• M unkin S eutu Kesän uutuus: Daily Protector spf 50 hajusteeton supersuojavoide kasvoille 49 € Suojaa herkkää ihoa auringon haitoilta sekä sävyttää heleäksi. Pietarinkatu 10, Helsinki p 09 611 821 timma.? /ihonhoito IHONHOITO www.ihonhoito.com Munkkiniemen puistotie 9 p. 09 484 803 timma.? /kosmetiikkahelmi OLETKO MYYMÄSSÄ ASUNTOASI ? Galleria Merja Rautio Lkv HYPOXI-STUDIO MEILAHTI Paciuksenkaari 14, Helsinki P. 044 300 0050, meilahti@hypoxi.fi KROPPA KESÄLLÄ KUNTOON! LUE LISÄÄ: WWW.HYPOXIMEILAHTI.FI Haluatko senttejä pois reisistä ja vatsanseudulta? HYPOXI® kohdentaa rasvanpolton ongelmakohtiin sekä poistaa selluliittia. Perustuu kevyen liikunnan ja alipaineen yhdistelmään. Saat näkyviä tuloksia luonnollisesti ja nopeasti. HYPOXI® muokkaa tehokkaasti myös miesten keskivartaloa. HYÖDYNNÄ NYT Smartumja muut liikuntasetelit sekä kortit meillä. Maksuaikaa jopa 36 kk. Varaa ilmainen konsultaatio NYT EDULLISET KESÄHINNAT ajalle 24.6. – 10.8. Lähdöt 11:30 joka lauantai 1.6.–31.8. Kauppatori, Kolera-allas | laituri 4, JT-Line 15 € meno-paluu (15:00) | 10 € yksi suunta Liput laivasta & www.holvi.com/shop/didrichsen/ Kuusilahdenkuja 1 | 00340 Helsinki www.didrichsenmuseum.fi | 010 2193970 1.9. asti ti-su 11-18 Kim Sim on sso n marita liulia mysterium Risteillen museoon! YLeisöopastukset la ja su klo 13, ke klo 17 Guidning på svenska sö kl. 12 Hyvä välittäjä tuo sinulle mielenrauhaa. Tiedät, että kotisi myynnistä huolehtii ammattilainen, joka tuntee asuntomarkkinat ja tietää, miten asuntoasi kannattaa myydä. Kutsu meidät käymään, annamme sinulle ilmaisen arvion. Liity tyytyväisten asiakkaiden joukkoon – aktialkv.fi Tervetuloa myymään kotisi kanssamme. Aktia Kiinteistönvälitys Oy • Raumantie 1, Munkkivuori • www.aktialkv.fi Munkkiniemi 76 m 2 Mh. 489 000 € KT 3h, k, halli, kph, parv. Elk:F 2013 Lokkalantie 18 B. Lindroos 040 3002309 9412122 Munkkivuori 47 m 2 Mh. 222 907 € KT 2h, avok, kph, parv. Elk:E 2013 Vh. 239 000 €. Ulvilantie 27 a. Utria 0400 650123 9962819 ENSITIED. Pyydä OP Kodin asiantuntija tekemään hinta-arvio asunnostasi, ja osallistut arvontaan. Jätä arviokäyntipyyntö ja tutustu arvonnan sääntöihin osoitteessa op-koti.fi. OP KOTI HELSINKI OY LKV, 010 255 5900, helsinginopkk.helsinki@op.fi, Hakaniemenranta 1, 00530 Helsinki. VUOKRAUSPALVELUT 040 547 2491, toni.koskinen@op.fi. Puhelut 010-numeroihin maksavat 0,0835 €/puhelu + 0,07 €/min kotimaan kiinteän verkon lankaliittymästä tai 0,0835 €/puhelu + 0,17 €/min matkapuhelin-liittymästä (hinta sisältää ALV:n). Osallistu 1 000 euron välityspalkkiolahjakortin arvontaan. Harkitsetko myyntiä? Kysy keväistä välitystarjoustani! Asiakkaani etsii (3)-4-5h tältä alueelta. Ostotoimeksianto, ostaja maksaa palkkioni. Teresa Wilén | teresa.wilen@house-asunnot.fi p. 0452052309 | Eteläranta 2, Helsinki Viikko 24 – Nro 12/2019 Munkkiniemen seudun kaupunginosalehti 50. vuosikerta
• 2 Viikko 24/2019 • Nro 12 M unkin S eutu www.lakeudenpito.fi Kotisiivous ei ole ikina ollut nain helppoa Lakeuden Emännät siivoaa satojen vuosien kokemuksella Soita Kuortaneen isännälle p.09 558 809 MONICA TERASTE Osakas, LKV, LVV, KiAT 044 599 0000 | monica.teraste@spkoti.fi Sp-Koti Helsinki Töölö | CMH-Koti Oy Vänrikki Stoolin Katu 2 A 1, 00100 Helsinki ASIAKKAANI ETSII pääkaupunkiseudulta asuntoosakeyhtiöistä remontoitavia asuntoja yksiöstä aina suurempiinkin asuntoihin. Asiakkaani maksaa välityspalkkion. Energialähettiläs Michael Monroe tempaisi ilmastonmuutosta vastaan Energialähettiläs Michael Monroe Turun Hirvensalossa. R ocktähti Michael Monroe istutti viime viikon tiistaina kuusenja koivuntaimia Turun Hirvensalossa sijaitsevalla metsitystyömaalla kannustaakseen suomalaisia ilmastonmuutoksen vastaisiin tekoihin. Tuoreen tutkimuksen mukaan 71 prosenttia suomalaisista on muuttanut kulutustai käyttäytymistottumuksiaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Energiayhtiö Loisteen energialähettiläs Michael Monroe istutti kuusenja koivuntaimia Turun Hirvensalossa sijaitsevalle metsitystyömaalle. Puut merkittiin alumiinisella laatalla, josta selviää sekä istuttaja että istutuspäivä. Näin turkulaiset voivat käydä seuraamassa puiden kasvua ja uuden metsän syntyä. Loisteen ilmastokampanjassa mukana oleva Monroe haluaa kannustaa ja auttaa suomalaisia tekemään ilmaston kannalta kestäviä valintoja. Ympäristöasiat ovat olleet lähellä hänen sydäntään jo 1980-luvun puolivälistä lähtien, jolloin Hanoi Rocks -tähti kävi pitkiä keskusteluja maapallon tilasta ja tulevaisuudesta muusikko Little Stevenin kanssa. – Ympäristön lämpenemiseen täytyy kiinnittää huomiota, ja me kaikki voimme omilla teoillamme vaikuttaa asiaan. Työni puolesta joudun matkustamaan paljon lentokoneella, joten otan ilmaston huomioon muilla tavoin: olen luopunut lihansyönnistä, en omista autoa ja liikun junalla tai polkupyörällä. Kodissani suosin energiansäästölamppuja ja lajittelen roskani, Michael Monroe kertoo. Michael Monroe ei ole valintojensa kanssa yksin, sillä Loisteen alkuvuonna teettämän tutkimuksen mukaan 71 prosenttia suomalaisista on muuttanut kulutustai käyttäytymistottumuksiaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi: 41 prosenttia on vähentänyt punaisen lihan syömistä, 32 prosenttia oman auton käyttöä, 25 prosenttia lentomatkustamista ja 1 prosentti hankkinut sähköauton. Eniten vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnasta suomalaiset sälyttävät suurille valtioille (74 %), mutta jo toisena itselleen eli tavallisille ihmisille (72 %). 1,5 hehtaaria uutta metsää Yhteensä Turun kaupunki istuttaa Hirvensalon Ylikylään noin 1,5 hehtaaria uutta metsää vanhalle peltomaalle. Michael Monroen istuttamat puut saavat seurakseen noin 3 000 kuusen ja rauduskoivun paakkutainta. Lisäksi alueelle istutetaan muutamia kymmeniä tervaleppiä ja lehtikuusia. Istutettavat taimet kasvavat harvennusmittoihin noin 30 vuodessa. Kasvava metsä lisää hiilinieluja ja toimii osana vapaa-ajan virkistysmetsiä. Nykyisin Suomen vuotuisista fossiilisen energiantuotannon aiheuttamista hiilipäästöistä noin puolet sitoutuu puustoon, metsämaahan ja puutuotteisiin. Yksi kilogramma puuta tarvitsee kasvaakseen noin 1,55 kiloa ilman hiilidioksidia, ja noin puolet puuaineksesta onkin hiiltä. Yhden suomalaisen hiilijalanjäljen (10 400 kg/CO2e/ hlö/vuosi) varastoimiseen tarvitaan noin 10 kuutiometriä puuta. Michael Monroe istuttaa puita Hirvensalossa. Michael Monroe asettaa kyltin istuttamilleen puille. KOIRA Meidän 3/2019 7,00 RO TU ESIT TELYSSÄ VEHN ÄT ER RI ER I Suomalaista koiranpitomallia vietiin Kiinaan Laiton koirakauppa kukoistaa Euroopassa: Isot pentutehtaat tienaavat miljoonia 7000 metrin korkeuteen Nepalilla Koditon koira seurasi huipulle Myllysen perheen ystävät: Salli ja Mocca Uusi villitys: Dog Survival 3/19 7,00 Kari, Siri ja Verona – KOLME SUKUPOLVEA lännenratsastajia Henna Halme luo raviuraa Ruotsissa Presidentti Kyösti Kallio oli henkeen ja vereen hevosmies Pekka Vehviläinen vie viimeiselle matkalle hienotunteisesti Ninan ravikimpat tuovat lisää ihmisiä raviurheiluun Eläinkuljetusdirektiivis sä tulkinnanvaraisuuksia Kesä n HEV OStapa htum at Kevät toi kutinan -syitä useita HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 3/2019 • 7,10 ROTUESITTELYSSÄ HURMAAVA EXOTIC Prätkäkissa Börje reissaa maailmalla Kultarannan kissavaltiaat Kissat terapeutteina ja hengenpelastajina Turvallisesti ulkona Tarhassa ja valjaissa Asiaa, viihdettä, tunteita, upeita kuvia ja hellyttäviä tarinoita! Hae omasi lehtipisteestä tai tilaa www.karprint.fi
• 50. vuosikerta – nro 12 Viikko 24/2019 Ajankohtaista M unkin S eutu Nuoret tienaavat villikasvien keruulla Uudellamaalla N uoret ovat kevään aikana keränneet villikasveja eri puolilla Uuttamaata ravintoloiden jatkuvasti kasvavaan kysyntään. Villikasvit ovat ekologista lähiruokaa ja niiden sesonki on nyt parhaimmillaan. Valtakunnallinen Alvar Aalto -koulujen verkosto on aloittanut toimintansa A lvar Aalto -kaupunkien verkoston toiminta on laajentumassa valtakunnalliseen kouluyhteistyöhön eri puolilla Suomea sijaitsevien Alvar Aalto -koulujen kesken. Ilmakuva Helsingistä. Kuva: Helsinki Marketing / Jussi Hellsten Teatterintekemistä jatketaan Pienen näyttämön ja Willensaunan osalta väistötiloissa aina vuoteen 2023. Kansallisteatterin peruskorjaus osaksi hallitusohjelmaa Hanke käynnistetään keväällä 2020 K ansallisteatterin 1930?1950-luvuilla rakennetun, niin sanotun uuden puolen peruskorjauksen rahoitus kirjattiin viime viikolla julkaistuun hallitusohjelmaan. Kansallisteatterin tavoitteena on, että peruskorjaus alkaisi keväällä 2020. Teatterintekemistä jatketaan Pienen näyttämön ja Willensaunan osalta väistötiloissa aina vuoteen 2023, jolloin uusitut tilat on tarkoitus ottaa käyttöön. Ympäristöraportti 2018: Helsingin ilmastopäästöt alimmalla tasolla vuoden 1990 jälkeen H elsingin tuore ympäristöraportti kertoo, että vuonna 2018 Helsingin kasvihuonepäästöt olivat alimmalla tasolla sitten vuoden 1990. Helsingin ilmastopäästöjä on saatu vähennettyä 27 prosenttia vuodesta 1990, ja asukaskohtaisia päästöjä jopa 45 prosenttia. Helsingin tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä 30 prosenttia vuoteen 2020, 60 prosenttia vuoteen 2030 ja olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Suurimmillaan Helsingin kasvihuonekaasupäästöt ovat mittaushistorian aikana olleet vuonna 2006. Vuoden 2018 päästöt olivat noin kaksi kolmannesta tuosta tasosta. – Helsinki haluaa kantaa vastuunsa ja olla edelläkävijä ilmastoteoissa. Helsingin ilmastopäästöt olivat viime vuonna alimmalla tasolla kuin kertaakaan sitten vuoden 1990. Samaan aikaan kaupunki on kasvanut, asukkaita ja liikennettä on tullut lisää, joten saavutus on erityisen merkittävä. Tämä on hyvä etappi matkalla kohti hiilineutraalia Helsinkiä 2035. Suunta on oikea, vaikka vauhtia tarvitsemmekin vielä lisää, sanoo apulaispormestari Anni Sinnemäki. Lehtisaaren vuokriin sittenkin iso korotus L ehtisaareen vuokriin tulee sittenkin roima korotus. Asukkaiden ajama sovitteluratkaisu tontinvuokrien korotuksista meni kumoon kirkkovaltuuston kokouksesssa. Vantaan kirkkovaltuusto kumosi viime vuotisen päätöksensä, jolla Lehtisaaren tonttien vuokrankorotuksia olisi lievennetty. Nyt palataan vuoden 2016 päätökseeen. Uusi käänne tietää lehtisaarelaisille tuntuvia korotuksia yhtiövastikkeisiin tonttimaan vuokran roiman korotuksen vuoksi. Vuokria korottaa Vantaan seurakuntayhtymä. Päätös koskee kymmentä seurakuntayhtymän omistamaa asuintonttia. Kysymys on noin 50 neliön asunnossa jopa 250 euron korotuksesta kuukaudessa yhtiövastikkeeseen. Vanhat maanvuokrasopimukset päättyvät kuluvan vuoden lopussa. Myös Helsingin seurakuntayhtymä omistaa tontteja Lehtisaaressa, mutta kirkkovaltuusto päätti vuonna 2017 vuokrien maltillisemmasta korotuksesta. Ostarilla kesä avattiin virallisesti Sivu 5 Sivu 13 Sivut 8-9 Katse Kekkoseen! Lehtikuvia -näyttely Tamminiemessä K un valtiomiehen tumma puku on riisuttu, presidentti Kekkosesta tulee koko kansan Urkki: urheileva, metsästävä, kalastava, hiihtävä, viriili kirjallisuutta ja taiteita rakastava kansanmies. Tervetuloa katsomaan Journalistisen kuva-arkiston JOKA:n ja valokuvaaja Caj Bremerin lehtikuvia Urho Kekkosesta Tamminiemeen. Sivu 12 Sivu 12 Sivu 6
• 4 Viikko 24/2019 • Nro 12 M unkin S eutu Pääkirjoitus Päätoimittaja Juha Ahola Nro 12/2019 Elinvoimaa ja kansainvälisyyttä H elsingin kaupunki on ensimmäistä kertaa selvittänyt laajalla verkkokyselyllä asukkaiden näkemyksiä kaupunkiin suuntautuvasta matkailusta. Vastaajista miltei 70 prosenttia näkee matkailun vaikutukset pelkästään myönteisiksi. Asukkaiden mielestä matkailuun pitää myös panostaa, sillä noin 70 prosentin mielestä Helsingin tulee aktiivisesti tavoitella matkailun kasvua. Markkinatutkimusyritys Kantar Oy toteutti kyselyn ja vastaajia oli yhteensä noin 1 100. Helsingin matkailun kehittymisen suurin yksittäinen onnistumisen edellytys on paikalliskokemus. Että matkailijoille palvelut toimivat, he tuntevat itsensä tervetulleeksi ja voivat ottaa osaa aitoon, paikalliseen kulttuuriin. Se, että helsinkiläiset näkevät matkailun näin myönteisenä mahdollistaa kaupungille matkailun kestävän kehittämisen myös jatkossa. Kun Helsinki on paras mahdollinen koti helsinkiläisille, on se myös paras mahdollinen kohde matkailijoille, sanoo pormestari Jan Vapaavuori. Vastauksissa korostui myös kaupungin brändi ja sen tärkeyden ymmärtäminen. Asukkaat kokevat, että heillä on merkittävä vaikutus siihen, millaisen kuvan Helsingissä vierailevat muodostavat kaupungista. Kyselyn mukaan yli 80 prosenttia helsinkiläisistä ajattelee, että heidän tulee olla ystävällisiä matkailijoita kohtaan. Matkailun nähdään tuovan elinvoimaisuutta ja kansainvälistä tunnelmaa. Hienosti korostui myös se, että useat ihailevat kotikaupunkiaan itsekin kuin matkailijan silmin”, erikoistutkija Pekka Mustonen kaupunginkanslian elinkeino-osastolta kertoo. Vastaajia pyydettiin myös kertomaan, millä sanoilla he kuvailisivat Helsinkiä. Useimmin toistuneet sanat olivat kaunis, merellinen, monipuolinen, turvallinen, puhdas ja toimiva. Viidesosa vastanneista kertoi matkailun joskus aiheuttaneen kielteisiä vaikutuksia elinympäristöönsä ja neljäsosa koki matkailun vaikuttaneen joihinkin paikkoihin haitallisesti. Näihin kohteisiin listattiin ruuhkaisuuden vuoksi Senaatintori, Kauppatori, Temppeliaukion kirkon alue, Länsisatama, Jätkäsaari ja Suomenlinna, joista viimeinen nähtiin kuitenkin samalla kaupungin vetovoimaisimpana nähtävyyskohteena. Väitös: Mitä kuuluu 1960ja 70-lukujen lähiöille? L ähiöistä on puhuttu ongelmallisina alueina melkein niiden rakentamisesta lähtien, mutta onko lähiöt leimattu syyttömästi syntypukiksi laajempiin yhteiskunnan ongelmiin? Mats Stjernberg tarkastelee Helsingin yliopiston maantieteen väitöskirjassaan 1960ja 1970-luvulla rakennettujen lähiöiden kehitystä ja toteaa niiden olleen 1990 lamaan saakka keskivertoalueita, mutta sitten lama heijastui niissä muista alueita voimakkaammin. Asuntosuunnittelu ei ratkaise työmarkkinoiden ongelmia Monet asiat, joista puhutaan lähiöongelmina, ovat tosiasiassa laajempien yhteiskunnan ongelmien heijastumista lähiöalueiden todellisuuteen. – Esimerkiksi 90-luvun laman jälkeen työttömyys näyttää jääneen monissa lähiöissä pysyvästi korkealle tasolle, sanoo Mats Stjernberg. Hänen mukaansa tällaiset laajemman rakenteelliset ongelmat ovat sellaisia, joihin on vaikea vaikuttaa paikallisesti ja ne eivät esimerkiksi ole yksittäisen kunnan tai kaupungin hallittavissa. Esimerkiksi asuntosuunnittelulla ei voida ratkaista sitä, mitä työmarkkinoilla tapahtuu. Nykyinen pysyvän työttömyyden aika ei ilmeisesti ole ohimenevä rakennemuutos ja se näkyy selvästi lähiöissä. 1990-luvun laman jälkeen lähiöissä väestön tuloja koulutustaso ovat laskeneet suhteessa muihin alueisiin. Toinen merkittävä muutos näkyy väestön ikärakenteessa. Uusille lähiöalueille muutti runsaasti lapsiperheitä, mutta asuinalueiden elinkaaren myötä lähiöiden väestörakenne on sittemmin muuttunut ja väestö on ikääntynyt. Tutkimustulosten mukaan kyseisten asuinalueiden vetovoima on heikentynyt merkittävästi 1990-luvun alun jälkeen. Perinteisten teollisuuspaikkakuntien lähiöissä rakenteelliset muutokset työmarkkinoilla ja väestön ikääntyminen näkyvät selvimmin. Vaikka useimmat suomalaiset lähiöt ovat selvästi taantuneet, on myös lähiöitä, joiden sosioekonominen asema on hyvä. Väitöskirjan mukaan lähiöistä ei siis voi puhua yhdenmukaisina asuinalueina, sillä niiden kehityspolut voivat olla hyvin erilaiset. Mitä lähiöiden ongelmille voisi tehdä? Vaikka lähiöiden negatiivinen maine saattaa usein olla liioiteltu, Stjernbergin tutkimustulokset vahvistavat sen, että lähiöistä kannetaan julkisuudessa huolta syystä. Lähiöt vaikuttavatkin kuuluvan kaupunkija asuntopolitiikan keskeisimpiin haasteisiin tulevina vuosina. Jos lähiöiden tilanne nähdään eriarvoisuuden kautta, silloin tulisi kantaa huolta niistä, jotka ovat huonossa asemassa. Silloin kannattaisi esimerkiksi panostaa varhaiskasvatukseen ja koulutukseen sekä nuorten palveluihin. – Jos halutaan, että olemassa olevat alueet pysyvät vetovoimaisina, kannattaa rakentaa niin, ettei asuntokanta ole liian monotonista, sanoo Stjernberg. Esimerkiksi Helsingissä harjoitettu vuokraja omistusasuntojen sekoittamispolitiikka on todennäköisesti hidastanut huono-osaisuuden keskittymistä tietyille alueille, vaikka se ei ole estänyt kaupungin segregoitumista. Ja jos halutaan, että alueilla on monimuotoista väestöä, on myös olennaista, että palvelut säilyvät niissä. Täydennysrakentaminen ja erilaiset uudistamishankkeet voivat olla keinoja, joilla voidaan monipuolistaa asuntokanta ja säilyttämään paikallisia palveluita. Luonto – elämän voimavara Kolumni ? Enonkosken luostariyhteisön papin Pauliina Kainulaisen päätä ei ainakaan luonto huimaa. Hänen sydänverellä kirjoittamansa biografia eli omaelämäkerrallinen luontoja tietokirja, ”Suuren järven syvä hengitys”, on täynnä tunnetta, kaipausta, tuskaa ja iloa. Se luotaa ja luottaa syvällä elävään luontokaipuuseen. Kirja on todistus elämäkertakirjallisuuden uusiutumisesta, tyylistä tarttua ajankohtaisiin ilmiöihin liittämällä ne oman henkilöhistorian vaiheisiin. Pauliina Kainulainen ei vain muistele vaan ennustaa uuden luonnonmukaisuuden läpimurtoa. Hän ymmärtää, että syvyyksien kiehtovuus ylittää niiden kauhistavuuden. ”Suuren järven syvä hengitys” ei tyydy vain raottamaan lupauksia vaan avaa polkuja elämäntavan muutokseen. Uudistamalla luontosuhdetta koko elämä paranee. Uudistuminen riippuu ihmisen omasta muutoskyvystä, luonnon uudelleen löytämisestä. Ihmisyyden mieli nojaa kykyyn elää luonnonmukaisesti. Koko elämä muuttuu paremmaksi, jos ihminen suostuu palaamaan alkukohtaansa, siihen mistä syvimmältään on lähtöisin. Kirja ei yllätä, ajatukset ovat tuttuja, usein toistettuja. Pauliina Kainulaisella on ekologista silmänpilkettä, jolla hän haluaa hurmata uuden elämäntavan etsijät. Ekotelogia nojaa uskoon, että elämä on parannettavissa. Yllättävää on se, että ihminen luonnostaan kyllä aavistaa elämänsalaisuuden itsessään, mutta vastoin omaa tahtoaan taistelee itseään vastaan. Kun pitäisi avata ovi ulos, ovensa sulkemalla ihmispolo varmistaakin vankilansa. Muutokseen kykenemme vasta pakon edessä. Silloinko vasta kun ilma ja vesi loppuvat, luonnon monimuotoisuus katoaa ja elämä alkaa tukehtua omaan mahdottomuuteensa? Näen Pauliina Kainulaisen kirjan hätähuutona luonnon puolesta. Se kiinnittää ajatuksen hengen voimaan. Jokaisella paikalla, jokaisella hetkellä ja asialla on oman henkensä: Luonnon henki. Paikan henki. Metsän henki. Järven henki. Kodin henki. Tuvan henki. Pyhä henki. Tunteiden ja arvostusten kautta kirjoittaja haluaa puhaltaa elämään uutta henkeä tinkimättä rehellisyydestä, aidosta yksinkertaisuudesta. Kainulainen ei peittele elämän synkkää todellisuutta vaan havahduttaa ihmisen opastamalla kainostelematta elämän syvimmille lähteille. Luonto itsessään on ehtymätön voimavara. Pauliina Kainulaisen lempisanoja näyttävät olevan ykseydellisyys ja kotoperäisyys. Niitä hän toistaa ja etsii kulttuurista ykseydellisyyttä. Henkinen omavaraisuus on perusta vieraanvaraisuudelle, toisen rakastamiselle. Ykseydellisyys ei sulje pois luonnon särmikkyyttä, yllätyksellisyyttä, monimuotoisuutta. Luonto itsessään on rosoista, repeilevää, viiltävää, syvälle suuntaavaa. Kirjan luontoajatus on sukua ristinteologialle, jossa tappio on voitto ja elämän paras puoli avautuu vasta vastakohtaisuudestaan. Luonto kaikkineen toistaa tätä elämän perustotuutta. Kirjoittaja on itäsuomalainen, mutta turvautuu läntiseen koto-sanaan ajaessaan kotoperäistä kohtuutta. Kirjan tekijälle kohtuuden kulttuuri kasvaa hänen lapsuutensa Järvimaasta. Hän tuntee miten savokarjalainen idänihminen tuntee olevansa luonnonlapsi, joka osaa nauttia kotoperäisestä vksinkertaisuudesta. Pohjoissavolainen sukujuuri ja pohjoiskarjalainen elämänpiiri läpäisee kirjan. Puilla lämmitettävät ulkosaunat, kesäkanalat, pomottavat hanhet, sonninmullikat ja toistuvat maalaisrituaalit ovat kohtuudenkulttuuria kauneimmillaan. Oma murre, vanhat tavat, koeteltu usko ovat elävää ikitodellisuutta, vaihtoehto hukkautuvan ajan villityksille. Elämän kestävin taitotieto nousee alhaalta, usemmiten kaukaa. Kirjallisuusluettelossa tekijä kommentoi siihen valitsemiaan kirjoja. En löytänyt luettelon runsaudesta Anna-Leena Siikalan Itämerensuomalaisten Mytologia-peruskirjaa enkä Juha Hurmeen Finlandia-palkittua Niemi-kirjaa. Tästä aiheesta on kirjoitettu paljon. Pauliina Kainulaisen kirjassa ”Maat metsät, hiljenneinä ja meret tyyntyneinä…” yhtyvät ylistykseen. Veli-Matti Hynninen Kenen peukalo kestää? Runokuu elokuussa P ohjoismaiden suurin liftauskilpailu Hitchball 4000 järjestetään kuudetta kertaa 14.– 15. kesäkuuta. Kyseessä on tänä vuonna aikakilpailu, jossa tavoitteena on saavuttaa ensimmäisenä Pohjois-Suomessa sijaitseva salainen erämaja. Osallistujat halkovat Suomen liftaten ennalta määrättyjen rastien kautta, joissa heitä odottaa erilaisia tehtäviä. Kilpailu käydään pareittain, ja kilpailijat starttaavat Helsingistä perjantaina 14. kesäkuuta. Mukana on niin liftauskonkareita kuin ensikertalaisiakin. Parit taltioivat tunnelmiaan matkan varrella ja suorituksiaan tehtävärasteilla sosiaaliseen mediaan. Lisämausteena paljon suosiota saavuttanut GPS-seurantajärjestelmä kerää jälleen virtuaaliseen kisastudioon kilpailijat, ystävät, huolestuneet sukulaiset ja satunnaiset kuskit. Kilpailu huipentuu iltanuotioon ja rantasaunaan, jonka ympärille osallistujat kokoontuvat jakamaan kisakokemuksiaan. Hitchball 4000 haluaa levittää liftaamisen iloa ja rikkoa yhteiskuntakuplia. Liftaamisen kautta ihmiset päätyvät tutustumaan ihmisiin, joiden kanssa eivät muuten eksyisi juttusille, mikä tekee peukalokyydistä erinomaisen tavan lieventää ennakkoluuloja ja oppia luottamaan kanssaihmisiin ympärillämme. Jakamalla kilometrejä ja elämäntarinoita tuntemattomien kanssa avautuu mahdollisuus oppia lisää niin itsestään kuin eri todellisuuksista, joissa Suomessa eletään. Hitchball 4000 haluaa kannustaa lähimatkailuun maata pitkin, mihin liftaaminen on mitä mainiompi väline. R unokuun päävieraaksi esseen, scifin ja kuvataiteen rajoja koetteleva yhdysvaltalaiskirjailija Renee Gladman. Kansainvälinen kirjallisuusfestivaali Runokuu järjestetään 15.8.-25.8. teemalla aistit. Runokuu juhlistaa viidettätoista vuottaan monitaiteisilla tapahtumilla ja poikkeuksellisen mittavalla ulkomaisten esiintyjien kaartilla. Festivaalilla nähdään kirjailijoita yli kymmenestä maasta, mm. Yhdysvalloista, Hollannista, Ranskasta, Islannista ja Kanadasta. Päävieraaksi saapuu ensimmäistä kertaa Suomessa vieraileva yhdysvaltalainen Renee Gladman. Renee Gladman (s.1971) on monipuolinen taiteilija, jonka tuotannossa yhdistyvät kokeellinen proosa, visuaalinen runous ja henkilökohtaiset esseet. Hänen teoksiaan ovat mm. kuvan ja kielen yhteyksiä tutkiva Prose Architectures (2017) sekä kuvitteelliseen Ravicka-kaupunkiin sijoittuva spekulatiivisten scifi-romaanien sarja (20102017). Viimeisin teos on rikosromaaniksikin luonnehdittu Morelia (2019). Lisäksi kerronnan ja kielen rajoja koetteleva kirjailija on julkaissut chapbookeja ja zinejä. Gladman on opettanut useissa yhdysvaltalaisissa yliopistoissa ja toiminut luovan kirjoittamisen professorina Brownin yliopistossa 2006-2014. Suomessa Gladman esiintyy Runokuun päätapahtumassa 24.8. sekä keskustelee lyyrisestä ajattelusta ja tekstin arkkitehtuurista yhdessä Maria Matinmikon ja Taneli Viljasen kanssa 19.8. Lisäksi Gladman vierailee Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Runokuun muita kansainvälisiä vieraita ovat mm. hollantilaisen kirjallisuuden kärkinimiin lukeutuva Anneke Brassinga sekä ranskalainen runoilija, muusikko Yekta sekä pohjoismaiset kirjailijat Kristín Ómarsdóttir (Islanti), Jack Hildén (Ruotsi), Jonas Eika (Tanska). Virosta Helsinkiin saapuu kirjailija, dramaturgi Andra Teede ja Liettuasta kokeileva runoilija Aušra Kazili?nait?. Runokuun päätapahtumapaikkana toimii Kansallisteatterin Lavaklubi, joka tarjoaa koko festivaaliviikon ajan muun muassa keskusteluja ja monipuolisia kirjallisuusklubeja. Kaikkiaan Runokuussa on yli 40 moniaistista tapahtumaa ympäri Helsinkiä. Valtaosa tapahtumista on maksuttomia. Runokuu on Helsingin juhlaviikkojen yhteistyöfestivaali. Festivaalin muita yhteistyökumppaneita ovat mm. HSL, Kansallisteatterin Lavaklubi, Meidän festivaali, Helsinki Poetry Connection sekä erilaiset instituutit, yhdistykset ja yhteisöt. Festivaalin järjestää kirjallisuusjärjestö Nuoren Voiman Liitto. Runokuun ohjelma löytyy osoitteesta www. runokuu.fi.
• 5 Nro 12 • Viikko 24/2019 M unkin S eutu Kansallisteatterin peruskorjaus osaksi hallitusohjelmaa Hanke käynnistetään keväällä 2020 Diakonissalaitoksen Säätiö ja RinnekotiSäätiö suunnittelevat yhdistymistä Jatkoa sivulta 3 P eruskorjauksen aikana teatteri toimii normaalisti Suuren näyttämön ja Omapohjan osalta. – Olemme iloisia, että kipeästi kaipaamamme peruskorjaushanke saadaan käyntiin, Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho toteaa. – Suomen ensimmäinen moderni teatteritila saa tarvitsemansa peruskorjauksen. Haluamme, että teatterin tilat palvelevat parhaimmalla mahdollisella tavalla yleisöä, teatterintekijöitä ja kaupunkilaisia, Myllyaho kuvailee. Teatterin pitkää historiaa kunnioittavan peruskorjausja parannushankkeen tarkoituksena on kunnostaa Kansallisteatteri tavalla, joka paitsi mahdollistaa uusia teatterintekemisen muotoja, myös kunnioittaa kulttuurihistoriallisesti merkittävän arvokohteen arkkitehtuuria. Suunnitelman ytimessä on kestävä rakentaminen. Kansallisteatteri kertoo hankkeen vaiheista lisää projektin edetessä. Kansallisteatterin vuonna 1902 avattu vanha puoli kunnostettiin 2000-luvun alussa. Teatterin uusi puoli, Pienen näyttämön ja Willensaunan sekä Suuren ja Pienen näyttämön väliosan käsittävät, 1930?1950-luvuilla valmistuneet osat piti kunnostaa pian tämän jälkeen, mutta hanke ei tällöin toteutunut. Opetusja kulttuuriministeriö myönsi Kansallisteatterille määrärahan uuden puolen hankesuunnitteluun ja kuntotutkimuksiin vuosille 2018?2019. Kansallisteatteri teki laajamittaisen korjausja tilankäyttötarpeiden selvitysja suunnittelutyön, joihin pohjautuva hankesuunnitteluraportti valmistui keväällä 2019. Keskustan terveysja hyvinvointikeskuksen suunnittelu alkaa Kahdeksankerroksinen uudisrakennus ja sen korkeussuhteet on tarkoitus sovittaa kaupunkikuvallisesti arvokkaaseen ympäristöön Sähkötalo ja Autotalo huomioiden. Kuva: PES-Arkkkitehdit Oy. N ykyisen Kampin metron sisäänkäyntirakennuksen paikalle suunnitellaan Keskustan terveysja hyvinvointikeskusta, joka tarjoaisi julkisia sosiaalija terveyspalveluja keskustan alueella. Kaupunki on ryhtynyt valmistelemaan asemakaavan muutosta, joka mahdollistaa rakentamisen. Suunnittelualue Valmisteltava asemakaavan muutosehdotus koskee Kampissa sijaitsevaa yleistä katuja katuaukioaluetta osoitteessa Kampinkuja 1 – Salomonkatu 8a. Alue kattaa nykyisen metroaseman sisäänkäyntirakennuksen ja sitä ympäröiviä katualueita. Suunnittelun tavoitteet Suunnittelun lähtökohtana on, että nykyinen metron lippuhalli puretaan. Näin mahdollistetaan uuden Keskustan terveysja hyvinvointikeskuksen rakentaminen. Metron lippuhallin vaatimat tilat sekä maanalaiset yhteydet laiturialueelle, Kampin keskukseen ja Sähkötaloon on tarkoitus sijoittaa uuteen rakennukseen. Kahdeksankerroksinen uudisrakennus ja sen korkeussuhteet on tarkoitus sovittaa kaupunkikuvallisesti arvokkaaseen ympäristöön Sähkötalo ja Autotalo huomioiden. Uudisrakennuksen julkisivulinjaukset suunnitellaan niin, että ne ottavat huomioon Sähkötalon näkyvyyden kaupunkitilassa. Rakennuksen muoto mahdollistaa myös Tennispalatsinaukiolle riittävästi valoa. Saattoliikenne ohjataan katutasossa Salomonkadulle. Julkisen Keskustan terveysja hyvinvointikeskuksen tavoitteena on tarjota saman katon alla monipuolisia sosiaalija terveyspalveluja alueen asiakkaille. Kaavoitettava alue on sijainniltaan keskeinen ja liikenteellisesti helposti saavutettavissa, ja siksi hyvin sopiva suunnitteilla olevalle toiminnalle. Tavoitteena on, että asemakaavan muutosehdotus esiteltäisiin Helsingin kaupunkiympäristölautakunnalle ensimmäisen kerran arviolta keväällä vuonna 2020. Vähintään kahden vuoden valmisteluprosessin päätteeksi tarkistettu asemakaavan muutosehdotus etenee Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksentekoon. Hyväksymispäätöksen jälkeen on vielä mahdollinen valitusaika. HSL tutkii laajalla mielipidemittauksella vyöhykeuudistuksessa onnistumista HSL kerää palautetta vyöhykeuudistuksesta normaalin palautekanavan kautta sekä vyöhykeuudistukseen kohdennetuilla kyselyillä. Union-kuva H elsingin Diakonissalaitoksen Säätiö ja Rinnekoti-Säätiö suunnittelevat yhdistymistä. Rinnekoti on nykyään Diakonissalaitoksen tytärsäätiö. Yhdistymisen myötä Diakonissalaitoksesta ja Rinnekodista tulee entistä vahvempi ja vaikuttavampi arvopohjainen yhteiskunnallinen toimija. Yhdistymisen odotetaan tulevan voimaan 1.1.2020. – Säätiöiden yhdistymisen myötä varmistamme, että meillä on tulevaisuudessakin hyvät edellytykset jatkaa arvopohjaista toimintaamme, jonka tuotto menee yhteiskunnallisesti merkittävään tarkoitukseen, Diakonissalaitoksen toimitusjohtaja Olli Holmström sanoo. Yhdistyminen tarjoaa synergiaa ja monia hyötyjä sekä säätiöiden asiakkaille että henkilöstölle. Näkyviä ja konkreettisia etuja ovat monipuolinen ja laajempi palvelutarjonta, vahvempi osaaminen ja resurssit palveluiden kehittämiseen asiakkaille sekä monipuolisemmat kehittymismahdollisuudet ja urapolut henkilöstölle. – Muuttuvassa sotekentässä tarvitaan tulevaisuudessa vahvaa ja vaikuttavaa kolmannen sektorin palveluntuottajaa, työnantajaa ja yhteistyökumppania. Yhdessä voimme entistä paremmin tuottaa laadukkaita ja kattavia palveluita erityisryhmien tarpeisiin, Holmström sanoo. Säätiöillä on pitkä yhteinen historia ja arvopohja, joten yhdistyminen on luonteva askel. Rinnekodin toiminta alkoi osana Helsingin Diakonissalaitoksen toimintaa vuonna 1927, kun kaksi pientä kehitysvammaista poikaa, Mauri ja Martti, otettiin Diakonissalaitoksen sisarten hoidettavaksi. Yhdistymisen jälkeen Rinnekoti jatkaa toimintaansa yhtenä Diakonissalaitoksen liiketoiminta-alueena. Rinnekodilla säilyvät nykyinen nimi ja brändi, jonka alla sen toiminta jatkuu, kehittyy ja laajenee. K uukausi sitten tapahtunut Helsingin seudun liikenteen vyöhykkeiden käyttöönotto sujui hyvin. HSL seuraa nyt tarkkaan uudistuksen vaikutuksia ja vastaanottoa. Asiakkaiden mielipiteitä uudistuksen käyttöönoton ja viestinnän onnistumisessa luodataan laajalla, liki 900 000 vastaanottajalle lähetettävällä kyselyllä. Asiakaskyselyn saavat sähköpostitse HSL:n asiakasrekisterissä olevat henkilöt. Kyselyn laajuuden vuoksi lähetysajankohta ajoittuu useammalle päivälle touko-kesäkuun vaihteeseen. Vastausaikaa kyselyyn on aina 9. kesäkuuta saakka. HSL kerää palautetta vyöhykeuudistuksesta normaalin palautekanavan kautta sekä vyöhykeuudistukseen kohdennetuilla kyselyillä, joita lähetetään asiakkaiden lisäksi muun muassa liikennöitsijöille sekä HSL:n omistajakuntien päättäjille. Tavoitteena on saada mahdollisimman kattava kuva vyöhykeuudistuksen vaikutuksista asiakkaiden arkeen ja matkustamiseen.
• 6 Viikko 24/2019 • Nro 12 M unkin S eutu VIIKKO 24 KE 12.6. Esko TO 13.6. Raili, Raila PE 14.6. Pihla, Kielo LA 15.6. Moona, Viena, Vieno SU 16.6. Päivi, Päivikki, Päivä VIIKKO 25 MA 17.6. Urho TI 18.6. Tapio Elämä ilman rakkautta on kuin vuosi ilman kesää. Ruotsalainen sananlasku Päivyri Sunnuntaiksi Seurakunta Pyhän Kolminaisuuden päivä Joh. 3:1-15 Nuoret tienaavat villikasvien keruulla Uudellamaalla ? Jumala on salattu ja ihmisen ymmärrystä suurempi. Mutta ainakin minun kontekstissani satukirjamainen ja maallisen vallan jakautumista noudatteleva kuva hänestä on vaikutusvaltainen. Jumalan kasvot ovat valkoisen, vanhahkon miehen. Pohjana on oletettavasti Jumalan ensimmäisen persoonan nimi, Isä. Vastaavasti henki on hepreassa feminiininen sana, ja Pyhää Henkeä on yhdistetty jonkinlaiseen Jumalan feminiinisyyteen. Ehkei näihin maskuliinija feminiiniviittauksiin kannata jäädä jumiin ahtaina lokeroina. Ehkä voisi ajatella, että Jumalan isyys on läheisyyttä ja Hengen feminiinisyys uuden elämän synnyttämistä. Jumalan kolme persoonaa toimivat joka tapauksessa yhtenä ja yhdessä. Uskon, ettei Jumalaa voi rajoittaa yhteen sukupuoleen, ikään, väriin tai muihinkaan vastaaviin määreisiin. Ihmisen lapsuudenusko saattaa kiinnittyä luontevasti isälliseen tai äidilliseen Jumalaan ja veljelliseen Jeesukseen. Mitä jää jäljelle, kun tällainen usko haalenee tai mutkistuu? Itselleni Pyhä Henki on alkanut kirkastua vasta tässä aikuisemmassa elämässäni. Se on tarkoittanut havahtumista siihen, että Jumala on lapsuudenuskonkin jälkeen elävä ja toimiva. Elämä Jumalan yhteydessä on seikkailua ja salaisuutta. Kuten Jeesus kuvaa päivän evankeliumissa: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” Eräät intialaiset kristityt todistavat, että Jumala on dalit eli kastiton. Tämä on yksi tapa sanoittaa Jumalaa, joka on lähellä ihmistä ja hänen elämäntodellisuuttaan. Uskon, että jumalakuvamme voivat vaikuttaa siihen, kuinka elämme uskoa todeksi kirkkona ja kristittyinä. Kun intialainen kristitty kutsuu Jumalaa dalitiksi, hän jakaa näkynsä kirkosta, jossa mitättömäksi tuomittuja kumarretaan syvään. Tiia Orpana Kirjoittaja on pian teologian maisteri sekä karjalainen, kalliolainen, maailmankansalainen ja aina vähän koti-ikäväinen Runopalsta Nuoruusmuistoja Kesäilta oli kaunis ja lämpöinen, lapset järvellä souteli välin vedessä ui polskutteli. Laineet hiljalleen liplatteli, rannan hiekkaa nuoleskeli. Ilta-aurinko veteen heijasteli. Linnut lauloi, käki metsässsä kukkui. Jossain rannan hämyssä soi hanuri hiljainen, kesäillan valssi soi kaihoten. Voisko olla hetkeä kauniimpaa, kun kesäillan rauhasta nauttia saa. Niin kaunis, niin kaunis on kotimaa. Olavi Kylliäinen Muistot kantavat Pussillinen senioreita merimieskirkolla ? Kirkkoherranvirasto, Raumantie 3, avoinna ke klo 14-17, to ja pe klo 9-13, p. 09 2340 5100, munkkiniemi.srk@evl.fi. Päivystävä pappi: p. 09 2340 5102. Diakoniapäivystys: ajanvaraus ti ja to klo 10-11, p. 09 2340 5118. www.helsinginseurakunnat.fi/munkkiniemi, FB Munkkiniemen seurakunta, Lapset ja perheet, Vapaaehtoiset. Blogi Munkan kulmalta: https://munkkiniemensrk.wordpress.com Munkkivuoren kirkko ja seurakuntatalo Raumantie 3 Messu su 16.6. klo 11 Frilander ja Valtonen. Muut tilaisuudet ToivonCafe/Bistro torstaisin klo 18 Munkkivuoren seurakuntasalissa. Munkkiniemen kirkko Tiilipolku 6 Verkoston messu joka sunnuntai klo 17. Viikko-ohjelma löytyy osoitteessa Verkosto.net. Muut tilaisuudet Sanan äärellä tiistaisin klo 11. Keskustelua Raamatun äärellä. Kesäkahvila keskiviikkoisin klo 13. M unkkiniemen seurakunta järjesti senioreille keväisen bussiretken. Ensimmäiset bussiin nousijat tulivat Lehtisaaresta ja sieltä bussi kurvasii Kuusisaaren kautta saamaan täydennystä Munkkiniemen kirkolle ja viimeiset mahtuivat mukaan vielä Munkkivuoren Ostarin takaa eli Munkkivuoren kirkon kupeelta. Suorinta tietä huristeltiin Vuosaareen, missä merimieskirkko oli sataman portin välittömässä läheisyydessä kadun toisella puolella. Muistathan, että Antverpenissä, Hampurissa, Lontoossa ja vaikkapa Luxenburgissakin voi käydä suomalaisella merimieskirkolla. Merimieskirkon kaunis vaalea kirkkosali oli muotoutunut tällä kertaa avaraksi kahvilaksi, missä pöytään oli katettu maistuvat kahvit pasteijoineen ja pullineen. Kahvinjuonnin jälkeen Katja Hannula kertoi Suomen Merimieskirkon nykyaikaisesta toiminnasta. Merimieskirkon toimintaa voi kuvailla sanomalla, että merimieskirkko on pala Suomea vieraassa maassa ja vieraalla mantereella. Matkustava suomalainen voi pistäytyä merimieskirkolla lukemassa suomalaisia lehtiä, juomassa tutulta maistuvaa kahvia ja usein myös ostamassa karjalanpiirakoita ja erityisesti villasukkia, jotka ovat uniikkia suomalaistavaraa, jotka pitävät merimiestenkin varpaat lämpiminä. Ulkomailla Suomen merimieskirkolta voi kysyä apua, kuten Suomen lähetystöistäkin, jos jotakin aivan yllättävää tapahtuu. Vuosaaren merimieskirkolle pääsee Itäkeskuksesta bussilla ja tietysti myös omalla autolla, jos sellaisen omistaa. Kirkkoon ei liity kauas näkyvää korkeaa kellotornia, kuten monissa helsinkiläisissä kirkkorakennuksissa, mutta kaunis talo se on ja myös mielenkiintoisessa ympäristössä, missä kirkon naapurissa on talo, jonka katolta näkee kauas merelle. Kirkkorakennuksesta sanotaan, että talossa ei ole yhtään normaalia suorakulmaista nurkkaa. Sisältä merimieskirkko on viihtyisä oloja kokoustila, jossa on pieni muistoesinekauppakin. Tarvitsisitko mukavan paidan (puseron), joka on koristettu kaikkien Suomen majakoiden kuvilla vai haluaisitko saada postikortteina kuvakokoelman vanhoista höyrylaivoista! Retkeiletpä kotimaassa tai vieralla maalla, luulen, että kannattaisi tutustua suomalaiseen merimieskirkkotoimintaan ja Pohjanlahden rannoilla oleviin merimieskirkkojen toimintoihin. Marketta Levanto R akuunantiellä, metsän kupeessa asuivat Asko ja Heli Holmström, muistoissa rakkaat. Heidän aloitteestaan muodostui Joulujengi vuosia sitten. Meitä ei ollut monta. Kokoonnuimme Askon ja Helin luona joulupäivän illansuussa. Kalle ja Nyrppä eli Erkki ja Noora Arhinmäki, Nasu eli Leena Wallenius, Osmo ja Marjatta Katajamäki, myöhemmin myös Kaarle Viika ja Esa Santakari. Mikä meitä yhdisti? Kodin lämpö, ateriayhteys, yhteinen usko. Nyt he ovat lähteneet. Kalle ensin, sitten Nasu, Nyrppä ja Osmo. Asko, Esa ja eilispäivänä Heli. Vain minä olen jäljellä. Kun nousen tuttua metsätietä lepää katseeni Askon ja Helin ikkunassa. Tuolla me olimme kaikki. Jouluillan päättyessä lauloimme virren 307, Kiitos olkoon Jumalalle. Miten hyvin sopiikaan tähän monien muistojen päivään virren viides säkeistö: Siellä riemun maassa taivaan alta vaivan päästyä sua kiitetään. Siell´ ei aalto uhkaa laivaa, synnin vaivaa siell´ ei itke yksikään. Muistot kantavat: Asko siunasi Osmon Munkkiniemen kirkossa haudan lepoon. Asko vihki Esan ja minut avioliittoon täällä Munkkiniemen kodissamme. Marjatta Katajamäki Jatkoa sivulta 3 4 H-järjestö tarjoaa nuorille maksuttomia villikasvikoulutuksia, joissa nuoret oppivat tunnistamaan villikasveja ja keräämään niitä luontoa ja jokamiehenoikeuksia kunnioittaen. Nuoret myyvät keräämänsä kasvit Uudenmaan alueen ravintoloille. Hankkeen tarkoituksena on kehittää villikasvien keruuseen ja toimitukseen liittyvää liiketoimintaa ja innostaa nuoria perustamaan oma luonnontuotealan 4H-yritys. Villikasvit kiinnostavat ravintoloita Ravintolat ovat innostuneet käyttämään villikasveja, koska ne tarjoavat asiakkaille uudenlaisia makukokemuksia ja vastaavat erinomaisesti vallitseviin ruokatrendeihin. 4H-nuorten keräämiä villikasveja ovat ostaneet esimerkiksi opiskelijaravintola Unicafe sekä helsinkiläinen sesonkien raaka-aineita suosiva ravintola Juuri. Unicafelle villikasveja keräsivät ympäristötieteiden opiskelijat, joilla oli mahdollisuus nauttia keräämiään villikasveja lounaaksi opiskelijaravintolassa. – Lähiruoka on aina ollut meillä lähellä sydäntä ja villiyrtithän ovat lähiruokaa parhaimmillaan. Oli upea juttu, että 4H-järjestö otti meihin yhteyttä ja mahdollisti uusien ruokakokemusten tarjoamisen asiakkaillemme. UniCafe Viikunassa Viikissä järjestetty villiyrittipäivä sai asiakkailta todella hyvän vastaanoton. Teemapäivän ruoat, kuten nokkoskeitto, nokkospizza ja koivunlehti-vadelmakiisseli, keräsivät runsaasti kiitosta, kertoo Paula Korhonen, Unicafen operatiivinen päällikkö. Juuren keittiömestari Jukka Nykäsen mukaan villikasvien käyttäminen on osa suomalaista ruokaperinnettä. Nykänen kertoo villikasvien olevan Juurelle raaka-aineita muiden joukossa, ei yksittäisiä kuriositeetteja. Nykäsen mielestä on hienoa, että tietoutta villikasveista siirrettään nuorille, koska niin saadaan tuotettua jatkumoa villikasvien käytön periteille. Ravintolat voivat hyödyntää villikasvien tilaukseen Forest Foody -palvelua, eli luonnontuotteiden digitaalista markkinapaikkaa. Kestävää yrittäjyyttä Nuoret ovat innostuneet villikasvien keruusta ansaintamahdollisuuksien lisäksi ympäristösyistä. – Villikasvien vesija hiilijalanjälki on lähes nolla teollisesti tuotettuun ruokaan verrattuna. Villikasvien keruu on ympäristötietoiselle nuorelle oiva tapa tienata omaa rahaa ja kokeilla yrittäjyyttä, kertoo hankkeen projektipäällikkö Siiri Mäkelä. Maksuttomien villikasvikurssien lisäksi 4H-järjestö tukee nuorta oman luonnontuotealan yrityksen perustamisessa ja asiakkaiden löytämisessä. 4H-nuoret keräämässä villikasveja ravintoloille.
• 7 Nro 12 • Viikko 24/2019 M unkin S eutu Historia on läsnä juhlavuottaan viettävässä Seurasaaressa Koulumies Munkkivuoren julkisen liikenteen yhteydet on turvattava ? Helsingin sisäistä julkisen liikenteen verkostoa kehitetään nykyään pitkälti uusien asuinalueiden ehdoilla. Se on ymmärrettävää, koska rahat ovat rahalliset ja uusien kotien rakentaminen ihmisille on tärkeää. Kaupunki ei saisi kuitenkaan unohtaa nykyisiä asukkaitaan ja vanhojen kaupunginosien kehittämistä. Se tarkoittaa paitsi täydennysrakentamista ja palveluista huolehtimista, myös liikennejärjestelmän kehittämistä. Munkkivuorelaisia asukkaita ovat viime aikoina huolettaneet varsinkin bussireittien tulevat uudistukset. HSL:n hallitus on kokouksessaan 16.4. 2019 hyväksynyt Helsingin poikittaislinjaston kehittämissuunnitelman. Se sisältää Munkkivuoressa Ulvilantietä pitkin kulkevan bussilinjan 52 reittimuutoksen, joka suunnitellaan toteutettavan syksyllä 2021. Linjastosuunnitelmassa linjat 52 ja 552 yhdistetään uudelle reitille Kannelmäestä Huopalahden aseman kautta Munkkiniemeen, Munkkivuoreen ja Otaniemeen. Munkkivuoressa ja Munkkiniemessä reitti kulkee suoraan Huopalahdentietä, kuten linjan 552 reitti nykyisin, eikä Ulvilantietä pitkin. Munkivuoren asukkaat ovat ymmärrettävästi huolissaan muutoksesta. Asukkaiden kulkuyhteys Ulvilantieltä Haagan terveyskeskuslaboratorioon muuttuu vaihdolliseksi. Samalla monella Ulvilantien ”takareunalla” asuvalla munkkivuorelaisella ei ole myöskään enää mahdollisuutta päästä julkisilla kulkuneuvoilla Munkkiniemen terveysasemalle. Tosin linjan 52 poistumista Ulvilantieltä korvataan suunnitelmassa lähibussilinjalla 33, jonka reitti jatkuu ostoskeskukselta Etelä-Haagan kautta Riistavuorenkujalle. Samalla linjan reitti siirtyy kulkemaan Ulvilantietä Munkkivuoren ympäri, jolloin linja 33 korvaa linjaa 52 esimerkiksi Munkkiniemen ja Ulvilantien sekä Ulvilantien ja Etelä-Haagan välillä. Linjan reitti kulkee Etelä-Haagassa sijaitsevien koulujen sekä Huopalahden aseman läheltä. Linjaa 33 liikennöidään arkisin noin klo 7–19 sekä lauantaisin noin klo 9–18 pääosin 20 minuutin vuorovälillä. Linjan 33 liikennöinnin lisääminen parantaa joukkoliikenneyhteyksiä myös Vanhan Munkkiniemen alueella tarjoten asiointiyhteyksiä ostoskeskukselle. Linjan 18 nykyiseen reittiin ei ole suunniteltu muutoksia, ne tehtiin jo vuonna 2012. Silloin bussi 18:n päätepysäkki siirtyi Kruununhaasta Eiraan. Linjamuutos oli heikennys niille munkkivuorelaisille, jotka haluavat kulkea bussilla lähelle rautatieasemaa, vaikkakin parannus niille, jotka haluavat jatkaa metrolla tai matkustaa esim. kahvila Caruseliin Kaivarin merenrantaan. Koska nämä bussilinjojen muutokset on koettu monen munkkivuorelaisen mielessä heikennyksiksi, tein Helsingin kaupungille aloitteen, että kaupunki vaikuttaisi HSL-kuntayhtymään sen varmistamiseksi, että Munkkivuoressa säilyvät riittävät joukkoliikenneyhteydet. Bussireittejä koskeva päätöksenteko on nimittäin jo vuosia sitten siirretty Uudenmaan kuntien yhteisen kuntayhtymän vastuulle. Kaupunki ei enää päätä edes sen sisäisten bussilinjojen reiteistä, vaan niistä päätetään usean eri ps-seudun kunnan edustajien toimesta HSL:n hallituksessa. Ikävä kyllä entistä tiiviimmäksi muuttuva kuntayhteistyö ei ole aina ollut helsinkiläisten edun mukaista. Esimerkiksi HSL tuntuu panostavan joukkoliikenneyhteyksien kehittämiseen ympäryskunnissa helsinkiläisten linjastojen kustannuksella. Helsingin kaupunkistrategiassa on linjattu, että kaikissa kaupunginosissa on edellytykset toimivalle liikenteelle. Julkinen liikenneverkosto puolestaan mahdollistaa ilmastoystävällisen tavan liikkua. Jos kaupunginosan bussiyhteyksiä heikennetään Munkkivuoressa, se johtaa julkisen liikenteen palvelutason heikkenemiseen, yksityisautoilun lisääntymiseen ja liikenteen päästöjen kasvuun. Hyvänä uudistuksena munkkivuorelaisille on pidettävä Vihdintien pikaraitiotiesuunnitelmaa. Se kulkisi Huopalahdentietä pitkin ostarin ohitse ydinkeskustaan ja Munkkivuori nivoutuu sen myötä tiivimmin osakasi kantakaupunkia. Uudesta ratikkalinjasta tehdään päätökset vielä tämän valtuustokauden aikana eli seuraavan kahden vuoden kuluessa. Se tulee nopeuttamaan ostarin lähellä asuvien munkkivuorelaisten ja niemenmäkiläisten matkantekoa keskustaan merkittävästi. Raideliikenne on myös erittäin ympäristöystävällinen liikennemuoto ja siksi sitä suositaankin kaupungin päätöksenteossa. Terhi Koulumies Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok) Seurasaari. Kuva: Päivi Kosonen. Seurasaari, Karunan kirkko. Kuva: Topi Leikas. Seurasaari, Iisalmen pappila. Kuva: Sara Mallinen. T änä vuonna 110-vuotisjuhlavuottaan viettävä ulkomuseo on suosittu virkistyskohde, joka avaa ovet Suomen historian ytimeen ja hurmaa kaupungin vilskeestä luonnon helmaan saapuvan. Vuonna 1909 perustettua Seurasaaren ulkomuseota on kasvatettu kunnianhimoisesti Suomen rakennusja asumiskulttuuria 1600-luvulta 1900-luvulle esitteleväksi koko perheen virkistyskohteeksi. Suomen kansallismuseon kohteisiin kuuluva Seurasaaren ulkomuseo on tänä päivänä kaikkien suomalaisten tuntema historian saari. Museoalueelle tullessa voi siirtyä vanhaan aikaan alkuperäisten esineiden ja aidoista rakennuksista muodostuvien pihojen avulla. Ulkomuseossa perinneasuiset oppaat johdattavat kävijät asumisen ja rakentamisen historiaan savupirteistä talonpoikaistupien kautta kartanoihin. Ympäröivä luonto on olennainen osa museokokemusta. Autoja ei Seurasaaressa näe; polkupyörätkin jätetään valkoisen puusillan kupeeseen mantereen puolelle. 110-vuotias ulkomuseo on kehittynyt täysin ainutlaatuiseksi kansanrakentamisen kokoelmaksi ja perinteisen puurakentamisen tietopankiksi. Museoalueen 88:aa rakennusta ja esinekokoelmia restauroivat ja konservoivat Museoviraston ja Kansallismuseon ammattilaiset ympärivuotisesti. Toukokuun lopulla asennetaan paikoilleen restauroidut mamsellimyllyn siivet. Antin talon nelivuotinen konservointityö alkoi vastikään. Pappila, puutarha ja museokauppa Viime kesänä täysin restauroituna avautunut Iisalmen pappila karisti viimeiset remonttipölyt yltään talvella ja avautuu nyt esteettömämpänä ja käytettävämpänä yleisölle. 1700-luvun lopulla rakennetussa pappilassa sijaitsee museoidun huoneen ja museokaupan lisäksi työpajaja kokoustiloja. Heinäkuussa pappila kutsuu päivittäin koko perheen non-stop-työpajaan. Täksi kesäksi valmistuu lisäksi pappilan 1800-luvun lopun mallipuutarha, jossa sijansa on myös hyötykasveilla. Pappilassa sijaitsevasta museokaupasta löytyy monipuolinen valikoima tuotteita – puutarha-aiheisiakin runsaasti. Seurasaaren ulkomuseon juhlavuosi näkyy myös kesän tapahtumissa, jotka käynnistyvät suositulla Lasten Seurasaari -tapahtumalla sunnuntaina 26.5. Päivä on pullollaan perinneleikkejä ja eläinaiheista ohjelmaa. Kansanpuistosta ulkomuseoksi Suomen suurin ulkomuseo syntyi Tukholman Skansenin esimerkkiä seuraten Meilahden kartanon laidunsaaren maille. Kansanpuistoksi alue kehittyi 1880-luvulta alkaen sen vuokranneen Helsingin anniskeluosakeyhtiön huomassa. Se rakennutti saarelle muun muassa saarella yhä olevan ravintolan ja saarelle johtavan valkoisen puusillan. Ulkomuseo perustettiin professori Axel Olai Heikelin aloitteesta. Perustamisajankohtana pidetään Niemelän torpan rakennusryhmän siirtoa Konginkankaalta Seurasaareen. Harvinainen kotkaseteli esillä Kansallismuseossa Valkoinen kotka -seteli. Kuva: Suomen kansallismuseo K otkavaakunalla varustettuja kolmen markan seteleitä vuodelta 1866 on säilynyt kolme. Maaliskuun lopulla Oulun setelihuutokaupasta Suomen kansallismuseon rahakammion kokoelmiin hankittu seteli on esillä Kansallismuseossa maanantaihin 24.6. asti. Yhden ja kolmen markan seteleiden painaminen aloitettiin Suomen saatua vuonna 1860 oman rahayksikön. Seteleitä oli tarkoitus käyttää nopeana väliaikaisratkaisuna, kunnes metallisten vaihtorahojen valmistus saatiin käyntiin. Seteleissä oli valtiollisena tunnuksena kotkavaakuna, joka vanhan perinteen mukaisesti painettiin aluksi vaalealle pohjalle värittömänä koholeimana. Setelin kuluessa se kuitenkin vähitellen muuttui näkymättömäksi. Vuonna 1866 väritön koholeima korvattiin keisarin julistuksella mustalla painetulla kaksoiskotkalla. Vanhan mallisten seteleiden liikkeeseenlasku lopetettiin ja pankin hallussa oleviin seteleihin lisättiin musta valtakunnanvaakuna. Tämän takia vuodelta 1866 on säilynyt vain muutamia kolmen markan seteleitä, joissa on valkoinen kotka. – Seteli on rahahistoriallisesti mielenkiintoinen kotkavaakunan vuoksi, ja sen hankinta täydentää hienosti kokoelmaa ensimmäisten omien rahojen osalta, intendentti Frida Ehrnsten kertoo. Suomen kansallismuseon rahakammion 230 000 esineen kokoelman painopiste on Suomessa valmistetuissa ja käytetyissä tai muulla tavoin Suomeen liittyvissä esineissä, mutta siihen kuuluu myös vertailevaa aineistoa sekä erillisiä, myös ulkomaista esineistöä sisältäviä kokoelmia. Rahakammio vastaa rahalöytöihin liittyvistä viranomaistehtävistä yhteistyössä Museoviraston kanssa. Valkoinen kotka -seteli vuodelta 1866 on esillä Kansallismuseon 2. kerroksessa 24.6.2019 saakka.
• 8 Viikko 24/2019 • Nro 12 M unkin S eutu Ostarilla kesä avattiin virallisesti Pihlajalinnan esittelypiste. Ilmapallot olivat suosittuja kesänavauksessa. Kiinteistönvälittäjät esittelivät toimintaansa. Kirkkoherra Leo Glad Munkkiniemen seurakunnan esittelypisteellä. Munkkivuoren ostoskeskuksen, eli lähemmin ostarin, kesänavausta juhlittiin aurinkoisessa säässä toukokuisena lauantaitaipäivänä. Väkeä ostarilla riitti, ja tarjolla oli monenlaista ohjelmaa, niin ostarilla vierailijoille kuin asiakkaillekin. Kai Kuutamo ja merkkarit musisoivat, jonglööri esiintyi, tarjolla oli hattaraa, sekä pomppulinna lapsille, kasvomaalausta ja mukavaa tunnelmaa oli tarjolla rutkasti. Munkkivuoren ostoskeskus saavuttaa pian 60 vuoden iän, joten juhlintaa tulee riittämään myös jatkossa.
• 9 Nro 12 • Viikko 24/2019 M unkin S eutu Jonglööri esitteli taitojaan. Tohinaa ostarilla. Kai Kuutamo ja merkkarit musisoivat. Iloa riitti kesänavauksessa!
• 10 Viikko 24/2019 • Nro 12 M unkin S eutu Kulttuuri Risto Kolanen: Kesäkuun kulttuurikierros Onerva Helne verhojen takana taustallaan perhekaitafilmikuvia Nolla Collectiven Lähde/Headwaters – esityksessä YT:n studiossa. Kuva: Deniz Kaya. Iina Taijonlahden soolo Dumplings seuraa kansalaisen elämää yhteiskunnassa, jossa kuluttaminen, kontrolli, sensuuri ja propaganda ovat vallitsevia arvoja. Kuva: Vesa-Pekka Grönfors. Suomalainen fadolaulaja Kirsi Poutanen ja pianisti-säveltäjä Esa Helasvuo jatkoivat Acktéklubin kevätsarjassa laulujen vahvoja tulkintoja. Kuva: Raimo Granberg. Nina Tapio Louhena ja Reeta Westman Pohjan tyttärenä laulavat vahvasti Kalevalan musikaalissa Kapsäkissä. Kuva: Peter Saari. Elämän käsikirjan opettaminen voi olla välillä näin hauskaa Pikku Huopalahden yhteisöteatterissa. Klovnit Miia Salo (oik.), Anna-Maija Holm ja Marja Riitta Saarenpää. Kuva: Markus Mäkelä/PHYT. ? Kulttuuri saa uuden hallituksen ohjelmassa Kansallisteatterin peruskorjauksen, Svenska Teaternin aseman vahvistamisen ”kansallisena päänäyttönä” ja taideapurahojen korotuksen. Uuden Eteläsatamaan kaavaillun arkkitehtuurija designmuseon kohtalo jää auki. Taide syntyy järjestyksestä ja kaaoksesta Hurjaruuthin ”Ruutia! – Kansainvälinen tanssifestivaali lapsille ja nuorille” tarjosi kantaesityksenä Hanna Rytin ohjaaman ”Pallo vai palikka?”. Se on hyvin sympaattinen koko perheen esitys, joka leikittelee hallinnan ja kaaoksen välisellä ristiriidalla. Esitys sekoittaa iloisesti abstraktin taiteen historiaa, sanatonta teatteria ja katutanssia. Se kysyy, voisiko aikuinenkin antautua lapsen tavoin tarkkailemaan maailmaa (ja taidetta) avoimena, ilman hallinnantarvetta. Esitys on kunnianhimoinen; se ei aliarvioi lasten mielikuvitusta. Jälkikeskustelussa lapsilta tuli vaikka minkälaisia ehdotuksia ja palautetta tuoreesta tanssiesityksestä. Abstraktin taiteen pioneerit suhtautuivat työhönsä hyvin vakavasti. Teesit, joille heidän taiteensa pohjautui, olivat ehdottomia ja sulkivat ulos sattuman ja virheen. Pallo vai palikka? -esityksessä purkan möteos havainnoi aikaa sekä sukupolvien välistä muistia ja perintöä. Mitä ihmisestä jää jälkeen? Tilallinen teos asettaa esille lapsenlapsen yhteyden isoäitiinsä, jota ei koskaan tavannut. Ensimmäisen ja kolmannen sukupolven kohtaaminen teoksen maailmassa välittää henkilökohtaisen tarinan – isoäiti Kertusta jääneen jäljen ja vuosikymmenten takaisen kaiun. Tanssi onnistuu galleriassa Tanssi ja performanssi on tullut onnistuneesti kuvataidegallerioihin, mikä kertoo taiteen jäykkien raja-aitojen murtumisesta. Olen nähnyt sellaisia esim. Kajasteella, Topeliuksella ja nyt Forum Boxissa Ruoholahdenrannassa. Kesän alussa oli vuorossa nuorten tekijöiden ”Double bill: Instant Delay & Dumplings”, kahden erilaisen sooloteoksen ilta, jonka keskiössä on subjektiivinen kokemus, läheltä ja kaukaa. Aino Ojasen ”Instant Delay” tutkii trauman aiheuttamaa viiveen kokemusta; tyhjyyden ja pysähtyneisyyden tunnetta, joka samalla tarjosi tilan parantaville oivalluksille uuteen suuntaan. Se on visuaalinen matkakertomus mielestä ja kehosta tuulen ja veden kannattelemassa välitilassa. Ojanen oli jotenkin tarkoituksellisen hämmentynyt liikkeissään, kuten teema vaatikin. Minuun kolahti enemmän Iina Taijonlahden soolo Dumplings, joka seuraa kansalaisen elämää yhteiskunnassa, jossa kuluttaminen, kontrolli, sensuuri ja propaganda ovat vallitsevia arvoja. Se pohjaa tanssijan omiin kokemuksiin asumisesta Kiinassa ja vierailusta Pohjois-Koreaan, josta kuultiin myös äänitettyä materiaalia. Tanssi alkoi ison plastiikkimuovin sisältä; tanssija rajasi katsojien kengänkärkiä tarkasti nauhoilla kontrolliaihetta alleviivaten. Taijonlahti esiintyi muutenkin hyvin päättäväisesti lattialla. Double bill on tanssijoiden ja Esitystaiteen seuran yhteistuotantoa, joka toivottavasti saa jatkoa. Kuulin kuin helizi fado... Suomalainen fadolaulaja Kirsi Poutanen ja pianisti-säveltäjä Esa Helasvuo jatkoivat Aino Ackté-kamarifestivaalin sarjassa sieluhelisevää sävelmatkaansa uusin musiikillisin kuosein tutumpaa ja perinteisempää ohjelmistoa unohtamatta. Kokonaisuudessa helisevät Portugalin fadojen lisäksi uniikit uudet laulut, joissa portugalin, suomen – ja karjalankieli sekoittuvat lumovoimaiseksi arkaaiseksi kudelmaksi. Poutanen tunnetaan paitsi laulajana, myös runoilijana ja näyttelijänä. Hän julkaisi suomenkielisen fadoäänitteen ”Amália Tributen” 2013, joka oli Suomen Etno-Emma 2014 ehdokkaana sekä Prémio do Amália – palkintoehdokkaana Portugalissa. Helasvuo on tehnyt monipuolisen uran teatteri-, elokuvaja jazzmusiikin saralla. Hän on työskennellyt nimenomaan monien näyttelijä-laulajien kanssa. Helasvuo on säveltänyt konsertissa kuullut suomenja karjalankieliset fadolaulut. Osa uusista lauluista perustuu Poutasen teksteihin. Acktén Kesäsarjassa on juhannuksen alla 19.6. ”Jos kuulisit jonkun huokaavan” yhdistelmä sopraanoa, selloa ja tanssia. ”Oli juhla ja juhannusilta” houkuttelee 20.6. kaupunkiin jääviä tunnelmallisella laulumusiikilla. Kalevalan taitava viihdeversio sykkii New Yorkissa aiemmin esitetty ja suurta suosiota saanut ”Kalevala the Musical” esitettiin Musiikkiteatteri Kapsäkissä, kuten kotimaan ensiesityskin. Musiikkifantasia kertoo suomalaisille niin rakkaan kansalliseepoksen Kalevalan tarinaa kieltämättä Broadwayn viihteellisin keinoin, on kultaa ja kimallusta, mutta ehkä myös cowboy -henkeä. Naisilla oli juhlaleninkejä, miehillä lenkkareita ja reikäfarkkuja. Kuulimme monipuolista näköinen pinkki olio puuttuu taiteilijoiden työhön sitä muuttaen, eikä kaikki olekaan ihan niin vakavamielistä. Toisaalta on taitelijoita, kuten Jackson Pollock, jotka luovat eri tavalla kuin olemme tottuneet. Hänkin on esikuvana teoksessa. Jacintha Damström on hurmaavan ilmeikäs ja muuntautumiskykyinen monessa eri taitelijoiden rooleissa. Viimeksi näin poikkihuilua soittavan esitystaiteilijan Suomenlinnan ”Päättömässä kauhukabareessa”. Keskustelin Jacinthan kanssa sen jälkeen, kun lasten kiitokset ja kysymykset oli kuultu. Hän aloitti rytmisessä voimistelussa ja sirkuksessa, mutta koki jatkuvia loukkaantumisia. Toipilasajan lajiksi kehittyi jo nuorena musiikki, joka täydentää hänen valikoimaansa hyvin. Simeoni Juoperi on notkea sirkustaiteilija, joka sai esittää järjestystä häiriköiviä sattumahahmoja. Hänellä on breikkitanssitaustaa. Mitä ihmisestä jää jälkeen? Visuaalisesti ja äänellisesti hieno on Onerva Helnen kokoama ”Lähde / Headwaters” – filmi ja installaatio isoäitinsä Kerttu Helnen kaitafilmeistä 1950-luvun lopulta ja1960-luvun matkoilta, kalastuksesta, joulunvietosta aina 1970-luvulle Lauttasaaren Pajalahdentie pihapiiriin, jossa hänen äitinsä Tuula Helne vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Helne on koostanut filmeistä installaation Ylioppilasteatteriin lakanoiden ja screenien väliin. Filmi on isoäidiltä, äänitystä ja rooleja on tehty jälkikäteen. Kaitafilmaaminen oli vielä 1950-luvulla harvinaisempaa; tekijän äiti muistaa, että oma äiti oli ainoa, joka kuvasi koko ajan. Onerva peri tämän kaitafilmimateriaalin ja sen sisältämän perheen tiedon. Nuoren avioliiton ensionni, ainoa lapsi lähes 40-vuotiaana, sitten avioero. Miehen työttömyys ja pako Amerikkaan. Elatusapuriita ja lopulta yksinhuoltajaäidin joutuminen työttömäksi mainosalalla pienestä toimistosta. Installaatiossa luetaan jopa kirjeitä, joita Kerttu kirjoitti kuululle ennustajalle Aino Kassiselle. Järkevä nainen käytti kaikki keinot. Nolla Collectiven näyttä
• 11 Nro 12 • Viikko 24/2019 M unkin S eutu Kallio kukki kaduilla, klubeilla ja konserteissa Veera Milja on uusi raikas runontekijä, joka myös lausuu omat runonsa elävästi Kallio kukkii viikon runotapahtumassa Kalliolan Cafe Damascuksessa. Kuva: Outi-Illuusia Parviainen. Soullaulaja Emilia Sisco vastasi Kallio kukkii – festivaalin parhaimmasta musiikkiannista kulttuurikeskus Caisassa. Kuva: Raimo Granberg. Kallio kukkii päättyy aina iloiseen marssiin ja piknikjuhlaan Dallapé-puistossa ja Harjun talolla. Ilo näkyy sambaryhmästä, jota ei valitettavasti ole nimetty kyltillä. Kuva: Raimo Granberg. ? Runoa autonkorjauslinjan pudokkaille. ”Open mic tapahtuma” Kalliolan setlementtitalon kansainvälisessä Cafe Damaskuksessa kokosi runon lausumisen ja kuuntelemisen ystäviä. Sinne sai tulla jakamaan runoja, lauluja, tarinoita, itkuja ja nauruja. Lavalla olivat mm. Helsingin työväenopiston Kirjoita & esitä -kurssin opiskelijat, runoilija Anja Erämaja ja yllätysvieraita. Erämajan esikoisromaani ”Imuri” ilmestyi huhtikuun lopulla; edellinen teos, runokokoelma ”Ehkä liioittelen vähän” ilmestyi vuonna 2016 ja voitti Tanssiva karhu -palkinnon. Iltapäivän ihan huippua oli Veera Milja, joka esitti juuri hienolla ”Valmistumisrunollaan” takarivin huppariluusereille, joiden äidit sammuvat illalla kotitalon etupihan lemmikkipenkkiin, isät eivät pysty siihenkään; heille, joilta jää stipendit ja hymypoikapatsaat saamatta ja joiden hiuksia kukaan ei pidä kun ne aamuyöllä polvistuu asemalaiturille ja oksentaa Milja säväyttää jo avauksellaan: – tää menee autonkorjauslinjan dropouteille / elämänkoululaisille, ehdot saaneille ja luokilleen jääneille / niille joille ei oo omistettu kalenterista yhtäkään päivää / ja tää menee niille jotka valmistuu mut eivät valkolakkiin / joille kukaan ei tee historialehden vuositilausta, tuo lupaavan pulleaa kirjekuorta… Kannattaa laittaa nimi mieleen. Runoriehun muista esiintyjistä mieleen jäi Tiina Tikkasen äitiaiheinen hieno runo, Tuula Kauhasen hauskuuttelu ikääntyvän naisen näkökulmasta sekä Kallion runoklubi Toverin Kari Kanto. Caisa goes rytmimusiikki. Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa on löytänyt uutta yleisöä uudessa toimipaikassa Kaikukuja 4:ssä, entisellä Elannon leipätehtaalla. Emilia Sisco & Helge Tallqvist Band on helsinkiläiskokoonpano, jossa yhdistyy nuori ennakkoluulottomuus ja raikkaus sekä kokemuksen mukana tuoma osaaminen ja vakuuttavuus. Viime vuoden alussa se julkaisi debyyttialbuminsa ”You Ain’t Heard”, joka on saanut kehuja myös ulkomailla. Ohjelmisto muodostuu bluesista, R&B:stä sekä ripauksesta soulia. Sisco on nuori blues/R&B/ soul-laulajatar, joka pisti silmään ja korvaan samalla paikalla kevään Aretha Franklin –tribuutissa. Naisella on vahvan sielukas soundi yhdistettynä valovoimaiseen lavaesiintymiseen. Tallqvist on pitkän linjan munnarimuusikko, jonka huuliharppukokoelma oli laajassa käytössä lavalla. Helge otti sieltä aina uuden matkalaukusta. Hänen ja Emilian yhteissointi kuulosti hyvältä. Konstantin Kovalev on lyönyt itsensä läpi roots-musiikin alueella. Kitaristin lavaesiintyminen on vakuuttavan karismaattista. Häntä kiusattiin vähän ruotsinkielellä. Bassossa on Tom Nyman ja rummuissa Juha Litmanen. Rytmija tanssimusiikkia parhaimmillaan. Joten setin lopulla innostuimme tanssimaan ja taputtamaan hyvälle bändille. Kotimainen rouhea bluesrockyhtye Sydänyön rytmi toimii lämmittelijänä. Se on perustettu vuonna 2004 juurimusiikin ystävien toimesta. Musiikillinen materiaali nojaa vahvasti afroamerikkalaiseen roots-perinteeseen, mutta laulukielenä on pääosin suomi. Bändin huuliharpunsoittaja Pasi Puolakka jäi mieleen. Kova veto lämppäribändiltä. Laulaja Jari Tikka oli ihan hiessä jo ennen puoltaväliä. Spiikit sujuivat peruslauseilla ”Suuret kiitokset” ja ”Mennään eteenpäin”. Mitäpä muuta tarvitaan… Kallio Kukkii –tapahtumansateenvarjon alle oli koottu taas noin 200 kulttuuritapahtumaa. Se täytti 25 vuotta. Kaupunkipiknik keräsi Dallapén puistoon musaa, työpajoja, katuparaatin, kirppiksen, ruokakojuja. Avaramielinen hyvän mielen festari sopii kaikenikäisille ja kaikenlaisille Kallion kukkasille ja siellä muutoin vain viihtyville. Harjun nuorisotalon takapihan vieressä oli esiintymislava useille bändeille ja solisteille. Katuparaati lähti Sörnäisten metroaukiolta sambakoulu Império do Papagaion johdolla. Paraati tuo aina iloisen mielen ja värin kevään vaihtumisesta lämpimään kesään. Toisin kuin Sambakarnevaaleilla, nimikylttejä ei valitettavasti ole ryhmille tunnistamista varten. Jacintha Damström (vas.) on ilmeikäs Pallo vai palikan monissa taitelijarooleissa. Simeoni Juoperi sai esittää järjestystä häiriköiviä sattumahahmoja. Kuva: Hurjaruuth. Olavi Anttila (vas.), Erno Koskenmäki, Maarit Heininen, Timo Blomfeldt, Mariina Kortesmäki ja Selena Hietikko julistavat orjien vapautusta Amerikassa Tapanilan työväennäyttämön Setä Tuomon tuvassa. Kuva: Annie Ajalin. Mutsi on bestis konsertteja oli kaksi, Oodin Maijasalissa ja Tuomiokirkossa. Tässä laulaja Kisu Tuomiokirkon alttarilla. Kuva: Marjut Klinga. musiikkia ja laulua: poppia, folkia ja maailmanmusiikkia. Sävellyksistä vastaa suomalaislähtöinen, New Yorkissa asuva säveltäjä-näyttelijä Johanna Telander, joka esitti itse Ainoa. Käsikirjoituksen on tehnyt Dep Kirkland. Kokonaisuus oli hyvin sujuva ja toimiva omassa, populaarissa Kalevalan tulkinnassaan ja jatkaa Broadwaylle ja varmaan myös muualle Suomeen. Kysyin Telanderilta, milloin ”esitys tulee valmiiksi”. Hän vastasi nauraen, että musikaalit kestävät 5-7 vuotta valmistua. Louhen roolin lauloi kauniisti Nina Tapio ja Pohjolan neitoa väkevästi Reeta Westman. Miesroolit Väinämöinen, Jussu Pöyhönen, Ilmarinen, Heikki Mäkäräinen ja Lemminkäinen, Petrus Kähkönen loistivat myös lavalla, Kähkönen myös lavamimiikallaan. Ulkomaalainen vierailija Kelly Delaveris lauloi Lemminkäisen äitinä kohtalokkaasti Tuomelan joella. Säestyksestä vastasivat Marko Hilpo, piano ja Barbara Hilpo, alttoviulu sekä Tuukka Raitala ja Kähkönen, percussion. Elämän käsikirjaa oppii PikkuHuopalahdessa Mekaanikon käsikirja, sienestäjän käsikirja, osakesäästäjän käsikirja, sisustajan käsikirja, koiranomistajan käsikirja, kotinikkarin käsikirja… Mutta mistä löytyy käsikirja, josta voisi lukea miten elämä eletään?, Pikku-Huopalahden Yhteisöteatteri (PHYT) kysyy aiheellisesti.? Voiko todella olla niin, että meidät on tuupattu maailmaan elämään yksi ainutkertainen elämämme ilman opasta siitä, kuinka se tehdään, ohjaaja-kirjoittaja Pekka Mattila ihmettelee. Onneksi on PHYT ja Elämän käsikirja! Saimme nauttia klovnien isännöimästä tragikoomisesta näytelmästä, joka havainnollisti perhesuhteiden ohuutta perinnönajon yhteydessä. Ahneus pääsee lavalla valtaan. Onneksi klovnien hauska joukkue on joka välissä sotkemassa juonellista tarinankerronta. Emme saa ottaa itseämme niin vakavasti! Aiheet voivat olla vakavia, mutta emme saa olla ryppyotsaisia. Teos, joka muutti maailman Harvoin näkee, että harrastajanäyttämö tarttuu aiheeltaan niin vaativaan ja useita eri roolihenkilöitä vaativaan esitykseen kuin mitä ”Setä Tuomon tupa” on. Harriet Beecher-Stowen klassikkoteos taipui Tapanilan Työväen Näyttämön 110-vuotisjuhlaesitykseksi hyvin. Saimme kokea Tapanilan työväentalon juhlasalissa raikkaan riemukasta satiiria ja hiuksia nostattavia käänteitä. Setä Tuomon tupa on teos, joka muutti maailmaa. Se vaikutti ratkaisevasti sekä USA:n mustien orjien vapauttamiseen että Pohjoisja Etelävaltioiden välisen nk. orjasodan puhkeamiseen ja tätä kautta orjuuden lakkauttamiseen koko maailmassa. Toisaalta radikaalit mustat aktivistit pilkkasivat 1900-luvulla ”setätuomojen” maltillista näkemystä. Trumpin nykyaikaan teos ja tulkinta sopii hyvin. Ari Wahlstenin ohjauksessa näyttämöllä on esillä elämän koko kirjo: julmuudesta riemuun, murheista rohkeuteen, pelkuruudesta toivoon. Vapautensa puolesta kamppailevat mustat ja heidän pelottomat valkoihoiset auttajat seikkailivat orjavoutien ja ihmiskauppiaiden läpi, päästen turvaan vainoojiltaan Pohjoisvaltioihin, missä orjuutta ei tunnettu. Mutsi on bestis loi tunnetta Tuomiokirkossa Stadin Slangin hittituote ”Mutsi on bestis” pidettiin äitienpäivän yhteydessä peräti kaksi kertaa, mikä lienee vastaus kirkkoepäileville. Ensin se oli Oodin Maijasalissa ja sitten Tuomiokirkossa. Kaksi tapahtumaa näkyi jälkimmäisen yleisömäärässä. Laulupainotteinen tilaisuus onnistui lyhyenäkin. Pastori Yrjö Ikonen on itse musiikkimiehiä ja esiintyi kitaran säestyksellä. Olli Anikari tulkitsi herkästi tavattoman kauniin ”Balladi Signe Branderista” -laulunsa. Puheenjohtaja Pirjo Tuohimaa urakoi juonnoissa, soololaulussa ja kimppalaulujen vetäjänä. Kaikkein tunteellisimman vaikutelman omaan penkkiriviini teki pitkän linjan iskelmälaulaja, aluksi rockari, Kisu Jernström, josta on äsken ilmestynyt myös kirja. Kisu herkistyi ”Hän”-laulussa niin paljon, että nieli kyyneleitä. Se ja ”Kun kaiken antaa” tuntuivat todella koko sydämestä laulettuna. Hän pyyteli vähän anteeksi tunteellisuuttaan: – Ei kai pitäisi eläytyä niin paljon. Ei siinä ole mitään pahaa. Kiitos Kisu. Teksti: Risto Kolanen
• 12 Viikko 24/2019 • Nro 12 M unkin S eutu Valtakunnallinen Alvar Aalto -koulujen verkosto aloitti toimintansa Katse Kekkoseen! Lehtikuvia -näyttely Tamminiemessä Jatkoa sivulta 3 A lvar Aalto -säätiöstä lähetettiin Alvar Aalto -kaupungeille alkuvuonna kutsu, jossa kaupunkeja pyydettiin nimeämään paikkakunnaltaan kouluja mukaan yhteistyöverkostoon. Tavoitteena oli saada mukaan kouluja, jotka voivat toteuttaa arkkitehtuurija muotoilukasvatusta omassa arjessaan sekä osallistua verkoston toiminnan yhteiseen kehittämiseen. Huhtikuussa Jyväskylässä järjestettyyn Alvar Aalto -koulujen ensimmäiseen tapaamiseen osallistui opettajia ja rehtoreita kymmeneltä eri paikkakunnalta. Mukana olivat edustajat Alajärveltä, Helsingistä, Jyväskylästä, Kouvolasta, Lahdesta, Oulusta, Paimiosta, Porista, Seinäjoelta ja Varkaudesta. Alvar Aalto -kaupunkien nimeämiä Alvar Aalto -kouluja ovat tällä hetkellä Paavolan koulu Alajärveltä, Kivimiehen koulu ja päiväkoti Espoosta, Arabian ja Aurinkolahden peruskoulut sekä Meilahden yläaste Helsingistä, Säynätsalon yhtenäiskoulu Jyväskylästä, Kartanon yhtenäiskoulu Järvenpäästä, Hirvelän koulu ja Tehtaanmäen koulu Kouvolasta, Tiirismaan koulu Lahdesta, Myllytullin koulu ja OSYK:in lukio Oulusta, Hanhijoen koulu Paimiosta, Noormarkun yhtenäiskoulu Porista, Seinäjoen lyseo ja Marttilan koulu Seinäjoelta sekä Luostarivuoren koulu Turusta. Alvar Aalto -koulujen toimintaa koordinoi Alvar Aalto -säätiö. Valtakunnallisen yhteistyön kantavana ajatuksena on lasten ja nuorten arkkitehtuurija muotoilukasvatuksen kehittäminen, jossa inspiraation lähteenä on Alvar Aallon tuotanto ja sen taustalla vaikuttavat ajatukset. – Tarkoituksena on sopia verkoston kesken yhteisistä teemoista ja tapahtumista, joiden puitteissa kouluissa voidaan toteuttaa koulun omien resurssien mukaista toimintaa, kertoo Alvar Aalto -museon museolehtori Lotta Leskelä. Lisäksi tavoitteena on tuottaa yhdessä opetusmateriaaleja ja löytää verkostosta kumppaneita yhteistyöhön. – Arkkitehtuuri on monia eri oppiaineita läpäisevä monitieteinen ja -taiteinen ilmiö. Verkostossa jaetut kokemukset voivat tarjota näkökulmia esim. koulujen monialaisille projekteille, mainitsee Leskelä. Jyväskylässä on jo vireillä ensimmäinen Alvar Aalto -koulujen verkoston piirissä toteutettava arkkitehtuurikasvatushanke, johon Alvar Aalto -säätiö on saanut Suomen Kulttuurirahaston apurahan. Lukuvuonna 2019 2020 toteutettavassa Mun Tour -hankkeessa tehdään arkkitehtuurikierroksia yhdessä Säynätsalon koulun oppilaiden kanssa. Rakentelua Alvar Aalto -museon työpajassa. Kuva: Mirkka Vidgrén, Alvar Aalto-säätiö. Presidentti Urho Kekkonen pilkillä Somaslompolossa Käsivarren Lapissa sunnuntaina 19.4.1970. Rajamies tähystää jään läpi saalista. Presidentti oli kutsunut Ruotsin kruununprinssi Kaarle Kustaan mukaan kalareissulle. Kun kruununprinssi saapui helikopterilla Porojärvelle sunnuntaiaamuna, ”presidentti kohenteli laastarilla paikatun oliivinvärisen toppatakkinsa rinnustaa ja lähti kävelemään kädet taskuissa kohti kopterin laskeutumispaikkaa”, kirjoittaa toimittaja Hannu Parpola Apu-lehdessä 17/1970. Kuva: Helge Heinonen / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto Presidentti Urho Kekkosen metsästysseurue ottaa kaatoryypyn Sipoon Östersundomissa lauantaina 16.10.1976: jahtipäällikkö Harry Wahlman (3. vasemmalta), presidentti Kekkonen ja pääkonsuli Sven Sevelius. Nuorimmat ajomiehet Kim ja Tom Pessala seuraavat tapahtumia takana. Presidentti avasi perinteisesti hirvestyskauden osallistumalla ajoon. Kuva: Hannu Lindroos / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto Presidentti Urho Kekkonen vierailee kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskisoissa Tankavaarassa sunnuntaina 24.7.1977. Kullankaivaja Niilo Raumala tupakalla presidentin vieressä. Kuva: Christian Westerback / Pressfoto Zeeland / Journalistinen kuva-arkisto JOKA / Museovirasto Jatkoa sivulta 3 M useoviraston journalistisen kuva-arkiston JOKA:n ja akateemikko, valokuvaaja Caj Bremerin lehtikuvat Urho Kekkosesta ovat luonnollisesti esillä Tamminiemen museossa, Kekkosen entisessä virka-asunnossa. Katse Kekkoseen! Lehtikuvia -näyttely kertoo, kuinka lehtien sivuilla vuosien varrella rakentui ja rakennettiin tarinaa suuresta kansanjohtajasta, joka oli armoton eränkävijä, himokalastaja ja mestariurheilija. Valokuvat on otettu vuosina 1952–80, kun Urho Kekkonen on vapaa-ajalla, lomalla tai silloin, kun tapahtumien virallinen osuus on päättynyt. Kekkosella oli ’terve tarve näkyä ja kuulua kansalle’, on valokuvaaja Kalle Kultala kirjoittanut. Kekkonen järjesti kuvaajille kuvattavaa ja kansalle katsottavaa. Lehtikuvaajat seurasivat häntä kaikkialle, niin Somaslompolon jäälle Lapin hyytävään tuuleen kuin lomamatkalle Karibian hiekkarannoille. Kekkosen tempaukset levisivät erilaisina kuvakulmina laajalle lehdistössä. Presidentistä tuli Suomen valokuvatuin mies. Monissa lehtikuvissa Kekkonen esiintyy yhdessä maailmanpolitiikan johtajien kanssa. Presidentti on pilkillä Ruotsin kruununprinssi Kaarle Kustaan kanssa, kertoo kalajuttuja Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin kanssa ja on laivamatkalla Jugoslavian presidentti Josip Broz Titon kanssa. Hänellä näyttää olevan läheiset, henkilökohtaiset suhteet sekä idän että lännen päämiehiin. Kekkonen jututti mielellään tavallisia ihmisiä. Maakuntamatkallaan Kainuussa hän puhui tieasioista Pöllästen pirtin ääressä ja etsi Oulun kauppahallissa käsiinsä Pullin tyttöjen kalakaupan. Presidentti selvitti, mistä Tamminiemessä tarjottu herkullinen kiisken mäti oli peräisin. Lehtikuvaaja Heikki Y. Rissasen mielestä Kekkonen ymmärsi valokuvan arvon paremmin kuin kukaan muu suomalainen poliitikko. Kekkonen osasi eläytyä ja improvisoida. Historiantutkija Kati Katajisto kutsuukin Kekkosta ’poliittiseksi taiteilijaksi’. Näyttelyn lehtikuvaajat ovat Jorma Blomqvist, Caj Bremer, Toivo Grönroos, Kai Hagström, Helge Heinonen, V. K. Hietanen, Kari Laakso, Hannu Lindroos, Tapio Maikkola, Stina Mäenpää, A. Pietinen, Jussi Pohjakallio, Esa Pyysalo, Heikki Y. Rissanen, UA Saarinen, Eljas Sallmén, Kari Santala, Matti Tapola, Christian Westerback, Mauri Vuorinen, Pentti Vänskä. Näyttelyn lehtikuvat ovat akateemikko, lehtikuvaaja Caj Bremerin arkistosta ja Museoviraston Journalistisen kuva-arkiston JOKA:n kokoelmista. Kuvia on julkaistu ainakin Suomen Kuvalehdessä, Seurassa, Avussa, Hymyssä, Ilta-Sanomissa, Helsingin Sanomissa, Uudessa Suomessa, Kalevassa, KUVA-POSTISSA, VIP-lehdessä, Viikkosanomissa ja uutiskuvatoimisto Pressfoton asiakaslehdissä. Näyttelyssä esillä olevat Urho Kekkosen vaatteet ja urheiluvälineet ovat Suomen kansallismuseon kokoelmista. Journalistinen kuva-arkisto JOKA perustettiin Museoviraston Kuvakokoelmien yhteyteen vuonna 2014. JOKA säilyttää ja julkaisee suomalaisia lehtikuvakokoelmia. Se turvaa merkittävien lehtikuvaajien ja sanomaja aikakauslehtien kuvakokoelmien säilymisen yhdessä muiden museoiden ja arkistojen kanssa ja vahvistaa lehtikuvan asemaa osana kulttuuriperintöä. Journalistisen kuva-arkiston JOKA:n kokoelmissa on yli 14 miljoonaa lehtikuvaa. Näyttely on avoinna 30.5.2019–27.12.2020 Tamminiemen aukioloaikoina. TAMMINIEMI Seurasaarentie 15, Helsinki Avoinna huhtikuu– syyskuu: ke–su klo 11–17, loka–joulukuu: la–su klo 11– 17, suljettu 21.6. Cafe Adjutant palvelee museon aukioloaikoina, ilman pääsymaksua.
• 13 Nro 12 • Viikko 24/2019 M unkin S eutu Josa Jäntti Ympäristöraportti 2018: Helsingin ilmastopäästöt alimmalla tasolla vuoden 1990 jälkeen Makkaralla on kaksi päätä ? Kaikki päättäjät ja valtion virkamiehet kokivat jo kahdeksan vuoden aikana tapahtuneen muutoksen vasta nyt yhtäkkiä yllätyksenä – syntyvyys on kahdeksan vuoden aikana vähentynyt. Siitä alkoi kiihkeä keskustelu – miten jatketaan tästä eteenpäin. Riittävätkö 200 miljardin työeläkerahastot? Onko taas turvauduttava nykyeläkkeiden huonontamiseen tulevien hyväksi? Näinhän toimittiin v. 1996, kun otettiin taitettu indeksi käyttöön. Sen takia 1996 eläkkeelle jääneiden alkuperäisen eläkkeen (60 % silloisesta palkasta) ostovoima on suhteutettuna nykyiseen keskipalkkaan nyt enää 30 %. Samoin jokaisen eläkeläisen ko. vuoden jälkeen eläkkeen ostovoima on laskenut eläköitymisvuodesta riippuen. Muutetulla indeksillä saatiin kasvatettua ylisuuret rahastot tuottoineen. Näin tehtiin, kun pelättiin suurten ikäluokkien (1945 – 1950 synt.) jäävän eläkkeelle. Nyt he ovat eläkkeellä ja rahastot vaan kasvavat ja kasvavat, vaikka välillä on ollut huonoja sijoitustuottovuosia kolme kertaa. Nousu on toteutunut 38 miljardista 200 miljardiin riistämällä työeläkeläisiltä yli 50 miljardia 22 vuoden aikana. Näin huonosti ETK:n ennusteet 20 vuodeksi eteenpäin onnistuivat! Makkaran toinen pää Tilanteen tarkastelussa on unohdettu monta asiaa. Kun alle 15-vuotiaiden osuus yhteiskunnan sosiaalimenoista on n. 21 %, niin näiden ikäluokkien pienentyessä nämä kulut vähenevät. Samoin monet, lukuisat muut kulut – lapsilisät, päiväkodit, peruskoulut, opintotuet ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan, jotka suunnataan lapsille ja nuorille. Eläkeläisten kuolleisuuden noustessa (ks. Tilastokeskuksen käyrä), eläkemaksut vähenevät. Ikäihmisten terveyteen liittyvät kulut – sairaalat ja hoivapalvelut kotona ja laitoksissa pienenevät. Kotihoidon tuet niin ikään vähenevät. Kaikki ne kulut, jotka vähänkin liittyvät kuolleisiin eläkeläisiin. Mutta kaikki kunnossa olevat eläkeläiset, joita on silloinkin enemmistö, maksavat edelleen veroja – alle 15-vuotiaat eivät. Myös vähemmistöltä hoitolaitoksissa olevilta laitos pidättää heidän eläkkeistään 85 %. On syytä myös muistaa, että kaikkien kuolleiden eläkeläisten maksamat työeläkemaksut jäävät työeläkeyhtiöille. Niitä ei palauteta kuolinpesille?! Ketkä uskaltavat taas luottaa pitkiin ennusteisiin? Nyt ei kannattaisi ryhtyä hötkyilemään, vaan edetä rauhallisesti, että emme tee taas virheitä ja kasvata itsetarkoituksellisesti työeläkerahastoja. Nyt voitaisiin maksaa kuoppakorotus kaikille vuoden 1996 jälkeen eläköityneiden eläkkeisiin ja soveltaa sen jälkeen 50 /50 indeksiä siitä eteenpäin. Se on täysin mahdollista riittävät rahatot säilyttäen kansantalouttamme elvyttävine seurauksineen! Sitten esimerkiksi viiden vuoden välein tarkastella tilannetta. Silloin tiedämme varmemmin, mitä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan! Mielestäni myös 5 10 vuotta on sopivan pituinen aika ennustuksille. Olen samaa mieltä kuin Talouspolitiikan arviontineuvoston pj., että aina ”suurissa asioissa kannattaisi tehdä määräaikaisia kokeiluja ja katsoa ensin tulokset ja toimia niiden mukaan”. Esimerkkinä oli peruskoulu-uudistus. Ei pidä lähteä leikkaamaan jälleen kolmatta kertaa työeläkkeistä (jo kahdesti 1975 ja 1996) nyt jo työeläkkeellä olevien eläkkeitä tulevien eläkkeiden hyväksi sillä jättirahastot on jo kerätty (ks. kuvio alimpana)? Eiköhän heidän tulisi itse saada hoitaa eläkkeensä kukin ikäluokka vuorollaan kuten tähän saakka on toimittu vuodesta 1962 lähtien. Kyllä nykyisten eläkeläisten pitäisi saada pitää ansaitun alkueläkkeensä ostovoima. Nyt töissä olevien kannattaa varautua siihen, että taitettu indeksi huonontaa heidänkin eläkkeensä ostovoimaa suhteutettuna silloiseen keskipalkkaan! Vaatikaa indeksin muutosta – te itse hyödytte siitä! Teidänkin elintasonne tulee laskemaan sitä enemmän, mitä kauemmin olette eläkkeellä taitetulla indeksillä. Oletteko ajatelleet sitä? ETK:n uusi toimitusjohtaja vihjaa rivien välissä haastattelussa (HS 23.3.19), että ”ajatus kulkee niin, että vähän lapsia saavilla sukupolvilla on paremmat kulutusmahdollisuudet, koska jälkikasvusta ei tarvitse huolehtia yhtä paljon” (suomeksi = lapsettomat/ vähän lapsia / lisäykseni). Selvästi sanottu, että vähälapsisilla perheillä tai lapsettomilla sukupolvilla on paremmat edellytykset maksaa korkeampaa työeläkemaksua? Ja hän jatkaa: ”onko oikein, että riski odotettavalla väestörakenteella kohdentuu vain ja ainoastaan työikäiseen väestöön?” Ja jatkan itse – tai aikoinaan työeläkemaksunsa maksaneisiin nykyeläkeläisiin? Hän – kuten kaikki – korostavat, että nyt töissä olevat maksavat nykyiset eläkkeet kuten tähän saakkakin on tehty 1962 alkaen. Eikö ole loogista, että vähälapsiset ja lapsettomat maksavat korkeampia työeläkemaksuja, koska heillä ei ole eläkkeellä ollessa tämän logiikan mukaan niitä, jotka maksaisivat heidän eläkkeensä? He voivat tietysti sanoa, että kyllä me maksoimme töissä ollessamme työeläkemaksut – näin voivat kysyä nykyiset eläkeläisetkin ja ovat olettaneet, että alkuperäisen eläkkeen ostovoima säilyy eläkkeellä oltaessa! Yliampuvat ennustukset ovat vain arvailuja Työeläkkeitä ei makseta eläkerahastoista, koska työeläkemaksut ovat aina riittäneet kolmea vuotta lukuun ottamatta vuodesta 1962 lähtien. Tarvittava lisä on saatu silloin tuotoista. ETK: n ja TELAn ”lobbareiden” mukaan eläkemaksujen tulisi aina seurata eläkemenoja. Se tarkoittaa, että eläkerahastot saavat kasvaa koskemattomana loputtomasti hamaan tulevasuuteen saakka. Esimerkki: keskimääräisellä – sijoitusmarkkinoihin nähden – 4.2 %: n vuotuisella tuotolla rahastot (nyt n. 200 miljardia) olisivat eläkerahatot ETK:n tarkastelujakson lopussa peräti 2 977 miljardia.Tuon vuoden (2085) rahastojen tuotto olisi ETK:n muuttujien ja ennusteen mukaan 125 miljardia. Työeläkemenot ovat tuona vuonna 2085 75.7 miljardia. Pitäisiköhän uusien kansanedustajien ja tulevan hallituksen ryhtyä ajattelemaan ihan itse eikä tyytyä ETK:n ja TELAn ”lobbareiden” väittämiin. Lähde: Tilastokeskus Jatkoa sivulta 3 I lmastotavoitteeseen pyritään myös tiivistämällä kansainvälistä yhteistyötä. Helsinki hyväksyttiin keväällä Carbon Neutral Cities Alliance -kaupunkiverkostoon, jonka jäseniä yhdistää tavoite hiilineutraaliudesta. Järjestö piti vuosikokouksensa Helsingissä toukokuussa. Syksyllä Helsinki etsii kansainvälisellä kilpailulla keinoja hiilen käytöstä luopumiseen siten, että bioenergian käyttö minimoidaan. Helsingin seudun yritysten, kaupunkien, tutkimuslaitosten ja Suomen valtion yhteinen Smart & Clean -säätiö on käynnistänyt seitsemän hiilijalanjälkeä pienentävää muutosprojektia. Niissä on mukana jo 100 yritystä. Uudenlaisia ratkaisuja rakennetaan muun muassa ilmanlaadun, korjausrakentamisen, liikenteen, hulevesien laadunhallinnan ja muovin kiertotalouden parissa. Helsingin kaupunkikonsernin päästöt ovat koko kaupungin päästöistä noin 15 prosenttia, ja tästä noin 95 prosenttia aiheutuu rakennusten energiankulutuksesta. Kiinteistöjen energiankulutus oli edellisen vuoden tasolla, ainoastaan kaukojäähdytyksen osuus kasvoi. Yleisten alueiden ja valaistuksen sähkönkulutusta saatiin vähennettyä vuodesta 2017. Ilmanlaatu parantunut – Helsingin ilmanlaatu on parantunut viimeisten vuosikymmenien aikana ja on kansainvälisesti vertaillen melko hyvä. Kuitenkin typpidioksidin vuosiraja-arvo ylittyy yhä paikoitellen keskustan katukuiluissa. Syynä ovat liikenteen, etenkin dieselkaluston, pakokaasupäästöt. Myös katupölyn osalta raja-arvon ylitysriski on yhä olemassa. Pientaloalueilla ilmanlaatua heikentää puun pienpoltto takoissa ja kiukaissa, kertoo ympäristöjohtaja Esa Nikunen. Helsingissä kaupunkipyörien käyttöaste on maailman kärkeä: viime vuonna kaupunkipyörillä poljettiin 2,8 miljoonaa matkaa. Vesienja luonnonsuojelussa tehty paljon Helsingin ja Turun toisen yhteisen Itämeri-toimenpideohjelman yli 80 toimenpiteestä oli vuoden 2018 lopussa aloitettu tai valmistunut yli 70. Toteutumattomat toimet ovat etenkin kansainvälisessä yhteistyössä korvautuneet uusilla, aiemmin ennakoimattomilla toimintatavoilla tai hankeyhteistyöllä. Erityisesti roskaantumiseen, laivaliikenteeseen, virkistysveneilyyn ja viestintään liittyvät toimet ovat vauhdittuneet. Vuoden 2018 aikana valmisteltiin ja hyväksyttiin uusi toimenpideohjelma vuosiksi 2019–2023. Itämerihaasteella oli vuoden lopussa yli 270 organisaation kumppaniverkosto. Kaupunki jatkoi Helsingin luonnonsuojeluohjelman 2015–2024 toteuttamista. Viimeisimpinä kohteina Helsinki päätti suojella ensimmäisen vedenalaisen kohteen, Kallahden matalikon sekä linnustoltaan arvokkaan Korkeasaarenluodon. Tulevina vuosina ohjelman toteuttamisessa otetaan huomioon myös merellisen strategian tavoitteet, toimenpiteet ja aikataulut. Merkittävimpiä kaupungin hoitamia pilaantuneen maaperän kunnostuskohteita vuonna 2018 olivat asumiskäyttöön muutettavat Kalasataman ja Jätkäsaaren alueet. Lisäksi käynnissä on Vuosaaren kaatopaikan kunnostus. Kaivumassojen hallinta ja hyötykäyttö vähentävät kuljetuksia ja niistä aiheutuvia päästöjä. Yleisten alueiden rakentamisessa käytettiin hyödyksi yhteensä 735 000 tonnia kaivumassoja ja kiviaineksia. Hyötykäytön ansiosta säästyi noin 4,5 miljoonaa euroa ja 840 000 litraa polttoainetta ja päästöt vähenivät 2 090 t CO2-ekv. Ympäristö-investointeihin 135 miljoonaa euroa Helsingin kaupungin ympäristökulut olivat viime vuonna 91 miljoonaa euroa. Suurimmat kuluerät aiheutuivat ilmastonsuojelusta (33 %), alueiden puhtaanapidosta ja jätehuollosta (23 %) sekä ilmastoja ympäristöystävällisen liikkumisen edistämisestä (18 %). Ympäristöinvestointeihin käytettiin 135 miljoonaa euroa, mikä on 21,5 prosenttia kaupungin kaikista käyttöomaisuusinvestoinneista. Tarkemmat ympäristön tilaa ja kuormitusta kuvaavat indikaattoritiedot löytyvät Helsingin ympäristötilastosta osoitteesta www.helsinginymparistotilasto.fi.
• 14 Viikko 24/2019 • Nro 12 M unkin S eutu Risto Kolanen Kesäkuun kuvataide Kuvataide ? Tyylikäs, tasonsa aina pitävä Galleria Kajaste joutuu perumaan kesänäyttelynsä Bulevardin kiinteistössä tapahtuneen vesivahingon ja sen korjaustöiden vuoksi. Edellisessä numerossa esitelty italialainen valokuvataiteilija oli toistaiseksi viimeinen. Galleria jäi 9.6. sapattivapaalle Helsingissä. Atleettisuuden korkea veisu Galleria 4-kuus, Uudenmaankatu 4-6, esittelee juhannukseen asti Lidia Joen Atletic –öljyvärimaalauksia. Figuratiiviset maalaukset edustavat miehuutta, nuoruutta ja aistillisuutta. Atleettiset ihmiskehot ovat hänelle arjessakin tuttuja. – Vietän paljon aikaani kuntosaliharjoitusten parissa, joten atleettinen vartalo on minulle luonnollista maalata Joki sijoittui toiseksi Salmelan vuoden nuori taiteilija kilpailussa 2013. Viileähkön lämmin ja vaalean pastellin sävyinen väriasteikko luo hienostuneen eteerisiksi maalaukset. Realistisesti maalatut komeat ihmisvartalot nostavat helposti viitteitä renessanssin ja romantiikan tyylisuunnille. – Ihmisfiguurit puhuvat minulle rauhaa ja hyvää oloa olemuksellaan, joka peilaa omaa sielunmaisemaani. Limbo on välitila Sami Parkkisen huumorin ja melankolian sävyttämissä valokuvissa piilee pieniä oivaltavia vihjeitä suuriin kysymyksiin. Yhteisen hyvän tekeminen pitäisi olla meille ihmisille luontaista, mutta mitä vaatii henkilökohtainen vallankumous? Kuinka päästä pois limbosta? Teos ”Leisure Chair No 1” muistuttaa Le Corbusierin tyylikästä huonekalua. Mutta jotain outoa siinä on. Niin onkin, sillä kyse on hamsterien juoksupyörästä. Olemmeko oranpyörässä kulutustottumuksiemme kanssa, emmekä osaa hypätä siitä pois? Galleria Heino, Uudenmaankatu 16-20, esittelee, miten valokuvaajan tutkii ihmismielen värittämiä käsityksiä onnellisuudesta. Limbo on välitila. Se on epävarmuutta eri vaihtoehtojen edessä, se on neuvottomuuden tunne tai ahdistus tulevaisuudestamme. Vaativien tehtävien lista on Parkkisella pitkä: – Meidän täytyy huolehtia planeetastamme paremmin, lopettaa sodat, poistaa nälänhätä, vähentää hiilijalanjälkeämme ja ennen kaikkea rakastaa toisiamme enemmän. Syksyllä 2020 Kansallismuseo esittää laajassa päänäyttelyssään Sami Parkkisen teoksia sarjasta Father and Son vuosilta 2012-2020. Hahmot kuin näyttämöllä Milla Toivanen maalaa apinoita, hoviväkeä, kuninkaallisia, tyttöjä ja pyhimyksiä. – Mikä niitä yhdistää? Jännite, voisi olla yksi vastaus. Teosten jännite syntyy hallitun, pakotetun ulkokuoren ja sisälle kätketyn olemuksen ristiriidasta. Hahmot ovat kapseloitua tunnetta täynnä, Kirsikka Saari sanoo esittelyssä. Inspiraation lähde on ollut jo kauan Velázquezin ”Hovinaiset” (1656), josta hän ammentaa monissa teoksissaan. Forum Box, Ruoholahdenranta 3A, näyttelyssä taiteilija sijoittaa hahmonsa kuin näyttämölle. Ympäristöä ei tarvita, sillä se mikä tekijää kiinnostaa, on itse hahmossa. Näennäisesti liikkumattomissa hahmoissa tapahtuu paljon. Monilla hahmoista on raskaat asut ja jähmettyneet asennot. On jotenkin sattuvaa, että juuri näiden teosten yhteyteen sijoittui ”Double bill” – tanssiesitys. Vapaa liike rosoisesta sulavaan ”Välitön” on helsinkiläisen nuoren taitelijan Miretta Männistön debyyttinäyttely. Hän valmistui viime vuonna graafiseksi muotoilijaksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta Kouvolasta, josta lähtien hän suuntautuu kuvataiteeseen. Taide ja luova tekeminen ovat aina olleet jossain muodossa mukana hänen elämässään. Taidesalonki Piirto, Uudenmaankatu 7, esitteli Männistön debyyttiä kesäkuulla aika lyhyen aikaa. 29 akryylivärimaalaustyötä olivat esillä sekä yläettä alakerrassa. Teosten nimet ovat rennon kevyitä, ”Intuitio”, ”Cherry”, ”Belleville” ja ”Deep Blue”. Debytantin työskentelytapa abstraktin maalaustaiteen luojana on kokeellista ja monipuolista. Teoksille on ominaista vapaa liike ja erilaiset pinnat rosoisesta sulavaan. Enemmän on enemmän Noora Nouku valmistui vuosi sitten Vapaasta Taidekoulusta. – Näin taidemaalariksi valmistumisen jälkeen haluan kokeilla erilaisia tapoja kertoa kuvallisesti tarinaa, enkä jumittua yhteen ilmaisun muotoon. Hänen mukaansa aluksi värillä ja muodoilla on sääntö. – Sitten tulee pakollinen väärä siirto ja muotoutuu uusi sääntö. Lopuksi se on shakkimatti taululle ja taiteilija on ymmällään. Kysyin häneltä, ovatko kuvat nyt iloisempia? Vastaus kuului kyllä, mutta sieltä myös jälkiä entisestä! Teokset ja taiteellinen työskentely on Noukun mukaan vuoropuhelussa katsojan ja tekijän välissä. – Kokeilen erilaisia tulkintoja ja löydän uusia tapoja työstää värejä. Yritän sietää keskeneräisyyttä ja vastakkaisten tyylien yhtäaikaisuutta työskentelyssäni, muuten mikään ei koskaan etenisi. – Taide on minulle jatkuva prosessi, polku matkalla äärettömyyteen, jossa enemmän on enemmän! Swati Sharma on nuori intialainen kuvataiteilija, joka on valmistunut kahdestakin yliopistosta, mm. taidehistorian ja visuaalisen taiteen alalta. Hän on paljon ohjannut opiskelijoita maalauksessa ja designissa. Maaliskuussa 2018 hän maalasi työpajassa Turkissa ja osallistui ryhmänäyttelyyn. Helsingin työväenopiston valokuvauksen pitkäaikainen opettaja Hannu-Pekka Wettenhovi osallistuu Kookoksen yhteisnäyttelyyn valokuvatulosteillaan ”Vihreä heijastus” ja ”Vesiheijastus Tukholmasta”. Maalatessa herkkä sattumille ARTag Gallery, Hietalahdenkatu 10, esittelee Totemic17 –ryhmän The Happiness Index-näyttelyn. Se on New Yorkissa toimiva taiteilijoiden yhteistyöprojekti, joka keskittyy puupiirroksiin. Yhteistyöhön on osallistunut monia taiteilijoita Yhdysvalloista ja muualta maailmasta. Perustaja on Jeff White, joka on itse kuvataiteilija ja puupiirtäjä. Hän on myös töissä MoMA:ssa. Vuosi sitten hän vieraili Virroilla kuvataiteilija Tuukka Peltosen luona. Idea kollektiivin näyttelystä Suomessa syntyi. Helsinkiläinen kuvataiteilija Noora Nio-Juss osallistuu toisena suomalaisena. – Maalatessani haluan olla herkkä sattumille, yllätyksille, annan prosessin viedä ja otan riskejä. En pyri esteettisyyteen ja kauniisiin kuviin, vaan enemmän yritän tiivistää sen tunteen, mikä alun perin inspiroi minua maalaukseen, hän on sanonut. Teoksia on aiemmin nähnyt ARTagissa, Huudossa, Forum Boxissa, Project Roomissa sekä paljon Virossa, jossa hän aloitti taideopinnot maalauksessa, joita on jatkanut Taideyliopistossa. Maasta sinä olet tullut Urho Kähkösen maalauksissa valo on aina keskiössä, fokuksena; ei väistyvänä, vaan pimeyttä halkovana voimana. Teoksissaan hän kuvaa valoa elämän ehtona ja on luonut maalaussarjan, joka kertoo muistoista, katoavaisuudesta ja tunteista. Galleria A2:n, Kasarmikatu 28 A 2, näyttelyssä on maalausten lisäksi esillä lyöntimetalli kankaalle, kierrätysmateriaaleista valmistettuja kollaaseja ja installaatioita. Luonnon kiertokulkua kuvaa osuvasti teos ”Maasta sinä olet tullut”, jäniksen papanoista tehty jänisveistos. Teoksissa hetkellinen ja katoava muuttuu uudeksi. Kähkönen elää ja työskentele Kuhmossa. Valo on elämän ehto. Se loistaa niin Paratiisissa kuin Himossakin. Hän on pitänyt lukuisia kutsuja yksityisnäyttelyitä ja saanut tunnustusta usealta taholta taiteen ja ympäristön eteen tekemästään työstä. Teksti: Risto Kolanen Kuvataiteilija Lidia Joki ja American dream –teoksensa Galleria 4-kuudessa. Kuva: Raimo Granberg. Sami Parkkisen ajatuksia herättävä valokuvanäyttelyn humoristiset ja ahdistavat kuvat kertovat limbosta, jossa elämme. Taiteilija taustallaan Leisure Chair No 1. Kuva: Hannele Salminen. Kuvataiteilija Milla Toivanen ja Kiillotettu M -teoksensa Forum Boxissa. Kuva: Raimo Granberg. Graafiseksi suunnittelijaksi valmistunut nuori taiteilija Miretta Männistö ja Verhoton –teoksensa Taidesalonki Piirtossa. Kuva: Raimo Granberg. Urho Kähkösen näyttelyssä valo on elämän ehto. Se loistaa niin Paratiisissa kuin Himossakin. Hän tekee myös kierrätysmateriaaleista valmistettuja kollaaseja ja installaatioita. Taiteilija Paratiisissa. Kuva: Hannele Salminen. Intialainen kuvataiteilija Swati Harma ja Falls from the sky Galleria Kookoksessa. Kuva: Raimo Granberg.
• 15 Nro 12 • Viikko 24/2019 M unkin S eutu Dosentintie 12 Saga Seniorikeskus Ruissalo säätiö Huopalahdentie 1 Neste Huopalahdentie 28 Talin urheilukeskus Jousipolku 1 Pitäjänmäen kirjasto Kaupintie 4 Pohjois-Haagan kirjasto Munkkiniemen puistotie 8 Kiinteistötoimisto Ilkka Vuoksenturja Oy Munkkiniemen puistotie 11 Munkkiniemen Hammaslääkärit Munkkiniemen puistotie 14 Nordea Huoneistokeskus Munkkiniemen puistotie 15 Puisto Apteekki Kiinteistömaailma Munkkiniemen puistotie 20 Alepa Laajalahdentie 19 Ravintola Ukko-Munkki Laajalahdentie 21 Munkkiniemen Yhteiskoulu Lehtisaarentie 2 A Alepa Lehtisaari Professorintie 2 Munkkiniemen Apteekki Raumantie 1 Munkkivuoren S-market Munkkivuoren Apteekki Munkkivuoren Kahvila Munkkivuoren lääkärikeskus Dextra Munkkivuoren parturi Munkkivuoren K-kauppa Raumantie 3 Munkkivuoren seurakuntatalo Riihitie 22 Munkkiniemen kirjasto Solnantie 26 Royal Pokhara Solnantie 35 Alepa Munkkiniemi Ulvilantie Parturi ja suolahoito Ulvilantie 19 Pikku Ranska Munkinseudun voit noutaa seuraavista paikoista: Munkkiniemi, Munkkivuori, Niemenmäki, Lehtisaari, Kuusisaari, osa EteläHaagaa, Pikku Huopalahti ja Pajamäki, Pitäjänmäki, Meilahti, osa Töölöä. Mediamyynti: Riitta Juslin puhelin 09-413 97 377, sähköposti riitta.juslin@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola puhelin 09-413 97 330, sähköposti juha.ahola@karprint.fi Toimitus: Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puhelin vaihde 09-413 97 300 telefax 09-413 97 405 Ilmoitushinnat: Määräpaikkakorotukset 10%. Toistoalennukset sopimuksen mukaan. Arvonlisävero (24%) lisätään hintaan. Ilmestyy: Joka toinen viikko Ilmoitukset ja toimituksellinen aineisto ilmestymispävää edeltävänä torstaina. Tilaushinta: 21 euroa vuosikerta Jakelusta vastaavat: Helsingin Jakelu-Expert Oy Jakelun valvonta: ma ja to klo 8.30-10.30 p. 5615 6436, muina aikoina p. 09-8866 1055 Jakelupalaute: http://hjex.fi/fi/jakelupalaute Lue lehti myös: www.munkinseutu.fi lehtiluukku.fi Painopaikka: Karprint Oy, Huhmari 2019 ISSN 2323-4091 (painettu) ISSN 2489-8589 (verkkojulkaisu) €/pmm Etusivu 1,28 Takasivu 1,14 Tekstissä 1,09 Pyydä tarjous! puh. 040-9000 989 kiinteistopalvelu@gmail.com munkkiniemen@kiinteistopalvelu.info www.kiinteistopalvelu.info ? Kiinteistönhuolto ? Siivouspalvelut ? Huoltomiespalvelut ? Talonmiessijaisuudet ? Painepesut ? Hälytysja valvonta 24h/vrk ? Lumityöt ja hiekoitustyöt ? Imulakaisukonepalvelut Munkkiniemen Kiinteistöhuolto Tehokasta hoitoa päihdeja peliriippuvuuteen sekä läheisille. Kysy myös koulutuksistamme: AVOMINNE KLINIKAT HELSINKI-RIIHIMÄKI-LAHTI-TAMPERE-KOKKOLA-OULU www.avominne.fi PASSIKUVAT HETI MUNKKIVUOREN OSTOSKESKUS 485 865 kuvatapio kuvatapio.fi • • Tarkistuta myös hampaaton suu säännöllisesti. Hammasproteesit on syytä tiivistää 2–3 vuoden välein ja uusia 5–10 vuoden välein. Teemme kotija palvelutalokäyntejä. Erikoishammasteknikko on hammasproteesien asiantuntija. Soita 010 2715 100 Varaa aika maksuttomaan tarkastukseen! EHT Ossi Vallemaa p. 050-5533 050 Osoite: Etelä-Haaga, Kauppalantie 4, 00320 Helsinki Kolumni Ihmisen on oltava Itämeren puolella ? Merellä liikkuessa näkee konkreettisesti Itämeren tilan. Lapsille on ollut vaikea kertoa, miten olemme päästäneet kotimeremme tähän tilaan. Mieleen on jäänyt etenkin yksi kesälomapurjehduksen hetki matkalla Gotlantiin. Haiseva sinilevä oli vallannut rannat. ”Kyllä ruotsalaiset ovat tyhmiä, kun ovat lianneet meren”, kommentoi lapseni. Ei ollut helppo selittää, että meri on yhteinen ja sitä ei ole pilannut ruotsalaiset tai jotkut muut, vaan me kaikki yhdessä. Pahimpana Itämeren uhkana on rehevöityminen. Kesän massiiviset sinilevälautat olivat siitä vakava muistutus. Kaikeksi kamaluudeksi ilmastonmuutos vauhdittaa tätä noidankehää. Merkittävät päästövähennykset ovat välttämättömiä. Kaikkien Itämeren valtioiden on tehtävä osuutensa. Itämeren suojelumme sai vauhtia, kun viime eduskuntakauden lopuksi saimme läpi päätöksen kolmivuotisesta 45 miljoonan euron Itämeren pelastamisohjelmasta. Intohimoisena Itämeren suojelijana iloitsen työvoitosta. Itämeren merkittävin kuormituslähde on maatalous. Pelloille levitettävän kipsijätteen on tutkimuksissa todettu vähentävän vesistöihin päätyvää maataloudesta aiheutuvaa fosforihuuhtoumaa jopa puolella. Itämeren pelastamisohjelman turvin kipsin käyttöön saadaan nyt vauhtiin. Kiireellisimmin kipsi on saatava Saaristomeren fosoripitoisille pelloille purkamaan lantapommia. Jätemateriaalin hyödyntäminen ympäristönsuojelussa on kustannustehokas suomalainen innovaatio ja askel kohti puhtaampaa merta. Maatalouden ympäristötukia on uudistettava vesiensuojelun kannalta vaikuttavammaksi. Kun iso osa päästöistä tulee noin 20 prosentista maamme peltoalaa, on suojelutoimet kohdennettava riskialueille. Peltojen kipsikäsittely on saatava myös osaksi maatalouden ympäristötukiohjelmaa. Itämerelle osoitetun ensiavun lisäksi, ryhdymme myös pidemmän tähtäimen toimiin. Suomen fosforiravinteiden tarve saataisiin jo tänä päivänä lähes katettua kotimaisen karjatalouden lantojen sisältämällä fosforiravinteella. Eduskuntaryhmämme aloitteesta käynnistetään kokeilu siitä, miten peltojen ylijäämäravinteiden kertymistä vähennetään ja edistetään ravinteiden liikkuvuutta tiloille, joissa niille on tarvetta. Tavoitteena onkin luoda kiertotalousmarkkina orgaanisille lannoitteille. Tästä hyötyvät maatilat ja Itämeri. Kotimaisen ruuantuotannon edistäminen on tärkeää meille kaikille suomalaisille. Rehevöitymistä aiheuttavaa ravinnekuormaa täytyy vähentää koko yhteiskunnassa. Kaupunkien jätevesien ylijuoksutuksia ei voi enää sallia. Puhdistuslaitosten on toimittava tehokkaasti ja toimintavarmasti. Vesistöjämme heikentää edelleen myös vastuuton myrkkyjen käsittely. Jätevesien kemikaalija lääkejäämiin tulee puuttua nykyistä tehokkaammin. Käyttämättömiä lääkkeitä ei saa laittaa viemäriin vaan ne on viisasta palauttaa apteekkiin. Pelastusohjelmalla saimme käyntiin voimavarapulaan jähmettyneen Suomenlahden sekä Saaristomeren ulkosaariston tilaa kartoittavan rannikkoseurannan. Myös tutkimusalus Aranda pääsi taas vesille. Merentutkimuksella saadaan arvokasta tietoa Itämeren tilasta ja sen muutoksista. Se on tärkeää niin, luonnonvarojen suojelun, merenkulun turvallisuuden, kuin ilmastomme kannalta. Jatkan alkaneella uudella eduskuntakaudella työtä roskattoman ja puhtaan Itämeren puolesta. Vastuumme on jättää maapallo lapsillemme sellaisessa kunnossa, että he voivat olla siitä ylpeitä. Kirjoitan kerran kuussa politiikan kuulumisista. Voit laittaa minulle terveisiä tai tilata eduskuntakirjeeni laittamalla minulle osoitteesi sähköpostitse sari.sarkomaa(at)eduskunta.fi. Sari Sarkomaa helsinkiläisten kansanedustaja kolmen lapsen äiti Lapinlahden sairaalarakennuksille uutta käyttöä ideakilpailulla Raitiovaunupysäkin rakentaminen alkoi Mannerheimintie 150:n kohdalla L apinlahden sairaalan rakennuksille haetaan mahdollista uutta omistajaa ja käyttötarkoitusta ideakilpailulla, johon saapui määräaikaan mennessä neljä ehdotusta. Kilpailuehdotusten palautusaika päättyi 31.5.2019 kello 12. Kilpailu on kaksivaiheinen. Kesän aikana arviointiryhmä valitsee ehdotusten joukosta toiseen vaiheeseen kolme työtä. Myynnin lisäksi kilpailuun otetaan mukaan myös vuokraukseen perustuvat ehdotukset. – Arviointiryhmä aloittaa työskentelynsä ennen juhannusta, ja pyrimme päättämään toiseen vaiheeseen menevistä töistä syyskesällä. Käymme kaikki ehdotukset läpi ja arvioimme ne kilpailuohjelmassa määriteltyjen kriteerien avulla. Lopullisen päätöksen voittajasta tekee kaupunginvaltuusto. Toivon, että arviointiryhmä käy monipuolista ja vilkasta keskustelua parhaasta ratkaisusta, kertoo arviointiryhmää vetävä toimialajohtaja Mikko Aho. Kilpailun toinen vaihe käynnistyy arviolta syyskuussa 2019. Kaupunkilaisilla on mahdollisuus antaa palautetta toisessa vaiheessa mukana oleville kilpailijoille kerrokantasi-palvelussa, kun jatkoon valitut työt ovat selvillä. Tavoitteena on, että kaupunginvaltuusto päättää voittajasta vuonna 2020. Tämän jälkeen alkaa mahdollisesti tarvittava asemakaavan muutos voittajaehdotuksen pohjalta. Kiinteistöjen korjausja rakennustyöt käynnistyisivät arviolta vuonna 2021. Vuonna 1841 valmistunut Lapinlahden sairaala on Suomen vanhin mielisairaala. Sekä C. L. Engelin suunnittelema päärakennus että ympäröivä puisto ovat suojeltuja. Puisto jää kaupungin omistukseen ja se säilytetään kaikille avoimena alueena. Kaupunki on vuokrannut Lapinlahden sairaalan vuonna 2015 väliaikaisesti Osuuskunta Lapinlahden tilajakamolle ja Suomen Mielenterveysseuralle, joka on Lapinlahteen Lähteen taustaorganisaatio. Osuuskunta Lapinlahden tilajakamo ja Lapinlahden Lähde jatkavat toimintaa sairaalan tiloissa kaupungin vuokralaisina, kunnes uusi omistaja on selvillä. M eilahtelaiset saavat uuden raitiovaunupysäkin keskustan suuntaan Kuusitien ja Valpurintien väliin. Mannerheimintie 150:n kohdalla olevan raitiovaunujen kääntöpaikan kohdalle aletaan rakentaa uutta pysäkkiä 27.5. alkavalla viikolla. Työ valmistuu suunnitelman mukaan kesäkuun loppuun mennessä. Rakennustyöt haittaavat jonkin verran liikennettä, vaikka niitä tehdään mahdollisuuksien mukaan myös yöaikaan. Työmaan kohdalla Mannerheimintiellä joudutaan sulkemaan yksi kaista aika ajoin. Kuusitien ja Valpurintien välillä oleva suojatie on poissa käytöstä parina yönä, mutta käytössä koko ajan päiväaikaan. Raitiovaunut kulkevat normaalisti. Urakoitsijana toimii VRJ Etelä-Suomi Oy.
• 16 Viikko 24/2019 • Nro 12 M unkin S eutu AIKATAULU MERISATAMA – PIHLAJASAARI Liikennöidään joka päivä 11.5.-1.9.2019 Merisatamasta Pihlajasaaresta 9:30 10:30 10:15 11:15 11:30 12:30 12:15 13:15 13:30 14:30 14:15 15:15 15:30 16:30 16:15 17:15 17:30 18:30 18:15 19:15 19:30 20:30 20:15 21:00 Huom: Kauniilla ilmalla, Pihlajasaaren vuoroliikenteen matkustajamäärien ollessa tavallista suurempia, ajetaan Merisataman linjalla ylimääräisiä vuoroja klo 10.00 18.00. Tällöin lähdöt Merisatamasta ja Pihlajasaaresta 2 tai 4 kertaa tunnissa. AIKATAULU RUOHOLAHTI – PIHLAJASAARI Liikennöidään joka päivä 15.6.-11.8.2019 Ruoholahdesta Pihlajasaaresta 10:00 11:00 10:40 11:40 12:00 13:00 12:40 13:40 14:00 15:00 14:40 15:40 16:00 17:00 16:40 17:40 18:00 18:40 Hakaniemestä Suomenlinnaan, Vallisaareen & Vasikkasaareen Suomenlinnasta Vallisaareen, Vasikkasaareen & Hakaniemeen Vallisaaresta Vasikkasaareen & Hakaniemeen Vasikkasaaresta Hakaniemeen 10:15 10:45 10:55 11:05 11:50 12:25 12:35 12:45 13:15 13:45 14:00 14:10 14:50 15:20 15:35 15:45 16:15 16:45 17:00 17:10 17:45 18:15 18:30 18:40 HELSINKI – UUSIMAA – TURKU – TAMPERE – LAHTI – OULU Ilmalankuja 2, HKI Vuokrat urva on tunnetu in vuokrav älittäjä. Se saa tutkitus ti toimiala n parhaat arvosan at niin luotetta vuudes ta, henkilö kunnan asiantu ntemukses ta, ilmoitte lun näkyvyy destä kuin asiakas palvelu stakin. Tarvitsetko vuokralaisen asuntoosi? Vuokraamme asuntosi markkinajohtajan ammattitaidolla. Soita meille, niin asiat hoituvat helposti ja nopeasti! Taloustutkimuksen mukaan Vuokraturva saa palvelustaan toimialan parhaat arvosanat. Voit turvallisin mielin liittyä tyytyväisten asiakkaidemme joukkoon. Me takaamme vuokranmaksun ja turvaamme vuokratulosi. p. 010 2327 300, www.vuokraturva.fi Haluatko myydä asuntosi kätevästi? Myyntiturva myy asunnot edullisilla kiinteillä välityspalkkioilla ja markkinoi asuntoja erityisen monipuolisesti. Käytämme mm. kuvallisia lehti-ilmoituksia sekä virtuaaliesittelyjä. Kuningaskuluttajan mukaan Myyntiturvan asiakkaat ovatkin saaneet asunnoistaan parhaat kauppahinnat. Soita meille – palvelemme viikon jokaisena päivänä klo 8–20! p. 010 2327 400, www.myyntiturva.fi *Pääk aupun kiseud un vuokra välittä jät 2017 -tutkim us