Avun Maailma 01/2024 - Lehtiluukku.fi

1 2024 Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld Verenluovutus sujuu bussissa Blodgivning i en buss Reijo Ronkasen elämä hälytysajossa Ystävä piristää Punainen Risti yhdisti Tiinan ja Meerin En vän piggar upp Röda Korset förde samman Tiina och Meeri AM1_2024_alkuosa.indd 1 AM1_2024_alkuosa.indd 1 30.1.2024 15.45 30.1.2024 15.45
Ystävätoiminta vaikuttaa YKSINÄISYYS ON SUOMESSA hälyttävän yleistä. Punaisen Ristin yksinäisyysbarometrin mukaan noin neljännes kokee yksinäisyyttä vähintään ajoittain. Punaisen Ristin ystävät tavoittavat vuosittain noin 25 000 ihmistä. Monet heistä kokevat yksinäisyyden raskaaksi, ja monella on vähän sosiaalisia suhteita. Halusimme selvittää, mikä vapaaehtoistoimintamme merkitys on heille. Kysyimme yli neljältäsadalta ystävätoiminnan asiakkaalta, mitä he ajattelevat yksinäisyydestä ja Punaisen Ristin ystävätoiminnasta. Tulos osoittaa, että Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminta on vaikuttava vapaaehtoistoiminnan muoto, joka pystyy tarjoamaan ratkaisuja yksinäisyyden ongelmaan Suomessa. Vastaajista lähes joka kymmenes kertoo, että he eivät vaihda kuulumisia kenenkään muun kuin vapaaehtoisen ystävän kanssa. Ystävätoiminnan koki tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi 70 prosenttia asiakkaista ja 67 prosenttia koki vapaaehtoisen ystävän tapaamiset mieltä virkistävinä ja odotettuina. Perinteisesti vapaaehtoinen ja ystäväasiakas ovat kohdanneet kasvokkain, mutta verkkoystävätoiminta yleistyy nopeasti. Saimme nyt ensimmäistä kertaa tarkempaa tietoa verkossa tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä. Vastausten perusteella tavoitamme verkossa tehtävällä ystävätoiminnalla syvemmässä yksinäisyydessä olevia ihmisiä kuin kasvokkain. Yksinäisyyden torjuminen on laaja yhteiskunnallinen haaste, johon tarvitaan poliittista päätöksentekoa ja yhteiskunnan laajaa huomiota. Vapaaehtoisuuden rooli on keskeinen, mutta yksinäisyyden vähentämisen vastuu ei voi levätä pelkästään vapaaehtoisten ja järjestöjen harteilla. Punaisen Ristin ystäväksi pääsee helposti. Ystävänpäivän ympärillä järjestetään monia tapahtumia ja koulutuksia, joten nyt on hyvä aika lähteä mukaan! Vapaaehtoisena ystävänä toimiminen ei ole vain avun antamista, vaan myös rikastuttava ja palkitseva kokemus. Suomen Punaisella Ristillä on noin 72 000 jäsentä, noin 440 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Eero Rämö. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Vapaaehtoiset apuna itärajalla Nälkäpäivä kokonaistulos selvillä Punaisen Ristin somevuosi Veripalvelu uusiin tiloihin Vantaalla 6 Ystäviä isoilla kirjaimilla 9 Kaveritaidot kunniaan 10 Ystäväkerho on viikon kohokohta 11 Ystävätoiminta palkitsee tekijänsä 12 Rasismi satuttaa syvältä 14 Luovuttajia bussissa 18 Nuorten huolet otettava vakavasti 20 Reijo Ronkanen kasvoi auttajaksi 26 Uusia alkuja Sierra Leonessa 29 Ristikko 46 Vuosien takaa AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 1/2024 8.2.2024 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Leena Koskela Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi Taitto: Suomen Punainen Risti, viestinnän palvelut Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: TJM-Systems Oy/ Antero Viinikainen ja Auli Lepistö p. 050 530 6978 Osoitteenmuutokset ja peruutukset/ Adressförändringar och annulleringar: jasenrekisteri@punainenristi.fi Muut yhteydenotot/Andra kontakter: avunmaailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: PunaMusta Oy Levikki: noin 80 000 Tilaushinta/Beställningsavgift: 22 € ISSN 1796-1572 Aikakausmedia ry:n jäsen Vänverksamheten funkar ENSAMHET ÄR ALARMERANDE vanligt i Finland. Enligt Röda Korsets ensamhetsbarometer känner sig ungefär var fjärde finländare ensam åtminstone ibland. Röda Korsets frivilliga vänner når årligen cirka 25 000 människor. Många av dem upplever ensamheten som en tung börda och många har få sociala relationer. Vi ville ta reda på vilken betydelse vår frivilligverksamhet har för dem. Vi frågade över fyrahundra av vänverksamhetens klienter hur de tänker kring ensamhet och Röda Korsets vänverksamhet. Resultatet visar att Finlands Röda Kors vänverksamhet är en effektiv form av frivilligverksamhet som kan erbjuda lösningar på ensamhetsproblemet i Finland. Närmare en av tio respondenter uppger att de inte talar med någon annan än sin rödakorsvän om hur det står till. Vänverksamheten var viktig eller mycket viktig för 70 procent av kunderna, medan 67 procent uppgav att mötet med rödakorsvännen piggade upp och var något de såg fram emot. Traditionellt har den frivilliga och vänklienten träffats ansikte mot ansikte, men det blir allt vanligare med onlinevänverksamhet. För första gången fick vi nu närmare information om det frivilligarbete som sker online. Svaren visar att vi genom vänverksamhet på nätet når människor som är djupare ensamma än de vi träffar fysiskt. Att motverka ensamhet är en omfattande samhällelig utmaning som kräver politiska beslut och bred uppmärksamhet i samhället. Frivilligrollen är viktig, men ansvaret för att minska ensamheten kan inte ligga bara på volontärer och organisationer. Det är lätt att bli rödakorsvän. I samband med vändagen ordnas många evenemang och utbildningar, så nu är det läge att engagera sig! Att vara en frivillig rödakorsvän är inte bara att hjälpa andra, det är också en berikande och givande upplevelse. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 30 Korsord 31 Kors och tvärs Frivilliga hjälper vid östgränsen Hungerdagens helhetsresultat klart Röda Korsets år på sociala medier Nya lokaliteter för Blodtjänst i Vanda 34 Vän med stora bokstäver 37 Kompiskunskaper till heders 38 Vänklubben är veckans höjdpunkt 39 Vänverksamheten ger så mycket 40 Blodgivare på bussé 42 Omstart i Sierra Leone 44 Svensk resumé Rasism skadar på djupet Ungas problem måste tas på allvar 46 Åren går K U VA B EN JA M IN S U O M EL A Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial AM1_2024_alkuosa.indd 2 AM1_2024_alkuosa.indd 2 30.1.2024 15.45 30.1.2024 15.45
18 OMANA ITSENÄ OSAKSI YHTEISKUNTAA Jenni Kallion mukaan nuorilta odotetaan kohtuuttomia. 20 OLEMME TÄÄLLÄ TOISIAMME VARTEN Reijo Ronkanen teki 40 vuoden uran auttajana ja jaksaa yhä. 26 KOHTI VALOISAMPAA TULEVAISUUTTA Christiana Johnny palasi opin tielle Punaisen Ristin tuella Sierra Leonessa. 14 LUOVUTUSBUSSI TULEE LUOVUTTAJAN LUO Verenluovutusbussi on saanut innostuneen vastaanoton. A IN O VÄ Ä N Ä N EN Finlands Röda Kors har cirka 72 000 medlemmar, 440 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Eero Rämö. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi M A T T I R A JA L A P E TR I M U LA R I K IM M O H O LO PA IN EN ? KÄÄNNÄ ? AM1_2024_alkuosa.indd 3 AM1_2024_alkuosa.indd 3 30.1.2024 15.45 30.1.2024 15.45
4 M IR V A H E LE N IU S V IL LE S A L M IN E N Ristiin rastiin Avun maailma 2/2024 ilmestyy 25. huhtikuuta. SUOMEN PUNAINEN RISTI avusti viranomaisia vuodenvaihteen molemmin puolin itärajan yli saapuneiden turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Punaisen Ristin vapaaehtoiset toimivat raja-asemilla Rajavartiolaitoksen pyynnöstä tarjoten tulijoille mm. ensiapua, terveystarkastuksia sekä lämmintä juomaa ja ruokaa. Tilanne Suomen ja Venäjän välisellä rajalla kärjistyi viime marraskuussa, kun Suomeen alkoi saapua aiempaa suurempia määriä turvapaikanhakijoita itärajan kautta. Venäjän muuttunut rajakäytäntö nähtiin laajasti tahallisena häirintänä, varsinkin kun raportit kertoivat Venäjän viranomaisten tietoisesti ohjaavan kolmansien maiden kansalaisia raja-asemille ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja. Vastauksena tilanteeseen Suomen hallitus rajoitti ensin rajanylityksiä ja lopulta sulki itärajan henkilöliikenteeltä kokonaan. Suomen Punainen Risti avusti viranomaisia ennen rajan sulkeutumista Niiralan, Raja-Joosepin, Sallan ja Vartiuksen raja-asemilla. Operaatioon osallistui parikymmentä Punaisen Ristin ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan vapaaehtoista ja työntekijää, jotka tarjosivat apua reilulle kahdelle sadalle ihmiselle. Punaisen Ristin maahanmuuttotyön yksikön päällikkö Erja Reinikainen kertoo, että Punainen Risti on valmiina tukemaan viranomaisia Suomeen saapuvien ihmisten perustarpeisiin vastaamisessa myös jatkossa. Erilaisiin poikkeustilanteisiin varautuminen on osa Punaisen Ristin valmiutta. – Ihmisten perustarpeisiin vastaaminen ja humanitaarisen avun antaminen ovat Punaisen Ristin perustyötä. Poikkeuksellisiin tilanteisiin valmistaudutaan etukäteen kouluttautumalla ja harjoittelemalla säännöllisesti yhdessä viranomaisten kanssa, Reinikainen sanoo. Punainen Risti muistuttaa, että jokaisella sitä tarvitsevalla on oikeus humanitaariseen apuun riippumatta heidän oikeudellisesta tai yhteiskunnallisesta asemastaan. Vastuu ihmisten turvallisuudesta, hyvinvoinnista ja turvapaikkahakemusten käsittelystä on Suomessa viime kädessä aina viranomaisilla. KIMMO HOLOPAINEN Punainen Risti avusti viranomaisia itärajalla Viranomaisten työn tukeminen kuuluu Suomen Punaisen Ristin perustehtäviin. PUNAISEN RISTIN ja Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun Vapepan vapaaehtoiset tukivat viranomaisia maahantulijoiden vastaanotossa itärajalla. Hyvä Joulumieli jakoi 22 000 lahjakorttia Jouluaattoon päättynyt Hyvä Joulumieli -keräys jakoi joulun alla 22 000 lahjakorttia kotimaan vähävaraisille lapsiperheille. Suomen Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdessä Ylen kanssa järjestämän keräyksen tuotot käytetään kokonaisuudessaan 70 euron ruokalahjakortteihin. – Lämmin kiitos kaikille, jotka olivat mukana tuomassa iloa heikommassa asemassa oleville perheille. Lahjakortin saaneiden palautteissa korostuu ilo siitä, että joku tuntematon on huomannut tarpeen ja halunnut auttaa. Taloudellisen avun lisäksi myös kokemus nähdyksi tulemisesta on tärkeä, Punaisen Ristin sosiaalisen hyvinvoinnin koordinaattori Maaret Alaranta sanoo. Hyvä Joulumieli -kampanja järjestettiin nyt 27. kerran. Keräyksen turvin on vuosien varrella jaettu vähävaraisille lapsiperheille yhteensä jo 420 500 lahjakorttia. HYVÄ JOULUMIELI -keräys tukee vähävaraisia perheitä. Apua Nepalin maanjäristyksen uhreille Suomen Punainen Risti on ohjannut katastrofirahastostaan 150 000 euroa maanjäristyksen uhreille Nepalissa. Maan länsiosan Jajarkotin ja Rukumin alueita marraskuussa koetellut maanjäristys jätti jälkeensä laajaa tuhoa ja noin neljännesmiljoona avuntarvitsijaa. Avun toimittaa perille Nepalin Punainen Risti yhdessä kansainvälisen Punaisen Ristin kanssa. Nepalin Punaisen Ristin hätäaputiimit ovat antaneet maanjäristyksen uhreille ensiapua, kuljettaneet loukkaantuneita sairaalaan, osallistuneet kadonneiden etsintöihin ja pelastustoimiin sekä jakaneet avustustarvikkeita. – Maanjäristys osui syrjäiselle vuoristoalueelle, jonka asukkaat ovat jo lähtökohtaisesti hyvin heikossa asemassa. Apua tullaan tarvitsemaan pitkään, jotta ihmiset pääsevät jaloilleen, kansainvälisen avun suunnittelija Sari Autio arvioi. AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 4 AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 4 30.1.2024 15.43 30.1.2024 15.43
? KÄÄNNÄ ? V E R IP A LV E LU Kantasolurekisterissä ennätysvuosi Ennätysmäärä potilaita sai vuonna 2023 kantasolusiirron Veripalvelun ylläpitämän Suomen Kantasolurekisterin kautta. Vuoden lopulla jo 66 vapaaehtoista oli luovuttanut kantasolujaan tuntemattomalle potilaalle, kun edellisvuonna heitä oli 43. Kantasolusiirrolla hoidetaan vaikeita verisairauksia kuten leukemiaa, ja siirto on käytännössä aina potilaan viimeinen toivo. Kantasolurekisterin osastonjohtajan Anne Arvolan mukaan ennätystahtiin on useita syitä. Rekisterissä on entistä enemmän luovuttajaehdokkaita, ja heidät myös tutkitaan aiempaa kattavammin jo Kantasolurekisteriin liittymisen yhteydessä. – Rekisteristämme yksinkertaisesti löytyy enemmän sopivia luovuttajia. Sen lisäksi luovuttajat ovat nopeasti käytettävissä ja luovutusjärjestelyt toimivat sujuvasti, Arvola summaa. JO O N A S B R A N D T Nälkäpäivän tulos kipusi 2,6 miljoonaan VUODEN 2023 Nälkäpäivä-keräyksen lopullinen tulos kohosi 2,6 miljoonaan euroon. Nälkäpäivän perinteinen lipaskeräys järjestettiin syyskuun lopussa, mutta keräykseen oli mahdollista osallistua lokakuun loppuun asti. Lahjoituksissa korostuivat tällä kertaa erityisesti yksityishenkilöiden tekemät lahjoitukset. Nälkäpäivänä kerätään varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon, jonka turvin Punainen Risti auttaa kriisin kohdanneita ihmisiä sekä Suomessa että maailmalla. Koska varoja ei sidota etukäteen mihinkään tiettyyn avustuskohteeseen, niillä voidaan auttaa nopeasti siellä, missä apua kipeimmin tarvitaan. Katastrofirahaston varoilla vahvistetaan myös valmiutta ja varautumista esimerkiksi vapaaehtoisia kouluttamalla. – Maailmalla avun tarve on tällä hetkellä valtava erityisesti Gazan ja Israelin konfliktissa. Gazan siviilien tilanne on katastrofaalinen. Ihmisillä ei ole turvallista paikkaa, vedestä ja ruoasta on huutava pula, ja vesijohtoja viemäriverkostot ovat tuhoutuneet, Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Tiina Saarikoski kertoo. – Katastrofirahastoon kerätyillä varoilla olemme voineet lähettää apua ja avustustyöntekijöitä tukemaan kansainvälisen Punaisen Ristin operaatiota Gazan auttamiseksi. KIMMO HOLOPAINEN Katastrofirahastoon lahjoitettuja varoja tarvitaan juuri nyt kipeimmin Gazassa. PUNAISELLA RISTILLÄ VILKAS SOMEVUOSI Suomen Punaisen Ristin kanavien suosio sosiaalisessa mediassa pysyi vuonna 2023 korkealla tasolla. Punaisen Ristin somejulkaisut keräsivät yhteensä Facebookissa, X:ssä (entinen Twitter), Instagramissa ja LinkedInissä noin 6,9 miljoonaa näyttökertaa. Kanavista selvästi suosituin oli edelleen Facebook, jolla oli yli neljä miljoonaa näyttökertaa. Toiseksi tavoittavimmaksi kanavaksi nousi Instagram (1,2 miljoonaa näyttökertaa) ennen X:ää ja LinkedIniä. Punaisen Ristin somejulkaisuja kommentoitiin yhteensä lähes 5 500 kertaa. NÄLKÄPÄIVÄ digitalisoituu, mutta lipaskeräyksen asemaa se ei uhkaa. Katukerääjät ovat jatkossakin kampanjan tehokkain mainos. Verenluovutus muutti Vantaalle Veripalvelun uusin verenluovutuspiste avasi ovensa tammikuun puolivälissä Vantaalla. Toimitilat sijaitsevat kauppakeskus Jumbo-Flamingon toisessa kerroksessa viihdekeskuksen puolella. Jumbo-Flamingon verenluovutuspisteessä voi luovuttaa verta, verihiutaleita ja helmikuun lopusta lähtien myös plasmaa. Tiloihin muuttaa myös Etelä-Suomen liikkuvan veripalvelutoimintamme tukikohta. Jumbo-Flamingon toimipisteen avautumisen myötä Veripalvelulla on pääkaupunkiseudulla kolme kiinteää verenluovutuspistettä, joista yksi sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa Sanomatalossa ja yksi Espoossa Iso Omenan kauppakeskuksessa. Verenluovutus Helsingin Kivihaassa päättyi Vantaan toimipisteen avaamisen yhteydessä. VERIPALVELU tulee lähelle luovuttajia. 68 215 JÄSENTÄ kuului vuodenvaiheessa Suomen Punaiseen Ristiin. Uusia jäseniä järjestöön liittyi vuoden aikana 2 442 henkeä. LÄHDE: SPR:N JÄSENREKISTERI 5 AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 5 AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 5 30.1.2024 15.43 30.1.2024 15.43
6 PARSONRUSSELINTERRIERI Edi ja Tiina Kaakkolahti (vas.) ovat tulleet tervehtimään Meeri Sahlmania. Ystävänpäivä – Kun saat ystävän AM1_2024_alkuosa.indd 6 AM1_2024_alkuosa.indd 6 30.1.2024 15.46 30.1.2024 15.46
7 KÄÄNNÄ ? ? 7 "Ystävykset soittelevat ahkerasti." KÄÄNNÄ ? Ystävä isoilla kirjaimilla Meeri Sahlman ja Tiina Kaakkolahti tapasivat toisensa Suomen Punaisen Ristin ystävävälityksen kautta. Vaikka ystävyyttä on takana vasta muutama vuosi, he ovat ehtineet kokea yhdessä jo paljon. TEKSTI ILKKA OLKKU KUVAT LEENA KOSKELA – Olin vuonna 1994 tuossa naapurissa Hakunilassa ottamassa ravintolassa yhtä paukkua ennen tansseihin lähtöä, kun ääni takanani sanoi ”God dag”. Minä käännyin katsomaan, ja se oli siinä, Sahlman kertoo. Illasta alkoi 20 vuotta kestänyt yhteinen taival. Parin mielipuuhaa oli erityisesti matkustelu, ja he ehtivätkin tehdä Sahlmanin laskujen mukaan 33 reissua. – Tämäkin on matkaltamme Pariisista, Sahlman näyttää kaulassaan olevaa huivia. Mies menehtyi syöpään kymmenen vuotta sitten. Koira reppuun ja menoksi Kahviveden kiehuessa Tiina Kaakkolahti , 56, kattaa tarjoiluja pöydälle. Kaakkolahti on kotoisin Jyväskylästä, mistä hän päätyi Turussa opiskelun kautta Helsinkiin. Nykyisin hän työskentelee kiinteistöalan yrityksessä henkilöstöjohtajana. Kaakkolahden perheeseen kuuluu puoliso ja parsonrusselinterrierin pentu Edi, joka on tälläkin kertaa emäntänsä mukana. Edi hyörii pitkin asuntoa ja pureksii välillä luuta, pöydältä nappaamaansa tonttukoristetta tai kuvaajan hiuksia. Tasaisin väliajoin Edi osallistuu keskusteluun vinkaisemalla. – Ymmärrätkö sinä tuosta koiran puheesta mitään? Sahlman kysyy. – Juu, hän pyytää anteeksi kaikkia puremisiaan, Kaakkolahti vastaa, ja ystävyksiä naurattaa. Ennen Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi ystäväksi lähtemistään Kaakkolahti oli aktiivinen Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa Vapepassa. Hän osallistuu edelleen kadonneiden etsintöihin, ja leikkisästä Edistäkin on tarkoitus kouluttaa pelastuskoira. Kaakkolahti aikoo myös opettaa Edin kulkemaan repussa. Sen jälkeen hän alkaa pyöräillä Sahlmanin luo, kuten ennen pennun tuloa. Siihen asti matka taittuu autolla. Ei tarvitse aloittaa A:sta Sahlmanin ja Kaakkolahden ystävyys sai alkunsa vuonna 2021, kun Punaisen Ristin ystäväkurssin käynyt Kaakkolahti ilmoittautui Herttoniemen osastoon vapaaehtoiseksi ystäväksi. Herttoniemessä tuolloin asunut Sahlman oli hakenut osaston kautta ystävää jo aiemmin. – Sitten osastosta soitettiin, että nyt olisi löytynyt, Sahlman muistelee. – Tulin käymään, ja siitä se alkoi. Ensimmäisestä tapaamisesta asti oli helppoa olla toisen kanssa. Se ei tuntunut mitenkään teennäiseltä, Kaakkolahti jatkaa. Sahlman ja Kaakkolahti tapaavat toisiaan lähes viikoittain ja soittelevat ahkerasti. Kaakkolahti tulee yleensä Sahlmanin luo A lkuvuoden aurinko laskee palvelutaloasunnon ikkunan takana Koillis-Helsingissä. Yksiön seinällä on kuva asukkaan Meeri Sahlmanin lapsuuden kotitilasta Pielisjärvellä. Vaalean maalaistalon pihalla seisoo savusauna, jossa Sahlman 76 vuotta sitten syntyi. Siitä alkoi varsin vaiherikas elämä. Kiitettävistä kouluarvosanoista huolimatta nuoren naisen mieli teki Pohjois-Karjalan metsistä maailmalle. – En minä viihtynyt siellä. 15-vuotiaana lähdin siskoni mukana Ruotsiin, Sahlman kertoo. Ruotsista Sahlman palasi kuitenkin nopeasti Suomeen ja päätyi kotiapulaiseksi Lahteen. 16-vuotiaana hän alkoi kaivata vaihtelua ja siirtyi työskentelemään pienessä kaupassa. Lahdesta tie vei Helsinkiin lapsenvahdiksi ja kaupalliseen iltakouluun, josta Sahlman sai jälleen loistavat arvosanat. Työura jatkui kaupan alalla. Ennen eläkkeelle jäämistään Sahlman työskenteli Helsingin Osuuskaupalla kassalla. – Kun jäin eläkkeelle, kauppaneuvos toi minulle kymmenen pitkää ruusua. Ihanaa! Matkan varrelle on mahtunut työnteon lisäksi muun muassa kaksi lasta ja viisi lastenlasta, joihin Sahlmanilla on lämpimät välit. Sekä tietysti Sahlmanin elämän rakkaus, jonka kanssa hän ehti pitää yhtä parinkymmenen vuoden ajan. AM1_2024_alkuosa.indd 7 AM1_2024_alkuosa.indd 7 30.1.2024 15.46 30.1.2024 15.46
8 VAIKKA Meeri Sahlmanilla ja Tiina Kaakkolahdella on ikäeroa kuin äidillä ja tyttärellä, he viihtyivät toistensa seurassa heti ensitapaamisella. Ystävykset pystyvät puhumaan toisilleen asiasta kuin asiasta. töidensä jälkeen. Ystävykset saattavat käydä ulkoilemassa tai hoitamassa asioita kauppakeskuksessa kulman takana. Kahvit ja teet sekä iltauutiset kuuluvat rutiiniin. Kun Sahlman oli paremmassa kunnossa, he kävivät myös elokuvissa ja konserteissa. Sahlmanin asuessa Herttoniemessä heidän kantapaikkansa oli läheinen kahvila. – On harmi, että tässä palvelutalon lähistöllä ei ole mitään kivaa kahvilaa. Mutta kunhan kesä tulee, niin me porhalletaan! Sahlman suunnittelee. – Kesäteatterissakin voisi olla kiva käydä, Kaakkolahti lisää. Vaikka Sahlman ja Kaakkolahti ovat viihtyneet toistensa seurassa alusta lähtien, on ystävyys ajan myötä syventynyt. He pystyvät puhumaan toisilleen kaikista asioista. – Kun on oppinut tuntemaan toista, siitä tulee sellaista syvyyttä. Ei tarvitse aloittaa ihan A:sta sitä, että missä elämässä mennään, Kaakkolahti kuvaa. – Meillä on saman verran ikäeroa kuin minulla ja vanhimmalla pojallani. Itse asiassa minä voisin olla Tiinan äiti, Sahlman naurahtaa. – Ehkä siinä on myös sellainen nainen naiselle -asetelma. Ymmärrämme toistemme asioita, Kaakkolahti lisää. Uskollisesti mukana Pysäyttävä vaihe Kaakkolahden ja Sahlmanin ystävyyden varrella oli, kun Sahlman joutui sairaalaan pian 75-vuotispäivänsä jälkeen. Useiden sairaalajaksojen päätteeksi hän muutti palvelutaloon, jossa nyt asuu. Palvelutalo on kauempana Kaakkolahden reiteiltä kuin Sahlmanin edellinen koti, mutta vierailujen lopettaminen ei käynyt edes mielessä. – Oli ihan selvää, että alan käymään täällä. Herttoniemen osastosta otettiin kyllä yhteyttä, että lähempääkin löytyisi ystävää kaipaavia, mutta minä ilmoitin käyväni Meerin luona, Kaakkolahti sanoo. – Tiina on niin uskollisesti jaksanut seurata, olin sitten sairaalassa tai muuttanut, Sahlman kiittelee. – Sanon kyllä Tiinalle aina, että hoida omat asiasi ensin! Niin kuin äiti sanoo, hän lisää. Sairastumisensa jälkeen Sahlman on kulkenut pyörätuolilla. Se on vaikeuttanut liikkumista, mutta liikaa hän ei ole antanut sen häiritä. – Sinä olet niin tomera hoitamaan asioita. Ei muuta kuin taksi pihaan, ja käyt itseksesi hoitamassa jotain. Minusta on ihailtavaa, että pyörätuolissa oleminen ei ole sen isompi rajoite, Kaakkolahti kehaisee ystäväänsä. Palvelutalossa on myös paljon ohjelmaa, mikä miellyttää meneväistä Sahlmania. – Täällä on kaikenlaista kymmenestä kolmeen joka päivä. On kutomista, lukemista, toivelauluja, bingoa, kaikkea. Kun juttelin poikani kanssa, hän sanoi, että pidä nyt välillä ruokatunti! Sahlman on myös pitänyt yhteyttä lapsuudenaikaiseen koulutoveriinsa Pohjois-Karjalassa. – Soittelen hänelle, ja viimeksi loppiaisenakin puhuttiin tunti. Meidän ystävyytemme on jatkunut ihan sieltä naperosta lähtien, Sahlman kertoo. – On niin ihanaa, kun tietää, että Meerin päivät ovat täynnä tapahtumaa ja juttelua, Kaakkolahti sanoo. Kiitolliset toisistaan Vaikka Sahlmanin ja Kaakkolahden elämässä tapahtuu paljon kaikenlaista, heidän ystävyydellään on aivan erityinen paikka molempien sydämissä. – Minulla ei ole koskaan ollut valtavia, laajoja ystäväpiirejä. Koen jotenkin, että laatu korvaa määrän. Ja minusta on niin ihanaa, että minulla on Meeri ystävänä. Elämääni on rikastuttanut, että olen saanut ystävän toisenlaisella elämänkokemuksella, Kaakkolahti kertoo. – Ystävyytemme tuntuu todella ihanalta. Tiina on ystävä isoilla kirjaimilla! Sahlman kehuu. Molemmat kokevat saaneensa Punaisen Ristin ystävätoiminnasta paljon. – On hienoa, että tällainen ystäväpalvelu on olemassa, Kaakkolahti summaa. – Samaa mieltä! Olen yrittänyt sanoa noille muille palvelutalon asukkaille, että uskaltakaa tekin tarttua puhelimeen, Sahlman jatkaa. Hyörinästä väsähtänyt Edi nukahtaa Kaakkolahden syliin. Sillä on vielä monet uudet touhut edessään – niin kuin ystävyksilläkin. ? Ystävänpäivä – Kun saat ystävän "Pyörätuoli ei pysäytä elämää." AM1_2024_alkuosa.indd 8 AM1_2024_alkuosa.indd 8 30.1.2024 15.46 30.1.2024 15.46
9 KÄÄNNÄ ? ? AHLAISTEN kaverikerhon vetäjänä toimii kuudesluokkalainen Maija Tammisto (vas.), joka saa tarpeen mukaan taustatukea Sirpa Tammiselta ja Mari Kotolahdelta. A hlainen on maaseutumainen kaupunginosa merellisessä Porissa, reilun parinkymmenen kilometrin päässä Porin torista. Pikkukylällä ei ole itsestään selvää, että lapset pääsevät kaupunkiin harrastuksiin, joten puuhaa ja tekemistä pitää olla tarjolla lähempänä. Sitä varten Ahlaisissa on hiljattain perustettu Punaisen Ristin Kaverikerho, joka on herättänyt melkoista innostusta. Ahlaisten koulun reilusta 50 oppilaasta noin 15 käy tai on käynyt kerhon tapaamisissa. Se tekee 30 prosenttia kylän alakoululaisista. – Olimme viime kesänä Punaisen Ristin Joensuun yleiskokouksessa, jossa puhuttiin paljon lasten ja nuorten toiminnan tärkeydestä. Se pohditutti meitä paljon, sillä meillä ei ollut edes toimitilaa. Se piti saada ensin, Ahlaisten osaston puheenjohtaja Sirpa Tamminen muistelee. Kerholaisten Nallekarhu Kerhon varsinaisena vetäjänä toimii Maija Tammisto . Reippaan partiolaisen ja vapaapalokuntalaisen houkutteli tehtävään hänen mumminsa, joka on pitkän linjan vapaaehtoinen Punaisessa Ristissä. Iloa ja rohkeutta kaverikerhosta Twisteriä, Unoa, askartelua, yhdessäoloa – Ahlaisten Kaverikerho tuo iloa koululaisten arki-iltoihin. TEKSTI ELINA WALLIN KUVA JUSSI PARTANEN – Lopulta suostuin, mutta kyllä se pientä lämmittelyä vaati, Maija hymyilee. Kaverikerho on suunnattu 1.–3. luokkalaisille. Maija itse käy parhaillaan alakoulun viimeistä, kuudetta luokkaa. Hänen tukenaan kerhon vetäjänä toimii Punaisen Ristin Satakunnan piirin nuorisotoiminnan kehittäjä Mari Kotolahti . Hän muistuttaa, että kerho kehittyy koko ajan ja hakee vielä muotoaan. Toiminta on vasta alussa. Myös osaston puheenjohtaja Sirpa Tamminen hääräilee Kaverikerhon taustalla. – Me aikuiset kannamme kerhon kokoontumisissa vastuun, mutta lapset saavat itse määrittää toimintaa vetäjän johdolla, Tamminen kuvaa. Kaverikerho kokoontuu kahden viikon välein 1,5 tuntia kerrallaan. Syksyn tapaamisissa on muun muassa askarreltu ja pelattu paljon pelejä. Kerhon myötä Maija on saavuttanut aseman pienempien idolina. – Olen saanut lempinimen Nallekarhu. En tosin tiedä, mistä se tulee, hän nauraa. Kaveritaitoja ja toisten seuraa Mari Kotolahti on työssään paljon tekemisissä lasten ja nuorten yksinäisyyden ja kaveritaitojen parissa. – Esimerkiksi opettajilta tulee runsaasti yhteydenottoja koskien juuri kaveritaitojen puutetta ja sitä, mitä asialle voisi tehdä ja millaista apua meiltä voisi saada, hän kertoo. – Kaveritaidot on tärkeä oppia, sillä niiden varassa mennään läpi koko elämän. Ja mitä varhaisemmassa vaiheessa taidot opitaan, sen helpompaa arki on. Punaisen Ristin Kaveritaitoja-ohjelma ja Kaveritaitoja Muumien tapaan -oppimateriaali tarjoavatkin välineitä kenen tahansa käyttöön. – Olemme käyneet niitä läpi myös Kaverikerhossa, ja niitä sai myös piirtää paperille, Maija ja Mari kertovat. Kun kerho alkoi, porukassa nousi esiin ajatus yhteisten sääntöjen luomisesta. Niinpä ensimmäisessä tapaamisessa luotiin säännöt, jotka lapset itse keksivät. – Sitten jokainen allekirjoitti paperin, Maija kertoo ja näyttää sääntöplakaattia. – Sääntöihin on varmasti myös helpompi sitoutua, kun niitä on ollut itse laatimassa, Kotolahti sanoo. Sitähän koko elämä on pohjimmiltaan: neuvottelua, yhteisten sääntöjen sopimista ja niiden noudattamista. Kaverikerho on jo nyt osoittautunut erittäin toimivaksi. – Meillä on nähty esimerkiksi sellaista, että joku koulussa yksinäinen onkin täällä, pienessä ryhmässä, uskaltanut tulla mukaan ja löytänyt ainakin yhden turvallisen kaverin, Maija pohtii. – Itse saan koulussa halailla ahkerasti pienempiä, jotka tulevat kainaloon kiinni ja kyselevät, koska seuraava Kaverikerho on. Jatkuvuutta tulevaan Vaikka itse kerho on suunnattu lapsille ja nuorille, Mari Kotolahti toivoo sen vievän tietoa Punaisen Ristin toiminnasta myös perheisiin. – Lasten ja nuorten tietoisuutta Punaisesta Rististä olisi hyvä lisätä. Paikallisen toiminnan, kuten juuri tämän kerhon, kautta kerholaiset oppivat tuntemaan järjestöä, Kotolahti pohtii. – Se tukee myös toiminnan jatkuvuutta. Aivan varmasti näistäkin kerholaisista joku palaa järjestöön myöhemmin. Toiminta on niin monipuolista. Myös Maija on jo pohtinut tulevaa. Hän aloittaa syksyllä Porin Lyseon yrittäjyysluokalla yläkoulun. – Mutta kyllä minä Kaverikerhon vetämistä jatkan seiskallakin, hän lupaa. ? AM1_2024_alkuosa.indd 9 AM1_2024_alkuosa.indd 9 30.1.2024 15.46 30.1.2024 15.46
10 K emin keskustassa sijaitsevan järjestökeskus Sillan valtaavat iloiset tervehdykset ja puheensorina. Kellon lähestyy puolta kahta. Alkamassa on Punaisen Ristin Meri-Lapin osaston ikäihmisten kerho Wirkeät Warttuneet, joka kokoontuu joka toinen tiistai. Kerhon vapaaehtoiset vetäjät Sinikka Kähkölä , Ulla Saravo ja Sirpa Svärd ovat keittäneet kahvit valmiiksi ja kattaneet pöytään pullapitkot. – Saan tästä merkitystä elämään. Olen terveydenhuoltoalan ihminen ja hoidin pitkään miestäni omaishoitajana. Lapsetkin asuvat kauempana. Punaisen Ristin toimintaan lähdin mukaan siksi, että järjestön arvot ja periaatteet kohtasivat omieni kanssa, Kähkölä kertoo viime hetken valmisteluja tehdessään. Tänään paikalle on kokoontunut viitisentoista kerholaista. Yleensä osallistujamäärä pyörii 15–20 paikkeilla. Kati Kankaalle kerho on mukavalla tavalla viikon kiintopiste. Omien seurassa Kemin Wirkeät Warttuneet on osallistujiensa ja vapaaehtoistensa näköinen ystäväkerho, johon ovat kaikki tervetulleita. Kerholaisia yhdistävät varsinkin kirjat ja kulttuuri. TEKSTI KATI VALJUS KUVAT MIKKO TÖRMÄNEN – Se rytmittää arkea. On tunne, että mie kuulun johonkin, hän sanoo. Muut nyökyttelevät. Kaikki tämän kerran kerholaiset kertovat asuvansa yksin. Kerhossa käynti vähentää yksinäisiä hetkiä. – Täällä tuntee olevansa omiensa seurassa. Ei ole kuppikuntia, vaan kaikki otetaan vastaan, Eila Kaikkonen tiivistää. Ovet auki myös miehille Wirkeillä Warttuneilla on Kemissä pitkät perinteet, ja kerho vietti viime vuonna 25-vuotisjuhlaansa. Lilja Virtala on ollut mukana alusta saakka ja houkutellut mukaan muun muassa Rauni Kumpuniemen . Tämä taas vinkkasi kerhosta Elsa Smolanderille , jonka kanssa hän ystävystyi Muistiyhdistyksen toiminnassa. – Molempien miehet sairastuivat muistisairauteen. Yhtäkkiä tajusimme, että asumme samassa talossa ja kaiken lisäksi seisomme vierekkäin kansakoulun luokkakuvassa, Smolander nauraa. Virtala muistaa, että aluksi kerhon nimi kirjoitettiin tuikitavallisella v-kirjaimella. – Sitten tuli tämä www-aika. Päätimme, että ollaan ajan hermolla ja vaihdetaan alkukirjaimet, Virtala nauraa. Wirkeät Warttuneet -kerho on kaikille avoin. Sana kulkee suusta suuhun, ja aina joku löytää paikalle myös paikallislehti Lounais-Lapin ilmoitusten kautta. Monet kerholaiset tapaavat toisiaan muissakin Kemin ikäihmisille suunnatuissa aktiviteeteissa, kuten kaupungin ja seurakunnan toiminnassa. Tällä hetkellä kerhossa on mukana vain naisia, vaikka miehetkin olisivat enemmän kuin tervetulleita. – Miehillä voi olla korkeampi kynnys lähteä mukaan toimintaan. Kaverin kanssa voisi olla helpompi tulla, Ulla Saravo pohtii. Ikähaarukkaa kysyttäessä päästään yhteisellä laskutoimituksella siihen, että se on 65–95 vuotta. – Kerholaisilla on valtavasti elämänkokemusta, ja se juuri kiehtoo minua. Asun itsekin yksin ja tarvitsen tätä siinä missä hekin, Sinikka Kähkölä hymyilee. SINIKKA KÄHKÖLÄ (vas.) pitää nimenhuutoa. Sirpa Svärd kaataa kahvia Toini Holapalle ja Leila Hyvöselle. "Sana kerhosta kulkee suusta suuhun." AM1_2024_alkuosa.indd 10 AM1_2024_alkuosa.indd 10 30.1.2024 15.46 30.1.2024 15.46
11 ? KÄÄNNÄ ? Kirjat ja kulttuuri yhdistävät Wirkeät Warttuneet on sekä osallistujiensa että vapaaehtoistensa näköinen. – Ohjelmaa ideoidaan porukalla, mutta jonkin verran ideoita tulee myös meiltä vapaaehtoisilta. Oma ideani oli esimerkiksi viime syksyn laavuretki Veitsiluodon kalamiesten majalle, missä nautimme loimulohiaterian. Siihen käytimme Punaisen Ristin ystävätoiminnasta saatua pientä avustusta. Se oli tykätty reissu, Kähkölä kertoo. Työuransa kirjastonhoitajana tehnyt Saravo sanoo olevansa ”kirjaja kielihullu”, ja se näkyy hänen ideoimassaan ohjelmassa. Kirjat ja kulttuuri ovat monelle kerholaiselle mieleinen harrastus, joten ohjelmassa on ollut usein kirjaesittelyitä ja kirjailijavieraita. Vapaaehtoisten tuorein vahvistus on Sirpa Svärd, joka aloitti viime syksynä. – Kun mieheni kuoli, päätin, että minähän en kotiin jää. Hoidan myös 93-vuotiasta äitiäni. Olen pyrkinyt järjestämään joka päivälle jotain ohjelmaa. Jokainen tarvitsee jonkun Punaisen Ristin ystävätoiminnan koulutetut, vapaaehtoiset ystävät tuovat iloa ja vaihtelua yksinäisen arkeen. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVA VILLE SALMINEN Y stävänpäivänä 14.2. vietetään jälleen ystävyyden juhlaa. Punaisen Ristin kampanjassa nostetaan esiin ystävätoiminnan vapaaehtoisten tekemää merkityksellistä työtä ja innostetaan uusia ihmisiä mukaan palkitsevaan vapaaehtoistoimintaan. Vuoden 2024 kampanjan iskulause on sama kuin viime vuonna: Kun saat ystävän. Sen tarkoituksena on herättää ihmisiä miettimään, mikä merkitys ja ilo yhdestäkin luotetusta kaverista voi yksinäiselle olla – ystävä voi muuttaa koko elämän! Kyselyjen mukaan yksinäisyys koskettaa Suomessa yhä useampaa, joten kampanjalle on todellinen tarve. Vastoin omaa tahtoa yksin jäämisestä kertovat varsinkin nuoret, nuoret aikuiset ja ikäihmiset. Uusia vapaaehtoisia kaivataan koko ajan lisää, jotta mahdollisimman moni ystävää kaipaava löytäisi ystävätoiminnan kautta kaverin itselleen. Jo 1950-luvulla aloittanut ystävätoiminta on Suomen Punaisen Ristin kotimaan vapaaehtoistoiminnan kulmakivi. Sen perinteisin muoto on parimuotoinen ystävätoiminta, jossa koulutettu vapaaehtoinen toimii pitkäaikaisena ystävänä ja tukihenkilönä yhdelle ihmiselle, usein ikäihmiselle. Viime aikoina suosiotaan on kasvattanut erityisesti verkkoystävätoiminta. Ystävätoiminnassa on mukana yhteensä noin 7 000 vapaaehtoista. Ystävä tuo turvaa Ystävätoiminnan vaikuttavuudesta saatiin joulukuussa tuoretta tietoa, kun Punaisen Ristin ystävätoiminnan vaikuttavuuskyselyn tulokset julkaistiin. Selvityksen mukaan apua hakevien tilanteet ovat entistä vaikeampia: ihmiset ovat entistä yksinäisempiä ja voivat huonommin. Joka kymmenes kyselyyn vastannut ystävätoiminnan asiakas kertoi, että ei vaihda kuulumisia kenenkään muun kuin Punaisen Ristin vapaaehtoisen kanssa. – Luvut viittaavat siihen, että vapaaehtoinen ystävä on joillekin vastaajille jopa ainoa ihmiskontakti. Vastaukset kertovat ihmissuhteiden vähäisyydestä ja syvästä yksinäisyyden kokemuksesta, Punaisen Ristin sosiaalisen hyvinvoinnin koordinaattori Maaret Alaranta kuvaa. Kyselyyn vastanneista ystävätoiminnan asiakkaista 70 prosenttia piti ystävätoimintaa itselleen tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Vastaajista 67 prosenttia koki, että kohtaamiset vapaaehtoisen ystävän kanssa piristävät mieltä ja niitä odotetaan. – Tulokset vahvistavat, että ystävätoiminta tavoittaa yksinäisiä ja että vapaaehtoisilla on merkittävä rooli heidän hyvinvointinsa vahvistamisessa. Lähes kolmannes kyselyyn vastanneista koki vapaaehtoisen ystävän lisäävän myös turvallisuuden tunnetta. Kolmannes kertoi, että vapaaehtoinen ystävä on antanut heille rohkeutta ja vahvistanut myös omaa toimintakykyä. – Suomalainen yksinäisyys on syventynyt ja koskettaa yhä useampaa, ja ilman vapaaehtoisten tekemää työtä tilanne olisi vielä huonompi. Vastuu yksinäisyyden lievittämisestä ei voi kuitenkaan levätä yksin vapaaehtoisten ja järjestöjen harteilla. Yksinäisyys on niin suuri yhteiskunnallinen ongelma, että se pitäisi huomioida kaikilla yhteiskunnan tasoilla, myös poliittisessa päätöksenteossa, Alaranta sanoo. Lue lisää: www.punainenristi.fi/ystavanpaiva Kulttuuri-ihmisten lisäksi kerhossa on vieraillut muun muassa yrittäjiä, terveydenhuoltoalan ihmisiä sekä seurakunnan ja vanhustyön työntekijöitä. Jouluja kevätjuhlat järjestetään joka vuosi. Varsinainen hitti on jo kahtena keväänä järjestetty yhteinen päivä Lapin Ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijoiden kanssa. – Se oli hauskaa! Siellä oli monenlaisia mittauksia, joilla mitattiin niin fyysistä toimintakykyä kuin muistiakin, Rauni Kumpuniemi muistelee. Kahvirahan hinnalla On kahvirahan keruun aika. Kerhon toimintaa rahoitetaan vapaaehtoisella kolmen euron kahvirahalla. – Järjestökeskus Sillassa saamme kokoontua maksutta, sillä Meri-Lapin osasto on jäsenenä järjestökeskuksessa. Jonkin verran olemme anoneet ja saaneet paikallisavustuksia. Vierailijat käyvät meillä maksutta. Seurakunta on myös tärkeä yhteistyökumppani, ja lisäksi olemme saaneet yhden lahjoituksen, Kähkölä avaa kerhon taloutta. Vuosien mittaan kerhon paikka on vaihdellut useaankin otteeseen. Järjestökeskus Silta saa kehut keskeisestä sijainnistaan. – Tänne on helppo tulla. Meistä suurin osa taitaa asua keskustan alueella. Itse tulen kerhoon yleensä kirjastosta, Lilja Virtala sanoo. Pöydän päässä on virinnyt keskustelu teatterinäytöksistä. Paula Järvelin on käynyt katsomassa näytelmän Elli Immo , joka kertoo Kemin selvittämättä jääneestä murhamysteeristä vuodelta 1955. Tapaus herättää keskustelua, sillä moni muistaa tapauksen lapsuudestaan. Näytelmä oli Järvelinin mukaan hyvin rakennettu. – Kävikö kukaan katsomassa Fingerporia ? En ole koskaan nauranut teatterissa niin paljon, Järvelin tunnustaa. Kiinnostava ensi-ilta on myös tulossa, joten herää idea yhteisestä teatterireissusta. – Ehdottomasti mennään! Ja väliajalle tilataan kahvit ja leivokset! ? Ystävänpäivä – Kun saat ystävän AM1_2024_alkuosa.indd 11 AM1_2024_alkuosa.indd 11 30.1.2024 15.46 30.1.2024 15.46
12 Rasismi vaikuttaa koko elämään Kun omaan itseen kohdistuu jatkuvasti ennakkoluuloja, koko arkipäiväinen elämä saattaa kulua valmiustilassa. Kokemukset rasismista vaikuttavat ihmisen mielenterveyteen, ihmissuhteisiin ja jopa urapolkuun. Ulkopuolisten olisikin tärkeää puuttua rasistisiin tilanteisiin ja osoittaa, että kaikki ympärillä eivät ajattele samalla tavalla. TEKSTI MATLEENA MERTA KUVAT LEENA KOSKELA PSYKOLOGI Ferdinand Garoff muistuttaa, että rasismi ei vahingoita vain yksilöä vaan myös yhteiskuntaa. I hminen on laumaeläin, ja sellaisena luonnostaan ennakkoluuloinen. Olemme taipuvaisia jaottelemaan toisia ihmisiä erilaisiin sisäja ulkoryhmiin – siis ”meihin” ja ”muihin”. – Erilaisuus koetaan usein uhkaavana. Hyvä esimerkki ovat ryhmästä poikkeavat ulkoiset piirteet. Ne ovat helposti näkyviä, ja niihin voi ihmisen mielessä yhdistyä erilaisia ominaisuuksia. Kun ihminen yhdistää mielessään nämä ennakko-oletukset toisen ulkoisiin piirteisiin, se voi ilmetä esimerkiksi mikroaggressiona, kuvaa Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmän jäsen, psykologi ja psykoterapeutti Ferdinand Garoff . – Esimerkki arkipäivän rasistisesta mikroaggressiosta voisi olla vaikkapa se, että työpaikalla ihmisen ammatiksi oletetaan siivooja ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Rasismi voi näkyä ihmisen elämässä monella eri tasolla. Ihmisten välisessä suorassa vuorovaikutuksessa se voi olla esimerkiksi nimittelyä tai ulossulkemista, mutta rasismi voi ilmetä myös hienovaraisempina mikroaggressioina. Esimerkiksi ”ei-suomalaisen” näköiselle henkilölle saatetaan todeta, että tämä osaa hyvin suomea. Vaikka toteamus olisi tarkoitettu kehuksi, se voi tuntua kuulijasta ulossulkevalta, jos hän on ulkoisista piirteistään huolimatta syntynyt Suomessa. Ferdinand Garoffin mukaan rasismi voi olla myös sisäistettyä, esimerkiksi silloin, Rasisminvastainen viikko 18.–24.3. AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 12 AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 12 30.1.2024 15.43 30.1.2024 15.43
13 ? KÄÄNNÄ ? ”Kukaan ei ole stereotypioista täysin vapaa.” kun rasismia kokeva henkilö välttelee ryhmään liitetyksi tulemista siihen kohdistuvien ennakkoluulojen vuoksi. Elämää jatkuvassa ylivireystilassa Rakenteellinen rasismi näkyy sekä yksittäisen ihmisen elämässä että yhteiskunnan tasolla. Esimerkiksi koulussa opinto-ohjaaja voi olettaa, ettei Suomeen muuttaneella nuorella tai muualta tulleiden vanhempien lapsella ole riittäviä edellytyksiä korkeakouluopintoihin. Jos nuoria ohjataan heidän taustansa takia systemaattisesti eri tavoin, koulutusja työmarkkinat eriarvoistuvat. Samaan tapaan voivat eriytyä esimerkiksi asuinalueet. Jos yhdelle alueelle muuttaa paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, sitä kohtaan voi syntyä ennakkoluuloja. Kun ihmistä kohdellaan jatkuvasti eri tavalla kuin muita ympärillä olevia, hän alkaa tarkkailla jatkuvasti, miten muut häneen suhtautuvat. Tämä voi johtaa ylivireystilaan, jota kutsutaan vähemmistöstressiksi. – Toistuvat rasismin kokemukset kasvattavat ihmisen stressiherkkyyttä. Jatkuva ympäristön tarkkailu ja mahdollisiin uhkiin varautuminen aiheuttavat ylivireyttä, joka voi näkyä jopa fyysisinä oireina kuten päänsärkynä ja vatsavaivoina. Rasismia kokeva voi kärsiä myös keskittymisvaikeuksista, ärtymyksestä ja pelkotiloista, Garoff kuvaa. – Yksikin avoimen rasistinen kokemus voi riittää osoittamaan ihmiselle, että pelko on aiheellista. Jatkuva varuillaan oleminen saattaa saada ihmisen välttämään tilanteita, joissa hän saattaisi altistua ikäville tilanteille. – Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, mitä työpaikkaa uskaltaa hakea tai mihin harrastusryhmään uskaltaa mennä. Pelot voivat heijastua myös siihen, miten ja kenen kanssa ihminen uskaltaa muodostaa ihmissuhteita. Garoffin mukaan rasismin kohteeksi joutuvilla ihmisillä onkin kasvanut riski masennukselle, ahdistukselle sekä vakavammille mielenterveysongelmille kuten psykoosisairauksille. Ikävä kyllä ennakko-oletukset saattavat vaikuttaa myös siihen, millaista hoitoa rasismin vuoksi oireileva saa. – Edes ammattilaiset eivät ole vapaita stereotyyppisistä käsityksistä. Heidän voi olla vaikea tunnistaa, miten rasistiset kokemukset vaikuttavat terveysongelmien taustalla, Garoff sanoo. Rasismi on yhteiskunnan haaste Yhteiskunnan tasolla rasismi näkyy esimerkiksi työmarkkinoilla. Tutkimusten mukaan ihmisellä, jolla on vierasperäinen nimi, on korkeampi kynnys tulla kutsutuksi työhaastatteluun kuin henkilöllä, jolla on perinteinen suomalainen nimi. Ja kun ihminen lähettää lukemattomia työhakemuksia saamatta vastausta, se vaikuttaa väistämättä myös itsetuntoon. Into hakea seuraavaan paikkaan laskee, ja ihminen alkaa epäillä omia taitojaan. – Pahimmillaan rakenteellinen rasismi johtaa siihen, että osa ihmisistä eristäytyy muusta yhteiskunnasta. Rasismi voi olla myös ylisukupolvinen kokemus. Jos omassa perheessä on kokemuksia jatkuvasta eriarvoisesta kohtelusta ja rasismista, se voi muokata suhtautumista yhteiskuntaan. Viime kädessä rakenteellinen rasismi vahingoittaa koko yhteiskunnan yhtenäisyyttä. – Rasismi korostaa aina jakolinjoja ihmisten välillä ja vaikuttaa sitä kautta myös yhteiskuntarauhaan, Garoff muistuttaa. Jokainen voi puuttua rasismiin Jokainen voi toimia rasismin vähentämiseksi riippumatta siitä, onko itse rasismin kohteena. Erilaisissa yhteisöissä kuten työpaikoilla tai harrastusryhmissä on hyvä sopia etukäteen pelisäännöistä ja siitä, miten epäasialliseen kohteluun reagoidaan. Turvallisen tilan periaatteet kannattaa myös ottaa käyttöön. – Itse voi kiinnittää huomiota siihen, toimiiko samalla tavalla kaikkien ihmisten kanssa eikä lähde esimerkiksi korostamaan toisen erilaisuutta. Jos väärinkäsityksiä tai ikäviä tilanteita syntyy, ne kannattaa puhua avoimesti auki, Garoff neuvoo. Jos läheinen ystävä tai työkaveri kertoo vaikkapa rasistisen vitsin, tilanteeseen ei ole aina helppo puuttua. – Kun asian ottaa puheeksi, on tärkeää välttää toisen syyllistämistä. Ei ole olennaista selvittää, kenen vika tilanne on, vaan miten toimitaan vastaisuudessa. On hyvä välttää tilannetta, jossa toinen osapuoli menettää kasvonsa, sillä silloin palaute ei välttämättä mene perille. Garoff kehottaa myös kiinnittämään huomiota omaan tunnetilaan silloin, kun ottaa vaikean tilanteen puheeksi. Jos on kovin närkästynyt, voi olla parempi palata asiaan myöhemmin. Hankalan tilanteen voi ottaa puheeksi myöhemmin myös silloin, jos ei ole tilanteessa osannut puuttua siihen, mutta asia on jäänyt vaivaamaan mieltä. Työyhteisössä haastavan tilanteen käsittelyyn voi ottaa mukaan myös muita, jos se helpottaa asian puheeksi ottamista. Aina rasismia sisältävät tilanteet eivät ole selkeitä. Jos mieltä jää painamaan kysymys siitä, sisälsikö tilanne rasismia, voi mahdollisen rasismin kohteelta aina kysyä suoraan, miten hän itse koki tilanteen. – Avoin keskustelu vahvistaa yhteisymmärrystä. Ei kannata olettaa, miten toinen kokee tilanteen, vaan kysyä suoraan, Garoff toteaa. – Puuttumalla rasismiin edes jälkikäteen osoittaa sen uhrille, ettei hän ole yksin. On tärkeää näyttää, että kaikki ympärillä olevat ihmiset eivät hyväksy rasismia. ? Rasisminvastainen viikko rohkaisee puuttumaan R asisminvastaista viikkoa vietetään jälleen 18.–24. maaliskuuta. Tänä vuonna kampanja haastaa kaikki toimimaan rasismia vastaan. Rasismia ei ole vain huutelu kadulla tai uhkaava kirjoittelu netissä. Se voi näkyä rasistisena vitsinä työpaikan kahvipöydässä tai vaikkapa siinä, kuka tuohon kahvipöytään on ylipäänsä tervetullut. Punainen Risti muistuttaa Rasisminvastaisella viikolla, että kuka tahansa pystyy toimimaan yhdenvertaisuuden puolesta ja rasismia vastaan. Rasismia kohdatessaan siihen voi puuttua itse, mutta myös tiedon jakaminen siitä auttaa. Ole sinäkin inhimillisyyden puolella ja liity mukaan kampanjaan! Lue lisää: www.punainenristi.fi/ rasisminvastainenviikko AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 13 AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 13 30.1.2024 15.43 30.1.2024 15.43
14 Punavalkoinen bussikaunotar matkaa luovuttajien luo Tunnelma oli katossa, kun Veripalvelun tuliterä Verenluovutusbussi poikkesi Helsingin Vuosaareen. TEKSTI NINA PINJOLA/MEDIAFOCUS KUVAT MATTI RAJALA SONJA HUFF kävi luovuttamassa lounastunnilla, kun Verenluovutusbussi saapui ensimmäistä kertaa Vuosaareen. AM1_2024_alkuosa.indd 14 AM1_2024_alkuosa.indd 14 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
15 ? KÄÄNNÄ ? KÄÄNNÄ ? J oulukuinen aamu valkenee Helsingin Kivihaassa kylmänä. Pakkasta on toistakymmentä astetta ja maa on valkeana. Kivihaan lämpimästä autotallista sukeltaa hämärään aamupäivään kiiltäväkylkinen, punavalkoinen Verenluovutusbussi, jonka tummennetuissa ikkunoissa komeilevat valkoiset ja punaiset pisarat. Verenluovutusbussissa on lämmintä ja valoisaa, sisälämpömittari näyttää 20 astetta. Edessä kuljettaja Timo Mårtensson kääntelee rattia tottuneesti luotsaten bussia kohti Vuosaaren kauppakeskus Columbusta, jossa auton on määrä olla pysäkissä ja vastaanottamassa verenluovuttajia kello 11–17. – Olemme tänään ensimmäistä kertaa Vuosaaressa. Eilen olimme Aalto-yliopistolla, ja yritysten yksityistilaisuuksiakin on ollut jo useampia, Mårtensson kertoo rauhalliseen tyyliinsä. – Verenluovutusbussi liikkuu 3–4 päivänä viikossa, ja vuonna 2024 tavoitteena on olla tien päällä vuoden jokaisen arkipäivänä. Perillä S-marketin edessä odottaa pieni yllätys: bussin pysäköintipaikan edessä on pakettiautoja. Tottuneesti Mårtensson hyppää ulos autosta ja käy pyytämässä tilaa. Pian pakettiautot siirtyvätkin, ja kuljettaja ohjaa Verenluovutusbussin paikoilleen Columbuksen sisäänkäynnin sivustalle. Edistyksellinen menopeli Moottorin sammuttua sisällä bussissa syntyy vipinää. Sairaanhoitajat Iina Juhola , Elina Nukarinen , Iida Tala ja Merja Töllikkö laittavat tavaroita paikoilleen sekä valmistelevat laitteet luovutuksia varten. – Irtotavarat on pidettävä laatikoissa ajomatkan aikana, ja siksi bussi tulee aina hyvissä ajoin verenluovutuspaikalle valmistelemaan luovutuksia, Iina Juhola selittää. Verenluovutusbussin kompakteissa sisätiloissa on kaksi haastattelupistettä, joissa on mahdollista keskustella lasiovien takana yksityisesti hoitajan kanssa. Punaisia luovutuspetejä on neljä. – Meillä on täällä myös tuttuun tapaan tarjolla kahvia ja välipalaa luovuttajille. Niiden nauttimista varten on varattu pöytäpaikka, jossa voi hetken levähtää, Juhola esittelee. Kuljettaja Mårtensson luettelee Verenluovutusbussin tärkeimmät strategiset mitat ja muut yksityiskohdat: – Bussi on 15 metriä pitkä ja painaa 18 000 kiloa. Auto on rakennettu 65-paikkaisesta matkustajabussista verenluovutuskäyttöön. Yöt bussi viettää Kivihaan tallissa. Siellä täytetään 130-litrainen vesisäiliö ja ladataan lisäakut, joista riittää virtaa sähkölaitteille koko päiväksi. – Töpseliä ei tarvitse laittaa koskaan seinään, sillä jos akkujen lataus laskee alle 20 prosenttiin, aggregaatti käynnistyy. Bussin katolla on lisäksi kuusi aurinkopaneelia, joilla ladataan akkuja kesällä. Kaksi ilmalämpöpumppua huolehtii siitä, että sisälämpötila pysyy aina sopivana. Varsinainen ”konehuone” löytyy bussin alaosasta, jonne pääsee kurkistamaan ulkokautta kyljen luukusta. Pilottivuosi 2024 14. marraskuuta 2023 oli kuljettaja Timo Mårtenssonille ja sairaanhoitajille jännittävä päivä. Silloin Verenluovutusbussi otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön. – Ensimmäinen kohde oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL Mannerheimintiellä. Olihan se jännittävää ja SAIRAANHOITAJAT Iina Juhola (vas.) ja Iida Tala kertovat, että Verenluovutusbussissa ei tarvitse yleensä odotella. "Sähkövirtaa riittää koko päiväksi." AM1_2024_alkuosa.indd 15 AM1_2024_alkuosa.indd 15 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
16 uutta, Mårtensson sanoo ja kertoo, että sekä hän että toinen kuljettaja Pekka Saurén ovat kumpikin olleet Veripalvelun palveluksessa pitkään: Timo 40 vuotta ja Pekka 35. Heidän lisäkseen liikkuvalla Veripalvelulla on tukenaan kolme varakuljettajaa Tyllilän Linja Oy:ltä. Liikkuvan Veripalvelun käytössä on kaikkiaan kolme bussia, joista vain tässä uusimmassa voi konkreettisesti luovuttaa verta. Kaksi muuta on suunniteltu kuljettamaan henkilökunta ja varusteet verenluovutustilaisuuksiin. Uusi Verenluovutusbussi vahvistaa Veripalvelun toimintavarmuutta, mutta ennen kaikkea se lisää joustavuutta tulemalla lähelle luovuttajia. Verenluovutusbussi kiertää pääkaupunkiseudulla noin 50 kilometrin säteellä Helsingistä käyden sekä yleisluovutuspaikoissa että esimerkiksi yritysten ja oppilaitosten yksityistilaisuuksissa. Vuoden 2024 aikana on tarkoitus kerätä kokemuksia toiminnasta ja etsiä Verenluovutusbussille sopivaa toimintamallia. Luovutuspaikkoja saa myös mieluusti ehdottaa Veripalvelulle. Varaa aika netissä – Tähän mennessä olemme saaneet Verenluovutusbussista oikein hyviä kokemuksia, Iina Juhola kertoo iloisena. – Täällä ei yleensä tarvitse odotella, vaan pääsee heti luovuttamaan. Juhola täsmentää, että tilan vähyyden vuoksi saattajat, avustajat ja lapset eivät voi kuitenkaan tulla mukaan. Bussin tilat eivät myöskään ole esteettömät. Merja Töllikkö nyökkää ja jatkaa: – Jokaiselle Verenluovutusbussin toimintapäivälle on ennakkoon varattavissa 30 luovutusaikaa. Positiivinen yllätys on ollut se, että ihmiset tulevat niin täsmällisesti varaamanaan aikana luovuttamaan. Se on tärkeää, sillä meillä ei ole täällä bussissa odotustiloja. – Aika moni on myös tiennyt etukäteen, että ensiluovutus ei onnistu bussissa. Halutessaan ensiluovuttaja pääsee kuitenkin tutustumaan prosessiin ja antamaan verinäytteen veriryhmämääritystä varten. Samalla voi sitten varata varsinaisen luovutusajan, Juhola kertoo. Isältä pojalle Jari Tarkiainen käy luovutuspedille iloisin mielin ja kertoo, että varasi ajan heti, kun sai sähköpostitse tiedon uudesta Verenluovutusbussista. – Tänne oli helppo tulla. Bussi on kyllä todella hyvä idea, Tarkiainen kiittelee ja kertoo käyneensä aiemmin luovuttamassa verta Itäkeskuksen Eastonissa liikkuvan Veripalvelun tilaisuuksissa. Luovutuskertoja Tarkiaisella on takanaan kuulemma yli 60, tosin 45:n jälkeen hän lopetti laskemisen. – Olisi kiva, jos tässä kodin lähellä olisi joku pysyvä verenluovutuspaikka. Minulla on korkea hemoglobiini ja verenpaine, ja aina luovutuksen jälkeen olo on erittäin miellyttävä. Vai johtuukohan hyvä olo siitä, että tästä tulee niin hyvä mieli? Tarkiainen kertoo luovuttaneensa verta ensimmäisen kerran armeijassa ja siitä lähtien aina, kun kutsu tulee. – Tämä tapa on peruja isältäni, joka oli erittäin ahkera luovuttaja. Minulla on 20ja 21-vuotiaat pojat, täytyy yrittää tartuttaa heihinkin tämä innostus. Verenluovutus on kokemuksena erittäin miellyttävä. Enää minua ei satu edes se, että 1 Sairaanhoitaja Iina Juholan mukaan palaute bussista on ollut hyvin positiivista. 2 Kuljettaja Timo Mårtensson luotsaa Verenluovutusbussia varmoin ottein. 3 Konehuoneeseen pääsee kurkistamaan bussin ulkopuolelta kyljen luukusta. "Luovutuksen jälkeen on miellyttävä olo." 1 3 2 AM1_2024_alkuosa.indd 16 AM1_2024_alkuosa.indd 16 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
17 ? KÄÄNNÄ ? BUSSISSA voi antaa myös uuden luovuttajan verinäytteen. SONJA HUFFIN mukaan verenluovutus on helppo tapa tehdä hyvää. otetaan sormenpäästä veritippa hemoglobiinin mittausta varten. Koen tämän varsin helpoksi. Ei tarvitse jossitella Seuraavaksi ikkunapaikalle istahtaa Jani Numminen , joka kertoo asuvansa lähettyvillä noin kilometrin päässä. Numminen aloitti verenluovutukset säännöllisemmin 90-luvun lopussa, kun työpaikalla järjestettiin työpaikkaluovutuksia. – Korona-ajan jälkeen niitä ei ole enää ollut, mutta olen käynyt itsenäisesti luovuttamassa. Käyn aina silloin, kun kutsu käy ja se sopii aikatauluihini. Yleensä pari kertaa vuodessa. Numminen kertoo bussin yllättäneen myönteisesti, vaikkakin tunnelma on toki tiiviimpi kuin muualla. – Itseäni tämä tilojen kompaktius ei haittaa, mutta jos jännittää kovasti, niin voi olla kivempi olla enemmän tilaa ympärillä. Entä miksi Numminen itse luovuttaa verta? – Miksi ei? Koen voivani antaa pienellä teolla muille paljon apua. Sitä paitsi tässä ei tarvitse jossitella eikä pohtia sitä, meneekö apu todella perille. Numminen kertoo, että yleensä hänen olonsa on luovutuksen jälkeen aina vähän kevyempi kuin ennen sitä. – Voi jopa sanoa, että rento. Huonoa oloa minulla ei ole ollut koskaan. Niille, jotka eivät ole koskaan luovuttaneet, lähetän terveisiä, että jos vaan soveltuu, niin kannattaa tulla edes kerran kokeilemaan. Suosittelen! Pilkettä silmäkulmassaan Numminen heittää idean, että presidenttiehdokkaatkin voisivat käydä luovuttamassa. – Se olisi kivaa vaihtelua ehdokastenteille! Lounasbreikin hyvä työ Sonja Huff juo luovutuksen jälkeen smoothieta ja katselee ulos ikkunasta. Hän kertoo luovuttaneensa verta ensimmäisen kerran kaverinsa kanssa teini-ikäisenä Lappeenrannan kauppakeskuksessa. – Se oli tosi positiivinen kokemus. Nykyään käyn luovuttamassa säännöllisen epäsäännöllisesti – eli välillä muistan käydä ja välillä unohdan. Vaikka Itäkeskuskin on lähellä, Columbukseen Huff sanoo ehtivänsä kävellen lounasbreikillä. – Tulen tänne mieluusti myös uudelleen. Tämä on tosi päheä bussi. Isompi ja hienompi kuin odotin. Kaikki tuoksuu uudelta. Olen vaikuttunut, Huff sanailee. Hän lähettää terveisiä kaikille Suomessa asuville: – Luovutushetki jännittää hetkellisesti vähän, mutta sen jälkeen olo on kuin ei mitään. Hyvä mieli tästä jää. Tämä on helppo tapa tehdä hyvää, ja kaupan päälle saa vielä hyvät tarjoilut. Käykää ihmeessä itse kokeilemassa. Ottakaa puoli tuntia aikaa itselle ja muille, Sonja sanoo iloisesti, kietaisee liinan kaulaansa ja hyppää bussin etuovesta ulos pakkaseen. Joulukuuta kun eletään, Virossa syntynyt Evelin Sepp astuu bussiin punainen tonttulakki päässään. Iloinen Evelin kertoo opiskelevansa laitoshoitajaksi ja olevansa tulossa suoraan koulunsa pikkujouluista. Hän ei ole ennen luovuttanut verta Suomessa, mutta Virossa useasti. – Luovutan verta, koska tämä on perheemme traditsioni, perinne. Tärkeää on myös se, että itsellä on hyvä fiilis ja voin auttaa toisia ihmisiä, hän painottaa ja katselee bussissa ympärilleen. – Täällä on kiva, hyvä fiilis. Kaikki on super! Koska Sepp ei ole aiemmin luovuttanut Suomessa, häneltä otetaan suonesta veriryhmämääritystä varten verikoe, joka lähtee tutkittavaksi Vantaan Vehkalaan Veripalvelun laboratorioon. Tiedon veriryhmästään luovuttaja saa mobiilisovellukseen tai puhelimitse. – Verta kannattaa luovuttaa aina, kun se on mahdollista, koska se auttaa toisia ihmisiä. Verta voi tarvita esimerkiksi kolariin joutunut. Olen tosi kiitollinen tästä palvelusta. Varsinainen verenluovutusaikakin saadaan jo varattua tammikuulle: Evelin Seppin vuosi 2024 alkaa siis mukavissa ja perinteisissä merkeissä verenluovutuksella, tällä kertaa Suomessa. ? "Ottakaa puoli tuntia aikaa itselle ja muille!" AM1_2024_alkuosa.indd 17 AM1_2024_alkuosa.indd 17 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
18 Nuorten ääni kuuluviin Jenni Kallion mukaan nuoret haluavat kuulua yhteiskuntaan ja osallistua sen toimintaan, mutta he jäävät liian usein ilman siihen tarvitsemaansa tukea. TEKSTI JA KUVA KIMMO HOLOPAINEN N uorten pahoinvoinnista on puhuttu paljon. Nuorten masennusja ahdistusoireet ovat lisääntyneet, ja mielenterveyspalvelut ovat ruuhkautuneet. Jengiytyminen ja väkivaltainen käytös keräävät isoja otsikoita. Meneekö nuorilla tosiaan näin huonosti? Kyllä ja ei, vastaa nuorisotutkija Jenni Kallio . – Valtaosalla nuorista menee edelleen hyvin. Samaan aikaan osa nuorista voi entistä huonommin, ja erot kasvavat koko ajan, Kallio sanoo. Joulukuussa tohtoriksi Tampereen yliopistossa väitellyt Kallio tarkasteli väitöstutkimuksessaan itsenäistyvien nuorten kohtaamisia yhteiskunnan palvelujärjestelmän kanssa. Erityisesti häntä kiinnosti se, miten nuorten suhde yhteiskuntaan muotoutuu palveluissa. Tutkimus on poikkeuksellisen kiinnostava myös Suomen Punaisen Ristin kannalta, sillä siinä ääneen pääsivät Nuorten turvataloilta apua hakeneet nuoret ja nuorille suunnatun Digiraadin osallistujat. Kallion haastattelemien nuorten puheista välittyi vahva halu kuulua yhteiskuntaan ja tuntea itsensä sen arvokkaiksi jäseniksi. Palvelujärjestelmässä nuoret kuitenkin kohdattiin usein kapeasta näkökulmasta ja ”tulevina kansalaisina”. – Haastatteluissa kuului, että kohtaamisilla oli itsenäistymässä oleville nuorille iso merkitys. Valitettavan usein nuorille jäi tunne, että heitä ei aidosti kuultu tai heidän asiaansa käsiteltiin hyvin kapeasti esimerkiksi työelämän tai päihteidenkäytön näkökulmasta, Kallio kuvaa. Havainnot kertovat palvelujärjestelmän pirstaleisuudesta: yhdellä luukulla hoidetaan työllisyyspalveluita, toisella koulutuspalveluita – ja niin edelleen. Moni nuori kaipaisi aikuistumiseen liittyvien kysymysten pohdintaan kokonaisvaltaisempaa tukea. – Toinen, hälyttävä havainto oli se, että moni nuori jäi kokonaan palveluiden ulkopuolelle. Joko niitä ei yksinkertaisesti ollut saatavilla tai nuoret putosivat palvelujen väliin, koska ne on määritelty liian kapeasti. Monimuotoiset tarpeet Vaikka tutkimuksessa haastateltiin nimenomaan nuoria, jotka ovat hakeneet palveluista tukea, Kallio korostaa, että mistään ongelmanuorista ei ole kysymys. – Se, että nuorella on joku ongelma, johon hän hakee apua, ei ole itsessään mikään ongelma. Ongelma on se, että nuori ei saa tarvitsemaansa apua, koska palvelujärjestelmä on liian hauras, Kallio linjaa. – Haastatteluissa nousi esimerkiksi moneen kertaa esille, että juuri kun nuori oli löytänyt omasta mielestään hyvän tyypin hoitamaan asiaansa, tämä ihminen oli siirtynyt johonkin muualle tai koko palvelu oli loppunut. Kallion haastattelemat nuoret eivät olleet homogeeninen ryhmä, kuten eivät nuoret yleensäkään. – Nuorten elämäntilanteet ja tarpeet olivat hyvin erilaisia. Monen kohdalla nousivat kuitenkin esiin ongelmat kotona ja niistä johtuva vanhemmuuden puute. Oli talousvaikeuksia, mielenterveysja päihdeongelmia sekä juurettomuuden kokemuksia. Moni kertoi myös koulukiusaamisesta, Kallio kertoo. – Siitä huolimatta nuorilla oli monenlaisia vahvuuksia, paljon voimavaroja ja halu päästä eteenpäin elämässä. Kapea putki kansalaiseksi Suomalaisessa yhteiskunnassa nuorten odotetaan itsenäistyvän varsin kapean kaavan mukaisesti. Nuoren pitää mahdollisimman nopeasti kouluttautua, siirtyä palkkatyöhön ja osallistua yhteiskunnan ylläpitoon veronmaksajana. Jenni Kallio muistuttaa, että tämän päivän nuoret elävät eri maailmassa kuin pari vuosikymmentä sitten. Vakituiseen työsuhteeseen pääseminen on käynyt vaikeammaksi. Nuoret kertovat jatkuvasti työelämän syrjinnästä ja jopa suoranaisesta hyväksikäytöstä: palkattoman työn teettämisestä esimerkiksi harjoittelun varjolla, nollatuntisopimuksista, olemattomasta perehdytyksestä. ”Nuoret pitää ottaa vakavasti kansalaisina.” AM1_2024_alkuosa.indd 18 AM1_2024_alkuosa.indd 18 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
19 KÄÄNNÄ ? ? – Kysymys ei ole siitä, että nuoret vieroksuvat töitä, kuten joskus kuulee väitettävän. Globalisaatio, digitalisaatio ja talousjärjestelmän muutokset ovat mullistaneet työelämän. Se on kaukana siitä vanhan ajan työelämästä, jossa lähes jokaiselle oli tarjolla pysyvä työ, josta saatavalla palkalla tuli toimeen. – Samaan aikaan ajatus palkkatyöstä arvokkaan kansalaisuuden mittana elää vahvana, ja nuoret itsekin ovat omaksuneet sen kuultuaan sitä joka suunnasta. Mahdollisuudet ihanteen toteuttamiseen vain ovat kaikkea muuta kuin tasa-arvoiset. Kallion mukaan nuoret eivät vaadi mahdottomia. Tutkimushaastatteluissa ja esimerkiksi Nuorisobarometrissa nuoret toivovat työelämältä lähinnä kohtuullista palkkaa, jolla pystyy elämään, reilua kohtelua ilman syrjintää, tarvittavaa tukea ja sitä, että työ ei tuhoaisi maapalloa. – Minusta ne eivät ole kohtuuttomia vaatimuksia, vaan pikemminkin avaimia sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään yhteiskuntaan. Tuntematon huominen Tämän päivän nuoret näkevät edessään historiallisen epävarman tulevaisuuden: ilmastonmuutos, globaalit kriisit, pandemiat, lisääntyvä eriarvoisuus. Kuka esimerkiksi tietää, mitä kannattaisi opiskella ja mitä töitä 10 vuoden päästä on tarjolla? Nuoriin kohdistuu myös valtavia odotuksia: pitäisi ratkaista ilmastonmuutos – ja ilmeisesti siinä sivussa pelastaa hyvinvointivaltio. Samaan aikaan nuoret kokevat, että heidän huoliaan ei kuulla eivätkä poliittiset päättäjät tee tarpeeksi, vaikka kysymys on heidän tulevaisuudestaan. Ei ihme, jos heikompaa ahdistaa – ja vähän vahvempaakin. Mitä tilanteelle sitten voisi tehdä? Miten palvelujärjestelmä tukisi nuoria paremmin? Jenni Kallio ehdottaa viiden kohdan listaa. Ensinnäkin suhtautumisen nuoriin pitäisi muuttua: – Nuoret pitäisi ottaa vakavasti kansalaisina, joilla on oikeuksia, ei pelkkiä velvollisuuksia. Jokaisella nuorella pitää olla oikeus tulla kuulluksi ja tuntea itsensä arvokkaaksi yhteiskunnan jäseneksi. – Toiseksi nuorten pitäisi saada tukea niihin huoliin, joita he itse pitävät tärkeimpinä. Heitä ei pitäisi aina puskea työmarkkinoille ja veronmaksajiksi, koska se ei välttämättä ole juuri silloin tärkein asia nuoren elämässä. Sellaisia hetkiä vain tulee. Kolmanneksi nuorten välisiä eroja ja eriarvoisuutta pitäisi tasoittaa merkittävästi nykyistä enemmän. – Nuorten palveluissa on yksinkertaisesti valtava pula resursseista. Palvelujärjestelmää on supistettu 90-luvulta lähtien, ja lisää ollaan ilmeisesti leikkaamassa. Neljänneksi kannattaisi ravistella järjestelmän yksilökeskeisyyttä. Nuoret nähdään palveluissa helposti ainoastaan yksilöinä, ei osana perhettä, yhteisöä ja yhteiskuntaa. Vaikka ajatus taustalla on hyvä, vaarana on, että nuori jää liian yksin ja häneltä vaaditaan kohtuuttomia. – Nuorten sosiaalisia suhteita ja omia yhteisöjä pitäisi vahvistaa ja hyödyntää enemmän ongelmien ratkaisemissa. – Viidenneksi palvelujen pitäisi mukautua nuorten elämäntilanteeseen. Nuoria pitäisi tukea joustavasti eikä olettaa, että he tietävät itse millä luukulla asioida seuraavaksi. Jenni Kallio muistuttaa, että nuorten hyvinvointi ei ole tärkeää vain nuorille itselleen, vaan meille kaikille. Nuorten äänen pitäisi kuulua yhteiskunnassa paljon vahvemmin. – Siihen nuoret tarvitsevat liittolaisikseen meitä aikuisia. Kaikkien, jotka ovat nuorten kanssa tekemisissä, pitäisi viedä nuorten viestiä eteenpäin. Tarvitaan lisää ääntä! ? JENNI KALLIO muistuttaa, ettei kukaan itsenäisty yhdessä yössä täyttäessään 18 vuotta. Yhteiskunnan pitäisi tukea nuoria joustavasti ja heidän tarpeidensa mukaan. AM1_2024_alkuosa.indd 19 AM1_2024_alkuosa.indd 19 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
20 Auttajan geeni Punaisen Ristin ainaisjäsen ja 40 vuotta ylipalomiesensihoitajana toiminut Reijo Ronkanen on nähnyt monenlaista, mutta millaisena hän näkee tämän päivän Suomen? TEKSTI SUSANNA LUIKKU KUVAT PETRI MULARI P unaisen Ristin Kallion osaston veteraani ja palomieslegenda Reijo Ronkanen on alan piireissä monille tuttu, ja suuremmalle yleisöllekin hän on tullut tutuksi pelastusalan reality-ohjelmista ja lehtijutuista. Viime kesänä häneltä ilmestyivät myös muistelmat Hälytysajossa – Elämää, kuolemaa ja palomies-ensihoitajan arkea (WSOY). Niiden kirjoittajana toimi oma poika Lauri Ronkanen isänsä tarinoiden pohjalta. Reijo Ronkanen on syntyperäinen helsinkiläinen. Nuorena hän oli partiolainen, ja Punaisen Ristin ensiapuja väestönsuojelukurssit hän suoritti yhdessä siskonsa kanssa. Paloautot kiinnostivat jo pikkupoikana, mutta iän karttuessa kiinnostus suuntautui myös ensiapuja sairaalamaailmaan. Punaisen Ristin toimintaan Ronkanen lähti mukaan jo 1970-luvun puolivälissä. Vähän myöhemmin hän pääsi kesätöihin Töölön sairaalan tapaturma-asemalle ja suoritti työn ohessa Punaisen Ristin sairaankuljettajan koulutuksen. Armeijassakin Ronkanen hakeutui lääkintäjoukkoihin. – Koulunpenkissä istuminen ei ollut koskaan minulle mieluista. Käytännön hommissa oppiminen sujui paremmin, hän naurahtaa. Punaisella Ristillä oli muullakin tavalla merkittävä rooli Ronkasen elämänkulussa: hän tapasi tulevan vaimonsa Tarjan Kallion osaston kokouksessa. – Olin porukassa, joka hoiti esimerkiksi ensiapupäivystyksiä eri yleisötapahtumissa. Kiinnostuin kokouksissa käyneestä nuoresta naisesta, menin juttusille, ja kohta olimme samoissa päivystysvuoroissa. Kokoukset pidettiin siihen aikaan Siltavuorenrannan väestösuojassa, ja pian nuoripari käveli niistä linja-autoasemalle käsi kädessä. Tarja toimi sittemmin osaston sihteerinä, ja Reijo varapuheenjohtajana ja ensiapuryhmän johtajana. Tarjan veli, sittemmin Reijon lankomies, toimi ensiapuryhmän kalustonhoitajana. – Kun meille syntyi kolme lasta, olimme vuorotellen hoitovapaalla ja teimme vuorotöitä, vapaaehtoistoiminnasta oli pakko tinkiä. Mutta verenluovutushommissa pysyin mukana koko ajan, Reijo Ronkanen kertoo. Ronkanen onkin luovuttanut verta peräti 262 kertaa. Hän muistuttaa, että takavuosina onnettomuuksien uhrit saattoivat vuotaa kuiviin tapahtumapaikalla, koska ensihoidossa ei ollut käytettävissä kuin niin sanottua kirkasta nestettä. Vuonna 1982 Ronkanen oli yksi kolmesta kuljettajasta ajamassa Suomen Punaisen Ristin ambulansseja Libanoniin, kun Lähi-idän kriisi taas kerran leimahti. – Menimme laivalla yli Saksaan ja ajoimme Italian halki Ravennaan, josta ambulanssit laivattiin saksalaisten autojen kanssa perille. – Nythän siellä on taas tilanne päällä, Ronkanen huokaa. Yhteistyötä ja kokemusta Ihmisillä, jotka suuntautuvat auttamistyöhön – joko vapaaehtoistai ammattipohjalta tai molemmilta, kuten tässä tapauksessa – on hyvin erilaisia taustoja. Mikä elämänvalintoja on ohjannut? Sitä ”Ronksuna” tunnettu Ronkanen joutuu hetken miettimään. – Äitini oli sairaanhoitaja ja isäni taidemaalari. Punaiset paloautot ja valkoiset ambulanssit kiehtoivat tosiaan jo lapsena, mutta minulla on ollut myös hyvin nuoresta asti halu tarttua toimeen, vaikuttaa asioihin ja puuttua epäkohtiin, myös yhteiskunnallisiin, Ronkanen pohtii. Viimeisin esimerkki on tuore. Ronkanen otti yhteyttä suunnittelijoihin, kun näytti siltä, että Pasilan poliisitaloon siirtymässä olleen selviämishoitoaseman oven eteen ei olisi päässyt ajamaan ambulanssilla. – Ehkä minulla on jonkinlainen auttamisgeeni. Haluan myös olla ihmisten kanssa. Vaikka eihän niitä palomiehen ja ensihoitajan työssä tulevia tilanteita aina voi ihan normaaleiksi kohtaamisiksi kutsua. Kaikkia ei voi koskaan pelastaa, ja kaikesta yhteiskunnallisesta ja sairaanhoidon kehityksestä huolimatta ihmisiä kuolee ensihoidossa edelleen käsiin. Avun kasvo ”Ambulanssit kiehtoivat jo lapsena.” AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 20 AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 20 30.1.2024 15.45 30.1.2024 15.45
21 ? KÄÄNNÄ ? 21 KÄÄNNÄ ? KRISTIINA KUMPULA iloitsee järjestödemokratian vahvistumisesta Punaisessa Ristissä. Myös aito kaksikielisyys on hänestä arvokasta: – Uskon vakaasti, että se on osaltaan auttanut meitä huomioimaan toiseutta ja ihmisten erilaisia tarpeita. REIJO RONKANEN on pelastustoimen piireissä elävä legenda. Hän on myös pitkän linjan Punaisen Ristin vapaaehtoinen ja ainaisjäsen. AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 21 AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 21 30.1.2024 15.45 30.1.2024 15.45
22 Työurallaan Ronkanen ehti olla mukana 13?809 hälytystehtävässä, joista 4?130 oli paloja pelastustehtäviä ja 9 679 sairaankuljetusja ensihoitotehtäviä. Lisäksi hän on tehnyt yksityisellä ambulanssilla noin 13 000 keikkaa ja jatkanut muutaman vuoron ajamista viikossa myös eläköidyttyään. – Toiminta Punaisessa Ristissä tuki omaa ammattitaitoa, ja samalla pystyi jakamaan omaa tietämystään muille vapaaehtoisille, Ronkanen sanoo. Hän painottaa tiimityön merkitystä niin palomiesten, ensihoidon kuin sairaankuljetuksen tehtävissä. Vaikka koulutus on kehittynyt ja eriytynyt, on asioita, joita ei voi todella oppia kuin käytännön tekemisen kautta. Siinä auttaa oleellisesti kokeneemmilta ammattilaisilta siirtyvä tieto – jonka arvostus suomalaisilla työpaikoilla taitaa tosin olla heikommissa kantimissa kuin koskaan ennen. Keinoja auttaa ja jaksaa Auttamistyötä ei voi tehdä, ellei kykene etäännyttämään itseään tilanteesta. Takavuosina ei tunnettu purkutilaisuuksia eikä juuri muutakaan tukea rankkoja asioita työssään kohtaaville. Ronkanen pohtii kirjassaan, että runsas alkoholinkäyttö, puhumattomuuden kulttuuri ja tunteiden pitäminen heikkoutena saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että osa palomiehistä kärsi elämänhallinnan ongelmista, joi itsensä ulos töistä tai päätti päivänsä oman käden kautta. – Olen kova tilastoimaan asioita, mutta töissä vastaan tulleita kuolemia en ole laskenut. Kyllä niistä osa on jäänyt niin sanotusti reppuun, mutta olen aina osannut keskittyä tilanteeseen ja jättää sen myöhemmin taakse. Ronkanen korostaa, että purkuprosessi alkaa tavallaan heti, kun ovet menevät kiinni ja yksikkö lähtee ajamaan takaisin asemalle. Yksi selviytymiskeino on ammattialan ja porukan sisäinen huumori. Se voi olla hyvinkin mustaa, mutta sitä ei olekaan tarkoitettu ulkopuolisten korviin. Vaikka auttamistyössä ollaan tekemisissä vakavien asioiden kanssa, kentällä törmää myös yllätyksiin. – Ihmisen mielikuvitus on rajaton, samoin kyky tehdä hölmöyksiä. Niin sanottu keskivertoihminen ei uskoisi, mitä kaikkea voi tulla vastaan, Ronkanen sanoo. Pelastuslaitoksen pioneeriauton varustukseen kuuluu paljon järeitä työkaluja alkaen tunkista, jolla pystyy nostamaan veturin ilmaan. Nykyisin varusteissa on myös vesijäähdytteinen laikka, jolla voidaan leikata paksu mutteri tai muu metallirengas irti miehen sukupuolielimestä. Ronkanen suunnitteli laitteen työtoveriensa kanssa, kun kyseisiä ongelmatilanteita alkoi tulla vastaan yhä useammin. Ronkanen on ollut mukana myös kehittämässä ambulanssien varustusta, hiekkalavaa öljyvahinkoja varten sekä kantolaitetta isokokoisille potilaille, muun muassa. Viimeksi mainitun tarpeellisuus kävi ilmi turhankin konkreettisesti, kun sairaankuljetuksessa sattunut tapaturma johti Ronkasen reisilihaksen repeämiseen ja pitkään sairaslomaan kuntoutuksineen. – Jos näen, että jossain on ongelma, pyrin ratkaisemaan sen. Joitakin se tapa on saattanut ärsyttääkin, mutta toimimattomat käytännöt ärsyttävät yleensä vielä enemmän, hän hymähtää. Moni asia on nyt paremmin Yhteiskunnallisen ilmapiirin koventumisesta on Suomessa puhuttu paljon, samoin siitä, että vapaaehtoisja järjestötyöhön on vaikea saada uutta väkeä. Myös lisääntyneet mielenterveysongelmat huolettavat, etenkin nuoremmissa ikäluokissa. ”Jos näen ongelman, pyrin ratkaisemaan sen.” Avun kasvo REIJO RONKANEN teki yli 40 vuoden uran palomiehenä ja ensihoitajana. KALLION OSASTON Reijo Ronkanen (oik.) vei yhtenä kolmesta kuljettajasta ambulansseja Libanoniin vuoden 1982 sodassa. AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 22 AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 22 30.1.2024 15.45 30.1.2024 15.45
23 KÄÄNNÄ ? Reijo Ronkasen mukaan asiassa on monta puolta. Suomalaisten elinajanodote on kohonnut huomattavasti 1970–80-luvuilta, jolloin sodan kokeneiden sukupolvien terveys oli heikompi, eikä sydänja verisuonitautien kaltaisiin kansantauteihin ollut tarjolla samanlaista hoitoa kuin nyt. Pelastajien, lääkärien ja hoitohenkilökunnan tiedot, taidot ja välineet ja koko hoitoketju ovat aivan toisella tasolla kuin 40 vuotta sitten. Myös vakavat asuntopalot ja liikenneonnettomuudet ovat vähentyneet. Liikennejärjestelyt ja -kulttuuri sekä autot ovat parantuneet paljon, samoin kodinkoneet ja yleinen paloturvallisuus. Viimeksi mainittuun on vaikuttanut myös tupakoinnin vähentyminen. – Jos vertaa urani alkuaikoihin, yhteiskunnan palvelujen taso ja auttamisvalmius on paljon parempi. Sosiaalisen median myötä on tosin tullut paljon sellaista näennäishuolehtimista, Ronkanen pohtii. 2020-luvulla auttajat raportoivat lisääntyneestä häirinnästä ja jopa väkivallasta ensihoitoja muissa tilanteissa. Yksi ajan ilmiö ovat onnettomuuspaikalla kuvaavat kansalaiset, jotka saattavat pahimmillaan hidastaa paikalle saapumista tai muuten estää ensihoidon toimintaa kriittisillä hetkillä. – Toisaalta tehtäviä on kuvattu laitosten omilla välineillä 1970-luvulta lähtien ammattija opetustarkoituksiin sekä historian säilyttämiseksi. Julkisella paikalla kuvaamiseen on oikeus. Järki pitäisi kuitenkin olla mukana. – Esimerkiksi liikkuvasta autosta kuvaaminen on itsessään turvallisuusriski, jota pitäisi ehdottomasti ymmärtää välttää. Muuten käsissä on äkkiä kolari ja toinen pelastustehtävä, Ronkanen muistuttaa. Ronkasen muistelmat ovat täynnä dramaattisia tilanteita: tulta, savua, sähköä, puristusta, sokkitilassa olevia, sekavia ja aggressiivisia potilaita. Pelottiko työtehtävissä koskaan? – Alussa saattoi olla arkuutta joissain tiukoissa tilanteissa, mutta koulutus, kokemus ja kaverin tuki auttaa. Kun keskitytään päällä olevaan hommaan, pelolle ei oikeastaan jää sijaa. Krooninen resurssipula Oma lukunsa ovat nykyinen terveydenhuollon kriisi, julkisen sektorin krooninen resurssipula, viimeistään koronan jäljiltä käsiin räjähtänyt hoitovelka sekä keskustelu siitä, missä määrin kolmas sektori eli yhdistykset ja järjestöt voivat paikata tilannetta ja miten julkisen ja yksityisen sektorin työnjako pitäisi järjestää. Ronkasella riittää ainakin kokemusta mielipiteidensä tueksi. Hän virnistää ajaneensa ambulanssia ensimmäistä kertaa Keimolan ajoissa ennen kuin hänellä oli edes ajokorttia. Kysymykset eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia. – Kun aloin päivystää Punaisen Ristin kautta yleisötapahtumissa, muita toimijoita ei juuri ollut. Kun tapahtumien turvallisuusvaatimukset ovat kiristyneet, yksityiset yhtiöt ovat alkaneet hoitaa niitä enemmän. Ansiotyössä olen ollut sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta niiden erittely olisi melkein toisen kirjan aihe, hän muotoilee. Paloja pelastustoimi kuuluvat aloihin, jotka nauttivat jatkuvasti Suomessa suurta arvostusta, kysyttiin asiaa sitten rivikansalaisilta tai päättäjiltä. Puheet ja teot eivät vain aina korreloi keskenään. – Näinhän se liian usein on, että arvostetaan kyllä, mutta työstä ei haluta maksaa. Kyseessä on matalapalkka-ala, jolla valtaosa joutuu tekemään kahta hommaa selvitäkseen etenkin pääkaupunkiseudun elinkustannuksista. Niin minä itsekin tein, Ronkanen sanoo. – Vaikka valtaosa ihmisistä ei juuri koskaan tarvitse palokuntaa tai ensihoitoa, on hyvä muistaa, ettei sitä ikinä tiedä etukäteen, koska sitä tarvitsee. ”Työtä arvostetaan, mutta ei tahdota maksaa.” VUODEN PALOMIEHEN kunniakirja vuodelta 1985 on Reijo Ronkasella yhä tallella. AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 23 AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 23 30.1.2024 15.45 30.1.2024 15.45
24 Jokaista ihmistä autetaan Ronkasen kirjassa riittää uskomattomia tarinoita 40 vuoden auttamistyön varrelta. Hän on muun muassa toiminut synnytyksessä kätilönä, elvyttänyt tähtimuusikon, puhunut itsemurhahyppääjiä alas korkeuksista ja antanut vanhan valtiomiehen kuolla arvokkaasti kotiinsa. Työtoverien kuolemantapauksiakin hän on joutunut todistamaan. Niin pelastuslaitosta, poliisia, sosiaalitoimea kuin ensihoitoa työllistää paljon pieni ”vakioasiakkaiden” ryhmä. Moni heistä on huumeidenkäyttäjä. Vaikeudet tuppaavat myös kasaantumaan samoille ihmisille. Eikö vaarana ole kyynistyminen, kun samat ihmiset tulevat vastaan yhä uudestaan? – Ennakkoasenteella ei pidä mennä yhdellekään keikalle, vaikka se olisi kuinka mones samaan osoitteeseen. Tilanne voi aina muuttua, Ronkanen painottaa. – Vaikka valtaosa tehtävistä on rutiinia, aina tulee uusia juttuja, joita sitten ratkotaan. Viimeksi eilen ajoin ambulanssikeikalla selviämishoitoasemalle yhden sellaisen mörrimöykyn, että niitä enää harvemmin näkee. Kaikkia autetaan kuitenkin yhtä lailla. – Auttamistyössä oppii ymmärtämään, kuinka monimuotoista ihmiselämä on. Me olemme täällä toisiamme varten. Ei minusta edes olisi istumaan yksin jossain kammiossa näpyttelemässä tietokonetta. ? Reijo Ronkanen Ura: Eläkkeellä oleva Helsingin pelastuslaitoksen ylipalomies-ensihoitaja. Työskenteli koko uransa (1979–2018) Kallion pelastusasemalla. Vuoden palomies 1985. Suomen Punaisen Ristin ainaisjäsen, mukana toiminnassa eri tehtävissä 1970-luvulta lähtien. Ikä: 65 vuotta. Asuu: Helsingissä. Perhe: Vaimo, kolme aikuista lasta, kaksi lastenlasta ja kaksi bonuslastenlasta. Myös yksi Ronkasen pojista on palomies. Harrastukset: Melonta ja muu liikunta, puutarhapalstan hoito, matkailu. Motto: Suomi nousuun, matkarahat kotiin ja rouvalle omaa aikaa. Avun kasvo REIJO RONKASEN mielestä vapaaehtoistyö muuttuu yhteiskunnan mukana, mutta aina sitä tarvitaan. Tulevat leikkaukset eivät avun tarvetta ainakaan vähennä. AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 24 AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 24 30.1.2024 15.45 30.1.2024 15.45
Muumisukat Nuuskamuikkunen Muminstrumpor Snusmumriken Muumiaiheiset hauskat paidat ja sukat koululaisille kokoja myös aikuisille! Trevliga tröjor och strumpor med Mumintema för skolelever – även vuxenstorlekar! Kuvitukset perustuvat Tove Janssonin 60-luvulla Punaiselle Ristille piirtämiin kuviin. Paidat ja sukat on valmistettu vastuullisesti yhteistyössä Moomin by Nordic Buddiesin kanssa. Illustrationerna baserar sig på bilder som Tove Jansson ritade för Röda Korset på 60-talet. Tröjorna och strumporna är tillverkade ansvarsfullt i samarbete med Moomin by NordicBuddies. 32,90 € 27,90 € UUSI! 32,90 € 6,90 € Koko: 33-35 9,90 € Koko: 36-42 9,90 € Koko: 40-45 NYTT! 16,50 € 69 € Sadeviitta heijastimilla, punainen ja musta, valmistettu Suomessa Regncape med reflex, röd och svart, tillverkad i Finland 12,90 € Muista myös heijastavat tuotteet turvaamaan koulutietä ja työmatkoja! Kattavan valikoiman löydät verkkokaupastamme punaisenristinkauppa.fi. Kom också ihåg de reflekterande produkterna som håller dig trygg på vägen till skolan och arbetet! Ett täckande sortiment hittar du i vår webbutik rodakorsbutiken.fi. Tuotteiden hinnat sisältävät ALV 24%. Tilauksiin lisätään toimituskulut. Tuotteita rajoitettu määrä. Produktpriserna innehåller moms 24 %. Leveranskostnader läggs till beställningspriset. Produkterna finns i begränsat antal. JÄSENETU Ensiapulaukut MEDLEMSFÖRMÅN Första hjälpen-väskor 6,90 € Strech Plus heijastin Strech Plus-reflex UUSI! NYTT! 6,50 € kpl 35,20 € (44 €) 59,90 € (74,90 €) 19,90 € 15,90 € 39 € Tarjous voimassa 31.10.2023 saakka. Tarjous koskee vain uusia tilauksia, eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tuotteita rajoitettu määrä. Erbjudandet är i kraft till 31.10.2023. Erbjudandet gäller endast nya beställningar och det kan inte kombineras med andra erbjudanden. Produkterna finns i begränsat antal. Heijastava Cityreppu Reflekterande Cityryggsäck Heijastava narureppu Reflekterande ryggsäck med snören Heijastava repunsuoja Reflekterande ryggsäcksskydd Heijastava Suoja-sateenvarjo punainen ja musta Avun askelkuosi Reflekterande paraply Suoja med Hjälpens steg-mönster i rött och svart Heijastava lippalakki Reflekterande keps Muumiheijastimet Nuuskamuikkunen, Pikku Myy, Haisuli ja Tiuhti ja Viuhti Muminreflex Snusmumriken, Lilla My, Stinky och Tofslan och Vifslan Yleiskäytön ensiapulaukku Första hjälpenväska för universalbruk Ensiapulaukku työpaikalle Första hjälpenväska för arbetsplatsen Edun saat syöttämällä kassalla alennuskoodikenttään SPRJASEN23. Förmånen får du genom att vid kassan skriva SPRJASEN23 i rabattkodsfältet. Matkailijan ensiapulaukku Första hjälpenväska för resenären 18,40 € (23 €) UUSI! NYTT! -20 % Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Lasten paidat Lasten muumipaita valkoinen Mumintröja för barn vit (Koot: 3-4 vuotta – 11-12 vuotta storlekar 3-4 år 11-12 år) Aikuisten paidat Muumi-paita Nuotiolla kermanvärinen Mumintröja Vid lägerelden gräddvit Muumipaita Nuuskamuikkunen tummansininen Mumintröja Snusmumriken mörk blå (Malli unisex, koot: XS – XXL) AVM3_2023_oma_ilmo2s.indd All Pages AVM3_2023_oma_ilmo2s.indd All Pages 5.9.2023 16.35 5.9.2023 16.35 Muumisukat Nuuskamuikkunen Muminstrumpor Snusmumriken Muumiaiheiset hauskat paidat ja sukat koululaisille kokoja myös aikuisille! Trevliga tröjor och strumpor med Mumintema för skolelever – även vuxenstorlekar! Kuvitukset perustuvat Tove Janssonin 60-luvulla Punaiselle Ristille piirtämiin kuviin. Paidat ja sukat on valmistettu vastuullisesti yhteistyössä Moomin by Nordic Buddiesin kanssa. Illustrationerna baserar sig på bilder som Tove Jansson ritade för Röda Korset på 60-talet. Tröjorna och strumporna är tillverkade ansvarsfullt i samarbete med Moomin by NordicBuddies. 32,90 € 27,90 € UUSI! 32,90 € 6,90 € Koko: 33-35 9,90 € Koko: 36-42 9,90 € Koko: 40-45 NYTT! 16,50 € 69 € Sadeviitta heijastimilla, punainen ja musta, valmistettu Suomessa Regncape med reflex, röd och svart, tillverkad i Finland 12,90 € Muista myös heijastavat tuotteet turvaamaan koulutietä ja työmatkoja! Kattavan valikoiman löydät verkkokaupastamme punaisenristinkauppa.fi. Kom också ihåg de reflekterande produkterna som håller dig trygg på vägen till skolan och arbetet! Ett täckande sortiment hittar du i vår webbutik rodakorsbutiken.fi. Tuotteiden hinnat sisältävät ALV 24%. Tilauksiin lisätään toimituskulut. Tuotteita rajoitettu määrä. Produktpriserna innehåller moms 24 %. Leveranskostnader läggs till beställningspriset. Produkterna finns i begränsat antal. JÄSENETU Ensiapulaukut MEDLEMSFÖRMÅN Första hjälpen-väskor 6,90 € Strech Plus heijastin Strech Plus-reflex UUSI! NYTT! 6,50 € kpl 35,20 € (44 €) 59,90 € (74,90 €) 19,90 € 15,90 € 39 € Tarjous voimassa 31.10.2023 saakka. Tarjous koskee vain uusia tilauksia, eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tuotteita rajoitettu määrä. Erbjudandet är i kraft till 31.10.2023. Erbjudandet gäller endast nya beställningar och det kan inte kombineras med andra erbjudanden. Produkterna finns i begränsat antal. Heijastava Cityreppu Reflekterande Cityryggsäck Heijastava narureppu Reflekterande ryggsäck med snören Heijastava repunsuoja Reflekterande ryggsäcksskydd Heijastava Suoja-sateenvarjo punainen ja musta Avun askelkuosi Reflekterande paraply Suoja med Hjälpens steg-mönster i rött och svart Heijastava lippalakki Reflekterande keps Muumiheijastimet Nuuskamuikkunen, Pikku Myy, Haisuli ja Tiuhti ja Viuhti Muminreflex Snusmumriken, Lilla My, Stinky och Tofslan och Vifslan Yleiskäytön ensiapulaukku Första hjälpenväska för universalbruk Ensiapulaukku työpaikalle Första hjälpenväska för arbetsplatsen Edun saat syöttämällä kassalla alennuskoodikenttään SPRJASEN23. Förmånen får du genom att vid kassan skriva SPRJASEN23 i rabattkodsfältet. Matkailijan ensiapulaukku Första hjälpenväska för resenären 18,40 € (23 €) UUSI! NYTT! -20 % Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Lasten paidat Lasten muumipaita valkoinen Mumintröja för barn vit (Koot: 3-4 vuotta – 11-12 vuotta storlekar 3-4 år 11-12 år) Aikuisten paidat Muumi-paita Nuotiolla kermanvärinen Mumintröja Vid lägerelden gräddvit Muumipaita Nuuskamuikkunen tummansininen Mumintröja Snusmumriken mörk blå (Malli unisex, koot: XS – XXL) AVM3_2023_oma_ilmo2s.indd All Pages AVM3_2023_oma_ilmo2s.indd All Pages 5.9.2023 16.35 5.9.2023 16.35 Keväthanget kutsuvat ulkoilemaan, liikutaan turvallisesti myös jäällä! Vårsnön lockar till uteliv – vi rör oss säkert också på isen! Tulukset Tulukset ovat retkeilijän repussa tuiki tärkeä varuste, joka auttaa tulen teossa ihan joka säällä. Tändstål Ett tändstål är ytterst viktig utrustning i friluftsmänniskans ryggsäck och är till hjälp när man vill göra upp eld oavsett väder. Merinovilla-asusteet Valikoimassa yhden koon pipo, ranteenlämmittimet, pääpanta ja tuubihuivi useassa värissä. Klädesplagg i merinoull I sortimentet finns en mössa i en storlek, handledsvärmare, ett pannband och en tubscarf i flera färger. Risukeitin Pieneen tilaan pakkaantuva, kevyt risukeitin. Kvistkamin Lätt kvistkamin, som kan packas ner i ett litet utrymme. Avaruuslakana kestävä ja vahva potilas-/ suojapeite loukkaantuneen lämpimänä pitoon ja siirtoon hätätapauksissa. Räddningsfilt En hållbar och slitstark räddningsfilt för att hålla den skadade varm och transportera hen i nödsituationer. Hätäradio Virtaa ilman sähköä! Erinomainen tuote mökille, retkelle ja kotiin. Nödradio Ström utan el! En utmärkt produkt för stugan, utflykten och hemmet. Monitoimityökalu All in one, 12 toimintoa Markkinoiden laadukkaimpia monitoimityökaluja, ruostumatonta terästä. Multiverktyg All-in-one, 12 funktioner Ett av marknadens mest högklassiga multiverktyg, av rostfritt stål. Villasukat Helsingin villasukkatehtaan valmistamat villasukat pitävät jalat lämpöisinä ympäri vuoden. Koot 35–36, 37–39, 40–42, 43–45 ja 46–48. Ullstrumpor Ullstrumpor tillverkade av Helsingin villasukkatehdas håller dina fötter varma året runt. Storlekar 35–36, 37–39, 40–42, 43–45 och 46–48. Liukuesteet Koot: M 38–40, L 40–43, XL 43–46 Halkskydd Storlekar: M 38–40, L 40–43, XL 43–46 8,90 € 8,70 € 24,90 € 11,95 € 14,90 € 49,90 € 39,95 € Matkailijan ensiapulaukku Kätevänkokoinen ensiapulaukku, mahtuu hyvin reppuun tai retkikassiin ja sisältää kaiken tarvittavan nopeaan hätäensiapuun. Edun saat syöttämällä kassalla alennuskoodikenttään SPRJASEN24. Resenärens första hjälpen-väska Första hjälpen-väska i praktisk storlek, som får plats i ryggsäcken eller utflyktsväskan och innehåller allt nödvändigt för snabb livräddande första hjälpen. Du får tillgång till förmånen genom att ange koden SPRJASEN24 i fältet för rabattkod i kassan. Jäsenetu Medlemsförmån -20 % 20 € (25 €) 21,90 € /tuote, produkt Tarjous voimassa 31.3.2024 saakka. Tarjous koskee vain uusia tilauksia, eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tuotteita rajoitettu määrä. Erbjudandet gäller till den 31 mars 2024. Erbjudandet gäller endast nya beställningar och kan inte kombineras med andra erbjudanden. Det finns en begränsad mängd produkter. Tuotteiden hinnat sisältävät ALV 24 %. Tilauksiin lisätään toimituskulut. Tuotteita rajoitettu määrä. I produktpriserna ingår 24 procent mervärdesskatt. På beställningarna tillkommer leveranskostnader. Det finns en begränsad mängd produkter. 24,90 € Naskalit joissa kaulanauha, pilli ja kompassi. Isdubbar med halsband, visselpipa och kompass. AM1_2024_alkuosa.indd 25 AM1_2024_alkuosa.indd 25 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
26 Pienlainan turvin takaisin opin tielle Suomen Punainen Risti vahvistaa naisten asemaa Sierra Leonessa kouluttamalla yhteisöjä naisten oikeuksista ja tarjoamalla pienlainoja, joiden ansiosta tytöt pystyvät jatkamaan opintojaan. TEKSTI AIJA SALOVAARA KUVAT AINO VÄÄNÄNEN AM1_2024_alkuosa.indd 26 AM1_2024_alkuosa.indd 26 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
27 ? KÄÄNNÄ ? S ierra Leonen eteläosassa sijaitsevassa Bon piirikunnassa päivä on helteinen. Pitkä, kuhmurainen tie Benduma-nimiseen kylään kulkee vuoroin peltojen, vuoroin sankkojen metsien halki. Perillä vieraat otetaan vastaan tanssien ja laulaen. Näyttää siltä, että kaikki yhteisön asukkaat ovat kokoontuneet hiekkakentälle kylän laidalle. Kulkue ohjaa vieraat kärkipaikoille, kutsuu osallistumaan tanssiin. Uteliaat hymyt ja nauru tarttuvat, rumpujen pärinä halkoo kostean kuumaa ilmaa. Tanssiva seurue päätyy kylän keskustassa seisovaan katokseen. On aika istua alas, esittäytyä ja tehdä tuttavuutta. Olemme saapuneet Sierra Leoneen perehtyäksemme Suomen ja Islannin Punaisten Ristien yhteistyössä Sierra Leonen Punaisen Ristin kanssa vetämään hankkeeseen, joka toimii kuudessa piirikunnassa muun muassa seksuaalija lisääntymisterveyden sekä naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi. Nimellä BRIDGE (Building Resilience, Inclusive Development and Gender Equity eli suomeksi suurin piirtein ”Rakentamassa resilienssiä, osallistavaa kehitystä ja sukupuolten tasa-arvoa”) tunnettu hanke on rakentanut kaivoja ja kouluttanut yhteisöjä jo kolmen vuoden ajan ja tavoittanut lähes 33 000 avunsaajaa. Yksi merkittävä osa hanketta ovat nuorille naisille suunnatut pienlainat. Pitkästä sisällissodasta ja muun muassa koleraja ebolavirusepidemioista toipuva Sierra Leone on yksi maailman köyhimmistä maista. Äitiysja lapsikuolleisuusluvut ovat maailman korkeimpia ja lapsiavioliitot ja teiniraskaudet hälyttävän yleisiä. Useampi kuin joka viides sierraleonelaistyttö tulee raskaaksi 15–19-vuoden iässä. Nuoret äidit panostavat tulevaisuuteen Benduman kylässäkin nuorista naisista moni on tullut hyvin varhain äidiksi. Yksi heistä on 17-vuotias Magdaline Lamboi . Hän kertoo kasvaneensa viisilapsisessa perheessä, jossa vanhemmat pyrkivät hankkimaan elantonsa viljelemällä riisiä ja kassavaa eli maniokkia. Perheen varat olivat tiukoilla, eikä heillä ollut antaa tyttärelle lounasta kouluun vietäväksi. – Olin aina hyvin nälissäni. Koulussa oli poika, joka alkoi auttaa minua ja tuoda minulle ruokaa, Magdaline kertoo vakavana. – Meistä tuli ensin ystäviä, ja sitten hän kiinnostui minusta. Hän ehdotti, että alkaisin hänen vaimokseen. Magdaline oli 14, kun hän huomasi olevansa raskaana. Asiasta kuultuaan lapsen tuleva isä karkasi kotikylästä eikä ole sen koommin pitänyt Magdalineen yhteyttä. Raskauden ja äitiyden myötä Magdaline joutui jäämään pois koulusta. – Se oli hyvin yksinäistä aikaa, ja minulla oli vaikeaa vauvan kanssa, hän muistelee. Kun Punaisen Ristin hanke kylässä alkoi, Magdaline ilmoittautui heti mukaan. Kylään perustettiin nuorten naisten ryhmä, joka pääsi osallistumaan koulutuksiin ja alkoi pienlainan turvin tehdä bisnestä. Naiset alkoivat kulkea kaupunkiin ja toisiin kyliin ostamaan ruokatarvikkeita kuten riisiä tai kalaa ja myydä niitä oman kylänsä asukkaille. – Tuotot palautetaan ryhmälle, ja niillä tehdään hankintoja. Minä päätin ostaa itselleni kengät, koululaukun ja koulukirjat voidakseni palata opintojen pariin, Magdaline kertoo. Magdaline on muuttanut asumaan isoäitinsä luokse. Koulupäivien ajaksi hän jättää tyttärensä mummon hoitoon ja panostaa täysillä opintoihinsa. Tavoitteet ovat korkealla. – Haluan opiskella sairaanhoitajaksi, jotta voin pitää vanhemmistani huolta. Toivon, että tyttärenikin pääsee aikanaan kouluun, ja paras tapa varmistaa se on, että opiskelen nyt itse, Magdaline sanoo ilon välkähtäessä hänen silmissään. Magdaline on saanut Punaisen Ristin hankkeessa myös koulutusta seksuaalija lisääntymisterveydestä. MAGDALINE LAMBOI, 17, tuli raskaaksi vain 14-vuotiaana. Punaisen Ristin tuella hän on palannut suorittamaan koulunsa loppuun. AM1_2024_alkuosa.indd 27 AM1_2024_alkuosa.indd 27 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
28 – Sen ansiosta tiedän enemmän asioista. Uskon, että ilman koulutusta minulla olisi jo toinen lapsi. Tietoa lisäämällä osaksi yhteisöä Myös 17-vuotias Christiana Johnny osallistuu naisten ryhmän ruoan myyntiin kyläläisille. Työ on Christianalle tärkeää, sillä hän ei pysty osallistumaan maanviljelyyn perheensä kanssa. Christianalla on albinismi eli geneettinen poikkeavuus, jonka vuoksi hänen silmänsä ja ihonsa ovat herkkiä voimakkaalle auringonvalolle. Christiana osallistuukin ostoja myyntityöhön hyvin varhain aamulla tai vasta auringonlaskun jälkeen. Nyt hän istuskelee katoksen alla muiden tyttöjen seurassa iloisesti jutellen, mutta aina näin ei ole ollut. – Ennen vietin suurimman osan ajastani yksin kotona, Christiana kertoo. – Jos menin vaikka joelle hakemaan vettä, muut kyläläiset eivät uskaltaneet mennä sinne minun jälkeeni. He pelkäsivät, että tartutan heihin albinismin. – Sulkeuduin siis kotiini. Kävin kyllä koulussa, mutta sielläkin minua kiusattiin. Christianan mukaan tilanne on parantunut radikaalisti Punaisen Ristin hankkeen myötä. Kyläläisille on järjestetty koulutuksia, joissa heille on muun muassa selitetty, että albinismi johtuu geenimuutoksesta eikä se ole tarttuva sairaus. Nyt kaikki suhtautuvat Christianaan aivan eri tavoin kuin ennen. – Minut otettiin pikkuhiljaa mukaan juttuihin, ja kaikki näkivät, että siitä ei seuraa mitään pahaa. Kyläläiset eivät enää pelkää vaan hyväksyvät minut. Nyt voin viettää aikaa muiden kanssa ihan tavallisesti, jutella ja syödä yhdessä. Christiana on kahden lapsen yksinhuoltaja. Ensimmäisen lapsensa hän sai jo 12-vuotiaana. Tulevaisuudessa nuori äiti sanoo aikovansa panostaa siihen, että saa hankittua itselleen ammatin ja pitää perheestään huolta. – Elämä on nyt monin verroin parempaa, Christiana sanoo. Vapaaehtoiset tyttöjen asialla Naapuripiirikunnan Pujehunin Blaman kylässä vieraat otetaan jälleen vastaan koko kylän voimin tanssien ja laulaen. Tutustumiskierroksen ja esittelyjen jälkeen 23-vuotias kassavanviljelijä Issa Swaray kertoo toiminnastaan Punaisen Ristin vapaaehtoisena. Viiden lapsen isä kulkee talosta taloon ja keskustelee tyttöjen ja heidän vanhempiensa kanssa koulutuksen merkityksestä. – Yhteisömme ihmisillä on heikosti kykyjä pitää huolta lasten koulunkäynnistä, koska elämä on taloudellisesti niin niukkaa. Lisäksi monet tytöt tulevat raskaaksi jo alakoulussa, Issa kertoo. – Valitettavan usein käy niin, ettei tytöllä ole varaa lounaaseen koulussa. Sitten joku poika alkaa auttaa tyttöä rahallisesti ja pyytää vastapalvelukseksi seksiä. Sen jälkeen raskaaksi tullut tyttö joutuu jättämään koulun kesken. Issan mukaan on tärkeää varmistaa, että tytöt eivät lapsen saatuaan ainoastaan palaa kouluun, vaan myös pysyvät siellä. Siihen hän pyrkii vaikuttamaan kohtaamalla ja kannustamalla tyttöjä. – Minun tehtäväni on vakuuttaa heille, ettei peli ole menetetty. Vaikka on saanut lapsen, on mahdollista opiskella, ja siitä on paljon hyötyä tulevaisuudessa. Moni tyttö on jo palannut kouluun. Tapaan heitä säännöllisesti ja yritän varmistaa, että he jaksavat jatkaa. Issa sanoo iloitsevansa siitä, miten ihmisten asenteet ovat Punaisen Ristin hankkeen kautta kehittyneet. Kyläyhteisön sisällä on perustettu muun muassa isien, äitien ja nuorten naisten ryhmiä, joissa keskustellaan, toimitaan yhdessä ja saadaan koulutusta. – Ennen me isät esimerkiksi uskoimme, että lasten kanssa ei voi puhua tietyistä asioista, koska ne ovat tabuja. Nyt ymmärrämme, että kaikista asioista pitää voida puhua, myös seksuaaliterveydestä. Erityisen tärkeää se on nuorten kohdalla, jos heillä on vaikeaa. Issan mukaan teiniraskaudet alueella ovat koulutuksen ansiosta vähenemään päin. – Ihmiset ovat alkaneet ottaa uudella tavalla vastuuta. Meidän täytyy yhdessä pitää huolta siitä, että saamme lastemme perusasiat turvattua ja että pidämme huolta yhteisöstämme. – Olen iloinen ja ylpeä siitä, että voin tehdä vapaaehtoistyötä ja auttaa yhteisöämme kehittymään, Issa sanoo. ? SIERRA LEONEN Punaisen Ristin vapaaehtoinen Issa Swaray puhuu terveydestä ja tyttöjen koulutuksen puolesta. CHRISTIANA JOHNNY voi elää vapaammin, kun kyläläiset eivät enää pelkää albinismia. AM1_2024_alkuosa.indd 28 AM1_2024_alkuosa.indd 28 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
29 ? Lähetä ratkaisusi ristikkoon maaliskuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 1/2024”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikon 3/2023 voittajiksi arvottiin Anne Aalto Heinolasta ja Lea Ljungqvist Maalahdesta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: PUHELINNUMERO: RISTIKON 3/2023 OIKEA RATKAISU Ristikko 1/2024 RISTIKKO HANNU NIITTYMÄKI (Numeroa käytetään vain arvonnan voittajien tavoittamiseen.) AM1_2024_alkuosa.indd 29 AM1_2024_alkuosa.indd 29 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
30 Lösningarna på korsordet bör sändas inom mars under adress Hjälpens värld, redaktionen, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 1/2024”. Bland insändarna på korsordet 3/2023 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Anne Aalto från Heinola och Lea Ljungqvist från Övermalax. Gratulerar! NAMN: ADRESS: TELEFONNUMMER: DEN RÄTTA LÖSNINGEN PÅ KORSORDET 3/2023. M R E D S K A P R A K A D E I T A L E R T E M A N T P S E R S P G R U V A U T R A D E R A Ä G A R E N R I T E N D A R I O P O N S E G N I S S L A D E P A R Å D A Ö R E B R O A R A N S O N E R A S A D T O K A R N A T U R S P E A A L N A A A A R E A D O N I S A R O R T N E G E R A T R K B E T E A S T R A R N A KORSORD SOLVEIG SJÖSTEDT LAGRA GÖR ETT DJUR? GREKISK STAD RAMSES I-II ARMÉ KRYA INSTRUMENT VÄGER RK EJ BELEVADE GER NYHETER 17.11 KAN NARR GJORDE MAN I HAMN HAR DEG NYAST MÄRKA ANHALTEN NR 77 E I ATEN KAN VI OXE HAR BARR HAR BÅT EJ VÅR SES MED HUS MI MAN I SKOLA BIBELDEL RENSAS SÖTA ÄR MANDEL GÖR VI I EKA KOFI DE ÄR FÖR SÄD KALS DAM VÅNING TON SES I KLASS HAR KNIV TOMT OVERKLIG ÄR BÅT FÖR STRÖM DE ÄR SÄLLSYNTA GER EJ STRAFF MED AVE NR 9 INTE VAR SKEPP! VÄXT TRÄD NYSILVER SMÅDEL FÖRE CIA KAN KO HA SJÖ I ÖST SLÖ 9 F I GER SMAK O LUKT KORT CHEF SES I STIA FÖRST OCH SIST ALFA KYLER PROFET HAR RK TIDIGT 30 (Numret används bara till att nå vinnarna i dragningen.) Korsord 1/2024 AM1_2024_alkuosa.indd 30 AM1_2024_alkuosa.indd 30 30.1.2024 15.47 30.1.2024 15.47
31 ? KÄÄNNÄ ? Kors & tvärs 34 Många sätt att vara en vän 42 Tonårsmammor på skolbänken 44 Viktigt att ta tag i rasism M IR V A H E LE N IU S RÖDA KORSETS och Frivilliga räddningstjänstens volontärer bistod myndigheterna i mottagningen av personer vid gränsen. Röda Korset bistod myndigheter vid östgränsen Att bistå myndigheterna i deras arbete hör till Röda Korsets basuppgifter. FÖRE OCH EFTER nyår bistod Finlands Röda Kors myndigheterna i att ta emot asylsökande som kom över östgränsen. Efter en förfrågan från Gränsbevakningsväsendet ställde Röda Korsets frivilliga upp vid gränsstationerna för att erbjuda anländande bland annat första hjälpen och hälsogranskning samt varma drycker och mat. Situationen vid gränsen mellan Finland och Ryssland eskalerade i november, då ett större antal asylsökande än tidigare började anlända till Finland över östgränsen. Många parter såg ändringen i Rysslands gränspraxis som avsiktlig störande verksamhet, i synnerhet mot bakgrund om rapporter att ryska myndigheter avsiktligen ska ha styrt medborgare från tredje land till gränsstationerna utan tillbörliga resedokument. Som ett svar på situationen begränsade regeringen i Finland först gränstrafiken och till slut valde man att helt stänga östgränsen för persontrafik. Innan gränsen stängdes bistod Finlands Röda Kors myndigheterna vid gränsstationerna Niirala, Raja-Jooseppi, Salla och Vartius. I operationen deltog ett tjugotal frivilliga och anställda vid Röda Korset och Frivilliga räddningstjänsten (Vapepa). De erbjud hjälp till drygt tvåhundra personer. Erja Reinikainen , chef för Röda Korsets enhet för invandrararbete, säger att Röda Korset även framöver är redo att bistå myndigheterna i Finland att hantera grundläggande behov bland människor som anländer till Finland. Att förbereda sig på olika slags undantagssituationer är en del av Röda Korsets beredskap. – Att svara på människors grundläggande behov och ge humanitärt bistånd hör till Röda Korsets basarbete. Vi förbereder oss på förhand på exceptionella situationer genom att utbilda oss och regelbundet ha övningar tillsammans med myndigheterna, säger Reinikainen. Röda Korset påminner om att var och en som behöver det har rätt till humanitärt bistånd, oberoende av deras juridiska eller samhälleliga ställning. I Finland är det alltid i sista hand myndigheterna som ansvarar för människors säkerhet, välbefinnande och behandling av asylansökningar. KIMMO HOLOPAINEN AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 31 AVM1_2024_alkuosa_uusi_25_1.indd 31 30.1.2024 15.48 30.1.2024 15.48
32 Kors & tvärs Hjälpens värld 2/2024 utkommer 25 april. JO O N A S B R A N D T V IL LE S A L M IN E N DET SLUTLIGA resultatet av insamlingen Hungerdagen år 2023 steg till 2,6 miljoner euro. Hungerdagens traditionella bössinsamling ordnades i slutet av september, men det var möjligt att delta i insamlingen till och med slutet av oktober. Den här gången var det i synnerhet bidrag från privatpersoner som märktes. Under Hungerdagen samlar vi in medel till Finlands Röda Kors katastroffond, som gör att Röda Korset kan hjälpa människor som drabbas av kriser såväl i Finland som ute i världen. Eftersom medlen inte på förhand binds vid något specifikt biståndsmål kan de användas till att snabbt hjälpa där behovet är mest akut. Medel ur katastroffonden används också till att stärka beredskapen till exempel genom att utbilda frivilliga. – Ute i världen är behovet av hjälp enormt i synnerhet i konflikten i Gaza och Israel. Situationen för de civila i Gaza är katastrofal. Folk har inget tryggt ställe att vara på, det råder skriande brist på vatten och livsmedel, vattenledningar och avlopp har förstörts, säger direktören för Finlands Röda Kors internationella biståndsverksamhet Tiina Saarikoski . – Tack vare pengar som samlats in till katastroffonden har vi kunnat skicka hjälp och biståndsarbetare att stödja internationella Röda Korsets operation för att bistå Gaza. KIMMO HOLOPAINEN Hungerdagens resultat steg till 2,6 miljoner Medel som har donerats till katastroffonden behövs nu allra mest i Gaza. HUNGERDAGEN -blir digitaliserad, men det är inget hot mot insamlingsbössorna. Insamlarna är den bästa reklamen för bistånd. Jul i sinnet delade ut 22 000 presentkort Insamlingen Jul i sinnet, som avslutades på julafton, delade inför jul ut 22 000 presentkort till mindre bemedlade barnfamiljer i hemlandet. Finlands Röda Kors och Mannerheims Barnskyddsförbund ordnar insamlingen tillsammans med Yle och intäkterna används i sin helhet till presentkort på 70 euro till matbutiker. – Ett varmt tack till alla som var med och spred glädje bland utsatta familjer. Responsen från dem som har fått ett presentkort präglas av glädje över att någon okänd har sett att ett behov finns och valt att hjälpa. Förutom det ekonomiska stödet är också upplevelsen att bli sedd viktig, säger Maaret Alaranta, koordinator av social trygghet på Röda Korset. Kampanjen Jul i sinnet ordnades nu för 27:e gången. Tack vare insamlingen har man under årens lopp delat ut sammanlagt 420 500 presentkort till barnfamiljer i trångmål. MEDLEMSAVGIFTSÄRENDEN AJOUR? Om du är årsmedlem i Finlands Röda Kors är början av året den tid då det är dags att ta hand om medlemsavgiften. Ett personligt referensnummer gör att Röda Korsets medlemsavgift bokförs korrekt. Genom att använda referensnumret kan du också göra upp ett nätfakturaavtal. Sitt referensnummer kan man också kolla genom att skriva till jasenrekisteri@rodakorset.fi. Röda Korsets medlemsavgifter är ett viktigt stöd för vår lokala verksamhet – tack för att du stöder Röda Korset! Hjälp till skalvoffer i Nepal Finlands Röda kors har bidragit med 150 000 euro ur sin katastroffond till hjälp till skalvoffer i Nepal. Den jordbävning som i november drabbade distrikten Jajarkot och Rukum i landets västra del orsakade omfattande förstörelse: kring en kvarts miljon människor var i behov av hjälp. Hjälpen levereras av Nepalesiska Röda korset tillsammans med internationella Röda Korset. Nepalesiska Röda Korsets nödhjälpsteam har gett skalvoffer första hjälpen, transporterat skadade till sjukhus, deltagit i räddningsarbete och efterspaningar efter saknade och delat ut biståndsmateriel. – Skalvet drabbade en avlägsen bergsregion där invånarna redan från början är utsatta. Behovet av hjälp kommer att kvarstå länge, så att folk kommer på fötter igen, säger Sari Autio, planerare av internationellt bistånd. INSAMLINGEN JUL I SINNET stöder mindre bemedlade familjer. AVM1_2024_loppuosa.indd 32 AVM1_2024_loppuosa.indd 32 30.1.2024 15.49 30.1.2024 15.49
33 Rekordår för Stamcellsregistret Ett rekordstort antal patienter fick år 2023 en stamcellstransplantation via Finlands Stamcellsregister, som upprätthålls av Blodtjänst. I slutet av året hade hela 66 frivilliga givare donerat stamceller till okända patienter. Året innan var motsvarande siffra 43. Stamcellstransplantationer görs i samband med vård av allvarliga blodsjukdomar som leukemi och i praktiken är transplantationen alltid patientens sista hopp. Enligt Anne Arvola, avdelningschef på Stamcellsregistret, ligger olika orsaker bakom rekordet. Det finns nu fler potentiella givare i registret, vilket leder till fler lämpliga vävnadstyper. Givarkandidaterna undersöks också mer ingående redan i samband med att de går med i Stamcellsregistret. – Det finns helt enkelt fler lämpliga givare i vårt register nu. Dessutom finns givarna snabbt tillhanda och processen kring givandet är smidig, säger Arvola. B LO D T JÄ N S T B LO D T JÄ N S T Blodgivning flyttade till Vanda BLODTJÄNSTS NYA givarlokal slog i mitten av januari upp sina dörrar i Vanda. Lokaliteterna finns i köpcentret Jumbo-Flamingos andra våning, på underhållningscentrets sida. Jumbo-Flamingos blodgivningspunkt är öppen på vardagar. Där kan du donera blod, trombocyter och från och med slutet av februari också blodplasma. Även stödfunktionerna för den mobila blodtjänsten i södra Finland flyttar in i de nya lokaliteterna. – Att ha en lokal i Vanda och specifikt i Jumbo-Flamingo passade Blodtjänst av många orsaker. Vanda är stor, mångkulturell och växande stad. Jumbo är i sin tur ett av hela Finlands mest livliga köpcentrum och har goda trafikförbindelser vare sig man rör sig med kollektivtrafik eller egen bil, säger enhetschef Pirjo Grön vid Blodtjänst. I och med att verksamhetsstället i Vanda öppnade har Blodtjänst tre fasta blodgivningsplatser i huvudstadsregionen. De två andra finns i Sanomahuset i centrum av Helsingfors och i köpcentret Iso Omena i Esbo. Samtidigt avslutades blodgivningsverksamheten i Stenhagen i Helsingfors, där Blodtjänst har verkat utan avbrott sedan år 1972. Blodtjänsts huvudkontor, produktion och laboratorier flyttade från Stenhagen till Veckals i Vanda redan år 2022. SANNA KETTUNEN Nya lokaliteter tjänar givare i köpcentrum under vardagar. UNGA VILL HA GEMENSKAP Röda Korset deltar i justitieministeriets webbtjänst e-Panelen (fi. Digiraati) som strävar efter att hjälpa unga att göra sig hörda i samhällsfrågor. I e-Panelen diskuterar deltagarna ett ämne som valts på förhand på tjänstens egen plattform. Under hösten 2023 var diskussionerna inriktade på gemenskap. Unga anser att det är viktigt att gemenskapstänkandet stärks för att förebygga ensamhet och öka välbefinnande. Man efterlyste mer stöd för gruppbildning på alla studienivåer och unga vill också ha fler avgiftsfria eller förmånliga platser att träffas och utöva hobbyer. BLODTJÄNST vill ge givarna ännu bättre service än tidigare genom att komma till de ställen där folk ändå rör sig. Livligt år på sociala medier Finlands Röda Kors kanaler på sociala medier hölls på en hög nivå under år 2023. Röda Korsets uppdateringar på sociala medier samlade sammanlagt ungefär 6,9 visningar på Facebook, X (tidigare Twitter), Instagram och LinkedIn. Jämfört med året innan var det ändå en nedgång, delvis på grund av interna förändringar inom tjänsterna och delvis på grund av det intresse som krisen i Ukraina orsakade år 2022. Mest populär av kanalerna var fortfarande Facebook med över 4 miljoner visningar. Näst bäst nådde Instagram ut (1,2 miljoner visningar) före X och LinkedIn. Röda Korsets uppdateringar på sociala medier kommenterades sammanlagt närmare 5 500 gånger. 68 215 PERSONER hörde vid årsskiftet till Finlands Röda Kors. Under året fick Röda Korset 2 442 nya medlemmar. KÄLLA: FRK:S MEDLEMSREGISTER AVM1_2024_loppuosa.indd 33 AVM1_2024_loppuosa.indd 33 30.1.2024 15.50 30.1.2024 15.50
34 Vändagen – När du får en vän J anuarisolen går ner vid ett servicehus i nordvästra Helsingfors. På väggen i enrummaren finns en bild av Meeri Sahlmans barndomshem i Pielisjärvi. Intill bondgårdens huvudbyggnad står den rökbastu där Sahlman föddes för 76 år sedan. Det var början på ett händelserikt liv. Trots att hon fick goda vitsord ville hon som ung se mer av världen än skogarna i Norra Karelen. – Inte trivdes jag där. Som 15-åring for jag iväg med min syster till Sverige, säger Sahlman. Tiden i vårt västra grannland blev ändå kort och åter hemma i Finland blev Sahlman hembiträde i Lahtis. Vid 16 års ålder ville hon ha omväxling och började jobba i en liten butik. Från Lahtis flyttade hon till Helsingfors, där hon jobbade som barnvakt och studerade merkantila ämnen om kvällarna. Än en gång fick Sahlman goda vitsord och arbetslivet fortsatte inom handeln. Innan Sahlman gick i pension jobbade hon i kassan hos Helsingfors handelslag. – När jag gick i pension fick jag tio långa rosor av kommerserådet. Härligt! Vid sidan om jobb har livet också bjudit på två barn och fem barnbarn som Sahlman har ett nära förhållande till. Och så förstås Vän med stora bokstäver Meeri Sahlman och Tiina Kaakkolahti träffades via Finlands Röda Kors vänförmedling. Trots att de bara har varit vänner i några år har de redan hunnit uppleva mycket tillsammans. TEXT ILKKA OLKKU BILDER LEENA KOSKELA den stora kärleken i Sahlmans liv, som hon hann vara med i ett par decennier. – Det var år 1994, jag var därborta i Håkansböle och tog en drink på en restaurang, för jag var på väg ut på dans, när jag hörde en röst bakom mig som (på svenska) sa ”God dag”. Jag vände mig om, och det var det, berättar Sahlman. Från den kvällen började 20 år av gemensamt liv. Paret gillade att resa och enligt Sahlmans räkningar hann de göra 33 resor tillsammans. – Den här köpte vi i Paris, säger hon och pekar på scarfen hon har runt halsen. För tio år sedan gick mannen bort i cancer. Hunden på ryggen och iväg Medan kaffevattnet kokar upp dukar Tiina Kaakkolahti , 56, fram tilltugg. Kaakkolahti kommer ursprungligen från Jyväskylä, men efter studier i Åbo har hon landat i Helsingfors. I dag jobbar hon som HR-chef på ett företag i fastighetsbranschen. I familjen Kaakkolahti finns hennes man och parson russel-terriervalpen Edi, som följer med matte även i dag. Edi far runt i lägenheten och tuggar än på ett ben, än på en tomte han har fått ner från ett bord, än på fotografens hår. Med jämna mellanrum deltar Edi i samtalet med ett gnyende. – Förstår du något av vad hunden säger? frågar Sahlman. – Visst, han ber om ursäkt för allt han har tuggat på, svarar Kaakkolahti, och de två vännerna skrattar. Innan Kaakkolahti blev rödakorsvän var hon aktiv inom Frivilliga räddningstjänsten (Vapepa). Hon deltar fortfarande i efterspaningar efter saknade och har tänkt skola den nu så leksamma Edi till räddningshund. Kaakkolahti tänker också lära Edi att åka i ryggsäck. Sen börjar hon cykla till Sahlman igen, som hon gjorde innan valpen kom. Tills dess tar hon bilen. Man behöver inte ta det från A Sahlmans och Kaakkolahtis vänskap fick sin början år 2021, när Kaakkolahti hade gått Röda Korsets vänkurs och anmälde sig som frivillig vän till rödakorsavdelningen i Hertonäs. Sahlman, som då bodde i Hertonäs, hade sökt en vän via gruppen redan tidigare. – Så ringde de från gruppen och sa att nu har vi en, minns Sahlman. – Jag kom och hälsade på och så började det. Från första träffen har det varit lätt att vara tillsammans. Det har inte känts påklistrat på något sätt, säger Kaakkolahti. Sahlman och Kaakkolahti träffas nästan varje vecka och talar ofta i telefon. Oftast häl"Vännerna talar ofta i telefon." AM1_2024_loppuosa.indd 34 AM1_2024_loppuosa.indd 34 30.1.2024 15.48 30.1.2024 15.48
35 VÄND ? MEERI SAHLMAN (t.v.) hälsar på Edi. Parson russel-terriern besöker henne tillsammans med matte Tiina Kaakkolahti. AM1_2024_loppuosa.indd 35 AM1_2024_loppuosa.indd 35 30.1.2024 15.48 30.1.2024 15.48
36 sar Kaakkolahti på hos Sahlman efter jobbet. De två vännerna kan göra en promenad tillsammans eller sköta ärenden i köpcentret intill. Kaffe och te samt kvällsnyheterna hör till rutinerna. När Sahlman var i bättre skick gick de också på bio och konserter. Medan Sahlman bodde i Hertonäs var deras stamställe ett närbeläget kafé. – Det är tråkigt att det inte finns något trevligt kafé här nära servicehuset. Men bara det blir sommar så susar vi iväg! planerar Sahlman. – Det skulle vara trevligt att gå på sommarteater också, tillägger Kaakkolahti. Trots att Sahlman och Kaakkolahti har trivts ihop från första början har vänskapen djupnat med åren. De kan tala med varandra om allt. – När man har lärt känna den andra så ger det ett djup. Man behöver inte ta det från A när man ska tala om hur det går i livet, säger Kaakkolahti. – Vi har samma åldersskillnad som mellan mig och min äldsta son. Jag kunde alltså vara Tiinas mamma, säger Sahlman med ett skratt. – Kanske det också handlar om att vara kvinnor tillsammans. Vi förstår varandras situationer, tillägger Kaakkolahti. Troget med En omvälvning i Kaakkolahtis och Sahlmans vänskap var när Sahlman hamnade in på sjukhus kort efter att hon hade fyllt 75. Efter flera sjukhuspass flyttade hon in på serviceboendet där hon nu bor. Servicehuset ligger längre från Kaakkolahtis vanliga rutter än Sahlmans förra hem, men att sluta hälsa på sin vän föll henne inte in. – Det var ju klart att jag skulle börja gå här. Från avdelningen i Hertonäs tog man kontakt och sa att det finns personer i behov av vänner på närmare håll, men jag sa att jag går hos Meeri, säger Kaakkolahti. – Tiina har troget följt med, vare sig jag varit på sjukhus eller flyttat, säger Sahlman. – Jag brukar alltid säga till Tiina att hon ska sköta sitt eget först! Som en mamma säger. Sedan insjuknandet har Sahlman använt rullstol. Det har gjort det svårare att röra på sig, men för mycket har hon inte låtit det störa. – Du är så bestämd med att få saker gjorda. Bara att beställa en taxi och så sköter du saker på egen hand. Jag tycker det är beundransvärt att inte rullstolen blivit ett större hinder än så, säger Kaakkolahti om sin vän. På servicehuset erbjuds en hel del program, vilket passar Sahlman bra. – Här händer en massa mellan tio och tre varje dag. Det är handarbete, läsning, sångstunder, bingo, alltmöjligt. När jag pratade med min son så sa han att jag måste ta matpaus emellan! Sahlman har också hållit kontakten med en skolkamrat från barndomen i Norra Karelen. – Vi rings och nu senast vid trettondag så talade vi en timme. Vi har varit vänner ända sedan barnsben, säger Sahlman. – Det är härligt att veta att Meeris dagar är fulla av program och samtal, säger Kaakkolahti. Tacksamma för varandra Trots att det händer mycket i både Sahlmans och Kaakkolahtis liv har deras vänskap en speciell plats i bådas hjärtan. – Jag har aldrig haft en enorm, stor vänkrets. Jag tänker väl att jag föredrar kvalitet framom kvantitet. Och jag tycker det är så fint att ha Meeri som vän. Mitt liv är rikare för att jag har fått en vän med en annan livserfarenhet, förklarar Kaakkolahti. – Vår vänskap känns alldeles underbar. Tiina är en vän med stora bokstäver! säger Sahlman. Båda säger sig ha fått mycket av Röda Korsets vänverksamhet. – Det är bra att det finns en sådan här väntjänst, konstaterar Kaakkolahti. – Det tycker jag också! Jag har försökt säga till de andra som bor på servicehuset att de också ska våga greppa telefonen, fortsätter Sahlman. All aktivitet har gjort Edi trött och han somnar i Kaakkolahtis famn. Han har mycket program kvar framför sig – precis som de två vännerna. ? TROTS att åldersskillnaden mellan Meeri Sahlman och Tiina Kaakkolahti är som mellan mor och dotter trivdes de i varandras sällskap från första träffen. "Rullstol inget stopp i livet." Vändagen – När du får en vän AM1_2024_loppuosa.indd 36 AM1_2024_loppuosa.indd 36 30.1.2024 15.48 30.1.2024 15.48
37 Kompisklubb ger gläde och mod Twister, Uno, pyssel, samvaro – Kompisklubben i Vittisbofjärd gör skolelevers vardagskväller roligare. TEXT ELINA WALLIN BILD JUSSI PARTANEN V ittisbofjärd är formellt en stadsdel i Björneborg, men den ligger ett drygt tjugotal kilometer från stadens torg och känns mera som landsbygd. I en liten by är det ingen självklarhet att barnen kan delta i hobbyverksamhet inne i staden, så det gäller att se till att det finns något att göra på närmare håll. För att svara på det behovet har man i Vittisbofjärd nyligen grundat en Röda Korsets Kompisklubb, vilket har väckt stor glädje. Av de drygt 50 elever som går i Ahlaisten koulu i Vittisbofjärd är det kring 15 som går eller har gått på klubbträffar. Det är 30 procent av eleverna i klasserna 1–6 i byn. – I somras deltog vi i Röda Korsets stämma i Joensuu och där var det mycket prat om hur viktigt det är att ha verksamhet för barn och unga. Det funderade vi mycket på, för vi hade inte någon sådan verksamhet. Den måste vi få igång först, säger Sirpa Tamminen , ordförande för rödakorsavdelningen i Vittisbofjärd. Klubbisarnas Nallebjörn Klubbens egentliga ledare är Maija Tammisto . Hon är scout och med i Frivilliga brandkåren, men det var mormor som fick henne att engagera sig i klubbverksamheten också. Mormor har länge varit aktiv frivillig inom Röda Korset. – Till slut sa jag ja, men nog krävdes det lite lirkande, ler Maija. Fokus i Kompisklubben ligger på elever i klasserna 1–3. Maija själv går i sjätte klass. Hon får stöd som klubbledare av Mari Kotolahti , ungdomsverksamhetsutvecklare i rödakorsdistriktet i Satakunta. Hon påpekar att klubben utvecklas hela tiden och fortfarande söker sin form. Verksamheten har bara börjat. Avdelningens ordförande Tamminen hör också till gruppen bakom Kompisklubben. – Vi vuxna tar ansvar för klubbträffarna, men barnen får själva definiera verksamheten tillsammans med ledaren, säger Tamminen. Kompisklubbens sammankomster sker varannan vecka, 1,5 timmar åt gången. Under höstens träffar har det varit pyssel och en hel del brädspel. Klubben har gjort att Maija har blivit något av en idol för de yngre barnen. – Jag har fått smeknamnet Nallekarhu (Nallebjörn). Fast jag vet inte varifrån det kommer, skrattar hon. Kompiskunskaper och sällskap I sitt arbete har Mari Kotolahti mycket att göra med ensamhet bland barn och unga å ena sidan och kompiskunskaper å andra sidan. – Jag blir till exempel kontaktad av lärare angående brister i kompiskunskaper och vad man kunde göra åt det och hurdan hjälp vi har att ge, säger hon. – Kompiskunskaper är viktiga att lära sig, för dem behöver man hela livet. Ju förr man lär sig, desto enklare blir vardagen. Röda Korsets program Kompiskunskap och materialet Kompiskunskap med Mumin erbjuder verktyg som vem som helst kan använda. – Vi har också gått igenom dem i Kompisklubben och man fick också rita dem på papper, berättar Maija och Mari. När klubben drog igång föddes tanken inom gruppen att skapa gemensamma regler. Vid den första träffen kom man alltså överens om ett antal regler som barnen själva fick hitta på. – Sen fick var och en skriva under det pappret, säger Maija och visar ett plakat med reglerna. – Det är säkert också lättare att förbinda sig vid regler som man har fått vara med och utforma, säger Kotolahti. Det är något som alltid finns med i livet: förhandlingar, att komma överens om gemensamma regler och att följa dem. Kompisklubben har redan visat sig fungera väl. – Vi har till exempel sett sånt som att någon som är ensam i skolan har vågat vara med och hittat minst en trygg kompis här, i en mindre grupp, säger Maija. – Själv får jag i skolan flitigt krama de små som kommer nästan i famnen på mig och frågar när det är Kompisklubb igen. Bidrar till kontinuitet Trots att själva klubben är riktad till barn och unga hoppas Mari Kotolahti att den också sprider kunskap om Röda Korsets verksamhet i familjerna. – Det är bra om vi kan öka barns och ungas kunskaper om Röda Korset. Det är lokal verksamhet, precis sådant som den här klubben, som gör att klubbmedlemmarna lär känna organisationen, säger Kotolahti. – Det bidrar också till kontinuitet i verksamheten. Helt säkert kommer någon av de här klubbmedlemmarna att återvända till Röda Korset senare. Verksamheten är så mångsidig. Även Maija har hunnit fundera på framtiden. I höst börjar hon i sjunde klass i Porin Lyseo. – Men nog fortsätter jag leda Kompisklubben även i sjuan, lovar hon. ? SJÄTTEKLASSAREN Maija Tammisto leder kompisklubben i Vittisbofjärd. Sirpa Tamminen och Mari Kotolahti ger bakgrundsstöd. AM1_2024_loppuosa.indd 37 AM1_2024_loppuosa.indd 37 30.1.2024 15.48 30.1.2024 15.48
38 Bland likasinnade Gruppen Wirkeät Warttuneet i Kemi är en vänklubb som deltagare och frivilliga har gjort till sin egen. Alla är välkomna i deras glada lag. TEXT KATI VALJUS BILDER MIKKO TÖRMÄNEN G lada hälsningar och ett mysigt sorl har tagit över organisationscentret Silta i centrum av Kemi. Klockan närmar sig halv två och det är strax dags för Röda Korsets klubb för äldre i Meri-Lapin osastos regi. Klubben heter Wirkeät Warttuneet (ung. Pigga åldringar) och samlas varannan tisdag. Klubbens frivilliga ledare Sinikka Kähkölä , Ulla Saravo och Sirpa Svärd har kaffet färdigt och bordet är dukat med bullalängd. – Det här är en meningsfull sysselsättning för mig. Jag har arbetat inom hälsovården och länge skötte jag min man som närståendevårdare. Mina barn bor inte här nära. Jag gick med i Röda Korsets verksamhet för att organisationens värderingar och principer överensstämmer med mina, säger Kähkölä medan hon ställer det sista i ordning. Den här gången har ett femtontal klubbmedlemmar kommit till Silta. I allmänhet är antalet deltagare kring 15–20. För Kati Kangas är klubben en fast punkt i veckan, på ett bra sätt. – Det ger vardagen en rytm. Jag får en känsla av att jag har ett sammanhang, säger hon. De andra nickar. Den här gången talar klubbmedlemmarna om att de bor allena. Att delta i klubbträffarna minskar på de ensamma stunderna. – Här känner man att man är bland likasinnade. Det finns ingen klickbildning, utan alla får vara med, sammanfattar Eila Kaikkonen . Även män är välkomna Wirkeät Warttuneet har långa anor i Kemi. Förra året firade klubben 25-årsjubileum. Lilja Virtala har varit med sedan starten och bland annat lockat med Rauni Kumpuniemi . Hon tipsade i sin tur Elsa Smolander om klubben när de blev bekanta genom Minnesföreningens verksamhet. – Båda våra män insjuknade i minnessjukdomar. Plötsligt insåg vi att vi bor i samma hus och inte nog med det, vi stod bredvid varandra på klassfotot i folkskolan, skrattar Smolander. Virtala minns att klubbnamnet till en början skrevs med enkelt v. – Sen kom det här med www. Vi bestämde oss för att följa med tiden och då bytte vi begynnelsebokstav, skrattar Virtala. Wirkeät Warttuneet-klubben är öppen för alla. Budet sprids från mun till mun och alltid finns det också någon som hittar klubben tack vare annonserna i lokaltidningen Lounais-Lappi. Många av klubbmedlemmarna träffas också i andra aktiviteter för äldre i Kemi – än i stadens regi, än i församlingens. "Budet om klubben sprids från mun till mun." FRIVILLIGA Sirpa Svärd (t.v.), Ulla Saravo och Sinikka Kähkölä planerar klubbens program med sina egna styrkor som utgångspunkt. Vändagen – När du får en vän AM1_2024_loppuosa.indd 38 AM1_2024_loppuosa.indd 38 30.1.2024 15.48 30.1.2024 15.48
39 På en fråga om åldersspridningen följer en gemensam räkneoperation och slutsatsen att den är 65–95 år. För närvarande är alla medlemmar i klubben kvinnor, trots att karlar är väldigt välkomna. – Det kan vara att män har högre tröskel att gå med i verksamhet. Det kanske är lättare att komma med en kompis, funderar Ulla Saravo. Böcker och kultur förenar Wirkeät Warttuneet är en grupp som formats av både deltagare och volontärer. – Vi hittar på programidéerna i gruppen, men en del idéer kommer också från oss frivilliga. Det var till exempel min idé att vi i höstas gjorde en utfärd till fiskestugan på Veitsiluoto och åt flamstekt lax. Många tyckte det var en fin färd, berättar Kähkölä. Saravo har jobbat som bibliotekarie och säger att hon är ”bokoch språkgalen” och det märks också av i programpunkter hon hittar på. Böcker och kultur verkar vara en hobby som många i klubben trivs med, så flera bokpresentationer och författargäster har funnits på programmet. Nyast bland de frivilliga är Sirpa Svärd, som började i gruppen i höstas. Alla behöver någon Röda Korsets vänverksamhets frivilliga, utbildade vänner ger glädje och omväxling i ensamma människors vardag. TEXT KIMMO HOLOPAINEN FOTO VILLE SALMINEN I samband med vändagen 14.2 firar vi igen vänskapens fest. I Finlands Röda Kors vändagskampanj lyfter vi fram det viktiga arbete som de frivilliga inom vänverksamheten gör och lockar nya människor att engagera sig i en givande frivilligverksamhet. Sloganen under kampanjen år 2024 är den samma som förra årets kampanj: När du får en vän. Avsikten är att väcka folk att tänka på vilken stor glädje och hur viktig en enda tillförlitlig vän kan vara för en ensam människa – en vän kan förändra hela livet! Enkäter visar att ensamhet berör allt fler i Finland, så det finns ett verkligt behov för den här kampanjen. I synnerhet ungdomar, unga vuxna och äldre personer berättar att de blivit ensamma mot sin vilja. Flera nya frivilliga behövs hela tiden, så att så många som möjligt som är i behov av en vän kan få en kompis via vänverksamheten. Vänverksamheten inleddes redan på 1950-talet och utgör en hörnsten i Finlands Röda Kors frivilligverksamhet i hemlandet. Den mest traditionella formen är parverksamheten, där en utbildad frivillig långsiktigt är rödakorsvän och stödperson för en människa, oftast en äldre person. Den senaste tiden har i synnerhet vänverksamhet online väckt intresse. Ungefär 7 000 frivilliga deltar i vänverksamheten. En vän ger trygghet Vilket genomslag vänverksamheten har fick vi färska uppgifter om i december, när resultatet av Finlands Röda Kors vänverksamhets effektenkät offentliggjordes. Utredningen visar att de som söker hjälp befinner sig i svårare situationer än förr: folk är mer ensamma och mår sämre. Var tionde klient inom vänverksamheten som besvarade enkäten uppgav att de inte talar med någon annan än Röda Korsets volontär om hur det står till. – Siffrorna tyder på att den frivilliga vännen för vissa respondenter till och med är den enda mänskliga kontakten. Svaren vittnar om få mänskliga relationer och en djup upplevelse av ensamhet, säger Maaret Alaranta , Röda Korsets koordinator för socialt välbefinnande. Av de vänverksamhetsklienter som besvarade enkäten ansåg 70 procent att vänverksamheten är viktig eller väldigt viktig för dem. Av respondenterna uppgav 67 procent att mötena med rödakorsvännen piggade upp och var något de såg fram emot. – Resultaten bekräftar att vänverksamheten når ensamma och att volontärerna har en viktig roll i att stärka den individuella välfärden. Närmare en tredjedel av respondenterna upplevde också att en frivillig vän ökade deras trygghetskänsla. En tredjedel uppgav att rödakorsvännen har gett dem mod och också stärkt deras egen handlingsförmåga. – Ensamheten i Finland har fördjupats och berör allt fler, och utan den insats som frivilliga gör skulle situationen vara ännu sämre. Ansvaret för att lindra ensamheten kan ändå inte helt vila på frivilliga och organisationer. Ensamhet är ett så stort samhälleligt problem att det borde beaktas på alla nivåer i samhället, även inom det politiska beslutsfattandet, säger Alaranta. Läs mer: www.rodakorset.fi/vandag – När min man dog bestämde jag att jag inte skulle bli hemma. Jag tar också hand om min 93-åriga mamma. Jag försöker se till att jag har något program varje dag. Förutom kulturfolk har klubben fått besök av företagare, folk från hälsovårdsbranschen och anställda inom församling och äldrearbete. Juloch vårfest ordnar man också varje år. Programmet har varit omtyckt och en stor hit har varit den dag med geronomstuderande vid Lapplands Yrkeshögskola som man har ordnat redan två vårar. – Det var skojigt! Där var det många slags mätningar som testade både fysisk förmåga och minne, berättar Rauni Kumpuniemi. För en kaffeslant Det är dags att samla in kaffepengen. Klubbens verksamhet finansieras med en frivillig kaffepeng på tre euro. – På organisationscentret Silta får vi mötas gratis, eftersom Meri-Lapin osasto är medlem i organisationscentret. Vi ansökt om och fått en del lokala bidrag. Våra gäster kommer till oss gratis. Församlingen är också en viktig samarbetspart för oss, av dem fick vi till exempel gratis tillgång till en festsal för att fira vårt 25-årsjubileum. Vi har också fått en donation, säger Kähkölä om klubbens ekonomi. Under årens lopp har platsen för klubben bytts ut flera gånger. Silta får beröm för att vara centralt belägen. – Hit är det lätt att komma. Jag tror att de flesta av oss bor i centrumområdet. Själv kommer jag i allmänhet till klubben från biblioteket, där jag brukar gå och läsa tidningar, säger Lilja Virtala. Vid ändan av bordet har man börjat diskutera teaterföreställningar. Paula Järvelin har sett Elli Immo , ett skådespel om ett mordmysterium i Kemi som är ouppklarat sedan år 1955. Fallet väcker känslor eftersom många deltagare minns fallet från sin barndom. Enligt Järvelin var pjäsen väl konstruerad. – Var någon och såg Fingerpori ? Jag har aldrig skrattat så mycket på en teater, säger Järvelin. En intressant premiär närmar sig, vilket leder till ett förslag om en gemensam teaterutfärd. – Det gör vi absolut! Och till pausen beställer vi kaffe och bakelser! ? AM1_2024_loppuosa.indd 39 AM1_2024_loppuosa.indd 39 30.1.2024 15.48 30.1.2024 15.48
40 Rödvit skönhet på väg till blodgivare Stämningen var på topp när Blodtjänsts splitternya Blodgivningsbuss besökte Nordsjö i Helsingfors. TEXT NINA PINJOLA/MEDIAFOCUS BILDER MATTI RAJALA E n decembermorgon gryr i Stenhagen i Helsingfors. Det är kallt, mer än tio grader minus, och marken är täckt av snö. Ur ett varmt garage kör en glänsande och rödvit Blodgivningsbuss fram, med fönsterrutor dekorerade med vita och röda droppar. Inne i Blodgivningsbussen är det ljust och varmt, termometern visar på 20 grader. Längst fram svänger chauffören Timo Mårtensson vant på ratten och styr bussen mot köpcentret Columbus i Nordsjö. Där ska bussen ta emot blodgivare klockan 11–17. – I dag är vi för första gången i Nordsjö. I går besökte vi Aalto-universitetet och vi har redan haft flera privata företagsbesök, säger Mårtensson. – Under 2024 är vårt mål att vara ute på vägarna varje vardag hela året. Ett fordon med framtid Väl framme i Nordsjö parkerar Mårtensson Blodgivningsbussen intill ingången till Columbus. När motorn har stängts av börjar det hända i bussen. Sjukskötarna Iina Juhola , Elina Nukarinen , Iida Tala och Merja Töllikkö ställer i ordning och gör apparaterna redo för blodgivning. – Alla lösa föremål måsta vara nedpackade i lådor under färden och därför kommer bussen alltid i god tid till blodgivningsplatsen, förklarar Iina Juhola. Blodgivningsbussens interiör är kompakt, men det finns två intervjubås där man bakom glasdörrar kan tala privat med en skötare. I bussen finns även fyra röda givarbäddar. – Här bjuder vi också givarna på kaffe och mellanmål precis som vanligt. För det finns det en plats med bord där man kan vila en stund, visar Juhola. Chaufför Mårtensson räknar upp Blodgivningsbussens strategiska mått och övriga viktiga fakta: BLODTJÄNSTS splitternya Blodgivnignsbuss har som mål att vara ute på uppdrag alla vardagar. AM1_2024_loppuosa.indd 40 AM1_2024_loppuosa.indd 40 30.1.2024 15.48 30.1.2024 15.48
41 JARI TARKIAINEN ger blod regelbundet och bokade genast tid när han fick höra om Blodgivningsbussen. MERJA TÖLLIKKÖ är glad att givarna kommer på utsatt klockslag, för något väntrum har bussen inte. – Bussen är 15 meter lång och väger 18 000 kilo. Den är ombyggd för blodgivning av en buss med 65 platser. Om nätterna står bussen i garaget i Stenhagen. Där fylls vattentanken på 130 liter och där laddas extrabatterierna så att elapparaterna kan användas en hel dag. – Man behöver aldrig se sig om efter ett uttag, för om batteriernas laddning sjunker under 20 procent drar ett aggregat igång. På taket har bussen dessutom sex solpaneler. Pilotåret 2024 Den 14 november 2023 var en spännande dag för chaufför Timo Mårtensson och sjukskötarna. Det var då Blodgivningsbussen togs i bruk för första gången. – Vårt första mål var Institutet för hälsa och välfärd THL på Mannerheimvägen. Visst var det spännande och nytt, säger Mårtensson och berättar att både han och den andra chauffören Pekka Saurén har jobbat för länge för Blodtjänst: Timo i 40 år och Pekka i 35. Dessutom har den mobila blodtjänsten tre reservchaufförer från Tyllilän Linja Oy. Den mobila blodtjänsten använder sammanlagt tre bussar, men det är bara i den här nyaste som man helt konkret kan ge blod. De två andra bussarna är designade för att transportera personal och utrustning till blodgivningsevenemang. Den nya Blodgivningsbussen stärker Blodtjänsts driftssäkerhet, men framför allt gör den verksamheten mer flexibel genom att komma närmare givarna. Blodgivningsbussen kör runt i huvudstadsregionen inom en radie på cirka 50 kilometer från Helsingfors och besöker både allmänna blodgivningsplatser och till exempel företags och skolors privata tillställningar. Under år 2024 är det tänkt att man samlar in erfarenhet av verksamheten och försöker hitta den bästa verksamhetsmodellen för Blodgivningsbussen. – Hittills har vi fått riktigt goda erfarenheter av Blodgivningsbussen, säger en glad Iina Juhola. – För var och en av Blodgivningsbussens verksamhetsdagar kan man på förhand boka 30 givningstider, fortsätter Merja Töllikkö. – En positiv överraskning har varit att folk är noga med att komma och ge blod precis vid det klockslag de har bokat. Det är viktigt, eftersom det inte finns något väntrum i bussen. På grund av utrymmesbrist kan inte följeslagare, assistenter eller barn komma med på blodgivningen. Bussen är inte heller rullstolsvänlig. – Ganska många har också på förhand känt till att det inte går att ge blod första gången i bussen. Om man vill kan en person som vill ge blod för första gången ändå besöka bussen för att bekanta sig med processen och ge ett blodprov för fastställande av blodgrupp. På samma gång kan man sen boka tid till själva blodgivningen, säger Juhola. Från far till son Jari Tarkiainen är på glad när han lägger sig på givarbädden. Han säger att han bokade tid genast när han per e-post fick information om den nya Blodgivningsbussen. – Hit var det enkelt att komma. En buss är en riktigt bra idé, säger Tarkiainen nöjd och berättar att han tidigare har gett blod i Easton i Itäkeskus i samband med mobila blodtjänstens blodgivningar. Blod har Tarkiainen gett över 60 gånger, men han slutade räkna efter 45. – Det skulle vara fint om det fanns ett permanent blodgivningsställe någonstans här nära där jag bor. Jag har högt hemoglobin och blodtryck och efter att ha gett blod mår jag alltid jättebra. Eller kanske det är för att man blir på så gott humör av det här? Tarkiainen säger att han gav blod första gången när han var i armén och sedan dess har gjort det varje gång han blir ombedd. – Det sitter i från farsgubben som var en väldigt flitig givare. Mina pojkar är redan 20 och 21 år, så jag måste försöka få dem att också börja med det här, säger Tarkiainen. Inget att fundera på Följande person som sätter sig på fönsterplatsen är Jani Numminen , som berättar att han bor nära, bara en kilometer från Columbus. Numminen började ge blod mer regelbundet i slutet av 90-talet, när det ordnades blodgivningar på hans arbetsplats. – Efter coronan har det inte ordnats sådana, men jag har gått och gett blod på egen hand. Jag ger alltid blod när kallelsen kommer och det passar in i min tidtabell. Det brukar bli ett par gånger om året. Numminen säger att han brukar känna sig lite lättare efter att ha gett blod. – Man kan till och med säga avslappnad. Inte en gång har jag mått dåligt. Till dem som aldrig har gett blod vill jag hälsa att om man bara lämpar sig för det så ska man komma och prova på det ens en gång! Med glimten i ögat föreslår Numminen att presidentkandidaterna också kunde ge blod. – Det skulle vara trevlig omväxling till kandidatförhören! Numminen säger att bussen är en positiv överraskning, även om stämningen är lite tätare än på andra givningsställen. – Mig stör det inte att utrymmena är mer kompakta, men om man är spänd kan det kanske vara trevligare med mera rymd, funderar han. Så varför ger Numminen själv blod? – Varför inte? Jag känner att jag kan göra en liten sak som hjälper andra mycket. Och så behöver man inte fundera på om hjälpen faktiskt går fram. ? AM1_2024_loppuosa.indd 41 AM1_2024_loppuosa.indd 41 30.1.2024 15.48 30.1.2024 15.48
42 MED STÖD FRÅN FINLANDS Röda Kors satsar byn Benduma i distriktet Bo i Sierra Leone på kvinnors och flickors framtid. Mikrolån ger chans att återuppta studier Finlands Röda Kors stärker kvinnors ställning i Sierra Leone genom att utbilda lokala samhällen kring kvinnors rättigheter och genom att erbjuda mikrolån som ger flickor en chans att fortsätta studera. TEXT AIJA SALOVAARA BILDER AINO VÄÄNÄNEN D et är en het dag i distriktet Bon i södra Sierra Leone. Den ojämna vägen till byn Benduma går än mellan åkrar, än genom täta skogar. Väl framme mottas byns gäster med dans och sång. Det verkar som om alla samhällets invånare har samlats på fältet i utkanten av byn. En procession leder fram besökarna och bjuder in att delta i dansen. Nyfikna leenden och skrattet smittar, ljudet av trummor rör sig i den fuktigt heta luften. Det dansande sällskapet når sitt mål, ett skärmtak mitt i byn. Det är dags att sätta sig ner, presentera sig och bli bekanta. Vi har kommit till Sierra Leone för att bekanta oss med ett projekt som rödakorsorganisationerna i Finland, Island och Sierra Leona samarbetar kring. I sex distrikt i Sierra Leone arbetar man bland annat för att förbättra sexualoch reproduktionshälsa och för att förbättra kvinnors och flickors ställning. Projektet går under namnet BRIDGE (Building Resilience, Inclusive Development and Gender Equity, vilket på svenska blir ungefär ”Vi bygger motståndskraft, engagerande utveckling och jämställdhet”) och har redan i tre års tid byggt brunnar och utbildat samhällen. BRIDGE har nått närmare 33 000 mottagare av hjälp. En viktig del av projektet är de mikrolån som kvinnor kan lyfta. Sierra Leone håller på att hämta sig från ett långvarigt inbördeskrig och bland annat koleraoch ebolavirusepidemier, men är fortfarande ett av världens fattigaste länder. Mödraoch barndödlighetssiffrorna hör till de högsta i världen och barnäktenskap och tonårsgraviditeter är alarmerande vanliga. Mer än var femte flicka i Sierra Leone blir gravid i åldern 15–19 år. Unga mammor satsar på framtiden Även i byn Benduma har många unga kvinnor blivit mammor väldigt tidigt. En av dem är 17-åriga Magdaline Lamboi . Hon berättar att hon har vuxit upp i en familj med fem barn där föräldrarna försökte försörja sig genom att odla ris och kassava eller maniok. Det var knappt om pengar i familjen och föräldrarna hade inte råd att ge sin dotter lunch att ta med till skolan. – Jag var alltid väldigt hungrig. I skolan fanns en pojke som började hjälpa mig och ge mig mat, säger Magdaline allvarligt. AM1_2024_loppuosa.indd 42 AM1_2024_loppuosa.indd 42 30.1.2024 15.49 30.1.2024 15.49
43 RÖDA KORSET har övertygat byborna om att Christiana Johnnys albinism inte smittar. RÖDAKORSVOLONTÄREN Issa Swaray uppmuntrar flickor att fullfölja sin skolgång. – Först blev vi vänner, sen blev han intresserad av mig. Han föreslog att jag skulle bli hans hustru. Magdaline var 14 när hon märkte att hon var gravid. Efter att ha fått höra det lämnade den blivande pappan hembyn och har inte hållit kontakt med Magdaline sedan dess. Graviditeten och moderskapet gjorde att Magdaline var tvungen att bli hemma från skolan. – Det var en väldigt ensam tid och det var svårt med bebisen, säger hon. När Röda Korset drog igång sitt projekt i byn anmälde sig Magdaline direkt. I byn grundades en grupp för unga kvinnor som fick delta i utbildningar och med hjälp av ett litet lån började de göra affärer. Kvinnorna började promenera in till närmaste stad och till andra byar för att köpa livsmedel som ris eller fisk och så sålde de dem vidare till invånarna i sin egen by. – Avkastningen går tillbaka till gruppen och pengarna används till att göra nya köp. Jag bestämde mig för att köpa ett par skor, en skolväska och skolböcker för att kunna återvända till skolan, säger Magdaline. Nu bor Magdaline med sin mormor. Under skoldagen tar mormor hand om hennes dotter så hon får koncentrera sig på studierna. – Jag vill studera till sjuksköterska så jag kan ta hand om mina föräldrar. Jag hoppas att min dotter också får gå i skola. Bästa sättet att se till att det sker är att jag själv studerar nu, säger Magdaline. Mer kunskap gav en plats i samhället Också 17-åriga Christiana Johnny deltar i kvinnogruppens livsmedelshandel till byborna. För Christiana är jobbet viktigt, eftersom hon inte kan bruka jorden med sin familj. Christiana har albinism, en genetisk avvikelse som gör att hennes ögon och hud är känsliga för starkt solljus. Christiana deltar därför i köpoch säljarbetet antingen tidigt på morgonen eller efter solnedgången. Nu sitter hon under skärmtaket och pratar glatt med de andra flickorna, men så har det inte alltid varit. – Förr tillbringade jag största delen av min tid ensam hemma, säger Christiana. – Om jag till exempel gick till floden för att hämta vatten vågade andra bybor inte gå dit efter mig. De var rädda att min albinism skulle smitta. – Så jag höll mig hemma. I skolan blev jag också mobbad. Enligt Christiana har hennes situation förbättrats radikalt i och med rödakorsprojektet. Byborna har fått delta i utbildningar där de bland annat har fått veta att albinism orsakas av en genmutation och inte är en smittsam sjukdom. Nu kan Christiana hänga med de andra ungdomarna. Christiana är också ensamförsörjare för två barn. Sitt första fick hon redan när hon var 12 år. I framtiden tänker den unga mamman satsa på att skaffa sig ett yrke och ta hand om sin familj. Volontärer för flickors sak I byn Blama i granndistriktet Pujehun tas gästerna igen emot av hela byn med dans och sång. Efter en rundtur och presentationer berättar 23-åriga kassavaodlaren Issa Swaray om sitt engagemang som frivillig i Röda Korset. Han är en fembarnspappa som går från hus till hus och talar med flickor och deras föräldrar om vikten av utbildning. – Folk i vårt samhälle har svag förmåga att ta hand om sina barns skolgång, för livet är så knappt ekonomiskt sett. Dessutom blir många flickor gravida redan i grundskolan, säger Issa. – Tyvärr är det ofta så att flickor inte har råd att äta lunch i skolan. Sen är det någon pojke som hjälper en flicka ekonomiskt och ber om sex som gentjänst. Sen blir flickan gravid och tvingas lämna skolan på hälft. Enligt Issa är det viktigt att se till att flickorna återvänder till skolbänken efter att de har fött sitt barn. – Det är min uppgift att övertyga dem om att spelet inte är förlorat. Fast man har fått ett barn är det möjligt att studera och det är till stor nytta i framtiden. Jag träffar flickorna regelbundet och försöker se till att de orkar fortsätta. Issa säger att han är glad över att folks attityder har förändrats genom Röda Korsets projekt. Inom bygemenskapen har man bland annat grundat grupper för pappor, för mammor och för unga kvinnor. I grupperna förs diskussioner, man samarbetar och får utbildning. – Förr tänkte till exempel vi pappor att man inte kan tala med barn om vissa saker, för de är tabu. Nu förstår vi att man måste kunna tala om allt, även sexualhälsa. Issa säger att tonårsgraviditeterna minskar i antal när kunskaperna ökar. – Folk har på ett nytt sätt börjat ta ett gemensamt ansvar för samhället och för hur det är med barnen. – Jag är glad och stolt över att jag kan ställa upp som volontär och hjälpa vårt samhälle att utvecklas, säger Issa. ? "Mitt liv är nu mycket bättre." AM1_2024_loppuosa.indd 43 AM1_2024_loppuosa.indd 43 30.1.2024 15.49 30.1.2024 15.49
44 Resumé M änniskan är ett flockdjur och av naturen fördomsfull. Vi är benägna att dela upp människor i olika inneoch utegrupper – det finns ”vi” och ”de andra”. – Olikhet ses ofta som ett hot. Ett gott exempel är yttre drag som avviker från gruppens utseende. De är synliga och de kan förknippas med olika egenskaper. När en människa i sitt huvud kombinerar de här förutfattade åsikterna med en annans utseende kan det ta sig i uttryck till exempel som mikroaggressioner, säger psykologen och psykoterapeuten Ferdinand Garoff . – Ett exempel på rasistisk mikroaggression kan vara att man på en arbetsplats på basis av någons utseende tror att den personen är städare. Rasism kan komma till uttryck på många nivåer i en persons liv. Det kan vara direkta okvädningsord eller uteslutning, men rasism kan också uttryckas mer subtilt. Till exRasism påverkar hela livet När ens egen person ständigt utsätts för fördomar kan det leda till att man lever hela sin vardag i något slags beredskap. TEXT MATLEENA MERTA BILDER LEENA KOSKELA empel kan en person som ser ”icke-finländsk” ut få höra att hen talar bra finska. Även om det är menat som beröm kan det kännas uteslutande om den som får höra det är född i Finland. Om en person hela tiden behandlas på ett annat sätt än människorna omkring börjar hen observera hur andra förhåller sig till hen. Det kan leda till en överspänning som kallas för minoritetsstress. – Upplevelser av rasism ökar människors stresskänslighet. Att ständigt observera sin omgivning och förbereda sig på eventuella hot leder till överspänning som kan ta sig fysiska uttryck som huvudvärk och magbesvär. Den som upplever rasism kan också lida av koncentrationssvårigheter, irritation och rädslor, säger Garoff. Enligt honom lider personer som utsätts för rasism av en förhöjd risk för depression, ångest och allvarligare problem med den mentala hälsan, som psykossjukdomar. PSYKOLOGEN Ferdinand Garoff påminner om att rasism inte bara skadar individen, utan också samhället. Modigt mot rasism V eckan mot rasism firas igen 18–24 mars. I år utmanar kampanjen alla att agera mot rasism. Rasism är inte bara fula ord eller hotfulla skriverier på webben. Det kan vara ett rasistiskt skämt på jobbet eller kanske vara en fråga om vem som är välkommen till kaffebordet. Vem som helst av oss kan arbeta för likabehandling och mot rasism. I olika sammanhang, som på arbetsplatser och i hobbygrupper, kan det vara bra att på förhand komma överens om spelreglerna och hur man tar itu med osakligt beteende. Det är bra att undvika skuldbeläggande när man tar upp frågan. Det viktigaste är att responsen går fram och att man undviker motsvarande situationer framöver. Alltid är situationer där rasism förekommer inte helt entydiga. Då kan man fråga den person som eventuellt har utsatts för rasism hur hen själv har uppfattat situationen. Ett öppet samtal ökar samförståndet. Genom att man tar itu med rasism ens i efterhand visar man den drabbade att hen inte är ensam. Det är viktigt att visa att alla människor i omgivningen inte accepterar rasism. Att sprida information om temat är också att arbeta mot rasism. Var med och försvara en medmänsklig inställning och delta i kampanjen! Läs mera: www.rodakorset.fi/ veckan-mot-rasism/ Samhällelig utmaning På samhällsnivå märks rasism till exempel på arbetsmarknaden. Forskning visar att tröskeln att bli kallad till arbetsintervju är högre för personer med utländskklingande namn. Om man skickar ut otaliga jobbansökningar och inte får svar så påverkar det oundvikligen självkänslan. – I värsta fall leder strukturell rasism till att en del människor isoleras från det övriga samhället. Rasism kan också vara en upplevelse som går i arv. Om det i den egna familjen finns upplevelser om ständig ojämlik behandling så kan det påverka hur man förhåller sig till samhället. I sista hand är det så att rasism skadar hela samhället. – Rasism betonar alltid skiljelinjer mellan människor och på så sätt har den också en inverkan på samhällsfreden, påpekar Garoff. ? AVM1_2024_loppuosa.indd 44 AVM1_2024_loppuosa.indd 44 30.1.2024 15.51 30.1.2024 15.51
45 Elvytyskoulutusvälineet Tammedilta Ambun laadukkaat ja kestävät elvytysnuket huippumoderneilla palautejärjestelmillä. Tuoteperheestä löydät toimivat ratkaisut ensiavun perusopetuksesta sairaalatason ALS-simulaatiokoulutukseen. Skannaa QR-koodi www.tammed.fi/ambu myynti@tammed.fi | 03 260 6530 | www.tammed.fi Hakemisto AM1_2024_loppuosa.indd 45 AM1_2024_loppuosa.indd 45 30.1.2024 15.50 30.1.2024 15.50
46 ”PUNAISEN RISTIN tehtävänä kaikkialla maailmassa on olla joka hetki valmiina hätäkellojen kutsuun, miltä suunnalta se tuleekin. On helppoa kuulla se silloin, kun tuhannet kellot soittavat samalta suunnalta. Vaikeampaa on kuulla, että tuhannet hätäkellot soivat joka hetki paljon lähempää, koska ne soivat paljon hiljaisempina ja vailla sitä dramaattisuuden ja sensaation kaikua, minkä suuret onnettomuudet synnyttävät.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 1/1954 Suomen Punaisen Ristin pääkirjoitus muistutti 70 vuotta sitten, että velvollisuutemme on ojentaa auttava käsi jokaiselle lähimmäisellemme, ei vain suurten katastrofien uhreille. Vuosien takaa ? Åren går Hätäkellojen kutsu Larmklockorna klämtar ”RÖDA KORSETS uppgift överallt i världen är att ständigt vara redo när larmklockorna klämtar, varifrån det ljudet än kommer. Det är lätt att höra när tusentals klockor klämtar från samma håll. Det är svårare att uppfatta att tusentals larmklockor var stund klämtar på närmare håll, eftersom deras klang är mycket tystare och saknar det eko av dramatik och sensation som stora olyckor ger upphov till.” FINLANDS RÖDA KORS 1/1954 För 70 år sedan påminde ledaren i medlemsbladet om att det är vår skyldighet att räcka en hjälpande hand till alla medmänniskor, inte bara offren för stora katastrofer. Lataa verenluovuttajan oma sovellus. Saat luovutustietosi suoraan puhelimeesi! Sovellukset löydät Google Playsta ja App Storesta. AM1_2024_loppuosa.indd 46 AM1_2024_loppuosa.indd 46 30.1.2024 15.50 30.1.2024 15.50
Muutto, uusi elämänvaihe, ikääntyminen… yksinäisyys koskettaa yhä useampaa meistä jossain elämänvaiheessa. Punaisen Ristin ystävätoiminnan vapaaehtoiset ilahduttavat yksinäisten arkea. Yksikin myönteinen ihmissuhde voi katkaista yksinäisyyden kierteen. Kiinnostuitko? Koulutamme ystäväksi haluavat kolmen tunnin lämminhenkisellä ystäväkurssilla. Ystävän tapaaminen on aina päivän kohokohta. ” Se tunne, kun saat ystävän. Onko sinulla kyky kuunnella ja taito olla läsnä? Tule mukaan: punainenristi.fi/ystavanpaiva AVM1_2024_loppuosa.indd 47 AVM1_2024_loppuosa.indd 47 30.1.2024 15.51 30.1.2024 15.51
Ryhdy sijaisperheeksi! Turvallisista ja luotettavista sijaisperheistä on huutava pula! Onko sinulla mahdollisuus tarjota koti, jossa riittää lämpöä ja huolenpitoa niitä tarvitsevalle lapselle? Ota yhteyttä ja keskustellaan lisää! p. 040 623 6011, Titta Pohjantähti tai tutustu toimintaamme lisää osoitteessa familar.fi/perhehoitopalvelut Turvallista arkea sijaisperheessä Sijaisperhe tarjoaa perhehoitoa lapselle, joka tarvitsee kodin ulkopuolista hoivaa ja huolenpitoa omien biologisten vanhempien sijasta. Sijaisperheeseen sijoitettu lapsi tulee yhtä lailla osaksi perheen arkea kuin muutkin perheenjäsenet. “Sydäntä lämmittää tieto siitä, että olemme päässeet luomaan lapselle turvallisen kodin ja tulevaisuuden.” Sijaisperheen äiti AM1_2024_loppuosa.indd 48 AM1_2024_loppuosa.indd 48 30.1.2024 15.50 30.1.2024 15.50