• 1 2018 13 Vänverksamhet för unga förde samman Mari och Vera Kahden kauppa 10 Nuorten ystävätoiminta yhdisti Marin ja Veran 10 000 UUTTA AUTTAJAA SUOMELLE 18 Ensiaputaitoa yläkouluun 16 Ystävänä vankilassa 20 Punaisen Ristin veripalvelu 70 vuotta Asiaa myös verenluovuttajille! 19 Första hjälpen för tonåringar 21 Röda Korsets Blodtjänst fyller 70 år AVM_1_2018_taitto_40s.indd 1 30/01/2018 16.29
• OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Ostoskassi taskupakkauksessa Kätevästi pakattu kassi kulkee kevyesti mukana niin repussa kuin käsilaukussa. Shoppingkasse i fickförpackning Kassen går behändigt att vika ihop och är lätt att ha med sig i handväskan eller ryggsäcken. 6,90 € Purjekangaskassi ”Minun oli tarkoitus päästä seilaamaan purjeena pitkin valtameriä mutta toisin kävi: Suomen Punaisen Ristin ja Globe Hopen ansiosta minusta tulikin ekologinen kestokassi, joka kulkee kanssasi seikkailusta toiseen.” Materiaalina purjekangas, koko n. 50 × 35 cm. Segeltygväska ”Meningen var att jag skulle segla som ett segel på oceanerna, men det blev tvärtom: Tack vare Finlands Röda Kors och Globe Hope blev jag en ekologisk väska, som följer dig från äventyr till äventyr.” Framställd av segeltyg, storlek 50 × 35 cm. 29 € Ostoskassi, puuvillaa Tygkasse, bomull 5,50 € Reddie&Crossie -kassi Hauska kangaskassi kerhoon tai retkelle, koko n. 29 × 29 cm. Reddie&Crossie -kasse En rolig tygkasse för dagis eller sommarutflykter, storlek ca 29 × 29 cm. 10 € Retrokassi Kassi on valmistettu Suomen Punaisen Ristin käytöstä poistetuista keräysliiveistä. Retroväska Väskan är framställd av Finlands Röda Kors gamla insamlarvästar som tagits ur bruk. 10 € Jäsenetu Medlemserbjudande -20 % Jäsenhinnan saa kirjautumalla verkkokaupan jäsennäkymään. Medlemspris får man genom att logga in på webbutikens medlemssida. Näytä, että kuulut auttajiin: kanna Punaisen Ristin kassia! Visa att du hör till dem som hjälper: Använd Röda Korsets kasse! Vaihda muovikassit kangaskassiin! Byt ut plaskassarna mot en tygkasse! SPR_Varainhankinta_230x297_syvä.indd 1 30/01/2018 13.06 www.lahitapiola.fi LähiTapiola tukee Punaisen Ristin työtä yksinäisyyttä vastaan. OLE LÄHELLÄ. OLE YSTÄVÄ. AVM_1_2018_taitto_40s.indd 2 30/01/2018 16.29
• OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Ostoskassi taskupakkauksessa Kätevästi pakattu kassi kulkee kevyesti mukana niin repussa kuin käsilaukussa. Shoppingkasse i fickförpackning Kassen går behändigt att vika ihop och är lätt att ha med sig i handväskan eller ryggsäcken. 6,90 € Purjekangaskassi ”Minun oli tarkoitus päästä seilaamaan purjeena pitkin valtameriä mutta toisin kävi: Suomen Punaisen Ristin ja Globe Hopen ansiosta minusta tulikin ekologinen kestokassi, joka kulkee kanssasi seikkailusta toiseen.” Materiaalina purjekangas, koko n. 50 × 35 cm. Segeltygväska ”Meningen var att jag skulle segla som ett segel på oceanerna, men det blev tvärtom: Tack vare Finlands Röda Kors och Globe Hope blev jag en ekologisk väska, som följer dig från äventyr till äventyr.” Framställd av segeltyg, storlek 50 × 35 cm. 29 € Ostoskassi, puuvillaa Tygkasse, bomull 5,50 € Reddie&Crossie -kassi Hauska kangaskassi kerhoon tai retkelle, koko n. 29 × 29 cm. Reddie&Crossie -kasse En rolig tygkasse för dagis eller sommarutflykter, storlek ca 29 × 29 cm. 10 € Retrokassi Kassi on valmistettu Suomen Punaisen Ristin käytöstä poistetuista keräysliiveistä. Retroväska Väskan är framställd av Finlands Röda Kors gamla insamlarvästar som tagits ur bruk. 10 € Jäsenetu Medlemserbjudande -20 % Jäsenhinnan saa kirjautumalla verkkokaupan jäsennäkymään. Medlemspris får man genom att logga in på webbutikens medlemssida. Näytä, että kuulut auttajiin: kanna Punaisen Ristin kassia! Visa att du hör till dem som hjälper: Använd Röda Korsets kasse! Vaihda muovikassit kangaskassiin! Byt ut plaskassarna mot en tygkasse! SPR_Varainhankinta_230x297_syvä.indd 1 30/01/2018 13.06 www.lahitapiola.fi LähiTapiola tukee Punaisen Ristin työtä yksinäisyyttä vastaan. OLE LÄHELLÄ. OLE YSTÄVÄ. AVM_1_2018_taitto_40s.indd 3 30/01/2018 16.29
• Suomen Punaisella Ristillä on noin 85 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, perheenjäsenet/aikuiset 10 euroa, perheenjäsenet/nuoret 5 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI90 2219 1800 0678 46. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 1572 3000 3727 30. SPR Veripalvelu: 127 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI06 2219 1800 0680 00. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 189 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 6 Ristiin rastiin Juhlavuosi tuotti uusia auttajia Veripalvelu kerää valkosoluja Vapaaehtoiset apuun sähkökatkoissa 10 Ihan tavalliset kaverit 14 Terhokerhossa ei ole ikärajaa 16 Ystävänä vankilassa 18 Iin kouluissa osataan auttaa 20 Veripalvelu täyttää 70 vuotta 26 Biopankki tukee tutkimusta 27 Ristikko 28 Jalkapallo yhdistää kansoja 30 Ferdinand Garoff purkaa traumoja 38 Vuosien takaa 39 Ali Ihsan kotiutui Turkuun 13 Helt vanliga kompisar 15 Ingen åldersgräns i Terhoklubben 17 Vänskap i fängelset 19 Hjälpberedskap i Ijo 24 Blodtjänst fyller 70 år 26 Biobanken stöder forskning 27 Korsord 29 Fotbollen förenar 32 Ferdinand Garoff bearbetar trauman 36 Kors och tvärs Jubileumsåret gav nya hjälpare Vita blodplättar blir cellterapi Volontärer hjälpte i Kajanaland 38 Åren går AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 1/2018 7.2.2018 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Joonas Brandt Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors, 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen, kimmo.holopainen@punainen risti.fi, 020 701 2229 AD: Suvi Hämäläinen, suvi.hamalainen@punainenristi.fi Taitto: Niina Mickelsson/Takomo tuotanto Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Eva Kivilaakso-Wellmann, 044 566 7186 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki noin 100 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen Närvarande i nöd och vardag RÖDA KORSETS hjälpare fick en verklig rivstart på året när ymnigt snöfall orsakade elabrott i stora delar av Kajanaland. Våra volontärer besökte äldre människor som bor avsides för att se om de behövde hjälp. I Hyrynsalmi och Suomussalmi delade frivilliga hjälpare i samarbete med kommun och myndigheter ut vatten och värmare. För dem som bor djupt i skogen kommer naturens kraft inte som en lika stor överraskning som för dem som bor urbant, men elavbrott påminner ändå alla om att även Finland är sårbart och naturen stark. När temperaturen sjunker ska hjälpen nå fram snabbt och då måste den finnas på nära håll. Under Finlands jubileumsår ville vi ge vårt hundraårsfirande land en oförglömlig gåva, en gåva som är till nytta långt in i framtiden. Sådan var Röda Korsets gåva verkligen: Våra volontärer lärde ut kunskaper i första hjälpen till över 10 000 finländare. Det är en storsatsning som krävde kunskap, entusiasm och tusentals timmar av värdefullt frivilligarbete. När andra författade festtal skred Röda Korset till verket. Det resulterade också i att medlemstalen i de avdelningar som ordnade hjälparkurser vände uppåt. Det första hjälpen-projekt som genomfördes i samarbete med Lokal-Tapiola under jubileet nådde ut till 40 000 skolelever. Efter de här upplevelserna är tiotusentals människor mer redo att hjälpa. Det var inte av en slump som rödakorsfrivilliga i Kajanaland gav sig ut. För att kunna hjälpa när det gäller krävs god lokalkännedom och kunskap. Nätverk uppstår inte ur tomma intet mitt under en kris, vi bygger upp dem avsiktligt och underhåller dem. Inför vändagen är det viktigt att vi ser kopplingen mellan snabb hjälp och närvaro i vardagen. Vänverksamheten är vår mest populära frivilligverksamhet. Det kunnande och de nätverk som vänverksamheten skapar ger oss en god grund när vår hjälp behövs. JA R K K O M IK K O N E N ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR Läsnä arjessa ja hädässä PUNAISEN RISTIN auttajat saivat vuodelle todellisen äkkilähdön, kun lumikuorma katkaisi sähköt laajoilta alueilta Kainuussa. Vapaaehtoisemme kiersivät syrjäseutujen ikäihmisten kodeissa tarkistamassa avun tarpeen. Hyrynsalmella ja Suomussalmella vapaaehtoiset jakoivat yhteistyössä kunnan ja viranomaisten kanssa vettä ja lämmittimiä. Metsän keskellä elävälle luonnon voima ei tule niin suurena yllätyksenä kuin ruuhkaisessa kaupungissa asuvalle. Sähkökatkot muistuttivat kuitenkin kaikille, että Suomessakin luonto voi näyt-tää voimansa. Pakkasen keskellä apua tarvitaan nopeasti ja silloin sen on löydyttävä läheltä. Suomen juhlavuotena halusimme antaa Suomelle unohtumattoman lahjan. Sellaisen, jolla on käyttöä pitkälle tulevaisuuteen. Sen Punainen Risti todellakin antoi, kun vapaaehtoisemme opettivat vuoden aikana ensiaputaitoja yli 10 000 suomalaiselle. Tämä on ponnistus, jonka saavuttamiseen vaadittiin osaamista, intoa ja tuhansia tunteja arvokasta vapaaehtoistyötä. Vastalahjana auttajakursseja järjestäneiden osastojen jäsenmäärät kääntyivät nousuun. Juhlavuoden aikana Lähi-Tapiolan kanssa yhteistyössä toteutettu alakoululaisten ensiapukoulutus tavoitti 40 000 koululaista. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat näiden kokemusten jälkeen valmiimpia auttamaan. Kainuun vapaaehtoiset eivät lähteneet liikkeelle sattumalta. Vakavassa tilanteessa toimimiseen tarvitaan hyvää paikallistuntemusta ja osaamista. Verkostot eivät synny tyhjästä kriisin keskellä, vaan niitä on ylläpidettävä jatkuvasti. Ystävänpäivän alla on tärkeää nähdä yhteys nopean auttamisen ja arjen läsnäolon välillä. Ystävätoiminta on suosituin vapaaehtoistoimintamme. Siinä rakennettavasta osaamisesta ja verkostosta ponnistetaan silloin kun pitää toimia aikailematta. 4 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 ? Avun maailma Hjälpens värld 1/2018 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 4 30/01/2018 16.29
• 14 / 15 LEIKKIÄ IKÄ KAIKKI Terhokerhon ovet ovat auki kaikille. LEKA LIVET UT Terhoklubbarna är öppna för alla. 20 / 24 VERIHUOLLON VUOSIKYMMENET Punaisen Ristin Veripalvelu on jo 70-vuotias. DECENNIER AV BLODOMSORG Röda Korsets Blodtjänst är en 70-åring. 18 / 19 IIN KASIT OSAAVAT AUTTAA Ensiapu osaksi kansalaistaitoja. ÅTTORNA I IJO KAN HJÄLPA Första hjälpen är en medborgarkunskap. 16 / 17 YSTÄVÄ MUURIN TOISELTA PUOLELTA Vankilavierailija tuo tuulahduksen siviilistä. EN VÄN FRÅN VÄRLDEN UTANFÖR Fängelsebesökaren ger en fläkt av frihet. M A IJU P O H JA N H E IM O Finlands Röda Kors har cirka 85 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Pertti Torstila och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, familjemedlem/vuxen 10 euro, familjemedlem/ungd. 5 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI90 2219 1800 0678 46. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 1572 3000 3727 30. Blodtjänst: 127 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI06 2219 1800 0680 00. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 189 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi P E T T E R I K IV IM Ä K I P E T R I M U L A R I 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 5 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 5 30/01/2018 16.29
• Ristiin rastiin Vinjettipalkissa voi olla äläys tai vinkki. Ristiin rastiin 6 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 Ristiin rastiin Avun maailma 2/2018 ilmestyy 25.4. Tuhansia uusia auttajia Suomelle Punaisen Ristin Kaarinan-Piikkiön osasto suuntasi juhlavuoden auttajakurssinsa koululaisille. V iime vuonna 140 vuotta täyttänyt Suomen Punainen Risti järjesti juhlan kunniaksi kaikille avoimia ja maksuttomia Punaisen Ristin auttajakursseja. Ensiavun pikakurssien tarkoituksena oli kouluttaa tuhansia uusia auttajia lahjaksi 100-vuotisjuhliaan viettäneelle Suomelle. Auttajakursseja järjestettiin vuoden mittaan ympäri maata niin pienillä kuin suurilla paikkakunnilla. Todellisen suurtyön kurssien järjestämisessä teki varsinaissuomalainen Kaarinan-Piikkiön osasto, jonka järjestämän kurssin suoritti vuoden aikana yli 1 000 henkeä. Kaarinan-Piikkiön osasto koulutti ensiapua monenlaisille järjestöille ja yhteisöille, mutta ylivoimaisesti suurin koulutettujen ryhmä olivat kuitenkin alueen koulujen 3.–6. luokkien oppilaat. – Teimme keväällä valinnan keskittää voimat nimenomaan koululaisille toteutettaviin kursseihin. Strategia toimi hyvin, ja meidät otettiin kouluissa tosi hyvin vastaan. Tilauksia on sisällä vielä tällekin vuodelle, osaston kouluyhteistyöstä vastaava Lea Leiwo kertoo. Kaikkiaan Kaarinan-Piikkiön osasto järjesti 19 auttajakurssia. Kouluissa yhdelle kurssille osallistui kerralla jopa 120 lasta, joita kouluttamaan tarvittiin kahdeksan vapaaehtoista. Kaikkiaan kurssipaljous vietiin läpi noin tusinan vapaaehtoisen voimin. – Onnistuimme löytämään vapaaehtoisista porukan, joka sitoutui suureen työmäärään. Kaikki olivat esimerkillisen venyviä, kun kursseja oli jopa kahdesti viikossa eikä aikataulumuutoksiltakaan voitu välttyä, Lea Leiwo kiittelee. Kaarinan-Piikkiön osasto kehitti Punaisen Ristin juhlavuoden auttajakurssin pohjalta myös ikioman toimintamallin, päiväkotilapsille suunnatun miniauttajakoulutuksen. Siihen osallistui nuorimmillaan 4–5-vuotiaita lapsia. – Joissain päiväkodeissa ohjeistettiin lapsia tuomaan mukaan oma nukke tai nalle, jolle sitten tehtiin sidontoja. Joissain taas ohjattiin lapset harjoittelemaan toisillaan, päiväkotikoulutuksia vetänyt Riikka Sivonen kertoo. Päiväkotilapset innostuivat käärimisestä ja laastaroinnista niin, että osaston vanhojen sideharsojen varastot tyhjenivät ja lakanakankaasta piti leikata lisää harjoitusmateriaalia. Kaarinan-Piikkiön osaston ohella auttajakurssien järjestämisessä kunnostautuivat muun muassa Tampereen, Säkylän, Nousiaisen, Yli-Iin ja Kajaanin Punaisen Ristin osastot. Myös valtakunnallisesti juhlavuoden tavoite täyttyi kirkkaasti: laskuri näytti auttajakurssien osallistujamääräksi vuodenvaihteessa jo 10 859 henkeä, vaikka kaikkia kursseja ei ollut vielä edes raportoitu. Kaikkiaan kursseja järjestettiin 385 kappaletta. Suurkiitos kaikille kursseja järjestäneille vapaaehtoisille ja osallistujille! ELINA TEERIJOKI SUVI-TUULI KANKAANPÄÄ Punaisen Ristin KaarinanPiikkiön osaston vapaaehtoiset Marja-Leena Salmio (vas.), Esko Vihervä, Riikka Sivonen ja Lea Leiwo olivat mukana toteuttamassa juhlavuoden auttajakursseja. AVM_1_2018_taitto_40s.indd 6 30/01/2018 16.29
• Ristiin rastiin Vinjettipalkissa voi olla äläys tai vinkki. Ristiin rastiin 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 7 JARI HÄRKÖNEN BENJAMIN SUOMELA NUMEROT KERTOVAT 80 536 JÄSENTÄ KUULUI vuodenvaihteessa Suomen Punaiseen Ristiin. Uusia jäseniä liittyi järjestöön vuoden aikana 3 452, joista 1 016 henkeä oli alle 29-vuotiaita. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN JÄSENREKISTERI Veripalvelu alkaa kerätä valkosoluja Vapaaehtoisten luovuttajien soluista kehitetään soluterapialääkettä haavojen hoitoon. V eripalvelussa käynnistyy kevättalvella koneellinen valkosolujen luovutus, jossa kerätään soluja uuden lääkevalmisteen kehitystyöhön. Tavoitteena on kehittää hoitoa kroonisten haavojen parantamiseksi. Valkosolut kerätään Helsingin Kivihaan veripalvelutoimistossa vapaaehtoisilta, erikseen kutsuttavilta luovuttajilta afereesilaitteella. Laite kerää talteen valkosolut ja palauttaa muut veren osat takaisin verenkiertoon. – Valkosolujen keräys muistuttaa verihiutaleiden koneellista keräämistä trombafereesillä, mutta valkosolujen keräyksessä kanyyli asetetaan molempiin kyynärtaipeisiin, Veripalvelun Solutuotantokeskuksen osastonjohtaja Johanna Nystedt kertoo. Suomalainen, maailman johtaviin geeniterapialääkkeiden valmistajiin lukeutuva FinVector Vision Therapies jatkojalostaa valkosolut kehittyneeksi soluterapiavalmisteeksi, jonka toivotaan edesauttavan kroonisten haavojen paranemista. – Tämä on uudenlainen avaus, joka toteuttaa hyvin Veripalvelun strategiaa. Voimme näin osaltamme edistää soluterapiahoitojen kehittymistä asiantuntemuksellamme ja osaamisellamme, toteaa Veripalvelun lääketieteellinen johtaja Jarkko Ihalainen . IIRA HARTIKAINEN Ristiin rastiin Avun maailma 2/2018 ilmestyy 25.4. VERIPALVELUN 70 VUOTTA KUVAHISTORIIKKINA Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhliaan. Juhlan kunniaksi suomalaisen veripalvelutoiminnan historia on koottu runsaasti kuvitettuun kirjaan, joka on vapaasti luettavissa verkkokirjana osoitteessa www.veripalvelu.fi. Historiikin painettua versiota jaetaan juhlavuoden aikana verenluovutuspisteissä kaikille 70 vuotta täyttäville verenluovuttajille sekä niille, joille tulee täyteen 70. luovutuskerta. Kirjan voi hankkia omakseen myös Punaisen Ristin verkkokaupasta osoitteessa www.punaisenristinkauppa.fi. Riskien keskellä antaa potkua oppimiseen PUNAINEN RISTI julkisti tammikuun lopussa Educa-messuilla uuden Riskien keskellä -oppimisaineiston. Kaikille avoin ja varsinkin yläkouluille ja lukioille suunnattu materiaali esittelee eri puolilla maailmaa esiintyviä riskejä, jotka aiheuttavat katastrofeja ja tuntuvat myös meillä. Riskien keskellä kertoo muun muassa maanjäristyksistä ja hirmumyrskyistä, kuivuudesta ja tulvista sekä infektiosairauksista ja ilmastonmuutoksesta. Riskien keskellä -aineisto löytyy netistä osoitteesta www.riskienkeskella.fi , ja se on saatavana mobiilisovelluksena AppStoresta ja Google Playsta. Riskien keskellä palvelee sekä suomen, ruotsin että englannin kielellä. Kokonaisuuteen kuuluu opettajille suun nattu verkkosivu www.spropettajaportaali.fi , joka tarjoaa lisäpalveluita ja ohjeita aineiston käyttöön opetuksessa. Riskien keskellä -hanketta vetävä Pekka Reinikainen näkee aineiston tulevan selkeään tarpeeseen. – Koulujen uusi opetussuunnitelma korostaa uusien tekniikoiden laaja-alaista hyödyntämistä ja kokonaisuuksien hahmottamista, ja juuri sitä Riskien keskellä tarjoaa. Vastaavaa sähköistä opetusmateriaalia ei ole juuri tarjolla, Reinikainen kertoo. Lue lisää: www.riskienkeskella.fi Riskien keskellä kertoo mm. maanjäristyksistä, kuivuudesta ja epidemioista. Valkosolut kerätään vapaaehtoisilta verenluovuttajilta afereesilaitteella, joka ottaa talteen valkosolut ja palauttaa muut veren osat takaisin verenkiertoon. AVM_1_2018_taitto_40s.indd 7 30/01/2018 16.29
• Ristiin rastiin Vinjettipalkissa voi olla äläys tai vinkki. 8 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 HANNA LINNAKKO JUHA HANKKILA Vapaaehtoiset kiersivät talosta taloon Kainuussa Punainen Risti auttoi laajoista sähkökatkoista kärsineitä kainuulaisia. T ammikuun laajat sähkökatkot Kainuussa käynnistivät Punaisessa Ristissä kotimaisen avustusoperaation. Punaisen Ristin logistiikkakeskuksesta Tampereelta lähetettiin matkaan seitsemän varavoimageneraattoria sekä 1 080 vesikanisteria, 800 patjaa ja 840 huopaa ilman sähköä jääneille kotitalouksille. Generaattorit sijoitettiin yhteistyössä viranomaisten kanssa turvaamaan varsinkin hoitolaitosten sähkönsaantia. Syrjäseuduilla Punaisen Ristin vapaaehtoiset kiersivät ikäihmisten kodeissa tarkistamassa avun tarpeen ja asukkaiden voinnin. Eniten sähköttömiä koteja oli Suomussalmella ja Hyrynsalmella. – Aamusta iltaan mentiin useampi päivä. Aamukahdeksalta kokoonnuttiin kunnantalolle ja aamun valjettua yhdeksän aikaan lähdettiin liikenteeseen. Parhaimmillaan tultiin iltakymmeneltä takaisin, hyrynsalmelainen vapaaehtoinen Juha Hankkila kertoo. – Veimme asukkaille vettä kannellisissa sangoissa ja jaoimme niitä ympäri pitäjää, kun vesipumput eivät saaneet sähköä. Jaoimme myös kännykän varavirtalähteitä. Vaikka moni sinnitteli sähköttömässä talossa uunia tai saunaa lämmittämällä, varsinkin ikäihmisten kiitollisuus huolenpidosta jäi Hankkilan mieleen. – Ihmisillä oli tarve jutella poikkeuksellisesta tilanteesta. Kyse on myös henkisestä tuesta. Ihmisille oli tärkeätä tietää, että heitä ei ollut jätetty heitteille, Hankkila sanoo. OUTI HUOVINEN Anni Kainulainen (vas.) ja muut Punaisen Ristin vapaaehtoiset jakoivat vettä, patjoja ja huopia sähköttömille kotitalouksille Kainuun syrjäseuduilla. Joulumieltä 30 000 perheeseen Joulun alla 21. kerran järjestetty Hyvä Joulumieli -keräys kotimaan vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi tuotti noin 1,75 miljoonaa euroa. Keräystuotto laski hiukan edellisvuoden ennätystuloksesta. Hyvä Joulumieli -keräyksen tuotoilla ilahdutetaan joulun alla lapsiperheitä 70 euron lahjakorteilla, joita jaettiin tällä kertaa 30 000 kappaletta. Lahjakortit on tarkoitettu ruokatarvikkeiden ostoon, ja ne käyvät S-ryhmän, Keskon ja Lidlin ruokakauppoihin. Suomen Punaisen Ristin, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Ylen järjestämän keräyksen tavoitteena on suoran auttamisen ohella herätellä keskustelua lapsiperheiden köyhyydestä. Joka kymmenes suomalaislapsi elää pienituloisessa perheessä, ja perheen taloudelliset vaikeudet heijastuvat monin tavoin lasten hyvinvointiin. Lue lisää: hyvajoulumieli.fi Hyvä Joulumielen tuotoilla ilahdutetaan vähävaraisia lapsiperheitä. Ristiin rastiin Avun maailma näköislehtenä verkossa: lehtiluukku.fi > Avun maailma Miesten välinen seksi ei estä liittymistä kantasolurekisteriin Kantasolurekisteriin liittymisen kriteerejä on uudistettu niin, ettei miesten välinen seksi enää estä liittymistä rekisteriin. Veripalvelun tekemien riskilaskelmien perusteella riski HIV-tartuntaan kantasolusiirteen välityksellä on häviävän pieni, ja kantasoluluovuttajat valitaan joka tapauksessa yksilöllisen valintaprosessin ja huolellisten terveysja laboratoriotutkimusten perusteella. Verenluovutuksessa miesten välisestä seksistä seuraa edelleen 12 kuukauden luovutusrajoitus infektioriskin minimoimiseksi. JUOKSE APUA SYYRIAAN! PUNAINEN RISTI on mukana Suomen Urheiluliiton Helsinki City Running Day -juoksutapahtumassa 19.5. ja Naisten Kympillä 26.–27.5. Tapahtumissa tarjotaan mahdollisuutta auttaa keräämällä lahjoituksia Syyrian sodassa vammautuneiden auttamiseksi teemalla ”Auta heidät takaisin jaloilleen”. Kampanjalla kerätään varoja Punaisen Ristin kuntoutuskeskuksille Syyriassa ja lähialueilla. Lue lisää: punainenristi.fi/syyria AVM_1_2018_taitto_40s.indd 8 30/01/2018 16.29
• Ristiin rastiin Vinjettipalkissa voi olla äläys tai vinkki. Ristiin rastiin Avun maailma näköislehtenä verkossa: lehtiluukku.fi > Avun maailma 4 nroa 20€ Ajattelevien maailmankansalaisten lehti Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous Turistit turvaan heikoilta jäiltä Vapepa partioi Rovaniemellä Kemijoen rannoilla valistamassa matkailijoita. VAPAAEHTOISEN PELASTUSPALVELUN vapaaehtoiset partioivat alkuvuodesta Rovaniemellä Kemijoen rannoilla varoittamassa heikoista jäistä. Tarvetta valistukselle oli, sillä jäljet lumessa paljastivat, että jäällä kävi ihmisiä lähes päivittäin. Virtaukset pitävät Rovaniemen läpi kulkevan Kemijoen sulana läpi talven, mutta rannoilta joki jäätyy, eivätkä matkailijat lumipeitteisellä jäällä aina edes huomaa seisovansa veden päällä. – Tämä ei ole niinkään päivystämistä vaan neuvomista. Moni vapepalainen asuu kosken rannassa, ja jos joka tapauksessa lähtee koiran kanssa lenkille, on sama kävellä rannassa ja katsella ympärilleen, Rovaseudun Vapepan puheenjohtaja Reijo Köngäs kertoo. Partioidessaan vapepalaiset pitävät samalla rantaraitin aidan ja varoitusmerkit puhtaina lumesta. SARI HÄKKINEN Klikkaa apua verkkokaupoissa Punainen Risti on mukana Regood.fi-sivustolla, joka ohjaa siivun verkossa tehdyistä ostoksista hyvään tarkoitukseen. Regood.fi:ssä lahjoittajana toimii verkkokauppa, jolla ostoksia tehdään, ja hinnat ovat asiakkaalle samat kuin verkkokaupan omilla sivuilla. Palvelu ei edellytä edes rekisteröitymistä, joten auttamiseen riittää pari hiiren klikkausta. Hyvää tekemässä ovat mukana mm. Stockmann, Sportamore, Varusteleka, Cumulus-hotellit, Byggmax, Hemtex ja Scandinavian Outdoor. Punaiselle Ristille kohdennetut lahjoitukset käytetään Syyrian kuntoutusklinikoiden ja Nuorten turvatalojen toimintaan. Lue lisää: regood.fi/kohteet/spr KAISA SIREN Vapepan vapaaehtoiset Helena Ruokanen (vas.) ja Helena Hanni varoittavat matkailijoita heikoista jäistä. Tarvetta valistukselle riittää. AVM_1_2018_taitto_40s.indd 9 30/01/2018 16.29
• 10 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 1 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 10 30/01/2018 16.29
• S iitä on nyt jo pari vuotta. Mari Manninen ja Vera Hyvämäki istuivat Helsingin Kampissa Punaisen Ristin Helsingin ja Uudenmaan piirin toimistolla. Ystävävälittäjä toi Marille ja Veralle kahvit ja sulki kokoushuoneen oven. Ikkunan takana oli synkkä syysilta. Mari ja Vera eivät tienneet toisistaan yhtään mitään, mutta nyt heidän piti ruveta ystäviksi. Luonnolliseksi asetelmaa ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan. – Siinä sitä sitten oltiin: Moi, kukas sä oikein olet? Pelastus oli se, että me ollaan molemmat sosiaalisia ja puheliaita tyyppejä. Juteltiin vähän aikaa, vaihdettiin numeroita ja sovittiin koska nähdään uudestaan, kaverukset kertovat nauraen. Tälläkin kertaa istutaan kahvin ääressä, mutta nyt kolhon kokoushuoneen sijasta mukavassa kahvilassa Vantaan Myyrmäessä. Mari ja Vera ovat tulleet kertomaan kokemuksistaan Punaisen Ristin nuorten ystävätoiminnasta. Ensin he tahtovat kuitenkin purkaa pari myyttiä. – Tuntuu että yksinäisyyttä tuodaan liikaa esiin nyyhkytarinoiden kautta. Kuka tahansa voi olla yksinäinen, ja melkein kaikki ovat sitä jossain elämänsä vaiheessa, Mari sanoo. – Varsinkin nuorten kohdalla halutaan löytää syy, miksi joku on yksinäinen. Todellisuudessa siihen ei tarvita suurta tarinaa tai tragediaa. Ihmiset liikkuvat, vaihtavat paikkakuntaa ja koulua, yhteydenpito katkeaa, kavereiden jutut eriytyvät. Toki monella on takana esimerkiksi kiusaamista, mutta ei aina. Tavallisia ystäviä Tutkimusten mukaan joka kymmenes nuori kärsii pitkään jatkuneesta yksinäisyydestä. Koko väestöstä noin 40 prosenttia on kokenut yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Yksinäisyys liittyy vahvasti myös muihin ongelmiin kuten kiusaamiseen, masennukseen ja syrjäytymiseen. Tutkimuksissa on havaittu, että yksinäisyys näkyy myös kehossa. Se aiheuttaa pahimmillaan niin kovaa fyysistä ja psykologista stressiä, että eräät tutkijat ovat verranneet yksinäisyyttä vaarallisuudessaan tupakointiin. Pitkäaikainen yksinäisyys nostaa selvästi ennenaikaisen kuoleman riskiä. Tavallisuudestaan huolimatta yksinäisyyteen liittyy edelleen stigma, häpeän leima, varsinkin nuorten kohdalla. Siitä puhutaan helposti syyllistäen: Ehkä sinä teet itse jotain väärin? Tai: Ottaisit vain itseäsi niskasta kiinni! Mari ja Vera ovat molemmat kokeneet yksinäisiä jaksoja elämäntilanteiden muuttuessa. Tutustuttuaan nuorten ystävätoiminnan kautta he ovat tukeneet toinen toisiaan. Vapaaehtoistoiminnasta tavataan helposti ajatella, että toinen on auttaja ja toinen avun kohde. Ajatustapa ole ei tuntematon ystävätoiminnassakaan. On ystävä, vapaaehtoinen – ja on yksinäinen, jolle hän toimii ystävänä. Se on juuri sitä nyyhkytarinaa, jota Mari ja Vera tahtovat välttää. He ovat ystäviä, ihan tavallisia ystäviä, vaikka tutustuivatkin Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta. Se on nuorten ystävätoiminnassa itse asiassa melkein välttämätöntä. – Jos mietitään vaikka vanhusten ystävätoimintaa, niin on se vähän erilaista. Jos nuori vapaaehtoinen lähtee vanhalle ihmiselle ystäväksi, siinä tulee melkein väkisin sellainen hyväntekijän osa. Nuorten ystävätoiminnassa tavoitteena pitäisi olla nimenomaan kahden tasavertaisen ihmisen ystävyyssuhde, Vera pohtii, ja Mari jatkaa: – Olen itse mukana myös vanhustyössä, ja kyllä tässä vähän eri tulokulma on. Jos tämän jutun haluaa saada oikeasti toimimaan, sellaisesta auttaja-autettava -näkökulmasta pitää päästä yli. Tässä pitää haluta tulla nimenomaan kaveriksi, muuten hommasta ei tule mitään. Alkusysäys auttaa Kun yksinäisyys on jatkunut pidemmän aikaa, se alkaa helposti ohjata ajatuksia negatiiviseen suuntaan. Omia onnistumisia aletaan selittää sattumalla ja epäonnistumisista syytetään itseä. Negatiivisista ajatuksista kehittyy syvenevä kierre, jota voi olla vaikea omin avuin katkaista. – Jos on kohdannut ihmissuhteissa paljon pettymyksiä, siitä tulee helposti 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 11 KÄ ÄNNÄ ? 1 Mari Manninen (vas.) ja Vera Hyvämäki tapasivat tällä kertaa Vantaan Myyrmäessä. Kaverukset pitävät yhteyttä viikoittain. Den här gången träffades Mari Manninen (t.v.) och Vera Hyvämäki i Myrbacka i Vanda. De två kompisarna har kontakt varje vecka. 2 Ystävää tavatessa tärkeintä on rento yhdessäolo. Vera ja Mari käyvät usein kahvilla ja kävelyllä. Avslappnad samvaro är det viktigaste när man träffar en vän. Vera och Mari går ofta på kaffe och promenad. Punaisen Ristin nuorten ystävätoiminta saattoi Mari Mannisen ja Vera Hyvämäen yhteen, mutta ystäviä heistä tuli itse. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT JOONAS BRANDT Kavereiden kesken 2 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 11 30/01/2018 16.29
• sellainen lumipalloefekti. Sillä on iso merkitys, katkeaako kierre kaksivai kolmekymppisenä, sillä kynnys kasvaa koko ajan, Vera sanoo. – Siinä mielessä yksinäisyys on vähän kuin työttömyys. Mitä pitempään olet ollut työtön, sitä vaikeampi on palata työelämään, varsinkin jos tuntuu että jokaisella yrityksellä tulee takapakkia, Mari vertaa. Sellaisessa tilanteessa tarvitaan helposti pieni alkusysäys, ja sellaisen voi tarjota esimerkiksi juuri ystävätoiminta. Punaisen Ristin ystävävälittäjä etsii vapaaehtoisista ja hakijoista suurin piirtein samanikäisen parin, joka taustansa puolesta voisi tulla juttuun keskenään, ja saattaa heidät yhteen. Sen jälkeen tulevat ystävät ovat pitkälti omillaan, kuten Mari ja Vera silloin piiritoimiston kokoushuoneessa. Nyt sen muisteleminen lähinnä huvittaa, mutta tosiasia on, että pieneen alkukankeuteen kannattaa puolin ja toisin varautua. On epärealistista odottaa, että ennestään tuntemattomilla ihmisillä synkkaisi maagisesti ensi hetkestä alkaen. Tutustuminen vaatii aikaa, ja hutejakin tulee joskus. – Kun yhteistä taustaa ei ole luonnostaan esimerkiksi koulusta, työstä tai harrastuksesta, yhteisten juttujen löytyminen vaatii vähän aikaa. Tärkeintä on, että ei lyö hanskoja heti tiskiin, Vera sanoo. – Se on tavallaan tosi vaikeaa, mutta samalla parasta, Mari jatkaa. – Miten tutustut ihan tuntemattomaan ihmiseen? Siinä joutuu selvittämään aika perusasioita: Kerrotko vaikka mitä teet päivisin? Alkuun Mari ja Vera eivät pitäneet juuri yhteyttä sovittujen tapaamisten välillä, kunhan sopivat koska nähdään ja pitivät siitä kiinni. Tavatessaan he tekivät ihan tavallisia asioita, kävivät kahvilla ja kävelyillä, joskus kaupoissa tai leffassa. – Meillä meni varmaan puoli vuotta, ennen kuin alkoi olla sellainen luonteva fiilis, että olipa taas superkiva nähdä. Ei sillä, etteikö siihen asti ollut ihan mukavaa, mutta siinä vaiheessa alkoi olla niin paljon yhteisiä juttuja, että kaikki meni luontevasti. Nykyisin me ollaan yhteyksissä viikoittain, tekstaillaan ja soitellaan, vaikka ei joka viikko nähdäkään, Vera sanoo. Rohkeasti kokeilemaan! Oman kokemuksensa perusteella Mari ja Vera suosittelevat nuorten ystävätoimintaa melkeinpä kenelle tahansa. Kaikki me olemme joka tapauksessa omanlaisiamme. – Ystäväksi lähtevältä vaaditaan lähinnä, että haluaa tutustua uuteen ihmiseen avoimin mielin ja on silloin tällöin pari tuntia aikaa. Ystävää kaipaavan taas ei kannata liikaa miettiä, onko ”tarpeeksi syrjäytynyt” tai ”liian syrjäytynyt” – se riittää jos tuntee että nyt tarvitsisi kaveria. – Realistiset odotukset pitää toki molemmilla olla ja valmis näkemään vähän vaivaa ennen kuin homma alkaa toimia. Mutta kun alussa vähän panostaa ja kaveruus lähtee rullaamaan itsestään, se on tosi siistiä. – Kokeilkaa, ei siinä ainakaan mitään menetä! ? 12 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 Veran ja Marin mukaan nuorten ystävätoiminnassa tavoitteena pitää olla tasavertainen kaverisuhde. Siihen pääseminen voi vaatia vähän aikaa ja sitkeyttä, mutta lopputulos palkitsee molemmat. Målet med vänverksamhet för unga ska vara ett jämlikt kompisförhållande, tycker Vera och Mari. Att nå det kan kräva lite tid och tålamod, men slutresultatet är värt det för båda parter. YSTÄVÄ TUO ILOA Tänä ystävänpäivänä Punainen Risti tahtoo nostaa esiin erityisesti nuorten ystävätoimintaa ja yksinäisyyttä. Tutkimusten mukaan noin joka viides nuori kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Yksinäisyys heikentää voimakkaasti elämänlaatua kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisen vakavat pitkittyvän yksin jäämisen seuraukset ovat nuorilla. Lapsena tai nuorena koettu pitkäaikainen yksinäisyys heijastuu helposti koko myöhempään elämään. Se alentaa itseluottamusta ja kasvattaa riskiä esimerkiksi masennukseen ja ahdistukseen sekä erilaisiin käyttäytymisen häiriöihin. Yksinäisyys nostaa merkittävästi syrjäytymisriskiä. Suomen Punaisen Ristin viime vuoden lopulla vapaaehtoisilleen teettämässä ystäväkyselyssä 12,5 prosenttia vastaajista toimi nuoren, alle 29-vuotiaan henkilön ystävänä. Nuorten ystävänä toimivat vapaaehtoiset olivat muita useammin itsekin nuorempia ja työelämässä olevia. Ylivoimaisesti tavallisin syy tuen tarpeelle oli nuoren muutto uudelle paikkakunnalle tai uuteen maahan, mikä selittyy pitkälti kiintiöpakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien kasvaneella osuudella nuorista ystäväasiakkaista. Samasta syystä yhä useammalla nuorella ystäväasiakkaalla oli hyvin vähän tai ei lainkaan omaisia tai muita läheisiä. Kaikista Punaisen Ristin ystävätoiminnan asiakkaista noin 75 prosenttia oli ikääntyneitä, ja myös vapaaehtoisista lähes 70 prosenttia oli yli 60-vuotiaita. Yli 80 prosenttia vastaajista toimi henkilökohtaisena ystävänä yhdelle ikäihmiselle, ja noin 80 prosenttia vapaaehtoisista tapasi ystäväänsä vähintään joka toinen viikko. Lähes yhdeksän kymmenestä vapaaehtoisesta nosti tärkeimmäksi syyksi ystävätoimintaan osallistumiselle halun auttaa toista. Kolmannes vastaajista kertoi saavansa toiminnan kautta itsekin ystäviä ja yhtä moni mielekkään harrastuksen. Punaisen Ristin kysely ystävätoiminnan vapaaehtoisille toteutettiin nyt toisen kerran. Kysymyksiin vastasi 518 vapaaehtoista, joista noin 90 prosenttia oli naisia. Kaikkiaan ystävätoiminnassa oli viime vuonna mukana 8 781 vapaaehtoista. Vapaaehtoiseksi ystäväksi pääsee ottamalla yhteyttä oman paikkakunnan Punaisen Ristin osastoon tai piiritoimistoon, ja erilaiset ystäväryhmät mahdollistavat mukaan lähtemisen vaikka pitkäaikainen sitoutuminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Parhaat valmiudet ystävänä toimimiseen saa käymällä Punaisen Ristin ystäväkurssin. Tule mukaan: www.punainenristi.fi! AVM_1_2018_taitto_40s.indd 12 30/01/2018 16.29
• 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 13 Kompisar emellan Röda Korsets vänverksamhet för unga förde samman Mari Manninen och Vera Hyvämäki, men vänner blev de själva. TEXT KIMMO HOLOPAINEN BILDER JOONAS BRANDT D et är ett par år sedan nu. Mari Manninen och Vera Hyvämäki satt i ett mötesrum på Röda Korsets Helsingfors och Nylands distrikts byrå i Helsingfors. Vänförmedlaren kom med kaffe åt Mari och Vera och stängde dörren om dem. Mari och Vera visste ingenting om varandra, men de skulle bli vänner. Inte med bästa vilja kan man påstå att situationen var naturlig. – Räddningen var att vi båda är sociala och pratsamma typer. Vi satt och pratade en stund, utbytte telefonnummer och kom överens om när vi skulle träffas igen, skrattar de efteråt. Än en gång har de kaffe framför sig, men i stället för ett kalt mötesrum är det på ett trevligt kafé. Mari och Vera har kommit för att berätta om sina erfarenheter av Röda Korsets vänverksamhet för unga. Men först vill de ta kål på några myter. – Det här med ensamhet tas fram alldeles för mycket genom snyfthistorier. Vem som helst kan vara ensam och nästan alla är det i något skede, säger Mari. – I synnerhet när det gäller unga vill man hitta en orsak till att någon är ensam. I verkligheten krävs det ingen större story för det. Folk byter ort och skola, kontakter bryts, man växer isär. Visst finns det många som har upplevt mobbning, men inte är det alltid så. Helt vanliga vänner Forskning visar att var tionde ung människa lider av långvarig ensamhet. Av hela befolkningen har cirka 40 procent upplevt ensamhet i något skede. Trots att det är så vanligt finns det fortfarande ett stigma i ensamhet, det ses som en skamfläck, i synnerhet för någon som är ung. Då blir det lätt ett anklagande tonfall. Mari och Vera har båda upplevt ensamma perioder när deras liv har förändrats. Efter att ha blivit bekanta via vänverksamheten har de stöttat varandra. Många tänker sig att frivilligverksamheten är tydligt uppdelad i hjälpare och den som får hjälp. Det finns en vän, en frivillig – och så finns det en ensam en, som den frivilliga är vän åt. Det är just den snyfthistorien som Mari och Vera vill ta avstånd från. De är vänner, helt vanliga vänner, fast de blev bekanta via Röda Korset. Och det är en nödvändighet i vänverksamhet för unga. – Om vi tänker på vänverksamhet för äldre så är det lite annorlunda. Om en ung frivillig blir rödakorsvän åt en äldre människa så blir det nästan oundvikligt en välgörarroll. I vänverksamhet för unga ska målet uttryckligen vara att två jämlika människor blir kompisar. En första puff behövs När ensamheten har pågått en längre tid styr det lätt tankarna i en negativ riktning. Man börjar förklara bort sina egna framgångar med slumpen medan misslyckanden blir ens eget fel. – Om man har upplevt många besvikelser i relationer så blir det lätt en snöbollseffekt. Det gör stor skillnad om den onda cirkeln bryts när man är 20 eller när man är 30, för tröskeln blir högre hela tiden, funderar Vera. I en sådan situation kan det vara bra med en liten första puff framåt och det kan till exempel vänverksamheten för unga erbjuda. Röda Korsets vänförmedlare letar bland de frivilliga och de sökande efter ett par som är i ungefär samma ålder och som med tanke på sin bakgrund kunde komma överens och för dem samman. Det tar sin tid att bli bekant och ibland funkar det inte. I början höll Mari och Vera inte egentligen kontakt mellan de träffar de kommit överens om, de bara kom överens om nästa träff och höll fast vid det. När de träffades gjorde de helt vanliga saker, gick på kaffe och på promenad. – När man inte har en gemensam bakgrund, till exempel samma skola eller hobby, så tar det sin tid att hitta det som är gemensamt. Idag har vi kontakt varje vecka, säger Mari och Vera. På basis av sina egna erfarenheter rekommenderar båda vänverksamhet för unga för nästan vem som helst. – Det enda man egentligen behöver är en vilja att bli bekant med en ny människa och öppet sinne. Och vill man ha en vän ska man inte fundera över om man är ”tillräckligt marginaliserad” eller ”för utstött” – det räcker med att känna att man skulle vilja ha en kompis. – Klart att båda parter ska ha realistiska förväntningar. Men när man satsar lite i början och det börjar rulla på av sig själv att man är vänner, då är det najs. ? ”Det enda man egentligen behöver är en vilja att bli bekant med en ny människa och öppet sinne.” EN VÄN GER GLÄDJE I samband med vändagen i år vill Röda Korset i synnerhet lyfta fram vänverksamheten för unga, men också ensamhet. Forskning visar att ungefär var femte ung person lider av allvarlig ensamhet. Ensamhet försämrar livskvaliteten allvarligt i alla åldersgrupper, men att länge bli ensam har speciellt grava följder för ungdomar. Långvarig ensamhet i barndomen eller ungdomsåren har lätt återverkningar på resten av livet. Det orsakar sämre självförtroende och ökar risken för till exempel depression och ångest samt olika beteendestörningar. Ensamhet ökar risken för utslagning markant. I en vänenkät som Finlands Röda Kors lät göra bland sina volontärer i slutet av förra året var 12,5 procent av dem som deltog i enkäten rödakorsvänner åt en ung person på under 29 år. De volontärer som är vänner åt unga var oftare själva unga och med i arbetslivet. Den överlägset största orsaken till ett behov av stöd var att den unga hade flyttat till en ny ort eller till ett nytt land, vilket till stor del förklaras av att kvotflyktingar, asylsökande och andra invandrare idag utgör en allt större del av alla unga vänklienter. Av samma orsak har allt fler unga vänklienter få eller inga anhöriga eller andra närstående personer. Av alla klienter inom Röda Korsets vänverksamhet var cirka 75 procent äldre och även av de frivilliga vännerna hade närmare 70 procent fyllt 60 år. Mer än 80 procent av enkätdeltagarna var personliga vänner åt en äldre människa och cirka 80 procent av volontärerna träffade sin vän minst varannan vecka. Närmare nio av tio frivilliga angav viljan att hjälpa som den viktigaste orsaken till sitt engagemang i vänverksamheten. En tredjedel av deltagarna uppgav att de själva fått vänner via verksamheten och lika många såg det som en meningsfull hobby. Det var andra gången Röda Korset genomförde en enkät med de frivilliga inom vänverksamheten. På frågorna svarade 518 volontärer, av vilka cirka 90 procent var kvinnor. Sammanlagt engagerade vänverksamheten i fjol 8 781 frivilliga. Frivillig rödakorsvän kan man bli genom att ta kontakt med rödakorsavdelningen på den egna orten eller närmaste distriktsbyrå. Olika vängrupper gör det möjligt att engagera sig i verksamheten även om man av någon anledning inte kan förbinda sig för en långvarig kontakt. De bästa förutsättningarna för att verka som rödakorsvän får man genom att gå Röda Korsets vänkurs. Kom med: www.rodakorset.fi! AVM_1_2018_taitto_40s.indd 13 30/01/2018 16.29
• 14 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 S aarijärven Terhokerhon lelunurkassa tytöillä on meneillään itse keksitty leikki. Siinä on ainakin sinisistä vaahtomuovityynyistä rakennetut rajat, autoja ja leluhahmoja. Kerhon aikuiset ovat ryhmittyneet sohvalle rupattelemaan. Viimeisenä mukaan saapuu Terho Utter , 11, suurta leluautoa roikottaen. – Tule sinä tänne miesten kesken, kehottaa Markku Lietonen , 68, ja tekee tilaa vierelleen. Häly hiljenee kulkusen kilistyksestä. – Tämä oli sen ajan skeittilauta. Hiukan olen kasvanut noista ajoista, Markku naurahtaa ja kertoo, miten mopolla painettiin mäkeä alas. Jarruja ei ollut. Sen jälkeen on Terhon vuoro esitellä leikkiautonsa. – Neljävuotiaana sain. Se kestää vaikka kyytiin istumisen, Terho kehaisee. Tytöt ovat tuoneet esiteltäväksi pehmoleluja ja Littlest Petshop -eläinhahmoja. Niitä ihaillaan hetki. Sitten Linnea Sironen , 73, kertoo lapsuusajan leikeistään. – Ei ollut leluja, ei edes pelikortteja. Itse keksittiin leikkejä joulukorteilla. Avaimen piilotustakin leikittiin. – Sitä leikitään vieläkin, Terho huomaa. Pian löytyy monta muutakin vanhaa leikkiä, joita leikitään yhä. Ystäviä itse kullekin Punaisen Ristin Terhokerho-toiminta alkoi vuonna 2014 yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa. Suomen Kulttuurirahaston tuen päätyttyä viime vuonna toiminta on monella paikkakunnalla hiipunut, mutta Saarijärvellä intoa riittää. Keskustan kerhon lisäksi paikkakunnalla toimii kaksi muutakin Terhokerhoa Lannevedellä ja Pajupurolla. Terhokerhojen tarkoituksena on edistää leikkiä ja sukupolvien kohtaamista, ja samalla leppoisa yhdessäolo toteuttaa Punaisen Ristin ystävätoiminnan tavoitteita. Saarijärven osastolla on muutenkin aktiivinen ystävätoiminta. Perinteisen ystävätoiminnan ohella tarjolla on ulkoiluystävätoimintaa sekä miestenSe on merkki Terhokerhon alkamisesta. Kerhoa alusta asti vetänyt Mirja Lietonen , 64, luovuttaa tällä kertaa ohjat Inkeri Ansamaalle , 66, joka lausuu aluksi pienen runon. Niin tehdään Saarijärven Terhokerhossa joka kerta. Tänään ohjelmassa on lelupäivä. Jokaisella on mukanaan lelu tai tarina lelusta. Inkeri auttaa esittelemään sen. Markulla on mukanaan mustavalkoinen kuva vuodelta 1954. Kuvassa kaksi myssypäistä taaperoa istuu itse tehdyn leikkimoottoripyörän satulalla. Jenni Kuitunen (vas.) ja Venla Ahonen leikkivät Terhokerhossa Saarijärvellä. Aiheina olivat tällä kertaa uudet ja vanhat leikit ja lelut. Jenni Kuitunen (t.v.) och Venla Ahonen leker i Terhoklubben i Saarijärvi. Temat den här gången är nya och gamla lekar och leksaker. Leikki yhdistää Saarijärven Terhokerhossa kaikenikäiset pääsevät leikkiin mukaan. Ystävänpäivän alla kerhossa vietettiin oman lelun päivää. TEKSTI TUIJA SILJAMÄKI KUVAT PETTERI KIVIMÄKI Terhokerhon vetäjä Mirja Lietonen esittelee Tiina-nukkeaan 50-luvulta. – Meitä oli kolme sisarta, ja nukke oli meidän kaikkien yhteinen. Kuten näkyy, tällä on harjoiteltu rokotusta. Terhoklubbens ledare Mirja Lietonen presenterar sin docka. Tiina är från 50-talet. – Vi var tre systrar och hon var vår gemensamma docka. Som ni ser har vi övat vaccinering. AVM_1_2018_taitto_40s.indd 14 30/01/2018 16.29
• 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 15 kerho, joka auttaa esimerkiksi ikäihmisiä polttopuiden teossa. Lisäksi avoin ystäväntupa jakaa kerran viikossa hyvää mieltä osaston tiloissa. Terhokerhon illan ohjelmassa on seuraavaksi mehun ja keksien vuoro. Aikuisten kahvipöydässä puhe kääntyy siihen, mitä leikkikerho antaa aikuisille. Terho Utterin äiti Erna Elo on Punaisen Ristin Saarijärven osaston uusi puheenjohtaja. Hän kävi samoissa tiloissa perhekerhossa jo silloin, kun Terho oli pieni. – Siinä sai sekä lapset että äiti ystäviä samalla kertaa. Inkeri Ansamaa tietää muualta paikkakunnalle muuttaneena, että ystäviä voi olla vaikeaa löytää ellei lähde kotoa ulos, mukaan toimintaan. – Jäin eläkkeelle lastentarhanopettajan työstä muutama vuosi sitten. On niin mukava kokea taas lasten tuoma ilo. – Mutta kuka tahansa voi tulla ohjaamaan näitä kerhoja, ei siihen tarvitse olla ammattilainen, Mirja Lietonen huomauttaa. – On uskomatonta, millaisia yhteisiä leikkejä eri-ikäiset lapset kehittävät. Se ei ole tänä päivänä itsestään selvää. Vapaan leikin ja luovuuden tukeminen on tärkeää. Oman näköinen kerho Viime vuoden puolella terhokerholaiset kävivät ilahduttamassa läheisen palvelutalo Kotikonnun pikkujouluissa. He lauloivat joululauluja paikallisen musikantin säestyksellä ja jakoivat joulupusseja, joissa oli pipareita ja karkkia. Mukaan juhlaan tuli jokainen kynnelle kykenevä palvelutalon asukas. – Se oli liikuttava tilaisuus. Tuntui, että he olivat mukana samalla innolla kuin lapsetkin. Tällainen antaa elämänvoimaa ja virkeyttä. He toivoivat meitä sinne uudelleen, joten maaliskuussa olemme menossa pitämään musisointikerhoa, Mirja Lietonen kertoo. Mehuhetken jälkeen lapset siirtyvät taas leikkinurkkaa kohti. Mirja huomaa, että heidän pitää saada Terho-leimat passeihinsa. Passien kannet on askarreltu täällä. Enni-Sofia Nieminen tömpsäyttää leiman omaan passiinsa, jossa on jo ennestään monta leimaa. – Ensi kerralla askarrellaan. Mitä toivoisitte? Tykkäätkö tehdä tupsuja, Enni-Sofia? Mirja kysyy. – Joo, se on kivaa, Enni-Sofia vastaa. Leena Paavola , 73, on yksi kerhon vapaaehtoisista apulaisohjaajista. Tänään hän häärii keittiössä, korjaa astiat pois ja tiskaa. – Lapset antavat paljon iloa ja hyvää mieltä. Siksi tykkään käydä täällä, hän sanoo. Lapsilla riittää energiaa leikkiä. Siniset pehmotyynyt on levitelty ympyrään lattialle ja tytöt hyppivät niitä pitkin kuin ne olisivat rantakiviä. – Yy-kaa-koo, he laskevat. Pian Mirja saattelee jo ensimmäisiä lähtijöitä eteisessä. Hänellä on tapana vastaanottaa ja saattaa ovelle jokainen henkilökohtaisesti. – Jokainen ohjaaja luo omanlaisensa Terhokerhon. Tärkeintä on kuunnella kävijöiden toiveita. ? Lek bland Saarijärvis moar I Terhoklubben i Saarijärvi får människor i alla åldrar vara med och leka. Inför vändagen firade klubben leksaksdag. S tojet tystnar i Terhoklubben i Saarijärvi när Mirja Lietonen , 64, ringer i en liten klocka. Lietonen har varit klubbledare sedan starten och nu ger hon ordet till Inkeri Ansamaa , 66, som börjar med att läsa en liten dikt. Så gör man varje gång klubben samlas. Idag är det leksaksdag. Då har var och en med sig en egen leksak eller en berättelse om en leksak. Markku Lietonen , 68, har med sig ett svartvitt fotografi från år 1954. På bilden sitter två småbarn på en självbyggd leksaksmotorcykel. – Det var den tidens skateboarding, skrattar Markku och berättar hur de susade ner för backar på sin ”moppe”. Bromsar hade åket inte. Några flickor presenterar sina mjukisdjur och figurer ur Littlest Petshop. Alla får beundra dem. Sen berättar Linnea Sironen , 73, om hur hon lekte som barn. – Vi hade inga leksaker, inte ens spelkort. Vi hittade på egna lekar med julkort. Och så lekte vi gömma nyckel. – Det leker vi fortfarande, säger Terho Utter , 11, och strax har man kommit på flera andra lekar som också förenar generationerna. Terhoklubbens verksamhet inleddes år 2014 i samarbete med Mannerheims Barnskyddsförbund. Avsikten med klubbverksamheten är att främja lek och möten över åldersgränserna. Efter att Finska Kulturfondens stöd upphörde i fjol har Terhoklubbarna på flera orter fört en tynande tillvaro, men i Saarijärvi är verksamheten populär. Förutom klubben i centrum finns två andra Terhoklubbar. Ikväll fortsätter programmet med saft och kex. Vid kaffebordet börjar de vuxna diskutera vad lekklubben ger dem. Inkeri Ansamaa är inflyttad på orten och vet att det kan vara svårt att hitta vänner om man inte går hemifrån och engagerar sig i någon verksamhet. – Jag var barnträdgårdlärare och gick i pension för ett par år sedan. Det är roligt att få uppleva barnens glädje. – Men vem som helst kan ställa upp och vara ledare för en sådan här klubb, man behöver inte vara proffs, påpekar Mirja Lietonen. – Det är otroligt vilka gemensamma lekar barn i olika åldrar hittar på. Det är ingen självklarhet idag. Därför är det viktigt att stödja fri lek och kreativitet. Efter saftpausen återgår barnen till sina lekar. Alla får också en Terho-stämpel i klubbpasset som de har pysslat i klubben. Enni-Sofia Nieminens pass får en smäll av stämpeln. I passet finns många stämplar. – Nästa gång ska vi pyssla. Tycker du om att göra tofsar, Enni-Sofia? frågar Mirja. – Jo, det är roligt, svarar hon. Snart får Mirja vinka av de första som är på väg hemåt. Hon brukar personligen ta emot och ta farväl av alla vid dörren. – Varje ledare gör sin egen Terhoklubb. Det viktiga är att man är lyhörd för vad deltagarna vill göra. ? Markku Lietosen mielestä Terho Utterin auto näyttää Ferrarilta, mutta todisteeksi ei löydy mitään merkkiä. Markku Lietonen tycker Terho Utters bil ser ut som en Ferrari, men den har inget märke som avgör frågan. AVM_1_2018_taitto_40s.indd 15 30/01/2018 16.29
• 16 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 A nita Raitala ja Eeva Kautiainen kävelevät turvatarkastuksen jälkeen tottunein askelin Hämeenlinnan vankilan etuovelle. Vartija avaa oven ja toivottaa heidät tervetulleiksi. Matka jatkuu aulasta käytävää pitkin ensimmäisen kerroksen luokkahuoneen eteen. Vartija avaa taas oven. Huoneessa istuu yhdeksän naista, joista jokainen on määrätty vankeuteen rikoksesta. Joku huumausainerikoksesta, joku petoksesta, joku ajamisesta ilman ajokorttia. Naiset keskustelevat keskenään iloisesti. Kun Eeva ja Anita astuvat ovesta sisään, naiset nousevat ylös ja halaavat heitä vuorotellen. – Onko sinulla uudet silmälasit, yksi kysyy Eevalta. Teatteriesitys ja villasukkia Naiset järjestelevät tuolit ympyräksi ja istuvat alas. Iloinen puheensorina täyttää luokkahuoneen uudelleen, kunnes Anita pyytää kaikkia hiljentymään. – Ryhmäilloissa on ollut tapana, että jokainen kertoo nimensä ja missä asui ennen tänne tuloaan. Minä olen Anita Hattulasta, hän aloittaa hymyillen. Eeva istuu Anitan vieressä ja jatkaa. – Olen Eeva ja asun Hämeenlinnassa, hän sanoo ja katsoo vieressään istuvaa naista. – Olen Päivi Helsingistä, tämä sanoo. Seuraavaksi esittäytyy Sonja Koivukylästä, kolmas on Kristiina ja neljäs on Anette Helsingistä. Muut osallistujat tulevat Forssasta, Kuopiosta ja Jyväskylästä, mutta he eivät halua nimeään juttuun. Punaisen Ristin vankilavierailuilla jutellaan ihan arkisista asioista. Silti tapaamisten merkitys on suuri, niin vangeille kuin vapaaehtoisillekin. TEKSTI VERA MIETTINEN KUVAT PETRI MULARI Kohti rikoksetonta elämää Kahvi laitetaan porisemaan samalla kun naiset jatkavat jutustelua. Puhutaan muun muassa vankilan joulujuhlasta ja siitä, kuinka jokainen sai villasukat ja kaksikymppiä joulurahaa. Yksi miettii tuomionsa pituutta, toinen kertoo koulunkäynnistään vankilassa. Myös tulevasta Hämeenlinnan naisvankien teatteriesityksestä puhutaan. Liisa Ihmemaassa saa ensi-iltansa maaliskuussa Riihimäen teatterissa. Tunnin ajan vain ihmisiä Kahvi on valmista. Anette nousee ylös ja jakaa jokaiselle mukin. – Tuosta tytöstä tulee kyllä isona maanviljelijän vaimo, yksi naisista sanoo ja muut nauravat. Pullapussi, keksipaketti ja kermatölkki pistetään kiertoon. – Hei, vanhoille ihmisille ensin, Kristiina sanoo huvittuneena, ja taas nauretaan. Joillekin pulla ja kahvi ovat ensisijainen syy tulla mukaan Punaisen Ristin 1 – Vangilla on leima otsassa koko ajan. Täällä meidän kanssa niin ei ole. Me luotamme heihin ja he luottavat meihin, Eeva kertoo. – Fångar går med en stämpel i pannan hela tiden. Här med oss är det inte så. Vi litar på dem och de litar på oss, berättar Eeva. 2 – Yhteenkuuluvuuden tunne Anitan ja Eevan kanssa on tärkeä asia. Tuntuu siltä, että joku oikeasti välittää, Anette sanoo. – Det är viktigt att få känna samhörighet med Anita och Eeva. Det känns som att någon faktiskt bryr sig, säger Anette. 1 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 16 30/01/2018 16.29
• 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 17 vierailulle, mutta nähtyään miten rentoa ja hauskaa tapaamisissa on, he yleensä jäävät. – Monta vankikaveria olen houkutellut tänne pullan avulla, yksi naisista naurahtaa, mutta vakavoituu sitten. – Eeva ja Anita eivät kohtele meitä kuin vankeja vaan kuin tavallisia ihmisiä. Siksi tämä on meille tärkeää. – Tämän tunnin ajan me olemme ihmisiä, yksi vangeista jatkaa. Muut nyökyttelevät. Naisten ajatukset vahvistavat, että Punaisen Ristin vankilavierailujen perimmäinen tarkoitus on onnistunut: toiminnalla halutaan muun muassa edistää inhimillisyyttä ja tukea vangin sosiaalista kehitystä sekä vuorovaikutustaitoja. – Kiva kuulla, että teillä on sellainen olo, Anita sanoo. Seuraavaksi on tietovisan aika. Yksi naisista ottaa Anitan tekemän tietokilpailun käteensä ja lukee ensimmäisen kysymyksen ääneen. – Minkä maan lipussa on Daavidin tähti? Kysymykseen on annettu kolme vaihtoehtoa. – A: Israel, B: Saudi-Arabia vai C: Espanja? Naiset vastaavat vuorotellen. – Kaikilla oli oikein! Vastaus on A: Israel! Tietovisan jälkeen naiset miettivät, mitä kaikkea he voisivat tulevilla tapaamisilla tehdä. Ainakin he voisivat laulaa, ja jos joku osaa soittaa jotain soitinta, sekin on tervetullutta. – Päivi osaa soittaa kitaraa, Anette huudahtaa. Tukea vapauteen Anita ja Eeva ovat olleet vankilavierailijatoiminnassa mukana parinkymmenen vuoden ajan. – Haluamme olla ystäviä, tukea vankeja tavallisen ihmisen taidoin, ei viranomaisena. Meidän tehtävämme ei ole tuomita, se on tehty jo oikeusprosessin aikana. Kerran Eeva lähetti kahdelle vangille kortin, kun he vaihtoivat puoleksi vuodeksi vankilaa. Vangit pitivät sitä harvinaisena eleenä. – Tuli sellainen tunne, että meistä oikeasti välitetään. Sillä on voimaannuttava merkitys, kun ihmistä kohdellaan ihmisenä ja katsotaan silmiin, yksi vangeista sanoo. Kenties Eeva ja Anita herättävät vangeissa myös kipinän rikoksettomasta elämästä. Varsinkin pitkien tuomioiden jälkeen vapaus voi olla vangille hankala asia. Päihteettömyys, asunnottomuus, vanhan kaveripiirin jättäminen ja uuden sosiaalisen verkoston rakentaminen vaativat paljon voimavaroja. – Jos haluaa jättää taakseen rikollisen elämäntavan, täytyy vanhat tottumukset ja ystävät hylätä. Se ei todellakaan ole helppoa. Mutta jos on joku, kenelle pääsee purkamaan tunteitaan, asiat voivat sujua ainakin vähän paremmin, yksi vangeista sanoo ja viittaa Anitaan ja Eevaan. Naiset vakavoituvat, kun puheet kääntyvät tulevaisuuden haaveisiin. Päivi pääsee parin kuukauden päästä pois, ja hän haluaisi elää päihteetöntä elämää oman lapsensa kanssa. Sonja tahtoisi jatkaa opiskelujaan. Kristiinalle tulee kyynel silmäkulmaan. – Vapautumisen jälkeen haluaisin jatkaa isovanhemman roolia. Aika kovan taakan olen kaikille läheisille aiheuttanut tänne joutuessani. Minulla on heitä kova ikävä, hän sanoo. Täysi tuki vankilalta Hämeenlinnan vankilan apulaisjohtaja Taina Taipale pitää Punaisen Ristin vankilavierailuita erittäin merkityksellisinä. – Itse ajattelen niin, että vankilavierailijat ovat ensisijaisesti niille vangeille, joilla ei muuten käy vieraita ja joiden sosiaalinen verkosto on pieni. Keskustelut voivat olla heille hyvinkin voimaannuttavia. Joillekin vangeille on tärkeää, että tuki tulee poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomasta järjestöstä, Taipale kertoo. – Vierailut voivat osaltaan vaikuttaa niin, että vanki ei enää tee rikoksia. Näin koko yhteiskunta on taas hieman turvallisempi. Taipaleen mielestä vankilavierailijaksi sopii ihan tavallinen ihminen, jolla on omassa elämässä asiat kunnossa. – Punaisella Ristillä on hyvä koulutusja tukijärjestelmä vapaaehtoisille, ja toimintaan voi lähteä turvallisin mielin mukaan. Myös vankilan henkilökunta huolehtii vierailijoiden turvallisuudesta. ? 2 På väg mot ett liv utan brott Röda Korsets fängelsebesök är viktiga både för fångarna och för de volontärer som besöker dem. A nita Raitala och Eeva Kautiainen har passerat säkerhetsgranskningen och går med vana steg fram till ingången till Tavastehus fängelse. En vakt öppnar dörren och hälsar dem välkomna. Vandringen fortsätter från entrén längs en korridor till dörren till ett klassrum i första våningen. Igen är det en vakt som öppnar dörren. I rummet sitter nio kvinnor som samtliga har påförts ett fängelsestraff för något brott. Någon sitter här på grund av narkotikabrott, någon för bedrägeri, en annan för att ha kört utan körkort. Kvinnorna pratar glatt sinsemellan. När Eeva och Anita kommer in genom dörren stiger kvinnorna upp och ger dem turvis en kram. – Har du nya glasögon, frågar en av Eeva. Kvinnorna ställer stolarna i en ring och sätter sig. Ett glatt pladder fyller klassrummet igen, tills Anita ber om tystnad. Efter att alla har presenterat sig knäpper man på kaffekokaren. Det finns mycket att tala om, bland annat fängelsets julfest och att alla fick ett par yllesockor och 20 euro i julpeng. En funderar över längden på sin dom, en annan berättar om hur det är att gå i skola i fängelset. Den teaterföreställning som kvinnofångarna på fängelset i Tavastehus arbetar med nämns också. Några kvinnor kanske deltar i Röda Korsets besök för att få kaffe och bulle, men efter att ha upplevt hur avslappnat och roligt folk har på träffarna brukar de bli kvar. – Många fängelsekompisar har jag lockat hit med bulle, skrattar en av kvinnorna, men blir sedan allvarlig. – Eeva och Anita behandlar oss inte som fångar utan som vanliga människor. Därför är det här viktigt. – Den här ena timmen är vi människor, bekräftar en annan fånge. De andra nickar. Kvinnornas tankar visar att idén med Röda Korsets fängelsebesök har lyckats: Verksamheten är bland annat tänkt att främja medmänsklighet och stödja fångarnas sociala utveckling och interaktionsförmåga. – Det är kiva att höra att det känns så, säger Anita. – Vi vill vara vänner, vi vill stöda fångar med sådant som vanliga människor kan, inte som en myndighet. Det är inte vår sak att döma, det har redan hänt i rätten. I synnerhet efter långa straff kan frihet kännas svårt för en fånge. Det kräver en hel del att hålla sig drogfri, skaffa bostad, ta avstånd från gamla kompisar och bygga upp ett nytt socialt sammanhang. – Om man vill lämna en kriminell livsstil bakom sig måste man bryta med gamla vanor och vänner. Det är verkligen ingen lätt sak, säger en av fångarna och pekar mot Anita och Eva. – Om det finns någon som man kan bearbeta de här känslorna med så kan det gå lite bättre i alla fall. ? ”Eeva och Anita behandlar oss inte som fångar utan som vanliga människor.” AVM_1_2018_taitto_40s.indd 17 30/01/2018 16.29
• V älitunti loppuu ja luokkiin siirtyvät oppilaat kolistelevat sisälle Iin Valtarin kouluun. Toppahousut kahisevat ja puheensorina täyttää hetkeksi ala-aulan. Kahdeksasluokkalainen Jesse Juopperi ei anna hälinän häiritä. Hän pumppaa rytmikkäästi Anne-nuken rintakehää aulan nurkkaan pystytetyssä elvytyspisteessä. Ensiavun ja terveystiedon kouluttaja Niina Kuninkaanniemi kehuu suoritusta ylpeänä. Hän on tottunut iiläisten nuorten hyvään asenteeseen ja tekemisen meininkiin. – Iiläiset nuoret ovat elvyttäneet mahtavasti. Yhdellä koulutuskerralla kuusi Kaikki Iin kahdeksasluokkalaiset osallistuivat syksyn aikana Punaisen Ristin hätäensiapu koulutukseen. Punaisen Ristin tavoite on, että jokainen ikäluokka oppisi jatkossa ensiaputaidot. TEKSTI JENNI RÄINÄ KUVAT MAIJU POHJANHEIMO heppua käytti koko ylijääneen ajan elvyttämiseen. He jatkoivat elvytystä kahden minuutin jaksoissa 42 minuutin ajan. Pohjois-Pohjanmaan Iin kunnassa nuorten ensiaputaidot ovatkin Suomen huipputasoa. Viime syksynä jokainen kunnan 151 kahdeksasluokkalaisesta kävi ensiapukoulutuksen. Ensiapu kansalaistaidoksi Suomen Punainen Risti asetti viime kesänä Helsingin yleiskokouksessa tavoitteekseen, että tulevaisuudessa jokainen Suomen peruskoululainen kävisi hätäensiapukoulutuksen. Tavoite on kunnianhimoinen ja kova, mutta Iin loistava esimerkki todistaa, että mahdoton se ei suinkaan ole. Iissä kokonaisen ikäluokan koulutus onnistui, koska sekä opettajat että oppilaat lähtivät hankkeeseen innolla mukaan. Ensiaputaidot osaksi yläkoulujen arkea -hankkeessa mukana oleva Niina Kuninkaanniemi sanoo, että Iin tapauksessa etua oli myös paikkakunnan pienestä koosta. – Mutta siitä huolimatta kuusi luokkaa näin lyhyessä ajassa vaatii todellista innostusta. Valtarin koulun rehtori Taisto Soininen kertoo, että koulutus on saanut suitsutusta opettajien ja oppilaiden lisäksi myös vanhemmilta. – Tämä on aivan mahtava homma. Ennen puhuttiin kansalaistaidoista, ja ensiapu kuuluu ilman muuta niihin. Koulutuksen antamista pitäisi ehdottomasti laajentaa. On tärkeää, että jokaisella suomalaisella olisi käsitys ensiavusta, Soininen pohtii. Nuorille suunnatusta ensiapukoulutuksesta haluttiin pelillinen ja kilpailullinen, joten sitä varten rakennettiin uusi In Action! -hätäensiapupeli, joka toimii interaktiivisella Seppo-pelialustalla. Teoriaosuuden oppilaat suorittavat oman opettajansa johdolla verkossa ennen 18 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 1 1 Valtarin koulun kahdeksasluokkaiset ryhtyivät innolla opettelemaan ensiapua. Nyt heistä jokainen on hätäensiapukoulutettu. Åttondeklassarna i skolan Valtarin koulu lärde sig första hjälpen med entusiasm. Idag har de alla gått kursen i livräddande första hjälpen. 2 Joni Karttunen harjoittelee elvyttämistä. Nuoret opettelivat päivän aikana ensiapua viidellä eri pisteellä ja taltioivat suorituksensa arviointia varten. Joni Karttunen över hjärt-lungräddning. Ungdomarna övade första hjälpen vid fem olika kontroller under dagens lopp och prestationerna dokumenterades. Ensiaputaidot jokaiselle AVM_1_2018_taitto_40s.indd 18 30/01/2018 16.29
• Punaisen Ristin ensiapukouluttajan ohjaamaa pelihetkeä. Rehtori Soinisen mukaan malli osoittautui toimivaksi. Aiemmin koulutus oli kaksipäiväinen ja työläämpi toteuttaa. Ennakkotehtävät ja yksi lähipäivä ovat helpommin soviteltavissa koulun aikatauluihin. Elvytyspiste kiinnostaa Päivän aikana nuoret harjoittelevat ensiaputaitoja viidellä pisteellä kouluttajan pohjustuksen jälkeen. Esimerkiksi Nokka tukkoon -pisteellä oppilaat harjoittelevat nenäverenvuodon tyrehdyttämistä. Oppilaat taltioivat suorittamansa tehtävät joko kuvana, videona tai ääninauhana, jotka kouluttajat sen jälkeen pisteyttävät. Älä tyri nyt, tyrehdytä -sitomispisteellä Mikael Alaraasakka seisoo kädet ja jalat harallaan. Hänen raajoihinsa on sidottu kolme sidettä, ja lisäksi käsivarteen on aseteltu kolmioliinaa. Nyt tehtävä on suoritettu ja kuvattu, ja ryhmäläiset alkavat purkaa siteitä. Alisa Turtinen kietoo siteen nopeasti säntilliselle rullalle. Hevosharrastaja Turtiselle pinteleiden rullaaminen on tuonut rutiinin siteiden rullaamiseenkin. Joni Karttunen , Alisa Turtinen, Mikael Alaraasakka ja Noora Millaskangas kertovat, että ensiapukoulutus on hyvä ja tärkeä asia. Edellisen kerran heille kerrottiin ensiavusta seitsemännen luokan terveystiedon tunnilla. – Tämä on ollut kivaa. Odotan eniten, että pääsen elvyttämään, Turtinen sanoo. Oppi tuo rohkeutta auttaa Alisa Turtinen tippui vuosi sitten pukittelevan ponin selästä. Hän selvisi säikähdyksellä ja niskan retkahdusvammalla, mutta onnettomuus vahvisti tunnetta, että hädän hetkellä ensiaputaidot olisi hyvä olla hallussa. – Tipuin niskat edellä alas ja tajuni lähti. Heräsin vasta, kun minulle tultiin puhumaan. En edes ehtinyt säikähtää. Rehtori Taisto Soininen on huomannut, että koulutus on herättänyt oppilaita huomaamaan, kuinka arkisista taidoista on kyse. – Etukäteen kun juttelin oppilaiden kanssa, he totesivat, etteivät ensiaputaidot juuri kosketa heitä. Nyt harjoitusten lomassa monet ovat todenneet, että ihan vastaavia onnettomuuksia olisi voinut sattua heille itselleen. Kun koko neljä tuntia kestänyt pelillinen osuus on ohi, Alisa Turtinen on tyytyväinen. Vuonna 2017 saadussa palautteessa ensiapukoulutus lisäsi 86 prosentilla nuorista rohkeutta toimia hätätilanteissa. Samaan johtopäätökseen päätyy myös Alisa. – Tästä jäi sellainen olo, että hädän tullen osaisin ja uskaltaisin itsekin elvyttää, hän sanoo. ? 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 19 3 Ada Korkala (oik.) saa ensiapua Ronja Uusitalolta. Ada Korkala (t.h.) får första hjälpen av Ronja Uusitalo. 4 In Action! -hätäensiapupelillä tehtiin nuorten ensiapukoulutuksesta pelillistä. In Action! är ett spel om livräddande första hjälpen som togs fram för att göra utbildningen roligare. 2 3 Kunskaper i första hjälpen för alla Alla i årskurs åtta i Ijo deltog under hösten i Röda Korsets utbildning i första hjälpen. R asten är slut och ljudet av ytterkläder som gnids motvarandra blandas med glada röster i hallen i skolan Valtarin koulu i Ijo. Åttondeklassaren Jesse Juopperi låter inte oljudet störa sig. Han håller rytmen där han pumpar upp och ner på Anne-dockans bröstkorg vid hjärt-lungräddningsstationen i ett hörn i hallen. Niina Kuninkaanniemi är utbildare i första hjälpen och hälsokunskap och berömmer honom. Hon är van vid de unga Ijobornas goda handlag. – Ungdomarna här i Ijo har varit fantastiska på hjärt-lungräddning. En gång var det sex killar som använde all tid som blev över till att öva återupplivning. De fortsatte med hjärt-lungräddningen i 42 minuter, uppdelat i pass på två minuter. I Ijo kommun i Norra Österbotten är första hjälpen-kunskaperna bland ungdomarna bland de bästa i Finland. I höstas gick varenda en av kommunens 151 åttondeklassare en kurs i första hjälpen. Finlands Röda Kors ställde vid stämman i Helsingfors upp målet att alla barn som går grundskolan i Finland ska få utbildning i livräddande första hjälpen. Det är ett ambitiöst mål, men Ijo är ett strålande exempel som visar att det inte är omöjligt. Rektorn vid Valtarin koulu Taisto Soininen säger att utbildningen har fått beröm inte bara av lärare och elever, utan också av föräldrarna. – Det här är helt fantastiskt. Förr talade man om medborgarkunskaper och första hjälpen hör utan vidare till dem. Det är viktigt att alla har ett hum om första hjälpen, säger Soininen. För att få utbildningen att gå hem hos ungdomarna ville man ge första hjälpen en injektion av spel och tävlan. Resultatet blev spelet In Action! om livräddande första hjälpen. Teoriavsnittet avlägger eleverna tillsammans med sin egen lärare på webben innan Röda Korsets första hjälpen-utbildare kommer och drar igång spelet. Under en dag övar ungdomarna sedan sina första hjälpen-kunskaper vid fem stationer. Eleverna sparar sina prestationer antingen i bildform, som video eller som ljudfil. Utbildarna ger poäng enligt hur deltagarna har presterat. Vid fördbandsstationen står Mikael Alaraasakka bredbent med armarna utsträckta. Han har tre förband på tre lemmar och en mitella på andra armen. När uppgiften har utförts och dokumenterats börjar Alisa Turtinen rulla ihop bandagen. Med hästar som hobby har hon vant sig att rulla ihop benlindor och bandage går med samma rutin. För ett år sedan föll Turtinen av en ponny som bockade. Hon klarade sig med en försträckt nacke och blotta förskräckelsen, men olyckan stärkte känslan av att det är skäl att kunna första hjälpen när det gäller. Enligt den respons man har fått för utbildningen år 2017 känner 86 procent av ungdomarna att de är mer redo att agera i en nödsituation efter utbildningen. Samma slutsats kom också Turtinen till. – Jag fick en känsla att om olyckan är framme så vet jag vad jag ska göra och vågar ge hjärt-lungräddning. ? 4 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 19 30/01/2018 16.29
• 20 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 Punainen Risti on vastannut Suomen verihuollosta jo 70 vuotta Verenluovutuksen toi Suomeen partioliike, ja sotavuosina verihuollosta huolehti puolustusvoimat. Sodan jälkeen joukko lääkäreitä kääntyi Suomen Punaisen Ristin puoleen ehdottaen, että järjestö ottaisi hoidettavakseen valtakunnallisen veripalvelutoiminnan. Tänä vuonna Punaisen Ristin Veripalvelu juhlii 70-vuotista taivaltaan. TEKSTI IIRA HARTIKAINEN JA WILLY TOIVIAINEN L aajamittainen veripalvelutoiminta kehittyi sodankäynnin seurauksena. Vuonna 1939 Puolustusvoimain Veripalvelu otti hoitaakseen Suomen veripalvelutoiminnan Partiolaisten Veriliitolta, joka oli aloittanut vapaaehtoisuuteen ja maksuttomuuteen nojautuvan verenluovutustoiminnan neljä vuotta aiemmin. Suomen kansa osallistui sodan aikana aktiivisesti verenluovutustalkoisiin turvaten monen haavoittuneen pelastumisen. Verenluovutus koettiin tärkeäksi kansalaisten keskinäisen solidaarisuuden merkiksi, ja tämä vahva perinne elää edelleen. Sodan jälkeen Puolustusvoimain Veripalvelun toiminta ajettiin alas, mutta Puolustusvoimat on edelleen Veripalvelun tärkeä yhteistyökumppani. Ensimmäinen varuskuntaluovutus järjestettiin vuonna 1956, ? Veripalvelu 1948 – 2018 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 20 30/01/2018 16.30
• 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 21 Röda Korset har skött blodomsorgen i 70 år Blodgivning kom i tiden till Finland med scoutrörelsen och under krigsåren var det försvarsmakten som hade hand om blodomsorgen. Efter kriget vände sig en grupp läkare till Finlands Röda Kors och föreslog att organisationen skulle ta över skötseln av en riksomfattande blodtjänstverksamhet. B lodtjänstverksamheten i större skala utvecklades som en följd av kriget. År 1939 tog Försvarsmaktens Blodtjänst över skötseln av blodomsorgen i Finland från Scouternas Blodförbund, som fyra år tidigare hade inlett blodgivningsverksamhet som byggde på fri vilja och avgiftsfrihet. Finlands folk bidrog under kriget aktivt med blodgivning och hjälpte till att rädda många sårades liv. Man såg blodgivning som ett viktigt sätt att signalera solidaritet medborgarna emellan och den starka traditionen lever kvar. Efter kriget körde man ner Försvarsmaktens Blodtjänsts verksamhet, men försvaret är fortfarande en viktig samarbetspart för Blodtjänst. Den första blodgivningen på en garnison ordnades år 1956 och under 70-talet samlade man årligen in tiotusentals påsar blod av beväringar. Sedan dess har mängderna minskat, bland annat på grund av att åldersklasserna har blivit mindre, garnisonsnätverket glesare och tjänstgöringstiderna kortare. Trots det besöker Blodtjänst flitigt Finlands garnisoner och samarbetet med garnisonerna är en viktig faktor i att producera aktiva och regelbundna blodgivare. Många manliga blodgivare i medelåldern har sträckt ut sin hjälpande arm för första gången i armén. fter kriget var behovet av blod stort. Verksamheten organiserades först kring Röda Korsets eget sjukhus i Helsingfors, det som idag heter Tölö sjukhus. Inom kort inrättades blodtjänstbyråer i samband med sjukhus på olika håll i landet och man började rekrytera frivilliga givare med hjälp av brev, affischer, broschyrer och tidningsannonser samt via radio. Idag skickar Blodtjänst ut tusentals SMSoch e-postmeddelanden varje vecka. Vid behov ringer man också upp givare individuellt för att be om hjälp. Kallelserna går ut enligt behov till givare med olika blodgrupper. Sociala medier har blivit en viktig kommunikationskanal mellan Blodtjänst och blodgivarna. Affischer och annonser i tidningar är också fortfarande viktiga sätt att nå ut till givarna. Tack vare framsteg inom operationsteknik och vårdpraxis har ändå behovet av blod minskat. Ungefär 800 ? Toiminta organisoitiin aluksi Punaisen Ristin omaan sairaalaan Helsinkiin, joka nykyisin tunnetaan Töölön sairaalana. Pian veripalvelutoimistoja perustettiin eri puolille maata sairaaloiden tiloihin, ja vapaaehtoisia luovuttajia alettiin rekrytoida aktiivisesti kirjeillä, julisteilla, esitteillä ja lehti-ilmoituksilla sekä radion välityksellä. Nykyään Veripalvelu lähettää joka viikko tuhansia tekstija sähköpostiviestejä sekä soittaa tarvittaessa henkilökohtaisesti luovuttajia auttamaan. Kutsut kohdistetaan kulloisenkin veriryhmätarpeen mukaisesti. Sosiaalisesta mediasta on tullut tärkeä viestintäkanava verenluovuttajien ja Veripalvelun välille. Myös julisteet ja lehti-ilmoitukset ovat yhä tärkeitä välineitä luovuttajien tavoittamisessa. Veren tarve on vähentynyt vuosi vuodelta muun muassa leikkaustekniikoiden ja hoitokäytäntöjen kehittyessä. Yhä edelleen verenluovuttajia tarvitaan kuitenkin noin 800 joka arkipäivä. Verta kerätään vuosittain noin 200 000 pussia, ja avun saa arviolta lähes 50 000 potilasta Suomen sairaaloissa. Veripalvelu tien päällä Veripalvelu on alusta lähtien kiertänyt maata kerätäkseen verta myös pienemmillä paikkakunnilla. Suomen ensimmäinen liikkuva verenluovutustilaisuus järjestettiin Ruotsinpyhtäällä vuonna 1951. ”Taas tarvitaan verta” -pikkubussit alkoivat pian kiertää myös työpaikoilla, varuskunnissa ja oppilaitoksissa. Liikkuva veripalvelu kerää edelleen noin puolet kaikesta luovutetusta verestä, ja joka ja 70-luvulla varusmiehiltä kerättiin vuodessa jopa kymmeniä tuhansia pusseja verta. Sittemmin tahti on hiipunut johtuen muun muassa ikäluokkien pienentymisestä, varuskuntaverkoston harvenemisesta ja palvelusaikojen lyhenemisestä. Veripalvelu kiertää silti edelleen ahkerasti Suomen varuskuntia, ja varuskuntayhteistyö on merkittävä tekijä aktiivisen ja säännöllisesti luovuttavan verenluovuttajakunnan kasvattamisessa. Moni keski-ikäinen miesverenluovuttaja on ojentanut auttavan kätensä ensimmäisen kerran armeijassa. Sodan jälkeen verta tarvittiin paljon. KÄ ÄNNÄ ? Alkuun verta kerättiin vichypulloihin. Kertakäyttöpussit otettiin käyttöön 1960-luvulla. I början samlades blodet in i vichyflaskor. Engångspåsarna togs i bruk på 1960-talet. Blodtjänst 1948 – 2018 ? AVM_1_2018_taitto_40s.indd 21 30/01/2018 16.30
• 22 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 1952 Plasmasta aletaan valmistaa albumiinia ja gammaglobuliinia Man börjar framställa albumin och gamma­ globulin av blodplasma 1956 Varuskuntien joukkoverenluovutukset alkavat Garnisonerna börjar ge blod i stora grupper 1913 Ensimmäinen verensiirto Suomessa Den första blodtransfusionen i Finland 1935 Partiolaisten Veriliitto perustetaan Scouternas Blodförbund grundas 1948 Punaisen Ristin Veripalvelu aloittaa toimintansa Finlands Röda Kors Blodtjänst inleder sin verksamhet 1954 Säännöllinen liikkuva veripalvelutoiminta alkaa Blodtjänst får en regelbundne mobil verksamhet 1957 Veripalvelu alkaa tutkia hemofiliapotilaiden hyytymistekijänäytteitä Blodtjänst börjar forska i koaguleringsfaktorer hos hemofilipatienter 1901 Veriryhmät keksitään Blodgrupperna upptäcks 1914–1918 Verensiirtohoito yleistyy ensimmäisessä maailmansodassa Blodtransfusioner blir vanligare under första världskriget 1939–1944 Puolustusvoimain Veripalvelu huolehtii Suomen verihuollosta Försvarsmaktens Blodtjänst sköter blodomsorgen i Finland 1951 Ensimmäinen joukkoverenluovutus Ruotsinpyhtäällä Det första blodgiv­ ningsevenemanget ordnas i Strömfors VERIPALVELUTOIMINNAN MERKKIVUOSIA BLODTJÄNSTVERKSAMHETENS HISTORIA 1. Soluerottelua tänä päivänä Veripalvelun laboratoriossa Helsingin Kivihaassa. Cellseparering i Blodtjänsts laboratorium i Stenhagen i Helsingfors idag. 2. Ensimmäinen liikkuva verenluovutustilaisuus järjestettiin vuonna 1951. Det första ambulerande blodgivningsevenemanget ordnades år 1951. 3. Luovuttajilta kerättyä verta lasipulloissa jääkaapissa vuonna 1955. Givarblod i glasflaskor i ett kylskåp år 1955. arkipäivä luovutustilaisuuksia järjestetään usealla paikkakunnalla Hangosta Rovaniemelle. Vuodessa tilaisuuksia kertyy noin 1 200. Punaisen Ristin paikallisosastojen vapaaehtoiset ovat alusta alkaen toimineet korvaamattomana apuna luovutustilaisuuksien järjestelyissä. Tutkimusta ja tuotekehitystä Veripalvelulla on ollut tärkeä rooli lääketieteen ja terveydenhuollon kehityksessä. Veripalvelussa on vuosien varrella tehty yli 60 tohtorinväitöskirjaa. Tutkimus ja tuotekehitys aloitettiin jo 1950-luvulla, jolloin verestä erotellusta plasmasta alettiin Suomessa valmistaa lääkkeitä, aluksi albumiinia ja gammaglobuliinia. Vuonna 1957 aloitettiin hemofiliapotilaiden eli verenvuototautia sairastavien hyytymistekijänäytteiden tutkimus. Oma laboratorio 1960-luvulla paransi valmiuksia tutkimustoimintaan, ja Veripalvelusta kehittyi veren tutkimuksen huippuyksikkö. Rhesus-taudin eli vastasyntyneen hemolyyttisen anemian tutkiminen ja ennaltaehkäisy Veripalvelun ensimmäisen johtajan H. R. Nevanlinnan johdolla on ollut Veripalvelun tärkeää erityisosaamista. Kansallinen anti-D-suojausohjelma raskaana oleville naisille aloitettiin vuonna 1969. Toiminta laajeni 1970-luvun alussa. Helsingin Kivihakaan valmistui veripalvelukeskus vuonna 1972, ja sinne saatiin tuotantotilat omaan plasmalääkkeiden valmistukseen. Veripalvelu alkoi myös tehdä elinsiirtoihin tarvittavia kudossopivuustutkimuksia. Yksi menestyneimmistä Veripalvelussa valmistetuista lääkkeistä oli interferonivalmiste, jota käytettiin paljon myös kansainvälisesti. Interferoni on virusten ja syöpäsolujen kasvua ehkäisevä aine, jota voidaan kasvattaa verestä erotelluissa valkosoluissa. Tultaessa 2000-luvulle olivat uudet geenitekniikat jo ohittaneet interferonin, ja sen valmistus lopetettiin. Plasmalääkkeiden valmistus puolestaan tuli tiensä päähän Suomessa 2000-luvun alussa kansainvälisen kehityksen myötä. Veripalvelu on 1990-luvulta alkaen huolehtinut kantasolusiirteiden välitystoiminnasta sekä kantasoluluovuttajien rekrytoinnista. Uusimpia toiminnan laa1 3 2 ? Veripalvelu 1948 – 2018 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 22 30/01/2018 16.30
• 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 23 1959 Veripalvelu aloittaa tutkimukset omassa laboratoriossaan Blodtjänst inleder blodforskning i sitt eget laboratorium 1967 Lasipullot korvataan muovisilla kertakäyttöpusseilla Blodflaskorna i glas ersätts med blodpåsar i plast 1970 Veripalvelu aloittaa elinsiirtoihin liittyvät kudostyypitykset ja sopivuuskokeet Blodtjänst inleder lämplig­ hetstest för transplanta­ tioner 1960 Konjakin tarjoilusta verenluovuttajille luovutaan Blodtjänst slutar servera blodgivare konjak 1969 Kansallinen anti-D-suojausohjelma ”Rhesus-taudin” ennaltaehkäisyyn alkaa Det riksomfattande anti­D­skydds­ programmet för att förebygga Rhesussjuka inleds Verinäytteitä käsitellään nykyisin automatisoidulla laboratoriolinjalla. Hanteringen av blodprover sker nuförtiden automatiserat i laboratoriet. jennuksia ovat biopankkitoiminta sekä soluterapiahoitojen kehittämistä tukeva Solutuotantokeskus. Turvallisuus edellä Alkuvuosina verta kerättiin luovuttajilta vichypulloihin, ja hieman myöhemmin puolen litran lasipulloihin, joissa oli kumitulppa. Veren hyytyminen estettiin sitraatilla. 60-luvulla siirryttiin kertakäyttöisiin muovipusseihin, mikä paransi niin tehokkuutta kuin turvallisuutta. Verta alettiin myös prosessoida komponenteiksi, eli kokoverestä eroteltiin plasman lisäksi punasolut ja verihiutaleet. Yhden verenluovuttajan on siis mahdollista auttaa kolmea eri potilasta. Verenluovuttajien verestä oli tutkittu veriryhmän ja hemoglobiiniarvon lisäksi taudinaiheuttajia jo 40-luvulta alkaen, jolloin suurimpana huolena oli syfiliksen eli kupan tarttuminen veren välityksellä. 80-luvulla turvallisuus sai kuitenkin aivan uuden ulottuvuuden, kun HI-virus lähti leviämään maailmalla. Testausmenetelmiä alettiin kehittää kuumeisesti, ja kaikkialla maailmassa tiukennettiin verenluovutuksen kriteerejä. Suomessa HIV:n testaus luovuttajien verestä aloitettiin vuonna 1985. Nykyisin jokaisesta luovutetusta veripussista tutkitaan huippuherkillä laboratoriomenetelmillä syfiliksen ja HI-viruksen lisäksi hepatiittivirukset A, B ja C sekä parvovirus. Nyt 2010-luvulla Veripalvelussa on käynnissä digiloikka. Näytteiden analysointia on automatisoitu, ja tietojärjestelmiä uudistetaan vastaamaan tämän KÄ ÄNNÄ ? blodgivare behövs trots det varje vardag. På årsnivå samlar man in cirka 200 000 påsar blod. Sedan första början har Blodtjänst rest runt i landet för att samla in blod också på mindre orter. Finlands första ambulerande blodgivningsevenemang ordnades i Strömfors år 1951. Inom kort började mobila Blodtjänstens kleinbussar synas vid arbetsplatser, garnisoner och skolor. Mobila Blodtjänst samlar fortfarande in ungefär hälften av allt blod som ges och varje vardag ordnas blodgivningsevenemang på flera orter från Hangö till Rovaniemi. På årsnivå är antalet evenemang ungefär 1 200. Volontärer vid Röda Korsets lokalavdelningar har från första början varit en oersättlig hjälp i arrangerandet av blodgivningar. Forskning och produktutveckling Blodtjänst har en viktig roll i utvecklingen av medicinsk forskning och hälsovård. Under årens lopp har mer än 60 personer disputerat om forskning som utförts vid Blodtjänst. Forskning och produktutveckling drog igång redan på 1950-talet, då man i Finland började tillverka mediciner av plasma som separerats från helblod. Först producerade man albumin och gammaglobulin. År 1957 började man forska i koaguleringsfaktorer med hjälp av blodprov från patienter med hemofili, alltså blödarsjuka. Ett eget laboratorium förbättrade på 1960-talet beredskapen för forskning och Blodtjänst blev en toppenhet inom blodforskning. Forskning i och förebyggande av Rhesussjuka, alltså hemolytisk anemi hos nyfödda, inleddes under Blodtjänsts första direktör H. R. Nevanlinna och har varit ett viktigt specialområde inom Blodtjänst. Ett riksomfattande anti-D-skyddsprogram för gravida kvinnor inleddes år 1969. I början av 1970-talet utvidgades verksamheten. Blodtjänstcentralen stod klar i Stenhagen i Helsingfors år 1972 och där inrättades en produktionsanläggning för framställningen av egna plasmaläkemedel. Blodtjänst började också undersöka vävnadsprover för att utreda lämplighet för organtransplantationer. Blodtjänst har sedan 1990-talet skött förmedlingen av stamcellstransplantat samt rekryteringen av stamcellsdonatorer. Biobankverksamhet och som stöder utvecklingen av cellterapibehandling vid Blodtjänsts cellframställningscenter är de nyaste verksamhetsformerna. Blodinsamling och processer Blodet samlade man först in i vichyflaskor och sedan i halvlitersflaskor i glas med gummikork. Citrat tillsattes för att förhindra att blodet koagulerade. På 60-talet övergick man till plastpåsar för engångsbruk. Det gjorde processerna både mer effektiva och tryggare. Man började också arbeta med själva blodet och dess komponenter: ur helblod separerade man plasma men också erytrocyter och trombocyter. En blodgivare kan alltså hjälpa tre olika patienter. Förutom blodgrupper och hemoglobinvärde hade man sedan 40-talet undersökt sjukdomsalstrare i blodgivarnas blod. På den tiden oroade man sig främst för att överföra syfilis via blodet. På 80-talet fick frågan om blodsäkerhet en helt ny dimension när HI-viruset började spridas i världen. Man började frenetiskt utveckla testmetoder och överallt i världen blev kriterierna för ? Blodtjänst 1948 – 2018 ? AVM_1_2018_taitto_40s.indd 23 30/01/2018 16.30
• 24 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 1998 Istukkaveripalvelun toiminta alkaa Euroopan veripalveluliitto EBA perustetaan Helsingissä Insamlingen av placentablod inleds Europeiska blodalliansen EBA grun­ das i Helsingfors 2002 Verenluovuttajien tekstiviestikutsut aloitetaan Man börjar kalla in blodgivare via SMS 1995 Laki veripalvelutoiminnasta tulee voimaan Blodtjänstlagen träder i kraft 1992 Luuytimenluovuttajarekisteri aloittaa toimintansa Benmärgsgivarregistret inleder sin verksamhet 1990 Verenluovuttajien testaaminen hepatiitti-C:n varalta alkaa Man börjar testa blodgivare för hepatit­C 1986 Veripalvelu rekisteröi lääkkeeksi interferonivalmisteen Blodtjänst registrerar ett interferonpreparat som läkemedel 1985 Verenluovuttajien HIV-testaus alkaa Hivtestning av blodgivare inleds 1980 Kivihaan veripalvelukeskus laajenee lisärakennuksella Blodtjänstcentralen i Stenhagen får en tillbyggnad 1972 Kivihaan veripalvelukeskus otetaan käyttöön Stenhagens blodtjänstcentral tas i bruk 1. Helsingin Töölönkadun veripalvelutoimiston vastaanotto 1950-luvulla. Entrén till blodtjänstsbyrån på Tölögatan i Helsingfors på 1950-talet. 2. Luovuttajien vastaanotto Helsingin Sanomatalon veripalvelutoimistossa. Mottagning av blodgivare i blodtjänstbyrån i Sanomahuset i Helsingfors. päivän vaatimuksiin. Verenluovuttajille tämä tulee näkymään muun muassa paperisen terveydentilakyselyn korvautumisena sähköisellä kyselyllä. Tarjoilut paranevat Sodan jälkeen Punaiselle Ristille oli myönnetty lupa tuoda maahan kahvia, ja Veripalvelu pystyi näin tarjoamaan luovuttajille ihka oikeaa kahvia. Sitä osattiin arvostaa pula-ajan Suomessa. 1950-luvulla käsitteeksi muodostui ”verenluovutuksen jälkeen konjakki”, jota annettiin verenluovutuksen aiheuttamaan heikotukseen tai pahoinvointiin. Anniskeluoikeudet olivat tiukasti valvottuja, ja Veripalvelu oli harvoja paikkoja, joissa sai laillisesti tilkan konjakkia. Konjakki korvattiin kuitenkin tuoremehulla vuonna 1960. Nykyisin verenluovuttajille tarjotaan luovutuksen jälkeen välipalaksi voileipiä, keksejä, mehua – ja tietenkin kahvia. Myös erityisruokavaliot pyritään ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon. Verenluovutus on aina perustunut Suomessa vapaaehtoisuuteen, maksuttomuuteen ja luottamukseen. Kiitoksena inhimillisestä kädenojennuksesta luovuttajille on kuitenkin jaettu toiminnan alkuvuosista lähtien veripalvelumerkkejä ja muita huomionosoituksia tasamääräluovutuksista. Myös verenluovutuksen jälkeen mukaan annettavien luovuttajalahjojen historia ulottuu pitkälle. Sodan jälkeen Suomessa oli vielä kova elintarvikepula ja säännöstely, joten luovuttajat saivat pienenä kiitoksena avustaan säännöstelykortteja, jotka oikeuttivat maidon ja voikimpaleen ostamiseen. Nykyään verenluovuttajia kiitetään aika ajoin pienellä hyödyllisellä esineellä. Uudet luovuttajat ovat jo yli kymmenen vuoden ajan saaneet lahjaksi ”Hengenpelastajan kassin”. Myös säännöllisiä verenluovuttajia muistetaan – tänä vuonna jaetaan muun muassa juhlavuoden kangaskasseja 70-vuotiaan Veripalvelun kunniaksi. Porukassa on hauskempaa Partiolaiset aloittivat Suomessa verenluovuttamisen 1930-luvun puolivälissä, mutta toiminta oli vielä hyvin pienimuotoista ja luovuttajia vähän. Vasta sodassa haavoittuneiden auttaminen loi pohjan suomalaiselle verenluovutusperinteelle. Jatkosodan aikana vuosina 1941 – 1944 yli 90 000 suomalaista luovutti lähes 200 000 pullollista verta. Nykyisin Veripalvelun rekisterissä on 1 Sata kertaa verta luovuttaneita auttajia ryhmäkuvassa 1960-luvulla. Blodgivare som hade gett blod hundra gånger på en gruppbild från 1960-talet. VERIPALVELUTOIMINNAN MERKKIVUOSIA BLODTJÄNSTVERKSAMHETENS HISTORIA ? Veripalvelu 1948–2018 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 24 30/01/2018 16.30
• 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 25 2005 Euroopan veridirektiivi tulee voimaan Europeiska blod­ direktivet träder i kraft 2008 Tarkat ID-NAT–testit käyttöön luovuttajien infektiotutkimuksissa Noggranna ID­NAT­test tas i bruk vid infektionsundersökning av blodgivare 2010 Solutuotantokeskus perustetaan Blodtjänsts cellframställningscenter grundas 2013 Verenluovutuksen yläikäraja nousee 70 ikävuoteen Övre gränsen för blodgivning höjs till 70 år 2014 Hematologinen biopankki aloittaa toimintansa Hematologiska biobanken inleder sin verksamhet 2017 Veripalvelun oma biopankki perustetaan Blodtjänsts egen biobank grundas yli puoli miljoonaa verenluovuttajaa. Verta kerätään vuodessa noin 200 000 pussia ja luovuttamassa käy noin 120 000 eri henkilöä. Yhtä luovuttajaa kohti kertyy vuodessa keskimäärin 1,7 verenluovutusta. Nuoret 20–25-vuotiaat naiset ovat erityisen aktiivisia luovuttamaan verta. Saman ikäiset miehet eivät sen sijaan ole yhtä innokkaita, mutta vanhemmiten miehetkin tulevat mukaan verenluovutustoimintaan. Suomalaiset elävät nykyään pidempään terveenä kuin sotavuosina verenluovutusten alkaessa. Verenluovutuksen yläikäraja nostettiinkin muutama vuosi sitten 70 vuoteen. Moni verenluovuttaja käy mielellään myös porukan mukana luovuttamassa, ja verenluovutus onkin nykyisin varsin sosiaalista toimintaa. Veripalveluun on rekisteröitynyt yli 3 000 yritysten ja muiden yhteisöjen verenluovutusporukkaa eli VeriRyhmää. ? blodgivning striktare. I Finland började man testa givarblodet för hiv år 1985. Idag testas varje påse donerat blod med ytterst känsliga laboratoriemetoder inte bara för syfilis och hiv, utan hepatitvirus A, B och C samt parvovirus. Nu under 2010-talet pågår digitaliseringen inom Blodtjänst. Analyserna av prover har automatiserats och datasystemen förnyas för att motsvara dagens krav. För blodgivare märks det här bland annat i att hälsoformuläret inte längre fylls i på papper, utan i form av en elektronisk blankett. Trakteringen blir bättre Efter kriget hade Röda Korset beviljats tillstånd att importera kaffe och Blodtjänst kunde därmed bjuda givarna på alldeles äkta kaffe. Det var fint i ett Finland där det rådde brist på det mesta. På 1950-talet blev ”en konjak efter att man gett blod” något av ett begrepp, eftersom givarna fick en sup mot det illamående som blodgivningen ibland orsakade. Utskänkningstillstånden var noga övervakade och Blodtjänst var en av få platser där man lagligt kunde få en liten konjak. År 1960 ersättes konjaken med juice. Idag får blodgivare smörgås, kex, saft – och kaffe, så klart. Man beaktar även specialdieter så gott det går. Blodgivning har alltid byggt på frivillighet i Finland. Ingen får betalt och man har förtroende för givarna. Som tack för den medmänskliga hjälp givarna ger i form av blod har man ändå sedan blodgivningens tidigaste år delat ut blodtjänstmärken och andra utmärkelser för milstolpar i antalet blodgivningar. Även de givargåvor man kan få efter en blodgivning har en lång historia. I efterkrigstida Finland var det ransonering och svår brist på livsmedel, så givarna fick ransoneringskort så de kunde köpa mjölk och smör som tack för sin insats. Idag får blodgivare då och då någon liten nyttig gåva. Nya givare har redan i mer än tio års tid fått en Livräddare-kasse i gåva. Även regelbundna blodgivare blir ihågkomna – i år delar man bland annat ut tygkassar för att markera Blodtjänsts 70-årsjubileum. Blodgivare förr och nu Scouterna inledde blodgivandet i Finland i medlet av 1930-talet, men verksamheten var väldigt småskalig och antalet givare lågt. Först behovet att hjälpa dem som hade sårats i krig skapade grunden för den finländska blodgivartraditionen. Under fortsättningskriget åren 1941–1944 gav över 90 000 finländare närmare 200 000 flaskor blod. Idag har Blodtjänst mer än en halv miljon blodgivare i sitt register. Varje år samlar man in ungefär 200 000 påsar blod och kring 120 000 olika personer ger blod. Varje givare ger i medeltal blod 1,7 gånger om året. Unga kvinnor mellan 20 och 25 år är speciellt aktiva blodgivare. Finländarna lever nuförtiden längre och friskare liv än de gjorde under krigsåren när det blev vanligt att ge blod. Den övre gränsen för blodgivning höjdes därför för några år sedan till 70 år. Många blodgivare går gärna och ger blod i grupp och blodgivning har blivit en rätt social grej. Mer än 3 000 BlodGrupper, alltså blodgivningsgrupper från företag och andra samfund, har registrerat sig hos Blodtjänst. ? 2 Blodtjänst 1948 – 2018 ? AVM_1_2018_taitto_40s.indd 25 30/01/2018 16.30
• 26 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 Biopankkinäyte otetaan verenluovutuksen yhteydessä vapaaehtoisen verenluovuttajan suostumuksella. Veripalvelu pyrkii lähivuosina keräämään 50 000 biopankkinäytettä. Ett biobanksprov tas i samband med blodgivningen om den frivilliga blodgivaren samtycker. Blodtjänst har som mål att inom de närmaste åren samla in 50 000 prover i biobanken. S uomi on biopankkitoiminnan kärkimaita, ja uusia biopankkeja on viime vuosina perustettu maahamme lukuisia. Niihin kerätään suomalaisten verinäytteitä ja tietoja lääketieteellistä tutkimusta sekä tuotekehitystä varten. Viime kesänä perustetun Veripalvelun biopankin erityispiirteenä on mahdollisuus kerätä kokoelma verenluovuttajien näytteitä ja tietoja, joiden avulla saadaan lisää tutkittua tietoa verenluovutuksen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin niin potilaan kuin luovuttajan näkökulmasta. – Verenluovuttajat ovat myös lähtökohtaisesti hyvävointisia ja terveitä, mikä mahdollistaa näiden näytteiden käytön verrokkiryhmänä muussa lääketieteellisessä tutkimuksessa. Erityisen arvokasta on, jos voimme koota joukon vakioluovuttajia, joista saamme kerättyä näytesarjoja ja tietoja säännöllisesti, kertoo Veripalvelun tutkimusjohtaja, professori Jukka Partanen . Ojenna kätesi myös tieteelle Veripalvelu ryhtyi viime vuoden lopulla keräämään verenluovuttajien näytteitä omaan biopankkiin. Biopankkeihin kertyvillä aineistoilla edistetään lääketieteen kehitystä ja entistä yksilöllisempiä hoitomuotoja tulevaisuudessa. Vaivatonta ja turvallista Veripalvelu aloitti näytteiden keräämisen Tampereella ja Kuopiossa viime vuoden lopulla, ja muissa veripalvelutoimistoissa ja verenluovutustilaisuuksissa biopankkiin pääsee liittymään myöhemmin tänä keväänä. Tavoitteena on kerätä seuraavien viiden vuoden aikana biopankkinäyte 50 000 verenluovuttajalta. Näytteen antaminen perustuu aina vapaaehtoiseen suostumukseen, eikä biopankkitutkimukseen osallistuminen vaadi ylimääräisiä verikokeita. – Näytteet otetaan verenluovutuksen yhteydessä muutenkin kerättävästä niin kutsutusta etupussista. Näytteen antaminen ei siis vaikuta luovutuksen kestoon, luovutetun veren määrään tai tuleviin verenluovutuksiin, Veripalvelun kehityspäällikkö Tiina Wahlfors kertoo. Biopankkitoiminta on laissa säädeltyä, ja näytteitä ja tietoja luovutetaan vain eettisesti ja tieteellisesti hyväksyttäville tutkimushankkeille. Valvonnasta vastaa Suomessa Valvira. – Kaikki aineisto käsitellään ja säilytetään yksityisyyden suojaa tiukasti kunnioittaen. Yksilöivät tunnistetiedot eivät koskaan ole tutkijoiden käytettävissä, vaan tunnisteet koodataan jokaiselle projektille erikseen, Wahlfors sanoo. Biopankkisuostumuksen voi perua milloin tahansa. Tällöin aineistoja ei enää käytetä tulevissa tutkimuksissa. Uusi auttamisen ulottuvuus Mikäli näytteenantaja haluaa kysyä terveydentilaansa koskevia tietoja ja niiden merkitystä biopankista, palvelusta voidaan periä kohtuullinen maksu. Biopankki voi kuitenkin ottaa verenluovuttajaan yhteyttä, jos tutkimuksissa selviää hänen terveydentilansa kannalta merkittävä löydös. – Tieteellisten projektien tutkimustulokset ovat kuitenkin usein sen tyyppisiä, että niiden käyttö suoraan omaan terveydenhoitoon on vaikeaa. Pohdimme kuitenkin tapoja palauttaa esimerkiksi joitakin mahdollisesti hyödyllisiä geneettisiä tietoja biopankin jäsenille, tutkimusjohtaja Jukka Partanen kertoo. – Biopankkitoiminta on lähtökohtaisesti pyyteetöntä auttamista tieteen edistämiseksi. Vuosien varrella kertyvien valtavien tietomassojen sekä niistä takaisin biopankkeihin palautuvan tutkimustiedon pohjalta saamme ainutlaatuista tietoa verensiirtolääketieteestä ja olemme osaltamme viemässä Suomen biolääketieteen tutkimusta eteenpäin. IIRA HARTIKAINEN JA R I H Ä R K Ö N E N I slutet av förra året började Blodtjänst samla in prover från blodgivare till en skild bio-bank för användning inom forskning och produktutveckling. De prover och uppgifter som lagras i biobanken bidrar till att producera mer vetenskaplig information om inverkan av blodgivning på hälsa och välmående både ur patientens och givarens synvinkel. Insamlingen av prover inleddes i Tammerfors och Kuopio. Vid de övriga blodtjänstbyråerna och blodgivningar kan man gå med i biobanken senare i vår. Att ge ett prov till biobanken är alltid frivilligt och verksamheten är noga reglerad. Data överlämnas endast till etiskt och vetenskapligt godkända forskningsprojekt. STRÄCK UT DIN ARM FÖR VETENSKAPEN AVM_1_2018_taitto_40s.indd 26 30/01/2018 16.30
• 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 27 RISTIKON 3/2017 OIKEA RATKAISU. Lähetä ratkaisusi kryptoon maaliskuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 1/2018”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikon 3 /2017 voittajiksi arvottiin Liisa Rytky Haapavedeltä ja Kaija Pylkkönen Hallista. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: ERKKI VUOKILA / SANARIS KUVA MIRVA HELENIUS Ristikko 1/2018 ? AVM_1_2018_taitto_40s.indd 27 30/01/2018 16.30
• 28 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 H uutoja, nopeita liikkeitä, pallon singahtelua. Punaisen Ristin ylläpitämän Kiteen vastaanottokeskuksen pienessä liikuntasalissa on tiivis tunnelma, kun yli kolmekymmentä turvapaikanhakijaa pelaa futsalia, sisäjalkapalloa. Kolmen tunnin vuorolla pelaajat vaihtuvat, ja asukkaat rakentavat uusia nelihenkisiä joukkueita sen mukaan ketä on paikalla. – Tässäkin joukkueessa on kaksi arabia, yksi afgaani ja yksi kurdi. He pystyvät pelaamaan samassa joukkueessa. Jalkapallo on heidän yhteinen kielensä, kiteeläinen pakolaisohjaaja Jani Kekäle sanoo. Unelma Englannin liigasta Jalkapallo on valtavan suosittua niin Eu1 Jalkapallo on monien vastaanottokeskuksessa asuvien ainoa yhteinen kieli. Peli tuo arkeen iloa ja vahvistaa toisten ymmärtämistä ja kunnioittamista. Fotboll är ett gemensamt språk för många av dem som bor på förläggningen. Spelet sprider glädje i vardagen och bidrar till förståelse och respekt för andra. – Joukkue on aikamoinen kulttuuripläjäys. Pelaajina on seitsemän turvapaikanhakijaa, kantaväestöä sekä aiemmin Suomeen tulleita maahanmuuttajia, joukkueen huoltajana ja valmentajana toimiva Kekäle naurahtaa. Kiteen Urheilijoiden joukkue saatiin koottua ylipäätään vastaanottokeskuksen pelaajien ansiosta. – Kiteen Urheilijoilla ei ole koskaan aiemmin ollut miesten pääsarjan joukkuetta. Nyt turvapaikanhakijoiden kanssa porukkaa on tarpeeksi. Saamme rakennettua sellaisen porukan, jossa sekä pelaajien määrä että laatu riittävät. Pelaajat median valokeilassa Irakilainen Hasan Challoob , 18, on pukenut harjoituksiin päälleen portugalilaisen Benfica-joukkueen pelipaidan. – Jalkapallo on minun elämäni, kotimaassaan 11-vuotiaasta lähtien jalkapalloa pelannut nuorukainen sanoo. Challoobia ja noin 270 muuta Kiteen vastaanottokeskuksen turvapaikanhakijaa kalvaa kuitenkin epävarmuus jatkosta. Suurin osa asukkaista on saanut turvapaikkahakemukseen kielteisen päätöksen ja odottaa asian käsittelyä hallinto-oikeudessa. – Jokainen pelaaja toivoo, että voisi pelata enemmän ja enemmän. Mutta 1 Kiteen vastaanottokeskuksessa jalkapallo yhdistää yli kansallisuusrajojen. Suosittu peli opettaa kunnioittamaan toisia ja auttaa kotoutumaan. Meidän joukkue roopassa, Afrikassa, Aasiassa kuin Amerikassakin. Monissa maissa nuoret kasvavat kiinni jalkapallokulttuuriin. Nuoret pojat ja tytöt ympäri maailman löytävät jalkapallon parista toivoa, joka kantaa elämässä eteenpäin. Ja lähes kaikilla on asiasta mielipide. Myös Kiteen vastaanottokeskuksessa asuvalla irakilaisella Ahmed Mohamed Falehilla , 15, on selkeä näkemys jalkapallosta. – Minun unelmani on pelata Englannissa. Siellä on maailman paras liiga, Faleh lausuu. Vielä toistaiseksi nuorukainen pelaa kuitenkin Kiteen Urheilijoiden miesten edustusjoukkueessa. Joukkue aloitti viime keväänä pelit viitosdivisioonassa, mutta nousi nelosdivariin heti ensimmäisen kauden jälkeen. TEKSTI HEIKKI HAMUNEN KUVAT HARRI MÄENPÄÄ AVM_1_2018_taitto_40s.indd 28 30/01/2018 16.30
• 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 29 lainen auttaa myös kotouttamiseen, ja se on iso juttu, Kekäle sanoo tyytyväisenä. Kunnioitus on tärkeintä Liikuntasalissa pelin tempo kiihtyy illan mittaan. Erä päättyy aina seitsemän minuutin jälkeen tai kun toinen joukkue on tehnyt kaksi maalia. Pelaajien keskuudesta valittava erotuomari vaihtuu jokaiseen erään. Salin reunustalla on myös paljon miehiä, jotka tulevat vain katsomaan peliä. Kiteellä kahdeksan kuukautta asunut afganistanilainen Masoud Esmaily , 24, naurahtaa kysymykselle, miten pelaajat oikein ymmärtävät toisiaan. – Esimerkiksi arabien, kurdien ja afgaanien kesken monet sanat ovat samantyyppisiä. Eniten käytämme kuitenkin suomea. Tai sitten englantia. Jalkapallo on avannut Esmailylle ikkunoita vastaanottokeskuksen muiden asukkaiden elämään. – Ennen kuin aloin pelata jalkapalloa, en tuntenut vastaanottokeskuksessa ketään arabeja tai kurdeja. Jalkapallon ansiosta tunnemme toisemme myös kentän ulkopuolella, Esmaily sanoo. Aivan kitkattomasti jalkapallo ei kuitenkaan vastaanottokeskukseen pesiytynyt. Kun Kekäle toi sisäjalkapalloharjoitukset päivän ohjelmaan, kahinoilta ei vältytty. – Ensimmäisen kerran kun napsahti nilkkaan, tappeluhan siitä tuli. Ensimmäiset kaksi kuukautta oltiin sitten napit vastakkain, Kekäle sanoo. Aika teki kuitenkin tehtävänsä. – Sitä vaan pelattiin ja jauhettiin. Pikkuhiljaa toisen kunnioittaminen vahvistui. Suurin asia tässä on, että pelaaja kunnioittaa kanssapelaajaa ja koko porukkaa. Kun tämän sisäistää, homma toimii. ? emme tiedä vielä jatkosta, koska meillä ei ole oleskelulupaa. Toivotaan, että pelaamme jatkossakin, Challoob sanoo. Jalkapallo on kuitenkin tervetullut henkireikä nuorille miehille, joita on vastaanottokeskuksen asukkaista puolet. Kekäle korostaa jalkapallon merkitystä myös kotouttamisessa. – Jalkapallon kautta pelaajat ovat tekemisissä kantaväestön pelaajien, näiden vanhempien sekä kentän laidalle tulevien katsojien kanssa, itsekin 90-luvulla jalkapalloa pelannut Kekäle sanoo. Pelaamisen lisäksi irakilaiskaksoset Sajad ja Hasan Challoob ohjasivat kesällä junioreja Kiteen Urheilijoiden jalkapallokoulussa ja toimivat seuran junnujoukkueen apuvalmentajina Ali Kamer Latifin kanssa. Turvapaikanhakijat ovat saaneet jalkapallon kautta näkyvyyttä myös mediassa. Paikallinen sanomalehti uutisoi peleistä kuvien kera, ja hiljattain Kiteen jalkapallon piristysruiskeesta ilmestyi laaja artikkeli myös valtakunnallisessa urheilulehdessä. – Yksikin pelaajistamme sanoi, että nykyisin hänet tunnetaan Kiteellä jalkapalloilijana, ei turvapaikanhakijana. Sel2 Maali! Somalialainen ja irakilainen pelaaja juhlivat onnistumista halaamalla. Mål! En somalisk och en irakisk spelare firar sitt gemensamma genombrott med en kram. 3 – Joukkue on aikamoinen kulttuuripläjäys, naurahtaa pakolaisohjaaja Jani Kekäle, joka toimii Kiteen Urheilijoiden joukkueen valmentajana. – Laget är en total kulturexplosion, skrattar flyktinghandledare Jani Kekäle, som är tränare för Kiteen Urheilijats fotbollslag. 3 2 ”Emme vielä tiedä jatkosta, koska meillä ei ole oleskelulupaa.” Vårt lag På förläggningen i Kides spelar man fotboll. I spelet får deltagarna uttrycka respekt och samtidigt hjälper det i integrationsprocessen. R op, snabba ryck, en boll som viner iväg. På Röda Korsets förläggning i Kides är stämningen i den lilla motionssalen på topp när mer än 30 asylsökande spelar futsal, en form av inomhusfotboll. Spelet pågår i tre timmar i varierande laguppställningar: Man bildar nya lag på fyra personer i enlighet med vem som finns på plats. – Ta det här laget, till exempel, vi har två araber, en afghan och en kurd. Fotboll är deras gemensamma språk och man respekterar sina medspelare och alla som är med, förklarar flyktinghandledare Jani Kekäle , som själv kommer från Kides. Fotbollen förenar, eftersom den är så populär i Europa, Afrika, Asien och Amerika. På många håll växer ungdomar upp i en fotbollskultur. Det hopps om fotbollen föder bär vidare bland unga pojkar men också hos flickor världen över. Och nästan alla har en åsikt i fotbollsfrågor. Även irakiska Ahmed Mohamed Faleh , 15, som bor på förläggningen i Kides har en bestämd syn på fotboll. – Min dröm är att spela i England. Där finns världens bästa liga, säger Faleh. Tillsvidare får han ändå nöja sig med herrarnas representationslag i lokala Kiteen Urheilijat. I våras började laget spela i division fem, men avancerade till fyran genast efter sin första säsong. – Laget är en total kulturexplosion. Bland spelarna finns sju asylsökande, infödda finländare och invandrare som har kommit hit tidigare, skrattar Kekäle, som själv är materialare och tränare för laget. – Kiteen Urheilijat har aldrig tidigare haft ett herrlag i huvudserien. Nu har vi tillräcklig med folk tack vare de asylsökande. Irakiska Hasan Challoob , 18, har dragit på sig det portugisiska laget Benficas speltröja för dagens övning. – Fotboll är mitt liv, säger ynglingen som i sitt hemland har spelat fotboll sedan han var 11 år. Challoob och de cirka 270 andra asylsökandena på förläggningen i Kides plågas av osäkerheten om sin framtid. Största delen av invånarna har fått avslag på sin asylansökan och väntar på att deras fall tas upp av förvaltningsdomstolen. Fotbollen blir ett välkommet andningshål för de unga män som utgör hälften av invånarna på förläggningen. Kekäle framhåller att fotbollen också är viktig när det gäller att bli hemmastadd här. – Genom fotbollen kommer de här spelarna i kontakt med infödda spelare, deras föräldrar och de människor som kommer och tittar på matcherna, säger Kekäle, som själv spelade fotboll på 90-talet. Via fotbollen har asylsökande också fått synlighet i massmedier. Lokaltidningen publicerar bilder från det egna lagets matcher och nyligen ingick en större artikel om uppsvinget för fotbollen i Kides i en riksomfattande sporttidning. – En av våra spelare konstaterade att han nu i Kides är känd som fotbollsspelare, inte som asylsökande. Det hjälper med integrationen. Det är en stor grej. ? AVM_1_2018_taitto_40s.indd 29 30/01/2018 16.30
• 30 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 Ferdinand Garoffia kiehtoo filosofian analyyttisten välineiden hyödyntäminen avustustyössä. Ferdinand Garoff är fascinerad av hur man kan utnyttja filosofins analytiska metoder i biståndsarbete. ? Avustustyön tekijät H aastattelua on kulunut puolitoista tuntia, kun Ferdinand Garoff saa viimein vastattua kysymykseen, miksi hän työskentelee Suomen Punaiselle Ristille. – Ensimmäisenä oli uteliaisuus. Sitä seurasi velvollisuudentunto, tunne siitä, että on tärkeää tehdä tätä työtä, hän sanoo. Garoff on psykologi ja tutkija, Suomen Punaisen Ristin kansainvälinen avustustyöntekijä ja Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmän jäsen. Hän on ollut mukana traumatapahtumien jälkihoidossa esimerkiksi koulusurmissa Jokelassa vuonna 2007 ja Kauhajoella vuonna 2008. Samana vuonna hän matkusti Malagaan auttamaan bussiturmaan joutuneita suomalaisia. Viimeksi Garoff koordinoi apua Turun puukotuksen uhreille. Humanitaarista työtä ja filosofian praktiikkaa Kansainvälisenä avustustyöntekijänä hän on työskennellyt mm. Nepalin maanjäristysalueella vuonna 2015 ja Sierra Leonessa vuoden 2014 ebolaepidemian aikana. Tshetsheniassa ja Ugandassa Garoff on ollut kehittämässä tukea konflikteissa omaisensa kadottaneille. Apua henkisiin haavoihin Garoffin ominta alaa Punaisella Ristillä on psykososiaalinen tuki. – Onhan se vähän sanahirviö. Se merkitsee kaikkea, mikä liittyy ihmisen psykologiaan ja sosiaaliseen puoleen. Sitä voisi kutsua myös hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Psykososiaalisen tuen tarkoituksena on tukea kriiseistä toipumista. Käsittelemätön trauma heikentää ihmisen hyvinvointia monin tavoin, ja pahimmillaan sen vaikutukset heijastuvat sukupolvesta toiseen. Garoff pohtii paljon psykososiaalisen työn tulosten mittaamisen haastetta. Omalla urallaan hän on kuitenkin todistanut monta kertaa, mitä psykososiaalisella tuella voidaan saada aikaan. Yksi mieleenpainuvimmista onnistumisista nähtiin Pohjois-Ugandassa, jossa Garoff työskenteli Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle ICRC:lle. Hankkeen tarkoituksena oli selvittää sodassa kadonneiden kohtaloita ja tukea kadonneiden omaisia. Ohjelmaan kuului esimerkiksi interventio, jossa annettiin psykososiaalista tukea ryhmäkeskustelujen kautta. Työn toteuttavat koulutetut vapaaehtoiset. Ryhmäkeskustelujen kautta ne ihmiLI IS A TA K A L A FERDINAND GAROFF SAA TUKEA KRIISITYÖHÖN KÄYTÄNNÖN FILOSOFIASTA AVM_1_2018_taitto_40s.indd 30 30/01/2018 16.30
• 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 31 set, jotka olivat aiemmin jääneet syrjään, saivat näkyvyyttä. Konfliktin ja pakolaisuuden repimien yhteisöjen jäsenet tutustuivat toisiinsa ja alkoivat tukea toisiaan. Toiminta auttoi osaltaan paikkaamaan konfliktissa menetettyä yhteisöllisyyttä. Hankkeen sivutuotteena syntyi jopa käytäntö, jossa kyläläiset keräävät aina kokoontuessaan kolehdin yhdelle yhteisön jäsenelle käytettäväksi esimerkiksi lasten koulunkäyntiin. Helsingissä ja maailmalla Ferdinand Garoff kasvoi Helsingin Vartiosaaressa ja Laajasalossa. Tietokonepelejä ja roolipelejä harrastavalle Garoffille koulu oli helppoa. Psykologia valikoitui omaksi alaksi hetken mietiskelyn jälkeen. Lukion päättyessä Garoff pääsi opiskelemaan sekä filosofiaa Helsingin yliopistoon että tietojenkäsittelytiedettä Teknilliseen korkeakouluun. Armeija kuitenkin katkaisi opinnot. Lopulta meditaatioharrastus ja kiinnostus ihmismielen toimintaan ajoivat Garoffin hakemaan Helsingin yliopiston psykologian laitokselle, josta hän valmistui vuonna 2006. Tällä hetkellä hän työskentelee puoliaikaisesti Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa, jossa kehitetään mallia traumatisoituneiden nuorten turvapaikanhakijoiden avuksi. Filosofiaa Garoff ei jättänyt koskaan, vaan jatkoi sen opiskelua psykologian rinnalla. Nykyään hän toimii vapaa-ajallaan Interbaas-järjestössä, jonka tavoitteena on edistää filosofista keskustelua akatemian ulkopuolella. Garoff on mukana myös Filo-järjestön toiminnassa, jonka päämääränä on opettaa filosofista keskustelua erityisesti lapsille. Filosofoinnin vastapainona Garoff käy ystävänsä pitämällä red cord -tunnilla, leikkeilee ja pelaa ultimatea. Garoff kertoo hyötyneensä filosofiaan perehtymisestä monella tavalla. Hän kehuu filosofiaa käsitteellisestä tarkkuudesta, jota olisi syytä tavoitella myös muilla aloilla. Garoffin rooli avustustyössä painottuu usein hankkeen suunnitteluun, työnohjaukseen ja paikallisten kriisityöntekijöiden koulutukseen. Filosofian analyyttisistä välineistä on suunnittelutyössä apua. – Meillä oli lukion lopulla yhteiskuntaa ja politiikkaa käsittelevä keskustelupiiri. Toisista meistä tuli aktivisteja, ja toiset lähtivät opiskelemaan filosofiaa. Siinä tapahtui aika jännä jako: toiminta vai ajattelu, Garoff muistelee. Hän päätyi yhdistämään molemmat silläkin uhalla, että teorian ja käytännön yhdistäminen ei aina ole helppoa. Garoffin mukaan humanitaarisen työn taustalla vaikuttaa erilaisia näkökulmia siitä, miten avustustyötä pitäisi tehdä. Koulukunnat voidaan jakaa karkeasti lääketieteellisiä ja yhteisöperustaisia lähestymistapoja painottaviin, vaikka kompromissejakin on löydetty. Punaista Ristiä Garoff kehuu erilaisten näkökulmien yhdistämisestä käytännön toimintamuodoiksi. Vaikka hän on kiinnostunut humanitaarisen työn kehittämisestä filosofisten työkalujen avulla, päämääränä on aina lopulta käytäntö. – Kyse on sen pohtimisesta, miten voisimme tehdä asiat mahdollisimman hyvin. Loppujen lopuksi kysymys on aina siitä, miten voimme auttaa ihmisiä parhaiten. ? FERDINAND GAROFF Ikä: 42 Ammatti: Psykologi ja tutkija Tampereen yliopistolla, Kidutettujen kuntoutuskeskuksen psykologi ja Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmän jäsen. Avustustyöntekijänä: Psykososiaalisen tuen asiantuntijana Suomen Punaisen Ristin, Punaisen Ristin kansainvälisen liiton IFRC:n ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n tehtävissä mm. Ugandassa, Sierra Leonessa, Nepalissa ja Venäjän Tshetsheniassa. SIERRA LEONE 2014: Näkymätön uhka ”OLIMME SIERRA Leonessa vuoden 2014 kesällä juuri ennen kuin WHO nosti ebolan epidemialuokituksen kaikkein korkeimmalle tasolle ja Suomen Punainen Risti lähetti alueelle kenttäsairaalan. Tunnelma avustustyöntekijöiden ja paikallisten asukkaiden välillä oli erikoinen. Psykologisesta näkökulmasta ebolan kaltainen näkymätön uhka on todella kiinnostava. Mieleeni on jäänyt tilaisuus, jonka järjestimme papeille ja imaameille. Heidän roolinsa korostui, sillä poikkeustilan vuoksi kokoontuminen oli sallittua vain kirkoissa ja moskeijoissa. Jaoimme tietoa sairaudesta ja sen ehkäisystä, mutta samalla pidimme mielessä pappien ja imaamien roolin toivon levittäjinä. He ottivat tehtävät hyvin vastaan ja viesti levisi eteenpäin.” TSHETSHENIA 2016: Saako auttaja itkeä? ”TSHETSHENIASSA LIIKKUMINEN oli hyvin rajoitettua, enkä saanut mennä itsekseni kuin lähikauppaan. Kotikäyntejä tekevät olivat paikallisia lähihoitajia, itse olin paikalla Punaisen Ristin kansainvälisen komitean hankkeessa, jossa pyrittiin tukemaan konfliktissa kadonneiden omaisia. Lähihoitajien parissa oli kiinnostavia kulttuurieroja. Eräässä koulutustilaisuudessa päädyimme puhumaan siitä, sopiiko kotikäynnillä itkeä. Pitkän uran vuoristoalueilla tehneet hoitajat olivat sitä mieltä, että jos toinen itkee, niin pakko sitä on empatian osoittamiseksi itkeä itsekin. Toiset taas ajattelivat sen olevan epäammattimaista. Se oli hauska hetki, koska he eivät ehkä olisi tulleet sellaisesta keskenään puhuneeksi. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa, mutta joskus voi olla hedelmällistä käydä käytäntöjä yhdessä läpi.” MUISTOJA MAAILMALTA NEPAL 2015: Luokkaerot esiin ”MAANJÄRISTYKSEN JÄLKEISESTÄ Nepalista tulee ensimmäisenä mieleen erilaisuus kaikkiin muihin komennuksiin verrattuna. Se oli osittain logistiikkakysymys, koska moniin paikkoihin oli mahdotonta päästä, mutta myös yhteiskunnan luokkaerot nousivat esille käytännön työssä. Monet paikalliset vapaaehtoiset olivat ylempää keskiluokkaa ja kohtasivat loukkaantuneissa ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka kuuluivat alempaan yhteiskuntaluokkaan. Siinä tapahtui eräänlainen kulttuurien kohtaaminen. On kiinnostavaa havainnoida, miten katastrofien yhteydessä paljastuu yhteiskunnallisia ongelmia ja jännitteitä. Avustustyöntekijänä joutuu silloin pohtimaan, kuinka syvälle pitäisi yrittää mennä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi.” AVM_1_2018_taitto_40s.indd 31 30/01/2018 16.30
• 32 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 I ntervjun har pågått i en och en halv timme när Ferdinand Garoff till sist lyckas svara på frågan om varför han jobbar för Finlands Röda Kors. – Den främsta orsaken är nyfikenhet. Sen kommer pliktkänsla och en känsla av att det är ett viktigt jobb, säger han. Garoff är psykolog och forskare, internationell biståndsarbetare för Finlands Röda Kors och medlem i Röda Korsets beredskapsgrupp av psykologer. Han har deltagit i eftervården av traumatiska händelse till exempel i samband med skolskjutningarna i Jokela 2007 och Kauhajoki 2008. Nu senast koordinerade Garoff hjälpen till offren efter knivdådet i Åbo. Som internationell biståndsarbetare har han jobbat i skalvområdet i Nepal år 2015 och i Sierra Leone under ebolaepidemin år 2014. Hjälp mot psykiska sår Garoffs gebit för Röda Korset handlar om psykosocialt stöd. BISTÅNDSARBETARE Sammanfogar synsätt Praktisk filosofi ger Ferdinand Garoff stöd i krisarbetet. – Visst är det något av ett ordmonster. Det täcker allt som har att göra med människans psykologi och vår sociala sida. Man kunde också tala om att upprätthålla välmående, säger han. Meningen med psykosocialt stöd är att hjälpa människor återhämta sig efter en kris. Svåra upplevelser kan försämra vårt välmående på många olika sätt och i värsta fall återspeglas effekten av en upplevelse från generation till generation. Garoff funderar länge över utmaningen att mäta resultaten av psykosociala insatser. Inom sitt arbete har han ändå många gånger fått se vad stöd kan göra för skillnad. Bland de framgångar han minns bäst bevittnade han i norra Uganda, där han jobbade för Internationella rödakorskommittén ICRC. Avsikten med projektet var att reda ut vad som hade hänt med människor som hade försvunnit under kriget och ge stöd till deras anhöriga. Ett led i arbetet var gruppsamtal under ledning av erfarna frivilliga. Samtalen synliggjorde människor som tidigare hade marginaliserats i samhället. Folk blev bekanta med varandra och började ge varandra stöd i ett samhälle som hade trasats sönder av konflikt och flyktingskap. Projektet ledde bland annat till att byborna började samla upp en kollekt för någon i gemenskapen varje gång de samlas. Kollektpengarna kan sedan användas till exempel till barnens skolgång. I Helsingfors och i världen Ferdinand Garoff växte upp i stadsdelarna Vårdö och Degerö i Helsingfors. Skolgången utgjorde inget problem för Garoff, som hade datorer och rollspel som hobby. Efter gymnasiet fick han en studieplats i filosofi Helsingfors universitet och en i datateknik vid Tekniska högskolan, men efter att ha funderat på vad han ville började han studera psykologi och avslutade studierna år 2006. Idag arbetar Garoff på halvtid vid Tammerfors universitet i ett forskningsprojekt som utvecklar en modell för att hjälpa traumatiserade asylsökande ungdomar. Filosofin lämnade Garoff aldrig, utan de studierna fortsatte han med vid sidan av psykologin. Han säger att filosofin har varit till nytta på många sätt. I ett biståndsprojekt handlar Garoffs roll ofta om planering, arbetshandledning och utbildning av lokala krisarbetare. I planeringen av det arbetet är filosofins analytiska metoder till hjälp. – I slutet av gymnasiet hade vi en grupp som diskuterade samhälle och politik. En del av oss blev aktivister, andra började studera filosofi. Det var en rätt spännande indelning: aktion eller tanke, minns Garoff. Han kom själv att kombinera båda sidorna, trots att det inte alltid är lätt att sammanjämka teori och praktik. Det gäller att hitta kopplingarna mellan olika världar och kunna kombinera filosofiska funderingar med erfarenheten av verkligheten. Dessutom behöver man förstå vad teorin har för relevans för praktiken. Röda Korset berömmer Garoff precis för förmågan att kombinera olika synpunkter. Inom vår organisation förstår man inte bara den medicinska synen utan också vikten av psykologiskt och socialt stöd. – Sist och slutligen handlar det alltid om hur man kan hjälpa människor så bra som möjligt. LI IS A TA K A L A FERDINAND GAROFF Ålder: 42 Yrke: Psykolog och forskare vid Tammerfors universitet, bl.a. medlem i Rehabiliteringscentret för tortyroffer och Röda Korsets beredskapsgrupp för psykologer. Som biståndsarbetare: Expert på psykosocialt stöd med uppdrag för Finlands Röda Kors, Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen IFRC och Internationella rödakorskommittén ICRC i bl.a. Uganda, Sierra Leone, Nepal och Tjetjenien i Ryssland. Kiinnostus ihmismielen toimintaan vei Ferdinand Garoffin psykologin uralle. Intresset för hur människans medvetande fungerar fick Ferdinand Garoff att bli psykolog. AVM_1_2018_taitto_40s.indd 32 30/01/2018 16.30
• P O S T IM A K S U M A K S E T T U P O R TO B E TA LT Som medlem deltar du I vår utlottning! Förbättra din chans att vinna genom att ta i bruk e-räkning och rekommendera medlemskap till din vän! LEIKKAA KORTTI IRTI, TAITA KAHTIA JA SULJE TEIPILLÄ TAI NIITILLÄ. LÖSGÖR KORTET, VIK DET PÅ MITTEN OCH FÖRSEGLA MED TEJP ELLER HÄFTA. Su o m e n P u n ain e n R is ti/ Fin la n d s R ö d a K o rs In fo : Jä sk i Tu n n u s/A vt als ko d : 50 16 74 3 V as ta u slä h e ty s/ Sv ar sf ö rs än d e ls e Jäsenenä osallistut arvontaamme! Paranna voittomahdollisuuksiasi tekemällä e-laskusopimus ja suosittelemalla jäsenyyttä kaverillesi! jasenlomake_avunmaailmaan_2017_3.indd 1 04/04/2017 12.30 Voita BR-Lelut -lahjakortti €! Vinn presentkort 135€ till Br-lelut! Jasenlomakeilmo_110x207_2018.indd 1 30.1.2018 12.40 SIERRA LEONE 2014: Det osynliga hotet ”VI VAR i Sierra Leone i juni-juli 2014, precis innan WHO höjde klassificeringen av ebolaepidemin till högsta möjliga nivå och Finlands Röda Kors skickade ett fältsjukhus till området. Stämningen mellan biståndsarbetare och lokalbefolkningen var avvikande. Psykologiskt sett är ett osynligt hot som ebola väldigt intressant. Jag minns en träff som vi ordnade för lokala präster och imamer. Deras roll blev väldigt central, eftersom undantagstillståndet gjorde att det bara var tillåtet att samlas i kyrkor och moskéer. Vi spred information om sjukdomen, men samtidigt tänkte vi också på att prästerna och imamerna har rollen att sprida hopp. De tog väl emot sin uppgift och budskapet gick ut.” TJETJENIEN 2016: Får den som hjälper gråta? ”I TJETJENIEN var vår rörelsefrihet väldigt begränsad. På egen hand kunde jag bara gå till närbutiken. De som gjorde hembesök var lokala närvårdare, jag själv fanns på plats inom Internationella rödakorskommitténs projekt för att ge stöd till människor vars anhöriga hade försvunnit i konflikten. Bland närvårdarna fanns det intressanta kulturskillnader. Vid en utbildning började vi till exempel diskutera om det är lämpligt att gråta under ett hembesök. Vårdarna som hade jobbat länge i bergsområdet tyckte att man själv ju måste gråta för att visa empati om den andra gråter. Andra tyckte däremot att det var oprofessionellt och olämpligt. Det kändes som en rolig stund, för det är något de kanske aldrig skulle ha diskuterat annars.” MINNESBILDER AV VÄRLDEN NEPAL 2015: Klasskillnaderna steg fram ”NÄR JAG tänker på Nepal efter skalvet så är det första jag tänker på hur annorlunda den kommenderingen var än alla andra. Delvis var det en fråga om logistik, eftersom det var omöjligt att ta sig till många ställen, men de klasskillnader som finns i samhället där gjorde sig också påminda i det praktiska arbetet. Många av våra lokala volontärer var övre medelklass och bland de skadade träffade de för första gången på riktigt människor som hörde till en lägre samhällsklass. På sätt och vis blev det ett möte mellan olika kulturer. Det är intressant att observera hur katastrofer avslöjar samhälleliga problem och spänningar. Som biståndsarbetare är man då tvungen att fundera på hur djupt man borde försöka gå för att lösa samhällsproblem.” AVM_1_2018_taitto_40s.indd 33 30/01/2018 16.30
• Hakemisto Hakemisto UUDEN JÄSENEN TIEDOT / DEN NYA MEDLEMMENS UPPGIFTER ETUNIMI / FÖRNAMN SUKUNIMI / EFTERNAMN OSOITE / ADRESS POSTINUMERO / POSTNUMMER POSTITOIMIPAIKKA / ORT SYNTYMÄAIKA (ppkkvv) / FÖDELSETID (ddmmåå) PUHELIN / TELEFON SÄHKÖPOSTI / E-POST PUNAISEN RISTIN PAIKALLISOSASTO, JOHON HALUAN LIITTYÄ (jos tiedossa). RÖDA KORSETS LOKALAVDELNING SOM JAG VILL GÅ MED I (om känd). MINUUN VOI OLLA YHTEYDESSÄ / NI KAN TA KONTAKT MED MIG ? SÄHKÖPOSTITSE / PER E-POST ? TEKSTIVIESTILLÄ / PER SMS. JÄSENHANKKIJAN TIEDOT / MEDLEMSVÄRVARENS UPPGIFTER NIMI / NAMN PUHELIN / TELEFON OSOITETIEDOT / ADRESSUPPGIFTER JÄSENNUMERO / MEDLEMSNUMMER Ole osa turvaverkkoa. Liity jäseneksi. Skyddsnät behövs. Bli medlem. JÄSENMAKSUT / MEDLEMSAVGIFTER ? vuosijäsen / årsmedlem 20 € ? nuorisojäsen (alle 29 v.) / ungdomsmedlem (under 29 år) 10 € ? ainaisjäsen / ständig medlem 300 € Sekä jäsenhankkija että uusi jäsen osallistuvat arvontaan! Värvaren och den nya medlemmen deltar både i utlottningen! punainenristi.fi/jasenyys rodakorset.fi/membership jasenlomake_avunmaailmaan_2017_3.indd 2 04/04/2017 12.30 UUDEN JÄSENEN TIEDOT / DEN NYA MEDLEMMENS UPPGIFTER ETUNIMI / FÖRNAMN SUKUNIMI / EFTERNAMN OSOITE / ADRESS POSTINUMERO / POSTNUMMER POSTITOIMIPAIKKA / ORT SYNTYMÄAIKA (ppkkvv) / FÖDELSETID (ddmmåå) PUHELIN / TELEFON SÄHKÖPOSTI / E-POST PUNAISEN RISTIN PAIKALLISOSASTO, JOHON HALUAN LIITTYÄ (jos tiedossa). RÖDA KORSETS LOKALAVDELNING SOM JAG VILL GÅ MED I (om känd). MINUUN VOI OLLA YHTEYDESSÄ / NI KAN TA KONTAKT MED MIG ? SÄHKÖPOSTITSE / PER E-POST ? TEKSTIVIESTILLÄ / PER SMS. JÄSENHANKKIJAN TIEDOT / MEDLEMSVÄRVARENS UPPGIFTER NIMI / NAMN PUHELIN / TELEFON OSOITETIEDOT / ADRESSUPPGIFTER JÄSENNUMERO / MEDLEMSNUMMER Ole osa turvaverkkoa. Liity jäseneksi. Skyddsnät behövs. Bli medlem. JÄSENMAKSUT / MEDLEMSAVGIFTER ? vuosijäsen / årsmedlem 20 € ? nuorisojäsen (alle 29 v.) / ungdomsmedlem (under 29 år) 10 € ? ainaisjäsen / ständig medlem 300 € Sekä jäsenhankkija että uusi jäsen osallistuvat arvontaan! Värvaren och den nya medlemmen deltar både i utlottningen! punainenristi.fi/jasenyys rodakorset.fi/membership jasenlomake_avunmaailmaan_2017_3.indd 2 04/04/2017 12.30 punainenristi.fi/jasen rodakorset.fi/medlem Henkilötietosi lisätään suomen Punaisen Ristin jäsenRekisteRiin. Dina KontaKtuppgifter sparas i röDa Korsets meDlemsregister. ole osa turvaverkkoa. liity jäseneksi. skyddsnät behövs. Bli medlem. 20 18 Jasenlomakeilmo_110x207_2018.indd 2 30.1.2018 12.40 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 34 30/01/2018 16.30
• 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 35 Hakemisto Hakemisto Mielen hyvinvoinnin työkaluja vapaaehtoistoimintaan TunneMieli-kurssi auttamistyötä tekeville vapaaehtoisille. Kurssilla opetellaan keinoja tunnistaa ja kohdata ikääntyvän mielen hyvinvoinnin haasteita vapaaehtoistoiminnassa. Maksuton. • 10.–13.4.2018, Lehmirannan lomakeskus, Salo Voimavaroja vapaaehtoistoimintaan Missä menet – tunnista tilanteesi -kurssi vapaaehtoistoiminnassa uupuneille tai väsymisuhan alla oleville. Sopii esim. eri yhdistystoimijoille tai auttamistyötä tekeville. Kurssilla opetellaan tunnistamaan omia rajoja ja löytämään voimavaroja itsestä. Maksuton. • Iosa19.–22.4.2018&IIosa25.–27.9.2018, Lehmirannan lomakeskus, Salo Lisätiedot ja hakulomakkeet: minna.heini@elakeliitto.fi,p.0407257135,www.tunnemieli.fi 50 + vapaaehtoinen! Hae kurssille! Kurssit avoimia kaikille ikääntyneiden parissa toimiville 50+ vapaaehtoisille. kuntoutuslääkärinä Nepalissa Lahjoittamalla yhden työpäivän palkan kehitysyhteistyölle, tuet erityislasten kuntoutusta ja kouluunpääsyä Nepalissa Osallistu ja haasta ystävätkin mukaan osoitteessa: www.lsv.fi/tyopaivamaailmalle Poliisihallituksen rahankeräyslupa: RA/2016/426, myöntämispäivä 25.8.2016. Toimeenpanoaika ja -alue 1.1.2017-31.12.2018 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. TPM2018-ilmoitus-AvunMaailma-100x128.indd 1 16/01/2018 18.13 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 35 30/01/2018 16.30
• SUVI-TUULI KANKAANPÄÄ Volontärerna Marja-Leena Salmio (t.v.), Esko Vihervä, Riikka Sivonen och Lea Leiwo var med och genomförde jubileumsårets hjälparkurser i avdelningen i S:t Karins-Pikis. Tusentals nya hjälpare i Finland Rödakorsavdelningen i S:t Karins-Pikis har riktat in sina hjälparkurser till skolelever. F inlands Röda Kors fyllde 140 år i fjol och firade det med hjälparkurser som var gratis och öppna för allmänheten. Idén med en snabbkurs i första hjälpen var att utbilda tusentals nya hjälpare som en gåva till 100-årsjubilerande Finland. Hjälparkurser ordnades under årets lopp på olika håll i landet, på såväl små som stora orter. Ett verkligt storverk gjorde Kaarinan-Piikkiön osasto i S:t Karins och Pikis i Egentliga Finland. Över 1 000 personer gick deras kurser under året. Avdelningen utbildade många organisationer och samfund i första hjälpen, men den överlägset största gruppen som gick kursen var ändå eleverna i klasserna 3–6 i skolorna i området. – Under våren fattade vi beslutet att fokusera vår energi specifikt på kurser för skolelever. Strategin fungerade väl och vi fick ett väldigt gott mottagande i skolorna. Vi har beställningar på kurser för i år också, berättar Lea Leiwo , som ansvarar för avdelningens skolsamarbete. Sammanlagt ordnade avdelningen Kaarinan-Piikkiön osasto 19 hjälparkurser. I skolorna deltog upp till 120 barn i kursen på samma gång och då fanns åtta volontärer på plats som utbildare. Sammanlagt var det ungefär ett dussin frivilliga som skötte om kurserna. – Bland våra frivilliga lyckades vi hitta en grupp som förband sig att dra det här stora lasset. Alla var exemplariskt flexibla när vi ibland hade kurs två gånger i veckan och det var omöjligt att undvika ändringar i tidtabellen, berömmer Lea Leiwo. Rödakorsavdelningen i S:t Karis-Pikis utvecklade också en helt egen verksamhetsform på basis av jubileumsårets hjälparkurs: en minihjälparutbildning för dagisbarn. De yngsta deltagarna var i åldern 4–5 år. – På vissa daghem blev barnen ombedda att ta med sig en egen docka eller nalle som de sedan fick öva att lägga förband på. På andra dagis fick barnen i stället öva på varandra, berättar Riikka Sivonen som ledde dagiskurserna. Daghemsbarnen tyckte det var så roligt med förband och plåster att avdelningens lager av gamla bandage tog slut och man fick klippa till mer övningsmaterial av lakanstyg. Även på riksnivå nåddes jubileumsårets mål med råge: redan vid årsskiftet hade 10 859 personer deltagit i hjälparkurser trots att alla kurser inte ens hade rapporterats. Sammanlagt ordnades 385 kurser. Ett stort tack till alla frivilliga som ordnade kurserna och till alla deltagare! ELINA TEERIJOKI Spring ihop hjälp till Syrien! Röda Korset deltar i Finlands Friidrottsförbunds Helsinki City Running Day-löpevenemang 19.5 och i Damtian 26–27.5. I båda evenemangen kan man hjälpa genom att samla in donationer för att hjälpa människor som har skadats i kriget i Syrien under temat ”Hjälp dem att komma på fötter igen”. Kampanjen samlar in medel till Röda Korsets rehabiliteringscentraler i Syrien med närområden. Läs mer: rodakorset.fi/syrien 36 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 Kors & tvärs Hjälpens värld 2/2018 utkommer den 25 april Kors & tvärs Jul i sinnet i 30 000 familjer Inför jul ordnades insamlingen Jul i sinnet för 21 gången. Insamlingen inbringade cirka 1,75 miljoner euro till att hjälpa mindrebemedlade barnfamiljer i Finland. Insamlingsresultatet var något lägre än rekordresultatet året innan. Intäkterna från insamlingen som ordnas av Finlands Röda Kors, Mannerheims Barnskyddsförbund och Yle används till presentkort på 70 euro som delas ut till barnfamiljer. Sammanlagt 30 000 presentkort delades ut. Presentkorten går att använda i S-gruppens, Keskos och Lidls livsmedelsaffärer. Läs mer: julisinnet.fi VERKSAMHETEN I SIFFROR 80 536 MEDLEMMAR HÖRDE vid årsskiftet till Finlands Röda Kors. Under året fick Röda Korset 3 452 nya medlemmar, av vilka 1 016 personer var under 29 år. KÄLLA: RÖDA KORSETS MEDLEMSREGISTER H A N N A LI N N A K K O AVM_1_2018_taitto_40s.indd 36 30/01/2018 16.30
• JUHA HANKKILA Anni Kainulainen (t.h.) och Röda Korsets övriga frivilliga delade ut vatten, madrasser och filtar till hushåll utan el i Kajanaland. Frivilliga gick från hus till hus i Kajanaland Röda Korset hjälpte i samband med elavbrotten i Kajanaland. D e omfattande elavbrott som drabbade Kajanaland i januari gjorde att Röda Korset drog igång en inhemsk biståndsoperation. Från Röda Korsets logistikcentral i i Tammerfors skickade man iväg sju reservgeneratorer samt 1 080 vettenkanistrar, 800 madrasser och 840 filtar för hushåll utan el. Generatorerna placerades ut i samarbete med myndigheterna, i första hand för att trygga eltillförseln på vårdenheter. I avlägsna trakter hälsade rödakorsvolontärer på hos äldre människor för att se hur de mådde och hurdan hjälp de eventuellt behövde. Flest hushåll utan el fanns det i Suomussalmi och Hyrynsalmi. – Det tog flera dagar från morgon till kväll. Klockan åtta på morgonen samlades vi i kommungården och när det blev ljust vid niotiden gav vi oss iväg. I värsta fall var vi inte tillbaka förrän vid tiosnåret på kvällen, berättar Juha Hankkila , frivillig från Hyrynsalmi. – Vi delade ut vatten i hinkar med lock på olika håll i socknen när vattenpumparna slutade fungera på grund av elavbrottet. Vi delade också ut externa batterier för mobiltelefoner. Trots att många klarade sig i hus utan el tack vare att de kunde elda i öppna spisen eller bastun kommer Hankkila länge att minnas hur tacksamma i synnerhet äldre människor var för att någon kollade hur det stod till. – Folk hade ett behov att tala om den här avvikande situationen. Det handlar också om psykiskt stöd. Det är viktigt för människor att veta att de inte var lämnade vind för våg, säger Hankkila. OUTI HUOVINEN JARI HÄRKÖNEN Leukocyterna samlas in av frivilliga givare med en aferesapparat som återbördar resten av blodet till blodomloppet. 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 37 Kors & tvärs Hjälpens värld 2/2018 utkommer den 25 april Kors & tvärs Riskzoner bidrar till inlärning I slutet av januari publicerade Röda Korset sitt nya Riskzoner-undervisningsmaterial på utbildningsmässan Educa. Materialet är tillgängligt för alla men har i första hand utvecklats med tanke på högstadieoch gymnasieskolor. Det presenterar de risker som kan orsaka katastrofer på olika håll i världen och också kännas av hos oss. Riskzoner berättar bland annat om jordbävningar och orkaner, om torka och översvämningar samt om infektionssjukdomar och klimatförändring. Riskzoner-materialet finns på webben på www.riskienkeskella.fi och finns som mobilapp i AppStore och Google Play. Riskzoner finns på finska, svenska och engelska. Läs mer: www.riskienkeskella.fi/sv Blodtjänst börjar samla in vita blodkroppar Under vårvintern börjar Blodtjänst samla in leukocyter, alltså vita blodkroppar. Leukocyterna samlas in maskinellt och avsikten är att utveckla ett nytt läkemedelspreparat för att utveckla vården av kroniska sår. De vita blodkropparna samlas upp i blodtjänstcentret i Stenhagen i Helsingfors med hjälp av en leukaferesapparat från blodgivare som kallas in för ändamålet. Apparaten tar upp leukocyterna och återbördar resten av blodets delar till givarens blodomlopp. Finländska FinVector Vision Therapies, som hör till världens ledande producenter av genterapimediciner, förädlar leukocyterna till ett avancerat cellterapipreparat som man hoppas att ska hjälpa att bota kroniska sår. – Det här är en nyöppning som på ett bra sätt förverkligar Blodtjänsts strategi. På det här sättet kan vi med vår sakkunskap och vårt kunnande bidra till att främja utvecklingen av cellterapi, säger Blodtjänsts medicinska direktör Jarkko Ihalainen. B E N JA M IN S U O M E L A BILDHISTORIK ÖVER BLODTJÄNSTS 70 ÅR Röda Kors Blodtjänst firar 70-årsjubileum i år. För att markera jubileet har man sammanställt en rikligt illustrerad bok om blodtjänstverksamheten i Finland. Boken, som är på finska, finns fritt tillgänglig som e-bok på webbplatsen blodtjanst.fi. Man kan också köpa boken i Röda Korsets webbutik på adressen www.rodakorsbutiken.fi. AVM_1_2018_taitto_40s.indd 37 30/01/2018 16.30
• 38 avun maailma hjälpens värld 1 / 2018 ? Vuosien takaa / Åren går KIMMO HOLOPAINEN 1948 Uusi vuosi – uudet tehtävät ”RYHTYESSÄÄN VERIPALVELUN järjestämiseen Suomen Punainen Risti on vakuuttunut siitä, että sen esittämä vetoomus kaikkiin terveisiin kansalaisiin sairaitamme ajatellen on saavuttava vastakaikua ja että veripula on niitä pulmia, jotka helpoimmin ovat ratkaistavissa. Kansanhuoltoviranomaisten suostuttua siihen, että verenluovuttaja jokaisen verenoton jälkeen saa ostoluvalla ylimääräiset annokset voita ja maitoa, on olemassa pieni houkutuskin luovuttaa verta.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 1/1948 Veripalvelu aloitti työnsä 70 vuotta sitten sotien jälkeisen pula-ajan keskellä. Nykyisin verenluovuttajille tarjotaan kahvia tai teetä ja pientä syötävää. 1948 Nytt år – nya uppdrag ”I VÄRVET att organisera blodtjänsten finns inom Finlands Röda Kors en stark övertygelse om att det väcker ett djupt gensvar att vädja till samtliga medborgare vid sund hälsa att ha våra sjuka i åtanke. Blodbristen är därmed ett problem som kan övervinnas. Efter att folkförsörjningsmyndigheten godkänt att blodgivare efter varje blodgivning får tillstånd att köpa en extra ranson smör och mjölk finns det också ett litet lockbete att donera blod.” FINLANDS RÖDA KORS 1/1948 Blodtjänst inledde sitt arbete för 70 år sedan i den kärva efterkrigstiden. Idag får blodgivare kaffe eller te och något ätbart. O-negatiivinen on hätäverta, jota annetaan ensimmäisenä onnettomuuksissa ja leikkauksissa. Se voi pelastaa jokaisen. Jos et tiedä veriryhmääsi, tule luovuttamaan. Jokainen verenluovuttaja voi pelastaa hengen. veripalvelu.fi Millainen sankariveri sinussa virtaa? AVM_1_2018_taitto_40s.indd 38 30/01/2018 16.30
• Avun saajasta auttajaksi Turkulainen Ali Ihsan, 29, ryhtyi Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi asuessaan vielä vastaanottokeskuksessa. Irakilaissyntyinen Ihsan oli keskuksessaan ensimmäinen vapaaehtoiseksi ryhtynyt turvapaikanhakija. TEKSTI ELINA TEERIJOKI KUVA SUVI-TUULI KANKAANPÄÄ Avun kasvo ? Mikä sinut sai ryhtymään vapaaehtoistyöhön? – Kun näin vastaanottokeskuksessa asuessani Punaisen Ristin vapaaehtoisia, jotka työskentelivät keskuksen asiakkaiden kanssa, olin vaikuttunut. Nämä ihmiset, joilla on työ ja perhe, tulivat sinne auttamaan meitä ilman palkkaa. Se oli upeaa. Elämä vastaanottokeskuksessa oli odottelua ja ajan kuluttamista. Suomea opiskellessani mietin, että haluan mieluummin tehdä jotain kuin vain ottaa apua vastaan. Sanoin myös muille keskuksen asiakkaille, että päätöksiä odottaessa voisimme hyvin tehdä jotain. Jos nämä työtätekevät ihmiset ehtivät, niin me ainakin ehdimme. Suomalaiset vapaaehtoiset olivat hyvin iloisia, että halusin lähteä mukaan toimintaan. Eräs tärkeä syy hakeutua vapaaehtoiseksi oli myös halu tutustua suomalaisiin ja saada suomalaisia ystäviä. Se on onnistunut, suurin osa suomalaisista ystävistäni on tuttuja Punaisen Ristin toiminnasta. Millaiset tilanteet ovat koskettaneet vapaaehtoistyössä? – Olen ollut vapaaehtoistehtävissä muun muassa vanhainkodissa ja nuorisotalolla. Vanhainkodissa vapaaehtoiset auttavat vanhuksia ruokailussa: taluttavat pöytään ja auttavat tarjottimen kanssa. Ne ovat pieniä asioita, mutta tunnen, että vanhukset arvostavat saamaansa apua, vaikka moni ei sitä sanokaan. Se tuntuu hyvältä. Nuorisotalolla olin avajaisjuhlassa ovimiehenä. Paikalle tuli johtajatason ihmisiä kaupungilta ja Suomen Punaisesta Rististä. Se kertoi, että nuorisotyötä arvostetaan. Kotimaassani Irakissa nuorisotyötä ei ole käytännössä ollenkaan. Millaista vapaaehtoistyö on vastaanottokeskuksessa? – Punaisen Ristin vapaaehtoiset järjestävät vastaanottokeskuksissa paljon toimintaa kuten retkiä ja kerhoja. Aina niihin ei tule paljon osallistujia, mutta joka tapauksessa kaikki ovat tervetulleita. Olemme järjestäneet myös suomen ja englannin opetusta vasta maahan tulleille. Moni juuri maahan tullut ei tiedä, keitä vapaaehtoiset ovat ja mitä he tekevät. Olen kertonut, että emme ole yhteydessä poliisiin tai Migriin, vaan olemme keskuksessa vain auttamassa asiakkaita. Ymmärrän turvapaikanhakijoiden tilannetta, koska olen itse ollut samassa tilanteessa. Olen asunut Suomessa nyt reilut kaksi vuotta. Aloitin juuri työt Uudessakaupungissa autotehtaalla. Työmatkat vievät aikaa, mutta koska työ on vuorotyötä, välillä ehdin toimia myös vapaaehtoisena. En halua luopua siitä, sillä auttamisesta on tullut tärkeä osa elämääni. 1 / 2018 hjälpens värld avun maailma 39 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 39 30/01/2018 16.30
• PUNAINENRISTI.FI/SYYRIA Auta heidät takaisin jaloilleen Lähetä viesti SPR15 numeroon 16499 (15 €) Lahjoituksilla apua Syyriassa vammautuneille Syyrian sota-alueella miinat, pommit ja räjähteet vaativat päivittäin uusia uhreja, joista iso osa on lapsia ja nuoria. Punainen Risti tarjoaa mm. Aleppon ja Damaskoksen kuntoutuskeskuksissa apua, jota ilman moni vammautunut jäisi vaille tulevaisuutta. Lahjoituksellasi autat sodassa loukkaantuneita pääsemään mukaan normaaliin elämään. Lahjoita: lähetä viesti SPR15 numeroon 16499 (15 €) tai punainenristi.fi/syyria K E R Ä Y S LU P A : P O L2 15 -8 7 9 8 , K U V A : O L A K JE LB Y E SPR_Syyria_2017_AvunMaailma_ilmoitus_v2_N.indd 2 25.1.2018 11.04 AVM_1_2018_taitto_40s.indd 40 30/01/2018 16.30