2 Päätoimittajalta Ohjeet: Rautalankaenkeli Paperikukkanen ikkunaan Kakkuvuoka Lakkakakku Servettirengas Ajankohtaista Nukkekotiyhdistykseltä: Puheenjohtajan tervehdys Maija Salosta kunniajäsen Nukkekoti-lehden uusi toimituskunta Vuosikokous 2020 Jyväskylässä Kerhojen toiminta-avustukset haussa 2020 jäsenmaksu Summary 5/2019 Nukkekoti 1/2020 ilmestyy helmikuussa Keuruun kurssiviikonloppu 30.8. 1.9.2019 As Oy MiniLeppis rivitalo 70-luvun tyyliin Raunistulan nukkekotikerho Jouluisia unelmia näyteikkunoissa ja näyttelyissä Joulukoju Pienoishuonekilpailu Kirja-arvio: Petra Tandefelt: Lelukabinetti Pientä ja kaunista -nukkekotinäyttely Keuruulla kesällä 2019 Kylässä osa 12: Orpokoti menneessä ajassa Sherlock Holmesin jouluinen olohuone kynttilälyhdyssä Mahtava linna ja pikkuinen tonttula Nukkekotiaiheisia tapahtumia meillä ja muualla 4 5 6 7 8 9 11 12 13 14 14 15 15 16 18 19 21 23 28 29 35 36 39 41 42 47 Painopaikka: Newprint 2019 ISSN: 2243-2486 Nukkekoti 5/2019
3 Kannen kuva: Maria Malmström Päätoimittaja: Hanna Meronen Taittaja: Anna Wegelius lehti@nukkekotiyhdistys.fi Julkaisija: Nukkekotiyhdistys ry nukkekoti@nukkekotiyhdistys.fi Puheenjohtaja: Taija Karjalainen Jäsenrekisteri: Riitta Andersin jasenrekisteri@nukkekotiyhdistys.fi Pirkko Karhun mahtava linna ja pikkuinen tonttula, s. 42 Tuula Lahtivesi, Orpokoti menneessä ajassa, s. 39 Pienoishuonekilpailu s. 29 Ohjeet numerossa 5/2019: Maria Malmström: Paperienkeli ja paperitähti ikkunaan s. 6-7, Saara Vallineva: Kakkuvuoka s. 8, Jaana Nykvist-Pekkarinen: Lakkakakku ja servettirenkaat s. 9-11
4 Päätoimittajalta Viimeistä viedään! Tähän numeroon päättyy minun ja Annan pesti Nukkekoti-lehden tekijöinä. Tahdon kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet lehden tekemiseen kanssamme. Te olette iso ja taitava joukko. On ollut ilo päästä vierailulle monen tekijän luo, nähdä upeat nukkekodit ja kuulla niiden rakentamisesta ja sisustamisesta ja kaikesta, mitä siihen liittyy. Minua harmittaa, kun monta viritteillä ollutta juttua jäi syystä tai toisesta tekemättä. On todella monta kiinnostavaa tekijää, jotka olisi ollut ihana esitellä lehden sivuilla. Olen pahoillani, kun en ehtinyt viedä loppuun kaikkia alustettuja juttuja. Uusilla lehden tekijöillä, päätoimittaja Maarit Ollilalla ja taittaja Katja Kongalla alkaa urakka vuoden alusta. Odotan innolla, mihin suuntaan he vievät lehteä. Toivon heille innokasta mieltä ja työrauhaa. Nukkekodin joulu. Voiko olla mitään ihanampaa? Eipä juuri. Minulla on menossa mielettömän kiireinen syksy ja oikein odotan, josko joulukuusta löytyisi muutama rauhallinen hetki sisustaa meille pieni joulu. Kuusia tuli tehtyä viime jouluksi eri tekniikoin useita kappaleita, mutta koristeita niihin on aika maltillisesti. Ehkä pääsen korjaamaan asian tänä vuonna. Toisaalta on mukavaa, kun voi välttää nukkekodissa perinteen painon ja ottaa sitä, mitä sattuu löytymään ja mikä miellyttää silmää. Voi tehdä vaikka joka vuosi eri näköisen joulun. Tai monta erilaista jouluasetelmaa! Meillä eteläisessä Suomessa ei aina ole jouluna lunta. Asian saa korjattua pienessä koossa aika vähällä vaivalla. Nukkekodissa joulu-unelmat toteutuvat! Hanna Voisin virkata lisää pieniä lumitähtiä kuusenkoristeiksi. Niitä ehtii tehdä, vaikka olisi vain vähän aikaa kerrallaan. Tänä vuonna haluan kokeilla eri värisiä kuvioita. Kukkiva joulukuusi voisi olla kaunis!
6 Joulukoristeita nukkekotiin Ohjeet ja kuvat: Maria Malmström Joulukoristeita ei voi olla liikaa. Näillä ohjeilla teet monenlaiseen sisustukseen sopivat koristeet. Metallilangasta taivutat kauniita enkeleitä ja paperipillistä saat juuri sellaisia tähtiä ja kukkasia, joita oikeiden ihmisten kotiin askarrellaan isommista paperihylsyistä. Nämä voi ripustaa kuuseen, ikkunalle tai mihin tahansa. Enkeli Tarvikkeet: Ohutta rautalankaa Pyöröpihdit Sivuleikkurit Leikkaa rautalangasta reilu 30 cm pitkä pätkä. 1. Aloita enkelin mekosta. Käännä rautalanka niin, että mekon alaosaksi muodostuu 10 mm helma. 2. Taivuta ensin toinen siipi. Pyöröpihdeillä on helpompi taivutella ympyröitä, mutta jos lanka on ohutta, se menee ihan sormien välissä. 3. Taivuta myös toinen siipi. Katkaise rautalanka. 4. Kierrä rautalanka soikeiksi kasvoiksi ja toisella kierroksella taivuta alas tulevista langoista hiukset. 5. Asettele pää kiinni vartaloon rautalankaa kieputtamalla. 6. Taivuta alas tulevat pitkät rautalangat kiharalle, näistä voi tehdä myös jalat! 7. Kiinnitä ripustuslenkki.
7 Paperitähti tai -kukka ikkunaan Tarvikkeet: Sakset Liimaa Paperipilli Lankaa ripustamiseen 1. Leikkaa paperipillistä 16 kpl n. 2 mm:n suikaleita. 2. -3. Avaa 8 kpl suikaleita ja muotoile. Liimaa kiinni kehäksi. 4. Litistä toiset 8 kpl suikaleita tiiviisti ja taita keskeltä kahtia. 5. Liimaa yksi taitettu suikale jokaisen terälehden väliin. 6. Leikkaa vielä yksi pala pillistä ja sovita renkaaksi kukinnon keskelle. 7. Liimaa keskiympyrä paikoilleen.
8 Kakkuvuoka Ohje ja kuvat: Saara Vallineva Tarvikkeet: Nappeja, halkaisija esim. 1,8-2cm. Parhaita ovat litteät napit, joissa on hyvä pintakuvio. Paperia tai ohutta kartonkia, itse käytin 220gr vahvuista paperia Nappilankaa tai vastaavaa, ompelulankaa paksumpaa lankaa Koholakkaa Liimaa Metallinsävyisiä askartelumaaleja, jotka tarttuvat muoviin. Myös pienoismallimaalit käyvät hyvin. Työvälineet: Sakset Pinsetit Sivellin Viivotin Lyijykynä Ohje: 1. Leikkaa paperista 0,6 cm leveä suikale, jonka pituus riittää napin ympäri ja vähän yli. Pyöristä suikale saksien terää vasten. 2. Liimaa paperisuikale napin yläreunaan ja sivusta kiinni. 3. Liimaa alareunaan ulkopuolelle ympäryksen pituinen lanka. 4. Lakkaa koholakalla kaikki kohdat, joissa on paperia ja lankaa. Täytä lakalla napinreiät kummaltakin puolelta. Anna kuivua. 5. Maalaa metallinsävyisillä maaleilla kumpikin puoli. Maalista riippuen saatat tarvita kaksi maalikerrosta. Jos haluat kuluneen pinnan, voit maalata esim. ensin hopeamaalilla ja töpötellä päälle kuparitai kultamaalia. Voit töpötellä vaahtomuovin palasella päälle myös hieman tummanruskeaa tai mustaa.
9 Amin ja Vienon jouluaatto Ohjeet ja kuvat: Jaana Nykvist-Pekkarinen Syksyllähän Ami ja Vieno saivat vähän lakkoja. Niistä Ami haaveili jouluksi lakkakakkua. Sellaisen Vieno sitten toteutti jälkiruuaksi jouluaatolle. Koristeeksi tehtiin marsipaanista lakkoja ja paljon kermaa sekä päälle, että väliin. Hilloa unohtamatta. Ami odottaa malttamattomana, että pääsisi jo maistamaan. Sitä ennen Ami joutui kapuamaan vintille etsimään huopatossuja, koska hänellä on vielä edessä pari pukkikeikkaa naapuritaloihin. Muuten jouluvalmistelut ovat sujuneet rauhallisesti pitkin syksyä. Mistään ei ole otettu stressiä. Joulukuusi tuotti vain vähän sanaharkkaa. Vieno kun ei enää halua neulasia siivota vielä juhannuksenakin. Ami joutui taipumaan ja niin ostettiin keinokuusi ja heti moderni sellainen. Oikein sähkönsininen ja värivaloilla. Vieno on ommellut koko taloon uuden joulutekstiilit. Teimme teille ohjeet kakkuun ja servetteihin. Lakkakakku Tarvikkeet: Muovikorkkeja tai joku muu kakuksi sopiva aihio Lautasia Liimaa, esim. Bostic 730 puuliima Kuumaliimaa tai sinitarraa Kermaksi: Silk Clay creamy, Wurthin akryylimassaa tai jotain muuta pursotettavaa materiaalia Askartelumaaleja Reiättömiä lasihelmiä Fimokoristeita Pieni muovikippo ja lusikka Minigrip-pussi 6 x 4 cm Puukeppejä Styroxinpala tai hiekka-astia Pensseli ja vettä Sivuleikkurit tai huonot sakset Cocktail-tikkuja 1. Maalaa korkin päällisosa askartelumaalilla. Voit myös tehdä lasihelmi/maaliseoksen (Ohje lehdessä 4/2019) kakun päälle. Jätä kakku kuivumaan. 2. Kaada pieniä lasihelmiä korkkiin. Ota liimaa cocktail-tikun päähän ja kasta se lasihelmiin. Liima toimii parhaiten, kun se on vähän jähmettynyt. 3. Muotoille sormin varovasti tikun päähän lakkaa muistuttava marja. Laita kuivumaan styroxiin, Tee marjoja 16 – 24 kpl. 4. Kun marjat ovat kuivuneet, niin maalaa ne ensin vaaleammalla oranssilla ja lopuksi tummemmalla oranssilla koholla oleviin kohtiin. Anna kuivua rauhassa.
10 5. Kun marjat on kuivuneet, katkaise ne marjan alapuolelta sivuleikkureilla tai huonoilla saksilla. Jos puutikun pää häiritsee, maalaa kanta. 6. Liimaa korkki kuumaliimalla puukeppiin/rimaan kiinni tai käytä sinitarraa. Ota minigrip-pussi ja spruuttaa sen sisälle akryylimassaa. Vajaa puolipussia riittää. Sulje pussi. Tee saksilla pussin alakulmaan pieni reikä. Mitä pienempi reikä, sitä ohuempi kermanauha. Ota pussi käteen ja työnnä massa kohti nurkkaa. 7. Koristele kermalla ensin ulkoreuna. Kuvassa vasemman puoleisessa on käytetty Silk Clay Creamya, keskimmäisessä valkoista kohoväriä ja oikean puoleisessa Wurthin akryylimassaa. 8. Pursota lopuksi kakun yläreuna. Voit koristella kakkua, kun massa on märkää tai voit antaa pursotuksen kuivua ja sen jälkeen koristella liimaamalla. Liimaa irtolakat reunoihin ja loput voi laittaa vaikka toiseen kakkuun keskelle. 9. Koristeluun voit käyttää myös valmiita fimo siivuja. Reunaan voi liiman kanssa laittaa pieniä kynsikoristeluun käytettäviä minihelmiä. Kakun voi tehdä myös muunkin värisenä. Voit peittää myös koko kakun kermalla. Silk clay creamy toimii parhaiten. Pinnasta saa sileän kostella sormella. Lopuksi liimaa kakku lautaselle.
11 Servetit Tarvikkeet: Sakset Kangasta Sivuleikkurit Kärkipihdit 0,8 mm metallilankaa 4 mm puikko Liimaa Pieniä koristeita 1. Revi kankaasta 3 x 3 cm palasia. 2. Taittele kankaat mallin mukaan. Voit käyttää vähän liimaa taitoksissa. 3. Kieritä metallilankaa puikon ympäri harvalle kierteelle. Pätki kierteestä parin kierteen kokoisia paloja sivuleikkureilla. Purista kierre kasaan. Voi auttaa kasaan menoa kärkipihdeillä ja niiden avulla muotoilla kierrettä. 4. Pujota servetti renkaan sisälle. 5. Liimaa servettirenkaan päälle pieni akryylikivi , strassikivi tai paljetti.
12 Puheenjohtajan tervehdys Hei kaikki, ihanaa joulunalusaikaa! Tätä kirjoittaessani on lokakuu. Halloween, Pyhäinpäivä ja Lahden Kätevä-messut ovat vielä edessä. Kulunut vuosi on ollut työntäyteinen. Olemme etsineet seuraajia jäsenlehtemme päätoimittajalle ja taittajalle, kilpailuttaneet tilitoimistoa, harjoitelleet Yhdistysavaimen käyttöä ja hoitaneet ennätysmäärän messuja tapahtumaosallistumisia. Kiitokset jo tätä kautta kaikista ihanista kohtaamisista, ideoista ja ennen kaikkea kiitokset teille kaikille, jotka olette meitä vuoden aikana auttaneet osallistumalla yhdistyksen toimintaan tavalla tai toisella. Ilman teitä jäseniä ja aktiivisia henkilöitä toimintamme olisi paljon pienimuotoisempaa ja yksitoikkoisempaa. Nukkekotiaiheisia tapahtua on vuodessa jo niin monta, että yhdistyskin joutuu miettimään omien voimavarojensa riittävyyttä. Ole siis reilusti yhteydessä, jos haluat auttaa, vaikka jonkun tietyn tapahtuman osalta, ilman laajempaa sitoutumista toimintaan. Me kaikki teemme tätä vapaaehtoisena, joten usein pienikin apu on tarpeellista! Illat ja aamut ovat käyneet pimeiksi! Onnea on puuhastella työpöydän ääressä (tai minun tapauksessani olohuoneen lattian valloittaneena), kuunnella hyvää musiikkia tai äänikirjaa ja uppoutua minimaailman vietäväksi! Monet meistä, jotka ovat jouluihmisiä myös ovat työn touhussa niiden ihanien pienten yllätysten parissa, joita lukuisissa joulukalenterivaihdoissa vaihdetaan ja joista joulukuussa sitten päästään nauttimaan. Saavatko sinun pienet asukkaasi joululahjoja? Minun syksyni on kulunut työstäessäni pientä punaista siirtolapuutarhamajaani. Vielä pitäisi jaksaa rypistää ja ryhtyä ikkunoiden tekoon. Rima on korkealla ja aika meinaa käydä vähiin. Oikaista en haluaisi; käykö teille usein niin että toiveet lopputuloksesta on asetettuna niin korkealle, että se hidastaa toimeen ryhtymistä? Liekö kyse oman osaamisen aliarvioimisesta, sillä aloittamisen vaikeudesta ylipäässeenä hommat usein tempaavat mukaansa ja lähes aina lopputuloksestakin tulee ihan kelvollinen. Vielä en ole omia tuotoksiani roskiin joutunut heittämään sentään. Tästä pitävät huolen onneksi lapset, joiden taloon on ne vähemmänkin onnistuneet tuotokset olleet ainakin tähän asti tervetulleita. Tunsin olevani erityisen onnellinen ja etuoikeutettu tässä hiljattain. Kerhokaverillani oli pieni ongelma. Hän on puutyökurssilla, jossa rakennetaan tilaa. Eräällä kurssikerralla valmistetaan ovi ja ikkuna, mutta hänellä ei ollut niille sijoituspaikkaa. Oikeassa paikassa suunsa avanneena ratkaisimme molempien ongelmat; minun taloni saa oven ja ikkunan, hän saa tehdä ne oikeaan tarpeeseen ja taloon. Tämä on niitä ihanimpia asioita, joita olen saanut nukkekotoiluharrastuksen myötä! Pyyteetöntä auttamista, yhteisöllisyyttä ja ideoita. Kiitos! Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille Nukkekotiyhdistyksen jäsenille! Taija Ajankohtaista Nukkekotiyhdistykseltä
13 Maija Salosta kunniajäsen Nukkekotiyhdistyksen hallitus päätti kokouksessaan 8.8.2019 myöntää Maija Salolle yhdistyksen kunniajäsenyys alkaen 1.1.2020. Maija on monen tuntema ja tykkäämä, aina positiivisesti maailmaa katsova pitkän linjan nukkekotiharrastaja. Maija on ollut aktiivisesti mukana yhdistyksen toiminnassa pitkään ja toiminut hallituksessa jo vuodesta 2012. Kunniajäsenyys on aikaisemmin myönnetty ensimmäiselle puheenjohtajallemme Päivi Varikselle sekä Erja Helanderille ja Maria Malmströmille. Maijan ansiosta olemme päässeet nauttimaan nukkekotiviikonlopuista Keuruussa. Idea nousi vuoden 2014 tienoilla, kun 20-vuotisjuhlatalon rakennussarjan tilanneet tarvitsivat opastusta talon kasaamisessa ja sisustamisessa. Viikonlopuista muodostui nopeasti rakastettu toimintamuoto ja niiden avulla on päästy tutustumaan todella monenlaisiin tekniikoihin eri taitajien opastuksella. 25-vuotisjuhlavuotenamme 2016 Maija toimi Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa Seinäjoella pidetyn näyttelyn koordinaattorina ja oli järjestämässä ja rakentamassa näyttelyä Vapriikkiin Tampereelle. Maija työskenteli päättäväisesti sen puolesta, että näyttelyt dokumentoitiin ammattikuvaajan otoksin. Maija toimitti vuonna 2017 näyttelyiden aineistojen pohjalta Nukkekotiyhdistyksen juhlakirjan, Elämää ja tunnelmia suomalaisissa nukkekodeissa. Viime kesänä Maija järjesti mittavan näyttelyn Keuruulle yhteistyössä paikallisen nukkekotikerhon, paikallisten käsityöläisten, yrittäjien ja Nukkekotiyhdistyksen kanssa. Tällä hetkellä Maija toimii aktiivisesti yhdistyksen messutiimissä ja vie harrastuksen ilosanomaa eteenpäin monella rintamalla. Kiitämme lämpimästi pyyteettömästä ja sinnikkäästä työpanoksesta yhdistyksemme hyväksi ja odotamme ilolla, missä kaikessa voimme jatkossakin tehdä yhteistyötä. Maijan ja hänen tyttärensä Ainon töitä voi käydä katsomassa tarkemmin osoitteessa www.miniasiat.blogspot.com Maija Salo. Kuva: Hanna Meronen Aino Joensuun ja Maija Salon Mummola Kuva: Sari Tammikari
14 Nukkekoti-lehden uusi toimituskunta Yhdistyksen hallitus valitsi kokouksissaan 6.-7.9. ja 3.10. Nukkekoti-lehden uudeksi päätoimittajaksi Maarit Ollilan ja taittajaksi Katja Kongan alkaen lehdestä 1/20. Uutta toimituskuntaa alettiin hakea keväällä. Määräaikaan mennessä hakemuksia tuli 12 kappaletta ja täydennyskierroksella vielä kaksi hakemusta lisää. Valinnassa painottuivat kustannustekijät sekä harrastuskentän tuntemus. Lehden uudet tekijät esittelevät itsensä tarkemmin vuoden 2020 ensimmäisessä numerossa, mutta Maaritin kirjoitustapaan pääsemme tutustumaan jo tässä numerossa, kun hän kertoo kuulumisia Keuruun nukkekotiviikonlopusta. Onnea valituille ja menestyksekästä kautta hienon lehden ruorissa! Nukkekoti-lehti on jäsenille valtavan rakas ja yhdistyksemme tärkein jäsenetu ja tiedotuskanava. Kalenterit esiin! Vuosikokous 14.3.2020 Jyväskylässä Jyväskylässä, Suomen käsityön museossa järjestetään 7.3.-10.5. mahtava Omenapuun alla -juhlanäyttely. Jyväskylän paikalliskerho Nukkis-Ystävät täyttää 10 vuotta ja juhlistaa merkkivuottaan komeasti siirtolapuutarha-aiheisella näyttelyllä, jota myös Nukkekotiyhdistys tukee. Museolla järjestetään pienimuotoiset nukkekotimarkkinat lauantaina 14.3. Samana päivänä järjestetään yhdistyksen vuosikokous aivan museon läheisyydessä. Paikka ja tarkempi aika ilmoitetaan myöhemmin. Ajankohtaista Nukkekotiyhdistykseltä
15 sähköpostitse lehti@nukkekotiyhdistys.fi. Tämänhetkinen lista löytyy blogistamme www.nukkekotiyhdistys. blogspot.com, sivupalkin Paikalliskerhot-otsikkoa klikkaamalla. Vuoden 2020 jäsenmaksu Nukkekotiyhdistyksen jäsenmaksu on edelleen 30 euroa vuodessa. Kaikki jäsenet saavat maksutiedot sähköpostitse joulukuussa suoraan Yhdistysavaimesta. Jokaisella jäsenellä on oma viitenumero, joka yksilöi maksun juuri sinuun ja varmistaa, että saat Nukkekoti-lehden heti vuoden alusta. Odota siis rauhassa sähköpostia ja maksa vasta viitenumeron saatuasi. Jos haluat varmistaa, että meillä on oikeat yhteystiedot, toimi näin: Mene osoitteeseen https://nukkekotiyhdistys.yhdistysavain:fi/. Klikkaa alalaidan copyright-merkkiä. Kirjaudu sisään. Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Tarkista yhteystietosi klikkaamalla nimeäsi oikeassa yläkulmassa. Jos et muista salasanaasi, klikkaa “Unohditko tai haluatko luoda salasanan?” Täytä lomakkeeseen rekisterissä oleva sähköpostiosoitteesi. Saat sinne linkin, jolla pääset luomaan salasanan Yhdistysavaimeen. Palaa Yhdistysvaimen etusivulle https://nukkekotiyhdistys.yhdistysavain.fi, klikkaa jälleen copyright-merkkiä ja kirjaudu sisään sähköpostillasi ja juuri luomallasi salasanalla. Eikö toimi? Ehkä meillä ei ole sähköpostiosoitettasi. Lähetä se meille jasenrekisteri@nukkekotiyhdistys.fi, niin hoidamme asian kuntoon. Paikalliskerhot, taloudellista tukea tarjolla! Nukkekotikerhojen toiminta-avustukset ovat nyt haussa Nukkekotiyhdistys jakaa vuosittain toiminta-avustuksia paikallisille nukkekotikerhoille ja -yhdistyksille. Onko teillä suunnitteilla projekti, jota voisimme auttaa taloudellisesti? Nyt kannattaa toimia! Hakemuskaavakkeen löydät blogistamme www.nukkekotiyhdistys.blogspot.com, sivupalkin Lomakkeita-otsikon alapuolelta, klikkaamalla “Kerhoavustukset”. Hakemuksen voit lähettää sähköisesti osoitteeseen nukkekoti@nukkekotiyhdistys.fi tai postitse 14.2.2019 mennessä osoitteeseen: Nukkekotiyhdistys ry Taija Karjalainen Laurilantie 6 B 16 04410 Järvenpää Toiminta-avustus on tarkoitettu materiaalihankintoihin, kerhotai näyttelytilan vuokraan tai ohjaajan palkkioiden tukemiseen (viimeksi mainitussa huomioitava, että palkanmaksussa kerho vastaa työnantajavelvoitteista ja ohjaajan matkakulut korvataan verottomina julkisen liikenteen taksojen mukaisesti) tai muuhun perusteltuun kulukohteeseen. Toiminta-avustukset maksetaan 15.11.2020 mennessä toimitettujen kuittien perusteella. Avustuksen saaminen edellyttää: jutun kirjoittamista Nukkekoti-lehteen vuoden 2020 aikana. Olkaa yhteydessä lehden päätoimittajaan sähköpostilla lehti@nukkekotiyhdistys.fi juttua suunnitellessanne. arpajaispalkintojen toimittamista yhdistykselle messukäyttöä varten. Palkintojen tulee olla vähintään 2 €:n arvoisia ja ne voivat olla esimerkiksi tuotetestausten yhteydessä tehtyjä esineitä tai muuten kerhossa tehtyjä esineitä. Myös isompi kokonaisuus, kuten pienoishuone, käy pääpalkinnoksi arpajaisiin. Arpajaispalkintojen lähettämisestä voit olla yhteydessä sähköpostilla ilmoittautumiset@nukkekotiyhdistys.fi. ilmoittautumista Nukkekotiyhdistyksen kerholistalle,
16 Ajankohtaista Nukkekotiyhdistykseltä Summary 5/2019 Editorial This issue is the last one by Hanna Meronen as the editor in chief and Anna Wegelius as maker-up. Thank you everyone who made these few years of magazines with us! The new team for Nukkekoti is Maarit Ollila, editor in chief and Katja Konga, maker-up. News from the association Membership fee for 2020 is 30 euros. All the members will get the bill by email in December, please wait for your bill before paying. If you suspect we don’t have your email address, please send email to jasenrekisteri@nukkekotiyhdistys.fi. The first magazine for 2020 will be out in February and will be only sent to those who have paid the membership fee in time. Row house project in 70’s style Leppävirta dollhouse club members joined their forces and built together a four-appartment row house condominium in the style of 1970’s. Raunistula Dollhouse Club and Christmas showcase windows The members of Raunistula dollhouse club have built still lifes to showcase windows of Turku since 2011. Main characters are selfmade mice, and the project for next Christmas usually starts already in January. Roombox Competition 2019 The 2019 roombox competition’s theme was ”signs of life” and the winner was chosen through vote in association’s website. Eleven makers participated in the competition, the winner was Petra Välinölä’s work of abandoned industrial building. Also 2nd and 3rd place were selected and the rest of the works are in alphabetical order.
17 Dollhouse exhibition “Small and beautiful” in Keuruu Dollhouse exhibition “Small and beautiful” was aranged in Keuruu during summer 2019. Maija Salo was the power house behind the project. Her idea was to bring various different kinds of Finnish dollhouses to the exhibition, both from Keuruu and other parts of Finland. The exhibition was a joined effort: local preschoolers decorated the blue walls with suns and clouds and the municipal of Keuruu hired 15 to 19-year-olds as exhibition supervisors. Orphanage of past Before dollhouses, Tuula Lahtivesi made reborn dolls and her first dollhouse was for her daughters’ Barbie and Bratz dolls. The orhanage she has built mostly from recycled materials during the last fours years. A great castle and a tiny elf cabin Pirkko Karhu, whose works we have introduced also in the previous issues, shows us her Christmas elf house and a castle built in a cabin.
18 Nukkekoti 1/2020 ilmestyy helmikuussa Toimita ehdotuksesi 15.12. mennessä. Toimitus ottaa vastaan myös palautetta lehdestä osoitteessa lehti@nukkekotiyhdistys.fi Ihanaa talvea lukijoillemme! Ajankohtaista Nukkekotiyhdistykseltä
19 Keuruun kurssiviikonloppu 30.8.-1.9.2019 Teksti: Maarit Ollila Kuvat: Päivi Knuutinen Olin useamman kerran nähnyt ja kuullut kertomuksia huippuhienosta kurssiviikonlopusta Keuruulla. Hieman kadehtien olin seurannut aikaisempien kurssien osallistujien kuvia kaikista ihanista jutuista, joita Keuruulla oli syntynyt. Usein ajattelin, että minäkin haluaisin olla siellä mukana ja kokea sen kaiken. Alkukesästä tulikin tietoa tämän vuoden kurssista ja heti ilmoitin itseni tämän vuoden kurssille. Kesän kuluessa jännitykseni ja odotukseni kasvoivat ja jännitystäni lisäsi se, että lupasin ohjata tällä kurssilla valaistukseen liittyen led-lamppujen tekoa. Kun sitten kurssiviikonlopun perjantaiaamu koitti, olin niin innoissani, että alkumatkasta rikkoutunut autonikaan ei tuntunut suurelta vastoinkäymiseltä. Lähdin täältä Oulusta toisen harrastajan kyytiin. Emme olleet tavanneet kertaakaan, mutta siinä vänkärin paikalla istuessani tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme jo pitkään. Matka jatkui rattoisasti ja Maijan antamien ajo-ohjeiden seuraaminen tiivistyi. Seurasimme kilometrejä ja tienviittoja ja puhelimme, milloin ilmestyy sen tien risteys, jonka päässä pitäisi olla keltainen Riihon majatalo. Sieltähän se vihdoin löytyi...olimme perillä. Riihon kauniissa pihapiirissä rantanurmikolla näkyi liikettä ja sinnehän minäkin sitten kiiruhdin. Huiskuttelin tervehdykseni heille jo parkkipaikalta ja höyryävien kattiloiden ympärillä näytti hääräävän pari tuttuakin harrastajatoveria. Olipas niin ihana tavata! Toin kaikille terveisiä täältä pohjoisesta. Perjantaina eriväriset kasveista kiehutetut keitokset höyrysivät rantanurmikolla ja nuotiopaikan lähellä. Ensimmäiset ihastuksen huokaisut kuuluivat jo ennen hämärän laskeutumista. Padasta nousi upean keltaisia pieniä lankavyyhtejä. Niitä ihastelimme ja mietimme, mitähän niistä syntyisikään nukkekodin asukkaille. Maija ja Katri olivat keränneet erilaisia kasveja ja sieniä, joista he olivat keittäneet tai suunnittelivat keittävänsä värjäyslientä. Meille kurssilaisille oli valmiina pieniä tosi ohuesta villalangasta tehtyjä vyyhtejä värjättäviksi. Lauantaina hyvin nukutun yön ja maittavan aamupalan jälkeen jatkoimme vielä lankojen värjäämistä ja suunnittelimme muiden kurssilla olevien yhteisten juttujen ohjauksia. Aila ohjasi ja neuvoi korituolien punomista paperinarusta sekä erilaisista helmistä ym. valmistettavien lamppujen valmistamista. Näihin lamppuihin sai minun
20 työpajassani tehdä sitten ne led-lamppujohdot. Ainon työpajassa valmistettiin haitari. Ainon valmistama malli oli niin upea, että sitä piti pyöritellä kädessä ja kuunnella sen soivan. Minä kuulin sen soittavan ”Äänisen aaltoja”. Mitähän muut kuulivat? Ainon pajassa sain tutustua myös ihan uuteen materiaaliin, kluuttiin. Se taipuu haitarin palkeiksi. Mihinhän muuhun se taipuukaan? Kuvasin valmistuksesta vaihekuvia, sillä en ehtinyt valmistamaan omaa haitariani valmiiksi kurssilla, joten minulle jäi vähän kotitehtävää. Lamppujohtojen valmistamisen ohjaaminen vei minun aikani lähes täysin. Lauantaina valmistettiin Taijan ohjaamassa pajassa nukkekodin asukkaita. Minäkin kerkesin pikkuisen siinä istahtamaan ja sain massasta valmistetut osat valmiiksi. Nuken valmistaminen ei ole niin helppoa kuin se näyttää. Piti saada nokka oikealle kohdalle, ei poskelle. Kädet eivät saaneet olla pidemmät kuin jalat ja raajojen pitää olla sopusuhtaiset. Muokkasimme, muotoilimme uudelleen, lisäsimme massaa ja korjasimme. Lopputuloksena syntyi persoonallisia nukkeja. Moni meistä huomasi, että jostain kumman syystä vanhoja ihmisiä syntyy helpommin kuin nuoria. Lauantai-iltana lämpesi Riihon sauna ja rannalla vietettiin tunnelmallisia nuotiohetkiä makkaraa paistaen. Moni osallistuja istui yömyöhään askartelun parissa ja nautti Riihon lämpimästä tunnelmasta. Nauru raikasi, vaihdettiin kuulumisia ja solmittiin uusia ystävyyssuhteita. Tunsin kuuluvani tähän porukkaan. Minäkin, aivan tuore ja uusi täältä kaukaa. Sunnuntai valkeni ihanan aurinkoisena ja lämpimänä. Työpajoissa riitti puheensorinaa, iloisia naurun remahduksia ja valmiiden töiden ihastelua. Voi miten minä olin iloinen kun ”sähköpajan” osallistuja onnistui valmistamaan ensimmäiset toimivat valojohdot ja saimme kiinnittää niitä Ailan pajassa valmistettuihin lamppuihin. Se onnistumisen ilo oli niin käsinkosketeltavaa. Moni ihana nukkekoti sai Keuruun kurssiviikonlopun tuliaisena toimivan valon. Uskon, että nämä valot luovat monta ihanaa tunnelmallista hetkeä syksyn pimeinä iltoina. Kiitos kaikille Keuruun kurssiviikonlopun järjestäjille! Kiitos Riihon kartanon ihanalle henkilökunnalle ystävällisyydestä, maittavista aterioista ja upeista puitteista! Osa pohjoisen ihmisen sydämestä jäi Riihon majatalon tunnelmaan ja miljööseen. Haluan sinne uudelleen ja toivottavasti tapaan siellä harrastajaystäviäni.
21 As Oy MiniLeppis rivitalo 70-luvun tyyliin Teksti: Leena Asikainen, asuntoesittelyt jokainen osakas itse Kuvat: Kari Jämsén Liekö ollut tekemisen puute, kun mieleeni putkahti rivitalo-projekti Leppävirran Ministelijöille? Ajatus aikamatkasta 70-luvulle ja omasta rivitaloasunnosta houkutti… ja lopulta Riitta, Anne, Tiina ja minä Leena päätimme aloittaa rakennushommat. Haalareissa häärivät Kari ja Aku heille monet kiitokset korvaamattomista neuvoista ja aherruksesta työtunteja laskematta. Kerhokuulumisia Asunto-osakeyhtiö muodostuu kolmesta yksiöstä ja yhdestä kolmiosta. Seinät ovat 10mm mdf-levyä, jotka sahautimme valmiiksi. Perusta on 30mm finnfoam-levy johon tehtiin urat väliseiniä varten ja sivuja päätyseinät kiinnitettiin liimaten. Julkisivuun tulevat asiat tulivat tietenkin kaikille samalaiset. Keltaiset tiiliseinät ruskein paneelein sekä ikkunat ja ovet myös ruskeiksi petsattuina. Ahersimme kukin omaa vauhtia edeten, välillä helposti, välillä ongelmia selvitellen ja kyllä sitä joskus kaipasi vähän olkapäätäkin mehän selvitään tästä! Ja se sisustaminen oli aivan parasta! Suuntamerkkejä löytyi vanhoista valokuvista, netistä ja menneitä muistellen. Ja miten riemukasta olikaan kun ihasteltiin valmiita asuntoja! Niin paljon aikaan liittyviä huonekaluja, tekstiilejä ja yksityskohtia – näyttelyssämme vieraat olivat aivan haltioissaan!
22 Asunto 1/Leena Asikainen Eläkeläispariskunta Helli ja Paavo Nevansalon kaupunkikoti, jossa talviaikaan tehdään nukkekoteja, ommellaan, tutkitaan hyönteisiä ja suunnitellaan seuraavan kesän kukkapenkkejä mökille. Asunto 2/Tiina Honkanen Yksiössä asuu vuokralla Silja Honkanen. Silja on tällä hetkellä työtön, mutta aloittaa työt paikkakunnan kirjastossa harjoittelijana parin viikon päästä. Siljan harrastuksia ovat lukeminen, musiikki ja käsityöt etenkin virkkaaminen. Puutarha kiinnostaa myös ja naapurin eläkeläispariskunnalta Silja saa valtavasti hienoja neuvoja. Asunto 3/Riitta Andersin ja Kari Jämsén Hermanni ja Aliisa Pikkinen, nuukasti koko elämänsä eläneet, ovat saaneet säästöön niin paljon että ostivat eläkepäivikseen kirkonkylästä osakkeen. Koko elämän kun ovat omia ja myös sukulaisten lapsia hoitaneet, on tämä rauha ja hiljaisuus mielelle hunajaa. Myös kun maaseutuasunnossa alkoi jätevesilain seurauksena lvis-remontti, sattui osakkeen ostaminen siltäkin osin nappiin. Saa nähdä muuttavatko enää ollenkaan maalle... Asunto 4/ Anne Hartikainen Savolainen Pirkko 29 v. opettajatar ja Paavo 32 v. pankinjohtaja, ovat mieltyneet 70-lukuun ja siksi ostivatkin vuosi sitten ensimmäisen yhteisen asuntonsa tästä yhtiöstä. He ovat kiinnostuneita suomalaisten muotoilijoitten ja suunnittelijoiden töistä, joita myös hankkivat aina kun säästöt antavat myöten. Asunto 1 Asunto 2 Asunto 3 Alla: Asunto 4 Alla: Tyhjä asunto
23 Raunistulan nukkekotikerho Jouluisia unelmia näyteikkunoissa ja näyttelyissä Kuvat: Titta Saarinen Teksti: Hanna Meronen Raunistulan nukkekotikerho on ilahduttanut Turkulaisia joulun alla jo vuodesta 2011. Itse ommellut ja vaatetetut hiiret ovat seikkailleet satujen maailmoissa, sirkuksessa ja monenlaisissa joulutunnelmissa mittavissa näyteikkuna-asetelmissa, joiden suunnittelu ja tekeminen aloitetaan jo tammikuussa. Yhteinen projekti yhdistää kerholaisia ja on hauskaa tekemistä. Näyteikkunat ovat voittaneet ja sijoittuneet useita kertoja vuosittaisessa Kaunein jouluikkuna -äänestyksessä. Kerhokuulumisia Hiiret pääosassa alusta asti Ensimmäistä kertaa kerho oli esillä Turussa Puustellin ikkunassa. Hiirille oli tuolloin varattu yli 2 metriä tilaa joulupuuhia varten. Ikkunassa oli hiirten lisäksi roomboxeista tehtyjä ”paketteja”. Kukin teki itselleen sopivaan laatikkoon tai rasiaan “lahjan” , joita ihmiset kävivät sankoin joukoin ihmettelemässä. Kaunein jouluikkuna -kilpailu on Turussa monen vuoden perinne: yleisö saa äänestää kauneinta jouluksi somistettua ikkunaa. Ensimmäinen kilpaan osallistuva ikkuna, vuonna 2012, oli esillä Martin kaupunginosassa, Martin apteekin ikkunassa. -Tuolloin ylsimme kolmanteen sijaan, innostuimme ja totesimme, että pitää päästä likemmäs keskustaa suurien ihmisjoukkojen nähtäville, Eija Luoto kertoo. Hiiret alkoivat seikkailla kaupungin keskustassa Elvina Cafen ikkunassa vuonna 2014. Kerhon jäsen Johanna Nieminen on työssä samassa talossa kuin kahvila, joten yhteys kahvilan omistajaan löytyi luontevasti. -Silloin ikkunamme oli yleisön mielestä kaunein. Aihe liittyi Turun joulutoriin, valmistimme kukin oman joulukioskin ja myynnissä oli mitä ikinä kuvitella voi. Olipa mukana jopa karaokekioski, Eija kuvailee ylpeänä. Joulun jälkeen kirjastoon Kerhoa on lähestytty Turun pääkirjason lastenosaston taholta jo monena vuonna ja hiiret ovatkin saaneet paljon ihastelua kirjaston näyttelyissä. Lisäksi hiiret ovat olleet esillä Salon liepeillä toimivassa Sauvon Puuhaus -liikkeessä. Ovat hiiret piipahtaneet pariin kertaan
24 myös Tuorlan oppilaitoksen (nykyisin Livia) kahvilassa. Lisäksi ikkunasomistus on ollut esillä muokattuna Nukkekotimessuilla Turun Messukeskuksessa monena keväänä. -Vuoden 2018 jouluksi teimme ikkunan myös Varissuon kirkkoon, Eija kertoo. Siinä oli aiheena Turun joulutori ja kerho pääsi hyödyntämään vanhoja somistuksia. On upeaa, että asetelmat ovat saaneet lisäaikaa ja sen myötä useammat ovat päässeet ihastelemaan hiirien seikkailuita. Toivottavasti katsojat ovat myös havahtuneet, miten hienoa pienien maailmojen luominen on. Kerho alkoi työväenopiston kurssista Raunistulan kerho sai alkunsa, kun Ninna Mäkinen piti nukkekotikurssin Raision työväenopistossa. Kurssilaiset halusivat jatkaa ja löysivät kokoontumistilat Raunistulan seurakunnan suojista 2010. -Kerhossamme alkoi heti vahvasti yhdessä tekemisen kulttuuri, joka on jatkunut ensimmäisestä päivästä lähtien erilaisten näyttelyiden ja kilpailutöiden parissa, Titta Saarinen kertoo. -Ihan ensimmäinen projektimme oli muuten vuoden 2011 yhteisnäyttely Turussa Nukkekotiyhdistyksen kanssa, Ninna Mäkinen muistelee. Silloin juhlistettiin Nukekkotiyhdistyksen 10-vuotista taivalta. Mini Turku – Nukkekotiasuntomessut oli osa Turun kulttuuripääkaupunkihanketta. Näyttely oli esillä 1.7.-14.8.2011 Brinkkalan galleriassa Vanhalla Suurtorilla. Iloista ideointia Uuden suunnittelu saa tavallisesti alkunsa jo ennen kuin vanha on tehty ja esillä. Kerhon ideanikkari on Titta Saarinen. -Hauskaa on, että näiden jouluikkunaprojektien hiirijutut saivat inspiraation lapsuudestani. Minulla oli mielikuvitusystävänä hiiri, joka seurasi minua kaikkialle. Siitä on jäänyt syvä kiintymyssuhde ja jossain vaiheessa suunnittelin rakentavani nukkekodin hiiriasukkaille, Titta kertoo. Vuoden 2018 ikkunan idea tuli piirustuksesta, jossa pikkuruiset tontut nikkaroivat lahjoja. Titta ajatteli, että idea sopisi hyvin hiiritontuille. -Pääajatukseni on, että haluan toteuttaa jotain sähköistettyä ja liikkuvaa. Yksin en siihen pystyisi, mutta Isto on aina valmis ja innostunut keksimään toteutuskeinot sähköistystä tai erityistä rakennetta vaativille ideoilleni, Titta jatkaa. Hänen puolisonsa Isto on opastanut kerholaisia sähkötöissä enemmänkin. -Vuoden 2018 ikkunaan halusin toteuttaa modernin lahjakoneen Hiirikorvatunturille. Liukuhihnaa pitkin kulkee lahjoja paketointikoneeseen, josta lahjat tulevat paketoituina ulos, Titta kuvailee.
25 Polveileva toteutusvaihe Suunnitelma uudesta ikkunasta esitellään havainnekuvin ja mitoin heti tammikuussa. Sitten mietitään, millainen kokoonpano ottaa vastuulle minkäkin ikkunan. Ikkunatilaa on kaikkiaan 9 metriä. Ikkunalaudat ovat 50 cm syvät eli hyvän kokoiset töiden esillä pitämiseen. Kaikkiaan ikkunoita on kolme ja lisäksi yksi 80 cm leveä ovisyvennys. Yleensä tarina jatkuu ikkunasta toiseen. Monimutkaisemmista osista Isto tekee 3Dmallinnuksen ja varmistaa, että osat sopivat yhteen ja toimivat, kuten on ajateltu. Osista riippuen niitä valmistetaan käsin, 3Dtulostimella ja CNCjyrsimellä. Lisäksi välillä täytyy metsästää osia kuten moottoreita, hihnoja ja laakereita. Aina eivät ensimmäiset suunnitelmat ja versiot toimi, joten kärsivällisyyttä vaaditaan reilusti. Varsinaiseen askarteluun ja toteutukseen päästään, kun tekniikka on ensin todettu toimivaksi. Kevään aikana tehdään aikataulua ja lyödään lukkoon, milloin koko somistuksen tulee olla valmis. Joka vuosi on tehty myös uusia hiiriä. -Tämän joulutuvan puuronsyöjähiiret ja yleiset seinärakenteet ovat minun käsialaani, Ninna Mäkinen kertoo ja jatkaa: heitimme ideoita puoleen ja toiseen, joten on vaikea sanoa tarkalleen, kenen ideoita mikäkin tarkalleen ottaen on. Tekemispuolelta korinpunonta, olkipukit, hiirten ompelu ja vaatetus, hirsipinta ja puulattiat ovat lähellä sydäntä. Toteutusvaiheessa tehdään kaikki rakenteet ja hiirihahmot. Askartelun lisäksi tarvitaan sähköistystä varten tietysti piirilevysuunnittelua, juotostöitä ja nykyään aika paljon ohjelmointia. -Liikkuvien osien ja valojen ohjaukseen käytämme nykyään avrohjaimia ja joskus koodia tarvitaan yllättävänkin paljon, Titta ja Isto kuvailevat. -Ensimmäiset sähkötestit ovat ehkä jännimpiä, mutta myös hienoimpia hetkiä. Se hetki, kun näkee, että ideat oikeasti toimivat, on niin mahtavaa! Viimeistelyvaiheessa tehdään koristelu ja pienet yksityiskohdat. Lopuksi tarinan hiiret asettuvat paikoilleen ja vihdoin kaikki on valmista. Sitten meneekin monta iltaa vain työtä tuijotellessa. Eli toteutus päättyy ihastelueli testivaiheeseen, jossa koekäytetään työtä riittävän kauan ja varmistutaan, että kaikki toimii niin kuin pitääkin. Testivaihe on tärkeä, koska tekniikan pitää kestää liikettä yötä-päivää päällä melkein 2 kuukautta. Kasaus tehdään loka-marraskuun taitteessa ennen H-hetkeä. Rakenne perustuu 50 x 60 cm kokoisiin alustoihin, joihin saadaan sähköt ja liikkuvien osien moottorit piiloon. Samalla maisemoidaan alustojen liitoskohdat. Tässä tilanteessa ikkuna myös kuvataan. -Titta Saarisella on kuvauksen taito hyppysissään. Olemme
26 pariin kertaan saaneet hänen kuvaaman pikkukirjasenkin. Jouluikkunan tarina on julkaistu blogissamme kalenterina – sekin Titan työstämänä, Eija Luoto kehuu. Pystytys on tehty Turun joulukadun avajaispäivää edeltävänä sunnuntaina, yleensä viikolla 47. Korvatunturin työpaja oli esillä tammikuulle Nuutinpäivään asti. Koska kokonaisuus on hyvin mietitty ja jo kertaalleen kasattu, pystytys vie noin pari tuntia. Paikalla silloin on 5-8 kerholaista. Pystytykseen ja purkuun liittyy Elvina Cafen tarjoamat pulla – ja kakkukahvit. Purku käy nopeammin, silloin paikalla ollaan vähemmällä porukalla, kunhan omaa ison auton. Kaikki pystytykseen ja purkamiseen tarvittava materiaali on niitä varten varatuissa kasseissa ja ne säilytetään kerholla. Kerholla on hyvä varastotila, jossa suurin osa hiiristä ja töistä varastoidaan. Jotkut toki ottavat oman osuutensa kotiin ihailtavaksi. Mikä isossa hommassa innostaa? -Tärkeintä minulle kerhossamme on ystävät. Nukkekotikerholle tulee joskus lähdettyä työpäivän jälkeen todella väsyneenä, mutta joka kerran sieltä lähtee kotiin virkistyneenä. Meillä on kerholla aina hauskaa, Titta Saarinen kertoo ja jatkaa: -parasta kerhoilussa on yhdessä tekeminen. Yksin ei pystyisi toteuttamaan kaikkea, mitä pää pursuaa, mutta yhdessä saamme ihmeitä aikaan. Yhdessä ideoiminen ja ajatusten vaihto on innostavaa, mutta hienointa on nähdä yhteinen lopputulos, jossa jokainen on saanut tehdä sen mitä parhaiten osaa. Siinä pääsee itsekin ikään kuin osalliseksi niistä taidoista joita toisilla on. Samaa mieltä on myös Ninna Mäkinen. -Juuri ideoiminen yhdessä ja tekeminen innostaa. Kun huomaa, miten muutkin panostavat, niin tulee itsekin innostuttua ja tehtyä vähän lisää, sillälailla positiivisella tavalla ryhmäpainetta. On kiva saada oma kädenjäki näkyville. Omassa nukkekodissa kotona katselijoiden määrä on paljon vähäisempi. Molemmat taitavat tekijät toteavat, että ikkunoiden tekeminen on hauskaa alusta loppuun, ideoinnista suunnittelun kautta tekemiseen ja valmiiden töiden ihailemiseen ja yhteensovittamiseen. Harrastus yhdistää. Ninna on harrastanut nukkekoteja jo 16 vuotta, Titta vain vähän vähemmän. -Joka vuosi odotan malttamattomana itse pystytyshetkeä, sillä silloin saa kokea jotain ihanaa. Tietysti jo se, että näkee lukuisten työtuntimäärien tuloksen ja kokonaisuuden valmiina, sykähdyttää kovasti. Mutta paras hetki on se, kun ihmisiä alkaa kerääntyä ikkunan taakse ja kuulee ihastuneita huudahduksia. Lasten ihastuneet
27 hihkaisut lämmittävät mieltä eniten. Tai ehkä se paras hetki onkin, kun joku vanhempi mies kävelee nyrpeänä ikkunan ohi, vilkaisee ikkunaa, jatkaa matkaa ja sitten hämmästyneenä pysähtyy ja palaa takaisin ikkunan ääreen, eikä maltakaan lähteä vaan tuijottaa hämmästyneenä ja ihastellen luomustamme, Titta kuvailee. -Luulen, että haluan tehdä tätä enimmäkseen siksi että haluan tuottaa ihmisille joulun alla iloa ja hyvää mieltä. Ihmisten ilo nähdessään askartelumme tulokset on parasta näissä projekteissa. Raunistulan jouluikkunat ja sijoitukset Kaunein jouluikkuna -äänestyksessä: 2011 Hiiriä ja joulupaketteja roomboxeista (Turun Puustelli) ei osallistunut kilpailuun 2012 Joulutaloja ja tarvikkeita (Martin apteekki) – kolmas sija 2014 Joulutori voittosomistus 2015 Joulurauhan julistus -voittosomistus 2016 Joulusirkus toiseksi kaunein ikkuna 2017 Olipa kerran Sadut herää eloon voittosomistus 2018 Hiiret Korvatunturilla – joulupukin työpaja kilpailua ei järjestetty Lisää kuvia löydät kerhon blogista: www.raunistulasta. blogspot.com
28 Joulukoju Teksti ja kuvat: Cisse Wendelin Joulukojun rakensi: Tero Laaksonen Jouluihmisenä olen aina rakastanut monia erilaisia jouluisia asioita. Yksi tällainen kohde ovat olleet joulukojut. Erityisesti olen pitänyt Turun Vanhan suurtorin joulumarkkinoiden sekä Tukholman Skanssenin ja Gamla Stanin joulumarkkinoiden tunnelmista joulukojuineen. Monta vuotta haaveilin omasta minikokoisesta joulukojusta kunnes mieheni sen eräänä syksynä teki juuri sopivasti ennen pikkujoulua. Kojusta tuli punainen harmaan katon kera ja tein siihen havuvaloköynnöksen. Valoiksi valitsin patterilla toimivat valot, sillä näin voin siirrellä joulukojua paikasta toiseen pistorasiasta riippumatta. Myyjämummo pääsee kojuun takana olevasta ovesta. Turun kauppahallissa oli aikoinaan kaksi herkkukauppaa, joiden katoista roikkui karkkipusseja. Tämä näky on jäänyt mieleeni ja oli tärkeää saada toteutettua se juuri samoin kuin oli kauppahallissakin. Karkkipussit on sidottu katosta roikkuviin naruihin ja valitsemasi karkkipussin pikkunaru leikataan irti ostaessasi pussin. Joulukojussa on muitakin herkkuja tiskillä myynnissä. Herkkujen lisäksi joulukojuun on tullut myyntiin joulukoristeita kuten jouluisia kransseja sekä itse tehtyjä Pienoishuoneesta on moneksi! kynttilöitä ja koristeita. Joulukojun myyntivalikoima kasvaa ja muuttuu joka vuosi hieman. Tänä vuonna on myynnissä tällaista jouluista ostettavaa.
29 Pienoishuonekilpailu Nukkekotiyhdistys järjesti kesällä 2019 kaikille avoimen pienoishuonekilpailun. Lyhyestä ilmoittautumisajasta huolimatta kilpailuun saatiin 11 upeaa työtä. Kilpailutöitä sai äänestää yhdistyksen blogissa ja tulokset julkistettiin Suuressa Snadissa, jossa moni töistä oli näytteillä. Voittajaksi äänestettiin Petra Väinölän työ, toiseksi tuli Eija Variman kantaaottava pienoishuone ja kolmannen sijan jakoivat Leena Asikainen ja Hanna Palenius. Voittajatyö erottui tällä kertaa äänimäärissä selkeästi, muiden kilpailijoiden kesken äänet jakautuivat erittäin tasaisesti. Sijoittuneiden jälkeen työt esitellään tässä aakkosjärjestyksessä. Kiitos kaikille osallistujille ja äänestäjille! Voittaja: Petra Väinölä Työni on mielikuvituksen tuotos hylätystä tehdasrakennuksesta. Tyhjilleen jäämisen jälkeen vandaalit ovat valloittaneet paikan ja luoneet seiniin omat taideteoksensa. Vesi on tehnyt tuhojaan omalta osaltaan rakenteisiin. Kylmän kostea ilma huokuu vastaan sisään astuessa. Ilmassa leijuu kostean betonin ja kellarin tuoksu. Pysähtynyt tunnelma, vain hiekka rahisee sisäänastujan kengissä. Idean työhöni sain omasta harrastuksestani. Hylättyjen rakennusten kuvaaminen on yksi intohimoistani. Siinä menneen ajan tunnelman aistiminen ja rakennusten rappioitumisen kauneus sykähdyttää. Toinen sija: Eija Varima: Lempin muistoa kunnioittaen Minulla oli päästä hajonnut nukke, jonka on tehnyt ystäväni Erja Mikkola. Sidoin pään ja siitä lähti tarina: Lempi on sota-ajan lapsi Karjalasta, syntynyt 1926. Evakkona tullut ja Einon kanssa eli lapsettomana hyvän elämän. Leskenä pitkään, asui yksikseen. Lonkkavikaa ja huimausta, joten rollaattori oli tarpeen. Eräänä aamuna horjahti lyöden päänsä sängyn tolppaan. Verissäpäin sitoi haavan, meni makuulle lepäämään. Yksin pitkään huoneessaan menehtyen aivoveritulppaan.
30 Yksinäinen vanhus, jota kukaan ei kaivannut. Lempin muistoa kunnioittaen. Peitto: Anna Wegelius Rollaattori: Jaana Nykvist-Pekkarinen Ryijy: Hanna-Kaisa Sulavuori-Kettula Muu itse tehtyä ja kirpparilta löydettyä Jaettu kolmas sija: Leena Asikainen Elämän jälkiä voi jättää myös luonto tai ihmiset omilla tavoillaan; kun lakataan huolehtimasta ja hoitamasta ympäristöämme. Palatsi joutui luonnonmullistusten kohteeksi ja tässä yksi sen loisteliaista huoneista. Kuin ihmeen kaupalla lintuhäkki on jäänyt pystyyn pieni kirjosiipi näyttää löytäneen sen poikasilleen kodiksi. Olen tehnyt monta perinteistä nukkekotia mutta nyt halusin haastaa itseni tekemään ihan jotain muuta. Styroksia seiniksi, palanen finnfoamia lattiaksi ja kattoon mikä-lie levy. Liimaa, maalia, paljon mielikuvitusta ja retki aarrelaatikolle! Tämän pienoishuoneen tekeminen oli todella antoisaa ja mukavaa. Jaettu kolmas sija: Hanna Palenius: Mökkisauna Kuva: Tom Palenius Kesän aikana pyörittelin mielessäni pitkään, mikä olisi näkemykseni ”Elämän jäljistä”. Sitten mökillä idea valkeni! Saunominen kahdestaan oli niin erilaista kuin parikymmentä vuotta sitten, jolloin kahden-kolmen lapsen kanssa niitä elämän jälkiä kertyi saunaan ihan eri tavalla. Sauna on mukaeltu versio omasta mökkisaunastamme ja siellä olleista/olevista tavaroista ja varusteista. Ulpukoita meidän rannassa ei ole, mutta ne tulivat mukaan omista lapsuusmuistoista. Työ on kooltaan 30 x 20 x 20 cm ja 1:12 mittakaavassa. Kiuas, muuri ja vesipata on tehty jätemateriaaleista. Muuri on pinnoitettu maalatulla hiekkapaperilla (maalia ei kannata hieroa pintaan sormella, jollei halua hiottua sormenpäätä, ups!) Lauteet, ritilä ja penkit ovat erilaisista askartelutikuista. Muovivadit tuottivat päänvaivaa mutta ryönälaatikosta löytyi muutama ”kakkukoristekenno”, jotka maalasin sisäpuolelta, jotta ulkopuoli jäi kiiltäväksi. Ja mikä tuuri löytää kangaskaupasta juuri oikeanväristä materiaalia pelastusliivin tekoon! Oli tosi hauska näprätä vähän erilaista ympäristöä.
31 Leila Finnlund: Uunon keittiö Tässä keittiössä asuu Uuno. Vaimo on lähtenyt ja Uuno näyttää olevan ihan kadoksissa. Tavaraa kertyy kaikkialle muualle paitsi kaappeihin, eikä siivoamisestakaan näytä tulevan mitään. Kasat ryöstäytyvät jo lattiallekin ja liikkuminenkin alkaa olla vaarallista. Eikö hän saa edes mattoa suoristettua? Miksi vanhat lehdet on tuotu keittiöön? Kukka kuihtuu ja ruuat pöydällä homehtuvat kohta. Täällä tarvittaisiin nyt kipeästi apua! Olisikohan idea tähän työhön löytynyt katsoessani askartelutilaani, näyttää välillä kovasti samanlaiselle. Pientä tavaraa on kertynyt aivan liikaakin, joten tämä työ sopi hyvin niiden käyttämiseen. Mukaan boxin rakenteluun sain Sirkka Vesterisen. Häneltä olen saanut monet tavarat hyllyille ja tasoille ja ahkerat kädet liimailemaan tavaroita paikoilleen. Linnea H. Heti kilpailusta luettuani tämä huone alkoi hahmottua: elämän jäljet kuin elämän tahrat... mitä jännittävää seuraakaan meidän maailmastamme, jos se ajan kanssa siirtyy toiseen perspektiiviin? Jos kahvikuppi kaatuu ja unohtuu pöytälaatikkoon...? Kun yhdet juhlat loppuvat niin toiset alkavat! Kovasti kiehtoo tämä todellisuus kahden aivan eri kokoisen maailman välillä. Raija Löyttyniemi: Nuorikkoparin puhdetöitä juhannuksen tieoilta Tässä kilpailuun Harjulan tilan historiaa Janakkalan Saloisten kylästä ennen sotavuosia. Hilja tikkaa silkkitäkkiä saaduista häälahjakankaista tikkauspuissa. Martti tekee vastoja/vihtoja talveksi ja osa jätetty aittakammariin kuivumaan leivinuunin putsausta varten. Idean sain aitan parvelta löytyneistä täkintikkauspuista ja vanhoista valokuvista, joissa tehtiin talon naisväen kanssa täkkejä yhteistyönä kesäisin. Miesväki teki puhdetöinään talvitarpeisiin vastat ja kerput nautakarjalle. Vastoja käytettiin myös leivinuunissa putsaukseen ja kostuttamaan paiston aikana sekä tasoittamaan uunin lämpöä sopivaksi. Kaikki muut olen tehnyt itse paitsi nuket ja keraaminen
32 kukkaruukku ja sakset ja puukko olivat valmiina. Kuvat on kerätty ja tulostettu valokuvauspaperille. Kirkko on Janakkalan Pyhän Laurin kirkosta. Tikkauspuut on tehty kuvaamalla oikeat ja mallista rustattu kasaan. Samoin käkikello on aittakammarin seinältä ideoitu mukaan sekä kapiokirstu sinne päin. Laatikon koko pituus on 28 cm, korkeus 18 cm ja syvyys 14 cm. Mirka Mannonen Huoneeni on noin 1:6 koossa oleva tupa. Eletään vuotta 1946 ja nuori leski Inga miettii raskasta vuottansa. Mies Kaarlo selvisi sodasta, mutta hukkui sitten syysmyrskyssä kalaretkellä. Elämä on jättänyt jälkensä Ingaan ja taloon, joka tarttisi jo remonttia, vähän joka paikka on vinksallaan. Inga miettii jos keittäisi kahvit ja söisi aamulla paistettua leipää. Talo on rakennettu pääosin kierrätysmateriaalista, puisista pöytätableteista, puusälekaihtimesta ja kierrätyskeskuksesta hankituista ”matkamuistoesineistä”. Aulikki Pitkänen: Tyttöjen päivä Kuvat: Riikka Heiskanen Huomasin kilpailuilmoituksen facebookissa vasta 7.7., mutta aiheesta johtuen sain idean työhöni heti. Reilun kaksi viikkoa olen tähän tilatyöhön panostanut ja iloisin mielin koko ajan. Tyttäreni totesikin, että jo työn jäljestä näkee projektin olleen minulle mukavan. Olen ideoinut ja valmistanut tähän ’tilaan’ kaiken itse ja kaikki on tehty juuri tähän työhön liittyen. Lattian tein ohuista puurimoista, pala palalta kooten lattiaan, hioin ja lakkasin pariin kertaan. Huonekalut ja listat tein balsasta, pahvista sekä palmunlehdestä. Maton olen kutonut itse ohuenohuesta puuvillalangasta, mieheni tekemällä minikokoisella kudontaAlustalla. Taulut ovat kopioita omasta maalauksesta ja piirroksesta. Työpöydällä on julkaisemani lastenkirja, josta tein nyt tähän työhön minikokoisen version. Työpöydällä on myös piirustus, joka on kopio tyttärentyttäremme Neetan (9v) työstä. Valaisimet olen valmistanut ja ideoinut kaikki itse. Tilan kirjahyllyn kirjarivi on kuvattu kotimme kirjahyllystä. Vanhasta, pienestä putkiradiostamme (Luxorita) valmistin pienen kopion. Nuket olen tehnyt itse ja erityisesti tähän tilaan suunnitellusti. Nukkeja teen jatkossakin, mutta nämä ovat ihan uniikkeja, eli toisia samanlaisia ei tule. Ikkunasta avautuva näkymä on omasta puutarhastamme kuvattu.
33 Sähköistys on piilotettu LED-valonauha. Tilan päällystin ulkopuolelta ruskealla nahkapaperilla. Tilan ja sen tuotteiden sekä nukkien kokoa olen mallannut 1:18 koolle. Työn mitat ovat 26 x 16 x 16 cm. Tilaan liittyvä tarina Mummon ja ukin lapset ovat jo muuttaneet omilleen ja niinpä mummo sai yhden vapaituneista huoneista harrastuksilleen. Mummon haaveista ja suurelta osin ukin toimesta huoneesta kehkeytyikin todella käytännöllinen ja kotoinen ’mummon kammari’. Tänään mummo on saanut tyttärentyttären luokseen viettämään kahdenkeskeistä ’tyttöjenpäivää’. Heilllä on ollut tapana pitää ’tyttöjenpäiviä’ milloin missäkin merkityksessä esim. vaikka shoppailun merkeissä, mutta nyt tätä päivää vietetään mummolassa. Ensin ollaan ulkosalla, katsellen ja tutkiskellen puutarhan ihanuuksia. Jossain vaiheessa on istuttu pihakeinussa rupattelemassa ja syöty siinä jäätelöt. Sisälle tultua on hieman höpsötelty tyttöjen tapaan ja muun muassa lakattu kynnet. Mummo on järjestänyt tälle päivälle vielä pienen yllätysenkin. Hän on hankkinut tytölle niin mieleisiä paljettituotteita. Hän osti tossut heille molemmille ja tytölle vielä lisäksi paljettivyönkin. Mummon kammarissa päivän touhut jatkuvat. Mummo kutoo lempituolissaan pientä puseroa. Tyttö touhuaa omiaan työpöydän ääressä. Hän piirteli keppihevosistaan kuvia ja haeskeli jotain googlesta mummon pikkunäppärällä tabletilla. Työpöydällä on myös lastenkirja, jonka nimi on ’Pieniä hetkiä ikimuistoja’. Kirjan viehättävät kuvat ja kerronta virittävät keskustelua tytön ja mummon kesken. Keskustelutuokiosta muodostuukin sitten mukava ja lämminhenkinen, paljon tärkeitä asioita sekä mukavia muistoja tuleekin sitten kerrotuksi puolin ja toisin. Ukki on touhunnut tovin keittiössä ja kutsuukin nyt ’tyttöjä’ syömään. Tässä vaiheessa he toteavat, että heillä on ollut keskenään taas kerran todella ihana ’tyttöjenpäivä’. Hanna ja Marko Ranne Teimme pojallemme syntymäpäivälahjaksi Room boxin hänen huoneestaan. Teimme muistoja hänen elämästään, elämän jälkiä. Huoneessa on Vanhanmummon tekemä villatakki, isoäidin tekemä villapeitto, mummon tekemä ristipistotyyny, isän tekemä heinätuoli ja äidin tekemä tilkkusän
34 gynpeitto. Huoneesta löytyy pojan harrastusvälineitä: salibandy, sulkapallo, laskettelu ja luistelu. Herkutteluun on hänen suosikit: hampurilaisateria ja vihreitä kuulia. Hänen elämän saavutuksia ovat mitalit ja ylioppilaslakki. Kaikki tuotteet olemme tehneet itse. Ella Soikkeli: Kilpailutyöni ”Elämän jälkiä” on toteutettu itselleni mieluisimmalla mittakaavalla, 1:48. Pohtiessani kilpailun teemaa, tuli mieleeni lapsiperheen koti, jossa elämän jälkiä todella riittää, eikä ideoita ja inspiraatiota tarvinnut etsiä omaa olohuonetta kauempaa. Eläminen ja oleminen perheen kesken keskittyy meillä tosi paljon olohuoneeseen, joten valitsin kodin huoneista juuri sen toteutettavaksi. Arjen huiskeen keskellä tavarat jäävät helposti levälleen ja hommat puoli tiehen. Sekasotkua on mukava puolustella sillä, että tässä kodissa keskitytään elämiseen, ei jatkuvaan siivoamiseen. ”Kaikki hyvin, kaikki kesken”, kuten joku on sanonut. Kilpailutyön huone on lapsiperheen olohuone, jonka asukkaat ovat juuri menneet pois tilasta. Perheen lapset ovat poikia ja jo koululaisia tai melkein, ei enää ihan pieniä kuitenkaan. Perheen isä on pelannut jääkiekkopeliä poikien kanssa keväällä MM-kisojen aikaan. Kesän mittaan peli-into on laimennut, mutta peli lojuu edelleen lattialla. Äiti tykkää sisustamisesta, mutta se on jäänyt vähemmälle viime aikoina. Puhdas pyykkikin on jäänyt koppaan odottamaan kaappeihin laittoa. Huoneessa asuu onnellinen perhe, joka ei pienestä sekasotkusta säikähdä. Huone kaikkine irtaimistoineen on minun tekemää, vain pienet piirustukset ovat poikieni Veikon ja Valton piirtämät.
35 Suomenlinnan lelumuseo on perustettu 1985. Nyt, yhden sukupolvenvaihdoksen jälkeen, lelumuseon emäntä, Petra Tandefelt on kirjoittanut ja kuvannut kirjan museovieraiden toivomuksesta. Kirjassa on lyhyitä kappaleita erilaisista leluista, mielenkiintoista tietoa ja ymmärrystä lelujen merkityksestä ja käytöstä, mikä niissä on ollut ”se juttu” minäkin aikana. Kuvat upottavat lukijan vanhojen lelujen tunnelmaan. Kirjoittaja ei turhaan pohdi, että herättääkö mikään esine niin paljon tunteita kuin vanha leikkikalu! Kirjassa on leluja arvostava, asiantunteva ja miellyttävän suorapuheinen ja letkeä ote. Nukkeja on ollut maailman sivu, mutta tiesitkö, että nalleja on tehty vasta 1900-luvun alusta asti? Yllättävän vähän aikaa minusta. Moni muukin Lelukabinetti-kirjan tieto kiinnostaa ja herättää mielenkiinnon pohtimaan lapsuutta ja leikkimistä eri aikoina. Kirja houkuttelee myös pohtimaan aikuisen, lelujen ja leikkimisen suhdetta. Vanhemmat ovat osallistuneet aina lasten leikkeihin ainakin leluja tekemällä tai ostamalla ja muistelemalla, miten itse aikanaan leikkivät. Monessa kodissa on tallella omistajalleen vielä aikuisenakin tärkeä lelu, jolla on uusi rooli koriste-esineenä tai keräilykohteena. Silti leluun liittyy aina portti aikaan, jolloin leikki oli totta ja lelu tärkeä ystävä. Nukkekodit eivät toki ole olleet aina leikkikaluja. Nykyinen aikuisharrastus voi olla käsityötä, sisustamista, Kirja-arvio tarinan kerrontaa tai taiteen laji, mutta ainakin minulla osa nukkekotien vetovoimasta liittyy leikkiin tai ainakin luovaan mielikuvituksen käyttöön. Ehkä siksi minuun vetoaa niin voimakkaasti vanhojen nukketalojen ja -kaappien tunnelma, jossa mittakaavat voivat heittää ja mukana voi olla monennäköistä porukkaa. Lelumuseon kuvissa on vielä sellainenkin viehätysvoima, että nukkekotiin tekee mieli tehdä leluja. Juuri sellaisia vanhoja ja tunnelmallisia leluja, joita kirjan kuvissa on. Kirjassa kerrotaan kohtaamisista lelujen entisten omistajien kanssa. Joidenkin lelujen kohtalot koskettavat. Toisissa kappaleissa kerrotaan lelujen teollisen valmistamisen alkuajoista. On hienoa lukea, miten paljon työntekijöitä pehmoleluja valmistaneella Steiffilla on ollut ja miten iso osa teki työtä kotoa käsin. Kuvittelisin, että Steiff on luonut tärkeitä tilaisuuksia naisille työllistyä ja ansaita rahaa. Keinuhevosen syrjäytti polkuauto 1950-luvulla, mutta nostalgisena leluna pienet ratsut kuuluvat nukkekotien perusvalikoimaan. Entä oletko tullut ajatelleeksi, mihin suuntaan karusellit pyörivät? No, eurooppalaiset ja amerikkalaiset vastapäivään, oikeanpuoleisen liikenteen mukaisesti. Iso-Britanniassa ja Australiassa karusellitkin kiertävät eri suuntaan, myötäpäivään. Mutta vielä niihin nukkekodin varustamiin sotaretkiin. 1600-1700-lukujen nukkekodeissa oli kalliita kalusteita. Niissä käytettiin kultaa, hopeaa ja norsunluuta parhaiden käsityöläisten valmistamina. Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV joutui harmikseen myymään kalusteita kokoelmastaan rahoittaakseen sotatoimia. Tulee mieleen se, kun amerikkalainen Colleen Moore alkoi varustaa upeaa nukkekotiaan. Kattokruunuja tehnyt kultaseppä kieltäytyi aluksi ottamasta Mooren timanttikorua materiaalikseen, mutta palasi myöhemmin asiaan ja totesi, että koru tarvitaan sittenkin. Nukkekodin lumo oli tarttunut korumestariinkin. Petra Tandefelt: Lelukabinetti. Lelumuseon kokoelmista poimittua. 2019, 130 sivua ja paperinukkearkki ISBN: 978-952-94-1621-9 www.lelumuseo.fi Petra Tandefelt: Lelukabinetti. Lelumuseon kokoelmista poimittua Ihanasti kuvitettu hauska tietopaketti Kuvat: Petra Tandefelt Teksti: Hanna Meronen Nukkekotien tärkeys on varmasti kaikille lehtemme lukijoille selvää. Mutta kuinka moni tiesi, että niiden avulla on varustettu armeijoitakin? Suomen ihanimman museon tunnelmasta saa palasen mukaansa, kun selailee uutuuskirjan sivuja. Petra Tandefeltin rakkaus leluihin näkyy joka aukeamalta.
36 Pientä ja kaunista –nukkekotinäyttely Keuruulla kesällä 2019 Teksti: Maija Salo Kuvat: Satu Kajosmäki Mitä tulee kun yhdistetään näyttely ja kädentaitajien kesäkauppa? Keuruulla tämä yhdistelmä on parin vuoden ajan tunnettu kesägalleriana. Tämän vuoden näyttelyksi haluttiin nukkekotinäyttely, ja näin päädyin Kesägallerian suunnitteluryhmään. Lupasin etsiä työt ja vastata näyttelyn pystyttämisestä, jos saisin mukaan jonkun rakennustaitoisen, joka rakentaisi tilaan pöydät ja muut rakenteet. Se tulisi olemaan suurin haaste – muistan elävästi Erja Helanderin suururakan Verkarannan näyttelyn rakentamisessa ja Etelä-Pohjanmaan museon rakentajaryhmän monen päivän työn Seinäjoella! Tiedän, etten osaisi rakentaa muuta kuin nukkekodin pöytiä, ja niistä ei nyt olisi apua... Kesägallerian tavoitteena on tuoda iloa ja eloa katukuvaan ja tehdä Keuruuta ja Keuruun tapahtumia tutuksi. Ehkäpä kesäreissua pohtivaa lomalaista kiinnostaisi niin paljon. että hän valitsisi matkansa kohteeksi Keuruun. Oma tavoitteeni näyttelylle oli myös tuoda esille nukkekotiharrastusta aikuisten harrastuksena, sillä monilla nukkekoteja harrastamattomalla nukkekoti tarkoittaa Lundby-taloa, joka on ostettu pikkutyttöjen leikkeihin ja jossa on joukko sekalaisia eri kokoisia kalusteita. Halusin tuoda esille monenlaisia, tasokkaita nukkekoteja ja sitä, miten monella tavalla nukkekodin voi käsittää ja tehdä. Halusin myös tehdä Nukkekotiyhdistystä tutuksi uusille nukkekotiharrastuksesta kiinnostuneille. Pääosa näyttelytöistä oli peräisin paikalliskerhomme harrastajilta Keuruulta ja lähiympäristöstä. (Tyttäreni Aino Joensuu lasketaan keuruulaiseksi, vaikka hän ei enää Keuruulla asukaan.) Kaksi taloa tuli Pohjanmaalta täydennykseksi. Aila LatvaKarjanmaalta sain mukaan mummulan ja Maija Rautiaiselta rintamamiestalon. Mukana oli myös yhdistyksen rintamamiestalo, jonka keittiön, eteisen ja vessan sisustamisesta olen tyttäreni kanssa vastannut. Molemmat rintamamiestalot ovat olleet esillä Nukkekotiyhdistyksen aikaisemmissa näyttelyissä Tampereella ja Seinäjoella, ja Tiina Pulkkinen on osallistunut kahdella pienoishuoneellaan pienoishuonekilpailuihin. Aino Joensuun ja Maija Salon töistä on ollut esillä useampikin. Mummulan pohjakerroksessa sijaitseva Aukustin kauppa ja hellahuone ovat olleet Mini Turku -näyttelyssä ja Herra Mäyrän puutarha Nukkekotiyhdistyksen näyttelyssä Seinäjoella. Kyllikin kahvila on ollut mukana Villa Matildan näyttelyssä Hankasalmella alkuperäisessä asussaan Valkoisena kahvilana
37 ja ilman kahvilaa emännoivää Kyllikkiä. Yli kaksikymmentä työtä oli kuitenkin esillä ensimmäistä kertaa. Näyttelyn ja kesäkaupan pystyttäminen tyhjään liikehuoneistoon alkoi niin alusta kuin mahdollista, sillä tilassa oli vain pari pitkää penkkiä. Kesäkauppa rakentui tilan toiseen päähän, näyttely toiseen. Rakennusmiestä ei tarvittukaan, kun museo lupasi antaa käyttöömme tukevia pöytiä ja jalustoja sekä lasivitriinejä. Nukkekotiyhdistyksen varastolta löytyi aikaisempiin näyttelyihin hankittuja kankaita ja kerholaiseltamme Saijalta pitkä vihreä kangas, kulttuuritalolta saatiin lainaksi kokoon taittuvia pöytiä, ja parilta taholta lainattiin tuoleja. Vanha mäntypuinen ruokapöytä, kirppisryhmästä löytynyt lahjoitussohvapöytä ja kasa jatkojohtoja täydensivät näyttelyosaston alkuasetelman. Näistä tarpeista rakensin kerhokavereideni Saija Lintulan ja Katri Mäkeläisen kanssa ”rintamamiestalokorttelin” neljälle 1:16 ja 1:18 -talolle, ”isojen talojen” rivistön viidelle suurimmalle nukkekodille, ”satumaista” kahdeksalle satuaiheiselle työlle, ”kauppakorttelin” kuudelle pienoishuoneelle ja ”kesätunnelmia” viidelle pikkutyölle. Päiväkodin esikouluryhmäläiset somistivat tummansiniset seinät pilvillä ja auringolla. Sivuhuoneeseen pystytettiin pitkä pöytä keskiviikkoisten puuhapajojen työpöydäksi ja lisää pöytiä myyntipöydäksi ja lasten piirustuspöydäksi. Matala sohvapöytä sai paikan leikittävien nukkekotien alustana. Keuruun kaupunki palkkasi näyttelyvalvojiksi 15-19-vuotiaita kesätyöläisiä. Nuoren valvojan lisäksi Kesägalleriassa työskenteli aikuinen, joka vastasi kesäkaupasta. Tilassa oli myös kaupungin infopiste, josta satunnainen matkailija sai tietoa kaupungin ja lähialueen palveluista useammalla kielellä. Kesägalleria sulki ovensa tältä kesältä elokuun alussa, ja hieman haikeana luen nyt myöhemmin vieraskirjaa illan hämärtyessä. Kaikki näyttelyssä käyneet 3800 vierailijaa eivät ole jättäneet itsestään mitään merkintää, mutta monet ovat. Monet tutut ovat jättäneet tervehdyksensä, mutta paljon on myös tuntemattomien nimiä ja kommentteja. Suurin osa kävijöistä on ollut läheltä, mutta näyttelyn ovat löytäneet myös hämmästyttävän monet kaukaiset vieraat, kaukaisimmat Australiasta, Kanadasta ja Uudesta Seelannista. Muutamiin vierailijoihin tutustuin ollessani galleriassa töissä tai muuten vain ”käväisemässä”. Parhaiten jäivät mieleen kävijät, jotka viihtyivät näyttelyssä pitkään ja tutkivat antaumuksella yksityiskohtia ja ne, joita näyttely kosketti henkilökohtaisella tasolla. Oli mukavaa kuulla ihastuneita huudahduksia, kun nukkekodeista löytyi jotain uskomatonta, hauskaa, kekseliästä, lapsuudesta tuttua tai pakahduttavan kaunista. Onnistuimme tuottamaan näyttelyllä iloa ja elämyksiä. Siitä on nyt onnellinen ja kiitollinen mieli.
38
39 Orpokoti menneessä ajassa Kuvat: Tuula Lahtivesi Teksti: Tuula Lahtivesi ja Hanna Meronen ”Orpokodin perusti vanhaan nunnaluostariin kansakoulunopettaja Helvi Orvokki Urpana. Hän oli traagisesti menettänyt ainoan pienen tyttärensä haaksirikossa, sekä kadottanut rakastettunsa merikapteenin, joka jäi viimeiseksi hukkuvaan alukseen. Pitkä ja surullinen tarina sai vuosien jälkeen uskomattoman lopun, kun merikapteenin sinnikkyys tuotti tulosta ja hän löysi monien sattumien kautta jälleen haaksirikossa kadottamansa kihlattunsa. Omaa rakasta tytärtä ei meri antanut takaisin, mutta sitäkin suuremman sydämen jakaa loppuelämä Helvi Orvokin sekä orpopolojen kanssa.” Kylässä, osa 12. Reborneista Bratzien kautta nukkekotirakentajaksi Tuula Lahtivesi teki aikaisemmin ”reborn” nukkeja, aivan oikean vastasyntyneen näköisiä vinyylinukkeja. Nukkeaihioon rakennetaan ilme ja olemus pikkutarkalla työllä, jopa silmäripset istutetaan yksittäin. Nukkien ja materiaalien viedessä liikaa tilaa Tuula alkoi miettiä miten voisi jatkaa käsillä näpertelyä pikkuisen pienemmässä muodossa. -Omat tyttäreni leikkivät paljon barbija bratz-nukeilla ja heille rakensimme ensimmäisen kolmikerroksisen talon puusta, Tuula kertoo. Hän harrasti puutöitä kansalaisopistossa ja siellä syntyi tuo ensimmäinen talo. Tyttöjen kasvaessa talo laitettiin kiertoon sukulaisten lapsille. Tuulan nuorin tytär sai myöhemmin joululahjaksi rakennettavakseen vanerisen talopaketin. Talo oli kokoa 1:24. Tytär lahjoitti talon lopulta Tuulalle, joka teki siitä ensimmäisen oman talonsa. Siitä tuli ”Huvikumpu”. -Siitä innostuneena tein pienen yhden huoneen talon ”viinitönikkä” telineeseen koossa 1:12. Seuraavan talon tilasin jenkeistä, Tuula kuvailee. Orpokodin Tuula rakensi kierrätysmateriaalista yhdistäen siihen myös puuvalmiita elementtejä. Talon viereen rakentui pieneen kasvihuoneeseen kahvila. Kiireetöntä tekemistä Orpokodin rakentamisen Tuula aloitti noin neljä vuotta sitten ja vuosi sitten kylkeen rakentui pieni leipomo, joka toimii myös kahvilana. -En pidä kiirettä projekteissani. Ne elävät vuodenaikojen mukaan ja toimivat ilta
40 valaistuksessa sisustuselementteinä. Muokkailen niitä inspiraation tullessa, Tuula kertoo. Orpokoti on rakentunut pikkuhiljaa Helvi Orvokki Urpanan tarinan myötä. -Tekemiseen liittyy minulla aina tarina ja sen tuoma tunnelma. Matkustan tarinoissani yleensä ajassa taaksepäin, aikaan missä asiat olivat yksinkertaisempia ja elämän arvot arjessa kiinni, Tuula kuvailee ja jatkaa: -Rentoudun tehdessäni käsilläni. Saatan kuunnella musiikkia tai äänikirjaa ja rakentaa samalla pienoismaailmaani. Itse tehden, tunnelmaa kuunnellen Itse tekevälle rakentajalle materiaalit ovat tärkeitä ja kierrätys kannattavaa. Tuula inspiroituu hylätyistä tavaroista tai vaatteista ja muokkaa niitä eri tarkoituksiin. -Itse myös piirrän ja maalaan, joten akryylivärien käyttö on minulle tuttua ja niillä toteutan erilaisia pintoja. Kokeilen rohkeasti eri materiaalien toimivuutta yhdessä. Rajana ei ole kuin mielikuvitus, Tuula kertoo. Kuten monissa muissakin tarinointiin perustuvassa nukkekodissa, nuket antavat persoonan talon tapahtumille. Tuula on tehnyt paljon nukkeja itse. Hänellä on myös joitakin vanhoja keräilynukkeja, joita saa hankittua esimerkiksi Ebayn kautta. -Taru Asikaisen nukkeja olen myös ostanut, sillä niissä löytyy hienosti juuri oikea persoonallisuus. Ne sopivat hyvin talojeni henkeen, Tuula kuvailee. Orpokodin joulu Orpokoti valmistautuu jouluun rauhassa. Ennen joulua keittiössä on monena iltana kova tohina erilaisten jouluherkkujen valmistuessa. Lapset hyörivät ympärillä ja osallistuvat kaikkeen puuhaan. Kuusi kannetaan vasta aattoaamuna sisään ja lapset saavat koristella sen. Joulupukki kiertää kylällä ja jokainen pieni orpo saa yhden paketin mihin on paketoitu sukat ja lelu tuomaan joulun iloa. Ilta kuluu syöden jouluherkkuja ja laulaen joululauluja.
41 Sherlock Holmesin jouluinen olohuone kynttilälyhdyssä Teksti ja kuvat: Heidi Kallio Tein lyhdyn joululahjaksi kaksossiskolleni Elinalle. Olen säilönyt pitkään kaapissa takanreunalla olevaa pääkalloa sekä viulua. Nyt sain vihdoin inspiksen tehdä niistä aikomani asetelma. Elina on Benedict Cumberbatchin ”nro 1 fan”, Kävimme jopa muutama vuosi sitten Lontoossa katsomassa Hamlet teatterissa, missä Ben veti pääroolin (on kyllä livenä aivan yhtä hurmaava). Alusta asti oli selvää, että tämä pienoishuone päätyy Elinalle. Pienoishuoneesta on moneksi! Lyhty löytyi seitsemällä eurolla ja siihen aloin väkertämään takkanurkkausta. Mallina on siis Benin Sherlockin olohuone televisiosarjan joulujaksosta, missä on hillitysti joulutunnelmaa brittiläisittäin. Pääosaa vetää takka peileineen ja valoineen. Peilin leikkasin pleksilasista ja vedin kuvioinnin mattoveitsellä. Verhot ja itse ikkuna oli mukava näpertää. Sohvan tekeminen oli tuskaa ja toivonkin ettei sen järkyttäviä jalkaviritelmiä kenenkään silmä erikseen poimi pilaamaan vaikutelmaa. Piippua hain vimmatusti messuilta, mutta eipä vaan kellään ollut myynnissä, joten tilasin sen Minimaailmasta. Pääasiassa kaikki on itse tehty paitsi pikkutilpehöörit. Takan tulipesään sain eloa mustasta glitterihileestä joka osui silmään tonkiessani askarteluboksiani, oivaa tuhkaa. Itse olen jo vähän illan hämärtyessä tunnelmoinut ja katsellut lyhtyä valoissaan, en malttaisi odottaa että saan antaa tämän Ellulle! Toivottavasti tykkää.
42 Mahtava linna ja pikkuinen tonttula Teksti ja kuvat: Hanna Meronen Pääsemme vielä kerran nauttimaan Pirkko Karhun nukkekodeista, kun tutustumme tuotteliaan tekijän valtavaan linnaan ja tonttulaan. Siellä on jouluista ympäri vuoden ja monelta tekijältä saadut pienet aarteet löytävät paikkansa koristehahmojen seurasta. Tonttulan tunnelmaa Pirkko Karhun keittiön sivupöydällä on tonttula, metsäisen näköinen nukkekoti, joka kätkee sisäänsä jouluisen tunnelman. Katolla on naavaa, jäkälää ja muita metsän lahjoja. Joulupukki touhuaa sisällä apulaistensa kanssa, kerrossängyt ovat valmiina ruutuverhojen koristamana ja tulella lämpenee iso pata soppaa. Puita on pienitty sopiviksi ja seinällä roikkuu noitarumpu. Tunnelma on samaan aikaan perinteinen ja leikkisä. Seinällä on joulukalenteri ja hyllyssä leluja. Odottavatkohan ne paketointia? Siellä täällä näkyy eri tekijöiden taitavasti käsityönä tekemiä miniatyyrejä, kuten Ulla Vappulan ompelema reppu tai Helena Sannikan noitarumpu. Sulassa sovussa niiden kanssa on koristehahmoja, erilaisia tonttuja ja muita hahmoja, possuja ja kissoja. Sekoitus on iloinen ja kiinnostava. Linnan aarteet Linna on rakennettu isoon kaapin runkoon. Pirkko on käsitellyt pintoja eri tavoin. Rakennukseen on löytynyt monenlaista tiilipaperia. Struktuuripintaa Pirkko on saanut leikkaamalla koristetiiliä ja rosopintaista vinyylipaperia sopiviksi palasiksi ja liimaamalla ne pintoihin kiinni. Linnan edustalla on pieni kaitale nurmimattoa. Pirkko on hyödyntänyt linnassa monia materiaaleja. Hän on saanut koriste-elementtejä kehyksistä, koruista, nukkekotiin tarkoitetuista kipsija stukkokoristeita esittävistä osista, vanhan kellon osista ja kolmiulotteisiksi stanssatuista papereista. Ohuista bambulastuista on saatu paneelikehyksiä sisäseiniin ja -kattoihin. Seinapaperit ovat tapeteista lahjapapereihin ja kankaisiin. Linnan seinävaatteeksi on löytynyt valtavan kaunis vanha kirjailutyö, josta on saatu suvun tunnus, L’amour nous unit, eli rakkaus meidät yhdistää.
43 Mittavassa pienoislinnassa riittää huoneita upeasta makuuhuoneesta piikojen vaatimattomaan makuusaliin, kappelista ritarisaliin, ruokakomerosta keittiöön, jota hallitsee valtava tulisija ja uuni. Ruokasalissa on metallipikarit valmiina ja salongissa oikeasti vanhat kalusteet. Vaikka linnassa on jo vaikka mitä, kuvittelisin, että tätä projektia saa täydentää hiljalleen vielä pitkään. Varsinkin ruokavarasto kutkuttaa mielikuvitusta. Mitä kaikkea sinne voisikaan tehdä ja löytää!
44 NUPPUNEN NRO 2 SATUMAAILMOJA TYÖHUONEELLA W W W . N U P P U P R I N T . C O M Nuppu Print Companyn Nuppunen-kirjasarjan toisessa osassa ollaan työhuoneella, jossa valmistuu kaikenlaista pienen pientä – muun muassa nukkekodin ihanuuksia! Maria Malmströmin ohjeilla valmistat nukkekotiin vaikkapa pionikimpun, nuken vaatteita tai sohvan. Lisäksi löydät ohjeet monenlaisiin säilyttimiin työhuoneen käsityötarvikkeille. Mukana on esimerkiksi sydämenmallinen saksikotelo, nerokas puikkokotelo sekä ihana lankakori. Emme ole unohtaneet myöskään työhuoneelta lähtemistä, ja kirjan ohjeilla valmistuukin myös monta ihanaa tarvikepussukkaa ja laukkua. T I L A A O M A S I N U P U N V E R K K O K A U P A S T A ! K I R J O I T A L I S Ä T I E T O I H I N N U K K I S N U P P U N E N , N I I N S A A T A S K A R T E L U M A T E R I A A L I A K A U P A N P Ä Ä L L E ! mukana Maria Malmströmin nukkekotiohjeita! N U K K E K O T I O H J E E T : M A R I A M A L M S T R Ö M L A U K K U J A S Ä I L Y T I N O H J E E T : K A I S A L U M I K O I V U , H E L J Ä R E P O N E N J A O U T I L Ä H E T K A N G A S K U V A T : P Ä I V I R Y H T Ä I L M E S T Y Y 1 8 . 1 1 . 2 1 9 . H I N T A 3 2 , 9 €
45 NUPPUNEN NRO 2 SATUMAAILMOJA TYÖHUONEELLA W W W . N U P P U P R I N T . C O M Nuppu Print Companyn Nuppunen-kirjasarjan toisessa osassa ollaan työhuoneella, jossa valmistuu kaikenlaista pienen pientä – muun muassa nukkekodin ihanuuksia! Maria Malmströmin ohjeilla valmistat nukkekotiin vaikkapa pionikimpun, nuken vaatteita tai sohvan. Lisäksi löydät ohjeet monenlaisiin säilyttimiin työhuoneen käsityötarvikkeille. Mukana on esimerkiksi sydämenmallinen saksikotelo, nerokas puikkokotelo sekä ihana lankakori. Emme ole unohtaneet myöskään työhuoneelta lähtemistä, ja kirjan ohjeilla valmistuukin myös monta ihanaa tarvikepussukkaa ja laukkua. T I L A A O M A S I N U P U N V E R K K O K A U P A S T A ! K I R J O I T A L I S Ä T I E T O I H I N N U K K I S N U P P U N E N , N I I N S A A T A S K A R T E L U M A T E R I A A L I A K A U P A N P Ä Ä L L E ! mukana Maria Malmströmin nukkekotiohjeita! N U K K E K O T I O H J E E T : M A R I A M A L M S T R Ö M L A U K K U J A S Ä I L Y T I N O H J E E T : K A I S A L U M I K O I V U , H E L J Ä R E P O N E N J A O U T I L Ä H E T K A N G A S K U V A T : P Ä I V I R Y H T Ä I L M E S T Y Y 1 8 . 1 1 . 2 1 9 . H I N T A 3 2 , 9 €
46 Nukkekotimyyjäiset Tahmelan huvilassa Uramonkatu 9, 33240 Tampere 7.12.2019 klo 10-15 Vapaa pääsy Myyjälistan ja muut tiedot löydät Facebook-tapahtumasta ”Nukkekotimyyjäiset Tahmelan huvilassa” Tervetuloa!
47 Nukkekotimyyjäiset Tahmelan huvilassa Uramonkatu 9, 33240 Tampere 7.12.2019 klo 10-15 Vapaa pääsy Myyjälistan ja muut tiedot löydät Facebook-tapahtumasta ”Nukkekotimyyjäiset Tahmelan huvilassa” Tervetuloa! Nukkekotiaiheisia tapahtumia meillä ja muualla Koonnut: Hanna Meronen 30.11. Kensington Doll’s House Festival: Christmas Show, Kensington Town Hall, Hornton Street, Lontoo, Iso-Britannia 7.12.2019 Nukkekotimyyjäiset Tahmelan huvilassa, Uramonkatu 9, Tampere 26.1.2020 City of London Doll’s House Festival, The Tower Hotel, St. Katherine’s Way, Lontoo, Iso-Britannia 15.2.2020 Tampereen Nukkekotija Nukkemessut, Museokeskus Vapriikki, Tampellan vanha tehdasalue, Alaverstaanraitti 5, Tampere 15.-16.2.2020 Poppenhuizen, Poppen & Miniaturenbeurs, De Broodfabriek, Volmerlaan 12, Rijswijk, Alankomaat 7.-8.3.2020 Barcelona miniaturas, Hotel Catalonia Plaza Catalunya, Carrer de Bergara, Barcelona, Espanja 7.3.-10.5.2020 Omenapuun alla -juhlanäyttely, Jyväskylän Nukkis-Ystävät 10 v., Suomen käsityön museo, Kauppakatu 25, Jyväskylä 14.3.2020 Nukkekotiyhdistyksen vuosikokous, Jyväskylä 14.3.2020 Stockholms Miniatyrmässa, Hotel Scandic Anglais, Humlegårdsgatan 23, Tukholma, Ruotsi 14.-15.3.2020 Turun Nukkekotija Nukkemessut ja Old Toy Swap/Leikkikalumarkkinat Turun kädentaitomessujen yhteydessä, Turun messuja kongressikeskus, Turku 20.-21.3.2020 Tom Bishop Show Atlanta, Double Tree by Hilton Atlanta Northlake, 4156 La Vista Road, Tucker, USA 21.-22.3.2020 Miniatura, National Exhibition Centre, Birmingham, Iso-Britannia 16.-17.4.2020 Chicago International Tom Bishop Show, Marriott Chicago O’Hare, 8535 W. Higgins Road, Chicago, USA 18.4.2020 Vanhat lelut ja Nukkekotimessut, Puistokulma (Hiekkaharjun aseman lähellä), Talkootie 4, Vantaa 18.-19.4.2020 Suuri Snadi, Tampereen messuja urheilukeskus, C-halli, Ilmailunkatu 20, Tampere 15.-16.5.2020 Kensington Doll’s House Festival, Kensington Town Hall, Hornton Street, Lontoo, Iso-Britannia 6.6.2020 Lahden miniatyyrimarkkinat, Asko II tapahtumatori, Askonkatu 9, Lahti 6-7.6.2020 1 zu 12 messe, A2 Forum, Gütersloher straße 100, Rheda-Wiedenbrück, Saksa 14.6.2020 S.I.M.P. Salon International de la Maison de Poupée, Cité Internationale Universitaire, Foundation Biermans-Lapotre, 7 Boulevard Jourdan, Pariisi, Ranska