiheydet voivat löytyä kaupunkialueiden puistojen tai viheralueiden tuntumasta, mutta koko maisemakuvaan tasattu tasaisen tiheä rusakkokanta löytynee viljelyalueilta, joilla keskitytään useiden vilja- ja nurmikasvien viljelyyn. Jos alueella on vielä karjankasvatustakin, voidaan tilannetta pitää rusakon kannalta ihanteellisena, sillä laji kaipaa laidunten tuottamaa talvista viherravintoa. Rusakkotiheyksistä ei ole tutkimustietoa Suomessa, mutta tiheys on todennäköisesti suurimmillaan Etelä-Pohjanmaan tai Lounais-Suomen jokilaaksojen halkomilla laajoilla viljelyalueilla. Paljonko rusakoita sitten voi olla? Tutkimustietoa on käytössä muun muassa Ruotsin saarialueilta, joilla tiheys on noussut jopa 200 koipeliiniin / 100 hehtaaria. Saarilla yksilöiden levittäytyminen ja alueelta pois vaeltaminen on tietenkin hankalampaa kuin mantereella, mikä selittää korkean tiheyden. Helmikuun hankitanssit ja toukokuun orasottelut Ensimmäisen kiimakausi ajoittuu tammi­ helmikuun hämäriin, joten sen tapahtumat jäävät ihmisten silmiltä todistamatta. Toista on toukokuussa, jolloin tikittävän viljanoraan päällä käytävät pariutumisriitit esitellään estoitta parhaaseen katseluaikaan. Kiimaisen naaraan liepeille kerääntyy uroksia, jotka seuraavat sitä tositarkoituksella. Ne saattavat kirjaimellisesti "nyrkkeillä" naaraasta, jolloin ne pomppivat takajaloillaan ja huitovat toisiaan etukäpälillään. Karvat pöllyävät, muita purraan ja peli on muutenkin likaista. Lopulta yksi uros saa livahtaa naaraan mukaan, mutta ei silläkään helppoa ole: naaras kohtelee aluksi valittuaankin samalla tavalla kuin kilpakosijat! Naaraan kantoaika on 42­46 vuorokautta ja se synnyttää helmi­syyskuun välisenä aikana kolme poikuetta, joissa on 2­4 poikasta. Maaliskuun poikueessa on usein kaksi poikasta, toukokuun neljä ja heinä­elokuun poikueessa kolme. Rusakko on tehokas lisääntyjä, sillä osa spermasta varastoituu kohtuun, ja naaras voi tulla tästä varastosta uudestaan tiineeksi 38 päivän kantoajan jälkeen. Siis ilman toista parittelua ja kun edellinen pentue on vielä syntymättä! Rusakon ja metsäjäniksen risteymät Etelä-Ruotsiin rusakkoistutuksista koitui metsäjäniksille ongelmia. Skånen maastorakenteen pääpiirteenä ovat laajat peltoalueet, joiden reunametsät ovat kohtalaisen pienialaisia, joten alue ei muutenkaan ole metsäjänikselle ideaalista elinympäristöä. Alueelle ilmaantunut uusi jänislaji olikin pahaa lääkettä. Ongelmia syntyi lajien risteytymisen kautta, ja rusakko pystyi myös isompana ja tuottavampana lajina valtaamaan peltojen viereistä metsäympäristöä itselleen. Risteymät ovat lisääntymiskykyisiä, vaikka niitä pitkään luultiin steriileiksi. Grimsön tutkimusasemalla tehdyt rusakkonäytteiden (70 kpl) jäniskannan dna-analyysit paljastivat, että hybridien merkkejä löytyi jopa 16 prosentista tutkittuja näytteitä. Eräässä toisessa tutkimuksessa risteymien osuudeksi saatiin noin 10 prosenttia. Risteytymistä siis tapahtuu tai on tapahtunut jossain vaiheessa. Sitä pidetään yleisempänä lajien kohtaamisen alkutaipaleella. Risteytyminen syntyy yleensä niin, että rusakkouros astuu metsäjänisnaaraan. Metsästäjien piirissä risteymiä pidetään hyvinkin yleisinä, ja poikkeavan väriset rusakot päätellään usein risteymiksi. Erätulilla esitetyt näkemykset "sekulien" yleisyydestä ovat todennäköisesti yliarvioita. Rusakkokin on sadan Suomessa vietetyn vuoden aikana sopeutunut lumisiin oloihimme, ja sen talvikarva on muuttunut vaaleammaksi. Lisäksi luontaista värivaihtelua esiintyy paljon. Elintilakilpailu metsäjäniksen kanssa Metsäjäniskanta kutistuu edelleen koko Etelä-Ruotsin alueella. Johtuuko se rusakosta? Tällä hetkellä vallitsevin teoria metsäjäniksen ahdingosta on se, että lajin syöksykierre johtuu lauhoista talvista ja niiden myötä kasvaneesta saalistuksesta. Valkoinen jänis mustassa maassa on kuin huutomerkki. Pienpetokannat ovat lisääntyneet ja lauhat talvet ovat voimistaneet tauti- ja loisepidemioita. Metsäjäniksen alamäkeen liittyy toki rusakkokin, sillä paikallinen metsäjäniskanta menettää aina yhden lisääntymismahdollisuuden, kun lajien risteytyminen pääsee tapahtumaan. Rusakolle risteytyminen ei ole yhtä ongelmallista, sillä rusakkonaaraat parittelevat vain rusakkourosten kanssa. Suomenkin metsäjäniskanta on pienentynyt Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on selvittänyt suomalaisen metsäjäniskannan tilaa viime vuosina, ja todennäköisesti kantaa riivaavat samat ongelmat kuin Ruotsissakin. Riistakolmioiden jälki-indeksejä vertaamalla on havaittu, että metsäjäniskantamme on pienentynyt voimakkaasti. 2003­2007 ajanjaksolla kanta on pienentynyt 42 prosenttia vuosiin 1989­1993 verrattuna. Aiemmin normaalit kannanvaihtelut ovat näkyvissä enää Lapin, Oulun, Kainuun ja Keski-Suomen riistanhoitopiireissä. Peltovaltaisissa ympäristöissä, kuten Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla, metsäjäniksen alamäki on ollut jyrkkä. Kannanvaihteluiden katoaminen muistuttaa metsäkanalinnuilla tapahtunutta kehitystä, joten aihetta jänishuoleen ehkä on. Kuten aiemmin todettiin, rusakko ei todennäköisesti ole syyllinen metsäjäniksen alamäkeen. Se ei pysty valtaamaan metsäjäniksen ekologista lokeroa metsäympäristössä, sillä sen anatomia lumitassun puutteesta aina ravinnonvalintaan saakka ei ole sopeutunut metsäoloihin, vaan se pysyy peltojäniksenä. Metsäjäniskannan taantuman syyt löytyvät muista tekijöistä. l Metsästäjä l 6 l 2010 l 7 Rusakkonaaras varastoi osan spermasta kohtuun ja voi tulla tästä uudestaan tiineeksi 38 päivän kantoajan jälkeen.
• Jarkko Nurmi, riistapäällikkö, Pohjanmaan riistanhoitopiiri konmetsästyksen Rusa taide Rusakko jää monelle metsästäjälle kloppivuosien riistaksi, jota metsästetään jahtiuran alkutaipaleella ja jonka perään ei varttuneempana vaivauduta. Aivan suotta, sillä rusakko on kiinnostava, runsaslukuinen, kovaa metsästysverotusta kestävä laji ja kaiken lisäksi herkullista riistaruokaa. l Rusakkokanta on suurimmillaan jahtikauden käynnistyessä syyskuun alussa. Harva metsästäjä kuitenkaan silloin suuntaa pitkäkorvajahtiin, vaan sen aika koittaa roudan ja lumien myötä. Ensilumi helpottaa rusakoiden öisten retkien tutkintaa. Lauha, alkutalven märän lumen keli on rusakonmetsästäjän vuodenaikaa. Kasvillisuuden la8 l Metsästäjä l 6 l 2010 kastuessa kesäajan heinä- ja ruohopitopöytä katoaa rusakkojen ulottuvilta ja metsästys voidaan marraskuusta lähtien suunnitella peltoalueiden vihertarjonnan perusteella. Rusakoiden keidas Etelä-Pohjanmaan Ilmajoki on peltoriistan ydinalueita koko maassa. Rusakoita riittää. Pistemäinen rusakkotiheys saattaa taajamien puistoissa ja asuinalueilla nousta korkeammaksi, mutta keskimääräinen ja laajemmalle alueelle tasattu rusakkotiheys lienee Ilmajoella maamme korkeimpia. Sen takaavat laajat viljelyaukeat, joiden ojien reunoista, jokivarsista ja peltosaarekkeista ei jokaista paju- ja leppäpuskaa ole pois raivattu. Laaja viljelymaisema on monimuotoinen, suojaisa ja latojen rytmittämä. Rusakon pyynnissä kannattanee siis uskoa ilmajokisten pyyntivinkkejä, näin voi säästyä pitkiltä omilta oppivuosilta. Lähdetään siis Ahti Rajamäen matkaan runsauden rusakkomaille. Mies tuntee riistansa, sillä hän pyytää lakeuksilta vuodessa keskimäärin 40­50 rusakkoyksilön saaliin. METSÄSTYSMUODOT Jäljitys Rusakon ja metsäjäniksen jälkijono lienee tuttu jokaiselle metsästäjälle, mutta niiden selvitteleminen on oma lukunsa: olen ollut jänismetsällä innokkaan hirvimiehen kanssa, joka putosi täysin kärryiltä ensimmäisen paluuperän myötä. Hän ei yksinkertaisesti tiennyt tästä jäniksen saalistajilta suojautu-
• misen konstista mitään, vaan luuli jäniksen lähteneen lentoon tai hypänneen oksalle! Rajamäen Ahti on toista maata, rusakoiden temput paljastetaan satojen toistojen kokemuksella. Syksyllä rusakko saattaa maata ruokapöydässään, mutta talvella se muuttuu varovaisemmaksi ja makuu haetaan kauempaa. Kyseessä lienee saalistajilta suojautumisen sopeutuma. Rajamäki aloittaa jäljityksen etsimällä syönnöspaikan, mutta sen enempää hän ei täyteen tampattua peltoa tutkiskele. Talvella rusakko ei ruokapöydässään yleensä makaa, mutta ei se siitä kovin kauas koikkelehdikaan. Syönnöksen löydyttyä Rajamäki aloittaa makuukamarin päättelyn. ­ Yleensä rusakko makaa talvella syönnöspellostaan vähintään 500 metrin etäisyydellä. Pellon syöntijälkien setvimisen sijaan yritän päätellä mihin se on suunnannut ja nappaan jäljen kiinni syönnöspellon reunamilta. Rusakko matkaa usein ojanpiennarta tai peltotietä pitkin johonkin pellon keskellä olevaan puskaan. Siten alkaa jäljityksen vaikein ja vaativin vaihe, haulikkohollille pääsy. Lumi narskuu, paluuperät hämäävät ja lumessakahlaaja on avoimella pelloilla rusakon nähtävissä. ­ Rusakko saattaa tehdä kolme paluuperää ennen asettumistaan makuulle. Sitten kun paluuperään sisältyy pitempi, noin parin metrin sivuloikka alkaa olla tosi kyseessä. Se saattaa maata haulikkohollilla. Pyytäjä tarvitsee silmät selkäänsäkin, Rajamäki korostaa. Rusakko nimittäin saattaa päästää pyytäjän ohitseen ja ponnahtaa liikkeelle vasta sitten. Kolmannen paluuperän jälkeen pitää pyytäjän pään pyöriä kuin pöllöllä. Joskus rusakko karkaa ampumahollin ulkopuolelta. Tällaiseen takaiskuun voidaan varautua, mikäli pyytäjiä on useampia. Silloin jäljittäjä kulkee jälkeä pitkin ja pari kaveria "hollailee" etumaastossa karkkojen varalta. Pakeneva rusakko kääntää usein kulkunsa lähimmän ojan varteen, joten etumaaston ojat kannattaa passittaa. 1200 1000 Saalisyksilöä 800 600 400 200 0 Ilmajoen Metsästysseuran rusakkosaalis 2000-2009 Ajoporukat Alkutalvesta rusakot makaavat usein ojanvarsien heinikkoholveissa tai kynnösviiluissa, mutta talven otteen kiristyessä ja lumisyvyyden kasvaessa pötkötyspaikat siirtyvät puskiin ja pensaikkoihin. Ne tarjoavat paremmin suojaa. Lumirajana puskamakuiden yleistymiseen voidaan pitää 15­20 senttiä. Rusakonpyytäjä alkaa tällöin tarvita kavereita, sillä tuloksekkain pyyntimuoto on nyt peltojen metsäsaarekkeiden ja reunametsien pölläyttely muutaman metsästäjän ajoporukoilla. Menetelmä on yksinkertainen: pari kaveria ajoketjuun ja pari saarekkeen/reunametsän toiseen päähän passiin. Ajajia ei saa laiskottaa, vaan heidän pitäisi pyrkiä tunkeutumaan ajoalueen pahimpiin pusikoihin, jotta rusakot saadaan liikkeelle. Eikä siinä vielä kaikki, sillä tuloksekas ajo vaatii ainakin harvemmalla ajoketjulla mutkittelevaa, kampaavaa ajotapaa, jotta rusakot saadaan liikkeelle. Moni livahtaa silti passien sivuille tai jopa taakse, joten sivu- ja takapassit ovat tarpeen, jos jahtiporukkaa riittää. Passien asettelu on tarkkaa puuhaa etenkin rapsakalla talvikelillä, sillä usein rusakot rekisteröivät jo passien siirtymisen 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Ilmajoen metsästysseura on maamme suurimpia. Metsästyspinta-ala on 45 000 hehtaaria ja jäseniä 953. Ilmoitettu rusakkosaalis on huippuvuosina lähes 1000 yksilöä. Ojarusakoinnissa on huolehdittava, että ampumamatkat pysyvät riittävän lyhyinä. Nuoriso jahtiopissa. Ojarusakointi on pohjalainen erikoisuus. Ahti Rajamäki tuntee rusakonpyynnin niksit. Metsästäjä l 6 l 2010 l 9
• Rusakonpyytäjä ei risukkoja kaihda. Ajoa kaltevalla pinnalla ilmajokisessa "rusakkorotkossa" . paikoilleen. Passituksen tulisi tapahtua mahdollisimman äänettömästi. Sivuille ja taakse kimpoilevat rusakot kertovat, että ne ovat aistineet passin ennen ajon alkua, eivätkä suostu etenemään siihen suuntaan ajoketjunkaan edessä. Ajosta karanneiden rusakoiden perään ei kannata heti kiirehtiä. Rusakko jää yleensä makuulle noin tunnin sisällä karkotuksestaan. Märän lumen jumittaja Rusakon sitkeys pysyä makuulla nollakelillä on hämmästyttävää, joskus pitkäkorva pitää suorastaan potkaista liikkeelle. Tällainen keli on eduksi metsästäjälle, sillä pakkaskelillä rusakot saattavat karkottua useinkin ampumahollin ulkopuolelta. Erityisen sitkeitä jumittajia rusakot ovat ensilumen aikaan ja nollakelillä. Oma hämmentävin muistoni rusakon hermojen kestävyydestä märällä lumella on Lapuanjoen varresta. Olimme kuuden metsästäjän porukalla karhaamassa rusakoita marraskuisesta jokirannasta. Edellisenä päivänä oli satanut talven ensilumi ja lämpömittari oli lämpöisen puolella. Vesi tippui pajunoksista ja kuuset tarjosivat vuolaan, kylmänharmaan suihkun pusikossa rämpiville ajomiehille. Vuorottelimme ajossa ja passissa. Marssin vuorostani jokirantaan pajupuskan viereen passiin. Tuolloin tuli oltua vielä niin puolikriminaali, jotta poltin tupakkiakin. Ja olinpa vielä niin harkitsematon (kyllä, nyt kadun sitäkin), että heitin tyhjän askin viereeni pajupuskaan. Se tippui oksalta oksalle, kunnes putosi ­ rusakon päälle. Silloin lähdettiin. Laukaus viivästyi, koska säikähdin viereeni aineellistunutta, vasikan kokoista rusakkoa, mutta ampumamatkan rajoille rusakko kellistyi. Se oli seurannut poltteluani noin kahden metrin päässä vartin verran. Tällä kertaa tupakointi vaaransi rusakon terveyden! Rusakko saattaa tehdä kolme paluuperää ennen asettumistaan makuulle. Pohjalainen erikoisuus ­ ojarusakointi Syntyperäinen pohjalainenkin saattaa hämmentyä rusakkopaljouden edessä. Itse olen kotoisin Etelä-Pohjanmaan laitamilta Kuortaneelta ja muutettuani Ilmajoen peltoriistaparatiisiin koki rusakkojahtikäsitykseni mullistuksen. Laajat peltoaukeat elättävät aivan toisenlaista rusakkokantaa kuin entisen kotikuntani pienemmät peltolohkot. Töitä tekemällä pieni ajoporukka saattoi Kuortaneelta saada muutaman rusakon päivässä, mutta Ilmajoen rusakkojahdissa saattavat joskus panokset loppua... Laajat peltoaukeat ja Ilmajoella monin paikoin vielä säilyneet avo-ojat antavat mahdollisuuden harvinaisempaan pyyntimuotoon, ojarusakointiin. Pyyntimuodon edellytykset ovat parhaimmillaan alkutalvesta, kun lunta on vasta nimeksi ja kuloheinät rehottavat vielä avo-ojien reunoilla. Jahdin käsikirjoitus on yksinkertainen: kävele avo-ojan varsia ja ammu edestäsi karkaavia rusakoita. Rusakot piileskelevät heinäholveissaan ja päästävät pyytäjän usein lähelle ennen karkkoamistaan. Paras keli on alkutalven nollakeli, jolloin lumi ei vielä pahemmin haittaa tramppaamista eikä narsku saappaiden alla. Rusakkotiheys on alkutalvesta korkealla ja kelit takaavat yllätystaktiikan onnistumisen. Parhaan ojan nelisatametriselle varrelle kellistyi kerran kolme rusakkoa. Ojarusakoinnissa on pidettävä korostuneesti huolta ampumamatkoista, sillä rusakot karkkoavat yleensä suoraan poispäin ja ampumamatkan on silloin pysyttävä lyhyenä. Rusakon paksu talvikarva tukahduttaa takaapäin ammutun haulisuihkun tehon nopeasti ja 25 metriä alkaa olla jo maksimiampumamatka. Ilmiön voi havaita rusakkoa peratessa: karva kiertyy ikään kuin "puneelle" haulin ympärille ja uppouma jää hyvin matalaksi. Haulit löytyvät nippanappa nahan alta. Puhtailla sivulaukauksilla rusakko kellistyy kauempaakin. Peltoaukeiden läpi virtaavan Kyrönjoen rantatöyräät lienevät Suomen runsasrusakkoisinta seutua. Muita pyyntitaktiikoita Rusakon pyyntiin riittää konsteja, ja jokainen innostunut voi kehittää pyyntimuodoista tai niiden yhdistelmistä omankaltaistaan "taidetta". Rusakon kyttäys talvisilta pelloilta tai muilta ravintokohteilta on mielenkiintoinen pyyntimuoto, jossa pääsee näkemään monenlaisia talvisia tarinoita. Ampuminen onnistuu hankiaikaan sekä kiväärillä että haulikolla. Monet ovat erikoistuneet kyttäykseen säilörehuaumojen liepeiltä. Rusakot saapuvat tähän tuoksahtavaan ruokapöytään tassut tömisten yleensä heti hämärän laskeuduttua. Yövalvomisia ei siis tarvita. Kelin ollessa sopiva saattaa rusakko joskus jumittaa puhdasoppiseen kanakoiraseisontaankin. Tilanne on ainakin lumiaikaan jännittävä erikoisuutensa vuoksi, ja koiran on osattava naulita rusakko talvikelillä todella tiukasti paikalleen. l 10 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Puheenjohtajalta Kannon nokassa ja reppujakkaralla mietittyä n Lehden ilmestyessä kanalintujahti on jo tältä vuodelta pääosin takanapäin ja hirvisavottakin puolivälin paremmalla puolen. Syksyn jahtimailla on ollut tarjolla monenlaisia yllätyksiä ja ilmiöitä, jotka ovat antaneet sopivasti ajateltavaa passimiehen yksinäiseen, usein varsin pitkältä tuntuvaan odotteluun. Tuskin kukaan osasi kesäkuussa aavistaa, kuinka reilusti kanalintukannat harppasivat ylöspäin valtaosassa maatamme ­ pitkästä aikaa mieleen palautuivat vuosikymmenten takaiset kanalintuvuodet, jolloin metsissä oli pyydettäviä runsain mitoin! Ilmeisesti viime talvi ja kesä olivat yhdessä sääolosuhteiltaan kanalintujen kannalta lähes optimaalisia, mikä mahdollisti näin voimakkaan kantojen runsastumisen. Tyypillinen havainto tänä syksynä on myös ollut se, että linnut ovat olleet harvinaisen paljon teiden varsilla ja pelloilla syömässä jotain vihertävää kasvustoa. Puna-apilaa kasvava pelto näytti ainakin muutamalla alueella olevan teerille aivan ylivoimainen "ravintohoukutin", jota hyödynnettiin lähes aamusta iltaan. Lähes täydellinen metsien marjakato selittänee paljon em. ilmiötä. Nykyisten säädösten puitteissa eri riistanhoitopiireissä tehdyt kesäkuiset metsästyksen rajoittamispäätökset perustuivat sen hetkiseen parhaaseen tietämykseen ja arvaukseen ­ näin jälkeenpäin on helppoa todeta, että esimerkiksi teeren ja pyyn kohdalla rajoitukset olivat osin tarpeettomia. Toivottavasti ensi vuonna voidaan jo saman vuoden reittilaskentojen tuloksia hyödyntää rajoituspäätöksiä tehtäessä, mikäli metsästyslain muutosesitys astuu voimaan esitetyssä muodossaan. Valtaosassa metsästysseuroja on asetettu selkeät jäsenkohtaiset saaliskiintiöt, joten sikälikin olisi toivottavaa, että metsästäjillä olisi enemmän mahdollisuuksia valita, mihin aikaan tuon kiintiönsä käyttävät ­ mikäli käyttävät! Ja hirvikärpänen, tuo nykyisten metsien viheliäisin otus, kyllä pitää alkusyksystä suuren joukon metsästäjiä kaukana kanalintujen pyynnistä. Hirvikärpäselle herkistyneimmät voisivat syystä käyttää jopa nykynuorison ilmaisua evvk ­ ei voisi vähempää kiinnostaa! Toinen ennen kokematon ilmiö on tänä syksynä ollut itäisessä Suomessa karhujen yleinen esiintyminen asutusten tuntumassa. Karhuja on hätistelty muualle mitä erilaisin konstein, mutta huonolla menestyksellä. Myös tämän ilmiön yhtenä selittäjänä pidetään metsien huonoa ravintotilannetta, mutta moni metsästäjä on varmaan miettinyt sitä, onko ravintotilanne sittenkään ainut tekijä. Entäpä, jos karhujen todellinen määrä onkin selvästi esitettyjä kanta-arvioita suurempi? On myös esitetty arvailuja, vaikuttivatko kesälliset Venäjän metsäpalot siten, että karhuja muutti rajan takaa evakkoon itärajan tuntumaan? Samoin on aprikoitu, mikä vaikutus luvallisilla ja luvattomilla haaskoilla on ollut karhujen käyttäytymiseen? Joka tapauksessa olemme nyt tilanteessa, jossa karhukannan kasvua ei ole saatu pysäytettyä itäisessä Suomessa, joten hoitosuunnitelman tavoitteet eivät täyty alkuunkaan. Tässä tilanteessa entistä tärkeämpää olisi saada enemmän resursseja suurpetokantojen arviointityöhön sekä yhteistyö tutkimuksen ja metsästäjien välillä entistä toimivammaksi. Meillä on jatkossa suuria vaikeuksia saada pidettyä suurpetokantojen arviointiin käytettyä vapaaehtoistyön määrää nykyisellä tasollaan, mikäli metsästäjät toteavat omissa pohdiskeluissaan, että hoitosuunnitelman tavoitteilla ei näytä olevan liioin merkitystä käytännössä. Eri osapuolten yhteistyön on jatkossa pelattava paremmin - rivit eivät saa nyt rakoilla. Muuten meidät hukka perii! n Tauno Partanen Puheenjohtaja Metsästäjä l 6 l 2010 l 11
• Jarkko Nurmi, riistapäällikkö, Pohjanmaan riistanhoitopiiri Luopajärven rusakkorapsodia ­ Yleisön pyynnöstä M " Joutuuko tässä ampumaan... " 14 l Metsästäjä l 6 l 2010
• M Talviöinä taajamien puutarhoissa ja metsänreunoissa käy kuhina: rusakonrutjakkeet nauttivat yöpalaa korvat selänmyötäisiksi painettuina. Välillä kuulostellaan korvat tutkana rapsuuko hanki saalistajien askelista. Hampaat nakertavat usein puutarhakasveja, joita ihminen yrittää omaksi ilokseen kasvatella. Ristiriita on valmis, ja metsästäjiä kaivataan apuun. Jalasjärven Luopajärvellä "suurajot" ovat tuttu juttu. Suomessa ole niin suurta kaupunkia, joka ilman heitä pärjäisi. Helsinkikin tarvitsee kolarihirvien korjaajansa, kaninpyytäjänsä ja luonnonsuojelualueita hoitavat minkinja supikoiranpyytäjänsä. Taajamien tuntumassa metsästystä rajoittaa tiukasti metsästyslainsäädäntö, jonka mukaan ampuminen on kiellettyä 150 metriä lähempänä asuttua taloa. Kiellosta voidaan poiketa asunnonhaltijan erityisellä luvalla. Pohjanmaalla rusakkokannat nousevat 5­6 vuoden sykleissä sellaisiksi, että taajamienkin ihmiset alkavat kaivata kannansäätelyä. Silloin kun puutarha on kuin napalmhyökkäyksen jäljiltä ja rusakot kulkevat kuutamossa laumoittain kuusikaistaisilla hankivaltateillään, vaatii muuten vihreitä arvoja kannattava sävyisä luonnonystäväkin maakuntalehden yleisöpalstalla "metsästäjiä hoitamaan tehtävänsä". l Metsästäjiä tarvitaan taajamissakin, eikä Lupa ampua lähelläkin Mikäli asukkaiden sietokyky on ylittynyt, kannattaa metsästysseuran pyrkiä tarjoamaan "apua" ongelmanratkaisuun, sillä se on käytännönläheistä metsästyksen PR-työtä. Monissa taajamissa voidaan metsästää keräämällä asukkailta kirjalliset suostumukset pyyntiin ja siihen, että tehopyynnin aikana voidaan tarvittaessa ampua 150 metriä lähempänäkin asumusta. Tällaisen metsästyksen suunnitteleminen vaatii järjestelmällisyyttä, jalkatyötä ja johta- mistaitoa, sillä turvallisuusseikat on otettava korostuneesti huomioon. Jalasjärven Alapään Eränkävijöillä (www.erankavijat.fi) on kokemusta yleisön pyynnöstä tapahtuvista rusakkojahdeista. Kyliä kierretään toiveiden mukaan. ­ Paine kasvaa kyläkunnittain aina välillä. Edellinen jahti täällä Luopajärvellä järjestettiin vuonna 2002 ja kutsu kävi taas vuonna 2009, räknäilee Vesa Lautamäki, joka organisoi nyt esiteltävän jahdin Ohiajava Tellervo Pihlaja huikkaa pyytäjille kiitokset: "Toivottavasti puutarhani saa nyt olla rusakoilta rauhassa! " Rusakonmetsästyksen johtaja Nuorisotalo Pohjolan pihaan kaartaa auto toisensa jälkeen. Koirat selvittelevät "nokkimisjärjestystään" hihnoissa, ja pihaan kerääntynyt metsästäjäjoukko on täynnä toiveikasta odotusta. Kylätalossa selviää pelin henki. Rusakonmetsästyksen johtaja Vesa Metsästysseuran kannattaa tarjota apua asukkaiden sietokyvyn ylittäneen rusakkokannan harventamiseen, sillä se on metsästyksen PR-työtä parhaimmillaan. Vesa Lautamäki toimi rusakonmetsästyksen johtajana. Metsästäjä l 6 l 2010 l 15
• Naismetsästäjät kunnostautuivat harkituilla laukauksilla. Satu KettulaPihlaja saaliineen. Lautamäki antaa turvallisuusohjeet. Leukailijatkin vaikenevat hetkeksi. ­ Paikalla on 48 metsästäjää. Jokainen on vastuussa ampumastaan laukauksesta, joten muistakaa varmistaa tausta nopeassakin tilanteessa. Se onnistuu parhaiten päättämällä passissa jo etukäteen ne sektorit, joihin voi ampua, latelee Lautamäki. Pitkänomainen, metsäinen kyläsaareke jaetaan kahteen ajoon motittamalla alueet teitä ja polkuja pitkin. Kello yhdeksältä alkaa ajo, jossa on mukana naisia, miehiä ja koiria. Perslähtökiljaisuja ja laukauksia Kauaa ei tarvitse saalista hakea, sillä ensimmäiset ajokoirat kiljahtavat heti irtilaskun jälkeen. Pitkiä ei ajoista pääse tulemaan, sillä motti on vajaan sadan hehtaarin suuruinen. Rusakoita, kuin ruskeita salamoita, Jokainen metsästäjä on vastuussa ampumastaan laukauksesta. "Kuolleiden rusakoiden seura" vilahtelee lumisessa metsässä ja kohtalainen määrä laukauksia kajahtelee. Kaikki on puolessa tunnissa ohi, ja jokainen alueella ollut rusakko on takuulla joutunut lähtemään makuultaan. Paljon niitä jäi saaliiksi, mutta moni selvisi motista ja painelee nyt metsästäjien selkien takana pakoon pitkin peltolakeutta. Toisessa ajossa kaikki toistuu, mutta huomattavasti rauhallisemmassa tahdissa. Alue on suurempi ja metsäisempi ja saalis vähäinen. Näyttää siltä, että kylän rusakot todellakin makasivat puutarhojen ytimissä. Ei ihme, että asukkaat olivat kyllästyneitä rusakoiden nurkanvaltaukseen. Kolmas veto tapahtuu kylään rajoittuvilla laajemmilla metsäalueilla ja täällä ajokoirat saavat jo tehdä töitään pitempään. Ajo käy joka puolella. Nyt ollaan motista paenneiden kylärusakoiden perässä, ja loikkareita saadaan muutama saaliiksi. Sitten on jahdin loppulaskun aika. Metsästäjät kokoontuvat Pohjolan seuratalon pihaan ja näky voisi heikompipäistä hirvittää: verinen piha ja 19 rusakkoa reporankana. Lautamäkikin aloittaa loppumessunsa. ­ Saaliiksi saatiin 19 rusakkoa ja yksi kettu. Laukauksia ammuttiin 39, joten kaikilla oli ilmeisesti kaksipiippuinen haulikko, veistelee Lautamäki. Edellisessä Luopajärven rusakkojahdissa saalis oli 16 rusakkoa, mutta silloin osallistujiakin oli vähemmän. Metsästäjät keräävät saaliinsa. Innokkaimmat lähtevät vielä jatkamaan rusakonpyyntiä pikkuporukoina, sillä yleisön pyynnöstä tapahtunut metsästys kesti vain kolmisen tuntia. l 16 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Omasta kontista Joulun lahjaideat... Lämpökerrasto 16,90 Fenix HP10 otsalamppu 225 lumenia 59,90 Valkohäntäpeura kirja 39,50 ÄS TÄ J Ä LIITTO GA S JÄ - FINLAND RF ÖRB UND R Y Eräkontti Vakuumikone ilmakanavapusseille 59,90 Viinipullosetti 46,90, SML 90v. logolla (pullo ei sisälly) ERÄKONTTI, Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki, p. 010 440 9410, www.erakontti. SUOME ETS NM o Verkk . www 24akhntti. er o kaup pa
• Mikko Alhainen, projektipäällikkö, Metsästäjäin Keskusjärjestö l Piirrokset: Jari Kostet Vesilintuelinympäristöjen hoidon mallialueet valitaan alkuvuodesta 18 l Metsästäjä l 6 l 2010
• V Kotiseutukosteikko Life -hankkeessa pyritään löytämään hyviä kohteita, joista yhteistyössä maanomistajien ja paikallisten yhdistysten kanssa luotaisiin kosteikkojen ja vesilintukantojen hoidon mallikohteita, eli poikueita kuhisevia kosteikkoparatiiseja. l Vesilintuelinympäristöjen kunnostami- sessa ja perustamisessa vedenpinnan nosto on usein edullisin, joskaan ei aina mahdollinen toimenpide. Kosteikkojen kunnostamiseen ja perustamiseen on helppo upottaa mittavia rahasummia, mutta sopivilla kohteilla vesilinnuille ja muille kosteikkolajeille mieluisen elinympäristön luominen onnistuu kohtuullisin kustannuksin. Muutamien tuhansien eurojen kaivinkonetyöllä saa aikaan kunnollisen padon ja laajan kosteikon, mutta hehtaarien kosteikon kaivamiseen tarvitaan euroja kertaluokkaa enemmän. Riistanhoitopiiriin ilmoitettujen kosteikkokohteiden joukosta riistanhoidonneuvojat ja projektityöntekijät tekevät alustavan valinnan alkuvuodesta 2011. Tarkoituksena on löytää kosteikoita, jotka olisivat toteutettavissa kohtuullisin kustannuksin, eli ensisijaisesti patoamalla. Kaivamalla toteutettavat kanavaverkostot ovat mahdollisia muutamilla kohteilla, varsinkin jos paikalliset toimijat osallistuvat osaltaan patoamista mittavampaan kaivinkonetyöhön omalla rahalla tai talkoilla. Elinympäristöjen mallikohteiden avulla pyritään esittelemään käytännönläheisiä ja kustannustehokkaita keinoja kosteikkojen palauttamiseksi maisemaan. Matalat kosteikot paitsi tarjoavat elinympäristöä suurelle lajikirjolle, myös sitovat kiintoainetta ja ravinteita valumavesistä ja tasaavat tulvahuippuja. Hankkeen tavoitteet l l l l l Vähintään 30 kosteikkoa vesilintujen poikue-elinympäristöiksi l jokaisen riistanhoitopiirin alueelle ainakin yksi kohde Rakentaa yhteistyöverkostoa ja toimintamallia kosteikkojen kunnostamiseen ja perustamiseen sidosryhmien kanssa. Innostaa paikallisia toimijoita kotiseutunsa kosteikkojen hoitoon. Seurata toimenpiteiden vaikutusta vesilintujen parimääriin, poikastuottoon ja loppukesän lintukantaan sekä saalismääriin. Ottaa opiksi ja kehittää kosteikkojen kunnostamista ja perustamista nykyistä helpommaksi, kannattavammaksi ja maanomistajalähtöisemmäksi. Mallialueen valinta 1. Kosteikkokohde on ilmoitettu riistanhoitopiiriin. Jos kotiseudullasi on hankkeeseen sopiva kohde, voit vielä ilmoittaa siitä riistanhoitopiiriin! 2. Riistanhoitopiirissä valitaan hankkeeseen soveltuvia kohteita alkuvuodesta. Alustavan valinnan yhteydessä ollaan yhteydessä ELY-keskukseen kunnostuksen reunaehtojen selvittämiseksi. 3. Jos kohteen kunnostamiselle ei ole esteitä ja kohde soveltuu mallialueeksi, kosteikkokohteen ilmoittajaan otetaan yhteyttä ja kerrotaan mahdollisuudesta päästä mukaan hankkeeseen. Ensimmäinen Life+ luonnon monimuotoisuuden edistämishanke Suomessa Intensiivinen maankäyttö vähentää elinympäristöjä ja lajimääriä. Luonto on kuitenkin kokonaisuus, joka tarjoaa meille monia palveluja, joita ei aina osata arvostaa ennen kuin niistä on pulaa. Hyvinvoivan luonnon tuotteita ovat muun muassa puhdas vesi ja ilma sekä marjat, sienet ja elinvoimaiset riista- ja kalakannat. Elinympäristöt tulee huomioida myös suojelualueiden ulkopuolella. Maa- ja metsätalousalueilla kasvaa valtaosa marjoista ja sienistä sekä elää suuri osa riistakannoistamme. Matalat kosteikot ovat yksi kes- Hankkeessa etsitään patoamalla toteutettavia kohteita, joiden toteuttamiseen ei saa maatalouden kosteikkotukea. keisimmistä ja tällä hetkellä uhatuimmista elinympäristöistä. Vesieliöstöä kuhisevat kosteikot ovat monimuotoisia ympäristöjä, jotka tarjoavat ravintoa monille lajeille, joista vesilinnut ovat näkyvimpiä. Kosteikkojen merkitys vesitaloudelle ja pintavesien laadulle on huomionarvoinen. Life+-biodiversiteettihankkeet ovat joko esittely- tai innovaatiohankkeita, joiden avulla pyritään edistämään uusia toimintamenetelmiä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi niin suojelualueilla kuin niiden ulkopuolella. Kotiseutukosteikko Life -hankkeessa on tarkoitus kehittää ja esitellä kosteikkojen kunnostamista edullisella ja paikalliset huomioon ottavalla tavalla suojelualueiden ulkopuolella. l Patoaminen on edullisin menetelmä vesilintuelinympäristöjen toteuttamiseen ­ padotut kosteikot kuhisevat ötököitä. Metsästäjä l 6 l 2010 l 19
• Ötökät ovat sorsien tärkeintä ravintoa, ja kalat kovimpia kilpailijoita. Hyvä vesilintukosteikko on kalaton. Elinympäristöjen kunnostus ja hoito turvaavat tulevaisuuden metsästysmahdollisuuksia. EU:n ja LIFE+ -rahoituksen osuus ja merkitys n Hankkeen kustannusarvio on noin 2 miljoonaa euroa, josta Euroopan komissio rahoittaa puolet, maa- ja metsätalousministeriö kuudesosan ja loppuosa on riistahallinnon omarahoitusosuutta. Kotiseutukosteikko Life -hankkeen (Return of Rural Wetlands) toteuttavat Metsästäjäin Keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit. Lisätietoja: Projektipäällikkö Mikko Alhainen, p. 050 9111 288, mikko.alhainen@riista.fi Riistanhoidonneuvojat: ks. yhteystiedot riistaweb.riista.fi Mitä mallialue tarkoittaa käytännössä? l l l l l Tavoitteena luoda vesilintuelinympäristöjen hoidon mallialueita l tavoitteena on luoda poikueympäristöjä eli vesilintujen tuottoalueita Maa- ja/tai vesialueen omistajien suostumus heti alkuvaiheessa l mallikohteen sijainti ja toteutettavat toimenpiteet julkisia ja kosteikkoa saadaan käyttää esittelykohteena Käytännön toteutuksessa maanomistajat ja/tai paikallinen seura/seurue/yhdistys mukaan toimintaan talkoilla l työt kohteen ja käytössä olevien koneiden mukaan tapauskohtaisesti, esimerkiksi raivausta l useamman tahon osallistuminen hankkeeseen nähdään lisäarvona l hanke maksaa suunnittelun, rahaa myös kaivinkonetyöhön ja patorakenteisiin Vesilintulaskennat hankkeen aikana ja sen jälkeen l pari-, poikue- ja loppukesän laskenta + saalisseuranta Kohteen vuotuinen hoito saavutettujen hyötyjen säilyttämiseksi l pienpetopyynti, raivaukset, niitot, mahdollinen ajoittainen kuivatus 20 l Metsästäjä l 6 l 2010
• rg, Marko Svensbe Mikko Alhainen, Mikko Rautiainen, Jarkko Nurmi Sanna Aitto-oja, en, Petri Nummi, Veli-Matti Väänän RIISTAKOSTEIKK -OPAS O METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖSSÄ ON HAETTAVANA kolme (3) määräaikaista Metsästäjäin Keskusjä rjestö Riistakosteikko-opas 1 Tilaa Riistakosteikkoopas! Riistakosteikkooppaan tarkoituksena on kertoa, miksi kosteikot ovat niin arvokkaita elinympäristöjäja miten niitä voidaan käytännössä perustaa, kunnostaa ja hoitaa. Opas keskittyy hoidon tarpeessa oleviin "arkikosteikkoihin", joita löytyy lähes jokaisesta suomalaisesta maaseutukylästä. 55s, hinta 5. Tilaa: www.riista.fi/ tilaukset tai p. (09) 2727 8120. riistanhoidonsuunnittelijan tointa ajalle 1.2.2011 ­ 31.1.2014 (3 vuotta) Riistanhoidonsuunnittelijan tehtävänä on työskennellä Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeessa (Return of Rural Wetlands). Työtehtäviin kuuluu toteutettavien mallikosteikkokohteiden suunnittelu, kunnostustöiden organisointi ja osallistuminen vaikuttavuusseurantoihin. Lisäksi suunnittelija osallistuu hankkeen tiedottamiseen ja sidosryhmäyhteistyöhön, sekä toteuttaa muita hankkeeseen liittyviä tehtäviä. Toimen hoitaminen edellyttää: · · · · · · · alalle soveltuvaa korkeakoulututkintoa tai työkokemusta riista-alalla hyvää yhteistyökykyä ja vuorovaikutustaitoa perehtyneisyyttä kosteikkokunnostuksiin ja vesilintukantojen hoitoon sekä niihin liittyvään problematiikkaan riistahallinnon ja -alan tuntemusta hyvää organisointikykyä ja valmiutta itsenäiseen toimintaan valmiutta joustavaan työaikaan ja toimialueella liikkumiseen hyvää suullista ja kirjallista esitystaitoa. Hakemukseen tulee liittää selvitys kelpoisuusvaatimusten täyttämisestä sekä mahdollisesta toisen kotimaisen kielen taidosta. Hakemukset tulee olla osoitettuna Metsästäjäin Keskusjärjestöön osoitteella Fantsintie 13­14, 00890 Helsinki, viimeistään 7. joulukuuta 2010 klo 16. Kirjekuoreen tulee merkitä "Riistanhoidonsuunnittelija". Hakemuksia ei palauteta. Toimi on otettava vastaan 1.2.2011, tai sopimuksen mukaan. Toimialue ja toimipiste sovitaan työsopimuksen kirjoittamisen yhteydessä. Riistanhoidonsuunnittelijat tulevat toimimaan erillisillä usean riistanhoitopiirin kattavilla alueilla. Toimen palkkaus on Metsästäjäin Keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien henkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen mukainen. Hakija voi esittää myös oman palkkatoivomuksen. Lisätietoja: Apulaistoiminnanjohtaja Sauli Härkönen, puh. 050 505 5635, sauli.harkonen@riista.fi Projektipäällikkö Mikko Alhainen, puh. 050 911 1288, mikko.alhainen@riista.fi MARTTIINI VUOSIPUUKKO 2010 Vuosipuukkoa valmistetaan 2000 kappaleen numeroitu erä. Perinteitä henkivä keräilijän unelma. Marttiini-jälleenmyyjiltä, Marttiinin tehtaanmyymälöistä ja Marttiini-nettikaupasta: www.marttiini.fi Marttiini Oy Marttiinintie 6, Rovaniemi puh. 0403 110 600 MARTTIINI VUOSIPUUKKO 2010 PUISESSA LAHJALAATIKOSSA (2232010P) SVH 120,90 * PORONSARVILUU * NUMEROITU 2000 KAPPALEEN ERÄ Metsästäjä l 6 l 2010 l 21
• LUMICAMO Lähde huippuasulla talvijahtiin Talvijahdin paras asu suojaa ja maastouttaa Taiteilija, metsästäjä Kimmo Takaraution suunnittelema ainutlaatuinen camokuvio maastouttaa metsästäjän uskomattoman hyvin. Varta vasten talven olosuhteisiin tarkoitetun puvun tekniset ominaisuudet huolehtivat metsästäjän hyvinvoinnista. Huippuominaisuudet talveen Irrotettava ja säädettävä AIR-TEX2 -kalvohuppu muotoiltavalla lipalla Äänetön, pakkasella testattu materiaali Hengittävä ja kosteutta siirtävä verkkovuori Runsaasti taskuja Napoleontasku tuulilistan alla, läpivienti handsfreen johdolle Likaa hylkivä Teflon-pinta Koko ETUPAKETTI 0 euroa KAUPAN PÄÄL UKU VAIN ERÄTETUPAKSTA! ET TI LE Arvo 19,80 189 +toimituskulut JahtiJakt Lumicamo-kalvopuku Selkää suojaava vyötärökorotus housuissa Saumat teipattu vesitiiviiksi + Etupaketti AIR-TEX2 -kalvo on täysin tuulen- ja vedenpitävä sekä erittäin hyvin hengittävä. Puku tarjoaa erinomaisen toimivuuden talviolosuhteissa. Ilmoita tilauksen yhteydessä tuotteen nimi ja tuotekoodi: Lumi Camo JJ01B2D00C lumicamo Scentech-käsittely minimoi eläimen metsästäjästä saaman vainun. Pipo Arvo 9,90 Kynsikkäät Arvo 9,90 Tilaa myös muut laadukkaat varusteet talvijahtiin LUMICAMO-FLEECE Lämmintä ja mukavan pehmeää fleeceä. Tyylikäs uniikki suomalainen lumicamokuvio, design Kimmo Takarautio. LUMICAMO-LINTUREPPU Täysin kahisematon pintakangas. Kotelo aseelle repun selkäosassa. Tukeva, säädettävä lantiovyö. Repun viilekkeissä säädettävä rintaremmi. LUMICAMO-VÄLIASU Miellyttävää ja erittäin ohutta fleeceä. Korkeassa kauluksessa 1/2-vetoketju. Sopii mukavaksi oloasuksi ja kerrospukeutumisen tekniseksi väliasuksi. LUMICAMO-HATTU JA -HANSKAT Lämmin päähine, jossa tikkivuori ja keinoturkissomisteet. Lämpimät teddyvuorelliset käsineet, vahvistettu kämmenosa, etusormessa liipaisinhalkio. Hattu ja hanskat JJ61B1D00C Lumi Camo +toimituskulut Fleece 5490 +toimituskulut JJ0505C00C Lumi Camo Lintureppu JJ8403C00C Lumi Camo 5490 +toimituskulut Väliasu 4490 +toimituskulut 3490 JJ5403I00C Lumi Camo * Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min.
• PRO uusi Hyödynnä nopean tilaajan talvietu JahtiJakt Pro -huippupuku Metsästäjä-lehden lukijoille nyt erikoisedulla Tuttu ja tunnustettu laatupuku, uusi huippuvarusteltu JahtiJakt Pro ei jätä toivomisen varaa. Saat asun Metsästäjä-lehden lukijana 30.11. asti erikoisedulla. Tilaa heti! Kaupan päälle myös metsästäjän laaja etupaketti. -FLEECE PRIMOS , PÄÄLLE KAUPAN ,90! ARVO 39 PRIMOS-FLEECE Vuorellinen ja lämmin fleecetakki toimii mukavana ja monikäyttöisenä asuna niin metsällä kuin vapaa-ajalla. Etu voimassa 30.11.2010 asti Metsästäjä-lehden lukijoille.Tilaa heti! KAUPAN PÄÄL K VAIN ERÄTUUPUSTA! LE ET AKET TI 88,40 Koko ETUPAKETTI 0 euroa Arvo EILLE YT NOP N VAIN U, LVOPUK PRO-KA ETTI JA ETUPAK -FLEECE PRIMOS 229 +toimituskulut Ilmoita tilauksen yhteydessä tuotteen nimi ja tuotekoodi (sekä kampanjakoodi kun tilaat 30.11. mennessä): MicroDry -alusasu Arvo 19,90 Väliasu Arvo 22,90 Turvaliivi Arvo 7,90 Kauluri Arvo 9,90 Sotka-kään- Villatölippis sukat Arvo 19,90 Pro JJ01B9L757 vihreä Arvo 7,90 Primos-fleecen kampanjakoodi on: ML2010B (Verkkokaupassa syötä kampanjakoodi etusivun kampanjakoodi-kenttään) Huippukenkä maastoon, metsälle ja kaupunkiin Tyylikäs ja monikäyttöinen JahtiJakt Premium Black on tyylikäs ja erittäin kestävä varsikenkä. Hieman madalletun vartensa ansiosta se sopii vaativaan käyttöön niin maastossa kuin kaupungissa. Täysin vedenpitävä, hyvin hengittävä AIR-TEX2-kalvoon perustuva kolminkertainen vedenpitävyysteknologia tekee kengistä täysin vedenpitävät mutta silti hyvin hengittävät. Korkeaa laatua Kengän kiertojäykkä ja rullava nelinkertainen pohja on tukeva ja hyvä kävellä sekä suojaa hyvin kylmältä. Oikein suunniteltu nauhoitus tukee jalkaa koko alueelta. t varustee etsästys Talven m intaan sta järkih Erätuku i: Tilaa het .eratukku. w www pe 8-18) ww UPAK KAUPAN PÄÄLLE ET PUKENKÄ ILAA HUIP IN T Premium Black NYT VA Premium Black JJ7104L999 VAIN ERÄTUKUSTA! ET TI * (ma747 7000 puh. 020 ongilla kup postitse 13990 +toimituskulut -kalvokengät + Etupaketti ETUPAKETTI 0 euroa Sukat Arvo 4,90 Kenkärasva Arvo 9,90 Arvo 14,80
• Onnistuneimmat joululahjat Erätukusta Tilaa Erätukun laajasta valikoimasta kaikkien metsästäjien suosikkijoululahjat TRAWLER-NEULE Tyylikäs ja kestävä neule metsälle ja vapaaaikaan. Vahva ja lämmin neulos. Aito villa lämmittää kosteanakin. Villa (50 %), akryyli (50 %). Konepestävä. Trawler-neule JJ4407L151 PROHUNTER-NEULE Tyylikäs ja kestävä neule metsälle ja vapaa-aikaan. Aito villa lämmittää kosteanakin. Villa (50 %), akryyli (50 %). Konepestävä. Prohunter-neule SUPREME-NEULE Tyylikäs ja kestävä neule metsälle ja vapaaaikaan. Aito villa lämmittää kosteanakin. Villa (50 %), akryyli (50 %). Konepestävä. Supreme-neule FOREST-NEULE Tyylikäs ja kestävä neule metsälle ja vapaaaikaan. Aito villa lämmittää kosteanakin. Villa (50 %), akryyli (50 %), konepestävä. Forest-neule 4990 +toimituskulut JJ4402K757 vihreä JJ4402G898 ruskea 3990 +toimituskulut 3990 +toimituskulut JJ4403G157 harmaanvihreä JJ4401G757 vihreä JJ4401K858 ruskea 3990 +toimituskulut ETUPAKETTI KAUPAN PÄÄLLE! Pikalaturi + 4 kpl 2100 mAh akkuja (arvo 24,90) ja Muistikortti 2 Gt MicroSD (arvo 14,90). ARVO YHTEENSÄ 39,80 tta! SA 2 kartta-alue Nyt ETUPAKETIS ETUPAKETTI KAUPAN PÄÄLLE! Pikalaturi + 4 kpl 2100 mAh akkuja (arvo 24,90) ja 2 vapaavalintaista TOPO Suomi Plus kartta-aluetta (arvo 199,80).ARVO YHTEENSÄ 224,70 TIKKILIIVI Tyylikäs tikkiliivi, jossa vetoketjullinen povitasku, rintatasku sekä läpälliset taskut edessä. Likaa ja vettähylkivä Teflon-käsittely. METSO-FLEECE Pehmeä ja mukava fleecetakki väliasuksi ja vapaa-aikaan. Olkapäillä fleecekaistaleet. Vetoketjulliset taskut rinnassa ja sivuilla sekä kaksi sisätaskua. Pystykaulus ja helmassa kiristyssäätö. Metso- eece ASTRO 220 NORDIC Voit seurata jopa 10 koiraa yhtäaikaa ja samalla näet näytöllä myös oman sijaintisi. Yhteensopiva TOPO SUOMI -maastokarttojen kanssa. Voidaan käyttää mm. Ruotsissa, Norjassa ja Virossa, ei toistaiseksi Suomessa. Astro 220 Nordic 010-00596-30 +toimituskulut GARMIN 62 Huippu-GPS kirkkaalla 2,6" LCD-värinäytöllä. Pohjakarttaa parannettu edeltäjään verrattuna. Erittäin herkkä HotFix®-teknologiaa hyödyntävä GPS-vastaanotin ja tarkka quad helix -antenni. Vesitiivis. Takuu 2 vuotta. Garmin 62 00562PLUS +toimituskulut Tikkiliivi JJ0604G858 3990 +toimituskulut JJ0510G758 vihreä 3990 +toimituskulut 59900 34900 ETÄISYYSMITTARI Metsästys- ja muuhun vaativaan käyttöön. Kevyt ja helppokäyttöinen. Vesitiivis, iskunja pakkasenkestävä. 1 vuoden takuu · Mittausetäisyys: 15­1400 m · Tarkkuus: ± 1 m · Skannaustoiminto liikkuville kohteille Etäisyysmittari 6021 JJ8909K799 +toimituskulut VIDEOAURINKOLASIT Huippu-uutuus: Aurinkolaseissa videokamera joka tallentaa korkealaatuista DVD-luokan videokuvaa. Jättää kädet vapaaksi. Video puretaan USB-kaapelilla tietokoneelle ja voidaan katsoa tavallisilla video-ohjelmilla. RIISTAKAMERA Kehittynyt riistakamera omalla monitorilla tarjoaa monia uusia ominaisuuksia. Suuri kuvan tarkkuus, 16 gigan muistikortti tarjoaa pitkän tallennusajan. Takuu 1v · Kuva max 3264 x 2448 pikseliä · Videon tarkkuus max. 720 x 480 KG-680-riistakamera JJ8910J191 +toimituskulut RIISTAKAMERA Suomen eniten myyty riistakamera. Tunnistaa liikkeen ja aloittaa kuvan tallentamisen huomaamattomasti. Toimii myös pimeässä, laadukas 5 megapikselin tarkkuus. Takuu 1v. · Kuvan koko 2560 x 1920 pikseliä · Videon tarkkuus max. 640 x 480 DTC-530-riistakamera JJ8905F757 +toimituskulut 17900 Videoaurinkolasit JJ8911K999 16990 +toimituskulut 18990 13990 * Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min.
• KAKSOISPUUKKO Upea kaksoispuukko. Samassa tupessa 9,5 cm ja 6 cm terällä olevat vuolupuukot. Poronsarvi/visakoivukahva sekä näyttävä eläinkuvioitu tuppi. Kaksoispuukko JJ8624G191 LAPPI-PUUKKO PARTIOPUUKKO NAHKAVYÖ Tyylikäs ja kestävä nahkavyö, aitoa nahkaa. Hiiliteräksinen 7 cm erikoisterä. Näyttävä eläin- Hieno lasten ensipuukko. Terän kärki voidaan kuvioitu tuppi, poronsarvi/visakoivukahva. tylsyttää ja puukossa on sormisuoja. 8 cm terä, porokuvioitu tuppi ja visakoivukahva. 5500 +toimituskulut Lappi-puukko JJ8626G191 4500 +toimituskulut Partiopuukko JJ8627G191 1990 +toimituskulut Nahkavyö JJ6405E858 1990 +toimituskulut Näiden veitsien terissä huikeat 67 kerrosta! KOKKIVEITSI Huippuluokan kokkiveitsi. Samurai-miekoista tutulla tekniikalla taottu terä, jossa huikeat 67 teräskerrosta. Terän pituus 20 cm. Puisessa lahjarasiassa. Konepesun kestävä. Kokkiveitsi JJ8640J191 LEIPÄVEITSI Huippuluokan sahateräinen leipäveitsi. Samurai-miekoista tutulla tekniikalla taottu terä, jossa huikeat 67 teräskerrosta. Terän pituus 20 cm. Puisessa lahjarasiassa. Konepesun kestävä. Leipäveitsi JJ8639J191 LED-TASKULAMPPU Kestävä alumiinirunkoinen, huipputehokas LED-taskulamppu. 3 W Cree-LED, valokeila 50 m, optinen tehostin. 3 AAA-paristoa, vedenpitävä. Taskulamppu NI8602L101 hopea NI8602L333 pronssi NI8602L999 musta PYYHE Tyylikäs Jacquard-kudottu logopyyhe. Korkealaatuista ja mukavaa 100 % puuvillaa. Koko 90 x 150 cm. 6990 +toimituskulut 5990 +toimituskulut 2690 +toimituskulut Pyyhe JJ8704K757 1990 +toimituskulut Tilauskuponki tilaan Kyllä, Tilaa tällä kupongilla kaikki haluamasi tuotteet yhdellä kertaa. 1. Kirjaa tuotteiden tiedot kuponkiin. 2. Leikkaa kuponki irti ja taita se kahtia. 3. Nido tai teippaa paperi kiinni. Erätukku maksaa tilauskupongin postimaksun. Tilaukset myös puhelimitse 020 747 7000 (ma-pe 8-18) ja verkkokaupastamme www.eratukku. Tilauksen hintaan lisätään toimituskulut. Erätukku maksaa postimaksun Tuotteiden tilausnumerot löydät ilmoituksesta heti hinnan yhteydestä. Asut. Merkitse aina asusteen saajan pituus, paino ja vyötärönympärys (*Merkitse koko vain lakeissa ja käsineissä tarvittaessa) Koko* pituus cm paino kg vyötärö-ymp. Tilausnumero Tuotenimi (tarvittaessa kampanjakoodi) Määrä Hinta Kengät. Merkitse aina kenkien saajan jalkaterän pituus Tilausnumero Tuotenimi Erätukku Määrä Hinta jalkaterän pituus cm Tunnus 5013247 00003 VASTAUSLÄHETYS Muut tuotteet. Tilausnumero Tuotenimi Määrä Hinta Tarkentavia tietoja, mikäli tilaat seuraavia tuotteita GPS: Kartta-alueet i: Tilaa het .eratukku. w www pe 8-18) ww Tilaajan nimi Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Osoite Puhelinnumero Tilaajan allekirjoitus alle 18 vuotiaan tilaajan huoltaja * (ma747 7000 puh. 020 la kupongil postitse Liityn samalla ilmaiseksi Erätukku-klubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiini. (merkitse sähköpostiosoitteesi) Metsästäjä 6/2010
• Jarkko Nurmi, riistapäällikkö, Pohjanmaan riistanhoitopiiri Karjajärven uusi elämä Keskipohjalaista kansalaistoimintaa Lohtajan Karjajärvi kuhisi elämää vielä 1950-luvulla: kortetta nakertelevia piisameita, massoittain vesilintuja ja mulahtelevia haukia. Pienemmistä asukkaista ei liene tarkempaa tietoa, sillä siihen aikaan maaseudun luonnonvaroista pidettiin tarkempaa lukua lähinnä niistä uunissa hyödynnettävistä... Todennäköisesti järvi oli silloinkin täynnä monimuotoista hyönteishöttiäistä ja kukoistavaa kasvimaailmaa. Sitten tuli oja ja huuhtoi luonnon rikkaudet alajuoksulle. Vuonna 2009 metsästäjät palauttivat järven. Nyt maanviljelijä Eero Lokasaari valvoo aarrettaan tarkasti. l Karjajärvi kuuluu Viirrejoen vesistö- K alueeseen ja sen valuma-alue on noin 220 hehtaarin suuruinen. Ingressissä kuvattu 1950-luvun monimuotoisuus oli ihmisen aikaansaamaa, sillä järvi kuivattiin heinäniittymaaksi joskus 1800-luvun aikana. Toinen muutos oli sitten järviluonnon ja kyläläisten kannalta epäonnekkaampi. Karjajärvi ja sen pohjoispuolinen suoalue päätettiin kuivattaa metsämaaksi 1960-luvulla ja alue ojitettiin rajummalla kädellä. Tarinan loppuosa on tuttu: metsä ei intoutunut kasvamaan muutamaa mottia enempää ja kyläläiset menettivät järvensä. Onneksi Karjajärven tarinalle saatiin "jatkoosa", jonka käsikirjoituksen laativat maanomistajat ja sen aikainen Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus. Toinen tuleminen alkoi vuonna 1995. "Järvi takaisin, herra johtaja" Järven ennallistamishanke alkoi, kun muutama alueen isännistä marssi suoraan silloisen Keski-Pohjanmaan ympäristökeskuksen silloisen johtajan luo ja ilmoitti haluavansa järvensä takaisin. Tapaaminen ei vielä silloin auttanut ennallistamistoiveita esitelleitä maanomistajia asiassa eteenpäin. ­ Silloin emme vielä saaneet myönteistä signaalia mukaamme. Seurueeseen kuuluivat Ahti Yrjänä, Paavo Huhtala, Esa Lokasaari ja minä, kertoo maanviljelijä Eero Lokasaari. Myöhemminkään ei ympäristökeskuksesta saatu suunnitteluapua ja eräs keskuksen työntekijöistä päätti laatia suunnitelman vapaa-ajallaan. Pystykorvaharrastaja ja innokas metsästäjä Sakari Aho hoiti homman. Hän työskentelee edelleen 26 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Pohjois-Pohjanmaan ELY- keskukseksi muuttuneessa virastossa ympäristövastuualueella. ­ Liikkeellelähtö oli hieman hankalaa suunnitteluhenkilöresurssien puutteen takia ja minä vedin sen sitten talkoilla, sain tosin pintavaaituksiin ja karttatöihin lisäapua. Suunnitelman valmistuttua keskus osallistui kyllä sitten käytännön töiden rahoittamiseen, kertoo Aho. Mutkikas maanomistus Kuivattujen järvien ennallistaminen tyssää usein jo alkumetreillä siihen, että omistajapohjaa ei saada selvitettyä. Kuka ottaa selvää ikivanhoista Ruotsin kuninkaan jakamista niitto-oikeuksista tai tsaarinaikaisista nautintaoikeuksista? Karjajärvenkin ennallistaminen oli kangistua alkukaavoihinsa tästä syystä. Maalaisjärki otettiin avuksi, jotta yhteinen asia saatiin hoitoon. Suunnitelman laatimisen aikaan alkuoletuksena oli, että i ar Karjajärven maapohja kuuluu vesijätön ympärillä sijaitseville rantatiloille, joiden suostumuksella järvi voitaisiin vesittää. Näin ei kuitenkaan ollut. ­ Kävi ilmi, että Karjajärvi oli jäänyt kahden eri jakokunnan yhteisalueeksi, jolla oli 347 osakasta. Homma mutkistui, kertaa Aho monelle muullekin ennallistamishankkeelle tuttua ongelmaa. Lohtajan kunta haki alueelle maanmittaustoimitusta ja osakkaiden järjestäytymiskokouksesta ilmoitettiin kirjeellä isojakokunnan epävirallisen osakasluettelon jäsenille sekä lisäksi lehti-ilmoituksella Keskipohjanmaa-lehdessä. Toimituskokouksessa todettiin, että järvi kuului noille 347 osakkaalle ja seuraavassa kokouksessa perustettiin Karjajärven kehittämisyhdistys, jonka puheenjohtajaksi valittiin Esa Lokasaari. Yhdistys haki ympäristöluvan ennallistamisen toteuttamiseksi. Itse kunnostusta rahoittivat Länsi-Suomen ympäristökeskus, Ennallistaminen on kannattanut, sillä satojen vesilintujen siivet viuhuvat nyt Karjajärven yllä. J s Ni ne ka n Lohtajan kunta ja Karjajärven kehittämisyhdistys. Kohteen paluu elävien kirjoihin alkoi käytännössä syksyllä 2008. Siivet Karjajärven yllä Järven ennallistaminen tapahtui ylijuoksupadon ja 1200 metrin mittaisen patopenkereen rakentamisen avulla. Vedenpintaa nostettiin padon avulla noin metrin verran, jolloin alueelle saatiin muodostumaan noin 24 hehtaarin suuruinen vesialue. Kolmen hehtaarin alueelta poistettiin kitukasvuista metsää ja vesakkoa ennen ennallistamista. Hankkeen kokonaiskustannusarvio oli noin 70 000 euroa ja rahoitukseen osallistuivat myös Lohtajan kunta, osakkaat ja Länsi-Suomen ympäristökeskus, jolla on erillinen rahoitusmomenttinsa "pienten vesistökunnostusten" tukemiseen. Karjajärven pienuus tosin on suhteellista, sillä monessa peruskarussa suomalaisessa järvessä ei ole niinkään paljoa vesilintujen poikueympäristöksi sopivaa pinta-alaa kuin Karjajärvellä. Hankkeen tulisieluisin esitaistelija oli Eero Lokasaari, joka lienee vieraillut järvellä joka päivä sen kunnostamisen jälkeen, ainakin sulan veden aikana. Hän on saanut muilta metsästäjiltä lempinimen "virallinen valvoja". Intoa riittää vieläkin, kun hän esittelee meille aluetta. Vaikka hanke on jo onnellisesti päätöksessä ja järvi ennallistettu, on syytä kertoa valvonnan tärkeydestä. ­ Hanke toteutettiin keväällä 2009 ja tulva oli murtamassa patopenkereen, kertoo tutustumiskäynnillä mukana ollut riistanhoitopiirin hallituksen jäsen Lasse Yrjänä. Eero oli heti valvojan ominaisuudessa paikalla ja suurilta lisätöiltä vältyttiin. Eero hälytti paikalle koneapua ja uhkaava patopenkereen murtuminen vältettiin. Ennallistaminen ja valvonta ovat kannattaneet, sillä satojen vesilintujen siivet viuhuvat nyt Karjajärven yllä. Eero Lokasaari hankki järvensä takaisin. Maltillista metsästystä Hannu Liedes on metsästänyt Karjajärvellä muutamana päivänä järven uuden elämän ensimmäisenä syksynä 2009. Hänen saksanseisojallaan riitti töitä, vaikka metsästys oli hyvin maltillista. ­ Saalis oli todella hyvä verrattuna pyyntiponnistukseen. Järvellä metsästettiin harvoin ja pyytäjiäkin oli vain muutama kerrallaan. Rauhallisella paikalla sijaitseva järvi toimi väliajat muutonaikaisena levähdysalueena, jossa tuntui aina olevan "noin muutama sata vesilintua", kertoo Hannu alueen metsästyskäytännöistä. Järvi onkin oiva keskipohjalaisen luonnon monipuolistaja. Ennallistamisaktiivi Eero Lokasaari kertoo tavanneensa järven rannoilla tänä keväänä useita kanalintupoikueita ja päässeensä seuraamaan myös hirvien vesikasvien hyödyntämisnäytöksiä pitkin kesää. ­ Täällä on vieraillut paljon metsästäjiä ihmettelemässä hanketta. Naapurissa nuo himankalaisetkin suunnittelevat omaa kuivatun järven ennallistamishanketta, iloitsee Eero Lokasaari. ­ Mutta eihän siitä varmaan tämän veroista saada, toteaa hän maastokäynnin lopuksi pilke silmäkulmassa. l Metsästäjä l 6 l 2010 l 27
• Ministeriön kuulumisia Suomen riistakeskus on viittä vaille valmis Lakiesitys Suomen riistakeskuksesta on saatu eduskunnan käsittelyyn. Riistahallinnon merkittävin uudistus puoleen vuosisataan on siis loppusuoralla. Toivottavasti käsittely eduskunnassa on jouhevaa. Olisi äärimmäisen tärkeätä saada Suomen riistakeskus perustetuksi jo ensi vuoden alusta. Samaan aikaan kun me ministeriössä olemme viimeistelleet hallituksen esitystä ja puolustaneet esitystä muille ministeriöille, on Metsästäjäin Keskusjärjestön johdolla jatkettu muutoksen sisäistä valmistelua. Kulunut syksy on osoittanut, että riistahallinnon uudistamisessa on oltu liikkeellä kreivin aikaan. Julkisuudessa on jo käsitelty valtiovarainministeriön johdolla toimivan työryhmän ajatuksia Metsähallituksen luontopalveluiden tehtävien siirtämisestä aluehallintoviranomaisille. Riistanhoitopiirien tehtävistä käytäisiin nyt samanlaista keskustelua, jos me emme olisi ehtineet tehdä omaa esitystämme riistahallinnon uudistamisesta ja jos ehdotuksemme ei olisi ollut riittävä. Pentti Lähteenoja ylijohtaja, osastopäällikkö maa- ja metsätalousministeriö, Kala- ja riistaosasto tehtävänä on tuoda erityisesti hirvieläinpolitiikkaan ja suurpetopolitiikkaan avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä ja erilaisten intressien yhteensovittamista. Tällä pyritään varmistamaan nykyistä paremmin erityisesti suurpetoihin liittyvien konfliktien hallintaa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan vaikea karhutilanne on osoittanut konkreettisen tarpeen riistaneuvostolle. Riistahallinnon uudistuksen tavoitteena on turvata metsästäjien tekemä vapaaehtoistyö riistahallinnon hyväksi myös jatkossa. Toimiva vuorovaikutus riistanhoitoyhdistysten ja Suomen riistakeskuksen välillä on ensiarvoisen tärkeää. Tästä on pidetty erityistä huolta muutoksen valmistelussa. Riistanhoitoyhdistysten asemaan tai määrään ei esitetä muutoksia. Riistanhoitoyhdistysten toiminta perustuu suurelta osin vapaaehtoistyöhön. Vuonna 2008 vapaaehtoistyötä riistanhoitoyhdistyksissä teki arviolta 43 000 metsästäjää ja sen arvo oli 7,1 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia myös metsästyslakiin eräiltä osin. Muutoksella pyritään muun muassa nopeuttamaan ja tehostamaan vahinkoa tai vaaraa aiheuttavien eläinten poistamista ihmistoimintojen, kuten esimerkiksi kotieläintalouden läheisyydestä. Kiellettyjä pyyntikeinoja koskevien lupien siirtäminen maa- ja metsätalousministeriöstä Suomen riistakeskukselle todennäköisesti lisää kansalaisten luottamusta suurpetopolitiikkaan, kun kaikki hallintopäätökset tehdään lähempänä kansalaista. Joka tapauksessa muutos tehostaa riistahallinnon toimintaa. Näin merkittävä muutos on ollut mahdollista vain metsästäjien ja heidän järjestöjensä, riistahallinnon sekä ministeriön hyvän yhteistyön kautta. Haluankin kiittää lämpimästi kaikkia valmisteluun osallistuneita ja myötävaikuttaneita henkilöitä. Ilman teidän panostanne me emme olisi ministeriössä pystyneet tätä tärkeätä muutosta valmistelemaan. n Suomen riistakeskus tulee olemaan valtakunnallinen prosessiorganisaatio, jonka toiminta on hajautettu maakunnallisiin toimipisteisiin. Vahva maakuntien erityispiirteiden tuntemus on ollut nykymuotoisen riistahallinnon vahvuus, joka säilytetään uudistuksessa. Toimiminen Suomen riistakeskuksena varmistaa nykyistä paremmin hallintopäätösten ja menettelytapojen yhdenmukaisuuden, mikä parantaa asiakkaiden oikeusturvaa ja lisää heidän yhdenvertaisuuttaan. Aluetoimistojensa kautta Suomen riistakeskus tulee olemaan läheinen kumppani valtion aluehallintoviranomaisten kanssa alueellisessa luonnonvarojen hallinnassa. Niin ikään metsästäjät saavat jatkossakin riistahallinnon palvelut läheltä. Muutoksella haetaan lisää avoimuutta riistapolitiikan valmisteluun. Suomen riistakeskuksen yhteyteen perustetaan alueelliset riistaneuvostot sekä valtakunnallinen riistaneuvosto. Riistaneuvostojen 28 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Monarch ­ tarkkuutta kun tarvitset sitä eniten Nikonin uusi Monarch-kiikaritähtäin ­ ratkaisevaan hetkeen näköpiirissä Nikonin uusi, loistava kiikaritähtäin aloittaa metsästyskauden. Monarch E1,1-4x24 puna/viher-näkökentällä ja pienellä 1,1-kertaisella ille suurennuksella sopii parhaiten lyhyille ja keskipitkille seen. s ampumaetäisyyksille, esimerkiksi hirvenmetsästykseen. pa p Kiikaritähtäimen näkökenttä on laaja ja kirkas ­ jopa hämärässä ja sumussa. Optiikka on Nikonin huippulaatua. aatua. a Uusi Monarch nopeuttaa ja helpottaa tähtäämistä ­ lopun jätämme sinulle. Monarch E 1,1 4x24 1,1-4x24 1,1-4x24 Since 1917 NIKON NORDIC AB Äyritie 8 B, 01510 Vantaa, Puh. 0207589570, www.nikon.fi
• Ahti Putaala, ylitarkastaja, Metsähallitus & Ilkka Ala-Ajos, kenttäpäällikkö, MKJ Wildlife Estates -tunnus Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskukselle E 30 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Lahden Vesijärvisäätiö / Marko Muuttola E l Euroopan maanomistajajärjestö ELO (European Landowners´ Organisation) on myöntänyt monivaikutteisen luonnonhoidon ja kestävän riistatalouden toteuttamisesta Suomeen kolmannen Wildlife Estates tunnuksen (WE label). Hollolassa vuodesta 1982 toiminut Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskus metsästyksen ja riistanhoidon kokeilu-, koulutus- ja mallialueena on täyttänyt WE-tunnukselle Euroopan havumetsävyöhykkeellä asetetut kelpoisuusvaatimukset. WE:n kansainvälinen raati luovutti kyseisen tunnuksen toimintakeskukselle syyskuun alussa Skotlannissa järjestämässään kokouksessa. Tunnus on samalla laatuaan kolmas pohjoismaihin myönnetty. Wildlife Estates on EU:n tunnustama, eurooppalaisten maanomistajien toteuttama hanke. Hankkeen ideoinnissa ja perustamisessa ovat lisäksi olleet mukana monet kansainvälisesti tunnetut metsästys- ja suojelualan järjestöt, kuten Kansainvälinen metsästys- ja riistansuojeluneuvosto (CIC) ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN). WE-toiminta tähtää metsästyksen julkisuuskuvan parantamiseen ja metsästyksen hyväksyttävyyden lisäämiseen osoittamalla, että kestävästi toteutettu metsästys ja hyvä riistanhoito turvaavat sekä lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja luonnonvaraisen lajiston säilymistä. Laadukkaasti toteutettu riistatalous on myös huomattava kulttuurillinen sekä aluetaloudellinen maaseudun voimavara. WE-toiminnan tärkein työkalu on alueevaluointi. Sillä määritellään yhden tai useamman tilan yhteenliittymän toteuttaman metsästys- ja riistanhoitotoiminnan tulosta sekä kestävän maankäyttö- toiminnan laatua. Tilakokonaisuudet, jotka saavat WE tunnuksen, muodostavat verkoston sitoutuen noudattamaan WE-asiakirjan ehtoja ja sitoumuksia sekä toimivat esimerkkeinä kestävän riistatalouden hoidolle. WE-tunnus ei ole sertifikaatti vaan tunnus sille ennalta asetettujen kriteerien täyttymisestä. Tunnus on voimassa viisi vuotta, minkä jälkeen kansainvälinen WE-raati arvioi hakemuksesta tunnuksen uudelleenmyöntämisen edellytykset. WE-kohteet toteutetaan EU:n alueella jäsenvaltioiden luonnonmaantieteellisin perustein joko atlanttisen, välimeren, boreaalisen, mannereurooppalaisen, makronesialaisen, alppiinisen tai pannonialaisen sijoittumisen mukaan. Evaluointikohde luokitellaan edelleen vielä joko vuoristoksi, kosteikkoalueeksi, metsämaaksi, viljelysmaaksi, rannikkoalueeksi tai joidenkin näiden yhdistelmäksi. pan unionimaiden metsästäjäjärjestöjen yhteistyöelin FACEn ja Birdlife Internationalin välinen sopimus "The sustainable hunting agreement", EU:n "European Charter on Hunting" ja EU:n komission opas "Hunting under the Birds Directive". Lisäksi on noudatettava IUCN:n periaatteita alkuperäislajien palautusistutuksissa, paikannettava ja luetteloitava alueeseen kohdentuvat erityyppiset suojelualueet suojelustatuksineen sekä kunnioitettava ekologisia ja laillisia vaatimuksia kuten Natura 2000:ta. Asiakirjan ensimmäisen tason mukaan hakemuksessa on alueesta annettava myös mahdollisimman kattava eliömaantieteellinen informaatio (lintu- ja nisäkäslajisto) sekä kuvattava aktiiviset luonnonhoitotoimet kuten kosteikot, eliöstöjen suoja-alueet, riistapellot ja muut ravintokohteet. Asiakirja edellyttää myös monivuotista hoitosuunnitelmaa talousarvioineen, ehdotuksen vuosittaiseksi hoitosuunnitelmaksi sisältäen kohteet, toimenpiteet, seurannan ja vuosiraportoinnin. Lisäksi on laadittava kestävän metsästyksen toteutukselle suunnitelma, josta käy ilmi se, miten alueen saalismäärät on sovitettu metsästettyjen luonnonkantojen dynamiikkaan. Hakemukseen on sisällytettävä myös tilan ja sen alueen luontokohteiden käyttö- ja kehittämissuunnitelma sekä toteutuskuvaus PR- tai koulutusaktiviteettien järjestämisessä. PR-toiminta on yksi WE:n prioriteetti. Sitä tulisikin toteuttaa esimerkiksi avoimien ovien periaatteella, opintoretkipäivinä tai muulla informatiivisella tavalla. Jotta asiakirjan eri tasojen vaatimukset ja elementit tulevat tyhjentävästi vastattua ja kuvattua, on hakemuksen tekemiseen varattava muutama päivä. Maastotyöhön on varattava keskimäärin pari päivää, sillä jo WE-evaluointiasiantuntijan tarkastukseen maastokohteissa kuluu vähintään päivä. Mitä WE-tunnus edellyttää? Tunnuksen saaminen edellyttää perusteellista, hakemuksen asiakirjan vaatimuksiin perehtymistä. Asiakirjan ensimmäinen taso sisältää kymmenen kohtaa, alkaen hakijan eli maanomistajan tai alueesta vastaavan tilanhoitajan identifioinnista. Seuraavaksi edellytetään kansainvälisten sopimusten vaatimusten kunnioittamista, kuten Euroo- MKJ Laitialan toimintakeskuksen aluetta Laitialan kartanoalueen kohdalta lintuperspektiivistä ­ rantapeltojen suojavyöhykkeet, ekologiset käytävät, pienet suojaisat metsäsaarekkeet kosteikkoineen, suojapuustoineen ovat merkittävä osa ylläpidon arvoista luonnon monimuotoisuutta. Tärkein työ tehdään kansallisella tasolla Wildlife Estates -toiminnan koordinointi tapahtuu Brysselin yhteystoimistosta. Ratkaisevassa asemassa ovat kuitenkin WE-toiminnan kansalliset evaluointiasiantuntijat. He informoivat, innostavat ja ohjaavat kukin tahollaan tiloja aluejaon vaatimusten mukaiseen WE-hakemusten toteutukseen. Metsähallitus vastaa Suomen WE-toiminnan koordinoinnista, ja kansainvälisessä neuvostossa Metsähallitusta sekä pohjoismaista asiantuntijuutta edustavat erätalouspäällikkö, eräneuvos Olavi Joensuu sekä ylitarkastaja, tohtori Ahti Putaala. Metsähallitus on yhteistyössä Suomen ja Ruotsin riista-asiantuntijoiden kanssa vaikuttanut jo toiminnan pilottivaiheessa 1998 WE-evaluointityön sisältöön ja rakenteeseen, erityisesti Euroopan boreaaliselle alueelle (johon Suomikin kuuluu) soveltu- Metsästäjä l 6 l 2010 l 31
• ELO:n toiminnanjohtaja Thierry de I'Escaille (vas.) luovuttamassa Wildlife Estates -tunnuksen Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskukselle. Tunnuksen vastaanottaa kenttäpäällikkö Ilkka Ala-Ajos. vien kriteerien hiomisessa. Tarkoituksenmukaisten kriteeristöjen aikaansaaminen ja täsmentäminen hyvinkin paljon toisistaan poikkeavien keskieurooppalaisten maatalousvaltaisten kulttuurialueiden ja pohjoisen havumetsävyöhykkeen erämaisten alueiden välillä olikin välttämätöntä. WE-tunnus on myönnetty EU:n alueella tähän mennessä yli 70 tilalle. Aiemmin Suomessa tunnuksen ovat saaneet Metsähallituksen Pyhäjoella sijaitseva Palosaaren mallitila sekä Lammilla sijaitseva Porkkalan kartano. Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskus on kolmas arvokkaan WE-tunnuksen Suomessa ja pohjoismaissa saanut mallialue. Tänään WE-toiminnan käynnistämiselle laajemmassa mitassa on mahdollisuudet myös Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Tunnukseen yltäviä, tasokkaasti hoidettuja metsästystiloja ja -alueita riistaluonnonhoitokohteineen löytynee maastamme jatkossa lisää. 32 l Metsästäjä l 6 l 2010 MKJ Laitiala ­ WE-tilakokonaisuus Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskus Hollolan Manskivessä kuuluu metsästyksen ja riistanhoidon kokeilu-, koulutus ja luonnonhoidon esimerkkikohteena maamme riista-alan mallitilojen uranuurtajiin. Lähes kolme vuosikymmentä sitten toimintansa aloittaneen toimintakeskuksen käytössä oleva luonto käsittää noin puolentoista tuhatta hehtaaria etelähämäläistä maa- ja vesialuetta, viljelyksiä, metsämaita ja vesistöä. Aluekokonaisuus on muodostettu Metsästäjäin Keskusjärjestön ja kuudentoista, lähinnä yksityisen, maanomistajan välisin vuokrasopimuksin. Metsästyksen ja riistanhoidon edistämiseen tähtäävät sopimukset ovat voimassa vielä vuoteen 2017 sisältäen niissä tarkemmin eriteltyjä maankäyttöoikeuksia, kuten myös pääsääntöisesti kaiken riistan kattavan metsästysoikeuden. Olavi Joensuu Boreaalinen tunnus MKJ Laitialan toimintakeskukselle WEtunnus myönnettiin lähinnä maatalouden ja vesiensuojelun toimintaympäristöissä suoritetun riistaluonnonhoidon, riistakantojen seurannan sekä kestävän metsästyksen toteutuksista. Erilaisten maankäytön intressien, mahdollisuuksien ja toimintatapojen yhteensovittaminen, suojeluarvojen kunnioittaminen ja alueen esimerkkikohteiden hyödyntäminen metsästyksen ja riistanhoidon koulutuksessa, tiedotuksessa sekä neuvonnassa olivat niin ikään WE-tunnuksen myöntämisperusteina. Toimintakeskuksen alueen riistalajisto on monipuolinen käsittäen kaikkiaan 15 metsästettävää riistanisäkäslajia ja 20 riistalintulajia. Myös muu eliölajisto on runsaslukuinen, ja siinä esiintyy koko joukko lintujen, suur- ja piennisäkkäiden sekä kasvikunnan direktiivilajien edustajia. Alueen luonto on rehevää edustaen osittain melko mosaiikkimaista, pelto- ja metsäkuvioiden vaihtuvuutta. Lisäksi repertuaariin kuuluu myös nykyaikaisin viljelymenetelmin hoidettuja suuria yhtenäisiä peltolohkoja, joille sijoitettuna on kaikkiaan yksitoista luonnon monimuotoisuuskohdetta yhteispinta-alaltaan lähes kymmenen hehtaaria. Lahden Vesijärveen pistävä niemialue muodostaa eläimistölle erityisolosuhteet esimerkiksi muuttavan linnuston levähdyspaikkana. Se tarjoaa samalla usealle eläin- ja kasvilajille kilometreittäin Vesijärven suojaisaa rantaviivaa ja -metsiä. Alueen pesimälinnustoon kuuluvat kurjet, kaulushaikarat ja laulujoutsen sekä monipuolinen pikku- ja riistalinnusto. Osa alueesta kuuluu kansalliseen pohjavesien suojeluohjelmaan, lintuvesien suojelualueeseen sekä Natura 2000:een. Yhteistyötä ja -ymmärrystä tarvitaan Maanomistajien suostumuksella toimintakeskus on vuosien varrella kyennyt rakentamaan, ottanut hoitovastuuta ja siten saanut säilytettyä osan erityisesti maanviljelysalueiden luonnonvaraisen eliöstön suoja-alueista. Tähän on panostettu niin sanottuihin joutomaihin suojaistutuksia luomalla, kosteikkoja perustamalla sekä monivaikutteisia riistapeltoja valmistamalla. Riistaeläinten talviruokinta on järjestetty lajikohtaiset erityistarpeet huomioiden eikä pienpetopyyntiäkään ole laiminlyöty. Metsäluonnon monimuotoisuutta on
• Ilkka Ala-Ajos edistetty yhteistyössä metsänomistajien ja metsäsuunnittelun kanssa. Toimintakeskuksen alueen metsänomistajat kuuluivat 1980-luvun lopulla maassamme siihen kärkeen, joka sai käteensä ensimmäiset riistan ja muita luontoarvoja korostavat metsäsuunnitelmat. Suomen liittyessä 1995 EU:n jäseneksi toimintakeskus toteutti ensimmäisten joukossa alueensa viljelijöille suunnitelmat maatalouden ympäristötukien erityistukien hakemiseen. Tänään luonnonhoitoyhteistyötä tehdään myös yli "reviirirajojen", josta on esimerkkinä Lahden Vesijärvisäätiön kanssa toteutettava kosteikko- ja suojavyöhykehanke Vesijärven valuma-alueelle. Valuma-alue käsittää noin 500 km², jolle tavoitteena on lähivuosien aikana toteuttaa kaikkiaan viitisenkymmentä monivaikutteista kosteikkoa. Kosteikkojen ensisijainen tarkoitus on Vesijärven veden laadun parantaminen, mutta suunnittelu ja toteutus huomioivat kohteiden kehittämisessä myös vesilintujen ja muun luonnonvaraisen eliöstön elinympäristövaatimukset. Toimintakeskus osallistuu tilaustyönä hankkeen kohteiden suunnitteluun ja työnohjaukseen luoden samalla uusia kosteikkomalleja uudistuvan riistahallinnon neuvontatyön tueksi. C.I.C. arvostaa suomalaista riistaluonnonhoitoa n Kansainvälisen metsästyksen ja riis- CIC Suomen delegaation uutisia n CIC Suomen delegaation syyskokous pidettiin WE-tunnus ­ Iso Kiitos! Toimintakeskus on vuosien myötä tarjonnut mallikkaan näyteikkunan järjestön eri tilaisuuksiin. Palaute luonnonhoidon malleista on poikkeuksetta ollut hyvä, ja tunnustusta on saatu niin kotimaisilta kuin kansainvälisiltäkin asiantuntijatahoilta. Maaseutuammattien oppilaitokset, yliopistojen kenttäkurssit ja nuorisotyötä unohtamatta esimerkiksi peruskoulujen oppilaat ovat vuosittain suunnanneet opintoretkensä alueen luontokohteisiin. Tätä artikkelia kirjoitettaessa odotetaan seuraavaksi aamuksi noin 90 peruskoululaisen päivän sessiota toimintakeskuksen riistarasteille ja erätulille makkaranpaistoon. Fyysisestä toteutuksesta riistanhoidon eri kohteiden toteuttamisessa ja siten ison siivun WE- tunnuksen kunniasta ansaitsevat lähes kaikki 160, vuosien varrella riistanhoidon työharjoittelussa kunnostautunutta, monet päättötyönsäkin Laitialassa aikaansaanutta opiskelijaa ja riista-alan harjoittelijaa. Vastaava siivu tunnuksen arvosta kuuluu luonnollisesti alueen maanomistajille, jotka ovat tilansa tähän tärkeään toimintaan vuosikausiksi luovuttaneet ja hyväksyneet riistan- ja muun luonnonhoidon osana kestävää maatilatoiminnan kehittämistä. Wildlife Estates -tunnus on myös lämmin kiitos toimintakeskuksessa työskennelleelle vakituiselle henkilöstölle. l Lisätietoa hankkeesta: www.wildlife-estates.eu tansuojeluneuvoston (CIC) 57. yleiskokous järjestettiin tänä vuonna Kroatian Dubrovnikissa. Kokouksen teemana oli "Välimeren maiden luonnon monimuotoisuus ­ metsästäjien haasteet ja mahdollisuudet". CIC:ssä on yli kahdeksankymmentä jäsenmaata ja sen asema on edelleen vahvistumassa kansainvälisen verkostoitumisen myötä. Järjestön uudeksi puheenjohtajaksi valittiin ranskalainen Bernard Lozé. Hän vakuutti puheenvuorossaan jatkavansa CIC:n toiminnan kehittämistä, erityisesti sen taloudellisen tilan kohentamiseksi. CIC:n uusi strategia tukee entistä näkyvämmin tieteellistä tutkimustoimintaa ja vaikuttamista lainsäädäntöjen kehittämiseksi. Uusia tuulia odotetaan myös tuoreen toiminnanjohtaja Tamàs Marghescun myötä. Hän siirtyi tehtävään kansainvälisestä luonnonsuojeluliitosta (IUCN). CIC:n kulttuurikomission kirjallisuuspalkinto-työryhmän puheenjohtajana pitkään toimineen Maria Princess zu Stollberg-Wernigeroden työn jatkajaksi kokouksessa valittiin CIC Suomen delegaatiosta filosofian tohtori Jukka Bisi. CIC:n Edmond Blanc -raati myönsi yleiskokouksen yhteydessä Metsähallituksen Pyhäjoella sijaitsevan Palosaaren metsäluonnonhoidon mallialueelle arvostetun Edmond Blanc -tunnustuksen. Palosaaren tilalla on tutkimustulosten pohjalta sovitettu pitkäjänteisesti ja ansiokkaasti yhteen metsätalous ja riistanhoito sekä kestävän käytön menetelmät alueen metsästyskäytössä. Palosaaressa koulutetaan myös metsä- ja riista-alan ammattilaisia sekä opiskelijoita. CIC Edmond Blanc -tunnustus on aiemmin, vuonna 2003 CIC Helsingin yleiskokouksen yhteydessä myönnetty myös Kainuun riistanhoitopiirille ja Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskukselle. Metsähallituksen Palosaaren koulutusja mallialueelle on myönnetty vastaavista ansioista kuluvan vuoden alussa myös Euroopan maanomistajajärjestön (ELO) WEtunnus (Wildlife Estates -label). Samaan aikaan WE-tunnuksen sai Porkkalan kartano Lammilla. Kuluvan vuoden syyskuussa Wildlife Estates -tunnus myönnettiin myös Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskukselle Hollolaan. n Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskuksessa 8. lokakuuta 2010. Kokouksen aiheina olivat muun muassa luottamushenkilövalinnat seuraavalle kolmivuotiskaudelle 2011­2013 sekä CIC:n mukainen kansallinen trofeetoiminta ja kansallisten trofeetuomarien pätevöittämiskriteerien periaatteiden käsittely. CIC Suomen delegaatiota kunnioitettavan pitkään puheenjohtajana luotsannut valtiotieteen tohtori, eräneuvos Lorenz Uthardt luopui puheenjohtajuudesta. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin everstiluutnantti Hannu Orsila Keuruulta. Hannu Orsila kuuluu CIC Suomen delegaation aktiivijäseniin ja hän on myös ollut pitkäaikainen Suomen Metsästäjäliiton hallituksen jäsen. Useita vuosia CIC:n varapuheejohtajana sekä delegaation varapuheenjohtajana toimineen Seppo Havun niin ikään luopuessa tehtävästään delegaation varapuheenjohtajaksi valittiin filosofian maisteri Christian Krogell. Delegaation sihteerinä jatkaa edelleen MKJ:n kenttäpäällikkö Ilkka Ala-Ajos. Lorenz Uthardtilla on ollut CICvuosiensa aikana useita merkittäviä luottamustehtäviä. Jo vuonna 1984 aloittanut CIC-aktiivi on toiminut muun muassa CIC Wildlife and Environment -komission (nykyinen Sustainable Use -komissio) varapuheenjohtajana sekä puheenjohtajana, jäsenenä CIC Edmond Blanc -price tuomaristossa, jäsenenä Ethical-komiteassa sekä CIC-säätiön jäsenenä. Lorenz Uthardt toimi CIC Suomen delegaation vt. puheenjohtajana vuodesta 1986 vuoteen 1995, josta alkaen hän toimi delegaation puheenjohtajana ja CIC-neuvoston jäsenenä aina tähän päivään asti. CIC Suomen delegaation kokous vahvisti trofeetuomarien kansallisten pätevyysvaatimusten kriteerien periaatteet. Trofeetuomariksi pätevöityminen edellyttää jatkossa viralliseen CIC-tuomarikoulutukseen osallistumista. Lisäksi tuomariksi aikovan on osallistuttava trofeiden mittaustoimintaan vähintään viidessä CIC:n mukaisessa kansallisessa tai alueellisessa näyttelyssä. Tämän jälkeen tuomarikokelas voi antaa näytön osaamisestaan ja pätevöityä trofeetuomariksi. Tarkemmat vaatimukset trofeetuomarien pätevöittämisestä valmistuvat kevään 2011 aikana. CIC Suomen delegaatiooon kuuluu kaikkiaan viisikymmentä riista-alan tai sitä läheisesti sivuavan alan asiantuntijaa ja jäsentä. Yksityisjäsenet muodostavat enemmistön, mutta delegaatioon kuuluu myös useita yhteisöjäseniä sekä kolme valtiojäsenyyttä edustavaa henkilöä. Koko jäsenistöstä nuorisojäseniä (Young Opinion) on kaikkiaan viidennes. Suomen delegaatio on jäsenvahvuudeltaan Pohjoismaiden suurin. n Metsästäjä l 6 l 2010 l 33
• Joulun kovimmat JUHLATARJOUS! -paketti KÄYTTÖNyt Magnum-paketti (GPS-panta+ohjelma) ja Nokia E52 Sonera-sopimuspuhelin* yhteishintaan. VALMIIKSI U! Ohjelma 300 karttaruutua ja 1 vuoden Live-palvelu. GPS-panta+ohjelma Nyt pieni erä vain nopeille! +puhelin * ASENNETT Minun Sonera -liittymä ja Nokia E52 * /kk 24 kk:n sopimuskausi + Minun Sonera -liittymä alk. 1,99/kk. 9 699,POINTER ­ AITO SUOMALAINEN Minun Sonera -liittymän norm. hintaiset kotimaan puhelut 0,0796 /alkava minuutti + puhelun aloitusmaksu 0,049 /kpl. Tekstiviestit 0,0796 /kpl. Kotimaan dataliikenne alk. 0,91 /alkava tunti. Nokia E52 Minun Sonera -liittymällä yhteensä alk. 9,00 /kk (24 kk sopimuksella kokonaishinta alk. 263,76 ). Liittymän hinta ilman laitetta alk. 1,99 /kk (47,76 /24 kk) ja puhelimen svh. 299 . Etusi sopimuksella 96 . Katso 3G-verkon suuntaa-antavat peittoalueet www.sonera.fi/peittoalue. Tarjous voimassa 31.12.2010 asti. -panta · Vesitiivisjaiskunkestävä · A-GPSjaGPRS · Ladattava,tehokasakku · Kahdenvuodentakuu ym. huippuominaisuuksia! 599,- Bellman Luolatutka Täysin digitaalinen vastaanotin. Näytössä nuolet ilmoittavat suunnan ja numerot osoittavat etäisyyden metreinä ja senttimetreinä. Vastaanotin näyttää suunnan ja syvyyden. Sinun ei tarvitse olla täsmälleen lähettimen yläpuolella saadaksesi signaalin. Vastaanottimen nuolet auttavat paikantamaan nopeasti kohdan, jossa etäisyys koiraan on matalin. UUSI MALLI! Hunter MK69 Plus Edullinen, tehokas ja käytöltään, yksinkertainen, VHF-puhelin harrastuskäyttöön. Tehoantenni ja huippuherkkä vastaanotin tuovat potkua kuuluvuuteen. NiMh 1800 mAh:n tehoakku takaa pitkän toiminta-ajan. 26 kanavaa, teho 1,5 tai 5W, iso valaistu näyttö, roiskevesitiivis, tehoantenni, skannaus, automaattinen pikalaturi. Sisältää korvanapin mikrofonilla. 159,- 459,- 449,Classic+Intello Klassinen tehopaketti Classic tehopaketti sisältää vastaanottimen sekä teholähettimen. Paketti tuo käyttäjälle maksimaalisen kantaman. Mukana säilytyskotelo. Exact-paketit alk. Soveltuu niin pienille kuin suurille koirille. Varustettu seisonta- tai haukkuhälyttimellä. 199,Försäljning på Svenska 050 4033 000 Katso lisää tuotteita ja tilaa kätevästi verkkokaupastamme! www.valiokoiravarusteet.fi 0500 176 596
• paketit meiltä! SG-550MMS Riista-/valvontakamera GSM-lähettimellä Kuvat suoraan sähköpostiin tai kännykkään Ei tarvetta ulkoiselle virtalähteelle Valmiusaika maastossa jopa useita kuukausia Videossa myös äänen tallennus Erittäin helppo asennus Lämpötilan näyttö Laserkohdistus Värinäyttö Langaton kaukosäädin Toimii myös tavallisena riista-/valvontakamerana Et tarvitse erillistä gsmlähetintä! Kaikki yhdessä! Riista-/valvontakamerat AIDOT JA ALKUPERÄISET UUDET MALLIT! UUSI MALLI JA OHJELMISTO! sh. 449,- SG-550 ja SG-550V Liikkeen tunnistus. Tallennus infrapunan avulla myös pimeässä. 5MP kuvat tai digivideot muistikortille. Tukee 8Gb muistikortteja. Soveltuu esimerkiksi myös omakotitalon, kesämökin tai koiratarhan valvontaan. Valmiusaika maastossa useita kuukausia! SG-550V sisältää värinäytöllisen ohjaimen, jolla voit katsella kuvat vaikka paikanpäällä. VALMIIKSI ASENNETTUNA! KYSY NYT TARJOUS 139,199,HUIPPUUUTUUS! Hälytykset matkapuhelimeen, reaaliaikainen ääni, kaukosäädin, katso kuvia matkapuhelimellasi, liiketunnistin,IR-valaistus,kuvatsähköpostiin... katso huippuominaisuudet verkkokaupasta. Lite-lihamylly Jokakodin pikkujätti Monipuolinen pikkumylly jokaisen kodin tarpeisiin. Näppärä koko helpottaa varastointia mutta kätkee sisäänsä tehokkaan paketin. Mukana leikkuuterät ja makkarasuutin. KAPASITEETTI JOPA 250 kg/h MaxiPLUS lihamylly Todellinen tehomylly kovaan käyttöön Erinomainen mylly kovaan käyttöön ammattilaisille ja kotiin. Tästä myllystä ei kapasiteetti ja teho heti lopu. 398,Mini Deluxe vakuumipakkaaja Ruostumatontaterästä.Erittäin suorituskykyinen. Soveltuu ilmakanavoiduillepusseille. Saumausleveys 400 mm. Paino 12.5 kg. 149,Joulun lahjasuosikki! Haudutuspata Tavalliset Laadukas elektroninen haudutuspata aromikkaampaan ruoanvalmistukseen. Vetoisuus 4,5 litraa. norm. 299,- 698,norm. norm. 1150,- Nosturivaaka Vakuumipussit 80 micron · 160x250 · 200x300 · 250x300 120 micron · 160x250 · 200x300 · 200x450 · 250x300 · 300x400 · 400x500 hinta/100 kpl hinta/1 000 kpl 6,90 54,90 8,90 73,20 10,90 87,80 hinta/100 kpl hinta/1 000 kpl 8,90 70,80 11,90 99,00 18,90 140,00 14,90 122,00 29,90 40,00 317,00 89,- 129,- Maksimi punnituspaino 300kg. Minimi punnituspaino 2 kg, tarkkuus 0,1kg. Mukana kaukosäädin ja laturi. Vaa´assa ladattava akku. 229,Lihaveitsi 1000 kpl 6, 100 kpl 90 Hinnat alk. 54,90 RULLAT · 2 rullan pakkaus 100 micron hinta/2 rll · leveys220mm,pituus10m 14,90 · leveys280mm,pituus10m 19,90 PUSSIT 100 micron hinta/100 kpl hinta/1 000 kpl · 160x250 12,90 116,00 · 200x300 16,90 152,00 · 200x450 24,90 224,00 · 250x300 19,90 179,00 · 300x400 29,90 269,00 Ilmakanavoidut SG-55 0V Ca GSM-valvontakamera 129,- mo 10,- RST-teräjaUltraGripkädensija onnistuneeseen lihankäsittelyyn. Terän pituus 14 cm. Ammattilaisten suunnittelema. Hintoihin lisätään toimituskulut. Katso lisää tuotteita ja tilaa kätevästi verkkokaupastamme! www.eratuote.fi Försäljning på Svenska 050 4033 000 045 652 0000
• Marko Mikkola, riistanhoidonneuvoja, Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri Koiran kanssa metsällä Ajokoirasta on moneksi Ajokoiraharrastuksella on Suomessa pitkät perinteet. Jänisjahti suomalaista ajavaa koiraa käyttäen onkin yksi tunnetuimmista metsästysmuodoista maassamme. Suomenajokoira on ollut jo kauan suosituin koirarotumme ja vuotuiset rekisteröintimäärät ovat pysytelleet tuhansissa yksilöissä. Ajavien koirien suosion syynä lienee niiden pitkä käyttömahdollisuus ja se, että rodut ovat säilyneet lähes täysin metsästäjien käsissä. 36 l Metsästäjä l 6 l 2010
• S l Suurissa ajavissa koirissa ei juurikaan voida erottaa käyttölinjaisia koiria näyttelylinjaisista, vaan kaikilla yksilöillä on kohtuulliset mahdollisuudet kehittyä käyttötarkoitukseensa sopiviksi yksilöiksi. Tunnettuahan on, että useat muut metsästyskoirarodut ovat vuosien saatossa jakautuneet erillisiin linjoihin joista näyttelylinjaisten yksilöiden metsästysvietit ovat saattaneet heiketä ja koirien koko kasvaa epäkäytännölliseksi alkuperäistä käyttötarkoitusta ajatellen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Suurten ajavien koirien osalta sanotaan usein, että ne soveltuvat parhaiten yhtenäisille ja laajoille metsästysalueille. Näin ajatellaan sen vuoksi, että rikkonaisilla teiden ympäröimillä metsästysmailla saattavat vauhdikkaasti ajavan koiran edessä jänikset ja etenkin rusakot ja ketut kulkeutua ajoradalle, junan raiteille, heikoille jäille tai muuten vaarallisille paikoille. On totta, että ajovauhdilla on vaikutusta siihen, minkä verran ajettava pyrkii käyttämään hyödyksi koiralle epäedullisia maastonkohtia, mutta asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Koiran ajovauhtiin vaikuttavat useat eri tekijät kuten esimerkiksi vainuamistapa sekä ajon sujuvuus. Suurikokoinen ja kevytrakenteinen ajokoira on fyysisesti kestävä ja nopea, mutta jos se käyttää niin sanottua jälkivainua eli ajaa eläimen jälkeä kuono lähellä maanpintaa haistellen kaikki eläimen tekemät kiemurat, ajovauhti saattaa olla huomattavasti hiljaisempi kuin monta kertaa pienempikokoisella ilmavainuisella koiralla. Tähän perustuu myös se, että Ruotsissa ja Ahvenanmaalla on pienten hirvieläinten metsästyksessä sallittu suurempien ajavien koirien käyttö kuin Manner-Suomessa. Jälkivainuinen koira ei koskaan painosta ajettavaansa vaan pikemminkin seurailee pikku hiljaa eläimen jättämää jälkivanaa, jolloin ajettavalle jää enemmän aikaa kuunnella takaa-ajajansa tekemisiä. Tällöin eläin ehtii myös tarkkailla huomattavasti paremmin etumaastoa ja havaitsee passimiehet ja -naiset herkemmin kuin ilmavainuisen ajokoiran ajama eläin. Etenkin kettupassissa täytyy olla hiirenhiljaa ja liikkumatta, mikäli mielii päästä ampumaan repolaisen jälkivainuisen koiran ajosta. Toisaalta eläin kulkee rauhallisemmin, ja näin metsästäjälle jää enemmän aikaa kuunnella ajoa samoilta jalansijoilta. Eläimen käyttäytymiseen ajossa vaikuttaa koiran ajonopeuden lisäksi myös äänenanto. Tasaisesti haukkuvan koiran ajossa eläin toisinaan kesyyntyy kulkemaan rauhallisesti, kun taas hiljaa välimatkan ajettavaan kurova täydellä rähäkällä lähituntumasta ajamaan lähtevä koira tekee ajettavan levottomaksi, ja tällaisessa tilanteessa etenkin kettu juoksee helposti kauas ja suoraan tai piiloutuu maan alle. Laaja rotukirjo Laaja rotukirjo tarjoaa mahdollisuuksia valita itselleen mieluisan koirayksilön. Ennen koiran hankintaa täytyy miettiä, millaisen riistan metsästämiseen koiraa on laittamassa ja minkä tyyppisiä alueita on käytettävissä. Jos tietää jo koiraa hankkiessa, että haluaa keskittyä ainoastaan jonkin tietyn riistaeläimen metsästämiseen tai vaihtoehtoisesti Vaikka monista roduista löytyy kaiken riistan ajajia, ennen koiran hankintaa kannattaa miettiä, millaiseen metsästämiseen koiraa ensisijaisesti tarvitsee. Metsästäjä l 6 l 2010 l 37
• haluaa metsästää kaikkea mahdollista jäniksistä suurpetoihin, tällainen harkinta rajaa vaihtoehdot vähemmäksi. Useista roduista löytyy kyllä kaiken riistan ajajia, mutta mikäli haluaa metsästää esimerkiksi jäniksiä, ei kannata valita vahvasti petoviettistä koirarotua, kuten englannin- tai amerikankettukoiraa. Kaiken riistan taitajia löytyy puolestaan esimerkiksi suomen- ja venäjänajokoirista sekä pienemmistä roduista. Suomenajokoiraakin valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että eri linjoissa on viettien suhteen vaihtelua ­ nykyisin löytyy jo lähes täysin petoviettisiä kotimaisia ajureita, joita jäniksen tuoksut eivät saa innostumaan. Suurilta ajavilta koirilta metsästetään prosentuaalisesti suurin osa Suomen noin 200 000 metsäjäniksen saaliista. Kettusaaliista Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemän saalisaineistoselvityksen perusteella saadaan eräksi ajavilla koirilla reilu neljännes, eli viime vuosien saalismäärissä se tarkoittaa noin 17 000 yksilöä. Ajavat koirat ovat kunnostautuneet myös supikoirien pysäyttäjinä ja tätä työmaata riittääkin, sillä viime vuosien supikoirasaaliit ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Suuret ajavat koirat ovat käyttökelpoisia myös suurpetojen, kuten ilveksen, karhun ja suden metsästyksessä. Karhunmetsästystä varten maahamme on tuotu viime vuosina kyseiseen pyyntimuotoon soveltuvia uusia koirarotuja, kuten plott houndeja ­ kotoisammin sanottuna plotteja. Kyseiselle rodulle on kuluneena kautena kaatunut hyvistä töistä useita karhuja eri puolilla maata. Toinen viimeaikainen suosiota saavuttanut tulokasrotu, jota voidaan käyttää sekä jänisten että pienpetojen metsästykseen, on keskikokoinen eestinajokoira. Jo pitkään suosiota niittäneillä seka-ajureilla beagleillä ja dreevereillä on myös omat käyttökohteensa ja vankkumaton harrastajakuntansa. l n Yhteispohjoismaisen Supikoira-Life+ -hankkeen tavoitteena on estää lajin vakinaistuminen Skandinaviaan. Osa suomalaisista supikoirista on vaeltanut viime vuosina valtakunnanrajojen ulkopuolelle. Suomi on muiden pohjoismaiden tavoin sitoutunut noudattamaan useita kansainvälisiä ja kansallisia sopimuksia, direktiivejä ja ympäristötavoitteita, ja siksi meidän on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin estääksemme vieraslajien vakinaistumisen maahamme. Koska supikoiran voidaan katsoa jo saavuttaneen vakinaisen populaation, meidän tulee sopimusten velvoitteiden mukaisesti joko hävittää tai rajoittaa sen kantaa siten, että se on hallitulla tasolla sekä pyrkiä estämään supikoiran leviäminen muihin maihin. Nyt EU:n projektille myöntämien varojen avustuksella supikoirien metsästystä tehostetaan etenkin Ruotsiin rajoittuvilla alueilla. Tavoitteiden toteutumiseksi on tärkeää, että pyynnissä käytetään kaikkia mahdollisia laillisia pyyntikeinoja. Myös ajavat koirat ovat erittäin tehokkaita supikoirajahdeissa, ja samalla niiden käyttö siihen tarjoaa lisää harrastusmahdollisuuksia koirille omistajineen. n 38 l Metsästäjä l 6 l 2010
• UUDET, EDULLISEMMAT MEOPTA KIIKARITÄHTÄIMET JA KATSELUKIIKARIT MEOPTA MEOPRO ­KIIKARITÄHTÄIMET Laadukas, tarkka ja suorituskykyinen kiikaritähtäinsarja 1"runkoputkella. Paljon ominaisuuksia huokeaan hintaan. Silmänetäisyys jopa 90mm. keaan Mallit 3-9x42, 4-12x50 ja 6-18x50 MEOPTA MEOPRO ­KIIKARIT Vaativaankin käyttöön soveltuva kiikari, jossa yhdistyy erinomainen optinen suorituskyky, kestävyys ja erittäin kilpailukykyinen hinta. Mallit 6,5x32, 6 8x42 ja 8 10x42 ti: M nti Myynti Ase- Ase- ja urheilu- liikke t liikk et kautta maan www.remes.fi Metsästäjä l 6 l 2010 l 39
• Teksti ja kuvat: Henna Kaarakainen Metsästyskoiraharrastajat geneetikkojen apuna - koirien geenitutkimuksesta työkaluja terveempään koirakantaan Tämän hetken kuumimpiin koiragenetiikan tutkimusprojekteihin kuuluu suomenpystykorvan epilepsiageenien etsiminen. Tutkimusryhmän mukaan sairauden aiheuttavien geenien löydyttyä ikävän yleisestä sairaudesta voidaan päästä jopa kokonaan eroon. Matti osti itselleen saksanmetsästysterrierin kettu- ja supimetsälle, ja metsästysintoisesta pennusta kasvoikin tehokas luolakoira. Kaksivuotiaana se alkoi kuitenkin yllättäen käydä äksyksi eikä metsästyskään luistanut. Koiran silmät olivat niin kivuliaat, ettei se antanut edes koskea niihin, joten edessä oli väistämättä lääkärireissu. Eläinlääkäri kertoi Matin koiran sairastuneen perinnölliseen sairauteen, linssiluksaatioon, joka saa silmän etuosan irtoamaan. Pian sokeutuneesta ja sairaasta koirasta ei enää ollut metsälle. Sen lisäksi, että kivuista kärsivää koiraa oli kurja katsella, Mattia harmitti parin vuoden mittaisen sinnikkään koulutustyön ja kalliiden koiran hankintakustannusten valuminen hukkaan. "No", Matti toteaa, "ei auta itku markkinoilla, eihän parantumattomalle sairaudelle mitään voi" ­ vai voiko sittenkin? l Helsingin yliopiston Biomedicumissa Folkhälsanin tutkimuslaitoksella on vuodesta 2006 pyörinyt tutkimusohjelma, joka pyrkii löytämään ratkaisuja Matin ja hänen koiransa ongelmien kaltaisiin pulmiin. Kyseessä on professori Hannes Lohen koiragenetiikan tutkimus. Lohi ryhmineen etsii geenejä, jotka altistavat jollekin tietylle sairaudelle. Kun tällainen sairausgeeni löytyy, pystytään sairaudelle kehittämään testi, jonka avulla perinnöllisiä sairauksia kantavat koirat voidaan tunnistaa. Tällöin koirat voidaan geenitestata jo ennen astuttamista, ja mikäli sairautta löytyy, osataan sitä periyttävät koirat rajata jalostuksen ulkopuolelle. Suurin hyöty tuleekin tavallisille koiranomistajille: kun pennunostaja etsii sopivaa pentua, hänen ei enää tarvitse arvuutella puhkeaako koiralle myöhemmin jokin rodulle ominainen, ikävä perinnöllinen sairaus ­ hän voi kysyä suoraan, ovatko pentueen vanhemmat sairauden suhteen tutkittuja ja terveitä. Paitsi koirat, myös ihmiset hyötyvät koiragenetiikan tutkimuksesta, sillä iso osa 40 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Kiima-aika kiivaimmillaan ja mahtipukit liikkeellä! Täysikuun aika saa liikkeelle harvinaiset kymppipiikkiset mahtipukit Lähde kanssamme Laukonpeurajahtiin nauttimaan huikeita kokemuksia upeiden jahtipäivien merkeissä. Jahti suoritetaan tornista kyttäämällä. Varaa nyt jahtisi parhaimmille viikoille, vko 47 ja 48! Kysy myös muut Laukon jahtipaketit (ajojahti mäyräkoirilla sekä miesajo). Muutaman yleisen metsästyskoirarodun perinnöllisiä sairauksia. ihmisten sairauksista on tuttuja koirienkin elämästä: sydänsairaudet, narkolepsia, syövät ja niin edelleen. Molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi eksyikin koirien pariin juuri ihmistutkimuksen kautta Kanadassa työskennellessään. ­ Samoihin aikoihin, kun tutkimme lasten epilepsiaa, valmistuivat myös koiran perimän täyskartoitus sekä geenien paikantamiseen liittyvät työkalut. Koirilla esiintyy paljon epilepsiaa, joten etsimme sairausgeenejä myös niistä. Tunnistimme ensimmäisen epilepsiageenin, ja selvisi, että sama geeni aiheuttaa ihmisellä tappavaa epilepsiaa, Laforan tautia, Lohi kertoo ensiaskelistaan koiragenetiikan parissa. ­ Koiran ja ihmisen perimät ovat 95­ prosenttisesti samanlaisia, joten todennäköisyydet uusien sairauslöytöjen tekemiseksi koirien avustuksella myös tulevaisuudessa ovat hyvät. toisuuden vaaliminen on yhtä tärkeää kuin sairauksien kitkeminen. Näiden kahden peruspilarin välillä tasapainoileminen voi varsinkin harvinaisten rotujen kohdalla olla haasteellista. Siksi joidenkin sairauksien kohdalla jalostuksessa suositellaankin käyttämään myös sairausgeeniä kantavia, mutta ulkoisesti terveitä koiria. Varaa samalla myös talven tunnelmallisimmat Laukkopeijaiset Kuninkaan Lohissa! Tule nauttimaan Vanhan Viilatehtaan puusaunan upeat löylyt sekä taivaallinen Laukonpeurasta valmistettu riista illallinen juomineen. Tavalliset koirat "tutkimusmateriaalina" Koiragenetiikan tutkimus on täysin riippuvainen tavallisten koiranomistajien vapaaehtoisesta osallistumisesta, sillä ilman koirilta saatuja näytteitä ei tutkimusta voida tehdä. ­ Näytteitä tarvitaan jatkuvasti terveistä ja sairaista koirista, rodusta riippumatta, Lohi sanoo. ­ Osallistumalla tutkimukseen myötävaikuttaa rotunsa ongelmien tutkimukseen. Usein se myös johtaa geenilöytöihin, mikä mahdollistaa geenitestien kehityksen ja sen myötä tulevien paritusten suunnittelun siten, ettei sairaita koiria syntyisi. Lisäksi näytettä voidaan hyödyntää monessa muussa tutkimuksessa, esimerkiksi rodun perinnöllisen monimuotoisuuden selvittämisessä, selventää Lohi. Terveen jalostuksen kannalta monimuo- Veren matka koirasta tutkimusryhmän pöydälle Toisin kuin monissa eläintutkimuksissa, Lohen koiragenetiikan tutkimuksessa ei käytetä perinteisiä eläinkokeita. Ryhmän laboratoriotiloista ei siis löydy häkissä asustavaa koekoiralaumaa joita vuoron perään piikitettäisiin erilaisia kokeita varten. Sen sijaan tutkimusryhmän työskentelytila on täynnä laboratoriopöytiä, tietokoneita ­ ja, ehkä hieman yllättäen, pakastimia. Pakastimien oviin on liimattuna värikkäitä tarroja, joista löytyy tuttuja nimiä: Pluto, Pulivari, Milou, Idefix... Nimetyt pakastimet auttavat näytteiden löytymistä paremmin kuin vaikkapa kylmä lukusarja ­ jokainen karvaisen sarjakuvasankarin mukaan nimetty pakastin on nimittäin täynnä tutkimukseen osallistuneiden koirien verinäyteputkia ja verestä eristettyä DNA:ta. Tutkimukseen osallistuvat koirat ovat taas tuiki tavallisia koti- ja käyttökoiria ympäri Suomea, ja tuleepa ryhmälle näytteitä ulkomailtakin. Näyte on yleensä verinäyte, joka otetaan koiran etujalasta. Toinen, harvinaisempi vaihtoehto on raaputtaa asiaan tarkoitetulla harjastikulla hieman posken sisäpintaa. Juuri kuolleelta koiralta voidaan verinäytteen sijaan ottaa kudosnäyte, esimerkiksi pala korvanlehteä. Veriputken tai kudospalan mukana lähetetään koiran tiedot sisältävä lomake, jonka pohjalta tutkijat tietävät esimerkiksi Fasaanijahdit myös käynnistyneet! Osallistu hienon jahtipäivän viettoon fasaaninmetsästyksen parissa. Illan kruunaa korkeatasoinen kolmen ruokalajin riistaillallinen. Varaukset myyntipalvelu@kuninkaanlohet.com Yhteistyössä Polaris-moottorikelkat ja -mönkijät Erämatkailun Edelläkävijä KUNINKAANTIE 28, 01740 VANTAA, FINLAND TEL. +358 9 253 25300, FAX. +358 9 253 25355 WWW.KUNINKAANERA.FI Metsästäjä l 6 l 2010 l 41
• Mikä ihmeen geeni? n Koirilla ­ aivan kuten ihmisilläkin ­ on laaja kirjo erilaisia sairauksia. Osa sairauksista tarttuu bakteerien tai virusten välityksellä, toiset taas ovat perinnöllisiä eli ne johtuvat perimässä olevista virheistä. Perimän voidaan ajatella koostuvan seuraavasti: l Koko perimä on kuin eliön yksityiskohtainen käsikirjoitus. Se koostuu mikroskooppisen pienistä osasista (nukleotideista), joita on neljää eri tyyppiä. Näiden erilaisten nukleotidien voidaan ajatella olevan elävän olennon käsikirjoituksen kirjaimia. l Nukleotidirihmaa kutsutaan DNA:ksi, josta perimä siis muodostuu ­ aivan kuten kirjaimet muodostavat koko tekstin. l DNA taas jakautuu erilaisiin toiminnallisiin jaksoihin, geeneihin­ aivan kuten teksti jakautuu useiksi eri lauseiksi. Yksittäiset geenit ohjaavat elimistön erilaisia toimintoja. Ihmisen joka solusta löytyy täsmälleen samanlainen paketti DNA:ta, sama käsikirjoitus, jota eri puolilla kehoa olevat solut kuitenkin lukevat eri kohdista: sydänlihaskudoksessa ovat aktiivisina sydämen toimintaan vaikuttavat geenit, suoliston soluissa taas suoliston rakenteeseen vaikuttavat geenit. Jos käsikirjoitukseen tulee ylimääräinen tai muutoin virheellinen pätkä (mutaatio) tai sitä luetaan väärästä kohdasta, voi aiheutua ongelmia. Näin syntyneet geenivirheet voivat aiheuttaa eliöllä esimerkiksi perinnöllisen sairauden. Geenivirhe ei aina tarkoita automaattisesti sairastumista. Tällainen "sairausgeeniksikin" kutsuttu kohta kuitenkin kasvattaa sairastumisen todennäköisyyttä ­ joskus lähes sataan prosenttiin. n myös putkiluiden kehityshäiriötä, jonka seurauksena niiden jalat jäävät poikkeuksellisen lyhyiksi. Tällaisen "tappijalkaisuuden" aiheuttaa virheellinen geeni, joka on myös paikannettu ja jalostukseen käytettävät koirat voidaan testata sen osalta. ­ Lyhytjalkaisia harmaita ei käytetä metsästykseen, kertoo Lohi kehityshäiriön seurauksista. ­ Sen lisäksi, että geenilöytö mahdollistaa sairauden jalostamisen pois koko rodusta, se on avannut meille mielenkiintoisia näkymiä luiden kehittymiseen. Jäniskautta odotteleva Ruusa ­ dreeveri kävi alkusyksystä lahjoittamassa verinäytteen tutkimuksen käyttöön. verinäytteeseen liittyvän koiran sairauksista ja yksilöllisistä luonteenpiirteistä. Mitä tutkimukseen lähetetylle näytteelle sitten tapahtuu, kun se saapuu kirjekuoressa tutkimusryhmälle? ­ Kun näyte saapuu tutkimusryhmälle, se pakastetaan ensin. Myöhemmin siitä irrotetaan robotin avulla DNA, joka säilötään pieneen muoviputkeen ja pakastetaan käyttöä varten, kerrotaan laboratoriosta. Lopputulos näyttää maallikosta lähinnä tuubilta, jossa on mitättömän pieni määrä vettä. Tämä vesitipassa oleva mikroskooppisen pieni pitoisuus DNA:ta riittää kuitenkin genetiikan tutkijoille, joiden arkea on työskennellä hyvin pienien ainemäärien parissa. He jatkokäsittelevät DNA:ta, vertailevat eri näytteitä sekä paikantavat niistä tietokoneen ja koiran lomaketietojen avulla esimerkiksi juurikin eri sairauksille altistavia geenejä. Aseita sairauksia vastaan jo saatu Jopa maailman mittakaavassa erityisen laaja DNA-pankki mahdollistaa lukuisia eri tutkimuksia. 30 000 näytteen voimin on saatu paikannettua jo liuta koirien sairausgeenejä ­ ja jokainen geenilöytö on täysin vapaaehtoisnäytteiden ansiota. Tutkimusryhmä on tehnyt jo useita läpimurtoja, vaikka ohjelma on pyörinyt vasta neljän vuoden ajan. Yksi metsästäjien kannalta merkittävä löytö oli suomenajokoirien ataksiaa aiheuttava geeni, ja siihen kehitetty geenitesti on saatavilla jalostukseen. Ataksia on aivoperäinen kehityshäiriö, joka vie koiran normaalin liikuntakyvyn jo pentuna, ja tekee sekä syömisen että juomisen lopulta mahdottomaksi. Koira joudutaan lähes poikkeuksetta lopettamaan. Myös artikkelin esimerkkitapauksessa ilmennyt linssiluksaatio pystytään testaamaan koiralta, samoin toinen silmän vakava sairaus, PRA, joka aiheuttaa verkkokalvon rappeutumisen. PRA ­ testi löytyy muun muassa mäyräkoirille ja englanninspringerspanieleille. Harmailla norjanhirvikoirilla esiintyy Metsästyskoiraharrastajat tutkimukselle erityisen arvokkaita Koiramaailmassa sairauksia riittää löydettyjen geenien jälkeenkin ­ ja niin myös tutkimusryhmällä uusia projekteja. ­ Parhaillaan kartoitamme esimerkiksi epilepsiageenejä suomenpystykorvasta, suomenlapinkoirasta ja monista muista roduista. Karjalankarhukoirilta tutkimme harmaakaihia, kertoo Lohi tämän hetken kuumista projekteista. Metsästäjän kannalta on oleellista, pärjääkö koira jo nuorena metsällä vai kypsyykö se hyvinkin hitaasti. Koiragenetiikan tutkimus saattaa jatkossa tarjota lisää työkaluja tämänkin ominaisuuden vaalimiseen. ­ Käynnissä on erilaisia käyttäytymistutkimuksia. Yksi niistä on juurikin selvittää karjalankarhukoirien ja jämtlanninpystykorvien varhaiskypsyyden periytymistä, Lohi vahvistaa. Lohen mukaan on hyvinkin mahdollista, että tulevaisuudessa tutkittaisiin myös käyttöominaisuuksien periytymistä vanhemmilta niiden pennuille. Tällöin voitaisiin ehkä selvittää, kuinka vaikkapa jokin tietty metsästysominaisuus periytyy. Luonteenpiirteistä vastaavanlainen projekti on jo käynnissä arkuuden osalta. Jos tarkastellaan Kennelliiton vuosittaisia suosituimpien koirarotujen listoja, voidaan sanoa Suomen olevan ainakin koirien osalta metsästäjien maa. Suomenajokoira, suomenpystykorva, noutajat sekä hirvi- ja karhukoirat hallitsevat rotulistan kärkeä. Lisäksi suomalaisilla on paljon metsästykseen käytettäviä terrierejä, mäyräkoiria, seisojia sekä metsästysspanieleita. Miksi tutkimuksessa kaivattaisiin nyt erityisesti metsästäjien aktiivisuutta? ­ Koirissa on paljon perinnöllisiä sairauksia eivätkä metsästysrodutkaan ole niiltä välttyneet, vastaa Lohi. ­ Metsästysrotuja on erilaisia käyttötarkoituksen sekä riistan mukaan, ja koira on metsästäjälle merkittävä apu. Kyseessä on muutenkin korvaamattoman arvokas harrastus, ja siksi metsästysrotujemme terveydestä on syytä yhteisesti huolehtia, Lohi tähdentää. l 42 l Metsästäjä l 6 l 2010
• LUOTETTAVA ERÄKUMPPANI Mistä tiedetään, kuka sairastuu ja kuka ei? n Koiran perimä on sattumanvarainen yhdistelmä sen isän ja emän TOSI TARKOITUKSEEN. perimää. Sairaus voi periytyä pennulle kahdella tavalla. Osa perinnöllisistä sairauksista puhkeaa koiralla vain, jos se perii saman sairausgeenin molemmilta vanhemmilta. Tällöin puhutaan peittyvästi periytyvästä sairaudesta, sillä yhden sairausgeenin olemassaolo koiralla ei vielä riitä sairastumiseen. Vallitsevasti periytyvät sairaudet taas voivat puhjeta koiralla jo yhdellä sairausgeenillä. Tällöin siis riittää, että vain toinen koiran vanhemmista kantaa sairausgeeniä. Tilannetta mutkistaa vielä se, että tietty sairausgeeni ei automaattisesti tarkoita sairasta koiraa, vaan suurempaa todennäköisyyttä sairastua kyseiseen tautiin. Tiettyjen sairauksien kohdalla sairausgeenin periminen voi kuitenkin tarkoittaa lähes 100 prosentin todennäköisyyttä sairastua. Kun tarkastellaan koiraa yksittäisen sairauden suhteen, on suomeksi sanottuna olemassa siis kolme vaihtoehtoa: 1. Koira voi olla tietyn perinnöllisen sairauden suhteen terve, jolloin se ei kanna sairausgeeniä. 2. Koira voi olla sairausgeenin kantaja ilman, että se itse sairastuu koskaan kyseiseen tautiin ­ sairaus periytyy siis peittyvästi. Tällainen geenivirhe näennäisesti terveen koiran perimässä ei näy välttämättä mitenkään ulospäin, mutta koira voi edelleen periyttää sairausgeeniä jälkeläisilleen, joilla sairaus taas voi puhjeta. 3. Koira voi olla sairas. Sairaudesta riippuen taudin ilmenemiseen voi riittää joko isältä tai emältä peritty yksi sairausgeeni tai sairaus voi vaatia puhjetakseen kummaltakin vanhemmalta perityn sairausgeenin. Sairaus voi olla periytynyt siis peittyvästi tai vallitsevasti. n 6 . 9+9 0 , tk. MAAILMAN MYYDYIN AUTOMAATTIMÖNKIJÄ Nopeasti reagoiva todellinen, 100 % neliveto NYT SPORTSMAN 500 HO 4X4 `10 Kuinka koirasi voi osallistua tutkimukseen? n Näyte voidaan ottaa koiralta eläinlääkärissä esimerkiksi tavallisella TYÖPAKETTI KAUPAN PÄÄLLE! VALITSE KAKSI KOLMESTA. E T U S I A RV O J O PA 1 .6 0 0 ,- rokotuskäynnillä tai virallisella näytteenottajalla, joita ovat esimerkiksi monet tutkimusryhmän jäsenet. He kiertävät ympäri Suomea erilaisissa koiratapahtumissa, kuten rotujärjestöjen näyttelyissä. Tällaisessa näytteenottotilaisuudessa veren luovuttaminen on maksutonta. Mikäli haluat tietää lähialueellasi järjestettävistä seuraavista näytteenottotilaisuuksista, voit ottaa yhteyttä suoraan tutkimusryhmään puhelimitse (09 ­ 191 25680) tai sähköpostilla (lgl-kyselyt@helsinki.fi). Lisätietoja tutkimuksesta sekä tarkat ohjeet osallistumisesta löytyvät tutkimusryhmän nettisivuilta osoitteesta www.koirangeenit.fi kohdasta "osallistuminen". Yliopisto tai tutkimusryhmä ei hyödy rahallisesti yhdestäkään tutkimukseen osallistuvasta näytteestä. Mikäli jalostukseen käytettävältä koiralta halutaan erikseen tarkistaa, kantaako se jotakin tiettyä sairautta jonka aiheuttava geeni on jo tutkimuksen kautta löydetty, voidaan ostaa geenitesti. Niitä myyvät alalla toimivat kaupalliset yritykset. n Reilu monitoimikärry Arvo 699,- Pure Polaris 2500 lbs -vinssi Arvo 549,- Puskulevysarja Arvo 822,- Voimassa 31.12.2010 saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Ei voi yhdistää muuhun tarjoukseen. WWW.POLARIS.FI YHTEISTYÖSSÄ: Metsästäjä l 6 l 2010 l 43
• Teksti ja kuvat: Aku Ahlholm, Jahti-lehden toimitussihteeri Metsästäjäliitto aloittaa 90-vuotisjuhlat T Puolet suomalaisista metsästäjistä kuuluu Metsästäjäliittoon. Ensi vuonna liitto juhlii 90-vuotista taivaltaan, jonka aikana se on kasvanut Suomen suurimmaksi kansalaisjärjestöksi. l Takana oli lyhyt yö. Vielä pikkutunneilla kokousväki oli kinastellut säännöistä ja varsinkin siitä, miten rahavarat tulisi jakaa. Lopulta eversti V. Brander löi nuijan Helsingin Seurahuoneen jyhkeään pöytään ja ilmoitti kokouksen päätöksen: Suomen Yleinen Metsästäjäliitto - Finlands Allmänna Jägarförbund r.y. oli perustettu. Vuosi oli 1921 ja ympäristö harvinainen. Jokaisessa Seurahuoneen huoneessa oli puhelin, lämmin vesi ja keskuslämmitys, mutta harvinainen oli kokousväkikin. Upseereita, tohtoreita, muita akateemisia, johtajia, liikemiehiä ja ennen kaikkea hienoja nimiä, Karl Fazer heidän joukossaan. Myöhemmin liiton etujoukkoihin tuli lisää tunnettuja miehiä, muun muassa vapaaherra Carl Gustav Mannerheim kunniapresidentiksi 1924. Suomalaisten metsästysseurojen yhteinen liitto sai alun, jota moni syrjäisä metsämies olisi seurannut silmät ymmyrkäisinä. Metsästäjien puolestapuhujaksi Liitto ei toki jäänyt herraseuraksi vaan astui metsästäjien lähelle. Nykyään se valvoo ja edistää metsästäjien yhteisiä etuja, kuten liiton säännöt sanovat. Metsästäjät ampuvat liiton kilpailuissa, osallistuvat koulutuksiin tai leireille, kysyvät liiton asiantuntijoilta apua metsästys- ja seurakysymyksissä, lukevat jäsenille tulevaa Jahti-lehteä tai hankkivat varusteita liiton Eräkontista. ­ Olemme valtiovallasta taloudellisesti riippumaton ja siksi voimme ilmaista metsästäjien mielipiteen suhteellisen vapaasti. Tämä on tärkeää nyky-yhteiskunnassa. Metsästyksellä on myös vastustajansa, toiminnanjohtaja Panu Hiidenmies sanoo. Metsästäjäliitto antaa lausuntoja kaikkiin metsästystä koskeviin säädösesityksiin ja kuuluu Euroopan metsästäjien kattojärjestöön FACEen. Muillekin kuin metsästäjille liitto on viime aikoina tullut tutuksi petokeskustelusta. ­ Kieltämättä suurpetokeskustelu ja erityisesti susi on ollut esillä rajusti. Myös ilveskannan ja karhukannan kasvu ovat asioita, joissa olemme profiloituneet. Ei ole muita tahoja kuin Metsästäjäliitto, joka kykenisi tuomaan metsästäjien omat havainnot suurpetotilanteesta yhteiskunnalliseen keskusteluun, Hiidenmies sanoo. 90-vuotista taivaltaan ensi vuonna juhliva Suomen Metsästäjäliitto valvoo ja edistää metsästäjien yhteisiä etuja. Hyljeasiassa onnistuttiin Hiidenmies sanoo, että harmittomalta vaikuttava Selkämeren kansallispuistohanke 44 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Metsästäjäliitto teki strategisen tarkennuksen ja totesi olevansa ennen kaikkea edunvalvoja. osoitti, että Suomessa on edelleen taantumuksellisia näkemyksiä, joiden mukaan metsästys ei osana luonnon kestävää käyttöä olisi hyväksyttävää. ­ Metsästäjät ovat kuitenkin monessa mielessä edistyksellisimpiä luonnon hoitajia ja keräilytalouden harjoittajia. Myös riistanlihan asema luonnonmukaisena ruoan raaka-aineena on kiistattoman hyvä. Monelle suomalaismetsästäjälle hieman vieras hylkeenmetsästys oli vastikään saamassa kolkon lopun, kun EU hyväksyi hyljetuotteiden kaupan kieltävän asetuksen. Suomi sai viime keväänä merkittävän torjuntavoiton ja poikkeuksen Suomeen. Panu Hiidenmiehen mukaan se oli yksi Metsästäjäliiton suuria onnistumisia. ­ Tämä tapahtui rajat ylittävällä yhteistyöllä muiden metsästäjäjärjestöjen kanssa. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta ei viimeinen monikansallisen sääntelyn vaikutuksista kansallisiin metsästyskäytäntöihimme. Konkreettisena lähimenneisyyden esimerkkinä voi mainita viimeisimmät karhuluvat. Maa- ja metsätalousministeriö ratkaisi asian pitkälti toivomallamme tavalla. Liiton omat internetsivut on suunniteltu siten, että ne hyödyttäisivät mahdollisimman paljon tavallista metsästäjää. Esimerkiksi riistalaukaussimulaattorista on tullut hitti: siinä jokainen voi kokeilla, mihin riistaa kannattaa tähdätä. Sivujen uutispalsta seuraa metsästysuutisia koko ajan ja kuviin jokainen voi lähettää muun muassa erikoisia riistakameran otoksiaan. l Lähde: Seitsemän vuosikymmentä metsästykselle, Juha K. Kairikko Kirjoitus aloittaa Suomen Metsästäjäliiton juhlavuoden kunniaksi sarjan, joka jatkuu seuraavissa Metsästäjälehdissä. ­ Olemme valtiovallasta taloudellisesti riippumaton ja siksi voimme ilmaista metsästäjien mielipiteen suhteellisen vapaasti. Tämä on tärkeää nyky-yhteiskunnassa. Metsästyksellä on myös vastustajansa, sanoo Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Panu Hiidenmies. Anna Grenfors & Jari Ruohotie Muutoksia vauhdilla Kun Metsästäjäliitto täyttää 90 vuotta, se pyrkii menemään tohinalla eteenpäin. Kaikki keskeiset toiminnot on käyty läpi viimeisen kahden vuoden aikana perusteellisesti. Henkilöstö on vaihtunut lähes kokonaan ja liitto siirtynyt uusiin tiloihin. Liitto teki strategisen tarkennuksen ja totesi olevansa ennen kaikkea edunvalvoja, mutta myös metsästäjien koulutustoiminta ja metsästysammunta ovat edelleen tärkeitä toiminta-alueita. Metsästäjäliitto on kannattanut Suomen Riistakeskuksen perustamista. Liiton mukaan kaukainen maali voi riista-alan toimijoilla olla hyvinkin yhteneväinen. ­ Toivomme Riistakeskuksen aloittavan toimintansa sujuvasti. Tarkoituksenamme on tehdä myös läheistä yhteistyötä keskuksen kanssa, Panu Hiidenmies sanoo. Nettiammunnasta tuli hitti Palataanpa kuitenkin hetkeksi takaisin hämyisälle Seurahuoneelle. Metsästäjäliitto syntyi pian 90 vuotta sitten juhlavaan ympäristöön, jota olisi taatusti sanottu moderniksi, jos sanaa olisi silloin yleisesti käytetty. Modernina liitto on pyrkinyt pysymään. Metsästäjäliittoon törmää nyt myös internetissä tai vaikkapa Facebookissa. Liitto auttaa jäsenseuroja tekemään omia internetsivuja, jotta seurojen tiedotus olisi nopeaa ja nykyaikaista. Metsästäjäliiton Facebook-kavereille palkintoja n Metsästäjäliiton Facebook-sivuilla on nimit- täin käynnissä arvontaviikot. Metsästäjäliitto arpoo joka viikko jouluun saakka yhden metsästysaiheisen palkinnon kaikkien Metsästäjäliiton Facebook-ryhmään liittyneiden kesken. Palkintojen arvo kasvaa joulua kohden. Joulunalusviikoilla arvotaan pääpalkinnot, eli kuuden megapikselin riistakamera (Moultrie I-65s, ovh. 600 ) ja Tracker-koiratutka ohjelmineen (Tracker G400 ja Tracker Hunter Classic, ovh. yht. 898 ). Tarkemmat tiedot arvonnasta ja viikkopalkinnoista löydät Metsästäjäliiton kotisivuilta www.metsastajaliitto.fi heti etusivulta Ajankohtaista-osasta tai Metsästäjäliiton Facebook-sivuilta osoitteesta www.facebook. com. näyttää laukauksen jälkeen osuman paikan eläimen anatomiakuvassa ja kertoo osuman todennäköisen vaikutuksen eläimen käyttäytymiseen. Käyttäjä pääsee kokeilemaan taitojansa hirven, valkohäntäpeuran, kauriin, karhun, teeren, hylkeen ja villisian ammunnassa. Lisäksi simulaattoriin lisätään myös ampumakokeiden tauluja. Kotisivuja metsästysseuroille Riistalaukaussimulaattori on Metsästäjäliiton kotisivuilla www.metsastajaliitto.fi sijaitseva pedagoginen työkalu, jonka avulla on helppoa havainnollistaa laukauksen vaikutus eläimeen ja sen käyttäytymiseen eri osumakohdissa. Simulaattori on ollut käytössä jo usean vuoden ajan ja on saanut paljon kiinnostusta ja kehuja. Osumakuvat vaihtuvat realistisiksi ja korkeatasoisiksi anatomiakuviksi. Simulaattori Simulaattoria päivitetään jälleen Suomen Metsästäjäliitto ja Kotisivukone ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jonka ansiosta Metsästäjäliiton jäsenet ja jäsenseurat voivat avata vaivattomasti omat kotisivunsa jäsenhintaan. Helposti ylläpidettävien kotisivujen myötä voidaan kertoa kiinnostavista ajankohtaisista asioista, tulevista tapahtumista ja esimerkiksi toteuttaa kyselyjä jäsenkunnalle. Kotisivukoneella toteutat kotisivut vaivattomasti ja nopeasti. Kotisivujen kokeileminen on täysin maksutonta ja riskitöntä. Voit tutustua palveluun sitoumuksetta kaksi viikkoa ja päättää sen jälkeen haluatko tilata kotisivut käyttöösi. Lisätietoa palvelusta ja sen jäsenhinnoittelusta saat osoitteesta www.metsastajaliitto.fi/kotisivut. n Metsästäjä l 6 l 2010 l 45
• Katja Holmala Tutkijan tuntoja Kohtaamisia ihmisten ja petojen kanssa n Pienenä tyttönä hiukan pelkäsin pimeää. Kotitilaa ympäröivässä metsässä vaani mielikuvituksessani mitä kauheimpia, kauhukirjojen hahmoja muistuttavia otuksia. Sittemmin työni tutkijana on vienyt minut monenlaisiin tilanteisiin oikeiden petojen kanssa. Itselleni lajeista tutuimmiksi ovat tulleet supikoirat, ketut, mäyrät sekä kotikissat. Viime vuosina olen kohdannut myös isompia villejä kissoja, ilveksiä. Lähikontaktit ovat harvinaisia, yleensä tarkkailen eläimiä kauempaa, uusimpien tekniikoiden avulla jopa satojen kilometrien päästä. Olenkin viehtynyt nykyteknologian tarjoamiin petojen elämän vakoilumahdollisuuksiin. VHF-pannat ja nykyisin GPS-GSM-pannat valottavat hämäräaktiivisten ja piilottelevien lajien liikkumisen saloja. Mittavana haasteena tutkijalle on kuitenkin huijata eläin erilaisiin pyyntivälineisiin. Mitä isommaksi tutkittava laji on vaihtunut, sitä vaikeampaa pyydystäminen tuntuu olevan. Elävänä pyynti kysyy siis melkoista sitkeyttä ja vankkumatonta tausta-apua. Joskus eläimen sitkeys voittaa, vaikka se loukkuun olisi joutunutkin. Näin kävi erään mäyrän tapauksessa. Kolmannenkaan nukutusannoksen jälkeen tässä sississä ei ollut havaittavissa lievintäkään uneliaisuutta. Lopulta se pinkaisi raivokasta vauhtia takaisin metsään. Myös luonnon voimia apuna käyttäen pyynti voi onnistua. Saareen jäiden aikaan eksynyt kettu oli kiipelissä, kun jäähileinen vesi keväällä katkaisi sen poistumistiet. Riuskat avustajat ja tutkija lähestyivät saarta veneellä. Hädissään repo pakeni veteen, mutta uupui pian haavilla nostettavaan kuntoon. Pannan laiton jälkeen tutkijakin oli märkä kuin uitettu kettu. Lähikohtaamiset petojen kanssa ovat olleen turvallisia minulle. Vaikka etäisyys tutkijasta petoon on alle metrin, välissä on yleensä verkkoa tai joskus lautaakin. Tuijotuskilpailu on ankara, mutta päättyy yleensä minun voittooni, tosin nukutusaineen suosiollisella avustuksella. Lähikontaktissa olen määräävä osapuoli, toinen kun on tajuton. Kohtaamisesta peto lähtee varustettuna joko korvamerkillä tai radiolähetinpannalla, minä (kädet hiukan täristen) saaliinani tukku karvaa, sylkeä, ja joskus - kakkaakin. Silloinkin, kun oikeasti kuljen pedon perässä maastossa, ei näköyhteyttä yleensä saavuta. Useimmiten havaitsen pedosta vain sen jälkiä tai jätöksiä. Joskus sattuu kuitenkin yllätyksiä, kuten seuratessani eräänä yönä mäyrän liikkumista merenrantaruovikon ja metsikön välillä. VHF-signaali vaikutti heikkenevän, joten hyppäsin autosta ja lähdin kävelemään tien reunaa. Yhtäkkiä signaali löi täysillä. Hiekkatiehen jäi sekä minun että mäyrän jarrutusjäljet. Joskus on käynyt niinkin päivämakuita tarkastaessani, että signaalin jatkuvasti voimistuessa olen jännittyneenä ollut varma näkökontaktista - mutta eteen on tullut pelkkä eläimen kaulasta tippunut panta. Välillä mietityttää, minkälaiset seikat ovat saaneet eläimen liikkumaan juuri kyseisessä paikassa. Eräänkin naarasilveksen sijaintipisteestä löytyi golfpallo tietenkin keskeltä viheriötä. Birdie! Mennessäni uudelle alueelle ilvestä seuraamaan, voin yleensä jo maisemaa katsoessani arvata minne on patikoitava, korkeat tai peitteiset paikat ovat ilvesten mieleen. Siitä näkövinkkelistä katsoen Suomen metsät ovat harvennushakkuutähteiden valtaamia tiheikköjä ja liukkaita kalliojyrkänteiden reunoja. Joitakin vuosia sitten tein öiseen aikaan maastotöitä erityisellä radioseuranta-autolla, jonka katolla oli kolmeen metriin nostettava suuri käänneltävä antenni. Puskaradion kautta sain kuulla arveluja autosta ja kuljettajasta, joista erikoisimpia olivat roolit venäläisenä vakoilijana tai tv-luvan tarkastajana. Päiväsaikaan liikkuessani ihmiset eivät yleensä ole arastelleet, vaan tulevat suoraan kysymään, mitä kummaa olen tekemässä. Näistä kohtaamisista onkin seurannut lukuisia mielenkiintoisia tarinatuokioita pedoista ja luonnosta yleisesti. Kerta toisensa jälkeen olen ilahtunut ihmisten tiedon- janosta ja lämpimästä vieraanvaraisuudesta. Monet pullakahvit on tullut juotua, ja eräs ohikulkenut metsämies jakoi eväsleipänsä palelevan tutkijan kanssa. Pimeän pelko hellitti kunnolla vasta aikuisiällä, kun tutkiessani pienpetojen ekologiaa jouduin itsekin elämään samassa öisessä tahdissa seuraamieni otusten kanssa. Pedoista pelottavimmat ovat kuitenkin kaksijalkaisia. Pimeästä metsästä tielle astuva, pyssyllä varustettu peto, on ollut ehdottomasti koko urani pelottavin otus. Havaittuaan minut vaarattomaksi tutkijaksi, tämäkin peto tyytyi lyhyen tuijotuskilpailun jälkeen vaihtamaan ystävällisiä viestejä. Tästäkin tapaamisesta lähdin kädet täristen. En pelkää metsäneläimiä, mutta tunnen niitä kohtaan tervettä kunnioitusta. Villieläin on villi, vaikka käyttäytyisikin näennäisen tuttavallisesti tai näyttäisi söpöltä. Petojen elämän salaisuuksiin on kuitenkin kiehtovaa kurkistaa, läheltä tai kaukaa. Onneksi petotutkijan työ ei modernina aikakautenakaan ole vain tietokoneen takana kyyhöttämistä, vaan kohtaamiset eläinten ja ihmisten kanssa tuovat siihen väriä. n FT Katja Holmala työskentelee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ilvesprojektissa vastuututkijana. 46 l Metsästäjä l 6 l 2010
• CHIRUCA-KENGISSÄ JALATKIN NAUTTIVAT LUONNOSTA ­ KAIKISSA OLOSUHTEISSA DOGO BOA Pinta Scotchgard-käsiteltyä, ä, vedenpitävää nupukkia. Vuori uori nappanahkaa, jonka alla vedenpitävä Gore-Tex® -kalvo. Nopea s, ja varma BOA® nauhoitus, vahvisSuojaava kumikärki, TPU-vahvisam® tetut kyljet ja kumiset Vibra ® Vibram® H ti lk hj t Hunting ­ulkopohjat. MASTIN BOA Koot 38-47 38 47 Scotchgard-käsiteltyä vedenpitävää nupukkia ja vettähylkivää nappanahkaa. Gore-Tex® -vuori, BOA® nauhoitus. TPU vahvistetut TPU-vahvistetut kyljet ja kumiset Vibram® Hunting -ulkopohjat. -ulkopohjat ulkopohjat. SCANDINAVIA Koot 38-48 38 48 Scotchgard-käsiteltyä vedenpitävää tävää nupukkia ja vettähylkivää nappanahkaa. Ultimate Gore-Tex® ® vuori. Puolijäykkä sisäpohja. Ruostesuojatut H.R.T.-nauhakiinnikkeet. keet. TPU-vahvistetut kyljet ja kumise kumiset et Vib Vibram® Hunting -ulkopohjat. ® H ti lk hj t. HUSKY HIGH Ve Vedenpitävää box-calf-nahkaa edenpitävää ja nappanahkaa. Gore-Tex® -v -vuori. Mustat, ruostesuojatut H.R.T.-nauhakiinnikkeet. Pu Puolijäykkä sisäpohja. Kumiset CH CHIRUCA® Vibram® Hunting -ulkopohjat. PAR PARHAAN HUOLEN CHIRUCA-KENGISTÄ RHAAN HUO PIT PITÄVÄT CHIRUCA KENKIENHOITOTUOTTEET. ti M nti Myynti: Ase- Ase- ja urheilu- liikke t liikk et kautta maan www.remes.fi Metsästäjä l 6 l 2010 l 47
• Markku Laulumaa, riistanhoidonneuvoja, Uudenmaan riistanhoitopiiri Länsi-Uudenmaan ilveslaskenta 2010 Ilvesten jäljet tunnistettiin erinomaisesti. Hankaluuksia tuottivat ainoastaan emojensa jälkiä kulkeneet pennut. S l Suurpetokantojen seuranta Suomessa peLänsi-Uudenmaan lumijälkilaskennassa havaittujen ilvespentueiden sijainti. Tarkistetut havainnaisella ympyrällä ja tarkistamaton neliöllä. havainto sinisellä not on esitetty pu- Ilveskannan kasvu ja levittäytyminen on ollut nopeaa: ainoa kissapetomme ei enää olekaan harvinaisuus, pikemminkin päinvastoin. Länsi-Uudenmaan viime tammikuisten lumijälkilaskentojen avulla etsittiin keinoja entistä tarkempien kanta-arvioiden tekemiseksi. rustuu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetohavainnointijärjestelmään. Riistanhoitoyhdistysten alueella toimii suurpetoyhdyshenkilöitä, jotka toimittavat alueeltaan havaintoja tutkimuksen käyttöön. Järjestelmä on toiminut suhteellisen hyvin harvojen ja runsastuvien suurpetokantojen alueella, jos havainnoitsijaverkosto on ollut riittävä ja sen aktiivisuus on saatu pidettyä yllä. Ilveksen runsastuessa viime vuosina järjestelmän toimivuudessa on havaittu ongelmia. Sen tuottama tieto kannan kehityksestä ei vastaa muutoin saatua tietoa. Esimerkiksi riistakolmiolaskennat ja havainnot käytännössä kertovat kannan kasvusta. Tähän ongelmaan haluttiin Uudellamaalla etsiä ratkaisuja, jotta ilveskanta-arvio saataisiin lähemmäs todellista ilvesmäärää. Parhaaksi vaihtoehdoksi seuloutui lumijälkilaskenta, joka lopulta toteutettiin 2.1.2010. Kyseinen päivä oli sääolosuhteiltaan ensimmäinen laskentaan sopiva. Jälkeenpäin voidaan todeta, että läheisistä juhlapyhistä huolimatta päivä oli laskentaan oikeastaan ainut mahdollinen, sillä poikkeuksellinen lumitalvi Tuhat vapaaehtoista metsästäjää laski yhteensä 5 000 kilometriä ennalta suunniteltua laskentareitistöä. hankaloitti jo tuolloin laskentaa paikoin kohtuuttomasti. Laskentaan valmistava työmäärä oli suuri niin vapaaehtoisten riistanhoitoyhdistyksittäin tekemänä kuin työryhmän osalta. Hyvin suunniteltu on kuitenkin puoliksi tehty, ja liikkeelle saatiin noin 1 000 metsästäjää 130 metsästysseurasta. Nämä vapaaehtoiset laskivat yhteensä 5 096 kilometriä ennalta suunniteltua laskentareitistöä 4 827km²:n alueella, joka on 41prosenttia Uudenmaan metsästyskelpoisesta pinta-alasta. Laskijoiden lisäksi avainhenkilöitä olivat paikalliset laskentapäälliköt, joita oli yksi tai kaksi jokaisessa yhdistyksessä. Havaitsematta jäämistä arvioitiin eri menetelmillä, jotka vertasivat laskentareitistön kattavuutta ja peittävyyttä verrattuna ilvesten liikkuvuuteen. Minimikanta-arvioksi saatiin 20 pentuetta, kuitenkin niin, että pentueita oli suurimmalla todennäköisyydellä 22­23 ja maksimissaan 25. Näitä laskennallisia arvioita tukivat kenttähavainnot laskentaa seuraavan päivän tarkistuksissa, jolloin kaksi laskennassa huomaamatta jäänyttä pentuetta havaittiin. Tämän arvion mukaan ilveksiä oli laskenta-alueella siis 120­150 kappaletta. Kaikkiaan laskenta oli työläs ponnistus, ja kiitos kuuluu jokaiselle siihen osallistuneelle! Jatkossa menetelmiä edelleen kehitetään niin, että tarkempia ilveskanta-arvioita saataisiin mahdollisimman kustannustehokkaasti. Nyt on käynnissä kevennetyn laskentamallin kehittäminen, jota pyritään testaamaan itäisellä Uudellamaalla tänä talvena. Edelleen on tärkeää ilmoittaa kaikki havainnot suurpedoista petoyhdysmiehille. Koko raportti laskennasta on luettavissa RKTL:n internetsivuilla osoitteessa: http:// www.rktl.fi/julkaisut/j/507.html l Ilveksiä ilmeisesti enemmän kuin koskaan Tutkija analysoi tuloksia useilla eri menetelmillä, joiden tulokset tukevat toisiaan. Luotettavimpana arviona pidetään pentuemäärän ja kannan rakenteen perusteella tehtyä arviota. Laskentapäivänä alueelta löydettiin yhteensä vähintään 19 eri ilvespentuetta ja kokonaan havaitsematta jäi 1­5 pentuetta. 48 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Sari Suhonen, Petri Nummi & Hannu Pöysä NOWAC Vesilinnut ovat tärkeä yhteiseurooppalainen riistavara, jonka hoito ei ole aivan yksinkertaista. Muuttavien lintujen kattava kantojen hoito vaatisi kansainvälistä yhteistyötä sekä elinympäristöjen hoidossa että metsästyksen suunnittelussa. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan myös vesilintujen seurannassa, ja sorsakantojen hoidon ongelmia ratkomaan on nyt perustettu pohjoismainen yhteistyöfoorumi Nordic Waterbirds and Climate Network (NOWAC). ­ pohjoismaista yhteistyötä vesilintututkimukseen osallistui reilu parikymmentä tutkimuksen ja riistahallinnon edustajaa Islannista, Ruotsista, Suomesta ja Tanskasta. Suomea kokouksessa edustivat tutkijat Helsingin ja Turun yliopistoista, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta sekä Aronia-instituutista. Kokouksen teemana olivat ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset Pohjoismaiden sorsalintukantoihin. Erityistarkasteluun otettiin sinisorsa- ja haahkapopulaatioiden tila. Kokouksessa päätettiin myös kahden tieteellisen konferenssin järjestämisestä. Ensimmäinen niistä järjestetään lokakuussa 2011 Ruotsissa ja jälkimmäinen huhtikuussa 2013 Islannissa. Riistahallinnon edustajia toivotaan mukaan yhteistyöhön myös Suomesta. Tanskan kokouksessa koottiin yhteen olemassa olevat aineistot sorsakannoista. Työn perusteella on mahdollista tunnistaa tietämyksessä olevat puutteet. Aineistojen avulla on tarkoitus selvittää muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksia Pohjoismaiden alueen sorsalintukantoihin. Pitemmän aikavälin tavoitteena on saada sorsille kansainvälinen kannanhoitosuunnitelma. Sinisorsaan keskittynyt työryhmä kokosi tietoa lajin populaatiokoon vaihteluista, saalismääristä ja poikastuotosta Pohjoismaissa. Näiden tietojen pohjalta lajin väitettyä taantumista on vaikea todentaa, sillä eri lähteiden tiedot kannan muutoksista ovat ristiriitaisia. Asia vaatii lisäselvityksiä. Lisäksi työryhmässä todettiin, että koko Euroopassa vain Suomessa seurataan jatkuvasti laskennoilla sinisorsan poikastuottoa. Myös saaliin tilastoinnissa ja seurannassa on runsaasti puutteita, ja vain Tanskassa saalista seurataan jatkuvasti siipinäytekeräyksin. Vaikka sinisorsa tunnetaan melko hyvin, on nyt havahduttu siihen kuinka valtavasti Euroopassa istutetaan sinisorsia: arviolta 4,5 miljoonaa sorsaa istutetaan vuosittain, mikä on erittäin paljon lajin arvioituun kokonaiskantaan (noin 8 miljoonaa) nähden. Istukkaista valtaosa ammutaan, mutta loppujen vaikutuksesta luonnon kannalle ei tiedetä juuri mitään. Suomessa paikalliset toimet sorsien elinympäristöjen parantamiseksi ovat viime aikoina edenneet vauhdilla. Kosteikkojen määrä kasvaa, kun uusia riistakosteikoita perustetaan ja vanhoja palautetaan. Tanskalaiset taas ovat edelläkävijöinä metsästykseltä rauhoitettujen levähdyspaikkojen perustamisessa. Tämä toiminta tulisi laajentaa kansainväliseksi. l H l Hyvässä kantojen hoidossa huomioitaisiin elinympäristön laatu koko muuttoreitin alueella, eli pesimä-, levähdys- ja talvehtimisalueilla. Samoin saalismäärät mitoitettaisiin levinneisyysalueen osille sopivaksi kestävän verotuksen periaatteiden mukaan. Myös vesilintujen seurannan tulisi olla kansainvälisesti koordinoitua ja kattavaa. Näin ei kuitenkaan ole. Euroopassa ei ole yhtenäistä vesilintukantojen seurantaa, jota voitaisiin käyttää pohjana kestävän verotuksen suunnittelussa. Euroopan tasolla ei esimerkiksi poikastuotannosta tai metsästyssaaliista tiedetä paljoakaan. Tämä merkitsee sitä, että vaikka joitain suuntauksia kannoissa havaittaisiin, muutosten syitä on vaikea selvittää ja tehokkaita hoitokeinoja vaikea suunnitella. Kannanhoidon suunnittelu on erityisen polttava aihe juuri nyt, kun Suomessa monien runsaidenkin sorsien, kuten haapanan ja tavin, kannat ovat taantuneet (Metsästäjä 5/2010). Suomella on suuri kansainvälinen vastuu vesilintujen pesimäkannoista ja pesimäympäristöistä ­ seikka, joka usein jää vähemmälle huomiolle suomalaisessa riistaeläimiä koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa. Sinisorsaryhmä työn touhussa kokoamassa tietoja Euroopan sinisorsakannasta Århusin yliopiston tutkimusasemalla. Kuvassa ovat etualalla Hannu Pöysä, Petri Nummi ja Lars Dalby (Tanskasta). Tavoitteena on saada sorsille kansainvälinen kannanhoitosuunnitelma. Kohti kansainvälistä kantojen hoitoa Sorsakantojen hoidon ongelmia ratkomaan on nyt perustettu pohjoismainen yhteistyöfoorumi Nordic Waterbirds and Climate Network (NOWAC). Foorumin perustamiskokous pidettiin syyskuussa Tanskassa, Århusin yliopiston tutkimusasemalla. Työpajaan Sari Suhonen Metsästäjä l 6 l 2010 l 49
• Olavi Joensuu, erätalouspäällikkö, eräneuvos Eräaatoksia valtion mailta Valtion maiden hirvisoppa kypsyy - Hirviluvilla keinottelu halutaan kuriin n Hirvieläinasetuksen muutos, jossa etusijamenettelyyn oikeutetut pai- kalliset hakijat poistettiin säädöstekstistä, on avannut paremman kanavan pienille ulkokuntalaisille seurueille ja seuroille sijoittua myös pohjoisen palkisille. Muutoksen myötä maattomien etelän metsästäjien seurueiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Lieveilmiönä on kuitenkin syntynyt seurueita, jotka metsästävät sekä kotikontunsa metsästysseurassa jäsenenä ja lisäksi hakevat seurueena pohjoisen valtion maille "maattoman" mandaateilla. Jos hirviä ei saadakaan kaadetuksi viikon-parin jahtilomalla pyydetään avuksi paikallisia hirvimiehiä. Tämä saattaa aiheuttaa kateutta paikallisten hirvimiesten keskuudessa. Käytännössä paikallinen seura tai seurue, jonka omat yksityismaat sijaitsevat valtion maiden sisällä tai lomassa, on otettava myös huomioon aluelupia myönnettäessä. Pyyntiluvat kun tulee suunnata ja painottaa ensisijaisesti alueille, joilla on todettu korvattavia hirvivahinkoja: siis yksityismaille - valtion maillehan ei vahinkoja korvata. Lain mukaan pohjoisen kuntalaisen vapaan metsästyksen alueelle voidaan myöntää aluelupa useammalle hakijalle samalle alueelle päällekkäin. Luvan hakijamäärien kasvaessa tätä säädöstä on pyritty tulkitsemaan väljemmin metsästäjien eduksi, mutta paikoin tällä on aiheutettu tilanteita, missä metsästäjät ovat toisistaan tietämättä häirinneet osapuolten pyyntiä. Ihmetellä täytyy, etteivät kaikki luvansaajat ole Metsähallituksen tahdon mukaisesti edes pitäneet yhteyttä muihin seurueisiin, saati sitten sopineet selkeistä ja turvallisista metsästyskäytännöistä lupa-alueella. Toki monin paikoin yhteistyö paikallisten seurojen ja etelän seurueiden kesken toimiikin mallikelpoisesti ­ kiitos vastuullisten metsästyksenjohtajien. Ongelma järkevässä metsästyksen toteuttamisessa on kuitenkin siinä, että valtion maiden etelästä tulevat seurueet voivat vaihtua vuosittain. Tällöin yhteistyökuviot paikallisiin jäävät vain vuoden harjoitteluksi. Kun edellä mainittuihin lisätään yhteislupamenettelyjen moninainen kirjo, on hirvisopan ainekset valmiina. Yhteislupamenettelystä ja sen tarkoituksesta ei ole minkäänlaisia säädöksiä, ei edes ministeriön ohjeita. Toteuttaminen on muotoutunut paikallisten käytäntöjen kautta, ja nekin ovat hyvin erilaisia eri puolilla maata. Yhteisluvathan syntyivät kentän kehittäminä aikana, jolloin naapurialueelle juossut haavoitettu hirvi meni valtion hyväksi, ellei toinen seura sitä itselleen huolinut. Itse ymmärrän yhteislupakäytännön lähinnä tekniseksi, yhteislupasopimuksella säädellyksi menettelyksi yhdistää samaan lupapäätökseen eri metsästysoikeuden haltijoiden alueet. Näin joustavat hirvikannan verotuskäytännöt voivat toteutua joustavasti esim. haavakkotilanteiden sattuessa tai pankkihirvien jaon kautta. Yhteislupakäytäntö on mahdollistanut myös hetkellisen metsästyksen suullisella luvalla tietyissä tilanteissa toisen yhteislupaosapuolen alueella, vaikkapa koirahaukun siirtyessä oman metsästysoikeusalueen ulkopuolelle. Valtion maille yhteislupamenettely sopii erittäin huonosti, koska luvan saaja on ainoastaan luvan saaja ja metsästysoikeuden haltija on valtio. Näin ollen metsästysoikeuden luovuttamista toisen yhteislupaosapuolen käyttöön luvansaaja ei voi tehdä ilman Metsähallituksen suostumusta. Oman erikoisen lisänsä valtion maiden hirvilupien käyttöön on tuonut kaupallisen metsästyksen paineet. Jotkut seurueet ovat rahastaneet saamallaan metsästysoikeudella. Tämä on väärin. Alueluvan saanut seurue ei voi myydä saatua metsästysoikeutta edelleen esim. passipaikkoina. Myös yrittäjien kautta paineita hirvenmetsästyksen kaupallistamiseen on olemassa, mutta käytännössä nämä voidaan usein hoitaa paikallisten metsästysseurojen kautta. Valtion maille ei ole säädöksiä kaupallisen metsästysliiketoiminnan järjestämiseksi, on vain säädökset kansalaisoikeuksien turvaamiseksi. Metsähallitus on kerännyt uuden lupajärjestelmänsä ja metsästysoikeuden käytöstä tehtyjen tutkimusten avulla tietoja nykytilanteesta. Johtopäätöksemme on, että lupajärjestelyihin täytyy tehdä muutoksia, jotta keinottelut valtion hirviluvilla loppuvat ja lainsäätäjän tahto voidaan toteuttaa. Ensi vuonna metsästäjän tulee valita metsästääkö hän valtion maiden vai muun porukan mukana, ei molemmissa. Metsähallitukselle jätettävää ampujalistaa ei voi enää aluehaun loputtua täydentää uusilla nimillä. Ei ole oikein, että lupa haetaan maattomien nimillä, ja metsässä voi olla täysin eri seurue kuin hakemuksessa, koska ampujia on lisätty riistanhoitopiirille menevään lupahakemukseen. Kun metsästysoikeus on tarkoitettu ensisijaisesti maattomille metsästäjille, ei metsästäjät voi vaihtua kesken lupahakuprosessin. Kuitenkin lyhytaikaisilla luvilla on mahdollista hoitaa avustavien koiramiesten ja viikonloppuvieraiden metsästysoikeudet vielä syksylläkin. Myös hakijan oikeutta liittyä yhteislupaan ja päällekkäisten lupien myöntämistä samalle alueelle harkitaan aiempaa tarkemmin. Kun säädökset valtion maiden hirvenmetsästyksen toteuttamiseen ovat vaikeaselkoiset ja tulkinnanvaraiset, ei liene ihme, että kaikki porsaanreiät on yritetty käyttää hyväksi, jotta juuri itse päästäisiin hirvimetsälle. Kun lisäksi vanha totuus on se, ettei suomalainen mies kestä sanaa "hirvi" ilman, että menee heti tunnepuolelle, on valtion maiden hirvisoppa valmis. n 50 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Liikuttavan halpa urheilukauppa Tarjoukset voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää, ellei tuotteen yhteydessä toisin mainita. Koko- ja värivaihtoehdot voivat vaihdella myymälöittäin! Muckboot Tay Sport lämpösaappaat Lämmin ja vedenpitävä fleece/ Airmesh -vuorellinen talvisaapas. Koot: 37-47 . Nordic Hunter M68 verkkoMyös kaupasta! VHF-puhelin M68 on metsästyskäyttöön tarkoitettu korkeatasoinen ja luotettava VHF-puhelin. 26 kanavaa, skannaustoiminto, valaistu LCD-näyttö, automaattinen kohinasalpa, roiskevesitiivis. Li-ion-akku, vyökiinnike ja pöytälaturi kuuluu hintaan. BIG BANG Leijona Hunter 12/76 päällekkäispiippuinen haulikko Kolme vaihtosupistajaa, patruunan ulostyöntäjät. Sopii Finnclassicin vaihtopiipuille. 119,- 179,Myös verkkokaupasta! Myös verkkokaupasta! McKinley Denali talvimakuupussit 495,Deerhunter Rusky takki tai haalarihousut Erittäin lämmin metsästysasu syksyn ja talven kylmille keleille. Sekä takki että housuhaalari ovat täysin vedenpitävät. Materiaali on pehmeä ja kahisematon. Koot: 50-60. Lämmin ja mukava talvimakuupussi naisille ja junioreille Paino 1,65 kg. Lämpötila arvot: Comfort: 3C, Limit: -3C ja Extreme: -19C. Koko 203x78cm ja nukkujan maksimipituus n. 175 cm. Alpine 19W Alpine 26 Lämmin ja mukava talvimakuupussi. Paino 2 kg. Lämpötila arvot: Comfort: -3C, Limit: -8C ja Extreme: -26C. Koko 225x82 cm ja nukkujan maksimipituus n. 195 cm. 89,90 99,90 (169,-) (179,-) Takki Haalarit 249,149,Liikuttavan halpa Espoo Friisilä Lempäälä Ideapark Raisio Kuninkoja Oulu Limingantulli Kuitinmäentie 27, 02240 Espoo · Ark. 10-20 la 10-18 su 12-18 urheilukauppa Ideaparkinkatu 4, 37570 Lempäälä · Ark. 10-20 la 10-18 su 12-18 www.budgetsport.fi Itäniityntie 11, 21280 Raisio · Ark. 10-19 la 10-16 su 12-16 Kempeleentie 4, 90400 Oulu · Ark. 10-19 la 10-16 su 12-16 Metsästäjä l 6 l 2010 l 51
• Marcus Wikman ja Pekka Helle, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Hannu Huttu Minkki ­ paljon parjattu Arvokkaana turkiseläimenä Pohjois-Amerikasta tarhattavaksi tuotu minkki on vuosien saatossa saanut toimia sylkykuppina niin riistanhoidon kuin luonnonsuojelunkin taholta. Tarhakarkurit asuttivat koko Suomen kolmessa vuosikymmenessä. Vuoden 1980 paikkeilla minkki oli levinnyt koko maahan aivan pohjoisinta Lappia myöten. Yleinen käsitys on ollut, että minkki on jatkuvasti runsastunut monista siihen kohdistetuista pyyntikampanjoista huolimatta. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme, mitä minkkikannalle on tapahtunut kahden viime vuosikymmenen aikana riistakolmiolaskennan tulosten valossa. l Minkki tuotiin tarhattavaksi Suomeen, seurannassa. Nykykäsityksemme mukaan riistatiedustelu kuvasi varsin hyvin minkin levittäytymistä, mutta ei niinkään esiintymisrunsautta ja runsauden vaihtelua. Ruotsiin ja Norjaan 1920-luvun lopulla. Tarhoilta eläimiä pääsi karkuteille, ja luonnosta niitä tavattiin jo 1930-luvun alkuvuosina. Suomessa levittäytyminen ja runsastuminen lähti alkuun Pohjanmaan rannikkoseudulta, missä turkistarhaus oli tärkeä elinkeino. Aluksi levittäytyminen oli hidasta ja se jatkui yli Suomen aina 1980-luvulle. Levittäytymistä vauhditti osin Venäjän Karjalan alueelle tehdyt istutukset. Tietomme minkin levittäytymisestä pohjautuvat riistatiedusteluun, joka aikanaan oli keskeinen menetelmä lajien runsauden muutosten 52 l Metsästäjä l 6 l 2010 Tuholaista torjumaan Minkin pyynti turkikseksi oli aluksi jopa kannattavaa, mutta ajan saatossa luonnonturkisten arvo on romahtanut. Vielä 1960ja 1970-luvuilla minkkiä kannatti pyytää. Saalismäärät olivat tosin pitkään vaatimattomia. Vasta vuonna 1973 pienriistan saalistilasto kertoo minkkisaaliin nousseen yli 10 000 yksilön. Sen jälkeen saalismäärä kasvoi nopeasti saavuttaen 70 000 yksilön tason ensi kerran vuonna 1985. Siitä lähtien vuotuinen minkkisaalis on vaihdellut 50 000 ja 70 000 yksilön välillä. Minkkisaalis oli poikkeuksellisen pieni vuonna 1987, vain runsaat 30 000 yksilöä, mutta jo seuraavan vuonna saalis oli taas yli 50 000 minkkiä. Tuoreimmassa saalistilastossa vuodelta 2009 minkkisaalis arvioitiin 59 880 yksilöksi ja minkkiä saaliksi saaneiden metsästäjien lukumääräksi 21 500 henkilöä. Met- sästäjäkohtainen keskimääräinen saalis on siis vain vajaat kolme minkkiä, mikä ehkä kertoo jotakin siitä, että minkki on melko työläs pyydettävä eikä se ole erityisen runsaslukuinen. Nykyisin pyynnin pontimena on lähes yksinomaan riistanhoito, eikä minkin nahkalla juuri ole arvoa. Vain runsaat 7 prosenttia metsästyskortin lunastaneista sai minkin saalikseen vuonna 2009. Saalistilasto arvioi, että 145 000 henkilöä metsästi aktiivisesti ja sai saalista, joten noin 15 prosenttia aktiivimetsästäjistä olisi osallistunut minkin pyyntiin. Minkki riistakolmioilla Riistakolmion jälkilaskennassa kertyy melko vähän havaintoja minkistä. Vuosittain laskentalinjoilla on havaittu 96­233 minkin jälkeä. Vuotuinen jälkimäärä on ollut niin vähäinen, että kannanseurantaraporteissa minkin jälki-indeksit on esitetty taulukoissa vailla kommenttia. Muistettava on myös se, että minkki on vesistöjen varsien asukkina hankala lumijälkilaskennan kohde ja laskentatulokseen vaikuttanee mm. vesistöjen jäätilanne. Saukon esiintymistä ja
• runsastumista on vuosiraporteissa käsitelty enemmän, vaikka saukon jälkihavaintoja alkuvuosina ei juuri ollut enemmän kuin minkistä. Nykyisin saukosta kertyy enemmän jälkihavaintoja kuin minkistä. Kuvan kartoissa esitetään minkin jälkiindeksit 50x50 km:n ruuduissa viisivuotiskeskiarvoina. Ensimmäiseen jaksoon osuu vain kaksi laskentavuotta, mikä kartassa heijastuu suurena kirjavuutena. Myöhemmät jaksot kuvaavat paremmin minkin esiintymistä ja runsautta. Kartat osoittavat melko selvästi, että minkin esiintymisen painopiste parissa vuosikymmenessä on siirtynyt kohti kaakkoa. Lännessä ja pohjoisessa minkki näyttää taantuneen. Tällä hetkellä tarjolla ei ole perusteltua käsitystä siitä, mitkä tekijät voisivat olla kehityksen taustalla. Kannankehityssuuntia voidaan tarkastella myös riistanhoitopiirikohtaisesti, mutta on muistettava, että tässä tarkastelussa aineistopohja käy pieneksi. Trendejä tarkasteltaessa piireittäin käy ilmi, että minkkikanta on taantunut suuressa osassa maata. Taantuma on ollut voimakkainta lännessä. Satakunnan, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Pohjois-Hämeen piireissä minkki olisi näiden lukujen valossa taantunut yli 60 prosenttia kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Myös Lapissa taantuminen on ollut yli 60 prosenttia. Itäisten piirien alueella minkki taas näyttää runsastuneen, eniten Pohjois-Karjalassa (yli 40 %), mutta myös Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa (yli 20 %). Niukan aineistopohjan johdosta riistanhoitopiirien keskinäinen järjestys kuvassa ei välttämättä luotettavasti kuvaa minkkikannan muutoksia, mutta muutosten yleispiirre näyttää selvältä: minkki on taantunut Länsi- ja Pohjois-Suomessa ja runsastunut Itä-Suomessa. sikäläisen saukon kanssa. Amerikansaukko kuuluu toiseen sukuun kuin eurooppalainen vastinlaji, mutta lajit ovat ekologisesti samankaltaisia. Aikoinaan vesikko ­ Euroopan minkki ­ eli rinnan saukon kanssa, joten lajien kilpailutilanteesta on vaikea sanoa mitään varmaa. Minkkikannan muutos (%) -80 SA PO RP PH LA EH OU VS KY UU KA ES KS PS PK -60 -40 -20 0 20 40 Pyynnin merkityksestä Ulkosaariston lintuluodoilla minkki usein saa aikaan melkoista tuhoa. Siellä minkki lyhyessä ajassa voi tuhota paljon linnunpesiä ­ ja minkki myös kykenee löytämään liki kaikki pesät luodolta. Minkkien poistaminen on selvästi parantanut lintujen pesintämenestystä ja kasvattanut pesimäkantojen kokoa. Tulee auttamatta mieleen, että eikö saukko vastaavissa oloissa toimi aivan samalla tavalla, jos ja kun se palaa ulkosaaristoon. Entisaikoina saaristolintuja oli huomattavasti vähemmän kuin nykyisin, mutta silloin myös ihmiset verottivat pesiviä lintuja ankarasti, joten saukon merkityksestä ei ole tietoa. Suomessa on vuosittain pyydetty noin 50 000 minkkiä kolmen vuosikymmenen ajan. Onko tämä määrä riittävä rajoittamaan kantaa? Minkki on sinä aikana runsastunut itäisessä Suomessa, joten pyyntimäärä ei ainakaan niillä alueilla ole ollut riittävä, siitäkään huolimatta, että näillä alueilla minkkisaalis pinta-alaa kohti on ollut maan suurimpia. Useat metsästäjät ovat sitä mieltä, että tehokkaalla pyynnillä minkkien määrä vähenee. Tehopyynti on silti hyvin paikallista, ja jää laajoja alueita, joilta minkkiä pyydetään vain satunnaisesti tai ei lainkaan. Siten lienee syytä olettaa, että minkkikannan taantuminen läntisessä Suomessa ei johdu tehokkaasta pyynnistä, vaan taustalla jotakin muuta. Tällä haavaa emme tiedä mitä. l Riistanhoitopiirikohtaiset muutokset minkin esiintymisessä kaudella 1989­2010. Prosenttimuutos on laskettu trendiä kuvaavan regressiosuoran alku- ja loppupään erotuksesta. Piirit on järjestetty muutoksen suuruuden mukaan. Piirien lyhenteet: EH = Etelä-Häme, ES = Etelä-Savo, KS = Keski-Suomi, KA = Kainuu, KY = Kymi, LA = Lappi, OU = Oulu, PO = Pohjanmaa, PH = Pohjois-Häme, PK = Pohjois-Karjala, PS = Pohjois-Savo, RP = Ruotsinkielinen Pohjanmaa, SA = Satakunta, UU = Uusimaa, VS = Varsinais-Suomi. Minkki vastaan saukko Saukko on kahden viime vuosikymmenen aikana runsastunut Suomessa. Minkki ja saukko elävät samassa elinympäristössä, ja niiden ravinnonkäytössäkin on yhtäläisyyksiä. Onkin esitetty, että saukko kilpailisi minkin kanssa, ja kookkaampana saukko syrjäyttäisi minkin elinpiiriltään. Kokeellisessa tutkimuksessa Englannissa on osoitettu, että saukkojen luontoon vapauttaminen johti minkkitiheyden huomattavaan paikalliseen alenemiseen. Riistanhoitopiiritasolla riistakolmiolaskennan jälki-indekseissä ei ole kuitenkaan nähtävissä yhteyttä minkin taantumisen ja saukon runsastumisen välillä. Vain Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon piireissä saukon ja minkin jälki-indeksit korreloivat, mutta sielläkin yhteys on odotuksen vastainen: sekä minkki että saukko ovat näillä alueilla runsastuneet. Pohjois-Amerikassa minkki elää rinnan Minkin jälkitiheys 50 x 50 km:n yhtenäiskoordinaattiruuduittain viiden vuoden jaksoissa 1989­2010 riistakolmiolaskentojen mukaan. Ruutukohtaiset jälki-indeksien (jälkiä/10 km/vrk) arvot on esitetty viiden vuoden keskiarvoina. Ensimmäiseen jaksoon (1989­1990) sisältyy vain kaksi vuotta. Kahdessa vuosikymmenessä minkin esiintymisen painopiste on selvästi siirtynyt kohti kaakkoa. Metsästäjä l 6 l 2010 l 53
• Juha Tiainen ja Jukka Rintala Kulttuuriympäristön lumijälkilaskennat talvella 2010 Jari Niskanen Vuoden 2011 peltokolmiolaskenta alkaa aivan pian, joten on hyvä palata vielä viime talven tuloksiin. Laskennat toteutettiin entiseen tapaan tammikuun alun ja maaliskuun alun välillä nyt jo kahdennentoista kerran. l Kolmioita laskettiin yhteensä 138, mikä oli vähäisin määrä sitten aloitusvuoden. Enimmillään laskettujen kolmioiden lukumäärä on ollut vuosina 2001, 2002 ja 2004, jolloin niitä oli noin 270. Tehtyjen kolmioiden määrä on vaihdellut vuosittain sääolojen mukaan. Muutamina vuosina lumi on tullut hyvin myöhään, ja muutamana talvena lunta on satanut taukoamatta joka päivä ja sitten taas ei pitkiin aikoihin. Silloin on vaikea löytää soveliasta laskentapäivää, jolloin olisi kulunut mieluimmin yksi tai kaksi, enintään kolme vuorokautta vanhat jäljet peittävästä sateesta. 54 l Metsästäjä l 6 l 2010 Viime talvena lunta oli riittämiin, enemmänkin. Kun sateet viimein alkoivat loppua, ja maastoon olisi päässyt, oli lunta monesti jo ylivoimaisen paljon. Kolmiolaskenta kannattaa mahdollisuuksien mukaan tehdä heti ensimmäisenä soveliaana päivänä, koska varhemmin talvella lunta ei ole ehtinyt kertyä liian kanssa ja kulkeminen on helppoa. Runsaat lajit ovat yleensä myös yleisiä Laskennan yleisimmät lajit olivat entisten vuosien tapaan kettu, rusakko ja orava, joita tavattiin 80­90 prosentilla kaikista kolmioista. Metsäjänis oli peltokolmiolaskentojen alkuvuosina yhtä yleinen, mutta nykyään sen jäljet löytyvät vain suunnilleen kolmelta kolmiolta neljästä. Seuraavan yleisyysryhmän muodostavat valkohäntäpeura (valkohäntäkauris) ja hirvi sekä kärppä, lumikko ja metsäkauris, jotka tavattiin hiukan yli tai hiukan alle kahdella kolmiolla viidestä. Supikoiran, näädän, saukon, ilveksen, kissan, teeren ja pyyn jäljet löytyivät joka viidenneltä tai kuudennelta kolmiolta. Minkki, metso, peltopyy ja fasaani tavattiin alle joka kymmenenneltä kolmiolta. Loput lajit olivat melko satunnaisia. Yleiset lajit olivat myös runsaita. Eniten merkittiin muistiin rusakon, ketun ja metsäjäniksen jälkiä. Oravan jälkiä oli neljänneksi eniten, mutta sen jälkitiheys oli alle puolet edellisvuotisesta. Seuraavaksi eniten jälkiä havaittiin metsäkauriin, valkohäntäpeuran ja hirven. Järjestys ei ole aivan yleisyyden mukainen. Jälkitiheydet eivät kuitenkaan ole lajien välisesti vertailukelpoisia, sillä eri lajien liikkuvuudessa on suuria eroja. Lumen syvyys, lumisade ja pakkanen vaikuttavat lajeihin eri tavoin. Kasvinsyöjälajit löytävät
• Peltokolmioilla lasketta- Metsäjänis 1,0 Rusakko 2,0 Orava 1,5 Kettu 1,4 Supikoira 5 vien 15 nisäkäs- ja viiden kanalintulajin kannanvaihtelut vuosina 1999­2010 erikseen Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kymen ja Etelä-Hämeen riistanhoitopiirien muodostamassa Etelä-Suomessa sekä Satakunnan, Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen ja Oulun riistanhoitopiirien muodostamassa LänsiSuomessa. Vuoden 1999 kantoja merkitään luvulla 1. Jälkimmäisten vuosien indeksi kertoo kuinka moninkertainen kanta on ollut suhteessa vuoteen 1999. Indeksit on laskettu vuosi × kolmio -matriisista käyttäen log-lineaarista mallinnusta, joka sallii katkoksien esiintymisen yksittäisten kolmioiden aikasarjoissa. 1,0 0,5 0,4 0,8 2,5 4 5 3 3 2 1,5 1,0 0,5 15 2,5 4 3 1,5 1,5 2 0,5 0,5 5 0 2,0 2,0 1,4 1,0 1,5 0,8 0,5 1,0 0,2 0,0 0,0 0,2 20002008 Etelä-SuomiLänsi-Suomi 0,6 1,0 Metso 1 Teeri Pyy Peltopyy Fasaani 2 6 10 Ilves Kissa ValkohäntäpeuraHirvi 0,4 1 1 Metsäkauris 0,5 1,5 Kärppä LumikkoMinkki Näätä Saukko 1 3 Keskimääräinen jälkien lkm/10 km/vrk Kolmioita Jälkien kokojoilta laji naismäärä/vrk Kaikki havaittu (kaikki kolmiot) kolmiot Metsäjänis 105 730 8,8 Rusakko 122 2123 25,6 Jäniseläin 18 94 1,1 Orava 111 631 7,6 Majava 1 1 0,0 Susi 1 0 0,0 Kettu 124 1379 16,7 Supikoira 23 92 1,1 50 86 1,0 Kärppä Lumikko 51 124 1,5 Minkki 9 8 0,1 Näätä 33 48 0,6 Mäyrä 2 1 0,0 Saukko 20 20 0,2 Ilves 22 47 0,6 Kissa 36 59 0,7 Valkohäntäpeura 58 479 5,8 Kuusipeura 1 14 0,2 Hirvi 58 249 3,0 Metsäkauris 50 541 6,5 Metso 7 8 0,1 Teeri 22 153 1,8 Pyy 30 46 0,6 Peltopyy 10 92 1,1 Fasaani 13 33 0,4 Lajin kolmiot 11,6 29,0 8,7 9,5 0,8 0,6 18,5 6,7 2,9 4,0 1,5 2,4 0,7 1,7 3,6 2,7 13,8 23,3 7,2 18,0 1,8 11,6 2,6 15,3 4,3 ravintonsa melko suppeilta alueilta, kun taas petojen on etsittävä enemmän. Runsauden ja yleisyyden suhteeseen vaikuttaa myös sosiaalisuus: kauriit ja hirvi sekä teeri ja peltopyy liikkuvat laumoina tai parvina, jolloin jälkiä on paljon suhteessa havaintopaikkojen lukumäärään. Pedot taas ovat enemmän yksinkulkijoita, joskin esimerkiksi ketut liikkuvat kiima-ajan lähestyessä yhä enemmän pareittain. Harvinainen laji voi olla paikallisesti runsas. Kuusipeura on äärimmäistapaus: havaittu yhdellä kolmiolla, mutta siellä jälkitiheys oli huima. Monen lajin runsaus väheni Muutamien lajien kohdalla oli viime talvena tapahtunut huomionarvoisia muutoksia edelliseen talveen verrattuna. Se että näätäeläinten, saukkoa lukuun ottamatta, jälkiindeksit putosivat joko sekä Etelä- että Länsi-Suomessa tai ainakin Etelä-Suomessa, ei ollut yllättävää, koska myyräkannat olivat romahtaneet edellisenä kesänä. Romahduksen olisi odottanut näkyvän ketunkin jälki-indeksissä, mutta se kasvoi etelässä. Tai ehkä se näkyykin: kettukannat eivät olleet harventuneet nälkäkuolemien takia, vaan yksilöt joutuivat liikkumaan enemmän saalista etsiessään. Pienistä vuosittaisista muutoksista jälki-indekseissä ei voi tehdä kovin yksityiskohtaisia päätelmiä. Supikoiran jälkimäärien ja runsausindeksin romahdus oli varmasti seurausta vähentyneestä innosta ulkoilla talven aikana. Edellisten vuosi- en jälki-indeksin huippu johtui vastaavasti leudoista ja vähälumisista talvista. Samasta ilmiöstä voi olla kyse myös valkohäntäpeuran ja metsäkauriin runsausindeksien alaspäin suuntautuvissa muutoksissa: paksu lumipeite on saanut eläimet liikkumaan vähemmän. Mutta niiden runsausindeksien muutoksessa voi olla toinenkin selitys: ilves. Monilta tahoilta tihkuu tietoja siitä, kuinka kauriskannat ovat pienentyneet ilvesten takia. Ei kuitenkaan ole uskottavaa, että ilves olisi kantoja kokonaisuudessaan kovin vahvasti rokottanut, mutta paikallisesti niin on voinut käydä saalistuksen takia ja siksi, että kauriit ovat siirtyneet muualle. Seurantojen arvo kasvaa aikasarjan pidentyessä Lumijälkilaskenta on tärkeä osa riistakantojen seurantaa, joka palvelee kestävän verotuksen periaatteita pitemmällä aikavälillä. Pitkät aikasarjat paljastavat kantojen kehityksessä suuntauksia, jotka eivät näy muutaman vuoden jaksoilla suuren vuosivaihtelun takia. Vuosivaihtelu puolestaan heijastelee todellisia kantojen vaihteluita, mutta myös laskenta-ajankohdan olosuhteita. Mitä suurempi vuosittainen aineisto on, sitä luotettavammin niin pitemmän ajan suuntaukset kuin lyhytaikaiset vaihtelutkin tulevat esille, ja sitä paremmin myös olosuhteiden vaikutus voidaan ottaa huomioon. l Talven 2010 peltokolmiolaskennan tulokset 20 nisäkäs- ja viidestä lintulajista. Tulokset perustuvat 138 kolmion aineistoon. Keskimääräinen lumijälkien lukumäärä/10 km/vrk on laskettu erikseen kaikille tutkituille kolmioille sekä niille kolmioille, joilta kutakin lajia on tavattu. Näiden suhde mittaa lajin esiintymisen tasaisuutta: kuta suurempi jälkitiheys on lajin kolmioilla verrattuna kaikkiin kolmioihin, sitä keskittyneenpää esiintyminen harvoille kolmioille on. Suhteen ollessa lähellä yhtä esiintyminen jakautuu tasaisesti kaikille kolmioille. Metsästäjä l 6 l 2010 l 55
• Sami Oksa, Ympäristöpäällikkö, UPM Metsä, Pohjois-Eurooppa Taimikot ja hirvi ­ onko metsätaloudella mahdollisuuksia? Taimikoissa merkittävimpiä vahinkoja aiheuttavat tukkimiehentäi, myyrät ja hirvi. Kahden ensimmäisen osalta metsänuudistamisen jälkeiset muutamat vuodet ovat merkittävimmät. Niiden jälkeen suurimmaksi vahingonaiheuttajaksi jää metsiemme suurin nisäkäs. Hirven aiheuttamat tuhot metsätaloudelle ajoittuvat pääosin vaiheeseen, jolloin taimet ovat 0,5-2,5 metrin mittaisia ja sopivasti hirven ulottuvilla. Paikoittain hirvi voi aiheuttaa vahinkoa myös pidemmissä taimikoissa. on yhtä lailla. Hirvenlihan taloudellinen arvo on valtava. Metsiä virkistykseen käyttävät saavat luontoelämyksen nähdessään hirven sen luonnollisessa elinympäristössä. Riistaeläimenä hirvi on arvostetuimpia. Liikenneturvallisuus puolestaan asettaa vaatimuksia hirvikannan koolle. Hirvi on ristiriitainen laji metsänomistajan näkökulmasta. Harva haluaa sitä taimikkoonsa mutta moni siitä on metsästyksen kautta kiinnostunut. Metsänomistaja-metsästäjä on luontaisesti kiinnostunut säilyttämään hirvikannan metsästettävällä tasolla. Kysymys onkin, mikä on taimikoiden ja muun kokonaisuuden kannalta kestävä taso? vatus tarvitsee edelleen oppeja hirvien aiheuttamien taimivahinkojen vähentämiseen. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että metsänkasvatusmalli uudistetaan koko kiertoajan puitteissa. Tai lisäpanostusten laittamiseen erilaisten karkotteiden ja suojien puitteissa. Tärkeätä on keskittyä niihin valintoihin, joita uudistamisessa ja taimikonhoidossa tehdään. Kestävä metsätalous perustuu kohdekohtaisesti valittuun, tarkoituksenmukaiseen metsänuudistamisketjuun. Uudistettava puulaji valitaan kohteen ominaisuuksien mukaan ja taimikonhoito tehdään metsälle asetettua tavoitetta silmällä pitäen. Suomessa, kuten myös UPM:n omistamissa metsissä, joita on yli 900 000 hehtaaria, metsänuudistaminen tehdään pääasiallisesti männyn kylvönä tai kuusen istuttamisena. Se, millainen metsä alueelle nousee, ratkeaa taimituhojen, luontaisesti alueelle itäneiden puiden ja ihmisen tekemien metsänhoidollisten päätösten jälkeen. Nykyinen jaksollinen metsänkasvatusmalli tuottaa hirvelle soveltuvia laidunalueita. Oikeilla metsänhoito-ohjeilla voidaan saavuttaa taloudellisesti tuottava ja monimuotoinen metsikkö. A l Aikuinen hirvi syö kesällä paljolti lehtipuita ja metsän aluskasvillisuutta. Talvella ruokavalio muuttuu pääosin mäntyyn, joskin haavan ja pajujen oksat maistuvat edelleen. Hirven ravinnontarve kesällä on jopa 40 kiloa vuorokaudessa. Talvella vaikeammin sulavaa ravintoa kuluu vähemmän, noin puolet kesälaidunnuksen määrästä. Saadakseen mahdollisimman pienellä energiankulutuksella mahdollisimman paljon ravintoa talvella, käyttää hirvi pääasiassa mäntyä ravinnokseen sen tarjotessa lehdettömiä puita enemmän ravintoa kerralla. Hirven puolesta ja vastaan puhujia 56 l Metsästäjä l 6 l 2010 Metsätalous ja hirvi Nykyinen metsätalous luo hirvelle otollisen elinympäristön. Uudistushakkuun jälkeinen taimikko on hirven ruoka-aitta. Aikaisemmin, kun metsien käsittely perustui yksittäisten isojen puiden poistamiseen metsästä, ei hirvelle muodostunut nykyisenkaltaisia ravinnonhankinta-alueita. Hirvikanta olikin alimmillaan 1900 ­luvun alkupuoliskolla, jolloin yksilömäärät Suomessa laskettiin sadoissa, ei sadoissatuhansissa. Nykyinen jaksottainen metsänkas- Taimikonhoito kaiken perustana Metsänhoidon yhtenä tavoitteena on vähentää hirvien aiheuttamia tuhoja. UPM:n omien metsänhoito-ohjeiden yhtenä tavoitteena on varmistaa met- sänuudistaminen niin, että alueelle syntyy kasvatuskelpoinen, laadukas ja monimuotoinen taimikko nopeasti ja kestävästi. Miten tämä onnistuu hirven kanssa? UPM:n metsänhoito-ohjeet ohjaavat kuusikot monipuulajisiksi. Kuusi uudistetaan istuttamalla 1800 tainta hehtaarille. Kuusikoiden varhaisperkaus tehdään kuusten ollessa metrin mittaisia. Tällöin kasvatettavien kuusten, jotka voivat olla istutettuja tai luontaisesti syntyneitä, ympäristö raivataan metrin etäisyydeltä. Lisäksi poistetaan kuusia selvästi pidemmät lehtipuut. Kun aluetta ei raivata totaalisesti, säästytään vesasyntyisen lehtipuun varsinaista taimikonhoitotyötä moninkertaistavasta vaikutuksesta tulevaisuudessa. Varsinainen taimikonhoito tehdään kuusten ollessa 3-5 metrin mittaisia. Tällöin valitaan 1800 kasvatettavaa kuusta. Mikäli kuusia ei ole riittävästi, jätetään alueelle tarvittava määrä hyvälaatuisia mäntyjä. Näiden lisäksi jä-
• tetään aina vähintään 200 siemensyntyistä koivua, mieluiten rauduskoivuja ja aukkopaikkoihin harvalukuisempia lehtipuulajeja, jaloja lehtipuita, leppiä, pihlajaa, haapaa ja raitaa. Varsinaisen taimikonhoidon jälkeen alueella kasvatetaan 2000 runkoa hehtaarilla sekä lisäksi harvalukuisempia lehtipuita, jotka hirvelle maistuvat. Kuusikoissa hirvituhot painottuvat lehtipuihin. Lehtipuiden säästäminen kuusikon taimikonhoidossa ei lisää hirvituhoja taloudellisesti merkittävästi. Lehtipuita kannattaakin säästää niiden tarjotessa ravintoa niin metsäkanalinnuille kuin hirvellekin. Männoköt alttiimpia Männiköiden uudistamisessa nykyinen energiapuun tarve on määrittänyt uudistamisketjun uudestaan ­ tavoitteena on tuottaa aines- ja energiapuuta. Männyn kylvöalueilla tehdään tarvittaessa varhaisperkaus mäntyjen ollessa 0,5-2 metrin mittaisia. Tällöin poistetaan vähintään ylipitkät lehtipuut, susipuut ja tarvittaessa lasketaan männyn runkolukua, mikäli mäntyjä on liikaa tai niiden laatu on erityisen huono. Lehtipuiden poistaminen taimikosta vähentää hirvituhoja, milloin lehtipuita alueella on runsaasti. Männikön varsinainen perkaus tehdään siinä pituudessa, kun hirvituhoriskiä ei enää alueella ole. Alueelle jätetään tällöin 3000 mäntyä hehtaarille ja lehtipuut poistetaan aukkopaikkoja lukuun ottamatta. Mikäli mäntyjä on alueelle uudistunut vähän, jätetään alueelle 1800 männyntainta ja aukkopaikkoihin lehtipuita, ensisijaisesti koivua. Männiköissä kasvatettava 3000 rungon tiheys tarkoittaa, että ensiharvennus tehdään hieman normaalia aikaisemmin integroituna korjuuna. Riittävän tiheä männyntaimikko mahdollistaakin ensiharvennusvaiheessa jatkokasvatettavien mäntyjen valitsemisen laadun perusteella. Yhdistetyssä aines- ja energiapuun korjuussa saadaan runkopuuta sellunvalmistukseen ja energiapuuta voimalaitokselle. Tämä männikön kasvatusketju tuottaa tehokkaasti biomassaa ja ensiharvennuksella säästyneet puut ovat hento-oksaisia tukkipuun aihioita. Energia ja laatu kulkevat näin käsi kädessä. Lehtipuulla oma roolinsa Koivun istutusta alueilla, joilla hirviä on runsaasti (alueeksi voitaneen lukea melkein koko Suomi kun ajanjaksona pidetään 10 vuoden aikajännettä), ei suosita. Istutuskoivujen tuhoalttius ni- säkkäille, niin myyrille, jäniksille kuin hirvillekin, on suuri. Melkeinpä voisi sanoa, että koivua ei kannata istuttaa. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat asutuksen vieressä. Taajamien lähimetsät ovatkin koivun uudistamisessa ensisijaisia paikkoja. Lisäksi metsitettävät pellot ovat koivunkasvatukseen erinomaisia alueita. Monimuotoisuudelle arvokkaana puulajina koivua ei kuitenkaan kannata unohtaa metsänuudistamisessa. Tehokkain tapa tuottaa arvokasta vanerikoivua on antaa sen luontaisesti uudistua reheville kasvupaikoille, erityisesti kuuselle viljellyille tuoreille ja sitä rehevämmille kankaille. Kuusen uudistamisessa tavoiteltava 2000 rungon tiheys kattaa aina vähintään parisataa koivua, erityisesti rauduskoivua kun mahdollista. Koivun hyödyt sekapuuna ovat tutkitusti monet. Taloudellisessa mielessä koivu tuottaa parhaimman mahdollisen rungon, eli suoran rungon kuusikon seassa kasvaessaan. Lisäksi eri puulajit pystyvät hyödyntämään toisten puiden juurisienilajistoa. Myös juuriston eri syvyys kuuseen verrattuna mahdollistaa veden ja ravinteiden tehokkaamman oton. Ne koivut, jotka joutuvat jäniksen tai hirven suuhun. eivät myöskään ole jättäneet tehtäväänsä tekemättä ­ ne ovat ruokkineet maamme metsästetyimpiä riistalajeja. Yksikään metsänomistaja-metsästäjä tuskin pitää tätä pahana, milloin tuhoja ei ole liikaa. Jotta koivu kasvaa taimikossa taloudellisesti arvokkaaksi puulajiksi, tulee sen syntyä siemenestä. Kuten edellä mainitsin, ei kuusentaimikon varhaisperkauksessa poisteta kuin välttämättömät puut. Näin varsinaisessa taimikonhoitovaiheessa päästään valitsemaan parhaimmat koivut jatkokasvatukseen. Taimikonhoidossa tulee aina ottaa huomioon se tosiseikka, että tämä työlaji on kaikista tärkein ­ siinä luodaan tulevaisuuden puusto ja sitä kautta metsätalouden taloudellinen tulos. Vaikka ensisijaisena kasvatettavana puulajina on pääsääntöisesti kuusi tai mänty, ei muita puulajeja tule unohtaa. Koivun aktiivisen kasvatuksen lisäksi jätetään taimikkoon aina myös harvinaisempia puulajeja, haapaa, harmaaleppää, pihlajaa, raitaa ja muita alueella kasvavia lajeja. Monimuotoisuuden, kuten kovakuoriaisiin kuuluvan leppäkelokärsäkkään ja haapasyöksykkään tulevaisuuden resurssin, turvaamisen lisäksi nämä puulajit ovat metsiemme nisäkkäiden ja kanalintujen ravintopuita. Ilman aktiivista ravintopuiden säästämistä vaikutukset näkyisivät hirvikantammekin koossa. Monimuotoisuus metsätalouden ympäristötavoite Monimuotoisuuden huomioon ottaminen on nykyisin metsätalouden tärkein ympäristötavoite. Metsiemme arvoa kuvaa, että suomalainen metsä on elinympäristö noin puolelle 50 000 lajistamme. Lajien elinympäristöt voivat olla laajoja metsäalueita tai pienialaisia, kuten yksittäinen kuollut puu tai lähde. Monimuotoisuus otetaan metsätaloudessa huomioon pääsääntöisesti elinympäristöjen ja rakennepiirteiden kautta, kuten riittävällä lehtipuusekoituksella. Metsätaloustoimenpiteitä voidaan tarkentaa myös metsäkanalintujen elinympäristövaatimukset erityisesti huomioon ottavaksi. Voidaankin sanoa, että nykyinen monitavoitteinen metsätalous, riistapainotteiset metsäsuunnitelmat ja talousmetsien luonnonhoito ovat monella tavalla edistyksellisiä koko maailman mittakaavassa. Riittävän tiheänä kasvatettu männyntaimikko yhdessä oikea-aikaisen taimikonhoidon kanssa on tuottanut tulosta. Riittävästi hyvälaatuisia mäntyjä on säilynyt kasvatettavaksi. Lehtipuita on perusteltua säästää läpi metsikön kiertoajan, sillä niiden on todettu lisäävän männyn ja kuusen kasvua. Lehtipuut ovat myös monen riistalajin ensisijaista ravintoa. Tuhoja torjumaan Taimikoissa käydessä huomaa usein, että hirvi on erittäin taitavasti syönyt pajun, katajan tai haavan keskeltä erittäin tiheätä taimikkoa. Vieressä ollut mänty on säästynyt, kuten vähemmän maittava koivukin. Erityisesti kuusen kasvupaikoilla harvalukuisempien lehtipuulajien säästäminen saattaakin säästää männyn hirvituhoilta. Asia ei aina kuitenkaan ole yhtä yksinkertainen, erityisesti talviaikaan. Väite, että lehtipuiden säästäminen taimikoihin lisää hirvituhoja alueella, pitää osin paikkansa. Hirvi viihtyy alueilla, joilla ravintoa on riittävästi. Säästämällä lehtipuita erityisesti kuusentaimikoihin voidaan välttää vahinkoja. Männiköissä vahinkoja puolestaan torjutaan poistamalla liian suuret lehtipuumäärät ja kasvattamalla männiköt tiheinä. Hirvien aiheuttamilta metsätuhoilta ei voida välttyä kokonaan. Valitsemalla kasvupaikalle sopiva puulaji, tekemällä taimikonhoitotyöt oikea-aikaisesti ja valitsemalla sopivat puut jatkokasvatukseen voidaan hirvituhoja välttää. Erityisesti kasvupaikoilla, joilla uudistettavan puulajin on oltava mänty, energia- ja ainespuun kasvatusketju tuo kiistattomia hyötyjä. Ja sinne minne voidaan, jätetään hirvelle sopivia ravintopuita riittävästi! Taimituhoja voidaan vähentää (tai olla ainakin aktiivisesti lisäämättä) myös nuolukivien oikealla sijoittamisella - riittävän kauas männyntaimikoista. Nuolukivien sijoittelussa tulee aina myös huomioon ottaa liikenneturvallisuus sijoittamalla nuolukivet kauas teistä. l Metsästäjä l 6 l 2010 l 57
• Teksti: Juha Tiainen, Jukka Rintala ja Tuomas Seimola, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos l Kuva: Matti Rekilä Peltopyykannat vahvistuvat ja esiintyminen laajenee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toteutti talvella 2009 riistanhoitopiirien avustuksella laajan peltopyyn parvikyselyn lajin nykyesiintymisalueella. Tietoja saatiin 498 parvesta ja 4440 yksilöstä. Pohjanmaan riistanhoitopiiri oli toteuttanut vastaavanlaisen kyselyn omalla alueellaan kolmasti vuosina 1989­2000. Saatujen tulosten ja useiden seuranta-aineistojen perusteella peltopyykantamme on kasvanut merkittävästi viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana. l Alkuperäisen peltopyymme menneinä keimpänä elvytystoimena nähdään elinympäristöjen hoito niillä työkaluilla, joita maatalouden ympäristöohjelma tarjoaa. Peltopyyn kannanseurantaa on tehty RKTL:ssä vuodesta 1999 lähtien talvisten lumijälkilaskentojen ja vuodesta 2000 lähtien pesimäaikaisten laskentojen avulla. Kannankehityksestä saadaan kuvaa myös Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon toteuttamien talvilintulaskentojen sekä lintujen esiintymisen kartoituksen (lintuatlasten) kautta. Esiintymisen aukkopaikat ovat monin paikoin täyttyneet ja peltopyyt ovat levittäytymässä Pohjanmaalta Suomenselän suuntaan. Kyselyymme tuli havaintoja 150:stä 10 × 10 neliökilometrin ruudusta, kun vastaavia esiintymisruutuja on lintuatlaksessa yhteensä noin 430. vuosikymmeninä epäsuotuisasti kehittynyt kanta pyritään maa- ja metsätalousministeriön äskettäin julkaiseman kannanhoitosuunnitelman mukaisilla toimenpiteillä elvyttämään niin hyvin kuin nykyisessä maatalousympäristössä on mahdollista. Tär58 l Metsästäjä l 6 l 2010 Levinneisyys lisääntynyt Kyselymme tulokset on esitetty oheisella kartalla. Saatujen vastausten perusteella muodostuva kuva peltopyyn nykylevinneisyydestä vastaa hyvin uusimman lintuatlaksen antamaa (www.lintuatlas.fi). Lintuatlaksen perusteella peltopyyn levinneisyysalue on kaksinkertaistunut 1980-luvun jälkeen. Pohjanmaan kanta vahvistunut Talven 2009 parvikyselyn tulokset viittaavat peltopyykannan merkittävään kasvuun, kun tuloksia verrataan aiempiin vastaaviin arvioihin. Saimme Pohjanmaalta 326 parviilmoitusta, mutta kyselymme peitto oli arviolta vain 10­20 prosenttia, eikä läheskään yhtä hyvä kuin piirin aiemmin tekemissä kyselyissä, joissa metsästysseurojen määrällä mitaten peitto oli yli 50 prosenttia. Oheisessa taulukossa esitettyjen tulosten perusteella Pohjanmaan peltopyykanta
• tunut viimeksi kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana. Peltopyy on hyötynyt laajamittaisesta velvoitekesannoinnista ja maatalouden ympäristöohjelmista. oli vuosituhannen vaihteessa vahvistunut kymmenen vuoden takaisesta ja on sen jälkeen edelleen vahvistunut. Kortesjärveltä ja Ilmajoen Alajoelta saamamme erityisen kattavat tiedot osoittivat kannan olevan siellä hyvin vahvan. Samaa kertovat Luonnon- ja riistanhoitosäätiön saamat huhti- ja lokakuiset tiedot Kauhajoen Kainastosta niin viime kuin tältäkin vuodelta. Myös RKTL:n ja Luonnontieteellisen keskusmuseon seurantojen perusteella peltopyykanta on vahvis- 10 000 parin pesimäkanta Suuresta osasta Pohjanmaata ja muuta Suomea kyselyaineistomme on hyvin aukkoinen, sillä monilta neliöpeninkulmaruuduilta ei saatu tietoa tai saatiin tietoa vain yhdestä parvesta (kartta), vaikka on todennäköistä, että kannan vahvuus ei poikkea lähialueista. Parhailla tutkituilla alueilla parvitiheys oli huomattava. Jos arvioimme kyselymme peittävyyden olleen Pohjanmaalla enintään tuon 10­20 prosenttia, olisi talvikanta ollut luokkaa 15 000­30 000 lintua. Koko maan talvikannaksi voidaan varovaisesti arvioida 20 000­ 40 000 peltopyytä. Arvio ei ole tarkka, eikä tarkkoja arvioita voi helposti tehdä, koska meillä ei ole käsitystä tutkimustehokkuudesta. Emme tiedä, kuinka täydellisiä tai epätäydellisiä tiedot ovat alueilta, joilta ilmoituksia on tullut niukasti tai niitä ei ole tullut ollenkaan. Saimme muutamia nollahavaintoja, mutta emme riittävästi muodostaaksemme kuvaa alueista, joilla peltopyitä ei esiinny. Nolla-havainnot koskivat selvästi metsäisiä seutuja, joiden peltoaukeat olivat hyvin pieniä ja peltojen osuus alueesta vähäinen. Toisaalta Jalasjärveltä saamamme tiedot osoittavat, että peltopyyparvet saattavat esiintyä sangen pienillä peltoaukeilla. Peltopyyn pesimäkannan suuruudeksi on 1990- ja 2000-luvuilla arvioitu 4000 paria. Talviparvikyselymme tuotti kuitenkin tuloksen, jonka perusteella kanta on ainakin tällä hetkellä paljon suurempi. Jos oletamme talven ja pesimäkauden väliseksi kuolleisuudeksi 10­15 prosenttia, merkitsisi 20 000 yksilön talvikanta 8 500­9 000 parin pesimäkantaa, mikä on kaksinkertainen 1990-luvulla esitettyihin arvioihin verrattuna. Koska talvikanta oli ehkä selvästi suurempi, lienee pesimäkantammekin yli 10 000 paria. Miksi peltopyyllä menee paremmin? Peltopyyn aiempi voimakas väheneminen on liitetty moniin maatalousympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin, jotka ovat huonontaneet sen elinympäristöä ja vähentäneet ravinnon tarjontaa. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana peltopyy on hyötynyt laajamittaisesta velvoitekesannoinnista ja vuodesta 1995 lähtien maatalouden ympäristöohjelmista, joihin suurin osa maatiloista on sitoutunut. Ympäristöohjelmiin on kuulunut pakollisena toimenpiteenä muun muassa ojanvarsien, purojen ja jokivarsien pientareiden leventäminen ja valinnaisena toimenpiteenä suosittu 30 prosentin ympärivuotinen kasvipeitteisyys. Rikkakasvihävitteidenkin käyttöä on vähennetty, minkä ansiosta rikkakasvit, varsinkin kasvinsyöjähyönteisiä Peltopyyn talviparvikyselyn tulokset neliöpeninkulmaruuduittain. Näiden lisäksi peltopyytä havaittiin joillain alueilla, joille on istutettu keskieurooppalaista alalajia. Luonnon- ja riistanhoitosäätiön saamat huhtikuiset ja lokakuiset tiedot osoittavat kannan olevan erityisen vahvan myös Kauhajoen Kainastossa. Lintuatlasten valossa levinneisyysalue on suunnilleen sama, mutta esiintymisruutujen määrä on yli kaksinkertainen. Talvi 1989/1990 1992/1993 1999/2000 2009 Seuroja 114/191 137/212 107/208 10­20 % Yksilöitä 6788 8329 9167 2821 Parvia 652 777 983 326 Yks./parvi 10,4 10,7 9,3 8,7 Pohjanmaan riis- hyödyttävät ja siemenravintoa tuottavat kaksisirkkaiset ovat runsastuneet 1980-luvun huonoista vuosista. Siten viimeisten 15­20 vuoden aikainen kehitys on ainakin osittain kompensoinut peltopyyn aiempia elinympäristömenetyksiä. Velvoitekesannointi loppui vuonna 2008, mutta sen jälkeen ympäristöohjelman valinnaisiin toimenpiteisiin lisättiin mahdollisuus luonnonhoitopeltojen perustamiseen. Myös ne ovat kesantoja, jotka hyödyttävät peltopyytä. Toimenpide on ollut hyvin suosittu. Talvi on peltopyylle vaikeaa aikaa, koska ravinnonsaanti on silloin vaikeaa. Ennen talvehtimista helpottivat ladot, joista peltopyyt löysivät suojaa ja varisseita siemeniä. Nykyään lintujen ja riistan talviruokinta on suosittua, ja siitä peltopyyt hyötyvät. Nykykehityksen jatkuessa peltopyy jatkaa paluutaan vanhalle esiintymisalueelleen, myös Sisä-Suomeen. l tanhoitopiirin peltopyykannan arviointitulokset joulukuulta 1989, tammikuulta 1993 ja 2000 sekä talvelta 2009. Seurojen lukumäärä on vastanneet/kaikki. Vuoden 2009 prosenttiluku on arvio alueellisesta kattavuudesta. Metsästäjä l 6 l 2010 l 59
• 169 Sentry Safe 8 ASEEN ASEKAAPPI Huolehdi metsästysaseittesi asianmukaisesta säilytyksestä. - Asekaappi jopa 8 aseelle. - Ovessa kolmipistelukitus - Piilosaranat - Piilotettu lukko - Upotettu kahva - Pohjassa kiinnityspisteet lattiaan - Materiaali: 1,2mm - Koko: 1397mm x 533mm x 254mm - Tilavuus: 166,4l - Paino: n. 30 kg. - Väri: mattamusta 849 Erä peimmille! no Anar White KASVONAAMIO Luonnonvalkoinen kasvonaamio pakkaseen ja talvisiin metsästysharrastuksiin. Miellyttävän pehmeä materiaali suojaa ihoa ja antaa erinomaisen naamionnin lumen peittämään luontoon. Hupussa joustoresori sekä pikalukolla kiristettävä kaularemmi. 100% polyester takaa hengittävyyden ja lisää käyttömukavuutta. Marocchi SI12 12/76 HAULIKKO Italialaisen huipputeknologian taidonnäyte - kevyt ja luotettava Si12uutuusase! Tämä aito inertiatoiminen haulikko on valmistettu sataprosenttisesti Italiassa. Tukki on korkealaatuista pähkinäpuuta. "Soft recoil" -perälevy, peräkulman säätölevyt. Takuu 24 kk. - Kaliiperi 12/76. 5 vaihtosupistajaa. Piippu St Etienne -aseterästä, 66 cm tai 71 cm. Paino n. 2,7 kg. - Puu- tai synteettisellä tukilla 8 90 175 Anar Raitio TALVIPUKU TSL 227 Escape Camo LUMIKENGÄT Vaativimmankin käyttäjän toiveet tyydyttävät komposiittilumikengät kuudella teräspiikillä monipuoliseen käyttöön tasaiselta mäkiseen maastoon ja kaikenlaiseen lumeen. Joustava kansi, iskunvaimennus ja metallinen kantapääkorotus mäkiosuuksia varten! Säädettävä side ja pumppusolki. 3 vuoden materiaali- ja valmistusvirhetakuu. Valmistettu Ranskassa. - Pituus 74 cm, leveys 22,7 cm. Paino 1075 g/pari - Säädettävä koko, kenkä koot 35-46 - Kantavuus 140kg. OVH 189,- Kylmiin olosuhteisiin valmistettu toppa-asu sopii erityisesti pilkkijälle sekä talvisaikaan ulkoilevalle ihmiselle. Korkeavyötäröiset henkselihousut säädettävällä olkapituudella ja nopeilla pikalukoilla. Housussa vetoketjulla avattavat lahkeensuut lumihupulla sekä tarraläpälliset sivutaskut. Vesitiivis ja hengittävä materiaali pitää myös tuulen ulkopuolella. Erittäin lämmin fleece-sisäpinta lisää lämpöä ja käyttömukavuutta. Takissa kiinteä fleecevuorattu huppu, jonka saat nopeasti rullattua lämpökaulukseksi, useita vetoketjullisia taskuja sekä kiristettävät helma ja lantiovyöt. Kaksisuuntainen vetoketju helpottaa pukemista ja riisumista. - Väri: Oliivi/musta/keltainen - Materiaalit, pintakangas: 100% nailon - Materiaalit, vuori: 100% polyester 89 49 Anar Riddo LUMIPUKU Kevyt lumipuku talviseen luontoon. Painonapein suljettava neppariläppä suojaa takin vetoketjua kosteammassa säässä. Kiristettävä, tilava huppu, ja tarraläpillä varustetut etutaskut. Housuissa säädettävät henkselit pikalukoilla sekä korkea vyötärö suojaksi lumelta. Vetoketjulliset, avattavat lahkeensuut helpottavat pukemista metsästysvaatteiden päälle. Hyvin hengittävä materiaali, liikkuvalle metsästäjälle. - Koot: S-XXXXL 60 l Metsästäjä l 6 l 2010
• 149 Perfect Line 150LB Wildcat VARSIJOUSI Wildcat - tehokkaampiin osumiin. - Gamo kuviolla varustettu kevyt komposiitti tukilla varustettu varsijousi - Korkeussäädettävä Weaver-tähtäinkiinnityskisko - Paketin mukana toimitetaan 2 alumiininuolta. - Paunamäärä 150 lbs. 13 90 Conibear 120 PYYNTIRAUTA - Suosituin ja kestävin, hetitappava vaihtoehto vahinkoeläimille - Paranna saantivarmuutta, meiltä myös astinlaudat pyyntirautoihin! 69 8 HIILIKUITUNUOLET 12kpl Laadukas hiilikuitunuoli soveltuu myös tehokkaimpiin taljajousiin. - Pituus 30" - Musta tai camo. - 12 kpl/pkt 90 - 3 kpl/pkt - Väri musta - Pituus 28" LASIKUITUNUOLET 3kpl Perfect Line LAUKAISULAITE - Rannelenkki tarrakiinnityksellä - Säädettävä laukaisu 19 90 28 99 8 Nordik Predator KETTUPILLI Kokeile ketunpyyntiä kätevän pillin avulla. Pillissä neljä eri äänivaihtoehtoa. Kestää pakkasta ja ääni kantaa kauas. Tutkitusti toimiva! 39 Perfect Line TASKULLINEN JOUSILAUKKU - Kuljetuslaukku taljajouselle - Sivutaskut nuolille ja tarvikkeille - Materiaali nailonia 15 90 50 - Alumiiniset nuolet varsijouseen. Sopii mm Wildcattiin. - Pituus 17" VARSIJOUSENNUOLET 8 kpl Perfect Line 65LBS Sniper 8x21 METSÄSTYSJOUSI KATSELUKIIKARIT Taljajousi metsästyskäyttöön. - Vetovastus 65 paunaa - Yksittäislavat Pienikokoinen taskukiikari kantolaukulla. Kumipäällystetty pinta pitää kosteissakin käsissä. 8-kertainen suurennos takaa hyvän näkyvyyden. Roiskevesitiivis kiikari, ei sateesta hätkähdä. Kiikarilla on 5 vuoden Sniper takuu. Osta myös verkosta: www.karkkainen.com se edullisen ostamisen tavaratalo Kärkkäinen Ylivieska Ollilanojankatu 2, Ylivieska Kärkkäinen Oulu Alasintie 12, Limingantulli, Oulu Kärkkäinen Ii Infopiste 010 430 3820 Sorosentie 2, Ii Kärkkäinen Lahti Pasaasi 2, Renkomäki, Lahti Verkkokauppa osoitteessa: Keskus 010 430 3000 Keskus 010 430 3020 Keskus 010 430 3630 www.karkkainen.com Metsästäjä l 6 l 2010 l 61
• Antti Lavikainen, Helsingin yliopisto ja Sauli Laaksonen, Helsingin yliopisto Tuntematon Taenia Hirven uuden lihasrakkulamadon teen tutkiminen ja lajin kuvaaminen tieteelle niiden pohjalta olisi onnistunut. Tarvittiin lisää näytteitä karhuista. pääisäntä on karhu Metsästäjä-lehden tammikuun numerossa kerroimme hirvieläimissä esiintyvistä heisimatorakkuloista (ks. Metsästäjä 1/2010: s. 52-53). Tämän jälkeen on loistutkimuksessa saavutettu merkittävä tieteellinen läpimurto, josta suuri ansio lankeaa suomalaisille metsästäjille. Nyt on aika päivittää loistietämystä ja samalla kiittää tutkimusta eteenpäin vieneitä eränaisia ja -miehiä. l Ilomantsin Naarvassa vuonna 2008 ammutusta hirvisonnista ja Taivalkoskella vuonna 2009 ammutusta hirvenvasasta löytyi lihasrakkuloita, jotka muistuttivat Taenia krabbei -loisen toukkarakkuloita. Taenia krabbei -loisen aikuismuoto asustaa koiraeläinten suolessa ja toukkarakkulat kasvavat hirvieläinten lihaksiin. Rakkulat osoittautuivat kuitenkin geneettisissä tutkimuksissa 62 l Metsästäjä l 6 l 2010 tuntemattoman Taenia-lajin aiheuttamiksi. Todennäköisimpänä pääisäntänä pidettiin aluksi sutta, joka ravintotottumustensa puolesta olisi hyvin sopinut hirvenlihassa toukkana lymyävän loisen kantajaksi. Emme kuitenkaan löytäneet uutta lajia susista, vaikka tutkimme satoja heisimatoja kymmenistä susista Suomesta ja Ruotsista. Susista löytyi vain kahta aiemmin tunnettua lajia ­ yleisenä Taenia krabbei ja harvalukuisempana Taenia hydatigena. Epäilykset kääntyvät karhuun, ja onnistuimme saamaan tutkittaviksi kaksi RKTL:n arkistoihin tallennettua karhun heisimatoa. DNA-tutkimukset osoittivat nämä Ilomantsissa vuonna 2000 kaadetusta karhusta löytyneet madot etsimämme uuden lajin edustajiksi. Mutta yksi matoja kantava karhu ei vielä riittänyt vedenpitäväksi todisteeksi loisen elämänkierrosta. Lisäksi madot olivat niin huonossa kunnossa, ettei loisen raken- Karhunmetsästäjät apuna näytteiden keräämisessä Viime kesän aikana laadimme nopeasti suunnitelman lisämateriaalin hankkimiseksi. Painopistealueeksi valittiin PohjoisKarjala, koska loinen todistettavasti esiintyi siellä (havainnoista kaksi oli Ilomantsista) ja sinne oli tulossa runsaasti karhunkaatolupia (kaikkiaan myönnettiin yli 70 lupaa). Tarkoituksenamme oli kerätä niin paljon karhun suolia kuin mahdollista. Heinäkuussa Joensuussa pidetyssä karhunmetsästyskokouksessa metsästyksen aluejohtajat ja muu metsästyksen kulusta huolehtiva väki otti projektin innokkaasti vastaan, ja aiheesta kertova tiedote, lähetelomakkeita ja näytepussejakin saatiin toimitettua metsästäjille. Karhunkauden alkupäiviksi, jolloin suurin osa kaadoista yleensä tapahtuu, asetuimme päivystämään Ilomantsiin. Suolet oli kerättävä tehokkaasti ja avattava mahdollisimman nopeasti matojen tutkimuskelpoisuuden varmistamiseksi. Kaikkiaan saimme kerättyä 49 karhun suolet. Näytteitä saatiin eniten Ilomantsista (14), seuraavaksi runsaimmin Tohmajärveltä ja Lieksasta (molemmista yhdeksän). Havaintoja karhujen sisuksista Karhut painoivat tyypillisesti noin sata kiloa, vaihteluväli oli erehdyksessä ammutusta Hannu Huttu
• Uuden Taenia-lajin tyyppiyksilöt löytyvät Tohmajärven Kutsusta kaadetusta naaraskarhusta löytyivät koko otoksen ensimmäiset ja viimeiset heisimadot. Jo suolipakettia silmäillessä havaittiin muutaman kymmenen sentin pätkä matoa yllättäen suolen pin- Tuntematon Taenia. Kuvassa lyhyt pätkä madon alkupäätä. Kokonainen mato on kymmenien senttien tai jopa muutaman metrin pituinen. Ohuemmassa päässä näkyvä pampula on madon "pää", jolla loinen kiinnittyy suolen seinämään. Pään takana syntyvät jaokkeet ja ne siirtyvät uusien jaokkeiden työntäminä vähin erin kohti häntäpäätä, kasvavat, kypsyvät ja alkavat täyttyä munilla. Metsästäjä l 6 l 2010 l 63 Voitto Haukisalmi 25-kiloisesta pennusta aina liki 300-kiloiseen jättiin saakka. Sukupuolijakauma jäi niukasti urosvoittoiseksi (25­22, parista tiedot puuttuivat). Olimme pyytäneet metsästäjiä ottamaan talteen suolen, siis mahanportista peräaukkoon asti, mutta aika monesta saimme tarkasteltavaksi myös mahalaukun sisältöineen, ja osasta oli mukana myös muita elimiä. Vaikka keskityimmekin erityisesti loisiin, teimme havaintoja sivusilmällä myös karhujen ruokavaliosta. Suosituin ravinnon lähde oli kaura, jota 33 kontiota oli popsinut. Huonosta marjasadosta johtuen marjakarhuja oli vähän, vain kahdeksan oli syönyt mustikoita ja muutama oli nauttinut muita marjoja (punaherukkaa, puolukoita, pihlajanmarjoja tai variksenmarjoja). Karhujen mahalaukuista ja suolista löytyi myös muita tavallisia kontioiden eväitä: kasvisainesta, hyönteisiä, sieniä ja merkkejä nisäkäsravinnosta (karvoja, jäniksen kynsi, jänteiden retaleita). Myös täysin tyhjiä kutistuneita paksun liman täyttämiä suolia ja mahalaukkuja nähtiin. Kaiken kaikkiaan karhujen ravitsemustila vaikutti heikolta, suolistorasvat olivat niukat. Myös lahtivajoilla tehdyt havainnot ihonalaisrasvoista olivat niukat. Löydökset voivat viitata ylitiheään karhukantaan, ja varmasti huonolla marjasadolla on osuutensa asiaan. Niistä karhuista, joista saimme nähtäväksi myös rintaontelon elimet, löytyi karhun sydänmatoja (Dirofilaria ursi). Sydänmadot ovat suuria verisuonia ympäröivässä sidekudoksessa eläviä ohuita sukkulamatoja, jotka tuottavat pieniä toukkia karhun verenkiertoon. Näitä toukkia levittävät verta imevät hyönteiset, lähinnä mäkäräiset. Hyönteisvälitteisten sukkulamatojen yleistyminen on aivan viimeaikaisissa suomalaisissa tutkimuksissa yhdistetty juuri hyönteisiä suosivaan ilmaston lämpenemiseen. Karhun suolinkaisia (Baylisascaris transfuga) löytyi 29 karhun suolesta. Niiden elämänkierrossa ei ole väli-isäntiä, vaan loisen erittämät tartuntakykyiset munat leviävät ulosteen mukana luontoon ja tartuntapaine on verrannollinen kannan tiheyteen. Suolikaisten yleisyydessä oli havaittavissa mielenkiintoinen maantieteellinen jakautuminen: siinä missä 12 (86%) ilomantsilais- ja seitsemän (78%) tohmajärveläiskarhua kantoi suolinkaisia, niitä löytyi vain kahdelta (22%) lieksalaiskontiolta. Lieksalaisten ei pidä kuitenkaan ilakoida naapureidensa kustannuksella: tulosta ei välttämättä voi suoraan rinnastaa ihmisten loistilanteeseen. Voiko uusi laji tarttua ihmiseen? Lääketieteellisesti ja eläinlääketieteellisesti merkittävän Taenia-suvun heisimatoja on tutkittu vuosisatojen kuluessa perusteellisesti. Viimeksi tähän sukuun kuuluva uusi laji (Taenia pencei) kuvattiin 1990-luvulla Pohjois-Amerikassa kakomistista (ent. kissafretti), joka on puolikarhuihin kuuluva eläin. Uuden lajin löytyminen, vieläpä Euroopasta, onkin aivan poikkeuksellista. Lisäksi kyseessä on ensimmäinen laji, joka näyttäisi käyttävän karhua ainoana pääisäntänään. Löydön tekee vielä erityisen mielenkiintoiseksi se, että uusi laji on geneettisesti suhteellisen läheistä sukua Taenia solium -loiselle, jonka pääisäntänä on ihminen (vrt. karhu) ja väli-isäntänä sika (vrt. hirvi). Taenia solium ei esiinny Suomessa. Tarkoituksemme ei ole lietsoa paniikkia, mutta mieleen hiipii kuitenkin kysymys, voisiko uusi laji käyttää ihmistä pääisäntänään eli voisiko ihminen siis saada suolistoonsa heisimadon syömällä hirven lihaksissa olevia rakkuloita? Mitään näyttöä tästä ei ole, eikä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tiedetä löytyneen ihmisistä tämäntyyppisiä heisimatoja kotoperäisenä tartuntana. Tosin hirvenlihan valmistusmenetelmät ovat voineet rajoittaa loisen menestystä. Perinteisesti, ainakin suomalaisessa keittiössä, hirvenliha kypsennetään, jolloin heisimatojen toukkarakkulat tuhoutuvat. Myös pakastaminen tuhoaa rakkulat. Koska loiseen liittyvä tartuntariski on tuntematon, emme suosittele syömään raakaa tai puutteellisesti kypsennettyä hirvenlihaa, jota ei ole ensin läpikotaisin jäädytetty. l Sauli Laaksonen Yleisimpiä suolistomatoja karhuilla ovat onkimadon näköiset suolinkaiset. nalla. Laukaus oli osunut hieman taakse, mikä oli koitua koko projektin kohtaloksi: luoti oli puhkonut suolen useasta kohtaa ja paineaalto oli vienyt suurimman osan madoista mennessään. Myöhemmin kuulimme kaadolla käyneeltä metsästäjältä, että karhu oli ammuttu tornista noin sadan metrin päästä, ja se oli pudonnut niille sijoilleen. Maastossa oli näkynyt vaaleita verisiä juosteita, joiden arveltiin olevan suolta. Eivätpä arvanneet metsämiehet, että siinä se oli vuosisadan heisimatolöytö heidän edessään. Suolen pinnalta poimitun pätkän lisäksi suolen sisältä löytyi kahden heisimadon alkupätkät tärkeine koukkurakenteineen. Löytyneet madonpätkät riittivät mainiosti lajintunnistukseen. Heisimadot muodostuvat onneksi jaokkeista, ovat siis samanlaisten rakenneosien ketju, eli ei haitannut, että osa madoista on joutunut kadoksiin. Geneettisin menetelmin varmistui, että kyseessä oli juuri etsimämme laji. Madon rakenteen tutkiminen on käynnissä ja lajinkuvaukseen päästään lähikuukausina. Loisen esiintyvyys karhuissa näyttäisi olevan RKTL:n aineiston ja meidän löytömme perusteella noin kaksi prosenttia. Pisin pätkä karhun Taenia-matoa löytyi suolipaketin päältä. Luoti oli riuhtaissut heisimadon ulos asuinsijoiltaan ohutsuolen sisältä. Sauli Laaksonen
• Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren l Piirros: Jaakko Puuperä Ekin kanssa erällä mönkijöitä ja moottorikelkkoja. Vaikka kämpän ohi soljuva Liittohaara peittyy talvella lumeen, on sula virtapaikka lapioitu esille pienen vaivannäön jälkeen. Sen enempää asiaa ajattelematta kahvivesi tulee otettua aivan samoista vesilähteistä mistä entisaikojen erämiehetkin ovat janonsa sammuttaneet. Monet laavut ja muut tulipaikat sijaitsevat samoissa käytännön sanelemissa paikoissa, jotka on todettu jo iät ja ajat sitten erinomaisiksi asentopaikoiksi. Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa luonnontilaisina säilyneiden vesistöjen vettä voi käyttää varsin huoletta. Pintavesien kanssa tulee silti olla aina hieman varovainen. Varsinkin suosituimmilla leiri- ja taukopaikoilla vesi kannattaa ottaa hieman etäämpää ja keittää ennen juomista. Talvivaelluksen vesihuolto P Sydäntalven hiihtovaelluksilla veden löytäminen lumen ja jään alta voi olla vaikeaa. Oma haasteensa on saada pidettyä juotava lämpimänä. l Perämereen koillisesta kurkottava Kiva- lon vaarajakso oli vielä kivikaudella mereen pistävä pitkä ja kapea niemi. Kivaloihin kuuluvien Penikoiden laelta löydettiin 1800-luvulla kymmenen metriä halkaisijaltaan oleva kivivalli, jota nykyään arvellaan muinaisten hylkeenpyytäjien tukikohdaksi. Penikoiden rinteillä on myös pienempiä rakkakuoppia, jotka toimittivat kellarin virkaa. Osa esihistoriallisen ajan "jääkaapeista" on tehty rakan alla kulkevien lähdepurojen päälle, jotta kuopat pysyisivät kesälläkin viileinä. Meren rannalla aikoinaan asuneet eränkävijät ottivat lähteistä myös juomavetensä. Ihminen on aina leiriytynyt ja asunut juomakelpoisen veden äärellä. Utsjoen Petsikkoon 1850-luvulla perustetun Ravdoskaidin erämaatilan asukkaat ammensivat hekin juomavetensä lähteestä. Läpi talven sulana pysyvä kaltio eli kaldu saattoi olla jopa ratkaiseva tekijä talon paikkaa katsottaessa. Lähteen puuttuessa hyödynnettiin virtaavaa vettä. Sompiolaiset poromiehet rakensivat Härkävaaran kämpän erämaatukikohdakseen aikaa ennen Lumesta vedeksi Alkutalvesta lähteen paikantaminen on vielä kohtuullisen helppoa. Talven kiristäessä otettaan veden hakeminen paksun lumi- ja jääpeitteen alta käy kuitenkin koko ajan vaikeammaksi. Vesipaikan löytäminen voi olla jopa täysin mahdotonta, jos sitä ei ole merkitty maastoon millään lailla. Kevättalvella vedensaanti helpottuu oleellisesti purojen virratessa jälleen sulina. Uoman partaalla oleva paksu hanki pettää kuitenkin helposti varomattoman alta. Vettä kannattaakin koukkia hieman etäämpää esimerkiksi hiihtosauvaan kiinnitetyllä vesipullolla tai sangallisella kattilalla. Ruoka- ja kahvivedet sulattaa toki lumestakin, mutta retkikeitintä käyttävä saa tällöin varautua huomattavasti suurempaan polttoaineen menekkiin. Bensiinin tai spriin kulutus tuplaantuvat, jos kaikki talousvesi joudutaan sulattamaan lumesta. Pidemmillä hiihtovaelluksilla tämä tuntuu jo ahkion painossa. 64 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Liittohaara pysyy sulana läpi vuoden, vaikka jokiuoma peittyykin talvella paksuun lumeen. Sompion paliskunnan poromiesten Liittohaaran rannalle rakentama kämppä toimii nykyään autiotupana. Veden keittäminen termospulloihin on osa talvivaellusten Ravdoskaidin erämaatilan asukkaat ottivat vetensä talon pihalla eli kentällä läpi talven sulana pysyvästä lähteestä. Hieman etäämmällä sijaitseva kaltio toimitti kesäisin jääkaapin virkaa. iltarutiineja. Autiotuvalla yövyttäessä kannattaa hyödyntää kamiinan läm- Lunta otetaan mahdollisimman puhtaasta ja koskemattomasta paikasta, jossa ei näy merkkejä eläinten jätöksistä. Lumenottopaikka on hyvä rauhoittaa kaikelta muulta touhulta ettei sitä tulisi itsekään sotkeneeksi. Vettä on aina keitettävä kymmenisen minuuttia, jos vähänkään epäilee sen puhtautta. Lumesta sulatettuun veteen turvautuminen on aina väliaikaista, sillä siitä puuttuu ihmiselimistölle elintärkeät suolat ja mineraalit. Pitkässä juoksussa lumivesi voi aiheuttaa huulien halkeilua ja kynsinauhojen lohkeilua. Tämän vuoksi monet vaeltajat lisäävät veteen urheilujuomajauheita. Mineraalien saamiseksi on luonnollisempiakin konsteja, joista yksi on liuottaa vedessä tuoreita koivunoksia. Koska oksien keittäminen tekee vedestä kitkeränmakuista, kannattaa ne lisätä veteen vasta keittämisen jälkeen. Veteen voi lisätä myös aavistuksen mineraalisuolaa ja sokeria. Lumen sulattaminen retkikeittimellä tai kamiinan päällä eivät vaikuta veden makuun. Nuotiolla keitetty vesi sen sijaan maistuu noelta sitä voimakkaammin mitä tervaisempaa puuta polttaa. Noen makua voi yrittää välttää käyttämällä pakissa tai kattilassa kantta. Useimpia pieni sivumaku ei kuitenkaan haittaa. pöä lumen sulattamisessa. Juomista ei saa jättää pelkästään kahvin varaan, sillä diureettina se poistaa kehosta nesteitä. Pakin päälle tiukasti laitettu kansi estää savun makua tarttumasta veteen. Vesi lämpimäksi Kehosta haihtuu hengityksen ja hikoilun myötä vähintään kaksi litraa nestettä vuorokaudessa. Raskaassa lihastyössä sama nestehukka saattaa syntyä jopa tunnissa. On myös hyvä muistaa pakkasen ja tuulen lisäävän hengityksen ja ihon kautta tapahtuvaa haihduntaa ilman sen suurempaa rasitustakaan. Nestehukka aiheuttaa ensialkuun väsymystä ja voimattomuutta. Lihaskrampit ja päänsärky kielivät pitkälle edenneestä nestevajauksesta. Virtsan väri on hyvä merkki kehon nestetasapainosta. Tummankeltai- nen reikä hangessa on varoitusmerkki, joka kertoo juomisen jääneen aivan liian vähälle. Pakkasella ei synny janon tunnetta siinä missä helteellä, minkä vuoksi talvivaelluksilla tulee monesti juotua liian vähän. Toinen syy on reppuun tai ahkioon käsien ulottumattomiin pakattu termospullo. Tauolla kerran tunnissa juotu mukillinen on aivan liian vähän. Juoda pitää huomattavasti useammin mutta kerta-annokset eivät kuitenkaan saa olla liian isoja, sillä keho pystyy hyödyn- Metsästäjä l 6 l 2010 l 65
• Ruoka- ja juomavedet voi sulattaa lumesta, jos taukopaikan lähettyvillä ei ole avointa vettä. Touhu vie kuitenkin aikaa ja kuluttaa retkikeittimen kallista polttoainetta. tämään rajallisen määrän nestettä kerralla. Liika neste ei imeydy vaan jää vatsanpohjaan hölskymään. Desistä kahteen kerran parissakymmenessä minuutissa on hyvä nyrkkisääntö. Talvella juotavan pitää olla lämmintä. Kylmää vettä ei kannata kaataa sisuksiinsa, sillä elimistö joutuu käyttämään valtavasti energiaa sen lämmittämiseksi käyttökelpoiseksi. Talvivaellusten suurimpia haasteita onkin saada kuljetettua mukana riittävä määrä lämmintä juotavaa. Ahkioon kannattaa pakata kaksi litran vetoista termospulloa. Näiden lisäksi takin sisään sujautetaan pari pienempää muovipulloa. Jos vaellusasun takissa ei ole riittävän isoja sisätaskuja, ripustetaan pullot nauhasta kaulan ympäri. Pullot eivät paina niskaa, kun ne lepäävät takin sisällä ahkion vetovyön päällä. Lämpimällä juotavalla täytetyt muovipullot tuntuvat mukavilta rintaa vasten ja toisaalta takin sisällä juotava myös säilyy pitkään lämpimänä. Kun juotavaa on helposti saatavilla, tulee sitä nautittua tarpeeksi usein. Tauoilla juomapulloihin lisätään termospulloista kuumaa vettä. Illalla ennen nukkumaan menoa termospullot kannattaa täyttää jälleen kuumalla vedellä. Lämmin juotava auttaa saamaan unen päästä uudelleen kiinni, jos yöllä sattuisi tulemaan kylmä. Aamutoimetkin on mukavampi aloittaa kun voi juoda kupillisen lämmintä ennen makuupussista ylös nousua. l Paksu lumikerros häivyttää tietymättömin tutut saati tuntemattomat vesipaikat. Martimoaavalla sijaitseva Laurinlähde löytyy kuitenkin helposti, sillä se on merkitty riittävän näkyvästi. Suomessa on kymmeniätuhansia lähteitä n Lähdettä tarkoittava kaltio tulee saamenkielisestä sanasta galdo. Enontekiöllä on Galbmagaldo niminen paikka, joka on suomennettu Kalmankaltioksi. Tämä on hyvä esimerkki mukaelmasuomennoksesta, jossa nimen alkuperäinen merkitys on täysin muuttunut. Galbma ei tarkoita kalmaa vaan kylmää. Lähteistä purkautuva vesi on tasalämpöistä läpi vuoden. Tämä kertoo veden olevan syvälle maaperään sitoutunutta pohjavettä, johon ilman lämpötila tai vuodenajan vaihtelut eivät vaikuta. Siinä missä neliasteinen vesi pitää lähteen talvella sulana, tuntuu sama vesi kesällä ihanan raikkaalta. Lähde syntyy pohjaveden ylärajan leikatessa maanpinnan tason. Purolähde alkaa suoraan pohjaveden purkautumiskohdasta, kun taas allikkolähteessä vesi pulppuaa ensin pieneen vesialtaaseen. Hetteikössä vesi tihkuu useasta kohtaa maanpinnan läpi muodostaen moniosaisen lähteikön. Maastokarttoihin on merkitty yli 20 000 lähdettä mutta todellinen määrä lienee huomattavasti suurempi. Luonnontilaiset lähteet alkavat kuitenkin olla harvinaisia, sillä ihminen on toiminnallaan muokannut tai jopa tuhonnut niitä. Nykyisissä metsänkäsittelyohjeissa lähteet pyritään kuitenkin säilyttämään. n Lähdepohjaisissa lammissa jään alle muodostuu painetta. Avantoa ei saa kairata liian lähelle moottorikelkkauraa tai hiihtolatua, sillä jäälle nouseva vesi voi levitä laajallekin alueelle. 66 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Markku Harju, Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja Pohjanmaan alueella ja loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitaja Norra Vallgrundissa Loukkaantunut eläin luonnossa Loukkaantuneen eläimen kohdatessaan on aina toimittava nopeasti. retkillään loukkaantuneen eläimen. Oli kyseessä sitten lintu tai nisäkäs, eläinsuojelulaki määrää, että loukkaantunutta eläintä on aina autettava. Jokaisen, joka loukkaantuneen eläimen kohtaa, on varmistettava, että se saa apua. Metsästäjät kokeneina ja paljon luonnossa liikkuvina ovat erikoisasemassa. Riistanhoitohan kuuluu usein metsästysseurojen velvollisuuksiin niiden omilla alueilla. Metsästäjät myös kohtaavat paljon erilaisia eläimiä. Se, millaista apua eläin tarvitsee, riippuu tietenkin siitä, kuinka vakava vamma on. Aina loukkaantuneen eläimen kohdatessaan on toimittava nopeasti ja ensiapua on annettava jo paikan päällä. Mikäli eläimen saa kiinni, sen voi panna laatikkoon tai kääriä vaikkapa huopaan. Eläin on myös pidettävä rauhallisessa paikassa, usein mieluusti hämärässä odottamassa jatkotoimenpiteitä. Ei siis koskaan esimerkiksi keskellä huonetta kirkkaassa valossa kaikkien katseltavana, sillä itse loukkaantuminen ja kiinniotto ovat jo sinänsä niin suuri stressinaihe, että eläin voi kuolla jo siinä vaiheessa. l Joskus luonnossa liikkuja kohtaa kaan, jos sellainen paikkakunnalla on. Hälytyskeskuksilla on luonnonvaraisia loukkaantuneita eläimiä hoitavien henkilöiden yhteystiedot. Suurten eläinten kohdalla mahdollisimman nopea ja tuskaton lopetus on melkeinpä aina oikea auttamistapa. Sama tilanne on suurpetojen kohdalla. Emon kuoltua poikaset tarvitsevat välittömästi apua. Pienen poikasen kohdalla lopetus ei aina ole oikea ratkaisu, koska suurpetojenkin poikaset sekä hirvenvasa on mahdollista ottaa hoidettavaksi. Kaikki loukkaantuneet linnut voidaan niin ikään ottaa vastaan. Ei ole väliä, onko kyseessä pieni riistalintu tai iso petolintu, jopa kotkia on hoidettu. Korkeasaaressa on Suomen ainoa luonnonvaraisten eläinten sairaala, ja sieltä voi pyytää toimintaohjeita, ellei paikallisia hoitopaikkoja ole. Eläintarhat Ähtärissä ja Ranualla ottavat myös vastaan eläimiä ja antavat pyydettäessä neuvoja. Mahdollisia hoitopaikkoja voi myös tiedustella paikallisilta eläinlääkäreiltä, ympäristökeskuksista, lintutieteellisiltä yhdistyksiltä ja eläinsuojeluyhdistyksiltä. auttaa ja ilmoittaa eläimistä on myös kasvanut. Yhteistyö eläinsuojelijoiden ja metsästäjien kanssa on tärkeää, koska monesti ilmoituksia tulee kapisista ketuista, supikoirista ja minkeistä. Asutuskeskuksen lähellä olevan kapisen ketun lopettaminen on eläinsuojelutyötä siinä missä minkkien ja supikoirien metsästäminenkin. Suomen luontoon kuulumattomien tulokaslajien pyydystäminen on myös riistanhoitotyötä. Eläinsuojeluvalvojat saavat paljon soittoja juuri näistä eläimistä. Moni ilmoittaja kauhistuu valvojan neuvoessa kääntymään paikallisen metsästysseuran puoleen eläimen lopettamiseksi. Ilmoittajat eivät aina ymmärrä, miksi eläin on lopetettava. Keskustelun aikana eläinsuojeluvalvoja pyrkii selvittämään soittajalle, miksi tällainen toiminta on joskus välttämätöntä. Metsästäjien taidot ja lajituntemus sekä se, että varmistetaan riittävän hyvä näkyväisyys ammuttavaan kohteeseen, vähentävät tapauksia, joissa haavoittunut eläin tai lintu jää luontoon metsästysreissun aikana. Yhteistyö kaikkien viranomaistahojen kanssa on villieläinhoitolalle tärkeää. Esimerkiksi poliisit kohtaavat työssään paljon loukkaantuneita eläimiä, ja heille tieto hoitopaikasta on suureksi avuksi. Palokunta pelastaa eläimiä mitä merkillisimmistä paikoista. Pintapelastajien apu kiinni jäätyneiden joutsenien pelastustöissä on todella tarpeen. Merivartiosto seuraa ja valvoo tapahtumia saaristossa. Merivartioston avulla on pelastettu loukkaantuneita merikotkia. Suurin osa hoitoon otetuista eläimistä voidaan palauttaa takaisin luontoon. Autoon törmännyt telkkäemo poikasineen saattaa tarvita muutaman tunnin lepoa hoitopaikan lammessa, jonka jälkeen se siirtyy jatkamaan eloaan läheiseen merenrantaan. Hetken lämmiteltyään hangesta nostettu sorsa syö yleensä hyvin ja palaa sen jälkeen lajitoveriensa seuraan. Kiinni jäätyneet joutsenet toipuvat usein melko hyvin jo muutaman päivän levolla. Emonsa menettänyt hirvenvasa vaatii hoitopaikan koko loppuelämäkseen, sen elämä voi kuitenkin jatkua eläintarhassa jossakin päin Suomea. l Ota kiinni itse tai ilmoita hätäkeskukseen Jos eläintä ei voi itse ottaa kiinni, siitä on heti ilmoitettava hälytyskeskukseen tai suoraan mahdolliseen hoitopaik- Eläinsuojelijoiden ja metsästäjien yhteistyö tärkeää Eläinsuojelu sekä loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoito ja palauttaminen luontoon on lisääntynyt vuosi vuodelta. Ihmisten kiinnostus Mitä sinun on tehtävä kohdatessasi loukkaantuneen eläimen? l Ilmoita asiasta hälytyskeskukseen. l Jos mahdollista, ota eläin kiinni. l Pyri antamaan eläimelle apua. l Opasta mahdolliset noutajat eläimen luokse. Metsästäjä l 6 l 2010 l 67
• Teksti: Jaakko Kolmonen l Kuvat: J.R. Kokkinen Laukauksesta lautaselle Hirvieläimet, osa 2: Riiputtaminen, paloittelu ja pakastaminen 68 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Metsästäjä-lehdessä 5/2010 Jaakko Kolmonen kertoi hirvenlihan terveydelle suotuisista ravintoarvoista ja antoi vinkkejä hirvieläinten kaatamiseen kokin näkökulmasta. Tässä lehdessä Kolmonen antaa vinkkejä hirvieläimen riiputtamiseen, paloitteluun ja pakastamiseen. Riiputtaminen ja paloittelu Poista ammusliha Poista luodin saastuttama alue. Tämä raskasmetallia ja verihyhmää sisältävä lihaosa kannattaa haudata maahan. Se ei ole terveellistä edes koiran aisteille. Luodin siruja saattaa levitä ruhoon jopa 20 sentin säteellä, siksipä paistiosumia kannattaa välttää. Varo sisäfileen rikkomista Suolistamisen yhteydessä puukko tekee usein viillon fileeseen. Fileen tuplaosa vahingoittuu helposti myös peräsuolen irrottamisen yhteydessä. Fileen ohut osa saa usein viiltoja munuaisten poistamisen ja selkärangasta kovien rasvojen irrottamisen yhteydessä. Myös kuvelihan poistamisen yhteydessä on syytä varoa sisäfileetä. Vältä nyljetyn ruhon riiputtamista Tutkimusten mukaan nyljetyssä ruhossa tapahtuu runsaasti painohävikkiä, vaikka ilman lämpötila olisi 0­+3°C ja ilmankosteus tasainen. Pienellä eläimellä hävikki on 3­4 vuorokauden aikana jopa 15 prosenttia, ja samalla ruhon pinta kuivuu. Jos ilman lämpötila vaihtelee aamun nollasta iltapäivän +8 asteeseen, ruhon pintaan kondensoituu kosteutta. Tällöin bakteerikanta lisääntyy varsinkin epäpuhtailla alueilla. Ruhoja ei ole tarpeellista riiputtaa lainkaan, kun käytettävissä on vakuumikone. Tällöin nylkeminen ja paloittelu aloitetaan eläimistä, joihin on ammuttu useampi osuma tai ruhon kunto on muuten huono. Seuraavaksi jatketaan pienimmistä ruhoista sitä mukaa kun ne ovat jäähtyneet. Näin saadaan keitto- ja jauhelihaksi tarkoitetut lihat heti hyväkuntoisina pakastimeen. Arvokkaimmat osat jätetään raakakypsymään vakuumipakattuina. Riiputa nahka päällä Jos ruhoja ei ehditä paloitella heti jäähtyneenä, ne kannattaa jättää riippumaan nahka päällä. Nahkoineen riiputtaminen estää painohävikin parhaiten, koska ruhon pinta ei kuivu. Jäähtyneet verihyytymät ovat siistimmin poistettavissa nylkemisen yhteydessä ennen paloittelua. Suolista eläin siten, että halkaiset tai poistat rintalastan. Tällöin liha säilyy hyvin riiputuksen ajan, koska ruho tuulettuu ja jäähtyy nopeasti. Pienet hirvieläimet ja hirven vasat voidaan riiputtaa leukakoukusta, jolloin takajalat mureutuvat pingottumattomassa tilassa parhaiten. Pää alaspäin eli perinteinen kinnerriiputtaminen antaa myös hyvän tuloksen ehjästä lantiokammiosta riiputettaessa. Täten saavutetaan niin ikään pingottumaton ja mureuttamista edistävä takapaistien riiputustila. Levitä joka tapauksessa rintalasta palikan avulla auki. Avaa kainalot sen verran, että ilma pääsee niihin ja hyydyttää vertymät nopeasti. Pieniä ruohoja ei pitäisi riiputtaa nahka päällä 1­2 vuorokautta ja isompiakaan 2­4 vuorokautta pidempään. Lämpimämmällä säällä liha mureutuu nopeammin, mutta pilaantumisriski on suurempi. Huolehdi nylkemisen aikana hygieniasta ja vältä aina koskettamasta ruhonosia nahkontavaiheessa. Jos kaatoja saadaan paljon, huonokuntoiset ja pienet eläimet nyljetään heti ja paloitellaan jäähtyneenä samana päivänä. Turvallisuus ensin Ruhon paloittelun yhteydessä tehdään yllättävän usein haavoja käsiin. Siksi veitsetön käsi kannattaa suojata turvasormikkaalla. Nykyiset turvakäsineet ovat hyvin taipuisia eivätkä haittaa työskentelyä. Viileässä lämpötilassa turvakäsine kannattaa suojata ohuella muovisormikkaalla. Tällöin käsi pysyy lämpimänä, kun käsine ei kostu. Puukkokäsi voi olla ilman käsinettä tai siinä voi pitää ohutta muovista sormikasta. Joskus veitsi lipsahtaa myös lantion seudulle ja katkaisee nivustaipeesta päävaltimon. Nämä viillot aiheuttivat kuolemantapauksiakin silloin, kun turvaesiliina ei ollut pakollinen ammattikäytössä. Tästä syystä paloitellessa on syytä pitää metallista turvaesiliinaa, jonka läpi ei mene terävinkään veitsi. Hygienia sitten Muista pestä kädet riittävän usein. Huolehdi paloitteluhuoneen siisteydestä aamuin illoin. Turvakäsine ja työvälineet pitää pestä aina käytön jälkeen. Kun leikkuulauta likaantuu, puhdista se välittömästi. Pakkaaminen ja pakastaminen Lihojen pakkaaminen raakakypsentämistä ja pakastamista varten Metsästysseuran kannattaa hankkia kunnollinen vakuumi- eli tyhjiöpakkauskone ja siihen tarkoitukseen sopivia vakuumipusseja. Säilyvyyden kannalta on tärkeää, että lihat Eläimen raakapaloittelu kannattaa tehdä kinnerriipunnassa. Oikealla korkeudella riippuvasta eläimestä on näppärää poistaa lapa, katkaista kaula, leikata kuvelihat, sahata kyljet sekä poistaa sisäfileet ja takajalat. Tässä paloitellaan peuran vasaa +3 asteen viileydessä. Lämpötilaa tarkkaillaan taustalla nahka päällä riippuvan peuran takajalassa olevasta lämpömittarista. Paloiteltava eläin on nyljetty juuri ennen paloittelun aloittamista. Säilyvyyden kannalta on tärkeää, että lihat ovat ilmattomassa tilassa. Metsästäjä l 6 l 2010 l 69
• Kakkaran voit sulkea myös haarukalla painellen. Voitele vatruskat vatkatulla munalla ja paista 250 asteessa vaaleanruskeiksi. Vatruskoita voit myös pakastaa. Ne ovat erinomaisia eväspaloja. Riistakääryleet 400 g 2 dl 2 dl hirven sisäpaistia sipulisilppua herkkusieniviipaleita mustapippuria suolaa tilkka öljyä nokare voita ovat ilmattomassa tilassa, jolloin hapettumista eli eltaantumista ei synny. Koneella voi pakata lihat ilmattomiin pusseihin raakakypsentämistä, pakastamista, sulattamista ja säilyttämistä varten. Vakuumikone imee pussista halutulla teholla ilman pois ja sulkee pussin kahdella kuumasaumalla. Näin tuote saadaan ilmattomaan tilaan, eivätkä lihasnesteet pääse valumaan ulos tiiviistä pussista. Raakakypsentämisen edut Raakakypsentämisen aikana lihassa olevat entsyymit pilkkovat lihan valkuaisaineita, jolloin liha murenee. Valkuaisaineiden pilkkoutuessa lihaan muodostuu aromia, makua ja hajua parantavia yhdisteitä. Myös lihassa olevasta rasvasta muodostuu raakakypsytyksen aikana lihan aromiin vaikuttavia yhdisteitä. Näiden tekijöiden summana liha maistuu mehukkaammalta ja maukkaammalta. Pakasta liha oikein Pakasta lihat vain vakuumipusseissa tai pakastusta varten tehdyissä pusseissa. Esimerkiksi leipäpussit tai kelmut tarttuvat pakastettaessa helposti ritilään kiinni, menevät rikki ja päästävät pakastamisen aikana ilmaa pakkaukseen, mikä edistää lihan pilaantumista. Folio taas on liian paksu kääre pakastettavalle tuotteelle, koska tuote pakastuu siinä hitaasti. Pakasta vain ilmattomia pakkauksia, sillä muuten tuotteen pintaan huurtuu kosteutta, mikä heikentää säilyvyyttä. Jäähdytä lihapaketit ennen pakastamista ulkona pakkasilmassa tai jääkaapissa. Jauhelihan pakastaminen Lihan säilyvyyden ja maun kannalta on sitä parempi, mitä kokonaisempana liha pakastetaan. Jauhelihaksi tarkoitettu liha kannattaakin pakastaa paloina, ottaa sulamaan 70 l Metsästäjä l 6 l 2010 tarpeen mukaan ja jauhaa vasta sulatuksen jälkeen. Tällöin jauheliha on syytä kypsentää viimeistään seuraavana päivänä. Jos joudut pakastamaan jauhelihaa, suositeltava säilytysaika kotipakastimessa on korkeintaan kaksi kuukautta. Jos hirvenlihan joukkoon jauhetaan ennen pakastamista rasvaista sianlihaa, on suositeltava säilytysaika yksi kuukausi. Kun jauheliha sulatetaan, on se syytä kypsentää viimeistään seuraavana päivänä, koska jauheliha säilyy huonommin kuin kokoliha. Leikkaa paistista poikkisyin puolen sentin paksuisia ja noin 30 gramman painoisia viipaleita. Nuiji lihoja muovikelmun sisällä. Kypsennä sieniä ja sipulia hetki öljyssä. Mausta kasvikset ja lihat pippurilla ja suolalla. Pane paistiviipaleille sipulisilppua ja sieniä. Kääri viipaleet rullalle. Sulje rullat tikulla tai puuvillalangalla. Ruskista rullat pannulla öljy-rasvaseoksessa. Siirrä rullat kattilaan ja huuhtele pannu vesitilkkasella jokaisen paistokerran jälkeen. Kaada vesi rullien päälle. Anna rullien hautua kannen alla lihan mureuden mukaan 15­30 minuuttia. Kastike 50 g voita ½ dl jauhoja 4­5 dl haudutuslientä 1 ½ dl mustaherukkahilloa 1 dl homejuustoa Sulata rasva kattilassa. Sekoita rasvaan jauhot. Kaada kääryleiden haudutuslientä kastikepohjaan ja vispaa kastikkeesta tasainen. Mausta kastike hillolla ja juustolla. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Poista kääryleistä tikut ja pane lihat kastikkeeseen hetkeksi makuuntumaan. Tarjoa lisäkkeeksi kasvis-ohraa. Kasvis-ohra ½ dl rypsiöljyä 3 dl kokonaisia ohrasuurimoita (kypsänä 8 dl) 1 l vettä tai riistalientä 2 dl porkkanasuikaleita ripaus suolaa 2 rkl punaviinietikkaa Kuumenna kattilassa öljy. Paistele suurimoita öljyssä 2­3 minuuttia ja lisää vesi tai riistaliemi. Paistaminen kiinteyttää ohran pintaa ja antaa samalla lisämakua. Keitä suurimoita noin 30 minuuttia ja lisää kasvikset, suola ja tilkka punaviinietikkaa. Jatka kypsentämistä 10­20 minuuttia. Riistavatruska 1 150 1 1 l g tl dl soseutettua perunaa voita suolaa vehnäjauhoja Vatkaa käsin tai koneella lämmin perunasose kylmäksi sitkomaiseksi massaksi. Lisää massaan voi ja suola vatkaamisen aikana. Kun massa on jäähtynyt, alusta jauhot taikinaan. Täyte ½ dl 2 dl 2 dl 2 dl 1 tl rypsiöljyä jauhelihaa sipulisilppua tatti- tai herkkusienikuutioita suolaa mustapippuria Kypsennä jauheliha öljyssä kattilassa. Lisää joukkoon sipulisilppu ja sienikuutiot. Jatka kypsentämistä pari minuuttia. Mausta täyte suolalla ja pippurilla. Tee taikinasta pötkö, jaa se paloiksi ja pyörittele ne palloiksi. Taputtele pallot litteiksi ja ajele ne kaulimella puolen sentin paksuisiksi kakkaroiksi. Levitä täyte kakkaran toiseen laitaan, käännä taikina täytteen yli joulutortun tapaan ja sulje kakkara teevadin reunalla. H
• Ahti Putaala, Ylitarkastaja, Metsähallitus Valtion maiden hirvihakemukset tarkkaan syyniin H l Hirvikannan kasvun myötä on tungos valtion maille lisääntynyt suuresti. Samalla myös väärinkäytökset ja luvilla keinottelu ovat yleistyneet. Tämän vuoksi Metsähallitus joutuu nyt kiristämään ohjeistusta ja tarkentamaan hakijoiden välistä vertailua. Tarkoituksena on turvata muuta metsästysmahdollisuutta olevien kansalaisten tilaisuus osallistua hirvijahtiin. samana vuonna hirveä myös muualla olevassa seurassa/seurueessa. Jos hakemuksessa on henkilöitä, jotka kuuluvat jäsenenä muuhun hirveä metsästävään metsästysseuraan tai seurueeseen, mutta eivät kuitenkaan metsästä siinä, tämä ei vaikuta päätöksenteon perusteisiin. jälkeen riistanhoitoyhdistykselle jätettävään pyyntiluvan ampujaluetteloon voi lisätä vain metsästyslain 8 § alueella kotikuntansa valtion mailla metsästäviä kuntalaisia. Metsästä vain yhdessä seurueessa Viime vuosien aikana on yleistynyt käytäntö, missä valtion maiden aluelupahakemusten puuhamiehinä ovat toimineet jo muussa hirviporukassa metsästävät henkilöt. Nämä puuhamiehet ovat käytännössä olleet myös valtioin maille saadun metsästysoikeuden pääasialla käyttäjiä. Samalla toinen alueelle hakenut seurue, jolla ei oikeasti ole muuta metsästysmahdollisuutta, on voinut jäädä ilman lupaa. Väärinkäytösten vuoksi hakemusten välisessä vertailussa ensisijalle asetetaan ne hakijat, joiden ampujaluettelo koostuu sellaisista metsästäjistä, joilla ei ole muuta kohtuullista metsästysmahdollisuutta. Hakemuksen asemaa heikentää se, jos joku hakemuksessa olevista ampujista metsästää Ampujat tiedettävä tammikuussa Hirvenmetsästyksen aluelupaa valtion maille hakevien vertailu tapahtuu ilmoitetun ampujaluettelon perusteella. Hakemusajan päätyttyä ampujia ei voi enää lisätä. Hakemusta voi täydentää vain vaillinaiseksi jääneiden ja puuttuvien tietojen osalta. Lupapäätöksen ratkaisun kannalta on tarkoituksenmukaista, että jo hakuvaiheessa on tiedossa metsästykseen osallistuvat henkilöt. Aluelupapäätös perustuu nimenomaan henkilöihin, heidän metsästysmahdollisuuksiin ja lukumäärään. Ei ole oikein, että aluelupaa käyttävät käytännössä muut metsästäjät kuin alkuperäisessä hakemuksessa mainitut. Henkilöt, joilla ei hakuajan umpeuduttua ole voimassa olevaa ampumakoetta suoritettuna, voivat olla mukana hakemuksen ampujaluettelossa, mutta eivät vaikuta päätöksentekoperusteissa. Alueluvan myöntämisen Syksyllä vain lyhytaikaisia vieraita Ampujaluettelossa ilmoitettujen metsästäjien lisäksi metsästysluvan saaneiden hakijoiden on mahdollista käyttää syksyn jahdissa lyhytaikaisia metsästysvieraita tai avustavia koiramiehiä henkilökohtaista vuorokausilupaa (12 ) vastaan. Henkilökohtaisia hirvenmetsästyksen kausilupia ei myönnetä enää syksyllä. ML:n 8 § alueella asuva kuntalainen voi syksyllä liittyä oman kotikuntansa valtion mailla metsästävään hirviseurueeseen ilman, että häntä tarvitsee kirjata Lupahakujärjestelmään, eikä hänestä peritä henkilökohtaista lupamaksua. l Hirvenmetsästyksen aluelupia valtion maille voi hakea netissä osoitteessa http://lupahaku.protacon.fi/ tammikuun 2011 aikana. Hakija voi kätevästi hyödyntää edellisvuonna jättämäänsä hakemusta uuden hakemuksen pohjana. Metsästäjä l 6 l 2010 l 71
• Metsästäjän päiväkirja Jahtiretkeen kuuluu myös päiväkirjan huolellinen täyttäminen. Metsästyspäiväkirjan sarakkeisiin on helppoa dokumentoida miellyttävät hetket omaksi iloksi ja jälkipolvien ihmeteltäväksi. Kuvitus Seppo Polameri. 160 sivua. Hinta 5 . Pukinkonttiin Jousimetsästys ­ johdatus nykyaikaisen jousimetsästyksen perusteisiin Kirja perustuu kahdesta osasta, ensimmäinen osa on pikaopas aiheeseen. Tiivistetty perustietopaketti antaa riittävät tiedot jousen hankkimiseen, ammunnan harjoittelemiseen ja jousimetsästyksen aloittamiseen. Toinen osa sisältää kirja syventävän oppijakson, joka perehdyttää lukijan jousiin, nuoliin ja erilaisiin varusteisiin, paljon puhuttuun, mutta usein vähän ymmärrettyyn säätämiseen, ampumatekniikan hiomiseen, metsästysammunnan harjoitteluun, teknisiin standardeihin, passitasoihin, piilokojuihin ja muihin metsästysvarusteisiin. Loppuosassa perehdytään eräiden riistalajien metsästykseen. Sivuja 146. Kirjoittaja Juha Kylmä Hinta 48 Riistaeläimiä ­ muistipeli riistanisäkkäistämme Hauska muistipeli koko perheelle. Korteissa maamme riistanisäkkäät Dick Forsmanin kuvittamina. Pelissä 32 korttiparia. Nisäkkäiden nimet suomeksi ja ruotsiksi. Hinta 10 . Muista muut lahjaideat 72 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Tilaa kirjoja, filmejä ja pelejä joululahjaksi! Postita tilaus ennen 15.12.2010 jotta varmistat paketin ehtivän jouluksi perille!! Tutustu laajempaan tuotevalikoimaamme netti-sivuillamme www.riista.fi Oppaat ja kirjat: UUTUUS!!! Jousimetsästys ­ kirja Metsästäjän päiväkirja Riistakosteikko -opas Petovahinkojen tunnistamisopas Askel riistapolulle Vesilinnustus ­ kirja Riistaa arkeen ja juhlaan -keittokirja Metsästäjän uusi keittokirja Pyy pivossa Metsäpeuraopas Metsästäjän ­ opas Lintukoirat metsästyksessä Lumijälkiopas Villiä elämää Jäniksen selässä Metsästäjän lintuopas Postikortit: Riistanisäkäs ­ postikortti Riistalinnut ­ postikortti Julisteet: (taitettuna) Riistalinnut Riistanisäkkäät Pelit: Riistaeläimet ­ muistipeli Pelikortit: Suomen riistaeläimet Ranta- ja vesilinnut Suomen kalat Pihapiirin lintuja Pihapiirin kasveja Pihapiirin pikkueläimiä DVD: Hirvenruhon paloittelu Unelmien Hanhisyksy Hirvimetsä Peuramailla Lumiset pienpetojahdit Karhun todelliset kasvot (suomi+ruotsi) Laukauksia ja latvateeriä Haaveitteni metsähanhi Lumisten kairojen metsähaukut Metsästäjä, vastuu-turvallisuus Harrastuksena metsästys 48 _______kpl 5 5 8 5 40 14 35 5 5 30 35 5 5 7 10 _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl 1 _______kpl 1 _______kpl 1,50 _______kpl 1,50 _______kpl 10 _______kpl 5 5 5 5 5 5 23 26 24 26 26 15 26 26 26 28 26 _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl Laajempi tuotevalikoima netti-sivuillamme www.riista.fi Tilaukset postitetaan postiennakolla (postiennakkomaksu 3,70 + postimaksu paketin painon mukaan) Tilaukset: netti-tilaukset: www.riista.fi, kauppapaikka postitse: Metsästäjäin keskusjärjestö, Varasto, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki puhelimitse: 09 -27 27 8120 ___________________________________________________________ Nimi: ___________________________________________________________ Lähiosoite: ___________________________________________________________ Postinumero: ___________________________________________________________ Postitoimipaikka: ___________________________________________________________ Puhelinnumero: Metsästäjä l 6 l 2010 l 73
• Metsästäjäorganisaatio tiedottaa METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖSSÄ ON HAETTAVANA kolme (3) määräaikaista Oikeusministeriö tiedottaa: riistanhoidonsuunnittelijan tointa ajalle 1.2.2011 ­ 31.1.2014 (3 vuotta) n Riistanhoidonsuunnittelijan tehtävänä on työskennellä Kotiseutu- Metsästysrikoksista ehdotetaan ankarampia rangaistuksia n Törkeä metsästysrikos ehdotetaan lisättäväksi rikoslakiin, jotta kosteikko Life+ -hankkeessa (Return of Rural Wetlands). Työtehtäviin kuuluu toteutettavien mallikosteikkokohteiden suunnittelu, kunnostustöiden organisointi ja osallistuminen vaikuttavuusseurantoihin. Lisäksi suunnittelija osallistuu hankkeen tiedottamiseen ja sidosryhmäyhteistyöhön, sekä toteuttaa muita hankkeeseen liittyviä tehtäviä. Toimen hoitaminen edellyttää: · alalle soveltuvaa korkeakoulututkintoa tai työkokemusta riistaalalla · hyvää yhteistyökykyä ja vuorovaikutustaitoa · perehtyneisyyttä kosteikkokunnostuksiin ja vesilintukantojen hoitoon sekä niihin liittyvään problematiikkaan · riistahallinnon ja -alan tuntemusta · hyvää organisointikykyä ja valmiutta itsenäiseen toimintaan · valmiutta joustavaan työaikaan ja toimialueella liikkumiseen · hyvää suullista ja kirjallista esitystaitoa. Toimi on otettava vastaan 1.2.2011, tai sopimuksen mukaan. Toimialue ja toimipiste sovitaan työsopimuksen kirjoittamisen yhteydessä. Riistanhoidonsuunnittelijat tulevat toimimaan erillisillä usean riistanhoitopiirin kattavilla alueilla. Toimen palkkaus on Metsästäjäin Keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien henkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen mukainen. Hakija voi esittää myös oman palkkatoivomuksen. Hakemukseen tulee liittää selvitys kelpoisuusvaatimusten täyttämisestä sekä mahdollisesta toisen kotimaisen kielen taidosta. Hakemukset tulee olla osoitettuna Metsästäjäin Keskusjärjestöön osoitteella Fantsintie 13­14, 00890 Helsinki, viimeistään 7. joulukuuta 2010 klo 16. Kirjekuoreen tulee merkitä "Riistanhoidonsuunnittelija". Hakemuksia ei palauteta. Lisätietoja: Apulaistoiminnanjohtaja Sauli Härkönen, puh. 050 505 5635, sauli.harkonen@riista.fi Projektipäällikkö Mikko Alhainen, puh. 050 911 1288, mikko.alhainen@riista.fi erityisen moitittavista teoista voitaisiin rangaista nykyistä ankarammin. Hallitus päätti esityksen sisällöstä ja se on tarkoitus antaa eduskunnalle 29. lokakuuta presidentin esittelyssä. Törkeästä metsästysrikoksesta tuomittaisiin, jos rikos on tehty erityisen raa'alla tai julmalla tavalla. Tämä voisi olla kyseessä, jos eläimelle on aiheutettu pitkäaikaista kärsimystä. Törkeästä teosta tuomittaisiin myös, jos rikoksen kohteena on suuri määrä riistaeläimiä. Lisäksi törkeänä pidettäisiin rikosta, jolla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai joka on tehty erityisen suunnitelmallisesti. Esimerkiksi myyntikanavien järjestäminen etukäteen voisi olla tästä osoituksena. Metsästysrikos arvioitaisiin törkeäksi myös, jos laittomasti tapetaan ahma, ilves, karhu, metsäpeura, saukko tai susi taikka vahingoitetaan sitä. Mainittujen eläinlajien yksilöön kohdistuneen rikoksen arvioiminen törkeäksi vastaa näiden lajien suojeluarvoa ja suojelun tarvetta ja Suomi on EU:n jäsenvaltiona sitoutunut niiden erityiseen suojeluun. Edellytyksenä törkeästä metsästysrikoksesta tuomitsemiselle olisi lisäksi aina, että teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistus törkeästä metsästysrikoksesta olisi esityksen mukaan vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Perusmuotoisen metsästysrikoksen rangaistus on nykyiseen tapaan sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Lakiin esitetään otettavaksi myös uusi säännös törkeästä laittoman Suomen riistakeskus tulee ­ tarkkaile www.riista.fi-sivustoa! n Laki riistahallinnosta on edennyt eduskuntakäsittelyyn. Tulossa on siis muutoksia moniin käytännön asioihin, kuten yhteystietoihin. Tämän lehden mennessä painoon suuri osa muutoksista on vielä keskeneräisiä, joten tarkkaile tulevan Suomen riistakeskuksen nettisivuja www.riista.fi (eli siis tuttuja nykyisen Metsästäjäin Keskusjärjestön sivuja), jossa kaikki muutokseen liittyvä tieto on ajantasaisena luettavissa ja sieltä löytyvät ohjeet ja yhteystiedot muutosvaiheessa. MMM tiedottaa: Alueellisuus säilyy riistahallintouudistuksessa n Valtioneuvosto on 28.10.2010 hyväksynyt hallituksen esityksen riistahallintolaiksi. Laissa säädetään muun muassa Suomen riistakeskuksesta. Suomen riistakeskus on riistatalouden asiantuntijaorganisaatio, joka muodostetaan yhdistämällä riistanhoitopiirit ja Metsästäjäin keskusjärjestö yhdeksi valtakunnalliseksi organisaatioksi. Muutoksella vähennetään hallinnon päällekkäisyyksiä ja tehostetaan toimintoja. Julkiset hallintotehtävät eriytetään Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikön alaisuuteen. Laki pyritään saamaan voimaan ensi vuoden alusta, jolloin myös Suomen riistakeskus aloittaa toimintansa. Suomen riistakeskus tulee olemaan valtakunnallinen maakunnallisiin toimipisteisiin hajautettu prosessiorganisaatio. Vahva maakuntien erityispiirteiden tuntemus on ollut nykymuotoisen riistahallinnon vahvuus, josta halutaan edelleen pitää kiinni. Toimiminen Suomen riistakeskuksena varmistaa kuitenkin nykyistä paremmin hallintopäätösten ja menettelytapojen yhdenmukaisuuden, mikä parantaa asiakkaiden oikeusturvaa ja lisää heidän yhdenvertaisuuttaan. Aluetoimistojensa kautta Suomen riistakeskus tulee olemaan läheinen kumppani valtion aluehallintoviranomaisten kanssa alueellisessa luonnonvarojen hallinnassa. Muutoksella haetaan myös lisää avoimuutta riistapolitiikan valmisteluun. Suomen riistakeskuksen yhteyteen perustetaan alueelliset riistaneuvostot sekä valtakunnallinen riistaneuvosto. Näiden riistaneuvostojen tehtävänä on tuoda erityisesti hirvieläinpolitiikkaan ja suurpetopolitiikkaan avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä ja erilaisten intressien yhteensovittamista. Tällä pyritään varmistamaan nykyistä paremmin erityisesti suurpetoihin liittyvien konfliktien hallintaa. 74 l Metsästäjä l 6 l 2010 Riistahallinnon uudistuksen tavoitteena on turvata metsästäjien tekemä vapaaehtoistyö riistahallinnon hyväksi myös jatkossa. Toimiva vuorovaikutus riistanhoitoyhdistysten ja Suomen riistakeskuksen välillä on ensiarvoisen tärkeää. Tästä on pidetty erityistä huolta muutoksen valmistelussa, joten riistanhoitoyhdistysten asemaan tai määrään ei esitetä muutoksia. Riistanhoitoyhdistysten toiminta perustuu suurelta osin vapaaehtoistyöhön. Vuonna 2008 vapaaehtoistyötä teki arviolta 43 000 metsästäjää ja sen arvioitu arvo riistanhoitoyhdistyksissä oli 7,1 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös muutoksia metsästyslakiin eräiltä osin. Muutoksella pyritään mm. nopeuttamaan ja tehostamaan vahinkoa tai vaaraa aiheuttavien eläinten poistamista ihmistoimintojen, kuten esimerkiksi kotieläintalouden läheisyydestä. Kiellettyjä pyyntikeinoja koskevien lupien siirtäminen maa- ja metsätalousministeriöstä Suomen riistakeskukselle todennäköisesti lisää kansalaisten luottamusta suurpetopolitiikkaan, kun kaikki hallintopäätökset tehdään lähempänä kansalaista. Osoitteenmuutoksia: n Kajaanin rhy: toiminnanohjaaja Marika Moisanen, puh. 040 574 3719, kajaani@riista.fi. Rhy:n toimisto avoinna tiistaisin klo 16-18 Tehdaskatu 11, 87100 Kajaani. 75, 44150 ÄÄNEKOSKI, p. 040-910 9412, mikko.krte@gmail.com. n Ala-Keiteleen rhy: uusi toiminnanohjaaja Mikko Korte, Lantelantie
• saaliin kätkemisestä. Seuraamus törkeästä teosta olisi sakko tai enintään kolme vuotta vankeutta. Perusmuotoisen laittoman saaliin kätkemisen enimmäisrangaistus nostettaisiin nykyisestä kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen vankeutta. Laittoman saaliin kätkeminen käsittää muun muassa saaliin kuljettamisen, välittämisen tai myymisen. Törkeästä metsästysrikoksesta tuomittava määrättäisiin aina metsästyskieltoon, jos ei ole erityisen painavia syitä jättää kieltoa määräämättä. Metsästyskielto törkeästä teosta olisi kestoltaan vähintään kolmen ja enintään kymmenen vuoden pituinen. Metsästysrikoksesta voidaan nykyisin määrätä enintään viiden vuoden metsästyskielto. Metsästysrikosten tutkinnan tehostamiseksi poliisille annettaisiin mahdollisuus televalvontaan ja matkaviestimen sijaintitietojen hankkimiseen, kun on kyseessä törkeän metsästysrikoksen tai törkeää laittoman saaliin kätkemistä koskevan rikoksen esitutkinta. Näin saatavien tietojen avulla voitaisiin selvittää rikoksesta epäillyn matkapuhelin- ja sähköpostiliikennettä sekä sitä, keitä rikoksentekopaikan läheisyydessä on liikkunut. Televalvonnalla ei saada tietoa viestin sisällöstä. Poliisin tietoon tulleiden metsästysrikosten ja -rikkomusten määrät eivät ole viime vuosina merkittävästi lisääntyneet. Viranomaisvalvonnassa on kuitenkin todettu metsästysrikosten raa'istuminen ja suunnitelmallisuuden lisääntyminen sekä rikosten kohdistuminen Euroopan unionin tärkeinä pitämiin riistaeläimiin. Metsästysrikosten tutkinta laajoilla asumattomilla alueilla on myös vaativaa. Metsästysrikoksesta tuomittujen määrä on vaihdellut 2000-luvulla 2050 tuomitun välillä. Seuraamus on yleensä päiväsakkoja, mutta vuosittain tuomitaan myös muutaman kerran ehdollista vankeutta. Metsästysrikkomuksesta ja metsästyslain säännösten rikkomisesta on 2000-luvulla tuomittu vuosittain noin 200 henkilöä päiväsakkoihin. Laittoman saaliin kätkemisestä tuomitaan vuosittain alle kymmenen henkilöä sakkoihin. Koulutus toteutetaan aikuiskoulutuksena Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon osana. Osallistujilla on mahdollisuus suorittaa tutkinto kokonaisuudessaan henkilökohtaisen opiskeluohjelman mukaan. Lisätietoja koulutusohjelmasta ja hakemisesta saat nettisivulta www.sakky.fi/toivala tai oppilaitoksen toimistosta puh. (017) 214 4109. Hakuaika koulutukseen päättyy 03.12. Tervastulet syttyvät Kuopiossa n Tänä vuonna Tervastulet valaisevat pimenevää iltaa Kuopiossa Ritisen- mäellä 11.12.2010 klo 14.00 alkaen. Tilaisuuden juhlapuheen tulee pitämään Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro. Tapahtumassa mm. julkistetaan Pohjois-Savon vuoden erämies ja palkitaan Savon Sanomien minkkikilpailun voittajat. Tilaisuuden kenttäjärjestelyistä vastaavat Kuopion riistanhoitoyhdistys, paikalliset metsästysseurat ja metsästäjät. Ajo-ohje: Tervastulipaikka sijaitsee Kuopion eteläpuolella Ritisenmäellä. Perille on järjestetty opastus moottoritien Vehmersalmen liittymästä. Lisätietoja, Ville Hokkanen, p. 050 431 1276, ville.hokkanen@riista.fi Jouni Tanskanen, p. 0500 376 800, jouni.tanskanen@riista.fi Tervetuloa! Etelä-Savo Suur-Savon Eräsavut n Eräsavut 2010 Pieksämäellä 10. joulukuuta klo 18.00 Nikkarilan metsäopiston maastossa. Tilaisuudessa julkistetaan vuoden 2010 Erämies, Eräkoira ja Eräseura. Pääpuhujana valtakunnan metsästysvaikuttaja. Tarjolla paistomakkaraa ja kahvia. Tervetuloa koko perheen voimin! Kainuu Piireissä tapahtuu Pohjois-Karjala Kainuun Erätulet Puolangalla 11.12.2010 n Jo perinteeksi muodostuneet Kainuun Erätulet syttyvät 11. kertaa. Pohjois-Karjalan Erätulet Joensuun Enossa n Pohjois-Karjalan Erätulet järjestetään Joensuun Enossa perjantaina 17.12.2010 klo 18.00 alkaen. Pääpuhujana tulilla on maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila. Erätulilla julkistetaan perinteisesti Vuoden Erämies ja Vuoden Kalamies. Tapahtumapaikalle Novikan Takavaaraan on opastus kantatie 73:lta. Matkaa Joensuusta on noin 27 km. Kahvi- ja makkaratarjoilua. Pohjois-Savo Ajankohtaista aikuiskoulusta riistanhoidosta ja metsästyksestä RIISTA-ALAN OSAAJA lutuksessa on tarjolla riista-alan viimeisintä osaamista. Koulutus sopii esimerkiksi riistanhoitoyhdistyksissä, metsästysseuroissa tai luontomatkailuyrityksissä toimiville henkilöille alan ammatillisena tietopakettina. Koulutus on mahdollista suorittaa esim. työn tai yritystoiminnan ohessa. Koulutuksen lähijaksot toteutetaan arki-iltaisin (17.30­20.45), yksi ilta viikossa ja lauantaisin yksi pv/kuukausi. Koko koulutuksen kurssimaksu on vain 50,50 . Koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat riistakysymyksiin erikoistuneet asiantuntijat tukenaan vankat työelämäyhteydet ja mittava havaintokohdeverkko. Riista-alan koulutuksen painopistealueet ovat riistan elinympäristöjen hoito ja kunnostus sekä metsästys ja riistankäsittely. Erityisteemana koulutuksessa käsitellään mm. kosteikkojen kunnostamiseen liittyvää hanketoimintaa. Lisäksi ohjelmaan kuuluu erilaisia korttikoulutuksia (mm. ammunnan valvoja, metsästyksenvartija, metsästäjätutkintojen vastaanottaja ja kouluttaja, hygieniapassi). n Savon ammatti- ja aikuisopistossa tammikuussa alkavassa aikuiskou- Tällä kertaa Erätulia vietetään Puolangalla koulukeskuksen-Saharannan alueella. Aamupäivällä koululaisilla on oma tapahtumansa tehtävärastien ja näytösten parissa ja illan hämärtyessä alkavat varsinaiset Erätulet. Tilaisuus alkaa klo 14.00 hirvikeitolla, jonka jälkeen voi käydä tutustumassa näyttelyihin tai vaikkapa testaamassa käden vakavuutta laserammunnan parissa. Ohjelma jatkuu klo 16.00 ulkona nuotioiden ja jätkänkynttilöiden piirissä. Ohjelmassa on mm. puheita, paikallista viihdettä, asearvontaa ja palkitsemisia (Vuoden Erämies ja Eräkoira). Tarjolla on myös nuotiokahvia. Tapahtumaan odotetaan noin viittäsataa kävijää. Vuoden Erämies esitykset pyydetään toimittamaan Kainuun riistanhoitopiirille marraskuun 25. päivään mennessä. Vuoden Erämieheksi voidaan valita henkilö, joka on metsästäjänä toimiessaan osoittanut olevansa erityisen mallikelpoinen eränkävijä. Esityksen perusteluineen voi tehdä kuka tahansa, mikäli sopiva henkilö on mielessä. Tarkemmat ohjeet ja esityslomakkeet on saatavissa sivulta www.riista.fi/kainuu Kainuun Erätulien järjestelyistä vastaavat Kainuun riistanhoitopiiri, Puolangan riistanhoitoyhdistys, Suomen Metsästäjäliiton Kainuun piiri, Kainuun kennelpiiri, Metsähallitus, yrittäjä Jukka Seppänen, Puolangan kunta ja paikalliset metsästysseurat ja yksittäiset metsästäjät. Pohjois-Häme Erätulet Jämsässä 15.12.2010 n Erätulet 15.12.2010 klo 18.00 alkaen Jämsässä, Eväjärven Seudun kyläyhdistyksen kodalla (Kultakota), Längelmäellä. Osoite: Lankaniementie, Jämsä (tienumero 343 n. 0,5 km Halliin päin) Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri, Pohjois-Hämeen Kennelpiiri sekä Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Hämeen piiri järjestävät yhdessä Eväjärven Eräveikot ry:n kanssa perinteisen joulunalustilaisuuden. Tilaisuudessa kuullaan järjestäjätahojen juhlapuheenvuorot, palkitaan Pohjois-Hämeen vuoden eräkoira sekä julistetaan joulurauha metsän eläimille (joulurauhan julistaminen on perinteeksi muodostunut ele, joka ei tarkoita metsästyksen kieltämistä julistuksen ja joulunajan välisenä aikana). Tilaisuudessa tarjolla lämmintä juotavaa, makkaraa sekä muuta mukavaa. Erätulille on vapaa pääsy. Tervetuloa! Metsästäjä l 6 l 2010 l 75
• Kaupantekoa Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Kattava tietopaketti ja Suomen Mäyräkoiraliiton pentuvälitys löytyy osoitteesta www.mayrakoiraliitto.fi. Liity samalla jäseneksi: jasenasiat@mayrakoiraliitto.fi Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: jalostusneuvoja Jorma Korpela 044-511 2013, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Risto Kannisto 0400-544 030, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Mika Maliniemi 0400-139 041 Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh.050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry Jo 60 vuotta metsästäjien ja kalastajien edunvalvontaa maa­ ja vesialueita omistamattomien harrastajien puolesta. Tule mukaan toimintaan! Lisätietoja 03-212 6543 ja www.eramies.org. Eläintäyttämö Kari Rantanen, Kalanti Kaikki työt! Puh. 0400-546 438 Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk Huippu laatua. Eläinkonservaattori Teemu Salonen, Inkoo puh. 050-563 7820. Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Eero Suomus, Vihti Kaikki alan työt, puh. 0400-788 636 Eläinten ja lintujen täytöt. R. Tyni puh. 040-73 7 5724, 0400-887 590, Kuusamo Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. 04.10- syntyneitä terhakoita beagle-pentuja terveistä ja sitkeistä vanhemmista pitkänlinjan kasvattajilta. Puh. 019-677 1041 tai 0400-607 415. Toivotamme samalla kasvateillemme ja heidän kotiväelleen rauhaisaa Joulua ja onnellisia eräretkiä vuodelle 2011. Beaglen pentuja synt. 31.8.2010 hyväsukuisista vanhemmista puh. 040-419 6244 Jack Russell terrierin (mets.linj.) 11.7. synt. urospennut puh. 050-377 8830. Saksanmetsästysterrieri narttu 6 vuotta hyvä pyyntikoira h. 500 e puh. 040-526 7039 Saksanmetsästysterrierin pentuja, synt. 11.9.2010 1 uros ja 2 narttua vapaana. Emä Reinholdin Binja ja Isa Metsäterrin Guti. Puh. 044-350 9190 Oitti 2 sk kettuterrierin narttupentua 6 kk metsästävistä vanhemminsta. Puh. 0400-585 105 tai 045-630 9663 Sileäkarvaisen kettuterrierin pentuja metsästäjille. Puh. 0400-316 565 Sk.kettuterrierin luovutusikäisiä pent. kovista kva-vanhemmista. Joensuu, puh. 041-435 1982 Kk.mäyräkoiran pentuja ajavalinjaisista palk. vanh. Kasvattaja Vuolasvirta 2009 puh. 040-913 8660. Peuran ja kauriin ajoon sekä haavakoiden jäljestykseen käytettyjen valiovanhempien karkeakarvaisen mäyräkoiran urospentuja. Jukka Korsberg Oripää tel. 0400-125 950. Kk.mäyräkoiran pentuja synt. vko 41 ajavalinjaisista vanhemmista. Tied. puh. 041-460 4968. Isomünsterinseisoja narttupentu huippuyhdistelmästä. Korpiaallon Kennel puh. 044-374 5072 Isomünsterinseisojan pentuja mets. linjaisista palkituista vanhemmista odot. synt. 11-13.11. Puh.040-835 1876 / www.dixon.fi Karkeakarvaisen saksanseisojan pentuja metsästäjille kovista käyttösuvuista. Puh. 0400-316 565. Lk-saksanseisojan pent. kok. ja näytt. palkit. vanh. Luov. vko 1/2011 alk. puh. 044-560 5339 Myydään lk saksanseisojan pentuja, puh. 040-820 5769 Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faxien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2010 hinta on 15 Eur / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Toistoalennus peräkkäisissä numeroissajulkaistusta ilmoituksesta on 15 %. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto on lähetettävä lehden toimitukseen. Os. on Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki. E­mail: marja.kraufvelin@riista.fi. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 1/2011 ilmestyy 24.1.2011. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 15.12.2010. HUOM! Emme ota ilmoitusaineistoa vastaan puhelimitse. Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Karj. karhuk. kasvateill. 6I & 40 II + dipl. karhuk. Ammuttu 55 karhua. Vuolasvirt. p. v. 94, vuosim. v. 89 + 92, hirvikr. v. 93. 2 kpl jvr mv v. 98, voitt. v. 00, evv. v. 06. 5 peräkkäis. vuod. hirvik. Sukut. löytyy, vahvat Erauspoj. koirien veret. Penut hirv. + karh. h. tak. Esko & Markku Halme. Puh. 0400-126 824, 0400-282 669 Itälaikan pent. Takuu puh. 040-564 9740 www.suojarannankennel.net Länsisiperianlaikan pentuja. Puh. 0400-186 986 A. Halonen Jämtlanninpystykorvan pentuja. s. 19.9 ja luovutus viikosta 45 eteenpäin. Isä: KVA, Äiti aloittanut haukut 7 kk iässä. Vapaana 1 Uros ja 2 narttua. Tästä koira ensi syksyn jahteihin. Puh. Maarit 045-110 2712/maarit30@gmail.com Suomenajokoiran pentuja synt. 24.7.2010. Käyttövaliovanhemmat. Pennut rekisteröity ja sirutettu puh. 0400-267 443 Venäjänajokoiran luovutusiässä olevia pentuja sitkeistä vanhemmista ajotakuulla, jänis- ja petoverisiä. Usvavaaran kennel puh. 0400-274 744 Dreeverin pentuja, palkitut vanhemmat! Siikon kennel puh. 0400-139 236, 044-990 0668. Myydään dreeverin pentuja, palkitut vanhemmat. Synt. 21.05. Puh. 040-592 6458. Dreeverin pentuja ajavista palkituista vanhemmista. P. 040-743 3714. Dreeverin 30.8. syntyneitä urospentuja valiovanhemmista. Emä käyttövalio (kettu). Isä käyttövalio (jänis), ykkönen myös ketunajokokeesta. Puh. 044-303 2534 Dreeverin-pennut, -02.10-synt.- ajavista hyväluonteisista ja rehellisistä vanhemmista perinteelliset puhtaat kolmivärit. Puh. 019-677 1041 tai 0400-607 415 Beaglen pentuja hyvin ajavista vanhemmista. Myydään myös 2-vuotias beagle narttu. Puh. 040-584 3751 Beagle-narttu 1,5 v. ja pentuja. Puh. 050-3099 493 Saksanmetsästysterrierin pentuja. Vanhat kovat "kotimaiset" käyttösuvut. Emä KVA-L & KVA-M, paljon pyydelty koira Isä 2xLUTB. Vain luolametsästyskäyttöön. Loppi, puh. 040-504 1518. Järjestöt ja Yhdistykset Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen", joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä, ajava pieni englantilainen jäniskoira. Aikoessasi hankkia beaglen ota yhteys Suomen Beaglejärjestöön. Pentuvälitys, puh. 045-7730 4244, jäsenrek. ja rahastonhoitaja Ritva Jauhiainen. Yhteyst. ritva.jauhiainen@ beaglejarjesto.fi, puh.040-522 2839. Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö -Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n Jalostusneuvojilta saa tietoa hyvistä pentueista. Jämptin pennut/Jukka Holma 0400-310 686 tai Jussi Kuittinen 050-306 7480. Norjan harmaat/ Pauli Äijälä 050-327 1782 tai Marko Niemelä 045-131 6109. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla. Soita Marja-Helena Ilvonen 050-572 7010. nternet http://www.shhj.info Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Marjo Halonen puh. 040-764 0104 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www.metsastysnoutajat.com Eläintentäyttäjiä Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja.net Alf Cederlund, Länsikyläntie 605A, 49220 Siltakylä. Kaikki alan työt. Puh. 050-341 4947 Markku Haapaniemi Teuva Puh. 0500-360 962. Eläintentäytön huippulaatua: Erityisesti suur-riista, karhuntaljat, linnut, nisäkkäät ja vaativat työt esim. Afrikan eläimet Sami Karppinen Juva/Maivala puh. 050-383 4352 Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, Mattilantie 56, Janakkala. Puh. 050-563 0169. www.trofeet.fi Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040 558 4019, www.lietsala.net Seppo Malmi, Jyväskylän seutu. Kaikki alan työt puh. 0500-627 346 Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Myös lasisilmien myynti sekä alan opetus. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. www.markkunatri.fi. Jari Niskanen, Laukaa puh. 0400-317 828, www.jariniskanen.net Luonnontieteellisen alan konservaattori Eläintäyttämö Erno Nummelin, Pori/JKL Puh. 050 465 3307, www.ernonummelin.com Myydään Koira-, minkki-, ym. verkkoja Rautarantala Oy puh. 09-876 5291 www.rautarantala.com Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Pienpetopyydykset: ketun jalkanaru, heti tappavia loukkuja ja rautoja pienpedoille, myös majavalle. Puh. 0400-181 498, Taisto Hietala, http://www.kesavaylan.net Ketunjalkanaruja, kestävä, hyvin pyytävä malli. Takuu. Tied. puh. 044-523 0554. 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76syn 360e,12/89 syn 440e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821 337, 0400-384 118, 0400-384 518 Posti,MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com UUSIA METSÄSTYSELOKUVIA! Videosaran uudet upeat eräleffat tilattavissa! Valitse näistä: Riistaa lakeuksilta. Peltoriistan pyyntiä Pohjanmaan lakeuksilla, pääosissa lyhytkarvaiset saksanseisojat. Eräkumppaneina metsästysnoutajat. Elokuva, jossa liikutaan enimmäkseen merellisissä maisemissa, mutta myös sisämaan pyyntimailla. Huippuluokan noutajat vauhdissa! Kuutamoöiden pienpetojahdit. Ainutlaatuinen elokuva haaskapyynnistä. Kylmää kyytiä ketuille ja supeille! Pörre, eräsalojen sankari. Koskettava tarina eräelokuvista tunnetusta pystykorvasta. Kaikkien ovh. 23,90 . Runsaasti myös muita eräelokuvia! Lisätietoja sivuilla www.videosara.fi. Tilaa tekstiviestillä tai soita numeroon 0500-229739 tai sähköpostilla os. arttu@videosara.fi 76 l Metsästäjä l 6 l 2010 ­ SuoraanmaahantuojaltaSwedishChasseursin tuottamattilannerikkaatmetsästyselokuvat. ­ Katso"traileri"www.swedishchasseur.se ­ Kysypakettitarjous. ­ Ns.joulukampanjanaikanayksityishenkilöille myydyistäfilmeistälahjoitetaan2e/filminuorille metsästäjillehankittaviinpienpetopyydyksiin. ­ Joulukampanjakestää2010vuodenloppuun, tämänilmoituksenjohdostatilattuihinfilmeihin. Tilaukset/tiedustelut: Ruotsalainen,Jarkkop.0400-380415 Sähköposti:ruotsalainen.jarkko@elisanet.fi
• Nahkasaapas, Finn 512C Black 995,-, Lincoln Basic 695,Franchi Renaissance 890,-, Baikal MP27 395,Rihlakko Finn 512SD 890,-, Sabatti Fal. 650,Marocchi 03 Field 950,-, Tikka T3 hun 795,Tikka T3 Lite ss 830,-, Remington 700 630,Leupold 2-7x33+läp.249,-, Leup. 3-9x40 269 Docter 2,5-10x48 670,-, 3-12x56 valop. 899,Kahles 2,5-10x50 850,-, Meopta 3-12x56 595,Aimpoint 9000 310,-, Burris 1,75-5x22 249,Ahti Huvila Oy, www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, puh 06-528 1203 Aseet/patruunat mm.Fausti Inertia 12/76 p-aut. 1190,-, Armed 12/76 VS pumppu 390,-, Armed 12/89 p-aut VS 440,-, Toz 12/76 VS 530,-, Fausti Albion 12/76 1070,-, Marlin 45-70 760,-, Tokarev 7,62 kiv 590,-, Henry 22 WMR+kiik 590,-, M27 kiv 7,62x53R 300,-, Toz .22 pk paketti sis 4x32 kiik + vaim. 330,-, CBC 4,5 mm ilmakiv 24J 195,- tai 5,5 mm 24J 235,Lee 90050 lataussarja 140,-, BSA kiikareita, Safepower kaapit, Redding latausvälineet, Trust ja Hull haul. patr metsälle ym. Tilaa ilmainen kuvasto / luettelo + käyt. lista. Asetalo Oy, Virrat Puh. 03-475 5371. Drillinkejä rihlakoita... Käytettyjen aseiden erikoisliike. Nyt myös aseseppäpalvelut. Katso www.ace-gun.com Soita puh. 050-367 6856 tai käy Ace-Gun Oy Relanderinkatu 90, 78200 Varkaus. Myymme uusia ja käyt. mets. aseita: Benelli, Remington, Lincoln, Baikal ym. sekä patruunoita, ruutia, nalleja, luoteja ja muita metsästystarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Krono Järn, Torgarev. 2, Kruunupyy Puh. 06-834 5003, 050-411 0473. Sako, Tikka, CZ ja Remington kiväärit. Kivääritarjous! CZ 550 .308 Win alk.650 e Benelli, Beretta, FC ja Lincoln haulikot. Meopta R1 3-12x56 valopisteellä 775 e ja Tasco 3-9x40 Pronghorn 75 e, takuu 10v. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Puh. 03-348 4004, Käytetyt aseet netissä: www.asetarvike.fi Baikal Margo .22, CZ 550 .308, CZ .22 + kiikaritähtäimet. Puh. 044-561 0148. Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040-540 1182 Aseet, patr. + lataustarv.+ratalaitteet + kahvat puh. 019-782 307 www.mattikauppi.fi UNLIMITED AMMO OY 65% lyijyä raskaammat UnA18-shot haulit ym. tarvikkeet haulikonpatruunoiden jälleenlataukseen. UnA-supistimet jälleenlatauskomponentit ym. asetarvikkeet. www.unlimitedammo.fi Tehokas ALFA tai ULTRA-ALFA - kiväärin äänenvaimennin, alkaen 120euroa, asennus 60euroa teräs tai alum. runkoinen, ei hitsattu, halkaisija 50mm, paino alkaen 210g, Keveät piipun päälle menevät teleskooppiset mallit www.ouluntyostokeskus.com japanilaiset ja keskiaikaiset miekat puh. 08-311 3133, 040-508 5833 IT-kiväärin vaimentimet kal..22 hornet-.458 IT-Asepaja Runkotie 17, 54120 Joutseno puh. 0500-497 981 www.it-asepaja.fi. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu. Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. Pantentoidut Reflex-äänenvaimentimet kaikkiin luotiaseisiin, vaimennusteho yli 90%. Asesepänliike BR-Tuote Oy Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Silentum ja Noise Stopper kiväärivaimentimet cal 22LR-50BMG. Valmistaja Suomen Jahtivaruste Ky, Hästöntie 432, 25500 Perniö puh. 0400-842 196 www.jahtivaruste.fi Tappavan tehokas jalkajousi cf-120 nyt huippuhintaan 99 Megaxo Challenger jalkajousi 169. Teho 150 paunaa! www.erasawo.fi Konttisen pikahihna, testivoittaja, säätää itse itsensä, käy kiv, haul., saa myös valjaaksi. puh. 045-265 8137. Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3:lle aseelle 55 e, 4:lle 60 e, 5:lle 65 e ja 6:lle 70 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. Asekaappi, kotimainen SIS 3492- hyv. sertifikaatti. Lisätiedot www.corrosafe.fi www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500-176 596 vuorittomina tai teddyvuorilla, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla. Eräelektroniikkaa pukinkonttiin! Safari riistakamerat: SG Camo 550VB 5.0MP Hinta koot 37-48, sama saapas myös 1/2 pitkällä varrella, saappaita myös kumiterällä. Korkealaatuinen, vahvarakenteinen, 58 e KG-680V Camo 8.0MP SG-550M lähettävä & etäluettava Boots, tylppäkärkinen, musta. Hinta koot 37-46 69 e Maihari, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla, varren suussa lumilukko, kiinteä iltti, sisäreunassa vetoketju. 159e 137e Eränetti www.eranetti.fi 379e Hinta 6937-48 e koot Katso lisää nettisivuilta tai kysy lähin jälleenmyyjä Saapas Hinta "custom" tyylinen, vahva vettähylkivä nahka, pitävä pohja, kestävällä tekstiilivuorilla. koot 36-48 69 e Vaelluskenkä, Hinta turvakärki, öljyn- ja lämmönkestopohja, heijastinnauha. koot 39-47 51 e Kengät kotimaista laatutyötä. Tilaa postiennakolla. 38700 KANKAANPÄÄ Puh. (02) 572 2566 Email: manska@manskankenka.fi Kuvasto netissä: www.manskankenka.fi Koirankopit 1-os 290,- ja 2-os 370,- tilaa esite puh. 06-453 4333 tai katso www.koirankoppi.fi Koiratarhaelementtejä puh. 040-773 0562 www.elisanet.fi/kymppitarhat Luolatutkat, www.deben.com, Terrier Finder mallit Mk3 ja pitkä kantama eli long range edullisesti. Toimitus välittömästi. Puh. 0400-820 492. Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range. Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www.asejaera.fi Suomen suurin käytettyjen koiratutkien varasto. Tarcker 230 Mhz, Äly Supra, Classic, Comp, Pointer 2001 ­ 2007, Magnum, Utrapoint. Haukunilmaisimella tai ilman. Lisäksi myymme Trackerin uusia tutkia G400 GPS, Classic, Maxima, Exact. Nopea, luotettava Tracker tutkahuolto. VHF-puhelimet + lisävarusteet. Petsafe haukunrajoittimet sekä koulutuspannat. Larsmo Helcom, Nils Hellman, Peltotie 9, 68570 LARSMO. Puh. 0400-362 136, 06-728 1520. www.koiratutkat.fi Huollan jahtiradiot, koiratutkat RJAK, Pl 38, 44101 Äki ilt./vkl puh. 050-557 2000 VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi VHF-puhelimet, uusimmat mallit. Lafayette, Zodiac, Hunter, Rexon. Riistakamerat, kuulonsuojaimet. RitKos Oy, Mäntsälä 0400 203 398 www.ritkos.fi Lafayette ja StarHunter VHF-puhelimet. Ultrapoint -koiratutkat, tutkaparistot. Peltor kuulonsuojaimet, mm. SportTac. Agripalvelu Ky, Juva Puh. 050-585 5058 Edullisesti ja nopeasti: www.agripalvelu.fi Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Kaislaleikkuri, myös mökkikäyttöön. Käyt. moott.leikkurista reilu hyvitys. puh. 0500-652 241 myös ilt./vk-lopp. www.kaislaleikkuri.net Kiikarinjalat ja kiikarien erikoisasennukset suoraan valmistajalta. Myös pistoolien jalat. Asesepänliike BR-Tuote Oy, Sahamyllynkatu 33, 80170 Joensuu. Puh. 013-896 862. Nettiosoite: guns.connect.fi, sähköposti: markku@guns.connect.fi Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää turhan irrotus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämäläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Puukonteriä ja tarvikkeita puukonvalmistukseen, myös retkiluistimia. Puh. ja faxi 06-724 7813,puh.06-729 0431. Shamaani puukot ja eräaiheiset sisustustaulut www.ykiart.fi Uutuuksia! Trailblazer retkisahat, SuperLedtaskulamput, EdgePro puukkojen teroitin 49.90 e! (norm. 89.90 e) WWW.EXTREMELOOK.FI Maasto-/ lumipuku eli Wehrmacht-kääntöpuku! Nyt repro / Saksa. Myös kesähousut. Til.esite puh. 0400-722 007 tai kts www.wh-varuste. fi MIDWAY SUOMI OY Jo noin 100 000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukii-karit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm. kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 12-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Deerhunter special hunting set 169 e (ovh. 349 ) Kalvollinen ja vuorellinen huippulaadukas metsästyspuku nyt huippuhintaan. www.eraplus.fi Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Lindab Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. Sarvitrofeetaustalevyjä Hirvi 15 e Peura 12 e Kauris 10 e Minkkiloukut 14 e www.puuseppa.info puh. 050-561 6493 Sarvitrofeen taustalevyjä: hirvi 14e, peura 11 e, kauris 8 e. Puh. 050-438 237 Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsahanhi-pyy-varis-haukka-kyyhky-fasaani-hirvipeura-kauris-karhu-susi-kettu-supi-minkki- jne. puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35e + tk. puh. 0400-304 633. Laadukkaat, kotimaiset purkinsulkijat suoraan valmistajalta. Puh. 040-585 8133. Katso netistä: www.eratapio.fi Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely www.puuru.com. Puh.044-368 1441. Suosittu, kestävä Joke-vetopressu Eur 130 sis alv. Heti varastosta. Puh. 0500-627 883 vaarala@phpoint.fi Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Fasaaneja, käytössä uusi koulutusmaasto Forssa, www.fasaanitila.net puh. 050-307 3752 Fasaanit talven jahteihin! puh. 040-526 9508 J.Mäkelä, Lapua WWW.KORPIMETSO.COM Metsästys-DVD:t, t-paidat riistakamerat, houkutuspillit. Erä- ja Lappi-kirjoja osoitteessa www.antikka.net. Lapissa Tanhuan erämaatontteja sekä valm. mökkejä. Pääsee myös seuraan. Kysy puh. 0400-199 818. Lapissa Sodankylässä 50 km itään ja välillä Saariselkä ­ Ivalo puronvarsitontteja ja maisematontteja vaaran päällä. Hinta alk. 4000 e puh. 040-832 0190. Mummonmökki Lieksa tontti 1h metsästys ja kalastus mahd. myös seuraan puh. 040-534 6863 Myydään 154 ha tila Kolarissa Valtion maat ympärillä Mets.seuraan ilman jäsenmaks. Rakennuslupa 15 m² mets.majalle Tainiojoki tilan rajalla kangasmets. 20ha puusto 1300m³ Muut ojitettua kitu/joutomaata Hinta 32 800 vain 200 /ha Hyvä tukikohta seurueelle Tiedustelut: puh. 050-913 0737 Rivitalo Puolangalla, 3x 60m². 3 kunnan valtionmaat lähellä. Tied.ark. 8-16 Puh. 044-720 0225. Mänskän Kenkä Ostetaan Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 a 2, 40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirven sarvia R. Pentinmäki Jäpintie 344 C 60800 Ilmajoki Puh. 050-554 6852 Metsästäjä l 6 l 2010 l 77
• Kaupantekoa Ostetaan rapuja läpi kauden. Käteismaksu ja nouto koko maasta. Raputukku Järf puh. 040-546 5995. Myös turkisnahkoja puh. 0400-561 267. Ostetaan aseita ja asetarvikkeita. Erä+ Oy Siikaranta 4, 70620 kuopio posti@eraplus.fi Ostetaan Sako Super Delux kaliiperi 243 tai 308. Puh. 040-522 0880 Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@nic.fi Afrikan-jahtipaketit, Kanadan-karhut puh. 0400-220 557 tai 040-551 5669 Lisää kohteita www.jahtimatkat.net Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Hauholla fasaaninmetsästystä ja koirankoulutusmahd. sekä kasvatuslintujen myyntiä. Myös sorsajahteja. Kysy ruokailu- ja majoituspalv. http://koti.aina.net/~kokkala Ulla ja Auvo Kokkala 050-588 9593/040-841 0999. Laadukkaat metsästysmatkat Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Kanadaan. Laaja valikoima ja parhaat kohteet kilpailukykyisin hinnoin. B&R Hunting Oy p. 010-622 3940 www.brhunting.fi, info@brhunting.fi Lähde unelmiesi karhujahtiin Kanadaan! Soita heti puh. 041-7226 416 WWW.MECACLUB.NET Suomussalmella erähenkistä majoitusta. www.alassalmeneramokit.fi , lisätiedot: Puh. 0400-300 552 Fasaanijahdit ja fasaanit untuvikosta aikuisiin. Ateriapalvelut ja majoitus mahdollisuus. www.kalastuslomat.fi Tule metsälle Kainuuseen! Hyvät kalavedet ja riistarikkaat erämaat. Karhu, hanhi, metsäkanalinnut, jänis ... Tarvittaessa opas mukana. Puh. 040-162 4883. Fasaanit Lohjalta jahdit koirah. Majoitusta mukavuuksin s-sauna ym. www.elamystila.net puh. 040-558 1422. Työsuorituksia Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Puh. 02-728 7503. Muokkaamme kaikenlaisia turkisnahkoja lukuunottamatta onttokarvaisia. Nahkajalostamo M. Salonen Ky Röppääntie 3, 50670 OTAVA puh. 010-387 3090 www.taljatukku.fi Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjausmuutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. Maahantuojan valtuuttama vaihtopiippujen sovituspalvelu. Finnclassic, Valmet ja Tikka 512 aseisiin. Kauttani myös suoraan vaihtopiiput sovitettuna. Nopea toimitus. Myös muut alan työt, aseet, patruunat ja tarvikkeet. Ase- ja optiikkahuolto. Vienankatu 14, 87100 Kajaani. Puh. 08-613 0655, 040-535 4134. www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400­528 098. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Teemme aseiden korjaukset, huollot ja muut asesepän työt. Puh: 03-348 4004, 050-404 7387 Aseiden tukit, karhennukset, korjaukset. Rauli Lönnfors puh. 044-283 2596 Valkeala Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, Pl 38, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Valt. Tracker - koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Auktorisoitu Tracker ja Pointer koiratutkahuolto. Lindholmnin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri, käyntiosoite: Nygatan 1. Puh. 06-383 2980. Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Hirsimäentie 21, 15101 Lahti. Puh. 0400-150 356. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat. Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 Nervk. 1, Hki. Hyvinkäällä fasaaninmetsästystä kanakoirilla ryhmille sekä kasvatuslintujen myyntiä. Järjestämme koirat, ruokailut ja edustustilat tarpeenne mukaan. puh 0400-709 967 tai 0400-612 309. www.astrakaninfasaanisafarit.fi. Lintujahtiin Pohjois-Ruotsiin Pajalan Övertorneån alueille Tornionjokilaaksoon, lempeansuvanto.com puh. 050-491 5839 Latvalintujahtiin Pohjois-Ruotsiin, Arvidsjaur / Arjeplog Latvalinnustus 31.1. saakka Eräkämpät kauniissa järvimaisemissa. Laajat metsästysmaat. Mets. Ryhm. 3-5 hlöä Nyt helppo lähteä metsälle! Varaa oma jahtimatkasi heti. Puh. 0400-681 877, jouko.koskelo@gmail.com Metsästäjä -lehti No. 6/2010 59. vuosikerta, Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Levikki on 303 241 kpl (LT 2009). Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 24.1.2011. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj) Juha Immonen (vpj) Bror Blusi Klaus Ekman Visa Eronen Ilkka Eskola (Hansaprint) Mikaela Miekanmaa (MMM) Juha Mäkinen, (MH) Maria Nikunlaakso Vesa Ruusila (RKTL) Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: Hansaprint 2010/Met10_06 Kansikuva: Reijo Orava Aikakauslehtien liiton jäsen Vuokralle tarjotaan Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. pesonal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Varkaus VP:n keskellä mets. maja, savusauna, vene, kota yms. Puh. 050-559 8145. Metsästysseuran maja Rautavaaralla. 50,00e vrk/sis neljä majoittujaa. www.rautavaaraneramiehet.net puh. 040-574 7120. Uusi majoituskohde Kainuussa jahtiporukoille. Lisätiedot www.raatteenportti.fi/majoitus Puh. 040-534 7677. Iskolan Kievari Sukevalla tarjoaa edullista majoitusta metsästäjille, kalastajille, omatoimisille vaeltajille maaseudulla keskellä metsästysmaita Savo-Kainuun rajalla ja vielä kohtuullisen ajomatkan päässä myös Pohjois-Karjalan metsästysmaista. Majoitus 1-2 h/huone alk. 25 /yö. Meille saa tulla metsävaatteissa ja saappaissa. Puh. 044-340 2185 Loma / Joulu / Uusivuosi Pyhällä, vuokrataan mökki mukavuuksin h. 300 ­ 370 e / vk, puh. 0400-215 188. Mummonmökki, kalaisan Kivijärven läheisyydessä. Puulämmitys, ulkorakennuksessa lämmitettävä huone, sauna, vessa ja liiteri. Kauppaan 16 km, järvelle 1km, soutuvene. Veneenlaskuluiska on. Nukkumapaikkoja 6. Puh. 040-547 2841 / Meeri Paananen. Metsälle Pohjois-Ruotsiin, Arvidsjaur / Arjeplog. Kanalinnustus 25.8-31.1 Eräkämpät kauniissa järvimaisemissa. Laajat metsästysmaat. Mets. Ryhm. 3-5 hlöä. Nyt helppo lähteä metsälle! Varaa oma jahtimatkasi heti. Puh. 0400-681 877, jouko.koskelo@gmail.com Pohjois-Norjassa Jäämeren rannalla. Upeat retkeilymaastot ja kalaisat tunturijärvet. Merikalastusta. Kongsfjordissa: Rantamaja 4:lle, idylli rauhaa kaipaavalle: aaswi@online.no Talo 4-6:lle, tukikohta porukalle: frednlarsen@c2i. net Syltefjordissa: Mökki 2:lle ja huoneisto 4-6:lle vuonon rannalla: gunnroal@online.no Metsästys & kalastusmatkoja Turun saaristossa. www.airistospa.fi puh. 040-524 5017. Laadukkaat metsästysmatkat ympäri maailman! Euroopan ajojahdit: villisika, saksanhirvi ja metsäkauris. Afrikka: linnustus, tasankoriista ja Big-5. Argentiina: linnustus ja suurriista. Kanadan karhujahdit, sekä useita muita vaihtoehtoja. Tarkoin valitut ja testatut kohteet kilpailukykyisin hinnoin! B&R Hunting Oy p. 040-417 8807 tai 050-545 4865 www.brhunting.fi, info@brhunting.fi Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 Yrittäjäksi eräliikkeeseen. Erä+ Oy hakee yrittäjiä ympäri Suomen avautuviin eräliikkeisiin. Ota pikaisesti yhteyttä ja kysy lisää! posti@eraplus.fi puh. 050-512 6301 www.eraplus.fi ISSN 0047-6986 Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset 1. Muuttoilmoitus Suomen Postin kautta Postin viralliselle lomakkeelle tehdyllä muuttoilmoituksella osoitteenmuutos päivittyy valtakunnalliseen väestötietorekisteriin (maistraatille) ja postin osoitetiedostoon. Posti lähettää ilmoituksen tehneelle vahvistuskirjeen, jossa ilmoitetaan, mille yrityksille ja yhteisöille uusi osoite välittyy. Metsästäjäin Keskusjärjestön metsästäjärekisteri on myös tässä luettelossa. Postin muuttopuhelimen numero on 0203 456 456 (suom.), 0203 457 457 (ruots.) Puhelun hinta on 0,08 e + 0,01 e/min, matkapuhelin 0,29 e/min. Muuttoilmoitus kääntää myös postinkulun uuteen osoitteeseen. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjä- tai Jägaren­lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 Puhelut lankaverkosta 0,0821 euroa / puhelu + 0,0320 e/min Puhelut matkaviestimistä 0,190 euroa/min. Puhelut ulkomailta ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09-794031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, PL 243, 01511 VANTAA Telefax 09-794031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 78 l Metsästäjä l 6 l 2010
• Osoitteita Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelimet: Vaihde 09-2727 810, Fax. 09-2727 8130 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-160 01. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto, fax. 09-1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-16053 373, 040-7353 173. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-7336 229. Ylitarkastaja Rami Sampalahti, puh. (09) 1605 2188, 040-178 2188. Ylitarkastaja Janne Pitkänen, puh. (09) 1605 2469, 040-867 2667. www.riista.fi Toiminnanjohtaja: Jari Pigg, puh. 09-2727 8111. Apulaistoiminnanjohtaja: Sauli Härkönen, puh. 09-2727 8112, 050-5055 635. Talous: Pekka Lehikoinen, puh. 09-2727 8118, 0400-648 678. Metsästys ja riistanhoito, koulutus ja neuvonta: Marko Svensberg, puh. 09-2727 8117, 040-5573 827. Kehittämispäällikkö: Tuomo Pispa, puh. 09-2727 8115, 0400-700 778. Viestintä, Metsästäjä- ja Jägaren-lehdet: Klaus Ekman, puh. 09-2727 8116, 0400-463 943. Maria Nikunlaakso, puh. 09-2727 8119, 040-7425 626 Varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. 09-2727 8150. Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi, puh. 03-882 570, fax. 03-8825 711, Ilkka Ala-Ajos, 0500-817 913, Marko Muuttola, 050-9113 832. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat: 0303 9777 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Riistanhoitopiirit e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. 03-644 650, fax. 03-6446 522. Riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 0400-225 745. Etelä-Savo: Virastotie 3, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440-452 830, fax. 015-452 831. Riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 0500-257 407, vs. rh-neuvoja Teemu Lamberg, puh. 0400-257 407. Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 0400-188 565, fax. 08-712 397. Riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 0400-137 028, rh-neuvoja Marko Paasimaa, puh. 0400-268 390. Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630, fax 020 7479 639. Riistapäällikkö Jukka Purhonen, puh. 0400 242 727, rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 0400-243 414. Kymi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 0440-494 005 fax. 05-344 0998. Riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh.0400-258 479, rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040-7162 223. Lappi: Vanamokatu 3 D, 96500 Rovaniemi, puh. 016-3790 081, 0400-864 329 (tsto), fax. 016-3790 085. Riistapäällikkö Teuvo Eskola, puh. 0400-392 667, rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400-394 329. Karhupalvelunumero 016-379 0086. Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. 08-5353 500, fax. 08-5333 555. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 0500-387 705, rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500-282 082. Pohjanmaa: Vapaudentie 32­34 B 21, 60100 Seinäjoki, puh. 0400-475 760, fax. 06-4217 225. Riistapäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 0400-180 084, rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 06-421 7222, 0400-180 083. Pohjois-Häme: Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. 03-3140 9400, fax. 03-3140 9450. Riistapäällikkö Jani Körhämö, puh. 0400-231 452, rh-neuvoja Marko Mikkola, puh. 03-3140 9417, 045-1359 690. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu, puh. 013-285 260, fax. 013-285 263. Riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 013-285 261, 0400-376 189, rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 013-285 262, 0500-196 622. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, puh. 044-3653 810, fax. 017-2823 005. Riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 0500-376 800, rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 050-4311 276. Ruots. Pohjanmaa: Långgatan 4, PL 16, 66531 Koivulahti, puh. 06-3560 352, fax. 06-3560 360. Riistapäällikkö Mathias Lindström, puh. 050-3490 175, rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. 06-3560 351, 050-5117 279. Satakunta: Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. 02-5319 000, fax. 02-5319 001. Riistapäällikkö Antti Impola, puh. 050-598 8857, rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 0500-742 354. Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. 09-3507 230, fax. 09-3872 878. vs. riistapäällikkö Visa Eronen, puh. 050-3661 114, vs. riistanhoidonneuvoja Markku Laulumaa, puh. 040-704 1843. Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. 09-3507 244, 0500-458 357. Varsinais-Suomi: Tehdastie 2, 21530 Paimio, puh. 02-4779 610, fax. 02-4779 615. Riistapäällikkö Mikko Toivola, puh. 02-477 9610, 0400-882 250, rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 02-4779 620, 0400-909 565. Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 201. Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 509. Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 409. Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 Evo, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 429. Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 879. Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 559. Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 689. Metsähallitus Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Olavi Joensuu, PL 81, 90101 Oulu, puh. 020-5646 609, 0400-290 707, olavi.joensuu@metsa.fi Ylitarkastaja vs. erätalouspäällikkö Jukka Bisi, puh. 040-5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Ylitarkastaja Ahti Putaala, puh. 040-8272 574, ahti.putaala@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 020-344 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020-772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt Suomen Metsästysmuseo Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-1912 8847. Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, fax. 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 841 0050, fax. 010 841 0051 sähköposti: suomen@metsastajaliitto.fi, http://www.metsastajaliitto.fi Suomen Kennelliitto Kamreerintie 8, 02770 Espoo. Puh. 09-887 300, fax. 09-8873 0331, internet: http://www.kennelliitto.fi MKJ kansainvälistä edunvalvontaa Metsästäjä l 6 l 2010 l 79
• Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen metsästäjän saatavilla. - toimitusaika 1-2 viikkoa - jo lähes 100.000 tuotetta - varastotilanne nettisivuilla - postitse koko Suomeen Rut n Strut Iso kyttäyskoju + peuranhoukutuspilli p BSA 4-14x44 Tactical 30 mm Duken 220 ketulle j p ja supikoiralle 200 Moultrie D 55 Riistakamera TUOTENRO 892062 500 Harris 1A2 Bipoodi 9-12" T TUOTENRO 586996 TUOTENRO 456482 TUOTENRO 669564 25 Timney Laukaisukoneisto varmistimella Mosin-Nagantiin TUOTENRO 559350 160 TUOTENRO 798698 100 140 puhelin arkisin 12-17 09-5122 933 ASE ja KONE Kaanaatie 68 Raisio - Reso Puh./Tel. (02) 239 0930 Avoinna/Öppet: Arkisin-Vardagar 10-17 www.midwaysuomi.com DEBEN Long Range Kemiön Metsästyspuoti Kapakkakuja - Kroggränd 9 25700 Kemiö - Kimito Puh./Tel. (02) 423 804 Auki-Öppet Arkisin-Vardagar12-18 220 www.asejaera.fi Aseet & ampumatarvikkeet, optiikka, loukut, k i k koiratutkat, asesepän k ä palvelut, vaimenninasennukset, kiikariasennukset, korjaus, entisöinti, custom-aseet.