• Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld Vänner på vägen Röda Korset förde samman Ronja och Jenni Kaverin kyydissä Punainen Risti yhdisti Ronjan ja Jennin Elli Aaltonen & Pertti Torstila: ”Järjestöjen autonomia on turvattava” ”Organisationernas autonomi bör tryggas” 1 2022 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 1 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 1 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial Ystävyyden tekoja PIAN KAKSI vuotta jatkuneella yhteisellä kamppailulla koronaa vastaan voi olla myös positiivisia seurauksia. Kun moni on kokenut henkilökohtaisesti tai läheistensä kautta eristyksen ja yksinäisyyttä, havahdumme ajattelemaan sen seurauksia. Erityisesti nuoret aikuiset puhuvat yksinäisyyteen liittyvistä asioista enemmän. Sosiaalisessa mediassa moni vaikuttaja näyttää rohkeasti esimerkillään, että vaikeistakin asioista voi puhua. Silti yksinäisyydestä puhutaan yhä yllättävän vähän, vaikka ongelma on laaja. Yksinäisyyden syistä, seurauksista ja ratkaisuista tarvitaan lisää tietoa, varsinkin poikkeuksellisen korona-ajan jälkeen. Tästä syystä Punainen Risti on aloittanut yksinäisyyttä käsittelevän järjestelmällisen tutkimustyön. Ensimmäinen Punaisen Ristin yksinäisyysbarometri julkaistaan ystävänpäivänä 14. helmikuuta. Vastavalitut hyvinvointialueiden aluevaltuustot aloittavat toimintansa maaliskuussa, joten ajoitus on erinomainen. Yksinäisyysbarometrin tuloksissa riittää pohdittavaa myös kunnissa. Siellä tuetaan ja rakennetaan sellaista yhteisöllisyyttä, jolla myös yksinäisyyttä voidaan vähentää. Ratkaisut eivät löydy vain päättäjiltä. Punaisen Ristin vapaaehtoisten ystävätoiminta on jatkunut 1950-luvulta asti ja se on suosituin vapaaehtoistoiminnan muotomme Suomessa. Ystävänpäiväviikolla muistutamme, että jokainen meistä voi vähentää yksinäisyyttä ympärillään. Tartu siis puhelimeen ja ota yhteyttä sukulaisiin ja tuttaviin! Pienikin teko on tärkeä. Suomen Punaisella Ristillä on noin 72 000 jäsentä, noin 440 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Hyvä Joulumieli rikkoi ennätykset Apua taifuuni Rain uhreille Kehitysjournalismipalkinnot jaettu Vain murto-osa luovuttaa verta 6 Kavereita uudessa kaupungissa 8 Ystävätoiminta yhdistää 10 Koronatietoa omalla kielellä 12 Tanajoen armoilla Keniassa 16 Harvinaista verta 20 Ympäristö sodan uhrina 22 Järjestötyö ansaitsee tukensa 29 Ristikko 46 Vuosien takaa 47 Avun kasvo Mikko Leskinen AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 1/2022 9.2.2022 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Kaisa Sirén Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: TJM-Systems Oy/ Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/ Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: PunaMusta Oy Levikki: noin 85 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift: 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakausmedia ry:n jäsen Att handla som en vän VÅR GEMENSAMMA kamp mot coronan har snart pågått i två år och den kan också ha positiva följder. Att många personligen eller via anhöriga har upplevt isolering och ensamhet gör nämligen att vi stannar upp och tänker på dess följder. I synnerhet unga vuxna talar nu mer än förr om frågor som gäller ensamhet. På sociala medier är många influencers prov modiga och visar att man kan tala även om sådant som är svårt. Trots det talar vi förvånansvärt sällan om ensamhet, för problemet är omfattande. Vi behöver mer kunskap om orsakerna bakom ensamhet, om dess följder och om vilka lösningar som finns, och det gäller framför allt efter den exceptionella coronatiden. Därför har Röda Korset gått in för att systematiskt ta reda på mer om ensamhet. Röda Korsets ensamhetsbarometer publiceras för första gången på vändagen 14 februari. Nyvalda fullmäktige i våra nya välfärdsområden inleder sitt arbete i mars, så tajmingen är perfekt. Även på kommunnivå ger ensamhetsbarometern något att bita i. Det är i kommunerna man stödjer och bygger upp den gemenskap som också kan bidra till att minska ensamhet. Men det är inte bara beslutsfattarna som sitter på lösningarna. Röda Korsets frivilliga vänverksamhet har funnits sedan 1950-talet och det är den mest populära formen av frivilligverksamhet vi har i Finland. Under vändagsveckan påminner vi om att var och en kan minska ensamheten omkring sig. Greppa alltså telefonen och ta kontakt med släkt och bekanta! Även en liten handling är viktig. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 30 Korsord 31 Kors och tvärs Nytt rekord för Jul i sinnet Hjälp till offren för tyfonen Rai Bara en bråkdel ger blod 34 En vän i en ny stad 36 Vänverksamhet förenar 38 Sällsynt blod 40 Organisationsarbetet förtjänar stöd 44 Svensk resumé Växlande våg i Tanafloden i Kenya Coronafakta på eget språk 46 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 2 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 2 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 22 ILMASTONMUUTOS JOHTOTÄHDEKSI Puheenjohtajat Elli Aaltonen ja Pertti Torstila tahtovat tavoittaa nuoret. 10 KORONATIETOA KAIKELLE KANSALLE Eri kieliryhmien tavoittaminen vaatii erilaisia viestejä ja kanavia. 12 PAREMMAN HUOMISEN SIEMENIÄ Keniassa Tanajoen maakunnassa etsitään ilmastoviisasta elämäntapaa. 8 YSTÄVÄ USKALTAA OLLA ERI MIELTÄ Annelin ja Kertun ystävyys jatkuu vuosikymmenten jälkeen Punaisessa Ristissä. A A P O H U H TA Finlands Röda Kors har cirka 72 000 medlemmar, 440 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi LI IS A K U IT T IN E N P E T R I M U L A R I 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 3 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 3 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 4 H A N N A LI N N A K K O Ristiin rastiin Avun maailma 2/2022 ilmestyy 27. huhtikuuta. PUNAISEN RISTIN ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hyvä Joulumieli -keräykselle asetettiin historian korkein keräystavoite 2,5 miljoonaa euroa, mutta siitä huolimatta tavoite saavutettiin jo jouluviikolla. Lahjoitusten avulla jaettiin joulun alla 70 euron ruokalahjakortti 36 000 vähävaraiselle lapsiperheelle eri puolilla Suomea. Koronakriisi on syventänyt ja laajentanut lapsiperheiden talousvaikeuksia. Perheiden määrä ruoka-avun asiakkaissa on kasvanut. Lapsiperheköyhyys ja sen vaikutukset herättivät loppusyksystä runsaasti keskustelua, joka sai yhä useamman suomalaisen kantamaan kortensa kekoon. – Halusimme tänä vuonna nostaa korttien määrää, jotta mahdollisimman moni pienituloinen perhe saisi toivomansa jouluruoat. Luotimme siihen, että vaikeina aikoina suomalaisten auttamishalu kasvaa, ja ennätystulos vahvisti asian. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille, Liisa Partio Mannerheimin Lastensuojeluliitosta sanoo. Hyvä Joulumieli -lahjakorttien jakelusta perheille vastaavat Punaisen Ristin osastot ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistykset. Tukea tarvitsevat perheet valitaan yhteistyössä mm. neuvoloiden, kuntien sosiaalitoimen sekä kirkon diakoniatZyön kanssa. Hyvä Joulumieli järjestettiin tänä vuonna jo 25. kerran. Laman keskellä alkunsa saaneelle keräykselle on ollut jatkuvasti tarvetta, sillä lapsiperheköyhyys ei ole vähentynyt. Noin joka kymmenes lapsi Suomessa asuu vähävaraisessa perheessä. – Keräys tuo iloa ja helpotusta perheiden jouluun, mutta itse ongelmaa sillä ei ratkaista. Siihen tarvitaan poliittisia päätöksiä. Jokaisen perheen pitäisi pystyä luottamaan siihen, että yhteiskunnan turvaverkko pitää vaikeissa tilanteissa, Liisa Partio sanoo. Punainen Risti ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjestävät Hyvä Joulumieli -keräyksen yhdessä Ylen aamun, Yle Radio Suomen ja Yle Radio Vegan kanssa. Keräyksen tuotoilla jaettavilla lahjakorteilla voi ostaa ruokatarvikkeita K-ruokakauppojen, Lidlin ja S-ryhmän liikkeistä. KIMMO HOLOPAINEN Hyvä Joulumieli ylitti ennätystavoitteensa Lapsiperheiden kasvanut avuntarve herätti suomalaiset lahjoittamaan. KIITOS KAIKILLE Hyvä Joulumieli -keräykseen osallistuneille kotimaan vähävaraisten perheiden puolesta! Kehitysjournalismin palkinto päästöjen valottajille Vuoden 2021 Kehitysjournalismin palkinto on myönnetty Karoliina Knuutille ja Mika Niskaselle artikkelista Hiilineutraali valtio, jossa asustaa hiilisyöppö kansa – ulkoistammeko päästömme?, joka ilmestyi Maailman Kuvalehdessä viime maaliskuussa. Palkintoraadin mukaan artikkeli avasi kulutuksesta aiheutuvia, todellisia päästöjä ammattitaitoisesti ja perusteellisesti. Monimutkaista kysymystä käytiin läpi ymmärrettävästi eikä silti liikaa yksinkertaistaen. Voittajat valinneeseen raatiin kuuluivat tänä vuonna toimittaja Pauliina Grym, taiteilija Maija Tammi, toimittaja Taina Tervonen, ilmastopolitiikan asiantuntija Oras Tynkkynen sekä elokuvatuottaja Iikka Vehkalahti. Raati jakoi myös kaksi kunniamainintaa, jotka menivät ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmedille ja toimittaja Liselott Lindströmille. Kehitysjournalismin palkinnon myöntävät vuosittain Suomen Punainen Risti, Viestintä ja kehitys -säätiö, Helsingin Sanomain Säätiö ja Journalistiliitto. Veripalvelu ja FINBB yhteistyöhön Veripalvelu ja Biopankkien Osuuskunta Suomi FINBB solmivat vuoden 2021 lopulla yhteistyösopimuksen. Sopimuksen myötä Veripalvelun biopankin aineisto ja palvelut tulevat näkymään kansallisessa Fingenious-palvelussa tutkijoille ja biopankkiaineistoja hyödyntäville yrityksille. Fingenious on digitaalinen palveluportaali, jossa biopankkiaineistoja etsivä tutkija voi perehtyä Suomessa tarjolla olevaan näyteja tietoaineistoon. Veripalvelun biopankin erityispiirteenä on laaja kokoelma biopankkisuostumuksen antaneiden verenluovuttajien näytteitä ja tietoja. Veripalvelun biopankin tutkimusalueena on terveyden edistäminen sairauksia ennalta ehkäisevien ja tautimekanismeja tunnistavien tutkimusten kautta. – Yhteistyö FINBB:n kanssa parantaa Veripalvelun biopankin aineistojen käytettävyyttä tutkijoille, Veripalvelun tutkimusjohtaja Jukka Partanen kertoo. KAROLIINA KNUUTI ja Mika Niskanen tekivät selvää jälkeä. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 4 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 4 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 5 E E V A A N U N D I M IR V A H E LE N IU S Tunnista, tiedosta ja toimi! RASISMINVASTAISTA VIIKKOA vietetään jälleen maaliskuussa. Koronatilanteen takia verkkoon ja sosiaaliseen mediaan painottuvan kampanjan teemana on tällä kertaa: Tunnista, tiedosta ja toimi! Tavoitteena on auttaa ihmisiä tunnistamaan ja tiedostamaan rasistisia rakenteita ja toimimaan niitä vastaan. Helpoin tapa osallistua kampanjaan on ottaa kantaa sosiaalisessa mediassa. Suomen Punaisen Ristin viime vuonna julkaisemat rasisminvastaiset toimintaohjeet otettiin järjestöissä, yrityksissä ja yhdistyksissä hyvin vastaan ja niitä jaettiin aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Nyt päämääränä on siirtyä puheista tekoihin: Punainen Risti haastaa jokaisen tarkastelemaan kriittisesti sekä omaa toimintaansa että rakenteita rasismin näkökulmasta. Rekrytoidaanko ihmisiä esimerkiksi pelkän nimen perusteella? Vaikuttaako tausta asunnonsaantiin? Kun rasistisen rakenteen olemassaolo on tiedostettu, sitä vastaan voi pyrkiä vaikuttamaan. Helppo paikka aloittaa on perehtyä rasisminvastaisiin toimintaohjeisiin, jotka löytyvät Suomen Punaisen Ristin verkkosivuilta. Perinteiseen tapaan Punaisen Ristin piirit jakavat Rasisminvastaisella viikolla myös Ennakkoluuloton edelläkävijä -tunnustuksia henkilöille, ryhmille tai yhteisöille, jotka ovat toiminnallaan edistäneet ihmisten yhdenvertaisuutta. Rasisminvastaisuus ei ole mielipidekysymys. YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella ihmisellä on samat oikeudet ja vapaudet riippumatta esimerkiksi ihonväristä, uskonnosta ja alkuperästä. Suomessa syrjintä on kielletty yhdenvertaisuuslaissa. Rasismi on jyrkässä ristiriidassa myös Punaisen Ristin periaatteiden kanssa. AKU SUOMALAINEN Rasisminvastaisen viikon kampanja 21.–27. maaliskuuta keskittyy koronan takia verkkoon. VERENLUOVUTUKSEN SYYSKAMPANJA OLI MENESTYS Veripalvelun järjestämään VeriRyhmien syyskampanjaan osallistui 2 602 rekisteröitynyttä verenluovutusporukkaa. Veripalvelu haastoi kampanjassa suomalaisia työpaikkoja, yhdistyksiä, oppilaitoksia sekä opiskelijaja ystäväporukoita käärimään hihansa ja auttamaan potilaita yhteisvoimin. Kampanjan aikana VeriRyhmien jäsenet luovuttivat verta yhteensä upeat 8 526 kertaa. Vähintään viisi verenluovutuskäyntiä kampanja-aikana tehneiden ryhmien kesken arvottiin neljä 15 kappaleen lahjakorttipakettia. 100 000 euroa taifuuni Rain uhreille Suomen Punainen Risti on myöntänyt katastrofirahastosta 100 000 euroa taifuuni Rain tuhoista kärsivien auttamiseen Filippiineillä. Joulun alla Filippiinejä koetellut taifuuni vaikutti ainakin 2,3 miljoonan ihmisen elämään. Korkeimman eli viitoskategorian hirmumyrskyksi luokiteltu Rai oli voimakkain Filippiineille viime vuonna osunut trooppinen myrsky. Taifuuni Rai aiheutti jatkuvia rankkasateita, tulvia ja maanvyöryjä. Liikenneja viestintäyhteydet katkesivat monin paikoin ja vedenjakelu häiriintyi. Evakuoinneista ja ennakko-varoituksista huolimatta myrsky vaati yli 400 kuolonuhria. Noin 139 000 rakennusta tuhoutui tai vaurioitui. Suomen Punaisen Ristin myöntämät varat suunnattiin Filippiinien avustusoperaatioon kansainvälisen Punaisen Ristin kautta. Murto-osa suomalaisista luovuttaa verta Vain noin 3,5 prosenttia luovutusikäisistä eli 18–70-vuotiaista luovuttaa verta Suomessa. Uusia luovuttajia tarvitaan jatkuvasti korvaamaan vanhimmista ikäryhmistä poistuvaa luovuttajakuntaa. – Moni luovuttaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti jopa vuosikymmenten ajan, verenluovutuksen johtaja Satu Pastila Veripalvelusta kertoo. – Verta voi luovuttaa ensimmäistä kertaa vaikka viisikymppisenä. Silloinkin potilaita ehtii auttaa pitkään, koska yläikäraja tulee vastaan 71 vuotta täyttäessä. Ensiluovutuksen yläikäraja on 59 vuotta. Verta pääsee luovuttamaan ajanvarauksella vuoden jokaisena arkipäivänä. Varaa aika verenluovutukseen: veripalvelu.fi/ajanvaraus PUNAINEN RISTI haastaa kaikki vastustamaan rasismia, joka vahingoittaa sekä kohdettaan että yhteiskuntaa. RAIVAUSTÖITÄ TAIFUUNI Haiman jälkeen vuonna 2016. 71 398 HENKILÖÄ kuului vuodenvaiheessa Suomen Punaiseen Ristiin. Uusina jäseninä järjestöön liittyi vuoden mittaan 2 245 henkeä. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN JÄSENREKISTERI 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 5 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 5 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 6 Ystävänpäivä: Nähdään toisemme! Ystävyyttä Napapiirillä Kolarilaista Jenni Jutilaa ja kajaanilaista Ronja Klemettiä yhdistää muun muassa rakkaus kirpputoreihin. Ystäviä heistä tuli Rovaniemellä Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta. TEKSTI MARIA PALDANIUS KUVAT KAISA SIRÉN J os sattuu syntymään lappilaiseen pikkukylään, saa tottua siihen, että piirit – ja myös ystäväpiirit – ovat pienet. Tämän tietää Länsi-Lapissa, Kolarin kuntaan kuuluvassa kylässä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Jenni Jutila , 20. Ruotsin rajan tuntumassa sijaitsevassa Kolarissa on asukkaita alle 4 000. – Lapsuudessa vietin aikaa pääasiassa perheeni kanssa. Kavereita ei ollut montaa, koska paikkakunta oli pieni ja ihmisiä niin vähän. Ystävät ovat minulle kuitenkin tärkeitä, Jenni kertoo. Ystävien merkitys alkoi kirkastua viimeistään syksyllä 2021. Tuolloin Jenni oli asunut jo kaksi vuotta Rovaniemellä, jonne hän alun perin muutti ollakseen lähempänä opiskelukavereitaan ja opinahjoaan, jossa hän suorittaa kaksoistutkintoa. Jokunen kaveri oli löytynyt, mutta olo oli silti yksinäinen. Kuin tilauksesta silmiin osui sosiaalisesta mediasta ilmoitus Suomen Punaisen Ristin nuorten ystävätoiminnasta. – Se tuli sopivaan saumaan. Päätin laittaa viestiä Punaisen Ristin Rovaniemen osastoon. Lähetin heille tietoja itsestäni ja pian sain viestin, että minulle oli löytynyt sopiva ystävä. – Olen iloinen, että näin ilmoituksen ja uskalsin ottaa yhteyttä. Rohkeuteni on viime vuosina kasvanut, Jenni tuumaa. Suoraan snäppiin Jos on asunut uudessa kaupungissa vasta kolme kuukautta, ei ole ihme, että piirit ovat vielä pienet. Tämä oli tilanne 19-vuotiaalla, kajaanilaisella Ronja Klemetillä , kun hän muutti Rovaniemelle syksyllä 2021. Vaikka odotettu opiskelupaikka ei vielä auennut, kaupungissa odotti mukava asunto ja työpaikka päiväkodissa. Rovaniemellä hän saattoi myös jatkaa Kajaanissa alkanutta toimintaansa vaRONJA KLEMETTI (vas.) ja Jenni Jutila lähtivät ensitapaamisella ajelemaan ympäri Rovaniemeä ja kiertämään kirpputoreja. – Meitä kiinnostavat samat asiat. Koskaan ei tarvitse väitellä mistään. Aina ystävyys ei välttämättä ole näin helppoa, Ronja ja Jenni nauravat. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 6 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 6 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 7 7 "Ystävät ovat rikkaus, jota täytyy vaalia." – USKOMME, ETTÄ tästä tulee elinikäinen ystävyys, Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta toisensa löytäneet Jenni ja Ronja sanovat. paaehtoisena Punaisessa Ristissä. – Rovaniemellä työnnyin mukaan vähän kaikenlaisiin juttuihin. Olen ihminen, joka tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen, ja sillä ajatuksella ilmoittauduin myös vapaaehtoiseksi ystävätoimintaan. Olin kokeillut sitä jo Kajaanissa, ja kokemus oli ollut hyvä. Ehdin toimia ystävänä puoli vuotta ennen muuttoa Rovaniemelle, Ronja kertoo. Jennille ehdotettu vapaaehtoinen ystävä oli Ronja. Yhteydenpito aloitettiin sähköpostilla, joka on sopivan neutraali ja anonyymi tapa päästä alkuun. Parikymppiset nuoret kokivat sen kuitenkin pian kömpelöksi ja liian viralliseksi viestintäkanavaksi. Ratkaisu tuli kuin yhdestä suusta: eiköhän siirrytä Snapchatiin? – Minulta kysyttiin aluksi, saako sähköpostini antaa Ronjalle, ja annoin luvan. Muiden some-tilien jakaminen jätettiin meidän omaksi asiaksemme. Montaakaan viestiä ei ehditty vaihtaa, kun päätimme siirtyä snäpin puolelle, ja viikkoa myöhemmin tapasimme kasvotusten, Jenni kertaa. Ronjalla on vapaaehtoisena kokemusta sekä verkkoystävätoiminnasta, jossa ystävä voi sijaita missä päin Suomea tahansa, että perinteisestä kasvokkain tapahtuvasta ystävätoiminnasta, jossa ystävä löytyy yleensä samalta paikkakunnalta. – Nuorten ystävätoiminnassa ollaan usein aluksi nettiystäviä, ja sen jälkeen voidaan ruveta näkemään kasvokkain. Meillä Jennin kanssa se tapahtui ihan luonnostaan. Yksissä tuumin Olikohan se kirppiskierros vai kylillä ajelua? Jennin ja Ronjan ensimmäinen tapaaminen alkutalvesta 2021 oli niin mukava, leppoisa ja luonteva, että yksityiskohdat ovat jo painuneet pimentoon. On paljon mahdollista, että molemmat vaihtoehdot toteutuivat – että tuoreet kaverukset tutustuivat Rovaniemen kirpputoritarjontaan ja ajelivat kylillä Jennin autolla. Ajatukset mukavasta tekemisestä menivät saumattomasti yhteen. – Meillä oli monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kuten kirpparit. Tykkäsimme myös ajella ympäriinsä. Juttu lähti luistamaan heti, pystyimme puhumaan kaikesta, ja ajatukset menivät yksiin. Meidän ei ole tarvinnut väitellä mistään: kun toinen ilmaisee jonkun asian, toinen on samaa mieltä, Ronja kuvaa. Autolla ajelun ja kirpparikierrosten lisäksi Jenni ja Ronja ovat käyneet kahvilla ja hakeneet take away -ruokaa nautittavaksi Ronjan kämpillä jutustelun lomassa. Nuoret ovat ideoineet myös yhteistä visiittiä verenluovutukseen, joka on molemmille tuttua jo entuudestaan. – Lähden mielelläni mukaan kaikkiin mahdollisiin juttuihin ja olen luonteeltani niin ulospäin suuntautunut, että voin jutella mistä tahansa kenen tahansa kanssa. Täällä Rovaniemellä kaikki on vielä niin uutta, että on kiva, kun kaupunkiin voi tutustua yhdessä kaverin kanssa, Ronja sanoo. Tapaamisia on osaltaan rajoittanut Jennin osa-aikatyö perheyrityksessä Kolarissa, mutta ystävyys ei katso aikaa ja etäisyyttä. Seuraava tapaaminen jatkuu luontevasti siitä, mihin edellinen jäi. – Vaikka olemme ehtineet nähdä harvakseltaan, sitäkin mukavampia ne tapaamiset ovat olleet. Ystävät ovat rikkaus, ja ystävyyttä täytyy vaalia, Jenni toteaa. Asenne ratkaisee Jennin ja Ronjan ystävyyssuhde tuntuu olevan kuin ruusuilla tanssia. Nuoret kuitenkin muistuttavat, että kaikilla ystävystyminen ei käy yhtä helposti. – Kaikki ystävyyssuhteet eivät välttämättä toimi. Meidän on toiminut, koska olemme niin samanlaisia. Toisaalta ystävyys voi toimia, vaikka ihmiset olisivat erilaisiakin, Jenni pohtii. Jos Ronjalta ja Jenniltä kysytään, yksi ystävystymisen salaisuuksista on kokeilunhalu. Kokeilunhalu lienee hyvinkin läheistä sukua uteliaisuudelle, avoimuudelle ja heittäytymiskyvylle. Kun asenne on kohdillaan, ei haittaa, vaikka mielenkiinnonkohteet tai mielipiteet poikkeaisivat toisistaan. – Jos toinen tykkää vaikka ratsastaa ja toinen on hevosten suhteen varovaisempi, lajia voi mennä yhdessä kokeilemaan. Molemmat voivat oppia uutta sekä itsestään että toisistaan, Ronja vinkkaa. Ronjan ja Jennin ystävyys on hyvä esimerkki siitä, mitä Punaisen Ristin ystävätoiminta voi parhaimmillaan poikia: aidon ystävyyssuhteen, jossa ilot ja surut jaetaan tasavertaisesti ilman roolijakoa. Ronja ja Jenni vierastavat ajatusta, että toinen olisi ikään kuin aktiivinen vapaaehtoinen ja toinen passiivinen ystävän tarvitsija. – Sehän tarkoittaisi sitä, että minä olen tässä vain toista ihmistä varten, eikä yhtään toisinpäin. Se olisi molemmille epämiellyttävää ja jäisimme helposti etäisiksi, Ronja pohtii. Samaan hengenvetoon hän mainitsee kuitenkin vapaaehtoisen ohjeet, joiden mukaan vapaaehtoisen ei pitäisi kuormittaa ystäväänsä omilla huolillaan. Ohje on täysin perusteltu – mutta Jennin ja Ronjan kohdalla sille ei ole ollut tarvetta. Ystävyys on muodostunut sellaiseksi, että molemmat voivat avata sydäntään. – Kun kerroin tästä ohjaajalle Kajaanissa, hän totesi, että tällaisia me nykynuoret olemme, Ronja naurahtaa. Molempien mielestä ystävätoimintaa tarvitaan lisää – kaikkialla Suomessa ja kaikissa ikäryhmissä. – Yksinäisiä on paljon, ja ystävätoiminnan kautta moni voi löytää kaverin itselleen. Elämä ilman ystäviä on aika yksinäistä, Jenni kiteyttää. ? RONJA JA JENNI löysivät yhteisen sävelen jo ensitapaamisella. He käyvät mielellään muun muassa ajelemassa, kahvilla ja kirppareilla. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 7 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 7 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 8 K erttu Alatorvinen työntää levyn valkoiseen CD-soittimeen ja painaa nappia. Pian soittimesta pärähtää ilmoille iskelmälaulaja Juhamatin kappale. Alatorvinen nostaa kädet ilmaan ja alkaa laulaa. – Tätä levyä minä soittelen aina, hän kertoo laulun lomassa. Kappale on tuttu myös Punaisen Ristin vapaaehtoiselle Anneli Anttilalle . Sitä on kuunneltu Alatorvisen luona paljon. – Me laulamme usein Kertun kanssa, Anttila sanoo ja yhtyy lauluun. 87-vuotias Alatorvinen ja häntä 11 vuotta nuorempi Anttila ovat ystävyksiä, jotka Punaisen Ristin ystävätoiminta on saattanut yhteen. Yleensä he tapaavat Alatorvisen luona. Hän asuu kunnan palvelutalossa Sodankylän keskustan tuntumassa. Tapaamisissa ystävykset vaihtavat kuulumisia ja ”höpöttelevät” niitä näitä. Toisinaan Anttila lukee Alatorviselle lehtiä. Tai sitten he laulavat. Silloin kun Anttila ja Alatorvinen eivät pääse tapaamaan toisiaan, he ovat yhteydessä puhelimitse. Ystävykset soittelevat toisilleen päivittäin. – Siitä tuli tapa koronan myötä. Koronan takia en välillä uskaltanut vierailla Kertun luona. Meni varmaan vuosi, ettemme tavanneet, Anttila kertoo. Nauravainen ja nätti tyyppi Alun alkaen Anneli Anttila ja Kerttu Alatorvinen tutustuivat toisiinsa jo vuosikymmeniä sitten. Oli vuosi 1964, ja Alatorvinen tuli kesälomatuuraajaksi Valion Sodankylän meijeriin, jossa Anttila työskenteli apulaisena. Meijerissä otettiin vastaan maitoa alueen tilallisilta ja pakattiin maitoa, piimää ja kermaa. – Minä olin silloin 19-vuotias. Kerttu oli jonkin verran vanhempi, mutta ei se haitannut. Meistä tuli ystävykset, Anttila kertoo. Hän sanoo muistavansa Alatorvisen noilta ajoilta hyvin. Alatorvinen oli Anttilan mukaan ”nauravainen ja nätti tyyppi”. – Semmoinen oikein hauska, hän lisää. Alatorvisen mukaan Anttila oli samanlainen itsekin. – Ja Annelilla oli voimaa. Hän jaksoi nostella tonkkia, Alatorvinen muistelee. Meijerityö oli raskasta. Anttilalle ja Alatorviselle on jäänyt työstä mieleen jäiset maitoautojen vastaanottolaiturit, joilla he liukastelivat kumisaappaissaan. Kerran Alatorvinen tipahti laiturilta alas ja joutui lääkäriin. – Minua oksetti kauheasti. Lääkäri sanoi minulle, ettei mitään pahaa ole tapahtunut. Sen sijaan hänellä oli iloisia perheuutisia: olin Ystävänpäivä: Nähdään toisemme! Tärkeät toisilleen Sodankyläläiset Kerttu Alatorvinen ja Anneli Anttila ystävystyivät jo 1960-luvulla työpaikalla. Elämä vei heidät erilleen, mutta Punaisen Ristin ystävätoiminta yhdisti heidät jälleen vuosikymmeniä myöhemmin. TEKSTI JA KUVAT LIISA KUITTINEN ANNELI ANTTILA (vas.) ja Kerttu Alatorvinen kuvattiin vielä joulutunnelmissa. Anttila lukee usein Alatorviselle, joka näkee enää heikosti. neljännellä kuulla raskaana. En edes tiennyt, että odotin! Alatorvinen kertoo. Erossa yli 20 vuotta 1980-luvulla Kerttu Alatorvinen muutti uuden miehen perässä Sodankylästä Ranualle. Yhteys ystävään katkesi. Alatorvinen ja Anttila eivät olleet tekemisissä toistensa kanssa ainakaan pariin kymmeneen vuoteen. – Aina välillä mietin, mitä Kertulle mahtaa kuulua, mutta silloin ei ollut somea eikä kännyköitä. Yhteydenotto jäi, Anttila kertoo. 2000-luvulla Alatorvinen muutti takaisin Sodankylään ja meni uudestaan naimisiin. Jossain vaiheessa hän muisti vanhan ystävänsä ja päätti etsiä tämän käsiinsä. – Aloin hakea Annelin puhelinnumeroa ja löysin sen. Soitin Annelille ja sanoin, että olen tullut takaisin Sodankylään ja minulla on sinua ikävä, Alatorvinen kertoo. Anttila muistaa Alatorvisen puhelun hyvin. Se oli jo kännykkäaikaa. Anttila oli ollut Punaisen Ristin väen kanssa Levillä ja oli juuri palaamassa kotiin. Hän oli otettu siitä, että Alatorvinen muisti hänet ja otti yhteyttä. Kerttu Alatorvisella on näkövamma, jonka vuoksi hän näkee huonosti. Hän pyysi Anttilaa ensin avustajakseen muutamaksi tunniksi viikossa. Se sopi Anttilalle, ja vähän myöhemmin vanhat ystävykset alkoivat tapailla toisiaan Punaisen Ristin ystävätoiminnan puitteissa. Työuralta vapaaehtoiseksi Anneli Anttila oli 24 vuotta töissä Kehitysvammaisten Tukiliitossa. Työura päättyi tapaturmaan vuonna 2007. – Olin liiton leirikeskuksessa ottamassa pyykkiä pois narulta, kun astuin tyhjään. Minulta meni käsi, ja lonkat jouduttiin leikkaamaan. Vasen käteni on yhä väärä, ja peukalo roikkuu, Anttila kertoo ja näyttää kättään. Tapaturman seurauksena Anttila joutui vuodeksi kuntoutukseen. Koska käsi ei koskaan parantunut, hän jäi lopulta kokonaan pois työelämästä. Työelämän jätettyään Anttila aloitti vapaaehtoistyöt. Vuonna 2008 hän päätyi mukaan Punaisen Ristin hommiin, ja pian hänet jo houkuteltiin Punaisen Ristin Sodankylän osaston puheenjohtajaksi. Hän toimi osaston puheenjohtajana 11 vuotta. Anttila kokee, että vapaaehtoistyö on ollut hänen – aktiivisen naisen – pelastus. – Minulle aukesi sitä kautta uusi elämä. Jos olisin vain istunut kotona, olisin varmaan nyt jo jossain hoitolaitoksessa. Vapaaehtoistöiden kautta olen saanut toteuttaa itseäni ja saanut haasteita. Se on avartanut maailmaani, hän sanoo. Nyt hän pyrkii kuitenkin vähentämään "Anneli jaksoi nostella maitotonkkia." 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 8 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 8 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 9 9 vapaaehtoistöiden määrää, sillä vastuita on kertynyt liikaakin. – Mutta Punaisen Ristin ystävätoimintaa en jätä! Aratkin asiat puhutaan Anneli Anttilasta on tullut Kerttu Alatorviselle tärkeä ihminen. Niin tärkeä, että Alatorvinen soittaa Anttilalle aina, kun hänen pitää päättää jotakin. – Kysyn Annelilta, mitä mieltä hän on. En osaa päättää itse, Alatorvinen sanoo ja nauraa. Alatorvinen on esimerkiksi tiedustellut Anttilalta, kannattaako hänen käydä Taukopirtissä. Taukopirtti on omaishoidettaville ja ikäihmisille suunnattua kerhotoimintaa. Anttila on kannustanut Alatorvista menemään. – Olen päättänyt, että käyn ainakin tämän talven, Alatorvinen sanoo päättäväisesti. Anttilan mukaan Alatorvinen luottaa häneen ja hän Alatorviseen. Anttilalle saa soittaa vaikka keskellä yötä, ja hän vastaa puheluihin lähes aina. – Puhumme aratkin asiat, ja ne jäävät meidän välisiksi, Anttila kertoo. Ystävä saa olla eri mieltä Kerttu Alatorvinen on ollut naimisissa kolmesti, ja hänellä on kolme lasta. Kaikki aviomiehet ovat kuolleet, ja lapset asuvat kaukana – yksi Norjassa, toinen Ruotsissa ja kolmas eteläisessä Suomessa Salossa. He ovat yhä työelämässä eivätkä siksi pääse auttamaan äitiään arjen askareissa. – Siksikin on hyvä, että olen tässä, Anttila pohtii. Hänen mukaansa välit Kertun kanssa ovat niin läheiset, että he uskaltavat olla asioista myös eri mieltä. – Olemme me ottaneet yhteenkin, hän sanoo. – Missäköhän asiassa me olemme? Ei ole jäänyt minulle mieleen, Alatorvinen arvelee. Aiemmin kun Alatorvisen liikuntakyky oli parempi, ystävykset kävivät yhdessä myös shoppailemassa. Viime vuosina shoppailureissut ovat jääneet, ja ystävykset ovat tavanneet lähinnä kotioloissa. Anneli Anttila on kuitenkin päättänyt, että kun kesä tulee ja koronapandemiasta päästään eroon, hän vie Alatorvisen jonnekin. Sitä odotellessa juttu jatkuu entiseen tapaan. – Höpötämme aivan kuin ennenkin, Anttila kuvailee. Ystävysten mielestä heillä on ollut mahtava elämäntaival, ja se on ollut ilo jakaa toisen kanssa. – Kun olemme yhdessä, meillä on aina niin mukavaa. Kerttu on minulle ihan kuin sisko, Anttila sanoo. ? Ilahduta yksinäistä! Yksinäisyyttä voi kokea kuka tahansa, mutta kuka tahansa voi myös auttaa. Y stävänpäivä 14. helmikuuta on yksi Suomen Punaisen Ristin vuoden pääkampanjoista. Ystävätoiminnan juhlaa vietetään toista kertaa peräkkäin koronaepidemian varjossa, joten perinteisiä ystävätapahtumia ei tälläkään kertaa järjestetä. Kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten sijaan yksinäisyyttä lievitetään etänä. Vaikka epidemia on välillä pakottanut tapaamiset tauolle, Punaisen Ristin ystävätoiminta on jatkunut läpi koronan aaltojen, jopa tärkeämpänä kuin koskaan. Tutkimusten mukaan yksinäisyys on lisääntynyt poikkeusaikana räjähdysmäisesti. Kyselyiden mukaan jopa joka kolmas suomalainen kokee yksinäisyyttä, eikä yksinäisyys katso ikää, elämäntilannetta tai yhteiskunnallista asemaa. Sen vaikutukset ovat kuitenkin vakavat niin yksilön kuin koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Yksinäisyydestä kärsivä alkaa helposti kokea itsensä arvottomaksi ja näkymättömäksi. Tutkimusten mukaan vasten tahtoaan yksin jääminen altistaa masennukselle ja aiheuttaa jopa fyysisiä oireita: se nostaa stressitasoa, voimistaa kokemusta kivusta ja lisää sydänja verisuonitauteja. Punaisen Ristin ystävänpäivän iskulause on tuttu: Nähdään – toisemme! Kampanjan tavoitteena on herättää keskustelua yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista ja haastaa suomalaiset lievittämään yksinäisyyttä ja vahvistamaan yhteisöllisyyttä. Helppo tapa osallistua kampanjaan on ottaa vastaan Punaisen Ristin Mitä kuuluu? -haaste. Ajatus on yksinkertainen: otetaan ystävänpäiväviikolla yhteyttä sellaisiin tuttuihin tai sukulaisiin, joihin ei niin usein tule pidettyä yhteyttä. Tuleeko sinulle mieleen joku, jolla todennäköisesti ei ole paljon sosiaalisia kontakteja tai joka erityisesti ilahtuisi yhteydenotostasi? Siispä soita tai lähetä hänelle viesti ja kysy, mitä kuuluu! Haasta myös tuttusi mukaan ilahduttamaan yksinäistä ja jaa haastetta eteenpäin sosiaalisessa mediassa tunnisteella #MitäKuuluu tai #NähdäänToisemme! Ystävänpäivä on myös erinomainen hetki tutustua Punaisen Ristin monipuoliseen ystävätoimintaan. Vapaaehtoiseksi ystäväksi pääsee ottamalla yhteyttä oman paikkakunnan Punaisen Ristin osastoon tai piiritoimistoon. Parhaat valmiudet toimintaan antaa ystäväkurssi, jonka voi suorittaa verkkokurssina. Myös itse ystävänä toimiminen onnistuu verkon tai puhelimen välityksellä. Lue lisää: punainenristi.fi "Kerttu on minulle ihan kuin sisko." Ystävä kiittää avustasi! P unaisen Ristin ystävät ovat palkattomia vapaaehtoisia, mutta täysin ilman kuluja toiminta ei pyöri. Varoja tarvitaan esimerkiksi vapaaehtoisten koulutuksen ja ohjaamisen järjestämiseen sekä vapaaehtoisten matkakulujen korvaamiseen. Voit tukea toimintaa lahjoittamalla Punaisen Ristin kotimaan toimintaan: Tekstiviestillä: SPRLAHJA numeroon 16499 (15 €) MobilePaylla: kotimaan lahjoitusnumeroon 32232 Puhelinsoitolla: 0600 15590 (10,01 € + pvm) Tilisiirrolla: OP FI29 5000 0120 4156 99 (viite 5335) Lisää vaihtoehtoja: www.punainenristi.fi/lahjoita Keräyslupa: Poliisihallitus RA/2020/1407/9.11.2020. Ålands landskapsregering ÅLR 2021/8473/12.10.2021. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 9 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 9 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 10 P unaisen Ristin monikielisen koronaviestintähankkeen avainhenkilöt aloittivat työnsä Varsinais-Suomen piirissä joulun alla. Avainhenkilöt ovat piirien ja hankkeen tuntipalkkaisia, kielitaitoisia henkilöitä, jotka vievät viranomaisten, sairaanhoitopiirien ja Punaisen Ristin hankkeen viestejä eteenpäin sekä auttavat pitämään yllä kiinnostusta ja keskustelua koronasta ja rokotteista. Avainhenkilöt jalkautuvat omakielisiin yhteisöihin, tapahtumiin, ryhmiin ja oppilaitosvierailuille. Tehtävään valitut henkilöt ovat valmiiksi aktiivisia omassa yhteisössään mutta toimivat mielellään myös sen ulkopuolella. Yksi Turussa toimiva avainhenkilö on Varsinais-Suomen Viro-keskuksen vapaaehtoinen ja neuvoja Ülle Priks . Priks on käynyt Koronatietoa omalla kielellä Punaisen Ristin monikielisessä koronaviestintähankkeessa on havaittu, että tiedon täytyy olla saatavilla niissä kanavissa, joita ihmiset muutenkin käyttävät. Eri kieliryhmien tavoittaminen vaatii myös erilaisia viestejä ja kulttuuristen käsitysten huomioimista. TEKSTI ERIKA-EVELY EE EISEN avainhenkilöille suunnatun perehdytyksen ja osallistunut ensimmäisiin vierailuihin. – Oppilaitosvierailu jännitti aluksi, mutta hankkeen koordinaattori Marian Ismail oli onneksi mukana. Hänen kanssaan oli helppo olla. Ryhmä oli mukava ja oppilaitosvierailu kiinnostava, Priks kertoo. Hänen mukaansa oppilaitoksissa tavoittaa monia kieliryhmiä, mutta vironkielisten laajempi tavoittaminen ei onnistu vain oppilaitosvierailuiden ja maahanmuuttajapalveluiden kautta. Virolaiset eivät muodosta Suomessa tiiviitä yhteisöjä. – Se johtuu meidän historiastamme, olemme hyvin individualistisia. Ärsytyskynnys tulee nopeasti vastaan, kun arkielämää häiritään. Teemme usein kaiken päinvastoin kuin meille sanotaan. Monet eivät pohdi sen pidemmälle, millaisesta historiasta nämä asenteet ja arvot kumpuavat, vaan korostavat ainoastaan vapautta päättää ja vastustaa, Priks sanoo. Viro-keskuksessa Priks neuvoo asiakkaita kaikissa kysymyksissä ”syntymästä kuolemaan” ja ohjaa eteenpäin, jos ei osaa itse vastata. Keskuksessa hän työskentelee myös korona-aiheiden parissa. Asiakkaat kyselevät esimerkiksi matkustamisesta ja työskentelystä rajoitusten aikana. Vapaaehtoisena Priks järjestää koronan salliessa tapahtumia ja retkiä. Viro-keskus on jakanut koronatietoa myös laivoilla ja somessa. Koronaviestintähankkeen tuella keskus on tuottanut muun muassa esitteitä ja lyhyitä tietoiskuvideoita. "Ärsytyskynnys tulee nopeasti vastaan." VIESTINTÄHANKKEEN hitiksi on noussut yli 250 000 katsojaa kerännyt somalinkielinen keskustelu koronasta. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 10 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 10 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 11 Kymmeniä kieliä ja kumppaneita S uomen Punaisen Ristin Järjestöjen monikielisen ja monikanavaisen koronaviestinnän koordinaatiohanke auttaa muita järjestöjä, Punaisen Ristin piirejä sekä yhteistyökumppaneita tuottamaan koronatietoa ja jakamaan sitä erikielisiin yhteisöihin. Hankkeen tavoite on yhteistyössä järjestökumppanien kanssa kehittää ja tukea järjestöjen koronaviestintää, saavuttaa heidän kauttaan mahdollisimman paljon erikielisiä kohderyhmiä ja vaikuttaa viestinnällä heidän terveyskäyttäytymiseensä. Hanke järjesti vuonna 2021 yhteistyökumppaneiden kanssa rokoteinfoja lukuisilla eri kielillä, kannusti rokotteen ottamiseen 23 eri kielellä, tuotti järjestökumppaneiden kanssa esitteitä ja kymmeniä videoita. Videoista eniten on katsottu somalinkielistä keskusteluohjelmaa, jolla oli vuoden loppuun mennessä yli 250 000 katsojaa sosiaalisessa mediassa ja satelliittitelevision kanavilla. Hanke tekee tiivistä yhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Vuonna 2021 yhteistyötä tehtiin myös parinkymmenen järjestön, usean kaupungin, Helsingin epidemiologisen yksikön, ELY-keskusten ja sairaanhoitopiirien kanssa. Hanke jatkuu vuoden 2022 loppuun. – Netissä korona-aiheiset julkaisut saavat usein negatiivisia ja epäasiallisia kommentteja. Videoihin ei kuitenkaan ole tullut asiattomuuksia. Siitä olen hyvin iloinen, Priks sanoo. Videoissa käytetään erilaisia lähestymistapoja. Osa on pelkkää tiukkaa asiaa, mutta joukkoon mahtuu myös esimerkiksi virolaiseen sananlaskuun perustuva muistutus: Tauti ei liiku puita pitkin, tauti liikkuu ihmisten mukana. Video on ollut suosittu väline myös muissa hankkeessa mukana olevissa järjestöissä. Vuoden 2021 aikana hanke tuki videoiden tuottamista englanniksi, arabiaksi, venäjäksi ja somaliksi. Videoita on työstetty järjestöjen yhteisissä tapaamisissa, joissa on pohdittu luovia näkökulmia ja tapoja välittää terveystietoa. Kohderyhmän tuntemus tärkeää Monikielisen koronaviestintähankkeen ensimmäiset 10 kuukautta ovat varmistaneet käsitystä siitä, että pelkkä viranomaisten tuottaman tiedon kääntäminen ei riitä. Kaikkia kieliryhmiä ei tavoita samanlaisilla viesteillä ja samoilla kanavilla. Kielen lisäksi on huomioitava kulttuuri ja siihen liittyvät käsitykset kuten luottamus viranomaisiin, suhtautuminen rokotuksiin ja uskonto. Myös levityskanava vaikuttaa lopputulokseen – käytetäänkö kuvia, videoita vai painettua esitettä? Entä saavutettavuus? Millä laitteilla viesti on luettavissa, mitä tekstityksiä vaaditaan? Tiedon jakamiseen vaikuttaa kulttuurin yhteisöllisyys tai individualistisuus. Yhteisöllisissä kulttuureissa tietoa jaetaan helpommin, joten isoja ryhmiä on mahdollista tavoittaa kerralla. Individualistisemmissa kulttuureissa ihmiset tavoitetaan usein yksi kerrallaan. Viro-keskuksessa on huomattu, että monet virolaiset eivät mielellään jaa koronatietoa sosiaalisessa mediassa, koska he pelkäävät leimaantumista. Videoita kuitenkin katsotaan mielellään. Monesti kovaääninen vähemmistö pitää somessa paljon ääntä, joten moni ei uskalla edes osallistua keskusteluun. Tapahtumissa asiakkaat sujauttavat koronaesitteen nopeasti laukkuun, eivätkä uskalla jäädä keskustelemaan. Kun yhteisöllisemmissä kulttuureissa koronasta järjestetään keskustelutilaisuuksia, kysymyksiä tulvii jonoksi asti. Ihmiset myös haluavat jakaa kokemuksiaan. Yhteistä kaikille kuitenkin on, että niin sanottua ylhäältä alaspäin tulevaa viestintää vieroksutaan. Parhaiten tietoa pystytään jakamaan ihmisille tuttujen järjestöjen, luotetuiksi koettujen kanavien ja henkilöiden kautta. Koronatiedon täytyy olla saatavilla ymmärrettävässä muodossa niissä kanavissa, joita ihmiset jo valmiiksi käyttävät. Sosiaalisessa mediassa toimivat usein parhaiten lyhyet ja ytimekkäät viestit. Jokaisesta kulttuurista löytyy monenlaista suhtautumisia koronaan. Joitakin kulttuureja ohjaavat lähihistorian muistot ja tapahtumat, toisia tiukemmin uskontoon perustuvat säännöt. Yhteisöissä leviävät sekä yleiset että yhteisökohtaiset valeuutiset ja medialukutaito voi vaihdella todella paljon. Viro-keskuksen johtajan Kirsi Äyrään mukaan esimerkiksi virolaiset ovat hyvin informoitua joukkoa, ja oikeaa tietoa on helposti saatavilla. – Myös valeinfoa toki löytyy, ja hyvä medialukutaito on sen takia tärkeää. Lisäksi Viron koronarajoitukset ja koronapolitiikka eroavat monessa asiassa Suomesta, Äyräs kertoo. Virossa koronapolitiikka on ollut osin tiukempaa kuin Suomessa. Terveydenhuollon ja pelastustoimen rokottamattomat työntekijät ovat Virossa joutuneet lähtemään työpaikoiltaan. Suomen koronapassin kapeampaa käyttöä ei myöskään välttämättä ymmärretä. Maiden erilainen suhtautuminen hämmentää, ja koska omankielisen median seuraaminen on helppoa, virhetulkintoja syntyy helposti. – Meidän koronaviestintämme kohderyhmä on selkeästi Suomessa asuvat tai työskentelevät virolaiset, Äyräs sanoo. Medialukutaitokortit jakoon Somalinkielisten keskuudessa jaetaan koronahankkeen avulla tuotettuja materiaaleja myös ympäri maailmaa. Tarkistettu ja luotettava tieto omalla äidinkielellä on tärkeää myös muualla kuin Suomessa asuville. Suomi-Somalia Seura on Mediakasvatusseuran kanssa tuottanut digitaaliset disinformaatioja medialukutaitokortit median ymmärtämiseen. Monikielinen koronaviestintähanke on kääntänyt ne soraniksi, arabiaksi, viroksi, venäjäksi ja englanniksi. Harvoin materiaaleja pystytään kuitenkaan kääntämään suoraan mitään muokkaamatta. Hanke järjestää tarvittaessa myös videoiden ja muiden materiaalien tulkkausta ja kääntämistä. Osaavien kääntäjien ja luotettavien tulkkien löytäminen vie aikaa, minkä lisäksi kaikki käännökset tarkistetaan vielä kohdekieltä äidinkielenään puhuvilla. Hankkeessa vuonna 2021 mukana olleille järjestökumppaneille suunnatun kyselyn perusteella hankkeen taloudellinen ja viestinnällinen tuki on koettu hyödylliseksi, luotettavaksi ja monipuoliseksi. Vuonna 2022 hanke jatkaa koronatiedon levittämistä, uusien materiaalien tuottamisen tukemista ja kuukausittaisen uutiskirjeen julkaisemista. ? VIRO-KESKUKSEN Ülle Priks (oik.) haastattelee virolaista lääkäriä Tarmo Aredaa. "Valeinfon takia medialukutaito on tärkeää." 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 11 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 11 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• K enian ruohoaavikolla ilmastonmuutos on läsnä joka kilometrillä. Maantiellä vehreältä rannikolta kohti pohjoista maisema käy yhä niukemmaksi. Paimentolaisten lampaat ja vuohet laiduntavat piikkipensaiden seassa. Siellä täällä näkyy kuivettuneita lehmän ruhoja. Osa kuperakattoisista asumuksista on vielä käytössä, osasta väki on lähtenyt etsimään elantoa muualta. Tanajoen maakunta, Tana River County, alkaa kapeana kaistaleena Intian valtameren rannikolta ja ulottuu linnuntietä noin 300 kilometriä mutkittelevan Tanajoen yläjuoksulle. Kenian pisin joki virtaa Mount Kenyalta yli tuhannen kilometrin matkan mereen. Tanajoen vesi on tiilenpunaista ja sakeaa. Penkereillä ja reunamailla kasvaa muun muassa hedelmäpuita. Hiukan kauempana on maissipeltoja. Erilaisia vihanneksia ja papujakin kasvatetaan. Keinokastelulla joen viljavaa reunusta on voitu vähän kasvattaa, mutta sitten iskee vastaan kuiva ja kova maa. Tanajoen maakunnassa ihmiset ovat aina olleet riippuvaisia joesta. Sateiden ja tulvien kanssa on pystytty elämään, koska niiden saapuminen on osattu ennustaa. Enää se ei onnistu. Ilmastonmuutos on tehnyt joenpinnan korkeudesta ennustamattoman. Kuivuudet ovat äärimmäisiä. Sateita ei tule pitkiin aikoihin, ja sitten kun tulee, rankkasateet saattavat tulla kesken sadonkorjuun. Tätä ongelmaa on ratkottu vuodesta 2020 alkaen Suomen ja Kenian Punaisten Ristien yhteishankkeessa, joka tähtää niin kutsuttuun ilmastoviisaaseen viljelyyn. Vaihtoehtoja maissille Zakayo Deye Wayu , 62, on ollut maanviljelijä koko ikänsä. Hän on huomannut satojen pienentyneen. – Aiemmin ei ollut mitään kasvisairauksia. Maa oli hedelmällistä, ja sateet tulivat ajallaan. Nyt on toisenlaista. Puita on kaadettu, ja niistä on poltettu puuhiiltä. Ilmasto on muuttunut, hän pohtii. Zakayo Deye Wayu on Wachakonen kylän viljelijöiden 12 Aina veden armoilla yhteisen ryhmän puheenjohtaja. Ryhmään kuuluu kaikkiaan 25 perhekuntaa. Mukana on myös nuoria ja kylän vanhimpia. – Nyt viljelemme pumpatun veden avulla. Kasvisairauksia on paljon. Peltoja pitää ruiskuttaa, ja silti sadot jäävät pieniksi, hän kertoo. Punaisen Ristin ilmastoviisaan viljelyn hanke on tarjonnut kyläläisille mahdollisuuksia kokeilla vaihtoehtoisia viljelykasveja, istuttaa puita, viljellä taimia ja kasvattaa mehiläisiä. – Opettelemme viljelemään uusia kasveja. Myös puiden taimet ja niiden hoito ovat uutta. Mangosta on saatu uusia lajikkeita, sellaisia, joita on helpompi jalostaa, Zakayo Deye Wayu kertoo. Kenian Tanajoella taistellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan istuttamalla puita ja viljelemällä uusia kasvilajeja. Suomen ja Kenian Punaisten Ristien yhteishankkeessa tavoitellaan ilmastoviisaita elämäntapoja. TEKSTI HILKKA HYRKKÖ KUVAT AAPO HUHTA 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 12 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 12 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 13 KÄÄNNÄ ? "Viljelemme pumpatun veden avulla, mutta sadot jäävät pieniksi." Maanviljelijät ovat saaneet Punaisen Ristin tuella lehtikaalin, vesimelonin ja papujen siemeniä. Niitä voi kasvattaa puuntaimien lomassa, ja niitä kastellaan samalla kuin taimiakin. Tavoitteena on, että kaikki sato ei kypsyisi samaan aikaan, jolloin syötävää olisi tasaisemmin pitkin vuotta. Maissinviljelyn hallitsevuudesta alueella pyritään eroon. Maissi vaatii paljon vettä, ja sen pinnalliset juuret pidättävät huonosti kosteutta ja eroosiota. Osana ilmastoviisasta viljelyä viljelijöitä ja hedelmien jalostajia kannustetaan yhteistyöhön. Tavoitteena on, että viljelijät saisivat hedelmistään paremman hinnan. – Työmme yksi tehtävä on yhdistää viljelijät, ostajat ja jatkojalostajat toisiinsa. Esimerkiksi Tanajoen maakunnassa on kaksi yhtiötä, jotka valmistavat mangoista mehua ja hilloa, Kenian Punaisen Ristin hankepäällikkö Benedict Musembi kertoo. Tavallisesti mangot myydään eteenpäin vaatimattomalla noin kahden sentin kappalehinnalla tai kymmenen sentin kilohinnalla. Täysikasvuinen mangopuu tuottaa vuodessa noin tuhat kiloa mangoja, joten yksi puu tuottaa omistajalle vain noin sata euroa vuodessa. – Kun jalostajat on saatu mukaan ja alettu kasvattaa paTANAJOKI VIRTAA kiven heiton päässä Said Komora Malimin kastelukannusta. Maghaghisan viljelijäryhmä Wachakonen kylässä kastelee taimia kaksi kertaa päivässä. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 13 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 13 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 14 remmin ilmastoon sopivia mangolajikkeita, vuosituotto yhdestä mangopuusta on voinut nousta jopa kymmenkertaiseksi, Benedict Musembi kuvaa. Maissipellon laidassa ryhmä viljelijöitä alkaa perata rikkaruohoja ja karsia maissista ylimääräisiä lehtiä. Viime päivien sateet ovat nostaneet Tanajoen pintaa, ja jokivettä on noussut lammikoihin maissiviljelmän tuntumaan. Wachakonen kylässä asukkailla on yhteisten viljelyhankkeiden lisäksi oikeus noin puolen hehtaarin omaan peltoon. Useimmat käyttävät peltotilkkuaan edelleen maissin kasvatukseen, koska se tuottaa vuodessa kolme satoa. Yksi niistä on juuri kypsynyt, ja kylän nuoret miehet kuormaavat maissintähkiä moottoripyörän tarakalle. Muu osa kasvista menee rehuksi paimentolaisten karjalle. Puut auttavat ihmisiä Puusta on Keniassa jatkuva pula. Esimerkiksi kaikki rakentamiseen ja puusepän työhön tarvittava raaka-aine tuodaan Tansaniasta. Puiden ja metsien väheneminen on vuosikymmenten ajan lisännyt eroosiota ja aavikoitumista. Puita tarvitaan myös siihen, mihin kaikkialla maailmassa: hiilinieluiksi ja tuottamaan ilmakehään happea. Pitkällä tähtäimellä uudet metsät Kenian ruohoaavikoilla voisivat hidastaa ilmastonmuutosta. Osana Punaisen Ristin hanketta Wachakonen viljelijät ja koululaiset kasvattavat puuntaimia ja istuttavat niitä joka puolelle. Tärkeää on myös ihmisten asenteiden muokkaus. Siinä on Benedict Musembin mielestä menty jo paljon eteenpäin, kun ihmiset tunnustavat, että ilmaston muuttuminen on tosiasia. – Me rohkaisemme ihmisiä ajattelemaan, että puut auttavat meitä. Siinä on tapahduttava asenteiden muutos. On ymmärrettävä, että jos me käytämme puuta joka päivä, meidän täytyy joka päivä myös kasvattaa ja istuttaa, hän sanoo. Ruohoaavikolla kasvu on onneksi nopeaa. Puun siemenet istutetaan kuitukankaalla suojattuun multapaakkuun, jota kastellaan sen verran, että paakku pysyy pehmeänä. Noin viikossa siemen itää ja alkaa työntää vihreää versoa. Vaikka puun kasvamiseen menee vuosia, työ palkitsee vuosikymmenten, jopa vuosisatojen ajan. Punaisen Ristin hankkeessa ihmisiä kannustetaan kestämään odotusta jakamalla heille puutarhavihannesten siemeniä ja työkaluja. Istuttamalla puuntaimien väleihin kotitarveviljelmiä saadaan nopeasti lisäsatoa. Wachakonen viljelijöitä suurempi haaste ilmastotoimille ovat perinteistä paimentolaiselämää elävät ihmiset. Heidän elämäntapansa on pystyttää tilapäiset asumukset sinne, missä on eläimille vettä ja ruokaa, ja lähteä taas liikkeelle, kun seutu on kaluttu ja juotu tyhjäksi. – Paimentolaisia on hyvin vaikea motivoida istuttamaan puita tai viljelemään ilmastoystävällisiä kasveja. Viljely vaatii aina paikallaan pysymistä, mutta heidän kulttuurinsa on olla liikkeellä, Benedict Musembi pohtii. Toisaalta koulut ja terveyspalvelut sitovat paimentolaisia tietyille alueille. Puuntaimet pitäisi saada istutettua osaksi tätä ajattelua. "Rohkaisemme ihmisiä ajattelemaan, että puut auttavat meitä." 1 2 4 3 1 Yhteisten peltojen lisäksi maanviljelijöillä on oikeus omaan maatilkkuun. Siitä saatu raha ja lisäravinto on kaikille tarpeeseen. 2 Ympäristöopin tunnilla on annettu tehtäväksi piirtää kuva puiden hoitamisesta. Kymmenvuotias Osman Abdi keskittyy työhönsä eturivissä. 3 Ympäristönsuojelu elää myös kuvissa, joilla on muutenkin iso rooli opetuksessa. James Ngundo maalaa puiden istuttamisesta ja kasvattamisesta kertovaa muraalisarjaa Kiarakungun alakoulun seinään Holan kaupungissa. 4 Kun Tanajoella lopulta sataa, sade on usein rankkaa. Rutikuiva maa ei ime rankkasadetta, joten pellot muuttuvat järviksi. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 14 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 14 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• "Kun vettä ei sada, kaikesta tulee autiomaata." 15 Zakayo Deye Wayu kiipeää ketterästi vesisäiliön portaat ja keplottelee tukirakennetta pitkin rakennelman toiselle laidalle. Siellä hän avaa vesihanan, jotta naiset voivat käsipumpulla täyttää kastelukannut. Wachakonen taimitarhan puuntaimien on aika saada päivän toinen vesiannos. Hetkeä myöhemmin myös taivas suo kyläläisille vettä. Sadevesi ei läpäise kuivaa ja kovaa maata, joten pian koko tienoo on yhtä suurta vesilätäkköä. Joen pinta nousee, ja virtaus kiihtyy silmissä. Lapset, jotka hetkeä aikaisemmin lähtivät ylittämään kuivaa peltoa, kahlaavat polviin saakka ulottuvassa vedessä. Pienimmältä katoavat kengät. Vettä on jälleen hetken, mutta se on väärässä paikassa ja väärään aikaan. Muutos lähtee lapsista Tehokkaimmin ihmisten ajatteluun ja arvoihin vaikutetaan aloittamalla asennekasvatus riittävän varhain. Tanajoen maakunnan kouluissa opiskellaan nykyisin uutena oppiaineena ympäristöoppia. Myös koulujen pihoja täplittävät puuntaimet ja niiden suojaksi rakennetut kartiot. Holan kaupungin Kiaurukungun alakoulun rehtori Patrick Munge on ylpeä oppilaistaan. He tarttuivat innolla toimeen, kun Punaisen Ristin hanke toimitti koululle työkaluja, siemeniä ja puuntaimia. – Oppilaat tekevät yhteistyötä ja huolehtivat puuntaimista ryhmissä. He ovat itse kehitelleet suojat pienille taimille. Välitunneilla lapset hakevat läheisestä kastelukanavasta vettä ja kastelevat taimia, rehtori kertoo. Hyvä puunkasvattaja voi saada palkkioksi saippuaa. Kolmannen luokan ympäristöopin tunnilla oppilaat ovat saaneet tehtäväksi piirtää, miten puita hoidetaan. Kymmenenvuotias Osman Abdi on keskittynyt työhönsä. Ensin syntyy puita, sitten ihmishahmoja ja kastelukannuja. Viimeisenä taivaalle tulee aurinko – tai itse asiassa kaksikin. Piirustukset asetetaan näytteille koulun kulttuuripäivänä, jolloin vanhemmatkin saavat ihastella lasten töitä. Yosuf Ismaili on koulun ympäristökerhon puheenjohtaja. Hän asuu läheisessä Matanyan kylässä. Kun koulupäivä on ohi, 13-vuotias Yosuf auttaa kotona juottamalla perheen karjan. Yleensä hän ajaa lehmät, vuohet ja lampaat vesikanavalle juomaan, mutta sen lisäksi on kannettava vettä perheen tarpeisiin. – Välillä se on vaikeaa, kun vettä on vähän. Silloin sitä on haettava kauempaa. Toivon, että puuntaimet kasvavat niin hyvin, että voin istuttaa niitä myös kotikyläämme, Yosuf sanoo. Myös Watumo Omar on innokas ympäristökerholainen. – Kun täällä Tanajoella sataa, joki alkaa tulvia. Joen lähellä on taloja, kyliä ja peltoja. Kun tulva nousee, ihmisten on lähdettävä pakosalle. Talot sortuvat, Watumo miettii. – Ja kun vettä ei sada, kaikesta tulee autiomaata. Puut ja kasvit eivät saa vettä, eläimet kuolevat. Kanavassa ei ole vettä, joten sitä pitää hakea kauempaa, hän selittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia kuin aikuinen. Tanajoen maakunnassa kasvaa jo parempi tulevaisuus. ? OPPILAILLA ON omat nimikkopuuntaimet. Välituntien aikana hoidetaan myös koulun yhteistä kotipuutarhaa, josta saadaan jatketta kouluruokailuun. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 15 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 15 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• Etsitään: harvinaista verta Verenluovuttajia tarvitaan kaikista etnisistä taustoista. Heidän ansiostaan Suomessa saavat apua myös harvinaisten veriryhmien edustajat. TEKSTI TYTTIELINA KUJALA KUVAT LAURA OJA IHAB IMRAN ALSOUSE käy säännöllisesti luovuttamassa verta, koska niin pienellä vaivalla voi auttaa muita ihmisiä. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 16 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 16 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 17 K riittisessä tilanteessa kaikkia veriryhmävaatimuksia ei voida ottaa heti huomioon. – Jos ihminen vuotaa reippaasti verta, myös mahdolliset punasoluvasta-aineet poistuvat samalla hetkellisesti eivätkä aiheuta välitöntä ongelmaa. Silloin potilaalle voidaan antaa sitä saatavilla olevaa verta, joka sopii hänelle mahdollisimman hyvin, kertoo Veripalvelun erikoislääkäri Susanne Ekblom-Kullberg . Hätäveriryhmä O Rh negatiivinen käy kaikille hätätilanteessa. – Hädässä tehdään kaikki tilanteen pelastamiseksi. Myöhemmin hoidetaan mahdollisia seuraamuksia. Silloin käytetään kunkin omalle elimistölle sopivinta verta. Papan nenä ja mummon veriryhmä Isiemme ja äitiemme geenit määrittävät meitä monessa asiassa. Veriryhmä periytyy molemmilta vanhemmiltamme. Joissain väestöryhmissä voi esiintyä harvinaisia veriryhmiä tai veriryhmäyhdistelmiä, joita ei löydy muilta. Potilas tarvitsee verta luovuttajalta, jolla on sama harvinaisuus – parhaiten sopivaa verta löytyy usein oman syntyperän väestöryhmästä. Veripalvelu toimittaa verta Suomen sairaaloihin. Myös muiden maiden veripankit voivat tilata verta Veripalvelulta: meillä saattaa olla esimerkiksi suomalaissyntyiselle potilaalle sopivaa harvinaista verta. Myös Suomessa olisi hyvä olla luovuttajia eri etnisistä väestöryhmistä, jotta täällä harvinaisten veriryhmien verta saadaan sitä tarvitseville mahdollisimman nopeasti. Silloin verta ei tarvitse tilata ulkomailta, mitä on onneksi tarvinnut tehdä vain muutamia kertoja vuodessa. Verituotteen pitkä kuljetusmatka voi siirtää hoidon aloittamista. Siksi veren tarvetta yritetään ennakoida. Esimerkiksi synnytyksiä varten lisäverta voidaan varata etukäteen saataville. – Meillä on hyvä neuvolasysteemi, joka tunnistaa raskaana olevien veriryhmävasta-aineita ja sen myötä harvinaisia veriryhmiä tai veriryhmäyhdisteitä. Näin tiedämme varautua synnyttäjän verentarpeeseen etukäteen ja "Veriryhmästä U negatiivinen ei ole yhtään luovuttajaa." KÄÄNNÄ ? voimme tilata verta tarvittaessa ulkomailta, Susanne Ekblom-Kullberg sanoo. Luovutettu veriyksikkö jaetaan punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi, ja niistä tehdään verivalmisteita potilaille. Harvinaisten veriryhmien punasoluvalmisteita varastoidaan myös pakastettuina, jolloin ne säilyvät käyttökelpoisina useita vuosia. Verta tilataan ulkomailta yleensä tuoreena ja pakastetaan tarvittaessa Veripalvelussa myöhempään käyttöön. Vastasyntyneille pakastettuja punasoluja ei kuitenkaan tahdota antaa. Veriryhmä ilman luovuttajia Verituotteita tarvitaan esimerkiksi onnettomuuksissa loukkaantuneille, leikkaukseen valmistautuville ja syöpää sairastaville. Veripalvelu pyrkii ylläpitämään ABOja RhD-pääveriryhmistä viiden päivän punasoluvarastoa. Mahdollisia veriryhmäyhdistelmiä on lukuisia. – Verensiirtojen kannalta merkityksellisiä veriryhmiä on noin 30. Kaikkia ei tarvitse olla valmiina, Susanne Ekblom-Kullberg sanoo. Joka arkipäivä Suomessa tarvitaan 800 verenluovuttajaa, mutta vain hiukan yli 110 000 suomalaista luovuttaa verta vuoden aikana. Hätäveriryhmään kuuluu suomalaisista viisi prosenttia. Heistä verta luovuttaa vuosittain vajaat 10 000 ihmistä. Osasta säännöllisiä luovuttajia tehdään laaja veriryhmämääritys, jolloin voidaan löytää myös harvinaisia veriryhmiä. Veripalvelulla ei kuitenkaan ole esimerkiksi yhtään luovuttajaa veriryhmästä U negatiivinen, joka on afrikkalaissyntyisillä henkilöillä esiintyvä harvinainen veriryhmä. Afrikkalaista syntyperää olevilla ihmisillä esiintyy muita useammin sirppisoluanemiaa, jonka hoidossa voidaan tarvita toistuvia punasolusiirtoja pitkäkestoisesti. Sirppisolusairas voi tarvita punasolutiputusta jopa muutaman viikon välein. Harvinaista veriryhmää edustavalle potilaalle voi olla vaikea löytää riittävästi sopivia luovuttajia. Epidemia vaikeuttaa viestin vientiä Esimerkiksi oppilaitoksissa pidetyt infotilaisuudet olivat ennen koronaepidemiaa hyvä tapa tavoittaa kaikkialta kotoisin olevia uusia luovuttajia. – Maahanmuuttajaväestössä toisen sukupolven edustajien lukumäärä kasvaa jatkuvasti, ja he käyvät koulua täällä. Kielitaitoisina heidän on helpompi asioida myös verta luovuttaessa. Verenluovutuspisteellä luovuttajalta kysytään henkilökohtaisia kysymyksiä. Siksi siellä pitää pystyä vastaamaan itse suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi – ilman tulkkia. Taustatietolomakkeen voi halutessaan täyttää Veripalvelun sivuilla ennen luovutuskäyntiä. Veripalvelu on siirtänyt epidemiarajoitteiden takia viestintää verkkoon, mutta omat kanavat eivät tavoita kaikkia kieliryhmiä edustavia ihmisiä. – He eivät lue samoja somekanavia kuin suomenja ruotsinkieliset, ja siksi olemme yrittäneet tavoittaa luovuttajia järjestöjen kautta, Susanne Ekblom-Kullberg kertoo. ”Let’s walk the talk!” Monikulttuurista yhteistyötä edistävä Moniheli ry. alkoi joulukuussa jakaa kanavissaan tietoa verenluovutuksesVERIPALVELUTOIMISTOT palvelevat luovuttajia koronan vuoksi vain ajanvarauksella. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 17 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 17 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 18 KOSKA JOKAISELLA EI OLE Finlaysonin Muumiaakkos-tuotteet tukevat Punaisen Ristin yksinäisyyden vastaista työtä. Kampanjatuotteet ovat saatavilla Finlaysonmyymälöistä ja -verkkokaupasta sekä Prismoista ja Prisman verkkokaupasta. Lue lisää kampanjasta: finlayson.fi Patakinnas 12,95 | Patalappu 12,95 | Essu 24,95 | Pussilakanasetti 59,95 Avun-maailmaa_012022_230x297mm.indd 1 Avun-maailmaa_012022_230x297mm.indd 1 31.1.2022 10.10 31.1.2022 10.10 ta englanniksi ja suomeksi. Monihelin 110 jäsenjärjestöä välittävät materiaalia eteenpäin jäsenilleen. Tulevaisuudessa tietoa pyritään välittämään myös muilla kielillä. Toiveena on, että jäseniltä tieto kulkee taas eteenpäin – ihmiseltä ihmiselle. Viesti on turvallinen ja uskottava, kun se tulee tutulta suunnalta. Luovuttajaksi ryhtymisen esteenä voi olla esimerkiksi epäluottamus viranomaisia kohtaan tai epäilys siitä, mihin verta käytetään. Monihelin puheenjohtaja Emma Tamankag kouluttaa sairaanhoitajia ammattikorkeakoulussa. Hän tietää, että tavallinen terveyskeskuskäyntikin voi aiheuttaa epäluuloja, jos asioita ei ole selitetty kunnolla. – Minulta kysytään, miksi laboratoriossa minulta otettiin niin paljon verta, mihin he käyttävät sitä? Emma Tamankag sanoo, että ihmisillä voi olla ennakkoluuloja myös oman kulttuurinsa tai uskonnon takia. Esimerkiksi hänen kotimaassaan Kamerunissa verta ei luovuteta kuin perheenjäsenelle ja lähimmille ystäville. – Tieto on valtaa. Jos ihminen ei tiedä elimistönsä tuottavan koko ajan uutta verta, hän voi pelätä vaikka saavansa anemian. Emma Tamankag ja Monihelin toiminnanjohtaja Abdirahim Hussein kävivät molemmat itsekin luovuttamassa verta vuodenvaihteessa. – Me olemme yhteisön johtajia, joten näytämme mallia ja todistamme, että verenluovutus on turvallista. Minäkin uskon vasta nähdessäni omin silmin. Let’s walk the talk, Emma Tamankag sanoo. Hän uskoo, että terveyttä edistetään parhaiten jakamalla tietoa suoraan ihmisille. Kaikki mahdollisuudet kannattaa hyödyntää. Pelkkä tiedon jakaminen ei silti riitä. – Haluaisin järjestää workshopin tai seminaarin, jossa voisi vapaasti käydä läpi erilaisia verenluovutukseen liittyviä ennakkoluuloja. Vasta kun ne ovat tiedossa, voimme yrittää vaikuttaa asiaan. – Verenluovutus on epäitsekäs palvelus ihmiskunnalle. Joka kerta, kun lahjoitat verta, autat kolmea ihmistä. Se voit olla sinä, perheenjäsen, hyvä ystävä tai rakastamasi ihminen, Emma Tamankag kannustaa verenluovutusta empiviä. Hän haluaa jakaa myös toisen, kaverinsa bongaaman ajatuksen: – Sinun ei tarvitse olla lääkäri pelastaaksesi ihmisiä. Kun luovutat verta, olet joka kerta hengenpelastaja. Joko saa tulla luovuttamaan? Ihab Imran Alsouse luovutti verta ensimmäisen kerran noin kuusi vuotta sitten. Silloin hän ajatteli, että verenluovutus voi parantaa myös hänen terveyttään, viedä vaikka päänsäryn. Luovutuspisteellä hoitaja selitti, että verta lahjoitetaan muiden terveyden vuoksi. – Nyt luovutan verta hyväntekeväisyyden ja terveyden takia. Minulle tulee hyvä ja rento olo sen jälkeen. Tunnen olevani tavallaan osa verenluovutuspeliä, jossa pelastetaan maailmanlaajuisesti ihmisiä, Ihab Imran Alsouse sanoo. Ensimmäisen kerran Ihab Imran Alsouse kävi luovuttamassa verta Helsingin Kivihaassa, jonne hän matkusti bussilla. Nyt hän ei enää osaa vaihtaa paikkaa, joten hän ajaa paikalle parikymmentä minuuttia autollaan kotoaan Espoosta. – Tykkään Kivihaasta. Se on hyvä, siisti ja turvallinen, kuten tietysti kaikki verenluovutuspaikat. Henkilökunta on erittäin kohteliasta ja tullut läheiseksi minulle. Se ei ole ihme, sillä Ihab Imran Alsouse käy Kivihaassa usein. Hän on jo kaksi vuotta luovuttanut verta kolmen kuukauden välein. Hän kävisi useamminkin, jos annettaisiin. Miesten on kuitenkin hyvä luovuttaa verta korkeintaan neljä kertaa vuodessa. Minimiväli on 61 vuorokautta. Ihab Imran Alsouse on kotoisin Jerusalemista ja miettii, miksi verenluovutuspisteellä Kivihaassa näkee aina vain suomalaisen näköisiä ihmisiä. Onko verenluovutus kulttuurisidonnaista? Hän haluaa kannustaa muitakin Suomeen muuttaneita luovuttamaan verta. – Siinä ei ole mitään menetettävää. Luovutus vie itseltäni parin kuukauden välein vain noin 40 minuuttia, ja voin pelastaa sillä jonkun elämän. Itse haluan luovuttaa verta nyt, kun pystyn. Sitten yli 80-vuotiaana voi olla, että itse tarvitsen jonkun toisen luovuttamaa verta. – Verenluovuttaminen on tavallaan kuin henkivakuutus. Luovutan verta itseni, muiden ihmisten ja Jumalan takia, Ihab Imran Alsouse sanoo. ? "Kun luovutat verta, olet joka kerta hengenpelastaja." MONIHELIN PUHEENJOHTAJA Emma Tamankag kannustaa maahanmuuttajataustaisia ihmisiä ryhtymään verenluovuttajiksi. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 18 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 18 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• KOSKA JOKAISELLA EI OLE Finlaysonin Muumiaakkos-tuotteet tukevat Punaisen Ristin yksinäisyyden vastaista työtä. Kampanjatuotteet ovat saatavilla Finlaysonmyymälöistä ja -verkkokaupasta sekä Prismoista ja Prisman verkkokaupasta. Lue lisää kampanjasta: finlayson.fi Patakinnas 12,95 | Patalappu 12,95 | Essu 24,95 | Pussilakanasetti 59,95 Avun-maailmaa_012022_230x297mm.indd 1 Avun-maailmaa_012022_230x297mm.indd 1 31.1.2022 10.10 31.1.2022 10.10 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 19 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 19 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 20 Luonto sodan jaloissa Konfliktit aiheuttavat inhimillisen kärsimyksen lisäksi massiivista vahinkoa ympäristölle. Kansainväliset sodan oikeussäännöt eli humanitaarinen oikeus suojelee kuitenkin myös luontoa. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVA DELIL SOULEIMAN/AFP/LEHTIKUVA E nsikuulemalta asiat eivät liity toisiinsa. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus suojelee ihmisyyttä sodan keskellä – miten se liittyy ympäristönsuojeluun? Hyvin vahvasti, vastaa Suomen Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino . Etenkin Vietnamin sodan seurauksena humanitaarisessa oikeudessa alettiin kiinnittää huomiota sodan ympäristövaikutuksiin samasta syystä, josta koko humanitaarinen oikeus on syntynyt: halusta vähentää inhimillistä kärsimystä. – Ympäristöä koskevilla säännöillä haluttiin suojella ennen kaikkea siviiliväestöä sekä rajoittaa kohtuutonta kärsimystä aiheuttavia sodankäynnin tapoja. Viimeisten vuosikymmenten aikana näkökulma on kuitenkin laajentunut, kun ymmärrys sodankäynnin ympäristövaikutuksista on lisääntynyt, Leino kertoo. YHDYSVALTAIN ARMEIJAN kolonna ohitti öljyn saastuttamasta lähteestä vettä etsineen lammaslauman Pohjois-Syyriassa 2020. 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 20 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 20 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 21 Ympäristö kärsii sodassa sekä suoraan että välillisesti. Kasvit ja eläimet joutuvat helposti sijaiskärsijöiksi, sillä aseiden välittömän tuhovaikutuksen lisäksi sotatoimien yhteydessä vapautuu ympäristöön runsaasti myrkyllisiä aineita. Esimerkiksi räjähteiden jäänteet voivat saastuttaa maaperää ja vesistöjä vuosikymmenten ajan taistelujen päättymisen jälkeen. Ympäristöä on tuhottu osana sodankäyntiä myös tahallisesti. Kenties kuuluisin esimerkki on Vietnamin sota, jossa Yhdysvallat hävitti laajoja metsäalueita kasvimyrkyillä ja polttamalla. Vanhemmasta historiasta tunnettuja sodankäynnin keinoja ovat esimerkiksi kaivojen ja vesilähteiden myrkyttäminen vihollisen näännyttämiseksi sekä poltetun maan taktiikka, jossa vetäytyvä armeija hävittää vihollisen käsiin päätymässä olevia resursseja kuten viljelyksiä, ruokavarantoja, luonnonvaroja ja infrastruktuuria. Suojaa siviilien siivellä Humanitaarisen oikeuden säännöt käsittelevät ympäristön suojelua yhä vain harvoin suoraan. Siviilien suojelua ja kiellettyjä sodankäynnin tapoja koskevat rajoitukset suojaavat kuitenkin myös luontoa. Sotatoimia saa kohdistaa vain kohteisiin, joiden tuhoaminen johtaa todelliseen sotilaalliseen hyötyyn. Esimerkiksi myrkkyaseet ja sotatoimien kohdistaminen asutuskeskuksiin kiellettiin jo Haagin sopimuksissa 1899 ja 1907. Nykyisin voimassaolevan humanitaarisen oikeuden perustan muodostavat toisen maailmansodan jälkeen solmitut Geneven yleissopimukset vuodelta 1949 sekä niitä täydentävät lisäpöytäkirjat vuodelta 1977. – Humanitaarinen oikeus rajoittaa sotatoimia käytännössä kolmen periaatteen mukaan, Jani Leino kertoo. – Erotteluperiaatteen mukaan sotatoimia saa kohdistaa vain sotilaallisiin kohteisiin, ei siviileihin eikä aseensa laskeneisiin taistelijoihin. Suhteellisuusperiaatteen mukaan taas sotatoimien seuraukset siviilikohteille eivät saa olla kohtuuttomia saavutettavaan sotilaalliseen hyötyyn nähden. Kolmas periaate edellyttää, että sodan tai konfliktin osapuolet huolehtivat riittävistä varotoimista siviilikohteiden suojelemiseksi. – Kaikista kolmesta periaatteesta seuraa velvollisuuksia suojata myös luonnonympäristöä. Vietnamin sodan jälkeen ympäristön tuhoamista rajoitettiin viimein myös erillisillä sopimuksilla. Vuonna 1976 laadittiin ENMOD-yleissopimus eli sopimus ympäristönmuokkausmenetelmien sotilaallisen ja muun vihamielisen käytön kieltämisestä. Sopimus kieltää sekä sodan että rauhan aikana sellaisen ympäristön muokkaamisen, joka tuottaa laaja-alaista, pitkäkestoista tai vakavaa vahinkoa toiselle sopimusvaltiolle. Geneven yleissopimusten vuoden 1977 lisäpöytäkirjat kiinnittivät myös huomiota sotien ja aseellisten selkkausten ympäristövaikutuksiin. Ympäristöä suojaavat ensimmäisen lisäpöytäkirjan 35 ja 55 artiklat, jotka kieltävät laajaa, pitkäaikaista ja vakavaa vahinkoa luonnolliselle ympäristölle aiheuttavat sodankäynnin menetelmät ja velvoittavat konfliktin osapuolet huomioimaan vaikutukset ympäristölle. Lisäpöytäkirjan 55 artikla kieltää vielä erikseen sellaiset sodankäynnin menetelmät, joiden tarkoituksena tai todennäköisenä seurauksena olevat vahingot vaarantavat väestön terveyden ja eloonjäämisen. Lisäpöytäkirjan 54 artiklassa puolestaan kielletään siviiliväestön eloonjäämisen kannalta välttämättömien kohteiden kuten viljelysten ja vesivarantojen hävittäminen. Noidankehä pyörii Onko kaikki siis kunnossa? Ei nyt sentään. Jani Leinon mukaan sopimukset tunnistavat edelleen lähinnä jäävuoren huipun sotien ja konfliktien ympäristövaikutuksista. Valtiot myös tulkitsevat ja noudattavat sopimuksia vaihtelevasti. Nykyisin ymmärretään, että sodilla on vakavia vaikutuksia maaperään, pohjavesiin, ekosysteemeihin ja biodiversiteettiin. Monet näistä vaikutuksista liittyvät varsinaisiin sotatoimiin vain mutkan kautta. – Ympäristö joutuu kantamaan seuraukset esimerkiksi hallinnon romahtaessa konfliktin seurauksena, kun jätteidenkäsittely, viemäröinti ja muu ihmisen infrastruktuuri pettävät. Lisäksi konfliktit ajavat liikkeelle suuria määriä pakolaisia, jotka joutuvat usein turvautumaan ympäristölle vahingollisiin selviytymiskeinoihin, Leino kuvaa. Samaan aikaan tietomme ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta vain vahvistaa inhimillisyyden ja ympäristön suojelun yhteyttä. Tilanne muistuttaa noidankehää. Kamppailu niukkenevista resursseista synnyttää jatkuvasti uusia konflikteja, jotka kuormittavat ympäristöä entistä enemmän. Suomi eturintamassa Tietoisuuden lisääminen humanitaarisesta oikeudesta ja sen toimeenpanon edistäminen kuuluvat Punaisen Ristin perustehtäviin. Keskeisessä roolissa työssä on Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC, jolla on Geneven sopimusten mandaatti valvoa humanitaarisen oikeuden toteutumista sodissa ja konflikteissa. Persianlahden sodan jälkeen ICRC nosti ympäristönäkökohdat keskiöön, kun se 1994 julkaisi asevoimille tarkoitetut suuntaviivat luonnonympäristön suojelusta. Päivitetyt ohjeet julkaistiin viime vuonna. Jani Leino kiittää erityisesti Suomea ja muita Pohjoismaita vahvasta tuesta ympäristönsuojelulle osana humanitaarista oikeutta. Ulkoministeriö julkaisi ICRC:n päivitetyt ohjeet jo viime vuonna suomeksi nimellä Suuntaviivat luonnonympäristön suojelemiseksi aseellisissa selkkauksissa – Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden luonnonympäristön suojelua koskevat säännöt ja suositukset selityksineen . – Ymmärtääkseni Suomi on ensimmäinen maa, joka on kääntänyt julkaisun omalle kielelleen, mikä on kansainvälisesti merkittävä teko. Suomennosta on tarkoitus hyödyntää osana puolustusvoimien humanitaarisen oikeuden koulutusta. Lisäksi käännös tukee Punaisen Ristin koulutustoimintaa, Leino kiittää. Hän toivoo suomenkielisen julkaisun lisäävän kiinnostusta sodan ympäristövaikutuksia kohtaan laajemminkin, sillä kysymys ei ole vähäpätöisestä asiasta: – Luonto tulee toimeen ilman ihmistä, mutta ihminen ei tule toimeen ilman luontoa. Siitä tässä on loppujen lopuksi kyse. ? Lue lisää: www.humanitaarinenoikeus.fi ”Luonto tulee toimeen ilman ihmistä, mutta ihminen ei ilman luontoa.” 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 21 2601_AVM1_2022_alkuosa.indd 21 1.2.2022 16.01 1.2.2022 16.01
• 22 ELLI AALTONEN ja Pertti Torstila uskovat, että kolmannen sektorin rooli yhteis kunnassa kasvaa tulevina vuosina entisestään. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 22 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 22 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 23 A lun perin puheenjohtaja Pertti Torstilan , 75, oli määrä ojentaa viestikapula seuraajalleen Punaisen Ristin yleiskokouksessa Vaasassa kesäkuussa 2020, mutta toisin kävi. Koronavirusepidemia pakotti ensin siirtämään yleiskokouksen syksyyn tuoden Torstilan hallitukselle yllättäen jatkoajan. Lopulta puheenjohtajavaihdos ja Suomen Punaisen Ristin uuden puheenjohtajan Elli Aaltosen , 68, kukitus välitettiin jäsenistölle Finlandia-talolta etäyhteydellä. Siitä on nyt reilusti yli vuosi, mutta koronapandemia jatkuu yhä. Poikkeusaika on muovannut myös Punaisen Ristin toimintaa. Vapaaehtoiset ja työntekijät on avustaneet kansalaisia ja viranomaisia koronan keskellä, ja samaan aikaan osa perustoiminnasta on joutunut tauolle tai jatkunut supistettuna verkossa. Uusi puheenjohtajakin on joutunut tutustumaan järjestöön etäyhteyksien varassa. – Hallituksen kokoukset olivat pitkään etänä, niin että tapasin vain muutamia ihmisiä keskustoimistolla. Sovittuja osastojen ja piirien tilaisuuksia siirrettiin verkkoon tai jouduttiin koronamääräysten vuoksi perumaan. Onneksi pääsimme lopulta kokoustamaan edes vähäksi aikaa kasvoista kasvoihin, Aaltonen kertoo. – Etätyössä on omat hyvät puolensa, mutta se ei korvaa kasvokkain kohtaamista. Ilman yhdessäoloa on vaikea synnyttää yhteishenkeä, porukalla tekemisen iloa ja vapaata ideointia. Järjestövoima käyttöön kunnissa Nyt Punaisen Ristin entinen ja nykyinen puheenjohtaja istuvat kuitenkin saman pöydän ääressä. Tarkoituksena on vaihtaa ajatuksia ja pohtia järjestön asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa – vahvuuksia ja heikkouksia, mennyttä ja tulevaa. Aloitetaan ajankohtaisesti koronasta. Epidemian levitessä Suomeen keväällä 2020 Punainen Risti toimitti sairaanhoitopiirien pyynnöstä useille paikkakunnille triage-yksiköitä vastaanottamaan ja luokittelemaan potilaita. Helsingin yliopistollisella sairaalalla Meilahdessa harjoiteltiin jo tehohoitoyksikön rakentamista parkkihalliin Punaisen Ristin kenttäsairaalan pohjalta. Myöhemmin vaPerusarvoista kiinni Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja Elli Aaltonen ja hänen edeltäjänsä Pertti Torstila sanovat, että järjestöille pitää taata riittävän rahoituksen lisäksi riittävä itsenäisyys, sillä vahva kansalaistoiminta on koko yhteiskunnan turva. Kansainvälisesti puheenjohtajat nostaisivat Punaisen Ristin johtotähdeksi ilmastonmuutoksen. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT PETRI MULARI paaehtoiset ovat avustaneet viranomaisia muun muassa lääkeja ruokajakelussa sekä rokotusjärjestelyissä. – Korona on osoittanut jälleen kerran Punaisen Ristin tärkeyden osana yhteiskunnan valmiutta. Samalla se on muistuttanut, miten nopeasti olosuhteet voivat meillä Suomessakin muuttua, samaan tapaan kuin turvapaikanhakijoiden tulo vuonna 2015, Pertti Torstila sanoo. Turvapaikanhakijoiden vastaanotossa ja koronaepidemian hoidossa avustaminen istuu saumattomasti Punaisen Ristin tehtävään tukea viranomaisia suuronnettomuuksien ja yhteiskunnan häiriötilanteiden yhteydessä. Tällaisiin valtakunnallisiin poikkeustilanteisiin varaudutaan ja niitä harjoitellaan yhdessä viranomaisten kanssa. Punaisen Ristin Vaasan yleiskokouksen vahvistama toimintalinjaus lähtee ajatuksesta, että kaikki arjen toiminta tukee järjestön valmiutta ja varautumista. Päämääränä on sujuva yhteistyö kaikkien valmiuteen ja varautumiseen liittyvien viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Miten hyvin tavoite tällä hetkellä toteutuu? Tunnetaanko ja hyödynnetäänkö Punaisen Ristin ja muiden järjestöjen potentiaali? – Jos kysymys kuuluu, tuntevatko viranomaiset meidät, niin vastaus on kyllä ja ei, Elli Aaltonen vastaa. – Valtakunnallisella tasolla kuten ministeriöissä Punainen Risti kyllä tunnetaan. Me olemme merkittävä toimija ja vakiintunut sopimuskumppani. – Kuntatasolla tilanne on kirjavampi. On kuntia, joissa yhteistyö toimii, mutta on myös paljon kuntia, joissa vapaaehtoistoiminnan potentiaalia ei tunnisteta. Aluehallintovirastossa työskennellessäni testasin joskus kunnanjohtajia kysymällä, tietävätkö he, miten paljon vapaaehtoistyötä heidän kuntansa alueella tehdään. Usein vastaukseksi lähinnä nosteltiin hartioita. Järjestöjen potentiaalia pitäisi ilman muuta hyödyntää enemmän, mutta toki mekin voimme olla aktiivisia kuntiin päin. Torstila muistuttaa, että verkostoitumiseen on tärkeää panostaa myös edessä olevien toimintaympäristön muutosten vuoksi. Yhteistyöllä varmistetaan voimavarojen riittävyys tarpeiden kasvaessa. – Minulle kävi oman kauteni aikana hyvin selväksi, että "Kunnissa järjestöjen potentiaalia ei aina tunnisteta." KÄÄNNÄ ? 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 23 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 23 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 24 kolmannen sektorin rooli yhteiskunnassa tulee kasvamaan. Toimintaympäristö muuttuu esimerkiksi väestön ikääntymisen kautta, mutta viranomaisresurssit eivät kasva vaan pikemminkin kutistuvat. Tällainen suunta kasvattaa väkisinkin tarpeita, joista kolmatta sektoria sitten kutsutaan ottamaan vastuuta, Torstila näkee. Aaltosen tulevaisuuskuva on samansuuntainen. – Punaisen Ristin ja muiden järjestöjen merkitys kasvaa erityisesti sellaisilla alueilla, joihin julkisella puolella ei riitä pontta. Sosiaalinen tuki eri muodoissaan on ilman muuta yksi alue, jossa meidän pitää tulevaisuudessakin profiloitua, samoin valmiustoiminta, jossa yhteistyö viranomaisten kanssa on jo nyt hyvää, Aaltonen sanoo. Vapaaehtoista on vaikea velvoittaa Auttaminen on yhteistyötä, muistutetaan Punaisen Ristin toimintalinjauksessakin. Pelisääntöjen täytyy kuitenkin olla selvät, kun yhteistyön osapuolina ovat niin erilaiset toimijat kuin julkista valtaa edustava viranomainen ja kansalaisjärjestö vapaaehtoisineen. – Toimintojen saumakohdissa täytyy olla tarkkana, että järjestöt avustavat viranomaisia, eikä koskaan päinvastoin. Viranomaisvastuu tulee aina ensin, Torstila muistuttaa. – Selkeät yhteistyösopimukset ovat tärkeitä, jotta molemmat osapuolet tuntevat vastuunsa ja velvollisuutensa. Viranomaisten ja järjestökentän yhteistyötä on pohdittu myös puolustusministeriön yhteydessä toimivassa Turvallisuuskomiteassa, joka perustettiin vuonna 2013 vahvistamaan yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Yhteistyöelin koostuu valtion hallinnonalojen ja viranomaisten edustajista ja asiantuntijoista. Järjestöjen kutsuttuina edustajina Turvallisuuskomitean toimintaan osallistuvat Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK, Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK, Marttaliitto sekä Suomen Punainen Risti. Turvallisuuskomitean työhön ensin ulkoministeriön valtiosihteerinä ja sen jälkeen Punaisen Ristin puheenjohtajana yli 10 vuoden ajan osallistuneen Torstilan mukaan viranomaiset tiedostavat järjestöjen potentiaalin kriisitilanteissa varsin hyvin. Järjestöjen erikoisosaaminen ja voimavarat tunnistetaan. Päänvaivaa aiheuttaa yhteisten pelisääntöjen löytäminen. – Keskeisin ongelmakohta on juuri se, että viranomaisen näkökulmasta vapaaehtoisapuun liittyy aina tietty epävarmuus. Miten rakentaa velvoittavuutta toimintaan, joka perustuu vapaaehtoisuuteen? Tätä ongelmaa ei ole oikein onnistuttu ratkaisemaan, varsinkin kun järjestökenttä on niin kirjava kuin on, Torstila kuvaa. Hyviä malleja sujuvasta viranomaisyhteistyöstä kuitenkin löytyy. Punaisen Ristin kohdalla niistä ilmeisimpiä ovat pelastuspalvelutoiminta sekä muut varautumisen ja valmiuden tehtävät. Inhimillisyyttä ei pidä politisoida Puheenjohtajat muistuttavat, että Suomen Punaisen Ristin asema on järjestökentälläkin poikkeuksellinen. Punainen Risti on julkisoikeudellinen yhdistys, jonka asemasta säädetään erillisellä lailla ja tasavallan presidentin asetuksella Suomen Punaisesta Rististä. Julkisoikeudellinen erityisasema tasoittaa tietä viranomaisyhteistyölle ja näkyy usein Punaisen Ristin johtajuutena järjestöyhteistyössä, mutta sillä on myös toinen puoli. – Aika ajoin meillä kuulee esimerkiksi vaatimuksia, että Punaisen Ristin pitäisi olla rohkeampi ja ottaa voimakkaammin kantaa tähän tai tuohon asiaan. Kansallisena järjestönä Punaisen Ristin kuitenkin täytyy pyrkiä säilyttämään kaikkien yhteiskunnallisten ryhmien luottamus. Se on mahdollista vain, kun pidämme kiinni ehdottomasta puolueettomuudesta. Vahvat kannanotot poliittisesti herkissä kysymyksissä eivät sovi Punaiselle Ristille, Torstila sanoo. – Tässä mielessä me emme ole yhtä riippumaton toimija kuin vaikkapa Amnesty. Me emme voi nousta barrikadeille, kun siltä tuntuu. Torstila huomauttaa, ettei tämä toki tarkoita sitä, että Punainen Risti ei saisi ottaa kantaa mihinkään. Esimerkiksi rasismi ja syrjintä ovat itsessään vastoin Punaisen Ristin periaatteita, eikä niitä pidä missään olosuhteissa hyväksyä. Punaisen Ristin kaltaisen järjestön ei kuitenkaan tarvitse olla mielipideautomaatti, jolla on kanta asiaan kuin asiaan. Jos pieni pidättyväisyys silloin tällöin auttaa säilyttämään yhtenäisyyden ja kansan syvien rivien tuen, se todennäköisesti kannattaa. Aaltonen painottaa, että Punainen Risti ei ole oikealla eikä vasemmalla, vaan inhimillisyyden puolella. – Punaisen Ristin arvot eivät ole poliittisia, eikä niitä pidä politisoida. Me emme asetu poliittisille jakolinjoille, ja siitä meidän täytyy pitää kiinni, Aaltonen sanoo. Katto korkealla ja seinät leveällä Pertti Torstila sanoo, että puolueettomuus on Punaiselle Ristille niin tärkeä arvo, että sen merkitystä on hyvä välil"Emme voi nousta barrikadeille, kun siltä tuntuu." PERTTI TORSTILA muistuttaa, että Suomen Punainen Risti on kansallinen järjestö, ja sellaisena sen pitää myös pysyä. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 24 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 24 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 25 lä pysähtyä pohtimaan. Juuri puolueettomuutensa turvin kansainvälinen Punainen Risti ja Punainen Puolikuu pystyvät auttamaan hädässä olevia vielä silloinkin, kun mikään muu avustusjärjestö ei siihen enää kykene. Ehdoton puolueettomuus on osapuolten luottamuksen avain maailman vaikeimmissa kriiseissä ja konflikteissa. Sama logiikka pätee pienemmässä mittakaavassa kotimaisilla näyttämöillä. Kysymys ei ole vain siitä, miltä Punainen Risti näyttää ulospäin. Suomen Punainen Risti on laaja-alainen kansalaisjärjestö, jonka alla toimii suuri määrä ihmisiä erilaisissa tehtävissä ystävätoiminnasta kadonneiden etsintään. On selvää, että joukkoon mahtuu ihmisiä hyvin erilaisista taustoista ja arvomaailmoista – ja niin pitää mahtua jatkossakin. – Kun pidetään perusperiaatteista kiinni ja muuten katto korkealla ja seinät leveällä, niin hyvä tulee, Torstila sanoo. Rautalankaesimerkki aiheesta, joka jakaa mielipiteitä Punaisen Ristin sisälläkin, on maahanmuutto. Punainen Risti avustaa viranomaisia turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottamisessa ja tukee maahanmuuttajien kotoutumista, ja tästä syystä Punainen Risti on joutunut kiivaimpien maahanmuuton vastustajien hampaisiin. Kyse on kuitenkin Punaisen Ristin perustoiminnasta, apua tarvitsevien ihmisten auttamisesta, eikä Punaisella Ristillä ole osaa eikä arpaa siihen, kuka Suomesta hakee turvapaikkaa tai sellaisen saa. Tulijoiden taustojen ja turvapaikkaperusteiden selvittäminen on yksiselitteisesti viranomaisten tehtävä. – Punainen Risti ei silti ole mikään yhden asian liike. On aivan hyväksyttävää, että turvapaikanhakijoiden auttaminen tai monikulttuurisuustoiminta ei ole kaikkien juttu. Punaisen Ristin perusarvot ovat kuitenkin niin koetellut ja hyväksi havaitut, että niistä meidän täytyy pitää kiinni, Torstila linjaa. Aaltonen on samaa mieltä. – Jos joku asia on sinulle vaikea, älä sitten toimi sen puolesta, kunhan et Punaisen Ristin edustajana toimi sitä vastaankaan. Keskitytään siihen hyvään, mikä Punaisessa Ristissä tuntuu omalta. Järjestöjen autonomia pitää turvata Elli Aaltonen nostaa esiin myös toisen näkökulman, josta käsin puolueettomuuden ja riippumattomuuden arvoja kannattaa pohtia. Vaikka Suomen Punainen Risti on kohtalaisen vakavarainen järjestö, on julkisella rahoituksella sen toiminnoille valtava merkitys. Kysymys järjestötoiminnan rahoitusmallista on polttava juuri nyt, koska Veikkauksen tuotot ovat romahtaneet koronapandemian ja pelihaittojen ehkäisyyn tähtäävien ratkaisujen seurauksena. Mittakaava on jättimäinen. Esimerkiksi vuonna 2020 opetusja kulttuuriministeriö ja sosiaalija terveysministeriö jakoivat rahapelituottoja yhteensä yli 650 miljoonaa euroa, joilla tuettiin tiedettä, liikuntaa ja huippu-urheilua, taidetta ja kulttuuria sekä sosiaalija terveysalan järjestöjä ja nuorisotyötä. Vuonna 2021 rahoitusta näyttivät jo uhkaavan mittavat leikkaukset, ennen kuin hallitus osoitti puuttuvat varat valtion budjetista. Hyvitystä laskeneille veikkaustuotoille on luvassa valtion kassasta vielä tänä vuonna, mutta perusyhtälö on edelleen ratkaisematta. – Järjestörahoituksen tulevaisuus on kiinnostava kysymys autonomian näkökulmasta. Jos rahoitus siirtyy entistä vahvemmin valtion budjetin alle, niin mitä se merkitsee kansalaisyhteiskunnalle? Onko vaarana, että valtion ohjauksen tiivistyessä järjestöistä tulee ikään kuin alihankkijoita valtiolle? Aaltonen kysyy. – Henkilökohtaisesti en kannata siirtymistä budjettiperustaiseen järjestörahoitukseen, koska näen siinä riskejä kansalaisyhteiskunnan autonomialle. Erityisen huonosti valtion strategisen ohjauksen korostuminen sopisi Punaiselle Ristille, joka on myös kansainvälinen toimija. Oli lopullinen rahoitusratkaisu millainen tahansa, järjestökentälle on puheenjohtajien mielestä turvattava riittävä itsenäisyys ja rahoitustaso. Järjestöjen tekemällä työllä on suomalaiselle yhteiskunnalle korvaamaton merkitys, joka ulottuu paljon välittömiä hyvinvointija terveysvaikutuksia laajemmalle. Järjestöt tuovat ihmisiä yhteen ja nostavat erilaisten ihmisryhmien äänen kuuluviin yhteiskunnassa. Toimiva kansalaisyhteiskunta on demokratian kulmakivi. Markkinat eivät odottele valmiudessa Myös markkinat muokkaavat järjestöjen toimintaympäristöä. Tuore esimerkki saatiin, kun hallinto-oikeus linjasi viime vuonna, että Punaisen Ristin vastaanottokeskukset ovat veronalaista elinkeinotoimintaa. Ratkaisu oli vastoin Punaisen Ristin näkemystä, että vastaanottotoiminta on yleishyödyllistä ja välttämätöntä valmiuden ylläpidolle. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt päätöksestä valituslupaa. "Jos rahoitus siirtyy valtion budjettiin, tuleeko järjestöistä alihankkijoita?" ELLI AALTONEN rajaisi valmiustoiminnan kaltaiset humanitaariset toiminnot kokonaan markkinamekanismien ulkopuolelle. KÄÄNNÄ ? 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 25 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 25 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 26 Mitä kuuluu? Pieni kysymys, jolla voi olla valtavan suuri merkitys. Ympärillämme on lukemattomia tarinoita yksinäisyydestä, korona-aikana entistäkin enemmän. Tuleeko mieleesi joku, jolta ei ehkä ole pitkään aikaan kysytty, mitä kuuluu? Ilahduta soittamalla tai lähettämällä viesti! Haastamme mukaan kaikki suomalaiset ystävänpäivänä. #mitäkuuluu #nähdääntoisemme punainenristi.fi/ystavanpaiva Nähdään – toisemme. Torstilan mukaan ratkaisun taustalla vaikutti vuosien 2015–2016 poikkeuksellinen turvapaikanhakijatilanne, joka houkutteli myös kaupallisia toimijoita tarjoamaan vastaanottokeskuspalveluita Maahanmuuttovirastolle. – Oikeastaan vasta vuosien 2015–2016 tilanne nosti näkyviin mahdollisuuden tehdä vastaanottotoiminnasta liiketoimintaa. Ongelma on vain siinä, että liike-elämä lähti liikkeelle aivan liian hitaasti. Tilanteen alkuvaiheessa viranomaisten avuksi pystyi tulemaan ainoastaan Suomen Punaisen Ristin kaltainen järjestö, Torstila sanoo. – Tätä todellisuutta vasten tarkasteltuna hallinto-oikeuden ratkaisua on vaikea käsittää ja hyväksyä. Se vetää mattoa alta koko vapaaehtoisuuteen perustuvalta valmiudelta. Aaltonen muistuttaa, ettei vastaanottotoiminta missään nimessä ole Punaiselle Ristille sellainen kultakaivos kuin kriittisimmissä kommenteissa on maalailtu. – Kun käyttöaste on matala, vastaanottotoiminta tuottaa Punaiselle Ristille tappiota, mutta silti me pidämme tiettyä valmiustasoa yllä, koska se on meidän tehtävämme. Miten markkinaehtoinen toimija pystyisi samaan? Ei mikään kaupallinen toimija voi odotella vuosikausia valmiudessa, tulisiko sille jotain tehtävää, Aaltonen hämmästelee. – Punaisen Ristin vastaanottotoiminta ei ole liiketoimintaa, vaikka maahanmuuttovirasto korvaa sovitusti meille sen kuluja. Me emme tavoittele voittoa vaan vastaamme tarpeeseen, ja veronalaisuus tekee sen entistä vaikeammaksi. – Minusta paras ratkaisu olisi rajata tietyt humanitaarisen toiminnan muodot yleishyödyllisinä kokonaan markkinoiden ulkopuolelle. Mutta me emme sitä päätä. Pohdiskelemista ei silti kukaan kiellä. Mitkä Suomen Punaisen Ristin toiminnoista ovat sellaisia, että ne eivät sovellu ainakaan kokonaan markkinaehtoisesti tuotettaviksi? Torstila lähtisi liikkeelle huoltovarmuuden kautta. – Meillä hyvinvointiyhteiskunnassa tuppaa välillä unohtumaan, miten haavoittuva nykyaikainen yhteiskunta voi katastrofin edessä olla. Suomi on huoltovarmuuden kannalta jopa poikkeuksellisen herkkä, koska me sijaitsemme Itämeren pussin perällä. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, että Itämeren liikenne katkeaa kokonaan konfliktin vuoksi. Mikä on silloin Suomea lähin rahtisatama? Se on sitten Göteborg, Torstila naurahtaa. – Huoltovarmuus – riittävän laajasti ymmärrettynä – kannattaa aina nostaa esiin Punaisen Ristin yhteydessä. Perustoiminnoista ainakin valmius-, veripalveluja ensiaputoiminta liittyvät kaikki suoraan huoltovarmuuteen ja yhteiskunnan kokonaisvalmiuteen. Aaltonen nostaa listalle vielä erikseen turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanoton, koska toimintakyky on vuosien 2015–2016 kaltaisen, laajamittaisen maahantulon oloissa kriittinen. – Toinen esimerkki on koronaepidemia. Suomen oma rokotetuotanto ajettiin alas vuonna 2003, mutta tehtäisiinkö tänä päivänä yhä sama ratkaisu? Tietyt kansalliset valmiudet ja varannot tarvitaan, eivätkä ne voi olla riippuvaisia kaupallisista intresseistä, Aaltonen sanoo. – Ei erikoissairaanhoitoakaan ole annettu yksityisiin käsiin, koska se nähdään välttämättömänä osana kriisivalmiutta. Samalla tavalla me voisimme hahmottaa järjestöjen arvon osana yhteiskunnan valmiutta. Ilmastonmuutos liikuttaa nuorisoa Pääosa Suomen Punaisen Ristin arkisesta aherruksesta on kuitenkin jotain muuta kuin suuria kriisejä ja onnettomuuksia tai sellaisiin varautumista. Se on heikommasta huolehtimista, yksinäisen kuuntelemista ja lähimmäisen tukemista elämän kolhiessa. Se on terveyden edistämistä, hyvinvoinnin vahvistamista ja inhimillisyyden puolustamista. – Minä ajattelen niin, että meidän toimintomme jakautuvat ikään kuin kahdelle kehälle. Ytimessä ovat sellaiset valmiuteen ja huoltovarmuuteen liittyvät perustehtävät, jotka liittyvät Punaisen Ristin erityisasemaan. Näiden tehtävien jatkuvuus meidän on viranomaisten tuella kyettävä turvaamaan, Aaltonen sanoo. – Toinen kehä on paljon laajempi, ja siihen kuuluvat kaikki sosiaalisen tuen eri muodot: ystävät ja tukihenkilöt, vertaistuki, osallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistaminen, nuorisotoiminta ja niin edelleen. Tämä on aluetta, jolla valtion ja kuntien palvelut eivät välttämättä ole kovin vahvoja, eikä se herätä suuria kaupallisia intohimoja. Aaltosen mukaan sosiaalisen tuen tarve kasvaa tulevaisuudessa entisestään. Väestö ikääntyy ja monimuotoistuu. Eriarvoistuminen, syrjäytyminen, terveyserojen kasvu ja syrjintä haastavat kaikki hyvinvointiyhteiskuntaa ja heikentävät ihmisten yhdenvertaisuutta. – Maailma ympärillämme digitalisoituu vauhdilla, mutta samaan aikaan meillä on kasvava joukko ihmisiä, jotka eivät kykene hyödyntämään digitaalisia palveluita. Tällaisissa haasteissa järjestöt voivat tarjota matalan kynnyksen tukea. Myöskään ihmisten tarve yhteisöllisyyteen ei ole kadonnut mihinkään. Järjestöjen tärkeä tehtävä on saattaa ihmisiä yhteen ja tarjota näyttämö osallistumiselle ja osallisuudelle. Suomen Punaisen Ristin erityiseksi vahvuudeksi Aaltonen nostaa paikallisuuden, jonka kattava osastoverkosto mahdollistaa. – Heti toimintalinjauksemme ensimmäinen päätavoite on, että apu löytyy läheltä. Toinen tavoite on hyvinvoiva yhteiskunta, jossa kaikki osallistuvat. Kumpikin toteutuu parhaiten, kun toimimme paikallisesti, lähellä ihmisiä, Aaltonen sanoo. Huolta hän kantaa nuorten saamisesta mukaan toimintaan. – Tässä me tarvitsemme syvällistä pohdintaa. Miten saisimme viestiämme muokattua niin, että Punainen Risti tuntuisi omalta myös nuorista? – Hallintoa pitäisi keventää, siitä ei saisi ikinä tulla itseisarvoa. Minäkin inhoan rakenteita, vaikka ymmärrän kyllä, että jonkun verran niitä tarvitaan pitämään homma kasassa, Aaltonen nauraa. Torstila kirkastaisi ainakin Punaisen Ristin viestiä ilmastonmuutoksesta. – Jos ajatellaan Greta Thunbergia ja muuta nuorisoa, joka on noussut ilmaston puolesta barrikadeille, niin kysymys on heidän tulevaisuudestaan paljon enemmän kuin meidän vanhempien, Torstila sanoo. – Ilmastonmuutos on ilman muuta myös paheneva humanitaarinen kriisi, joten Punaisen Ristin kannattaisi tarjoutua yhdistämään voimat. Ainakin tässä asiassa me voisimme tavoittaa nuoret. Aaltosen mielestä ilmastonmuutoksen ja siihen vastaamisen pitäisi olla globaalisti yksi Punaisen Ristin johtotähdistä. Ilmaston ja ympäristön pitäisi näkyä kaikessa työssämme. – Se on myös asia, jossa me emme voi toimia yksin, vaan meidän pitäisi hakea rohkeasti kumppanuuksia. Punaisessa Ristissä on ehkä hiukan sellaista henkeä, että me teemme kaiken itse, koska olemme niin suuri toimija. Meidän täytyy huolehtia, että emme jää liiankin yksin, Aaltonen päättää. ? "Mikä kaupallinen toimija odottaisi vuosia, tuleeko sille tehtävää?" 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 26 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 26 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 27 Mitä kuuluu? Pieni kysymys, jolla voi olla valtavan suuri merkitys. Ympärillämme on lukemattomia tarinoita yksinäisyydestä, korona-aikana entistäkin enemmän. Tuleeko mieleesi joku, jolta ei ehkä ole pitkään aikaan kysytty, mitä kuuluu? Ilahduta soittamalla tai lähettämällä viesti! Haastamme mukaan kaikki suomalaiset ystävänpäivänä. #mitäkuuluu #nähdääntoisemme punainenristi.fi/ystavanpaiva Nähdään – toisemme. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 27 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 27 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 TALVEN JÄSENETUNA -15% kaikista kierrätysmateriaaleista valmistetuista tuotteista.* Edun saat syöttämällä etukoodikenttään MFCJNH3F. Tutustu koko valikoimaan www.punaisenristinkauppa.fi. VINTERNS MEDLEMSFÖRMÅN -15 % på alla produkter som är tillverkade av återvinningsmaterial.* Du får förmånen genom att ange MFCJNH3F i förmånskodfältet. Bekanta dig med hela urvalet www.rodakorsbutiken.fi. *Tarjous voimassa 31.3.2022 saakka. Tarjous koskee vain uusia tilauksia eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tuotteita rajoitettu määrä. * Erbjudandet är i kraft till 31.3.2022. Erbjudandet gäller endast nya beställningar och det kan inte kombineras med andra erbjudanden. Produkterna finns i begränsat antal. Sähköiset kortit ja Vaikuttavat lahjat Kätevät ja nopeat sähköiset kortit nyt verkkokauppamme valikoimassa. Voit lähettää sähköisiä kortteja ystäville tai sukulaisille näppärästi muutamalla klikkauksella. Ystävä yksinäiselle Suomessa 25 € Ruokapaketti perheelle kuukaudeksi 35 € Tilaa heti punaisenristinkauppa.fi Elektroniska kort och Betydelsefulla gåvor Behändiga och snabba elektroniska kort finns nu i vår webbutiks urval. Du kan enkelt genom några klick skicka elektroniska kort till vänner eller släktingar. En vän till en ensam i Finland 25 € Ett matpaket för en familj för en månad 35 € Beställ genast punaisenristinkauppa.fi 25 € 35 € 12 € 7 € 8,50 € Tröja Mumin 1 + < 1, 1 + 1 > 2 En av tragedierna i det mänskliga livet är ensamheten. Vi arbetar ständigt för att motarbeta ensamhet och nu lanserar vi till sammans med Finlayson de här förtjusande T-tröjorna med Muminillustrationer som Tove Jansson i tiden skapade för Röda Korset. Hur ser du vänskapens mönster? Villisika nimeltä Sillivika -satukirja Uuden kansallismaisemiin sijoittuvan lämminhenkisen satukirjasarjan ensimmäinen osa Villisika nimeltään Sillivika kuvaa koskettavasti ystävyyttä ja erilaisuutta. Jarmo Teinilän hauska tarina herää eloon Kanerva Kartanon kiehtovissa kuvissa. 40 sivua. 37,20 € T-paita Muumi 1 + < 1, 1 + 1 > 2 Yksi inhimillisen elämän tragedioista on yksinäisyys. Teemme jatkuvasti työtä yksinäisyyden poistamiseksi ja nyt yhdessä Finlaysonin kanssa lanseeraamme nämä ihastuttavat paidat Tove Janssonin Punaiselle Ristille aikanaan suunnittelemilla Muumi-kuvituksilla. Miten sinä näet ystävyyden kaavan? Första delen i en ny och hjärtinnerlig sagoboksserie som är förlagd till nationallandskapen heter Villisika nimeltään Sillivika och berättar på ett berörande sätt om vänskap och olikhet. Jarmo Teiniläs roliga berättelse (på finska) vaknar till liv i Kanerva Kartanos fängslande bilder. 40 sidor. 24,90 € Pipo Mössa Kassi Väska Avainlenkki Nyckelring AVM1_2022_omailmo_1s.indd 28 AVM1_2022_omailmo_1s.indd 28 19.1.2022 14.09 19.1.2022 14.09 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 28 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 28 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 29 29 Lähetä ratkaisusi ristikkoon maaliskuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 1/2022”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuottei ta. Ristikon 3/2021 voittajiksi arvottiin Helga Manninen Hankasalmelta ja Leif Jonsson Sipoosta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: PUHELINNUMERO: RISTIKON 3/2021 OIKEA RATKAISU. Ristikko 1/2022 RISTIKKO HANNU NIITTYMÄKI (Numeroa käytetään vain arvonnan voittajien tavoittamiseen.) OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 TALVEN JÄSENETUNA -15% kaikista kierrätysmateriaaleista valmistetuista tuotteista.* Edun saat syöttämällä etukoodikenttään MFCJNH3F. Tutustu koko valikoimaan www.punaisenristinkauppa.fi. VINTERNS MEDLEMSFÖRMÅN -15 % på alla produkter som är tillverkade av återvinningsmaterial.* Du får förmånen genom att ange MFCJNH3F i förmånskodfältet. Bekanta dig med hela urvalet www.rodakorsbutiken.fi. *Tarjous voimassa 31.3.2022 saakka. Tarjous koskee vain uusia tilauksia eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tuotteita rajoitettu määrä. * Erbjudandet är i kraft till 31.3.2022. Erbjudandet gäller endast nya beställningar och det kan inte kombineras med andra erbjudanden. Produkterna finns i begränsat antal. Sähköiset kortit ja Vaikuttavat lahjat Kätevät ja nopeat sähköiset kortit nyt verkkokauppamme valikoimassa. Voit lähettää sähköisiä kortteja ystäville tai sukulaisille näppärästi muutamalla klikkauksella. Ystävä yksinäiselle Suomessa 25 € Ruokapaketti perheelle kuukaudeksi 35 € Tilaa heti punaisenristinkauppa.fi Elektroniska kort och Betydelsefulla gåvor Behändiga och snabba elektroniska kort finns nu i vår webbutiks urval. Du kan enkelt genom några klick skicka elektroniska kort till vänner eller släktingar. En vän till en ensam i Finland 25 € Ett matpaket för en familj för en månad 35 € Beställ genast punaisenristinkauppa.fi 25 € 35 € 12 € 7 € 8,50 € Tröja Mumin 1 + < 1, 1 + 1 > 2 En av tragedierna i det mänskliga livet är ensamheten. Vi arbetar ständigt för att motarbeta ensamhet och nu lanserar vi till sammans med Finlayson de här förtjusande T-tröjorna med Muminillustrationer som Tove Jansson i tiden skapade för Röda Korset. Hur ser du vänskapens mönster? Villisika nimeltä Sillivika -satukirja Uuden kansallismaisemiin sijoittuvan lämminhenkisen satukirjasarjan ensimmäinen osa Villisika nimeltään Sillivika kuvaa koskettavasti ystävyyttä ja erilaisuutta. Jarmo Teinilän hauska tarina herää eloon Kanerva Kartanon kiehtovissa kuvissa. 40 sivua. 37,20 € T-paita Muumi 1 + < 1, 1 + 1 > 2 Yksi inhimillisen elämän tragedioista on yksinäisyys. Teemme jatkuvasti työtä yksinäisyyden poistamiseksi ja nyt yhdessä Finlaysonin kanssa lanseeraamme nämä ihastuttavat paidat Tove Janssonin Punaiselle Ristille aikanaan suunnittelemilla Muumi-kuvituksilla. Miten sinä näet ystävyyden kaavan? Första delen i en ny och hjärtinnerlig sagoboksserie som är förlagd till nationallandskapen heter Villisika nimeltään Sillivika och berättar på ett berörande sätt om vänskap och olikhet. Jarmo Teiniläs roliga berättelse (på finska) vaknar till liv i Kanerva Kartanos fängslande bilder. 40 sidor. 24,90 € Pipo Mössa Kassi Väska Avainlenkki Nyckelring AVM1_2022_omailmo_1s.indd 28 AVM1_2022_omailmo_1s.indd 28 19.1.2022 14.09 19.1.2022 14.09 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 29 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 29 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• Korsord 1/2022 Lösningarna på korsordet bör sändas inom mars under adress Hjälpens värld, redaktionen, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 1/2022”. Bland insändarna på korsordet 3/2021 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Helga Manninen från Hankasalmi och Leif Jonsson från Sibbo. Gratulerar! NAMN: ADRESS: TELEFONNUMMER: DEN RÄTTA LÖSNINGEN PÅ KORSORDET 3/2021. A J U N G D O M A S E R V A R I N U I T K E S A K H L T R I L L A P U B L I K Ö S A S E M L I A N E R M K Å D A A F T O N M A S S A L H A R O B U S T A N A U L K O S K A D A D A I L L A T I V E T A G E R A N A V P R I M A I R U I N Ä R O D U N R I V N I N G U N G E R N N E G O I S T E R N E A G A R T R O R O P A R KORSORD SOLVEIG SJÖSTEDT NYSS PÅ BILDEN KAN VI I SÄNG KAN VI AV COVID HADE NYSS SKALV SERVERAS? VINSTEN SPELDRÄKT ? GÖR BOV? FÅGEL SLÖ TOR LUND HAR RK HYRA MED RASA SÖRJA POJKE URAN ÄTTER FEGA DJUR KAN LÖPAS FÄRG NORPA ÖSTAT SAKLIGA MATT 4 I ROM KALIUM TVÅ I BIBELN KURSPLATS MED VERA PRATAR ÄR KLYKA GÖRA ÖVERSLAG TRÄD RENSAR SAGODJUR TORDE UTSTÅ GÖR UGGLA ÄR POSITIV FUKT JOBB I MEJERI DAMSPEL? GRÅT STOJ KAN LÖPAS DÄR SES SAHARA SKATT FÖRR NORPA ÖBO HUVUDSTAD VID SKALV KNACKAR DÖRR SNÄLLARE 30 (Numret används bara till att nå vinnarna i dragningen.) 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 30 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 30 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 31 Kors & tvärs 34 Vänner för livet 38 Sällsynta blodgivare 44 Medel mot klimatförändringen H A N N A LI N N A K K O TACK TILL ALLA som deltog i insamlingen Jul i sinnet till förmån för mindre bemedlade barnfamiljer! RÖDA KORSETS och Mannerheims Barnskyddsförbunds gemensamma insamling Jul i sinnet uppställde ett historiskt stort insamlingsmål på 2,5 miljoner euro, men rekordmålet uppnåddes redan under veckan inför jul. Tack vare insamlingsbidragen delade man inför jul ut livsmedelspresentkort à 70 euro till 36 000 mindre bemedlade barnfamiljer runt om i Finland. Coronakrisen har fördjupat och utvidgat barnfamiljers ekonomiska bekymmer. Antalet familjer som är i behov av livsmedelsbistånd har ökat. Barnfamiljsfattigdomen och inverkan av den väckte stor debatt under senhösten och det fick allt fler finländare att bidra till insamlingen. – I år ville vi öka antalet presentkort, så att så många mindre bemedlade familjer som möjligt skulle få den julmat de ville ha. Vi litade på att finländarnas hjälpvilja ökar när det är kärva tider och det bekräftades av det här rekordresultatet. Ett varmt tack till alla givare, säger Liisa Partio från Mannerheims Barnskyddsförbund. Utdelningen av Jul i sinnet-presentkort till familjerna sköts av Röda Korsets avdelningar och Mannerheims Barnskyddsförbunds lokalföreningar. De familjer som är i behov av stöd väljs ut i samarbete med mödrarådgivning, kommunal socialservice samt kyrkans diakoniarbete. Insamlingen Jul i sinnet ordnas i år för tjugofemte gången. Insamlingen fick sin början under 90-talets recession men har behövts årligen sedan dess, eftersom fattigdomen bland barnfamiljer inte har minskat. Ungefär vart tionde barn i Finland bor i en mindre bemedlad familj. – Insamlingen ger familjerna glädje och lättnad till jul, men själva problemet löser den inte. För det krävs politiska beslut. Varje familj borde kunna lita på att samhällets skyddsnät håller när det blir svårt, säger Liisa Partio. Insamlingen Jul i sinnet ordnas av Finlands Röda Kors och Mannerheims Barnskyddsförbund i samarbete med Yle Vega, Ylen aamu och Yle Radio Suomi. De presentkort som delas ut tack vare insamlingsintäkterna kan man använda till att köpa mat i K-kedjans, Lidls och S-gruppens matbutiker. KIMMO HOLOPAINEN Jul i sinnet överträffade sitt rekordmål Barnfamiljernas ökade hjälpbehov väckte finländarnas hjälpvilja. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 31 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 31 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 32 Kors & tvärs FINLANDS RÖDA KORS har beviljat 100 000 euro ur sin katastroffond för att hjälpa dem som drabbats av förödelsen efter tyfonen Rai i Filippinerna. Minst 2,3 miljoner människor påverkas av den tyfon som drabbade Filippinerna strax före jul. Rai klassades som en tropisk storm av högsta klassen, klass 5, och var den starkaste stormen som drabbade Filippinerna förra året. Tyfonen Rai orsakade utdragna ösregn, översvämningar och jordskred. På många håll kapade stormen trafikoch kommunikationsförbindelser och vattenförsörjningen stördes. Trots evakueringar och varningssystem krävde stormen 400 dödsoffer. Ungefär 139 000 byggnader förstördes eller skadades. De medel som Finlands Röda Kors beviljade används till Filippinska Röda Korsets biståndsoperation via internationella Röda Korset. Man har bland annat delat ut vatten, mat och hygienförpackningar samt erbjudit nödinkvartering till invånarna i de drabbade områdena. – Mer långsiktig hjälp behövs bland annat för att återställa boende och näringsverksamhet, säger Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen IFRC:s biståndsarbetare Eve Savonkari från Filippinerna. – Största delen av de områden som drabbades värst av stormen är fattigare än genomsnittet. Invånarna försörjer sig på jordbruk och fiske. Tyfonen påverkar människors utkomst länge, eftersom en del av skörden gick förlorad. KIMMO HOLOPAINEN 1 00 000 euro till offren för tyfone n Rai Röda Korset hjälper i Filippinerna tack vare katastroffondsmedel. STOR STÄDOPERATION efter tyfonen Rai i Filippinerna. På bilden röjningsarbete efter tyfonen Haima år 2016. Utvecklingsjournalismpris till utsläppsförklarare Priset för utvecklingsjournalismen år 2021 har getts till Karoliina Knuuti och Mika Niskanen för en artikel om Finland som ett kolneutralt land med ett högkonsumerande folk (Hiilineutraali valtio, jossa asustaa hiilisyöppö kansa – ulkoistammeko päästömme?). Artikeln publicerades i tidskriften Maailman Kuvalehti i mars förra året. Juryn ansåg att artikeln på ett professionellt och grundligt sätt förklarade de verkliga koldioxidutsläpp som konsumtion ger upphov till. Utsläppsfrågan är invecklad, men skribenterna presenterade den på ett begripligt sätt utan att förenkla alltför mycket. Den jury som valde årets pristagare bestod av journalisten Pauliina Grym, konstnären Maija Tammi, journalisten Taina Tervonen, experten på klimatpolitik Oras Tynkkynen och filmproducenten Iikka Vehkalahti. Juryn delade också ut hedersomnämnanden till aktivisten Ujuni Ahmed och journalisten Liselott Lindström. Utvecklingsjournalismpriset delas ut av Röda Kors, stiftelsen Vikes (Viestintä ja kehitys -säätiö), stiftelsen Helsingin Sanomain Säätiö och Journalistförbundet. Blodtjänst och FINBB inleder samarbete Blodtjänst och Finska Biobanksandelslaget FINBB ingick i slutet av år 2021 ett samarbetsavtal. Avtalet innebär att Blodtjänsts biobanksmaterial och -tjänster kommer att synas i den nationella Fingenious-tjänsten för forskare och företag som utnyttjar biobanksmaterial. Fingenious är en digital portal där en forskare som söker biobanksmaterial kan bekanta sig med det material av prover och information som finns i Finland. Ett särdrag i Blodtjänsts biobank är möjligheten att skapa en värdefull samling prover och information från blodgivare som har gett sitt samtycke till biobanksverksamheten. Det forskningsområde som Blodtjänsts biobank omfattar är hälsofrämjande genom forskning som förebygger sjukdomar och identifierar patologiska mekanismer. Dessutom har Blodtjänsts biobank specialiserat sig på frågor som gäller transfusionsmedicin. M IR V A H E LE N IU S KAROLIINA KNUUTI och Mika Niskanen reder upp begreppen. Hjälpens värld 2/2022 utkommer den 27 april. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 32 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 32 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 33 33 33 E E V A A N U N D I V E R IP A LV E LU Känn igen rasismen och handla! I MARS firar vi igen Veckan mot rasism. Temat i kampanjen som på grund av coronaläget främst genomförs online och på sociala medier är att identifiera rasism, bli medveten om den och agera! Målet är att hjälpa folk att identifiera och medvetandegöra rasistiska strukturer och motarbeta dem. Det lättaste sättet att delta i kampanjen är att ta ställning på sociala medier. Finlands Röda Korsets Riktlinjer mot rasism som publicerades förra året har tagits väl emot i många organisationer, företag och föreningar och de delades aktivt på sociala medier. I år vill man gå från ord till handling: Röda Korset utmanar var och en att kritiskt iaktta både sitt eget beteende och samhällets strukturer med tanke på rasism. Rekryteras nya arbetstagare bara på basis av deras namn? Påverkar en människas bakgrund hur hen får bostad? När man har blivit medveten om att en rasistisk struktur finns kan man börja påverkansarbetet mot den. En enkel startpunkt är att sätta sig in i de riktlinjer mot rasism som finns på Finlands Röda Kors webbplats. Som traditionen bjuder delar Röda Korsets distrikt under Veckan mot rasism ut utmärkelsen Fördomsfri föregångare till personer, grupper eller samfund som genom sina insatser har främjat människors likabehandling. Att vara mot rasism är inte en åsiktsfråga. Enligt FN:s deklaration om de mänskliga rättigheterna har varje människa samma rättigheter och friheter oberoende av till exempel hudfärg, religion eller ursprung. I Finland är diskriminering förbjudet enligt diskrimineringslagen och strafflagen förbjuder till exempel hets mot folkgrupp. Rasistiskt tänkande står också i grov konflikt med Röda Korsets principer. AKU SUOMALAINEN På grund av coronan ligger fokus i kampanjen under Veckan mot rasism 21–27 mars på webben. BLODTJÄNSTS HÖSTKAMPANJ VAR EN SUCCÉ I BlodGruppernas höstkampanj som Blodtjänst ordnade för att locka blodgivargrupper att ge blod deltog 2 602 registrerade BlodGrupper. Kampanjen utmanade finländska arbetsplatser, föreningar, skolor, studerandeoch vängrupper att kavla upp ärmen och tillsammans hjälpa patienter. Under kampanjen gav medlemmar i BlodGrupper blod sammanlagt strålande 8 526 gånger. Bland de grupper som hade gjort minst fem blodgivningar lottade man ut fyra paket på 15 presentkort. I utlottningen deltog de 394 mest aktiva BlodGrupperna. En bråkdel av finländarna ger blod Bara ungefär 3,5 procent av dem som är i blodgivarålder, alltså 18–70 år, ger blod i Finland. Nya givare behövs hela tiden för att ersätta de blodgivare som slutar ge blod i de övre åldersklasserna. – Många ger blod mer eller mindre regelbundet i flera årtionden. Under en lång blodgivarkarriär hinner man hjälpa flera dussin patienter, säger Satu Pastila, direktör för blodgivningsverksamheten på Blodtjänst. – Man kan ge blod första gången fast man är femtio. Även då hinner man hjälpa patienter länge, eftersom åldersgränsen kommer emot när man fyller 71. För förstagångsgivare är den övre gränsen 59 år. Nya blodgivare behövs för att man ska kunna trygga tillgången till blodpreparat i alla situationer. Varje år tvingas en del blodgivare ta paus i eller helt upphöra med att ge blod antingen på grund av sin ålder eller på grund av sin livssituation eller för att de har blivit sjuka. Blod kan man ge runt om i landet under alla vardagar på året. Tid till blodgivning bokar man online. Boka tid här: www.blodtjanst.fi/ blodgivning RÖDA KORSET utmanar alla att motarbeta rasism, för det skadar både den som blir utsatt och hela samhället. 71 398 MEDLEMMAR hörde vid årsskiftet till Finlands Röda Kors. Under året fick Röda Korset 2 245 nya medlemmar. KÄLLA: RÖDA KORSETS MEDLEMSREGISTER Kom du ihåg referensen för medlemsavgiften? Den personliga referensnummer gör att Röda Korsets medlemsavgift bokförs korrekt. Genom att använda referensnumret kan man också göra ett nätfakturaavtal. Det personliga referensnumret finns antingen på föregående medlemsavgiftsbrev eller så kan man be om det genom att e-posta jasenrekisteri@rodakorset.fi. EN LITEN DEL av finländarna ger blod för allas väl. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 33 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 33 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 34 Hungerdagen 23–25.9 O m man råkar födas i en liten by i Lappland får man vänja sig vid att kretsarna – inklusive vänkretsarna – är små. Det vet Jenni Jutila , 20, som tillbringade sina barndomsoch ungdomsår i en by i kommunen Kolari i västra Lappland. Kolari ligger intill svenska riksgränsen och har under 4 000 invånare. – Min barndom tillbringade jag i huvudsak med familjen. Jag hade inte så många kompisar, för det var en liten ort och med människor. Vänner är ändå viktiga för mig, säger Jenni. Hur viktiga vänner är började hon inse senast hösten 2021. Då hade Jenni bott i Rovaniemi i två år. Hon flyttade till staden för att vara närmare sina studiekamrater och den skola där hon avlägger en dubbelexamen. Några kompisar hade hon fått, men hon kände sig ensam i alla fall. Som på beställning såg hon på sociala medier en annons om Finlands Röda Kors vänverksamhet för unga. – Den kom precis i rätt tid. Jag bestämde mig för att skicka ett meddelande till rödakorsavdelningen i Rovaniemi. Jag skickade info om mig själv och snart fick jag ett meddelande om att de hade hittat en lämplig vän åt mig. – Jag är så glad att jag såg annonsen och vågade ta kontakt. Jag har blivit modigare de senaste åren, säger Jenni. Snapchat direkt Om man har bott i en ny stad i bara tre månader är det inte så konstigt att ens umgänge är begränsat. Det var så det var för 19-åriga Ronja Klemetti från Kajana när hon flyttade till Rovaniemi hösten 2021. Den studieplats Vänner vid Polcirkeln Jenni Jutila från Kolari och Ronja Klemetti från Kajana har mycket gemensamt, bland annat ett intresse för loppmarknader. Vänner blev de i Rovaniemi via Röda Korsets vänförmedling. TEXT MARIA PALDANIUS BILDER KAISA SIRÉN Vändagen: Vi ses – vi ser varandra! RONJA KLEMETTI (t.v.) och Jenni Jutila körde runt omkring i Rovaniemi och besökte loppmarknader när de träffades första gången. – Vi är intresserade av samma slags saker. Vi behöver aldrig gräla om något. Alltid är vänskap inte nödvändigtvis så enkelt. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 34 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 34 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 35 35 hon hade sökt om fick hon inte, men i staden väntade en trevlig lägenhet och jobb på ett daghem. I Rovaniemi kunde hon också fortsätta som frivillig i Röda Korset, något hon hade börjat med i Kajana. – I Rovaniemi gick jag med i både det ena och det andra. Jag är sådan att jag behöver ha andra människor omkring mig och det tänkte jag också på när jag anmälde mig som frivillig i vänverksamheten. Jag hade provat på det redan i Kajana och det var en positiv upplevelse. Jag hade varit rödakorsvän i ett halvår innan jag flyttade till Rovaniemi, berättar Ronja. Ronja var den frivilliga vän som föreslogs för Jenni. Kontakten inleddes per e-post, vilket är ett lämpligt neutralt och anonymt sätt att komma igång. De två unga kvinnorna upplevde ändå e-posten som ett trögt och alltför formellt sätt att kommunicera. Båda tyckte att det skulle vara bättre med Snapchat. – Jag blev tillfrågad om man fick ge min e-postadress till Ronja och jag svarade ja. Frågan om att också bli vänner på sociala medier fick vi avgöra själva. Vi hade inte utbytt många meddelanden när vi tyckte att det var dags att börja chatta i stället och en vecka senare träffades vi på riktigt, berättar Jenni. Ronja har erfarenhet som frivillig både inom den webbaserade vänverksamheten, där ens vän kan finnas varsomhelst i Finland, och i den traditionella vänverksamheten, där man träffas och vännen i allmänhet bor på samma ort som man själv. – I vänverksamheten för unga är man ofta först onlinevänner och sedan kan man börja träffas face to face. Med Jenni gick det väldigt naturligt. På samma linje Var det en loppisrunda eller en åktur? Jennis och Ronjas första träff vårvintern 2021 var så trevlig, avslappnad och naturlig att detaljerna har fallit i glömska. Det är mycket möjligt att båda alternativen är sanna – att de nyblivna vännerna bekantade sig med loppmarknadsutbudet i Rovaniemi och gjorde en åktur i Jennis bil. De två var på samma linje i fråga om vad som är trevligt att göra. – Vi hade många gemensamma intresseområden, som att gå på loppis. Vi gillar också att köra omkring. Vi började direkt prata med varandra, vi kunde tala om allt möjligt och vi tänker lika om det mesta. Vi har inte behövt gräla om någonting: när den ena säger något är den andra av samma åsikt, förklarar Ronja. Förutom bilfärder och loppmarknadsbesök har Jenni och Ronja gått på fika och ätit hämtmat i Ronjas lägenhet – och snacket har flödat. De har också bollat med tanken på att ge blod tillsammans, eftersom båda redan är blodgivare. – Jag ställer gärna upp på det mesta och jag är så extrovert till min natur att jag kan prata om vad som helst med vem som helst. Här i Rovaniemi är allt så nytt att det är skönt att kunna utforska staden tillsammans med en vän, säger Ronja. När vännerna har kunnat träffas har till viss del begränsats av Jennis deltidsarbete på familjens företag i Kolari, men vänskap ser inte till tid och avstånd. När de träffas tar de naturligt upp tråden där de slutade senast. – Vi har kunnat träffas ganska sällan, men då har vi haft det desto trevligare. Vänner är en rikedom och vänskap ska man ta hand om, säger Jenni. Attityden avgör Jennis och Ronjas vänskap verkar gå som en dans på rosor. Allt är ändå inte enkelt, framhåller de, och påpekar att det aldrig är en självklarhet att man blir vänner. – Alla vänskapsrelationer fungerar inte nödvändigtvis. Den här har råkat fungera, för vi är så väldigt lika. Men vänskap kan fungera bra även om man är olika, konstaterar Jenni. Om man frågar Ronja och Jenni så är en av hemligheterna bakom vänskap viljan att testa något nytt. Experimentlusta torde vara en nära släkting till nyfikenhet, öppenhet och förmågan att ge sig hän. När attityden är rätt gör det inte så mycket om det skiljer i det man är intresserad av eller i åsikter. – Om den ena till exempel gillar att rida och den andra är försiktigare när det gäller hästar kan man testa det tillsammans. Båda kan lära sig något nytt om sig själva och varandra, föreslår Ronja. Ronjas och Jennis vänskap är ett gott exempel på vad Röda Korsets vänverksamhet i bästa fall kan ge: en äkta vänskapsrelation där man delar på glädje och sorg utan rollfördelning. Ronja och Jenni tar avstånd från tanken på att den ena så att säga är en aktiv frivillig medan den andra passivt behöver en vän. – Det skulle ju betyda att jag är här för någon annan och inte alls tvärtom. Det skulle kännas obehagligt för oss båda och det skulle lätt skapa ett avstånd, säger Ronja. I samma veva nämner hon ändå anvisningarna för de frivilliga, där det konstateras att en volontär inte ska belasta sin vän med sina egna bekymmer. Anvisningarna är bra – men i fallet Jenni och Ronja har förmaningen inte behövts. Vänskapen har blivit sådan att båda kan öppna sitt hjärta. – När jag berättade om det för min handledare i Kajana fick jag svaret att det är sådana vi är, vi som är unga idag, skrattar Ronja. Båda tycker att det behövs mer vänverksamhet – överallt i Finland och i alla åldersgrupper. – Det finns många som är ensamma och via vänverksamheten kan många få sig en kompis. Ett liv utan vänner är ganska ensamt, säger Jenni. ? – VI TROR att det här är en vänskap som håller livet ut, säger Jenni Jutila och Ronja Klemetti, som blev bekanta via Röda Korsets vänverksamhet. JENNI JUTILA och Ronja Klemetti kom överens direkt när de träffades. De är gärna ute och kör, går på kaffe och på loppis. "Man ska ta hand om vänskap." 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 35 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 35 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 36 Viktiga för varandra Sodankyläborna Kerttu Alatorvinen och Anneli Anttila blev bekanta via jobbet redan på 1960-talet. Sedan förde livet dem isär, men flera decennier senare återförenades de i Röda Korsets vänverksamhet. TEXT OCH BILDER LIISA KUITTINEN När Anneli och Kerttu inte har möjlighet att träffas håller de kontakt per telefon. De två vännerna ringer varandra dagligen. – Med coronan blev det en vana. Jag vågade inte hälsa på hos Kerttu på grund av coronan. Det gick säkert ett år då vi inte träffades, förklarar Anneli. En grad och söt en Ursprungligen blev Anneli Anttila och Kerttu Alatorvinen bekanta redan för många årtionden sedan. Det var år 1964 och Kerttu var sommarvikarie på Valios mejeri i Sodankylä, där Anneli jobbade som mejeriassistent. Mejeriet tog emot mjölk från bönderna i området och förpackade mjölk, surmjölk och grädde. – Då var jag 19 år. Kerttu var lite äldre, men det gjorde ingenting. Vi blev vänner, säger Anneli. Hon säger att hon minns Kerttu väl från den tiden. Anneli beskriver henne som ”en glad och söt en”. – Hon var riktigt skoj, tillägger Anneli. Enligt Kerttu var Anneli själv likadan. – Och Anneli var stark. Hon orkade lyfta stånkorna, minns Kerttu. Mejeriarbetet var tungt. Det både Anneli och Kerttu minns av arbetet är mjölkbilarnas frusna lastbryggor som de halkade omkring på i sina gummistövlar. En gång trillade Kerttu ner från lastbryggan, vilket resulterade i ett läkarbesök. – Jag mådde fruktansvärt illa. Läkaren sa till mig att inget illa har hänt. I stället hade han glada familjenyheter: jag var gravid i fjärde månaden. Jag visste inte ens att jag väntade barn! berättar Kerttu. Ingen kontakt på 20 år På 1980-talet flyttade Kerttu Alatorvinen med sin nya man från Sodankylä till Ranua. Kontakten vännerna emellan bröts. Kerttu och Anneli hade ingen kontakt sinsemellan på minst tjugo år. – Då och då undrade jag hur det månne står till med Kerttu, men då fanns varken sociala medier eller mobiler. Det blev ingen kontakt, konstaterar Anneli. På 2000-talet flyttade Kerttu tillbaka till Sodankylä och gifte om sig. I något skede kom hon ihåg sin gamla vän och bestämde sig för att ta kontakt igen. – Jag började leta efter Annelis telefonnummer och fick tag på den. Jag ringde upp Anneli och sa att jag är tillbaka i Sodankylä och jag har saknat dig, berättar Kerttu. Anneli minns det samtalet väl. Då hade mobiltelefonerna kommit in i bilden. Anneli hade varit på Levi med Röda Korset och var precis på väg hemåt. Det kändes fint att Kerttu kom ihåg henne och tog kontakt. Kerttu Alatorvinen har en synskada som gör att hon ser dåligt. Hon bad först Anneli ställa upp som assistent ett par timmar i veckan. Det passade Anneli bra och lite senare började de gamla vännerna träffas inom ramen för Röda Korsets vänverksamhet. – Där tog vårt nya liv vid, säger Anneli. Karriären byttes ut mot frivilligarbete Anneli Anttila jobbade i 24 år på handikapporganisationen Kehitysvammaisten Tukiliitto. Karriären tog slut i en olycka år 2007. – Jag var på förbundets lägergård och höll på att ta ner tvätt som hade torkat när jag steg fel. Jag skadade armen och höfterna måste opereras. Vänster hand är fortfaranK erttu Alatorvinen lägger en skiva i den vita CD-spelaren och trycker på en knapp. Strax fyller en schlager av Juhamatti rummet. Kerttu lyfter händerna och börjar sjunga. – Den här skivan spelar jag jämt, berättar hon mellan verserna. Låten är bekant också för rödakorsfrivilliga Anneli Anttila . Hon och Kerttu har lyssnat på den många gånger. – Vi sjunger ofta tillsammans, Kerttu och jag, säger Anneli och stämmer in i sången. 87-åriga Kerttu och den 11 år yngre Anneli är vänner som har förts samman av Röda Korsets vänverksamhet. I allmänhet träffas de hemma hos Kerttu Alatorvinen. Hon bor i kommunens servicehus intill Sodankylä centrum. När vännerna träffas frågar de hur det står till och pladdrar sedan ditt och datt. Ibland läser Anneli ur en tidning för Kerttu. Eller så sjunger de. ANNELI ANTTILA och Kerttu Alatorvinen på bild i jultider. De två vännerna pratar och sjunger gärna tillsammans. Anneli läser också för Kerttu, vars syn har försämrats. Vändagen: Vi ses – vi ser varandra! 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 36 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 36 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 37 de sned och tummen lyder inte, berättar Anneli och visar upp handen. Efter olyckan var Anneli i rehabilitering i ett år. Eftersom handen aldrig blev bra lämnade hon till slut arbetslivet för gott. När arbetslivet var över började hon jobba som frivillig. År 2008 kom Anneli med i Röda Korsets verksamhet och kort därefter blev hon ombedd att ställa upp som ordförande för rödakorsavdelningen i Sodankylä. Hon var avdelningens ordförande i 11 år. Anneli tycker själv att frivilligengagemanget har varit en räddning för henne som aktiv kvinna. – Den vägen fick jag ett nytt liv. Om jag bara hade suttit hemma skulle jag nog vara på någon anstalt nu. Genom frivilligarbetet har jag fått förverkliga mig själv och fått utmaningar. Det har gjort min värld större, säger hon. Nu försöker hon ändå minska på mängden frivilligarbete, eftersom hon har tagit på sig alltför mycket ansvar. – Men Röda Korsets vänverksamhet blir kvar! Talar ut även om det svåra Anneli Anttila har blivit en viktig person för Kerttu Alatorvinen. Så viktig att Kerttu ringer Anneli så fort hon ska fatta något beslut. – Jag frågar Anneli vad hon tycker. Jag kan inte bestämma mig, säger Kerttu och skrattar. Kerttu har bland annat frågat Anneli om hon ska delta i Taukopirttis klubbverksamhet. Verksamheten är avsedd för äldre och personer som får närståendevård. Anneli har uppmuntrat Kerttu att gå till Taukopirtti. – Jag har beslutat att jag går där åtminstone den här vintern, säger Kerttu bestämt. Anneli konstaterar att Kerttu litar på henne och hon på Kerttu. Man kan ringa Anneli till och med mitt i natten och hon svarar nästan alltid. – Vi kan tala även om det som är svårt och så förblir det mellan oss, säger Anneli. Vänner är inte rädda att ha olika åsikt Kerttu Alatorvinen har varit gift tre gånger och hon har tre barn. Alla hennes makar är döda och barnen bor långt borta – ett i Norge, ett i Sverige och det tredje i Salo i södra Finland. Alla tre arbetar och har därför inte möjlighet att hjälpa sin mamma med vardagssysslor. – Därför är det också bra att jag finns här, säger Anneli. Hennes relation till Kerttu är så nära att de gott kan vara av olika åsikt i någon fråga. – Vi har drabbat samman också, säger hon. – Vad har det gällt? Det kan jag inte minnas, kommenterar Kerttu. Förr, när Kerttu kunde röra på sig bättre, gick de två vännerna och shoppade tillsammans. Till exempel glasvitrinen i Kerttus vardagsrum har de köpt tillsammans. De senaste åren har shoppandet fallit bort och de två har främst träffats hemma. Anneli Anttila har ändå bestämt att hon tar Kerttu med på en utfärd när det blir sommar och coronaviruset lättar. I väntan på det fortsätter vännerna prata som förut. – Vi pladdrar på, precis som förr, säger Anneli. De två vännerna tycker att de har haft fantastiska liv och att det har varit en glädje att dela den vandringen med någon. – När vi är tillsammans har vi alltid så trevligt. Kerttu är som en syster för mig, säger Anneli. ? Gör en ensam människa glad! Vem som helst av oss kan känna sig ensam, men vem som helst kan också hjälpa. V ändagen den 14 februari är en av Finlands Röda Kors viktigaste kampanjer. I år är det andra gången vi firar vår vänverksamhet i skuggan av coronapandemin, så några traditionella vändagsevenemang ordnas inte. I stället för möten ansikte mot ansikte satsar vi även i år på att i första hand lindra ensamhet på distans. Trots att epidemin emellanåt har skapat påtvingade uppehåll i att träffas har Röda Korsets vänverksamhet fortsatt genom covidvågorna, rent av viktigare än någonsin. Undersökningar visar att ensamheten har ökat explosionsartat under den här undantagstiden. Enligt enkäter upplever upp till var tredje finländare ensamhet och det kan drabba vem som helst oberoende av ålder, livssituation eller samhällsposition. Följderna av ensamhet är allvarliga för vårt välmående såväl på individsom samhälls nivå. Den som lider av ensamhet kan lätt känna sig värdelös och osynlig för andra människor. Forskning visar att påtvingad ensamhet skapar grogrund för depression och till och med ger upphov till fysiska men: det höjer stressnivån, stärker upplevelsen av smärta och ökar hjärtoch kärlsjukdomar. Röda Korsets vändagsslogan är bekant: Vi ses – vi ser varandra! Kampanjens mål är att väcka debatt om ensamhet och ensamhetens inverkan på oss samt att utmana finländarna att motarbeta ensamhet och stärka vår gemenskap. Ett enkelt sätt att delta i kampanjen är att anta Röda Korsets Hur står det till?-utmaning. Tanken är enkel: ta under vändagsveckan kontakt med bekanta eller släktingar som du inte så ofta har kontakt med. Kommer du att tänka på någon som sannolikt inte har så många sociala kontakter eller som skulle bli speciellt glad över att du tar kontakt? Ring eller skicka ett meddelande och fråga hur det står till! Utmana också bekanta att vara med och sprida glädje bland ensamma och sprid utmaningen på sociala medier med taggarna #Hurstårdettill, #Vises eller #Viservarandra (på finska #MitäKuuluu eller #NähdäänToisemme)! Vändagen är alltid en bra tidpunkt att bekanta sig med Röda Korsets mångsidiga vänverksamhet. Man kan bli frivillig rödakorsvän genom att ta kontakt med rödakorsavdelningen på den egna orten eller med närmaste distriktsbyrå. De bästa förutsättningarna för engagemang ger vår vänkurs. Den kan man avlägga som webbkurs. Det går också bra att vara frivillig vän online. Läs mer: rodakorset.fi "Kerttu är som en syster för mig." En vän tackar för din hjälp! R ödakorsvänner är frivilliga som ställer upp utan avlöning, men helt utan kostnader snurrar verksamheten inte. Pengar behövs till exempel till att utbilda frivilliga, till att organisera handledning och till att ersätta volontärernas resekostnader. Du kan stödja verksamheten genom ett bidrag till Röda Korsets arbete i hemlandet: Per SMS: SPRLAHJA till numret 16499 (15 €) Via MobilePay: donationsnumret för hemlandet 32232 Genom att ringa: 0600 155 90 (10,01 € + lna) Via bankgiro: OP FI29 5000 0120 4156 99 (referens 5335) Fler alternativ: www.rodakorset.fi/donationer Insamlingstillstånd: Polisstyrelsen RA/2020/1407/9.11.2020. Ålands landskapsregering ÅLR 2021/8473/12.10.2021. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 37 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 37 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 38 I en kritisk situation kan inte alla blodgruppskrav beaktas genast. – Om en människa blöder rejält rinner också eventuella erytrocytantikroppar ut utan att orsaka omedelbara problem. Då kan man ge patienten den typ av blod som finns tillgängligt och som lämpar sig så väl som möjligt för hen, säger Blodtjänsts specialläkare Susanne Ekblom-Kullberg . Akutblodgruppen O Rh negativ passar alla i en nödsituation. – I ett nödläge gör man allt för att rädda situationen. Efteråt åtgärdar man eventuella följder. De gener vi får av våra mammor och pappor definierar oss på många sätt. Vår blodgrupp ärver vi av båda föräldrarna. I vissa befolkningsgrupper kan det förekomma sällsynta blodgrupper eller blodsgruppskombinationer som inte förekommer hos andra. Det mest lämpliga blodet finns i allmänhet i den befolkningsgrupp som man själv tillhör. Blodtjänst levererar blod till sjukhusen i Finland. Även andra länders blodbanker kan beställa blod från Blodtjänst: vi kan till exempel ha ett sällsynt blod som passar en patient med rötter i Finland. Även i Finland är det bra med blodgivare från olika etniska befolkningsgrupper, så att den som behöver blod från sällsynta blodgrupper får det blod hen behöver så fort som möjligt. Då slipper man beställa blod från utlandet, något som lyckligtvis bara har behövt ske några gånger om året. Om blodprodukten har lång transport kan det skjuta på vården. Därför försöker man förutse blodbehovet. Till exempel inför förlossningar kan man på förhand se till att tillläggsblod finns till hands. – Vi har ett bra mödrarådgivningssystem som identifierar blodgruppsantikroppar hos gravida och därmed också sällsynta blodgrupper eller blodgruppskombinationer. På så sätt kan vi vara beredda på föderskans blodbehov på förhand, säger Susanne Ekblom-Kullberg. Efterlyses: sällsynt blod Blodgivare behövs ur alla etniska grupper. Tack vare dem får även representanter för sällsynta blodgrupper hjälp i Finland. TEXT TYTTIELINA KUJALA BILDER LAURA OJA MONIHELIS ordförande Emma Tamankag uppmuntrar personer med invandrarbakgrund att bli blodgivare. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 38 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 38 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 39 "Kunskap är makt." IHAB IMRAN ALSOUSE ger blod regelbundet, för det är ett litet besvär som hjälper andra människor. En donerad blodenhet delas upp i erytrocyter, trombocyter och plasma, och de används till att framställa blodpreparat för patienterna. Erytrocytpreparat av sällsynta blodgrupper lagras också i fryst form, vilket gör att de hålls i användningsbart skick i flera år. Till nyfödda barn undviker man ändå att ge erytrocyter som har varit frysta. Blodgrupp utan givare Blodprodukter behövs till exempel för att hjälpa personer som skadats i olyckor, patienter som förbereds för operationer och cancersjuka, Blodtjänst strävar efter att ha ett femdagarslager av erytrocyter av huvudblodgrupperna ABO och RhD. Det finns flera möjliga kombinationer av blodgrupper. – Antalet blodgrupper som är betydelsefulla för blodtransfusioner är ungefär 30. Alla behöver vi inte ha klara, säger Susanne Ekblom-Kullberg. Varje vardag behövs 800 blodgivare i Finland, men bara drygt 110 000 finländare ger blod årligen. Av finländarna har fem procent O Rh negativt akutblod. Av dem ger knappa 10 000 blod varje år. För en del regelbundna givare görs en omfattande blodgruppskartering och då kan man också hitta sällsynta blodgrupper. Blodtjänst har däremot till exempel inte en enda givare ur blodgruppen U negativ, vilket är en sällsynt blodgrupp som förekommer bland personer med rötter i Afrika. Exemplets kraft Föreningen Moniheli ry. som främjar mångkulturellt samarbete började i december sprida information om blodgivning i sina kanaler såväl på engelska som på finska. Monihelis 110 medlemsorganisationer förmedlar materialet vidare till sina medlemmar. I framtiden vill man sprida information även på andra språk. Förhoppningen är att informationen sprids vidare från medlemmarna – från människa till människa. Ett budskap känns tryggt och pålitligt när det kommer från bekant håll. Ett hinder för att bli blodgivare kan till exempel vara misstroende mot myndigheter eller oro över vad blodet ska användas till. Monihelis ordförande Emma Tamankag utbildar sjukskötare på yrkeshögskolenivå. Hon vet att ett besök på en helt vanlig hälsovårdsstation kan väcka misstankar om ingen har förklarat situationen på förhand. – Jag blir tillfrågad om varför laboratoriet har tagit så mycket blod, vad ska de använda det till? Emma Tamankag säger att människor också kan ha fördomar som bottnar i den egna kulturen eller religionen. Till exempel i hennes hemland Kamerun ger man inte blod till andra än familjemedlemmar och sina närmaste vänner. – Kunskap är makt. Om en människa inte vet att kroppen producerar nytt blod hela tiden kan man oroa sig för anemi. Emma Tamankag och Monihelis verksamhetsledare Abdirahim Hussein passade båda på att ge blod vid årsskiftet. – Vi är den här gemenskapens ledare, så vi föregår med gott exempel och visar att det är tryggt att ge blod, säger Emma Tamankag. – Blodgivning är en osjälvisk tjänst för mänskligheten. Varje gång du ger blod hjälper du tre människor. Det kan vara du, en familjemedlem, en god vän eller någon du älskar. Får jag komma och ge blod nu? Ihab Imran Alsouse gav blod för första gången för ungefär sex år sedan. Då tänkte han att blodgivandet kan göra gott åt hans hälsa också, kanske han blir av med sin huvudvärk. Vid blodgivningen förklarade sköterskan att man ger blod for andras hälsa. – Nu ger jag blod för att göra gott och för hälsan. Jag mår bra och känner mig avslappnad efteråt. Jag tänker typ att jag är med i ett blodgivningsspel som räddar människor världen över, säger Ihab Imran Alsouse. För första gången gav Ihab Imran Alsouse blod i Stenhagen i Helsingfors. Dit tog han bussen. Nu kan han inte tänka sig att byta plats, så han kör till Stenhagen från sitt hem i Esbo fast det tar cirka 20 minuter. – Jag tycker om Stenhagen. Personalen är väldigt artig och det har blivit ett viktigt ställe för mig. Det är inte så konstigt, eftersom Ihab Imran Alsouse besöker Stenhagen så ofta. I två års tid har han gett blod med tre månaders mellanrum. Han skulle göra det oftare om det var tillåtet. Rekommendationen är att män ger blod högst fyra gånger per år. Ihab Imran Alsouse kommer från Jerusalem och undrar varför han bara ser blodgivare som ser finländska ut när han ger blod i Stenhagen. Han vill uppmuntra andra som har flyttat till Finland att ge blod. – Man har inget att förlora i det. Det tar ungefär 40 minuter med några månaders mellanrum och det kan rädda någons liv. Själv vill jag ge blod nu när jag kan. När jag är över 80 kan det hända att jag behöver blod som någon annan har gett. – Att ge blod är lite som en livförsäkring. Jag ger blod för mig själv, för andra människor och för Gud, säger Ihab Imran Alsouse. ? 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 39 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 39 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 40 D et var meningen att ordförande Pertti Torstila skulle ge över stafettpinnen till sin efterträdare vid Röda Korsets stämma i Vasa i juni 2020, men så blev det inte. Coronavirusepidemin gjorde att man tvingades flytta stämman till hösten, vilket innebar en överraskande mandatförlängning för Torstilas styrelse. Till slut skedde ordförandebytet med tillhörande blombukett till Finlands Röda Kors nya ordförande Elli Aaltonen i Finlandiahuset, medan medlemskåren bevittnade det hela på distans. Det är nu ett drygt år sedan och coronapandemin bara fortsätter. Undantagsläget har påverkat även Röda Korsets arbete. Frivilliga och anställda har bistått medborgare och myndigheter under coronan och samtidigt har en del av basverksamheten tvingats ta paus eller fortsatt i begränsad form online. Som ny ordförande har Aaltonen fått bekanta sig med sin organisation på distans och via skärmar. – Styrelsen sammanträdde länge på distans, så jag träffade bara några människor på centralbyrån. De avdelningsoch distriktsevenemang som hade planerats flyttades online eller blev inställda på grund av coronarestriktionerna. Till all tur kunde vi sedan hålla möten face to face en liten tid, säger Aaltonen. – Det finns goda sidor med distansarbete, men det ersätter inte möten ansikte mot ansikte. Utan samvaro är det svårt att skapa en vi-anda, att frigöra glädjen i att jobba tillsammans och att fritt bolla idéer. Utnyttja potentialen i kommunerna Nu sitter Röda Korsets förra och nuvarande ordförande i alla fall vid samma bord. Avsikten är att utbyta åsikter och diskutera Röda Korsets ställning i det finländska samhället: styrkor och svagheter, det förflutna och framtiden. Vi börjar med det aktuella, coronaepidemin. – Coronan har än en gång visat hur viktigt Röda Korset är som en del av samhällets beredskap. Samtidigt har det påmint oss om hur snabbt förhållanden kan förändras, även här i Finland, precis som när de asylsökande Våra värderingar är vårt fundament Finlands Röda Kors ordförande Elli Aaltonen och hennes föregångare Pertti Torstila säger att frivilligorganisationer behöver både tillräcklig finansiering och tillräcklig autonomi, för ett starkt medborgarsamhälle är en trygghet för samhället som helhet. Internationellt vill ordförandena lyfta upp klimatförändringen som Röda Korsets ledstjärna. TEXT KIMMO HOLOPAINEN BILDER PETRI MULARI kom år 2015, säger Pertti Torstila. Insatser i samband med hanteringen av coronaepidemin och mottagningen av asylsökande är en naturlig del av Röda Korsets arbete för att bistå myndigheterna i samband med storolyckor och störningar i samhället. Man förbereder sig för sådana riksomfattande undantagslägen och övar dem tillsammans med myndigheterna. Den strategi som Röda Korsets stämma i Vasa har slagit fast utgår ifrån att all verksamhet i vardagen stärker vår beredskap och våra beredskapsinsatser. Målet är ett smidigt samarbete med alla myndigheter och andra aktörer som är engagerade i beredskap och beredskapsinsatser såväl nationellt som regionalt och lokalt. Hur väl förverkligas det målet i nuläget? Känner man till och utnyttjar Röda Korsets och andra organisationers potential? – Om frågan gäller om myndigheterna känner oss, så är svaret ja och nej, svarar Elli Aaltonen. – På riksnivå, som på ministerier, känner man nog till Röda Korset. Vi är en betydande aktör och en etablerad avtalspartner. – På kommunnivå är det brokigare. Det finns kommuner där samarbetet fungerar, men också många kommuner där man inte ser potentialen i frivilligverksamhet. När jag arbetade på regionförvaltningsverket testade jag ibland kommundirektörerna med att fråga hur mycket frivilligarbete som utförs i deras kommun. Ofta var höjda axlar det svar jag fick. Organisationernas potential borde utan vidare utnyttjas i högre grad, men självklart kan vi också vara aktiva gentemot kommunerna. Torstila påminner om att det är viktigt att satsa på nätverkande även med tanke på de förändringar som är att vänta i vår verksamhetsmiljö. Genom samarbete ser man till att resurserna räcker. – Under min period blev det väldigt klart för mig att den tredje sektorns roll i samhället kommer att växa. Verksamhetsomgivningen förändras till exempel genom att befolkningen åldras, men myndighetsresurserna ökar inte, utan krymper snarare. Det innebär oundvikligt ökande behov som tredje sektorn blir ombedd att ta ansvar för, säger Torstila. "Det finns kommuner där man inte ser potentialen i frivilligverksamhet." 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 40 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 40 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 41 41 Aaltonen har en liknande bild av framtiden. – Röda Korsets och andra organisationers betydelse ökar i synnerhet i de områden som det offentliga har begränsade resurser för. Socialt stöd i olika former är absolut ett område där vi ska profilera oss även i framtiden, och det samma gäller beredskapsinsatserna, och där är vårt samarbete med myndigheterna redan nu gott, säger Aaltonen. Svårt ålägga volontärer uppgifter Hjälp utgår från samarbete, det konstaterar även Röda Korsets strategi. För att samarbetet ska fungera måste spelreglerna vara tydliga, med tanke på att parterna är så pass olika som myndigheter som representerar den offentliga makten och en frivilligorganisation som består av volontärer. – I fogarna mellan insatserna gäller det att vara noga, så att organisationerna bistår myndigheterna och aldrig tvärtom. Myndighetsansvaret kommer först, påpekar Torstila. – Tydliga samarbetsavtal är viktiga, så att båda parter känner till sina ansvarsområden och sina skyldigheter. Samarbetet mellan myndigheter och organisationsfältet har också diskuterats i den Säkerhetskommitté som finns i anknytning till försvarsministeriet. Säkerhetskommittén är ett samarbetsorgan för statsförvaltningens och myndigheternas representanter och experter. Organisationsfältet representeras i kommittén av Räddningsbranschens centralorganisation i Finland SPEK, Försvarsutbildningsföreningen MPK, Marthaförbundet och Finlands Röda Kors. Torstila har deltagit i Säkerhetskommitténs arbete i över tio års tid, först som statssekreterare vid utrikesministeriet och sedan som ordförande för Röda Korset. Enligt honom är myndigheterna väl medvetna om den potential som frivilligorganisationer utgör i krissituationer. Man känner till det specialkunnande och de resurser som finns på organisationsfältet. Det som orsakar huvudbry är ge gemensamma spelreglerna. – Den ömma punkten är att det ur myndighetssynvinkel alltid finns ett element av osäkerhet i den frivilliga hjälpen. Hur kan man bygga in ett åliggande i en verksamhet som bygger på frivillighet? Det är ett problem som man inte riktigt har lyckats lösa, i synnerhet när organisationsfältet är så brokigt som det är, säger Torstila. Men det finns goda modeller för ett välfungerande myndighetssamarbete. För Röda Korsets del är räddningstjänstverksamheten och andra beredskapsoch föregripande uppgifter uppenbara exempel. Inte politisera medmänsklighet Ordförandena påminner om att Finlands Röda Kors ställning även på organisationsfältet är exceptionell. Röda Korset är en offentligrättslig förening vars ställning specificeras i en skild lag och en förordning som utfärdas av republikens president. Den offentligrättsliga specialställningen jämnar vägen för myndighetssamarbete och syns ofta i att Röda Korset får en ledarroll inom organisationssamarbetet, men det finns också en baksida. – Då och då får vi till exempel höra krav om att Röda Korset borde vara modigare och mer kraftfullt ta ställning PERTTI TORSTILA och Elli Aaltonen tror att tredje sektorns roll i samhället växer ytterligare under de närmaste åren. KÄÄNNÄ ? 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 41 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 41 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 42 i den eller den frågan. Som nationell förening måste Röda Korset ändå sträva efter att behålla alla samhällsgruppers förtroende. Det är möjligt bara om vi håller fast vid vår absoluta neutralitet. Starka ställningstaganden i politiskt sensitiva frågor passar inte Röda Korset, säger Torstila. – I det hänseendet är vi inte en lika oberoende aktör som till exempel Amnesty. Vi kan inte ställa oss på barrikaderna när det känns så. Torstila påpekar att det förstås inte betyder att Röda Korset inte kan ta ställning alls. Till exempel rasism och diskriminering är i sig själva mot Röda Korsets principer och sådant som man aldrig ska acceptera oberoende av situation. En organisation som Röda Korset behöver ändå inte vara en åsiktsautomat som tar ställning om än det ena, än det andra. Om en viss återhållsamhet då och då hjälper att bibehålla enhet och ett stöd i folkets breda lager lönar det sig sannolikt. Aaltonen framhåller att Röda Korset inte står till höger eller till vänster, utan alltid finns på humanitetens och medmänsklighetens sida. – Röda Korsets värderingar är inte politiska och bör inte politiseras. Det är något vi måste hålla fast vid, säger hon. Frågan gäller inte bara hur Röda Korset ser ut utåt. Finlands Röda Kors är en frivilligorganisation med bred bas och inom organisationen verkar ett stort antal människor i olika uppgifter, från vänverksamhet till efterspaning. Det är klart att den gruppen rymmer människor med väldigt olika bakgrund och världsbild – och så ska det vara även framöver. – Det blir nog bra bara vi håller fast vid våra principer och i övrigt har högt i tak och brett mellan väggarna, konstaterar Torstila. Organisationernas autonomi bör tryggas Elli Aaltonen lyfter också fram en annan aspekt när man diskuterar neutralitet och självständighet. Trots att Finlands Röda Kors är en organisation med rätt så stabil ekonomi spelar den offentliga finansieringen en enorm roll för verksamheten. Frågan om organisationsfältets finansieringsmodell är brännande just nu, eftersom intäkterna från spelmonopolet Veikkaus har minskat på grund av coronapandemin och de lösningar som har införts för att förebygga spelproblem. År 2021 hotades organisationsfinansieringen redan av omfattande nedskärningar innan regeringen anvisade finansiering ur statsbudgeten i stället. Statskassan kommer att ersätta nedgången i Veikkausintäkterna igen i år, men den grundläggande ekvationen är fortfarande olöst. – Om organisationsfinansieringen i allt högre grad sköts genom statsbudgeten, vad betyder det för det civila samhället? Finns det en risk att den statliga ledningen kommer närmare och organisationerna så att säga blir underleverantörer för staten? frågar Aaltonen. – Personligen är jag inte för en övergång till budgetbaserad organisationsfinansiering, för det innebär stora risker för autonomin. Speciellt dåligt skulle det lämpa sig för en organisation som Röda Korset, som också är en internationell aktör, att en strategisk styrning från statens sida accentueras. Hur den slutliga lösningen än ser ut tycker ordförandena att det är viktigt att organisationerna tryggas tillräcklig självständighet och finansiering. Det arbete som görs på organisationsfältet är oersättligt i det finska samhället och deras inverkan sträcker sig mycket längre än deras omedelbara påverkan på välfärd och hälsa. Organisationerna för människor samman och gör att olika gruppers röst blir hörd i samhället. Ett fungerande medborgarsamhälle är en av demokratins hörnstenar. Marknaden sitter inte i beredskap Marknaden påverkar också organisationernas verksamhetsmiljö. Ett färskt exempel på det är förvaltningsdomstolens beslut förra året om att Röda Korsets flyktingförläggningar är beskattningsbar näringsverksamhet. Beslutet gick emot Röda Korsets syn att förläggningsverksamheten är allmännyttig och nödvändig för att upprätthålla beredskapen. Högsta förvaltningsdomstolen beviljade inte besvärstillstånd i frågan. Torstila säger att beslutet påverkades av den exceptionella asylsökandesituationen åren 2015–2016, som lockade kommersiella aktörer att erbjuda Migrationsverket förläggningstjänster. – Egentligen var det först situationen 2015–2016 som lyfte fram möjligheten att göra business av förläggningsverksamhet. Problemet är bara att näringslivet engagerade sig alldeles för långsamt. I början av situationen var det bara en organisation som Finlands Röda Kors som kunde bistå myndigheterna, säger Torstila. – Med tanke på den verkligheten är det svårt att förstå och acceptera förvaltningsdomstolens beslut. Det undergräver hela den beredskapsinsats som bygger på frivillighet. Aaltonen påpekar att förläggningsverksamheten absolut inte är någon sådan guldgruva för Röda Korset som de mest kritiska kommentarerna har gjort gällande. – När användningsgraden är låg orsakar förläggningsverksamheten förluster för Röda Korset, men vi håller uppe en viss beredskapsnivå trots det. Hur skulle en marknads"Vi kan inte ställa oss på barrikaderna när det känns så." PERTTI TORSTILA påpekar att Finlands Röda Kors är en nationell organisation och också ska förbli det. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 42 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 42 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 43 43 driven aktör kunna göra det? Ingen kommersiell aktör kan vänta i åratal på att ett uppdrag eventuellt dyker upp. – Röda Korsets förläggningsverksamhet är ingen affärsverksamhet, trots att Migrationsverket ersätter kostnaderna för den verksamheten. Vi strävar inte efter att göra vinst, utan vi svarar på ett behov och att verksamheten anses beskattningsbar gör det bara svårare. – Jag tycker att den bästa lösningen hade varit att avgränsa vissa former av humanitär verksamhet som allmännyttiga och helt hålla dem utanför marknaden. Men det är inte vi som bestämmer den saken. Det gör det inte förbjudet att diskutera frågan. Vilka av Finlands Röda Kors verksamheter kan man beteckna som sådana att de åtminstone inte helt och hållet lämpar sig för att marknadskrafterna tar över produktionen? Torstila vill utgå från försörjningsberedskapen. – I vårt välfärdssamhälle kan vi lätt glömma hur sårbart dagens samhälle kan vara inför en katastrof. Av de fundamentala funktionerna har åtminstone beredskap, Blodtjänst och första hjälpen-verksamheten direkt med försörjningsberedskapen och samhällets helhetsberedskap att göra, framhåller Torstila. Aaltonen tar coronaepidemin som ett exempel. – Finlands egen vaccinproduktion kördes ner år 2003, men skulle samma beslut fattas i dag? En viss nationell beredskap och lager behövs, och de kan inte vara beroende av kommersiella intressen, säger Aaltonen. Klimatförändringen berör de unga Merparten av det Finlands Röda Kors gör i vardagen handlar ändå om annat än stora kriser och olyckor eller hur man förbereder sig på sådana. Fokus ligger på att ta hand om dem som är utsatta, lyssna på dem som är ensamma och ge stöd till medmänniskor efter livets törnar. Det är frågan om att främja hälsa, stärka välmående och försvara medmänskligheten. – Jag tänker mig att våra verksamheter grovt fördelar sig i två kretsar. I mitten finns grunduppgifterna som har att göra med beredskap, föregripande insatser och försörjningsberedskap, alltså sådant som är förknippat med Röda Korsets specialställning. Att det arbetet fortsätter måste vi kunna trygga, med hjälp av myndigheterna, säger Aaltonen. – Den andra kretsen är betydligt större och i den finns alla olika former av psykosocialt stöd: vänner och stödpersoner, kamratstöd, stärkande av delaktighet och välmående, ungdomsverksamhet och så vidare. Det är ett område där stat och kommuner inte nödvändigtvis har väldigt starka tjänster och som inte väcker stort kommersiella engagemang. Aaltonen konstaterar att behovet av socialt stöd i framtiden kommer att växa. Befolkningen blir äldre och mer heterogen. Ökad ojämlikhet, utslagning, diskriminering och allt större skillnader i hälsa är sådant som utmanar välfärdssamhället och underminerar likabehandling av medborgarna. – Världen omkring oss blir alltmer digitaliserad, men samtidigt har vi en växande grupp som inte klarar av att ta till sig digitala tjänster. Det är i sådana utmaningar som organisationerna kan erbjuda stöd med låg tröskel. Människors behov av gemenskap har inte heller försvunnit någonstans. Föreningar och organisationer har en viktig uppgift i att föra människor samman och erbjuda dem ett sammanhang där de kan engagera sig och vara delaktiga. Elli Aaltonen pekar på det lokala som en speciell styrka som Finlands Röda Kors har: vi har ett täckande nätverk av lokalavdelningar. – Vår verksamhetsstrategi slår genast i sitt första huvudmål fast att hjälpen ska finnas nära till hands. Det andra målet är ett välmående samhälle där alla är delaktiga. Det bästa sättet att förverkliga båda de punkterna är att vi verkar lokalt, nära människorna, säger hon. Aaltonen oroar sig över hur man ska engagera de unga. – Det här måste vi på allvar fundera på. Hur kan vi formulera vårt budskap så att Röda Korset verkligen känns som något som gäller ungdomar också? – Vi behöver göra förvaltningen lättare; administration ska aldrig vara ett egenvärde. Jag hatar strukturer, men jag förstår att vi behöver dem i viss mån, så att allt inte faller samman, skrattar Aaltonen. Torstila skulle gärna se att Röda Korset kommunicerade tydligare om klimatförändringen och de frågor om global rättvisa som är förknippade med den frågan. – Om vi tänker på Greta Thunberg och andra ungdomar som har ställt sig på barrikaderna i klimatfrågan så gäller det deras framtid mycket mer än det gäller oss som är äldre, säger Torstila. – Klimatförändringen är också en humanitär kris som förvärras, så Röda Korset borde sträcka fram handen och vara en samlande kraft. Där kan vi nå ungdomarna. Aaltonen konstaterar att klimatförändringen och hur vi svarar på den borde vara en av Röda Korsets ledstjärnor på global nivå. Klimat och miljö borde synas i allt vi gör. – Det är också en fråga som vi inte ska vara ensamma i, utan något där vi modigt borde se oss om efter partners. Det finns kanske lite av en attityd inom Röda Korset att vi ska göra allt själva, eftersom vi är en så stor aktör. Men vi måste se till att vi inte blir för ensamma. ? "Hur kan vi formulera vårt budskap så att vi når också ungdomarna?" ELLI AALTONEN skulle dra en gräns mellan humanitära arbetsformer som beredskapsverksamhet helt utanför marknadsmekanismerna. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 43 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 43 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• 44 Resumé På vattnets villkor Vid Tanafloden i Kenya bekämpar man klimatförändringen genom att plantera träd och använda nya odlingsväxter. TEXT HILKKA HYRKKÖ FOTO AAPO HUHTA DET ADMINISTRATIVA distriktet Tana River sträcker sig längs med Tanafloden från Indiska oceanens kust till flodens övre lopp 300 kilometer inåt landet. Kenyas längsta flod är över 1 000 kilometer lång. Distriktet är beroende av jordbruk och lider av klimatförändringens följder. Tidigare var Tanafloden pålitlig, men nu varierar vattenhöjden oförutsägbart. Torkan kan vara extrem. När regnen kommer, kommer de utan förvarning och orsakar översvämningar som kan förstöra skördar. Sedan år 2020 har man arbetat med den här problematiken i ett samprojekt mellan Finlands Röda Kors och Kenyanska Röda Korset som siktar på klimatsmart odling. En del av projektet går ut på att erbjuda invånarna i området nya odlingsväxter att testa. Lokalbefolkningen uppmuntras också att plantera trädplantor för att skydda jorden mot erosion och på lång sikt motverka följderna av klimatförändringen. Med stöd från Röda Korset har man bland annat delat ut frön för odling av grönkål, vattenmelon och bönor som kan växa mellan träden. Målet är att få skörd i jämnare takt längs med året. Man strävar efter att minska på den majsodling som nu är förhärskande i området, eftersom majs kräver mycket vatten och tål fukt dåligt. Inom projektet uppmuntras odlare och fruktförädlare också till samarbete för att ge odlarna ett bättre pris för sina frukter. – En av våra uppgifter är att föra samman odlare, köpare och förädlare med varandra. Till exempel i Tana River finns två företag som producerar saft och sylt av mango, berättar Kenyanska Röda Korsets projektledare Benedict Musembi . Traditionellt har mangofrukterna sålts vidare till ett lågt pris på cirka två cent per frukt. – När vi har fått med förädlarna och övergått till mangosorter som tål det nuvarande klimatet bättre har årsinkomsterna från ett träd upp till tiofaldigats. Att påverka attityder är också viktigt. På den punkten har man redan gjort stora framsteg när människor erkänner att förändringar i klimatet och miljön är verklighet, säger Musembi. – Det gäller att förstå att om vi till exempel använder trä varje dag så måste vi också plantera träd varje dag, säger han. Mest effektivt påverkar man hur människor tänker genom att börja attitydfostran tillräckligt tidigt. I skolorna i Tana River har man därför ett nytt läroämne, miljökunskap. Coronafakta på eget språk RÖDA KORSETS mångspråkiga coronainformationsprojekt hjälper andra organisationer, Röda Korsets distrikt och samarbetspartners att producera coronainformation och sprida det i olika språkgrupper. Målet är att tillsammans med våra partnerorganisationer utveckla och stödja coronakommunikationen, nå så många målgrupper med olika språk som möjligt och påverka människors hälsobeteenden under coronaepidemin. En viktig roll i det här projektet har så kallade nyckelpersoner, alltså språkkunniga anställda inom distrikten och projektet, som sprider budskapet från myndigheter, sjukvårdsdistrikt och det här projektet vidare till olika grupperingar på deras egna språk. En av de här nyckelpersonerna är Ülle Priks , rådgivare på Estlandscentret i Egentliga Finland. Enligt henne krävs olika budskap och beaktande av kulturella skillnader för att nå olika språkgrupper. Till exempel esterna i Finland bildar inte några täta grupper. – Det beror på vår historia, vi är väldigt individualistiska. Irritationströskeln kommer snabbt emot när något stör i vardagslivet. Vi gör ofta allt precis tvärtom mot vad vi blir tillsagda, säger Priks. För att nå olika grupper måste man alltså beakta flera olika kulturellt betingade begrepp, som förtroende för myndigheterna, religion och inställningen till vaccin. Vilken kanal man sprider budskapet i påverkar också slutresultatet. Mest effektivt går budskapet fram i de kanaler som folk använder ändå. Det flerspråkiga coronainformationsprojektet inleddes förra året och ordnade under år 2021 vaccininformationsträffar på olika språk, uppmuntrade folk att låta vaccinera sig på 23 olika språk och producerade dussintals broschyrer och videofilmer tillsammans med sina partners. ERIKA-EVELY EE EISEN I TANA RIVER i Kenya odlar man en bättre morgondag. CORONA­ PROJEKTETS nyckelpersoner tar sig an människors oro. 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 44 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 44 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• Hakemisto 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 45 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 45 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• ”KOHTUULLINEN väkijuomain käyttö voisi meidän oloissamme olla paikallaan, jos kansamme osaisi pitää kohtuuden. Mutta tämäpä ei ole asianlaita. Kansamme on – toisin kuin monet muut kansat – luonteeltaan niin äärimmäisyyksiin menevää – ehkä voisi sanoa: niin voi makasta kaikissa tunnoissaan – ettei se kykene tässä asiassa panemaan itselleen rajaa, ennen kuin raja on jo ylitetty. Jos minä juon vähän ja kohtuullisesti, minun naapurini esimerkkini nähtyään juo enemmän, ja hänen naapurinsa on jo juopppo.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 2/1952 Eelis G. Gulin kannusti 70 vuotta sitten Punaista Ristiä ajamaan täysraittiuden asiaa. Perustelujen kohtuullisuudesta voi olla montaa mieltä. Vuosien takaa ? Åren går Väkijuomien kirousta vastaan Mot spritens förbannelse ”ETT MÅTTLIGT intag av sprit kunde i våra förhållanden vara på sin plats, om vårt folk klarade av måttlighet. Men så är icke fallet. Vårt folk är – i motsats till många andra folkslag – till sin natur så benäget till det extrema – man kanske kunde säga: så kraftfullt i alla sina känslor – att det ej i denna fråga förmår skapa sig en gräns innan den gränsen redan har överträtts. Om jag dricker litet och med måtta, dricker min granne efter att ha sett mitt exempel mer, och hans granne är redan en suput.” FINLANDS RÖDA KORS 2/1952 Eelis G. Gulin uppmuntrade för 70 år sedan att driva nykterhetens sak. Huruvida motiveringen var måttlig kan diskuteras. ÅREN GÅR 1931 SINÄ VOIT OLLA SE AINOA OIKEA. Testaa, sovitko kantasolujen luovuttajaksi ja liity osoitteessa kantasolurekisteri.fi 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 46 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 46 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• Avun kasvo KUNTOILUUN TARVITAAN hyvä huolto, Mikko Leskinen kiittää vaimoaan. – Kun olen ollut lenkillä neljä tuntia, Maija-Liisa tietää laittaa saunan lämpiämään. Verta, hikeä ja ilon kyyneleitä Kuopiolainen aktiivikuntoilija Mikko Leskinen, 71, vaihtaa talvella maantiepyöräilyn hiihtoon. Yksi harrastus on kuitenkin tänä vuonna poissa, kun yli puoli vuosisataa jatkunut verenluovutus tuli tiensä päähän. TEKSTI JA KUVA VILJO ERIKSSON 47 tain olen luovuttanut verta kolmesta neljään kertaa. Vaimoni Maija-Liisakin on seurannut esimerkkiä ja luovuttanut jo 80 kertaa. Mikä on luovutuskuntosi salaisuus? – Kaikki lähtee siitä, että olen saanut olla terveenä. Se ei ole itsestäänselvyys, mutta onneksi siihen voi myös vaikuttaa. Minulla on takana 14 Sulkavan soutua Kivennavan kirkkovenejoukkueessa, maantiepyöräilyä Juankosken kuntoilijoissa ja Muuru veden Jyskeen väreissä ja lisäksi murtomaahiihtoa ja retkiluistelua. Pyörälenkeistä kertyy vuosittain noin 7 500 kilometriä, keskimäärin 50–100 kilometriä päivässä. Viimeisten 15 vuoden aikana matkaa on taittunut yli 100 000 kilometriä. Siihen matkaan on kulunut kolme pyörää, renkaat ja ketjut joka kesä. Olemme halunneet tarjota hyviä elämän eväitä myös jälkikasvulle, niin että kolme tytärtämme ja viisi lastenlastammekin olisivat tulevaisuuden kuntoilijoita – ja verenluovuttajia. ? Montako kertaa ehdit luovuttaa verta? – Kun marraskuussa kävin Veripalvelussa viimeisen kerran ennen kuin verenluovutuksen yläikäraja tuli vastaan, se oli minulta veripussi numero 179. Myönnän, että 100. ja 150. luovutuskerran kakkukahveilla puheita kuunnellessa savolaisen huumorimiehenkin silmät kostuivat. Ne olivat ilon kyyneleitä. Tiesin auttaneeni ihmisiä, joita en edes tunne. Miten päädyit verenluovuttajaksi? – Osallistuin ensi kerran verenluovutukseen opiskeluaikana Kuopion Kauppaoppilaitoksessa vuonna 1969. Silloin tapahtuma oli uusi ja hiukan jännittäväkin. Tajusin, että jos aina ei voi auttaa rahallisesti, niin luovuttamalla voi antaa oman osuutensa yhteiseen hyvään. Muistan lähes kaikki luovutuskerrat, ja niistä jokaisen jälkeen on tullut hyvä mieli eikä koskaan huono olo. Vuosit2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 47 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 47 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57
• Ole läsnä. Ole ystävä! LähiTapiola tukee Punaisen Ristin työtä yksinäisyyttä vastaan. lahitapiola.fi 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 48 2601_AVM1_2022_loppuosa.indd 48 1.2.2022 15.57 1.2.2022 15.57