Viikot 40-41 – Nro 17/2020 Munkkiniemen seudun kaupunginosalehti 51. vuosikerta M unkin S eutu www.lakeudenpito.fi Kotisiivous ei ole ikina ollut nain helppoa Lakeuden Emännät siivoaa satojen vuosien kokemuksella Soita Kuortaneen isännälle p.09 558 809 MONICA TERASTE Osakas, LKV, LVV, KiAT 044 599 0000 | monica.teraste@spkoti.fi Sp-Koti Helsinki Töölö | CMH-Koti Oy Vänrikki Stoolin Katu 2 A 1, 00100 Helsinki ASIAKKAANI ETSII pääkaupunkiseudulta asuntoosakeyhtiöistä remontoitavia asuntoja yksiöstä aina suurempiinkin asuntoihin. Asiakkaani maksaa välityspalkkion. Asunnon vaihtoasioissa yhteistyöterveisin Homes And More Oy Koroistentie 3 00280 Helsinki Puh: 010 299 9100 power@remax.fi Kiinteistönvälitys Loiste Oy LKV Nordenskiöldinkatu 3 LT3 00250 Helsinki Puh: 050 559 7321 loiste@remax.fi Maailman suurin on myös paikallinen Heikki Suomalainen Kiinteistönvälittäjä LKV, LVV 040 616 4456 heikki.suomalainen@remax.fi Oili Rosti-Räty Kiinteistönvälittäjä LKV, LVV 0400 550 508 oili.rosti-raty@remax.fi Arja Sunikka Kiinteistönvälittäjä LKV, LVV 0400 948 953 arja.sunikka@remax.fi Jouko Paananen Senior Advisor, KiAT 0400 278 363 jouko.paananen@remax.fi Petri Koivuniemi Myyntineuvottelija, KiAT 044 266 3263 petri.koivuniemi@remax.fi Katja Huisman Kiinteistönvälittäjä LKV, LVV 0440 899 111 katja.huisman@remax.fi Daniel Bidel Myyntineuvottelija 044 972 7668 daniel.bidel@remax.fi Kristiina Horsma Yrittäjä, LKV, LVV 040 725 0555 kristiina.horsma@remax.fi Anna-Kaisa Arko Kiinteistönvälittäjä LKV, LVV, KTM 040 745 0071 anna-kaisa.arko@remax.fi Noora Ainesjärvi Myyntineuvottelija, Kilat 044 546 6571 noora.ainesjarvi@remax.fi Jukka Vuorio Yrittäjä, LKV, KiAT, LjeAT 040 770 1720 jukka.vuorio@remax.fi Tuuli Almila Myyntijohtaja, LKV, KiAT, NHS, Kaupanvahvistaja 045 208 5012 tuuli.almila@remax.fi Eetu Tapio Myyntineuvottelija 0400 715 492 eetu.tapio@remax.fi Katja Helminen Kiinteistönvälittäjä LKV 0400 204 507 katja.helminen@remax.fi Janne Bruun Yrittäjä, LKV, KiAT, NHS, PRO, LjeAT 044 237 1500 janne.bruun@remax.fi Joona Teperi Myyntineuvottelija 044 337 7758 joona.teperi@remax.fi 66€ /kpl (norm. 74 €) Munkkiniemen puistotie 9, Helsinki p. 09 484 803, www.kosmetiikkahelmi.com Exuviance verkkokauppa: ihonhoito.com/verkkokauppa TOTAL CORRECT – tuotekokonaisuus aikuiselle iholle! Elvyttävä päivävoide SPF30 ja yövoide, täyteläistävä yövoide sekä kiinteyttävä silmänympärysvoide
2 Viikot 40-41/2020 • Nro 17 M unkin S eutu TONTTI TONNILLA! Keskellä kasvu-suomea www.loppi.fi Kaikki Lopen kunnan omakotitontit vain 1000 € Avoinna toistaiseksi ke ja to klo 10-16 (mahdollisesti klo 18 saakka, varmista soittamalla) Verkkokauppaostosten nouto onnistuu muinakin ajankohtina– tutustu: www.kummiseta.net Tarjous voimassa 1.12.2020 asti. PASSIKUVAT HETI MUNKKIVUOREN OSTOSKESKUS 485 865 kuvatapio kuvatapio.fi Pyydä tarjous! puh. 040-9000 989 kiinteistopalvelu@gmail.com munkkiniemen@kiinteistopalvelu.info www.kiinteistopalvelu.info ? Kiinteistönhuolto ? Siivouspalvelut ? Huoltomiespalvelut ? Talonmiessijaisuudet ? Painepesut ? Hälytysja valvonta 24h/vrk ? Lumityöt ja hiekoitustyöt ? Imulakaisukonepalvelut Munkkiniemen Kiinteistöhuolto Maskeeraus&Make up Huopalahdentie 3 p. 09-487 107, 040-5160 806 TERVETULOA Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari p. 09 413 97 300 • www.karprint.fi osaavaa nopeaa asiakasläheistä KIRJAPAINOPALVELUA ravinto ? terapiat ? lääketiede ? hyvä mieli 7/2020 – 8,10€ Hellivät kehoa, mieltä ja sielua Terapiat erikoisnumero Näyttelijästä tuli luontaishoitaja Rosen-terapeutti Lotta Lehtikari: VVarastorauta ylös infuusiolla arastorauta ylös infuusiolla Matala ferritiini Matala ferritiini vei Mirkan voimat vei Mirkan voimat Tunteet ja muistot tallentuvat kehoon VAPAAKSI stressiylikuormasta stressiylikuormasta Endorfiinimyrsky M Missä nukkumatti viipyy? issä nukkumatti viipyy? Helpotusta Helpotusta löytyy! löytyy! Täydentävien Täydentävien hoitojen hoitojen tulevaisuus tulevaisuus valmistelussa valmistelussa Uusi juttu sarja Mies ja seks uaal isuu s M Migreenillä oli asiaa igreenillä oli asiaa Pidin itseäni Pidin itseäni liian ahtaalla liian ahtaalla OTA TALTEEN Hauskat jumppaohjeet Hauskat jumppaohjeet saavat hymyn huulille saavat hymyn huulille PUOLUKKA myös aivojen ystävä myös aivojen ystävä Avantouinti Avantouinti ** vähentää stressiä vähentää stressiä ** nostaa itsetuntoa nostaa itsetuntoa ** helpottaa kipuja helpottaa kipuja ** torjuu flunssaa torjuu flunssaa KKuuntele kehosi viestejä uuntele kehosi viestejä 5/2020 7,20 Chia de Gracian Mirva Kettunen: Luonnosta lajinmukaista täydennysravintoa Hevoshieronta ennaltaehkäisee terveysongelmia Syksy tuo kostean kelin iho-ongelmat Ongelmakäytöksen syynä on lähes aina kipu Ritva Lampinen ei luovu unelmistaan: Ratsasti Hangosta Nuorgamiin HELLI, ELÄ JA HARRASTA! 4/2020 • 7,50 HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT Misse Universum 2020 Misse Universum 2020 Sisu Sisutar Sisu Sisutar on kaunein on kaunein Korona-ajan tassuterapeutit Kissoista iloa ja lohdutusta surun keskellä Täsmäruokia jokaiseen ikään ja vaivaan Ota osaa kilpailuun Nyt haetaan Nyt haetaan söpöintä söpöintä kissaa! kissaa! Tässä uusi rotu USA:sta Suloinen Suloinen minuet minuet MUISTA! Proteiinia lihansyöjälle ENTISÖINTI ? KERÄILY ? KÄDENTAIDOT ? ARJEN HISTORIA 4/2020 • 9,50 € Vanhat kirjeet puhuttavat inhimillisyydellään Unohtumattomat viestit KAPELLIMESTARI JORMA PANULA Olen pelimannimies PAUL CÉZANNE Omalaatuinen taiteilija Michail Schilkin valloittavat eläinveistokset SIGURD WETTENHOVI-ASPA Kulttuurin moniottelija Mayatutkija Harri Kettunen avaa hieroglyfien saloja VUODEN 1952 OLYMPIASOIHTU Arvo 195 000 euroa Lähes 7000 kalastusopasta MARILYN JA COCO Ikoniset naiset yhdessä Mannerheimin patsas 60 vuotta Harvinainen Kullervo-traktori löytyi pellosta KALEVO TOLPPANEN www.karprint.fi | tilaukset@karprint.fi | puh. 09-413 97 300 Luontaisterveys Terveyden ja hyvinvoinnin tueksi Hevosmaailma Hevosen omistajille ja kasvattajille suunnattu harrastelehti Antiikki ja taide Antiikin, taiteen ja suomalaisen kulttuurin syleilyssä Kissafani Kissan ystävien ikioma lehti Tykkää meistä Facebookissa M unkin S eutu Ilmoitus MunkinSeudussa tuo kauppaa. M unkin S eutu
51. vuosikerta – nro 17 Viikot 40-41/2020 Ajankohtaista M unkin S eutu Lapinmäentiellä väliaikainen läpiajokielto Lapinmäentie huhtikuussa 2020 ennen työmaan alkua. Kuva: Kiia Koliseva M unkkiniemessä Lapinmäentielle asetetaan väliaikainen läpiajokielto 22.9.–30.10.2020 liikenteen ruuhkautumisen ja katutyömaan vuoksi. Huoltoajo ja ajo tonteille sallitaan edelleen. Julkinen liikenne, kävely ja polkupyöräliikenne jatkuvat Lapinmäentiellä normaalisti. Autoliikenteen reitti kulkee Vihdintien liikenneympyrän kautta. Lapinmäentiellä Huopalahden tien päässä on meneillään katutyö. Läpiajokielto joudutaan asettamaan, sillä autoliikenne jonoutuu ja ruuhkautuu, minkä vuoksi työmaan urakoitsija ei pysty työskentelemään normaalisti. Katutyö valmistuu kesäkuussa 2021. Katutöiden laaduntarkkailijat ja pormestari Jan Vapaavuori työmaakäynnillä elokuussa 2020. Kuva: Helsingin kaupunki / Paavo Jantunen Helsinki vaatii katutyömailta parempaa laatua H elsinki palkkasi kesäksi 25 laaduntarkkailijaa, joiden tehtävänä oli tehdä havaintoja siitä, miten maailman toimivin kaupunki toimii. Katutöitä havainnoi kymmenen tarkkailijaa, jotka löysivät työmailta monia epäkohtia. Merkittävimpiä näistä olivat luvattomat työmaat ja työmaakylttien puuttuminen yli puolelta työmaista. Lisäksi työmailta löytyi vaarallisia kulkureittejä sekä puutteita opastuksessa, työmaiden rajaamisessa ja esteettömyydessä. Sivu 8 Helsingin väestönkasvu hitaampaa kuin vuosikymmeneen V uodenvaihteessa 2019/2020 Helsingissä asui 653 835 asukasta. Vuoden 2019 aikana Helsingin väkiluku kasvoi 5 793 henkilöllä. Helsingin muuttotappio naapurikuntiin kuitenkin kasvoi ja myös muuttovoitto ulkomailta pieneni. Tiedot selviävät Helsingin kaupunkitutkimuksen uudesta julkaisusta Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2019/2020 ja väestönmuutokset vuonna 2019. Päiväkotien rakennuslupaasiat kunnossa Helsingissä P ormestari Jan Vapaavuoren tammikuussa 2019 käynnistämä työ, jonka tavoitteena oli selvittää ja pistää kuntoon kaupungissa toimivien yksityisten ja kaupungin päiväkotien tilojen rakennuslupa-asiat, on valmistunut. – Kaupunki on tehnyt ison työn, mutta se on ollut välttämätöntä. Nyt tarvittavat luvat ja tilojen muutostyöt ovat kunnossa. Olemme myös lupaprosessejamme muuttamalla varmistaneet, että päiväkoti ei voi aloittaa toimintaansa, ennen kuin rakennuslupa-asiat ovat täysin kunnossa, sanoo pormestari Jan Vapaavuori. Selvityksen aikana tutkittiin kaikkien 703:n Helsingissä sijainneen päiväkotitilan rakennuslupatilanne. Suurimmassa osassa päiväkodeista rakennuslupa-asiat olivat täysin kunnossa, eikä välittömiä terveellisyyteen ja turvallisuuteen liittyviä riskejä ole havaittu. Puutteita, jotka liittyivät rakennuslupaan, muutostöiden toteuttamiseen tai tilojen luvattomaan käyttöönottoon, löytyi 84 toimipisteestä. Näiden tilojen omistajat ja yksityiset päiväkodit velvoitettiin hoitamaan lupa-asiat kuntoon. Kartoituksen aikana päiväkodit poistivat eri syistä käytöstä 12 päiväkotitilaa. Rakennusvalvonta arvioi, että vanhoissa rakennuksissa olevien päiväkotien suurimmat haasteet olivat ilmanvaihdon, ääneneristyksen ja poistumisteiden parantamisessa nykyvaatimukset täyttäviksi. Yksi kaupungin ryhmäperhepäiväkoti toimii tiloissa, joihin ei ole tehty tarvittavia muutostöitä. Se muuttaa toiseen paikkaan syksyn aikana. Asuminen Helsingissä kallistuu hurjaa vauhtia H elsinki on ylivoimainen ykkönen 5 vuoden kustannusnousujen tarkastelussa. Kiinteistöverot ja muut kuntakohtaisesti määrittyvät asuinkiinteistön maksut nousivat 2015-2020 yhteensä 18,1 %. – Helsingissä kiinteistöverot ja kaukolämpö ovat suurimmat tekijät kustannusnousussa. Viiden vuoden jaksolla kaukolämpö on kallistunut Helsingissä 24 %. Viime vuonna tilanne vaikutti vielä pahemmalta, joten toivottavasti tämän vuoden laskevalle hintatrendille tulee jatkoa, toteaa Kiinteistöliitto Uusimaan toiminnanjohtaja Mika Heikkilä. Sivu 9 OmaStadi-hanke valmistumassa Kymmenen leikkipuistoa saa oman hyötypuutarhan K ymmeneen helsinkiläiseen leikkipuistoon istutetaan syötäviä kasveja, marjapensaita ja hedelmäpuita ”Syötäviä puistoja hyötykasveista” -OmaStadi-hankkeen myötä. Puutarhoista on lapsille iloa ja niitä hyödynnetään puistojen ympäristökasvatustyössä. Syötävät puutarhat istutetaan syyskuun aikana. Aloite syötävistä puistoista oli asukasaktiivi Milla Karkulahden idea Sivu 8 Sivu 8
4 Viikot 40-41/2020 • Nro 17 M unkin S eutu Vastaus oli, että yhdeksänkymppisenä aloin julkaista. Matissen kappelinsa voi näköjään rakentaa korkeillakin lukemilla. Toinen esimerkkitapaukseni todistaa samasta. Viime keväänä aloitin aikuisrippikoulun 93-vuotiaalle leskimiehelle. Hän oli päättänyt liittyä kirkkoon ja kun rippikoulu oli nuorena jäänyt käymättä, kirkon jäsenyys edellyttää tällöin uskonsalaisuuksiin perehtymistä. Tämä rippikoululainen on yhteiskunnallisesti ansioitunut, valistunut mies. Keskustelut hänen kanssaan virkistävät ja avaavat myös opettajalle uusia näkymiä. Päätin lukea tälle rippikoululaiselleni keskustelujen pohjaksi Torsti Lehtisen aforismeja. Uskokaa pois, ne vasta innoittavat avaamaan elämälle uusia näkökulmia. Aforismi on kiteytettyä sanataidetta, jolla on elämän viisaudella ladattu sydän. Aforismi poikkeaa epiikasta, lyriikasta ja draamasta, sitä on helppo lukea, mutta vaikea kirjoittaa. Sen avaamille oivalluksille on varattava aikaa. On hyvä maltillisesti mietiskellä. Muistan miten 35 vuotta sitten Erno Paasilinnalle myönnetty Finlandia-palkinto kirjasta Yksinäisyys ja uhma herätti myllertävän keskustelun. Siinä aforismit on upotettu toisinajattelun virtaan muuttamaan yhteiskuntaa, kapinoimaan ja hiertämään mieltä. Jos elämästä katoaa yksinäisyys ja uhma, odottaa mitäänsanomaton pysähtyneisyys. Torsti Lehtisen Matissen hengellä pitäisi olla sama tehtävä: yllytys tutkistella elämää ja avata tietä muutokselle. Torsti Lehtisen aforismikirja on ”rippikouluopas”, joka avaa aforistisia yllätyksiä: * Menin itseeni. Oli ahdasta. Tulin pois. * Mitä ihmiseen kylvää, sitä hän niittää. * Suomalainen ei usko ennen kuin näkee televisiosta. * Eikö hedelmä riittänyt, pitääkö välttämättä syödä koko puu? * Ainoat vakavasti otettavat elämänasenteet: usko ja huumori. * Tehokkain tapa pilkata Jumalaa on todistaa hänen olemassaolonsa. Veli-Matti Hynninen Kolumni Pääkirjoitus Päätoimittaja Juha Ahola Nro 17/2020 Munkan mummon jupinat Runopalsta Syysillalla Syysillan hämyssä, tuulenvireessä lempeässä. Istuu ihmiset pihoillaan ihaillen, taivaanrantaa katsellen. Kurkiaura kas lentää korkealla, kun ne lentävät kauas pois. On aura koossa – muodossa kauniissa, kun ne lentävät eteenpäin. Väliin vaihtavat aurassa johtajaa, kukin johtaa vuorollaan. Ne viettävät kesänsä Suomessa, Suomen suvessa kauniissa. Nyt ne matkaavat kauas etelään, uusiin maihin taas lämpimiin. Linnut ääntelee kuorossa lentäessään hyvästit meille näin jättäen. Jo syttyi taivaalla iltatähti, kuin merkiksi siitä, että linnut jo lähti. Hyvää matkaa voi heille vain toivottaa, uusiin maihin ja maisemiin. Olavi Kylliäinen Työttömyysturvamenot nousivat elokuussa 187 miljoonaa L omautettujen ja työttömien määrät ovat olleet laskussa kesän ajan. Kuitenkin henkilömäärät ja työttömyysturvamenot ovat edelleen korkealla tasolla verrattuna viime vuoteen. Finanssivalvonnan keräämän ja työllisyysrahaston analysoiman tiedon pohjalta voidaan nähdä, että elokuussa työttömyyskassojen hakemusmäärät ovat nousseet 78 % verrattuna viime vuoden elokuuhun. Elokuussa työttömyyskassoille lähettiin noin 233 000 hakemusta, mikä on hieman alle 102 000 kappaletta enemmän kuin vuonna 2019. Kuitenkin hakemusmäärissä on tultu alas 17 % kesäkuun huipusta, jolloin hakemuksia lähetettiin hieman yli 281 000 kappaletta. Erityisesti työttömyyskassoille osoitetuissa ensihakemuksien määrissä huippu ja sitä seurannut lasku näkyvät selkeästi. Huhtikuussa 2020 ensihakemuksien määrä oli reilut 83 000 kappaletta. Elokuussa ensihakemuksia tuli enää hieman alle 22 00 kappaletta eli huhtikuun huipusta on tultu alas 74 %. Kuitenkin ensihakemuksien määrä oli elokuussa 66 % enemmän kuin vuoden 2019 elokuussa. Elokuussa työttömyyskassat maksoivat ansiosidonnaista työttömyysturvaa hieman alle 260 miljoonaa euroa, mikä on 72 % enemmän kuin elokuussa 2019. Kesä-heinäkuussa 2020 ansiosidonnaisen työttömyysturvan menot olivat yli 290 miljoonaa euroa kuukaudessa. Elokuuhun mennessä kesän huipusta on tultu alas 14 %. Myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan saajien määrä oli huipussaan heinäkuussa 2020. Elokuussa 2020 ansiosidonnaista sai noin 191 000 henkilöä, mikä on noussut 76 % vuoden takaiseen verrattuna. Heinäkuussa ansiosidonnaisella oli vielä noin 218 000 henkilöä. Työllisyysrahasto kerää työttömyysvakuutusmaksut, joilla rahoitetaan mm. työttömyysturvaa ja aikuiskoulutusetuuksia. Työttömyysvakuutusmaksuja maksavat kaikki työnantajat sekä 17 64-vuotiaat palkansaajat. Työllisyysrahasto maksaa työttömyyskassoille ansiopäivärahojen rahoitukseen ansiosidonnaisen osuuden lukuun ottamatta työttömyyskassan jäsenmaksuilla kerättävää osuutta. Lisäksi rahasto hoitaa valtionosuuden maksamisen kassoille. Valtionosuus rahoitetaan verovaroista. Työttömyysvakuutusmaksujen tuotosta tilitetään vuosittain Kelalle se osuus, joka vastaa kassoihin kuulumattomien palkansaajien osuutta. Torstin aforismit tienä muutokselle Sumpun keskipisteessä ? Kuinkohan monta kertaa olen soittanut liikennesuunnitteluun Lapinmäentien ongelmista, kysyn vaan? Täytyy muistaa, että liikenne siinä pisteessä on jo muuttunut haasteesta ongelmaksi. Ennen Pohjolan talon ympärille rakennettavia uusia kerrostaloja ja Lapinmäentiehen tehtäviä uusia liityntäkaistoja kerrostalojen kohdalla, oli Lapinmäentien liikenne erittäin haasteellinen. Täydellisesti tukkoon ajettu ruuhka-aikoina. Liikennesuunnittelu silloin sanoi allekirjoittaneelle, että autoilijoiden pitäisi ajaa Haagaan Haagan suuren risteyksen kautta. Lapinmäentiehän on vain paikallistie! Pitäisi ja pitäisi, mutta kun porukka ei aja! Pitäisi laittaa Huopalahdentien ja Lapinmäentien risteykseen liikennemerkki, joka sallisi vain Niemenmäentielle ja Pohjolan talon eteen ajon! Mutta kuka nyt tällaista mummo ajajaa kuuntelee? Ei kukaan! Ja nyt siellä on kaksi työmaata lisää ja risteyttä lähimmässä talossani vielä putkiremontti. Pitäisi päästä talosta ulos ja takaisin, pitäisi ambulanssien päästä Niemenmäentieltä ulos ja takaisin, pitäisi rollaattorikansan päästä kaupassa käymään, mutta kun missään ei löydy jalkakäytäviä. Pitäisi nähdä missä autot kulkevat ja mihin suuntaan! Vähän väliä on katujen ajokaistoja vaihdettu ja tiejyriä on ollut edessä milloin milläkin puolella katua. Liikennevalot ovat olleet poissa käytöstä ja liikenne on ollut villiä ja vapaata. On se sitten kummallista, että liikennevalot katsotaan ajoittain tarpeettomiksi, kun katu kulkee milloin missäkin puistossa ja liikenne puikkelehtii miten sattuu. Huom.: silloin liikennevalot ovat tuiki tarpeettomia, muistakaa se! Mennään vaan, mihin nokka näyttää! Näyttäisikö taivaan porteille, kysyn vaan? Kaikki remontit pitää tietysti tehdä samaan aikaan, tietty. Jotta olisi asukkaille, jalankulkijoille, työmiehille ja autoilijoille mahdollisimman hankalaa. Mitäänhän ei voine ajoittaa vuorotellen. Ei toden totta. Onhan se niin kivaa, kun hakataan ja spiikataan ja pöly lentää. Koronasta ei näillä neliömetreillä ole tietoakaan. Se on hakattu maanrakoon ja pysynee siellä. Toivottavasti! Autojen määrä aamuisin on uskomaton. Jopa niin, että jalkakäytävätkin joudutaan ottamaan parkkipaikoiksi. Autoilevien asukkaiden toivotaan lentävän Marsiin uusilla yksityisillä raketeilla. Mitä pikimmin. He ovat ihan tarpeettomia töiden hidasteita. Oman autotallini olen antanut putkifirman käyttöön, sillä seurauksella, että itselleni ei ole enää paikkaa kotikadullani. Sinne ovat pysähtyneet täysin vieraat autot. Eikö putkifirmat voi ennalta arvioida ja järjestää sen, mihin työntekijänsä parkkeeraavat autonsa. Kohteet tiedetään jo hyvissä ajoin. Kotikatuni toisella puolella metsikössä on pieni, hiekkapäällysteinen parkkipaikka, joka on tällä hetkellä kontteja täynnä. Soittelin Liikennesuunnitteluun ja kyselin kenen kontteja ne oikein ovat? Kuulemma kerrostalojen rakennuttajien. Kaupunki on paikan heille vuokrannut. Miksei meille? He totesivat, että he eivät tienneet kolmesta remonttikohteesta yhtä aikaa. Niinpä niin, oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee. Milloin kaupungin suunnitelmat tulevat niin läpinäkyviksi, että kaikki tietäisivät, mitä missäkin tapahtuu ja mihin aikaan. Ei milloinkaan. Ei minun elinaikanani ainakaan. Tulevat sukupolvet, te voitte sen autuuden vielä nähdä, mutta me emme. Koronasta riippumatta! Sain vihdoin pörräämisen jälkeen parkkipaikan ja laitoin asukaspysäköinnin ohjeiden mukaisen parkkikiekon. Tietty ja tässä iässä unohdin sen neljän tunnin säännön. Neljä tuntia saa samassa paikassa kiekon kanssa pysäköidä. Menin autolle hoitelemaan asiaa kaksi tuntia yliaikaisena, ja eikös, mitä lappuliisa oli jo kirjoittelemassa parkkisakkoa! Kirosin itseäni, kun olin Liikennesuunnitteluun sadatellut niitä autoja, jotka parkkeeraavat jalkakäytäville. Lupasivat sieltä lähettää lappuliisan sakottamaan ja tässä tämä nyt sakotti itseäni! Vietävän vietävä! Lappuliisa totesi, etten saa vain vääntää kiekkoa, vaan minun pitäisi vaihtaa myös autoni paikkaa. Kyselin häneltä harmistuneena, että mistäs muualta sen paikan löytäisi? En näiltä kulmilta nyt ainakaan. Hän nyökkäsi ymmärtäväisenä. Ja lupasi antaa armon käydä oikeuden ylitse. Sain vääntää kiekon ilman uuden parkkipaikan etsimistä. Ah onnea! Erään kerran soitin taas Liikennesuunnitteluun ja valitin taas Lapinmäentiestä, tietty. Sieltä vastattiin, että miten minä itse korjaisin tilannetta? Minäkö, vastasin? Enhän minä ole liikennesuunnittelija! Sain pienen huonon omantunnon pistoksen itsessäni aikaan. Pitänee paikkaansa Montaignen mietelause: Ihminen ei usko mihinkään niin lujasti, kuin sellaiseen, mistä tietää vähiten! Tosi on! Elina Kuosmanen ? Kirjailija Torsti Lehtisen uusi kirja on Matissen kappeli. Nasakka nimi johtuu taitelija Henri Matissesta, joka myöhäisinä vuosinaan suunnitteli kappelin ajatellen sen olevan hänen viimeinen työnsä. Kaikki tähänastiset olivat tähän lopputyöhön valmistautumista. Torsti Lehtisen 34:n kirjan juoksussa tämä malli ei alkuunkaan toteudu, mies sylkee kirjaa kirjan perään. Kynä juoksee, ajatus kantaa, ikä paranee, mies senkun nuortuu. Aina kun uusi ilmestyy, on tartuttava. Matissen kappeli on monella tavalla ajankohtainen. Tätähän moni elämänsä painoa mittaava ihmislapsi miettii. Mikä on elämän mieli, mitä jäljelle jää kun aika jättää? Mikä on se työ tai vaihe, kokemus tai täyttymys joka on ominta ominaislaatuani, tekemääni, aikaansaamaani? Näissä mietteissä huomaan tuon tuosta pyöriväni. Mikä on minun Matissen kappelini, mitä kaikkea sitä vielä ehtisi jatkoksi koetulle? En ole kuitenkaan Matissen kiihdyttämä, enkä alkuunkaan osaa ajatella että tässä se oli. Paremminkin sisällä elää tunne, että kaikki on vielä alussa ja nythän tässä vasta ehtii. Harhaluuloko, turha toiveko tämä? Kaksi herrasmiestä antoi minulle tähän oman vastauksensa. Toinen on 101-vuotias veteraani Jaakko Estola. Hän on kuulunut Mauno Koiviston sikariportaaseen, ikämiesten lentopallokerhoon, jolla pallo yhä pyörii. Jaakko Estola on ahkera kirjoittaja. Hänen taisteluja sotakokemuksiaan voi lukea veteraanijulkaisuista. Kun Jaakko karautti radiovieraakseni omalla autollaan, kysyin häneltä missä vaiheessa aloitit kirjoittamisen? OTA KANTAA – kirjoita MunkinSeudun yleisönosastoon Lähetä sähköpostilla munkinseutu@karprint.fi tai kirjeellä osoitteeseen MunkinSeutu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari.
5 Nro 17 • Viikot 40-41/2020 M unkin S eutu Suomenlinnassa kunnostetaan reittejä ja Piperin puisto Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kunnostetaan muun muassa reitti Isolla Mustasaarella sijaitsevan Rantakasarmin edustalla. Kuva: Suomenlinnan hoitokunta / Timo Nurmi. S uomenlinnan Ison Mustasaaren reittien peruskorjaus käynnistyy 14. syyskuuta alkavalla viikolla. Työt jatkuvat jaksoittain noin kolmen vuoden ajan eli syksyyn 2023. Historiallisesti arvokkaan Piperin puiston kunnostus alkaa viikkoa myöhemmin. Peruskorjauksen myötä saaren kulkureittien pinnat ja monin paikoin rikkoutuneet reittien reunarakenteet korjataan. Samalla käytettävyys, saavutettavuus ja hulevesien hallinta paranevat. Myös reittien alla kulkeva maanalainen kunnallistekniikka uusitaan. Reittien varsilla kasvava hyväkuntoinen kasvillisuus säilytetään ja tarvittaessa ennallistetaan. Työmaalla olevat puut säilytetään ja niitä leikkaa vanhojen puiden hoitoon erikoistunut arboristi. Urakan valmistuessa syksyllä 2023 asukkaiden ja vierailijoiden käytössä ovat ilmeeltään tutut reitit, joita on kuitenkin sujuvampi kulkea ja pitää kunnossa. Ensimmäisen viikon ajan urakoitsija tekee työmaan valmistelevia töitä, kuten pystyttää työmaatauluja ja aitaa varastoaluetta. Varsinainen reittien peruskorjaus käynnistyy 21. syyskuuta alkavalla viikolla 39 Suomenlinnan reiteille ominaisen makadam-pinnoitteen koekorjauksilla. Sen jälkeen alkaa jätevesilinjan kaivu vaaleanpunaisen Rantakasarmin (rakennus nro C1) edustalla. Piperin puiston kunnostus Piperin historiallisesti arvokkaan puiston odotettu kunnostus käynnistyy 21. syyskuuta alkavalla viikolla 39 valmistelevilla töillä. Urakan aikana puiston lampea laajennetaan ja osin ruopataan. Lammen vedenpintaa lasketaan tai se tyhjennetään joksikin aikaa työn kuluessa. Urakkaan kuuluu laiturin, sillan ja pergolan perustusten rakentaminen. Puistoon istutetaan uusia puita, hiekkakäytäviä kunnostetaan ja viheralueista rakennetaan entistä ehompia. Sekä puiston että reittien osalta kiinnitetään erityistä huomiota Suomenlinnalle tyypillisten materiaalien käyttöön ja alueen alkuperäisen ilmeen säilyttämiseen myös viheralueilla. Työt tehdään merkittävin osin arkeologisen valvonnan alla. Tavoitteena on Suomenlinnan säilyttäminen ja vaaliminen tuleville sukupolville ainutlaatuisen hienona ympäristönä. Hankeen urakoitsija on Stara. Munkin paimen haussa Keskustelu kirkkoherran valintatavasta jatkuu Munkkiniemen seurakunnan uuden kirkkoherran valintatavasta käynnistetään nyt aiempaa laajempaa keskustelua. Sana on vapaa keskustelutilaisuudessa M unkkiniemen seurakunta järjestää keskustelutilaisuuden uuden kirkkoherran valinnasta sunnuntaina 4. lokakuuta messun jälkeen kello 12-13.30 Munkkivuoren kirkossa. Siellä voi vaihtaa ajatuksia ja kuulla, miten valintaprosessi etenee. Tilaisuudessa keskustellaan muun muassa kirkkoherran valinnan vaalitavasta. Paikalla on seurakuntaneuvoston jäseniä, joilta kuullaan alustuksia aiheesta. Lisäksi aikaa on varattu vapaalle kommentoinnille ja ajatustenvaihdolle. Samana päivänä kirkon pihamaalla on Mikkelinpäivän messu, eläinten siunaaminen kello 12.15 sekä ruokailumahdollisuus. Tarjolla on hernekeittoa ulkona messun jälkeen noin kello 12 lähtien. K eskustelu Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherran vaalitavasta jatkuu. Nykyinen kirkkoherra Leo Glad jää eläkkeelle ensi helmikuun alussa. Seurakuntaneuvosto teki kesäkuun alussa päätöksen pyytää Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulilta lupaa välilliseen vaaliin. Menettelyssä seurakuntalaisten valitsemat luottamushenkilöt eli seurakuntaneuvosto valitsee kirkkoherran omassa valintaprosessissaan. Heillä on käytettävissään kaikki kirkkoherran pätevyysvaatimukset täyttävät ehdokkaat. Välittömässä vaalissa tuomiokapituli asettaa haastattelujen ja hakijoiden muodollisen pätevyyden perusteella kolme ehdokasta. Kaikilla äänioikeutetuilla seurakuntalaisilla on mahdollisuus äänestää mieleistään ehdokasta heidän joukostaan. – Tieto nykyisen kirkkoherran eläkkeelle jäämisestä tuli toukokuussa keskellä korona-aikaa. Päätös valintatavasta tehtiin nopeasti, jotta nyt syksyllä päästäisiin etenemään valintaprosessissa ilman viivettä, seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Eeva-Liisa Koltta-Sarkanen kertoo. Kapituli palautti päätöksen Tuomiokapituli käsitteli seurakuntaneuvoston pyyntöä syyskuun puolivälissä. Se palautti kirkkoherran valintatavan takaisin seurakuntaneuvoston käsittelyyn ja edellytti aiheesta laajempaa seurakuntalaisten keskustelua. Vaalitapaa koskenut äänestys seurakuntaneuvoston kokouksessa kesäkuussa oli täpärä. Välillinen vaalitapa voitti yhdellä äänellä. – Laajempi keskustelu jäi silloin auttamatta käymättä. Nyt meillä on neuvostona uusi mahdollisuus kuulla ihmisten näkemyksiä siitä, miten he haluaisivat kirkkoherran valinnan tapahtuvan. Uskon löytyvän hyviä perusteluja sekä välittömälle että välilliselle vaalille, Koltta-Sarkanen toteaa. Keskustelua on jo käyty Niukat mahdollisuudet keskusteluun johtivat joihinkin mielipidekirjoituksiin muun muassa Kirkko ja kaupunki -lehdessä. Seurakuntalainen Tuija Holopainen ottaa Munkkiniemen kirkkoherranvaalin ajankohtaisfoorumin blogissaan kantaa välittömän vaalin puolesta. – Kirkkolain mukaan kirkkoherran vaalissa ensisijainen vaihtoehto on välitön vaali. Seurakuntalaisena olen sitä mieltä, että tästä tulisi poiketa vain erittäin painavasta syystä. Se, että neuvosto olisi parempi tai kiinnostuneempi arvioimaan ehdokkaiden sopivuutta, ei ole hyvä syy, Holopainen kirjoittaa. Seurakuntaneuvoston jäsenet ovat niin ikään pohtineet valintatapojen vaihtoehtoja. Tiina Rautkorpi päätyi seurakuntaneuvoston kesäkuun kokouksessa kannattamaan tapaa, joka on nykyisin yleisin Helsingin seurakunnissa, eli välillistä vaalia. Hänen mukaansa koronatilanne vaikutti asiaan. – Kannatan lähtökohtaisesti suoraa vaikuttamista. Koronatilanne rajoittaa kuitenkin erityisesti ikääntyneiden seurakuntalaisten osallistumista vaaliin. En ole varma, toteutuisiko suorassakaan vaalitavassa demokratia. Seurakuntalaiset saavat äänensä kuuluville edustajiensa kautta, ja he osallistuivat aktiivisesti seurakuntaneuvoston valintaan, Rautkorpi pohtii. Erilaisia tapoja osallistua keskusteluun Keskustelua ensin vaalitavasta ja aikanaan kirkkoherran henkilöstä voi käydä eri tavoin. Verkkoon on avattu ajankohtaisfoorumi, jossa on kommentointimahdollisuus, ja lisäksi väki saa äänensä kuuluviin avoimissa tilaisuuksissa. – Osa tätä prosessia on luonnollisesti aktiivinen keskustelu ja seurakuntalaisten näkemysten kuuleminen. Olemme avanneet mahdollisimman monta kanavaa, joissa keskustelua voi käydä. Toivonkin, että seurakuntalaiset ottavat nyt aktiivisesti kantaa. Toivon myös, että seurakuntalaiset keskustelevat oman luottamushenkilönsä kanssa tämän kannoista, Koltta-Sarkanen sanoo. Seurakuntaneuvosto käsittelee vaalitapaa seuraavan kerran kokouksessaan keskiviikkona 7.10. Seuraava tilaisuus keskustella yhdessä vaalitavasta ja kirkkoherran valinnasta yleensä on sunnuntaina 4.10. kello 12 Munkkivuoren kirkossa. Seurakuntalaiset voivat välittää seurakuntaneuvostolle mielipiteensä Munkkiniemen seurakunnassa on käynnissä uuden kirkkoherran valinta. Se koskettaa kahta kolmasosaa alueen asukkaista. Tällä palstalla julkaisemme ajankohtaisia aineistoja valintaan liittyen. Aihetta voi seurata myös osoitteessa munkinkirkkoherra.wordpress. com sekä seurakunnan verkkosivuilla ja somekanavissa. vaalitavasta myös ottamalla yhteyttä kirjeellä, sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa. Kommentteja voi lähettää osoitteella: Munkkiniemen seurakunta/Kirkkoherranvaali, PL 43, 00351 Helsinki. Sähköposti: munkkiniemi.srk@evl.fi Taneli Hassinen
6 Viikot 40-41/2020 • Nro 17 M unkin S eutu Kaikkivaltias Jumala muokkasi ensimmäisen puutarhan. Ja toden totta, se on ihmisen nautinnoista puhtain. Francis Bacon (1564-1626) Päivyri Sunnuntaiksi Seurakunta VIIKKO 40 KE 30.9. Siru, Sirja, Sorja TO 1.10. Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivä. Rauno, Rainer, Raine, Raino PE 2.10. Valio LA 3.10. Raimo SU 4.10. Mikkelinpäivä Saija, Saila, Frans VIIKKO 41 MA 5.10. Inka, Inkeri TI 6.10. Pinja, Minttu KE 7.10. Pirjo, Pirkko, Birgitta, Pipsa, Piritta, Pirita TO 8.10. Hilja PE 9.10. Ilona LA 10.10. Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä. Aleksi, Aleksis SU 11.10. Otso, Ohto VIIKKO 42 MA 12.10. Aarre, Aarto TI 13.10. Tanja, Taina, Taija Mikkelinpäivä Ps. 103: 19–22 ? Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ”enkeli”? Ainakin itse näen heti kuvan valkoisesta, hohtavasta henkiolennosta, jolla on suuret siivet, kultaisena säihkyvät hiukset ja pään päällä leijuva sädekehä. Kuva on tuttu Suojelusenkeli-taulusta ja monesta muusta enkeleitä kuvaavasta taideteoksesta. Muita kuinka todellinen se on? Raamattu sisältää kyllä kuvauksia enkeleistä näkymättömään todellisuuteen kuuluvina henkiolentoina, jotka joskus Jumalan asialla kulkiessaan rikkovat myös tämänja tuonpuoleisuuden rajoja. Monissa raamatunkohdissa enkeliä ei kuitenkaan kuvata sen kummemmin kuin vain sanansaattajaa tarkoittavalla sanalla, joka on suomennettu enkeliksi. Monet Raamatussa enkelin kohdanneista eivät itse kohtaamishetkessä edes ymmärrä olevansa tekemisissä taivaallisen viestintuojan kanssa. Vasta myöhemmin he hoksaavat Jumalan sormen olleen pelissä. Mekään emme aina huomaa Jumalan läsnäoloa. Hänen johdatuksensa kirkastuu meillekin usein vasta myöhemmin. Vaikka enkeli siis tarkoittaa myös näkymättömän todellisuuden henkiolentoa, se on yksinään liian yksipuolinen ja tarpeettomasti hengellistetty kuva. Jumalan lähettilään ei välttämättä tarvitse olla mikään ihmeellinen henkiolento. Jumala käyttää sanansaattajinaan myös ihmisiä. Enkelistä tekee enkelin se, että Jumala on lähettänyt hänet hoitamaan asiaansa. Enkeli on enkeli lähettäjänsä ja tehtävänsä vuoksi. Jumala kutsuu myös meitä olemaan enkeleitä toisillemme. Jumalalta eivät keinot, eivätkä lähettiläät lopu. Luojan kiitos. Samuli Korkalainen Kirjoittaja on pappi, kanttori ja kirkkomusiikin tohtoriopiskelija Kaupungin järjestämät luontoretket lokakuussa • Ruskaretki Niskalan arboretumiin ja Haltialaan la 3.10. klo 12–14 Niskalan ja Haltialan vaahterat hehkuvat ruskan väreissä, syystuuli lennättää maahan pudonneita lehtiä. Närhet etsivät ravintoa arboretumin alueelta talvivarastojaan varten. Retken lähtöpaikka: Fallinintien ja Kuninkaantammentien risteyksen P-alue. • Rottaretki Sörkkaan ja Kallioon pe 16.10. klo 22–24 Ruumishuoneelta on kalman tuoksu kadonnut jo vuosikymmeniä sitten. Mutta salaperäistä jännitystä on ilmassa. Vilahtiko taskulampun valossa kiiluvat silmät? Olemme rottajengin jäljillä, pimeyden ytimessä. Retken lähtöpaikka: Harjun entinen Ruumishuone, Aleksis Kiven katu 3. Seurakuntatoimistomme (kirkkoherranvirasto) osoitteessa Raumantie 3 palvelee pääosin puhelimitse 09 2340 5100 ke klo 14–17, to ja pe klo 9–13 sekä sähköpostilla munkkiniemi.srk@ evl.fi. Jos haluat asioida toimistolla, olethan ystävällinen ja varaat ajan etukäteen. Diakoniapäivystys, Mia Salmio (erit. työikäiset ja perheet) p. 09 2340 5128, Heli Erkkilä (erit. vanhukset) 09 2340 5158, Heidi Karvinen (erit. vapaaehtoiset) 09 2340 5138. Päivystävä pappi: p. 09 2340 5102.. Verkkosivut: www.helsinginseurakunnat.fi/munkkiniemi Facebook: www.facebook.com/munkkiniemenseurakunta, Munkkiniemen seurakunta Lapset ja perheet, Munkkiniemen seurakunnan diakonia auttaa. Instagram-tilit: munkkiniemensrk, munkinlapsetjaperheet, munkindiakonia. Munkkivuoren kirkko, Raumantie 3 Mikkelinpäivän messu su 4.10. klo 11 Munkkivuoren kirkon pihalla. Frilander, Lamminen. Messun jälkeen ruokailumahdollisuus ulkona (hernekeitto + pulla). Eläinten siunaaminen kansainvälisen eläinten päivän merkeissä klo 12.15 kirkon pihalla. Keskustelutilaisuus uuden kirkkoherran valinnasta kirkossa messun jälkeen su 4.10. kello 12–13.30. Messu su 11.10. klo 11. Ekumeeninen lähetyspyhä, saarnaa Erja Kalpio Evankelisesta Lähetysyhdistyksestä, liturgina Jouni Hartikainen, kanttorina Senni Valtonen. Nuortenillat keskiviikkoisin klo 18 Kari-kerhotilassa. Kirkko auki tiistaisin ja torstaisin klo 10.30–13.30. Tervetuloa levähtämään ja hiljentymään. Munkkiniemen kirkko, Tiilipolku 6 Levollisuuden messu la 3.10. kello 18. Kelttiläisin sävyin maustettu hiljaisuuden messu, jossa lauletaan Taize-lauluja. Saarnan paikalla mietiskelyhiljaisuus. Voit tulla messuun myös vapaaehtoistehtäviin, tied. Mia Salmio p. 09 2340 5128. Verkoston jumalanpalvelukset Munkkiniemen kirkossa sunnuntaisin klo 17. Jumalanpalvelukseen voi osallistua ennakkoilmoittautumisella korkeintaan 100 henkilöä. Ennakkoilmoittautuminen www. verkosto.net. Jumalanpalveluksia voi seurata Verkoston verkkosivuilla. Avoin päiväkerho kaikenikäisille lapsille aikuisen seurassa maanantaisin klo 9.30–11.30 sekä torstaisin klo 15–16.30. Ensilapsikerho ensimmäistä kertaa vanhemmaksi tulleille tai ensimmäistä vauvaa odottaville vanhemmille maanantaisin klo 15–16.30. Luontopäiväkerho yli 2-vuotiaille ti, ke ja to klo 9–12. Kerhoon on ennakkoilmoittautuminen, vapaita paikkoja ja lisätietoa voi kysyä rauna.mannermaa@evl.fi. Juttuhetki vanhemmille Leenan kanssa. Kaipaatko kuuntelijaa perhe-elämän iloissa ja haasteissa? Kerhoista tuttu lastenohjaaja Leena Eronen on kuulolla Munkkiniemen kirkolla. Voit varata Leenalle ajan sähköpostilla leena.eronen@evl.fi, aikoja on saatavilla esimerkiksi torstaisin 19.11. saakka klo 9–12. Voit kysellä myös muita aikoja. Muu ryhmätoiminta on toistaiseksi tauolla sekä Munkkiniemessä että Munkkivuoressa. Seuraamme koronavirusepidemian kehittymistä. Noudatamme toiminnassamme voimassa olevia epidemiaan liittyviä hygieniaja turvallisuusmääräyksiä. Saat ajantasaisimmat tiedot toiminnasta infonäytöiltämme, verkkosivuiltamme tai sosiaalisesta mediasta. Nina Immosesta HESYn uusi puheenjohtaja Retket järjestää Helsingin kaupunki ja ne ovat maksuttomia. N ina Immonen on valittu Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n uudeksi puheenjohtajaksi yhdistyksen vuosikokouksessa 12. syyskuuta. Immonen on pitkän linjan eläinsuojelija, joka on toiminut aktiivisesti muun muassa Kreetan kodittomien eläinten hyväksi. Hän tuntee laajalti eläinsuojelun kenttää niin kotimaassa kuin ulkomailla. HESYn hallituksessa Immonen on toiminut vuodesta 2017 lähtien, viimeisimmän reilun vuoden yhdistyksen varapuheenjohtajana. Siviiliammatiltaan hän on perheyrittäjä. Tulevina vuosina Immosen päätavoitteena on lisätä eläinten arvostusta valistuksen keinoin ja edistää löytöeläinten asemaa. – Meillä on mahdollisuus tehdä maailmastamme sekä eläimille että itsellemme parempi paikka. Tässä avainasemassa on kasvatus: se, miten opetamme lapset kohtelemaan eläimiä. Haluan ihmisten ymmärtävän vastuunsa lemmikeistään ja kaikista ihmisen vaikutuspiirissä olevista eläimistä. Erityisen lähellä sydäntäni ovat löytöeläimet, ja aion ajaa Suomeen kaikkia sirutettavissa olevia lemmikkieläimiä – ei vain Nina Immonen. Kuva: HESY jonka olen nyt saattanut uuden ajan kynnykselle. Toivotan suurta menestystä yhdistykselle Immosen käsissä, Luukkainen lisää. Vuosikokouksessa HESYlle valittiin uusi hallitus, jossa uusina varsinaisina jäseninä aloittavat Hilkka Ekholm, Eeva-Kaisa Johnson ja Nina Virtanen. Lisäksi Tiina Kohtamäki valittiin uudelleen hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Hallituksessa jatkavat Minna Lahti ja Kirsi Sharma. Hallituksen varajäseniksi valittiin Tiina Larsson ja Hannele Luukkainen. koiria – koskevaa rekisteröintija tunnistusmerkintävelvoitetta, mikä edistäisi karkulaisten palautumista omistajilleen, hän sanoo. Immonen tunnetaan lämminsydämisenä ihmisenä, joka haluaa HESYn arvoihin kuuluvan ystävyyden periaatteen värittävän yhdistyksen kaikkea toimintaa. – Myönteinen asenne heijastuu ympäristöön ja edistää kaikkien hyvinvointia. Me HESYllä olemme ystäviä ja eläinten ystäviä, ja tämä empaattisuus on ohjenuoranamme jokapäiväisessä työssämme. Pitkäaikainen kippari Luukkainen siirtyy tutoriksi Immosen siirtyessä HESYn kapteeniksi yhdistyksen puheenjohtajana yli 30 vuotta toiminut Hannele Luukkainen jatkaa pyynnöstä hallituksen varajäsenenä. Hän on lupautunut toimimaan vastavalitun seuraajansa tutorina. – Luovutan puheenjohtajuuden Immoselle turvallisin mielin, sillä luotan häneen kuin peruskallioon. Tätä sukupolvenvaihdosta on valmisteltu jo yli vuoden ajan. En ole kuitenkaan aikeissa pudottaa rukkasia käsistäni. Eläinsuojelusta ei voi ”jäädä eläkkeelle”, 70-vuotias Luukkainen sanoo. Hänen puheenjohtaja-aikanaan HESY on kokenut valtaisan muodonmuutoksen rutiköyhästä järjestöstä arvostetuksi ja maanlaajuisesti tunnetuksi eläinsuojelutoimijaksi, jolla on käytössään uusi, hulppea toimitila: HESY-keskus. Muutoksen tuulia on luvassa lisääkin, sillä HESY on ottamassa haltuunsa pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen kunnan löytöeläinten lakisääteisen hoitamisen lokakuusta 2020 alkaen. Näiltä alueilta otetaan talteen vuosittain keskimäärin 1500 löytöeläintä. – Yhdistyksen kannalta puheenjohtajavaihdos ei voisi osua parempaan aikaan. HESY on ollut minulle elämäni pitkäaikaisin, tärkein ja rakkain kumppani,
8 Viikot 40-41/2020 • Nro 17 M unkin S eutu Helsinki vaatii katutyömailta parempaa laatua H elsinki palkkasi kesäksi 25 laaduntarkkailijaa, joiden tehtävänä oli tehdä havaintoja siitä, miten maailman toimivin kaupunki toimii. Katutöitä havainnoi kymmenen tarkkailijaa, jotka löysivät työmailta monia epäkohtia. – Työmaajärjestelyihin liittyvä välipitämättömyys on lähes käsittämätöntä. Laaduntarkkailijoiden työ paljasti asenneongelman, johon tarvitaan muutosta. Aiomme käynnistää alalla ryhtiliikkeen ja edellyttää enemmän paitsi muiden työmailta, myös parantaa omien työmaidemme laatua. Vaatimuksemme kaupunkilaislähtöisistä työmaajärjestelyistä tulee näkyä kaikkien työmaiden toteutuksessa, sanoo pormestari Jan Vapaavuori. Puutteita korjataan jo tänä vuonna Helsinki aikoo parantaa tilannetta työmaakylttien puuttumisen osalta jo tänä vuonna. Alueiden käyttömaksut otetaan käyttöön myös kaikilla kaupungin omilla työmailla. Tällä hetkellä muun muassa kaupungin omat, pienet katuja liikennevalotyöt eivät kuulu maksuvelvollisuuden piiriin ja jäävät siten monin paikoin ilmoittamatta. Lisäksi työmaahenkilöstöltä edellytettävää koulutusta kehitetään ja selkiytetään työmaita koskevaa ohjeistusta. Valmistelussa on myös työmaakylttipohja, joka olisi saatavissa samanaikaisesti kaivuluvan kanssa. Muita pohdinnassa olevia keinoja ovat työmaiden omavalvonta-malli sekä työmaiden valvonnan tehostaminen ja katutarkastajien lisääminen. Kaupunki parantaa myös työmaitaan Omien työmaidensa laadun kohentamisen Helsinki on aloittanut urakka-asiakirjojen muutoksilla, joissa työmaajärjestelyihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Kaupunki on myös edellyttänyt tavallista enemmän työvoimaa isojen hankkeiden, kuten Hämeentien ja pian alkavan Caloniuksenkadun, Runeberginkadun ja Helsinginkadun uudistuksen työmaaja liikennejärjestelyihin. Lisäksi Helsinki on määritellyt katutöiden laatuun liittyvät, kaupunkiympäristön toimialan henkilökuntaa sitovat tavoitteet ensi vuodelle. Lähitulevaisuudessa työmaavalvonnan painopistettä siirretään enemmän työmaalle. Työmaiden omavalvontaa ja kaupungin katutarkastajien valvontaa tehostetaan. Työmaajärjestelyjen periaatteet, prioriteetit ja vaadittu laatutaso esitetään jatkossa nykyistä perusteellisemmin jo katusuunnitelmia laadittaessa. Havaintoja yli 1000 työmaalta Laaduntarkkailijoiden työkenttä oli varsin laaja, sillä Helsingissä myönnetään vuosittain noin 3000 kaivulupaa esimerkiksi kaukolämpöä tai –kylmää, tietoliikennekaapelien asennusta, viemärien uusimista tai katujen peruskorjauksia varten. Yksin kaupungilla on vuosittain eri rakentamisvaiheissa noin 200-300 katuhanketta. Laaduntarkkailijat kiersivät Helsingin kaikki työmaat kahdesti kesän aikana ja laativat yli tuhat raporttia havainnoistaan. Yhteenvetoraportti on liitteenä. Osa laaduntarkkailijoista teki havaintoja Helsingin erilaisista palveluista. Heidän tekemistään havainnoista voi lukea alle linkatusta uutisesta: Palveluiden laaduntarkkailijat löysivät kehitettävää – ja myös paljon toimivaa. Helsingin väestönkasvu on nyt hitaampaa kuin vuosikymmeneen OmaStadi-hanke valmistumassa Kymmenen leikkipuistoa saa oman hyötypuutarhan Leikkipuisto Ruoholahteen istutetaan hyötypuutarhaa. Kuva: Sami Kiema A loite syötävistä puistoista oli asukasaktiivi Milla Karkulahden idea, jossa hän toivoi, että Helsingin maisemasuunnittelussa korvattaisiin koristeomenapuut, kirsikat ja syötäväksi kelpaamattomia marjoja tuottavat pensaat sellaisilla hedelmäpuilla ja marjapensailla, joiden satoa voi syödä. Aihetta työstettiin kaupunkiympäristön projektisuunnittelija Elina Nummen kanssa. OmaStadi-hankkeen 50 000 budjetti riitti kokeiluun, jossa kymmeneen leikkipuistoon istutetaan viisi hedelmäpuuta, 10 marjapensasta, raparperia, mansikkaa ja yrttejä. Perheen palveluiden yksikkö valikoi leikkipuistot sellaisista puistoista, joilla oli intoa kokeiluun. – Leikkipuistot ovat siksi turvallinen istutusympäristö, että niissä syötävät kasvit ovat ainakin osan aikaa valvovan silmän alla. Niistä on myös iloa ja hyötyä puistojen ympäristökasvatustyössä. Moni lapsi ei välttämättä ole koskaan nähnyt, miten ruoka kasvaa, kertoo hanketta koordinoiva Elina Nummi. Istutuksille tehtiin ensin sommitelmaja lajivalikoimasuunnitelma. Kesäkuussa käytiin kaikissa kymmenessä puistossa ja henkilökunnan kanssa etsittiin sopivat istutuspaikat. STARA koordinoi istutustapahtumat, jotka ovat parhaillaan käynnissä. – Kestää jonkin aikaa, että hedelmäpuut tulevat satoikään. Marjapensaat tekevät satoa aikaisemmin ja yksivuotisia yrttejä leikkipuistoruuan ja välipalan maustamiseen voi kerätä pitkin kesää, kertoo Nummi puutarhojen kasveista. Leikkipuistot saavat tukea viljelyksien hoidossa aluetta hoitavilta urakoitsijoilta. Alkuvaiheen kastelu hoidetaan kaupungin toimesta etenkin sellaisissa puistoissa, missä se on hankala muuten toteuttaa. Puutarhojen viereen tulee opastaulu, jossa kerrotaan syötävän puutarhan tarina. Puistot saavat myös ohjevihkosen, jossa kerrotaan istutettavista kasveista ja annetaan vinkkejä, miten niitä voi hyödyntää ympäristökasvatuksessa. Puutarhan sato on tarkoitus korjata yhdessä lasten kanssa osana puistojen ympäristökasvatustoimintaa. Lapset saavat myös seurata sadon kypsymistä valokuvaten ja piirtäen. Pölyttäjähyönteisten viihtymisen voi turvata rakentamalla puutarhan lähelle hyönteishotellin osana Pelasta pörriäinen -kampanjaa. Mukana olevat leikkipuistot: Leikkipuisto Ruoholahti (istutettu), Leikkipuisto Seppä Punavuoressa (istutettu), Leikkipuisto Ulvila Munkkivuoressa: istutus 22.9. klo 10, Leikkipuisto Vähätupa Konalassa: istutus 22.9. klo 11.30, Leikkipuisto Lehdokki Pasilassa, Leikkipuisto Mustakivi Vuosaaressa, Leikkipuisto Nurkka Puistolassa, Leikkipuisto Kiiltotähti Laajasalossa, Leikkipuisto Arabia, Leikkipuisto Myllynsiipi Myllypurossa Kaikki puutarhat istutetaan syyskuun loppuun mennessä. H elsingin väkilukua kasvatti viime vuonna luonnollisen väestönkasvun eli syntyvyyden ja kuolleisuuden erotuksen lisäksi muuttoliike. Helsinkiin muutti 4 643 henkeä enemmän kuin Helsingistä pois. Muuttovoittoa tuli edelleen Helsingin seudun ulkopuolisesta Suomesta yhtä paljon kuin vuonna 2018. Ulkomailta saatu muuttovoitto – 2 900 henkeä – oli enemmän kuin kertaakaan vuoden 2012 jälkeen. Vaikka Euroopasta muuttaneiden osuus kaikista muuttaneista on pienentynyt, edelleen lähes puolet ulkomailta muuttaneista tuli Euroopasta. Helsingin saamasta nettomuutosta 66 prosenttia oli vieraskielisiä. Vieraskielisten muutot Helsingistä seudun muihin kuntiin ovat kuitenkin lisääntyneet niin, että vieraskielisten muuttovoitto kääntyi 150 hengen muuttotappioksi. Koko Helsingin seudun nettomuutosta kolme neljäsosaa oli muita kuin suomen ja ruotsinkielisiä. Syntyvyys oli historiallisen alhaalla Helsingissä syntyi 6 332 lasta, mikä oli edelleen vähemmän kuin vuonna 2018. Kokonaishedelmällisyysluku pieneni 1,11 lapseen. Edellisen kerran hedelmällisyys on ollut näin alhaista vuonna 1973. Hedelmällisyys oli Helsingissä viidenneksen pienempää kuin muualla maassa keskimäärin. Toisaalta, vaikka kokonaishedelmällisyysluku on Helsingissä alempi, on syntyneiden lukumäärän väheneminen ollut väestönkasvun ja ikärakenteen seurauksena pienempää kuin muualla Suomessa. Varhaiskasvatusikäisten määrä kääntyi laskuun Varhaiskasvatusikäisten, 1–6-vuotiaiden määrä väheni 500:lla alentuneen syntyvyyden ja lisääntyneen poismuuton vuoksi, ensimmäisen kerran vuoden 2006 jälkeen. Peruskouluikäisten määrä sen sijaan kasvoi 1 400:lla. Yksinasuvien osuus kasvoi Helsinkiläisistä joka neljäs asui yksin ja yksinasuvien osuus asuntokunnista, noin 49 prosenttia, on kasvanut hieman vuodesta 2017 alkaen. Osuus oli suurimmillaan vuonna 2007. Erityisesti nuorten ikäryhmien kohdalla yhden hengen asuntokuntien määrä ja osuus on kasvanut viime vuodesta. Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus kasvoi edelleen Helsingissä oli vuoden vaihteessa 107 671 syntyperältään ulkomaalaista, yli 4 200 enemmän kuin edellisvuonna. Useampi kuin neljä viidestä kuului ensimmäiseen sukupolven. Toisen polven ulkomaalaistaustaisia oli noin 20 100 eli 1 100 enemmän kuin edellisenä vuonna. Toisaalta esimerkiksi Itäisen Afrikan alueelta kotoisin olevista toiseen sukupolveen kuului jo yli 40 prosenttia. Muuta kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvien määrä kasvoi 4 234 hengellä eli enemmän kuin edellisenä vuonna. Suurimmat vieraskielisten kieliryhmät olivat venäjänkieliset (18 869 henkeä), somalinkieliset (11 466 henkeä) ja vironkieliset (10 620). Näihin kolmeen kieliryhmään kuului lähes 40 prosenttia vieraskielisistä. V iime torstaina 75 vuotta täyttänyt Ensija turvakotien liiton jäsenyhdistysten palveluissa on apua tarvitsevia perheitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Liitossa autetaan vuodessa yli 16 000 ihmistä, joista lapsia on 5500. Määrä on kasvanut yli kolmanneksella viimeisen viiden vuoden aikana. Perheet tarvitsevat entistä enemmän apua. Apua hakevien määrät ovat kasvaneet eniten lähisuhdeväkivaltaan apua tarjoavissa palveluissa. Kotona tapahtuvaan väkivaltaan hakee liitosta vuodessa apua yli 7300 ihmistä. Määrä on kasvanut yli puolella viimeisen 10 vuoden aikana. Luku kertoo enemmän avun hakemisen lisääntymisestä kuin väkivallan määrän kasvusta. Palveluita on enemmän kuin aiemmin ja niihin pääsee aiempaa helpommin. – Monessa asiassa on menty paljon eteenpäin. Turvakodit saivat valtion rahoituksen 5 vuotta sitten, turvakotipaikkojen ja avopalvelun määrä on kasvanut ja apua haetaan entistä rohkeammin, sanoo Ensija turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä. Liiton jäsenyhdistykset tarjoavat apua monissa perhe-elämän ja parisuhteeseen liittyvissä elämänvaiheissa. Yhtä perhettä auttaa vauvan uniohjaus, toista perhettä väkivallan katkaiseminen. Apua tarjotaan myös, kun päihteet tai mielenterveysongelmat vaarantavat lapsen turvallisen kasvun tai kun perhe on eroamassa. Vanhemmuus ei pääty eroon. Työskentelemme sen hyväksi, että lapsi voi säilyttää yhteyden molempiin vanhempiinsa. Vaikeassa tilanteessa Avun hakemisessa tapahtuneesta asennemuutoksesta kertoo se, että tänä päivänä apua haetaan rohkeammin ja koko perheenä. Tämä koskee erityisesti vanhemmuuteen liittyvää tukea. Muutos on ollut näkyvä, sillä esimerkikEnsija turvakotien liitossa ennätysmäärä avunhakijoita
9 Nro 17 • Viikot 40-41/2020 M unkin S eutu Asuminen Helsingissä kallistuu hurjaa vauhtia Helsinki hyväksyi MAL-sopimuksen vuosille 2020-31 K aupunginhallitus hyväksyi kokouksessaan 21.9. Helsingin seudun ja valtion välisen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksen eli MAL-sopimuksen 20202031. MAL-sopimus 2020-2031 on jatkoa seudun MAL-sopimukselle 2016-2019. Sopimuksen lähtökohtana on Helsingin seudun maankäyttö, asuminen ja liikenne 2019 -suunnitelma, joka on valmisteltu yhteistyössä seudun kuntien, HSL:n sekä valtion ympäristöja liikennehallinnon toimijoiden kesken. Sopimus perustuu Helsingin seudun 14 kunnan ja valtion yhteiseen tahtotilaan seudun kehittämisestä. Sillä vahvistetaan kuntien keskinäistä yhteistyötä ja suunnitteluyhteistyön jatkuvuutta, kumppanuutta seudun kuntien ja valtion välillä sekä osapuolien sitoutumista seudun kehittämiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin. Sopimuksessa määritellään kestävää ja vähähiilistä yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää sekä asumista ja elinympäristön laatua koskevat tavoitetilat, kuvataan kehittämispolut tavoitetilan saavuttamiseksi sekä todetaan sovitut toimenpiteet. Lisäksi sopimuksessa mainitaan muut sopimuksen toteuttamisen kannalta tärkeät valtion toimenpiteet, jotka koskevat mm. maankäyttöja rakennuslain uudistusta, valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelua sekä muita valtion kehittämisohjelmia. Kaupunginhallitus käsitteli kokouksessaan lisäksi valtuustoryhmien ja valtuutettujen jättämiä aloitteita sekä antoi lausunnon Kårkulla samkommun -kuntayhtymän perussopimuksen muuttamisesta. H elsinki on ylivoimainen ykkönen 5 vuoden kustannusnousujen tarkastelussa. Kiinteistöverot ja muut kuntakohtaisesti määrittyvät asuinkiinteistön maksut nousivat 2015-2020 yhteensä 18,1 %. Kustannusten kasvu on ylivoimaisesti suurin jo muutenkin kalliissa Helsingissä. Suurista kaupungeista seuraavaksi eniten asuminen kallistui Espoossa 12,0 %:n nousulla. Vantaalla kustannusten nousu jäi 6 %:iin eli alle maan keskiarvon, joka oli 7,2 %. – Helsingissä kiinteistöverot ja kaukolämpö ovat suurimmat tekijät kustannusnousussa. Viiden vuoden jaksolla kaukolämpö on kallistunut Helsingissä 24 %. Viime vuonna tilanne vaikutti vielä pahemmalta, joten toivottavasti tämän vuoden laskevalle hintatrendille tulee jatkoa, toteaa Kiinteistöliitto Uusimaan toiminnanjohtaja Mika Heikkilä. Indeksitalo-selvityksessä oli viime vuoden tapaan mukana 59 kaupunkia ja kuntaa, joissa vertailtavat kiinteistökustannukset nousivat kaikkiaan 49 kunnassa. Viimeisen vuoden osalta suurimpien kuntien kustannusnousut maltillisia – Helsinki edelleen kärjessä Kymmenen suurimman kaupungin listassa keskimääräinen nousu oli 0,6 prosenttia viime vuodesta. Helsinki jatkaa suurimpien kaupunkien listan kärjessä kaukolämmön ja sähkön vertailukustannusten laskusta huolimatta. Helsingin kustannukset neliötä kohden kuukaudessa ovat tänä vuonna 3,03 euroa, kun keskiarvo on 2,77 euroa. Suurimmista kaupungeista edullisimmat lukemat ovat Oulussa ja Vantaalla. Oulussa kustannukset neliötä kohden ovat kuukaudessa 2,45 euroa sekä Vantaalla 2,56 euroa. Kaukolämpö on selvästi suurin asuinkiinteistön kuluerä lähes 50 %:n osuudella. Kiinteistöliitto on verrannut vuodesta 2001 syksyisin vakiomuotoisen tyyppitalon ns. Indeksitalon kiinteistöveroja ja muita kuntakohtaisesti määrittyviä kustannuksia maamme suurimmissa kaupungeissa käyttäen voimassa olleita maksuperusteita ja hintoja. Indeksitalo on 10 000 kuutiometrin asuinkerrostalo, joka sijaitsee kaupunkikeskustan ruutukaava-alueella omalla tontilla ja jossa on 40 asuntoa. Talon energian ja veden kulutukset ovat keskimääräisiä, samoin jäteastioiden määrät ja tyhjennysvälit. Nyt julkaistavan Indeksitalo 2020 -tietoaineiston on kerännyt KTI Kiinteistötieto Oy Kiinteistöliiton tilaamana ja koordinoimana. Mukana on kaikkiaan 59 kaupunkia ja kuntaa. Indeksitalon vertailukustannukset kattavat keskimäärin runsaat puolet kaikista kerrostaloyhtiön hoitokuluista. Vertailukaupungeissa asuun hieman runsaat neljä miljoonaa henkeä. Vertailun ulkopuolelle jäävät markkinoilta ostettavat, yksityiset palvelut, kuten isännöinti ja kiinteistöpalvelut. Tiedot ovat syyskuun 2020 mukaisia. Kirja-arvostelu Viehättävä dekkari 1920-luvun Helsingistä ? Helsinki oli levoton kaupunki 1920-luvun alkuvuosina. Verinen sisällissota oli takanapäin, suojeluskunnat hallitsivat, demokratia otti ontuvia ensi askeleita, kieltolaki vallitsi, samoin salakuljetus ja siihen liittyvä rikollisuus. Tähän ajankuvaan pureutuvat erinomaisen viehattävästi Virpi Hämeen-Anttilan jännitysromaanit, uusin ”Kalman kevät” (Otava 2020) jatkaa vakuuttavaa sarjaa. ”Kalman kevät” tarjoaa harvinaisen monimutkaisen rikosvyyhdin vaikka lähtökohta: vanhan talon rapussa tapahtunut ”liukastuminen” vaikuttaa ensi alkuun vain vanhan miehen onnettomuudelta. Näin poliisikin ensi alkuun uskoo. Omituisia tyyppejä Hämeen-Anttila tavoittaa kirjoissaan oivalllisesti mitä merkillisimpiä ihmistyyppejä, joilla kaikilla voisi olla tekemistä itse pääasian, murhaksi osoittautuvan rappuonnettomuuden kanssa. Jännitysromaanien sankari, entinen poliisi, nykyinen liikemies Karl Axel Björk ryhtyy haravoimaan rapun asukkaiden taustoja, merkillisyyksiä. Kuvaan tulevat aaveet, haamut, joihin Björk ei usko mutta joita todella yhdessä asunnossa liikkuu. Björkin näkee aaveita! Vainajan hautajaisiin ilmestyy mies Pietarista, Viipurista, Venäjältä vai mistä lie. Perintöä hakemaan. Onko mies rehellinen vai huijari vai ehä murhaaja? Sen selvittely on kirjan oma sivujuonne. Rakkautta ilmassa Kirjoissaan Hämeen-Anttila on rikosten ohella aina myös lempeän rakkauden asialla. ”Kalman kevät” tarjoaa murhatutkimusten lisäksi kauniin rakkaustarinan, jossa kuvataan Björkin henkilökohtaista ”painiskelua” oikean rakkauden ja rakkauden kohteen suhteen. Olisiko oikea Lisbet, Ida vai kaukainen Katja? Niin viehättävää kuin rakkauden pohdinta onkin vähempikin olisi riittänyt. Björkin epäilyt syyllisestä ovat pitkään täysin hakoteillä. Uuttera koulupoika-apuri Valkama yrittää selvittää ympäri Helsinkiä liikkuvien rosvojen touhuja ja aiemmista kirjoista tuttu opiskelijaneitonen Ida on myös ahkerasti Björkin tutkimusten apuna. Björkin entiset työkaverit, poliisit ovat pääasiassa tutkimusten ”jälkijunassa” kuten aiemmissakin Hämeen-Anttilan dekkareissa. ”Kalman kevät” tarjoaa lukijalleen nautittavaa jännitystä loppuratkaisuun saakka. Erilaista sisällöllistä rönsyilevää tavaraa on tarjolla liiankin kanssa, mutta Hämeen-Anttilan vahva valtti, ihmisten ja 1920-luvun Helsingin yhteiskunnallinen kuvaus on edelleen tallella. Näin syksyyn sopii suositella dekkaria ”Kalman kevät”. Pekka Hurme si ympärivuorokautista apua vauvaperheille antavissa ensikodeissa joka neljännessä perheessä myös vauvan isä on mukana kuntoutuksessa. Apua haetaan entistä enemmän myös ongelmien alkuvaiheessa, jolloin auttamisessa myös päästään parhaimpiin tuloksiin. Omatoimisesti apua hakevat näkyvät ennen kaikkea matalankynnyksen palveluissa, kuten esimerkiksi nimettömissä chateissa. – Lastensuojelun kautta palveluihin ohjautuvat ovat selvästi entistä huonomassa tilanteessa olevia. Vakavista mielenterveysongelmista kärsiviä vauvaperheitä on tulossa palveluihin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Usein taustalla on se, että perheen ongelmiin ei ole puututtu riittävän aikaisin ja tilanne on päässyt kehittymään todella vaikeaksi. Osa vauvaperheistä on niin vakavissa vaikeuksissa, että heitä ei voida auttaa ensikodissa ennen kuin mielenterveyden akuutit ongelmat on saatu hoidettua, sanoo Särkelä. – Avun tarjoaminen ja esimerkiksi ensikotiin ohjaaminen on hyvin riippuvaista kuntien taloudesta. Aina kunnissa ei huomata, että odotusja vauvavaiheessa hoitamatta jättäminen merkitsee vielä suurempia kustannuksia jatkossa. Tämä näkyy siinä, että odotusaikana ympärivuorokautiseen kuntoutukseen päässeiden määrä on romahtanut aikaisemmasta. Voi selvitä Apua hakevien määrän kasvaminen kertoo myös siitä, että perheiden ongelmat eivät ole hyvinvointi-Suomesta poistuneet. Liitossa iloitaan kuitenkin jokaisesta apua hakevasta perheestä. – Avun hakeminen on ensimmäinen askel siihen, että perheen tilanne voi muuttua. Näemme jatkuvasti kuinka todella vaikeastakin elämän tilanteesta voi selviytyä ja perhe saa mahdollisuuden uuteen alkuun, Särkelä sanoo. Auttamisen hyvistä tuloksista kertoo muun muassa se, että päihteitä käyttävistä odottavista ja vauvaperheiden äideistä kaksi kolmasosaa kuntoutuu liiton Pidä kiinni -palveluissa niin hyvin, että he voivat toimia vauvan ensisijaisena huoltajana ja vauvat voivat hyvin. Ilman riittävän pitkää kuntoutusta, he eivät pääsisi irti vuosia kestäneestä päihteiden käytöstä, eikä vauvan huostaanotolta voisi välttyä. Pahimmillaan seuraus voisi olla sikiövauvan vaurioituminen eliniäksi päihteiden vuoksi. – Perheiden ympärivuorokautinen kuntoutus maksaa, mutta se on kuitenkin moninkertaisesti edullisempaa ja inhimillisesti parempi ratkaisu kuin hoitamatta jättäminen. Mitä aikaisemmin perheitä voidaan auttaa, sen parempia tuloksia saadaan. Samalla vältytään elämänmittaisilta kustannuksilta, Särkelä sanoo. Vakavissa päihdeongelmissa odottaviaja vauvaperheitä kuntouttavat Pidä kiinni -ensikodit ja -avopalvelut auttavat vuosittain 220 perhettä. Oikeus olla turvassa Ensija turvakotien liiton 30 jäsenyhdistystä eri puolilla Suomea tarjoavaa vankkaa ammatillista apua sekä vapaaehtoisja vertaistukea. Ammattilaisten rinnalla on 2000sitoutunutta vapaaehtoista, joita motivoi halu auttaa. Liiton vetovoimasta kertoo myös se, että sen jäsenyhdistykset saivat 600 uutta jäsentä viime vuonna. Ensija turvakotien liiton lapsiperhekyselyn mukaan viidennes vastanneista kertoi jääneensä ilman apua. Paljon hätää on jäänyt kotien seinien sisälle. Korona-epidemia lisäsi avun tarvetta ja on saatu kymmenkertainen määrä yhteydenottoja chatin kautta viime vuoteen verrattuna. – Juuri nyt Ensija turvakotien liittoa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Järjestöt ovat nopeasti ja joustavasti vastanneet tarpeisiin. Siihen pitää olla mahdollisuus jatkossakin. Jokaisella on oikeus olla turvassa ja sen eteen teemme työtä myös tulevaisuudessa, sanoo Ensija turvakotien liiton puheenjohtaja Tuula Haatainen. Kuvituskuva: Tiuku Pennola
10 Viikot 40-41/2020 • Nro 17 M unkin S eutu O petusja kulttuuriministeriöltä oli haettavissa kesällä enintään 9,6 miljoonaa euroa korona-avustuksina kulttuuritapahtumille. Avustusta saivat hakea rekisteröityneet yhteisöt ja säätiöt, jotka järjestävät taideja kulttuurifestivaaleja sekä muita taideja kulttuuritapahtumia vakiintuneesti. Opetusja kulttuuriministeriö pyrkii tekemään päätökset syyskuun loppuun mennessä. Hakasalmen lamput hehkuvat kauniisti Musiikkiteatteriesitys ”Hakasalmen lamput palavat yhä” vie kevättalven 1944 herkkiin tunnelmiin kaupunginmuseona toimivassa Hakasalmen huvilassa. Sotatalven kohtalot tapahtumat juuri esityspaikassa, joten sitä ei voi pahemmin viedä muualle. Mikä harmi, koska lamput palavat hyvin uskottavasti. Tämäkin jäi koronan jalkoihin. Vain yksi esitys oli maaliskuulla, nyt toinen elokuulla. Siinäkö kaikki, jään ihmettelemään. Muutosta kuunnelmaksi tosin mietitään. Aution museon yläkerrassa istuu Taideteollisuuskeskuskoulun opiskelija, nuori sotilas, joka on tullut lomalle piirtääkseen harjoitustyönsä loppuun tietämättä, pääseekö hän rintamalle palattuaan enää koskaan kotiin. Nuori naisopiskelija on ollut koko päivän huvilan kellarissa tarkastamassa sinne evakuoituja esineitä. Nyt hänen on häädettävä sotilas työnsä äärestä. Aikakauden sävelmät ja Annamari Kähärän sota-ajan runoihin säveltämät laulut lohduttavat ja rohkaisevat museon väkeä. Anna Kortelaisen käsikirjoittaman näytelmän esittävät historiaa paljon käsitellyt Reetta Ristimäki sekä nuoret TEAK:n kasvatit Linda Hämäläinen ja Joel Mäkinen. He ovat hyvin vaikuttavia erilaisina tulkitsijoina. Rytminvaihdokset puheesta lauluihin toimivat mainiosti. Mäkinen on paljon myös pianossa. Kuulemme säveliä mm. Yrjö Jylhän, Unto Kupiaisen, Aila Meriluodon runoihin. Sirkka Seljan ”Olen kanssasi rintamalla” vaikuttaa: – Jos sinun on väsy, olkoon minun ajatukseni pehmeä vuode / jolle voit painaa uupuneen pääsi. / Jos sinä haavoitut, haavoitun minäkin… / jos sinä kaadut, – kulkekoon sama luoti minunkin lävitseni… Rakkaus ylittää Helvetinkuilun Astrid Lindgrenin rakastettu ”Ronja Ryövärintytär” nähtiin Pakkasmäen kesäteatterissa Teatteri Hyökyvuoren esityksenä. Vauhdikkaan ja opettavaisen esityksen ohjasi Leena Gardiner. Pääosissa ovat suloinen, aluksi turhan vihainen, Stella Lappalainen Ronjana ja komea musikantti Joona Saturi poikana, jotka ovat olleet ohjaajan löytöjä jo Vaskivuoren lukion Cracy for You –musikaalissa. Pakkasmäen amfiteatterimaista luonnonnäyttämöä käytettiin taitavasti ison joukon voimin. Tarinahan kertoo tytöstä, joka syntyy samana päivänä kun salama iskeytyy hänen kotilinnoitukseensa. Linnoitus repeää kahtia ja väliin syntyy uhkaava Helvetinkuilu. Ronjan isän johtama ryövärijoukko asuttaa linnoituksen toista puolta, toiselle puolelle linnoittautuu pitkäaikaisen vihollisen rosvojoukkio. Kun Ronja seikkailee Helvetinkuilun reunalla, hän kohtaa Birk-nimisen pojan ja heistä tulee siitä hetkestä lähtien erottamattomat. Rakkautta kylmän sodan maailmassa! Tarina on koko perheen satumainen seikkailu, joka kertoo kaiken voittavasta ystävyydestä, ennakkoluulojen murtamisesta, itsenäistymisestä ja vapaudenkaipuusta. Runosielu Eino Leino juhlisti Asuntomessut A s u n t o m e s s u t avattiin kolmannen kerran Tuusulassa 50 vuoden aikana. Kulttuurilla oli vahva sija juhlamenoissa. Runoilija ja lehtimies Eino Leino oli usein nähty vieras Tuusulanjärven taiteilijakodeissa ja Rantatien täyshoitoloissa sekä Hyrylän upseerikerholla 1900-luvun alussa. Tarkkasilmäisimmät ovat tavanneet tämän kuuluisan poeetan myös tällä vuosituhannella, esimerkiksi Tuusulan edellisillä vuoden 2000 Nummenharjun Asuntomessuilla. Tänäkin vuonna hän kommentoi elämää ja Asuntomessuja myös Rykmentinpuistossa. Leinon hahmossa esiintyi Keski-Uudenmaan Teatterin johtaja Heikki Lund, joka on pitkään esittänyt paikkakunnan suurta poikaa. Lund on sisäistänyt poeetan hahmon täysin ja melkein muuttunut Leinoksi. TuusVox on Tuusulanjärven alueella toimiva tuore lauluyhtye. Yhtyeessä laulaa alueella asuvia tai toimivia musiikin ammattilaisia, jotka ovat kesäksi lyöttäytyneet yhteen ”Mun Tuusula”-nimisen laulun merkeissä. Se on kunnan tilaama kuoroteos, jonka sävelsi Salla Markkanen. Kotiseutuaiheiset sanat on koottu tuusulalaisten koululaisten kirjoittamista runoista. Avajaisissa kuultiin Mun Tuusula –teoksen ensiesityksen lisäksi Kaj Chydeniuksen säveltämä ”Laulu oravasta”. Tove Jansson viisuja koko kansalle Laulaja-näyttelijä Emma Klingenberg on parisen vuotta tutkinut Tove Janssonin laulujen lyriikoita ja hän haluaa esittää löydöksiä yleisölle, aluksi konsertin muodossa. Musiikki oli tärkeä osa Tove Janssonin elämää ja taiteellista luomista. Hän omistautui laulutekstien tekemiseen jo lapsena ja jatkoi niiden kirjoittamista läpi elämän. Repertuaari kasvoi ajan mittaan laajaksi, käsittäen rakkauslauluja, irstaita lauluja, lauluja merelle, luonnolle, ystäville ja Muuminlaaksolle, teatteriesityksiin kirjoitettuja lauluja sekä lauluja, joita hän itse soitti Klovharun saarella, kun tuuli suhisi ja haitari houkutteli enemmän kuin maalauskangas. Laulajaa kiinnostaa se, mistä lähteestä Toven laulujen sanat pulppusivat? Kuka häntä oli opettanut? Millaista musiikkia hän itse kuunteli? Ja voiko tosiaan pitää paikkansa, että Tove Jansson ja ruotsalainen kansanpuistoviihdyttäjä Povel Ramel tekivät yhteistyötä? ”Tove Jansson visdiktaren” on värikäs ja rutkasti huumoria sisältävä konserttiesitys, jossa Toven lyriikoita esitetään täysin uusin sävellyksin ja sovituksin. Kolme muusikkoa säesti; en huomannut Toveen keskittyneen laulajan esitelleen heitä? Toki tuttujakin kuulimme Vuotalon Vuosalissa, kuten ”Höstvisan”. Laulun kertosäe kuuluu ruotsiksi: ”Skynda dig älskade, skynda att älska, dagarna mörknar minut för minut...” Kuulimme lyhyemmän päiväversion konsertista. Esityksen tuotti Klingenberg yhteistyössä Svenska Teaternin kanssa. Suomenruotsalainen näyttelijä ja laulaja on aiemmin tulkinnut esim. Edit Piafia ja Viirus-teatterin aulassa ”Chelsea Hotellin” lauluja. Intohimona on aina ollut tarinoiden kertominen, ja nimenomaan musiikin kautta. Hupaisaa mökkielämää Vantaan Näyttämön Navethaliassa esitettiin ”Jakomökki”. Se on hupaisa, hyvin todentuntuinen kesänäytelmä mökkielämästä – rajoitetulle yleisölle tämäkin. Esitys meni jo syksyllä 2019 ja palasi kesällä ohjelmistoon hetkeksi. Muuta laajempaa tuotantoa, ”Badding” ei pystytty toteuttamaan. Hyvä, että Hiekkaharjun vanhassa isossa navetassa oli kesäteatteria. Tämä esitys oli uudestaan tervetullut. Moni ei ehtinyt sitä syksyllä vielä katsomaan. Jakomökki on kertomus kahdesta pariskunnasta, jotka vuokraavat yhdessä kesämökin. On leppoisaa oleilua, ihmissuhdedraamaa ja yllätysvieraita. Mökkielämä alkaa olla lopuillaan. Moni tunnistaa omalla tai toisten mökillä henkilöhahmoja, joihin voi samaistua. Mukana on kädetön nörttimies, voimakastahtoisia naisia, hienostorouvaa ja kaljatölkki -kädessä miestä. Mökillä parisuhteet joutuvat koetukseen, mustasukkaisuutta on ilmassa. Ronskia huumoria löytyy. Yleisö elää mukana ja nauraa. Komedia päättyy hyvin, toinen pariskunta ostaa mökin. Näyttelijät vetävät hienosti; varsinkin esityksen lapset Venla ja Tapio ihastuttavat Milla Hutri ja Jenni Rantala. Käsikirjoituksesta vasRisto Kolanen Syyskuun kulttuurikierros Reetta Ristimäki (vas.), Joel Mäkinen ja Linda Hämäläinen ovat vaikuttavia laulajia ja näyttelijöitä sota-ajan tunnelmaillassa Hakasalmen huvilassa. Kuva: Tanja Ahola. Stella Lappalainen ja Joona Saturi ovat valloittava pari Ronjan ja Birkin kilpailijasukujen nuorina rakastavaisina. Kuva: Jarmo Kuvaja. Näyttelijä-teatterinjohtaja Heikki Lund on saanut mieluisaksi tehtäväkseen esittää runoilija Eino Leinoa monessa paikassa, myös Asuntomessujen 2020 avajaisissa. Kuva: Riitta Salasto. Sielukas balladilaulaja Emma Klingenberg on tehnyt hienon lauluesityksen Tove Janssonin viisuihin. Kuva: Karl Vilhjálmsson/Svenska Teaternn. Navethalian Jakomökki -kesäesityksessä mökkiperheiden lapsia esittävät ihastuttavan raikkaat Milla Hutri (vas.) ja Jenni Rantala. Kuva: Sandra Saulo. Kulttuuri
11 Nro 17 • Viikot 40-41/2020 M unkin S eutu taavat Kaisa Jänis ja Lauri Janis tuovat mökkielämää rohkeasti esille Sini Keinäsen ohjauksessa. Seikkailut ja kommellukset maistuivat tässä kesäkeitossa. Ihmiskokoonpanon tanssia järjen tuolla puolen ”A Human Ensemble” on yhdeksän yhtäaikaista sooloa ja esiintyjäryhmän kollektiivisesta esi-tajunnasta kumpuava tapahtumakudelma Uuden sirkuksen keskus Cirkon Maneesilla. Demoesityksen näin keväällä Kaapelilla. Esitystä on harjoiteltu Zodiakissa ja Kulttuurikeskus Sähinässä Lauttasaaressa. Yhdeksän ihmistä erilaisista ammattitaustoista, (tanssi, performanssi, kuvataide, lääketiede ym.) ja ikäluokista (25–79 -vuotiaita), antautuvat tarkasti ilmaistulle ruumiintajunnanvirralle yhtaikaisen sitoutumisen ja irti päästämisen tilassa. Jylhässä tilassa, lämpimän okran sävyn syleilyssä, esiintyjät muotoilevat ”näyttämöllisen ehdotuksensa syvyyksiä, keveyksiä, hurjuuksia, herkkyyksiä, vakavuuksia ja hulvattomuuksia järjen tuolla puolen”. Teoksen kuriton musiikillinen kenttä on nostalginen sukellus niin klassisiin kuoroteoksiin kuin garageen ja 60-luvun pop-rockiin. Teos avautuu katsojalle alati muuntuvana vuorovaikutuksien villinä verkostona. Se pohjautuu koreografi Karolina Ginmanin tutkimaan psykofyysiseen praktiikkaan, ”ehdotus vapaan assosiaation uudelleenmuotoilusta runolliselle ruumiille”. Esiintyjinä ovat Ingrid Andre?, Leila Kourkia, Saija Lehtola, Marlon Moilanen, Jan Nyberg, Gesa Piper, Pihla Sudenyö, Inari Virmakoski ja Minja Yletyinen. Ginman tapasi tanssijaryhmänsä ensi kertaa jo 2018 Mad Housen työpajassa, joten esitystä on tehty ajan kanssa. Teosprosessin aikana työryhmän ja demoyleisön kumppaneina ovat kulkeneet psykoanalyytikko, psykologi Anne Kotkavirta sekä psykoanalyytikko, filosofi Jussi Kotkavirta. Alastomuus ilmaisee paljon Asta Rentolan monologinäytelmä ”Alasti” käsittelee alastomuuteen liittyviä tunteita, vapautta ja pelkoa. Alastomuuden haavoittuvuus asuu vanhuksen Aino Virran hahmossa. Vanhus käy loppuelämän taivaltaan näyttelijänä ja osittain ehkä yksinäisenäkin. Vanhalle naiselle alastomuus on varmasti vielä herkempi asia kuin nuorille vähäpukeisille naisille. Alastomuus näyttämöllä on ollut aina tabu, vaikka sitä näkeekin nykyään useammin. Alastomana ollaan täysin suojaa vailla, ja siksi olla alasti on ilmaisuvoimainen olotila. Olemme sitä, mitä olemme, tässä ja nyt. Asta Rentola onnistuu hienosti vangitsemaan tilan ja yleisön tarinaansa Kari Rentolan ohjauksessa Valtimonteatterissa. Teos on syvällinen ja puhutteleva. Liioiteltu liikekieli ja rekvisiitta (puhelut, jeesus alastomana ristillä, akvaariokala) on tarkoin mietitty alastomuuden kokonaisuuteen, jossa välillä otetaan avuksi muovi, johon esittäjä kääriytyy, mutta vain hetkeksi. Oppinsa Asta Rentola on saanut englantilaisessa opinahjossa Guildford School ov Actingissa lähellä Lontoota. Hänen esittämistä näyttämöllä on verrattu myös mykkäelokuvan suuriin tähtiin. Tarinan kautta etsittiin vastausta kysymykseen, miksi tuntuu niin erilaiselta riisuutua alastomaksi omasta päätöksestä, kuin että joku toinen pyytää riisuutumaan? Tarinan Virta on näytellyt nuorena alastonkohtauksissa, ja työ on jättänyt elinikäistä pohdittavaa. Valoa ja varjoa Rautatieaseman Kulttuurihallissa HELENE20-taidenäyttely toi syyskuulla yhteen itse mestarin, nuoret taitelijat ja poikkeuksellisen ajan. Viime keväänä käynnistyneen kokonaisuuden taustalla on nuorten taiteilijoiden ja taiteen tukeminen haasteellisena aikana. Taidetukiprojektin kuusi nuorta taiteilijaa Elli Maanpää, Emilio Mäkipää, Janne Jääskeläinen, Aura Latva-Somppi, Marika Schulze ja Alma Peltola saivat alkusyksyksi teoksensa valmiiksi. Niistä oli taidenäyttely päärautatieaseman uudessa Kulttuurihallissa 15.9.–25.9.2020. Maanpään esikoislastenkirja ”Varis, joka halusi olla satakieli” julkaistiin digitaalisesti näyttelyn aikana. Teemana oli tämän ajan valojen ja varjojen tallentaminen. Heidän inspiraationaan on ollut lapsena loukkaantunut ja koko elämänsä kivuista kärsinyt Helene Schjerfbeck (1862-1946) ja yksi hänen viimeisimmistä töistään ”Omakuva, valoa ja varjoja”. Kulttuurihallista näyttely siirtyi 29.9. Helsinki Hospitaliin (Bulevardi 22) ennen kuin teokset siirtyvät Hagelstamille huutokaupattavaksi. HELENE20-teosten huutokauppa huipentuu Syöpäsäätiön juhlatoimikunnan järjestämään tiedegaalaan marraskuussa. Varat lahjoitetaan lyhentämättömänä Syöpäsäätiölle ja suomalaiseen syöpätutkimukseen. Teksti: Risto Kolanen SAMPO XX kokosi kotimaiset voimat Eero Ahre on huikentelevaisen mainio kreivi, joka nousee arkusta juhlimaan syntymäpäiväänsä Teatteri Hevosenkengän Kummituskekkereissä Sampofestivaalilla. Kuva: Miska Reimaluoto. ? SAMPO-nukketeatterifestivaali oli 26.-30.8.2020 poikkeuksellinen poikkeuksellisina aikoina ja suomalaisten nukketeatterien kanssa. Kaikki esitykset ja tapahtumat olivat yleisölle ilmaisia. Niitä oli kaikenikäisille, lapsille ja aikuisille, sisällä ja ulkona. Lastenkulttuurikeskus Annantalolla katsoin Teatteri Hevosenkengän miesten mainion, hauskan ja opettavaisen Kummituskekkerit -esityksen perheen pienimmille. Autiotalon vanhat kummitukset valmistautuvat vanhuudenhöperön kreivi Konrad von Knackenhausin synttärijuhliin. Hän herää juhliinsa arkusta. Paljon syntyy hupia pienemmästä ällötyskakkulahjasta ja vieraaksi tulevan Sulo Sacherin Espoon kaupungin 550v-juhlista varastamasta kakusta. Nukketeatteriveteraani Eero Ahre on erinomaisen notkealiikkeinen kreivinä, ja Paul Heiman humoristinen kakkuvarkaana. Kilon poliisitkin tulevat varkaan perässä. Lapset eläytyivät hyvin esitykseen ja antoivat kreiville ohjeita siitä, mihin kakku on piilotettuna. Huikein näkemäni esitys oli visuaalisen teatterin duon Livsmedlet ”Invisible Lands” -esitys, joka haastoi itsensä ainutlaatuisissa nukketeatterin ja koreografian kohtaamisissa. Livsmedlet on kaksikko, johon kuuluvat Ishmael Falke ja Sandrina Lindgren, jotka työskentelevät yhteistyössä Grus Grus -teatterin kanssa. Vaikuttava kokemus syntyi Euroopan pakolaiskriisin 2015 syksynä. Näemme miniatyyrikoossa kuvattuna tinasotilaan kokoisia sotajoukkoja, pakolaisia ja piikkilankoja ihmiskehon osien, niskan, olkapäiden ja jalkojen, päällä kuvattuna. Maantiede ja politiikka laajennetaan fyysisesti ja muunnetaan orgaanisiksi suorituskykyalustoiksi ruumiimme ja opimme, mistä kosketus, läsnäolo ja kestävyys oikeastaan tarkoittavat. Nukketeatteri Ofelia on kiertoteatteri, jonka esityksiä voi tilata päiväkoteihin, kouluihin, palvelurakennuksiin, kulttuurikeskuksiin, kirjastoihin ja erilaisiin koko perheen tapahtumiin ympäri vuoden. Festivaalilla näimme kaksi esitystä, joiden päätekijä on Anne Lihavainen. Uudempi ”Nimbu-norpan päiväuni” kertoo tarinan pienestä, utelias ja rohkeasta Saimaan-rengasmerkistä. Vedenalainen maailma ja oudot olennot, jotka lentävät kotikallion ohitse, saivat Nimbun evät liikkeelle, ja se lähtee seikkailemaan kotivesien ulkopuolella. Mutta mistä Nimbu haaveilee? lähes sanaton esitys kysyy. Nukketeatteri Ofelia on näöin auttamassa ja tukemassa saimaannorpan hyväksi tehtävää suojelutyötä. Grus Grus-teatteriin kuuluva visuaalisen teatterin duo Livsmedlet haastaa itsensä ainutlaatuisissa nukketeatterin ja koreografian kohtaamisissa Invisible Lands -esityksessä. Kuva: Pernilla Lindgren. ”Nimbu-norpan päiväuni” kertoo tarinan pienestä, uteliaasta ja rohkeasta ”Saimaan-rengasmerkistä” Sampofestivaalilla. Kuva: Anne Lihavainen. Rautatieaseman Kulttuurihallissa oli syyskuun esillä Helene20-taidenäyttely. Kuvassa Elli Maanpää ja Helenen peilikuva -teoksensa. Kuva: Raimo Granberg. Asta Rentola tekee hukean koomisen, mutta samalla puhuttelevan Alasti-monologin Valtimonteatterissa. Kuva: Saara Kumpulainen. Karolina Ginmanin ohjaama tanssiesitys A Human Ensemble esittää yhdeksän yhtäaikaista sooloa Cirkon Maneesissa. Edessä heistä Gesa Piper, takana Saija Lehtola (vas.) ja Inari Virmakoski. Kuva: Laura Rämö.
12 Viikot 40-41/2020 • Nro 17 M unkin S eutu Pääkaupunkiseudun yhteisen löytöeläintalon yhteystiedot H elsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry huolehtii 1.10.2020 alkaen Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen löytöeläinten tilapäisestä hoidosta. Löytöeläintoiminta jatkuu nykyisissä tiloissa Helsingin Viikissä, mutta palveluntuottaja ja yhteystiedot vaihtuvat. Löytöeläintalon uudet yhteystiedot ovat 1.10.2020 alkaen: puhelinnumero 040 198 0778, sähköpostiosoite viikki@hesy.fi ja kotisivut https://www.loytoelaintalo.fi/ . Osoite on Koetilantie 13, 00790 Helsinki. Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ympäristöja lupajaosto hyväksyi Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:n tarjouksen löytöeläintoiminnan tuottamisesta 4.6.2020. Sopimus on kolmivuotinen ja siihen sisältyy mahdollisuus kahden vuoden jatkosopimukseen. Aiemmin löytöeläintoiminnan järjestämisestä vastasi Kiantime’s Oy. Löytöeläintalossa järjestetään myös eläinsuojelulain nojalla haltuun otettujen eläinten tilapäinen hoito. Eläinsuojelulaki edellyttää, että kunnat järjestävät irrallaan tavattujen ja talteen otettujen lemmikkieläinten hoidon 15 vuorokauden ajan. Jos eläimen omistajaa ei löydy 15 vuorokauden aikana, voidaan eläin lain mukaan sijoittaa uudelleen tai lopettaa. Jatkohoito ja uudelleen sijoittaminen on ensisijainen vaihtoehto. HESY ry huolehtii eläinten jatkohoidosta ja sijoittamisesta lakisääteisen 15 vuorokauden hoitoajan päätyttyä. Kissa löytöeläintalossa. Kuva: Matti Miinalainen. Puheenvuoro Terhokodin arvokas ja inhimillinen saattohoitotyö on turvattava ? Tein yövuoroja hoitajana vanhustenosastolla yliopistossa opiskellessani. Silloin sain ensimmäiset kosketukset kuolevan ihmisen hoitoon. Opin, että yksin jääminen ja sen tuoma turvattomuus ovat yksi suurimpia vanhusten ja vakavasti sairaiden ihmisten huolenaiheita. Monet yöt valvoin elämän viime hetkiä elävän ihmisen rinnalla kiireisen osaston töiden painaessa päälle. Silloisina yön tunteina minusta tuli vannoutunut hyvän saattohoidon puolesta puhuja. Hyvään saattohoitoon kuuluu se, että on aikaa ihmisille silloin kun hän sitä tarvitsee. Saattohoidon tavoitteena on hoitaa ihmistä kunnioittaen niin, että jäljellä oleva elämä on mahdollisimman hyvää niin, että arvokas kuolema olisi mahdollista. Paljon on tehty mutta tehtävää riittää. Ihmisarvoa kunnioittavan ja lempeän elämän loppuvaiheen saattohoidon ja kivun hoidon saatavuudessa on maassamme edelleen isoja eroja. Saattohoidon kehittäminen on ollut kokoomuksen tärkeä tavoite. Viime eduskuntakaudella valmiiksi saadut suositukset eivät riitä. Ei myöskään se, että saimme liikkeelle uudistuksen, jossa rakennetaan valtakunnalliset opetusohjelmat hoitotyötä järjestäviin ammattikorkeakouluihin ja lääketieteen koulutusta järjestäviin yliopistoihin. Yhdenvertaisen saattohoidon ja suositusten käyttöönoton turvaamiseksi koko maassa tarvitaan sitova lainsäädäntö. Elämän loppuajan inhimillinen ja laadukas hoito ja hoiva sekä hyvä kuolema ovat jokaisen perusoikeuksia. Sosiaalija terveysministereiden on huolehdittava, ettei eduskunnan antama lausuma elämän loppuvaiheen hyvästä hoidosta, itsemääräämisoikeudesta sekä saattohoitoa koskevien sääntelytarpeiden selvittämisestä jää soteuudistuksen jalkoihin. Kun käsittelimme valiokunnassa kansalaisaloitetta hyvästä kuolemasta, linjasimme yksimielisessä mietinnössämme, että saattohoito toteutetaan koko maassa laadukkaasti ja valmistellaan sitä koskevaa sääntelyä hyvän hoidon toteuttamiseksi. Tämä työ on nyt ministeriön asettaman työryhmän toimesta käynnissä ja valmistuu keväällä 2021. Laadukasta saattohoitoa on oltava saatavilla yhdenvertaisesti ihmisen tarpeen mukaan. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa saattohoitopaikkaan. Sain kunnian olla juhlapuhujana muutama vuosi sitten Terhokodin 30-vuotisjuhlissa. Terhokodissa on koko sen olemassa oloajan tehty mittaamattoman arvokasta työtä saattohoidon kehittämiseksi. Työtä ihmisten mutta myös heidän omaistensa kuoleman kohtaamisen helpottamiseksi. Juhlapuheessani painotin, että saattohoitokotien perhekeskeinen toimintakulttuuri on oltava keskeinen osa vaativaa saattohoitoa tulevaisuudessakin. Nyt tuo tavoite on vakavasti uhattuna, kun Terhodissa on jouduttu ytneuvotteluihin. Tilanne uhkaa inhimillistä ja osaavaa saattohoitotyötä tekevän Terhokodin olemassaoloa. Syitä tilanteeseen on monia mutta selvää on, että Terhokoti tarvitaan. On lohdullista, Terhokodin, kuntien ja HUS:n kesken on sovittu selvitettäväksi vaativan tason saattohoitopalveluiden järjestäminen HUS:n alueella ja sen osana myös Terhokodin toiminta. Selvitys valmistuu lokakuun loppuun mennessä. Selvityksen lopputulemana on saatava Terhokodin toiminnan kestävästi turvaavat askeleet. Ratkaisun on oltava sellainen, että Terhokoti voi jatkaa hyvää työtään saattohoitokotina, edelläkävijänä, yhteistyökumppanina, itsenäisenä ja arvokkaana saattohoidon toteuttajana ja kehittäjänä. Terhokodin on voitava jatkaa inhimillisenä kodinomaisena yksikkönä, jossa myös koko perhe saa tukea. Voit seurata eduskunnan tapahtumia ja työtäni kansanedustajana vastaanottamalla eduskuntaterveiseni, joissa kerron ajankohtaisista politiikan kuulumisista. Kirjeen voit tilata lähettämällä minulle sähköpostia sari.sarkomaa@eduskunta.fi. Tai soittamalla 050 511 3033. Ajatukset ja terveiset ovat aina tervetulleita. Ne ovat tärkeitä. Olen mukana avaamassa Terveydeksi! -Diabeteskävelyn Narinkkatorilla lauantaina 10.10.2020 kello 12.00. Puheenvuorojen jälkeen lähdemme yhdessä ulkoilemaan. Voit valita kolmesta reitistä itsellesi sopivamman. Lämpimästi tervetuloa mukaan tapaamaan ja liikkumaan! Pidetään yhteyttä. Sari Sarkomaa Munkkalainen kansanedustaja Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sortti-asemille tuotu poistotekstiiliä lähes 120 000 kiloa Varma avaa vuokra-asukkailleen etätyöpisteitä Helsinkiin T yöeläkeyhtiö Varma rakentaa vuokra-asukkaidensa käyttöön etätyöja opiskelupisteitä omistamiensa kerrostalojen liiketiloihin Helsingissä. Varma Kotikonttori -etätyöpisteitä avataan aluksi viiteen liiketilaan ympäri Helsinkiä. Ensimmäiset tilat tulevat kyseisissä taloissa ja niiden lähistöllä asuvien Varman vuokra-asukkaiden käyttöön jo ennen joulua. – Työn tekeminen on murroksessa, eikä toimistolle kuljeta enää päivittäin. Siksi Varma haluaa mahdollistaa vuokralaisilleen mahdollisuuden tehdä töitä tai opiskella rauhassa ja ergonomisesti lähellä kotia. Muokkaamme tyhjillään olevia kivijalkaliiketilojamme tätä varten asukkaidemme käyttöön arkea helpottamaan, sanoo Varman kiinteistökehitysjohtaja Sari Raunio. Etätyöpisteitä tulee mm. Arabiaan, Katajanokalle ja Kallioon. Sari Raunion mukaan uudessa palvelussa on mietitty kaikkia Varman vuokralaisia, joilla on haastavaa luoda rauhallista työskentelytilaa kotioloihin, jos perheessä on muitakin kotona työskenteleviä ja opiskelevia. – Haluamme luoda tällä uudella palvelulla vuokralaisillemme lisää sujuvuutta ja helppoutta työn ja yksityiselämän yhdistämiseen koronapandemian mullistamassa maailmassa, jossa työpiste on yhä useammin omalla keittiönpöydällä. Rauhallinen työtila voi olla tarpeen monissa perheissä. Joustavuus syntyy siitä, että tiloja voi varata myös ilta-aikaan ja viikonloppuisin, Raunio sanoo. Etätyöskentelytilat ovat tarkoitettu niiden talojen vuokralaisille, joihin kotikonttoreita rakennetaan sekä näiden läheisyydessä asuville Varman vuokralaisille. – Esimerkiksi Arabiassa ja Kalliossa meillä on useampi vuokratalo lähekkäin, jolloin etätyöskentelytilat kannattaa ulottaa kaikkien alueella asuvien vuokralaistemme käyttöön, Raunio sanoo. Viihtyisissä tiloissa Tyhjillään olevat Varman liiketilat muokataan etätyöskentelyyn sopiviksi ja ne kalustetaan viihtyisiksi ergonomia huomioon ottaen. Työpisteeksi voi valita seisomiseen soveltuvan pöydän tai perinteisemmän työpisteen. Tilojen sisustamisesta vastaa Profit Interior. – Kotikonttoria pääsevät varaamaan kyseisissä taloissa asuvat vuokralaiset taloyhtiöidensä intrasta. Me varmistamme mm. varausjärjestelmän kautta, ettei tiloissa ole liikaa ihmisiä yhtä aikaa ja että työskentely on hygieenistä ja turvallista. Asukkaat saavat vuokrata etätyöpisteitä ainakin aluksi ilman erillistä korvausta, Raunio jatkaa. Raunion mukaan tilojen suunnittelu on parhaillaan käynnissä. – Informoimme taloyhtiöiden intranettien kautta niitä asukkaita, joita tämä uusi palvelu koskee. Odotamme innolla, millaisen vastaanoton uusi konseptimme saa ja päätämme sen perusteella, miten etenemme seuraavien kohteiden suunnittelussa. Hyväkuntoiset vaatteet ja kodintekstiilit kannattaa toimittaa suoraan Kierrätyskeskukselle tai muille vaatekerääjille, joiden kautta ne päätyvät vielä uudelleen käyttöön alkuperäisessä tarkoituksessaan. H SY:n Sortti-asemille on tuotu lähes 120 000 kiloa poistotekstiiliä 10 kuukauden aikana. Keräykseen kelpaavat rikkinäiset ja loppuun kuluneet vaatteet ja kodintekstiilit. Keräykseen tuodusta tekstiilistä suurin osa kelpaa kierrätykseen. Noin 30 prosenttia tekstiilistä on sellaista, jota ei voi jatkojalostaa uusien tuotteiden raaka-aineeksi. Helsingin seudun ympäristöpalveluiden Sortti-asemilla on kerätty poistotekstiiliä lähes vuoden ajan. Tekstiiliä on tuotu keräykseen lähes 120 000 kiloa eli noin 50 kuorma-autollista. Suurin osa asemalle tuodusta tekstiilistä voidaan viedä jatkojalostettavaksi uusien tuotteiden raaka-aineeksi, mutta peräti 30 prosenttia ei voida hyödyntää materiaalina. – Sortti-asemille on tuotu vuoden aikana paljon hyvää tekstiiliä, joka voidaan kierrättää uusioraaka-aineeksi. Valitettavan paljon on myös märkää, homeista tai haisevaa tekstiiliä, jota ei voida käyttää. Olisikin erittäin tärkeää, että keräyslaatikkoon tuotaisiin vain puhtaat ja kuivat käyttökelvottomat vaatteet ja tekstiilit, toivoo HSY:n käyttöpäällikkö Marjut Mäntynen. Keräykseen kelpaavat rikkinäiset ja loppuun kuluneet vaatteet ja kodintekstiilit, kuten takit, housut, hameet ja paidat sekä lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat. Tärkeätä on, että tekstiilit ovat kuivia, hajuttomia ja homeettomia, mutta niiden ei tarvitse olla pestyjä tai tahrattomia. Märkä ja homeinen tekstiili saattaa pilata suuren erän, joten niitä keräysastiaan ei saa tuoda. Keräykseen ei saa tuoda myöskään peittoja, tyynyjä, mattoja eikä alusvaatteita tai sukkia. – Tekstiilien kierrätys on vaativa ja monivaiheinen prosessi ja on tärkeää, että materiaali säilyy riittävän hyvänä koko käsittelyprosessin, Mäntynen painottaa. HSY esilajittelee kerätyn tekstiilin, jonka jälkeen se viedään Turkuun odottamaan jatkokäsittelyä. Lounais-Suomen Jätehuolto Oy käsittelee materiaalina hyödynnettäväksi kelpaavat poistotekstiilit pilottilaitoksessa Paimiossa kierrätyskuiduksi teollisuuden tarpeisiin. Poistotekstiili maksaa Sortti-asemalle tuotuna 10 euroa kuutiolta tai kaksi euroa parinsadan litran säkiltä. Hinta on vain puolet sekajätteen Ilmoitus MunkinSeudussa tuo tulosta. M unkin S eutu hinnasta. Jätesäkki kannattaa jättää hieman vajaaksi, jotta se mahtuu paremmin poistotekstiilien keräyssäiliöön. Maksulla katetaan tekstiilin käsittelykuluja. Poistotekstiilin kierrättäminen on yksi lukuisista toimenpiteistä, joiden avulla HSY tavoittelee pääkaupunkiseudulla kotien jätteille 60 prosentin kierrätysastetta vuoteen 2025 mennessä. Hyväkuntoiset vaatteet ja kodintekstiilit kannattaa toimittaa suoraan Kierrätyskeskukselle tai muille vaatekerääjille, joiden kautta ne päätyvät vielä uudelleen käyttöön alkuperäisessä tarkoituksessaan.
13 Nro 17 • Viikot 40-41/2020 M unkin S eutu Josa Jäntti Olen monelta taholta kuullut, että ihmisiä kiinnostavat tarinat elävästä elämästä. Siksi siirryn nyt kirjoittamaan elämäni varrella tapaamisistani erilaisista mielenkiinntoisista ihmisistä. Makasin 9 vuotta sitten aivoinfarktin jälkeen 4 kuukautta Laakson sairalassa oikea puoli kokonaan halvaantuneena . Sairaalan mielestä lähes toivottomana tapauksena. Sitkeä ja sisukkaan vaimoni ansiosta pääsin Laakson sairaalaan fysioterapiaosastolle. Loistavan fysioterapeutin ansiosta pääsin sieltä kotiin neljän kuukauden jälken rollaattorimiehenä. Maatessani muistelin monia mielenkiintoisa tapauksia koulusta, nuoruudesta, työelämästä ja eläkevuosista. Päätin näistä vuosista kirjoittaa kirjan ” Josan jutut ”. Se löytyy mm. kirjastosta ja sitä voi ostaa kirjakaupoista kustantajana Mediapinta Tampere. Valtuustokokemuksia ? Huuhkajien voiton kunniaksi palanen historiaa Valtuutetun luottamustoimi osoittautui todella kiinnostavaksi, mutta erikoiseksi. Aina ennen seuraavaa valtuuston istuntoa joku kansalainen soitti tietyssä asiassa, että jotain valtuuston esityslistalla olevaa asiaa on vastustettava ” muuten en enää äänestä sinua seuraavissa vaaleissa.” Pari tuntia myöhemmin soi puhelin jälleen. Soittaja oli toinen kaupunkilainen, joka sanoi, että juuri äsken mainittua esityslistan kohtaa minun on ehdottomasti kannatettava – ” muuten en ikinä enää äänestä Teitä ”! En ollut ennen vaaleja luvannut mitään – ainut vaalilupaukseni oli lehdissä ja radiossa : ”JOSA OSAA ”, joka meni niin hyvin läpi, että pikkupojat kuulemma hokivat tätä lausetta kaduilla ja pihoilla. Onneksi myös varsinaiset äänestäjät uskoivat tämän. Kuopiossa syntyneenä ”futisfanina” minut valittiin Liikuntalautakuntaan varapuheenjohtajaksi. Silloin todella huomasin, että Lahdessa ja Tampereella oli mainiot sisähallit. Miksi ei pääkaupungissa? Niin tein valtuustoaloitteen jalkapallohallin rakentamiseksi Taliin. Se sai aluksi aika paljon vastustusta, varsinkin kun lama oli tulossa. Niinpä Palloliiton kanssa tehtiin videoesitys, jossa juniorit harjoittelivat jäisellä pelikentällä lumisateessa. Vahvistuksena videossa oli valmentaja Jyrki Heliskosken sanat, että ”nämä pojat eivät ole pahan teossa eikä tulevaan futishalliin tarvitse kutsua koskaan poliisia paikalle ”. Kävin sitten esittämässä ko. videon kaikissa muissa valtuustoryhmissä. Vasemmistoliiton ryhmässä todettiin, että ensimmäisen kerran heidän ryhmäkokouksessaan on esitelmöimässä porvaripuolueen valtuutettu. Edesmennyt kuuluisa temperamentistaan ” tehonainen ” Liisa Kulhiakin totesi, että, ollaanko pääkaupungissa näin paljon kehityksessä jäljessä ja hän kyllä kannattaa hallin rakentamista. Asiasta äänestettiin ja se meni ” läpi”. Kaupungin silloinen kaupunginjohtaja Kari Rahkamo jostain syystä vastusti hanketta sanoen, että siihen ei ole rahaa. Ne löytyivät, kun kaupungintalon asbestikorjauksiin varatut varat siirrettiin hallin rakentamiseen. Lamasta johtuen rakentaminen tuli vielä tuntuvasti halvemmaksi. Hinta laski yli 30 miljoonasta markasta melkein 20 miljoonaan silloiseen markkaan. Hallin nimeksi oli lautakunnassa ja ” futisväenkin ” keskuudessa tulla JOSAN HALLI, mutta virkamiesten toimesta ei sitä voitu nimetä yksityisen henkilön nimellä, vaan sen nimeksi tuli TALIN JALKAPALLOHALLI. Tämä hanke oli koitua minulle henkilökohtaisesti kohtalokkaaksi. Vihdoin oli päivä, jolloin pidettiin hallin harjannostajaisia. Mikään ei voinut estää rakentamista. Muistan siihen hetkeen saakka, kun ajoin autollani hallin viereen. Siitä eteenpäin en muista mitään. Menin sisälle hallin ja pidin Liikuntalautakunnan puolesta puheen. Myöhemmin kuulin läsnäolijoilta, että puheeni oli ihan onnistunut ja asiallinen. Sen jälkeen menin takaisin harjannostajaisia varten katetun pitkän pöydän ääreen. Ja sitten lyyhistyin siihen. Sydämeni oli kuulemma pysähtynyt seitsemäksi minuutiksi. Onneksi rakentajan työnjohtaja oli suorittanut muutama kuukausi aikaisemmin elvytyskurssin. Hänen ansiostaan ja viraston osastopäällikön Pentti Laguksen suusta suuhun tekohengityksen ansiosta aivoissani kiersi veri. Sairaalassa minut saatiin vielä henkiin sähköshokkien avulla. Silti oli pari viikkoa aivan sekaisin ja luulin olevani sairaalahuoneessani Tjäreborin matkalla, jota väitin huonosti järjestetyksi. Kuukauden päästä oli sitten HYKS:ssa viiden suonen ohitusleikkaus, joka onnistui hyvin professori Antero Järvisen ansiosta. Olin vielä valtuustokauden pari viimeistä kuukautta kokouksissa, enää asettunut ehdokkaasi. Kahdeksan vuotta myöhemmin olin vielä mukana valtuustossa. Kyllästyin kuitenkin päätösten teon hitauteen, koska joka asiassa piti pyytää lausuntoja niin monelta taholta. Työaikanani päätökset tehtiin nopeasti ja usein omalla riskillä. Samoin en oikein jaksanut sulattaa sitä, että jos toisen puolueen valtuutetulla oli kaupunkilaisten kannalta hyvä ehdotus, niin sitä ei saanut kannattaa. Pian oma ryhmä tekisi lähes samansisältöisen aloitteen ja sitä yritettiin myöhemmin ajaa äänestyksissä hyväksytyksi. Kirja-arvostelu Miehestä moneksi: Claes Andersson! ? Kun ihmisen elämä on valtava runsauden sarvi, uskomaton elämänkaari, siitä on vaikea kirjoittaa elämäkertakirjaa. Mitä ottaa mukaan, mitä jättää pois? Tätä ongelmaa on joutunut elämäkertakirjaa kirjoittaessaan pohtimaan Riitta Kylänpää tehdessään ansiokkaan laajaa teosta ”Utelias mieli – Claes A nderssonin elämä”, 351 s (Siltala 2020). Elämäkertakirjat ovat Kylänpäälle sinänsä tuttuja, hänen Pentti Linkola-kirjansa palkittiin Tieto-Finlandialla. Claes Andersson -kirja ei yllä erinomaisuudestaan huolimatta samalle tasolle. Tavaraa on ollut liikaa. Claes Andersson oli mahdottoman monialainen, lahjakkuus ja osaaja vähän kaikessa mihin ryhtyi. Ja Andersson ryhtyi, jo nuorena 1960-luvun radikaalina. Kirjan tekijän ongelma on päähenkilön toiminnan runsaus. Kirjoittaako Anderssonista lääkärinä, jalkapalloilijana, muusikkona, poliitikkona, kirjailijana vai hänen henkilökohtaisesta elämästään, josta siitäkin saisi ihan oman, värikkkään elämäkerran paniikkihäiriöineen, kuolemanpelkoineen ja toisaalta ihanine rakastumisineen. Monista vaihtoehtoisista Anderssonin elämänalueista Kylänpää on poiminut mukaan lähes kaikki, väkisinkin sillisalaatin omaisesti lyhyinä katsauksina. Läpi kirjan kulkee ansiokkaasti Anderssonin runoilijapersoona, runoteoksia on kaikkiaan 26, proosateoksia on kahdeksan, kymmeniä näytelmiä ja kuunnelmia. Ruotsin kielellä valtaosa, joka on Suomessa ollut rajoittava tekijä, Ruotsissa taas arvostusta lisäävä. Anderssonin hämmästyttävän pitkä jazzmuusikkoura jää kirjassa turhan vähälle kuten myös toinen suuri rakkaus: jalkapallo. Anderssonin ammattia, lääkärityötä, kuvataan myös, mutta Anderssonin edelläkävijätyö psykiatriassa olisi aivan oman kirjan arvoinen. Kirjan lopun pitkä kuvaus: Anderssonin elämän sairastumiset on tarpeettoman laaja. Reilu karsiminen olisi kirjan loppua parantanut. ”Sikamainen sadisti” Claes Andersson omaksui jo nuorena ajatuksen, aatteen, vähäosaisten auttamisesta, humanistisen maailmankatsomuksen. Parempaa maailmaa Andersson lähti puoluepoliittisesti tekemään vasta 50-vuotiaana, kansanedustajana ja sittemmin ministerinäkin. Poliitikkona Andersson joutui koville. Lipposen hallituksen ministerinä. Andersson suuttui erityisesti silloiselle valtiovarainministeri Sauli Niinistölle: ”Sanoin hänelle että hän on sikamainen sadisti. Onneksi välillämme oli pöytä, koska muuten olisin lentänyt hänen päälleen ja ruvennut tappelemaan oikeasti”. Näin kuvaa Andersson hallitustyöskentelyä. Lukija voi miettiä kuinka tappelussa Andersson-Niinistö olisi käynyt? Pääministeri Lipposeen, joka kyllä myötäili Niinistöä kaikessa, Andersson suhtautuu kuitenkin myönteisemmin, arvostavammin: ”Vaikka hän on roteva ja hidas vesipalloilija, on hänellä myös herkkä puoli. Hän kulki lempikirjailijansa Edith Södergranin runot taskussaan.”Vesipalloa tunteva lukija saattaa ihmetellä urheiluministeri Anderssonin sinänsä oikeaan osuvaa määritelmää Lipposesta vesipalloijana. Riitta Kylänpään kirja Claes Anderssonista on erittäin luettava kuvaus monitaitoisesta, kiltistä miehestä, joka halusi kaikille hyvän elämän. Siinä yhdelle miehelle työsarkaa riittämiin, jopa työhullulle Claes Anderssonille. Suomessa on sananlasku: vaatimattomuus kaunistaa. Johtuiko tästä että Claes Andersson oli jo nuorena kaunis mies. Tässäkin kirjassa esiintyvä Jörn Donner ei tätä sananlaskua muistanut eikä myöskään toinen syksyn kirjahahmo: Jorma Uotinen. Donner. Andersson ja Uotinen – kirjat kannattaa kaikki lukea. Ja vertailla kirjoja ja persoonia! Pekka Hurme Kansanurheilua Seitsemän veljeksen hengessä Kurranlyönnin näytösottelu Seurasaaressa lauantaina 3.10.2020 ”Tässä on meillä sileä aho, ja mitä kantoja on esteeksi, tempaisemme juurineen pois, ja tuolta otamme tarhallemme jatkoa nummen tasaisesta pinnasta.” – Aleksis Kivi. Kuva: Noora Kumpulainen. N äytösottelussa kamppailee vastakkain kaksi Helsingin yliopiston ainejärjestöä: folkloristiikan ja kansatieteen opiskelijoiden NEFA-Helsinki sekä kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden Putkinotko. Kurranlyönti on monelle tuttu Aleksis Kiven romaanista Seitsemän veljestä (1870), jossa kiivas mailapeli kuuluu veljesten lempiharrastuksiin. – Nyt kun Kiven romaanin ilmestymisestä on kulunut tasan 150 vuotta, päätimme kokeilla, millaista veljesten suosikkilajia olisi pelata käytännössä, Aleksis Kiven Seuran puheenjohtaja Sakari Katajamäki valaisee hankkeen taustoja. Aleksi Kiven innostuksen voi helposti aistia kohdissa, joissa hän kuvaa veljesten pelejä romaanissaan: ”Veljesten parhaita huvituksia oli myös kiekon-lyöminen, jota leikkiä he vielä miehuutensakin iässä rakastelivat harjoitella. He silloin, jaettuina kahteen joukkoon, taistelivat kiivaasti, kumpikin puoli pyrkien kohden määrättyä esinettä. Kova oli silloin huuto, juoksu ja temmellys, ja tulvana virtasi hiki heidän kasvoiltansa. Humisten hyppeli kiekko pitkin tietä ja ponnahti usein kartusta miehelle vasten kasvoja, niin että kun he palasivat leikistä, oli yhden ja toisen otsa varustettuna aika sarvella, tai poski ajettuneena simpulaksi.” Viimeisen sadan vuoden aikana kurranlyönti on menettänyt aiemman asemansa suosittuna kansanhuvina, mutta aiemmin kurranlyönti kuului jokakesäisiin harrastuksiin. Lajin laajasta levinneisyydestä kertoo etenkin se kirjava nimistö, jolla tätä kansanurheilun muotoa on kutsuttu eri puolilla Suomea: ”ajokonkari”, ”ajonlyönti”, ”hyrynlyönti”, ”keilin heitto”, ”kiekkeren lyönti”, ”kiekonlyönti”, ”kierikka”, ”konkarin heitto”, ”kyökän heitto”, ”kähkerän lyönti”, ”köhkörön heitto”, ”pikapyörälyönti”, ”rillalyönti” ja ”tiirikan lyöminen”. Pelin vanha suosio on helppo ymmärtää, sillä lajissa on tuttuja elementtejä monista hienoista lajeista, kuten baseballista, rugbysta, kriketistä, maahockeysta ja jääkiekosta. – Kurran lyönti on kyllä sen verta hauskaa puuhaa, että voisivat siellä ajatushautomoissa ja ministeriöiden mietinnöissä suosiolla unohtaa cleantechit ja kotimaiset hevibändit suomalaisuuden vientituotteina. Rohkeasti vaan verkot vesille ja brändäämään Suomea maana, jossa kelpo kansanhuvia on lyödä karahkoilla naapuripitäjän joukkue takaisin omalle tontilleen, Joonas Virkki kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden Putkinotkosta visioi. Lauantaina 3.10.2020 järjestettävässä näytösottelussa visakoivuista kiekkoa mäikyttelevät folkloristiikan ja kansatieteen sekä kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoista kootut joukkueet, jotka havupuukankineen ottavat yhteen Seurasaaren juhlakentällä. Ottelu on ensimmäinen kokeilu kiehtovan perinnepelin elvyttämisessä. Vuosina 2021 ja 2022 kurranlyönnin liikunnallista iloa on tarkoitus levittää laajemminkin ottelulajiksi ja suomalaisten ajanvietteeksi. – Kurranlyönnin maailmanvalloituksen lähtöpaikaksi sopii mitä parhaiten Seurasaari, alkoihan täällä karjalaisen kyläpelin, kyykän, elvytystyö 1960-luvulla. Tunnetuin alkuvuosien kyykän pelaajien keskuudessa oli urheilun monitoimimiehenä esiintynyt tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka ulkoili Seurasaaressa usein, Seurasaarisäätiön toiminnanjohtaja Aila Nieminen kertoo. Näytösottelun järjestävät Aleksis Kiven Seura ja Seurasaarisäätiö yhteistyössä Putkinotko ry:n ja NEFA-Helsinki ry:n kanssa. Vuonna 1941 perustettu Aleksis Kiven Seura on Suomen toiseksi vanhin kirjailijanimikkoseura, jonka perustajajäseniä ovat olleet muun muassa näyttelijä Tauno Palo, kirjailija Mika Waltari ja säveltäjä Uuno Klami. Seurasaarisäätiö haluaa lisätä helsinkiläisten osallisuutta elävän kulttuuriperinnön parissa. Se toimii Seurasaaressa kulttuuriperinnön alustana ja mahdollistajana. Keskikesänjuhla, juhannus, on järjestetyistä tapahtumista suurin ja kansainvälisin.
14 Viikot 40-41/2020 • Nro 17 M unkin S eutu O lemme saaneet ihailla kolmen ”Hehkunheilan” yhteisnäyttelyä Kaapelitehtaan Käytävägalleriassa, C-porras, 2 krs. Aino Keinänen, Paula Pitkänen ja Sari-Aino Tolonen esittävät tulen taikaa, veden voimaa, piirroksia ja maalauksia ihasteltavaksi. Ajan kerrostumia poltetulle savelle Galleria Laterna Magican, Rauhankatu 7, tiilija kellarigalleriassa on esillä Leena Juvosen puu-uunipoltetun keramiikkaveistosten näyttely ”Muinaiset kivet”. Veistokset ovat kallion järkäleitä, pyöreitä kappaleita, joiden uurteiset pinnat tuhka on patinoinut. –Kuvaan luonnon kiertokulussa tapahtuvia muutoksia hitaasti etenevissä ilmiöissä, kiven rapautumista veden ja tuulen voimasta tai sammaleen kasvamista kallion seinämään. Ihminen on osa luontoa ja jättää pysyviä jälkiä. Viimeiset kymmenen vuotta Juvonen on polttanut työnsä puu-uunilla. Sen kanssa työskentely on aikaa vievä menetelmä, jossa polttoprosessin hallinta vaikuttaa olennaisesti taiteelliseen lopputulokseen. Uunissa sulavasta lentotuhkasta muodostuu ajan kerrostumia poltetulle savelle. Hirviönsuloista kuvaja mediataidetta Neljän viime vuoden aikana Monika Czyzyk ja Torsten Zenas Burns ovat osallistuneet kahteen residenssiohjelmaan, joiden innoittamana on syntynyt Monstersweet-niminen jatkuva vaihtuvan taiteen projekti. Se sisältää “spekulatiivisia humanimaalisia fiktioita” eri muodoissa. Tätä studio-näyttelyä katsellessa ei pitkästy. Teoksia syntyi myös Escape-residenssissä Vartiosaaressa. MUU Gallerian studioon, Lönnrotinkatu 33, he ovat valmistaneet useita uusia veistoksellisia ja videoteoksia. Mukana on muun muassa ainutlaatuinen 30 minuutin luuppina esitettävä spekulatiivinen videofiktio, johon sisältyy Kiinassa, Suomessa ja Puolassa kuvattuja 360 asteen kohtauksia. Toinen teos on muovista valmistettu veistoksellinen humanoidi, johon on kerättynä lateksieläinnaamioita. Ne ovat samalla groteskeja ja humoristisia. Kuivuneen heinän tuoksu Eva Luostarinen syntyi Unkarissa. Nuorena hän haaveili keramiikkataiteilijan urasta, mutta päätyi opiskelemaan ekonomiksi. Maalaamisen hän aloitti Suomessa ikään kuin vahingossa ja sattumalta. Hän oli ostanut Budapestin kirpputorilta taulun, josta puhdistuksen yhteydessä lähtivät värit miltei kokonaan pois. Kesällä 2000 hän alkoi maalata taulua uudelleen. Siitä tuli hänelle tärkeä, uusi sisältö elämään. Galleria Fogga, Lauttasaarentie 6, järjesti Luostarisen ”20 vuotta maalarina” –juhlanäyttelyn. Teokset kertovat usein tarinoita ajasta, hetkistä sekä rakkaudesta elämään, jolloin se hymyilee. Maisemat, kukat ja ihminen kiehtovat taiteilijaa. Koti on kahdessa maassa: – Istun järven rannalla Suomessa, / mutta haistan kuivuneen heinän tuoksun / Pustan aroilla… Maalaustaide testaa tilallista ajattelua Nina Roos on kansainvälisesti tunnettu, ja sukupolvensa johtavia kuvataiteilijoita Pohjoismaissa, joka edusti Suomea Venetsian biennaalissa 1995. Laajat retrospektiivinäyttelyt on nähty Kiasmassa 2001 ja Malmön taidehallissa 2003. Roos korostaa näkemystään maalaustaiteesta ajattelun järjestelmänä, erityisesti tilallisen ajattelun, sekä uusien ideoiden testialustana. – Maalauksen ymmärtäminen käy mahdottomaksi, jos sitä luetaan kuin medioitunutta kuvaa. Miltei kahdenkymmenen vuoden ajan Roos maalasi akryylilasille. Viime vuosina hän palasi maalaamaan kankaalle, joita Taidehalli Kohta, Työpajankatu 2 Teurastamo näyttää. Syitä on monia, öljyvärimaalauksen keinoihin liittyviä ja ajan hengen muutoksesta johtuvia. Maalauksen fyysinen olemus ja läsnäolo ovat pysyneet hänen työnsä keskeisimpinä kysymyksinä. Roos tunnetaan kokeellisuudelle omistautuneena taiteilijana, joka kertoi työstään 23.9. pidetyssä keskustelussa professori Anita Sepän kanssa. Raapetyöskentely ei salli virheitä Kirsi-Marja Moberg käsittelee taiteessaan symboliikkaa, mystiikkaa sekä intuitiota ja käyttää usein mustavalkoista yksityiskohtaista ilmaisua. Tekniikoita ovat raapetyöskentely, valokuvaus ja akryylimaalaus. Hän opiskelee Aalto yliopistossa taiteen maisteriksi ”Visual cultures, curating and contemporary art” – linjalla ja toimi myös järjestäjänä Rajaton mieli –näyttelyssä, jota Papu Galleria, Mariankatu 24, esittelee. – Teokseni näyttelyssä ovat mustavalkoisia raapeteoksia. Olen työskennellyt raapetekniikalla muutamia vuosia ja pidän siinä erityisesti sen mahdollistamasta yksityiskohtaisesta ilmaisusta. Raapetyöskentely ei anna varaa virheisiin, pintaan kerran tehtyä jälkeä ei voi pyyhkiä pois. Työskentelyni heijastuu symbolistisiin ja tarinallisiin, elämän ja kuoleman kysymyksiä käsitteleviin aiheisiin. Moldovasta Suomeen Pitkä kuuma kesä – näyttely nostaa esiin kuuden taiteilijan teokset. Ne luotaavat poikkeuksellisten aikojen tuntemuksia. Galleria Kookoksen, Runeberginkatu 17, kuvasto kertoo siitä, mitä kaipaamme, mitä tunnemme ja mitä haluamme kohdata. Kuvataiteilija, taidegraafikko Iana Vulpe valmistui 2004 Chisinaun. Moldovan Taideakatemiasta. Hänellä on ollut näyttelyjä Suomessa ja ulkomailla. Taide edustaa Vulpelle ajatustyötä. Hän valitsi tyylilajikseen konstruktivismin ja fantasioi mielellään kuvataideteoksiaan. Hän suosii näkökulmien vaihtamista yhdestä toiseen, mikä auttaa suuntaamaan tulevaisuuteen. Inspiraationsa taiteilija saa eri ulottuvuuksista, maisemista ja ihmisistä, tapahtumista. Jalat pysyvät maanpinnalla osa-aikaisena lasten taidekasvattajana. Surrealismia öljyväreillä Jakke Haapanen on itseoppinut taidemaalari. Tyylisuuntana on surrealismi, tekniikkana öljyvärimaalaus kankaalle. Töille ominaista ovat kirkkaat ja puhtaat värit sekä vahva symboliikka. – Ammennan inspiraationi ympäristöstä, luonnosta ja eletystä elämästä. Töitä on jatkuvasti nähtävillä Taidelainaamossa Rikhardinkadun kirjastossa. Maalaamisen ohella Haapanen on tehnyt runsaasti esim. kalastukseen liittyvää kuvitusmateriaalia, jota on esillä julkisissa paikoissa mm. opastetauluina vesistöjen varrella ja luontopoluilla. Hän on tehnyt kuvitustöitä Otavalle, eräkirjailijoille, useille järjestöille ja yrityksille. Galleria Dix, Uudenmaankatu 19, esittelee myös Juhani Vierimaan ”Ihmisen värit” maalauksia ja veistoksia. Neljä kuukautta yksin metsässä keskellä tuotti näyttelyn. Taide herättämään tunteita katsojissa Päivi Patino (Virokannas) aloitti taideharrastuksensa 14-vuotiaana käymällä yksityisillä taidetunneilla. Hän opiskeli maalaamisen perusteet öljyväreillä mutta maalaa nyt pääosin värikylläisillä akryyliväreillä. – Maalaan ateljeessani Tapaus ry:n tiloissa ja teen mm. muotokuvia tilaustöinä. Luonto, eläimet ja ihmiset ovat lähellä sydäntäni. Valot ja varjot ja veden elementti ovat suuria haasteita. AVA Galleria, Pohjoinen Rautatiekatu 7 B 8, esittelee Espoo Art ry:n ”Tuli” – ryhmänäyttelyä, joka on kolmas osa maailman peruselementtien näyttelysarjaa. Se perustettiin v. 1976. Patino, joka käyttää taiteilijanimenä kolumbialaista ex-sukunimeään, iloitsee siitä, että saa maalaamansa työn elämään ja antaa sille sielun. – Ihailen erityisesti Rembrandt van Rijnia, joka teki minuun suuren vaikutuksen jo nuorena. Silloin koen onnistuneeni, kun taiteeni herättää tunteita katsojassa. Teksti: Risto Kolanen Risto Kolanen Alkusyksyn kuvataide Kuvataide Monika Czyzyk ja Torsten Zenas Burns ovat luoneet riemastuttavan kokonaisuuden MUU Galleriaan. Menagerientity-veistokseen on kerätty kaikki videotuotannossa käytetyt lateksiset eläinnaamiot. Kuva: Hannele Salminen. Taiteilija Eva Luostarisella on 20 vuotta maalarina – yksityisnäyttely Galleria Foggassa. Taiteilija ja teoksensa Tyttö ja korvakoru. Kuva: Raimo Granberg. Nina Roosin herkän hienot maalaukset Taidehalli Kohtan näyttelyssä tuntuvat lähes aineettomilta. Maalausjälki hengittää ja huokuu rauhaa ja hiljaisuutta. Taiteilija ja näyttelyn nimikkoteos Lucid 4. Kuva: Hannele Salminen. Keramiikkataiteilija Leena Juvonen teostensa Empty Landscape (vas.), Grooved Rock, Ripple on the Water ja Centring sekä Resonance (oik.) ympäröimänä Laterna Magicassa. Kuva: Raimo Granberg. Kuvataiteilija Päivi Patino on yksi Espoo Art ry:n taiteilijoista Galleria AVAssa. Taiteilija ja teoksensa Paha ilma. Kuva: Raimo Granberg. Kuvataiteilija Jakke Haapanen ja teoksensa Ulkoraja (seinällä) ja tuhkauurna Punarinta (kädessä) Galleria Dixissä. Kuva: Raimo Granberg.
15 Nro 17 • Viikot 40-41/2020 M unkin S eutu Dosentintie 12 Ruissalo säätiö Huopalahdentie 1 Neste Huopalahdentie 28 Talin urheilukeskus Jousipolku 1 Pitäjänmäen kirjasto Kaupintie 4 Pohjois-Haagan kirjasto Laajalahdentie 19 Ravintola Ukko-Munkki Laajalahdentie 21 Munkkiniemen Yhteiskoulu Lehtisaarentie 2 A Alepa Lehtisaari Munkkiniemen puistotie 8 Kiinteistötoimisto Ilkka Vuoksenturja Oy Munkkiniemen Puistotie 9 AITO-kauppa Munkkiniemi Munkkiniemen puistotie 11 Munkkiniemen Hammaslääkärit Munkkiniemen puistotie 14 Nordea Huoneistokeskus Munkkiniemen puistotie 15 Puisto Apteekki Kiinteistömaailma Munkkiniemen puistotie 20 Alepa Professorintie 2 Munkkiniemen Apteekki Raumantie 1 Munkkivuoren S-market Munkkivuoren Apteekki Munkkivuoren Kahvila Munkkivuoren parturi Munkkivuoren K-kauppa Raumantie 3 Munkkivuoren seurakuntatalo Riihitie 22 Munkkiniemen kirjasto Solnantie 26 Royal Pokhara Solnantie 35 Alepa Munkkiniemi Ulvilantie 19 Pikku Ranska Munkinseudun voit noutaa seuraavista paikoista: Munkinseudun kotiin jakelu Munkinseudun kotiin jakelusta vastaa Helsingin Jakelu-Expert Oy. Kotitaloudet, joihin kaupunkilehtien jako on estetty, voivat hakea lehden oman alueensa nippujakelupisteestä. Luettelo löytyy alta. Munkkiniemi, Munkkivuori, Niemenmäki, Lehtisaari, Kuusisaari, osa EteläHaagaa, Pikku Huopalahti ja Pajamäki, Pitäjänmäki, Meilahti, osa Töölöä. Mediamyynti: Riitta Juslin puhelin 09-413 97 377, sähköposti riitta.juslin@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola puhelin 09-413 97 330, sähköposti juha.ahola@karprint.fi Toimitus: Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puhelin vaihde 09-413 97 300 telefax 09-413 97 405 Ilmoitushinnat: Määräpaikkakorotukset 10%. Toistoalennukset sopimuksen mukaan. Arvonlisävero (24%) lisätään hintaan. Ilmestyy: Joka toinen viikko Ilmoitukset ja toimituksellinen aineisto ilmestymispävää edeltävänä torstaina. Tilaushinta: 21 euroa vuosikerta Jakelusta vastaavat: Helsingin Jakelu-Expert Oy Jakelun valvonta: ma ja to klo 8.30-10.30 p. 5615 6436, muina aikoina p. 09-8866 1055 Jakelupalaute: http://hjex.fi/fi/jakelupalaute Lue lehti myös: www.munkinseutu.fi lehtiluukku.fi Painopaikka: Karprint Oy, Huhmari 2020 ISSN 2323-4091 (painettu) ISSN 2489-8589 (verkkojulkaisu) €/pmm Etusivu 1,28 Takasivu 1,14 Tekstissä 1,09 M unkin S eutu Helen avaa sähköautojen suurteholaturin Suvilahteen Helsinki maailmanlaajuisen älykaupunkivertailun kärjessä J uuri julkistetun Smart City Index 2020 -vertailun kolmen kärjen muodostavat Singapore, Helsinki ja Zürich. Monen Euroopan kaupungin sijoitus laski vertailussa tänä vuonna, mutta Helsinki nosti asemaansa kahdeksannelta sijalta toiselle sijalle. Vertailussa oli mukana 109 kaupunkia. Smart City Index luokittelee kaupungit pohjautuen taloudelliseen ja teknologiseen dataan sekä asukkaiden käsitykseen siitä, kuinka älykkäästi toimiva heidän kaupunkinsa on. Kussakin kaupungissa sadoille asukkaille kohdennettu kysely toteutettiin huhti–toukokuussa 2020. Asukkailta kysyttiin kotikaupungin toiminnasta viidellä avainalueella: terveys ja turvallisuus, liikenne, aktiviteetit, mahdollisuudet ja hallinto. Tämän vuoden vertailussa heijastuu se, että kaupungeissa on yhä erilaiset lähestymistavat ja lähtökohdat teknologian hyödyntämiseen. Tämä on näkynyt myös koronaviruspandemian paikallisessa hallinnassa, sillä teknologian hyödyntämisessä pitkällä olevat kaupungit ovat useimmiten selviytyneet myös pandemiatilanteesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä paremmin. – Helsingin tavoitteena on olla maailman toimivin kaupunki. Menestys tässä tuoreessa vertailussa kertoo, että kuljemme vahvasti oikeaan suuntaan. Tuloksien mukaan teknologian hyödyntämisen merkitys kaupungeissa on korostunut koronaviruspandemian aikana tavalla, joka todennäköisesti tulee jäämään pysyväksi. Helsingissä pyrimme jatkuvasti myös uusin keinoin taklaamaan tilanteeseen liittyviä lisähaasteita, kuten ehkäisemään eriarvoistumista ja syrjäytymistä, pormestari Jan Vapaavuori toteaa. Helsingin kaupunki on tehnyt älykaupunkikehityksen eteen pitkäjänteistä työtä. Elinkeino-osaston innovaatiot ja uudet kokeilut -yksikkö kehittää kaupunkia yrityksille suunnattuna kokeiluympäristönä sekä edistää alueen laajaa innovaatioja yritystoiminnan ekosysteemiä. Kaupungin innovaatioyhtiö Forum Virium Helsinki kehittää tulevaisuuden digitaalisia ja dataan perustuvia kaupunkiratkaisuja. Kaupunki tekee kehittämisyhteistyötä laajasti yritysten, tiedeyhteisön ja asukkaiden kanssa. Koko kaupungin digitalisaation etenemistä voi seurata Digitaalinen Helsinki -sivustolla, jonne kootaan digikehittämistä käsittelevät uutiset, tapahtumat, tavoitteet ja käytännön teot. – Helsingin kunnianhimoisen digitalisaatio-ohjelman tavoitteena on palvelutarvetta ennakoiva kaupunki ihmisten ehdoilla. Parin viime vuoden aikana on lähtenyt liikkeelle useita digitalisaatiohankkeita, jotka liittyvät sekä palveluiden kehittämiseen että kaupungin kehittämisen kulttuuriin, organisaatioon, johtamiseen ja henkilöstön osaamiseen, kertoo kaupungin digitalisaatiojohtaja Mikko Rusama. Kuva: Helen Oy / Jari Kippola H elen tuo sähköautoilun tulevaisuuden Helsinkiin avaamalla syyskuussa pääkaupungin ensimmäisen suurteholaturin Suvilahteen. Suurteholaturi on nykyisiä latureita moninkertaisesti tehokkaampi ja sillä voi ladata sähköauton jopa 20 minuutissa. Sähköautojen, sekä hybridiettä täyssähköautojen, käytön yleistyessä Helen haluaa panostaa sähköisen liikenteen kehittämiseen. Uusin askel on elokuussa Helsingin Suvilahteen avattava täyssähköautojen suurteholaturi, joka on nykyisin käytössä olevia laturityyppejä moninkertaisesti tehokkaampi. Helsinki on sähköautoilun edelläkävijäkaupunki, jossa on Suomen laajin latausverkosto. Entuudestaan pääkaupungista löytyy jo kahdenlaisia sähköautojen latauspisteitä: keskinopeita latauslaitteita ja täyssähköautoille soveltuvia pikalatureita. Suurteholaturi on vielä pikalaturiakin tehokkaampi: tunnissa sillä lataa virtaa jopa 750 kilometrin ajamiseen. Akun saa ladattua täyteen jopa parissa kymmenessä minuutissa. Suurteholaturi myös mahdollistaa kahden auton samanaikaisen lataamisen. Helenin tuoteryhmäpäällikkö Jere Jokinen korostaa, että uuden teknologian ansiosta suurteholaturit vievät sähköautoilun helppoutta ison askeleen eteenpäin. – Useat uudet täyssähköautomallit tukevat 100 kilowatin lataustehoa tai jopa enemmänkin. Näiden automallien yleistyessä vaatimukset latauspisteitä kohtaan kasvavat. Helenin suurteholaturi tuo sähköautoilijoille uusia vaihtoehtoja ja helpottaa heidän arkeaan, Jokinen kertoo. Sähköautoilijoiden vaatimukset kasvavat Sähköautoilun yleistyessä autoilijat vaativat lataukselta enemmän – sekä latauspisteiden tehokkuudelta että sijainneilta. Helen on jo yli kymmenen vuoden ajan panostanut pääkaupunkiseudun sähköisen liikenteen parantamiseen ja helpottamiseen. – Helenin tavoitteena on hiilineutraali energiajärjestelmä ja monien muiden toimien lisäksi panostamme aktiivisesti myös sähköiseen liikenteeseen. Haluamme laajentaa sähköautojen latausverkostoa entisestään sekä tehdä sähköautoilusta asiakkaille mahdollisimman helppoa, sanoo Helenin ratkaisuliiketoimintojen johtaja Sari Mannonen. Latauspisteiden määrän lisäksi latausta on sujuvoitettu Helen Lataus -palvelulla. Helen Latauksen asiakkaat voivat hyödyntää Helenin laajaa latausverkostoa niin Suomessa kuin ulkomailla. Palvelu toimii kätevästi yhdellä RFID-tunnisteella tai mobiilisovelluksella ja veloitus tapahtuu toteutuneiden lataustapahtumien perusteella ilman kuukausimaksua. Helen avasi Suomen ensimmäisen julkisen sähköautojen katulatauspisteen Runeberginkadulle jo vuonna 2009 ja on siitä lähtien kehittänyt aktiivisesti pääkaupungin sähköistä liikennettä. Helsingin julkinen latausverkosto onkin Suomen laajin ja kattaa yli 160 latauspistettä. ”Vallankumous alkaa naisten sieluista” K okoTeatterin syksyn pääteos Aktivistinäytelmä 3 sai ensi-iltansa 25.9. Helena Kallion uusi näytelmä kertoo toisen maailmansodan rikosten, kylmän sodan imperialismin ja ydinvarustelun herättämistä 60-luvun vallankumouksellisista ja aktivisteista sivistyneistä naisista, äideistä, kirjailijoista, journalisteista, poliitikoista ja opettajista, joiden vaikutus kansalaisoikeusja ympäristöliikkeisiin yltää meidän päiviimme. Kuinka heistä tuli aktivisteja? Minkä he halusivat muuttuvan? Mitä heidän työnsä ja kohtalonsa meille osoittavat? Ja olemmeko me ottaneet opiksemme? “And if you tolerate this then your children will be next” Manic Street Preachersin kappaleesta tuttu säe ja aktivistitrilogian toisen osan, Tanssivan Agitaattorin, viimeinen repliikki “Mother Earth” ovat Kallion mielessä pyörineitä silmuja syksyllä nähtävälle teokselle Aktivistinäytelmä 3. – Nämä viisaat naisaktivistit ovat kantaneet huolta ja vastuuta siitä, minkälaisen maailman jätämme tuleville sukupolville tänäänhän joudumme jo kylmät väreet selkäpiissämme kysymään, jätämmekö ylipäätään, Kallio sanoo. Aktivistinäytelmä 3:ssa nähdäänkin muiden muassa ympäristöliikkeen kantaemo Rachel Carson. – Hänestä tulikin minulle työprosessissa läheisempi hahmo kuin näytelmän ideointivaiheessa aavistinkaan, Kallio hymyilee. – Jollakin verkkosivustolla törmäsin muuten sellaiseenkin tulkintaan, että Greta Thunberg on suorastaan Rachel Carsonin reinkarnaatio! Joka tapauksessa hän on tarttunut Rachelin tulevaisuuteen heittämään viestikapulaan ja Rachel Carsonin sanat elämän puolesta ovat yhä ajankohtaisempia kuin koskaan: “The human race is challenged more than ever before to demonstrate our mastery, not over nature but of ourselves. Aktivistitrilogian viimeisen teoksen kirjoitusprosessi on ollut polveileva, inspiroiva ja myös erityisen haastava. – Mehän painimme yhä näiden samojen ihmisarvoisen elämän ja elinkelpoisen maailman tulevaisuuden kysymysten kanssa, joiden puolesta päähenkilömme ovat antaneet kaikkensa, Helena sanoo. Kallion kynästä lähtevä teksti on fyysistä ja rytmistä – näytelmän päähenkilöiden puheenvuorot peilautuvat edelläkävijöiden kohtaloista lähihistorian tapahtumiin ja riipaisevan ajankohtaisesti myös Black Lives Matter -liikkeeseen. Aktivistinäytelmä 3 Työryhmä: Käsikirjoitus ja ohjaus: Helena Kallio. Esiintyjät: Anni Elif Egecioglu, Tuuli Heinonen, Anna Veijalainen. Videoprojisoinneissa esiintyvät: Helena Kallio, Kaisla Löyttyjärvi. Musiikki: Anni Elif Egecioglu. Valosuunnittelu: June Horton-White. Pukusuunnittelu: Virve Karoliina Balk. Koreografia: Anna Veijalainen Esitykset: 30.9. klo 19 / 2.10. klo 19 / 7.10. klo 19 / 25.10. klo 14 / 28.10. klo 19 / 31.10. klo 19 / 4.11. klo 19 / 6.11. klo 19 / 11.11. klo 19 / 14.11. klo 19 / 18.11. klo 19 / 21.11. klo 19 / 25.11. klo 19 KokoTeatteri: Hämeentie 3, 00530 Helsinki
16 Viikot 40-41/2020 • Nro 17 M unkin S eutu Vuokraus onnistuu meillä kätevästi. Myös etänä! Voit vuokrata itsellesi asunnon ilman ruuhkaisia esittelyjä. www.asuntohakemus.fi Jos tarvitset sijoitusasuntoosi uuden vuokralaisen, anna meidän hoitaa asia kuntoon puolestasi. www.vuokraturva.fi p. 010 2327 300 Vuokraturva on luotettavin, tunnetuin ja maineeltaan paras vuokravälittäjä. Lähde: Taloustutkimus Oy 2020 Vuokraus onnistuu meillä kätevästi. Myös etänä! Voit vuokrata itsellesi asunnon ilman ruuhkaisia esittelyjä. www.asuntohakemus.fi Jos tarvitset sijoitusasuntoosi uuden vuokralaisen, anna meidän hoitaa asia kuntoon puolestasi. www.vuokraturva.fi p. 010 2327 300 Vuokraturva on luotettavin, tunnetuin ja maineeltaan paras vuokravälittäjä. Lähde: Taloustutkimus Oy 2020