SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI FINLANDS RÖDA KORS TIDNING 3 2016 Etsintäkuulutus: Veriryhmä O– 28 Kirjava SalamaTiimi auttaa oululaisia 20 Nuoret pelastajat Bigpepa-leirillä 16 Nälkä päivä Hungerdagen 15.–17.9. Vatten ger liv Vesi tuo elämää Avun maailma on myös veren luovuttajan lehti. Hjälpens värld är också blodgivarens tidning. 22 Vapepa sukellus vaatii kanttia 10 Vapaaehtoiset vievät avun perille 14 Volontärer ser till att hjälpen når fram AVM1603_s1-25.indd 1 29.8.2016 15.11
Osallistu Nälkäpäivään! www.nälkäpäivä.fi LähiTapiola on Suomen Punaisen Ristin pääyhteistyökumppani, nimikkokohteena ystävätoiminta. MYÖS LÄHITAPIOLA ON PAIKALLA NÄLKÄPÄIVÄNÄ. Lähetä tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 € ) Poliisihallituksen lupa POL-2015-8798/30.11.2015. K u va : Ta tu B lo m q vi st NÄLKÄPÄIVÄ.FI Nalkapaiva-ilmoitus_AVM3.indd 1 29.8.2016 10.20 AVM1603_s1-25.indd 2 29.8.2016 15.11
Osallistu Nälkäpäivään! www.nälkäpäivä.fi LähiTapiola on Suomen Punaisen Ristin pääyhteistyökumppani, nimikkokohteena ystävätoiminta. MYÖS LÄHITAPIOLA ON PAIKALLA NÄLKÄPÄIVÄNÄ. Lähetä tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 € ) Poliisihallituksen lupa POL-2015-8798/30.11.2015. K u va : Ta tu B lo m q vi st NÄLKÄPÄIVÄ.FI Nalkapaiva-ilmoitus_AVM3.indd 1 29.8.2016 10.20 AVM1603_s1-25.indd 3 29.8.2016 15.11
Rakennetaan hyvää yhdessä KESÄ OLI järkyttävien uutisten aikaa. Ranskassa, Saksassa ja Turkissa tapahtui väkivallantekoja, joiden jäljet vaikuttavat yhä. Surun ja järkytyksen keskellä voi olla vaikea muistaa, että Suomi ja koko Eurooppa ovat yhä turvallisia paikkoja. Maailman vaaralliset maat ovat toisaalla, siellä, mistä ihmiset joutuvat pakenemaan. Tämä ei lohduta yhdenkään iskussa kuolleen läheisen surua, mutta antaa muille perspektiiviä. Terroristit haluavat kylvää pelkoa. Meidän muiden on toimittava niin, ettei se tavoite toteudu. Usein paras tapa toimia on pysyä tyynenä ja keskittyä tekemään jotakin hyvää. Punaisessa Ristissä ajatellaan, että suurtenkin mullistusten keskellä on pystyttävä toimimaan konkreettisesti, monella tasolla samaan aikaan. Luonnonkatastrofien, sodan, köyhyyden ja pakolaisuuden haasteiden lisäksi myös tavallinen suomalainen arki on meille tuttua. Ystävätoiminta, nuorten tukeminen ja omaishoitajien jaksamisesta huolehtiminen ovat juurtuneet moneen paikallisosastoon vuosien aikana. Säännöllinen verenluovutus kuuluu kymmenien tuhansien suomalaisten arkeen. Kaikki tämä toiminta rakentaa ihmisten välistä luottamusta ja luo uskoa siihen, että hädän keskellä ei tarvitse olla yksin. Punainen Risti on johtavana vapaaehtoisjärjestönä mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa jokainen vapaaehtoistoimintaan pyrkivä löytää paikkansa. Punaisen Ristin periaatteiden mukainen vapaaehtoistoiminta on helpointa turvallisuustyötä, johon jokainen voi osallistua. Mukaan pääsee helposti vaikka Nälkäpäivä-keräyksessä, johon jokainen on tervetullut vain ilmoittautumalla mukaan. Suomen Punaisella Ristillä on noin 85 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, perheenjäsenet/aikuiset 10 euroa, perheenjäsenet/nuoret 5 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI90 2219 1800 0678 46. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 1572 3000 3727 30. SPR Veripalvelu: 127 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI06 2219 1800 0680 00. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 189 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 6 Ristiin rastiin Pakolaisten auttajat palkittiin Virtaako suonissasi hätäveri? Pääkaupunki sai oman Kontti Kiitosgaala kutsuu Kuopioon 10 Vapaaehtoinen tuo avun 16 Bigpepasta ei osaa jäädä pois 19 Lukukuu kannustaa lukemaan 20 Salama-Tiimi heittää keikkaa 22 Vapaaehtoisena veden alla 26 Terveyspisteessä ei ole kiire 28 VeriRyhmä moninkertaistaa avun 34 Kuivuus piinaa Swazimaata 39 Krypto 44 Pauliina Seppälän kolumni 45 Kysy Punaisesta Rististä 46 Vuosien takaa 47 Susanna Rantasen keräysvinkit 14 Volontärer hjälper 18 Bigpepa kan man inte missa 19 Bokmånad lockar att läsa 21 Blixtsnabba Salama-Tiimi 25 Frivilliga under ytan 27 Hälsorådgivning utan stress 32 BlodGrupper multiplicerar hjälpen 35 Torkan plågar Swaziland 38 Pauliina Seppäläs kolumn 40 Kors & tvärs Tack till flyktinghjälparna Har du nödblod i dina ådror? Huvudstaden fick egen Kontti Tackgala i Kuopio 45 Fråga om Röda Korset 46 Åren går AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 3/2016 7.9.2016 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Aapo Huhta Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/Finlands Röda Kors, Fabriksgatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors, 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen, kimmo.holopainen@punainen risti.fi, 020 701 2229 Layout: Carita Lehtniemi, carita.lehtniemi@punainenristi.fi Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Eva Kivilaakso-Wellmann, 044 566 7186 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki noin 100 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen Välj att göra gott tillsammans SOMMAREN HAR präglats av upprörande nyheter. I Frankrike, Tyskland och Turkiet begicks våldsdåd som kastar långa skuggor. Mitt i sorgen och chocken kan det vara svårt att komma ihåg att Finland och hela Europa fortfarande är trygga platser. Världens farliga länder finns på andra håll – i de områden som människor flyr ifrån. Att Europa är tryggt tröstar ingen som har mist en anhörig i ett attentat, men det sätter saker och ting i perspektiv för andra. Terroristerna vill sprida terror, alltså skräck. Vi andra måste agera så att de inte uppnår sitt mål. Ofta är det bästa sättet att hålla sig lugn och fokusera på att göra något gott. Inom Röda Korset tänker vi att man ska kunna göra något konkret även under stora omvälvningar. Det gäller dessutom att engagera sig konkret på många nivåer samtidigt. Förutom de utmaningar som naturkatastrofer, krig, fattigdom och flyktingskap innebär känner vi nämligen också till vardagen i Finland. Vänverksamhet, stöd till unga, omsorg om anhörigvårdare – det är verksamhet som har långa anor i många lokalavdelningar. Samtidigt ger tiotusentals finländare regelbundet blod. Det är sådan verksamhet som bygger upp förtroende mellan människor och ger oss rätten att tro att man inte behöver vara ensam i sin nöd. Röda Korset bidrar som ledande medborgarorganisation till att bygga upp ett samhälle där alla som vill engagera sig i frivilligverksamhet hittar sin plats. Frivilligverksamhet som följer Röda Korsets principer är det enklaste säkerhetsarbetet och något som alla kan delta i. Det är lätt att engagera sig till exempel i samband med insamlingen Hungerdagen: alla är välkomna att delta, allt man behöver göra är anmäla sig. JA R K K O M IK K O N E N ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 4 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 Avun maailma ? Hjälpens värld 3/2016 AVM1603_s1-25.indd 4 29.8.2016 15.11
34 / 35 KUIVUUS TEKEE TUHOA SWAZIMAASSA Punaisen Ristin käteisavustus auttaa pahimman yli. TORKAN ORSAKAR FÖR ÖDELSEN I SWAZILAND Röda Korsets kontantbidrag hjälper i nöden. 16 / 18 BIGPEPA ON SADAN HENGEN SIRKUS Pelastus palveluleiri tarjoaa jotain uutta joka vuosi. BIGPEPA ÄR EN STOR CIRKUS Satakunta räddningstjänstläger bjuder på nytt varje år. 22 / 25 SAMMAKKOMIEHET VAPAA EHTOISINA Vapepa-sukeltaja etsii kadonneita veden alta. GRODMÄN SOM STÄLLER UPP Frivilliga räddningstjänstens dykare hjälper. 20 / 21 JÄÄHYVÄISET JOUTEN OLOLLE Turvapaikanhakijat innostuivat talkootyöstä Oulussa. FARVÄL TILL ATT SLÅ DANK Asylsökande gillar att göra frivilligarbete i Uleåborg. K A R I P U LL IN E N JU S S I P A R TA N E N Finlands Röda Kors har cirka 85 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Pertti Torstila och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, familjemedlem/vuxen 10 euro, familjemedlem/ungd. 5 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI90 2219 1800 0678 46. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 1572 3000 3727 30. Blodtjänst: 127 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI06 2219 1800 0680 00. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 189 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi T E IJA S O IN I E M IL H E LO T IE Kiitos kun olet paikalla Nälkäpäivänä, sinun avullasi Punainen Risti voi auttaa! 3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 5 AVM1603_s1-25.indd 5 29.8.2016 15.11
6 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 Ristiin rastiin Avun maailma 4/2016 ilmestyy 9.11. Ristiin rastiin Osallistuitko sinäkin vapaa ehtoisena turvapaikan hakijoiden auttamiseen? Siinä tapauksessa Inhimillinen käden ojennus kuuluu myös sinulle – kiitos avustasi! Marika Seppälä (vas.), Marianne Luukkanen, Jussi Järvinen ja Erkki Hurtig edustivat vapaaehtoisia Inhimillinen käden ojennus tunnustuksen luovutuksessa. Kunniakirjat jakoivat Punaisen Ristin puheenjohtaja Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Inhimillinen kädenojennus KAIKILLE TURVAPAIKAN HAKIJOITA TUKENEILLE Turvapaikanhakijoiden hätä herätti viime vuonna suomalaiset auttamaan vapaaehtoisina. S UOMEEN SAAPUI viime vuonna ennätyksellisen paljon turvapaikanhakijoita. Tulijoiden hätä herätti myös poikkeuksellisen auttamishalun. Kiitoksena historiallisesta panoksesta Suomen Punainen Risti myönsi tämän vuoden Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksensa kaikille turvapaikanhakijoita tukeneille vapaaehtoisille. – Tulijoiden kanssa on tehty ihan tavallisia asioita, kuten opeteltu kielija kulttuuritaitoja, pelattu ja leikitty, kokattu, laulettu ja tanssittu. Samalla on syntynyt uudenlaisia ja innovatiivisia tapoja osoittaa tukea ja levittää inhimillisyyden sanomaa esimerkiksi sosiaalisen median kautta, Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja Pertti Torstila kiitti tunnustuksen luovutustilaisuudessa Helsingissä. Poikkeuksellisen laajaa palkittujen joukkoa edustivat Tornion järjestelykeskuksessa tulijoita tukenut Erkki Hurtig , Vihdin Riuttarannan vastaanottokeskuksessa diskoja järjestänyt lukiolainen Jussi Järvinen sekä turvapaikanhakijat futsalia pelaamaan innostaneet Joutsan Seudun Pallon aktiivit Marianne Luukkanen ja Marika Seppälä . Seppälä ja Luukkanen kertoivat turvapaikanhakijoiden ja paikallisten yhteisen peliharrastuksen alkaneen oikeastaan ”itsekkäistä syistä”. – Meillä oli tilaa pelivuoroilla, joten päätimme kutsua vastaanottokeskuksen väkeä pelaamaan. Saimme mukaan sekä turvapaikanhakijoita että paikallisia. Yhdessä pelaamiseen ei tarvita yhteistä kieltä, JoSePan puheenjohtaja Seppälä kertoi. Ilo ilman yhteistä kieltä oli lähtökohtana myös 16-vuotiaalle DJ:lle Jussi Järviselle, joka järjesti diskoja turvapaikanhakijoille Vihdin seurakunnan ylläpitämässä vastaanottokeskuksessa. – Haluan jakaa positiivisuutta ja saada ihmiset hymyilemään. Diskojen järjestäminen turvapaikanhakijoille on ollut itsellenikin hieno kokemus. Olen saanut jakaa hyvää fiilistä niille, jotka sitä eniten tarvitsevat, Järvinen sanoi. Tornion turvapaikanhakijoiden järjestelykeskuksen muonituksessa urakoinut Erkki Hurtig puolestaan suunnitteli kopioivansa Inhimillinen kädenojennus -kunniakirjansa kaikille niille talkoolaisille ja yrityksille, jotka osallistuivat turvapaikanhakijoiden ruokailujen järjestämiseen Torniossa. – Turvapaikanhakijoiden tukemisessa olen saanut olla osa jotain merkittävää, Hurtig totesi. Suomen Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus -tunnustus myönnetään vuosittain henkilölle tai yhteisölle, joka on toimillaan edistänyt inhimillisyyden arvojen toteutumista Suomessa. Palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989. KIMMO HOLOPAINEN TATU BLOMQVIST AVM1603_s1-25.indd 6 29.8.2016 16.00
3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 7 NUMI NUMMELIN KAISA RAUTIAINEN Pääkaupunki sai oman Kontin PUNAISEN RISTIN uusin Kontti kierrätystavaratalo avasi ovensa elokuussa Helsingin Itäkeskuk sessa. Konttipäällikön Emilia Lyytikäisen mukaan Konttia olikin pääkaupunkiin jo odotettu. – Asiakkaat ovat kertoneet päivän mittaan, että he ovat toivoneet pitkään omaa Konttia. Sijainniltaan Itäkeskus on loista va. Täällä liikkuu luonnostaan paljon väkeä ja alueen tunnelma on kansainvälinen, Lyytikäinen kertoi kierrätystavaratalon ava jaisissa. – Tänne on helppo tulla myös muualta pääkaupunkiseudulta, sillä Kontti sijaitsee lähellä metroasemaa. Punaisen Ristin Kontit ovat kierrätystavarataloja, joiden tuloksesta 50 prosenttia ohja taan Punaisen Ristin piirien ohjel matyöhön kotimaassa ja 25 pro senttia katastrofirahastoon ja Konttiketjun kehittämiseen. Konttien valikoimasta löytyy kaikenlaista vaatteista ja käyttö esineistä koruihin ja huonekalui hin. Kontit ottavat koko ajan vas taan puhdasta ja ehjää lahjoitus tavaraa. Itäkeskuksen Kontti myös noutaa huonekaluja Helsin gin ja Sipoon alueilta. Noutoajan voi varata soittamalla Helsingin Kontin asiakaspalveluun. Lue lisää: kontti.punainenristi.fi Pääkaupungin Konttitavaratalon avajaisia vietettiin elokuussa. NUMEROT KERTOVAT 8 926 VAPAAEHTOISTA oli viime vuonna mukana Suomen Punaisen Ristin ystävä toiminnassa. Vapaa ehtoisten määrä nousi edellis vuodesta 708 ystävällä. LÄHDE: SPR:N TOIMINTATILASTO 2015 JA A OMA KUVASI : # MINUNL AHJANI Verenluovutus on konkreettinen teko, joka auttaa kerralla jopa kolmea potilasta. Nyt voit vielä moninkertaistaa apusi, kun jaat verenluovutukseen tai veren saamiseen liittyvän kuvan ja kiitok sen sosiaalisessa mediassa. Lisää kuvan tai viestin perään tunnus #minunlahjani tai #veriyhdistäämeitä, niin julkai susi näkyy myös Veripalvelun infonäytöillä ja nettisivulla. Virtaako sinussa ensipelastajan veri? Oman veriryhmänsä saa tietää ensimmäisellä verenluovutuskerralla. Hätäveri pelastaa silloin kun kiire Veripalvelu etsii uudella kampanjalla reserviinsä lisää hätäveriryhmän Oluovuttajia. V AIN VIIDELLÄ prosentilla suomalaisista on sitä – nimittäin hätäverta, joka voi pelastaa henkiä hätätilanteissa. Onnettomuustilanteissa hengenvaarallisesti vuotavan potilaan veriryhmää ei läheskään aina ehditä määrittää, joten hänelle ei voida antaa hänen oman veriryhmänsä mukaisia verivalmisteita. Silloin potilaan hengen voi pelastaa hätäveri eli O Rh negatiivinen veri, sillä sitä voidaan antaa kaikille potilaille. Veripalvelu toivoo nyt saavansa reserviinsä lisää vapaaehtoisia hätäveriryhmän luovuttajia, jotka ovat valmiita saapumaan luovuttamaan veritilanteen niin vaatiessa. Tällä hetkellä noin seitsemän prosenttia Suomen verenluovuttajista kuuluu veriryhmään O-. Hätäveriryhmän verta tarvitaan myös varastoon muita veriryhmiä enemmän, koska äkillinen onnettomuus saattaa kasvattaa hätäveren tarvetta rajusti. Hätätilanteissa kuten leikkauksissa yksikin potilas voi tarvita useita pusseja verta kerralla. Katso kampanjavideo: www.veripalvelu.fi Ristiin rastiin Avun maailma 4/2016 ilmestyy 9.11. Ristiin rastiin #veriyhdistääm eitä #minunlahjani #veriyhdist äämeitä #minunlah jani AVM1603_s1-25.indd 7 29.8.2016 16.00
Äkkilähtö vahvistaa auttamisvalmiutta Punaisen Ristin Äkkilähtö 2016 val miusharjoitus järjestetään 1.–7.10. Harjoituksen tarkoituksena on vah vistaa Punaisen Ristin kykyä toimia viranomaisten apuna evakuointi tilanteessa ja rakentaa kumppa nuuksia koulujen ja muiden yhteis työtahojen suuntaan. Punaisen Ristin Hattulan osas tossa harjoituspäivään kuuluu mm. yläkoulun nuorten evakuointihar joitus sekä ensiapukoulutusta ja alkusammutuskoulutusta. Pienelle osastolle lähtee harjoituspäivään avuksi Hämeenlinnan osaston en siapuryhmä ja henkisen tuen ryh mä, Vapepa sekä joukko yhteistyö kumppaneita. – Toivottavasti paikallinen julki suus innostaa myös uusia vapaa ehtoisia osaston toimintaan. Ehkä päivän aikana joku nuorista innos tuu toiminnastamme niin, että läh tee perustamaan meille nuoriso tai ensiapuryhmää, Hattulan osaston valmiusvastaava Pia YliPirilä toi voo. Lue lisää: rednet.punainenristi.fi/ akkilahto2016 8 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 Ristiin rastiin ? Kors & tvärs Avun maailma näköislehtenä verkossa: lehtiluukku.fi > Avun maailma Kors & tvärs ? Ristiin rastiin SONY MUSIC ENTERTAINMENT FINLAND Maarit ja Sami Hurmerinta viihdyttävät vapaaehtoisia Suomen Punaisen Ristin Kiitosgaalassa Kuopiossa. Kiitosgaala kutsuu Kuopioon Suomen Punainen Risti palkitsee vapaaehtoisiaan joulukuun alussa Kuopiossa. P UNAISEN RISTIN Kiitosgaala järjestetään Kuopion Musiikkikeskuksessa 3. joulukuuta. Iloisen illan ohjelmaa tähdittää laulajalegenda Maarit Hurmerinta yhdessä miehensä Sami Hurme rinnan yhtyeen kanssa. Hittiensä lisäksi Maarit on Punaisen Ristin väelle tuttu viime vuoden Vain elämää Goes Punainen Risti -ohjelmasta, jossa sarjan tähdet tutustuivat Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan. Lavalle nousevat myös Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula , jotka palkitsevat tilaisuudessa mm. poikkeuksellisella tavalla vapaaehtoistoiminnan ohjaamisessa ansioituneita vapaaehtoisia Mestaripromon arvonimellä sekä paljastavat Punaisen Ristin parhaan kasvattajaosaston. Päivä alkaa Musiikkikeskuksessa lounaalla kello 13.00. Varsinainen gaalailta pyörähtää käyntiin kello 15.00 ja päättyy noin kello 20.00. Viralliset kutsut Kiitosgaalaan lähetettiin osastoille elokuussa, mutta tilaisuuteen voi ilmoittautua myös suoraan osoitteessa rednet.punainenristi.fi/kiitosgaala. Osallistumismaksu on 35 euroa. Ilmoittautuminen on avoinna 10.10. saakka tai niin kauan kuin mukaan mahtuu, sillä Musiikkikeskuksen sali vetää enintään 700 vierasta – lämpimästi tervetuloa! KIMMO HOLOPAINEN Lue lisää: rednet.punainenristi.fi/kiitosgaala OSA ATKO OLL A SANK ARI? LähiTapiola tarjoaa tänä vuonna ilmaisen alkusammutuskoulutuksen 100 000 asiakkaal leen ja asiakkuudesta kiinnostuneelle. Kampanjan tarkoituksena on opettaa suoma laisia ehkäisemään tulipaloja ja toimimaan hätätilanteessa. Sankarikoulutus koulutus paketti on toteutettu yhteistyössä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ja Suomen Palopäällystöliiton kanssa. Punaisen Ristin pääyhteistyökumppanina Lähi Tapiola kutsuu myös Punaisen Ristin osastot ja piirit mukaan koulutuksiin esimer kiksi kertomaan palovammojen ensiavusta, esittelemään ensiaputarvikkeita ja kut sumaan ihmisiä mukaan toimintaan. Lähialueen Sankarikoulutuksiin osallistumisesta voi sopia Lähi Tapiolan alueyhtiön yhteyshenkilön kanssa. Lue lisää: www.sankarikoulutus.fi 12 176 YÖSIJA A Suomen Punaisen Ristin vastaanottokeskuksissa ja tilapäismajoituksissa asui elokuun puolivälissä 12 176 turvapaikanhakijaa. Enimmillään Punaisen Ristin yksiköissä majoittui helmikuussa yli 19 000 turva paikanhakijaa. Hakemusten käsittelyn ohella määrää on laskenut Suomen kiristynyt linja varsinkin Irakin pakolais ten suhteen. Majoitus yksikköjä oli elokuussa toiminnassa 80. JUSSI VIERIMAA Pia Yli Pirilä toivoo, että Äkki lähtö toisi osastoon uusia vapaaehtoisia. AVM1603_s1-25.indd 8 29.8.2016 16.00
Ristiin rastiin ? Kors & tvärs Avun maailma näköislehtenä verkossa: lehtiluukku.fi > Avun maailma Kors & tvärs ? Ristiin rastiin Kenestä Vuoden vapaaehtoinen? Kansalaisareena palkitsee tänä vuonna kolman nen kerran yhden erityisen ansioituneen vapaa ehtoisen valtakunnallisella Vuoden vapaaehtoinen palkinnolla. Tunnustuksen saaja voi olla joko pit kän linjan vapaaehtoistoimija tai innostava tulo kas, yhteisönsä kantava voima, taitava innostaja, kekseliäs kehittäjä ja muuten vain väsymätön va paaehtoinen millä alalla tahansa. Ehdokkaat esitellään lokakuussa kampanjan nettisivulla, jolla kävijät voivat äänestää omaa suosikkiaan. Lopullisen voittajan valitsee asian tuntijaraati kymmenen eniten ääniä saaneen eh dokkaan joukosta. Vuoden vapaaehtoinen palki taan Vapaaehtoistoiminnan messuilla Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla 3.12. Ehdotuksia palkinnon saajaksi voivat tehdä sekä yksityiset että yhteisöt 15.9. saakka, joten vielä on hetki aikaa nostaa esiin hyviä ehdokkaita – esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin riveistä! Vaikuta: www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen ALEJANDRO LORENZO VIEL Ä EHTII VOIT TA A! Punaisen Ristin valtakunnallisia arvontoja on tänä vuonna jäljellä vielä kaksi kappaletta: 15.10. pal kintona on kuusi kappaletta Falc kin tieturvan lahjakortteja sekä Bumerangavaimenperiä ja 15.12. säätoiminnoilla ja mobiiliyhtey dellä varustettu Suunnon GPSkello. Arvontoihin osallistuvat kaikki arvontaa edeltävän kuukauden loppuun mennessä jäsenmaksun sa maksaneet Suomen Punaisen Ristin jäsenet. Voittomahdolli suuksiaan voi kohentaa myös suosittelemalla jäsenyyttä tutuil leen ja siirtämällä jäsenmaksunsa elaskutukseen. Huhtikuun arvonnassa Sokos Hotels lahjakortit voittivat MarjaLiisa Virta Mynämäeltä, Maija Harakka Valtimolta ja Matti Niskasaari Torniosta. Kesäkuun palkintona olleet Canon tallennus aseman voitti Pirjo Ranta Tampereelta. Lue lisää: www.punainenristi.fi/jasen 3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 9 AVM1603_s1-25.indd 9 29.8.2016 15.11
10 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 ? Nälkäpäivä 15.–17.9. N ÄLKÄPÄIVÄNÄ kerätään varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon, josta autetaan katastrofien ja konfliktien uhreja ympäri maailmaa. Katastrofirahastosta annetaan aineellista apua äkillisten onnettomuuksien uhreille myös Suomessa ja tuetaan katastrofeihin varautumista ja niiden ennaltaehkäisyä. Tänä Nälkäpäivänä pääosassa ovat jälleen Punaisen Ristin vapaaehtoiset. Lipaskerääjinä ja järjestäjinä he tekevät Nälkäpäivän, ja he myös vievät avun perille kaikkialla maailmassa. Vapaaehtoisuus on ollut Punaisen Ristin selkäranka alkaen liikkeen perustamisesta vuonna 1863. Tänä päivänä maailman Punaisen Ristin ja Puolikuun yhdistysten parissa toimii noin 17 miljoonaa vapaaehtoista. Maailmanlaajuinen vapaaehtoisten verkosto erottaa Punaisen Ristin kaikista muista avustusjärjestöistä. Kun jotain Paikalla hädän hetkellä VAPAAEHTOISTEN ANSIOSTA PUNAINEN RISTI ON AINA VALMIINA AUTTAMAAN. sattuu, Punaisen Ristin koulutetut vapaaehtoiset ovat aina paikalla ja valmiina auttamaan. ”Tuomalla vettä tuomme elämää” Yksi heistä on 24-vuotias somalimaalainen opiskelija Yasin Bashir Bahnaan . Vaikka aamu on vielä varhainen, Afrikan aurinko polttaa jo, kun Somalian Punaisen Puolikuun säiliöauto saapuu Hara-Adadin kylään läntisessä Somalimaassa. Yasin ryhtyy nostamaan säiliöstä vettä ja täyttämään kanistereita, joita kylän naiset ovat tuoneet mukanaan vedenjakeluun. – Valitettavasti emme pysty toimittamaan vettä kyliin säännöllisesti, koska resurssimme ovat rajalliset. Voimme kuitenkin helpottaa ihmisten elämää, Yasin sanoo. – Kuivuuden vuoksi ruokaakin on vähän, mutta ilman vettä ihmiset eivät selviydy. Tuodessamme vettä tuomme elämää. Puhtaan veden lisäksi Yasin on kiertänyt kylissä jakamassa suodattimia, joiden avulla kyläläiset voivat itse puhdistaa käyttämänsä veden. Suomen Punainen Risti on tukenut hätäapua kuivuuden piinaamille alueille Somaliassa katastrofirahaston ja erillisen ulkoministeriön rahoituksen avulla. Pitkään jatkunut kuivuus on maataloudesta elävälle alueelle ankara koettelemus. Elintärkeille kotieläimille ei riitä syötävää, kun sitä ei tahdo riittää ihmisillekään. Karjakuolemat kiihdyttävät kurjuuden kierrettä. T E K S T I K IM M O H O L O P A IN E N K U V A T T A T U B L O M Q V IS T & JA R K K O M IK K O N E N (S U O M I) , A A P O H U H T A & T A T U B L O M Q V IS T (S O M A LI A ), JA R K K O M IK K O N E N (U K R A IN A ) K U V A U S JÄ R JE S T E LY T A N JA N U R M E L A & H E L S IN G IN K A U P U N G IN P E L A S T U S L A IT O S , P E L A S T A JA K U R S S I 3 9 (S U O M I) AVM1603_s1-25.indd 10 29.8.2016 15.11
3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 11 Nälkäpäivä 15.–17.9. ? Somalian Punaisen Puolikuun vapaa ehtoinen Yasin Bashir Bahnaan toimittaa vettä kui vuudesta kärsiville ihmisille. – Ihmiset tekevät kaikkensa pitääkseen eläimensä hengissä, mutta mitään rehua ei enää ole. Nääntyneet eläimet syövät pensaiden kuivia oksia, mutta niissä ei ole mitään ravinteita. Ihmiset itsekin juovat vain laihaa teetä ilman sokeria, kun syötävää ei ole. Yasin asuu Somalimaan Hargeisassa, jossa hän pitää huolta eläkkeellä olevasta isästään ja 1980-luvun lopussa sodassa halvaantuneesta äidistään. Punaisen Puolikuun vapaaehtoiseksi hän ryhtyi kolme vuotta sitten. – Oikeastaan tarkoitukseni oli aluksi vain käydä ensiapukurssi, jotta osaan auttaa omia läheisiäni, mutta tajusin voivani tehdä paljon enemmän vapaaehtoisena. Punaisen Puolikuun vapaaehtoiset palvelevat koko yhteisöä. Minusta se on velvollisuuteni, ja se tekee minut onnelliseksi. ”Apu palaa aina antajalleen” Monet suurimmista inhimillisistä katastrofeista ovat ihmisen aiheuttamia: sotia ja aseellisia selkkauksia. Punaisella Ristillä on kansainvälisten sopimusten nojalla erityinen mandaatti antaa humanitaarista apua konfliktitilanteissa. Tällaista avustustyötä johtaa aina Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC, mutta myös sillä ovat apunaan paikalliset Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun vapaaehtoiset. Heistä yksi on Ukrainan Punaisen Ristin vapaaehtoinen Nadezhda Soroka , 30, joka avustaa pakolaisia ja paikallisia asukkaita Krasnyi Limanin kaupungissa Itä-Ukrainassa. Sodan jäljet näkyvät kaupungissa, vaikka taistelut Donetskin alueella ovat rauhoittuneet. Monet asukkaat tarvitsevat yhä humanitaarista apua, minkä lisäksi kaupunkiin on saapunut paljon maansisäisiä pakolaisia levottomammilta alueilta. Soroka tekee vapaaehtoistyötä 2–3 tuntia joka päivä, joskus enemmänkin. Siihen kuuluu avustustarvikkeiden ja vaatteiden jakoa, ensiavun opettamista ja toimintaa pakolaislapsille. – Tässä kaupungissa on kysyntää varsinkin elintarvikkeille, mutta kaikkea muutakin tarvitaan: peittoja, huopia, kenkiä, vaatteita, Soroka luettelee. – Krasnyi Liman on pieni kaupunki, eikä täällä ole töitä pakolaisille. Ihmiset ryntäilevät pikkurahan perässä, että saisivat vähän rahaa ruokaan. Moni etsii edelleen asuinpaikkaa. Monilla ei ole varaa vuokrata omaa asuntoa, joten he asuvat missä pystyvät. Yhdessä asunnossa voi asua jokaisessa huoneessa kokonainen perhe. Itä-Ukrainassa tarvitaan paljon vaateapua, koska hinnat ovat nousseet ihmisten ulottumattomiin ja ilmasto on ankara. Osa Sorokan jakamista vaatteista on suomalaisten lahjoittamia ja Suomen Punaisen Ristin perille viemiä. Soroka tietää miltä avunsaajista tuntuu, sillä hän on itsekin elänyt taistelujen keskellä. Vaikka ihminen olisi jäänyt kuinka tyhjän päälle, avun pyytäminen ei ole ikinä helppoa. – Toivoisin, että ihmiset eivät olisi välinpitämättömiä vaan ymmärtäisivät, että apu palautuu lopulta aina antajalleen. Jos itse joutuisin vielä samanlaiseen tilanteeseen, toivoisin että silloin löytyisi joku, joka haluaisi auttaa minua. – Meillä roikkuu toimiston seinällä fraasi: "Auttamalla toisia teistä ei tule pyhimyksiä vaan normaaleja." Se on minusta aika hienosti sanottu. ” Jos itse joutuisin saman laiseen tilantee seen, toivoisin että silloin löytyisi joku, joka haluai si auttaa minua. ” NADEZHDA SOROKA KÄ ÄNNÄ ? Ukrainan Punaisen Ristin vapaa ehtoinen Nadezhda Soroka jakaa vaatteita ja avustustarvikkeita ItäUkrainassa. AVM1603_s1-25.indd 11 29.8.2016 15.11
KUVAN TULIPALO ON LAVASTETTU EIKÄ LIITY TEKSTISSÄ MAINITTUIHIN TAPAUKSIIN. 12 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 ? Nälkäpäivä 15.–17.9. ”Ei ihmistä voi jättää pakkaseen” Katastrofi voi sattua myös Suomessa. Vaikka kansalaisten turvallisuus ja toimeentulo ovat meillä viime kädessä viranomaisten vastuulla, Punaisen Ristin vapaaehtoiset toimivat viranomaisten tukena monenlaisissa poikkeustilanteissa kuten tulipaloissa, tulvissa ja suuronnettomuuksissa. Suomen Punaisen Ristin kotimaan apu onnettomuustilanteessa on niin kutsuttua ensihuoltoa, johon voi kuulua esimerkiksi ensiapua, hätämajoituksen ja kiireellisen aineellisen avun järjestämistä sekä henkistä tukea ja ohjausta onnettomuuden uhreille. Nopean ja tehokkaan avun takaavat valtakunnallinen koulutettujen vapaaehtoisten verkosto, huolellinen valmiussuunnittelu ja katastrofirahasto. Punaisen Ristin Turun osaston kotimaan avun yhdyshenkilö Kari Varjonen on ensihuollon veteraani, joka on hälytetty auttamaan noin 70 tulipalossa. Tyypillisessä tapauksessa tulipalo on ajanut asukkaat kodistaan niin nopeasti, että he ovat menettäneet käytännössä koko omaisuutensa. Tulipalon uhreille järjestetään tarvittaessa hätämajoitus ja hankitaan tarvikkeita, joilla he selviytyvät ensimmäisten päivien yli. Hankinnat kustannetaan katastrofirahastosta. – Monella olisi rahaa tilillä, mutta mitä se hyödyttää, jos kaikki lompakkoa myöten on palanut? Tulipalon jälkeen voi kulua päiviä, ennen kuin ihminen saa hankittua uudet henkilöllisyyskortit, rahaa ja saa vakuutusasiansa kuntoon. Silloin tarvitaan hätäapua eli ruokaa, vaatteita, väliaikaista majoitusta ja mahdollisuus päästä hoitamaan asioitaan. Eihän ihmistä voi ulos pakkaseen jättää, Varjonen sanoo. On onnenkauppaa, mitä ihminen ehtii ottaa mukaansa pelastautuessaan tulipalosta. Kerran Varjonen auttoi nuorta naista, joka selviytyi palavasta asunnosta yllään pelkät alushousut ja aamutakki, jonka taskussa oli kännykkä. Sillä nainen sai soitettua hätänumeroon. Ehkä vahvimmin Varjosen mieleen painunut tapaus sattui jo vuosia sitten. Sillä kertaa autettavana oli kokonainen perhe, joka oli menettänyt kotinsa tulipalossa. Perheen viisivuotias tyttö oli menettänyt onnettomuudessa myös unilelunsa ja itkeskeli ostosreissulla. – Ehdotin tytölle, että sillä aikaa kun äiti hankkii vaatteita, me voisimme mennä yhdessä valitsemaan uuden unilelun. Leluosastolla oli kasa pehmoeläimiä. Varjonen poimi kasasta yhden, ja kuin ihmeen kaupalla se oli juuri samanlainen kuin lapsen tulipalossa menettämä. – Se ilme tytön kasvoilla, se miten hänen olemuksensa muuttui – se oli ikimuistoinen hetki. Silloin ymmärsin, mitä vapaaehtoistyö auttajallekin antaa. ? Lue lisää: www.nälkäpäivä.fi Punaisen Ristin Turun osaston vapaaehtoinen Kari Varjonen avustaa tulipalossa kotinsa menettäneitä. Ole sinäkin paikalla! Nälkäpäivänä jokaiselle löytyy tapa auttaa. Vapaaehtoiseksi lipaskerääjäksi pääsee noutamalla lippaan ja liivin lähimmästä keräyskeskuksesta. Osallistua voi aina myös lahjoittamalla. LAHJOITA PUHELINSOITOLLA Soitto numeroon 0600 12220 (20,28 € + pvm) LAHJOITA TEKSTIVIESTILLÄ Viesti SPR numeroon 16499 (viestin hinta 15 €) LAHJOITA TILISIIRROLLA Katastrofirahaston tilille FI06 2219 1800 0680 00 LAHJOITA MOBILEPAYLLA Nälkäpäivän numeroon 040 135 88 00 (www.mobilepay.fi) AVM1603_s1-25.indd 12 29.8.2016 15.12
3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 13 ItäSuomen yliopis ton opiskelija Anssi Ranta lähettää ter veiset häntä aut taneille Punaisen Ristin vapaaehtoi sille ja työntekijöil le Joensuussa. K ELLO OLI neljän maissa sunnuntai-iltapäivällä. Anssi Ranta istui tietokoneensa ääressä syventyneenä työhönsä. Itä-Suomen yliopiston tietojenkäsittelytieteen ja pedagogiikan opiskelija suunnitteli sähköistä kokeiden tarkastuspalvelua yliopistolle. Joensuun Ellin opiskelija-asuntolassa työrauha oli taattu. Soluasunnon äänieristys oli niin hyvä, että omiin huoneisiin ei kantautunut yhteisistä tiloista juuri mitään ääntä. Keittiön kärytkin pysyivät ulkopuolella. Paitsi että nyt kuului jotakin. Se oli voimakas pamahdus, kuin joku olisi rikkonut astioita. Rannan huonenaapurit hätkähtivät samaa ääntä. Tapeltiinko keittiössä? – Kun avasin oven, savu laskeutui katosta rinnankorkeudelle, Anssi Ranta muistaa. Kova ääni oli tullut parvekkeen suurista ikkunalaseista, jotka olivat räjähtäneet rikki. Talo oli tulessa. Avun tehokkuus yllätti Punainen Risti riensi hätiin, kun raju tulipalo tuhosi Anssin Rannan kodin opiskelija-asuntolassa Joensuussa viime keväänä. – Ulos ja nopeasti, se oli ensimmäinen ja viimeinen ajatus siinä tilanteessa. Kengät vedin vaistomaisesti jalkaan, toiset eivät tehneet sitäkään. Se oli niin nopea tilanne, että kaikki muu sai jäädä. Kolmannesta kerroksesta alas juostessaan naapurukset hakkasivat ovia ja huusivat sisällä olevia pelastautumaan. Hetkeä myöhemmin parikymmentä asukasta katseli pihalla, miten heidän kotinsa paloi poroksi. Koko omaisuus jäi taakse Palokunnan saapuessa liekit roihusivat jo ullakolla. Kaikki tulipalon syttyessä sisällä olleet saatiin ajoissa ulos, mutta rakennus kärsi mittavat vahingot kaikissa viidessä kerroksessa. Pihalla sammutustöitä seuranneet asukkaat yrittivät ymmärtää tapahtunutta. Useimmilta oli jäänyt paetessa taakse koko omaisuus, niin vaatteet kuin lompakot ja kännykät. – Harva tietää, mitä sellaisessa tilanteessa pitää tehdä tai mistä saada apua. Ne asukkaat, jotka olivat läheltä kotoisin, alkoivat järjestää yöpaikkaa sukulaisten tai tuttujen luokse, mutta monet olivat ulkopaikkakuntalaisia, osa ulkomaalaisia opiskelijoita. Itselläkään ei ollut mitään muuta kuin päälläni olleet sisävaatteet ja kengät, Anssi Ranta sanoo. Asia oli kuitenkin hoidossa. Pelastuslaitos oli hälyttänyt Vapaaehtoisen pelastuspalvelun, joka oli puolestaan välittänyt tiedon tilanteesta Punaiselle Ristille. Palopaikalle saapuivat Joensuun osaston vapaaehtoiset kotimaan avun yhdyshenkilön Ritva Mertasen ja piirin valmiuspäällikön Mika Korppisen johdolla. Mahtava suoritus – Meidät koottiin läheisen koulun pihaan, josta lähti bussikuljetus hotellille hätämajoitukseen. Kaikilta kerättiin perustiedot ja selvitettiin, mitä apua kukin tarvitsee: tarvitaanko sairaalahoitoa tai lääkitystä, tarjottiin mahdollisuutta soittaa läheisille. Hotellilla meille järjestettiin iltapalaa, vaatteita ja kaikki perustarvikkeet hammasharjoista alkaen, Anssi Ranta kertoo. Vielä tulipaloiltana selvisi, että opiskelija-asuntoyhtiö Joensuun Elli pystyy järjestämään kaikille kotinsa menettäneille uuden asunnon. Avaimet käytiin kuittaamassa heti seuraavana aamuna, minkä jälkeen matka jatkui Punaisen Ristin toimistolle. – Siellä saimme lisäohjeistusta, miten toimia jos tulee tarvetta jälkihoidolle tai henkiselle tuelle, mihin viranomaisiin kannattaa olla yhteydessä ja niin edelleen. Uusiin asuntoihin Punainen Risti oli jo järjestänyt patjat ja vuodevaatteet, ja sen lisäksi saimme hankkia 300 eurolla perustarvikkeita kuten pyyhkeitä, hygieniatuotteita, astioita, kaikkea mitä elämässä tarvitaan. – Punainen Risti kustansi jopa väliaikaiset henkilöllisyystodistukset ja niihin tarvittavat valokuvat. Hätäapu äkillisissä onnettomuustilanteissa lukeutuu Punaisen Ristin perustehtäviin, ja sitä varten käytettävissä ovat katastrofirahaston varat. Anssi Rannalle Punaisen Ristin kotimaan apu tuli kuitenkin yllätyksenä. – Lähtöoletus oli pikemminkin se, että nyt jäätiin tyhjän päälle. Saimme Punaiselta Ristiltä valtavan suuren avun, ja koko homma hoidettiin aivan mahtavan hyvin. Sen ansiosta pystyimme palaamaan normaaliin elämänrytmiin melkein seuraavana päivänä, hän kiittää. ? KIMMO HOLOPAINEN K IM M O H O LO P A IN E N ” Kengät vedin vaistomaisesti jalkaan, kaikki muu sai jäädä. Se oli niin nopea tilanne. ” ANSSI RANTA Nälkäpäivä 15.–17.9. ? AVM1603_s1-25.indd 13 29.8.2016 15.12
14 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 ? Hungerdagen 15–17.9 R ÖDA KORSETS volontärer har igen huvudrollen under Hungerdagen. Som insamlare och arrangörer är det de som gör Hungerdagen och världen över är det också volontärer som ser till att hjälpen når fram. Det globala nätverket av volontärer är något som skiljer Röda Korset från alla andra biståndsorganisationer. När något händer finns Röda Korsets utbildade volontärer alltid på plats, redo att hjälpa. En av dem är 24-åriga studerande Yasin Bashir Bahnaan i Somaliland. Trots att det är tidigt på morgonen är solen redan brännhet när Somaliska Röda Halvmånens tankbil anländer till byn Hara-Adadi i västra Somaliland. Yasin börjar tappa vatten ur tanken och fyller de kanistrar som kvinnorna i byn har kommit med till vattenutdelningen. – Tyvärr kan vi inte leverera vatten tillräckligt regelbundet, eftersom våra Volontärerna står för hjälpen RÖDA KORSETS LOKALA VOLONTÄRER SER TILL ATT HJÄLPEN NÅR FRAM. resurser är begränsade. Vi kan ändå göra livet lättare för folk, säger Yasin. – På grund av torkan är det också brist på mat, men utan vatten klarar man sig inte. När vi kommer med vatten kommer vi med liv. Förutom utdelningen av rent vatten har Yasin också ställt upp och besökt byar för att dela ut filter så att byborna själva kan rena det vatten de använder. Finlands Röda Kors har bidragit till nödhjälpen till torkans Somalia med hjälp av pengar ur katastroffonden och skild finansiering från utrikesministeriet. Den utdragna torkan är en svår prövning för en region som lever av jordbruk. Boskapen är livsviktig, men det finns inget för kreaturen att äta när maten inte vill räcka till ens för människorna. Yasin bor i Hargeisa i Somaliland och blev volontär inom Röda Halvmånen för tre år sedan. – Egentligen tänkte jag först bara gå en kurs i första hjälpen så att jag kan hjälpa mina anhöriga, men så insåg jag att jag kunde göra så mycket mer som volontär. På det här sättet tjänar jag hela lokalsamhället. ”Inte kan man lämna någon ute i kylan” En katastrof kan inträffa även i Finland. Röda Korsets volontärer bistår myndigheterna i undantagssituationer av olika slag, såsom eldsvådor, översvämningar och storolyckor. T E K S T I K IM M O H O L O P A IN E N K U V A T T A T U B L O M Q V IS T & JA R K K O M IK K O N E N (S U O M I) , A A P O H U H T A & T A T U B L O M Q V IS T (S O M A LI A ), JA R K K O M IK K O N E N (U K R A IN A ) K U V A U S JÄ R JE S T E LY T A N JA N U R M E L A & H E L S IN G IN K A U P U N G IN P E L A S T U S L A IT O S , P E L A S T A JA K U R S S I 3 9 (S U O M I) Ställ upp du också! Under Hungerdagen kan var och en hitta sitt sätt att hjälpa. Frivillig insamlare kan man bli genom att hämta en bössa och väst vid närmaste insamlingsställe, och alltid kan man vara med som givare. GE ETT BIDRAG GENOM ATT RINGA Ring numret 0600 12220 (20,28 € + lna) GE ETT BIDRAG PER SMS Skicka meddelandet SPR till numret 16499 (15 €/SMS) GE ETT BIDRAG PER BANKGIRO Katastroffondens konto FI06 2219 1800 0680 00 GE ETT BIDRAG VIA MOBILEPAY Hungerdagens nummer är 040 135 88 00 (www.mobilepay.fi) AVM1603_s1-25.indd 14 29.8.2016 15.12
3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 15 Hungerdagen 15–17.9 ? Överraskande effektiv hjälp Anssi Ranta behövde nödhjälp efter en brand i sin studentbostad. D ET VAR söndag och klockan var kring fyra på eftermiddagen. Anssi Ranta satt fördjupad i sitt arbete vid datorn. I Joensuun Ellis studentbostadshus fick man jobba i fred: Ljudisoleringen i kollektivbostaden var så bra att man knappt hörde någonting från de gemensamma utrymmena i byggnaden. Stekos från köket störde inte heller. Fast den dagen hörde han någonting. Det var en kraftig skräll, som om någon hade söndrat en bunt kärl. Grannarna i kollektivbostaden reagerade också på ljudet. – När jag öppnade dörren var det rök från taket till brösthöjd, minns Anssi Ranta. Ljudet de hade hört var fönstren på balkongen som exploderade. Huset stod i ljusan låga. – Ut nu och det med fart, det var min första och sista tanke i den situationen. När brandkåren kom till platsen slog lågorna redan upp på vinden. Det tjugotal invånare som var hemma tog sig ut i tid medan branden spred sig, men byggnaden orsakades omfattande skador. De flesta lämnade alla sina ägodelar efter sig i eldhavet: kläder, plånböcker och mobiltelefoner brann upp. – Det är inte många som vet vad man ska göra i den situationen. De invånare som kom från närbelägna kommuner kollade om de kunde övernatta hos bekanta, men många av oss kommer från andra delar av landet. Själv hade jag bara kläderna jag hade på mig, säger Ranta. Situationen var ändå under kontroll. Volontärer från rödakorsavdelningen i Joensuu dök upp under ledning av kontaktpersonen för bistånd i hemlandet Ritva Mertanen och distriktets beredskapschef Mika Korppinen . – De ordnade nödinkvartering för oss på ett hotell och förde dit oss med buss. Information samlades in av alla och de redde ut vilken hjälp var och en behöver: Behövde någon sjukhusvård eller medicinering? Vi fick också möjlighet att ringa till anhöriga. På hotellet såg de till att vi fick kvällsmat, kläder och det vi behövde, tandborstar och så vidare, berättar Anssi Ranta. Redan samma kväll fick de drabbade också veta att studentbostadsbolaget Joensuun Elli kunde ordna nya lägenheter för alla dem som hade blivit hemlösa. Följande morgon kunde de kvittera ut sina nya nycklar och så fortsatte färden till Röda Korsets byrå. – Där fick vi mera anvisningar, om vad vi skulle göra om vi behöver uppföljande vård eller psykiskt stöd, vilka myndigheter man borde ta kontakt med och så vidare. Till de nya lägenheterna fixade Röda Korset madrasser och sängkläder och så fick vi köpa förnödenheter för 300 euro, sånt som hygienartiklar och kärl. Röda Korset betalade till och med för våra tillfälliga ID-kort. – Vi fick enorm hjälp av Röda Korset och allt sköttes helt fantastiskt väl. Tack vare den hjälpen kunde vi återgå till mer eller mindre normalt liv så gott som följande dag, berömmer Ranta. ? Röda Korsets bistånd i olyckssituationer i hemlandet är så kallad första omsorgen som kan omfatta första hjälpen, nödinkvartering och brådskande materiellt bistånd samt psykiskt stöd och handledning för olycksoffer. Kari Varjonen är kontaktperson för hemlandsbiståndet i rödakorsavdelningen i Åbo. Han är första omsorgen-veteran som har larmats att hjälpa efter ett 70-tal eldsvådor. I ett typiskt fall har branden tvingat invånarna på flykten så plötsligt att de i praktiken har mist allt de äger. För brandoffer ordnar Röda Korset vid behov nödinkvartering och så köper man det som behövs för att de ska klara sig över de första dagarna. Utgifterna täcks ur katastroffonden. – Många skulle ha pengar på kontot, men vad hjälper det om allt, inklusive plånboken, har brunnit upp? Det kan ta flera dagar efter en eldsvåda att få nya IDkort, pengar och försäkringssituationen utredd. Då behövs nödhjälp. Inte kan man lämna någon ute i kylan, säger Varjonen. Under årens lopp har Varjonen hjälpt många, men en familj minns han speciellt väl. Flickan i familjen var fem år gammal och hade mist sitt mjukisdjur i eldsvådan. I butiken grät hon. – Jag föreslog för flickan att vi skulle gå och välja ett nytt sovdjur åt henne medan mamman köpte kläder. På leksaksavdelningen fanns en hög med mjukisdjur. Varjonen plockade upp ett ur högen och som genom ett under var det likadant som det mjukisdjur flickan hade mist. – Den minen hon gjorde och hur hennes hela varelse genomgick en förändring... Det kommer jag aldrig att glömma. Då förstod jag hur mycket frivilligarbete ger åt hjälparen också. ”Hjälpen återvänder alltid till givaren” Många av de största humanitära katastroferna har orsakats av människan. I krig och konflikter leds biståndsinsatserna av Internationella rödakorskommittén (ICRC), men även då hjälper lokala rödakorsvolontärer till. En av dem är Ukrainska Röda Korsets volontär Nadezhda Soroka , 30, som hjälper interna flyktingar och lokalinvånare i staden Krasni Liman i östra Ukraina. Soroka ger 2–3 timmar av sin tid till frivilligarbete varje dag, ibland mer. Hon delar ut biståndsmaterial och kläder, undervisar i första hjälpen och organiserar verksamhet för flyktingbarn. – Här i vår stad är det stor efterfrågan i synnerhet på livsmedel, men allt annat behövs också: täcken, filtar, skor och kläder, räknar Soroka upp. I östra Ukraina behövs mycket klädesbistånd, eftersom priserna har stigit så att folk inte har råd att köpa kläder fast klimatet är hårt. En del av de kläder Soroka delar ut har donerats av finländare och levererats till Ukraina av Finlands Röda Kors. Soroka vet hur det känns för dem som får hjälp, för hon har själv levt mitt i strider. – Jag önskar att människor inte ska låta bli att bry sig om, utan förstå att all hjälp man ger i sinom tid återvänder till givaren. Om jag själv igen hamnade i samma situation hoppas jag att det finns någon som vill hjälpa mig. ? Läs mer: www.hungerdagen.fi Nadezhda Soroka är frivillig hjälpare i Ukrainska Röda Korset och delar ut kläder och bistånd i östra Ukraina. Anssi Ranta skickar en hälsning till de volontärer som hjälpte honom. Kari Varjonen är volontär inom rödakors avdelningen i Åbo och hjälper människor som mist sitt hem i en eldsvåda. AVM1603_s1-25.indd 15 29.8.2016 15.12
16 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 N UIJA, NUIJA, NUIJA! Bigpepa-leirin pienimmät, 7–9-vuotiaat ykkösleiriläiset nostavat metakan. He ovat kokeneet vääryyttä leiriolympialaisissa. – Tosinuija, vahvistaa joku vielä katsomosta. Pelastuspalveluleirin staffi, henkilökunta, on juuri julistautunut leirikisan voittajaksi ilmeisellä vilunkipelillä ja kyseenalaisin kepulikonstein. Jymäytys ei uppoa. Lopulta staffi nöyrtyy. Mestaruuspokaali kuuluu ykkösleirille, "poika on tullut kotiin” raikaa ja oikeus voittaa. Olisiko tässä koko Suomen Punaisen Ristin Satakunnan piirin järjestämän pelastuspalveluleirin ydin? Staffilaisten jymäytykset kuuluvat perinteeseen leirillä, jonka kantavat teemat, valmiustoiminta ja ensiapu, nivoutuvat ohjelmaan tarinoissa ja touhuissa pitkin päivää. Noin 70 leiriläisen ikähaitari ulottuu 7-vuotiaista 16 vuotta täyttäneisiin. Osallistujat on jaettu ikäluokittain neljään alaleiriin. Kaikista pitää huolta vajaa 40-päinen henkilökunta, johon kuuluu mm. leiriohjaajia, huoltojoukkoja ja oma terveydenhoitaja. – Yhteen hiileen puhaltaminen, siitä ilmapiiri syntyy kuin itsestään. Se on ehdottomasti se juttu, vaikka ikäerot ovat noinkin isot. Täällä oppii ryhmässä toimimisen taitoja, Emmi Tuohimaa sanoo. Bigpepa on järjestetty jo 17 kertaa, joista Tuohimaa on ollut mukana 15:llä. Yhdeksän leiriläisvuoden jälkeen hän loikkasi staffilaisen saappaisiin ja yleni tänä kesänä tirehtööriksi, joka vastaa alaleirien yhteisestä ohjelmasta. – Siltä osin johdan tätä sirkusta. Ei täältä osaa poiskaan olla. Joka vuosi saan uusia ideoita, opin uusia asioita ja tutustun taas uusiin ystäviin. Punkkipeikko ja terminaattori Kun kolmosleirin 13–15-vuotiaat marssivat etsintäharjoitukseen metsään, pääs1 Nuijia ja ultrapossuja Punaisen Ristin Satakunnan piirin jo 17 kertaa Meri-Porissa järjestämä Bigpepa-pelastuspalveluleiri on yli sadan hengen sirkus, josta löytyy joka vuosi konkarillekin jotain uutta. TEKSTI TARMO TIKKA KUVAT JUSSI PARTANEN AVM1603_s1-25.indd 16 29.8.2016 15.12
3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 17 ” Yhteen hiileen puhaltaminen, siitä ilmapiiri syntyy kuin itsestään. Se on eh dottomasti se juttu, vaikka ikäerot ovat suuret. ” EMMI TUOHIMAA tään itse asiaan. Bigpepan perustajajäsen ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun konkari, kiukaislainen maanviljelijä Jussi Sauramo opastaa kädestä pitäen, kuinka kadonnutta etsitään metsästä tiimityönä. Etsintäketjun muodostamista harjoitellaan ensin pitkää heinää kasvavalla ja kesannolla lepäävällä peltoaukealla. – Enkä varmaan mene tonne heinikkoon, mulle tulee punkkeja, yksi nuorista protestoi ja parkkeeraa aukion reunalle. Ohjaajien neuvo pitkälahkeisista housuista metsäkeikalle ei ehkä enää unohdu. Kuusimetsässä ketju etsii maastoon piilotettuja mandariineja, mutta sitä leiriläiset eivät tiedä. Sauramo antaa vihjeen: – Kaikki mitä etsitte, on ihmisen sinne jättämää ja poimitaan talteen. Ketju hajoilee välillä ja sumppuuntuu taas. Kun Sauramo viheltää pilliinsä ja muistuttaa ohjeistuksesta, alkaa hellepäivä puristaa nuorista pientä känkkäränkkää. – Ai ton puun läpikö mun muka pitäis mennä, kysyy yksi. – Jos haluat olla terminaattori kakkonen, niin siitä vaan, Sauramo kuittaa. Pahaenteisiä huhuja diskon peruuntumisesta Välipalan jälkeen mieli kirkastuu ja tunnelmaa nostattaa Sauramon kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen pelastuspalvelukoiraoppilas Igor. Leirikoira Igor esittelee jäljestämistaitojaan, jotka herättävät ansaittua kunnioitusta ja ihastelua leiriläisissä. – Oli tosi jännittävää nähdä ja oppia, miten kadonnutta ihmistä etsitään, seitsemättä kertaa leirille osallistuva riihimäkeläinen Emma-Lotta Lounela iloitsee uudesta taidostaan. 14-vuotiaan ajatus karkailee kuitenkin jo tulevaan. Edellisistä vuosista viisastuneena hän tietää, että ohjaajat huijaavat, kun uhkailevat diskoillan peruuntumisella. Disko on nuorille leirin perinteinen loppuhuipennus, jonka kohtalolla ohjaajat tykkäävät kiusoitella. – Aina niillä on mukamas joku kumma syy, mutta kyllä ne sen järjestää. Tirehtööri Tuohimaata hymyilyttää, kun huhut diskoillan kohtalosta leviävät. Ensimmäisenä leirikesänä, seitsemänvuotiaana Bigpepa-noviisina häntäkään ei naurattanut, kun diskoluolan kaiuttimet käännettiin kaakkoon. – Silloin en edes tiennyt, mitä disko tarkoittaa. En uskaltanut mennä sisälle ollenkaan ja taisin soittaa äidillekin, kun vähän pelotti. Tehosivat tai eivät, huhut diskottomasta päättäjäisillasta osoittautuvat 1 Rainers Drozda (vas.), Iina Heleni us ja Mirjam Vä häKreula löysivät etsintäharjoituk sessa metsään kät ketyt mandariinit. I efterspanings övningen hitta de Rainers Drozda (t.v.), Iina Helenius och Mirjam Vähä Kreula de man dariner som hade gömts i skogen. 2 perättömiksi ja nuoret saavat odottamansa. Ikävä haihtuu leirillä nopeasti Kahdeksanvuotiaat Oska Plapp Porista ja Ebba Suominen Tampereelta ovat leirillä ensimmäistä kertaa. Molemmat odottavat malttamattomina ensiaputaitojen opettelua, mutta leirin ensimmäisenä kokonaisena päivänä toive ei toteudu. Aika tuntuu kuluvan turhemmissa touhuissa. – Täällä on liikaa uimista, leikkimistä, syömistä ja nukkumista. Me haluttaisiin, että alettaisiin jo tekemään jotain ensiapuasioita, kaksikko yllättää. – Jos tämä leiri tästä vähän paranee, niin että on enemmän ensiapua, niin ehkä tulen uudestaankin, Oska sysää painetta järjestäjille. – Kyllä sitä ensiapuakin vielä opitaan, yksi leiriohjaajista rauhoittelee. Pienimmille viisipäiväinen telttaelämä 3 KÄ ÄNNÄ ? merkitsee ehkä ensimmäistä pidempää aikaa poissa kotoa. Ebba tunnustaa reilusti, että ensimmäisenä yönä ikävä äitiä ennätti yllättää ennen nukkumattia. – Mutta se meni sitten ohi, kun ohjaaja tuli ja silitteli päätä. Ikävästä ei ole enää hajuakaan, kun Ebban paras kaveri Vilma hoputtaa lähtöä öljyntorjuntaharjoitukseen. Myös Oskalle tulee kiire uusien kavereidensa Oton ja Hugon luo. Ennen säntäämistään uusiin seikkailuihin hän kuiskaa vielä ohjaajilta visusti salassa pidettävän iltarituaalin: – Ultrapossu! Pompitaan teltassa makuupusseissa ja hypitään toistemme päälle! Nimen etymologia jää mysteeriksi. Bigpepassa ei nähdä nälkää Keittiön terassi on oiva paikka levähtää leirihulinan keskellä. Edessä on vielä 2 Jussi Sauramo ja hänen koiransa Igor pitivät leiri läisille esityksen kadonneen etsin nästä. Jussi Sauramo och hans hund Igor vi sade lägerdeltagar na hur man söker efter en försvun nen. 3 Bigpepaleirin erikoisteemana oli tänä vuonna olym pialaisten henges sä maailma. Specialtemat för årets BigPepa läger var – i olympisk anda – världen. AVM1603_s1-25.indd 17 29.8.2016 15.12
18 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 Gott humör och lurifaxfasoner Röda Korsets Satakunta distrikts räddningstjänstläger Bigpepa är en cirkus med över 100 deltagare. TEXT TARMO TIKKA BILDER JUSSI PARTANEN I ÅR VAR SJUTTONDE gången som Satakunta distrikt ordnade räddningstjänstlägret Bigpepa och platsen var ön Bastuskär i Havs-Björneborg. – Varje år får jag nya idéer, lär mig nya saker och blir bekant med nya vänner. Inte kan jag hålla mig borta härifrån, säger lägerräven Emmi Tuohimaa . För henne blir det redan den 15:e Bigpepa-lägerveckan. De första nio gångerna var Tuohimaa med som lägerdeltagare. Nu är hon för sjätte gången med som ”staff”, alltså lägerpersonal och i år kan hon titulera sig direktör. Det betyder att hon ansvarar för Bigpepa-lägrets gemensamma program – alltså när de fyra åldersindelade underlägren alla är med. – Till den delen leder jag den här cirkusen, skrattar Tuohimaa. I år består cirkusen av 70 lägerdeltagare och en personal på 36 personer – lägerledare, underhållstrupper och en egen hälsovårdare. Deltagarnas ålder är mellan 7 och 16 år. Underlägren för de olika åldersgrupperna har i huvudsak skilda program, men varje dag inleds med en gemensam ”morgongrej”, ett motionspass som lägerdeltagarna själva hittar på. – Att jobba tillsammans och dra åt samma håll, det är ett kännetecken för Bigpepa. Det skapar en fin atmosfär, även när åldersskillnaderna är stora. Här lär man sig att arbeta i grupp, säger Emmi Tuohimaa. På Bigpepa finns det en stomme som är den samma år ut och år in, att man lär sig kunskaper i första hjälpen och beredskapsverksamhet på lägret. Dessutom har man varje år ett specialtema. När Läger III, deltagarna i åldern 13–15 år, ger sig ut i skogen på en efterspaningsövning blir det allvar. Jussi Sauramo , mångårigt verksam i Frivilliga räddningstjänsten och en av Bigpepas grundare, visar konkret hur lagarbetet går till när man letar efter en saknad i terrängen. Först övar man skallgång på ett fält med högvuxet gräs. Sen ger sig gruppen in i en granskog för att leta efter utspridda mandariner. Till slut följer en uppvisning i att använda en räddningshund i efterspaningsuppdrag. Trots att 14-åriga Julia Hiukka och Emma-Lotta Lounela deltar i lägret för sjunde gången fanns det en hel del nytt för dem också att hämta i övningen. – Det var riktigt spännande att se hur man letar efter en försvunnen. Att lära sig första hjälpen ger också alltid gott humör, säger Lounela. Oska Plapp från Björneborg och Ebba Suominen från Tammerfors är på läger för första gången. – Det är alldeles för mycket simmande, lekande, ätande och sovande här. Vi vill börja med första hjälpen nu redan, säger de, besvikna över att den första dagens program har innehållit så mycket annat. ? Läs mer om verksamhet för unga: www.rodakorset.fi meripelastusharjoitus saunarannassa, mutta energiavarastot huutavat tankkausta. – Odottakaa vielä hetki, laatikko on uunissa. Tuon teille heti ensimmäisenä, kun se on valmista, keittiön emäntä Tarja Rasimus huikkaa ja loikkaa takaisin valtakuntaansa. Kuten tirehtööri Tuohimaakin aiemmin huomautti, huolto toimii parhaiten silloin, kun sitä ei huomaa olevankaan. – Ei täällä kyllä nälkää pääse näkemään. Ruokaa on viidesti päivässä, yksi ohjaajista kiittelee keittiön naisia. Samaan aikaan nelosleiriläiset Robin Kinnunen , Kenari Koonik ja Reelia Raudheiding virittelevät nuotiopaikalla Trangia-retkikeitintään. Virolaisnuorille Bigpepa on yhtä lailla kulttuurivaihtoa ja kielikylpyä kuin pelastuspalvelutaitojen treenaamista. – Tämähän on leiri eikä koulu. Hyvä tapa oppia lisää englantia ja tietysti parantaa ensiaputaitoja. Tirehtöörin kauan odotettu tähtihetki Päiväohjelman päättävää Reposaaren Meripelastajien harjoitusta on odotettu hartaasti ja jännityksellä. Kun Repo-veneellä saapuva pelastusmiehistö on ensin ruokittu, laituri täyttyy uteliaista leiriläisistä, jotka pääsevät tutustumaan veneeseen ja sen kalustoon. Miehistö laukaisee myös aluksen mukana kulkevan pelastuslautan, jolla leiriläiset pääsevät kellumaan. Elinkaarensa päätepisteen saavuttanutta lauttaa ei ole koskaan jouduttu käyttämään tositilanteessa, joten leiriläiset pääsevät todistamaan sen ensilaukaisua. Vihdoin koettaa tirehtöörin tähtihetki. Meripelastajat palkitsevat 15 vuoden odotuksen. – Hei, mä haluun tonne, oon aina halunnut enkä koskaan päässyt, saanko, Emmi Tuohimaa innostuu ja pulahtaa pian pelastuspuvussa mereen. Edessä on enää vähän arkipäiväisempi, mutta konkarille sitäkin arvokkaampi jokaisen leiri-illan rituaali: staffin sauna. ? Lue lisää Punaisen Ristin toiminnasta lapsille ja nuorille: www.punainenristi.fi/nuoret Jari Tervo Reposaaren Meripelastajista vieraili Bigpepaleirillä esittelemässä meripelas tajien kalustoa. Leiriläiset pääsivät kokeilemaan kahdeksan hengen pelastuslauttaa. Jari Tervo från Reposaaren Meripelastajat besökte BigPepalägret och presenterade sjöräddarutrustning. Lägerdeltagarna fick prova på en räddningsflotte för åtta personer. ” Ulkomaisille nuorille Bigpepa on yhtä lailla kulttuuri vaihtoa ja kielikylpyä kuin pelastuspalvelu taitojen treenaamis ta. ” AVM1603_s1-25.indd 18 29.8.2016 15.12
20 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 Salamana paikalla Punaisen Ristin Oulun osasto ja turvapaikanhakijat keksivät oivan vaihtoehdon pelkälle joutenololle. Nyt oululaiset voivat kutsua nopean toiminnan vapaaehtoisryhmän Salama-Tiimin auttamaan esimerkiksi pihatöissä. TEKSTI MINNA PELTOLA KUVAT TEIJA SOINI H ELTEINEN LAUANTAI suorastaan houkuttelee remonttiryhmää vanhan omakotitalon pihalle Oulun Kastellissa. Irakilaiset veljekset Mohammed ja Ali Saeed ovat saapuneet serkkunsa Al-Hamza Dheyabin kanssa talkoisiin rakentamaan uutta taloa viime vuonna puretun paikalle. Punaisen Ristin Oulun osaston Salama-Tiimin koordinaattori Jari Rutanen ei joudu toistamaan ohjeita moneen kertaan. – Näiltä miehiltä homma luistaa! Olin ensimmäisellä yhteisellä kerralla aivan hämmästyksissäni heidän näppäryydestään. Tässä meitä on muutenkin varsinainen joukko: rakennus-, sähkö-, koneinsinööri sekä minä, tietokoneohjelmoijana työskennellyt insinööri Rutanen nauraa. Yhdeksän kuukautta sitten Suomeen tullut irakilaiskolmikko on osa Ouluun perustettua vapaaehtoisryhmää Salama-Tiimiä. Sen kautta turvapaikanhakijat voivat tehdä lyhyitä avustuskeikkoja kaupunkilaisten pyynnöstä. Saeedin veljekset ja Dheyab ovat käyneet muun muassa vanhainkodeissa, ulkoilleet vanhusten kanssa ja laittaneet mökkiä kesäkuntoon. – Teemme keikkoja niin paljon kuin niitä on meille tarjolla. Meistä on mukava auttaa paikallisia. Vastaanottokeskuksessa ei ole juuri muuta tekemistä kuin syödä ja nukkua, Mohammed Saeed, 29, kertoo. Keikkojen kesto vaihtelee muutamasta tunnista kokonaiseen työpäivään. Tämän hellepäivän miehet sanovat viettävänsä talon pihalla vaikka kokonaan. Kahdeksan tuntia kahvija syömätauoilla sujuu mukavasti – huomattavasti mukavammin kuin toimettomana tai kaupungilla kuljeksien. Idea tuli turvapaikanhakijoilta Salama-Tiimi aloitti toimintansa viime vuoden marraskuussa, ja oululaiset ovat ottaneet vapaaehtoiset vastaan enemmän kuin innostuneina. Tehtäviä on useampi viikossa ja tarjolla olisi enemmänkin. Vapaaehtoisia voi tilata myös lähikuntiin. Klapien kasaamisen ja rakennustöiden lisäksi tiimit ovat tehneet lumitöitä, avustaneet muutoissa, siirtäneet pulpetteja ylioppilaskirjoituksiin ja tarjoilleet jouluaterioita vähävaraisille. Vaatebasaarejakin on pidetty. Idea toimintaan lähti – toisistaan tietämättä – sekä Punaisen Ristin Oulun osastosta että oululaiselta turvapaikanhakijalta Osama AlOgaililta . Hänen ajatuksensa oli, että kun Suomi auttaa turvapaikanhakijoita, he voisivat vastavuoroisesti auttaa suomalaisia. Vapaaehtoisissa on turvapaikanhakijoiden lisäksi kiintiöpakolaisia, vaihto-oppilaita ja tavallisia suomalaisia. Myös Salama-Tiimin koordinaattorit ovat enimmäkseen turvapaikanhakijoita. Kaikki ryhmän vapaaehtoiset osallistuvat Punaisen Ristin pitämään koulutustilaisuuteen ja ovat järjestön vakuuttamia. 1 AVM1603_s1-25.indd 20 29.8.2016 15.12
3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 21 – Aloimme kehittää toimintaryhmää, kun toimintaan halukkaita oululaisia turvapaikanhakijoita ilmaantui satoja. Koordinaattoreiden osuus toiminnassa on tärkeä: he pitävät huolen siitä, että keikat sujuvat niin kuin pitää ja että niitä on tasapuolisesti sekä tilaajille että vapaaehtoisille, kuvaa Oulun osaston monikulttuurisen toiminnan yhdyshenkilö Sanna Tuorila . Pakolaistilanne innosti auttamaan Hiomakone pärisee ja pöly lentää Saaedin veljesten puhdistaessa vanhaa sisäovea ennen maalausta. Kädenliikkeet ovat varmoja, vaikka juuri samanlaista konetta he eivät ole aiemmin käyttäneet. – On meillä puuta Irakissakin, Mohammed Saeed naurattaa seuruetta sujuvalla englannilla. Al-Hamza Dheyab, 28, kuskaa roskapuita kottikärryillä aitan taakse. Kaikki kolme haluaisivat tehdä omien alojensa töitä Suomessa. Salama-Tiimissä miehet ovat saaneet sekä suomalaisia että muunmaalaisia ystäviä. – Suomalaiset ovat aluksi hieman ujoja, mutta mukavia ja avuliaita kyllä, Ali Saeed, 20, tuumaa tauolla puun varjossa. Jari Rutanen aloitti Salama-Tiimin koordinaattorina muutama kuukausi sitten. Hän on miehenä tehtävään erittäin toivottu, sillä suurin osa Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisiksi lähtevistä on naisia. Irakissa taas on tyypillistä, että vapaaehtoistyötä tehdään miesporukassa. – Itse saan tässä ulkomaalaisia tuttavia ja mielekästä tekemistä uutta työtä etsiessäni. Pakolaistilanne motivoi ryhtymään vapaaehtoiseksi. En ole ennen toiminut Punaisessa Ristissä, mutta nyt ilmoittauduin vapaaehtoiseksi nettisivujen kautta, Rutanen kertoo. Tiimistä on iso apu 1930-luvulla rakennetun omakotitalon korjaustöissä aimo osan vapaa-ajastaan viettänyt Päivi kehuu irakilaisten apua sujuvaksi. Talo kuuluu Päivin perheen lapsille, ja Salama-Tiimin vapaaehtoisia on ollut työmaalla apuna jo useamman kerran. – Salama-Tiimin turvapaikanhakijoista on ollut meille todella iso apu. Kaikki ovat olleet mukavia ihmisiä. Tämä talo oli jossain vaiheessa kuin kaatopaikka, täynnä romua. Naapurikin innostui tilaamaan talkoovoimaa Salama-Tiimiltä nähtyään heidät tässä. Suosittelen käyttämään tätä palvelua, Päivi vinkkaa. Salama tuo suomeksi mieleen nopeuden ja sähkön, mutta sana on myös arabiaa ja tarkoittaa rauhaa. – Mas salaama, turvallista matkaa, irakilaismiehet hyvästelevät aikaisemmin kotiin lähtevää talkooväkeä. Hioma kone pärähtää jälleen käyntiin. Yhdelle jos toiselle tulee mieleen hommaa, jossa Salama-Tiimi voisi olla avuksi. ? Lue lisää: salamatiimi.fi Blixtsnabbt på plats Rödakorsavdelningen och asylsökande i Uleåborg hittade på ett ypperligt alternativ till att slå dank. L ÖRDAGENS SOLGASS formligen lockar en grupp byggare och fixare till den gamla villatomten i Kastelli i Uleåborg. De irakiska bröderna Mohammed och Ali Saeed har kommit till platsen tillsammans med sin kusin Al-Hamza Dheyabi för att bygga på ett nytt hus i stället för det gamla som revs förra året. Truppens finländske koordinator Jari Rutanen behöver inte ge anvisningar två gånger. – Med de här killarna går det undan! När vi var ute tillsammans första gången var jag alldeles förbluffad över hur flinka de är. Vi har en tuff grupp här: en byggnadsingenjör, en elingenjör, en maskiningenjör och så jag, skrattar Rutanen, själv ingenjör med bakgrund som programmerare. Männen hör till frivilliggruppen Salama-Tiimi (ung. Blixtteamet) i rödakorsavdelningen i Uleåborg. Inom teamet kan asylsökande göra korta hjälpinsatser hos Uleåborgare. Bröderna Saeed och Dheyab har bland annat besökt äldreboenden, motionerat med seniorer och fixat sommarstugor inför sommarsäsongen. – Vi gör det som behövs, så mycket som behövs. Vi tycker det är roligt att hjälpa och på förläggningen finns det inte mycket annat att göra än äta och sova, säger Mohammed Saeed, 29. Slipen surrar och dammet yr när bröderna Saeed putsar en gammal paneldörr inför målning. Händerna rör sig vant, trots att de aldrig har använt precis en sådan apparat förut. – Vi har trä i Irak också, säger Mohammed Saeed på engelska och får sällskapet att skratta. Alla tre skulle helst jobba inom sina egna branscher i Finland. I teamet har de fått nya vänner, både infödda finländare och andra. – I början är finländare lite blyga, men de är trevliga och hjälpsamma, säger Ali Saeed, 20. Blixtteamet inledde sin verksamhet i november förra året och mottagandet i Uleåborg har varit entusiastiskt. Teamet har radat ved och gjort byggjobb, men också röjt snö, hjälpt till vid flyttning, flyttat pulpeter inför studentskrivningarna och serverat julmat till mindre bemedlade. Idén till verksamheten föddes – oberoende av varandra – både inom Uleåborgs avdelning och hos Osama Al-Ogaili . Som asylsökande i Uleåborg tänkte han att de som väntar på asylbesked får hjälp av Finland, men att de i sin tur kunde hjälpa finländare. Bland volontärerna finns förutom asylsökande också kvotflyktingar, utbyteselever och vanliga finländare. De flesta av dem som koordinerar Salama-Tiimis insatser är också asylsökande. Alla volontärerna i gruppen har deltagit i en utbildning som Röda Korset ordnade och är försäkrade av organisationen. – Vi började utveckla verksamhetsgruppen när hundratals ivriga asylsökande anmälde sig som frivilliga. Samordnarna har en viktig roll i verksamheten: de ser till att varje uppdrag sköts enligt överenskommelse och att det blir rättvist såväl för dem som beställer hjälp och dem som ställer upp som frivilliga, berättar Sanna Tuorila , Uleåborgs avdelnings kontaktperson för mångkulturverksamhet. ? Läs mer: salamatiimi.fi (på finska och engelska) 1 Kahvitauko kuluu SalamaTiimin Jari Rutaselta (vas.), Al Hamza Dheyabilta, Ali Saeedilta ja Moham med Saeedilta iloises ti rupatellen. Under kaffepauser na går munlädret på blixt teamets Jari Ru tanen (t.v.), AlHamza Dheyab, Ali Saeed och Mohammed Saeed. 2 AlHamza Dheyab kuskaa kottikärryillä rakennusjätettä aitan taakse. Hän toivoo löytävänsä Suomesta lopulta oman alansa töitä. AlHamza Dheyab kör en skottkärra med byggnadsavfall runt lidret. Han hoppas att han en dag får jobb inom sin egen bransch i Finland. 3 Mohammed Saeed tekee mieluummin mitä vain hyödyllistä kuin makaa toimet tomana vastaanotto keskuksessa. Mohammed Saeed gör vad som helst som är nyttigt hellre än lig ger sysslolös på för läggningen. 2 3 AVM1603_s1-25.indd 21 29.8.2016 15.12
22 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 AriPekka Arponen katoaa ruumissäkin kanssa pinnan alle. AriPekka Arponen försvinner under ytan med en liksäck. AVM1603_s1-25.indd 22 29.8.2016 15.12
3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 23 I LMA EI VOISI OLLA KAUNIIMPI eikä näky surullisempi: siuntiolaisessa lammessa kelluu ruumis. Onneksi näky ei ole totta, oikeasti lammessa on vain nukke. Se on vasta uppoamassa. Nuken osa on tänään esittää 75-kiloista ihmistä. Sen verran se painaa veden päällä, upoksissa painoa tuntuu viiden kilon verran. Aurinkoinen alkuilta on tuonut rantaan kosolti uimareita. Lapset hyppivät laiturilta veteen, mutta aikuiset pysyttelevät vielä uimarannan lämmössä. Rannalla seisoo myös farmariauto, jonka kyydissä nukkekin hetki sitten matkusti tänne Pikkalan hiekkakuoppana tunnetulle uimapaikalle Störsvikiin. Matti Miinala , 39, ja Ari-Pekka Arponen , 46, nostelevat sukellusvarusteitaan auton tavarasäiliöstä. He ovat vastuussa siitä, että nukke on päätynyt veden varaan. Arponen on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun eli Vapepan sukelluskouluttaja ja kuuluu Miinalan kanssa kahdeksanhenkiseen Vapepan sukeltajaryhmään. Tämän päivän harjoituksissa he ovat poikkeuksellisesti ainoat osanottajat. – Yksi on isyyslomalla, kolme on ulkomailla, yksi noroviruksessa..., Arponen luettelee. Se ei miehiä lannista. Tänään kaksikko harjoittelee hukkuneen nostamista vedestä ja testaa uutta radiokalustoaan. Ryhmän vapaaehtoisia yhdistää sukellusharrastus ja halu auttaa viranomaisia. Työelämässä heillä on hyvin kirjava tausta: on vartija, pari laatuinsinööriä, mediamyyjä, telakkapalomies, rakennusmies. Arponen ja Miinala ovat sattumalta kumpikin ohjelmistotestaajakonsultteja, joskin eri yrityksissä. He harrastavat sukellusta Espoon Nousussa, jossa Arponen toimii kouluttajana. Hänellä on myös sukellustarvikeliike. Arponen pakkasi harjoituksissa tarvittavat varusteet autoon edellisenä iltana. Tänä aamuna puoli kahdeksalta hän meni töihin it-alan työpaikalleen. Kahdeksaksi omalle työpaikalleen ehti myös Miinala. Vähän ennen neljää iltapäivällä hän lähti kodin kautta kohti Störsvikiä. Miinalalla on vaimo ja lapsia. Vapaa-ajan käyttö Vapepa-harjoituksiin ei kuitenkaan perhettä haittaa. – Vielä ei ole tullut sanomista. Vaimo on itse asiassa mielissään siitä, että aikaa kuluu tämmöiseen. Voin kuvitella monta muuta, huonompaa tapaa viettää vapaa-aikaa, Miinala sanoo. Poliisi voi tarvita kuvaa rikostutkinnassa Tänään Arponen pukee sukellusvarusteet ylleen. Ensin aluspuvun, joka pitää lämpimänä, sitten vettä eristävän kuivapuvun. Miinalan tehtävänä on olla köyden päässä rannalla. Miinala suorittaa paritarkastuksen Arposelle: hän käy läpi, että kaikki tarvittavat varusteet ovat varmasti yllä. – Sulla ei ole vyötä, hän sanoo Arposelle. – Tä? Arponen kysyy. – Sulla ei oo painolevyjä. – Ei. Kun kaikki on kunnossa, kaksikko suuntaa laiturille. Vaikka lammessa on nyt hyvä näkyvyys, Arponen ottaa mukaansa teleskooppisauvan. Hän avaa sen ja huitoo ilmaa esitelläkseen sen käyttötarkoitusta. – Kun näkyvyyttä ei ole, tällä on hyvä haravoida vettä, Arponen sanoo. Vapepan sukeltajat ovat usein räntäsateen ja kovan tuulen armoilla, mutta nyt olosuhteet ovat täydelliset. Nukke on kadonnut pinnan alle, ja kaksikko siirtyy laiturille. MATTI MIINALA JA ARIPEKKA ARPONEN OVAT KOKENEITA SUKELTAJIA. HE HALUSIVAT TAITONSA YHTEISEN HYVÄN PALVELUKSEEN JA PÄÄTYIVÄT VAPEPAN SUKELTAJIKSI. TEKSTI ARI LAHDENMÄKI KUVAT KARI PULLINEN KÄ ÄNNÄ ? Vapepasukeltajaksi? Vapepasukeltajat ovat kokenei ta sukellusharrastajia, jotka avustavat tarvittaessa viran omaisia vedenalaisissa pelastus ja etsintätehtävissä. Vapepa sukeltajaksi kouluttaudutaan Sukeltajaliiton järjestämällä kurssilla. Vapepasukeltajakurssille va littavilta vaaditaan jonkin kan sainvälisen sukelluskoulutusjär jestön jatkokoulutustason laite sukeltajakortti ja kurssin alussa osoitettu, voimassa olevaa korti tusta vastaava tieto ja taitotaso (esim. CMAS ** , NAUI Advanced Scuba Diver, PADI Advanced Open Water Diver). Kurssille päästäkseen takana on oltava ainakin 50 kirjattua sukellusta (yhteiskesto vähintään 25 tuntia, joista 10 tuntia yli 15 metrin sy vyyteen). Lisäksi edellytetään kokonaisuutena monipuolista ja vaihtelevaa sukelluskokemusta. Muut perusvaatimukset ovat 18 vuoden ikä, hyväksytty lääkärin tarkastus, ensiapukoulutus ja Sukeltajaliiton jäsenyys. Lue lisää: sukeltaja.fi AVM1603_s1-25.indd 23 29.8.2016 15.12
24 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 Sammakkomies Arponen sukeltaa veden alle. Laiturilla istuu kaksi pikkupoikaa ja tyttö. – Toi ois niin siistiä, toinen pojista sanoo, kun Arponen katoaa näkyvistä. Sitten hän kysyy Miinalalta, paljonko nukke painaa. – Seitsemänkymmentäviisi kiloa, Miinala vastaa. Laiturille tulee lisää lapsia. Yksi tyttö kysyy ruotsiksi, mitä on tekeillä. Miinala kertoo. Hänen yllään on huomioliivi, jonka selässä lukee ”Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, sukeltaja”. – Uimarannoilla meiltä tullaan aina kyselemään harjoituksista, Miinala sanoo. Hän on jakanut etsintäalueen sektoreihin, ja Arponen antaa köydellä merkin aina, kun yksi sektori on käyty läpi. Sen jälkeen hän siirtyy näkyvyyden verran lähemmäksi uudelle sektorille. Pian vedestä singahtaa pystyyn ilmatäytteinen poiju. Se on merkki kohteen löytymisestä. Seuraavaksi pintaan ilmestyy Arponen. – Kohde löydetty viidestä seitsemään metrin syvyydestä, alue kuvattu, kohde merkitty ja poiju kiinnitetty, hän ilmoittaa Miinalalle. Vapepa-sukeltajalla on varusteissaan kamera, jolla hän kuvaa löytämänsä kohteen jo veden alla. Poliisi voi tarvita kuvaa mahdollisessa rikostutkinnassaan. Kohteeseen kiinnitetään poiju, joka syöksähtää veden pinnalle. Niin kohde ei pääse katoamaan uudestaan. Tositilanteessa poliisi päättäisi, nostaako ruumiin viranomainen vai Vapepa. Ranta olisi joka tapauksessa tyhjennetty uteliaista poliisin toimesta. Nyt simuloidaan tilanne, jossa Arponen tuo vainajan rantaan. Miinala käy hakemassa ruumissäkin. Arponen katoaa sen kanssa jälleen pinnan alle. Pian hän nousee säkin kanssa näkyviin ja tuo sen rantaan. Säkki pidetään rantavedessä, sillä jos kyseessä olisi oikea tragedia ja ruumis pääsisi kosketukseen ilman kanssa, hirveä haju täyttäisi rannan heti. Siitä Arposella ei kylläkään ole kokemusta. Hän on toiminut Vapepa-sukeltajana vuodesta 2004 ja ollut viidesti mukana etsimässä vainajaa, mutta jokaisella kerralla ruumiin ovat lopulta löytäneet muut. Kaikki roolit ovat tärkeitä Miinala tuli Arposen innostamana Vapepaan kaksi vuotta sitten, mutta hän ei ole ollut viranomaisen hälyttämänä etsinnöissä vielä kertaakaan. – Kun sukellustaidot alkoivat olla jo aika hyvin hanskassa, ajattelin, että voisi tehdä sellaista, että niistä hyötyisivät muutkin, Miinala sanoo. Arposen houkutteli aikoinaan Vapepaan sama syy. – Voi käyttää sukellustaitojaan yhteiseen hyvään. Vaikkei tässä ihmishenkiä pelastetakaan, esimerkiksi omaisille kadonneen löytyminen on hyvin tärkeää. Vapepa-sukeltajakurssiin kuuluu myös terveydenhuollon ammattilaisen soveltuvuustesti. – Pitää olla valmis kohtaamaan vainaja, Arponen sanoo. – Sitä käydään läpi mielessä. Molemmat miehet ovat urheilullisia, mutta heidän ei tarvitsisi. Vapepa-sukeltajan tehtäviin riittää normaali sukeltajalta vaadittava peruskunto. Vapepassa sukeltajilla ei ole kiire. Poliisi kutsuu vapaaehtoiset sukeltajat vainajan etsintään yleensä, kun ruumis on ollut kateissa kolmisen viikkoa. Niin pitkään kateissa ollut kalmo löytyy tavallisesti rannasta. Tarvittaessa apuun otettaisiin vene, jolla päästäisiin selälle. Tällaisen hehtaarin kokoisen lammen haravoimiseen menisi Arposen mukaan viikon päivät. Siinä ajassa kasvaa huollon merkitys. – Siksi on toinen ryhmä, joka järjestää ruuan sukeltajille. Kaikki roolit ovat tärkeitä. Onnistuminen koostuu yhteistyöstä, Arponen sanoo. Perämoottoreita ja lompakko Arponen ja Miinala testaavat vielä kamerat ja uuden radiokaluston. Arposen kamera välittää moitteettomasti kuvaa laiturilla olevan salkun monitoriin. Sitten Arponen sukeltaa ja Miinala yrittää saada häneen radioyhteyden. Miinala painaa tangenttia ja toistelee mikrofoniin: – Kuuluuko mitään? Kuuluuko mitään? Kun Arponen nousee pintaan, käy ilmi, ettei hän saanut Miinalan puheesta selvää. Lahjoituksena saatua laitetta käytettiin nyt ensi kertaa, ja ilmeisesti siihen pitää tutustua tarkemmin. Tätä varten harjoitukset ovat olemassa. Aina vedestä ei sitä paitsi etsitä ruumista esittävää nukkea vaan esimerkiksi etiketitöntä, kirkasta limonadipulloa. Sen löytäminen vasta vaikeaa onkin. Miinala kertoo, että Vapepa-sukellukset ovat käytännöllistä harjoitusta myös muuhun sukeltamiseen. Sitä molempien elämässä riittää. Miinala sukelteli viime keväänä Egyptissä, ja hän on käynyt niissä merkeissä paljon muuallakin Afrikassa, kuten Sudanissa, Tansaniassa ja Mauritiuksella. Arposelle eksoottisimpia paikkoja on ollut Chuukin saariryhmä Tyynenmeren keskellä. Vapepa-sukeltajan etsintätaitoja pääsee kyllä käyttämään lähempänäkin. – Aika monta perämoottoria olen sukeltanut vedestä, Arponen sanoo. Sitten hän kertoo kaverista, jolta oli perämoottoria nostaessa pudonnut lompakko veteen. – Näkyvyyttä oli kymmenen senttiä. Laitoin maskin päähän, sytytin lampun, ja valokeilassa hohti teksti Visa. Lompakon pudottajalla oli onni matkassa. Kuukauden kuluttua uusiksi Koska harjoitukseen pääsivät tänään vain Arponen ja Miinala, se saadaan viedyksi läpi parissa tunnissa. Miehet palaavat autolle, ja Arponen alkaa riisua varusteitaan. Edessä on varustehuolto. Siinä menee tunnin verran. Kuivumista vaativat varusteet jätetään Arposen sukellusvälineliikkeen tiloihin. Lopuksi Arponen ja Miinala käyvät vielä päivän harjoituksen keskenään läpi. Seuraavana päivänä miehet ovat taas toimistohommissa ohjelmistotestaajina. Seuraavat sukellusharjoitukset ovat edessä taas kuukauden kuluttua. ? Sukeltajien har joitukset keräävät paikalle yleensä uteliaita katseli joita. Niin tälläkin kertaa. När dykarna övar samlas oftast en nyfiken publik. Så gick det även den här gången. ” Aika monta perä moottoria olen sukel tanut vedestä. ” ARI-PEKKA ARPONEN AVM1603_s1-25.indd 24 29.8.2016 15.12
3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 25 Sukeltaminen on huolellista puuhaa. Varusteet käydään läpi kohta kohdalta paritarkastuksessa. Att dyka kräver precision. Utrustning en kontrolleras tillsammans punkt för punkt. BLI VAPEPADYKARE? Frivilliga räddning stjänstens dykare är erfarna hobby dykare som bistår myndigheterna i räddnings och efterspaningsupp drag. Dykare kan man utbilda sig till på Finska dykar förbundets kurs. De sökande ska fortbildat sig i en lighet med inter nationella dykut bildningssystemet och ha gedigen erfarenhet av dyk ning. Dessutom ska man vara minst 18 år gam mal, ha friskintyg av läkare och förs ta hjälpenutbild ning och vara medlem i Finska dykarförbundet. E N SOLIG försommarkväll finns det många på simstranden i Störsvik i Sjundeå. Barn hoppar från bryggan i vattnet, de vuxna håller sig varma på stranden. På stranden står också en combi. Matti Miinala , 39, och Ari-Pekka Arponen , 46, lyfter ut dykutrustning ur bakluckan. Arponen är dykinstruktör på Frivilliga räddningstjänsten, också kallad Vapepa, och hör tillsammans med Miinala till räddningstjänstens åtta personer starka dykargrupp. De har kommit till Sjundeå för att öva att lyfta en drunknad ur vattnet och testa ny radioutrustning. Gemensamt för volontärerna i gruppen är att de har dykning som hobby och vill bistå myndigheterna. I arbetslivet ser livet varierande ut för gruppens medlemmar: någon är väktare, ett par är kvalitetsingenjörer, en är brandman, en annan byggare... Arponen och Miinala råkar båda vara konsulter för programmeringstest, men de jobbar på olika företag. De dyker båda i Espoon Nousu, där Arponen är dyk instruktör. Han har också en dykbutik. Redo att möta en avliden Matti Miinala och Ari-Pekka Arponen är erfarna dykare. De ville utnyttja sina kunskaper till allmän nytta och blev Frivilliga räddningstjänstens dykare. Målet markeras med boj Arponen drar på sig dykutrustningen. Först underdräkten som håller honom varm, sedan torrdräkten som håller vattnet ute. Miinalas uppgift är att vara i andra ändan av ett rep på stranden. Frivilliga räddningstjänsten får ofta jobba i snöslask och hård vind, men nu är förhållandena idealiska. Strax innan har männen slängt en övningsdocka på 75 kilo i sandgropen och den har nu sjunkit ner under ytan. – Det där skulle vara så tufft, konstaterar en pojke som står på bryggan och tittar på när grodmannen Arponen försvinner ner i vattnet. Fler barn samlas på bryggan. – På badstränder får vi alltid frågor om våra övningar, bekräftar Miinala. Han har delat in efterspaningsområdet i sektorer och Arponen signalerar med repet efter varje finkammad sektor. Inom kort dyker en luftfylld boj upp ur vattnet. Den signalerar att objektet har hittats. – Objektet har hittats på ett djup av fem till sju meter, området har fotograferats, objektet har markerats och bojen är fäst, rapporterar Arponen till Miinala. När man dyker för Frivilliga räddningstjänsten ingår en kamera i utrustningen. Objektet fotograferas alltid redan under ytan. Polisen kan behöva bilden i en eventuell brottsutredning. I en riktig situation är det nu polisen fattar beslutet om det är myndigheterna eller Vapepa som tar upp den döda kroppen. Oberoende av vem som gör jobbet töms stranden i det skedet på publik. Arponen försvinner under ytan, den här gången med en liksäck. Snart dyker han upp igen och simmar till stranden med säcken. Det har Arponen ingen erfarenhet av i verkligheten. Han har dykt för Frivilliga räddningstjänsten sedan år 2004 och fem gånger har han varit med och letat efter en drunknad, men varje gång har den omkomna till slut hittats av någon annan. Ingen brådska för dykarna Miinala gick med i Frivilliga räddningstjänsten för två år sedan, lockad av Arponen. – När jag började ha rätt bra koll på dykandet tänkte jag att man kunde göra något sådant som gör att kunskapen är till nytta för andra, säger Miinala. Arponen gick i tiden med i Frivilliga räddningstjänsten av samma orsak. – Man kan använda sina dykkunskaper till allmän nytta. Inte räddar vi människoliv, men för de anhöriga är det nog så viktigt att en försvunnen människa hittas. I räddningstjänstens dykarkurs ingår också ett lämplighetstest för yrkesarbete inom hälsovården. – Man måste vara redo att möta en avliden, säger Arponen. – Det är något man är tvungen att tänka igenom. Inom Vapepa har dykarna inte bråttom. Polisen larmar i allmänhet frivilliga dykare att leta efter en avliden när personen har varit försvunnen cirka tre veckor. För att ställa upp som Vapepa-dykare räcker den normala kondition som krävs för dykning, men dessutom måste man ha en gedigen och mångsidig erfarenhet som dykare. ? K A R I P U LL IN E N AVM1603_s1-25.indd 25 29.8.2016 15.12
26 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 1 Hyvä seura houkuttelee huolehtimaan itsestä Punaisen Ristin Nokian terveyspisteellä vaihdetaan kuulumisia ja puhutaan henkeviä. Samalla voi tavata terveydenhoitajan ja mitata verenpaineen. TEKSTI MARI UUSIVIRTA KUVAT JENNA LEHTONEN V UORONUMERON takana lukee ajatelma. Eläkkeellä oleva terveydenhoitaja Kati Kronqvist lausuu sen ääneen. – Onni on kuin suudelma. Se täytyy antaa, että voi ottaa. Kronqvist ja Eila Simpsiö hymyilevät yhdessä. Hyvin sanottu. Simpsiön kädessä on verenpainemittarin mansetti, jonka Kronqvist asetteli ootastelemaan hetki sitten. Nyt tarkistetaan, että Simpsiön verenpaine on pysynyt kurissa. On lämmin päivä, ja naiset istuvat Suomen Punaisen Ristin Nokian osaston kotipesässä. Ikkuna on raollaan ja oven toiselta puolelta kuuluu puheensorinaa. Siellä myydään keittoa ja tuoreita sämpylöitä. Terveyspistepäivän marssijärjestys on selvä. Ensin mitataan verenpaine ja sitten syödään, sillä ruokailu rasittaa elimistöä. Lopuksi nautitaan kahvit, ajan kanssa. Vuoronumerot jaetaan säntillisesti tulijoille, mutta kukaan ei tule paikalle pelkästään terveysasiat mielessä. Airi Viitaselle tiistai on vapaa keittiövuorosta, Hannu Humaloja tulee paitsi keiton myös sivistyneiden keskustelujen perässä. – Tulee hoidettua monta asiaa samalla kertaa, Humaloja toteaa. Pääosin eläkeläisistä koostuva porukka on tuttua jo monelta vuodelta. Tiistai on taukoa arkirytmiin ja monelle myös yksinäisyyteen. Eila Simpsiön verenpaine on kunnossa. – Kyllä näillä lukemilla pystyy kesällä pilkillä käymään, työuransa terveysalalla tehnyt Kronqvist sanoo. Naiset asuvat saman järven rannalla. Verenpainetta mitatessa voidaan puhua myös veden lämpötilasta, uintikerroista ja kalansaaliista. Kynnys matalalla Oven takana vuoroaan odottaa päivän numero 10, Eilan aviomies Urho Simpsiö . Kun hän asettuu mittauspisteelle istumaan, Kronqvist sanoo nopeasti: – Älä karkaa! Teillä miehillä on tapana istahtaa niin kauas. Miesten tapoihin lukeutuu myös vielä huonompi käytösmalli: lääkäriin ei tule mentyä. Kronqvist kertoo, että terveyspisteellä kynnys madaltuu. Kun tapaa terveydenhoitajan säännöllisesti, tulevat pienetkin asiat puheeksi, eikä aina puhuta vain verenpaineesta. Urho Simpsiö kertoo, että hän tuntee monia ihmisiä, joille juttuseura tekisi hyvää. Tutut myös AVM1603_s26-48.indd 26 29.8.2016 15.43
3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 27 Hälsovård och en pratstund På Röda Korsets hälsorådgivning i Nokia får man berätta om hur det står till och tala om ditt och datt. Samtidigt kan man träffa en hälsovårdare och mäta blodtrycket. P Å OMSIDAN av könummerlappen står ett tänkespråk. Pensionerade hälsovårdaren Kati Kronqvist läser upp det högt. – Lyckan är som en kyss. Man måste ge den för att kunna ta emot den. Kronqvist och Eila Simpsiö ler. Det var träffande. Därefter är det dags att se om Simpsiös blodtryck är under kontroll. Det är en varm dag och de två kvinnorna håller till hos Finlands Röda Kors Nokiaavdelning. Fönstret står på glänt och genom dörren hörs ett sorl av röster. I rummet intill säljer man soppa och färskt bröd. Marschordningen är klar när det är hälsorådgivningsdag. Först mäter man blodtrycket och sedan blir det mat – eftersom det belastar kroppen att äta. Till slut blir det kaffe med en pratstund i lugn och ro. Nummerlapparna delas ut till alla som kommer, men ingen kommer bara för att kolla hälsan. Airi Viitanen slipper laga mat på tisdagar medan Hannu Humaloja säger att han kommer både för soppan och för konversationen. – Man får flera saker uträttade på en gång här, konstaterar Humaloja. Gruppen består till huvudsak av pensionärer och känner varandra sedan många år. Ett besök på hälsorådgivningen innebär en paus i vardagslunken och för många också i ensamheten. Eila Simpsiös blodtryck är det inget fel på. Nästa patient är Eilas man Urho Simpsiö . När han sätter sig vid mätapparaten säger Kronqvist fort: – Inte rymma! Ni karlar brukar sätta er så långt ifrån. Bland män finns också en ännu värre ovana: man låter bli att gå till läkaren. Till hälsorådgivningen är tröskeln lägre. När man träffar en hälsovårdare regelbundet kommer man att ta upp även smärre krämpor. Urho Simpsiö säger att han känner många som skulle må bra av en pratstund. Folk brukar också vara imponerade av det faktum att hälsorådgivningens tjänster är helt gratis. – Inte skulle jag mäta blodtrycket så här regelbundet hemma, säger han. Röda Korsets hälsorådgivningsverksamhet i Nokia startades för 20 år sedan av Marja-Liisa Timgren , som hade gått i pension efter att ha jobbat inom hälsovården. Alla andra volontärer vid rådgivningen är också pensionärer. Aktiv rekrytering har sett till att det alltid finns tillräckligt många frivilliga. – Inte ska man bli sittande hemma som pensionär. På det här sättet kan man ge något till andra människor, säger Kati Kronqvist. Röda Korsets hälsorådgivningar erbjuder hälsovårdstjänster med låg tröskel på 67 orter runt om i Finland. Verksamheten snurrar på tack vare frivilliga hälsovårdsproffs som ger råd i hälsofrågor och mäter blodtryck samtidigt som de är ett lyssnande öra och ett psykiskt stöd. Inga åtgärder vidtas på mottagningen; avsikten är bara att komplettera den pressade offentliga hälsooch sjukvården. Hälsorådgivningarna håller öppet en gång i månaden eller oftare och vem som helst är välkommen, tidsbeställning behövs inte. ? Läs mer: rodakorset.fi ihastelevat sitä, että palvelu on täysin ilmainen. – Kotona ei kyllä tulisi mitattua verenpainetta näin säännöllisesti, hän sanoo. Terveydenhuollon tukena Terveyspistetoiminnan käynnisti Nokialla 20 vuotta sitten Marja-Liisa Timgren , eläkkeellä oleva terveydenhoitoalan ammattilainen, kuten kaikki muutkin terveyspisteen vapaaehtoiset. Aktiivinen rekrytointi on pitänyt huolen siitä, että tekijöitä on riittänyt. Nyt terveyspisteessä vuorottelee yhdeksän naista, mutta he tapaavat usein myös entisiä aktiiveja. – Eläkkeellä ei saa jäädä seinien sisään. Tässä hommassa voi antaa toisille ihmisille jotain, Kati Kronqvist kuvaa. Terveyspisteellä ei tehdä toimenpiteitä, sillä tarkoitus on vain täydentää julkista terveydenhoitoa. Lääkärit mittaavat enää harvoin verenpainetta, sillä valkoisen takin on todettu nostavan verenpainetta. Hoitajilla on usein kiire. Kronqvist on ollut terveyspisteen vapaaehtoinen 12 vuotta. Vuosien varrella hän on saanut napattua kiinni monen asiakkaan korkeasta verenpaineesta ja ohjannut heidät lääkäriin. – Se on katala sairaus. Se ei yleensä oireile, eikä korkeasta verenpaineesta aina saa kiinni kertamittauksella, Kronqvist sanoo. Asiakkaiden ystäväjoukko Yksi terveyspisteen vakiokävijöistä on Liisa Haapaniemi , 92, joka tulee paikalle aina samassa porukassa, kimppakyydillä. Kyytiläisiään nuorempi kuljettaja Tarja Virtanen poimii matkalta myös Irja Halmisen ja Pirkko Lounaan . Samalla reissulla käydään kaupassa ja pankissa. Autossa vaihdetaan kuulumisia. Kimppakyytiläisten side on vahvistunut vuosien varrella. Aluksi yksi tunsi toisen, nyt kaikki jokaisen. Terveyspistettä pyörittävät vapaaehtoiset kertovat olevansa kuin perhe. Naiset viettävät yhdessä vapaa-aikaa, käyvät savusaunassa, toistensa mökeillä, elokuvissa ja teatterissa. Lämmin meininki välittyy myös asiakkaille. – Täällä on oikeasti ihania ihmisiä. Löysin täältä ystävän, Ritva Pajunen tiivistää. ? 1 Terveyspisteen vapaaehtoinen Kati Kronqvist mittaa Urho Simpsiön veren paineen. Hälsorådgivnings volontär Kati Kron qvist mäter Urho Simpsiös blodtryck. 2 Liisa Haapaniemi (vas.), Irja Halminen ja Pirkko Lounas tule vat terveyspisteelle kimppakyydillä. Liisa Haapaniemi (t.v.), Irja Halminen och Pirkko Lounas samåker till hälsoråd givningen. 2 Maksutonta terveysapua Punaisen Ristin ter veyspisteet tarjoavat matalan kynnyksen terveyspalveluja 67 paikkakunnalla ym päri Suomea. Ter veyspisteitä pyörit tävät vapaaehtoiset terveydenhuoltoalan ammattilaiset, jotka neuvovat kävijöitä terveysasioissa, mit taavat verenpainetta sekä toimivat juttu seurana ja henkise nä tukena. Punaisen Ristin terveyspisteet ovat auki kerran kuukau dessa tai useammin, joillakin paikkakun nilla jopa joka viikko. Terveyspisteeseen saa tulla kuka ta hansa ilman ajan varausta. Lue lisää tai tule vapaaehtoiseksi: punainenristi.fi AVM1603_s26-48.indd 27 29.8.2016 15.43
28 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 Porukassa on voimaa KUOPION OSASTON ENSI APURYHMÄ PERUSTI OMAN VERI RYHMÄN, KOSKA JOUKOLLA APU MONIN KERTAISTUU. RYHMÄSSÄ AUTTAMISEN VOIMAAN LUOTTAVAT MYÖS MOTORISTIT JA PROTULAISET. TEKSTI MINNA KALAJOKI / MEDIAFOCUS P E T R I JA U H IA IN E N Punaisen Ristin Kuopion osaston ensiapuryhmän VeriRyhmällä on auttaminen veressä. Första hjälpen-gruppen i rödakorsavdelningen i Kuopio har en egen BlodGrupp och hjälpandet i blodet. AVM1603_s26-48.indd 28 29.8.2016 15.43
3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 29 P UNAISEN RISTIN Kuopion osaston ensiapuryhmä päätti perustaa oman VeriRyhmä-verenluovutusporukan alkuvuodesta 2014. Nyt ryhmän "palkintokaapissa" komeilee jo kaksi Veripalvelun kultaista kunniakirjaa merkkinä vähintään 30 verenluovutuksesta vuodessa. Ensiapuryhmän VeriRyhmässä on 17 jäsentä, jotka käyvät luovuttamassa verta etupäässä omaan tahtiinsa. – Muutaman kerran vuodessa käymme verenluovutuksessa porukalla. Luovuttamaan kutsuminen ja aiheesta keskustelu hoituvat kätevästi Facebook-ryhmässämme. Kynnys lähteä mukaan on hyvin matala, VeriRyhmän vetäjänä toimiva Jaana Puustinen kertoo. Tällä hetkellä ryhmän luovutusten kokonaismäärä menee jo yli sadan. – Tässä porukassa ei myyntipuheita ole tarvittu. Ensiapuryhmäläisillä on valmiiksi hyvä käsitys siitä, miten monissa tilanteissa luovutettua verta voi tarvita. Monella löytyy lähipiirissä joku, joka on saanut verta potilaana. Toisinaan myös ensiapupäivystyksissä tulee vastaan potilaita, jotka tarvitsevat verta, Kuopion ensiapuryhmän johtaja Riikka Savonen sanoo. Oma VeriRyhmä motivoi luovuttamaan säännöllisemmin. Jaana Puustinen tunnustaa, että ilman ryhmän tukea hänkin olisi luultavasti laiskempi luovuttaja. Kuopiolaiset haastavat myös muut Punaisen Ristin ensiapuryhmät perustamaan oman VeriRyhmän. – Verenluovutus on Punaisen Ristin vapaaehtoisille luonteva ja vaivaton tapa auttaa vähän enemmän. Tästä saa itselleen hyvän mielen, ja samalla saattaa jopa pelastaa jonkun hengen. Ryhmä tuo tukea, iloa ja rohkeutta luovuttamiseen. Porukassa ensikertalaistenkin on helppo lähteä mukaan, Puustinen kannustaa. Täsmäapua VeriRyhmältä Ensiapuryhmän VeriRyhmä tunnetaan hyvin myös Veripalvelun Kuopion toimistossa. – Yhteistyötä heidän kanssaan on aina ilo tehdä. Porukalla tullessaan he luovuttavat Punaisen Ristin punaiset liivit päällä, jolloin ryhmä erottuu hauskasti muiden luovuttajien seasta. Heillä on myös tapana ilmoittaa tulostaan etukäteen, joten voimme tehdä heille luovutusta nopeuttavan ajanvarauksen, Kuopion veripalvelutoimiston VeriRyhmä-vastaava Anne Torvinen kertoo. Toisinaan Kuopiossa on tullut pulaa verenluovuttajista. Silloin Torvinen on soittanut suoraan Jaana Puustiselle ja pyytänyt ryhmää pika-aikataululla luovuttamaan. – He reagoivat avunpyyntöön aina innolla, ja yleensä porukkaa on saatu nopeasti paikalle. Ryhmäluovutuksella verentarve saadaan äkkiä paikatuksi, Torvinen kiittää. Veriryhmäläisille auttaminen on itsestäänselvyys. – Veripalvelussa tuntee itsensä aina tervetulleeksi ja lähtiessä on merkityksellinen olo. Sitä tietää, että on saanut aikaan jotain hyvää, Jaana Puustinen ja Riikka Savonen sanovat. KÄ ÄNNÄ ? ” Verenluovutus on Punaisen Ristin vapaa ehtoisille vaiva ton tapa auttaa vähän enem män. ” JAANA PUUSTINEN AVM1603_s26-48.indd 29 29.8.2016 15.43
30 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 M OOTTORIPYÖRIEN metalliosat kiiltelevät sateen jäljiltä, kun kerholaiset riisuvat raskaita kypäriään. Pian ilmassa raikaa jo iloinen kuulumisten vaihto. Moottoripyöräkerho Lieto MC 2000 ry:n jäsenet ovat kokoontuneet luovuttamaan verta Paimion Jokelan koululle. Turun ympäryskunnissa vaikuttava kerho voitti Suomen Motoristit ry:n eli SMOTOn verenluovutuskampanjan viime vuonna sarjassa, jossa mitattiin luovutusten kokonaismäärää. Kerholaiset luovuttivat verta 52 kertaa keväästä syksyyn kestävän kampanjan aikana. Kesäkuisena perjantaipäivänä verenluovutustilaisuuteen on tullut kymmenen motoristia. Sadesää ei ole rivejä harventanut, sillä kuten motoristien mottokin kuuluu: ”Sateen sattuessa ajetaan sateessa”. – Leikkimielinen kisa päättyy lokakuun lopussa, ja voittajat palkitaan SMOTOn ajokauden päätösristeilyllä marraskuussa. Meillä on noin 30 aktiivista verenluovuttajaa, kerhon verenluovutuksen puuhamies Ismo Hietakangas kertoo. Kerholaiset lähtevät luovuttamaan porukalla kerran pari vuodessa, mutta yleensä kukin käy luovuttamassa Veripalvelun Turun toimipisteessä oman aikataulunsa mukaan. Nimi merkitään vihkoon, ja merkinnöistä kertyy pisteitä. Auttamisen ilosta – Haasteena heittäisin, että jokaisen motoristin pitäisi käydä luovuttamassa vähintään kerran ajokaudessa. Kun kerhon puuhamies vain jaksaa rummuttaa, niin kyllä porukka lähtee mukaan, itse 134 kertaa luovuttanut Ismo vinkkaa. Hänen mukaansa porukan saa liikkeelle puhdas auttamisen halu – motoristeista sitä tuntuu löytyvän paljon enemmän kuin karskin ulkokuoren perusteella voisi kuvitella. – Kyllä kisakin on tärkeä. Onhan se nyt hienoa päihittää maan muut kerhot, yllytyshulluksi tunnustautuva Janet Forssell sanoo. – Jarna houkutteli minut mukaan pari vuotta sitten, ja nyt luovutuskertoja on kymmenkunta. Tästä on tullut meille mukava tapa, kun samalla voi päivittää kuulumiset. Jarna Mäkisen mielestä verenluovutus on helppo ja konkreettinen tapa auttaa. – Ja kyllähän tien päällä voi meillekin sattua mitä vaan, että ehkä sitä on joskus itsekin saamapuolella, Jarna pohtii. Verenluovutuksen merkitys voi tosiaan tulla motoristeille erityisen lähelle. Verta tarvitaan kymmenille potilaille Suomen sairaaloissa joka päivä – myös liikenneonnettomuuksien uhreille. – Päällimmäisenä syynä meillä on silti puhdas auttamisen halu. Tästä on tullut hyvä tapa, Hasse Stolpe summaa. Hänen poikansa Timo Stolpen mielestä verenluovutus on mahtavan helppo tapa auttaa. – Ei tarvitse itse edes miettiä, kun tekstarilla kutsutaan luovuttamaan. Ehkä meistä motoristeista löytyy sellaista vanhan ajan talkoohenkeä, että yhdessä autetaan muita. Kaikki mahtuvat mukaan Jos joku ei itse pysty tai halua luovuttaa, motoristit voivat kerätä pisteitä kerholleen myös rekrytoimalla uusia luovuttajia. Tämän kerhon rekrytointimestari ei ole koskaan itse ajanut prätkällä, mutta kulkee isänsä sivuvaunumoottoripyörän kyydissä pitkiäkin matkoja. – Olen aina ollut tosi kiinnostunut prätkistä, ja verenluovutus on todella tärkeä juttu. Koko muu perhe käy luovuttamassa, mutta itse en pysty. Mietin, että sitten pitää ainakin saada lisää luovuttajia mukaan, pyörätuolilla liikkuva moottoripyöräkerhon jäsen Hannes Sonkki kertoo. – Palkintomme taitaa olla aika lailla Hanneksen ansiota. Hän on houkutellut kymmenkunta tuttavaansa luovuttamaan, Ismo täsmentää. Teppo Simolin on Ismon houkuttamana tullut luovuttamaan 30 vuoden tauon jälkeen. – Tästä tuli hyvä mieli. Pitkään aikaan en ole päässyt, mutta nyt oli helppo lähteä muiden mukaan. Tästä voi tulla tapa! Suomen Motoristit ry:n jäsenkerhot luovuttavat verta jokavuotisella Verta pakkiin hallitusti -kampanjallaan. Meneillään on jo haastekampanjan 19. vuosi, ja tälläkin kertaa tavoitteena on tuhannen luovutuksen rajan rikkominen. Pisteitä saa myös Kantasolurekisteriin liittymisestä ja uusien jäsenten rekrytoinnista. Kisassa on mukana yli 50 moottoripyöräkerhoa ympäri Suomen, ja siihen voi osallistua, vaikkei olisi minkään kerhon jäsen. Nahkaliivin alla sykkii lämmin sydän Moottoripyöräkerho Lieto MC 2000 ry tavoittelee jälleen hyvää sijoitusta motoristien vuosittaisessa verenluovutuskisassa. Kisa muita kerhoja vastaan on hyvä kirittäjä. Moottoripyörä kerho Lieto MC 2000 ry:n prätkä jätkät ja mimmit ovat säänkestäviä verenluovuttajia. Motorcykelklubben Lieto MC 2000 ry:s MCkillar och tjejer är tvättäkta blod givare. JA S K A P O IK O N E N AVM1603_s26-48.indd 30 29.8.2016 15.43
3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 31 Protujen kesäinen verenluovutuskampanja sai innostuneen vastaanoton. Prometheusungdomarnas blodgivnings kampanj fick ett gott mottagande i somras. NÄIN TOIMII VERIRYHMÄ ? ? Kokoa auttamis haluinen porukka työpaikalta, har rastuksesta, kave ripiiristä tai oppi laitoksesta. Ilmoita se osoitteessa www.veripalvelu.fi/ ryhmat. ? ? Käykää luovut tamassa yhdessä tai yksittäin. Ilmoit takaa käy dessänne Veri Ryhmänne nimi. ? ? Ryhmäluovutuk seen voitte varata etukäteen ajan lähimmästä veri palvelutoimistosta. P ROMETHEUSLEIRIN tuki ry eli Protu järjestää uskonnollisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä nuorille. Porukassa alkoi viime keväänä itää ajatus tehdä yhdessä jotakin hyvää. – Tapana on ollut vuosittain keksiä yhteisiä tempauksia tai muita yhteisöämme lujittavia juttuja. Verenluovutus tuntui heti alkuun hyvältä idealta, Protun tiedotusjaostolainen Jani Rutanen kertoo. Järjestö perusti nimeään kantavan VeriRyhmän, ja idean siivittämiseksi kesäkuussa käynnistettiin kahden viikon verenluovutuskampanja. Keskustelu alkoi vilkkaana Protun noin 900 jäsenen Facebook-yhteisössä, ja monilla paikkakunnilla vapaaehtoiset ilmoittautuivat koordinoimaan yhteisluovutuksia. – Verenluovutus osoittautui mukavaksi tavaksi tehdä yhdessä jotakin mielekästä ja mielenkiintoista protuleirien välillä. Se, että omalla verellään voi auttaa jotakuta toista, on aivan Protut käärivät hihansa Prometheus-leirin tuki ry löysi verenluovutuksesta tavan järjestää yhteistä, mielekästä toimintaa. Verenluovutuskampanja houkutteli ensikertalaisiakin mukaan. mahtava juttu, pääkaupunkiseudulla verenluovutusta koordinoiva Vilja Rautio sanoo. Viljan mielestä verenluovutus on täydellinen auttamisen muoto, koska se ei vaadi pääomia ja on konkreettista, ihmiseltä ihmiselle. Protun puheenjohtaja Aatu Komsin mielestä verenluovutus voi auttaa nuoria pohtimaan omaa rooliaan maailmassa. – Leireillä herättelemme nuoria pohtimaan muun muassa sitä, mikä vastuu heillä on muista ihmisistä ja maailmasta. Mahdollisuus verenluovutukseen tukee tätä pohdintaa hyvin. Voisiko verenluovutus olla osa sitä, millä nuori haluaa vaikuttaa maailmaan? Ehdoton vapaaehtoisuus oli meille myös tärkeää. Ryhmä tukee ensikertalaisia Kampanjan aikana reilut 20 Protun jäsentä kävi luovuttamassa eri paikkakunnilla. Heistä suuri osa oli ensikertalaisia. – Mietin paljon hyviä tekoja, altruisVeriRyhmien valtakunnallinen kampanja ja ryhmäkuvakisa käynnissä 30.11. asti LUE LISÄÄ JA OSALLISTU: www.veripalvelu.fi/ryhmat mia ja yhteisöllisyyttä osana maailmankatsomustani. Vähän jännittikin, mutta jo istuessani kahvilla luovutuksen jälkeen oli lämmin olo, että on voinut auttaa jotakuta. Verta saadaan kuitenkin vain luovuttajilta, ensikertalainen Tapio Rasa mainitsee. – Onhan se nyt tosi siistiä, että näin helposti voi tehdä hyvää. Koko homma oli jotenkin helposti lähestyttävä, ja olen ehdottomasti valmis menemään toistekin, Tapio jatkaa. Protun jäsenistössä on paljon alaikäisiä, jotka eivät vielä saa luovuttaa verta. Rohkaisevien tarinoiden avulla heistä saattaa hyvinkin kasvaa tulevaisuuden luovuttajia. – Monet ensikertalaiset olivat kuulemma jo ehtineet miettiä verenluovutusta, ja nyt oli helppo lähteä samanhenkisen porukan mukaan. Joukossa taisi olla pari neulapelkoistakin, Vilja kertoo. Kampanja saa jatkoa. Tarkoitus on järjestää VeriRyhmän yhteisiä luovutustilaisuuksia pari kertaa vuodessa. – Tästä tulee meille kiva tapa tavata tuttuja. Syksyksi olemme jo kaavailleet halloween-henkistä verenluovutusta, Vilja paljastaa. ? ” Onhan se nyt siistiä, että näin helposti voi tehdä hyvää. ” TAPIO RASA JA R I H Ä R K Ö N E N AVM1603_s26-48.indd 31 29.8.2016 15.43
32 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 Tapio Rasa (t.v.) och Emil Lehmu nen var nervösa i början, men kunni ga skötare hjälpte dem att slappna av. Tapio Rasan ja Emil Lehmusen alku jännitys kaikkosi hoitajien osaavissa käsissä. F ÖRSTA HJÄLPENGRUPPEN i avdelningen i Kuopio grundade sin BlodGrupp i början av år 2014 och kan redan stoltsera med två gyllene diplom från Blodtjänst. Ett sådant får man om man ger blod 30 gånger på ett år. Gruppen har 17 medlemmar som i huvudsak ger blod när det passar dem individuellt. – Kallelsen till blodgivning och diskussionen om när det ska göras sköter vi via vår Facebook-grupp och tröskeln att ge blod är låg, säger BlodGruppens koordinator Jaana Puustinen . – Inte har det krävs några speciella ”säljargument”. Den här gruppen vet i hur många situationer donationsblod kan behövas. Många har någon i den närmaste kretsen som har behövt blod. Ibland ser vi också patienter på våra jouruppdrag som är i behov av blod, säger första hjälpen-gruppens ledare Riikka Savonen . Kuopioborna utmanar Röda Korsets övriga första hjälpen-grupper att grunda egna BlodGrupper. – För rödakorsvolontärer är blodgivFlera ger mera Första hjälpen-gruppen i rödakorsavdelningen i Kuopio grundade en egen BlodGrupp. Flera ger mera, resonerade de: ju fler vi är, desto mer blod kan vi ge. Att hjälpa i grupp passar också motorister och Prometheusunga. ning ett naturligt sätt att hjälpa ytterligare. Man blir själv på gott humör också. Första hjälpen-gruppens BlodGrupp är välkänd också på blodtjänstbyrån i Kuopio. – Det är en glädje att samarbeta med dem. När de kommer i grupp ger de blod iklädda Röda Korsets röda västar, så gruppen syns bland de övriga blodgivarna, berättar Anne Torvinen , som har ansvar för BlodGrupperna på byrån i Kuopio. Under lädervästen bultar ett varmt hjärta Motorcykelklubben Lieto MC 2000 är verksam i Åbos kranskommuner och har också en egen BlodGrupp. Förra året kammade klubben hem segern motorcyklisternas takorganisation SMOTO:s lättsamma tävling i antalet blodgivningar. Klubbens medlemmar gav blod hela 52 gånger under kampanjen som pågick från vår till höst. – Årets tävling avslutas i slutet av oktober och vinnarna koras på SMOTOkryssningen i slutet av motorcykelsäsongen i november. Vi har ungefär 30 aktiva blodgivare, berättar Ismo Hietakangas , som är primus motor för blodgivandet i Lieto MC 2000. – Som en utmaning föreslår jag att alla motorcyklister ger blod minst en gång per körsäsong. Om man bara orkar trumma på så kommer folk nog med och ger blod, säger Hietakangas, som själv har gett blod 134 gånger. Det som får människor att ställa upp är viljan att hjälpa, säger han. Och bland motorcyklister är hjälpviljan större än många skulle tro på basis av deras tuffa yttre. Jarna Mäkinen tycker att blodgivning är ett lätt och konkret sätt att hjälpa. – På vägarna kan ju vad som helst hända, så kanske man själv behöver blod en dag, konstaterar Mäkinen. – Men den huvudsakliga orsaken för oss är nog just att vi vill hjälpa, sammanfattar Hasse Stolpe . SMOTO:s blodgivningskampanj Verta pakkiin hallitusti (ung. Låt blodet flöda kontrollerat) ordnas i år redan för 19:e gången. I kampanjen deltar över 50 motorcykelklubbar runt om i Finland. Prometheusunga kavlade upp ärmarna Prometheus-lägrets stöd rf – eller mer vardagligt Protu – ordnar religiöst obundna läger för ungdomar på väg mot vuxenlivet. I våras fick man en tanke om att göra något gott tillsammans. – Varje år har vi brukat hitta på något gemensamt att göra, något som stärker gemenskapen. Att ge blod kändes genast som en bra idé, säger Jani Rutanen i föreningens informationssektion. Sagt och gjort. Man grundade en BlodGrupp och i juni var det dags för en två veckor lång blodgivningskampanj för att ge idén fart. – Att ge blod visade sig vara ett bra sätt att göra något meningsfullt tillsammans mellan lägren, säger Vilja Rautio , som koordinerar blodgivandet i huvudstadsregionen. Under kampanjen gick ett drygt 20tal Protu-medlemmar och gav blod på olika orter. Av dem var största delen förstagångsgivare. – Det var många som hade tänkt på att ge blod tidigare och det här gjorde det lätt att ge blod för första gången i grupp. Ett par i gänget var till och med rädda för att bli stuckna. Hädanefter är det meningen att BlodGruppen ordnar gemensamma blodgivningar ett par gånger om året. – I höst planerar vi blodgivning i Halloween-stil, avslöjar Vilja. ? MINNA KALAJOKI / MEDIAFOCUS JA R I H Ä R K Ö N E N OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Näy pimeässä! Se till att synas i mörkret! Heijastinliivit koko perheelle Aikuisten liivi vetoketjulla. Väreinä musta ja valkoinen. Koot M, L, XL, XXL (musta) ja M, L, XL (valkoinen). Lasten liivissä kiinnitystarrat kyljessä. Väreinä sininen ja pinkki, koot 2–3 vuotiaalle ja 4–6 vuotiaalle. Reflexvästar för hela familjen Väst med dragkedja för vuxna. Färgalternativ svart och vit. I storlekar M, L, XL, XXL (svart) och M, L, XL (vit). Barnvästen med kardborreband i sidorna. Färgalternativ blå och ljusröd, storlekar 2–3-åringar och 4–6-åringar. 10,50 € Uusi mallisto! Ny kollektion! Nalle-heijastin Björn-reflex 6,50 € Heijastava reppu Reflekterande ryggsäck 39 € Lisää heijastintuotteita: punaisenristinkauppa.fi Mer reflexprodukter: rodakorsbutiken.fi AVM1603_s26-48.indd 32 29.8.2016 15.43
OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Näy pimeässä! Se till att synas i mörkret! Heijastinliivit koko perheelle Aikuisten liivi vetoketjulla. Väreinä musta ja valkoinen. Koot M, L, XL, XXL (musta) ja M, L, XL (valkoinen). Lasten liivissä kiinnitystarrat kyljessä. Väreinä sininen ja pinkki, koot 2–3 vuotiaalle ja 4–6 vuotiaalle. Reflexvästar för hela familjen Väst med dragkedja för vuxna. Färgalternativ svart och vit. I storlekar M, L, XL, XXL (svart) och M, L, XL (vit). Barnvästen med kardborreband i sidorna. Färgalternativ blå och ljusröd, storlekar 2–3-åringar och 4–6-åringar. 10,50 € Uusi mallisto! Ny kollektion! Nalle-heijastin Björn-reflex 6,50 € Heijastava reppu Reflekterande ryggsäck 39 € Lisää heijastintuotteita: punaisenristinkauppa.fi Mer reflexprodukter: rodakorsbutiken.fi AVM1603_s26-48.indd 33 29.8.2016 15.43
34 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 1 J OKI SOLJUU vaivaisena lähes tyhjässä uomassaan. Vesi on kadonnut, vaipunut maan alle, haihtunut ilmaan, eikä sitä ole satanut lisää. Maissipellot ovat rutikuivat, ja nekin tähkät, joiden kasteluun on löytynyt vettä, ovat jääneet kitukasvuisiksi. Eteläisessä Afrikassa sijaitsevassa Swazimaassa on odotettu sadetta pitkään. – Tämä on pahin vuosi, jonka muistan, huokaa Sibongile Mbhamali , 51, ja viittaa alakoulun viereiseen kenttään. Joutomaalta näyttävä kenttä on ennen ollut koulun kasvimaa. Nyt siitä pusSWASIMA ASSA Swazimaa odottaa sadetta kee vain muutama vaivainen rikkaruoho. Kuten useimmilla swazimaalaisilla, myös Mbhamalilla on pieni puutarha, jossa hän kasvattaa pinaattia, punajuuria, papuja ja kaalia omaan ruokapöytään. Kylvökausi alkaa lokakuussa, mutta viime vuonna Mbhamali ei istuttanut siemeniä. Oli niin kuivaa, että tiesi, ettei sadosta kuitenkaan tulisi mitään. Vettä on niin vähän, että se pitää hakea entistä kauempaa. Kyyti kaivolle ja takaisin maksaa, joten varaa on vain kaikkein välttämättömimpään veteen. Mbhamali käyttää kaiken kotoa yli jäävän veden puutarhansa kasteluun, mutta se ei riitä. 31,6 miljoonalla pula ruuasta Eteläisessä Swazimaassa menetettiin viime vuonna lähes puolet sadosta kuivuudelle, tänä vuonna pahiten kärsineillä alueilla on tuhoutunut koko sato. Siis sekin vähä, joka toiveikkaana kylvettiin maahan. Sadon lisäksi Mbhamali menetti kuivuudelle vuohensa ja muutaman aasin. Monilta seudun asukkailta on kuollut kymmenien, jopa satojen lehmien karjalaumoja. Arviolta 31,6 miljoonaa ihmistä eteläisessä Afrikassa ei saa tällä hetkellä tarpeeksi syödäkseen. Luvun arvioidaan nousevan tämän vuoden loppuun mennessä jopa 49 miljoonaan. Kuivuus koettelee kaikkein pahiten niitä, joilla oli vaikeaa jo entuudestaan. Swazimaassa 27 prosentilla aikuisväestöstä on hiv-tartunta. – Monet ovat joutuneet syömään lääkkeitä tyhjään vatsaan, sillä ruokaa ei yksinkertaisesti ole, Mbhamali sanoo. Avustus auttaa pahimman yli Mbhamali on perheineen yksi niistä 4 200 kotitaloudesta, jotka saivat Punaisen Ristin ja EU:n komission humanitaarisen avun toimiston ECHO:n käteisavustuksen viime keväänä. Noin 30 euron suuSwazimaassa eteläisessä Afrikassa kuivuus on vienyt karjan ja sadon. Punaisen Ristin käteisavustus auttaa ihmisiä pääsemään pahimman yli. TEKSTI NOORA JUSSILA KUVAT EMIL HELOTIE AVM1603_s26-48.indd 34 29.8.2016 15.43
Swaziland väntar på regn Torkan har dödat boskap och förstört skörden i Swaziland i södra Afrika. Kontantbistånd hjälper människor att klara livhanken. F LODEN HAR BLIVIT en stril, flodfåran nästan tom. Majsfälten är torra och de få plantor som har fått något vatten alls är förtvinade. I Swaziland i sydliga Afrika har man väntat länge på regn. – Det här är det värsta året jag kan minnas, suckar Sibongile Mbhamali , 51, och visar på fältet intill skolan. Där låg skolans grönsaksland. Nu är det obrukad mark. Allt som växer där är några ynka ogräs. Precis som de flesta människorna i Swaziland har även Mbhamali en liten trädgårdstäppa där hon odlar spenat, rödbetor, bönor och kål för eget behov. Man brukar så i oktober, men förra året lät Mbhamali bli att så överhuvudtaget. Det var så torrt så hon förstod att det inte skulle bli något att skörda. Vattnet måste man hämta allt längre ifrån. Det kostar att få skjuts till och från brunnen, så alla använder så lite vatten som möjligt. Mbhamali använder allt vatten som blir över i hushållet till att vattna sin trädgård, men det räcker inte. I södra Swaziland förstördes närmare hälften av skörden förra året av torkan, i år har det inte blivit någon skörd alls i de områden som är värst däran. Förutom skörden miste Mbhamali sina getter och några åsnor på grund av torkan. Många i området har mist hjordar på dussintals, upp till hundratals kor. Uppskattningsvis 31,6 miljoner människor i södra Afrika får inte tillräckligt att äta i nuläget. Den siffran väntas stiga till upp till 49 miljoner före slutet av året. Värst drabbar torkan dem som redan hade det svårt. I Swaziland bär 27 procent av den vuxna befolkningen på hivsmitta. – Många har varit tvungna att ta sina mediciner på fastande mage, för det finns helt enkelt ingen mat, säger Mbhamali. Mbhamali och hennes familj är ett av de 4 200 hushåll som i våras fick hjälp i form av kontanter av Röda Korset och EU-kommissionens kontor för humanitärt bistånd. En summa på cirka 30 euro delades ut i tre repriser i april–juni. Bidragsmottagarna får ett SMS om biståndspengarna och kan därefter hämta bidraget antingen hos telefonoperatören eller hos Röda Korset. – Det är underbart när min telefon piper till med ett textmeddelande. Även om SMS:et kommer mitt i natten stiger jag upp och dansar lite. Jag kan vakna ett par gånger till den natten för att läsa meddelandet på nytt, berättar Mbhamali. Med biståndspengarna köper Mbhamali mat, precis som de flesta andra som får hjälpen. I Mbhamalis hushåll ingår hennes man, fem barnbarn och en handikappad syster. – Barnen förstår inte varför vi inte har mat. Mitt hjärta brister när de ber om mat men jag inte har något att ge dem. För vår familj är kontantbidraget en stor lättnad. ? ruinen käteisavustus jaettiin kolme kertaa huhti-kesäkuussa. Käteisavustuksesta ilmoitetaan tekstiviestillä, jonka jälkeen ihmiset voivat noutaa rahansa paikallisen puhelinoperaattorin tai Punaisen Ristin toimipisteestä. – On ihana hetki, kun puhelimen tekstiviestiääni piippaa. Vaikka viesti tulisi keskellä yötä, nousen pystyyn ja tanssin hiukan. Saatan herätä vielä pari kertaa yössä lukemaan viestin uudelleen, Mbhamali sanoo. Avustuksen turvin Mbhamali ostaa ruokaa kuten lähes kaikki muutkin avustuksen saajat. Mbhamali asuu miehensä, viiden lapsenlapsensa ja kehitysvammaisen sisarensa kanssa. – Lapset eivät voi ymmärtää, miksei meillä ole ruokaa. Sydäntäni särkee, kun he pyytävät ruokaa, eikä minulla ole sitä antaa. Käteisavustus on ollut perheellemme suuri helpotus. 2 Swazimaassa on menetetty paikoin koko sato kuivuudelle. El Niño -ilmiön voimistama kuivuus on vienyt ruuan yli 30 miljoonalta ihmiseltä eteläisessä Afrikassa. I Swaziland har tor kan ställvis förstört hela skörden. Tor kan har förstärkts av väderfenomenet El Niño och gjort att mer än 30 miljoner människor i södra Afrika lider av mat brist. 3 Swazimaan Punainen Risti auttaa ihmisiä parantamaan ruokaturvaansa tukemalla kasvimaiden rakentamista. Swazilands Röda Kors hjälper människor att för bättra sin livsmedel strygghet genom att stöda skapandet av grönsaksland. 2 KÄ ÄNNÄ ? I SWAZIL AND ” Mitt hjärta brister när barnen ber om mat men jag inte har något att ge dem. ” SIBONGILE MBHAMALI 3 1 Sibongile Mbhamali myy työkseen banaaneja ja leipäsiä. Ihmisten rahat ovat tiukoilla. – Huonoina päivinä en saa mitään kaupaksi. Käteisavustuksen turvin voin ostaa maissijauhoa, riisiä, papuja ja vihanneksia perheemme ruokapöytään. Sibongile Mbhamali försörjer sig genom att sälja bananer och bröd. Folk har ont om pengar. – Dåliga dagar får jag inget sålt. Med kontant bidraget kan jag köpa majsmjöl, ris, bönor och grönsaker åt oss. 3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 35 AVM1603_s26-48.indd 35 29.8.2016 16.10
Phephulzile Mbhamali: ”MEILLÄ EI OLE ENÄÄ EDES VETTÄ” ” ASUN KAHDEN LAPSENI ja kolmen lapsenlapseni kanssa. Kuivuuden vuoksi elämä on kovaa. Olemme poimineet vihanneksia pelloilta, mutta jos ei sada, ei ole mitään poimittavaa. Tilanne on katastrofaalinen. Edellisellä istutuskaudella loka-marraskuussa istutin maissia ja papuja, mutta mikään ei kasvanut. Minulla oli viisi lehmää, joista sain maitoa ja tein piimää, mutta alkuvuodesta lehmät kuolivat kuivuuteen. Meillä ei ole enää edes vettä. Saan kuussa reilu 10 euroa eläkettä, mutta se ei riitä mihinkään nyt, kun ruuan hinta on noussut. Käteisavustuksella ostan 15 kilon säkin maissijauhoa.” ”I mitt hushåll bor jag med två barn och tre barnbarn. Torkan gör livet tungt. Vi har plockat grönsaker på åkrarna, men om det inte regnar så finns det inget att plocka. Situationen är katastrofal. Under förra sådden i oktobernovember planterade jag majs och bönor, men ingenting har grott. Jag hade fem kossor som gav mjölk, men i början av året dog djuren på grund av torkan. Vi har inte ens vatten längre. Jag får en pension på drygt 10 euro i månaden, men det räcker inte till någonting nu när livsmedelspriserna har stigit. För kontantbidraget köper jag en 15kilossäck majsmjöl.” Hezekiah Myeni: ”KUIVUUS TAPPOI KAIKKI LEHMÄT” ” ASUN VAIMONI ja lapsenlapseni kanssa. Vaimollani on paha astma ja hän on hyvin heikko, joten minä pidän huolta meistä kaikista. Meillä oli seitsemän lasta, mutta kuusi heistä on kuollut, osa aidsiin. Jäljellä on vain poikani, joka toi lapsensa asumaan luoksemme ja lähti etsimään töitä kaupungista. Emme ole nähneet häntä aikoihin. Minulla oli 100 lehmää, mutta tänä vuonna ne kaikki kuolivat kuivuuteen. Jäljellä on enää muutama aasi. Käymme välillä pellolla poimimassa vihanneksia, mutta nyt on ollut niin kuivaa, ettei vihanneksia ole. Käteisavustuksella ostan maissi jauhoa, vähän lihaa ja piimää.” ”Jag lever med min fru och våra barnbarn. Min fru har svår astma och hon är väldigt svag, så jag tar hand om oss alla. Vi hade sju barn, men sex av dem har dött, en del i aids. Den enda som är kvar är min son. Han lämnade sina barn med oss och gav sig av till staden för att söka jobb. Vi har inte sett honom på länge. Jag hade 100 kor men i år dog de alla av torkan. Vi har bara några åsnor kvar. Ibland går vi och plockar grönsaker på åkern, men nu har det varit så torrt att det inte finns några grönsaker. För kontant bidraget köper jag majsmjöl, lite kött och filmjölk.” Kuivuus ajaa ihmiset ahtaalle Swazimaassa TORKAN SLÅR HÅRT MOT LIVET I SWAZILAND 36 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 E M IL H E LO T IE AVM1603_s26-48.indd 36 29.8.2016 15.43
P O S T IM A K S U M A K S E T T U P O R TO B E TA LT Som medlem deltar du I vår utlottning! Förbättra din chans att vinna genom att ta i bruk e-räkning och rekommendera medlemskap till din vän! LEIKKAA KORTTI IRTI, TAITA KAHTIA JA SULJE TEIPILLÄ TAI NIITILLÄ. LÖSGÖR KORTET, VIK DET PÅ MITTEN OCH FÖRSEGLA MED TEJP ELLER HÄFTA. S u o m e n P u n ain e n R is ti/ Fin la n d s R ö d a K o rs In fo : Jä sk i Tu n n u s/ A vt a ls ko d : 5 01 67 4 3 V a st au slä h e ty s/ Sv ar sf ö rs än d e ls e Voita Falck tieturvan lahjakortti ja Bumerangavaimenperä! Vinn ett presentkort av Falck-tieturva och en Bumerang-nyckelring! Jäsenenä osallistut arvontaamme! Paranna voittomahdollisuuksiasi tekemällä e-laskusopimus ja suosittelemalla jäsenyyttä kaverillesi! AVM1601_jasenlomake_lehteen2.indd 1 15.8.2016 15.13 Minah Khumalo: ”AVUSTUS RIITTÄÄ KUUKAUDEKSI” ” MINULLA OLI SEITSEMÄN LASTA, mutta heistä enää kaksi on hengissä. Kaikki neljä lastenlastani asuvat luonani, sillä heidän vanhempansa ovat lähteneet muualle etsimään töitä. Kasvatin ennen maissia ja vähän puuvillaa, mutta se oli siihen aikaan, kun vielä satoi. Nykyään on niin kuivaa, ettei puutarhassani kasva enää mikään. Vesi pitää hakea pitkän matkan päästä. Jos lähden aasilla matkaan varhain aamulla, olen iltapäivällä takaisin kotona. Lapsenlapsistani kolme on koulussa ja nuorin on vasta kolmivuotias. Käteisavustus riittää meille kuukaudeksi, jos syömme hyvin pieniä annoksia. Ostan maissijauhoa, ruokaöljyä, papuja ja saippuaa.” ”Jag hade sju barn, men bara två av dem är i livet nu längre. Alla mina fyra barnbarn bor hos mig, för deras föräldrar har rest iväg för att söka arbete. Jag odlade majs och lite bomull förr, men det var på den tiden när det ännu regnade. Nuförtiden är det så torrt att inget växer i min trädgård längre. Vatten måste man hämta långväga ifrån. Om jag ger mig av på en åsna tidigt på morgonen är jag hemma igen på eftermid dagen. Av mina barnbarn går tre i skolan, den yngsta är bara tre år. För oss räcker kontantbidraget för en månad om vi äter riktigt små portioner. Jag köper majsmjöl, matolja, bönor och tvål.” ? AVM1603_s26-48.indd 37 29.8.2016 15.43
UUDEN JÄSENEN TIEDOT / DEN NYA MEDLEMMENS UPPGIFTER ETUNIMI / FÖRNAMN SUKUNIMI / EFTERNAMN OSOITE / ADRESS POSTINUMERO / POSTNUMMER POSTITOIMIPAIKKA / ORT SYNTYMÄAIKA (ppkkvv) / FÖDELSETID (ddmmåå) PUHELIN / TELEFON SÄHKÖPOSTI / E-POST PUNAISEN RISTIN PAIKALLISOSASTO, JOHON HALUAN LIITTYÄ (jos tiedossa). RÖDA KORSETS LOKALAVDELNING SOM JAG VILL GÅ MED I (om känd). MINUUN VOI OLLA YHTEYDESSÄ / NI KAN TA KONTAKT MED MIG ? SÄHKÖPOSTITSE / PER E-POST ? TEKSTIVIESTILLÄ / PER SMS. JÄSENEKSI LIITTYVÄ SAMASSA OSOITTEESSA ASUVA PERHEENJÄSEN: MEDLEM BLIR OCKSÅ FÖLJANDE FAMILJEMEDLEM PÅ SAMMA ADRESS: ETUNIMI / FÖRNAMN SUKUNIMI / EFTERNAMN SYNTYMÄAIKA (ppkkvv) / FÖDELSETID (ddmmåå) JÄSENHANKKIJAN TIEDOT / MEDLEMSVÄRVARENS UPPGIFTER NIMI / NAMN PUHELIN / TELEFON OSOITETIEDOT / ADRESSUPPGIFTER JÄSENNUMERO / MEDLEMSNUMMER Ole osa turvaverkkoa. Liity jäseneksi. Skyddsnät behövs. Bli medlem. JÄSENMAKSUT / MEDLEMSAVGIFTER ? vuosijäsen / årsmedlem 20 € ? nuorisojäsen (alle 29 v.) / ungdomsmedlem (under 29 år) 10 € ? ainaisjäsen / ständig medlem 300 € PERHEJÄSENYYS / FAMILJEMEDLEMSKAP Samassa taloudessa asuvat voivat liittyä perhe jäseniksi. Ensimmäinen maksaa normaalin jäsenmaksun, muut samassa osoitteessa asuvat perheenjäsenet maksavat seuraavasti: De som bor i samma hushåll kan bli familjemedlemmar i Röda Korset. Den första medlemmen betalar en normal medlemsavgift, övriga familjemedlemmar på samma adress betalar: ? aikuiset / vuxna 10 € ? nuorisojäsenet (alle 29 v.) / ungdomsmedlemmar (under 29 år) 5 € Sekä jäsenhankkija että uusi jäsen osallistuvat arvontaan! Värvaren och den nya medlemmen deltar både i utlottningen! punainenristi.fi/jasenyys rodakorset.fi/membership 2 1 6 AVM1601_jasenlomake_lehteen2.indd 2 22.1.2016 12.45 Organisationer och nätverk, förenen eder! J ag gick med i Facebook hös ten 2009. Till en början tyck te jag inte tjänsten var något speciellt. Snarare ett rätt harmlöst dittande och dattande. Tills en kväll när jag och min femårige son gick ut för att spela fotboll på en sand plan i närheten av vårt hem. På fin ländskt vis spelade vi på tumanhand vid vårt eget mål, precis som alla andra föräldrar med sina barn. Men så plötsligt dök det upp några mörk hyade utlänningar som hux flux fick alla som var på plats att börja spela tillsammans. Det blev en otroligt rolig match. Senare på kvällen funderade jag om utlänningarna kanske bodde på den förläggning som nyligen hade öppnats i vår stadsdel. Jag tänkte att vi invånare kanske kunde göra något annat roligt med dem förutom spe la fotboll. För skojs skull grundade jag Facebookgruppen Refugee Hospi tality Club Punavuori. När jag vaknade följande morgon hade hundratals människor gått med i gruppen. Ett halvår senare hade Refugee Hospitality Club resulterat i en stads guide som presenterar etniska affärer och utlandssamtalscentraler, sam lat in vinterkläder och idrottsutrustning, dragit igång idrottsturer och konstverkstäder – och hur mycket som helst annat. Sociala medier för oss på sätt och viss tillbaka till bygemenskapen. Alla har kontakt med alla. Det är omvälvande: människor kan organisera sig utan en officiell organisation. Den massverksamhet som kommer igång tack vare sociala medier är ofta rent av mer effektiv än inom tra ditionella organisationer. Bland de goda sidorna med de folkrörelser som uppstår via sociala medier är att de är effektiva och kreativa, men ofta saknar de ett långsiktigt mål och en tydlig riktning. De saknar också de resurser som traditionella organisationer har. Det är svårt att artificiellt skapa de rörelser som sociala medier ger upphov till. Dessvärre finns det fortfarande oftast ett glapp mellan traditionella organisationer å ena sidan och inofficiella folkrörelser å andra sidan. Varför kunde inte organisationerna utnyttja den kreativitet, effektivitet och det engagemang som sociala medier så behändigt kanaliserar? Var för är de inte med och stöder de här nya folkrörelserna? Organisationerna kunde gå med i de folkrörelser som uppstår på so ciala medier. De kunde vara med och bygga något gemensamt, i stället för att tycka att allt ska snurra kring den egna organisationen. Organi sationsfältet kunde erbjuda de inofficiella nätverken mycket – expertis och kunskap, eller till exempel en möteslokal att använda. Ofta behöver inofficiella nätverk också stöd av någon officiell organisation, så att det finns ett sätt att sköta officiella ärenden och den penningtrafik som ibland inte går att undvika. Traditionella organisationer skulle ha mycket att vinna på att samar beta. Genom folkrörelserna på sociala medier skulle de nå ut till ett stort antal människor för vilka traditionell organisationsverksamhet känns främmande. Inom sociala medier kan man framför allt testa nya idéer: Hej, vi har en sådan här idé om hur man kunde utveckla vänverksam heten, vad tycker ni, är ni med på det? Folk uppskattar att man vill höra deras åsikt, att de får vara med och skapa och påverka. Många vill göra gott, men spontant, utan att förbinda sig långt in i framtiden. ”Har nå gon en borr som man kunde få låna imorgon kl. 15?” Det är lättare att nappa på en konkret vädjan om hjälp. Jag är övertygad om att sociala medier har mångdubblat våra förut sättningar att göra gott. Vi har bara börjat gå den vägen. Och vi kunde göra så mycket mer om traditionella organisationer och spontana folk rörelser kunde samarbeta ordentligt. PAULIINA SEPPÄLÄ Skribenten är företagare och en skapare av gemenskaper. Hon har varit med och grundat bl.a. nätverket Refugee Hospitality Club, återanvändningsevenemaget Städdagen och den kollektiva finansieringstjänsten Mesenaatti.me. ? ?Kolumn BILD JENNY LUCANDER AVM1603_s26-48.indd 38 29.8.2016 15.43
RISTIKON 1/2016 OIKEA RATKAISU. Lähetä ratkaisusi kryptoon lokakuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 3/2016”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikon 1/2016 voittajiksi arvottiin Paula Luoma Porista ja Eila Pakkanen Rautalammelta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: 3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 39 Ristikko 3/2016 ? AVM1603_s26-48.indd 39 29.8.2016 15.43
Ristiin rastiin ? Kors & tvärs Hjälpens värld 4/2016 utkommer den 9 november Kors & tvärs ? Ristiin rastiin 40 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 NÖDBLOD R ÄDDAR NÄR DET ÄR BR ÅT TOM När en olycka har inträffat och en patient riskerar att förblöda finns det inte alltid tid att bestämma patientens blodgrupp, så man kan inte ge blodpreparat av precis rätt sort. Då kan patienten räddas till livet av nödblod, alltså blod som är O Rh-negativt och som därför passar alla patienter. Blodtjänst hoppas nu få in fler frivilliga O–-blodgivare i sin reserv så att man kan kontakta dem när blodläget kräver det. För närvarande har ungefär sju procent av blodgivarna i Finland blod som är O–. Se kampanjvideon: www.blodtjanst.fi Vinstchans finns fortfarande! Två av Röda Korsets riksomfattande dragningar är fortfarande kvar. Den 15 oktober lottar vi ut sex stycken Falck Tieturva-presentkort och Bumerang-nyckelringar och den 15 december en GPS-klocka av Suunto. Alla rödakorsmedlemmar som har betalat sin medlemsavgift deltar automatiskt i dragningarna. Man kan också förbättra sina vinstchanser genom att rekommendera medlemskap till bekanta och övergå till e-faktura för betalning av medlemsavgiften. I utlottningen i april gick Sokos Hotels-presentkort till Marja-Liisa Virta från Virmo, Maija Harakka från Valtimo och Matti Niskasaari från Torneå. I juni lottade vi ut en Canon-lagringsdosa och den vann Pirjo Ranta från Tammerfors. Läs mer: www.rodakorset.fi/medlem TATU BLOMQVIST Erkki Hurtig (t.v.), Jussi Järvinen, Marika Seppälä och Marianne Luukkanen tog emot Röda Korsets utmärkelse som representanter för alla de volontärer som har hjälpt asylsökande. Humanitär handräckning till alla som stött till asylsökande Förra året vill många finländare ställa upp och frivilligt hjälpa asylsökande. R EKORDMÅNGA ASYLSÖKANDE anlände till Finland förra året. Den nöd som fanns bland de nyanlända väckte också en exceptionell hjälpvilja. Som ett tack för den historiska frivilliginsatsen gav Finlands Röda Kors årets Humanitär handräckning-utmärkelse till alla de volontärer som har hjälp asylsökande. – De nyinkomna har fått ta del av vardagliga saker, så som inlärning av språk och förståelse för kultur; spel och lekar, matlagning, sång och dans. Samtidigt har det här gett upphov till nya och innovativa sätt att uttrycka stöd och sprida ett humanitärt budskap till exempel genom sociala medier, konstaterade Finlands Röda Kors ordförande Pertti Torstila när utmärkelsen överlämnades i Helsingfors. Den osedvanligt stora mottagargruppen representerades av Erkki Hurtig , som har stött nykomlingar på flyktingslussen i Torneå, gymnasieeleven Jussi Järvinen som har ordnat disco på Riuttaranta förläggning i Vichtis samt Marianne Luukkanen och Marika Seppälä , aktiva inom Joutsan Seudun Pallo som har fått asylsökande att börja spela futsal. Seppälä och Luukkanen berättar att satsningen på futsal som nu förenar asylsökande och lokalbefolkning fick sin början ”av egoistiska skäl”. – Vi hade turer i hallen som inte hade gått åt, så vi tänkte att vi kan bjuda in folk från förläggningen. För att kunna spela tillsammans behöver man inte ha något gemensamt språk, berättar Seppälä, ordförande för JoSePa. Att ha roligt även utan ett gemensamt språk var utgångspunkten också för 16-årige Jussi Järvinen, som ordnade discokvällar för asylsökande i en förläggning som drivs av Vichtis församling. – Jag vill sprida en positiv inställning och göra folk glada. Att ordna discon för asylsökande har varit en fin upplevelse för mig själv också, säger Järvinen. Erkki Hurtig har i sin tur jobbat med matförsörjningen på flyktingslussen i Torneå. Han planerar att göra kopior av sitt Humanitär handräckning-diplom och dela ut dem till alla de frivilliga och företag som har deltagit i arbetet med att fixa mat åt asylsökande i Torneå. – Genom att stöda de asylsökande har jag fått ta del i något betydelsefullt, säger Hurtig. Utmärkelsen Humanitär handräckning beviljas årligen till en person, ett samfund eller en grupp som genom sitt agerande har bidragit till att humanitära och medmänskliga värderingar förverkligas i Finland. KIMMO HOLOPAINEN AVM1603_s26-48.indd 40 29.8.2016 16.11
Ristiin rastiin ? Kors & tvärs Hjälpens värld 4/2016 utkommer den 9 november Kors & tvärs ? Ristiin rastiin 3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 41 SONY MUSIC ENTERTAINMENT FINLAND KAISA RAUTIAINEN Huvudstaden fick en egen Kontti Röda Korsets nyaste Kontti-återanvändningsvaruhus slog upp dörrarna i Östra centrum i Helsingfors i augusti. Enligt Konttichefen Emilia Lyytikäinen var det hög tid att huvudstaden fick en egen Kontti. – Vi har hört av många kunder att de länge har önskat sig en egen Kontti. Läget i Östra centrum är strålande. Här rör sig mycket folk och stämningen är internationell, konstaterade Lyytikäinen vid invigningen av återanvändningsvaruhuset. – Det är också lätt att ta sig hit från andra delar av huvudstadsregionen, eftersom Kontti finns nära metrostationen. Femtio procent av intäkterna från Röda Korsets Kontti-återanvändningsvaruhus används till rödakorsdistriktens programarbete i hemlandet, medan 25 procent går till katastroffonden och 25 procent till utvecklandet av Kontti-kedjan. I sortimentet finns allt möjligt från kläder och husgeråd till smycken och möbler. Kontti-varuhusen tar alltid emot donationer av hela och rena prylar. Kontti i Östra centrum avhämtar också möbler i Helsingfors och Sibbo. Man kan boka avhämtning genom att ringa Helsingfors-Konttis kundtjänst. Läs mer: kontti.rodakorset.fi Emilia Lyytikäinen säger att folk länge hade väntat på en Kontti i Helsingfors. SIFFRORNA TALAR 8 926 FRIVILLIGA verkade inom Finlands Röda Kors vänverksamhet förra året. Jämfört med året innan ökade antalet rödakorsvänner med 708. KÄLLA: FRK:S VERKSAMHETSSTATISTIK 2015 DEL A DIN BILD : # MINUNL AHJANI Blodgivning är en konkret gärning som hjälper upp till tre patienter per gång. Nu kan du dessutom mångfaldiga din hjälp genom att dela en bild med anknytning till blodgivning eller mottagning av blod och ditt tack på sociala medier. Tagga bilden eller inlägget #minunlahjani eller #veriyhdistäämeitä så syns den också på Blodtjänsts infoskärmar och webbplats. Tackgala i Kuopio Finlands Röda Kors firar sina volontärer i Kuopio i början av december. R ÖDA KORSETS TACKGALA ordnas på musikcentret i Kuopio den tredje december. Sångerskan Maarit Hurmerinta och hennes man Sami Hurmerintas band står för underhållningen under den glada kvällen. För rödakorsare är Maarit känd inte bara för sina många hits, utan också från programmet Vain elämää Goes Punainen Risti där stjärnorna i programmet bekantade sig med Röda Korsets frivilligverksamhet. Naturligtvis ser vi också Finlands Röda Kors ordförande Pertti Torstila och generalsekreterare Kristiina Kumpula på scenen. De kommer bl.a. att premiera volontärer som på ett exceptionellt förtjänstfullt sätt har utmärkt sig genom handledning av frivilliga med titeln Promomästare (fi. Mestaripromo) och avslöjar Röda Korsets bästa fostraravdelning. Dagen börjar med en lunch på musikcentret Musiikkikeskus kl. 13.00. Själva galakvällen inleds kl. 14 och avslutas cirka kl. 20. De officiella inbjudningarna till Tackgalan har skickats ut till Röda Korsets avdelningar i augusti, men man kan också anmäla sig till evenemanget direkt på rednet.rodakorset.fi/tackgala. Deltagaravgiften är 35 euro. Anmälningar tas emot fram till 10.10 eller så länge det finns plats: musikcentrets sal rymmer högst 700 gäster. Hjärtligt välkomna! KIMMO HOLOPAINEN Läs mer: rednet.rodakorset.fi/tackgala Maarit och Sami Hurmerinta uppträder på Finlands Röda kors Tackgala i Kuopio i december. Tillställningen ordnas för att tacka och belöna rödakorsvolontärer för det gångna året. #veriyhdistääm eitä #minunlahjani #veriyhdist äämeitä #minunlah jani AVM1603_s26-48.indd 41 29.8.2016 16.11
42 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 Hakemisto Hakemisto UUSI PALVELU AVM1603_s26-48.indd 42 29.8.2016 15.43
Hakemisto Hakemisto Lomia perheille, ikääntyneille, työikäisille, työttömille ja eri potilasja vammaisryhmiin kuuluville henkilöille. HAE LOMALLE! Tutustu lomiin! www.mtlh.fi tai tilaa esite p. 010 2193 460, lomat@mtlh.fi Hakuajat lomille päättyy 3 kk ennen loman alkamispäivää. Järjestämme lomia myös Joulun ajalle! Vuoden 2017 lomaesite ilmestyy syyskuussa! Tutustu myös www.tukihenkilo.fi pyörätuolin käyttäjän 3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 43 AVM1603_s26-48.indd 43 29.8.2016 15.43
? ?Kolumni KUVITUS JENNY LUCANDER TÄMÄN PALSTAN KOLUMNISTIT OVAT SUOMEN PUNAISEN RISTIN ULKOPUOLELTA KUTSUTTUJA KIRJOITTAJIA, EIVÄTKÄ HEIDÄN NÄKEMYKSENSÄ VÄLTTÄMÄTTÄ EDUSTA JÄRJESTÖN KANTAA. L IITYIN FACEBOOKIIN syksyllä 2009. Alkuun en pitänyt koko palvelua mitenkään merkittävänä. Pikemminkin hömppänä, harmittomana jutusteluna. Kunnes yhtenä iltana menin viisivuotiaan poikani kanssa pelaamaan jalkapalloa kotimme lähellä sijaitsevalle hiekkakentälle. Suomalaiseen tapaan pelailimme kahdestaan omaan maaliimme, kuten kaikki muutkin paikalla olleet vanhemmat lapsineen. Yhtäkkiä kentälle ilmestyi jostain ulkomaalaisia, jotka ensi töikseen tempaisivat kaikki paikalla olleet pelaamaan yhdessä. Siitä tuli tosi hauska ottelu. Myöhemmin illalla mietin, olivatko ulkomaalaiset lähelle vastikään avatun vastaanottokeskuksen asukkaita. Ajattelin, että ehkä me paikalliset voisimme tehdä heidän kanssaan jotain muutakin hauskaa kuin pelata jalkapalloa. Huvikseni perustin Facebookiin ryhmän nimellä Refugee Hospitality Club Punavuori. Kun aamulla heräsin, siihen oli liittynyt satoja ihmisiä. Puoli vuotta myöhemmin Refugee Hospitality Club oli tuottanut turvapaikanhakijoille kaupunkioppaan etnisistä kaupoista ja ulkomaanpuhelukeskuksista, kerännyt talvivaatteita ja urheiluvarusteita, aloittanut urheiluvuoroja ja taidetyöpajoja – ja vaikka mitä muuta. Talvi huipentui mediaspektaakkeliin, kun punavuorelaiset ja turvapaikanhakijat loivat yhdessä lunta. ”Emme luo tässä vain lunta, vaan yhteishenkeä”, sanoi Refugee Hospitality Clubissa toiminut Sirkku Varjonen television iltauutisissa. SOSIAALINEN MEDIA on tavallaan paluu kyläyhteisöjen aikaan. Kaikilla on yhteys kaikkiin. Se on mullistavaa: ihmiset voivat organisoitua ilman virallisia organisaatioita. Sosiaalisen median kautta tapahtuva joukoissa toimiminen on usein jopa tehokkaampaa kuin perinteisissä organisaatioissa. Sosiaalisessa mediassa syntyvien kansanliikkeiden hyviä puolia ovat tehokkuus ja luovuus, mutta niiltä puuttuvat usein pitkäjänteiset tavoitteet ja selvä suunta. Niiltä puuttuu myös resursseja, joita perinteisillä organisaatioilla on. Sosiaalisen median liikkeitä on myös vaikea keinotekoisesti synnyttää. Olen perustanut kymmeniä Facebook-ryhmiä ja -sivuja, mutta vain muutamasta on syntynyt jotain merkittävää. Valitettavasti perinteiset organisaatiot ja epäviralliset kansanliikkeet toimivat yhä enimmäkseen erillään. Mikseivät järjestöt voisi hyödyntää sosiaalisen median luovuutta, tehokkuutta ja mukaansatempaavuutta? Mikseivät ne olisi mukana tukemassa näitä uusia kansanliikkeitä? Järjestöt voisivat liittyä sosiaalisen median kansanliikkeisiin. Rakentaa yhteistä sen sijaan, että kaiken täytyy pyöriä oman organisaation ympärillä. Järjestöillä olisi tarjota tällaisille epävirallisille verkostoille paljon – asiantuntemusta ja tietoa, tai vaikka kokoustilat käyttöön. Usein epäviralliset verkostot tarvitsevat myös tuekseen jonkun virallisen organisaation, jonka kautta viralliset asiat ja esimerkiksi toiminnassa joskus välttämätön rahaliikenne voidaan hoitaa. Perinteisillä organisaatioilla olisi yhteistoiminnassa paljon voitettavaa. Sosiaalisen median kansanliikkeissä ne voisivat tavoittaa suuren määrän ihmisiä, joille perinteinen järjestötoiminta tuntuu vieraalta. SOSIAALISESSA MEDIASSA toimii varsinkin uusien ideoiden kokeilu: Hei, meillä on tällainen idea ystäväpalvelun kehittämiseen, mitä sanotte, lähtisittekö tähän mukaan? Ihmiset arvostavat sitä, että heidän mielipidettään arvostetaan, että he pääsevät mukaan luomaan ja vaikuttamaan. Moni haluaa tehdä hyvää, mutta spontaanisti, ilman sitoutumista pitkälle tulevaisuuteen. ”Olisiko kenelläkään lainata poraa huomenna kello 15?” Konkreettiseen pyyntöön on helpompi tarttua. Olen vakuuttunut siitä, että sosiaalinen media on moninkertaistanut mahdollisuutemme tehdä hyvää. Olemme sillä tiellä vasta alussa. Enemmän saisimme aikaan, jos perinteiset järjestöt ja uudet kansanliikkeet pelaisivat paremmin yhteen. PAULIINA SEPPÄLÄ Kirjoittaja on yrittäjä ja yhteisöjen rakentaja, joka on ollut mukana perustamassa mm. Refugee Hospitality Club -verkostoa, Siivouspäivä-kierrätystapahtumaa ja Mesenaatti.me-yhteisörahoituspalvelua. Järjestöt ja verkostot, liittykää yhteen! ” Talvi huipen tui mediaspek taakkeliin, kun punavuorelaiset ja turvapaikan hakijat loivat yhdessä lunta. ” 44 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 AVM1603_s26-48.indd 44 29.8.2016 15.43
VERENLUOVUTUS Voinko luovuttaa verta, jos olen matkustellut Italiassa ja Brasiliassa zikaviruksen esiintymisalueella? Kaikkien Euroopan ulkopuolella matkanneiden pitää odottaa vähintään 28 vuorokautta ennen verenluovutusta. Tämä on normaali käytäntö ulkomaisten epidemioiden varalta, ja se kattaa myös zikaviruksen epidemia-alueet sekä mahdollisen infektion itämisajan ja puhkeamisen. Jos sairastuit kuumetautiin matkalla tai seuraavan kahden viikon aikana paluusta, 28 vuorokauden varoaika lasketaan toipumisesta alkaen. Heinä-marraskuussa Länsi-Niilin viruksen epidemiakausi aiheuttaa poikkeuksellisesti verenluovutusrajoituksia myös osassa Itäja Etelä-Eurooppaa. Myös Italia on epidemia-aluetta lukuun ottamatta Roomaa, Sisiliaa ja Sardiniaa. Matkansa vaikutuksen verenluovutukseen voi selvittää nopeasti verkossa: www.sovinkoluovuttajaksi.fi . SUSANNE EKBLOM-KULLBERG, VERENLUOVUTUKSEN LÄÄKÄRI VERENLUOVUTUS Voiko verenluovutuksessa käyttää tulkkia? Verenluovuttajan ja valmisteiden turvallisuus on hyvin tärkeä asia, joten on välttämätöntä, että verenluovuttaja ymmärtää Veripalvelun henkilökunnan viestit ja päinvastoin. Verenluovuttajan tulee hallita suomea, ruotsia tai englantia niin hyvin, että hän ymmärtää verenluovuttajalle jaettavan tietopaketin sisällön ja pystyy täyttämään itsenäisesti terveydentilakyselyn. On myös tärkeää pystyä vastaamaan Veripalvelun hoitajan kysymyksiin. Tulkin käyttö on mahdollista vain aistivamman tai autismin kirjon oireiden yhteydessä. Tällöin luovuttajalla on oltava käytössään virallinen riippumaton tulkki. JOHANNA CASTRÉN, VERENLUOVUTUKSEN LÄÄKÄRI BIDRAGSGIVNING Jag är Röda Korsets månadsgivare. Hur kan jag ändra på mitt bidrag? Man kan ändra på sitt månadsbidrag på webben på adressen www.rodakorset.fi/donationer/manatlig. Samma blankett kan man använda för alla ändringar i månadsbidraget, ändringar i bidragssumman eller om man vill sluta ge bidrag. På alla frågor kring bidrag och donationer svarar också Finlands Röda Kors givartjänst: tfn 020 701 2192 (vardagar kl. 8-16), lahjoitukset@rodakorset.fi. MIA EKSTRÖM-HUTTUNEN, MEDELANSKAFFNINGSPLANERARE BLODGIVNING Kan jag ge blod trots att jag har rest till Italien och i Brasilien där zika-viruset förekommer? Alla som har rest utanför Europa måste vänta minst 28 dygn innan de ger blod igen. Det här är normal praxis för att skydda mot eventuella utländska epidemier. Karenstiden omfattar även de områden där zika-viruset förekommer och täcker inkubationstiden för en eventuell infektion. Om du insjuknade i en febersjukdom under resan eller under de första två veckorna efter resan så börjar den fyra veckor långa karenstiden räknas från ditt tillfrisknande. I juli-november förekommer epidemier av West Nile-feber i vissa delar av Östoch Sydeuropa, vilket innebär att blodgivande efter resor i de delarna av Europa tillfälligt begränsas. Italien hör också till epidemiområdet med undantag för Rom, Sicilien och Sardinien. Det går enkelt att kolla vilken inverkan en resa har på blodgivning på www.kanjagdonera.fi. SUSANNE EKBLOM-KULLBERG, BLODGIVNINGSLÄKARE BLODGIVNING Kan man använda tolk vid blodgivning? Blodgivarens och blodpreparatens säkerhet är väldigt viktiga, så det är nödvändigt att blodgivaren förstår Blodtjänsts personal och vice versa. En blodgivare behöver kunna kommunicera på finska, svenska eller engelska såpass väl att hen förstår innehållet i det informationspaket som delas ut till blodgivare och självständigt kan fylla i svar på frågor om sin hälsa. Det är också viktigt att givaren kan svara på de frågor som Blodtjänsts personal ställer. Att använda sig av tolk är möjligt endast om man har nedsatt syn eller hörsel eller en autismdiagnos och man har tillgång till en officiell tolk. JOHANNA CASTRÉN, BLODGIVNINGSLÄKARE LAHJOITTAMINEN Olen kuukausilahjoittaja. Mitä kautta voin muuttaa lahjoitustani? Kuukausilahjoitukseen voi tehdä muutoksia netissä osoitteessa www.punainenristi.fi/lahjoitukset/kuukausilahjoitukset. Samalla lomakkeella voi ilmoittaa kaikista muutoksista kuukausilahjoitukseen, myös lahjoitussumman muutoksesta ja lahjoittamisen päättymisestä. Kaikkiin lahjoituksia koskeviin kysymyksiin vastaa myös Suomen Punaisen Ristin lahjoittajapalvelu: p. 020 701 2192 (arkisin klo 8-16), lahjoitukset@punainenristi.fi. MIA EKSTRÖM-HUTTUNEN, VARAINHANKINNAN SUUNNITTELIJA Punaisen Ristin lahjoittajapalvelu vastaa kysymyksiin numerossa 020 701 2192. Finlands Röda Kors givartjänst svarar på frågor på numret 020 701 2192. JA R K K O M IK K O N E N avunmaailma@punainenristi.fi KOONNUT KIMMO HOLOPAINEN Kysy Punaisesta Rististä ? Fråga om Röda Korset? ? 3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 45 AVM1603_s26-48.indd 45 29.8.2016 15.43
? ?Vuosien takaa ? ?Åren går TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN 46 avun maailma hjälpens värld 3 / 2016 1986 Jokaisen panos on tärkeä ” AVUN TARVE MAAILMASSA tuntuu loputtomalta, eikä suuria ongelmia ratkaista pelkästään keräyksillä. Köyhyys on nälän suurin syy, eikä nälkä katoa maailmasta ennen kuin köyhyys poistetaan. Kuitenkaan toiminta puutetta vastaan ei ole vain hallitusten tai virallisten elinten työsarkaa. Se on tehtävä, johon tarvitaan yhtä hyvin järjestöjä, hallituksia kuin yksityisiä kansalaisia. Nälkäpäivänä SPR kutsuu kaikki suomalaiset mukaan auttamaan. Vaikka meillä Suomessa on omat ongelmamme, olemme yksi maailman vauraimmista kansakunnista ja meillä on mahdollisuus tehdä paljon – jos vain haluamme.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 4/1986 Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja Mauno Kangasniemi kannusti suomalaisia mukaan Nälkäpäivään 30 vuotta sitten. Allas insats är viktig ”Behovet av hjälp i världen känns oändligt och stora problem går inte att lösa enbart genom in samlingar. Fattigdom är den största orsaken till hungersnöd och hungern råder vi inte bot på så länge det finns fattigdom. Ar betet mot brist är ändå inte ett arbete som endast ska utföras av regeringar eller officiella or gan. Det är en uppgift som krä ver såväl organisationer och re geringar som privata medborga re. Under Hungerdagen inbjuder FRK alla finländare att delta i hjälparbetet. Trots att vi i Finland har våra problem är vi ett av världens rikaste länder och vi har möjlighet att göra mycket – förutsatt att vi vill göra det.” FINLANDS RÖDA KORS 4/1986 Finlands Röda Kors ordförande Mauno Kangasniemi uppmuntrade finländare att delta i Hungerdagen för 30 år sedan. VERIPALVELU.FI • BLODTJÄNST.FI • SOVINKOLUOVUTTAJAKSI.FI • KANJAGDONERA.FI Lataa mobiilisovellus sovelluskaupasta tai QR-koodista: Espoo: Iso Omena, Piispansilta 9 Helsinki: Sanomatalo, Töölönlahdenkatu 2 Helsinki: Kivihaka, Kivihaantie 7 Jyväskylä: Kalevankatu 8 Kuopio: Sektori, Puijonkatu 23 Lahti: Trio, Kauppakatu 10 Oulu: Isokatu 32 C Seinäjoki: Kauppakatu 26 Tampere: Rautatienkatu 21 B Turku: Yliopistonkatu 16 C Sinä voit pelastaa elämän. Yksi kädenojennus auttaa jopa kolmea potilasta ja voi pelastaa hengen. Tervetuloa verenluovutukseen! Tee testi ennen verenluovutukseen tuloa osoitteessa sovinkoluovuttajaksi.fi. Jos haluat kysyä verenluovutuksesta tarkemmin, vastaamme mielellämme kysymyksiisi maksuttomassa infonumerossamme 0800 5801 arkisin klo 8–17. Voit auttaa myös liittymällä Kantasolurekisteriin. Lue lisää ja pelasta tuntematon potilas: www.soluistaelamaa.fi. Seuraa meitä: Lisäksi järjestämme vuosittain noin 1500 verenluovutus tilaisuutta eri puolilla maata: veripalvelu.fi/verenluovutustilaisuudet AVM1603_s26-48.indd 46 29.8.2016 15.43
TEKSTI JA KUVA KIMMO HOLOPAINEN Avun kasvo ? Nälkäpäivä tehdään yhdessä Punaisen Ristin Töölön osaston keräysjohtajan Susanna Rantasen mukaan lipaskerääjän tärkein ominaisuus on reipas asenne. Miten syntyy onnistunut Nälkäpäivä-keräys? – Ensimmäinen asia on se, että Nälkäpäivä tehdään yhdessä. Järjestäminen ei saisi jäädä yhden ihmisen vastuulle, siinä tulee helposti liikaa hommaa. Meillä on kaikilla omat vahvuutemme. Parhaassa tapauksessa yksi voisi vastata esimerkiksi tiedottamisesta, toinen kerääjien rekrytoinnista ja kolmas keräyskeskuksesta. Toinen tärkeä asia on se, että Nälkäpäivää kannattaa pohjustaa pitkin vuotta. Vaikka pääpaino on syksyssä, Nälkäpäivästä voi kertoa ja ihmisiä kutsua keräämään tapahtumissa ja osaston toiminnassa pitkin vuotta. Ihan kylmiltään kadulta kerääjiä on vaikea houkutella. Mitä kautta tiedotatte Nälkäpäivästä? – Netti ja sosiaalinen media on ilman muuta nykyään pääväylä. Osaston sivulle RedNetiin tehdään juttu, jota linkitetään osaston omalle Facebook-sivulle. Tärkeää on myös painaa sitä Like-nappia ja jakaa niitä julkaisuja eteenpäin. Se voi tuntua vähäpätöiseltä asialta, mutta mitä enemmän niitä "tykkäyksiä" ja jakoja Facebookissa tulee, sitä paremmin aihe nousee esiin ja leviää eteenpäin. Lisäksi meillä lähtee sähköinen uutis kirje osaston jäsenille. Miten innostaisit empijää lähtemään lipaskerääjäksi? – Kerääminen on oikeasti tosi hauskaa. Punaisen Ristin lipaskerääjään suhtaudutaan melkein poikkeuksetta iloisesti ja positiivisesti, ja negatiivista palautetta tulee hyvin harvoin. Keräämään voi lähteä oman aikataulun mukaan, siellä kadulla ei tarvitse nököttää kuutta tuntia. Aika monella tuntuu olevan sellainen harhakäsitys, että jos ilmoittautuu kerääjäksi, siellä pitää sitten olla se kolme päivää – ei tietenkään pidä, puolikin tuntia riittää! Miten lipaskerääjänä kannattaa lähestyä ihmisiä? – Reipas asenne ratkaisee paljon. Mikään koomikko ei tarvitse olla, mutta ihmisiin pitää uskaltaa ottaa kontaktia. Se riittää jo, kun hymyssä suin tervehtii ja kysyy, haluaako toinen osallistua Nälkäpäivään. Lisäksi on hyvä muistaa, että jokainen kerääjä on Nälkäpäivän kävelevä mainos. Kerääjänä auttaa aina, vaikka juuri siihen omaan lippaaseen ei kauheasti rahaa tulisikaan. Kannattaa ajatella niin, että ehkä se ohikulkija antaa sitten seuraavaan lippaaseen, kun on vähän kypsytellyt päätöstä ja käynyt nostamassa rahaa! SUSANNA RANTANEN Ikä: 38 vuotta Vapaaehtoistehtävä: Punaisen Ristin Töölön osaston keräysjohtaja ja varapuheenjohtaja Vapaaehtoisena: vuodesta 2006 3 / 2016 hjälpens värld avun maailma 47 AVM1603_s26-48.indd 47 29.8.2016 15.43
HyvÄÄ KontTi KaupAlla Linda löysi 15 euron matkalaukun. Samalla hän auttoi meitä varmistamaan maailman toisella puolen hätään joutuneelle lapselle puhtaan juomaveden koko vuodeksi. Ostamalla hyvää teet hyvää. Kontti-kierrätystavaratalot: Espoo • Helsinki • Joensuu • Kuopio Lahti • Lappeenranta • Oulu • Pori • Rovaniemi • Tampere • Turku • Vantaa kontti.punainenristi.fi facebook.com/sprkontti AVM1603_s26-48.indd 48 29.8.2016 15.43