5 / 2O13 AJETTU 7,9O € POLARIS RMK 800 ASSAULT155” MOOTTORIKELKKALEHTI AJETTU Lynx Rave RE 800R E-TEC Ski-Doo Summit 600 SP 146” 600 E-TEC Ski-Doo Renegade Backcountry X 800 E-TEC KELKKAILU RUOTSISSA JA NORJASSA – PUOLIVAPAATA JA LÄHES KIELLETTYÄ! MATTI MÄÄTTÄ TÄHTÄÄ SNOWCROSSIN YKKÖSEKSI! FIILISTELYÄ TEKNIIKKAA Pal.vko 2014-06 533364-1305 FREERIDE EI VAADI VUORIA ERILAISET ALUSTARATKAISUT KOEAJOSSA +!4;>B85”GGGJHG! #OQXXg YAMAHA PHAZER XTX
SUOMEN LAAJIN VALIKOIMA .(/..A9AA77(,7A 7A.88//A A/,03AA1 +,17AA1 27% Löytyy myös Oranssina ?OM\ 7 0a[iPa 6\nW 8 / 6avuWon Ma <PpärisW·\sWäväOOinen 45 € 32,90 € Löytyy useita värejä Myös naistenkoossa );5 %aFksKiIW 0usWa FXR:n lämpimin saapas! Kulutuksenkestävät ja lujat materiaalit tekevät saappaasta vedenpitävän. Irroitettava sisäkenkä ja kosteuttahylkivä materiaali takaavat sen, että saapas kuivuaa nopeammin. Course .eOkkaKaaOari 0usWa );5 9aaWWeeW 7eaP ); 0usWa-.eOWainen Kyllästynyt paleltumaan? Tämä ylenpalttinen kelkkailuhaalari pitää sinut lämpimänä kaikilla keleillä. Vedenpitävän membranin ja irroitettavan sisävuoren ansiosta voit pitää haalaria 0°C asteesta jopa -30°C asteeseen. FXR Team FX kelkkavaatteet on markkinajohtavat vaatteet luotu kilpa-ajoon, jossa teknisesti kehittyneitä toimintoja, ilmastointi ja membrani. Takilla on irroitettava vuori ja membrani joka hengittää ja siirtää pois kosteuden. 299 € SUOMEN VIILEIN KELKKAKAUPPA 179 € 658 € TOIMITUSKULUITTA YLI 150 € NOPEAT TOIMITUKSET 60 PÄIVÄN PALAUTUSOIKEUS ILMAISET KOONVAIHDOT ALIN HINTATAKUU
3oZerEooWs 'iaEOo .enJäW 36% Nämä kengät ovat sinulle jolla on suuret turvallisuus ja mukavuus vaatimukset. Sopii hyvin kilparadalle, spoorille ja aktiivisille freeride kelkkailijoille. Ergonominen muotoilu ja tukeva varsi takaavat hyvän istuvuuden sekä pitää lämmön erittäin hyvin. 279 € 179 € MEILLÄ ON TALVEN 3A5+A,00A7 78277((7 Course Snow Vedenpitävä Course Hanska Neoprene FXR Torque Mountain 7oGeOOa Pukava keOkkaKanska Moka piWää sinuW sekä OäPpiPänä eWWä kuivana 0ePEraniWekniikka piWää veGen uOkopuoOeOOa saPaOOa kun Kanska on KenJiWWävä 7oGeOOa kä\Wänn·OOiseW neopreniKanskaW Course OWa +ieno suunniWWeOu Ma isWuvaW K\vin PukavasWi .eKiWeWW\ piWäPään käWesi OäPpiPinä C(-K\väks\WW\ aOoiWWeOiMan k\pärä GuaO GensiW\ -sisäkuoreOOa Ma kesWäväOOä WerPoPuovikuoreOOa MoWa on saaWaviOOa peräWi 15 eri värivaihtoehtoa! . 37,90 € 29,90 € 139 € TUTUSTU 6/('6725( ),?9(5..2.A833AA1 SOITA ASIAKASPALVELUUMME! 09-424 505 67 Avoinna arkipäivisin 10-18 VOeGVtore.? info#sledstore.?
5 TÄSSÄ NUMEROSSA / 2O13 20 KELKKOJA 20 26 32 36 42 Koeajossa Lynx Rave RE 800R E-TEC Koeajossa Yamaha Phazer XTX ja Phazerin historiaa Ajettu Ski-Doo Summit SP 154” 600 E-TEC Ajettu Polaris RMK 800 Assault 155" Perhekelkkailua Ski-Doo Renegade Backcountry X 800 R E-TECillä TEKNIIKKAA 65 68 72 Monta tapaa ilmoittaa kelkan paino! Teippaamalla kelkalle uusi ulkonäkö Kytketty vai ei kytketty alusta? MATKOJA 12 52 61 Kuvagalleria Kåbdaliksen takamaastoista Kelkkanöösien kevätretki läntisessä Lapissa Moottorikelkkailu Ruotsissa ja Norjassa HENKILÖITÄ 48 Matti Määttä - tulevaisuuden snowcross-tähti! KISOJA 78 ISOC-sarjan aloitus Duluthissa PALSTAT 6 8 82 91 Pääsuutin Intro Variaattori – uutisia ja uutuuksia Seuraavassa numerossa 52 32 4 TÄSSÄ NUMEROSSA www.mk-lehti.fi
Yamaha SRViper X-TX SE n o s u u t u 2014 u ! ä s s i ö l ä nyt myym Yamaha SRViper X-TX:n tehokas ja kuitenkin kevyt Genesis-nelitahtimoottori on tehty selviämään myös ääriolosuhteissa. 41 mm karkea telamatto varmistaa erinomaisen pidon ja ajettavuuden maastossa sekä syvässä lumessa myös reitin ulkopuolella. Joten kun haluat kulkea omia polkujasi - SRViper X-TX toteuttaa toiveesi! Tule ja osta omasi! 14 390 € + tk r 5FIPLBT (FOFTJT¡ OFMJUBIUJNPPUUPSJ r &EJTUZLTFMMJOFO QPMUUPBJOFFO TVJILVUVTKÅSKFTUFMNÅ r "'4 "TZNFUSJD 'SPOU 4VTQFOTJPO FUVKPVTJUVT r $BNPQMBTU $PCSB¡
u UFMBNBUUP r -ÅQJWFUÅWÅU UFMBNBUPO WFUPQZÕSÅU r -FWFÅ
NPOJTÅÅUÕJOFO PIKBVTUBOLP r 7BLJPWBSVTUFFOB TÅILÕLÅZOOJTUZT KB TVVOOBOWBJIEJO www.yamaha-motor.? www.facebook.com/yamahasuomi
5 / 2O13 PÄÄSUUTIN OSOITE: MK-lehti PL 34, 01901 Nurmijärvi VÄHEMMISTÖN PUHEENVUORO on ihan out. Maailman tylsintä hommaa, jota enää kisaspedet tai muuten vain urpot harrastaa. Nykyään digataan vain kovia freeridejätkiä. Tuntuu, että reittikelkkailun arvostus on trendikkäissä freeridepiireissä samaa luokkaa kuin rysäkalastus perhovavan vispaajien joukossa. Tai luisteluhiihdon vapaalaskijoiden silmissä. Siirtymät pelimestoille vielä menevät, mutta todelliset puuterinpöllyyttäjät myöntävät vain pitkin hampain ajavansa niitäkään valmista jälkeä pitkin. Kelkka ja jätkänristi samassa kuvassa on yhtä coolia kuin Eppu Normaalin paita Jukka Pojan keikalla. Freeride on viime vuosina ollut kovassa nosteessa, mutta edelleen kyse on vain yhdestä kelkkailun alalajista muiden joukossa. Marginaalista, saattaisi joku sanoa. Reittikelkkailu menettää jatkuvasti suosiotaan niin meillä kuin muuallakin. Suomessa myydään jo enemmän mountain- ja freeridekelkkoja kuin lyhytmattoisia. Näin on kuultu sanottavan alan ihmisten keskuudessa, mutta kumpikaan väitteistä ei pidä paikkaansa. Mikä sitten aiheuttaa tämän illuusion, johon kuuleman mukaan on langettu jopa maahantuojatasolla saakka? SE 6 PÄÄSUUTIN Ensimmäisenä tulee mieleen sosiaalinen media, jonka myötä meidät on vallannut oman elämän jakamisen buumi. Arjen uutiskynnystä ei ylitä jokailtainen kaljatölkki, mutta odotapa jos lasissa on kuohuvaa ja ykköset puettu ylle – kohta kuva näkyy kaikille kuudellesadalle kaverille. Kerran kesässä Kanarialla; maailmanmatkaajan varpaat rantahiekassa näkyvät taatusti pian kaikille tykkääjille ja tökkääjille. Sama pätee kelkkailuun. Visuaalisesti näyttävämpää on jakaa kuvaa rouhealla telalla varustetusta äijäpelistä metriseen puuteriin kaivautuneena kuin valmiilla jäljellä nököttävästä reittiohjuksesta. Vastavaloon kuvattua kanttailupätkää vanhojen jälkien rikkomalla jängällä – vähän hidastusta peliin ja kaveripiirien silmissä olet metsien rambo, oikea Peräkylän Burandt. Ja kun Facebook-täggäykset tai joka syksy kelkkamessujen aikaan julkaistavan puolituntisen räpellyksen lopputekstit yhdistävät sankarin vielä johonkin amerikkalaiselta rikollisjenkiltä kalskahtavaan ryhmittymään, on maine taattu. Mikäli Facebookia ja YouTubea on uskominen, ei Suomessa ole kelkkailun saralla enää vuosikausiin harrastettu muuta kuin umpilumen pyörittelyä tai keväisiä Riksgränsenin reissuja. Totuus on kuitenkin toinen; reittikelkkailu elää ja voi hyvin – sen kertoo tilasto viime vuoden ensirekisteröinneistäkin. Lyhytmattoisia urheilukelkkoja myydään edelleen yli puolet enemmän kuin freeridepelejä ja vuoristomalleja. Missä reitin paukuttajat sitten piileskelevät? Ehkäpä kymppitonnin sporttiinsa kaudessa kelaava hikilenkkeilijät tai pitkiin matkoihin erikoistunut telareissaajat keskittyvät harrastuksiinsa niin hartaasti, ettei turhaa meteliä itsestä joudeta pitämään. Toisaalta, eipä kaamosiltana heitetystä Käyrämön lenkistä tai Norvajärven kierroksesta kovin näyttävää visuaalista jälkeä aikaan saisikaan. Ja tuskinpa aamuksi kotiin ennättäisi, jos leijonanosa ajoajasta menisi oikeaa kuun asentoa odotellessa tai kurviajon ottoja uusiessa. Hyviä valotuksia ja lauhoja ajokelejä toivottelee Olli Autonen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT: Puh: 09-8789 2400 toimitus@mk-lehti.fi TILAUSASIAT JA OSOITTEEN MUUTOKSET: 09-8789 2400 ark. klo 9.00-16.00 tilaukset@ridemedia.fi PÄÄTOIMITTAJA: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi TOIMITUKSEN SIHTEERI: Virpi Hyökki AVUSTAJAT: Olli Autonen Antti Mikkola Jussa Peuranen Sami Jaakola Tince Launonen ULKOASU: Pekka Keskinen pekka@luonne.net ILMOITUSMYYNTI JA MARKKINOINTI: Markkinointitoimisto Sinisilta Ossi Sinisilta PL 36, 13721 Parola Puh. (03) 671 5474 KUSTANTAJA: RideMedia Oy PL 34 01901 Nurmijärvi PAINOPAIKKA: SP-Paino Oy, Nurmijärvi ISSN 0788-3749 MK-lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa helmi-, maalis-, huhti-, loka,- ja joulukuussa. Tilaushinnat: vuositilaus 12 kk (5 numeroa tilaushetkestä alkaen ) 37 €, kestotilaus 34 €. Tilaukset, osoitteen muutokset jne. 09 8789 2400, www.tilaukset@ridemedia.fi. MK-lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. MK-lehdessä julkaistun materiaalin osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. MK-lehti ei vastaa taloudellisesti painoym. virheiden aiheuttamista vahingoista. Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun määrän palautukseen. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. www.mk-lehti.fi
Jussi Pennanen ja Polaris Assault RMK Kalpalinnan takamaastoissa. Kuva: Joni Helminen www.mk-lehti.fi MK 11
K U VAG A LL E R I A KÅBDALIKSEN TA 12 KUVAGALLERIA www.mk-lehti.fi
Ruotsissa on muitakin hienoja ajomaastoja kuin helvetin kuusessa sijaitseva Riksgränsen. Kåbdaliksen hiihtokeskukseen on Torniosta noin 250 kilometriä, joten Oulu-Tornio-Rovaniemi -akselilta sinne voi pyyhkäistä melkein päiväreissulle. AKAMAASTOISSA MK-LEHDEN TYÖRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN STUNTMAN: IISKO-MATTI NÄKKÄLÄJÄRVI www.mk-lehti.fi KUVAGALLERIA 13
K U VAG A LLE R I A K åbdalis on suomalaisten kelkkailijoiden piirissä tuntematon paikka eikä ihme, sillä se vaikuttaa täysin ?ätiltä korpiseudulta. Niin luuli myös MK-lehden iskuryhmä kun suuntasimme sinne nokan viime keväänä. BRP järjesti Kåbdaliksessa Lynxin ja Ski-Doon uusien mallien koeajopäivät, joiden aikana pääsimme koluamaan vapaasti alueen takamaastoja. Kåbdaliksen hiihtokeskus sijaitsee E45tien varressa Älvsbystä pohjoiseen. Lähin kaupunki on Ruotsin saamelaiskulttuurin keskus Jokkmokk. E45 löytyy kun ajaa E4- 14 KUVAGALLERIA tietä Torniosta etelään ja kääntyy Luulajan jälkeen pohjoista kohti. Hiihtokeskuksessa on kaksi ravintolaa, pubi ja hotelli- sekä mökkimajoitusta. Mökit ovat melko uusia ja niissä oli melkein suomalaistyylinen sauna. Hiihtohissit nousevat 540 metrin korkeuteen eli mistään vuoresta ei ole kyse. Lähistöllä on useita muita muutaman sadan metrin korkuisia vaaroja, joiden laella ja metsissä on hienoa sur?ailla. Lähimmät ajopaikat ovat vain noin kilometrin päässä hiihtorinteiden takana eli pitkälle ei tarvitse reittiä pitkin ajaa päästäkseen ensimmäisen kerran treeraidaamaan. Laskettelijoiden lisäksi Kåbdalis näytti olevan lähialueen kelkkailijoiden suosiossa. Asuntovaunualueella oli pressun alla parkissa pääasiassa vuoristokelkkoja. Perjantaina kotiin palatessamme meitä vastaan tule useita ajoneuvoyhdistelmiä Luulajan suunnasta ja kärryjen lavalla oli pelkästään pitkämattoisia kelkkoja. Alue on lumivarmaa ja ainakin maaliskuun puolivälissä kelit olivat maastossa kohdallaan, vaikka suoja olikin välillä kovettanut parhaimmat puuterit. Avoimilla paikoilla hanki oli kantavaa, mutta kuten oheisista kuvista näkee, myös pehmeää lunta oli sopivasti. Metsäisillä rinteillä lunta oli met- www.mk-lehti.fi
www.mk-lehti.fi KUVAGALLERIA 15
K U VAG A LLE R I A Kåbdaliksen laskettelurinteet eivät tästä kulmasta näytä kummoisilta, mutta huipun korkeus on kuitenkin yli 500 metriä meren pinnasta. Iisko peukuttaa hienon ajopäivän kunniaksi! 16 KUVAGALLERIA www.mk-lehti.fi
rin verran, joten ainoa oikea peliväline sinne oli pitkä vuoristokelkka. Johan Gunnarstedt työskentelee Kåbdaliksessa ja hän on oikea henkilö kertomaan paikasta: ”Alue on ehdottomasti hyvä valinta freerideen. Lähistöllä on vain muutamia kiellettyjä paikkoja johon on istutettu metsää. Laskettelurinteessä ei tietenkään saa kelkkailla, mutta muuten saa mennä minne haluaa. Kåbdalis on pääasiassa sopiva freerideen, mutta reittejä pitkin pääsee pohjoi- www.mk-lehti.fi seen Jokkmokkin suuntaan ja eteläinen reitti yhdistyy rannikolle vieviin kelkkauriin. Helmikuun puolivälistä alkaen meillä on todella täyttä viikonloppuisin ja tietenkin pääsiäisenä. Paras aika kelkkailulle onkin arkena, jolloin on tilaa tunturissa ja saa helpommin myös majapaikan. Toivotamme kaikki suomalaiset kelkkailijat tervetulleiksi!” Lisätietoja kannattaa kysellä suoraan Johanilta johan@kåbdalis.com KUVAGALLERIA 17
K U VAG A LLE R I A Jorm ja Saxnäs uotsin kelkkailumaastoista puhuttaessa Riksgränsenin seutu nousee usein ensimmäisenä esille. Pohjoisen Ruotsin helmi on hienoa seutua, mutta hyvän lumen löytäminen saattaa toisinaan olla työlästä, jos paikallistuntemusta ei ole ehtinyt kertyä. Aina eivät sielläkään olosuhteet ole pelkkää puuteria ja Abiskon, Björklidenin ja Riksgränsenin seuduilla saattavat kivet kolista suksiin ja lumi on tunturituulen huolella tiivistämää. Jorm on Jormvattnetin rannalla sijaitseva kylä Jämtlannissa. Jormin tunnettu maamerkki on Jormliklumpen-tunturi. Jorm sijaitsee pohjois-eteläsuunnassa Ruotsin puolivälissä, aivan Norjan rajan välittömässä läheisyydessä. Alue tarjoaa kerrassaan käsittämättömiä kelkkailumahdollisuuksia millä tahansa mittarilla mitattuna. Jorm ja Saxnäs ovat vain reippaan 100 kilometrin päässä toisistaan. Jormiin on maidemme rajalta Torniosta matkaa noin 650 kilometriä ja Saxnäsiin noin 550 kilometriä. Saxnäs kuuluu Wilhelmiinan kylään, joka puolestaan sijaitsee Norjan rajan läheisyydessä Länsipohjan läänissä. Matkailu näyttelee merkittävää roolia kylän elinkeinorakenteessa, ja talvimatkailussa puolestaan moottorikelkkailulla on iso osa. Kelkkailijan lomapaikaksi Saxnäs sopii R 18 KUVAGALLERIA loistavasti, sillä alueen maastot ovat kuin kelkkailijan iltarukouksesta. Jos tahdot kruisailla hoidetuilla reiteillä tunturimaastossa, niin onnistuu. Jos haluat tehdä pikkuisia retkiä lähialueiden laskettelukeskuksiin, onnistuu. Ja jos haluat ajaa toista metriä syvässä puuterissa leikkien oman elämäsi Chris Burandtia, sekin onnistuu. Parasta tämän kaiken runsaudenpulan keskellä on se, että mitä ikinä haluatkin mootto- rikelkalla tehdä Saxnäsissä, löydät oikeat pelipaikat todella nopeasti. Kauden parhaan puuterisession voi vetäistä paikassa, josta kelkkareittiä myöten takaisin hotellille kestää vajaan varttitunnin. Vajaan viikon aikana ehtii harrastaa monenlaista kelkkailua. Ensin voi tehdä pienen ympyrämatkan ja kartoittaa mitä kaikkea alueella on tarjottavanaan. Voit aloittaa ajamalla Kultsjön yli ja nousemalla Stöckenin viertä kulkevalle kelkkareitille. Reitti on vaihtelevaa ja mukavaa ajettavaa. Parasta on kuitenkin vapaa ajaminen umpisessa, sillä suurin osa alueesta on luvallista freeride-maastoa. Kelkkailun suhteen rajoitettua aluetta on Marsfjällin luonnonsuojelualue. Länsi-Ruotsi on lumivarmaa aluetta, joten reissu mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei rajoitu jäisien ja kovaksi tamppautuneiden reittien mättämiseen. Kun hotellilta lähdetään mihin tahansa suuntaan, joudutaan ensin ajamaan pikkuinen pätkä järven jäällä. Vaikka paikkoja umpisen ajoon on paljon, ja osa parhaista maastoista löytyy läheltä majoitusta, saa maastoista eniten irti, kun matkassa on osaavat paikallisoppaat. Ruotsin länsiosien maastoissa viehättää niiden monipuolisuus ja loistavat mahdollisuudet treeridingiin. Ei ole mitään hienompaa kuin löytää mahtava linja metsän poikki mäen päälle. Ja näitä elämyksiä Saxnäs pystyy tarjoamaan loputtomasti. www.mk-lehti.fi
Hyppää mestarin kelkkaan 9.990 € Koko perheen pikkusportti Yamaha Phazer RTX:n ominaisuudet riittävät huipulle asti. Tällä kelkalla napattiin Suomen Mestaruus 2013! Osta nyt kauden 2014 -uutuusmalli, jonka väkivahva moottori sekä säädettävä jousitus takaavat ainutlaatuisen ajonautinnon ja suorituskyvyn. www.yamaha-motor.? www.facebook.com/yamahasuomi Jani Anttila & Phazer RTX SML MK-Sprint P-600 -luokan Suomen Mestari 2013 SM 2013
KOEAJOSSA Lynx Rave RE 800R E-TEC Jos pitää italialaisesta muotoilusta, niin uusi Lynx ei jätä kylmäksi. Kuomun kaarista ja punamustasta värityksestä tulee mieleen Ducati Panigale, joka on yksi tämän hetken kauneimmista moottoripyöristä! 20 KOEAJOSSA www.mk-lehti.fi
MAAILMAN HIENOIN MOOTTORIKELKKA? MK-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN U rheilukelkat ovat edelleen suomalaisten suosikkeja, vaikka pitkämattoiset lumen suihkuttajat ryöstävätkin mediaseksikkyydellään valtaosan pätkäkelkkojen näkyvyydestä. Asetelma on hiukan sama kuin lumilautailussa ja maastohiihdossa. Ensin mainitusta lajista oman elämänsä Steven Spielbergit vääntävät youtuben täyteen otoksia ja toisesta kiksejä saa vain yksinään puurtava harrastaja. Pitkät päiväretket, makkaranpaistoreissut ja vauhdikkaat hikilenkit patikossa eivät synnytä samoja sankaritarinoita, kuin kuusen latvukseen päätyneet hypyt tai kelkan muovien leviäminen tunturiin epäonnistuneen dropin seurauksena. www.mk-lehti.fi Ison Raven kaltaiset tehokkaat urheilukelkat ovat muotihömpötyksestä huolimatta kelkkamaailman monipuolisimpia kulkuvälineitä, sillä ne sopivat omine rajoituksineen myös hyötykäyttöön ja takamaastojen valloitukseen retkeilystä puhumattakaan. Nopeassa reittiajossa ja vastaavassa urheilukäytössä ei tehokasta lyhytmattoista kasisatasta kykene hauskuudessa haastamaan mikään muu laite. Menestys alkoi vuonna 2012 Lynx Rave 800 sai vuonna 2011 kaasarikoneen tilalle E-TEC-ruiskun ja 2012 talvella se uudistui taas monella tavalla. Alustaa pidennettiin ja jousituksen säädöt pistettiin uusiin puihin. Edelleen matto on 327 senttiä pitkä, leveys on 41 senttiä ja harjakorkeus on 38 milliä. Viime vuonna matossa oli 44-millinen lappu, mutta täksi kaudeksi vakiona on tarjolla 38-millinen RipSaw. BRP-tarjoaa nykyään Lynxeistä useita eri variaatioita, kun tekee tilauksen kevään ennakoissa. Meillä oli koeajossa malli, jonka nimessä on E-kirjain tarkoittamassa sähköstarttia. Vaikka nykykelkat lähtevätkin helposti käymään, joutuu narusta nykimään pakkasaamuina apinan raivolla. Meidän mielestämme tällaista kelkkaa on kuitenkin turha edes valmistaa ilman starttia. Isolla kasisatasella ajava kelkkamies on herrasmies ja siihen yhteyteen ei narusta repiminen sovi! KOEAJOSSA 21
KOEAJOSSA Lynx Rave RE 800R E-TEC TEKNIIKKAA Lynx Rave RE 800R E-TEC Moottori: Rotax, 800R E-TEC, HO, 2-syl., 2T, nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimet, läppäventtiilit Teho: +155 hv Iskutilavuus: 799,5 cc PA-suihkutus: Sähk. suorasuihkutus Variaattori: QRS Tela (lev., pit., harjakork): 41 x 327 / 3,8 cm Ripsaw Etujousitus: A-LFS, KYB 40 PB HLCR -kaasuisk., jousto 242 mm Telasto: PPS 3300, KYB 46 PB HLCR -kaasuisk., jousto 390 mm Jarru: Hydr. levy Leveys: 125 cm Pituus: 305 cm Raideväli: 108 cm Paino: 233 kg (ajokunnossa tyhjällä tankilla) Pa-säiliö: 39 l Hinta: 15 990,- Lynxin hinnastossa on peräti kahdeksan eri variaatiota isosta Ravesta. Matoksi voi valita 44-millisen ja E+RS-kittiin kuuluu sähköstartti ja kisatyylinen jarru. Perusmalli 38-matolla ilman starttia maksaa 15 900 euroa. Kallein versio 44-millisellä matolla ja E+RS-kitillä kustantaa 17 120 euroa. Maton lisäksi eroa on myös välityksissä. 38-matolla rattaat ovat 25/45 ja 44-matolla 23/45, eli purevampi matto kaipaa tehtaan insinöörien mielestä myös tiuhemman välityksen. MK-lehden 1/2012 vertailutestissä olivat Arctic Cat F 800 SP ES, Lynx Rave RE 800R E-TEC, Polaris Rush 800 Pro-R ES ja SkiDoo MX Z X-RS 800R E-TEC. Tuolloin Lynx jyräsi voittoon ja syyt siihen taustoittaa Sami Jaakolan kommentti testin jälkeen: “Uusi Iso-Rave on REX-runkoisten Lynxien evoluution huippu ja ravintoketjun päätepiste. Kelkka on rauhoittunut pidemmän alustan myötä, sillä poissa ovat takapään pompottelu ja sivulle pyrkiminen, jotka vielä vuonna 2011 vaivasivat eritoten jarrupateissa. Myös keuliminen on paremmin hallussa. Kelkan jousitus on mukava kestäen silti hullunrallin ajamisen patikossa. Säädöt ovat toteutunut päiväuni myös minunkaltaiselle papparossarille. Aiemmasta poiketen ohjaus pitää nyt minkä lupaa ja varoittaa liian suuresta kaarrenopeudesta lievästi aliohjaamalla. Vielä kun helppokäyttöiset hallintalaitteet ovat palanneet, ei voi kuin todeta Lynxin lyövän testivoittoon – ei pelkästään teknisellä tyrmäyksellä, vaan iskemällä kilpailijansa lattiaan joka erässä.” 22 KOEAJOSSA Samat perusasiat uudessa paketissa Uusi väritys ja REX2-muotoilu kätkee alleen saman perustekniikan, kuin vuonna 2012. Viime vuodelle testivoittajan iskareiden säätöjä hierottiin miedolla kädellä uusiksi, mutta tälle talvelle lähdetään ilman suuria teknisiä muutoksia. Suksissa ja telastossa joustavat KYBin valmistamat iskarit, joissa on kaikki mahdolliset pikasäädöt. Klickereillä kelkasta saa säädettyä niin kovan pattihakkurin, kuin mukavan kulkuneuvon pitkille matkoille. Pikasäätöjä kannattaa todella myös käyttää, sillä pienellä ruuvaamisella pitkät päivätaipaleet muuttuvat joko raskaaksi paukuttamiseksi tai leppoisaksi cruisailuksi. Kovavauhtinen patikon hakkaaminen taas tuntuu paljon hallitummalta, kun säädöt kääntää lähes kaakkoon. Meillä oli keväällä koeajossa kaksi 800 Ravea, joissa olisi voinut vannoa olevan täysin erilaiset iskareiden sisuskalut. Toinen oli supermukava. Jousitus oli alkuherkkä ja tela pysyi nopealla hoidetulla reitillä lumessa kuin liimattuna. Isommassa laineessa suksien iskarit kävivät todella syvällä ja telaston sai pohjaamaan kun laski surutta päin vastapatteja. Säätö oli juuri sellainen jota tarvitaan pitkillä päivämatkoilla, tai jos haluaa muuten vain nauttia mukavasta vauhtileikittelystä. Toinen Rave taas oli kuin valmis viivalle. Alkuherkkyydestä oli osa tallella, mutta muuten kepit tuntuivat todella kovilta. Rauhallinen ajaminen ei tuntunut ollenkaan mukavalta, mutta kun vauhti ja patikko kasvoi, niin homma alkoi toimia. Seisten ajaminen ja pattien tuplaaminen sujuivat hyvin, eikä etupukin iskeytymistä vastapattiin tarvinnut pelätä. Testipaikalla ei ollut kunnon enduropattia, joten emme päässeet ulosmittaamaan jousituksen ääriominaisuuksia edes lähelle pohjaamista. Molemmissa kelkoissa oli kuitenkin täysin samanlaiset iskarit, mutta mukavampi yksilö oli suunnilleen siinä kunnossa kuin se asiakkaalle luovutetaan. Klickerit ovat silloin noin keskiasennossa. Kovalta tuntunut laite taas oli Lynxin mainoskuvausten jäljiltä säädetty melkein niin jäykäksi kuin sen saa. BRP:n ruotsalaiset ja norjalaiset freeridehemmot olivat ottaneet iiisoa ilmaaaa ja siksi klickerit olivat kaakossa! Hyvän jousituksen lisäksi Raven ajo-ominaisuudet ovat muutenkin kohdallaan. Blade-suksi on reittiajossa yksi parhaista ja toimii tasapainoisesti myös irtolumessa. Ohjaus on keveydestä huolimatta tarkka ja kovassa vauhdissa kelkka aliohjaa juuri sopivasti. Pitkä matto vähentää Lynxin taipumusta keulia, mutta PPS-alustan hyvä painon siirto toimii juuri sopivasti. Sukset saa ojien ylityksissä ja patikon rytmityksessä herkästi ilmaan. Samasta syystä vetopito on kaikenlaisella reitinpohjalla melkeinpä tyrmäävää. Jos ajaa kelkalla pääsääntöisesti reitillä, niin 38-millinen matto on parempi valinta kuin joissain tilanteissa liiankin pitävä 44-millinen. www.mk-lehti.fi
body protectors are not a hard decision %%. $
(
! *
& " " '# " ' # ## # Impact tested and certified by CE Koot: S/M 160-172cm L/XL 172-184cm XXL 184-196cm Osh. 229 € Maahantuonti: BLACKSEVEN Oy puh. 020 7959777 • www.blackseven.fi
KOEAJOSSA Lynx Rave RE 800R E-TEC 44-millinen tekee Lynxistä kohtuullisen näppärän kulkemaan umpisessakin. Jos kuskilla riittää taitoja, niin iso Rave menee umpisessa melkein siitä mistä vuoristokelkatkin. Vauhtia pitää tietenkin pitää ja valita ajolinjat huolella. Rotaxin E-TEC-moottori herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kritiikkiä se saa jouheasta kaasuun vastaamisesta ja kuminauhamaisesti ulos tulevasta voimasta. Kyseessä on kuitenkin hyvä moottori, joka hämää tasaisuudellaan. Huipputehoa on dynomittausten mukaan yli 160-hevosvoimaa, eli tarpeeksi. MK-lehden testeissä iso Rave on kiihtynyt nollasta sataseen parhaimmillaan 3,79 sekunnissa ja vain aavistuksen sitä nopeampia ovat 800-kuutioisista urheilukelkoista olleet Polaris Rush 800 Pro-R ES, 3,75 sekuntia ja Ski-Doo MX Z X-RS E-Tec 800R, 3,57 sekuntia. Kyseiset ajat vetäistiin vuoden 2012 vertailutestissä erittäin pitävällä lumella. Rotaxin suorasuihkutusmoottorin eduksi on myös sanottava sen savuttomuus tyhjäkäynnillä ja erittäin hyvä polttoainetalous osakaasulla ajettaessa. Keskikulutus on testeissä ollut 17-18 litraa satasella, mutta Ei se ulkonäkö vaan miltä se tuntuu! REX2-muotoilu näyttää hyvältä ja tuntuu vielä paremmalta. Testin aikana oli aamuisin yli 20 astetta pakkasta ja lupausten mukaisesti uusi kuomu suojaa vanhaa paremmin viimalta. Tuulilasi voisi kuitenkin olla reilusti korkeampi, jotta myös ylävartalon saisi pakkaselta turvaan. Poskimuovien pyöreämpi muotoilu parantaa selvästi työskentelytiloja. Polven saa pitkälle eteen ja etuosasta todella kapea satula helpottaa sivulle roikkumista. Kapeammat sivuposket on tehnyt mahdolliseksi akun siirto konehuoneesta satulan alle. Istuin on ryhdikäs ja siinä on riittävästi täytettä, joten sisäreisi ei kalahda tankkiin tai persus telatunnelin reunaan rajuissakaan töyssyissä. Satula jatkuu koko matkalta saman korkuisena, joten eteen/taakse-suunnassa pääsee myös näppärästi liikkumaan. Astinlautojen reunat ovat tukevammat ja edessä varvaskoukun kohdalla on ylimääräinen muutaman sentin korkuinen stoppari, joka estää jalkaa lipeämästä sivusuunnassa. 1 2 3 4 1. Ison Raven iskarit ovat pintaherkät, mutta eivät silti pohjaa vakiosäädöissäkään kovin helposti. Pikasäätöjen ruuvaamisella keulan ja alustan saa niin kovaksi, että ne kestävät melkein kisatyylistä pommitusta. Toiseen suuntaan klickereitä kääntämällä jousituksesta taas tulee ultramukava. 24 alimmillaan olemme päässeet lähelle viittätoista litraa. KOEAJOSSA 2. Ohjaustanko on juuri oikealla korkeudella sekä istuen että seisten ajamiseen. Uudet katkaisijat ovat selkeät ja etenkin valonvaihdin löytyy helposti. Etupaneelissa olevat lämmittimien napit vaativat pientä totuttelua, jotta sormi osuu oikeaan paikkaan. Kapea satula ja tukevan tuntuiset astinlaudat suosivat seisten ajamista. Ohjaustanko on juuri sopivalla korkeudella, kun ajaa aktiivisesti välillä istuen ja välillä seisten. Se ei siis tarkoita jokin aika muodissa olleita apinakeinua muistuttavia raisereita, joilla pystyi ajamaan polvet ja selkä suorana. Sopiva korkeus tarkoittaa kisatyylistä hiukan etukumaraa seisoma-asentoa, jossa polvet pumppaavat ja koko kroppa voimistelee kelkan tehdessä omia liikkeitään maaston mukaan. Kaarteissa tanko taas pitää olla niin, että kädet ovat rennosti melkein suoraan eteenpäin ja tarvittaessa ylävartalon saa taivutettua pitkälle eteen lisäämään suksille pitoa. Lynx Rave RE 800R E-TEC on erittäin tehokkaalla ja laajavääntöisellä moottorilla varustettu reittikelkka, joka sopii monenlaiseen käyttöön. Taloudellinen moottori ja iskareiden monipuoliset pikasäädöt tekevät siitä hyvän matkasportin. Crossityylinen hyppyyttäminen tai enduropatikon kesyttäminenkään eivät ole sille vieraita. Melkein kuin kisakelkka, crossoveri ja freeride-työkalu samassa paketissa. Totta vai tarua? Kannattaa itse kokeilla! 3. Vakiomatossa on 38-millinen harja, joka soveltuu parhaiten vaihtelevaan reittiajoon. 44-millisellä lapulla kelkka menee kohtuullisen hyvin jopa umpihangessa. 4. Uusi muotoilu ja erityisesti edestä kapea satula mahdollistaa nopean liikkumisen kelkan päällä. Akku löytyy nyt pikakiinnitteisen satulan alta. www.mk-lehti.fi
>> DUELL.FI SCOTT COBAIN TAKKI & HOUSUT www.mk-lehti.fi TEEMA 25
Yamaha teki uuden XTX:n yhdistämällä urheilumallin leveän keulan ja vuoristokelkan telaston. Lopputulos on mukava monitoimilaite reitille ja umpiseen. V uonna 2007 myyntiin tullut lyhyt Phazer oli Suomessa todellinen myyntimenestys, mutta sen pitkä versio ei puhutellut ostajia oikein missään päin maailmaa. Luultavasti MTX-mallin kanssa mentiin vikaan markkinoimalla sitä vuoristokelkkana, sillä suuriin mäkiin se on auttamatta alitehoinen. Tai sitten asia on juuri päinvastoin, sillä kelkka oli aluksi mallinimeltään Mountain Lite. Lite-sanasta taas saattoi saada vaikutelman että se pelittää vain jossain kevyessä nössökäytössä. Suomalaisessa tunturi- ja metsämaastossa pitkä MTX Fazeri on kuitenkin hyvä kampe. Se on sekä kohtuullisen kevyt että pieniruokainen, jotka ominaisuudet ovat tärkeitä etenkin hyötykäytössä. Leveällä pohjapanssarilla ja suksimuoveilla varustettuna se etenee risukossa ja vastaavassa ahtaassa maastossa hiljaa ryömittämällä. Poikkeuksellisen kapea 35-senttinen matto ja kapea keula helpottavat viistorinteillä liikkumista. Uudessa XTX-mallissa on samat maton mitat kuin vuoristokelkassa, eli leveys on 35 senttiä ja pituus 366 senttiä. Camoplastin Freeride-nimisen kumivalmisteen harjan korkeus on 38 milliä. www.mk-lehti.fi KOEAJOSSA 27
KOEAJOSSA Yamaha Phazer XTX Phazerin 500-kuutioinen moottori kiertää noin 11000, mutta alennusvaihteella variaattorin pyörimisnopeus saadaan hyötysuhteen kannalta optimaaliseksi. TEKNIIKKAA Yamaha Phazer XTX Moottori: Yamaha 2-syl., 4T, nestejäähd. Teho: 80 hv Iskutilavuus: 499 cc PA-suihkutus: EFI Variaattori: YXRC Tela (lev.,pit., harjak.): 35 x 366 / 3,8 cm, Camoplast Freeride Etujousitus: Kaksoiskolmiotuki, HPG-kaasuisk., jousto 221 mm Telasto: Pro Mountain 144, HPG-kaasuisk., jousto 363 mm Jarru: Hydr. levy Leveys: 123 cm Pituus: 320 cm Raideväli: 108 cm Paino: 243 kg (ajokunnossa ilman bensoja) Pa-säiliö: 26,7 l Hinta: 11 990,- 28 KOEAJOSSA Käytännössä Yamahalla on kaksi nelitahtista kilpailijaa - 60-hevosvoimaiset Lynx Xtrim 600 ACE ja Ski-Doo Renegade Sport 600 ACE. Lynxissä on Yamahaa pidempi 371-senttinen matto, kun taas Renegade on melkein urheilukelkan mitoissa 349-senttisellä matollaan. BRP:n kelkkojen telan leveys on 41 senttiä. Polttoaineen kulutuksessa Phazer häviää ACE 600-moottorille muutaman litran satasella. Meillä oli lyhyt Phazer käyttötestissä vuonna 2011 ja silloin keskikulutus pyöri 15 ja 18 litran välillä. ACE-moottorilla on superhyvissä olosuhteissa ja tarkasti ajamalla päästy jopa alle kympillä sata kilometriä. Meillä ovat vertailutestien kulutukset olleet alimmillaan noin 12 litraa ja ylimmillään 15 litraa sadalla. Tehon ja kierrosherkkyyden suhteen Yamahan moottori on kuitenkin täysin suvereeni ACE 600 Rotaxiin verrattuna. Tehojen suhteen sen lähin kilpailija onkin Lynxin ja Ski-Doon kolmisylinterisellä 90-hevosvoimaisella nelitahtimoottorilla liikkuvat Xtrim SC 900 ACE ja Renegade Adrenaline 900 ACE. Hinnaltaan ne kuitenkin painivat selkeästi kalliimmassa sarjassa kuin ACE 600 ja Phazer XTX. Phazerin Genesis 80-moottori tuottaa nimensä mukaisesti 80 hevosvoimaa noin 11000 kierroksella. Kierrokset pudotetaan variaattorille sopivaksi alennusvaihteen avulla, kuten RX-1 mallissakin. Kannessa on kaksi yläpuolista nokka-akselia. Imupuolella on kolme venttiiliä ja pakopuolella kaksi. Polttoaineen saannista huolehtii ruisku 43-millisillä kurkuilla. Pienikokoinen ja kevyt moottori on asen- nettu erittäin alas ja sylinterit on kallistettu taaksepäin. Perinteiseen kelkkaan verrattuna Phazerissa ei ole kuomua oikeastaan ollenkaan ja nokka päättyy jo olkatappien tasalle. Ulkomuodoltaan Phazer on edelleen hiukan kummajainen, vaikka muutkin valmistajat ovat vuosien varrella tehneet kuomuista paljon lyhyempiä. Alumiinisen rungon valmistuksessa on käytetty samaa CF-ruiskuvalua, kuin Yamahan moottoripyörissä. Kelkkapuolellahan Yamaha otti tekniikan ensimmäisenä käyttöön RX 1-mallissa. Eturipustus edustaa nykysuuntauksen mukaista kahden päällekkäisen A-tukivarren avulla toimivaa jousitusratkaisua. 221-milllin joustovarainen keula on raideväliltään 108-senttinen. Telatunneli on traditionaalinen alumiinilevystä valmistettu, mutta satula lepää erillisen takahäkin varassa, tarjoillen näin sopivan tilan, johon taaksepäin suunnattu pakoputki ja äänenvaimennin sijoittuvat. Telasto on yksi yhteen vuoristomallin kanssa, joten etu- ja takapukki operoivat itsenäisesti ilman kytkentää. Lyhyessä Phazerissa käytetään edessä Foxin ilmaiskareita, mutta crossoverissa joustaa joka paikassa 36-millisellä männällä olevat purettavat ja huollettavat HPG-kaasuiskarit. XTX-mallin uudenlaisissa suksissa on tuplaköli ja kaksi ohjainrautaa. Välitys on lyhyttä mallia harvempi, sillä ylärattaassa on yksi hammas enemmän. Pidemmällä välityksellä on haettu rauhallisempaa kaasuun vastaavuutta umpisessa ryömittäessä ja pienempää kulutusta reittiajossa. www.mk-lehti.fi
1 2 3 1. Phazerin keula on lyhyt ja siinä ei ole muista kelkoista poiketen oikeastaan ollenkaan lumen päällä kantavaa alapohjaa. Koeajokelkan pieni pohjapanssari auttaa hiukan lumessa, mutta lisävarusteena keulalle saa myös leveän ”liukulevyn”. 2. XTX on tehty täysin samalle alustalle kuin vuoristokelkka MTX. Matossa on matalampi harja ja iskarit toimivat vuoristomallia paremmin reitillä. 3. Kahdella kölillä ja tuplaohjainraudoilla varustettu suksi toimii hyvin ja rauhoittaa ohjausta. Vakaata kulkua Phazerilla ajaminen on aina hauska ja monista peruskelkoista poikkeava kokemus. Kapea ja kova satula tuntuu moottoripyörämäiseltä, polvikulma on tiukka ja kuomu näyttää puuttuvan kokonaan. Jopa normaali kelkan mittaripaneeli puuttuu sillä kaikki tarpeellinen tieto selviää ohjaustangon keskellä olevasta pienestä näytöstä. Näytön sivussa on myös nappi, josta painamalla saa pakin päälle. Nelitahtistahan ei voi samaan tapaan täräyttää käymään takaperin, kuten toimii nykyään melkein kaikkien kaksitahtisten pakki, vaan mekaanista peruutusvaihdetta operoidaan sähköisesti. Ohjaustangon mukana kääntyvä tuulilasi on edelleen Phazerin tavaramerkki. Alun perinhän myös etuvalo oli integroitu ohjaustangon kanssa samaan pakettiin, mutta 2007 esitellyssä uuden sukupolven Fazerissa ei sentään ole samanlaista yläohjaamoa kuin 1984 mallissa. Myös äänimaailma on omanlaisensa. Vaikka pikkunelari kiertää korkealle, ei keulalta kuulu parkumista vaan matalaa papatusta. Syynä on kuskin selän takana oleva äänenvaimentaja, joka vie melut tehokkaasti pois ohjaamosta. Lyhyt Phazer on superherkkä kääntymään ja perä lähtee sladiin kuin itsestään. XTX-mallin pitkä matto ja uudet sukset tekevät ajamisesta paljon vakaampaa. Suksien kääntely ei edelleenkään ole raskasta, mutta nyt keula ei vetele vanhoissa urissa. 38-millisellä harjalla oleva matto toimii kelkan tehoihin nähden hyvin. Mitään raivoisaa kylki edellä ajamista ei kannata edes yrittää, vaan kaarteet mennään läpi siistis- www.mk-lehti.fi ti pidolla. Aliohjaamista saa hallittua, kun nyppäisee kaarteeseen tullessa hiukan jarrusta, jolloin sukset ottavat kunnolla pitoa. Matkavauhdissa Phazer menee junamaisen vakaasti suoraan, eikä edes patikossa jarruttaminen aiheuta perän heittelehtimistä. Osasyy on pitävällä maton kuviolla ja osa telaston pituudella. Jousitus on tyypillinen crossovermallin kompromissi. Telasto ja suksien iskarit kantavat matkavauhdissa hyvin, mutta patikossa ja ojien vastapenkoissa pitää käyttää järkeä. Nopeassa ajossa pohjaamisen vastapainoksi alusta on mukavan pintaherkkä, joten satulassa jaksaa istua pidempäänkin. Hidasvauhtisessa ja lyhytvälisessä patikossa etuiskareiden paluuvaimennus ei pysynyt kunnolla mukana. Ilmiön huomasi pienenä kolauksena ja se hävisi kun ajoi vain reilummin päin patteja. Lumessa Koeajokelkka oli varustettu lisävarusteena myytävällä sata euroa maksavalla kapealla pohjapanssarilla, joka suojaa rakenteita ja estää keulaa sukeltamaan lumeen. Phazerissahan ei ole oikeastaan ollenkaan tavallisista kelkoista tuttua alapohjaa, joten sukset ovat edessä ainoa kantava pinta. Jos ajaa enemmän umpisessa, niin pohjaan kannattaa hankkia mahdollisimman iso ?oattilevy. Umpiseen suunnatessa kannattaa muistaa että Phazer XTX on crossover-kelkka, vaikka matto onkin pitkä. 38-millisellä lapulla varustettu Camoplastin Freeride on juuri sopiva 80-hevosvoimaiseen kelkkaan. Moottorissa riittää tehoa pyörittää telaa riittävän kovaa hangessa, joten pienempiin mäkiin ja ojien ylitykseen saa kelattua kohtuullisen hyvin vauhtia. Vaikka keula onkin leveä, lähtee Phazer kapean mattonsa ansiosta kallistumaan melkein itsestään. Hidas ryömittäminen ja puiden kiertely onnistuu kunhan pitää vauhdin tasaisena. Pehmeä syvä lumi ei ole XTX:n parasta aluetta, sillä pysähtymisen seurauksena keula uppoaa yleensä syvälle. Sen jälkeen matossa ei riitä enää pitoa lähteä ainakaan vauhdilla liikkeelle. Paras onkin pitää kelkka lumen päällä kieli keskellä suuta ja jos pysähtyy niin se kannattaa tehdä nokka myötämäkeen. Kovettuneella lumella XTX liikkuu sen sijaan kevyen ketterästi, eikä kaasua tarvitse painaa kuin muutama milli. Näin myös kulutus pysyy viidentoista litran tuntumassa satasella. Retkiajossa Phazer XTX pysyy hyvin tehokkaampien kelkkojen mukana. Lyhyt malli on MK-lehden mittauksissa kirmannut nollasta kahdeksaankymppiin 4,6 sekunnissa ja pitkä MTX 4,7 sekunnissa. Pidemmästä välityksestään huolimatta XTX menee sekin hyvissä olosuhteissa alle viidessä sekunnissa kahdeksaankymppiin. Phazer XTX on tervetullut uutuus nelitahtikelkkojen tarjontaan. Se kulkee ja kiihtyy paljon reippaammin kuin 550-kuutioiset puhallinjäähdytteiset ja ACE 600. Tehoalue on kuitenkin nelitahtimaisen tasainen, joten Phazer ei karkaa vähemmän kelkkailleenkaan käsistä. Uusi XTX sopii perheen monitoimikelkaksi, vaihtelevaan mökkikäyttöön ja myös retkeilyyn. KOEAJOSSA 29
KOEAJOSSA Yamaha Phazer XTX Kuvassa Yam Huippute aha Phazer II, joss hoa ao noin 60 h laitteessa oli pak li Totaltekin tehop op evo utki. Arwidson svoimaa. Yamah utken vaihdon jä lkeen an silloin rakensi e e n n duroon o maahantu jossa oli maa G oja tehoputk en lisäksi iant Special-mallia myös Öh linsin isk , arit. Yamaha Phazerin historiaa Y amaha Phazer on saanut maineen kelkkana, joka yllättää tasaisin väliajoin. 1984 alkanut menestystarina kattaa lukuisia kilpailuvoittoja niin snowcrossissa kuin endurossakin ja aikoinaan myös maailman myydyimmän kelkan tittelin. Myydyimmän tittelin siltä sittemmin ryösti Polaris Indy 500. Ensimmäinen Phazer oli muotoilultaan perin omaperäinen kelkka yläohjaamoineen. Phazerin maton pituus oli tavallista lyhyempi, 2910 milliä. Maton leveys sen sijaan oli tavanomaiset 380 milliä. Uutta Phazerissa oli myös uusi 485-kuutioinen ilmajäähdytteinen moottori. Polttoaineensyöttö hoitui Kahden Mikuni-kaasuttimen kautta. Imupuolelta löytyivät jo läppäventtiilit. Yksi ensimmäisiä testeistä, joissa Phazer oli mukana, ilmestyi Tekniikan Maailmassa 4/1985. Tekstissä kelkkaa kuvailtiin ilmaisulla ”hullunhauska laite”. Testissä todettiin mm. seuraavaa: ”Phazer osoittautui myös ajoominaisuuksiltaan erikoiseksi. Vikkelä, yliketterä kelkka on todella tempperamenttinen, mutta samalla suostuvainen mitä matelevampaan ajoon. Erinomaisen onnistunut variaattori ja kaksivaiheisesti toimiva moottori ovat hyvä yhdistelmä” (TM 4/85, s. 28-31) Toisaalta tekstissä varsin mielikuvituksellisin vertauksin todettiin myös seuraavasti: ”Phazer on hauska, nopea ja nautinnollinen kelkka, jolla pide- 30 KOEAJOSSA tään lystiä. Eräänlainen funboardpurjelautojen vastine tai talvinen kolmepyöräisen motocrossmönkiäisen heimolainen... Suuret ajonopeudet tuntuvat Phazerilla hurjilta ja vaarallisilta.” Testistä kävi myös ilmi, että Phazer oli lyhyestä matostaan huolimatta koko peto menemään umpilumessa. Hyvä etenemiskyky selittyi tasaisella muovipohjalla. Phazer II Phazer päivitettiin kaudelle 1990. Päivityksen myötä nimi muuttui muotoon Phazer II. Muutokset näkyivät selvästi päällepäin, sillä tela jatkui 2910 millistä nykyiseen normimittaan, eli 3070 milliin. Samalla kasvoi myös raideväli. Phazer II oli edeltäjänsä tapaan suuri myyntimenestys. Kelkan parasta antia hauskojen ajo-ominaisuuksiensa lisäksi oli erittäin kestävä ja kohtuullisen taloudellinen moottori. Phazerin 485-kuutioinen moottori ei ollut moksiskaan yli 15000 kilometrin historiastakaan, jos vain perushuollot oli tehty. Phazer II-mallisto kasvoi kaudelle 1991 yhden, mutta merkittävän version verran. Tuo malli oli 3450-millisellä matolla varustettu ST. Kelkka saavutti suosiota myös poromiesten keskuudessa. Sen valtti perinteiseen poromieskelkkaan verrattuna oli tietysti teho, mutta myös jousitusmukavuus. Lisäksi Phazer oli ensimmäisiä pidemmällä matolla varustettuja urheilukelkkoja, eli omalla tavallaan nykyisten crossovereiden ja jopa vuoristokelkkojen esikuva. Kuvassa on Phazerin sijasta vanha Exciteri, jonka muotoilussa on alkuperäisen Phazerin tapaan hiukan samaa näköä kuin uudessa nelitahtisessa. Välimallin risukeulainen Phazer taas muistuttaa läheisesti muita oman aikansa kelkkamalleja. Risukeula Phazer Phazer-mallisto vaipui ruususen uneen 1990-luvun puolivälissä nestejäähdytteisten Vmaxien tultua markkinoille. Kevyelle puhallinsportille oli silti markkinat olemassa ja kaudelle 1999 esiteltiin valkoinen Vmaxien kanssa samaan runkoon pohjautuva Phazer. Kolmannen sukupolven Phazerista puhutaan usein tuttavallisesti risukeula-Phazerina. Kuten odotettavissa oli, Phazerin reinkarnaatio oli menestystarina. Kelkka soveltui loistavasti vapaa-ajan kelkaksi ja olipa se ilmakoneluokissa kyvykäs kilpurikin. MK-lehden vertailutestissä risukeula esiintyi numerossa 1/99. Testin lopputuloksen mukaan Yamaha oli ylivertainen. Se peittosi yhteispisteissä kakkoseksi tulleen Polaris XCF 440 F:n kolmella pisteellä, minkä lisäksi ”Tätä mieltä”-kommenteissa kaikki kuskit rankkasivat kelkan puhallinkoneiden ykköseksi. Juha ”Tire” Suur-Inkeroisen kommenttiin kiteytyy paljon kelkan ominaisuuksista: ”... Karvan auki puolilitrainen kone on ominaisuuksiltaan huippuluokkaa. Kulku- ja vääntöpuolella on onnistuttu yli odotusten. Tällä kelkalla aiheuttaa paskahalvauksen useimmille isojen vesikoneiden kuljettajille...” Vertailutestin suorituskykymittauksessa Phazer heilutti tahtipuikkoa yhdessä Polaris 550 Super Sportin kanssa. 400 metrin rajapyykin kelkat saavuttivat 16,1 sekunnissa. Phazerille kirjattiin huipuiksi föönille huimat 127 ja Polarikselle 126 km/h. Phazerin kolmas tuleminen Phazer-malliston viimeinen päivitys aiheutti melkoisen kohinan keväällä 2006 kun se esitetliin ensi kertaa suomalaiselle lehdistölle. Mönkkärin ja kelkan sekoitukselta näyttänyt vekotin poikkesi klassisesta ja uusklassisestakin kelkkamuotoilusta aika tavalla. Uutta oli myös prätkästä lainatulta näyttävä kapea satula. Erikoisen muotokielen ja ajoasennon lisäksi myös moottori oli jotain erilaista. Kaikki luulivat että nelitahtisen kelkan moottorin pitää olla vähintään tuhatkuutioinen, että sillä tekee mitään. Yamaha yllätti vain 500-kuutioisella kaksisylinterisellä nelarilla, josta otettiin tehoa 80-hevosvoimaa. Ensimmäinen mallivuosi 2007 oli Phazerin osalta monelle pettymys. Uudenlainen ajoasento ja kevyt käsiteltävyys miellytti Phazerin hankkineita kelkkailijoita. Alustat eivät kuitenkaan meinanneen pysyä millään ehjänä. Vuodelle 2008 Phazer sai keulaan Foxin ilmaiskarit. Telasto pantiin myös monelta osin uusiksi ja kestävyysongelmat loppuivat normaalissa reittikäytössä siihen. Tekeekö Phazer vielä neljännen tulemisensa taas uudessa muodossa? Se jää nähtäväksi, mutta nykyinen versiokin on edelleen voimissaan. Siitä on osoituksena oheisessa koeajossa oleva monikäyttöinen Phazer XTX. www.mk-lehti.fi
FXR – EROTU JOUKOSTA! Haluatko varmistaa, ettei ajopäiväsi pääty ennen aikojaan huonoihin varusteisiin? Vaaditko ajovarusteiltasi vain parasta? – Valintasi on silloin FXR! Maailman suurimman ajovarustevalmistajan huipputekniset, leikkaukseltaan suomalaiselle sopivat ja äärettömän hyvännäköiset tuotteet on suunniteltu kestämään ja antamaan suojan kelkkareissujen vaativiin olosuhteisiin. Satoi tai paistoi, paukkupakkasilla ja suojasäällä. Monipuolisesta valikoimasta löytyy ajovarusteet niin miehille, naisille, nuorille kuin perheen pienimmille. Päästä varpaisiin. FXR-ajovarusteisiin luottavat monet huippukuljettajat ympäri maailman, kuten mm. Freeridekelkkailijoiden legenda Bret Rasmussen ja Snowcrossin maailmantähdet Kody Kamm ja Bret Bender. Kauden 2014 uutuuksia: Torque-kypärä n ostajalle FXR-kypärä n päälle! pa ajolasit kau Helix-takki 299 € 139 € Kuori polykarbonaatti/ABS. Useimmat ajolasit sopivat tähän kypärään. Vaihdettavat sisäpehmusteet. Sisusta on hygieeniseksi käsiteltyä materiaalia, irrotettava ja pesun kestävä. DOT ja ECE -standardit täyttävä. Mission-ajolasit 79 € Erityisesti suunniteltu FXR-kypäriin sopivaksi. Huurtumaton tuplalinssi, naarmuttumaton pinnoite.Erikoismuotoiltu kasvopehmuste. Korkea maski. Päälikangas kestävää ja vahvaa nylonkangasta. Vuorissa likaa hylkivää ja nopeasti kuivuvaa kangasta sekä joustava ja kelluttava F.A.S.T. -lämpövuori 120 g HydrXTM 5.000 mm/5.000 g/m2 -kalvo. Mission-housut 309 € Päälikankaassa vedenpitävä ja hengittävä (20.000 mm/8.000 g/m2) ACTM HydrX ProTM -kaksoissuoja HydrX ProTM -kalvolla. Vuorissa Thermal FlexTM -lämpösuoja. Mission-takki 429 € Päälikankaassa vedenpitävä ja hengittävä (20.000 mm/8.000 g/m2) ACTM HydrX ProTM -kaksoissuoja HydrX ProTM -kalvolla. Irrotettava vuori, jossa Thermal FlexTM -lämpö-suoja (takki 180 g, hihat 140 g). Backshiftajosaapas 299 € Vettä hylkivä. Tukeva varsiosa. Erittäin kevyt, kovaan käyttöön. Karhennettu ja pitävä pohja. EVA-joustopohjallinen. Irrotettava ja vedenpitävä sisäkenkä. Paksut ja vahvat nauhat. Varvasosan vahvike. Uutuudet saatavissa kaupoista lokakuun aikana. Ivalo: Tarvike Center Ivalo Oy, Petsamontie 9, puh. 040-485 5181 • Kajaani: Tarjousmaxi Oy, Kehräämötie 20, puh. 020-728 7621 • Kitee: Koneveijarit Oy, Sumpputie 3, puh. 040-023 2700 • Kuopio: Yamaha Center Kuopio, Volttikatu 5, puh. 017-368 6111 • Kuusamo: Rengas Kuusamo Oy, Näverintie 11, puh. 08-852 2688 • Lappeenranta: Urheilu-Koskimies Oy, Ratakatu 37-39, puh. 05-612 9000 • Muonio: Muonion Konepiste Oy, Ilttitie 12, puh. 016-53 2221 • Nuorgam: GamiTex Oy, Nuorgamintie 4465, puh. 040-550 0983 • Oulu: Taisto Hirvonen Oy, Limingantie 5, puh. 08-535 4100 • Rovaniemi: Ranuan Tarvikekeskus Oy, Keskusväylä 7, puh. 040-735 3143 • Savonlinna: TT-Auto Oy Konesaimaa, Ainonkatu 11, puh. 015-515 250 • Sirkka: Immelkartano Pro Shop, Tuomikuruntie 136, puh. 040-039 4182 • Sodankylä: Rautia Sodankylä, Sumatie 2, puh. 050-463 6900 • Tampere: Yamaha Center Tampere, Patamäenkatu 5, puh. 010-281 1000 • Tornio: Tatun Tarvike Oy, Torpinkatu 4, puh. 020-785 0840 • Vantaa: Yamaha Center Vantaa, Tuupakantie 1, puh. 010-533 5000 • Ylivieska: Autotalo Savusalo Oy, Tulolantie 26, puh. 08-411 2300
TEKSTI: SAMI JAAKOLA / KUVAT: JUKKA HELMINEN JA SAMI JAAKOLA PIKKUVELI Mainoksissa ja videoissa vuoriston puuterilumessa hyppäävien kasisatasten Summittien 600-kuutioinen pikkuveli jää yleensä vähemmälle huomiolle. Ski-Doo ei kuitenkaan ole unohtanut pitkämattoperheensä pienimmäistä, vaan on päivittänyt kelkkaa koko ajan samalla tavalla kuin isoveljeä. www.mk-lehti.fi AJETTU 33
AJETTU Ski-Doo Summit SP 154” 600 E-TEC O n alkutalvi 2010 ja hämärä on laskeutunut Sompion kairaan, jossa yksinäinen Summit kiitää pitkin Lokan tekoaltaan pehmeää pintaa. Poromies Junnu on pitkän päivän jälkeen matkalla Vuotsosta Lokkaan kotiinsa syömään. Syöntireissulle hän lainasi kaveriltaan uuden E-TEC Summitin. Useamman kymmenen kilometrin matkalla on kaveri jo ihastunut pikkusummittiin joka on Junnun mukaan, "keviä ja makia kelkka ajella". Harvasanainen poromies on niin vakuuttunut Summitista, että soittaa minulle kotiin päästyään. Otan Junnun harkitut sanat vakavasti, sillä hän kertoo armottomasti mikä toimii ja mikä ei. Edellä kerrotun kaltainen ensikosketus 600-kuutioiseen Summittiin on monelle tuttu. Kelkan kevyt käsiteltävyys, moottorin nöyrä luonne ja pieni kulutus ovat omiaan hankkimaan laitteelle lisää ystäviä. Ensimmäinen XP-runkoinen Summit 600 tuli markkinoille kaudelle 2009. Tuolloin peliä sai myös kaasarikoneella ja kelkkaa liikutellut 593 SS moottori saisi ominaisuuksiensa puolesta olla tuotannossa 34 AJETTU vielä tänäänkin. Kaudesta 2010 on kuussatasen Summitin sydämenä ollut Rotaxin E-TEC ruiskupata, joka on osasyyllinen kelkan nykyiseen suosioon. E-TEC Summitti yleistyi nopeasti myös Junnun kaltaisten ammattimiesten työvälineenä. Nyt sitä saa Kaudelle 2014 pienempää Summittia on päivitetty vastaamaan myös ulkoisesti isoveljeään, joka jo kuluvalle vuodelle oli uudessa REV-XM kuosissa. Ulkonäön lisäksi päivityksen kohteeksi ovat joutuneet hallintalaitteet. Nappulat löytyvät helposti ja niiden toiminta on loogista. Pienempi Summit tulee maahan SP-paketilla, kun isolohkon varustepaketin merkintä on X. SP-paketissa on muun muassa sähköstartti, korkeampi tuulilasi ja tukeva takapuskuri, johon saa vetokoukun kiinni. Summit SP 600 HO E-TEC tulee suomeen nyt 154 tuuman mittaisella matolla, euroihmiselle mitta on tutummin 3923 millimetriä. Viime kaudelle kelkkaa tuotiin 146 mittaisena versiona. Pidemmän maton toivottavat tervetulleeksi ennen kaikkea ammattikäyttäjät. Astinlaudat on myös puukotettu todella ilmaviksi, lumi putoaa läpi melkein itsestään ja märkä nuoskakin lähtee jalkaa kerran heilauttamalla. Telastona on sivuttaisen kallistumisen salliva T -Motion ja alustan ympärillä pyörii 406 mm leveä ja 57,2 mm harjalla varustettu reunoista taipuisa Flex Edge -matto joka entisestään helpottaa kelkan kallistamista. Pääsimme kokeilemaan uudistunutta 154 tuuman matolla varustettua SP 600 Summittia keväällä pikaisesti Ruotsissa. Jo ensimetreillä huomaa kelkan käsittelyn vaativan todella vähän voimaa. Uudet Pilot DS 2 -sukset tekevät ohjauksesta kevyen ja johdonmukaisen. Reitillä kapea kelkka tuntuu kiikkerältä ja kallistumisen mutkissa ulkokurvin puolelle tuntee selvästi. Kovempaa mutkiin ajaessa alkaa kelkka puskea, mutta muuten kyyti kovalla jäljellä on leppoisen mukavaa. Jousituskin kantaa hyvin pitkissä loivissa laineissa, mutta pattimeressä pitää vauhtia himmailla. Nykyaikaisissa vuoristokelkoissa ei kuitenkaan onneksi ole vanhan liiton superlöysiä säätöjä, joiden takia iskarit pohjaisivat melkein mateluvauhdissa. Istuin ei enää ole sama kuin urheilupeleis- www.mk-lehti.fi
Summit 600 tulee Suomeen SP-varustuksella, johon kuuluu sähköstartti, korkeampi tuulilasi ja tukeva takapuskuri, johon saa vetokoukun kiinni. Satula on minimalistinen ja toimii hienosti umpisen kikkailussa. Reitillä siitä meinaa röykytyksessä lipsahtaa liian taakse. tMotion alusta tuo 600-kuutioiseen Summittiin uutta ketteryyttä. Moni epäili ”keikkualustan” kestävyttä, mutta viime talven kokemukset 800-kuutioisista X-mallin Summiteista osoittivat luulot vääriksi! TEKNIIKKAA Ski-Doo Summit SP 154” 600 E-TEC Moottori: Rotax 600 E-TEC H.O., 2-syl., 2T, nestejäähd. Teho: 115 hv Iskutilavuus: 594,4 cc PA-suihkutus: Sähk. polttoaineensuihkutus Variaattori: TRA III / QRS Tela (lev., pit., harjakork): 41 x 392 / 5,7 cm PowderMax Etujousitus: Kaksois-A-tukivarsi, HPG-kaasuisk., jousto 229 mm Telasto: SC-5M, HPG / HPG -kaasuisk., jousto 351 mm Jarru: Hydraulinen levy Leveys: 113 cm Pituus: 323 cm Raideväli: 91-95 cm (sääd.) Paino: 207 kg (ilmoitettu kuivapaino) Pa-säiliö: 40 l Hinta: 13 880,- sä vaan se on todella pehmeä, matala ja lyhyt. Istuimen pieni koko helpottaa kelkan päällä liikkumista etenkin metsässä, jossa puolelta toiselle saa hypätä jatkuvasti. Istuimen pehmuste voisi tosin olla kovempi, sillä reittisiirtymillä ei tarvita kummoista iskua kun pehmuste käy litissä. Satulan taakse on saatu sovitettua myös pieni tavarakotelo. Iskunvaimentimet ovat isoveljestään poiketen tavalliset HPG:t, eli niitä ei voi purkaa ja huoltaa. XM-formaatin mukana on muuttunut myös mittariston asento ja näyttöä on helppo vilkuilla seisaaltaan. Sitten metsään Umpisella Summit on elementissään, sillä se kulkee kevyesti hangen pinnalla. Kulkuasento tuntuu olevan vaaterissa - perä ei laahaa eikä keula kynnä syvällä. Ohjaus on myös umpisella kevyt käännellä. Herkästi kääntyvän Pilot DS 2- suksen ominaisuus on kuitenkin painahdella ulkokurvin puolelle. Reittikelkoihin tottuneelle Summit kallistuu liiankin herkästi ja kaatuminen sisäkurvin puolelle ei ensimetreillä ole tavatonta. Kapea raideväli, sivuista notkea matto ja kallistuva alusta helpottavat Summitilla pui- www.mk-lehti.fi den välissä puikkelehtimista tai viistorinteillä keikkumista. Raidevälinä voi käyttää joko 905 tai 950 milliä. Kevyttä käsiteltävyyttä arvostaa pitkän ajopäivän jälkeen ja pelkällä suksien vaihdolla pelistä saa halutessaan vieläkin vakaamman. Summit ei todellakaan tunnu siltä että alla olisi 154 tuuman kumivalmiste, sillä se on notkeampi kuin monet pari vuotta aikaisemmin kokeilemani 146 matolla varustetut pelit. Käsiteltävyyden kehitys XP Summitista nykyiseen XM-malliin on ollut huima. Ensimmäisen vuoden 2008 XP Summitit olivat aikamoisia ratakiskoja käännellä verrattuna nykyisiin peleihin. Kelkan helppo hallittavuus takaa sen että 600 kuutioisella voi syöttää huoletta kaasu pohjassa ja ottaa pikkukoneesta kaikki irti. Ainakin umpisen ajon amatöörille se on helpompaa etenemistä kuin isolohkolla pumppaaminen ja liika keuliminenkin on pienemmillä voimavaroilla epätodennäköisempää. Voimalinja toimii eleettömästi ja kone jaksoi potkaista kelkan liikkeelle vaivattomasti pehmeästäkin paikasta. Toimivasta voimalinjasta kertoo myös remmin pitkä kestoikä, sillä porohommissa samalla Summitin remmillä on ajettu jopa 7000 kilometriä. Pikkusummitilla on metsäsuomen harjut ja vaarat nopeasti valloitettu. Vaikka laitetta ei markkinoinnissa näe yhtä paljon kuin malliston isoja lippulaivoja, niin myyntitilastoissa pikkuveli kuitenkin lunastaa ?naalipaikan Suomessa myytävien Ski-Doo kelkkojen joukossa. Uusi Summit 600 on helposti lähestyttävä. Kelkka on mukava ammattikäytössä ja sillä onnistuu myös hauskanpito ja räppääminen. Ja mitä tapahtui ensimmäisessä kappaleessa mainitun Junnun kanssa käymäni puhelun jälkeen? Kaveri söi, veti karvalakin päähänsä Peltorien alle ja palasi työmaalle Vuotsoon, eikä muuten tankannut Summittia. Loppuun vielä poromiesten yleisimmät Summitin modaukset: - Korkea tuulilasi. - Kytkimen jousen vaihto, jolla kytkentä alemmas noin 3000 kierroksen tuntumaan. - Iso tavaralaatikko. - Jämerä pohjapanssari. - Leveät suksimuovit. - Lisävarustepuskuri keulaan ja taakse vahvistus vetokoukkua varten. - GPS ja sille teline. - Raapimaraudat telastoon hankikeliä varten. AJETTU 35
AJETTU Polaris RMK 800 Assault 155” ÄIJÄKELKKOJEN FAIJA! MK-LEHDEN TESTIRYHMÄ / KUVAT: JONI HELMINEN / STUNTMAN: JUSSI PENNANEN Polaris toi ensimmäisen RMK Assaultin markkinoille vuonna 2009. Moottori oli teknisesti lähes samanlainen kuin nykyisessäkin mallissa, mutta muuten kelkka pohjautui vanhaan IQ-runkoon. Aivan vallankumouksesta ei 09-mallin Assaultin kohdalla voi puhua, mutta vuoristokelkkarintamalla se on ehdoton merkkipaalu! Samaa äijätyyliä jatkaa myös Polariksen uusin Assault RMK. 36 AJETTU www.mk-lehti.fi
P olaris IQ 800 CFI Assault RMK 146 esiintyi MK-lehden koeajossa ensi kertaa numerossa 4/2008. Jutun alussa pohditaan kelkan olemusta seuraavasti: ”Polariksen 800-kuutioinen Assault kuuluu oikeastaan useaan eri kelkkaryhmään, joten sitä voisi kutsua jonkinlaiseksi hybridiksi, mutta kaikkein helpointa on synnyttää sille kokonaan oma nimitys – freeridekelkka!” Nykyään 371 sentin mittaisella ja 54 millin harjalla varustetulla matolla liikkuva IQ RMK Assault luokiteltaisiin Lynxin 3700-sarjan Boondockereiden tapaan syvän lumen sportiksi. Siis kelkaksi, joka on suunniteltu umpisessa paiskomiseen, mutta silti se pelittää kohtuudella myös reittisiirtymillä. Polariksen 2014-mallistossa vanhaa IQ RMK:ta vastaa parhaiten 366-senttisellä matolla varustettu 800 Switchback Assault, kun taas koeajossa ollut RMK Assault 155 on jo selkeästi vuoristokelkka. Tosin se on melko freeridehenkinen niin jousituksen kuin ulkonäkönsäkin suhteen. Jo vuonna 2009 Polaris käytti Assaultissa samaa 795-kuutioista Clean?re-moottoria ja tehoksi luvataan edelleen samaiset 154 hevosvoimaa. 09 käytettiin kuitenkin kahta ruiskusuutinta per sylinteri. Nyt suuttimia on yksi kappale sylinteriä kohti ja ne sijaitsevat läppärungossa. Läppärunko on valettu kampikammion kylkeen ja polttoaine syötetään moottorin kampikammioon. Moottorin öljyn saanti hoidetaan perinteisesti mekaanisella pumpulla, jota ohjaavat kuljettajan kaasuvivun painallukset. Öljyä menee www.mk-lehti.fi 2-2,5 prosenttia käytetyn polttoaineen määrästä eli noin kaksi desiä per kymmenen litraa bensaa. Polttoainetta menee nätisti ajamalla alle 20 litraa satasella. Meillä oli RMK Assault 800 käyttötestissä vuonna 2011 ja Antti Mikkola heitti sillä Leviltä Ruotsin Jokkmokkiin parin päivän reissun osin reittejä ja osin umpisessa. Noin 900 kilometrin saunalenkillä keskikulutus oli 20,3 litraa satasella. Mukana jotoksella oli myös Ski-Doo Summit 600 E-tec 2011, joka vei satasella keskimäärin 17,6 litraa. Käyttötestissä ollut 2011-mallinen Polaris 800 Assault RMK 155 pitää edelleen hallussaan MK-lehden testien vakiokelkkojen parasta vetoa nollasta sataseen. Tuolloin ei keli ollut edes supernopea, mutta kuuteenkymppiin Assault kimposi 1,82 sekunnissa ja matkaa siihen meni vain vajaat neljä kelkan mittaa eli14 metriä. Nollasta sataseen kului aikaa 3,47 sekuntia ja matkaa tarvittiin vain 51 metriä. Tässä jutussa ajettu 2014-mallinen RMK Assault 155 kiihtyi erittäin hitaalla vasta sataneen lumen pehmentämällä testipätkällä kuuteenkymppiin kahdessa sekunnissa ja sataseen 3,65 sekunnissa. Se menee siis umpisessakin nollasta sataseen arviolta viiden sekunnin pintaan eli suorituskyky on kohdallaan. Pelittää reitilläkin Jousitus toimii reitillä ja jopa patikossa yllättävän hyvin. Alusta on umpisen peliksi kantava ja jopa hieman pintakova. Se toimii pikkupatikossa todella hyvin, mutta pintakovuus tekee nimismiehen kiharassa ajamisen epämiellyttäväksi ja kelkan levottomak- AJETTU 37
AJETTU Polaris RMK 800 Assault 155” si. Pitkissä ja loivissa kovavauhtisissa pateissa alusta pohjaa, mutta se sallittakoon, sillä kyseessähän on vuoristokelkka. Suksien iskunvaimennus on jämäkkä, mutta kelkka tuntuu silti yllättävän kiikkerältä kun sitä heittelee reitillä mutkasta toiseen. Keulan kapeudesta ei homma ole kiinni, sillä se on sama kuin urheilukelkoissa. Syy kiikkeryyteen on kallistuksenvakaajan puute. Asiaa auttaisi myös jos hitaan liikkeen puristusvaimennusta olisi reilusti enemmän. Reitillä on kaksi tapaa edetä hallitusti. Toinen on ajaa mutkat rauhallisesti ja pyörein linjoin, niin että sukset pysyvät tasaisesti lumessa. Hauskempaa on täräyttää mutkaa kohti vauhdilla, hipaista jarrukahvaa ja nauttia tautisen purevasta matosta. Assault nimittäin todella pysähtyy kun painaa reilusti jarrua. Kaarteen voi ajaa läpi hiukan jarrua hiihdättämällä, jotta sukset kääntävät nokan haluttuun suuntaan. Suoran auetessa sitten kaasu pohjaan ja takana tulevien kavereiden päälle sataa lapiokaupalla lumikokkareita. Nopeampaa reitillä matkustamista hillitsevät mahdolliset lämpöongelmat, etenkin jos lumi on jäistä tai muuten vain kivikovaa. Pro RMK:n tapaan Assaultissa ei ole lainkaan etujäähdytintä, joten avuksi on otet- 38 AJETTU tava raapijat, jotka käännetään esiin liukurunkojen päältä. Raapijoiden kanssa pitää muistaa olla käyttämättä pakkia, sillä muuten niistä tulee helposti entiset. Assaultissa on vain yksi keskeltä läpivetävä vetopyörä, joten matto lyö myös pitävällä reitillä yli. Pitkässä vuoristokelkassa sopiva maton kireys ja oikea linjaus ovatkin vielä tärkeämpiä kuin urheilukelkoissa. Parhaimmillaan lumessa ja vauhdissa Moottorikelkkaa kutsuttiin ennen joko skiidoksi tai lumikelkaksi. Assault RMK kuuluu ehdottomasti sarjaan lumikelkat, sillä se todella viihtyy vaarojen rinteillä ja ajamattomilla selkosilla. Syvässä lumessa RMK Assault on erittäin tasapainoinen ja todella helppo hallita. Se ei ole yhtä ketterä kuin keikkualustalla varustettu Ski-Doo Summit 800 ja se ehkä keulii jyrkissä rinteissä enemmän kuin Lynx 3900 BoonDocker, mutta se on yleishyvä kaikessa maastossa. Leveä keula hiukan vaikeuttaa viistorinteillä kikkailua ja Assault RMK vaatii reiluja otteita sidehillingissä. Puiden välissä pitää linjat valita huolella, sillä hidas vauhti ja äkkikäännökset eivät ole RMK:n parasta aluetta. Vauhti korjaa virheet hangessakin, joten mikään ei ole hauskempaa kuin As- sault, umpihanki ja peukalo pohjaan. Moottori reagoi kaasun painallukseen herkästi ja kelkka sinkoaa ylös aivan tolkuttomista rinteistä. RMK kulkee syvässä lumessa aina hiukan nokka ylhäällä, kun tela poraa reikää lumeen. Parempi niin, sillä kelkka ei silloin työnnä päätä hankeen kun kaasua joutuu kuitenkin välillä myös hölläämään. Puuterissa käännökset sujuvat kevyellä vastaohjauksella ja painon siirtelyllä. Jopa vähemmän freeridea harrastanut osaa nopeasti luottaa Assaultin ominaisuuksiin, sillä kelkka ei tee mitään yllättävää. Se keulii hallitusti eikä sukella hypyistä nokka alhaalla. Seisoma-asento on rinteillä ja hangessa kikkailuun sopivan pysty ja jalkaa on näppärä heitellä matalan satulan yli. Astinlaudat ovat parasta A-ryhmää. Niiden päällä ei lumi viihdy, mutta kenkä pysyy varmasti siinä kohdassa mihin kuski sen asettaa. Polaris Pro RMK 800 ja Assault RMK 800 ovat molemmat luonteeltaan syvän puuterin ja suurten vuorten kelkkoja. Silti niiden ajamista leimaa kevyt kääntyvyys ja herkkyys vastata kuljettajan liikkeisiin. Treeridingiin on olemassa parempiakin kelkkoja, mutta avarassa maastossa nimenomaan Assault RMK on oikea väline hauskan pitoon. Umpeen sataneen metsätien puhkomiseen tuskin löytyy nopeampaa laitetta! www.mk-lehti.fi
Maahantuonti: BLACKSEVEN Oy puh. 020 7959777 • www.blackseven.fi www.mk-lehti.fi TEEMA 39
AJETTU Polaris RMK 800 Assault 155” TEKNIIKKAA Polaris RMK 800 Assault 155” Moottori: Polaris, 2-syl., 2T, nestejäähd., läppäventtiilit, VES-pakoaukonsäätimet Teho: 154 hv Iskutilavuus: 795 cc PA-suihkutus: Cleanfire Variaattori: P-85 / Team LWT Tela (lev., pit., harjakork): 38 x 394 / 5,4 cm Etujousitus: Pro-Ride, Walker Evans Piggyback -kaasuisk., jousto 254 mm Telasto: RMK Coil Over, Walker Evans Coil -kaasuisk., jousto 406 mm Jarru: Hydraulinen levy Leveys: 122 cm Pituus: 328 cm Raideväli: 105,4-108-110,5 cm (sääd.) Paino: 197,3 kg (ilmoitettu kuivapaino) Pa-säiliö: 43,5 l Hinta: 14 690,- 2 3 1 1. Polariksen RMK-perheeseen kuuluu kapealla keulalla ja Chris Burandtin toivomuksesta kallistuksenvakaajalla varustettu Pro RMK 800. Sen erikoisuus on toisiovedon toteutus remmillä. Pro RMK 800 ja RMK 800 Assaultin lisäksi tarjolla on myös 800-kuutioinen 155-tuumainen perusmalli ja uutuutena 600-kuutioinen Pro RMK. 2. 09-mallin RMK Assaultissa oli samanlainen crossipyörätyylinen Pro Taper-ohjaustanko kuin nykyään. Lisänä tankoon on tullut roikuntakahva keskelle. Stumpparin nappi on viety pidemmälle kaasukahvasta, jotta sitä ei paina vahingossa kun painii kelkan kanssa hangessa. 3. Kuten monessa muussakin kelkassa voi raideleveyttä säätää siirtämällä suksen ja olkatapin välissä olevia holkkeja eri järjestykseen. Jos ajaa suurimman osan umpisessa niin Assaultin keulan voi kaventaa 105-senttiseksi. Reitillä kelkka kallistelee kuitenkin todella paljon, sillä ohjaus on optimaalinen vain silloin kun olkatappi on suksen keskilinjan kohdalla. 4 4. Polaris käyttää takapukissa kierrejousellista iskaria, josta tulee nimitys RMK Coil Over. Ainakin teoriassa kierrejousi on herkkäliikkeisempi kuin perinteinen hakaneulajousi. Avoin rakenne kerää myös vähemmän lunta ja jäätä, jota saattaa olla pitkämattoisessa kelkassa jopa kymmeniä kiloja! 40 AJETTU www.mk-lehti.fi
XR-Gold laminated membrane. 20.000mm waterproof / 18.000g breathable. Taped seams. PREMIUM OUTDOOR ESSENTIALS HMK SNOWMOBILE OUTFITTERS L-HANDLE SHOVEL W SAW TEAM FOCUS PEAK2 TAKKI MAVERICK TAKKI TEAM BOA VOYAGER BOA UNION GLOVE VOYAGER LACE HUSTLER2 TAKKI GOLD GOLD GOLD GOLD L-HANDLE SHOVEL W SAW MAVERICK HOUSUT PEAK2 HOUSUT GOLD HUSTLER2 HOUSUT GOLD SPECIAL ONE PIECE SUIT GOLD GOLD !JA A S S E M O U S T Y TO E N TI FKIIFNNION A ETTÄÄ YHTEYS B ET VOIVAT LÄH 1109967 E N TU S HMKYYJIJÄA 045HAETAAN. CO.SE. MARKO JÄLLEENM POST@RU UCOAB SÄHKÖPOSTIIN TUOTELUETTELO: ISSUU.COM/R TÄ IS KATSO NET A POLAR AUTHENTIC BRAND HIGH PERFORMANCE OUTDOOR & INDUSTRIAL FOOTWEAR & APPAREL SELKIRK MIESTEN -70C SNOGOOSE NAISTEN -40C MUSTANG LASTEN -40C www.mk-lehti.fi WWW.FACEBOOK.COM/RUCOSWEDEN TEEMA WWW.RUCO.SE INSTAGRAM:@RUCOSWEDEN 41
Perhekelkkailua Ski-Doo Renegade Backcountry X 800 R E-TECillä ROUVA JA RENEGADE Tuleeko talvilomasta selviytymistaistelu, jos hommaa rouvan riemuksi mökin pihaan ison ja tehokkaan kelkan? Päädytäänkö kelkkahommissa kokemattoman emännän kanssa kimaltelevilta hangilta terveyskeskukseen, käräjille vai takan eteen eroottisesti väreilemään? TEKSTI JA KUVAT: SAMI SALONEN 42 ROUVA JA RENEGADE www.mk-lehti.fi
Karvakaulus pölisee matkalla kohti Posiota. Rouva laskee menemään tyytyväisenä. O dottava toiveikkuus poreilee rintalastan alla kun kurvaamme Sodankylän Kukasjärvelle mökin pihaan. Kärryssä pullistelee uhmakkaana Ski-Doo Renegade Backcountry X 800 ETEC ja en malttaisi odottaa enää hetkeäkään sen tuikkaamista tulille. Ajamaan on kauhea polte ja kädet tärisevät innostuksesta kun kohmeisin sormin pulaan auki jäätyneitä kuljetushihnan lukkoja. Tunnelma on kaksijakoinen. Toisaalta odotukset ovat lakikorkeudessaan mutta samalla hirvittää. Tarkoitus on nimittäin viettää emännän kanssa laatuaikaa kelkkaillen eikä kummallakaan ole vankkaa kokemuspohjaa. Emännällä vielä vähemmän kuin minulla. Meitä matkaan saateltiin varoituksilla siitä, kuinka bensattomana 214 kiloa www.mk-lehti.fi painava ja yli 160 hevosvoimaisella moottorilla varustettu kelkka riepottaisi meitä kuin märkää rättiä pitkin käkkärämännikköä. Ihan aiheellisia varoituksen sanat olivat, turhan usein uutisissa revitellään tapauksilla, joissa kokematon kelkkailija toikkaroi itsensä tai kaverinsa paikkauskuntoon. Meillä molemmilla metriseen hankeen syöksähtämistä hillitsee myös fyysinen koko. Rouva on reilut puolitoista metriä pitkä ja 50-kiloinen, itsekin olen ulkomitoiltani enemmän heittokääpiö kuin jenkkifutaaja. Pelit tulille Moottori tärähtää käyntiin herkästi ja käy heti puhtaasti. Tämä on mökkiläistä miellyttävä ominaisuus, piha ei ole sinisenä savusta. Puristusta peukalolla, kytkin tarttuu pehmeästi ja kelkka rullaa matkaan säyseäs- ti. Ei tämä mikään mörkö olekaan. Ohjaamo on yllättävän sopivan tuntuinen lyhyemmällekin kuskille. Kelkan koko tuntuu mutta asento on miellyttävä. Puhuin itselleni luvan ajaa ensin omin nokkineni lämmittelyt ja samalla luvan pyöriä läheisellä jänkällä mielin määrin. Koskematonta hankea on kainaloihin asti ja se oikeastaan pakottaa minut etsimään sisäistä Chris Buranttiani. Kyseinen herra on minulle jumalasta seuraava hahmo ja hänen virtuoosimaista umpisen taiteiluaan on tullut videoilta tuijotettua huomattavan paljon. Yritän ja yritän, lopulta varmaankin sadan kaatumisen jälkeen Renegade alkaa taipua syvässä lumessa pyöreisiin kaarroksiin reilusti sisäkurviin kallistaen. Renegaden rMotion alustassa pyörii 406x3487x44 mm matto, eli melko korkea- ROUVA JA RENEGADE 43
Perhekelkkailua Ski-Doo Renegade Backcountry X 800 R E-TECillä Oman elämänsä Chris Burandt. Renegade etenee hämmästyttävän hyvin umpihangessa, eikä kuskilta vaadita huipputason osaamista. harjainen PowderMax. Paketti on sama kuin Freeride 137" 800R E-TEC-mallissa. Peli ei juutu hankeen vaikka pysähtelen paikoilleni tai kaivan kelkan kyljeltään pystyyn kaatumisen jälkeen. Tässä huomaan selkeän hyödyn matalilta kierroksilta kytkevässä voimansiirrossa ja erittäin nöyrässä moottorin alakierrosten tuntumassa. Jousitustahan pitää säädellä. Siksi kokeilen vakiosäädöstä pehmeämpää ja nopeampaa vaihtoehtoa. Löysään etuiskareiden paluuvaimennusta, samoin telaston hakaneulojen esijännitystä. Takapukissa on kytkentäpalikaksi kutsuttu säätö, jolla telaston takapään saa painumaan enemmän, siis kelkan keulimaan helpommin. Löysään sitäkin reilusti. Samoin avaan takapukin iskarin vaimennusta kunnolla. Pehmennystoimet miellyttävät heti. Ajan hitaasti puiden välissä pujotellen ja punnerran umpisessa. Pehmeämpi säätö saa kelkan nousemaan helpommin hangen päälle ja kääntyvyys tuntuu paremmalta. Minulle on yhdentekevää, ovatko säätömuutokseni oikeita tai vääriä. Ne kuitenkin osoittavat, että kelkkaa pystyy muuttamaan paljon varsin helpoilla konsteilla ja laitteesta saa omaan makuun mieluisen muutaman minuutin toimenpiteillä. Kaksi päivää reittivapaata ajelua riittää todistamaan sen, että kelkka on erittäin toimiva takamaiden ajopeli. Ja se osoittautuu riittävän nöyräksi rouvankin ajaa. Sillä pystyy pienikokoinen naiskuljettajakin sur?ai- 44 ROUVA JA RENEGADE Renegade toimi sukkulabussina jäälle ja takaisin kun karvahattuisia pilkkijöitä vietiin edestakaisin. lemaan umpisessa, miellyttävästi keskikaasulla kurvaillen ja pehmeämmän jousituksen ansiosta painoa siirtämällä käännellen. Kertaakaan varsinaisiin kaivuutöihin ei Renegaden kanssa jouduttu. Reki perään Pelkän pusikossa rillaamisen vastapainoksi Renegade pääsee hyötykäyttöön, kun kuskaan väkeä järven jäälle pilkille. Lisävarusteisiin kuuluvaan vetokoukkuun loksautetaan kiinni kunnon raskastekoinen reki ja neljä toppapukuista pilkkijää kerralla kyytiin asianmukaisten eväiden kanssa. Viides vielä kelkan takapenkille. Hölkkävauhdilla ryömittäminen ei nosta ilmoille kumihihnan käryä, päin vastoin matka taittuu tasaisesti ja kelkka kiskoo herkästi käyden raskasta taakkaa jäälle ja takaisin. Jäällä Renegade saa täyden tunnustuksen moottorinsa tehoreservistä. Kyydissä istunut ja karvalakkinsa kiihdytyksessä menettänyt herra kehuu kylänmiehille vesivanat silmissään että hienosti kelkka kirmaa, toista sataa metriä mentiin sukset ilmassa. Maisemaa vaihdetaan loman lopuksi. Pari päivää Suomutunturin reiteillä antaa kuvan Renegaden touring-ominaisuuksista. www.mk-lehti.fi
Vuoden Lynx-kauppiaan huippuvaihdokit! Älä aja lasit huurussa UUTUUS! Tuuletetut ajolasit omilla voimakkuuksilla! Esim: Scott, Smith, Progrip, Oakley sit Ajola en a k al 39,- Lynx X-trim 550 2008 4500 km 5990,Lynx X-trim SC 600 E-TEC Lisäistuimella 2011 3700 km 9490,Lynx Rave RE 600 E-TEC 2010 8100 km 7990,Lynx Rave RE 600 2007 6600 km 4990,Lynx Rave RE 600 E-TEC 3300 2012 4600 km 9900,Lynx Rave RE 800R E-TEC 3300 Sähköstartilla 2013 2100 km 12990,Lynx Rave RE 600 E-TEC 2012 3500 km 9900,Polaris 600 XC SP 2002 4300 km 2990,Polaris Rush 600 PRO-R 2011 2500 km 7590,Polaris 800 Switchback Assault 144" 2011 3200 km 8990,Polaris 600RR 2009 7200 km 5990,Ski-Doo Summit 550F 2005 4450 km 4590,Ski-Doo MX Z X-RS E-TEC 800R 2011 6000 km 9990,Ski-Doo MX Z X-RS E-TEC 600 H.O 2012 4600 km 9390,Ski-Doo MX Z X-RS E-TEC 600 H.O 2012 2800 km 9590,Ski-Doo MX Z TNT 550F 2012 3600 km 5990,Ski-Doo Grand Touring SE 4-TEC 1200 2010 5900 km 9390,Ski-Doo Renegade 600Sdi 2008 5700 km 7490,Yamaha FX Nytro XTX 2013 740 km 13900,Yamaha Apex 2012 470 km 11990,- Helletorpankatu 3 Av. ark. 9-17.30, la 9-13 019-426 7100 www.konetalo.fi www.mk-lehti.fi imt vo la i s a l Ajo kuudel ak kaen al - 224, USe!tut U T UU uulet ak- t voim tillä Flek it omilla lkaen a s ajola uuksilla k ,- 330 20den Useita eri värejä. Kysy vaihtoehdot meiltä. vuo nasia ksella mu t tun e Rinteenkulma, Rovaniemi Rinte www.optiikka.com 45
Perhekelkkailua Ski-Doo Renegade Backcountry X 800 R E-TECillä Kelkkaretki Suomulta Posiolle on rouvalle mieluisa. Renegadessa on alustasäätö edelleen hyvin pehmeässä asetuksessa ja se näyttää istuvan kokemattoman kuskin tarpeisiin. Kelkan vakaa ja rauhallinen käytös antavat selvästikin rohkeutta ajaa ja rentoutta nauttia matkasta. Lisävarusteluun kuuluva korkeampi tuulilasi suojaa tehokkaasti viimalta. Peilit tuovat käyttömukavuutta ja ne kannattaa selkänojan ohella ottaa varustevalikoimasta käyttöön jos tykkää kelkkamatkailusta. Kiireetön matkanteko maisemataukoineen paljastaa kelkasta sen rauhallisemman puolen. Maltillisella kaasunkäytöllä se rullaa hiljaisella äänellä ja hyvin säyseästi. Ainoa ärsyttävä ääneen liittyvä huomio tulee tasaisella kaasulla, noin 5000 kierroksella ajaessa kun kuomun alta kantautuu resonoivaa hurinaa. Pisaralla pisimmälle Piruuttamme koetamme kuinka pienellä kulutuksella matkaa voi taittaa. Posiolla on munkkikahvi- ja tankkaustauko ja siellä laskemme, että oikein nuukasti ajaen Renegade on vienyt vain piirun alle kymmenen litraa sadalla kilometrillä. Tulosta pidämme erittäin pienenä kulutuksena 800-kuutioiselle kelkalle. Tosin se vaatii todella rauhallista kaasun käyttämistä ja pöydän tasaista reittiä missä kelkka rullaa kuin itsestään. Paluumatkaksi rouva hyppää toisen kelkan puikkoihin ja minä vuorostani kurvailen Renegadella. Reitin Suomun puoleinen pää on isolle ja terävälle patille kulunutta polkua. Kääntelen alustasäädöt takaisin tiukempaan säätöön ja samalla kelkasta kuoriutuu uusi ulottuvuus. Se sallii hyppäytellä isompien pattien nokilta, alusta ponnistaa sopivien kumpujen välistä ja kelkalla pystyy paikoin jopa pompauttelemaan kahta pattia yhdellä loikalla. Säädön tiukennuksen myötä ohjaus terävöityy selvästi, muuttuen erittäin tarkaksi ja samalla hiukan raskaammaksi. Moottorin teho keskialueelta ylöspäin pääsee oikeuksiinsa kurveista ulos kiihdytellessä ja kaasun ja jarrun yhteispelillä kelkkaa voi ohjailla kuin enduropeliä konsanaan. Yhteenvetona voi todeta, että isoa ja tehokasta kelkkaa on turha kokemattomankaan arastella. Hallittavuus ja kaasukontrolli ovat niin hyvät, että vain oma hölmöily voi aiheuttaa ongelmia. Itse asiassa verrokkina ollut pienempi 600-kuutioinen urheilukelkka tuntui monin paikoin hankalammalta kuin iso takamaiden kelkka. Renegaden selkeisiin vahvuuksiin kuuluu sen monipuolisuus. Kelkka palveli moitteetta matka-ajossa, pattisella reitillä ja umpilumessa. Muutama säätö saa aikaan suuren muutoksen käytettävyydessä. Varusteluun kannattaa panostaa jos haluaa kelkasta kaiken irti. Mainittujen varusteiden lisäksi takalaukku ja navigaattori antaisivat vielä lisää hyötykäytettävyyttä. 46 ROUVA JA RENEGADE Retkikelkkailuun kuuluvat nuotiopaikkapysähdykset makkaranpaistoineen ovat lomailua parhaimmillaan. Kyläkaupalta hankitut ruokatarvikkeet matkasivat vähemmän tyylikkäästi muovikassissa. Lisävarustevalikoimasta kelkassa oli korkeampi (41cm) tuulilasi, takaselkänoja, vetokoukku ja taustapeilit. Jännitys oli turhaa, matka ei päätynyt ensiapuun tai käräjille, päinvastoin ajopäivän jälkeen takkatuli rätisi ja ilmapiiri oli kuin imelästä elokuvasta. www.mk-lehti.fi
UUSI 2014 kelkkamallisto Racing & Freeride Sport Touring Safari KUVAN TUOTTEET: Sinisalo in Facebook: facebook.com/SinisaloMotorsport Sport XTR 8 20447 926Z 8 20448 926Z
EXTREME EXTREME lämpokerraston sisäpinta on kosteutta siirtävää polypropyleeniä ja ulkopinta lämmittävää Merinovillaa. Kaksikerrosrakenteen ansiosta iho pysyy kuivana. Koot: XS-XXXL FINNSVALA Ky Puhelin 08 – 770 080 Rannantie 13 86710 KÄRSÄMÄKI TUNDRA Hyvin muotoiltu kypärähuppu. Alaosa on täysin tuulenpitävää kaksikerroksista materiaalia, jossa sisäpinta on lämmittävää Àeeceä ja ulkopinta täysin tuulenpitävää erikoisneulosta. Tuulisuoja peittää edestä nenän, poskipäät sekä myös otsan ja nousee takaa riittävän ylös. Yläosa on kokonaan kosteutta siirtävää Coolmax verkkoa. Koot: XS-XXL Katso lähin jälleenmyyjäsi www ¿QQVYDOD FRP www.mk-lehti.fi 47
HENKILÖ Matti Määttä HÄN Matti Määttä Ikä: 29 Kotipaikka: Oulu Ammatti: Sähkömies Lempiruoka: Kaikki kotiruoka Suosikkijuoma: Mehut Musiikkimaku: Suomipop Harrastukset: Maastopyöräily, hiihto, motocross 48 HENKILÖ www.mk-lehti.fi
TEKSTI: KATI MUOTKA / SERIOUSRIDING.COM KUVAT: JUKKA HELMINEN, JARI LAURI JA MATTI MÄÄTÄN ARKISTO TULEVAISUUDEN SNOWCROSS-TÄHTI! Tarkalleen ottaen Määttä on tähtiainesta jo nyt, sillä hän otti viime kaudella snowcrossissa SM-pronssia. Tavoitteet ovat kuitenkin korkeammalla. M atti Määttä aloitti motocrossin harrastamisen kuusivuotiaana ja kilpailemisen 11-vuotiaana. Kisamatkat taitettiin isän, äidin ja isonsiskon kanssa. Matkakilometrejä kertyi oululaiselle perheelle pitkän kilpailukauden aikana paljon. Matti voitti motocrossissa alle 18-vuotiaiden SM-hopeaa ja pronssia 2000-luvun alkupuolella. Aikuisten sarjassa hän ajoi kympin sakissa. Pitkää kilpailukautta jatkettiin ajamalla kevättalvella Virossa ja Ruotsissa. Lajissa kehittyminen olisi kuitenkin vaatinut vielä isompaa panostusta ja muuttoa Etelä-Suomeen. Myös loukkaantumiset haittasivat kehittymistä huipputasolle. Viimein Matti Määttä päätti luopua kilpaurastaan motocrossissa. - Aikansa kutakin, Matti sanoo, kun kysyn mikä sai hänet lopettamaan kilpailemisen. Nykyään 29-vuotias, Salotecillä sähkömiehenä toimiva Määttä siirtyi kilpailemaan moottorikelkoilla vuonna 2011. Vuonna 2012 hän ajoi ensimmäisen täyden kauden snowcrossia ja vei SM-pronssia avauskaudellaan. Mitä kaikkea voimme odottaa tältä kokeneelta kisamieheltä, jonka kelkkaura on vasta aluillaan? 1) Mikä sai sinut aloittamaan moottorikelkalla kilpailemisen vasta niin myöhään? - Siirryin vuonna 2010 oululaisen sähköfirman Salotecin palvelukseen. Yrityksen omistaja Henri Salo on innokas kelkkamies. Hän ajaa moottorikelkkaenduroa ja kun kaikki työkaverit ajoivat kelkalla, hankin minäkin sellaisen. Minulla oli ensin vanha Polaris RR, mutta homma yltyi ja piti saada parempi laite, ei mitään siviilikelkkaa. Ilman Salotecin tukea ja joustavuutta en voisi ajaa kilpaa. www.mk-lehti.fi 3) Miten Jussi Honka tuli mukaan kilpailu-urallesi? - Olemme tunteneet Jussin kanssa jo iät ja ajat. Hänkin ajoi motocrossia varmaan 13-vuotiaasta, kunnes kelkkapuoli vei Jussin ja minä jäin motocrossiin. Loukkaantumisen jälkeen Jussilla on ollut hirveä polte lajiin mukaan ja hän innostui yli kaiken, kun pystyi opettamaan minulle kelkalla ajamista ja sen rassaamista. Tuntui mukavalta, kun sain hyvän valmentajan ja paljon tietotaitoa. Matti ja uusi työkalu Lynx RS. 2) Millaisia tuloksia olet saavuttanut ajamiesi kolmen kilpailukauden aikana? - Vuonna 2011 ajoin muutaman C-luokan endurokisan, Snowstarin ja Kelkkakunkun. SnowStarissa voitin oman luokkani ja sain Ice Man -tittelin. - Vuonna 2012 vaihdoin Arctic Catin kisakelkkaan. Punkaharjun ensimmäisessä vakioluokan lähdössä kelkka hajosi jo lähtöviivalle, kun tappokatkaisijassa oli vikaa. Toisen erän lähdössä minua jännitti, ahdisti ja pelotti. Kaatuilin erän aikana eikä ajamisesta tullut oikein mitään. Onneksi kisat olivat kaksipäiväiset ja sunnuntaina olin molemmissa erissä neljän joukossa. Näytti siltä, että homma saattaa onnistua. - Sitten Kelkkakunkussa loukkaannuin pahasti. Lonkka meni pois paikaltaan ja solisluu poikki. Kausi jäi kesken, mutta toivuin hyvin ja aloin suunnitella uusia kuvioita. Seuraavana vuonna Hongan Jussi tuli hommaan mukaan ja kausi meni hyvin, sillä olin SM-pisteissä kolmas. 4) Saiko Jussin vakava loukkaantuminen sinut miettimään lajin turvallisuutta? - Kyllä me mietiskelimme asiaa, mutta ei sitä voi jäädä liikaa pohtimaan. Muualla elämässä sattuu paljon enemmän vahinkoja. Asia on taputeltu ja olemme päässeet siitä yli. Jussilla oli vain huonoa tuuria. 5) Miten perheesi suhtautuu kilpailu-uraasi? - He ovat tottuneet reissaamaan mukana kisoissa. Motocrossissa kilpaileminen oli koko perheen harrastus. Kun en ajanut muutamaan vuoteen kisoja, perhe kyseli, että mitäs nyt tehdään. Nyt he ovat taas kelkkakisoissa mukana. Olen kiitollinen, että he ovat jaksaneet olla tukena. Olen käyttänyt kaikki isin ja äidin rahat harrastukseeni. Nyt vanhempana ymmärrän, kuinka paljon vaaditaan tukea, jotta kilpaileminen on mahdollista. Olisi joskus mukava saada tukijoita niin, että voisi kutsua vanhemmat kisoihin ja maksaa viulut. 6) Osaatko itse rassata kelkkaasi ja motocross-pyörääsi? - Osaan tehdä paljon. Olen ollut koko nuoruuteni tekemisissä moottorilaitteiden kanssa ja oppinut seuraamalla osaavampien tekemisiä. Isä on ollut pyöräpuolella mekaanikkonani, mutta Jussi hoitaa mekaanikon hommat ensi kaudella kaikissa kisoissa. Isäkin on kyllä edelleen mukana. HENKILÖ 49
HENKILÖ Matti Määttä SM-mitali tuli Arctic Catin satulassa, mutta nyt on edessä uuden kelkan säätäminen ja sen ominaisuuksiin totuttelu. 7) Osaatko tehdä myös alustan säädöt itse? - Iskarisäädöt minulle tekee pyöräpuolelta tuttu Jarno Redsven. Osaan itse sanoa mitä pitäisi muuttaa ja mikä ei toimi, ja sitten Jarno tekee tarvittavan säädön. Olen pitkään säätänyt pyöräpuolen keppejä, mutta kelkoissa se on erilaista. Nyt pikku hiljaa alkaa kelkan jousituskin hahmottua. Iskarisäädöt ovat isossa roolissa ja niihin panostetaan. 8) Oletko kaivannut takaisin motocrossin pariin? Vieläkö sinulla on motocross-pyörä? - Minulla on Yamahan 250-kuutioinen nelari. Viime kesänä kipinä syttyi uudestaan. Sain hyvää treeniä talvea ajatellen ja ajoin muutamia sarjacrosseja ja Paukan Pytty -kisan Rovaniemellä. 9) Onko kelkkailu vai motocross sinulle omin laji? - En tiedä. Pyörällä ajaminen on vieläkin helppoa. Minä vien pyörää, mutta kelkka vie edelleen minua. Kelkkailussa on koko ajan opittavaa ja pystyn kehittymään vielä paljon. Pyöräpuolella minulta loppuivat ideat. 10) Mitkä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi snowcrossissa? - Tarvitsen enemmän rentoutta kelkkailuun ja kilpailukokemusta. Hyppiminen pyörällä menee automaattisesti miten päin vain. Kelkalla hyppääminen on vaikeaa ja mietin usein, että miten tässä käy. - Kokemusta pitäisi saada lisää. Vahvuuteni on pyörätausta. Motocrossissa on paljon samoja asioita: ajetaan rinta rinnan ja tulee kontaktia. Moni voi vieroksua sitä, mutta minulle se on luonnollista. Minulla on myös hyvä ajosilmä, mistä on tietysti etua. 11) Oletko kilpailijana vahvempi fyysisesti vai henkisesti? - Vuosi vuodelta enemmän henkisesti. Henkinen vahvuus antaa paljon lisävoimaa. Nuorena treenasin hulluna, nyt mietin ja teen asioita ajatuksen kanssa. Niinkin voi pärjätä. Junnuista nousee aina uusia nuoruuden innolla ajavia, mutta 15 minuuttia on pitkä aika eikä parilla nopealla kierroksella ja kaatumisilla voiteta. 12) Miten treenaat ja oletko hyvässä fyysisessä kunnossa? - Nuorena olin varmasti paremmassa kunnossa tai ainakin treenasin enemmän. Nyt kun on tullut ikää, osaan treenata oikein. Vähemmän treeniä, mutta laadukkaasti. 50 HENKILÖ Nuoruuden into on kadonnut, mutta olen hyvässä kunnossa enkä anna periksi yhtään. - Treenaan tosi monipuolisesti: pelaan sählyä ja sulkapalloa, juoksen, käyn salilla ja hiihdän. Maastopyöräilen paljon kesällä, sillä sen avulla saa hyvän peruskunnon. Nyt odotan kilpailukautta ja treeni on kovempaa. Muutama vuosi sitten valmensin junnumotocrossareita, joten olen kiinnostunut siitä, miten treenataan oikein. Ystäväni on personal trainer, ja olen saanut häneltä hyviä neuvoja. 13) Onko sinulla erityinen urheilijan ruokavalio? - Ruokavaliolla on iso merkitys kilpailukaudella! Kun miettii etukäteen mitä syö ja milloin, se vaikuttaa paljon. Ennen söin miten sattuu ja nytkin kesällä syön mitä vain, mutta kisakaudella on toisin. Mutta karkkia en unohda kokonaan! 14) Mitkä ovat ensi kauden tavoitteesi? - Yritän nauttia ajamisesta ja pitää pilkkeen silmäkulmassa. Teen tätä iloisin mielin, vaikka ajan tosissani. SM-kisoista ei voi hakea huonompaa sijoitusta kuin viime kau- della. Jos pääsen MM-kisoihin, tavoite on päästä ?naaliin ja antaa siinä kaikkeni. Ykkösasia ensi kaudella on kuitenkin SM-sarja. 15) Minkälainen tyyppi Matti Määttä on radan ulkopuolella? - Sosiaalinen, tulen kaikkien kanssa toimeen. Minulla on paljon kavereita enkä ole tiukkapipo. Huumorimielellä mennään, ei kaikki ole niin vakavaa. 16) Minkälainen tyyppi Matti Määttä on radalla? - Ei mikään rämäpää. Ajattelevainen, löydän uusia ideoita. Ajelen järjellä, joskus liikaakin. On hyvä, ettei mene aina täysillä. Katselen ja seurailen tilanteita. Monet kovat kuskit ajavat sievästi, Hibbert ajaa järkevästi. Kun on tarpeeksi hyvä, voi ajaa rauhallisesti. - Jussi sanoo aina minulle, että pitää tulla pois mukavuusalueelta! 17) Miten käyttäydyt huonosti menneen kisan jälkeen? - Voisi sitä enemmänkin hermostua. Pitää yrittää kääntää nopeasti ajatukset hyviin asioihin. Kaivetaan esiin plussat, ei kaikki www.mk-lehti.fi
RACING SUSPENSION mennyt huonosti. Hetken aikaa murehditaan, mutta ei saa jäädä liikaa miettimään. Aina tulee uusia kilpailuja. 18) Toiko viime kauden SM-pronssimitali menestyspaineita? - En usko. Kelkkailussa piiri on pieni ja kaikki kuskit tuttuja. Toivon, että kaikki ajavat mahtavan kauden ja kaikilla menee nappiin. Lopussa katsotaan kuka pärjäsi parhaiten. 19) Onko moottoriurheilu ollut aina intohimosi? - On. Viisi- tai kuusivuotiaana sain ekan mopon ja siitä lähtien kaikki pärisevä on kiinnostanut. Vaikka ruohonleikkuri, jos muuta ei ole tarjolla. Isä on aina ollut kiinnostunut moottoreista ja sieltä se on tullut. Ennemmin joku moottorilla toimiva laite kuin kirja… 20) Olet loukkaantunut usein. Onko ollut helppoa palata takaisin kilpailuihin? - Lonkan sijoiltaan meno on ollut pahin loukkaantumiseni, se vaikutti myös alaselkään. Nilkkaa, rannetta, ja solisluukin on mennyt varmaan viisi kertaa. - Ensin mietin, kuinka tästä kuntoutuu ja sitten katse kääntyy voiton puolelle. Loukkaantumissa on aina joku opetus. Monasti olen tullut loukkaantumisen jälkeen kovemmassa kunnossa takaisin kisoihin, kun on ollut aikaa treenata enemmän. 21) Millä eväillä snowcrossin suomenmestaruus napataan? - Eihän sitä voi kertoa, muut alkavat matkia! Kokonaisuus: fysiikka, kalusto, tehokas harjoittelu ja se, että kehityn vielä lisää. Haen lisävauhtia, eivät ne muut mene niin kaukana, kaikki ovat voitettavissa. Taso on kova, tietotaitoa on paljon ja vielä kun saisin Jussilta hänen nopeutensa. Viime talvena hän vielä nöyryytti minua radalla. 22) Oletko varikolla hiljainen keskittyjä vai jutteletko ihmisille? - Juttelen paljon ja liikun varikolla. Hetki ennen kisaa rauhoitun ja keskityn. Kierrämme usein Jussin kanssa rataa ja analysoimme sitä. Kaikkien pitäisi tutustua rataan ennen jokaista erää. Siinä käydään samalla läpi tulevaa erää, jotta ajatukset eivät hortoile ennen starttia. 23) Millaisia elämänohjeita sinulla on? - Ei tule äkkiseltään mieleen. Ajat ja asiat muuttuvat, pyrin pysymään muutoksissa mukana. Tykkään, että kaikki on viimeisen päälle. Pyrin täydellisyyteen ja teen asiat niin hyvin kun osaan. 24) Kerro jokin hauska muisto kisareissuilta - Viime vuonna minua ja montaa muuta nauratti, kun Jussi juoksi joka kurviin näyttämään minulle ajolinjoja. Jussi meni yhtä lujaa kuin minä kelkalla! 25) Onko sinulla ollut lapsuudessa jokin unelmaammatti ja oletko siinä nyt? - Ehkä autoilija, kuten isäni. Mutta sitten huomasin, ettei se ole minun juttuni. Sähkömiehenä on hyvä olla, asiat voisivat olla huonomminkin. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että pääsin kelkkailuhommaan mukaan työni kautta. 26) Kauan aiot vielä jatkaa kilpailemista? - Ajan niin kauan kuin se on kivaa. Toistaiseksi on. www.mk-lehti.fi 51
Kelkkanöösien retki läntisessä Lapissa KEVÄÄN VIIMEISTEN TEKSTI JA KUVAT: RETKIRYHMÄ 52 KEVÄÄN VIIMEISTEN LUMIEN METSÄSTYS www.mk-lehti.fi
Jossain vuorten takana on Jäämeri, joka jäi kuitenkin lumen puutteen takia tällä reissulla näkemättä! LUMIEN METSÄSTYS Mitä tapahtuu, kun etelästä lähtee pari enemmän ajanutta ja kolme kelkkanöösiä viimeisillä lumilla pohjoiseen. Tarkoituksena on ajaa Hetasta Kilpisjärvelle, käväistä Norjan puolella Jäämerellä ja palata Ruotsin kautta takaisin Hettaan. Matkaa on arvion mukaan noin 900 kilometriä ja aikaa neljä päivää. www.mk-lehti.fi KEVÄÄN VIIMEISTEN LUMIEN METSÄSTYS TEEMA 53
KEVÄÄN VIIMEISTEN LUMIEN METSÄSTYS K ilpisjärven ja Jäämeren valloitus kelkoilla on ollut ryhmämme mielessä ennenkin, mutta kaikille sopiva ajankohta vappu on arveluttavan keväinen. Etelässä on tuolloin melkein kesä ja lämpötilat samoja kuin Kilpisellä heinäkuussa. Tällä kaudella nostimme asian esiin kelkkaporukassa jo ennen joulua. Ajokauden juuri alettua kannatusta tuli ja porukkaa alkoi olla kasassa useampaankin 4-6 kelkan yhdistelmään. Helmikuussa ensimmäiset alkoivat keksiä syitä jättää keikka väliin ja loppujen lopuksi viivalla oli viisi innokasta ensikertalaista Kilpisjärvelle lähtijää. Varsinainen suunnittelu aloitettiin vasta pari viikkoa ennen starttia. Työ oli lähinnä kartan katselua, reittien selvittelyä sekä pari tiedustelua lumitilanteesta Hetan Majataloon ja paikalliselle kelkkakauppiaalle Tauno Konttiselle. Kelikameroiden kuvista seurattiin lumien sulamista pienellä pelolla. Paikallisten mukaan lumitilannetta ei kannattanut jännittää, sillä lunta kyllä riittäisi vapuksi etenkin tuntureilla. Ajatuksena oli startata vapunpäivänä Enontekiön Hetasta pohjoiseen kohti Palojärveä. Siellä aivan Norjan rajan tuntumassa sijaitsee Galdotievan kyläkauppa, josta saataisiin tankit täyteen, eväät reppuun ja reittilupa välille Palojärvi-Kilpisjärvi. Toisena päivänä toukokuuta oli tarkoitus tutustua maisemiin Kilpisjärvellä ja käydä katsomassa päästäänkö Jäämeren rantaan asti pesemään kasvot suolavedellä. 54 KEVÄÄN VIIMEISTEN LUMIEN METSÄSTYS Seuraavana päivänä ajettaisiin Ruotsin puolelle Rostujärven kautta Jukkasjärvelle ja sieltä Kiirunaan. Neljäntenä päivänä toukokuuta suunnitelmissa oli ajaa Kiirunasta Kaaresuvantoon ja sieltä takaisin Hettaan. Kiirunan ympäristön kelikamerat näyttivät ”tummenevan” huolestuttavaa vauhtia, mutta halusimme kuitenkin pistäytyä kaupungissa. Upouutta kalustoa Ajokalusto oli tuoretta: pari 2013-mallin Polarista ja kolme saman merkin vielä uudempaa esituotantosarjan laitetta. Kelkoilla oli ajettu vain 200-1400 kilometriä kullakin. Siitä huolimatta jokainen laite huollettiin kunnolla ennen retkeä, sillä matkan pituudeksi arveltiin 900 kilometriä ja pisimmät korpipätkät olivat 200 kilometrin luokkaa. Yhtään perinteistä urheilukelkkaa ei ryhmässä ollut. Kaksi kelkoista oli puolipitkiä 136-tuumaisella matolla varustettuja malleja, kahden matto oli 144-tuumainen, kun taas ryhmän ainoa vuoristokelkka oli varustettu 155 tuuman matolla, jonka harjakorkeus oli yli 60 milliä. Muutamaa päivää ennen retken alkua tavaran määrä alkoi kasvaa, sillä emme halunneet jättää mitään sattuman varaan. Mukaan otettiin 20 litraa varapolttoainetta jokaista kelkkaa kohti, sillä vaikka tankillisella pääsee 200 kilometrin matkan reipasta vauhtia, tulee ottaa huomioon eksymisen mahdollisuus. Näin myöhään keväällä reit- Kilpisjärven jäällä kello 20.00 ja aurinko paistoi kuin keskellä päivää. timerkit ovat usein ”kadonneet” jonnekin. Mukaan pakattiin myös muutama varahihna, kourallinen tulppia, työkalut, nippusiteitä, kiinnityshihnoja, kaksitahtiöljyä, kirves, saha, puukkoja ja muuta vastaavaa henkilökohtaisten varusteiden lisäksi. Paperikartan ohella yhdessä kelkassa oli Garminin navigaattori. Siinä ei tosin ollut kelkkareittikarttaa, vaan ajattelimme selvitä laitteen mukana tulevalla autokartalla. Varustusta kasvatti sekin, että tarkoitus oli yöpyä joka yö hotellissa ja käydä illalla syömässä kauluspaidat päällä. Etelän kelkkamies on herrasmies reissussakin! Kohti pohjoista lähdettiin extrapitkällä Mersun Sprinterillä, jonka perässä oli puolen tusinaa kelkkaa vetävä kärry. Ajomatkaa oli navigaattorin mukaan vaivaiset 1083 kilometriä. Satunnaisia lumikasoja lukuun ottamatta talvesta ei voinut puhua edes Kolarin korkeudella, mikä aiheutti pientä keskustelua autossa. Merkkejä talvesta saatiin vasta ennen Muoniota, ja kun käännyimme Kilpisjärven tieltä Hetan suuntaan, maisema alkoi muuttua lumiseksi. Loistava ajopäivä heti alkuun Varhaisesta herätyksestä huolimatta pääsimme vapunpäivän aamuna kelkoilla matkaan vasta kymmeneltä. Yhteen kelkkaan oli asennettu lisävarusteena saatavat sivulaukut sisäkassein, toiseen laitettiin iso tunnelilaukku, jonka saa nätisti repuksi selkään. Jokaisella miehellä oli lisäksi selässään kunnollinen reppu. www.mk-lehti.fi
Näissä maisemissa ei tarvita kovia iskareita, sillä lumi oli melkein pöydän sileää. Auringon paisteessa oli mukava tulistella ja paistaa makkaraa. Hetasta pohjoiseen Palojärvelle on matkaa noin 30 kilometriä. Ajo?ilikset olivat todella korkealla, sillä Forecan povauksista huolimatta pakkasta oli muutama aste, yöllä oli satanut lunta viitisen senttiä ja aurinko paistoi. Ensimmäinen etappi oli erittäin mukavaa ja hyväkuntoista reittiä, joten matka Galdotievaan meni äkkiä. Tankit täyteen, yhdeksän euron arvoinen uramaksu kauppiaalle ja poromakkaraa reppuun evääksi. Nyt alkaisi ihan oikea Tunturilapin reitti! Edessä olisi parisataa kilometriä Suomen hienointa kelkkareittiä, jonka maisemat olivat ensikertalaiselle mahtavia. Tunturit ovat vielä matalahkoja ja pyöreitä, puita sen sijaan ei enää näkynyt satunnaisia metrin mittaisia tunturikoivuja lukuun ottamatta. Lunta oli ainakin metri. Puolen tunnin ajon jälkeen pysähdyimme ensimmäisen kerran ihmettelemään luontoa. Totesimme, että marssivauhtimme oli mainio ja hipoi maastoliikennelain määrittämiä ylärajoja. Veren maku suussa ei toki tultu. Ennen Kaaresuvannon reitin risteystä emme nähneet yhtään tuoretta jälkeä reitillä. Ilmeisesti täälläkin vappua vietetään perinteisesti. Matkan varrella on muutamia metsähallituksen ylläpitämiä autiotupia. Olimme tulostaneet ja laminoineet metsähallituksen sivuilta kartan, johon tuvat oli merkattu. Taukopaikaksi valitsemamme mökki oli erittäin siisti, pihalla oli mainio grillauspaikka ja liiterissä kuivia puita sytykkeineen. www.mk-lehti.fi Matkan edetessä ensimmäisetkin merkit alkaneesta keväästä loppuivat ja tunturissa oli täysi talvi. Lähempänä Kilpisjärveä tunturit alkoivat terävöityä ja maisemat paranivat entisestään. Reitit olivat etelän miehille erinomaisessa kunnossa, sillä tuuli puhaltaa lunta tuntureilla siihen mallin, ettei reittejä tarvitse lanata, vaan ne pysyvät tasaisina. Edellisen yön lumisade oli tuonut reitille pehmeän ja pitävän kerroksen. Porukan vuoristokelkkailija oli alussa hieman epäileväinen, sillä hänen kelkkansa patikko-ominaisuudet olivat porukan huonoimmat aktiivisessa ajossa. Näillä reiteillä patikot kuitenkin loistivat poissaolollaan. Kilpisjärvellä huimasti palveluita Saavuimme runsaiden taukojen hidastamina Kilpisjärvelle vasta alkuillasta. Kylän keskustassa on kaikki tarpeelliset palvelut, kuten huoltoasema, ravintola, pari kauppaa, urheiluliike, hotelli, vuokramökkejä ja moottorikelkkahuolto. Palvelujen runsaus sadan asukkaan kylässä ihmetytti. Paikallinen kelkkayrittäjä kertoi, että noin sadalla norjalaisella on Kilpisjärvellä talo tai mökki ja asuntovaunupaikoilla on pysyvästi 300 norjalaisen vaunut. Paikallisen kaupan asiakkaista norjalaisia on noin 90 prosenttia. Katukuva oli vilkas ja kansainvälinen, sillä alkamassa oli perinteinen pilkkikisa, johon odotettiin yli 4000:tta innokasta kalamiestä Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. Natiivit kertoivat Kilpisjärven jään paksuudeksi ”metrin verran”. Jäät lähtevät yleen- sä juhannusviikolla. Kilpisjärvellä järjestetään perinteisesti myös juhannushiihdot. Hotellin kupeessa kohoaa Saana yli kilometrin korkeuteen meren pinnasta. Vaikutelmaa hieman himmentää se, että Kilpisjärven kyläkin sijaitsee 465 metrin korkeudella. Toisen ajopäivän aamuna pakkasta oli liki kymmenen astetta ja aurinko paistoi. Lämpötilan uskottiin kohoavan nollan tuntumaan päivän aikana, mutta meillä matka jatkui kohti korkeita Norjan tuntureita, missä oli vielä täysi talvi. Huoltoasemalla kuulimme, että Norjan puolen reitit olisivat suljettuna toukokuun alusta lähtien. Emme lannistuneet, vaan suuntasimme kelkkojen keulat kohti rajaa. Ajelimme Norjan tullin ohi ja porukan Tomi Tunnollinen päätti käydä tullissa selvittämässä asiaa muiden vastalauseista huolimatta. Tunnollinen palasi vartin päästä ja kertoi, että Norjan tulli antoi luvan mennä naapurimaan puolelle. Asia oli tosin esitetty heille niin, että käymme ottamassa Norjan puolella pari valokuvaa. Pääasia, että saatiin mennä ja oikein luvan kanssa! Lyhin matka Jäämerelle on ajaa suoraan pohjoiseen Skibotniin, mutta ajeltuamme hetken kääntyi länteen aivan mahtava reitti. Reitti nousi navin mukaan yli 600 metrin korkeuteen. Olimme taas puuttomilla tuntureilla keskellä täyttä talvea. Parinkymmenen kilometrin jälkeen siirryimme reitiltä erään tunturin taakse noin puolen kilometrin mittaiselle rinteelle. KEVÄÄN VIIMEISTEN LUMIEN METSÄSTYS TEEMA 55
Rostujärvi on 650 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva laaja tunturijärvi, jonka rannalla on leirintäalue. Se on varsinkin kalamiesten suosiossa ja sinne pääsee talvella moottorikelkalla ja ympäri vuoden helikopterilla – sekä tietysti kävellen. Rinteen huippu oli 1213 metrin korkeudessa ja rinnettä ylös ajaessa alkoi moottorin äänikin muuttua. Vietimme rinteessä pari tuntia ajellen aina vaan jyrkemmistä kohdista, kuvaten ja ihastellen maisemia. Merivesi jäi kokematta Seurasimme Hattengin kylttejä ja aivan pohjoisosassa alkoi olla kelkkareitilläkin teräviä pudotuksia, joiden jälkeen nousimme yhtä teräviä rinteitä ylös. Yhtäkkiä reitti laski jyrkästi ja tulimme todella hienoon solaan, jonka reunat olivat pystysuoria. Samalla ilma alkoi lämmetä ja ymmärsimme laskeutuvamme kohti Storfjordenin vuonon pohjaa. Lämpötila nousi varmaan lähelle kymmentä astetta ja lumi loppui kuin leikaten. Siihen päättyi Jäämeren rannalle ajomme. Nousemalla kelkan päälle näki kyllä merelle. Vuonon pohjalla nurmikko oli vihreää, mutta parin kilometrin kävely kymmenen asteen lämmössä kelkkavaatteet päällä ei houkuttanut. Jäimme lumirajalle ottamaan aurinkoa ja syömään eväitä. Pyyhkäisimme tunnin tarinoinnin jälkeen reippaasti takaisin Kilpiselle ja kiitimme Norjan tullia kuvausluvasta. Kilpisellä huomasimme matkaa kertyneen tällekin päivälle 180 kilometriä. Tankit täyteen, samoin mahat seisovasta pöydästä ja pienen lepotauon jälkeen lähdimme Kilpisjärven luoteispäähän katsomaan pakollista turistipaikkaa eli kolmen valtakunnan rajapyykkiä. Se löytyikin, mutta silmät hamuilivat Ruotsin puolen tuntureita. Huhtikuun puolen välin jälkeen Norrbottenin pohjoisosassa on reittien ulkopuolella ajo kielletty useassa paikassa. Muuten Ruot- 56 KEVÄÄN VIIMEISTEN LUMIEN METSÄSTYS sissa on Suomeen ja varsinkin Norjaan verrattuna erittäin liberaali maastoliikennelaki, joka sallii kelkkailun reittien ulkopuolella ainakin Norrbottenissa. Ilta oli jo pitkällä, mutta Ruotsiin mentiin! Valoa riitti toukokuun alussa puolille öin, joten vietimme muutaman erittäin hienon tunnin Ruotsin tuntureilla. Navi oli tälläkin kertaa hieno apuväline, sillä se piirtää jälkeä ruudulle koko ajan eikä eksymisen pelkoa ole. Uudelleen Ruotsiin Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja reippaassa aamupakkasessa. Yritimme saada karttaa Norrbottenin alueesta, jotta suunnistaminen olisi hieman helpompaa. Jouduimme kuitenkin lähtemään matkaan paikallisten antamien ohjeiden varassa. Ajelimme ensin parikymmentä kilometriä etelään pitkin kuuluisaa, mutta nykyään huonossa kunnossa tai ainakin huonolla hoidolla olevaa Victoria-reittiä, mistä suuntasimme pohjoiseen Ruotsin puolelle kohti kuuluisaa Rostujärveä reittiopasteiden varassa. Matka Rostujärvelle on puutonta tunturialuetta ja ajoimme oikeastaan koko ajan 400-700 metrin korkeudessa. Rostujärvi on 650 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva laaja tunturijärvi, jonka rannalla on leirintäalue. Se on varsinkin kalamiesten suosiossa ja sinne pääsee talvella moottorikelkalla ja ympäri vuoden helikopterilla – sekä tietysti kävellen. Helikopterilentoja lähtee niin Kilpisjärveltä kuin Kiirunastakin. Rostujärveltä saimme aidolla meänkielellä ohjeet ajella kohti Jukkasjärveä. Meitä myös varoitettiin, että lähempänä Kiirunaa jäät saattavat olla heikkoja. Olisi kuulemma viisasta jättää kelkat Jukkasjärvelle ja käydä Kiirunassa vaikka taksilla. Tunnin kuluttua maisemat alkoivat pyöristyä ja laskeutuminen kohti Jukkasjärveä alkoi. Lumi muuttui suojaiseksi ja suoalueilla oli lumipulaa. Kelkkareitillä riitti lunta, mutta reittien sivuilla kanervikko oli paljaana. Törmäsimme ensimmäisiin suliin, sillä suolammet ja järvien reunat olivat jo veden vallassa. Ensimmäiset viiden metrin avovesiylitykset menimme vauhdilla, mutta rohkeuden kasvaessa sovimme, että pidämme yllä kohtuuvauhtia ja välit pitkinä, jotta jää tilaa tehdä nopeitakin liikkeitä. Letkaa vetämään laitoimme RMK-miehen, sillä hänen kelkkansa pysyy parhaiten pinnalla. Jukkasjärven järvialueet ovat todella suuria ja ajaminen kohtuunopeaa. Saavuimme kolmen kelkkareitin risteykseen, josta löysimme kaatuneen kyltin: ”Kiiruna 16 km”. Matkaa oli enää se kuuluisa poronkusema. Se oli hyvä uutinen, sillä jostain syystä tämä noin 250 kilometrin päivä oli väsyttänyt meitä edellisiä enemmän. Ennen Kiirunaa lumi muuttui todella märäksi, vaikka sitä oli reilut puoli metriä, joten ajaminen piti ottaa tarkasti. Kaupungin vieressä on laskettelumäki, joka oli jo suljettu. Ajoimme mäen päälle tarkastelemaan tilannetta. Haussa oli ensin huoltoasema ja sitten hotelli. Navin avulla selvisi, että lähin huoltoasema on melkein kylän keskustassa. Näköhavainnon perusteella kaupunki näytti lumettomalta. Tankkaamassa oli pakko käydä, sillä seuraavan päivän etapista ei ollut mitään tietoa ja pohjoisessa tankkauspaikat ovat vähissä. www.mk-lehti.fi
Ruotsin puolella olimme enemmän ja vähemmän eksyksissä. Tässä kohtaa sentään kyltit kertoivat minne pitää suunnata seuraavaksi. KEVÄÄN VIIMEISTEN LUMIEN METSÄSTYS Päätimme ajaa lumirajalle ja siitä tietä pitkin reteästi huoltoasemalle. Kelkat jätettäisiin sinne tankkauksen jälkeen ja jatkettaisiin jalan tai taksilla hotellille. Lunta riitti kohtuullisen pitkään, mutta viimeiset parisataa metriä piti ajaa asvaltilla. Emme aiheuttaneet sen suurempaa ihmetystä ja kesken tankkauksen huomasimme, että tien toisella puolella on hotelli. Pistimme kelkat parkkiin oven edessä olevaan lumikasaan ja pääsimme nauttimaan asiallisista huoneista ja lämpimästä suihkusta. Kiirunassa on noin 23000 asukasta ja kun sen pinta-ala on reilut 19000 neliökilometriä, asukastiheys on vain 1,2 henkeä neliökilometrillä. Väestöstä valtaosa asuu keskustaajamassa. Kiirunassa suomella, meänkielellä ja saamella on virallisen vähemmistökielen asema. Alueella on ollut pitkään suomensukuista asutusta, mikä näkyy nimistössä. Esimerkiksi Kiirunan kaupungin laidalla olevasta Luossajärvestä ja Kiirunavaarasta käytetään suomenkielisiä nimiä. Kiiruna on Ruotsin www.mk-lehti.fi pohjoisin kunta, ja pinta-alaltaan se on yhtä suuri kuin kolme maan eteläisintä maakuntaa Skoone, Blekinge ja Halland yhteensä. Kiirunassa sijaitsee myös Ruotsin korkein tunturi Kebnekaise (2110 m). Kunnassa on yli 6000 järveä, suurimpana Torniojärvi. Räntäsateessa matkaan Kauden viimeinen ajopäivä aukesi räntäsateessa ja tuulessa. Evästäydennyksen jälkeen käänsimme nokat kohti Jukkasjärveä. Sieltä lähdimme heti kättelyssä väärään suuntaan, mikä selvisi kolmen vartin ajon jälkeen. Ei muuta kuin nokat kohti lähtöpistettä ja uudet suunnat. Kunnollisen kartan puute alkoi ottaa päähän, samoin se, että reittimerkit todella katoavat jonnekin kauden aikana. Onneksi Norrbottenissa on innokkaita pilkkimiehiä, joilta kyselimme oikeaa suuntaa. Telamönkijämiehen apu olikin tarpeen, sillä omin avuin emme olisi löytäneet oikeaa reittiä. Kun aurinko alkoi paistaa ja sateet väistyivät, ?ilikset nousivat taas. Vesistöjä ylittäes- sä sai olla todella tarkkana, sillä kaikki virtapaikat olivat auki. Jukkasjärven rannalla sijaitsee Kiruna Ice Hotel, joka on pohjoismaiden vanhin jäähotelli. Nyt se oli puoliksi sulanut. Päästessämme vihdoin koillisen suuntaan lunta alkoi taas olla, tosin läpimärkää. Ajaminen oli haastavaa. Reitti kulkee ikään kuin harjalla, sianselällä kuten Lapissa sanotaan. Kun suksi nappaa kiinni pehmeään lumeen, kelkka kellahtaa heti reitiltä ulos ja kyljelleen. Nämä paikat piti ajaa reilulla vauhdilla ja erittäin aktiivisesti, jotta etenemisestä ylipäänsä tuli mitään. Muutaman tunnin kuluttua lumi muuttui kiinteämmäksi ja ehdimme katsella myös hieman maisemia. Iltapäivällä saavuimme pieneen kylään nimeltä Övre Soppero. Meitä kiinnosti paikallinen huoltoasema, jonka pienellä etsimisellä löysimmekin. Saimme tankit täyteen, evästä, kahvia ja hyviä neuvoja matkan jatkamiseen. Olimme muutaman kymmentä kilometriä liian etelässä kotona tehtyihin suunnitelmiin verrattuna, mutta suunta oli edelleen oikea – ainakin riittävän oikea. Pian tauon jälkeen olimme taas neuvonpidossa. Reittimerkit näyttivät toiseen suuntaan kuin ajetut jäljet. Otimme riskin ja jatkoimme pitkin ajettuja jälkiä. Aikamme niitä seurattuamme saavuimme porokylään, missä oli vajaan kymmenen hengen porukka vappukokolla. Emme olleet enää reitillä, vaan paikallisten poromiesten jäljellä. Sitä seuraamalla pääsisimme kyllä Suomen rajalle Saivomuotkaan. Siitä parikymmentä kilometriä pohjoiseen ja olisimme Palojeonsuun risteyksessä, josta menee suoraan reitti Hettaan. KEVÄÄN VIIMEISTEN LUMIEN METSÄSTYS 57
KEVÄÄN VIIMEISTEN LUMIEN METSÄSTYS Varaöljyt pitkin hankia Sitten yhden kelkan öljyvalo alkoi vilkkua satunnaisesti. Öljyä piti siis lisätä, mutta kuinka ollakaan, viiden litran varaöljykannu oli ajon aikana kelkkaa vasten täristessään kulunut puhki ja varaöljyt olivat Norbbottenin hangilla! Tasaisilla reiteillä ajaessa öljypinta voi olla lisäysrajalla, mutta emme halunnut ottaa riskejä laitteiden kanssa. Päätimme ajaa Saivomuotkaan ja tilata Kaaresuvannosta tai Muoniosta öljyä taksilla, jollei sitä muuten saataisi. Saivomuotkaan saapuessamme huomasimme vappukokon ja ajelimme sinne. Kokolta löytyi kaveri, joka myi meille kymmenen litraa öljyä asialliseen hintaan. Hän, kuten muutkin paikalliset, joita tapasimme retkellämme, olivat erittäin mukavia ja neuvoivat meitä auliisti. Öljykauppias lähti vielä näyttämään oikotien Victoria-reitille ja varoitteli Muonionjoen ylityksestä Palojoensuun kohdalla kehottaen etsimään hieman ylempää turvallisemman paikan. Victoria-reitin kunto oli myös täällä ala-arvoinen. Reitti avattiin suurella kohulla joitakin vuosia sitten ja nimettiin Ruotsin prinsessan Victorian mukaan. Hän kävi jopa ajamassa reitin läpi! Nyt reittiä ei juurikaan hoideta, merkinnät ovat vanhoja, epäselviä, kyltit kaatuneita ja rantapusikot kasvavat eteen. Luulisi olevan kaikkien etu, että reittiä pidettäisiin yllä ja käytettäisiin aktiivisesti. Saavuimme Palojoensuulle ja uskaltauduimme ajamaan joen yli Suomen puolelle. Risteyksestä reitti Hettaan lähti aluksi pitkin jokea. Jää oli niin arveluttavan näköistä, 58 KEVÄÄN VIIMEISTEN LUMIEN METSÄSTYS että asiaa piti hieman arpoa. Onneksi muutaman kilometrin jälkeen reitti siirtyi kovalle maalle ja nyt annettiin mennä reippaammin. Matkalla oli pari suota muutaman kymmenen metrin avovesiylityksineen. Matalassa vedessä veden paine auttaa sen verran, että ylityksistä selvittiin helposti. Enontekiön lentokentän risteyksen jälkeen siirryimme viimeisten kilometrien ajaksi Ounasjärven jäälle. Hettaan päästyämme matkamittarit näyttivät meidän ajaneen reilut 850 kilometriä neljässä päivässä. Matka meni erinomaisesti eli yhtään teknistä ongelmaa ei sattunut, miehet pysyivät ehjinä ja aikataulussa pysyttiin. Illalla saunassa totesimme yksimielisesti, että kelkkailu on mahtava harrastus. Aina mahtavampaa siitä tulee, kun lähtee Kilpisjärvelle. Saa nähdä kiinnostaako etelän risukoissa ajaminen enää lainkaan. Vuokrakelkka hyvä vaihtoehto Helpoin tapa kelkkailla Kilpisjärvellä on lentää Kittilään, jatkaa linja-autolla Kilpisjärvelle ja vuokrata sieltä kelkka. Jos on liikkeellä yhtä myöhään kuin me, kannattaa varmistaa olosuhteet etukäteen paikan päältä. Hetassa ajokelit loppuivat viisi päivää lähtömme jälkeen. Retken ykkösvarusteeksi valittiin navigaattori, joka täydentää mainiosti perinteistä karttaa. Meillä paperikarttapuoli oli aika heikoissa kantimissa, ja suosittelemme kunnon maasto- ja kelkkareittikarttojen hankintaa. Ruotsin puolella saa pientä maksua vastaan ladattua netistä alueen kelkkareitit ja kartat. Reitit ovat ”yläperällä” niin mahtavassa kunnossa, että asiallisesti ajelemalla aloittelijakin pääsee hankkimaan hienoja kokemuksia ja nauttimaan mahtavista maisemista. Polariksen 144 Voyager valittiin yhteisellä päätöksellä tällaisen retken ykköskelkaksi. Tavaratelineen ansiosta mukana kulkee myös osa kavereiden tavaroista, kuten tanssikengät! www.mk-lehti.fi
SINUN AJOTYYLISI, SINUN VALINTASI XF-MALLISTOSTA KELKKA JOKAISEEN MAKUUN CCAT.FI I T C R A . WWW XF-mallistosta löydät suorituskykyisen kelkan maastoon, kelkkareiteille ja puuterilumelle. XF 8000 137” Sno Pro XF 7000 141” Cross Country XF 8000 141” High Country Limited ES sh. 14 080,- sh. 14 310,- sh. 15 110,- Hinnat sisältävät alv. 24 %. Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut. Pidätämme oikeuden muutoksiin. Maahantuoja: Arctic Cat Finland myös Facebookissa www.sumeko.? Arctic Cat -tuotteita nyt verkkokaupasta! www.dreamz.?
Kelkat nyt Leviltä! Huippu-uutuudet, rajoitettu erikoiserä! M 6000 153” Sno Pro 12.690,- + tk ZR 6000 El Tigre RR 13.990,- + tk SR Viper XTX SE 14.390,+ tk Phazer RTX Tehokkaat ja kestävät YAMAHA -lumilingot 9.990,+ tk LEVI Pro Shop KELKKAVUOKRAAMO - VARUSTEMYYMÄLÄ TEEMA 60 Tunturitie 2, LEVI • puh. 0400 186 246 • leviproshop@gmail.com MYYNTI JAwww.mk-lehti.fi HUOLTO
Ruotsissa reitit on merkattu punaisin vinoristein. Lisäkilvillä kelkkailu saattaa kuitenkin olla kielletty tai siihen liittyy rajoituksia. Yleinen nopeusrajoitus on 70 km/h kuten Norjassakin. Moottorikelkkailu Ruotsissa ja Norjassa MELKEIN VAPAATA JA MELKEIN KIELLETTYÄ Suomessa moottorikelkkailu on ohjattu virallisille reiteille ja kelkkakerhojen ylläpitämille urille. Ruotsissa on kattavan reittiverkoston lisäksi mahdollista ajaa myös maastossa tietyin rajoituksin. Norjassa kelkkailu on sallittua vain reiteillä, joita on pohjoisessa Finnmarkissa ja Tromssan alueella. MK-LEHDEN TYÖRYHMÄ R uotsissa myytiin viime talvena noin 10000 uutta moottorikelkkaa. Niistä suuri osa on leveätelaisia hyötykelkkoja, joita käytetään kuitenkin retkeilyyn. Ison työkelkan perässä saa kuljetettua perheen ja puoli sukua tunturiin kalalle tai metsälle. Myös pitkät vuoristokelkat ovat ruotsalaisten suosiossa, sillä freeridetyylinen kelkkailu on useilla alueilla lähes vapaata. Yhteensä kelkkoja on rekisterissä yli 300 000. Ohjeita Ruotsiin matkaajalle Ruotsissa toimii kansallinen moottorikelkkailuneuvosto, jonka nettisivuilla on oheiset ohjeet myös suomeksi. Moottorikelkan kuljettaminen lumipeitteisessä maastossa on periaatteessa sallittua tietyin rajoituksin: On kiellettyä ajella metsissä ja maanviljelysmailla, ellei ole selvää, että tämä voi ta- www.mk-lehti.fi pahtua aiheuttamatta vahinkoa metsälle tai maalle. Yleisesti on kiellettyä ajaa taimikoissa tai nuoressa metsässä, jossa puiden korkeus on alle kaksi metriä lumen pinnasta. Olet itse velvollinen varmistamaan, että vahingonriskiä ei ole. Tuntureilla on joukko niin kutsuttuja säännöstelyalueita. Joillakin näistä alueista on yleisiä moottorikelkkareittejä ja siellä ajo saa tapahtua ainoastaan näillä reiteillä. Muilla säännöstelyalueilla on voimassa täydellinen moottorikelkkailukielto. Katso säännöstelyalueiden karttaa. Lääninhallitus tai kunta voi asettaa moottorikelkkailukiellon muilla alueilla muun muassa ulkoilun, poronhoidon, eläimistön tai luonnon suojelemisen takia. Luonnonpuistoissa ja luonnonreservaateissa on erityissäännöt. Tietyissä puistoissa ja reservaateissa moottoriajoneuvojen käyttö on kielletty. Voit nähdä suojellun alueen säännöistä onko se kielletty. Yleinen moottorikelkkaliikenne on kiel- letty hiihtokeskusten rinteillä tai niiden läheisyydessä. Alue katsotaan hiihtoalueeksi ja kun keskus on suljettu, se katsotaan työmaa-alueeksi, jolla asiattomat eivät saa oleskella. Ainoastaan hiihtokeskuksen moottorikelkoilla on lupa ajaa hiihtoalueella. HUOM! Ota selvää onko moottorikelkkaliikenne rajoitettua alueella, jossa aiot kelkkailla. Moottorikelkalla ei saa ajaa tiellä. Kelkalla saa kuitenkin ylittää tien, tai ajaa tietä mahdollisimman lyhyen matkan, mikäli maasto on ajokelvotonta. Kun sinun on pakko ajaa moottorikelkalla yleisellä tiellä, suurin sallittu nopeus on 20 km/h. Tietä ylittäessäsi kaikkien matkustajien on noustava moottorikelkasta tai reestä ja ylitettävä tie kävellen. Suurin sallittu nopeus moottorikelkalla on 70 km/h. Tietyillä alueilla on paikallisia, alhaisempia nopeusrajoituksia. Moottorikelkkareiteillä ajat turvallisimmin ja aiheutat vähiten häiriötä. Moottori- MELKEIN VAPAATA JA MELKEIN KIELLETTYÄ 61
Moottorikelkkailu Ruotsissa ja Norjassa Norjassa osa reiteistä on merkattu kuvan mukaisesti vinoristein. Jossain paikoissa taas pitää osata suunnistaa puihin ja risuihin siellä täällä ripustettujen muovinauhojen mukaan. kelkkareitit tuntureissa, kuten myös muut tunturireitit on merkitty vinoristeillä. Ne on lisäksi merkitty kyltein tai merkein, joista käy ilmi reitillä voimassa olevat säännöt. Tietyt kelkkareitit voivat myös olla yhdistettyjä hiihtoreittejä. Aja hitaasti ja pidä hyvät etäisyydet ohittaessasi hiihtäjiä. Sinulla on aina velvollisuus väistää hiihtäjiä ja myös moottorikelkkareitillä jalan kulkevia. Yleiset moottorikelkkareitit on merkitty tunturikarttaan. Googlen avulla löytyy parhaiten tietoa Ruotsin kelkkailusta. Muun muassa Norbottenin läänin verkkosivuilla on suomenkielinen pdf, jossa on ohjeita ja kartat kielletyistä kelkkailualueista. Määrätty moottorikelkkareitti merkitään määräysmerkillä, moottorikelkan kuvalla varustetulla sinisellä, pyöreällä kyltillä. Tämä tarkoittaa, että sinun on seurattava reittiä. Reitiltä poikkeaminen on aina kielletty. Suositeltu moottorikelkkareitti merkitään opastusmerkillä; neliskulmainen kyltti, jossa on sininen moottorikelkan kuva valkoisella pohjalla tai päinvastoin, valkoinen moottorikelkan kuva sinisellä pohjalla. Merkki ilmoittaa, että ajat turvallisimmin ja tuotat vähiten häiriötä sillä reitillä. Reitillä pysytteleminen on suositeltavaa, mutta siltä poikkeaminen ei ole kiellettyä. 62 MELKEIN VAPAATA JA MELKEIN KIELLETTYÄ Norjassa on paljon kieltoja ja vähän reittejä Norjassa myytiin viime talvena hiukan yli 4000 uutta moottorikelkkaa eli hiukan vähemmän kuin Suomessa. Ruotsin tapaan Norjassa myydään isoja hyötykelkkoja ja tehokkaita 800-kuutioisia vuoristokelkkoja suhteessa eniten. Norjassa ei kuitenkaan ole yhtään paikkaa, jossa kyseisillä kelkoilla voisi ajaa siellä mihin ne on tarkoitettu. Silti freeride on suosittua myös Norjassa, vaikka se onkin kokonaan kiellettyä. Tilannetta kuvaa eräiden norjalaisten kelkkakerholaisten vastaus kysymykseen ajopaikoista. ”Siis eihän täällä saa ajaa oikeastaan missään, mutta kyllä me voidaan kuitenkin ajaa!” Norjalaisen moottorikelkkalehden SkooterNorgen päätoimittaja Øystein Løland on oikea henkilö kertomaan maansa tilanteesta. ”Saimme muutama viikko sitten Norjaan uuden hallituksen ja tällä hetkellä on jonkinlainen toivo siitä, että nykyiseen täydelliseen maastoajokieltoon tulisi muutoksia. Nyt tilanne on hassu, sillä vaikka omistaisit koko tunturin, niin et saa kelkkailla edes omalla maallasi. Kielto on siis voimassa kaikkialla maastossa, joka on luonnontilassa. Raivatulla maalla saa periaatteessa ajaa, eli jos omistat vaikkapa pellon. Poromiehet ja vastaavat työssään kelkkaa tarvitsevat saavat ajaa käytännössä joka paikassa. Reiteillä saa tietysti ajaa vapaasti, mutta niitä on vain Finnmarkissa ja Pohjois-Tromssassa. Ne ovat virallisia ja kunnallisessa omistuksessa. Kukaan ei kuitenkaan ole vastuussa reittien ylläpidosta, mutta joillain alueilla niitä hoitavat vapaaehtoiset kelkkakerhojen toimijat. Eteläisin reitti taitaa olla se joka kulkee Kilpisjärveltä Storfjordin pohjukkaan”, kertoilee Øystein. Norjassa reitit ovat usein aika heikosti merkattuja. Mistä siis tietää olevansa reitillä ja mistä poliisi osaa sakottaa reitin sivussa ajamisesta jos se on huonosti merkattu? Paljonko muuten tulee sakkoa jos ajaa luvattomasti maastossa? ”Sinun pitää itse tietää missä reitti kulkee. Jos et näe reittiä ja merkkejä, niin et luultavasti ole luvallisessa paikassa. Loogista vai mitä? Sakoista en ole täysin varma, mutta esimerkiksi luvaton poikkeaminen Kilpisjärven reitiltä Storfjordin rantaan Hattengissa maksaa noin 1000-1600 euroa per kelkka. Lyhyestä koukkauksesta Jäämeren rantaan saattaa siis tulla aika kallis lisämaksu”, muistuttaa Øystein. www.mk-lehti.fi
M-MALLISTO - kun et tyydy tavalliseen - AVAA UUSIA URIA AT.FI C C I T C R WWW.A M-mallistosta tarpeisiisi sopiva kelkka syville ja koskemattomille hangille. M 8000 153” Sno Pro M 8000 153” Sno Pro Limited M 8000 153” HCR sh. 14 210,- /12 690,- (M 6000 153”) sh. 14 940,- sh. 15 000,- Hinnat sisältävät alv. 24 %. Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut. Pidätämme oikeuden muutoksiin. Maahantuoja: Arctic Cat Finland myös Facebookissa www.sumeko.? Arctic Cat -tuotteita nyt verkkokaupasta! www.dreamz.?
TEKNIIKK AA Monta tapaa ilmoittaa moottorikelkan paino 225 kg Lynx Rave RE 800R E-TEC 2014 paino 225 kiloa 233 kg Lynx Rave RE 800R E-TEC 2014 paino 233 kiloa 259 kg Lynx Rave RE 800R E-TEC 2014 paino 259 kiloa (SAE J33) TEKSTI: JUKKA HELMINEN PAINOJA ja PAINOJA! Moottorikelkan painon ilmoittamiseksi on olemassa standardi SAE J33, mutta kaikki valmistajat eivät jostain syystä noudata sitä. Ainakin esitteisiin painetaan melko ”ilmavia” lukuja. Pakkaa sekoittavat myös rekisteriotteen luvut, jossa on mukana kuljettajan arvioitu paino ja kahden istuttavissa malleissa myös matkustaja. T ässä artikkelissa käytetään esimerkkinä Lynx Rave RE 800R E-TEC 2014-mallia, sillä siitä saimme kelkkatehtaan suosiollisella avustuksella kaikki mahdolliset tiedot. Kelkkatehdas on muutenkin kunnostautunut tällä sektorilla, sillä MK-lehden luetteloon ilmoitetut SAE J33-normin mukaiset lukemat pitävät viime vuoden testipunnitustemme mukaan hyvin paikkansa. Oheisesta taulukosta näkee että ei tarvitse mennä kuin pari vuotta taaksepäin, jolloin kelkkojen ilmoitetut kuivapainot ja todelliset painot olivat hämmästyttävän eri- www.mk-lehti.fi laisia. Urheilu- ja vuoristokelkkoja kuitenkin mainostetaan useissa yhteyksissä mielikuvalla keveydestä, joten markkinamiesten sorvaamien esitteiden ja todellisuuden toivoisi kohtaavan! 225 kiloa, 233 kiloa, 259 kiloa, 334 kiloa ja 443 kiloa ovat kaikki 800 Raven painoja. 225 on ns. kuivapaino, mutta siinä on mukana kiinteät nesteet, eli iskariöljyt ja jarruneste. Ne eivät kuitenkaan näyttele merkittävää osaa kelkan kokonaispainossa. 233 kiloa on kelkan paino ajokunnossa ilman bensaa. Se on siis kuivapaino + jäähdytysneste + tuoreöljy. Jäähdytysnestettä on 800-kuutioisen moottorissa ja jäähdytinjär- jestelmässä 4,6 litraa. Vesi painaa tarkalleen kilon per litra ja vaikka seassa on glykolia, voi painoksi laskea 4,6 kiloa. Öljysäiliön tilavuus on 3, 7 litraa ja öljy painaa noin 0,87 kiloa per litra. Öljy ja neste painaa siis pyöristettynä noin 8 kiloa. Kuivapaino + nesteet tekee siis yhteensä 233 kiloa. Raven tankin tilavuus on 35 litraa ja bensan ominaispaino on 0,75 kg per litra. Täysi tankki bensaa painaa siis noin 26 kiloa. 233 + 26 kiloa on yhteensä 259 kiloa, joka on Curb Weight eli SAE J33-normin mukainen paino ajokunnossa kaikki tankit täynnä. Tyypityspapereissa Raven tankin tilavuus on todellakin 35 litraa, vaikka esitteissä lu- TEKNIIKKAA 65
TEKNIIKK AA Monta tapaa ilmoittaa moottorikelkan paino Hangessa jokainen kelkka painaa aina liikaa. Erityisesti pitkät vuoristokelkat saattavat suoraan ajosta punnittuna painaa lumisina ja jäisinä 30-40 kiloa ylimääräistä. MK-lehden testeissä punnittuja painoja Testissä punnittu paino täydellä tankilla kg Testissä punnittu paino tyhjällä tankilla kg Valmistajan ilmoittama paino kg 203 (kuiva) Vuosimalli 2009 urheilukelkat Lynx Rave RE 600 HO E-tec 255,6 226,3 Polaris IQ 600 CFI Dragon Sp ES 274,4 241,8 211 (kuiva) Polaris IQ 600 RR 256,4 230,9 216 (kuiva) Ski-Doo MX Z X 600 HO E-tec 235,4 205,4 188 (kuiva) Ski-Doo MX Z X 1200 4-tec 266,4 236,4 231 (kuiva) 276 255 232 (kuiva) Arctic Cat Cross¿re 8 LE SP 253,2 221,7 231 (kuiva) Lynx Xtrim SC 800 Power TEK 272,2 243 216 (kuiva) Polaris Switchback 800 CFI Dragon 292,8 260,2 243 (kuiva) 278 248 236 (kuiva) 287,2 266,2 238 (kuiva) Testissä punnittu paino täydellä tankilla kg Testissä punnittu paino tyhjällä tankilla kg Valmistajan ilmoittama paino kg Yamaha FX Nytro RTX SE Vuosimalli 2009 crossoverit Ski-Doo Renegade X1200 4-TEK Yamaha Nytro XTX Vuosimallit 2010 urheilukelkat Lynx Rave RE 600 E-tec 254,6 225,3 203 (kuiva) Polaris 600 Rush 258,4 226,9 208 (kuiva) 204 (kuiva) Ski-Doo MX Z X RS 600 HO E-tec 242,4 212,4 Arctic Cat F8 282,6 246,6 227 (kuiva) Lynx Rave RE 800 Power Tek 253,2 221,7 202 (kuiva) Polaris IQ 800 CFI Dragon ES Ski-Doo MX Z X RS 800 Power Tek 277 244,3 222 (kuiva) 240,4 210,4 204 (kuiva) 276,2 248,9 220 (kuiva) 254 226 203 (kuiva) 281,8 262,2 232 (kuiva) Vuosimalli 2010 crossoverit Lynx Xtrim RE 800 PowerTek Ski-Doo MX Z Renegade Bc 800 PowerTek Yamaha FX Nytro RTX Crossover 66 TEKNIIKKAA www.mk-lehti.fi
kee 39. Janne Tapion mukaan tankki turpoaa muutaman sadan kilometrin ajon jälkeen, jolloin sinne mahtuu 38-39 litraa menovettä. 334 kiloa on rekisteriotteessa oleva laskennallinen omamassa, ns. operation weight. Se on kelkan paino ajokunnossa täydellä tankilla + kuljettajan oletettu paino 75 kg. 443 kiloa on Rave 800-mallin suurin sallittu kokonaismassa. Koska Rave 800 on mahdollista varustaa lisävarusteena saatavalla kahden istuttavalla penkillä on kokonaismassassa mukana kuljettaja ja matkustaja sekä arvioitu 13 kiloa matkatavaroita. Lisäksi kokonaismassaan kuuluu suunnilleen kaikki kyseiseen kelkkaan saatavat lisävarusteet, eli laskennallinen lähtöpaino on mallisarjan painavin kelkka. Moottorikelkkoja ei tyyppikatsastuksessa punnita, vaan maahantuojat/ valmistajat ilmoittavat kelkan painon, johon sitten lisätään kuljettajan ja kahden istuttavissa myös matkustajan paino. Rekisteriotteessa olevat luvut ovatkin kaikilla merkeillä suuntaa antavia. Suuntaa antavia ovat myös joidenkin valmistajien esitteiden tiedot, kuten selviää oheista taulukkoa tutkimalla. Taulukossa on merkitty punaisella ne kelkat, jotka ovat MK-lehden testien punnitusten mukaan suunnilleen sen painoisia kuin ne on esitteissä ilmoitettu. Taulukossa lukee ilmoitetun painon perässä joko kuivapaino tai osassa uudemmissa malleissa paino ajokunnossa tyhjällä tankilla. Jos kuivapaino eroaa testeissä punnitusta painosta noin kymmenisen kiloa, niin se on riittävän lähellä totuutta ja merkitty punaisella. Joidenkin kelkkojen kohdalla testikelkan ja esitteen paino saattaa erota myös siksi, että niissä on erilainen varustelu. Esimerkiksi sähköstartti ja pohjapanssari lisäävät painoa kymmenisen kiloa. Testissä punnittu paino täydellä tankilla kg Testissä punnittu paino tyhjällä tankilla kg Valmistajan ilmoittama paino kg Lynx Adventure 600 ACE 267,8 238 232 (kuiva) Ski-Doo Grand Touring Sport 600 ACE 268,8 239 234 (kuiva) Yamaha Venture Multi Purpose 322,8 296 263 (kuiva) Vuosimalli 2011 mökki/retkikelkat Vuosimalli 2011 urheilukelkat Lynx Rave RE 600 E-tec Polaris 600 Rush Pro R ES 254 225 203 (kuiva) 267,8 236 208 (kuiva) Ski-Doo MX Z X RS 600 HO E-tec 243,4 213 195 (kuiva) Arctic Cat F8 Sno Pro 291,6 256 228 (kuiva) Lynx Rave RE 800R E-tek 259,4 230 205 (kuiva) Polaris Rush 800 Pro-R ES 265,4 235 222 (kuiva) Ski-Doo MX Z X-RS E-tec 800R Yamaha Apex SE 249 219 197 (kuiva) 314,2 288 271 (kuiva) Vuosimalli 2011 crossoverit 252 220,5 210 (kuiva) Lynx Xtrim 800R Boondocker 271,2 242 220 (kuiva) Polaris Rush Assault Switchback 800 255,2 222,5 213 (kuiva) 267 237 218 (kuiva) 287,2 266,2 246 (kuiva) Testissä punnittu paino täydellä tankilla kg Testissä punnittu paino tyhjällä tankilla kg Valmistajan ilmoittama paino kg Arctic Cat Cross¿re 8 Sno Pro 141” Ski-Doo Renegade 800 BC X Yamaha Nytro X-TX Vuosimalli 2012 urheilukelkat Lynx Rave RE 600 E-tec 260 231 219 (kuiva) Ski-Doo MX Z X-RS 600R E-tec 243 213 206 (kuiva) Arctic Cat F 800 Sno Pro ES 244 214 206 (kuiva) Lynx Rave RE 800R E-tec 264 235 225 (kuiva) Polaris Rush 800 Pro-R ES 264 233 214 (kuiva) 253,5 223,5 208 (kuiva) Testissä punnittu paino täydellä tankilla kg Testissä punnittu paino tyhjällä tankilla kg Valmistajan ilmoittama paino kg Lynx Rave 600 ACE 254,6 225,3 227 (ajok. tyhjä tankki) Ski-Doo MX Z Sport 600 ACE 243,8 213,8 206 (kuiva) 249 229 222 (kuiva) Arctic Cat F 800 RR 262,6 232,6 219 (ajok. tyhjä tankki) Lynx Rave RE 600 E-TEC 258,6 229,3 227 (ajok. tyhjä tankki) Polaris Indy 600 SP ES 260,6 228 204 (kuiva) Ski-Doo MX Z X 800 R E-TEC 262,4 232,4 214 (kuiva) Yamaha RS Vector LTX EPS 318,6 292 287 (ajok. tyhjä tankki) Ski-Doo MX Z X-RS 800R E-tec Vuosimali 2013 pikkunelarit Yamaha Phazer RTX Vuosimalli 2013 urheilukelkat Vuosimalli 2013 crossoverit Arctic Cat XF 800 CrossTour 269 239 230 (ajok. tyhjä tankki) Lynx Xtrim SC 600 E-TEC 273,5 244 240 (ajok. tyhjä tankki) Polaris Switchback 600 Pro-R ES 136 274,5 243 220 (kuiva) 262 232 217 (kuiva) 242 209 206 (kuiva) 260,5 231 231 (ajok. tyhjä tankki) Ski-Doo Renegade Backcountry X 600 E-TEC Vuosimalli 2013 vuoristokelkat Polaris RMK 600 155 Lynx BoonDocker 3700 600 E-TEC www.mk-lehti.fi TEKNIIKKAA 67
TEKNIIKK AA KELKAN TEIPPAAMINEN TEKSTI: ANSSI OJAVA KUVAUS: ANTTI PARVIAINEN-RÄISÄNEN TEE KELKALLESI UUSI TYYLI Kelkan yliteippaus valmiilla QZ-kelkkateippisarjalla on helppoa, nopeaa ja mukavaa. Saat uuden lookin kelkallesi joko valmiilla grafiikalla tai uniikilla toiveidesi mukaan toteutetulla teippisarjalla. Tässä esitellään miten koko prosessi tapahtuu. TARRASARJOJEN VALMISTUS VAIHEITTAIN: 1 2 3 4 1. Graafinen suunnittelu on tarkkaa sekä aikaa vievää koska kelkoissahan tunnetusti on muutama erillinen pala. Kaavojen kohdistukset, mitat ja visuaalinen kokonaisuus on suunniteltava huolella jotta kokonaisuus vastaa reaalikohdetta, eli mittojen on oltava tarkat sekä paikkansa pitävät. Suunnittelussa on myös huomioitava monia painoteknisiä seikkoja, koskien mm. värejä. samalla kirkastaa tulostettua värijälkeä. Laminointimateriaaleja on olemassa useita erilaisia. Paksuus ja käyttötarkoitus vaikuttaa oikean materiaalin valintaan. Quartzin materiaali on ns. kylmälaminointikalvoa, jolloin asennus tehdään käsin tai koneellisesti ilman lämpöä laminoinnin asennusvaiheessa. Apuna käytetään liukastetta, joka helpottaa ilman siirtymistä ja takaa laadukkaan pinnan. 2. Seuraavaksi suunnitelma viedään tietokoneelta tulostukseen suurkuvatulostimelle. Tulostusvaihe kestää useamman tunnin, jonka jälkeen tulosteen on vielä kuivuttava mieluiten jopa yön yli ennen jatkokäsittelyä. Tulostuksessa käytetyt värit ovat vahvoja ja säänkestäviä, joten tulostaminen ei siis onnistu aivan perusprintterillä. 4. Laminointi DONE! Vuorossa on tarrojen leikkaus, jota varten on tehty erilliset leikkuutiedostot tietokoneella. Leikkuun kohdistaminen leikkurille onkin tarkkaa puuhaa ja viimeistely tehdään vielä käsin, jottei ylimääräistä “valkoista” jää näkyviin. Leikkauksen jälkeen tarrat puretaan, eli poistetaan ylimääräiset ei tarpeelliset osuudet teipistä jolloin jäljelle jää vain haluttu materiaali. Lämmittämällä vielä varmistetaan että laminointikalvo on kunnolla joka puolelta kiinni ja käytetty liukaste on varmasti poistunut teipin sekä kalvon välistä. 3. Materiaalin kuivuttua on vuorossa laminointi, jolla varmistetaan tulostetun pinnan kestävyys kulutuksessa. Vaikka värit itsessään ovat jo auringonvaloa kestäviä, laminointi parantaa UV-suojaa entisestään ja 68 TEKNIIKKAA www.mk-lehti.fi
elkan materiaalit ovat usein ns. rasvaisia muoveja, joka tarkoittaa että valmistusmateriaalit on valittava huolella sekä ammattitaidolla. Tämä takaa teipin pysyvyyden ja kestävyyden kovassakin käytössä. Kuten kaikki tiedämme, kelkkailussa saattaa sattua ja K tapahtua vaikka mitä! Quartzin käyttämä materiaali on erittäin rasvaiselle muoville tarkoitettu ja pelkän liiman paksuus on jo 40 mic! (normaalit ns. yliveto/valukalvot ovat noin 80 mic paksuisia, eli huomattavasti ohuempia kuten normaalit tulostusmateriaalitkin). TARRASARJAN ASENNUS: 1 2 1. Kelkka sisään ja pesuun. Esipesuaineet niskaan. Tässä artikkelissa käytetään vaahdotinta joka antaa esipesuaineelle aikaa poistaa vaikeammankin lian pysymällä vaahtomaisena pinnassa pidempään. (Esipesu on suoritettava kunnon esipesuaineilla, liuottimet jne. vahvat pesuaineet) Huolellinen huuhtelu. Käy läpi kaikki pahatkin paikat huolella!!! 3 2. Kuivaa pinta jonka jälkeen puhdista vielä kaikkialta rasvanpoistolla. Ohje ennen teipin asentamista on. Kun se tuntuu puhtaalta, puhdista vielä kerran! Ammattilaisten suosima Averyn rasvanpoisto sumutinpullosta on todella tehokas sekä riittoisa, eikä myöskään vahingoita arkojakaan muovipintoja. (Soveltuu myös jatkossa teipin puhdistamiseen jos siihen tulee vaikeita rasvajälkiä jne. ei Avery ei siis vahingoita teipin pintaa). HUOM! Muista puhdistaa huolella vaikeatkin paikat. 3. Aloita valitsemalla ensimmäinen teipinpala ja etsi sille oikea kohta mukana toimitettavan pienoiskuvan avulla. Pidä tarraarkki samassa asennossa ja lähettyvillä jolloin on helppo hahmottaa seuraava tarra ja sen kohde. Kohdista tarra haluamallasi tavalla muotojen mukaisesti, voit itse valita haluatko jättää rakoa teippien väliin vai et. Normaalisti kelkkateipeissä on pieni väli teipeissä jolloin kelkan pohjaväri näkyy. Voit myös muotoilla teippejä mattopuukolla jos haluat joitain muutoksia jne. omien ratkaisujen saavuttamiseksi. Teipeissä kuviointi on jatkuva, mikä helpottaa seuraavan palan liimaamista paikalleen. Katsomalla että kuviointi jatkuu palasta toiseen, asettuu teippisarja kätevästi oikealle paikalleen. www.mk-lehti.fi TEKNIIKKAA 69
TEKNIIKK AA KELKAN TEIPPAAMINEN 4.-6. Paina lastalla teipit huolella kiinni. Suositeltavaa on käyttää pehmustettua lastaa ja reilua voimaa! Varmista myös että kaikki reunat ovat huolellisesti kiinnitetty ja materiaali on suorassa ja kunnolla liimautunut, jottei vesi ja lika pääse teipin ja pinnan väliin. 4 7. Leikkaa halutut kohdat esille, kuten rekisterikilpi, isoimmat pultit jne. Varmista vielä ettei teipin ja pinnan väliin jää ilmaa, koska lämpötilan vaihtelut heikentävät ilmakohdissa teipin kestoa, joten ole tarkkana! Ilmakuplat voi helposti poistaa pistämällä niihin pienen rei’än ilmanvapautuskynällä ja painamalla ilman ulos. Lämmitä kohta puhaltimella vielä tämän jälkeen. 8. Lämpöä! Eli tee huolellinen loppulämmitys käymällä jokainen teipinpala kauttaaltaan läpi. Materiaalilla on erittäin hyvä lämmönkesto, joten sinun ei tarvitse pelätä että polttaisit materiaalin helposti. Ennemminkin saatat sulattaa kelkkasi. Ilmakuplien kohdalla tulee olla varoivaisempi, jos niihin ei ole vielä puhkaistu reikää. 5 7 6 8 Teippaajat: CclDesign.fi , wildwrap.fi Graafinen toteutus: Maxim Fofonoff Qz Crew Tarrasarjojen valmistus, viimeistely, leikkuu jne: Terhi Lahtinen Qz Crew Valmistaja: Quartz Qzlamppukalvot Lisätietoja: www.quartz.fi https://www.facebook.com/pages/Quartz/ 70 TEKNIIKKAA www.mk-lehti.fi
2014 // LISÄVARUSTEUUTUUKSIA 9 2879839 Lock&Ride lisäistuin 739 € 2878157 2-UP Touring kit lisäistuinsarja 389 € 10 2878156 2878158 11 Voyager tavarateline 199 € Voyager tavaratelinelaukku 109 € 2879721 Lämmitettävä mittaristolaukku 139 € 2879086 2879722 9.-11. Teipit ovat löytäneet paikkansa, ilmakuplat poissa ja kilpi sekä runkonumerokin näkyy. Homma on siis reilassa! Kaikkinensa asennukseen menee keskimäärin 3-4 tuntia. Burandt tunnelilaukku Big 249 € Burandt tunnelilaukku Flyer 199 € 2879663 Riser-laukku Pro-RMK/Assault 89 € 2879659 Riser-laukku Rush/Swbk/Indy/Vgr 89 € www.mk-lehti.fi TARKEMMAT TIEDOT MOOTTORIKELKAT 2014 -LUETTELO // PUREPOLARIS.FI 71
TEKNIIKK AA MONTA TAPAA TOTEUTTAA KELKAN JOUSITUS KYTKETTY VAIKO EI? SIINÄPÄ PULMA! PPS on alun perin tehty kilpa- ja urheilukelkkoihin. Tässä PPS ja Lynx saa kyytiä MM-mitalisti Peter Nårsan käsissä. Moottorikelkan telastossa on yleisesti kaksi iskunvaimenninta, jotka operoivat takapukissa ja etupukissa. Siinä on loppujen lopuksi ainoa yhteinen tekijä eri merkkien välillä, sillä osa luottaa täysin itsenäisesti toimiviin etu- ja takaiskareihin, osa taas kytkee ne jollain linkkusysteemillä toisiinsa. Lisäksi jokainen merkki käyttää eri tyylisiä linkkuja ja iskareiden kiinnityspisteitä, jotta joustoliikkeestä saataisiin pintaherkkä, mutta samalla progressiivinen. Seuraavassa on tekninen katsaus yleisimpiin urheilukelkkojen alustoihin. TEKSTI: OLLI AUTONEN KUVAT: JUKKA HELMINEN JA VALMISTAJAT 72 TEKNIIKKAA www.mk-lehti.fi
Lynx PPS Lynx-legenda ja tuotekehittäjä Pauli Piippolan mukaan nimetty PPS –alusta esiteltiin 440-kuutioiseen vakiokilpuriin kaudelle 2006 ja vuotta myöhemmin se esiteltiin R-Evo –koppaisiin reittikelkkoihin. PPS:n esiaste oli tosin käytössä jo 90-luvun puolivälissä Cobra-vehkeissä, mutta sen aikaisilla joustomatkoilla ei voitu puhua samasta jousituksesta kuin nykyään. Sittemmin eri PPS-variaatiot on otettu käyttöön myös puolipitkissä Xtrimeissä, leveämattoisissa työ- ja touringmalleissa, sekä viimeiseksi syvänlumenajoon suunnatuissa BoonDockereissa. PPS-alustassa etu- ja takapukit toimivat täysin itsenäisesti, eli alusta on kytkemätön. Etupukki on huomattavan pitkä, millä rauhoitetaan kelkan keulimisefektiä. Etupukissa on lisäksi linkkusysteemi, joka tekee jousitusgeometriasta progressiivisen, eli vaimennusteho kasvaa joustoliikkeen loppua kohden. Etupukin painuessa riittävästi kasaan pukkia ja iskunvaimenninta yhdistävä linkku työntää iskarin alapäätä eteenpäin, jolloin vaimennin nousee pystympään asentoon. Toisin sanoen; mitä lähempänä pohjaamistilannetta ollaan, sitä nopeammin vaimentimen mäntä liikkuu. Myös takapukki poikkeaa merkittävästi kilpailijoista. Takaakin löytyy kierrejousella ympäröity iskari, joka piiloutuu syvälle telatunneliin liki vaakatasoon. Iskunvaimentimen takapää kiinnittyy takapukkiin ja etupää erilliseen runkopalkkiin. Ratkaisulla on pyritty maksimoimaan todellinen joustomatka ja samalla iskari ja jousi toimivat ikään kuin keulimiseneston tavoin. Erillisiä keulimisenestopalikoita ei siis tarvita. Myös takapukki on geometrialtaan progressiivinen. PPS:n perusidea on olla samaan aikaan kantava ja herkkä. Oikein toimiakseen etupukin jousi on oltava suhteellisen jäykkä, mikä vie etupukin pintaherkkyyttä matalassa ja jakoväliltään tiheässä ”turistipatikossa”. PPS on rakenteeltaan raskas ja se tuo Lynxiin jonkin verran lisäkiloja kilpailijoihinsa verrattuna. Pienistä kauneuspilkuista huolimatta parin viimevuoden RE-mallit ovat tarjonneet parhaan urheilukelkan vakioalustan kotimaan vaihteleviin reittiolosuhteisiin. PPS ja siihen löydetyt iskareiden säädöt toimivat riittävän herkästi, mutta samaan aikaan alusta nielee kiitettävällä tavalla isompaakin patikkoa. Alustan valtteja ovat myös sen käytöksen ennustettavuus; takavuosien pintakovuus ja takapään tarjoamat sivuttaisliikkeet ovat historiaa. Tässä kuvassa näkyy hyvin PPS-alustan rakenne. Etu- ja takapukki toimivat täysin itsenäisesti, mutta muutamalla melko yksinkertaisella teknisellä ratkaisulla jousitukseen on saatu herkkyyden lisäksi myös riittävästi progressiivisuutta. Kuvasta puuttuvat iskareiden kierrejouset. www.mk-lehti.fi VAHVIN. KEVYIN. KETTERIN. MAAILMAN OSTETUIN! RMK® 800 155” 12 990 € RMK® ASSAULT ® 155” LE 14 990 € PRO-RMK® 600 155” 13 490 € PRO-RMK® 800 155” LE 15 190 € PRO-RMK® 800 163” 15 390 € Hintoihin lisätään toimituskulut. /PolarisMoottorikelkat POLARIS.fi TEEMA 73
TEKNIIKK AA MONTA TAPAA TOTEUTTAA KELKAN JOUSITUS Polariksen Pro Ride-alusta on käytössä lyhyissä Rush-malleissa ja matkakelkkailuun parhaiten sopivissa Switchbackeissa. Ski-Doon rMotion on pitkäjoustoinen kytketty alusta. Kuvassa näkyy selvästi punaiset palikat, joita eri asentoon kääntämällä voi vaikuttaa alustan kytkentään. Takana käytetään perinteisiä hakaneulajousia ja edessä on kierrejousellinen iskari. Kuvassa on myös astinlautojen päälle tulevat pikasäädöt, mutta kyseiset ”termospullot” eivät saaneet Suomessa suosiota. Tällä hetkellä kaikki meille tuotavat Ski-Doot ovatkin ilman tuota systeemiä, eli pikasäädöt tehdään telaston puolelta. Polariksen Pro Ride-alusta on lujaa tekoa ja takapukki toimii hiukan samaan tapaan kuin moottoripyörän keinuhaarukka. Etupukki taas on kuin kytketystä alustasta, mutta toimii silti itsenäisesti. Polaris Pro Ride Keväällä 2009 kelkkamaailma kohahti, kun ensimmäiset kuvat Polaris Rushista ja ProRide –alustasta julkistettiin. Täysin poikkeuksellinen takarunko ja erikoinen alustarakenne herättivät taatusti yhtä paljon mielenkiintoa kuin epäileviä kommenttejakin. Alustaa markkinoitiin kelkkailun mullistajana, joka kuskin painon mukaan säädettynä toimii aidosti progressiivisesti urheilullisessa ajossa. Rushissa pukit toimivat Lynxin PPS:n tapaan täysin itsenäisesti, eli minkäänlaista kytkentää ei ole. Takaiskunvaimennin on tuotu poikkeuksellisesti ”ulos” alustasta, eli se on runkotunnelin ja lyhyen satulan välissä lähes vaakatasossa. Kuten PPS:ssä, takavaimentimessa on kierrejousi ja se kiinnittyy etupäästään runkoon. Takapukin rakenteen ansiosta jousitus on progressiivinen, 74 TEKNIIKKAA eli Lynxin tavoin iskunvaimentimen liike kasvaa, mitä syvemmälle joustoliike painuu. Erityistä Pro Ride –alustan takapukille on sen helppo säädettävyys: kierrejousen esijännitystä voi säätää ilman konttaamista alustan uumeniin ja yhtä helposti käy iskarin pikasäätöjen pyörittely. Alustan markkinoinnissa on korostettu alusta saakka kuskin painon merkitystä jousituksen toimivuuteen ja Pro Ride –alustalla varustetun kelkan mukana tulee painotaulukko ja mittatyökalu oikean säädön löytämiseksi. Pro Ride -alustan etupukki on kuin suoraan kytketystä alustasta. Periamerikkalaiseen tapaan etupukin joustomatka on lyhyt, eli kelkka kulkee voimakkaalla suksipaineella. Parhaiten Pro Ride alustasta saa irti suosimalla ajotyyliä, joissa patit pyritään ottamaan vastaan alustan pitkäliikkeisellä ta- kapukilla. Kytkemätön alusta antaa siirtää painoa hyvin, eli keulaa saa tarvittaessa kevennettyä suuriin vastapatteihin ja ojan ylityksiin. Tavallaan Pro Ridessa siis yhdistyvät kytketyn ja kytkemättömän alustan ominaisuudet. Alustan rakenne on todettu lujaksi ja kelkka toimii mukavasti matka-ajossa, mutta vastaanotto kentällä ei kuitenkaan vastannut markkinointihypeä: valtameren takana haikailtiin perinteisen, kytketyn alustan perään ja kotimaan murtomaakisakuskitkin suosivat enemmän ylivuotista IQ 600:sta, sekä yhden ja kahden Ärrän kilpureita. Kolme vuotta myöhemmin Polaris toi markkinoille perinteisellä kytketyllä alustalla varustetun Indyn, mutta Pro Ride –alustaa on yhä saatavilla lyhytmattoisiin Rush –malleihin, sekä puolipitkiin Switchbackeihin. www.mk-lehti.fi
! n e e s i p m u Reitille ja tosta: eti varas it h Nämä mall Indy 600 9.990€ + tk 300€ RMK 800 Alk. 12.990€ + tk 300€ Ski-Doo rMotion Kandalaisvalmistajan mukaan kaksi vuotta sitten markkinoille tullut rMotion on paitsi markkinoiden pitkäjoustoisin, myös toiminnaltaan progressiivisin moottorikelkan alusta. Pohjois-Amerikan markkinoille tarkoitetun mainosvideon vertailun ulkopuolelle on tietysti jäänyt sisarmerkin käyttämä PPS. Niin tai näin, rMotion eroaa melko paljon amerikkalaiskilpailijoistaan ja siinä on havaittavissa monia yhtymäkohtia Lynxin jousitukseen. Vaikka alusta on kytketty, toimivat sen pukit itsenäisemmin joustoliikkeen alkuvaiheessa, mutta kytkentä puuttuu peliin enemmän jousituksen painuessa kasaan. Etupukki on selvästi edeltäjäänsä ja monia kilpailijoitaan pidempi. Jatketulla etupukilla alustaan on haettu johdonmukaisempaa käytöstä kiihdytystilanteissa eli sukset pysyvät paremmin maassa ja ohjaus on paremmin kontrolloitua. Kiihdytettäessä tai pattiin osuessaan etupukki toimii jonkin matkaa itsenäisesti, mutta takapukin vaimentimen kiinnityksen kautta se kytkee takapukin mukaan joustoliikkeen kasvaessa. Takapukissa käytetään perinteistä iskunvaimennin-hakaneulajousi –yhdistelmää, mutta vaimentimen etupään kiinnitys on poikkeuksellinen. Takavaimennin kiinnittyy korvakon kautta etupukin keskivaiheille yhdessä reaktiotankojen kanssa, eli ei liukurunkoihin tai linkkuun, kuten tavallisesti. Takapukin iskarille on valittavissa kaksi kiinnityspistettä: ylempään reikään kiinnittyessään takavaimennin toimii progressiivisemmin, eli jousitus toimii alkuliikkeen aikana pehmeämmin. Progressiivisuutta on haettu myös takapukin yläkiinnityksellä: yläakseli on nivelöity runkoon alumiinisen korvallisen välityksellä, eli takapukin vaimentimen kulma muuttuu hieman jyrkemmäksi jousituksen painuessa riittävän alas. Kiihdytettäessä etupukki aukenee ja takapukin alalinkkuun kiinnittyvä punainen säätöpalikka liikkuu taaksepäin ja osuessaan taka-akselin etupuolella olevaan kumistoppariin pakotetaan etupukki mukaan joustoliikkeeseen. Keulimisenestopalikkaa voi säätää neljään eri asentoon, joilla kytkeytymisen herkkyyttä voidaan muuttaa. Ski-Doon rMotion on saanut hyvän vastaanoton päämarkkina-alueella Pohjois-Amerikassa, mutta monet kotimaan epätasaisia reittejä paukuttavat muistavat kaiholla edeltävää SC-5:sta, jonka linkulla vartustettu etupukki ja loistavat vakiosäädöt oli kuin tehty Suomen reiteille. rMotionin myötä Ski-Doo otti askeleen mukavampaan suuntaan, mutta etupukin muutosten myötä kelkka menee nyt enemmän suksillaan ja alustan perussäädöstä on tehty aiempaa pehmeämpi. www.mk-lehti.fi + Hinta yhteensä 15 990€ YAMAHA-LAATUA ISÄLLE JA POJALLE Apexin ostajalle LASTEN KELKKA KAUPAN PÄÄLLE! Apex SE 2012 ja SRX 120 yhteishintaan 15 990€ + tk 300€ (norm. 18 980€ + toimituskulut) Kysy lisää p. 044 722 1893 / Tuomas M -SARJA HINNAT ALKAEN 12.990€ + tk XF -SARJA HINNAT ALKAEN 12.990€ + tk ,FTLVTWÊZMÊ
3PWBOJFNJ t Q XXX UBSWJLFLFTLVTPZ m 75
TEKNIIKK AA MONTA TAPAA TOTEUTTAA KELKAN JOUSITUS Muita kytkettyjä alustoja Kelkkojen päämarkkina-alueella, eli Yhdysvalloissa ja Kanadassa reitit ovat olleet hyvin hoidettuja jo vuosikymmenien ajan, joten kelkkailukulttuuri on tyystin erilaista kuin vaikkapa Suomessa. Vaikka reiteillä ajettaisiin kovaa, voi käsitys esimerkiksi isosta patista olla aivan toisenlainen kuin meillä. Jenkkien puhuessa reittipatikosta voidaan tarkoittaa lanan vetämää, meikäläisellä mittapuulla tasaisesti laineilevaa nopeaa reittiä. Ajokulttuurin ja –maastojen ollessa erilaisia on myös jousituksella erilaiset vaatimukset. Ski-Doo toi markkinoille SC-10 III –alustan 600-kuutioisen Formula III:sen yhteydessä 90-luvun puolivälissä ja kyseessä oli ensimmäinen täysin kytketty takajousitus. Muut valmistajat seurasivat vähitellen perässä ja trendi on säilynyt näihin päiviin saakka. Joustomatkat ja iskunvaimennus ovat kehittyneet, mutta alustatyypin perusperiaatteet ovat pysyneet aivan samana, vaikka jousitusten markkinointinimet ovat vuosien mittaan vaihtuneet. Tämän hetken urheilukelkoista puhuttaessa Artcic Catin Slide Action, Polariksen Indy, Ski-Doon SC-5, sekä Yamahan erimittaiset Dual Shock –alustat perustuvat samaan toimintaperiaatteeseen, vaikka jokaisessa on omat erityispiirteensä. Etupukin vaimentimessa on kierrejousi ja takapukin vaimentimessa käytetään hakaneulajousia. Kiihdytettäessä etupukki aukenee ja painonsiirron myötä takapukki pyrkii liikkumaan taaksepäin. Liikkeen myötä takapukin alalinkku taittuu ja sen alaosa törmää taka-akselin etupuolella oleviin stoppareihin, jotka pakottavat takapukin jousituksen mukaan joustoliikkeeseen. Vastaavasti etupukin painuessa kasaan esimerkiksi vastapattiin törmätessä pyrkivät alustan liukurungot liikkumaan taaksepäin, jolloin takapukin linkun yläpuolinen osa osuu linkun etupuolelle oleviin stoppareihin kytkien etupukin mukaan liikkeeseen. Joissain alustoissa stoppareiden etäisyys on säädettävissä, jolloin alustan kytkeytymisherkkyyteen ja keulimiseen voidaan jonkin verran vaikuttaa. Arctic Catin Slide Action –alustassa käytetään ns. kelluvaa etupukin kiinnitystä, eli pukki kiinnittyy perinteisten pulttien sijasta rungossa oleviin tappeihin U-hakasilla, jotka liikkuvat puolisen tuumaa edestakaisin. Mekanismin myötä alusta ei kytkeydy heti, vaan sallii pukkien itsenäistä liikettä jonkin verran enemmän esimerkiksi kiihdytettäessä. Monissa kytketyissä alustoissa takapukin iskunvaimentimen alla kulkee molemmin puolin reaktiotangot, jotka tavallaan lisäävät takapukin progressiivisuutta, eli tehostavat vaimentimen toimintaa joustoliikkeen loppua kohti mentäessä. Progressiota on joissain alustoissa (esim. Catin Slide Action, ja Yamaha Phazerin Dual Shock) pyritty lisäämään myös nivelöimällä takapukin yläosa runkoon alumiinisella korvallisella, minkä myötä takapukin iskarin kulma muuttuu joustoliikkeen lisääntyessä jyrkemmäksi. Pelkistetysti sanottuna kytketyn alustan idea on minimoida kelkan keuliminen ja säilyttää ohjattavuus mutkaisilla ja tasaisilla reiteillä. Yksi rakenteen eduista on se, että alustassa voidaan käyttää suhteellisen löysiä jousia, eli laineilevalla reitillä ja pienessä patikossa ajotuntuma säilyy mukavana. Samanlaisessa tilanteessa alustan takapukin painuessa kasaan painuu myös etupukki ja seuraavaan pattiin ajaminen voi aiheuttaa pohjaamisen. Alustan hitaan liikkeen puristusvaimennus ei siis tässä tilanteessa ole riittävä, eikä paluuvaimennusta voi nopeuttaa, joten jousitus ikään kuin pakkaantuu kasaan ennen seuraavaa pattia. Kytketyn alustan ongelmat tulevat vastaan myös esimerkiksi ojien ylitystilanteissa, joissa keulaa olisi pystyttävä keventämään, jotta patin saisi ohjattua parhaiten alustan takapukille. Mitä voimakkaampi kytkentä on, sitä vaikeampi suksia on saada ilmaan. 76 TEKNIIKKAA Arctic Catin Slide Action -alustassa käytetään kelluvaa etupukin kiinnitystä, eli pukki kiinnittyy perinteisten pulttien sijasta rungossa oleviin tappeihin U-hakasilla, jotka liikkuvat puolisen tuumaa edestakaisin. Rakenteen etu jousituksen toimintaan on melko marginaalinen, mutta sen ansiosta alustan irrotus sujuu helposti. Progressiota on pyritty lisäämään nivelöimällä takapukin yläosa runkoon alumiinisella korvallisella, minkä myötä takapukin iskarin kulma muuttuu joustoliikkeen lisääntyessä jyrkemmäksi. Polariksen Indy edustaa perinteistä kytkettyä alustaa. Takana näkyvät mustat palikat mahdollistavat kytkentäkohdan säätämisen useaan eri asentoon. Kuvasta puuttuvat takapukin hakaneulajouset. Vaikka tekstissä puhutaan vain urheilukelkkojen alustoista on hyvä ottaa esimerkiksi myös yksi nerokas ratkaisu vuoristokelkoista. Ski-Doon tMotionin etu- ja takapukki on nivelöity keinumaan muutaman asteen sivusuunnassa, joten kelkkaa on helpompi viedä viistorinteillä ja se lähtee muutenkin helpommin käännöksiin. Rakenne on täysin kytkemätön, kuten kaikissa muidenkin merkkien vuoristokelkoissa. Kuten kuvasta näkyy niin Ski-Doon telasto on myös erittäin yksinkertaisesti toteutettu. Takapukissa on hakaneulajouset, joiden miinuspuolena on hiukan suurempi kitka kuin kierrejousessa. Polaris on korvannut vuoristokelkoissaan takapukin hakaneulajouset kierrejousellisella iskarilla. Yamahan ja Arctic Catin 141” crossovereissa (kuvassa) ja Catin kaikissa vuoristokelkoissa on takapukissa ilmajousellinen kaasuiskari. Ilmaiskarin etuna tällaisessa ilman kytkentää toteutetussa rakenteessa on sen hyvä progressio. www.mk-lehti.fi
AKU-TAKUU 2 VUOT TA Vetämistä vaille valmis – Kelkkamiesten suosikkivaunu AKU CP327-L KAUPANPÄÄLLE ASENNETTUNA! SC0004 Vakiovarusteet ? NLSSL ? QRNNDS\ùUÃ ? ODYDUHXQDYDKYLNNHHW ? VDUDQRLGXW MD LUURLWHWWDYDW HWX MD WDNDODLWD ? VLGRQWDOHQNLW VLVÃS 5+5 ? VLGRQWDNRXNXW XONRS 4+4 ? WXNHYD KLWVDWWX YHWRDLVD ? .LSLQ NDDVXMRXVL ? 7DNDODLWDYDQHUL ? $LVDOXNNR Monipuoliseen käyttöön! 100 cm Jaxal-kuomulla 1.380 1.990 (ovh 1.620,-) (ovh 2.494,-) Kelkkojen kuljetukseen AKU CP-390 RB/SNOW Kahdelle moottorikelkalle! Sisäkorkeus lisälaitojen kanssa n. 160 cm! Tekniset tiedot Kokonaispaino 750 kg Omapaino 287 kg Koko 469 x 188 cm Lavan koko 148 x 327 cm Laitakorkeus 34 cm Jousitus: lehtijousi Renkaat: 155R13 M+S EC0067 Tekniset tiedot Kantavuus 1.013 kg Kokonaispaino 1.300 kg Lava 190 x 388 cm Laitakorkeus 23 cm Jousitus: kumijousto Renkaat: 185 x R13 Vakiovarusteet ? PXRYLSLQWDLVHW WDNDODLWD MD ORNDVXRMDW ? NLSSLUXXYL ? QRNNDS\ùUÃ Lisävarusteet ? YDUDUHQJDVWHOLQH MD YDUDUHQJDV ? OLVÃODLWDVDUMD ? 100 cm korkea kuomu 100 cm Jaxal-kuomulla 2.490 (ovh 4.008,-) 100 cm Jaxal-kuomulla ja 30 cm lisälaidoilla Peruskärry kattavilla ominaisuuksilla AKU CS265-L Hyvä peruskärry! 850 EC0006 Tekniset tiedot Kokonaispaino 750 kg Omapaino 192 kg Lavan koko 125 x 266 cm Laitakorkeus 23 cm Jousitus: lehtijousi/iskunvaimennin Renkaat: 155R13 84N M+S 100 cm Jaxal-kuomulla (ovh 977,-) AKU-perävaunuja ja -trailereita myyvät Valtra-pisteet: (VSRR +ÃPHHQOLQQD ,LVDOPL -RHQVXX .DMDDQL .LWHH .RNNROD .RXYROD .XRSLR /DKWL /DSSHHQUDQWD /LHNVD /RLPDD 0LNNHOL 1XUPHV 2XOX 3RUL 5RYDQLHPL 6DYRQOLQQD 6HLQÃMRNL 7DPSHUH 7XUNX 9DDVD 9DUNDXV <OLYLHVND 3.890 (ovh 4.512,-) (ovh 2.803,-) Vakio Vakiovarusteet ? NLSSL ? NLSS ? VDUDQRLGXW MD LUURLWHWWDYDW ? VDUD etu- ja takalaita ? VLGRQWDOHQNLW VLVÃS NSO ? VLGRQ ? VLGRQWDNRXNXW XONRS NSO ? VLGRQ ? YHVLVXRMDWXW ODDNHULW ? YHVLV 3.390 1.400 (ovh 1.700,-) +LQQDW VLVÃOWÃYÃW DOY 7DUMRXNVHW YRLPDVVD VDDNND +LQWRLKLQ OLVÃWÃÃQ PDKGROOLVHW DVHQQXVNXOXW VHNÃ UHNLVWHUùLQWLPDNVX /ù\GÃ OÃKLQ 9DOWUD NDXSSLDDVL www.valtra.?
KISOJA ISOC Snowcross TEKSTI: OLLI AUTONEN / KUVAT: OLLI AUTONEN JA TOMI AHMASALO (Osa kuvista on viime kauden finaalista) Pohjois-Amerikan ISOC-sarja käynnistyi perinteisesti Minnesotan Duluthissa. Spirit Mountainin rata oli pidempi kuin koskaan aikaisemmin ja kisaa seurasi paikanpäällä yli 30 000 katsojaa. Pro Openissa Tucker Hibbert jatkoi siitä mihin viime keväänä jäi peitoten kilpakumppaninsa kaikissa starteissa – ja vieläpä entistä ylivoimaisemmin. KAUDEN AVAUS HIBBERTIN KOMENNOSSA T ucker Hibbertillä oli kahdessa edellisessä kauden avauksessa Duluthissa käynnistymisvaikeuksia. Tänä vuonna T-Train meni kuitenkin menojaan jo karsinnoissa ja oli ?naaleissa, jos mahdollista, vieläkin ylivoimaisempi. Vauhti oli kohdallaan jo perjantaina ajetussa Dominatorissa, jossa 10 000 dollarin rahapalkinnosta kilpailtiin mies-miestä vastaan pudotuspelillä. Hibbertin kohtalo oli 78 KISOJA kuitenkin kaatua kisan toisella kierroksella ja ?naalin voiton vei toissakauden mestari Tim Trembley peitoten tiimikaveri Robbie Malinoskin ja Cody Thomsenin. Varsinaisessa kilpailussa Hibbert keräsi viikonlopulta täyden pistepotin. Pelican Rapidsin ihmemies voitti kaikki neljä karsintaerää, sekä lauantain ja sunnuntain ?naalit. Historiaa kirjoitettiin lauantaiyönä Suomen aikaa, kun Monster Energy Teamin Arctic Cat –pilotti voitti 22 kierroksen ?naa- lin ohittaen kierroksella kaikki kilpakumppaninsa! - En ole onnistunut näin hyvin Duluthissa pariin vuoteen, joten minulla oli näytettävää. Minun piti päästä takaisin sinne, jossa minun pitäisi olla, ja tein niin. En olisi voinut pyytää parempaa aloitusta kaudelle. Meillä oli mahtava kilpailu, helpottunut mestari latasi kisan jälkeen. Molemmat karsintaeränsä voittanut Arctic Catin Cody Thomsen jatkoi pirtei- www.mk-lehti.fi
<< Numero 68 tuli heti avauskilpailussa muille kilpakumppaneille tutuksi vain selkäpuolelta. < T-Train ja Catti ovat sellaisessa iskussa, että ilman Tuckerin epäonnea muiden on vaikea nousta ykköspallille. < Kyle Pallin oli avauksen yllättäjä ja Polaris-kuljettaja on sarjassa ensimmäisen kisaviikonlopun jälkeen toisena. tä otteita lauantain ?naalissa ja mies kiipesi toiselle korokkeelle ennen Kyle Pallinia. Sunnuntaina Thomsen joutui katsomaan mustaa lippua suistettuaan Tim Trembleyn ulos radalta. Viime kaudella Thomsenin kausi katkesi loukkaantumiseen tammikuussa, mutta avausviikonloppu antoi aihetta odottaa minnesotalaiselta kovaa vauhtia kauden tulevissa kisoissa. Viikonlopun positiivisimmasta yllätyksestä vastasi Kyle Pallin. Team LaValleen Polaris-pilotti nousi palkintokorokkeelle molempina iltoina ja on Hibbertin jälkeen kokonaispisteissä toisena Duluthin avausviikonlopun jälkeen. Vuodentakainen avauskisa Duluthissa muistetaan Ski-Doon dominanssista, www.mk-lehti.fi mutta tänä vuonna keltamustat pärjäsivät vain perjantai-illan Dominatorissa. Veteraanikuski Robbie Malinoski vei vuosi sitten ensimmäisen ?naalin ja sunnuntaina palkintokorokkeella seuraa tekivät Amsoiltiimikaveri Trembley ja BossRacingin Darrin Mees. Viime vuoden jackpot vaihtui totaaliseen mahalaskuun: Trembley ajoi sunnuntain ?naalissa kahdeksanneksi, mikä oli Pro Openissa merkin paras sijoitus koko viikonloppuna. Pistetaulukko kaudenavauksen jälkeen on Arctic Catin ja Polariksen vuorovetoa, keltamustien ykkösnyrkki Trembley löytyy vasta kymmenenneltä sijalta. Suurimmat ongelmat Ski-Doolla oli starteissa: Polarikset ja Catit pakenivat viivalta selvästi RS:ää ripeämmin, mutta vauhtia on taiottava jostain myös radalle lisää, mikäli Ski-Doolla mielitään jenkkimerkkejä haastaa. Polarikset kulkivat silminnähden kovaa, mutta ensimmäinen kisapäivä herätti kysymyksiä Hibbertin kovimmaksi haastajaksi povatun Ross Martinin osalta. Lauantain ?naaliin vauhtia piti hakea last change –lähdön kautta ja sijoitus ?naalissa oli vasta kolmastoista. Sunnuntaina nähtiin kuitenkin jo viitteitä Ross The Bossin paluusta. Toinen kisapäivä toi tullessaan ?naalin kolmannen sijan ja wisconsinilainen oli helpottuneen oloinen. - Meillä oli aluksi vähän ongelmia, mutta onneksi saimme homman toimimaan ja pääsimme lopulta palkinnoille. KISOJA 79
KISOJA ISOC Snowcross Tuurin MM-kisoissa pronssille ajanut Logan Christian piti avauksessa Hibbertin ja Cody Thomsenin lisäksi vihreää väriä hyvin esillä! Tim Tremblay pääsi kuittaamaan Eliminator-kisasta suurimman palkintoshekin, mutta se olikin Ski-Doo leirin ainoa ilonaihe avauskisassa. Ross Martinin ensimmäinen kisapäivä sujui surkeasti, mutta Hibbertin kovimmaksi haastajaksi povattu Polaris-pilotti kaasutti sentään toisessa ?naalissa palkintopallille. Ruotsalaisjuhlaa ei nähty Ruotsalaisittain viikonlopun anti oli Marica Renheimin naistensarjan voittoa lukuun ottamatta laiha. Viimekauden viimeiset kisat viisumiongelmien takia väliin jättänyt länsinaapurin ykkösnyrkki Petter Nårsa konttasi muiden Ski-Doo -kuskien tavoin: lauantain ?naalista irtosi kymmenes sija ja sunnuntaina Moskoselin ylpeys jätettiin tylysti ?naalin ulkopuolelle. Johan Lidman oli lauantain ?naalissa neljästoista, mutta sunnuntaina piteålaista ei viivalla näkynyt. Duluthissa radalla nähtiin pitkästä aikaa myös sinistä väriä, kun Yamaha testasi Pro 80 KISOJA Open –luokassa Viperin pohjalle rakennettua kilpuriaan. Japanilaismerkki jäi radalla selvästi kaksitahtisille open-kilpureille, mutta viikonlopun tärkein anti olikin testata laitetta tulevia cross country- ja hill climb –kisoja ajatellen. Lehden ilmestyessä ISOC –sirkus on ehtinyt jo pysähtyä Michiganin Bessemerissä ja kahdeksan osakilpailun mittainen kausi jatkuu vuodenvaihteen jälkeen Minnesotan Shakopeessa. Murhaavan alun perusteella Tucker Hibbertiä ei tällä kaudella ajamalla tulla voittamaan. Kelkkamaailman supertähti on radal- la käsittämättömän ylivoimainen, eikä näköpiirissä ole mitään, mikä tulisi muuttamaan voimasuhteita. Se, mitä kärjen takana tapahtuu, onkin toinen juttu. Arctic Catin lisäksi Polariksella tuntuu kulkevan kovaa ja jenkkimerkeillä on tyrkyllä palkintopallille kymmenkunta potentiaalista nimeä. Mielenkiintoista on myös nähdä, saako Ski-Doo kurottua kilpailijoidensa etumatkan kiinni kauden aikana. Suorat kisalähetykset löytyvät ilmaiseksi nettistreamilta osoitteesta www.ustream. tv/ISOC, josta voi katsoa myös jo ajettuja ?naaleja. www.mk-lehti.fi
49,- ALKAA LÄMMITTÄÄ YOKO YG21 NEOPREN www.allrightshop.fi KELKKAKAUPPA.COM Umpikorivaunu tilausmyyntinä. 399 € SINISALO EXTREME SAFARI KELKKAHAALARI FORCEFIELD EXTREME FLITE+ SUOJAHAARNISKA 299 € Koko 400x200x165 kokonaispaino 1300kg Hinta 6.230,00 euroa (sis.veron) Perävaunutalo Viitala Ky HUOM! KAIKKI YLI 10 € TILAUKSET RAHTIKULUITTA! www.mk-lehti.fi Tehtaantie 12, 29630 Pomarkku | puh. 02-634 3800 www.peravaunutaloviitala.? 81
VARIAATTORI Polariksessa on nyt sama pidempi telasto, jota käytettiin viime talvena menestyksellä rapakon takana ISOC-sarjassa. Uusi IQ 600 R sai pidemmän alustan arva kelkkamalli on pystynyt olemaan huipulla yhtä pitkään kuin Polariksen tehdaskilpuri 600 R. Suomessa sillä on voitettu jo kolme kertaa enduron Suomen mestaruus ja crossissakin menestys on ollut loistavaa. USA:n ammattisarjassa muun muassa Ross Martin ja Levi LaVallee ovat menestyneet hienosti sekä ISOC-sarjassa H että X Games -kisoissa. Jo kymmenen vuotta ulkoisesti melkein samalta näyttänyt Polariksen vakiokilpuri on saanut taas uutta tekniikkaa. Moottorissa on nyt jopa 1,1 kg kevyempi kampiakseli, jonka ansiosta hyrrävoimat ovat pienemmät ja uuden moottorin kierrosherkkyys on aikaisempaa huomattavasti parempi. Uusi telasto on nyt pidempi. Sno XT -telamatolla on mittaa 325 senttiä, minkä ansiosta IQ 600 R lähtee viivalta entistäkin ripeämmin. Sen ansiosta saavutetaan myös aikaisempaa parempi tasapaino ja paremmat kaarreominaisuudet. Telasto oli ensi kertaa käytössä USA:n Pro Open -sarjassa jo toissa talvena. Tehtaan racing-insinöörit hehkuttavat myös, että uusi telasto parantaa IQ:n ajoominaisuuksia merkittävästi myös endurossa. IQ 600 R 2014 hinta on 14 990 e. Lisätietoja www.polaris.fi Lynx RS 600 uusiutui täydellisesti ynx Rave RS 600 uudistuu täydellisesti kaudelle 2014. Uudistukset tarkoittavat räväkkää ulkonäköä, parantunutta käsiteltävyyttä ja kasvanutta tehoa. Lynx Rave-kilpakelkoilla on niitetty menestystä Euroopassa enemmän kuin millään muilla kelkoilla viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana. Rave RS -kilpuri esiteltiin kaudelle 2008 ja jo debyyttikaudella kelkalla voitettiin Snowcrossin MM-kultaa. Uusi kilpuri eroaa edeltäjästään merkittävästi. Ulkonäkö menee uusiksi REX2 designin myötä. Rave RS:n ajoergonomiaa on muokattu paremman hallittavuuden saavuttamiseksi. Keulan sivupaneelit on muotoiltu epäsymmetrisesti eli kummastakin sivuposkesta on tehtyä niin tiivismittaiset kuin mahdollista. Uudelleenmuotoilun myötä kuskilla L 82 VARIAATTORI on entistä paremmat työtilat ja kaartaminen kurveissa on entistä helpompaa, sillä kuljettaja pääsee entistä esteettömämmin siirtymään mutkissa alas ja eteen. Uudistusten kohteeksi ovat päätyneet myös penkki ja tankki. Tankki on entistä kapeampi ja samoin on penkin etuosa. Kavennus tekee ajoasennosta enemmän www.mk-lehti.fi
UUTISIA JA -UUTUUKSIA Kauppias Ilkka Korteniemi Koneliike Korteniemeltä luovutti uutuuden MK-lehden käyttötestiin marraskuun lopussa. Kelkkan vastaanotti MK-lehden puolesta Olli Autonen, jonka kärryssä kelkka matkasi Leville sisäänajoon. Lynx Xtrim SC 900 ACE käyttötestiin MK -lehden kauden toinen käyttötestikelkka on uudella ACE 900 -moottorilla varustettu Lynx Xtrim. Kolmisylinterisen nelitahtikoneen nykyaikaisen tekniikan lisäksi mielenkiinto isossa ACE:ssa kohdistuu moottorikelkkamaailmassa poikke- Lynxin olkatapeissa on “jatkot” ja tukivarsien etäisyys toisistaan on kasvanut samassa suhteessa. Ohjauksessa kerrotaan olevan tavallaan mekaaninen tehostin, joka helpottaa ottavien kisasuksien kääntelyä. moottoripyörämäisen, mikä helpottaa kelkan käsittelyä niin pattisuorilla, mutkissa kuin hypyissäkin. Kaikki uudistukset eivät näy päällepäin. Konesuojaan on piilotettu pari merkittävää uudistusta. Rotax 593RSmoottori on saanut uudet Mikuni TMX 40 mm -kaasuttimet ja sytytyskäyrä on mennyt uusiksi. Uudistusten myötä te- www.mk-lehti.fi ukselliseen sähkökaasuun ja kaasunhallintajärjestelmän kolmeen eri ajotilaan. Xtrimillä on tarkoitus ajaa talven aikana muutama tuhat kilometriä. Talven aikana selviää, kuinka paljon ACE 900 kuluttaa polttoainetta vaihtelevassa ajossa ja myös ho on noussut kaikilla käyntinopeuksilla. Uutta on myös kytkimen säätö, joka tarkoittaa entistä vihaisempaa viivalta hyökkäämistä. Nykycrossissa käytetään erittäin jyrkkäprofiilisia suksia, jotka kyllä vievät kelkkaa tehokkaasti haluttuun suuntaan. Erittäin ohjaavien suksien kääntöpuoli on se, että ohjaus muuttuu raskaammaksi ja väsyttää kuskia. Kuskin urakan helpottamiseksi Rave RS:ssä esitellään uusi ohjaussysteemi. Uusi ohjaus toimii mekaanisena ohjaustehostimena ja sen ansiosta ohjaus vetelee vähemmän ja mutkissa kääntäminen on kevyempää. Kasvaneet tehon lumeen välittää uusi, entistä pehmeämpi 44 mm:n harjalla kuvioitu telamatto. Pehmeämpi seos pitää paremmin kovalla alustalla ja maton käyttöikä on aikaisempaa pidempi. Myös kovempaa seosta oleva matto on edelleen saatavissa. Kovempaa mattoa suositellaan radoille, joiden pinnalla on paljon pehmeää irtolunta. se, minkä tyyppisessä ajomaastossa puolipitkä nelari pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Xtrim osallistuu vuodenvaihteessa urheilullisten matkakelkkojen vertailuun, mitä ennen laite on tarkoitus saada sisään ajettua Levin ympäristössä. Talven mittaan Xtrimissä kokeillaan myös erilaisia lisävarusteratkaisuja ja myös jämerämpiä iskunvaimentimia. Yamaha ja Arctic Cat kelkat ja varaosat nyt Leviltä mmelkartanon kelkkavuokraamo ja varustemyymälä Levi Pro Shop on laajentanut toimintaansa Yamaha ja Arctic Cat kelkkojen huoltoon ja myyntiin. Levi Pro Shop sijaitsee Rautian vieressä Tunturitiellä Levin eteläpäässä. Tänä talvena myynnissä on rajoitettu erikoiserä Arctic Catilta: ZR 6000 El Tigre RR ja M 6000 153” Sno Pro. Myymälästä löytyy tietysti myös Yamahan uutuus SR Viper XTX SE. Varustemyymälän puolelta löytyy kattava valikoima varusteita, kuten kypäriä, Yoko-, M Racing- ja FXR-pukuja ynnä muuta. Levi Pro Shop, Tunturitie 2, Levi leviproshop@gmail.com I VARIAATTORI 83
VARIAATTORI UUTISIA JA -UUTUUKSIA Arctic Cat El Tigre 6000 käyttötestiin -lehden toinen käyttötestikelkka on yksi talven mielenkiintoisimmista uutuuksista. Arctic Catin uusi 600-kuutioinen on nimetty legendaarisen El Tigren mukaan. ZR 6000 El Tigre liikkuu Arctic Catin itse suunnitteleman ja valmistaman 599-kuutioisen ruiskumoottorin voimin. C-TEC2-nimen saanut polttoaineen ruiskutus toimii kaksivaiheisesti. Pienillä kierroksilla polttoainetta suihkautetaan vain männän päälle. Kierrosten kasvaessa MK soppaa syötetään myös männässä olevan reijän kautta männän alle. Öljypumppu on sähköinen. Öljyn kulutus on valmistajan mukaan huomattavasti normaalia vähäisempää ja samoin päästöt. Polttoaineen ja öljyn kulutus selviää talven edetessä ja ensimmäiset raportit saadaan heti alkuvuodesta. Kelkka tulee pitämään majaansa pääasiassa Rovaniemellä, joten sen voi bongata Lapin pääkaupungin reiteiltä ja myös Levin maisemissa. 10 VUOTTA SITTEN: MK-lehti 5/2003 Kymmenen vuotta sitten ilmestyneen MKlehden 5/2003 teemana oli Moottorikelkkailijan Matkailuopas. Siihen oli koottu kattavasti tietoa reiteistä, kelkkakerhoista, majoituspaikoista, huoltopalveluista ja muista kelkkailijalle tärkeistä asioista. Vastaava opas ilmestyi seuraavana vuonna samalla tavalla lehden välissä liitteenä, mutta kolmantena vuonna siitä tehtiin kokonaan oma lehti. Internetin suosio vei kuitenkin pohjan oppaan tekemiselle, sillä eri hakukoneilla saman tiedon löysi nopeasti. Silloin todellakin oli vielä useita eri hakukoneita ja sanonta KVG syntyi vasta myöhemmin. Lehden matkajuttu käsitteli Alaskan kelk- 84 VARIAATTORI kailua ja sen oli tehnyt maassa työharjoittelussa ollut Kati Liimatainen. Kati tunnetaan nykyään nimellä Muotka ja hän on SeriousRiding.com nettisivuston toinen taustahahmo. Lehdessä oli myös uusien kelkkojen koeajoja. Polariksen Pro X -mallit saivat kehuja niin tehosta kuin nykyaikaisesta ajoasennosta. Yamahan RX 1 sai rinnalleen crossoverin, joka totteli nimeä Warrior. Sitä kehuttiin hyväksi pitkien matkojen ajokiksi. Palstatilaa sai myös amerikkalainen merkki Redline, joka ei koskaan päätynyt tuotantoon. Kelkasta oli jopa ajokuvia ja videoita, joten ilmeisesti sellainen oli epäilyistä huolimatta oikeasti olemassa. www.mk-lehti.fi
KAIKKI MITÄ SINÄ JA KELKKASI TARVITSEE. ?.\SlUlW ?$MRYDUXVWHHW ?9DUDRVDW ?7DUYLNNHHW ?/LVlYDUXVWHHW ?+XROWR XXWWD MOOTTORIN OSAT esim. im mäntäs mäntäsarjat mäntäsarj sar arj rjat jat Rotax Rotaxx 503 alk. 49,- / kpl SUKSEN LEVIKEMUOVIT ISKAREIDEN HUOLLOT malla! Myös postittamalla! esim. 8mm Vuotsolainen, 250mm alk. 35,- / kpl KLIM LAADUKKAAT STEET KELKKAVARU EMC:LTÄ! alk. 49,,,-- / kpl kp pl OTA YHTEYTTÄ TTÄ huolto@emc24.fifi tai täytä lomake osoitteessa emc24.fi c24 fi Euro Motor Center, Vasaratie 2, 90410 OULU | 08-534 6500 Tsekkaa verkkokauppa: www.blingfactory.fi bli f t Telaston jjatkot alk. 165 € Kaasuttimen kurkut alk. lk 154 € Ka-Mu K M O Oy I Taka-Wetkantie T k W k i 3 I 43500 Karstula, K l Finland Fi l d www.mk-lehti.fi 85
VARIAATTORI le Lapin kuuluvuusalueelta tuttu radioääni Tapio Nykänen on henkeen ja vereen ulkoilmamies. Fanaattinen koskimeloja on vetänyt freestylekajakilla Pohjoismaiden kosket moneen kertaan, mutta laskureissuja on tehty aina Balkanille ja Afrikkaankin asti. Päätyönään Tapio toimii tutkijana Lapin yliopistossa ja tutkimushankkeiden myötä hän pääsee tutustumaan mm. Käsivarren kelkkailukulttuuriin. MK-lehden viime numeroon Käsivarresta reissujutun tehnyt Tapio kiinnostui kelkkailusta jo nuorena ja vuosien tauon jälkeen mies hommasi oman ajopelin täksi talveksi. PERSOONA: TAPIO NYKÄNEN Y Minkälaiset ovat tohtorismiehen kelkkailutaustat? - Olen kotoisin Keminmaasta, jossa nuoruudessa tuli ajeltua meren jäällä kaverin Yamaha Exciter II:lla kakspäällä. Pieni kipinä kelkkailuun jäi jo noilta ajoilta, mutta todellisen koulun kävin talvella 1999 Ivalon rajajääkärikomppaniassa, jossa palvelin taistelulähettinä eli ajoin kelkalla suhteellisen paljon. Talvi oli runsasluminen ja viisysin kaivaminen hangesta kävi tutuksi. Armeijan jälkeen työskentelin opintojen ohessa toistakymmentä vuotta safarioppaana Rovaniemellä ja Levillä ja ensimmäisen oman kelkan laitoin vuonna 2003. 500-kuutioisella MXZ:lla ajoin muutaman vuoden ja olin pitkään ilman omaa kelkkaa, ajellen kuitenkin jonkin verran lainavehkeillä ummella ja reitillä – työssä ja vapaalla. Alkavaksi kaudeksi hommasin Lynxin lyhyemmän BoonDocker 600:sen, eli pitkästä aikaa pihalla on omaa kalustoa. Miten päädyit BoonDockeriin? - Taisi käydä niin, että tarjonta loi kysynnän. Tykkään ajaa ummella, mutta pisimmät vuoristokelkat ovat aikalailla yhden asian laitteita. Pienempi BoonDocker on sopivan monikäyttöinen, olematta kuitenkaan liikaa kompromissilaite. Pääsen sillä varmasti niin pahoihin paikkoihin kuin tarve vaatii, voin vetää lapsia reessä ja tarvittaessa sillä ajaa hyvin reitilläkin. Olet innokas koskimeloja. Näetkö kelkkailussa ja melonnassa jotain yhtymäkohtia? - Ehdottomasti. Molemmissa ollaan läheisessä kosketuksessa luonnon kanssa liikunnan kautta, mikä on yhteinen nimittäjä kaikille harrastuksilleni. Kummankin lajin suola ovat adrenaliiniryöpyt ja ongelmanratkaisu. Vuoristojokien laskussa eli creekkauk- 86 VARIAATTORI Ikä: 34v Kotipaikka: Rovaniemi, kotoisin Keminmaasta Työ / koulutus: Tutkija Lapin yliopistossa ja freelancetoimittaja. Yhteiskuntatieteiden tohtori. Perhesuhteet: avoliitossa, kaksi poikalasta Harrastukset: kelkkailu, koskimelonta, maastopyöräily, hiihto, suunnistus ja valokuvaus Musiikki: moniruokainen: Juice, Paleface, Edu Kettunen, Vesku Loiri, Johnny Cash, Raised Fist, Sibelius. Ruoka: Pohjoinen liha, eli hirvi ja poro etupäässä. Melontareissua ei tehdä ilman itse valmistettuja hampurilaisia sessa ja umpisen ajossa joutuu ratkomaan samantyylisiä pähkinöitä: melonnassa 4-5 –luokituksen kosket on suunniteltava ennen laskua yksittäistä melanvetoa myöten ja samanlaista ennakointia vaatii esimerkiksi vaativan nyppylän ylittäminen kelkalla syvässä lumessa. Väärät ratkaisut voivat johtaa inhottavaan lopputulokseen, vaikka pidänkin itseäni aika maltillisena riskinottajana molemmissa lajeissa. Olet perehtynyt kelkkailuun myös tieteellisestä näkövinkkelistä, mitä ihmettä? - Kyllä, käynnistymässä on Käsivarren kulttuuriin liittyvä Muuttuva maa ja muuttuva maisema -niminen tutkimushanke, jossa tutkin myös moottorikelkkailua. Valmistelen esimerkiksi artikkelia moottorikelkasta kulttuuriesineenä. Tarkoituksena on selvittää, miten maiseman, lumen ja sään käsitteellistäminen on muuttunut tai kehittynyt moottoroidun kaluston vakiintumisen ja parantumisenkin myötä. Moinen hanke edellyttänee maastoutumista Käsivarteen? - Kyllä, kyseessä on etnogra?nen tutkimus eli se edellyttää läsnäoloa ja havaintoja itse kentältä. Seuraavan puolentoista vuo- den aikana teen Käsivarteen 10-15 tutkimusreissua ja talvella tietysti liikun kentällä pääasiassa kelkalla. Pääset siis kelkkailemaan akateemisen työn varjolla. Yliopiston kahvipöydissä ei taida kaksitahtinen muuten paljon kärytä? - Vähemmän, vaikka Lapin yliopisto on akateemisena yhteisönä jossain määrin omaleimainen tässäkin suhteessa. Täällä saatetaan lähteä konferenssista suoraan hirvimetsälle, mikä joskus herättää hilpeyttä etelän kollegoissa. Ja toki yliopistolla on muitakin tutkijoita, jotka liikkuvat kelkalla harrastusten tai työn vuoksi. Matkailu-instituutissa safari- ja vuokrakelkkailu on tietysti huomattava toiminnan alue jo tutkimuskohteena, ja teollisen muotoilun opiskelijoille ja tutkijoille kelkkateollisuus on potentiaalinen työnantaja. Ilmastohuolen aikoina fossiilisten polttoaineiden turha polttaminen on yliopistolla tietysti tapetilla. Kelkkailu ei saa tässä suhteessa puhtaita papereita, mutta en pidä sitä suurimpana ympäristöongelmana maailmassa, jossa poltetaan edelleen kivihiiltä massiivisia määriä. Moottoriteknologian parantuminen ja kulutuksen sekä päästöjen väheneminen ovat erittäin myönteisiä asioita. www.mk-lehti.fi
Kelkkailijan laadukas kotimainen JJ-Trailer perävaunu s Kestävä KUUMASINKITTY hitsaamalla tehty runko. s 2 vuoden täystakuu! s Varastossa olevat pituudet 300-350 cm heti toimitukseen! s Myös rahoituksella ilman käsirahaa ja 0 korolla! JJ-Trailerin valtuutettu jälleenmyyjä A-Trailer Oy 041-480 7859 Nurmijärvi Kelkkailijan kauppapaikka OTA KELKKAREISSUN SUUNNAKSI NUORGAM JA TUKIKOHDAKSI NUORGAMIN LOMAKESKUS! # # # "
# # # " " # # " " VERKKOKAUPASTA PALJON KIVAA PUKINPUSSIIN! HUIPPUVALIKOIMA KÄYTETTYJÄ KELKKOJA!
# " " " " # " " # " " # " " # " " # Asentajankatu 3 TAMPERE (Lakalaiva) KATSO LISÄÄ WWW.LOUKKO.COM TAI SOITA Nyt edullinen rahoitus, 30kk korko 0% jopa ilman käsirahaa KAUHAJOKI 010 470 9801 – TERVAJOKI 010 470 9850 www.mk-lehti.fi info@nuorgaminlomakeskus.fi www.facebook.com/ NuorgaminLomakeskus 87
PARAS POLARIS-TARJOUS Meiltä myös varaosat ja tarvikkeet:
<
< KATSO MYÖS LAAJA VALIKOIMA VAIHTOKELKKOJA: WWW.KELJONKONEHUOLTO.FI Verkkokaupassa tuhansia tuotteita Sysmäläntie 1, 40530 Jyväskylä, p. 020 757 1740 Aukioloajat: ark 9–17, la 10–14 KELKAT HUOLTAA ^^^ QHUPRHHZHSHPULU Ä www.satamotors.com FENNOMOTORS MYLLYTIE 2, KEMPELE PUH. 0400 279 012 VOUDINTIE 3, OULU PUH. 0400 279 015 TAPSITIE 3, OULU PUH. 0400 279 016 WWW.KELKKAKLINIKKA.COM MYÖS TELAMATOT uudet ja käytetyt KELKKAISKARIT MEILTÄ! KÄYTETYT OSAT Lynx, Skidoo, Arctic Cat 11-13. KYSY TARJOUS! POLARIKSET SATAKUNNASSA MYY JA HUOLTAA SATAMOTORS FOX-ISKUNVAIMENNINHUOLLOT Moottorikelkan -apurengit LÖYTYY MYÖS: Lynx RS -13 8.500e 3IGGE s6IKTOR WWW SIGGESDACK FIE
MAILHERTENS MULTI FI Kelkkakaupat HUOLTORENKI KELKKARENKI Mekaanikon työpiste, huoltotöiden helpottamiseen. - nostokorkeus 0-800 mm - moottorilla tai käsipumpulla - mekaaninen lukitus - kevyt ja helppo käsitellä Vaivattomaan moottorikelkan siirtoon ulko- ja sisätiloissa. - 400 mm:n laakeroidut renkaat - vahva teräsrunko - muovipinnoitus metalliosissa - pehmustetut nostotassut NOSTORENKI TALLIRENKI -BQJTTB www.lapinkansa.fi www.myyjaosta.com tai soita 010 665 770 *Puhelu maksaa 8, snt/puh. + , snt/min (kiinteä liittymä) ja 8, snt/puh. + 17, snt/min (mobiili) Asematie 67, 98120 Kemijärvi Puh. 016-822 334 Gsm. 0400-290 679 www.koillis-sorvaus.fi 88 www.mk-lehti.fi
Tuovirengas ky Kemijärvi 016-821 506 MYYNTI, HUOLTO, VARAOSAT, SÄILYTYS www.tuovirengas.com Tuovilan Gummi Ivalo 016-662 495 LAPIN KELKKAOSA OY UÊ ÞÛBÌÊÛ>?????>ÌÊ«ÕÀ?Õ?Ã>> UÊ >????Ê?iÀ??Ì]Ê?Þ?ÃÊÕÕÌÌ>Ê?Ã>> UÊ"ÃÌiÌ>>?ÉÌ????ÌiÌ>>? ÊÊÊ?>ÕÌÌ>Ê-Õ??i? UÊ
?BÌÊ?i?>ÌÊÃ?«Õ???Ì>>? 0400-350901, 040-5337901 Varastotie 15, 96100 Rovaniemi Varaosien ja tarvikkeiden verkkokauppa www.TOOMPARTS.? Paljon edullisia löytöjä, myös veteraanikelkkoihin Kelkkailijan j nettikauppa - Matot - Sukset - Ja muut varaosat www svh www.svh.? h? www.mk-lehti.fi ta Löydät meidät facebookis Vanajantie 3, Hämeenlinna Myynti & huolto 0500 484 448, 0400 484448 HUOLLOT YLI 20 v KOKEMUKSELLA NYKYAIKAISIN LAITTEIN Arctic Cat, Lynx Ski-Doo, Yamaha Tilaa KAIKKI ISKARIMERKIT Pienkonehuolto Alanen 06-414 0190, 0400-269 334 fax 06-414 0771 pkalanen@nic.fi -lehti numerosta 09 8789 2400 tai www.mk-lehti.fi www.mk-lehti.fi TEEMA 89
www.mk-lehti.fi Tiesitkö Että? MK-LEHTI ON EDULLISIN SUORAAN KOTIIN KANNETTUNA! Saat lehden aina uunituoreena. Kestotilaajan etuna pääset uusimman numeron lisäksi lukemaan ilmaiseksi kaikkia vuodesta 2007 alkaen ilmestyneitä MK-lehtiä digiversiona. Lue missä haluat! Tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella. Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Vastaanottaja maksaa postimaksun puolestasi Kestotilaus jatkuu automaattisesti, kunnes tilaaja toisin ilmoittaa. Tilaan MK-lehden vuositilauksena 37 € / 5+1 numeroa Tilaan MK-lehden tutustumistarjouksena 16 € / 3 numeroa Tarjous voimassa 28.2.2014 saakka. KYLLÄ KIITOS! Tilaan MK-lehden kestotilauksena 34 € / 5+1 numeroa RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 VASTAUSLÄHETYS Allekirjoitus (alle 18 v. huoltajan allekirj.) VOIT TEHDÄ TILAUKSESI MYÖS PUHELIMITSE: 09 8789 2400 / SÄHKÖPOSTILLA: tilaukset@ridemedia.fi / OSOITTEESSA: www.mk-lehti.fi TAI TEKSTIVIESTILLÄ: Lähetä numeroon 040 728 8979 Lehden nimi, kesto/vuosi/tutustumistilaus, nimi, osoite (saat kuittauksen viimeistään seuraavana arkipäivänä) TEEMA www.mk-lehti.fi 90
1 MK-lehti 1/2014 ilmestyy 7.2. / 2O14 SEURAAVASSA NUMEROSSA VERTAILUTESTISSÄ 600-KUUTIOISET URHEILUKELKAT Arctic Cat ZR 6000 El Tigre Lynx Rave RE 600 E-TEC Polaris Indy 600 SP LE Walker Evans Ski-Doo MX Z X-RS X 600 E-TEC URHEILULLISET MATKAKELKAT/CROSSOVERIT KOKEILTU TEKNIIKKAA POLVITUET PERUSTEET JOUSITUKSEN SÄÄTÄMISEEN Arctic Cat XF 7000 137 Sno Pro Lynx Xtrim SC 900 ACE Polaris Indy Voyager ES 144 Ski-Doo Renegade Backcountry X 600 E-TEC Yamaha SR Viper XTX SE 141 PUHTAANA PERILLE! 0400-851180 | eurowagon.fi
INDY IS BACK! Kuvissa olevat mallit saattavat poiketa maahantuotavista myyntimalleista. - VALUE FOR YOUR MONEY MK-lehti 1/2013, testivoittaja: ”Paras vastine rahoillesi.” Katso video: POLARIS.FI Kelkkalehti 2/2013 uudesta Indy 800 SP LE -mallista: ”Indy kelaa todella nopeasti vauhtia, siis aivan raivopäisen nopeasti jos puhutaan suoraan.” INDY PERFORMANCE Hinnat alk. 8 990 € UUTUUS! 550 INDY D ES ES POLARIS - TALVEN MYYNTIMENESTYS Myynninkasvu 1.7.2012-30.4.2013 oli 24,9 % 600 IND INDY Y POLARIS.FI UUTUU US! 8 0 IN 80 NDY DY SP ES LE E /PolarisMoottorikelkat