• Julkaisija: 6 / 2011 Nyt löydät Suomen riistakeskuksen myös Facebookista! www.facebook.com/riistakeskus äjäMetsästi leht a 60 vuott Teemana pienet hirvieläimet, s. 18 Yläperän hirvijahti, s. 62 Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, s. 6
• Vieraskynä Metsissämme hieno lintusyksy Mennyt syksy oli meille metsästäjille mukava ja odotettu yllätys. Metsistämme löytyi kanalintuja todella runsaasti. Itse metsästelin Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa eri puolilla. Kaikkialla lintukannat olivat ilahduttavan runsaat. Nuori koirani löysi etenkin teeriä ja metsoja runsaasti, riekkoja oli edelleen harvemmassa, mutta selvästi senkin kanta oli nousussa. Olen metsästellyt enemmän tai vähemmän 36 vuoden ajan, ja nyt sain kokea sen ajan parhaan lintusyksyn. Koskaan aiemmin en ole nähnyt metsissämme niin paljon kanalintuja kuin tänä syksynä. Erityisen ilahduttavaa oli se, että etenkin metsoja oli runsaasti sekä etelässä että pohjoisessa. Metsien käsittely on vuosien mittaan herättänyt paljon kriittistä keskustelua myös metsästäjien piirissä, osin toki syystäkin. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana metsien käsittelyä on kehitetty, ja nykyisin riistan elinolosuhteet tunnustetaan tärkeäksi osaksi metsätalouttamme. Tällä hetkellä kävelemme metsällä ollessamme useimmiten 1940-1990 -luvuilla uudistetuissa metsissä, joiden käsittely on ollut aikanaan varsin voimakasta. Niissä kasvaa tällä hetkellä pääosin nuorta männikköä, jossa sekapuuna on kuusta ja koivua. "Osaran aukeatkin" ovat jo tukkimetsää. Nämä metsät alkavat nyt siis saavuttaa tukkipuukoon ja ensiharvennushakkuut on tehty. Ilokseni huomasin, että juuri näistä metsistä löytyivät valtaosa tapaamistani metso- ja teeripoikueista. Saman havainnon olen tehnyt aiemminkin, mutta hyvä lintukanta korosti tätä johtopäätöstä. Kanalintuja oli näissä metsissä runsaasti verrattuna vaikkapa vanhoihin hakkaamattomiin kuusikoihin verrattuna. Ja näitä nuoria männiköitähän meillä riittää! Kaikki, jotka kulkevat eri puolella Suomea metsissämme tietävät, että mäntymetsiä riittää silmänkantamattomiin. Aikanaan metsätalouden tavoitteena oli luoda puhtaita viljelymänniköitä. Luonto on kuitenkin monimuotoinen ja laajallakin metsien uudistamisalueella vaihtelu on suurta; on notkoa ja kallioita sekä erikokoisia suolämpäreitä. Aikanaan yhtenäinen avohakkuuala onkin kehittynyt monimuotoiseksi mosaiikiksi, jossa rehevillä alueilla on sekapuuna runsaasti luontaista koivua ja kuusta ja runsaasti peitteistä aluskasvillisuutta. Suolämpäreillä kasvaa koivua ja reunoilla leppää ja pajua. Karuimmilla mailla ja kallioilla on puhtaita männiköitä, joiden alle on tullut runsaasti varpukasveja ja katajaa. Riistalle löytyy suojaa ja ravintoa. Harvennushakkuiden jälkeen valo lisääntyy ja mm. marjasadot kasvavat. Juuri näillä alueilla havaintojeni mukaan lintuja löytyi runsaimmin. Ilmeistä on, että nykyisissä talousmetsissämme metsälintukannat voivat hyvin, kun olosuhteet muutoin ovat suotuisat. Tämä on hyvä viesti sekä metsästäjille että metsäalan ammattilaisille. Riekon osalta voimme vielä tehdä paljon. Viime vuosisadalla ojitettiin laajoja suoalueita, jotka eivät ole muuttuneet metsämaaksi. Näiden ennallistaminen takuuvarmasti tuo riekolle suotuisia alueita. Metsähallitus on aloittanut näiden soiden ennallistamisen, ja sitä on hyvä jatkaa ja laajentaa työtä myös yksityismaille. Oman vapaa-ajan asuntoni ympärillä Keiteleen rannoilla ja saarissa on edelleen pieni riekkokanta, vaikka alue on sankkaa metsää. Seisova koira piikittää niitä aina silloin tällöin kallioilta ja saarista. Selitys riekoille lienee se, että kun metsät ovat nyt 50-60 vuotiaita laajoja männiköitä, ovat ne olleet 1950-1970-luvuilla saaria myöten voimakkaasti avohakattuna oivaa riekkoaluetta - tuuli on päässyt tuivertamaan ja olot ovat olleet kuin avosoilla tai vaaran laiteella. Nyt tilanne on muuttunut ja riekot vähentyneet. Pitäisikö saarimetsiäkin ennallistaa uudistamalla ne reippaasti avohakkuilla? Juha Ojala Kirjoittaja on maaja metsätalousministeriön metsäosaston ylijohtaja Mitä mieltä sinä olet? Minkälainen oli sinun lintusyksysi? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 l Metsästäjä l 6 l 2011 66 Supikoiraprojektilla vilkas ensimmäinen vuosi
• 26 Valkohäntäpeurajahtiin ajavalla koiralla Tässä numerossa 6 2011 2 Vieraskynä: Metsissämme hieno lintusyksy 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus: Salametsästystä vai laitonta tappamista jäMetsästä lehti a 60 vuott 6 Suomen riistakeskus luo kestävän riistatalouden edellytyksiä 12 Varapuheenjohtajalta: Myönteistä ja kielteistä 13 Ministeriön kuulumisia: Konfliktin hallintaa 16 Reijo Orava johtaa nyt riistakeskusta 16 Sauli Härkönen vastaa julkisista hallintotehtävistä 18 Metsäkauriit ja valkohäntäpeurat seurannassa 22 Valkohäntäpeura ahdingossa! 26 Valkohäntäpeurajahtiin ajavalla koiralla 30 Ilvespentueet lasketaan tulevana talvena 37 Uutismakasiini 38 Pienet hirvieläimet talviruokinnassa 42 Laittomia petolintutappoja kitkemässä! 46 Suomalainen suurriistajahti 49 Aatoksia valtionmailta: Hyvän kanalintusyksyn lieveilmiöt ­ kanahaukan laiton tappaminen on yksiselitteisesti rikos 72 Hirvieläinten jäljestyskurssin suosio yllätti 50 Kauljärvi sai uuden elämän 53 Kotiseutukosteikkoja rakennetaan 54 "Metsä-Kala" 100 vuotta 57 Metsästyksen suurlähettiläänä maailmalla: Suomesta kestävän riistanhoidon vientimaa? 58 Pilven päiväkirjasta: Pennusta "pelimieheksi" 60 Riistakeskus tiedottaa 62 Yläperän hirvijahtikuulumisia 65 Tutkimustiedon jäljillä: Riistakolmiolaskentojen käyttö tehostuu ­ uusin tieto päätöksentekijän tueksi 66 Supikoiraprojektilla vilkas ensimmäinen vuosi 69 Tilaa tuotteitamme jouluksi! 70 Metsästysmuseon kuulumisia 72 Hirvieläinten jäljestyskurssin suosio yllätti 74 Laatua lihankäsittelyyn: 76 Kaupantekoa 78 Talkootyön tuloksena syntyi Metsästysaseena jousi ­koulutusvideo 79 Osoitteita Metsästäjä l 6 l 2011 l 3 Hirven kunniakas tie metsästä pöytään
• Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren Eräkalenteri JOULUKUU Vuotuista ajanjaksoa, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle, kutsutaan kaamokseksi. Mitä pohjoisemmaksi napapiiriltä siirrytään, sitä pidempään kaamosta kestää. Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa kaamos alkaa marraskuun lopulla ja päättyy tammikuun puolessavälissä. Sodankylän korkeudella kaamosta on vain muutama päivä joulun tietämillä. TAMMIKUU Viime talvena Etelä-Suomessa saatiin ihailla puihin kertynyttä harvinaisen komeaa lumikuormaa. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan lumella, huurteella ja alijäähtyneen veden kerryttämällä jäällä vuorattujen puiden esiintyminen näin laajassa mittakaavassa etelä- ja länsirannikolla on varsin poikkeuksellista. Paikoittain saatettiin puhua jopa Itä- ja PohjoisSuomen vaaramaille ominaisesta tykystä. Vuodenvaihteen tienoilla Itäkairan laaja metsä- ja suoerämaa on tavallista vaativampi vaelluskohde, vaikka kaamos on jo väistynyt Savukosken kunnan pohjoisosassa. Aamuhämärässä liikkeelle lähtenyt vaeltaja ehtii juuri ja juuri hiihtää autiotuvalta toiselle ennen hämärän vaihtumista jälleen pimeydeksi. Suunnistusvirheisiin ei ole varaa pakkasen pysytellessä koko päivän alle -40 asteen tietämillä. Ilvesten määrää kartoitetaan tänä talvena Etelä- ja Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Kissapetojen todellinen lukumäärä yritetään selvittää aina kussakin maakunnassa samanaikaisesti suoritettavalla lumijälkilaskennalla. Luotettavan laskentatuloksen saamiseksi lumijälkiä tarkistavat eri sidosryhmien edustajista syksyllä koulutetut laskijat. Ilvesten ohella kirjataan havainnot susista, karhuista ja ahmoista. Pitkä pakkasjakso ja vähätuulisuus olivat ainoastaan osaselitys tykkylumen muodostumiselle. Oleellisin asia tykyn muodostumiselle oli sulan meren läheisyys. Erittäin suuri ilman kosteus, puiden huurtuminen ja tammikuiset alijäähtyneen veden sateet sitoivat puissa jo olleen lumen yhä tiukemmin paikoilleen muodostaen tavallista raskaampia taakkoja. Metsäkanalinnut hyötyivät lumisesta viime talvesta, kun metsot, teeret ja pyyt saattoivat sukeltaa kieppiin kylmää pakoon etelärannikkoa myöten. Kun vielä talvea seurannut lämmin kesä auttoi hyväkuntoisia kanoja saattamaan maailmaan tavallista isompia poikueita, mitattiin loppukesän riistakolmiolaskennoissa paikoittain suurimpia metsäkanalintutiheyksiä koko laskennan historiassa. Suurpetokantojen laskenta perustuu pääasiassa pentuehavainnoissa kerätyn aineiston perusteella tehtyyn arvioon kannan koosta. Ilveksen runsastuessa järjestelmässä on havaittu kuitenkin ongelmia, kun muut havainnot ovat viitanneet havaintojärjestelmän tuottamaa arviota huomattavasti suurempaan kannan kasvuun. Uudella tapaa tehtävien lumijälkilaskentojen toivotaankin kertovan kantojen todellisen koon. 4 l Metsästäjä l 6 l 2011 Ravinnon ohella lumella on suuri merkitys metsäkanalintujen selviytymisessä talven yli. Metsokukon talviravintona käyttämiä hakomäntyjä on saatavilla lähes kaikkialla, mutta lumiset talvet saattavat vähentyä ilmastonmuutoksen edetessä. Kuvan metsokukolla ei ole ollut toistaiseksi pelkoa lumen puutteesta, sillä se käyskentelee Suomujokilaaksossa Urho Kekkosen kansallispuistossa, jossa lunta vielä riittää sen tarpeisiin.
• Pääkirjoitus Salametsästystä vai laitonta tappamista? Tehokas puuttuminen vaatii syiden tuntemista Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen keväisessä hallitusohjelmassa todetaan riistatalouden osalta: "Riistalajit säilytetään elinvoimaisina varmistaen, että riistalajien aiheuttamat, muun muassa hirvivahingot säilyvät hyväksyttävällä tasolla. Suurpetokannat on varmistettava kestävälle tasolle ihmisten ja tuotantoeläinten turvallisuustarpeet sekä luonnon monimuotoisuus huomioon ottaen. Salametsästykseen puututaan tehokkaasti." Salametsästys sinänsä on epämääräinen käsite. Alun perin sillä on tarkoitettu luvatonta metsästystä toisen alueella; varkaissa käymistä, jolla on loukattu toisen yksityistä etua. Hallitusohjelmassa tarkoitettua ilmiötä kuvaisi paremmin ilmaisu laiton tappaminen. Eläimiä tapetaan laeissa ja asetuksissa asetettujen kieltojen tai rajoitusten vastaisesti. muun muassa metsäkanalintujen tiemetsästyksenä. Autoa hyväksi käyttäen etsitään riistaeläimiä ja ammutaan niitä ajoneuvon suojaa hyväksi käyttäen. Asiaan purevat samat toimet kuin edellisessä kohdassa, mutta sen lisäksi metsästyksen valvonnalla on tehtävää. Metsästysseurojen omavalvonnalla ja valvontaviranomaisten ja riistanhoitoyhdistysten valvojien näkyvällä toiminnalla on lisättävä kiinnijäämisen riskiä. Kaikkein järein metsästysrikollisuus on ammatti- ja taparikollisuutta. Sillä tavoitellaan yleensä myös taloudellista hyötyä. Salaa ja laittomasti ympäri vuoden tapettu saalis kulkeutuu laittomille markkinoille. Toimintaan liittyy joskus jopa mafiamaisia piirteitä. Lähiympäristöä terrorisoidaan niin, että toiminnasta ei uskalleta tehdä ilmiantoja. Tämän rikollisuusmuodon torjumiseksi tarvitaan järeää viranomaistoimintaa. Äskettäin rikoslakiin lisätty törkeä tekomuoto pidensi rangaistusskaalaa ja lisäsi teletiedustelun tutkintakeinoihin. Kunpa poliisilla olisi vielä resursseja tutkintaan ja todistajien suojeluun. Viranomaistoiminta on voimatonta silloin, kun laiton tappaminen kumpuaa kansalaisten turhautuneisuudesta riistatalous- tai suojelupolitiikkaan. Kyse on eräänlaisesta kansalaistottelemattomuudesta. Muutoin lainkuuliainen kansalainen ei hyväksy yhteiskunnan muuttuvaa normistoa, vaan esimerkiksi kotieläimiään tai riistaa suojellakseen tappaa haitalliseksi kokemansa rauhoitetun suurpedon. Näiden rikosten estäminen valvonnalla ­ samoin kuin niiden tutkinta ja selvittäminen ­ on vaikeaa, koska toiminnalla on usein lähiyhteisön hyväksyntä. Kiinnijäämisen riski on pieni, kun toiminta ei ole toistuvaa ja jäljet hävitetään ja asiasta vaietaan iäksi. Itse rikollisuudenlajin olemassaolokin saatetaan kiistää, koska siitä ei ole suoria todisteita. Laillisen yhteiskuntajärjestyksen säilyttämiseksi kansalaistottelemattomuuteen on suhtauduttava yhtä ankarasti kuin muuhunkin rikollisuuteen. Jos sen mittasuhteet kuitenkin kasvavat suuriksi, on tarvetta yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun. Onko suurpetopolitiikka onnistunut tavoitteissaan? Koituuko petokantojen liian nopea kasvattaminen suurpetokantojen parhaaksi? Annetaanko asennemuutokselle riittävästi aikaa? Metsästäjä l 6 l 2011 l 5 PS! Vuoden viimeinen vieraskynä pursui hyvää mieltä. MMM:n metsäosaston ylijohtaja Juha Ojala toteaa saman kuin me muutkin metsämiehet, että metsäkanalinnut viihtyvät suomalaisessa talousmetsässä. Vielä kun saamme ennallistettua metsäriekon hyvinvoinnille tärkeät avosuot, niin voimme kaikki olla luonnonhoitopanokseemme varsin tyytyväisiä. Näillä eväillä on mukava siirtyä joulun viettoon ja esimerkiksi perinteisen tapaninpäivän jäniksen jäljitykseen. Kun nyt lähdetään valtioneuvoston johdolla valmistelemaan eri viranomaisten yhteistoimia hallitusohjelman toimeenpanemiseksi, on ensin syytä tunnistaa ja eritellä millaista laitonta tappamista maamme laajoissa metsissä tapahtuu tai voi tapahtua. Laittoman tappamisen syyt voitaisiin torjuntatoimenpiteiden suunnittelun kannalta jakaa neljään luokkaan: 1) osaamattomuus ja huolimattomuus 2) saalisahneus yhdistettynä erämies-taitojen puutteeseen, 3) ammatti- ja taparikollisuus ja 4) kansalaistottelemattomuudesta nouseva lain uhmaaminen. Osaamattomuudesta ja huolimattomuudesta syntyy laittomuuksia silloin, kun sinänsä laillisessa ja luvallisessa pyynnissä ammutaan rauhoitettu eläin. Asiaan voidaan vaikuttaa metsästyksen eettisyyttä korostamalla ja paremmalla koulutuksella. Aseen saa laukaista vain silloin, kun varmuudella tunnistaa kohteen lailliseksi saaliseläimeksi. Saalisahneus yhdistyneenä erämiestaitojen rappeutumiseen ja laiskuuteen näyttäytyy Reijo Orava johtaja Suomen riistakeskus
• Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, Suomen riistakeskus luo kestävän riistatalouden edellytyksiä Kestävä metsästys on tuttu termi suomalaisille. Sen kivijalka on rakennettu metsästäjien vapaaehtoistyön avulla. He tuottavat metsästyksen mitoituksen ja ohjauksen tueksi tarvittavan tiedon erilaisilla riistalaskennoilla. Uudistuneen organisaation toiminnassa kestävyyden käsite on laajennettu koskemaan koko riistataloutta. Kestävä riistatalous -prosessi toimii muuttuvan yhteiskunnan arvojen mukaan ja sidosryhmiä kuullen. Suomen riistakeskus on riistan edunvalvoja. l Kestävällä riistataloudella tarkoitetaan toimintaa, jolla ylläpidetään kestävästi metsästettäviä riistakantoja. Tähän kokonaisuuteen kuuluu riistaeläinkantojen tilan ja koon seuranta, kestävän metsästyksen ohjaaminen, sekä luonnon- ja riistanhoito. Kestävään riistatalouteen kuuluu myös riistaeläinkantojen pitäminen sellaisella tasolla, että niiden aiheuttamat vahingot eivät kasva kohtuuttoman suuriksi. Edellisessä lehdessä Suomen riistakeskuksen tuore johtaja Reijo Orava kuvasi prosessiorganisaation toimintaa, jonka keskiössä ovat asiakkaat ja heidän tarpeensa. Kestävän riistatalouden prosessin asiakkaiden määrä on mittava, mutta tärkein asiakas on suomalainen riista. Sen on voitava hyvin, jotta kestävä metsästys on mahdollista. Lajien hyvinvointiin liittyvät merkittävällä tavalla elinympäristöt ja oikein mitoitettu verotus. Tästä päästäänkin toiseen erityisen tärkeään avainasiakkaaseen, metsästäjään. Prosessin onnistumisen perusedellytys on suomalaisen metsästäjän tekemän vapaaehtoistyöinnon säilyttäminen. Myös yhteiskunnan ­ EU:n, kansallisen lainsäädännön ja yleisen mielipiteen ­ vaikutus prosessin muokkaajana on merkittävä. remmin kuin perinteisissä organisaatioissa, joissa toimijoina on useita toisistaan erillisiä ja itsenäisiä yksiköitä. Kestävä riistatalous koostuu osaprosesseista Kestävän riistatalouden ja ulkoisten palveluiden ydinprosessit aloittavat toimintansa 1.1.2012. Kummankin prosessin vaikutus metsästykseen ja riistanhoitoon on merkittävä, sillä niissä tuotetaan juuri ne palvelut, jotka perinteisesti ovat olleet metsästäjäorganisaationkin lippulaivoja ­ muun muassa riistanhoitoyhdistysten tuki, Metsästäjä-lehti, riistakantojen verotussuunnittelu, riistatalouden kehittäminen ja riistavahinkojen estäminen. Uuden organisaation käynnistyessä kaikki ei ole heti valmista, vaan ensimmäinen vuosi kulunee pitkälti toiminnan organisoimiseen ja uudenlaisen tiimityön käynnistämiseen. Kestävän riistatalouden prosessin toiminnan järjestäminen suunniteltiin työryhmässä, johon oli koottu edustus riistahallinnosta, riistantutkimuksesta ja maa- ja metsätalousministeriöstä. Työryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: K 6 l Metsästäjä l 6 l 2011 Puheenjohtaja Jukka Purhonen (Suomen riistakeskus, Keski-Suomi), Pekka Helle (RKTL), Jarkko Nurmi (Suomen riistakeskus, Pohjanmaa) Marko Paasimaa (Suomen riistakeskus, Kainuu) Janne Pitkänen (MMM), Marko Svensberg (Suomen riistakeskus), Mikko Toivola (Suomen riistakeskus, Varsinais-Suomi) ja Petri Vartiainen (Suomen riistakeskus, Etelä-Savo). Työryhmän yhteisen näkemyksen mukaan kestävän riistatalouden prosessin laaja tehtäväkenttä jaettiin kuuteen aihekokonaisuuteen eli osaprosessiin: Osaprosessit Riistakantojen hoitosuunnitelmat Avainasiakas MMM JHT-prosessi Tietojärjestelmät Palveluiden tuottaminen prosessissa Tärkeitä asiakkaita on paljon. Uudenlainen prosessiorganisaatio tarjoaa mahdollisuudet kaikkien palvelemiseen. Prosessiorganisaation toimintatapaa voisi kestävän riistatalouden prosessissa kuvata vaikkapa seuraavanlaisen käytännön esimerkin avulla. Riistaweb Riistakantojen verotussuunnittelu JHT-prosessi Rhy:t Rhy:t JHT-prosessi VS-prosessi MMM Metsästäjät Julkaisujärjestelmät tarve: pienten hirvieläinten kannanhoidon mallien ja yhtenäisen verotussuunnittelun kehittäminen Suomessa ratkaisu: kootaan tiimi, joka valmistelee metsästäjille lajikohtaisen tieto- ja koulutuspaketin lajeista ja niiden biologiasta perusriistanhoidon tueksi linjaa eri alueilla sovellettavat kannanhoidon tavoitteet lajien lupapolitiikan tueksi kehittää yhdessä yliopistojen ja riistantutkimuslaitoksen kanssa uusia menetelmiä kannanarviontien ja verotussuunnittelun tueksi Tällaisella toimintaketjulla voidaan tuottaa asiakkaiden tarvitsemia palveluita luomalla tiimitoiminnan kautta kokonaisuuksia, jotka palvelevat asiakkaita. Prosessiorganisaation avulla kokonaisuuksia hallitaan pa- Riistatieto Kestävä metsästys Riistavahinkojen estäminen Vahingonkärsijät Riistatietokanta Riistatalouden edistäminen MO-haltijat Metsästysseurat Metsästäjät Kehittämishankesalkku
• Metsäkanalintupäätökset 2011: SUORAA TOiMiNTAA n Uudistunut riistahallinto on jo ensimmäisenä toimintasyksynään näyttänyt kyntensä. Maa- ja metsätalousministeriö päätti metsäkanalintujen metsästysajoista elokuun lopulla 2011. Päätöksen pohjana olivat heinä- ja elokuulla 2011 laskettujen riistakolmioiden metsäkanalintutiedot. Tämä hallintopäätös on aivan historiallinen, sillä olen aivan varma, että mikään muu maa maailmassa ei ole kyennyt järjestämään toimintaketjua siten, että näin kattavat laskennat tehdään talkoilla ja viranomainen käyttää päätöksiinsä kaksi viikkoa "tuoretta" riistalaskentatietoa. Kiitoksen ansaitsee myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, joka mahdollistaa tiedon nopean käsittelyn ja julkaisemisen nettisivuillaan. Hieman kummallista on, että en toistaiseksi ole nähnyt luonnonsuojelujärjestöjen ja lintuharrastajajärjestöjen antavan aplodeja toimintamallille, joka lienee maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen kestävän riistatalouden esimerkki. Tällaisista kestävyyden menestystarinoista olisi jatkosta tiedotettava tehokkaammin myös riista-alan ulkopuolelle ja yleisölle. Aiemmin rajoituspäätökset on jouduttu tekemään jo kesäkuussa, jolloin lintukantojen tuore poikastuotto ja kokonaiskehitys eivät ole tiedossa. Uusi järjestelmä takaa tuoreen tiedon käytön ja menetelmää pyritään tietenkin jatkuvasti kehittämään kokemuksen myötä. Tärkeintä on, että tärkein asiakas ­ riistakanta ­ voi hyvin ja hallintopäätös vastaa kanalintukannan kehitystä maastossa. Metsästysseurojen kiintiöpäätösten kehittäminen Metsästäjätkään eivät asiassa pärjänneet vallan huonosti, sillä mikäli tämän vuoden metsästysaikapäätökset olisi tehty vuoden vanhojen riistatietojen perusteella, olisi riekolle napsahtanut PohjoisSuomessa lähestulkoon täysrauhoitus. Uudet kantatiedot osoittivat riekkokantojen vahvistuneen merkittävästi ja metsästys päätettiin sallia. Riistatiedon hankintaverkosto (laskennat) ja tietotuotanto ovat siis uuden riistahallintolain ansiosta iskussa, mutta jatkossa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten ketju ulotetaan myös metsästysseurojen pyyntikiintiöiden määrittämisen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on lähivuosina luotava työkaluja havaintotulosten seuratason hyödyntämiseen. Paikallisten kiintiöidenkin tulee muuttua riistakantojen mukaan. riistakantojen hoitosuunnitelmat riistakantojen verotussuunnittelu riistatieto kestävä metsästys riistavahinkojen estäminen riistatalouden edistäminen Kestävän riistatalouden prosessin toimintakenttä kattaa myös kansainvälisen tiedonhankinnan ja vaikuttamisen. Riistakantojen hoitosuunnitelmat ovat suomalainen menestystarina Prosessiin sisältyy riistakeskuksen uusi tehtäväalue: riistakantojen hoi- tosuunnitelmien laatiminen. Sen kautta voidaan lisätä riista-asioiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Aiemmin riistakantojen hoitosuunnitelmatyötä on koordinoinut maa- ja metsätalousministeriö. Nyt siitä tulee riistakeskuksen asiakas, hoitosuunnitelmien tilaaja. Suomen riistakeskus vastaa hoitosuunnitelmien valmistelusta ja päivittämisestä. Hoitosuunnitelman lopullisia asiakkaita ovat yhteiskunta ja julkisten hallintotehtävien prosessi. Suunnitelmat ohjaavat riistapolitiikan toimeenpanoa. Riistakantojen hoitosuunnitelmat ovat suomalainen menestystarina, ja niitä on käytetty malliesimerkkeinä muualla Euroopassa siitä, miten vaikeitakin riista-asioita voidaan nostaa osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Jatkossa Suomen riistakeskuksen toimihenkilöt laativat tai päivittävät hoitosuunnitelmia riistakannoissa tapahtuneen kehityksen ja/tai yhteiskunnallisten ja strategisten tarpeiden mukaan. Tärkeänä osallistamisen organisaattoreina toimivat alueelliset riistaneuvostot, Metsästäjä l 6 l 2011 l 7
• jotka koostuvat metsästäjien valitsemista luottamushenkilöistä ja maa- ja metsätalousministeriön nimittämistä alueellisten sidosryhmien edustajista. Erityistä huomiota osaprosessissa kiinnitetään siihen, että hoitosuunnitelmissa määritellyt toimenpiteet toteutetaan myös käytännössä, jotta hoitosuunnitelmat eivät jää vain paperilla esitetyiksi ideoiksi. Tavoitteena on siis jalkauttaa ideat osaksi riistahallinnon käytännön toimintaa. Tällaisesta toimintavasta on jo kokemusta riistakeskuksessa, kun kansallisen kosteikkostrategian käytännön toimenpidehaarana on käynnistetty EU:n luonnonsuojelurahaston rahoittama Life + Kotiseutukosteikkohanke. Riistakantojen verotussuunnittelu tuottaa tietoa kannansäätelytarpeista Riistakantojen verotussuunnittelu -prosessilla tarkoitetaan pyyntiluvanvaraisten (hirvieläimet, suurpedot) riistaeläinten metsästyksen mitoitusta ja sen ohjaukseen liittyvää toimintaa. Prosessin tärkeinä asiakkaina ovat riistanhoitoyhdistykset, metsästysoikeudenhaltijat ja pyyntiluvan saajat, mutta myös maa- ja metsätalousministeriö ja julkisten hallintotehtävien prosessi, joille tuotetaan ajantasaista tietoa luvanvaraisten riistaeläinkantojen säätelytarpeista. Tavoitteena on taata kestävän metsästyksen taso riistalajeittain ja pitää riistaeläinten aiheuttamat vahingot yhteiskunnan hyväksymällä tasolla. Prosessin tavoitteena on yhtenäistää käytäntöjä siten, että eri alueiden pyyntiluvanvaraisten riistaeläinten verotussuunnittelu ja pyyntilupaharkinta voitaisiin jatkossa tehdä mahdollisimman samankaltaisin perustein ja viimeiseen riistatietoon perustuen. Alueellisia erityispiirteitä ei ole tarkoitus unohtaa, vaan kannanhoidolliset tavoitteenasettelut tehdään edelleen alueiden näkemysten ja sidosryhmäyhteistyön pohjalta. Osaprosessi on erittäin riippuvainen metsästäjien tekemästä riistalaskentojen vapaaehtoistyöstä ja vaatii jatkuvasti kehittyvää yhteistyötä riistantutkimuksen kanssa. Laskentoihin käytetyn vapaaehtoistyön hedelmät on saatava nopeasti riistahallinnon ja metsästäjien käyttöön ja palvelemaan vuotuista verotussuunnittelua. Riistatietoa tutkimukselle Riistatiedolla tarkoitetaan suomalaisten riistakantojen runsaudesta, tilasta ja saaliin määrästä tuotettua tietoa, joka mahdollistaa kestävän metsästyksen. Riistakannat on tunnettava, jotta voidaan määritellä, onko jonkin lajin tietynlaajuinen metsästys kestävää vai ei. Riistatietoon kuluu olennaisena osana riistan aiheuttamien vahinkojen ja hyötyjen into riistaseurantoihin voi lisääntyä, kun asiakkaat havaitsevat riistalaskennoilla hankkimansa tiedon kulkeutuvan osaksi oman metsästysseuransa päätöksentekoa. 8 l Metsästäjä l 6 l 2011 tunteminen, jotta voidaan arvioida riistavahinkojen kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta suhteessa hyötyihin. Riistatieto-osaprosessi tuottaa tietopohjan kestävien riistapäätösten tueksi. Suomen riistakeskuksen tehtävänä on huolehtia siitä, että vapaaehtoiset metsästäjät tuottavat riittävästi aineistoa, josta saadaan luotettavia tutkimustuloksia. Riistantutkimuslaitoksen tehtävänä on jalostaa tiedot helposti ymmärrettävään ja saatavilla olevaan muotoon, jotta asiakkaat ­ riistahallinto itse, eri hallinnonalojen organisaatiot, metsästysseurat, yksittäiset metsästäjät ja muut kansalaiset ­ voivat käyttää ja löytää tietoa helposti. Olennaisena osana riistatieto-osaprosessin toimintaa on parantaa riistantutkimuksen ja riistahallinnon yhteistyöketjua siten, että viimeisin laskentatieto on aina käytettävissä silloin, kun riistavaraan liittyviä päätöksiä tehdään. Asiakkaiden on saatava tietoonsa päätösten perusteena olevat tuoreet riistatiedot, jotka tuovat avoimuutta ja läpinäkyvyyttä päätöksentekoon. Riistatietojärjestelmiä kehitetään kokonaisuutena siten, että eri tietojärjestelmiin kootut riista- ja vahinkotiedot saadaan jatkossa nopeammin ja käyttäjäystävällisemmin käyttöön. Esimerkkejä uudenlaisesta tietotuotannosta ovat riistantutkimuslaitoksen Tassu- ja Sorkka-järjestelmät. Ainakin Tassu-järjestelmä on parantanut suurpetoyhdyshenkilöiden toimintamotivaatiota. Kehityksensä alkuvaiheessa oleva Sorkka-järjestelmä luonee tulevaisuudessa hienot valmiudet hirvieläinkantojen joustavaan hallinnointiin metsästysseuratasolle saakka. Riistatietoprosessi ei toimi kunnolla, mikäli sen tuottamat tiedot eivät muutu osaksi metsästysseurojen kiintiö- ja rajoituspäätöksiä. Tarvitaan entistä toimivampia, käytännön tason tietokantasovelluksia ja tehostettua yhteistyötä riistantutkimuksen, riistahallinnon ja käytännön asiakkaiden ­ metsästäjien ­ välillä. Eräänä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa riistakolmiolaskentojen perusteella toimivien "kanalintukiintiölaskurien" kehittämisen seuroille. Käytännönläheisten sovellusten avulla intoa riistaseurantoihin voidaan jopa lisätä, kun asiakkaat havait-
• sevan riistalaskennoilla hankkimansa tiedon kulkeutuvan osaksi oman metsästysseuransa päätöksentekoa. Kestävä metsästys on reilua peliä Nyky-yhteiskunnassa biologisen kestävyyden termin rinnalle on noussut myös eettinen kestävyys: millä tavoin riistavaraa hyödynnetään. Kestävän metsästyksen periaatteisiin kuuluvat niin lajitason kestävyys kuin yksilötason eläinsuojelulliset ja eettiset näkökohdat. Tällä hetkellä suuri enemmistö suomalaisista kokee metsästyksen tarpeelliseksi ja hyväksyttäväksi, mutta "reilun pelin" vaatimus korostuu koko ajan. Liian tehokkaita ja teknistyneitä pyyntimenetelmiä ei välttämättä hyväksytä maassa, jossa perinteisen eräkulttuurin arvoja on vaalittu pitkään. Avainasiakkaina kestävän metsästyksen osaprosessilla ovat metsästäjät. Tärkeänä asiakkaana metsästyksen säätelyn ohjauksen kautta ovat metsästysoikeuden haltijat eli metsästysseurat ja maanomistajat. Kestävän metsästyksen säätelyn periaatteet kuvataan metsästyslain 37 §:ssä, 38 §:ssä ja 10 §:ssä, joissa säädetään riistalajien rauhoittamisesta ja metsästyksen rajoittamisesta ajallisesti, pyyntilupaan perustuen tai kiintiöin. Kestävän metsästyksen -osaprosessin keskeisimmät säätelytavat ovat metsästysaikojen rajoitukset ja metsästysoikeuden haltijoiden ja metsästäjien ohjaus kestävän metsästyksen toimiin. Jos asiakkaille (metsästäjät ja metsästysseurat) pystytään tuottamaan hyviä työkaluja oman metsästyksensä ohjaamiseen ja kestävään mitoittamiseen, vähenee lainsäädännöllä säädettävien rajoitusten tarve. Kestävän metsästyksen osaprosessin tuloksena metsästysajat on mitoitettu oikein ja riistakannat ovat elinvoimaisia. Tämä turvaa metsästysmahdollisuudet ja riistasaaliin myös tulevaisuudessa. Osaprosessin tavoitteena on kehittää kestävää metsästystä siten, että riistakantojen todellinen tila maastossa heijastuu jatkossa entistä selkeämmin ja nopeammin osaksi hallintopäätöksiä. Asiakkaiden on saatava tietoonsa lupapäätöksen perusteena olevat tuoreet riistatiedot, jotka tuovat avoimuutta ja läpinäkyvyyttä päätöksentekoon. katietoaineistojen, vahinkorekisterien ja riistatietojärjestelmien avulla myös pyyntilupia voidaan entistä paremmin kohdistaa vahinkoja aiheuttaviin riistaeläimiin. Riistataloutta edistetään uusilla hankkeilla Uudistunut lainsäädäntö korostaa riistatalouden edistämistehtäviä osana uuden organisaation lakisääteisiä tehtäviä ja toimintaa aiempaa voimakkaammin. Lisäksi julkisen riistakonsernin strategiassa korostetaan riistaorganisaation yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämistä ja rahoituspohjan laajentamista. Perinteinen riistanhoito on edelleen erittäin tärkeä toimintamuoto, mutta sen rinnalle on kehitettävä työtapoja, joiden avulla voidaan vaikuttaa laajemmin riistan elinympäristöihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että riistan elinympäristökysymykset tulee ottaa entistä paremmin huomioon maa- ja metsätaloudessa ja vaikkapa liikenteessä. Hanketyötapa on yleistynyt monissa organisaatioissa viime vuosina, ja myös Suomen riistakeskus kehittää osaamistaan tällä sektorilla. Riistaorganisaatio on onnistunut saamaan miljoonaluokan lisärahoitusta toimintansa kehittämiseen muun muassa EU:n Life+-luonnonsuojelurahastosta. Uudenkin organisaation talous on kireä ja vakinaisen henkilöstön määrä pieni, joten erilaiset ulkopuolisen rahoituksen hankkeet tuottavat lisäarvoa. Riistatalouden kehittämishankkeita voidaan toteuttaa useassa eri mittakaavassa. Alueelliset riistanhoitoyhdistykset kaipaavat perustoimintojen jatkuvaa kehittämistä ja omiin tarpeisiinsa sopivaa pienimuotoista hanketoimintaa. Valtakunnallinen hanketoiminta taas voi tähdätä laajempaan riista-alan kehittämiseen jopa tutkimushankkeiden avulla. Asiakkaat ja yhteistyökumppanit ratkeavat hankekohtaisesti, mutta niitä ovat ainakin yhteiskunta, tutkimuslaitokset, metsästäjät, metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistykset. Laitialan toimintakeskus kehittää kestävää riistataloutta Laitialan toimintakeskus ottaa jatkossa päävastuun kestävän riistatalouden ydinprosessiin ja riistatalouden edistämisen osaprosessiin sisältyvästä hyvän riistanhoidon suositusten laatimisesta. Ideana on saattaa alueella tehty mittava riistanhoitotyö palvelemaan laajasti metsästysoikeudenhaltijoiden perusriistanhoitoa. Tämä on suunniteltu tapahtuvaksi rakentamalla webmaailmaan eräänlainen "riistanhoitoportaali", johon kootaan osioittain ja lajiryhmittäin kuvaukset riistanhoidon käytännön keinoista ja nikseistä. Asiaan voidaan kytkeä myös eettisen metsästyksen kuvaaminen lajiryhmittäin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikkapa pienten hirvieläinten kannanhoitoa suunnitteleva metsästysseura saa kaiken tarvitsemansa informaation ­ perusbiologia, riistapeltojen perustaminen, verotussuunnittelu, käytännön metsästys ­ sivuilta, joihin on koottu Laitialan vuosikymmenten saatossa keräämä kokemus ja käytännön tutkimustieto. Laitialan alueen ympäristönhoidon käytännön mallikohteet korostavat edelleen metsästyksen ja riistanhoidon roolia osana kokonaisvaltaista luonnonhoitoa ja -suojelua. Monivaikutteisen luonnonhoidon esimerkit, riistavahinkojen estämismenetelmien testaus ja SRVA- tehtävien hoidon työkalujen ja menetelmien jatkuva kehittäminen kuuluvat Laitialan erikoisosaamiseen, jota hyödynnetään myös ulkoisten ja sisäisten palveluiden prosessissa. l Metsästäjä l 6 l 2011 l 9 Riistavahinkoja pyritään estämään Riistahallintolain mukaan Suomen riistakeskuksen tehtäviin kuuluu myös riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen. Toiminnan tavoitteena on riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen vähentäminen metsästyksen ja vahinkoja ennaltaehkäisevien toimien avulla. Suomen riistakeskuksen asiakkaita riistavahinkojen estäminen -prosessissa ovat vahingonkärsijät, lähinnä metsänomistajat, maatalouden harjoittajat ja kotieläinkasvattajat. Riistavahinkojen estäminen -prosessilla on läheinen yhteys julkisiin hallintotehtäviin, sillä riistaeläinten aiheuttamia vahinkoja voidaan vähentää myös oikein kohdistetuilla pyyntiluvilla ja metsästyksellä. Monet vahingonkärsijät ovat perinteisesti saaneet riistaorganisaation välittämää riistavahinkojen estomateriaalia (sähköaitoja, verkkomateriaalia, syönninestoaineita, pelotenauhaa) käyttöönsä ilmaiseksi tai muodollista korvausta vastaan. Tätä asiakaspalvelutoimintaa tullaan jatkossa kehittämään entistä nopeamman toimintaketjun kautta. Paik-
• Varapuheenjohtajalta Myönteistä ja kielteistä Maaliskuun Metsästäjä-lehdessä kirjoitin, että suotuisan ja runsaslumisen talven jälkeen olisi kaikki edellytykset hyvälle kanalintuvuodelle tulevana syksynä, mikäli kevätkesä tarjoaisi hyvät olosuhteet poikasten kehittymiselle. Toive taisi toteutua yli odotusten. Riistantutkimuksen kolmiolaskentojen mukaan lintutiheydet ovat lähes kaksinkertaistuneet kahden suotuisan vuoden seurauksena. Alueiden ja lajien välillä on kuitenkin eroja - Pohjois- ja Länsi-Suomessa myönteinen kannankehitys on ollut voimakkainta. Syyskesän riistakolmiolaskentoihin osallistui noin 3 500 henkilöä. Nähtävästi tieto mahdollisuudesta vaikuttaa metsästysaika-asetukseen oli otettu kentällä hyvin vastaan. Kolmioita oli laskettu runsaasti jo elokuun puoliväliin mennessä, joten suuri laskettujen kolmioiden määrä antoi hyvän pohjan metsästysaika-asetuksen säätämiselle. Kiitokset laskijoille, ne kävellyt kilometrit mahdollistivat luotettavan kanta-arvion. ikäviäkin uutisia kuuluu riistamailta. Metsäkanalintujen ampuminen autosta tielle tai lähipuihin on valitettavasti joidenkin mielestä metsästystä. Se on laitonta tappamista laittomin keinoin ja tällaiset henkilöt pitäisi saada vastuuseen teoistaan. Metsästyslaki määrää yksiselitteisesti, että riistaeläintä ei saa ampua rautatien tai yleisen tien yli eikä riistaeläimen tai ampujan ollessa tällaisella tiellä. Metsäkanalintua ei saa ampua myöskään sen tai ampujan ollessa yksityisellä tiellä. Myös metsäkanalintujen metsästäjän kannattaa muistaa, että riistaeläimen ampuminen sataa metriä lähempänä moottorikäyttöistä ajoneuvoa välittömästi pysäyttämisen jälkeen on aina kiellettyä. Lisäksi on ollut havaittavissa merkkejä siitä, että hyvän lintusyksyn myötä metsästyksen eettiset periaatteet ovat monilta metsästäjiltä unohtuneet tyystin. Usealta luotettavalta taholta on kantautunut kertomuksia uskomattomista saalismääristä. Muutaman miehen porukan saalis olisi ollut kymmeniä lintuja suolta ammuttuna samana aamuna. Metsäkanalintu on saaliina niin arvokas, että koskaan saaliin suuri määrä ei saisi olla päätavoite. Suomalaiseen metsästysperinteeseen metsäkanalintujen pyynnissä kuuluu liikkuminen luonnossa, kahvinkeitto erätulilla ja luonnonhiljaisuudesta nauttiminen. Tuntuu käsittämättömältä, että joku sortuu tiepyynnin kaltaiseen lintujen tappamiseen silloin, kun olisi mahdollisuus perinteitä noudattaen nauttia metsästyksestä. Viime aikojen keskusteluissa ja lehtikirjoituksissa ovat korostetusti olleet esillä myös pienpetopyyntiin sekä suurpetojen katseluun liittyvät haaskat. Esimerkiksi Kainuun maakunnan alueella on viranomaisille tehtyjen ilmoitusten perusteella 61 haaskaa eikä taatusti kaikista haaskoista ole tehty ilmoitusta ollenkaan. Samanaikaisesti eläinten katselua ja kuvausta järjestäviä luontomatkailuyrittäjiä maakunnan alueella on vain 20. Vaikuttaisi siltä, että monet haaskat ovat innokkaiden metsästäjien perustamia. Kovasti mietityttää, mikä tarkoitus näillä kaikilla haaskoilla on? Ovatko metsästäjätkin kiinnostuneet entistä enemmän luontokuvauksesta? Sopinee epäillä! Katselupaikat aiheuttavat suurpetotihentymiä ja vaikuttavat petojen käyttäytymiseen. Viranomaisten toimesta on ainakin yhdellä kuvauspaikalla jouduttu karhu lopettamaan aggressiivisen käyttäytymisen johdosta. Tämä haaska-asia on ehdottomasti saatava ennen ensi syksyä parempaan hallintaan ja toiminnalle selkeät pelisäännöt - nykymenon jatkuessa kärsijöinä ovat kaikki osapuolet! 12 l Metsästäjä l 6 l 2011 Risto Hanhineva varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus
• Ministeriön kuulumisia Konfliktin hallintaa Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla kahteen asiaan törmää jatkuvasti. Ensimmäinen on lohen kalastus. Siitä missä ja paljonko lohia pitäisi kalastaa, tuntuu olevan runsaasti mielipiteitä. Toinen on suurpedot, joiden osalta on kyse konfliktista, johon ei ole ratkaisua ­ sitä voi vain yrittää hallita jotenkin Helppoja tai nopeita ratkaisuja suurpetokonfliktiin ei ole. Toki vain yhdestä näkökulmasta käsin ratkaisut ovat helppoja. Jollekin se ratkaisu voisi löytyä karhun kevätmetsästyksen sallimisesta tai petovapaasta vyöhykkeestä poronhoitoalueen eteläpuolella. Toisille taas ratkaisu on itsestään selvästi lupien jäädyttäminen tai niiden rajaaminen kestävään verotusmäärään. Kolmannet haluavat lopettaa suurpetokannan säätelyn kokonaan. Maa- ja metsätalousministeriön kaksi keskeisintä välinettä tämän konfliktin hallitsemiseksi ovat olleet metsästys ja vahinkojen korvaaminen. Ironista tietenkin on, että juuri nämä kaksi välinettä ovat ne, jotka ovat konfliktin ääripäiden voimakkaimman kritiikin kohteena. Jokainen varmasti jo tietää, että susi poronhoitoalueen ulkopuolella sekä karhu ja ilves kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV ns. tiukasti suojeltuihin lajeihin, joiden tahallinen häiritseminen ja tappaminen on kielletty. Suomi on velvollinen saattamaan yhteisöoikeuden säännökset voimaan ja noudattamaan niissä asetettuja tavoitteita esimerkiksi suotuisan suojelun tason säilyttämisen osalta. Komissiolla on tässä valvonnassa vahva rooli. Viimeksi tämän sai kokea viime elokuussa Ruotsi, joka joutui muuttamaan suden metsästyksen menettelyitään komission puututtua asiaan. Poronomistajat ovat kiistatta suurin yksittäinen vahingonkärsijäryhmä. Yli 90 % kaikkien suurpetojen aiheuttamista vahingoista on porovahinkoja. Vuonna 2010 porovahingot olivat 3,5 miljoonaa euroa ja kaikki muut vahingot vain 0,3 miljoonaa euroa. Ministeriö on sallinut juuri tästä syystä poronhoitoalueella karhujen ja ilvesten metsästyksen, joka ylittää RKTL:n arvioiman kestävän verotuksen. Kestävän verotuksen termi ei liene kaikille myöskään täysin selvä. Kestävä verotus tarkoittaa, että sen verran voi ottaa ilman, että kannan kehitystrendi muuttaa suuntaansa. Eri asia on täysin, että poliittisella ratkaisulla puolestaan saatetaan mennä tietoisesti yli esimerkiksi vahinkojen vähentämiseksi. Petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi on olemassa korvausjärjestelmä, jossa on otettu korostetusti huomioon erityisen merkittävien suurpetovahinkojen korvaaminen. Riistavahinkolain tuomat vasahävikkikorvausjärjestelmä ja poikkeuksellisen suurten porovahinkojen korvaaminen luotiin erityisesti suurpetokantojen aiheuttamien vahinkojen aiempaa kattavamman korvauksen varmistamiseksi ja porotalouselinkeinon turvaamiseksi. Vaikka vahinkomäärät on saatu poronhoitoalueella kääntymään laskuun kohdennettua täsmäpyyntiä lisäämällä, korvaussumma ei odotuksista huolimatta olekaan laskenut. Tämä johtuu pääosin poronlihan markkinahinnan noususta. Riistavahinkolaki on kuitenkin osoittautunut aiempaa korvausjärjestelmää toimivammaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Tosiasia on myös, että porotalous saa samalla vahinkomäärällä huomattavasti enemmän korvauksia kuin vanhalla järjestelmällä. Näenkin, että jatkossa suurimmat haasteet liittyvät riistavahinkolain rahoituksen varmistamiseen. Tämä ei ole helppoa nykyisessä taloustilanteessa. Kun toimitaan talousarvion rajoissa, reaaliaikainen vahinkojen korvaaminen tai edes korvaaminen kaksi kertaa vuodessa eivät ole mahdollisia, koska pahimmassa tapauksessa loppuvuonna vahingon kärsineet jäisivät rahojen loputtua ilman korvauksia. Jotta suurpetokysymyksiin voitaisiin vastata jatkossa yksityiskohtaisemmin, ministeriö tulee hallitusohjelman linjauksen mukaisesti tilaamaan ulkopuoliselta selvitysmieheltä tai taholta kokonaisarvion Suomen suurpetopolitiikan onnistumisesta. Vasta tämän arvion valmistumisen jälkeen tullaan aloittamaan hoitosuunnitelmien päivitystyö. Päivitystyö puolestaan tulee edellyttämään useiden toimijoiden koordinoitua yhteistyötä. Suomen riistakeskuksen nimenomaisena tehtävänä on riistaeläinlajien hoitosuunnitelmien valmistelu. Valmistelutehtävä tarkoittaa myös olemassa olevien hoitosuunnitelmien päivittämistä. Sidosryhmätyössä avainasemassa ovat valtakunnallinen riistaneuvosto sekä 15 alueellista riistaneuvostoa. Riistaneuvostojen tehtävänä on huolehtia osallistavasta sidosryhmätyöstä, jossa riistataloudesta kiinnostuneet tahot pääsevät ottamaan osaa hoitosuunnitelmatyöhön. Aika näyttää kuinka hyvin riistaneuvostot onnistuvat sidosryhmätyössään, mutta varmasti työ ei tule olemaan helppo. Risto Artjoki valtiosihteeri Maa- ja metsätalousministeriö Metsästäjä l 6 l 2011 l 13
• Tilaa parhaat laatutuotteet edul Markkinoiden myydyin yökiikari shokkihintaan! · · · · Riistan seurantaan Etsintätehtäviin Valvontaan ja tarkkailuun Veneilyyn SaiMMe Pienen liSÄerÄn nettihinta Jokaisen metsästäjän unelma! uutuuS! 179 netti-/puh. * · Parannettu optiikka · Tehokkaampi infrapuna · Uusi ergonominen muotoilu *** / kk tai alk. 11 329 ähinta myymäl 249 netti-/puh. nettihinta * 0 etu 15aajill e til *** / kk tai alk. 12 399 ähinta myymäl 0 etu 15aajill e til Pointer Control 4x50 yökiikari POINTER CONTROL 4x50 yökiikari on erinomainen apuväline olosuhteissa, joissa päivänvaloa ei ole. Sisäisen infrapunatehostimen avulla saat lisää valotehoa pimeissäkin olosuhteissa. Yökiikarilla on helppo seurata metsän eläinten liikkumista, mutta laite soveltuu erinomaisesti myös vartiointi- ja etsintätehtäviin pimeässä. Pointer Control Gen1+ 4x50 yökiikari POINTER CONTROL GEN1+ 4x50 on parannetulla optiikalla varustettu yökiikari vaativalle käyttäjälle. Kiikarissa on entistä tehokkaampi infrapuna, joka takaa valoisamman ja tarkemman kuvan myös pidemmillä etäisyyksillä. Uusi ergonominen muotoilu. Katseluetäisyys jopa 200 metriä. Parhaat laatumerkit Retkitukun lyömättömään hintaan! ALVIN SUOMEN H hinta 599 tila netti-/puh. * *** / kk tai alk. 36 749 yymälähinta m 129 tila netti-/puh. nettihinta * etu 150lle aji *** / kk tai alk. 9 199 yymälähinta m 119 netti-/puh. tila nettihinta * etu 70 ajille *** / kk tai alk. 9 159 yymälähinta m etu 40 ajille uutuuS! VAIN 50kpl erÄ! huiPPulaaDukaS WOUXUN VHFPuhelin Erinomainen kuuluvuus 5-7 km. Pitkä akunkesto, takuu 12kk. Sisältää radion, pitkäantennin, verkkovirta/tup.syt. laturin, kuulokemikrofonin ja rannehihnan. GarMin astro 320 koira-GPS ja DC 40+ panta Huippusuosittu! Paketti sisältää pannan, käsiosan ja tehoantennin. Pointer Control etÄiSyySMittari Huipputarkka etäisyysmittari mittaa kohteet jopa metrin tarkkuudella aina 800m saakka. Näyttää liikkuvan kohteen etäisyyden reaaliajassa. MeiltÄ MyÖS tarkat MaaStokartat! eDulliSet PorukkatarJoukSet 10kpl 115 / kpl KAIKISTA YLI 200 EURON TILAUKSISTA KAUPAN PÄÄLLE LADATTAVA FOXTAIL X-150 CREE LED VALAISIN (ARVO 49,-) (sis. verkkovirta- ja tupakansytytinvirtajohdon) 200 noPeiMMalle tilaukSet www.retkitukku.fi tai PuheliMitSe p. 040 828 1000
• llisesti suoraan ReTkiTukusTa TesTiVOiTTaJa-kamerat NYT lyömättömään hintaan! i 2 kPl Sett estin erat akam riist aat en 011 parh Suur 9/ 2 R jEGE HUN n VaPe d& en Suur jEGE estin erat akam riist aat rh 11 pa / 20 n VaPe d& 9 N R HU 2 kPl á 89,- 149 netti-/puh. nettihinta * huomaamaton camo-väri *** / kk tai alk. 9 218 yymälähinta m 129 netti-/puh. nettihinta * uutuuS! etu 69 ajille tila *** / kk tai alk. 9 199 yymälähinta m 159 netti-/puh. nettihinta * etu 70 ajille tila *** / kk tai alk. 10 ähinta 259 myymäl etu 100lle aji tila Pointer Control PC2501 riista- ja tarkkailukamera Pointer Control PC2501 on huippulaadukas riista- ja tarkkailukamera monipuoliseen käyttöön. Kamera aktivoituu alle sekunnissa ja laadukas kuvakenno takaa aina tarkan lopputuloksen, tunnistusetäisyys on 10-12 metriä. Myös videokuva. Pitkä toiminta-aika tekee laitteen käytöstä huoletonta. Toimii myös pimeässä. ROISKEVESITIIVIS Pointer Control 12 Mpx riista- ja tarkkailukamera Retkitukun Pointer Control 12 Mpxkamera mahdollistaa 12 megapikselin kuvat, jotka ovat selattavissa laitteen LCD- värinäytöltä sekä siirrettävissä tietokoneelle. Laite toimii myös pimeässä 25 infrapunaledin ansiosta. Liikkeentunnistin jopa 20 metrin päästä. Myös videokuva. ROISKEVESITIIVIS Pointer Control PC5204 riista- ja tarkkailukamera Pointer Control PC5204 on varustettu 54 IP-ledillä, jotka yhdessä laadukkaan kuvakennon kanssa takaavat erinomaisen kuvanlaadun myös pimeässä. Helppokäyttöinen, kuvat siirrettävissä tietokoneelle. Liikkeentunnistin jopa 20 metrin päästä. Myös videokuva. Pitkä toiminta-aika tekee laitteen käytöstä huoletonta. ROISKEVESITIIVIS Parhaat joululahjaideat: www.retkitukku.fi SuoMi 6 -asekaappi Suomen aselain vaatimukset täyttävä asekaappi 5-6 aseelle. Tilaa hyvin myös pitkien aseiden tai pistoolien säilytykseen. Tilavat ovilokerot tavaran säilytykseen. Pehmustettu pohja ja asetuki suojaavat aseita kolhuilta. Vahva kampalukitus Euro Lock-lukolla sekä 2 avainta. Murtovarma saranarakenne ja panssariovi. Mahdollisuus pultata seinään tai lattiaan. Paino: tyhjänä n. 45 kg Mitat: K 1490 x L 375 x S 350 mm Väri: valkoinen TrekLite R MonikÄyttÖinen treklite Montana eXt - 3 VUOdENAjAN MAkUUPUSSI 2 x 200g/m2 ontelokuitutäyte. Lämpötilarajat 0 - +14° C. Extreme -6 ° C. Ympärivuotiseen käyttöön. Huippulaatua! 49 myymälähin netti-/puh. nettihinta * etu 50 le tilaajil ta 89 laaDukkaat 7x50 katSelukiikarit 189 tila netti-/puh. nettihinta Hyvät yleiskiikarit metsälle, veneilyyn ja ulkoiluun! GerBer SuSPenSion Ammattilaisen monitoimityökalu shokkihintaan! ** *** / kk tai alk. 12 ähinta 249 myymäl etu 60 ajille MurtautuMattoMuuStakuu 29 myymälähin netti-/puh. nettihinta * 10 vuotta etu 20 ajille tila ta 49 49 myymälähin netti-/puh. nettihinta * etu 50 ajille tila ta 99 *) Hintoihin lisätään toimituskulut 7,90 . **) Hintoihin lisätään toimituskulut 39,90 , hinta sisältää toimituksen kotipihaan. ***) Todellinen vuosikorko vaihtelee summan ja valitun osamaksukampanjan mukaan. Esim. 36 kk:n maksukampanjalla maksetun 1000 :n ostoksen todellinen vuosikorko on 21,86%. Tarkat ehdot näet tilauksen yhteydessä verkkokaupastamme.
• Maria Nikunlaakso Reijo Orava johtaa nyt riistakeskusta S J 16 l Metsästäjä l 6 l 2011 Suomen riistakeskus sai uuden johtajan 30.9., jolloin tehtävässä aloitti agronomi Reijo Orava. Edessä on uuden, asiakaslähtöisen palveluorganisaation rakentaminen. l Suomen riistakeskuksen tuore johtaja Reijo Orava myöntää olevansa nyt unelmatyössään. Vuodesta 1985 lähtien riistahallintoa palvelleena ­ aluksi kolme vuotta Metsästäjäin Keskusjärjestön tiedotuspäällikkönä ja sen jälkeen 23 vuotta Uudenmaan riistapäällikkönä ­ Orava on nähnyt alan muutokset pitkältä ajalta. Myös sen, kun ajatus Suomen riistakeskuksesta mainittiin ensimmäisen kerran ääneen ­ vuosi oli 1995. Nyt, 16 vuotta myöhemmin Orava luotsaa uudenuutukaista riistakeskusta kohti asiakaslähtöistä palveluorganisaatiota. ­ Riistakeskus rakennetaan kokonaan uusiksi, kun toimintatapa muuttuu prosessiorganisaatioksi, Orava selittää. Uuden rakentaminen sopii Oravalle, sillä hän kertoo nauttivansa uuden suunnittelusta ja toteuttamisesta. ­ Uusi ei synny raportteja kirjoittamalla, vaan sillä, kun ihmiset tekevät yhdessä ja sparraavat toisiaan. Parhaimmillaan siitä syntyy flow-kokemus, Orava innostuu. Yhdessä tekeminen ja toisten sparraaminen on ajatuksena myös prosessiorganisaatiossa, jossa erilaisia asioita hoitamaan kootaan prosessitiimejä. Prosessitiimi vastaa itse oman prosessinsa jatkuvasta kehittämisestä. metsästysmuodot on jossain vaiheessa tullut kokeiltua, mutta tällä hetkellä hän viihtyy parhaiten kanalintujahdissa sekä pienten hirvieläinten jahdissa mäyräkoirien kanssa. Kahden mäyräkoiran lisäksi hänellä on saksanseisoja. Koirien kanssa metsästämisessä häntä viehättävät haasteet ja metsästyksen ohessa saatu liikunta. ­ Ja vesilinnustuksen osalta tietysti eettisyys. Se, että nähdään vaivaa saaliin talteen saamiseksi ja kärsimysten lopettamiseksi. En koskaan lähde sorsalle ilman koiraa, Orava kertoo. Riista-alalle töihin Orava ei kuitenkaan nuorena uskonut päätyvänsä, siitä yksinkertaisesta syystä, että hän piti alan töiden saamista epärealistisena. Hän opiskeli yleisen maataloustutkinnon Helsingin yliopistossa ja teki töitä sanomalehdessä sekä Työtehoseurassa ennen päätymistään riistahallintoon. Asiakkaiden palvelija Metsästyksen lisäksi Orava harrastaa luontokuvausta ja sukuseuratoimintaa. Hän on ollut kymmenen vuoden ajan aktiivisesti mukana Rotary-järjestössä, jonka toiminta perustuu palvelemisen ihanteeseen: kuinka parhaiten palvella muita ihmisiä yhteiskunnassa. Sama palvelemisen ihanne näkyy riistakeskuksen uudessa strategiassa, jonka tavoitteena on tyytyväinen Kaikkiruokainen metsästäjä Vapaa-ajallaan Orava on metsästänyt 15-vuotiaasta lähtien. Lähes kaikki Sauli Härkönen vastaa julkisista hallintotehtävistä Riistakeskuksen julkisia hallintotehtäviä ­ kuten pyynti- ja poikkeuslupia ­ luotsaa nyt pysyvästi maatalous- ja metsätieteiden tohtori Sauli Härkönen, joka on hoitanut tehtävää va.nimikkeellä riistakeskuksen perustamisesta lähtien. Työsarkaa julkisten hallintotehtävien kehittämisessä riittää yhä. ­ Tässä on nyt pyynti- ja poikkeuslupien osalta käyty kertaalleen koko spektri läpi ja löydetty kipupisteitä, joihin etsitään nyt ratkaisuja, Härkönen kertoo. Vaikka lainsäädäntö määrittää julkisia hallintotehtäviä hyvin pitkälti, pyritään riistakeskuksessa löytämään parhaat toimintatavat niidenkin hoitamiseen. ­ Niin kuin riistakeskuksen muillakin prosesseilla, myös julkisilla hallintotehtävillä on tavoitteena tyytyväinen asiakas. Vaikka lupapäätös olisikin negatiivinen, on toivottavaa, että sen perusteluista asiakkaalle käy selkeästi ilmi, miksi päädyttiin erilaiseen ratkaisuun kuin mitä asiakas oli alun perin ajatellut, Härkönen selittää. Klaus Ekman l Julkisten hallintotehtävien päällikkö käyttää riistakeskuksen ylintä valtaa julkisten hallintotehtävien osalta, eli julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan hän on riippumaton myös riistakeskuksen johtajasta. Julkisten hallintotehtävien prosessi on nyt ollut käynnissä kahdeksan kuukautta. Julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen suosittelee pyynti- ja poikkeuslupien hakijoita käyttämään riista.fi-sivuilta löytyviä sähköisiä hakulomakkeita.
• asiakas. Vaikka tarkoitus on avata riista-alaa laajemmin muuhun yhteiskuntaan, riistakeskuksen tärkeimpänä asiakasryhmänä säilyvät metsästäjät. ­ Paitsi konkreettisina palveluina kuten metsästyskorttina ja metsästäjävakuutuksena, riistakeskus palvelee metsästäjiä myös edistämällä riistatalouden hyväksyttävyyttä ja sen toimintaedellytyksiä, jotta metsästys harrastuksena voisi säilyä hyväksyttävänä myös tulevaisuudessa, Orava selittää. Osallistavalla riistapolitiikalla ja erilaisilla sidosryhmäfoorumeilla pyritään luomaan keskustelua, jotta riistatalouden motiivit ja arvo hyväksyttäisiin paremmin yhteiskunnassa. Riista-alan tämänhetkisenä suurimpana haasteena Orava pitää suurpetopolitiikkaa. ­ Pitäisi saada rakennettua hyvä kompromissi elinkeinotoiminnan, turvallisuuden, riistatalouden ja suojelun välille. Tämän hän myöntää olevan erittäin haastava tehtävä, jossa on odotettavaa, ettei mikään osapuoli tule olemaan täysin tyytyväinen. ­ Konfliktin kanssa on kuitenkin pystyttävä elämään ja sitä on pyrittävä hallitsemaan, hän toteaa. l Jukka Purhonen ­ Riistakeskus palvelee metsästäjiä edistämällä riistatalouden hyväksyttävyyttä ja sen toimintaedellytyksiä, jotta metsästys harrastuksena voisi säilyä hyväksyttävänä myös tulevaisuudessa, sanoo riistakeskuksen tuore johtaja Reijo Orava. Jatkuvaa kehitystä Härkönen kertoo olevansa kaikkiruokainen metsästäjä, jonka metsästysharrastuksen pääpaino on metsäkanalinnuissa, hirvessä ja jäniksessä. Myös Härkösen työkokemus riistaalalta on varsin monipuolinen. Ennen tuloaan Metsästäjäin Keskusjärjestön apulaistoiminnanjohtajaksi lokakuussa 2008 Härkönen oli ehtinyt työskennellä niin hirvitutkijana Metsäntutkimuslaitoksella, ylitarkastajana maa- ja metsätalousministeriössä kuin riistanhoidonneuvojana Etelä-Savon riistanhoitopiirissä. Maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi riistaeläintiedettä opiskellut Härkönen valmistui Helsingin yliopistosta 1995 ja tohtoriksi 1998. Väitöskirja käsitteli hirven ravinnonkäytön vaikutusta suhteessa vaihtoehtoisravintoon männyntaimikossa. ­ Työn monipuolisuus ja uudet haasteet ovat aina olleet minulle tärkeitä. Asioiden pitää kehittyä jatkuvasti, ei pidä tyytyä vallitsevaan olotilaan, Härkönen sanoo. Jatkuva kehitys on Härkösen mielestä myös riista-alan suurin haaste. ­ Riista-ala ei saa olla jäänne jostakin, vaan yhteiskunnan kehityksessä täytyy pysyä mukana. Riistakeskusuudistuksella on haettu juuri sitä, että oltaisiin sujuvammin liikkeessä, hän selittää. Selkeyttä sähköisillä hakulomakkeilla Härkönen on huomannut, että julkiset hallintotehtävät näyttäytyvät monelle puhtaana byrokratiana. ­ Hallintomenettely tulee suoraan riistahallintolaista, ja niissä raameissa kansalaisia palvellaan. Hallintotehtäviin kuuluu kuitenkin pyynti- ja poikkeuslupapäätösten teon lisäksi myös esimerkiksi metsästäjärekisteristä ja -vakuutuksesta huolehtiminen sekä riistanhoitoyhdistysten ohjaaminen riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien osalta, Härkönen kertoo. Härkönen uskoo, että riistakeskuksen julkiset hallintotehtävät tu- levat jatkossa toimimaan aiempaakin paremmin. Toiminta on nyt aiempaa koordinoidumpaa, ja luvanhakijat eri puolilla Suomea ovat entistä varmemmin samalla viivalla. Päätöksiä voidaan tehdä myös riistakeskuksen muissa toimipisteissä kuin lähimmässä aluetoimistossa, jolloin esimerkiksi yksittäisten toimihenkilöiden lomat eivät hidasta luvansaantia. Kullekin lupatyypille on nyt olemassa selkeät sähköiset hakemuslomakkeet, jotka löytyvät riista.fisivuilta. Vaikka vapaamuotoisellakin hakemuksella pyynti- ja poikkeuslupia voi edelleen hakea, Härkönen suosittelee käyttämään valmiita lomakkeita, sillä silloin hakija voi olla varma siitä, että on antanut kaikki tarvittavat tiedot. Hakuprosessi nopeutuu, kun turhien asioiden takia ei tarvitse soitella perään. ­ Uskon, että asiakkaankin kannalta uudistus selkeyttää kokonaisuutta, Härkönen pohtii. l Metsästäjä l 6 l 2011 l 17
• Arto Saari, Pertti Hokkanen ja Juho Matala, Metsäntutkimuslaitos P 18 l Metsästäjä l 6 l 2011 Vuonna 2008 alkanut pienten hirvieläinten satelliittipantaseuranta on tuottanut suuren määrän aineistoa eläinten liikkeistä tutkimuksen käyttöön. Kaikkiaan GPS-GSMpantaseurannassa on ollut tähän mennessä 34 metsäkaurista ja 32 valkohäntäpeuraa. l Pienten hirvieläinten pannoituksia on toteutettu Pohjois-Savosta Uudenmaan rannikolle ulottuvalla vyöhykkeellä seuraavilla paikkakunnilla: Suonenjoki, Kuopio, Saarijärvi, Mikkeli, Vesilahti, Hollola, Kirkkonummi, Karjalohja, Tenhola ja Tammisaari. Tavoitteena on ollut saada seurantatietoja ilmaston, kasvillisuuden, ihmisen luoman infrastruktuurin (esim. tiestö) määrän ja ympäristön pirstoutuneisuuden suhteen erilaisilta alueilta. Metsäntutkimuslaitoksessa aineisto on ollut tutkittavana ilmastonmuutosnäkökulmasta, ja seuranta-ajalle onkin osunut ilmasto-olosuhteiltaan hieman poikkeuksellisia talvia. Alun perin oli ajatuksena, että vertailtaisiin eläinten liikkeitä vähälumisen etelärannikon ja runsaslumisen sisämaan välillä, mutta viime talvina asetelma kääntyikin osin päinvastaiseksi. Joka tapauksessa tutkimuksen kannalta on ollut hyödyllistä saada seurata eläimiä runsaslumisina talvina. Ensimmäisten vuosien aineistosta on keväällä 2011 valmistunut Itä-Suomen yliopistoon ensimmäinen pro gradu -tutkimus, jonka tuloksia seuraavassa käsitellään. Mielenkiintoisia vaelluksia Osa metsäkauris- ja valkohäntäpeurapopulaatiosta poistuu vuosittain esimerkiksi metsästäjien tai petoeläinten saaliina. Luonto tasapainottaa tilannetta joka kevät vasomisen kautta. Kaikki populaation sisällä tapahtuvasta vaihtuvuudesta ei kuitenkaan johdu syntyvyydestä ja kuolleisuudesta. Osalla metsäkauriista ja valkohäntäpeurois- ta on taipumus vaeltaa pysyvästi pois synnyinalueeltaan. Tällaisen poismuuton alkuperäiseltä elinalueeltaan teki tutkimuksen valkohäntäpeuroista 32 %. Molemmat sukupuolet muuttivat mutta urokset naaraita todennäköisemmin. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös amerikkalaisissa valkohäntäpeuratutkimuksissa. Vaellusten painottuminen uroksiin johtuu todennäköisesti naaraista, jotka välttelevät pariutumista lähisukulaistensa kanssa. Tämä johtaa nuorten urosten poismuuttoon. Aikaisempien tutkimusten mukaan metsäkauriilla vaellusten yleisyys ei eroa sukupuolten kesken. Näin oli myös Suomessa. 28 % seuratuista metsäkauriista vaelsi pois synnyinseuduiltaan. Metsäkauriit levittäytyivät valkohäntäpeuroja kauemmaksi. Metsäkauriit löysivät uuden elinalueen keskimäärin 47 km:n päästä synnyinalueestaan, kun valkohäntäpeuroilla Raimo Syrjänen Metsäkauriit ja valkohäntäpeurat seurannassa
• keskimääräinen siirtymä oli 14 km. Erityisen pitkiä vaelluksia tekivät metsäkaurisnaaras D ja nuori uros N. Mikkelissä pannoitettu naaras D liikkui 2.5.2008 ja 8.6.2008 välisenä aikana 342 km. Uuden kotialueen se perusti Suonenjoelle 104 km päähän synnyinalueestaan. Uros N puolestaan siirtyi Saarijärveltä 106 km päähän Lapualle. Kahden kuukauden vaelluksen aikana kuljettua matkaa sille kertyi peräti 417 km. Suuria elinpiirejä Molemmilla lajeilla urosten elinpiirit olivat selvästi suurempia kuin naaraiden erityisesti kesäaikaan. Urosten elinpiirin kasvun kesäaikaan aiheuttaa lisäänty- miskäyttäytyminen. Muihin tutkimuksiin verrattuna Suomessa valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden elinpiirit olivat kookkaita. Valkohäntäpeurojen keskimääräinen kuukausittainen elinpiirin koko oli 587 ha. Pohjois-Amerikassa esimerkiksi Wisconsinissa, Connecticutissa ja Marylandissa tutkittujen valkohäntäpeurojen vuoden keskimääräiset elinpiirit ovat olleet kooltaan alle 200 ha. Toisaalta esimerkiksi Etelä-Dakotan ja Kanadan Quebecin valkohäntäpeuroilla on havaittu jopa yli 1000 ha suuruisia elinpiirejä. Metsäkauriiden elinpiirin koossa oli huomattavia alueelli- Löitkö sormeesi? Ei hätää, Metsästäjäliiton jäsenenä sinullakin on talkoovakuutus. Metsäkauriit levittäytyivät valkohäntäpeuroja kauemmaksi. Katso lisää metsastajaliitto.fi/jasenedut Esimerkkikartta vaelluksista ja elinpiireistä. Puulan Koveronsaaressa pannoitettu valkohäntäpeurauros 21 (vasemmalla vihreät pisteet) vaelsi luoteeseen 39 km. Mikkelistä pannoitettu metsäkaurisnaaras D (siniset pisteet oikealla) puolestaan siirtyi Suonenjoelle 104 km. Harmaat laikut kartassa ovat elinpiiripolygoneja. Nuolet osoittavat vaellussuunnan vanhan ja uuden elinalueen välillä. metsastajaliitto.fi
• Karjalohjalla seurannassa ollut valkohäntäpeuravaadin 37. sia eroja. Uudenmaan maakunnan alueella keskimääräinen kuukausittainen elinpiiri oli 77 ha. Pinta-alaltaan saman kokoluokan elinpiirejä on havaittu metsäkauriilla esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Pohjois- ja Etelä-Savon ja Keski-Suomen maakuntien alueella metsäkauriiden keskimääräinen kuukausittainen elinpiirin koko oli hyvin suuri: 517 ha. Useamman sadan hehtaarin kokoisia elinpiirejä on raportoitu harvoissa tutkimuksissa metsäkauriilla. Portugalin vuoristossa metsäkauriiden kesäelinpiiri oli 410 ha. Venäjällä Belgorodissa (n. 500 km Moskovasta etelään) metsäkauriit käyttivät keskimäärin 508 ha talvielinpiiriä. Tässä tutkimuksessa saadut pohjoisten maakuntien elinpiirit lukeutuvat siis suurimpiin tutkimuksissa mainittuihin metsäkauriiden elinpiireihin. Suuret erot metsäkauriiden elinpiirin koossa eteläisten ja pohjoisten maakuntien välillä saattavat selittyä kannantiheydellä. Pohjoisessa alhainen kannantiheys tekee mahdolliseksi suurten elinpiirien käytön. Toisaalta eläimet eivät liiku "huvin vuoksi" vaan pyrkivät saamaan riittävän ravinnon mahdollisimman pieneltä alueelta. On kuitenkin epätodennäköistä, että pelkkä ravinnon määrä riittäisi selittämään elinpiirien kokoerot maakuntien välillä. Myös runsaampi tiestön määrä ja ihmisen asuttamat alueet voivat rajoittaa kauriiden tilankäyttöä Etelä-Suomessa. naaraiden metsästyksen lisääminen saattaisi vähentää nuorten urosten poismuuttoa alueelta. Seurannat ja tutkimus jatkuvat Tutkimuksista tietoa riistakantojen laskentaan ja metsästyksen suunnitteluun Pohjoisten ja eteläisten metsäkauriiden huomattava elinpiirin kokoero on huomionarvoinen seikka kannanlaskennan yhteydessä. Laajemmalla alueella liikkuvat pohjoiset metsäkauriit tulevat ainakin teoriassa eteläisiä todennäköisemmin mukaan riistakolmioiden lumijälkilaskelmiin. Metsäkauriin elinpiirin kokoon vaikuttavien tekijöiden selvittäminen kaipaisi lisätutkimusta Suomessa. Tutkimustieto vaelluksista on hyödyllistä esimerkiksi kauriiden ja peurojen metsästyksen suunnittelussa. Metsästysverotuksen kannalta on tarpeen tietää, kuinka suuri osa kannasta vaihtuu luontaisesti eläinten vaeltaessa uusille alueille sekä miten vaellukset painottuvat sukupuolittain ja eri ikäluokkiin. Vaelluksiin vaikuttavien tekijöiden selvittäminen olisi tärkeää. Esimerkiksi, jos valkohäntäpeuroilla vaellusten painottuminen uroksiin johtuu naaraiden käyttäytymisestä, Aineiston kertyminen ja analyysit jatkuvat edelleen. Talvella 2011 toteutettujen pannoitusten jälkeen on tällä hetkellä seurannassa 13 metsäkaurista ja 21 valkohäntäpeuraa, joiden liikkeitä voi seurata web-palvelun kautta osoitteessa: http://www.rktl.fi/riista/hirvielaimet/hirvielainten_satelliittiseuranta/ pannoitetut_metsakauriit_valkohantapeurat.html. Maastohavainnot pannoitetuista eläimistä ovat myös edelleen tarpeen ja tervetulleita. Esimerkiksi tiedot, onko havaittu pantaeläin laumassa, yksin tai vasallinen ovat erittäin hyödyllisiä. Samoin, jos löydät pudonneen pannan tai kuolleen pannoitetun eläimen, ilmoita tiedot sähköpostilla osoitteeseen juho.matala@metla.fi tai puhelimitse 040 801 5275. Tutkimusta on toteutettu Metsäntutkimuslaitoksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Elintarvikeviraston yhteishankkeena, jota on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö. Olemme erittäin kiitollisia pantaeläintutkimusta avustaneille metsästäjille. l 20 l Metsästäjä l 6 l 2011 Raimo Syrjänen
• Monarch ­ tarkkuutta kun tarvitset sitä eniten Nikonin uusi Monarch-kiikaritähtäin ­ ratkaisevaan hetkeen näköpiirissä Nikonin uusi, loistava kiikaritähtäin aloittaa metsästyskauden. Monarch E1,1-4x24 puna/viher-näkökentällä ja pienellä 1,1-kertaisella ille suurennuksella sopii parhaiten lyhyille ja keskipitkille seen. s ampumaetäisyyksille, esimerkiksi hirvenmetsästykseen. pa p Kiikaritähtäimen näkökenttä on laaja ja kirkas ­ jopa hämärässä ja sumussa. Optiikka on Nikonin huippulaatua. aatua. a Uusi Monarch nopeuttaa ja helpottaa tähtäämistä ­ lopun jätämme sinulle. Monarch E 1,1 4x24 1,1-4x24 1,1-4x24 Since 1917 NIKON NORDIC AB Äyritie 8 B, 01510 Vantaa, Puh. 0207589570, www.nikon.fi
• Sisko Hakala, toiminnanohjaaja, Urjalan rhy ja Sirpa Kuhlström, varapuheenjohtaja, Hattula-Kalvolan rhy Valkohäntäpeura ahdingossa! Hämärtyvässä illassa kaksi tarkkasilmäistä odottaa peurojen saapuvan kyttäyspaikalle; punalakkinen istuu kopissa ja tupsukorvainen metsän reunassa. Miten saalista riittää molemmille? 22 l Metsästäjä l 6 l 2011 E l Etelä-Hämeessä havahduttiin viime kevättalven auringon myötä pohtimaan valkohäntäpeurakannan tilannetta todella vakavasti. Ilveksen saaliiksi arvioitiin talven aikana joutuneen noin 800 valkohäntäpeuraa, joka on noin 20 prosenttia koko Etelä-Hämeen alueen kannasta. Tuolloin luvun arveltiin vielä kasvavan lumien sulamisen myötä. Etelä-Hämeessä valkohäntäpeurojen vahva kanta on painottunut alueen lounaisosiin. Kaiken kaikkiaan kanta on alueellisesti hyvin erilainen. Peurojen määrän vaihteluun vaikuttavat sopivien elinpiirien lisäksi verotus, ruokinta ja ilveskannan voimakas kasvu. Kaksi peräkkäistä vahvalumista ja kovaa pakkastalvea ovat erityisesti koetelleet peurakantaa. Viime vuosina myös metsästäjiin on voimakkaasti vedottu kannan laskemiseksi vähintään viidenneksellä. Kanta laskussa Etelä-Hämeen valkohäntäpeurasaaliissa ja jahdin päättyessä tehdyssä peura-arviossa ei vielä viime vuonna tapahtunut merkittävää muutosta, mutta arvelut kannanarvioinnin oikeellisuudesta askarruttavat yhä useampia. Hir-
• vostettu riistaeläin ja monipuolinen metsästyskohde. Useimpien metsästäjien mielestä peuran saalisarvoa lisää sen erinomainen liha, jonka jatkokäsittelymahdollisuudet ovat nykyään monipuoliset. Metsästysseurojen teurastustilat ovat parantuneet entisestään ja kylmiöt mahdollistavat ruhojen riiputtamisen. Valkohäntäpeurat ovat myös korvanneet muun riistan puutetta Lounais-Hämeessä, missä metsäjäniksen ja metsäkanalintujen kannat ovat olleet heikkoja. Ja varmasti monen peuranmetsästäjän haaveena on komea sarvitrofee. Peuranmetsästys on tuonut harrastuksen piiriin jonkin verran myös nuoria metsästäjiä. Kyttäysmetsästys antaa hyvät puitteet ohjata ja neuvoa innokkaita metsästäjän alkuja. Peuranmetsästysmahdollisuudet ovat tavoiteltuja myös ulkomaalaisten metsästäjien keskuudessa ja vaihtometsästys on lisääntynyt peurakantojen ollessa voimakkaimmillaan. Valkohäntäpeurakannan tulevaisuus Kannanhoidon tavoiteasettelu niin alueellisesti kuin määrällisesti on tähän asti puuttunut lähes täysin. Kahden viime vuoden aikana metsästäjien taholta on kuulunut alkuun varovaisia ja nyt jo voimakkaitakin kannanottaja peuratilanteen puolesta. On syytä miettiä, miten alas metsästettävä kanta päästetään vai joudummeko peräti rajuun syöksykierteeseen. Helpoin laskentaja metsästystapa on "kyllä niitä näyttää olevan ja eiköhän ammuta vaan, niin naapuriporukkakin tekee". Arvokas riistaeläimemme ansaitsee meiltä enemmän paneutumista ja suunnitelmallisempaa työtä, jossa jo yhdenkin seuran toimenpiteet auttavat, mutta laajemmalla seurojen yhteistyöllä päästään parempaan tulokseen. Aiemmin peurakannassa tapahtuneet notkahdukset ovat olleet helpommin korjattavissa, koska suurpetojen aiheuttamaa painetta ei ole ollut. Peuran tulevaisuuteen vaikuttaa nyt myös se, jatkuuko ilveskannan kasvu ja löytävätkö sudet alueillemme. Olemme saaneet olla sata vuotta ilman petoja, mutta tänä päivänä ilves ottaa oman osansa. Tässä uudessa tilanteessa "vanhoihin hyviin aikoihin" ei ole paluuta vaan meidän on opittava uudet toimintatavat. Peurakannan arvioinnin vaikeus Peurakannan hoidon kannalta on oleellisen tärkeää tietää kannan suuruus ja rakenne. Kannan arviointi on haasteellista ja siihen tarvitaan toisiaan täydentäviä ja tukevia arviointimenetelmiä. Jahdin päättymisen yhteydessä tehtävän kanta-arvion tueksi olisi syytä ottaa tarkempi kannan seuranta, esimerkiksi kevätlaskenta. Keväistä pelloilta laskentaa toteutettiin jossain vaiheessa laajemmallakin alueella Etelä-Hämeessä ja muutamat seurat tekevät laskentaa edelleen joka kevät. Kevätlaskenta voidaan toteuttaa jakamalla seuran alueella sijaitsevat peltoalueet eri laskijaryhmille, jotka yhtäaikaisesti havainnoivat kunkin alueen peurat. Kun laskennat tehdään oras- tai Metsästäjä l 6 l 2011 l 23 vimiehet tietävät hyvin sen tosiasian, että kannassa tapahtuviin muutoksiin ei aina pystytä reagoimaan riittävän nopeasti. Tällä hetkellä valkohäntäpeurakanta näyttää monin paikoin hyvinkin alhaiselta. Valkohäntäpeurojen väheneminen on huolestuttavaa, sillä peura on ar- Peurakannan mahdollisimman tarkka arviointi on tärkeää, koska se on kaiken suunnittelun lähtökohta.
• heinämailta, nähdään talvesta selviytyneiden eläinten määrä, joka voi olla hyvin erilainen kuin tammikuun lopun tilanne. Tarkan laskenta-ajankohdan määrittely etukäteen on hankalaa, koska kevään edistyminen vaihtelee. Itse laskenta on kuitenkin helppo toteuttaa. Pääasiassa liikutaan autoilla ja käytetään kiikareita. Kaikkiin paikkoihin ei tietenkään pääse autolla, joten joitakin peltokohteita joutuu lähestymään myös jalkaisin. Keväisessä illassa liikuttaessa on hieno tilaisuus havainnoida myös muuta riistaa. Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt arviointitapa on ruokintapaikkojen koko talven jatkuva seuraaminen, jossa esimerkiksi riistakamera on nykypäivänä oiva apukeino. Riistakamerakuvista on mahdollista varmistaa peuramäärän lisäksi myös millaisia yksilöitä paikalla vierailee. Kun ruokinta aloitetaan hyvissä ajoin syksyllä ja sitä jatketaan pitkälle kevääseen, räpsähtää riistakamera lukemattomia kertoja luoden arvokasta aineistoa metsästäjälle. Jo muutamilla oikein sijoitetuilla riistakameroilla voidaan seurakohtaisesti saada kannanarviointia tukevaa tietoa. Myös alueella liikkuvat tupsukorvat saattavat tallentua kameran muistikortille. Kuvamateriaalin, jossa näkyy sekä päivämäärä että kellonaika, hyödyntämisessä meillä on vielä paljon oppimista niin seurojen sisällä kuin naapuriseurojen välisessä yhteistyössä. Mitä voidaan ampua? Peurakannan mahdollisimman tarkka arviointi on tärkeää, koska se on kaiken suunnittelun lähtökohta. Laskentatietojen perusteella päästään tekemään alueen verotussuunnitelmaa. Tässä vaiheessa on hyvä miettiä, minkälaista peurakantaa metsästysalueella halutaan ja voidaan pitää. Mikä peurakannan tiheyden tulee olla, jotta metsästys on mielekästä ja mielenkiintoista? Muutaman peuran kyttäämisessä ei ole mitään järkeä. Vilkasliikenteisten teiden lähettyvillä ruokintapaikkojen ohjaavan vaikutuksen lisäksi täytyy tietysti myös metsästyksen alueellisella kohdentamisella yrittää vaikuttaa autojen ja peurojen törmäämisiin. Tavoitteen asettamisen jälkeen verotussuunnitelman laadinta on yksinkertaista yhteen- ja vähennyslaskua, jossa talvikantaan lisätään keväinen vasatuotto ja vähennetään tappiot sekä mahdollinen muuttovaellus. Tappioissa tulee huomioida ilvesten ruokalistalle joutuvien peurojen lisäksi liikenteen vaikutukset. Hienoinkaan verotussuunnitelma ei toimi, jos se jää vain sanoiksi paperilla. Vastuu on meillä jokaisella liipaisinta puristavalla metsästäjällä! Verotussuunnitteluun kuuluu olennaisena osana metsästettävän määrän lisäksi määritellä millaisia peuroja tulevalla jahtikaudella voidaan ampua. Nykyinen malli on ollut pitkälti "lihantuotantomalli" eli on ammuttu paljon vasoja sekä pukkeja ja naaraat ovat säästyneet. Uudessa tilanteessa vasojen kokonaisosuutta saaliissa on pienennettävä, koska vasoja erityisesti jaamme ilvesten kanssa. Aiempien vuosien reilusti yli 60 prosentin vasaosuuksista pitäisi päästä 40 ­ 50 prosentin tasolle. Aikuisten peurojen verotuksen tulisi toteutua puolet ja puolet periaatteella. Hyviä, tuottavia peuralehmiä pitää tietysti säästää, mutta aikuissaaliissa niiden osuutta ei pidä korvata pukkien ampumisella. Kunnollisten pukkien puute aiheuttaa huonon geeniperimän lisäksi jo biologisia ongelmia. Osa peuralehmistä tulee kantaviksi vasta toisen, mahdollisesti kolmannen kiiman aikana, jolloin syksyn jahdin alkuvaiheessa nähdään vielä pilkullisia ja pienikokoisia vasoja. Miten niitä kunnon pukkeja saadaan kasvatettua? Metsästyksessä on säilytettävä maltti. Peurapukin sarvet kehittyvät täyteen mittaansa 5-7 vuoden iässä, mutta tuohon ikään selviytyy nykyisin vain harva yksilö. Paikallisten, nuorten 6 ­ 8-piikkisten pikkupukkien säästämisellä saadaan jo muutamassa vuodessa aikaan määrällisesti enemmän pukkiainesta, josta huonosarvisiksi osoittautuvat voidaan metsästää. Suurellakin alueella liikkuvien kiimapukkien metsästäminen tiettyyn aikaan ei ole kovin haasteellista. Todellisten trofeepäiden ampumista voi tuolloin toki valikoidusti harkita, mutta metsästyksellisesti mielekkäämpää niiden kyttääminen ja saaliiksi saaminen on vasta tammikuun pakkasöinä. Peurakanta on säilynyt voimallisena vuosia, joten kannanhoito sen osalta voi kuulostaa vieraalta. Jos kanta on todella alhainen, hoitokeino on hyvin yksinkertainen. Metsästyksestä on pidättäydyttävä vähintään kaksi vuotta. Sen jälkeen metsästetään valikoivasti eli ammutaan vähemmän kuin kanta tuottaa. Pitää kuitenkin muistaa, että kantaa arvioidaan muutenkin kuin pelkän pääluvun mukaan. Verotuksen suunnittelemattomuus on johtanut vinoutuneeseen kannan rakenteeseen. Tämän ongelman korjaamisessa suurin vastuu on viime kädessä metsästysseuroilla. Hienoinkaan verotussuunnitelma ei toimi, jos se jää vain sanoiksi paperilla. Vastuu on meillä jokaisella liipaisinta puristavalla metsästäjällä! l 24 l Metsästäjä l 6 l 2011
• Osuva valinta METSÄSTYS JA KALASTUS-LEHDEN (10/2011) TESTIMENESTYJÄ! SKEE AMMU TNN OLYMP AN IAMITALIS TI M KEMPP ARKO A SUOSIT INEN TELEE! UUTUUS! EXERGY - SELLIER & BELLOTIN UMPIKUPARINEN UUTUUSLUOTI SUURRIISTAN METSÄSTYKSEEN Sellier&Bellot:n metsästäjien kanssa tiiviissä yhteistyössä kehittämä umpikuparinen eXergy -kivääriluoti. Alumiinikärjen ansiosta luoti aukeaa osuessaan välittömästi viiteen sakaraan, näin iskuenergia on maksimaalinen. Luodin jäämäpaino on lähes 100 %. peittää aukon 1 Alumiinikärkiominaisuuksienoptimaalisten ulkoisten ballististen saavuttamiseksi. 2 Kaarresäde, jossa on aaltomainen uurre luodin suulla, takaa nopean ja hallitun laajentumisen. 3 Kovera uurrettu pää takaa täsmällisen ja hallitun laajentumisen. uurteet optimaalisten sisäisten 4 Poikittaisetominaisuuksien saavuttamiseksi. ballististen 5 Kartion muoto optimaalisten ulkoisten ballististen ominaisuuksien saavuttamiseksi. REMEKSEN VUODEN 2011 KATALOGI ON ILMESTYNYT! www.remes.fi Tutustu katalogiin netissä tai lähimmällä jälleenmyyjälläsi Myynti: Ase- ja urheiluliikkeet kautta maan Erätontteja ja -kämppiä pohjoisen huippupaikoilta! Laatumaalla on myynnissä lukuisia tontteja ja eräkämppiä niin pohjoisten lohijokien rannoilta kuin tunturienkin kainaloista. Laatumaa-tontin voit myös vuokrata. eja ellä! ia tontt Nyt uus an Muotkajär v . Het mm Lue lisää ja löydä oma mielipaikkasi:
• Visa Eronen l Kuvat: Reijo Orava Valkohäntäpeurajahtiin ajavalla koiralla Ajavat koirat ovat tulleet pienten hirvieläinten metsästykseen jäädäkseen. Perinteisen kyttäämisen sijasta ajavalla koiralla tapahtuva peura- tai kaurisjahti antaa unohtumattomia kokemuksia koko seurueelle, kunhan jahti vain suunnitellaan ja toteutetaan huolella. maton. Ilmassa matkaavasta höyrystä näkee, että se vie pyyntimiehen hajut viistosti etumaastoon. Polulta päin lähestyjän ei pitäisi niitä vainuta. Syksy tuoksuu raikkaalta, yön viileys ja kosteus on vielä metsässä. Läheisen mäen takaa kuuluu koiran kiljahdus ­ toinenkin haukku. Nyt ei kuulu mitään. Sydän hakkaa. Mahtoiko se olla vain vanha jälki joka sai innokkaan koiran haukahtamaan? Haukku alkaa uudelleen. Melkein yhtenäisenä. Pieni tauko. Sitten haukku alkaa taas ­ kiivaana. Eläimet ovat varmasti liikkeellä. Ajo kuuluu vastakkaisen mäen takaa. Matkaa on linnuntietä ehkä puoli kilometriä. Hetken kuluttua ääni vaimenee, koira laskeutuu varmaankin alemmas takarinteelle. Sieltä ne tapaavat kulkea. Rinteen alta ne voivat jatkaa puron yli pohjoiseen tai kaartaa rinteen reunaa tännepäin. Aivan kuin olisi kuulunut risahdus. Haukku kuuluu taustalla kovempaa. Eläin taitaa tulla kohti. Kyllä ­ rinteessä vilahtaa ruskeaa. Nyt aivan liikkumatta. Ajavalla koiralla uusia ulottuvuuksia Tältä valkohäntäpeuran metsästys ajavalla koiralla voisi tuntua. Valkohäntäpeuroja esiintyy Suomessa varsin laajalla alueella. Perinteiset peura-alueemme ovat Varsinais-Suomessa, Etelä-Hämeessä, Satakunnassa, Uudellamaalla ja Pohjois-Hämeen eteläosissa, mutta valkohäntiä tavataan monilla muillakin alueilla. Jahdin järjestämisen kannalta alueiden välillä on suuria eroja. Monille seuduille, tai monien metsästysseurojen alueelle, ajavalla koiralla pyynti on vasta levittäytymässä. Uuden jahtimuodon opettelu ottaa aikansa. Ensimmäisten onnistumis- l Leppeän kostea syysilma höyryää hivenen. Koivujen ja yksinäisen raidan lehdet ovat jo saaneet syksyisen värin. Passimies seisoo ääneti sankemman kuusikon ja avoimen kalliomännikön rajalla. Pieni kuusen tarri selän takana häivyttää pyyntimiehen taustaan. Koirat on saanut löysätä muutamaa minuuttia aiemmin. Vielä ei ole kuulunut mitään. Tuuli on heikko, lähes ole26 l Metsästäjä l 6 l 2011
• Monille seuduille ajavalla koiralla pyynti on vasta levittäytymässä. Uuden jahtimuodon opettelu ottaa aikansa. ten saanti lienee avainasemassa, jotta orastava innostus ei tyssää alkuunsa. Teknisesti valkohäntiä voi halutessaan pyytää vaikkapa kuin rusakoita. Juridiikan koukeroita ei toki tule unohtaa ­ valkohäntäpeurajahti seurueena vaatii metsästyksen johtajan ja yksinkin pyydettäessä on metsästyksen johtajalta oltava pyyntiin lupa ja tarvittavat turvallisuusohjeet. Pyynti on parhaimmillaan sulalla maalla tai pienen lumisateen jälkeen. Viimeisen kahden talven kaltainen lumenpaljous venyttää ajavan mäyräkoiran pitkän vuosiloman herkästi lähes kymmeneen kuukauteen. Moni koira saakin toteuttaa itseään myös muiden pyyntimuotojen saralla. Voi olla, että monenviljankoira ei ole missään lajissa aivan terävimmillään, mutta toisaalta ikävää on sekin, jos tositoimiin pääsy rajautuu muutamaan jahtipäivään koko vuonna. Koiran valinta ja käyttö on mietittävä omien tarpeiden ja olosuhteiden mukaan. tuntuu, että valkohännän ajokäyttäytyminen on lähes yhtä suoraviivaista kuin hirven. Sanotaan, että hyvin ääntä antavan koiran edessä peurat liikkuvat rauhallisemmin ja harvahaukkuisen edessä suoraviivaisemmin ja kovempaa. Millainen olisi ihanteellinen valkohäntäpeuramaasto? Jos koiramies saisi valita, niin ensimmäinen toive olisi ehkä se, että lähellä ei olisi vilkasliikenteisiä teitä. Riistaa saisi olla riittävästi. Tyhjän metsän tai alueen ainoiden jälkien koluaminen ei ole parasta mahdollista seuruejahtia. Yksin koiraa treenatessa vähäinen riistan määrä ei niin haittaa - pyynnistä jo jyvälle päässyt koira saa kehittää itseään, kun riistan löytäminen ei ole helppoa. Ihanteellisesta maastosta peurat eivät heti pyrkisi tai pääsisi pois. Alueen pitäisi siis olla riittävän laaja ja mieluummin rajautua reunoiltaan niin, että eläimet jäävät ajoon pyyntialueen sisälle. Moni suurempi saari voi olla lähellä ihanteellista aluetta ­ ainakin silloin, kun vedet ovat sulat. Jäiden tulon aikaan ja usein pitkälle talveen heikko jää on iso vaaratekijä koirille. Peltojen rajaama laajempi metsäaluekin ohjaa monesti eläinten kulkua niin, että ne eivät heti pyri pois jahtialueelta. Riistatiheys saisi olla sellainen, että sopivasti valittuun 100 hehtaarin mottiin jäisi yleensä jokunen valkohäntä. Tällaisella riistatiheydellä ajo saadaan käyntiin suhteellisen nopeasti ja passimiehet pääsevät ainakin kuuntelemaan innokkaan koiran ajoa, vaikka riista ei omaan passiin päätyisikään. Hirvi- ja peurapassit poikkeavat toisistaan Yleensä ajavalla koiralla pyydetään valkohäntiä seurueena. Seurueen voimin on helpompaa saada oletetut kulkureitit miehitettyä. Kulkureittien opettelu vaatii alueeseen ja sen eläinten käyttäytymiseen perehtymistä. Hirvipassien sijainti on monen seuran alueella muotoutunut vuosien tai vuosikymmenten kokemuksen perusteella. Vastaavasti valkohäntäpeurapassien haku onnistuu parhaiten jahtitapahtumia ja ajoharjoitusten reittejä analysoimalla. Hyvät hirvi- ja peurapassit eivät välttämättä ole samoissa paikoissa. Muutaman sadan hehtaarin hirvipassitus on usein liian laaja haravoitava pienille koirille. Riistan löytäminen voi kestää kauan ­ ja ajo voi helposti jäädä pyörimään passituksen sisään ilman, että passimiehille tarjoutuu ampumatilanteita. Tässä suhteessa alueet ja koirat vaihtelevat. Toisinaan Carl Zeiss AB:n liiketoiminta-alue Sports Optics markkinoi Pohjoismaissa kiikareita ja kiikaritähtäimiä Ruotsin ja Norjan markkinoilla. Käynnistämme toiminnan myös Suomessa Carl Zeiss Oy:ssa. Haemme nyt Myyntipäällikköä & Myyntikoordinaattoria Myyntipäällikköä vastaamaan kiikarien ja kiikaritähtäinten myynnistä koko Suomen alueella. Olet myynti- ja asiakassuuntautunut ja sinulla on työkokemusta samantyyppisistä tehtävistä. Kommunikoit vakuuttavasti suomeksi ja englanniksi. Toivomme myös että olet aidosti kiinnostunut metsästyksestä. Ennakkotiedustelu avainasemassa Jos koko pyyntialueella asustelee vain muutamia peuroja, vie niiden löytäminen toisinaan melkoisesti aikaa. Monenviljankoira nappaa tuolloin herkästi ajaakseen muuta yleisempää riistaa. Harvan Myyntikoordinaattoria vaihteleviin myynnin, asiakaspalvelun ja hallinnon tehtäviin. Olet asiakas- ja myyntisuuntautunut ja sinulla on työkokemusta vastaavista tehtävistä. Kommunikoit sujuvasti suomeksi ja englanniksi ja MsOffice-osaamisesi on hyvä. Toivomme myös että olet aidosti kiinnostunut metsästyksestä. Kiinnostuitko tehtävästä? Lisätietoja saat rekrytointikonsultti Susanna Tammiselta 0400 251 827 tai www.profficefinland.fi
• Yleensä arsenaali koostuu lähinnä kivääreistä, jolloin turvallisuusnäkökohdat eivät juuri poikkea hirvenpyynnistä. Valkohäntien ajojahdissa lienee paikallaan muistuttaa, että juoksevan peuran ampumatta jättäminen ei ole häpeä ­ siinä missä ravaava hirvi on osaavalle ampujalle helppo saalis, ei loikkivan peuran ampuminen yleensä ole järkevää. Kun on passissa aukean takana olevan metsän siimeksessä, pysähtyy valkohäntä varsin usein aukean yli loikittuaan sopivasti ampumahollille koiraa odottamaan. Valikoiva metsästys vaikea toteuttaa Valkohäntäpeuran metsästys ajavalla koiralla voi olla erittäin mielenkiintoista. Tyhjässä maastossa se saattaa olla tyhjän istumista kuten muutkin pyyntimuodot. Pienellä porukalla pyynti voi olla jännittävää tiimityötä - vähän kuin jänisjahtia, mutta hivenen suurempien ja pidempihäntäisten eläinten jäljillä. Valkohäntien pyynti ajavalla koiralla ei ole helppoa pakastimen täyttämistä. Isokaan seurue ei saa todennäköisesti päivän jahdissa kovin montaa kaatoa. Peuran saa saaliiksi helpommin ja varmemmin ruokinnalta kyttäämällä. Pyynti ajavalla koiralla ei myöskään ole paras tapa harjoittaa valikoivaa metsästystä. Ampumatilanne on usein kohtuullisen nopea ja varsin jännittävä. Sarvipiikkien lukumäärän laskeminen tai sarvien leveyden arviointi ei monestikaan onnistu. Tämä on kuitenkin mahdollista huomioida päivän jahdin ohjeistuksessa. Ohjeet on tietenkin syytä peilata kauden sen astiseen saaliiseen ja asetettuihin tavoitteisiin. Ohjeissa voi olla tarpeen rajata ammuttavien eläinten ikää tai sukupuolta. Yksinäisten aikuisten naaraiden ampumisessa on vaarana, että ammutaan naaras, jolla on vasat. Näin voi helposti käydä, jos vasat ovat erkaantuneet emostaan ajon aikana. Pukkien iän arviointi voi tuottaa kokemattomalle pyytäjälle vaikeuksia. Valikoinnin tavoitteita voi havainnollistaa esimerkiksi sarvitrofeilla. Ennen pyyntiä näytetty pikkupukin sarvivarustus ja kaadettavaan ikään varttuneen peuran sarvikruunu on oikeastaan varsin helppo erottaa toisistaan. Arviointivirheitä ei ole syytä painaa kokonaan villaisella, mutta liian ankarien rangaistusten antaminen ei sekään liene paras tie. Ohjeiden ja sääntöjen tavoitteena pitäisi olla turvallinen ja miellyttävä jahtikokemus, joka omalta osaltaan edistää myös asetettujen riistanhoitotavoitteiden toteutumista. l Valkohäntien pyynti ajavalla koiralla ei ole helppoa pakastimen täyttämistä. isokaan seurue ei saa todennäköisesti päivän jahdissa kovin montaa kaatoa. kannan alueilla ennakkotiedustelu on avainasemassa. Tuoreet jäljet löytyvät usein ruokintapaikkojen seutuvilta ja riistakamerasta saattaa ehkä selvitä millaisia eläimiä alueella on tavannut liikkua. Tuoreella lumella pyyntiä voi yrittää suunnitella jälkien perusteella. Kun eläimiä on vähän, kasvaa todennäköisyys, että pyydettävä motti on tyhjä. Tyhjästä motista toiseen siirtyminen ei välttämättä anna pyyntimuodosta kovin imartelevaa kuvaa. On myös mahdollista suurentaa motteja. Tällöin peurat voivat jäädä pyörimään motin sisään. Suuren alueen haravointi kohtuullisessa ajassa vaatii paljon koiria. Moni ajavalla koiralla valkohäntiä pyytävä on lajissa tykästynyt siihen, 28 l Metsästäjä l 6 l 2011 että parhaimmillaan pyynti on varsin tapahtumarikasta, eivätkä passitukset kestä tuntikausia. Mäyräkoirien hakukyky ja nopeus vaihtelee siinä missä muillakin koirilla. Näppituntumana tuntuisi kuitenkin toimivan, että yhden koiran haravoitavaksi sopiva alue voisi olla muutamia kymmeniä hehtaareja. Yli 100 hehtaarin riittävän kattavaan haravointiin voi kulua jo tunteja. Passitusten asettelu riippuu paitsi passimiesten määrästä ja maastosta myös aseistuksesta. Valkohäntiä voi pyytää haulikon täyteisellä. Täyteisen tarkka osumaetäisyys on normaalisti huomattavan lyhyt. Toisaalta esimerkiksi kimmokevaarat ovat huomattavasti kiväärikaliibereja pienemmät.
• Uusia kotimaisia metsästyselokuvia! Videosara on tuottanut laadukkaita metsästyselokuvia jo vuodesta 1999. Uusimmat tässä: Karkeakarvaiset saksanseisojat riistalla. Karkkarit häärivät milloin noutajina kanadanhanhien, kyyhkyjen tai haittalintujen pyynnissä, milloin harventavat ansiokkaasti pienpetokantoja ja ovat uskomattoman tehokkaita myös villisikojen pyynnissä ­ perinteisiä kanalintujahteja unohtamatta. 58 min., 23,90 . Luolakoiria ja lapiomiehiä. Elokuva pienpetojen, ennen kaikkea supikoirien pyynnistä luolakoirien avulla. Koirat tekevät työtään maan alla, miehet kaivautuvat sentti sentiltä syvälle routaiseen maahan tai purkavat vanhojen latojen lattioita päästäkseen käsiksi saaliiseen. Jakelu alkaa joulukuun alussa. N. 45 min., 23,90 . Linnustaja. Keväällä ilmestynyt linnustusaiheinen elokuva, joka on irrallinen jatko-osa huippusuositulle Linnustajan eräsyksy ­elokuvalle. Tämä ei selityksiä kaipaa, tämä on nähtävä! 80 min., 23,90 . Myös kymmeniä muita Arttu Kotisaran ohjaamia metsästyselokuvia eri aiheista. Tutustu sivuilla www.videosara.fi Tilaukset sähköpostilla os. arttu@videosara.fi tai tekstittämällä/ soittamalla numeroon 0400-229739. Omasta kontista Fenix SRVA valaisinpaketti 129 sis. TK21 valaisin, piippukiinnike ja etäkytkin 468 Lum, (toimii 3,7 V akulla 18650) Fenix TK70 199 2200Lum (toimii D-Cell paristoilla /akuilla 4 kpl) Huipputehokas valo etsintätehtäviin 6 l Metsästäjä l 6 l 2011 Fenix HP11 otsavalaisin 64,50 247Lum (AA-kokoisia paristoja 4 kpl) Akut/paristot ja laturit ei sisälly hintaan o Verkk . www 24akhntti. er o kaup pa Eräkontti Avoinna: ark. klo 10-17 Eräkontti on Suomen Metsästäjäliiton ja sen piirien omistama yritys. Metsästäjä l 6 l 2011 l 29 ERÄKONTTI, Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki, p. 010 440 9410, www.erakontti.
• Olli Kursula ja Visa Eronen Hannu Huttu ilvespentueet lasketaan tulevana talvena l Suurpetojen lumijälkilaskenta toteutetaan tulevana talvena Satakunnassa, Keski-Suomessa, Pohjois- ja Etelä-Savossa sekä keskisellä ja itäisellä Uudellamaalla. Laskennan kohteena on erityisesti ilves, mutta myös susi, ahma ja karhuhavainnot kirjataan. Laskennan organisoinnista huolehtivat Suomen riistakeskuksen aluetoimistot. Laskennan toteuttamiseen on saatu rahoitusta maa- ja metsätalousministeriöltä. Tavoitteena on kehittää ja testata yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa laskentamenetelmää, joka tukee nykyistä suurpetohavaintojärjestelmää ja parantaa havaintoihin perustuvien kanta-arvioiden tarkkuutta erityisesti ilveksen tihentymäalueilla. Suurpetokantojen arviointi perustuu pääasiassa pentuehavaintoihin. Havaintoaineiston perusteella riistantutkimus tekee arvion erillisten pentueiden lukumäärästä. Arvio perustuu tietoon pentueiden liikkuvuudesta, elinpiireistä ja niiden välisistä etäisyyksistä. Ilves- ja karhukantojen koko saadaan kertomalla varmojen pentueiden määrä tutkimukseen perustuvilla lajikohtaisilla kertoimilla. Erityisesti ilveksen runsastuessa järjestelmän toimivuudessa on kuitenkin havaittu ongelmia. Sen tuottama kannan runsauskehitys ei ole aina vastannut kannan kehityksestä muutoin saatua tietoa. Riistakolmiolaskentojen runsausindeksit, liikenteessä kuolleiden ilvesten määrä ja käytännön havainnot ovat viitanneet havaintojärjestelmän tuottamaa arviota voimakkaampaan kasvuun. Laskenta käynnistetään kullakin alueella yhtä aikaa koko maakunnassa tekstiviestein ja sähköpostilla sopivassa lumitilanteessa. Todennäköisin laskenta-aika sisäsuomen alueilla on marras-joulukuun vaihde. Rannikolla laskennan toteutus voi hyvinkin viipyä vuodenvaihteen yli. Laskennassa kirjataan tuoreet suden, ahman, karhun ja ilveksen jäljet. Kaikki ilveksen pentuehavainnot tarkastetaan ja varmistetaan eri pentueet. Myös osa yksittäisistä jäljistä tarkastetaan. Laskennan luotettavuuden varmistamiseksi laskennassa käytetään jälkitarkastajia. Jälkitarkastajia etsitään mm. Suomen luonnonsuojeluliiton piireistä, ELY-keskuksista, eri yliopistoista sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Käytännön laskennasta vastaavat laskentapäälliköt, jälkitarkastajat ja laskijat. Organisaation rungon muodostavat useilla alueilla riistanhoitoyhdistysten petoyhdyshenkilöt ja heidän avustajansa. Laskentapäälliköt ja jälkitarkastajat koulutetaan tehtäviinsä syksyn aikana. Myös laskijoille järjestetään koulutusta. Koulutustilaisuudet järjestetään loka ­ marraskuun aikana. Lumijälkilaskennan tuloksena saadaan entistä tarkempi pentuekartta varmoista pentueista, jota käytetään yhdessä havainnointiverkoston tuottaman havaintoaineiston kanssa muodostamaan arvio ilvesten lukumäärästä alueella. l 30 l Metsästäjä l 6 l 2011
• Erätukussa on eniten lahjaideoita! 90 29 rIEKKo-FLEECE 512P848 ruskea, Tilausnumero: JJ0JJ0512P747 vihreä ntaariHyödynnä inve tarjoukset! INVENTAARITARJOUS (norm.39,90) Tilausnumero: JJ4302G058 2990 NYT VAIN 90 39 Tilausnumero: JJ0515P8 68 INVENTAARITARJOUS (norm.49,90) FLANELLIPAITA Tyylikäs ja kestävä flanellipaita vapaa-aikaan. Rintatasku. 100 % puuvillaa. THor II -FLEECE Miellyttävän lämpimästä materiaalista valmistettu fleecetakki metsälle ja vapaa-aikaan. Säädettävä helma, korkea suojaava kaulus ja vetoketjulliset taskut. 90 79 (norm.89,90) INVENTAARITARJOUS Tilausnumero: JJ5106L 191 90 39 Tilausnumero: JJ0513K7 53 INVENTAARITARJOUS (norm.59,90) 90 49 Tilausnumero: JJ0503G 35C INVENTAARITARJOUS (norm.89,90) AITo mErINovILLAALUsAsU JahtiJakt-alusasu 250-grammaista 100 % merinovillaa. Lämmin ja erittäin miellyttävä asu kerrospukeutumiseen. Aito villa voi imeä 40 % painostaan vettä tuntumatta kostealta. KÄÄNTÖFLEECE NoWind-kalvolla varustettu fleecetakki on täysin tuulenpitävä ja hyvin vettä hylkivä. Kätevä kääntömalli, värit vihreä ja oranssi. sAFETYCAmoKÄÄNTÖFLEECE Fleecetakki tuulenpitävällä ja erittäin hyvin vettä hylkivällä NoWind-kalvolla. Kätevä kääntömalli, toinen puoli vihreä, toinen puoli safetycamo. Tilausnumerot: JJ4406L828 miesten, JJ4404L828 naisten 3490 NYT VAIN Tilausnumero: JJ8404L759 3990 NYT VAIN Tilausnumero: JJ5410Q42C 3990 NYT VAIN NEULEET Aito villa lämmittää kosteanakin. Tyylikkäät ja kestävät neuleet miehille (Supreme-neule) ja naisille (Premium Lady -neule). 50 % villa, 50 % akryyli. JAKKArArEPPU Perinteinen jakkarareppu, jakkara kiinni repussa. Leveä malli sopii erityisesti kalastukseen ja retkeilyyn. Jakkarassa tukeva alumiinirunko. ALmIrA-mICroFLEECEvÄLIAsU Kysytty uutuus: Naisten todella miellyttävä väliasu pinkillä camokuviolla. Materiaali siirtää tehokkaasti kosteutta ja kuivuu nopeasti. www. www.eratukku.fi puh. 020 747 7000* (ma-pe 9-17) postitse kupongilla *Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min Tarjoukset voimassa 2.12.2011 asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää. Pehmeä ja lämmin fleecetakki metsälle ja vapaa-aikaan. Vetoketjulliset taskut, korkea suojaava kaulus ja helmassa kiristyssäätö.
• Huippu-uutuus talveen: JahtiJakt Lumicamo Light Uusi JahtiJakt Lumicamo Light -puku tuo täysin uuden ja todella edullisen vaihtoehdon talven jahti- ja eräpukeutumiseen. Uutuus muuttaa minkä tahansa talven asun camoasuksi! Pue päällimmäiseksi JahtiJakt Lumicamo Light -uutuuspuku on tarkoitettu puettavaksi minkä tahansa jahtiasun päälle. Asu toimii erittäin hyvin kalvollisen "vihreän" metsästyspuvun päällä tai huippulämmintä asua tarvittaessa esimerkiksi toppahaalarin kanssa. Kevyt ja kestävä Lumicamo Light -asun materiaali on ohutta, kevyttä ja erittäin kestävää. Asu ei rajoita liikettä, ja materiaali imee itseensä erittäin vähän kosteutta, mikä tekee siitä ihanteellisen talviseen maastoon. Asun liukas pinta toimii hyvin myös silloin, kun jahtitilanne edellyttää ryömimistä lumisessa maastossa. Maastouttaa tehokkaasti Tarkkaan suunnitellun camokuvion muodot on sovitettu suomalaisen talvisen luonnon kasvillisuuteen. Metsästäjä sulautuu maastoon tavallisia lumi- ja camokuvioituja pukuja paremmin. Kankaan on suunnitellut taiteilija, metsästäjä Kimmo Takarautio. ku Uusi Lumicamo Light -pu taan. nyt todella edulliseen hin ! Tilaa omasi talven jahtiin NYT VAIN 90 59 Tilausnumero: JJ2108R00C www. www.eratukku.fi puh. 020 747 7000* (ma-pe 9-17) postitse kupongilla
• Täydennä talven varustus Tilausnumero: JJ5403I00C 3990 NYT VAIN Kerrospukeutujan tekniset ykkösasut talveen! 2990 Tilausnumero: JJ5103Q00C NYT VAIN LUmICAmo-vÄLIAsU Korkealaatuinen lämmin tekninen microfleece-väliasu MicroDry-materiaalista. Siirtää tehokkaasti kosteutta ja kuivuu nopeasti. Sopii myös alusasuksi sekä mukavaksi oloasuksi. Uniikki camokuvio. LUmICAmo-ALUsAsU Korkealaatuinen tekninen alusasu MicroDry-materiaalista. Siirtää erittäin tehokkaasti kosteutta ja kuivuu nopeasti. Uniikki camokuvio. 90 39 Tilausnumero: JJ0505C 00C INVENTAARITARJOUS (norm.49,90) Tilausnumero: JJ8403C00C 4990 NYT VAIN 90 29 Tilausnumero: JJ61B1D 00C INVENTAARITARJOUS (norm.34,90) LUmICAmo-FLEECE Lämmintä ja mukavan pehmeää fleeceä. Tyylikäs uniikki suomalainen lumicamokuvio, design Kimmo Takarautio. LUmICAmo-LINTUrEPPU Täysin kahisematon pintakangas. Kotelo aseelle repun selkäosassa. Tukeva, säädettävä lantiovyö. Repun viilekkeissä säädettävä rintaremmi. LUmICAmo-HATTU JA -KÄsINEET Lämmin päähine, jossa tikkivuori ja keinoturkissomisteet. Lämpimät teddyvuorelliset käsineet, vahvistettu kämmenosa, etusormessa liipaisinhalkio. Tarjoukset voimassa 2.12.2011 asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää. *Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min
• Valitse oikea kenkä talven jahtiin! Erätukku tarjoaa laajan valikoiman jalkineita talven jahtiin ja eränkäyntiin. suomen suosituin jahtikenkä JahtiJakt Premium JahtiJakt Premium on Suomen suosituin jahtikenkä. Kengässä on käytetty uusinta AIR-TEX2 -kalvoa, joka takaa jalkineelle loistavan vedenpitävyyden ja hengittävyyden kaikissa olosuhteissa. Ulkopuolelta tuleva vesi ei läpäise kalvoa, mutta hikoilun tuottama kosteus pääsee ulos. Saatavana ruskeana ja mustana. Huippuluokan kokonahkainen kalvokenkä madalletulla varrella JahtiJakt Supreme on jahti- ja vaelluskäyttöön suunniteltu erittäin kestävä varsikenkä. Hieman madalletun vartensa ansiosta Supreme on oivallinen valinta jahti- ja vaelluskäyttöön, kun maastossa halutaan kävellä paljon. AIR-TEX2-kalvo takaa täydellisen vedenpitävyyden ja hyvän hengittävyyden. Kolminkertainen vedenpitävyysteknologia Kiertojäykkä ja rullaava nelinkertainen pohja Pohjoismaiseen jalkaan suunniteltu lesti Kolminkertainen vedenpitävyysteknologia Kiertojäykkä ja rullaava nelinkertainen pohja Pohjoismaiseen jalkaan suunniteltu lesti 90 99 602PRE, Tilausnumero: Ruskea 9 JJ7104L99 Musta INVENTAARITARJOUS Tilaa nyt, SAAT Arvo 11,90 (norm.139,90) kaupan päälle Mehiläisvaha-kenkärasva 1 00 19 Tilausnumero: JJ7103G 859 INVENTAARITARJOUS Tilaa nyt, SAAT Arvo 11,90 (norm.169,90) kaupan päälle Mehiläisvaha-kenkärasva Huippulämmin Kamik Goliath -60 °C Huippulämmin Kamik Goliath -kenkä tarjoaa pakkasenkestävyyden -60 °C lämpötilaan asti. Kenkä on täysin vedenpitävä ja se on varustettu laadukkaalla lumilukolla. Irrotettava 13 mm Zylex-sisäkenkä on erittäin lämmin. Paksu pohjarakenne ja 11 mm Zylex-pohjallinen eristävät tehokkaasti maan kylmyyden. Vankka kenkä on erittäin hyvä kävellä. Kamik Icebreaker -40 °C Erittäin laadukas Kamik Icebreaker -lämpösaapas tarjoaa pakkasenkestävyyden -40 °C lämpötilaan asti. Kenkä on täysin vedenpitävä ja se on varustettu laadukkaalla lumilukolla. Kengässä on irrotettava lämmin 8 mm Zylexsisäkenkä. Paksu pohjarakenne eristää tehokkaasti maan kylmyyden. Pitävä Tracker-pohja on hyvä kävellä. NYT VAIN 90 119 NYT VAIN Koot ja tilausnumerot: 39-40 (US 7) 0056248203567, 41 (US 8) 0056248203574, 42 (US 9) 0056248203581, 43 (US 10) 0056248203598, 44-45 (US 11) 0056248203604, 46 (US 12) 0056248203611, 47 (US 13) 0056248203628 Tarjoukset voimassa 2.12.2011 asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää. puh. 020 747 7000* (ma-pe 9-17) postitse kupongilla 90 79 Koot ja tilausnumerot: 39-40 (US 7) 0056248203727, 43 (US 10) 0056248203758, 44-45 (US 11) 0056248203765, 41 (US 8) 0056248203734, 46 (US 12) 0056248203772 42 (US 9) 0056248203741, www. www.eratukku.fi
• Suomen suosituimmat asekaapit UUTUUS2011 Katso koko valikoima www.eratukku.fi OTSO 5 PRO Aselain vaatimukset täyttävä asekaappi n. 5 aseelle. Jämäkkä panssariovi, murtovarma saranasysteemi. Tilavat ovilokerot. Kiinnitys pohja- tai takaseinärei'istä. Pehmustetut asetelineet ja sisustus. Tilaa pistooleille kuin myös pitkille aseille. Mitat: k. 1380 x l. 350 x s. 300 mm Paino: tyhjänä n. 35 kg, aseineen ja varusteineen n. 80 kg Avainlukko, 2 avainta, vahva kampalukko. Väri: harmaa. Nyt uskomattomilla inventaarihinnoilla! OTSO 8 PRO Aselain vaatimukset täyttävä asekaappi n. 8 aseelle. Jämäkkä panssariovi, murtovarma saranasysteemi. Tilavat ovilokerot. Kiinnitys pohja- tai takaseinärei'istä. Pehmustetut asetelineet ja sisustus. Tilat myös erikoispitkille aseille, kiikariaseille ja pistooleille. Mitat: k. 1500 x l. 500 x s. 370 mm. Paino: tyhjänä n. 65 kg, aseineen ja varusteineen n. 125 kg. Avainlukko, 2 avainta, vahva kampalukko. Väri: harmaa. METSO 4 Aselain vaatimukset täyttävä asekaappi, reilusti tilaa 4 aseelle (myös pitkät aseet). Hylly panoksille ja tarvikkeille. Pehmustettu asetuki ja pohja. Varma 3-pistelukitus. Kiinnitysreiät takaseinässä ja pohjassa. Mitat: k. 1450 x l. 300 x s. 300 mm Paino: tyhjänä 28 kg Euro Lock -lukko 2 avaimella Väri: valkoinen 5v 1 INVENTAARITARJOUS Tilausnumero: JJ8815P9 99 00 19 (norm.139,90) 5v 1 INVENTAARITARJOUS Tilausnumero: OTSO5P RO 00 79 (norm.199,00) 5v 2 INVENTAARITARJOUS Tilausnumero: OTSO8P RO 00 19 Erätukku maksaa postimaksun (norm.289,00) Tilauskuponki p tilaan Kyllä, Tilaa tällä kupongilla kaikki haluamasi tuotteet yhdellä kertaa. Erätukku maksaa tilauskupongin postimaksun. Tilaukset myös puhelimitse 020 747 7000* (ma-pe 9-17) ja verkkokaupastamme www.eratukku.fi Tuotteiden tilausnumerot löydät ilmoituksesta heti hinnan yhteydestä. Tilauksen hintaan lisätään toimituskulut. pituus cm paino kg vyötärö-ymp. Asut. Merkitse aina asusteen saajan pituus, paino ja vyötärönympärys Tilausnumero Hinta Määrä Tuotenimi cm Erätukku Kengät. Merkitse kenkiin jalkaterän pituus (Kamik-kengissä haluamasi koko) Tilausnumero Tuotenimi Tunnus 5013247 jalkaterän pit. cm/Kamik-kengän koko Määrä Hinta 00003 vasTauslähETys Muut tuotteet. Tilausnumero Tuotenimi Määrä Hinta Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Puhelinnumero Tilaajan allekirjoitus alle 18 vuotiaan tilaajan huoltaja Liityn samalla ilmaiseksi Erätukku-klubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiini. (merkitse sähköpostiosoitteesi) *Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min Metsästäjä 6/2011 Tilaajan nimi Osoite i: Tilaa het .eratukku.fi w www pe 9-17) ww * (ma747 7000 puh. 020 la kupongil postitse
• Eniten lahjaideoita Erätukusta 90 39 47 Tilausnumero: JJ0514Q7 INVENTAARITARJOUS (norm.49,90) Tilausnumerot: vihreä JJ0502L757, pun. JJ0502D459 90 49 NYT VAIN TEErI-FLEECE Lämmin ja tyylikäs vuorellinen fleecetakki jahtiin ja vapaaaikaan. Vetoketjulliset sivutaskut sekä povitasku. AIr-TEX -FLEECE Fleecetakki, jossa AIR-TEX-kalvo. Täysin tuulen- ja vedenpitävä sekä hyvin hengittävä. Lämmin ja miellyttävä materiaali. Vetoketjulliset taskut. 00 25 53 Tilausnumero: JJ0605I7 INVENTAARITARJOUS (norm.49,90) Tilausnumerot: Pro Hunter (rusk.) JJ4402G898, Premium (vihr.) JJ4405L171, Forest (vihr.) JJ4401G757 3990 NYT VAIN Tarjoukset voimassa 2.12.2011 asti tai niin kauan kuin tuotteita riittää. KÄÄNNETTÄvÄ ToPPALIIvI Käännettävä toppaliivi hengittävää puuvilla-polyesteria. Likaa ja vettä hylkivä TeflonWax-käsittely. Monipuoliset taskut, mm panostasku ja VHF-puhelimen tasku. NEULEET Aito villa lämmittää kosteanakin. Korkeakauluksiset Pro Hunter -, Premium- ja Forest-neuleet. 50 % villaa, 50 % akryylia. Tilausnumerot: valk. JJ6119L000, oranssi JJ6119Q353 1290 990 NYT VAIN NYT VAIN INVENTAARITARJOUS 57 Tilausnumero: JJ6201L7 5,790 NYT VAIN INVENTAARITARJOUS (norm. 7,90) 2 kpl Tilausnumerot: vihreä JJ6202Q752, pinkki JJ6202P425, urban (harmaa) JJ6202P159, safety (oranssi) JJ6202P359, reed (kaisla) JJ6202P712, winter (valk.) JJ6202R001 10,BANDANA (norm. 6,90 kpl) BALACLAvA Neulottu kypärähattu. Suojaa ja lämmittää kasvoja tehokkaasti kylmällä säällä. KAULUrI Kauluri. Lämmintä ja pehmeää fleeceä. Koot S-L. Monikäyttöinen bandana sopii hikinauhaksi, pipoksi, alushupuksi pipon tai kypärän alle, maskiksi sekä kauluriksi. Saumaton ja joustava huivi ei hierrä. Tilausnumerot: ruskea JJ6309P868, vihreä JJ6309Q747 Tilausnumero: JJ6502B75740 Tilausnumero: JJ8403C759 4990 NYT VAIN KYNsIKKÄÄT Lämpimät metsästyskynsikkään. Hyvin eristävä Thinsulate-vuori. Kämmenosa aitoa kulutusta kestävää nahkaa. vILLAsUKAT Villasukka on ylivoimaisen mukava ja toimiva sukka maasto-olosuhteissa. 70 % villaa. LINTUrEPPU Täysin kahisematon pintakangas. Kotelo aseelle. Tukeva, säädettävä lantiovyö. Repun viilekkeissä säädettävä rintaremmi. www. www.eratukku.fi puh. 020 747 7000* (ma-pe 9-17) postitse kupongilla *Puhelujen hinnat sis alv 23 %: kiinteästä verkosta 8,21 snt/puh + 6,90 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 14,90 snt/min
• Uutismakasiini Suomen riistakeskus on nyt Facebookissa n Suomen riistakeskuksen löydät Facebookista osoitteesta http:// www.facebook.com/riistakeskus. Käy tykkäämässä, niin saat aina tuoreimmat riista-alan uutiset omalle Facebookseinällesi. monimuotoisuuden suojelun, metsien käytön ja elinkeino- tai virkistystoiminnan yhteensovittamiseksi. Osallistu metsästysmatkailututkimukseen n Oletko käynyt metsästysmatkalla? Itä-Suomen yliopisto tutkii metsästysmatkailuun liittyviä elämyksiä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten metsästysmatkailuelämys eroaa tavanomaisilla metsästysalueilla saatavasta elämyksestä. Tämän lisäksi kyselyllä selvitetään mitkä metsästysmatkakohteen ominaisuudet ovat tärkeitä suomalaisille metsästäjille. Vastaa ja osallistu metsästysmatkailun asiakaslähtöiseen kehittämiseen tähtäävään tutkimukseen osoitteessa http://elomake. joensuu.fi/lomakkeet/2800/lomake.html joko kirjoittamalla tämä osoite selaimeesi tai www. riista.fi-sivuilla olevan linkin kautta. Vastauksesi on arvokas panostus metsästysmatkailun tutkimukseen. Tulokset tästä tutkimuksesta raportoidaan kesällä 2012. Lisätietoja asiasta antavat professori Raija Komppula raija. komppula@uef.fi sekä tutkija Jarno Suni jarno. suni@uef.fi Riistaa reunoilta -hanke käynnistymässä n Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö myönsivät Suomen riistakeskukselle rahoituksen Riistaa reunoilta -METSO-yhteistoimintaverkostohankkeeseen. Suomen riistakeskuksen koordinoiman kaksivuotisen Riistaa reunoilta -hankkeen tavoitteena on kehittää metsäelinympäristöjen reuna-alueiden luonnonhoitoa erityisesti riistan elinolot huomioiden. Hankkeessa keskitytään metsäelinympäristöön rajautuvien vaihettumisvyöhykkeiden hoitoon, joita on esimerkiksi metsään rajautuvan suon, peltojen ja vesistöjen reuna-alueilla. Vaihettumisvyöhykkeet ovat metsäkanalintujen tärkeimpiä poikastuottoalueita ja niillä on tärkeä merkitys myös muun riistan elinympäristöinä. Luonnon monimuotoisuuden lisäämisen ohella vaihettumisvyöhykkeillä on myös tärkeä merkitys maisemassa, tulvasuojelussa ja ojitusalueiden ravinne- ja kiintoaineshuuhtoumien pysäyttämisessä. Riistaa reunoilta -hankkeessa pilotoidaan vaihettumisvyöhykkeiden luonnonhoitoa, luodaan koulutusmateriaalia ja edistetään luonnonhoidon kustannustehokkuutta virkistyskäyttömahdollisuuksien kytköksien kautta. Tavoitteena on laajentaa erityisesti metsästäjien luonnonhoitoinnokkuutta ja saada aikaan metsästäjien, metsänomistajien ja metsätalouden eri organisaatioiden omaehtoinen halu ja osaaminen hoitaa vaihettumisvyöhykkeitä paremmin. Vaihettumisvyöhykkeiden luonnonhoidon toteutusta ideoidaan ja kehitetään metsänomistajille käyttöönotettavaksi hankeryhmän työpajoissa, alueellisissa verkostoissa ja vaihettumisvyöhykkeiden luonnonhoito -seminaarissa. Hankkeessa on mukana laaja ja innostunut yhteistyöverkosto, johon kuuluvat Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Metsähallitus, Rannikon, Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskukset (Suomen metsäkeskuksen alueyksiköt 1.1.2012 alkaen), Länsi-Suomen metsänomistajaliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Metsäliittokonserni sekä joukko hankkeesta innostuneita maanomistajia aina Kokkolan ja Oulun kaupunkia myöten. METSO-ohjelma on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma, jonka avulla yksityiset metsänomistajat voivat suojella metsänsä monimuotoisuutta. METSO-ohjelman avulla voidaan lisäksi tehdä aktiivista luonnonhoitoa. Verkostohankkeiden tarkoituksena on luoda uudenlaista yhteistyötä metsien ellei säilytysaika veny pitkäksi. Eläin kääritään ensin runsaaseen (sanomalehti)paperiin, joka imee mahdollisesti valuvat nesteet. Paperikäärö pakataan ehjään muovipussiin ja lopuksi tukevaan laatikkoon. Täyteaineeksi voi laittaa lisää paperia. Laatikko teipataan kiinni. Pussiin voi laittaa kylmävaraajia näytteen säilymisen parantamiseksi. Pakettiin liitetään lähete, jollainen on saatavilla Eviran internetsivuilla (www.evira.fi). Myös vapaamuotoinen lähete käy. Lähetteessä ilmoitetaan lähettäjän tietoina nimi, osoite ja puhelinnumero sekä näytteen tietoina vähintään eläinlaji, pyyntipäivä ja pyyntipaikka (kunta, kylä ja mielellään myös koordinaatit). Myös pyyntitapa on syytä ilmoittaa (esim. loukku, pysäyttävä koira, luolakoira, haaskapyynti). Muista ilmoittaa, jos eläin oli sairas, käyttäytynyt oudosti tai se löydettiin kuolleena. Lähettäjä saa muutaman kuukauden kuluttua postissa kirjallisen tutkimusvastauksen. Ruhot toimitetaan Eviraan Kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikköön Ouluun Matkahuollon kautta. Evira maksaa lähetyskulut. Osoite: Evira, Matkahuolto, Oulu HUOM! Luonnonvaraisten eläinten kuolinsyy- ja tautiseurantatutkimukset ovat edelleen Evirassa ilmaisia. Evira maksaa pienpetonäytteiden lähetyskulut. Kiitos avusta ja hyvää pyyntikautta! Lisätietoja: Eläinlääkäri Marja Isomursu, p. 02077 24910 tai 02077 24924, marja.isomursu@evira.fi Pienpetojen ruhoja tautiseurantaan n Elintarviketurvallisuusvirasto Evira kerää joka vuosi pienpetojen (supikoira, kettu, mäyrä, näätä, minkki) ruhoja eläintautitutkimusta varten. Ruhoja kerätään erityisesti maan etelä- ja kaakkoisosasta, Kaakkois-Suomen, Pohjois-Karjalan, Etelä- ja Pohjois-Savon, Etelä- ja PohjoisHämeen, Uudenmaan sekä Keski-Suomen alueelta, mutta myös kaikkialta muualta saatavat näytteet ovat tervetulleita. Ruhoista tutkitaan aivot rabiesviruksen varalta ja lisäksi trikinella- (trikiini-) ja ekinokokkiloisten esiintyminen. Kaakkoisrajan rabiessyöttirokotekampanjan tehoa seurataan tutkimalla eläimistä rabiesvasta-aineet verestä ja rokotesyöteissä olevan merkkiaineen (tetrasykliini) esiintyminen. Kettukapin esiintymistä seurataan myös. Metsästäjän kalenteri 2012 n Suomen riistakeskuksen ja Suomen Metsästäjäliiton julkaisema perinteinen Metsästäjän kalenteri on ilmestynyt. Hinta 9 / kpl Saatavissa Eräkontista: Oy Eräkontti Ab Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki p.0104409410 www.erakontti.fi Millaisia näytteitä? Näytteeksi soveltuvat sekä metsästetyt että kuolleena löytyneet kokonaiset pienpedot, mikäli ne eivät ole liian pilaantuneita. Erityisesti sairaalta vaikuttaneet ja poikkeuksellisesti käyttäytyneet eläimet ovat mielenkiintoista tutkimusmateriaalia. Normaaliturkkiset eläimet voi nylkeä ennen lähetystä. Eläin tulisi lopettaa niin, etteivät aivot tuhoudu. Pakkaaminen ja lähettäminen Näytteiden annetaan jäähtyä pilaantumisen estämiseksi (mieluiten +1­+5 asteeseen) ennen pakkaamista, mutta niitä ei kannata pakastaa, Metsästäjä l 6 l 2011 l 37
• Ilkka Ala-Ajos, kenttäpäällikkö, Suomen riistakeskus Timo Vallinen Porkkanassa on tarpeellista nestettä ja PIENET HIRVIELÄIMET TALVIRUOKINNASSA hieman kuitua ja "hiilareitakin". Lisäksi siinä on A- vitamiinin esiastetta. Myös perunassa on nestettä ja erityisesti hiilihydraatteja, siis hyvä energialähde pienten hirvieläinten talviruokapöytään. R 38 l Metsästäjä l 6 l 2011 Metsäkauriiden, valkohäntäpeurojen ja kuusipeurojen talviruokinta on lähinnä eläinten perusenergiahuoltoa. Talvikaudesta selviämiseksi on rasvavarastot ja hyvä yleiskunto hankittu jo kesän ja syksyn aikana. Kesällä energiaa on tankattu luonnon laitumilta ja syksyn aikana esimerkiksi riistapelloista. Eläinten ehdoilla tapahtuva talviruokinta edesauttaa kuitenkin niiden yleiskunnon ja siten tuottokyvynkin säilymistä kevääseen. Ruokinta avoimessa maastossa Talviruokinta avoimessa maastossa on eläinten ruokailun kannalta tiheikköjä tai umpimetsää parempi vaihtoehto. Esimerkiksi metsäkauriille valoisat peltoheitot kuten riistapellot, tai muut sopivan suojan ympäröimät aukiot ovat kaurispukkien sarvikasvun kannalta parhaita ruokintapaikkoja. Avoimilla ruokintapaikoilla lumipyry saattaa välillisesti haitata ruokintaa, mutta ilveksen ylläköt tuottavat vastaavasti harvemmin tulosta, koska vaara havaitaan ajoissa. Juuri metsäkauriiden talvilaumat oleskelevat ja makailevat talvella erittäin mielellään aukeilla paikoilla, joilta on hyvä näkyvyys ympäristöön. Maanomistajan luvalla voidaan lumisina talvina helpottaa pienten hirvieläinten liikkumista ajamalla moottorikelkalla tai traktorilla polkuverkostoja päiväoleskelupaikoilta ruokintakohteisiin. Metsäkauriit oleskelevat mielellään myös talvisten ruokintapaikkojen välittömässä läheisyydessä ja käyttävät mielellään myös ruokintapaikkojen vä- lisiä uria siirtyessään ruokintapaikalta toiselle. Ruokintapaikkoja riittävästi Suuntaa antavana tiheytenä voidaan metsäkauriilla pitää noin yksi ruokintapaikka 1-2 km² kohti ja valkohäntäpeuroille yksi paikka 2-5 km² jokaista määriteltyä talvista hoito- ja esiintymisaluetta kohti. Liikennöityjen teiden läheisyyttä on syytä välttää. Eläinten teiden ylityksiä ei silti yleensä voida estää ja teiden ylitystarve on useimmiten suhteessa ruokintapaikkojen määrään ja sijaintiin. Teoreettinen etäisyys liikennöityyn tiestöön ­ kantateistä alkaen ­ tulisi kauriiden ruokintapaikoilta olla noin kilometri, valkohäntäpeuroilla mieluiten kaksinkertainen. Jotta kaikki ruokinnassa olevat yksilöt saisivat haluamansa ravinnon viiveettä, tulisi ruokintapaikalla olla useita rehuntarjonta pisteitä, mieluiten noin 3-5 metrin välein. Tällöin eläimet voivat ruokailla yhtä aikaa ja välttyä vahvem- l Ruokintapaikat tulee sijoittaa eläinten luontaisiin talvehtimisalueisiin. Säännöllisten hoitotoimien suorittamiseksi niiden saavutettavuus on hyvä huomioida. Helposti saavutettavat kohteet voivat toisaalta olla muun luonnon virkistyskäytön vuoksi häiriöalttiimpia. Esimerkiksi metsäkauris on kevättalvella varsin päiväaktiivinen ja käyttää ruokintapaikkoja useita kertoja vuorokaudessa. Sen tulisi saada ruokailla ja märehtiä mahdollisimman häiriöttä myös päiväsaikaan.
• pien yksilöiden painostukselta. Vaikka talvi tekee eläimistä sosiaalisempia, ovat vanhemmat urokset, niin peuroilla kuin kauriillakin, usein varsin dominantteja. Tällainen yksittäisen ruokinta-automaatin "omistaja" pitää tuolta ainokaiselta rehupisteeltä loitolla toiset lajitoverit. Nämä saattavat vuoroaan odotellessa napsia ajankulukseen ympäristöstä eitoivottuakin kasvillisuutta. Riistapellot vetävät Luonnon kasvillisuuden monimuotoisuus on yksi eläinten yleiskuntoa säätelevistä tekijöistä. Riistapellot ovat käytännöllinen menetelmä sekä kesä- että syysravinnon monipuolistajana ja eläinten ravinnonkäytön ohjauksessa. Riistapellon teoreettinen pinta-alatarve metsäkauriilla on noin 0,02 ha yksilöä kohti ja valkohäntäpeuralla noin 0,05 ha yksilöä kohti vuodessa. Riistapeltokasvustoja käyttää luonnollisesti myös muu riista. Eläinten talvehtimisalueella sijaitsevalla riistapellolla on talviruokinnan käynnistäminen luontevaa. Metsäauto- ja tilusteiden sekä ojitusten pientareet tai sähkölinjojen aluset ovat potentiaalisia riistaravinnon tuottokohteita. Kasvillisuutta hallitsevat usein eri pajulajikkeet, pihlajat sekä haavat, maitohorsma ja vadelmikot. Pajujen sekä muiden "pehmeiden" puulajikkeiden ja pensaiden maittavuutta ja sulavuutta riistaravintona voidaan edistää säännöllisellä vesomisella (raivaussaha tai traktori & niittokone). Nuoret versot ovat haluttua syys- ja talviravintoa. talvinen olotila jossa otetaan sorkat avuksi. Sorkilla ravintoa kaivetaan ahkerasti esiin syvässäkin hangessa, mustikan varvikoista oraisiin, riistapelloilla naattinauriista rehurapsin ja -kaalin varsiin. Myös ruokintaheinän syönnissä sorkat auttavat parhaiden "makupalojen" valikoinnissa. Ruokintalaitteista niin sanottujen heinähäkkien heikko puoli on siinä, että pieni hirvieläin saa häkkiheinistä jotain irti vain turvallaan ja senkin vähän lähinnä vain heinäpehkon pintakerroksesta. Sorkat kun eivät tässä taivu avuksi. Heinähäkit tulisi rakentaa niin kookkaiksi, että ne toimivat heinätarjonnan ohella myös heinävarastona. Tällöin osa heinästä voidaan tarjota varsinkin pakkasjaksoilla suoraan hangelta. Tarjottavan heinän tulisi olla mieluiten puna-apilaa tai runsaasti niittykasveja sisältävää. Pakkasella hangelta tarjottuna se saa hieman kostuakin paremmin sulavaksi. Huolehdi nesteytyksestä Omena, peruna, porkkana, punajuuri tai rehujuurikkaat ovat hiilihydraatti- ja nestepitoisina tärkein osa hyvin rakennettua ruokintaa. Ne neutraloivat luonnonravintoa korkeatasoisemman väkirehun mahdollisia haittoja. Pitkälle syksyyn niiden tarjonta onnistuu rehukaukaloista. Talven ja pakkasten tullen, hieman lapion kärjellä pilkkoen ja lumeen annostellen ne tulevat parhaiten hyödynnetyiksi. Lämpötilan laskiessa lumen vesipitoisuus pienenee, jolloin eläimet eivät saa lumesta korkeatasoisen ravinnon sulattamisen edellyttämää nestemäärää. Tämän vuoksi eläinten nestetasapainon säilymiseksi on tarjolla oltava ennen kaikkea neste-, mutta myös kuitupitoista ravintoa kuten apilapitoista heinää tai nurmisäilörehua. Mitä alemmaksi lämpötila laskee, niin ruokailuun käytetty aika nestepitoisen rehun parissa kasvaa suhteessa väkirehun parissa vietettyyn aikaan. Nurmisäilörehu on perunan ja juuresten lisäksi edullinen neste-, kuitu- ja kivennäispitoinen lisä talviruokintaan. Siihen soveltuu erinomaisesti maataloudessa käytössä olevalla korjuu- ja paalaustekniikalla talteen otettu, runsaasti nuorta puna-apilaa sisältävä nurmiseos. Puna-apilanurmen perustaminen varta vasten satoisaksi riistapelloksi on kannattava investointi. Maaseudun mehustamoista kannattaa syksyllä tiedustella kosteutta, kuitua ja energiaa (sokerit) sisältävää omenamehun puristejätettä. Sitä voidaan parannella sekoittamalla siihen kompostorihakkurilla silputtua maaartisokan lehvästöä (myöhään vihreä kasvusto ­ kivennäispitoinen, raakavalkuainen noin 25 %). Rehu säilötään painorehumenetelmällä sekoittamalla siihen AIV ­ säilöntäainetta noin 4-6 litraa tuhatta rehukiloa kohti. Tarjonnan yhteydessä rehuun tulisi sekoittaa hieman ruokintakalkkia (noin 3- 5 %), sillä omenapuristeen sokerit Valkuais-, kuitu- ja kivennäispitoinen puna-apilaheinä ja juurekset talvella suoraan hangelta tarjoiltuna ­ sorkat otetaan avuksi jos lunta tupruttanut rehujen päälle Mikäli talviruokinta aloitetaan, on se syytä käynnistää viimeistään ensilumilta. Tällöin eläinten ruuansulatuselimistölle jää aikaa sopeutua erityisesti valkuaiseltaan luonnonravintoa korkeatasoisemman väkirehun, kuten viljan tai joidenkin täysrehujen sulattamiseen. Talviruokinnasta huolimatta pienet hirvieläimet käyttävät jatkuvasti myös luonnonravintoa, joka sisältää enemmän kuituja ja elintärkeitä kivennäisiä kuin esimerkiksi pelkkä kaura. Ruokinta tulisi toteuttaa luontevasti, eli on syytä kiinnittää huomiota rehujen laatuun sekä tarjontatapoihin ja tavoitella mahdollisimman monipuolista rehurakennetta. Pienet hirvieläimet valikoivat ravintonsa tarkasti, joten myös rehujen tarjolle asettamistavassa on haasteensa. Kaukalot ja ruokintaautomaatit soveltuvat lähinnä viljan tai muiden väkirehujen tarjontaan. Muut kuin väkirehut voidaan pääsääntöisesti tarjota puhtaalta lumelta. Lumessa ruokailu on eläimille muutoinkin luonteva, Metsästäjä l 6 l 2011 l 39 Riistakamera Laitiala Aloita ajoissa ja luontevasti
• saattavat ryövätä eläinten elimistöstä kalsiumia ja magnesiumia. Myös talviaikainen suolakivien käyttö voi heikentää elimistön kalsiumin tasoa, joten vähäinen ruokintakalkin tarjonta väkirehunkin seassa on suotavaa. Suolantarjonnan otollisin aika eläinten aineenvaihdunnan kannalta on kevät-, kesä ja syyskausi. väkirehuruokinnassa käyttävän talvella pötsin neste-, kuitu- ja mahdollisesti myös kivennäistarpeensa tyydyttämiseen ruokintapaikan ympärillä kasvavien varttuneiden kuusten alaoksistojen neulasbiomassaa. Tutkittuun tietoon perustuen tämä on seurausta yksipuolisen "kuivarehun", eli väkirehun kuten pelkän kauran tarjonnasta. Riistaseurantaa ruokintapaikoilta Eläinkannan seurantamahdollisuudet paranevat oikein mitoitetussa talviruokinnassa ja verotuksen suunnittelu on realistisemmalla pohjalla. Eläimiä voidaan myös talviruokinnalla ohjata alueille, missä ne eivät aiheuta vahinkoa maa- ja metsätaloudelle tai liikenteelle. Valikoivan metsästyksen merkitys korostuu talviruokinnassa olevien pienhirvieläinkantojen hoidossa. Erityisesti metsäkauriiden kannan rakennetta ja kuntoisuutta on otollista selvittää ruokinnassa käyvien eläinten osalta, koska yksilöiden sukupuoli on määriteltävissä aina vasoista alkaen. Ruokinta parantaa kuitenkin myös heikompien yksilöiden talvesta selviytymistä ja luontaisten kuolevuustekijöiden vähetessä tulee metsästys kohdentaa entistä tarkemmin eläinkannan tuottamattomiin sekä muutoin fyysisesti heikompiin yksilöihin. Talven jälkeinen kuolleisuus on suurimmillaan yleensä maalis­huhtikuulla. Ruokintaa tulisi jatkaa vähintään siihen asti, kunnes talvilaumat hajaantuvat. Satunnainen tai keskeytetty, varsinkin yksipuolisen viljan varaan rakennettu talviruokinta voi olla pienhirvieläimille ja luonnolle suurempi haitta kuin ruokkimatta jättäminen. l Viljan kanssa varovainen Viljalajikkeista maittavin on yleensä kaura, joko sellaisenaan tai ns. valssimyllyssä hieman litistettynä. Litistekaura ja sen valkuainen sulaa paremmin kuin kokojyvien. Eläimet pystyvät paremmin kontrolloimaan käyttämänsä kauran määrän. Ruokintaan hakeutuu myös kesken talven väkirehuun tottumattomia yksilöitä ja täten hieman litistetty kaura ehkäisee ns. ähkyjen ja muiden ruoansulatushäiriöiden syntymistä. Teollisesti valmistettuja, kivennäispitoisia, pelletöityjä tai rakeistettuja nautakarjalle kehitettyjä täysrehujakin on kokeiltu. Tällöin annostelu on noudattanut minimitasoa eli korkeintaan kahvikupillinen eläintä kohti vuorokaudessa. Pelletöity ja rakeistettu täysrehu on luonnon olosuhteissa herkästi jauhoontuvaa. Tämä saattaa aiheuttaa eläimelle syljeneritysongelmia, jolloin märehtimiseen tarpeellista sylkeä entsyymeineen ei eriydy ruoansulatuskanavaan jauhomaisen rehun edellyttämää määrää. Seurauksena voi olla vakavia ruuansulatushäiriöitä. Teollisesti valmistetut rehut voivat soveltua päivittäin tarkasti kontrolloituun rehuhuoltoon, lähinnä pienten hirvieläinten tarhauksessa. Metsäkauriiden on todettu pelkässä Huolto vähintään kerran viikossa Rehuhuolto tulisi suorittaa vähintään kerran viikossa. Kuitenkin niin usein, että rehut eivät pääse edes tilapäisesti loppumaan. Myös hygieniasta on huolehdittava säännöllisesti poistamalla pilaantunut tai jauhoontunut rehu ruokinta-automaateista. Hangelle ruokittaessa annostelukohteiden vaihto puhtaalle lumelle tulee tehdä riittävän usein ja huomioida rehupisteiden välinen etäisyys (2-5 m), etteivät papanat putoile "toisten lautasille". Homeisia hedelmiä kuten muutoinkaan pilaantunutta tai kyseenalaista ravintoa ei eläimille tule tarjota. Eräitä kyseenalaisia ravinnoksi tarjottuja ovat vanhat leivät jotka sisältävät muun muassa hiivoja. Hiivat saattavat sekoittaa pienten hirvieläinten pötsin mikrobitoiminnat, aiheuttaa niin ikään vakavia ruoansulatushäiriöitä ja eläimen menehtymisen. SUUNTAA ANTAVA REHUN KULUTUSARVIO TALVIRUOKINNASSA (riippuu muun ravinnon määrästä ja laadusta kuten saatavilla olevasta luonnonravinnosta, orasmaista ja riistapelloista) Rehukulutus: Talviruokinta-aika marraskuu­huhtikuu, vähintään 5 kk = 150 vrk Ruokinnan parissa olevat kauriit: 25 kpl Ruokinnan parissa olevat valkohäntäpeurat: 25 kpl Rehukulutus keskimäärin kg/kauris/vrk: 0,5-1 kg Rehukulutus keskimäärin kg/vh-peura/vrk: 1-2 kg Rehun kokonaiskulutus yhden kauriin talviruokinnassa n. 75-150 kg Rehun kokonaiskulutus yhden vh-peuran talviruokinnassa n. 150-300 kg Rehun kokonaiskulutus/25 kauriin talviruokinnassa n. 1800-3700 kg Rehun kokonaiskulutus/25 vh-peuran talviruokinnassa n. 3700-7500 kg Ilkka Ala-Ajos Rehulajike Juurekset Siilomallinen peuraläppäri ­ valssimyllyssä hieman litistettyä kauraa pudotetaan annosteluluukusta kulutuksen mukaisesti syöttökaukaloon. Riippulaudoitus estää rehun kastumisen ja lintujen sisäänmenon. Peuranaaraat ja vasat oppivat totutteluvaiheen jälkeen nopeasti käyttämään ruokintalaitetta. Vastaava ruokinta-automaatti toimii myös kauriilla. (peruna, porkkana, omenat yms. nestepitoinen rehu) Metsäkauris 25 yks noin % noin kg/vrk 70 20 10 100 10 - 17 3-5 1-3 14 - 25 Valkohäntäpeura 25 yks noin kg/vrk 20 - 35 5 - 10 2-5 27 - 50 Kaura (mahd.litistetty) Nurmisäilörehut, apilat Yhteensä 40 l Metsästäjä l 6 l 2011
• Osuva valinta LASTING-SUKAT JA -KERRASTOT WHI 900 70% MERINOVILLAA 10%SILTEX-POLYPROPYLEENIKUITUA 15% POLYAMIDIA 5% ELASTAANIA S-XL TKO 900 45% OUTLAST­AKRYYLIKUITUA 35% SILTEX- POLYPROPYLEENIMIKROKUITUA 15% POLYAMIDIA 5% ELASTAANIA S-XL HARMAA / MUSTA NAISILLE Vaellussukat merinovillasekoitetta. Kaksikerroksista pehmeää neulosta. Kolmikerroksista neulosta olevat nilkkasukat, jotka on suunniteltu erityisesti vaeltamiseen. Heavy 240 g Wory -puolipoolopaita (punainen, koot s-xl) ja Fida -housut (punainen/musta, koot s-xl) · molemmin puolin sileäksi neulottua 100 % merinovillaa · sopii ainoaksi kerrokseksi urheiluun tai jokapäiväiseen käyttöön MIEHILLE XOL 900 70% COOLMAX-POLYESTERIÄ 13% POLYAMIDIA X-STATIC HOPEAKUITU 7% ELASTAANIA S-XL MUSTA / HARMAA TXC 900 30% MERINOVILLAA 30% BB AKRYYLIÄ 20% POLYPROPYLEENIMIKROKUITUA 15% POLYAMIDIA 5% ELASTANIA S-XL MUSTA / HARMAA Double heavy 270 g Widi -puolipoolopaita ja Wet -pitkälahkeiset housut (musta, koot m-xxl) · kaksikerroksista 100 % merinovillaneulosta · johtaa tehokkaasti kosteuden pois iholta ja pitää lämpimänä Nico 160 g bokserit · 100 % superfine-merinovillaa Vaellussukka nopeasti kuivuvaa, lämpöä säätelevää materiaalia. Pohja, varvasja kantaosa kaksinkertaista neulosta. UNISEX Vaellukseen suunniteltu villasekoitesukka. Varvas- kantaja nilkkavahvikkeet. Medium 180 g Zubr-paita ja Ziky -pitkälahkeiset housut (musta, koot s-xxl) · 100 % superfine-merinovillaa, joka kuljettaa kosteuden pois iholta ja pitää hyvin lämpöä · sopii aluskerrokseksi urheiluun tai jokapäiväiseen käyttöön REMEKSEN VUODEN 2011 KATALOGI ON ILMESTYNYT! www.remes.fi Tutustu katalogiin netissä tai lähimmällä jälleenmyyjälläsi Myynti: Ase- ja urheiluliikkeet kautta maan TIEDUSTELE SEURAAVAA TEHDASVIERAILUA!
• Klaus Ekman Laittomia petolintutappoja kitkemässä! Edellisen Metsästäjälehden vieraskynässä Jouni Lamminmäki Suomenselän lintutieteellisestä yhdistyksestä nosti metsästäjäpiireissä vaietun tabun pöydälle. Olemmeko me rehelliset metsästäjät petolintujen laittoman tappamisen hiljaisia hyväksyjiä? - Kanahaukan laiton tappaminen ei ole missään nimessä hyväksyttävää, se on yksiselitteisesti rikos, toteavat Hannu Ilomäki ja Heikki Alakarhu Pohjanmaalta. l Tapaan Seinäjoella Pohjanmaan alueellisen riistaneuvoston puheenjohtajan Heikki Alakarhun, Suomen Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtajan Hannu Ilomäen ja riistapäällikkö Jarkko Nurmen. Tarkoitus oli kriittisesti keskustella ja pohtia petolintujen laitonta tappamista. Alla olevien tilastotietojen mukaan Suomen riistakeskus Pohjanmaan alueilla pesinnän epäonnistumisia ihmistoiminnan seurauksena tapahtuu suhteellisesti eniten. Kaikkiaan petolintujen pesintä on aineiston mukaan epäonnistunut ihmistoiminnan seurauksena Suomessa noin 1,5 % pesinnöistä. Keskustelu oli vilkasta ja hyvin yksituumaista: kaikkinainen rikollinen toiminta on tuomittavaa ja rauhoitettujen petolintujen pesien ja pesintöjen tuhoaminen on nimenomaan sitä! Ongelmasta on Pohjanmaallakin keskusteltu kriittisesti jo pitkään, mutta tuhot vain jatkuvat. ­ Lintuharrastajien taholta on usein viestitetty, että laillista pyyntilupajärjestelmää, esimerkiksi kanahaukkojen poistamiseksi, ei tule luoda niin kauan kuin laiton tappaminen on niin yleistä. Metsästysseurojen olisikin tärkeä miettiä kysymystä, onko kanahaukkojen satunnaisella tappamisella oikeasti positiivista vaikutusta riistakannoille. Ehkä korostettu itsevalvonta seuroissa edistäisi tätä asiaa laajemmin. Toisaalta myös lintuharrastajien jyrkkä ei-linja saattaa tehdä mahdottomaksi peltopyykannan järkevän riistanhoidon, riistapäällikkö Jarkko Nurmi toteaa. kanahaukan laiton tappaminen on yksiselitteisesti rikos työtä luonnon ja riistan hyvinvoinnin eteen. Ja tätä taustaa vasten on hyvä muistuttaa, että esimerkiksi Suomen Metsästäjäliitto ja sen 155 000 jäsentä on Suomen suurin luonnonsuojelujärjestö, Hannu Ilomäki toteaa. ­ Kaikkia metsästäjiä ei saa syyllistää siitä, jos joku tekee rikoksen. Ei tienpäälläkään kaikki autoilijat ole rattijuoppoja, vaikka joku humalassa ajaakin ja siitä käryää, Heikki Alakarhu muotoilee. Lisäksi Heikki sparraa Hannua toteamalla, että metsästäjät tekevät luonnon- ja riistanhoidon lisäksi tutkitusti noin 400 henkilötyövuotta muuta riistatalouteen liittyvää talkootyötä. Alakarhu jatkaa, että metsästäjiä on pitkään syytetty jopa petovihasta. Hänen mielestään petovihapuheilla lietsotaan vihaa metsästäjiä kohtaan. Viimeaikoina tällaisia puheita on julkisuudessa alettu nimittää vihapuheiksi. T 42 l Metsästäjä l 6 l 2011 Hiljainen hyväksyntä? Keskustelussa käy ilmi, että näitä pesätuhoja tekee todennäköisesti hyvin pieni joukko metsästäjiä ja todennäköisesti heidät myös metsästäjien keskuudessa tiedetään. Miksi metsästäjien omavalvonta ei tässä yhteydessä toimi, vaan annetaan koko metsästäjäkunnan olla kollektiivisesti vastuussa tästä petojen laittomasta tappamisesta. Tätä metsästyksen vastustajat mielellään käyttävätkin koko metsästäjäkuntaa ja metsästystä vastaan. Metsästäjällä ja luonnonsuojelijalla on kuitenkin yhteinen intressi: jos luonto voi hyvin, riistakin voi hyvin ja jos riista voi hyvin, myös metsästys voi hyvin. ­ Tästä syystä metsästäjät tekevät valtavat määrät vapaaehtois- päristöministeriön ja riistahallinnon kesken toimivan poikkeuslupakäytännön luomiseksi alueille, jossa tehdään laajamittaista riistanhoitotyötä tai harjoitetaan kaupallista metsästystä. Tänään voi todeta, että ympäristöviranomainen on kanahaukalle myöntänyt ainoastaan siirtolupia, joista taas on ruotsalaisten tutkimusten mukaan hyvin vähän hyötyä, koska kanahaukat palaavat hyville saalisapajille pitkienkin matkojen takaa. Siirtojen aiheuttamat kustannukset nousevat myös hyvin korkeiksi. ­ Koska kanahaukan pääasiallista ravintoa ovat kanalinnut, ovat sen aiheuttamat vahingot erityisillä riistanhoitoalueilla erittäin suuret. Monilla alueilla, jossa peltopyy on erityisen huolenpidon kohteena, kuten meillä täällä Pohjanmaalla, myös kanahaukat ovat yleisiä. Muuttoaikana alueiden kanahaukkakanta jopa moninkertaistuu. Monesti kanahaukka viihtyy peltopyyparven reviirillä niin kauan kuin parvessa on lintuja jäljellä ja vasta kun ravinto loppuu, siirtyy kanahaukkakin seuraavalle apajalle. Tämä ominaisuus on erityisen hankala, kun meidän oman itäisen peltopyyn hyvinvointia ja menestystä koitetaan turvata, Heikki Alakarhu toteaa. Kanahaukkojen aiheuttamat vahingot kaupallista metsästystä tarjoavilla alueilla ovat myös huomattavat ja silloin puhutaan suoraan rahasta. Kanahaukka ongelman ytimessä Siirrymme keskustelussa syihin ja seurauksiin. Kanahaukka rauhoitettiin viimeisenä rauhoittamattomana petolintuna 1.6.1989. Huuhkaja oli rauhoitettu jo aiemmin. Metsästäjät ja riistanhoitajat yllättyivät täysin, vaikka toki tiedettiin, että kanahaukka oli rauhoitettu lähes kaikkialla muualla Euroopassa. Rauhoituksesta huolimatta kanahaukkakanta on pysynyt vakaana, ehkä jopa hieman taantunut, joka lienee seurausta vanhojen metsien vähenemisestä. Kanahaukka pesii nimenomaan vanhoissa metsissä. Kanahaukkakanta ei siis ole rauhoituksesta huolimatta lähtenyt kasvuun. Kanahaukan rauhoituksen alettua käytiin neuvotteluja ym- Merimetsolle kyllä ­ kanahaukalle ei Kanahaukka ei ole varsinaisesti muuttolintu, mutta varsinkin nuoret haukat joilla ei ole vielä omaa reviiriä, kerääntyvät yleensä alueille, josta saa keskimääräistä helpommin ravintoa. Eli juuri alueille, jossa niin metsä- kuin peltokanalintukantoja hoidetaan ja pyritään pitämään korkealla tasolla. Kanahaukan vaikutus metsäkanalintukantoihin on tutkitusti merkittävä ja varsinkin keväinen ja pesimäaikainen predaatio on voimakasta. Erityisesti riekot, teerikanat ja koppelot ovat kanahaukan saalistilaston kärkipäässä ja pesivistä teerikanoista 25-30 % jää kanahaukan saaliiksi ja kanahaukan osuus esimerkiksi koppe-
• toalueilta ja laskea vanhat reviirilinnut vapaaksi, mutta poistaa nuoret yksilöt, jotka luonto muutoinkin poistaisi muutamaa kuukautta myöhemmin, puheenjohtaja Alakarhu kysyy. ­ Riistaväkeä on kummeksuttanut ympäristöviranomaisten merimetson tappamiseen antamat poikkeusluvat, joita on perusteltu merimetson aiheuttamilla taloudellisilla vahingoilla ammattikalastukselle. Samoilla perusteilla ei kuitenkaan kanahaukan tappolupia ole riistakohteille juurikaan myönnetty, vaikka kanahaukan aiheuttamat vahingot peltopyykannalle etenkin Pohjanmaalla ovat huomattavat, jossa peltopyykannan olemassa oloa on elvytetty mittavalla hoitotyöllä ja siirtoistutuksilla, Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Ilomäki ihmettelee. Merimetson tappolupia on perusteltu nimenomaan taloudellisilla perusteilla ja silloin herää tietysti kysymys, että miksi kanahaukan tappolupia ei ole myönnetty esimerkiksi kaupallisiin metsästyskohteisiin, joissa kanahaukan aiheuttamat taloudelliset tappiot voivat kohota erittäin suuriksi. Kanahaukka herättää aina tunteita, niin puolesta kuin vastaan. Tunnetko sinä nämä syylliset? Pitääkö metsästäjien kantaa näistä rikoksista kollektiivinen vastuu? Luvuissa on mukana myös muun ihmistoiminnan takia epäonnistuneet tai tuhoutuneet pesinnät. n Rengastustoimistoon rengastajien lähettämän pesäkorttiaineiston (vuosilta 1982-20009) mukaan, vanhan Vaasan läänin alueella on ihmistoiminnan avulla hävitetty 73 pesää, kun koko maan vastaava luku on 162. Aineisto perustuu 11181 (varmasti aloitettu pesintä 8811) pesäkorttiin. Pesäkortti on ison haukan risu- ja tekopesistä tai keskikokoisen haukan pesistä (jos pesäalusta jäänyt ilmoittamatta). Tuholukemat lääneittäin (eli ihmisen tahallaan tuhoamat tai pesintä epäonnistunut muusta, yksilöimättömästä ihmissyystä), näitä on yhteensä 162, joka jakaantuu vanhojen läänien kesken seuraavasti: 1 Uudenmaan 6 2 Turun ja Porin 11 3 Ahvenanmaa 4 Hämeen 11 5 Kymen 10 6 Mikkelin 6 7 Kuopion 7 8 Pohjois-Karjalan 5 9 Vaasan 73 10 Keski-Suomen 10 11 Oulun 20 12 Lapin 3 Laittomuuksia ei voi hyväksyä! Vaikka kanahaukan aiheuttamat vahingot hyvin tunnetaan riistaväen keskuudessa, ei laittomuuksiin saa kuitenkaan ryhtyä. Suuntaa antavasti voidaan todeta, että 11181 pesäkortista koko jaksolla on ollut ilmoitettuja asumattomia pesiä ainakin 1253 kappaletta. Sääksilomakkeella on ilmoitettu seurannan aikana 1971-2011 yhteensä 145 pesätarkastusta, joissa pesä tai pesintä on varmasti, todennäköisesti tai mahdollisesti ihmisen tahallaan tuhoama. Näistä 9 kpl on 2000-luvulta ja loput siis vanhempia. Vasta käyttöönotetulla petolintujen pesärekisterin käyttöliittymällä saa esiin seuraavat tiedot: Petolintujen pesäilmoituslomakkeilla on vuosina 1982-2011 ilmoitettu 186 pesätarkastusta joissa pesä tai pesintä on varmasti, todennäköisesti tai mahdollisesti ihmisen tahallaan tuhoama. Näistä 26 kpl on 2000-luvulta. Metsästäjä l 6 l 2011 l 43 Hannu Huttu loiden vuosikuolevuudesta on jopa yli 70 %. Nuorten kanahaukkojen kohtalo on kuitenkin hyvin samankaltainen kuin luonnossa muutoinkin. Suurin osa menehtyy ensimmäisenä elinvuotenaan ­ yleensä talvella ­ ravinnon puutteeseen tai muutoin ankariin olosuhteisiin. Mutta riistatalouden näkökulmasta tällainen nuori kanahaukka on saattanut ehtiä tekemään jo peruuttamatonta vahinkoa esimerkiksi paikallisen peltopyykannan olemassaololle. ­ Kyllä tässä herää kysymys, miksi ei kanahaukoille myönnetä poikkeuslupia? Esimerkiksi elävänä pyytävillä loukuilla kanahaukkoja voitaisiin pyydystää riistanhoi- ­ Muutaman kanahaukan poistolla ei sen enempää kohenneta kanalintukantoja kuin tuhota kanahaukkakantaakaan. Silti kanahaukan laiton tappaminen ei ole missään nimessä hyväksyttävää, se on yksiselitteisesti rikos, jyrähtävät Hannu Ilomäki ja Heikki Alakarhu kuin yhdestä suusta. l Riistatalouden näkökulmasta nuori kanahaukka on saattanut ehtiä tekemään jo peruuttamatonta vahinkoa paikalliselle peltopyykannalle.
• Ohjeita kanahaukan pyyntiä koskevan poikkeusluvan hakemiseen n Kanahaukka on luonnonsuojelulain (1096/1996) 37 §:n ja 38 §:n mukaisesti rauhoitettu eläinlaji ja luonnonsuojelulain 49 §:ssä mainittu EU:n lintudirektiivin 1 artiklan tarkoittama lintulaji. Luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on muun ohella rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminen. Luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaan alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 39 §:ssä ja 49 §:n 2 momentissa säädetyistä rauhoitussäännöksistä. Luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaan poikkeus luonnonsuojelulain 39 §:n ja 49 §:n 2 momentin osalta voidaan myöntää lintudirektiivin 9 artiklassa mainituin perustein. Poikkeuksen myöntämisen edellytyksenä on, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Hakemus luonnonsuojelulain mukaisiin poikkeamisiin eläinlajin rauhoituksesta on vapaamuotoinen. Hakemuksessa tulee viitata luonnonsuojelulain 39 §:n mukaisista kielloista poikkeamiseen luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin nojalla. Hakemus osoitetaan alueella toimivaltaiselle alueelliselle ELY-keskukselle. Hakemuksen tarkoituksen selvittämiseksi ja samalla käsittelyn nopeuttamiseksi hakijan kannattaa esittää hakemuksessaan ainakin seuraavat asiat: 1) Laji, jolle poikkeuslupaa haetaan ja montako yksilöä on tarkoitus pyydystää (tai tappaa) - esimerkiksi kanahaukka 10 yksilöä 2) Miksi poikkeuslupaa haetaan - esimerkiksi: itäisen peltopyyn alalajin palauttamiseksi alueelle - esimerkiksi: kaupallinen metsästyskohde, taloudelliset vahingot tarkasti arvioituna (euroa). 3) Alue, jolle poikkeuslupaa haetaan - esimerkiksi kunta, kylä ja pyyntilaitteiden koordinaatit. - liitteenä kartta, jossa toimenpiteet merkittynä 4) Ajanjakso, jolle poikkeuslupaa haetaan - esimerkiksi 1.8.-28.2. 5) Tarkka kuvaus siitä, miten pyynti tulisi tapahtumaan - esimerkiksi elävänä pyytävällä häkillä, joka koetaan vähintään kerran vuorokaudessa. - vanhat reviirilinnut lasketaan vapaaksi ja nuoret poistetaan 6) Vastuuhenkilö, joka vastaa poikkeuslupaehtojen noudattamisesta ja laji- ja ikämäärityksestä 7) Selvitys siitä, että muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole olemassa ko. tavoitteen saavuttamiseksi - esimerkiksi kaikki muut toimenpiteet on tehty eli elinympäristöt ovat kunnossa, pienpetopyynti on tehokasta ja aktiivista Jos hakemuksesta ei näy kaikkea, mitä lintudirektiivi tai luonnonsuojelulaki edellyttää päätöksenteon pohjaksi, eli hakemus on puutteellinen, hakijalta pyydetään lisätietoja. Poikkeuslupa on maksullinen. Sen hinta on 100 siitä riippumatta onko päätös myönteinen tai kielteinen. Puheenjohtajat Hannu Ilomäki (vas) ja Heikki Alakarhu sekä riistapäällikkö Jarkko Nurmi varsin mutkikkaan kokonaisuuden ympärillä eli miten huolehtia peltopyystä ja kanahaukasta samaan aikaan. Malli: Hakijan tiedot Hakija hakee luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa luonnonsuojelulain 39 §:n mukaisesta kiellosta seuraavasti: Eläinlaji Kanahaukka Yksilöä kpl 10 (juv) Haettu poikkeusaika 1.8.-28.2. Alue, jolle poikkeuslupaa haetaan, sijaitsee ________________________kunnassa / kunnissa. Alueen pinta-ala, ha: ____________ Alue on rajattu liitteena olevalle kartalle johon on myös merkitty pyyntilaitteiden sijainti tai ne on esitetty muussa selvityksessä. Hakemuksen tarkemmat perustelut esitetaan oheisessa selvityksessa tai erillisena liitteena. Koska esimerkiksi kanahaukkaan sovelletaan samaa lintudirektiiviä kuin metsästyslaissa määriteltyihin riistalintuihin, kannattaa vapaamuotoisen hakemuksen muotoilussa käyttää apuna www.riista.fi/lupahallinto sivustolta löytyviä poikkeuslupahakemuspohjia. 44 l Metsästäjä l 6 l 2011
• Liikuttavan halpa urheilukauppa Tarjoukset voimassa 30.11. saakka, niin kauan kuin tavaraa riittää. Northbrook Snowlite -lumikengät 79,90 Erä Maglite valaisimia POISTOHINNOIN! (129,-) Tukevat ja kevyet lumikengät aikuisille. Kantavuus max. 120 kg. Materiaali kestävää komposiittimuovia. Pohjassa jääpiikit. Hw-Hunt -reppujakkara Tukeva ja luja reppujakkara. Istuinkorkeus 60 cm. 6,95 Muckboot Tay Sport -lämpösaappaat Lämmin ja vedenpitävä fleece/ Airmesh -vuorellinen talvisaapas. Koot: 37-47 . Alkaen 29,90 Garminin Astro 320 -koiratutka/panta -setti Helppokäyttöinen suomenkielinen käyttöliittymä, täydellinen GPS-navigaattori johon liitettävissä jopa kymmenen koiran pannat. Laite on täysin vesitiivis, käyttöaika jopa 2 vuorokautta. Mukaan autolaturi, verkkovirtalaturi ja tehoantenni. Kahden vuoden takuu. (44,90) 1 ,19 649,Liikuttavan halpa urheilukauppa (749,-) Espoo Friisilä Kuitinmäentie 27, 02240 Espoo · Ark. 10-20 la 10-17 su 12-17 Raisio Kuninkoja Itäniityntie 11, 21280 Raisio · Ark. 10-20 la 10-16 su 12-16 Oulu Limingantulli Kempeleentie 4, 90400 Oulu · Ark. 10-19 la 10-16 su 12-16 Metsästäjä l 6 l 2011 l 45 www.budgetsport.fi
• Teksti ja kuvat Erkki Kauppi uusi kaliiperi, 308 Win oli tarkoitettu nimenomaan hirvijahtiin. Muutaman vuoden päästä Sako teki suuremman lukkolaitteen, johon pesitettiin 30-06 Sprg ja sitä suurempia kaliipereja. Tikkakoski alkoi myös kiväärien valmistamisen hieman myöhemmin. Valmet tuli myös kiväärimarkkinoille 1980-luvulla kaksoisluodikolla ja Petra puoliautomaattiaseella. Mainittakoon, että nämä aseet olivat tarkoitettu valtaosin vientiin. Suomalainen korkea laatu edesauttoi kaupankäyntiä. Samalla 1970-luvulla hirvilupien määrä kasvoi rajusti, ja vanhojen sotaperäisten aseiden uusiminen lisäsi myös kotimaan kauppaa. Samoihin aikoihin kiikaritähtäimien käyttö yleistyi nopeasti. Kotimaiset markkinajohtajat SUOMALAINEN SUURRIISTAJAHTI Suomessa suurriistaa ovat ikiaikaisesti olleet hirvi, karhu ja susi. Aikanaan metsäpeura oli erittäin tärkeä riistaeläin. Uustuotantoa taas on valkohäntäpeura sekä viime aikoina myös kuusipeura ja metsäkauris. Määrällisesti hirvi ja peura ovat merkittävimpiä, ja tässä artikkelissa keskitytään lähinnä näiden metsästykseen aseiden, tähtäinlaitteiden ja patruunoiden osalta. l Metsäpeura oli kivikaudelta lähtien suomalaisen erä- ja pyyntikulttuurin tärkeimpiä saaliseläimiä, mikä johti sen häviämiseen nykyisen Suomen alueelta 1800-luvun lopulla. Sen, kuten hirvenkin metsästys tapahtui aikanaan hiihtämällä upottavan hangen aikana tai ansoilla ja pyyntihaudoilla. Keihäät ja jouset olivat myös jahdissa mukana. Tuliaseitten tullessa käyttöön, ne vähitellen syrjäyttivät muut metsästysmuodot. vikannan pienenä, ja välillä hirvijahtia ei sallittu ollenkaan. 1920-luvulla perustettiin Valtion kivääritehdas ja Sako sekä Tampereen Asepaja. Uusia aseita ei kuitenkaan ryhdytty valmistamaan, vaan venäläisiä, saksalaisia ja ruotsalaisia sotilasaseita muunnettiin paremmin metsästykseen sopivaksi. Suojeluskunnat ja armeija eivät halunneet aseita kulutettavan metsästyksessä. Niinpä laadittiin laki, joka määräsi hirvijahtiin luodin halkaisijaksi vähintään kahdeksan millimetriä. Elohopeanallin ja huonon hoidon takia monien aseiden piiput olivat syöpyneet tai vain loppuun kuluneet. Lääke tähän oli piipun poraaminen suuremmaksi ja uudelleen rihlaaminen. Niinpä syntyivät kotimaiset kaliiperit 8,2x53R ja 9,3x53R. M 46 l Metsästäjä l 6 l 2011 Sittemmin tehdasjärjestelyjen jälkeen kotimaisia kivääreitä valmistetaan vain Riihimäellä. Sako ja Tikka mallistot on uusittu, ja niiden päämarkkinat ovat viennissä, mutta myös kotimaan osuus on merkittävä. Kaliipereja molemmissa merkeissä on lukuisia, joten sieltä löytyy aseita kauriista karhuun. Tietenkin Suomeen tuodaan myös ulkomaisia aseita, mutta ne ovat vähemmistönä. Kotimaisen valmistuksen loputtua itselataavien tuontiaseiden osuus on kasvanut, varsinkin karhujahdissa. Hirvijahdissa Suomessa kaliiperi 308 Win on ehdoton ykkönen. Vanha sotapyssy, 7,62x53R lienee jo luovuttanut kakkossijan kaliiperille 30-06 Sprg. Kaliiperi 9,3x62 on saavuttanut viime aikoina suosiota varsinkin karhualueilla. Vanhaan sotilaskivääriin perustuvat 8,2 ja 9,3x53R hiipuvat pikku hiljaa. Pienemmät 7x54 ja 7,53R alkavat olla jo historiaa, vaikka ne taas nykyisen hirviasetuksen mukaan ovatkin jahtikelvollisia. Patruunoiden saatavuus näihin alkaa olla vain itselatauksella mahdollista. Ruotsista peritty 6,5x55 SE on saanut jonkin verran kannatusta, varsinkin peurajahdissa, hyvän ulkoballistiikan ansiosta. Suurikaliiperiset pelottavat 308 Win kalliperien ykköseksi Sittemmin 1950-luvulla Sako valmisti kivääreitä FN:n tehtaan lukkolaitteisiin. Vuosikymmenen lopulla syntyi täysin oma ase, L57, myöhemmin L579, jossa Muut kaliiperit ovat pienenä vähemmistönä. Suurireikäiset aseet pelottavat monia asiaa ymmärtämättömiä. Pelätään, että iso luoti särkee koko eläimen. Asia on juuri päinvastoin. Suuri, hidas, Berdanista Mosin Naganttiin Ensimmäisinä käytössä olivat suustaladattavat musketit ja haulikot. Viime vuosisadan alussa Berdan ja Vetterli kiväärit olivat Mosin-Nagantin ohella jahtikäytössä. Salametsästys piti hir- Suuri, hidas, oikein toimiva luoti tekee lähes poikkeuksetta erittäin siistiä jälkeä.
• oikein toimiva luoti tekee lähes poikkeuksetta erittäin siistiä jälkeä. Esimerkiksi lapaan ammuttaessa eläin pysähtyy yleensä hyvin nopeasti ja lihassa on vain siisti, vertymätön reikä. Uusia kaliipereja on syntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana runsaasti. Monet yhtiöt ovat rakentaneet varsinaisia kaliiperiperheitä. Eräs esimerkki on Winchester Short Magnum sarja. Remington vastasi lähes identtisellä sarjalla: Remington SA Ultra Mag. Näissä on lyhyet ja paksut hylsyt, tehoa lähes sama kuin pitkissä vyökantaisissa magnumeissa. USA:ssa nämä ovat saaneet suuren suosion, mutta Suomessa ei ainakaan ainoaksi aseeksi kannata hankkia mitään kummajaiskaliiperia. ei saa olla mahtipontinen, 1,5­6x42 on hyvä vaihtoehto. Viime aikoina on markkinoille tullut variaabelikiikareita, joissa on jopa kahdeksan kertainen zoom. Suurennus valitaan passipaikan mukaan, aukealla voidaan käyttää isompaa suurennusta, pusikossa pienempää. Harjoittele riittävästi Päivänvalossa suoritettavassa ajojahdissa voidaan käyttää myös punapiste ja hologrammitähtäimiä. Mikäli aseessa on avotähtäimet, tulisi niiden käyttöä myös harjoitella. Harjoitus ylipäätään on tarpeen, tilanteet jahdissa tulevat monesti niin nopeasti, että ei ole aikaa miettiä mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Samalla pitää ehtiä tunnistamaan saaliseläin ja huomioida kielletyt ampumasuunnat. Metsästysluotien kohdalla kehitys kahden viime vuosikymmenen aikana on ollut hyvin voimakasta. Varsinkin amerikkalaiset luotifirmat ovat kehittäneet erinomaisia luotikonstruktioita. Lähes kaikki patruunatehtaat käyttävät näitä omien standardiluotien ohella. Lyijyttömät kupariluodit ovat saaneet omat käyttäjänsä. Näillä on läpäisyä yleensä riittävästi, eivätkä kovatkaan luut riko luotia. Joidenkin luotien avautumista on varmistettu komposiittikärjellä, joka myös parantaa ballistiikkaa ja patruunan syöttövarmuutta lippaasta. Erilaisten luotien toimintaa voi itsekin testata ampumalla. Helppo ja halpa maali on märäksi liotettu sanomalehtinippu. Päällimmäiseksi voi laittaa Barnes Triple Shok luodin jälki lehtinipussa ammuttuna 308 Win aseella. Uppouma 52 cm ja kapea kanava. Keinohirvi voidaan rakentaa helposti märiksi liotetuista sanomalehdistä. Aloittelijan suurriista-ase Ensimmäiseksi suurriista-aseeksi 308 Win tai 30-06 Sprg on hyvä lähtökohta. Näillä hoituu melko mukavasti myös linnustus. Patruunoiden saatavuus on taattu ja harjoituspaukkuja on edullisesti tarjolla. Mikäli harrastusta riittää enemmin, voi toiseksi aseeksi hankkia vaikka 9,3x62 aseen. Tällä hoituu karhunpyyntikin tehokkaammin. Pienempi ase voi sitten jäädä vaikka peurajahtiin. Siinä olisi hyvä olla valovoimainen ja mielellään valopisteellä varustettu kiikari. Hirviaseissa on tänä päivänä lähes poikkeuksetta kiikaritähtäin. Avotähtäimilläkin tulee toimeen ja joskus se on tiheikössä parempi vaihtoehto. Kiikarin pikajalat helpottavat myös tilannetta. Hirvikiikarissa suurennos Erään 308 Win aseen osumat eri painoisilla luodeilla sadan metrin etäisyydeltä ammuttuna. Kevyemmät luodit ylhäällä. Erään toisen 308 Win aseen toiminta eri luodeilla. jonkin nahkakorvikkeen. Tärkeätä on laittaa vahva vanerilevy muutaman sentin syvyydelle, koska ilman sitä kelvotonkin luoti antaa usein hyvän tuloksen. Luotien uppoumaa, jäämäpainoa ja kanavan muotoa tutkimalla saa luodin ominaisuuksista melko hyvän kuvan. Luotityypin valintaan kannattaa kiinnittää jonkin verran huomiota. Hirven luut ovat paikoin hyvin kovia ja luodin tulee olla niin lujarakenteinen, ettei se pysähdy esimerkiksi etujalan luuhun. Peura- ja karhujahdissa luoti saisi olla nopeasti avautuva jotta haavakanavasta tulisi riittävän laaja. Luodin läpäisyn suhteen mielipiteet jakaantuvat, toiset pelkäävät ruhon läpäisevää luotia. Läpimennyt luoti tehoaa monesti nopeammin ja ainakin verijäljet ovat selvempiä. Ohi mennyt paikkolaukaus on huomattavasti vaarallisempi kuin hirvestä läpi mennyt luoti. Ja näitäkin joskus sattuu. Kohdista kivääri hyvin! Hirvikiväärin kohdistamisessa pitää olla ainakin sen verran tarkkana, että saa ampumakokeen suoritettua. Kaurisjahdissa käytetään Euroopassa GEE-termiä kohdistusetäisyytenä. Suomennettuna se on: suositeltava kohdisMetsästäjä l 6 l 2011 l 47
• Kaliiperi Luodin tyyppi Norma Lyijyk. 235A 480A 256A 236A 408A 227A 408A 480D 266D Luodin Nop. paino g Vo m/s 9,0 10,1 9,7 10,7 11,7 11,7 11,7 13,0 11,7 19,4 18,5 820 800 870 825 795 795 795 745 900 770 720 Energia Energia Lentorata, poikkeama cm Eo J E1oo J 50 100 150 200 250 3027 3232 3673 3643 3686 3686 3686 3608 4740 5765 4795 2579 2616 3029 3118 2772 3076 2174 2890 4110 4664 3719 1,1 1,4 0,7 1,0 1,7 1,4 1,3 2,2 0,3 1,8 2,6 2,7 3,1 2,3 2,6 3,4 3,0 2,9 3,9 1,9 3,4 4,4 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 -7,3 -8,4 -6,7 -7,2 -9,4 -8,1 -7,6 -9,4 -5,7 -9,2 -11 -19,7 -22,7 -18,1 -19,3 -25,9 -21,9 -20,8 -26,2 -15,2 -24,7 -30,2 6,5x55 SE 6,5x55 SE 308 Win 308 Win 308 Win 308 Win 308 Win 308 Win 300 Win Mag 375 H&H Mag 9,3x62 Kaksijalkaisen ampumatuen käyttö tuo varmuutta osumiseen. tusetäisyys. Se vaihtelee kaliiperin ja luodin mukaan, ollen välillä 150 ­ 200 metriä. Tällöin luoti käy neljä senttiä tähtäyslinjan yläpuolella, ja kauriiseen saadaan tappava osuma hieman GEE:tä pitemmältäkin ampumaetäisyydeltä tähdättäessä keskelle ruhoa. Hirvijahdissa tappava osuma-alue on huomattavasti suurempi. Tilanne on hyvin hallussa jos ase kohdistetaan 150 metrin etäisyydelle. Jos tällaista ampumarataa ei ole käytössä, voidaan ase kohdistaa sadan metrin radalla muutaman sentin ylös. Jos nyt joudutaan ampumaan esimerkiksi haavakkoa, niin lentoradan puolesta hyvän osuman saa vielä 200 metrin etäisyydelle. Ennakkoa on tällöin otettava tilanteen mukaan tarpeeksi. Tällaisessa tapauksessa kannattaa tarkkaan harkita tilannetta Jahtia varten ase on kohdistettava uudelleen jos kesällä on harjoiteltu kevyillä luodeilla. ja ottaa huomioon oma ampumataito, pitääkö edes yrittää parsia turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Tavallisimpien hirvipatruunoiden lentoradat eivät kovasti poikkea toisistaan kahden sadan metrin matkalla. Seuraavassa taulukossa on vertailun vuoksi muutamien tyypillisten patruunoiden teknisiä tietoja ja lentorataarvoja 250 metrin etäisyydelle. Jos ase on kohdistettu 150 metrin matkalle, poikkeamat 200 metrin etäisyydellä ovat viiden sentin sisällä. Ampumataitoa pitäisi hioa myös erilaisten tilanteiden varalle. Vanha ampumakoe opetti ampumaan vain seisaaltaan, vapaalta kädeltä. Jahtitilanteessa täytyy aina pyrkiä hyvään osumaan. Kaikkea mahdollista tukea tulee käyttää hyväksi ja näitä tilanteita tulee myös harjoitella, jotta oppii tuntemaan omat taitonsa ja rajoituksensa. Repputuolilla istuen, polvitukea käyttäen ampumista on hyvin helppo harjoitella jo ampumaradalla. Monilla ampumaradoilla on käytössä hirvitorni. Tornin kaide antaa hyvän tuen aseelle, kannattaa kokeilla. Asetta ei koskaan saa pitää kiinni kovaa puuta tms. vasten, välissä pitää olla vaimentimena vaikka käsi tai jotain muuta pehmikettä. Ammuntatukia on myös tarjolla, yksikaksi- ja kolmijalkaisia. Kaksijalkainen ampumatuki on esimerkiksi Afrikassa käytännössä pakollinen, ampumatilanteen tullessa ammattimetsästäjä tarjoaa sitä hyvin nopeasti käyttöön. Myös sellaisen käyttöä kannattaa harjoitella. Varmistu osumapisteestä Eri luoteja ammuttaessa pitää varmistua niiden osumapisteestä. Ballistiikkataulukoiden mukaan kevyellä ja raskaalla luodilla on vain pari senttiä eroa sadan metrin etäisyydellä. Käytännössä kuitenkin ero eri painoisilla luodeilla saattaa olla kolmekymmentä senttiä ko. matkalla. Jotkut aseet, mitä paksumpi ja lyhyempi piippu, ampuvat kaikki luodit parhaimmillaan lähes samaan reikään. Tähän ei ole mitään nyrkkisääntöä, vaan tilanne on kokeiltava omalla aseella. Jahtia varten ase on kohdistettava uudelleen jos kesällä on harjoiteltu kevyillä luodeilla. Patruunaa valittaessa ei välttämättä kannata kuunnella sellaisen kaverin mielipiteitä, jonka sukulainen on ampunut pari hirveä huonoin tuloksin. Seuraamalla jahdissa ja lahtivajalla tapahtumia, oppii melkoisesti ja omakohtainen testaus antaa varmuutta valintaan. l Vasemmalla Barnes avautuu hitaasti, oikealla Hammerhead hyvin nopeasti. Sakon Hammerhead 256A upposi 36 cm, mutta kanava on huomattavan laaja. 48 l Metsästäjä l 6 l 2011
• Eräaatoksia valtion mailta Erävalvonnan havaintoja Hyvän kanalintusyksyn lieveilmiöt Lintusyksy on hyvä. Metsästäjät ovat päässeet kouluttamaan koiriaan ja omia erätaitojaan runsaissa saalistilanteissa, ja saalista on voinut ottaa reppuunkin ihan hyvällä omallatunnolla. Erävalvonnan havainnot tuovat huonojakin terveisiä. Lintuja on paikoin ollut niin paljon, että ne eivät ole kaikki metsään mahtuneet vaan reunimmaisten on pitänyt tulla tien penkalle seisoskelemaan. Tästä on muodostunut liian suuri houkutus joillekin metsästäjille. He ovat päättäneet hetkeksi hypätä pois metsästäjän roolista maantierosvon rooliin. Eihän se kovin suurelta rikokselta tunnu, kun niitä lintuja on niin paljon, vahvistettujen laskentatulostenkin mukaan. Näitä autosta ampumisia on tullut ilmi huolestuttavasti enemmän kuin aiempina syksyinä. Ajoneuvosta pyynti ei tapahdu vahingossa. Aseen on oltava valmiiksi ladattu tai ainakin nopeasti ladattavissa. Tilanteessa on vähän kiire. Huomiokykyä pitää jakaa ampumisen lisäksi siihen, ettei kukaan näe. Tässä on olemassa metsästysrikoksen lisäksi ainekset myös ampuma-asevahingolle. Jos vielä sattuu valvontatilanne samaan yhteyteen, saattaa hermoilu johtaa vahingonlaukaukseen. Aseturvallisuudesta ja sitä ohjaavan lainsäädännön tiukentamisesta käydään parhaillaan keskustelua. Metsästäjät kokevat osan esillä olleista ehdotuksista ylilyönteinä. Yhteinen vaikutusmahdollisuutemme valittavien ratkaisujen järkevyyteen on toimia tarkasti jo olevien sääntöjen mukaan. Toivottavasti on vain sattumaa, että tämän syksyn tarkastuksissa on havaittu huolimattomuutta itselataavien haulikoiden rajoittimissa. Vailla rajoitinta oleva asehan ei ole laiton, mutta sellaisen käyttäminen metsästykseen sallittua suuremmalla patruunakapasiteetilla on. Kaikki metsästäjätutkinnon suorittaneet tietävät miten asia on hoidettava, ehkä asemyyjät voisivat tässä ottaa vielä muistuttajan roolia. Erärikospaikka voi nykyisin olla myös kirjoituspöytä ja rikoksen tekoväline tietokone. Valtionmaiden metsästysoikeuden käyttämisestä säädetään metsästyslaissa. Paikkakuntalaisen vapaa metsästysoikeus määritellään omana selkeänä lainkohtanaan; sen lisäksi lain 6 luku velvoittaa, että metsästysoikeudet valtionmailla ohjataan ensisijaisesti niille, joilla ei muuta metsästysmahdollisuutta ole. Hirvenmetsästysoikeuksia myönnettäessä se tarkoittaa sitä, että etusija annetaan hakemukselle, jossa on eniten hakijoita ilman muuta metsästysmahdollisuutta. Tämä on houkutellut joitakin kirjaamaan porukkaansa hakijoita, jotka eivät itse edes tiedä olevansa kyseisellä listalla. Kokeneelle hakemusten käsittelijälle ristiriitaiset vastaukset tarkentaviin kysymyksiin alkavat joskus vaan haisemaan. Näihin on joissakin tapauksissa liittynyt metsästäjätutkinnon ja hirvenammuntakokeen väärennöksiä. Silloin on ollut syytä antaa asia jo poliisin tutkintaan. Erkki Turtinen Joskus metsästäjät kokevat kiusallisena julkisen keskustelun metsästyksen rikkeistä ja epäkohdista. Varsinkin jos keskustelun aloittaja tulee ns. omista joukoista, se herkästi tuomitaan oman pesän likaamisena. Asia kuitataan usein sillä, että esimerkiksi autosta ampuminen ei ole metsästystä. Ei toki olekaan, mutta epäkohta ei kuitenkaan poistu ainakaan vaikenemalla. Laittomuudet metsästyksessä on syytä selkeästi ja julkisesti tuomita, koska ne toimivat juuri toiseen suuntaan kuin muinaisen Metsästäjäin Keskusjärjestön lanseeraamat edelleen ajankohtaiset metsästyksen eettiset ohjeet. Ohjeet sisälsivät mm seuraavia pääkohtia: Edistä toiminnallasi metsästyksen arvostusta ­ Huolehdi kestävän käytön periaatteen toteutumisesta ­ Osoita kunnioitusta riistaeläimille ­ Pidä huolta turvallisuudesta Erävalvonta toimii kuten ilmapuntari tai kuumemittari. Se kertoo mahdollisesta muutoksen suunnasta ja siitä, että jossakin on vikaa. Taudin perussyytä se ei kerro, eikä sitä onko päällä pahakin tauti, nykyresursseilla suuri osa rikkeistä jää paljastamatta. Täydellistä tilannekuvaa emme saa vaan arvion siitä ollaanko menossa parempaan vai huonompaan suuntaan jonkun asian suhteen. Valvonnan antama tilannekuva ei luonnollisesti myöskään korjaa epäkohtia. Erävalvonta antaa vihjeitä asiain tilasta metsässä, näitä merkkejä kannattaa pyrkiä tulkitsemaan ja tehdä riittävät korjausliikkeet. LÄHETTÄVIEN RIISTAKAMEROIDEN UUSI AIKAKAUSI ON ALKANUT UOVISION UM562 DATAKAMERA 8MP * Edullinen internet lähetys * Toimii kattavassa GPRS verkossa * Reaaliaikaista valvontaa - Rajaton määrä kuvia vain 9.90e /kk ! - Edullinen ylläpitokustannus vs MMS lähettävä kamera - ETUPAKETTI: Mukana 1kpl Saunalahden PrePaid liittymä MAAHANTUONTI LOPETA KALLIIDEN MMS KUVIEN LÄHETTELY ! Datakamera lähettää kuvat sähköpostitse matkapuhelimeen tai tietokoneelle 339e Jälleenmyynti: Eräkontti, RXTX-Tuote, Eagle-Card, Pro Experience, Aseliike Rantanen, JohnBear, Asekellari, Rautia Rosenback, Urheilu Koskimies, EF-Security, Eränetti verkkokauppa Eränetti Katso lisää nettisivuiltamme Metsästäjä l 6 l 2011 l 49
• Mikko Alhainen, projektipäällikkö Kotiseutukosteikko Life+, Suomen riistakeskus & Jörgen Hermansson, riistanhoidonneuvoja, Suomen riistakeskus Kauljärvi sai uuden elämän ­ lähes 13 hehtaaria kunnostettua vesilintuelinympäristöä parantaa pintavesien laatua Laitilan Padon kylässä sijaitseva Kauljärvi on kokenut saman kohtalon kuin moni muu järvi viimeisen 100 vuoden aikana. Kuivatuksen ja umpeenkasvun seurauksena järvestä katosi vesi ja sen mukana sorsat. Tuloksena oli pajua puskeva hyllyvä suo. Maanomistajien ja metsästysseuran yhteistyö loi järvikuiviosta vesilintuparatiisin, joka vähentää ravinnekuormitusta ja nostaa maan virkistysarvoa metsästäjille, kyläläisille ja maanomistajille. Yhteinen tahtotila, yksimielisyys ja talkoohenki mahdollistivat hankkeen toteuttamisen. 50 l Metsästäjä l 6 l 2011 Kauljärven vesijätön ympärille rakennettiin patopenger. Kasvukauden ulkopuolella ja tulvien aikaan ravinnerikkaat vedet ohjataan kosteikkoon padon läpi vietyjen tulvaputkien avulla. Padon avulla järven keskelle jäävä koskematon luhta-alue muuttuu vajaan puolen metrin syvyiseksi vesilintujen lastentarhaksi samalla kun padon rakentamisen yhteydessä muodostuneet syvänteet pysäyttävät tulvavesien irrottamaa maa-ainesta. Kauljärven suunnitelman ja hankkeesta kertovia esitelmiä löydät osoitteesta www.riista.fi riistanhoito riistakosteikot. S l Syksyllä 2008 alueen maanomistajien muodostama perkausyhtiö lähti selvittämään mahdollisuuksia järvikuivion muuttamiseen kosteikoksi. Paikallinen metsästysseura Laitilan Kaiku oli juonessa mukana, ja muiden rahoitusmahdollisuuksien selvittämisen ohessa Kauljärvi ilmoitettiin kosteikkokartoitukseen. Rahoitusmahdollisuudet selkenivät, kun riistahallinnon suunnalta tuli vinkki maatalouden kosteikkotuen käyttömahdollisuudesta. Järvikuivio täytti vesiensuojelukosteikon tiukanpuoleiset tukiehdot. Näköpiirissä oli siis varsin iso hanke. Kahdeksan maanomistajan alueelle ulottuvan kosteikkohankkeen eteenpäin viemiseksi perustettiin nelihenki- nen ohjausryhmä. Maanomistajat Kari Laaksonen, Harri Suominen, Tapio Kuusisto ja Jorma Vainio-Kaila sekä Laitilan Kaikun puheenjohtaja Matti Lähteenmäki ottivat vetovastuun kylän yhteisestä hankkeesta. Kosteikon perustaminen astui askeleen lähemmäs todellisuutta, kun metsästysseuran kokous teki yksimielisen päätöksen: Laitilan Kaiku lähtee vetämään kosteikkohanketta ja toimii tuen hakijana. Maanomistajat vuokrasivat Kauljärven hallintaoikeuden metsästysseuralle. Ilman maanomistajien virallista suostumusta ELY-keskus ei voi myöntää Harri Adolfsson
• rahoitusta maatalouskosteikon perustamiseen. ­ Yksimielisyys olikin edellytys onnistumiselle, samoin hyvä suunnitelma ja ELY-keskuksen asiantuntija, joka auttoi korkojen määrittelyssä, sanoo Kari Laaksonen. ­ Mutta tässäkin tarvittiin maalaisjärkeä toteutusvaiheessa ja onneksi kaivinkoneurakoitsija oli erittäin pätevä, hän naurahtaa. Kauljärven kosteikkohanke on malliesimerkki maanomistajien, metsästäjien ja muiden kyläläisten yhteisvoimin toteuttamasta luonnonhoitohankkeesta. Laajat siirreltävät teräsponttoonit koneen alla paransivat kantavuutta. Ilman kelluvaa alustaa urakka olisi ollut tavalliselle kaivinkoneelle mahdoton. hän vesistöjä. Ja tosi monta järveä on kokenut saman kohtalon kun Kauljärvi ennen sen kunnostusta. Rahoitus hakuun kesäkuussa, pajukolle kyytiä maaliskuussa Toissatalven lumimassojen aiheuttaman kevättulvan jälkeen Kauljärven suunnittelu pääsi käyntiin riistahallinnon, ELYkeskuksen, WWF:n ja kyläläisten yhteisellä maastokäynnillä. Kuivaa järveä kiertäessä kosteikon rakentamismahdollisuudet selkenivät. Silloisen Metsästäjäin keskusjärjestön ympäristötukihanke ja sen projektityöntekijä Mikko Alhainen otti suunnittelun vastuulleen. Kauljärvellä oli edellytyksiä toimia esimerkillisenä vesilintujen elinympäristökunnostuksena vesiensuojeluhyödyn lisäksi. Kosteikkosuunnitelma saatiin valmiiksi kesäkuun alussa, ja se lähti varsinaisen tukihakemuksen liitteenä Varsinais-Suomen ELY-keskukseen ennen kuun loppua. Viime talven lumipeite oli paksuimmillaan, kun pitkään odotettu vastaus tuli helmikuun lopussa. ELY-keskus myönsi rahoitusta lähes 140 000 euroa. Puuston poisto tulevan padon paikalta aloitettiin heti maaliskuun alkupuoliskolla. Suoteloilla ja energiapuukouralla varustettu kaivinkone raivasi lähes 250 mottia pajua ja koivua. Kaivurin tamppaamaa uraa pitkin risut saatiin ajettua vesijätöltä tien varteen kasalle vain muutama päivä ennen Kauljärven peittymistä metrisen kevättulvan alle. Syysateet täyttivät järven päivässä Syyskuun alussa kesän satamatta jääneet vedet löysivät tiensä kylälle. Muutaman päivän aikana satoi yli sata milliä, ja vaikutus näkyi järvessä nopeasti. ­ Aamulla töihin lähtiessä järvi oli kuivana ja kaivantojen pohjat mustana, mutta illalla kotiin ajaessa järvi lainehti ja ensimmäiset sorsat uiskentelivat kasvillisuuden rajassa, kertoo Laitilan Kaikun kosteikkovastaava Kari Laaksonen. ­ Syksyn aikana veden valtaama rauhallinen luhta-alue on houkutellut vesilintuja puoleensa oikein mukavasti. Jo kuukauden järvellä on asustellut yli 50 heinäsorsan parvi, hän jatkaa. ­ Ensimmäistä kertaa miesmuistiin hanhet ovat viihtyneet viereisellä pellolla, ja moneen kertaan ne ovat kierrelleet järveä laskeutuminen mielessä, Harri Suominen kuvailee järven vaikutusta linnustoon. ­ On ollut erittäin mielenkiintoista seurata hankkeen etenemistä siitä asti kun Kari otti minuun ensimmäistä kertaa yhteyttä, sanoo riistanhoidonneuvoja Jörgen Hermansson. ­ Kauljärvi on erittäin tärkeä vesilinnuille sekä tuottoalueena että levähdyspaikkana erityisesti täällä Varsinais-Suomessa, missä on tosi vä- Kustannusarvio, kilpailuttaminen ja rahoitus ­ Kustannusarvio piti hyvin paikkaansa, ja onneksi päätettiin laskea sen varaan, että kaivutyöt tehdään ponttoneilta. Tuntitaksa on suurempi ponttonilta työskentelevältä koneelta, mutta riskit ovat pienempiä ja ennalta on tosi vaikeaa tietää kantaako pohja vai ei, sanoo tyytyväinen suunnittelija Mikko Alhainen. ­ Kustannusarvio tehtiin lähelle maksimirajaa, joka on 11 500 euro/ha. Onkin parempi laskea kustannukset varman päälle kuin huomata kesken työn, että rahat eivät riitä. Onkin muistettava että vaikka rahoitus on myönnetty, kustannukset korvataan vasta jälkikäteen kuittia vastaan. Tässä tukimuodossa talkootyötä ei korvata. Suunnittelukustannukset voi toki sisällyttää kustannusarvioon. Näin mittavassa hankkeessa edellytetään myös, että kaivutyöt kilpailutetaan. Tapio Kuusisto, Kari Laaksonen ja Harri Suominen ovat tyytyväisiä kotijärvensä uuteen ilmeeseen kuten kaikki muutkin kosteikkohankkeen parissa toimineet. Yksimielisyys alueen kahdeksan omistajan kesken sekä metsästysseuran kanssa oli perusedellytys hankkeen toteuttamiselle. Ideasta kosteikoksi kolmessa vuodessa Maatalouden kosteikkotuki mahdollistaa mittavan kosteikkohankkeen toteuttamisen. Suunnittelun, tukihakemusten ja jälkikäteen kuittien perusteella tapahtuvien maksatusten paperityöt vievät aikaa vähintään kaksi vuotta ennen kuin 18-metrinen puomi heilui elokuussa Viime kesän sademäärät vaihtelivat alueellisesti paljon. Kosteikkohankkeen onneksi ukkossateet eivät osuneet juuri Kauljärven ympäristöön. Matalalla pysyneet vedet helpottivat töitä, kun kaikki oli mahdollista tehdä kuivatyönä. Noin kolme viikkoa pitkäpuomi rakensi patopengertä ja laajempia avovesilampareita kahdessa vuorossa. Parin kuution kauhalla pehmeä turvemaa ja patosydämeksi laitettu pohjasavi siirtyivät vauhdilla. Kaivutöiden viimeistelyn yhteydessä asennettiin järven kiertäviin kuivatusojiin ja patopenkkaan neljä säätöpatoa ja tulvaputket, joilla vesi ohjataan kosteikkoon. Metsästäjä l 6 l 2011 l 51 Mikko Alhainen
• Leveä ja loivapiirteinen patopenger kestää tulvavesien painetta, ja sitä on helppo hoitaa esimerkiksi traktorilla niittämällä. Patoon ja ympäröiviin ojiin asennettujen säätöpatojen avulla kosteikon ja pelto-ojien vesipintaa voi säädellä monipuolisesti. Kesällä järven vesipinta voidaan pitää ympäröiviä pelto-ojia ylempänä. Paikallinen metallimies rakensi munkki- eli säätöpadon rakenteet valmiin teräsrummun päähän. Edullinen ja toimiva ratkaisu toimii esimerkkinä muille kosteikkorakentajille. kosteikko on siirtynyt haaveista todellisuuteen. Kauljärvellä työt etenivät nopeasti sen jälkeen, kun tuen hakuun tarvittava suunnitelma oli laadittu. Onneksi on olemassa innokkaita ihmisiä, jotka tukijärjestelmän vaikeuksista huolimatta haluavat panostaa vesiensuojeluun, luonnon monimuotoisuuteen ja vesilintujen elinolosuhteisiin. Kauljärvellä paikallisen metsästysseuran kosteikkovastaava Kari Laaksonen on tehnyt mittavan työn yhdessä muiden seuran puuhamiesten kanssa organisoidessaan suurta ja vaativaa kosteikkohanketta. Kauljärven kosteikkohanke eteni jouhevasti, ja se toimii malliesimerkkinä maanomistajien, metsästäjien ja muiden kyläläisten yhteisvoimin toteuttamasta luonnonhoitohankkeesta. Laitilan Padon kylän asukkaiden ja kosteikkoaktiivien esimerkkiä kannattaa seurata ja toteuttaa omalle kylälle kosteikko, lähiluonnon helmi, jolla viihtyvät niin vesilinnut kuin ihmisetkin ja joka puhdistaa lähivesistöjä. Jokaiseen hankkeeseen liittyy jonkinlainen vastoinkäyminen. Kauljärven kosteikossa se liittyi rahoitukseen. Kari Laaksonen ­ Maatalouden investointituet maksetaan jälkikäteen ja Laitilan Kaiku haki paikallisesta pankista lainaa laskujen maksuun. Pankki vaati vakuudet, joita kyläläiset pyysivät kaupungilta. Kaupunki ei kuitenkaan ryhtynyt takaaman metsästysseuran velkaa, ja tästä sisuuntuneena Kauljärven maanomistajat päättivät taata seuran lainan henkilökohtaisesti, Laaksonen kertoo. l Kauljärven kunnostuksen vaiheet Lokakuu 2008: idea Kauljärven perkausyhtiön kokouksessa Tammikuu 2010: toimintaidea esitellään metsästysseuralle Huhtikuu 2010: asiantuntijaryhmän vierailu kohteessa Suunnittelijan valinta ELY-keskus toteaa, että hankkella on edellytyksiä saada rahoitusta Kauljärven valuma-alue on 525 ha, josta peltoa on 130 ha. Maatalouden kosteikkotuki * Maatalouden vesiensuojelun ehdot täyttäville kosteikoille on mahdollista saada tukea jopa 11 500 euroa/hehtaari. Tukihakemuksen viimeinen jättöpäivä on todennäköisesti 30.kesäkuuta. Tukihakemuksen liitteenä on oltava kosteikkosuunnitelma. Usean maanomistajan maille ulottuvassa kosteikossa tarvitaan myös vuokrasopimukset toteuttajatahon kanssa. Alueelliselta ELY-keskukselta tai muulta asiantuntijataholta kannattaa kysyä apua ja neuvoja jo ennen suunnittelun aloittamista. Lisätietoja, apua ja yhteystietoja löytää ELY -keskuksista ja neuvontajärjestöiltä sekä osoitteesta www.riista.fi riistanhoito riistakosteikot ei-tuotannollisten investointien tuki maatalouden monivaikutteisen kosteikon perustamiseen. Valuma-alueesta oltava peltoa vähintään 20 % ja kosteikon osuus valuma-alueesta vähintään 0,5 %. Sopimusala vähintään 0,30 hehtaaria. * Peltoprosentti koko valuma-alueesta oli noin 25 %, joka ylittää vaaditut 20 %. Kosteikon koko kuuluu olla vähintään 0,5 % koko valuma -alueesta, ja tässä tapauksessa kosteikon pinta-alaksi muodostui 12,5 ha, mikä on 2,4 % valuma-alueesta. Metsästysseura päättää ryhtyä projektin vetäjäksi. Metsästysseura nimittää ohjausryhmän. Metsästysseura ja maanomistajat allekirjoittavat sopimuksen alueen käytöstä. Paikallisen Leader-toimintaryhmän puoltava lausunto Kesäkuu 2010: suunnitelman ja kustannusarvion valmistuminen Kesäkuu 2010: hakemuksen jättäminen Helmikuu 2011: ELY-keskuksen myöntävä päätös Huhtikuu 2011: Väliaikaisen rahoituksen järjestäminen Kilpailutus ja hankinta raivaus kaivutyöt materiaalit Huhtikuu 2011: kosteikon koneellinen raivaus Heinä­elokuu 2011: kaivutyöt, säätöpatojen ja tulvaputkien asentaminen Kesällä 2012 korjataan mahdollisia vaurioita. Patopenkereen pintatyöt Kauljärven kosteikko on osa Padon kylän asukkaiden aktiivista toimintaa. Kyläläiset ovat aktiivisia monissa yhdistyksissä, ja ovat mm. kunnostaneet vanhan koulun kylätaloksi paikallisen Leader-toimintaryhmän tuella. 52 l Metsästäjä l 6 l 2011
• Mikko Alhainen, projektipäällikkö Kotiseutukosteikko Life+, Suomen riistakeskus Kotiseutukosteikkoja rakennetaan Kevään ja kesän aikana löytyi joukko kosteita notkoja sekä kuivattuja järviä, lampia ja rimpisoita, joista on mahdollista kehittää elämää kuhisevia kosteikoita eli vesilintujen lastentarhoja. Tulevien mallikosteikkojen suunnittelu on täydessä vauhdissa, ja muutamalla kohteella hanke on edennyt käytännön toteutukseen. l Maanomistajien ja paikallisten yhdistysten kanssa sovittuja mallikohteita on jo 31, joiden lisäksi kosteikon rakentamisen mahdollisuuksia selvitetään lähes kymmenellä kohteella yhdessä maanomistajien ja sidosryhmien kanssa. Toimenpidesuunnitelma on valmiina jo puolella kosteikoista, ja muiden osalta työ jatkuu talven ja ensi kevään aikana. Suunnitelman valmistumisesta konetöiden alkuun vierähtää usein aikaa jopa kuukausia. Sääolot, mahdolliset viranomaisten lausunnot ja monet muut asiat vaikuttavat käytännön toteutuksen aloittamiseen. Kaivinkoneet ovat siirtäneet paperille tehdyt piirustukset maastoon padoiksi, penkoiksi ja kaivannoiksi jo viidellä kosteikolla. Parilla padotulla kohteella vesipinta nostetaan tavoitetasoon vasta ensi kesänä, kun pato on saanut painua ja tasaantua talven ajan. Kosteikolla kolmesta vesipeili jo välkehtii entisen pusikon paikalla. Härmälän kosteikko Sauvossa, Järvelän kosteikko Salossa, Pappilanluhta Lieksassa, Elinlampi Ilomantsissa sekä Välitalon kosteikko Pudasjärvellä ovat hankkeen ensimmäisiä toteutettuja kohteita. Talven aikana saadaan valmiiksi myös Lahnasen kosteikko Kiuruvedellä ja Peräsuo Pieksämäellä. Tätä kirjoittaessa todennäköiseltä näyttää myös Heinolan Hujansalon ja Raaseporin Isoahteen kosteikkojen rakentaminen ennen ensi kevättä. Riistakeskuksen mallikosteikoista muodostuu koko maan kattava verkosto, jonka yhtenä tarkoituksena on toimia esimerkkinä ja innostajana lähiseudun ihmisille. Toivottavasti esimerkki synnyttää lukuisa uusia kosteikkoprojekteja ympäri maata. Kosteikkoihin on saatavilla rahoitusta monista lähteistä, mutta tärkeintä on maanomistajien hyväksyntä ja paikallinen innostus kosteikon rakentamiseen. Monilla padottavilla kohteilla kosteikon rakentaminen onnistuu vaikka talkoilla, kunhan tiedetään mitä ollaan tekemässä. Kotiseutukosteikko-hankkeen yhtenä tavoitteena on kouluttaa ja neuvoa maanomistajia, metsästäjiä ja paikallisten yhdistysten väkeä kosteikkojen monista hyödyistä ja kosteikkojen käytännön rakentamisesta esitelmien ja koulutusiltojen avulla. Onko teidän metsästysseuralla, kotijärven suojeluyhdistyksellä tai aiheesta kiinnostuneella porukalla halua saada lisätietoa kosteikoista ja riistanhoidosta? Jos kosteikko- ja riistanhoitoillan järjestäminen kiinnostaa, ota yhteyttä alueesi riistanhoidonneuvojaan tai projektipäällikkö Mikko Alhaiseen (p. 050 911 1288, mikko.alhainen@riista.fi). l Life+-hankkeen mallikosteikot muodostavat valtakunnallisen esimerkkikohteiden verkoston: (lupanro 326/MML/11) l Sinisellä merkityt kohteet on rakennettu tai työn alla. l Vihreät ovat tulevia mallikosteikkoja. Välitalon kosteikolla Pudasjärvellä vedenpinnan säätely hoituu ns. virtaamapadolla. Yksinkertainen ratkaisu mahdollistaa vesilintuympäristöksi kunnostetun 60-luvulla kuivatetun rimpisuon vesipinnan säätelyn. Maanomistaja Jouni Jaakola auttoi konekuljettaja Raimo Hökkää teettämänsä säätöpadon asentamisessa lokakuussa 2011. Juha Siekkinen. l Osa neuvottelun alla olevista kohteista on merkitty vaalealla pallukalla. Tarkempi kohdelista löytyy osoitteesta www.kosteikko.fi. Ensimmäinen kohde-esittely on jo netissä. Käy tutustumassa Härmälän kosteikkoon www.kosteikko.fi mallikosteikot Varsinais-Suomi, Härmälä. Metsästäjä l 6 l 2011 l 53
• Mauri Soikkanen OSA 1. "Metsä-Kala" 100 vuotta S 54 l Metsästäjä l 6 l 2011 Melko tarkalleen 100 vuotta sitten marraskuussa 1911 ilmestyi Metsästys ja Kalastus ­lehden ensimmäinen numero. Se oli lehden näytenumero, n:o 0, ja se kertoi, että vuoden 1912 alusta alkaa ilmestyä suomalaisille urheilumetsästäjille ja ­ kalastajille tarkoitettu lehti, ja sen nimenä on Metsästys ja Kalastus. Lehti juhlii nyt satavuotista taivaltaan. l Suomen vanhin metsästysseura, helsinkiläinen Suomen Metsästysyhdistys, joka oli perustettu jo 1865, alkoi julkaista suomenkielistä metsästäjille suunnattua lehteä "Suomen Metsästystä" jo 1906. Lehden taival oli alusta alkaen hyvin vaivalloinen, eikä tilaajia tahtonut riittää, joten lehti päätettiin lopettaa syksyllä 1911. Silloin heräsi kuitenkin ajatus ottaa mukaan myös urheilukalastajat, jotta lukijakunta olisi laajempi ja lehden talous turvatumpi. Metsästys-nimeen otettiin mukaan myös kalastus, ja näin syntyi lehti. joka on ilmestynyt samalla nimellä aina myöhäissyksystä 1911 saakka. "Metsä-Kala" oli pitkään pienikokoinen, lähes taskuun mahtuva lehti, joka kasvoi normaalin aikakauslehden kokoon Järjestölehdestä se alkoi Lehden ensimmäinen päätoimittaja oli A. E. Salmelainen, ja hänen tukenaan oli nimekäs toimituskunta, jonka jäsenet olivat silloisen Metsästysyhdistyksen johtomiehiä. Tuolloin niin metsästyksen kuin kalastuksenkin taloudellinen merkitys oli vielä suuri ja lehti korosti urheilullisen pyynnin virkistävää merkitystä: "Kehitys viittaa siihen, että metsästyksen ja kalastuksen merkitys urheiluna kasvaa sitä mukaa, kun niiden ammatillinen merkitys vähenee. Meillä ei ole varaa enää harjoittaa suurkalastusta järvissämme eikä ammattimetsästystä yhä harvenevissa metsissämme. Sijaan on tultava vähemmän tuhoisa pyyntitapa, ja se on niiden urheilullinen harjoittaminen". Näiden ylevien periaatteiden mukaan lehti toimi Suomen Metsästysyhdistyksen suomenkielisenä julkaisuna aina vuoden 1920 loppuun, jolloin se päätettiin lopettaa kannattamattomana. Syynä oli se, että nuori Suomen valtio päätti lakkauttaa aiemmin lehdelle annetun valtionavun, joka oli edellyttänyt valistuksen jakamista metsästävälle kansalle. Suomenkielisen erälehden taival näytti loppuvan vajaan kymmenen vuoden ilmestymiseen. Onneksi yksityishenkilöt tulivat apuun. Puuhamiehenä oli Kalle Rikala, lääkäri ja myö- vasta 1976. Vanhempi erämiespolvi muistaa vielä hyvin tämän pienikokoisen lehden ja sen kansikuvat, jotka olivat silloisten luontokuvaajien mestariteoksia. Kuvassa vuoden 1957 joulukuun kansilehti, kuvaajana Onni Terävä. hemmin professori, joka sai tuekseen vastaperustetun Suomen Urheilukalastajain Liiton sekä muutamia yksityishenkilöitä. Heitä olivat kirjailija Juhani Aho, kalastusneuvos E. Hellevaara ja toimittaja, maisteri Yrjö Ylänne, josta tuli alan ammattilaisena lehden päätoimittaja. Näin alkoi Metsästyksen ja Kalastuksen uusi vaihe, joka alkulehdellä sai lisänimen "uusi sarja".
• Vilkkaan kehityksen aikaa 1920- ja 1930-luvut olivat lehden vilkasta kehityksen aikaa. Maahan oli vastikään perustettu metsästysseurojen ja urheilukalastusklubien keskusliitot, Suomen Urheilukalastajain Liitto ja Suomen Yleinen Metsästäjäliitto, joiden äänenkannattajana lehti toimi. Se julkaisi liittojen tiedotuksia ja uutisia, mutta myös runsaasti kotimaisten asiantuntijoiden ajankohtaisia kirjoituksia riistamailta ja kalavesiltä sekä eräkirjailijoiden kuvauksia. Heitä olivat mm. Juhani Aho, A.E. Järvinen, Ludv. Munsterhjelm, Paavo Ruotsalainen ja Eliel Vartiainen sekä lehden toimittajat Kalla Rikala ja Yrjö Ylänne, jotka olivat erittäin ahkeria kirjoittajia. 1930-luvun lopulla alkoivat yksityisten omistajien voimat ehtyä. Enää olivat aktiivisesti mukana Kalle Rikala ja Yrjö Ylänne. Heille oli käynyt selväksi, että silloinen aikakauslehti ei enää tullut toimeen ilman asiamiesverkkoa ja mainontaa, joka oli mahdollista vain jonkun kustannusyhtiön siipien suojissa. Näin päädyttiin Kustannusosakeyhtiö Otavaan, jonka silloinen toimitusjohtaja Heikki Reenpää oli innokas metsästäjä ja metsästäjäliiton hallituksen jäsen ja myöhemmin puheenjohtaja. Vuodesta 1939 alkaen lehti alkoi ilmestyä Otavan kustantamana. Eräalan keskusjärjestöt saivat vähitellen omat järjestölehtensä kuntoon, eikä Metsästys ja Kalastus enää ollut järjestöjen äänenkannattaja eikä neuvova opaslehti. alkutaipaleella. M&K:n palstoilla antoivat neuvojaan silloiset parhaat asiantuntijat. Metsästysasioista kirjoittivat mm. Tauno V. Mäki, Teppo Lampio, S.O.Lindgren, Pekka Sainio ja Heikki Suomus. 1960-luvun lopulla Yrjö Ylänne jäi eläkkeelle ja uudeksi päätoimittajakasi tuli Mauri Soikkanen. Hän oli koulutukseltaan biologi ja hänen aikanaan asiakirjoitukset saivat lisää jalansijaa ja avustajaksi tuli nuoria riista- ja kalabiologeja, jotka välittivät uutta tietoa. "Luonto ja sen tuntemus, riistaeläimet ja kalat sekä niiden elintapojen hyvä tuntemus ovat eränkävijän peruslähtökohtia. Vasta niiden pohjalta voi onnistua pyynnissä, ja näin voi täysin sie- Sotavuodet koettelivat myös lehdistöä Sotavuodet koettelivat niin Metsästystä ja Kalastusta kuin muutakin lehdistöä paperinsäännöstelyineen ja sensuureineen, mutta rauhan tultua alkoi vilkas jälleenrakennus myös lehdistössä. 1950-ja 1960-luvut olivat lehden ja sen päätoimittajan Yrjö Ylänteen huippuvuosia. Metsästys ja Kalastus oli tärkeä neuvontakanava eräalan harrastajille, joilla omat järjestölehdet olivat vielä silloin Yrjö Yllänne (1888-1971) oli Metsästyksen ja Kalastuksen päätoimittajana lähes puoli vuosisataa vuodesta 1921 alkaen, jolloin lehti saavutti vankan luottamuksen metsästäjien piirissä. Päätoimittajatyönsä ohessa hän kirjoitti metsästys- ja kalastusoppaita, toimitti vuosikirjoja ja kirjoitti kaunokirjallisiakin muisteluita eräpoluiltaa. Hänen "Metsästäjän käsikirja" (1926, viisi painosta) oli parin metsästäjäsukupolvemme ainoa opaskirja. Metsästäjä l 6 l 2011 l 55
• mauksin nauttia onnistuneen pyynnin tuomasta tyydytyksestä" olivat uuden päätoimittajan ajatuksia. nykyisin vajaat 50 000, ja lukijoita lehdellä on reilut 400 000. M&K ja metsästyslakikiemurat Järjestölehdestä vapaille markkinoille Eräalan keskusjärjestöt saivat vähitellen omat järjestölehtensä kuntoon, eikä Metsästys ja Kalastus enää ollut järjestöjen äänenkannattaja eikä neuvova opaslehti. Nyt sen oli kilpailtava laajalevikkisten lupa- ja jäsenmaksuihin perustuvien järjestölehtien kanssa uudenaikaisena aikakauslehtenä. Nykyaikainen harrastuselämä korostaa hyvin paljon välineiden merkitystä ja se näkyy myös Metsästys ja Kalastuslehdessä. Ase-esittelyt, patruunatestit ja muita metsästysvälineitä esittelevät kirjoitukset ovat saaneet säännöllisen sijan lehden palstoilla. Kaikki tämä on tullut käyttöön jo 1980-luvulla ja jatkuu uudellakin vuosituhannella. Ennen vuosisadan vaihdetta päätoimittaja vaihtui. Uudeksi päätoimittajaksi tuli Jussi Soikkanen. Metsästys ja Kalastus ei ole enää alansa ainoa aikakauslehti, vaan se on saanut järjestölehtien lisäksi kilpailijakseen monia kaupallisia saman alan harrastelehtiä. Lehti on kuitenkin säilyttänyt johtavan aseman alan arvostetuimpana lehtenä, ja siitä on kehittynyt riippumaton aikaansa seuraava erälehti, jolle on leimallista vankka perinne ja eräkulttuurin vaaliminen. Sata vuotta samalla nimellä ilmestynyt aikakauslehti on meillä harvinaisuus ja harvinaisuutta lisää sekin, että se on edelleen elinvoimainen. Sen levikki on Metsästyslaki ja sen valmistelut antaa hyvän kuvan metsästyksemme merkityksestä, ja siinä Metsästys ja Kalastus on ollut tiiviisti mukana koko historiansa ajan. Vuoden 1899 "Asetus metsästyksestä" sääteli eränkäyntiä, kun lehti alkoi ilmestyä, ja pian alkoi ilmaantua kirjoituksia, joissa tuotiin julki huoli hupenevasta riistasta, jota voimassaoleva asetus ei kyllin suojannut eikä asetus edistänyt riistanhoitoa. Eduskunnan laki- ja talousvaliokunta laatikin 1914 mietinnön, jonka pohjalta uutta lakia piti rakentaa. Perusteena olisi mm. kansalaisille vapaa metsästysoikeus "kruunun mailla", kuntalaisilla olisi metsästysoikeus yksityisilläkin mailla oman kunnan alueella ja kunnilla pitäisi olla oikeus ja valta antaa määräyksiä metsänriistan suojelemisesta. Metsästyksen ja Kalastuksen silloinen päätoimittaja A.E. Salmelainen kirjoitti sapekkaasti suunnitelmia vastaan ja häntä kismitti kuntalaisten vapaa oikeus oman kuntansa mailla, mutta kaupunkilaiset jäisivät ilman metsästyksen virkistävää vaikutusta! Lain uudistaminen jäi kuitenkin suurempien asioiden varjoon, sillä ensimmäinen maailmansota teki jo tuloaan Euroopassa, ja pian kansalaissota ravisteli maatamme. Metsästyslaki oli kuitenkin heti Suomen itsenäistyttyä eduskunnassa esillä. Jo kesällä 1918 ns. Liston komitea ryhtyi lakia uudistamaan, mutta uusin Jäniksen metsästys ajokoiralla on ollut suomalaisten metsästäjien perinteinen pyyntitapa, jota Metsästys ja Kalastus-lehtikin on vaalinut koko 100-vuotisen julkaisunsa aikana. Jänis on myös ollut siitä harvinainen riistaeläin, että sen metsästysaikaa ei ole juuri tarvinnut rajoitella. Se on ollut miltei poikkeuksetta syyskuun 1. päivästä helmikuun loppuun. perustein. Se ehdotti, että metsästysoikeus erotettaisiin maanomistuksesta ja siirrettäisiin kunnille, jotka käyttäisivät sitä hyväkseen vuokraamalla sopivia metsästysalueita yhdistyksille ja yksityisille. Järjestäytyneet metsästäjät olivat voimakkaasti suunnitelmaa vastaan, ja sitä oli myös Metsästys ja Kalastus. Sen silloinen toimittaja Kalle Rikala kirjoitti kolmiosaisen artikkelisarjan, jossa hän ruoti ehdotusta mm.: "Ei ole mitenkään jätettävä huomioonottamatta, miten kohtuutonta olisi, että lailla riistettäisiin maanomistajalta, joka luonnonystävänä tahtoisi rauhoittaa ja suojella eläimistöä oikeus siihen ja hänet pakotettaisiin vaieten sietämään, että vieraat aseistetut henkilöt samoilevat hänen tiluksillaan, häikäilemättä tuhoten kaiken sen riistan, mikä suojelutoimin on tuottanut hänelle iloa ja virkistystä". Metsästysoikeus jäi maanomistajalle Uutta metsästyslakia ei syntynyt vielä 1920-luvulla. Lain perusasioista oli edelleen suurta erimielisyyttä. Sosialidemokraatit katsoivat, että metsästys kuuluisi kaikille kansalaisille vapaaksi perusoikeudeksi, kun taas muut pitivät sitä maanomistajalle kuuluvana oikeutena. Lopulta kuitenkin monien eduskuntakäsittelyjen jälkeen laki vihdoin viimein hyväksyttiin 1934, ja Metsästys ja Kalastus julkaisi lain kokonaisuudessaan kesän 1934 numeroissa ja totesi tyytyväisyytensä. Omistusoikeus oli säilynyt maanomistajilla, mutta siitä oli jouduttu tinkimään, kun pohjoisten kuntien asukkaille myönnettiin metsästysoikeus valtion mailla. Sen katsottiin romuttavan pohjoisen riistanhoitopyrkimykset. Samoin lehti piti huonona, kun metsästys- ja riistanhoitoalueiden perustaminen jäi vapaaehtoisuuden varaan. Lehdelle jäi paljon uutta kerrottavaa ja myös valistettavaa. Uutta oli "metsästyslippu", joka piti jokaisen metsästäjän lunastaa. Läheskään kaikille ei aluksi selvinnyt, mihin "lippu" oikeuttaa tai velvoittaa. Maksamalla metsästyslipun eli riistanhoitomaksun metsästäjä kuului pitäjän riistanhoitoyhdistykseen, mutta yhdistyksellä ei kuitenkaan ollut maita tarjota jäsenilleen! Monet ymmärsivätkin asian niin, että lunastamalla "lipun" sai metsästää ainakin oman kuntansa alueella, ja moni maaomistaja taas ymmärsi, että jos metsästi vain omilla maillaan, ei mitään "lippua" tarvinnut. Valistettavaa siis lehdellä riitti. l 56 l Metsästäjä l 6 l 2011
• Metsästyksen suurlähettiläänä maailmalla Suomesta kestävän riistanhoidon vientimaa? n Vanha kliseen mukaan Suomi tunnetaan maailmalla joulupukista, Nokian soittoäänestä ja toisinaan vähän jurosta kansanluonteesta. Tulisiko meidät kuitenkin tuntea varsin edistyksellisestä riistaosaamisesta? Riistakantojen hoitosuunnitelmat, riistan elinympäristöjen huomioiminen ja hoito sekä metsästäjien laajamittainen vapaaehtoistyö ovat esimerkkejä asioista, joissa olisi ainesta myös vientituotteiksi! Suomalaisella riistasektorilla on menestyksellinen historia, joskin viimeisen vuosikymmenen harppaukset ovat olleet varsin edistyksellisiä tahdin yhä vain kiihtyessä. Varmasti näkyvimpiä kehitysaskeleita ovat olleet useille riistalajeille laaditut hoitosuunnitelmat, jotka on valmisteltu vastaamaan kansainvälisen lainsäädännön usein tiukkoihinkin vaatimuksiin. Kansainvälisesti huomionarvoisinta hoitosuunnitelmissa on ollut sosiaalisen kestävyyden ulottuvuus, sillä sekä kansalaiset että alueelliset ja valtakunnalliset sidosryhmät on osallistettu suunnitelmien valmisteluun ennennäkemättömällä tavalla. Näin hoitosuunnitelmat ovat samalla oivia työkaluja mahdollisten konfliktien hallinnoinnissa ­ konsepti, joka kiinnostaisi varmasti monia globaaleja toimijoita. justeerataan muutaman viikon kuluessa asetukseksi. Edistyksellistä, sanoisin! Kansainvälinen lajisto kaipaa lisähuomiota Maamme rajojen sisäpuolella elelevän riistalajiston hyödyntäminen ja hallinnointi alkaa olla jo kestävällä pohjalla, mutta rajat ylittävien lajien eteen meidän ­ ja samalla muiden maiden ­ on paiskittava töitä. Erityisesti vesilintujen kannanhoidossa riittää viilailtavaa ja kansainvälisesti sovittavia linjauksia, huolimatta viimeisistä elinympäristöjen parantamiseen tähtäävistä hankkeistamme. Pohjois-Amerikan mantereella käytössä oleva, vesilintujen muuttoreittien kokonaisvaltaisen hoidon hallinnointitapa "Flyway management" olisi sovellettavissa myös muualla, jos vain yhteinen tahtotila siihen löydettäisiin. Koska Suomella on suuri merkitys erityisesti vesilintujen tuottoalueena, maamme voisi toimia päänavaajana kyseisen hallinnoinnin edistämisessä myös Euroopassa. Esimerkiksi viime aikoina paljon puhuttaneen metsähanhen ympärille voitaisiin valmistella Venäjän ja Pohjoismaiden yhteishanke, joka sitten loisi kipinän laajempaan eurooppalaiseen metsästäjien yhteistyöhön vesilintujen hyväksi. Nisäkkäistä kansainvälistä yhteistyötä tarvitseva laji on metsäpeura. Laji ei tunnusta Suomen ja Venäjän välistä rajaa, vaan asustelee sen molemmin puolin. Sytykkeenä tarpeellisille toimenpiteille lajin suojelun edistämiseksi voitaisiin valmistella yhteistyösopimus, jossa molemmat maat tunnustaisivat peuran merkityksen, arvioisivat suojelun suuntaviivat sekä tarvittavat resurssit. Elinympäristöt kuntoon ja riistaa laskemaan Suurin uhka maailman luonnon monimuotoisuudelle, samalla myös riistalajistolle, on ihmistoiminnasta aiheutuva elinympäristöjen muutos ja heikentyminen. Suomalaiset metsästäjät ovat oivaltaneet tämän ja tarttuneet tuumasta toimeen. Oivana osoituksena tästä ovat vaikkapa lukuisat kosteikkojen kunnostushankkeet, joista merkittävimpänä tietenkin riistakeskuksen vetämä, EU:n luonnonsuojelurahaston rahoittama Kotiseutukosteikko Life. Metsähallitus on puolestaan toiminut edelläkävijänä kehittäessään menetelmiä riistan elinympäristövaatimusten huomioimiseksi metsätalouden toimenpiteissä ja ennallistamalla riistakohteita. Kysyntää tällaiselle osaamiselle olisi varmasti maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi metson soidinpaikkojen käsittelyopit tulisivat tarpeeseen niissä Euroopan maissa, joissa laji on huvennut liki sukupuuton partaalle. Metsästäjien sekä muiden vapaaehtoisten osallistuminen riistakantojen seurantaan ja laskentatulosten käyttäminen hallintopäätöksissä on liki ainutlaatuinen käytäntö. Viimeisimpänä uudistuksena syksyisten riistakolmiolaskentojen tulokset välittyvät uunituoreena suoraan metsästyksen kestävyydestä vastaavan maa- ja metsätalousministeriön käyttöön, jonka jälkeen metsästysajat Riista-alan vientituotteita maailmalle ­ mutta miten? Vaikka Suomessa on hyviä ideoita ja toimintamalleja riistataloudessa, ne eivät leviä itsestään muiden maiden ja lopulta riistan hyödyksi. Kansainvälisen yhteistyön lisääminen ja verkostoituminen ovat ratkaisevassa asemassa. Vaikka meidät tunnetaan jo tietyissä piireissä, osaamisellemme olisi varmasti laajempikin kysyntä, jolloin hyötyjinä olisimme pitkässä tähtäimessä myös me itse. Yksi kanava levittää suomalaista riistaosaamista ja vahvistaa samalla metsästäjien roolia luonnon monimuotoisuuden suojelussa, ovat erilaiset kansainväliset organisaatiot ja sopimukset, joiden alaisuudessa toimii metsästyksen kestävyyden edistämiseen tähtäävä elin tai ohjelma. Näillä foorumeilla suomalainen metsästäjä erottuu kyllä parhaana esimerkkinä osallistumisestaan todelliseen käytännön luonnonsuojelutyöhön. Mikko Rautiainen CIC/Metsähallitus Metsästäjä l 6 l 2011 l 57
• Teksti ja kuvat: Juha Immonen Pilven päiväkirjasta, osa 6 Pennusta "pelimieheksi" Pilvi omassa elementissään ­ tunturinummilla. Täällä huomaa irlanninsetterin viihtyvän parhaiten. 58 l Metsästäjä l 6 l 2011 E Pitkä jahtimatka Pennun matka "pelimieheksi" on monia mutkia ja ilon aiheita täynnä. Se vaatii ohjaajalta ja pennun perheeltä pitkämielisyyttä, mutta on yleensä saavuttanut eräänlaisen päätöksensä, kun koira täyttää vuoden. Moni asia on kuitenkin vielä edessä ja opittavana. l Ensimmäisen vuoden aikana pentu on oppinut jo perheen tavoille ja alkanut luottamaan ympärillään oleviin ihmisiin ja olemaan heidän ohjauksessaan. Pennulle on pitänyt asettaa rajoja ja sitä on saanut helliä ja rakastaa. Koiran ensimmäistä elinvuotta siihen kuuluvine kehitysvaiheineen ei voi saada enää takaisin ­ sitä ei kannata menettää kiireeseen. Sinä aikana voidaan saavuttaa jotain, joka kestää läpi koko koiran elämän. Sain kutsun treenaamaan ja metsästämään fasaaneilla Etelä-Suomeen. Tämä oli hieno mahdollisuus. Itä-Suomessa ei ole juurikaan mahdollista treenata enää kanalintukauden päättymisen jälkeen marras­joulukuussa. Lunta alkaa ol- la liikaa, eivätkä perinteiset metsäkanalinnut oleile enää niin merkittävästi hangen peittämällä maalla kuin sulanmaan aikaan. Liki kuusituntinen automatka sujui Pilveltä täysin ongelmitta yhdellä pissitauolla. Edellisistä päiväkirjamerkinnöistä on kulunut jo tovi aikaa. Pilvi on tuplannut pienen ikänsä, ja on nyt jo kahdeksan kuukauden ikäinen. Aiemmista "yöpymisharjoituksista" huolimatta nuoren neidin oli vähän vaikea totutella uuteen ympäristöön. Yö meni kuitenkin hyvin papan kainalossa nukkuen. Aamulla heräilimme kaikessa rauhassa ja siirryimme fasaanialueille. Mukana oli muitakin saman ikäisiä irlanninsettereitä. Oli mukava seurata muiden ohjaajien ja koirien edesottamuksia. Pilvi löysi kaksi fasaania harjoituksen aikana. Vasta nyt oivalsin, miten vaativaa kanakoiran ohjaaminen voi olla. On täysin ristiriitaista, että seisovalle koiralle annetun ylösajokäskyn jälkeen käsketään sitä olemaan taas heti paikallaan, kun lintu on siivittynyt. Tiivistettynä oppini oli, että minun pitää pystyä pysäyttämään koira ehdoitta missä tahansa tilanteessa, mutta sen pitää tuntua koirasta positiiviselta. Seuraavat viikot keskitymme siihen. Askelia eteen ja taakse Talvi on mennyt pakkasia pidellen, ja Pilvelle on pitänyt ostaa oikein loimi, kun sitä on pakkasissa paleltanut. Talvella hiihdeltiin ja kuntoa on kasvatettu maltillisesti, mutta viikonloppuisin on pyritty liikkumaan kuitenkin molempina päivinä. Kuuliaisuus on kasvanut, vaikka vauhti on kasvanut entisestään. Olemme eläneet aika normaalia elämää ilman suurempia koulutuksia. Olemme harjoitelleet noutoja, joissa tuli ihmeellinen lukko helmikuussa, eikä Pilvi hae nyt edes damia. Tästä olen konsultoinut monta osaavampaa koiraihmistä, ja saamani vinkit ovat olleet perin ristiriitaisia. Pitää luottaa omaan tuntumaan koirasta. Toivottavasti ongelma ratkeaa. Olen ilmoittanut Pilven näyttelyyn, joka on viikon päästä kesäkuun alussa. Osallistumme nuorten luokkaan, sillä vuosi Pilven elämästä täyttyi vajaa kaksi viikkoa sitten. Näyttelyä varten olemme harjoitelleet vähän taluttimessa juoksemista ja seisomista.
• Koira pitää pystyä pysäyttämään ehdoitta missä tahansa tilanteessa, mutta sen pitää tuntua koirasta positiiviselta. Ensimmäinen näyttely Tänä iltana ajoin takaisin kotiin Lapualta. Kesäkuisessa illassa oli mukava ajaa kotiin, kun oli saatu vielä näyttelyssä arvosteluksi erittäin hyvä. Se riittää hienosti meille, ja saimme samalla oikeuden osallistua kanakoirien metsästyskokeeseen. Läksin Pilven kanssa aamuyöstä ajamaan Lapualle kanakoirakerhon erikoisnäyttelyyn. Pilvi oli näyttelyssä kuin vanha konkari, mutta minä en. Olin unohtanut kakkapussit kotiin ja jouduin noukkimaan pökäleet nurmikolta milloin milläkin keksinnöllä. Onneksi olin muistanut ottaa mukaan tarvittavat paperit ja ilmoittautumismaksukuitin. Vettä kului kuuman päivän aikana, mutta ruoka ei Pilvelle juuri maistunut. Näyttelyt eivät ole oikein meidän juttu, vaikka hyvä arvostelu saatiinkin. Se voi olla myös hieno koiraharrastus, jos siitä innostuu. Jokaisen koiranomistajan kannattaisi ehdottomasti käydä edes kerran näyttelyssä. Tärkeä puberteetti-ikä Olen jutellut usean koiraihmisen kanssa kuluneen puolentoista vuoden aikana. Eräs heistä korosti pentuikää enemmän puolentoista vuoden ikävaiheen merkitystä metsästyskoiran kehitykselle. Ennemmin hän kehottaisi pennun ostajaa ottamaan lomansa koiran täyttäessä 18 kuukautta kuin 8­12-viikkoisena. Juuri tuossa puberteetti-iässä olevan koiran onnistuneet jahtikokemukset kantavat läpi koko koiran iän. Koiran sitoutuminen metsästystyöhön on vahvinta juuri tuolloin. Positiiviset kokemukset tuolloin helpottavat tulevaa merkittävästi. Kuluneen syksyn aikana olen panostanut kovasti jahtikokemusten saamiseksi ja onnekseni ensimmäinen lintutilanne tiputuksineen onnistui meiltä täydellisesti. Uskon ja toivon sen olevan eduksemme tulevina vuosinamme. Ainakin alku näyttää niiltä osin hyvältä. Pilven päiväkirja on sisältänyt otteita nuoren koiran elämästä. Juttusarjan aikana on pyritty tuomaan esille asioita, jotka ovat roduista riippumattomia ja avuksi sekä neuvoksi kaikille uusille koirien hankkijoille. Lukekaa paljon asiaan liittyvää kirjallisuutta, kuunnelkaa kokeneita rodunharrastajia, lukekaa koiraanne ja tehkää itse päätöksenne asioista. Näillä pääsette pitkälle. Mukavia yhteisiä hetkiä omien jahtikavereidenne kanssa! l Pikkuisesta koiranpennusta on kasvanut teräväkatseinen nuori koira. Metsästyskoe Kesä on kulunut ja sorsakausikin jo alkanut. Olin heti sorsajahdin alun jälkeen mukana paikallisen kanakoirakerhon mukana treenaamassa. Sain kokeneelta irlanninsetterimieheltä niin positiivista palautetta eritoten Pilven työskentelystä, että uskaltauduin ilmoittautumaan ensimmäisiin metsäkokeisiin Kuhmoon. Se ensimmäinen koe on nyt takanapäin. Ajoin eilen aikaisin aamulla Kuhmoon ja osallistuin Kanakoirakerhon metsäkokeisiin nuortenluokassa. Tapasin todella mukavaa ja kannustavaa porukkaa ja viihdyin valtavan hyvin. Neiti teki hyvää hakua, muttei löytänyt yhtään lintua annetun kahden erän aikana. Tuomari olisi halunnut minun ohjaavan koiraa enemmän, mutta piti Pilven hausta, tyylistä ja yhteistyöstämme. Kuuntelin nöyränä poikana saamani palautteen ja ajattelin ottaa opikseni. Seuraava kokeemme on brittiläisten kanakoirien ikäkausikatselmus, Kultamalja, joka pidetään reilun parin viikon päästä. Sitten ajellaan taas Lapualle. Tuo metsästyskoehomma koukuttaa ja koiran saama positiivinen palaute motivoi yrittämään uudestaan. Tästä taitaa tulla meidän laji. Palveleehan se valtavan paljon myös itse metsästystä, joka on minun tärkein tavoitteeni. Pilvi oli näyttelyissä kuin vanha konkari. Poutun koulun pihalla Lapualla oli suuren näyttelyn tuntua. Metsästäjä l 6 l 2011 l 59
• Riistakeskus tiedottaa Suomen riistakeskuksen johtoryhmä nimetty n Suomen riistakeskuksen johdon nimitykset on saatu päätökseen. Valtioneuvosto nimitti 15.9. Suomen riistakeskuksen johtajaksi agronomi Reijo Oravan ja julkisten hallintotehtävien päälliköksi maatalous- ja metsätieteiden tohtori Sauli Härkösen 30.9.2011 lukien. Suomen riistakeskuksen hallitus nimitti lokakuussa metsänhoitaja Jari Piggin apulaisjohtajaksi ja nimityskierros päättyi 2.11. jolloin hallitus päätti loput Suomen riistakeskuksen johtoryhmän jäsenet. Riistatalouspäälliköksi valittiin MMM Jarkko Nurmi, hallintopäälliköksi metsänhoitaja Tuomo Pispa ja viestintäpäälliköksi KTM Klaus Ekman. Suomen riistakeskuksen johtoryhmään kuuluvat siis johtaja Reijo Orava, julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen, apulaisjohtaja Jari Pigg, riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, hallintopäällikkö Tuomo Pispa ja viestintäpäällikkö Klaus Ekman. Muista lähettää metsästystarinasi nuorten kirjoituskilpailuun n Metsästäjä-lehti järjestää kirjoituskilpailun kaikille alle 18-vuotiaille metsästyksestä kiinnostuneille nuorille. Pääpalkintona on 500 euroa. Kirjoitukset tulee lähettää 30.11.2011 mennessä osoitteeseen maria.nikunlaakso@riista.fi. Katso tarkemmat ohjeet Metsästäjä-lehden numerosta 5/2011. Osoitteenmuutoksia n Mouhijärven rhy:n toiminnanohjaaja Erkki Nyyssösen uusi sähköpostiosoite on mouhijarvi@riista.fi n Karstulan-Kyyjärven rhy:n toiminnanohjaaja Tero Lahtisen uusi puhelinnumero on 040 148 4707. n Nokian seudun rhy:n uusi toiminnanohjaaja 1.1.2012 alkaen: Kimmo Alakoski, Kurjentaival 119, 37310 Tottijärvi, p. 040 146 2227, nokia@riista.fi n Kajaanin rhy:n uusi toiminnanohjaaja: Kari Sutinen, rhy:n toimisto avoinna ma klo 16­18, Tehdaskatu 11, 87100 Kajaani, p. 040 5743719, kajaani@riista.fi. Riistanhoitomaksu ennallaan vuonna 2012 ­ riistanhoitoyhdistysten valtionapu kasvaa n Riistanhoitomaksu on ensi vuonna ennallaan eli 30 euroa. Riistanhoitoyhdistysten saama valtionapu kasvaa kuitenkin vuodelle 7,8 prosentilla. Suomen riistakeskus ohjeistaa, että määrärahalisäys tulisi riistanhoitoyhdistyksissä suunnata toiminnanohjauksen palkkioiden ja kulujen ja lakisääteistä tehtävistä aiheutuvien kuljen maksamiseen. Valtion talousarvion riistatalouden edistämismomentin määrärahan arvioitu käyttö ja edelliseen vuoteen tapahtuneet muutokset ovat seuraavat: Määrärahan arvioitu käyttö () 6 300 000 1 852 000 370 000 739 000 Muutos edelliseen vuoteen (%) +0,7 % +7,8 % +0,2 % -17,8 % Suomen riistakeskuksen Pohjanmaan toimialueella ilmoitetaan haettavaksi RIISTAPÄÄLLIKÖN TOIMI Toimialueeseen kuuluvat Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat, joiden alueella toimii 33 riistanhoitoyhdistystä. Riistapäällikkö vastaa toimialueellaan kestävän riistatalouden toteutumisesta, riistanhoitoyhdistysten toiminnan tukemisesta, riistapolitiikan toimeenpanosta, sidosryhmäyhteistyöstä ja erikseen määrättyjen julkisten hallintotehtävien hoitamisesta. Lisäksi riistapäällikkö toimii Pohjanmaan alueellisen riistaneuvoston esittelijänä. Pohjanmaan toimialueen johtamiseen liittyvien tehtävien lisäksi riistapäällikön tehtäviin kuuluu osallistuminen riistatalouden edistämisen valtakunnallisiin tehtäviin ja hankkeisiin sekä erikseen sovittaviin kansainvälisiin tehtäviin. Toimen sijoituspaikkana on Suomen riistakeskuksen aluetoimisto Seinäjoella. Tehtävän hoitaminen edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa mielellään luonnonvara-alalta riistatalouden ja metsästyksen hyvää tuntemusta suomen kielen erinomaista ja ruotsin kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa englannin kielen taitoa neuvottelutaitoa ja yhteistyö- ja vuorovaikutuskykyä johtamistaitoja valmiutta joustaviin työaikoihin ja työmatkoihin Suomessa ja myös ulkomailla valmiutta kehittää riistataloutta osana Suomen riistakeskuksen prosessiorganisaatiota Toimen palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja toimi on otettava vastaan viimeistään 1.3.2011. Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 20.12.2011 klo 16.00 mennessä ensisijaisesti sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.fi tai toissijaisesti osoitteella: Suomen riistakeskus/Kirjaamo, Fantsintie 13 -14, 00890 HELSINKI. Kuoreen merkintä: Riistapäällikkö, Pohjanmaa. Lisätietoja antavat: Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, jarkko.nurmi@riista.fi, puhelin 0400 180 084 Johtaja Reijo Orava, reijo.orava@riista.fi, puhelin 0500 420 810 Valtionavun käyttötarkoitus Suomen riistakeskus Riistanhoitoyhdistykset Metsästysmuseotoiminnan tukeminen Riistakonsernin strategian toiminnallistaminen Hyväksyessään riistahallintolain eduskunta edellytti, että riistanhoitoyhdistysten toimintaedellytykset turvataan ja niiden toimintaan ohjataan aiempaa suurempi osa riistanhoitomaksuvaroista. Tämä suuntaus näkyy valtion ensi vuoden budjetissa. Riistakeskuksen hallituksen hyväksymässä talous- ja toimintasuunnitelmassa vuosille 2013­2016 riistanhoitoyhdistyksille on suunniteltu jatkossakin vuosittain keskimäärin 7­8 prosentin määrärahan korotus. Suunnitelman toteutuminen edellyttäisi kuitenkin riistanhoitomaksun korotusta. Eduskunta päättää riistanhoitomaksusta vuosittain budjetin käsittelyn yhteydessä. Riistanhoitoyhdistysten vuoden 2010 tilinpäätösten mukaan riistanhoitoyhdistysten yhteenlasketut tulot olivat 3,26 miljoonaa euroa. Valtionavun osuus riistanhoitoyhdistysten tuloista oli noin 49,5 prosenttia. Loppu tuotoista syntyy yhdistysten toiminnasta, mm. ampumakokeiden ja metsästäjätukintojen järjestämisestä. Reijo Orava Oikaisu n Riistavisassa numero 4. Metsästäjä 5/2011 sivuilla 13 ja 91 oli virhe. Kysymyksen 13. vastaus sivulla 91 oli virheellinen. Villiintyneen kissan saa ampua pienoiskiväärillä. Vastauksessa oli virheellisesti esitetty, että villiintyneen kissan ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen täytyisi täyttää metsästysasetuksen 16 §:n 2 momentin 1 kohdan vaatimukset. Villikissan saa voimassa olevan metsästyslainsäädännön mukaan ampua rihlatulla luotiaseella, jonka luodin osumaenergia piipun suusta mitattuna on vähintään 100 joulea (E0 > 100 J). Oikeina vastausvaihtoehtoina olisi siis pitänyt olla vaihtoehdot 1 ja 2, ei X ja 2. 60 l Metsästäjä l 6 l 2011
• Alueilla tapahtuu Pohjois-Savo n Varpaisjärven rhy:n uusi toiminnanohjaaja: Juha Saarelainen, Hetelammentie 32, 73230 Syvärinpää, p 050 371 6080, saarelainen.juha@gmail.com RIISTA-ALAN OSAAJA n Savon ammatti- ja aikuisopistossa tammikuussa alkavassa koulutuksessa on tarjolla riista-alan viimeisintä osaamista. Koulutus sopii esimerkiksi riistanhoitoyhdistyksissä, metsästysseuroissa tai luontomatkailuyrityksissä toimiville henkilöille alan ammatillisena tietopakettina. Painopistealueita ovat riistan elinympäristöjen hoito ja kunnostus sekä metsästys ja riistankäsittely. Erityisteemana koulutuksessa käsitellään mm. kosteikkojen kunnostamista. Lisäksi ohjelmaan kuuluu erilaisia korttikoulutuksia. Koulutus on mahdollista suorittaa esim. työn tai yritystoiminnan ohessa. Koulutuksen lähijaksot toteutetaan arki-iltaisin (17.30 ­ 20.45), yksi ilta viikossa ja lauantaisin yksi pv/kuukausi. Koulutus toteutetaan aikuiskoulutuksena Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon osana. Osallistujilla on mahdollisuus suorittaa tutkinto kokonaisuudessaan henkilökohtaisen opiskeluohjelman mukaan. Lisätietoja koulutusohjelmasta ja hakemisesta saat nettisivulta www.sakky.fi/toivala tai oppilaitoksen toimistosta puh. (017) 214 4109. Hakuaika koulutukseen päättyy 9.12. Pohjois-Savon Tervastulet n Aika: lauantai 10.12.2011, klo 12­15 Paikka: Kiuruvesi, lentokentän maasto, Salahmintie 266 Kiuruvesi Tervastulien ohjelma 10.12.2011: 12:00 Kahvitarjoilu Kiuruveden rhy, metsästysseurat 13:00 Tervehdys Kiuruveden kaupungin edustaja Teatteriesitys Hulluviima -teatteri Juhlapuhe Reijo Orava, Suomen riistakeskus Erälauluja Mieskuoro Kiurun Laulu Minkkikilpailun tulokset Savon Sanomien edustajat Koiratanssia Tiina Leinonen Erätaikuutta Taikuri Jukka Keränen P-S Erämies n:o 29 julkistaminen Pekka Julkunen, Erkki Savolainen, Jouni Tanskanen Joulurauhan julistaminen Edellisen vuoden Erämies Unto Auvinen Joulurauha julistetaan jouluaatosta joulupäivän loppuun. Lisäksi alueella mm. paikallinen kennelkerho, metsänhoitoyhdistys, 4H-kerho ja Ylä-Savon koiraharrastajat. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa! Eräilta Iisalmessa Aika: 25.1.2012 klo 18.00-21.00 Paikka: Iisalmen kulttuurikeskus Illan aiheita: - Suurpetojen poikkeusluvat Suomessa, julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen, Suomen riistakeskus - Suurpetokantojen seuranta Suomessa, erikoistutkija Ilpo Kojola, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Tilaisuuden järjestävät: Suomen riistakeskus Pohjois-Savo, Pohjois-Savon kennelpiiri, Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Savon piiri Tervetuloa! Tilaisuus on ilmainen, kahvit omakustanteisesti. Kainuun Erätulet Suomussalmella 10.12.2011 Suomen riistakeskuksen Rannikko-Pohjanmaan toimialueella ilmoitetaan haettavaksi RIISTAPÄÄLLIKÖN TOIMI Toimialue on Pohjanmaan maakunta, jonka alueella toimii 8 riistanhoitoyhdistystä. Riistapäällikkö vastaa toimialueellaan kestävän riistatalouden toteutumisesta, riistanhoitoyhdistysten toiminnan tukemisesta, riistapolitiikan toimeenpanosta, sidosryhmäyhteistyöstä ja erikseen määrättyjen julkisten hallintotehtävien hoitamisesta. Lisäksi riistapäällikkö toimii Rannikko-Pohjanmaan alueellisen riistaneuvoston esittelijänä. Rannikko-Pohjanmaan toimialueen johtaminen on puolet toimihenkilön työtehtävistä. Toinen puoli muodostuu osallistumisesta riistatalouden edistämisen valtakunnallisiin tehtäviin ja hankkeisiin sekä kansainvälisiin tehtäviin. Toimen sijoituspaikkana on Suomen riistakeskuksen aluetoimisto Koivulahdessa. Tehtävän hoitaminen edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa mielellään luonnonvara-alalta riistatalouden ja metsästyksen hyvää tuntemusta ruotsin kielen erinomaista ja suomen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa englannin kielen taitoa neuvottelutaitoa ja yhteistyö- ja vuorovaikutuskykyä johtamistaitoja valmiutta joustaviin työaikoihin ja työmatkoihin Suomessa ja myös ulkomailla valmiutta kehittää riistataloutta osana Suomen riistakeskuksen prosessiorganisaatiota Toimen palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja toimi on otettava vastaan sopimuksen mukaan. Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 20.12.2011 klo 16.00 mennessä ensisijaisesti sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.fi tai toissijaisesti osoitteella: Suomen riistakeskus/Kirjaamo, Fantsintie 13 -14, 00890 HELSINKI. Kuoreen merkintä: Jaktchef, Kust-Österbotten. Lisätietoja antavat: Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, jarkko.nurmi@riista.fi, puhelin 0400 180 084 Johtaja Reijo Orava, reijo.orava@riista.fi, puhelin 0500 420 810 n Jo perinteeksi muodostuneet Kainuun Erätulet syttyvät 12. kertaa. Tällä kertaa Erätulia vietetään Suomussalmella hotelli Scandic Kiannon Kuohujen alueella. Tilaisuus alkaa klo 11.00 yleisöluennoilla teatteri Retikassa, jolloin kuullaan uusimmat uutiset metsähanhen ja metsäkanalintujen hoitosuunnitelmista. Lisäksi pureudutaan Kainuun valtionmaiden käytön haasteisiin erityisesti hirven osalta. Tilaisuus jatkuu klo 16.00 hirvikeitolla ulkona nuotioiden ja jätkänkynttilöiden piirissä. Ohjelmassa on mm. puheita, paikallista viihdettä, asearvontaa ja palkitsemisia (Vuoden Erämies ja Eräkoira). Tarjolla on myös nuotiokahvia. Vuoden Erämies esitykset pyydetään toimittamaan Suomen riistakeskus Kainuun aluetoimistolle marraskuun 30. päivään mennessä. Vuoden Erämieheksi voidaan valita henkilö, joka on metsästäjänä toimiessaan osoittanut olevansa erityisen mallikelpoinen eränkävijä. Esityksen perusteluineen voi tehdä kuka tahansa, mikäli sopiva henkilö on mielessä. Esityksen voi tehdä vapaamuotoisena tai valmista lomaketta käyttäen. Lomakkeita saa riistanhoitoyhdistyksistä tai aluetoimistolta. Esitykset toimitetaan joko sähköpostitse kainuu@riista.fi tai postitse osoitteeseen Suomen riistakeskus Kainuu, Syväyksenkatu 1 B27, 89600 Suomussalmi Kainuun Erätulien järjestelyistä vastaavat Suomen riistakeskus Kainuu, Suomussalmen riistanhoitoyhdistys, Suomen Metsästäjäliiton Kainuun piiri, Kainuun kennelpiiri, Metsähallitus, Scandic Kiannon Kuohut, Suomussalmen kunta, Kainuun Sanomat ja paikalliset metsästysseurat ja yksittäiset metsästäjät. Tervetuloa! Pohjois-Karjala Pohjois-Karjalan Erätulet n Pohjois-Karjalan Erätulet järjestetään Kiteellä Ruppovaaran Erä ry:n metsästysmajan maastossa (Ruppovaaransalontie 37) perjantaina 9.12.2011 klo 18.00 alkaen. Erätulilla julkistetaan Vuoden Erämies ja Vuoden Kalamies. Opastus tapahtumapaikalle on valtatie 6:lta ja Kitee­ Tolosenmäki -tieltä. Kahvi- ja makkaratarjoilua. Tervetuloa! Etelä-Savo Eräsavut 2011 Kerimäellä, 17. joulukuuta klo 18.00, Kerimäen ampumaradan maastossa, osoite: harjumajantie 20 Julkistetaan vuoden 2011 Erämies, Eräkoira ja Eräseura Tarjolla paistomakkaraa ja kahvia Tervetuloa koko perheen voimin! Metsästäjä l 6 l 2011 l 61
• Urpo Kainulainen Yläperän hirvijahtikuulumisia Aikaistetun hirvenpyynnin kokeilu jatkuu Ylä-Lapissa Enontekiön, Inarin, Muonion ja Utsjoen kuntien alueella 1.9.- 20.9. ja 11.10.- 30.11 Aikaistetun hirvijahdin kolmevuotisen kokeilun toinen syksy käynnistyi Enontekiön, Inarin, Muonion ja Utsjoen kuntien alueella. Valtioneuvoston asetus metsästysasetuksen muuttamisesta saatiin viime vuonna 18. elokuuta, joten yläperän hirvestäjien reppujen pakkaus hirvijahtiin jäi viime tinkaan. No varavillasukat ja metsäkakot löysivät kuitenkin paikkansa repuntaskuista ja tunturimaitten hirvijahti käynnistyi innokkaissa tunnelmissa. Tänä syksynä metsästäjät aloittivat hirvijahdin jo täysin valmistautuneina. Ennen jahtia riistanhoitoyhdistykset järjestivät metsästäjille koulutustilaisuuden, jossa käytiin läpi yleisiä jahtijärjestelyihin liittyviä asioita. Koulutustilaisuuksien odotettuna ja tervetulleena päävieraana luennoi hirvitutkija Tuire Nygrén liittyen erityisesti pyyntilupien ilmoitusvelvollisuuden mukaisesti saalishirvien merkintään ja näytteenottoon. Tuiren tarinaa kokemuksista Ylä- Lapissa viereisellä sivulla. Urpo Kainulainen K 62 l Metsästäjä l 6 l 2011 Tämän syksyn aloitusjakson kokemuksia l Kokeilujakson toisen syksyn aloitusjakson aikana kaadettiin kaikkiaan 264 hirveä. Lapin 1. hirvitalousalueeseen kuuluvissa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa kaatoprosentti vaihteli 40-46 % välillä. Sen sijaan 2. hirvitalousalueeseen kuuluvassa Muoniossa jo hieman jarruteltiin kaatotahtia, jotta pyydettävää jäisi jälkimmäisellekin jaksolle eikä hirvestäjien loppusyksy kuluisi pelkästään mattojen piiskauksessa. Enontekiön riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jouko Alapoikelan mukaan hirvijahdin aloitusjakso onnistui hyvin. Saaliiksi saadut hirvet olivat pääosin 100-200 kiloisia nuoria eläimiä. Pyynnin ensimmäisenä päivänä kaadettiin myös kaksi yli kolmesataakiloista urosta, sarvipiikeiltään 11 ja 12 piikkisiä. Muutama karhuhavaintokin tehtiin, mutta kaadot jäivät vielä puuttumaan. Muonion vahva hirvikanta poiki nopeasti tulosta. Saalishirvet olivat erittäin hyväkuntoisia. Yksi valtasonnikin kaadettiin. Painoa tälle 13 piikkiselle Enontekiön hirvimaastoja. Hirvenmetsästys tunturialueilla edellyttää maastokelpoisuutta ja kunnon varustereppua. urokselle saatiin 348 kg ja paksuimmillaan pintarasvaa mitattiin lähelle 10 cm. Kiimataukoa edeltävällä viikolla löytyi jo uusia kiimakuoppia ja uroshirvet alkoivat tuoksahdella. Maa- ja metsätalousministeriön Kala- ja riistaosaston osastopäällikkö Pentti Lähteenoja oli aloitusviikonloppuna Muonion riistanhoitoyhdistyksen vieraana tutustumassa käytännössä yläperän hirvijahtiin. Varmasti mieleen painunut viikonloppu, jonka aikana valottui pohjoisen hirvenpyynnin omaleimaisuus eri pyyntimuotojen sekä vaihtelevien ja vaativien maastoolosuhteitten muodossa. Mitä parasta yhteistyötä, ajatellen hirvenpyyntikokeilun toimivuuden seurantaa ja avoimen yhteistyön kehittämistä, kala- ja riistaosaston sekä pohjoisen metsästäjien välillä. Aloitusjakson 1.9- 20.9.2011 kaadot: Kaadetut hirvet yht Lupien käyttöaste 43,6 % 45,9 % 63,3 % 40,6 % 51,1 % Aik. Naaras Pyyntilupia Urososuus Aik. Uros Enontekiö Inari Muonio Utsjoki YHT 110 181 120 122 533 48 87 79 50 264 28 49 46 25 148 20 28 27 24 99 58 % 64 % 63 % 51 % 60 % Vasat 10 6 1 17 RHY
• Tuire Nygrén, RKTL V Koulutusta ja käytännön yhteistyötä hirvitutkimuksen kanssa Sama naaras antoi myös tiedon, että Onchocerca ­loista eli jalkamatoa esiintyy jo YläLapissakin. tarjosi hienot puitteet ja täyttyi hirviporukoiden vastuuhenkilöistä. Heille rh-yhdistyksen toimihenkilöt jakoivat tilaisuuden lopuksi saalishirviin kiinnitettävät tunnistemerkit, ohjepaperit, kaavakkeet, hirvihavaintokortit ym. tarpeelliset asiakirjat. Ennen sitä kerroin paikallaolijoille alkavan syksyn näytekeräyksestä sekä viime syksyn tuloksista ja ­ ennen kaikkea tunnistemerkeistä, niiden tärkeydestä sekä järjestyksestä, jolla ne tulee saalishirvien leukoihin kiinnittää. Olivathan juuri tunnistemerkit se Jatkuu seuraavalla sivulla l Vuosi sitten Ylä-Lapin hirvenpyytäjien opastaminen näytteiden ottoon tapahtui riistanhoitoyhdistyksille kovassa kiireessä toimitettujen kirjallisten ohjeiden avulla. Tänä vuonna tuntuikin suorastaan ylelliseltä, kun tutkijana sain mahdollisuuden lähteä tapaamaan hirvenpyytäjiä, ohjeistamaan heidän näytteenottoaan, kertomaan viime vuoden tuloksista ja ­ ennen muuta oppimaan itse ymmärtämään olosuhteita, joissa hirviä Yläperällä pyydetään. Ensimmäinen koulutustilaisuus pidettiin Enontekiön Hetassa. Koulutuskeskus Skierrin sali Tunturimaitten hirvilaitumia. Vuomien karut ojanvarsirisukot ja pajut ovat yläperän hirvien ruokamaita. Erämaitten hirvet paloitellaan maastossa ja kuljetetaan pois mönkijöillä. Kaikkein suurimmat kaatomäärät saattoivat kyllä tänä syksynä kertyä hirvikoirille, jotka eivät voineet välttää tunturisopulilaumojen valtavaa vaellusta. Vihaisesti tirskuttavat laikkupaidat olivat monille koirille ylivoimainen haaste. Koiranomistajien toiveet koirien yläpäisistä ilmavainulöydöistä vaihtuivat usein tiikerihypJatkuu seuraavalla sivulla Enontekiön riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jouko Alapoikelan mukaan hirvijahdin aloitusjakso onnistui hyvin. Metsästäjä l 6 l 2011 l 63
• Jatkoa edelliseltä sivulta osa viime syksyn näytekeräystä, joka ei aivan ministeriön kaavailujen mukaisesti sujunut. Ilmapiiri oli mitä miellyttävin ja päällimmäiseksi jäi tuntu, että tänä syksynä homma tulee sujumaan erinomaisesti myös tunnistemerkkien eli pilttojen osalta. Hotelli Jussan tuvassa nukutun yön jälkeen lähdin aamutuimaan ajamaan Norjan kautta koukaten kohti Karigasniemeä, jossa tapasin Utsjoen rh-yhdistyksen toiminnanohjaajan. Hänen opastuksellaan jatkoin matkaa Utsjoelle, jossa oli puoliltapäivin järjestetty koulutustilaisuus harjoitusammuntojen yhteyteen. Seuraavana päivänä oli Karigasniemellä niin ikään ampumaradalla järjestetty tilaisuus. Vettä valui taivaan täydeltä, mutta ampumakopista oli mukavaa kertoa runsaana paikalle saapuneille hirvenpyytäjille viime syksyn tuloksista sekä ohjeistaa tulevan syksyn menettelytavoista. Ilmapiiri oli erinomainen ja kaikesta koki, että aikaistetun metsästysmahdollisuuden vakiinnuttaminen olisi Yläperän hirvenmetsästäjille tärkeä asia, jonka eteen ollaan valmiita tekemään työtä. Hyvillä mielin sain lähteä pikataipaleelle Karigasniemeltä illaksi Muonioon. Muonion valtuustosali oli väkeä täynnä. Tunnistemerkkiasiat sielläkin ensin, sen jälkeen muut ohjeistukset ja muutokset viime Rajajoen saaressakin pyydettiin hirveä. vuotisesta ja lopuksi viime vuoden näytekeräyksen tuottamista tuloksista niin pitkään kuin kuulijoilla riitti kärsivällisyyttä kuunnella. Ja riittihän sitä, kiinnostus oli melkoinen. Sovittiin samalla osallistumisestani Yli-Muonion Kairamiesten ensimmäisiin jahtipäiviin. Koulutuskierroksen viimeinen tilaisuus oli järjestetty seuraavana iltana Hotelli Ivalon auditorioon. Ivalon kookkain sali pullisteli hirvenpyytäjistä niin, että tilaisuuden loppupuolella jo happikin alkoi loppua. Aivan yhtä hyvä oli ilma- piiri Ivalossa kuin aikaisemmissakin tilaisuuksissa. Useimmissa yhdistyksissä oli annettu myös suositukset välttää kaikkein komeimpien urosten kaatamista. Syyskuun ensimmäinen päivä käynnistyi Kairamiesten metsästysmajalla, jossa metsästyksenjohtaja ohjeisti ison porukkansa. Ensimmäisen vedon alettua ei kauaa jouduttu odottamaan, kun tuli tieto, että kaatolaukaus on ammuttu. Naaras oli kiiltäväturkkinen ja kaikin puolin hyväkuntoiselta vaikuttava. Se löytyi aivan läheltä tietä ­ lähes yhtä mukavasta paikasta saaliin käsittelyä ja kuljetetusta ajatellen kuin maan eteläosissa useimmiten. Taisivat tehdä tutkijalle tilaustyötä! (Vasta seuraavien kaatojen yhteydessä sain vetisessä suossa rämpien todellisempaa tuntumaa olosuhteista, joissa Ylä-Lapissa hirveä pyydetään). Ensimmäisen saalishirven käsittely alkoi tunnistusmerkin loveamisella ja kiinnittämisellä naaraan leukaan. Suolistaminen sujui porukalta rutiinilla eikä minkäänlaisia vaikeuksia tuottanut edes sukupuolielinnäytteen otto. Kaatopaikalta naaras vietiin porukan lahtivajalle, jossa se nyljettiin ja punnittiin. Leukanäytteen otto tehtiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan pitäen huolta siitä, ettei leukaluu murtunut takakärjestään ja leuan kulmaukseen jäi lihaskudosta kyllälti myöhemmin laboratoriossa tapahtuvaa DNA-näytteen ottoa varten. Naaras todettiin samalla likimain 5,5­vuotiaaksi yksilöksi, jonka kiimavaihe saadaan selville kunhan vasta irrotettu ja pakastimeen viety sukupuolielinnäyte tutkitaan ensimmäisen jahtivaiheen päätyttyä Ilomantsissa. Sama naaras antoi myös tiedon, jota myös olin tullut YläLapista hakemaan. Onchocerca­ loista eli jalkamatoa esiintyy jo Ylä-Lapissakin. Arpia kintereistä löytyi myös muutaman tunnin kuluttua kaadetuista ylivuotisista uroksista. Tätä kirjoittaessa on jo tiedossa, että koulutustilaisuuksien opit menivät erinomaisesti perille. Ilomantsiin saapui ennalta sovittuina päivinä näytteet 255 hirvestä (kaadettuja 264) ja joka ikisen mukana oli piltta, joka paria merkintöjä vailla olevaa lukuun ottamatta oli lovettu oikeaoppisesti veitsellä. Leuat olivat valtaosin aivan ehjiä kuten toivottiin. Lihasta oli jätetty oikeisiin kohtiin DNA-näytteen ottoa varten ja sukupuolielinnäytteitäkin saatiin 50 naaraasta. Hienoa työtä pohjoisimman Suomen vaativissa olosuhteissa pyytäviltä hirviseurueilta ­ riistanhoitoyhdistysten onnistunutta koordinointia unohtamatta! Tietoa vuoden 2010 tuloksista löytyy osoitteesta: http:// www.rktl.fi/www/uploads/pdf/ uudet%20julkaisut/tyoraportit/ yla_lapin_aikaistettu_hirvijahti_2010 l Jatkoa edelliseltä sivulta pyihin ja mättäänkaivulöytöihin. Tyytyväinen mässytys ja kurlumpsaus kertoivat onnistuneesta saalistuksesta. Olipa raikuvalle hirvihaukulle hiipiminenkin päättynyt muutaman kerran kiinteään sopuliseisontahaukkuun. Metsästysmuodot Ylä-Lapissa aloitusjakson aikana jakaantuvat koirapyyntiin, pienimuotoiseen ajometsästykseen, hirvien houkutteluun ääntelemällä sekä väijymiseen kulkureittien varrella. Naakimapyyntiin päästäänkin sitten toisella pyyntijaksolla, kun lumi peittää maan. Silloin pyytäjän taidot ja hirven aistit pannaan puntariin. l 64 l Metsästäjä l 6 l 2011 Tuire Nygrén Muoniossa kaadettiin aloitusjaksolla jo 63% saalishirvistä Juha Niemelä
• Tutkimustiedon jäljillä Riistakolmiolaskentojen käyttö tehostuu - uusin tieto päätöksentekijän tueksi Riistakantojen kestävä hyödyntäminen on monen tekijän yhtälö. Metsästettävillä lajeilla on omat luontaiset kannanvaihteluun vaikuttavat tekijänsä kuten sääolosuhteet, lajin sisäinen kilpailu, taudit ja pedot. Aiemmat kanta-arviot, pyyntilupien määrä, metsästysajat ja muu metsästyksen säätely vaikuttavat niin saaliin määrään kuin rakenteeseenkin. Ratkaisun riistaeläimen päätymisestä saaliiksi tekee viime kädessä jokainen metsästäjä itse. Muuttuvia tekijöitä on paljon niin metsästäjän käyttäytymisessä kuin luonnonolosuhteissakin ­ niihin sisältyvä vuosien ja alueiden välinen vaihtelu ja monet muut epävarmuustekijät on syytä tunnistaa. Kokonaisuudesta voidaankin puhua aidosti liikkuvana maalina, johon osumiseen vuosittain valmistaudutaan ajankohtaisimman ja parhaan saatavissa olevan tiedon perusteella. Maksimaaliseen riistakantojen tuoton hyödyntämiseen ei ole mielekästä pyrkiä. Kirurgisen tarkan säätelyn, olosuhteiden kontrolloinnin ja voiton maksimoinnin paikka on jossain muualla kuin luonnossa, hienon harrastuksen parissa. Metsästyspainetta pyritään yleisesti suuntaamaan nuoriin, ei vielä lisääntyviin, ikäluokkiin joiden kuolleisuus on luonnossakin usein suurta. Nuorten ikäluokkien edustajia on tavallisesti myös määrällisesti eniten, mikä saatavuuden kautta suuntaa metsästystä niihin. Eräs tärkeimmistä ekologisesti kestävän metsästyksen elementeistä on lajin vuosittaisen lisääntymistuoton yhteys metsästyksen säätelyyn. Useilla lajeilla aineiston keräämiseen käytettävissä olevat resurssit ja menetelmälliset seikat eivät käytännössä mahdollista saman vuoden jälkeläistuoton arviointia ja analysointia ennen metsästyskautta. Esimerkiksi hirvellä kevään vasatuoton arviointi ei käytännössä ole mahdollista ennen syksyn jahtia. Tyhjän päällä tiedollisesti ei kuitenkaan olla: aiempien vuosien aineistot muodostavat tuiki tarpeellisen aikasarjan, joka kertoo sekä vuosien välisistä vaihteluista että mahdollisista kannan muutoksen trendeistä. Tämä vuosi on ollut suomalaisessa riistahallinnossa muutosten ja uudistumisen vuosi. Myös metsästyksen säätelyssä on siirrytty etenkin metsäkanalintujen osalta uuteen aikaan. Tästä vuodesta eteenpäin metsäkanalintujen pyyntirajoituksista päätettäessä voidaan huomioida saman vuoden riistakolmiolaskentojen tulokset, joissa kevään lisääntymismenestys on huomioitu. Tähän kansainvälisestikin ainutlaatuiseen tilanteeseen ei olla tultu yhtäkkiä tai yksittäisen aivoriihen synnyttämän projektin tuloksena. Tietopohjan päätöksenteolle tuottaa yli kaksikymmenvuotinen alueellisesti kattava riistakolmioverkosto. Ilman metsästäjien pitkäjänteistä talkootyötä ja joustavuutta laskentojen viimeaikaisessa aikaistamisessa tämän aineiston kerääminen ei olisi ollut mahdollista. Riistahallinto on aktiivisesti tukenut ja motivoinut metsästäjiä ja tutkimusta tässä työssä. Lainsäätäjä on nähnyt tarpeen, mahdollisuuden ja vaivaa asetuskäytäntöjen muuttamiseksi. Riistakantojen hoidon ja säätelyn kolmijako riistantutkimuksen, riistahallinnon ja ministeriön välillä on toiminut hyvin yhteen. Käytäntö mahdollistaa joustavan, tutkimustietoon perustuvan metsästyksen säätelyn jonka avulla metsäkanalinnuille tyypilliset voimakkaat luontaiset kannanvaihtelut voidaan aiempaa paremmin huomioida metsästysrajoituksissa. Hyvinä vuosina vuosittaisesta tuotosta saadaan enemmän talteen. Kantojen pienentyessä ja syklien pohjavuosina rajoituksia voidaan lisätä. Tästä hyötyvät sekä metsästäjät että metsäkanalinnut. Tästä kannattaa olla ylpeä! Metsästäjä l 6 l 2011 l 65 Vesa Ruusila, tutkimusjohtaja, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
• Mathias Lindström, yhteispohjoismaisen supikoiraprojektin, MIRDINECin projektinjohtaja I Kuvat: Supikoiraprojekti, Juhani Sirniö minen ei vielä ole kovin yleistä. Näillä alueilla Suomessa supikoiraprojekti on täyttänyt tärkeän aukon. Myönteinen palaute ja julkisuus muodostavat tärkeän osan tavoitteesta kertoa supikoiran alkuperäiselle eläinlajistolle ja luonnolle aiheuttamista haitoista. Vuoden aikana järjestettiin 34 koulutustilaisuutta. Tilaisuuksiin osallistui keskimäärin 20 henkilöä ja näin noin 680 henkilöä on saanut tietoa supikoirasta ja projektista. On myös tuotettu ja jaettu faktamateriaalia aiheesta. Uusia menetelmiä Uudet menetelmät tarkoittavat muun muassa kokeiluja niin sanottujen "juudaseläinten" avulla. Tämä tarkoittaa, että alueilla, joilla supikoiratiheydet ovat alhaisia, kuten Suomessa Oulun läänin pohjoisosissa ja Lapin läänissä, varustetaan supikoiria GPS-lähettimillä tarkoituksena näiden avulla löytää uusia supikoirayksilöitä ja lisääntymisalueita. Supikoira etsii taukoamatta kumppania. Tämä tarkoittaa sitä, että jos varustaa yksinäisen supikoiran lähettimellä, niin se vaeltaa kunnes löytää uuden kumppanin. Jos tämän lisäksi lisääntymisaikaan onnistutaan pyytämään naaras tai pentu loukulla, nämä eläimet saattavat nopeasti ohjata projektin kenttähenkilökunnan muiden supikoiraperheen jäsenten luo. Tällä tavalla supikoirakannan vähentäminen tulee hyvin tehokkaaksi ja aikaa säästäväksi. Tähän mennessä on Pohjois-Suomessa varustettu 15 supikoiraa GPS-lähettimillä. Näistä kaksi on jäänyt auton alle. GPS-järjestelmän avulla on PohjoisSuomessa voitu paikallistaa ja pyytää 30 supikoiraa. Projektin avulla on saatu tietoa supikoirien liikkeistä ja mahdollisista lisääntymisalueista Ruotsin rajan läheisyydestä sekä paikallistettua uusia supikoiraluolia. EWS-järjestelmän ja GPS-lähetimien avulla on kuluneen kesän ja syksyn aikana löytynyt 11 supikoirayhdyskuntaa. Useimmat näistä yhdyskunnista on löydetty Suomen ja Ruotsin väliseltä raja-alueelta. Mielenkiintoinen näiden löytöjen yhteydessä tehty havainto on ollut se, että pentueet ovat joissakin tapauksissa maanneet aivan avoimesti maanpinnalla hyvinkin vaikeakulkuisilla kosteikkoalueilla. EWR-kameran tallentamaa kuvaa. Utelias supikoira ihmettelee, mistä on kysymys. Supikoiraprojektilla vilkas ensimmäinen vuosi S 66 l Metsästäjä l 6 l 2011 Supikoiraa koskevan yhteispohjoismaisen LIFE+projektin avulla on ryhdytty moniin supikoiraa koskeviin toimenpiteisiin ja kerätty paljon uutta mielenkiintoista tietoutta supikoirasta l Supikoiraprojektin suomalainen vastuutaho on Suomen riistakeskus, joka vastaa niistä toimenpiteistä, joihin Suomessa ryhdytään tässä yhteispohjoismaisessa supikoiraa koskevassa LIFE+ projektissa (MIRDINEC). Toimenpiteisiin on ryhdytty ja tehty jännittäviä havaintoja. Vuosi on ollut vilkas. Lentävä lähtö Kun projekti käynnistyi syyskuussa 2010, olivat projektin johto ja aktiiviset osapuolet asettaneet useita kunnianhimoisia tavoitteita. Tarkoituksena oli ryhtyä heti töihin eli tehdä lentävä lähtö, mikä myös onnistui, kiitos osaavan ja osallistuvan kenttähenkilökunnan, jolla oli hyvät suhteet paikallisiin metsästäjiin ja alan järjestöihin. On erityisesti korostettava, että projektin onnistuminen on täysin riippuvainen paikallisten met- sästäjien osallistumisesta. Siksi haluamme projektin puolesta jo näin alussa suuresti kiittää kaikkia niitä yksityisiä henkilöitä ja paikallisia metsästysseuroja, jotka ovat osallistuneet projektin läpiviemiseen. Projektin keskeisimpiä tavoitteita olivat ehkäistä supikoiran aiheuttamaa vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle, ehkäistä supikoiran leviäminen Skandinaviaan sekä supikoiran leviämisen rajoittaminen Suomessa, erityisesti Ruotsiin ja Norjaan rajoittuvilla alueilla. Jotta tämä onnistuisi, on projektin puitteissa kehitettävä ja testattava uusia menetelmiä supikoiran hävittämiseksi paikallisesti sekä lisättävä suuren yleisön ja metsästäjien tietoisuutta supikoiran leviämisen seurauksista. Mielenkiintoa ja tiedon tarvetta Tämän ensimmäisen vuoden aikana koulutus ja tiedon levittäminen ovat olleet keskeisiä tehtäviä. Paikalliset metsästäjät ja tiedotusvälineet ovat olleet varsin kiinnostuneita projektista. Useimmat ihmiset eivät ole tiedostaneet supikoiran aiheuttamia ongelmia erityisesti alueilla, missä supikoiran esiinty- Pitkät siirtymismatkat ­ menetelmien mukauttaminen Selvästi on voitu myös nähdä syysuhde supikoiratiheyksien ja lähettimellä varustettujen supikoirien vaeltamien matkojen välillä ennenkuin ne löytävät uuden kumppanin. Voidaksemme selvittää
• tämän syysuhteen, olemme varustaneet supikoiria lähettimillä sekä Pohjois-Suomessa että erään toisen projektin yhteydessä Etelä-Suomessa. Pisimmän matkan vaeltanut supikoira varustettiin lähettimellä Haaparannassa vuoden 2010 lopussa ja se on kulkenut sekä Ruotsin että Suomen läpi pohjoiseen Norjaan. Siellä yhteys siihen menetettiin. Tämä on yli 700 km pitkä matka, mikä antaa viittauksen lajin kyvystä siirtyä paikasta toiseen. Mielenkiintoista tässä yhteydessä on myös todeta, että supikoirat liikkuvat myös etelään ja itään päin. Tänä päivänä Kemin eteläpuolella lähettimensä saanut supikoira oleskelee Taivalkosken kaakkoispuolella vain noin 30 km Venäjän rajalta ja se on siis siirtynyt yli 360 km itäsuuntaan sen jälkeen, kun se on saanut lähettimensä. Tämä huomio antaa myös aihetta uskoa olettamukseen, että menetelmien supikoirakantojen tarkkailemista varten täytyy olla erilaisia, riippuen tilanteesta ja siitä missä osassa maata ollaan. On tuskin välttämätöntä varustaa supikoiria GPS-lähettimillä Suomen eteläosissa tai Ahvenanmaalla, jossa supikoirakannat ovat jo suuret. Näillä alueilla tehokas pyynti on paras lääke. Mutta alueilla, missä kanta on harva, on paikallisista metsästäjistä ja projektin "vakoilijana" ja "avustajana" toimivasta lähettimellä varustetusta supikoirasta huomattavasti enemmän hyötyä. Näillä alueilla saattaa supikoiran tappaminen pikemmin lisätä lajin leviämistä tuntureille ja pohjoiseen Ruotsiin, koska eloon jäänyt supikoira välittömästi aloittaa uuden kumppanin etsimisen. voidaan tehokkaasti tarkkailla laajoja alueita ja saada tietoa alueella esiintyvistä supikoirista. Kuluvan vuoden huhtikuun alusta alkaen Suomessa on täysin kattava EWS-alue. Kamerat on sijoitettu pitkin Selkämeren pohjoisrannikkoa ja Ruotsinvastaista rajaa. Alue on 50 km pitkä, alkaen Röytästä ja päättyen Ylitornioon ja se on 30 km leveä. Tällä alueella on lähes 100 vuoden ympäri käynnissä olevaa kameraa. Ne tarkastetaan kuukauden välein. Tähän päivään mennessä Suomen EWS-järjestelmä on tuottanut yli 16 000 kuvaa. Supikoiria on esiintynyt 77 kuvassa. Järjestelmä on ollut tehokas ja sen avulla on todettu supikoirien esiintyvän melkein koko EWS-alueella. Kameroita on pääasiassa sijoitettu yksityiselle maalle ja maanomistajat ovat suhtautuneet ilahduttavan myönteisesti supikoiraprojektiin saatuaan tietoa projektin tavoitteista. Yksittäisiä kameroita on sijoitettu myös Rannikko-Pohjanmaan ulkosaaristoon, muun muassa Valassaarille. Saaret muodostavat tärkeän lintujensuojelualueen ja ovat samalla Ruotsin rannikkoa lähimpänä olevia saaria. Leviämisen vaara yli Merenkurkun Ruotsin puolelle on todellinen, koska jäätilanne viimeisten talvien aikana on ollut sellainen, että supikoira olisi keväisin helposti voinut loikata jään yli naapurin puolelle. Uloimpien saarien välinen matka on vain noin 25 km. Supikoiria on monta kertaa hylkeenpyynnin yhteydessä ammuttu jäälautoilta Ruotsin rannikon edustalla. paikallisille metsästäjille, jotka haluavat auttaa projektin läpiviemisessä. Projektirahoilla on hankittu jaettavaksi noin 150 KANU-loukkua. Tässä vaiheessa on Pohjois-Suomessa pyydystetty kolmatta sataa supikoiraa sekä lukematon määrä projektialueen eteläisessä osassa. Viimeksi mainitulla alueella eli Pohjanmaalla on miltei kaikkialla kokeneita supikoiran metsästäjiä, jotka hoitavat pyynnin toimivilla koirilla. Myös loukulla pyytämisellä on täällä pitkät perinteet. Tämä on myötävaikuttanut siihen, että on ollut suhteellisen helppoa ylläpitää metsästyspainetta ja myös helppo sijoittaa projektin loukut tärkeille alueille. Niissä tapauksissa, joissa paikallisilla metsästysseuroilla ei ole ollut omia koiria käytettävänään, supikoiraprojekti on tarjonnut apua supikoiran pyyntiin järjestämällä tarvittavaa henkilö- ja koira-apua. Kannan tarkkailua ja uusia menetelmiä Tavallinen metsästys ja loukuilla pyytäminen muodostavat myös tärkeän osan projektista. Projektin puitteissa on hankittu ja rakennettu suuri määrä loukkuja. Näitä on jaettu siellä, missä supikoirien leviämisen vaara on suurin, niille Pitkät vaellukset lisäävät tautiriskiä Supikoiran nyt paljastuneen suuren liikkuvuuden myötä lisääntyvät myös riskit tarttuvien tautien leviämiseen. Raivotaudin ja myyräekinokokin suhteen asia on päivänpolttava, koska raivotautia esiintyy itäisessä naapurimaassamme. Vastikään on taas Ruotsissa usealla eri paikkakunnalla todettu useita myyräekinokokkitapauksia ketulla. Myyräekinokokki leviää marjojen kautta ja koirista ihmisiin ja se on selvästi hengenvarallinen tauti tartunnan saaneelle ihmiselle. Juha Mäkimartti kiinnittää gps-pantaa supikoiralle. EWS ­ järjestelmä varoittaa Uusiin menetelmiin kuuluu myös early warning system-EWS:n (varhainen varoitusjärjestelmä) pystyttäminen alueilla, joilta on mahdollista, että supikoiria siirtyy Ruotsiin. Järjestelmä toimii IRkameroiden ja hajupostien avulla. Näin Gps-seurannassa oleva supikoira osoittaa, että siirtymät ovat valtavat. Metsästäjä l 6 l 2011 l 67
• Kuten aikaisemmin on todettu, ovat perinteiset pyyntimenetelmät ja nykyinen supikoiran metsästystä koskeva lainsäädäntö riittämättömiä taltuttamaan supikoirakantaa. Tästä syystä on projektin puitteissa myös ryhdytty vertailemaan eri pyyntimenetelmiä, niin laillisia kuin poikkeusluvalla käytettäviä muutoin laittomia. Uudet inhimilliset, helposti hoidettavat, halvat ja tehokkaat pyyntimenetelmät yhdistettyinä yllämainittuihin toimenpiteisiin ovat avainasemassa selviytyäksemme supikoiraongelmasta. Ongelmia on esimerkiksi vastaperustetuilla kosteikkoalueilla ja herkillä lintualueilla, varsinkin kun muistetaan, että Riistakeskuksen vastuulla on toinenkin LIFE-projekti eli kosteikkoprojekti. Kesällä 2011 käynnistettiin vertaileva koe KANU-loukun ja muuntyyppisten loukkujen välillä Rannikko-Pohjanmaan ulkosaaristossa. Koe tulee jatkumaan vielä keväällä 2012 ja keväällä 2013. Tästä kokeesta kerrotaan, heti kun tuloksia on saatavissa. Hoitosuunnitelma supikoiralle Projekti on myös ottanut tehtäväkseen tuottaa kullekin osanottajamaalle havainnollisen supikoiran hoitosuunnitelman. Suunnitelma, joka tällä hetkellä on Suomen osalta loppusuoralla, käsittelee supikoiran tämän hetkistä tilannetta Suomessa ja esittelee perustietoja supikoiran biologiasta. Tässä hoitosuunnitelmassa, jonka vt. riistapäällikkö Marko Mikkola riistakeskuksen Pohjois-Hämeen aluetoimistosta on laatinut yhteistyönä projektihenkilökunnan ja allekirjoittaneen kanssa, analysoidaan myös tämän päivän ongelmia koskien supikoirakannan hallintaa sekä muutamia toimenpide-ehdotuksia ko. ongelmien ratkaisemiseksi. Tarkoituksena on, että tämä suunnitelma toimisi perustana ja olisi avuksi silloin, kun suunnitellaan ja toteutetaan kansallista vieraslajistrategiaa. l Metsästäjät jälleen luonnonhoidon ja monimuotoisuuden säilyttämisen kärjessä n Supikoiraprojekti on käynnistynyt hyvin myös Ruotsissa ja Tanskassa. Molemmissa maissa on perustettu EWS-alueita ja GPS-varustetut supikoirat työskentelevät yötä päivää auttaakseen projektihenkilökuntaa uusien supikoirien löytämisessä. Ruotsista viestitetään, että viime kevät-kesäaikaan Ruotsin puolella on tehty huomattavasti vähemmän supikoirahavaintoja kuin vastaavaan aikaan vuonna 2010. Johtuuko tämä sitten projektin työpanoksista vai kahden viimeisen vuoden runsaslumisista talvista, mutta projektilaiset ovat vakuuttuneita siitä, että uudet menetelmät, joita projektin puitteissa ollaan kehittämässä, tulevat olemaan tehokkaita taistelussa supikoiraa vastaan. Nämä uudet menetelmät yhdessä innostuneiden metsästäjien kanssa voivat saada aikaan ihmeitä ja taas metsästäjät kulkevat luonnonhoidon kärjessä, niin tässä projektissa kuin kosteikkoprojektissakin. Mikään muu organisaatio ei voi osoittaa niin paljon voimavaroja ja konkreettisia toimenpiteitä luonnonhoidon ja biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi kuin riista- ja metsästäjäorganisaatiot yksittäisten metsästäjien toiminnan kautta. Siksi on sekä ihmeellistä että epäoikeudenmukaista, että metsästäjiä useimmiten kuvaillaan uhkana juuri tälle luonnolle ja monimuotoisuudelle, kuten viimeisten vuosien aikana niin monessa eri yhteydessä on tullut esille. Näin on käynyt esimerkiksi silloin, kun on perustettu erilaisia suojelualueita ja laadittu hoito- ja käyttösuunnitelmia näille alueille. Joskus on tietämättömyydestä lähdetty siitä että metsästys alueella on uhka suojelukohteelle. Todellisuudessa metsästys ani harvoin on uhka, pikemmin päinvastoin. Sen sijaan, että vastustetaan ns. vastapuolta, pitäisi voimavarat lyödä yhteen ja toimia yhteistyössä. Tosiasia on, että luonnonsuojelijoilla ja metsästäjillä on useimmiten samat perusperiaatteet ja tavoitteet, olkoon että nämä ilmenevät eri tavoin. Yhdessä ja yhteistyöllä voidaan aikaansaada monia konkreettisia ja hyviä toimenpiteitä, jotka edistävät sitä, mitä me kaikki haluamme suojella. Tämän perusta on pohjustettava nyt, koska toimenpiteet ja menetelmät, joita kokeillaan ja kehitetään projektin puitteissa, edellyttävät aktiivisia toimenpiteitä myös projektin päätyttyä. Supikoira seurannassa. Osallistuminen ja rahoitus n Projektiin osallistuvat Ruotsin Naturvårdsverket, Norjan Direktoratet för Naturförvaltning, LIFE+, Svenska Jägareförbundet, Suomen riistakeskus, Tanskan Skog och Naturstyrelsen ja Ruotsin Lantbruksuniversitet. Perusrahoitus tulee LIFE+:lta ja Ruotsin Naturvårdsverketilta. Suomen riistakeskus avustaa työpanoksilla ja vastaa Suomessa toteutetun projektiosuuden koordinoinnista. Entinen riistapäällikkö Mathias Lindström edustaa Suomen riistakeskusta projektin ohjausryhmässä ja toimii myös Suomessa toteutettavan projektinosan projektinjohtajana. Juha Mäkimartti toimii kenttäapulaisena ja vastaa Pohjois-Suomen projektialueesta. Kenttäapulainen Jari Korpela vastaa Pohjanmaan projektialueesta ja eräistä hallinnollisista toimenpiteistä. Projekti on metsästyskauden aikana kiinnostunut supikoiraa koskevista havainnoista ja vihjeistä Pohjois-Suomessa (Oulu ja Lappi). Näissä tapauksissa voi kääntyä Juha Mäkimartin puoleen, puh. +358 50 3011 676. Supikoira-asioissa Pohjanmaalla (RannikkoPohjanmaa ja Pohjanmaa) voi ottaa yhteyttä Jari Korpelaan, puh +358 50 3014010. Lisää supikoiraprojektista voi lukea osoitteilla www.riista.fi ja www.mardhund.se 68 l Metsästäjä l 6 l 2011
• Tilaa tuotteitamme! Metsäpeura ­ Rangifer tarandus fennicus Metsäpeura eli suomenpeura, Rangifer tarandus fennicus, muistuttaa puolikesyä serkkuaan poroa mutta on sitä paljon tuntemattomampi eläin. Metsäpeura elää enää vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Suomalaisilla ja metsäpeuralla on erityissuhde, sillä esi-isämme tulivat tänne metsäpeuran perässä viimeisimmän jääkauden päätyttyä. Metsäpeura selviytyi jääkausista mutta oli kuolla sukupuuttoon ihmisen takia. Ruotsista ne hävisivät jo 1700-luvulla ja Suomesta sata vuotta myöhemmin, kunnes yllättäen palasivat viime sotien jälkeen. Nyt metsäpeuran tilanne on taas heikentymässä, todennäköisimmin suurpetojen määrän voimakkaan kasvun takia, ja metsäpeura tarvitsee suojelua. Metsäpeura kertoo pähkinänkuoressa metsäpeuran historian ja antaa kuvan sen suojelemisen mutkikkuudesta. Lauri Kontro - Antti Leinonen Sivuja 165 Hinta 42 Kohtaamisia metsässä ­ Eläinkiistoista yhteistoimintaan Ihmisten ja eläinten yhteiselo Suomen metsissä on muuttunut entistä kirjavammaksi ja ristiriitaisemmaksi. Reportaasimaisessa tutkielmassa ihmiset ja eläimet kohtaavat eri puolilla Suomea. Metsästyksen arkea sekä peto- ja riistakantojen hallinnan ongelmia eritellään tuoreesti ja monipuolisesti. Kirjassa esitellään uudenlaisia toimintatapoja ja käytäntöjä, jotka voisivat lisätä eri tahojen yhteistoimintaa ja parantaa eläinasioiden hoitoa. Esillä ovat erityisesti hirvi-, susi- ja ilveskantojen säätelyyn liittyvät kysymykset. Kirjan ajankohtaisuutta lisää vuoden 2011 aikana toteutettu maamme riistahallinnan uudistaminen ja Suomen riistakeskuksen perustaminen. Kustantaja: Metsäkeskus Kirjoittajat: Pertti Rannikko, Juha Hiedanpää, Jani Pellikka, Outi Ratamäki, Sauli Härkönen, Pekka Salmi Sivuja 213 Hinta 19 Postikortit: (koko A4) Riistanisäkkäät Riistalinnut Julisteet: (taitettuna) Riistanisäkkäät Riistalinnut Pelit: Riistaeläimet-muistipeli Pelikortit: Suomen riistaeläimet Ranta- ja vesilinnut Suomen kalat Pihapiirin lintuja Pihapiirin kasveja Pihapiirin pikkueläimiä DVD:t: Harrastuksena metsästys Hirvenruhon paloittelu Unelmien hanhisyksy Hirvimetsä Peuramailla Lumiset pienpetojahdit Karhun todelliset kasvot (suomi+ruotsi) Laukauksia ja latvateeriä Haaveitteni metsähanhi Lumisten kairojen metsohaukut Metsästäjä-vastuu-turvallisuus Tilaa jouluksi! 9.12.2011 mennessä tehdyt tilaukset ehtivät vielä joulupukinkonttiin. 1 _______kpl 1 _______kpl 1,50 _______kpl 1,50 _______kpl 10 _______kpl 5 5 5 5 5 5 26 23 26 24 26 26 15 26 26 26 28 _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl Tutustu laajempaan tuotevalikoimaamme nettisivuillamme www.riista.fi UUTTA: Metsästysaseena jousi ­ johdatus perusteisiin -dvd Kohtaamisia metsässä ­ Eläinkiistoista yhteistoimintaan -kirja Metsäpeura Rangifer tarandus fennicus -kirja Metsästäjän opas, korjattu painos Oppaat ja kirjat: Jousimetsästys -kirja Metsästäjän lintuopas Riistaa arkeen ja juhlaan -keittokirja Metsästäjän päiväkirja Riistakosteikko-opas Petovahinkojen tunnistamisopas Askel riistapolulle Vesilinnustus-kirja Metsästäjän uusi keittokirja Pyy pivossa Metsäpeuraopas Lintukoirat metsästyksessä Lumijälkiopas Villiä elämää Jäniksen selässä 20 _______kpl 19 _______kpl 42 _______kpl 30 _______kpl 48 10 14 5 5 8 5 40 35 5 5 35 5 5 7 _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl _______kpl Tilaa tuotteitamme! Tutustu laajaan tuotevalikoimaamme netti-sivuillamme www.riista.fi Kauppapaikka ____________________________________________________________________________ Nimi: ____________________________________________________________________________ Lähiosoite: ____________________________________________________________________________ Postinumero: ____________________________________________________________________________ Postitoimipaikka: ____________________________________________________________________________ Puhelinnumero: Tilaukset postitetaan postiennakolla (postiennakkomaksu 3,80 e + postimaksu paketin painon mukaan) Tilaukset: netti-tilaukset: www.riista.fi, kauppapaikka postitse: Suomen riistakeskus, Varasto, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki puhelimitse: 09 -27 27 8120 Metsästäjä l 6 l 2011 l 69
• Ilja Koivisto, museopalvelupäällikkö, Suomen Metsästysmuseo Metsästysmuseon uusi verkkonäyttely houkuttelee kaavein ja bulvaanein n Metsämiehet ovat aikojen saatossa houkutelleet riistaa mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla. Suomen Metsästysmuseon uudessa Kaaveita ja bulvaaneita -verkkonäyttelyssä museon kotisivuilla pääsee tutustumaan niin entisiin kuin nykyisiinkin houkutuspyynninmuotoihin. Osa esitellyistä keinoista on jo historiaa kuten kettujen myrkkypyynti tai karhun houkuttelu viinalla, osa on taas metsästäjien edelleen aktiivisesti käyttämiä. Käytännön metsästäjälle parhainta antia ovatkin erilaiset eläinten ääninäytteet ja videoaineisto houkutuspillien käytöstä Veli-Matti Pekkarisen opastamana. Arttu Kotisaran kuvaamat jännittävät metsästystilanteet ovat varmasti myös metsämiesten mieleen. Oppimateriaalia kouluille Metsästysmuseo toteutti Kaaveita ja bulvaaneita -multimedian Museoviraston myöntämällä Innovatiivisten hankkeiden avustuksella. Käsikirjoituksesta vastasivat hum. kand. Jouni Partanen ja Metsästysmuseon amanuenssi Vesa Anttila. ­ Verkkonäyttely on suunnattu ensisijaisesti lapsille ja nuorille. Houkutuspyynnin lisäksi se sisältää runsaasti tietoa eri riistaeläimistä. Toivomme, että näyttelyä käytetään kouluilla opetuksen tukena, Anttila toteaa. Kuvat helpottavat tunnistamista Runsaan tietosisältönsä ansiosta Kaaveita ja bulvaaneita -verkkonäyttely kiinnostaa varmasti myös varttuneempaa väkeä. Perustietojen lisäksi jokaisesta riistaeläimestä löytyy ääninäyte ja runsas kuva-aineisto. Verkkonäyttelyn teknisestä toteutuksesta huolehti Mixtum Media Oy. Houkutuspillien esittelyvideot kuvasi media-assistentti Riikka Ahokas. Näyttelyyn voi tutustua Metsästysmuseon kotisivuilla osoitteessa www.metsastysmuseo. fi sekä itse museossa osana perusnäyttelyä. Tämä houkutuspyynnin muoto on tuskin enää käytössä. Reen peKaaveita ja bulvaaneita -verkkonäyttely esittelee erilaisia houkutuspyyntimuotoja. rässä vedetty sianlihasäkki houkutteli sudet ampumaetäisyydelle. Metsästysmuseon kotisivut uudistuivat n Suomen Metsästysmuseo on ottanut käyttöön uudet verkkosivut. Sivujen myötä museo toimii entistä ahkerammin sähköisissä medioissa. Osoitteessa www.metsastysmuseo.fi toimivat kotisivut on suunnitellut graafikko Päivi Kekäläinen. Käsikirjoituksesta ovat vastanneet amanuenssi Vesa Anttila ja museopalvelupäällikkö Ilja Koivisto. ­ Uusien kotisivujen suunnittelussa pyrittiin yksinkertaisuuteen, selkeyteen ja helppokäyttöisyyteen, kuvailee Anttila työn lähtökohtia. www.metsastysmuseo.fi Monipuolinen tietolähde Metsästysmuseon kotisivuilta löytyvät tiedot ajankohtaisista näyttelyistä ja tapahtumista. Sivujen kautta pääsee myös tutustumaan museon verkkonäyttelyihin, joista uusin on juuri julkaistu houkutuspyynnistä kertova Kaaveita ja bulvaaneita. Kantapuu-tietokannassa puolestaan voi tutustua museon esine-, valokuva-, arkisto- ja kirjastokokoelmiin. Sivuilta saa tietoa myös museon palveluista kuten asiantuntijapalveluista, opastuksista ja kokouspalveluista. Museon tiedotuslehti Käpälämäki on sivuilla luettavissa sähköisessä muodossa. Sivuston kautta voi myös tilata museon julkaisuja ja valikoituja museokaupan tuotteita sekä lähettää palautetta Metsästysmuseon väelle. Metsästysmuseon uusilla kotisivuilla on pyritty yksinkertaisuuteen, selkeyteen ja helppokäyttöisyyteen. 70 l Metsästäjä l 6 l 2011
• Metsästysmuseo julkaisi vuosikirjan Suomen Metsästysmuseo on aloittanut vuosikirjan julkaisemisen. Kirjan nimi on Otso ja siinä julkaistaan metsästykseen ja eräelämään liittyviä asiantuntija-artikkeleita. Ensimmäinen Otso pitää sisällään Pekka Virtasen artikkelin graafikko Erik Bruunista, joka on myös piirtänyt vuosikirjan kansikuvan karhun. Metsästysmuseon intendentti Jukka Peltonen puolestaan kuvailee jokihel- misimpukan pyynnin historiaa. Pentti Kataja ja kirjastonhoitaja Pekka Allonen pureutuvat taas Suomen "metsästyskuninkaan" J.J. Maexmontanin saloihin. Vuosikirjan voi ostaa museokaupasta tai tilaamalla: info@metsastysmuseo.fi tai (09) 722 294. Hinta 14 euroa, johon tilattaessa lisätään postikulut. Museokaupassa on myös myynnissä samalla Otso-kuvalla painettuja julisteita (40 x 60 cm) hintaan 9,50 euroa. Metsästysmuseon vuosikirja Otson kannen kuvan on piirtänyt graafikko Erik Bruun. Luontotaidetta Metsästysmuseossa n Kaarnapohjoinen-näyttelyssä Suomen Metsästysmuseossa on esillä Eeva Kontturin luonnonmateriaaleista luomaa taidetta. Kontturi on ilomantsilaislähtöinen taiteen maisteri, kotiteollisuusopettaja ja eräopas, joka on tehnyt elämäntyönsä tekstiilimuotoilun opettajana Kuopiossa. ­ Näyttelyni on puheenvuoro luontoestetiikan ja ympäristöarvojen puolesta. Teoksillani haluan osoittaa kunnioitukseni esivanhempiemme moniulotteisille luontoyhteyksille, heidän elämäntaidoilleen ja uskomuksilleen. Arma Fennica Oy:ltä uusi jälleenlataajan käsikirja Tämä täysin uusittu Jälleenlataajan käsikirja on jo neljäs Arma Fennica Oy:n julkaisema latauskirja. Ensimmäinen ilmestyi vuonna 1989 nimellä Patruunat ja jälleenlataus. Sen jälkeen ilmestyi 3 painosta nimellä Jälleenlataajan käsikirjan. Tähän täysin uusittuun painokseen (ISBN 978-952-5687-16-3) on koottu uusinta tietoa jälleenlatauksesta, välineistä, uusista luodeista, uusista ruudeista ja uusista kalibereista. Kirjan tarkoitus on täyttää tämän päivän jälleenlataajan tarpeet ja siihen on sen vuoksi koottu erittäin laajat lataustaulukot, jotka sisältävät mm. uusimmat Vihtavuoren, Norman ja Hodgdonin ruudeista julkaistut lataustiedot uusille luodeille. Mukaan on otettu myös uusimpia kalibereita, kuten lyhyitä magnumeita, joiden voi olettaa yleistyvän Suomessa. Jälleenlataus on mielenkiintoinen ja haastava harrastus, jota voivat harjoittaa kaikki ampujat rata-ampujista tavallisiin metsästäjiin. Nykyiset latausvälineet ovat helppoja käyttää ja jälleenlataus on turvallista, kunhan on huolellinen ja noudattaa annettuja ohjeita. Oman huolellisuuden ja tarkkuuden voi itse testata ja todeta hyvinä ampumatuloksina. Tarkka, itse ladatulla panoksella ammuttu riistalaukaus antaa harrastukselle syvyyttä ja onnistumisen iloa huomattavasti enemmän kuin tyytyminen tavallisiin ratkaisuihin. Kokeile jälleenlatausta, löydät siitä antoisan ja mielenkiintoisen harrastuksen. Suuremmilla laukausmäärillä säästät myös selvää rahaa. Kirja ilmestyy viikolla 41. Uudelleen järjestettyä Kontturin mukaan luonnossa kaikki on järjestäytynyt ihmeellisesti, tarkoituksenmukaisella tavalla. Kaikki aistimukset, tuoksut, materiaalien tuntu, pintojen rakenteet, muodot ja värit ovat hänelle kiinnostavia. ­ Teokseni ovat näiden elementtien uudelleenjärjestelyä ja lapsuudessa omaksutun luontoherkkyyden vaalimista. Kontturi käyttää teoksissaan kaarnaa, sammalta, käpyjä, jäkälää, kalanruotoja tai riistaeläinten luita ­ luonnon kiertokulussa jo elinkaarensa lopussa olevia materiaaleja. ­ Kunnioitan materiaalia omana itsenään. Aidot, hauraat ja herkät materiaalit katoavat joskus jälleen osaksi luontoa, alustaksi uuden kasvulle. Kaarnapohjoinen ­ Eeva Kontturin taidetta luonnonmateriaaleista esillä Suomen Metsästysmuseossa 10.11.2011­8.1.2012 Näädänluinen kaulanauha on Eeva Kontturin käsialaa. Metsästäjä l 6 l 2011 l 71
• Tommy Arfman Hirvieläinten jäljestyskurssin suosio yllätti J Suomen riistakeskus VarsinaisSuomi järjesti 2011 elokuussa Kemiönsaarella hirvieläinten jäljestyskurssin. Osanotto kurssille yllätti järjestäjät suosiollaan. Kurssille mahtui 60 osanottajaa, joka osoitti kiinnostuksen olevan suurta maamme lounaisessa kolkassa. l Jäljestyskurssi järjestettiin Kemiönsaarella, Söderlångvikin kartanolla. Kunta koostuu isosta pääsaaresta ja laajasta saaristosta. Alueella esiintyy hirviä, valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita. Suurpedoista ovat esittäytyneet kaikki ahmaa lukuun ottamatta. Metsästyskortin lunastaneita Kemiönsaaren rhy:n listoilla on noin 700. Seudulla ei aiemmin ole järjestetty jäljestyskurssia ja se varmaan osaltaan selitti kurssin suuren suosion. Osallistujia tuli myös saaren ulkopuolelta. Kurssi koostui teoriaosuudesta, jonka veti Suomen riistakeskus VarsinaisSuomen riistanhoidonneuvoja Jörgen Hermansson. Teuvo Mäkelä kertoi koirien koulutuksesta ja käytännön jäljestämisestä. Kari Laaksonen piti luennon jäljestyksessä tarvittavista välineistä. Teoriaosuuden jälkeen siirryttiin kartanon kahvilasta maastoon, jossa ryhmä jaettiin kahteen osaan. Toinen maastoosa koostui rastityyppisestä tehtävästä, jossa osallistujien tuli tulkita maastossa erityyppisiä ampumisen tai auton aiheuttamia vammoja ja verijälkiä. Samaan aikaan Kari ja Juho Laaksonen esittivät koiransa avulla käytännön jäljestystä. Suuri jäljestystarve Varsinais-Suomessa on hyvä hirvieläinkanta. Maakunnassa on hyvin vahva valkohäntäpeurakanta, samoin hirvikanta ja metsäkauriskin esiintyy alueella. Hirvieläinkolareita tapahtuu vuosittain noin 1000. Tästä luvusta 900 on valkohäntäpeuran osuus. Noin puolet kolareista edellyttää jäljestystä. Lisäksi maakunnassa metsästetään hirvieläimiä vuosittain noin 11 000. Metsästyksessä jäljestystä tarvitaan noin joka kymmenennessä tapauksessa. Näin ollen yhteenlaskettu jäljestystarve on Varsinais-Suomen alueella noin 1600: lle hirvieläimelle vuosittain. Vapaaehtoisvoimin 1600 kadonnutta ja loukkaantunutta hirvieläintä maastossa joka vuosi tarkoittaa myös sitä, että 1600 kertaa joku niitä maastosta etsii. Suomessa sen tekevät käytännössä paikalliset Koira on jäljestystyön peruspilari. Haavoittuneen hirvieläimen jäljestämiseen olisi aina käytettävä parasta saatavilla olevaa koirakkoa. Koiran koulutus tulisi suorittaa muissa tilanteissa. 72 l Metsästäjä l 6 l 2011
• metsästysseurat. Metsästäjillä on paras paikallistuntemus, oikeat välineet ja eläinten käsittelyyn tarvittava logistiikka. Liikenteessä vahingoittuneiden eläinten etsintä toteutetaan metsästäjien ja poliisiviranomaisen kesken solmitun ns. SRVA-yhteistyösopimuksen puitteissa. Kyseinen suurriista virkaapu koskee nimensä mukaan myös suurpetoja. Käytännössä niiden osalta on kysymys haavoittuneiden yksilöiden jäljestämisen lisäksi myös asutuksen sekaan eksyneiden yksilöiden karkottamisesta. Varsinais-Suomessa SRVA tarve on petojen osalta minimaalinen, joskin petokannat ovat nousussa ja tulevaisuudessa niidenkin kanssa joudutaan enemmän tekemisiin. Nämä edellä mainitut kolarihirvet ja -peurat tarkoittavat tuhansia työtunteja, jotka metsästäjät tekevät vapaaehtoisesti ilman korvausta loukkaantuneiden hirvieläinten löytämiseksi. Metsästyksessä loukkaantuneet Kun eläin vahingoittuu metsästyksen yhteydessä, toteutetaan eläimen etsintä metsästyslain pykälien mukaan. Tällöin jäljestys on metsästystä ja alueella on oltava metsästysoikeus. Jos alue vaihtuu sellaiseksi, jolla jäljestävillä ei kyseistä oikeutta ole, asiasta tulee ilmoittaa kyseisen oikeuden haltijoille. Jos tällaista tahoa ei saada käsiin ja eläimen tila tai olosuhteet vaativat toiminnan jatkamista, tulee asiasta ilmoittaa poliisille. Käytännössä alueet ovat suuria yhteislupa-alueita ja metsästysseurat ovat sopineet haavoittuneen eläimen talteenotosta. Vaikka asioista olisi sovittu, kuuluu hyvään metsästysetiikkaan ilmoittaa jäljestyksestä vieraalla alueella. Jos alue ei syystä tai toisesta kuulu hirvieläimien metsästyksen piiriin, voi periaatteessa alueen metsästysoikeuden haltija kieltää jäljestämisen. Eläinsuojelulaki määrää kuitenkin lopettamaan kärsivän luonnonvaraisen eläimen. Jos tällaiseen tilanteeseen päädytään, on jäljestys keskeytettävä ja otettava yhteys poliisiin. Tuolloin jäljestyksen luonne muuttuu viranomaistehtäväksi ja eläin voidaan lopettaa. Käytännössä tällainen tilanne on harvinainen, mutta metsästyslain mukaan mahdollinen. Löydetty riista kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos sillä on siihen pyyntilupa. Muutoin metsästäjälle. Yhteislupa-alueilla voidaan asioista sopia toisin. metsästysaseita. Toiminta ei kuitenkaan saa aiheuttaa vaaraa eikä vahinkoa. Löydetty riista kuuluu riistanhoitoyhdistykselle, käytännössä useimmiten sitä jäljittäneelle metsästysseuralle. Vaikka kyseessä ei ole metsästystilanne, on koiranohjaajalla oltava metsästyskortti vakuutusturvan takia. Myös koira on tuolloin vakuutettu. Jos onnettomuuspaikalla ei enää ole asianosaisia paikalla kun jäljestäjät saapuvat, olisi tärkeää merkata tarkka paikka, jossa eläin on vahingoittunut. Suomen riistakeskus Varsinais-Suomen riistanhoidonneuvoja Jörgen Hermansson ja Kemiönsaaren rhy:n toiminnanohjaaja Siv Vesterlund esittelevät osallistujille kuvaa, jolla selitetään onnistuneen riistalaukauksen sijaintia. Koiria tarvitaan Eläinten jäljittäminen, varsinkin sulan maan aikaan on vaativa tehtävä. Käytännössä työtä on miltei mahdoton tehdä ilman koulutettuja koiria. Jäljestykseen osallistuva koira voi olla minkä tahansa rotuinen. Koiran on kuitenkin omattava joitakin ominaisuuksia selviytyäkseen työstä. Vahva työmotivaatio on yksi edellytys, jotta koira jaksaa tehdä rasittavaa jäljestystyötä pahimmillaan tuntikausia yhtäjaksoisesti. Tarkka vainu usein verettömänkin jäljen seuraamiseen on toinen ominaisuus, jota koira tarvitsee. Koirilla on rodusta riippuen erilaisia tapoja jäljestää. Perinteiset hirvikoiratai pystykorvarodut seuraavat eläintä ilmavainulla ja pyrkivät pysäyttämään sen. Riistan pysähtymisen ne ilmaisevat haukulla. Nämä rodut ovat tarpeen, kun eläintä ei päästä jäljestämällä riittävän lähelle. Muiden koirien käyttö perustuu niiden kykyyn seurata jälkeä ja johdattaa metsästäjä riittävän lähelle, jotta eläin voidaan lopettaa. Tuolloin on tärkeää, että koirat eivät hauku seuratessaan eläintä. Osaa roduista, esim. noutajat ja seisojat, voidaan käyttää myös eläimen pyydystämiseen. Tämä koskee lähinnä pienikokoisia peuroja ja kauriita. SRVA- organisaatiota tarvitaan Järjestetyn kurssin suosio oli selvä merkki metsästäjien kiinnostuksesta hirvieläinten jäljestämistyöhön. SRVA organisaatio tarvitsee koulutettuja jäljestäjiä ja hyviä koiria suorittamaan vapaaehtoista työtä täyttääkseen lain vaatimukset loukkaantuneen villieläimen kärsimysten lopettamiseksi tai suurpetojen häätämiseksi tai vaarallisten yksilöiden lopettamiseksi. Käytännössä samat toimijat suorittavat myös metsästyksessä kadonneiden eläinten etsintätyöt. Kadonneen eläimen etsintään tulisi aina käyttää parhaita mahdollisia koirakkoja. Koirien koulutus tulisi suorittaa muulloin, kuin haavoittuneen riistan etsinnässä. Hyvä koulutustapa on esimerkiksi sopia joidenkin peuran kyttääjien kanssa laukauksen jälkeisestä eläimen hausta. Tai hirviporukassa jäljestetään koiran avulla ammutut eläimet. Usein eläin kulkee vielä jonkin matkaa laukauksen jälkeen ja nuorta koiraa voidaan kouluttaa käytännön toimiin. Metsästysorganisaatio kattaa käytännössä miltei kaikki alueet, joten alueet ovat hallinnassa. Jäljestyksen tukipilari on kuitenkin tuo jäljestävä koira ja sen ohjaaja. Työsarka ei aivan lähitulevaisuudessa ole vähenemässä, vaikka hirvivahinkojen lukumäärät ovat laskussa. Jäljestyskurssit antavat raamit ja perustiedot metsästäjille, joiden pohjalta voidaan eläinten jäljityksessä toimia lain edellyttämällä ja myös eettisesti hyväksyttävällä tavalla. l Metsästäjä l 6 l 2011 l 73 Hirvieläinkolarit Kun hirvieläin loukkaantuu liikenteessä, eläimen etsintä on viranomaistehtävä. Etsintätarpeesta poliisi ilmoittaa riistanhoitoyhdistykselle, joka ilmoittaa onnettomuuspaikan alueen metsästysseuralle kadonneesta riistasta. Tuolloin on kyse SRVA-toiminnasta ja silloin ollaan poliisitehtävässä. Tällöin ei tarvita alueella metsästysoikeutta, vaikka käytännössä se useimmiten etsijöillä on. Eläintä voidaan seurata alueen vaihtuessa kysymättä lupaa metsästysoikeuden haltijalta. Asetta voidaan kantaa ladattuna myös luvattomilla mailla ja eläin saadaan lopettaa alle 150 metrin päässä asutuista rakennuksista. Poliisiviranomainen määrää tarvittaessa aseistuksesta, taajamissa ja asutusalueilla käytetään haulikkoa. Haja-asutusalueilla normaaleja kyseisen riistan Käytännössä jäljestystä on miltei mahdoton toteuttaa ilman koulutettuja koiria.
• Merja Ahonen, ETM, lihateknologi, tehdaspäällikkö, Huhtahyvät Oy, Agropolis Oy:n kouluttaja Laatua lihankäsittelyyn Hirven kunniakas tie metsästä pöytään Hirvellä ­ metsän kuninkaalla ­ on oikeus arvokkaaseen loppuun ruokapöydän herkuksi. Tämä mahdollistetaan harkitulla laukauksella ja hygieenisillä oikeaoppisilla työtavoilla. 1. Laukaus ja sen merkitys Laukauksen tulee olla harkittu ­ ja tappava. Metsään jäänyt haavoittunut eläin on pahin vaihtoehto eläinsuojelun näkökulmasta. Hyvin osunut laukaus mahdollistaa parhaiten ruhon, jossa murtumien ja vertymien määrä on mahdollisimman pieni. Mahalaukaus merkitsee laajaa suolistobakteerikontaminaatiota ja siten laajoja veitsellä tehtäviä poistoja. heessa, kun on varmistettu, että hirvi on todella kuollut. Pistämisellä katkaistaan sydämeen johtavat isot verisuonet, jotta kudoksista poistuu veri. Eläin tulee lain mukaan (MMM 37/EEO/2006) teurastettaessa pistää minuutin kuluttua tainnutuksesta. Metsästykseen sovellettuna "niin pian kuin mahdollista" ­ välittömästi ampumisen jälkeen. Oikeaoppinen pisto aloitetaan viiltämällä kaulanahka auki rinnan korkeimmasta kohdasta lähes leuankärkeen. Tämän jälkeen veitsi viedään 12­15 cm rinnan korkeimmasta kohdasta kaulakuoppaan suuntana peräaukko. Veitsellä tehdään perillä ns. saksausliike, jolla varmistetaan isojen verisuonten katkeaminen ja siten veren poistuminen ruhosta. Jos pistäjä kokee itsensä taitamattomaksi ko. pistoon, niin veri voidaan laskea myös viiltämällä kaula kokonaan auki leukaperien takaa niskarankaan asti. Verenlasku on syytä tehdä aina ­ olkoonpa laukaus millainen tahansa. Lihaan jäänyt veri on yksi lihan säilyvyyttä olennaisesti heikentävä tekijä. Pistämättömän eläimen lantioonteloon kertyy verta, joka vaikeuttaa suolistamista. Aikuisesta hirvestä tulee verta reilu ämpärillinen. Seuraavaksi hännän nikama avataan ruhon selkäpuolelta peräaukon linjassa. Peräaukko pyöräytetään kokonaan auki hännästä peräsuolta nostamalla. Peräsuolen kiinnikkeitä avataan siten, että peräsuoli voidaan pudottaa suolien päälle. Jos mahdollista, peräsuoli tulee sulkea muovipussilla ennen pudotusta lantio-onteloon. Vatsa avataan: ensin vatsanahka, sen jälkeen vatsakalvo. Suolistaja vyöryttää mahoja ruhon ulkopuolelle. Peräsuolta ulospäin vetäen suolisto ratkotaan ruhosta. Kun suolisto on irrotettu, katkaistaan ruokatorvi. Ruhon kääntäminen mahalleen maahan ei ole suositeltavaa maaperäbakteerien vuoksi. Tyypillisin virhe on suoliston rikkoutuminen suolistuksen aikana. selkärangan myötäiset verisuonet tulevat mukaan elinpakettiin. Sydän avataan sydänpussista irrotuksen yhteydessä. 6. Nylky Nylkemisessä tärkein pääsääntö on, että karvapuoli ei saa joutua kosketuksiin lihapinnan kanssa. Sama pelisääntö koskee käsiä: vuodan karvapuolta pidelleillä käsillä ei saa koskea ruhoon. Nylky aloitetaan piirtämällä linja peräaukosta polviniveleen. Takajalat nyljetään siten, että kintereen yläpuolella oleva nivel tulee hyvin esille. Takajalat katkaistaan kinnernivelestä, kinner avataan veitsellä ja ruho laitetaan nostolaitteeseen kintereen takaa kiinnitetyistä koukuista. Etujalat katkaistaan polvinivelestä. Nylkyä jatketaan ns. sukkaan nylkynä nostaen ruhoa ylöspäin nylyn edetessä. Nahka katkaistaan korvien takaa, pää katkaistaan atlas-nikamasta. 7. Jälkipuhdistus Ruhosta poistetaan lantio-ontelon rasvat, sukuelimet, sukuelinrasva, rintaontelon rasvat, miekkalisäke, ampumareiän vertymät, pistoreikä ja pistovertymät. Likaantuneet osat poistetaan veitsellä kuorimalla. Ruhon huuhteleminen rintaonteloa lukuun ottamatta on kielletty. Suolistobakteerit imeytyvät lihaan 30 sekunnissa ja huuhtelu levittää bakteerit laajalle alueelle. 5. Elinten irrotus Elimiin kuuluvat kieli, sydän, keuhkot, munuaiset ja maksa. Irrotus aloitetaan avaamalla rintalasta ja viiltämällä pallealihat selkärangan reunasta rintalastaan asti. Viillot tehdään joko aivan kylkiluiden myötäisesti tai pallealihan keskeltä. Elinpaketti ratkotaan ruhosta selkärankaa pitkin siten, että isot Marttilan metsästysseuran aamun saalis Ampumatta jättäminen huonossa tilanteessa on kunniakas teko! 2. Lopetuslaukaus Lopetuslaukaus suoritetaan ampumalla hirven niskaan, kallon ja selkärangan yhtymäkohtaan. Mikäli hirveä ammutaan korvanjuureen, voi kalloluun takaosa hajota niin, että sarvitrofee ei ole mahdollinen. Armonlaukaus suoritetaan maltillisesti, mutta riittävän nopeasti. Metsästyskoira viedään pois paikalta, jotta laukaus ei vahingoita koiran kuuloa. 4. Suolistus Suolistus voidaan tehdä ampumapaikalla tai lahtivajassa, jos ruho voidaan viedä sinne tunnin kuluessa ampumisesta. Suolistus aloitetaan avaamalla peräsuoli: vapaalla kädellä otetaan kiinni hännästä. Peräaukko kierretään veitsellä ­ vain hännän alue jää kiinni ruhoon. Tämän työvaiheen aikana tulee varoa paksunsuolen rikkomista. 3. Verenlasku Pistäminen tapahtuu siinä vai74 l Metsästäjä l 6 l 2011
• 8. Jäähdytys Ruho jäähdytetään mieluiten halkaistuna siten, että ruhon puolikkaiden välillä on selvä ilmarako. Ruhon tavoitelämpötila on alle +7°C, joka optimaalisesti saavutetaan 36 tunnin kuluessa. Jäähdytys pysäyttää termofiilisten bakteerien lisääntymisen. Markku Onnela, projektipäällikkö, Agropolis Oy Huomioita riistan käsittelyssä n Elintarvikelain muutos toi mukanaan vapauksia riistanlihan myyntiin, mutta samalla vaatimukset riistalihan hygieenisyyden parantamiseen kasvoivat. Enää ei virkaeläinlääkäri ole aina arvioimassa myytäväksi toimitettua riistanlihaa ja sen hygieniatasoa, vaan vastuu siirtyi 1.9.2011 metsästäjälle. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että vain kouluttautumalla, asenteita muokkaamalla sekä vääriä tottumuksia ja menetelmiä oikaisemalla asiaan saadaan kaikkia osapuolia tyydyttävät ratkaisut. Enää ei riitä selitykseksi, että kun itse syödään kaikki metsästettävät, niin väliäkös sillä. Nuoret metsästäjämme kotijoukkoineen vaativat myös riistanlihalta niitä laadullisesti samoja ominaisuuksia, joihin kauppojen lihaosastoilla olemme tottuneet. Riistanlihan ihmisravinnoksi tuottaminen koskee myös oman perheen käyttöön tulevaa lihaa. Senkin pitää olla huippuluokkaa, koska monen perheen punaisen lihan osuus vuosittain koostuu pääosin itse metsästetystä. Agropoliksen hankkeiden avulla on tuotettu koulutusmateriaalia sekä erillisiä "pilottikoulutuksia". Alueelliset ELY-keskukset ovat mahdollistaneet toiminnan aloituksen. Nyt alkavana vuonna 2012 nämä koulutukset siirtyvät elämään omaa, tukematonta elämäänsä. Olosuhteiden kehittäminen vaatii asennemuutosta kaikilta metsästykseen osallistuvilta. Perinteitä pitää kunnioittaa, mutta samalla huomioida ruokailutottumuksiemme muutokset. Jokainen metsästäjä vuorollaan osallistuu riistan käsittelyn eri työvaiheisiin. Saaliin käsittelykin on metsästystä. Kokenut ohjaa, neuvoo ja auttaa. Koulutuksen saaneet tuovat nykytiedon, jota voi hyödyntää tai ainakin kokeilla ja vertailla entiseen. Apuvälineitä saaliin käsittelyyn on markkinoilla lukuisia. Mönkijät, vetopulkat ja ahkiot ovat tärkeitä saaliin siirrossa, mutta koskaan ei saa unohtaa laukauksen aiheuttamia lihasvaurioita tai epäonnistuneita osumia ja niiden seurauksia riistanlihaan. Maaperästä syntyneet vetojäljet ja epäpuhtaudet nahassa tarkoittavat lihaksistossa tapahtuneita venymisiä ja vaurioita. Oikeaoppinen nylky antaa hygieenisesti parhaan lihan laadun. Kiitettävästi nylkytiloissa on myös otettu käyttöön vinssejä nahan irrottamiseen. Seurueessa pitäisi olla vähintään yksi, joka tunnistaa vauriot ja sen mitä saaliille pitää tehdä ja millä aikataululla toimia, jotta riistanliha olisi mahdollisimman hyvälaatuista laukauksesta lautaselle. Tarvitaan myös kokonaisvaltaista omaehtoista toiminnan arviointia. Parhaiten tämä arviointi toteutuu kuvaamalla kirjallisesti yksityiskohtaisesti metsästyssaaliin käsittely laukauksen jälkeisistä toimista aina sen jakohetkeen. Tätä selvitystä on syytä tarkastella ja käsitellä kriittisesti. Metsästyksen eettisyyteen kuuluu myös sivutuotteiden oikeanlainen hyödyntäminen tai hävittäminen. Vaatimukset sivutuotteiden käsittelyssä tulevat mahdollisesti tiukkenemaan. Esimerkiksi talja oikein käsiteltynä ja varastoituna antaa myytäessä muutaman euron seuralle, säästää maaperää ja osoittaa oikeanlaista vastuullista metsästäjähenkeä. Pienriistan metsästyksessä huomioidaan myös muutkin kuin parhaat palat. Keittokirjat ovat täynnä herkullisia riistareseptejä myös niistä osista, jotka jätetään helposti "kaseikkoon". 9. Ruhon kuljettaminen metsästä lahtivajalle Ruhon metsästä vetämiseen suositellaan pulkkaa, jonka käyttäminen estää maabakteerien esteettömän pääsyn ruhon avauskohtiin. Peräkärryn ym. kuljetusvälineen tulee olla puhdas. Useampaa ruhoa kuljetettaessa pitää huomioida ruhojen avauskohtien puhtauden varmistaminen. 10. Käsihygienia Hyvä käsihygienia varmistaa tuoteturvallisuutta. Lahtivajalla ­ käsienpesumahdollisuuksien usein puuttuessa ­ kertakäyttökäsineiden käyttö on suositeltavaa, sillä ne voidaan vaihtaa aina ns. likaisten työvaiheiden jälkeen. Kädet tulee pestä tai käsineet vaihtaa mm. verenlaskun, suolistuksen ja vuodan piirtämisen jälkeen. Lihaan koskevan käden tulee olla puhdas. 11. Tuoteturvallisuus Tuoteturvallisuuden kannalta riskialttiimmat työvaiheet ovat pisto, suolistus ja nylky. Lihaksiin jäänyt veri toimii pilaajana, suolisto- ja maaperäiset bakteerit vaarantavat elintarvikkeen turvallisuutta. Vaskio avuksi taljan säilyttämiseen n Apuvälineitä taljan varastointiin on lukuisia. Parhaaksi olemme kehittäneet, arvioineet ja todenneet kuvassa olevan vaskion. Malli on metallirunkoinen ja sisäosana on taipuisa 4 mm vesivaneri. Vaskio on kooltaan noin 3 metriä pitkä ja 1,70 metriä leveä, reunan korkeus on n. 80 cm. Kansi voidaan rakentaa samanlaiseksi, mutta kaari voi olla matalampikin. Kannen pyöreä muoto helpottaa veden ja lumen valumista suojaten suolattuja taljoja. Runko voi olla myös puuta. Päädyt voivat olla kiinteät, mutta etuosan saranointi helpottaa taljan asettamista vaskioon. Vaskio rakennetaan siten, että takapää on 10 cm etupäätä alempana. Takaseinän pohjassa on noin 15 cm:n reikä. Ylimääräinen neste valuu reiästä pois. Maaperää voidaan reiän kohdalla suojata asettamalla vaskion alle muovikaukalo nesteen talteen ottamiseksi. Talja varastoidaan ja suolataan levynä karvapuoli alaspäin. Vaskio täytetään niskapään ollessa vuoroin eteen vuoroin taakse, silloin vaskio täyttyy tasaisesti. Suolaa laitetaan 8 kg / aikuinen talja. Riistanahan Myytävät taljat nostetaan vaskiosta kuorma-autoon kiinvarastointiin nitetyillä kaappaavilla "nahkasaksilla". suunniteltu vaskio Metsästäjä l 6 l 2011 l 75
• Kaupantekoa Saksanseisojakerhon pentuvälitys: Kk-saksanseisoja, 0400-438 112 Lk-saksanseisoja, 050-555 0358 Bretoni, 040-764 8237 Münsterinseisojat, 040-539 1301 Pk-saksanseisoja, 040-835 1289 Lk-unkarin vizsla, 040-568 4426 Weimarinseisoja, 040-911 1546 Spinone, 040-517 8213 Korthalsingriffoni, 0400-872 991 Bracco italiano, 0400-205 933 Kk-unkarin vizsla, 050-372 7846 Bourbonnais'n seisoja, 045-128 7262 Stabyhoun, 044-504 8966 Hankkiessasi setteriä tai pointteria ota ensin yhteyttä rotujärjestön KanakoirakerhoHönshundssektionen ry:n jalostusneuvojiin. Pointteri: jalostusneuvoja Jorma Korpela 044-511 2013, englanninsetteri: Matti Juuti 040-505 6935 / me.juutit@kolumbus.fi, irlanninsetteri: Risto Kannisto 0400-544 030, Tapio Ranta 0400-870 788, gordoninsetteri: Mika Maliniemi 0400 139 041 Venäjänajokoirayhdistys Ry. Pentuvälitys p. 0400-798 704. Jäsenasiat puh. 050-538 6434. Liity tyytyväiseen joukkoomme. Venäjänajokoira on monipuolinen ja säänkestävä jahtikaveri. Saatavana kettua ja jänistä ajavista vanhemmista. Internet: www.venajanajokoirayhdistys.net Kettuterrieri monipuolinen metsästyskoira. Pentuvälitys: 040-706 6810. Jäsensihteeri 040-734 6356. www.foxterrier.fi Venäjänajokoiran pentuja ja aikuisia. Usvavaaran kennel. Puh. 0400-274 744. Suomenajokoiran pentuja, luovutus tammikuussa. Nurmes, puh. 044-511 0400. Luovutusikäisiä kolmivärisiä dreeverin pentuja valiovanhemmista sekä 2-vuotias suomenajokoiranarttu. Puh. 0400-264 727. Beaglen pentuja varattavissa, synt. 17.10. Sopivasti jouluksi kotiin ja ensi syksyn metsästyskoulutukseen. Kolmivärisiä. Puh. 040-830 5984. Nurmijärvi. Patterdalen pentuja kovista luolakoirista. Puh. 040-726 7501. Sk kettuterrierin 4 kk ikäisiä pentuja metsästävistä vanhemmista. Puh. 0400-585 105. Parsonrussellinterrierin pentuja pienriistan metsästykseen. Palkituista valiovanhemmista. www.teamlamu.ota.fi, puh. 050-556 0994. KK saksanseisojan pentuja suunnitteilla www.honkahovin.net, puh. 040-593 1244. Pieni münsterinseisojan narttupentu. Markus Niinimäki, Kangasala. Puh 0400-635 852. KK saksanseisojan pentuja synt. 1.9.2011. Puh. 0400-717 143. Amerikankettukoiran 6kk ikäisiä pentuja varattavissa, palkituista vanhemmista. Isä: Kettumiehen Jeremiah, emo: Amy. Puh. 045-256 9907, Johan Ström Vöyri. Myydään huippusukuisia amerikankettukoiran pentuja, synt. 11.06.2011, uroksia ja narttuja. Puh. 040-525 9865 www.sissos.fi Verkkokaupassa aseet, patruunat ja tarvikkeet. Hyvät tuotekuvat. Hinnat ja saatavuus näkyvillä. Osamaksulla, verkkopankilla laskulla tai luottokortilla Kivijalkakauppa Raumalla. www.sissos.fi Aseita ja tarv. myynnissä, katso kuvat netistä. porinase.fi Lataus-, ammunta- ja metsästystarvikkeet, optiikka ja koiratutkat edullisesti netistä www.asetarvike.com puh. 040-540 1182 Aseet, patr. + lataustarv.+ratalaitteet + kahvat puh. 019-782 307 www.mattikauppi.fi UNLIMITED AMMO OY 65% lyijyä raskaammat UnA18-shot haulit ym. tarvikkeet haulikonpatruunoiden jälleenlataukseen. UnA-supistimet, jälleenlatauskomponentit ym. asetarvikkeet. www.unlimitedammo.fi Tehokas ALFA tai ULTRA-ALFA - kiväärin äänenvaimennin, alkaen 120euroa, asennus 60euroa teräs tai alum. runkoinen, ei hitsattu, halkaisija 50mm, paino alkaen 210g, Keveät piipun päälle menevät teleskooppiset mallit www.ouluntyostokeskus.com japanilaiset ja keskiaikaiset miekat puh. 08-311 3133, 040-508 5833 IT-kiväärin vaimentimet kal..22 hornet-.458 ITAsepaja Runkotie 17, 54120 Joutseno puh. 0500-497 981 www.it-asepaja.fi. Kotimainen AU jet- Z ­ äänenvaimennin. Huipputehokas, kevyt ja kestävä. Kaikkiin kiväärikalibereihin (22LR ­ 0,50 MG). Asesepänliike Ase Utra, Rahkeentie 6, 80100 Joensuu. Puh. / fax 013-227 234, 050-569 0499. Silentum ja Noise Stopper kiväärivaimentimet cal 22LR-50BMG. Valmistaja Suomen Jahtivaruste Ky, Hästöntie 432, 25500 Perniö puh. 0400-842 196 www.jahtivaruste.fi Seinälle kiinnitettäviä lukittavia asetelineitä. Valmistettu teräksestä. Musta maalattu. Sopii kaikkiin aseisiin. 3:lle aseelle 55 e, 4:lle 60 e, 5:lle 65 e ja 6:lle 70 e + toimituskulut. Puh. 06-834 5377, 040-547 0607, 050-594 9670. Asekaappi, kotimainen SIS 3492- hyv. sertifikaatti. Lisätiedot www.corrosafe.fi Aidot riistalaukaustaulut metsästäjille www.ikitaulu.fi www.valiokoiravarusteet.fi kopit, tarhat, lämmittimet, tutkat, haukunrajoitinpannat, pihavahdit ym.tuotteet. Puh. 0500-176 596 Koirankopit 1-os 300,- ja 2-os 380,Puh. 06-453 4333, www.koirankoppi.fi Luolatutkat, www.deben.com, Terrier Finder mallit Mk3 ja pitkä kantama eli long range edullisesti. Toimitus välittömästi. Puh. 0400-820 492. Deben luolatutka Terrier Finder MK III sekä long range.Heti tappavat näädän / minkin loukut. Aseet ja optiikka, kannattaa kysyä! Katso myös www.kimitojaktbod.fi puh. 0500-826 404 tai 02-423 804, fax 02-423 805. Suomen suurin perinteisten käytettyjen koiratutkien varasto Tracker 230mhz ,Äly Speed, Äly Supra, Classic, Supra Comp, Pointer 2001-2007,Magnum haukunilmaisimella tai ilman. Tracker Gps pantoja. Vhf-puhelimet ja lisävarusteet. Petsafe haukunrajoittimet ja koulutuspannat, kantavuus 900m . Nopea, luotettava Tracker tutkahuolto. Larsmo Helcom , Nils Hellman, Peltotie 9, 68570 Larsmo puh 0400-362 136, 06-7281 520. www.koiratutkat.fi Garmin GPSmap 60CS +kartta-CD:t alueet 1-2. Vähän käytetty. Puh. 0400-853 567. Laatuparistoja koiratutkiin ja metsästyspuhelimiin. Myös akunvaihdot. Oy Cellpac Ab puh. 06-364 1565 www.cellpac.net Huollan jahtiradiot, koiratutkat RJAK, Pl 38, 44101 Äki ilt./vkl puh. 050-557 2000 VHF-puhelimet edullisesti ja luotettavasti alan liikkeestä. Akut, antennit, monofonit ym. Peltor kuulonsuojaimet, uudet ja käytetyt aseet. Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy, Haapajärvi, puh. 08-761 831, 0400-296 517. www.raimoolkkonen.fi VHF-puhelimet, uusimmat mallit. Lafayette, Zodiac, Hunter, Rexon. Riistakamerat, kuulonsuojaimet. RitKos Oy, Mäntsälä 0400-203 398 www. ritkos.fi Erätelttoja, kaminoita, yökiikareita. Puh. 040-586 7152. www.haukka.fi Kaislaleikkuri, myös mökkikäyttöön. Käyt. moott. leikkurista reilu hyvitys. puh. 0500-652 241 myös ilt./ vk-lopp. www.kaislaleikkuri.net HUOM! Rivi-ilmoitusten hinta nousee, vuonna 2012 rivin hinta on 20 euroa / rivi. Toistoalennus poistuu. Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (43 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden, korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Käytä tekstauskirjaimia. Vältä faksien lähettämistä, jotta vältymme turhilta epäselvyyksiltä. Vuonna 2012 hinta on 20 euroa / rivi. Ilmoituksen vähimmäiskoko on kaksi riviä. Ilmoitukset laskutetaan lehden ilmestyttyä. Ilmoitusta ei julkaista, mikäli ilmoittajalla on erääntyneitä laskuja. Ilmoitusaineisto, jossa on laskutusosoite, on lähetettävä osoitteeseen marja.kraufvelin@riista.fi (tai postitse lehden toimitukseen Fantsintie 13­14, 00890 Helsinki). Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Otamme vastaan vain metsästyksen ja riistanhoidon aihepiiriin kuuluvia ilmoituksia. Metsästäjä nro 1/2012 ilmestyy 23.1.2012. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa viimeistään 15.12.2011. Eläintentäyttäjiä Pasi Ahopelto, Soini. 0400-567 078. Joensuussa Kyösti 050-371 4496. Kaikki työt! www.lehonpaja.net Alf Cederlund, Länsikyläntie 605A, 49220 Siltakylä. Kaikki alan työt. Puh. 050-341 4947 Markku Haapaniemi Teuva Puh. 0500-360 962. Erkki Hartikainen, Pusula Puh. 0400-499 579 Luonnontieteellisen alan konservaattori Esa Kemppainen, Mattilantie 56,Janakkala. Puh. 050-563 0169. www.trofeet.fi Täytän linnut, nisäkkäät ja kalat. Opetan pienriistan täyttöä, sekä myyn täytettyjä eläimiä. Soini Kinisjärvi, Lehmilehto, 97420 Lohiniva. Puh. 040-831 2566. Jouko Launonen, Siilinjärvi puh. 0400-170 601. Raimo Lietsala, 35300 Orivesi. Lasisilmiä ­ täyttötarvikkeita. Puh. 03-334 4719, 040 558 4019, www.lietsala.net Seppo Malmi, Jyvässeutu kaikkea alaan kuuluvaa. Puh. 0500-627 346. Antti Mäkilä, Tammela puh. 0400-879 581 antti.makila@elaintentaytto.fi www.elaintentaytto.fi, Kysy tarjousta! Taxidermy Art, Markku Natri, Lapua. Puh. 06-438 8901, 0400-363 345. www.markkunatri.fi. Jari Niskanen, Laukaa puh. 0400-317 828, www.jariniskanen.net Taitoa ja kokemusta Trofe Art Jarno Raiski, Ähtäri / Vaasa 040-581 9624 www.trofeart.tk T:mi Eläinkonservaattori Teemu Salonen. www.elainkonservaattori.fi Inkoo. Puh. 050-563 7820 Erityisesti kalat, myös muut alan työt. Studio Antti Saraja Oy. Puh. 019-784 871 tai 0400-712 149. Preparoin linnut, nisäkkäät, teen myös trofeet. Pertti Siipola, Kilinkuja 10, 70780 Kuopio. Puh. 017-361 1073, 0400-177 588. Eero Suomus, Vihti Kaikki alan työt, puh. 0400-788 636 Linnut, eläinten päät, nisäkkäät. Terviö, Espoo puh. 050-571 6310 Suomen eläintäyttämö Österberg, Palokalliontie 41, 01490 Vantaa. Puh. 09-823 5757, 040-501 5166. Myydään Koira-, minkki-, ym. verkkoja Rautarantala Oy puh. 09-876 5291 www.rautarantala.com Minkki ja supikoira/kettuloukkuja. Erittäin tukevia ja toimintavarmoja. Soita ja kysy lisää tai katso metistä. www.granlunds.com. Granlundin Tarhatarvike 06-764 1033. Pienpetopyydykset valmistajalta. Valmistettu aluzink verkosta. Minkille /Näädälle 72x18x15cm 27 e/kpl + tk, Molemmista päistä pyytävä 105x18x15cm 50 e/kpl + tk. Supille / ketulle 115x35x38cm 65 e/kpl + tk. Opetusvideo / DVD 60min 25 e/kpl + tk. Houkutushajuste. Minkille / supille 50ml 10 e/kpl. Ketulle / näädälle 50 ml 10 e/kpl V.Syynimaa, 62310 Voltti. Puh.06-484 9116, 040-700 7528. Katso lisää www.karhuville.fi Pienpetopyydykset: ketun jalkanaru, heti tappavia loukkuja ja rautoja pienpedoille, myös majavalle. Puh. 0400-181498, Taisto Hietala, http://www.kesavaylan.net/ Tikka T3 Hun 820,-, Remington 700SPS 590,Steyr SPS-HB 1100,-, Tikka T3 Lite ss 850,CZ 527 Lux 670,-, Merkel Helix 9,3x62 2590,Winchester SX3 990,-, Beretta Urika 2 1290,Leupold VX-II 1-4x20 398,-, VX-I 2-7x33 255,Redfield 2-7x33 198,-, Redfield 4-12x40 298,Docter 2,5-10x48 710,- Kahles 2,5-10x50 890,Sako 85 Safari juhlamalli 375H&H 20.000,Ahti Huvila Oy, www.ahtihuvila.fi 63800 Soini, puh 06-528 1203 31v. Rehtiä Asekauppaa! Mossber 12/76syn 360e,12/89 syn 440e Tikka T3, CZ, Yildiz, Baikal, Marlin Sasta Gorepuvut, Chiruca vaell. kengät Ultrapoint GPS-tutkat, Garmin GPS. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 08-821 337, 0400-384 118, 0400-384 518 Posti, MH: Edullisesti ja Nopeasti! www.anonase.com Myymme uusia ja käyt. mets. aseita: Benelli, Remington, Lincoln, Baikal ym. sekä patruunoita, ruutia, nalleja, luoteja ja muita metsästystarvikkeita kilpailukykyiseen hintaan. Krono Järn, Torgarev. 2, Kruunupyy Puh. 06-834 5003, 050-411 0473. Käytettyjen aseiden erikoisliike netissä www.euroase.fi Drillinki Fortuna Luxus 16/70-7x57R+6x42 1.750,Drillinki Fortuna 16/70-7x57R+S&B 1.650,Drillinki Simson 16/70-7x57R+Kahles 1.390,Drillinki Krieghoff 16/70-5,6x57R+Swaro 1.550,Drillinki Krieghoff 12/70-30-06+Zeiss 4.450,Kempeleen Ase ja Retkeily puh 044-731 6055 www.asejaretkeily.fi HUOM! Emme ota ilmoitusaineistoa vastaan puhelimitse. Järjestöt ja Yhdistykset Dreeveri on ajavien koirien "pikku jättiläinen", joka kestävien jalkojensa ansiosta soveltuu erittäin hyvin jäniksen ja ketun metsästykseen. Pentuvälitys: 040-547 0448. Jäsenasiat 040-508 3588. www.dreeveri.fi Beagle on iloinen, vainunsa avulla riistaa, pääasiassa jänistä ajava metsästyskoira. Aikoessasi hankkia beaglen, tutustu nettisivuihimme: www.beaglejarjesto.fi. Metsästysbeaglein osto- ja myyntipalsta löytyy nettisivuiltamme. Lisätietoja Jari Liukkonen, puh. 050-590 4657, info@beaglejarjesto.fi. Jäsenrekisterin- ja rahastonhoitaja Ritva Jauhiainen puh. 040-522 2839, ritva.jauhiainen@beaglejarjesto.fi Haluatko hyvän hirvikoiran? Suomen Harmaahirvikoirajärjestö -Finska Jämt- och Gråhundklubben ry:n Jalostusneuvojilta saa tietoa hyvistä pentueista. Jämptit/Janne Romakkaniemi 050-365 9222 tai Jussi Kuittinen 050-3067480. Norjan harmaat/ Pauli Äijälä 050-3271782 tai Marko Niemelä 045-1316109. Rotujärjestömme jäsenenä pysyt ajan tasalla. Soita Marja-Helena Ilvonen 050-572 7010. Internet http://www.shhj.info Laikoista, kaiken riistan koirista, tietoja antaa Suomen Laikajärjestö ry. Sihteeri Marjo Halonen puh. 040-764 0104 sekä www.laikajarjesto.fi Hankkiessasi noutajaa metsästyskäyttöön ota yhteys Suomen Metsästysnoutajat ry:n pentuvälitys puh. 0400-176 934 tai 03-515 3230 ja jäsenasiat puh. 09-874 7230. Kotisivut: http://www. metsastysnoutajat.com Oletko hankkimassa mäyräkoiraa? Kattava tietopaketti ja Suomen Mäyräkoiraliiton pentuvälitys löytyy osoitteesta www.mayrakoiraliitto.fi. Liity samalla jäseneksi: jasenasiat@mayrakoiraliitto.fi Suomen Pystykorvajärjestön neuvojat auttavat pentujen valinnassa Suomenpystykorva: Asko Ränkman 050-569 9221, Pekka Inkinen 040-832 2858. Karjalankarhukoira: Marko Soini 040-761 1111, Jorma Tahkola 040-750 0246. Pohjanpystykorva: Timo Järvinen 050-563 8811, Ensio Lehisto 0400-286 311. Lisäksi: pj. Risto Ylitalo 044-274 8636. Kysy samalla jäseneduista ja liity jäseneksi. Järjestön internetsivut: www.spj.fi. Koiria Hirven ja karhun metsästäjille karhukoiran pentuja. Kelpuutan jalostukseen vain koepalkitut nartut tai joilla on VOI I palkittuja jälkeläisiä. R. Ikonen, puh. 013-881 985, 0500-279 777. Suomenpystykorvia ja dreevereitä huippusuv. Ajo/h. takuut. Puh. 0500-234 567 7-23. 76 l Jägaren l 6 l 2011
• Kiikarinjalka haulikkorihloihin. Uusi jalka jättää turhan irrotus ja kiinnitys vaiheen pois koska se ei peitä tähtäimiä, maalia eikä maastoa. Näin ollen ase on jatkuvasti tilanne valmis kaikkiin ammunta muotoihin. Puh. 017-824 123 tai 040-527 4440 Kauko Hämäläinen, Kihmulank. 11, 74130 Iisalmi. Puukonrakennustarvikkeita, y.m. www.brisa.fi Sarvia ostetaan puh. 06-729 0431, 06-724 7815 Armeija-kääntöpuku, mainio metsälle. Puh. 0400-722 007 tai www.wh-varuste. fi MIDWAY SUOMI OY Jo noin 100 000 tuotetta yli 300 valmistajalta! Jälleenlatausvälineet, luodit ja hylsyt. Kiikaritähtäimet, katselukii-karit, laserit. Jalustat, renkaat ja pikajalat kiikareille. Aseiden osat ja varusteet, mm. tukit, lippaat. Asesepän tarvikkeet ja työkalut, mm. kalvaimet. Luodinvalutarvikkeet, ammuntavarusteet jne. Puhelinmyynti ark. 12-17 puh. 09-5122 933 Kaikki tuotteet ja varastotilanne netissä www.midwaysuomi.com Katto- ja seinäpeltiä suoraan valmistajalta. Myös tiilikuvio. Lindab Oy, 43700 Kyyjärvi. Puh. 014-471 475, fax ­471 523, 0400-661 379. Houkutuspillit ja hajusteet maan laajimmasta valikoimasta, suoraan maahantuojalta. Sorsahanhi-pyy-varis-haukka-kyyhky-fasaani-hirvipeura-kauris-karhu-susi-kettu-supi-minkki- jne. puh. 0400-835 511. www.houkutuspillit.net Kylmäsavuvastus, toimii 12 voltilla. Hinta 35e + tk. puh. 0400-304 633. Kotimaiset purkinsulkijat suoraan valmistajalta. Säilykkeiden valmistukseen myös painekeittimet. Puh. 040-585 8133. www.eratapio.fi Tracker Hunter G400 ­ panta, käytetty n. 3 kertaa. Tied. Heikki Flink puh. 040-594 5399. Puuru hirvenvetolevyt, katso esittely www.puuru.com. Puh. 044-368 1441. Uusi kyttäyskoppi, hinta 360e. Puh. 0500-316 165. Kotimaiset mönkijänkärryt. sr-tuote.fi. Puh. 0400-938 719. Sarvitrofeetaustalevyjä: hirvi 15e, peura 12e, kauris 10e, sekä minkkiloukut 14e. www.puuseppa.info. Puh. 050-561 6493. Taustalevyt kallo- ja sarvitrofeille sekä eläintentäyttötarvikkeet. www.tayttotarvike.fi Sarvitrofeen taustalevyjä: kauris 9e, peura 11e ja hirvi 14e. Puh. 050-438 2370 Valmistamme koivupuusta metsäsuksia Sotkamo puh. 040-869 8709 www.vilminkosukset.fi Kylmäkoneita, sähkö- ja dieselkäyttöisiä. Hinnat alk. 400e. Puh. 044-026 4624. Fasaaneja, käytössä uusi koulutusmaasto Forssa, www.fasaanitila.net puh. 050-307 3752 Erä- ja Lappi-kirjoja osoitteessa www.antikka.net. Osta ja myy www.jahtihuuto.net Ale.fi! Netin parhaat tarjoustuotteet osoitteesta ale.fi. Ale.fi:ssä on aina ALE! Osta, myy, vaihda, vuokraa tai lahjoita Nettikioskissa! Kipaise kioskille: Nettikioski.fi Kaiken maailman tuotteet vapaa-aikaan, työhön ja lahjaksi. Sekatavarakauppa.fi Suomen Tukkuri vaatettaa ja varustaa jokaisen erämiehen tukkuhintaan. www.tukkuri.fi EräSawo.fi verkkokauppa on eränkävijän ja ulkoilijan ykkösmesta: www.erasawo.fi Lapissa Tanhuan erämaatontteja sekä valm. mökkejä. Pääsee myös seuraan. Kysy puh. 0400-199 818. Lapissa Sodankylässä 50 km itään ja välillä Saariselkä ­ Ivalo puronvarsitontteja ja maisematontteja vaaran päällä. Hinta alk. 4000 e puh. 040-832 0190. Työsuorituksia Turkisnahkojen muokkaus. Kiikalan Raktur Oy, Juhani Ahola, Takamaantie 10, 25390 Kiikala. Puh. 02-728 7503. Muokkaamme pienriistan- ja lampaannahkoja Nahkajalostamo M. Salonen Ky Röppääntie 3, 50670 OTAVA puh. 010-387 3090 www.taljatukku.fi Aseiden korjaukset, varaosat, Apel kiikarinjalat Asekorjaamo K. Götsch puh. 03-779 6268. http://koti.phnet.fi/gotsch. Aseseppä J. Immonen. Tukit ja muut asealan työt. Koivuniementie, Kuhmo, puh. 044-565 0257 Aseet, korjaukset ja tarvikkeet. Asesepänliike Kettunen Ky. Puh. 040-410 2150 Valkeala Oulun Asepaja Ky. Kaikki asealan korjausmuutostyöt. Myyntimiehenkuja 6, 90420 Oulu. Puh. 08-311 6520, 0500-435 703. Valmet 212 uusia takatukkeja. Asetyöt, vaimentimet, aseet, patruunat ja asetarvikkeet Ase-ja optiikkahuolto, Vienankatu 14,87100 Kajaani. Puh.08-613 0655, 040-535 4134 Tukit ja vaihtoaseet: www.asehuolto.net kotisivut: www.asejaoptiikkahuolto.net Suomen Asetekniikka. Asesepänliike Varkaudessa. puh. 0400­528 098. Ylöjärven Asetarvike, Rantakiventie 7 Teemme aseiden korjaukset, huollot ja muut asesepän työt. Puh. 03-348 4004, 050-404 7387. Aseiden tukit, karhennukset, korjaukset. Rauli Lönnfors puh. 044-283 2596 Valkeala. Huollan jahtiradiot, koiratutkat... RJAK, Pl 38, 44101 ÄKI. Puh. 050-557 2000. Tracker ja Pointer-koiratutkahuolto Parkanon TV-EL Huolto, Peltokuja 6, 39700 Parkano. Puh. 03-448 1296. Tracker sekä Pointer (ei GPS).) tutkahuolto. Lindholmin TV-huolto, Pl 1, 66601 Vöyri. Käyntios. Uusikatu 1. Puh. 06-383 2980 Optifocus Oy, Suomen kiikarihuolto, kiikaritähtäinten huollot ja korjaukset. Hirsimetsäntie 21, PL 12, 15101 Lahti. Puh. 0400-150 356. www.optifocus.fi. Metsästys-, yhdistys- ja muut lakiasiat. Puhelinjuristit 0600-17 270 (2,84 e + ppm) 10v. kokemuksella klo 8-20 Nervk. 1, Hki. Uudenmaan Metsästysseurat liittykää Suomen Metsästäjäliiton Uudenmaan piirin jäseneksi Tutustu piirin toimintaan kotisivuiltamme: www.metsastajaliitto. /uusimaa Latvalintujahtiin Pohjois-Ruotsiin, Arvidsjaur/Arjeplog Latvalinnustus 31.1. saakka. Eräkämpät kauniissa järvimaisemissa. Laajat metsästysmaat. Mets. Ryhm. 3-5 hlöä. Nyt helppo lähteä metsälle! Varaa omat jahtimatkasi heti. www.erataito.fi Puh. +358400-681 877 Pienriista- ja latvalintujahtia, 3 500 ha alue Tornionjokilaaksossa Ylitornion kunnassa. Majoitus järjestetään. Puh. 070-645 6328. Suomen Metsästäjäliitto ry on Suomen suurin metsästäjien etujärjestö, johon kuuluu yli 150 000 jäsentä. Jäsenmaksuun (10 /jäsen) sisältyy: · Jahtilehden vuosikerta · Etuja ja palveluita sekä koulutusta · Osallistumisoikeus kilpailuihin ym. toimintaan Metsästystä Suomessa: Hirvi, valkohäntäpeura ulkolaisryhmille, Virossa: Villisika, hanhi, karhu, saksanhirvi, kauris. Puh. 050-520 6100. E-mail: juhani.tuomaala@netikka.fi Afrikan-jahtipaketit, Kanadan-karhut puh. 0400-220 557 tai 040-551 5669 Lisää kohteita www.jahtimatkat.net Elämäsi eräretket www.kauniskarjala.com Laadukkaat metsästysmatkat ympäri maailman! Euroopan ajojahdit: villisika,saksanhirvi ja metsäkauris. Afrikka: linnustus, tasankoriista ja Big-5. Argentiina:linnustus ja suurriista. Kanadan karhujahdit, sekä useita muita vaihtoehtoja. Tarkoin valitut ja testatut kohteet kilpailukykyisin hinnoin! B&R Hunting Oy p.040 417 8807 tai 050 545 4865 www.brhunting.fi, info@brhunting.fi Fasaanijahdit ja fasaanit untuvikosta aikuisiin. Ateriapalvelut ja majoitus mahdollisuus. www.kalastuslomat.fi Lintujahtiin Pohjois-Ruotsiin Pajalan Övertorneån alueille Tornionjokilaaksoon, lempeansuvanto.com puh. 050-491 5839 Koe unohtumattomat jahtimatkat Ruotsissa, Puolassa ja Saksassa! Hanhi, villisika, kauris ym. www.hanhijahdit.fi/045-1261269 Asiantuntemuksella vuodesta 2000! Metsästysmatkat maailman ympäri. Venäjä, Afrikka, Eurooppa, Amerikka, Canada, Aasia, Australia ja Uusi Seelanti. VSD SAFARIS, www.vsdsafaris.fi puh. 0400-888 875, hunt@vsdgroup Hauholla fasaaninmetsästystä ja koirankoulutusmahd. sekä kasvatuslintujen myyntiä. Myös sorsajahteja. Kysy ruokailu- ja majoituspalv. auvo.kokkala@aina.net. Ulla ja Auvo Kokkala 050-588 9593/040-841 0999. Fasaanit Lohjalta ja jahdit, koiraharjoitus. Majoitusta mukavuuksin. Savusauna ym. www.elamystila.net puh. 040-558 1422. Metsästyskausi jatkuu Ruotsissa! Yksityisalueet. www.erakompassi.com WWW.JAHTIPAIKAT.FI Metsästysseuran karttaohjelma netissä. OSTAMME PIENRIISTAA SUOLATTUNA TAI KUIVATTUNA LISÄKSI RAHTIMUOKKAUSTA OTA YHTEYTTÄ: PANFUR 2000 OY NOKSONKUJA 9 61310 PANTTILA Puh. 06 4500 600 Fax 06 4500 606 www.panfur2000.fi panfur2000@panfur2000.fi Vuokralle tarjotaan Mökkejä vuokrattava Kuhmon Saunajärvellä. Hyvät metsästys- marjastus- ja kalastusmahdollisuudet. puh. 0400-892 194. pesonal.inet.fi/yritys/saunajarvi/default.htm Mökkejä Kuhmon itärajalla. Lupia myydään jäniksen, linnun ja majavan metsästykseen. Puh. 0500-253 563. Uusi majoituskohde Kainuussa jahtiporukoille. Lisätiedot www.raatteenportti.fi/majoitus Puh. 040-534 7677 Varkaus ­ VP:n keskellä mökki 8:lle, savusauna, kota, laavu, vene yms. Puh. 050-559 8145. Kittilässä Jeesiöjärven eräleirikeskus, metsästys yms. Ryhmille oivallinen tukikohta. Valtion maita. Edulliset hinnat. Puh. 0400-733 075, vaeltaja100@suomi24.fi. Muut Rahaa rahaa !!! Kätevästi panttaamalla esim. aseesi. Tule tai soita P-H Pantti, Lahti 03-781 8350, Luottopantti, Joensuu 013-227 010 Ostetaan Ostetaan kaikkia turkisnahkoja kilpailukykyisin hinnoin jatkuvasti. O. Mauranen, Tyyppäläntie 4 A 2, 40250 Jyväskylä. Puh. 0400-271 291. Ostetaan rapuja läpi kauden. Käteismaksu ja nouto koko maasta. Raputukku Järf puh. 040-546 5995. Myös turkisnahkoja puh. 0400-561 267. Ostetaan supin, ketun ym. nahkoja myös hirven sarvia. R. Pentinmäki, Jäpintie 344 C, 60800 Ilmajoki. Puh. 050-554 6852. Pienoiskiväärin lukko sako M78. Puh. 0400-946 214. Jägaren l 6 l 2011 l 77
• Mikko Alhainen Talkootyön tuloksena syntyi Metsästysaseena jousi -koulutusvideo Metsästysaseena jousi -DVD on Suomen Jousimetsästäjäin Liitto ry:n toteuttama koulutusvideo. Sen tarkoituksena on toimia lyhyenä johdatuksena jousimetsästyksen perusteisiin. n Videomuodossa olevaa koulutusmateriaalia ei jousesta metsästysaseena ole tähän mennessä ollut saatavilla. Tämän videon on tarkoitus osaltaan korjata asiaa ja samalla toimia pohjana tuleville asiaan syvemmin perehdyttäville koulutusmateriaaleille. Videon ensimmäisessä osassa käydään läpi metsästysaseen keskeisimmät ominaisuudet, rajoitteet sekä turvallisuusnäkökulmat. "Jousi ja varusteet" -osassa opastetaan sopivan jousen ja varusteiden valintaan. Kolmannessa osassa annetaan perusteet jousen kohdistamiseen ja säätämiseen. Viimeisessä osassa kerrotaan jousen käytöstä majavajahdissa ja jousikalastuksessa. kalassa. Koulutusvideo oli jälleen nostettu agendalle. Eri rahoitusmahdollisuuksia pohdittiin, ja taisteluhengen noustessa todettiin että perskeles: Kyllä jonkinlainen koulutusvideo saadaan aikaan vaikka talkoilla! Vapaaehtoisia eri alojen ammattimiehiä lähti mukaan talkoisiin intoa puhkuen. Hankien laskiessa ryhdyttiin tosissaan viilaamaan käsikirjoitusta Kontiaisen Arin, Nivalan Arton ja Karvisen Tommin kanssa. Talkooporukalla syntyi myös kuvasuunnitelma käsikirjoituksen pohjalta ja toteutettiin neljä kuvauspäivää. Kuvausten jälkeen alkoi Tommin iso urakka editoinnin parissa. Syksyn ja talven aikana vietettiin useampi ilta pohtimassa editoinnin yksityiskohtia ja käytettäviä kuvia. Alkuvuodesta videon raakavedos saatiin valmiiksi ja lähetettyä ohjausryhmän ankaran, mutta rakentavan kritiikin kohteeksi. Palautteen ja korjausten jälkeen äänitettiin lopullinen kerronta. Homma oli paketissa juuri ennen juhannusta ja alkuperäiskappaleet matkasivat monistamoon heinäkuun alkupäivinä. Metsästäjä -lehti No. 6/2011 60. vuosikerta, Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Levikki on 303 241 kpl (LT 2009). Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 23.1.2012. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Jari Pigg Päätoimittaja: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj) Juha Immonen (vpj) Bror Blusi Mikaela Carlsson (MMM) Klaus Ekman Visa Eronen Ilkka Eskola (Hansaprint) Juha Mäkinen, (MH) Maria Nikunlaakso Vesa Ruusila (RKTL) Toimituksen osoite: Suomen riistakeskus, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 040-450 3360. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: Hansaprint 2011/Met11_06 Kansikuva: Jussi Kemppainen Metsästystilanteita videolla Hyvien jahtitilanteiden kuvaaminen ei ole helppoa, varsinkaan kun aseena on jousi. Innokkaille jousimetsästäjille tiedotettiin meneillään olevasta projektista, ja vauhdikkaita kotivideoita saatiin elävöittämään koulutusvideota. Metsästystilanteitaan kuvanneet jäkkärämiehet saivat nauhalle muun muassa teeren, rusakon, sinisorsan ja majavan päätymisen saaliiksi. Metsästysaseena jousi -DVD to- Videoprojektia talkoilla Suomen Jousimetsästäjäin Liiton aktiivit ovat pohtineet koulutusvideon tekemistä jo pitkään, ja rahoitustakin projektille haettiin. Rahoitushakemukset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta, vaan tärkeämmät ja päivänpolttavat asiat ajoivat jousimetsästyksen edelle kahtena perättäisenä vuotena. Tammikuussa 2010 liiton puuhaporukka piti kokousta Pirk- teutettiin talkoovoimin vuosina 2010 ja 2011. Videoprojektin ohjausryhmässä oli SJML:n lisäksi edustus Suomen Metsästäjäliitosta ja Suomen riistakeskuksesta. Videon toteuttamista tukivat Eräkontti Oy ja Merrysport Oy. Kiitos kaikille edellä mainituille yhteistyökumppaneille sekä yksittäisille metsästäjille, jotka antoivat kuva- ja videomateriaalia projektin käyttöön. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset 1. Muuttoilmoitus Suomen Postin kautta Postin viralliselle lomakkeelle tehdyllä muuttoilmoituksella osoitteenmuutos päivittyy valtakunnalliseen väestötietorekisteriin (maistraatille) ja postin osoitetiedostoon. Posti lähettää ilmoituksen tehneelle vahvistuskirjeen, jossa ilmoitetaan, mille yrityksille ja yhteisöille uusi osoite välittyy. Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteri on myös tässä luettelossa. Postin muuttopuhelimen numero on 0203 456 456 (suom.), 0203 457 457 (ruots.) Puhelun hinta on 0,08 e + 0,01 e/min, matkapuhelin 0,29 e/min. Muuttoilmoitus kääntää myös postinkulun uuteen osoitteeseen. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjä- tai Jägaren­lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. Metsästyskorttiin liittyvät epäselvät tapaukset: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri Puhelin 0303 9777 Puhelut lankaverkosta 0,0821 euroa/puhelu + 0,0320 e/min Puhelut matkaviestimistä 0,190 euroa/min. Puhelut ulkomailta ulkomaisen operaattorin asettama hinta. Telefax 09-794031, e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: YAP Solutions Oy /Metsästäjärekisteri, PL 243, 01511 VANTAA Telefax 09-794031 e-mail: metsastaja.rekisteri@yap.fi 78 l Jägaren l 6 l 2011
• Osoitteita RIISTAKESKUS FINLANDS VILTCENTRAL SUOMEN Maa- ja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 09-160 01. Kala- ja riistaosasto Käyntiosoite, Mariankatu 23, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto, fax. 09-1605 2284. Osastopäällikkö Pentti Lähteenoja Apulaisosastopäällikkö Christian Krogell, puh. 09-16053 373, 040-7353 173. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, puh. 09-1605 3374. Ylitarkastaja Jussi Laanikari, puh. 09-1605 2283, 040-7336 229. Ylitarkastaja Rami Sampalahti, puh. (09) 1605 2188, 040-178 2188. Ylitarkastaja Janne Pitkänen, puh. (09) 1605 2469, 040-867 2667. Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki Puhelinvaihde: 040 450 3360 Fax. (09) 2727 8130 e-mail: riistakeskus@riista.fi, etunimi.sukunimi@riista.fi www.riista.fi Johtaja: Reijo Orava, puh. 040 450 3360 (vaihde) Apulaisjohtaja: Jari Pigg, puh. 0400 463 942 Julkisten hallintotehtävien päällikkö: Sauli Härkönen, puh. 050 505 5635 Riistatalouspäällikkö: Jarkko Nurmi, puh. 0400 180 084 Hallintopäällikkö: Tuomo Pispa, puh. 0400 700 778 Viestintäpäällikkö: Klaus Ekman, puh. 0400 463 943 Viestintä ja Metsästäjä-lehti: Maria Nikunlaakso, puh. 040 742 5626 Riistatalous, koulutus ja neuvonta: Marko Svensberg, puh. 040 557 3827 Talous: Pekka Lehikoinen, puh. 0400 648 678 Varasto ja tilaukset: Marion Sundqvist, puh. (09) 2727 8150. Laitialan toimintakeskus: Metsästäjäntie 39, 16790 Manskivi. Ilkka Ala-Ajos, puh. 0500 817 913, Marko Muuttola, puh. 050 9113 832, fax. (03)882 5711. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat: 0303 9777 e-mail: etunimi.sukunimi@riista.fi Etelä-Häme: Lukiokatu 14, 13100 Hämeenlinna, puh. (03) 644 650, fax. (03) 6446 522. Riistapäällikkö Jyri Rauhala, puh. 0400 225 745, toimistosihteeri Sirpa Kuhlström, puh. 040 558 3367. Etelä-Savo: Virastotie 3 as 2, PL 14, 51901 Juva, puh. 0440 452 830, fax. (015) 452 831. Riistapäällikkö Petri Vartiainen, puh. 0500 257 407, vs. rh-neuvoja Teemu Lamberg, puh. 0400 257 407, toimistonhoitaja Tuula Varjus, 0440 452 830. Kaakkois-Suomi: Pikkuympyräkatu 3 A, 49400 Hamina, puh. 0440 494 005, fax. (05) 344 0998. Riistapäällikkö Erkki Kiukas, puh. 0400 258 479, rh-neuvoja Jouni Tolvanen, puh. 040 7162 223, toimistonhoitaja Airi Karvinen, puh. 044 049 4006. Kainuu: Syväyksenkatu 1 B 27, 89600 Suomussalmi, puh. 0400 188 565, fax. (08) 712 397. Riistapäällikkö Jukka Keränen, puh. 0400 137 028, rh-neuvoja Marko Paasimaa, puh. 0400 268 390, toimistonhoitaja Ritva Juntunen, puh. 0400 188 565. Keski-Suomi: Kauppakatu 19 A 7, 40100 Jyväskylä, puh. 020 7479 630, fax. 020 7479 639. Riistapäällikkö Jukka Purhonen, puh. 0400 242 727, rh-neuvoja Olli Kursula, puh. 0400 243 414, toimistonhoitaja Seija Kiiveri, puh. 020 747 9630. Lappi: Vanamokatu 3 D, 96500 Rovaniemi, puh. (016) 3790 081, fax. (016) 3790 085. Riistapäällikkö Antti Siira, puh. 0400 392 667, rh-neuvoja Urpo Kainulainen, puh. 0400 394 329, toimistonhoitaja Leena Haapamäki, puh. 0400 864 329. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Suomen riistakeskus, aluetoimistot Riistantutkimus, PL 2, 00791 Helsinki, Käyntios.: Viikinkaari 4, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 201. Ilomantsin riistantutkimusasema, 82900 Ilomantsi, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 509. Joensuun riistan- ja kalantutkimus, Yliopistokatu 6, 80100 Joensuu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 409. Evon riistantutkimusasema, Rahtijärventie 291, 16970 Evo, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 429. Oulun riistan- ja kalantutkimus, Tutkijantie 2 A, 90570 Oulu, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 879. Taivalkosken riistan- ja kalantutkimus, Ohtaoja, 93400 Taivalkoski, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 559. Turun riistan- ja kalantutkimus, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, puh. 020-57 511, fax. 020-5751 689. Metsähallitus Luontopalvelut / metsästys- ja riistanhoitoasiat Erätalouspäällikkö Jukka Bisi, puh. 040-5370 993, jukka.bisi@metsa.fi Ylitarkastaja Ahti Putaala, puh. 040-8272 574, ahti.putaala@metsa.fi Villi Pohjola Asiakaspalvelu ja lupamyynti puh. 020-344 122, www.villipohjola.com Riistan tauti- ja kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Oulun tutkimusyksikkö, Satamatie 15, 90520 Oulu, Postiosoite: PL 517, 90101 Oulu, puh. 020-772 003. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Rengas-, hirvieläin ja siipimerkkilöydöt Suomen Metsästysmuseo Karhupalvelunumero (016) 379 0086. Oulu: Ratatie 41, PL 35, 91501 Muhos, puh. (08) 5353 500, fax. (08) 5333 555. Riistapäällikkö Keijo Kapiainen, puh. 0500 387 705, rh-neuvoja Harri Hepo-oja, puh. 0500 282 082, toimistosihteeri Ritva Oksanen, puh. 0500 287 346. Pohjanmaa: Vapaudentie 32-34 B 22, 60100 Seinäjoki, puh. 0400 475 760, fax. (06) 4217 225. Riistapäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 0400 180 084, rh-neuvoja Juha Heikkilä, puh. 0400 180 083, toimistosihteeri Sirpa Hakala, puh. 0400 475 760. Pohjois-Häme: Finnentie 8, 36200 Kangasala, puh. (03) 3140 9400, fax. (03) 3140 9450. Vs. riistapäällikkö Marko Mikkola, puh. 045 1359 690, vs. rh-neuvoja Otto Hölli, puh. 0400 547 764, toimistonhoitaja Leena Särkijärvi, puh. (03) 3140 9411. Pohjois-Karjala: Teollisuuskatu 15, 80100 Joensuu. Riistapäällikkö Juha Kuittinen, puh. 0400 376 189, rh-neuvoja Reijo Kotilainen, puh. 0500 196 622, toimistonhoitaja Kaija Riikonen, puh. 050 374 0776. Pohjois-Savo: Kiekkotie 4, 70200 Kuopio, fax. (017) 2823 005. Riistapäällikkö Jouni Tanskanen, puh. 0500 376 800, rh-neuvoja Ville Hokkanen, puh. 050 4311 276, toimistonhoitaja Tuula Ruuskanen puh. 044 2612 184. Rannikko-Pohjanmaa: Långgatan 4, PL 16, 66531 Koivulahti, puh. (06) 3560 352, fax. (06) 3560 360. Rh-neuvoja Stefan Pellas, puh. (06) 3560 351, 050 5117 279, toimistonhoitaja Lena Södergård-Ahlskog, puh. (06) 356 0350, 050 406 7508. Satakunta: Porintie 9, 29250 Nakkila, puh. (02) 5319 000, fax. (02) 5319 001. Riistapäällikkö Antti Impola, puh. 050 598 8857, rh-neuvoja Reima Laaja, puh. 0500 742 354, toimistonhoitaja Tuija Korhonen, puh. (02) 531 9003. Uusimaa: Sompiontie 1, 00730 Helsinki, puh. (09) 3507 230, fax. (09) 387 2878. vs. riistapäällikkö Visa Eronen, puh. 050 366 1114, vs. riistanhoidonneuvoja Markku Laulumaa, puh. 040 704 1843, toimistonhoitaja Carola Lönnfors, puh. (09) 350 7230. Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimisto: Veikko Seuna, puh. (09) 3507 244, 0500 458 357. Varsinais-Suomi: Hadvalantie 8 7B, 21500 Piikkiö, puh. (02) 4779 600. Riistapäällikkö Mikko Toivola, puh. 0400 882 250, rh-neuvoja Jörgen Hermansson, puh. 0400 909 565, toimistonhoitaja Pirkko Järvinen, puh. (02) 477 9600. Rengastustoimisto, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto (Käyntios. P. Rautatienkatu 13), puh. 09-1912 8847. Metsästyskirjasto, arkisto. Tehtaankatu 23 A, 11910 Riihimäki, puh. 019-722 293, fax. 019-719 378, sähköposti: info@metsastysmuseo.com, internet: http://www.metsastysmuseo.com Metsästäjävakuutus Tiedustelut metsästykseen liittyvissä vakuutusasioissa: Tapiola-Yhtiöt puh. 09-4531. Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 841 0050, fax. 010 841 0051 sähköposti: suomen@metsastajaliitto.fi, http://www.metsastajaliitto.fi Suomen Kennelliitto Kamreerintie 8, 02770 Espoo. Puh. 09-887 300, fax. 09-8873 0331, internet: http://www.kennelliitto.fi Jägaren l 6 l 2011 l 79
• Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen metsästäjän saatavilla. - toimitusaika 1-2 viikkoa - jo lähes 100.000 tuotetta - varastotilanne nettisivuilla - postitse koko Suomeen BSA Goldstar 2-12x44 EZ Hunter ristikolla Dogtown .224 34gr kevyt varmintluoti 500 kpl Warne 30mm renkaat weaverkiskoon, terästä 330 Avid Viscera nylkyveitsiluusaha-avauskoukku TUOTENRO 758274 120 TUOTENRO 932314 70 TUOTENRO 161123 Timney laukaisukoneisto Rem 799, Mini-Mauser Sightmark pistetähtäin pikakiinnityksellä, 4 ristikkoa 70 TUOTENRO O O 291376 150 TUOTENRO 294802 220 TUOTENRO 888201 puhelin arkisin 12-17 09-5122 933 ASE ja KONE Deben terrier finder www.midwaysuomi.com Aninkaistenkatu 16 - Aninkaisgatan 16 20100 TURKU / ÅBO Puh./Tel. (02) 239 0930 Avoinna/Öppet: Arkisin-Vardagar 10-17 Lauantaisin-Lördagar 10-14 189 Hatsan AT44S-10 Kemiön Metsästyspuoti Kapakkakuja - Kroggränd 9 25700 Kemiö - Kimito Puh./Tel. (02) 423 804 Auki-Öppet Arkisin-Vardagar12-17 www.asejaera.fi 449 Aseet & ampumatarvikkeet, optiikka, loukut, koiratutkat, asesepän palvelut, vaimenninasennukset, kiikariasennukset, korjaus, entisöinti, custom-aseet.