• PEURAPUKIN IKÄ SELVIÄÄ SARVILASKURILLA HOUKUTTELUUN RUOKINTA VAI RIISTAPELTO? JÄNISELÄINTEN KAUPUNKIJAHTI KULTASAKAALI SAAPUI POHJOISEEN RUSAKKO – NYKYAJAN MENESTYJÄ MITEN KÄY METSÄJÄNIKSEN? 6/2024 Lehti yli 300 000 metsästäjälle 01_Kansi_ME0624.indd 1 01_Kansi_ME0624.indd 1 25.10.2024 14.51 25.10.2024 14.51
• 26 Valkohäntäpeura – ruokinta vai riistapelto? 32 Oletko oikeavai vasensilmäinen? 48 Mikä kannattelee metsästyksen arvostusta? METSÄSTYS 14 Urbaania rusakonja kaninpyyntiä 26 Valkohäntäpeura – ruokinta vai riistapelto? 32 Oletko oikeavai vasensilmäinen? 40 Sarvet valkohäntäpeuran iän mittarina 58 Paukusta pakkaseen: Hirvieläimet 60 Riistareseptit 61 Joulumetso on pohjoinen perinne 64 Turvallisuus ensin – koira näkyviin RIISTA 10 Rusakon aikakausi 22 Jäniseläinten tunnistusopas 30 Tutkimus alkaa – riistaruokintojen eläintautiriskit 34 Kultasakaali saapui pohjoiseen 38 Kanalintujen suosimat metsän rakennepiirteet 42 Kiljuhanhen voi taas nähdä Perämerellä syksyisin 44 Riistanhoitosäätiöt tekevät arvokasta työtä 50 Riistametsänhoito lisää asiakkaiden tyytyväisyyttä AJANKOHTAISET 4 Uutiset 18 Nuorten toimitus 36 Uusia keinoja peurakolareiden vähentämiseen 46 Viime kauden sorkkaeläinsaalis 6,5 miljoonaa kiloa 48 Mikä kannattelee metsästyksen arvostusta? 54 Kemin-Lapissa päädyttiin yhdistymiseen 56 Anopista raivotautiin 63 Eräaiheinen koulupäivä 65 Eräilmoitukset 66 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 6 Puheenjohtajalta 53 Ministeriön kuulumisia LAIT & LUVAT 52 Lintujen poikkeuslupien saalisilmoituksien toimittaminen 53 Droonin käyttö vieraslajien pyynnissä mahdolliseksi? 2 Metsästäjä 6/2024 Sisältö 2-3_Sisällys_ME0624.indd 2 2-3_Sisällys_ME0624.indd 2 25.10.2024 14.52 25.10.2024 14.52
• 61 Joulumetso on pohjoinen perinne Maailman muutos tuntuu perin konkreettiselta, kun takavuosien tavallinen riistaeläin on muuttumassa pohjoisen lajiksi. Jäniskin on muuttunut J äniksestä puhuttaessa ei enää välttämättä tule mieleen metsäjänis. Nuoruusvuosina, kun aloitin metsästyksen järviseudulla, saaliina oli nimenomaan metsäjänis. Nykyisin valtaosa ainakin peltomaisemissa saaliiksi tulevista jäniksistä on rusakoita. Jäniskannat vaihtelevat luonnostaan voimakkaasti ainakin tautien ja petojen vaikutuksesta. Välillä tuntuu, että ristiturpia on joka ojan penkassa, mutta joinakin vuosina ruokintapaikat ovat hiljaisia ja hyväkin koira hakee tyhjää. Metsäjäniksen harvenemisessa ja rusakon yleistymisessä taustalla lienee ympäristöolosuhteiden muuttuminen. Leutoina talvina rusakolla näyttää olevan selvä kilpailuetu valkoiseen jänikseen verrattuna ja lumen puuttuessa rusakko on valkoista metsäjänistä paremmin turvassa pedoilta. Monessa porukassa eteläisessä Suomessa näyttää käyneen niin, että harvat valkoiset jänikset saavat juosta rauhassa, ja pyynnissä keskitytään rusakkoon. Hyvä niin! Rusakossa ei ole mitään vikaa. Meillä sitä arvostetaan ruokapöydässä, ja jahtikin on hauskaa, ollaanpa sitten kytiksellä tai koiran kanssa liikkeellä. Silti usein mieleen tulee – johtuneeko kirjoittajan ikävuosista vai nostalgian kaipuusta – josko sen ”oikean jäniksen” vielä tavoittaisi? Maailman muutos tuntuu perin konkreettiselta, kun takavuosien tavallinen riistaeläin on muuttumassa pohjoisen lajiksi. Onneksi pohjoiseen ja koilliseen mentäessä valkoistakin jänistä riittää metsästettäväksi. Se on tärkeää jo siksi, että aikojen saatossa kehittynyt jäniksenmetsästyskulttuurimme säilyy tuleville polville. Toivottavasti jatkossakin päästään maistamaan mainiota metsäjänispaistia. Siinä riistan maku on mielestäni oikein valmistettuna hienoimmillaan. JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus 10 Rusakon aikakausi Pääkirj itus 3 Metsästäjä 6/2024 2-3_Sisällys_ME0624.indd 3 2-3_Sisällys_ME0624.indd 3 25.10.2024 14.52 25.10.2024 14.52
• Hoitosuunnitelmassa esitetään keinoja, joilla metsästäjien kiinnostusta pyritään lisäämään tehokasta ja eettisesti hyväksyttävää hylkeenmetsästystä kohtaan. Koulutuksen, tiedottamisen ja erilaisten hankkeiden avulla halutaan varmistaa, että metsästys jatkuu osana hallittua ja kestävää hyljekantojen hoitoa. Hyljekantojen hoitosuunnitelma tarjoaa kattavan ja käytännönläheisen lähestymistavan hylkeiden suojelun ja kalastuselinkeinon yhteensovittamiseen. Sen onnistuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä sitoutumista pitkäjänteiseen työhön, jotta Suomen rannikon ekosysteemi säilyy elinvoimaisena ja monimuotoisena. L isäksi suunnitelmassa pyritään sovittamaan yhteen kalastuselinkeinon ja hyljekantojen suojelun tarpeet, jotta molemmat voisivat toimia rinnakkain mahdollisimman harmonisesti. Hoitosuunnitelman päivitystyö alkoi vuonna 2018 Suomen riistakeskuksen johdolla ja valmistui maaja metsätalousministeriössä tänä vuonna. Päivitettyyn suunnitelmaan kuuluu laaja taustaosio, jossa käsitellään hylkeiden biologiaa, lajien tilaa, hylkeiden ja kalatalouden vuorovaikutusta, metsästystä sekä aiheeseen liittyviä sopimuksia, strategioita ja säädöksiä. Hyljekantojen hoidossa yksi keskeisistä haasteista on sovittaa yhteen hyljekantojen elinvoimaisuuden turvaaminen sekä elinkeinoharjoittajien ja kansalaisten tarpeet. Hoitosuunnitelmassa esitetään toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan, että hylkeet voivat olla osa Suomen rannikon monimuotoisuutta ilman, että ne aiheuttavat kohtuuttomia haittoja kalastuselinkeinolle. Tähän pyritään muun muassa kehittämällä ja ottamalla käyttöön hyljevahinkoja ehkäiseviä pyydyksiä, akustisia hyljekarkottimia sekä suojaustoimenpiteitä kalankasvatuslaitoksille. Merihylkeiden metsästyksellä on pitkät perinteet Suomen rannikolla, mutta nykyisin vuosittaiset saalismäärät ovat laskeneet muutamiin satoihin yksilöihin, ja aktiivisia metsästäjiä on muutama sata. ITÄMEREN HYLJEKANTOJEN HOITOSUUNNITELMA PÄIVITETTIIN Hyljekantojen hoitosuunnitelma on päivitetty vastaamaan nykytilanteen haasteisiin. Sen keskeisinä tavoitteina on hallin suojelutason säilyttäminen ja itämerennorpan suotuisan suojelutason saavuttaminen. AN NE SA AR IN EN 4 Metsästäjä 6/2024 Uutis t 4-9_Uutiset_ME0624.indd 4 4-9_Uutiset_ME0624.indd 4 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
• Lukijatutkimuksen tuloksia Edellisessä numerossa pyysimme lukijoitamme vastaamaan lukijatutkimukseen, jotta voimme kehittää Metsästäjä-lehteä yhä paremmin teitä palvelevaksi. Lukijatutkimuksen perusteella Metsästäjä luetaan tarkkaan ja lukijat ovat siihen varsin tyytyväisiä verrattuna Aikakausmedian muihin vastaaviin lukijatutkimuksiin. Tässä muutamia nostoja tutkimuksen tuloksista. 87 prosenttia vastaajista lukee jokaisen Metsästäjälehden numeron ja 93 prosenttia kertoi lukevansa mieluiten painettua lehteä. Nykyistä ilmestymistahtia, kuusi numeroa vuodessa, piti sopivana 85 prosenttia vastaajista. Kokonaisarvosanaksi vastaajat antoivat Metsästäjä-lehdelle 8,5 (asteikko: 4 = heikko … 10 = erinomainen). Kyselyyn valituista edellisen numeron esimerkkiartikkeleista luetuin oli ”Kannanhoidollisen metsästyksen koukerot”, jonka monet vastaajista arvostivat myös parhaaksi jutuksi. Seuraavaksi luetuimmat olivat ”Valikoiva metsästys” ja ”Hirvihorkka”. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin kaksi Uovision Glory 4G LTE Cloud -riistakameraa. Onnetar suosi Antero Liimataista Hiidenniemeltä ja Teemu Nurkkaa Luumäeltä. Toimitus onnittelee voittajia ja kiittää kaikkia lukijatutkimuksen osallistuneita! OMA RIISTASSA NYT Metsästäjä ? Kirjaa kaikki saaliisi ja havaintosi välittömästi omaan riistalokiisi; näin hoidat mahdolliset lakisääteiset velvoitteet ja ilmoitukset seurallesi / seurueellesi / luvansaajalle automaattisesti ? Varmista, että maastosovelluksen viimeisin versio on päivitetty puhelimeesi Metsästyksenjohtaja ja luvansaaja ? Hirvieläinten metsästyksen päättäminen: ensin kaikki lupaosakkaat päättävät metsästyksen omalta osaltaan, vasta sitten luvansaaja sulkee luvan ja maksaa kaatomaksut Toiminnanohjaaja ? Ampumakokeet ovat muokattavissa vuoden loppuun asti ? Tarkista ja täydennä toimintatiedot ja valmistele toimintakertomus vuosikokousta varten ? Vuosikokouspäivämäärä riistanhoitoyhdistyksen tapahtumatietoihin Poikkeusluvat ? Muista saalisilmoitus vuoden vaihteen jälkeen päättämällä luvalla metsästys Oma riista -palvelussa Oma riista -helpdesk auttaa tarvittaessa arkisin 12.00–16.00, p. 029 431 111 tai sähköpostilla oma@riista.fi OMA RIISTALLA ON NYT KÄYTTÄJIÄ YLI 250 000 Helmi-vieraspetohanke jatkuu Suomen riistakeskus ja Metsähallitus saivat Helmi-vieraspetohankkeelle uudet rahoituspäätökset ja sen vieraspetopyynnit jatkuvat vähintään vuoden 2025 loppuun ja ehdollisena 2028 loppuun. Rahoitus ei kuitenkaan ole nyt yhtä avokätinen kuin aiemmin. Säästöt kohdistetaan Suomen riistakeskuksessa ja Metsähallituksessa työskentelevään henkilöstöön: 10 täysipäiväistä henkilöä vaihtuu viiteen henkilöön, joista kolme tulee työskentelemään Suomen riistakeskuksessa ja kaksi Metsähallituksessa. Jokaisella hoitokohteella säilyy vastuuhenkilö, joka seuraa ja tukee pyyntitoimintaa. Hankkeessa tullaan myös ostamaan tukipalveluja yksityisiltä ammattilaisilta osalla hoitokohteita. Pyyntiryhmien osalta säästöt pyrittiin minimoimaan, jotta kentän toiminta säilyy elinvoimaisena. Hankkeen toiminnasta kerrotaan tarkemmin tulevissa Metsästäjä-lehdissä. 5 Metsästäjä 6/2024 4-9_Uutiset_ME0624.indd 5 4-9_Uutiset_ME0624.indd 5 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
• TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Viisitoista vuotta, muttei suotta A llekirjoittanut valittiin vuoden 2009 Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajakokouksessa hallituksen puheenjohtajaksi. Samassa kokouksessa tehtiin kauaskantoinen päätös ryhtyä suunnittelemaan Suomen riistakeskuksen perustamista. Päätöstä seurasi uuden riistahallintolain valmistelu, jonka läpimeno eduskunnassa oli edellytyksenä muutosprosessin etenemiselle. Tiukan väännön jälkeen laki saatiin voimaan ja Suomen riistakeskus aloitti toimintansa 1.3.2011. Kirjoitin ensimmäisen puheenjohtajan palstani otsikolla ”Muutos on mahdollisuus”. Nyt, yli kuusikymmentä palstaa myöhemmin, on helppo todeta mahdollisuuden tulleen täysimääräisesti käytetyksi. Suomen riistakeskuksesta on kehittynyt tunnustettu riista-alan asiantuntijaorganisaatio, myös kansainvälisesti. Erityisesti suomalaisten metsästäjien laaja vapaaehtoistyö riistatiedon keruussa ihmetyttää muiden maiden riista-alaa: nykyään puhutaan yleisesti ”Suomen mallista”, jolla kuvataan riistatiedon keruuta ja hyödyntämistä. Onnistumista on merkittävästi tukenut julkinen riistakonserni ja sen luoma riistakonsernin strategia. Suomen riistakeskus on ollut keskeisin strategian toteuttaja, joten strategiatyö on luonut raamit riistakeskuksen toiminnalle. Jos tästä viidentoista vuoden savotasta pitää nostaa esiin erityinen asia, niin se on päätös Oma riista -hankkeen aloittamisesta. Sitä voidaan pitää riistahallinnon kruununjalokivenä, jota ilman nykyistä toimintaa on vaikea edes kuvitella. Lyhyesti kuvattuna Oma riista poikkeaa monista muista tietohallintohankkeista siinä, että sen aikataulut ovat pitäneet ja se toimii. Lämpimät kiitokset maaja metsätalousministeriölle, riistanhoitoyhdistyksille ja riistahallinnon luottamushenkilöille, riistakeskuksen henkilöstölle sekä sidosryhmille – yhteistyö riistatalouden saralla on ollut jouhevaa ja tuloksekasta. Latu on avattu, joten siitä on hyvä jatkaa… Ruotsi vapautui afrikkalaisesta sikarutosta Ruotsista on purettu afrikkalaiseen sikaruttoon (ASF) liittyvät rajoitusvyöhykkeet ja rajoitukset. Myös Ruokavirasto on kumonnut suosituksensa välttää metsästysmatkoja KeskiRuotsiin. ASF oli Keski-Ruotsissa Fagerstan ja Norbergin seudulla villisioissa, mutta tartunta ei päässyt leviämään. Tartuntavyöhyke aidattiin, villisikojen raadot etsittiin maastosta ja villisikakantaa vähennettiin suunnitelmallisesti. Tartuntavyöhykkeellä rajoitettiin metsästystä, metsäja maataloustöitä sekä liikkumista maastossa. Taudin torjuntatoimet vaativat paljon resursseja ja satojen ihmisten yhteistyötä. Vapautuminen ASF:sta on vaikeaa. Tautiin ei ole rokotetta ja sitä on siksi erittäin vaikea hävittää, mikäli tartunta todetaan luonnonvaraisissa villisioissa. Tauti on vaarallinen sikaeläimille, muttei tartu ihmisiin. Ruotsia ennen tartunnasta ovat vapautuneet Tšekin tasavalta vuonna 2019 ja Belgia vuonna 2020. Tšekkiin ASF levisi uudestaan jo vuonna 2022. Tauti leviää sekä villisikojen mukana että ihmisten kuljettamana. Ulkomailla metsästävien on aina noudatettava varovaisuutta ja huolellisuutta kotiin palatessaan. Metsästysmatkan jälkeen on syytä puhdistaa varusteet, jalkineet ja välineet huolellisesti ennen kuin niitä käytetään Suomessa. Villisikojen ASF-tutkimuksiin muutoksia 1.1.2025 alkaen Ruokavirastossa afrikkalaisen sikaruton (ASF) varalta tutkittujen villisikojen virustautien kielteisiä tutkimustuloksia ei enää lähetetä näytteen lähettäjälle. Virustautien tutkimustodistuksella ei ole vaikutusta metsästetyn villisian lihan käyttöön elintarvikkeena. Muutos tulee voimaan vuoden 2025 alusta. ASF-tutkimuksiin lähetetyistä metsästettyjen villisikojen näytteistä maksetun palkkion on voinut vaihtaa maksuttomaan trikiinitutkimukseen, mutta Ruokaviraston resurssien vähentyessä tästä joudutaan luopumaan. Ruokavirasto suosittelee tutkimaan omassa taloudessa käytettävän villisianlihan trikiinien varalta. Jos villisian lihaa luovutetaan tai myydään metsästäjän oman talouden ulkopuolelle, on siitä ensin tutkittava trikiinien esiintyminen ja odotettava trikiinitutkimustuloksen valmistumista. Jatkossa näytteet tulee lähettää trikiininäytteitä tutkivaan Ruokaviraston hyväksymään laboratorioon. Näyteja palkkio-ohjeet sekä trikiinitutkimuslaboratoriot löydät Ruokaviraston sivuilta. SV EN ZA ?E K K lumni Metsästäjä 6/2024 6 4-9_Uutiset_ME0624.indd 6 4-9_Uutiset_ME0624.indd 6 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
• METSÄSTÄJÄKORTILLA -15% PURENATURAL-RUOISTA Tervetuloa ostoksille metsäkoiraihmiset! Jos olet Mustin ja Mirrin kanta-asiakas eli Kaveri, saat alennuksen lisäksi bonusta ostoksistasi. Liittyminen käy nopeasti, eikä maksa mitään. Etu on henkilökohtainen. Alennus on voimassa 31.12.2024 asti. Nyt myös ampumakokeen voi maksaa Oma riistassa Oma riistassa voi maksaa metsästyskortin lisäksi ampumakoesuorituksen kaikissa riistanhoitoyhdistyksissä. Perinteisen käteismaksun rinnalle on tuotu pankkien verkkomaksuja mobiilimaksutavat, kuten MobilePay. Tee näin: ? Ennen koetilaisuutta päivitä Oma riista -maastosovelluksesi Googlen Play-kaupasta (Android) tai Applen Appstoresta (iOS). ? Koesuorituksen jälkeen ilmoita haluavasi käyttää verkkomaksua. Maksu tulee näkyviin Oma riista -maastosovellukseesi kohtaan ”Ampumakoesuoritukset”. ? Klikkaa maksua ja maksupolku ohjaa sinut maaliin. Maksutieto päivittyy heti ampumakokeen vastaanottajan Oma riista -näkymään. TERO SALMELA Suomen riistakeskuksella on uusi hallitus Suomen riistakeskuksen ylin päättävä toimielin on maaja metsätalousministeriön nimittämä hallitus. Hallitus 1.1.2025-31.12.2027 (varajäsen suluissa) ? Juhani Kukkonen, puheenjohtaja (Antti Kuivalainen) ? Martin Hägglund, varapuheenjohtaja (Karl-Gustaf Hietanen) ? Timo Toivonen (Markku Halonen) ? Reima Kemppainen (Teppo Kakkonen) ? Markku Autio (Tauno Partanen) ? Kimmo Alakoski (Erkki Kallio) ? Vilppu Talvitie (Niina Riissanen) Maaja metsätalousministeriö ? Katja Holmala (Kirsi Arvelo) Luonnonvarakeskus ? Timo Leskinen (Mikko Tiirola) Maaja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry ? Mari Lyly (Ville Hokkanen) Suomen riistakeskus Uutis t 4-9_Uutiset_ME0624.indd 7 4-9_Uutiset_ME0624.indd 7 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
• Uutis t Metsästysmatkailulla on potentiaalia kehittyä merkittäväksi tulonlähteeksi matkailuyrityksille, metsästysseuroille ja maanomistajille. M atkailu on jo nyt kansallisesti merkittävä vientiala, joka kasvaa muuta taloutta nopeammin. Erityisesti elämyksellisten ja luonnonläheisten matkakokemusten kysyntä on ollut nousussa, ja metsästysmatkailu tarjoaa täydellisen vastauksen tähän trendiin. Riistan taloudellinen arvo ja monikäyttö Sorkkaeläinkantojen taloudellinen arvo tulee esille vasta, kun osa siitä ohjataan kestävällä ja läpinäkyvällä tavalla metsästysseurojen ja maanomistajien hyväksi. Maanomistajat ovat valmiimpia hyväksymään elinvoimaisia riistakantoja, jos niiden tuottama hyöty on konkreettinen ja riittävä. Jos riistasta saatu tulo ylittää niiden aiheuttamat kustannukset, voidaan puhua metsien monikäytöstä saatavasta taloudellisesta hyödystä. Yhteistyö menestyksen avaimena Menestyvä metsästysmatkailu edellyttääkin tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Metsästysseurat, maanomistajat ja palveluntuottajat voivat yhdessä varmistaa, että kaikki hyötyvät tasapuolisesti. Taloudellisen kasvun lisäksi se parantaa metsästyksen ja metsästysmatkailun yleistä hyväksyttävyyttä. Metsästysmatkailun kehittäminen tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia uusille liiketoimintamalleille. Yhteistyö ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ovat avainasemassa tämän potentiaalin täysimääräisessä hyödyntämisessä. Haluatko vaikuttaa metsästys­ matkailun kehittämiseen? Vastaa kyselyyn, johon pääset QR-koodista tai: https://link.webropolsurveys.com/ S/241443EC7D3C2181 Metsästysmatkailun edellytykset: IDEASTA KANNATTAVAKSI JA VASTUULLISEKSI LIIKETOIMINNAKSI Hankkeen toteuttaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) liiketoimintayksikkö yhteistyössä Suomen riistakeskuksen kanssa maaja metsätalousministeriön rahoittamana. Noin kaksi vuotta kestävässä hankkeessa (1.3.2024-30.4.2026) määritellään selkeät kannattavuuden, kestävyyden ja eettisyyden pelisäännöt, jotka toimivat kilpailuetuna sekä kotimaisilla että kansainvälisillä markkinoilla. Hankkeessa pyritään lisäksi hankkimaan tietoa siitä, mitä nykyiset ja potentiaaliset asiakkaat odottavat, arvostavat ja tarvitsevat metsästysmatkailulta. Tieto auttaa ymmärtämään asiakkaiden motiiveja, käyttäytymistä ja odotuksia sekä tukee palveluiden ja tuotteiden kehittämistä. Rikkakananhirssi – tarkkaile riistapeltoasi Ruokavirasto löysi hankalaa rikkakasvia rikkakananhirssiä (Echinochloa crus-galli) valvoessaan monimuotoisuuspeltojen siemenseoksia. Riistapeltojen tarkkailu on siksi hyvin tärkeää. Trooppisesta Aasiasta ja Afrikasta peräisin olevaa rikkakananhirssiä pidetään yhtenä maailman hankalimmista rikkakasveista. Se hyötyy ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista kuumista kesistä ja on erittäin tehokas maaperän typen käyttäjä. Jos se havaitaan ajoissa ja saadaan pois viljelykseltä, voi ongelma hoitua suhteellisen helposti. Mutta jos sen siemenet tuleentuvat, ne voivat säilyä maassa itämiskykyisinä kymmenenkin vuotta. Tällöin torjunta on usean vuoden rahaa ja aikaa vievä urakka. Vaikka rikkakananhirssi saataisiin kitkettyä, peltoa kannattaa seurata vielä muutaman vuoden ajan, jotta mahdolliset itävät yksilöt saadaan poistettua. Riistapellolta rikkakananhirssi voi levitä koneiden, ihmisten ja eläinten välityksellä. Sen tähkylöitä voi takertua eläinten turkkiin ja siemenet voivat säilyä itävänä ruuansulatuselimistössä. Lisätietoa rikkakananhirssin tunnistamisesta ja torjuntakeinoista löydät Ruokaviraston verkkosivuilta. ? Rikkakananhirssiä riistapellolla. Metsästysmatkailusta uutta kasvua AN NE TO LO NE N BURREL-LIITTYMÄT ALK. 4,99 €/KK, EI AVAUSMAKSUA. KAMERAN VOIT TILATA MYÖS SOITTAMALLA MAKSUTTA 0800 93 93 93 Syksyn uutuuskamerat riistametsälle tai valvontaan 249 € E24 -riistakamera 199 € N24 -riistakamera Burrel-sovellus Täysin uusittu Burrel-sovellus on nyt entistäkin helpompi käyttää ja sisältää monipuoliset ominaisuudet kameran asetusten sekä kuvien hallintaan. Huippuominaisuuksilla varustellut Burrelin uutuusriistakamerat nyt Elisalta. Kameran mukana saat esiasennetun SIM-kortin, jonka aktivoit ilman avausmaksua ja saat ensimmäiset 14 vrk veloituksetta. Tutustu ja tilaa omasi: elisa.fi/metsastaja K U L U JA KORKOJA ILMAN TAI 36 KK 893606_Elisa_DotS_Burrel_N24_Metsastaja_210x275.indd 1 893606_Elisa_DotS_Burrel_N24_Metsastaja_210x275.indd 1 25.9.2024 14.23 25.9.2024 14.23 8 Metsästäjä 6/2024 4-9_Uutiset_ME0624.indd 8 4-9_Uutiset_ME0624.indd 8 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
• BURREL-LIITTYMÄT ALK. 4,99 €/KK, EI AVAUSMAKSUA. KAMERAN VOIT TILATA MYÖS SOITTAMALLA MAKSUTTA 0800 93 93 93 Syksyn uutuuskamerat riistametsälle tai valvontaan 249 € E24 -riistakamera 199 € N24 -riistakamera Burrel-sovellus Täysin uusittu Burrel-sovellus on nyt entistäkin helpompi käyttää ja sisältää monipuoliset ominaisuudet kameran asetusten sekä kuvien hallintaan. Huippuominaisuuksilla varustellut Burrelin uutuusriistakamerat nyt Elisalta. Kameran mukana saat esiasennetun SIM-kortin, jonka aktivoit ilman avausmaksua ja saat ensimmäiset 14 vrk veloituksetta. Tutustu ja tilaa omasi: elisa.fi/metsastaja K U L U JA KORKOJA ILMAN TAI 36 KK 893606_Elisa_DotS_Burrel_N24_Metsastaja_210x275.indd 1 893606_Elisa_DotS_Burrel_N24_Metsastaja_210x275.indd 1 25.9.2024 14.23 25.9.2024 14.23 4-9_Uutiset_ME0624.indd 9 4-9_Uutiset_ME0624.indd 9 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
• T oisin kuin jossain lähteissä on annettu ymmärtää, ei ole todisteita, että rusakko olisi joskus historiassa esiintynyt Suomessa ja kadonnut esimerkiksi ilmaston viiletessä. Kaikki arkeologiset löydöt ovat metsäjäniksiä, eikä historiallistakaan tietoa lajin esiintymisestä ole. Tämä on yllättävää, sillä samanlaisten elinympäristöjen peltopyy on tunnettu Suomessa jo 1600-luvulta. Peltopyy selvisi historian kylmistä jaksoista levinneisyyden saavuttaessa jopa napapiirin ennen sotien jälkeistä kannanromahdusta. Mutta rusakko ei ole esiintynyt muuallakaan PohjoisEuroopassa. Esimerkiksi lajien luokittelun perustaja, ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné ei tuntenut rusakkoa, vaikka nimesi metsäjäniksen lisäksi koko joukon kultasakaalin kaltaisia eteläisempiä eläimiä. Rusakko on esiintynyt Eteläja Keski-Euroopassa, ollen esimerkiksi alkuperäinen kansanperinteen pääsiäis pupu. Toisin kuin metsäjänis, joka muodostaa paria alalajia lukuun ottamatta perimältään melko yhtenäisen jatkumon Länsi-Euroopasta Japaniin, rusakot ovat varsin erilaisia eri puolilla Eurooppaa. Esimerkiksi suomalaiset, itäiseen kantaan kuuluvat rusakot ovat rote vampia ja poikkeavat turkinlaadultaan ja perimältään keskieurooppalaisista rusakoista. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä juuri itäiset rusakot alkoivat vähitellen levittäytyä. 1850-luvulla rusakon levinneisyys kulki Suomenlahden perukalta kaakkoon, kaartaen idässä hieman Moskovan pohjoispuolelta Volgaa seuraten Kaspianmeren pohjoisrannalle. Ensimmäinen Suomen suurruhtinaskunnan alueelta saatu rusakko on Käkisalmesta 1861, tosin tuolloin vielä ruotsinkielisistä eläinkirjoista opitun saksanjäniksen (tyska haren) nimellä. Lajin vakiintuessa Karjalassa myös rusakko tai rusak kojänis nimien käyttö yleistyi. Nimi on suora laina venäjästä (?????? – rusaka), eikä siis viittaa eläimen väriin. Metsäjäniksestä poikkeavan elinympäristönsä perusteella rusakosta on käytetty myös peltojänisnimeä, mutta se ei ole koskaan vakiintunut ja on yleensä Rusakon aikakausi Rusakko on ensivaikutelmaa salaperäisempi laji. Se on nykyajan menestyjä, jonka runsastuminen kielii niin ympäristössä kuin lajissa tapahtuneista muutoksista. Rusakon perimän avaaminen sekvensointiteknologian voimin auttaa ymmärtämään näitä muutoksia. TeksTi Jaakko Pohjoismäki kuvaT Asko Hämäläinen ? Aikuiset rusakot ovat karkeapiirteisiä pitkine kuonoineen. Turkin harvat pitkät karvat korostavat homssuista ulkonäköä. ? Metsäjänis on rusakkoa sirompi, pyöreäpäisempi ja turkinlaadultaan tasakarvaisempi. Myös silmät ovat tummemmat, tosin yksilökohtaista muuntelua esiintyy. 10 Metsästäjä 6/2024 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 10 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 10 25.10.2024 14.58 25.10.2024 14.58
• esiintynyt rusakon toisintonimenä (rusakko eli peltojänis). Levittäytymisen alkuaikoina rusakko taipui kansan suussa rakastavasti myös ryssänjänikseksi. Vauhtia istutuksista Rusakon tuloa Suomeen vauhditti venäläisten aatelisten metsästysharrastus, johon kuului jänisten tarhaaminen järjestettyä jahtia varten. Esimerkiksi 1880-luvulla ruhtinas Naryškinillä tiedetään olleen satojen rusakkojen tarha Talin aseman liepeillä Viipurin koillispuolella, josta metsästystä varten vapautetut eläimet ilmeisimmin vahvistivat Kannaksen rusakkokantaa. 1920-luvulla rusakot olivat levittäytyneet kaakosta käsin Ruotsinpyhtää-LapinjärviOrimattila-Hollola-Asikkala-Sysmä-Hartola-Kangasniemi-Pieksämäki-linjalle, levinneisyyden pohjoisrajan kulkiessa Liperin ja Korpiselän korkeudella. Länsi-Suomeen rusakot ilmestyivät alun perin ihmisavusteisesti. Ensimmäinen istutus tapahtui ilmeisesti vahingossa teollisuusmiehinä tunnettujen Rosenlewin veljesten toimesta. He tuotattivat metsästysmailleen Kauvatsaan, Satakunnan ja Pirkanmaan rajalle Venäjältä 125 metsäjänistä, joiden joukossa oli kuusi rusakkoa. Nämä lähtivät leviämään ilmeisen hyvin, sillä rusakot runsastuivat nopeassa tahdissa ympäri Kokemäenjoen aluetta, yltäen itäisimmillään Nokian Siuroon. Lähes samaan aikaan, vuonna 1914, suklaatehtailija ja innokas metsästyskoiraharrastaja Karl Fazer haetutti Venäjältä junakuljetuksella maillensa Jokioisiin 27 rusakkoa, jotka aikalaiskuvauksen mukaan menestyivät varsin hyvin: “… ja nyt niitä vilisee mäet ei ainoastaan täällä, vaan viljelyksien varret penikulmien takana muissa pitäjissä. Se on tervettä ja toimeentulevata joukkoa, se rusakkoväki. Sanokaa sitten, ettei vät toimenpiteet riistakantamme lisäämiseksi kannata!” (Kalle Rikala, Metsästys ja Kalastus 2/1925). Tarharusakoiden elinkykyä luonnossa kuvaa hyvin tieto vuonna 1924 Lopella ammutusta, Fazerin korvamerkillä varustetusta rusakosta. Koska viimeinen merkitty rusakko vapautettiin Jokioisissa 1916, on eläimen täytynyt olla ainakin kahdeksan vuotta vanha. Tarina ei kerro noudattivatko rusakoiden korvalätkät suklaalevyistä tuttua tavaramerkkiä. Rosenlewit tekivät rusakkoistutuksia myös Harvialan kartanon maille ja turkulainen Tapio-seura Varsinais-Suomeen, mutta näistä istutuksista on vaikea löytää tarkempia tietoja. Kohti pohjoista Idästä levittäytyvät rusakot kohtasivat länteen istutetut sukulaisensa 1930-luvulle tultaessa. Laji runsastui koko Etelä-Suomessa ja vakiintui lopulta vuosikymmeniksi OuluIisalmi-Joensuu linjalle. Leutojen aromaisten elinympäristöjen lajina rusakon levittäytymistä on rajoittanut eniten lumipeitteisen ajan kesto ja metsäpeitteen yhtenäisyys. Rusakolta puuttuvat lumikenkäkäpälät, eikä se pysty metsäjäniksen tavoin talvella hyödyntämään niukkaravinteista varpuravintoa. Rusakko onkin hyötynyt käynnissä olevasta ilmastonmuutoksesta, jonka siivittämänä lajin levinneisyysraja on siirtynyt satoja kilometrejä pohjoiseen vain kolmessa vuosikymmenessä. Laji on nykyisin vakiintunut Meri-Lappiin ja yksittäisiä ruokintapaikkahavaintoja on jopa Enontekiöltä ja Sodankylästä, mutta sen talvehtiminen on Lapissa ihmisestä riippuvaista. Jostain syystä rusakon levittäytyminen Ruotsissa näyttää olevan Suomea hitaampaa. Siellä rusakot ovat peräisin 1800-luvun lopulla tehdyistä istutuksista ja ne edustavat perimältään suomalaisista poikkeavaa keskieurooppalaista kantaa. On mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu, kun kannat kohtaavat lähitulevaisuudessa. Metsäjänis ahdingossa Rusakon runsastuminen alueella johtaa lähes poikkeuksetta metsäjäniksen taantumiseen. Ilmiö on sama Irlannissa, Alpeilla ja Pohjoismaissa. Siinä missä rusakko hyötyy ilmastonmuutoksesta, metsäjänikselle lumipeitteisen ajan väheneminen tarkoittaa lisäystä talvikuolleisuudessa. Mustalla maalla valkoturkkinen jänis on altis pedoille, eikä lumikengistä ole samaa hyötyä pakenemisessa kuin pehmeällä lumella. Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan ainoa selittävä tekijä. Vaikka metsäjänis on käytännössä kadonnut Lounais-Suomen mantereiselta puolelta, se on edelleen paikoin runsas Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Selittävä ero näyttää olevan rusakon puuttuminen saaristosta. Siinä missä rusakko hyötyy ilmastonmuutoksesta, metsäjänikselle lumipeitteisen ajan väheneminen tarkoittaa lisäystä talvikuolleisuudessa. 11 Metsästäjä 6/2024 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 11 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 11 25.10.2024 14.58 25.10.2024 14.58
• Rusakko ja metsäjänis suosivat erilaisia elinympäristöjä ja pystyvät elämään rinnakkain esimerkiksi laajojen metsäalueiden rikkomassa maatalousympäristössä. Rusakko näyttää kuitenkin syrjäyttävän metsäjäniksen avoimista elinympäristöistä. Kyse ei todennäköisesti ole ravintokilpailusta, sillä lajien talvinen ravinnonkäyttö on erilaista, eikä kasvinsyöjien ravinnosta ole pulaa kesällä. Aggressiivinen kilpailu ei ole tyypillistä jäniseläimille ja mikäli tällaista esiintyy, ei metsäjänis kokoerosta huolimatta ole automaattisesti altavastaaja: Havaintojemme perusteella metsäjänis pystyy karkottamaan rusakon esimerkiksi ruokinnalta. Ristiriitaiset risteymät Metsäjänis ja rusakko risteytyvät, tuottaen ainakin osittain lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Risteymät takaisinristeytyvät kantalajien kanssa, mutta epäsymmetrisesti. Vaikka käytännössä kaikilla suomalaisilla rusakoilla on perimässään merkkejä aiemmissa sukupolvissa tapahtuneesta risteytymisestä, metsäjäniksistä ei juuri löydy rusakon perimää. Ensimmäisen sukupolven risteymät ovat välimuotoisia, mutta niiden tunnistaminen on hyvin vaikeaa, varsinkin kesäturkissa. Rusakon ulkonäössä on paljon vaihtelua ja erityisesti nuoret yksilöt ja naaraat saattavat olla hyvin metsäjänismäisiä. Vastaavasti rusakko-takaisinristeymiä on mahdoton erottaa puhtaista rusakoista. Lähes kaikki tarkastamamme metsästäjien risteytymiksi epäilemät jänikset ovat olleet joko puhtaita rusakoita tai vaihtopukuisia metsäjäniksiä. Ensimmäisen polven risteymillä talviturkin ruosteenruskean karvan kärjet ovat valkoiset, varsinkin kyljillä ja poskilla. Vatsa voi olla hyvin valkoinen. Ruumiin selkäpuolella ja kyljillä voi olla pitkiä mustia harittavia karvoja kuten rusakoilla. Talvisiin olosuhteisiin sopeutumisen vuoksi suomalaisten rusakoiden talvikarva voi olla hyvin vaalea, eikä värituntomerkkejä voi pitää yksinään luotettavina. Väritystä varmemmat tuntomerkit löytyvät vertaamalla esimerkiksi selkärangan okahaarakkeiden muotoa ja hännän pituutta. Rusakon hännässä on 16 nikamaa, metsäjäniksellä 13 ja risteymillä 14 tai 15. Perimäanalyysit avaavat lajin biologiaa ja historiaa Tutkimusryhmämme on koostanut liperiläisestä rusakosta ja ilomantsilaisesta metsäjäniksestä erittäin korkeatasoiset, kromosomeittain kootut verrokkiperimät osana Euroopan laajuista tutkimushanketta. Verrokkiperimät edustavat eräänlaista lajin perimän standardia ja ne helpottavat perimäeli genomitiedon käyttöä tutkimuksessa. Riistakamerakuva DNA:sta varmistetusta ensimmäisen polven risteymästä, jonka emä on rusakko ja isä metsäjänis. Joensuu 7.4.2014. Jänisten välillä ei esiinny aggressiota edes ruokintapaikoilla. Rusakko odottaa kiltisti vuoroaan, kun metsäjänis syö. Riistakamerakuva on tutkimuksesta, jossa jäniksiä pyydystettiin GPS-seurantaa varten. Rusakko ja metsäjänis ruokailemassa jänisloukulla. Metsäjäniksen kaulassa oleva GPS-paikannin osoittaa, että pyydystämisestä ei ole juuri jäänyt traumoja loukkua kohtaan. KU VA T: RI IK KA LE VÄ NE N 12 Metsästäjä 6/2024 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 12 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 12 25.10.2024 14.58 25.10.2024 14.58
• Rusakko on moni­ puolinen, metsäjänistä isompi ja myös monien mielestä maultaan parempi riistaeläin. Perimäaineistot ovat esimerkiksi osoittaneet, että luonnonvalinta suosii tiettyjä metsäjänikseltä peräisin olevia geenimuotoja suomalaisissa rusakoissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että risteytyminen metsäjäniksen kanssa hyödyttää rusakkoa sopeutumisessa paikallisiin olosuhteisiin. Risteymät hyödyttävät mahdollisesti vain rusakkoa Vaikka metsäjäniksen geenimuotoja tavataan yleisesti rusakoissa, ensimmäisen sukupolven risteymät vaikuttavat olevan harvinaisia. Lähes 500:sta kokoperimäanalyysilla tutkitusta jäniksestä vain kolme on ollut ensimmäisen polven risteymiä. Hieman yllättäen kaikkien kolmen emä on ollut rusakko ja isä metsäjänis, vaikka suoria metsäjänisäitilinjoja esiintyy noin joka kymmenennen suomalaisen rusakon taustalla. Kaksi näytteistä on eri vuosilta Joensuusta ja yksi Ruotsista, joten kyse ei ole esimerkiksi samasta poikueesta. Tutkimusryhmämme vielä julkaisemattomien tulosten perusteella näyttää mahdolliselta, että risteymäkoiraat ovat hedelmättömiä ja että naarasristeymät pariutuisivat etupäässä rusakkokoiraiden kanssa. Tämä tarkoittaisi metsäjäniksen lisääntymistuotoksen hukkaantumista jokaisen risteymäjälkeläisen kohdalla, mahdollisesti selittäen lajin syrjäytymistä rusakon levittäytyessä. Perimätutkimukset osoittavat myös, että risteymiä lukuun ottamatta suomalaisessa rusakkokannassa ei ole havaittavissa geneettistä rakennetta tai alueellisia eroja. Tämä viittaa siihen, että Länsi-Suomeen istutetut rusakot ovat edustaneet samaa kantapopulaatiota kuin idästä levittäytyneet. Havainto ei yllätä, sillä höyryjunien aikakaudella eläimiä ei ole kannattanut kuljettaa kauempaa kuin tarve. Rosenlewien rusakot olivat ilmeisesti peräisin Valdain alueelta, Pietarin ja Moskovan väliltä. Fazerin rusakoiden alkuperästä ei ole tarkempaa tietoa, mutta venäläisistä jänisvälittäjistä on tuskin ollut määrättömästi tarjontaa. Metsäjäniksiin verrattuna suomalaisten rusakkojen perimässä esiintyy vähemmän muuntelua, mikä on tyypillistä pienestä perustajajoukosta alkunsa saaneelle populaatiolle. Jänis kuin jänis? Metsäjäniksen väheneminen ei ole suoraviivaista, sillä yksittäiset hyvät lisääntymisvuodet voivat korjata tilannetta ainakin alueellisesti. Rusakko ei myöskään pysty tunkeutumaan lumisimmille ja metsäisimmille seuduille, jotka pysyvät myös tulevaisuudessa metsäjäniksen valtakuntana. Rusakon tarkoituksellinen vähentäminen ei myöskään tule vaikuttamaan metsäjäniksen elinoloihin pitkällä tähtäimellä. Rusakko menestyy, koska muuttuneet ympäristöolosuhteet suosivat sitä. Ja mikäli nykyiset ilmastomallien skenaariot toteutuvat, metsäjäniksen levinneisyys tulee jatkamaan vetäytymistä kohti pohjoista ja metsäisempiä seutuja. On huomattava, että vaikka viimeisen jääkauden jälkeen metsäjänis korvautui muilla jänislajeilla esimerkiksi Iberian niemimaalla, se onnistui kilpailun puutteessa sopeutumaan myös leutoihin ilmanaloihin esimerkiksi Irlannissa ja Etelä-Skandinaviassa. Nämä irlanninjäniksenä (Lepus timidus hibernicus) ja nummijäniksenä (L. t. sylvaticus) tunnetut alalajit ovat talviturkiltaan harmaita. Tulevaisuudessa olisi erittäin tärkeä estää rusakon levittäytyminen Ahvenanmaalle ja lounaissaaristoon, jonne voi olla kehittymässä oma paikallisesti sopeutunut metsäjäniskantansa. Rusakko ei ole vieraslaji Ihmiseltä saadusta avusta huolimatta rusakko on etupäässä omin voimin levittäytynyt tulokas, jota tulee pitää täysin kotoisena lajina. Rusakko on monipuolinen, metsäjänistä isompi ja myös monien mielestä maultaan parempi riistaeläin. Vaikka laji on esimerkiksi ajokoiraharrastuksen kannalta vaikea kohde, jahtimuoto on varmasti sopeutettavissa rusakon ehdoille. Parhaimmillaan rusakon ajokoirametsästys on jännittävä ja nopeatempoinen laji, joka tuottaa myös onnistumisia. Sadan vuoden takaisissa tunnelmissa, tervehtikäämme ja arvostakaamme toimeentulevaa rusakkoväkeämme. Kirjoittaja on molekyylibiologian ja genetiikan professori Itä-Suomen yliopistossa. M ER VI KU NN AS RA N TA 13 Metsästäjä 6/2024 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 13 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 13 25.10.2024 14.58 25.10.2024 14.58
• Rusakot ja villiintyneet kesykanit ovat kiinteä osa kaupunkiemme ympäristöä. Pitkäkorvat ovat nopeita lisääntymään ja niiden vähentäminen on tarpeen, mutta miten se käytännössä tapahtuu tiheästi asutuilla alueilla? TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa H elsingin Kaupunkiympäristön toimialan projektinjohtaja Vesa Koskikallio ja STARAn, Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitoksen vastaava luontomestari Sanna Kähkölä saavat käsiteltäväkseen asiakaspalautteita kanien ja rusakoiden aiheuttamista vahingoista. He myös vastaavat pitkäkorvien vähentämisestä tekemällä työtilauksia asiaan vihkiytyneiltä toimijoilta. Koskikallion ja Kähkölän mukaan pääkaupungin kanimäärä on pienentynyt huomattavasti huippuvuosista, mutta rusakoiden määrä on noussut. Saalismäärät ovat kuitenkin kokonaisuutena tippuneet, vuosittaisten kanija rusakkosaaliiden ollessa Helsingin alueella keskimäärin 100–200 yksilöä. Helsingin kaupunki julkaisi vuonna 2010 kaniraportin, jossa tilastoitiin kanien pyyntiin käytettyjä menetelmiä ja kokonaispyyntimääriä. Vuonna 2009 kaneja pyydettiin Helsingissä miltei 4 000 yksilöä. – Erityisesti taudit ovat verottaneet kanipopulaatiota, mutta huolimatta kanikanUrbaania rusakonja kaninpyyntiä nan pienentymisestä sosiaalisia konflikteja edelleen syntyy ja asiakaspalautteita tulee kanien aiheuttamista tuhoista. Havaintoja saadaan varsinkin siirtolapuutarhoista ja kaupungin puistoalueilta, Kähkölä toteaa. Vanhat konstit toimivat Kanin pyynti metsästysjousien avulla on tullut monelle tutuksi jo takavuosina, ja samaa välinettä kanien ja rusakoiden vähentämisessä suositaan edelleen erityisesti suljetuilla alueilla, kuten siirtolapuutarhoissa. – Muilla, rajoittamattomasti liikennöidyillä, alueilla käytetään kanien pyyntiin pääasiassa loukkuja. Aikoinaan tiheimmän kannan aikana puutarha-alueilla käytettiin jopa verkkoja, Koskikallio muistelee. ? Kanit ja rusakot viihtyvät siirtolapuutarhojen lähettyvillä, ja löytävät helposti tiensä verkkoaitojen sisälle. Elävänä pyytävät loukut ovat keskeisimpiä pyyntivälineitä rakennetuilla alueilla. JUKKA VUOKKO 14 Metsästäjä 6/2024 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 14 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 14 25.10.2024 14.58 25.10.2024 14.58
• Ampuma-aseiden käyttöä kaupunkialueilla halutaan rajoittaa, eikä esimerkiksi tässä käyttötarkoituksessa aikaisemmin esiin noussutta pienikaliiperista vaimennettua haulikkoa käytetä nykyisellään kanien tai rusakoiden vähentämisessä Helsingin kaupunkialueilla. Kanikannan huippuvuosina suurin osa kaneista pyydettiin elävänä pyytävillä loukuilla, hillereiden avulla ja ampuma-asetta käyttäen. Nykytilanne ei enää vaadi yhtä laajaa keinovalikoimaa. Pyynti vaatii osaamista Kähkölän ja Koskikallion mukaan jousipyyntiä Helsingin alueilla tekee erittäin kokenut ja pätevä vapaaehtoisten harrastajien jousipyyntiryhmä. Pyyntiryhmä, jonka sisällä vaihtuvuus on ollut pientä, valitsee tarkasti itse ryhmän jäsenet kokemuksen, kaupungin erityisolosuhteet ja turvallisuusnäkökohdat huomioiden. – Heille on myönnetty vuosittain kaupungin määrätyille alueille metsästyslupa. Loukutusta alueilla tekevät pääosin kaupungin omat pyytäjät, Kähkölä kertoo. Urbaaneilla alueilla tapahtuva kanien ja rusakoiden pyytäminen vaatii harkintaa ja sosiaalista silmää. Silloin tällöin pyyntiä pääsevät todistamaan myös ulkopuoliset ulkonaliikkujat, ja tällöin on eduksi, että pyytäjä osaa kertoa toimistaan ja vastailla mahdollisiin kysymyksiin asiallisesti ja avoimesti. Pyynti ajoitetaan hämärään Pyyntiä asuttujen alueiden lähistöllä ja vilkkaasti kuljetuilla viheralueilla suoritetaan lähtökohtaisesti aina hämärissä. Kaupunkialueilla tärkeimpiä huomioitavia asioita on turvallisuus, ja sen varmistamiseksi pyynti ajoitetaan hetkiin, jolloin muita ulkonaliikkujia on vähemmän. Rusakot ja kanit ovat luontaisesti iltaja yöaktiivisia, mutta sitä lisää vilkas päiväaikainen liikennöinti. Niinpä aktiivisen pyytäjän parhaat hetket ajoittuvat hämärän aikoihin. Kun pyyntiin lähdetään aseen kanssa kaupunkialueella, pyynnistä ilmoitetaan etukäteen tilannekeskukseen. Haulikkoa tai jousiasetta kantavan metsästäjän kohtaaminen iltahämärissä voi olla kysymyksiä herättävä tilanne, ja siksi pyytäjät ilmoittavat toiminnastaan etukäteen poliisille. Mahdollisiin ilmoituksiin aseistetuista henkilöistä osataan tällöin reagoida kun pyyntipaikat ja -ajat ovat poliisin tiedossa. – Kaikkiaan jäniseläinten pyynti on sujunut hyvin, ja toiminnasta on pitkä kokemus, jonka aikana toimintatapoja on saatu hyvin kehitettyä. Nykytilanne kanien kanssa ei onneksi ole yhtä tukala kuin kanikannan huippuvuosina, Koskikallio ja Kähkölä kiittelevät. ? Kaneja ja rusakoita saa välillä jallittaa jopa varikkoalueilla ja mitä epätodennäköisimmiltä tuntuvista paikoista. Rakennukset, putket, siltarummut ja muut tarvikkeet tarjoavat loputtomasti suojapaikkoja. ? Rakennetun ympäristön erilaiset somisteiksi ja maisemointiin istutetut kasvit luovat jäniseläimille suojapaikkoja. Kaupunki on haastava metsästysympäristö, jossa riistalaukauksen turvallisuus korostuu entisestään. 15 Metsästäjä 6/2024 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 15 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 15 25.10.2024 14.59 25.10.2024 14.59
• Iltapyyntiä kaupungin­ puutarhalla S euramme pyyntialueisiin kuuluu kaupunginpuutarha, jonka omenapuupalsta ja taimiviljelykset houkuttavat runsaasti rusakoita, kaneja ja metsäkauriita vehreiden versojen perään. Alue on aidattu, mutta se ei pidättele riistaeläimiämme. Ne tarvittaessa kaivautuvat aidan ali vihreämmälle puolelle. Seurallamme on avain, jolla pääsemme aitojen sisään porttien ollessa suljettuina iltaisin. Tässä esimerkki tyypillisestä pyynti-illasta. Sovimme tärskyt tarhan edustalle illan saapuessa. Alueelle hipsitään varovasti portin kautta ylimääräistä meteliä välttäen, metsästysjouset käsissä ja otsalamput valmiina. Olemme saaneet Suomen riistakeskukselta luvan valojen käyttöön rusakkojen ja kanien vähentämisessä alueella, mutta pyyntimme alkaa ennen pimeää ja useimmiten loppuu siinä vaiheessa, kun lamppua todella tarvittaisiin. Valoista huolimatta metsästäjä jää pimeän tullen helposti toiseksi rusakoille, sillä puutarha on melko avoin ja usein rusakot karkkoavat jo kaukaa. Sovimme koluavamme ensin alueen hitaasti hiippaillen läpi kukin tahoillamme, jonka jälkeen passitamme tunnetut kulkureitit. Kulkureitit ovat niitä, joita pitkin pitkäkorvat siirtyvät aidan taakse. Tyypillisesti, ja myös nyt, yhytämme hiipiessämme pari rusakkoa, mutta yrityksistämme huolimatta ne havaitsevat meidät ensin. Lopulta sovimme passipaikat ja jäämme odottelemaan. Illan hämärtyessä havaintoja tulee lisää. Rusakot ilmaantuvat kuka mistäkin, osa traktorien alta, osa tarvikevarastoista, jotkut tulevat alueen sisälle aitojen ali. Näen, miten rusakko hypähtelee rauhallisesti kestopäällystemäkeä ylös ja katoaa näkyvistä pensaiden taakse. Se ei kuitenkaan tule ulos niiden takaa, ja tiedän pensaiden takana olevan pienen muutaman aarin ruohopalstan. Arvaan sen jääneen aterioimaan ruohopalstalle. Lähden hiipimään kohti pensaita ja suuntaan kulkuni pensaiden reunaan. Kun pääsen lähelle pensaita, viritän hiljaa jouseni ja lähden kulkemaan pensaiden ohi sivuaskelin, valmiina ampumaan. Ruohopalsta aukeaa eteeni ja sen reunassa puoliksi pensaiden alla on rusakko, joka on vetänyt korvansa selkäänsä pitkin ja asettunut makuulle, arvatenkin yrittänyt piiloutua kuultuaan minut viime hetkellä. Nostan jousen ja puristan laukaisulaitteella nuolen matkaan. Yksi vieterikoipi pääsee jälleen ruokapöytään ja pois taimitarhaa kurittamasta. Metsästys traktorihallien, tarvikevarastoiden, puupinojen ja maakasojen seassa on erilaista kuin mikään muu metsästys. Hiipiminen ja rusakoiden jallittaminen on intensiivistä ja jännittävää, ja vaatii täysin uusien asioiden huomiointia. Rusakko voi jäädä makuulle rakennuksen sisäkulmaan mahdottoman pieneen koloon niin, ettei siihen pääsisi käsiksi millään, vaikka sen saaliikseen saisikin. Eikä edes metsästysjousella voi ampua joka paikkaan huoletta, sillä nuoli voi jatkaa matkaansa osuman jälkeen yllättävän pitkälle, mikäli se osuu rusakon takana asfalttikenttään. Jahti myös muuttaa muotoaan vuoden edetessä – alkukaudesta ilmaantuvat nuoret rusakot ovat usein helpompia jallitettavia kuin jo muutaman vuoden puutarhalla pyörineet aikuiset. Montaa kertaa ei rusakkoa tarvitse samasta paikasta yllättää, kun se vaihtaa reittiään ja aikatauluaan. Vanhimmat epelit karkkoavat jo kaukaa pienimmästäkin äänestä tai havainnosta. Illan saldona on pari rusakkoa ja moninkertainen määrä havaintoja. Reissu sujui hienosti, mutta kauden edetessä passipaikkoja on pohdittava yhä uudestaan. Vaikka metsästys kaupunginpuutarhalla ei ole sitä perinteisintä itseään, on se mukava lisä muuhun metsästykseen ja opettaa tekijälleen joka kerralla lisää. Metsästys traktorihallien, tarvikevarastoiden, puupinojen ja maakasojen seassa on erilaista kuin mikään muu metsästys. 16 Metsästäjä 6/2024 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 16 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 16 25.10.2024 14.59 25.10.2024 14.59
• Eräluvat.fi uudistuu. Vanhat asiakastilit poistuvat! Tammijahdin luvat ja loppukauden riekkoluvat luvat myydään uudessa palvelussa 16.12. alkaen. 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 17 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 17 25.10.2024 14.59 25.10.2024 14.59
• Syksy etenee ja hirvenmetsästyskausi tekee tuloaan. Siispä eräänä syyskuisena aamuna pakkasin autoni ja lähdin jämtlanninpystykorva Sirun kanssa kohti jahtimaitani – ilman asetta. TeksTi ja kuvaT Suvi Seppänen S aavuttuamme alueelle päästin intoa puhkuvan Sirun irti. Suunnitelmana oli kävellä kahden vierekkäin olevan vaaran ympäri ja muuttaa reittiä, jos jotain tapahtuisi. Alueella sijaitsevalla nuolukivellä oli ollut vastikään liikettä, joten tiemme suuntasi ensin sen lähistölle. Metsästyskoiran kunto ei usein ole kauden alussa aivan huipussaan. Siksi treenaaminen ja kunnonkohotus kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen kiinnipitoajan päättymistä esimerkiksi lenkkeilemällä. Parhaiten koiMetsästyskoira kuntoon ennen kautta Sirulla oli paljon virtaa, kun päästin sen ulos autosta. Siru vaikutti vuoden ensimmäisen treenipäivän jälkeen tyytyväiseltä. Katso video Suvin ja Sirun treenipäivästä metsastajalehti.fi 18 Metsästäjä 6/2024 Nu rten toimitus 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 18 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 18 25.10.2024 15.01 25.10.2024 15.01
• Paljon enemmän kuin harrastus K oko perheeni metsästää. Isäni aloitti metsästyksen jo pienenä ja häneltä metsästys on siirtynyt äidilleni, joka ei aikaisemmin sitä harrastanut, ja myöhemmin minulle. En pidä metsästystä edes harrastuksena. Se on pikemminkin elämäntapa. Kuitenkin sitä saatetaan ihmetellä ja jopa hieman halveksua. Ennakkoluuloisia mielikuvia löytyy. Yleinen kommentti, jota välillä kuulee, on “eikö sinua ollenkaan säälitä tappaa niitä viattomia eläimiä.” Olen äärimmäisen eläinrakas ihminen, mutta silti paljon mieluummin metsästän, kuin ostan kaupasta lihaa. Metsästys on eettinen ja luonnon kannalta hyvä vaihtoehto. Riistaeläimet ovat eläneet hyvän, lajityypillisen elämän. Metsästys on edelleen melko harvinainen harrastus nuorten keskuudessa. Vuonna 2022 alle 18-vuotiaita metsästäjiä oli noin 10 400, joka on prosentti kaikista Suomen alle 18-vuotiaista. Ymmärrän, miksi se ei ole kovin yleinen harrastus. Pitää suorittaa metsästäjätutkinto, jotta saa metsästyskortin. Aseet ja patruunat pitää hommata, eivätkä ne ole halvimmasta päästä. Sitten pitäisi osata vielä ampua. Olisi hyvä, että joku kokenut metsästäjä olisi seurana, tai jos haluaa metsästää yksin, tarvitaan aselupa, jonka saa vasta 15-vuotiaana. Mutta, kun metsästyksen pääsee lopulta aloittamaan, se on todella kiinnostavaa puuhaa. Metsästys ei ole vain eläinten saalistamista. Se on luonnossa liikkumista ja istumista, kauniiden maisemien ja hetkien kokemista, ympäristön havainnointia ja tarkkailua, ystävien ja perheen kanssa olemista ja paljon muuta. Se opettaa arvostamaan luontoa ja sen eläimiä. Metsästys on ainutlaatuinen harrastus ja omavarainen tapa hankkia ruokaa pöytään. KERTTU KORPI 16-vuotias lukiolainen ja metsästäjä Rovaniemeltä ran kunto kohoaa vapaana metsässä, jossa se saa samalla toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Kokemusta hakemassa Noin puolessavälissä suunniteltua reittiä Sirun paikkatieto alkoi yhtäkkiä edetä hyvin nopeasti kauemmas minusta. Pysähdyin odottelemaan mitä tapahtuisi, ja tuota pikaa kuulinkin kaukaisia haukahduksia, jotka kuitenkin loppuivat melko nopeasti. Seurasin puhelimestani, kuinka koira alkoi haukun loppumisen jälkeen kiertämään vaaraa vauhdin noustessa jopa kahteenkymmeneen kilometriin tunnissa. Siru oli saanut hirvikontaktin. Vaikka Siru on kokenut hirvikoira, olin iloinen kontaktista. Nuorelle koiralle harjoittelu on ymmärrettävästi koiran oppimisen kannalta tärkeää, mutta jokaisella haukulla kokenutkin koira oppii enemmän eläimen kanssa työskentelystä, ja kokemuksen myötä koirasta tulee parempi ja pätevämpi hirvenkäsittelijä. Siru jatkoi hirven saattelua noin tunnin verran, jonka aikana hirvi ehti mennä yli kolmesta tiestä minun odotellessani autossa tilanteen kehittymistä. Hirven käytöksestä oletin kyseessä olevan yksinäinen sonni, jonka olin nähnyt riistakamerassamme jo useamman kerran. Yllätys oli suuri, kun havaitsin kolmannella tiellä emän ja vasan jäljet. Paikkatieto näytti Sirun lopettaneen hirvien seuraamisen leveään jokeen, joten arvelin sen palaavan pian omia jälkiään takaisin. Monipuolista hyötyä Koiran lisäksi myös metsästäjän kunto kohoaa, kun jalkautuu maastoon yhdessä koiran kanssa. Kun tavoitteena ei ole kaato, koiran kanssa toimimisesta voi tulla stressittömämpää. Treenit antavat metsästäjälle myös valmiuksia toimia tiiminä koiran kanssa sitten tositilanteessa. Lopulta Siru saapui omia jälkiään ylimenopaikalle. Kilometrejä maastossa oli sille kertynyt jo lähes parikymmentä, joten otin sen kiinni runsaiden kehujen kanssa. Siru oli saanut hirvihaukun lisäksi juosta mukavan matkan ja minä lisää kokemusta koiran ohjaamisesta, joten totesimme yhteisen päivän onnistuneen hyvin. Tiellä näkyneet jäljet eivät olleetkaan yksinäisen hirven, vaan emän ja vasan jäljet. Nu rten toimitus K lumni 19 Metsästäjä 6/2024 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 19 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 19 25.10.2024 15.01 25.10.2024 15.01
• Kerttu Korpi Olen 16-vuotias lukiolainen Rovaniemeltä. Metsästyskortti on ollut hallussa jo muutaman vuoden ja hienoja kokemuksia on kertynyt monia. Toistaiseksi olen metsästänyt lintuja, mutta hirvikorttikin on hetki sitten suoritettu. Metsästyksen lisäksi harrastan katutanssia, soitan haitaria ja teen välillä lyhytelokuvia ja biisejä. Hain Metsästäjä-lehden toimitukseen, sillä pidän kirjoittamisesta – erityisesti tarinoiden ja omien kokemusten kertomisesta. Toivottavasti pidätte kirjoituksistani! Nu rten toimitus Aaro Salmenkangas Olen 15-vuotias metsästäjä Seinäjoelta. Harrastan metsästystä, eräilyä, kalastusta, luontokuvausta ja salibandya. Hain nuorten toimitukseen jakaakseni kokemuksiani luonnossa liikkumisesta ja kannustaakseni muita nuoria ulkoilemaan enemmän. Metsästyksessä nautin luonnonrauhasta ja ystävien seurasta. Valokuvaus on antanut minulle mahdollisuuden tallentaa nämä hetket ja jakaa ne muille. Tämän tehtävän kautta odotan saavani uusia ystäviä, työkokemusta ja mahdollisuuden jakaa omia kokemuksiani. Eelis Keränen Olen 16-vuotias metsästäjä Rovaniemeltä. Metsästän monipuolisesti eri tavoin, mutta erityisesti hirvijahti ja kanalintujen metsästys ovat lajeja, joista pidän. Metsästyksen lisäksi harrastan kalastusta, hiihtoa ja pyöräilyä, sillä nautin ulkona olemisesta sekä monipuolisesta itseni haastamisesta. Hain Metsästäjä-lehden toimitukseen, koska minulla on paljon omia ajatuksia metsästyksestä. Lisäksi haluan innostaa myös muita nuoria syventymään tähän hienoon harrastukseen. M IK KO SA LM EN KA N GA S W IL H O HE IK KI LÄ UUSIA NUORIA TOIMITUKSEEN 20 Metsästäjä 6/2024 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 20 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 20 25.10.2024 15.01 25.10.2024 15.01
• Leevi Niemi Olen 15-vuotias poika Nurmosta, Seinäjoelta. Harrastan metsästämisen lisäksi ruoanlaittoa, eräilyä, salilla käyntiä sekä näyttelemistä nuorisoteatterissa. Halusin Metsästäjä-lehden toimitukseen, sillä pidän kirjoittamisesta kovasti. Kirjoittaessani olen kuin kone, joka tekee sen mihin se on ohjelmoitu, mutta jonka työssä näkyy luovuus ja oman ajatuksen jälki. Odotan tältä huikealta matkalta toimituksessa paljon, mutta ennen kaikkea sitä, että pääsen tekemään asioita, joista todella pidän. W IL H O HE IK KI LÄ allesi koir Lihaisaa laatua Tarjous voimassa 30.11.2024 saakka Hankkijan myymälöissä. Saatavilla myös muilta hyvin varustelluilta jälleenmyyjiltä. ja ht iv ah ti. fi Kotimainen Jahti&Vahti Lammas ja Riisi -kuivamuona on erityisen laadukas, gluteeniton täysravinto aikuiselle koiralle. Sisältää Progut ® -valmistetta, joka tukee vastustuskykyä ja suoliston normaalia toimintaa. JOKAISEEN PÄIVÄÄN tarkemmallekin kaverille 41, 35 12 kg norm. 30 vrk hinta 45,95€ 15, 75 3 kg norm. 30 vrk hinta 17,49€ 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 21 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 21 25.10.2024 15.01 25.10.2024 15.01
• 2–5,5 kg kg 7 cm Hän tä 50–60 cm Rusakko Lepus europaeus European hare/Fälthare 3–7 kg kg 8– 12 cm Hä ntä 50–70 cm Metsäjänis mc 22 –2 1 Loikkiminen 50–1 00cm 1–1,5 kg kg 4–8 cm Häntä 34–50 cm Metsäjänis Metsäjänis Villikani Villikani Rusakko Rusakko Talvi Talvikarva on vaaleampi ja enemmän harmaa Pidemmät korvat kuin metsäjäniksellä Kulmikas pää Suuret korvat Pyöreä pää Pyöreähkö pää Isot ja vahvat takajalat Vaalea vatsapuoli Selvästi erottuva kuono Häntä on aina päältä musta 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 Vuosittaiset saalismäärät Yksilöä 05 10 15 20 23 Rusakko on viljelysalueiden laji. Sitä voi nähdä pelloilla myös päiväsaikaan, mutta useimmiten päivämakuupaikka on metsäsaarekkeissa ja pellonreunoissa. Ei tavata juurikaan yhtenäisillä laajoilla metsäalueilla. Metsästys tapahtuu yleensä lähellä asutuksia ja liikenneväyliä, joten ajokoirametsästyksessä on omat vaikeutensa. Metsästetään usein pienimuotoisena seuruemetsästyksenä. Kokovertailu Lähde: Luke Villikani mc 01 –8 Rusakko mc 02 –0 1 Takakäpälä Ravinto Juurekset Lehtipuut Ruohovartiset kasvit 22 Metsästäjä 6/2024 22-23_Infograafi_jäniseläimet_ME0624.indd 22 22-23_Infograafi_jäniseläimet_ME0624.indd 22 25.10.2024 15.01 25.10.2024 15.01
• 2–5,5 kg kg 7 cm Hän tä 50–60 cm Metsäjänis Lepus timidus Mountain hare/Skogshare Metsäjänis elää nimensä mukaisesti pääasiassa metsissä, mutta sen elinpaikkavaatimukset ovat melko väljät. Se viihtyy myös pensaikoissa, aukeiden reunoilla, luonnonniityillä ja rannoilla. Metsäjänis on liikkeellä ravinnon haussa hämärissä ja öisin. Metsäjäniksen metsästys ajokoiralla on yksi suosituimpia metsästysmuotoja maassamme. Villikani Oryctolagus cuniculus European rabbit/Europeisk kanin Villikani on pienin kolmesta Suomessa esiintyvästä jäniseläimestä. Villikani on vieraslaji eli se ei kuulu Suomen alkuperäiseen eläinlajistoon. Villikanit elävät pienissä ryhmissä, joissa on tavallisesti hieman alle kymmenen aikuista yksilöä. Kaupunkialueella kaikesta metsästyksestä on ilmoitettava aina ennakkoon poliisille ja hätäkeskukselle. 3–7 kg kg 8– 12 cm Hä ntä 50–70 cm Metsäjänis mc 22 –2 1 Loikkiminen 20–5 0cm Loikkiminen 50–1 00cm 1–1,5 kg kg 4–8 cm Häntä 34–50 cm Talvi Talvi Talvella lähes täysin valkoinen Mustat korvien kärjet Lyhyt töpöhäntä Isot ja vahvat takajalat Lyhyt ja pyöreä kuono Kesällä selkä tummanharmaa, pohjavilla vaaleanharmaata Vaalea vatsapuoli Vaalea vatsapuoli Lyhyet jalat Lyhyet korvat Lyhyt kuono Turkki on kellertävän ruskea läpi vuoden Mustavalkoinen häntä 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 05 10 15 20 23 Vuosittaiset saalismäärät Yksilöä 05 10 15 20 23 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 Vuosittaiset saalismäärät Yksilöä Kuvitus: Asmo Raimoaho Lähde: Luke Lähde: Luke Villikani mc 01 –8 Rusakko mc 02 –0 1 Ravinto Ravinto Ruohovartiset kasvit Lehtipuut Lehtipuut Varvut Ruohovartiset kasvit 23 Metsästäjä 6/2024 22-23_Infograafi_jäniseläimet_ME0624.indd 23 22-23_Infograafi_jäniseläimet_ME0624.indd 23 25.10.2024 15.01 25.10.2024 15.01
• HANKKIJAN KAU TTA METSÄLLE JALMARIN LAATIKKORAUTA PIENPETORAUTA 64 95 Erityisesti minkin ja näädän pyyntiin silloin kun loukkua ei voida käydä kokemassa päivittäin. RAJOITETTU ERÄ! KARVALAKKI SWEDTEAM 29 95 Lämmin karvalakki, joka on vuorattu pehmeällä keinoturkiksella. Korvaläpät kiinnitettävissä hihnalla joko leuan alle tai ylös päälaelle. * 30 PV ALIN HINTA SAMA KUIN NORM. HINTA. HINNAT VOIMASSA 30.11.2024 SAAKKA TAI NIIN KAUAN KUIN TUOTE-ERIÄ RIITTÄÄ. JAHTI&VAHTI LAMMAS JA RIISI 3 KG/12 KG 15 75 /41 35 NORM. 17,49/45,95* (5,25/3,45 €/KG) Sisältää vain lammasta eläinproteiinina, joten sopii hyvin muille lihoille allergisille sekä herkkävatsaisille koirille. HAALARI SWEDTEAM RIDGE ZERO 299,Erittäin lämmin tuulenja vedenpitävällä Covertex kalvolla vuorattu haalari talvikeleille. 240 g vanuvuori. Runsaasti taskuja. Säädettävä huppu. Lahkeissa pukemista helpottava kokopitkä vetoketju. MIESTEN JA NAISTEN MALLIT MERINOVILLA ALUSASU ALASKA 89 95 NORM. 99,95* Lämmin ja pehmeä alusasu, joka lämmittää myös kosteana. 100 % merinovillaa, joka on nopeasti kuivuva ja antibakteerinen materiaali, huolloksi riittää usein pelkkä tuuletus. JAHTI&VAHTI NIVELRAVINNE 400 G 29 69 NORM. 32,99* (74,22 €/ KG) Suunniteltu ylläpitämään koirien nivelten normaalia toimintaa. WERRATON AIKUINEN 12 KG 49 45 NORM. 54,95* (4,12 €/KG) Sisältää paljon tuoretta kananmunaa, koiran tarpeita parhaiten vastaava aminohappokoostumus. RAJOITETTU ERÄ! RAJOITETTU ERÄ! TAKKI SWEDTEAM RIDGE JUNIOR 85,Lasten ja nuorten metsästystakki huomiovärillä ja naamiointikuviolla. Hiljainen, vedenja tuulenpitävä Covertex-kalvo. Irrotettava huppu, säädettävät hihat ja helma. METSÄSTYSPUKU SWEDTEAM RIDGE M COVERSET ZERO 139,NORM. 169,00* Kevyt lumipuku aktiiviseen metsästykseen ja kyttäyspyyntiin. Desolve® Zero -kuviointi maastouttaa erinomaisen hyvin. Kiinteä huppu, radiopuhelintasku, 2 GPS -laitetaskua, 2 etutaskua. SAAPPAAT VIKING ARCTIC 2.0 79 95 NORM. 89,95* Villaa sisältävä sisävuori pitää jalat lämpimänä kovimmillakin pakkasilla. Kevyet, saumattomat ja vedenpitävät. VILLAPAITA DOVREFJELL ISLENDER 79 95 NORM. 99,95* Perinteinen 100 % villasta valmistettu paita, jota on käytetty pohjoismaissa sukupolvien ajan. Rento unisex-malli sopii työhön ja vapaa-aikaan. Reilut koot. 24-25_Ilmoitus_ME0624.indd 24 24-25_Ilmoitus_ME0624.indd 24 25.10.2024 15.01 25.10.2024 15.01
• HANKKIJAN KAU TTA METSÄLLE HAUDUTUSPATA FOODMASTER PRO 3,5 L 29 95 NORM. 49,95* Valmista liharuoat ja puurot vaivattomasti. Lasitettu keraaminen pata, helppo puhdistaa. Ajastin ja lämpötilan säätö. VALIKOMAT VAIHTELEVAT MYYMÄLÖITTÄIN. KAIKKI TUOTTEET SAATAVILLA MYÖS VERKKOKAUPASTA hankkija.fi RIISTAKAMERA NITEFORCE LIVE 360 GREEN 4G 279,Katso reaaliaikaista videokuvaa kohteesta. Kameraa voi kääntää ja zoomata puhelimella ilmaisella sovelluksella. Tallenteet tallentuvat sovellukseen, josta ne voi jakaa tarvittaessa useammalle käyttäjälle. RIISTAVAAKA GENZO 1000 KG 79 95 Korkealaatuinen digitaalinen riistan, rehun, lannoitteiden ym. punnitsemiseen. Punnituskapasiteetti jopa 1000 kg asti. Tarkkuus 100 g. KANULOUKKU 150X100X50 CM 349,Erittäin tukeva kotimainen elementeistä koottava loukku supikoiran, mäyrän ja ketun pyyntiin. Sisältää laukaisulaitteen. RADIOPUHELIN GENZO ROYAL 70XTM 299,Herkkä vastaanotin ja Suomen taajuuksille viritetty antenni takaavat erinomaisen kuuluvuuden. Bluetooth -valmius. Tehokas 3400 mAh akku. Suomenkielinen valikko. RADIOPUHELIN NITEFORCE TIGER VHF 159,NORM. 179,00* Mukana kaikki maasto-olosuhteissa tarvittavat varusteet: 50 cm pituinen tehoantenni, korvanappimikrofoni, 1800 mAh tehoakku, 26 kanavaa, lataustelakka ja vyöklipsi. LIUKULUMIKENGÄT ALTAI HOK 145 399,"Lumikenkien Mersu” huippuominaisuuksilla. Teräskantit takaavat sivuttaispidon jäisillä rinteillä. Huippuluokan mohairpolyester-pitokarva. Valmiina siteet 36-45/46 kenkiin. Lasikuituvahvisteinen puuydin. Pituus 145 cm. LIUKULUMIKENGÄT HAGHUS SKINNER 145 249,Lyhyet ja leveät sukset metsässä ja umpihangessa hiihtämiseen. Huippuluokan mohairpolyester-pitokarva. Valmiiksi kiinnitetyt siteet 36-45/46 kokoisiin kenkiin. Monikerroksinen puuydin, pohja HDPE-muovia. Pituus 145 cm. NÄIHIN BURREL 4G-KAMEROIHIN KAUPAN PÄÄLLE VERKKOLAITE + SEINÄTELINE (ARVO 34,98 €). RIISTAKAMERA BURREL N24 4G 199,Lähettää 12 MP:n kuvia sähköpostiin, tallentaa Full HD-laatuista videota muistikortille. Sarjakuvaus, kuvausväli 3 s. Videot 5-30 s. Inframustasalama. Toimii 4G ja 2G-verkoissa. RIISTAKAMERA BURREL E24 4G 249,Tallentaa 24 MP:n kuvia ja 2K -laadun 30 fps videota muistikortille ja lähettää sähköpostiin. Sarjakuvaus 1-10 kuvaa, video jopa 30 s. Inframustasalama. Toimii 4G ja 2G-verkoissa. ASEKAAPPI SUOMI RS8 679,Uuden aselain mukainen (EN-14450:2006 S1) asekaappi maksimissaan 8 aseen säilyttämiseen. Valmistettu 3 mm teräksestä. Ulkomitat 149 x 55 x 35 cm. Paino 100 kg. KAUPAN PÄÄLLE BURREL OTSALAMPPU (ARVO 59,95 €) VAKUUMIKONE W+S 5181 PRO 135 W 159,NORM. 179,00* Tehokas kahdella tyhjiöpumpulla. Automaattija käsisäätötoiminnot. TYHJIÖPAKKAA LIHAN, KALAN, SEKÄ MUUT ELINTARVIKKEET NOPEASTI JA HELPOSTI! RAJOITETTU ERÄ! 24-25_Ilmoitus_ME0624.indd 25 24-25_Ilmoitus_ME0624.indd 25 25.10.2024 15.01 25.10.2024 15.01
• Valtaosa valkohäntäpeuroista kaadetaan ruokintapaikoilta kyttäämällä. Onko se tehokkaan metsästyksen edellytys? Minkälainen ero metsästyksellisesti on ruokintapaikan ja riistapellon välillä? TeksTi ja kuvaT Taneli Sinisalo R iistaruokinta on ollut vuosikymmeniä suomalaisen riistanhoitotyön kulmakiviä, eikä ilman laajamittaista ja pitkäjänteistä tukiruokintaa meillä olisi näin hyvinvoivaa valkohäntäpeurakantaa. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Ilmastonmuutos vyöryy päälle ja talvet leudontuvat, kun vuosittainen keskiarvolämpötila jatkaa nousuaan. Selvää on, että pienet hirvieläimet hyötyvät ilmastonmuutoksesta. Tukiruokinnasta houkutteluruokintaan Viimevuosina on siirrytty tukiruokinnasta kohti pienimuotoista houkutteluruokintaa. Kun valkohäntäpeurojen määrää oli tarve vähentää, haluttiin tukiruokinnasta luopua sen kantaa ylläpitävän vaikutuksen vuoksi. Ruokintaa haluttiin pitää metsästystä ylläpitävänä houkuttelevana tekijänä peuroille, jotta pyynti olisi tehokasta. Talvien leudontuminen vähentää tukiruokinnan tarvetta. Voitaneen sanoa, ettei eteläisessä Suomessa valkohäntäpeuran tukiruokinnalle ole enää perusteita. Houkutteluruokintaa pystytään perustelemaan muun muassa turvallisuudella ja kannanhoidollisella näkökulmalla. Varsinkin ruutiaseilla ihmisasutuksen lähellä tapahtuvassa metsästyksessä ruokinnalla voidaan ohjata peurat turvalliseen ampumasektoriin. Houkutteluruokinnoilla voidaan myös seurata kannan rakennetta ja kohdistaa metsästystä poistettaviksi haluttaviin yksilöihin, joka palvelee kannanhoitoa. Ruokinnan hyödyt Metsästäjät ovat tottuneet ampumaan peuroja ruokintapaikoilta. Moni kokee ruokintapaikan ylläpitämisen välttämättömänä työnä riistan hyväksi. Monelle on kunValk häntäpeuran vuosi Ruokinta vai riistapelto? Ruokinnan hyöty elinvoimaiselle riistakannalle on kiistaton. 26 Metsästäjä 6/2024 26-29_VHP_ruokinta_vs_riistapelto_ME0624.indd 26 26-29_VHP_ruokinta_vs_riistapelto_ME0624.indd 26 25.10.2024 15.02 25.10.2024 15.02
• niakysymys, että metsälle pitää olla valmis antamaan, jos sieltä halutaan jotain itselle ottaa. Ja tottahan se on, riistan eteen on tehtävä työtä, jos halutaan kantojen voivan hyvin. Ruokinnan hyöty elinvoimaiselle riistakannalle on kiistaton. Mitä enemmän ja mitä laadukkaampaa ravintoa on tarjolla, sitä paremmat oltavat riistalla on: talven kylmät jaksot eivät ole niin raakoja eläimille, jos laadukasta ravintoa on tarjolla riittävästi. Valkohäntäpeuran sisäinen mekanismi aloittaa vararavinnon kerryttämisen elimistöön jo aikaisin syksyllä tai loppukesällä. Kun ravintoa on talvella runsaasti, kerättyä vararavintoa ei juurikaan kulu. Rasvakerros pitää huolen siitä, etteivät kovatkaan pakkaset vaaranna peuran terveyttä. Ja kun energiatasot eivät talven aikana putoa minimiin, on naarailla pienempi työ keväällä tankata tulevaa lisääntymiskautta varten. Toki kevät on valkohäntäpeurojen elinalueella pitkä ja niillä on riittävästi aikaa paikata energiavaje, vaikkei talviruokintaa ole. Ruokinnan haitat ja haasteet Laajamittaiset tukiruokinnat manipuloivat peurojen luontaista liikkumista. Peurat eivät levittäydy yhtä tehokkaasti kuin ne levittäytyisivät ilman ruokintoja. Toisin sanoen ruokinnat luovat paikallisia kannan ti hey ty miä. Ruokintojen haittavaikutuksia on tutkittu Suomessa hyvin vähän, jos ollenkaan. Nyt käynnissä oleva Luonnonvarakeskuksen hanke RiskiRuokinta – Riistaruokinnan aiheuttamat ympäristöterveysriskit maatalouselinympäristöissä, on ensimmäinen merkittävä tutkimus aiheeseen liittyen. Siitä kerrotaan tarkemmin sivulla 30. Esimerkiksi Yhdysvalloissa suurimmassa osassa osavaltioista villieläinten ruokinta on laissa kielletty sakon, tai jopa vankeuden uhalla. Sikäläisessä peurakannassa esiintyy pääasiassa kahta tappavaa tautia; CWD (Chronic Wasting Disease) ja EHD (Epizootic Hemorrhagic Disease). CWD tarttuu eläimestä toiseen eritteen kautta, esimerkiksi ruokinnoilta, mutta EHD taas tarttuu välittäjäeläimen kautta toiseen isäntäeläimeen, yleensä hyönteisen pureman välityksellä. EHD ei siis varsinaisesti leviä ruokintojen kautta, mutta ruokintojen aiheuttamat paikalliset tiheytymät lisäävät tartunnan riskiä. CWD johtaa peuran kuolemaan varmasti, EHD-taudista peuran on mahdollista selvitä. CWD:n ei ole todettu siirtyneen peuroista laiduntavaan karjaan, toisin kuin EHD:n, joka on riski laidunkarjalle Yhdysvalloissa. On hyvä, että Suomessakin tutkitaan ruokinnoilla esiintyvää mahdollista tartuntariskiä. Eikä pelkästään peurojen takia, sillä ruokinnoilla vierailee laaja lajikirjo. Vuonna 2023 Suomessa elettiin kriittisiä aikoja lintuinfluenssa H5N1:n johdosta. Turkistarhoille se oli kova kolaus, mutta siipikarjan tuotannossa näillä näkymin selvittiin säikähdyksellä. Lintuinfluenssan laajempi leviäminen olisi tuonut tummia pilviä myös riistaruokinnan ylle, sillä ruokintapaikoilla viihtyy valtava määrä erilaisia lintuja. Suurempi lintuinfluenssaepidemian puhkeaminen olisi suurella todennäköisyydellä aiheuttanut rajoituksia riistan ruokintaan tai jopa kieltänyt sen. Riistapellon hyödyt Riistapeltoja on viimeisten vuosien aikana noussut suomalaiseen maalaismaisemaan kiihtyvällä tahdilla. ? Pelloilla tapahtuva luontainen ruokailu ajaa peurat ruokailemaan jo valoisana aikana. Ruokintapaikoilla ruokailu painottuu pimeään aikaan, joka tekee metsästyksestä haastavaa etenkin sulan maan aikaan. 27 Metsästäjä 6/2024 26-29_VHP_ruokinta_vs_riistapelto_ME0624.indd 27 26-29_VHP_ruokinta_vs_riistapelto_ME0624.indd 27 25.10.2024 15.03 25.10.2024 15.03
• Riistapellot ovat maanviljelijöille houkutteleva vaihtoehto hyvän tukiohjelman ansiosta. Jos riistapeltoon kylvetään yksivuotista seosta, esimerkiksi kaalikasveja, ei sadolle ole korjausvelvoitetta. Riistapellot edistävät sekä riistaeläinten että peltoluonnon monimuotoisuutta. Ne tarjoavat luonnonvaraisille eläimille ympärivuotisen ravinnon lisäksi lisääntymisja suojapaikkoja. Riistapellot toimivat vähintään yhtä hyvinä houkuttimina peuroille kuin ruokinnat. Ne tarjoavat luonnonmukaisempaa ja monipuolisempaa ravintoa kuin perinteinen ruokinta, joka voi sisältää esimerkiksi vain viljaa tai muita keinotekoisia rehuja. Riistapelto edistää eläinten terveellistä ja monipuolista ruokavaliota, eikä vaadi metsästyskauden aikana jatkuvaa ylläpitoa, joka on ruokintapaikoilla arkipäivää läpi kauden. Riistapelloilla eläimet levittäytyvät laajemmalle alueelle, mikä vähentää kontaktia ja siten tautien leviämisen riskiä. Kun riistapelloilla tarjotaan ravintoa mukaillen luontaista ravinnonhankintamekanismia, pakottaa se peurat liikkeelle selvästi aikaisemmin, valoisaan aikaan. Peura ei ole ylensyöjä, se syö juuri sen verran kuin se tarvitsee selvitäkseen. Yksinkertaistaen voidaan ajatella, että peuran päivittäinen ravinnontarve olisi yhtä kuin ämpärillinen kauran jyviä. On selvää, että jos ämpärillisen voi syödä suoraan laarista, ottaa se huomattavasti vähemmän aikaa, kuin saman energiamäärän kerääminen riistapellosta. Peurojen on lähdettävä ravinnonhankintaan huomattavasti aikaisemmin kuin ruokintapaikkojen läheisyydessä. Ilmiö on havaittavissa ilman riistapeltojakin alueilla, joissa ruokintaa ei ole. Peurat ovat huomattavasti päiväaktiivisempia ja ilmiö korostuu, kun ilmat viilenevät ja energiantarve kasvaa. ? Riistapelloiksi soveltuvat monen­ laiset pelto alat. Kaalikasvit ovat erinomaisia riista­ peltokasveja. 28 Metsästäjä 6/2024 26-29_VHP_ruokinta_vs_riistapelto_ME0624.indd 28 26-29_VHP_ruokinta_vs_riistapelto_ME0624.indd 28 25.10.2024 15.03 25.10.2024 15.03
• Riistapellon haitat ja haasteet Riistapelloilla ei ole varsinaisia haittoja, mutta niihin liittyy haasteita verrattuna ruokintapaikkoihin. Riistapellon perustaminen on usein kalliimpaa, jos sen joutuu perustamaan omakustanteisesti ja se vaatii perustusvaiheessa enemmän aikaa ja vaivannäköä kuin ruokintapaikan perustaminen. Peltoalueiden suunnittelu, muokkaaminen, kylväminen ja hoito vaativat maatalouden tuntemusta sekä jatkuvaa tarkkailua ja huolenpitoa kasvuja perustamisvaiheessa. Tämä tietysti on huomattavasti helpommin ja kustannustehokkaammin hoidettavissa, jos sen saa toteutettua yhdessä maanviljelijän kanssa ja pelto on tukikelpoinen. Riistapellon hyötyjä ei välttämättä nähdä heti, sillä kasvillisuuden kehittyminen ja peurojen houkutteleminen alueelle voivat kestää pidempään kuin ruokintapaikan välitön houkutusvaikutus. Riistapellot ovat myös alttiimpia sääolosuhteille. Esimerkiksi kuivuus tai runsaat sateet voivat heikentää pellon tuottavuutta. Tämä tekee riistapeltojen käytöstä riskialttiimpaa ja ennakoimattomampaa kuin ruokintapaikkojen, jotka voidaan täyttää sääolosuhteista riippumatta. Metsästykselliset erot Kuten sanottua, riistapellot tukevat peurojen luontaista ravinnonhankintaa ja näin ollen ”pakottavat” peurat enemmän päiväaktiivisiksi. Ruokintapaikoilla helppo ravinnon saanti viivästyttää syömisen aikataulua ja metsästyskaudella jatkuva pistemäinen pyyntipaine ohjaa aktiivisuutta entisestään enemmän pimeään aikaan. Riistapelloilla vallitsee myös pyyntipaine, mutta kun se ei kohdistu samaan muutaman neliön alueeseen, ei se aiheuta peuroille merkittävää muistijälkeä. Ja tietysti, kun pikaruokalaa ei ole tarjolla, ovat peuran vaihtoehdot vähissä ja ravintoa on lähdettävä hakemaan jopa saaliiksi päätymisen uhalla. Suurin ero metsästyksellisesti tulee siinä, ettei peura riistapellossa seisokkaan enää täysin samassa paikassa ja asennossa kuin se on vuosikymmenet seissyt ruokintapaikalla. Tämä vaatii metsästäjältä enemmän ampumataitoa ja arviointikykyä, mutta riistalaukauksen saa useammin toteuttaa paremmissa valo-olosuhteissa kuin ruokinnalla, joten riistalaukauksen varmuus ei kärsi. Metsästämään pystyy edelleen haluamallaan tavalla, metsästää sitten luonnon helmassa, tai lämpimässä kyttäyskopissa. Kumpi on parempi? Vuosikausia hoettu mantra ”ruokinta on valkohäntäpeuran tehokkaan metsästyksen edellytys” ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Ruokinta ei ole edellytys tehokkaalle peuranpyynnille, vaan se on pikemminkin helppo oikotie, joka taatusti toimii, ainakin lyhyellä tähtäimellä. Metsästyksen näkökulmasta sekä ruokintapaikoilla että riistapelloilla on paikkansa, mutta pitkän aikavälin kestävyydessä riistapellot nousevat vahvemmaksi vaihtoehdoksi. Ruokintapaikat tarjoavat lyhyellä aikavälillä tehokkaan tavan houkutella peuroja ja seurata niitä, mutta ne voivat luoda haasteita terveyden ja ekosysteemin tasapainon näkökulmasta. Riistapellot tukevat monimuotoisempaa ja luonnonmukaisempaa peurojen ravinnonsaantia ja elinympäristöä, mikä tekee niistä kestävämmän vaihtoehdon metsästysalueiden hoidossa. Vaikka riistapeltojen perustaminen vaatii työtä ja resursseja, niiden hyödyt ovat pitkällä aikavälillä merkittäviä sekä valkohäntäpeurojen ja muiden riistalajien terveydelle että ympäristön monimuotoisuudelle. Riistapellot eivät sulje pois ruokintapaikkojen hyödyntämistä. Menetelmät voivat täydentää toisiaan, kun niitä käytetään tarkoituksenmukaisesti. Metsästäjien on tärkeää arvioida omien alueidensa tarpeet ja tehdä päätös sen perusteella, mikä parhaiten tukee riistakantojen hyvinvointia ja metsästyksen kestävyyttä. Riistapellot tarjoavat luonnonvaraisille eläimille ympärivuotisen ravinnon lisäksi lisääntymisja suojapaikkoja. ? Riistapellot tarjoavat ruokaa myös muille riistaeläimille. 29 Metsästäjä 6/2024 26-29_VHP_ruokinta_vs_riistapelto_ME0624.indd 29 26-29_VHP_ruokinta_vs_riistapelto_ME0624.indd 29 25.10.2024 15.03 25.10.2024 15.03
• TE RO SA LM EL A 30 Metsästäjä 6/2024 30-31_Ruokinta_ja_eläintaudit_ME0624.indd 30 30-31_Ruokinta_ja_eläintaudit_ME0624.indd 30 25.10.2024 15.11 25.10.2024 15.11
• Valkohäntäpeura ja metsä­ kauriskantojen hallinta vaatii tehokasta metsästystä, joka usein perustuu kyttäysjahtiin ruokintapaikoilta. Nyt alkavassa tutkimushankkeessa selvitetään ruokintoihin liittyvää tautiriskiä. TeksTi Markus Melin K uten mikä tahansa ihmisen toiminta, myös riistaruokintaa voidaan tehdä vastuullisesti tai vastuuttomasti. Yksi ongelma tämän määrittelyssä on kuitenkin tutkimustiedon puute. Tutkimushanke pyrkii paikkaamaan tietoaukkoa. Esimerkkejä maailmalta Ruokintapaikkojen mahdolliseen rooliin taudinaiheuttajien ja loisten leviämisessä vaikuttaa muun muassa ruokintapaikkojen tiheys, kuinka moni eläinlaji ruokinnoilla vierailee ja miten runsaissa määrin. Tähän taas vaikuttaa ruokinnoilla eri vuodenaikoina tarjottavan ravinnon laatu ja määrä. Esimerkiksi Espanjassa ruokintapaikkojen on havaittu vaikuttaneen merkittävästi loisten leviämisessä villisikapopulaatiosta toiseen, mikä johtui ennen kaikkea tiheästä ruokintapaikkaverkostosta. Yhdysvalloissa samankaltaisia tuloksia on havaittu paikallisella peuralajilla: Talvella tiettyjä loisia havaittiin enemmän populaatioissa, joita talviruokittiin. Suomesta vastaavat tutkimukset puuttuvat. Uutta tietoa ja tietopohjaa suosituksille Ei ole kenenkään etu, jos tietyntyyppisissä ruokinnoissa on perusteltu riski eläintautien leviämiselle, mutta siitä ei tiedetä. Mahdollisten riskien tutkiminen ja selvittäminen ei ole keneltäkään pois. Riistaruokintaan ei kohdistu Suomessa virallista sääntelyä, joten sitä ohjataan suosituksilla. Nyt pyritään tuomaan päättäjille tietopohjaa suosituksille eläintautiriskien osalta. Hankkeen tavoitteena on dokumentoida riistaruokintapaikoilla vierailevat eläinlajit, etenkin niin sanotut kutsumattomat vieraat, sekä tutkia niiden ruokintapaikoille tuomien taudinaiheuttajien kirjo, kuten virukset, bakteerit ja loiset. Kolmantena tavoitteena on arvioida taudinaiheuttajien leviämisriskejä ruokintapaikoilta. Lopuksi tulokset kerrotaan avoimesti ja laajasti. Hanke tuottaa vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita, joista laaditaan suomenkieliset tiivistelmät. Kirjoittaja on hankkeen projektipäällikkö ja vastuututkija Luonnonvarakeskuksesta. ? Tutkimushanke kestää vuoden 2026 loppuun saakka. ? Hanketta rahoittaa maaja metsätalousministeriö ja sitä toteuttavat Luonnonvarakeskus ja Ruokavirasto. ? Maastotyöt toteutetaan yhteistyössä metsästäjien ja maanomistajien kanssa, pääalueena Lounais-Suomi. ? Hankkeen ohjausryhmään kuuluu edustajia Ruokavirastosta, Suomen riistakeskuksesta, Luonnon varakeskuksesta, ProAgriasta, Maaja metsätaloustuottajain Keskusliitosta (MTK), Suomen Metsästäjäliitosta sekä Eläinten terveys ETT ry:stä. Uusi tutkimus alkaa – riistaruokintojen eläintautiriskit TE RO SA LM EL A RE IM A LA AJ A 31 Metsästäjä 6/2024 30-31_Ruokinta_ja_eläintaudit_ME0624.indd 31 30-31_Ruokinta_ja_eläintaudit_ME0624.indd 31 25.10.2024 15.11 25.10.2024 15.11
• Silmistä toinen on tavallisesti selvästi hallitseva, eli dominoiva. Se hallitsee havaintoja ja vaikuttaa ratkaisevasti tähtäämiseen. TeksTi ja kuvaT Arto Määttä A ivan kuten kirjoittaminen, jääkiekkomailan käsittely tai jalkapallon potkaiseminen, on myös ampuminen yleensä luontevampaa toiselta puolelta. Valitettavan usein tämän luontevuuden jalkoihin jää havainnointiin liittyvä seikka, joka vaikuttaa ampumiseen metsästäjäuran alusta loppuun. Ristidominanssi Erityisesti haulikkoammunnassa ongelmia kokevat kamppailevat usein tietämättään ristidominanssin kanssa. Ristidominanssissa oikealta puolen ampuvan vasen silmä on hallitseva tai päinvastoin. Tällöin aivoille välittyvä kuva muodostuu silmästä, joka katsoo haulikkoa sivusta. Ristidominanssi ei sinänsä ole ongelma. Se muodostuu ongelmaksi lähinnä siitä syystä, ettei sitä huomioida heti harrastuksen alkuvaiheessa. Ampujalle liian usein juurrutetaan kätisyys “väärälle” puolelle ennen kuin hallitseva silmä selvitetään. On keskeistä ymmärtää, että ammunnassa vasen ja oikeakätisyys on toissijainen silmien dominanssiin verrattuna. Jos ampujan kätisyyttä ei valita ennen ampumaharrastuksen alkua, on täysin mahdollista ryhtyä ampumaan hallitsevan silmän puolelta. Ongelman juuret On tavallista, ettei Suomessa lasten silmän dominanssia selvitetä lainkaan, joten ampuja oppii tai hänet opetetaan ampumaan huomioimatta ominaisuutta. Ampuminen Oletko oikeavai vasensilmäinen? saattaa alkaa ilma-aseilla tai ampumasimulaattoreilla, joissa on käytössä optinen tähtäin, eikä ongelmaa välttämättä havaita. Ongelma paljastuu, kun kuvaan astuu haulikko ja haulikkoammunnassa tarve tarkastella maailmaa molemmat silmät auki. He, joilla ei ole ristidominointia, ovat usein täysin tietämättömiä ongelmasta. He ymmärtävät asian vasta siirtäessään haulikon väärälle olalle yrittäen tarkastelTällainen on haulikosta muotoutuva kuva, jos hallitsevana silmänä on vasen silmä ja ammutaan oikeakätisesti. Tältä haulikon kuvan tulisi näyttää molemmat silmät auki tähdättäessä, eli käytännössä vasemman silmän rooli on jättää haulikko huomiotta. Hallitsevan silmän ongelmiin on myös teknisiä ratkaisuja. Tässä tähtäimessä valokuitu­ tähtäimen punaisen pisteen voi nähdä vain oikealla silmällä, koska vasemman silmän näkymä on peitetty. 32 Metsästäjä 6/2024 32-33_Hallitseva_silmä_ME0624.indd 32 32-33_Hallitseva_silmä_ME0624.indd 32 25.10.2024 15.12 25.10.2024 15.12
• la maailmaa molemmat silmät avoinna. Tällöin näkökentässä korostuu aseen kylki, ei tavoiteltu tähtäyskuva. Tätä kannattaa kokeilla, jotta ristidominoinnin vaikutuksen voi ymmärtää. Liian myöhäinen diagnoosi On harmillisen tavallista, että ongelma huomataan vasta ammattimaisen ampumakouluttajan astuessa kuvioihin. Taustalla saattaa olla vuosien tai vuosikymmenten harrastaminen ja ampumisen vaikeudet. Liian myöhään havaittu ristidominointi tekee esimerkiksi kätisyyden vaihtamisesta vaikeaa ja kallista. Koko asekalusto kivääreitä myöten saattaa olla jo hankittuna, joten kynnys vaihtaa kätisyys haulikkoammunnan helpottamiseksi on usein ajatuksena mahdoton. Kikkoja ja ratkaisumalleja Aina kun ampuja on aloittamassa harrastusta ja ristidominointi havaitaan, on järkevintä vaihtaa ampujan kätisyys hallitsevan silmän puolelle. Se on ainoa varma keino päästä ongelmista kertaheitolla eroon. Se onkin suositeltavin tapa erityisesti nuorilla ja kokemattomilla ampujilla, jotka eivät ole vielä hakanneet kätisyyttä selkärankaansa. Mitä nuorempi ampuja on, sen helpommasta muutoksesta on kyse. Vaikka ampujan kätisyys olisi jo valittuna ristiin silmään nähden, ei peli ole menetetty. Tällöin hallitsevaa silmää on mahdollista häiritä siinä määrin, että ampumakätisyyden puoleinen silmä muuttuu havaintoja tekeväksi, tähtääväksi silmäksi. Rataolosuhteissa se tapahtuu esimerkiksi samentamalla ampumalasien linssiä, jolloin hallitsevan silmän näkökyvyn heikkeneminen hoitaa asian. Metsästyksessä kikkailu on vaikeampaa. Käytännössä ainoa toimiva tapa on sulkea dominoiva silmä juuri ennen ampumasuoritusta, jotta se ei ”varasta” ja ampuja ammu siksi metritolkulla kohteen sivulta ohi. Silmän sulkeminen toimii todistetusti, mutta se ei onnistu ilman ahkeraa harjoittelua. Esteitä matkalla Moni aloittaa ampumaharrastuksensa lähipiirin aseilla ja asenteiden vaikutuspiirissä. Valitettavimpia ovat tilanteet, jossa aloittavalta ampujalta vaaditaan sopeutumista olemassa olevaan kalustoon esimerkiksi taloudellisista syistä. Tällöin kätisyyden valinnassa laiminlyödään hallitseva silmä ja ampuminen aloitetaan väärältä puolen. Naisilla vasensilmäisyys vaikuttaa olevan yleisempää kuin miehillä, joten naisista suurempi osa ampuu paremmin ja luonnollisemmin vasemmalta puolelta. Tässä törmätään yhtä aikaa kahteen asiaan. Perintöhaulikko ei sovi naiselle mitoitukNäin hallitseva silmä testataan Tarvitaan kaksi kättä, avoinna olevat silmät sekä jokin kiintopiste. Kämmenet nostetaan kohteen suuntaan siten, että peukalot risteävät ja sormet ovat päällekkäin, jolloin peukaloiden ja kämmenten keskelle jää pieni kolmion muotoinen aukko. Tämän aukon läpi katsotaan molemmat silmät auki kiintopistettä, jonka jälkeen silmiä suljetaan vuorotellen, käsiä liikuttamatta. Se silmä, jolla kohde pysyy näkyvillä, on hallitseva. Kyseessä ei ole näkökyvyn mittaaminen, vaan havainnointiin liittyvä testi. Testattavat itse toki monesti pyrkivät haittaamaan testin läpivientiä liikuttamalla käsiään, kun silmän sulkemisen yhteydessä kohde katoaa aukosta. Tämä saattaa sotkea jonkin verran testattavaa ja testaajaa, mutta kun asiaan kiinnittää huomiota, voidaan silmän hallinta selvittää helposti. VÄLIMAASTOA JA NÄKÖKYVYN MUUTOKSIA Ihmiset ovat usein joko täysin oikeatai vasensilmäisiä, mutta näiden lisäksi on olemassa myös välimuotoja, joissa hallitseva silmä vaihtelee. Toisaalta on myös tilanteita, joissa silmän hallitsevuus vaihtuu esimerkiksi silmän asennosta johtuen. Tällöin silmän hallitsevuuden merkitys kätisyyteen ei ole yhtä suuri kuin selkeästi hallitsevien silmien kanssa. Myös näkökyvyn muutos voi vaikuttaa. Jos hallitsevan silmän näkökyky on heikentynyt, voi tuloksena olla vääriä tulkintoja testatessa hallitsevaa silmää. Voi käydä niinkin, että alisteinen silmä alkaa ”varastaa” hallintaa itselleen, kun hallitsevan silmän näkökyky heikkenee, vaikka iän myötä. Toisaalta haulikon väärä mitoitus saattaa oireilla samalla tavalla, eli jos haulikossa on liian matala perän harja, voi hallitseva silmä jäädä kokonaan aseen lukkorungon peittoon, jolloin väärä silmä varastaa shown. seltaan ja kätisyydeltäänkin se on usein väärä. Valitsemalla vasenkätinen haulikko naisten mitoituksilla ampujan polku olisi helppo, mutta valitettavan usein tunnearvon sisältävä papan tai puolison vanha haulikko on kuitenkin se, millä pitää pärjätä. “Meidän perheessämme ammutaan oikealta!”. Pienen asian vakavat vaikutukset Pahimmillaan silmän hallinnan selvittämättä jättäminen tai sen merkityksen vähättely johtavat harrastuksen loppumiseen. Moni jättää haulikkoammunnan kokonaan pois, koska ongelma muodostuu niin merkittävästi ammuntaa haittaavaksi. Kiväärimetsästys säilyy, koska optisen tähtäimen kanssa hallitseva silmä voidaan sulkea häiritsemästä. Ilmiön kanssa jatkuvasti painivia metsästäjiä toki on ja he kamppailevat ongelmansa kanssa sisukkaasti. Panostuksistaan huolimatta he harvoin saavat rauhaa perusongelmaltaan ja varsinkin nopeissa riistatilanteissa ristidominanssi nousee pintaan pilaten suorituksen. Jos tarmoa on, kätisyyden vaihtamista kannattaa harkita, vaikka se aluksi saattaa tuntua tuskaisen vaikealta. 33 Metsästäjä 6/2024 32-33_Hallitseva_silmä_ME0624.indd 33 32-33_Hallitseva_silmä_ME0624.indd 33 25.10.2024 15.12 25.10.2024 15.12
• Kultasakaalista tuli Suomelle uusi eläinlaji elokuussa 2018, kun Kajaanissa tallentui valvontakameraan pihapiirissä liikkunut sakaali. TeksTi Ilpo Kojola, Samuli Heikkinen, Mia Valtonen ja Heikki Henttonen A lun perin ensimmäiseksi epäilty Rautavaaralla havaittu sakaali osoittautui sittemmin vasta kolmanneksi havainnoksi Suomessa. Nykytiedon mukaan kultasakaali on varmistetusti todettu kahdeksalla muulla paikkakunnalla Suomessa. Tuorein havainto tehtiin Ivalossa tämän vuoden elokuussa. Pitkiä vaelluksia Kultasakaali on Suomeen hiljattain vaeltanut tulokaslaji. Sen yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Kaakkois-Aasiasta Keski-Eurooppaan. Levinneisyysalueen nopea laajeneminen pohjoiseen voi olla sidoksissa ilmaston lämpiämiseen, mutta on myös epäilty, että susikannan vähentäminen Kaakkois-Euroopassa paransi sakaalien elinmahdollisuuksia ja johti kannan runsastumiseen. Yksinään liikkuvia sakaaleja on havaittu Norjan pohjoisrannikkoa myöten. Pohjoisimmat pesimäalueet sijaitsevat Virossa, jossa suurin osa pentueista syntyy länsirannikon tuntumassa, mutta joitakin lisääntymisiä on todettu myös idempänä, Peipsijärven lähialueilla sekä pohjoisrannikolla Tallinnan itäpuolella. Viron pesimäalueet lienevät useamman Suomessa havaitun yksilön synnyinseutuja, mutta sakaaleja on voinut vaeltaa meille myös paljon kauempaa. Sodankylässä kuollut yksilö oli geneettisen määrityksen perusteella vaeltanut noin 2 500 kilometrin päästä Kaakkois-Euroopasta. Kolmen Suomeen vaeltaneen kultasakaalin (Sodankylä, Siikajoki, Ylivieska) sukupuoli on tiedossa; kaikki ovat uroksia. Kettua suurempi, sutta paljon pienempi Kultasakaali on kooltaan kettua jonkin verran painavampi ja sutta 3–4 kertaa kevyempi ja selvästi lyhytjalkaisempi koiraeläin. Se painaa aikuisena 9–13 kiloa. Kultasakaali on lähtöjään eteläinen peto, mutta Pohjolan kylmyyteen se pystyy sopeutumaan hyvin. Esimerkiksi Siikajoella näyttäisi sama uros selviytyneen jo neljännen talven yli. Kultasakaali saapui pohjoiseen Kultasakaali kuuluu koiran ja suden kanssa samaan Canis-sukuun ja se voi risteytyä koiran tai suden kanssa. Euroopasta tunnetaan tosin vain yksi luonnossa syntynyt sakaalin ja suden risteymä Kroatiasta vuodelta 2010. Sudet näyttävät yleensä karkottavan tai tappavan reviirilleen osuneet kultasakaalit. Esimerkiksi Virossa sakaalin pesinnät tapahtuvat yksinomaan susireviirien ulkopuolella. Kultasakaalin suhde suteen muistuttaa kojootin ja suden suhdetta Pohjois-Amerikassa, missä runsassusisilla alueilla on vähemmän kojootteja, mutta runsaammin kettuja, kun taas susien ollessa vähissä kojootit runsastuvat ja vastaavasti ketut vähenevät. Laaja ravintovalikoima Kultasakaalilla on monipuolinen ravintovalikoima ja esimerkiksi Intiassa sakaalilla nähdään olevan merkitystä terveyspoliisina. Siellä se hyötyy heikosti järjestetystä jätehuollosta. Sakaali on myös aktiivinen peto. Saaliseläimet ovat tavallisesti pikkunisäkkäitä ja kesällä esimerkiksi linnunpoikasia, mutta pareina ja perheryhminä kultasakaali voi saalistaa myös pieniä hirvielämiä, etenkin niiden vasoja. ES KO IN BE RG 34 Metsästäjä 6/2024 34-35_Sakaalihavainnot_ME0624.indd 34 34-35_Sakaalihavainnot_ME0624.indd 34 25.10.2024 15.12 25.10.2024 15.12
• Suomessa liikuskelevan muutaman yksinäisen sakaalin ravinnosta tai muista elintavoista ei ole tietoa. Siikajoen sakaali on vieraillut metsäkauriiden ruokinnoilla ja Keski-Lapissa elelleen yksilön kerrottiin hyödyntäneen Lokan kalastajien sivusaalista. Mahdollisia vaikutuksia Sakaalin saapumiseen liittyviä mahdollisia haittoja tai hyötyjä on vielä aikaista ennustella. Suomessa se on toistaiseksi vain eksoottinen harvinaisuus. Virossa on havaittu sakaalista olevan se hyöty, että se tappaa reviireiltään merkittävän määrän supikoiria, joka on haitallinen vieraslaji. Uhkaa metsästyskoirille on mahdoton arvioida, sillä olemassa oleva kirjallisuus viittaa vain satunnaiseen risteytymiseen koiran kanssa. Suomenpystykorvaa pienemmille metsästyskoirille jopa yksinään liikkuva sakaali voi muodostaa vaaran, mutta toistaiseksi uhka on luonteeltaan teoreettinen. Rauhoitettu tulokas Kultasakaalin asema lainsäädännössä vaihtelee maasta toiseen. Suomessa laji on omilla jaloillaan saapunut tulokaslaji ja siksi toistaiseksi luonnonsuojelulailla rauhoitettu. On pohdittu lajin siirtämistä metsästyslain piiriin, jolloin se aluksi olisi edelleen rauhoitettu, mutta mikäli kanta alkaisi kasvaa, siihen voitaisiin metsästyslain puitteissa tarvittaessa puuttua. Virossa kultasakaali on pienriistaa, jonka metsästämiseen ei aseteta erillistä kiintiötä. Kultasakaali on pesinyt Virossa vuodesta 2012 lähtien. Nykyinen kanta on noin 20–25 paria, oltuaan tätä jonkun verran suurempi viitisen vuotta sitten. Sakaaleja ammutaan etelänaapurissa vuosittain muutamia kymmeniä. Montako sakaalia? Sakaalihavainnon varmistus perustuu tavallisesti kuvaan. Suomessa tehdyt havainnot näkyvät oheisessa taulukossa, mutta niiden pohjalta on mahdotonta arvioida, kuinka monesta eri yksilöstä niissä on kyse. Viime talvena Pohjois-Pohjanmaalla eleli kaksi eri yksilöä (Siikajoki ja Ylivieska). Inarissa kerrotaan havaitun sakaali myös talvella, ja elokuussa Ivalossa tallentui sakaali kännykän kameraan. Mainittujen kolmen sakaalin lisäksi Suomessa lienee liikuskellut viimeksi kuluneen vuoden aikana muitakin yksilöitä, mutta varmistettuja havaintoja on vain näistä kolmesta. Sakaalin havaittavuus on verrattain hyvä, koska ne öiseen aikaan harrastavat kimeää ulvontaa ja ovat vahvan lumen oloissa riippuvaisia ihmisen luomista ravinnon saantimahdollisuuksista. On ihmetelty, miksi sakaalimme eivät esiinny lauhkeilla alueilla etelässä, vaan pohjoisempana. Yksi selitys voisi olla, että Suomenlahden ympäri kiertävät sakaalit törmäävät Pietarin metropolialueeseen, ja sitä kiertäessään joutuvat Äänisen ja Laatokan väliselle Aunuksen kannakselle, ja sieltä reitti johtaa Kainuun korkeudelle. Toisaalta susikantamme on runsain Lounais-Suomessa, joten siellä sakaaleille ei liene tilaa. Artikkelin kirjoittajat kiittävät lämpimästi kultasakaalihavainnoista ja toivottavat tervetulleiksi havainnot sakaaleista myös tulevaisuudessa. Suomesta varmistetut kultasakaalihavainnot AJANKOHTA MAAKUNTA PAIKKAKUNTA NUMERO KARTALLA DOKUMENTTI Elokuu 2018 Kainuu Kajaani 1 Riistakamerakuva Tammikuu 2019 Keski-Pohjanmaa Reisjärvi 2 Riistakamerakuva Kesäkuu 2019 Pohjois-Savo Rautavaara 3 Valokuva Joulukuusta 2020 lähtien Pohjois-Pohjanmaa Siikajoki 4 Riistakamera, DNA Talvi 2021/2022 Kymenlaakso Miehikkälä 5 Lumijälkikuvia Maaliskuu 2022 Lappi Sodankylä, Lokka 6 Kuollut Toukokuu 2023 Keski-Pohjanmaa Kälviä 7 Riistakamerakuva Tammikuu 2024 Pohjois-Pohjanmaa Ylivieska 8 DNA Elokuu 2024 Lappi Inari, Ivalo 9 Valokuva Suomessa kultasakaali on omilla jaloillaan saapunut tulokaslaji ja siksi toistaiseksi luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Napapiiri Laatokka Ääninen Kilometriä 1 2 3 4 5 6 7 8 9 35 Metsästäjä 6/2024 34-35_Sakaalihavainnot_ME0624.indd 35 34-35_Sakaalihavainnot_ME0624.indd 35 25.10.2024 15.12 25.10.2024 15.12
• Kannan koon pienentäminen on tunnettu tapa vähentää valkohäntä­ peura kolareita, mutta se voi olla mahdollista myös muilla keinoilla. TeksTi Esa Huhta, Jyrki Pusenius ja Antti Rinne kuvaT Antti Rinne, Innotrafik Oy T utkimuksella pyritään tuomaan lisää työkaluja peurakolareiden vähentämiseksi. Luonnonvarakeskuksen vetämässä hankkeessa tutkitaan ympäristötekijöiden sekä erilaisten laitteiden ja toimenpiteiden vaikutuksia kolarimääriin. Suomen valkohäntäpeurakanta on kasvanut yli kaksinkertaiseksi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samanaikaisesti myös valkohäntäpeurakolareiden määrä on kasvanut. Kolareita tapahtuu eniten VarsinaisSuomessa, Satakunnassa, Uudellamaalla, Hämeessä ja Pirkanmaalla. Kolareista aiheutuvat kustannukset ovat kasvaneet. Taloudellisten vahinkojen lisäksi korkea kolaririski aiheuttaa paljon läheltä piti -tilanteita ja stressiä riskialueilla liikkuville autoilijoille ja kärsimystä kolariin joutuville eläimille. Tavoitteena peurakolareiden vähentäminen Tänä vuonna käynnistyneessä valkohäntäpeurakolareiden syitä ja ennaltaehkäisymahdollisuuksia selvittävässä hankkeessa pyritään tunnistamaan kolaririskiin eniten vaikuttavat tieympäristön ominaisuudet sekä selvittämään kolareiden ennaltaehkäisyyn tarkoitettujen menetelmien toimivuutta. Tulosten perusteella laaditaan kolaririskikarttoja ja annetaan suosituksia kolareiden ehkäisyyn. Hankkeessa tutkitaan muun muassa liikenteen, tienvarsien kasvillisuuden ja hoidon, suojarakenteiden, varoitusjärjestelmien, maisemarakenteen, maankäytön, riistanhoitotoimenpiteiden sekä sääolosuhteiden vaikutuksia valkohäntäpeurakolaririskiin. Tarkoitusta varten kootaan eri aineistoja ja mallinnetaan tekijöiden vaikutusta kolaririskiin. Lisäksi tutkitaan kokeellisesti erilaisten varoitusmenetelmien vaikutusÄänimajakka ja mallinnukset Uusia keinoja peurakolareiden vähentämiseen ? Valkohäntäpeurat tulevat usein vauhdilla tien yli, jolloin reaktioaikaa jää hyvin vähän. Erilaisilla varoitusjärjestelmillä peurakolareita voitaisiin saada vähennettyä. GE TT Y IM AG ES 36 Metsästäjä 6/2024 36-37_SRVA-hanke_ME0624.indd 36 36-37_SRVA-hanke_ME0624.indd 36 25.10.2024 15.12 25.10.2024 15.12
• ta riskiin ja seurataan tieympäristössä käynnistettyjen riskiä pienentämään tarkoitettujen toimenpiteiden vaikutuksia. Kokeilussa äänimajakat ja heijastimet Hankkeessa on asennettu teiden varsille äänimajakoita ja valoheijastimia. Laitteet sijoitetaan valtateiden varsille kolarimäärien ja tieliikenneturvallisuuden kannalta tärkeisiin paikkoihin. Tavoitteena on kerätä tietoa laitteiden kolarien estovaikutuksista vertaamalla sijoituspaikoissa aikaisemmin tapahtuneita kolarimääriä laitteiden käyttöönoton jälkeisiin kolarimääriin. Laitteet on hankittu Innotrafik Oy:ltä, joka vastaa äänimajakoiden asennuksesta ja ylläpidosta. ELY-keskukset vastaavat valoheijastimien asennuksesta ja ylläpidosta. Keltaiset nauhat ja ruokintapaikat kartalle Tarkoituksena on kerätä tietoa myös teiden varsille asennetuista keltaisista nauhoista sekä tiestön läheisyydessä olevista hirvieläinten ruokintapaikoista. Nauhojen tai ruokintapaikkojen vaikutuksesta kolaririskiin ei ole tutkimusta. Tietojen keruussa ollaan yhteydessä riistanhoitoyhdistyksiin ja metsästysseuroihin. Suuri hyöty myös metsästäjille Riistaonnettomuudet vaikuttavat merkittävästi kansalaisten suhtautumiseen metsästykseen ja riistalajeihin. Jos peurakolareita tapahtuu tieosuudella paljon, on kolaririski jatkuvasti tielläliikkujan mielessä. On myös metsästäjien edun mukaista, että kolaririskiä saataisiin pienennettyä. Tähän tarvitsemme tutkimusta. Tutkimuksen myötä saadaan lisätietoa alueista, joille metsästystä kannattaa kohdistaa kolareiden vähentämiseksi. Lisäksi etsitään toimenpiteitä ja menetelmiä, jotka edesauttaisivat kolareiden vähentämistä. ? Tutkimuksessa tarkastellaan äänimajakoiden vaikutusta peurakolareiden määrään. Kun tutka tunnistaa eläimen, alkaa majakasta kuulua ihmisääntä. Äänen toivotaan estävän eläimen kulun tielle. Majakan valmistaa Innotrafik Oy. ? Peuravaaraliikennemerkkejä on Lounais-Suomessa paljon. Pelkkien varoituskolmioiden vaikutus on jäänyt valitettavan pieneksi. Usean organisaation yhteistyötä Hanketta vetää Luonnonvarakeskus (LUKE). Partnereina ovat Suomen riistakeskus sekä Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Uudenmaan ELY-keskukset. Tutkimus toteutetaan näiden ELY-keskusten alueilla. Hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. 37 Metsästäjä 6/2024 36-37_SRVA-hanke_ME0624.indd 37 36-37_SRVA-hanke_ME0624.indd 37 25.10.2024 15.12 25.10.2024 15.12
• Tutkimus lisää tietoa kanalintujen suosimista metsän rakennepiirteistä. Huomioimalla ne talousmetsien hoidossa voidaan parantaa riistalintujen runsauksia. TeksTi Adriano Mazziotta, Andreas Lindén ja Jukka Forsman kuva Tuomo Turunen V uoden aikana kanalinnut tarvitsevat erilaisia metsäelinympäristöjä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimus paljastaa, että mallintamalla voidaan selittää metsäkanalintujen elinympäristömieltymyksiä. Mallinnusta tehdään eri mittakaavassa yksittäisen metsikön rakenteesta aina laajemman metsämaiseman rakenteeseen. Minkälaista metsää linnut suosivat? Yhdistämällä Suomen metsäkeskuksen laserkeilausaineistoa riistakolmiolaskenta-aineistoon, tutkijat pystyivät erottelemaan tärkeimmät metsän piirteet, joita metsäkanalinnut suosivat elinympäristön valinnassaan. Tulokset kuvaavat loppukesän tilannetta, sillä aineisto on kerätty kolmiolaskentojen yhteydessä. Teeri ja pyy suosivat erityisesti nuoria sekametsiä, joissa on tiheä pensaskerros ja eri-ikäisiä puita. Teeren ja riekon esiintymisen todennäköisyyttä lisäsi tiheä pensaskerros ja matala puuston tilavuus, mikä on tyypillistä varsinkin riekkojen suosimilla vähäravinteisilla suoalueilla. Metso ja pyy puolestaan suosivat korkeaa latvuspeittävyyttä, suuria kuusia ja tiheitä mäntyvaltaisia metsiä. Monimittakaavainen mallinnusmenetelmä Käytetty monimittakaavainen lähestymistapa ottaa huomioon metsäkuvion ja laajemmat maisematason ominaisuudet, kuten puuston iän, korkeuden ja järeyden, kokonaispinta-alan ja runkotiheyden. Maisematasolla huomioidaan lisäksi puulajien monimuotoisuus. Metsäkuviotason elinympäristövalinta todennäköisesti kuvaa loppukesän tilannetta. Käytetty aineisto on kerätty riistakolmiolaskennan aikaan loppukesästä, jolloin metsäkanalinnuilla on poikueet. Suuremman mittakaavan tarkastelulla päästään paremmin käsiksi lajien elinympäristövaatimuksiin myös muina vuodenaikoina. Kaikilla neljällä kanalinnulla pienin mittakaava – metsäkuvio – kuvasi parhaiten metsärakenteen ja kanalinnun esiintymisen välisen suhteen. Metsäkuvion rakenne yhdessä sekä elinpiirin (1 km säde) että maiseman (5 km säde) rakenteen kanssa paransi kuitenkin mallin selitysvoimaa, minkälaisissa metsissä kanalinnut todennäköisimmin esiintyvät. Tulosten perusteella on selvää, että riistapainotteisessa metsänhoidossa tulisi ottaa huomioon kanalintujen elinympäristön tarpeet koko vuodenkierron aikana. Tulos ei mullista käsitystämme metsäkanalintujen elinympäristön tarpeista, se lähinnä vahvistaa ja vetää yhteen käsiyksiämme aiemmista tutkimuksista. Kanalinnut huomioiva metsänhoito Se että yksittäisen metsäkuvion rakenne on tärkein kana lintujen esiintymistä selittävä tekijä, antaa metsänomistajille hyvät edellytykset toteuttaa riistan huomioivaa metsänhoitoa. Kanalintujen elinympäristön laatua voidaan parantaa esimerkiksi ylläpitämällä metsän eri-ikäisyyttä ja kerroksellisuutta, runsasta pensaskerrosta, riista tiheikköjä ja jättämällä suuria havu puita. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että ne parantavat pesimämenestystä ja tarjoavat ravintoa poikueille. Kun tarpeeksi suurta joukkoa yksittäisiä metsäkuvioita hoidetaan riistaa huomioivalla tavalla, muodostuu metsämaisema, joka sisältää elinympäristöjä kanalintujen koko vuodenkierron tarpeisiin. Samalla parantaen myös muuta metsän moni muotoisuutta. Verrattuna 1960-luvulla aloitettuihin kanalintulaskentoihin, nykyisillä riistakolmiolaskennoilla havaitaan huomattavasti vähemmän lintuja. Laskentojen menetelmät eroavat kuitenkin toisistaan, joten kantojen vähenemisen määrä on epäselvä. Metsäkanalintujen kantoihin ovat vaikuttaneet muutokset elinympäristössä, metsätaloudessa ja ilmastossa. Tämän ja muiden tutkimuksien tuloksien avulla voimme muokata metsänhoitomenetelmiä riistaystävällisemmiksi. Tutkimuksen kirjoittajat korostavat monimittakaavaisen lähestymistavan arvoa. Esimerkiksi jatkuvapeitteinen metsänhoito saattaa luoda uusia mahdollisuuksia, joilla voidaan paremmin huomioida kanalintujen suosimia metsän rakennepiirteitä. Tutkittua Kanalintujen suosimat metsän rakennepiirteet Kun tarpeeksi suurta joukkoa yksittäisiä metsäkuvioita hoidetaan riistaa huomioivalla tavalla, muodostuu metsämaisema, joka sisältää elinympäristöjä kanalintujen koko vuodenkierron tarpeisiin. 38 Metsästäjä 6/2024 38-39_Tutkittua_Metsän rakenne_ja_kanalinnut_ME0624.indd 38 38-39_Tutkittua_Metsän rakenne_ja_kanalinnut_ME0624.indd 38 25.10.2024 15.13 25.10.2024 15.13
• 39 Metsästäjä 6/2024 38-39_Tutkittua_Metsän rakenne_ja_kanalinnut_ME0624.indd 39 38-39_Tutkittua_Metsän rakenne_ja_kanalinnut_ME0624.indd 39 25.10.2024 15.13 25.10.2024 15.13
• Uuden laskurin avulla voidaan arvioida valkohäntäpeurapukin ikää sarvimittojen perusteella. TeksTi Antti Rinne kuva Heikki Mikkola M ikäli kannanhoitoa halutaan tehdä kunnolla, tulisi pystyä arvioimaan poistettujen yksilöiden ikää. Sarvet pystytään mittaamaan vasta kaadon jälkeen, mutta uuden laskurin avulla on mahdollista opiskella pukkien iän arvioimista seuraavia kaatoja ajatellen. Osana Valkohäntäpeurakannan arvioinnin kehittäminen -hanketta metsästyskaudella 2021–2022 kerättiin noin 770 saaliiksi saadusta valkohäntäpeurapukista sarvimittoja ja hammasnäytteitä. Aineiston keruussa auttoivat useat metsästysseurat, eläintentäyttäjät ja riistateurastamot eri puolilta Lounais-Suomea. Sarvista mitattiin sarvipuoliskon pituus, sarvien sisäleveys, sarven tyven ympärysmitta sekä piikkien lukumäärä. Sarvimittojen lisäksi samoista yksilöistä otettiin toinen etuhammas. Hammasnäytteet lähetettiin Yhdysvaltoihin Matsonin laboratorioon tarkkaa iänmääritystä varten. Aineiston perusteella Luonnonvarakeskus (Luke) loi tilastomallin, jonka avulla sarvimittojen perusteella pystytään arvioimaan peurapukin ikää. – Sarvimitat ovat positiivisesti korreloituneita, joten esimerkiksi pitkät sarvet ovat yleensä myös leveät ja paksutyviset, tilastomallin kehittänyt erikoistutkija Sami Aikio Lukesta kertoo. Piikkimäärä on huono mittari Ikälaskuri hyödyntää kaikkia sarvimittoja vuorovaikutuksineen, mutta melkein yhtä hyvään tulokseen päästäisiin vähemmilläkin tiedoilla. Hieman yllättäen sarvipiikkien lukumäärä ei tuo iänmääritykseen olennaista lisäinformaatiota silloin kun muut sarvimitat ovat tiedossa. – Piikkimäärä osoittautui melko epäluotettavaksi iän mittariksi, mikä on harmillista, sillä muista sarvitiedoista poiketen piikit saisi selville myös matkan päästä tai valokuvasta, Aikio huomauttaa. Sarvet iän mittarina Excel-pohjaisen laskurin löydät osoitteesta luke.fi/fi/documents/ vhp-sarviikalaskuri tai käyttämällä QR-koodia ? Pukkien sarvissa on yksilöiden välillä paljon vaihtelua. Kuvan molemmat yksilöt ovat 1,5-vuotiaita. 40 Metsästäjä 6/2024 40-41_VHP_sarvilaskuri_ME0624.indd 40 40-41_VHP_sarvilaskuri_ME0624.indd 40 25.10.2024 15.13 25.10.2024 15.13
• Sarvimitat ottaneen ihmisen ja Luken tilastomallin tekemät ikäarviot vastasivat hampaista määritettyä ikää jokseenkin yhtä hyvin. Eroa oli lähinnä vanhimmissa pukeissa, joiden ikää mallilla on taipumus aliarvioida. Tätä selittää yhtäältä vanhojen pukkien vähyys hammas aineistossa ja toisaalta se, että asiantuntijan tekemään ikäarvioon vaikuttaa sarvien lisäksi eläimen koko, mittasuhteet ja kunto. Yksilöllinen vaihtelu suurta Valkohäntäpeurapukin ikää helposti arvioidaan vain sarvien perusteella. Saman ikäisillä peurapukeilla voi olla varsin eri kokoisia ja mittasuhteiltaan toisistaan poikkeavia sarvia. Sarviin perustuvaan iänmääritykseen jää sen vuoksi merkittävää epävarmuutta. Ikää arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota pukin ruumiinpiirteisiin. – Laskurin antama ikäarvio on luotettavimmillaan niin sanottujen normaalien sarvityyppien kohdalla. Jos sarvet ovat mittasuhteiltaan ja kooltaan tavanomaisesta poikkeavia, ei ikäarvio ole todennäköisesti kovin luotettava, Aikio täsmentää. Raportit tulevat Oma riistaan Samalla mallilla lasketaan Oma riistassa näkyvään raporttiin sarvimittoihin perustuva pukkisaaliin ikäarvio. Saaliskirjauksen yhteydessä on mahdollista ilmoittaa sarvimitat, ja niiden perusteella lasketaan muun muassa seuraja riistanhoitoyhdistystason raportti kaadettujen pukkien ikäarvioista. Tietoa voidaan käyttää esimerkiksi verotussuunnittelussa, kun arvioidaan minkä ikäisiä pukkeja on kauden mittaan kaadettu. Näytteiden keruuseen osallistui useampi vapaaehtoinen eläintentäyttäjä, metsästysseura sekä pari riistateurastamoa. Suuret kiitokset kaikille vapaaehtoisille, ilman teidän apuanne tämä ei olisi ollut mahdollista! Matsonin laboratoriossa Yhdysvalloissa määritettiin kaadettujen peurapukkien ikä hammasleikkeistä. Kyseinen yksilö oli 5-vuotias, kuten nuolilla osoitetuista ”vuosirenkaista” nähdään. Oma riistan raporteista löytyy pukkisaaliin sarvimitoista arvioitu ikäjakauma. M AT SO NI N LA BO RA TO RI O LU O NN O N VA RA KE SK US Pukkisaaliin sarvimitoista arvioitu ikäjakauma (15.2.2024) 600 500 400 300 200 100 lkm vuosia 1 2 3 4 5 6 7 8 9 41 Metsästäjä 6/2024 40-41_VHP_sarvilaskuri_ME0624.indd 41 40-41_VHP_sarvilaskuri_ME0624.indd 41 25.10.2024 15.13 25.10.2024 15.13
• K iljuhanhikannan toipuminen 2000-luvulla sukupuuton kynnykseltä orastavaan kasvuun on pitkäjänteisen suojelutyön ansiota. Äärimmäisen uhanalaisen kiljuhanhen pelastamiseen on panostettu vuosikymmeniä kansainvälisenä yhteistyönä, jossa Suomella on keskeinen rooli. Tunturi-Lapin laji Aikoinaan kiljuhanhi oli yleinen ja sitä myös metsästettiin runsaasti. Lajin hälyttävään taantumiseen herättiin 1960-luvulla, ja se rauhoitettiin vuonna 1969. Silloin kiljuhanhet olivat jo kadonneet Porin seudun kevätlevähdyspaikoilta ja niitä nähtiin muuttomatkoilla säännöllisesti enää Oulun seudulla. Vuonna 1984 julkaistiin pohjoismaisen kiljuhanhikartoituksen tulokset. Suomen osuuden kartoituksessa järjesti Metsästäjäin keskusjärjestön Pentti Vikberg. Tulosten myötä ymmärrettiin tarve käynnistää lajin suojelutyö. Tätä varten perustettiin WWF:n kiljuhanhityöryhmä, joka on siitä lähtien toteuttanut lajin suojelua. Metsästäjäin keskusjärjestö, sittemmin Suomen riistakeskus, on ollut alusta lähtien mukana ryhmässä. Työryhmä aloitti muun muassa vuosittaisen kiljuhanhien kevätseurannan Perämerellä sekä Lapin pesimäalueiden inventoinnit. 1980-luvun lopulla löydettiin YläLapista kiljuhanhien pesimäalue, joka oli käytössä vuoteen 1995 asti. Sen jälkeen kilKiljuhanhen voi taas nähdä Perämerellä syksyisin juhanhen pesintää Suomessa ei ole havaittu. Nykyisin kaikki tunnetut Pohjolan luonnonvaraisen kannan pesimäpaikat ovat Norjassa. Kanta pieneni vuoteen 2007 asti, jolloin se käsitti enää alle 20 pesivää paria. Sen jälkeen kanta kääntyi kasvusuuntaan. WWF ja Metsähallitus ovat tehostaneet kiljuhanhen mahdollisten pesimäalueiden inventointeja, jotta lajin paluu pesimälajistoomme havaittaisiin mahdollisimman pian. Toisen uhanalaisen tunturilajin, naalin, paluu Suomen pesimälajistoon oltuaan kateissa 25 vuotta, antaa toivoa myös kiljuhanhen osalta. Mutkikkaat muuttoreitit Käänteentekevä keino kiljuhanhen suojelussa on ollut satelliittiseuranta, jota on tehty 1990-luvun puolivälistä alkaen. Ennen sitä ei tiedetty mitä reittiä ja minne kiljuhanhemme muuttavat. Lähetinten avulla on paikallistettu muuttoreittejä ja muuttolevähdysja talvehtimisalueita, joille on sitten kohdennettu suojeluja hoitotoimia. Muuttomatkoillaan kiljuhanhi suosii monista muista hanhista poiketen luontaisia, matalakasvuisia merenrantaja tulvaniittyjä. Oulun seudun perinteisellä kiljuhanhien levähdysalueella laskettiin keväällä 2024 seurantahistorian suurin yksilömäärä, 137 kiljuhanhea. Liminganlahdelle on syntynyt uudelleen myös kiljuhanhien syyslevähdysalue, jonka turvaamisessa WWF ja Suomen riistakeskus tekevät yhteistyötä. TeksTi Petteri Tolvanen kuvaT Tapio Kostet 42 Metsästäjä 6/2024 42-43_Kiljuhanhi_ME0624.indd 42 42-43_Kiljuhanhi_ME0624.indd 42 25.10.2024 15.14 25.10.2024 15.14
• Elinympäristöjen hävittämisen ja heikkenemisen ohella metsästys on ollut ja on edelleenkin varsinkin Venäjällä, Kazakstanissa ja Kaspianmeren ympäristössä suuri uhka kiljuhanhelle. Uhkia on myös pesimäalueilla. Poron ylilaidunnus on muuttanut Tunturi-Lapin luontoa laajasti, ja ilmaston lämpeneminen uhkaa supistaa tunturipaljakat murto-osaan nykyisestä. Lisäksi tunturiin ihmistoiminnan seurauksena levittäytynyt kettu heikentää saalistuksellaan kiljuhanhien pesimämenestystä. Heikkoina myyräja sopulivuosina, jolloin kettu ja muut pedot kohdistavat saalistuksensa maassa pesivien lintujen pesiin, kiljuhanhet jättävät monesti pesinnän kesken. Silloin aikuiset kiljuhanhet muuttavat kesällä Venäjän tundralle sulkimaan. Sieltä ne jatkavat sulkasadon jälkeen syysmuuttoa vaarallista itäistä reittiä Venäjän, Kazakstanin ja Ukrainan halki Kreikkaan. Tällä reitillä kiljuhanhella on huomattavan suuri riski joutua ammutuksi. Pesimäikäisten yksilöiden menetys on erityisen haitallista. Pesinnässään onnistuneet kiljuhanhet sen sijaan sulkivat pesimäalueella poikasten varttuessa. Sen jälkeen koko hanhiperhe muuttaa turvallisempaa reittiä Suomen ja Unkarin kautta Kreikan talvehtimisalueille. Tällä lyhyemmällä reitillä metsästyksen aiheuttama kuolleisuus on nykyisin hyvin vähäistä. Pesimäalueiden kettutilanteella on merkittävä vaikutus Pohjolan kiljuhanhikantaan. Siksi Norjan viranomaiset pyytävät kettuja tehostetusti kiljuhanhien pesimäalueella. Kettuja pyydetään Metsähallituksen erikoisluvalla myös Suomen tunturialueilla naalin ja kiljuhanhen suojelemiseksi. Liminganlahti on tärkeä keväin syksyin Liminganlahden-Hailuodon alue on säilyttänyt merkityksensä kiljuhanhien kevätmuuton aikaisena levähdysalueena, vaikka aallonpohjavaiheessa 2000-luvun alkuvuosina alueella havaittiin heikoimpina keväinä alle kymmenen yksilöä. Nykyisin käytännöllisesti katsoen koko Pohjolan kanta levähtää alueella pari viikkoa vapusta eteenpäin. Kannan ollessa voimissaan alue oli tärkeä kiljuhanhille myös syysmuutolla. Kiljuhanhen voi taas nähdä Perämerellä syksyisin Viimeistään 1970-luvulle tultaessa kiljuhanhen syysesiintyminen kuitenkin käytännössä loppui. Vuodesta 2020 lähtien kiljuhanhet ovat ilahduttavasti alkaneet palata alueelle. Syyskuussa 2024 alueella levähti jopa 61 kiljuhanhea. WWF ja Suomen riistakeskus ovat vuodesta 2020 alkaen vedonneet yhdessä vuosittain, että metsästäjät noudattaisivat erityistä varovaisuutta vesilintujen metsästyksessä kiljuhanhien läsnäolon aikana. Paikalliset metsästystoimijat ovat suhtautuneet asiaan positiivisesti ja rakentavasti. Heille on myös perustettu viestintäryhmä, joka tiedottaa ja varoittaa kiljuhanhien läsnäolosta. Kiljuhanhen tahattomastakin tappamisesta voi seurata tuntuvat korvaukset. Yhden yksilön luonnonsuojeluasetuksen mukainen ohjeellinen korvausarvo on 6 391 euroa. Erityisen haastavaa on nuorten hanhien lajinmääritys metsästystilanteessa. Alueella on syksyiseen kiljuhanhiaikaan runsaasti metsähanhia, joiden metsästys on kielletty Pohjois-Pohjanmaalla. Kirjoittaja on WWF Suomen ohjelmajohtaja. Kiljuhanhiparvi lennossa Siikajoella syyskuussa 2024. Nuoruuspukuisilla kiljuhanhilla (esimerkiksi keskellä kuvaa) ei ole mustia laikkukuvioita vatsapuolella eikä laajaa valkoista otsakilpeä. 43 Metsästäjä 6/2024 42-43_Kiljuhanhi_ME0624.indd 43 42-43_Kiljuhanhi_ME0624.indd 43 25.10.2024 15.14 25.10.2024 15.14
• Luonnonja riistanhoitosäätiö (LRS) perustettiin vuonna 2006 edistämään riistanhoito työtä luonnonhoidon ja kestävän luonnon varojen käytön pohjalta. L RS:n alkutaipaleella kotimaisen peltopyykannan hoito oli keskiössä ja siksi laji komeilee säätiön logossa. Yhteistyössä metsästysseurojen ja Elävä Itämeri Säätiön (BSAG) kanssa edistettiin peltoriistaa ja maatalousluonnonhoitoa neuvonnan ja käytännön toimien kautta. Moni muistaa Järki-hankkeen tekemät tietoiskut maatalouden vesiensuojelun, luonnon monimuotoisuuden ja riistaelinympäristöjen parantamiseksi. Maatalousluonnonhoito on ollut mukana säätiön toiminnassa näihin päiviin asti. Säätiön juuri päättynyt Luonnonlaidun-hanke korosti laiduntavien eläinten merkitystä arvokkaille elinympäristöille ja luonnon monimuotoisuudelle. Vuonna 2017 säätiössä vetovastuun ottanut Kim Jaatinen toi mukanaan saaristoluonnon tutkimuksen. Saaristoluontohankkeessa tutkitaan etenkin haahkaa sekä torjutaan vieraspetoja minkkiä ja supikoiraa. Hanke jatkuu nykyisen toimitusjohtajan, Heidi Krügerin johdolla. Yhteistyö muiden toimijoiden ja taitavien vieraspetopyytäjien kanssa toimii hyvin. Kattavalla vieraspetotorjunnalla on onnistuttu saamaan näkyviä tuloksia pesimärauhan turvaamisessa. Käytännön luonnonhoitotoimien ohella LRS pyrkii vaikuttamaan päätöksentekoon luonnon monimuotoisuuden hyväksi sekä Luonnonja riistanhoitosäätiö Aktiivista luonnonhoitoa suojeluja talouskäytössä olevilla alueilla edistää metsästyksen ja riistatalouden hyväksyttävyyttä. Säätiön varsinainen toimintakenttä on Suomi, mutta yhteistyötä tehdään myös kansainvälisesti. Toimitusjohtaja on muun muassa kansainvälisen metsästyksen kattojärjestön CIC:n Applied Science Divisionin varapuheenjohtaja. LRS toimii pääasiassa yksityisen sektorin lahjoitusvarojen turvin. Säätiö ei jaa apurahoja, mutta on avoin uusille avauksille luonnonja riistanhoidon kentällä, etenkin tulevien ennallistamistoimien toteutuksessa. Lue lisää: luontojariista.fi Toimitusjohtaja Heidi Krüger 44 Metsästäjä 6/2024 44-45_Riistanhoitosäätiöt_ME0624.indd 44 44-45_Riistanhoitosäätiöt_ME0624.indd 44 25.10.2024 15.14 25.10.2024 15.14
• Suomen Riistanhoito-Säätiö Riistantutkimusta ja elinympäristöjen hoitoa Suomen Riista -julkaisu Suomen Riistanhoito-Säätiön yhtenä tarkoituksena on vuodesta 1946 alkaen ollut monitieteisen riistaeläimiä, metsästystä ja riistanhoitoa käsittelevän tutkimuksen ja suomenkielisen julkaisutoiminnan tukeminen. Tänä vuonna ilmestyy Suomen Riista -sarjan 70. vuosikerta. Vuosikymmenten mittaan sarjassa on julkaistu noin 900 tutkimusartikkelia (lähes 18 000 sivun verran). Viime vuosikymmeninä julkaistuja 5–7 vertaisarvioidun ja valokuvin kuvitetun artikkelin niteitä on tilattavissa painettuina, ja osa artikkeleista on vapaasti luettavissa säätiön verkkosivuilla. Vuonna 1942 maaja metsätalousministeriö ja Suomen Metsästäjäliitto perustivat suomalaisen riistanhoidon ja -tutkimuksen kehittämiseksi Suomen Riistanhoito-Säätiön. S äätiö toimi suomalaisen riistantutkimuksen uranuurtajana aina riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen perustamiseen asti. Suomen Riistanhoito-Säätiö on julkaissut vuosittain riistatieteellistä Suomen Riista -kirjaa yhteistyössä riistantutkimuksen kanssa. Se myös myöntää apurahoja nuorille riistantutkijoille. Vuonna 2021 säätiö aloitti maaja metsätalousministeriön rahoituksella hankkeen varainkeruun kehittämiseksi ja rahoituksen kanavoimiseksi elinympäristöjen ennallistamiseen ja riistantutkimukseen. Säätiö on saanut asiamies Antti Saarenmaan vetämän varainkeruuhankkeen myötä merkittäviä tukia muun muassa brittiläiseltä metsästysjärjestöltä BASCilta, Metsä Groupilta, lukuisilta yrityksiltä ja sadoilta yksityishenkilölahjoittajilta sekä tukituotteiden ostajilta. Kerättyjä varoja on ohjattu SOTKA-kosteikkokohteisiin ja säätiön omiin ennallistamishankkeisiin. Vuosina 2024-2026 säätiö laajentaa jälleen toimintaansa. Se ennallistaa Just Transition Fund -rahoituksen ja keräämiensä varojen avulla tuotannosta poistuneita turvetuotantoalueita Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa monimuotoisiksi kosteikkoalueiksi ja suoelinympäristöiksi. Ennallistamishankkeidensa tukemiseksi säätiö on lanseerannut muun muassa digitaalisen metsästäjien etukortin, Sorsabonuksen, ja The Wetter the Better -tuotesarjan. Lue lisää: riistasaatio.fi ja wetterthebetter.fi 45 Metsästäjä 6/2024 44-45_Riistanhoitosäätiöt_ME0624.indd 45 44-45_Riistanhoitosäätiöt_ME0624.indd 45 25.10.2024 15.14 25.10.2024 15.14
• Sorkkaeläinkantojen lihatuotto jatkoi pienenemistään ja oli viime metsästyskaudella 12 prosenttia edelliskautta pienempi. Saatu lihamäärä vastaa keskimäärin viittä ruoka-annosta jokaista suomalaista kohden. TeksTi ja kuvaT Mikael Wikström R iistalihan kysyntä on Suomessa suuri. Enemmistö suomalaisista pitää riistaa eettisimpänä ja ilmastokestävimpänä lihana ja haluaisi korvata sillä osan naudan-, sian-, ja siipikarjalihasta. Myös Maailman luonnonsäätiön (WWF) lihaoppaan mukaan riistaliha on hyvä biologisen monimuotoisuuden, ilmaston ja kemiallisten torjunta-aineiden kannalta. Tästä huolimatta riistalihan tarjonta on pienentynyt useamman vuoden ajan. Tällä vuosituhannella eniten lihaa saatiin metsästyskaudella 2003–2004, jolloin luullista sorkkaeläinten lihaa saatiin 11,8 miljoonaa kiloa. Edellisellä metsästyskaudella saatiin vain 6,5 miljoonaa kiloa. Vaikka määrä on laskenut merkittävästi, se on edelleen yli kolme kertaa suurempi kuin Suomessa tuotetun poronlihan määrää (noin kaksi miljoonaa kiloa). Hirvestä edelleen eniten Hirvenlihan osuus luullisesta sorkkaeläinlihasta oli viime kaudella 65 prosenttia ja valkohäntäpeuran 30 prosenttia. Metsäkauriin osuus oli neljä prosenttia ja villisian yksi prosentti. Kuusipeuran ja metsäpeuran osuudet olivat kokonaisuudessa pienet. Alueellisesti erot ovat suuria. Esimerkiksi VarsinaisSuomessa valkohäntäpeuran osuus oli 74 prosenttia, Metsien punainen kulta Viime kauden saalis 6,5 miljoonaa kiloa Hirvestä saatiin metsästyskaudella 2023–2024 yhteensä 4,3 miljoonaa kiloa luullista lihaa. Ravintolassa riistaruoka-annos maksaa yleensä 25–65 euroa riippuen muun muassa lihan laadusta. 46 Metsästäjä 6/2024 46-47_Hirvieläinsaaliin_arvo_ME0624.indd 46 46-47_Hirvieläinsaaliin_arvo_ME0624.indd 46 25.10.2024 15.14 25.10.2024 15.14
• hirven osuus 19 prosenttia ja metsäkauriin osuus seitsemän prosenttia. Varsinais-Suomi on myös alue, josta saatiin viime kaudella eniten luullista lihaa, 1 000 kiloa tuhannelta hehtaarilta. Varsinais-Suomen lihamäärä vastasi 15 prosenttia koko maan lihasaaliista. Pienin määrä, 50 kiloa, luullista sorkkaeläinlihaa tuhannelta hehtaarilta saatiin Lapissa. Koko Suomen keskiarvo oli 220 kiloa lihaa tuhannelta hehtaarilta. Lihan jalostaminen Teurasruhoissa on syömäkelvottomia osia, kuten luuta, rustoa ja luotien tuhoamaa kudosta. Valkohäntäpeuroista poistetaan yleensä myös rasvaa. Puhdasta sorkkaeläinlihaa saatiin viime metsästyskaudella yhteensä 4,3 miljoonaa kiloa. Jos tästä lihamäärästä laitettaisiin ruoka-annoksia, joissa jokaisessa olisi 150 grammaa lihaa, saataisiin yhteensä 28,7 miljoonaa annosta. Jos nämä jaettaisiin tasaisesti kaikille suomalaisille se tarkoittaisi keskimäärin 5 annosta per henkilö, eli yhteensä vajaat 800 grammaa henkilöä kohden. Tässäkin on suuria alueellisia eroja. Kainuussa saatiin keskimäärin 15 annosta jokaista alueen asukasta kohden ja Uudellamaalla vain yksi. Lihan arvo Suurin osa sorkkaeläinkantojen tuottamasta lihasta jaetaan metsästäjien ja maanomistajien kesken. Metsästysseurat myyvät osan lihasta jalostajille, ravintoloihin tai suoraan kuluttajille ja pystyvät tällä tavalla rakentamaan tai ylläpitämään lahtivajoja, kylmiöitä tai muuta infraa. Osa tuloista käytetään maanomistajille maksettuihin metsästysvuokriin. Myyntihintojen perusteella voidaan laskea, että jos viime metsästyskauden koko sorkkaeläinsaalis olisi myyty kokonaisina teurasruhoina, lihan arvo olisi ollut noin 60 miljoonaa euroa (alv %). Jos viime kauden koko sorkkaeläinsaalis olisi myyty jalostajille ja edelleen verkkokaupoissa kuluttajille tai ravintoloihin, lihan arvo olisi ollut lähes 140 miljoonaa euroa (alv %). Jos koko viime kauden sorkkaeläinsaalis olisi päätynyt ravintoloihin ja myyty ravintola-asiakkaille, lihan arvo annoksissa olisi ollut lähes 200 miljoonaa euroa (alv %). Kaikki ruoka-annokset, jotka riistaliha olisi mahdollistanut, olisivat olleet arvoltaan lähes miljardi euroa (alv %). Koska vain pieni osa lihasta tulee myyntiin, nämä eri jalostusasteiden arvot ovat laskennallisia. Ne kuitenkin osoittavat, että kyseessä on arvokas raaka-aine, metsien punainen kulta. Tulevaisuuden tarjonta Suomalaiset haluaisivat syödä enemmän riistalihaa kuin nykyään syödään. Metsästyksen ja riistatalouden kannalta olisi hyvä, jos ei-metsästävälle yhteiskunnalle olisi enemmän riistaa tarjolla. Tämä voisi edelleen 0-100 100-200 200-300 300-400 400-500 500-600 600-700 700-800 800-900 900-1000 0-2 2-4 4-6 6-8 8-10 10-12 12-14 14-16 nostaa metsästyksen imagoa ja hyväksyttävyyttä. Tällä hetkellä enemmistö suomalaisista kokee, että riistalihaa on vaikeaa saada. Myös huoltovarmuutta ajatellen olisi järkevää hoitaa riistakantoja siten, että ne tuottaisivat paljon ruokaa. Nykyiset riistakannat eivät valitettavasti riittäisi pitkälle, jos elintarvikkeiden kuljetukset merialueiden yli pysähtyisivät kriisitilanteessa. Sorkkaeläinkannoista saatu lihamäärä riippuu kantojen koosta ja tuottavuudesta. Kantojen kokoon voidaan vaikuttaa asettamalla tavoitteita. Tämä on alueellisten riistaneuvostojen tehtävä. Kuinka suuri merkitys huoltovarmuudella ja kuluttajien toiveella syödä ilmastofiksua lihaa pitäisi olla, kun tavoitteita riistakannoille asetetaan? Vuotuinen lihamäärä riippuu sorkkaeläinten saalismääristä. Kun hirvikanta oli kaksikymmentä vuotta sitten noin kaksi kertaa nykyistä suurempi kaadettiin paljon hirviä ja saatiin paljon lihaa. Viime vuosien laskeva trendi lihamäärässä johtuu lähinnä hirvija valkohäntäpeurakannan pienenemisestä. Hirvitalousaluekohtainen sorkkaeläimistä saatu lihamäärä, luullista lihaa tuhannelta hehtaarilta. Riistakeskusaluekohtainen sorkkaeläimistä saatu lihamäärä, annoksia per asukas. Tällä hetkellä enemmistö suomalaisista kokee, että riistalihaa on vaikeaa saada. Sorkkaeläinlihaa / 1 000 ha Ruoka-annoksia / henkilö Sorkkaeläinten luullinen lihamäärä vuosina 2000–2023 2000 2005 2010 2015 2020 m ilj oo na a kil oa 14 12 10 8 6 4 2 47 Metsästäjä 6/2024 46-47_Hirvieläinsaaliin_arvo_ME0624.indd 47 46-47_Hirvieläinsaaliin_arvo_ME0624.indd 47 25.10.2024 15.14 25.10.2024 15.14
• Ytimessä YTIMESSÄ-PALSTALLA LUONNONVARAKESKUKSEN (LUKE) ASIANTUNTIJAT KÄSITTELEVÄT AJANKOHTAISIA RIISTA-AIHEITA TUTKIMUKSEN NÄKÖKULMASTA. Kaikilla meillä on uskomuksia ja arvostuksia, jotka ohjaavat arkisia valintojamme. Ne ohjaavat myös metsästämistä sekä tapaa, jolla ei-metsästävät ihmiset sitä arvioivat. TeksTi Jani Pellikka ja Juha Hiedanpää H enkilöt, jotka eivät itse metsästä eivätkä lähipiirin kautta saa kosketusta metsästyskulttuuriin, rakentavat metsästysja metsästäjänäkemyksensä enemmän muista aineksista kuin omista kokemuksistaan. Usein näihin näkemyksiin vaikuttavat julkisuuden riistakeskustelut. Arvostettua ruokaa Metsästämättömien ihmisten suhde etenkin sorkkaeläinten metsästykseen on Suomessa ja naapurimaissa ollut hyvin positiivinen. Arvostusta on kannatellut osin luonnonvaraisen riistan liha. Suomen riistakeskuksen vuonna 2023 Taloustutkimuksella teetättämän kyselyn mukaan 69 prosenttia suomalaisista koki riistan olevan eettisintä ja ilmastokestävintä lihaa. Moni (57 %) myös haluaisi syödä riistaa nykyistä enemmän. Kysyttyä myös maailmalla Samankaltaisia havaintoja on maailmalta. Vähärasvaista riistanlihaa arvostetaan edelleen kaikkialla korkealle ruokavaliossa, vaikka viime vuosina Suomessa kokonaislihankulutus on ollut laskussa ja kasviksia halutaan lisätä ruokavalioon esimerkiksi eläinoikeusja ilmastosyistä. Eettisesti kestäväksi koetut metsästystavat ylläpitävät kuluttajien myönteistä suhdetta riistaruokaan ja metsästämiseen ruoan tuotantomuotona. Tätä suhdetta vahvistaa laadukas lihankäsittelyn ketju metsästä ruokapöytään. Mikä kannattelee metsästyksen arvostusta? Vähärasvaista riistanlihaa arvostetaan edelleen kaikkialla korkealle ruokavaliossa. TE RO SA LM EL A 48 Metsästäjä 6/2024 48-49_Ytimessä_metsästyksen_arvostus_ME0624.indd 48 48-49_Ytimessä_metsästyksen_arvostus_ME0624.indd 48 25.10.2024 15.15 25.10.2024 15.15
• Ei kaikkien ulottuvilla Tutkimusten mukaan maailmalla riistanlihaa saavat ruokapöytäänsä useimmin miehet, valkoihoiset, koulutetummat, varttuneemmat ja varakkaammat ihmiset, jotka ovat itse joko metsästäjiä tai metsästäjien lähipiiriä. Myös Suomessa riistaliha päätyy pitkälti metsästäjien ja lähipiirin ravinnoksi. Se, miten usea pääsee nauttimaan riistaa ravintonaan, voi vaikuttaa siihen, mitä metsästyksestä ja metsästäjistä ajatellaan. Toisaalta vain harvalle suomalaiselle – metsästäjällekin – riistaliha on keskeinen liharavinnonlähde. Suomalaista kohti laskettu riistalihan kulutus oli viime vuonna vain 1,6 kiloa vuodessa, kun kokonaislihankulutus henkeä kohti oli 77 kiloa ruhokiloina laskettuna. Turvallisuuden tuottamista Toinen arvostusta kannatteleva osatekijä on metsästyksen rooli turvallisuuden tuottajana. Julkisuudessa suurpetojen metsästämistä perustellaan usein kotija tuotantoeläinturvallisuudella. Useimmille suomalaisille läheisempää ja omakohtaisempaa on, että metsästys ja suurpetojen saalistus vähentävät hirvija valkohäntäpeurakantoja. Kantojen pieneneminen vaikuttaa hirvieläinvahinkojen ja -onnettomuuksien määriin sekä riskiin. Oman osansa metsästyksestä rakentuvan turvallisuuden tunteen luomisessa luo turvallinen pyyntitapahtuma. Metsästäjäjärjestöt ja riistahallinto ovatkin panostaneet näkyvästi aseturvallisuuteen ja siitä viestimiseen viime vuosina. Tutkitusti myös sillä, miten avoimesti ja luontevasti metsästäjä kohtaa metsästyksen aikana muita alueella liikkujia, on vaikutusta turvallisuudentunteeseen. Aikojen saatossa seurueissa on syntynyt monenlaisia hyviä turvallisuuskäytäntöjä ja -rutiineja, joita noudattamalla lisätään turvallisuutta. Vapaaehtoistoimintaa vai vastikkeellista apua Kansalainen saattaa puntaroida metsästystä ja sen merkitystä myös sen valossa, millaisia yhteiskunnallisia taustavaikuttimia metsästäjillä näyttäisi olevan. Riistalihan tuottaminen itselle ja lähipiirille, riistavahinkojen hillintä ja metsästettävän riistan talviruokinta ovat metsästäjille itselleen hyödyllisiä toimia. Mutta mikä motivoi tilanteissa, joissa metsästäjän toiminnan hyöty kohdistuu muille kuin itselle tai kanssametsästäjille? Mikä motivoi esimerkiksi elinympäristöjen kunnostukseen, monien vähän tai ei lainkaan metsästettävien lajien kannanseurantaan, tai poliisia avustavaan SRVA-toimintaan? Julkisuus voi rakentaa monenlaisia mielikuvia. Metsästäjät voivat näyttäytyä yhteiskunnan hyväntekijöinä, jotka tuottavat vastikkeetta tietoa riistakannoista tai henkilöinä, jotka odottavat palkkiota palveluksistaan, tai toimivat kuin työntekijäosapuoli työmarkkinoilla poliittisine lakkoiluineen. Jos taas metsästäjien yhteiskuntaan hyödyttävää toimintaa ei tunneta, tai sitä ei ole, metsästys voi näyttää ulkopuoliselle sienestyksen tai marjastuksen tapaisena, luontoa hyödyntävänä toimintana. Sellaisenakin sillä on toki arvoa. On lopulta paljolti metsästäjistä itsestään kiinni, millaista kuvaa metsästys, riistanhoito ja muut aktiviteetit yhteiskunnassa rakentavat. Toiminnassa on monia aineksia, joista rakentaa toimivia yhteiskuntasuhteita ja arvostusta. Metsästäjien osallistuminen riistatiedon tuottamiseen ja poliisin avustamiseen Metsästäjät osallistuvat vuodesta toiseen merkittävässä määrin monenlaisiin aktiviteetteihin, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa. Tässä lukuja vuodelta 2023. ? Kirjauksia tekeviä petoyhdyshenkilöitä: 2 493 ja kirjauksia yhteensä 57 470 ? Riistakolmiolaskijoita: noin 3 000 ja laskettuja kesäkolmioita 971 ? Vesilintulaskijoita parilaskennoissa: noin 1 100 henkilöä, ja laskettuja laskentapisteitä parija poikuelaskentakohteet summaten 2 946 ? Pienriistasaaliin raportoijia (Luken tilastotiedonkeruu): 5 301 henkilöä ? SRVA-tehtäviä hoidettiin: 14 512 RIISTALIHASAALIS JA LIHANKÄYTTÖ SUOMESSA 2023 Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan riistalihaa kertyi runsaat 7 miljoonaa kiloa. Kilomäärä on seurantahistoria matalin. Kaikkia suomalaisia (5,58 milj.) kohti laskettuna se tarkoittaisi hieman yli kilon eli vajaa kaksi prosenttia kaikesta lihankulutuksesta. Kokonaislihankulutus vuonna 2023 oli 77,4 kiloa/suomalainen. 49 Metsästäjä 6/2024 48-49_Ytimessä_metsästyksen_arvostus_ME0624.indd 49 48-49_Ytimessä_metsästyksen_arvostus_ME0624.indd 49 25.10.2024 15.15 25.10.2024 15.15
• Riistametsänhoidon tarjonta parantaa metsänomistajien asiakastyytyväisyyttä Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2023 toteutetussa pro gradu -työssä selvitettiin noin 1600 metsänomistajan kokemuksia riistapainotteisesta metsänhoidosta. TeksTi Veijo Kröger kuva Hannu Huttu M etsänomistajilta saatujen vastausten perusteella riistapainotteisen metsänhoidon tarjonta osana metsäpalveluita parantaa metsänomistajien asiakastyytyväisyyttä. Riistapainotteista metsänhoitoa saaneet asiakkaat olivat tyytyväisempiä asiakaspalveluun, työnjälkeen ja metsäpalvelun kokonaisuuteen kuin metsänomistajat, joille riistapainotteista metsänhoitopalvelua ei tarjottu. Lisäksi riistametsänhoidon asiakkaat suosittelivat saamiaan palveluita todennäköisemmin kuin metsänomistajat, jotka eivät olleet riistapainotteisen metsänhoidon asiakkaita. Metsänomistajien iällä, sukupuolella tai asuinpaikalla ei havaittu olevan vaikutusta asiakastyytyväisyyteen. Metsänhoidon uusi suuntaus Riistametsänhoito on suhteellisen uusi metsänhoidon suuntaus, jolla pyritään turvaamaan riistan elinolosuhteet talousmetsissä. Taustalla on ajatus riistan elinympäristöjen hoitamisesta osana kannattavaa metsätaloutta. Tutkittua 50 Metsästäjä 6/2024 50-51_Tutkittua_riistametsänhoito_ME0624.indd 50 50-51_Tutkittua_riistametsänhoito_ME0624.indd 50 25.10.2024 15.15 25.10.2024 15.15
• Suomalaisista metsänomistajista hieman alle 50 prosenttia ostaa metsänhoitopalvelun, kuten taimikonhoidon, ulkopuoliselta toteuttajalta. Metsänhoitopalvelun ostaneista noin kolmannes koki, että metsäpalvelun ostotilanteessa asiakasneuvonta ja -palvelu jäivät puutteelliseksi. Erityisesti riistametsänhoidon kohdalla tarjonta koettiin vastaajien keskuudessa melko heikoksi. Lähes puolet vastaajista koki kuitenkin tarpeelliseksi saada entistä enemmän tietoa riistapainotteisesta metsänhoidosta ja he toivoivat, että riistapainotteisia metsänhoidon vaihtoehtoja olisi enemmän tarjolla. Toteutuneista riistaa hyödyttävistä toimenpiteistä suosituimpia olivat sekapuuston suosiminen, kosteiden painanteiden jättäminen toimenpiteiden ulkopuolelle ja riistatiheikköjen jättäminen. Muista luonnonhoitoa edistävistä toimenpiteistä suosituimpia olivat säästöpuiden ja lahopuiden säästäminen sekä vesistöjen rantaan jätettävät suojavyöhykkeet. Riistapainotteinen metsänhoito kiinnostaa Riistapainotteinen metsänhoito kiinnostaa suurinta osaa metsänomistajista, mutta sen heikko tarjonta sekä epätietoisuus toteutuksesta ja kustannuksista vähentää riistametsänhoidon valintaa metsänhoitopalveluiden ostotilanteessa. Metsänomistajista lähes 90 prosenttia valitsi kuitenkin riistapainotteisen metsänhoidon osaksi metsäpalvelua, jos sitä tarjottiin metsäpalvelun myyntitilanteessa. Myös omatoimisesti metsänhoitotyönsä toteuttaneista metsänomistajista puolet toteutti riistaa suosivia toimenpiteitä. Suuri toteutusprosentti osoittaa, että riistapainotteinen metsänhoito sopii suurimmalle osalle metsänomistajista toteutustavoiltaan ja kustannuksiltaan. Heikko tarjonta esteenä Kyselytulosten perusteella näyttää siltä, ettei riistametsänhoidon toteutumisen esteenä ole kustannukset tai mielenkiinnon puute, vaan ennemmin tiedon puute ja heikko tarjonta. Huolimatta metsänomistajien kokemasta heikosta tavoitteiden ja toiveiden huomioimisesta valtaosa kyselyyn vastanneista metsänomistajista on melko tyytyväisiä nykyisiin metsänhoitoja hakkuutapoihin Suomessa. Riistametsänhoidon tarjoaminen osana metsänhoitopalvelua voisi lisätä entisestään metsänomistajien tyytyväisyyttä suomalaista metsätaloutta kohtaan sekä toimia metsänhoitopalveluja tarjoavien yritysten kilpailuetuna. Tutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopistossa metsätieteiden pro gradu -työnä. Kyselyaineisto kerättiin satunnais otoksella Suomen metsänomistajilta ja Suomen riistakeskus osallistui opinnäytteen ohjaamiseen. Riistametsänhoidon tarjoaminen osana metsänhoito palvelua lisää metsänomistajien tyytyväisyyttä suomalaista metsätaloutta kohtaan. Elinympäristövaatimuksissa korostuvat sopiva ravinto, suojapaikat sekä soitimelle ja pesintään sopivat ympäristöt. Riistametsänhoito on suunniteltu hyödyttämään metsäkanalintuja, mutta siitä hyötyvät myös muut riistaeläimet. Riistapainotteista metsänhoitoa voidaan toteuttaa useimpien metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä koko metsän kiertoajan. Näin on mahdollista vaikuttaa riistan elinympäristöihin pitkällä aikavälillä ja laajoilla pintaaloilla. Yleisimpiä riistaa hyödyttäviä toimenpiteitä ovat muun muassa riistatiheikköjen jättäminen, sekapuuston suosiminen ja erilaisten vaihettumisvyöhykkeiden kevyempi käsittely tai toimenpiteiden ulkopuolelle rajaaminen. Riistapainotteinen metsänhoito sopii toteutustavoiltaan ja kustannuksiltaan suurimmalle osalle metsänomistajista. 51 Metsästäjä 6/2024 50-51_Tutkittua_riistametsänhoito_ME0624.indd 51 50-51_Tutkittua_riistametsänhoito_ME0624.indd 51 25.10.2024 15.15 25.10.2024 15.15
• Poikkeuslupapäätöksissä luvan ehtona on saalisilmoitusvelvollisuus. Velvollisuus perustuu valtioneuvoston asetukseen. Kuva Harri Taavetti L uvansaajan on ilmoitettava saalis viimeistään seitsemän vuorokauden kuluttua lupa-ajan päättymisestä. Jos lupa on myönnetty useammaksi vuodeksi kerrallaan tai kyseessä on ilmoitusmenettelylupa, ilmoitus on tehtävä kunkin kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa, toisin sanoen uuden vuoden tammikuun seitsemänteen päivään mennessä. Huomioi, että saalisilmoituksen toimittaminen on edellytys ilmoitusmenettelyluvan jatkumiselle. Saalisilmoituksen toimittaminen käy helpoiten Oma riista -palvelussa. Ilmoituksen tekeminen onnistuu luvansaajan henkilökohtaisessa näkymässä kohdassa Luvat, josta valitaan Suomen riistakeskuksen luvat, oikea lupanumero sekä täytetään saalisilmoituksessa tarvittavat tiedot. Oma riistaa käytettäessä on huomattava, että yksistään saaliiden kirjaus luvalle ei ole riittävä toimenpide lakisääteisen ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi. Luvalla metsästys on myös päätettävä painikkeesta ”Ilmoita metsästys päättyneeksi” kohdassa ”Luvanvaraisten eläinten pyynnin päättymisilmoitus”. Vasta tämä toimenpide lähettää järjestelmään varsinaisen saalisilmoituksen! ? Ohjeet saalisilmoituksen toimittamiseen löytyvät päätöksien liitetiedostoista ja riista.fi -sivustolta. Lintujen poikkeuslupien saalisilmoituksien toimittaminen 52 Metsästäjä 6/2024 Lait ja luvat LAIT & LUVAT ON SUOMEN RIISTAKESKUKSEN JULKISTEN HALLINTOTEHTÄVIEN (JHT) PALSTA. JHT ON RIIPPUMATON PROSESSI, JOKA MUUN MUASSA KÄSITTELEE PYYNTIJA POIKKEUSLUVAT, HOITAA METSÄSTÄJIEN RYHMÄVAKUUTUKSEN SEKÄ METSÄSTÄJÄREKISTERIASIAT JA NIMITTÄÄ MONET RIISTANHOITOYHDISTYSTEN TOIMIJAT. 52-53_Lait&Luvat_ME0624.indd 52 52-53_Lait&Luvat_ME0624.indd 52 25.10.2024 15.15 25.10.2024 15.15
• JANNE PITKÄNEN Erityisasiantuntija Maaja metsätalousministeriö Luonnonvaraosasto Erätalousyksikkö Ennallistamisen tarkoitus on riistakantojen vahvistaminen K esällä EU:ssa hyväksyttiin ennallistamisasetus, joka tulee vaikuttamaan riistan elinympäristöjen hoitoon seuraavan neljännesvuosisadan. Asetuksessa on aikataulut toimenpiteille vuoteen 2050 saakka. Ennallistamisasetuksen taustalla on vuonna 1979 säädetty lintudirektiivi ja vuonna 1992 säädetty luontodirektiivi. Vuodet ovat vierineet nopeasti, eivätkä direktiiveissä asetetut tavoitteet ole kaikin puolin täyttyneet. Monet lajit taantuvat ja erilaiset elinympäristöjen muutokset uhkaavat heikentää niitä edelleen. Siksi on otettava käyttöön ennallistamistoimenpiteitä, joilla varmistetaan suojeltujen luontotyyppien ja lajien, mukaan lukien luonnonvaraiset linnut, elpyminen kaikkialla unionin alueella. Asetuksessa tunnustetaan, ettei luonnon monimuotoisuutta nykymaailmassa pystytä säilyttämään pelkästään suojelualueita perustamalla. Myös talouskäytössä olevassa ”arkiluonnossa” on säilytettävä enemmän riistakantoja auttavia elinympäristöpiirteitä. Asetuksessa ovat pääosassa luontotyypit eli elinympäristöjen hoito. Tämä elinympäristöjen hoidon vahvistaminen sopii hyvin julkisen riistakonsernin strategiaan. Viime vuosina riistan elinympäristöjen aktiivinen hoito on saanut kolmen hallituksen ohjelmien kautta tukea. Parhaillaan toteutetaan SOTKA-hanketta ja HELMI-ohjelmaa vuoteen 2030 saakka. Suomessa valmistellaan seuraavan kahden vuoden aikana tarkempi ennallistamissuunnitelma ympäristöministeriön ja maaja metsätalousministeriön yhteistyönä ja monia ennallistamista edistäviä riistanhoitotoimia tehdään jo nyt hyvässä yhteistyössä riistanhoitajien, maanomistajien ja luonnonsuojeluhallinnon kanssa. Droonin käyttö vieraslajien pyynnissä mahdolliseksi? V altioneuvosto antoi lokakuussa eduskunnalle hallituksen esityksen lakimuutoksesta, jota ammattimaiset supikoirien pyytäjät ovat toivoneet. Vieraslajilakiin lisättäisiin säännös, jolla mahdollistettaisiin miehittämättömien ilma-alusten hyödyntäminen vieraslajinisäkkäiden pyynnissä. Metsähallitus ja Suomen riistakeskus ovat selvittäneet droonien käyttömahdollisuuksia supikoirien pyynnissä Helmi-ohjelman Vieraspetohankkeen yhteydessä. Hankkeessa tehtiin etsintälentoja erityyppisten lintuvesien ruovikoissa. Kokeiluissa havaittiin, että droonien avulla ruovikoiden supikoiratilanne pystyttiin varmistamaan nopeasti. Parhaimmillaan supikoiran esiintymisestä ruovikoissa saatiin lähes täysi varmuus. Drooneja ei kuitenkaan ole voinut käyttää varsinaisessa metsästystilanteessa. Muutos mahdollistaisi droonien käytön supikoirapyynnissä täysimittaisesti. Metsästäjä voisi seurata koiran työskentelyä kameran kautta ja koiran tavoitettua supikoiran päästä nopeasti paikalle lopettamaan eläimen. Ehdotetun lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2025. GE TT Y IM AG ES K lumni Lait ja luvat 53 Metsästäjä 6/2024 52-53_Lait&Luvat_ME0624.indd 53 52-53_Lait&Luvat_ME0624.indd 53 25.10.2024 15.15 25.10.2024 15.15
• Y hdistymistä harkitsevia riistanhoitoyhdistyksiä Pienimaa kehottaa miettimään saavutetaanko jotakin enemmän olemalla yksin. – Viepi oman aikansa, että hallitus kypsyy hyväksymään asian. Jos se tyssää kannattaa parin kolmen vuojen päästä miettiä, että saavutettiinko tällä jotain. Toinen vaihtoehto olisi ollut jäsenmäärään perustuva yhteisen toiminnanohjauksen malli, jossa yksi toiminnanohjaaja hoitaa monen rhy:n asiat. Se ei ollut neuvotteluissa mielessä, helpommalta tuntui ohjata kaksi yhdistystä yhteen. Kun omaa kirjanpitotaustaa, kuten Pienimaa, ajatus tuplatyöstä paperihommissa ei houkuttanut. Tärkeää onnistuneessa yhdistymisprosessissa on huolellinen pohjatyö, selvitykset nykytilasta, yhdistymisen tarpeista ja vaikutuksista. Yhdistysten hallitusten saavutettua yksimielisyyden etenemisestä kokoontuvat niiden edustajat neuvotteluihin. Tämän jälkeen voidaan tiedottaa jäsenistölle suunnitelmasta. Kemin-Lapin yhdistymisneuvotteluissakin oli alkuun mukana neljä yhdistystä, joista kaksi jäi matkan varrella pois. Yhdistymisneuvotteluja käyvät rhy:t valitsevat keskuudestaan selvityshenkilön, jonka työn korvaa riistakeskus sovitun laajuisena. Tässä tapauksessa selvityshenkilöksi valittiin Savukosken silloinen ja KeminLapin nykyinen toiminnanohjaaja Jari Pienimaa. Hän painottaa, että selvitystyössä tulee olla perusteellinen. – Yhdistymisneuvottelujen pohjaja paperitöissä kannatta olla oikeasti huolellinen. Ne karvaset ukot yleensä ärsyyntyy siitä, että niitä turhaan juoksutetaan, niin että minä tein kaikki valmiiksi ja kävin niiden kanssa kaikki hoidettavat osa-alueet läpi ja kaikki on mennyt vallan mallikkaasti. Kun Kemin-Lapissa päädyttiin yhdistymiseen me tehtiin ensimmäinen kokouspöytäkirja, niin sillä yhellä pöytäkirjalla on päästy maaliin saakka, Pienimaa kertoo Kiirehtiminen yhdistymishankkeissa ei yleensä kannata, hyvä selvitystyö ilman ”veitsi kurkulla” -tunnetta tuo prosessiin luotettavuutta. Maaja metsätalousministeriön yhdistymishankerahaa oli yhdistyttäessä mutkatonta hakea, mutta raportointi on ollut Pienimaan mukaan työlästä. Se hankalin asia Kaikkein vaikein tilanne saattaa tulla eteen, kun valitaan uudelle yhdistykselle nimeä. Vanhat tutut houkuttelevat, mutta eivät välttämättä luo yhteishenkeä. Jos joku joutuu luopumaan nimestään muiden hyväksi, se voi kirpaista. Tässä yhdistymisessä työnimenä oli aluksi ”Pelsavu”, vanhojen nimistä yhdistettynä. – Sitten yksi henkilö totesi, että historiallinen alue on ollut Kemin Lappi, joka todettiin käyttökelpoiseksi. Kun nimi on pois kokonaan edellisistä, se helpommin niellään, Pienimaa toteaa. Avointa tiedotusta päättäjille Savukosken ja Pelkosenniemen jäsenistölle tieto kulki Oma riista -viestien välityksellä. Ajatus yhdistymisestä heräsi kolmisen vuotta ennen kuin se lopulta tapahtui. Ensin tuli tyssäys, mutta sitten, Kemin-Lapin toiminnanohjaaja Jari Pienimaan sanoin: ”Yhessä me voimme olla jotain, mutta jos ruvetaan riitelemään, niin kaikki menee ketuiks”. TeksTi Paula Laukkanen kuvaT Sakari Hietala 54 Metsästäjä 6/2024 54-55_RHY_yhdistyminen_ME0624.indd 54 54-55_RHY_yhdistyminen_ME0624.indd 54 25.10.2024 15.15 25.10.2024 15.15
• – Mikään ei ole niin onnistunut tiedotuskanava kuin Oma riista, se tavottaa juuri sellaiset henkilöt, jotka aktiivisesti seuraavat rhy:n asioita. Yhdistyminen on niin suuri asia, että hallitus voi valmistella, mutta varsinaisen päätöksen tekee vuosikokous. Jos halutaan, voidaan kutsua koolle myös ylimääräinen jäsenkokous vaikkapa syksylle. – Pelkosenniemen ja Savukosken hallitukset antoivat asian edetä ”kylmän viileesti yksi vuosi ylitte”, jolloin helmikuun vuosikokouksissa 2023 saatiin yksimieliset päätökset yhdistymisestä. Yhdistyminen astui voimaan 1.1.2024 ja ensimmäisessä vuosikokouksessa helmikuussa käytiin läpi molempien yhdistyneiden riistanhoitoyhdistysten tilinpäätökset ja toimintakertomukset. Ensimmäinen vuosi Toiminnanohjaajan tai rhy:n jäsenen arkea ei uusi alku ole Kemin-Lapissa juuri heilauttanut, hommat jatkuvat jopa sujuvammin kuin ennen. – En näkisi, että mikään on muuttunut. Meillä on vahva yhteishenki ja on löydetty jokaisen vahvuudet, kun toimitaan yhdessä. Voi luottaa siihen, että alueiden vanhat organisaatiot toimii ja ovat hyödynnettävissä. Arjen toiminta on lähtenyt käyntiin hyvin, mutta mitään suurta ryntäystä rhy-toimintaan ei ole tapahtunut. – Ihmiset on olleet kuitenkin jotenkin kuulosilla enempi, että mitä tapahtuu. Tää on ollu muutaman miehen show, joten toiminnanohjaajan on oltava aloitteellinen ja rohkea. Toiminnanvapaus säilyy niin kauan, kun sitä ei käytä väärin, ja silloin on hallituksen tuki takana, Pienimaa toteaa. Kemin-Lapilla on 11 metsästysseuraa Ely-keskuksen 80 prosenttisesti rahoittamassa pienja vieraspetohankkeessa, jonka Savukosken rhy aloitti syksyllä 2023 yhdessä pelkosenniemeläisten metsästysseurojen kanssa. Valmis hanke oli helppo siirtää Kemin-Lapille. Hanke on käynnissä ja viimeisetkin pyyntilaitteet rakennettu valmiiksi. Seuraavaksi pyyntivälineet viritetään pyyntipaikoille. – Yksi seikka meillä Lapissa kannattaa ottaa huomioon. Nimittäin hakea Metsähallitukselta maastoliikennelupa urien ulkopuolelle juurikin pienpetopyyntiä varten, koska alueemme on laaja ja matkat pitkiä, Pienimaa vinkkaa. Entistä parempaan Sanotaan, että yhdistyminen onnistunut, jos rivijäsen ei huomaa mitään. Kemin-Lapissa koetetaan vielä parantaa siitä. – Meillä on mahdollisuus saada lisää toimintaa, sen eteen on tehty töitä. Tarkoitus on kiertää alueet ja kartoittaa kehitysmahdollisuuksia, lisäksi hankkeet ovat monipuolistuneet yhdistymisen myötä. Etäisyydet Kemin-Lapissa ovat pitkiä, joten esimerkiksi rhy:n kaikki ampumaradat ovat käytössä ja suuremmat tulot mahdollistavat niiden ylläpidon ja kunnostukset. Pitkän kokemuksen rhy-toiminnassa omaava Pienimaa näkee tärkeänä nuoren parikymppisten polven saamisen mukaan rhy:n hallitustyöskentelyyn, jotta heistä kasvaisi pikkuhiljaa alan osaajia ja uusia toiminnanohjaajia. Loppuun hän tiivistää rhy:n merkityksen: – Me lobbaamme meidän paikallista tietämystä. Jos emme pysty kunnolla perustelemaan, niin sieltä tulee toisenlaisia päätöksiä, mutta jos me pystytään, niin sieltä tulee meidän mielisiä päätöksiä. Ja samalla toimitaan paikallisten ihmisten, paikallisten metsästäjien ja riistakeskuksen välissä ja toimitetaan tietoa suuntaan ja toiseen. Sehän se meidän tehtävä on. Näinhän se vain menee. Kemin-Lapin riistanhoitoyhdistys Historiallisen Kemin-Lappi-nimen ottaneen uuden rhy:n muodostivat kaksi vanhaa riistanhoitoyhdistystä, Pelkosenniemen, 183 462 hehtaaria ja 409 jäsentä, sekä Savukosken, 643 406 hehtaaria ja 639 jäsentä. Yhdistyminen tapahtui maaja metsätalousministeriön (MMM) rahoituksen turvin. Taloudellista tukea hankkeen selvitystyöhön tuli myös riistakeskukselta. Maaja metsätalousministeriön tuki yhdistymiseen Erityisavustushaku riistanhoitoyhdistysten yhdistymishankkeisiin ja ammattimaiseen toiminnanohjaukseen on käynnissä 31.12.2024 saakka. Hakua on tavoitteena jatkaa ensi vuonna ja hakuilmoitus pyritään julkaisemaan alkuvuodesta. Lue Itä-Uudenmaan rhyiden yhdistymispohdinnoista metsastajalehti.fi ? Uuden riistanhoitoyhdistyksen loppuun saattaman hankkeen tiimoilta tehtiin mittava määrä pyyntilaitteita. ? Kemin-Lapin riistanhoitoyhdistyksen ensimmäisen hankkeen tuloksia valmiina maastoon. 55 Metsästäjä 6/2024 54-55_RHY_yhdistyminen_ME0624.indd 55 54-55_RHY_yhdistyminen_ME0624.indd 55 25.10.2024 15.16 25.10.2024 15.16
• Kun Arppen koulun oppilaat vierailevat metsästysmajalla, erästelyja luontoaiheiden lisäksi treenataan matematiikkaa, ääneen lukemista ja sukulaissuhteita. TeksTi ja kuvaT Heikki Hamunen ”S anokaa vain, ei tarvitse viitata”, opettaja Marjo Niskanen vinkkaa Arppen koulun oppilaille. Piimäjärven Erän metsästysmajan pihassa on käynnissä keskustelu siitä, mistä muusta termi ”Arppe” on tuttu kuin oppilaiden oman koulun ja vieressä läähättävän beaglen nimestä. Lopulta oppilaat kuulevat lyhyen esittelyn Kiteen seudulla 1800-luvulla vaikuttaneesta teollisuusmiehestä Nils Ludwig Arppesta. Hän muun muassa rakennutti Suomen ensimmäisen höyrylaivan vuonna 1833. – Retkillä ympäristö usein mahdollistaa ja innostaa myös muiden asioiden ja ilmiöiden opetteluun eräja luontoaiheiden lisäksi, Niskanen sanoo. Opetus jatkuu monialaisena koko vierailun ajan. Yhdellä rastilla tulee harjoitusta ääneen lukemisesta, toisella rastilla lasketaan päässä ja kolmannella mietitään, kuka onkaan anoppi. Plussaa koulupäivään Arppen koulun erästelyja luontovalinnaisryhmän 11 oppilasta kiertävät tuplatunnillaan kahdeksasta rastikysymyksestä koostuvan radan, jonka Niskanen ja Piimäjärven Erä ovat rakentaneet. Kesken koulupäivän järjestettävän oppitunnin ajomatkoihin on varattu reilu puoli tuntia. Tehokasta peliaikaa paikan päällä on noin tunti. – Kaikki koulualueen ulkopuolella oleva tekeminen on täyttä plussaa, sanoo ohjelmasta Miro Sallinen. Moitteita ei tule Jenny Hirvoseltakaan. Anopista raivotautiin – Mukava täällä on käydä, hän sanoo. Kolmannes ryhmän oppilaista tulee kodeista, joissa vanhemmat tai isovanhemmat harrastavat metsästystä. Tuttu aihe tasoitti Jenny Hirvosen tietä erästelyja luontoryhmään. – Iskä on harrastanut metsästystä, ja meillä on metsästyskoiria. Olen jo monta kertaa kysynyt isältä, milloin mennään metsästämään jänistä. Rabies-rasti vie pisteet Kun oppilaat ovat ruksineet monivalintatehtävien vastaukset, rata kierretään uudestaan. Tällä kertaa kysymyksiin ja vastauksiin perehdytään porukalla. – Kokeilkaahan, tämä on yllättävän painava, Niskanen sanoo ja ojentaa oppilaille ykkösrastilla maassa makaavaa hirven jättösarvea. – Aatelkaa, kaksi tällaista päässä vuoden loppuun asti. Sitten ne tippuvat ja uudet, entistä isommat kasvavat tilalle. Kiinnostavimman rastin palkinto menee Ykkösrastin kysymys hirven jättösarvesta oli helppo nakki Aappo Kostamolle (vas.), Miro Kuroselle ja Miro Salliselle. 56 Metsästäjä 6/2024 56-57_Nuorisotyö_ME0624.indd 56 56-57_Nuorisotyö_ME0624.indd 56 25.10.2024 15.16 25.10.2024 15.16
• tehtävälle, jossa on kuvia raivotaudin syöttirokotteista sekä karttaan korostetusta alueesta valtakunnan rajalla. – Mitäs ne pienpedot ovatkaan? Niskanen aloittaa tarkemman johdattelun aiheeseen. Lyhyen tietoiskun aikana ryhmä perehtyy siihen, kuinka lentolevityksessä syöttejä saattaa ilmaantua ihmisasutuksen lähelle ja kuinka ihmisten tulee jättää syötit rauhaan. Koululaisia seuraan Keski-Karjalan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajana Marjo Niskanen tuntee sekä metsästyksen että paikalliset metsästysseurat. Tämä luo poikkeuksellisen hyvät edellytykset lasten eräja luonto-opetukseen. Hän kuitenkin painottaa, että toimintaan voi lähteä mukaan, vaikka ei opettaja olisikaan. – Metsästysseuroilla on metsästysmajoja, kotia ja laavuja, jotka ovat loistavia paikkoja esitellä harrastusta. Metsästäjät ovat harrastuksensa asiantuntijoita, joilta löytyy paljon tietoa, taitoa ja erätarinoita harrastuksen esittelyyn. Tarvitaan vaan rohkeutta osallistua. Piimäjärven Erän Esa Hannonen ja Osmo Niskanen ovat mielissään koululaisryhmän vierailusta. – Marjo pyrkii oppilaiden kanssa kiertämään useamman seuran majalla. Aina kun meillekin pyyntö tulee, vastaamme kyllä, sanoo varapuheenjohtaja Niskanen. Yli 140 jäsenen seurassa on viime vuosina saatu muutenkin hyviä uutisia nuorten suunnalta. – Pitkään oli niin, että nuoria ei liittynyt jäseniksi. Viimeisen kolmen vuoden aikana on kuitenkin koululaisiakin ruvennut tulemaan mukaan seuraan. Tällaiset kouluvierailut ovat meille erittäin hyviä tilaisuuksia, puheenjohtaja Hannonen sanoo. Kolmen kohdan polku nuorisotyöhön Näillä askelilla kerrot metsästysharrastuksesta lapsille ja nuorille. 1 Kenen käsi nousee? Ensin on hyvä kartoittaa, ketkä meistä olisivat sopivia esittelemään riistanhoitoa ja metsästysharrastusta. Kenellä on mahdollisuuksia toimia lasten ja nuorten kanssa? Aiempi kokemus lasten ohjaamisesta on eduksi mutta ei edellytys. Tärkeintä on, että tekijällä on aikaa ja motivaatiota lasten kanssa työskentelyyn. 2 Kilautetaan koululle Usein nuorisotyölle löytyy kumppani koulumaailmasta. Yleinen yhteistyömalli on, että riistanhoitoyhdistys on yhteydessä kouluun, jonka jälkeen metsästäjät vierailevat siellä 1–2 oppitunnin verran tai järjestävät toiminnallisen teemapäivän. Jos tekijöitä piisaa, lapsille ja nuorille voi perustaa erähenkisen kerhon koulupäivien yhteyteen tai niiden ulkopuolelle. Koulun toiveet ovat yhteistoiminnan lähtökohta: millaisia mahdollisuuksia ja toiveita koululla on? Kun tiedämme kysynnän, voimme sovitella omaa tarjontaamme sitä vastaamaan. 3 Jätä raketit kotiin Etenkin nuorempien lasten kanssa sisältöä on hyvä ohjata elämykselliseen ja käytännölliseen suuntaan. Mitä kauempana ollaan rakettitieteestä, sitä parempi. Tässäkin ideointi opettajan ja metsästäjien välillä on avain onnistumiseen. Kouluvierailu voi koostua riista-asioihin keskittyvästä oppitunnista. Vaihtelua kouluarkeen tulee, jos tunti järjestetään luokkahuoneen sijaan lähiluonnossa. Usein eläimet kiinnostavat lapsia eniten. Tunnilla voi kertoa, mitä oman seudun eläimille tällä hetkellä kuuluu. Mukaan voi ottaa täytettyjä eläimiä tai muita metsästysmuistoja. Vinkit antoi riistasuunnittelija ja nuorisotoiminnan yhteyshenkilö Jouni Tolvanen Suomen riistakeskuksesta. Riistanhoitoyhdistykset voivat tilata Suomen riistakeskuksesta kouluviemisiä, kuten riistahenkisiä postikortteja, heijastimia tai kyniä. Ei tällaisia pilkillä raaski pitää, mutta välituntivalvonnassa nämä ovat hyvät, esittelee Marjo Niskanen majavannahkarukkasiaan. Rastilla käydään läpi, miten turkista on käsitelty, ennen kuin se päätyi paikallisen ompelijan työpöydälle. Koirat ovat usein erästelytuntien suurin houkutin. Kiteellä koululaisvierailu tarjosi nuorelle Arppebeaglelle totuttelumahdollisuuden vieraisiin ihmisiin. Arppen kanssa Jenny Hirvonen. Metsästäjät ovat harrastuksensa asiantuntijoita, joilta löytyy paljon tietoa, taitoa ja erätarinoita. Tarvitaan vain rohkeutta osallistua. 57 Metsästäjä 6/2024 56-57_Nuorisotyö_ME0624.indd 57 56-57_Nuorisotyö_ME0624.indd 57 25.10.2024 15.16 25.10.2024 15.16
• Peuran ruhoa valmistellaan kinnerrautaan. Hirvieläimet suolistetaan heti kaadon jälkeen. Nyljetty peuran ruho ennen leikkausta. Paukusta pakkaseen L aukauksen jälkeen, kun hirvieläin on nurin, pitää ensimmäisenä tarkistaa, että se on kuollut. Tarvittaessa eläin lopetetaan mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti armolaukauksella niskaan. Lopetuksen jälkeen suoritetaan pistäminen, eli lasketaan mahdollisimman paljon verta pois. Verenkierron pysähdyttyä lihaksistoon jäävä veri heikentää lihan laatua, joten pistäminen ja veren lasku ovat tärkeitä toimenpiteitä heti kaadon jälkeen. Hirvieläin usein myös suolistetaan maastossa. Avaamisen jälkeen suolet ja pötsi poistetaan mielellään käsin tunnustelemalla. Puukon kanssa tulee olla varovainen, jotta ei tule puhkaisseeksi pötsiä tai suolistoa. Sisäelimet voidaan jättää ruhon sisään paikoilleen. Peräsuoli ja ruokatorvi sidotaan esimerkiksi nippusiteillä, jotta niissä olevaa sisältöä ei pääse kosketuksiin sisäelimien ja lihan kanssa. Tämän jälkeen ruho siirretään lahtivajalle. Nylkeminen Lahtivajassa eläimen jalat, vatsa ja kaula nyljetään ensin telineen päällä, jonka jälkeen ruho laitetaan kinnerrautaan roikkumaan. Vuota lähtee eläimen päältä vetämällä ja veitsellä avittamalla. Erityistä huolellisuutta tulee kohdistaa osumakohtaan, jotta lihas ei nyljettäessä lähde repeämään. Osumakohdan ympäriltä poistetaan vertymät Hirvieläinten lihat laukauksesta pakastimeen terveeseen lihaan asti. Myös mahdollisesti pirstoutuneet luut poistetaan. Nylkemisessä tärkeää on puhtaus ja hygienia, joten suojakäsineet vaihdetaan ja veitsi pestään tai vaihdetaan aina tarvittaessa. Veitsiä tulee myös teroittaa ahkerasti. Nylkemisestä löytyy havainnollistavia videoita netistä, joten niitä kannattaa katsoa ennen kuin ryhtyy ensimmäistä kertaa toimeen. Myös kokeneiden kannattaa silloin tällöin kerrata ohjeita ja toimintatapojaan. Nylkemisen jälkeen ruho tulee jäähdyttää säilytyslämpötilaan 12 tunnin kuluessa. Ruhon ja säilytystilan maksimilämpö saa olla + 6 celsiusastetta, ja optimaalinen säilytyslämpötila +0–2 celsiusastetta. Paloittelu Hirvieläin paloitellaan aikaisintaan vuorokauden kuluttua kuolonkankeuden mentyä ohi. Paloittelu tapahtuu karkeasti siten, että veitsellä irrotetaan lihakset luuta tai kalvoja myötäillen. Ruhon arvo-osat ovat suomalaisessa leikkaustavassa perinteisesti olleet Katso video peuran nylkemisestä riistainfo.fi Hirvieläinten käsittely poikkeaa pienriistasta paitsi kokonsa puolesta, myös siinä, että ruhon käsittelyyn tarvitaan asianmukaiset tilat, ja kokolihoja on raakakypsytettävä ennen kuin ne voi pakastaa tai käyttää ruoanvalmistuksessa. TeksTi ja kuvaT Kati Pohja 58 Metsästäjä 6/2024 58-59_Paukusta_pakkaseen_hirvieläimet_ME0624.indd 58 58-59_Paukusta_pakkaseen_hirvieläimet_ME0624.indd 58 25.10.2024 15.16 25.10.2024 15.16
• luuttomat paistit, fileet ja välikyljys eli entrecote, sekä luulliset potkakiekot eli osso bucot. Loput lihat käsitellään keittotai jauhelihaksi. Suomalaisen leikkaustavan lisäksi kannattaa tutustua amerikkalaiseen leikkaustapaan, jossa lihat otetaan talteen hiukan toisin. Tällöin on mahdollista leikata esimerkiksi fileosuudesta luullisia T-luupihvejä tai tomahawkeja. Myös grilliin erinomaisesti sopivia flank steakeja, picanhoja ja maminhoja kannattaa kokeilla erityisesti hirvestä, jonka lihakset ovat hyvän kokoisia tähän tarkoitukseen. Amerikkalaisesta paloittelutyylistä löytyy ohjeita googlettamalla. Leikataanpa arvo-osat miten tahansa, niin tärkeää paloitellessa on ottaa kaikki liha talteen, myös kylkiluiden ja nikamien välistä, ja valmistaa niistä jauhelihaa. Sisäelimistä herkulliset sydän ja kieli sekä vasoilta maksa otetaan käyttöön. Hirvestä kannattaa joskus kokeilla myös turvasta valmistettavaa sylttyä. Hirvieläinten paloittelu voi aluksi tuntua haastavalta jo eläinten koon vuoksi. Parasta onkin, jos on mahdollista päästä kokeneemman oppiin. Paloittelun osaajaksi voi oppia vain tekemällä. Raakakypsytys Paloittelun jälkeen kokolihat on raakakypsytettävä ennen pakastamista tai ruoanlaittoa. Aiemmin raakakypsytys tehtiin riiputtamalla, mutta nykyaikainen tapa on vakumoida kokolihat ja säilyttää niitä jääkaappilämpötilassa 14–20 vuorokautta ennen pakastamista. Raakakypsytyksen aikana lihassa käynnistyy entsyymien toiminta, jolloin sidekudoksen valkuaissäikeet pilkkoutuvat. Tämän seurauksena liha mureutuu, siihen muodostuu aromiaineita ja sen väri muuttuu. Jos hirvieläinten kokolihan pakastaa ilman raakakypsytystä, se kylmäsupistuu, eikä siitä tule mureaa ruoanlaitossa. Jauhelihat pakastetaan heti jauhamisen ja pakkaamisen jälkeen. Hyvin käsitellyissä ja pakatuissa lihoissa lukee aina päällä mikä ruhonosa on kyseessä ja koska se on pakattu. Riistaruoka onnistuu parhaiten, jos ruoanlaittoa aloittaessaan tietää, mitä ruhonosaa käsittelee, ja mikä sille on paras ruoanvalmistustapa. Valkohäntäpeuran arvoosat (ylhäältä alas): lapapaistit, entrecotet, potkakiekot, ulkofilee, sisäfilee, osso bucot, kulmapaisti (oik.), paahtopaisti (vas.), ulkopaisti, jossa pyöröpaisti on kiinni sekä alimpana sisäpaistit. Lopuista lihoista tehdään jauhelihaa. 59 Metsästäjä 6/2024 58-59_Paukusta_pakkaseen_hirvieläimet_ME0624.indd 59 58-59_Paukusta_pakkaseen_hirvieläimet_ME0624.indd 59 25.10.2024 15.16 25.10.2024 15.16
• Alkuunsa en ollut lainkaan ihastunut villisian makuun. Maistamani liha oli peräisin vanhoista karjuista, enkä pitänyt sen mausta tai koostumuksesta. Nyt mielipiteeni on muuttunut. Villisika on hyvää ja inkivääriin yhdistettynä herkullista. VILLISIKAPAISTI 2–3 kg villisianpaistia 2 rkl jauhettua inkivääriä 0,5 valkosipuli rosmariinia timjamia suolaa ja pippuria Hiero lihan pintaan suolaa, pippuria ja jauhettua inkivääriä. Ruskista liha voin kera paistinpannussa puolikkaan valkosipulin sekä timjaminja rosmariininoksien kanssa. Inkivääri palaa helposti, joten ole varovainen paistovaiheessa. Kypsennä paistia 80-asteisessa uunissa, kunnes lihan sisälämpötila on 70 astetta. Tarjoile maa-artisokkaleivonnaisen ja punaviinikastikkeen kera. MAA-ARTISOKKALEIVONNAINEN 600 g kuorittuja perunoita kirkastettua voita paistamista varten 200 g kuorittua ja kuutioitua maa-artisokkaa 30 g voita 2 rkl kermaa suolaa valkopippuria myllystä Raasta neljä perunaa ja paista ne kirkastetussa voissa kahdeksi ohueksi kullanruskeaksi röstikakuksi. Laita sivuun. Keitä maa-artisokka pehmeäksi. Keitä loput perunat pehmeiksi ja valuta ne. Anna höyrystyä liedellä. Soseuta perunat ja lisää voi ja kerma sekä keitetty maa-artisokka. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Aseta röstikakku jousivuokaan niin, että paistopinta on alaspäin. Levitä perunaseos päälle ja aseta toinen röstikakku päälle paistopinta ylöspäin ja paina yhteen. Anna kakun jäähtyä ja leikkaa se sitten paloiksi. Kuumenna kakkua tarjoilua varten uunissa 150 asteessa noin 10 minuuttia. 60 Metsästäjä 6/2024 Ru ka TeksTi Michael Björklund kuvaT Linus Lindholm VUONNA 2024 METSÄSTÄJÄ-LEHDEN LUKIJOILLE HERKUT VALMISTAA MICKE BJÖRKLUND. 60-61_Reseptit_ME0624.indd 60 60-61_Reseptit_ME0624.indd 60 25.10.2024 15.17 25.10.2024 15.17
• Usko tai älä, mutta graavattu hylkeenliha maistuu taivaallisen hyvältä. Graavaus tekee lihasta sekä mureaa että maukasta. GRAAVATTU HYLKEENLIHA 400 g hylkeenlihaa 1 dl sokeria 1 dl suolaa 2 nippua timjamia 3 nippua rosmariinia 2 rkl hienonnettua chiliä 4 valkosipulinkynttä Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Halkaise chili pitkittäin, poista siemenet ja silppua chili. Sekoita keskenään sokeri, suola ja mausteet. Hiero mausteseos hylkeenlihaan. Vakumoi liha, jos käytössäsi on tyhjiöpakkauslaite. Muussa tapauksessa liha laitetaan tiiviisti ja huolellisesti suljettavaan muovipussiin. Säilytä lihaa vuorokauden ajan viileässä (noin 19 asteen) huoneenlämmössä. Sen jälkeen liha siirretään jääkaappiin noin neljäksi päiväksi. Käännä pussia pari kertaa päivässä, jotta liha graavautuu tasaisesti. Kun liha tuntuu kovalta, filee on valmista. Tarjoile karpalochutneyn kanssa. Tässä hapanimelän karpalochutneyn ohje, johon inkivääri ja tabasco antavat ihanaa tulisuutta. KARPALOCHUTNEY 500 g karpaloita 3 dl hienonnettua keltasipulia 2 rkl hienoksi raastettua inkivääriä 1 sitruunan kuori 2 dl punaviinietikkaa 2 dl sokeria 5 tippaa tabascoa Hienonna sipulit. Laita sipulit ja karpalot kattilaan. Lämmitä kunnes sipulista ja marjoista alkaa irrota nestettä. Raasta inkivääri. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta sen uloin kuori. Lisää inkivääri, sitruunankuori, punaviinietikka ja sokeri kattilaan. Anna kiehua hiljalleen noin 30 minuuttia. Mausta tabascolla. 61 Metsästäjä 6/2024 60-61_Reseptit_ME0624.indd 61 60-61_Reseptit_ME0624.indd 61 25.10.2024 15.17 25.10.2024 15.17
• Riistalinnut ovat tärkeä osa erämaapitäjien ruokakulttuuria ja jouluna usean herkkupöydän kruunaa metso. TeksTi Kati Savuoski kuvaT Mikael Kukkonen J oulumetson valmistustapoja on monia. Esimerkiksi Sallassa metso paistettiin jouluksi aina kokonaisena, mutta Posiolla metso paistettiin joulupöytäänkin käristyksen tapaan ohueksi leikattuna. Tämä ohje on kokonaisena paistettavalle metsolle. Ohje on yksinkertainen, entisaikoina ei välttämättä ollut tarjolla erikoisempia täyteitä ja Itä-Lapissa ruoka oli varsinkin sotien jälkeen muutoinkin yksinkertaista. Linnusta hyödynnetään perinteitä kunnioittaen mahdollisimman paljon. Koivista, siivistä ja rintalastasta keitellään punaviinin kera liemi, josta valmistetaan mustaherukkainen kastike. Muista ottaa lintu sulamaan pakkasesta hyvissä ajoin, vähintään vuorokautta ennen jääkaappiin. Joulumetson ainekset 1 kynitty metso 1 iso keltasipuli 1 pullo punaviiniä 2 prk demi-glace kastikepohjaa (5 dl) 1 prk mustaherukkahyytelöä hienoa suolaa voita ja öljyä paistamiseen vettä Kastike Kastikkeen keittämiseen saa varata aikaa enemmän kuin itse linnun paistamiseen. Irrota veitsen avulla koivet ja siivet, samoin rintaranka niin, että täkkäeli rintalihat jäävät paikoilleen. Irrotetut osat pilkotaan, jotta ne mahtuvat helposti paistinpannulle. Lisää kuumalle pannulle ensin tilkka ruokaöljyä ja lisää sitten pari ruokalusikallista voita. Kun voi alkaa ruskistua, lisää pannulle luulihoja ja ruskista hetki molemmin puolin. Siirrä ruskistetut palat kattilaan ja lisää noin ½ litraa vettä ja noin ½ litraa punaviiniä. Laita kattila keskilämmölle porisemaan kevyesti. Keitä kunnes liemestä on jäljellä noin puolet alkuperäisestä. Siivilöi liemi toiseen kattilaan. Irrota lihat luista joko veitsellä tai repimällä, ja pilko pieniksi. Lisää siivilöityyn liemeen demi-glace kastikepohja. Kiehauta ja kuori muodostuva vaahto pois. Lisää pilkotut lihat kastikkeeseen ja laita takaisin liedelle kiehumaan. Sopiva lämpötila on juuri sen verran, että kastikkeen pintaan nousee hiljalleen muutamia kuplia. Lisää mustaherukkahyytelöä kolme reilua ruokalusikallista ja anna saeta hetki. Mausta liemi suolalla oman maun mukaan – maistelemalla saat aikaan parhaan lopputuloksen. Lintu Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen. Voitele uunivuoka ruokaöljyllä. Pilko kuorittu sipuli kookkaiksi palasiksi vuoan pohjalle. Hiero kevyesti suolaa metson rinnan päälle ja sisälle. Ruskista lintu pannulla voissa ja öljyssä. Siirrä lintu rinta ylöspäin uunivuokaan sipuleiden päälle ja laita uuniin. Noin 5 minuutin kuluttua laske lämpö 140 asteeseen ja anna paistua noin 20 minuuttia. Tällä ohjeella isokokoisen metson lopputulos on medium ja lihan lämpötila noin 56–58 astetta. Jos lintu on pienempi, paistoaika on lyhyempi. Paistamisen jälkeen käännä lintu ympäri ja anna levähtää hetken lämpimässä paikassa keittiöliinan tai folion alla. Metson voi tarjoilla joulupöydässä joko lämpimänä tai kylmänä. Jouluiset ruokaterveiset Itä-Lapista Joulumetso PohLu-hanke Pohjoisen Luonnonantimien Perinteinen käyttö -hanke kerää itälappilaista perinnetietoutta riistasta, kalasta ja muista luonnonantimista ikäluokalta, joka vielä tuntee vanhat tavat ja tarinat. Kerätystä materiaalista kootaan opasvihko perinneruokien valmistukseen ja perinteisten raaka-aineiden käyttöön. Hankkeessa innostetaan nuoria ja uusia harrastajia luonnonantimista saatavien perinneruokien pariin ja saaliin kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen järjestämällä työpajoja. Hanke tekee yhteistyötä myös alueen ruoka-alan yrittäjien kanssa, jotta matkailijoille saataisiin enemmän tarjolle paikallista ruokakulttuuria. Hanke jatkuu vuoden 2026 kevääseen asti. Hanketta hallinnoi Itä-Lapin kuntayhtymä ja sen rahoittaa Lapin ELY-keskus ja Euroopan unionin maaseuturahasto. Hankkeen yhteistyökumppanina toimii Lapin Martat. 62 Metsästäjä 6/2024 62_Joulumetso_ME0624.indd 62 62_Joulumetso_ME0624.indd 62 25.10.2024 15.17 25.10.2024 15.17
• Pysyäkseen mukana ajan saatossa 60-vuotias metsästysseura Viralan Erä halusi suunnata toimintaansa hiukan uudella tavalla. TeksTi Kai Metsänvuori kuvaT Anu Hätinen K un seuran sääntöjä ajanmukaistettiin, lisättiin seuran tarkoituspykälään kohta ”edistää nuorten pääsemistä metsästysharrastuksen pariin ja sitä kautta kasvaa vastuullisiksi metsästäjiksi”. Samalla kun uudistetut säännöt hyväksyttiin vuoden 2024 talvikokouk sessa, päätettiin järjestää Viralan koulun kaikille oppilaille eräaiheinen koulupäivä. Seuran hirvipäällikkö Jyri Vienonen teki esityksen asiasta koulun opettajille. Vastaanotto oli yllättävä! Myös läheisen Tarinmaan kylän lapset ja opettajat halusivat ehdottomasti mukaan. Näin seuran talkoolaisille lankesi 90 koululaisen ja kuuden opettajan koulupäivän suunnittelu ja toteutus. Kuusi rastia Koulupäivän suunnitteluun ja toteutukseen lähti mukaan 15 seuran jäsenen lisäksi perheenjäseniä ja joukko nelijalkaisia karvaisia kavereita. Suunnittelupäivässä täsmennettiin rastien aiheet ja sijoitettiin ne koulun alueelle maastoa hyödyntäen. Toiminnallisia rasteja oli kuusi: Eläinten ja niiden jälkien tunnistaminen, retkeilytaidot ja retkeilyvarusteet, riistan elinympäristön parantaminen ja riistan ruokinta, jokaisenoikeudet, metsästys ja metsästysseuratoiminta, metsästyskoirien esittelyja rapsuttelurasti, joka oli lasten suosikkirasti ja opettajatkin tykkäsivät, sekä vesilintujen elinympäristön parantaminen. Opettajat olivat jakaneet oppilaat kuuteen ryhmään eli ryhmässä oli noin 15 lasta. Ryhmät kiersivät rastilta toiselle. Yhdellä rastilla viivyttiin noin 20 minuuttia, joten rastien kiertämiseen kului noin kaksi tuntia. Riistaa lounaaksi Koulupäivän kruunasi lounas, jonka pääruoka oli peurakeitto. Seuran keittiömestari ? Etelä-Hämäläisen Viralan koululle kokoontui lähes satapäinen joukko ala-asteen oppilaita viettämään eräaiheista koulupäivää. ? Koulupäivän aikana opittiin rakentamaan sorsille keinopesiä. Eräaiheinen koulupäivä Mikko Rask oli edellisen yön maustanut ja hauduttanut peuran potkaja muita keittolihoja. Varsinainen keittäminen tapahtui aamupäivän aikana aidossa kenttäkeittiössä koulun pihalla. Ruoka maistui erinomaisesti, eikä pelkästään siksi, että ruokailu tapahtui ulkona. Päivä onnistui mainiosti Opettajien palautteen ehkä parhaiten kiteytti 1–2-luokkalaisten opettaja Marjo Viitala. – Päivä oli kokonaisuudessaan erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen. Kiinnostukseni metsästystoimintaan heräsi. Osaan huomioida asiaa opetuksessa myös jatkossa paremmin. Ehdottomasti kannattaa jakaa ideaa eteenpäin. 63 Metsästäjä 6/2024 63_Koulupäivä_ME0624.indd 63 63_Koulupäivä_ME0624.indd 63 25.10.2024 15.17 25.10.2024 15.17
• Turvallisuus nsin 1. Metso ja pyy suosivat elinympäristönä a) korkeaa latvuspeittävyyttä, suuria kuusia ja tiheitä mäntyvaltaisia metsiä b) avoimia vähäpuustoisia alueita c) tiheitä sekametsiä 2. Rusakon tuloa Suomeen vauhditti a) venäläisten aatelisten metsästysharrastus b) metsäjäniskannan romahdus c) lämmin ajanjakso 1800-luvulla 3. Uuden laskurin avulla voidaan arvioida valkohäntäpeurapukin ikää a) riistakamerakuvista b) hampaiden perusteella c) sarvimittojen perusteella 4. Suomen sorkkaeläinsaalis on viime vuosina a) säilynyt ennallaan b) pienentynyt c) kasvanut 5. Silmien ristidominanssi olisi syytä huomioida erityisesti, kun käytetään a) kivääriä b) haulikkoa c) jousta 6. Suomen pohjoisimmat kultasakaalihavainnot on tehty a) Pieksämäellä b) Kälviällä c) Ivalossa 7. Riiputtamisen lisäksi ihan raakakypsytyksen voi tehdä a) vasta kun liha otetaan sulamaan b) vakuumiin pakattuna jääkaapissa c) upottamalla liha ruokaöljyyn 8. Rikkakananhirssi on a) uusi riistamauste b) metsäkauriin herkkua c) hankala rikkakasvi 9. Merihylkeitä pyydetään vuosittain Suomen rannikolla a) muutamia satoja b) muutamia tuhansia c) lähes 10 000 10. Rusakoita on viime vuosina saatu Suomessa saaliiksi a) noin 15 000 vuodessa b) noin 35 000 vuodessa c) noin 70 000 vuodessa Oike at vas tau kse t: 1a, 2a, 3c, 4b, 5b, 6c, 7b, 8c, 9a, 10c Testaa tiet si Koiran turvallisuuteen panostaminen maksaa itsensä takaisin, kun jahtikaverin saa turvallisesti kotiin metsästyksen päätyttyä. TeksTi ja kuva Marko Mikkola M etsästyskoirat eroavat toimintatavoiltaan ja niitä käytetään hyvin erilaisissa olosuhteissa, jotka vaikuttavat koiran riskiin joutua onnettomuuksiin. Kaukana ohjaajastaan työskentelevillä koirilla tutka on tänä päivänä lähes itsestäänselvyys, mutta lähempänä ohjaajaansa työskentelevä koirakin saattaa kaikota kauemmaksi. Vaikka koira yleensä pitäisi hyvin yhteyttä, on ikävä odotella tietämättä missä se on. Koiran turvallisuus paranee, kun ohjaaja tietää missä se on. Silloin on mahdollisuus myös puuttua asiaan. Heikkojen jäiden aikaan tai teiden ja rautatien läheisyydessä, on ensiarvoisen tärkeää nähdä koiran lähestyvän vaaranpaikkoja. Tai jos koira harhautuu asutuksen tai laitumien lähelle, on se yleensä saatava nopeasti pois, ettei synny ylimääräistä häiriötä. Kun koiraa pystyy seuraamaan useampi henkilö yhtä aikaa, nopeuttaa se reagoimista ei-toivotuissa tilanteissa ja edelleen parantaa koiran turvallisuutta. Päällepantavaa koiralle Tutkan lisäksi koirille löytyy erilaisia liivejä sekä varusteisiin kiinnitettäviä vilkkuvaloja. Tällä metsästyskaudella kokeilussa on susiliivejä, joista osassa on mukana kellukkeet. Kun kellukkeet kannattelevat koiraa, se selviää todennäköisemmin jäihin tippuessaan. Ainakin kellukkeet tarjoavat lisäaikaa ohjaajalle käydä pelastamassa koira. Koira on huomionarvoinen metsästyskaveri Kun metsästetään seurueena, kannattaa koiranohjaajan kertoa kaikille, miten toivoo koiraansa käsiteltävän esimerkiksi kaadolla tai kiinni otettaessa. Myös toiminta ampumatilanteessa kannattaa kerrata. Tieto koiran ominaisuuksista ja käyttäytymisestä erilaisissa tilanteissa lisää sekä koiran että kanssametsästäjien turvallisuutta. Hyvien tapojen mukaisesti kaverit auttavat metsästyksen päätyttyä koiranohjaajaa koiran kytkemisessä. Näin koira ei jää työskentelemään pimeässä ja kaikki pääsevät kotiin nopeammin. Pimeällä työskentelyssä koiralla on suurempi riski joutua susihyökkäyksen kohteeksi. Koirat monipuolistavat metsästystä ja tekevät siitä mielenkiintoista. Koiran turvallisuudesta huolehtiminen tulisikin olla yhtä kirkkaana mielessä kuin metsästäjien oma turvallisuus. Koira näkyviin – ruudulla ja maastossa 64 Metsästäjä 6/2024 64_Turvallisuus ensin_ME0624.indd 64 64_Turvallisuus ensin_ME0624.indd 64 25.10.2024 15.18 25.10.2024 15.18
• ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ Heikki Ahopelto 0400 249 094 lehonpaja.net Täytän kalat linnut ja nisäkkäät. Juhani Hirvonen puh. 045 3303417 Markku Haapaniemi m.a.haapaniemi@gmail.com 0500 360 962 Teuva www.ilomantsin-elaintentaytto.fi Aki Ikonen 050 338 5729 Pienriistaa puh. 044-0661382 jani ikonen Tom's Taxidermy, Kouvola. 040 736 1609 Luonnontieteellisen alan konservaattorit Heikki 0400 249 094, Pasi 0400 567 078 Lehonpaja Taxidermy, lehonpaja.fi VUOKRALLE TARJOTAAN Lomalle ja erälle Kainuuseen laattaja.fi MUUT Valkosipulit! www.anttilanluomutila.fi Laadukas,elintarvikesertifioitu leikkausalusta! Erinomainen suojattavalle pöytä pinnalle. Muovipinnoitettu. Riistan/kalan käsittelyyn. MAXREK.FI/044-3451467 39 € rll HIRVINAUHA(EKO) 600m 044-3451467 OSTETAAN Näädän ym.turkisnahkoja. T. Virta Askonkatu 13 15100 Lahti puh. 040 508 1167 Ostetaan Toyota Hilux tai jokin muu pakettiauto, myös korjauskuntoiset kiinnostavat. p. 040 714 2221 Ostan Valkohäntäpeuran häntiä, suolattuna ilman häntäruotoa. Jussi Hakala 040-1480520 Turkisnahkoja ja Sarvia p. 050 554 6852 R Pentinmäki Jäpintie 344 C 60800 Ilmajoki KOIRIA BEAGLEN PENTUJA isä ajanut Suomen parhaan koetuloksen 99pist. P. 040-5843751 Paavo Mattila 11.10.-24 JUVA Myydään metsästysviettisiä Checapeakelahden noutajan pentuja. Luovutus vko. 48, p. 040 576 0572. Mika Poikela 1 Rovaniemi Sileäk. noutajat 040 706 6659 www.blackpepoon.com Kolkka Astutus 2024 Kouvola METSÄSTYSTÄ Espanjassa vikingarcos.org FI/SV/EN Kanada jahdit, hirvi, karhu, susi, karibu 2025. Jahtiretket Puolaan 2025. Unelmien kalastusretki Alaskan upeille lohivesille kesäkuu 2025 www.paulpalmu.fi Latvalintu metsästystä Kuusamossa Puh: 0400 575 632 TYÖSUORITUKSIA Aseen tukkien korjausta ammattitaidolla. Hartwood Oy / Puh. 050 404 7042 Asesepän työt ammattitaidolla! YLÖJÄRVEN ASETARVIKE Puh: 040 718 8170 MYYDÄÄN Hyväkuntoisia käytettyjä aseita ja tarvikkeita. 040-5417308,porinase.fi Koirankopit 1-os 360€ ja 2-os 480€ maxi 560€ P. 050-5117465 www.koirankoppi.fi 5 mm rosterijousiteräksestä käsityönä tehdyt jalkanarut, 50mm astinlaudalla 25€ kpl. Yli 10 tilaukset 20€ P. 040 570 7596 Talvirenkaat edullisesti www.riekko.eu Mökkiaura nyt syksyntarjous 680 € www.lumitapio.info p. 045 117 8287 Asetalvitie.fi Matti 0500-526008 Patruunat, aseet, osat, tukit, jalustat, sepäntyöt, tähtäimet. Varaston vähennys/erik.tarjouksia Sako 7.62 X 53R ja Toz 12-01 22lr. Puh. 0400 179225 tai rieppone@gmail.com ERÄTAPIO PURKINSULKIJAT suoraan valmistajalta. p. 040 585 8133 | www.eratapio.fi Metsätila 133 ha. Lappi,Pelkosenniemi. Mahdollisuus paikallisen metsästysseuran/ hirviporukan jäsenyyteen. 045 157 2101 Vuosikirjoiksi sidotut Metsästäjä-lehdet 1951-2024 (1961, 1969 ja 1972 puuttuvat) sekä vuosikirjoiksi sidotut M&K-lehdet 1923-2021. Lisäksi lehtiä/kirjoja 1912-1922. Tee tarjous 0400 442 546 Tikka M55 .308 virheetön 0400 310 880 Tokarev m/40, 7,62 ja 2 lipasta, pistin+tuppi ja ohjekirja. Hinta 1200€, p. 044 231 6150 Erkki Tarvikkeet trofeisiin ja eläintentäyttöön. Valkaisuaineet, sarvilevyt, pyrstötelineet www.tayttotarvike.fi, p.040 964 2611 Hae hirvialuetta valtion maille tammikuussa! ERÄILMOITUKSET JATKOSSA ALKUPERÄIS­ KIELELLÄ Tähän saakka Eräilmoitukset on julkaistu Metsästäjä-lehdessä suomeksi ja Jägaren-lehdessä ruotsiksi käännettyinä. Alkaen numerosta 1/2025 Eräilmoitukset julkaistaan aina alkuperäiskielellä. Metsästäjä-lehden palstalla voi siis näkyä jatkossa ruotsinkielisiä ilmoituksia ja Jägarenin palstalla suomenkielisiä ilmoituksia. 65 Metsästäjä 6/2024 ERÄILMOITUKSET HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkko-palvelussa. Osoitteessa www.eraverkko.fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjä-lehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (42 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2025 hinta on 25 euroa/ rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 1/2025 ilmestyy 24.1.2025. Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkko-palvelun kautta viimeistään 16.12.2024. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkko-palvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa eraverkko.fi. 65_Eräilmoitukset_ME0624.indd 65 65_Eräilmoitukset_ME0624.indd 65 25.10.2024 15.18 25.10.2024 15.18
• Suomas nannejuvvon gollešakálaáicamat ÁIGI EANAGODDI BÁIKEGODDI NUMMIR KÁRTTAS DOKUMEANTA Borgemánnu 2018 Kainuu Kajaani 1 Fuo??okamera­govva O??ajagimánnu­2019 Keski-Pohjanmaa Reisjärvi 2 Fuo??okamera­govva Geassemánnu­2019 Pohjois-Savo Rautavaara 3 ?uovgagovva Juovlamánu­2020­rájes Davveba?aeana Siikajoki 4 Fuo??okamera,­DNA Dálvi­2021/2022­ Kymenlaakso Miehikkälä 5 Govat­luottain­ muohttagis Njuk?amánnu­2022 Lappi Soa?egilli,­Lohkka 6 Jápman Miessemánnu 2023 Keski-Pohjanmaa Kälviä 7 Fuo??okamera­govva O??ajagimánnu­2024 Davveba?aeana Ylivieska 8 DNA Borgemánnu 2024 Lappi Anár,­Avvil 9 ?uovgagovva Poláragierdu Laatokka Ääninen Kilomehtera 1 2 3 4 5 6 7 8 9 G ollešakála oktilaš leavvanviidodat ollá Máttanuorta-Ásias GaskaEurohpái, muhto ovttaskas šakálat leat dál dihtton juoba rittus Norgga davábealde. Davimus bessenguovllut leat Estteeatnamis, muhto Soa?egilis jápmán ealli lei genetihkalaš meroštallama vuo?ul johtán sullii 2 500 kilomehtera geažes Máttanuorta-Eurohpás. Suoma gollešakála lea vierisšládja ja danin doaisttážii ráfáiduhtton luonddusuodjalanlágain. Lea guorahallon ahte šládja sirdojuvvošii meahcástanlága vuollái, go juos máddodat álggášii stuorrut, dása sáhtašii dárbbu mielde váikkuhit. Stuorit go rieban, olu unnit go gumpe Gollešakála lea beanaealli mii deaddá veháš eanet go rieban, dat lea 3–4 geardde geahpit go gumpe ja das leat ?ielgasit oanehut juolggit. Ráves ealli deaddá 9–13 kilo. Gollešakála sáhttá ruossanit beatnagiin dahje gumppiin, muhto orru ahte dábála??at gumppet ádjet dahje goddet gollešakálaid mat leat deaivan daid reviirii. Olu biebmu mas válljet Gollešakála borrá má?ggabealagit, muhto dat lea maiddái aktiivvalaš spire. Sálašeallit leat dábála??at uhca nji??ehasat Gollešakála bo?ii davás ja lotte?ivggat, muhto párran ja bearašin gollešakálat sáhttet goddit maiddái smávva ealgaealliid, eandalii misiid. Vejolaš váikkuhusat Estteeatnamis lea gávnnahuvvon ahte šakálain lea dakkáraš ávki, ahte dat goddá iežas reviirras mearkkašahtti meari neahtebeatnagiid. Uhki bivdobeatnagiidda ii leat vejolaš árvvoštallat. Suomeceakkobealji uhcit beatnagiidda juoba okta šakála sáhttá leat várálaš, muhto doaisttážii uhki lea leamašan teorehtalaš. Artihkkala ?állit giitet liggosit golle­ šakála áicamiin ja sávvet lasi áicamiid šakálain maiddái boahttevuo?as. Lea­nannejuvvon­ahte­gollešakála­ lea­gávnnahuvvon­ovcci­báikegottis­ Suomas.­O??asamos­áican­ lei­Avvilis­dán­jagi­borgemánus. TeaksTa Ilpo Kojola, Samuli Heikkinen, Mia Valtonen ja Heikki Henttonen Govva Esko Inberg 66 Metsästäjä 6/2024 Áig guovdilis ságat sámegillii 66-67_Saame_ME0624.indd 66 66-67_Saame_ME0624.indd 66 25.10.2024 14.55 25.10.2024 14.55
• TU O M O TU RU NE N DUTKOJUVVON Makkáraš vuovddis eanalottit loktet? O vttastemiin Vuovdeguovddáža laserinventerenmateriála fuo??ogolmma?iegahasmihtidanmater iálii, dutkit sáhtte erohallat vuvddiid deháleamos iešvuo?aid, mat váikkuhit eanalottiid eallinbirrasa válljemii. Bohtosat govvidit loahppageasi dili, dasgo materiála lea ?oggojuvvon golmma?iegahasmihtidemiid oktavuo?as. Hurri ja bakku liikojit earenoamážit nuorra seahkevuvddiin, main lea suohkadis miesttageardi ja sierra ahkásaš muorat. Jáhkehahttivuo?a dása ahte hurri ja rievssat gávdnojit guovllus lasihit suohkadis miesttageardi ja muoraid vuollegaš saddjáivuohta, mii lea dábálaš jeaggeguovlluin gos leat unnán biebmoávdnasat ja gos rievssahat loktet. Beahceloddi ja bakku fas liikojit vuvddiin main lea alla gieragok?evašvuohta, stuorra guosat ja suohkadis vuvddiid maid beahci hálddaša. Má?ggamihttolávalaš mállenvuohki Geavahuvvon má?ggamihttolávalaš lahkonanvuohki váldá vuhtii vuovdegovadaga ja viidásut duovddadási iešvuo?aid, dego muoraid agi, allodaga ja šumppasvuo?a, ollislašviidodaga ja ru?kudávjodaga. Duovddadásis vuhtiiváldojuvvo lassin muorrašlájaid má?ggahámatvuohta. Eanalottiid vuhtiiváldán vuovdedikšun Dat, ahte ovttaskas vuovdegovadaga struktuvra lea deháleamos dahkki mii ?ilge eanalottiid dihttoma, addá vuovdeoamasteaddjiide buorre eavttuid ollašuhttit fuo??ovuovdedikšuma. Eanalottiid eallinbirrasa sáhttá buoridit ovdamearkka dihtii bajásdoallamiin vuovddi sierraahkásašvuo?a, dan ahte vuovddis leat gearddit, suohkadis miesttageardi, fuo??oro?ut ja guo??imin stuorra goahccemuoraid. Árat dutkamušain diehtit, ahte dat buoridit bessenmenestumi ja fállet biebmu beassádagaide. Go dikšut dárbbašahtti stuorra joavkku ovttaskas vuovdegovadagaid, šaddá vuovdeduovdda, mii sisttisdoallá eallinbirrasiid eanalottiide buot jagiáiggiid dárbbuide. Áig guovdilis ságat sámegillii Nro 6/2024 73. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 24.1.2025. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Mikko Sirkiä, puh. 029 431 2109 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Markku Pakarinen (Aste Helsinki Oy) Toimitusneuvosto: Jörgen Hermansson, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Markku Pakarinen, Mirja Rantala, Tero Salmela, Mikko Sirkiä, Marko Svensberg ja Petri Vartiainen. Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 ja Mikko Sirkiä, puh. 029 431 2109 Paino: Hansaprint 2024/Met24_6 Kansikuva: Jari Nieminen ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakausmedia ry:n jäsen Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22, 00331 Helsinki, puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@riista.fi Sompiontie 1, 00730 Helsinki Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001, arkisin klo 9–15, asiakaspalvelu@riista.fi Oma riista -helpdesk Puh. 029 431 2111 arkisin klo 12 – 16 oma@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Verkkokauppa ja varasto Puh. 09 5840 4500 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi 67 Metsästäjä 6/2024 66-67_Saame_ME0624.indd 67 66-67_Saame_ME0624.indd 67 25.10.2024 14.55 25.10.2024 14.55
• Leica Camera AG I Am Leitz-Park 5 I 35578 WETZLAR I GERMANY I www.leica-sportoptics.com Noudata metsästyslakia käyttäessäsi lisälaitteita. UUTUUS! Leica Calonox 2 Sight LRF. Uuden sukupolven lämpökuvaustekniikkaa. Uusi virstanpylväs Leicalta, suunniteltu ja valmistettu Saksassa: uusi Calonox 2 Sight LRF vakuuttaa kompaktilla koollaan, ergonomisella muotoilullaan, keveydellään sekä käyttömukavuudellaan – siinä on myös, ensimmäisenä maailmassa, täysin integroitu laseretäisyysmittari (LRF). Lisäksi Leica Calonox 2 Sight -lämpökameraa ei tarvitse kalibroida, vaan se on heti käyttövalmis ja vaihdettavissa kivääristä toiseen.* Leica Calonox 2 Sight -lämpökamerat ovat saatavilla laseretäisyysmittarilla (LRF) tai ilman. * Teknisistä ominaisuuksista johtuen eroavaisuuksia mallien välillä. Katso käyttöohjeet. Lisätietoa saatavilla – valtuutetulla jälleenmyyjälläsi ja osoitteessa leica-calonox.com Maahantuonti: Valokuvaustukku Foka Oy Markkinointi: Nordic Distribution Oy NorDis NorDis Oy Leica Calonox 2 210x240 mm Metsästäjä nro6 2024.indd 1 NorDis Oy Leica Calonox 2 210x240 mm Metsästäjä nro6 2024.indd 1 7.10.2024 11.06.06 7.10.2024 11.06.06 68_Takakansi_ME0624.indd 68 68_Takakansi_ME0624.indd 68 25.10.2024 14.54 25.10.2024 14.54