2 – 2024 Julkaisija: Perniönseudun Lehti Oy Päätoimittaja: Aku Poutanen Toimittaja: Liinu Nieminen, toimitusavustaja: Minna Urpo Ilmoitukset: Tea Niinimäki Painopaikka: Salon Lehtitehdas, Salo Kannessa: Vilja ja Veikko lennättävät leijaa. Juttu sivulla 21. toimitus@pernionseudunlehti.fi www.pernionseudunlehti.fi Lähes kolmekymmentä kertaa on kerrottu lehdessä tähän aikaan vuodesta, mikä on Tortone. Kerrotaan tai kerrataan taas. Se on yksi Perniön murteen nimitys kävylle ja tarkemmin sanoen kuusenkävylle. Tortone on luonnonilmiö, jolta ei oikein voi välttyä. Tehän tiedätte. Vaikka ei likimainkaan pihaa olisi havupuuta, jostain tulee saunapolulle tai kuistille se yksi käpy, jonka päälle sitä sitten astuu kipeästi paljaalla jalalla. Ensin leikkaa ilmaa kirkaisu, sen jälkeen jonnekin viuhuva käpy. Heittäjän olympiakelpoisuus selviää vasta myöhemmin: miten kaukana kuistilta kohoaa siitä jalan alle jääneestä ja sittemmin lähdöt saaneesta kävystä kasvamaan alkanut taimi. Jotain samaa on ilmassa tämänkin lehden kanssa. Suomessa ilmestyy runsaat 140 tilattavaa paikallislehteä. Olen oppinut, että niiden tekijät ovat sitkeää väkeä. Lehti ilmestyy jossain muodossa, vaikka samalle viikolle osuisivat niin toimitukseen iskevä norovirus, kesälomat kuin kolme laiterikkoakin. Perniönseudun Lehteä on tehty kevään ajan minimimiehityksellä ja nyt voi tunnustaa, että jossain kohtaa tuntui sydänalassa, kun pari kesälehteen soviteltua isoa juttua kaatui hetkeä ennen tekemistään. Lehdenteon arkea on toki tämäkin. Muljahduksen jälkeen ja vähän ennen sitä mielessä kävi sekin, että mitä tähän piti ryhtyä vähällä väellä, vieläkö ehtii perua. Mutta tässä se on tämäkin, eikä toivottavasti tipu saunapolulle. Saunanpesäänhän tämä sitten jossain kohtaa toki päätyy. Sanaleikkijä voisi tuumia, että pesistä saunojalle paras on hyvin nuohottu tulipesä, haitallisimmat taas piippuun syntyneet linnunpesät. Pesistä toisaalta pelataan paremmin jossain toisaalla. Monellehan kesän todellinen rentoutumisen paikka on oma tai muuten tuttu sauna ja kesäiset löylyt sen lauteilla. Hämmentävää kyllä, sauna lämpiää monella rannalla silloinkin, kun saunan ulkopuolellakin saa keskittyä lähinnä kuumasta valittamiseen ja hien kuivailuun. Saunassa eivät vaatteet toivottavasti purista eikä jälkeenpäin vanne päätä. Tässä joka tapauksessa tuli puhuttua keväällä yhdessä porukassa siitä, millaista kesäpukeutuminen on siellä, missä kukaan ei näe. Erilaista. Työssään pitkälle rospuuttokauteen asti merellä liikkuvatkin sonnustautuvat aivan toisin kuin vierasvenesatamia heinäkuun ajan kiertävät ja ns. merihenkisesti pukeutuvat. Markkinamies sanoisi muusta mökkivaatetuksesta, että vintagea. Harva se kesämökki, jonka kaapissa ei ole sitä vuonna 1998 hankittua villapaitaa. Ei se päällä tohdi ihmisten ilmoilla liikkua, mutta koleana elokuun iltana pusero vielä lämmittää mukavasti. Omassa mökkikaapissa on samaa virkaa tekemässä kaupantekijäisinä saatu fleecetakki, jonka selässä on suden kuva. Siitä taas on sanottu, että sen kanssa ei saa liikkua ihmisten ilmoilla. Mökkipihassa yleisen uimahousujen ja sopivasti väljän takin yhdistelmä voisi tuoda monen mieleen takavuosien matkailukeisari Keihäsen. Kun tähän vielä yhdistää vaaleanpunaiset varvastossut, on eleganssi taattu. En minä nyt sano, että 47-kokoinen pinkki kumijalkine muistuttaisi jättimäisiä ikeniä, mutta mielikuva kävi jotenkin mielessä. Parempi kai sekin kuin hampaat irvessä, eikö. Hyvää kesää. Aku Poutanen Kesätyyliä Liinu Nieminen Aamuaurinko värjää vierivieressä kohoavat kivet lämpimän sävyiseksi. Kivien kylmä harmaus näyttää paljon lempeämmältä nyt kuin auringon kokonaan noustua tai laskettua. Tämä hetki on kaunein koko vuorokaudesta. Hautausmaa on hiljainen tähän aikaan. Vain muutamat siellä täällä poukkoilevat pikkulinnut ilmoittavat olemassaolostaan. Kello on seitsemän ja on tavallinen arkiaamu Perniön kirkkomaalla. Karannut auringonsäde osuu lettipäistä naista kasvoihin, kun hän astuu ulos kivisen rakennuksen puisesta ulko-ovesta. Riikka Kolin työpäivä on alkanut hetki sitten. Hautausmaan kausityöntekijän työtehtävät ovat monipuolisia. Tänään Kolin päivä täyttyy orvokkien paikalleen istuttamisesta ja maan kääntämisestä. Hänen lempihommastaan siis. Oikeastaan mikään hautausmaan työtehtävä ei ole hänen mielestään epämiellyttävä. Kädet hiuksista multaan On vuosi 2007. Koli on tavalliseen tapaan töissä Teijolla parturi-kampaamossa, ja hänen tuolissaan istuu tuttu asiakas. Asiakas on ollut vuosia töissä hautausmaalla ja hän jälleen hehkuttaa työtään. Työ on tämän mukaan maailman paras. Koli myöntää, että siltä asiakkaan työ todella kuulostikin. Monipuolinen, fyysinen ja ulkona tehtävä työ vaikutti vastustamattomalta. Haave hautausmaalla työskentelystä kehittyi ja kasvoi vuosien saatossa. Hautausmaan kausityöntekijän työ ja parturi-kampaajan työ ovat loppupeleissä hyvin samanlaisia. Ihmistuntemusta tarvitaan sekä parturipenkissä että hautuumaalla. Täytyy tietää, milloin ihminen haluaa keskustella ja milloin olla hiljaa. Ihmisten välitön kohtaaminen on kummassakin ammatissa asiakaspalvelun keskiössä. Kun kampaajaa pyydetään tuomaan illanviettoon sakset mukanaan, hautausmaan työntekijä saa viettää vapaaaikaansa rauhassa. Työn ja vapaa-ajan välille on helpompi rakentaa raja, kun kukaan ei pyydä tuomaan lapiota mukana tyttöjeniltaan. 30 vuoden työuransa aikana Koli on ehtinyt tehdä monia erilaisia töitä parturikampaamotöiden lisäksi. Tämän kesän työ on kuitenkin ylitse kaikkien muiden. Nyt vuosia myöhemmin jo kauan sitten syntynyt haave on toteutunut. Työympäristö tuoksuu nykyään orvokeilta ja vasta vihertämään alkaneelta nurmelta. Hän on viimein töissä hautausmaalla. Hautausmaa auttaa näkemään maailman kauniimpana Lapsena Koli suri hoitamattomia hautoja parhaan ystävänsä kanssa Kuusjoella, nyt aikuisena hän saa hoitaa niitä Teijolla ja Perniössä. Tämän aamun ensimmäinen hoidettava hauta on Perniön unohdettujen hauta. Se saa eteensä sinertävät orvokit. Nykyajan työelämää piinaa kiire alalla kuin alalla. Ero löytyy siitä, kuinka kiireinen tai rauhallinen työympäristö on. Vaikka hautausmaalla on paljon tekemistä, rauha ja seesteisyys ovat aina läsnä. Idyllinen puistoympäristö ei nosta verenpainetta toisin kuin moni muu työympäristö. Hautausmaan kauneus jää monelta ihmiseltä huomaamatta. Se saatetaan nähdä ahdistavana ja synkkänä paikkana, jonka reunoilla kuuluu vuodattaa vain kyyneleitä. Jos hautausmaalla ei vieraile kuin vain surun sattuessa, siitä voi jäädä yksipuolinen kuva. Vihreys, kukkien tuoksu ja aistittavissa oleva historia tekevät kirkkomaasta kuitenkin yhden kauneimmista Perniön paikoista. Pitää vain avata silmät, jotta sen voi nähdä. –Tämä työ on auttanut näkemään kauneutta myös muissa ympäristöissä, Koli sanoo katseen kiertäessä läpi vihertävän maan. –Täällä on ihmisen hyvä olla, hän lisää. Orvokkeja läheisten haudoille Perniön uudemmalla hautausmaalla on niin ikään hiljaista. Lukuun ottamatta kausityöntekijöiden ruohonleikkurin ääntä. Ja laulavatpa pikkulinnut kirkkohautausmaan tavoin sielläkin. Aurinko maalaa varjot hautakivirivistöjen taakse, eikä ihmisiä näy moneen hetkeen missään. Kunnes nainen valkoisessa hatussa ja mustissa aurinkolaseissa kävelee rollaattorin avulla hiekkaista mäkeä ylös portilta. Rollaattorin korissa makaa muovipussi, jonka sisällä kauniit vaaleansiniset lemmikit odottavat veteen pääsyä. Nainen hymyilee kauniisti ja kertoo olevansa matkalla kastelemaan orvokkeja läheistensä haudoille. –Kesäisin saatan käydä täällä melkein joka päivä, se vaihtelee paljon. Talvi oli tosi vaikea kulkemisen kannalta, sillä täällä oli niin paljon jäätä, että oli mahdotonta päästä rollaattorilla perille asti, Raija Laine kertoo ja täyttää kastelukannun melkein täyteen. Kastelujärjestelmä on avattu äitienpäivän tienoilla. Nyt sitä todella tarvitaan, sillä kuuma aurinko tuntuu iholla polttavalta. Kukkaset tarvitsevat helpotusta helteestä yhtä paljon kuin ihmisetkin. Laine kulkee hautausmaan nurmessa rollaattorilla kevyen näköisesti. Ongelma ei kesäisin ole kulkeminen, vaan kastelukannujen paino. Vaikka liikkuminen sujuisi kuinka määrätietoisesti, kastelukannun paino vetää väkisin kumaraan. –En kuitenkaan anna vielä kenenkään muun hoitoon tätä hautaa, Laine sanoo voimakkaasti. Hänen miehensä ja poikansa hautakiven edessä on keltaisia ja sinisiä orvokkeja. Hän kumartuu nyppimään kuivia kukkia pois, sillä orvokit saavat lisää pontta kasvamiseen, jos huonoksi menneet osat poistetaan. Hän on oppinut tiedon kauan sitten puutarhurilta. Kun haudan kukat on hoidettu, Laine siirtyy kastelukannu mukanaan anoppinsa haudalle. Matka kulkee hötkyilemättä samalla Rauhaa ja seesteisyyttä Kesäaamu hautausmaalla paljastaa maailman surun takaa
2024 – 3 ympäristöä ihastellen. –En ole ikinä nähnyt hautausmaata ahdistavana paikkana. Täällä on sellainen rauha kulkea aina. Tiedän kyllä paljon ihmisiä, jotka eivät voi käydä hautausmaalla ollenkaan jostain syystä, Laine kuvailee suhtautumistaan ympärillä kohoavaan vehreyteen. Vastaan tulee tuttu käsi kädessä kulkeva pariskunta. Laine ei muista pariskunnan nimiä, mutta tietää heidän olevan Teijolta. –Tämä hautausmaa on samalla kohtaamispaikka. Tuttuja tulee paljon vastaan ja välillä jäädään juttelemaan, Laine kertoo. Hän on ollut eläkeikään saakka töissä äitiysneuvolassa, joten moni perniöläinen on hänelle tuttu. Myös hautakivien nimissä näkyy tuttuja nimiä. Vesipisteellä Laine täyttää kannun kolmannen kerran. Hän jatkaa matkaansa vielä miehensä isän haudalle. Hänen omat vanhempansa on haudattu Kemiöön. Kulkeminen sinne on vaikeaa, sillä hän ei enää aja autoa. Lintujen laulu tuntuu voimistuvan päivän edetessä. Aurinko on jo korkealla, joten aamun lämpimän sävyiset kivet näyttävät nyt harmailta kylpiessään suorassa valossa. Ympäri hautausmaata kohoavat puut luovat maahan varjoja, mutta tunnelma ei vieläkään tunnu synkältä. Aamuaurinko luo vasta ensimmäisiä säteitään pensasaidan läpi, kun Riikka Koli on jo töissä. Hautausmaalla on rauha olla ja kulkea, sanoo Raija Laine.
4 – 2024 KATSO KESÄN NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT: SALOMUS.FI HALIKON MUSEO Kirkkorinne 7, Halikko 2.6.–4.8. TO–SU 11–17 KIIKALAN KOTISEUTUMUSEO Porvarinpolku 10, Kiikala 2.6.–25.8. SU 12–15 KREIVINMÄEN ULKOMUSEO Viurilantie 34, Halikko Avoinna aina ympäri vuoden. MERITALON MUSEO Moisionkatu 18, Salo 5.6.–25.8 KE–SU 11–17 PERNIÖN MUSEO Museotie 9, Perniö 5.6.–25.8. KE–SU 11–17 1.9.–31.12. SU 12–16 SUOMUSJÄRVEN KOTISEUTUMUSEO Karjalohjantie 161-2, Suomusjärvi 22.6.–4.8. LA–SU 11–14 TRÖMPERIN KESTIKIEVARI Vanha Turuntie 1326, Hajala 12.6.–4.8. KE–SU 11–17 Kaikkiin paikallismuseoihin on vapaa pääsy. LÄMPIMÄSTI TERVETULOA MUSEOIHIMME! AVOINNA Ti–pe 10–18, la–su 11–17 | Mariankatu 14, 24240 Salo www.salontaidemuseo.fi Galleria Sivuraide Eevi Rutanen – KODINHENGETÄR Tunne värinä 18.5.–1.9.2024 MARI RANTANEN Salon kesä täynnä elämyksiä Tutustu tapahtumiin, retkeilykohteisiin ja matkailupalveluihin sekä uuden lähiruokakartan tilamyymälöihin ja suoramyyntipaikkoihin. Jaa kokemuksesi #VisitSalo MARIIAN KAHVILA Galleria Levolassa PERNIÖNTIE 1719, PERNIÖ AS näyttelyiden aikana to-su 12-16 Ukrainalaisia ruokia – maittavia kakkuja LEVOLAN FB:SSA TIEDOT A JANKOHTAISISTA NÄYTTELYISTÄ! AVOIMET PUUTARHAT, PIKANTIN SYNTTÄRIT ja KIRPPIS 16.6. klo 12 alk. Tervetuloa! Ylönkylä, Perniö, Särkisalontie 2 p. 050 517 7759 | katiskanmaki.com Lähiruokakioski Pikantti Majoitus – Leirintäalue ja rantamökit ympäri vuoden. Lähiruokakioskissa hyllyt täynnä herkkuja, aina auki. Aku Poutanen Hyvinvointialue Varha korostaa kesän kynnyksellä, että päivystys on tarkoitettu äkillisesti sairastuneille ja loukkaantuneille potilaille. –Monessa asiassa ensisijainen yhteydenottopaikka pitäisi olla oma sote-keskuksen toimipiste, joissa on myös kiireaikoja käytössä eikä päivystyspiste, jota on ns. totuttu käyttämään helposti, kertoo projektikoordinaattori Tuija Skarp Tyks Akuutista. Hyvinvointialue haluaa muistuttaa asiasta, jotta päivystyksessä hoidettaisiin oikeat potilaat ja palvelu toimisi jouhevasti. Päivystyskäynnin pituus riippuu asiasta: potilaat hoidetaan sairauden vaatimassa kiireellisyysjärjestyksessä. Ennen vastaanotolle lähtöä tulee soittaa päivystysapunumeroon tai tehdä Omaolo-oirearvio netissä. Eteläisen Salon asukkaille lääkärin tarve tarkoittaa Saloon: Perniön terveysaseman lääkärivastaanotto on kiinni 24.6.-28.7. Lääkäri vastaanottaa ja reseptit uusitaan Salossa. Hoidon tarpeen arvio numerossa 02 772 606 tehdään ma-to klo 8-16, pe 8-15. Päivystyksen sijaan lähtökohtaisesti omalle terveysasemalle Päivystyksellistä hoitoa vaativia terveysongelmia voivat olla esimerkiksi: • jatkuva rytmihäiriö • rintakipu • tapaturma, epäily murtumasta tai runsaasti vuotava haava, jatkuva nenäverenvuoto • voimakas vatsakipu, sietämätön äkillinen kipu • mielenterveyshäiriö, ahdistuneisuus, harhaisuus • kyynpurema • voimakas allerginen reaktio • hankala hengitysvaikeus • tajunnantason häiriö • äkillinen yleistilan lasku • aivohalvausoireet kuten puutumisoire tai suupielen roikkuminen, puheentuoton häiriö. • Kiireettömissä terveysasioissa ota yhteyttä ensisijaisesti arkena omaan sote-keskukseen. Henkeä uhkaavassa hätätilanteessa soita 112.
2024 – 5 Aku Poutanen Istu ja pala, ota ja puserra, nythän on kiire, virkkoo Heikki Kinnusen esittämä poliisi vanhassa Turhapurofilmissä. Särkisalon Förbyssä on toisin. Kiire ei saa olla, pusertaa ei kannata ja ohje muutenkin kuuluu: istu vaan ja opi. Ja vähän voit lasketella omiasikin. Jaa että mitä? Kerrotaan. Saaristossa muillakin paikkakunnilla kuin Särkisalossa on ollut ljugarbänkejä, valehtelijanpenkkejä. Nimi tulee siitä, että näillä penkeillä ovat istuneet kyläparlamentit, yleensä vahvasti miesvoittoiset. Penkillä on voitu tietää paikkakunnan asiat ja toisaalta lisätä juttuihin vähän leveyttä. Yhres-toiminta elvytti paikalisesti perinteen vajaat kymmenkunta vuotta sitten. Särkisalolaiseen tapaan ensimmäiset penkit rakennettiin talkoilla ja penkkeihin saattoi ostaa osuuksia kuten kuntoportaista ikään. Yhdet viisi penkkiä rakensi Veikko Tähtinen. Yhres-toiminnanohjaaja Päivi Engblom istuu huikaisevan hienona toukokuisena aamuna Förbyssä yhdellä penkeistä, joita on pitkin pitäjää jo kahdeksantoista. Förbyn aallonmurtajan penkin on rakentanut Teijo Lehtola Petun saarelta. Penkillä voi istua ihailemassa maisemaa, pysyä vaiti tai puhua palturia – tai sillä voi myös oppia jotain ympäristöstään. Särkisalon valehtelijanpenkit ovat nimittäin samalla kuin opastauluja siellä täällä. Mukana voi olla penkkiin kiinnitetty, Mimmi Meriluodon loihtima tarina ja kuva luikurin laskemisen filosofiasta sekä QR-koodi, joka avaa yhden ikkunan pitäjään. Förbyn aallonmurtajan QR-koodi avaa linkin sivulle, jossa kerrotaan merikotkan tarina sukupuuton partaalta hyvinvoivaksi petolinnuksi unohtamatta sitä, että Särkisalon linnustoa vuosikymmeniä seurannut Hannu Ekblom oli vahvasti mukana, kun kotkakantaa alettiin pelastaa talviruokinnoilla ja muilla keinoin. Aiheet penkkien takana ovat monipuolisia. Päivi Engblom huokaisee, että on saanut etsiä tietoa sirunen kerrallaan. Penkit kertovat muun muassa Särkisalon sähköistymisestä, lennättimestä sekä tietysti myös merestä ja kalastamisesta. Silakpuheen toimitti Janne Eriksson. Tiedot saa selville vain penkillä olevan koodin kautta, netissä niitä ei ole. Päivi Engblom myhäilee, että näin penkit on kierrettävä. –Karttasivustolle tuli viime vuonna 15 000 klikkausta, joten on niitä katsottu. Ihmiset liikkuvat tosi paljon. Aihe per penkki liittyy aina ympäristöön: Hakkalan penkillä kerrotaan Hakkalan sahasta, kirkon tuntumassa olevalla tietysti kirkon historiaa. Tiesittekö esimerkiksi sitä, että Hakkalan saha perustettiin vuonna 1874, siis 150 vuotta sitten. Vuonna 1897 sahalla oli jo 31 työntekijää. Monien vaiheiden jälkeen saha lopetti toimintansa vuonna 1962; joku muistanee vielä sahalta tarinan tai parikin. Penkit ovat siis paikallista tekoa ja suunnitteluakin: ensimmäisten mallin piirsi Antti Eriksson. Talkoilla penkit on rakennettu ja talkoilla niitä huolletaankin: vain Puosinkallion penkki saa olla niillä sijollaan kesät talvet. Syy on siinä, että Päivi Engblom kuljetti penkin miehensä kanssa mönkijällä kallion päälle ja kantamalla paikalleen ja kerta sen lajin urakointia riitti. Uudenniityntien varrelta puolestaan penkki hävisi jonkun sitä tarvinneen matkaan. Nykyisessä penkissä on betonijalat ja painoa sen verran, että hetken mielijohteesta penkki ei lähde. • Kartta penkeistä www. sarkisalo.fi Valehtelijanpenkeillä voi pistellä omiaan ja oppia uutta Päivi Engblom istahti yhdelle Förbyn valehtelijanpenkeistä. Sillä istuja voi keskittyä vaikka veneliikenteen laskentaan.
6 – 2024 Aku Poutanen Vuosi 1986 oli monenlaisten isojen uutisten aikaa. Suomessa moni suri loppukesästä presidentti Urho Kekkosen kuolemaa, aiemmin samana vuonna oli järkyttänyt Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Tämän jutun kirjoittaja meni elokuussa kouluun. Ruotsissa vuosi 1986 alkoi murheellisesti. Pääministeri Olof Palme ammuttiin helmikuussa hänen ollessaan palaamassa elokuvista. Arki Ruotsissa jatkui silti. Samana vuonna Volvon tehtailta valmistui tuhansia autoja. Monet käsiparit ja robotit tekivät työtään ja yksi tehtaan linjalta rullanneista ajoneuvoista oli sininen 740. Se kuljetettiin Suomeen ja Helsinkiin. Nyt samainen Volvo seisoo Perniössä Torsti ja Raili Luntaman talon edessä ja on sen näköinen kuin elettäisiin kesää joskus kauan sitten. Kadulta katsoen auto on kuin pakasta vedetty eikä vaikutelma juuri hälvene, vaikka katsoisi lähempääkin. Perkkarin kesälehdessä on autojuttu lähes perinne. Joskus auto on ollut kertaalleen purettu ja entisöity, nyt ei ole kyse siitä. Jutun Volvoa ei ole entisöity, onpa vaan pidetty hyvin ja huolella vuodet ja vuosikymmenet. Volvoa on esimerkiksi räpäkelillä pesty säännöllisesti kotiin tultua ja sitä on pidetty aina tallissa poissa paahteesta. Se selittänee senkin, miksi muhkeiden joustopuskurien muovi kiiltää ja joustaa yhä. Sama auto yhdessä perheessä 37 vuoden ajan ei ole se tavallisin tarina. –Jossain kohtaa mietin, että pitäisikö se vaihtaa, mutta sitten se vähän kuin jäi, myöntää Torsti Luntama. Nyt vanha automies myhäilee olevansa tyytyväinen valintaan: monella uudemman auton omistajalla tuntuu riittävän murheita; Volvo on selvinnyt vuosistaan lähes korjauksetta. Palataan tähän kohta. Monta muistoa Luntamoiden kanssa samaan pöytään istuessa juttu pursuaa muihinkin autoihin. Perheessä on ollut Rambleria, Buickia, Dodgea ja muita amerikkalaisia. Ford Customilla ajettiin Hammerfestiin asti. Yhdessä vanhassa kuvassa komeilee Opel Rekord, mahtavassa mustavalko-otoksessa seisoo kaunis Simca Vedette. Ford Granada varastettiin tallista vuonna 1982 ja ajettiin romuksi Uudellamaalla. Oma lukunsa perheen autohistoriassa on Checker, jolla Torsti Luntama ajoi taksia 1950-luvulla. Olympiavuodeksi Suomeen tilatut Checkerit osoittautuivat jo loppuun ajetuiksi ja rahdissa kolhiutuneiksi. –Siinä meitä vedettiin höplästä, hymähtää Torsti Luntama. Volvon kohdalla ei ostajaa narrattu. Auto on ollut niin vankka ja varma kuin pitikin. Se tuli Luntaman perheeseen alle vuoden ikäisenä, muutama tuhat kilometriä mittarissaan. Auton oli uutena hankkinut helsinkiläinen pankkimies. Volvo 740 oli aikansa iso ja arvokkaan maineessa ollut auto eikä hinnaltaankaan halpa. Vuonna 1985 perusmallin hinta oli noin 140 000 markkaa. Monen perheen kulkutarpeet täyttäneen Opel Kadettin sai alle 60 000 markalla. Luntamoiden Volvo on tilattu automaattivaihteistolla; Torsti Luntama muistelee joutuneensa perustelemaan hankintaa tuttaville. Muuta ei sitten olekaan lisävarustelistalta raksittu. Arki saattoi olla karua arvoautossakin: ikkunat avataan käsin, ovet lukitaan yksi kerrallaan, turvatyynyä ei ole eikä ABS-jarrujakaan. Volvo teki turvallisuudesta itselleen markkinavaltin ja 740 oli tässä mielessä aikansa parhaimmistoa, aika vaan oli toinen. Ilmastointiakaan ei ole tilattu ja sitä Luntamat sanovat kaipaavansa. –Toisaalta meidän nyt ei Erottamattomat Luntaman pariskunnalle on maistunut saman Volvon kyyti kohta 40 vuotta ole mikään pakko mennä minnekään, jos on oikein kuuma, sanoo Raili Luntama. Rautaa ja kromia Volvossa on raudan maku: ovet sanovat suljettaessa vankasti klaks, kattoa kiertää aitoa metallia oleva lista, joka ohjaa sadevedet pois oven päältä. Volvon yhä kirkkaita ajovaloja pesevät kunnon pyyhkijät. –Ja kaikki toimii, kehuu Torsti Luntama. Parkkipaikan muovikuplien seasta kulmikas 740 erottuu ja marketin pihalta sai tämäkin juttu alkunsa. Raili Luntama jätti ajamisen vuosi sitten, mutta kehuu Volvoa yhdestä asiasta. Se kääntyy hämmästyttävän ketterästi. Asiaa kehuivat lehdetkin koeajoissaan. Mutta ei tämä katsomalla parane. Torsti Luntama lupaa päästää vieraan koeajolle. Mikä siinä. Takamus lehtien kehumalle penkille ja toimeen. Sitten pitää vähän verestää muistia. Volvossa on käsiryyppy. Nykyautot polttoaineensuihkutuksineen käynnistyvät, sen kun avainta kääntää – kaasutinmoottorisessa Volvossa pitää muistaa vetää kylmänä käynnistettäessä rikastin päälle omasta nupistaan. Kone käyntiin, varovasti ulos pihalta. Etupyörät todella kääntyvät paljon. Kohta huomaa koneen käynnissä pienen värinän: rikastinta saa jo pienentää ja ihan kohta lisää. Moottori lämpeää kesällä hetkessä. Nykyautoon verraten eroja löytyy äkkiä. Ohjaus on melkein raskas, ratti ohut, ikkunat isot ja näkyvyys mahdottoman hyvä joka suuntaan. Kaikesta saa kiinTorsti Luntama asettui kuvaan taatusti tutun Volvon kanssa. Nyt ajot ovat arkisia asiointimatkoja, mutta Volvo on käynyt aiemmin muun muassa Vuokatissa. Kulmikas tyyli jatkuu sisällä. Nykyautojen valikoiden ja kosketusnäyttöjen kanssa tuskailevalle Volvon reilut katkaisimet ja säätimet ovat silkkaa hermolepoa. Matkamittarissa on alle 200 000 km.
2024 – 7 ni vaikka rukkaset kädessä. Kaikki on selvää, konkreettista, rauhoittavaa. Maantielle lähdettäessä Volvo ei kiihdy repivästi, mutta kun vauhtiin on päästy, kyyti on arvokkaan keinahtelevaa ja hyvin äänetöntä. Tällä jaksaisi ajaa heti kauas. Moni ajoikin Volvolla aikanaan paljon. Volvo on katsastettu aina kertalaakista ja kehujen kanssa. Huolella suojattu pohja on ruosteeton ja katsastusmies oli lausunut jotain viimeisistä Volvoista. Vain äänenvaimennin on pitänyt ruosteen vuoksi uusia. Torsti Luntama uusi viimeksi ajokorttinsa viideksi vuodeksi, ja kun se umpeutuu, on miehellä täynnä sata ikävuotta. Ilmankos pariskunta osataan yhdistää autoonsa, mistä kertoo seuraava tarina. Jokin aika sitten Volvoon tuli oikeastaan ainoa vika koskaan. Kaasutin piti puhdistaa. Kun Volvo seisoi pari päivää huoltötöiden vuoksi tallissa, oli lainassa uudehko Volkswagen Golf. Miltä se tuntui Volvon jälkeen? Ensimmäinen vastaus ei mairittele, mutta Raili Luntama toteaa kohta siellä kyllä istuneen ihan mukavasti. Laina-auton päivinä kaupan pihalla tuttu mies oli jo tullut huolestuneena kysymään Torsti Luntamalta, minne Volvo on jäänyt. • Volvo 740 esiteltiin 1984. Samannäköinen, ylellisempi 760 oli esitelty 1982. Autoa oli tarjolla useilla eri bensiinija dieselmoottoreilla ja sen lisävarustelista oli pitkä. • Luntamoiden autossa on mallisarjan pienin moottori, kaksilitrainen nelisylinterinen kaasutinmoottori. Sen teho on 103 hv. Torsti Luntama asettui kuvaan taatusti tutun Volvon kanssa. Nyt ajot ovat arkisia asiointimatkoja, mutta Volvo on käynyt aiemmin muun muassa Vuokatissa. Tämä merkki oli aikoinaan vauraamman auton tunnus. Huoltajan unelma? Tekniikkaa ei ole peitelty muovien alle ja moottorin ympärillä on tilaa niin, että hoikempi asentaja mahtuu melkein konehuoneeseen itsekin. Ilmastoinnin ja isomman moottorin kanssa olisi jo ahtaampaa.
8 – 2024 Minna Urpo – Meillä on Suomen kyläyhdistyksistä kaikkein kauneimmat näköalat, kehaisee Kai Ekbom syödessään hernesoppaa StrömmaDahlbyn kyläyhdistyksen rantamakasiinissa. Kyläyhdistyksen ”pesäpaikka” meren rannalla aivan Strömman kanavan tuntumassa on kieltämättä komea. Merinäkymää riittää. Rantamakasiinin yhdistys kunnosti vuonna 2007, ja senkin jälkeen on remontoitu etenkin kattoa. Pari viikkoa sitten kyläväki kokoontui talkoisiin laittamaan paikkoja kuntoon tulevia juhlia varten. Hommien lomassa syötiin hernekeittoa ja pannaria. Kesäkuun 8. päivänä juhlitaan yhdistyksen 40-vuotispäiviä. Kaikille avointa ohjelmaa on kello 12-15 ja illalla jäsenille on vielä oma 40-vuotisjuhlansa. – Päivällä meillä on kirppis sekä kahvila ja lapsille kilpailuja ja leikkejä. Näytteillä on myös Kai Ekbomin keräämiä kuvia ja materiaaleja vuosien varrelta. Meillä on myös Power Point -esitys yhdistyksen 40-vuotisesta historiasta, kertoo johtokunnan jäsen Tarja Wuorio. Heinäkuun 20. päivä järjestetään vielä toinen kirppis. Kolmas kesän tapahtuma on muinaistulien ilta elokuun viimeisenä päivänä. – Kesän mittaan saattaa tulla vielä ylimääräisiä tapahtumia omalle väelle. Esimerkiksi lauluiltoja tai lettukestejä, jatkaa Wuorio. Yhdessä tekeminen kiehtoo Rantamakasiini on kovassa käytössä läpi kesän. Viime kesänä suunnilleen joka toinen viikonloppu paikkaa vuokrattiin ulkopuolisille. – Yhdessä tekeminen on minulle se, mikä kaikista vuosista on jäänyt mieleen. Muinaistulet on ehkä suosituin tapahtumamme. Käymme myös risteilyillä, teatterireissuilla ja kesäretkillä. Tänä kesänä retkeilemme täällä Kemiönsaaressa Ekniemen huipulle, kertoo puheenjohtaja Magnus Storberg. Jäseniä kyläyhdistyksessä on noin 200, näistä noin neljäsosa on aktiivisia toimijoita. Alueella toimi aiemmin saha, jonka omistajalta yhdistys vuokrasi maapohjan. – Sitten joku heitti, että olisihan se mukavampaa, jos makasiini oli oma. Lopulta teimme siitä kaupat vain yhden euron hintaan, tietää Kai Ekbom. Viime vuosina yhdistys on keskittynyt enemmän virkistystoimintaan, mutta sen alkuun oli vaikuttamassa paikallispolitiikka. – Jo 1960-luvulla täällä asunut Zeo Bergfors oli sitä mieltä, että pitäisi perustaa yhdistys, mutta se jäi vielä toteuttamatta. Vasta vuoden 1983 lopulla hän otti asian uudelleen esille. Silloin kuuma paikallispoliittinen aihe oli hiekanotto läheiseltä hiekkakuopalta, joka pitäisi saada aisoihin. Vasta sen jälkeen yhdistys saatiin perustettua, muistelee Kai Ekbom. 1990-luvulla kyläyhdistys alkoi hoitaa läheistä Gammelbyn satama-aluetta vuokrasopimuksen turvin. Vuokrasopimus päättyi tämän vuoden alussa. Tuttavat pysäyttävät lenkilläkin Vuosi 2007 oli kyläyhdistykselle käänteentekevä mittavan Leader-projektin myötä. – Muistan, miten rantamakasiinin kunnostusta aikaistettiin, koska Leaderiltä tuli suositus, että rahaa kannattaa hakea nyt eikä odottaa seuraavaan vuoteen. Silloin kirjoitin kyläsuunnitelman, jota nyt voisi kyllä jo ryhtyä päivittämään, mainitsee Jouko Willberg. – Samoihin aikoihin seudulla tapahtui paljon muutakin, alettiin tehdä asemakaavaa ja siitä kysyttiin meiltäkin mielipiteitä, hän jatkaa. Muutama vuosi sitten kyläläiset asettivat näytille Strömman sahalta peräisin olevan höyrypannun. Grillikota ja lasten leikkialue kuuluvat myös tuoreimpiin alueen uudistuksiin. Paula Vähämäki viettää kesät tiiviisti seudulla. – Olen vain kesäasukas, mutta lähes koko kesäni kuluu täällä. Vietän aikaa 1950-luvulla rakennetussa isäni vanhempien mökissä. Makasiinin ympäristö on ihanan rauhallinen miljöö. Kaarinan-kodissa täytyy välillä käydä kukkia kastelemassa, mutta sitten tulen heti takaisin. Riitta Lappalainen muutti seitsemän vuotta sitten Oulusta Strömmaan miehensä kanssa. Muuttoon oli vaikuttamassa vanhin poika, joka asui jo täällä. Sittemmin Lappalainen on jäänyt leskeksi, mutta ei yksinäiseksi. – Kyläyhdistys on kotoinen paikka, jossa kaikki tuntevat toisensa. Kun vielä viitisen vuotta sitten kiersin täällä lenkkiä, sain kävellä rauhassa. Tänä päivänä lenkkiin menee paljon enemmän aikaa, kun kaikki pysäyttävät ja kysyvät kuulumisia, innostuu Riitta Lappalainen. Strömman kesämaisemat kutsuvat myös vierailijoita Jouko Willberg (oik) ja Magnus Storberg pysähtyivät vaihtamaan kuulumiset haravoinnista taukoa pitäneiden Juhani Laaksosen ja Igmar Söderholmin kanssa.
2024 – 9 Minna Urpo Seudun kylillä on kesällä monenlaisia tapahtumia, johon kaikki ovat tervetulleita. Kysyimme kyläyhdistyksiltä, mitä heillä on kesällä luvassa. Särkisalossa ja Kiskossa alueen yhdistykset ovat lyöneet hynttyyt yhteen luomalla yhteiset kesätiedotteet. Kaikki tapatumat eivät siis ole kyläyhdistysten järjestämiä. Heti kesän alussa 8. kesäkuuta on Suomen Kylät ry:n markkinoima Avoimet kylät -tapahtumapäivä, jonka puitteissa on kylillä monenlaista menoa ja meininkiä. Strömma-Dahlbyn tapahtuman lisäksi Tuohitun kyläyhdistys pitää Tuohikodossa kahvilaa kello 12-14. Tuohitun päivän teema on puutarha ja kompostointi, joihin agrologi Eevi Kotonen antaa vinkkejä. Kiskon kirkonkylällä avoimia kyliä vietetään kello 11-15 Järvelän kylätalolla, jossa sauna lämpiää. Tiedossa on ainakin artesaanipizzaa ja makeita herkkuja. Saunan merkeissä Avoimia kyliä viettää myös TieksmäkiMetolan kyläyhdistys Lainerannassa kello 15-18. Päivä aloittaa samalla paikan kesäsaunakauden. Kesäsaunaillat jatkuvat Lainerannassa perjantaisin kello 17 alkaen aina 9. elokuuta saakka. Myös Perniön Kirkonkyläyhdistys osallistuu Avoimet kylät -päivään toritapahtumalla kello 10-13. Kirkonkyläyhdistys pitää kesäperjantaisin 9.8. saakka torikahviota kello 8-13. Juhannus näkyy myös useassa kylässä. Teijon perinteinen juhannusjuhla on tänä vuonna uudenlainen ilman kokkoa. Juhannusaattona pidetään Teijon satamassa pikniktapahtuma kello 16-19. Mathildedalissa uutta on juhannussalon pystytys. Särkisalossa juhannussalon pystytys sen sijaan on jo pitkä perinne. Särkisalon juhannussalko laitetaan pystyyn kello 1114 Tallbackan mäellä. Kiskon Kihakka -kyläyhdistys aikoo puolestaan sytyttää kokon juhannusaattona kello 21, mikäli sää sen sallii. Tieksmäki-Metolan kyläyhdistys pitää juhannusjuhlat Lainerannassa aattona kello 18 20. Luvassa on haitarimusiikkia ja puffetti. Särkisalossa urheilullista yhdessäoloa tarjoaa ainakin mölkky, jota pelataan tiistaisin kello 14 Meripirtin kentällä. 11. kesäkuuta ja 16. heinäkuuta aloitetaan jo kello 13. Mölkyn lisäksi pelataan myös muita pihapelejä. 6. heinäkuuta kilpaillaan mölkyssä vähän vakavammin ”Särkisalon paras palikan paiskoja” kilpailussa alkaen kello 13. Perhefutista pelataan Meripirtin kentällä perjantaisin kello 18 heinäkuun loppuun saakka. 13. heinäkuuta järjestetään Förbyssä Vinssi PopUp kesätori kello 1520. Myös elävää musiikkia kuullaan kello 18-20. Toijan kivimakasiinissa on kesän mittaan kolme näyttelyä. 16.6. saakka esillä ovat Sofia Saari, Mira Ollila ja Ilmari Mäenpää. 25.6-4.8. vuorossa on valokuvataiteilija Outi Pihlajoki ja 16.8.25.8. Rafael Saifulinin maalauksia. Kivimakasiini on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 13–17. Tuohitussa uutta toimintaa ovat vielä neljä kertaa kokoontuva lasten puutarhakerho keskiviikkoisin kello 17-19 Tuohikodossa. Maksuton kerho kokoontuu 12.6., 19.6., 26.6. ja 7.8. Järvelän kylätalon paviljongissa Kiskon kirkonkylässä pidetään 4. elokuuta kello 15 ”Allsång rannalla” -tapahtuma, jossa harmonikkataiteilija Pekka Laakso säestää ja laulattaa. Yhteislaulun jälkeen puffetista saa kahvia. Perniön Ylikulman kyläyhdistyksellä on kaikille avoin saunailta Naarjärvellä elokuussa, mutta päivämäärä ei ole vielä varmistunut. Paljon tapahtumia järjestävä Kosken aseman kyläyhdistys jättää tapahtumat tänä kesänä väliin ja keskittyy kattoremonttiinsa. Entisten kuntakeskusten perinteiset kesätapahtumat eivät nekään ole kadonneet mihinkään. Kisko-päivä järjestetään 6. heinäkuuta kello 12–15 Kiskolassa ja sen pihalla. Kiskolan piha täyttyy myyntipöydistä, yhdistysten esittelypisteistä sekä monipuolisesta kulttuurija historiaohjelmasta. Sukututkija Juha Vuorela kertoo kirjastossa Kiskon kirkonmiehistä ja musiikkia esittävät Damian ja Tadeusz Kedziora. Särkisalopäivän vuoro on 20. heinäkuuta kello 1114 Meripirtillä. Särkisalopäivänä alueen yrittäjät ja yhdistykset järjestävät viihdykettä koko perheelle – lapsille leikkimielisiä urheilukilpailuja, paikallisten tuotteiden myyntiä, järjestöjen toiminnan esittelyä, musiikkia sekä muuta mukavaa yhdessäoloa. Päivän lopuksi julkistetaan vuoden särkisalolainen. Perniön Laurin markkinat pidetään 2.–3. elokuuta. Markkinatorin ja yhdistysten ohjelman lisäksi Antsun Fest -markkinapubi viihdyttää kahtena päivänä. Kun Laurin markkinoista on selvitty, niin seuraavana viikonloppuna on taas uudet markkinat: Teijon alueen kyläyhdistyksen järjestämät Teijon Wanhanajan markkinat. Teijon Masuunin alueella 10.-11.8. pidettävillä markkinoilla luvassa on markkinahumua vanhaan malliin ja työnäytöksiä. Muinaistulien iltaa vietetään Strömma-Dahlbyn lisäksi ainakin Särkisalossa, jossa Café Vinssissä on kello 19 alkaen elävää musiikkia ja ohjelmaa. Tapahtumia on samaan aikaan myös Meripirtissä, jossa pimeän laskeuduttua sytytetään Finbyn lahdella lautalla kelluva kokko pimeän laskeuduttua. Myös ravintola Nixorissa on tarkoitus sytyttää kokko noin kello 22, mikäli sää sen sallii. Katso kaikki kesän tanssit täältä: pernionsisu.fi/hallin-lava/tanssit Terassille vapaa pääsy Liput 12-15 euroa Maanantaisin klo 18.30 La 8.6. 70v. JUHLATANSSIT: JANNE TULKKI & TULINEN SYDÄN La 13.7. ANNELI MATTILA & RECADOS Ke 7.8. EINO GRÖN & JNB Vastaanotot Perniössä ja Särkisalossa avoinna koko kesän! Fysioterapeutti Anssi Örri 0400 744 269 anssi.orri@gmail.com MEIDAN Kuntoutus www.meidan.co Kirakantie 178, 25610 Ylönkylä 044 555 4852 / Riitta-Maija 0440 785 060 / Jussi Tarkista muut kesän aukioloajat nettisivuiltamme. Muulloin soita ja sovi! Tilamyymälä avoinna juhannusviikolla ke-to klo 10-18 • Uudet talot / mökit alusta loppuun (ei sähkö-/putkityöt) • Saunaja kylpyhuoneremontit • Tapetoinnit, maalaukset, muuraukset • Katokset, leikkimökit, puuvajat • Huonekalujen korjaukset jne... Tarvitsetko RAKENNUSMIESTÄ, joka tekee ammattitaidolla: Kylillä kuhisee kesällä Riitta Lappalainen ja Paula Vähämäki viihtyvät Strömman rantamakasiinin ympäristössä. PsL Salon seurakunta järjestää koko kesän konserttisarjan, joka kiertää eri kirkoissa sunnuntai-iltaisin klo 20. Konsertteihin on vapaa pääsy, ohjelmahinta on 10 euroa. Eteläisessä Salossa soi seuraavasti: • 9.6. Yliskylän kirkko Pohjoismaista pelimannimusiikkia Leija Lautamaja, 3-rivinen diatoninen haitari Saana Kujala, avainviulu • 23.6. Särkisalon kirkko Lauluja elämän ihmeistä Saara Rauvala, sopraano Jussi Vänttinen, baritoni Tatu Eskelinen, piano • 30.6. Perniön kirkko Yli Atlantin Synkronis-kvartetti Iiris Pyrhönen-Koivula ja Klaara Pyrhönen, viulu Matti Lindholm, alttoviulu Elina Susiluoto, sello • 14.7. Salon kirkko Sisäinen matka Winterreise Matti Lindholm, alttoviulu Alina Sorjonen, piano • 11.8. Kiskon kirkko Miksi laulat lintuseni Noora Karhuluoma, sopraano Esa Ylönen, piano Kirkoissa soi koko kesän Muista myös näitä: • Kemiönsaarella musiikkijuhlat, Baltic Jazz, Norpasfestivaali • Vaihtuvat taidenäyttelyt mm. Teijon Masuunissa ja Galleria Levolassa ja Kulturhus Björkbodassa • Myöhemmin kesällä: 29.8. Taiteiden yä Salossa ja 7.9. Matilda rock Mathildedalissa. • Tapahtumakalenterit mm. www.salo.fi www. kemionsaari.fi Muinaistulet syttyvät Särkisalossa. Kuva Pentti Palm. ULKOKAUDEN 2024 TSEMPPISULKOKAUDEN 2024 TSEMPPISRYHMÄLIIKUNNAT PERNIÖSSÄ RYHMÄLIIKUNNAT PERNIÖSSÄ MAANANTAISIN 30.9. ASTI KLO 18-19 KIERTOHARJOITTELU PARILLISTEN VIIKKOJEN PERJANTAISIN 28.6. ASTI KLO 18.00-18.40 HIIT/ TEHOTREENI KLO 18.50-19.30 KEHONHUOLTO LAUANTAISIN HEINÄJA ELOKUUN AJAN KLO 9-10 KUULATREENI MYÖS VOIMARYHMÄT JA PORRASTREENITRYHMÄT ks. FB / NETTISIVUT TREENIT PERNIÖN LIIKUNTAHALLILLA, os. Erveläntie 16 HINTA 8,-/ KERTA TAI RUKSI 10-KORTTIIN (65,-) Skannaa tästä treenien lisätietoihin! TSEMPPIS | hanna.saario@tsemppis.fi | tsemppis.fi Tsemppis Hyvinvointipalvelut
10 – 2024 Ylikiva porukka saa Kirakan nuoret jaksamaan koko kevään Peppi Pitkätossussa olisi monessa asiassa mallia nykypäiväänkin Aku Poutanen Ei sitä aina arvaisi, mihin kaikkeen ohjaaja joutuu puuttumaan. Kuten siihen, laittaako Tommi lehtikuvaa varten paidan housuihin. Ohjaajan sana on laki ja paidanhelma laitetaan piiloon. Tommi ei ole ihan oikeasti Tommi, kesän ajan vaan. Perniöläinen Eeli Hämäläinen solahtaa monelle tutun hahmon nahkoihin ja paitaan Kirakan kesäteatterissa. Joku ehkä arvaa loput, jos kerrotaan, että hänen siskonsa on Annika. Ei oikeasti, mutta kevään ja kesän ajan. Kirakan kesäteatteri jatkaa lastennäytelmien tekemistä ja tänä vuonna lammen rannalla pääsee Visbyn maisemiin, Huvikummun seinien suojaan tietysti Peppi Pitkätossun ja naapurin sisarusten seurassa. Kerrotaan vielä sekin, että Eelin oikea sisko Axa Lehmuskoski on hänkin mukana näytelmässä, sirkustyttö Carmencitan roolissa ja pienemmässä koululaisenkin osassa. Peppiä esittää Saga Saarinen, jolla voi sanoa olevan niin ikään juuria Perniössä, vaikka hän harjoituksiin Salosta tuleekin. Eeli Hämäläisellä on ikävuosia 16, Axa Lehmuskoskella 14 ja Saga Saarisella 12. Vanhuksista ei voi puhua, mutta konkareista varmasti voi. Eeli Hämäläinen aloitti uransa Kirakassa Vaahteramäen Eemelinä vuonna 2019, toissavuonna hän oli mukana Röllien lakikirjassa. samoin Axa Lehmuskoski. Saga Saarinen oli viime vuonna Risto Räppääjässä ja toissavuonna niin ikään Röllissä. Kesäteatteri tarkoittaa sitä, että keväästä menee pitkä siivu harjoituksissa, samoin hienoja alkukesän iltoja ja sitten tulee huipennus, esitysviikko. Mikä on se teatterin taika, mikä saa lähtemään mukaan toisena ja kolmantenakin keväänä? Kolmikko vastaa toisistaan tietämättä, että hyvä porukka ja yhteishenki. Axa Lehmuskoski sanoo, että esitysviikko on palkinto tehdystä työstä; Eeli Hämäläinen taas vakuuttaa, että sen jälkeen ei tule tyhjää oloa. –Se on sitten tehty. Se on vähän kuin harrastus, joka sitten laitetaan tauolle. Ohjaaja Lisamaria Markula on harjoitusten pomo, mutta kuunteleva sellainen; hänelle voi sanoa esimerkiksi, jos tarvitaan paussi tai joku asia ei tunnu oikealta. Jos pääosan esittäjä oppii vuorosanansa paremmin tekemällä, fiilataan harjoittelua sen mukaan ja huomataan, että plarin voi jättää pois aika varhain. –Tipsu oli miettinyt tätä roolia minulle ja se kyllä tuntui tosi hienolta, Saga Saarinen sanoo. Näin kevät ja kesä Kirakassa ovat sittenkin myönteinen kokemus, vaikka Saarinen oli ehtinyt mielessään empiä lähtöä mukaan. Tätä juttua tehtäessä Kirakassa maalattiin viime vuoden lavasteita Huvikummuksi, apina Herra Tossavaisen rooliin pestattu Stella Paajolahti oli mukana harjoituksissa ja tätä luettaessa Saga Saarinen on jo käynyt tutustumassa hevoseen. Näyttämölle astelevan hevosen omistaa Axa Lehmuskoski, eikä Saarinen ole ihan noviisi hummamaailmassa. Saga Saarinen kertoo, että hänelle näytelmä on melkoinen koitos: Peppi on näyttämöllä lähes koko ajan, rooli on myös fyysinen ja vuorosanoja on paljon. Juuri vesihörppyä isompaa taukoa ei tule. Hänelle Pepin tarina monine sattumuksineen on tuttu kirjoista ja elokuvista, Eeli Hämäläiselle ja Axa Lehmuskoskelle elokuvista. Kirjailija Astrid Lindgren kehitteli Pepin hahmon 1940-luvulla ja kirjoitti tuolloin myös kirjat. Sittemmin Peppi on nähty monessa elokuvassa; monelle läheisimpiä ovat Olle Hellbomin 1960-luvun sovitukset, joissa Peppiä esitti Inger Nilsson. Peppi asuu hevosensa ja apinansa kanssa Huvikumpu-nimisessä huvilassa; hänen isänsä on merillä ja äiti taivaassa enkelinä. Maailman vahvin tyttö on hyväsydäminen, mutkaton ja oikeudenmukainen, täti-ihmisten mielestä kuriton ja kamala. Axa Lehmuskoski ja Eeli Hämäläinen uskovat, että näytelmä antaa pientä ajattelemisen aihetta myös aikuiskatsojille. Entä mitä Peppiä itsestään löytää Saga Saarinen ja mitä Pepistä voisi hänestä oppia? Vastaus tulee pienen miettimisen jälkeen. Saarinenkin sanoo olevansa suorasukainen ja rohkeakin. Pepistä nousee esiin yksi asia yli muiden: -Hän kohtelee kaikkia ihmisiä samalla tavalla. • Ensi-ilta 26.6. KIrakan kesäteatterissa oli toukokuussa käynnissä monenlaista: näyttellijät Axa Lehmuskoski, Eeli Hämäläinen ja Saga Saarinen olivat valmiina koreografiaharjoituksiin, taustalla rakennetaan lavasteita ja kuvan ulkopuolella maalataan seinää.
2024 – 11 Tuliaiset kyläreissulle, tankki täyteen ja putipuhdas auto, eväät mökkirantaan, arjen ostoslistaa, yhdessäoloa ja syömisen iloa. Kaikki tämä, ja enemmänkin on yhteistä osuuskauppamatkaa arjesta juhlaan. Iloisia kohtaamisia ja maittavia hetkiä jo yli 120 vuotta. VINKKI! S-mobiili -sovelluksesta tai osoitteesta sso.fi tarkistat kätevästi oman kauppasi aukioloajat, palvelut ja lisäksi löydät ajankohtaiset edut juuri sinulle. Lataa maksuton S-mobiili käyttöösi puhelimesi sovelluskaupasta. TERVETULOA PAIKALLISEEN OSUUSKAUPPAAN Suur-Seudun Osuuskauppa SSO YHTEISELLÄ MATKALLA OMAN SEUDUN ONNEKSI Liik ennemyymä lä P A R T U R I K A M P A A M O LAADUKKAAT JA MONIPUOLISET HAMMASLÄÄKÄRIPALVELUT PERNIÖN KESKUSTASSA Meillä vastaanotolle pääsee parhaimmillaan jo heti huomenna. • Hammaslääkäripalvelut • Suuhygienistipalvelut Haarlantie 4, 25500 Perniö | p. 02 748 3727 www.kylahammaslaakari.fi Meillä ei ole erillistä käyntitai palvelumaksua. LAITLAN LAKEUK SILTA Jukka Linden muistel ee mennei tä aikoja Jukka Linden muistel ee mennei tä aikoja Temmottis sää praakkas pernjät Pernjäm murtte AaPeeSee Minna Urpo Antero Peijonen PERNIÖ N KOTISEU TUYHD ISTYS RY ISBN 978-952-6 8350-6-8 Kummot mää nyy öksysin ten sisämäspu al? Mist mee nyy tenäp praakata? Provinssi vie Mathildedalissa Lomalle ja näytelmäkerho kierrokselle Bremerin aikaan Aku Poutanen Eteläisessä Salossa ja kohtuullisen matkan päässä saa nähdäkseen kesäteatteria toiselle ja kolmannellekin illalle. Teatteri Provinssin näytelmä Mathildedalin kesäteatterissa on komedia Loma. Alun perin Loma oli Risto Jarvan vuonna 1976 ohjaama elokuva, jonka näki elokuvateatterissakin yli puoli miljoonaa katsojaa. Tapahtumat käynnistyvät, kun päähenkilö päätyy lomalle aivan eri puolelle maailmaa kuin mihin alkujaan oli aikonut: laskettelukohteen sijaan hän löytää itsensä etelän lämmöstä. Mukana on ihan väärät varusteet ja entä miten tapahtumiin liittyy huonekaveriksi sattuva Marjukka ja minne päähenkilö Aimo hassaa matkakassansa. Mathildedalissa näyttämöllä nähdään paikallista osaamista; rooleissa ovat muun muassa Petteri Kallonen Perniöstä ja Riikka Koli Teijolta. Pääosassa on Esa Nummela, jo aiemmilta kesiltä tuttu kasvo Provinssissa. Arja Sundberg on Mathildedalin kesäasukkaita. Loman ohjaa Mathildedaliin Toni Enholm. Mathildedalissa paneudutaan myös kylän historiaan. Matildan näytelmäkerho järjestää kesällä kaksitoista kierrosta otsikolla ”Bremer ja Matilda – ruukinkylän tarina”. Teatterillinen opastettu kierros vie Matildan syntyyn ja ruukkiaikaan. Salon teatteri paneutuu Vuohensaaressa Kellokosken prinsessan tarinaan. Kellokosken prinsessa oli Anna Lappalaisen kutsumanimi: Lappalainen sairastui jo nuorena skitsofreniaan ja eli lähes koko ikänsä Kellokosken mielisairaalassa. Hän uskoi olevansa oikea prinsessa ja tämän harhansa mukaan hän myös eli. Lappalaisesta on kirjoitettu kirja ja tehty elokuvasovitus, Salon teatterille musiikkinäytelmän ohjaa Alina Kilpinen. Anna Lappalaista esittää Salon teatterissa monessa roolissa nähty Sanni Suvila-Nuutinen. • Loman ensi-ilta 28.6. • Kellokosken prinsessan ensi-ilta 6.7. • Matildan näytelmäkerhon kierrokset alkaen 29.6. Petteri Kallonen nousee lavalle Mathildedalissa.
12 – 2024
2024 – 13
14 – 2024 Liinu Nieminen Mikä on kenenkin mansikkapaikka, mistä ovat syntyneet parhaat kesämuistot? Kiersimme Perniössä ja Särkisalossa toukokuussa. Elina Leikkonen ja Alpokoira tulivat vastaanaamulenkillä Haarlantiellä. –Olen viettänyt kaikki lapsuuden kesäni täällä Perniössä. Ei voi eritellä yhtä tiettyä kesää, mutta parhaimmat kesämuistot liittyvät juuri niihin hetkiin täällä. Asun nykyään Turussa, mutta en sulje pois sitä vaihtoehtoa, ettenkö joskus tänne palaisi asumaan. Nyt olen täällä vierailemassa vanhempieni luona, Leikkonen kertoo. –Alpon suosikkeja ovat olleet kaikki kesät. Hän haaveilee jo uimisesta, Leikkonen sanoo koiransa puolesta. Alpo heiluttaa häntäänsä kuin vahvistaakseen, että emäntä on oikeassa. Arttu Kuosmanen, Patrik Holmström ja Oivakoira olivat Perniön torilla. –Paras kesämuistoni liittyy luontoon. Lapsuudessa kävimme paljon Norjan puolella Lapissa kalastamassa. Mamma ja pappa opettivat sen taidon, ja siitä on jäänyt parhaat muistot, KuosmaMäntysuovan tuoksusta ja kalaretkistä syntyy kesämuistoja nen muistelee. –Nyt vuosien tauon jälkeen käyn siellä uudelleen aina välillä, Kuosmanen jatkaa. –Minun parhaat kesämuistoni liittyvät Särkisalon saaristoon. Veneily on siellä mukavaa ja luonto kaunista. En käy meressä uimassa, koska vesi ei ole koskaan tarpeeksi lämmintä, Holmströn naurahtaa. –Oiva kyllä ui, vaikka minä en uskaltaisikaan. Hänelle kaikki kesäjutut ovat parhaita, ja hän on aina valmiina lähtemään mukaan mihin vain. Kaisa Koskinen tavattiin matonpesupaikalla Särkisalossa –Jokaiseen kesään liittyy aina hyviä muistoja. Esimerkiksi tämä mattojen pesu on yksi asia mistä pidän. Se tunne, kun saa mäntysuovalta tuoksuvat matot lattialle, on ihan mahtava, Koskinen kertoo samalla mattoa kuuraten. –Tänä vuonna se harmittaa, että täällä joutuu pesemään mattoja kaivovedellä, vaikka meri on edelleen tuossa vieressä. Merivedellä pestessä mattojen värit säilyvät paremmin, ja tietysti pitäisi ajatella kesän kuivia kausia, jolloin kaivovettä ei olisi tuhlattavaksi. Hieman on huono omatunto, Koskinen harmittelee. Elina ja Alpo: Elina Leikkonen ja käskystä poseeraava Alpo-koira asuvat Turussa, mutta viihtyvät Perniössä. Täältä löytyy esimerkiksi Leikkosen vanhemmat ja paljon ystäviä. Kaverukset Arttu Kuosmanen ja Patrik Holmström sekä innokas 1,5-vuotias Oiva nauttivat kesäpäivästä kotipaikkakunnallaan. Kaisa Koskisen kesäpäivä kului mattopyykillä.
2024 – 15 Aku Poutanen Katugallup eteläisessä Salossa voisi tuottaa aika yksipuolisen tuloksen. Jos kysymys kuuluisi, minne veisit vieraasi luonnossa tällä seudulla, moni saattaisi vastata Teijon kansallispuiston. Siellä on hienoja paikkoja, mutta unohdetaan nyt koko puisto melkein kokonaan. Entä, jos kesän pienet patikkaretket tekisikin paikannimien mukaan? Unohdetaan Googlen kartankuvatus, joka tietää kovin vähän mistään. Maanmittauslaitoksen paikkatietopalvelu on jo jotain: sen maastokartalta löytyvät pienempienkin lampien, purojen ja soiden ja norojen ja nyppylöiden nimet. Osa toki on toista kuin kansanperinteessä:vasta Kotuksen nimiarkisto muistaa, että Puolakkaja Matildanjärvien välinen puro on tunnettu myös Perslävenojana. Nykykartoissa ja vanhemmissakin nimi on häveliäästi Välioja. Vaan jätetäänpä se valumaan ruskeaa vettään ja tehdään pieni kierros eteläisessä Salossa. Tämän kirjoittaja muistaa istuneensa -maanomistajan luvalla nokipannukahveilla mäntymetsässä Joutnan kylän kupeella. Kaffel voi istuakin, kun ympärillä humisee Kaffelkorpi. Murteen taitajat tuntevat kaffelin haarukaksi. Lieneekö haarukoitavaa puuttunut Kituutussuolla? Se löytyy Kemiöntien eteläpuolelta vähän Skoilasta Strömman suuntaan. Vähän matkan päässä kohoaa monen tuntema Viikinkivuori: sille kannattaa jo näkymienkin takia kiivetä. Vuori on kallioalueinventoinnissa merkitty hyvin arvokkaaksi kallioalueeksi ja hautaröykkiöt kertovat siellä eletyn tai kuollun jo ammoin. Matildan ja Teijon välillä on joskus voinut olla pientä köydenvetoa – ja kylien väillä tie koukkaa Pirunpeljätysnotkoon. Metkalle nimelle on pohja kansanperinteessä. Uusi Aura -sanomalehden numero huhtikuulta 1928 kertoo, että perimätiedon mukaan paikalla on surmattu kristinuskoa saarnaamaan tullut hengenmies. Asiakirjatietoa tästä ei ole. Yhtä kaikki paikalla on kertomusten mukaan nähty monenlaista kummitusta ja pelotusta, muun muassa päätön pappi kaavussaan. Kovin kauas alakerran tunnelmista ei päästä Pohjankartanon mailla, missä Kaapinmäki laskeutuu Helvetinkrottiin. *** Eteläinen Salo vaatii onneksi vähän hoksnokkaa. Hyypiänmäki on Kiskossa tunnettu kaivosalue, mutta samanniminen pienempi kallio löytyy esimerkiksi myös Perniöstä Pohjankartanon kupeelta. Höhlänä navigaattorin varassa ajeleva löytää itsensä äkkiä väärän mäen juurelta tai väärästä päästä maakuntaa. Haarlaa hakeva voi päätyä Perniön kirkonkylän kupeelle tai Turun Hirvensaloon. Perniössä Ylikulma, Yliskylä ja Ylönkylä ovat hämänneet monia jo ennen sähkökarttojen aikaa. Hilpeimpiä ovat järvien nimet. Iso-Kiskoon laskevat muun muassa hellyyttävän kuuloiset Alumainen-Tyrsä, Keskimmäinen-Tyrsä ja Ylimmäinen-Tyrsä. Lienevätkö läheiset Vähä-Syvyys ja Iso-Syvyys nimiensä mukaiset. Iso-Kiskon saari Norsapajanholma kertoo kaiken saaduista saaliista? Lääninrajan tuntumassa Kuovilan luonnonsuojelualueella voi pulahtaa järviin nimeltä Sipulijärvi tai Teinipussi ja iso veden lähde alueella on Kiimasuo. Joku oman elämänsä humoristi keksii näistä jotain. Rajakohta Kyynärän kylän lähellä on Kuninkaanvaha, mistä taas ei ole pitkästi Noitakirkonmäelle. Kuninkaanvahalla ei kiillotettu kruunupäätä: vaha tässä tarkoittaa isoa kiveä tai rajaa. Siitä kohti etelää kuljettaessa päätyisi pitkin kalliorinteitä Lehmäraadonsuolle. Käy ken haluaa. Vai kiivetäkö sittenkin Paratiisinmäelle? Tässä jutussa ei mennä sen enempää talojen nimiin; listalla on lampia, järviä, soita, kallioita ja niin edelleen. Kenenkään pihaan tai tiluksille ei tietenkään sovi mennä retkelle. Moni tekstissä mainittu paikka kuten järvet ovat retkeilijän saavutettavissa, mutta jokaisenoikeudet ja myös velvollisuudet pitää muistaa. Kun niiden mukaan elelee, pitää fiksun maineen. Eikä tarvitse kenenkään peljästyä, kummituksia korkeintaan. Metkoja nimiä, mutta mistä ne tulevat? • Toimituksessa on sirpaleista tietoa paikannimien historiasta – mutta entä sinä, hyvä lukija? Mitä tiedät hassun, erikoisen tai kauhistuttavan paikallisen paikannimen taustasta? Tarinoita ja muistitietoa saa lähettää: toimitus@ pernionseudunlehti.fi VINTTI KESÄKIRPPIS VINTTI KESÄKIRPPIS Nurkkilan koululla Nurkkilan koululla Os. Skotlannintie 5, 25610 Ylönkylä Os. Skotlannintie 5, 25610 Ylönkylä La 8.6., la 6.7. & la 3.8. klo 11-15 La 8.6., la 6.7. & la 3.8. klo 11-15 Paikkavaraukset ja lisätiedot: vintti.popup@gmail.com 040 8765 265 / viesti Lisa’s Café & Cateringin herkkuja tarjolla! PAIKKAMAKSU 10 € Wounded Silence musisoi! MUKAVAA TAKSIPALVELUA PERNIÖSSÄ, SÄRKISALOSSA JA TEIJOLLA Juha-Pekka Honkanen 0400 974 946 PERNIÖN RAVIT KANKKONUMMELLA LAUANTAINA 20.7.2024 KLO 13.00 PERNIÖN RAVIT KANKKONUMMELLA LAUANTAINA 20.7.2024 KLO 13.00 LIPUT 10 ,Alle 12v. ilmaiseksi Järj. Perniön-Finbyn HKY • Kotisiivoukset • Ikkunanpesut • Mökkisiivoukset • Muuttoja loppusiivoukset • Toimitilojen siivoukset MONIPUOLISET SIIVOUKSET EIJA 040 553 2113 HUOM! ALVITON LASKUTUS ELÄKELÄISILLE Kotitalousvähennyskelpoinen SPR Perniön osasto Omapaikka Salontie 3, Perniö Omapaikka/Kirpputori lomailee 4.-24.6. Avaamme jälleen ti 25.6. klo 10. Avoinna ti-ke 10-18, to 10-17, pe 10-16 ja la 10-15. Suljettu su-ma. Tule tekemään edullisia löytöjä kesän iloksi! PERNIÖN SIIVOUSPALVELU • KOTI-, MUUTTO-, JA TOIMITILOJEN SIIVOUKSET • IKKUNANPESUT ym. Anja Virtanen p. 040 779 4985 Tyrsiltä Sipulipussiin Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää? Pirunpeljätysnotko ei kesäpäivänä näytä ihan nimensä veroiselta.
16 – 2024 Aku Poutanen Pakko se on uskoa: Perniönjoen ylittävä Heikkilän silta on monelle mieleinen onkipaikka, eikä ilmeisesti syyttä. Kirjoittajalle tuttu veljeskaksikko käy sillalla ongella säännöllisesti, syksyllä siltaremonttijuttua tehtäessä kuvaan sattui niin ikään onkimies sillan pielestä. Tätä juttua tehtäessä paikalle karauttivat ilmeisesti mummi ja vaari lapsenlapsensa kanssa – ja hiippailivat vähän kauemmas yläjuoksulle vapojensa kanssa saaliin toivossa. Kalaa joessa siis on, mutta millaista? Siitä saadaan ehkä hyväkin selko kesän aikana. Perniökulttuuriyhdistys ja Perniön kotiseutuyhdistys haastavat nyt kaikenikäisiä kesänviettäjiä kalakilpailuun, missä kalaa pyydetään nimenomaan Perniönjoesta. Kolmas järjestäjä on Perniönseudun Lehti: tämän jutun ilmestyminen avaa kisan ja tuloksista raportoidaan kesän aikana sekä tietysti lopuksi. Kilpailuaikaa on elokuun loppuun. Mutta annetaanpa Perniökulttuurisäätiön Pekka Laurilan antaa siimaa, sananmukaisesti ja muutenkin. Laurila on kokenut perhokalastaja ja otti perhovavan ja perhoja mukaan jutuntekoon. Laurila on kerännyt perhokokemuksia muun muassa Tenolta, mutta Perniönjoessakin mokomaa voi koettaa. Helteinen toukokuun aamu ei tosin ollut se vilkassyöntisin. Laurila miettii, että halki Perniön virtaava joki on paitsi luonnonmuodostelma, paljon muutakin, kulttuurinenkin näky: joki on tuonut tänne ihmiset ja jokilaaksossa on voinut viljellä. Ja joella on toki kalastettu aina. Laurila muistaa lapsuudestaan, miten Pohjankylän alueella kevättulvien aikaan kalastettiin jopa rysillä. –Kyllä sieltä ihan ruokakalat haettiin. Nyt säätiö ja yhdistys haluaisivat osaltaan elvyttää tätä perinnettä. –Samalla halutaan tietysti rohkaista ihmisiä hyvän kesäharrastuksen pariin, Laurila muistuttaa. Kylmälaukku mukaan Tässä kohdassa joku kysyy: mitä joesta sitten voi saada? Pekka Laurila listaa heti alkuun monta s-alkuista: särjet, sulkavat ja säyneet. Ahven liikkuu joessa varmasti, mikseivät muutkin petokalat kuhaa myöten. Heikkilän sillalta on matkaa merelle eli Särkisalon Hakkalanlahteen noin kolme kilometriä. –Myös kaikki muut luontohavainnot ovat oikein tervetulleita, vinkkaa Pekka Laurila. Joen varrella rauhakseen istuva voi tavata joelta esimerkiksi saukon tai mielenkiintoisia lintuja. Ruokakalat joesta voi yhä saada: kylmälaukku ja perkuuvälineet on syytä pitää matkassa. Laurila tähdentää, että saaliin käsittelyn taito kuuluu kalastajalle. Mato-onki tai pilkki ovat välineiden peruskauraa ja niillä saa kalastaa yleiskalastusoikeuksien turvin ilman muita lupia. Perhoja viehekalastusta varten on 18-64-vuotiaiden suoritettava kalastonhoitomaksu. Kisaan osallistuvista jokainen vastaa itse siitä, että luvat ja maksut ovat kunnossa. Perniönjoessa kalastuskieltokohteita on Perniön alueella yksi: se on Pohjankylässä Hamarinkoskella. Pekka Laurila rohkaisee kokeilemaan saalisonnea vaikka hyvinkin arkisessa paikassa: miksei jopa Perniön kirkonkylässä, missä voi koukkunsa heittää veteen kätevästi sillalta. Perhokalastus on oma ja lähes loputon taiteenlajinsa, jonka äärellä äkkinäinen saa päänsä pyörälle: varusteiden ja tekniikoiden kirjo on loputon ja Laurila voisi puhua asiasta pitkään. Perhonsidonta on harrastuksen kiehtova osa. Yhden eron muuhun heittokalastukseen näkee tosin heti, kun Laurila on astellut rannalle. –Tässä heitetään siimaa, ei viehettä. Näin on: kepeä perho ei lentäisi, mutta painava heittosiima lentää. –Ja jokaisella on vähän oma käsialansa, Pekka Laurila muistuttaa. Perhollakin voi Perniönjoesta saalista yrittää: Pekka Laurila tuumii, että oikeanlaisen perhoon voi käydä kiinni haukikin. Lopuksi on hyvä muistaa, että esimerkiksi taimenen ja lohen pyyntiä koskevat monet rauhoitussäädökset. Tummassa Perniönjoessa ui…niin, mitä? Kesäinen kilpailu haastaa kalastajat ongelle tutun joen partaille Arkiaamu joella voi olla luksusta, tuli kalaa tai ei. Pekka Laurila näyttää perhokalastuksen perustekniikkaa.
2024 – 17 Tummassa Perniönjoessa ui…niin, mitä? Kesäinen kilpailu haastaa kalastajat ongelle tutun joen partaille K i r a k a n k e s ä t e a t t e r i N ä y t e l m ä n e s i t y s o i k e u k s i a v a l v o o N ä y t e l m ä k u l m a N o r d i c D r a m a C o r n e r O y w w w . k i r a k a n k e s a t e a t t e r i . f i N ä y t ö s k a u s i 2 6 . 6 1 4 . 7 L i n D g r e n R y ö m ä M a r k u l a E s i t t ä ä k e s ä l l ä 2 2 4 YLÄMAANKARJAN LIHAA SUORAAN TILALTA TILAPUOTI avoinna perjantaisin 14-20 ja lauantaisin 12-14 Muulloin sopimuksen mukaan. Leipyölintie 218, 25500 Perniö p. 050-338 2768 myynti@leipyoli.com www.leipyoli.com Petun Kartanokahvila avataan 20.6. Tervetuloa! Petuntie 396, 25640 Förby www.petunkartano.fi petunkartanokahvila TIIRANTA, Tiirantie 1, 25630 Särkisalo info@tiiranta.? | 040 663 8344 tiiranta ravintolatiiranta AUKIOLOAJAT JA LISÄTIEDOT: WWW.TIIRANTA.FI AUKIOLOAJAT JA LISÄTIEDOT: WWW.TIIRANTA.FI KESÄN OHJELMAA KESÄN OHJELMAA 7.6. Juke Lehtelä 28.6. Leeni 5.7. Lasse Hyytinen 13.7. Yksityistilaisuus klo 20.0020.7. Satamarannan tanssit 26.7. Jari Uutela 9.8. Kristian Meurman 7.9. Make Kallio Kisa alkaa nyt • Perniönjoen kalastuskisa alkaa nyt. • Siinä on alle 18-vuotiaiden sarja ja aikuistensarja. • Saaliit tulee kuvat ja punnita luotettavasti, mielellään myös mitata. Kesän lopussa palkitaan suurimman kalan ja suurimman saaliin saaneet. Järjestäjiä kiinnostaa myös, jos joesta on tullut jokin mielenkiintoinen laji. • Muistathan jokaisenoikeudet. Niiden nojalla saa onkia ja pilkkiä, mutta riittävän kaukana pihapiireistä ja esimerkiksi viljelyksiä ei saa vahingoittaa. • Kuvat ja tulokset lähetetään Perniökulttuurisäätiön Minna Urpolle sähköpostitse osoitteeseen minna@miucom.fi Muistathan nämä: • https://www.luontoon.fi/jokaisenoikeudet • https://mmm.fi/kalastuslaki/pyyntimitat-jarauhoitukset • https://kalastusluvat. kalapaikka.net/ Pekka Laurilalla oli mukana valikoimaa eri tilanteisiin. Vaikka sitten näin: Veeti Merilä sai joesta ahvenen. Kuva Jenni Merilä.
18 – 2024 Nakintuoksuinen kesätyö kartuttaa Juniuksen härvelikassaa Aku Poutanen Perniönseudun Lehdessä on ollut useampikin juttu siitä, miten monipuolista ruoantuotantoa seudulla on. Täällä kasvatetaan ja viljellään ja jalostetaan: kirjoa on sokerijuurikkaasta siideriin ja juustosta juurileipään tai suolakurkusta suolakalaan. Maatalousperinteet näkyvät, mutta niiden vangiksi ei ole jääty. Entä, kun soppaan sattuu yritteliäs nuorimies? Se tietää omanlaistaan kesätyötä. Takavuosien nuorten kesätyö saattoi liittyä ruokaan ja olla esimerkiksi vuoroja jätskikioskilla tai kuumia päiviä mansikkamaalla. Perniön Ylönkylässä asuva Junius Jokilehto lähestyy asiaa vähän toisin. Kaikki lähti itse asiassa siitä, että Junius hankki sähkökäyttöisen lavamopon. Hän ajeli sillä aikansa, kunnes mielessä alkoi itää ajatus: voisikohan mopolla tehdä vähän tiliäkin. Voisi. Juniuksen vanhemmat ovat yrittäjiä ja heidän tuotevalikoimaansa kuuluu muun muassa Antsusinappi. Junius nimesi tältä pohjalta liikkuvan hodarikioskinsa Antsun nakiksi. Siis sen jälkeen, kun mopon lavalle oli ensin istutettu pöytä ja hankittu höyrystin ja muu tarpeellinen. Toukokuussa tietty tuoksu leijui Turussa Kuralan Kylämäessä. Siellä järjestettiin yksityistilaisuus, jossa Junius Jokilehto myi iltapalaa ja uumoili hikistä iltapuhdetta: nakkeja oli varattu pitkälti yli 200, sämpylöitä samoin. Junius on harrastanut muun muassa teatteria: sanavalmiille 14-vuotiaalle työ asiakkaiden parissa sopii hyvin. –Siinä sitten vaan heittää juttua, kun ihmisiä tulee. Turkuun asti Antsun nakki päätyi isä Jonas Jokilehdon peräkärryn avustuksella, lähempänä kotia oleville keikoille se selviää ominkin voimin. Kaikki kulkee mukana kylmälaukuissa ja muuten pakattuna: paikan päällä pitää olla sähkö. Kesätöitä nakki ja sinappipruuttaus kerrallaan. Junius Jokilehdolla oli toukokuussa keikka Turussa Kuralan Kylämäessä. PsL Kesä vie monet vesille ja fiksut pitävät silloin pelastusliivit päällä, myös helpoissa oloissa. Testausja tarkastusyritys SGS Fimko muistuttaa, että pelastusliiveilläkin on elinkaari. Kelluntamateriaalin vanhetessa sen kantavuus pienenee. Materiaalit saattavat hapertua säilytyksessä tai UV-säteilyn vaikutuksesta. Liivit kannattaa tuoda talveksi pois veneistä ja mökiltä ja säilyttää valolta suojattua. Paukkuliivi pitää huoltaa tai huollattaa joka vuosi. On tarkastettava, että kaasupullo on kunnolla kiinni ja ehjä, eikä liivi vuoda. Liivien kantavuus ilmoitetaan Newtoneina. Mitä suurempi luku, sitä paremmin liivi kelluttaa. Esimerkiksi 50 Newtonin kelluntapukineet kuten liivit, takit, ja 1ja 2-osaiset puvut on tarkoitettu uimataitoisille ja käytettäväksi lähellä rantaa missä apu on tarvittaessa lähellä, sillä kelluntapukine ei käännä veden varaan joutunutta turvalliseen kelluntaasentoon. 100 Newtonin Pelastusliivit on tarkoitettu lähivesillä liikkumiseen. Ne kääntävät 10 sekunnissa veden varaan joutuneen tajuttoman ihmisen turvalliseen kellunta-asentoon. 150 N liivit on tarkoitettu avovesille, 275 N liivit avovesille huonoihin sääolosuhteisiin. Kelluntatai pelastusliivinon oltava oikean kokoinen. Todellisessa tilanteessa liian isossa liivissä on riski, ettei se pysy päällä tai nousee liian ylös. Liian pieni liivi puolestaan ei välttämättä toimi oikein. On tärkeää, että lapselle liiviä ostettaessa ei jätetä kasvunvaraa. –Kyllä sitä varmaan voisi lähteä keikalle kauemmaskin, jos pyydetään. Se tietysti näkyy hinnassa, virnistää Junius Jokilehto. Moni nousee kesätöihinsä aamuvarhain viitenä päivänä viikossa; nakkisämpylöiden kulta-aikaa ovat viikonloppuillat. Hodarien lisäksi Junius tekee vuoroja jäätelökioskeilla. Hän myöntää, että joskus kesäisen lauantain iltana voisi miettiä muutakin kuin keikallelähtöä, mutta toisaalta hänellä on ehkä enemmän vapaita kesäpäiviä kuin muilla. Entä sitten se paikallisuus? Lukija ehkä arvaa, että sinapit ovat perheyrityksen tekoa. Suolakurkut tulevat kotikylästä Vainion veljeksiltä, nakkien piti olla Perniön lihan valmistetta. Varsinainen bonus on se, että marinoitu sipuli syntyy Juniuksen omissa käsissä. –Tänä aamuna tehtyä, hän kehaisi Kuralan keikalla ja naurahti sämpylöiden sentään olevan anonyymejä. Tätä päivää on se, että myös kasvisvaihtehtoa kysytään ja sitä myös löytyy. Soittajat tietävät, että lauantain lavakeikasta itse soittamista on pieni osa. Sama pätee hot dogeihin: ensin pitää päästä paikalle, sitten misata eli esivalmistella kaikki tarvittava, lopulta pistää höyrystin käyntiin ja odottaa kärsivällisesti, että tuotteet alkavat olla oikeassa lämmössä. Kaiken alku on siis mopossa ja tarina tienestien karttuessa saattaa johtaa seuraavaan mopoon tai sitAvomerelle tarvitaan eri pelastusliivit kuin kotilammelle
2024 – 19 TOIMITUKSET MYÖS ILTAISIN JA VIIKONLOPPUISIN WWW.KIVIASEMA.FI 040 503 5988 MONIPUOLINEN VALIKOIMA MAA-AINEKSIA PIHAAN, PUUTARHAAN, MAARAKENTAMISEEN …sorat, murskeet, mullat, kuorikkeet sekä värilliset koristekatteet… IRTOTAVARANA & KÄTEVISSÄ SUURSÄKEISSÄ HERKULLISET JA LAADUKKAAT PIZZAT SEKÄ KEBABIT PERNIÖN KEBABISTA! TERVETULOA! p. (02) 735 2615 | Haarlantie 2, Perniö Ark. 11-20, la 11-20, su 12-20 Sabine Raita rahoituspäällikkö, henkilöasiakkaat 050 5118 574 Pe eri Elo rahoituspäällikkö, yritysasiakkaat 044 2990 525 Petra Peltola rahoituspäällikkö, henkilöasiakkaat 041 5067 472 Carina Hor ana rahoitusasiantuntija, henkilöasiakkaat 050 5739 247 Saara Nii ynen rahoitusasiantuntija, henkilöasiakkaat 050 5118 549 Juuso Rytkönen sijoitusasiantuntija 050 3010 466 Matias Salo lakimies 050 3306 196 Daniela Fröberg palveluneuvoja 050 4710 030 Me huolehdimme pankkiasioistasi nauti sinä kesästä! Tarvi aessa kuitenkin tavoitat paikalliset asiantuntijamme suorista numeroista tai varaamalla ajan osoi eessa saastopankki.? / varaa-aika Mika Leikkonen rahoituspäällikkö, maatalousasiakkaat 050 4703 298 Haarlantie 4, 25500 Perniö Nakintuoksuinen kesätyö kartuttaa Juniuksen härvelikassaa Lönkviska on vallan mahroton lintumiäs Ku Unski ja Niku oliva vähässi pojanklossei, nii hee kävivä vareksenpessil. Muitaki linnumuni hee keräsivä niinku sillo kaik muukki maalaisklossi. Ei sihe aikka osattu ajatella, et linnukki voisiva loppu. Joku laji taas on lisäntyny iha räjährysmäisest, niinku vaik valkoposkhanhe. Jollei kaik ihmise kovi innostunei luanno seuramisest ollu, nii kyl joka tuva pihapuus ainaki kottaraispönttö ol , ja siäl asustel ja lauleskel kottaraisperhe. Nyy seeki on tullu kovi harvinaiseks. Ja viime suve kaik ihmettelivä, et mihe noi pahukse räkäti ova hävine, kuka olsis uskonu, et niitäki kaivata. Sitä piretti ittestäs selvänä, et ku aamul kattos akkunastas ulos, nii räkät siäl venut matto maast ylös. Niku ja Unski katteliva munalaatikoitas ja koittiva muista mikä muna keneki ol. Kaikken pahemalt tuntus see suur kirjava kuavimuna, see olsis saanu jäärä ottamat. See löytys siält jokiranna pitkäst heinikost ja ol sillo suur aarre. Sillo ei flika harrastane simmost ja vanhema naisihmise ei tuntenu juur muut ku varekse ja haraka, linnu oliva linnui, mitä niist see enemä. Mut nyy osa ova vaihtune. Kerttu ja Lönkviska ova valla innostunei lintuje seuraji ja hee seurava tiatonen kans pesäkameroiki. Hee oikken kilpaileva kumman pihal muuttolinnu ens tuleva. Nyyki Lönkviska suuttus verisest, ku Kerttu soit, et kirjosieppo istus heijä vahteras. "Mitä hää sin ny istuma änkes, ku mullaki o kaunis iso vahtera" Lönkviska huus kiukusas. Mut parin päivän pääst hää ilmot, et nyy hänenki kirjosieppos tul oksal istuma, mut hää ol väsyny muuttomatkast, ettei viäl jaksanu laula. "Ja tiäräks mitä, mää kuulin ku keki kukkus tosa mäe syrjäs, ajatteles näi aikasi, sää ei varmast ol viäl kuullukka," " Juu en ol " Kerttu vastas harmisas, "mut olek sää tullu ajatelleks kuinpal toi Putin on mahtanu tappa linnuiki, ku ova tuhanssie parvis lentäne Ukraina ylitte. Simmosse parve ku ohjus iske, nii see onki sit selvä peli. Ainaki kurje ja hanhe piräsis kulkkema juur siält.." "Jaa-a," vastas Lönkviska", sitä mää ei käsit, et kui tommone yks kahjo äij voi terrorisoira koko mailma ettei sil kukka mittä mahr. Mut näik sää kuin pitkä punase matu hää ol ittläs vaatinu juhlilasas. Kyl mee nauretti, ku hää marsis siäl kampelan ainaki kilometri verra sitä mattu pitki. Hää ol tiätyste nähny kummot noi filmitähre kulkkeva punasel matul. Hää meinas, et hää näyttä, ettei kellä ol niin pitkä mattu ku hänel,voi voi ku o lapseline äij." Unski ol sitä miält, et kyl suur syy siihe, et mone tutu linnu ova hävine, on se , ettei enä ol juur missä lehmi laitumel, Lehmä pitivä huale ympäristöst, hyänteisist ja linnuist. "Ol niist piikkilankoist vahinkoki" nauroi Niku " muistak saa kui mone pökynpersukse niis revittin palkkenkiälil ja sit tul koto faanei. Sillo ei ymmärretty, et see ol hiano , ku pöksyis krekkala liahusiva". "Eikä ymmärret viäläkä" lisäs Kerttu. Mantar Kirjoittaja pakinoi murteella Perniönseudun Lehdessä. Naakalla on ikiaikainen kolo Perniön kellotapulin seinässä. LINNUILLE KOTI KOTIA TARVITAAN AINA ,YÖPYMINEN, TALVI, jne. PÖNTTÖMYYNTIÄ JA PIHAPIIRIN LUONTOARVIOINTEJA. Pönttömyynti Jarmo Markkanen 0466625946. Kaikki tuotot Suomen luonnonsuojeluun.
20 – 2024 Liinu Nieminen Sukupolveeni liitetään monenlaisia oletuksia, mutta vahvimmin pinnalla on yksi sana: diginatiivi. Termin taustalla on ajatus ihmisistä, jotka ovat eläneet jo nuoresta saakka internetin, teknologian ja älypuhelinten aikakaudella. Joskus hieman pilkallisesti tähän liittyy myös ajatus siitä, että ilman internetpohjaisia apuja ei pärjää arjessakaan. Omalla kohdallani tämä on ollut osittain myös totuus. Sain ensimmäisen älypuhelimeni kuitenkin vasta kahdeksannella luokalla. Maailmani ei silloin vielä mullistunut, koska ominaisuudet kyseisessä puhelimessa olivat hyvin rajalliset. On vaikea paikantaa menneisyydestä sitä hetkeä, kun älypuhelinkoukku todella alkoi määrittää arkeani. Lukioaikana jokaisella tunnilla piti olla tietokone tai jokin laite, jolla kirjat ja nettiselaimen sai auki. Minä ja 800 muuta lukiolaista väärinkäytimme tätä vaatimusta kukin omiin tarkoituksiimme. Yksi pelasi, toinen viestitteli kavereille, kolmas teki netissä ostoksia. 75-minuuttinen oppitunti ilman omaa verkkoyhteisöä tai verkkovälitteistä tekemistä oli siis liikaa. Väitän kuitenkin, että minun ikäiseni ihmiset eivät ole ainoita, jotka ovat koukussa. Vielä nuoremmat toki ovat saattaneet saada älypuhelimen jo ennen koulun alkua tai Ipadin käteensä jo suoraan synnytyssairaalasta kotiin tullessa. Ei voi silti sivuuttaa sitä faktaa, että addiktoituneita löytyy myös minua kymmeniä vuosia vanhemmista älypuhelimen käyttäjistä. Apua ja turvaa arkeen En voi kiistää, etteikö älypuhelin näyttelisi edelleen suurta roolia elämässäni. Se on usein kuin aivojeni jatke. Kärjistetysti se on minusta huolehtiva avustaja. Vanhempieni sukupolvi saattoi nuorena ajaa paperisen kartan avulla paikkoihin, joissa he eivät olleet ikinä ennen käyneetkään. Kuulostaa mahdottomalta. Minulla ei ole vielä ollut sellaista ajomatkaa kohti tuntematonta, jolloin karttasovellus ei olisi ollut päällä. Teknologian kehitys ei ole missään tapauksessa kokonaan huono asia. Esimerkiksi112-sovellus on paras sovellus, mitä älypuhelimeen voi ladata. Kun soittaa hätäkeskukseen, sovellus ilmoittaa soittajan sijainnin saman tien, jolloin arvokasta aikaa ei tuhlaannu olinpaikan selvittämiseen. Puhelin on toisaalta täynnä tahallaan koukuttavaa sisältöä. Erityisesti nuorten suosiossa oleva videopalvelu Tiktok hyödyntää välineistöä, joilla käyttäjä saadaan pysymään sovelluksessa aina vain pidempiä aikoja ja palaamaan aina vain nopeammin takaisin. Vaikka nämä asiat tiedostaa, on vaikea päästää puhelin käsistään. Älytön matka Englantiin Päätin horjuttaa turvallisuuden tunnetta ja koukuttumista alkuvuodesta toden teolla. Helmikuussa pakkasin näppäinpuhelimen ja kasan karttoja ja aikatauluja mukaan ja lähdin Englantiin. Olin varautunut matkaan tekemällä valtavasti taustatyötä aina junareiteistä kauppojen aukioloaikoihin. Silti minua jännitti hurjasti lähteä matkaan ilman henkilökohtaista taskussa kulkevaa avustajaani. Älypuhelinta tuli paikka paikoin ikävä, mutta tuntuu että näin Englannista paljon enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla. Ja kuulin myös enemmän. Kun kuulokkeita ja musiikkia ei ollut, englantilaisten junamatkailijoiden juorut tarttuivat minunkin korviini. Ja päätyivät lopulta meren toiselle puolelle Suomeen saakka. Viimeistään tuolla reissulla ymmärsin, että suhteeni puhelimeen ei ole ollut terve. Koin vieroitusoireita ja minua usein turhautti. Harmituksen aiheena oli yleensä se, että en voinut jakaa matkan aikana sattuneita tapahtumia kenellekään, koska olin matkalla yksin ja näppäinpuhelin ei tukenut nettiä saatika yhtäkään sosiaalista mediaa. Jouduin jo matkan alussa lentokentällä satunnaistarkastukseen ja kroppani tunnusteltiin läpi kauttaaltaan. Sain kerrottua siitä ystävilleni vasta viikon päästä, kun palasin Suomeen. Ihmiset ovat tärkein syy, miksi minulla ylipäätään on älypuhelin. On helppoa selata Instagramia ja sen avulla tietää oleellisimmat asiat mitä lähipiirissä ja maailmalla tapahtuu. Täytyy muistaa, että some kertoo vain pienen osan läheisten elämästä. Parhaiten pysyy kärryillä, kun kysyy suoraan. Jos kännykkä kiinni käteen kasvanut nuori voi lähteä Englantiin ilman älypuhelinta, jokainen pystyy viettämään aikaa sitä käyttämättä myös kotimaassa. Maailma kuuluu kokea ja tuntea omin silmin ja aistein. Ihana, kamala älypuhelin – mutta miten sujuu ilman luuria kaukomatka tai kesäloma? Kaunis kesäpäivä ja hetki luppoaikaa. Ottaisitko puhelimen taskusta....vai et? " Maailma kuuluu kokea ja tuntea omin silmin ja aistein.
2024 – 21 Tarkista kuun ajankohtaiset tarjoukset verkkosivuiltamme: www.zacus.com/tarjoukset Voit hakea myös rahoitusta sivuiltamme Aku Poutanen Leijasta on ollut moneen. Kirka lauloi niistä, samoin Wigwam. Kjell Westön romaanissa leijat lensivät Helsingistä. Oikein olevinaan olevaa ihmistä voi sanoa leijaksi. Leija on nimeltään myös Ylöjärven pääkirjasto. Ehkä onkin lähes ihme, ettei leijaa ole vielä käsitelty Tortosessa. Alkujaan leijajuttua piti tehdä jo aiemmin keväällä päiväkodissa, mutta se jäi vielä aihelistalle. Varhaiskasvatuksen opettaja Jonna Olkinuora ei unohtanut asiaa vaan junaili erääksi toukokuiseksi keskiviikoksi kuvaussession. Reippaat mallit löytyivät suvusta ja naapurista: kohta kuusi vuotta täyttävä V eikko Mussaari ja hänen serkkunsa Vilja. Ylikulman heinäpeltojen yli puhaltanutta tuulta piti vähän avittaa; lopulta leija jaksoi nousta korkeuksiin kuvaa ja toistakin varten. Entä mitä tulevat esikoululaiset kesältä odottavat? Uimista ja unia jännissä paikoissa kuten asuntoautossa tai teltassa. Veikon kaksisataa jätskiä ovat ehkä vähän enemmän kuin Viljan satakymmentä. Lennätyksen jälkeen upposi molempiin mehujää väriin katsomatta. Yksi uimapaikka löytyy mökiltä läheltä kotia, toinen kauempaa. –Se, missä on paljon hiekkaa, muisti Vilja. Jonna Olkinuora auttoi: kyseessä taitaa olla Yyteri. Veikkoa taas kutkutti tieto kesän Tallinnan-matkasta. Kaksikon energiaa ei voinut kuin hymyillä: juosten keinulle, kohta toiselle, kohta takaisin kuistille ja vieras saatettiin autolleen totta kai juosten. Leija lennähti lehden kanteen Viljan ja Veikon leija nousi Ylikulman ylle.
22 – 2024 Perniön Pappila Ainutlaatuinen juhlaja tapahtumatila Kesäkahvila: Varaa meiltä: Juhlatilat häihin, ristiäisiin, muistotilaisuuksiin ja kaikkiin elämän juhliin avoinna 1.7. 31.7. (paitsi 12.7-14.7) ke-pe klo 14-19, la 12-17, su 11-16 Yhteydenotot ja lisätiedot: elina@pernionpappila.fi tai mikko@pernionpappila.fi www.pernionpappila.fi Lupajantie 7, Perniö Kokoustilat ja seminaaripäivät vierailut ja esittelykierrokset kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön IG ja Facebook @pernionpappila Seuraa somessa: Pysy PysyFÖLYS! FÖLYS! @perkkari @perkkari1944 pernionseudunlehti.fi/lehtitilaus seuraa somessa: tilaa lehti:
2024 – 23 LIPUT teatteriprovinssi.fi | lippu.fi | Prismat ja R-Kioskit kautta maan LIPPUMYYMÄLÄ palvelee ti-ke klo 11-15 osoitteessa Salorankatu 5-7, Salo, ovi 3 (teatterin päänäyttämö) p. 0440 520 260 ¦ myynti@teatteriprovinssi.fi Lippuja myös tuntia ennen esitystä, mikäli esityksessä on tilaa. Teatteri pidättää oikeuden muutoksiin. Social icon Circle Only use blue and/or white. For more details check out our Brand Guidelines. MUSTION LINNAN KESÄTEATTERISSA Hauska komedia VAIMONI ON TOISTA MAATA Rooleissa Risto Kaskilahti, Sari Puumalainen, Hannamaija Nikander& Joonas Suominen, ohjaus Hannes Suominen – esitykset 29.6.-31.7. RIKALANMÄEN KESÄTEATTERISSA Menestysnäytelmä KVARTETTI Esitykset 14.6.-11.8. arkisin klo 18 sunnuntaisin klo 15 MATHILDEDALIN KESÄTEATTERISSA ENSI-ILTA pe 28.6. klo 18 su 30.6. klo 17 ma 1.7. klo 18 ti 2.7. klo 18 ke 3.7. klo 18 su 7.7. klo 17 ma 8.7. klo 18 ti 9.7. klo 18 ke 10.7. klo 18 su 14.7. klo 17 ma 15.7. klo 18 ti 16.7. klo 18 ke 17.7. klo 18 su 21.7. klo 17 ma 22.7. klo 18 ti 23.7. klo 18 ke 24.7. klo 18 su 28.7. klo 17 ma 29.7. klo 18 ti 30.7. klo 18 to 1.8. klo 18 su 4.8. klo 17 ma 5.8. klo 18 ti 6.8. klo 18 ke 7.8. klo 18 14.8. klo 18 Operetti MUSTALAISRUHTINATAR Päärooleissa Angelika Klas & Pentti Hietanen Muut vierailut: 5.7. Diandra, 12.7. Osmo Ikonen&Lenni-Kalle Taipale, 19.7. Stand-up Jaakko Saariluoma&Mika Eirtovaara, 26.7. Kaseva– Eilen tänään 50v. juhlakiertue, 1.8. Arja Koriseva&Hannu Lehtonen, 2.8. Pepe Willberg&kvintetti, 3.-4.8. Ilmari Saarelainen–Parasta ennen, 7.8. Stand-up Jape Grönroos&Jussi Simola, 9.8. Esko Rahkonen -musiikkinäytelmä, 10.8. Jukka Puotila show SALOHALLIN SUURKEIKAT: 25.10. JARKKO AHOLA & JP LEPPÄLUOTO * 23.11. KAKE RANDELIN – SUURKONSERTTI * 7.12. YSÄRIFESTARIT neljä bändiä: Movetron, Aikakone, Mascara, Waldo´s People * 28.2. YHDESSÄ Kai Hyttinen, Lea Laven, Markku Aro, Marion Rung – Esa Niemisen juhlaorkesteri KATSO MYÖS SYKSYN OHJELMISTOA WWW.TEATTERIPROVINSSI.FI Riemukas komedia täynnä yllätyksiä, värikkäitä roolihahmoja, vauhtia ja parasta kesäillan teatteriviihdettä. PsL Kennelliitto muistuttaa, että kesän helteet ja ihmisten herkut eivät ole koirille herkkua. Esimeriksi lämpöhalvaus voi iskeä koiraan niin kotipihalla, autossa kuin lenkilläkin. Lämpöhalvauksen oireita ovat läähätys, apaattisuus, levottomuus, horjahtelu, kuolaaminen, kirkkaanpunaiset limakalvot, oksentelu ja ripuli. Jos koira menee shokkiin tai tajuttomaksi, on tilanne hengenvaarallinen. Jos kuumuus pääsee yllättämään, välittömänä ensiapuna koira tulee siirtää pois kuumasta. Koiraa voi viilentää esimerkiksi kastelemalla tassuja, mahanalusta sekä nivusia viileällä, mutta ei koskaan jääkylmällä vedellä. Koiraa ei koskaan jätetä yksin autoon kuumalla. Vaikka koiralla olisi varjoinen paikka autossa, auto olisi varjossa ja ikkunat olisivat auki, lämpötila auton sisällä voi nousta nopeasti korkeaksi. Koiran jättäminen kuumaan autoon on eläinsuojelurikos. Riski on olemassa myös auringonpaahteeseen kytketyllä koiralla. Pidemmät lenkit kannattaa tehdä aamulla ennen kuin lämpötila nousee korkeaksi tai illalla kun ilma ja tienpinta alkavat jo viilentyä. Uiminen kuumalla kesäsäällä on hyvä tapa viilentyä niin koiralla kuin ihmiselläkin. Sinileväiseen veteen koiraa ei pidä kuitenkaan päästää eikä se saa juoda leväistä vettä. Levälle altistunut koira on pestävä huolellisesti. Sinilevälle vakavasti altistunut koira oireilee yleensä rajusti. Sinilevämyrkytystä epäiltäessä on otettava yhteyttä eläinlääkäriin. Myöskään suolaisen meriveden juominen ei ole koiralle hyväksi. Koira on hyvä tarkistaa punkkien varalta jokaisen ulkoilun jälkeen. Punkinpurema voi aiheuttaa koiralle esimerkiksi anaplasmoosia ja borrelioosia, jotka ovat bakteeriperäisiä infektiosairauksia. Kyyn purema voi olla hengenvaarallinen koiralle. Kyy puree useimmiten koiran kuonoon tai tassuun sen nuuhkiessa maata tai tutkiessa käärmettä. Jos kyy puree koiraa, tulee koira ja puremakohta pitää mahdollisimman paikallaan estääkseen myrkyn leviäminen muualle elimistöön. Jos vain mahdollista, tulisi pureman saanut koira kantaa pois. Kyyn pureman jälkeen tärkeintä on pysyä rauhallisena ja viedä koira välittömästi eläinlääkäriin. Myös ampiaisen pisto voi olla koiralle vaarallinen. Jos oireet ovat voimakkaita, kuten nopeasti lisääntyvää turvotusta, kutinaa, oksentelua, heikkoutta tai hengitysteiden turpoamista, on hakeuduttava ripeästi eläinlääkäriin. Kaikki ihmisten herkut, kuten suolaiset, mausteiset ja rasvaiset grilliruoat, eivät ole sopivia koirille. Maissintähkät, jäätelötikut, kalanruodot ja perkuujätteet sekä grillitikut ovat vaarallisia, sillä ne voivat tukkia tai vaurioittaa koiran ruoansulatuskanavaa. Possusta ja kanasta löytyvät pienet ja terävät luut ovat myös haitallisia koiralle. Muita yleisiä, koiralle vaarallisia ruoka-aineita ovat muun muassa suklaa, ksylitoli ja sipuli. Metsästyslaki määrää, että luonnoneläimille on annettava lisääntymisrauha ja koirat on pidettävä kytkettyinä tai välittömästi kytkettävissä 1.3.–19.8. Poikkeuksena ovat poliisin, tullin, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen työtehtävissä olevat koirat tai paimentamis-, opastai vartiointitehtävien koulutustilanteissa. Kesällä matkustaessa ja mökkeillessä kannattaa pitää mukanaan kotiapteekkia ensiapua varten. Koiran kotiapteekista olisi hyvä löytyä muutamia perustarvikkeita kuten kynsisakset, haavojen desinfiointiaine ja sidetarpeet esimerkiksi tassuhaavojen varalta, ripulin kotihoitotuote, kuumemittari, punkkipihdit tai -lasso sekä hydrokortisonia sisältävä kyytabletti ampiaisten pistojen varalta. Lähde Kennelliitto Helteet ja ihmisten herkut eivät ole koirille herkkua Koira kaipaa kesän kuumilla säillä ja retkillä erityistä huomiota. Arkistokuvassa Kassulla näyttävät asiat olevan hyvin.