• M et sä st äj ä KUUSIPEURA 125 v Suomessa 6 2015 KIRI — Löydä kipinä riistametsänhoitoon Anna palautetta palveluistamme!
• 2 Metsästäjä 6 2015 Metsästäjä -lehti Nro 6/2015 64. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 22.1.2016. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Reijo Orava Päätoimittaja: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Henna Väyrynen, puh. 029 431 2121 Ulkoasu: Ilkka Eskola (Hansaprint Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Erkki Kiukas, Jouni Tanskanen, Annamari Alanne, Marko Svensberg, Petri Vartiainen ja Henna Väyrynen Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman Osoitteenmuutokset Puh. 029 431 2002, metsastajarekisteri@innofactor.com Kirjapaino: Hansaprint 2015/Met15_06 Kansikuva: Mikael Wikström ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Osoitteet Asiakaspalvelu ja neuvonta arkisin klo 9 – 15 Sompiontie 1, 00730 Helsinki Alueiden yhteystiedot Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 fax. 030 600 2302 metsastajarekisteri@innofactor.com Verkkokauppa ja varasto Kirjaamo Lupahallinto Yhteystietoja 1. Muuttoilmoitus Postin tai maistraatin kautta Postin tai maistraatin kautta tehty virallinen muuttoilmoitus päivittyy myös Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteriin. Osoitteenmuutoksen Postille ja muuttoilmoituksen maistraatille voi tehdä yhdessä ja samassa palvelussa, joko a) sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa (24 h/vrk) verkkopankkitunnusten, henkilökortin tai Postin käyttäjätunnuksen avulla. Postin tunnus on maksuton. Sen saa postitoimipaikasta. b) soittamalla muuttopuhelimeen, puh. 02 95 535 535 (pvm/mpm). Myös jonotus on maksullista. Avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.00–16.00. Numerossa palvellaan suomen ja ruotsin kielellä. c) muuttoilmoituslomakkeella, jonka voi noutaa postista tai maistraatista. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjätai Jägaren–lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjäMetsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Maaja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 0295 160 01. Luonnon virkistyskäyttöyksikkö Käyntiosoite, Hallituskatu 3 A, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto Metsähallitus PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100 Metsähallituksen luvat Erälupien palvelunumero 020 692 424, Luonnonvarakeskus Viikinkaari 4, 00790 Helsinki, puh. 029 532 6000. Riistan tautija kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA/ Tuotantoja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu (käyntiosoite: Elektroniikkatie 5), Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 8410 050 rekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22 00331 fax. 030 600 2302 metsastajarekisteri@innofactor.com
• Metsästäjä 6 2015 3 Tässä numerossa 6 2015 5 Pääkirjoitus: Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin 6 Haasteena villisika 8 Ohjeet afrikkalaisen sikaruton torjuntaan 11 KIRI-kampanja innostaa riistametsänhoitoon 12 Riistaystävällistä metsänhoitoa ja puukauppaa 15 Riekkokannalle tärkeimmät suot paikannettu 18 Puheenjohtajan palsta: Riistametsistä metsän riistaa 19 Kannanhoidollisen sudenmetsästyksen ensimmäinen vuosi 20 Susijahti onnistui Ilomantsi-Tuupovaarassa 24 Viidessä vuodessa kattava kosteikkoverkosto 28 Merenrantatilan isäntä yhdistää maatalouden ja riistanhoidon 30 Riistatalous kansainvälistyy: Suomalainen riistatieto on laadukasta 32 Juliste: Hirvi 34 Ketterämpää hirvitietoa Oma riista -palvelulla 36 Saaliinkäsittelyoppia lahtivajalle 38 Kuusipeura 125 vuotta Suomessa 42 Vuoden toinen kolarihuippu lähestyy 44 Metsästäjätutkinto uudistuu 47 Luo Oma riista -tunnus 48 Suojaa koirasi taudeilta ja loisilta 51 Lajiesittely: Heinätavi 52 Tyttöjen Koppelo-leiri sai suursuosion 53 Niksinurkka 54 Riistantutkimuksen historiaa, osa 6: Metsästäjät tutkimustalkoissa 57 Riistanhoidon vuosikello 58 Uutismakasiini 61 Eräilmoitukset 62 Áigeguovdilis ságat sámegillii Uudistuv a metsästä jätutkin to korostaa vastuull isuutta, s. 44 Villisika — uhka ja mahdollisuus, s. 6 Mukana susijahdissa, s. 20 Kotiseutukosteikko Life+ -hanke onnistui, s.24 Ka is a H ut tu n en M ar ko M uu tt o la Pe n tt i So rm un en , Va st av al o
• www.steiner optics.com/
• Metsästäjä 6 2015 5 Pääkirjoituksen otsikko on suoraan maamme hallituksen ohjelmasta. Vaikka se on poliittissävyinen, se puhuttelee vahvasti luonnonvaroja elinkeinokseen tai harrastuksekseen hyödyntäviä. Maassamme harjoitettu luontopolitiikka on ollut varsin rajoitushakuista. Monet maaseutuihmiset kokevat, että luontoa suojellaan ihmiseltä ei ihmiselle. Riistatalouden osalta köyttä vedetään etenkin siitä, ovatko suojelualueiden metsästysrajoitukset yleensä tarpeen ja jos ovat, niin missä laajuudessa. Keskustelun keskittyminen suojelualueisiin ja niistä syntyneisiin kiistoihin johtaa helposti harhapolulle luonnonhoidon ja -suojelun tarvetta ja kokonaisuutta arvioitaessa. Lainsäädännöllä perustetut sirpalemaiset suojelualueet ovat pohjoista Suomea lukuun ottamatta pieni osa suomalaista luontoa. Tosiasia on, että maamme luonnon monimuotoisuuden ratkaisee se, miten luontoa käsitellään tai hoidetaan arkiluonnossa eli metsissä, pelloilla, kosteikoilla ja vesillä. Alueilla, jotka ovat normaalin maaja metsätalouden tuotantotoiminnan piirissä. Olemme Suomen riistakeskuksessa laatineet oman luonnonhoitoja suojelustrategiamme. Siinä riistatalous nähdään maaja metsätaloutta ja suojelua yhdistävänä linkkinä. Kun riistalajisto voi hyvin monimuotoisessa luonnossa, myös muut lajit voivat hyvin. Luontostrategiamme perustuu maanomistajan lähtökohtiin. He ovat luonnon ystävinä ja metsästäjinä valmiita toimiin sen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Noin puolet maamme yksityismaiden pinta-alasta omistavat perheet, joissa on metsästävä henkilö. Lisäksi näyttää siltä, että metsätilojen omistus siirtyy tulevaisuudessa vielä enemmän metsästäville kansalaisille. He haluavat sijoituksellaan turvata myös harrastusmahdollisuutensa. Kestävän riistatalouden toimijamme ovat viime vuosina käynnistäneet useita hankkeita, joilla pyritään tekemään tunnetuksi luontoystävällisiä tuotantoja toimintatapoja. Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeessa on rakennettu kaikkiin maakuntiin monitoimikosteikoiden mallialueverkosto. Vesiensuojelusta hyötyvät riistalinnut mutta myös muut kosteikkolajit. Yhteispohjoismaisessa Supikoira Life -hankkeessa on korostettu vieraslajiston säätelyn tärkeyttä. Olemme olleet mukana hankkeissa, joissa maatalouden ympäristötukiehtojen riistataloudellista vaikuttavuutta on pyritty parantamaan. Merkittävimmät kehitysponnistelumme ovat kuitenkin käynnissä riistaja metsätalouden yhteensovittamiseksi. Riistaystävälliset metsänhoito-ohjeet on julkaistu, kokeiluja esittelykohteita on perustettu ja parhaillaan haetaan yhdessä Suomen metsäkeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja UPM:n kanssa EU:lta LIFE-rahoitusta mittavaan Taiga Grouse -hankkeeseen. Toteutuessaan hanke pyrkii tuottamaan maanlaajuisen verkoston kokeiluja mallialueita riistametsänhoidon esittelemiseksi. Juuri äskettäin olemme käynnistäneet yhteistyössä Suomen Metsäsäätiön kanssa Kipinä riistametsänhoitoon -kampanjan, joka herättelee metsänomistajia ja metsäammattilaisia ajattelemaan metsänhoitoa kokonaisvaltaisena panoksena luonnon, riistan ja puuntuotannon hyväksi. Kampanja innostaa tutustumaan riistametsänhoidon ohjeisiin ja pyrkii lisäämään tietoa riistaystävällisistä metsänhoidon menetelmistä, joilla halutaan monipuolistaa talousmetsien käsittelyä. Tavoitteena on saada riistametsänhoito osaksi metsätalouden arkea. Kustannustehokkaat ja maanomistajalähtöiset käytännön ohjeet eivät estä puuntuotantoa vaan paremminkin kannustavat luontotai riistahenkistä maanomistajaa metsiensä hoitoon. Isossa kuvassa ne jopa saavat puun liikkeelle. Puuntuotanto, joka ei hiljennä metson soidinta, voi tulevaisuudessa toimia suomalaisen metsätalouden myyntivalttina. Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin Reijo Orava Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirjoitus
• 6 Metsästäjä 6 2015 Visa Eronen , Suomen riistakeskus Haasteena villisika uomen riistakeskus arvioi, että Suomessa oli keväällä 2015 ennen porsimista noin 1 000 villisikaa. Metsästyskaudella 2014–2015 saatiin saaliiksi noin 380 villisikaa. Luvuista voi päätellä, että villisikakantamme on jatkanut kasvuaan. Tätä juttua kirjoittaessa Oma riista -palveluun on kirjattu 1.6.– 14.10.2015 välisenä aikana saaliiksi 67 villisikaa. Saalista on siis saatu, mutta moni saaliiksi saatu sika on varmasti vielä kirjaamatta. Ilmoitetuista sioista 51 on ollut yli vuoden ikäisiä ja vain seitsemän porsaita. Muutaman ikää ei ole osattu arvioida. Maaja metsätalousministeriön nimittämä villisikatyöryhmä antoi mietintönsä viime keväänä. Mietinnössä esitettiin, että lähialueillamme leviävän afrikkalaisen sikaruton takia Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen villisikakanta tulisi puolittaa ja villisian levittäytyminen muualla estää. Kun ruton uhka väistyy, voidaan tilanne arvioida uudelleen. Riistalajina villisika on kiintoisa ja haastava. Villisikakannan hoito vaatii uudenlaista osaamista ja paneutumista riistanhoitoon ja metsästykseen. Tässä artikkelissa valotetaan muutamia villisian kannanhoidon näkökulmasta olennaisia asioita. Seuraavalla aukeamalla olevassa Eviran informaatiopaketissa kerrataan, mitä tulisi tehdä tai jättää tekemättä, jotta afrikkalainen sikarutto saadaan pysymään poissa maastamme. Oppia naapurimaista Vaikka villisika on Suomessa tuore tuttavuus, on naapurimaissamme ja muualla Euroopassa rutkasti kokemusta villisikakannan hoidosta. Samat lainalaisuudet ovat sovellettavissa meidänkin oloissamme. Villisika on viisas eläin, jolla on erinomainen kyky lisääntyä ja levittäytyä. Kysyttäessä neuvoa kannanhoitoon ruotsalaiselta tai saksalaiselta asiantuntijalta, on vastaus sama: villisikakannan hoidossa tärkeintä on metsästää riittävästi ja oikeita eläimiä. Ruokinnan osalta vastauksissa alkaa jo olla eroa. Molemmissa maissa kuitenkin tiedetään, että villisikojen käyttäytymistä voi ohjata ruokinnalla ja, että ylimitoitettu ruokinta johtaa vääjäämättä ongelmiin. Etenkin Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla on viime vuosina opeteltu uustulokkaan, villisian, metsästystä ja riistanhoitoa. Oman mausteensa soppaan on tuonut Baltiassa, muualla Itä-Euroopassa ja Aasiassa leviävä afrikkalainen sikarutto ASF. Villisikakannan hoito vaatiikin osaamista ja välitöntä paneutumista. S
• Metsästäjä 6 2015 7 Lisääntymiskautta edeltävään kannan kokoon suhteutettuna villisikakannan verotuksen tulisi olla 80–100 %, jos tavoitteena on pitää kanta ennallaan. Mikäli tavoitteena on leikata kantaa, pitää kantaa verottaa vielä enemmän. Olipa kannanhoidon tavoitteena kannan pitäminen ennallaan, sen maltillinen kasvattaminen tai kannan leikkaaminen, on ensiarvoisen tärkeää huolehtia riittävästä porsaiden metsästyksestä. Kun tavoitteena on tehokas kannan säätely, on syytä ampua myös aikuisia naaraita, jos siihen on mahdollisuus. Usein aikuisilla naarailla on kuitenkin porsaat, minkä vuoksi niitä ei saa ampua. Naarasta, jonka nisät roikkuvat, ei tule ampua, koska on hyvin todennäköistä, että kyseessä on imettävä emakko. Johtavan naaraan ampuminen ei ole myöskään kannanhoidon näkökulmasta viisasta. Villisian metsästäjän on osattava erottaa eri-ikäiset ja eri sukupuolta olevat eläimet toisistaan. Se vaatii harjoittelua, eikä ole helppoa metsästystilanteessa. Villisian ruokinta Saksassa villisikoja ei saa ruokkia kuin houkuttelutarkoituksessa. Ruotsissa ruokintaa ohjataan suosituksin, mutta ruokintaa aletaan säännellä, elleivät suositukset pure. Suomessa ei tällä hetkellä säännellä villien villisikojen ruokintaa. Siitä huolimatta ruokinnassa tulee noudattaa turvallisia ja kannanhoidon näkökulmasta järkeviä periaatteita. Ruokinnan tavoitteena tulee olla kannan koon seurannan ja metsästyksen helpottaminen, villisikojen pitäminen paikallisempina sekä villisikojen pitäminen poissa viljelyksiltä ja muilta vahinkoherkiltä alueilta. Ruokinnassa on muistettava, että käytetään vain kasviperäisiä rehuja, esimerkiksi viljaa ja juureksia. Ihmisille tarkoitettua ruokaa, ruokajätettä tai sikaruttoalueilta tuotettua kuumentamatonta rehua ei saa antaa villisioille. Myöskään trikiinialttiiden lajien raatoja tai kotieläinten teurasjätteitä ei saa jättää villisikojen saataville. Villisikojen ylimitoitettu ruokinta johtaa ongelmiin, joten ruokaa saa olla tarjolla vain rajoitetusti, eikä peräkärrykaupalla. Akulla toimiva ruokinta-automaatti helpottaa pienen ruokamäärän säännöllistä tarjoilua. Ruokintapaikkoja ei tule perustaa sikaloiden lähialueille, jotta vältetään villien ja kesyjen sikojen välillisiä ja suoria kontakteja. Tallenna villisikahavaintosi ja -saaliisi Oma riista -palveluun lll Villisikakannan koon ja levinneisyyden seuraamiseksi on tärkeää, että saaliiksi saaduista villisioista tehtäisiin kirjaus Oma riista -palveluun. Lisäksi villisikahavainnot kannattaa tallentaa Oma riista -verkkopalveluun. Havaintotiedot auttavat osaltaan villisikakannan seurannassa ja hoidon suunnittelussa. Villisikasaaliin kertymää voi seurata Suomen riistakeskuksen kotisivujen saalisseurannassa riistanhoitoyhdistyksen tarkkuudella. Ruokinnan tavoitteena ei saisi olla villisikakannan kasvattaminen porsuekokoa ja –tiheyttä lisäämällä tai parantamalla villisian mahdollisuuksia selvitä talvesta. Villisikojen pyynti Alueen villisikakannan kokoa ja koostumusta tulee seurata aktiivisesti. Villisikakanta voi jopa yli kaksinkertaistua yhdessä kalenterivuodessa. Villisikojen pyynti on haastavaa, ja etenkin riittävän porsasmäärän ampumisen eteen joutuu tekemään töitä. Ruotsissa kyttäämistä pidetään tehokkaimpana pyyntimuotona. Villisika on varovainen ja oppivainen eläin, minkä vuoksi kyttäyspaikan suunnittelussa onkin huomioitava tuulija valaistusolosuhteet. Itäisellä Uudellamaalla voidaan Suomen riistakeskuksen myöntämään poikkeuslupaan ilmoitetuilla ruokintapaikoilla käyttää kiinteää valonlähdettä helpottamassa pyyntiä ja eläinten tunnistamista. Esimerkiksi aurinkokennolla toimivat pienet kiinteät valaisimet on todettu villisian pyynnissä toimiviksi. Trikiini on pienpedoissamme yleinen riesa, joka tarttuu villisikoihin ja voi levitä myös ihmiseen. Saaliiksi saadut villisiat suositellaan tutkittavaksi trikiinin varalta ennen kuin niitä käytetään ravinnoksi. Jos villisian lihaa luovutetaan käytettäväksi tai myydään metsästäjän oman talouden ulkopuolelle, on siitä tutkittava trikiinien esiintyminen ja odotettava trikiinitutkimustuloksen valmistumista. Villisikatyöryhmän muistio: Metsästyksen suunnittelu Ruotsalaisen asiantuntijan ohje villisian metsästyksen suunnitteluun: l älä koskaan ammu emakkoa, jolla on porsaat l ammu neljä saman vuoden porsasta yhtä ylivuotista kohden l ammutuista ylivuotisista valtaosan tulisi olla naaraita Verotus prosenttiosuuksina: l 70–90 prosenttia saaliista saman vuoden porsaita l 10–20 prosenttia ylivuotisia, valtaosa naaraita l 10 prosenttia aikuisia karjuja Pe nt ti So rm un en , Va st av al o
• 8 Metsästäjä 6 2015 frikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin, eikä sitä ole koskaan todettu Suomessa. Afrikkalaista sikaruttoa todettiin Baltian maissa ja Puolassa ensimmäisen kerran vuonna 2014. Kesän 2015 aikana uusien tapausten määrä kasvoi varsinkin Virossa räjähdysmäisesti. Tartuntaa on todettu eri puolilla Viroa sekä villisioissa että kotisioissa. Tautitapausten johdosta perustetut rajoitusalueet kattavat jo koko Manner-Viron alueen. Afrikkalaista sikaruttoa esiintyy myös muun muassa Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä. Puolan, Baltian ja varsinkin Viron voimakkaasti pahentuneen tautitilanteen takia Evira suosittelee, ettei Suomeen tuoda villisianlihaa eikä siitä valmistettuja elintarvikkeita Baltian maista ja Puolasta. Miia Kauremaa , Evira Ohjeet afrikkalaisen sikaruton torjuntaan Evira suosittelee: älä tuo villisianlihaa Suomeen äläkä käy villisian metsästysmatkoilla alueilla, joissa on todettu afrikkalaista sikaruttoa. Afrikkalainen sikarutto on sikojen ja villisikojen vakava, helposti leviävä verenvuotokuumetauti. Tautia esiintyy Suomen lähialueilla ja uhka taudin leviämisestä Suomeen on kasvanut. Afrikkalainen sikaruttovirus kestää hyvin erilaisia lihatuotteiden valmistustapoja ja pystyy leviämään esimerkiksi kestomakkaran sekä savustetun tai ilmakuivatun lihatuotteen mukana. Villisianlihan tuonti lähialueilta voi olla riski. Kaikkien lihatuotteiden tuliaistuonti on kiellettyä Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta. Villisikojen metsästysmatkoja tartunta-alueille on syytä välttää. Mikäli matkalle lähdetään, Evira suosittelee, että metsästysmuistot kuten eläinten hampaat ja nahat käsitellään lähtömaassa huoneenlämmössä säilytettäviksi ja lähetetään sen jälkeen Suomeen. Rehujen tuonti tautialueilta Taudin leviämisen ehkäisemiseksi ei tartuntaalueilta tule tuoda Suomeen kuumentamattomia rehuja, kuten esimerkiksi säilörehua, A Vio let ta No wa k CIC Jos käyt jahtimatkalla tartunta-alueilla: l Pese ja puhdista kaikki varusteesi ja autosi jo ennen paluutasi Suomeen. Myös auton alusta tulee pestä ja sisätilat puhdistaa. l Pese käyttämäsi vaatteet pesuohjeen mukaisessa korkeimmassa lämpötilassa. Pese ja puhdista omat varusteesi, saappaat, kengät ja metsästyskoirien varusteet mahdollisimman hyvin. Pidä pestyjä vaatteita, saappaita ja varusteita valmistusmateriaalista riippuen tunti kuumassa saunassa (vähintään aineliuoksella (esimerkiksi Virkon S 1 % liuoksena tai 2 % hypokloriittiliuos). l Käy itse saunassa palattuasi matkalta, ja pese metsästysmatkalla mukana olleet koirat huolellisesti. l Älä vieraile sikatiloilla äläkä osallistu villisian metsästykseen Suomessa ennen kuin paluustasi Suomeen on kulunut 48 tuntia. Vältä tänä aikana myös riistaruokinnan rehun ja petohaaskan käsittelyä ja ruokintapaikalla käymistä.
• Metsästäjä 6 2015 9 heinää ja tuoresäilöttyä tai käsittelemätöntä satoa tuotantoeläinten, luonnonlintujen tai riistan ruokintaan. Lisäksi on huomioitava, että esimerkiksi viljan kuivaus (maissi mukaan lukien) ei välttämättä tuhoa virusta. Tuotavan rehun alkuperä on aina syytä varmistaa, sillä se voi olla peräisin muusta kuin ostomaasta. ASF-virus voi levitä myös rehun kuljetuskaluston ja kuivikkeiden mukana. Lisäksi tulisi huomioida, että riistaeläinten ruokinta Suomen itärajan läheisyydessä voi houkutella paikalle villisikoja rajan toiselta puolelta, mikä voi lisätä riskiä taudin leviämiselle Suomeen. Villisikanäytteitä Eviralle Suomessa metsästäjien tulisi ilmoittaa kunnaneläinlääkärille kuolleena löydetyistä ja sairaalta vaikuttavista villisioista, jotta ne saadaan tutkittua afrikkalaisen sikaruton varalta. Myös terveistä metsästetyistä villisioista tarvitaan edelleen näytteitä Eviraan. Metsästäjille maksetaan palkkiona 40 euroa yhdestä villisiasta lähetetyistä näytteistä. Lisätietoa näytteiden lähettämisestä Eviran-sivuilla: Lisää afrikkalaisesta sikarutosta Eviran-sivuilla: Brusella -tartunnalta suojautuminen: Tartunnan välttämiseksi ihmiseen villisian suolistamisen ja nylkemisen yhteydessä tulee noudattaa hyvää hygieniaa ja varoa tartuntaa aiheuttavan bakteerin joutumista suuhun, hengitysteihin, silmiin tai ihossa oleviin haavoihin esimerkiksi eritteiden mukana. Huolellinen käsien ja varusteiden pesu on suositeltavaa. Vaikka ihmisten infektioannosta ei tunneta, ihmiset eivät saa tartuntaa kovin helposti. Tartunnoista suuri osa on lieväoireisia. Raakoja ruhonosia ja elimiä ei suositella Brsellabakteerilöydös villisiasta Suomessa lll Suomessa eristettiin elokuussa 2015 ensimmäistä kertaa brusellabakteeri villisiasta. Syyskuun loppuun mennessä yhteensä viiden villisian tutkimustulos on ollut positiivinen brusellan varalta tehdyissä tutkimuksissa. Kaikki nämä villisiat oli metsästetty Lappeenrannan alueelta. Brusella aiheuttaa eläimissä sairauden, joka voi tarttua ihmiseen. Ihmisellä bakteeri aiheuttaa vakavuusasteiltaan vaihtelevia tulehdustaudin oireita. Brucella suis -tartuntaa esiintyy verraten yleisesti villisioissa ja rusakoissa Euroopassa. Bakteeri voi aiheuttaa eläimelle kroonisen tartunnan, joka saattaa pysyä piilevänä pitkään ja aktivoitua ajoittain. Villisikojen brusella tarttuu myös muihin sikoihin. ASF Regionalisation as per Commission Implementing Decision 2014/709/EU Part I Part II Part III Last update: 6 October 2015 2015 SANCO GIS For information purposes only. The European Commission does not assume any liability resulting from its content. annettavaksi koirille. Brusellabakteeri tuhoutuu lihassa, joka kypsennetään täysin kypsäksi. Brusellabakteeri ja tuotantoeläimet Suomessa sioissa ei ole koskaan todettu brusellaa. Naudoissa brusellan aiheuttamaa luomistautia todettiin viimeksi vuonna 1960. Brusellan esiintymistä luonnonvaraisissa villisioissa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa. Evira tutkii parhaillaan afrikkalaisen sikaruton varalta lähetetyt näytteet myös brusellan varalta. Metsästetyn villisian lihan voi käyttää normaalisti, vaikka Eviran tutkimustulokset virustautien ja brusellan osalta eivät olisi valmiita. Lisää brusellabakteerista Eviran-sivuilla:
• 10 Metsästäjä 6 2015 LÖYDÄ KIPINÄ RIISTAMETSÄNHOITOON! www.riistametsa.fi
• Metsästäjä 6 2015 11 Mirja Rantala , Suomen riistakeskus KIRI-kampanja innostaa riistametsänhoitoon iistametsänhoito on tulevaisuudessa yhä tärkeämmässä roolissa, sillä se yhdistää metsän eri käyttömuotoja puunkysynnän kasvaessa. Lokakuussa 2015 käynnistynyt KIRI-kampanja innostaa tutustumaan riistametsänhoidon ohjeisiin ja lisää tietoa metsänhoidon menetelmistä, jotka suosivat erityisesti metsäkanalintuja. KIRI korostaa, että tänään tehdyllä metsänhoidolla on vaikutusta tulevien vuosien kanalintukantoihin ja -saaliisiin. Riistametsänhoidon ohjeet monipuolistavat talousmetsien käsittelyä. Maanomistajalähtöiset käytännön ohjeet eivät estä puuntuotantoa eivätkä aiheuta metsänomistajille lisäkustannuksia. Päinvastoin puuntuotanto, joka ei hiljennä metson soidinta, voi tulevaisuudessa toimia suomalaisen metsätalouden myyntivalttina. Tulevaisuuden metsänhoitoa Tavoitteena on saada riistametsänhoito osaksi metsätalouden arkea. Riistametsä tuottaa metsäkanalintujen lisäksi puuta, marjoja ja vaihtelevaa maisemaa. Metsän eri käyttömuotojen yhteistuotanto tukee metsänomistajien tavoitteita ja arvoja. Metsäkanalinnut ovat talousmetsien lajeja, jotka tarvitsevat elinympäristöltään ruokaa ja suojaa. Kanalinnut Kipinä riistametsänhoitoon -kampanja (KIRI) herättää metsänomistajia ja metsäammattilaisia ajattelemaan metsänhoitoa kokonaisvaltaisena panoksena luonnon, riistan ja puuntuotannon hyväksi. Suomen riistakeskus toteuttaa kampanjan yhteistyössä Suomen Metsäsäätiön kanssa, ja KIRI on esillä loka–marraskuussa metsäalan lehdissä, sosiaalisessa mediassa ja Metsämessuilla. menestyvät parhaiten monimuotoisessa sekametsässä, jossa puuston koko ja tiheys vaihtelevat. Mustikka on metsäkanalintujen tärkein ravintokasvi, jonka menestymistä edistetään suosimalla luontaisia metsänuudistamismenetelmiä ja toteuttamalla harvennushakkuut ajallaan. Suojaa linnuille muodostuu välttämällä liiallista raivausta ja jättämällä riistatiheiköitä ja säästöpuuryhmiä. KIRI-kampanjassa mukana oleva Suomen Metsäsäätiö on metsänomistajien, metsäteollisuuden ja muiden metsätaloudesta toimeentulonsa saavien ryhmien viestinnän rahoittaja, joka edistää metsäelinkeinon hyväksyttävyyttä ja turvaa metsätalouden toimintaedellytyksiä myös tulevaisuudessa. Riistametsänhoidon ohjeet on kehitetty yhdessä metsäammattilaisten kanssa. Ohjeet ja kampanjan sivut ovat osoitteessa riistametsa.fi Lue lisää riistametsänhoidosta tämän lehden sivuilta 12– 14. R
• 12 Metsästäjä 6 2015 M ET SÄ ST ÄJ ÄT HOITAVAT LU ON TO A Janne Miettinen & Mirja Rantala , Suomen riistakeskus Riistaystävällistä metsänhoitoa ja puukauppaa Metsätalous kehittyy ympäristöystävällisempään ja luonnon monimuotoisuutta korostavampaan suuntaan. Keskeinen tekijä kehityksessä on riistametsänhoito, jossa talousmetsiä hoidetaan metsäkanalinnut ja muu riista huomioiden. Askel riistametsään -hankkeen uudet riistametsänhoidon työohjeet ovat helposti toteuttavissa metsänhoidossa, ja ne ovat myös kustannustehokkaita. Niitä voi soveltaa kaikissa metsätalouden toimenpiteissä läpi metsikön kiertoajan. uukauppa on keskeinen osa niin metsänomistajan taloudenhoitoa kuin riistan elinympäristöjen vaalimista. Moni riistaa suosiva pyrkimys voi jäädä toteutumatta, koska omistaja pelkää hakkuulle asetettavien riistaa huomioivien tavoitteiden jättävän leimikon ilman ostotarjouksia. Riistapainotteisuus vaikeuttaa myyntiä vain, jos kohde on pieni talvikorjuun vaativa ensiharvennusmetsikkö, jossa on lähinnä kuituja energiapuuta. P Ja ri Ko st et
• Metsästäjä 6 2015 13 Puukaupan edistämiseksi leimikkoon kannattaakin koota useampia metsiköitä. Tarjoukset paranevat, jos kokonaisuus on suuri ja poistuvan puuston määrä ja keskijäreys ovat kohtuulliset. Näin myös puunkorjaajalle kuluja tuova koneiden siirtely vähenee. Nämä asiat on hyvä huomioida siksikin, koska talvikorjuun vaativien harvennuskohteiden kaupaksi saaminen on nykyisin vaikeaa erityisesti Pohjois-Suomessa. Myös kesäkorjuukelpoisuus, tien läheisyys sekä hyvät varastoja kuormauspaikat lisäävät puunostajien kiinnostusta. Jos myytävä kokonaisuus on kohtalaisenkaan hyvä, saa riistan elinympäristöjen turvaamisen sisällytettyä osaksi kauppaa. Riistametsänhoito onnistuu niin taimikonhoidossa kuin harvennushakkuissa esimerkiksi säästämällä riistatiheikköjä ja vaalimalla sekapuustoisuutta, erityisesti kuusen ja männyn sekoitusta. Riista voidaan huomioida myös uudistushakkuissa. Uudistusala ei ole minkään lajin toiveympäristö, mutta pienillä toimenpiteillä riistalle jää suojaa, ja metsänomistaja saa säästöjä. Aukolle voi esimerkiksi jättää riistatiheikköjä sekä vallitsevan puuston alle syntynyttä pienempää puustoa eli alikasvosta. Jos alikasvostaimikko on hyvälaatuista ja tiheää, sitä voidaan käyttää uudistusmateriaalina. Eläimet saavat siitä suojaa, ja metsänomistaja puolestaan säästyy turhalta työltä ja kustannuksilta. Kirjaa tavoitteet sopimukseen Keskeistä riistapainotteisesta puukaupasta tai metsänhoitotyöstä sopimisessa on, että asiat kirjataan paperille. Puukauppasopimukseen kannattaa harvennus-, poimintaja pienaukkohakkuilla kirjata hakkuun jälkeen jäävän puuston tiheys, harvennustapa, puulajikoostumus, ennakkoraivauksen tarve ja toteutus sekä riistatiheikköjen määrä. Suullisen sopimisen varaan ei asiaa kannata jättää. Kirjaaminen on hyvä kaikkien osapuolten kannalta ja auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Riistametsänhoito onnistuu niin taimikonhoidossa kuin harvennushakkuissa. Harvennustavat on tyypillisesti jaoteltu ylä-, alaja laatuharvennuksiin. Kuusikoissa ja kuusi-mänty-sekametsissä riistan kannalta paras lopputulos saavutetaan yläharvennuksella. Se on usein taloudellisesti sopivin mutta myös kiertoaikaa jatkava sekä metsäpeitteisyyttä ja riistan elinmahdollisuuksia tukeva harvennustapa. Männikön myöhemmissä harvennuksissa voidaan käyttää puun teknistä laatua painottavaa laatuharvennusta. Riistan kannalta parhaaseen lopputulokseen päästään varovaisella laatuja yläharvennuksen yhdistelmällä. Männiköissä yläharvennusta voi soveltaa harvoin oppikirjamaisesti, sillä usein vain osalla valtapuita on riittävän hyvä latvus jatkokasvatukseen. Harvennustapojen yhdistelmässä säästetään metsikön hyvälaatuiset lisävaltapuut. Siellä missä ne puuttuvat, säästetään valtapuita. Uudistushakkuissa sopimukseen kannattaa kirjata säästöpuuryhmien ja riistatiheikköjen määrä, sijainti ja rakenne sekä mahdollisesti hahmotelma uudistamisessa hyödynnettävän alikasvoksen sijainnista ja pinta-alasta. Näin myös hakkuukoneen kuljettaja saa tiedon siitä, että alikasvosta tulee säästää. M ar ko Sv en sb er g
• 14 Metsästäjä 6 2015 Riistametsänhoidon muistilista Taimikonhoitotyöt l riistatiheikköjä (1-10 % kokonaisalasta) l sekapuustoisuus Ennakkoraivaus l riistatiheikköjä l muun alikasvoksen säästäminen Harvennushakkuut l riistatiheikköjä l sekapuustoisuus Uudistushakkuut l kerrosrakenteiset säästöpuuryhmät l riistatiheikköjä l alikasvoksen hyödyntäminen uudistamismateriaalina Uudistamistyöt l alikasvoksen hyödyntäminen uudistamismateriaalina l ei kannonnostoa / riittävästi säästökantoja l kääntömätästys l sekalajisuus uudistettaessa Erityiskohteet (esimerkiksi vaihettumisvyöhykkeet ja korvet) l erirakenteisena kasvatus, poimintahakkuut l yläharvennus ja tavallista pidempi kiertoaika lll Askel riistametsään -hankkeen ensimmäinen pilottikohde valmistui viime vuoden lopulla Finsilva-yhtiön maille Multialle. Toteutuksesta vastasivat Metsä Group ja Metsä-Multia. Kohteelta löytyvät taimikon harvennusja harvennushakkuukohteet. Työt toteutettiin riistametsänhoidon työohjeen mukaisesti, jolloin sekä taimikon harvennuksessa että harvennushakkuussa jätettiin riistatiheikköjä ja vaalittiin sekametsäisyyttä. Harvennushakkuussa säästettiin myös vaihteleva määrä riistalle suojaa tarjoavaa alikasvosta. Yhteistyökumppaneiden kanssa järjestettiin työpajat, joissa kokemukset siirrettiin työohjeeseen. Tuloksena saatiin ohjeistus, jota noudattamalla riistalle voi säästää suojaa niin, ettei hakkuukonetyö vaikeudu kohtuuttomasti. Mallikohteita on toteutettu tai on työn alla lähes kaksikymmentä muun muassa Oulussa, Utajärvellä, Perhossa, Pyhäjärvellä, Kinnulassa ja Parkanossa. Kun puukauppasopimus on tehty, voi metsänomistaja merkitä muutamia riistatiheikköjä kuitunauhalla hakkuukohteelleen. Kiireiset puunostajat, hakkuukoneen kuljettajat tai metsurit eivät nauhoittamaan ehdi. Omassa metsässä puuhastellaan yleensä mielellään ja varttitunnin nauhoitusurakka käy pienestä ulkoilusta. Vastaavasti riistatiheikköjä voi merkitä myös taimikonhoitokohteelle, mikäli työt toteutetaan ostopalveluina. Apua työohjeista ja Kemera-tuesta Hakkuiden lähtökohtana ovat yleensä Tapion Hyvän metsänhoidon suositukset. Riistasta kiinnostuneen metsänomistajan kohdalla parempia vaihtoehtoja ovat Tapion hyvän metsänhoidon ohjeiden riistametsänhoito -opas ja Askel riistametsään -hankkeen työohjeet. Työohjeet voi toimittaa puunostajan kautta työn toteuttajalle. Ensiharvennuksissa kannattaa muistaa myös uuteen kestävän metsätalouden rahoituslakiin (Kemera) liittyvä tuen mahdollisuus. Lakiin sisältyy taimikon varhaishoitoa, sen harvennusta ja ensiharvennusta koskeva ensiluokkainen tarjous: riistatiheiköt saavat kattaa enimmillään jopa 10 prosenttia metsikön kokonaisalasta ja silti tuen saa täysimääräisenä. Tämä on tarjous, joka riistan ystävien kannattaa hyödyntää! Askel riistametsään -hankkeen työohjeet ovat -sivuilla. M ar ko Sv en sb er g Riistametsä-mallikohteet Askel riistametsään -hanke lll Askel riistametsään -hankkeen tavoitteena on juurruttaa riistaystävällinen toimintakulttuuri osaksi suomalaisen metsätalouden arkea. Hanke vie metsäkanalintujen hoitosuunnitelmaa ja uusia riistametsänhoidon suosituksia käytäntöön.
• Metsästäjä 6 2015 15 Janne Miettinen , Suomen riistakeskus Riekkokannalle tärkeimmät suot paikannettu Riekon elinympäristöjen parantaminen on yksi Askel riistametsään -hankkeen tavoitteista. Elinympäristöjä parannetaan ennallistamalla riekkosoita ja työn tueksi on valmistunut Zonation-ohjelmalla kattava paikkatietoanalyysi. Nyt käsillä on tieto niistä entisistä suoalueista, jotka ovat kaikista otollisimpia riekkojen elinympäristöiksi. iekkosoita ennallistetaan raivaamalla huonosti kasvaneilta ojitusalueilta puustoa ja tukkien niiltä ojia. Paras tulos saavutetaan, jos ennallistettava ojitettu suo on laadultaan ja sijainniltaan sellainen, että se mahdollistaa uusien elinkelpoisten riekkoreviirien syntymisen, vieläpä niin, että uusi elinympäristöalue yhdistää toisistaan eristyksiin joutuneita vanhoja riekon esiintymisalueita. Osana Askel riistametsään -hanketta tehtiin parhaiden mahdollisten ennallistamiskohteiden paikantamiseksi Zonation-ohjelmalla paikkatietoanalyysi. Siinä riekon kannalta oleellisia rakennepiirteitä on kuvattu käyttäen Suomen metsäkeskuksen koostamia Maanmittauslaitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen aineistoja. Riekon nykyistä esiintymisaluetta kuvaamaan käytettiin viimeisen viiden vuoden riistakolmioaineistoja. Riistakolmiolaskenta-aineisto auttoi määrittelemään alueet, joihin on realistista odottaa riekon leviävän ennallistamisten myötä. Paikkatietoanalyysin tuloksissa ojitetut suot on laitettu riekon kannalta tärkeysjärjestykseen. Tuloksista voidaan poimia vaikkapa ne 2 prosenttia suoalueista, joiden ennallistaminen auttaisi eniten riekkoa. Metsänomistaja voi käyttää Zonationin tuottamaa aineistoa pohtiessaan, kannattaako suometsää jatkokasvattaa, ennallistaa vai antaa sen ennallistua itsekseen. Jos suo on riekolle suotuisa, se voi kallistaa vaakakuppia aktiivisen luonnonhoidon ja ennallistamisen suuntaan. Mikäli Suomen riistakeskuksen suunnittelema EU:n Life -hanke saa rahoituksen, vastaavia paikkatietoanalyysejä tullaan toteuttamaan kaikille metsäkanalintulajeille. R Suota ja suojaa riekolle lll Riekko on metsäkanalinnuistamme pahimmassa kurimuksessa ja siksi lajin hyväksi tehtävä luonnonhoitotyö on erityisen arvokasta. Riekon kannalta ojittamattomien soiden määrä on kriittisen tärkeä eli niin sanottu minimitekijä. Jos suo on säilynyt tähän päivään saakka ojittamattomana, on se jotakuinkin turvassa maankäytön muutoksilta ja säilyttänee arvonsa riekkoympäristönä. Soita ennallistamalla laji saa lisää laadukkaita poikueympäristöjä. Pedot aiheuttavat ankaran paineen riekolle: erityisesti kanahaukat verottavat runsaasti syksyisin ja keväisin valkeana erottuvia riekkoja. Suojaa riekolle voi tarjota lisäämällä riistatiheikköjä ja muuta alikasvosta erityisesti suon reunametsiin. Lisäksi kunnostusojituksessa voi jättää ojien varsille raivaamattomia nipistyskohtia, jotka katkaisevat petolintujen tähystyslinjoja. Tiheiköissä ja nipistyskohdissa kuusi on arvokas puulaji, sillä sen pitkä latvus tarjoaa suojaa metsäkanalintujen lisäksi metsäjänikselle ja monelle muulle lajille. Lisää soiden kunnostamisesta voit lukea Askel riistametsään -hankkeen työohjeista. M ET SÄ ST ÄJ ÄT HOITAVAT LU ON TO A
• IISALMI JOENSUU JYVÄSKYLÄ KAJAANI KOKKOLA KOUVOLA KUOPIO LAPPEENRANTA OULU PORI PORVOO RAAHE ROVANIEMI SEINÄJOKI TAMPERE VANTAA YLIVIESKA METSÄSTÄJÄN INVENTAARI Erätukussa15.11. saakka. Talo täynnä järjettömän hyviä Thorn-puvun pintamateriaali on polyamidi-kuiturakenteensa ansiosta ylivoimaisen kulutuskestävää tavallisiin metsästyspuvuissa käytettäviin polyesterikankaisiin verrattuna. Materiaali on lähes repeytymätöntä, mutta myös erittäin kevyttä ja pehmeää. THORNMETSÄSTYSPUKU 199 00 (489,0 0) SHOKK ITARJO US SÄÄSTÄ 290€! ERÄPUUKKO PALLAS-HOUSUT PUUVILLAPAIDAT LÄMPIMÄT NEULEET Tarjoukset voimassa 15.11. saakka tai niin kauan kuin tuotteita riittää. Tuotteiden värit, koot ja mallit voivat vaihdella myymälöittäin. Te?on-käsitellyt vettä ja likaa hylkivät vahvat puuvillahousut. 19 90 (49,90 ) 10 00 (24,90 ) 25 00 (39,90 49,90) 29 90 (59,90 ) 1/2 HINTAA N! Perinteinen suomalainen eränkävijän puukko. Aito kauhavalainen terä. Nahkatuppi koristekuviolla. Uskomattoman kestävä metsästysasu!” LAYDURA
• www.eratukku.? MYYNTI JA ASIAKASPALVELU P. 020 747 7000* (MA-PE 10-16) *Puhelujen hinnat sis alv 24 %: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh + 6,85 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh + 16,56 snt/min INVENTAARIPOISTO hyviä tarjouksia, jopa -85%! Tule heti! Passimetsästykseen ja kiireettömiin siirtymisiin. Pintakankaan välissä vapaana oleva vedenpitävä AIR-TEX-kalvo, tekee suositusta puvusta lämpimän ja hiljaisen. Koot voivat vaihdella myymälöittäin. CLASSICMETSÄSTYSPUKU VEDENPITÄVÄ FLEECETAKKI PREMIUMJAHTIKENGÄT MOOSE HUNTER -TAKKI Posio-?eecetakissa on vedenja tuulenpitävä sekä hengittävä AIR-TEX -kalvo ja teipatut saumat. Suomen suosituin jahtikenkä! AIR-TEx X2 -kalvo takaa vedenpitävyyden ja erinomaisen hengittävyyden. Laadukas nahkainen jalkine Vibram-pohjalla. Suosittu JahtiJakt Moose-takki pitää metsästäjän lämpimänä ja kuivana syksyn sateessa ja viimassa, ja asu säilyttää keveytensä myös kastuessaankin. Classic -metsästyspuku 179,90€ Classic tekninen alusasu 19,90€ Fleeceliivi 24,90€ Lippalakki 5,90€ PAKETIN ARVO YHTEENSÄ 230,60 TUOTE ARVO 129 90 NYT VAIN 129 90 (179,0 0) SÄÄSTÄ 50€! 49 90 (89,90 ) 99 90 (149,9 0) 129 90 (189,0 0) HUIPPUTARJO US! SÄÄSTÄ 40€! VHF-TEHO ANTENNI 2 90 (19,90) 64 50 (129,9 0) PUOLEE N HINTAA N! Huippulaadukas asu erittäin monipuoliseen käyttöön: esim. retkeilyyn, marjastukseen, kalastukseen, metsästykseen ja moneen muuhun. Vahva Te?onWax-käsitelty materiaali. Mukava verkkovuori. Irrotettava huppu. Useita värejä. Omat mallit miehille ja naisille. Värit, koot ja mallit voivat vaihdella myymälöittäin. FORESTERÄPUVUT NYT KAUPAN PÄÄLLE
• 18 Metsästäjä 6 2015 Tauno Partanen Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Puheenjohtajan palsta Uudistunut metsälaki astui voimaan vuoden 2014 alussa. Lakimuutos lisäsi merkittävästi metsänomistajien päätäntävaltaa metsiensä käsittelyssä. Merkittävin muutos oli, että ikäja järeysvaatimukset poistuivat uudistamishakkuiden osalta, joten metsänomistaja voi uudistaa metsänsä vapaasti siinä vaiheessa kun haluaa. Toinen ratkaiseva muutos oli, että metsänomistaja voi suorittaa pienaukkohakkuun ilman uudistamisvelvoitetta sekä käyttää kasvatushakkuissa poimintahakkuita tavoitteenaan eri-ikäisrakenteisen metsän kasvattaminen. Myös metsien monimuotoisuusasioiden huomioiminen metsien käsittelyssä korostuu uusitussa metsälaissa. Koska metsä on riistan koti, on näillä uudistuksilla selkeä vaikutus myös riistan elinympäristöihin. Jotkut riistalajit hyötyvät uusista käsittelyvaihtoehdoista, kun taas toisille muutokset voivat johtaa aikaisempaa huonompiin elinympäristöihin. Hirvi ja jänis ovat erityisesti hyötyneet perinteisestä avohakkuupainotteisesta metsänkäsittelymallista. Uudet metsienkäsittelyvaihtoehdot antavat mahdollisuuksia esimerkiksi kanalintujen elinympäristöjen huomioimiseen. Metsänomistajan ei nykyisin tarvitse pelätä metsälain vartijoita, sillä metsälaki on todella edistyksellinen ja salliva metsien käsittelyn suhteen. hyväksytty kuluvan vuoden aikana. Näihin uusittuihin kriteereihin on saatu mahdutettua monia riistan kannalta myönteisiä asioita, joten elinympäristöasiat etenevät myös tätä kautta. Jatkossa metsänomistajan omalla päätöksellä perustamien riistanhoitokohteiden ominaispiirteet on hakkuita toteutettaessa säilytettävä. Kasvatushakkuiden energiapuunkorjuussa säästetään mahdollisuuksien mukaan riistatiheikköjä. Luonnontilaisten avosoiden ja puuntuotannollisesti vähätuottoisten turvemaiden reunaan on jätettävä riistanhoidollinen 5–10 metriä leveä suojakaista, jota ei muokata ja jonka pensaskerros ja pienikokoinen puusto säilytetään. Metsästysja riistanhoitomahdollisuuksia edistetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi ja havupuuvaltaisiin taimikoihin jätetään täydentävinä taimina lehtipuita riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi. Myös kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisissa nuoren metsän hoitohankkeissa sallitaan perkaamattomia riistatiheikköjä, mikäli niiden yhteinen pinta-ala pääsääntöisesti jää alle 10 prosenttia kuvion pinta-alasta. Kaikki nämä ovat selviä edistysaskelia riistan elinympäristöjen kannalta, mutta samalla edellyttävät saumatonta yhteistyötä metsäja riistaorganisaatioiden kesken. Suomen riistakeskus on merkittävällä panoksella mukana viemässä näiden muutosten mahdollistamia uusia toimintatapoja käytäntöön. Riistakeskus on juuri tätä kirjoitettaessa käynnistänyt Suomen Metsäsäätiön kanssa KIRI-kampanjan, jonka tarkoituksena on herättää metsänomistajissa ”kipinä riistametsänhoitoon”. Kampanja näkyy suurimmassa osassa alan lehtiä mainoksina sekä asiantuntija-artikkeleina. Seuraava suuri askel on Suomen riistakeskuksen kahden muun toimijan kanssa yhteistyössä tehty EU:n LIFE-hankerahoituksen hakemus. Taiga Grouse Life+ -hakemusta on korjattu EU-komissiolta saadun palautteen pohjalta ja toteutuessaan se mahdollistaisi merkittävän taloudellisen resurssin riistametsäasioiden edistämiseen. Suomen riistakeskus on myös rekrytoinut työntekijän koulutusmateriaalin laadintaan sekä yhteistyön syventämiseen metsäalan ammattihenkilöiden kanssa. Riistakeskus on niin ikään ilmoittautunut mukaan kansallisen metsästrategian Talousmetsien luonnonhoito -nimiseen kärkihankkeeseen. Kaiketi voidaan todeta, että riistametsien edistämiseksi on meneillään laajalla rintamalla kunnon tekemisen meininki. Riistametsistä metsän riistaa
• Metsästäjä 6 2015 19 Sauli Härkönen , Suomen riistakeskus Kannanhoidollisen sudenmetsästyksen ensimmäinen vuosi uomen riistakeskukselta haettiin kannanhoidollisia poikkeuslupia 18 hakemuksella yhteensä 48 suden metsästämiseen 27 susireviirillä. Maaja metsätalousministeriön asetuksen mukaan oli mahdollista myöntää poikkeuslupia enintään 29 suden metsästämiseen. Suomen riistakeskus arvioi ja selvitti perusteiden täyttymisen tapauskohtaisesti ja myönsi poikkeusluvat yhteensä 24 suden metsästämiseen. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 2007, kun Suomessa on myönnetty kannanhoidollisia poikkeuslupia sudenmetsästykseen. Poikkeusluvilla kaadettiin 17 sutta. Valitukset johtivat toimeenpanokieltoihin Vaikka kannanhoidollisella sudenmetsästyksellä oli laajapohjainen hyväksyntä, tehtiin kaikista Suomen riistakeskuksen myöntämistä poikkeusluvista valitukset alueellisiin hallintooikeuksiin useista päätöksistä vieläpä usean S valittajan voimin. Muutamien yksityishenkilöiden sekä luontojärjestöjen valitukset johtivat siihen, että valitusten perusteella Turun ja Hämeenlinnan hallinto-oikeudet asettivat toimeenpanokieltoja, jolloin myönnetyistä poikkeusluvista vain 19 jäi käyttöön. Toimeenpanokiellot olivat uusi linjaus, jota ei ole aiemmin esiintynyt suurpetoja koskevissa poikkeuslupa-asioissa. Euroopan unionin luontodirektiivi mahdollistaa suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen, mikäli riistalajille on luotu hoitosuunnitelma, pyynti ei heikennä lajin suojelutason saavuttamista eikä muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Suomessa kannanhoidollinen metsästys on tähän saakka koskenut ilvestä ja karhua, mikä on vähentänyt niiden aiheuttamia konflikteja. Kannanhoidollinen metsästys on luonut näille suurpetolajeille riista-arvoa ja lisännyt lajien hyväksyntää paikallisten keskuudessa. Saadun palautteen perusteella kannanhoidollista sudenmetsästystä on pidetty äärimmäisen tarpeellisena toimenpiteenä, joka luo vankkaa pohjaa myös muille susikannan hoitosuunnitelman mukaisille toimenpiteille. Vasta toisen kokeiluvuoden jälkeen voidaan tehdä pidemmälle meneviä päätelmiä siitä, jääkö kannanhoidollinen metsästys susikannan hoidon työkalupakkiin. Valituksista alkanut juridinen prosessi, joka on yhä kesken, tuo aiheeseen myös oman lisämausteensa. Saadun palautteen perusteella kannanhoidol lista sudenmetsäst ystä on pidetty äärimmäisen tarpeellisen a toimenpiteen ä. N ik o Pe ko n en , Va st av al o Tammikuussa 2015 vahvistettiin päivitetty susikannan hoitosuunnitelma. Yhtenä odotettuna toimenpiteenä hoitosuunnitelmaan oli kirjattu kaksivuotinen kokeilu kannanhoidollisen sudenmetsästyksen aloittamisesta. Maaja metsätalousministeriö antoi ministeriön asetuksen, jolla mahdollistettiin Suomen riistakeskukselle toimivalta poikkeuslupien käsittelyyn välittömästi.
• 20 Metsästäjä 6 2015 P Teksti ja kuvat: Kaisa Huttunen Kokemuksia suden kannanhoidollisesta metsästyksestä Susijahti onnistui Ilomantsi-Tuupovaarassa Sudenhoitosuunnitelman mukainen kannanhoidollinen sudenpyynti alkoi 23.2.2015. Ilomantsi-Tuupovaaran alueelle myönnettiin yksi yhteislupa. Paikallisista metsästäjistä löytyi niin kokeneita kuin aloittelevia suden pyytäjiä. Metsästykseen valmistauduttiin innolla ja huolellisesti, vaikka epävarmuus varjosti jahdin alkamista. erjantaina 20.2.2015 uutisoitiin, että suden kannanhoidollinen metsästys oli keskeytynyt hallinto-oikeuksiin tehtyihin valituksiin Pohjois-Hämeessä, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Myös Pohjois-Karjalan kaikista kuudesta luvasta oli valitettu. Ilomantsi-Tuupovaaran alueen metsästyksenjohtaja Ari Turusen puhelin kävi kuumana, kun hän yritti selvittää tilannetta paikallisten viranomaisten ja metsästäjien kanssa. Pohjois-Karjalan luville ei perjantain aikana kuitenkaan tullut täytäntöönpanokieltoa. Viikonloppuna vapaaehtoiset aurasivat Ilomantsi-Tuupovaaran metsäteitä ja etsivät suden jälkiä. Urakkaa vaikeutti sankkana pyryttävä lumi: Aurattavaa tuli jatkuvasti lisää ja jäljet peittyivät nopeasti. Lumisateella sudet pysyttelevät makuullaan, ja niiden paikantaminen vaikeutuu. Laumoja kuitenkin löydettiin alueelta. Maanantaina aamuyöstä vapaaehtoiset kävivät tarkastamassa, etteivät sudet olleet ylittäneet Mutalahdentietä Venäjän puolelle. Tienpenkat tutkittiin molemmin puolin ja epäselvät jäljet mentiin katsomaan valojen kanssa. Valmistelut tehtiin huolella, vaikka hallinto-oikeudelta tuleva päätös voisi estää jahdin alkamisen. Susijahti on tarkkaan koordinoitua Varhain maanantaiaamuna väkeä kokoontui Erälän majalle. Paikalla oli noin 30 metsästäjää. Varajohtaja Alpo Turunen kirjasi tiedot ylös ja lähetti ajantasaiset osallistujalistat poliisille, rajavartiostolle ja Suomen riistakeskukselle. Ohjeiden mukaan korkeintaan 50 henkilöä saisi olla yhtäaikaisesti metsässä. Luku sisälsi metsästäjien lisäksi metsästyksessä avustavat henkilöt. Jahtien alkamiset ja päättymiset tuli myös raportoida reaaliaikaisesti. – Onneksi saatiin nostettua metsästäjien lukumäärä alun perin suunnitellusta kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen. Nyt kaikkien halukkaiden pitäisi päästä mukaan, metsästyksenjohtaja Ari Turunen kertoi. – Byrokratiaa on enemmän kun karhuja ilvesjahdeissa. Kirjaamisiin menee paljon aikaa, eivätkä nämä verkkoyhteydet aina pelaa täällä syrjäseudulla, kommentoi metsästyksen varajohtaja Alpo Turunen. Metsästyksenjohtaja Turunen ilmoitti, että viikonlopun aikana alueelta oli löydetty yksinäinen susi ja kahden suden lauma. Lauman ympärille olisi helpompi virittää passiketjut. Ennen maastoon lähtöä metsästäjiä ohjeistettiin tekemään ilmoitus heti ampumisen jälkeen metsästyksenjohtajalle ja pysymään passeissa kunnes poistumiseen annettaisiin
• Metsästäjä 6 2015 21 Kokemuksia suden kannanhoidollisesta metsästyksestä Susijahti onnistui Ilomantsi-Tuupovaarassa lupa. Muistutettiin, että suosituksena on nuoren yksilön kaataminen. Suositusta pidettiin kuitenkin jossain määrin haasteellisena. – Väittäisin, etteivät petotutkijatkaan kykene metsästystilanteessa tunnistamaan, onko kyseessä nuori susi vai naarassusi. Mielestäni tällä ei ole edes merkitystä. Lauma ei hajaannu, vaikka alfanaaras kaadettaisiin. Paikan ottaa pian joku toinen naaras, kommentoi varajohtaja Alpo Turunen suositusta. Metsästystä ajavalla koiralla Kun miehet olivat maastossa, koirat laskettiin irti. Pian kuului herättelyhaukku. Ajavia koiria käytettiin helmikuun kannanhoidollisessa suden metsästyksessä yllättävän paljon. Aikaisemmin käytettiin lippusiimoja. Suurpetometsästystä kauan harrastaneiden Alpo, Ari ja Tuomo Turusen mielestä koirat ovat nykyään lähes välttämättömiä sudenmetsästyksessä. – 1980ja 1990-luvuilla susia sai metsästää vapaasti. Useamman kilometrin pituisilla lippusiimoilla motitettiin sudet, jotka välttelivät ihmishajuisten ja tuulessa heiluvien narujen ylittämistä. Sudet pysyttelivät ihmisasutusten ulkopuolella, eikä niihin törmännyt metsissä tai autoteillä kuten nykyään. Lippusiimat eivät toimi enää meilläpäin, koska rauhoitukseen tottuneet sudet eivät osaa varoa ihmistä, kommentoi Alpo Turunen. Vaikka sudenmetsästys perustuu edelleenkin motittamiseen, tekniikka on muuttanut metsästystä. Ennen GPS-pantoja koiria ei voinut suden perään laittaa, täydentää Ari Turunen isäänsä. Suden metsästyksessä koirien tulee olla luonteeltaan hieman löysiä eli ajaa 10–15 minuuttia vanhaa jälkeä. Näin ne eivät pääse ihan suden kintereille. – Kavereillani on ollut hyviä ajavia petokoiria. Heiltä olen oppinut paljon ja saanut kipinän tähän touhuun. Käytännössä homma menee niin, että ihminen hiihtää tai kävelee koiran kanssa suden liikkeelle. Yöjäljille laskeminen Kannanhoidollinen metsästys on askel oikeaan suuntaan.
• 22 Metsästäjä 6 2015 olisi liian suuri riski. Kun susi tällä tavoin yhdistää koiran sen luontaiseen viholliseen eli ihmiseen, sille syntyy pakoreaktio. Vasta tämän jälkeen koirat lasketaan irti, kertoo koiramiehenä jahdissa ollut Tuomo Turunen. – Ajon pitkittyessä pakoreaktiota voidaan lisätä esimerkiksi ilmaan ampumalla. Ajossa käytetään aina vähintään kahta koiraa, jotta asetelma ei vaihtuisi sellaiseksi, että susi lähtisi koiria kohti. Mitään suurta laumaa ei koirilla voi tietenkään metsästää. Sudet oppivat jahdeissa yhdistämään pelkonsa ihmisen lisäksi koiriin, millä voidaan vähentää susien aiheuttamia koiravahinkoja, Tuomo Turunen lisää. Koirien hienosta ajosta huolimatta sudet pääsivät passiketjujen läpi. Niinpä sotasuunnitelmia kokoonnutaan tekemään läheiselle metsästysmajalle. Pian saadaan tieto vain muutaman kilometrin päässä itärajasta kulkevasta yksinäisestä sudesta. Metsästäjät lähetetään alueelle nopeasti. Susi pääsee passiketjun läpi ja paikkaa joudutaan vaihtamaan vielä kertaalleen. Pimeä tulee kuitenkin pian ja passit joudutaan purkamaan. Tiistai-aamuna jahtia jatketaan osittain uusien metsästäjien voimin. Koiramiehet ja vapaaehtoiset ovat olleet jo aamuyöstä etsimässä suden jälkiä. Alueella oli nähty yksinäinen susi. Miehet ohjataan pikaisesti passeihin. Puolenpäivän paikkeilla kuuluu laukaus. Nuori naarassusi oli juossut metsästäjää kohti Jahti vaati yhteislupaan osallistuneelta 12 seuralta valtavaa talkootyötä. Ari Turunen edellisenä päivänä kulkemaansa reittiä. Koiranohjaaja pääsi ampumaan sen oman koiransa ajoon. Haittaeläimestä arvostetuksi riistaksi? Ilomantsi-Tuupovaaran susijahti onnistui alun epävarmuudesta huolimatta hyvin, ja susi kaadettiin jo toisena metsästyspäivänä. – Jahti vaati yhteislupaan osallistuneelta 12 seuralta valtavaa talkootyötä ja yhteishenkeä. Pelkästään metsäteiden auraamiseen kului useita kymmeniä työtunteja. Ilman yhteistyötä tämä ei olisi onnistunut, metsästyksenjohtaja Ari Turunen kiittelee. Yhdessä metsästävän isän ja poikien mielestä kannanhoidollinen metsästys on askel oikeaan suuntaan susipolitiikassa. Silti kehittämisen varaa itärajalla asustelevien Turusten mielestä löytyy. Toivoisin, että kanta-arvioissa tiivistetään entistä enemmän paikallisten metsästäjien ja tutkijoiden yhteistyötä. Eihän metsästäjät halua suurpetojen määriä vääristellä, koska kantojen säilyminen on meille tärkeää. Lupia myönnettäessä ei myöskään pitäisi tuijottaa valtakunnallisiin lukuihin vaan katsoa tihentymäalueita. Niillä seuduilla pedot aiheuttavat vahinkoa paikallisväestölle, Ari Turunen pohtii. Turuset ovat sitä mieltä, että metsästyksen pitäisi kohdentua vahinkoa tuottaviin laumoihin. – Päivittäin saa lehdistä lukea susien aiheuttamista vahingoista. Lumen tullessa nämä tulevat vielä kasvamaan, kun ruokaa lähdetään etsimään ihmisasutusten läheisyydestä. Tällaiset laumat tulisi voida poistaa mahdollisimman nopeasti kokonaan, koska koko lauma on oppinut käyttäytymään vahingollisesti. Nykyisessä sudenhoitosuunnitelmassa ei mielestäni ole tarpeeksi huomioitu tätä asiaa, jatkaa Alpo Turunen pohdintaa. Lisäksi toivotaan pidempiä aikoja kannanhoidolliseen metsästykseen. Tänä vuonna sutta oli mahdollista metsästää kannanhoidollisesti kolme viikkoa. Jos sitä voisi metsästää koko lumiajan, metsästys oli
• Metsästäjä 6 2015 23 lll Alpo Turunen törmäsi ensimmäistä kertaa suteen koulumatkallaan 1960-luvulla. Paikalliset metsästäjät ampuivat eläimen koulun lähelle, ja se on tänäkin päivänä täytettynä Tuupovaaran keskuskoululla. – 1960-luvulla sudet tappoivat Tuupovaarassa paljon kotieläimiä. Silloin niitä oli paljon ja kaadoista maksettiin tapporaha. 1970-luvun alussa hirvikanta oli alhaalla ja sitä myötä myös susien määrä laski. Myös tapporaha poistui 1970-luvun puolivälissä. 1970-luvun lopulla hirvikanta kasvoi ja siinä samassa lisääntyi susienkin määrä, muistelee Alpo Turunen. Ensimmäisen kerran hän lähti susijahtiin vuonna 1979, kun suden huomattiin yrittäneen kiskoa Peppi-pystykorvaa kopista pois yöaikaan. Peppi oli päässyt piiloon kopin viimeiseen nurkkaan. Pakoon pääsi myös susi kun sen jäljet kadotettiin metsätielle nelisen kymmenen kilometrin päähän. 1980-luvulla rajavartijana ollut Alpo Turunen näki 13 suden tulevan jäätä pitkin Venäjältä Korpijärvelle. Laumasta ammuttiin viisi yksilöä. – 1980-luvulla sudenmetsästys ei ollut sidottu metsästysoikeuteen eli niitä sai metsästää vapaasti lähes koko lumiajan, Turunen kertoo. Alpo Turusen innostus petometsästystä kohtaan on peräisin hänen enoltaan. Myös hänen omat pojat Ari ja Tuomo ovat olleet pienestä pitäen mukana – ensin kantorinkassa ja sitten kävellen. – Ei lapsista ole juurikaan haittaa ollut. Kerran kuitenkin kävi ilvespassissa niin, että jouduin menemään kesken kaiken naapuritaloon vaihtamaan Arilta vaipat. Sillä välin ilves ammuttiin naapuripassiin, Turunen naureskelee. Turusen molemmat pojat olivat jo pikkupoikina isän mukana vetämässä lippusiimoja. Vuonna 1998 Tuupovaarassa liikkui susipari, joka tappoi alueella 12 koiraa, joista yksi oli Tuomo Turusen dreeveri. Alueelle myönnettiin kaksi lupaa. Naaraan kaatoi tuolloin 12-vuotias Tuomo, joka oli päässyt isänsä mukaan passiin. Uros ammuttiin myöhemmin samana päivänä. Suurpetojen metsästystä kohta 30 vuotta A lp o Tu ru n en si helpompi kohdistaa häiriötä tuottaviin laumoihin. Hankaluutta aiheutti myös koirien 1.3. alkanut kiinnipitoaika. Käytännössä sutta sai sen vuoksi metsästää koirilla vain kuusi päivää, lisää Alpo Turunen. Turuset harmittelevat myös susiluvista tehtyjä valituksia. – On ikävää, että jotkut lähtivät monistetuin valituksin häiritsemään jahtia ennen kuin kaksivuotinen kannanhoidollinen kokeilu oli edes alkanut. Uskon, että keskivertometsästäjien ja -luonnonsuojelijoiden ajatukset ovat kuitenkin lähellä toisiaan. Molempien intressinä on se, että sutta löytyisi jatkossakin Suomesta. Liiallinen suojelu on valitettavasti tuonut arvokkaalle riistaeläimelle haittaeläinstatuksen, Ari Turunen miettii. – Maltillisella ja oikein kohdistetulla metsästyksellä voitaisiin säilyttää suden luontainen, ihmistä välttelevä käyttäytyminen. Tämä vähentäisi konflikteja tihentymäalueilla asuvan paikallisväestön keskuudessa. – Susi on kunnioitettava saaliseläin. Ei ole oikein, että niitä joudutaan ampumaan häirikköluvilla jonnekin roskisten viereen, jatkaa veli Tuomo vielä asiaa.
• 24 Metsästäjä 6 2015 Viidessä vuodessa kattava kosteikkoverkosto Juha Siekkinen , Mikko Alhainen & Timo Niemelä , Suomen riistakeskus Kosteikkojen perustaminen ja mallikohdeverkoston luominen oli Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeen tärkeimpiä päämääriä. Hankkeen pintaalatavoitteet ylitettiin reilusti, ja 48 mallikosteikon verkosto ulottuu lähes läpi Suomen. Tästä kuuluu kiitos maanomistajille ja paikallisille yhteistyökumppaneille, jotka esittivät monia toteuttamiskelpoisia kohteita. allikosteikkojen toteuttaminen on ollut oppimisen paikka suunnittelijoille sekä paikalliselle taholle kohteiden erilaisuudesta johtuen. Hyviä tuloksia on saatu erityisesti maanomistajalähtöisellä suunnittelulla. Maanomistajien kanssa on tavattu maastossa ja pohdittu, millainen kosteikko paikalle sopisi ja miten rakentaminen toteutettaisiin. Mallikosteikkojen lisäksi Kotiseutukosteikko-hanke edisti yli 200 muuta kosteikkohanketta eri puolilla Suomea. Kosteikkojen perustamiseen ja kunnostamiseen on annettu neuvoja, tehty yhdessä maastosuunnittelua ja laadittu suunnitelmia. Näistä kosteikkoprojekteista on toteutunut tähän mennessä yli 20 ja lisää valmistuu lähitulevaisuudessa. Hankkeen aikana huomattiin, että paikallisilla asukkailla on laajalti mielenkiintoa elinympäristökunnostuksia ja luonnonhoitoa kohtaan. Monet kantavat huolta lähiympäristöjensä tilasta ja haluavat toimillaan paM Vitikankorpi kuvattuna padon rakennuksen jälkeen vuonna 2015. M ar ko M uu tt o la
• Metsästäjä 6 2015 25 rantaa ympäristönsä luontoja virkistysarvoja. Etenkin vesija kahlaajalintujen hyvinvointia halutaan lisätä, vaikka metsästys ei kuuluisikaan harrastuksiin. Paikallisten aktiivisuus isossa roolissa Paikallisten maanomistajien, metsästäjien ja asukkaiden aktiivisuus on ollut hankkeen kantavana voimana alkumetreistä lähtien. Hanketta edeltävässä kosteikkokyselyssä saatiin satoja esityksiä kunnostustarpeessa olevista kohteista. Nämä kohde-ehdotukset loivat erinomaisen perustan kohdevalinnalle, jossa painotettiin muun muassa kohteen vaikuttavuutta vesilintuelinympäristönä, kunnostustoimenpiteiden hyvää teknistä toteuttamiskelpoisuutta ja kustannustehokkuutta. Lisäksi valinnassa annettiin huomattavaa painoarvoa paikallisten osallistumiselle käytännön rakentamisja kunnostustoimenpiteisiin sekä kohteen luontoarvojen säilymistä parantaviin seurantaja hoitotöihin. Paikallisten talkootyö kosteikkojen suunnittelusta toteutukseen auttoi merkittävästi hanketta. Ehkä vielä tätäkin merkittävämpää on ollut paikallisten sitoutuminen rakennusja kunnostusvaiheen jälkeiseen kohteen seurantaan, hoitoon ja alueiden edelleen kehittämiseen. Merkittävää luonnonhoitotyötä Perustettujen kosteikkojen luontoarvojen säilyttämistä on edistetty muun muassa järjestämällä laidunnusta kosteikkojen rantamaille, aktiivisella pienpetopyynnillä sekä ylläpitämällä ympäristön avoimuutta niiton ja raivauksen avulla. Paikalliset ovat rakentaneet lintutorneja, luontopolkuja ja nuotiopaikkoja Kosteikot ovat tärkeitä niin luonnolle kuin ihmiselle. Ne tarjoavat virkistyskäyttömahdollisuuksia luonnon tarkkailijoille ja metsästäjille. Ju ha Si ek ki n en Maanomistajien, metsästäjien ja asukkaiden aktiivisuus on ollut hankkeen kantavana voimana.
• 26 Metsästäjä 6 2015 lll Suomessa kosteikkojen eteen tehdään työtä monella rintamalla. Kotiseutukosteikko Life+ -hanke on ollut yksi keino kannustaa paikallisia ottamaan vastuuta ja antaa työkaluja lähiympäristöstä huolehtimiselle. Hankkeen tulokset osoittavat, että vapaaehtoisuuteen pohjautuva elinympäristöjen hoitotyö tuottaa hienoja onnistumisia. Rahallinen tuki, vaikka se olisi suhteellisen vähäinenkin, voi yhdessä kannustuksen ja neuvojen avulla olla ratkaiseva askel uuden kosteikkohankkeen käynnistämiseen. Life-hanke on ollut antoisa matka sekä paikallisille kosteikkojen toteuttajille että Suomen riistakeskukselle. Hankkeessa mukana olleet riistakeskuksen työntekijät ovat saaneet lisää tietoa kosteikoista, niiden suunnittelusta ja perustamisesta. Näihin kosteikkoihin perehtyneisiin henkilöihin voi olla yhteydessä, mikäli oma kosteikkohanke alkaa kiinnostaa. Kosteikkotyö tuottaa parhaimmillaan hyötyä monipuolisesti niin vesiensuojelun, virkistyskäytön, maiseman kuin riistan hyväksi. Työ jatkuu Vesilinnut löytävät kosteikkomaisemasta nopeasti sopivia elinympäristöjä. Monella kosteikolla tehtiin satoja tunteja talkootöitä puuston ja pensaikon raivauksissa, maanajossa ja patolaitteiden asentamisen avustamisessa. Sa ar a Si ek ki n en edistääkseen kohteisiin tutustumista ja luontotietouden levittämistä. Luonnonhoidon vaikuttavuutta tukevan paikallisen aktiivisuuden lisääntyminen on yksi hankkeen merkittävimmistä saavutuksista. Paikallisista lähtökohdista toteutettu luonnonhoito maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin ja samalla voidaan luottaa siihen, että Euroopan Unionin Life -hankevaroilla aikaansaadut luontovaikutukset säilyvät pitkälle tulevaisuuteen. Vesilinnut kiittävät Kosteikkojen perustaminen tai kunnostaminen lienee yksi parhaimmista riistanhoitomuodoista, sillä vesilinnut löytävät kosteikkomaisemasta nopeasti sopivia elinympäristöjä. Jo ensimmäisenä keväänä töiden valmistumisesta alkavat sorsaparit viihtyä kosteikoilla. Kesällä poikueet asuttavat matalavetisiä ja runsaasti eri ravintokohteita tarjoavia kosteikkoja, ja syksyisin sorsat kerääntyvät kosteikoille ruokailemaan ja levähtämään ennen muuttomatkaa. Paikallistahojen toteuttamissa Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeen vesilintulaskennoissa saadut tulokset ovat vaikuttavia. Jo parin kolmen havainnointivuoden tulosten perusteella on nähtävissä, että vesilintujen lajija yksilömäärät ovat runsastuneet lähes kaikilla kohteilla. Parhaimpien kosteikkojen poikasmäärät lähentelevät 30 vesilintupoikasta kosteikkohehtaaria kohti. Sinisorsa, tavi ja telkkä ovat seurantatulosten perusteella mallikosteikkojen yleisimmät vesilintulajit mutta parhailla kosteikoilla on merkitystä myös jouhisorsan, heinätavin ja mustakurkku-uikun kaltaisten vaateliaiden ja taantuneiden lajien menestymiselle. Hankkeen vesilintulaskentojen yksityiskohtaisemmat tulokset julkaistaan aiheesta valmistuvan opinnäytetyön myötä. Viestiä eteenpäin Kosteikkotietoa ja kokemuksia on välitetty koko hankkeen ajan. Yhteistyö toimittajien kanssa on tuottanut kymmeniä lehtiartikkeleita sekä juttuja radioon ja televisioon. Lehtijutut ovat välittäneet tietoa paikallistoimijoiden näkökulmasta. Toteutetut mallikosteikot ovat rohkaisseet uusien hankkeiden pariin niitä, joiden mielessä on ollut kosteikon perustaminen. Syntynyttä materiaalia ja mallikosteikkojen esittelyjä on myös koottu hankkeen omille sivuille osoitteeseen kosteikko.fi. Riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset, viljelijöiden tukikoulutukset ja useat luonnonvara-alan oppilaitokset ovat olleet otollisia paikkoja välittää tietoa kosteikkojen kunnostuksen rahoitusmahdollisuuksista ja käytännön kosteikkorakentamisesta. Suomen riistakeskus ja sen Kotiseutukosteikko Life -hankkeessa mukana olleet työntekijät kiittävät mallikosteikkoverkostoon osallistuneita ja hanketta tukeneita tahoja. 99
• Metsästäjän erikoisliike www.HHsport.? www.HHsport.fi METSÄSTÄJÄN Verkkokauppa /HHsportSuomi /HHsport.? ALAHÄRMÄ • IISALMI • KIIMINKI KOKKOLA • NIVALA • RAAHE Swedteam Hunter HiWiz metsästystakki Beretta Brown Bear Orange Takki Viking Constrictor II Gore-Tex Kenkä Boa Oiva takki ulkoilijalle! Marjastukseen, sienestykseen, ulkoiluun! Kalvollinen hirvitakki Ulkoiluun, lumikenkäilyyn, marjastukseen, sienestykseen Koot 40-47 Väri sini,harmaa, musta 99 95 149 95 139 95 norm. 249,norm. 229,Beretta Warmbis Takki Beretta Primaloft Housut Thermos Midnightblue 0,35L Led Lenser Seo 7R 220 Lum. Otsavalaisin Härkila Big Game Boa Hunter Gore-Tex Kenkä Suunniteltu kerrospukeutumiseen päälykerroksen alle • Koot M XXXL 159,149,169 50 19 95 59 95 Loppuerä edullisesti! Hajakokoja! Moninkertainen testivoittaja!
• 28 Metsästäjä 6 2015 äällä oli aika toisennäköistä vielä kymmenen vuotta sitten, kun vanhemmat päättivät hankkia lampaita. Kasvinviljelytilan tuotantotarjotin monipuolistui ja maisema muuttui, kun laiduntajat ryhtyivät popsimaan rantaruovikkoja. Tila oli aiemmin ollut pelkkä kasvinviljelytila, joka tuottaa edelleen viljaa ja sokerijuurikasta. Monilla pelloilla kasvaa myös rehua Teksti ja kuvat: Hia Sjöblom Maatalouden uusi ohjelmakausi tarjoaa hyviä ympäristökorvausmahdollisuuksia myös riistanhoitoon. Niihin kannattaa paneutua ja niitä kannattaa käyttää. Hyödynnä tukia riistanhoidossa, osa 5 M ET SÄ ST ÄJ ÄT HOITAVAT LU ON TO A Merenrantatilan isäntä yhdistää maatalouden ja riistanhoidon Tuottavan maatalouden ja unelmien toteuttaminen kulkevat samaan tahtiin, kun suunnitteluun, selvittämiseen ja harkittuun toteuttamiseen panostetaan. Kemiönsaarelaisen Westankärrin nuori isäntä Filip Forss harppoo merenrantalaitumella, jolla osa tilan tuhatpäisestä lammaslaumasta laiduntaa. Loput lampaista ovat ympäristönhoitotöissä saarissa. — Toiveissa on, että joskus vielä voisimme järjestää sorsien ajojahdin Ruotsin malliin. Ikään kuin vakuudeksi pari sorsapoikuetta räpistelee lentoon vesirajasta. Lampaat jatkavat laiduntamistaan kaikessa rauhassa. — Merenrannasta on juuri niitetty valtavat määrät ruokoa, ja leikkuupalveluun kuului myös leikkuutähteen murskaus. Nyt laitumen yläreunalta näkee aina merelle asti. Ruovikkoalueen laitaan on kaivettu mutkittelevareunainen kosteikko, jonka tehtävänä on pidättää valuma-alueen ravinteet, etteivät ne päädy mereen. — Kosteikkoon voi saada ympäristökorvauksia. Silti jokainen ymmärtää, että maataloustuottaja ei voi liukua loputtomiin kaikkien tukien viidakossa ja toimia vain niiden ehdoilla. T märehtijöille. Ensi kesänä laiduntajavalikoima kasvaa Dexter-lihakarjalla. Alle 300-kiloiset märehtijät sopivat hyvin saaristoon, missä niitä kuljetetaan veneillä saarilaitumille. Kosteikko estää ravinteiden pääsyn mereen Forss on intohimoinen metsästäjä, joka tavoittelee hyviä riistakantoja. Viiden hehtaarin alueelta niitettiin valtavat määrät ruokoa. Merimaisema avautuu ja vesilinnut viihtyvät meren rantaan ulottuvan laitumen reunalla.
• Metsästäjä 6 2015 29 Uuden ohjelmakauden korvaukset kannustavat hoitamaan monimuotoisuutta. JÄRKI-hanke edistää luonnon monimuotoisuutta ja kestävää ruoantuotantoa sekä riistanhoitoa: www.jarki.? Tuottava maatalous ja tehokas riistanhoito on sovitettava yhteen. Forss haluaa alle kaksivuotiaan tyttären isänä panostaa luonnonhoitoon, jotta ekosysteemit pysyvät kunnossa ja tuottamisen mahdollisuus säilyy myös tulevaisuudessa. Ympäristökorvaukset näyttävät suuntaa Filip Forssin mukaan uuden ohjelmakauden korvaukset kannustavat hoitamaan monimuotoisuutta. — Korvausjärjestelmä on monimutkainen ja monen mielestä varmasti kovin hankala. Etenkin vanhemmalle viljelijäväelle se tulee uutena kaiken vanhan työn lisäksi. Nuorempi viljelijä on kasvanut kuvioon, jossa sitoudutaan tekemään asioita. Sitten niitä toteutetaan, kirjataan ja täytetään lomakkeita. Forss kehottaa ajattelemaan kokonaisuuksia, suunnittelemaan ja juttelemaan kavereiden ja tuttujen kanssa. Häntä harmittaa, että uuteen ohjelmakauteen siirtyminen käytännössä venyi pitkäksi. — Ei viljelijä voi odottaa loputtomiin. Päätöksiä on tehtävä ja siemenet hankittava. Ei meillä ole varaa myöhästyä satokauden alusta. Voi olla, että tiloilla nyt tehtiin vääriäkin päätöksiä, kun asiat pyörivät niin kauan päätöksenteon rattaissa. l Tilan juuret 1600-luvulla l 210 hehtaaria peltoa, jossa viljellään viljaa ja sokerijuurikasta l Noin 1000 lammasta l Noin 800 hehtaaria metsää l Lisäksi mm. tilapuoti ja kahvila, trofeenäyttely kesällä 2014, juhlatilan vuokrausta, kiinteistöjen hoitoa ja vuokrausta. WESTANKÄRR Filip Forss kehottaa panostamaan ympäristön hoitoon. Siten taataan mahdollisuudet ruoan tuotannon jatkumiseen tulevinakin vuosina. Uusi ohjelmakausi on ympäristöpainotteinen, ja siinä on myös toimia viljan ylituotantoa vastaan. Forss uskoo, että painopiste viljan tuotannosta siirtyy enemmän lihan tuotantoon ja maiseman hoitoon. — Monista ympäristönhoitotoimista hyötyy rahallisesti enemmän kuin ruoan kasvattamisesta pelloilla. Kun viljan tuotannon kannattavuus heikkenee, rupeavat viljelijät panostamaan johonkin tuottavampaan. Luonnon monimuotoisuuden hoitaminen on hyvää riistanhoitoa, Forss sanoo. ”Vain hyviä puolia” Tehokkaan maatalouden ja riistarikkaan maatalousympäristön kuvio on Forssille innostava. Uuden ohjelmakauden mahdollisuudet tekevät järkevät ratkaisut mahdollisiksi. Tilan viljapeltoja muotoillaan helposti ajettaviksi ja hoidettaviksi, ja pienet mutkittelevat reunat ja hankalasti hoidettavat kaistaleet muuntuvat riistapelloiksi ja suojavyöhykkeiksi. — Tässä on vain hyviä puolia. Viljelytyöt saadaan nopeammin ja tehokkaammin hoidettua samalla, kun vähätuottoisempia reunoja voidaan hoitaa riistalle sopiviksi. Mutta miksi keskellä viljavainiota on hernepelto? Tuottamassa herneitä, jotka houkuttelevat kyyhkyjä. Ne eivät ensimmäisen laukauksen jälkeen katoa heti metsän siimekseen, vaan pyrähtävät ilmaan ja palaavat taas hernetarjottimen ääreen. Forss on saanut vinkkejä tuttaviltaan ja ystäviltään. Hän kehottaakin juttelemaan eri mahdollisuuksista mutta myös kuuntelemaan avoimesti. — Jokaisen ei tarvitse keksiä pyörää itse, hän naurahtaa. Mahdollisuus metsästysmatkailuun Filip Forss ei pidä mahdottomana, että vielä joskus metsästysmatkailu olisi yksi tilan tuotteista. Westankärrin tilaa hoidetaan sellaiseen kuntoon, että riistakin viihtyy, ja sille on ruokaa ja suojaa. Huonolaatuisempia peltomaita parannetaan nurmilla ja vesitaloutta pannaan kuriin, koska tila peltoineen on meren rannalla. Vahva vehnäkasvusto voi hyvin sateisesta kesästä huolimatta. Aivan sen reunoilla hirven sorkan jäljet kertovat vierailusta, mutta ne eivät mene vehnäkasvustoon. — Miksi hirvi olisi mennyt vehnäpeltoon, kun sen ympärillä on rehukaalia kasvava riistapelto? Sitä paitsi eläimet liikkuvat mielellään lähellä metsän suojaa. Peltojen keskiosat saavat olla rauhassa, kunhan reunoilla riittää herkuteltavaa, Filip Forss toteaa. Rehukaali tekee luonnonhoitopellosta riistapellon.
• 30 Metsästäjä 6 2015 Jarkko Nurmi , Suomen riistakeskus Riistatalous kansainvälistyy Erikoissuunnittelija Mikko Alhainen: Suomalainen riistatieto on laadukasta Suomalainen riistatieto, metsästäjät talkoovoimana ja kerätyn tiedon käyttäminen hallintopäätösten tukena on ainutlaatuista koko maailmassa, kertoo Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija ja projektipäällikkö Mikko Alhainen. Hän tietää mistä puhuu, sillä hän on tutustunut tarkasti kahden mantereen riistatalouteen sekä aseen takaa että riistabiologin näkökulmasta. uomen riistakeskuksen työtä on leimannut vahva kansainvälistyminen. Monista Suomen riista-asioista päätetään kansainvälisillä areenoilla vuosia ennen kuin keskimääräinen eräpolun tallaaja kuulee kuiskettakaan niistä. Mikko Alhaisen mukaan on oltava mukana siellä, missä asiat tapahtuvat ja oikeaan aikaan. Alhaisen kansainvälinen riistaura alkoi tarpeesta parantaa hieman huojuvia englannintaitoja lukioaikana. Tie vei Pohjois-Amerikan Minnesotaan vaihto-oppilaaksi. Liekö tarkkaa suunnitelmaa vai sattumaa, mutta sijoituspaikaksi sattui eräopas Brian Bachmanin perhe, jossa tutuksi tulivat kalkkuna-, mustakarhuja vesilintujahdit. – Pohjois-Amerikassa teki vaikutuksen riistakantojen runsaus, joka loi hyvinvoinnin ja yrittämisenkin mahdollisuuksia. Luonnonsuojelun ja metsästyksen välillä ei ollut ristiriitaa, vaan metsästäjien katsottiin edistävän luonnonhoitoa. Ulkoilmaihmiset vetivät yhtä köyttä, kertoo Mikko Alhainen. Pohjois-Amerikan metsästyskulttuurissa korostetaan perinteisiä metsästäjätaitoja. Valkohäntäpeuran jousimetsästyskausi on hyvin pitkä, kun taas kiväärikausi on lyhyt. – Jos haluaa metsästää paljon, kannattaa siis opetella jousen käyttö ja siihen liittyvät vaativat erätaidot, joiden avulla saalista päästään riittävän lähelle, Alhainen toteaa. Riistatiedon osalta Mikko Alhainen antaa tunnustusta suomalaisille. Hänen mielestään suomalainen riistatieto on tarkempaa ja kattavampaa kuin Pohjois-Amerikassa, lukuun ottamatta ehkä vesilintuja. Metsähanhijahti kansainvälisen hoitosuunnitelman varassa Pohjois-Amerikan vesilintukantojen hoidon käytäntöjä on Suomen riistakeskuksen ja maaja metsätalousministeriön johdolla alettu siirtää muualle Eurooppaankin. Alhaisen mukaan Suomi on ollut johtavassa roolissa muuttoreittiperusteisen kannanhoidon luomisessa. Siinä muuttavia vesilintukantoja hoidetaan kaikkien muuttoreitin valtioiden alueella niin, että metsästys voidaan suunnitella kestäväksi ja tasapuoliseksi. Muuttoreittipohjainen kannanhoito edellyttää tietoa pesimäkannoista ja poikastuotosta, talvehtimisalueiden kannoista ja saaliista. Menetelmää on sovellettu Alhaisen koordinoimassa taigametsähanhen kansainvälisen hoitosuunnitelman laadinnassa. – Nämä ovat ensimmäisiä askeleita muuttoreittitasoiseen kannanhoitoon Euroopassa. Taigametsähanhen kannan kehitys on käännettävä suotuisaksi, mutta se onnistuu vain yhteistyöllä. Muuttoreitin valtioilta täytyy löytyä yhteistyökykyä ja suoraselkäisyyttä tunnustaa lajin ongelmat, Alhainen painottaa. Taigametsähanhen hoitosuunnitelman ytimessä on sopeutuvan metsästyksen periaate: kiintiöt muuttuvat kertyvän kantatiedon mukaan. Samaa periaatetta käytetään Suomessa, kun metsäkanalintujen metsästysajat päätetään tuoreen, riistakolmioiden tuottaman kantatiedon perusteella. – Jos hoitosuunnitelma hyväksytään marraskuussa AEWA:n kokouksessa ja kanta kääntyy kasvuun, laji voidaan palauttaa Suomessa nopeastikin metsästyksen piiriin. Suunnitelman kariutuminen johtanee täysrauhoitukseen, Alhainen pohtii. Oma riista -palvelusta kansainvälinen työkalu Taigametsähanhen lisäksi monien muiden vesilintujen hoito ja hallinnointi kaipaisi koordinaatiota. Euroopasta puuttuu vesilintuasioihin keskittyvä tutkimuslaitos tai toimisto, joka kokoaisi vesilintutietoja yhteen esimerkiksi metsästyssuositusten laatimista varten. Alhainen on vesilintuihin ja niiden metsästysasioihin keskittyvän asiantuntijaryhmän (Waterbird Harvest Specialist Group) jäsen, ja hän peräänkuuluttaa kattavaa saalistietoa vesilintujen osalta. Joidenkin riistavesilintulajien kannankehitys on erittäin huolestuttavaa. Tällaisia taantuneita lajeja ovat muun muassa jouhisorsa, heinätavi ja tukkaja punasotka. Niiden osalta olisi parempi toimia heti kuin jäädä odottamaan yhä heikompia kantatietoja. Suurin puute Euroopassa on tarkka saalistieto. Se on avain metsästyksen kestävyyden arvioimiseen, Alhainen painottaa. Alhaisen mukaan Suomen riistakeskuksen Oma riista -palvelu saattaa olla tulevaisuudessa merkittävässä roolissa vesilintujen eurooppalaisen kannanhoidon kehittämisessä. Helppokäyttöisen mobiilialustan avulla voitaisiin Tulevaisuudessa yksi pohjoisen puun markkinointivaltteja voisi olla leima, että puu tulee riistametsästä. S
• Metsästäjä 6 2015 31 Metsästystä harrastava Mikko Alhainen hoitaa omaa kotitilaansa riistapainotteisesti. koota tietoa vesilintulajien muuttoreiteistä, aikatauluista, poikuehavainnosta ja saaliista useiden valtioiden alueella. Sen mahdollisimman laaja käyttöönottaminen on parasta metsästyksen ja riistatalouden edunvalvontaa tällä hetkellä. Alhaisen mukaan parempi vesilintukantojen hallinnointi Euroopan tasolla auttaisi myös suomalaista metsästäjää. Riistametsiä, supikoiria ja kosteikkoja Mikko Alhainen on tullut metsästäjäkunnalle tutuksi myös Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeen projektipäällikkönä. Tänä vuonna päättyvän hankkeen aikana on kunnostettu ja perustettu kosteikkoja maanomistajien ja metsästäjien yhteistyönä. Kosteikkohankkeen lisäksi Alhainen on projektipäällikkönä yhteispohjoismaisessa supikoirahankkeessa, jonka tavoitteena on estää supikoiran leviäminen Norjan ja Ruotsin riesaksi Suomen Lapin kautta. Hankkeen kenttämiehet Juha Mäkimartti ja Jussi Juntti kiertävät Lappia vieraspetojen pyynnin tehostamisen ja koulutuksen tiimoilta. Vieraslajistrategian mukainen kansainvälinen toiminta on käytännön luonnonsuojelutyötä. Supikoirahanketta ovat rahoittaneet Norja ja Ruotsi, mutta Suomesta apuja on saatu ainoastaan Metsähallituksen Eräpalveluilta. Neuvotteluita supikoirahankkeen lisärahoituksen hankkimiseksi ja työn tehostamiseksi ympäristöhallinnon tuella jatketaan, Alhainen kertoo. Nyt Alhaisella on jo kiikarissa uusi hanke, sillä osana Suomen riistakeskuksen metsäkanalintujen elinympäristöjen hoidon kehittämishankekokonaisuutta on valmisteltu Riistametsä Taiga Grouse -hanketta. Siinä haetaan riistalle kertaluokkaa isompaa voittopottia. Kevät näyttää, saadaanko hankkeelle rahoitusta. – Uskon että tulevaisuudessa yksi pohjoisen puun markkinointivaltteja voisi olla vaikkapa leima, että puu tulee riistametsästä, jossa kanalintujen ja metsäjänisten elinolot ovat kunnossa. Keski-Euroopan kuluttajat muuttuvat koko ajan ympäristötietoisemmiksi, pohtii itsekin metsää omistava ja aktiivisesti hoitava Alhainen. Alhaisen seuraava kansainvälinen reissu suuntautuu Salekhardin vesilintukonferenssiin Venäjälle. Maan luonnonvarahallinto kaipaa suomalaisten näkemystä metsähanhikannan Uralin takaisen osapopulaation hoidon kehittämiseksi. – Mitähän pahaa nyt olen tehnyt, kun esimies päätti lähettää minut Siperiaan, virnuilee Alhainen.
• H an nu H ut tu
• Hirvi Alces alces
• 34 Metsästäjä 6 2015 Ari Kontiainen , Suomen riistakeskus Ketterämpää hirvitietoa Oma riista -palvelulla ällä hetkellä metsästyksen päivittäiset olosuhdeja hirvisaalistiedot, metsästyksenaikaiset hirvi-, hirvieläinja suurpetohavainnot sekä arviot alueelle jäävästä hirvikannasta kerätään kahdella eri lomakkeistolla. Pilotissa testataan tietojen tallentamista Oma riista -palveluun, ja niiden jättämistä sähköisesti pyynnin päätyttyä. Ainakin vielä tänä syksynä pilottiseurojenkin osalta tiedonkeruu tapahtuu nykyisillä menetelmillä – uudet ovat vasta testissä rinnalla. Koska hirvitietojen keruu on jo noin vuoden käytössä olleen Oma riista -palvelun laajennus, sen käyttäminen on palvelua aiemmin käyttäneille pilotissa mukana oleville metsästyksenjohtajille tuttua. Seuran saalisja havaintotiedot saa klikattua karttanäkymälle kuten henkilökohtaisetkin riistatiedot, ja metsästyspäiväkohtaisten tietojen tallennus seuraa samaa logiikkaa. Metsästyksenjohtaja voi halutessaan kirjata itse kaikki seuran hirvitiedot talteen pyynnin aikana. Seuran ja metsästyksenjohtajan niin sopiessa myös hirvijahtiin osallistuva yksittäinen metsästäjä voi helpottaa tietojen keruuta: metsästäjä voi tallettaa verkkopalvelussa saalisja havaintotietoja. Uudet ominaisuudet testissä Pilottiin osallistuneet seurat ovat kokeilleet metsästysalueiden karttojen määrittelyominaisuutta sekä jäsenten kutsumista palveluun. Ajantasaiset kartat näkyvät Oma riista -palvelussa kaikille seuran jäsenille. Hirvitietojen keruuta varten on kehitetty testiin ominaisuus, jonka avulla hirviryhmään kuuluvan jäsenen seuran alueelle kirjaama saalis näkyy automaattisesti metsästyksenjohtajalle ehdotuksena seuran luvalle merkattavaksi saaliiksi. Sama koskee metsästäjän talteen kirjaamia hirvenmetsästyksen aikana tehtyjä hirvi-, hirvieläinja suurpetohavaintoja. Nekin ilmestyvät metsästyksen seurantanäkymään. Hirvenmetsästyksen aikana kerääntyvien tietojen seuranta ei kuitenkaan ole vain metsästyksenjohtajan etuoikeus, vaan kaikki seuran jäsenet näkevät seuran hirvenmetsästyksen tilannetiedot ajantasaisesti. Tiedon luotettavuus paranee, kun useampi silmäpari näkee kerääntyvän tiedon. Koska metsästyksenjohtaja on vastuussa seuran keräämistä ja edelleen lähettämistä tiedoista, vain hänellä on oikeus tallentaa ja hyväksyä seuran hirvitiedot. T Suomen riistakeskuksen kolmella alueella Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Hämeessä alkoi syyskuun viimeisenä lauantaina syksyn kestävä pilotti, jossa noin 80 metsästysseuraa testaa hirvenmetsästyksen aikana talteen kirjattavan tiedon sähköistä keruuta. Tavoite on ottaa pilottiryhmän testaamia Oma riista -palvelun ominaisuuksia käyttöön mahdollisesti jo ensi vuonna. R ei jo O ra va
• Metsästäjä 6 2015 35 lll Hirvitiedon keruun kehittäminen sähköiseen muotoon on osa Oma riista -palvelun kehittämistä ja laajempaa riistahallinnon tavoitetta koota kaikki riistanhoidossa ja metsästyksessä käytetyt palvelut yhteen paikkaan. Kun sähköinen hirvitiedon keruu otetaan lähivuosina käyttöön, metsästyksenjohtajan siihen käyttämä työmäärä tulee vähenemään. Metsästykseen osallistuvien maastossa tallentamien tietojen avulla työ suoraviivaistuu parhaimmillaan ehdotettujen tietojen hyväksynnäksi; päivämäärä, aika, paikkatieto sekä eläinyksilön tiedot ovat palveluun syötetyissä tiedoissa useimmiten jo kohdallaan. Pienten muokkausten tekeminen, kuten vaikkapa teuraspainon lisääminen, tulee olemaan kevyttä verrattuna siihen, mitä nykyinen tietojen keruu vaatii. Uusien toimintojen avulla seuran ja yhteisluvan sisäinen kommunikaatio metsästyksen tilannetietojen osalta helpottuu. Sähköisen tiedonkeruun myötä seuran jäsenet voivat nähdä hirvenmetsästystilanteen Oma riista -palvelusta ja yhteisluvan vetäjä voi seurata metsästyksen etenemistä koko luvan laajuudelta. Laadukkaampi, luotettavampi ja lähes reaaliaikaisesti kertyvä riistatieto tulee tulevaisuudessa parantamaan edellytyksiä mitoittaa ja kohdentaa verotusta metsästyskauden aikana. Hirvitiedon keruun kehittämisellä ketterämmäksi tuemme hirven hoitosuunnitelmassa esitettyjä tavoitteita. Käyttäjäystävällisyys lähtökohtana Tiedon luotettavuus paranee, kun useampi silmäpari näkee kerääntyvän tiedon. Oma riista -palvelun testissä olevassa laajennuksessa seura voi kirjata hirvenmetsästyksen kuluessa päivittäisiä olosuhdetietoja, saatuja hirvisaaliita sekä hirvieläinja suurpetohavaintoja sähköisesti. Raportteja ja tutkimustietoa seuroille Kun hirvitiedon syöttäminen on tulevaisuudessa mahdollista Oma riista -palvelun kautta, voidaan metsästysseuroille tarjota riistantutkimuksen tietoa aiempaa nopeammin. Metsästyksen aikana kerääntyneestä riistatiedosta voidaan koostaa seuralle raportteja vielä metsästyksen kuluessa. Tarkoituksena on tuottaa seuran, yhteisluvan, riistanhoitoyhdistyksen tai hirvitalousalueen tasoisia ennusteita, ja mahdollisuuksien mukaan näyttää seuraa koskevia historiatietoja. Sähköisen palvelun rinnalle tulee vaihtoehdoksi päivitetty hirvitietolomake: nykyisin käytössä olevat kaksi eri lomakkeistoa tullaan yhdistämään ja lisäksi uusi lomake tulee olemaan koneluettava. Pilottiimme osallistuvat metsästysseurat ja yhteisluvat ovat erittäin tärkeässä asemassa Oma riista -palvelun hirvenmetsästyksen aikaisten tietojen keruutoimintojen kehittämisessä. Heidän palautteestaan saamme arvokasta tietoa, miten palvelua pitää kehittää ennen maanlaajuista käyttöönottoa.
• 36 Metsästäjä 6 2015 lll Hirvenkäsittelyn ABC -julisteen voi ostaa Metsästäjäliiton erätarvikeliike Oy Eräkontista Riihimäeltä (Kinturinkuja 4) kahden euron omakustannushintaan. Julisteen voi myös tilata postitse osoitteesta , jolloin hintaan tulevat lisäksi käsittelyja postituskulut. Koulutusjulisteen tuottamista on rahoittanut maaja metsätalousministeriö. Koulutusvideoiden ja julisteen sisällön on tuottanut riistamestari ja Suomen Metsästäjäliiton pohjoisen alueen aluekouluttaja Toni Kumpuvaara. Julisteen tilaaminen Suomen Metsästäjäliiton Hirvenkäsittelyn ABC -koulutusjuliste on tarkoitettu jokaisen hirviporukan lahtivajan seinälle. QR-koodit ohjaavat riistalaukaussimulaattoriin ja kunkin työvaiheen syventäviin koulutusvideoihin.
• Metsästäjä 6 2015 37 Ere Grenfors , Suomen Metsästäjäliitto Saaliinkäsittelyoppia lahtivajalle uomen Metsästäjäliitto on viime aikoina tiedustellut useampaan otteeseen metsästäjiltä, minkälaista koulutusta ja koulutusmateriaalia kentällä tarvitaan. Kärkipäähän vastauksissa on kohonnut saaliinkäsittely eri muodoissaan. Koulutuksen haasteena on tavoittaa metsästäjät mahdollisimman kattavasti ja valita kuhunkin aiheeseen parhaiten soveltuva tiedon välitystapa. Tarpeeseen lähdettiin vastaamaan tuottamalla uudentyyppinen koulutusjuliste hirvenkäsittelystä. Hirvisaaliin oikeaoppinen ja hygieeninen käsittely on tärkeä kokonaisuus metsästäjille, sillä arvokasta hirvenlihaa tulee vuosittain saaliiksi valtakunnallisesti merkittävä määrä. Erillisiin koulutustilaisuuksiin on nykyisenä kiireisenä aikana vaikea saada kattavasti väkeä jokaisesta hirviporukasta, mutta julisteen, videoiden ja simulaattorien avulla oppia saadaan jaettua tehokkaasti silloin kuin metsästäjä itse sitä tarvitsee. Nettilinkit keskeisessä osassa Toiminnallisessa julisteessa kuvataan hirvisaaliin koko käsittelyketju riistalaukauksesta ruokapöytään tai myyntiin saakka. Kussakin osiossa on tietolaatikko, jossa on kuvattu työvaiheen ydinkohdat. Tärkeässä roolissa julisteessa ovat suorat nettilinkit ja QR-koodit. Ensimmäisen osion eli riistalaukauksen linkki ohjaa Metsästäjäliiton nettisivuilla olevaan suosittuun ja havainnolliseen riistalaukaussimulaattoriin. Sen avulla metsästäjä voi helposti ja turvallisesti kokeilla, miten ja mihin kohtaan riistalaukaus tulee eläimeen ampua. Simulaattori antaa välittömän palautteen osumakohdasta ja kertoo, miten eläin todennäköisesti reagoi osumaan. Näin metsästäjä pystyy opettelemaan osuman merkkejä eläimen käyttäytymisestä tositilannetta eli riistalaukausta varten etukäteen virtuaalisesti vailla riskiä eläimen vahingoittumisesta. Videoita työn lomassa Monesti tiedon tarve yllättää metsästäjän juuri silloin, kun asia on jo käsillä. Eli käytännössä silloin, kun puukkoja kaivetaan tupesta ja hirven mahaa vedetään auki tai lihaa paloitellaan. Tähän tarpeeseen vastaavat koulutusvideot, joissa asiantuntijat esittelevät käytännössä kohta kohdalta, kuinka hirven ruho käsitellään. Videota voi katsoa omaan tahtiin niin usein, kunnes on sisäistänyt opeteltavan asian. Hirvenkäsittelyn ABC -julisteen kautta ladattavat selostetut sillä hetkellä GSM-signaalin ulottumattomissa, kaikki julisteen aineistot ovat nähtävissä viimeistään omalla kotitietokoneella Suomen Metsästäjäliiton kotisivuilta. Mikä ihmeen QR-koodi? Jokaisesta julisteen kuudesta osiosta löytyy niin sanottu QRkoodi eli ruutukoodi. Se on kaksiulotteinen kuviokoodi, joka ohjaa älypuhelimen kameralla koodia osoitettaessa suoraan kyseisen työvaiheen syventävään koulutusvideoon tai nettisivulle, jossa on ajantasaista tietoa aiheesta. Koodin lukemiseen pitää puhelimessa olla QR-koodilukijasovellus, jonka voi käydä lataamassa omaan älypuhelimeensa sen käyttöjärjestelmän sovelluskaupasta. Tarjolla on useita sovellusvaihtoehtoja, joista osa on myös ilmaisia. Koodilukijoita on niin Android-, IPhonekuin Windowspuhelimiinkin. Hirvenkäsittelyn ABC -videot ovat osoitteessa . Mene yläpalkissa kohtaan Julkaisut Oppaat Hirvenkäsittelyn ABC. Hirvenkäsittelyn ABC -julisteen 6 osiota: 1. Riistalaukaus 2. Suolistus 3. Nylkeminen 4. Ruhon paloittelu 5. Leikkaus luuttomaksi 6. Lihan myynti S Riistapainotteinen luonto-ohjaaja Koulutukseen sisältyy mm. metsästystä ja riistan käsittelyä. Oppimisympäristönä saaristo eri vuodenaikoineen, koulutus toteutetaan yhteisyössä paikallisten yrittäjien kanssa. Kalatalousalan perustutkinto Valittavina osaamisaloina ammattikalastus, kalastusmatkailu, vesiviljely, kalanjalostus ja kalakauppa. www.livia.? Ammattiopisto Livian kalatalousja ympäristöopiston tammikuussa alkavissa koulutuksissa vielä tilaa! Hakuaika koulutuksiin päättyy 30.11.2015. Haku sähköisillä hakulomakkeilla jotka löytyvät opiston sivuilta. Tarkemmat lisätiedot: www.livia.? > koulutus > kalatalous / luontoja ympäristöala > aikuisille Suomen Metsästäjäliitto on tuottanut metsästäjille uuden Hirvenkäsittelyn ABC -koulutusjulisteen. Juliste havainnollistaa hirvisaaliin käsittelyn, ja se on tarkoitettu ripustettavaksi jokaisen lahtivajan seinälle. Julisteen QR-koodit ohjaavat havainnollistaviin koulutusvideoihin, joita voi katsoa vaikkapa älypuhelimella. ja yksityiskohtaiset videot käsittelevät hirven suolistusta, nylkemistä, ruhon paloittelua sekä luuttomaksi leikkausta. Kiitos nykypäivän parantuneiden datayhteyksien, suurimmassa osassa maata voi älypuhelimella tai tablettitietokoneella käydä kätevästi katsomassa vinkkejä kuhunkin työvaiheeseen, vaikkapa lahtivajalla kesken ruhon nylkemisen. Nettivideoiden katseluun sopivia puhelimia ja tabletteja alkaa nykyisellä koirapaikantimien aikakaudella löytyä yhden jos toisenkin hirvimiehen taskusta. Jos hirven suolistuspaikka tai lahtivaja sattuukin sijaitsemaan
• 38 Metsästäjä 6 2015 Teksti ja kuvat: Mikael Wikström , Suomen riistakeskus KUUSIPEURA Tuonti Suomeen
• Metsästäjä 6 2015 39 Kuusipeura on useimmille suomalaismetsästäjille vieras saaliseläin, vaikka lajia on esiintynyt vapaana luonnossamme lähes yhtä kauan kuin valkohäntäpeuraa. Tuntemattomuudestaan huolimatta kuusipeurat voivat olla huomattava metsästyksellinen rikkaus niille, joilla niitä on maillaan. uusipeura oli levinnyt laajalle Eurooppaan ennen viimeisintä jääkautta. Tämän todistavat muun muassa tanskalaiset fossiililöydöt edelliseltä jääkausien väliseltä lämpökaudelta. Todennäköisesti laji kuitenkin kuoli sukupuuttoon viime jääkaudella Euroopassa – lukuun ottamatta muutamia pieniä kantoja, jotka selvisivät Välimeren itäisillä alueilla. Kuusipeurat palasivat jääkauden jälkeen suureen osaan Eurooppaa. Se ei kuitenkaan tapahtunut luonnollisesti, vaan ihmiset siirsivät peuroja uusille alueille. Roomalaisilla oli keskeinen rooli kuusipeuran varhaisessa leviämisessä muun muassa Espanjaan, Ranskaan ja Saksaan. Tanskaan laji palasi 1200-luvulla. Ensimmäiset kuusipeurat tuotiin Ruotsiin oletettavasti 1500-luvun lopussa. Lajista on sittemmin tullut maailman laajimmalle levittäytynyt hirvieläin, ja nykyään sitä tavataan kaikissa asutuissa maailmanosissa. Pohjoisin tunnettu kuusipeurakanta oleilee Uumajan seudulla Ruotsissa Uudenkaarlepyyn korkeudella ja eteläisin Uuden-Seelannin Eteläsaarella. Sopeutumiskykyinen hirvieläin Kuusipeuran sopeutumiskyky selittää sen suosion ja kyvyn elää erilaisissa ympäristöissä. Se ei ole valkohäntäpeuran ja metsäkauriin tapaan mikään herkuttelija vaan kykenee selviytymään suhteellisen heikkolaatuisellakin ravinnolla. Se syö muitta mutkitta muun muassa heinää, ruohokasveja sekä puiden ja pensaiden lehtiä. Kooltaan kuusipeura on keskikokoinen hirvieläin ja hieman valkohäntäpeuraa pienempi. Eri kantojen välillä on vaihtelua, mutta Suomessa kuusipeuravasan keskimääräinen teuraspaino on syksyllä runsaat 15 kiloa. Naaraan teuraspaino on keskimäärin 27 kiloa ja uroksen noin 37 kiloa. Suhteellisen alhaiset keskipainot johtuvat siitä, että kuusipeurat kaadetaan usein melko nuorina. Täysikasvuinen uros saattaa kuitenkin saavuttaa jopa 80 kilon teuraspainon. Kuusipeuranaaraat synnyttävät kerrallaan yleensä vain yhden vasan. Jalostuspeuroja markkinoitiin Metsästys ja Kalastus -lehdessä pakkasenkestävinä ja tuottavina eläiminä. Aikuisen uroksen säkäkorkeus on 80–100 cm ja naaraan 70–90 cm. Kuusipeurauros kasvaa aavistuksen hitaammin kuin esimerkiksi valkohäntäpeurauros ja on suurimmillaan 7,5–9,5 vuoden ikäisenä. Naaraat ovat täysikasvuisia noin 4,5-vuotiaina. Lisääntyminen Kuusipeuran kiima-aika ajoittuu suunnilleen lokakuun lopusta marraskuun loppuun. Hallitsevilla uroksilla on noin puolen hehtaarin kokoiset, vakiintuneet kiima-alueet. Valtaurokset puolustavat kiima-aluettaan muilta uroksilta ja yrittävät houkutella alueelleen mahdollisimman monta naarasta kiimakuoppien, hajumerkkien ja mylvinnän avulla. Mikäli kannan sukupuolija ikäjakauma on tasapainoinen, naaraat valitsevat aktiivisesti valtauroksen, jonka kanssa ne haluavat paritella ja kulkevat kiima-paikalta toiselle ilman, että urokset yrittäisivät estellä niitä. Jos kiima-aika onnistuu, naaras synnyttää vasan noin 230 päivän jälkeen. Muussa tapauksessa naaras tulee uuteen kiimaan noin kolmen viikon kuluttua. Kuusipeuranaaraat synnyttävät yleensä vain yhden vasan, joskus kuitenkin kaksoset. Mikäli kannan sukupuolijakauma on tasainen, talvikannan vasaosuus on 20 prosenttia ja naaraista 90 prosenttia vasoo. Tällöin kannan kasvu on noin 35 prosenttia tai hieman yli 0,7 vasaa naarasta kohti. Kannan tuottavuus on siis selkeästi alhaisempi kuin valkohäntäpeuran ja metsäkauriin. Hitaasti uusille alueille Kuusipeuran levittäytymiskäyttäytyminen on huomattavasti hitaampaa kuin metsäkauriin, joka on selkeä pioneerilaji. Nuoret kuusipeurat eivät nimittäin vaella kauas synnyinalueeltaan. Myös tästä syystä kuusipeura on kiitollinen laji metsästysmaille istutettuna. K
• 40 Metsästäjä 6 2015 Peurakannan on itse asiassa oltava melko tiheä, jotta peurat alkaisivat vaeltaa uusille alueille. Aikuisia uroksia nähdään toki varsinaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella, sillä ne liikkuvat paljon kesällä ja alkusyksyllä. Kiima-aikaan ne kuitenkin hakeutuvat takaisin ydinalueelle naaraiden luokse. Tästä johtuen naapurialueiden metsästäjät, joilla ei ole omaa vakiintunutta kuusipeurakantaa, voivat aiheuttaa suurta vahinkoa. Vaeltelevia valtauroksia ei pitäisi kaataa ennen kuin ne ovat kiimaaikana palanneet naaraidensa luokse. Naapurialueelle voi sanoa muodostuneen oman vakiintuneen kantansa vasta sitten, kun naaraslauma vasoo alueella. Ensimmäisten vaeltelevien urosten havaitsemisesta voi kulua jopa kymmenen vuotta ennen kuin alueella syntyy vasoja. Peurojen hidas levittäytyminen voi johtaa suhteellisen suuriin paikallisiin kantatiheykKokemattomien metsästäjien voi olla hankala erottaa pienisarvinen valkohäntäpeura ja kuusipeura toisistaan, sillä niiden hännät ovat samankaltaisia. Kuusipeuran tunnistaa sen peräpeilissä olevasta mustasta m-kuviosta, jota valkohäntäpeuralla ei ole. Kuusipeura on kiitollinen laji metsästysmaille istutettuna. Kuusipeurasta on olemassa monia värivariaatioita: Jotkut ovat lähes kokonaan mustia ja toiset lähes vitivalkoisia. Osa on tummanruskeita ja osa vaaleanruskeita. Kuvassa on nuori keskiruskea uros. siin, mikäli kantaa verotetaan varovaisesti. Keskija Etelä-Ruotsissa on alueita, joilla on huomattavan suuri 300–400 kuusipeuran talvikanta tuhatta hehtaaria kohden. Sopivana kokona pidetään yleensä noin 100–200 kuusipeuraa tuhatta hehtaaria kohden. Tuonti Suomeen Erilaisten lajien siirtäminen uusille alueille oli hyvin suosittua 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Kuusipeura oli yksi siirretyistä lajeista. Eversti Hugo Standertskjöld (1844– 1931) osti vuonna 1883 Vanajaveden rannalla Hämeenlinnassa sijaitsevan Karlbergin tilan, johon kuului myös Aulangon alue. Hän rakennutti tiluksilleen puistoalueita, tekojärviä ja tarhoja eläimille. Yhteen aitaukseen tuotiin Suomen ensimmäiset kuusipeurat Saksasta vuonna 1890. Standertskjöldillä ei ollut perillisiä, ja hän vieraili kartanossaan viimeisen kerran vuonna 1926. Samana vuonna hän myi kartanon tiluksineen Hämeenlinnan kaupungille. Kuusipeurat siirrettiin omistajanvaihdoksen yhteydessä Korkeasaaren eläintarhaan Helsinkiin. Kuusipeurat viihtyivät ja lisääntyivät Korkeasaaressa. Peurakanta oli vuonna 1933 kasvanut jo niin suureksi, että jalostuspeuroja markkinoitiin Metsästys ja Kalastus -lehdessä pakkasenkestävinä ja tuottavina eläiminä. Halukkaille yksityishenkilöille sekä järjestöille tarjottiin mahdollisuus istuttaa kuusipeuroja mailleen. Tällä tavoin Suomessa syntyi kiinnostus kuusipeuraan metsästyskelpoisena riistana. Monet maanomistajat ryhtyivät rakentamaan kuusipeuroille aitauksia, joissa ne voisivat lisääntyä ennen kuin ne vapautettaisiin luontoon. Ensimmäiset peurat siirrettiin Korkeasaaresta muualle vuonna 1935 kannan kasvettua 20 yksilöön. Kuusipeuroista ensimmäiset saapuivat Suomeen 125 vuotta sitten, ja tämän jälkeen noin 150 kuusipeuraa on istutettu maassamme eri alueille uusien kantojen toivossa. Osa eläimistä on siirretty eri puolilla Suomea sijainneista tarhoista, kun taas osa on tuotu Ruotsista. Jotkin istutukset ovat onnistuneet hyvin ja johtaneet hyvinvoiviin ja metsästyskelpoisiin kuusipeurakantoihin, toiset ovat epäonnistuneet. Nykyään kuusipeuraa hyödynnetään joillain tiloilla myös lihantuotannossa. Sarjan toisessa osassa esitellään kuusipeuran kehitystä Suomessa metsästyskelpoisena riistana.
• H U I P P U M E R K K I M M E Nordic Distribution Oy Nordis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis.fi GRS Berserk -synteettinen tukki kaupoissa vielä tänä vuonna! Kysy kauppiaaltasi! Saatavissa Tikka T3ja Howa 1500 -malleihin. Suositusvähittäishinta 495,00 €.
• 42 Metsästäjä 6 2015 Jari Ylinen Vuoden toinen kolarihuippu lähestyy Mäyräkoira Blägä on loistava apulainen SRVA -toiminnassa Karkeakarvaiselta mäyräkoiralta puuttuu parta ja väritkin ovat hieman kummalliset. Työnsä mäyräkoira Blägä osaa kuitenkin loistavasti, ja se on paras mahdollinen apulainen suurriistavirkaaputilanteissa. SRVA-ammattilaiset Pasi Salonen ja Blägä. ShowHau-sarjan jaksot ja SRVA-videot voi katsoa ohjelman verkkosivuilla osoitteessa Lisää tietoa suurriistavirka-avusta on -osoitteessa. ShowHau-televisiosarja esittelee yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa suurriistavirka-avun ammattilaisia kautta maan. Sh o w H au auman Lapissa asuva Pasi Salonen on tehnyt SRVA-töitä jo paljon ennen kuin koko SRVA-toiminta oli edes alkanut. Hän aloitti loukkaantuneiden eläinten etsimisen kolarija haavakkotilanteissa vuonna 1987. Alusta asti hänen apulaisinaan on ollut mäyräkoiria. — Alussa toiminta ei ollut koordinoitua. Minulle soitti usein joku tuttu, joka tiesi, että minulla on jälkikoira. Vähitellen poliisikin alkoi soitella ja pyytää apua kolaritilanteissa. Nyt toiminta on kunnolla organisoitua, ja kaikki osapuolet tietävät tehtävänsä, Salonen kertoo. Hälytys voi tulla milloin tahansa Salonen on toiminut SRVA-henkilönä vuodesta 2004 ja on mielestään joskus jopa liiankin suosittu tehtävässään. — Syksyllä kolareita alkaa tulla marraskuun ensimmäisellä viiR kolla, ja sitä tässä taas odotellaan pelonsekaisin tuntein. Toinen kolarihuippu ajoittuu toukokuulle. Marraskuussa ja toukokuussa on turha tehdä suuria suunnitelmia, sillä kun rytisee, me Blägän kanssa lähdemme selvittämään tilannetta. Viimeksi hälytys tuli aamuyöllä 3.42. Useimmiten autoilija ei tiedä itse, mihin eläimeen törmäsi, mistä suunnasta eläin tuli tai minne se pakeni kolarin jälkeen. Ainut varma asia on törmäys. Tästä alkaa Blägän selvitystyö. Mikäli on tapahtunut hirvikolari ja nähdään, että hirvi pakenee, kutsutaan paikalle pysäyttävä hirvikoira. Kaikissa muissa tapauksissa Blägä selvittää tilanteen. — Täällä Rauman ja Euran välillä Lapissa tavallisin SRVA-tilanne on peurakolari. Blägä on erityisen hyvä peurakoira, joten SRVA-työ on sille mielekästä. Pasi Salosen ShowHau SRVAvideo katsottavissa kevään 2015 jaksossa nro 4. osoitteessa www.showhau.fi ja osoitteessa riista.fi/julkaisut/videot.
• Metsästäjä 6 2015 43 G3/S1/3/350/U G3/S1/8/D G3/S1/14/D G3/S1/8NT G3/S1/6/350 4 aseelle OVH: 440€ OVH: 490€ OVH: 590€ OVH: 570€ OVH: 720€ 6 aseelle 4 aseelle 8 aseelle 14 aseelle KAMPANJA : 389€ +toimituskulut KAMPANJA : 429€ +toimituskulut KAMPANJA : 519€ +toimituskulut KAMPANJA : 499€ +toimituskulut KAMPANJA : 649€ +toimituskulut GYTTORP ASEKAAPIT Valtakunnallinen kampanja 1.11.2015 31.12.2015 Gyttorp Finland Oy Jälleenmyyjät ja lisätiedot: www.gyttorp.fi • IMPja EN 14450 -serti oitu (täyttää uuden aselain vaatimukset) • 4-tapin pulttilukitus (2 pysty ja 2 vaaka) • Hyväksytty ”double bit”-turvalukko (ENV 1300) • Vakioväri, RAL 9002 valkoinen • toimituskulut: 49€ (osoitteeseen purettuna) UUSIA METSÄSTYSELOKUVIA! Syksyn uudet eräelokuvat Videosaralta: 1. Ruskametsoja Inarin erämaasta. Elokuva kahden miehen ja kahden pystykorvan huikeasta metsästysvaelluksesta läpi satakilometrisen erämaan. Kesto 52 min., dvd 23,90 € . 2. Lintuselkosten samoilija Elokuva koirattoman pyyntimiehen samoilumetsästyksestä niin erämaiden sorsavesillä kuin kanalintuselkosilla. Kesto n. 45 min., dvd 23,90 € Lisätietoja nettisivuilla www.videosara.? Dvd-version lisäksi on vaihtoehtona katsoa elokuvat nettikanavalta www.eraelokuvat.? joko yksitellen viikkovuokralla tai koko kanavan tarjonta 47,80 € /vuosi. Tilaukset tektiviestillä tai soittamalla numeroon 0400 229 739 tai sähköpostitse osoitteeseen arttu@videosara.? Tuotanto ja myynti: Arttu Kotisara, Videosara, Salmenkuja 53, 44610 Kärnä
• 44 Metsästäjä 6 2015 Marko Mikkola , Suomen riistakeskus Metsästäjätutkinto uudistuu Eettisyyteen ja vastuullisuuteen panostetaan entistä enemmän udistettu metsästäjätutkinto otetaan käyttöön 1.1.2017. Uusia kysymyksiä ja tutkintoon valmentavia oppija koulutusmateriaaleja on valmisteltu kuluvan vuoden aikana. Uuden Metsästäjän oppaan sisällön tuotannon lisäksi tutkintokoulutusta järjestävien käyttöön on tuotettu uutta valokuviin ja videoihin perustuvaa materiaalia, joka on entistä havainnollisempaa. Metsästäjätutkinto ja siihen valmentava koulutus on uudistuksen jälkeen jaettu kahdeksaan aihealueeseen, jotka esitellään tulevissa Metsästäjä-lehdissä. Uudet oppija koulutusmateriaalit tulevat käyttöön loppuvuodesta 2016. Eettisyys ja kestävyys tutkinnon pohjana Tutkintouudistus korostaa jokaisen metsäsja rajansa sekä toimii niiden mukaisesti. Usein ampumista tärkeämpi taito onkin osata jättää ampumatta. Käsitys omista taidoista selkiytyy, kun käy harjoittelemassa säännöllisesti ampumaradalla. Näin pystyy myös helpommin arvioimaan itselle liian vaikeat tilanteet. Kestävä metsästys on edellytys koko harrastuksen jatkuvuudelle. Koska riistakannat eivät ole samanlaisia vuodesta toiseen, on tärkeää osata mitoittaa verotus riistakantojen koon ja kehityksen mukaisesti. Huonoina lintutai jänisvuosina metsästysseurat asettavat tiukempia saaliskiintiöitä, jotta kannat lähtisivät nopeammin nousuun. Metsästyksen tulee yleensä jäljitellä luontaisten kuolevuustekijöiden toimintaa luonnossa. Lajin kannan kokoa voidaan toki pyrkiä pienentämään myös tavoitteellisesti esimerkiksi vahinkojen vähentämiseksi. Verotuksen tulee yleensä painottua Lainsäädännön tuntemisen ja noudattamisen lisäksi on tärkeää käyttää myös harkintaa ja ymmärtää aina omien päätösten seuraukset. Metsästys on harrastus, joka tuottaa hyvinvointia monin eri tavoin. Suomalaisten suhtautuminen metsästykseen onkin aiempaa myönteisempää. Uudistettu metsästäjätutkinto ja siihen valmentava vastuullisuuden koulutusohjelma tarjoavat hyvät lähtökohdat metsästyksen aloittamiselle. U täjän vastuullisuutta heti harrastuksensa alkuvaiheessa. Lainsäädäntö asettaa rajat metsästykselle. Lainsäädännön tuntemisen ja noudattamisen lisäksi on tärkeää käyttää myös omaa harkintaa ja ymmärtää aina omien päätösten seuraukset. Henkilökohtaisilla päätöksillä on vaikutusta esimerkiksi siihen, miten jokin riistalaji paikallisesti voi tai miten myönteisesti metsästykseen ja metsästäjiin suhtaudutaan. Liipaisimen painaminen tai painamatta jättäminen on aina päätös, jolla on merkitystä. Eettinen metsästäjä tuntee omat taitonsa H an n u H ut tu
• Metsästäjä 6 2015 45 enemmän nuoriin yksilöihin, joiden kuolleisuus on muutenkin suurta. Metsästys on vuorovaikutusta Eettiseen metsästykseen kuuluu asiallinen käyttäytyminen maanomistajia, muita luonnossa liikkujia sekä toisia metsästäjiä kohtaan. Avoimella ja asiallisella toiminnalla vältytään yleensä ongelmilta ja annetaan omasta toiminnasta ja koko harrastuksesta hyvä kuva muille luonnossa liikkujille. Eettinen ja kestävä metsästys saa uudessa metsästäjätutkinnossa ja sen oppija koulutusmateriaaleissa suuren painoarvon. Näin varmistetaan, että uusilla harrastajilla on riittävät perusedellytykset vastuullisen toiminnan toteutumiselle. Tutkintokoulutuksessa aihetta käsitellään valokuvien avulla, joiden pohjalta kouluttajat voivat herätellä keskustelua ja saada kurssilaiset pohtimaan, miten erilaisissa tilanteissa on järkevää toimia. Vuorovaikutteinen oppimistilanne tarjoaa kurssilaisille mahdollisuuden oppia toistensa ajatuksista ja kokemuksista. Vuorovaikutteinen oppimistilanne tarjoaa kurssilaisille mahdollisuuden oppia toistensa ajatuksista ja kokemuksista. Löydätkö koiran haukussa olevan linnun? Miten sinä toimisit kuvassa näkyvässä tilanteessa, jos ampumalinjalla olisi risuja? Eri riistalajit ovat sopeutuneet selviämään talvesta eri tavoin. H an n u H ut tu Se pp o Le in o n en
• 46 Metsästäjä 6 2015 Metsästäjät ovat riistanhoitajia Toinen tärkeä osa-alue uudistetussa tutkinnossa on riistaekologia, joka käsittelee riistaeläinten ja ympäristön välisiä vuorovaikutussuhteita. Riistaekologian ymmärtäminen luo pohjaa kestävän metsästyksen merkityksen sisäistämiselle. Riistanhoitajan kannattaa muistaa, että mitä monimuotoisempi ympäristö on, sitä monipuolisempia ja runsaampia riistakantoja se pystyy ylläpitämään. Ympäristössä tulee olla riittävästi ravintoa ja suojaa eri lajeille. Yksittäinen metsästäjä voi muuttaa ympäristöä riistalle suotuisammaksi omilla maillaan. Myös maaton metsästäjä voi toimia riistanhoitajana, joka maanomistajan luvalla ylläpitää ruokintapaikkaa, kaataa jäniksille haapoja talvella tai asentaa telkälle pönttöjä pesäpaikoiksi. Myös pienpetojen, erityisesti vieraslajien kuten minkin ja supikoiran, metsästäminen on osa riistanhoitoa. Niiden aktiivinen poisto ennen pesimäkautta lisää erityisesti lintujen pesintämenestystä. Kun pesintä onnistuu ja poikuekoot ovat suurempia, ovat riistakannat suurempia seuraavana syksynä. Tällöin kannan tuottavimpaan osaan, eli vanhoihin yksilöihin, kohdistuu pienempi metsästyspaine. Tavoitteena kokonaisuuden ymmärtäminen Metsästäjän on hyvä tarkkailla luontoa ja oman alueensa riistaeläimiä jokaisena vuodenaikana. Näin muodostuu parempi käsitys siitä, mitkä tekijät vaikuttavat kunkin riistaeläimen kannan kokoon ja menestymiseen. Kesäaika on hyvä hyödyntää kylvämällä riistapeltoja tai rakentamalla riistanruokintalaitteita, telkän pönttöjä ja pienpetopyydyksiä. Metsästäjätutkintokoulutus ja oppimateriaalit pohjautuvat riistaekologian ja riistanhoidon aihealueen osalta pitkälti taiteilijoiden piirroskuviin. Niiden avulla selitetään riistakantojen kokoon vaikuttavat tekijät ja tuleva metsästäjä ymmärtää, miten voi itse parantaa riistan ja luonnon hyvinvointia. Juha Ohralahti , Lempäälän Seudun rhy Kirjoittaja on osallistunut tutkintouudistukseen testiryhmän jäsenenä. lll Metsästäjätutkinnon uudistus on kentällä odotettu tapahtuma, joka vastaa ympäröivän yhteiskunnan digitalisoitumiseen, verkostoitumiseen ja sosiaalisen median valtakauteen. Oikeat tavat opitaan nuorena. Siksi meidän vanhempien metsästäjien on syytä auttaa uusia metsästäjiä harrastuksen pariin ja ohjata heidät suorittamaan metsästäjätutkinto laadukkaan ja tasalaatuisen metsästäjäkoulutuksen kautta. Uudistettu koulutusmateriaali luo erinomaisen pohjan, jota riistanhoitoyhdistysten kouluttajat voivat jatkojalostaa paikallisesti. Eettinen ja kestävä metsästys on metsästäjien käyntikortti. Meitä metsästäjiä tarkkaillaan ja arvioidaan, jolloin myös harrastuksemme leimataan käytöksemme mukaan. Nykytrendin mukaiset sanat, kuten helposti, nopeasti ja paljon, eivät kuulu metsästäjän arvomaailmaan. Riistanhoito omilla metsästysmailla ja harkittu saaliiksi ottaminen luovat yhdessä pohjan metsästysharrastuksen arvostukselle ja menestykselle myös tulevaisuudessa. Näkökulma Riistanhoito on luonnon hoitamista. Metsästäjä on yksi luonnon käyttäjä muiden joukossa. Se pp o Le in o n en lll Uudistuneen metsästäjätutkinnon aihealueisiin on kehitetty sähköisiä harjoitustehtäviä. Niiden avulla aloittava harrastaja voi harjoitella valmistautuessaan metsästäjätutkintoon tai kokeneempi metsästäjä voi kerrata tietojaan. Harjoitusympäristöä kehitetään jatkuvasti. Voit käydä tutustumassa tulevan metsästäjätutkinnon harjoituksiin jo nyt osoitteessa: metsastyslainsaadantoharjoitustehtavat
• Metsästäjä 6 2015 47 Rekisteröityminen: Viisi vaihetta 1 Lähetämme antamaasi sähköpostiosoitteeseen viestin, jolla varmistamme osoitteen toimivuuden. 2 Jatkat rekisteröitymistä klikkaamalla sähköpostiviestissä olevaa linkkiä. 3 Hyväksyt palvelun käyttöehdot. 4 Tunnistaudut pankkitunnuksillasi Vetuma-palvelussa. 5 Määrittelet itsellesi salasanan ja matkapuhelinnumeron. TEHDÄÄN VAIN KERRAN Sähköinen metsästyskortti Palvelu toimii ja ja päivittyy verkon kautta. Käytä kotikoneellasi ja älypuhelimessasi. Rekisteröidy ensin! Rekisteröityäksesi oma.riista.fi -palveluun tarvitset toimivan, henkilökohtaisen sähköpostiosoitteen. 1 Mene osoitteeseen oma.riista.fi, klikkaa ”luo Oma riista -tunnus” ja anna sähköpostiosoitteesi 1 3 2 2 3 4 5 4 4 Vetuma on kansalaisen tunnistuspalvelu 5 s-postiosoite + salasana = Oma riista -tunnuksesi Luo Oma riista -tunnus ja hoida riista-asioitasi verkossa Näin rekisteröidyt Oma riistaan Näin käytät Oma riistaa Lataa ilmainen mobiilisovellus Mobiilipalveluun pääsyyn vaaditaan rekisteröityminen 1 Riistanhoitomaksu maksettu? Sähköinen metsästyskortti päivittyy Oma riista -palveluun. Lataa ilmainen mobiilisovellus Googlen, Applen tai Microsoftin sovelluskaupasta. Nyt sinulla on metsästyskortti älypuhelimessasi Yhtä pätevä kuin paperinen! Voit myös tulostaa Oma riista -palvelusta todistuksen riistanhoitomaksun maksamisesta ja sertifikaatin ulkomaan metsästysreissua varten. 1 5 2 3 4 Kirjaat myös helposti riistahavainnot ja saaliit sekä teet saalisilmoitukset Oma riista -palvelussa! 6 LATAA JA KÄYTÄ ILMAISEKSI
• 48 Metsästäjä 6 2015 Teksti ja kuvat: Sauli Laaksonen Suojaa koirasi taudeilta ja loisilta – neuvot metsästyskoiran terveydenhoitoon Koiran käyttäminen metsästyksessä on osa suomalaista metsästyskulttuuria. Luonnossa on monia hyönteisiä ja riistaa, jotka kantavat koiraan tarttuvia loisia ja tauteja. Parhaiten koiran suojaa niiltä rokotuksilla sekä madotuksella. Terve ja hyvinvoiva metsästyskoira turvaa osaltaan hyvän metsästyshygienian. oiran käyttö metsästyksessä antaa metsästäjälle aikaa tarkastella riistaa ennen laukausta ja mahdollistaa tarkan riistalaukauksen. Koirasta voi olla myös eläintensuojelullista hyötyä: metsällä mukana oleva koira auttaa haavoittuneen riistan löytämisessä ja sen kärsimysten lopettamisessa. Toisaalta pitkä riistan ajattaminen tai useiden koirien käyttäminen voi rasittaa kohtuuttomasti saaliseläintä ja vaarantaa lihan laadun aiheuttamalla tervalihaisuutta. Koira voi toimia useiden riistaeläinten sairauksien ja loisten isäntäeläimenä tai välittäjänä toisiin koiriin, riistaeläimiin ja joskus myös ihmisiin. Riistaeläinten taudinaiheuttajat voivat sairastuttaa myös koirat. Tämän takia koiran ei saa antaa purra kaadettua saalista. Koiran suusta, eläimen nahasta ja karvapeitteestä voi siirtyä haitallisia bakteereita lihaan. Riistaeläimen puremiin koiralla pitää suhtautua vakavasti ja hoitaa ne aina perusteellisesti. Rokotussuoja kuntoon Tartuntavaaran estämiseksi koiran rokotusten on oltava kunnossa. Raivotautitartunnan vaara on metsästyskoirilla huomattavasti suurempi kuin tavallisilla kotikoirilla ja erityisen suuri luolametsästykseen käytettävillä koirilla. Tartunnan saanut koira levittää tartunnan helposti ihmisiin tai muihin eläimiin syljen tai K Riistaeläinten taudinaiheuttajat voivat sairastuttaa myös koirat.
• Metsästäjä 6 2015 49 pureman välityksellä, eikä sairauden puhjettua hoitokeinoja juuri ole. Koirien penikkatauti tai parvovirus voivat tarttua luonnonvaraisista eläimistä koiraan tai päinvastoin. Kettu, susi, supikoira, minkki, kärppä ja ahma voivat olla tartunnan kantajia. Sikaruttoja suuja sorkkatautivirukset eivät tartu koiraan mutta voivat kulkeutua maahamme metsästyskoirien turkissa. Jänisrutto voi tarttua koiraan sairaan jäniksen tai jyrsijöiden lihan tai niiden eritteiden syömisestä. Koiran oireet muistuttavat ihmisen oireita, ja niihin kuuluvat kuume ja imusolmukkeiden suureneminen. Tauti on zoonoosi, ja se voi tarttua ihmiseen esimerkiksi tautiin kuollutta jänistä pureskelleesta koirasta. Koira voi kantaa suussaan ja suolistossaan myös monia muita taudinaiheuttajabakteereita, jotka voivat olla peräisin riistasta tai teurastuksen sivutuotteista. Loislääkitys on tärkeää Säännöllinen metsästyskoiran sisäloislääkitys ennen ja jälkeen metsästyskauden on tarpeen. Loislääkkeen tulee tehota myös heisimatoihin, erityisesti ekinokokkiloisiin. Tämä on erityisen tärkeää, kun koira vierailee alueilla, joissa loisia esiintyy yleisesti. Maassamme esiintyy hirviekinokokkia (Echinococcus granulosus) ja naapurimaissamme vaarallisempaa myyräekinokokkia (E. multilocularis). Koira voi toimia näiden pienien heisimatojen pääisäntänä ja tartunnan levittäjänä muihin eläimiin tai ihmisiin ulosteessa erittyvien munien kautta. Koiralla ekinokokkitartunta on oireeton. Muut lihansyöjien suuremmat, jopa metrien mittaiset heisimadot, voivat olla koiralle haitallisia, vaikka tartuntavaaraa ihmisiin ei olekaan. Monien näiden loisten väli-isäntinä toimivat kasveja syövät riistaeläimet. Koira saa tartunnan raa’asta lihasta tai teurastusjätteistä mutta myös myyriä tai hiiriä syömällä. Myös monet lihansyöjien sukkulamadot voivat tarttua maaperässä olevien munien tai väli-isäntien kautta koiraan. Erityisesti on pidettävä mielessä ketun keuhkomato (Crenosoma vulpis). Loinen esiintyy yleisesti luonnossamme ja voi olla koiran pitkittyneen yskän taustalla. Trikiini ja toksoplasmaloinen Trikiiniloinen voi tarttua koiraan niin kuin ihmiseenkin tarkastamattoman raa’an trikiinialttiin eläimen lihan syönnistä. Tartunnan oireet koirassa ovat useimmiten huomaamattomat, mutta sairastapauksia on raportoitu. Toksoplasmaloisen pääisäntä on kissa, jonka suolistossa loinen lisääntyy. Tartunta levittyy ulosteiden välityksellä useisiin eläinlajeihin ja ihmisiin. Hirvieläimissämme tartunta on yleinen. Näissä loinen lisääntyy suvuttomasti muodostaen tartuntakykyisiä, silmiin näkymättöSäännöllinen loislääkitys kuuluu metsästyskoiran perusterveydenhuoltoon. Lihapaloja makupalaksi lll Riistan käsittelystä syntyneitä sivutuotteita tulee antaa koiralle harkiten. Usein metsästysintoa nostattavat makupalat ovat riittäviä. Sivutuotteiden, kuten jänteiden, kalvojen ja keuhkojen ravintoarvo on vähäinen. Koirille tarkoitettava liharavinto on jäähdytettävä ja säilytettävä kuten ihmisravintokin. Ampumisesta johtuvien vertymäalueiden poistosta syntyvää jätettä eikä ampuma-alueella olevia sisäelimiä tule antaa koiralle lyijyjäämien takia. Suuri määrä lihaa voi aiheuttaa suoliston ärtymistä siihen tottumattomalle koiralle ja alentaa sen metsästyskuntoa. Koiran syöntikyky on rajallinen ja lihan osuuden kasvattaminen voi vääristää ravinnon tasapainoa. Luiden antamisessa tulee olla pidättyväinen, liian moni koira on joutunut leikkauspöydälle niiden aiheuttamien vakavien suolistovaivojen takia. Niiden ravintoarvo on vähäinen ja sulavuus huono. Jos luita annetaan, ovat paksut putkiluut suositeltavia. Luita ei tule antaa nälkäiselle koiralle. Energiaa ja lepoa lll Metsästyskoiran ravinnon on oltava korkealaatuista, tiivistä ja hyvin sulavaa, mikä takaa riittävän energiansaannin pitkäkestoisessa suorituksessa sekä palautumisen ja kudoksien korjautumisen. Metsästyskoiran ravinto on rasvaja valkuaispitoisempaa kuin tavallisen harrastekoiran. Ylirasitus ja ylikunto uhkaavat koiraa jahtikauden alussa. Sen estämiseksi koiran ympärivuotinen kohtuullinen kunnon ylläpito on tärkeää eikä levon merkitystä jahtiaikana voi liikaa korostaa. Metsästys on koiralle rasittavaa sekä henkisesti että fyysisesti. Terve koira on vastustuskykyisempi ja työskentelee varmemmin, ja sen avulla saadaan riista oikeaoppisesti talteen. Koiran turvavarustus lll Huomioliivit auttavat koiran huomioimisessa ampumatilanteissa ja liikenteessä. Ampumalinjat on valittava niin, ettei koira ole vaarassa. Ennen lopetuslaukaisua koira kytketään ja viedään kauemmaksi herkän kuulon suojaamiseksi. Tutkapannan käyttö on pelastanut monta koiraa muun muassa vilkkaan liikenteen seasta tai heikoilta jäiltä.
• 50 Metsästäjä 6 2015 miä rakkuloita lihaksiin. Tartunta koiraan kuten ihmiseenkin voi syntyä näitä rakkuloita sisältävää, kypsentämätöntä lihaa syömällä. Ihmiselle ja monille riistaeläimille tartunta voi olla kohtalokas, koiran oireista tiedetään vähän. Näiden taudinaiheuttajien leviämistä ehkäistään parhaiten hyvällä metsästyshygienialla: Riistanlihaa tai teurasjätteitä ei tule antaa käsittelemättöminä koirille. Kuumennus 70 celsiusasteeseen on varma konsti. Kunnollinen lihan pakastaminen muutaman vuorokauden ajan tuhoaa useimmat heisimatojen ja alkueläinten tartuntakykyiset muodot, mutta eräät trikiiniloisen lajit voivat kestää pakastamisen. Verenimijät kuriin Punkkeja ja verta imeviä hyönteisiä esiintyy yleisesti metsästyskauden alussa. Ne välittävät useita taudinaiheuttajia, joista jotkut Punkkiaikana koirille tulee tehdä punkkitarkastus päivittäin. voivat infektoida koiran. Tällaisia taudinaiheuttajia ovat esimerkiksi ihmisiäkin vaivaavat Borreliabakteerit ja muutamat alkueläinloiset. Kirput voivat välittää koiran heisimatotartuntaa toimimalla niiden väli-isäntinä. Hyttyset välittävät useita eläinten sukkulamatotartuntoja. Tunnetuimpia koiran hyönteisvälitteisiä loissairauksia ovat Euroopassa yleiset sydänmato (Dirofilaria immitis) ja ihonalaismato (D. repens) ja leishmaniaasisairaudet. Kaikki ovat kroonisia ja vakavia oireita aiheuttavia sekä vaikeasti parannettavia sairauksia. Nämä loiset ovat levittäytymässä pohjoiseen ja voivat joskus tarttua ihmiseen. Hyönteisja punkkiaikana metsästyskoira tulee suojata verta imeviltä hyönteisiltä. Varsinkin, jos koira otetaan mukaan ulkomaille tehtävälle metsästysmatkalle. Euroopassa on tarpeen myös hyönteisvälitteisten sukkulamatojen tarttumisen estolääkitys sekä etelämpänä leptospiroosirokote. Paljon punkkialueilla liikkuva koira voidaan suojata borrelioosia vastaan myös rokottamalla. Koiran riesana ovat myös riistaeläimistä tarttuvat ulkoloiset, kuten vakavaa ihosairautta aiheuttava kapiloinen, täit ja väiveet, kirput sekä hirvikärpänen. Etenkin luolametsästyskoirilla riski ulkoloisinfektioille on suuri. Riistaeläinten ulkoloiset voivat maistella myös väliaikaisesti ihmisten ihoa, mutta tartunta ei ole pitkäaikainen. Koira on kytkettynä kaadolla, eikä sen tule antaa raadella saalista. PL 32, 34801 VIRRAT. Puh. (03) 4755 371, fax (03) 4753 151 Kotisivumme: www.asetalo.com • E-mail: asetalo@asetalo. LIIKKEEMME AVOINNA MA PE 9.00 17.00, LA 10.00 13.00 MAAHANTUONTI , TUKKU , POSTI JA VÄHITTÄISMYYNTILIIKE JOULUKSI UUTEEN KOTIIN LAHJAT YM. Ilma-aseita talvi harjoitteluun kivääreitä mm: Tarkkuutta Hämmerli AR20FT, tarkkuusmalli, 4,5mm, 300 bar säiliö 7,5J ....830,00 tai tehoa Walther Dominator 1250 jopa 40J saatavissa kal 4,5 tai 5,5 tai 6,35 koko paketti vain .....................780,00 Ilmapistooleita harjoitteluun/talvi-iltojen ratoksi... Umarex ilmapistooleita/revolvereita C96 Legends 4,5mm FM Ukko-Mauserin kopio, UUTUUS. metallia! ................195,00 C96 Legends, 4,5mm Ukko-Mauserin kopio, perusmalli .....................................110,00 Walther PPQ poliisin virka-aseen kopio ......................................................................160,00 Walther P38, kal 4,5mm .....................................................................................................185,00 P .08 Legends, Parabellumin kopio, ei nivellukkoa, perusmalli ............................ 98,00 P .08 Legends, Parabellumin kopio, HUOM! toimivalla nivellukolla .................195,00 Colt 1911A1 Co2 kal 4,5 mm ...........................................................................................220,00 Colt Python 4” niklattu, revolveri 4,5 mm ..................................................................165,00 Colt SAA 44 kal 4,5 mm BB joko sin tai niklattu ........................................................195,00 Beretta M92 FS Co2 kal 4,5mm .......................................................................................225,00 H&K MP5 K-PDW Co2 4,5mm KP ....................................................................................180,00 Makarov PM Co2 pist 4,5mm/BB ....................................................................................125,00 1.12.2015 Laki aseiden säilytyksestä muuttuu! SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit. Kun valitset kaappia niin vertaa painoa ja hintaa, se kertoo kaapin rakenteen. Älä luota peltikaappehin, valitse aseillesi kunnon turvakaappi. Hintoihin lisätään rahti. Asekaappitarjous! Hyväksytty SS3492 kaappi! Safepower SP75, paino 110 kg. Nyt vain 550,00 Mitat korkeus 150cm, leveys 38cm, syvyys 28cm. SP66 Asekaappi .... 570,00€ ...... 125x40x30 cm ....93 kg SP88 Asekaappi ....720,00€ ....... 150x 55x40 cm ...152 kg SP99 Asekaappi .....990,00€ ....... 150x65x55 cm ....200 kg SP88 Asekaappi .....890,00€ numerolukolla, mitat SP88 SP99 Asekaappi .....1340,00€ numerolukolla, mitat SP99 Joululahjat valmiiksi esim... Thermoswed Wool, merinovillaiset lämpöalusasut! 92014 pitkät alushousut 63,00 40034 huppu vihreä................................................ 19,50 91024 pitkähihainen aluspaita, korkea kaulus, vetoketjulla ................................. 79,00 1001 Plus/paksu aluspaita vihreä, koot M, L, Xl, XXL ................................................ 65,00 Glock pipo, musta 15,00 Glock muki, musta logolla ............................................. 15,00 UTG V-rest monopd ampumatuki täyspitkäteleskooppi ........................................ 30,00 Duke pyyntiraudat: Duke 120 .........12,00 Duke 160 ......20,00 Duke 220-2 .....24,00 Duke 280 .....30,00 Duke 330 .........36,00 Supiloukku 134x28x32 kahdella luukulla, metallia ................................................120,00 Slip 2000 aseenpuhdistuskemikaalit! Suojaa aseesi syksyllä! Slip 2000 60367 haulikon puhdistusaineet, 3 pulloa ............................................... 25,00 Slip 2000 AR puhdistussarja, 3 pulloa ............................................................................ 25,00 Slip 2000 aseöljy 120ml ....................................................................................................... 13,00 Copper/cutter/kuparinpoistoaine 120ml ..................................................................... 15,00 Carbon Kiler/karstanpoistoaine 120ml.......................................................................... 15,00 Slip 2000 Gun Lube synteettinen aseöljy 30ml .............................................................8,00 Slip 2000 EWL AR15/Ak47 aseöljy 30ml ........................................................................ 12,00 Slip 2000 veitsiöljy 30ml, veitset huoltoon! ....................................................................5,50 KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys– ja urheiluaseita. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com.
• Heinätavi on tavia hieman kookkaampi sorsalintu. Toiseksi pienin metsästettävistä vesilinnuistamme. Vaikea erottaa tavista kaukaa syksyllä. Erona taviin siipien käsisulkien vaaleat ruodot, minkä vuoksi siivet näyttävät vaaleilta. Siiven päällä tyvessä vaaleanharmaata, mutta alkusyksyllä tämä on vain vanhalla koiraalla selvä. Juhlapukuinen koiras on hyvin kirjava. Alaperä on ruskeatäpläinen (tavikoiraan kolmiokuvio puuttuu) Nuoret yksilöt ovat naarasmaisia, mutta täplikkäämpiä tai viiruisempia. Koiras muistuttaa syksyllä hyvin paljon naarasta. Esiintyy Suomen eteläja keskiosissa hyvillä lintujärvillä. Heinätavi on vaatelias ja arka laji. Heinätavi on jouhisorsan ja lapasorsan ohella sorsalintujen ensimmäisiä muuttajia. Muuttaa elo–syyskuussa pääosin EteläEurooppaan ja Afrikaaan. Munii touko-kesäkuussa 8–11 vaalean kermanväristä munaa. Pesä rantaniityllä tai ruovikossa kasvillisuuden kätkössä. Vuosittaiset saalismäärät ovat pieniä, eikä sitä ole saalistilastoissa eritelty tavisaaliista. Ei kuulu merkittävimpiin riistalintuihin. Heinätavi Anas querquedula Garganey/Årta Suomen puolisukeltajat suuruusjärjestyksessä Heinätavi Tavi Haapana Lapasorsa Jouhisorsa Heinäsorsa Siipi Munia 8–11 kpl (kesä) K UVITUS : A SMO R AIMOAHO (alkukesä) Tavi ja heinätavi saalis Vuosittaiset saalismäärät Ravinto Syyspuvussa vaikea erottaa tavista Heinätavin ravinto koostuu pääosin vesihyönteisistä ja muista selkärangattomista. Jonkin verran vesikasveista ja niiden siemenistä. Vaalea silmäkulmajuova Isompi ja leveämpi nokka kuin tavilla Himmeän vihreä siipeili Naaraalla ruskeankirjava höyhenpuku Viihtyy rehevillä lintuvesillä Vesiperhosten toukat Vesihyönteiset Vesikasvit Vitivalkoinen silmäkulmajuova Tuhatta Tilastossa molemmat lajit 00 01 02 0304050607 08 10 09 11 12 13 30 60 90 120 150 Lähde: Lintuatlas.? Pesintä Pesintä Varma Todennäköinen Mahdollinen (kevät) Selvä rajainen vaalea vatsa Vihertävänharmaat räpylät 300–400 g 53 –5 9 cm 37– 41 cm g Täplikäs punaruskea pää ja kaula Tumma silmäjuova Juhlapukuinen koiras on hyvin kirjava Tumma nokka Heinätavi Tavi Metsästäjä 6 2015 51
• 52 Metsästäjä 6 2015 Helena Romppanen Tyttöjen Koppelo-leiri sai suursuosion lomantsissa kesäkuussa pidetyn Koppelo-leirin lajitunnistuspolulle on sijoitettu 14 täytettyä riistaeläintä, jotka Koppelo-leiriläisten on määrä tunnistaa. Lajitunnistustehtävässä kouluttajana toimiva Arto Ihanus Huhuksen riistamiehistä kyselee ja kertoo eläinten elintavoista leppoisasti. Tytöt kuuntelevat korvat höröllä ja vastaavat innokkaasti kysymyksiin, eikä metsään ripoteltujen eläinten tunnistuskaan tuota heille vaikeuksia. Ainoastaan puun haaraan nostettu kanahaukka jää tunnistamatta. Suomen ensimmäinen pelkästään tytöille järjestetty eräja metsästysleiri sai suuren suosion. — Paikat myytiin loppuun runsaassa viikossa, kertoo PohjoisKarjalan jahtinaisten puheenjohtaja Jaana Puhakka. Käenkosken erämatkailukeskuksessa Ilomantsissa pidetylle leirille osallistui yhteensä 30 iältään 7-15-vuotiasta tyttöä. Suurin osa heistä oli Pohjois-Karjalasta, mutta muutama oli tullut KeskiSuomesta asti. Tyttöjen leirille kysyntää Jaana Puhakka kertoo, että idea pelkästään tytöille suunnatusta eräja metsästysleiristä lähti halusta tarjota tytöille mahdollisuus harrastaa omassa vertaisryhmässä. — Metsästäjäliittohan on jo vuosia järjestänyt Metso-nuorisoleirejä, mutta mitään ainoastaan tytöille tarkoitettua leiriä ei ole aiemmin ollut. Koppelo-leirin ohjelma on osin samanlainen kuin Metso-leirilläkin, mutta mukaan otettiin myös enemmän tytöille suunnattua ohjelmaa, kuten leirikorujen tekoa ja koiranäytös. Metsästyskoirien esittely olikin hyvin mieluisa ja odotettu ohjelmanumero. Naismetsästäjien määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, mutta Puhakka ei osaa sanoa, voidaanko tyttöjen metsästysharrastusta sanoa jo uudeksi trendiksi. — Riistanhoitomaksun maksaneista Pohjois-Karjalassa on naispuolisia jo noin 1100. Jos äiti harrastaa metsästystä, on tyttärenkin helppo lähteä mukaan harrastukseen. Ensimmäinen kaato viime syksynä Joensuun Heinävaarasta siskonsa Hertan kanssa leirille tullut Marikki Juntunen (12) kertoo harrastaneensa metsästystä jo vuoden. Kiinnostus lajiin heräsi metsästävän isän myötä. Metsästyskortin Juntunen suoritti 11-vuotiaana, ja tutkinto meni läpi ensi yrittämällä. Riikka Jokinen (vas.) ja Marikki Juntunen rakensivat minkkiloukkua yhdessä. Suomen ensimmäisellä pelkästään tytöille suunnatulla eräja metsästysleirillä tunnistettiin riistaeläimiä, ammuttiin haulikolla ja tehtiin omia leirikoruja. Ei ja Ir en e H il tu n en Juntunen on päässyt jo metsällekin isänsä Heikki Juntusen kanssa. — Viime syksynä kaadoin hirven. Ensimmäisellä laukauksella se kuoli. Talvella ammuin myös kaksi jänistä, Marikki Juntunen mainitsee kuin jokapäiväisen asian. Kysyttäessä eläinten ampumisesta, Juntunen myöntää, että asia mietityttää. — Ajattelen kuitenkin, että jos hirviä olisi ihan hirveästi, niin ne tuhoisivat metsät, ja hirvikolaritkin lisääntyisivät. Koppelo-leiri on Juntusesta hieno mahdollisuus tutustua muihin lajia harrastaviin tyttöihin. Koulussa hänen luokallaan ei nimittäin ole ketään muuta metsästystä harrastavaa. — Mutta kyllä ne silti siitä kaadosta onnitteli. Leirillä opeteltiin monipuolisesti erätaitoja, kuten puukon ja kirveen käyttöä sekä nuotion sytytystä. Leirin aikana opittiin myös eläintunnistusta, perustettiin riistapelto, nikkaroitiin minkkiloukkuja ja linnun pönttöjä sekä harjoiteltiin ampumista ruutija ilma-aseilla. I www.granlunds.com wirewirewildlifewire Luotettavia loukkuja minkeille, supikoirille ja ketuille löytyy meidän jälleenmyyvissä erämyymälöissä koko Suomessa!
• Metsästäjä 6 2015 53 Ei ja Ir en e H il tu n en Teksti ja kuvat: Petri Vartiainen Niksinurkka Supisaaliista evästä pikkulinnuille Metsästysvuoden aikana ahkerille supikoiran pyytäjille kertyy saaliksi kymmeniä eläimiä. Tyypillisesti saaliiksi saadut supikoirat nyljetään, nahat käsitellään ja myydään. Supikoirasta voidaan hyödyntää myös rasva, josta voidaan tehdä maittavia talipalloja lintujen talviruokintaan. lll Alkukaudesta moni supikoiran ruho jätetään usein kokonaisina metsään tai viedään houkuttimiksi haaskoille. Trikiinin leviämisen ehkäisemiseksi pienpetojen ruhoja ei kuitenkaan tulisi jättää maastoon lajitoverien tai suurpetojen syötäväksi eikä käyttää haaskamateriaalina. Eurooppalainen tapa ripustaa pienpedon ruho lintujen ruuaksi oksanhaaraan ei myöskään sovi suomalaiseen eräkulttuuriin. Ruhot tulisi haudata muiden eläinten ulottumattomiin. Saaliin mahdollisimman tarkka hyödyntäminen on osa suomalaista metsästystä. Nahan lisäksi supikoirista voi ottaa talteen talvea varten nahan alle varastoituneen rasvan. Mahdollinen trikiini on supikoiran lihaksissa, joten läskin voi hyvin hyödyntää esimerkiksi pikkulintujen eväänä. Talveen valmistautuneet supit painavat toistakymmentä kiloa. Yhdestä pulskasta supikoirasta saa melkoisen talipallon tinttien ja muiden rasvannokkijoiden riemuksi. Tiaisten lisäksi supitalipalloilla tuttuja vierailijoita ovat käpyja harmaapäätikat, närhet, varikset ja harakat. Saattaisipa supin rasvasta olla iloa myös kuukkelille. Supintali on toimiva täky myös näätäpyydyksissä. Talipallojen tekoon tarvitset pullean supikoiran, puukon, verkkopussin, pari nippusidettä ja puukon. Supinrasvassa tehdyssä talipallossa ei saa olla mukana lihaa. Jos et ole päässyt hirviporukkaan, valtion maat ovat sinua varten. Hae aluetta omalle seurueellesi Metsähallitukselta aina tammikuussa. Tutustu tai kysy lisää: 020 69 2424 N?????? ???????????
• 54 Metsästäjä 6 2015 Harto Lindén & Petra Partanen , Luonnonvarakeskus Riistantutkimuksen historiaa osa 6/6 S Metsästäjät tutkimustalkoissa Maassamme on ollut riistalintujen tuntijoita kautta aikojen. Ammattimaiset riistalintututkijat ovat kuitenkin verraten uusi ilmiö, ja vasta viimeiset seitsemän vuosikymmentä ovat synnyttäneet tavoitteellisen, soveltavan riistalintututkimuksen. Alusta saakka metsästäjät ovat olleet mukana avustamassa tutkimustatoimintaa. uomen Riistanhoito-Säätiön riistantutkimuslaitos (vuodesta 1964 Valtion riistantutkimuslaitos ja vuodesta 1971 Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos) aloitti toimintansa keskellä toista maailmansotaa vuonna 1942. Seuraavana vuonna tutkimuslaitoksen ensimmäiseksi johtajaksi valittiin tohtori Lauri Siivonen, joka pystyi vaikeimmissa mahdollisissa olosuhteissa luomaan ympärilleen kukoistavan tiedeyhteisön. Siivonen ymmärsi, että sodan repimä maamme ei kykene taloudellisesti tukemaan tutkijajoukkoja, jotka pystyisivät vastaamaan koko maamme tutkimustarpeiisiin. Aikalaisineen hän ratkaisi asian suomalaisittain eli talkootyön avulla. Suomalaiset metsästäjät ovatkin ikimuistoisesti avustaneet tutkimustoimintaa vapaaehtoisvoimin riistainventointien ja erilaisten kokeiden muodossa. Monessa mukana Riistanhoitotyötä metsästäjät lienevät tehneet aina ja kaikkialla maailmassa, hyvää hyvyyttään tai saaliitaan parantaakseen. Tutkimustyön avustaminen on supisuomalaisuutta parhaimmillaan: motiiveina terve uteliaisuus ja tiedonhalu. Ilman metsästäjäkunnan työpanosta riistantutkimuksesta kirjoitettaisiin kovin pienin kirjaimin. Metsästäjät ovat riistantutkimuksen alusta lähtien pyyteettömästi tehneet mitä moninaisimpia kenttäja avustustöitä. Mukana on oltu niin riistatiedusteluissa, suurpetoyhdysmiesverkostossa kuin erilaisissa näytekeräyksissä ja -mittauksissa. Yhdessä on täytetty hirvihavaintokortteja ja tehty metsäkanalintujen reittiarviointeja, vesilintujen parija poikuelaskentoja, majavanpesäinventointeja ja paljon muuta. Viime vuodet ovat tuoneet tutkimukseen myös paljon uutta tekniikkaa, joka on ennakkoluulottomasti ja tehokkaasti otettu käyttöön myös kentällä. Erityisen vilkasta ja hedelmällistä yhteistyö on ollut riistakolmiolaskennoissa, jotka ovat tuoneet suomalaiselle riistayhteistyölle laajaa kansainvälistä näkyvyyttä. Ennen kolmioita Metsäkanalintututkimus oli riistantutkimuksen lippulaiva aina 1940-luvulta lähtien. Lintukantojen runsautta selvitettiin alkuvaiheessa niin kutsuttujen riistatiedustelujen avulla. Myös alkeellisia saalistilastoja oli käytettävissä. Vuonna 1962 tutkittiin Paavo Rajalan johdolla Meltauksen riistantutkimusasemalla metsäkanalintujen kannanarviointimenetelmää. Päädyttiin 50–60 kilometrin reitteihin, joilla linnut laskettiin elokuun alkupuoliskolla kolmen miehen rintamassa 20 metrin miesvälein. Työ oli mahdollista jakaa useammalle päivälle. Reitit tuli sijoittaa parhaille poikuemaille, jotta lintuhavaintojen määrä saataisiin mahdollisimman suureksi. Suurin piirtein tällä tavoin aloitettiin seuraavana vuonna valtakunnalliset poikuearvioinnit tai reittiarvioinnit; molempia nimiä käytettiin yleisesti. Alussa ei uskottu menetelmän suureen suosioon, mikä johti omalta osaltaan joihinkin virhearviointeihin. Parhaiden poikuemaiden käyttö oli ongelmallista, sillä käsitteestä oli odotettavissa erimielisyyttä. Lisäksi riistantutkimus ei saanut käyttökelpoista tietoutta reitin kulusta, laadusta tai metsätyypeistä. Lopputulemana saatiin kanalintulajeittain ”suhteellinen tiheys parhailla poikuemailla”, mikä jätti monta kysymystä avoimeksi. Yksityiskohtaisemmissa metsäkanalintututkimuksissa käytettiin aina yksinomaan kompassilinja-arviointeja. Esimerkiksi Meltauksen tutkimusasemalla vuosirutiineihin kuuluivat 100 kilometrin laskennat, minkä lisäksi metsätalouden vaikutusta selviteltäessä arvioitiin systemaattisesti tutkimusaseman koko 2 300 hehtaarin tutkimusalue useiden vuosien ajan. Länsi-Uudellamaalla tehtiin 1970-luvun puolivälissä laajamittaista kanahaukkatutkimusta, jossa saalislintujen määriä laskettiin kompassilinjojen avulla. Lumijälkilaskennoiksi sopivia massamenetelmiä haarukoitiin ensin Metsä-Lapin oloissa: kokeiltiin hiihtoreittejä, kompassilinjoja ja jopa moottorikelkan käyttöä, mutta ensi hätään kaikki vaihtoehdot tuntuivat hankalilta yleiseen käyttöön. Oulun läänissä hyödynnettiin kompassilinjoilla tehtyjä lumijälkilaskentoja 1970-luvun loppupuoliskolla tutkittaessa rämeiden ojituksen ja lannoituksen vaikutuksia riistaeläinten esiintymisrunsauteen. Ojitetussa maastossa lumijälkien laskenta oli kuitenkin hyvin hankalaa, joten usko menetelmän laajamittaiseen käyttöön ei vahvistunut. Lintukantojen runsautta selvitettiin alkuvaiheessa niin kutsuttujen riistatiedustelujen avulla.
• Metsästäjä 6 2015 55 Ilman metsästäjäkunnan työpanosta riistantutkimuksesta kirjoitettaisiin kovin pienin kirjaimin. Riistakolmioiden talvilaskennat aiheuttivat alkuvaiheissaan paljon pähkäilyä. M ar cu s W ik m an Kritiikistä pontta muutokseen Ajan myötä elokuisten reittiarviointien palautetietoihin alettiin vaatia enemmän tarkkuutta, paikallisuutta ja sovellettavuutta sekä kokonaisvaltaista parannusta. Riistantutkimus myönsi kritiikin oikeutuksen ja tiesi jo melko tarkalleen, miten ja miksi uudistusten tuli tapahtua. Aikaisempien kanalintuarviointien reitit olivat heikosti tiedossa, jos lainkaan. Myöskään havaintopaikkoja ei merkitty millään tavoin. 1980-luvun puolivälissä poikuearviointeja vastaan noussut kritiikki kiihtyi, ja monia reittisuorituksia jouduttiin jopa hylkäämään ohjeista poikkeavina. Tehtiin myös yrityksiä aikaistaa arvioinnit heinäkuulle, mutta siitäkin kehkeytyi ongelmia. Etenkin riistapäällikkökunta ajoi aktiivisesti arviointien tuntuvaa uudistamista ja monipuolistamista. Kuhmossa järjestetyssä riistapäällikkökokouksessa keskusteltiin reittiarviointien uudistamisesta. Heti kokouksen jälkeen Kainuun riistapäällikkö Jukka Keränen esitti tutkimuslaitoksen epäröivälle edustajalle, että metsästysseurat voitaisiin saada laskemaan yksiltä ja samoilta kompassilinjoilta kesällä kanalinnut ja talvella lumijäljet. Tähän löytyisi varmasti motivaatiota, kunhan asia esitettäisiin oikein metsästysseurojen edustajille. Sysäyksestä rohkaistuneena tutkimuslaitoksessa aloitettiin huolellinen tavoiteasettelu ja laadittiin riskianalyysi uudistuksen läpiviennistä. Riistaja kalataloudentutkimuslaitos neuvotteli Metsästäjäin Keskusjärjestön kanssa yhteistyötavoista ja vastuunjaosta. Kolmiot löysivät muotonsa ja tavoitteensa; kolmiomuoto valittiin vähentämään maamme maastokuvioiden luoteis–kaakkois-suuntautuneisuutta ja siten lisäämään maastotyyppien satunnaisuutta arviointilinjoilla. Kolmiot löysivät muotonsa ja tavoitteensa.
• Kolmen miehen laskentaryhmä. M ar cu s W ik m an lll Yhdessä Metsästäjäin Keskusjärjestön kanssa lähdettiin rakentamaan jotakin uutta ja isoa. Tarkoitus oli tehdä pysyviä, maastoon merkittyjä reittejä, joilla tehdyt riistaeläinhavainnot paikallistettaisiin mahdollisimman hyvin kartalle. Kesälaskennoissa käytettiin aikaisempaa kolmen laskijan haravointiketjua. Talvilaskennat kopioitiin neuvostoliittolaisen menetelmän mukaisiksi eli laskettiin kaikki kompassisuoraa linjaa ylittävät eläinten jäljet. Tarkoituksena oli saada jälkitiheys eli jälki-indeksi, ei lajien yksilötiheyksiä. Jälki ilmaisee, että eläin on ollut juuri tässä joko syömässä, piilossa tai siirtymässä paikasta toiseen, ja on siten tärkeä vihje sen elinympäristön käytöstä. Kolmioiden kanssa ei lähdetty soitellen sotahan. Satakunnan riistapäällikkö Matti Lehvilä, entinen lehtitoimittaja, ymmärsi hankkeen julkisuustarpeen ja halusi järjestää koeluonteiset kolmioarvioinnit omalla alueellaan. Vuonna 1987 Satakunnassa kierrettiin 16 kolmiota, ja niiden raportointi Metsästäjä-lehdessä aiheutti ketjureaktion. Vuonna 1988 vanhoja reittiarviointeja ja riistakolmioita tehtiin ”päällekkäin” vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Jo seuraavana vuonna kolmioita tehtiin yli 300, ja sitä seuraavana yli 850, mikä oli jo lähes pitkäaikaistavoitteen tasolla. Loppu onkin historiaa: parissa vuodessa kolmiomäärät saavuttivat tavoitetasot. Yhteistyö itänaapurin kanssa aloitettiin nopeasti. Sikäläiset muuttivat jälkimäärät lajikohtaisiksi lajitiheyksiksi niin kutsutun Formozovin kaavan avulla. Tämä edellyttää kuitenkin lajikohtaisten vuorokautisten jälkipituuksien selvittämistä alueittain ja vuosittain. Jälkipituuksien luotettava mittaaminen olisi kuitenkin vaatinut jopa paljon suuremman työn kuin itse jälkien laskenta linjoilta. Jälki-indeksin (jälkiä/vrk/10 km) käyttö on yksiselitteisempää kuin useita epävarmuustekijöitä sisältävä eläintiheysarvio. Tutkimustavoitteet olivat kunnianhimoiset: Ensimmäistä kertaa pyrittiin valtakunnallisella tasolla tutkimaan elinympäristövaatimuksia ja maisemaekologiaa. Metsäkanalintujen metsästykselle haluttiin tehdä saaliskiintiösuosituksia ja peto/saalis-suhteiden tutkimukseen toivottiin helpotusta petojen ja saaliseläinten tietojen tullessa samoilta kolmioilta. Toiveissa oli myös yhteisöekologisen tutkimuksen nousu esimerkiksi biodiversiteetti-indeksien muodossa. Kaikki nämä tavoitteet täyttyivät. Työtä riittää myös vastaisuudessa. Tulevina vuosina riistantutkimuksen olemassaolo on entistä riippuvaisempi yhteisten ponnistusten jatkumisesta ja henkilökohtaisten kontaktien ylläpitämisestä. Riistakolmioiden menestystarina Paleleeko? Osallistu Nevercoldin Facebookkilpailuun! Palkintoina 5 x 200 eurolla Nevercold-tuotteita! www.facebook.com/ nevercold nland Elektroninen ALASKA-lämpöliivi • 3-portainen lämpötilan säätö • toiminta-aika 2 – 5 h • tehokas 2200 mAh litiumioniakku • materiaali eece, väri musta • koot XS48 – XXL58 139,00 € 3 lämmityselementtiä www.nevercold.net Myynti: eräja kalastusliikkeet Kertakäyttöiset KÄDEN-, VARPAANJA KEHONLÄMMITTIMET 1,90 €
• Pienpetopyynti käynnistetään todenteolla. Aiemmin syksyllä pyynti on ollut riistanhoitopainotteista, nyt keskitytään turkisriistanpyyntiin. Hyödynnä arvokas luonnonturkis tarkoituksenmukaisesti; myynnin ohella siitä voi valmistaa tai valmistuttaa itselle vaikkapa turkisliivin. Talviruokintaa on jatkettava koko talvikauden ajan! Aloitettua ruokintaa ei saa keskeyttää niin kauan kuin lunta on maassa. Riistan tarkkailu ja riistalaskennat takaavat kestävän metsästyksen. Lumisena aikana on helppo seurata oman alueen riistaeläinkantoja ja tehdä niistä havaintoja. Viralliset riistakolmiolaskennat alkavat jo tammikuussa. Muista osallistua! 5, 5– 6 cm Ketun etukäpälä Metsästäjä 6 2015 57
• 58 Metsästäjä 5 2015 Uutismakasiini Kiitokset riistalaskijoille kuluneesta vuodesta lll Riistakolmioita laskettiin kesällä ennätysmäärä, huikeat 1011 kappaletta. Laskentatuloksista noin 80 prosenttia palautettiin oma kolmiokohtainen raportti. Metsästäjärekisterin uudet yhteystiedot lll Uusi postiosoite on: Suomen riistakeskus Pohjois-Savon toimialueella ilmoitetaan haettavaksi RIISTASUUNNITTELIJAN toimi. Toimialueeseen kuuluu Pohjois-Savon maakunta, pois lukien Kangaslammen riistanhoitoyhdistyksen alue. Alueella toimii 24 riistanhoitoyhdistystä. Riistasuunnittelijan tehtävään kuuluu riistatalouden suunnitteluja neuvontatehtäviä, riistanhoitoyhdistysten tukemistehtäviä, sidosryhmäyhteistyötä, osallistumista valtakunnallisiin tehtäviin ja erikseen määrättyjen julkisten hallintotehtävien hoitamista. Toimen sijoituspaikkana on Suomen riistakeskuksen aluetoimisto Kuopiossa. Tehtävän hoitaminen edellyttää: l alalle soveltuvaa ammattikorkeakoulutai korkeakoulututkintoa l riistatalouden ja metsästyksen tuntemusta l suomen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä ruotsin kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa l englannin kielen taitoa l neuvottelutaitoa ja yhteistyöja vuorovaikutuskykyä l valmiutta joustaviin työaikoihin ja liikkumiseen toimialueella, tarvittaessa työmatkoja myös muualla Suomessa l valmiutta kehittää riistataloutta osana Suomen riistakeskuksen prosessiorganisaatiota Toimen palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja toimi on otettava vastaan sopimuksen mukaan tai viimeistään 1.4.2016. Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 14.12.2015 klo 16.00 mennessä ensisijaisesti sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.? tai toissijaisesti postitse osoitteeseen: Suomen riistakeskus, Kirjaamo, Sompiontie 1, 00730 Helsinki. Kuoreen merkintä: Riistasuunnittelijan toimi, Pohjois-Savo. Lisätietoja antavat: julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen, p. 029 431 2104, sauli.harkonen@riista.? ja riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, p. 029 431 2105, jarkko.nurmi@riista.? Uusi toiminnanohjaaja lll Oulu Pudasjärven rhy: Jäsenpalvelutuotteita metsästäjille Pyyntilaitevalikoima 2015: (5 kpl ltk) Oy Eräkontti Ab
• Metsästäjä 5 2015 59 Tilaa metsästäjän kalenterit! lll rauhoitusmääräykset sekä muista eräasioista. Muista myös Riis heinen kalenteri kotiin, toimistoon tai metsäs Tilaa kalenterit . Ilvespentueita lasketaan lll Anna palautetta toiminnastamme! lll toiminnastamme. Osallistu osoitteessa my.surveypal.com/metsastajakysely2015 TILAA JOULULAHJAKSI TUOTTEITAMME! osoitteessa sähköposti saapuneet tilaukset R ETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta
• 60 Metsästäjä 5 2015 Uutismakasiini Rusakkoja jänisnäytteitä lll www2. lll nousussa – samoin kuin susikeskustelun kiihkeys. Esillä suomalaista metsästysasevalmistusta lll Kiitos kuvakisaan osallistuneille! lll Näyttely sudesta Mikä kanalintu olet? Testaa osoittees sa www.riista metsa.fi
• Metsästäjä 5 2015 61 ERÄILMOITUKSET HUOM! korkeintaan kymmenen rivin mittaisia 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien Huom! MYYDÄÄN: Rehuhernettä suursäkkeihin pakattuina. ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ: Marko Väkiparta, Pori Kaikki alan työt. Kaikki alan työt. Marko Väkiparta.Pori. TYÖSUORITUKSIA: OSTETAAN: METSÄSTYSTÄ: JÄRJESTÖT JA YHDISTYKSET: KOIRIA: VUOKRALLE TARJOTAAN: Nahkasaapas, vuorittomia tai teddyvuorilla, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla Hinta 67€ koot 37-48, sama saapas myös 1/2 pitkällä varrella, saappaita myös kumiterällä. Korkealaatuinen. vahvarakenteinen, Boots, tylppäkärkinen, musta. Hinta 73€ koot 37-46 Maihari, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla, varren suussa lumilukko, kiinteä iltti, sisäreunassa vetoketju. Hinta 72€ koot 37-48 Saapas, "custom" tyylinen, vahva vettähylkivä nahka, pitävä pohja, kestävällä tekstiilivuorilla. Hinta 69€ koot 36-48
• 62 Metsästäjä 5 2015 Áigeguovdilis ságat sámegillii O??ajagimánus 2015 nannejuvvui beaiváduvvon gumpenáli dikšunplána. Okta hui vurdojuvvon doaibma das lei, go dikšunplánii lei ?állojuvvon guovtti jagi iskkadallanbadji das, ahte gumpebivddu sáhttá álggahit náli dikšuma dihte. lll Suoma fuo??oguovddážii bohte 18 ohcamuša, main ohce oktiibuot 48 sierralobi meahcástit gumppe náli dikšuma dihte. Sierralobit ledje 27 gumpereviira ala. Eanaja meahccedoalloministeriija ásahusa mielde lei vejolaš mie?ihit sierralobiid eanemustá 29 gumppe goddimii. Suoma fuo??oguovddáš mie?ihii sierralobiid oktiibuot 24 gumppe meahcásteapmái. Sierralobiin godde 17 gumppe. Vaikko Suomas dohkkehit viidát gumppe meahcásteami náli dikšuma dihte, de liikkáge buot Suoma fuo??oguovddáža mie?ihan lobiin váidaledje guovlodási hálddahusrivttiide. Váidalusaid vuo?ul Turku ja Häme hálddahusrievttit ásahedje doibmiibidjangildosa, ja nu mie?ihuvvon sierralobiin dušše 19 báhce atnui. Doibmiibidjangildosat leat o??a áššit, mat eai ovdal leat dihtton stuorra spiriid guoski sierralohpeáššiin. Eurohpá uniovnna luonddudirektiiva addá vejolašvuo?a stuorra spiriid meahcásteapmái náli dikšuma dihte, jus fuo??ošládjii lea dahkkojuvvon dikšunplána, ja jus bivdu ii eastte gáhttema, ja jus ii gávdno eará duhtadahtti ?oavddus áššis. Suomas meahcásteapmi náli dikšuma dihte lea dán rádjái guoskan albasa ja guovžža. Dat leage geahpedan daid šlájaid dagahan kon ivttaid ja addán daidda stuorra spiriide fuo??oárvvu. Máhcahaga vuo?ul leat adnán gumppe meahcásteami náli dikšuma dihte earenoamáš dárbbašlažžan, mii addá vuo?u eará doaimmaide gumpenáli dikšumis. Easkka nuppi iskkadallanjagi ma??á sáhttá oaidnit, báhcágo gumppe meahcásteapmi náli dikšuma dihte gumpenáli dikšunplánii. Váidalusain álgán juridihkalaš proseassa, mii lea ain gaskan, buktá dasa lassin vel iežas beliid áššái. SAULI HÄRKÖNEN , Suoma fuo??oguovddáš Vuosttas jahki, go gumppe oažžu bivdit náli dikšuma dihte N ik o Pe ko n en
• Metsästäjä 5 2015 63 SAULI LAAKSONEN Suddje beatnagat dávddain ja parasihtain – rávvagat bivdobeatnaga dearvvasvuo?adikšumii Beatnaga geavaheapmi meahcásteamis lea oassin suopmelaš bivdokultuvrra. Vai bivdoskibir liv??ii bivddus nu buorre ortnegis go vejolaš, galgá dan dearvvasvuo?as fuolahit. Dearvvas bivdobeana dorvvasta bivddus maiddái buorre bivdohygieniija. lll l Beana sáhttá leat dat, mas ellet dahje mii sirdá má?ggaid fuo??oelliid buohcuvuo?aid ja parasihtaid eará beatnagiidda, fuo??uide ja muhtimin maiddái olbmuide. Dan dihte beatnaga ii oa??o diktit gáskit goddojuvvon sálašealli. Njoammunvára easttadeami dihte beatnaga boahkuheamit galget leat maid ortnegis. Bivdobeatnagat sáhttet oažžut rabiesdávdda olu álkibut go eará beatnagat. Beatnagiid canine distemper -virus (sg. penikkatauti) dahje parvovirus sáhttet njoammut luonddu elliin beatnagii ja nuppe beliid maid. Beatnaga njálmmis dahje ?oliin sáhttet eallit maid eará dávddaid dagaheaddji bakteriijat. Beana sáhttá leat ožžon daid fuo??us dahje njuovvanbázahusain. Parasihtaid ja varranjammiid easttadeapmi Bivdobaji álggus ja loahpas lea dárbu bivdobeatnaga jeavddalaš dálkkodeapmái sisparasihtaid vuostá. Parasihtadálkasat galget bastit duolbamá?uide, earenoamážit ekinokokkiparasihtaide. Trikiina-parasihtta sáhttá njoammut beatnagiidda ja olbmuide, jus borrá dárkkiskeahtes njuoska bierggu dakkár eallis, masa trikiina sáhttá álkit njoammut. Dákkár dávddaid dagaheddjiid leavvama sáhttá easttadit buoremusat buriin bivdohygieniain: Fuo??obierggu dahje njuovvanbázahusaid MIRJA RANTALA , Suoma fuo??oguovddáš KIRI-kampánja movttiidahttá fuo??ovuvddiiddikšumii ii galgga addit beatnagii, jus ii leat gie?ahallan daid. Báhkadeapmi 70 celsiusgrá??ii lea sihkkaris goansta. Maiddái bierggu jiek?udeapmi moatti jándorii jávkada eanaš duolbamá?uid ja álgoelliid njoammu hámiid. Goittotge muhtin trikiinašlájat sáhttet gierdat jiek?udeami maid. Niranasat ja varranjammi divrrit leat dábála??at bivdobaji álggus, ja beatnaga galgáge suddjet varranjámmi divrriin. Divrrit sáhttet oainnat leat isiteallin dávddaide, maidda beatnagat sáhttet buohccát. Energiija ja fámuid ?oaggin Bivdobeatnaga borramuš galgá leat alladásat, deahtis ja dakkár, mii suddá bures. Das galgá leat maid doarvái ollu energiija, vai beatnaga fámut máhccet guhkes beivviid ma??á. Beatnaga doallan govttolaš ortnegis birra jagi lea dehálaš, iige vuoi??asteami mearkkašumi bivddu áigge sáhte goassige deattuhit menddo ollu. Fuo??u gie?ahallamis báhcán bázahusaid addimis galgá leat dárkil. Dávjá dušše unna herskobihtát leat doarvái, daid vehkiin beatnagis bissu bivdomokta. Beatnagii dárkkuhuvvon biergguid galgá jiek?udit ja seailluhit seamma láhkai go olbmo biepmuge. Báh?ima dihte varrasuvvan biergobihtáid, maid lea gártan ?uohppat eret, ja maid sisorgánaid, mat leat lahka báh?in hávi, ii galgga addit beatnagii dan dihte go dat sáhttet sisttisdoallat laju. Jus addá dávttiid, de gánniha millosamosit addit nana a?adávttiid. Kipinä riistametsänhoitoon -kampánja (KIRI) boktá vuovdeoamasteddjiid ja vuovdedoaluámmátolbmuid jurddašit vuvddiid dikšuma ollislaš proseassan luonddu, fuo??uid ja muoraid vuovdima buorrin. Suoma fuo??oguovddáš ollašuhttá kampánja ovttas Suoma Metsäsäätiö -foanddain, ja KIRI oidno golggot-skábmamánus vuovdesuorggi blá?iin, sosiála medias ja Metsämessut-dáhpáhusas. lll Golggotmánus 2015 johtui vuolgán KIRI-kampánja movttiidahttá oahpásmuvvat fuo??ovuvddiid dikšuma rávvagiidda. Dat maid lasiha die?u vuovdedoalu metodain, mat váldet vuhtii earenoamážit eanalottiid. Fuo??ovuvddiid dikšunrávvagat dahket ekonomiijavuvddiid gie?ahallama eanet má?ggabealágin. Geavadat váldet vuhtii eanaoamasteaddji, eaige dat eastte muorrabuvttadeami, eaige dagat vuovdeeaiggádiidda lassegoluid. Ášši lea baicce nuppe beliid, muorrabuvttadeapmi, mii ii váikkut ?uv??á gihkamii, sáhttá boahtte áiggis leat suopmelaš vuovdedoalu buoremus vuovdalangoansta. Ulbmilin lea oažžut fuo??ovuvddiid dikšuma oassin vuovdedoalu. Fuo??ovuovdi buvttada eanalottiid lassin muora, murjjiid ja molsašuddi duovdagiid. Vuvddiid sierra geavahanvugiid ovttasbargu doarju vuovdeeaiggádiid ulbmiliid ja árvvuid. Eanalottit leat ekonomiijavuvddiid šlájat, mat gáibidit eallinbirrasis biepmu ja suoji. Eanalottit birgejit buoremusat má?ggahámát seahkalasvuovddis, gos muoraid mearri ja sturrodat variere. Sarrit lea eanalottiid dehálamos biepmošaddu, man birgema ovddidit dalle, go vuoruhit vuvddiid lunddolaš o?asmahttinmetodaid ja ?ullet vuvddiid áiggil hárvvibun. Lottiide báhcet suodjásis báikkit, go vuovdebargguin eai njeaidde vuvddiid menddo rahpasin ja vel go sestet muhtin miestagiid ja muoraid fuo??uid váras. KIRI-kampánjas lea mielde Suoma Metsäsäätiö -foanda. Dat lea vuovdeeaiggádiid, vuovdeindustriija ja eará vuovdedoalus dietnasa oažžuid gulahallama ruhtadeaddji. Dat ovddida vuovdedoalu dohkkeheami ja dorvvasta vuovdedoalu doaibmaeavttuid maiddái boahtte áiggis. Fuo??ovuvddiid dikšunrávvagat leat ráhkaduvvon ovttasrá?iid vuovdedoalu ámmátla??aiguin. Rávvagat ja kampánja siiddut leat ?ujuhusas www.riistametsa. Sa ul i la ak so n en