• KETTUJAHDISSA POSIOLLA ANNA PALAUTETTA. VASTAA METSÄSTÄJÄ­ KYSELYYN! SUDEN KANNAN­HOIDOLLINEN METSÄSTYS RAUTAKARHUIHIN VAHVA KANNANOTTO ÄÄNENVAIMENNIN METSÄSTYSKÄYTTÖÖN LATVALINNUSTUS VINKIT ENSIKERTALAISELLE 6/2021 Lehti yli 300 000 metsästäjälle
• 24 Ilveskannan hoitosuunnitelma vahvistettiin 48 Lyijyttömät luodit – mitä kannattaa huomioida? 14 Fanny ja Viljami, 2000-luvun metsästävä pari. Metsästäjä-lehden juhlavuoden artikkelisarjan päätösosa. 35 Laaja tietopaketti Helmi-hankkeesta METSÄSTYS 10 Latvalinnustusvinkit ensikertalaiselle 14 Fanny ja Viljami, 2000-luvun metsästävä pari 24 Ilveskannan hoitosuunnitelma vahvistettiin 26 Koiran kanssa: ajokoirat 32 Iltalennolla – huippuampuja Eetu Kallioinen 43 Erätarkastajan matkassa 44 Maanomistajien kokemukset suurennuslasin alla 46 Varusteet: Äänenvaimentimen valinta 48 Varusteet: Lyijyttömät luodit – mitä kannattaa huomioida? 52 Kettujahdissa Posion puolessa 58 Priimaa riistalihaa, osa 1 60 Reseptit a la Kati Pohja 66 Seurat hyötyvät peurahavainnoista RIISTA 30 Tavin iän määrittäminen 34 Helmi-hanke – 8 sivuinen tietopaketti 68 Tunnhamn toipuu – pilkkasiivetkin palasivat 70 Ahvenanmaa taistelee haahkan vuoksi AJANKOHTAISET 5 Uutisia 9 MMM tiedottaa: Asetus suden kannanhoidollisesta metsästyksestä lähti lausunnoille 18 Nuorten toimitus 56 VRN otti kantaa rautakarhuihin 73 Eräilmoitukset 74 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 4 Vieraskynä 6 Varapuheenjohtajalta 63 Ministeriön kuulumisia TUTKITTUA 64 Susikannan suotuisan suojelutason viitearvon määrittely LAIT &LUVAT 62 Muista saalisilmoitus 63 Ilveksen metsästykseen käytettävän koiran koulutus 2 Metsästäjä 6/2021 Sisältö
• 9 Asetus suden kannanhoidollisesta metsästyksestä lähti lausunnoille 10 Latvalinnustusvinkit ensikertalaiselle Parantuneet etätaitomme myös luovat uusia mahdollisuuksia. Metsästäjien korona-exit L ähes parin vuoden jälkeen riistaväki on muun yhteiskunnan mukana palaamassa takaisin arkeen. Olemme rokotusten myötä oppimassa elämään koronan kanssa. Aivan samanlaista arki ei tule olemaan kuin ennen koronaa. Aikaa on kulunut melkoisesti ja olemme joutuneet sopeuttamaan toimintaamme. Olemme sikäli olleet hyvässä asemassa, että suuri osa harrastuksestamme on voinut jatkua. Toki kanssakäyminen ja yhteisöllisyys on kärsinyt, mutta metsä ei ole ollut suljettuna, vaan sinne on päässyt vanhaan malliin kokoontumisrajoitukset huomioiden. Suurin muutos onkin ollut keskinäisessä kanssakäymisessämme. On kulunut lähes kaksi vuotta siitä, kun olemme viimeksi pystyneet hoitamaan asioita nokakkain. Se on ollut iso puute ja monia asioita on jäänyt odottamaan ”seuraavaa tapaamista”. Etäyhteydet ovat onneksi mahdollistaneet perustoiminnan ylläpitämisen. Iso kiitos kuuluu teille kaikille, jotka olette opetelleet ja ideoineet uusia toimintatapoja. Näin asiat on saatu myös poikkeusoloissa kulkemaan. Parantuneet etätaitomme myös luovat uusia mahdollisuuksia. Kiinnostus metsästystä kohtaan on säilynyt vahvana ja tehtävänämme on säilyttää se myös uusissa normaalioloissa. Kaikki eivät ehkä halua asua ruuhka-Suomessa ja koronan myötä opeteltu monipaikkaisuus, etätyö sekä maallemuutto saattavat tarjota uusia käsipareja niin jahtiin kuin riistanhoitotöihinkin. Etätoiminta ei tietenkään ole samanlaista kuin asiointi kasvokkain ja monet kaipaavatkin tuttua yhdessä tekemistä. On selvää, että tarvitsemme sitä enemmän kuin poikkeusoloissa oli mahdollista. Ehkäpä meidän pitää säilyttää korona-ajan kokemuksista ne toimivimmat, samalla tavoin kuin sitä edeltävästä ajasta. Toimimattomat tavat voisimme molemmista yrittää jättää menneisyyteen. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, sitä ei vielä tiedä kukaan. Tulevaisuus rakennetaan yhdessä. JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirj itus 3 Metsästäjä 6/2021
• L entiiran piirakkapuodissa käy iloinen puheensorina. Ihmisiä on jonoksi asti ja kahvilan herkut maistuvat niin kyläläisille, mökkiläisille, rajavartijoille kuin metsästäjille. On hirven metsästyksen aloituspäivä. Meidän perheemme on suuntamassa lintumetsälle valtion maille. Mukana on metsästysaseiden lisäksi eväsreppu ja sienikori sekä sanko karpaloita varten. Kyseinen päivä kuvastaa hyvin arkea kotikaupungissani Kuhmossa, jossa metsästys ei ole harvojen harrastus. Meillä kuhmolaisilla, kuten muillakin metsästyslain 8§:n mukaisissa kunnissa asuvilla on oikeus metsästää valtion mailla. Näillä alueilla asuu 58 000 metsästäjää, eli meitä on nopeasti laskettuna noin 20 prosenttia asukkaista. Metsästys on täällä usein koko perheen harrastus, johon liittyvät koirat, marjastus ja sienestys, muu luonnossa liikkuminen sekä aktiivinen riistanhoitotyö. Paikallisilla on pääsäätöisesti oikeus metsästää myös alueen kansallispuistoissa ja suojelualueilla. Metsästys ei kuitenkaan ole pelkästään meidän perukkalaisten harrastus, sillä monen metsästäjän kotipaikkakunta on maakuntakeskus. Oulussa metsästäjiä on määrällisesti eniten eli noin 15 000. Pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa metsästäjiä asuu yli 20 000. Luontokohteiden suosio on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Kansallispuistojen kävijämäärä on kaksikertaistunut vuoteen 2010 verrattuna ja luontoinnostus näkyy myös valtion metsästysalueilla. Metsähallituksen Eräpalvelut tiedotti syyskuussa, että metsäkanalinnustuskaudelle oli hankittu Metsähallitukselta yli 100 000 vuorokausilupaa, mikä on 10 prosenttia enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Suosituilla Ylä-Lapin alueilla luvat loppuivat nopeasti, sillä kysyntä kasvoi, vaikka kiintiöt olivat viime vuoden tasoa. Metsähallituksen alueet takaavat metsästysmahdollisuuden niille, joilla ei mahdollisuutta metsästää esimerkiksi seuran alueella. Tällä hetkellä kysyntä jakautuu epätasaisesti, joten Metsähallitus voisi tulevaisuudessa kokeilla yhteistyötä paikallisten eräpalveluyrittäjien kanssa. Yrittäjien kautta saatavat varmat luvat voisivat tasapainottaa metsästyksen jakautumista valtion mailla ja helpottaa metsästysreissun suunnittelua. Toinen viime aikojen keskustelunaihe on ollut turvallisuus. Metsästäjä vastaa aina metsästyksen turvallisuudesta. Metsästäjällä on hyvä olla riittävä tieto alueista, joilla muita luonnossa liikkujia on erityisen paljon ja käynnissä olevasta seuruejahdista voi itse tiedottaa tienvarsikyltillä. On myös tärkeää, että Metsähallitus lisää avointa viestintää metsästyksestä, jotta metsästys ei tule yllätyksenä retkeilijöille. Värikkäät vaatteet lisäävät turvallisuutta. Itse käytän metsästyskauden alettua kirkkaan oranssia päähinettä ja myös lasten vaatettaminen kirkkailla vaatteilla metsässä liikkuessa on tärkeää, oltiinpa sitten patikoimassa tai metsästysretkellä. Haluan myös korostaa aseen turvallista käyttöä ja hallintaa. Eniten valitettavia onnettomuuksia tapahtuu metsästäjien kesken tai itselle. Kannustan kaikkia metsästäjiä panostamaan aseen käsittelyn opetteluun ohjatusti. Myös saaliin kunnioittava käsittely ja metsästyksen eettisten pelisääntöjen noudattaminen kuuluvat suomalaiseen metsästyskulttuuriin. Tätä on syytä vaalia ja jokaisen kantaa vastuuta siitä, että metsästyksen hyväksyttävyys säilyy korkeana. TYTTI MÄÄTTÄ Kirjoittaja on aktiivinen erästelijä, Kuhmon kaupungin johtaja sekä Metsähallituksen alueellisen neuvottelu­ kunnan puheenjohtaja Kainuun ja Pohjois­ Pohjanmaan alueella. Pidetään metsästys­ harrastuksen hyväksyttävyys korkealla 4 Metsästäjä 6/2021 Vi raskynä
• pitää etäällä tarhoissa olevista linnuista ja niiden ruokinnassa sekä hoidossa tulisi olla eri varusteet kuin tarhattujen lintujen hoidossa. Tarhoissa käytäessä tulisi käyttää esimerkiksi kertakäyttöisiä saapassuojia ja suojahaalaria, jotka puetaan päälle vasta tarhaan siirryttäessä. Mikäli tarhatuilla tai luontoon lasketuilla linnuilla havaitaan lintuinfluenssaan sopivia oireita, tulee niistä ilmoittaa välittömästi kunnaneläinlääkärille. Suomen riistakeskus muistuttaa lisäksi, että esimerkiksi istutettujen fasaanien pyydystäminen takaisin tarhaan on luvanvaraista myös metsästysaikana, jos pyynnissä käytetään kiellettyä pyyntimenetelmää kuten loukkua tai muuta vastaavaa pyyntivälinettä. Muuksi vastaavaksi pyyntivälineeksi luetaan myös tarha silloin kun maastossa olevia lintuja esimerkiksi houkutellaan sinne ja ovet suljetaan. Janakkalassa ja Salossa havaittiin suuret taudinpurkaukset korkeapatogeenista lintuinfluenssaa (H5N1) luontoon vapautetuilla fasaaneilla syys-lokakuussa. R uokavirasto perusti alueille tartuntavyöhykkeet, jotka kumotaan, kun taudinpurkaus ei enää aiheuta vaaraa ihmisten hoidossa oleville linnuille. Mikäli muualla todetaan uusia taudinpurkauksia, voi Ruokavirasto perustaa vyöhykkeitä uusille alueille. Tartuntavyöhykkeillä on kiellettyä ottaa luonnosta riistalintuja tarhaan ja toisaalta päästää niitä tarhoista vapauteen. Kaikkien lintujen metsästys tartuntavyöhykkeellä on kielletty ilman aluehallintoviraston lupaa taudin hillitsemiseksi toteutettavalle metsästykselle. Ruokaviraston päätöksiin sisältyy lukuisia muitakin kieltoja sekä toimenpiteitä. Voimassa olevat päätökset ja ajankohtaiset tartuntavyöhykekartat löytyvät ruokaviraston sivuilta www.ruokavirasto.fi Ohjeita tarhaajille Riistanhoidollisesta tarhauksesta on ilmoitettava aluehallintovirastolle. Ilmoituksen yhteydessä rekisteröidään tarhaukseen käytettävät pitopaikat. Vaihtoehtoisesti ilmoituksen voi tehdä itse Eläintenpitäjäja pitopaikkarekisterin sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa https://epr.ruokavirasto.fi. Tarhaajien on nyt syytä toimia huolellisesti, jotta luonnonvaraisista linnuista ei siirtyisi tartuntaa tarhattuihin lintuihin. Ulkotarhoissa tulee varmistaa, että aitaus estää kosketuksen ulkopuolisiin lintuihin. Istutettujen lintujen ruokintapaikat tulee LINTUINFLUESSAN VUOKSI PERUSTETTU SYKSYLLÄ TARTUNTAVYÖHYKKEITÄ Kaikkien lintujen metsästys tartuntavyöhykkeellä on kielletty ilman aluehallintoviraston lupaa. JA AK KO VÄ H ÄM ÄK I 5 Metsästäjä 6/2021 Uutis t
• ERKKI HUHTA Varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Valittajien ja ”diskuteeraajien” maa S uomeen on perustettu ympäri maata yhdistyksiä, jotka tehtailevat valituksia metsästykseen liittyvistä lupapäätöksistä. Yhdistyksen tulkitsemiseen alueelliseksi toimijaksi näyttää riittävän sen perustettaessa ilmoitettu kotipaikka, joten se voi olla paikallinen toimija, vaikka valittajat eivät olisi koskaan alueella edes käyneet. Valkohäntäpeuran tihentymäalueelle myönnettiin poikkeuslupa, joka sallii keinovalon ja yötähtäimen käyttämisen peurojen metsästyksen tehostamiseksi. Pitihän siitäkin jonkun valittaa. Onkohan Suomessa liiankin helppo valittaa? Kun valittaja häviää, siitä peritään oikeudenkäyntimaksua hallinto-oikeudessa vain 260 euroa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa vain 510 euroa. Valittaja ei joudu maksamaan aiheuttamistaan haitoista ja kustannuksista mitään muita korvauksia, koska luonnonsuojeluun liittyvissä asioissa valittaja on asetettu Århusin sopimuksella erityisasemaan. Muussa oikeuskäytännössä valittaja voi joutua isoihinkin korvauksiin. Kun asuu Suomen ja Ruotsin rajalla, tulee pakosta vertailleeksi päätöksiä eri puolilla rajaa. Ruotsin eduskunta on määritellyt suotuisaksi suojelutasoksi 300 sutta ja tämän pohjalta sallitaan tulevana talvena jo toista kertaa suden kannanhoidollinen metsästys. Suomessa mietitään kaksi vuotta, mikä voisi olla sopiva esitys päättäjille suotuisasta suojelutasosta. Nyt sellainen esitys näyttäisi vihdoin olevan liikkeellä. Ruotsin uusi metsästysasetus sallii niin sanotun suojametsästyksen viljelyksiltä. Siinä korjaamattomalta pellolta voi ampua yhden yksilön parvesta, jossa on enemmän kuin viisi lintua. Suojametsästyksen piiriin kuuluvat laulujoutsen, kurki, valkoposkihanhi, kanadanhanhi, metsähanhi ja merihanhi. Merimetsolle on omat ehdot vastaavan suojametsästyksen sallimiseksi. Miten on Suomessa? On aina sanottu, ettei Ruotsissa saada päätöksiä aikaan, vaan siellä ”diskuteerataan”. Onko kulttuuri muuttunut nyt niin, että Ruotsissa tehdään päätöksiä ja Suomessa on ryhdytty ”diskuteeraamaan”? Jousen tehoa metsästysaseena tutkitaan Maaja metsätalousministeriön rahoittama Suomen Jousimetsästäjäin Liiton seurantatutkimus tutkii jousen tehoa metsästysaseena. Jousta verrataan kivääriin analysoimalla valkohäntäpeuran metsästystilanteista kerättyä saalistietoa ja verinäytteitä vähintään 100 jousella metsästetyn ja 100 kiväärillä metsästetyn valkohäntäpeuran osalta. Kerätyn tiedon käsittelystä, analysoinnista ja tutkimuksen laatimisesta sekä tutkimusraportin kirjoittamisesta vastaa ELL Mikaela Sauvala. Tutkimuksen tiedonkeruu päättyy 15.2.2022. Tutkimuksen väliraportti löytyy: www.jousimetsastys.fi/wp/2021/08/25/valiraportti-jousimetsastyksen-seurantatutkimuksesta Lisätietoa: www.jousimetsastys.fi/wp/2021/08/20/mika-jousimetsastyksen-seurantatutkimus ETSINTÄKUULUTUS! Ilvesturkiksia prinsessalle Juuri näihin aikoihin marraskuussa, 459 vuotta sitten, Suomen pimeillä rannikkoteillä nähtiin jotakin erikoista. Puolan prinsessa Katariina Jagellonica teki hoviseurueensa kanssa hidasta matkaa kohti uutta kotiaan Turun linnaa. Prinsessan matkasta on tulossa ensi syksynä näyttely Turun linnaan. Kävijät pääsevät tutustumaan kauan aikaa sitten eläneen oikean prinsessan arkeen ja elämänvaiheisiin. Kohderyhmänä ovat 6–10-vuotiaat lapset ja heidän perheensä. Yksi näyttelyn kohokohdista on tutkimukseen perustuva pukurekonstruktio hienommasta arkiasusta, jossa Katariina olisi voinut matkustaa. Talviseen taipaleeseen oli varustauduttu lämpimästi monin vaatekerroksin. Prinsessan puvun kankaat on hankittu, mutta joukosta puuttuu vielä komea ja lämpöinen ilvesvuori. Lähde mukaan prinsessan matkaan ja ota yhteyttä, mikäli haluaisit lahjoittaa tai myydä pukuprojektiin kaivattua ilvesturkista. Päivi Lönnberg, Näyttelykuraattori Museopalvelut, Turun kaupunki Puh. 040 170 6742, paivi.lonnberg@turku.fi Kaadetuista valko­ häntäpeuroista otetaan verinäytteet muun muassa stressi­ hormonitasojen analysoimiseksi. K lumni Metsästäjä 6/2021 6
• @aifosonia Aino-Sofia Orjasniemi teki syksyn ensimmäisen metsästysreissunsa Lapin erämaahan. Öitä kairassa oli jo useita takana: ”Viimeisen lupapäivän päätteeksi etsittiin vaaralta pomppulintuja. Vaivaiskoivikon reunasta lähti koppeloita, vaan ne jäivät jatkamaan lentoaan. Vaaran toiselta laidalta pölähti sitten riekkopoikue. Kauneimman ruskan keskelle tehtiin tulet ja paisteltiin täkät halsterissa. Se oli reissun ainut eräksi päätynyt lintu ja veti hiljaiseksi. Arvostus oli läsnä ihan eri tavalla, kun itsekin eleli ne päivät samoilla mailla.” AJANKOHTAISTA Metsästäjä: ? Kirjaa kaikki saaliisi ja havaintosi välittömästi omaan riistalokiisi; näin hoidat mahdolliset lakisääteiset velvoitteet ja ilmoitukset seurallesi/ seurueellesi/luvansaajalle automaattisesti ? Varmista, että maastosovelluksen viimeisin versio on päivitetty puhelimeesi Metsästyksen johtaja ja luvansaaja: ? Hirvieläinten metsästyksen päättäminen: ensin kaikki lupaosakkaat päättävät metsästyksen omalta osaltaan, vasta sitten luvansaaja sulkee luvan ja maksaa kaatomaksut Toiminnanohjaaja: ? Ampumakokeet ovat muokattavissa vuoden loppuun asti ? Tarkista ja täydennä toimintatiedot ja valmistele toimintakertomus vuosikokousta varten ? Vuosikokouspäivämäärä rhy:n tapahtumatietoihin Poikkeusluvat: ? Muista saalisilmoitus vuoden vaihteen jälkeen päättämällä luvalla metsästys Oma riista -palvelussa Oma riista -helpdesk auttaa tarvittaessa arkisin 12:00 – 16:00 p. 029 431 111 tai oma@riista.fi VI LL E M ÄK IL Ä / TM K ANNA PALAUTETTA TOIMINNASTAMME! Vastaa metsästäjäkyselyyn: https://q.surveypal.com/ Metsastajakysely-2021 7 Metsästäjä 6/2021 Jos haluat kuvasi tähän, käytä IG-tägiä #metsästäjälehti. Poimimme joka lehteen yhden kuvan ja otamme kuvaajaan yhteyttä tarinan jakamiseksi. Kuvan julkaisusta maksetaan 50 euron palkkio. Uutis t SOMESTA POIMITTUA
• Joulu lähestyy Lahjaideat Suomen riistakeskuksen verkkokaupasta kauppa.riista.fi Supikoiran pintapyynnin pelisäännöt Pintapyynti on erittäin tehokasta, arvokasta ja kannatettavaa luonnonsuojelutyötä. Kausi on parhaimmillaan ja toivomme lajin pariin lisää innokkaita harrastajia ja koiria! Pintapyynnin yleinen hyväksyttävyys varmistuu noudattamalla pelisääntöjä: ? Laki sallii nykyisin keinovalon, infrapunatähtäimien ja lämpökameroiden käytön supikoiran pyynnissä. Ajoneuvon käyttöä, ampuma-aseiden kuljetusta, sekä 150 metrin lakirajaa asuinrakennuksiin koskevat samat metsästysasetuksen sisällöt kuin aiemminkin. ? Kysy tarvittavat luvat etukäteen alueen metsästysoikeuksien haltijoilta, tienhaltijoilta ja tiedota lähiasukkaita. Yöaikaan tapahtuva autoilu, valaisimien kirkkaat valokeilat, koirien haukkuminen sekä lopetuslaukaukset voivat herättää turhaa huolta paikallisissa ihmisissä, mikäli heille ei kerrota mistä on kyse. ? Mikäli vahingossa rikotaan vaikkapa kelirikkoista tietä, ajaudutaan ajamaan pihojen läpi tai ammutaan asuinrakennusten lähistöillä, selvitetään tilanne tarvittaessa heti seuraavana päivänä avoimesti ja kohteliaasti viestien. Yleensä toimintaan suhtaudutaan oikein hyvin, kun tiedetään miksi tätä raskasta työtä tehdään. ? Vieraspeto.fi voit ladata pintapyyntitoiminnasta kertovan infolappusen. Sen voit jättää yhteystietoinesi auton tuulilasiin jahdin aikana, sekä tarvittaessa antaa myös lähistön asukkaille. LINTUINFLUENSSA THL:n ohjeet linnustajille Lintuinfluenssaa on todettu eri puolella Suomea. Vaikka sen riski tarttua ihmisiin on hyvin pieni, kannattaa varovaisuutta noudattaa. Saalislintuja käsiteltäessä on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota hyvään käsihygieniaan. Itsestään kuolleiden tai sairaiden lintujen koskettelemista on syytä välttää. Kädet on pestävä vedellä ja saippualla, tarvittaessa voi käyttää alkoholipitoista käsihuuhdetta. Lintuinfluenssavirukset tarttuvat huonosti ihmiseen ja tartunta vaatii yleensä läheisen kontaktin sairastuneeseen lintuun tai sen eritteisiin. Oireet ihmisillä vaihtelevat lievistä vakaviin. Useimmiten niitä ovat hengitystieinfektion oireet (hengenahdistus, yskä) tai/ja silmän sidekalvontulehdus, mutta myös mahasuolikanavan oireet. Jos selvän lintukontaktin jälkeen ilmaantuisi oireita, tulee lintuinfluenssaepäily tunnistaa. THL:n ohje kokonaisuudessaan löytyy sivustolta www.thl.fi. Pyynnistä tiedotta­ minen on tärkeää. 8 Metsästäjä 6/2021 Uutis t
• V uoden 2019 susikannan hoitosuunnitelmassa suden kannanhoidollinen metsästys oli yksi monesta toimenpiteestä, jolla susikonfliktia pyritään hallitsemaan. Ministeriöllä ei ollut edellytyksiä sallia metsästystä aiemmin, sillä vuosien 2015 ja 2016 kannanhoidollista metsästystä koskenut EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisu asetti metsästyksen sallimiselle tiukkoja reunaehtoja. Näitä metsästyksen reunaehtoja ratkomaan MMM asetti ohjausja valmisteluryhmät vuonna 2020. Työryhmät julkaisivat raporttinsa kesällä 2021. Yksi keskeisistä huomioista, joita valmistelussa tunnistettiin, oli susikannan suotuisan suojelutason viitearvon määrittämisen tärkeys. Poikkeuslupia suden metsästykseen voidaan myöntää vain, jos voidaan osoittaa, että metsästyksellä ei heikennetä suden suotuisan suojelutason saavuttamista. Maaja metsätalousministeriö antoi Luonnonvarakeskukselle (Luke) tehtäväksi tuottaa susikannalle suotuisan suojelutason viitearvon, jota käytetään päätöksenteon tukena. Viitearvo kuvaa populaatiokokoa, jonka avulla Suomessa saavutetaan ja ylläpidetään pitkällä aikavälillä susikannan suotuisa suojelutaso. Määrittelytyö valmistuu vuonna 2022, mutta Luke julkaisi 2.9.2021 väliraportin, jota maaja metsätalousministeriö hyödynsi asetuksen valmistelussa. Väliraportissa tunnistettiin viitearvon määrittämiseen kolme erilaista tapaa, joista ministeriö hyödynsi suden demografiaan perustuvaa mallia. Luken lähestymistavassa päätöksentekijä Asetus suden kannanhoidollisesta metsästyksestä lähti lausunnoille arvioi, kuinka suuri riski hyväksytään sille, että populaatio käy alle pienimmän elinvoimaisen susikannan. Pienimmän elinvoimaisen susikannan määrittelyyn valittiin kymmenen prosentin riski sille, että susi häviää Suomesta seuraavan sadan vuoden aikana. Kansainvälinen luonnonsuojeluliito (IUCN) käyttää samaa riskitasoa uhanalaisuustarkasteluissaan. Tämän jälkeen ministeriö valitsi yhden prosentin riskin sille, että susikanta tippuu alle pienimmän elinvoimaisen populaation seuraavan sadan vuoden aikana. Näillä arvoilla Luke laski Suomen susikannan suotuisan suojelutason demografiseksi viitearvoksi 24 perhelaumaa. Luken kanta-arvion mukaan Suomessa oli tämän vuoden maaliskuussa 28 susilaumaa eli susikanta oli suotuisalla suojelutasolla. Susilaumojen lisäksi maaliskuussa oli 20 reviirin merkannutta susiparia. Suden pennut syntyvät huhti–toukokuussa, joten kanta on loppuvuodesta huomattavasti suurempi kuin maaliskuussa. Luken kanta-arvio sisältää ennustemallin, joka kuvaa susikannan muutoksia maaliskuun kanta-arvion jälkeen. Marraskuussa 2021 Suomessa on 90 prosentin todennäköisyydellä 36–51 susilaumaa ja 70–84 susireviiriä. Koska susikanta oli maaliskuussa 2021 suurempi kuin susikannan suotuisan suojelutason viitearvo, oli ministeriöllä mahdollisuus sallia tulevana talvena suden rajoitettu metsästys. Ennustemalli auttaa ministeriötä ja riistakeskusta osoittamaan, että nyt esitetty kiintiö ei vaaranna suojelutasoa. Monelle nyt ehdotettava kiintiö ja sen rajoittuminen vain neljään laumaan on varmasti pettymys, mutta ministeriön lähtökohta on luoda kestävä pohja metsästykselle. Kenellekään ei ole hyötyä siitä, että poikkeusluvat asetettaisiin täytäntöönpanokieltoon. SAMI NIEMI Neuvotteleva virkamies Maa­ ja metsätalousministeriö Maaja metsätalousministeriö on laittanut lausunnoille asetuksen, joka sallisi suden kannanhoidollisen metsästyksen talvella 2022. Kiintiö olisi 20 sutta poronhoitoalueen ulkopuolella. Metsästys voidaan kohdentaa enintään neljään laumaan tai reviirin merkanneeseen pariin, jotta susikannan suotuisa suojelutaso ei vaarannu. Luke laski Suomen susikannan suotuisan suojelutason demo grafiseksi viitearvoksi 24 perhelaumaa. GE TT Y IM AG ES MMM tied ttaa 9 Metsästäjä 6/2021
• Latvalinnustus, eli urosmetsojen ja -teerien sydäntalvella tapahtuva metsästys, on perinteikäs, mutta haastava ja hyvää varustautumista ja kohtalaista hiihtokuntoa vaativa laji. Paikallistuntemus ja lintujen elintapojen tunteminen avittavat metsästäjää, mutta usein kuljetut kilometrit ratkaisevat. Tässä vinkkejä latvalinnustusta suunnittelevalle ensikertalaiselle. TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa Latvalinnustus 8 vinkkiä ensikertalaiselle 1 Huomioi olosuhteet Latvalinnustus sijoittuu valtaosin pohjoiseen Suomeen ja vieläpä keskimääräisesti talven kylmimpiin viikkoihin. Ennen lähtöäsi, tarkista lämpötilat ja lumisyvyydet aina et pääse perille autolla, ja kylmimmillä keleillä sen käynnistäminen uudelleen voi olla haastavaa ilman polttoainekäyttöisiä lisälämmittimiä tai lohkolämmitintä. Kovilla pakkasilla myös paras pyynti-ikkuna lyhenee huomattavasti, sillä pahimmillaan linnut viihtyvät puissa vain lyhyen hetken ennen sukeltamistaan takaisin kieppiin. Parhaat mahdollisuudet ampumatilanteeseen aukeavat usein aurinkoisina, tyynehköinä pakkaspäivi10 Metsästäjä 6/2021
• umpihankea hiihtäessä. Pue siis ajatuksella ja varaudu vähentämään kerroksia tarvittaessa. Kuten muussakin liikunnassa, alimmaisten kerrosten on hyvä siirtää kosteutta pois iholta ja seuraavienkin kerrosten hengittää. Tekninen tai merinovillainen aluskerrasto siirtää kosteutta tehokkaasti, pitäen ihon kuivempana ja hiihtäjän lämpimänä myös tauoilla. Hyväksi havaittu yhdistelmä kevyttä pakkaspäivää ajatellen on seuraava: alimmaksi tekninen kerrasto, sen päälle mikrofleece tai ohut villapaita, kolmanneksi kerrokseksi toinen, paksumpi fleece tai villapaita starttivaiheen palelemisen estämiseksi ja päällimmäiseksi lumipuku, jossa ei tässä tapauksessa oletuksena ole omaa vuorta. Alkulämmön saavutettuaan metsästäjä pitää niin sanotun “rättitauon” ja poistaa paksumman villakerroksen reppuunsa. Hiihtäminen pitää sen jälkeen peruslämmön yllä. Tulisteluja evästauon ehdoton kuningas on taukotakki, joka estää kylmän hiipimisen luihin ja ytimiin hikoilun jälkeen. Untuvatakki pakkautuu pieneen tilaan ja pitää tuulta, kunhan muistaa pysytellä nuotion kipinöinniltä suojassa ylätuulessa. 4 Liukulumikengät vai metsäsukset? Pitkät metsäsukset ovat perinteinen talvisen latvalinnustajan kulkuväline, ne kantavat ja liukuvat hyvin pehmeässäkin lumessa. Viime vuosina ovat yleistyneet lyhyemmät ja leveämmät, niin sanotut liukulumikengät, jotka nousukarvoilla varustettuna tarjoavat yllättävän vahvan vaihtoehdon perinteisemmille sivakoille. Liukulumikengät lyhyempinä mahdollistavat hieman ketterämmän liikkumisen ja ovat helpommin operoitavat esimerkiksi risukoissa ja jyrkissä rinteissä, mutta jäävät jälkeen pehmeässä lumessa tasaisessa maastossa. Kannattaakin puntaroida eri vaihtoehtojen vahvuusalueita ja pohtia kumpia ominaisuuksia pitää tärkeämpinä. Huolimatta suksien pituudesta ja muista ominaisuuksista, hyvät, kestävät, ja helposti käyteltävät nä, pakkasen ollessa mieluummin alle 10 asteessa kuin sen yläpuolella. Myös navakka tuuli pidättää linnut helposti pois latvoista, jolloin niiden havaitseminen muuttuu huomattavasti haastavammaksi. Tällöin kannattaa lintuja etsiä suojaisammilta alueilta ja haravoida puustossa katseella myös latvuksien alapuolta. 2 Oikea aika ja paikka Lintujen syönnöstämisajankohdissa on eroja. Teeret viihtyvät syömässä urpuja aamuisin tai aamupäivisin, kun taas metsot aktivoituvat aamupäivän lisäksi myös iltapäivisin hämärän pikkuhiljaa hiipiessä. Teeri suosii talviravintonaan ensisijaisesti koivuja, joten mikäli mahdollista, valaistuvassa aamussa kannattaa sivakoida esimerkiksi joenvarsitai pellonreunakoivikoita tai muita koivuvaltaisia alueita. Metsot on helpointa havaita soiden harvemmista mäntysaarekkeista, mutta ne viihtyvät usein myös vaarojen kupeissa. Jälkimmäisiltä alueilta havainnointi on vaikeampaa ja vaatii hyvin huolellista kiikarointia ja varovaista etenemistä. Löytäessäsi kieppejä, hakomismäntyjä tai tehdessäsi lintuhavaintoja, paina sijainti aina tarkasti mieleesi. On todennäköistä, että yhytät samalta alueelta linnut uudelleen – jos et samoista puista, niin joidenkin satojen metrien säteeltä. 3 Vaatetus Latvalinnustuksen vaatetusta mietittäessä ensimmäisenä mieleen juolahtaa lumipuku. Lumipeitteisessä maastossa, tarkkasilmäisiä lintuja metsästettäessä lumipuku on toden totta tarpeen. Metsästäjän omaa hyvinvointia ja mukavuutta ajatellen tärkeämpää on kuitenkin se, mitä lumipuvun alta löytyy. Aamulla majapaikasta poistuttaessa moni pukee päälleen kerroskaupalla lämmintä, erityisesti aamun varhaisina tunteina ja hyvin nukutun yön jälkeen. Mutta hiki hiipii puseroon hyvin pian liikuttaessa ja erityisesti Hyvin varustautunut latvalinnustaja. Ase suojattuna ja kiikarit helposti saatavilla. Kovimmilla pakkasilla linnut eivät viihdy puissa pitkään. Silloin saattaa olla viisainta metsästäjänkin odotella sään lauhtumista. Joku on näidenkin jätösten takana. Tälle paikalle kannattaa palata seuraavanakin päivänä. Kieppi paljastaa teeren lepopaikan. 11 Metsästäjä 6/2021
• siteet ovat ensisijaisen tärkeät – kovassa pakkasessa ja paksussa lumessa siteen hajoaminen kilometrien päässä majapaikasta nostaa nopeasti surun puseroon. 5 Kiikareilla havainnoidaan, kiikaritähtäimellä tähdätään Hyvästä optiikasta on iloa miltei kaikessa metsästyksessä. Näin myös latvalinnustuksessa. Vaikka mustat linnut voivat erottua lumisesta maisemasta ja puunlatvoista paljaallakin silmällä, on huomioitava myös niiden näkökyky. Se on huippuluokkaa. Latvalinnustuksessa tavoitteena on havaita lintu sopivan välimatkan päästä, lähestyä sopivalle ampumaetäisyydelle rauhassa näkösuojia käyttäen ja pyrkiä rauhalliseen riistalaukaukseen hyvältä tuelta. Metso tai teeri harvoin kestää varomatonta liikettä, ja alle 150 metrin päässä oleva lintu havaitsee pahimmillaan pienemmätkin heilumiset. Hyvillä valjailla varustetut ja helposti käsille saatavat katselukiikarit ovat latvalinnustajalle keskeinen työkalu kauempana olevien latvustojen, suomänniköiden ja vaaran kupeiden haravoimisessa. Linnun havaitseminen satojen metrien päästä antaa pelivaraa ja mahdollisuuksia suunniteltuun lähestymiseen ja sopivaan ampumapaikkaan hakeutumiseen. Hyvät katselukiikarit mahdollistavat linnun huolellisen tunnistamisen myös vastavalossa tai hämärän jo hiipiessä. Talvisessa latvalinnustuksessahan sallittua riistaa ovat vain mustat metsot ja teeret! Joskus lintuja on etsittävä vaarojen kupeista ja rinne männiköistä. Tässä vaiheessa laskeudutaan jo kohti suon reunaa, sinisen hetken lähestyessä. Joenvarsikoivikot kannattaa tarkastaa ruokailevan teeritokan varalta, erityisesti aamun sarastaessa. Metsästäjä 6/2021 12
• Myös kiikaritähtäimeltä vaaditaan latvalinnustuksessa hieman ominaisuuksia. Riittävän suuri suurennos helpottaa pieneen maaliin tähtäämistä, ja hyvä piirtokyky on plussaa. Muista, että kiikaritähtäin on vain tähtäämistä, ei havainnointia ja yleistä kiikarointia varten. 6 Etäisyysmittarista on hyötyä Latvalinnustuksessa ampumaetäisyydet vaihtelevat. Näkösuojat, puusto ja korkeusvaihtelut antavat joskus etenemismahdollisuuksia, mutta joissain tilanteissa esimerkiksi avoin suoalue estää lähestymisen säikyttämättä lintua. Avoin alue myös vaikeuttaa etäisyyden arviointia ja kokenutkin silmä voi erehtyä vaihtelevassa maastossa. Etäisyysmittarilla on mahdollista varmistaa etäisyys ja tarvittaessa voit hieman kompensoida tähtäyspistettä huomioidaksesi ampumamatkan. Ole kuitenkin aina tarkkana taustan suhteen ja ammu ainoastaan etäisyyksille, joille olet ampumista harjoitellut. 7 Kivääri Ampumatilanteita voi syntyä viikon aikana kuljetun 50 kilometrin aikana vain yksi, ja sen missaaminen välineiden vuoksi harmittaa taatusti. Latvalinnustuksessa kivääriltä vaaditaan ennen kaikkea tarkkuutta ja ampujalta kiväärinsä tuntemista. Teeri ei ole iso maali, ja tuuli, lämpötilojen vaihtelut, runsas lumi ja joskus sovellettu ampumatuki tarjoavat runsaasti muuttujia ampumatilanteeseen. Monissa kivääreissä osumapiste vaihtelee runsaastikin lämpötilan muuttuessa, ja siihen vaikuttaa myös patruunan lämpötila. Paras investointi minkä voit ennen latvalinnustusta tehdä, on kokeilla aseesi käyntiä mahdollisimman samankaltaisissa olosuhteissa ja tarkkailla lämpötilan aiheuttamia muutoksia. Jos käytät bipodia etutukin alla, kokeile ampumista etukäteen. Osa muovitukeista on niin löysiä, että bipodia käytettäessä tukki voi taipua kiinni piippuun ja osumat kulkeutua sen myötä muualle kuin haluttuun pisteeseen. 8 Toimiva reppu Latvalinnustaja hiihtää päivän aikana usein yli 10 kilometriä umpihangessa. Osa hiihtää reilusti enemmänkin. Hiihtäminen syö energiaa ja hikoilu haihduttaa nestettä, joten eväitä kannattaa kantaa mukana – myös varautuaksesi yllättäviin asioihin, kuten suksen siteen rikkoutumiseen, yllättävään lumipyryyn tai muuhun hetkellisesti matkan pysäyttävään asiaan. Sen lisäksi että eväät, tulentekovälineet, kartat, kompassit ja muut tärkeät apuvälineet tarvitsevat tilaa, myös kivääri on mukavampi kantaa kiväärirepussa kuin hihnasta. Hyvä kantoreppu onkin harkinnanarvoinen hankinta. Hyvän kantorepun viilekkeet ja lantiovyö ovat tukevat ja säädettävät, ja kivääritasku sopivan kokoinen ehkä vaimentimella, bipodilla ja hieman suuremmallakin kiikaritähtäimenä varustetulle aseellesi. Plussaa on myös sukka tai pussi jonka saat vedettyä kiväärisi perän päälle suojaamaan asetta lumelta. Ihannetilanteessa repussa kulkevat kaikki tarpeelliset varusteesi, evääsi ja kiväärisi, jolloin sekä pakkaaminen, liikkeelle lähteminen, että pukeminen ja riisuminen on helppoa. Tervastulet, lämmin juoma ja eväät kohottavat mielialaa ja suksi kulkee taas jokusen tunnin. 13 Metsästäjä 6/2021
• Mikä saa 18-vuotiaan kaupunkilaisen, joka harrastaa Instagram-videoita ja matkustelua, yhtäkkiä hankkimaan metsästyskortin? Tamperelaisen Fanny Jaakkolan tapauksessa se oli poikaystävä Viljami. TeksTi ja kuvaT Olli Kangas Fanny ja Viljami, 2000-luvun metsästävä pari -A luksi olin kyllä aika skeptinen, kun kuulin että Viljami metsästää. Ajattelin, että kaipa minä sitä harrastusta siedän, mutta itse en ajatellut kyllä ryhtyväni, Fanny Jaakkola tunnustaa. Fannyn isä Harri Jaakkola oli hommannut metsästyskortin muutama vuosi sitten, mutta perheessä metsästys ei ollut esillä kuin riistana keittiössä. Kulinaristiperheessä on aina valmistettu monipuolista ruokaa, myös paljon riistaa. Ja vaikka Fanny on varsin tietoinen hyvästä ravinnosta, kuten nykyaikaiset nuoret onneksi paljolti ovat, on laadukas liharuoka aina hänelle maittanut. Mikäs sen laadukkaampaa ja ”luomumpaa” kuin riistaliha, joten siinä suhteessa saalistaminen on loogista. – Kaveritkin olivat kyllä vähän skeptisiä tämän suhteen, mutta kun olin ollut pari kertaa mukana seuraamassa tilannetta, tulin ajatuksiin, että kyllä tämä mullekin sopii, Fanny toteaa. Metsästyksen käytännöt kuitenkin arveluttivat. Kuten se ampuminen, ja saaliin käsittely. Mutta ehkä ennen kaikkea aikaiset heräämiset, kylmyys ja kaikenlainen muu epämukavuusalueella oleskelun mukanaan tuoma ponnistelu. Olimme sopineet, että pariskunta saapuu kuvien ottoa varten jahtialueelle kahdeksan aikaan aamulla. Fanny ei kuitenkaan halunnut keskeyttää uniaan, joten hän saapui vasta puolilta päivin. – Piti vähän nukkua viikolla kertyneitä univelkoja pois, nainen totesi. Metsästyskortin Fanny sai tänä syksynä. KoetilaiKokkovuoren ratamestari Janne Hokkanen opastaa Fannya ampuma-asennon löytämisessä. Majavapassiin valmistautumassa. Kaliiperit tänään 16 ja .308. vuotta 14 Metsästäjä 6/2021
• 15 Metsästäjä 6/2021
• suus pidettiin Kokkovuoren haulikkoradan tiloissa Lempäälässä, jossa Fanny on käynyt myös parit ensimmäiset treeninsä. Ensin Akat Ampumaan -tilaisuudessa elokuussa ja toisen kerran syyskuussa. Ammattiopettajan neuvot ovat olleet hyviä, kiekkoja menee rikki mukavasti. Aseiden käsittely sujuu häneltä kuin luonnostaan. Ja hyvä niin, sillä ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän aikoo hakea poliisikouluun. – Ei se helppoa ole, mutta kyllä se tuntuu mukavalta kun alkaa osumaan, Fanny toteaa. Tänä syksynä on tarkoitus myös löytää ja hankkia sopiva oma haulikko. Ensi vuonna ehkä sitten kiväärin vuoro. Nuorempana Fanny on harrastanut partiota ja sirkustaiteilua, joten maastossa eläminen ja hankalissakin paikoissa kiipeily häneltä kyllä sujuu. Kun vain vielä pääsisi aamuvarhaisella jahtimaille. Metsästys voitti jääkiekon On varmaa, että nuoren miehen metsästysinto on kohtuullisen voimakas, jos hän lopettaa hyvin sujuvan jääkiekon pelaamisen, että ehtisi paremmin metsälle. Kurulaiselle Viljami Vähä-Haukijärvelle kävi näin. Hän on pelannut muun muassa Tapparassa ja Kooveessä, mutta vakavampi kiekon vatkailu jäi viime keväänä. Ensi keväänä merkonomiksi valmistuva Viljami haluaisi löytää myös työpaikan läheltä metsästysalaa. Jahtihommiin Viljamilta löytyy aikaa ja intoa. – Vasta reilut kaksi vuotta sitten se kortti tuli hankittua, parhaan kaverin Onni Tiuran innostamana, Viljami kertoo. Hänen isänsä Sami metsästää jonkin verran, mutta omissa porukoissaan. Viljami käy metsällä paljon yksin, joskus kavereiden kanssa. Ja tietenkin tätä nykyä Fannyn kanssa. Kauriita on tullut eteen ja kaatunut jo monta. Samoin kanalintujahti on Viljamin mielestä todella viehättävää puuhaa, ja kuuluuhan hän hirviseuraankin. Yksi kaato on jo plakkarissa. Se kaatui vanhalla pyssyllä, mutta täksi syksyksi on hankittuna upouusi kivääri, joka ei ole sieltä halvimmasta päästä valikoimaa. – Ajattelin, että tämä ostetaan vain kerran elämässä, että laitetaan heti kunnollinen, Viljami miettii suurehkoa sijoitustaan. Haulikkokin on juuri hankittu, se löytyi seurakaverilta hiukan käytettynä. Puoliautomaattinen tuntui käteen sopivalta ja kun hinta oli mukava, niin kaupat on tehty. Fanny oppii kaiken minkä päättää oppia. Kiekkoja menee jo mukavasti rikki. Viljami on tyytyväinen Fannyn suoritukseen. Rautapyynti kiinnostaa monipuolista metsästäjää. Kuvassa asennetaan syöttihaapaa majavia varten. 16 Metsästäjä 6/2021
• Kaurisjahti on Viljamille mieluisaa puuhaa. Ja kaato kävi tyynesti yhteisessä jahdissamme. Alle puoli tuntia koiran irti päästämisestä tuli kaksi kaurista Viljamin passiin. Hän odotti rauhallisesti, että toinen on erillään, sopivan matkan päässä, ja pysäytti eläimen haulikolla siihen paikkaan. Kävimme myös asentamassa rautoja ja syöttihaapoja majavia varten. Viljami ei väheksy myöskään rautapyyntiä, vaan pitää sitä yhtä mukavana metsästyksen muotona kuin tuliaseella tapahtuvaa jahtia. – Tietysti haluaisin hankkia myös metsästysjousen, mutta ei kaikkea voi kerralla ostaa, miettii Viljami kun valmistaudumme majavapassiin. Fanny passaa haulikon kanssa. Viljamilla on sekä haulikko että kivääri. Talttahammasta ei kuitenkaan saada eräksi ensi yrittämällä. Tulee todistettua, että vaikka Fanny ei ehkä pääse aamulla kovin varhain liikkeelle, on hän passissa niin kuin passissa pitää olla, pitkään ja paikallaan. Vuoristohaave Kaurishommista tykkäävä Viljami on saamassa vielä yhden tärkeän jahtikaverin. Karkkarimäykkypentueesta on varattuna narttu, jonka Viljami saa koulutettavakseen joulukuussa. – Kyllä nuo kaurisja peurahommat tuntuvat hienoimmilta tällä hetkellä, Viljami toteaa. Innostuksen huomaa myös jutun kirjoittajan Signe-mäykky. Se tulee Viljamin kanssa erittäin hyvin juttuun jahdissa ja muualla. Viljamin jahtihaaveissa on myös matka Euroopan vuoristoisille metsästysmaille. – Joskus olisi hienoa päästä johonkin Saksaan tai Itävaltaan vuorille jahtaamaan. Fannylle, joka on perheensä kanssa nähnyt jo yli puoli maailmaa erilaisilla reissuilla, riittää metsästyshaaveiksi toistaiseksi kotimetsien anti. – Olisipa hienoa saada kauris kaadettua jo tänä syksynä, Fanny toteaa. Pariskunnan innostuksesta voi päätellä, että ainakin tuo Fannyn haave toteutuu pian. Luulenpa, että aloittamamme majavajahti saa myös pian jatkoa. Ehkäpä Fannyn ensimmäiseksi eräksi tuleekin talttahammas. Katso video: www.metsastajalehti.fi Viljami pysäytti kauriin. Koiran työn teki kirjoittajan, kuvassa oikealla, Signe-mäykky. 17 Metsästäjä 6/2021
• Metsästys ennen ja nyt Ajan saatossa metsästys ja metsästysvälineet ovat muuttuneet paljon, eikä aina edes tule ajatelleeksi, kuinka erilaista elämä on aikoinaan ollut. TeksTi ja kuvaT Kaarlo Ruotsalainen tutkapannat tekevät varsinkin hirvijahdissa metsästyksestä liian helppoa ja vähentävät maastossa kulkemista, joka on metsästyksen ydin. Hän on kuitenkin koiranomistajana myönteinen tutkapantoja kohtaan koiran turvallisuuden näkökulmasta. Minulle ei ollut tullut myöskään edes mieleen, ettei ennen ollut esimerkiksi pakastimia lihoille. Tajusin asian vasta, kun tuttavani kertoi, miten heidän perheessään lihat pidettiin kylminä laittamalla ne puisiin saaveihin jääkuutioiden välissä. Tämä on aika erilaista verrattuna siihen, että nykyään itse vien vain lihat vakumoituina pakastimeen. Myös lihan matka pakastimeeni on ollut hyvin erilainen. Kaaveet tehtiin itse Tuttavani kertoi, kuinka hän oli nuorena aamuisin ennen päivän kirkastumista käynyt kiipeämässä jäisiin koivuihin ja vienyt niihin teerenkuvia. Kaaveet olivat itse tehtyjä. Kuulemma esimerkiksi mustista housuista sai tehtyä hyviä kaaveita leikkaamalla niistä teeren sivuprofiilin muotoiset palaset ja ompelemalla ne yhteen. Pyrstö saatettiin tehdä jo ammuttujen teerten höyhenistä ja silmäkulman punaiset heltat punaisella maaN ykyajan metsästys on monilta osin hyvin erilaista kuin ennen. Teknologian käyttö on lisääntynyt huimasti viime vuosikymmeninä, ja tämä muutos on purrut myös metsästykseen. Haastattelin erästä 1930-luvulla syntynyttä tuttavaani metsästyksen muutoksista vuosikymmenten aikana. Pitkänlinjan eränkävijä Itä-Suomesta halusi pysyä lehtijutussa nimettömänä. Teknologia kehittyy Nykyään lähes aina metsästyskoiralla on kaulassaan tutkapanta, jos se työskentelee vähänkään etäämpänä omistajastaan. Tämä on osaltaan hyvä asia, sillä se lisää turvallisuutta koiralle. Tuttavani mielestä Tutkapanta parantaa hirvikoiran turvallisuutta. Esimerkiksi autotielle suuntaaminen voidaan nähdä ajoissa ja tilanteeseen reagoida. 18 Metsästäjä 6/2021 Nu rten toimitus
• Hirvijahdin suola L ehden edellisessä numerossa Arto Määttä toi artikkelissa “Miksi hirvijahti ei houkuttele?” esiin hirvenpyynnin kahtiajaon sekä käsitteli sen kiinnostavuuden haasteita. Artikkeli sai miettimään hirvenmetsästyksen ympärillä olevia ongelmia tarkemmin ja, kuinka hirvenpyynnin kiinnostavuus säilyisi vielä tulevaisuudessa. Mielestäni yksi syy siihen, miksi hirvijahti ei houkuttele on, että seuroihin on liian vaikea päästä mukaan. Hirvijahdista on tullut liian ukkoutunut jahtimuoto ja metsästysseuroissa pidetään liikaa oman seuran rajoista kiinni. Jos et omista metsää, maata tai asu samalla kylällä, ei ulkopuolisena ole helppo päästä mukaan, eli homma on mennyt liikaa sisäpiirin touhuksi. Ei uskalleta ottaa uusia jäseniä, vaikka kannattaisi olla avoin ja ajatella tulevaisuutta. Totta kai on kunnioitettava vanhoja perinteitä, jotka ovat olleet kautta aikojen, mutta maailma muuttuu metsästyksenkin osalta. Uudet jäsenet sekä toimintatavat tuovat suolan jahtimuotoon sekä takaavat hirvijahdin jatkuvuuden. Osaltaan hirvijahdin kiinnostavuuteen vaikuttavat Määtänkin mainitsemat järjestelyt, jahdin kulku ja tehokkuus, johon vaikuttaa myös hirvikantojen koko. Jos kannat ovat pienet, muutamankin hirven saaminen voi viedä aikaa ja vaatia paljon. Kannan ollessa elinvoimainen on helpompaa tehdä havaintoja, kartoittaa alueita, suunnitella jahtia ja koiran löytää hirviä. Omassa seurassani pyritään tehokkuuteen, jotta hirvijahti ei venyisi koko syksyn mittaiseksi. Koiranohjaajan lähtiessä toiselta puolen seuran aluetta, ottaa ajoporukka useita ajoja passiporukan ollessa vastassa. Uusien jäsenten kiinnostuessa hirvijahdista otetaan heidät mieluusti mukaan ja opetetaan pitkin syksyä, kun uusia tilanteita tulee vastaan. Rennolla, mutta samalla ytimekkäällä otteella kaikilla on mukavaa ja jahti on monipuolista. Ajoporukan, passiporukan ja koiranohjaajien yhteispelillä saadaan onnistumisia ja nautitaan tästä joka syksyisestä viikonloppujen harrastuksesta, joka kokoaa kaiken ikäiset yhteen! HANNA METSÄLÄ Kirjoittaja on Kouvolassa asuva lukiolainen, joka metsästää kaikista mieluiten hirveä. lilla. Tällä tavoin saatiin kuulemma lintuja erittäin hyvin jo muutamalla kuvalla. Nykyään kuvia voidaan tehdä hyvin samanlaisella periaatteella, mutta samettiteeriä on saatavilla myös valmiina kaupoissa. Ainakin omasta mielestäni teerijahti tällä tavoin on erityisen mukava pyyntimuoto. Ja saalistakin voi usein saada hyvältä paikalta. Reikäraudat muutoksessa Tärkeimpiin metsästysvälineisiin kuuluvat aseet eivät ole välttyneet muutoksilta. Tällä kertaa vertailukohtana toimii tuttavani kokemukset 1900-luvun puolivälin tienoilta. Hänen ensimmäinen aseensa oli suustaladattava kivääri avotähtäimillä. Luodit siihen tehtiin itse. Ensimmäisen haulikkonsa hän sai 15-vuotiaana. Se oli yksipiipuinen Husqvarna, jolla pystyi kuulemma ampumaan jopa 60 metriin. Tähänkin patruunat joutui tekemään itse. Oman kiväärini tukki on muovia, päällä on kiikaritähtäin ja luoteja en joudu tökkimään piippuun yläkautta, sen kuin vain teen pienen latausliikkeen. Ensimmäinen haulikkoni ei sentään ollut ihan niin nykyaikainen, vaan 90-luvulta. Ero aseiden välillä on joka tapauksessa suuri. Lisäksi saan ostettua patruunat kaupasta ihan valmiina. Arvostus luontoa kohtaan Tuttavani halusi vielä antaa kaikille metsästäjille muistutuksen: –Suomen luonto on arvokas ja minun mielestäni meidän pitäisi rakastaa tätä omaa isänmaatamme ja omaa luontoamme ja elää sillä tavalla, että suhtautuisimme lämpimillä ajatuksilla luonnon eläimiin ja metsästetään niitä oikeilla menetelmillä, silloin luonto voi palkita meitä, tuttavani sanoi. Se kaikkien tulisikin pitää mielessä. ? Nykyään hirvipassissa on helppoa seurata reaaliajassa koiran työskentelyä. Paikan lisäksi ohjelma kertoo esimerkiksi nopeuden, haukkutiheyden ja etäisyyden. Koiran seuraaminen tuo jännitystä passiin, mutta liiallisesta puhelimen tuijotuksesta voi helposti seurata ampumatilanteen menetys. ? Itselläni on käytössä hieman erilaiset välineet teerijahdissa kuin tuttavallani aikoinaan. K lumni 19 Metsästäjä 6/2021
• näyttää konkreettisen esimerkin metsästämisestä. Anni sanoi suhtautuvansa metsästämiseen myönteisesti, mutta ei näillä näkymin sitä itse harrastaisi. – Opiskelukaverini kertoi jahtitarinoita, joissa vain seisottiin passissa ja odoteltiin koko päivä, kertoi Anni. Usein metsästäminen on sitä, mutta se ei ole koko totuus. Hetken seisoskelun jälkeen siirryimme toiseen passipaikkaan kuuntelemaan alkavaa jänisajoa. Kävellessämme ja koiratutkaa seuratessamme huomasimme, että onhan tässä paljon muutakin kuin seisoskelua. Koko kesän nurkissa pyörinyt minkki päätyi vihdoin saaliiksi. Kerroin Annille samalla, miksi minkkejä tulisi metsästää pois Suomen luonnosta. Metsästystä ensikertalaisen silmin M etsästys ei ole yleisin vastaus, kun koulussa kysellään harrastuksista. Olen tästä syystä päässyt monesti kertomaan, miksi metsästän ja mitä se vaatii onnistuakseen. Olen aina halunnut kertoa metsästämisestä siitä tietämättömille. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut harrastuksesta kertominen siten, että kysyjä voisi täysin ymmärtää mitä tarkoitan. Uusia näkökulmia Pyysin ystävääni Anni Sinelampea ensimmäistä kertaa mukaan metsälle, jotta voisin Anni totesi passittamisen vaativan paljon kärsivällisyyttä, jota hänellä itsellään ei luultavasti olisi tarpeeksi. Ymmärsin samalla metsästysharrastuksen osakseen muokanneen itsestäni hyvin kärsivällisen ihmisen. Yllättävä saalis Koiran hukattua jäniksen pidimme ruokatauon. Ruokaillessamme mökkimme terassilla huomasin näkökentässäni jotakin poikkeavaa. Minkki hyppi saunarakennuksen portailla. Isäni säntäsi hakemaan haulikkoa mökistä ja minä kaivoin taskustani panoksia. Ruokataukoa häirinnyt minkki jäi päivän ainoaksi saaliiksi. Kerroin Annille, että tällaista metsästäminen ei yleensä ole ja nauroimme tapahtuneelle. Olimme kokeneet mukavan päivän metsästämisen äärellä. Anni sanoi lähtevänsä mielellään mukaan seuraavallakin kerralla, jos mahdollisuus tulee. Haluaisin haastaa kaikkia metsästäjiä ottamaan ensikertalaisia avoimesti mukaan jahteihin ja tällä tavoin kasvattamaan tietoisuutta siitä, mitä metsästäminen oikeasti on. Konkreettisten kokemusten jälkeen voi paremmin ymmärtää, mikä metsästämisessä on se juttu. Metsästystä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei koskaan ole ollut jahdissa. Tästä syystä otin mukaani ystäväni ja päästimme mäyräkoiramme metsään toiveena jänistai kaurisajo. TeksTi ja kuvaT Johan Salminen TILAA OMASI: www.elisa.fi/burrelkamerat 0800 93 93 93 Burrel+ palvelun kautta voit vastaanottaa kameran lähettämiä kuvia ja videoita, sekä muuttaa kameran asetuksia etänä. Halutessasi voit ottaa kuvat vastaan myös mm. sähköpostiin tai matkapuhelimeen. VUODEN KOVIN RIISTAKAMERAUUTUUS BURREL S12 HD+SMS PRO (BURREL+) Helppo käyttöönotto. Luo käyttäjätili Burrel+ -palveluun ja parita kamera pakkauksen mukana tulevalla Burrel ID:llä suoraan palvelussa. Kuvat ja videot siirtyvät reaaliaikaisesti suoraan Burrel+ -palvelun kuvagalleriaan. Etäohjaa kameraa ja sen asetuksia suoraa Burrel+ -palvelusta verkkosivuilta. Burrel S12 HD+SMS Pro (Burrel+) winter pack sisältää: • Burrel S12 HD+SMS Pro (Burrel+) riistakamera • Sandisk 16 Gb muistikortti • Talvisiin olosuhteisiin sopiva 10Ah lyijyhappoakku • Burrel akkujohto • Merinovillainen pipo Burrel-logolla • 12.0 Megapikselin still-kuvat ja FullHD videokuvaus äänellä (1080p) • Verkkotuki 4G-, 3Gja 2G-verkoille • FullHD 1080p videot @ 30 fps. Myös videoiden lähetys • IP68 suojaluokituksen kotelo • 2.0” väri LCD-näyttö • 12kk Burrel+ lisenssi. • Myyntipakkaus sisältää itseaktivoitavan Burrel SIM-kortin 7,74 €/kk, 36 kk sopimus. Kokonaishinta 278,64 €. 50 € Säästä norm. 329 € Winter pack VAIN ELISALTA! Kätevä mm. luontokuvaukseen, riistanvalvontaan tai vaikkapa omaisuudenvalvontaan. 36540_Elisa_Burrel_Valuepack_Metsastaja_210x275.indd 1 28.10.2021 13.22 20 Metsästäjä 6/2021 Nu rten toimitus
• TILAA OMASI: www.elisa.fi/burrelkamerat 0800 93 93 93 Burrel+ palvelun kautta voit vastaanottaa kameran lähettämiä kuvia ja videoita, sekä muuttaa kameran asetuksia etänä. Halutessasi voit ottaa kuvat vastaan myös mm. sähköpostiin tai matkapuhelimeen. VUODEN KOVIN RIISTAKAMERAUUTUUS BURREL S12 HD+SMS PRO (BURREL+) Helppo käyttöönotto. Luo käyttäjätili Burrel+ -palveluun ja parita kamera pakkauksen mukana tulevalla Burrel ID:llä suoraan palvelussa. Kuvat ja videot siirtyvät reaaliaikaisesti suoraan Burrel+ -palvelun kuvagalleriaan. Etäohjaa kameraa ja sen asetuksia suoraa Burrel+ -palvelusta verkkosivuilta. Burrel S12 HD+SMS Pro (Burrel+) winter pack sisältää: • Burrel S12 HD+SMS Pro (Burrel+) riistakamera • Sandisk 16 Gb muistikortti • Talvisiin olosuhteisiin sopiva 10Ah lyijyhappoakku • Burrel akkujohto • Merinovillainen pipo Burrel-logolla • 12.0 Megapikselin still-kuvat ja FullHD videokuvaus äänellä (1080p) • Verkkotuki 4G-, 3Gja 2G-verkoille • FullHD 1080p videot @ 30 fps. Myös videoiden lähetys • IP68 suojaluokituksen kotelo • 2.0” väri LCD-näyttö • 12kk Burrel+ lisenssi. • Myyntipakkaus sisältää itseaktivoitavan Burrel SIM-kortin 7,74 €/kk, 36 kk sopimus. Kokonaishinta 278,64 €. 50 € Säästä norm. 329 € Winter pack VAIN ELISALTA! Kätevä mm. luontokuvaukseen, riistanvalvontaan tai vaikkapa omaisuudenvalvontaan. 36540_Elisa_Burrel_Valuepack_Metsastaja_210x275.indd 1 28.10.2021 13.22
• HANKKIJALTA VARUSTEET TALVEN JAHTEIHIN JOKAISEN 10 TAI 15 KG JV SÄKIN OSTAJALLE JV MAKUPALAPUSSI KAUPAN PÄÄLLE! MINKKILOUKKU 16X18X72 CM 34 90 SUPILOUKKU 36X31X107 CM 79,Varmatoimiset, kotimaiset loukut. Valmistusmateriaalina säänkestävä alusinkkiverkko, galvanoidut 4 mm lankavahvikkeet. SAAPPAAT VIKING ARCTIC 2.0 69 90 NORM. 79,90 Villaa sisältävä sisävuori pitää jalat lämpimänä kovimmillakin pakkasilla. Kevyet, saumattomat ja vedenpitävät. ALASKA TUNDRA BLAZE 299,Topattu metsästyspuku kylmälle säälle. Takissa pitkä helma, housuissa korotettu vyötärö. Hirvilaillinen väritys. 100 % vedenpitävä ja hengittävä Rain-Stop®-erikoiskalvo. saumattomat ja vedenpitävät. ALASKA TUNDRA BLAZE MYÖS RUSKEANA MIESTEN JA NAISTEN MALLIT MERINOVILLA ALUSASU ALASKA 79 90 NORM. 89,90 Lämmin ja pehmeä alusasu, joka lämmittää myös kosteana. Merinovilla on nopeasti kuivuva ja antibakteerinen materiaali, huolloksi riittää usein pelkkä tuuletus. 100% merinovillaa. NAAMIOHUPPU SWEDTEAM DESOLVE ZERO 19 90 Kevyt kasvot peittävä huppu. Desolve® Veilkuviointi maastouttaa riistalta erinomaisesti. TAKKI SWEDTEAM RIDGE JUNIOR 85,Lasten ja nuorten metsästystakki huomiovärillä ja naamiointikuviolla. Hiljainen, vedenja tuulenpitävä Covertex-kalvo. Irrotettava huppu, säädettävät hihat ja helma. METSÄSTYSPUKU SWEDTEAM RIDGE M COVERSET ZERO 139,NORM. 169,00 Kevyt lumipuku aktiiviseen pienriistan metsästykseen ja kyttäyspyyntiin. Desolve® Zero -kuviointi maastouttaa riistalta erinomaisen hyvin. Kiinteä huppu, radiopuhelintasku, 2 GPS -laitetaskua, 2 etutaskua. RAJOITETTU ERÄ! DAGSMARK SYSMÄ 9 KG 45 90 5,10 €/KG Runsasenerginen täysravinto aktiivisemmalle koiralle. Maukas ja proteiinipitoinen koostumus ja sulavuudeltaan erinomaiset raaka-aineet. UUTUUS! JAHTI&VAHTI EXTRA ENERGIA 15 KG 33 50 2,23 €/KG Rankkaa työtä tekevän ja erittäin paljon energiaa tarvitsevan aktiivikoiran vaihtoehto. JOKAISEN 10 TAI 15 KG JV SÄKIN OSTAJALLE JV MAKUPALAPUSSI KAUPAN PÄÄLLE! JAHTI&VAHTI JAHTI&VAHTI ENERGIA 15 KG 29 90 1,99 €/KG Paljon liikkuvan ja energiaa tarvitsevan aktiivikoiran täysravinto. RAJOITETTU ERÄ!
• HINNAT VOIMASSA 31.12.2021 ASTI. KAIKKI TUOTTEET SAATAVILLA MYÖS VERKKOKAUPASTA hankk? a.fi PIMEÄNÄKÖLAITE BURRELL NV 400 299,Digitaaliset yökiikarit, jopa 400 m kantama. Erinomainen kyttäyspyyntiin. Videotallennustoiminto ja AV/USB -liitännät. Käyttää 4-32 Gb microSD-muistikorttia (ei sisälly). RADIOPUHELIN GENZO ROYAL 70XTM 299,Herkkä vastaanotin ja Suomen taajuuksille viritetty antenni takaavat erinomaisen kuuluvuuden. Bluetooth -valmius. Tehokas 3400 mAh akku. Suomenkielinen valikko. RADIOPUHELIN BURREL PRO VHF 149,Täysin pölyja vesitiivis rakenne (IP67). Kohinasalpa, kuiskaustoiminto, FM-radio, headset-valmius ja ääniaktivointi. 128 kanavapaikkaa, joista 26 ohjelmoitu valmiiksi. KAUPAN PÄÄLLE BURREL MAASTO ANTENNI, ARVO 29,90 € KAUPAN PÄÄLLE PUHELIN VALJAAT, ARVO 29,90 € LIHAMYLLY PREMIUM LITE 129,Jauhatuskapasi-teetti 1 kg/min. Mukana leikkuuterät, makkarasuutin ja 2 kpl reikälevyjä. LIHAMYLLY HAUDUTUSPATA FOODMASTER PRO 3,5 L 49 90 Lasitettu ja keraaminen. Helppo pitää puhtaana. Ajastin ja lämpötilan säätö. VAKUUMIKONE FOODMASTER COMPACT 129,Tehokas kahdella tyhjiöpumpulla varustettu vakuumikone. Automaattija käsisäätötoiminnot. HANKKIJALTA VARUSTEET TALVEN JAHTEIHIN RIISTAKAMERA BURREL S12HD + SMS3 199,Liiketunnistin, jopa 25 m. Tallentaa kuvat ja videot muistikortille ja lähettää kuvat sähköpostiin. Etäohjattava. 12 Mb kuvanlaatu ja Full HD -videokuvaus. Huomaamaton inframustasalama. UUSI BURREL+ MOBIILISOVELLUS! RIISTAKAMERA BURREL S12HD PRO 4G BURREL+ 249,Tallentaa 12 MP:n kuvia ja HD-laatuista 1080p:n videota muistikortille ja lähettää sähköpostiin. Toimii myös 2G ja 3G -verkoissa. Sarjakuvaus 1-10 kuvaa, videot 1-30 s. Inframustasalama. MOBIILISOVELLUS! JALMARIN LAATIKKORAUTA PIENPETORAUTA 64 90 Erityisesti minkin ja näädän pyyntiin silloin kun loukkua ei voida käydä kokemassa päivittäin. ASEKAAPPI TOOLTECH 6 ASEELLE 349,Uuden aselain mukainen (EN14450:2006 S1) asekaappi enintään kuuden aseen säilyttämiseen. Erillinen lukittava lokero patruunoille. Ulkomitat: 149 x 35 x 35 cm. Paino 67 kg. METSÄSTYSVALO BURREL STD VIHREÄ 89,Tehokas vihreää valoa tuottava LED-valaisin esim. supikoirajahtiin ja SRVA -toimintaan.Etäkytkimellä valo saadaan sytytettyä irrottamatta otetta aseesta. Asekiinnike, kantohihna, laturi ja kaksi akkua.
• S uomen riistakeskus aloitti ilveskannan hoitosuunnitelman päivityksen vuonna 2016. Maaja metsätalousministeriö viimeisteli suunnitelman ja vahvisti sen lokakuussa 2021. Hoitosuunnitelman keskeiset teemat määräytyvät suurelta osin vuoden 2014 suurpetopolitiikan kehittämisarvioinnista. Ilveskannan hoitosuunnitelmassa on myös huomioitu muutokset esimerkiksi hallinnoivissa tahoissa, ilveskannassa ja sen suojelun tasossa sekä tutkimustiedossa. Hoitosuunnitelman toimenpiteet kattavat esimerkiksi ilveskannan seurannan sekä tutkimuksen, ilvesten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyn ja korvaamisen ja kannanhoidolliset toimet. Kun ilveskannan hoitosuunnitelman päivitystyö aloitettiin, herätti ilveskannan voimakas kasvu erityiMaaja metsätalousministeriö on vahvistanut päivitetyn Suomen ilveskannan hoitosuunnitelman, joka on keskeinen osa suurpetopolitiikkaa ja ilveskannan hoitoa. Sen 45 toimenpiteellä pyritään vastaamaan niin ilveskannan suojelun kuin ilvesten elinalueilla asuvien ihmisten tarpeisiin ottamalla huomioon sosiaaliset ja taloudelliset vaatimukset sekä alueelliset erityispiirteet. TeksTi Henna Väyrynen ja Mikko Toivola Ilveskannan hoitosuunnitelma vahvistettiin Päätavoite on suotuisan suojelutason säilyttäminen Vaikka ilves voi tappaa paikallisesti runsaasti pieniä hirvieläimiä, niin se ei välttämättä pysty säätelemään saalistamiensa lajien kantoja. GE TT Y IM AG ES 24 Metsästäjä 6/2021
• Hoitosuunnitelman toimenpidekokonaisuudet Ilveskannan hoitosuunnitelmassa kuvataan keskeiset toimenpiteet, joiden tavoitteena on turvata elinvoimainen ilveskanta osana suomalaista luontoa, mahdollistaa ilveskannan kestävä kannanhoidollinen metsästys sekä vastata ilvesten aiheuttamiin taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin kuten poroja kotieläinvahinkoihin. Suunnitelmalla vastataan myös Suomea koskeviin kansainvälisiin velvoitteisiin. Ilveskannan hoidon päätavoitteena on säilyttää ilveskannan suotuisa suojelutaso. Hoitosuunnitelman toimenpidekokonaisuudet eli 1) syventyvä tieto ilveskannasta, 2) kannanhoidolliset toimenpiteet ja 3) ilveksen ja ilveksen kannanhoidon hyväksyttävyys, tukevat suotuisan suojelutason säilyttämistä. Toimeenpano Ilveskannan hoitosuunnitelman toimeenpano kuuluu pääasiassa Suomen riistakeskukselle, Luonnonvarakeskukselle ja maaja metsätalousministeriölle. Suomen riistakeskukseen valittava hoitosuunnitelmavastaava koordinoi ja seuraa hoitosuunnitelman toimeenpanoa. Hoitosuunnitelma sekä sen taustaosio olivat lausunnoilla vuoden vaihteessa 2017–2018. Saapuneet lausunnot otettiin huomioon hoitosuunnitelman viimeistelyssä. Maaja metsätalousministeriö järjesti sidosryhmille syyskuussa tilaisuuden, jossa käsiteltiin viimeisteltyä hoitosuunnitelmaluonnosta. Maaja metsätalousministeriö kiittää jokaista hoitosuunnitelmatyöhön osallistunutta ja palautetta antanutta tahoa. Ilveskannan hoitosuunnitelma on luettavissa maaja metsätalousministeriön verkkosivuilla: mmm.fi/julkaisut ja hoitosuunnitelman taustaosio osoitteessa mmm.fi/julkaisut/muut-julkaisut sesti pienten hirvieläinten elinalueilla paljon keskustelua. Toiset näkivät ilveksen lisääntymisen hyödyttävän luontoa esimerkiksi supikoiraan kohdistuvan saalistuksen kautta; toiset taas kokivat riistanhoitotyön valuvan hukkaan ilveksen saalistuksen kohdistuessa voimakkaasti pieniin hirvieläimiin. Pienten hirvieläinten kannat ovat viime vuosina kasvaneet voimakkaasti ja leudontuneet talvet tukevat kantojen kasvua. Uudessa tilanteessa keskustelu ilveksen saalistusvaikutuksesta on vähentynyt huomattavasti. Vaikka ilves voi tappaa paikallisesti runsaasti pieniä hirvieläimiä, niin se ei välttämättä pysty säätelemään saalistamiensa lajien kantoja. Ilveskanta on suurin piirtein kaksinkertaistunut edellisen hoitosuunnitelman vahvistamisen aikaisesta minimikanta-arviosta. Vuonna 2005 ilveksiä arvioitiin olleen 1 100–1 200, kun taas ennen metsästyskautta 2021 yli vuoden ikäisiä ilveksiä arvioitiin olevan 2 155–2 280. Ilves on tällä hetkellä Suomessa suotuisalla suojelutasolla ja luokiteltu lajina elinvoimaiseksi. Kansalaisten suhtautuminen ilvekseen on pääosin neutraalia tai myönteistä, ja metsästäjille ilves on arvostettu riistalaji. Kannanhoito perustuu tietoon Uutta ilveskannan hoitosuunnitelmassa on monilajinen kannanhoito ja esille tuodaan myös siihen liittyvän tutkimustiedon tarve. Monilajisella kannanhoidolla tarkoitetaan suurpetojen ja niiden saaliseläinten välisen vuorovaikutuksen huomioimista ja niiden kannanhoidon tarkastelua kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta. Ilveksen kannanhoidollinen metsästys on yksi hoitosuunnitelman kannanhoidollisista toimenpiteistä. Hoitosuunnitelmassa kuvataan esimerkiksi kannanhoidollisen metsästyksen tavoitteita ja sen suunnitteluun liittyvää prosessia, jossa on onnistuneesti käytetty Luonnonvarakeskuksen laatimaa populaatioja ennustemallia. Ennustemallin avulla voidaan arvioida ilvespopulaation tulevaa kehitystä erilaisissa metsästysskenaarioissa. Hoitosuunnitelman perustana on ajantasainen tutkimustieto ilveksen biologiasta ja ekologiasta. Päivitetyssä hoitosuunnitelmassa toimenpideja taustaosio on eriytetty toisistaan. Taustaosiossa kerrotaan tarkemmin ilveskannan hoidon ja suojelun taustoista sekä hoitosuunnitelman valmisteluprosessista. Ilveskanta on suurin piirtein kaksinkertaistunut edellisen hoitosuunnitelman vahvistamisen aikaisesta minimikanta-arviosta. GE TT Y IM AG ES Syventyvä tieto ilveskannasta Kannanhoidolliset toimenpiteet ILVESKANNAN SUOTUISAN SUOJELUTASON SÄILYTTÄMINEN Ilveksen ja ilveksen kannanhoidon hyväksyttävyys LÄHDE: MAAJA METSÄTALOUSMINISTERIÖ 25 Metsästäjä 6/2021
• Pitkäjalkaisilla ajokoirilla on edelleen vankkumaton kannattajakuntansa. Vaikka vain harvalle aloittavalle metsästäjälle tulee nykyään mieleen sellaisen hankinta, moni mielellään osallistuu jänisja kettujahtiin toisten koirilla. TeksTi Panu Hiidenmies PA UL A GR EK EL Ä Metsästäjä 6/2021 26
• A jokoiran suoranainen synonyymi oli ennen suomenajokoira, mutta sen rinnalle on noussut muita rotuja. Amerikankettukoira ja venäjänajokoira ovat tunnettuja erityisesti petokoirina. Ruotsalaisia hamiltoninajokoiria ja smoolanninajokoiria sekä muutamia eestinajokoiria sekä myös italianajokoiria on rekisteröity Suomessa. Kokonaan uusi aluevaltaus, ja menestynyt sellainen, ovat plottinajokoirat, joita tavataan säännöllisesti suurpetojahdeissa. Rotukirjon laajenemisesta huolimatta pitkäjalkaisten ajokoirien suosio on kuitenkin hiipunut. Peura-alueellakin voi ajattaa Janakkalasta kotoisin oleva Aarre Tauru kertoo eteläisen Suomen vahvan valkohäntäpeurakannan ohjanneen ajavien koirien harrastusta matalajalkaisiin. Mäyräkoirat sekä muut matalat ajokoirat kukoistavat rekisteröintimärissä peura-alueilla. Moni saattaa kokea pienten sorkkaeläinten tiheän kannan olevan ylivoimainen este hyvän ajokoiran kouluttamiselle. Runsaan peurakannan alueella voi olla helpompaa löytää valkohäntäpeura kuin jänis. Tauru kertoo jalostusvalinnoilla pyrittävän eroon kiinnostuksesta sorkkaeläimiä kohtaan. – Koulutuskin auttaa, joten peura-alueilla ja poronhoitoalueellakin voi ajokoiralla metsästää, kunhan on valmis tekemään töitä sorkkaeläimen ajon kitkemiseksi. Itsenäisesti ja ajoittain kaukanakin työskentelevän ajokoiran hankintapäätökseen vaikuttaa varmasti myös eteläisen Suomen tiheä tieverkosto ja vilkas liikenne. Riskit autokolarille ovat paikoitellen suuret. Paikannuslaitteita käyttämällä ja radiopuhelinten avulla ajokoirien joutumista autojen ruhjomiksi voidaan estää. Onneksi Suomessa riittää harvasti asuttuja seutuja ajokoirametsästykselle. Siellä harrastusta vaikeuttavat, tai jopa estävät, sudet, joiden kanta on ollut kasvussa. Haasteita siis riittää ja ajokoiraharrastajien kokonaismäärän lasku on tosiasia. Se ei kuitenkaan himmennä hehkua, jolla ajokoirat toimeensa suhtautuvat. Joka syksy koirien irtipidon alkaessa koirat ohjaajineen suuntaavat maastoon usein heti 20. elokuuta aamuyöstä. Vain liian kuuma keli voi estää harjoitteluhaaveet. Intohimoa ja tarinan iskentää Vaikka ajokoiraharrastuksen kirkkaimmat loistonpäivät ovat takanapäin, ajokoiraväki suhtautuu siihen intohimolla. Monen vanhemman polven metsästäjän ensimmäiset eräkokemukset liittyvät jäniksen metsästykseen ajavalla koiralla. Usealle heistä kokemukset liittyvät kotimaiseen rotuumme suomenajokoiraan ja alkusyksyn kosteaan aamunkajoon, jossa hakeudutaan passeihin Ajokoirat – elämäntapa jäniksen kulkureiteille. Haunaikaiseen odotukseen, jossa jännitys tiivistyy. Ja lopulta ylösottoon, joka saa metsästäjän veret virtaamaan. Monen muistot liittyvät ajon seuraamiseen ja ajettavan kujeiden selvittelyyn. Tuskin on sellaista aamua ajokoiraharrastajapiireissä, jolloin ei joko ajokeli tai tassujen kunto olisi esillä. Aivan ensimmäinen asia on vallitseva keliolosuhde. Koirissa on eroja ja superkeli voi olla kullekin koirayksilölle erilainen. Liian kova pakkanen, kuumuus tai kuivuus estävät jahdin tehokkaasti. Välillä valitellaan nuoren jäniksen jatkuvaa piiloutumista tai maahan varisseiden mätänevien lehtien aiheuttamaa hajujen sekoittumista. Hyvät koirat ajavat kuitenkin useammin paremmin kuin huonommat ajurit. Yhtä usein kuin ajokelistä, keskustellaan ajokoiraharrastajien kesken tassujen kunnosta ja kestävyydestä. Tassujen kunto lienee osittain perinnöllistä, mutta hyvätkin tassut voi pilata liian karkealla kelillä ajettaessa. Kerran auenneet tassut saattavat näet helpommin vaurioitua uudelleen. Paljon on ajokoirista tarinaa isketty ja isketään onneksi jatkossakin Haukku kuuluu ja kantaa Ajokoirat arvioidaan usein haukkuäänensä ja ajo-ominaisuuksiensa perusteella. Haukun tulee olla kuuluvaa ja kertovaa. Monivivahteinen ja sointuisa ajohaukku Suomenajokoirien rekisteröinnit ovat olleet laskussa, mutta ajokoirien kirjo on kasvanut. Jahtimailla voi nykyään tulla vastaan myös amerikankettukoira, venäjänajokoira, hamiltoninajokoira, smoolanninajokoira, eestinajokoira, italianajokoira tai plottinajokoira. AN TT I SA AR EN M AA 27 Metsästäjä 6/2021 Koiran kanssa
• kelpaa kuunneltavaksi muillekin kuin vain aktiiviharrastajille. Lähestyvä haukku kertoo kuinka lähellä ajettava on perässä seuraavaa koiraa. Haukusta ja sen etenemisestä voi harjaantunut päätellä myös ajettavan riistan lajin. Ajon tulee olla sujuvaa ja katkotonta. Metsäjänis on ajokoiralle loistava ajettava. Usein vanhakaan metsäjänis ei lähde liian kauas, jolloin ajoa voidaan seurata ja kaatomahdollisuus tulee enemmin tai myöhemmin. Tosin vannoutunut ajokoiraharrastaja harvoin on luonnossa ainoastaan saaliin saamisen vuoksi. Etenkin metsäjänis usein säästetään ja metsästysverotus kohdennetaan runsaampaan rusakkoon. Jahdissa on kyse elämäntavasta, jonka keskiössä on ajokoira. Ajo on päättynyt kaatoon. Myös nuoria tulee yhä ajokoirametsästyksen pariin. Yhä useammin ajokoira saapuu suurpedon kaadolle. Lisääntyneet suurpetokannat tarjoavatkin oivallisia jahtimahdollisuuksia. RI ST O LA AR I Kotimaisen rodun paremmuudet ratkotaan Kilvassa Metsästäjä-lehti oli mukana rusakkojahdissa Etelä-Hämeessä. Janakkalasta kotoisin oleva Aarre Tauru on ollut neljätoista kertaa paikalla ajokoirien Kilvassa, jossa ratkotaan vuosittain lajin Suomen mestaruudet jäniksen ajureiden kesken. Tauru on osallistunut kisaan omalla koirallaan, lisäksi hän on ollut mukana palkintotuomarina ja oppaana. – Suomenajokoirien pentuerekisteröinnit ovat laskeneet. Ajokoira keikkui pitkään aivan Suomen Kennelliiton rekisteröintien kärjessä ja parhaimmillaan pentuja rekisteröitiin noin 6 000 vuodessa. Viimevuosina suomenajokoiria on rekisteröity noin tuhat pentua, kertoo Tauru. Suomenajokoirien vuosittainen käyttöpuolen päätapahtuma on mestaruusottelu Kilpa. Ensimmäinen Kilpa järjestettiin vuonna 1937 ja sotavuosia lukuun ottamatta se on järjestetty joka vuosi. Kilpailijat valitaan siten, että kunkin kennelpiirin mestaruuskisoista pääsee kolme suomenajokoiraa lohkon valintakokeisiin. Lohkoja on neljä. Jokaisesta lohkosta kolme parasta pääsee Kilpaan, johon osallistuu automaattisesti myös edellisvuoden ajokuningas. Ottelun voittaja kruunataan Ajokuninkaaksi. Loimi on haluttu ja tavoiteltu. Katso video rusakkojahdista Metsästäjän verkkolehdestä: metsastajalehti.fi 28 Metsästäjä 6/2021
• Tavisaaliit Vuosittaiset saalismäärät, luvuissa mukana heinätavit Siipi Tavi Nuori Nuori Vanha Vanha Kapea ja tylppäkärkinen Nokan väri on tasainen Musta juova, hyvin kapea vaalea reunus Leveä, pyöreämuotoinen ja selvä leveä vaalea reunus Kapea epäselvärajaisella reunuksella Leveä ja pyöreä, harmaa, ei vaaleaa reunusta Leveä ja pyöreänmuotoinen. Himmeänmusta, leveä vaalea reunus Lähde: Lintuatlas.? Pesintä 1. tertiaali Isot tertiaalien peitinhyöhenet Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Kyynärsulat Tertiaalit KUVITUS: ASMO RAIMOAHO Käsisulat Vanha Vanha Vanha Vanha Kapea ja harmaanruskea, vaalea reunus Nuori Nuori Nuori Nuori Anas crecca Eurasian teal / Kricka Tavin iän voi helpoiten määrittää nokan värityksestä ja siipisulkien muodosta, värityksestä ja höyhenten kuluneisuudesta. (kevät) (kevät) Tavi on Euroopan pienin sorsalintu ja samalla myös pienin metsästettävistä vesilinnuistamme. Tavin valkea vatsa loistaa kuten haapanalla. Lentää nopeasti tiiviissä parvissa usein heittelehtien. Esiintyy hyvin yleisenä koko maassa, mutta on Pohjois-Suomessa runsaampi kuin etelässä. Suosii salolampia. Tavi on jouhisorsan ohella sorsalintujen ensimmäisiä muuttajia. Muuttaa elo-syyskuussa pääosin Länsija Lounais-Eurooppaan. Munii 7–11 vaaleanvihertävän kermanväristä munaa. Pesä ruohikossa tai kaukanakin metsässä heinämättään suojassa. Pesii huhti-toukokuussa. Vuosittaiset saalismäärät vaihtelevat 110 000–150 000 välillä. Tavi on heinäsorsan jälkeen yleisin sorsalintumme. Varma Todennäköinen Mahdollinen Suuria täpliä nokan reunoilla Vähän täpliä nokan reunoilla Nokan reunassa keltaista ja oranssihkoa Tummanharmaa tai harmaanruskea Harmaanvihreä tai harmaanruskea Väritys epätasainen Sivuilta vihreä tai keltaisehko (Syksy) Ravinto Tavin ravinto painottunut eläinravintoon. Ravintona: selkärangattomat, marjat, kasvit ja kasvien osat. Tumma päälaki Naaraalla ruskeankirjava höyhenpuku Vesikasvit, kuten limaskat Juhlapuvussa nokka on musta (kesä) Vaalea ja täplikäs rinta Vihertävänharmaat räpylät Kappaletta 00 01 02 03 04 05 06 07 08 10 09 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Kesällä koiras muistuttaa naarasta Vaalea silmäkulmajuova Alaperän sivuilla näkyvä mustakehyksinen keltainen kolmio Kanelinruskea pää Vihreä silmänympäryslaikku Siipipeilin edessä selvä valkea juova Vaalea vatsa Vihreä siipeili 260–330 g 52 –5 9 cm 33– 38 cm g 30 000 60 000 90 000 120 000 150 000 Vesiperhosten toukat Vesihyönteiset Juhlapukuinen koiras on yleisväriltään harmahtava 30 Metsästäjä 6/2021
• Tavisaaliit Vuosittaiset saalismäärät, luvuissa mukana heinätavit Siipi Tavi Nuori Nuori Vanha Vanha Kapea ja tylppäkärkinen Nokan väri on tasainen Musta juova, hyvin kapea vaalea reunus Leveä, pyöreämuotoinen ja selvä leveä vaalea reunus Kapea epäselvärajaisella reunuksella Leveä ja pyöreä, harmaa, ei vaaleaa reunusta Leveä ja pyöreänmuotoinen. Himmeänmusta, leveä vaalea reunus Lähde: Lintuatlas.? Pesintä 1. tertiaali Isot tertiaalien peitinhyöhenet Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Pienet ja keskimmäiset peitinhöyhenet Kyynärsulat Tertiaalit KUVITUS: ASMO RAIMOAHO Käsisulat Vanha Vanha Vanha Vanha Kapea ja harmaanruskea, vaalea reunus Nuori Nuori Nuori Nuori Anas crecca Eurasian teal / Kricka Tavin iän voi helpoiten määrittää nokan värityksestä ja siipisulkien muodosta, värityksestä ja höyhenten kuluneisuudesta. (kevät) (kevät) Tavi on Euroopan pienin sorsalintu ja samalla myös pienin metsästettävistä vesilinnuistamme. Tavin valkea vatsa loistaa kuten haapanalla. Lentää nopeasti tiiviissä parvissa usein heittelehtien. Esiintyy hyvin yleisenä koko maassa, mutta on Pohjois-Suomessa runsaampi kuin etelässä. Suosii salolampia. Tavi on jouhisorsan ohella sorsalintujen ensimmäisiä muuttajia. Muuttaa elo-syyskuussa pääosin Länsija Lounais-Eurooppaan. Munii 7–11 vaaleanvihertävän kermanväristä munaa. Pesä ruohikossa tai kaukanakin metsässä heinämättään suojassa. Pesii huhti-toukokuussa. Vuosittaiset saalismäärät vaihtelevat 110 000–150 000 välillä. Tavi on heinäsorsan jälkeen yleisin sorsalintumme. Varma Todennäköinen Mahdollinen Suuria täpliä nokan reunoilla Vähän täpliä nokan reunoilla Nokan reunassa keltaista ja oranssihkoa Tummanharmaa tai harmaanruskea Harmaanvihreä tai harmaanruskea Väritys epätasainen Sivuilta vihreä tai keltaisehko (Syksy) Ravinto Tavin ravinto painottunut eläinravintoon. Ravintona: selkärangattomat, marjat, kasvit ja kasvien osat. Tumma päälaki Naaraalla ruskeankirjava höyhenpuku Vesikasvit, kuten limaskat Juhlapuvussa nokka on musta (kesä) Vaalea ja täplikäs rinta Vihertävänharmaat räpylät Kappaletta 00 01 02 03 04 05 06 07 08 10 09 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Kesällä koiras muistuttaa naarasta Vaalea silmäkulmajuova Alaperän sivuilla näkyvä mustakehyksinen keltainen kolmio Kanelinruskea pää Vihreä silmänympäryslaikku Siipipeilin edessä selvä valkea juova Vaalea vatsa Vihreä siipeili 260–330 g 52 –5 9 cm 33– 38 cm g 30 000 60 000 90 000 120 000 150 000 Vesiperhosten toukat Vesihyönteiset Juhlapukuinen koiras on yleisväriltään harmahtava 31 Metsästäjä 6/2021
• S keetissä kutkuttavien hetkien jälkeen neljänneksi sijoittunut Eetu Kallioinen on metsästänyt polvenkorkuisesta lähtien. Hän oli tuskin oppinut kunnolla kävelemään maastossa, kun hänet jo usein nähtiin isänsä Tero Kallioisen kanssa keikkumassa pick-upin ohjaamossa hirvija peurajahdeissa. Samoihin aikoihin Eetu saapui Lopen ampumaradalle haulikon perä maata viistäen. Ja heti kolahti. Haulikkoammunta vei mennessään ja kilpailuvietti vei voiton. Siitä saakka Kallioisen elämän ovat täyttäneet monipuoliset jahdit sekä kilpa-ammunta, joka on vienyt todella nopeasti aivan maailman kärkeen saakka. Turvallisuus edellä Vankka metsästysja rataharjoittelukokemus ovat muovanneet Kallioisen suhtauumista metsästykseen ja etenkin turvallisuusasioihin. – Kilpa-ammunnassa ja ampumaradoilla on tunnettava oma ase ja siihen liittyvät turvallisuusasiat, tähdentää nuoresta iästään huolimatta monessa liemessä keitetty Kallioinen. Virheisiin ei ole varaa aseita käsiteltäessä. Puolustusvoimissa nykyisin työskentelevä Kallioinen ei ota mitään riskejä käsitellessään asetta. Hän kehottaa muitakin toimimaan näin. – Metsästyksessä on ampumasektorit valittava joka Metsästys ja kilpa-ammunta ovat Eetu Kallioiselle intohimo ja elämäntapa. Viimeistään kesällä 2021 Tokion olympialaisten aikaan nuorimies oli koko kansan tuntema. Vaiherikas elämä on jalostanut Eetulle ajatuksia riistasta, metsästyksestä ja ammunnasta. Tärkeimpänä seikkana hän nostaa esiin turvallisuuden. TeksTi ja kuvaT Panu Hiidenmies tilanteessa siten, että mitään vaaraa ei aiheudu muille luonnossa liikkujille, rakennuksille eikä koirille, Eetu linjaa. Nämä asiat opitaan parhaiten ampumaradoilla harjoiteltaessa. Silloin aseen turvallisesta käsittelystä tulee automaatio. Metsästyskokemus ja vuosikausien jahdeissa käynti vasta kasvattaa kokemusta metsästysturvallisuudesta. Kallioinen on itse kehittänyt kotiseuransa, Lopella toimivan Sajaniemen Hirviveikot ry:n, suurriistajahdin ammunnanharjoittelua aikaisempaa monipuolisemmaksi. – Ammumme erilaisista metsästyksenomaisista tilanteista etenkin juuri ennen jahdin alkua. Näissä harjoituksissa aseturvallisuus käydään läpi ja ammutaan riistamaaleihin. Erilaisilta etäisyyksiltä, erilaisista ampumakulmista ja riistaeläintauluihin ammuttaessa on moni saanut uudenlaista otetta riistan kaatamiseen sekä myös turvalliseen ammuntaan, toteaa Kallioinen. – Harjoittelusta ei voi tinkiä yhdenkään metsästäjän kohdalla. Kilpa-ammunta on erikseen ja kilpailijat Eetu Kalliosen elämän täyttävät ammunta ja metsästys. Työvälineet eli aseet hoidetaan samalla tarkkudella, kuin skeet ampumaradalla. Iltalennolla – huippuampuja Eetu Kallioinen 32 Metsästäjä 6/2021
• ampuvat joka tapauksessa suuren määrän laukauksia radalla ennen jahtikautta. Maailman huipulla skeetissä Eetu Kallioinen on harjoitellut ja kilpaillut haulikkoammunnassa aivan pienestä pitäen. Suurimmaksi motivaatiokseen hän kertoo kilpailuvietin. – Haluan jatkuvasti kehittää itseäni haulikkoampujana ja tavoitteena on aina kulta. Nousu huipulle tapahtui lyhyessä ajassa. Kallioinen aloitti metsästyshaulikosta kuten monet muutkin. Pian kilpailutahti koveni ja lajiksi valikoitui skeet. Siinä Kallioinen on saavuttanut jo paljon. Metsästyshaulikon suomenmestaruuksia juniorisarjoissa, useita kansainvälisiä GP-kilpailuvoittoja ja 2021 EM-pronssia. Kesällä 2021 Kallioinen ampui miesten skeetissä Tokion olympialaisten finaalissa ja mitali oli todella lähellä. Kallioinen johti finaalia, kunnes ratkaisevat pumMestari tähyää jo taivaalle. Jos vaikka iltalento pian alkaisi. huippuampuja Eetu Kallioinen 33 Metsästäjä 6/2021
• mit pudottivat hänet lopulta olympialaisten neljännelle sijalle. Maailman skeetin huipputasolla aivan pienikin virhe on suuri. Kallioisen tavoitteet ovat kuitenkin tulevissa kisoissa. Hän ampuu perusviikkona 1000–2000 laukausta. Vuositasolla laukauksia kertyy yhteensä vähintään 30 000. Työnantajana toimiva Puolustusvoimat mahdollistaa kovan harjoittelutahdin ja Eetu voi ampua työaikana. – Tämä on ehdoton edellytys menestymiselle tästä eteenpäin, tähdentää huippuampuja. Jahtia jahdin perään Metsästyskoirat, metsästys ja riistanhoito ovat keskeinen osa Kallioisen elämää. Perheessä on kaksi koiraa, harmaa norjanhirvikoira Turo ja karkeakarvainen mäyräkoira Tessu. Turon kanssa Kallioinen nähdään lokakuun puolesta välistä asti hirvien perässä Lopen Sajaniemessä. Tessu aloittaa peurajahdit jo syyskuun lopussa ja jatkaa heti hirvijahdin päätyttyä. – Metsästyskoirat ovat kuin kilpaurheilijoita, vaikka meille ne ovat toki rakkaita perheenjäseniä. Koiria on treenattava vuoden ympäri, jotta ne pysyvät kunnossa. Kallioisen koirat ovat tunnettuja kyvyistään ja jahdeissa käydään myös oman seuran jahtien ulkopuolella. Syksyt kuluvat pääasiassa sorkkaeläinjahtien merkeissä, mutta Kallioinen ehtii myös lintujahtiin Lappiin. Silloin käsissä on 20 kaliiperin päällekkäispiippuinen haulikko, jonka hän on voittanut skeetkisoista. Kallioisen mielestä olisi tärkeää ottaa nuoria ja pieniä lapsiakin mukaan jahtiin. – Metsästyksen kokonaisuuden avaaminen nuorille ja mukaan ottaminen tuo varmuudella uusia harrastajia. Olen itse saanut perinteisen isältä pojalle opin metsästyksen ja ammunnan maailmaan. Voin suositella metsästysharrastusta kaikille. Riistan ystävä Eetun mielestä on hauskaa kun metsästysalueelta löytyy riistaa. Hän toivoo riistan suurempaa arvostusta Suomessa käytävään keskusteluun. – Ei voi olla niin, että metsästäjät ovat vain yhteiskunnan talkoomiehiä ja -naisia. Metsästyksellä ja riistalla on arvo, jota kaikki eivät tunnu ymmärtävän, hän harmittelee. Mikä on sitten Eetu Kallioisen lähiajan tavoite seuraavan olympiakullan lisäksi? Päätimme lähteä iltalennolle ja kokeilla josko huippuampuja saisi pudotettua villiä riistaa? Katso video Metsästäjän verkkolehdestä (www.metsastajalehti.fi), kuinka tulevaisuuden lupaus selvisi tosipaikasta. Haulikkoammunta on vienyt nuoren miehen mennessään ja tulosta tulee. Haulikko pysyy huippuampujalla käsissä myös jahdissa. Kallioisen perhe tunnetaan riistaintoisista koiristaan. Eetu nähdään usein ohjaamassa hirvikoira Turoa. 34 Metsästäjä 6/2021
• Petopoistolla apua vesilintujen ahdinkoon Osa laajempaa luontokadon torjuntaa Hanke on osa ympäristöministeriön ja maaja metsätalousministeriön yhteistä Helmi-elinympäristöohjelmaa, jossa edistetään luonnon monimuotoisuutta. Yksi ohjelman teemoista on arvokkaiden lintuvesien kunnostus niittämällä, ruoppaamalla, hoitokalastamalla – ja pyytämällä haitallisia vieraspetoja. Kaikki toimenpiteet tähtäävät heikentyneiden vesilintukantojen elpymiseen. Hoitokohteissa on sekä metsästyksen piirissä olevia että rauhoitettua kohteita. H elmi-vieraspetohankkeessa tehtävää lintuvesialueiden petopoistoa tehostetaan tarjoamalla valituille pyytäjille kulukorvauksia, pyyntilaitteita, koulutusta sekä suunnitteluapua. Tavoitteena on luonnonhoidollisesti mahdollisimman vaikuttava vieraspetojen pyynti. Pitkällä tähtäimellä pyritään vieraspetokantojen merkittävään alentamiseen 69 keskeisellä Natura-alueella, jotta uhanalaistuneiden vesilintujen poikasten selviytyvyys paranisi. Suomen riistakeskuksen ja Metsähallituksen kipparoimaa kokonaisuutta edistetään kahdeksan suunnittelijan ja kahden projektipäällikön voimin. Suomen riistakeskuksessa hankkeen projektipäällikkönä on juuriltaan ja luonteeltaan keskipohjalainen Kari Karhula. Metsähallituksen osastoa vetää Varsinais-Suomen kasvatti Mikko Toivola. Heitä yhdistää vahva metsästystausta erityisesti pienpetopyynnistä, johon sekoittuu riistabiologian osaamista. Kari Karhula Mikko Toivola Tästä syksystä alkaen supikoiria ja minkkejä poistetaan suunnitelmallisesti arvokkaiden lintuvesien läheisyydestä. Tavoitteena on pitää vieraspedot kevätaikana poissa vesilintujen pesimäalueilta. Teksti Kari Karhula 35 HELMI-VIERASPETOHANKE
• V ieraspetojen poisto toteutetaan ensisijaisesti paikallisin voimin. Pyyntikohteille muodostetaan paikallisista pienpetoaktiiveista pyyntiryhmät, joilla on päävastuu alueen vieraspetopoistosta. Ihanteellisessa tilanteessa lintuveden ja sen lähiseudun metsästysseurat osallistuvat myös innokkaasti pyynteihin sekä edesauttavat pyyntiryhmien toimintaa ja saumatonta liikkumista yli seurarajojen. Riistanhoitoyhdistykset vahva lenkki ketjussa Riistanhoitoyhdistyksiltä toivotaan yhteistyöapua metsästysseurojen yhteistyön rakentamiseen ja aktiivisten pienpetopyytäjien kartoittamiseen. Hankkeen tarkoitus on tuoda resursseja sekä Pyyntiaktiivit mukaan tunnustusta juuri heille, jotka jo aiemmin ovat talkoilleet vieraspetopyynnin parissa. Hankkeeseen osallistuvat riistanhoitoyhdistykset pyrkivät solmimaan metsästysseurojen ja maanomistajien kanssa vieraspetojen pyyntisopimuksia pyyntiryhmien käyttöön. Tavoitteena on mahdollisimman yhtenäiset pyyntialueet, joihin ei jää petopankkeja. Samat pelisäännöt Kokemuksen ja osaamisen lisäksi pyytäjien valinnassa painotetaan hyvää yhteistyökykyä sekä kunnioitusta pelisääntöjä kohtaan. Pyynnissä varmistetaan, ettei toiminta häiritse vesilintujen pesintää. Pyyntiryhmien toiminta käynnistyy koulutuksella. Pyyntiryhmiin valittaville, työhön sitoutuville, tarjotaan korvaus, joka on pyytäjille 800 €/vuosi ja pyyntiryhmien johtajille 1000 €/vuosi. Pyyntikorvauksen tarkoituksena on kattaa erityisesti liikkumisesta aiheutuvia kuluja. Pyyntilaitteita toiminnan tueksi Ryhmien pyyntiä tuetaan pyyntilaitteilla, kuten loukuilla, raudoilla ja loukkuvahdeilla. Passiivisen pyynnin lisäksi erityisesti aktiivisten koiraja Vieraspetojen poistaminen on haastava laji. Luonnonja riistanhoidollisesti vaikuttava pyynti vaatii vahvaa pyyntiosaamista, suunnittelua ja kantojen seurantaa. Teksti Jyri Mononen ja Tomi Nevalainen 36 HELMI-VIERASPETOHANKE
• Jyri Mononen | SUOMEN RIISTAKESKUS Keskija Länsi-Uusimaan kunnostuskohteet Metsästys on kuulunut elämäntapaani 5-vuotiaasta. Riistanja luonnonhoito on muodostunut luonnolliseksi osaksi harrastamista ja pidän kunnia-asiana metsästyksen kestävyyden tavoittelua. Pyyntipaineen säätely on yksi tärkeimmistä toimista, joista metsästäjien tulee kantaa yhä suurempi vastuu ja luontevaa on kohdistaa ponnistelut etenkin Suomen luontoon kuulumattomiin vieraspetoihin. Tämänkin hankkeen kautta me metsästäjät oikeutamme linnustusharrastuksemme tulevaisuuden ja tuemme kokonaisuutena luonnon monimuotoisuuden säilymistä seuraaville sukupolville. haaskapyytäjien on mahdollista saada käyttöönsä lähettäviä riistakameroita. Monet laitteet ovat yksityishenkilöille kalliita, ja hankkeella halutaan lisätä innokkaiden pyytäjien pyyntitehoa mahdollistamalla heille riittävät pyyntilaiteresurssit. Kaikkien hankkeen riistakameroiden kuvat välittyvät yhteiseen pilvipalveluun, josta voidaan seurata alueittaisten petokantojen tilannetta. Yksittäinen pyytäjä näkee ainoastaan oman lintuvesialueensa kameroiden kuvat, mutta hankkeen suunnittelijat voivat seurata kameroiden kuvavirtaa valtakunnallisesti. Suunnittelijat toiminnan moottorina Hankkeen suunnittelijoiden tehtävänä on pyrkiä luomaan oman hoitoalueensa lintuvesille luonnonhoidollisesti vaikuttava vieraspetopyynti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sidosryhmäyhteistyötä, pyyntiryhmien muodostamista, kouluttamista, pyyntisuunnittelua, kentän käytännön ongelmien ratkaisua ja jatkuvaa oppimista siitä, mitä alueella pitää tehdä toisin toiminnan kehittämiseksi. Suunnittelijat huolehtivat, että pyynnit pyörivät ja niillä saadaan muutosta petokantoihin pitkällä aikajänteellä. Kantojen väheneminen ei tapahdu hetkessä. Tomi Nevalainen | SUOMEN RIISTAKESKUS Kaakkois-Suomen Helmi-kunnostuskohteet Kutsumus työhön luonnon puolesta on ollut suunnannäyttäjänä elämässäni ensimmäisistä metsästysmuistoista lähtien. Tästä on kiittäminen setieni kullanarvoisia oppeja. Olen perehtynyt pienpetopyynnin eri muotoihin niin maan alla kuin päällä. Erityisesti koirat ovat aina olleet erittäin tärkeässä roolissa elämässäni monella tapaa. Ilman niitä en olisi tässä työssä. On unelma, kunnia sekä etuoikeus saada olla mukana kehittämässä Helmi-kokonaisuutta luonnon hyvinvoinnin vuoksi. Riistanhoito­ yhdistyksiltä toivo­ taan yhteistyöapua metsästysseurojen yhteistyön rakenta­ miseen ja aktiivisten pienpetopyytäjien kartoittamiseen. SUUNNITTELIJAT G et ty Im ag es 37 HELMI-VIERASPETOHANKE
• Thomas Hagström METSÄHALLITUS Keskija RannikkoPohjanmaan Helmikunnostuskohteet Olen aktiivinen metsästyksen ja kalastuksen harrastaja. Varsinkin pienriistan pyynti on lähellä sydäntäni kuten myös metsästyskoirat, jotka ovat tärkeä osa harrastustani. Minuun voi olla yhteydessä hoitovastuualueeni kohteista, myös ruotsin kielellä. Ilkka Järvinen | SUOMEN RIISTAKESKUS Pirkanmaan ja Hämeen Helmi-kunnostuskohteet Työnkuvani on koordinoida vieraspetopyyntejä Hämeen ja Pirkanmaan hoitoalueella. Työssäni yhdistyy mukavalla tavalla työ ja harrastukset. Aiemmasta pitkän linjan harrastuspohjastani vieraspetojen pyynnin parissa on ollut valtavasti apua erityisesti omilla suunnittelukohteillani. Tavoitteeni on yhdessä paikallisten pyytäjien ja sidosryhmien kanssa viedä vieraspetopyyntiä ammattimaiseen suuntaan. Sen tuloksia saamme toivottavasti tulevaisuudessa seurata vahvistuneina kahlaajaja vesilintukantoina, matelijoista ja sammakkoeläimistä puhumattakaan. Jussi Ruskeala SUOMEN RIISTAKESKUS Keski-Suomen, Pohjoisja EteläSavon Helmikunnostuskohteet Metsästys ja kalastus ovat olleet intohimoni jo pienestä saakka, ja ne ovat ohjanneet minua niin työuralla kuin vapaa-ajallakin. Ensikosketuksen vieraspetojen pyyntiin sain 1990-luvulla Hartolan maalaismaisemissa, josta olen kotoisin. Erähenkisenä kaverina harrastan aktiivisesti ja monipuolisesti metsästystä sekä riistanhoitoa, joten on todella hienoa päästä työskentelemään tärkeän aiheen parissa. Veijo Kröger SUOMEN RIISTAKESKUS Savo-Karjalan Helmi-kunnostuskohteet Metsästys ja riistanhoito ovat aina olleet tärkeitä asioita elämässäni. Nyt kun nämä asiat yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla työssäni, ei aamuisin tarvitse motivoida itseään työpäivään. Metsästän monipuolisesti, mutta pyynnin pääpaino kohdistuu pienpetoihin sekä varislintuihin. Toimialueeni on laaja ja se mahdollistaa tutustumisen uusiin alueisiin ja ihmisiin. Odotan mielenkiinnolla, mitä haasteita ja onnistumisia tulevat vuodet tuovat eteen. SUUNNITTELIJAT 38 HELMI-VIERASPETOHANKE
• ROVANIEMI OULU KUOPIO JOENSUU MIKKELI TAMPERE TURKU HELSINKI JYVÄSKYLÄ PORI VAASA Hankkeen Helmi­pyyntikohteita on ympäri Suomen. Kohteet, joissa pyynnit alkavat ensimmäisinä on merkitty suuremmalla merkillä. Värit tarkoittavat kohteista vastaavaa suunnittelijaa. Kaikkien kohteiden nimet löytyvät osoitteesta vieraspeto.fi/yhteistyota/helmi­vieraspetohanke Teppo Kakkonen METSÄHALLITUS Perämeren rannikon Helmi-kunnostuskohteet, Torniosta Siikajoelle sekä Oulujärvellä Vapaa-ajallani toimin riistahallinnon tehtävissä, sekä harrastan metsästystä ja kalastusta. Metsästysharrastukseni painottuu pienpetojen pintapyyntiin. Toimipaikkani on Oulu ja minuun voi olla yhteydessä hoitoalueeni Helmi-lintuvesien vieraspetopyynneistä. Harri Forsten METSÄHALLITUS Satakunnan ja Varsinais-Suomen Helmi-kunnostuskohteet Olen riistanhoidon aktiivinen toimija ja metsästäjä Meri-Porista. Olen elänyt koko ikäni tällä seudulla ja nähnyt varsinkin viime vuosina vesilintukantojen taantumisen. Lintukadon estäminen toimiikin työssäni motivaattorina. Koulutukseltani olen riistamestari. Minuun voi olla yhteydessä Lounais-Suomen Helmi-lintuvesien vieraspetopyynneistä. L i m i ng a n lah t i Pr e i vi i k in la ht i S y sm ä j ä rvi V i ro l a ht i 39 HELMI-VIERASPETOHANKE
• Ministerit vieraspetopyynnin pauloissa Maaja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö tutustuivat lokakuussa Helmi-ohjelman vieraspetopyyntiin Haminassa. Ilmastoja ympäristöministeri Krista Mikkonen perehtyi pyyntilaitteisiin ja lintuveden kunnostuksiin. Maaja metsätalous ministeri Jari Leppä puolestaan intoutui pintapyyntiin. Teksti Kari Karhula Kuvat Ville Kankare S alminlahden alue on yksi Suomen tärkeistä lintuvesistä, jonka pesimälinnusto on merkittävästi taantunut. Tänä syksynä alueen kunnostukset alkoivat osana Helmi-ohjelmaa. Uudenmaan ELY-keskus huolehtii, että ranta-alueiden koneellista niittoa laajennetaan ja laiduntavaa karjaa tuodaan takaisin alueelle, vesikasvillisuutta niitetään, pajukkoa ja puustoa raivataan. Suomen riistakeskus puolestaan varmistaa, että alueelta poistetaan vieraspetoja. – Lintuvesien ja kosteikkojen kunnostaminen on välttämätöntä uhanalaisten rantaja vesilintujemme suojelulle, sanoi ministeri Mikkonen. Ministeri oli kiinnostunut pyyntilaitteiden toiminnasta ja siitä, voidaanko pyydettyjen supikoirien turkista hyödyntää. Molemmat ministerit pitävät luontokadon torjumista konkreettisin keinoin erittäin tärkeänä. Siinä onnistumisessa on myös yhteistyön paikka. – Helmi-ohjelman vieraspetopyynnit tuovat hienosti yhteen metsästäjät, lintuharrastajat ja ympäristöväen, totesi ministeri Leppä. Molemmat ministerit pitävät luontokadon torjumista konkreettisin keinoin erittäin tärkeänä. 40 HELMI-VIERASPETOHANKE
• Pintapyytäjän arkipäivä Pintapyynnin aikaansaama adrenaliini lämmitti illan pimeydessä niin metsästäjiä kuin ministeri Jari Leppää, vaikka sää tarjoili kaatosadetta ja tuulta 19 m/s. Vettä ei vihmonut, vaan sitä tuli kaatamalla. Oli tullut jo pidemmän aikaa. Ministerien vierailu Haminassa Helmi-ohjelman tiimoilta ei jäänyt pelkäksi pönötykseksi, vaan illalla lähdettiin tositoimiin. – Onko tullut kameroista tuoreita kuvia? Nyt ei kannata kovin vanhalle jäljelle lähteä, utelin Helmi-suunnittelija Tomi Nevalaiselta. – Olis tuossa joku 50 minuuttia vanha, Nevalainen vastasi. Selvä, lähdimme kokeilemaan, josko jälki haisisi vielä kaatosateesta huolimatta. Tuuli repi Hiacea matkalla haaskapaikalle ja pieni pyytäjän pessimismi oli lähellä iskeä sieluun. Kolmen auton letka pysähtyi pellonlaitaan, ja lähdimme kävelemään kohti pintapyyntipistettä. Otsavalo välähti ja saksanseisoja vilahti pimeyteen. Koira on pintapyytäjän paras kaveri Koiran päästämisestä kului kolme minuuttia, kun parinsadan metrin päästä kuului ensimmäinen haukahdus. Peli oli selvä. Kävelimme paikalle ja saksanseisoja paimensi nuorta narttusupikoiraa herkeämättä. Koiran omistaja kaivoi esiin lopetusaseen ja kuului vaimea pamaus. Yksi vieraspeto vähemmän, tätä on pintapyytäjän arki. Keli ei juuri näyttänyt paranemisen merkkejä, eikä laajasta kameraverkostosta huolimatta uusia kuvia tullut. Supikoirat liikkuivat huonosti. Päätimme vaihtaa paikkaa ja kokeilla toisen pintapyyntipisteen läheltä vapaasta hausta. Koira irti ja haukku alkoi kuulua jo parin minuutin kuluttua. Supikoira oli ihan lähellä haaskaa, muttei ollut näyttäytynyt kameralle. Haukku johti muutaman sadan metrin päähän tiheään metsäsaarekkeeseen. Saimme pois aikuisen kollisupikoiran. Tiedustelimme ministeriltä, onko hänellä kiire vai vieläkö kokeilisimme supikoiran paria vapaasta hausta. – Eihän tämän parempaa olekaan, ei tässä mihinkään ole kiire. Saksanseisoja päästettiin jälleen irti ja 10 minuutin päästä kollisupikoiran kumppani löytyi. Korjasimme nartun parempaan talteen ja pohdimme, montako pentua se olisi keväällä tehnyt. Taas säästyi linnunmunia ja ehkä viitasammakkokin. Luonto kiittää. Kuningaslaji Kylmästä, tuulesta ja sateisesta myöhäisillasta huolimatta reissu ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Olimme kaikki litimärkiä, mutta sitä ei pienissä adrenaliineissa huomannut. Vaikka keli oli huono, saldona oli kolme supikoiraa ja ministerikin vaikutti tyytyväiseltä: – Jatkakaa hyvää työtä ja hoitakaa vieraspedot pois lintuvesiltä, eiköhän se näillä konsteilla onnistu. Kyllähän tuo onnistuu, vaan on vielä tekemistä. Edustusauton hävitessä sateiseen yöhön totesin pyyntiporukalle: – Onhan tämä vain kuningaslaji. – Eihän tämän parempaa olekaan, ei tässä mihinkään ole kiire, totesi ministeri Jari Leppä sateisen pintapyynnin lomassa. Vaikka keli oli huono, saldona oli kolme supikoiraa ja ministerikin vaikutti tyytyväiseltä. Ministeri Krista Mikkonen perehtyi pyyntilaitteisiin ja lintuveden kunnostuksiin. 41 HELMI-VIERASPETOHANKE
• M inkkiä ja supikoiraa on pitkään metsästetty halusta parantaa erityisesti riistalintujen tuottoa. Tavoitteet on kirjattu vuosien saatossa moniin suojelualueiden hoitosuunnitelmiin. Metsästäjät ovat hoitaneet itsenäisesti koko poistotyön, suunnittelusta käytännön toteutukseen saakka, ja toimintaan on ollut heikosti tukea tarjolla. Vallalla ollut käytäntö on johtanut siihen, että motivaation pääasialliseksi lähteeksi muodostui itse metsästys. Metsästyksestä kohti luonnonhoitopyyntiä Riistalajien metsästyksen ja vieraspetojen luonnonhoitopyynnin keskeinen ero on kestävyys. Käytännössä siis riistakannat pyritään pitämään vakaina, kun taas vieraspedot tulisi pyrkiä hävittämään kokonaan. Vesilintujen voimakas taantuminen on selvä merkki arvokkaiden vesistöelinympäristöjen huonosta kunnosta ja yhtenä tähän vaikuttavana tekijänä ovat vahvat pienpetokannat. Vesilintukantoja kannattaa lähteä elvyttämään sieltä, mistä saadaan todennäköisimmin suurin vesilintutuotto irti. Helmi-vieraspetohankkeessa keskitytäänkin Suomen arvokkaimpiin ja tuottavimpiin lintuvesikohteisiin. Tuloksia tulee mutta ei sormia napsauttamalla Päättymässä oleva SOTKA-vieraspetohanke on tuottanut toimivat toimintamallit myös Helmi-vieraspetohankkeelle. Mantereella pyynnit ovat toimineet riistanhoitoyhdistyksiin nojautuvan yhteistyön kautta. Saaristossa taas vieraspetopyyntiin keskittyvillä järjestöillä on ollut suuri rooli. SOTKA-hankkeeseen valittiin linnustoltaan arvokkaita kohteita, joita on pyydetty tehokkaasti. Petokannat näyttävät jo muutamilla kohteilla kääntyneen laskuun. Ensimmäisiä positiivisia lintutuloksia on saatu erityisesti saaristosta (Tunnham toipuu pilkkasiivetkin palasivat s. 68). Arvostettu luonnonhoitaja Ajatusmaailman muutos pienpetojen metsästyksestä luonnonhoitoon voi olla monelle suuri. Pystyykö metsästäjäkunta omaksumaan toimintamallin, jossa metsästyksen sijaan pyritään hävittämään supikoira ja minkki tärkeiltä lintuvesikohteilta? Uutena motivaationa toimisi alueen vesilintutilanteen parantaminen. Jokainen alaan vihkiytynyt ymmärtää haasteen suuruuden, mutta paljon on myös pelissä. Helmi-vieraspetohanke on päänavaus arvokkaiden lintuvesien hoidolle vieraspetopyynnin merkeissä. Tarjolla on suunnitteluapua, pyyntikalustoa ja korvauksia. Toimintaa pyritään kokonaisuudessaan viemään ammattimaisempaan suuntaan. Vesilintukantojen parantumisen lisäksi voidaan saavuttaa se, että osaava vieraspetojen pyytäjä on alueensa arvostetuimpia luonnonhoitajia, muidenkin kuin kanssametsästäjien silmissä. Kohti väheneviä ja vaikeita saaliita Riistalajien metsästyksen ja vieraspetojen luonnonhoito­ pyynnin keskeinen ero on kestävyys. Ju ss i R us ke al a Vieraspetojen pyyntilogiikka on aika viedä metsästyksestä luonnonhoidolliseen pyynnin suuntaan, mikä tarkoittaa aikanaan väheneviä saalismääriä ja viimeisten arimpien vieraspetojen jallittamista haastavissa oloissa. Teksti Mikko Toivola 42 HELMI-VIERASPETOHANKE
• Metsähallituksen erätarkastajan työn mielletään usein olevan metsästysja kalastusoikeuden valvomista valtion omistamilla alueilla. Tapasin erätarkastaja Seppo Toikkasen selvittääkseni, mitä muuta erätarkastajan työtehtäviin sisältyy. TeksTi ja kuvaT Timo Toivonen M arraskuun tihkusateinen aamu valkenee hiljalleen ajaessani Suomussalmelle tapaamaan Metsähallituksen erätarkastaja Seppo Toikkasta, jonka kanssa lähdemme valvontareissulle. Hyppään Toikkasen kyytiin ja jatkamme Viitostietä pohjoiseen reittisuunnitelman mukaisesti. Vesisade lienee vaikuttanut niin, että metsästäjät näyttävät jääneen kotiaskareisiin. Muutamia teeriä näemme ja metsokin on tiellä kivien syönnissä. Kiannanniemellä on kuitenkin hirvenmetsästys käynnissä ja tapaamme Kiannan Erän Lauri Louhelan. Koirat ohjaajineen ovat siirtyneet jo maastoon ja perinteisiä hirvien kulkupaikkoja passitetaan parhaillaan. Louhela kertoo hirviä löytyneen hyvin alueelta ja myönnetystä kaatolupamäärästä vajaa kolmannes on enää käyttämättä. Lupapaperit ovat kunnossa ja kuulumiset vaihdettuamme jatkamme matkaamme. Metsähallituksen erätarkastaja ? Antaa neuvontaa, jolla pyritään ennalta ehkäisemään luvaton tai laiton toiminta sekä suojelemaan eläimiä ja turvaamaan luonnossa liikkumista. Käy myös kertomassa hyvistä erätavoista koululaisille ja yhdistyksille ? Valvoo laillisuutta ja luvallisuutta valtion alueilla tapahtuvassa metsästyksessä, kalastuksessa, luonnonsuojeluasioissa sekä maastoja vesiliikenteessä ? Vartioi Metsähallituksen hallinnassa olevia valtion alueita ja muuta omaisuutta ? Toimivaltaan kuuluu henkilöllisyyden selvittäminen, kiinniotto, turvallisuustarkastus, liikennejuopumusvalvonta ja haltuunotto-oikeus. Toimivaltuudet ovat voimassa pääosin valtion alueilla ? Tehtävät, kelpoisuusvaatimukset ja toimivaltuudet määritellään erävalvontalaissa ? Kelpoisuusvaatimuksena erätarkastajan virkaan on poliisin perustutkinto, perehtyneisyys erävalvontaan ja nuhteettomat elämäntavat Erätarkastajan matkassa Päivän aikana Toikkasen puhelin soi useaan kertaan metsästyksenvalvontaan liittyen. Yhteydenotot liittyvät usein tilanteisiin, joissa tavataan metsästäjiä tai on laskettu koiria hakemaan riistaa alueille ilman metsästysoikeutta. Pohjois-Suomessa valtion mailla samalla alueella metsästää useita hirviporukoita. Tällöin tulee myös tilanteita, joissa koiran hirvihaukkuun kerrotaan lasketun toisen porukan koiria. Toikkasen ohje riitatilanteiden ratkaisemiseksi on keskustella asiasta osapuolten kesken ja sopia toimintatavoista: –Mikäli asiat eivät tule jatkossa kuntoon, niin silloin niihin puututaan viranomaisten taholta. Luvansaajien tulee valtion mailla metsästäessään pitää yhteyttä toisiinsa turvallisuuden ja mielekkään metsästyksen parantamiseksi. Metsähallituksen aluelupatarkastelussa häiriöitä aiheuttavien hakijoiden luvat voidaan myös evätä. Asiat ovat viime vuosina menneet parempaan suuntaan, mutta toki parantamisen varaa vieläkin on. ”Ei tiedä, mitä päivä tuo mukanaan” Erätarkastajan tehtävissä noin 10 vuotta toimineen Toikkasen eteen on kerennyt tulla monenlaisia tapahtumia. –Työtehtävien kirjo on laaja ja aamulla töihin lähtiessään ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Työn kausiluonteisuus on myös muuttunut. Uran alkuaikoina maastotöiden osuus väheni joulunpyhiltä sydäntalveksi. Toikkanen kertoo. Nykyään muun muassa suurpetojen poikkeuslupapyynti pitää miehen liikkeellä maastossa talvellakin. Esimerkiksi Kainuussa voi samaan aikaan poronhoitoalueen useilla eri palkisilla olla vahinkoperusteisia suden, ilveksen tai ahman pyyntiin myönnettyjä poikkeuslupia. Tehtävä ei ole pelkästään metsästysja kalastuslupien tai pyyntitapojen laillisuuden tarkastamista. –Työssä on tullut eteen metsänhakkuukiistojen yhteydessä osapuolten turvallisuuden valvomiseen liittyviä tehtäviä. Myös alueilla luvattomaan liikkumiseen, leiriytymiseen tai rakentamiseen joutuu silloin tällöin puuttumaan. Luvaton rakennelma kehotetaan purkamaan ja mikäli kehotusta ei uskota, käy Metsähallitus sen purkamassa, erätarkastaja sanoo. Kun päivän alkaa hämärtää, päätämme valvontakierroksen. Tulos oli hyvä, sillä tapaamiemme metsästäjien luvat olivat kunnossa, eikä muutakaan huomautettavaa ollut. Erävalvonta on yhteistyötä Kainuussa rajavartiolaitos, poliisi ja Metsähallituksen erävalvonta tekevät tiivistä valvontayhteistyötä. Resursseja yhdistäen saadaan paras valvontatulos aikaiseksi. Metsähallitus tarjoaa metsästyksen valvontaa myös ostopalveluna riistanhoitoyhdistyksille, joiden valvojien kanssa voidaan tehdä yhteispartiointia. Lauri Louhelan lupa paperit olivat kunnossa. 43 Metsästäjä 6/2021
• Suomen riistakeskuksen toimeksiannosta. Kyselykutsu lähetettiin riistakeskusalueittain ositetulla maanomistajien keski-iän ja tilakoon huomioivalla satunnaisotannalla noin 53 000 maanomistajalle. Poikkeuksena olivat Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistakeskusalueet, jotka otettiin hirvitalousaluekohtaiseen tarkasteluun. Vastaajia kertyi yhteensä vajaat 7 500. Maanomistajuus ja hirvieläimet Maanomistajat ovat moninainen joukko ihmisiä, joilla on erilaisia arvoja ja intressejä. Näin ollen myös hirvieläinten ja metsästyksen rooli osana maanomistajuutta vaihtelee. Yli puolelle vastaajista puun myynnistä saatavat tulot olivat kaikkein tärkein maanomistamisen tavoite. Yhdeksän kymmenestä vastaajasta koki hirvien aiheuttaneen metsilleen vahinkoja, mutta yleensä vahingot olivat olleet pieniä. Noin puolet vastaajista oli harrastanut metsästystä, usein myös hirven metsästystä. Lähes kaikki vastaajat olivat vuokranneet maansa hirvieläinten metsästystä Maanomistajien kokemukset suurennuslasin alla Metsästysoikeus kuuluu lakisääteisesti maanomistajalle. Hirvieläimistä koituvan hyödyn ja haitan suhde ei aina palvele maanomistajien tavoitteita, joten ymmärrettävästi hirvieläimet jakavat mielipiteitä. TeksTi Arttu Kouhia kuva Elina Kettunen H irvieläinkantojen hoidon kehittäminen edellyttää tietoa sen vaikutuksista eri toimijoihin. Suomen riistakeskus toteutti alkuvuodesta 2021 maanomistajille ympäri Suomen laajan kyselyn, jossa kartoitettiin vastaajien taustatietoja, tavoitteita, näkemyksiä ja kokemuksia. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten maanomistajat kokevat hirvieläinten kannanhoidon onnistuneen ja mitä asioita on taustalla. Kyselyaineiston keruun toteutti Taloustutkimus Oy 44 Metsästäjä 6/2021
• siksi, jotta voidaan helpommin verrata niitä, jotka kokivat hirvikannan liian suureksi ja niitä, jotka eivät. Kysymys hirvikannan nykyisestä koosta jakoi vahvasti vastaajien mielipiteet. On mielenkiintoista selvittää, mitkä tekijät selittävät näkemyseroja. Maanomistajan metsästystaustan vaikutus voisi kuvitella olevan yksi tekijä, mutta se ei yksin selitä asiaa. Vastaajien metsästystaustalla oli kuitenkin hieman vaikutusta näkemyksiin, ja oheisilla kartoilla tätä vaikutusta kuvataan alueellisesti. Varsinkin Uudenmaan länsirannikon tuntumassa useat pitivät hirvikantaa jopa liian pienenä riippumatta metsästykseen liittyvästä taustasta, vaikka hirvikannan tiheystavoitteet alueella ovat olleet Suomen korkeimpia. Tyytyväisyys hirvikannan hoitoon Hirvikannan hoito on monivaiheinen järjestely, jonka toteutus edellyttää hirvieläintietoon perustuvaa suunnittelua, yhteisesti asetettuja tavoitteita sekä tietysti kymmeniä tuhansia hirvenmetsästäjiä. Suomen hirvikannan koko on puolittunut siitä, mitä se oli 2000-luvun alussa, ja viime varten, ja suurin osa koki hyötyneensä siitä tavalla tai toisella. Suhtautuminen riistataloudellisiin keinoihin hyötyä hirvieläimistä oli vaihtelevaa. Suurin osa piti omalta maaltaan kaadettujen eläinten lihan myyntiä hyväksyttävänä, mutta metsästysmahdollisuuksien myyntiä omalle maalleen piti hyväksyttävänä alle puolet vastaajista. Näkemykset hirvikannan koosta Kyselyssä pyydettiin arvioimaan hirvikannan kokoa oman tilan lähiympäristössä viisiportaisella asteikolla. Oheisissa kartoissa vastausjakaumat on yhdistetty kaksiportaiMaanomistajien näkemys hirvikannan koosta oman tilan lähiympäristössä (aineiston virhemarginaali aluetasolla huomioiden) Harrastatteko tai oletteko aikaisemmin harrastaneet metsästystä? En Kyllä vuosien aikana kanta on ollut laskusuunnassa. Valtaosalla hirvitalousalueista hirvikanta on tavoitetiheydessä. Vaikka hirvikannan koko jakaa vahvasti mielipiteitä, voidaan hirvikannan hoidon sanoa monilta osin toimivan: vain hieman alle kolmasosa vastaajista oli tyytymätön hirvikannan hoitoon. Aineiston käsittely ja hyödyntäminen Laajan kyselytutkimuksen etuna on, että kerätyn aineiston avulla voidaan muodostaa luotettava käsitys erilaisista maanomistajista ja heidän kokemuksistaan alueellisesti. Aineistosta on tekeillä opinnäytetyö, jossa selvitetään missä määrin eri asiat selittävät maanomistajan tyytyväisyyttä hirvikannan hoitoa kohtaan. Koska kyselyllä kerätty aineisto on kattava, on sen monipuolinen hyödyntäminen mahdollista myös tulevaisuudessa. Toteutettu kysely on osa Suomen riistakeskuksen Hirvitalousaluetoiminnan kehittäminen -hanketta ja tukee maanomistajien parempaa huomioimista hirvieläinkantojen säätelyn ja sidosryhmäyhteistyön kehittämisessä. Vähintään 60 % mielestä hirvikanta on liian suuri Vähintään 50 % mielestä hirvikanta on liian suuri Ei selkeää enemmistöä Vähintään 50 % mielestä hirvikanta on liian pieni tai sopiva Vähintään 60 % mielestä hirvikanta on liian pieni tai sopiva Lähes kaikki vastaajat olivat vuokranneet maansa hirvieläinten metsästystä varten, ja suurin osa koki hyötyneensä siitä tavalla tai toisella. Miten hirvieläinten hyödyt ja haitat saadaan tasapainoon? Kuuntele Sorkkia ja sarvia -podcastin jakso maanomistajista ja hirvieläimistä Spotifysta tai riista.fi/blogi/mita-maanomistajattuumaavat-hirvielaimista/ 45 Metsästäjä 6/2021
• V aimentimia käytetään suupamauksen vähentämiseen, rekyylin hillitsemiseen ja ehkäisemään suuliekin sokaisevaa vaikutusta. Ominaisuuksien painotukset vaihtelevat ja ne kannattaa huomioida vaimenninta hankittaessa. Metsästykseen vaimennin kannattaa valita niin, ettei se haittaa kiväärin ensisijaista käyttötarkoitusta. Pelkästään vaimennustehon perusteella hankittu suurikokoinen ja painava vaimennin saattaa tehdä aseesta kömpelön ja etupainoisen. Toisaalta liian pienen vaimentimen hankinta esimerkiksi kyttäyspyyntiin ei välttämättä tuo esiin isolla vaimentimella saavutettavia hyötyjä. Vaimennusteho, rekyylinvaimennus ja suuliekin väheneminen riippuvat myös piipun pituudesta ja kaliiperista. Lyhytpiippuiset kiväärit ja tehokkaat patruunat vaativat vaimentajalta enemmän. Monille alumiinivaimentimille on valmistaja määrittänyt maksimilämpötilan, joten varsinaiseen ampumaratakäyttöön kannattaa hankkia teräksinen vaimennin. Kivääri ja vaimennin muodostavat kokonaisuuden Vaimennin toimii myös piippupainona, joka vaikuttaa osumapisteeseen. Yleensä osumat ovat vaimenninta käytettäessä alempana, joka johtuu pääasiassa piipun värähtelyn muutoksesta. Siihen taas vaikuttavat vaimentimen paino, piipun profiili ja piipun pituus. Paksuja lyhytpiippuisissa aseissa osumapiste siirtyy samanpainoisella vaimentimella vähemmän kuin ohutja pitkäpiipuisissa. Vaimennin tekee kivääristä etupainoisemman, joten vaimentimen paino on kriittinen erityisesti tukemattomista asennoista ammuttaessa. Esimerkiksi ajojahtipainotteisessa metsästyksessä kannattaa suosia kevyitä vaimentimia, jolloin kiväärin ammuttavuus säilyy mahdollisimman neutraalina. Äänenvaimentimen valinta Äänenvaimentimien käyttäminen metsästyksessä sallittiin vuoden 1993 metsästyslain muutoksessa. Tuolloin vaimentimet olivat painavia, suurikokoisia ja vaimennusteholtaan heikkotehoisia. Nykyään tilanne on täysin päinvastainen. TeksTi ja kuvaT Arto Määttä Koon, painon ja vaimennus tehon liitto FAKTOJA ÄÄNENVAIMENTIMISTA ? Lain silmissä äänenvaimennin on aseen osa, joka on suunniteltu äänenvaimentajaksi. ? Vaimentimille ei ole olemassa standardeja. Vaimennustehon raja-arvot ovat joko valmistajien omia tai esimerkiksi sotilasorganisaatioiden standardeihin perustuvia. ? Äänenvaimentajan hankkiminen vaatii aseen hallussapitoluvan. 46 Metsästäjä 6/2021 M tsästäjän aseet
• Osa vaimentimista on purettavissa, joka helpottaa niiden kuivaamista ammunnan jälkeen. Kuvassa saman valmistajan teräsja alumiinivaimentimet. Teräsvaimentimet ovat omimmillaan ampumaratakäytössä, jossa ne kestävät alumiinisia huomattavasti kuumempia käyttölämpötiloja. Osa vaimentimista on modulaarisia, eli niiden etuja takakappaletta vaihtamalla vaimentimesta saadaan joko kompaktimpi liikkuviin jahteihin tai isompi parempaa vaimennustehoa ajatellen. Koko ei kerro kaikkea Vaimentimen koko konkretisoituu aseen kuljetuksessa, kantamisessa ja toisinaan myös vaimentimen peittämänä näkökenttänä. Kompakti vaimennin mahdollistaa esimerkiksi kiväärin kuljettamisen asepussissa, eikä osu kannettaessa yhtä usein esimerkiksi risuihin. Vaimentimen fyysinen koko on usein yhteydessä sen vaimennustehoon ja painoon, mutta ei välttämättä. Kookkaan vaimentimen kohdalla on syytä kiinnittää huomiota siihen, että se myös vaimentaa kokoaan vastaavasti. Lähtökohtaisesti yleismetsästykseen kannattaa suosia kompakteja vaimentimia, joilla on hyvä vaimennusteho. Kun vaimennusteho ratkaisee Metsästysmuodot, joissa äänenvaimennusteho ja rekyylivaimennus nousevat ensisijaiseen rooliin, ovat pääasiassa kyttäysmetsästyksen eri muotoja. Näissä jahdeissa on eduksi myös maltillinen kiväärin rekyylinousu, jolloin ristikko pysyy kohteessa rekyylin aikana. Kun tähän yhdistetään vaimentimen suuliekkiä merkittävästi vähentävä vaikutus, helpottuu esimerkiksi vähäisessä valossa tapahtuva metsästys oleellisesti. Kannattaa muistaa, ettei eniten suupamausta vähentävä vaimennin välttämättä ole paras rekyylinpoistaja. Onneksi rekyylinvaimennus on kuitenkin huomattavaa jo kaikkein pienikokoisimmillakin vaimentimilla. Vaimentimen huolto Ampumisen jälkeen vaimennin tulee irrottaa kivääristä ja kuivata huolella. Vaimentimen sisään muodostuva kosteus ja palokaasujäämät ovat syy sille, miksi paikoilleen jätetty vaimennin juuttuu kierteeseen ja kiväärin piipunsuu altistuu eroosiolle. Purettavasta vaimentimesta kosteus on helpointa saada pois. Vaimentimien huolto-ohjeet löytyvät valmistajien käyttöohjeista. Yleensä kuivaamisen lisäksi suositellaan vaimenninkierteestä huolehtimista: siinä tulee aina olla kuumuutta kestävää rasvaa estämässä kierteen kiinni leikkaamista. Vaimentimia löytyy koon ja painon puolesta moneen lähtöön. Metsästäjän kannalta oleellisin ulkomitta on vaimentimen piippuun tuoma lisäpituus. Jos vaimennin on purettavaa mallia, on puhdistaminen syytä ottaa rutiiniksi. Erityisen tärkeää on lukea valmistajan huolto-ohjeet! 47 Metsästäjä 6/2021
• M etsästyslaki sallii nykyisin lyijyttömälle luodille kevyemmän painon kuin lyijyä sisältävälle. Tämä on järkevää, koska kupariluodit eivät juurikaan menetä painoaan, lyhyempi luoti vakautuu loivemmassa rihlauksessa ja myös lähtönopeutta voidaan hieman nostaa ja näin parantaa luodin toimintavarmuutta. Tämä mahdollisuus kannattaa hyödyntää, jos vastaan tulee seuraavaksi kerrottuja ongelmia. Käytä kevyempää luotia Monet lyijyttömät luodit pyritään tekemään erityisen hyviksi ballistiikaltaan, jotta ne säilyttäisivät nopeutensa mahdollisimman Lyijyttömät luodit Mitä kannattaa huomioida? Luodin pituus ratkaisee onko rihlannousu riittävän jyrkkä vakauttaakseen luodin. Vasemmalla verrokkina kaksi lyijyluotia painoltaan 11,7 g ja niiden vieressä samanpainoiset kupariluodit Nosler E-Tip ja Hornady GMX. Seuraavana Hornady GMX ja Fox 10,7 g, GS-Custom 9,7 g ja Hornady GMX 8,1 g. (125 gr). kauas. Jos luoti on lisäksi raskas (samanpainoinen kuin lyijyä sisältävien luotien kanssa on totuttu), materiaalin keveyden vuoksi luoti on huomattavan pitkä. Tämä aiheuttaa usein marginaalisen vakautumisen tavanomaisessa rihlauksessa, jolloin luoti on epävakaa heti piipusta poistuttuaan. Tarkkuus voi olla kohtuullisen hyvä 75 metriin, joskus pidemmällekin, mutta luoti ei toimikaan suunnitellulla tavalla osuessaan kohteeseen. Jos tällainen luoti osuu hieman kyljittäin, se ei välttämättä aukea lainkaan, vaan kaatuu. Kaatunut luoti tekee kyllä pahaa tuhoa pehmytkudoksessa, mutta vastaavasti se menettää läpäisytehon ja pahimmillaan luoti jää luuhun päätymättä lainkaan tappavalle alueelle. Toinen mahdollinen ongelmakohta on On jopa pelätty, että mahdollisen lyijykiellon seurauksena kaikki kiväärit menisivät uusiksi. Tilanne ei onneksi ole lainkaan näin vaikea. TeksTi ja kuvaT Esa Höysniemi 48 Metsästäjä 6/2021 M tsästäjän aseet
• tällaisen raskaan ja pitkänhuiskean lyijyttömän luodin aukeaminen. Mikäli luoti ei välittömästi osuessaan ala avautua, menettää se helposti vakautensa, koska luoti jää peräpainoiseksi. Nopea hidastuminen aiheuttaa luodin peräosan työntymisen kevyemmän kärjen ohi ja ollaan samassa tilanteessa kuin edellä. Vanhat kaliiperit ja lyijytön luoti Vanhoista sotilaskaliiperisista tai niihin pohjautuvista aseista 7,62, 8 milliset ja myös 6,5 mm toimivat lyijyttömilläkin luodeilla, varsinkin alkuperäisillä jyrkillä sotilasrihlauksilla. Ehkä eniten muutoksesta kärsivät 9,3x57 ja 9,3x53R, koska niihin ei valmisteta montaakaan alle 16 gramman lyijytöntä vaihtoehtoa. Jo 16 g lyijytön luoti on niin pitkä, että ruutitila jää liian pieneksi riittävään nopeuteen. 7x57 pärjää tavallisesti hyvin alkuperäisellä sotilaskiväärin nousulla, mutta vastaavan tehoinen 7x54 on ongelmallisempi, koska tämän kaliiperin aseet on tavallisimmin porattu ja samalla rihlattu joskus hyvinkin loiviksi. Uusi ase vai piipun vaihto? Useimmissa tapauksissa aseen vaihto ei ole lainkaan välttämätöntä. Mikäli oma ase ei toimi luotettavasti lyijyttömillä, on myös mahdollista vaihtaa pelkkä piippu jyrkempirihlaiseen. Työn hintaa kannattaa tiedustella asesepältä, piippujen hinnat vaihtelevat luokassa 150–600 euroa. Enemmän hyvää kuin huonoa Perinteinen lyijyluoti läpäisee parhaiten noin 650 m/s osumanopeudella, koska laajeneminen jää maltilliseksi. Osumanopeuden lisääminen avaa lyijyluotia enemmän, jolloin sen läpäisy pienenee. Lyijyttömien messinkija kupariluotien läpäisy Nämä luodit on ammuttu 35 metrin päästä luoteja suuresti rasittavaan testimateriaaliin vanhalla .308 Win -kiväärillä, jossa rihlannousu on loiva 1–12”. Vasemmalla 8,1 g GMX ja hienosti toiminut 9,7 g Nosler E-Tip. Kolmantena 11,7 g E-Tip, joka on kyllä auennut, mutta ei täysin ja lisäksi kärjen laajentuma on hieman vinossa, mikä kertoo ettei luoti ole ollut täysin vakaa. Viimeisenä on 11,7 g Hornady GMX, joka ei vakautunut kunnolla, eikä vinosti osunut kärki auennut, kuten olisi pitänyt. Kauempana ongelmat vain voimistuvat. Kotimaiset .30-kaliiperiset pärjäävät hyvin vertailussa. Kuvassa .308 tehdaslatausten luodit, vasemmalla Sakon 10,5 g Blade ja oikealla Lapuan 11 g Naturalis. Vanhemmissa loivanousuisissa (1–12”) .308-aseissa ampumamatkat tulee pitää maltillisina luodin toiminnan varmistamiseksi. Useimmat messinkiluodit eivät juurikaan laajene. Ne joko muotoutuvat vain vähän tai sirpaloituvat. Etualalla lajitelma koeammuttuja, takarivissä vasemmalta Tarvas, Woodleigh Hydro, kolme eri Impala-versiota, 7,62 ja 9,3 mm Möller MJG. Oikeassa takareunassa on RWS:n tinaluoti. RWS:n 9,3 mm ja 7,62 tinaluoti. Luodin kärki sirpaloituu osumassa, mutta kovempi peräosa jää ehjäksi ja tekee syvän haavakanavan. 49 Metsästäjä 6/2021
• .308 Win ja .30-06 Aikoinaan vakiorihlannousu oli .308:ssa pääsääntöisesti 1–12" ja .30-06:ssa 1–10", mutta nykyisin useimmat aseenvalmistajat ovat päätyneet kompromissinousuun eli molemmissa se on luokkaa 1–11". Tämä on laajentanut .308:n käyttöaluetta ja vastaavasti kaventanut .30–06:n potentiaalia. Kupariluodeille sopivat rihlannousut .30 kaliiperissa ovat: ? 11,7 g (180 gr) painavat: vähintään 1–10", mieluummin 1–9" ? 10,9 g (168 gr) painavat: vähintään 1–11", mieluummin 1–10" ? 9,7 g (150 gr) painavat: 1–12" puolestaan paranee nopeuden noustessa, vaikka luoti muotoutuisi enemmän. Minkä tahansa luodin haavakanava alkaa oleellisesti suurentua, kun osumanopeus ylittää 750 m/s. Yli 800 m/s nopeuksilla lihahävikin riski kasvaa, luotityypistä riippumatta. Parhaimmin nykyiset lyijyttömät luodit toimivat lähimatkoilla (alle 150 metriä). Varsinaisista pitkän matkan luodeista ei ainakaan vielä ole kyse, joidenkin valmistajien kehumista ”Long Range” -ominaisuuksista huolimatta. Mikäli rihlannousu on kunnossa käytettyyn luotiin nähden, toiminta lähimatkoille on selkeästi lyijyluotia parempi. Lihan pilaantuminen on vähäisempää, eikä luuosumasta tule samanlaista sirpalemäärää kuin lyijyllä. Myöskään luodin rikkoutuminen ei tuota yhtä paljon sirpaleita lihan sekaan. Mahdollisissa risuosumissa kupari/messinkiluodin paino säilyy yleensä ennallaan, mutta sivusiirtymä voi olla hyvinkin suuri, erityisesti mikäli vakautuminen on ollut marginaalista. Kaiken kaikkiaan edut ovat suurempia kuin haitat, joten mikään ei estä lyijyttömiin siirtymistä jo ennen mahdollista pakkoa. Kunhan vain aseen rihlannousu ja luodin paino kohtaavat. Tässä luodin kärkiosan muokkautuminen on ollut liian hidasta ja rullautuminen on jäänyt kesken luodin kaatumisen takia. Vaikka kärki onkin laajentunut jo huomattavasti, ei luoti ole toiminut suunnitellusti. Epävakaa luoti kaatuu osuessaan kohteeseen. Vasemmalla on rihlaukseen nähden ylipitkä lyijyluoti, sitten kolme epävakaata kupariluotia. Myös luotien kyljistä näkyy hyvin niiden kulkeneen poikittain testimateriaalissa, eikä kunnollista kärjen avautumista ole tapahtunut. Tehdaslataus, jossa luotina 10,9 g (168 gr) Barnes TTSX ja aseena .308 Tikka 55, jonka rihlaus on perinteinen 1–12”. Kolme laukausta 75 metriin (vasemmalla) muodostaa pienen kasan, mutta luodinreiät eivät olekaan pyöreitä. Saman yhdistelmän käynti 100 metriin (oikealla) on jo huono. Yksi luodeista on täysin poikittain. Hirvikoe menisi läpi, mutta hirvessä tällä yhdistelmällä luoti ei toimisi suunnitellulla tavalla. MIKÄ IHMEEN RIHLANNOUSU? Rihlannousut ilmaistaan tuumina. Esimerkiksi 1–10" tarkoittaa, että piipun rihlaus tekee yhden täyden kierroksen 10 tuuman (25,4 cm) matkalla. Loivemmassa 1–12" nousussa kierrokseen vaaditaan vastaavasti 12 tuumaa (30,5 cm). Jyrkempi rihlannousu saa luodin pyörimään nopeammin akselinsa ympäri. Mitä painavampi (=pidempi) luoti, sitä suuremman pyörimisnopeuden se vaatii vakautuakseen. 50 Metsästäjä 6/2021
• Nyt fasaanijahtiin osallistuminen on helppoa Metsästysaika sisältää riistalounaan, saunavuoron, saadun saaliin ja jopa 10 linnun pudotusmahdollisuuden Jahdissa mukana Kuninkaan Erän koirat Tammi-helmikuussa sunnuntaisin 2h 300€/hlö ryhmäkoko 2-4 OSTA METSÄSTYSAIKAA HÄRKÄNIITYLLE Lue lisää www.ravintolabackas.fi/ eraelamykset Härkäniitty, Loppi Veijo Kantanen p. 0400 253020 JALMARIN LAATIKKORAUDAT METSÄSTÄJÄN KALENTERIT 2022 OVAT SAAPUNEET VARASTOON! Taskutai seinämalli. Tilaa takuuvarma joululahjasuosikki verkkokaupastamme www.erakontti.fi HINTA 10 € /kpl Oy Eräkontti Ab p. 010 440 9410 | www.erakontti.fi EDULLISET 6:n TAI 12:n KAPPALEEN ERÄT ? 6 kpl 339,00?€ / Hinta sisältää rahdin ? 12 kpl 645,00?€ / Hinta sisältää rahdin + yhden Jalmarin keinulautaloukun kaupan päälle (arvo 49,90 €) www.brahe.fi Lisätietoja: Teemu Keränen 040 747 7234 teemu.keranen@brahe.fi Riistanhoitaja Luontoalan ammattitutkinto, 150 osp Tule opiskelemaan luontoalalle riistanhoitajan ammattitutkintoon! Koulutus toteutetaan monimuotoopetuksena, joten se sopii erittäin hyvin myös työn ohessa suoritettavaksi. Koulutus tarjoaa laajan tietoja taitokoulutuksen jokaiselle opiskelijalle henkilökohtaisten opetustarpeiden mukaisesti. 51 Metsästäjä 6/2021
• P ääsimme mukaan Rauno Ronkaisen isännöimälle kettujahtiretkelle Posiolla, jossa noin kymmenen hengen retkue kokoontui maastossa aamutuimaan laatimaan päivän suunnitelmia. Metsästysalue on Ylikitkan Eräpojat -nimisen seuran jahtimaita. – Täällä on niin hyvin kettuja, että aivan varmasti on kohta ajo päällä, ilmoittaa Ronkainen ykskantaan. Ajosuunnitelmat tehtiin, ja passittajat siirtyivät sovituille paikoille. Jahdin nuorimmainen 11-vuotias Ville Kummala ei ole paljoa haulikkoaan pitempi. Ampuminen kuitenkin sujuu häneltä hienosti, jos tosipaikka tulee. Kummalan perheen nuorin jahtaaja on 8-vuotias Jesse. Hänellä ei vielä metsästyskorttia ole – mutta varmasti pian on. – Tätä oon odottanut siitä lähtien, kun pojat syntyi, että pääsisi niiden kanssa yhdessä metsälle. Nyt se alkaa olla totta, iloitsee Veli-Pekka Kummala. Kettujahtien lisäksi Veli-Pekka ja Ville ovat viihtyneet yhdessä lintumetsällä jo useita kertoja. – Lintuja on täällä tosi hyvin, mutta yhtään ei olla vielä saatu, nauraa Veli-Pekka. Jo koiran irti päästämisen paikkaa lähestyttäessä tarkkasilmäinen Rauno Ronkainen näkee vilahduksen ruskeasta kyljestä metsässä. Se ratkaisee koiran irtipäästön paikan. Ajo alkaa miltei heti. Pian kettu kaartaa suoraan kohti yhtä passimiehistä. Marko Takapuro ja Rauno Ronkainen katselevat koiratutkasta, kuinka koira lähestyy sovittua passipaikkaa. Mutta mikä on, kun laukausta ei kuulu? – Siinä on varmaan käynyt niin, ettei ehtinyt ampumaan. Se tulee joskus niin vauhdilla, ettei voi mitään, Takapuro toteaa. Kovin kauaa edemmäs ei koira kettua vie, kun repolainen jo sujahtaa kivenkoloon ja ajokoira jää kolon suulle hälyttämään. Paikalle on noudettava luolatarpeet: kaivuvälineet ja luolakoira. Ajokoira pääsee tauolle, vaikka menohaluja olisi ollut paljon pidempääkin ajoa varten. Kettujahdissa Posion puolessa Kuusamolainen Rauno Ronkainen viettää kesät töissä ja pitää syksyn lomaa. Silloin hän ehtii parhaiten tekemään sitä, josta eniten pitää: metsästämään koirien kanssa kettuja ja supikoiria. teksti Olli Kangas kuvat Tero Soronen Ryhmäkuvassa vasemmalta: Jesse Kummala 8 vuotta, Ville Kummala 11 vuotta, poikien isä Veli-Pekka Kummala Haukiputaalta, Keijo Hämeenniemi Posiolta, Rauno Ronkainen Kuusamosta, porukan vetäjä Mika Oikarainen Posiolta, Rauno Leinonen Vehmaalta ja Marko Takapuro Posiolta. Lisäksi saksanmetsästysterrieri Tiltu ja venäjänajokoira Itärajan Roni. 52 Metsästäjä 6/2021
• – Joo, kyllähän tämä vähän jännittää, hän myöntää ladatessaan itselataavaa haulikkoaan. Pojan ilme on päättäväinen. Varmasti kettu pysähtyy, jos vain hänen ampuma-alalleen eksyy. Kauaa ei Tiltu luolassa liikkunut, kun kettu oli jo seinää vasten, ja oli aika aloittaa kaivutyöt. Aivan järkyttävää kraateria ei tällä kertaa tarvinnut kivikkoon louhia, vaan kettu saatiin säädyllisen urakoinnin jälkeen luolasta pois ja lopettiin. Koiraan ei tullut naarmuakaan. Luolakoira Tiltu, saksanmetsästysterrieri, on niin hurjaluonteinen, ettei sitä sovi vieraan lähestyä. Pääsee pian sormistaan. Tiltu on perin paha vastus, mille tahansa luolassa piileskelevälle pienpedolle. Se haistelee kiinnostuneena kivikkoa, johon ajo päättyi. Heti haju ei löydy. Kun se löytyy, on reitti selvä. Tänä syksynä metsästyskortin saanut Ville Kummala asetetaan passiin varmistamaan, ettei kettu pääse kauas, jos se sattuisi löytämään pakoreitin kivikosta. Jahtia seurataan nykyajan tyyliin puhelinta tiiraillen. Se kertoo, että ajo meni passin läheltä mutta laukausta ei vain kuulunut. – Kiire varmaan tuli, kännyn ääressä pohditaan. 53 Metsästäjä 6/2021
• Oikaraisen Mikaa ei harmita, vaikka jahti menee lapiohommiksi. Posion maisemissa on mainiot maastot moneen luontomieliseen toimintaan. Kettujakin piisaa. Rauno Ronkaiselle paras jahti on se, jossa koko perhe on yhdessä mukana. Suurta avolouhosta ei tarvinnut tehdä. Kettu saatiin lopetukseen kohtuullisen urakoinnin jälkeen, ja päivää jäi vielä lisäajoille. 54 Metsästäjä 6/2021
• Ajo muuttui pelastusoperaatioksi Iltapäivällä löytyi ajoon pari kettua, jotka olivat tieliikenteen ystäviä. Toinen häivytti jälkensä jolkottelemalla tien reunaa ja koira hukkasi sen. Toinen puolestaan ylitti uhkarohkeasti vilkkaana humisevan valtatien, joka muutti metsästyksen koiranpelastusoperaatioksi. Onneksi koira saatiin turvallisesti kyytiin. Ketun kohtalosta ei ole varmuutta. Koiramestari jahtaa isolla porukalla Rauno Ronkaisen kettutoiminnassa on mukana 21 seuraa ja metsästettävää aluetta on peräti 300 000 hehtaaria. Säännöllisiä jahtikavereita on tätä nykyä 41, joista eteläisin ryhmäläinen asuu Espoossa. Sana on kiirinyt koiramestarista, jonka kasvatit (Ketunkaatajan Kennel) ovat vallan erinomaisia kettujen löytäjiä. Moni tulee viettämään aikaa entisen kotiseutunsa maisemiin. – Kun on 40 vuotta asunut siellä etelässä, Varsinais-Suomessa, tulee välillä kaipuu tänne. Se on suurin syy näihin reissuihin, toteaa Rauno Heinonen, joka matkusti Posiolle Vehmaalta. Hän aikoo viettää täyden viikon Posiolla lintuja ja kettuja jahdaten. Keijo Hämeenniemi asuu Posiolla, ja viettää luonnonläheistä metsästävää elämäntapaa. Hän ei osaa selittää, mikä vetää miehen metsään yhä uudelleen. – Yli 30 vuotta kun on metsästänyt, siitä on tullut elämäntapa. Se on vaan joku sellainen, että metsään on pakko päästä, luontoon, Keijo toteaa vuollessaan itselleen varsin kokenein ottein täydellisyyttä hipovaa makkaratikkua. Päivä oli onnistunut. Saalista tuli ja ryhmä sai viettää laatuaikaa luonnossa. Jahti-isäntä Ronkainen ei kaipaa tilanteeseen mitään muuta lisää kuin pari rakasta ihmistä. – Voi, kun vielä olisi olleet vaimo ja tytär mukana. Silloin olisi päivä ollut täydellinen. Onneksi niitäkin päiviä syksyyn mahtuu, toteaa Rauno Ronkainen nuotiolla. Ville Kummala olisi pysäyttänyt karkuun yrittävän ketun. Vaikka vähän jännittikin. jahtivahti.fi Hankkijan myymälöistä ja hyvin varustelluilta jälleenmyyjiltä. JAHTI&VAHTI-NAMIT MAISTUU AINA! Hemmottele ja palkitse koiraasi terveellisen ja täysipainoisen Jahti&Vahti-aterian ohella. Lihaisissa, viljattomissa ja kotimaisissa Jahti&Vahti-nameissa on neljä eri vaihtoehtoa: kalkkuna, nauta, sika ja naudanmaha. Jahti&Vahti-kuivamuonat tarjoavat terveellisen ja täysipainoisen perustan koiran päivittäiseen ruokintaan. Energia | Extra Energia | Kana ja Riisi | Junior | Kevyt | Lammas ja Riisi | Pentu | Viljaton | Liha-, Kanaja Riista-ateriat Etu voimassa 24.12.saakka. Jahti&Vahti-koiranruokasäkin ostajalle! (10 tai 15 kg) Jahti&Vahti -makupalapussi
• Karhujen vahingoittuminen pienpetorautoihin on ollut vahvasti julkisuudessa. Valtakunnallinen riistaneuvosto haluaa nyt nostaa asian metsästäjien tietoisuuteen, jotta tilanne korjautuu ilman tarvetta lainsäädännön muuttamiselle. TeksTi Tero Kuitunen V altakunnallisen riistaneuvoston (VRN) puheenjohtaja Juhani Kukkonen painottaa, ettei rautojen käytössä ole enää varaa lepsuiluun. – Vuonna 2021 on ollut yhteensä kolme tapausta ja Suomen riistakeskuksen tiedossa on yksittäisiä Metsästäjän tulee varustaa raudat asianmukaisella suojakotelolla, joka estää muiden eläinten pääsyn pyyntilaitteeseen. VRN otti kantaa rautakarhuihin tapauksia myös aikaisemmilta vuosilta. Pyyntirautoihin vahingoittuneista karhuista on uutisoitu laajasti ja tapaukset ovat aiheuttaneet paljon keskustelua. Tapausten myötä on vaadittu rautojen käytön kieltämistä ja asiasta on vireillä kansalaisaloite. Heti tappavat raudat ovat etenkin minkin ja näädän pyynnissä tärkeässä roolissa. Niiden käytön kieltämisellä tai merkittävällä rajoittamisella olisi erittäin haitallinen vaikutus näiden lajien pyyntiin. – Raudoille ei ole täysin korvaavaa vaihtoehtoa. Minkki on haitallinen vieraslaji, jonka tehokas pyynti on edellytys Suomen alkuperäisen eläimistön, erityisesti linnuston, monimuotoisuuden ylläpitämiselle, Kukkonen korostaa. – Elävänä pyytävillä loukuilla ei voida korvata heti tappavia rautoja, sillä kauempana pyyntialueistaan asuvilla pyytäjillä ei ole käytännössä mahdollista kokea JY RI M O N O NE N 56 Metsästäjä 6/2021
• Valtakunnallinen riistaneuvosto (VRN) on riistapolitiikkaa tukeva valtakunnallinen strateginen toimielin. Riistaneuvoston tehtävänä on käsitellä riistataloutta koskevia asioita. Sillä ei ole Suomen riistakeskuksen julkisiin hallintotehtäviin taikka henkilöstöhallintoon liittyviä tehtäviä. Riistaneuvostot lisäävät valtakunnan tasolla muun muassa hirvieläinpolitiikkaan ja suurpetopolitiikkaan liittyvää avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä ja erilaisten intressien yhteensovittamista. RAUTAKARHUT POHJOIS-KARJALASSA Kuluneena syksynä Pohjois-Karjalassa tavattiin kaksi karhua, joilla oli käpälässään pienpetojen pyyntiin tarkoitetut raudat. Näillä naaraskarhuilla oli mukanaan yhteensä kuusi pentua; toisella neljä saman vuoden pentua ja toisella kaksi niin sanottua erauspentua. TeksTi Kai-Eerik Nyholm M aastossa raudat jalassa oleva karhu on potentiaalisesti vaarallinen kaikille luonnossa liikkujille. Tassuun uponneet pyyntiraudat ovat karhulle kivuliaat, mikä voi saada metsien kuninkaan ärtyneeksi. Paikallinen suurriistavirka-apu sai lopetettua Lieksan rautakäpäläkarhun. Sitä seurattiin pitkään ja se yritettiin kaataa useaan otteeseen. Aran naaraan pyytäminen ei ollut helppoa varsinkaan, kun se hakeutui toistuvasti koiran haukussa lähes läpitunkemattomiin tiheiköihin. Enon Sarvingissa havaittua neljän alle vuoden ikäisen pennun kanssa liikkunutta naaraskarhua yritettiin heinäkuussa pyydystää häkin avulla. Luonnonvarakeskuksen kenttämestarit keskeyttivät lomansa operaation vuoksi, mutta naaras ei suostunut menemään häkkiin. Karhunmetsästyskauden alettua poliisi pyysi havaintoja emokarhusta pentuineen, jotta mahdollinen lopetus olisi voitu suorittaa. Karhun onnistui piileskellä metsästäjiltä aina syyskuun loppupuolelle saakka, jolloin se havaittiin varsin lähellä heinäkuisia havaintopaikkoja. Lokakuun alkupuolella alkoivat uudet yritykset Enon naaraskarhun auttamiseksi. Luonnonvarakeskus yrittää saada nukutettua karhun haaskalta ja poistettua pyyntiraudan sen tassusta. pyydyksiä päivittäin. Joissain tilanteissa pyydyksille ei ole mahdollista päivittäin edes päästä, jos olosuhteet ovat huonot. Oikein käytettynä eivät aiheuta vaaraa Karhujen ja muiden suurempien eläinten pääsy kosketuksiin pienpetorautojen kanssa on mahdollista estää tehokkaasti. Riistaneuvosto katsookin, että alan viestinnässä tulee tuoda korostetusti esiin rautapyynnin eettiset ohjeet ja ohjata vieraspetopyynnissä käyttämään suojakotelolla jo valmiiksi varustettuja rautoja. – Lainsäädäntö on ajantasainen eikä siinä nähdä muutostarpeita. Olennaista on saada kaikki metsästäjät varustamaan raudat asianmukaisella suojakotelolla, joka estää muiden eläinten pääsyn pyyntilaitteeseen, Kukkonen linjaa. VRN:n puheenjohtaja Juhani Kukkonen: – Raudoille ei ole täysin korvaavaa vaihtoehtoa. Näädänpyyntiin tarkoitetut pienpetoraudat tekevät karhun tassussa ikävää jälkeä. JY RI M O N O NE N KL AU S EK M AN JA AK KO KÖ N TT Ä 57 Metsästäjä 6/2021
• PRIIMAA RIISTALIHAA, OSA 1: Metsästä orteen Nyt annetaan jokaisen metsästäjän hyödynnettävissä olevia vinkkejä lihan käsittelyn tärkeimpiin vaiheisiin ja nostetaan esille lihan laadun kannalta merkittäviä asioita. Aluksi käsitellään laadukkaaseen riistalihaan johtavia ensimmäisiä askelia. TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa H ygieenisen ja laadukkaan riistalihan varmistaminen alkaa harkitusta riistalaukauksesta. Tavoittele mahdollisimman hyvin ja ajatuksella aseteltua osumaa, jossa huomioit eläimen kulman itseesi nähden. Erityisesti hämärässä riistaeläimen kulmaa voi olla vaikea arvioida ja “lavan taakse” suunnattu laukaus voikin päätyä tulemaan ulos reilusti pallean väärältä puolelta. Kuusipeuran vasa siirretään avaamatta sopiviin tiloihin jatko­ käsittelyä varten. Jos osuma on hyvä, ei avaamisella ole välitöntä kiirettä. Joskus lihan käsittelyssä on sovellettava, mikäli lahtivajaa, autotallia tai muuta vastaavaa tilaa ei ole saatavilla. SA AN A KA M UL A 58 Metsästäjä 6/2021
• Siisti osuma tuottaa huomattavasti vähemmän työtä ja lihan säilyvyys paranee. Vatsalaukun ja suoliston ollessa puhtaita, todennäköisyys haitallisten bakteerien leviämiselle ja lihan makuhaitoille ovat pienempiä. Lihan kannalta paras osuma säästää lapoja, mutta luodin tai nuolen sisäänja ulosmeno ovat silti pallean etupuolella. Saaliin avaaminen siististi Ruhon avaaminen maastossa altistaa sen aina lialle. Jos sinulla on käytössäsi helposti pestävissä oleva tila, kuten viemärillä varustettu autotalli tai esimerkiksi puhdas pressu, voit harkita hoitavasi riistaeläimen avaamisen kokonaan tai osittain muualla kuin maastossa. Liian taakse tai liiallisessa kulmassa riistaeläimeen osuneen laukauksen rikkoma ruoansulatuselimistö on kuitenkin poistettava välittömästi. Riistaeläimen kaulan avaaminen henkitorven irrottamiseksi metsässä ei ole pakollista, kuten ei myöskään pallean. On suositeltavaa jättää keuhkot ja sydän paikalleen siirtämisen ajaksi. Jättämällä rintakehän avaamatta maastossa todennäköisyys ruhon likaantumiseksi on pienempi. Avatessasi riistaeläintä maastossa, sido ruoansulatuskanava sopivalla narulla tai nippusiteillä umpeen pallean takaa ja poista vasta sen jälkeen suolisto. Mikäli haluat poistaa rintaontelosta ylimääräiset veret ennen ruhon siirtoa lopulliseen käsittelyja nylkypaikkaan, voit tehdä palleaan pienen viillon, josta suurin osa verestä pääsee poistumaan. Jos avaat riistaeläimen kokonaan maastossa, koeta siirtää se niin, ettei likaa kerry rintaontelon sisään. Pyri välttämään avatun ruhon ylimääräistä pyörittelyä maassa, äläkä raahaile sitä lätäköiden tai ojien yli. Vetolevy tai ahkio auttaa suuren ruhon siirtämisessä ja estää sen likaantumisen myös lumettomassa maastossa. Tarkkana veitsen kanssa Peräsuolen irrottamisessa tai esimerkiksi vatsaosuman kanssa operoitaessa on viisasta vaihtaa veistä sen likaannuttua. Kalvoja läpäisevä viilto likaisella veitsellä saastuttaa lihaa. Suunnittele nylkemistä etukäteen Nylkemispaikan suunnitteluun ja esivalmisteluun kannattaa uhrata hetki aikaa. Hyvin varustetussa lahtivajasta löytyvät vinssi ja kinnerpuu, joiden avulla ruho saadaan ylös, irti maasta ja sopivalle käsittelykorkeudelle. Myös nylkypukkia voidaan käyttää apuna, jolloin riistaeläin pysyy sopivassa asennossa ja nylkemistä on helppo esivalmistella kupeiden ja jalkojen kohdalla. Vaikka lahtivajaa ei olisi saatavilla, voit kuitenkin varustautua nylkemiseen samankaltaisilla ratkaisuilla. On tärkeää saada ruho irti maasta välttääksesi nyljettyjen osien osumisen maahan ja sitä kautta likaantumisen. Joskus lahtivajan puuttuessa nylkemisessä on käytetty apuna esimerkiksi vankempia puun oksia ja riittävän vahvaa narua, autotallin kattoon kierrettäviä tukevia koukkuja tai erikseen tukevista puista rakennettua kolmijalkaa, johon ruho on saatu ripustettua. Ole luova, mutta panosta käytännöllisyyteen. Tärkeintä on saada ruho ylös ja roikkumaan, jotta saat sen nyljettyä puhtaasti. Taljapyörä, tukevahko köysi ja kinnerpuu tai koukku eivät vie paljoa tilaa, mutta ovat ripustettavissa miltei mihin vain. Muista nylkiessäsi, että nahkan ulkopuoli on likainen ja sisäpuoli puhdas. Hyvä nyrkkisääntö on, että taljaa tai turkkia koskettava käsi koskettaa vain taljaan tai turkkiin, ja toinen, puhtaampi käsi, koskettaa veitseen tai nyljettyihin paljaisiin osiin. Näin saat vältettyä lian siirtymisen nahan ulkopuolelta itse lihaan. Harkittu riistalaukaus ja hyvä osuma, siisti suolistaminen ja huolellinen nylkeminen antavat riistalihalle parhaat mahdolliset lähtökohdat seuraavassa artikkelissa käsiteltävälle askeleelle kohti priimaa riistalihaa, raakakypsyttämiselle. Oikein käsitelty, laadukas riistaliha pääsee parhaiten oikeuksiinsa, kun sen valmistukseen perehdytään. Makuasioista ei pidä kiistellä, mutta kaikkia ruhonosia ei kannata kypsentää läpikypsäksi. Nylkypukista on apua ruhon valmistelussa ennen itse nylkemistä. Nylkypukin voit rakentaa tarvittaessa yksinkertaisistakin tarpeista. SA AN A KA M UL A 59 Metsästäjä 6/2021
• Karhunliha on tummaa ja voimakkaan makuista, ja siksi se sopii hyvin erilaisiin pataja kastikeruokiin. S uomessa metsästetään vuosittain arviolta 150–300 karhua, joten liha ei ole kaikkien saatavilla. Syksyisin sitä voi kuitenkin löytää laadukkaista lihakaupoista, joko tuoreena tai pakastettuna. Karhua löytyy myös säilykelihana. Tuoretta tai pakastettua karhua valmistettaessa on muistettava, että trikiiniriskin vuoksi siitä ei tehdä medium-pihvejä. Karhu on aina kypsennettävä läpikypsäksi, eli vähintään 70 asteeseen. Pakastaminen ei tapa trikiiniloista. KARHUA MOSKOVALAISITTAIN noin 4 annosta n. 600 g karhunlihaa, esimerkiksi lapaa tai paistia 2 sipulia 2 valkosipulinkynttä 2 rkl voita 1 rkl öljyä 1–2 venäläistä suolakurkkua 1 tl paprikajauhetta ½ tl suolaa ½ tl mustapippuria ¼ tl cayennepippuria 1 lihaliemikuutio 3 rkl vehnäjauhoja 1 pkt (170 g) sinihomejuustoa 1 prk (120 g) smetanaa Kuutioi liha suupaloiksi. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna pannulla rasvaa ja ruskista puolet lihoista sekoitellen. Lisää rasvaa tarvittaessa. Kumoa lihat pataan. Kiehauta pannulla vettä ja kumoa se pataan. Toista sama lopuille lihoille. Kuumenna pannulla uudestaan rasvaa ja kuullota sipulit. Lisää kuutioidut suolakurkut, mausteet ja murusteltu liemikuutio. Sekoita ja kumoa pataan. Ripottele pataan vehnäjauhot. Sekoita. Lisää vettä sen verran, että ainekset peittyvät. Lisää murusteltu homejuusto ja smetana. Nosta kansi päälle ja kypsennä pataa 150-asteisessa uunissa noin 1 ½ tuntia. Tarjoa keitettyjen perunoiden tai muusin kanssa. Meheviä makuja karhusta Samalla ohjeella voit valmistaa moskovanpataa myös hirvestä, peurasta ja majavasta. 60 Metsästäjä 6/2021 Ru ka Seuraa Kati Pohjaa Instagramissa @sorsalassa LUKIJOILLEMME RIISTAHERKKUJA VALMISTAA METSÄSTÄVÄ RUOKATOIMITTAJA KATI POHJA, JOLTA ILMESTYI VUONNA 2018 RIISTARUOKAKIRJA RIISTAA LAUTASELLA. kuvat Laura Riihelä
• KERMAINEN KARHUKÄRISTYS noin 4 annosta n. 600 g karhunlihaa, esimerkiksi lapaa tai paistia (pakaste) 1 rkl voita 1 rkl öljyä 1 tl suolaa ½ tl mustapippuria 3–4 dl tummaa olutta 1–2 dl ruokakermaa Leikkaa lihasta mahdolliset kalvot pois. Vuole kohmeinen liha ohuiksi lastuiksi terävällä veitsellä. Kuumenna voita ja öljyä padassa. Ruskista lihoja pienissä erissä ahkerasti sekoitellen. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta lihat sivuun ja toista, kunnes kaikki lihat on ruskistettu. Nosta lihat takaisin pataan ja lisää joukkoon 3 dl olutta. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin tunti. Jos lihaseos uhkaa kuivua, lisää olutta tai vettä. Kun liha alkaa olla mureaa, lisää pataan kerma. Anna kiehua noin 10 minuuttia, tai kunnes kastike on sopivan sakeaa. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Tarjoa perunatai juuresmuusin ja puolukoiden kanssa. Vinkki: Käristykseen sopii maisteeksi myös persilja ja timjami. 61 Metsästäjä 6/2021
• V esilintujen metsästyskausi jatkuu vuodenvaihteeseen saakka, mutta vesistöjen jäätyminen pakottaa muuttoaikeiset sorsat matkaan kohti talvehtimisalueitaan. Nyt onkin hyvä aika tarkistaa, että syksyn aikana kertyneestä vesilintusaaliista on lakisääteiset saalisilmoitukset tehtynä. Saalisilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia riistasorsia lukuun ottamatta sinisorsaa, tavia ja telkkää. Saalisilmoitus on tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa eläimen pyydystämisestä. Vaivattominta on kirjata kaikki saaliit Oma riista -palveluun, jolloin ei tarvitse erikseen muistaa mistä lajeista ilmoitus tulee tehdä. Metsähanhi Metsähanhen metsästys kaakkoisen Suomen muuttoreitin alueella päättyy marraskuun loppuun. Muista tehdä saalisilmoitus saaliiksi saamistasi metsähanhista. Kaikista saaliiksi saaduista metsähanhista kannattaa lähettää kuva osoitteeseen hanhi@riista.fi. Kuvista tehdään alalajimääritys nokan värityksen sekä pään mittasuhteiden perusteella sekä ikämääritys siiven peitinhöyhenistä. Riistatieto on avain metsästyksen kestävyyteen ja liiallisten rajoitusten välttämiseen. Muut ajankohtaiset lajit Muista myös metsäkauriin, villisian, hillerin, hallin ja itämerennorpan saalisilmoitukset! Muista saalisilmoitus! Saalisilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia riistasorsia lukuun ottamatta sinisorsaa, tavia ja telkkää. GE TT Y IM AG ES 62 Metsästäjä 6/2021 Lait ja luvat LAIT & LUVAT ON SUOMEN RIISTAKESKUKSEN JULKISTEN HALLINTOTEHTÄVIEN (JHT) PALSTA. JHT ON RIIPPUMATON PROSESSI, JOKA MUUN MUASSA KÄSITTELEE PYYNTIJA POIKKEUSLUVAT, HOITAA METSÄSTÄJIEN RYHMÄVAKUUTUKSEN SEKÄ METSÄSTÄJÄREKISTERIASIAT JA NIMITTÄÄ MONET RIISTANHOITOYHDISTYSTEN TOIMIJAT.
• Viljaruokinta lisää lintuinfluenssan riskiä M inisteriö esitti keväällä vesilintujen metsästyksen ravintohoukuttimen kieltoa kolmen vuoden määräajaksi. Asetusta ei esitetyssä muodossa annettu ja sen valmistelua jatketaan osallistavasti syksyn aikana. Viljaruokinnan hyötyjä ja haittoja on arvioitu jo kahtena vuonna riistakonsernin asiantuntijoiden ja riistaneuvostojen puheenjohtajien seminaareissa sekä alueellisissa riistaneuvostoissa. Jopa useiden satojen sorsien houkuttelemisen yhdelle ruokintapaikalle arvioitiin muun muassa lisäävän tarttuvien tautien, kuten lintuinfluenssan, leviämisen riskiä. Viime talvena alkoi Euroopasta tulla huolestuttavia tietoja lintuinfluenssan laajemmasta leviämisestä jälleen. Leviäviä lintuinfluenssaviruksia on monia eri kantoja. Osa vesilinnuista saattaa kantaa ja levittää viruksia sairastumatta ja kuolematta, kun taas istutettujen fasaanien kuolleisuus näyttää olevan suurta. Jotkin viruskannat ovat tarttuneet lintujen lisäksi myös nisäkkäisiin, kuten Suomessa löytyneisiin kuolleeseen kettuun ja saukkoon. Lajista toiseen siirtymistä pelätään, koska se saattaa enteillä tarttumista helpommin ihmiseen. Kuluneena syksynä Etelä-Suomesta Salosta ja Janakkalasta on useilta eri riistanhoitoalueilta löytynyt runsaasti tautiin kuolleita istutettuja fasaaneja. Jos lintuinfluenssa leviäisi tarhassa oleviin fasaaneihin, eli ”siipikarjaan”, voisi siitä aiheutua valtavat tappiot tartunta-alueen siipikarjanlihan tuottajille – muun muassa vienti tyssäisi. Fasaanien kanta on istutusalueilla valtavan paljon tiheämpi kuin luonnossa pesivä kanta. Samoin ovat sorsat viljaruokintapaikoilla luonnottoman tiheässä. Monilla fasaanien tartunta-alueilla tiedetään harjoitetun vesilintujen viljaruokintaa. Näillä keinoilla metsästysmahdollisuuksien parantamisen lopputulos olikin päinvastainen – nyt alueilla on kielletty kaikkien lintujen metsästys eläintautilainsäädännön nojalla. JANNE PITKÄNEN Erityisasiantuntija Maaja metsätalousministeriö Luonnonvaraosasto Erätalousyksikkö ILVEKSEN METSÄSTÄJÄT HUOMIO! Koirakokeet ja -koulutus Metsästyslain 41 a §:n mukainen ilveksen kannanhoidollinen metsästys alkaa totuttuun tapaan 1. joulukuuta ja kestää helmikuun loppuun saakka. Poronhoitoalueella pyynti on alkanut jo 1. lokakuuta ja päättyy samaten helmikuun lopussa. Ilveksen metsästykseen käytettävän koiran koulutus ja sellaisille järjestettävä metsästyskoe herättää usein kysymyksiä. Maasuurpetomme ovat kaikki lähtökohtaisesti rauhoitettuja, mutta niiden rauhoituksesta – koskien sekä häirintää että tappamista – voidaan tietyin edellytyksin poiketa. Suurpetojen osalta voidaan Suomen riistakeskuksen linjauksen mukaisesti myöntää erillinen koulutusta ja metsästyskoetta koskeva poikkeuslupa vain koirien kouluttamiseksi karhutyöskentelyyn ja -kokeisiin. Näin ollen erillistä poikkeuslupaa ei ilveksen osalta myönnetä. Ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen yhteydessä voidaan kuitenkin koiraa kouluttaa ja myös koirakoe järjestää. Tällöin on luonnollisesti oltava kyseisellä poikkeuslupa-alueella käyttämätön lupa tai lupia ilveksen kannanhoidolliseen metsästykseen. GE TT Y IM AG ES 63 Metsästäjä 6/2021 K lumni
• L uonnonvarakeskus (Luke) on saanut maaja metsätalousministeriöltä tehtäväksi tuottaa Suomen susikannalle suotuisan suojelutason viitearvon kansainvälisenä tutkimusyhteistyönä vuosina 2021–2022 (kuva 1). Suotuisan suojelutason viitearvo kuvaa kannan kokoa, jolla lajin suojelutaso pysyy suotuisana, jos myös muut, esimerkiksi elinympäristöjen tilaa koskevat kriteerit täyttyvät. Suotuisan suojelutason viitearvon asettaminen ei ole yksinkertaista, sillä viitearvolle ei ole annettu tarkkaa määritelmää. Tulkintaohjeen mukaan viitearvon tulee olla suurempi kuin niin kutsuttu pienin elinvoimainen populaatio. Tämä on pienin kanta, jonka voidaan olettaa säilyvän tietyllä todennäköisyydellä tietyn ajanjakson ajan. Pienin elinvoimainen populaatio määritetään usein asettamalla populaation hyväksytty häviämisriski 10 prosentiksi 100 vuoden aikana, mutta kirjallisuudesta löytyy myös muita perusteltuja vaihtoehtoja laskentakriteereiksi. Kannan elinvoimaisuus ja selviäminen tulevaisuudessa riippuvat populaation demografisista ja perinnöllisistä ominaisuuksista. Demografiset tekijät, kuten syntyvyys, kuolevuus ja muuttoliike, vaikuttavat kannan kehitykseen ja sen muihin ominaisuuksiin kuten ikärakenteeseen. Perinnölliset eli geneettiset tekijät vaikuttavat yksilöiden selviytymiseen: esimerkiksi sukusiitoksen yleisyys voi heikentää pentujen selviytymistä. Geneettinen monimuotoisuus on edelSusikannan suotuisan suojelutason viitearvon määrittely Syyskuun alussa julkaistiin väliraportti suden suotuisan suojelutason viitearvon määrittämisestä. Tavoitteena on saada työ valmiiksi syksyllä 2022. TeksTi Inari Helle, Mia Valtonen, Ilpo Kojola, Samu Mäntyniemi, Jenni Harmoinen, Vesa Nivala, Helena Johansson, Suvi Ponnikas, Annika Herrero, Samuli Heikkinen, Laura Kvist, Jouni Aspi ja Katja Holmala lytys myös sille, että laji säilyttää kykynsä sopeutua ympäristön muutoksiin pitkällä aikavälillä. Väliraportissa tarkastellaan viitearvon määrittämistä sekä susikannan demografian ja elinympäristöjen että genetiikan perusteella. Kokonaisuudet esitellään raportissa erikseen. Tulokset ovat alustavia. Susikannan perinnöllinen muuntelu laskenut Genetiikkaan perustuva viitearvon määrittelytyö aloitettiin tarkastelemalla Suomen susikannan geneettistä tilaa. Nykyisen susikannan geneettinen monimuotoisuus on hyvällä tasolla, ja kanta on yhteydessä Venäjän Karjalan susikantaan. Tästä huolimatta perinnöllisen muuntelun määrä on laskenut 1990-luvulta lähtien. Viimeisin notkahdus havaittiin niinkin äskettäin kuin vuosina 2016–2017 (kuva 2). Samaan aikaan susikanta pieneni voimakkaan metsästyspaineen seurauksena. Geneettisen muuntelun taso jäi notkahSA M I SÄ IL Y/ LU KE N AR KI ST O 64 Metsästäjä 6/2021 Tutkittua
• duksen jälkeen aiempaa alemmalle tasolle, mikä osoittaa, ettei susien tulomuutto Venäjältä riitä kumoamaan pienessä populaatiossa tapahtuvaa perinnöllisen muuntelun menetystä. Alustavat tulokset viittaavatkin siihen, että nykyinen susikanta on liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena edes melko lyhyellä (17 v.) aikavälillä. Työkaluna uusi populaatiomalli Kannan demografisiin ominaisuuksiin ja elinympäristöihin perustuvan viitearvon määrittelyn avuksi kehitettiin populaatiomalli, joka kuvaa Suomen poronhoitoalueen ulkopuolella elävää susikantaa (pois lukien rajalaumat). Mallin avulla voidaan laskea pienin elinvoimainen populaatiokoko, kun päätöksentekijä on ensin valinnut hyväksyttävän häviämisriskin ja tarkastelujakson. Mallin avulla voidaan arvioida myös kannan ekologinen kantokyky eli se teoreettinen taso, jolle kannan voisi ajatella asettuvan, mikäli sen annettaisiin kasvaa rajoituksetta ilman mitään ihmisen aiheuttamaa kuolleisuutta. Kantokykylaskennan lähtökohtana oli elinympäristömallinnus, jonka avulla arvioitiin susireviirien maksimimäärää Suomessa. Arviointi perustui susireviirien havaittuihin pinta-aloihin ja tärkeimpien saalislajien kannantiheyteen. Populaatiomalli mahdollistaa siis suotuisan suojelutason viitearvojen asettamisen sekä Suden asemaa sääntelee EU:n luontodirektiivi Suotuisa suojelutaso on keskeinen käsite Euroopan unionin luontoja lintudirektiiveissä, joiden tehtävä on suojella Euroopan unionin tärkeinä pitämiä lajeja ja luontotyyppejä. Suomessa susi kuuluu poronhoitoalueen ulkopuolella luontodirektiivin liitteen IV tiukkaa suojelua edellyttäviin lajeihin. Direktiivin mukaan lajin suojelun taso on suotuisa, kun laji pitkällä aikavälillä säilyy luontaisessa ympäristössään eikä sen luontainen levinneisyysalue supistu. Lajin elinympäristöjä pitää myös olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä. Direktiivi velvoittaa arvioimaan lajin suotuisaa suojelutasoa kuuden vuoden välein. Suomessa arviointia johtaa ympäristöministeriö. pienimmän elinvoimaisen populaation että kantokyvyn perusteella. Tieto susikannasta lisääntyy Viitearvojen määrittelytyötä tukevien analyysien ja työkalujen kehittäminen jatkuu vielä noin vuoden verran. Syksyllä 2022 julkaistavassa loppuraportissa pyritään yhdistämään geneettinen tieto osaksi nykyistä demografiaan ja elinympäristöihin perustuvaa mallinnuskokonaisuutta. Hankkeessa on suotuisan suojelutason viitearvoon liittyvän työn myötä kertynyt – ja kertyy edelleen – myös merkittävästi uutta tietoa Suomen susikannasta. Suden suotuisan suojelutason viitearvo -projektin vaiheet ja aikataulu. Kuva 1 Kuva 2 SA M I SÄ IL Y/ LU KE N AR KI ST O Geneettinen monimuotoisuus (alleelirikkaus) 6,5 6,4 6,3 6,2 6,1 6 5,9 5,8 201 4-2 015 201 5-2 016 201 7-2 018 201 6-2 017 201 8-2 019 201 9-2 020 Suden suotuisan suojelutason viitearvot: projektin vaiheet ja aikataulu 2021?2022 Aineistoina demografia* ja elinympäristöt Aineistoina demografia* ja elinympäristöt Työkaluja viitearvojen määrittämiseen Työkaluja viitearvojen määrittämiseen Mallin kehittäminen jatkuu Geneettiset analyysit jatkuvat Välivaiheen tieteellinen arviointi, tukee jatkokehittämistä Luovutus ministeriölle Luovutus ministeriölle Tieteellisten artikkelien valmistelua 1.1.2021?2.9.2021 3.9.2021?31.12.2022 * Demografia = susikannan ominaisuudet, mm. syntyvyys, kuolevuus, ikäja sukupuolirakenne, muuttoliike Alustavat tulokset Geneettinen aineisto Geneettinen aineisto POPULAATIOMALLINNUS MALLINNUS GENEETTISET ANALYYSIT LO P P U R A P O R TT I sy ys ku u 20 22 V Ä LI R A P O R TT I 2. 9. 20 21 Suden suotuisan suojelutason viitearvot: projektin vaiheet ja aikataulu 2021?2022 Aineistoina demografia* ja elinympäristöt Aineistoina demografia* ja elinympäristöt Työkaluja viitearvojen määrittämiseen Työkaluja viitearvojen määrittämiseen Mallin kehittäminen jatkuu Geneettiset analyysit jatkuvat Välivaiheen tieteellinen arviointi, tukee jatkokehittämistä Luovutus ministeriölle Luovutus ministeriölle Tieteellisten artikkelien valmistelua 1.1.2021?2.9.2021 3.9.2021?31.12.2022 * Demografia = susikannan ominaisuudet, mm. syntyvyys, kuolevuus, ikäja sukupuolirakenne, muuttoliike Alustavat tulokset Geneettinen aineisto Geneettinen aineisto POPULAATIOMALLINNUS MALLINNUS GENEETTISET ANALYYSIT LO P P U R A P O R TT I sy ys ku u 20 22 V Ä LI R A P O R TT I 2. 9. 20 21 65 Metsästäjä 6/2021
• L okakuun alkuun mennessä oli kirjattu noin 6 000 havaintoa 20 000 peurasta. Lehden ilmestymishetkellä niitä on varmuudella jo huomattavasti enemmän. Havainnoista on muodostunut Oma riistaan seuran sivuille raportit, jotka löytyvät ”Raportit”-välilehdeltä. Raportteja on saatavina karttoina, taulukoina ja kaavioina. Hyödyt metsästysseuralle Havaintojen kirjaamista on syytä aktiivisesti jatkaa, jotta havainto-ominaisuudesta saadaan tavoiteltu hyöty irti. Hirvitalousaluetasolla havaintomäärän tulee olla riittävän suuri, jotta kanta-arvioon käytettävä rakennetieto olisi tarpeeksi luotettava. SeurataSeurat hyötyvät peurahavainnoista Kuluvasta kaudesta alkaen metsästäjät ovat voineet kirjata valkohäntäpeurahavaintoja metsästyksen yhteydessä. Kanta-arvion tarkentumisen lisäksi kattavasta kirjaamisesta on suuri hyöty myös metsästys seuroille ja riistanhoito yhdistyksille. TeksTi Pirkka Peltonen ja Antti Rinne kuva Antti Rinne sonkin mittakaavassa raporteista saatava hyöty on sitä suurempi, mitä useampi metsästäjä havaintojen kirjaamiseen osallistuu. Hirven osalta havaintoja on tehty ja raportteja on käytetty jo pitkään jahdin suunnittelussa ja kohdentamisessa. Nyt siis samanlaisia raportteja on tarjolla valkohäntäpeurasta. Havaintokertymäkarttoja voidaan tarkastella esimerkiksi yhteisjahteja suunniteltaessa. Näin jahtiin voidaan lähteä sellaiselle alueelle, jossa peuroja pitäisi runsaimmin olla. Myös vahinkojen ennaltaehkäisyssä havaintokartoilla on suuri merkitys. Mikäli alueella on erikoisviljelmiä tai vilkkaita teitä, nähdään heti jahdinaikaisten havaintojen avulla, onko peuratihentymiä tällaisten kohteiden läheisyydessä. Peurakannan rakenne selville Usein kuulee puhuttavan, että peurakannassa olisi paikallisesti hyvin paljon pukkeja. Varsinkin kiiman jälkeen kuva urosten määrästä voi olla vääristynyt. Havaintoja aktiivisesti koko kauden kirjaamalla tämä 66 Metsästäjä 6/2021
• vääristymä voidaan oikaista ja saada todellinen kuva kannan rakenteesta. Havaintojen vasaosuus kertoo alueen vasatuotosta. Kun vasatuotto tiedetään edes suunnilleen, voidaan paremmin arvioida kannan kokoa ja verotuskestävyyttä. Vasaosuudesta voidaan myös tulkita, ovatko esimerkiksi sääolosuhteet tai pedot vaikuttaneet vasojen määrään ja selviytyvyyteen. Raporteissa on taulukoita, joissa havainnot erotellaan metsästystapojen mukaan. Usein pukkeja nähdään enemmän vahtimalla ja naaraita ajometsästyksessä. Pelkästään siis toisen metsästysmuodon havaintoihin ei kannata luottaa, vaan aina on tarkasteltava laajaa kokonaisuutta ja kaikkia havaintoja. Saalistiedot kertovat valikoivan verotuksen tuloksista Saaliiksi saaduista peuroista on nyt mahdollista kirjata sarvitietoja tarkemmin kuin aiemmin. Metsästäjät voivat näin seurata oman alueensa pukkien kehitystä, jolloin valikoivan verotuksen tulokset ovat selkeämmin näkyvillä. Enää ei tarvitse luottaa vain näppituntumaan, vaan tuloksista saadaan tarkkaa tilastotietoa. Sarvitiedoilla saadaan tietoa saaliiksi saatujen pukkien ikäjakaumasta. Myös saalispeurojen painojakaumasta on uusia raportteja. Vaikka Varsinais-Suomessa on vuosikaudet ammuttu selkeästi enemmän naaraita kuin uroksia, on urososuus enintään 50 % aikuishavainnoista. Kun kaadettujen pukkien sarvitiedot kirjataan tarkkaan, voidaan tilastojen kautta seurata, miten valikoiva verotus tuottaa tulosta. Syyskuun lopussa peurahavainnot painottuivat niiden seurojen alueille, joissa oli aktiivisia havaintojen kirjaajia. Taulukkoraporteista saadaan tarkkaa tietoa eri metsästystavoilla tehdyistä peurahavainnoista. 67 Metsästäjä 6/2021
• S amaan aikaan, kun Saaristoluonnon hoitoja suojeluyhdistys (SLHSY) toteutti paikallisten tukemana Tunnhamnin alueen supikoirien seurantaja poistotoimia, organisoitiin pesivien saaristolintujen laskenta. SOTKA-hankkeessa toteuttiin alueen lintulaskennat ennen ja jälkeen supikoirapoiston. Ensimmäinen laskenta suoritettiin Artikkeli on jatkoa Tunnhamnin alueen tarinalle ja kertoo linnuston elpymisestä supikoirapoistojen jälkeen. Tunnhamn toipuu – pilkkasiivetkin palasivat Saariston vieraspetopoistoihin keskittynyt SOTKA-hankkeen kokonaisuus on päättymässä vuoden 2021 lopussa. Hankkeen koe laboratoriona toiminut Tunnhamnin saaristo tarjosi mielenkiintoisia lintuyllätyksiä jo ensimmäisenä supikoiravapaana pesimäkautenaan keväällä 2021. Linnut palaavat alueelle vähitellen ja ensimmäiset merkit paremmasta poikastuotosta ovat jo näkyvissä. TeksTi ja kuvaT Mikko Toivola keväällä 2020 ja jälkimmäinen keväällä 2021. Koska lajit pesivät eri aikoina, tehtiin kaksi laskentaa mahdollisimman hyvän kuvan saamiseksi lajistosta. Molempina vuosina onnistuttiin toteuttamaan molemmat laskentakierrokset. Vaikka lintulaskennan tulokseen vaikuttaa moni muukin seikka kuin vallitseva supikoirien saalistuspaine, oli alue otollinen supikoiran poiston vaikutusten tarkkailulle. Erityisen tiheän supikoirakannan jälkeistä lintukantojen kehitystä voidaan nyt seurata vuosittain keväisellä laskentakierroksella. Lintutyhjiö 2020 Tunnhamin surkeaa linnustollista lähtöasetelmaa esiteltiin jo Tunnhamnin tarinan kakkososassa, joten tässä on asiasta vain lyhyt katsaus. Kevät 2020 tuli aikaisin ja linnutkin olivat pesimäpuuhissaan ajoissa. Laskenta suoritettiin tilanteessa, jossa alueella partioivat useat supikoiraparit pentuineen. Kuten olettaa saattoi, monien vesilintujen pesinnät olivat epäonnistuneet ja suuria supikoirien käymälöitä löydettiin useista saarista. Molemmilla vuoden 2020 laskentakerroilla, kun saaria tarkistettiin kävellen, törmättiin lukuisiin munankuoriin ja tuhottuihin pesintöihin. Osa lajistosta oli Pilkkasiipipoikueiden määrä yllätti supikoiran pyytäjät Tunnhamnissa elokuussa 2021. Kuvassa emo kuuden poikasensa kanssa. TO M M Y AR FM AN 68 Metsästäjä 6/2021
• KIITOKSET laskijoille! Lintulaskijat tekevät suuren määrän vapaaehtoistyötä. Ilman heidän asiantuntemustaan ja panostaan tämä juttu ei olisi ollut mahdollinen. Tunnhamnin laskentoihin saatiin mukaan useita pitkän linjan lintuasiantuntijoita. Suomen riistakeskus kiittää Markus Aholaa, Päivi Sirkiä, Mia Rönkää, Jouko Högmanderia, Mikko Jokista, Markku Lappalaista ja Fiia Haavistoa. yrittänyt pesiä, mutta pesät olivat joutuneet supikoirien rosvouksen kohteiksi. Pienet hampaanjäljet todistivat tihutyön tekijöistä. Supikoirien vaikutuspiiri ei kesällä 2020 yltänyt aivan laskenta-alueen kaakkoisreunaan. Små Skosörar ja Rysskobbin saarilta löytyi laskenta-aikaan pesiään virittelevät lokkija tiirakoloniat. Haahkan kohdalla laskennassa törmättiin useaan syötyyn munaan. Supikoiran vaikutuksen osalta mielenkiintoinen laji on pilkkasiipi. Laji hautoo myöhäisenä pesijänä samoihin aikoihin supikoirapoikueiden liikkeen lisääntyessä kesä-heinäkuussa. Alueelle tehdyillä pyyntikerroilla elokuussa 2020 ei tehty lainakaan havaintoja pilkkasiipipoikueista. Kuoret vaihtuivat munaja poikashavaintoihin vuonna 2021 On ennenaikaista odottaa linnuston nopeaa palautumista heti ensimmäisenä petovapaana keväänä. Monen lajin parimäärät ovat nousseet, mutta erot ovat vielä pieniä. Alueella tehdyt kenttähavainnot kertovat numeroita paremmin linnuston toipumisen ensiaskeleista. Supikoirien pahiten valtaamalla alueella Tunnhamnin pohjoispuolella Horsskärin lokkikolonia oli herännyt eloon. Vuonna 2020 Horskär oli täynnä syötyjä munia. Täysin uusi tiiraja lokkikolonia oli syntynyt myös Bergskärin länsikärkeen. Äspskärin ja Marskärin välistä löytyi ehjä haahkan munapesä, mikä yhdessä laajemmalta alueelta tehtyjen pesäja poikashavaintojen kanssa antaa viitteitä haahkan pesintöjen paremmasta menestyksestä. Saaristoon yhä enemmän levinnyt mustakurkku-uikkukin oli löytänyt tiensä Tunnhamnin pesimälinnustoon. Voidaan kysyä, olisiko laji onnistunut pesimään käytännössä avoimella pesäpaikallaan aiemmin vallinneen supikoirainvaasion aikana. Vaikuttavin havainto linnuston toipumisesta saatiin vuoden 2021 elokuisilla pyyntikerroilla. Alueella havaittiin peräti 11 pilkkasiipipoikuetta, joissa poikaset olivat jo kohtuullisen kokoisia ja emojensa huomassa. Vertailukohta tulevaisuudelle Vänön naapurisaaristosta Tunnhamnin eteläpuolella sijaitsevan Vänön saariston ulkovyöhykkeen linnuston kehitys antaa viitteitä tulevasta. Aluetta on hoidettu Metsähallituksen tuella säännöllisesti vuodesta 2006. Alueelta on poistettu vuosien saatossa lähes 150 minkkiä ja torjuttu supikoirien pyrkimykset levittäytyä alueelle poistamalla 13 yksilöä vuosien 2010-2018 välisenä aikana. Vänössä ongelmana oli alun perin ensisijaisesti minkki. Eri vieraspetolajin vaikutukset linnustolle eroavat varmasti jossain määrin toisistaan. Selkeitä hyötyjiä poistotoimista Vänössä olivat muun muassa lapintiira, karikukko, tukkasotka ja pilkkasiipi. Vuosien saatossa näiden lajien pesivien parien määrät ovat moninkertaistuneet. Kaikki edellä mainitut lajit näyttävät toipuneen hieman myös Tunnhamnissa. Vänön esimerkkiä mukaillen voidaan ennustaa, että 10 vuoden päästä vieraspetovapaassa Tunnhamnissa pesii yli 700 lapintiiraa nykyisen 200 sijaan. Tiirakolonioiden suojiin kertyy usein muutakin linnustoa. Linnuston kehittyminen täyteen kukoistukseensa vaatii kuitenkin useamman häiriöttömän vuoden. Tunnhamnin rauhallinen sijainti kaukana häiritsevästä veneliikenteestä yhdistettynä mahdolliseen pidempiaikaiseen vieraspetovapauteen lupaa hyvää alueen poikastuoton suhteen. Bergskärin länsikärkeen ilmestyneessä tiiraja lokkikoloniassa pesi 34 lapintiiraa ja 7 naurulokkia. Tutkitut reviirit Aspskär Morumrsörarna Små Skogörarna Marskär Bergskär Halsskär Rysskobb Tunnhamn Lintulaskenta-alue Haahkanpesä tai poikasparvi Uusi tiiraja lokkikolonia Mustakurkku-uikun pesä 200 150 100 50 ? 2020 ? 2021 pun aja lka vik lo tyll i me riha rak ka tuk kak osk elo pilk kas iipi tuk kas otk a sin iso rsa kar iku kko lap inti ira 29 23 30 32 66 78 43 43 8 2 6 3 11 51 38 4 122 195 TO M M Y AR FM AN 69 Metsästäjä 6/2021
• suuresti petolintujen saalistus. Merikotkat ovat tappaneet naaraat pesiin ja syöneet kuoriutuvat poikaset. Niiden lisäksi korpit ja varikset ovat pesineet saarella ja myötävaikuttaneet haahkan pesinnän tuhoamisessa. Viime vuosina tuhot ovat olleet hyvin kattavia. Haahkan poikasia ei ole juurikaan selvinnyt lentokykyisiksi. Saarella ei ole maapetoja, koska sijainti kaukana merellä estää niiden saapumisen alueelle. Aktiivisia toimia Ahvenenmaan maakunnan riistavaroista vastaava virasto ja Robin Juslin ovat aloittaneet aktiiviset toimet pesivien haahkojen suojelemiseksi. Tärkein toimenpide on järjestää pesintäkauden ajan jatkuva ihmisten läsnäolo saarella. Saaren majakkarakennus on vuokrattu Birdlifelle ja heidän väkensä miehittää asemaa sovitusti koko pesintäajan. Ihmisen läsnäolo häiritsee merikotkan saalistusyrityksiä, mutta liikkeellä on oltava jo heti aamuvarhaisesta lähtien. Saaren uloimpiin kärkiin on lisäksi asetettu ihmistä jäljitteleviä nukkeja. Niiden paikkoja on vaihdeltava, Ahvenanmaa taistelee haahkan vuoksi Haahkan ahdinko saaristossa tiedostetaan nykyään hyvin. Voimakas petopaine on ajanut lajin ahtaalle ja ennen sille tyypillinen, pesintään sopiva ulkosaaristo on tyhjentynyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta: Ahvenanmaalla Lågskärissä ja Båtskärissä taistellaan jäljellä olevien haahkojen vuoksi. TeksTi ja kuvaT Tommy Arfman L ågskärin Majakkasaari sijaitsee kaukana ulkomerellä, Maarianhaminasta etelään. Saari on viimeisiä Suomen maa-alueita ennen Ruotsin rajaa ja on ollut pitkään tunnettu suuresta haahkapopulaatiosta. Noin tuhat haahkanaarasta pesii saarella vuosittain, mutta populaatiota on viime vuodet rasittanut Metsästäjä 6/2021 70
• jotta merikotkat eivät tottuisi niihin. Häirintä on myös estänyt merikotkan pesinnän saarella. Varislinnut tapetaan Skyddsjakt – suojametsästys – on termi, jota käytetään saarella korppiin ja varikseen sovellettavasta toimenpiteestä. Niiden poistoon on haettu luvat. Saaressa pesi ennen korppipari ja varisreviirejä oli useita. Yksi korppi poistettiin keväällä heti niiden asettuessa reviirilleen. Tämä toimenpide riitti karkottamaan korpit pesimästä. Keväällä 2021 ammuttiin muutaman reissun aikana yhteensä 24 varista. Kaikkia variksia ei kevään aikana saada poistettua, mutta jo reviirien häätö saarelta tekee hyvän vaikutuksen. Pesätuhoja laskettiin kevään 2021 aikana 39, joka on vain 4 prosenttia pesinnöistä. Tulos on hyvä. Varislintujen saadessa vapaasti toimia saarissa oli tuho kymmenien prosenttien luokkaa. Käytännön poistotoimet suoritti riistaviranomainen. Hyvä vuosi 2021 Tehdyillä toimilla on ollut suuri vaikutus. Merikotkia pystyttiin pitämään loitolla haahkan poikasten alkaessa kuoriutua toukokuun puolivälin paikkeilla. Paikalla oli vain muutama merikotka, kun aiemmin niitä on ollut kymmeniä. Toukokuun lopulla kotkien määrä lisääntyi ja ne verottivat poikasia. Kuitenkin ensimmäisinä syntyneet poikaset olivat jo niin isoja, että ne selvisivät paremmin hengissä. Myöhemmin kuoriutuneet jäivät kotkien kynsiin. Kesäkuun 25. päivä Lågskärissä tehdyt poikaslaskennat näyttivät vielä noin 750 poikasen olevan hengissä. ? Båtskärin hoitotoimet hyödyttävät myös saaren riskilöitä. Vieraslaji minkki tuhoaisi tämän kolonian, jos se pääsisi asettumaan alueelle. ? Lågskärin majakkasaaressa pesii Suomen runsaslukuisin haahkapopulaatio. Paljaalla maalla pesivä haahkanaaras on ilman suojaa altis ilmasta tuleville hyökkäyksille. Lucas Wideman ja Kenny Ahlman tutkivat harmaalokin aiheuttamaa pesätuhoa. Suojasta huolimatta munat tuhottiin. 71 Metsästäjä 6/2021
• Verrokkina toimii vuoden 2020 laskenta, jolloin samaan aikaan kesällä oli hengissä kymmenen haahkan poikasta. Vuoden 2021 tulos on noin 0,8 poikasta hautovaa haahkaa kohti. Myös hautovien lintujen määrä on noussut 33 prosenttia vuodesta 2017, jolloin hautovat linnut laskettiin edellisen kerran. Båtskär – katon alla Båtskärin saaret sijaitsevat Maarianhaminasta etelään, Järsön niemimaan edustalla. Lilla Båtskärissä pesii runsaasti haahkoja, joiden ongelmat ovat samankaltaiset kuin Lågskärin haahkoilla. Ådans vänner (haahkan ystävät) -luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnanohjaaja Lucas Wideman joukkoineen on aloittanut ohjelman, jolla pyritään suojelemaan saaren haahkoja. Lilla Båtskärin aallonmurtajassa pesii myös merkittävä riskiläyhdyskunta ja Stora Båtskärissä ruokkien yhdyskunta. Yhdistys on järjestänyt saareen pesintäaikaisen miehityksen, jolla häiritään merikotkia. Niin ikään varikset ja isot lokit poistetaan niiden tullessa saalistamaan pesiä. Haahkoille on rakennettu kattoja, jotka suojaavat hautovia emolintuja ilmasta käsin tarkkailevia petolintuja vastaan. Haahkat ovat ottaneet suojat hyvin käyttöön. Hautovista noin 140 haahkasta kattojen alla on 40 haahkaemoa. Katon antama suoja toimii parhaiten yhdistettynä ihmisen läsnäoloon. Esimerkiksi varikset todennäköisesti löytäisivät suojat, jos saisivat rauhassa etsiä niitä. Katon alla pesivä lintu ei löydy hetkessä ja antaa läsnä oleville tarkkailijoille mahdollisuuden reagoida, kun varisten aikeet havaitaan. Poikaset lentokykyisiksi Båtskärin suojelutoimet ovat tuottaneet hyvää tulosta. Hautovia haahkoja on enemmän kuin aiemmin. Pesätuhot ovat alhaisella tasolla ja poikasetkin selviävät lentokykyisiksi. Heinäkuun alussa 2021 laskettiin 362 poikasta. Se tarkoittaa, että noin 2,5 poikasta säilyy hengissä per hautova emo. Tämä ei olisi mahdollista, jos linnut jätettäisiin oman onnensa nojaan. Hoito-ohjelma, johon sisältyy jatkuva läsnäolo, merikotkan häirintä, varisten ja isojen lokkien poisto ja Båtskärin pohjoispuolella olevien saarien ja Järsön niemimaan tehostetut maapetojen poistot, luovat olosuhteet haahkojen pesinnän onnistumiselle. Jos näihin saariin pääsisivät minkit tai supikoirat asettumaan, uhkaisivat ne Båtskärin lintuja. Talvella laivaliikenne pitää railon auki, niin etteivät supikoirat pääse tulemaan jäitä pitkin alueelle. Båtskäristä on 1,2 kilometrin uimamatka Nyhamnin saareen. Tästä matkasta selviävät molemmat saariston vieraspedot. Ihmisen toiminnalla merkitystä Långskär ja Båtskär ovat hyviä esimerkkejä siitä, että pienilläkin resursseilla voidaan saada merkittävää luonnonsuojelullista tulosta aikaiseksi saaristossamme. Jos menettäisimme nämä viimeiset haahkakeitaat, joissa linnut saavat poikasensa lentokykyisiksi, olisi se kohtalokasta koko haahkakannalle. Poikastuotto tällaisilla alueilla mahdollistaa haahkan leviämisen muualle saaristoon. Edellytyksenä toki, että muuallakin olosuhteet mahdollistavat lintujen selviämisen. Katto asetetaan pesinnän jälkeen haahkan pesäkuopan päälle seuraavan vuoden pesintää varten. Näin linnut hyväksyvät suojan paremmin. Lilla Båtskärissä haahkat ovatkin ottaneet suojat hyvin vastaan. Båtskärissä on myös saaristossa harvinaistunut ruokki yhdyskunta. Jos menettäisimme nämä viimeiset haahkakeitaat, olisi se kohtalokasta koko haahkakannalle. 72 Metsästäjä 6/2021
• Riekonpyyntiin tai pilkkimään Inariin. Topin kalajahti. p. 050 3221 377 HALUTAAN VUOKRATA Halutaan vuokrata väh. 500ha metsästysmaata Pirkanmaan/ Satakunnan alueelta, mahd. kauempaa. nokianeramiehet@gmail.com VAIHDETAAN Vaihdetaan Seniorimopo USA Rally 1500 Drillinkiin miel. 12/222 tai vast. Jari Pulliainen 0400-430877, kts.Tori.fi Hei metsästäjät. Voitte teettää itse pyytämistänne nahoista hatun rukkaset liivin. Teemme turkistyöt ammattitaidolla. p.0505004233 Riistakylmiöt ja lahtivajojen kylmätilat tarpeidenne mukaan räätälöitynä. Myös kylmälaitteiden mitoitus ja toteutus sekä vanhojen koneiden huollot, korjaukset sekä lakisääteiset tarkastukset. Kohteita ympäri Suomea. 0400 733992 ristopitkanenoy@gmail.com TURKISMUOKKAUSPALVELU R. Halkola Saniaispolku 7 Kurikka, 0405278219, halkolareijo@gmail.com Vesitä suunnitelmasi > perusta kosteikko! Kosteikkosuunnittelua Juha.Siekkinen@ kosteikkomaailma.fi, p.0404139606,Kempele VUOKRALLE TARJOTAAN Suomussalmi eräkämppä, metsästysmaat ympärillä puh.0500335555 MUUT RENKAAT: 4x4, ATV, MP, AUTO www.riekko.eu Auton ja mönkijän renkaat www.riekko.eu OSTETAAN Korotetuin hinnoin punaketun nahkoja, ei suolattuna, ei muokattuna vaan kuivattuna. O. Mauranen 0400271291 Valmet 100-sarja tai Valtra A-sarja p. 040-5083211 Turkisnahkoja R.Pentinmäki Jäpintie 344 c 60800 Ilmajoki P 0505546852 KOIRIA Amerikankettukoira pentuja 0504283127 METSÄSTYSTÄ Metsäkauriin metsästystä p. 044 0123629 ERÄ-KORPINEN.FI:Lintujahdit 10.12.-21.asti. Mustan metson ja Teeren talvij. 10.1.-31.1. -22. MH:N/yksit.maat. 040-5551394 Aloitamme taas ensi vuonna jahdit Kanadassa. Karhu, hirvi, susi, karibu sekä kalastus. www.paulpalmu.fi MYYDÄÄN Käytettyjä aseita,tarvikkeita,aseenosia. 040 5417308 www.porinase.fi 44v.Rehtiä kauppaa. Mossbe12/89 synt 560€ TikkaT3x, Sako, Yildiz. Sasta Gorepuvut, Jalkanarut, Ultracom GPS-tutkat, Kiikarit Anon Ase ja Tukku,Pudasjärvi 0400-384118 WWW.ANONASE.COM VERKKOKAUPASTA HETI Koirankopit 1-os 330,ja 2-os 430,P. 06-4534333 www.koirankoppi.fi ERÄTAPIO PURKINSULKIJAT suoraan valmistajalta. P. 040 5858133 www.eratapio.fi 44v. Rehtiä kauppaa. Mossb12/89 synt 560€, TikkaT3x, Sako, Yildiz. Sasta Gorepuvut, Gore vaell.kengät, Ultracom GPS-tutkat, Kiikarit ym. Anon Ase ja Tukku, Pudasjärvi 0400384118 WWW.ANONASE.COM MH ja Posti Browning Bar long trac 9,3x62 Duralyt 2-8x42 punapiste.Noise stopper. 040-154866 Kuusamossa maaja metsätilat. Molemmilla tiloilla osuus Kuusamon yhteismetsään. Tiedustelut puh. 0400 588099 Uudet ja käytetyt Tracker koiratutkat sekä Tracker huolto. Myös jousimetsästäjän tarvikkeet. Edullinen verkkokauppa www.eramesta.com klik nettiin ja tutustu! FASAANEJA, METSÄSTYSTÄ ja LINTUKOIRIEN koulutusta. WWW.FASAANITILA.NET Forssa Laadukkaita sarvitrofeetaustalevyjä hirvi 15€ peura 12€ kauris 10€ 0505616493 Palveleva Aseliike. Sivut: asetalvitie.fi Tsekkaa tai soita 0500-526008 Matti Metsälle Kuusamoon ja omaisuus tuottamaan! Myyn 0,012 osuuden Kuusamon yhteismetsästä. HP 25500€ Jussi p. 0456687835. Black Moose A17 VHF-radiopuhelin 97€! WWW.SISSOS.FI 02-8228282 Rauma@sissos.fi Peltopyitä ja Fasaaneja myydään. Linnut Utajärvellä Poh.-Pohjanmaa p. 050-5225178 ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ Pasi Ahopelto 0400 567 078 lehonpaja.net Esa Kemppainen. trofeet.fi, 050 5630169 KALAT Studio Antti Saraja Oy 0400 712149 Suomen eläintäyttämö,Vantaa p.0405015166 Eläintentäyttäjä: Markku Haapaniemi Teuva m.a.haapaniemi@gmail.com 0500360962 Esa Kemppainen, trofeet.fi, 050 5630169 Tarvikkeet eläintentäyttämiseen sekä kalloja sarvitrofeiden tekoon. (Mm. valkaisuaineet, alustat ja taustat trofeille.) www.tayttotarvike.fi, p. 0409642611 Täytän kalat linnut ja nisäkkäät. Juhani Hirvonen puh. 045 3303 417 Ilomantsin-elaintentaytto.fi A. Ikonen 0503385729 Esa Kemppainen 050 5630169 trofeet.fi Markku Haapaniemi m.a.haapaniemi@ gmail.com 0500360962 Teuva TYÖSUORITUKSIA HUOM!!!!!!!! Aseiden huollot ja korjaukset! YLÖJÄRVEN ASETARVIKE. Puh. 0407188170 Pienriistan turkismuokkausta. Nahkamuokkaamo Eräturkis. Puh. 040 7237084, eraturkis@gmail.com Helikopterilla Salpausselkien yli kauneimpaan Järvi-Suomeen Vahvistatpa sitten yrityssuhteita tai haluat vain nauttia jahdista hyvällä porukalla, niin me räätälöimme jahtielämyksen, josta puhutaan vielä pitkään. woikoskihunting.fi +358 40 6565981 hunting@woikoski.fi Kerro toiveesi tai anna meidän ideoida juuri teille sopiva kokonaisuus! Fasaanijahtiin? Järjestämme jahteja yrityksille ja yksityishenkilöille Solmioneula ja riipus kullattu hopea 99 € Solmioneula ja riipus hopea 69 € Verkkokaupasta: www.suomi-konepistooli.fi Legendaarinen Aimo Lahden asekeksintö Lähetyskulut 6,70 € 73 Metsästäjä 6/2021 ERÄILMOITUKSET HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkko-palvelussa. Osoitteessa www.eraverkko.fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjä-lehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (42 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2021 hinta on 20 euroa/ rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 1/2022 ilmestyy 20.1.2022. Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkko-palvelun kautta viimeistään 23.12.2021. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkko-palvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa eraverkko.fi.
• R iikkaviidosaš fuo??orá?i (RFR) sátnejo?iheaddji Juhani Kukkonen deattuha, ahte ruvddiid geavaheamis ii leat šat vejolašvuohta dáigástállat – Jagi 2021 ledje oktiibuot golbma dáhpáhusa ja fuo??oguovddáža die?us leat ovttaskas dáhpáhusat maiddái ovddit jagiin. Bivdoruvddiide vaháguvvan guovžžain leat dahkan o??asiid viidásit ja dáhpáhusat leat boktán olu ságastallama. Dáhpáhusaid mielde leat gáibidan ruvddiid geavaheami gieldima ja áššis lea maiddái jo?us álbmotálgga. Riikkaviidosaš fuo??orá??i (RFR) lea fuo??opolitihka dorjon riikkaviidosaš strategalaš doaibmaorgána. Fuo??orá?i doaibman lea gie?ahallat fuo??odoalu guoskevaš áššiid. Das eai leat Suoma fuo??oguovddáža almmolaš hálddašandoaimmaide dahje bargoveahkahálddašeapmái gullevaš doaimmat. Fuo??orá?it lasihit riikka dásis earret eará ealgaeallipolitihkkii ja stuorraspirepolitihkkii laktásan rabas ja vuorrováikkuhuslaš ?anusjoavkoovttasbarggu ja earálágan intreassaid oktiiheiveheami. RFR váldá beali ruovdeguovžžaide Meahcásteaddji ráhkada ruvddiide áššáigullevaš suodjeskuohpu, mii eastá eará ealliid beassama bivdorusttegii. Juhani Kukkonen Seammás goddán ruovddit leat eandalii mi?kka ja neahti bivdimis dehálaš rollas. Daid geavaheami gieldimis dahje mearkkašahtti ráddjemis liv??ii hui vahátlaš váikkuhus dáid šlájaid bivdui. – Ruvddiide ii leat ollásit buhtten molssaeaktu. Mi?ka lea vahátlaš vierisšládja, man beaktilis bivdu lea eaktu Suoma álgoálggolaš ealliid, eandalii lottiid, má?ggahámatvuo?a bajásdoallamii, Kukkonen deattuha. – Eallin bivdán rihtáiguin ii sáhte buhttet seammás goddán ruvddiid, go guhkkeleappos bivdoguovlluin ássán bivdiin ii leat geavatla??at vejolašvuohta oahpadit bivdosiid beaivvála??at. Muhtun diliin bivdosiid lusa ii leat oppa vejolašge beassat beaivvála??at, jus dálkedilit leat fuonit. Rivttes vuogi mielde ruovddit eai daga vára Guovžžaid ja eará stuorát ealliid beassama smávvafuo??oruvddiide sáhttá eastit beaktilit. Fuo??orá??i oaidná, ahte bivdoruvddiid ávkkástallamis galgá dahkat skuvlenpakeahta, mii sisttisdoallá rávvagiid ruvddiid rivttes ávkkástallamis ja suodjeskuohpu ráhkadeamis. – Láhkaásaheapmi lea áigedássásaš eaige dasa oainne dárbbuid nuppástuhttimiidda. Dehálaš lea baicce oažžut buot bivdiid ráhkadit ruvddiide áššáigullevaš suodjeskuohpu, mii eastá eará ealliid beassama bivdorusttegii, Kukkonen linnje. Guovžžaid vaháguvvan smávvafuo??oruvddiide lea badjánan nannosit almmolašvuhtii. Riikkaviidosaš fuo??orá??i háliida dál loktet ášši meahcásteaddjiid dihtui, vai dilli dilli ordnašuvvá almmá dárbbu láhkaásaheami nuppástuhttimii. TeaksTa Tero Kuitunen JY RI M O N O NE N KL AU S EK M AN 74 Metsästäjä 6/2021 Áig guovdilis ságat sámegillii
• RUOVDEGUOVŽŽAT DAVVI-GÁRJILIS Vássán ?av??a Davvi-Gárjila eanagottis deive guokte guovžža, main ledje juolggis smávvaspiriid bivdui oaivvilduvvon ruovddit. Dáin guovtti nji??álas guovžžas ledje oktiibuot guhtta ?ivgga; nuppis ledje 4 seammá jagi ?ivgga ja nuppis nu goh?oduvvon biertni. TeaksTa Kai-Eerik Nyholm L uonddus ruovddit juolggis johtán guovža lea vejola??at váralaš buot luonddus johttiide. Juolgái vudjon bivdoruovddit leat bák?asat guvžii ja sáhttet ná dahkat meahci gonagas árisin. Lieksa ruovdejuolgeguovžža lihkostuvve goddit báikkálaš stuorrafuo??oveahki doaimma bokte. Guovžža ?uvvo guhkit áigge ja dan figge báh?it má?gii. Árgges nji??álasa bivdin ii leat álki, eandalii go dat ohcala dávjá suhkkes vuvddiide. Eno Sarvinkis áican nji??álasguovžža njealji vuollel jagi ahkásaš ?ivggain figge suoidnemánus bivdit gitta hehkiin. Luondduriggodatguovddáža gieddemeaštárat gaskkalduhtte luomus operašuvnna dihtii, muhto nji??álas ii vuollánan ?ák?at hehkkii. Guovžabivdobaji álggedettiin boles bivddii áicamiid guovžaeatnis oktan ?ivggain, vai dan liv??e sáhttán goddit. Guovža lihkostuvai ?iehkádallat meahcásteaddjiin goittotge álo ?ak?amánu loahpabeallái, gos dan áice oalle lahka suoidnemánu áicanbáikkiid. Golggotmánu álgobealde álge o??a geah??aleamit Eno nji??álasguovžža veahkeheapmin. Luondduriggodatguovddáš figgá jámihit guovžža bearbila luhtte ja luvvet bivdoruovddi dan juolggis. Neahttebivdui oaivvilduvvon smávvaspireruovddit dahket guovžža juolgái ilgadis luottaid. JA AK KO KÖ N TT Ä Áig guovdilis ságat sámegillii Nro 6/2021 70. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 20.1.2022. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Markku Pakarinen (Aste Helsinki Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Jouni Tanskanen, Marko Svensberg, Matti Kervinen, Johanna Hellman ja Markku Pakarinen. Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 ja Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Paino: Hansaprint 2021/Met21_06 Kansikuva: Getty Images ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakausmedia ry:n jäsen Verkkokauppa ja varasto Puh. 09 5840 4500 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9–15 asiakaspalvelu@riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Oma riista -helpdesk Puh. 029 431 2111 arkisin klo 12–16 oma@riista.fi Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Sompiontie 1, 00730 Helsinki Osoitteet Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22, 00331 Helsinki, puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@riista.fi 75 Metsästäjä 6/2021
• H U I P P U M E R K K I M M E Nordic Distribution Oy Nordis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis.fi Lue lisää Ruutia ja Rautaa -blogistamme! GRS Hunter Light • laminaattitukki poskipakan säädöllä ja kumisella perälevyllä • 25 % kevyempi kuin muut GRS:n laminaattitukit • vetopituutta mahdollisuus kasvattaa erikseen myytävillä perälevyn jatkopaloilla • korvaa GRS Hunter -mallin • Nordic Wolf -väri korvaa mustan • paino 1050 g • suositusvähittäishinta 598,00 € GRS-jatkopala Hunter Light -tukkiin • yksi jatkopala jatkaa perää n. 1 cm • paino n. 23 g / kpl • pakkauksessa on kaksi jatkopalaa • suositusvähittäishinta 35,00 € Nordis Oy GRS Hunter Light_Metsästäjä_nro6 2021_210x240mm.indd 1 25.10.2021 10.01.37