• LEHTI SUOM A L A ISILLE VA NHEMMILLE MARRASKUU 2009 p Uudet , ivut nettis tule an! muka ilttipi Sijaisperheessä lapsi voi eheytyä {10} Ihmeellinen vauvan mieli {16} Miten persoonallisuus ja ajattelu kehittyvät? YÖK VAI NAM? D VITAMIINI TÄRKEÄÄ KASVULLE {5} HAUSKAT PUUHAVINKIT KOKO PERHEELLE {14} MITÄ TAPAHTUU HAMMASTARKASTUKSISSA? {19} PATARUOKA HAUTUU HITAASTI {20} iri.fi Mitä tehdä, jos ruoka ei maistu? {6}
• NRO 4 | MARRASKUU 2009 06 palstat 03 04 05 09 20 22 Pienet palat Omin käsin 5 kysymystä Tästä elämästä Kokataan kotona Piltin parhaat palat ravitsemus 06 Eksyksissä ruokamaassa? Tervekin lapsi tuntuu välillä elävän pelkällä pyhällä hengellä. Huolestuminen on yleensä turhaa. Pilttipiirin luki Sanna Lankinen, lasten intensiivihoidossa työskentelevä lähes valmis perheterapeutti. {Lukijan kommentti} Sijaisperhettä käsittelevässä jutussa ilahdutti eniten asian monipuolinen käsittely. Mielestäni sijaisvanhemmuutta harkitsevien on tärkeää muistaa, ettei lapsi ole oma vaan vähän niin kuin lainassa. Lapsille on tärkeää pitää mahdollisimman hyvät yhteydet myös biologisiin vanhempiin ja tämän tärkeyttä ei voida mielestäni liikaa painottaa. Olisi hyvä pitää mielessä, että perhehoito ei aina sovi vaikeimmin traumatisoituneille lapsille. Joskus oirehdinta ja rajojen testaus voi muuttua niin massiiviseksi, että lapsi joudutaan sijoittamaan uudelleen. Tulevana uutena äitinä etenkin Ihmeellinen vauvan mieli sekä Eksyksissä ruokamaassa -jutut olivat valottavia; helppolukuisia mutta silti paljon tietoa sisältäviä. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys lapsen kehitykseen on tärkeää, mutta juttu muistutti hyvin siitä, ettei vauva tarvitse mitään muuta kuin normaalia elämää kokemuspohjakseen. Eksyksissä ruokamaassa -jutussa oli hyviä käytännön vinkkejä. Juttu toi hyvin esille, että ruokakäyttäytymisessä voi lapsella olla erilaisia kausia. 14 10 16 sijaisvanhemmuus 10 Uusi startti elämälle! Seitsemän lapsen sijaisperhe ja lyhytaikaista sijoitusta tarjoava tukiperhe kertovat kokemuksistaan. vapaa-aika 14 Iloista yhdessätekemistä Ulkoa ja sisältä löytyy paljon hauskaa puuhaa ­ eikä sen tarvitse maksaa. kasvu ja kehitys 16 Ihmeellinen vauvan mieli Ihmisen persoonallisuus ja mieli kehittyvät jo ennen syntymää. Vauvavuosina kehitystä tapahtuu monella tasolla. terveys 19 Vahvat hampaat pienestä pitäen Hammastarkastukset kannattaa muistaa. Pilttipiiri-lehteä julkaisee Suomen Nestlé, PL 50, 02151 Espoo, puh. 010 395 11, faksi 010 3951 955, www.pilttipiiri.fi ISSN 1238-8432 Toimituskunta: Päätoimittaja Anna Karri, (Piltin markkinointipäällikkö) ja tuotepäällikkö Päivi Pätsi / Suomen Nestlé sekä toimituspäällikkö Jari Kallio ja tuottaja Else Turunen / Yhtyneet Kuvalehdet Oy, Kynämies. Pilttipiiri-lehden tekstit ovat lastenruokaneuvottelukunnan tarkistamia. Puheenjohtaja Olli Simell, professori, Turun yliopistollinen keskussairaala, Lastenklinikka. Toimitus: Yhtyneet Kuvalehdet Oy, Kynämies, Köydenpunojankatu 2 a D, 00180 Helsinki, puh. (09) 1566 8510. Hyppää mukaan: Pilttipiirin jäsenyys on sinulle maksutonta. Voit liittyä jäseneksi osoitteessa www.pilttipiiri.fi. Pääset etujen piiriin heti, kun lapsesi on täyttänyt 4 kuukautta. Postia lähetämme sinulle aina siihen asti, kunnes lapsesi täyttää neljä vuotta. Liittymislahjaksi saat värikkään ruokailualustan. Osoitteenmuutokset: www.pilttipiiri.fi > palaute tai sähköpostitse kuluttajapalvelu fi.nestle.com Piltti tukee Mannerheimin Lastensuojeluliiton työtä lapsiperheiden hyväksi. www.pilttipiiri.fi 2 | Pilttipiiri marraskuu 2009
• IHMISET, UUTISET, TAPAHTUMAT. LISÄÄ ASIAA LAPSIPERHEILLE OSOITTEESSA WWW.PILTTIPIIRI.FI pienet palat KEKSELIÄS ROBIN HOOD Robin Hoodin tuntevat kaikki. Hän on se Sherwoodin metsien lainsuojaton, joka varastaa rikkailta ja antaa köyhille. Ja on iloisine veikkoineen jatkuvalla sotajalalla Nottinghamin sheriffin kanssa. Piirtäjämestari Mauri Kunnaksen kutkuttava tulkinta tarinaklassikosta tuo mieleen lapsuuden villit seikkailuleikit. UUSIA NIMIÄ ALMANAKKAAN Vuonna 2010 suomalaisen almanakan nimilista kasvaa 39:llä ja suomenruotsalaisen 21 nimellä. Viime aikoina ovat monet perinteiset nimet tulleet uudelleen muotiin, ja siksi almanakkaan palautetaan esimerkiksi Fanni ja Hilda, Frans ja Hans, Luukas ja Sebastian. Suomenruotsalaiseen almanakkaan pääsevät takaisin muun muassa Aron ja Noah. Valtaosa nimistä on kuitenkin sellaisia, joita ei ole ollut aikaisemmin kalentereissa. Suomenkielisen almanakan uusista nimistä yleisimpiä ovat Anette, Karita, Rosa, Sandra ja Max, jotka kaikki on annettu 1960-luvulta lähtien yli kahdelletuhannelle lapselle. Suomenkieliseen nimipäivälistaan pääsyä harkitaan, jos nimi on annettu ensimmäiseksi etunimeksi yli 500 lapselle. Robin Hood, Mauri Kunnas, Otava LAPSI MUKAAN SATUUN! Lastensadun kirjoissa lapsi kirjoitetaan mukaan kirjan tarinaan. Värikkäästi kuvitetut satuseikkailut lapsesta itsestään tempaavat pienen lukijan mukaansa. Kirjavaihtoehtoja on useita, lapsi voi seikkailla vaikkapa nallekarhujen kanssa, balleriinaprinsessana tai dinosaurusten maassa. TAPAA MUITA VANHEMPIA PERHEKAHVILASSA! Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekahviloita on yli 400 paikassa ympäri Suomea. Ne ovat vapaaehtoisvoimin toimivia tapaamiskerhoja, jonne kaikki lapsiperheet ovat tervetulleita. Perhekahvilat kokoontuvat erilaisissa kerhotiloissa, neuvoloissa, päiväkodeissa tai leikkipuistoissa. Tapaamiset ovat yleensä aamupäivisin, 1­2 kertaa viikossa, pari tuntia kerrallaan, mutta joillakin alueilla on myös iltaperhekahviloita. Joskus tapaamisissa on ohjelmaa, joskus taas aikaa on varattu yhdessä rupatteluun ja kokemusten jakamiseen. ­ Perhekahvilat auttavat perheitä verkostoitumaan keskenään, vanhemmat saavat aikuisen tukea ja seuraa ja lapset myös uusia leikkikavereita, Mannerhemin Lastensuojeluliiton lapsi- ja perhetoiminnan päällikkö Anne Viinikka kertoo. Dinosaurusten maassa, www.lastensatu.fi JOKELTELUA? Tässä sarjakuvassa arki vauvan kanssa ei ole laisinkaan harmaata, vaan täynnä ihmeellisesti käyttäytyviä ihmisiä ja päälaelleen kääntyviä tapahtumia. Monelle vanhemmalle tutut tilanteet rupeavat tätä sarjakuvaa lukiessa naurattamaan. Tekstit suomeksi ja englanniksi. Selvitä lähin perhekahvilanne: www.mll.fi/perheille/perhekahvilat/ Jokeltelua, Anne Muhonen, www.sydanaania.net BLOGEJA VANHEMMUUDESTA Blogeja eli verkkopäiväkirjoja on internetissä moneen makuun. Pilttipiirin verkkopalvelussa bloggaajat Rami Veranen ja Veera Kyrö kirjoittavat meitä vanhempia kiinnostavista aiheista ­ ja itseään säästämättä. Vai mitä mieltä olette tästä Rami Verasen blogimerkinnästä: "Mestaruussarjatason nipertäjä jaksaa kärsivällisesti etsiä aukkoja vastustajan suojauksesta. Kun tarkkaavaisuus kerran herpaantuu, iskee veitsenterävillä kynsillä varustettu kakara pinsettiot- teella kiinni vastustajan kaulaan. Jos aukkoja ei kaulan tai kasvojen alueelta löydy, kelpaavat myös olka- ja käsivarret. Elias oli hyvää kansallista tasoa, mutta Elvi on maailmanluokan nipertäjä..." blogit Mitä ihmeen nipertäjiä? Ota selvää: pilttipiiri.fi/ blogit Pilttipiiri marraskuu 2009 | 3
• omin käsin Piparimuottikoriste Yhdistä piparimuotteja yhteen alumiinilangalla sitomalla. Hahmota ensin muoto ja mieti, mistä kohdin eri muotit kannattaa yhdistää. Kokeile välillä roikuttaa koristetta, jotta näet, miten se muotoutuu. Ripusta vaikkapa sifonkinauhalla. Joulupallo Rypytä neulan ja langan avulla eri muotoiset huopa- tai fleecekankaan jämäpalat ja pujottele puuhelmiä mukaan. Sido ja liimaa satiininauha pallon ympäri. Liimaa rypytetyt, helmin koristellut kangaspalat valmiin styroxpallon pintaan. Lopuksi tee nauhasta rusetti ja laita roikkumaan. O VEIKEÄ OVIKRANSSI TAI JOULUPALLO Tähtikranssi Liimaa valmiiseen kranssirenkaaseen vaahtomuovia tai pumpulia. Leikkaa vanhan tuikkukynttilän hopeinen pohja esimerkiksi tähdiksi tekemällä kupin reunoihin sakaroita ja avaamalla ne. Liimaa tähdet kranssiin. Ripusta esimerkiksi angoralangalla. manlaisensa kranssi piristää ulko-oven lisäksi vaikkapa lastenhuonetta, parveketta tai kuistia. Koristele kranssi kierrätysmateriaaleilla, tavaroilla, jotka muuten heittäisit pois. Esimerkiksi vanhojen palapelien hajapaloista saa hauskan kranssin. Tuikkukynttilöiden hopeiset kupit taiteilet hetkessä tähdiksi. Piparkakkumuoteista sidot alumiinilangalla veikeän koristeen. Myös vanhat kangas- ja huopapalat, helmet, pinssit, napit, pienet lelut tai Piltti-purkkien korkit sopivat askartelumateriaaleiksi. Joulupallo syntyy vanhasta huopakangaspalasta ommellen. Jokainen koriste muotoutuu omanlaisekseen, joten tässä vinkkejä, miten luovan työn voi aloittaa! Palapelikranssi Kerää vanhat palapelinpalat peleistä, joista suurin osa paloista on muutenkin kadonnut. Liimaa paloja yhteen esimerkiksi kranssin muotoon. Koristele vaikkapa vanhoilla napeilla, pinssinapeilla, helmillä tai tarroilla. Rusetin voit tehdä sifonkinauhasta. TARVITSET ESIM. NÄITÄ: · kranssin tai pallon styroxpohjan askartelukaupasta · huopakangasta · sifonkinauhaa tai muuta vastaavaa · liimaa ja sakset · neulan ja lankaa · kierrätysmateriaaleja, vanhoja tuikkuja, vaahtomuovia, vanhoja palapelinpaloja. 4 | Pilttipiiri marraskuu 2009
• 5 kysymystä: teksti KRISTIINA KALANTI ja ELSE TURUNEN | kuvitus TERHI EKEBOM Paljonko D-vitamiinilisää tarvitaan? Ravitsemussuositusten mukaisesti alle 1-vuotiaille täys- tai osittain imetetyille lapsille tulee antaa D-vitamiinivalmistetta 10 mikrogrammaa vuorokaudessa ja muille 6 mikrogrammaa. Yhdestä ikävuodesta kolmen vuoden ikään D-vitamiinia annetaan 5­6 µg/vrk. Mikäli alle 3-vuotiaalle lapselle annetaan vitaminoimatonta maitoa, eli tila- tai luomumaitoa, tai lapsi ei käytä maitovalmisteita lainkaan, niin D-vitamiinivalmistetta tulee antaa 10 µg/vrk. Yli kolmevuotiaille lapsille, jotka eivät käytä säännöllisesti vitaminoituja maitovalmisteita, suositellaan lokakuun alusta maaliskuun loppuun annettavaksi 5­6 µg/ vrk. Tummaihoisten lasten puolestaan on saatava 5­6 µg D-vitamiinivalmistetta ympäri vuoden koko kasvuiän ajan. Talven tärkeä vitamiini D-vitamiini on hyvin tärkeä rasvaliukoinen vitamiini. Se on myös hormoni, jota elimistö tuottaa ihossa auringonvalon vaikutuksesta. Veressä kiertävä D-vitamiini on näitä molempia. Miksi sen saannista huolehtiminen on niin kovin tärkeää? Ravitsemusterapeutti Kristiina Kalanti Suomen Nestléltä vastaa. Mikä on lapsen D-vitamiinin tarve? D-vitamiinin tarve vaihtelee lapsen iän mukaisesti: alle 2-vuotiaan lapsen tarve on 10 mikrogrammaa (µg) päivässä ja yli 2vuotiaan 7,5 mikrogrammaa. Pelkkä ravinnosta saatava D-vitamiini ei riitä, valmistetta suositellaan annettavaksi ympäri vuoden kaikille alle kolmevuotiaille lapsille. Miksi on tärkeää huolehtia riittävästä D-vitamiinin saannista? D-vitamiinin puute tulee näkyviin suhteellisen nopeasti ja vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen. Vaikea D-vitamiinin puutos johtaa riisitautiin. Se on yleissairaus, johon liittyy luuston sairauden ohella muun muassa heikentynyt yleistila, lihasvelttoutta ja infektioherkkyyttä. Koska D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, sen liikasaanti on haitallista. Tästä syystä on tärkeää noudattaa huolellisesti neuvolan antamia D-vitamiinin annosteluohjeita. Miten D-vitamiinia saa ruuasta? D-vitamiinin saanti ruuasta ei ole alle 3-vuotiaalla riittävää. Isommat lapset saavat D-vitamiinia pääasiassa vitaminoiduista maitovalmisteista, ravintorasvoista sekä kalasta. Lisäksi D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta. Mutta talvikaudella yli kolmevuotiaillekin suositellaan annettavaksi D-vitamiinivalmistetta. Kaikissa Piltti-puuroissa on lisättyä D-vitamiinia. Määrä on kaikissa sama eli 5 mikrogrammaa per 100 grammaa jauhetta. Mitä D-vitamiinilisiä on tarjolla? Nestemäisiä D-vitamiinvalmisteita on sekä vesi- että öljypohjaisina. Nestemäiset tipoittain annosteltavat valmisteet ovat parhaita pienille lapsille. Öljypohjaiset valmisteet voivat aiheuttaa joillekin lapsille vatsavaivoja. Tällöin voi kokeilla vesipohjaista valmistetta. Imeskelytabletteja suositellaan vasta isommille lapsille. Pilttipiiri marraskuu 2009 | 5
• RUOKAMAASSA? teksti STIINA HONKAMAA | kuvat TOMMI TUOMI ja ATTE LAKINNORO Eksyksissä O Tervekin lapsi tuntuu aika ajoin elävän pelkällä pyhällä hengellä, eikä mikään konsti näytä auttavan. Huolestuminen on kuitenkin yleensä turhaa. n täysin normaalia, että lapsi syö välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kasvukin tapahtuu joskus selvästi pyrähdyksittäin. Silloin voi tuntua, että vähäisemmän energiantarpeen aikana lapsi "ei syö mitään", ravitsemuksen lehtori, laillistettu ravitsemusterapeutti Hillevi Eromäki Seinäjoen AMK:sta sanoo. Eromäki työskenteli aiemmin TaYS:in Lastenklinikalla ravitsemussuunnittelijana. Joskus lapsi suostuu pitkänkin aikaa syömään vain jotain tiettyä ruokaa. Onko haitallista, jos lapsi sitten syö vaikka vain pelkkää vaaleaa leipää viikon ajan? ­ Lapsella voi olla monenlaisia kausia syömiskäyttäytymisessään.Vaikka kuulostaa julmalta sanoa, niin ei lapsi syömättömyyttään nälkiinny. Tässä kohtaa juuri aikuisten pitäisi voida olla "julmia" ja pitää kiinni ruokaajoista ja oikean ruoan tarjoamisesta. Ennemmin tai myöhemmin tavallinen ruoka alkaa taas maistua. Lisäksi oikea kuitupitoinen ruoka estää esimerkiksi ummetusta, joka voi olla syömättömyyden syy, Eromäki sanoo. Rutiinit kunniaan Vaikka lapsen syömättömyys on usein normaali ja ohimenevä asia, joskus tilanne pitkittyy. Silloin on ensimmäiseksi syytä kiinnittää huomio perheen arkirutiineihin. ­ Kannattaa yksinkertaisesti tarkistaa, ettei lapsi saa tai ota "huonon" syömisensä takia liikaa ylimääräisiä tuhteja välipaloja, jotka huomaamatta jo riittävätkin tyydyttämään energiantarpeen. >> 6 | Pilttipiiri marraskuu 2009
• ei suju aina kirjojen mukaan Syöminen T untuihan se hassulta, kun tapasi pienten lasten äitejä, joiden lapset kahmivat kahmalokaupalla ruokaa suuhunsa ja oman lapsen kanssa joutui kaivamaan riisipiirakan täytteet erikseen, jotta lapsi söisi edes jotain, Kirsi Lagus muistelee. Lagus koki esikoisensa Inkan, 3 v, kanssa vaikeita hetkiä lapsen syömättömyyden takia. Ongelmat ilmenivät siinä vaiheessa, kun piti siirtyä äidinmaidosta kiinteään ruokaan. Kun tyttö ei syönyt kiinteää ruokaa kunnolla, Lagus imetti häntä runsaasti 1½-vuotiaaksi saakka, vaikka tarkoitus oli, että lapsi söisi enemmän muuta ruokaa. Vaikeimmalta Laguksesta tuntui se, kun Inkaa ei voinut iltaisin "tankata", ja yöt olivat katkonaisia. Väsymys aiheutti huonotuulisuutta sekä äidille että lapselle. Ympäristön paine oli syömättömän lapsen äidille kova. ­ Nettikeskustelupalstoilta moni äiti saa nopeasti apua erilaisiin tilanteisiin, mutta nämä palstat lisäävät myös osaltaan vertailua muihin. Se on sellaista vertaisstressiä. Äitiydessä ja kaikessa omaan lapseen liittyvässä eletään niin tunteella mukana. Ensimmäisen lap- sen kohdalla kaikki on uutta ja usein vaikeaa, Lagus kuvailee. ­ On vain pakko löytää omat ratkaisut asioihin. Tulee stressiä, jos liikaa kyselee, miten asioiden pitäisi mennä. Inkan kotona vanhemmat yrittivät kaikkia keinoja, jotta Inka edes maistaisi ruokaa. ­ Meillä oli säännölliset ruoka-ajat, en imettänyt ruoka-aikojen välillä, vältettiin ruoka-aikojen välillä muuta juomista kuin vettä, tarjottiin kivannäköistä ruokaa, yritettiin esimerkin voimaa perheiden kanssa, joiden lapset söivät... Mikään ei kuitenkaan auttanut, Lagus muistelee. Jossain vaiheessa Inka ei syönyt kuin muutamaa ruoka-ainetta. Aika pian Laguksen perheessä kuitenkin huomattiin, että Inkan syömättömyys johtui todennäköisesti suurelta osin siitä, että tämän vatsa ei toiminut kunnolla. Ja kun vatsa ei toiminut kunnolla, lapsen ei myöskään tehnyt mieli syödä kunnolla. Vatsan ongelmista oli tullut kierre. Kun tilanne jatkui, perhe meni lääkäriin. ­ Ensin kokeiltiin kuitupitoista ruokavaliota, mutta kun se ei auttanut, Inka sai lyhyen vatsantoimintalääkekuurin, Lagus kertoo. Nyt Inka syö jo paljon enemmän ja monipuolisemmin. Hän haluaa nykyisin maistaa varsin ennakkoluulottomasti makuja. Erityisherkkuina maistuvat hedelmät ja vihannekset. Pilttipiiri marraskuu 2009 | 7
• ­ Tähän voi myös johtaa tilanne, jossa vanhemmat ovat syöneet töissä ja korvaavat illallisen vaikkapa voileivällä. Lapsi saatetaan istuttaa yksinään pöydän ääreen tai sohvalle syömään. Silloin ruoka ei maistu. Päiväkodissa lapsi oppii alusta pitäen säännölliseen ruokailuun yhdessä muiden kanssa ja ruokapöydän ääressä. Tähän pitäisi pyrkiä myös kotona, Eromäki toivoo. Kun elämä soljuu rauhallisesti päivästä toiseen, ruoka-ajat "MEHULASI ovat säännöllisiä, tarjolla on moJA PARI nipuolista laadultaan hyvää ruoMAKEAA KEKSIÄ kaa, jonka syömisessä vanhemmat Pakottaminen pahasta RIITTÄVÄT JO johdonmukaisesti kannustavat, ei PILAAMAAN Vastenmielisyyttä joitain ruoka-aiisompia ongelmia yleensä synny. neita kohtaan voi aiheuttaa myös RUOKAHALUN." Lapsen kausittaisesta syömättöaversio eli negatiivinen tunne jonmyydestä ei kannata huolestua. kin kielteisen kokemuksen seu­ Lapsen vitamiinitasapaino ei rauksena. Erityisesti vatsataudin iskiessä liitämhorju ohimenevien syömättömyyskausien tame herkästi huonon olon mielessämme siihen kia. Jos äiti vielä imettää tai lapsi saa äidinmairuokaan, jota on syöty juuri ennen taudin al- don korviketta samanaikaisesti, tämä turvaa lapkamista. selle vitamiinit D-vitamiinia lukuun ottamatta ­ Myös syömään pakottaminen voi saada pidemmänkin kiinteän ruoan syömättömyyden aversion aikaan. Samoin vääränlainen ruoalajan. Jos syömättömyys ei kuitenkaan mene ohi, la palkitseminen, esimerkiksi kun houkutellaan on aihetta jutella asiasta neuvolassa tai lääkärin syömään jotakin lapselle vastenmielistä ruokaa kanssa, Eromäki sanoo. lupaamalla vaikkapa jäätelöä jälkiruoaksi, EroHän muistuttaa, että niin kauan kuin lapsi on mäki sanoo. normaalin oloinen, virkeä ja leikkiväinen ei ole Hyvä periaate Eromäen mukaan on se, että syytä huoleen. kaikkea maistetaan edes vähän ja maistamisesta ­ Jos lapsi on väsynyt ja käyttäytyy muuten kehutaan ja kannustetaan. Jos ruoka ei ensimepätavallisesti tai hänellä on muita oireita, tulee mäisellä kerralla lapselle vielä maistukaan, mielasia tietysti selvittää neuvolassa tai lääkärissä. tymys siihen kehittyy yleensä vähitellen toistuvien maistamisten seurauksena. Pakottaa ei kuitenkaan saa. - Maistamisessa on vanhempien, sisarusten ja muiden lasten antama esimerkki avainasemassa. On tärkeää pitää yllä myönteisiä ruokapuheita, Eromäki neuvoo. Tärkeää on, että kiinteisiin ruokiin totuteltaessa lapsi saa rauhassa harjoitella ruokien syöntiä ja pureskelua. Uhmaiässä lapsi hakee rajojaan ja ruokailunkin suhteen saatetaan elää varsin värikästä aikaa. Johdonmukaisuus, rauhallisuus ja turvallinen aikuisuus ovat vanhemmille ne eväät, joiden avulla tästäkin ikävaiheesta yleensä selvitään rauhallisemmille vesille. ­ On hyvä pitää huolta tavanomaisista tavoista eikä tehdä ruokailusta mitään numeroa tai sirkusta, Eromäki tähdentää. Lapsi on sitkeä sissi Joskus lapsi syö kunnolla päiväkodissa, mutta ei kotona. Syömisestä voi kotioloissa tulla lapsen ja vanhempien välistä valtataistelua, jossa lapsi pyörittää vanhempiaan. 8 | Pilttipiiri marraskuu 2009
• SUURTA JA PIENTÄ, ARKEA JA JUHLAA. LAPSELLE KAIKKI ON UUTTA. tästä elämästä: teksti ELSE TURUNEN | kuva TOMMI TUOMI Emilian satumaailma R eilu kolmevuotias Emilia kertoo mielellään tarinoita. Virpi-äiti saduttaa tyttöä: kerro tarina, niin minä kirjoitan sen ylös ja luen sitten sinulle. Voit muuttaa sitä, jos haluat. Ja Emilia kertoo: ­ Dinosaurus tykkää vedestä. Sillä on siivet täällä, se ei pystykään olemaan vedessä. Toiset dinosaurukset ei tykkääkään olla vedessä. ­ Kenguru oli hippasilla. Kenguru hyppi niin korkeelle, muuten se kompastuu. Kenguru hyppi niin korkeelle, sitten se tumppasi ja sitten se kaatu. Ja sitten se pitäis viedä lääkäriin. Ja äiti vie hänet lääkäriin. Sadutus kehittää ja lähentää. Ohjeet sadutukseen sekä lisää hienoja tarinoita >> www.pilttipiiri.fi Pilttipiiri marraskuu 2009 | 9
• 10 | Pilttipiiri marraskuu 2009
• Rakkautta riittää Jos perheen postilaatikkoon kirjoitettaisiin kaikkien talossa asuvien sukunimet, niitä olisi siinä seitsemän, laskeskelee isä Tom. Perheessä tällä hetkellä asuvat lapset ovat kaikki perhehoitoon huostaanoton vuoksi sijoitettuja lapsia. Nykyisen katraan lisäksi maailmalle on jo pesästä lentänyt 18-vuotias Satu sekä perheen omat biologiset lapset Sanna, 24, ja Janne, 23. Ajatus sijaisäidiksi ryhtymisestä syttyi lapsirakkaalle Ann-Marielle jo omien lasten ollessa pieniä. ­ Tai oikeastaan se oli jossain alitajunnassa muhinut jo sitä ennen. Kun sitten kuusitoista vuotta sitten näin lehti-ilmoituksen, että Espoo etsii sijaisperheitä, ehdotin asiaa myös Tomille, Ann-Marie kertoo. Ajatus tuntui luontevalta myös Tomista: ­ Jo lapsena katselin kateellisena, kun naapurin suurperheen isä pelaili ja leikki ulkona lastensa kanssa. Nyt minä saan tehdä samaa! Myös perheen biologisten lasten kanssa käytiin asiasta perusteellinen keskustelu. Tuolloin 7- ja 6-vuotiaista Sannasta ja Jannesta oli pelkästään mukavaa saada uusi sisarus perheeseen. ­ Ja niin se oli aina myöhemminkin, kun uusia lapsia tuli. Varmasti heistä kasvoi ihan toisella tavalla sosiaalisia ja suvaitsevaisia nuoria uusien sisarusten seurassa. Meistäkö S tuki- tai sijaisperhe? J o Sahlbergien omakotitalon verannalla saa vihiä, että tässä talossa asuu tavallista enemmän väkeä: erikokoisten ja -näköisten kenkien lukumäärää on vaikea ensisilmäyksellä edes arvioida. Seinää vasten nojaa myös 50 kilon perunasäkki. Perheen äiti Ann-Marie Sahlberg saapuu ovelle toivottamaan vieraita tervetulleiksi kaksivuotias Roope kannoillaan. Roope on perheen kuopus, joka muutti taloon vasta neljä kuukautta sitten, mutta tepsuttelee huoneistossa kuin olisi asunut siellä aina. Aina väliin hän leikkii neljävuotiaan Ollin kanssa, väliin taas kiipeää huilimaan vanhempiensa syliin. Jo nyt Roope on oppinut kodin tärkeät ruotsinkieliset sanat "mamma" ja "pappa". Perheen isoimmat lapset Mika,16, ja Justus, 14, ovat vielä patikkamatkalla koulusta kotiin. Sen sijaan Joukon,11, Artun, 10, ja Sakarin, 8, isä Tom käy noukkimassa tilaautollaan koulusta kotiin. Olohuoneen sohvalla alkaa peuhaaminen heti isompien palattua kotiin: Roope ja Olli kieppuvat veljiensä sylistä toiseen. ijaisperheille on suuri tarve. Huostaan otettujen lasten kohdalla korjaavia toimenpiteitä voidaan tehdä paljon nimenomaan perhehoidon turvallisessa ilmapiirissä. Espoon perhehoidon johtava sosiaalityöntekijä Mervi Sjöberg vinkkaa, että alkuun kannattaa kokeilla tukiperheenä toimimista: tällöin lapsi viettää tukiperheessä esimerkiksi viikonlopun kerran kuussa, jotta vanhemmat voivat kerätä voimiaan ja lapsi saa mallia normaalista turvallisesta perheestä. Kiireellisissä sijoituksissa vauvoille ja leikki-ikäisille etsitään vastaanottoperheitä, jossa lapset asuvat muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen, kunnes oma perhetilanne tai ratkaisu pysyvämmästä sijoituksesta on selkiytynyt. Pysyvämmäksi sijaisperheeksi sopii perhe, jossa perheenjäsenten elämä ja ihmissuhteet ovat kunnossa. Ammattikoulutusta ei vaadita, mutta kokemus vanhemmuudesta tai lapsen hoidosta on tarpeen. Tärkeintä on, että sijaisvanhemmat välittävät aidosti lapsista ja että heillä on tilaa ja aikaa vastata lapsen tarpeisiin. Sijoitettavan lapsen ja hänen uuden vanhempansa ikäeron tulisi olla mahdollisimman luonnollinen, ja yleensä pyritään siihen, että lapsi saisi perheen nuorimman lapsen aseman. Vauvaa odottavan perheen kannattaakin odottaa suotuisampaa ajankohtaa. Myös sisarukset pyritään sijoittamaan samaan perheeseen. Lisätietoja voi kysellä oman kunnan sosiaalitoimesta. Lapsi on aina lainaa Väistämättä on myös lastensuojelulaki tullut pariskunnalle tutuksi. He ovat hyväksyneet, että huostaan otettujen lasten sijoituspäätös tehdään aina toistaiseksi. Siksi on olemassa myös mahdollisuus, että huostaanottoon johtaneet syyt ­ esimerkiksi biologisten vanhempien päihteiden käyttö tai mielenterveysongelmat ­ ratkeavat, ja sijoitus voidaan purkaa. Turhaa pallottelua >> Elämälle Porvoolainen Sahlbergien perhe ei mahdu perinteiseen ydinperheen muottiin. Seitsemän sijoituslapsen perheessä arki on täynnä eri-ikäisten lasten tarpeita ja ilonaiheita. Pukkilalaiset Petra ja Lasse Haaranen tarjoavat tilapäistä varakotia pienille vauvoille. Pilttipiiri marraskuu 2009 | 11 uusi startti teksti ANITA JÄRVISALO | kuvat TOMMI TUOMI
• Nelivuotiaalle Ollille Ann-Marie ja Tom ovat ainoat vanhemmat. Lapset kaipaavat läsnäoloa ja tukea arjen rutiineissa. kuitenkin vältetään visusti, sillä jokainen uusi sijoitus on lapselle aina trauma. Käytännössä sijoituksesta muodostuukin lähes aina pysyvä. ­ Jo ryhtyessämme sijaisvanhemmiksi teimme itsellemme selväksi, että jonain päivänä voimme joutua luopumaan lapsesta. Mutta sitä ei auta koko ajan ajatella. Yhtä lailla on hyväksyttävä, että lapsella on oikeus tavata myös biologisia vanhempiaan. Se ei kuitenkaan estä sitä, että täysin omana lapsenamme me jokaista lasta kohtelemme. Joka kerta, kun uusi lapsi rupeaa puhumaan "meidän kodista" tai "meidän autosta" tuntuu, että on onnistuttu, Ann-Marie miettii. maksettavat hoitopalkkio ja kulukorvaukset tulevat tarpeeseen, mutta kysymys on aina kokonaisesta elämäntavasta ja -asenteesta, johon sitoutuu. ­ Eikä siinä kenenkään lapsen kohdalla mietitä, mitä tämä lapsi tulee maksamaan tai riittääkö kulukorvaus. Esimerkiksi taloa remontoidaan tilatarpeiden mukaan.Yhtä lailla olemme hankkineet mopot niin omille kuin sijaislapsillekin tai tarjonneet heille mahdollisuuksia harrastuksiin. Perhehoito hyväksi lapselle Ann-Marie ja Tom Sahlberg uskovat perhehoidon olevan monella tapaa suotuisampi vaihtoehto kuin lapsen sijoittaminen lastenkotiin. Hyvä hoito ja kodin turvalliset pysyvät ihmissuhteet ovat sitä balsamia, jota traumoja lyhyen elämänsä aikana kokeneet lapset tarvitsevat ja joka parhaimmillaan korvaa ulkopuolisen terapian. ­ Ilman muuta olemme valmistautuneet, että aikaisemmista elämänkokemuksista johtuen lapsilla saattaa olla erilaisia vaikeuksia, jotka tulevat esiin viimeistään koulussa, AnnMarie toteaa. ­ Mutta esimerkiksi meidän Sitoutuminen kaiken perusta Nykyään Tom on koti-isä. Ansiotyönsä hän jätti, kun veljekset Arttu ja Sakari muuttivat perheeseen, sillä laki edellyttää molempien vanhempien kotona oloa, jos perheessä on yli neljä sijoitettua lasta. ­ Ratkaisu ei ollut edes vaikea, olinhan jo sitä ennen ollut vuorotteluvapaalla. Rahan vuoksi ei pariskunta kenellekään sijaisvanhemmuutta suosittele. Perheelle 12 | Pilttipiiri marraskuu 2009
• lapsista vain yksi tarvitsee terapiaa, ja yhdellä on lääkitystä vaativa ADHD-oireyhtymä. Niiden kanssa tullaan kyllä toimeen. Myös rajoja kokeillaan sijaisperheissä rankemmin. ­ Kaipa se on sitä, että testaamisellaan he kysyvät, kuinka pitkälle voi mennä rakkautta menettämättä, Tom miettii. oisitko ha r yhty vä rkita si sijaisva n w w w.p hemmaksi? ilttipiiri. fi GALLUP V Koulutuksesta tukea Nykyään sijaisperheeksi hakeutuvat perheet ohjataan joko ryhmämuotoiselle valmennuskurssille tai heillä on mahdollisuus saada perhekohtaista koulutusta tehtäväänsä sosiaalityöntekijöiltä. Ann-Marie on itse toiminut kouluttajaparina Pride-valmennuksessa. ­ Eniten vanhempia huolestuttaa, kuinka omat lapset sopeutuvat uuteen tilanteeseen tai miten yhteistyö lasten biologisten vanhempien kanssa onnistuu. Itse voin kuitenkin sanoa, ettei mitään kohtuuttomia tilanteita ole näiden vuosien aikana tullut. Sijaisvanhemmille on myös tarjolla vertaisryhmiä. Tämän lisäksi he ovat jatkuvasti yhteydessä omaan sosiaalityöntekijäänsä. ­ Koskaan en ole tuntenut, että olisin holhoavan silmän alla. Päinvastoin, olen saanut tarvitsemani neuvot ja tuen aina tarvittaessa. Tukiperheessä pinnasänky valmiiksi pedattuna P ukkilalaisen Petra ja Lasse Haarasen viisilapsisen perheen vakiokalusteisiin kuuluu pysyvästi myös ylimääräinen pinnasänky. Tällä haavaa sitä käyttää perheeseen reilut kaksi viikkoa sitten synnytyssairaalasta kotiin kannettu vauva, jolle Haaraset ovat lupautuneet antamaan varakodin. Varakotia vauva tulee tarvitsemaan kuukaudesta puoleen vuoteen ­ sen ajan, että vauvan oma äiti saa järjestettyä kriisiytynyttä elämäänsä, ja lopullinen päätös lapsen tulevaisuudesta on tehty. ­ Vauvan tulevaisuudesta ei kukaan näin alussa voi vielä varmuudella tietää, mutta usein varakotiin sijoitetulle pienokaiselle etsitään uusi pysyvämpi sijaisperhe, Petra Haaranen kertoo. ­ Tilanteen ratkeamista odotellessa heittäydyn täysillä vauvan hoitajaksi, vaikka tiedostan joka päivä sen hetken tulevan, kun joudun taas itkemään eroitkut. Mikään ei ole kuitenkaan vauvan kannalta niin tärkeää ja hoitavaa kuin se, että vauvaan kiinnytään aidosti ja rakastetaan varauksetta. ­ Kysyimme lapsiltamme, miltä tuntuisi, jos meille tulisi taas vähäksi aikaa uusi vauva ja he hyväksyivät asian heti. Tämä "kriisivauva" on jo perheen viides kahden ja puolen vuoden sisällä, ja perheeseen se tuli kahden päivän varoitusajalla. Perheen 4-, 6-, 10-, ja 12-vuotiaat sisarukset sekä sinne pitkäaikaisesti sijoitettu 1-vuotias ovat jo oppineet, ettei uusi vauva ole uhka. Vanhempien rakkautta riittää edelleen heillekin. ­ Lasten ehdoilla tässä mennään. Tähän mennessä mieltä rauhoittavaa on ollut nähdä, kuinka paljon iloa vauvasta on ollut kaikille. Uskon, että myös heidän oma ymmärtämyksensä kasvaa: elämässä ei kaikilla aina mene hyvin. Varaäitiyteen Petra Haaranen syttyi toimittuaan ja harjoiteltuaan ensin tukiperheenä kouluikäisille. Oman vastasyntyneen menettäminen joitakin vuosia sitten oli kuitenkin jättänyt kolon, johon vauvan varaäitiys sopi hyvin. Pride-valmennus antoi myös eväitä työskennellä vauvojen biologisten äitien kanssa. ­ Tienaamismielessä tähän ei kuitenkaan kannata lähteä. Itse koen valtavaa kiitollisuutta, että voin tehdä tällaista sydämentyötä. Pilttipiiri marraskuu 2009 | 13
• P teksti STIINA HONKAMAA | kuvat ATTE LAKINNORO ja ISTOCKPHOTO erheen yhteiset touhut kehittävät lasta ja luovat yhteenkuuluvuuden tunteen vanhemmillekin. Talviliikkuminen ulkona raikastaa ja virkistää. Koko perheen, naapurit ja ystävät voi koota vaikkapa talvitouhupäivään, jossa leikitään lumipalloilla, kisaillaan, tehdään lumienkeleitä tai vain ihmetellään lumihiutaleiden kauneutta. Lumi on myös hyvä rakennusmateriaali, josta voi tehdä toimintaratoja, majoja tai veistoksia. Lumikimpaleita on helppo muovata lapioilla tai lastoilla. Hahmoja voi myös värittää vesiväreillä. Leikkimieliset hiihto- ja luisteluharjoitukset voi aloittaa jo 3-vuotiaana. Tavoite molemmissa on ensin lähinnä tasapainon löytämisessä. Luistinten jalkaan laittoa kannattaa harjoitella jo kotona, ja kypärä on aina syytä muistaa ­ aikuisellekin. Tärkeintä on itse tekeminen ja mukava yhdessäolo, ei niinkään lopputulos. Vain mielikuvitus rajana Sisätiloissa voi puuhastella säästä riippumatta. Perinteiset piilosilla olot ja hippa ovat aina suosittuja leikkejä, mutta olohuone voi myös muuttua esimerkiksi jumppasaliksi tai temppuradaksi. Rata voi kulkea penkkien alta, sohvien päältä, matoilla taiteillen tai tyynyillä tasapainoillen. Aikuinen tukee, neuvoo ja auttaa lasta, mutta antaa lapsen itse kiivetä, kurkotella, ponnistella, tasapainoilla ja temppuilla omaan sopivalta tuntuvaan tahtiinsa. Huonekaluja on hyvä siirtää sivummalle, niin etteivät terävät kulmat ole vaarana leikkijöille. Liukuvat matot kannattaa myös rullata sivuun ja lasiesineet siirtää syrjään. Vauvan tai pienen lapsen kanssa tanssiminen ei välttämättä vaadi erityistä ryhmää, vaan tanssahdella voi hyvin myös kotona. Vauvan kanssa ääni ja rytmi ovat suurimmassa roolissa. Vähän isompien lasten kanssa tanssia voi varioida hieman haasteellisemmaksi. Kun musiikki pysähtyy, lapsi pysähtyy kulloinkin menossa olevaan asentoon.Tämä on lapsista usein hyvin hauskaa puuhaa. Värit alkavat kiinnostaa vauvoja noin neljän kuukauden iässä. Punainen, sininen ja purppura ovat useimmiten suosikkeja. Vauvoilla kuten aikuisillakin on kuitenkin myös omia värimieltymyksiä, jotka huomaa omaa lastaan tarkkailemalla. Hauska ja yksinkertainen leikki aivan pienimmistä voi olla värillisten huivien heiluttaminen. Huiveja kun on mukava tarkkailla, ja niihin voi tarttuakin. YHDESSÄOLOA Pohja lapsen hyvälle kasvulle luodaan, kun perhe viettää aikaa yhdessä vapaamuotoisesti. Ulkona ja sisällä löytyy paljon hauskaa puuhaa ­ eikä sen tarvitse maksaa. Pilttipiiri marraskuu 2009 14 | Itse tekemistä ja mukavaa
• Liikunta välttämätöntä lapsellekin P TALVILUONNON IHMETTELYÄ: raisen · Kuka löytää kuusisaka lumihiutaleen? reää · Löytyykö pihalta vih villisuutta talvellakin? kas iä, · Löytyykö lumesta jälk en ne ovat? ja jos löytyy, ken een · Tehkää yhdessä lum pa iksen, linnun tai vaikka jän karhun jäljet. · Tutkitaan lämpötilan vaihteluita ja pidetään niistä kirjaa. Sulatetaan · Mistä lumi koostuu? imellä. lunta retkikeitt äivittäinen liikkuminen on lapselle tärkeää. Se on luontainen tarve, jonka ohjaamana lapsi hakeutuu tekemään kehityksensä kannalta tärkeitä asioita. Kävely, juoksu, hyppely, heittely ja kiipeäminen auttavat lasta pysymään terveenä ja hankkimaan edellytyksiä uusien taitojen oppimiselle. ­ Suositus on, että lapsen tulisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivittäin ja mielellään niin, että osa liikkumisesta on teholtaan rasittavaa, Nina Korhonen Nuori Suomi ry:n kehityspäällikkö kertoo. Kaksituntinen voi koostua esimerkiksi ulkoleikeistä, kävelymatkasta kotiin tai vaikkapa rappusten kävelystä ja painileikistä olohuoneen matolla. ­ Jos päivittäinen liikunta on monipuolista, varsinaisia liikuntalajeja pienimpien ei tarvitse harrastaa, Korhonen sanoo. Liisa Ylikojola, Lapsi- ja perhetoiminnan suunnittelija Mannerheimin Lastensuojeluliitosta on samoilla linjoilla: ­ Lapsen ensimmäiset ikävuodet ovat vaihe, jolloin luodaan erityisellä tavalla pohjaa myöhemmälle kasvulle ja kehitykselle. Hyvä pohja luodaan nimenomaan olemalla perheen kanssa yhdessä vapaamuotoisesti, kokemalla ja tekemällä asioita, hän tähdentää. 0­3-vuotias lapsi on yleensä luonnostaan utelias ja innokas puuhailija. Ensimmäisen vuoden aikana kaikki mahdolliset tavarat, laululeikit ja lorut, piiloleikit sekä "ota­anna" -leikit kiinnostavat. ­ Heti kun jalat kantavat, lapsen voi ottaa mukaan arjen touhuihin, kuten pyykkikoneen täyttämiseen ja tyhjentämiseen, leipomiseen ja pölyjen pyyhkimiseen. Tavallisissa arjen askareissa on jo itsessään paljon virikkeitä, Ylikojola muistuttaa. 2­3-vuotiaat kaipaavat jo leikkiseuraa. Aluksi he leikkivät rinnakkain ja siirtyvät vähitellen vuorovaikutusleikkeihin. Lisävirikkeitä kotona voivat olla esimerkiksi kirjat, maalaaminen, piirtäminen, laulaminen ja vaikkapa laululeikit. Perhekahvilat, perhekerhot ja naapuruston lasten yhteiset leikit kannattaa myös hyödyntää. Mikäli lapsi on päiväkodissa, illat kannattaa rauhoittaa kotona yhdessä vapaamuotoisesti olemiselle. Mahdollisuus kiireettömään, vapaaseen leikkiin lisää luovuutta ­ samoin kuin simppelit lelut, jotka jättävät mielikuvitukselle sijaa. Liikoja leluja kannattaa välillä piilottaa kaapin hyllylle. Pilttipiiri marraskuu 2009 | 15
• 16 | Pilttipiiri marraskuu 2009
• teksti ELSE TURUNEN | kuvat ISTOCKPHOTO vauvan L Ihmeellinen Myönteiset kokemukset tärkeitä Syntymä on radikaali muutos, jonka jälkeen hermosolujen välisten yhteyksien, synapsien, määrän kasvu vauvan aivoissa kiihtyy. Hermostossa näkyy, kun lapsi oppii liikkumaan, kasvaa huikeasti ja oppii kieltä. ­ Hermoston toiminta muuttuu, kun lapsi kokee ja on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Persoonallisuuden kehitys riippuukin pitkälti siitä, minkälaisia kokemuksia vauva saa, Silvén painottaa. Pientä vauvaa ei Silvénin mukaan tulisi huudattaa, jotta tämä oppisi kärsivällisyyttä. Uusi tutkimus on vahvistanut, että mielen kehittymisen kannalta nopea, oikeaan tarpeeseen vastaava vanhemman hoiva tukee kehitystä. ­ Varhainen vuorovaikutus on äärimmäisen tärkeää. Mitä nopeammin ja osuvammin vanhempi pystyy vastaamaan vauvan tarpeisiin sitä varmemmin lapsi oppii luottamaan siihen, että häntä kuullaan, ja perusta itsetunnon kehittymiselle syntyy. Lasta ei kuitenkaan pidä kuormittaa virikkeillä ja kokemuksilla. Normaali elämä riittää kokemuspohjaksi. ­ Vauva on hyvä ottaa mukaan arjen touhuihin. Esimerkiksi kantoliinasta tai myöhemmin rattaissa Vo kuvitell itko istuessaan lapsi näkee koko ajan päättel a vauvasi mitä tapahtuu, Silvèn kertoo. e Vauvan persoonallisuus ja mieli kehittyvät jo ennen syntymää. Kasvaessaan vauva saa kokemuksia, hän oppii, muistaa, aistii ja päättelee yllättävän paljon. Maailma on ihmeellinen paikka, johon on turvallista tutustua luotettavien vanhempien ohjauksessa. mieli apsen mieli on mystinen asia, vaikkakin nykyään tiedämme siitä jo paljon. On tutkimuksia pienten lasten oppimisesta, muistin ja kielen kehityksestä, tarkkaavaisuuden ja aistien toiminnan kehittymisestä sekä ajattelusta: päättelyn, ymmärtämisen ja ongelmanratkaisukyvyn kehittymisestä, muun muassa. Ihmisen persoonallisuus tallentuu muistiin. Nykytiede katsookin, että mielen perusta on aivoissa. ­ Kaikki toimintamme juontaa juurensa hermostolliseen kehitykseen. Aivot ja hermosto alkavat kehittyä jo kohdussa kolmeviikkoisella alkiolla. Myös syntymän jälkeen ajattelu ja puhe kehittyvät aivojen säätelemänä. Oppiminen ja muistaminen ovat biokemiallisia muutoksia hermosoluissa, täsmentää professori Maarit Silvén Turun yliopiston psykologian laitokselta. Tärkeimmät osa-alueet lapsen mielen ja persoonallisuuden kehittymisessä ovatkin havaitseminen sekä oppiminen ja muisti. ­ Lapsen mielen kehittymiseen vaikuttavat sekä hermoston kehittyminen että ympäristön vaikutus: vuorovaikutus vanhempien ja muiden läheisten kanssa, Silvén summaa. Maailma avautuu kaikilla aisteilla w.pilttip Aistien järjestelmä alkaa toiiiri.fi mia, kun sikiö on noin kuusikuinen.Vauvan alku tuntee, kuulee, näkee ja maistaa. Sikiö pystyy jo esimerkiksi tottumaan äidin syömien ruokien makuun, voi säikähtää kovia ääniä ja tuntee äidin äänen. Hän myös näkee päivänvaloa vatsanpeitteen läpi. Aistit kehittyvät vauvan kasvaessa ja jo pienet vauvat ovat tarkkaavaisia. Maarit Silvén sanoo, että lapsen reagointikykyyn ei niinkään vaikuta se, etteikö lapsi huomaisi mitä tapahtuu kuin se, että hän ei ole motorisesti kykenevä nopeasti reagoimaan esimerkiksi kohti lentävään palloon. ­ Vauva tarkkailee asioita, jotka hän kokee mielenkiintoisiksi ja joista hän pitää. Muisti ohjaa tarkkaavaisuutta. Esimerkiksi kun >> 1+1=2? v än , e t t ä ww Pilttipiiri marraskuu 2009 | 17
• Temperamentti J vaikuttaa okaisella meistä on omanlaisensa synnynnäinen temperamentti, mikä vaikuttaa myös mielen kehitykseen. ­ Temperamentti heijastaa synnynnäisiä eroja autonomisen hermoston vireystasossa. Helposti reagoivalla lapsella pienetkin muutokset normaalissa voivat virittää hermoston. Tämä vaikuttaa siihen, minkälaisia kokemuksia lapsi saa, ja kokemuksethan taas vaikuttivat mielen kehittymiseen, Maarit Silvén Turun yliopiston psykologian laitokselta selvittää. Utelias ja uutta pelkäämätön lapsi saakin helposti myönteisiä kokemuksia, asiat sujuvat. Hän ei stressaa uusissa tilanteissa. Hitaasti lämpiävä tai ujo lapsi taas saattaa helposti pelästyä ja hermostua uuden edessä. Pahan mielen yllättäessä toisille riittää nopea lohdutus, toiset kaipaavat perusteellisempaa rauhoittelua. ­ Vanhempi voi omalla käytöksellään vahvistaa lapsen temperamenttia. Esimerkiksi jos vanhempi lukuisista yrityksistä huolimatta ei saa vauvaa rauhoittumaan, hän hermostuu helposti. Haastavan temperamentin vauva saa myönteisiä kokemuksia vähemmän kuin niin sanottu helppo lapsi. Hitaasti lämpiävälle lapselle kannattaa antaa aikaa sopeutua muutoksiin, Silvén neuvoo. Yksivuotiaat jo osoittelevat asioita.Tämä on merkki siitä, että lapsi ymmärtää itsensä erillisenä toisista. Tällöin lapsi myös viimeistään tiedostaa peilikuvansa. ­ Kokeissa, joissa vauvan nenään on laitettu punainen tarra ja hän on katsonut peiliin, noin vuoden ikäiset ovat ymmärtäneet poistaa tarran nenästään, Maarit Silvén mainitsee. Toinen ihminen on persoona Mietimme usein, mitä muut ajattelevat. Tähän on evolutionaarisia syitä. ­ Olemme sosiaalinen laji ja olemme toisistamme selviytymismielessä riippuvaisia. Olemme myös hyvin monimutkaisia olentoja. Ihmiselle on ollut aina hyödyksi koettaa arvella, mitä toinen ihminen aikoo tehdä, Alison Gopnik selvittää. Hänestä vauva näkee toiset ihmiset jo ajattelevina ihmisinä. Vauva ymmärtää, että toinen on persoona, ei vain jokin eri hahmo. ­ Kun lapsi kasvaa, hän oppii miettimään, minkälaisten persoonien kanssa hän on tekemisissä. Raivostuuko äiti, jos minä kosken tuohon maljakkoon? Samalla kun lapsi oppii asioita läheisten ihmisten persoonista, hänen oma persoonallisuutensa kehittyy, Gopnik kirjoittaa. Kolme-nelivuotiaat osaavatkin jo ymmärtää, että eri ihmisten valinnat ovat kytköksissä siihen, miten nämä ihmiset ajattelevat asioista. Ihmisen kognitiivinen kehitys on kuin laiva, jota koko ajan rakennetaan. ­ Meillä on paljon uskomuksia maailmasta ja ne auttavat meitä ymmärtämään maailmaa ja toimimaan osana sitä ­ navigoimaan ympäristössämme. Samalla saamme uutta tietoa, joka muuttaa uskomuksiamme. Siksi ymmärrämme ja valitsemme koko ajan myös uusin tavoin, How babies think -kirjan tekijät summaavat. Lisätietoja: Maarit Silvénin toimittamasta kirjasta Varhaiset ihmissuhteet ­ polku lapsen suotuisaan kehitykseen (ilmestyy 02/2010, www.vamlas.fi/). Lähteet: Alison Gopnik, Andrew Meltzoff, Patricia Kuhl: How babies think. Phoenix, Lontoo 2001. Alison Gopnik: The philosophical baby, The Bodley Head, Lontoo 2009. Suomennos Filosofinen vauva ilmestyy Terra Cognitan kustantamana loppuvuodesta. ulko-ovi kolahtaa, vauva saattaa muistaa, että se merkitsee isän kotiin tuloa. Jos ovelle ilmestyykin joku toinen ihminen, vauva pettyy, Silvén havainnollistaa. Säpsähdys esimerkiksi kovaan ääneen on biologinen reaktio. Esi-isämme eivät koskaan voineet tietää, josko lähistöllä vaanisi jokin peto. Kalifornian Berkeleyn yliopiston psykologian professori Alison Gopnikin mukaan tarkkaavaisuus liittyy vauvoilla enemmänkin ulkoapäin tuleviin tapahtumiin kuin mielen sisäisiin päämääriin tai suunnitelmiin. ­ Jos haluat kaksivuotiaalta lelun pois, suostuttelua tehokkaampaa on antaa lapselle uusi lelu, joka vie tämän huomion, Gopnik havainnollistaa. 18 | Minä olen Minä, sinä taas Sinä On osittain loso nen kysymys, milloin vauva havaitsee itsensä, milloin hän ymmärtää olevansa itsenäinen olento eikä vain osa äitiä. Silvèn sanoo, että emme voi päästä täysin aivojen sisään, mutta tutkimuksista on paljastunut jotakin kehityksen kulusta. Vastasyntyneellä voi olla jo orastava taju siitä, että minä olen minä ja sinä sinä. ­ Pian syntymän jälkeen vauva saattaa matkia aikuista, joka näyttää esimerkiksi kieltä.Tämä on eräänlaista jäljittelyä. Lapsi näkee toisen kielen ja tuntee oman kielensä suussaan ja saattaa orastavasti tiedostaa, että minullakin on samanlainen kieli. Pilttipiiri marraskuu 2009
• Pienestä S pitäen vahvat hampaat Vauvaiässä aloitettu hampaiden hyvä hoito auttaa pitämään ne kunnossa läpi elämän. Säännölliset tarkastukset ovat tärkeä osa hampaiden hyvinvointia. teksti ILPO SALONEN | kuva ATTE LAKINNORO uuhygienisti Tuula Salopuro Jyväskylän Korpilahden hammashoitolasta ehdottaa, että harjan käyttöä aletaan harjoitella ensimmäisten maitohampaiden ilmestyessä noin seitsemän kuukauden iässä. Yleensä kolmeen ikävuoteen mennessä kaikki maitohampaat ovat puhjenneet. Hammastarkastusten aikataulu vaihtelee kunnittain: joissakin ensimmäinen tarkastus tehdään puolivuotiaalle ja toisissa vasta nelivuotiaalle. Suuhygienisti katsoo, onko hampaita puhjennut ja ovatko limakalvot terveet. Suussa voi olla vaaraton, sienikasvuston aiheuttama tulehdus eli sammas. Se yleensä häviää, kun maidonvalkeaa kasvustoa hangataan varovasti vichyveteen tai puolukkaan kastetulla vanupuikolla. ­ Keskustelemme ravintoasioista ja imetyksestä ja kyselemme tutin, sormen tai pullon käytöstä. Opastamme hammasharjan käyttöön ja suosittelemme vettä janojuomaksi. Yleensä äidiltä otettavasta sylkinäytteestä tutkitaan streptococcus mutans -bakteerit, jotka aiheuttavat kariesta. Neuvomme, ettei vanhempi laittaisi omaa lusikkaansa vauvan suuhun, jottei bakteeri tartu, Salopuro selvittää. Seuraavassa tarkastuksessa lapselta otetaan plakkinäyte hammaslangalla. Sen tuloksesta määräytyy seuraava käynti hammashoitolaan, joka voi olla jo puolen vuoden päästä tai vasta nelivuotiaana. ­ Tarkastukset ovat tärkeitä, koska esimerkiksi purentavirheitä voi näkyä jo kaksivuotiaalla.Viimeistään tässä vaiheessa tutista pitäisi luopua. Jos lapsella havaitaan alkavia reikiä tai paikattaviakin, häntä aletaan kutsua useammin tarkastukseen ja mahdollisesti suositellaan uoritabletteja. Hyvä hoito kannattaa Reseptit hyvään hammashoitoon ovat yksinkertaisia: hampaiden harjaus joka puolelta aamuin illoin uoritahnalla, makeisten rajoittaminen karkkipäivään ja janojuomaksi vesi. Ksylitolitabletteja voi antaa vaikka murusina heti ensimmäisten hampaiden ilmaantuessa. Purukumia osaa jo kaksivuotias syödä. Salopuro korostaa, että maitohampaat kannattaa hoitaa hyvin, jotta bakteerit eivät pääse suussa jylläämään. Se heikentää myöhemmin myös pysyvien hampaiden kuntoa. Samoin ennenaikaiset maitohampaiden poistot aiheuttavat usein purentavirheitä ja ahtaustiloja hampaistossa. "LAPSELTA EI KANNATA KYSYÄ, HARJATAANKO HAMPAAT VAAN TODETA VAIN YSTÄVÄLLISESTI, ETTÄ NYT HARJATAAN." Sähköharjaa suositellaan yli kolmevuotiaille ja tavallista harjaa pienemmille. Pikkuisen käteen voi antaa toisen hammasharjan pesun ajaksi. ­ Leikkejä voi keksiä, vaikkapa jahdata hammaspeikkoa harjalla.Voidaan myös vaihtaa rooleja, jolloin lapsi harjaa ensin äidin tai isän hampaat, ja sitten osat vaihtuvat, Salopuro neuvoo. Pilttipiiri marraskuu 2009 | 19
• kokataan kotona teksti HELI KUUSIPALO | kuvat TOMMI TUOMI ulkoilemaan! Ohjeet soveltuvat yli 1-vuotiaille ja niistä riittää 4­6 ruokailijalle. Ruoka uuniin ja Muhkea pataruoka hautuu uunissa kätevästi ulkoilun aikana. Sen seurana tai toisena päivänä maistuvat uuniperunat, jotka voi kääräistä folioon ja "unohtaa" uuniin pariksi tunniksi. Aterian kruunaa vaniljainen vispipuuro, jonka valmistaminen ei vie varttia pidempään. 20 | Pilttipiiri marraskuu 2009
• MUHKEA KASVISPATA 1 pieni 2 4 10 kpl 3 1 tlk 2 2 dl 1 rkl 1 dl purjo sipulia porkkanaa ruusukaaleja maissintähkää tomaattimurskaa (400 g) valkosipulinkynttä keitettyjä papuja salviaa tai rosmariinia vettä Laita savipata likoamaan kylmään veteen. Puhdista, kuori ja pilko kasvikset. Leikkaa maissintähkät paloiksi ja halkaise ruusukaalit. Jos et käytä valmiiksi keitettyjä papuja, liota niitä ennen kuin laitat ne uunivuokaan. Lisää 2 dl vettä papujen kypsymistä varten. Laita kaikki ainekset pataan, kansi päälle ja pata uuniin. Laita vasta tämän jälkeen uuni 150 asteeseen. Anna hautua ainakin kaksi tuntia, mutta pata voi olla uunissa pidempäänkin. Pataan voi laittaa mukaan broileria tai muuta lihaa kuutioituna tai suikaleina tai tofusuikaleita. HUOM! Savipataa on hyvä liottaa vedessä noin puoli tuntia ennen kuin se täytetään raaka-aineilla. Savi imee kosteutta, joka höyrystyy uunissa ja pitää ruoan mehevänä valmistuksen ajan. Pata laitetaan kylmään uuniin, joka säädetään 150 asteeseen. Ruoka hautuu hitaasti kypsäksi eikä pala pohjaan. Uuniperunaksi sopii parhaiten jauhoinen lajike. Tällaisia ovat Rosamunda, Pito, Puikula ja Fontane. UUNIPERUNAT Varaa 1 peruna lapselle ja 2­3 aikuiselle. Perunapussin punainen tunniste kertoo perunoiden olevan jauhoisia ja uuniperunaksi sopivia. Pese perunat puhtaaksi mullasta ja kuivaa talouspaperilla. Tee veitsellä viilto perunan pintaan, että se ei halkea uunissa. Kiedo perunat yksitellen folioon ja laita uuniritilälle. Perunat kypsyvät 1 ½ tunnissa 200-asteisessa uunissa. Kun kypsytät ne samassa uunissa savipadan kanssa, on kypsymisaika noin 2 tuntia. Kastike uuniperunalle Kun tarjoat uuniperunoita, avaa folio ja paina perunaa hiukan kasaan molemmista päistä. Näin saat tilaa kastikkeelle tai täytteelle. Helpon täytteen voit valmistaa kermaviilistä tai tuorejuustosta seuraavasti: 100 g 2 rkl maustamatonta tuorejuustoa punaista tai vihreää pestoa Sekoita täytteen ainekset ja anna hetki mehevöityä jääkaapissa. VANILJAINEN VISPIPUURO 1 litra vettä 1 ½ dl mannasuurimoita (esimerkiksi spelttiä tai täysjyvämannaa) 1 tlk vaahtoutuvaa kauravaniljakastiketta 1 tlk Piltti-omenasosetta Sekoita mannasuurimot kiehuvaan veteen ja keitä pienellä lämmöllä kypsäksi, noin 10 minuuttia. Hämmennä aina välillä. Laita puuro jäähtymään, ja sekoita Piltti-sose ja vaniljakastike joukkoon. Vatkaa puuro kuohkeaksi. >> www.pilttipiiri.fi PARHAAT RESEPTIT Pilttipiirin verkkosivuilta löydät runsaasti lisää ruokaohjeita niin arkeen kuin juhlaankin. Kokeile vaikkapa riista-, lammas- tai kasvis-soijapataa! Pilttipiiri marraskuu 2009 | 21
• Piltin parhaat palat: MARTTOJEN JA PILTIN RESEPTIKILPAILU RATKENNUT Marttojen ja Piltin reseptikilpailuun lähetettiin kymmeniä toinen toistaan herkullisempia leivontareseptejä. Marttojen ruokaosaajat testasivat ja maistoivat kilpailun reseptit. Kisan jujuna oli hyödyntää resepteissä jotakin Piltti-sosetta. Voittaja, jääliläinen Marja-Liisa Koponen, käytti reseptissään Piltin Persikka­banaanisosetta. Hauskassa reseptissä, Mökin makoisammassa hätävarassa, sose sekä mehevöitti reseptin pullataikinan että toimi makoisana täytteenä. ­ Mökin makoisampi hätävara on helppotekoinen munaton ja maidoton pullaohje, joka sopii moneen allergiseenkin perheeseen. Erilainen täyte ja kaunis lopputulos vakuuttivat. Vaikka tekovaiheessa täyteaineet eivät tahtoneet oiONNEA VOITTAJILLE! kein sekoittua, täyte pysyi pullan päällä Piltin Lorupussin voittivat: ja viimeisteli lopputuloksen, kommentoi marttaraati reseptiä. 1. Teija Dahlgren, Eteläinen Palkinnoksi Marja-Liisa Koponen 2. Asta Lyytinen, Iisalmi sai upouuden monitoimikoneen, jotta 3. Jarna Leppäniemi, Pori reseptien kehittely voi jatkua esteet4. Tapio Lohi, Jakkukylä tä jatkossakin. Kaikkien osallistunei5. Hanna Suhonen, Mikkeli den kesken arvottiin lisäksi Piltin Lorupusseja sekä Marttojen Pikkukokki Pikkukokki keittiössä -kirjat voittivat: keittiössä -kirjoja. 1. Sirkka Hämäläinen, Turku 2. Saara Kallioniemi, Vantaa Reseptien parhaimmisto julkaistaan 3. Ritva Kurhela, Oulu myös www.pilttipiiri.fi-sivuilla 4. Sanna Kärkkäinen, Jyväskylä ja Martat-lehdessä. 5. Pilvi Nieminen, Hyvinkää MÖKIN MAKOISAMPI HÄTÄVARA 24 pullaa, laktoositon, maidoton, munaton Marja-Liisa Koponen, Jääli PULLATAIKINA: 2,5 dl vettä 1/2 palaa hiivaa (25 g), tai kuivahiivaa pussin ohjeen mukaan vastaava määrä 1 dl sokeria 1 tl vaniljasokeria 1 tl kanelia 1 tl suolaa 1 purkki Piltti persikka­banaani-sosetta n. 8 dl vehnäjauhoja 75­100 g laktoositonta margariinia TÄYTE: 50 g 1/2 dl 1 tl 1 purkki laktoositonta margariinia sokeria vaniljasokeria Piltti persikka­banaani-sosetta Nosta tarvittavat aineet huoneenlämpöön jo muutama tunti ennen leivontaa. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Murenna siihen hiiva. Jos käytät kuivahiivaa, annostele pussin ohjeen mukaan. Lisää sokeri, vaniljasokeri, kaneli, suola ja Piltti-sose. Sekoita joukkoon noin puolet vehnäjauhoista ja vaivaa taikinaa voimakkaasti jonkin aikaa. Lisää sitten pehmennyt margariini. Lisää loput jauhot ja vaivaa niin kauan, että taikina alkaa irtoilla astian reunoilta. Anna kohota n. 1/2 tuntia. Leivo kohonneesta taikinasta 24 pyöreää pullaa. Anna niiden kohota noin 1/2 tuntia. Valmista täyte: sekoita pehmenneeseen margariiniin sokeri, vaniljasokeri ja Piltti-sose. Paina pullaan syvä syvennys. Käytä pulloa, jossa on noin 4 senttiä halkaisijaltaan oleva korkki. Laita korkki pulloon, kasta korkki vehnäjauhoissa ja paina syvennys. Jaa täyte syvennyksiin. Paista pullat 225°:ssa noin 12 minuuttia. Mikäli haluat näyttävämmän lopputuloksen, tee tomusokerista ja vedestä jähmeä kuorrutus, laita se muovipussiin, leikkaa kulma ja pursota tomusokerikuorrutus kauniisti pullien päälle. kuva Aku Siukosaari 22 | Pilttipiiri marraskuu 2009
• kuva Vesa-Matti Väärä Janrik 1v 6 kk . HAUSKOJA ILMEITÄ PILTTIPIIRIN KUVAGALLERIASSA! Eetu 5 kk. Www.pilttipiiri.fi-sivuilla on avautunut pienten herkkusuiden kuvagalleria. Rekisteröityneet pilttipiiriläiset voivat ladata sivuille lastensa kuvia, jotka näkyvät kaikille vierailijoille. Kuvia voi myös kommentoida. Julkaise hauska kuva teidänkin lapsesta! UUTUUDET MAISTUIVAT MAKURAATILAISILLE Piltin uudet Illan tullen -tuotteet ovat päässeet Piltti Makuraadin arvioitaviksi. Makuraatilaiset maistelivat syksyn aikana Illan tullen Makaronia ja kanaa (5 kk), Illan tullen Täysjyväpastaa ja lihaa (8 kk) ja Illan tullen Täysjyväpastaa ja naudanlihaa (15 kk). Raatilaisten mieltymyksiä arvioidaan sen mukaan, miten hyvin he syövät ja mitä ilmeitä ja eleitä heillä on. Vanhemmilta testaajilta kysytään, miltä ruoka maistuu. Illan tullen Makaronia ja kanaa (5 kk) keräsi eniten vastaajia (41). ­ Mauttomiahan nämä ovat aikuisten mielestä, mutta poikamme söi todella mielellään. Kai tykkää vielä tuosta pehmeästä koostumuksesta enemmän kuin omatekemistäni karheammista, eräs äiti mietti. Illan tullen Täysjyväpastaa ja lihaa (8 kk) oli koostumukseltaan raatilaisten enemmistön mielestä sopiva. Yhdestä maistajasta tosin hieman vetinen. ­ Ainakin meillä lapsen suu aukesi heti kun lusikka oli tulossa kohti, eräs äiti kertoi. Lähes kaikki vastaajat pitivät Illan tullen Täysjyväpastaa ja naudanlihaa (15 kk) ulkonäöltään, väriltään ja tuoksultaan miellyttävänä. Eräs vastaajista toivoi lisää mausteita. Pari vastaajaa kehui sitä hyvin kotiruuan oloiseksi. ­ Tosi maukasta ja hyvää. Ilmoita lapsesi mukaan Makuraatiin: http://pilttipiiri.fi/pilttipiiri/ makuraati/liita-lapsesi-makuraatiin MARJARETKISTÄ SYNTYI MUISTOJA Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Marttojen ja Piltin yhteinen marjaretkikampanja innosti suomalaisia lapsiperheitä marjaretkille metsään. Kampanjan nettisivuilla raportoitiin kaikkiaan noin 8 000 litraa poimittuja marjoja. Valokuvakilpailuun lähetettiin 400 toinen toistaan hienompaa ja hauskempaa kuvaa ja marjaretkitarinoitakin kertyi lähes 300. Kaikkien valokuva- ja tarinakisaan osallistuneiden kesken arvottiin kolme 500 euron arvoista Villin Pohjolan lomalahjakorttia ja kaksi Sony Ericssonin kamerakännykkää. Lomalahjakortin voittivat: Katja Patama, Lohja, Henna Kainulainen, Tampere ja Rosa Yliaho, Kuopio. Kamerakännykät voittivat: Hannele Laakso, Jyväskylä ja Tiina Arenius, Hyvinkää. Voit käydä katsomassa marjaretkikuvia osoitteessa www. pilttipiiri.fi ja äänestää suosikkiasi. Äänestäneiden kesken arvotaan pieniä Piltti-palkintoja. Liity Pilttipiiriin! Etkö vielä ole Pilttipiirin jäsen? Liity osoitteessa www.pilttipiiri.fi. Tai oletko muuttanut? Osoitteenmuutoksen teet kätevimmin uusilla nettisivuillamme www.pilttipiiri.fi, muokkaa tietojasi -kohdassa, tai sähköpostitse kuluttajapalvelu fi.nestle.com. Pilttipiiri on tarkoitettu vanhemmille, joiden nuorin lapsi on 4­36 kuukauden ikäinen. Pilttipiiri marraskuu 2009 kuva Hannele Laakso | 23