Plan-lehti 03/2024 - Lehtiluukku.fi

Plan 2024 3 Tampereen poikkeukselliset aktiivit saavat Näsinneulankin vaihtamaan väriä Talibania paennut Kimya opiskelee nyt Suomessa kyberturvallisuutta HELENA RANNAN KOLUMNI: ”Eloonjääneillä on oikeus totuuteen kadonneiden kohtalosta” TYTTÖJEN PÄIVÄ 11.10.: Kriisit uhkaavat tyttöjen oikeuksia SUDANIN PAKOLAISTYTÖT: Piirrettyjen katselu vaihtui kerjäämiseen
Plan 3/24?syyskuu 2024 Julkaisija Plan International Suomi ISSN 2489aettu) ISSN 2489-8929 (verkkojulkaisu) Kannen kuva: Plan International Vastaava päätoimittaja Ossi Heinänen Päätoimittaja Anna Könönen Toimituspäällikkö Iida Riekko Taitto Tuija Sorsa Paino: PunaMusta Oy. Painosmäärä: 28 184 kpl. Seuraava numero ilmestyy joulukuussa 2024. Plan International Suomi Teollisuuskatu 13, 00510 Helsinki Vaihde (09) 6869 800 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Hallitus: Paula Salovaara (pj.), Fatim Diarra, Gunvor Kronman, Sami Pauni, Nasima Razmyar, Eeva Salmenpohja, Tommi Tervanen, Aliina Ruuttunen (nuorten edustaja) ja lastenhallituksen edustaja Pauliina Mannerhovi. Lahjoittajapalvelu: ma–to klo 11–13 Osoitteenmuutokset: info@plan.fi tai puhelimitse lahjoittajapalveluumme 09 6869 8030. Keräyslupa: RA/2020/313 (Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta) Osoitelähde: Plan International Suomen asiakasja sidosryhmärekisteri. Aikakausmedia ry:n jäsen PEFC/02-31-170 PÄÄKIRJOITUS Pakolaisleirin koulu voi pelastaa tytön hengen ja luoda tilaa unelmille Sadat miljoonat lapset elävät tällä hetkellä keskellä konfliktia. Ukraina ja Gaza pysyvät otsikoissamme, mutta lukemattomat hätähuudot jäävät julkisuudelta kuulematta. Sudanin kriisi on yksi liian vähälle huomiolle jääneistä sodista. Osaan Sudania on jo julistettu nälänhätä. Kaikki sairaalat kenttäsairaaloita lukuun ottamatta on suljettu. Raportit kertovat paitsi suurista uhriluvuista myös väkivallan käytöstä aseena naisia ja lapsia vastaan. Koulut ovat olleet kiinni jo vuoden, ja osa niistä toimii nyt pakolaiskeskuksina. Monet sudanilaiset ovat paenneet naapurimaihin, kuten jo ennestään nälkäkriisin kourissa olevaan Etelä-Sudaniin (lue lisää sivuilta 4–9). Kriisit ja konfliktit aiheuttavat uupumusta, väkivallan pelkoa, nälkää ja lopulta epätoivoa. Ne ovat äärimmäisen rankkoja aikuisellekin, mutta lapset maksavat niistä tulevaisuudellaan. Nälkä riuduttaa kehoa, kasvu ja kehitys hidastuvat ja traumat jättävät ikuisen jäljen. Mitä pidempään koulut ovat kiinni, sitä suurempi on lasten riski joutua hyväksi käytetyiksi, lapsityöhön tai liian varhain naimisiin. Ja sitä todennä köisempää on, etteivät lapset pääse kouluun enää koskaan. Kun kokonainen sukupolvi jää ilman koulutusta, ei ole vaikea kuvitella seurauksia yksilöille tai yhteiskunnalle. Kuluneen vuoden aikana olemme toimittaneet lahjoittajiemme tuella apua lähes sataan kriisiin. Nopea hätäapu pelastaa henkiä. Pitkäkestoinen humanitaarinen apu taas turvaa perustarpeet ja antaa suojaa sekä psyko sosiaalista tukea. Planille on erityisen tärkeää turvata kaikkien lasten koulunkäynti. Kiinnitämme kriiseissäkin huomiota siihen, että myös tytöt saavat käydä koulua. Koulutus parantaa tyttöjen tulevaisuuden lisäksi yhteiskuntien vakautta ja vaurautta. Se tarjoaa väylän ammattiin ja toimeentuloon sekä mahdollistaa vaikuttamisen omaan elämään ja yhteiskuntaan. Pakolaisleireillä turvallinen koulu on myös tärkeä keino ennalta ehkäisevässä lastensuojelussa. Kun tytöt rekisteröidään kouluun, heidän katoamisensa huomataan ja heihin kohdistuvaan väkivaltaan tai sen uhkaan voidaan puuttua jo varhain. Kriisin keskellä tarjotut koulutusmahdollisuudet antavat tytöille itsevarmuutta ja keinoja toimia uudessa tilanteessa. Parhaassa tapauksessa koulutus luo tytöille väylän pois köyhyydestä ja turvattomuudesta kohti tulevaisuutta, jollainen ei ollut mahdollinen lähtömaassa. Tyttöjen turvalliseen koulutukseen panostaminen ei ole vain ihmisoikeuskysymys. Se on panostus nykyistä vakaampaan, vauraampaan ja tasa-arvoisempaan maailmaan. . Mistä aiheista haluaisit lukea? Mitä pidät uudistuneesta lehdestä? Lähetä meille palautetta: toimitus@plan.fi Anna Könönen, viestintäjohtaja Plan International Suomi 2
4 Piirrettyjen katselu vaihtui kerjäämiseen 10 Uutisia maailmalta 12 Uutisia Suomesta 14 ”Kun leikin, tunnen itseni rohkeaksi” 18 Kolumni AJANKOHTAISTA 11.10. on tyttöjen päivä – puolustetaan konfliktien keskellä eläviä tyttöjä SISÄLTÖ T yttöjen päivää vietetään vuosittain 11. lokakuuta. Tyttöjen päivänä juhlimme tyttöjen potentiaalia sekä vaadimme parannuksia tyttöjen asemaan. Juuri nyt tyttöjen oikeuksien toteutumista uhkaavat erityisesti erilaiset kriisit ja sodat. Siksi tänä vuonna tyttöjen päivän teemamme on tytöt konflikteissa. Neljäsosa maailman väestöstä elää tällä hetkellä konfliktien koettelemalla alueella. Tyttöjen oikeudet kapenevat konflikteissa, ja sodat ja kriisit tuhoavat jo saavutettua edistystä. Konflikteissa lapsiavioliitot ja tyttöihin kohdistuva väkivalta sekä hyväksikäyttö lisääntyvät. Tyttöjen mahdollisuus käydä koulua, huolehtia seksuaalija lisääntymisterveydestään sekä saada äänensä kuuluviin heikkenee. 20 Olen fyysisesti Suomessa, mutta henkisesti yhä Afganistanissa 24 ”Ilman kummiani en olisi käynyt koulua” 26 Vapaaehtoiset ja aktivistit 28 Kummit ja tyttösponssit 30 Plan-palat 4 20 Sotien ja konfliktien vaikutus ulottuu tyttöjen koko elämään ja voi kertaantua seuraaville sukupolville, ellemme puolusta tyttöjen oikeuksia kaikkina aikoina. Tyttöjen täytyy saada äänensä kuuluviin ja voida päättää omasta elämästään – myös kriisien keskellä. Konfliktien keskellä elävät tytöt tarvitsevat puolustajia. Lahjoita tytöille: Tekstaa TYTTÖ numeroon 16155 (20 €) Lahjoita MobilePaylla numeroon 80676 Tee tilisiirto: FI90 1279 3000 5131 56 Lue lisää. 3
Teksti: KEMISA BARBARA, SHREERAM KC, EVELYN WAMBUI ja HEIDI KLEEMOLA | Kuvat: PETER CATON Sudanin sotaa paenneet tytöt ikävöivät koulua ja omaa sänkyään. Plan tukee Renkin pakolaisleirillä perheitä, joista monet ovat menettäneet kaiken, paitsi päällään olevat vaatteet – ja toivon kotiinpaluusta. Piirrettyjen katselu vaihtui kerjäämiseen 4
12-vuotias Jacklyn joutui lähtemään kotoaan niin nopeasti, ettei ehtinyt pakata mitään mukaansa. Hän nukkuu nyt puun alla ja kaipaa omaa sänkyään. Piirrettyjen katselu vaihtui kerjäämiseen 5
P ommien ja ampumisen äänet kuuluivat polun varrella, kun kävelimme tänne. Meidän elämämme oli aiemmin ihan hyvää. Saimme ruokaa ja nukuimme omissa sängyissämme. Nyt yövymme pienen puun alla. Saimme mukaamme vain sen, mitä meillä on päällämme”, Jacklyn, 12, kertoo. Hän on juuri paennut perheensä kanssa Sudanin pääkaupungista Khartumista Jodaan, naapurimaan EteläSudanin rajalle. Lähtö oli nopea, joten aikaa pakkaamiseen ei ollut. Perhe odottaa monien muiden tavoin kyytiä Renkin pakolaisleirille. Sinne ohjataan suurin osa rajan ylittävistä ihmisistä. Täällä Jodassa ei ole pakolaissuojaa, joten perhe on viettänyt yönsä taivasalla puun suojassa. Olemme läpikulkupaikassa, jossa tunnelma on odottava. Aurinko porottaa, aasit kiskovat sitkeästi kärryjä ja perheet lepäävät pölyisessä maassa. Maahan on viritetty kankaasta katoksia antamaan pientä suojaa. Ihmiset ovat totisia – väsymyksen ja huolien takia on hankala jaksaa hymyillä. Jacklyn yrittää sopeutua äkilliseen muutokseen. Perhe tarvitsee monien muiden tavoin pikaisesti ruokaa, vettä ja suojaa. Jacklynin toiveet ovat yksinkertaisia, mutta juuri nyt ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. “Haaveilen ruoasta. Haluaisin vain turvalliseen paikkaan ja että sota loppuisi. Sitten voisin palata kotiin ja kouluun.” Puolet Sudanin väestöstä humanitaarisen avun tarpeessa Olemme saapuneet Etelä-Sudaniin Renkin pakolaisleirille. Se rakennettiin noin 4 000 pakolaiselle, mutta leirillä asuu nyt lähes kuusinkertainen määrä väkeä, noin 23 000 ihmistä. Huhtikuussa 2023 puhjenneet taistelut Sudanin asevoimien ja aseellisen RAF-joukon välillä ovat saaneet jo lähes kahdeksan miljoonaa ihmistä jättämään kotinsa tai pakenemaan naapurimaihin, kuten maailman köyhimpiin ja hauraimpiin valtioihin kuuluvaan Etelä-Sudaniin. YK:n hätäaputoimiston UNOCHAn mukaan lähes 25 miljoonaa ihmistä – puolet Sudanin väestöstä – on humanitaarisen avun tarpeessa sisällissodan vuoksi. Lukujen voi odottaa kasvavan sodan jatkuessa. Sudanin Zamzamin pakolaisleirille julistettiin elokuussa nälänhätä, ja useat muut Sudanin alueet ovat vaarassa suistua nälänhätään. Suurin osa ihmisistä saapuu Renkin pakolaisleirille väsyneinä, nälkäisinä ja epätoivoisina. Pelkoa ja tuhottuja koteja ”Elämä ei ole aina ollut tällaista kuin nyt. Ennen sotaa olimme onnellinen perhe. Nyt olemme menettäneet niin paljon”, 15-vuotias Marian kertoo Renkin pakolaisleirillä. Marian on asettunut asumaan perheensä kanssa Planin rakentamaan väliaikaissuojaan. Tytön koristeelliset farkut ja pinkit varvassandaalit ovat kuluneet matkalla, mutta muistuttavat vielä entisestä elämästä, jolloin kaikki oli hyvin. Kotona Marianin äiti piti teekauppaa ja hänen isänsä kasvatti karjaa. Koulut ovat lasten turvasatamia. 6
Oikeastaan arjessa oli jo silloin haasteita, koska Marian joutui keskeyttämään koulunsa toisen luokan jälkeen. Kukaan muu ei olisi ehtinyt pitää huolta sisaruksista, joten se jäi Marianin vastuulle. Sitten sota alkoi ja perheen koti tuhoutui. ”Kotimme poltettiin. Joka päivä kuulimme ampumista ja näimme savua ja pölyä, joka nousi taisteluista. Se oli kammottavaa ja pelottavaa. Olen nähnyt ihmisten kuolevan sodassa. Pelkäsin, että mekin kuolemme. Siksi meidän oli pakko lähteä.” Perhe piilotteli useissa eri paikoissa lähes viisi kuukautta. Vanhemmat päättivät tulla Renkiin kuullessaan, että täällä voisi saada ruokaa ja suojaa. Turvapaikka on tuonut pieniä toivon pilkahduksia perheen elämään. Marian kertoo, että on pystynyt jo kokemaan pieniä onnen hetkiä. Nyt Maailman laajin lasten pakolaiskriisi H uhtikuussa 2023 puhjenneet taistelut Sudanin asevoimien ja aseellisen RAF-joukon välillä ovat saaneet jo lähes kahdeksan miljoonaa ihmistä pakenemaan turvallisemmille alueille Sudanin sisällä tai naapurimaihin. Kyseessä on yksi nopeimmin leviävistä kriiseistä maailmassa – ja tällä hetkellä laajin lasten pakolaiskriisi maailmassa. Noin 25 miljoonaa ihmistä, joista yli 14 miljoonaa lapsia, tarvitsee humani taarista apua. Yli 1 640 000 sudanilaista pakolaista ja turvapaikanhakijaa on saapunut naapurimaihin EteläSudaniin, Tsadiin, Egyptiin, Etiopiaan ja Keski-Afrikan tasavaltaan. Plan International on vastannut kriisiin rakentamalla väliaikaissuojia, antamalla psykososiaalista tukea ja jakamalla huopia, hyttysverkkoja, mattoja, hygieniatarvikkeita ja vesikanistereita perheille, jotka ovat menettäneet kaiken. Plan pyörittää myös lapsiystävällisiä tiloja. Niissä lapset voivat osallistua toimintaan, joka auttaa heitä selviytymään vaikeista kokemuksista. Plan työskentelee kahdeksalla alueella Sudanissa. Tähän mennessä Plan on tavoittanut noin 50 000 ihmistä, joista enemmistö on tyttöjä ja naisia. Niin kauan kuin taistelut jatkuvat, avun tarve Sudanissa ja naapurimaissa kasvaa. . ”Emme olisi halunneet pois kotoa. Päätin kuitenkin perheeni kanssa paeta, jotta jäisimme eloon”, 15-vuotias Marian kertoo. 7
hänellä on turvallinen paikka, jossa hän voi levätä, liikkua ja tavata ihmisiä. Tulevaisuus on kuitenkin epävarma. ”Tulevaisuus näyttää oikeastaan vain synkältä ja pimeältä. Olen surullinen, koska meillä ei ole paikkaa, jonne voisimme muuttaa täältä. Haluaisin jatkaa koulunkäyntiäni, mutta nyt näyttää aika epätodennäköiseltä, että voisin palata kouluun.” Sota pysyy huolena Marianin ajatuksissa. Pahinta on se, ettei tilanteelle näy päätepistettä. Vaikka perheen koti on tuhoutunut, Marian haaveilee joka päivä paluusta kotiin. Koulu tuo turvaa arkeen Koulunkäynti on monen pakolaislapsen isoimpien toiveiden joukossa. Sara Eltayeb on toiminut Plan Internationalin työntekijänä Sudanissa yli 15 vuoden ajan ja vastaa nyt koulutushankkeesta Renkin leirillä. Ennen sodan alkua hän työskenteli Planin maatoimistossa Khartumissa, mutta joutui monien muiden tavoin pakenemaan. ”Kun sähkön ja veden saatavuuteen tuli ongelmia, päätimme lähteä pois. naapurimaissa. Vanhemmat toivovat saavansa pakolaisen tai siirtolaisen statuksen, jotta lapsilla olisi mahdollisuus käydä koulua. Saran mielestä koulutusta täytyisi saada jatkettua jollain tavalla myös pakolaiskeskuksissa. ”Oppituntia ei ole pakko pitää luokka huoneessa. Opiskella voi myös puun alla joustavalla aikataululla. Olisi myös tärkeä varmistaa, että opettajat saavat koulutusta psykososiaalisesta tuesta lapsille.” Heikko hygienia vaikeuttaa leirielämää Lasten koulunkäynnin lisäksi vanhemmat murehtivat ruoan ja veden puutteesta. Myös vaihtuva sää tuo haasteita Renkin leirielämään. Välillä on tukahduttavan kuuma, välillä raju sade saa leirin tulvimaan. Hygienia ja sanitaatio ovat puutteellisia. Kunnollisia käymälöitä tarvittaisiin lisää, jotta kolera ei leviäisi. Maailman terveysjärjestö WHO on raportoinut myös korkeista malarialuvuista etenkin naisilla. Suurperheen isä Ahmed, 60, istuu vaimonsa, kolmen tyttärensä ja ”Lasteni ruokkiminen on suurin huolenaiheeni”, suurperheen isä Ahmed sanoo. Tärkein syy oli, että vanha ja sairas äitini tarvitsee lääkkeitä, joita ei ollut enää saatavilla. Lähdimme paikallisbussilla liikkeelle ja otimme mukaamme vain välttämättömät tavarat. En olisi uskonut, että konflikti kestää näin pitkään.” Saran suurimpia huolenaiheita on pakolaislasten koulutus. Hänen mielestään kriisin aikana olisi tärkeää taata koulutuksen jatkuvuus. Koulu antaa lapsille turvaa ja pitää yllä tavallista arkea. ”Koulut ovat lasten turvasatamia. Mitä pidempään ne ovat suljettuina, sitä suuremmassa riskissä lapset ovat joutua hyväksikäytetyiksi, lapsityöhön tai liian varhain naimisiin.” Sudanin koulut ovat olleet kiinni sodan alusta alkaen. Moni koulu toimii nyt perheiden pakopaikkana. 90 prosenttia Sudanin 19 miljoonasta kouluikäisestä lapsesta ei ole käynyt koulua vuoteen. Jos koulut ovat pitkään suljettuina, monet lapset eivät todennäköisesti enää palaa lainkaan pulpettiin. Monilla vanhemmilla on kova paine saada lapsensa ulos maasta turvallisuuden takia, mutta myös siksi, että nämä voisivat jatkaa koulunkäyntiä 8
”Aloin itkeä aina, kun kuulin ampumisen ja pommien ääniä. Olin niin peloissani. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan tällaista”, 10-vuotias Adan sanoo. Ennen nukuin omassa sängyssäni ja katsoin piirrettyjä televisiosta. Nyt se kaikki on poissa. poikansa kanssa Planin rakentamassa väliaikaissuojassa, joka on toiminut heidän kotinaan lähes vuoden. Kotona Sudanissa perhe sai elantonsa viljelemällä ja kasvattamalla muutamaa vuohta. Arki oli jo silloin hankalaa. Perhe käy parhaillaan läpi prosessia, jotta heidät rekisteröitäisiin pakolaisiksi. Kotoa kannettu ruoka on loppunut ajat sitten, joten perhe on riippuvainen humanitaaristen järjestöjen avusta. ”Tämä suoja on meille juuri nyt hyvä paikka. Se suojelee auringolta ja sateelta ja antaa meille tilan, jossa voimme olla yhdessä. Suurin huolenaiheeni on se, miten saan lapsilleni ruokaa. Kriisi on hankala myös monille vanhuksille, joiden on vaikea paeta kotoaan”, Ahmed sanoo. Haaveena unet omassa sängyssä Adan, 10, istuu vanhoista vaatteista rakennetussa väliaikaissuojassa. Hän on pukeutunut prinsessamekkoon, joka on hänelle rakas muisto entisestä elämästä. Tyttö menetti äitinsä vain kahdeksan kuukauden ikäisenä, ja hänen isänsä kuoli Sudanin sodan aikana vuonna 2023. Nyt isoäiti Fatma, 75, huolehtii tytöstä. He nukkuvat matolla, jonka ystävällinen leirinaapuri lahjoitti heille. Arki leirillä on täynnä vaikeuksia. Fatmalla on sairaus, jonka takia hänen on vaikea liikkua. Hänen on hankala kävellä etsimään ruokaa ja lähes mahdoton tehdä töitä ansaitakseen hieman rahaa. Tyttö ja isoäiti selviytyvät kerjäämällä. Moni naapuri on antanut ruoan rippeitä, vaikkei kellään ole ylimääräistä ruokaa muille annettavaksi. Usein ruokaa ei yksinkertaisesti vain ole. Renkin pakolaisleiri on täyteen ahdettu, ja lisää suojapaikkoja tarvittaisiin kipeästi. Joka päivä saapuu lisää ihmisiä. Adan haaveilee, että elämä palaisi taas normaaliksi. Hän haluaisi palata kotiin Khartumiin, nukkua omassa lämpimässä sängyssään ja mennä taas kouluun. Tyttö valkoisessa mekossaan loistaa kirkkaana kaiken pölyn ja lian keskeltä. Adan ajattelee itsekin, ettei hän kuulu tänne. ”Ennen nukuin omassa sängyssäni ja katsoin piirrettyjä televisiosta. Nyt se kaikki on poissa. En tykkää elämästäni täällä. Kaipaan ystäviäni ja naapureitani. Kaipaan elämääni. . 9
UUTISIA MAAILMALTA ”12 -vuotiaan Riman yhteisössä Nepalin Dhanusassa tyttöjen koulutusta ei ole perinteisesti arvostettu. ”En saanut kotoa mitään apua koulunkäyntiin. Minulla oli vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa, ja arvosanani olivat huonoja. Se sai minut häpeämään”, Rima kertoo. Tyttöjen koulutuksen esteitä ovat erityisesti köyhyys sekä haitalliset normit ja perinteet, kuten lapsija pakko avioliitot. Tyttöjä kuormittaa myös vastuu kotitöistä ja sisarusten hoitamisesta. ”Teemme kovasti töitä lastemme eteen, mutta tulomme eivät riitä tarjoamaan heille kaikkea, mitä he tarvitsevat. Toivomme, että kaikki lapsemme voivat suorittaa korkeakoulututkinnon”, Riman äiti kertoo. Rima alkoi jäädä jälkeen luokkatovereistaan, ja hänen oli vaikea keskittyä tunneilla. Opettaja huomasi Riman vaikeudet ja suositteli tytölle tukiopetusta. Plan International on perustanut Dhanusan kouluihin tukiopetusryhmiä. Niissä koulutetut ohjaajat käyttävät innovatiivisia opetuskeinoja, jotka syventävät koululaisten ymmärrystä oppiaineista ja auttavat näitä saavuttamaan luokkatovereidensa taitotason. Kolmen kuukauden kovan työn jälkeen Riman taidot ovat parantuneet merkittävästi. Rima on oppinut peruskirjaimet ja -luvut. Nyt hän osaa rakentaa lauseita nepaliksi ja hallitsee matematiikan perusteet, kuten yhteen-, vähennysja kertolaskun. Plan on järjestänyt myös vanhemmille tilaisuuksia, joissa nämä ovat kuulleet koulutuksen merkityksestä lapsille. Huoltajat ovat oppineet, miten voivat tukea lasten koulunkäyntiä ja rakentaa kotiin suotuisan oppimisympäristön. ”En olisi ikinä uskonut, että oppiminen voisi olla näin hauskaa. Olen kehittynyt niin paljon”, Rima sanoo. . ”Häpesin huonoja arvosanojani” – Planin tukiopetus teki Riman oppimisesta hauskaa Vilu mulle virttä virkkoi, sae saatteli runoja. Virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat. Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia. 10
P lanin opit ravitsemuksesta ja viljelytekniikoista ovat parantaneet monen perheen elämää Laosissa. Mani ja Sing asuvat Pha Oudomin vuoristossa Pohjois-Laosissa. Molemmat varttuivat köyhissä oloissa. Kahdeksan kuukautta sitten 24-vuotias Mani synnytti ensimmäisen lapsensa, Arti-pojan. ”Asumme mieheni iäkkäiden vanhempien kanssa ja olemme riisinviljelijöitä. Tänä vuonna riisintuotantomme Sienet muuttivat Arti-vauvan tulevaisuuden P lanin työntekijät ovat tottuneet toimittamaan avustustarvikkeita perille keinolla millä hyvänsä. Koulutarvikkeiden toimittaminen Nigerian Ranniin vaati kekseliäisyyttä. Kun konfliktien koettelemassa Bornon osavaltiossa sijaitsevaan Ranniin ei päässyt teitä pitkin, avuksi otettiin aasit ja kellukelautat. Plan edistää Rannissa lasten laadukasta oppimista sekä lastensuojelua yhdessä EU-komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosaston Echon kanssa. Kolmevuotinen (2023– 2026) hanke tavoittaa 26 500 lasta. Plan tukee Nigeriassa sekä maanMaailmassa on käynnissä yli 120 aseellista konfliktia, joihin osallistuu yli 60 valtiota ja arviolta 120 eivaltiollista aseellista ryhmää. International Committee of the Red Cross Arviolta 468 miljoonaa lasta – eli yli 1/6 maailman lapsista – elää konfliktialueella tai pakenee konfliktia. Peace Research Institute Oslo Viime vuonna yli 10 miljoonaa lasta joutui pakenemaan kodeistaan 10 suurimman konfliktin takia. Pakolaislasten määrä kasvoi arviolta yli 50 miljoonaan. Määrä on kaksinkertaistunut vuoden 2010 jälkeen. Save the Children Tänä vuonna 192 humanitaarisen työn tekijää on surmattu. Heistä 119 oli paikallisia avustustyöntekijöitä. Reliefweb laski 50 prosenttia, koska sateet eivät riittäneet. Olemme yrittäneet kasvattaa vihanneksia puutarhassa, mutta ilman sadetta emme ole onnistuneet”, Mani kertoo. Ilmastonmuutoksesta johtuva sademäärien väheneminen on vaikuttanut vakavasti koko Laosin ruoantuotantoon. Tänä vuonna maanviljelijät eivät ole pystyneet istuttamaan juurikaan riisiä tai vihanneksia sen jälkeen, kun huhtija toukokuun helleaalto kovetti maaperän ja laski jokien ja purojen vedenpinnan vaarallisen alas. Vesilähteet Manin ja Singin kodin lähellä ovat kuivuneet. Perheen pitää hakea vettä puolen tunnin kävelymatkan päästä. Nuori perhe sai uutta toivoa, kun Plan perusti heidän kotikyläänsä innovaatioja oppimiskeskuksen. Sing osallistui kurssille, jolla hän oppi kasvattamaan osterivinokkaita, joita ei ole sisäisiä pakolaisia että vastaanottavissa yhteisöissä asuvia lapsia. Tavoitteena on varmistaa, että hankalankin koulumatkan päässä asuvilla lapsilla on mahdollisuus käydä koulua. ”Humanitaaristen kriisien keskellä koulutus voimaannuttaa lapsia, vähen tää köyhyyttä ja rakentaa entistä vahvempia, vakaampia yhteisöjä. Tukemalla koulutusta Rannissa parannamme lasten ja heidän perheidensä tulevaisuutta”, Plan International Suomen ohjelmajohtaja Annukka von Kaufmann sanoo. . aiemmin viljelty yhteisössä. ”Sienet ovat hyvää ravintoa ja tarjoavat meille lisätuloja”, Sing sanoo. Mani kävi kokkikursseja, joilla oppi valmistamaan ravitsevia aterioita perheelleen ja turvaamaan Artille terveellisen ruokavalion. ”Kun olin raskaana, terveyskeskuksen hoitajat neuvoivat minua syömään terveellisesti, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, miten valmistaa terveellisiä aterioita”, Mani kertoo. Yhteisökeskus järjestää kursseja myös ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, karjanhoidosta, taloustaidoista ja sukupuolten tasa-arvosta. Tavoitteena on parantaa Pha Oudomin asukkaiden elämää ja toimeentuloa. ”Yhteisömme tuella parannamme elämäämme. Rakennamme parempaa tulevaisuutta perheellemme ja muutamme haasteet kasvun mahdollisuuksiksi”, Sing sanoo. . Apu perille aasilla ja kellukkeilla LUKUJEN KERTOMAA 11
Ulkomaalaistaustaiset nuoret kokevat arjessaan paljon iloa ja tyytyväisyyttä ja suhtautuvat myönteisesti tulevaisuuteen. Yksinäisyys, syrjintä sekä työmahdollisuuksien ja valtaväestöön kuuluvien kavereiden puute ovat kuitenkin merkittäviä haasteita, Plan International Suomen kyselytutkimus osoittaa. UUTISIA SUOMESTA TUTKIMUS: Valtaosa ulkomaalais taustaisista nuorista on tyytyväisiä elämäänsä, mutta lähes puolet kokee yksinäisyyttä Toimittaja Zahra Karimy (oik.) juonsi kesäkuussa Porin SuomiAreenassa keskustelun, jossa Marja Peltola (vas.), Bella Forsgrén, Maria Wikberg, Mohammed Qadar Abdi Isse, Razieh Rezaei ja Joudi Chikho pohtivat Suomeen muuttaneiden nuorten hyvinvointia ja osallisuutta. P lanin kesäkuussa julkaisema kyselytutkimus valottaa ulkomaalaistaustaisten nuorten hyvinvointia ja osallisuuden kokemuksia Suomessa. Verianin toteuttamaan tutkimukseen osallistui 149 nuorta pääkaupunkiseudulta. Tutkimus osoittaa, että ulkomaalaistaustaiset nuoret suhtautuvat elämäänsä ja tulevaisuuteensa pääosin myönteisesti. 65 % vastaajista tuntee elämässään iloa ja tyytyväisyyttä koko ajan tai usein, ja noin neljännes silloin tällöin. Vain 9 % kokee iloa ja tyytyväisyyttä harvoin tai ei koskaan. ”On upeaa nähdä, että Suomeen muuttaneiden nuorten hyvinvointi ja tulevaisuudenusko ovat vahvat, sillä Suomen tulevaisuus on monimuotoinen ja kansainvälinen. Nuorissa on valtava määrä potentiaalia, jota yhteiskuntamme tulee tunnistaa ja tukea paremmin. Tutkimus nostaa esiin myös hälyttäviä epäkohtia, joihin on puututtava”, sanoo Maria Wikberg, Planin maahanmuuttajatyön päällikkö. Vain joka toisella on valtaväestöön kuuluvia kavereita Myönteisten tulosten vastapainoksi lähes puolet (43 %) nuorista tuntee usein yksinäisyyttä tai ulkopuolisuutta. Tulos ei ole suorassa yhteydessä ilon ja tyytyväisyyden kokemuksiin. Noin puolella vastaajista (52 %) on valtaväestöön kuuluvia kavereita. Naisilla valtaväestöön kuuluvat kaverit ovat selvästi harvinaisempia (42 %) kuin miehillä (62 %). Vastaajista 6 % kokee syrjintää tai kiusaamista jatkuvasti tai usein. Hieman yli viidennes (21 %) arvioi kokeneensa syrjintää tai kiusaamista joskus ja (17 %) harvoin. Lähes puolet (48 %) kertoo, ettei heillä ole näitä kokemuksia. Vastaajat ovat kokeneet kiusaamista ja syrjintää erityisesti valtaväestöön kuuluvien nuorten taholta (36 %) ja maahan muuttaneiden nuorten taholta (24 %). Useampi kuin joka viides (22 %) kiusaamista ja syrjintää kokeneista kertoo, että kiusaaja on ollut valtaväestöön kuuluva aikuinen. ”Näiden lukujen taustalla on ihmisiä ja tunteita. Kiusaaminen ja syrjintä vaikuttavat ihmisten tulevaisuuteen ja luovat epävarmuutta. Ne eivät vaikuta vain nuorten elämään vaan myös koko yhteiskuntaan”, sanoo Planin aktiivi Joudi Chikho, joka on asunut Suomessa neljä vuotta. 12
Historian ensimmäisen Planin tyttöpalkinnon voittaja selviää 10.10. – tule mukaan palkintojuhlaan J ulkistamme Planin tyttöpalkinnon voittajan 10. lokakuuta. Kaikki tukijamme ja seuraajamme ovat lämpimästi tervetulleita seuraamaan palkintojuhlaa striimin välityksellä. Juhlan juontaa Tuija Pehkonen, ja lavalla nähdään muun muassa laulaja AmenA Ruotsista sekä runoilija Ranja Omena. Yleisö on saanut ehdottaa historian ensimmäisen Planin tyttöpalkinnon saajaa kesän ajan. Ehdotuksia tuli 137, ja eri ehdokkaita on yhteensä yli 59. Nimeämme syyskuun jälkipuoliskolla viiden finalistin kärjen, josta tuomaristo valitsee voittajan. Tuomaristoa johtaa vuonna 2024 kansanedustaja Fatim Diarra. Planin tyttöpalkinnon saa tulevaisuudessa vuosittain merkittävä tyttöjen oikeuksien puolustaja. Toiminta voi liittyä esimerkiksi sukupuoleen perustuvan väkivallan, hyväksikäytön tai tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisemiseen, monimuotoisuuden edistämiseen koulutuksessa ja työelämässä tai sellaisten ihmisten äänen vahvistamiseen, jotka eivät muuten tule kuulluiksi yhteiskunnassamme. Työ voi keskittyä vain kotimaahan tai sillä voi olla myös kansainvälistä vaikutusta. Seuraa somekanaviamme – julkaisemme linkin striimiin ennen tapahtumaa. . Lähes kaikki (79 %) nuorista ilmoittavat, että heillä on paikkoja, joissa he tuntevat olonsa turvalliseksi ja joissa he voivat olla oma itsensä. Avovastauksissa turvallisina paikkoina korostuvat koti ja koulu. Rodullistava opinto-ohjaus ja työnsaannin vaikeudet heikentävät osallisuutta Kyselytutkimus osoittaa, että työllistyminen on ulkomaalaistaustaisille nuorille merkittävä haaste. Lähes puolet (46 %) vastaajista ei ole löytänyt töitä Suomesta, vaikka olisi halunnut tehdä töitä. 38 % vastaajista kertoo, että heitä on ohjattu koulussa opiskelemaan eri alaa, kuin mille he itse olisivat halunneet. ”Yläasteella halusin mennä lukioon, mutta opinto-ohjaajani sanoi vuosi ennen hakua, että suomen kielen takia en pääsisi lukioon. Opinto-ohjaajani oli tosi mukava ja auttoi minua muuten tosi paljon, mutta koska hän sanoi näin, en enää yrittänyt opiskella enemmän ja parantaa keskiarvoani. Opinto-ohjaajan pitäisi kannustaa nuorta sinne, minne nuori haluaa. Hän vaikuttaa opiskelijoiden mieleen”, Planin aktiivi Razieh Rezaei kertoo. ”On tärkeää, että opinto-ohjaaja tukee ja antaa hyviä neuvoja, mutta ei lannista”, Planin aktiivi Mohammed Qadar Abdi Isse täydentää. Planin maahanmuuttajatyön päällikön Maria Wikbergin mielestä tulokset ilmentävät sitä, että koulujen opinto-ohjauksessa ja työmarkkinoilla on edelleen rakenteellista rasismia. “Planin nuortenryhmissä kohtaamme vuodesta toiseen Suomeen muuttaneita tyttöjä, joita on ohjattu lähihoitajaopintoihin, vaikka heitä kiinnostaisi jokin muu opintopolku”, Wikberg sanoo. Vastaajat kokevat silti voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. 70 % nuorista arvioi, että pystyy vaikuttamaan omaa elämäänsä koskeviin asioihin erittäin paljon tai paljon. Vain 10 % pitää vaikutusmahdollisuuksiaan omaan elämäänsä vähäisinä tai olemattomina. Selvästi harvempi (40 %) kertoo pystyvänsä vaikuttamaan Suomen yhteiskuntaan erittäin paljon tai paljon. Joka neljäs vastaaja (27 %) kokee, että pystyy vaikuttamaan yhteiskuntaan vähän tai ei lainkaan. Nuorten digitaidot ovat vahvalla tasolla: 76 % on täysin tai osittain sitä mieltä, että osaa käyttää digilaitteita ja digitaalisia palveluita riittävän hyvin. . #GirlsTakeover tulee keväällä P lanin tunnettu #GirlsTakeover-tempaus toteutetaan jälleen ensi keväänä. Valtaus ten ajankohta on siirtynyt tyttöjen päi västä maaliskuulle 2025. #GirlsTakeoverissa Planin toiminnassa mukana olevat tytöt ja nuoret naiset valtaavat johtajien paikkoja yrityksissä, politiikassa, järjestöissä ja mediassa. Tulevan #GirlsTakeoverin teema on tasa-arvo. . Nyt etsimme yrityksiä mukaan #GirlsTakeoveriin! 13
Teksti: ANNA CELAC Kuvat: PLAN INTERNATIONAL Ukrainan sota on särkenyt miljoonien lasten arjen ja turvallisuuden tunteen. Leikki auttaa Moldovaan paenneita lapsia oppimaan, unelmoimaan ja luottamaan tulevaisuuteen. L ähes kolme miljoonaa ukrainalaista lasta on tarvinnut humanitaarista apua sen jälkeen, kun sota Ukrainassa kärjistyi helmikuussa 2022. Monet lapsista ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, jättämään koulun kesken ja kantamaan kohtuuttoman paljon vastuuta. Pakolaisuus on aiheuttanut lapsille stressiä ja yksinäisyyttä. ”Sota on vienyt lapsilta kaikkein arvokkaimman eli lapsuuden sekä oikeuden koulutukseen ja leikkiin”, sanoo Stela Vasluian, Plan Internationalin Moldovassa toimivan kump”Kun leikin, tunnen itseni rohkeaksi” panin Amici dei Bambini Moldovan toiminnanjohtaja. Kriisin keskellä mahdollisuus leikkiin edistää lasten hyvinvointia, kehitystä ja sietokykyä. Yhteiset leikkihetket luovat lapsille myös rutiineja epävarmaan arkeen. ”Leikki auttaa lapsia unohtamaan pelkonsa, ilmaisemaan ja ymmärtämään paremmin tunteitaan ja saamaan uusia näkymiä parempaan elämään. Leikki auttaa pakolaislapsia sopeutumaan uuteen ympäristöönsä. Leikin kieli on kansainvälinen, ja kaikki lapset ymmärtävät sitä”, Stela sanoo. 14
Leikki auttaa lapsia ilmaisemaan ja ymmärtämään tunteitaan. Plan ja Amici dei Bambini järjestivät kesäkuussa Moldovan Chisinaussa leikkijuhlan, jossa liikkuva leikkibussi tarjosi eri-ikäisille lapsille kehittäviä ja innostavia puuhia. Tapahtuma muistutti lapsia ja heidän perheitään siitä, ettei leikki ole koskaan vain leikkiä vaan sillä on monia lapsen kehitystä tukevia tehtäviä. Juhlaan osallistui yli 200 lasta perheineen. Ukrainasta paennut kolmevuotias Xenia maalasi Planin leikkitapahtumassa. 15
Leikkibussi tarjoaa lapsille ilon hetkiä Plan on toteuttanut vuodesta 2022 lähtien leikkiin perustuvia hankkeita Ukrainassa, Moldovassa, Romaniassa ja Puolassa yhdessä paikallisten kumppaneidensa kanssa. Moldovassa Amici dei Bambini -järjestön liikkuvat leikkibussit ja kirjastoautot tarjoavat leikkiin perustuvia oppimismahdollisuuksia ukrainalaisille ja moldovalaisille lapsille. ”Kun leikimme, voimme oppia toisiltamme erilaisia asioita. Parasta on, että voimme jakaa huoliamme ja ilojamme”, sanoo leikkibussin luo tullut 11-vuotias Alina. Hän on paennut Moldovaan Odessasta. ”Tulen tänne [Planin toimintaan], koska tunnen oloni täällä onnelliseksi. Tanssin ja laulan, ja täällä on musiikkia. Pelaamme jalkapalloa, mutta lempipuuhaani on piirtäminen”, kertoo seitsemänvuotias pakolaispoika Danya Mykolajivista Etelä-Ukrainasta. ”Kun leikin, tunnen itseni rohkeaksi ja tunnen pystyväni mihin tahansa. Rakastan sitä, kun leikkibussi tulee käymään luonamme”, yhdeksänvuotias Boris sanoo. Leikki kääntää ajatukset pois sodasta Myös sodan keskellä Ukrainassa Plan ja kumppanijärjestöt tarjoavat lapsille mahdollisuuksia leikkiin. ”On ratkaisevan tärkeää saada lapset osallistumaan leikkitoimintaan. Leikillä ei ole ainoastaan kehitysja kasvatustarkoituksia, vaan sillä on myös terapeuttinen tehtävä. Se auttaa suuntaamaan lasten huomion muualle ja rauhoittamaan heitä”, selittää Marina Vinokurova ukrainalaisesta Slavic Hearts -järjestöstä. Sodan jatkuessa yhä useammat lapset joutuvat maan sisäisiksi pakolaisiksi. Pakolaiskeskuksiin ja yhteisötiloihin on tärkeää perustaa erityisiä leikkialueita. ”Me Planissa asetamme etusijalle Ukrainan sodan koettelemien lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Siihen kuuluu leikkiin perustuva oppiminen”, sanoo Lucy Strickland, Plan Internationalin koulutusasiantuntija. ”Ukrainasta ja pakolaisia vastaanottavista maista keräämämme kokemukset osoittavat leikin syvällisen merkityksen kriisitilanteissa. Leikkimisen on osoitettu parantavan merkittävästi lasten oppimista ja hyvinvointia ja antavan heille taitoja, itseluottamusta ja osaamista, joiden avulla he voivat muokata omaa tulevaisuuttaan.” . 16 16
Jokaisen lapsen oikeus leikkiin on taattu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. Se on perusoikeus, joka on taattava myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville lapsille. Leikin kieli on kansainvälinen. Kaikki lapset ymmärtävät sitä. Ikätasoisen ja kehittävän leikin turvaaminen on tärkeää jo varhaislapsuudessa. Puolitoistavuotias Daniela innostui palikkaleikistä Chisinaussa. Yhteinen leikki vahvistaa lasten ja heidän huoltajiensa välejä. Planin leikkijuhla innosti Ukrainasta Moldovaan paenneita aikuisia pelaamaan ja leikkimään yhdessä lastensa kanssa. Ukrainasta paennut kolmevuotias Valeria piirsi katuliiduilla Planin leikkitapahtumassa. 17
KOLUMNI S otien ja konfliktien ensimmäinen uhri on useimmiten totuus. Osapuolet pyrkivät antamaan informaatiota, joka syyllistää vastapuolen ja korostaa heidän omaa syyttömyyttään. Työssäni oikeushammaslääkärinä ja sotarikosten selvittäjänä olen oppinut kantapään kautta varmistamaan saamani ”tiedot” useista, toisistaan riippumattomista lähteistä. Ja silti aina jää mahdollisuus, että olen tehnyt vääriä johtopäätöksiä. Jugoslavian hajoamissotien aikana sain apua monilta paikallisilta siviileiltä ja kollegoilta sekä kansainvälisiltä toimijoilta. En saa asettaa tietoja antaneita henkilöitä henkilökohtaiseen vaaraan, ja siksi en voi mainita heidän nimiään tai tarkkoja ajankohtia ja paikkoja. Vuoden 1999 alussa Kosovon väkivallan kiihtyessä suomalainen asiantuntijaryhmä työskenteli vaikeissa oloissa monien tahojen tarkkaillessa toimintaamme. Eräässä kylässä tapahtuneen joukkosurman tutkimukset toteutettiin ETYJ:n toimeksiannosta, ja viralliset raportit luovutettiin aikanaan paikallisviranomaisille. Olin saanut vihjeitä välittömästi tapahtumien jälkeen otetusta kuvamateriaalista, joka voisi auttaa meitä tapahtumakulun selvittämisessä. Kosovossa oli Amnesty Internationalin henkilökuntaa, joka auttoi minua tapaamaan kuvien ottajan. Yhteydenotto järjestyi Amnestyn Lontoon päämajassa työskentelevän kollegani kautta. Kaksi nuorta Amnestyn työntekijää kuljetti minut kolhiintuneella autollaan tapaamispaikalle. Minut kätkettiin takapenkin alle, ja jälkikäteen arvioiden riski kannatti. En kuitenkaan uskaltanut ottaa kuvia mukaani. Palattuamme kotimaahan analysoimaan tutkimustuloksiamme ja viimeistelemään raporttiamme otin yhteyttä Yleisradion toimittajaan. Hänen avullaan sain kuvat lopulta Suomeen. Niitä ei luonnollisestikaan voinut liittää raporttiimme, mutta niistä oli suuri hyöty tapahtumien aikataulua hahmoteltaessa. Vuosia myöhemmin törmäsin kuviin Jugoslavia-tribunaalissa ollessani tuomioistuintodistajana Haagissa. En tiedä, kuinka ja kenen toimesta ne olivat päätyneet osaksi todistusaineistoa. Yhteistyöni kahden Amnestyn työntekijän kanssa jäi yhteen automatkaan. Minulla on edelleen heidän silloiset yhteystietonsa, mutta tavatessamme satunnaisesti kadulla 25 vuotta sitten emme koskaan palanneet salaiseen matkaamme. He ottivat huomattavan henkilökohtaisen ja järjestönsä maineen kannalta suuren riskin kuljettaessaan minut autossaan väkivaltaisuuksien kiihtyessä ja paikallisten tarkkailijoiden seuratessa tarkoin liikkeitämme. Reilun kahden vuosikymmenen takaiset tapahtumat palautuvat aika ajoin mieleeni. En tiedä, missä minua auttaneet kaksi rohkeaa idealistia ovat tällä hetkellä. Tiedän, että yksi minua auttanut tulkki on edelleen kadoksissa, paikallinen juristi ja hänen kaksi poikaansa tapettiin Naton pommitusten alkaessa Kosovossa, jotkut kollegat ovat paenneet Kosovosta ja Associated Pressin kuvaaja sai surmansa väijytyksessä. He kaikki ovat auttaneet minua vaikeissa tilanteissa ja antaneet uskoa siihen, että työ totuuden ja kadonneiden ihmisten kohtalon selvittämiseksi on tärkeää. Se on tärkeää eloonjääneille. He ovat menettäneet läheisensä ja usein kotinsa. Jotta he voivat sulkea oven menneisyyteen ja rakentaa omaa ja yhteisönsä tulevaisuutta, heillä on tarve ja oikeus totuuteen. Tänä kesänä Kuhmon Kamarimusiikin konsertissa Ettei se toistuisi Pia Freund esitti keskitysleireillä kuolleiden säveltäjien lauluja. Konsertti päättyi Olivier Messiaenin Aikojen lopun konserttoon, jonka hän sävelsi vankileirillä. Tärkeämpää kuin se, mitä muistamme, on se, mitä emme saa unohtaa. . HELENA RANTA Kirjoittaja on oikeushammaslääkäri, sotarikosasiantuntija, emeritaprofessori ja Plan International Suomen kunniapuheenjohtaja. Tässä kolumnisarjassa Planin tukijat kertovat tilanteesta, jossa ovat saaneet apua ja tukea. Sotarikosten tutkimisessa saamani apu on muistuttanut minua siitä, miten tärkeää työ totuuden ja kadonneiden ihmisten kohtalon selvittämiseksi on eloonjääneille, Helena Ranta kirjoittaa. Kuva: MIKKO TOIVONEN 18 Totuus on sodan ensimmäinen uhri
G azassa on huutava pula ruoasta ja puhtaasta vedestä. Egyptin Plan pakkaa ja lähettää Gazaan ruokaa ja tarvikkeita. Avustusrekkojen on kuitenkin vaikea saada apu perille Gazaan. Israelin saarto on tiukentunut kesän aikana entisestään, ja avustussaattueita on jäänyt jumiin rajalle. Avun perillepääsy Gazaan on elintärkeää, sillä gazalaisten elinolot kurjistuvat kuukausi kuukaudelta sodan jatkuessa. Plan vaatii yhdessä muiden johtavien humanitaaristen järjestöjen kanssa välitöntä tulitaukoa. . HETKI MAAILMALTA 19
”Ajattelen joka päivä, miten voisin auttaa Afganistaniin jääneitä sukulaisiani ja ystäviäni. En voi kuitenkaan tehdä juuri muuta kuin puhua heidän vaikeuksistaan sosiaalisessa mediassa – ja missä tahansa”, Kimya sanoo. 20
K uudelta aamulla elokuun 15. päivänä vuonna 2021 Kimya Fayazin elämä oli viimeisiä minuutteja ennallaan. 17-vuotias lukiolainen söi leipää ja joi teetä kotinsa keittiössä, kerrostalon neljännessä kerroksessa Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa. Oli tärkeää syödä hyvin, sillä Kimya oli lähdössä Suomen ylioppilaskirjoituksia vastaavaan päättökokeeseen. Se oli tarkoitus pitää normaalisti, vaikka maassa oli ollut levotonta siitä lähtien, kun Yhdysvaltojen ja Naton sotilaat olivat alkaneet vetäytyä Afganistanista kevään ja kesän aikana. Elokuun alussa ääriliike Taliban oli vallannut kyliä ja kaupunkeja, mutta Kabuliin asti se ei ollut päässyt. Kimyan olisi pakko menestyä kokeessa, jotta hän voisi hakea yliopistoon. Hän odotti myös kaikkea sitä hauskuutta, jota viimeinen lukiovuosi toisi tullessaan. Ystäväporukka suunnitteli päättäjäisjuhlien asuja, musiikkia ja puheita. Lukiossa Kimya oli havahtunut siihen, että naisten asema Afganistanin patriarkaalisessa yhteiskunnassa parani vuosi vuodelta. Naisia näkyi sosiaalisessa mediassa ja politiikassa. Kimya oli lapsena tottunut siihen, etteivät naiset olleet tasa-arvoisia miesten kanssa. Kimya Fayazin ylioppilaskoe vaihtui pako matkaksi päivänä, jona äärijärjestö Taliban valtasi Kabulin. Kimya kantaa huolta Afganista niin jääneistä ystävistään, jotka eivät saa käydä koulua. Planin toiminta on auttanut häntä aset tumaan Suomeen ja saamaan uusia ystäviä. Teksti: MIIA SAARI | Kuvat: AARO KEIPI Olen fyysisesti Suomessa, mutta henkisesti yhä Afganistanissa Hengenvaara pakotti jättämään kodin Aamiaisen jälkeen perheen isä, yliopiston lehtori Latif Fayaz, kertoi kuulleensa, että Talibanin joukot lähestyivät Kabulia. Tieto yllätti samaan aikaan koko maailman. Jos Taliban valtaisi Kabulin, länsimaisille järjestöille työskennelleet paikalliset olisivat hengenvaarassa. Latif Fayaz työskenteli Natolle maan siviilien johtavana asiantuntijana. Hän oli myös poliitikko, joka oli urakoinut viisitoista vuotta YK:n Afganistanin avustusoperaatiossa UNAMA:ssa. Lisäksi perhe kuului talibanien vainoamaan hazara-vähemmistöön. Kimya ei suostunut uskomaan, että kouluun meno voisi olla vaarallista. Hän katsoi ulos ikkunasta, eikä nähnyt ketään. Se oli sinänsä omituista. Normaalisti kaduilla olisi jo kulkenut ihmisiä. ”Äiti pyysi, etten menisi kokeeseen, hänen vuokseen. Hän sanoi, ettei halua minun kuolevan. Isä käski kuuntelemaan äitiä. Olin vihainen ja itkin. En voinut uskoa, että koe jäisi minulta väliin”, Kimya kertoo. Pian Latif Fayaz sai soiton, joka varmisti, että perheen pahin painajainen oli toteutumassa. Afganistan oli ajautunut kaaokseen. Presidentti Ashraf Ghani oli lähtenyt maasta, ja valta oli siirtymässä Talibanille jo samana päivänä. ”Isä sanoi, että meidän on paettava maasta ja yritettävä tavalla tai toisella päästä tunnin ajomatkan päässä olevalle lentokentälle. Autoa meillä ei ollut.” ”Paras ystäväni ei ole opiskellut päivääkään Talibanin valtaantulon jälkeen.” 21
”Veljeni ei osannut pelätä talibaneja, mutta minä osasin” Kimya on perheensä esikoinen. Hänellä on viisi pikkusisarusta. Kaksi lapsista oli kohtalokkaana päivänä kipeänä. Koko perhe alkoi järkyttyneenä täyttää laukkujaan kalleimmilla aarteillaan. Kimya pakkasi reppuun ystäviltään saamiaan lahjoja, esimerkiksi kirjoituksilla täytetyn ystäväkirjan, kaikki koulutodistuksensa, valokuvia ja lapsuuden lempilelunsa, papukaijan. Perhe lähti kävellen kohti Kimyan tädin asuntoa, joka sijaitsi lentokentälle vievän tien varrella. He jakaantuivat kahteen neljän hengen ryhmään, jotta eivät herättäisi epäilyksiä. ”Kaduille alkoi tulla ihmisiä, jotka huusivat paniikissa, että talibanit tulevat, talibanit tulevat! Pikkuveljeni ihmetteli menoa ja kyseli, keitä ne talibanit oikein ovat. Hän ei osannut pelätä heitä, mutta minä osasin.” Tädin luona Kimyan vanhemmat päättivät, että olisi parasta jättää kaikki tavarat asuntoon, jotta he pääsisivät liikkumaan nopeasti herättämättä epäilyksiä. Mukaansa he ottivat vain passit ja vähän rahaa autokyytiä varten. Kimya puhkesi itkuun, kun hänen piti luopua repustakin. Isä yritti rauhoittaa häntä vakuuttamalla, että joku voisi tuoda tavarat kentälle myöhemmin. ”Eihän niitä kukaan tietenkään voinut meille toimittaa”, Kimya sanoo. Ainoa toive: elossa selviäminen Kulku paniikissa pakenevien ihmisten keskellä oli varsinkin flunssaisille lapsille raskasta. Perheen isä johdatti joukkoa, muut seurasivat häntä parijonossa, käsi kädessä. Kimya todisti matkalla useita ryöstöjä. Hänen edessään kulkevilta ihmisiltä anastettiin matkatavarat. Ryöstäjät pysäyttivät myös autoja ja saivat uhkailemalla matkustajat luopumaan laukuistaan, rahoistaan ja passeistaan. ”Aloin tosissani pelätä kuolemaa. Kaikki ajatukseni keskittyivät toiveeseen, että selviäisimme hengissä ja pääsisimme turvaan, minne tahansa”, Kimya kertoo. Perhe käveli tuntikausia, kunnes sai ostettua autokyydin loppumatkalle. Kimya halusi soittaa isoäidilleen, mutta hänen puhelimensa akku oli loppunut. Kaikki laturit olivat tädin luo jätetyissä laukuissa. Seitsemän tunnin matkanteon jälkeen perhe pääsi lentokentän portille, missä tungeksi asiakirjoja heiluttavia, evakuointia odottavia ihmisiä. Kun Kimya perheineen oli odottanut kaksi tuntia, heidät haettiin portilta asemarakennukseen. Laukauksia ja pakokauhua lentokentällä ”Heti kun pääsimme sisälle, edessämme alettiin ampua. Miestä, joka poimi meidät portilta, ammuttiin käteen.” Syntyi kaaos, kun ihmiset syöksyivät pois tilanteesta. Kimya kuuli piilostaan isänsä huutavan perheen kuopusta. Kukaan ei tiennyt, minne kuusivuotias poika oli kadonnut. Epätietoisuus kesti viisitoista pitkää minuuttia. Sitten paikalle tuli turkkilainen poliisi poikaa kantaen. Hän oli kaapannut pojan syliinsä laukausten alkaessa ja vienyt tämän kauemmas. Latif Fayaz sai järjestettyä perheensä yhdeltätoista illalla Italiaan lähtevään sotilaskoneeseen. Koneessa oli erimaalaisten sotilaiden lisäksi kolme muutakin afganistanilaista perhettä. ”Koko matka tuntui epätodelliselta.” Italiassa perhe sai papuja, teetä ja leipää. Heidän vietiin koronatestiin kipeiden lasten yskän vuoksi. Kun testit osoittivat, ettei kukaan sairastanut koronaa, he saivat käyttöönsä kaksi hotellihuonetta. Kahden viikon päästä perhe sai tietää, mikä maa oli päättänyt vastaanottaa heidät. Maa oli Suomi. Kohti unelma-alaa kyberturvallisuuden osaajana Kimya Fayaz kertoo tarinaansa Helsinki Business Collegen tiloissa, hänestä tuli koulun oppilas elokuussa. Kimya aloitti suomen kielen opiskelun muun perheen tavoin heti saavuttuaan Suomeen. Vuoden kuluttua, lokakuussa 2022, hän osasi suomea niin hyvin, että alkoi suorittaa peruskoulun oppimäärää Eiran aikuislukiossa suomeksi. Koulun tutkintotavoitteinen linja on tarkoitettu maahanmuuttajille, joilla ei ole peruskoulutasoisia opintoja kotimaastaan tai jotka eivät puutteellisen kielitaitonsa vuoksi voi hakea suomenkielisiin jatko-opintoihin. Kimya vilauttaa pyynnöstä perusopetuksen päättötodistusta, jonka hän sai viime keväänä. Todistus on täynnä ysejä ja kymppejä. Tämäkin haastattelu tehdään suomeksi. Vain muutaman kerran Kimya hakee sanoja englanniksi. Kimya pääsi Helsinki Business Collegeen opiskelemaan tietoja viestintätekniikkaa. Hänen suomenkieliset luokkatoverinsa ovat tulleet kouluun suoraan peruskoulusta. “Jännitän, miten hyvin kielitaitoni riittää, mutta opettajat kehottavat minua kertomaan heti, jos en ymmärrä jotain. Ihmiset ovat olleet hyvin ystävällisiä.” Linjalla voi opiskella myös asiaa, joka kiinnostaa Kimyaa kovasti: kyberturvallisuutta. Talibanin valta on vienyt tytöiltä oikeudet ja vapauden Vaikka Kimya perheineen on nyt turvassa, huoli maahan jääneistä sukulaisista 22
Kun näin, että äiti oli oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, unohdin hetkeksi kaikki kauheudet. ja ystävistä on kova. Parhaaseen ystäväänsä Kimya pitää yhteyttä kerran kuussa WhatsApp-sovelluksella. “Ystäväni on viettänyt kolme vuotta kotona. Hän ei ole saanut opiskella päivääkään Talibanin valtaantulon jälkeen. Kun kerroin päässeeni opiskelemaan viestintätekniikkaa, ystäväni sanoi, että se olisi ollut hänenkin valintansa, jos hän olisi päässyt yliopistoon.” YK:n asiantuntijoiden mukaan Taliban alistaa parhaillaan Afganistanin naiset ja tytöt niin järkyttävän vallan väärinkäytön alle, että toimia voidaan kuvailla sukupuoleen kohdistuvana vainona ja rikoksina ihmisyyttä vastaan. “Maasta poistuminen on ystävilleni taloudellisesti mahdotonta. He ovat tuloksetta yrittäneet löytää stipendejä opiskeluun ulkomailla. Jotkut tuntemani tytöt on pakotettu naimisiin.” Tämän vuoden elokuussa maassa tuli voimaan uusi siveyslakipaketti. Naisten on peitettävä vartalonsa ja kasvonsa julkisilla paikoilla, eivätkä he saa julkisesti laulaa, lausua tai lukea ääneen. Naiset eivät myöskään saa katsoa miehiä, jotka eivät ole heille sukua. Naiset ja miehet eivät saa edes oleskella samassa tilassa, kuten autossa, jos he eivät ole sukulaisia. “Olen fyysisesti Suomessa, mutta henkisesti olen yhä Afganistanissa. Ajattelen tyttöjä ja naisia ja kaikkia niitä kauheuksia, joita heille tapahtuu”, Kimya sanoo. Kielitaito ja ystäväpiiri karttuivat Planissa Kirjoittaminen ja lukeminen helpottavat hieman Kimyan ahdistusta. Kimya rakasti kirjallisuutta jo Afganistanissa ja vieraili usein runotapahtumissa. Planilla on tärkeä osa Kimyan sopeutumisessa Suomeen. Kun Planin tyttöryhmän edustajat vierailivat Kimyan luokalla, hän päätti rohkaistua ja liittyä maahan muuttaneille nuorille tarkoitettuun toimintaan. Planin ryhmissä nuoret keskustelevat suomeksi. “Halusin sekä saada ystäviä että kehittää kielitaitoani. Kumpikin onnistui!” Kimyä on ollut mukana kolmessa Planin ryhmässä. Tyttöryhmässä kartoitettiin muun muassa omia vahvuuksia. DNA:n sponsoroimassa digiryhmässä taas opeteltiin Suomessa välttämättömiä digitaitoja. Suomi oli ensimmäinen kieli, jota äiti oppi lukemaan Keväällä 2024 Kimyan puhetaidot olivat kehittyneet niin hyviksi, että hän esiintyi suomeksi suurelle yleisölle Helsingin kaupungintalolla Make some noise -puhujafoorumissa. Yleisö liikkuttui Kimyan kertoessa Afganistanin naisten tilanteesta. “Minä olen tullut parempaan paikkaan, mutta kansani vapaus on viety. Siksi en voi olla koskaan täysin onnellinen”, Kimya tiivistää puheensa lähtökohdan. Kimyan sisko ja veli aloittivat syksyllä suomenkielisen lukion. Hänen isänsä opiskelee merkonomiksi ja on Suomen Hazaroiden Kulttuuriyhdistys ry:n johtaja. Kimya on ylpeä kaikista perheenjäsenistään, mutta erityisesti suomea opiskelevasta äidistään. “Suomesta tuli ensimmäinen kieli, jota äiti oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Hän ei ollut päässyt koskaan kouluun.” Yksi hetki on syöpynyt Kimyan muistiin erityisen voimakkaasti. “Kun näin, että äiti oli oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, unohdin hetkeksi kaikki kauheudet. Ensimmäinen sana, jonka äiti kirjoitti, oli hänen oma nimensä. Sen jälkeen äiti kysyi, miten meidän muiden nimet kirjoitetaan.” . Kimya kertoo äitinsä eläneen Afganistanissa vain lapsilleen. ”Nyt 37-vuotiaalla äidilläni on mahdollisuus opiskella ja elää myös itselleen. Se tuo minulle suurta iloa. Kun näin äidin ensimmäistä kertaa kirjoittavan nimensä, itkin ilosta.” 23
Teksti: HEIDI KLEEMOLA | Kuvat: PLAN INTERNATIONAL KUMMIN TUKI MUUTTAA TUTKITUSTI LAPSEN ELÄMÄN “E lämäni olisi aivan erilainen, jos en olisi ollut kummi lapsi. Ilman kummiani en olisi käynyt koulua. Isälläni ei ollut varaa maksaa minun ja sisarusteni koulutusta. Ilman Plania en olisi tässä tilanteessa kuin nyt”, kertoo entinen Plan-kummilapsi Dembe, 22, Ugandasta. Kummius saa aikaan konkreettisia, merkittäviä ja pysyviä muutoksia lasten ja yhteisöjen elämässä. Tämä selviää Changing Lives 2024 -tutkimuksesta, joka kartoittaa Plan Internationalin kummiohjelman vaikutuksia Bangladeshissa, Ecuadorissa ja Ugandassa. Yhteistyössä australialaisen RMIT-yliopiston kanssa toteutettu tutkimus selvittää kummiuden vaikutuksia muun muassa koulutukseen, terveyteen, lapsiavioliittoihin ja moniulotteiseen köyhyyteen. Tutkimuksen kohdemaat on valittu kolmesta eri maanosasta, jotka eroavat toisistaan muun muassa tulotasossa, uskonnoissa ja sukupuolten tasa-arvossa. Jokaisessa maassa toteutettiin 400 tutkimuskokonaisuutta Planin kummiyhteisöissä ja 200 vertailevaa tutkimuskokonaisuutta yhteisössä, joissa Plan ei työskentele. Lisäksi tutkimukseen haastateltiin 145 henkilöä eri maissa. Haastateltavina oli kummilapsien ja heidän perheidensä lisäksi muun muassa yhteisöjen johtajia ja entisiä kummilapsia. Plan-kummit ovat tärkeitä koulutuksen tukijoita Kummiohjelmien avulla Plan International tavoittaa yli miljoona lasta 44 maassa. Kummilapsen lisäksi työstä hyötyy koko hänen yhteisönsä eli myös ne lapset, joilla ei ole omaa kummia. Tämä näkyy esimerkiksi koulunkäynnissä. ”Minulle merkitsee eniten se, että Plan on huolehtinut koulu maksuistani. En olisi muuten voinut jatkaa koulussa. Olisin lopettanut jo ensimmäisten luokkien jälkeen”, kertoo Joana, 16, Ugandasta. Kummiyhteisöissä koulua käyvien lasten määrä on hyvin korkea. Kummiyhteisöjen lapset käyvät koulua todennäköisemmin kuin muissa yhteisöissä asuvat lapset. 94 % alakouluikäisistä Plan-kummilapsista ja 95 % teini-ikäisistä PlanPlan-kummilapsi käy koulua, uskaltaa kertoa mielipiteensä ja näkee tulevaisuutensa toiveikkaana. Plan Internationalin ja RMIT-yliopiston tutkimus osoittaa kummiuden myönteiset vaikutukset Bangladeshissa, Ugandassa ja Ecuadorissa. ”Ilman kummiani en olisi käynyt koulua” kummi lapsista kävi koulua vuonna 2021. Myös koulua käyvien tyttöjen määrä on korkea Planin hanke yhteisöissä. Tyttöjen tukemisen tulokset näkyvät erityisen hyvin Bangladeshissa, jossa kummiyhteisöjen tytöt käyvät koulua säännöllisesti jopa 14 % todennäköisemmin kuin pojat. Myös vammaiset Plan-kummilapset pääsevät 19 % todennäköisemmin kouluun kuin muiden yhteisöjen vammaiset lapset. Kummiuden jatkuvuus on merkittävää lasten koulunkäynnille. Myös yhteydenpidolla oman kummin kanssa on myönteisiä vaikutuksia. Bangladeshissa kummiltaan kirjeitä saava lapsi käy säännöllisesti koulua 17 % todennäköisemmin kuin muut lapset. Ugandassa kummikirjeitä saavat lapset käyvät koulua 5,8 % todennäköisemmin kuin muut. Kummiohjelmat vähentävät köyhyyttä Tutkimus kartoittaa moniulotteista köyhyyttä ja selvittää perheiden ruokaturvaa, koulutusta ja elämänlaatua. Planin työ on lievittänyt köyhyyttä ja lisännyt perheiden tuloja kaikissa tutkimuksen maissa. Tuki voi olla esimerkiksi käteisapua ruokaan tai koulumaksuihin. Perheet ovat saaneet myös koulutusta maanviljelystä ja karjankasvatuksesta. ”Nyt kun tyttäreni saa tukea koulunkäyntiinsä, voin käyttää rahaa perheemme tulevaisuuteen ja ostaa viljelymaata”, kertoo kummilapsen äiti Fatima, 45, Bangladeshista. Kummiohjelman hyödyt näkyvät myös lasten terveydessä. Nuoria pyydettiin arvioimaan omaa terveydentilaansa. Ugandassa Planin hankeyhteisöjen nuoret antavat omalle terveydentilalleen 19 % paremman arvosanan kuin muiden yhteisöjen nuoret. ”Ilman Plania minäkin olisin varmaan jo naimisissa” Plan edistää työssään etenkin tyttöjen ja naisten voimaantumista, purkaa perinteisiä sukupuolinormeja ja tukee tyttöjen johtajuustaitojen kehittymistä. Tutkimus osoittaa, että kummius voimaannuttaa tyttöjä. Se saa heidät pysymään koulussa ja ehkäisee varhaisia avioliittoja ja teiniraskauksia. “Isosiskoni meni naimisiin 12-vuotiaana. Minä olen saanut käydä koulua ja osallistua moniin asioihin. Ilman Plania minäkin olisin varmaan jo naimisissa. Merkittävintä on ollut se, että minusta on tullut itsenäinen. Olen oppinut tekemään omat päätökseni. Ennen hyväksyin kaiken, mitä vanhempani sanovat”, kertoo entinen kummilapsi Divya, 18, Bangladeshista. Jokaisessa tutkimuksen maassa näkyy, miten suuri merkitys 24
Ystävyys kummini kanssa oli ihanaa. Tuntui hyvältä, että minulla oli kaukana ystävä, joka halusi tietää, miten minä voin. kummikirjeillä on etenkin tytöille. Bangladeshin hankeyhteisöjen nuoret kertovat erityisen paljon siitä, miten kummiohjelma on voimaannuttanut heitä. Sen ansiosta lapset ja nuoret uskaltavat odottaa omalta tulevaisuudeltaan enemmän kuin aiemmin. ”Ystävyys kummini kanssa oli ihanaa. Tuntui hyvältä, että minulla oli kaukana ystävä, joka halusi tietää, miten minä voin. Planin ansiosta olen saanut panostaa koulutukseeni, koska lapsiavioliitot eivät ole enää käytäntö yhteisössäni. Aiemmin en uskaltanut puhua, istuin vain syrjässä. En rohjennut edes kertoa nimeäni. Nyt uskallan puhua ihmisten edessä”, kertoo Anika, 20, Bangladeshista. Pitkäjänteinen työ saa aikaan kestäviä muutoksia Jokaisessa tutkimuksen kummiyhteisössä lapset ja nuoret tietävät, miten voivat suojella itseään ja minne voivat raportoida lasten oikeuksien rikkomisesta. Etenkin kummikirjeitä saavat tytöt tietävät tarkasti, miten toimia ongelmatilanteissa. Bangladeshissa lähes kaikki (yli 91 %) kummiyhteisöjen nuoret tietävät, minne voivat raportoida lapsia koskevista ongelmista, kun koko maassa luku on jonkin verran matalampi (82 %). Vaikka yhteydenpito omaan kummiin näkyy myönteisesti lapsen elämässä, myös muut yhteisön lapset perheineen hyötyvät merkittävästi kummiohjelmista. Lasten koulunkäynti, puhdas vesi ja kunnolliset käymälät ovat sitä yleisempiä, mitä pidempään Plan on työskennellyt alueella. Tämä tutkimustulos vahvistaa sen, miten tärkeää pitkäjänteinen työ on yhteisöille. . 94 % Plan-kummilapsista käy säännöllisesti koulua. 25
Näsinneula siniseksi ja ahtaat sukupuoliroolit nurin Sofia Bernoulli ja Tommi Rättö edistävät tyttöjen oikeuksia Tampereella, jossa poikkeuksellisen aktiivinen vapaaehtoisjoukko toteuttaa luovia ideoita tyttöjen oikeuksien puolesta. Planin onnenpyörä ja haalarimerkki ovat aina hittejä. ”O len saanut elämässäni niin paljon kaikkea hyvää, että on kiva laittaa hyvä kiertämään”, Tommi Rättö sanoo. Tommi aloitti Planin vapaaehtoisena paikalliskoordinaattorina neljä vuotta sitten, kun näki uutiskirjeessä ilmoituksen vapaaehtoistyöstä. Sitä ennen hän oli toiminut Planin kuukausilahjoittajana. Tommi haluaa edistää globaalia oikeudenmukaisuutta, ja lapset ovat erityisen lähellä opettajana työskentelevän miehen sydäntä. Kolme vuotta sitten vapaaehtoisporukkaan liittyi Sofia Bernoulli, joka opiskelee yhteiskuntatutkimusta Tampereen yliopistossa. ”Heti opintojeni alussa puhuttiin yhteiskunnallisista asioista, joissa olisi parannettavaa. Minulle tuli tarve tehdä jotain konkreettisesti. Lähdin kaverini mukaan ripustamaan Planin valokuva näyttelyä ja sille tielle jäin”, Sofia kertoo. Nyt Tampereella on aktiivista Planin vapaaehtoistoimintaa, jossa on mukana paljon Sofian opiskelu kavereita. Tommi ja Sofia ovat järjestäneet porukkansa kanssa muun muassa ständejä, lukupiirejä, askartelupajoja ja vaihtuvia valokuvanäyttelyitä Koskikeskuksessa. He ovat tehneet yhteistyötä esimerkiksi Tampereen Monitoimitalon ja Ilveksen jalkapalloseuran kanssa. ”Tekemisen into ja energia on mahtavaa. On hienoa nähdä nuoria aikuisia, joilla on sydän paikallaan ja jotka haluavat vaikuttaa asioihin. Se tuo minulle uskoa tulevaisuuteen”, Tommi sanoo. Onnenpyörä peittoaa karkin jakamisen Yhdessä syntyvät villeimmät ja luovimmat ideat. Tänä vuonna tyttöjen päivänä Näsinneula valaistaan Planin brändivärillä sinisellä. ”Yhdellä porukastamme oli valmiina kontakteja ja hän ehdotti valaisua. Oli uskomattoman positiivinen yllätys, että Näsinneulassa oltiin heti mukana suunnitelmassamme. Yhteistyötahojen löytäminen ei ole aina helppoa. Olen oppinut, että aina voi kysyä ja laittaa viestiä. Joku vastaa lopulta kyllä”, Sofia sanoo. Sofia on järjestänyt tänä vuonna myös tyttöjen päivän paneelikeskustelua. Siihen osallistuu kriisialueilta lähteneitä ihmisiä, jotka kertovat selviytymisestään. Tommin koulussa tyttöjen päivän vietosta on tullut jo osa toimintakulttuuria. ”Yritämme kopioida hyväksi todetut ideat uudelleen käyttöön. Jos ständi toimii, toteutamme sen uudestaan ja kehitämme siitä hieman paremman joka kerta”, Tommi sanoo. Tehokaksikko on vienyt tyttöjen oikeuksia myös omille opiskeluja työpaikoilleen. Tommin koulussa on vuosittain tyttöjen päivän aikaan valokuvanäyttely, josta on tullut jo osa koulun toimintakulttuuria. Tommi on pohtinut oppilaiden kanssa tasa-arvoa ja sitä, miten epäoikeudenmukaisuus näkyy maailmassa. Sofia on vienyt Planin ständejä Tampereen yliopistolle. ”Kannustan aina kaikkia vapaaehtoisia kehittämään ständille toiminnallisen elementin. Pelkkä seisominen ja esitteen tai karkin antaminen ei luo VAPAAEHTOISET JA AKTIVISTIT vuorovaikutusta”, Sofia sanoo. Erityisesti Planin oma onnenpyörä on ollut hitti. ”Sitä haluavat pyörittää kaikki: lapset, yliopisto-opiskelijat ja vanhukset. Siitä ei varsinaisesti voita mitään, vaan pyöräyttämällä valikoituu keskustelun aihe. Juttelemme siitä hetken ja annamme palkinnoksi Planin materiaalia”, Sofia kertoo. Tyttöjen koulutus parantaa maailmaa Vapaaehtoistyö vie eniten aikaa syksyisin tyttöjen päivän aikoihin. ”Kun tulee isompi juttu, tehdään täysillä. Sitten voi taas rauhoittua ja tehdä matalammalla sykkeellä vaikka valokuvanäyttelyitä”, Sofia sanoo. Tykkään, kun joku haastaa hyvällä otteella, koska siitä syntyy tärkeitä keskusteluja. 26
Sofia pohti aluksi, onko vapaaehtoistyö hyvin sitovaa, mutta Planin joustavaan toimintaan oli helppo lähteä mukaan. ”Porukkamme toimintaperiaatteena on, että jokainen saa tulla omalla panoksellaan mukaan ja toteuttaa itseään omien aikataulujensa puitteissa. Muut sitten tukevat ja auttavat”, Tommi sanoo. Sekä Sofia että Tommi kertovat oppineensa paljon vapaaehtoisina. ”Tässä on paljon tekemällä oppimista, josta tykkään. Esiintymistilanteessa ei aina tiedä ennakkoon, onko paikalle tulossa nuoria vai vanhempia ihmisiä. Kun joutuu omalle epämukavuusalueelleen, voi kehittyä ja haastaa itseään”, Tommi sanoo. Tommille on tärkeää edistää sellaisia arvoja, joiden hän toivoo maailmassa toteutuvan. ”Koulutus, sivistys ja tieto parantavat maailmaa. Nyt iso joukko tyttöjä jää vaille koulutusta. On tärkeää, että kenen tahansa mahdollisuutta koulutukseen ja tietoon parannetaan. Tyttöjen oikeuksien edistäminen vie yksittäisenä keinona eniten maailmaa eteenpäin.” Tyttöjen puolella -viesti sopii myös miehille Sofialle ovat jääneet mieleen kohtaamiset Planin ständeillä. Niillä syntyy paljon arvokasta keskustelua. ”Olen nähnyt, miten tyttöjen oikeudet koskettavat kaikkia sukupuolesta riippumatta. Usein kuulemme ihmisten omia kokemuksia, vaikkemme kysyisi Tampereen paikalliskoordinaattorit Tommi Rättö ja Sofia Bernoulli tietävät, että tyttöjen oikeuksien edistäminen hyödyttää kaikkia. ”Jos tytöt ympäri maailman saavat käydä koulua, se vie yhteiskuntia eteenpäin. Se on tapa parantaa tasa-arvoa ja hyvinvointia.” niistä. Kokemukset tekevät näkyväksi sitä, että asiat koskevat meitä kaikkia, koska elämme yhteisellä maapallolla. Lisäksi tykkään, kun joku haastaa joskus hyvällä otteella, koska siitä syntyy tärkeitä keskusteluja”, Sofia sanoo. Sofia on jakanut Tampereen ylio piston ständillä Tyttöjen puolella -haalari merkkejä. Ne ovat aina loppuneet kesken. ”Joskus joku mies on pohtinut, voiko tai kehtaako ottaa merkin. Silloin olen kysynyt, oletko tyttöjen puolella. Vastaus on ollut kyllä, ja merkki on lähtenyt mukaan. On jäänyt onnistumisena mieleen, kun on saanut rikottua stereotypiaa siitä, että vain tytöt voisivat olla tyttöjen puolella.” . Planin vapaaehtoiset tyttöjen päivän koordinaattorit kampanjoivat tyttöjen päivänä kahdeksalla paikkakunnalla: Espoossa, Helsingissä, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Porissa, Tampereella, Turussa ja Vantaalla. Tämän lisäksi kirjastoissa ympäri Suomea on tyttöjen päivänä 11.10. esillä tyttöjen oikeuksiin liittyviä kirjavinkkejä. Tule mukaan! Lue lisää tapahtumista. Teksti: HEIDI KLEEMOLA | Kuva: MARJAANA MALKAMÄKI 27
Kuka olet? Armi Savolainen, 46-vuotias laitosapulainen Pieksämäeltä. Sinkkuna elelen. Miten sinusta tuli Planin lahjoittaja? Olen sekä Plan-kummi että Tyttösponssi-lahjoittaja. 2000-luvun alussa näin televisiossa ohjelman, jossa lapsi laittoi kenkien puutteessa muovipussit jalkoihinsa. Halusin kummiksi heti. Nykyinen kummilapseni on 10-vuotias poika Etiopiasta. Tyttösponssilahjoittajaksi suostuin, kun komea mies ehdotti sitä minulle Pieksämäen Prisman aulassa. Hänen silmänsä lumosivat minut! Mitä asioita haluat erityisesti edistää? Minulla ei ole omia lapsia, ja unelmoin siitä, että kaikki maailman lapset saisivat viettää lapsuutensa kuten lasten kuuluu. Tyttösponssi-lahjoittajana haluan vastustaa lapsiavioliittoja ja sitä, että tytöt tulevat hengenvaarallisen varhain äideiksi. Haluan tukea sekä valistusta että ehkäisyä. Mikä on antoisinta lahjoittamisessa? Ensimmäisen Plan-kummilapseni yhteisö Perussa sai lahjoitusrahoilla porakaivon ja käymälöitä. Tuntui mahtavalta, että minäkin olin siinä osallisena! On aina yhtä ihanaa saada kummilapselta kirje ja kuvia perheestä. KUMMIT JA TYTTÖSPONSSIT Mitä sanoisit ihmiselle, joka harkitsee lahjoittajaksi ryhtymistä? Ehdottomasti kannattaa! Itse maksan Planille 50 euroa kuussa ja koen saavani täyden vastineen rahoilleni. Saan säännöllisesti tietoa siitä, mitä lahjoitusrahoilla on saatu aikaan. Raportit ovat kiinnostavaa luettavaa. Mistä saat hyvää mieltä arkeesi? Fanitan iskelmäartisteja, erityisesti Tomi Markkolaa, vuoden 1996 tangokuningasta. Olen nähnyt hänet 24 vuoden aikana 152 kertaa. Keikoilla käynti on mukavaa vastapainoa työlleni. Haaveeni on saada Markkola yksityiskeikalle, kun täytän 50. Niistä juhlista tulisi sitten yhtä ikimuistoiset kuin 40-vuotisjuhlistani, jotka vietin ystäväni kanssa Lontoossa. Fanitan Englannin kunin kaallisia, ja kiersimme viikon aikana kaikki tärkeät kohteet Kensingtonin palatsista St Paulin katedraaliin ja Toweriin. Englanti oli koulussa lempiaineeni ja olin lapsesta asti haaveillut pääseväni kaksikerrosbussin kyytiin. Sekin toteutui. Tämän reissujen reissun peittoaisi vain se, että pääsisin tapaamaan jotain Plan-kummilastani hänen asuinmaahansa. . Armi Savolainen ryhtyi Plan-kummiksi nähtyään televisiossa lapsen, joka kulki muovipussit jaloissaan. Tyttösponssi-lahjoittajaksi hänet innosti kohtaaminen Pieksämäen Prisman aulassa. ”Olin jo kummi, mutta feissarin silmät lumosivat minut” Teksti: MIIA SAARI | Kuva: JONE MATILAINEN Armi Savolainen uskoo, että matka Plan-kummilapsen luo peittoaisi jopa Lontoonmatkan, jolla hän tutustui kuninkaallisiin kohteisiin. 28
Perulainen Plan-kummilapsi Luana rakastaa jalkapalloa. Oma perhekin epäili aluksi, sopiiko laji tytöille lainkaan. “H ieman epäilen, voivatko tytötkin pelata jalkapalloa.” Näin sanoi 12-vuotiaan perulaisen Luanan isoisä, kun kuuli lapsenlapsensa uudesta harrastuksesta. Asian hyväksyminen ei ollut itsestään selvää muullekaan perheelle. Mielipiteet muuttuivat, kun Luana osoittautui lajissa lahjakkaaksi. “Nyt perheeni haluaa, että liityn paikalliseen jalkapalloakatemiaan, jotta voin jatkaa taitojeni kehittämistä”, Luana kertoo. Keskikenttäpelaaja Luana on Plan-kummilapsi. Hän innostui jalkapallosta Planin Games for Equality -hankkeen ansi osta. Se haastaa sukupuolistereotypioita urheilun avulla. Hankkeessa tytöt saavat turvalliset urheilutilat ja oppivat tunnistamaan ja ehkäisemään väkivaltaa sekä ymmärtämään sukupuolten välisen tasa-arvon merkityksen. Menestys jalkapallossa on kohottanut Luanan itsetuntoa. “Jalkapallo on pakopaikkani arjen haasteilta, mutta myös 12-vuotias Luana haluaa poliisiksi, ja syy siihen on rankka mahdollisuus jakaa huoliani. Voin puhua valmentajalleni ja joukkuetovereilleni kaikista ongelmistani.” Naisiin kohdistuvan väkivallan määrä on Perussa yksi Latinalaisen Amerikan korkeimmista: siitä kärsivät miljoonat tytöt ja naiset. Väkivaltaa kokevia naisia uhkaa myös sosiaalinen ja taloudellinen eristäytyminen. He eivät usein osallistu yhteisönsä toimintaan täysipainoisesti. ”Yhteisössäni nuoret miehet huutelevat kadulla kulkeville tytöille. Myös kodin seinien sisällä tapahtuva väkivalta on yleistä.” Luana on ahkera oppilas ja nimeää kirjallisuuden, taiteen ja liikunnan lempiaineikseen. Hän on halunnut poliisiksi pienestä pitäen. ”Syy siihen on, että monta vuotta sitten serkkuni murhattiin pääkaupungissa eikä tekijää koskaan tuomittu. Monet perulaiset naiset joutuvat murhatuiksi. Se ei ole reilua.” Yksi Luanan intohimoista on psykologia. Siitä hän innostui psykologiksi opiskelleen Andres-setänsä ansiosta. ”Hän motivoi minua saavuttamaan tavoitteeni. Elämässä on ongelmia, joihin kompastumme, mutta meidän on noustava ylös. Mitään ei saa helposti.” . Kuva: PLAN INTERNATIONAL “Haluan ystävienikin tietävän, ettei naisten pidä hyväksyä väkivaltaa”, Plankummilapsi Luana sanoo. Oma Plan uudistuu Oma Plan -palvelussa on alkusyksystä käyttökatko järjestelmäuudistuksen vuoksi. Tiedotamme käyttäjille sähköpostitse, kun uusi ja entistä parempi palvelu on käytettävissä. Pahoittelemme häiriötä ja tilapäistä viivettä kummikirjeenvaihdossa. Lahjoittajapalvelumme auttaa kaikissa lahjoitukseesi liittyvissä kysymyksissä. Tavoitat meidät sähköpostitse osoitteesta info@plan.fi ja puhelimitse numerosta 09 6869 8030 maanantaista torstaihin klo 11–13. . 29
AINEKSET (NELJÄLLE): 2 rkl oliiviöljyä 1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 2 isoa sellerinvartta 2 isoa porkkanaa 1 rkl inkiväärijauhetta 1 rkl savupaprikajauhetta 1 rkl kurkumajauhetta 1 rkl juustokuminaa 2 rkl tomaattipyreetä 1 l kasvislientä 400 g säilöttyjä luumutomaatteja 2 rkl sitruunamehua 400 g keitettyjä kikherneitä Harira-keitto tuo Marokon keittiöön PLAN-PALAT U usien ravitsemussuositusten mukaan kasviksia tulisi syödä jopa 800 grammaa päivässä. Ruokaisaan kasviskeittoon uppoaa reilu määrä hyvää tekeviä vihanneksia, juureksia ja palkokasveja. Marokkolaisen harira-keiton salaisuus on tujaus taateleiden tuomaa makeutta. Tämä vegaaninen keitto lämmittää kehoa ja mieltä viileinä päivinä. Se kestää hyvin pakastamista. TARJOILUUN: Kourallinen lehtipersiljaa 10 tuoretta taatelia VALMISTUS: Hienonna sipulit ja kuutioi selleri ja porkkanat. Kuullota niitä öljyssä noin viisi minuuttia. Lisää kaikki neljä maustetta voimakkaasti sekoittaen. Lisää hetken kuluttua tomaattipyree, kasvisliemi ja tomaatit. Hauduta puoli tuntia matalalla lämmöllä. Lisää lopuksi sitruunamehu, kikherneet ja makusi mukaan suolaa ja pippuria. Koristele annokset taatelinpaloilla ja tuoreella persiljalla. 30
Instagramin suosituin tanskalainen puolustaa vähemmistöjä Tyttöjen oikeuksilla on ympäri maailmaa vahvoja edistäjiä. Yksi Planin näkyvimmistä lähettiläistä on tanska lainen huippumalli Josephine Skriver, jolla on Instagramissa yli kahdeksan miljoonaa seuraajaa. Dokumenttisarja Josephine Skriver, influensserin elämää seuraa Skriverin arkea vuoden 2022 ajan. Katsoja pääsee muotinäytösten ja kuvausten välillä mukaan Tanskan Planin tyttöjen päivän juhlintaan sekä kuvausmatkalle Ugandaan. Afrikassa Skriver kohtaa vahvoja naisia, jotka työskentelevät Alena Mornštajnová: Hana , suom. Susanna Räty (Kairaamo 2024) Holokaustista on kirjoitettu monta riipaisevaa tarinaa, mutta Hanan konstailemattomassa kerronnassa on yllättävää tuoreutta. Teos kuvaa vavahduttavasti tšekkoslovakialaisten tyttöjen varttumista juutalaisvainojen varjossa ja niitä seuranneessa vaikenemisen ilmapiirissä. Hyväntahtoiset ihmiset tekevät romaanissa virheitä, jotka maksavat sotaoloissa henkiä. Maaza Mengiste: Varjokuningas, suom. Aleksi Milonoff (Atena 2022) Tytöillä ja naisilla on sodissa monia rooleja. Raa’an kaunis Varjokuningas kuvaa naissotureita, jotka puolustivat toisen maailmansodan aikana Etiopiaa Italian fasistijoukkoja vastaan. Alistettu palvelustyttö Hirut kasvaa romaanissa rohkeaksi johtajaksi. Mengisten väkevää kerrontaa ei ole turhaan verrattu nobelisti Toni Morrisoniin. Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä (S&S 2018) Vahva tarina ei aina tarvitse sanoja. Sanna Pelliccionin lasten kuvakirja hahmottelee runollisilla kuvilla yhden perheen kohtalon. Alussa pieni tyttö iloitsee puutarhassa vanhempiensa kanssa, sitten sota pakottaa heidät vaaralliselle pakomatkalle kumiveneellä. Lopulta perhe etsii paikkaansa lumisen talven keskellä. Humaa niutta huokuva kirja ylittää kielija kulttuurimuurit. 5 x koskettava kirja tytöistä konfliktin keskellä PLANIN KULTTUURIVINKIT miesvaltaisilla aloilla, sekä ihmisoikeusloukkauksia kokeneita tyttöjä. Dokumentti sivuaa kiinnostavasti myös ”valkoisen pelastajan” teemaa. Skriver on kasvanut sateenkaariperheessä. Hän haluaa käyttää asemaansa vähemmistöjen puolustamiseen, vaikka kokee aktivisminsa vuoksi arvostelua. ”Minä puhun Black Lives Matterista, naisten oikeuksista, ihmisten oikeudesta rakastaa ketä haluavat. Minun on vaikea tajuta, että joku voi olla eri mieltä”, Skriver sanoo. ”Jos asiat vain lakaistaan maton alle, mitään ei tapahdu.” Josephine Skriver, influensserin elämää Yle Areenassa. Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika , suom. Helene Bützow (Tammi 2023) Aikuislukijaakin puhutteleva YA-romaani on surumielinen rakkaustarina ja kasvukertomus. Päähenkilö, 18-vuotias Salama, joutuu tekemään repiviä valintoja Syyrian sodan jaloissa. Kirjailija on kertonut, että halusi luoda musliminuorille tarinoita toisista musliminuorista, joita harvoin kuvataan nuortenkirjallisuudessa. Tahmima Anam: Kulta-aika , suom. Heikki Salojärvi (Bazam Books 2010) Kulta-aika on syvästi inhimillinen ja mieleenpainuva romaani perheestä, jonka arjen Bangladeshin itsenäisyyssota repii hajalle. Nuori leski Rehana haluaa suojella kaikin keinoin tytärtään ja poikaansa väkivallalta, mutta lopulta kaikki kolme tempautuvat mukaan sodan käänteisiin. Romaanin sydän on Rehanan äidinrakkaus. Syys-lokakuussa kirjastot ympäri Suomea esittelevät tyttöjen päivän teemaan liittyviä kirjoja. Käy lähikirjastossasi kurkkaamassa, löytyykö sieltä Planin kirjanäyttely! Kokosimme eri-ikäisille lukijoillemme vinkit kirjoista, jotka auttavat eläytymään tyttöjen kokemuksiin sotien ja konfliktien keskellä. IIDA RIEKKO 31