• Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld Yhdessä Nälkäpäivä 23.–25.9. Tillsammans Hungerdagen 23–25.9 3 2021 Tragedia viitoitti tien Jorma Jokelalle Tuntematon luovuttaja pelasti Kirsi Kilposen Eero Huovinen: Kohtaamisessa on hyvän tahdon avain Eero Huovinen: Att mötas ger nyckeln till god vilja 0609_AVM3_alkuosa.indd 1 0609_AVM3_alkuosa.indd 1 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial Pienikin teko vaikuttaa KESÄN LOPPU on ollut suurten humanitaaristen kriisien aikaa. Taleban palasi valtaan Afganistanissa, ja lähes samaan aikaan Haitissa tapahtui tuhoisa maanjäristys. Molempien mullistusten välittömät humanitaariset seuraukset ovat valtavat. Punainen Risti auttaa siviilejä molemmissa kriiseissä. Suomen Punaisen Ristin kenttäsairaala joutuu koronapandemian ja heikon turvallisuustilanteen vuoksi toimimaan Haitilla hyvin haastavissa oloissa. Kansainvälinen Punainen Risti ja Afganistanin Punainen Puolikuu jatkavat työtään Afganistanissa, jossa 18 miljoonaa ihmistä tarvitsee apua konfliktista sekä kuivuuden ja koronan vaikutuksista selviämiseen. Afganistanin evakuointi työllisti myös Suomessa, kun vapaaehtoisemme avustivat viranomaisia Afganistanista saapuvien vastaanotossa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Myös koronapandemian seuraukset vaikuttavat elämäämme yhä. Sosiaalinen elämä on edelleen rajoittunutta, monilla aloilla työpaikat ovat epävarmoja tai kokonaan katkolla. Työyhteisöt ovat muuttuneet ja monen opiskelu ja koulunkäynti on epävarmempaa kuin aiemmin. Koko yhteiskunnan epävarmuus tulevasta on vaikuttanut meistä jokaiseen. Täällä Suomessa Punainen Risti kouluttaa ja tukee vapaaehtoisia, jotta kunnat saavat tarvitsemansa avun rokotusten järjestämiseen. Kun ihmisten turvallisuus ja ihmisarvoisen elämän perusta järkkyvät, meidän on puolustettava ja vahvistettava niitä entistä tarmokkaammin. Punainen Risti edustaa minulle ajatusta, että meistä jokainen voi tehdä jotain, joka auttaa rakentamaan parempaa tulevaisuutta. Pienelläkin teolla on suuri vaikutus, kun voi luottaa siihen että monet muut toimivat samoin. Muutaman tunnin keräysvuoro tai nettilahjoitus tämän vuoden Nälkäpäivä-keräyksessä varmistaa, että Punainen Risti voi auttaa siellä, missä apua eniten tarvitaan. Suomen Punaisella Ristillä on noin 74 000 jäsentä, noin 450 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Kenttäsairaala Haitin avuksi Punainen Risti jää Afganistaniin Kädenojennus nuorisotutkimukselle Veripalvelu ja Orion yhteistyöhön 8 Punainen Risti tukee Filippiinejä 11 Avun ketju loistaa pimeässä 12 Lauri Tähkä tutustui turvataloon 14 Vieraana Eero Huovinen 20 Apusisaresta lähihoitajaksi 22 Leukemia parani kantasoluhoidolla 24 Tragedia teki Jorma Jokelasta auttajan 28 Vaatelahjoitus tekee hyvää 29 Ristikko 46 Vuosien takaa AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 3/2021 15.9.2021 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Pirjo Mailammi Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi AD: Suvi Hämäläinen, suvi.hamalainen@punainenristi.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Sari Aarnio p. 044 566 7194 ja Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/ Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki: noin 90 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift: 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen En liten men viktig gärning SENSOMMAREN HAR varit en tid av stora humanitära kriser. Talibanerna återtog makten i Afghanistan och nästan samtidigt inträffade en förödande jordbävning i Haiti. Båda omvälvningarna hade enorma och omedelbara humanitära följder. Röda Korset hjälper civila i båda kriserna. På grund av coronapandemin och den svaga säkerhetssituationen tvingas Finlands Röda Kors fältsjukhus i Haiti arbeta under ytterst krävande förhållanden. Internationella Röda Korset och Afganska Röda Halvmånen fortsätter sitt arbete i Afghanistan, där 18 miljoner människor behöver hjälp för att överleva konflikten samt följderna av torka och corona. Evakueringsinsatserna i Afghanistan sysselsatte oss även i Finland, då våra volontärer på Helsingfors-Vanda flygplats bistod myndigheterna vid mottagningen av dem som anlände från Kabul. Följderna av coronapandemin påverkar också fortfarande våra liv. Det sociala livet är fortsättningsvis begränsat, i många branscher är arbetsplatserna osäkra eller pausade. Arbetsgemenskaperna har förändrats och för många är studier och skolgång mindre säkra än förr. Den osäkerhet angående framtiden som präglar samhället har påverkat oss alla. Finlands Röda Kors utbildar och ger stöd till volontärer så att kommunerna ska få den hjälp de behöver för att ordna vaccineringar. När människors säkerhet och grunden för ett människovärdigt liv äventyras måste vi försvara och förstärka dem desto mer. För mig representerar Röda Korset tanken om att var och en av oss kan göra något som bidrar till att bygga en bättre framtid. Även en liten gärning har en stor inverkan, när man kan lita på att många andra beter sig på samma sätt. Ett insamlingspass på några timmar eller ett bidrag via webben i årets Hungerdagsinsamling ser till att Röda Korset kan hjälpa där hjälpen behövs allra mest. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 30 Korsord 31 Kors och tvärs Fältsjukhus till Haiti Röda Korset blir kvar i Afghanistan Handräckning till ungdomsforskning Blodtjänst och Orion samarbetar 34 Röda Korset stödjer Filippinerna 37 Hjälpens kedja sprider ljus i mörkret 38 Ett samtal med Eero Huovinen 44 Svensk resumé Leukemi botades med stamcellsvård Klädesdonationer gör gott Lauri Tähkä gäst i skyddshus för unga 46 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A 0609_AVM3_alkuosa.indd 2 0609_AVM3_alkuosa.indd 2 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 14 PÄÄ KYLMÄNÄ JA SYDÄN LÄMPIMÄNÄ Eero Huovisen mukaan suomalainen kunnostautuu tiukassa paikassa. 20 PUNAISEN RISTIN APUSISARET 80 VUOTTA Lähihoitajien ammattikunta kasvoi sotavuosien tarpeista. 24 KUN ON APUA SAANUT, HALUAA MYÖS ANTAA Jorma Jokela menetti äitinsä Lapuan patruunatehtaan räjähdyksessä. 12 TÄHDET TUNGEKSIVAT KORONA TALKOISIIN Toivon Kärki valitsi apunsa kohteeksi Punaisen Ristin Nuorten turvatalot. JO O N A S B R A N D T Finlands Röda Kors har cirka 74 000 medlemmar, 450 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi LE E N A K O S K E L A S E U R A 2 4 /1 9 4 2 / S U O M E N P U N A IN E N R IS T I P E T R I M U L A R I 0609_AVM3_alkuosa.indd 3 0609_AVM3_alkuosa.indd 3 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 4 LU C A L A R Y / C A N A D IA N R E D C R O S S Ristiin rastiin Avun maailma 4/2021 ilmestyy 17. marraskuuta HAITISSA TAPAHTUI elokuun puolivälissä 7.2 magnitudin maanjäristys, jossa sai surmansa yli 2 000 ihmistä ja loukkaantui yli 12 000. Laajoja tuhoja aiheuttanut järistys vaikutti jopa miljoonan haitilaisen elämään. Suomen Punainen Risti myönsi pian maanjäristyksen jälkeen katastrofirahastosta 100 000 euroa Haitin auttamiseen. Vahinkojen mittakaavan selvittyä maahan lähetettiin ensin kaksi tietoliikenneasiantuntijaa rakentamaan viestiverkkoja avustusoperaation tueksi, ja elokuun lopussa tehtiin päätös kokonaisen kenttäsairaalan lähettämisestä Haitiin. – Haitissa terveydenhuollon palvelut ovat ylikuormittuneet ja pääsy niihin on vaikeaa. Sairaaloita ja terveyskeskuksia on tuhoutunut ja vaurioitunut, ja potilaita joudutaan hoitamaan ulkona, kansainvälisen avustustoiminnan johtaja Tiina Saarikoski kertoo. – Terveydenhoitoa tarvitsevat paitsi maanjäristyksessä loukkaantuneet myös esimerkiksi ihmiset, joilla on pitkäaikaisia sairauksia, katastrofin keskellä sairastuvat sekä raskaana olevat ja synnyttävät naiset. Suomen Punaisen Ristin kenttäsairaala tarjoaa sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon palveluita. Kenttäsairaalassa on valmiudet hoitaa muun muassa kirurgisia, sisätautien, lastentautien, tartuntatautien, gynekologian ja äitiyshuollon potilaita. Sairaalan tukipalveluihin sisältyvät laboratorioja röntgenpalvelut, fysioterapia sekä psykososiaalisen tuen palveluita. Kanadan Punainen Risti lähettää kenttäsairaalaan avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita sekä tukee operaatiota taloudellisesti. Myös Saksan Punainen Risti osallistuu kenttäsairaalan kustannuksiin. Maanjäristyksen jälkeen ensimmäisenä paikalla olivat paikallisen Haitin Punaisen Ristin vapaaehtoiset, jotka aloittivat välittömästi uhrien auttamisen ja tilanteen kartoittamisen. Myös Punaisen Ristin kansainvälinen liitto IFRC lähetti nopeasti avustustyöntekijöitä paikan päälle arvioimaan tuhojen laajuutta. Avustustyötä Haitissa vaikeuttavat vaurioitunut infrastruktuuri, heikko koronavirustilanne ja levottomuudet. – Sairaaloita, koteja, kouluja, siltoja ja teitä on tuhoutunut. Ihmisiä on loukkaantunut ja jäänyt kodittomiksi. Tilanne Haitissa on todella vakava, Tiina Saarikoski kertoo. KIMMO HOLOPAINEN Punainen Risti lähetti kenttäsairaalan Haitiin Hauraassa Haitissa tarvitaan kipeästi humanitaarista apua uuden maanjäristyksen jälkeen. HAITIN PUNAINEN RISTI aloitti pelastustyöt välittömästi maanjäristyksen jälkeen. Koronatietoa omalla kielellä Punainen Risti aloitti toukokuussa Monikielisen koronaviestinnän koordinaatiohankkeen, joka tukee ja kouluttaa kumppaneita saavutettavan koronaviestinnän kehittämisessä. Tarve muulle kuin valtakieliselle koronaviestinnälle on suurta sekä järjestöillä että viranomaisilla. Monikielisen koronaviestinnän koordinaatiohanke on STEA-rahoitteinen projekti, joka jatkuu vuoden 2022 loppuun. Hankkeen tavoitteena on yhdessä muiden järjestöjen ja yhteistyökumppaneiden kanssa tavoittaa mahdollisimman paljon monikielisiä kohderyhmiä ja vaikuttaa terveyskäyttäytymiseen koronaepidemiassa. – Tiedon saaminen omalla kielellä auttaa ihmisiä tekemään päätöksiä, jotka suojaavat omaa ja yhteisön terveyttä ja ehkäisevät koronan leviämistä, hankkeen koordinaattori Marian Ismail sanoo. Hanke auttaa koronaan liittyvien viestintämateriaalien tuottamisessa ja levittämisessä sekä toimii viranomaisviestinnän kuten THL:n koronatiedon välittäjänä monikielisille kohderyhmille. Hankkeessa on mukana seitsemän Punaisen Ristin piiriä ja toistakymmentä muuta järjestöä ympäri Suomea. ERIKA-EVELY EISEN Apua miinojen uhreille Kansainvälinen Punainen Risti on järjestänyt kuntoutuspalveluja yli 20 000:lle miinojen ja räjähteiden uhrille Syyriassa ja Ukrainassa vuosina 2016–2020. Lisäksi Punainen Risti on toimittanut pyörätuoleja ja muita apuvälineitä yli 13 000 ihmiselle ja levittänyt noin 30 000 ihmiselle tietoa vaarallisista alueista ja niillä toimimisesta. Suomen ulkoministeriö on tukenut Punaisen Ristin työtä Syyriassa ja Ukrainassa. JU S S I R A S TA S 0609_AVM3_alkuosa.indd 4 0609_AVM3_alkuosa.indd 4 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 5 M E E R A B D U LL A H / A R C S Punaisen Ristin työ Afganistanissa jatkuu AFGANISTANIN TALIBAN-LIIKKEEN salamannopea paluu Kabuliin Yhdysvaltain joukkojen vetäytyessä yllätti elokuussa jopa Talibanin itsensä. Vallanvaihto johti kuitenkin kaaokseen, kun kymmenet tuhannet afganistanilaiset pyrkivät pakoon maasta. Myös lukuisat kansainväliset järjestöt evakuoivat väkensä Afganistanista. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike ei jätä afganistanilaisia. Afganistanin Punainen Puolikuu ja kansainvälinen Punaisen Ristin liitto jatkavat vastaamista kuivuudesta, vuosikymmenten konflikteista ja koronaepidemiasta johtuviin humanitaarisiin tarpeisiin. Kansainvälisellä Punaisella Ristillä on Afganistanissa noin 1 800 työntekijää. Punainen Risti on toiminut maassa 1980-luvun lopusta, ja 30 vuoden aikana puolueetonta avustustyötä on tehty laajasti myös Talibanin hallitsemilla alueilla. Afganistanin sairaanhoito toimii äärirajoilla. Pelkästään viime heinäkuun aikana Punaisen Ristin tukemissa terveyskeskuksissa hoidettiin lähes 13 000 sotavammoista kärsinyttä potilasta. Punainen Risti tukee Afganistanissa myös kuntoutusja proteesipalveluita. Punainen Risti avusti afganistanilaisia elokuussa myös Suomessa, kun viranomaiset pyysivät Suomen Punaiselta Ristiltä tukea Kabulista evakuoitujen vastaanottoon Helsinki-Vantaan lentokentälle. Poikkeukselliseen operaatioon ilmoittautui nopeasti noin 150 vapaaehtoista, jotka jakoivat pakolaisille käsidesiä, hengityssuojaimia ja ruokaa sekä huopia ja hygieniapakkauksia. KIMMO HOLOPAINEN Suomen Punainen Risti avusti viranomaisia Kabulista evakuoitujen vastaanotossa. NÄHDÄÄN AULANGOLLA! Punainen Risti järjestää 1.–3.4.2022 Hämeenlinnan Aulangolla valtakunnallisen vapaaehtoistapahtuman, johon ovat tervetulleita kaikki Punaisen Ristin vapaa­ ehtoiset. Auttajat Aulangolla ­tapahtuman tavoitteena on antaa uusia ideoita ja välineitä vapaaehtois toimintaan, nostaa yhteishenkeä, virkistäytyä ja pitää hauskaa porukalla. Ilmoittautuminen tapahtumaan avautuu 1.10. Lue lisää: rednet.punainenristi.fi/auttajataulangolla Punaisen Ristin rinnepäivystys on päättynyt Suomen Punaisen Ristin rinnepäivystystoiminta loppuu. Rinnepäivystäjät ovat olleet ensiavun vapaaehtoisia, jotka ovat päivystäneet hiihtokeskuksissa, auttaneet loukkaantuneita laskettelijoita ja antaneet hätäensiapua rinteessä. Vastaavaa toimintaa tarjoavat jatkossa Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen Ski Patrol -ryhmät. Punainen Risti keskittää panoksensa valmiuden ydintoimintoihin. Kiitos kaikille rinnepäivystäjille menneistä hiihtokausista ja tervetuloa jatkamaan vapaaehtoistoimintaa esimerkiksi ensiapuryhmissä! Lue lisää: punainenristi.fi/ vapaa ehtoiseksi Joko tunnet Kontin verkkokaupan? Punaisen Ristin Kontti-kierrätysketju avasi keväällä 20-vuotisen taipaleensa kunniaksi verkkokaupan. Verkkokauppa toimii samalla periaatteella kuin Kontti-tavaratalot eli myy lahjoituksena saatua tavaraa kerätäkseen varoja avustustoimintaan. Tarjolla on laaja kattaus sisustustuotteita, kirjoja, tallenteita sekä asusteita kuten koruja ja laukkuja. Valikoima päivittyy jatkuvasti. Lue lisää: sprkontti.fi AFGANISTANIN PUNAINEN PUOLIKUU jatkaa avun jakamista kuivuuden, konfliktien ja koronan uhreille. LE E N A K O S K E L A 1 214 HENKILÖÄ sai viime vuonna apua Suomen Punaiselta Ristiltä onnettomuustilanteessa. LÄHDE: SPR:N TOIMINTATILASTO 2020 0609_AVM3_alkuosa.indd 5 0609_AVM3_alkuosa.indd 5 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 6 Ristiin rastiin Ristiin rastiin PUNAINEN RISTI on myöntänyt Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksen All Youth -nuorisotutkimushankkeelle. All Youth on Tampereen, Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen monitieteinen hanke, joka tutkii 16–25-vuotiaiden nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen kykyjä ja esteitä. Hankkeen tavoitteena on tuottaa uusia ratkaisuja nuorten aktiiviseen kansalaisuuteen. All Youth -hankkeen johtaja, Tampereen yliopiston professori Päivi Honkatukia sanoo, että nuorten luottamuksen rapautuminen uhkaa nuorten hyvinvointia ja koko yhteiskunnan tasapainoista kehitystä. Tutkimushanke on nostanut esiin erityisesti digitaalisten vaikutusmahdollisuuksien kehittämistä. – Ei ole yhtä tapaa nostaa nuorten ääntä kuuluviin. Päätöksentekoon voisi avata uusia kanavia, joita nuoret jo luontevasti käyttävät, Honkatukia sanoo. Punaisen Ristin puheenjohtaja Elli Aaltonen toivoo, että All Youth -hankkeen tuloksia hyödynnetään rohkeasti yhteiskunnan eri sektoreilla. Nuorten intoa osallistua ja vaikuttaa voidaan kasvattaa varsinkin digifoorumeilla. – Ei nuorille kannata tarjota jäykkiä hallinnon foorumeita, kun somessa voi kysyä ja saada vastauksen nopeasti, Aaltonen sanoo. Suomen Punainen Risti myöntää Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksen vuosittain henkilölle tai yhteisölle, joka on erityisen ansioituneesti edistänyt inhimillisiä arvoja suomalaisessa yhteiskunnassa. Tunnustus jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1988. KIMMO HOLOPAINEN Inhimillinen kädenojennus nuorisotutkimuk selle All Youth -tutkimushanke tahtoo parantaa nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa. M A R IA S A N T TO JO O N A S B R A N D T LE E N A K O S K E L A PUNAISEN RISTIN palkitsema All Youth -tutkimushanke haluaa nostaa nuorten ääntä kuuluviin yhteiskunnassa. Florence Nightingale -mitali Jorma Jokelalle Suomalainen Jorma Jokela vastaanotti kesäkuussa Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n myöntämän Florence Nightingale -mitalin. Kyseessä on korkein sairaanhoitotyöstä myönnettävä kansainvälinen tunnustus. Sairaanhoitajana vuonna 1979 uransa aloittanut Jokela on toiminut hoitotyön opettajana ja koulutuksen kehittäjänä sekä Suomessa että maailmalla. Laurea-ammattikorkeakoulun yliopettajana ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosenttina toimiva Jokela on palvellut myös Punaista Ristiä mm. avustustyöntekijänä Afganistanissa. Ensimmäinen Florence Nightingale -mitalin saanut suomalainen oli vapaaherratar Sophie Mannerheim vuonna 1925. Edellinen kunnianosoituksen saanut suomalainen oli sairaanhoitaja Åke Hydén vuonna 2015. Jorma Jokelan henkilökuva löytyy tämän lehden sivuilta 24–27. Tokmanni mukana Nälkäpäivässä Suomen Punaisen Ristin yhteistyökumppani Tokmanni lahjoittaa lokakuun loppuun asti jokaisesta ostetusta Priima-elintarviketuotteesta ja Kotikulta-kausivalosta 5 senttiä Nälkäpäivä-keräykseen. – Me Tokmannilla haluamme tukea Punaisen Ristin työtä näkyvillä, konkreettisilla ja luontevilla tavoilla, kuten nyt tuotemyynnillä. Uskomme vahvasti, että myös asiakkaamme suhtautuvat kampanjaan erittäin myönteisesti, Tokmannin toimitusjohtaja Mika Rautiainen kertoo. Tokmanni ja Suomen Punainen Risti ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2019 alkaen. 0609_AVM3_alkuosa.indd 6 0609_AVM3_alkuosa.indd 6 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• JA R I H Ä R K Ö N E N JU U S O N O R O N K O S K I Orion ja Veripalvelu etsivät uusia lääkkeitä syöpään ORION OYJ ja Punaisen Ristin Veripalvelu ovat sopineet tutkimusyhteistyöstä, jonka tavoitteena on kehittää uudenlaisia soluterapiavalmisteita syöpäpotilaiden hoitoon. Niin kutsutut CAR T -soluhoidot ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia syövän immuunihoitoon. CAR T -soluhoidossa potilaan omia valkosoluja muokataan geneettisesti niin, että ne alkavat tuhota syöpäsoluja. Tällä hetkellä CAR T -soluilla hoidetaan vaikeita verisyöpiä. Veripalvelulla on pitkä kokemus solututkimuksesta sekä kudosvalmisteiksi luokiteltavien istukkaverija kantasolusiirteiden toimittamisesta sekä lääkkeeksi luokiteltavien ATMP-soluvalmisteiden valmistuksesta. Orionilla puolestaan on vahvat perinteet tutkimuksessa ja uusien alkuperäislääkkeiden kehittämisessä. Veripalvelussa tutkimusta johtavan ylilääkäri Matti Korhosen mielestä yhteistyö tarjoaa hienon mahdollisuuden kehittää uusia soluhoitovalmisteita syöpäpotilaille. – Kohdennetut immuunihoidot ovat avanneet aivan uudenlaisia mahdollisuuksia syövän hoitoon. Uskon, että Veripalvelun ja Orionin kehitystyön tuloksena aiempaa useampi potilas pääsee hyötymään näistä tehokkaista hoidoista, Korhonen sanoo. CAR T -soluhoidot ovat avanneet uudenlaisia mahdollisuuksia syövän hoitoon. KANSANTERVEYS PALKINTO SEKASINCHATILLE Vuoden 2021 Kansanterveyspalkinto on myönnetty Sekasin­chatille. Tunnustuksen jakaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL kiitoksena merkittävästä työstä kansanterveyden edistämiseksi. Sekasin­chat on 12–29­vuotiaille suunnattu valtakunnallinen keskustelualusta, joka aloitti toimintansa vuonna 2017. Matalan kynnyksen tukea tarjoavassa palvelussa päivystävät järjestöjen ammattilaiset ja koulutetut vapaaehtoiset. Palvelun toimintaa koordinoivat MIELI Suomen Mielenterveys ry, Suomen Punainen Risti, Setlementtiliitto ja SOS­ Lapsikylä. Veripalvelun syyskampanja haastaa auttamaan yhdessä Veripalvelun syyskampanjassa kannustetaan jälleen verenluovuttajia auttamaan joukolla. Kampanja-aikana 1.9.–30.11. vähintään viisi verenluovutuskäyntiä tehneet VeriRyhmä-luovutusporukat osallistuvat neljän Kiitoskauppa-lahjakorttipaketin arvontaan. Yhden paketin arvo on noin 225 euroa. VeriRyhmä on verenluovutusporukka, jonka voi koota esimerkiksi työpaikalta tai harrastusja kaveripiiristä ja rekisteröidä osoitteessa www.veripalvelu.fi/ryhmät. Ryhmän nimi ilmoitetaan luovutuksen yhteydessä, jolloin luovutus kartuttaa oman ryhmän saldoa. Verta luovutetaan tällä hetkellä henkilökohtaisella ajanvarauksella. Luovuttamaan voi tulla myös pienellä porukalla, kun varaa ajat peräkkäin tai samaan aikajaksoon. Luovutusajan voi varata osoitteesta www.veripalvelu.fi/ajanvaraus tai maksuttomasta palvelunumerosta 0800 5801. Viite ohjaa jäsenmaksun perille Saitko postissa muistutuksen Punaisen Ristin jäsenmaksusta, vaikka asian piti olla kunnossa? Selitys voi olla se, että jäsenmaksu on maksettu puutteellisilla tiedoilla, jolloin se ei ole kirjautunut oikealle henkilölle. Maksaessa kannattaa käyttää henkilökohtaista viitenumeroa, joka löytyy esimerkiksi edellisestä laskusta. Viitenumeron voi tarkistaa myös osoitteesta jasenrekisteri@punainenristi.fi. VERIPALVELULLA ON PITKÄ kokemus solututkimuksesta ja soluvalmisteiden tuotannosta. 1 462 HENKILÖÄ Suomessa sai viime vuonna kriisitilanteessa henkistä tukea Punaiselta Ristiltä. LÄHDE: SPR:N TOIMINTATILASTO 2020 7 0609_AVM3_alkuosa.indd 7 0609_AVM3_alkuosa.indd 7 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 8 Taifuunin nostama tulva vei Glenda Montenegron perheeltä elinkeinon ja lähes koko omaisuuden. Punainen Risti auttaa uhreja Filippiinien katastrofeissa ja varautuu tuleviin. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT LISA MARIE DAVID / SUOMEN PUNAINEN RISTI Nälkäpäivä 23.–25.9. F ilippiinit lukeutuu maailman katastrofialtteimpiin maihin. Kaakkois-Aasian trooppisen saarivaltion alueelle osuu joka vuosi jopa kaksikymmentä taifuunia, eivätkä hirmumyrskyt ole kuin yksi Filippiinejä koettelevista katastrofeista. Maa sijaitsee keskellä niin kutsuttua Tyynenmeren tulirengasta, vulkaanisesti aktiivista aluetta Eur aasian ja Tyynenmeren mannerlaattojen välissä. Filippiineillä havaitaan joka päivä jopa 20 eri kokoista maanjäristystä. Myös tulivuorenpurkaukset, rankkasateet, tulvat ja maanvyöryt ovat yleisiä. Vuoden 2020 hirmumyrskykauden suurimmat tuhot aiheutti marraskuussa Filippiineille rantautunut taifuuni Vamco. Neloskategorian taifuuni toi mukanaan jopa Filippiinien mittakaavassa poikkeukselliset sateet ja synnytti voimakkaita tulvia, jotka tekivät tuhoa Vietnamissa saakka. Filippiineillä Vamco teki eniten vahinkoa maan suurimman ja väkirikkaimman saaren Lazonin pohjoisosissa. Cagayanin maakunnassa asuvan Glenda Montenegron perheeltä taifuuni vei elinkeinon ja melkein kaiken omaisuuden. – Kun tulvavesi nousi, pakenimme lasten ja kotieläinten kanssa talon toiseen kerrokseen. Emme voineet kuin odottaa veden laskemista, Montenegro kertoo. Vesimassat tuhosivat kodin irtaimistoa, istutuksia sekä perheen ruokavarastoja. Vielä raskaammat olivat menetykset pelloilla, jonne Glendan mies Santiago Montenegro oli taifuunin saapuessa jäänyt vahtimaan perheen karjaa. Tulvaveden noustessa mitään ei ollut tehtävissä. Santiago saattoi vain seurata voimattomana sivusta, kun vesimassat nielivät sadon ja ison osan eläimistä. Hätäapu kantaa pahimman yli Luonnonkatastrofeja ei voida estää, ja ennusteiden mukaan ilmastonmuutoksen eteneminen vain lisää niitä tulevina vuosikymmeninä. Katastrofeihin voidaan kuitenkin varautua etukäteen. Vahinkoja voidaan minimoida muun muassa ennakkovaroitusjärjestelmillä, evakuoinneilla sekä vahvistamalla rakennuksia ja elintärkeää infrastruktuuria. Katastrofin kohdatessa ihmisten kiireellisimmät tarpeet ovat samat kaikkialla maailmassa. Jokainen meistä tarvitsee Kun hätä on suurin 0609_AVM3_alkuosa.indd 8 0609_AVM3_alkuosa.indd 8 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 9 KÄÄNNÄ ? KÄÄNNÄ ? KUN TAIFUUNI VAMCO iski, koko Montenegron perhe pakeni tulvavesiä yläkertaan. Sara Mae,4, ja Teresa Layun, 6, pesevät kädet hyvin ennen ruokailua. 0609_AVM3_alkuosa.indd 9 0609_AVM3_alkuosa.indd 9 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 10 vettä, ruokaa ja suojaa. Punaisen Ristin avustustoiminnan erityinen voima on paikallisessa Punaisen Ristin tai Puolikuun yhdistyksessä ja sen vapaaehtoisissa. Maailmanlaajuisen verkoston ansiosta avustustyö pääsee alkamaan heti, kun apua tarvitaan. Montenegron perheen menetettyä taifuunissa lähes koko omaisuutensa he saivat apua Filippiinien Punaiselta Ristiltä. Pulaa oli kaikesta, jopa puhtaasta vedestä, sillä tulvavesi oli saastuttanut perheen kaivon. – Olimme tulvan jälkeen täysin riippuvaisia ulkopuolisesta avusta. – Kiireellisimmät asiat olivat puhdas vesi ja ruoka. Filippiinien Punainen Risti toimitti meille riisiä, säilykkeitä ja kuivamuonaa. Lisäksi jaettiin esimerkiksi saippuaa, riippumattoja ja huopia sekä astioita ja keittiötarvikkeita. Saimme paljon apua, Glenda Montenegro kiittää. Hätäapu auttoi Montenegrot pahimman yli, mutta vastoinkäymisiä riittää ilman taifuuniakin. Filippiinit kuuluu eniten koronaviruspandemiasta kärsineisiin maihin Aasiassa. Glenda Montenegro kantaa huolta erityisesti lasten ja lapsenlasten pärjäämisestä. 56-vuotias isoäiti hoitaa viittä lapsenlastaan heidän vanhempiensa ollessa muualla töissä – tai etsimässä töitä, sillä korona on vienyt kahdelta aikuisista lapsista työpaikan. Huolehdittavista nuorin, pojantytär Angelica , on vasta kuuden kuukauden ikäinen. Tyttö jäi isoäidille hänen äitinsä menehdyttyä sydänsairaudesta johtuneeseen kohtaukseen vain 26-vuotiaana. – Apuna lapsia vahtimassa minulla on vain vanhin tyttäreni Kayla , Glenda kertoo. Tulevaisuudelta hän toivoo vain helpotusta lasten tilanteeseen. – Eniten toivon, että lapsemme pääsisivät takaisin töihin, niin että heillä olisi varaa ostaa maitoa ja kunnon vaippoja lapsilleen. Minun tarpeillani ei ole niin väliä, kunhan lapsilla riittää kunnon ruokaa. He ovat niin laihojakin, koska eivät saa tarpeeksi vitamiineja. PUNAISEN RISTIN vapaaehtoiset ja avustustyöntekijät jakoivat hygieniatarvikkeita ja astioita taifuunin uhreille Enrilessä. Nälkäpäivä 23.–25.9. Auttaa voi myös etukäteen Punaisen Ristin avustustyö saa eniten näkyvyyttä katastrofien yhteydessä, mutta työtä tehdään jo ennen katastrofia ja sen jälkeen. Esimerkiksi Filippiineillä Punainen Risti järjestää jatkuvasti väestölle evakuointikoulutuksia ja -harjoituksia ja auttaa riskialueiden asukkaita vahvistamaan kotejaan kestämään paremmin luonnonvoimia. Työ kantaa myös hedelmää. Kun taifuuni Haiyan iski Filippiineille vuonna 2013, myrsky vaati 6 300 kuolonuhria. Viime vuonna saman kokoluokan myrsky Goni vei enää 22 ihmisen hengen. Ero selittyy suurelta osin paremmalla varautumisella ja varoitusjärjestelmien kehittymisellä. Suomen Punainen Risti on jo kymmenen vuoden ajan tukenut Filippiinien Punaista Ristiä valmiudessa ja ennakkovarautumisessa. Osana varautumista Punainen Risti ylläpitää katastrofiherkillä alueilla avustustarvikevarastoja, jotta apua päästään hädän hetkellä jakamaan nopeasti. Varastossa on esimerkiksi keittiöja hygieniatarvikkeita, pressuja sekä telttoja. Suomen Punainen Risti on osallistunut Filippiineillä myös väestön evakuointien suunnitteluun ja harjoituksiin. Vesija jätehuolto, sähkönsaanti, tiedotus ja mahdollisten evakuointileirien pystyttäminen kuuluvat nekin varautumisen kokonaisuuteen. Vaikka apu on paikalla nopeasti, varsinainen jälleenrakennus kestää katastrofin jälkeen kuukausia tai jopa vuosia. Punainen Risti tukee asukkaita myös jälleenrakennuksessa, jotta vahingot jäisivät seuraavan taifuunin iskiessä mahdollisimman pieniksi. Katastrofirahastoon lahjoitettujen varojen ansiosta Suomen Punainen Risti voi auttaa siellä, missä apua eniten tarvitaan – myös ennen katastrofia ja sen jälkeen. "Minun tarpeillani ei ole niin väliä, kunhan lapsille riittää kunnon ruokaa." PÖYDÄN ÄÄRESSÄ vasemmalta Sara Mae, 4 vuotta, Peter Alan, 14, Raymond Bautista, 9, Mercy, 12, ja Kayla Monternegro, 17. 0609_AVM3_alkuosa.indd 10 0609_AVM3_alkuosa.indd 10 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• Nälkäpäivä kutsuu! N älkäpäivänä 23.–25. syyskuuta kerätään taas varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Rahaston ansiosta Punainen Risti pystyy auttamaan heti, kun apua tarvitaan maailmalla tai Suomessa. Tällä hetkellä katastrofirahaston varoja käytetään maailmalla muun muassa koronapandemian vastaiseen työhön. Varoja tarvitaan myös Haitissa ja Afganistanissa, joissa humanitaarisen avun tarve on erittäin suuri. Katastrofirahaston varoilla tuetaan myös katastrofien jälkeistä jälleenrakennustyötä, varautumista sekä pitkävaikutteista kehitysyhteistyötä. Suomessa Nälkäpäivänä saaduilla lahjoituksilla autetaan äkillisten onnettomuuksien uhreja, koulutetaan henkisen tuen ja ensihuollon vapaaehtoisia sekä tuetaan mm. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa. Nälkäpäivä tunnetaan parhaiten vapaaehtoisista lipaskerääjistä, ja kaikki ovat tervetulleita mukaan talkoisiin. Kerääjäksi voi ilmoittautua etukäteen netissä tai liittyä mukaan vasta keräyspäivänä. Jos et ehdi tällä kertaa mukaan keräämään, vaihtoehtona on aina osallistuminen lahjoittajana – Nälkäpäivänä jokainen löytää itselleen sopivan tavan auttaa! Lue lisää ja osallistu: nälkäpäivä.fi Lahjoita katastrofirahastoon Verkossa: www.nälkäpäivä.fi Tekstiviestillä: viesti SPR numeroon 16499 (15 €) Tilisiirrolla: katastrofirahaston tili FI52 5000 0120 4156 73, viite 5173 MobilePaylla: numero 10900 Pivolla: numero 888500 Keräyslupa: POL-2015-8798 & ÅLR 2019/7863 Avun ketju loistaa pimeässä Punainen Risti toi Nälkäpäiväksi myyntiin Avun ketju -heijastimen, jonka tuotot menevät katastrofirahastoon. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN P unainen Risti toi elokuussa myyntiin uuden Nälkäpäivän kampanjatuotteen, kotimaisen Avun ketju -heijastimen. Heijastimesta saatavat myyntituotot ohjataan Punaisen Ristin katastrofirahaston kautta avustustoimintaan. Avun ketju -kampanjan kasvoina toimii Suomen Punaisen Ristin pitkäaikainen tukija, näyttelijä Krista Kosonen . Päätös mukaan lähtemisestä oli Kososelle helppo, sillä hän tietää avun menevän Punaisen Ristin kautta perille. Punaisella Ristillä on myös valttikortti, joka erottaa sen kaikista muista avustusjärjestöistä: se on läsnä kaikkialla maailmassa, joten apu tavoittaa eniten apua tarvitsevat kaukaisemmissakin kolkissa. – Minusta meillä on velvollisuus auttaa toinen toisiamme silloin, kun siihen on mahdollisuus. Ei se ole sen monimutkaisempaa, Kosonen sanoo. – Kun auttaa muita silloin kun voi, apua voi odottaa myös silloin, kun tarvitsee sitä itse. Lipaskerääjänäkin toiminut Kosonen kertoo, että Nälkäpäivään osallistumisesta tulee aina hyvä mieli. Parasta on iloisten ihmisten kohtaaminen ja yhdessä auttaminen. Kosonen on pannut merkille myös korona-aikana lisääntyneen epävarmuuden ja avun tarpeen. – Korona on muistuttanut tehokkaasti, miten paljon me ihmiset tarvitsemme toistemme apua. Koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Liity osaksi avun ketjua! Avun ketju -heijastin tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden liittyä osaksi Punaisen Ristin auttamisen ketjua lahjoittajasta aina perille avun tarvitsijalle asti. Katastrofirahaston varoilla ylläpidetään valmiutta vastata kriiseihin sekä kotimaassa että maailmalla. Maailmalla varoja käytetään hätäavun lisäksi pitkäjänteiseen kehitystyöhön tuleviin katastrofeihin varautumiseksi. Suomessa Punaisen Ristin kouluttamat vapaaehtoiset auttavat katastrofirahaston turvin esimerkiksi tulipaloissa, suuronnettomuuksissa ja muissa äkillisissä kriisitilanteissa. Lahjaksi annettuna heijastin lisää myös ystävät ja läheiset osaksi avun ketjua ja parantaa samalla kantajansa turvallisuutta. Liikenneturvan mukaan heijastin parantaa jalankulkijan näkyvyyden liikenteessä moninkertaiseksi, mutta silti vain noin joka toinen tiellä liikkuja käyttää heijastinta. Avun ketju -heijastin on toiselta puolelta valkoinen punaisella kuviolla ja toiselta punainen valkoisella kuviolla. Pakkaus sisältää kiinnittämistä varten papukaijalukon ja hakaneulan. Heijastin on kotimaisen perheyrityksen Avainlippu-tuote. Avun ketju -heijastinta myyvät kampanjan ajan S-ryhmän Prismat, S-marketit, Salet, Alepat ja Foodmarket Herkku, Tokmanni-tavaratalot ympäri maata sekä Heureka ja valikoidut museot. Lisäksi heijastimen voi ostaa Punaisen Ristin verkkokaupasta. Jaa kuva itsestäsi sosiaalisessa mediassa (Facebook, Instagram) Avun ketju -heijastimen kanssa tunnisteilla @punainenristi ja #avunketjuheijastin ja haasta muutkin liittymään avun ketjuun! Haasteeseen 26.9. mennessä osallistuvien kesken arvotaan 10 kpl heijastinreppuja. ? Liity avun ketjuun: spr.fi/avunketjuheijastin 11 0609_AVM3_alkuosa.indd 11 0609_AVM3_alkuosa.indd 11 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 12 Toivon Kärki -kollektiivi tutustui Nuorten turvataloon Vantaalla ja paljasti samalla, miten suuren lahjoituspotin Uuden edessä -kappale on toiminnalle tuottanut. TEKSTI AKU SUOMALAINEN KUVAT LEENA KOSKELA O n kesäkuun loppu, ja Punaisen Ristin Nuorten turvatalolla Vantaalla odotetaan tärkeitä vieraita. Musiikkiväen Toivon Kärki -kollektiivi on kohta tulossa tutustumaan toimintaan ja kertomaan, miten viime vuoden keväänä alkanut hyväntekeväisyysprojekti on sujunut. Tunnelma turvatalon terassilla on odottava. Kriisija perhetyöntekijä Tuulikki Absetz , turvatalon johtaja Pekka Väänänen ja harjoittelija ja vapaaehtoinen Sara Mäenpää keskustelevat lomasuunnitelmistaan ja muistelevat kuLaululla apua nuorille luneita puoltatoista koronavuotta turvatalojen näkökulmasta. – Oikeastaan vasta nyt on alettu huomata, kuinka huonosti nuoret ovat alkaneet voida. Viime vuonna vielä ajateltiin, että korona olisi vuodessa ohi, mutta kun kriisi vaan jatkuu ja jatkuu, nuorille selviää, että he tarvitsevatkin ulkopuolista apua, Absetz sanoo. Kouluissa etäopiskelu on jopa parantanut hyvin pärjäävien nuorten arvosanoja. Toisaalta ne nuoret, jotka eivät oikein pärjänneet koulussa aikaisemmin, pärjäävät etäopiskelussa vielä kehnommin. – Etäopiskelu on vaikuttanut erityisesti ammattikoululaisiin. Internetin välityksellä ei vain voi oppia sellaisia taitoja, joita käytännön töissä vaaditaan. Ammattikoululaiset ovat usein valinneet koulunsakin juuri sen takia, että saa tehdä asioita käsillä eikä vain lukea. Se kaikki otettiin yhtäkkiä pois, Absetz huokaa. Samassa saapuvat vieraat. Tuottaja Jukka Immonen , muusikko Lauri Tähkä , manageri Turkka Suo , viestintäasiantuntija Mari Wainio ja tuottaja Antti Riihimäki kävelevät hymyssä suin kohti arvokkaasti vanhentunutta vaaleaa puutaloa. 1 Tuottaja Jukka Immonen (vas.), muusikko Lauri Tähkä, Punaisen Ristin varain hankinnan johtaja Sirpa Solehmainen, manageri Turkka Suo, tiedottaja Mari Wainio, kriisija perhetyöntekijä Tuulikki Absetz, harjoittelija Sara Mäenpää, turvatalon johtaja Pekka Väänänen ja tuottaja Antti Riihimäki asettuivat yhteiskuvaan Vantaan Nuorten turvatalon eli vanhan Rekolan kartanon verannalle. 1 0609_AVM3_alkuosa.indd 12 0609_AVM3_alkuosa.indd 12 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 13 – Taidetaan olla oikeassa paikassa, Toivon Kärki -hankkeen yhdessä säveltäjä-sanoittaja Timo Kiiskisen kanssa alulle pannut Lauri Tähkä huikkaa. – Kyllä! Kärkinimet tungeksivat auttamaan Toivon Kärki -kokoonpano syntyi vuoden 2020 keväällä sen jälkeen, kun ärhäkästi levinnyt koronavirus oli sulkenut yhteiskunnan. Lauri Tähkä ja Kiiskinen halusivat tehdä jotain auttaakseen koronasta eniten kärsiviä. Kun he esittelivät Uuden edessä -kappaleensa musiikkipiireille, vapaaehtoisista tekijöistä tuli jopa tunkua. Tuottaja Immonen sovitteli kymmenien nimekkäiden artistien osuuksia yhteen Excel-taulukossa. Nopeasti syntyi myös päätös siitä, että projektin tuotot ohjataan nuorten tukemiseen. Kohteeksi valikoitui Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalot. – No niin, meillä olisi teille hyviä uutisia, Mari Wainio lupaa tervehdysten vaihtamisen jälkeen. – Mutta ehkä te haluatte ensin kertoa, missä me oikein olemme, Wainio kiusoittelee. Kokoushuoneen jännittyneen tunnelman rikkoo turvatalon johtajan Pekka Väänäsen ehdotus kuunnella Uuden edessä -kappale vielä kertaalleen ennen siirtymistä asiaan. Sehän sopii. Tekijät kertovat, että Toivon Kärki -projekti oli monella tavalla uudenlainen tapa tehdä hyvää. Näin suurta määrää artisteja, tuottajia ja muita musiikkialan ammattilaisia on harvoin Suomessa saatettu yhteen. Tekemistä hankaloitti lisäksi se, että kappale tehtiin koronan vuoksi suurimmaksi osaksi etänä. Yhteen miksattavia ääniklippejä satoi Jukka Immosen puhelimeen ja sähköpostiin. Uutta oli myös se, että kappaleen kaikki Gramex-, Teostoja muut tuotot päätettiin ohjata suoraan hyväntekeväisyyteen. – Tuottojen tiliöintikin piti suunnitella uudella tavalla, Immonen kertoo. Seuraavaksi isännät kertovat Nuorten turvatalojen toimintaperiaatteista. Turvatalo on erityinen auttaja siksi, että avun saamiseksi ei tarvitse kiertää luukulta toiselle diagnoosien ja lähetteiden perässä. Turvataloon saa tulla kellon ympäri ja vuoden jokaisena päivänä. Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen ja Turun turvatalojen lisäksi apua saa myös verkon välityksellä. Tukea on tarjolla niin elämän pieniin kuin suurempiinkin ongelmiin. – Jollekin riittää, että jutellaan yhdessä nuoren perheen kanssa vaikka unirytmiin liittyvistä ongelmista. Joku toinen taas jää asumaan turvatalolle useammaksi päiväksi, kunnes asioita saadaan selvitettyä, Väänänen kertoo. Turvatalolla nuoria pyritään aina auttamaan yhteistyössä heidän vanhempiensa tai huoltajien kanssa. Nimekkäät vieraat kuuntelevat Pekan, Tuulin ja Saran kokemuksia keskittyneinä. Ei jää epäselväksi, että Toivon kärki -projektissa ei ole kyse oman kilven kiillottamisesta, vaan takana on vilpitön halu auttaa. Tarkentavia kysymyksiä satelee tasaiseen tahtiin: Kauanko olette olleet turvatalon hommissa? Montako nuorta talolle mahtuu kerralla? Mikä on yleisin syy tulla turvatalolle korona-aikana? Ja niin edelleen. – Nuorten elämä on koronan takia pyörinyt melkein kokonaan tietokoneen äärellä. Opiskelut tehdään tietokoneella ja vapaa-aika vietetään tietokoneella. On surullista, kun nuoret eivät voi elää nuoruuttaan normaalisti. Nuorille vuosi tuntuu paljon pitemmältä ajalta kuin meille keski-ikäisille, kah"Tällä talolla tuntuu olevan oma henki. Ikinä täällä ei tapella." desta puhumattakaan. Nuorilta jäävät väliin niin vanhojen tanssit kuin abiristeilytkin, Absetz harmittelee. Lahjoitussumma kasvaa vielä Viimein on tullut aika paljastaa lahjoitussumma: 68 328 euroa. – Tämä on siis summa tähän mennessä, Immonen muistuttaa hymyillen. – Eli kannattaa jatkaa biisin kuuntelua, Lauri Tähkä nauraa. Kun muusikot joskus viimein pääsevät takaisin päivätöihinsä ja esittämään Uuden edessä -kappaletta myös liveyleisölle, potti kasvaa entisestään. Komea lahjoitussumma liikuttaa turvatalon väkeä. Väänänen korostaa, miten oikeaan aikaan lahjoitus osuu. – Tämä ei voisi tulla paremmalla hetkellä. Kuten sanottu, olemme vasta alkaneet nähdä, miten paljon nuoret kärsivät jatkuvista koronarajoituksista. Entistä koskettavamman tästä lahjasta tekee se, että muusikot itsekin ovat tällä hetkellä todella ahtaalla, mutta silti he haluavat tukea nuoria. Myös muusikot ovat potista ylpeitä. – Viime keväänä istutetusta siemenestä on kasvanut puu, joka on tuottanut nyt ensimmäisen satonsa. On hienoa nähdä kulttuurin voima. Musiikilla todellakin voi muuttaa maailmaa, tässä tapauksessa suomalaisten nuorten elämää, Lauri Tähkä maalailee. Kun viralliset asiat on käsitelty, turvatalon henkilökunta vie musiikkivieraat kierrokselle tutustumaan taloon. Vantaan turvataloa on melkein vaikea kutsua Nuorten turvataloksi, sillä Rekolan kartanon vanhassa päärakennuksessa ei ole mitään laitosmaista. Tunnelma on kodikas ja lämmin. Vain henkilökunnan tilojen johtosotkut vihjaavat, että kyseessä ei ole yksityiskoti. Tuulikilla, Saralla ja Pekalla riittää tarinaa jokaisesta huoneen kolkasta. Milloin muistuu mieleen keittiössä pidetyt lettukestit, milloin taas entinen vapaaehtoinen, jonka perään nuoret tulivat kyselemään. Yhdessä huoneessa on talolla yöpyvän nuoren tavaroita, joten sinne ei tällä kertaa ole asiaa. – Tällä talolla tuntuu olevan ihan oma henki. Vaikka täällä olisi miten paljon nuoria, niin ikinä täällä ei tapella, Väänänen sanoo. Eipä ihme, että turvataloilla vuosia työskennellyt Tuulikki Absetz kutsuu taloa toiseksi kodikseen. ? 2 Virallisten asioiden jälkeen oli vuorossa kierros turvatalossa. Tuulikki Absetz näyttää tietä Lauri Tähkälle. 3 Vieraat kirjoittivat turva talon vieraskirjaan nimensä ja Toivon Kärki -kollektiivin keräämän huiman lahjoitussumman: 68 328 euroa! 2 3 1 0609_AVM3_alkuosa.indd 13 0609_AVM3_alkuosa.indd 13 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• Hädällä on ihmisen kasvot ”Kohtaaminen kasvoista kasvoihin on avain hyvän tahdon kasvuun”, piispa emeritus Eero Huovinen sanoo ja haastaa katsomaan maailmaa kiitollisuuden näkökulmasta. Pertti Torstila kutsui Huovisen kylään Punaiselle Ristille pohtimaan inhimillisyyden tilaa, tarvetta ja merkitystä. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT PETRI MULARI K un valtiosihteeri Pertti Torstila valittiin Suomen Punaisen Ristin johtoon vuonna 2014, hän kantoi heti ensimmäisessä haastattelussaan puheenjohtajana huolta arvojen kovenemisesta ja ilmapiirin kiristymisestä. Vastakkainasettelu ja kansallismielinen ajattelu näyttivät olevan nousussa niin meillä Suomessa kuin maailmallakin, vaikka enemmän kuin koskaan olisi tarvittu yhteistyötä esimerkiksi ilmastonmuutokseen vastaamiseksi. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, kun Torstila on jo jättänyt Punaisen Ristin puheenjohtajuuden seuraajalleen, on helppo nähdä huolen olleen aiheellinen. Vastakkainasettelu ei ole lieventynyt, pikemminkin päinvastoin. – Lisääntyvä itsekkyys näyttää olevan ajan henki: jokainen huolehtikoon omista asioistaan. Se näkyy esimerkiksi siinä, miten vaikeata EU:ssa on ollut löytää yhteisiä ratkaisuja pakolaiskysymyksissä, ja viimeksi rokotenationalismina koronapandemiassa, Torstila sanoo. Torstila näkee kehityksen taustalla toisaalta vastareaktion pari vuosikymmentä jatkuneeseen globalisaation aikaan, mutta joukossa on myös ripaus opportunismia. – Taustalla on vallantavoittelua. Joukko poliittisia johtajia ja vaikuttajia niin idässä kuin lännessäkin lietsoo tietoisesti vastakkainasettelua. Donald Trumpin America First -ajattelu ja Ison-Britannian Brexit-kampanja ovat ilmeisimpiä esimerkkejä, mutta samanlaista irtiottoa näkyy Euroopan unionissakin. – Houkutus vetää verhot kiinni ja lukita ovet sisäpuolelta vetoaa hämmästyttävän moniin. Tällaisessa lähestymistavassa on vain yksi ongelma – sillä ei ole tulevaisuutta. Globaalissa, verkottuneessa maailmassa ongelmat löytävät ennen pitkää tiensä myös meidän kotiovellemme. Kauhalla voi myös antaa Piispa emeritus, professori Eero Huovinen pohtii, että auttaminen kotona ja maailmalla asetetaan usein turhaan vastakkain. – Ihmisellä on aina kiusaus suojella ”omaa reviiriään”, Huovinen sanoo, mutta varoittaa samalla sekoittamasta isänmaallisuutta itsekkyyteen. – Kansallistunteella on suuri arvo, ei sitä pidä kiistää. Se on kuitenkin eri asia kuin kansallinen itsekkyys. Meillä Suomessakin kyynikot muistuttavat mielellään, ettei pieni maa voi ratkaista maailman ongelmia. Se on kuitenkin itsestäänselvyys, jota kukaan ei kyseenalaista. Metsään mennään siinä vaiheessa, kun siitä tehdään johtopäätös, ettei meillä ole lainkaan vastuuta maailmasta omien rajojen ulkopuolella. – Kun haasteet ovat globaaleja, on pakko katsoa kauemmas. Pitää muistaa, että auttaessaan toisia Suomi auttaa viime kädessä myös itseään, Torstila huomauttaa. Huovinen kannustaa pysähtymään ja miettimään asioiden mittasuhteita. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden määrän voimakkaasta kasvusta vuosina 2015–2016 puhutaan Suomessa usein suurena kriisinä, samoin koronasta, vaikka Suomi on selviytynyt molemmista kansainvälisesti arvioituna erittäin hyvin. Globaalissa katsannossa Suomella menee lähes mittarilla kuin mittarilla erinomaisesti. YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) tarkasteltuna Suomi sijoittuu vuodesta toiseen kärkikymmenikön tuntumaan. Maailman onnellisuusraportin mukaan suomalaiset ovat vuonna 2021 neljättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin kansa. – Millainen siis on tämä kriisiaika, jota elämme? Meillä on lämmintä, eikä meillä nähdä nälkää. Maa ei järise, talot eivät sorru, taivaalta ei putoa pommeja, Huovinen sanoo. – Me elämme historiamme pisintä yhtäjaksoista rauhan aikaa. Kylmästä sodasta selvisimme loppujen lopuksi ilman suurempaa hätää, ja sen jälkeiset 20 vuotta olemme eläneet suorastaan lintukodossa. Totta kai meillä on kriisejä, jotka koskettavat yksittäisiä ihmisiä ja pienempiä ryhmiä rajustikin, mutta kokonaiskuvassa me suomalaiset olemme saaneet elää harvinaisen hyvää aikaa. Huovinen haastaakin katsomaan maailmaa välillä kiitollisuuden näkökulmasta. – Jos pystymme näkemään, kuinka paljon olemme lop14 "Me elämme historiamme pisintä rauhan aikaa." 0609_AVM3_alkuosa.indd 14 0609_AVM3_alkuosa.indd 14 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 15 PIDETÄÄN PÄÄ KYLMÄNÄ ja sydän lämpimänä, kuuluvat Eero Huovisen terveiset Punaisen Ristin väelle. – Siinä on ihan vakava ajatus takana. Pelkällä lämpimällä sydämellä voi auttaa hyvin vähän. Tarvitaan myös osaamista ja kylmäpäistä harkintaa. Toisaalta hädässä oleva tarvitsee enemmän kuin kylmää tekniikkaa. Hänet pitää kohdata ihmisenä. KÄÄNNÄ ? 0609_AVM3_alkuosa.indd 15 0609_AVM3_alkuosa.indd 15 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 16 PERTTI TORSTILA ja Eero Huovinen pohtivat, että suomalainen on tiukassa paikassa parhaimmillaan. Koronaepidemian alku oli tästä hyvä esimerkki. – Tiukassa paikassa pitää pystyä erottamaan olennainen ja epäolennainen. Se on muutenkin hyvä ohje ihmiselämään. Pitää pystyä erottamaan ensisijainen ja toissijainen, itseisarvo ja välinearvo, Huovinen sanoo. pujen lopuksi saaneet, uskallamme katsoa myös niitä ihmisiä, joilla on meitä vaikeampaa. Kun on kauhalla saanut, voi kauhalla myös antaa. Lähimmäinen on kärsivä ihminen Kriisejä on lähellä ja kaukana, suurempia ja pienempiä, ja niin on aina ollut. Huovinen sanoo, että olennaista on nähdä ihmisen hätä, oli hän lähellä tai kaukana. – Joidenkin ihmisten sisäinen kutsumus on auttaa niitä, jotka ovat meitä lähellä, ja joidenkin kutsumus on katsoa kauemmas. Näiden asettamista vastakkain kannattaa minusta varoa. Se on pikemminkin käytännöllinen kysymys, kuka osaa ja pystyy auttamaan. Eettiseksi ohjenuoraksi sopii Huovisen mukaan edelleen kristinuskosta tuttu kultainen sääntö: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi – tee vastavuoroisesti toiselle samoin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Periaate ei ole edes erityisesti kristillinen. Ajatus löytyy jossain muodossa kaikista maailman suurista uskonnoista ja ajatussuunnista. – Seuraavaksi pitää tietysti kysyä: kuka on minun lähimmäiseni? Huovisen mukaan lähimmäisen käsite on väistämättä laajentunut tiedonvälityksen kehittyessä. Kristinuskon syntyaikaan lähimmäisellä tarkoitettiin yksinkertaisesti ihmistä, joka oli meitä lähellä: sukulainen, naapuri, tuttu. Sanomalehdistö, radio ja televisio ovat jo kauan tuoneet kaukaisten ihmisten kohtalot lähelle meitä, ja mitä enää merkitsee maantieteellinen etäisyys nykyisessä digitaalisessa maailmassa? – Muutos on tehnyt auttamisen myös vaikeammaksi. Kaukana asuvan ihmisen hätä voi tulla ruudun kautta yhtä lähelle kuin samassa rapussa asuvan. Jos näen ruudulla maanjäristyksessä sortuneen kotinsa edessä istuvan äidin, kuinka voin sanoa, että hän ei ole lähimmäiseni? Kun hätä saa kasvot, se herättää luonnostaan myötätuntoa. Kynnys auttaa tuntemattomia on paljon korkeampi, jos he jäävät pelkiksi numeroiksi. Tämä markkinamiesten usein hyödyntämä viisaus on vahvistettu moneen kertaan psykologiassa ja neurotieteissä. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen olento, ja kasvoilla on ihmisten välissä viestinnässä erityinen merkitys. Ihmisaivoissa on pitkälle erikoistunut järjestelmä pelkästään "Kotouttamista pitäisi ajatella pysyvänä tehtävänä." 0609_AVM3_alkuosa.indd 16 0609_AVM3_alkuosa.indd 16 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• ilmeiden välittämien viestien lukemiseen ja tulkintaan. Huovinen muistelee filosofi Emmanuel Lévinasin etiikkaa, joka lähtee juuri kasvojen kohtaamisesta. Katsoessamme toista kasvoihin näemme hänessä itsemme, toisen ihmisen, ja välillemme syntyy moraalinen side. – On jopa sanottu, että kasvoista kasvoihin kohtaaminen on ihmisyyden perusedellytys. Siinä on avain ymmärryksen lisääntymiseen ja hyvän tahdon kasvamiseen. Kun kohtaamme toisen ihmisen kasvokkain, me ymmärrämme paremmin, osaamme lukea hänen hätänsä, Huovinen pohtii. Tiedolla ennakkoluuloja vastaan Torstila muistelee vuosia 2015–16, jolloin Suomeen saapui ennätyksellinen määrä turvapaikanhakijoita. Osassa kansaa tulijat herättivät suoranaista raivoa. Vihanpurkauksien kohteeksi joutui myös turvapaikanhakijoita auttanut Punainen Risti. Samaan aikaan Punaiselle Ristille ilmoittautui kahdessa viikossa 10 000 uutta vapaaehtoista, ja Nälkäpäivä-keräys tuotti ennätykselliset 4,2 miljoonaa euroa. – Minulle turvapaikanhakijoiden vastaanotto oli vahva todistus suomalaisten halusta auttaa. Vaikka ilmapiiri kiristyi, kansan hiljainen enemmistö ilmaisi mielipiteensä teoillaan, Torstila sanoo. Keskustelun korkeimmat aallot ovat sittemmin tasaantuneet, mutta vastakkainasettelu ei ole kadonnut. Maahanmuutto kuumentaa yhä tunteita. Punainen Risti vastaanottaa tasaiseen tahtiin vihaista palautetta toiminnastaan pakolaisten vastaanotossa ja kotoutumisen tukena. Mistä se sitten kertoo – ja ennen kaikkea, mitä asialle voisi tehdä? Ainakaan se ei kerro siitä, että suomalaiset olisivat jotenkin erityisen rasistinen kansa. Pikemminkin kysymys on tietämättömyydestä, ennakkoluuloista ja tuntemattoman pelosta. Vastakkainasettelua myös ruokitaan tietoisesti levittämällä yksipuolista ja virheellistä tietoa. Meillä kaikilla on omat ennakkoluulomme ja ennakkokäsityksemme. Ne ovat jopa ihmiselle välttämätön tapa jäsentää maailmaa. Tietämyksemme on rajallinen, joten turvaudumme varsinkin uusissa ja yllättävissä tilanteissa nopeisiin luokitteluihin ja yksinkertaistuksiin. Suuremmaksi ongelmaksi ennakkoluulot muuttuvat siinä vaiheessa, kun niihin takerrutaan vielä vastoin parempaa tietoa. – Minä ajattelen niin, että ihminen haluaa pohjimmiltaan hyvää. Käsityksemme hyvästä saattavat kuitenkin erota kovasti. Myös turvapaikanhakijoiden tuloa vastustaneet ihmiset varmasti uskoivat tekevänsä hyvää. Omasta mielestään he suojelivat Suomea, meidän yhteiskuntaamme, kotiaan, Torstila miettii. Huovinen muistelee kuvaavaa esimerkkiä syksyltä 2015, jolloin turvapaikanhakijoille etsittiin kuumeisesti hätämajoituspaikkoja ympäri Suomea. – Eräällä pikkupaikkakunnalla vastustettiin ensin ankarasti vastaanottokeskuksen tuloa kuntaan, mutta lopulta keskus perustettiin. Ja mitä tapahtui? Vastaanottokeskus toi kylälle elämää, ongelmia ei tullut. Lopulta paikkakuntalaiset käänsivät kelkkansa niin, että kun keskusta oltiin myöhemmin lakkauttamassa, kuntalaiset kampanjoivat sulkemista vastaan. – Mikä muuttui? Minä uskon, että keskeinen syy oli turvapaikanhakijoiden kohtaaminen kasvoista kasvoihin. Heidät oli aiemmin kuvattu kasvottomaksi, rajojen yli vyöryväksi massaksi, mutta kun heidät kohdattiin silmästä silmään, he olivatkin pohjimmiltaan samanlaisia ihmisiä kuin me, Huovinen sanoo. Tosiasia on, että maahanmuutto on monisyinen ilmiö, jolla on yhteiskuntaan erilaisia vaikutuksia. Osa niistä on positiivisia ja osa negatiivisia, ja niiden keskinäinen painotus on pitkälti arvokysymys. Avaammeko oven ulkomaiselle työntekijälle, vaikka se saattaa merkitä sitä, että joku toinen jää ilman työtä? Toivotammeko tervetulleeksi turvapaikkaa hakevat, vaikka heidän joukossaan voi olla myös pahantekijä? Erilaisille mielipiteille riittää tilaa, myös Suomen Punaisessa Ristissä, kunhan perimmäisistä arvoista ja periaatteista ei tingitä. Torstila kuitenkin huomauttaa, että kelloa ei voi kääntää taaksepäin. – Suomi on jo kauan ollut monikulttuurinen maa, jonne tulee ihmisiä muualta. Kansainvälistyminen jatkuu väistämättä, ja me myös tarvitsemme sitä. Kohtaaminen ei vaadi suuria tekoja Torstila ja Huovinen korostavat kotouttamisen merkitystä maahanmuuton ongelmien ehkäisemisessä. Työllistyminen ja kielen oppiminen ovat tärkeitä askelia, mutta eivät ainoita. Erityisesti turvapaikanhakijana tai pakolaisena Suomeen saapuneiden olisi tärkeää kyetä luomaan myös sosiaalisia suhteita kantaväestöön. Muuten omaa paikkaa voi olla vaikea löytää. – Maahanmuuttajien kotouttamista ei kannata ajatella vuoden tai parin projektina, vaan pysyvänä tehtävänä. Tarvitaan kielenopetusta ja ohjausta työelämään, mutta myös jatkuvia mahdollisuuksia kohtaamiseen, Huovinen sanoo. Hyviä tilaisuuksia siihen tarjoaa järjestötoiminta. Punainen Risti tukee pakolaisten ja maahanmuuttajien kotoutumista monipuolisella vapaaehtoistoiminnalla. Tarjolla on mm. ystäväja tukitoimintaa sekä kerhotoimintaa kielen oppimisen ja opiskelun tueksi. Palaute on hyvää ja toiminta on varsinkin nuorempien vapaaehtoisten suosiossa, mutta Torstila näkee myös parantamisen varaa. Maahanmuuttajat nähdään usein turhan kapeasti pelkästään autettavan osassa. – Meidän pitäisi rohkeammin kutsua ulkomaalaistaustaisia vapaaehtoisiksi. Heillä olisi paljon annettavaa. Ajatellaan vaikka Afganistanista Suomeen tulevaa turvapaikanhakijaa – kuka voisi auttaa häntä paremmin kuin täällä pitempään asunut afganistanilainen? Huovinen muistuttaa, ettei kohtaamiseen tarvita suuria tekoja. Meitä suomalaisia kuvaillaan usein ujoksi ja hiljaiseksi kansaksi, koska emme juuri harrasta small talkia ja esiinnymme yleensä hillitysti. Se, minkä itse miellämme vain kohteliaaksi pidättäytyväisyydeksi, saattaa kuitenkin näyttää toisesta kulttuurista tulevasta jopa tylyltä. Jäätä voi koettaa murtaa arjen pienissä kohtaamisissa – ystävällinen sana, hymy tai pieni apu vaikka ovea avatessa ei mene hukkaan. – Eläkkeellä en enää aja paljon taksilla, mutta aikaisemmin minulla oli tapana kysellä muualta tulleen näköisiltä kuljettajilta, mistä he ovat tulleet Suomeen. Kysyin aina, millaista on ollut asua täällä, onko mennyt hyvin vai onko ollut vaikeuksia. Poikkeuksetta he kertoivat, että Suomessa on hyvä olla, koska on rauha ja töitä, Huovinen kertoo. Hän nostaa esiin yhden instituution, jonka merkitystä "Kouluissa tehdään valtava määrä hiljaista kotouttamistyötä." KÄÄNNÄ ? 17 0609_AVM3_alkuosa.indd 17 0609_AVM3_alkuosa.indd 17 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 18 kotoutumisessa ei aina muisteta: suomalaisen koulujärjestelmän. Suomi voi olla hankala maa sopeutua aikuiselle, täysin toisenlaisesta kulttuurista tulevalle maahanmuuttajalle, mutta toisen sukupolven maahanmuuttajilla samanlaista kielija kulttuurimuuria ei ole. Itse asiassa toista polvea ei pitäisi edes kutsua maahanmuuttajiksi, sillä eiväthän Suomessa syntyneet lapset ole mihinkään muuttaneet. Heidän elämänsä on aina ollut täällä. – Lapset ovat lähtökohtaisesti avoimia, he tutustuvat, leikkivät ja oppivat toimimaan yhdessä. Ennakkoluulot opitaan muualta. Todistan sitä päivittäin Herttoniemenrannassa, kun ohi kulkiessani näen erinäköisten lasten leikkivän yhdessä. – Kouluissa ja päiväkodeissa tehdään valtava määrä hiljaista kotouttamistyötä. Tiukassa paikassa parhaimmillaan Suomea on kuvattu luottamusyhteiskunnaksi. Suomalaisten keskimääräinen luottamus niin yhteiskuntaan ja sen viranomaisiin kuin toinen toisiinsa on ollut kansainvälisesti vertailtuna jopa poikkeuksellisen korkealla tasolla. – Samaan aikaan me olemme entistä jakaantuneempia, Torstila sanoo. – Olemmeko me enää luottamusyhteiskunta, luotammeko me toisiimme? Huovinen katsoo kokonaiskuvaa yhä levollisin mielin. Pienistä kuohuista huolimatta poliittinen järjestelmä toimii ja maassa on rauha. Puhetta maailmaan kyllä mahtuu. – Kannattaa muistaa, että vuosi sitten keväällä, kun koronakriisi alkoi Suomessa, koko yhteiskunta puhalsi muutaman kuukauden yhteen hiileen. En muista elämäni varrelta niin sopuisaa ajanjaksoa eduskunnassa. Kun koronaan oli sitten vähän aikaa totuteltu, tavallinen vastakkainasettelu hallituksen ja opposition välillä jatkui, Huovinen hymähtää. Torstila huomauttaa, että sekin taitaa olla suomalaisille tyypillinen piirre: tiukassa paikassa me olemme parhaimmillamme. – Ehdottomasti! Suomalaiset ovat parhaimmillaan kriiseissä. En osaa sanoa, mistä se johtuu – pienen kansan yhteenkuuluvuuden tunteesta, sisukkuudesta vai mistä –, mutta kriisitilanteessa me olemme aina löytäneet keinot pärjätä, Huovinen vahvistaa. Politiikkaan vastakkainasettelu kuitenkin kuuluu, välillä näennäinenkin, kun puolueet pyrkivät erottumaan toisistaan. Avustustyöhön sen sijaan ei kuulu politiikka. Se voi silti luoda painetta avustusjärjestöille. Kansainvälinen Punainen Risti on periaatteissaan sitoutunut ehdottomaan puolueettomuuteen, joka on mahdollistanut avustustoiminnan monissa sellaisissa konfliktija kriisitilanteissa, joissa yksikään muu järjestö ei ole enää kyennyt toimimaan. Toisaalta Punaisen Ristin ensimmäinen periaate on inhimillisyys, jota järjestö on sitoutunut puolustamaan. Missä kulkee raja, johon asti Punainen Risti voi ottaa kantaa inhimillisyyden puolesta rikkomatta puolueettomuuden periaatettaan? Kysymys jakaa mielipiteitä myös järjestön sisällä. – Punaisessa Ristissä on paljon väkeä, joka haluaisi ottaa paljon rohkeammin kantaa, oli sitten kyse pakolaiskysymyksestä tai jalkaväkimiinojen kieltämisestä, mutta samaan aikaan meihin kohdistuu jo nyt päinvastaista arvostelua ulkopuolelta, Torstila sanoo. – Se luottamus ja toimintavapaus, jonka puolueettomuus mahdollistaa, on äärettömän arvokas asia. Politisoituminen ja leimautuminen voivat johtaa siihen, että emme enää pääse hädänalaisten luokse auttamaan. Tämän kanssa on oltava tarkka. Huovisen mukaan samaa joutuvat pohtimaan myös kirkko ja lukuisat muut avustusjärjestöt. – Miten välttää joutuminen osapuoleksi politiikkaan, kun on tarve ottaa kantaa eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin? Rajanvetoa vaativissa tilanteissa emerituspiispa neuvoo kysymään osapuolilta yhden kysymyksen: Mitä te aiotte tehdä tämän kärsivän ihmisen hyväksi? – Se koskee paitsi yksittäisiä ihmisiä myös laajempia konfliktien ja katastrofien uhrien joukkoja. Se sopii mihin tahansa tapaukseen, jossa uhattuna on ihmisyys. Itse asiassa se on sama kysymys, josta Punaisen Ristin perustaja Henry Dunant lähti liikkeelle, Huovinen sanoo. Se on yleisinhimillinen kysymys, jonka esittäjää on hyvin vaikea syyttää politikoinnista. Samalla se asettaa vastaajan moraaliseen vastuuseen. – Eli ainakin tällä tasolla meillä on aina oikeus sanoa, että hätää kärsivää ihmistä pitää auttaa? Torstila kysyy. – Meillä on enemmän kuin oikeus – meillä on velvollisuus. ? Eero Huovisen haastattelu on osa sarjaa, jossa Punaisen Ristin puheenjohtajana 2014–2020 toiminut Pertti Torstila keskustelee suomalaisten vaikuttajien kanssa humanitaarisista teemoista. Sarja julkaistaan myöhemmin syksyllä erillisenä teoksena. "Kun koronakriisi alkoi, koko yhteiskunta puhalsi muutaman kuukauden yhteen hiileen." EERO HUOVINEN varoittaa asettamasta vastakkain auttamisen kotimaassa ja maailmalla, sillä tarpeet ja keinot ovat erilaisia. – Suomessa minua surettaa ehkä eniten vanhusten yksinäisyys. Jos ihmisellä ei ole ympärillään yksiäkään kasvoja, ei yksiäkään kuuntelevia korvia, se on hyvin tuhoava kokemus, Huovinen sanoo. 25 € OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Näy syyshämärässä! Säkert till hösten ! SYKSYN JÄSENETUNA heijastintuotteet -10 % * Edun saat syöttämällä alennuskoodikenttään JASEN21. Tutustu koko valikoimaan www.punaisenristinkauppa.fi. HÖSTENS MEDLEMSFÖRMÅN -10 % * på reflexprodukter. Utnyttja förmånen genom att ange rabattkoden JASEN21. Hela urvalet av produkter finns på www.rodakorsbutiken.fi Aikuisten heijastinliivi vetoketjulla Väst med dragkedja för vuxna 13 € Avun ketjuheijastin Suomessa valmistettu Avun ketju -heijastin, jonka tuotto ohjataan Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Tuote on myynnissä rajoitetun ajan Nälkäpäivä-kampanjan 2021 aikana. *Tarjous voimassa 15.11. saakka. Tarjous koskee vain uusia tilauksia eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tuotteita rajoitettu määrä. *Erbjudandet gäller fram till 15.11. Erbjudandet gäller endast nya beställningar och kan inte kombineras med andra erbjudanden. Det finns en begränsad mängd produkter. xxxx xxxxx Monipuolinen valikoima heijastimia Mångsidigt sortiment av reflexer 4 € 5,90 € 7,40 € Reflex Hjälpens kedja En reflex med Hjälpens kedja mönster, tillverkad i Finland, vars intäkter riktas till Finlands Röda Kors katastroffond. Produkten kommer att säljas under en begränsad tid under Hungerdagen 2021-kampanjen. 4,20 € * Jäsenetua ei voi hyödyntää Avun ketju-heijastimeen. Medlemsförmånen kan inte utnyttjas vid köp av Hjälpens kedja-reflexen. 5€ * 34 € Kierrätetystä sarkakankaasta Suomessa ommeltu rouhea olkalaukku kauniisti patinoituneilla yksityiskohdilla. Mitat 16 x 2 x 22 cm. Väskan sys i Finland av återvunnet filtmaterial och har vackra metalldetaljer. Storlek 16 x 2 x 22 cm Tablettisuojan etupuolella tarrakiinnitys ja takapuolella tasku vaikkapa kyniä varten. Ommeltu kierrätetystä sarkakankaasta Suomessa. Mitat 21 x 26 cm. Ficka för surfplatta stängs med kardborreband och på baksidan finns en ficka för små föremål. Sytt i Finland av återvunnet filtmaterial. Storlek 21 x 26 cm. Uutuuksia Nyhet AVM3_2021_omailmo_1s.indd 28 AVM3_2021_omailmo_1s.indd 28 7.9.2021 9.53 7.9.2021 9.53 0609_AVM3_alkuosa.indd 18 0609_AVM3_alkuosa.indd 18 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 25 € OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Näy syyshämärässä! Säkert till hösten ! SYKSYN JÄSENETUNA heijastintuotteet -10 % * Edun saat syöttämällä alennuskoodikenttään JASEN21. Tutustu koko valikoimaan www.punaisenristinkauppa.fi. HÖSTENS MEDLEMSFÖRMÅN -10 % * på reflexprodukter. Utnyttja förmånen genom att ange rabattkoden JASEN21. Hela urvalet av produkter finns på www.rodakorsbutiken.fi Aikuisten heijastinliivi vetoketjulla Väst med dragkedja för vuxna 13 € Avun ketjuheijastin Suomessa valmistettu Avun ketju -heijastin, jonka tuotto ohjataan Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Tuote on myynnissä rajoitetun ajan Nälkäpäivä-kampanjan 2021 aikana. *Tarjous voimassa 15.11. saakka. Tarjous koskee vain uusia tilauksia eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tuotteita rajoitettu määrä. *Erbjudandet gäller fram till 15.11. Erbjudandet gäller endast nya beställningar och kan inte kombineras med andra erbjudanden. Det finns en begränsad mängd produkter. xxxx xxxxx Monipuolinen valikoima heijastimia Mångsidigt sortiment av reflexer 4 € 5,90 € 7,40 € Reflex Hjälpens kedja En reflex med Hjälpens kedja mönster, tillverkad i Finland, vars intäkter riktas till Finlands Röda Kors katastroffond. Produkten kommer att säljas under en begränsad tid under Hungerdagen 2021-kampanjen. 4,20 € * Jäsenetua ei voi hyödyntää Avun ketju-heijastimeen. Medlemsförmånen kan inte utnyttjas vid köp av Hjälpens kedja-reflexen. 5€ * 34 € Kierrätetystä sarkakankaasta Suomessa ommeltu rouhea olkalaukku kauniisti patinoituneilla yksityiskohdilla. Mitat 16 x 2 x 22 cm. Väskan sys i Finland av återvunnet filtmaterial och har vackra metalldetaljer. Storlek 16 x 2 x 22 cm Tablettisuojan etupuolella tarrakiinnitys ja takapuolella tasku vaikkapa kyniä varten. Ommeltu kierrätetystä sarkakankaasta Suomessa. Mitat 21 x 26 cm. Ficka för surfplatta stängs med kardborreband och på baksidan finns en ficka för små föremål. Sytt i Finland av återvunnet filtmaterial. Storlek 21 x 26 cm. Uutuuksia Nyhet AVM3_2021_omailmo_1s.indd 28 AVM3_2021_omailmo_1s.indd 28 7.9.2021 9.53 7.9.2021 9.53 0609_AVM3_alkuosa.indd 19 0609_AVM3_alkuosa.indd 19 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 20 S uomen Punainen Risti perustettiin toukokuussa 1877 Henry Dunant’n ajatuksen mukaisesti parantamaan sotajoukkojen lääkintähuoltoa. Suomalaisten oman Punaisen Ristin yhdistyksen perustamista Venäjän Punaisen Ristin yhteyteen oli puuhattu jo parin vuoden ajan, mutta keväällä syttynyt Venäjän ja Turkin välinen sota laittoi hankkeeseen vauhtia. Ensimmäiset sairaanhoitajansa Suomen Punainen Risti lähetti vielä samana vuonna hoitamaan Turkin sotaan lähetettyjä Suomen Kaartin pataljoonan sotilaita. Vuonna 1880 käynnistyivät vuosittaiset Punaisen Ristin sairaanhoitajakurssit, joilla rakennettiin reserviä tulevia sotatilanteita varten. Vähitellen sairaanhoitajien koulutus siirtyi valtion alaisuuteen. Suomen Punaisen Ristin johdossa syntyi kuitenkin ajatus omasta koulutussairaalasta, joka pystyisi sodan syttyessä hoitamaan haavoittuneita ja kouluttamaan hoitohenkilökuntaa. Sisällissodan kokemukset vuonna 1918 vahvistivat uuden sairaalan tarpeellisuuden, ja hanke sai tuulta purjeisiinsa Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867–1951) ryhdyttyä Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajaksi vuonna 1922. Mannerheimin kansansuosion turvin sairaalaa varten tarvittava rahoitus saatiin kerättyä suurelta osin yksityisin lahjoituksin. Suomen Punaisen Ristin 120-paikkainen sairaala vihittiin käyttöön Helsingin Töölössä vuonna 1932. Ensimmäisinä vuosinaan sairaala keskittyi erityisesti onnettomuuksissa loukkaantuneiden hoitoon. Alkuperäisen perustamistarkoituksensa mukaisiin tehtäviin sairaala joutui kuitenkin pian, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939. Apusisaresta lähihoitajaksi Tämän päivän lähihoitajat ovat erikoistuneita hoitoalan ammattilaisia. Ammatin juuret ovat tasan 80 vuotta sitten perustetussa Suomen Punaisen Ristin Apusisarjärjestössä, joka syntyi kouluttamaan apuhoitohenkilökuntaa sota-ajan tarpeisiin. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT SUOMEN PUNAINEN RISTI VALMIINA PALVELUKSEEN. Punaisen Ristin sairaanhoitajia ja apusisaria sota-ajan sairasjunassa. LEPOHETKI KIIREEN KÉSKELLÄ. Punaisen Ristin hoitajia ja apusisaria tauolla. 0609_AVM3_alkuosa.indd 20 0609_AVM3_alkuosa.indd 20 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 21 Apusisarjärjestö syntyy Suomen koulutettu sairaanhoitohenkilökunta osoittautui talvisodassa riittämättömäksi, ja haavoittuneiden hoidossa jouduttiin turvautumaan usein maallikoiden apuun. Välirauhan tultua Suomen Punaisen Ristin sairaalan ylilääkäri Simo Brofeldt (1892–1942) otti tehtäväkseen varmistaa, ettei vastaava hoitajapula toistu. Mannerheimin tuella hän laati suunnitelmaa hoitoapuhenkilökunnan kouluttamiseksi uuden sodan tarpeisiin. Sota ehti kuitenkin ensin. Suomen Punaisen Ristin Apusisarjärjestö perustettiin Mannerheimin päätöksellä 25.6.1941. Samana päivänä alkoi jatkosota. Apusisarjärjestön päätehtävä oli kouluttaa vapaaehtoisia apuhoitajia puolustusvoimien ja Punaisen Ristin ylläpitämiin kenttäja sotasairaaloihin. Tärkein koulutuskeskus oli Punaisen Ristin sairaala, jossa opettajina toimivat sairaalan omat sairaanhoitajat ja lääkärit. Apusisarten koulutus oli jaettu kolmeen jaksoon. Ensimmäisenä oli 30 tuntia teoreettista opetusta, jonka jälkeen siirryttiin käytännön harjoitteluun kahdessa jaksossa. Täysimittaisen harjoittelun oli määrä kestää kuusi kuukautta. Sodan vuoksi apusisaria komennettiin kuitenkin palvelukseen jopa kahden kuukauden harjoittelulla. Jatkosodan vuosina Apusisarjärjestössä palveli yhteensä 3 500 naista kaikista yhteiskuntaluokista. He sijoittuivat pääosin sotasairaaloihin, joissa he suorittivat potilaiden perushoitoon ja huoltoon liittyviä tehtäviä helpottaen varsinaisten sairaanhoitajien taakkaa. Apusisaret nostivat, kylvettivät ja tarkkailivat potilaita, mittasivat ruumiinlämpöä, vaihtoivat siteitä ja antoivat ensiapua. Myös ateriatarjoilu, välinehuolto, siivous sekä lääkäreiden ja sairaanhoitajien avustaminen vaativimmissa toimenpiteissä kuuluivat toimenkuvaan. Koulutus kehittyy Sotavuosien jälkeen apuhoitohenkilökunnan tarve kasvoi uudelleen, kun Suomessa siirryttiin yleiseen kahdeksan tunnin työpäivään. Uhkaavan työvoimapulan ehkäisemiseksi valtio päätti aloittaa ammatillisen apuhoitajakoulutuksen vuonna 1946. Harjoittelupainotteisen koulutuksen esikuvana toimi Punaisen Ristin apusisarkoulutus. Opetus käynnistyi yhtä aikaa kuudella eri kurssilla Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Hämeenlinnassa ja Mikkelissä. Koulutus kesti kahdeksan kuukautta, josta viimeiset seitsemän kuukautta oli harjoittelua. Ensimmäiset apuhoitajat valmistuivat helmikuussa 1947. Punainen Risti jatkoi samaan aikaan apusisarten koulutusta Helsingissä. Heidät rinnastettiin nyt apuhoitajiin, ja koulutus piteni kahdeksaan kuukauteen. Sodanjälkeisiltä apusisarkursseilta valmistuneet hoitajat saivat apuhoitajan ammattipätevyyden. Punaisen Ristin apusisarkoulutus lakkautettiin, kun Lääkintöhallitus alkoi 1950-luvun alussa painottaa apuhoitajien koulutuksessa pitkäaikaispotilaiden hoitoa. Tarvetta omien apuhoitajien koulutukseen ei enää ollut, koska Punaisen Ristin sairaalassa ei hoidettu pitkäaikaispotilaita. Viimeiset Punaisen Ristin apusisaret valmistuivat kymmenen vuotta Apusisarjärjestön perustamisen jälkeen vuonna 1951. Monitaitoisia ammattilaisia Seuraavina vuosikymmeninä sairaanhoidon työvoiman tarve jatkui korkeana, ja apuhoitajia työskenteli paljon yleissairaaloissa erityisesti vuodeosastoilla. Apuhoitajia sijoittui myös sosiaalihuollon puolelle kunnalliskoteihin ja lastenkoteihin. Vuonna 1965 apuhoitajakoulutus siirrettiin sairaaloiden alaisuudesta sairaanhoito-oppilaitoksiin, ja koulutus piteni kahden lukukauden eli vuoden pituiseksi. Vuoden 1972 kansanterveyslain myötä apuhoitajia siirtyi sekä uusien terveyskeskusten että avohoidon palvelukseen. Vuonna 1978 apuhoitajien koulutus piteni kolmeen lukukauteen, ja vuonna 1986 toteutettiin laaja keskiasteen koulutuksen uudistus. Samalla jäi historiaan apuhoitajan ammattinimike, jonka korvasi perushoitajan ammattitutk into. 1990-luvulla myös perushoitajan koulutus lakkautettiin yhdessä yhdeksän muun sosiaalija terveysalan koulutuksen kanssa. Niiden tilalle luotiin uusi lähihoitajan koulutus, joka käynnistyi virallisesti vuonna 1993 nimellä sosiaalija terveysalan perustutkinto. Tämän päivän lähihoitajat ovat laaja-alaisia sosiaalija terveysalan ammattilaisia, joita työskentelee muun muassa lastenhoitajina, vanhustenhoitajina, hammashoitajina ja ensihoitajina vammaispalveluissa, kotihoidossa, mielenterveysja päihdetyössä ja erikoissairaanhoidossa. Lähihoitajaksi voi opiskella sekä peruskouluettä lukiopohjalta, ja koulutus kestää 1–3 vuotta. Punaisen Ristin apusisarten perillisillä on kova kysyntä myös työmarkkinoilla. Apusisarjärjestön perustamisen 80-vuotisjuhlan kunniaksi HUS:n museotoiminta on tuottanut lähihoitajakoulutuksen historiasta näyttelyn, johon pääsee koronaturvallisuuden sallimissa rajoissa tutustumaan HUS:n alueen sairaaloissa. Suomen Punaisen Ristin keskustoimistolla Helsingissä näyttely vierailee 2.11.–3.12.2021. ? Lähde: HUS museotoimikunta, Apusisaresta lähihoitajaksi OMAN SAIRAALAN KATOLLA. Professori Richard Faltin, ylihoitaja Berrit Kihlman ja puheenjohtaja C.G.E. Mannerheim vuonna 1940. APUSISAR AUTTAA. Punaisen Ristin apusisaret avustivat sairaanhoitajia hoitotoimenpiteissä ja vastasivat potilaiden perustarpeista ja huollosta. "Apusisaria komennettiin palvelukseen jopa kahden kuukauden harjoittelulla." 0609_AVM3_alkuosa.indd 21 0609_AVM3_alkuosa.indd 21 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 22 Pitkä matka kantasolusiirtoon Kuhmolainen Kirsi Kilponen ehti sairastella ja käydä useamman kerran lääkärissä, ennen kuin työterveyshoitaja huolestui ja lähetti perusteellisiin tutkimuksiin Kajaaniin. Niissä paljastui leukemia. Apu löytyi tuntemattomalta saaduista kantasoluista. TEKSTI TUULI VUORI KUVA MISKA PUUMALA V uonna 2016, kesän korvilla, Kuhmossa asiakaspalvelutyötä tekevällä Kirsi Kilposella oli yskää ja henkeä ahdisti. Aluksi Kirsi arveli infektiota, olihan hän ollut lapsesta asti herkkä saamaan hengitystieoireita. Lääkärien määräämät antibiootit eivät kuitenkaan auttaneet oireisiin. Niitä tuntui pikemminkin tulevan lisää. Rintarangan ympärillä tuntui ahdistavalta. Lokakuun lopulla alkoivat yölliset pahoinvointikohtaukset. Henkeä oli vaikeaa saada. Viimein työterveydessä hoitaja otti Kirsin oireet vakavasti ja antoi lähetteen Kajaanin keskussairaalaan. Siellä syyksi epäiltiin lymfoomaa. Kajaanissa vierähti viikonloppu, sitten Kirsi siirrettiin hoidettavaksi Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Siellä diagnoosiksi varmistuikin ekstramedullaarinen akuutti myelooinen leukemia (AML). Kyseessä oli siis verisyöpä, joka oli tehnyt myös kasvaimen. KIRSI KILPONEN toivoo, että mahdollisimman moni liittyisi Kantasolurekisteriin. Se on pieni vaiva, mutta voi pelastaa jonkun toisen hengen. 0609_AVM3_alkuosa.indd 22 0609_AVM3_alkuosa.indd 22 7.9.2021 13.48 7.9.2021 13.48
• 23 Diagnoosin saamisessa oli pala helpotustakin mukana, kun viimein tiedettiin mistä oli kyse ja ettei Kirsi ollut vain kuvitellut asiaa. Toisaalta tieto vakavasta sairaudesta järkytti. – Kun sain diagnoosin, huusin varmaan 15 minuuttia suoraa huutoa siellä sairaalavuoteessa, Kirsi kertoo. Mielessä pyöri kysymys siitä, mitä pahaa hän on maailmalle tehnyt taudin saadakseen. – Mutta toisaalta aika äkkiä menin semmoiseen moodiin, että nyt minä suoritan tätä syöpäsairautta. Että nyt kyllä hoidetaan tämä homma. Hematologian osastolla Kirsillä oli turvallinen olo. Osaava henkilökunta ja lääkärit pystyivät selittämään juurta jaksaen mitä oli meneillään. – Koin, että sain hyvää hoitoa ja rehellisen vastauksen kulloiseenkin mielessä pyörivään kysymykseen. Jo hoitojen alkuvaiheessa tuli selväksi, että kyseessä on vakava sairaus. Kirsillä oleva leukemian muoto oli harvinainen. Parhaimmassa tapauksessa hän voisi saada kantasolusiirteen, mutta vain jos hoitovaste olisi hyvä. Hoitoon lentokoneella Ennen kantasolusiirtoa Kirsillä oli sairaalassa neljä hoitojaksoa, joiden aikana syöpäsolut tuhottiin elimistöstä. Rankkojen hoitojaksojen välissä Kirsi kävi kotona Kuhmossa. Kilometrejä kodin ja sairaalan välillä oli noin 350. Hoitojen aikana perhe – vanhemmat ja sisarukset perheineen – olivat kaukana. Oulussa oli kuitenkin ystäviä ja tuttavia, joiden vierailut piristivät Kirsiä silloin, kun hän jaksoi ottaa vieraita vastaan. Matkat Kuhmon ja Oulun välillä taittuivat taksilla. Oman kylän taksinkuljettajat tulivat tutuiksi. Kirsin kohdalle osuivat onneksi ihmiset, joiden kanssa oli helppo kulkea. He muistivat kysyä, oliko matkalla tarvetta pysähtyä kauppaan tai apteekkiin. – Senkin alan ammattilaiset ovat todella tärkeitä tällaisille pitkän matkan sairastajille. Välillä he joutuivat olemaan kuulevana korvana matkan aikana, Kirsi sanoo. Tuntematon luovuttaja Kesällä 2017 Kirsi sai viimein kantasolusiirron. Sopivaa kantasoluluovuttajaa oli etsitty ensin tuloksetta sisaruksista. Kantasolurekisterin kautta löytyi kuitenkin tuntematon, jonka kudostyyppi oli Kirsille sopiva. Kaikkineen kantasolusiirron hoidot veivät tällä kertaa viisi viikkoa. Hoito on potilaalle erittäin raskas, ja siihen liittyvät riskit oli käyty Kirsin kanssa etukäteen tarkkaan läpi. Kantasolurekisterin kautta tehtävät kantasolusiirrot Suomessa tehdään Meilahden sairaalassa Helsingissä tai Turun yliopistollisessa sairaalassa. Kantasoluluovuttajan löydyttyä Kirsin matkat pidentyivätkin Oulusta Helsinkiin. Kotoa piti lähteä aamuyön tunteina, jotta Kajaanista lähtevälle lennolle ehtisi ajoissa. Helsinki-Vantaan lentokentältä piti vielä päästä sairaalaan. Takaisin Kainuuseen Kirsi matkusti junalla. Aika kotona jäi kuitenkin lyhyeksi. Ihmisen elimistö pyrkii normaalistikin tunnistamaan ja hylkimällä tuhoamaan esimerkiksi vieraat bakteerit ja virukset. Kantasolusiirroissa potilaalle voi kehittyä uusien solujen aikaansaama hyljintäreaktio. Käänteishyljinnän oireet pakottivat Kirsinkin kiireellä takaisin Helsinkiin. – Ensimmäisen kerran koko sairauden aikana tuli olo, että niinköhän tässä täytyy heittää lusikka nurkkaan, Kirsi muistelee. Hoitojen myötä toivo kuitenkin palasi. Osastohoito jatkui nyt Helsingissä ja lopulta Kajaanissa seitsemän viikkoa. Käänteishyljintää hoidettiin lopulta puoli vuotta. Osan hoidoista Kirsi sai kuitenkin käydä kotoa käsin, paikallisessa terveyskeskuksessa. Oli suuri helpotus, kun sai viimein olla kotona ja nukkua omassa sängyssä. Seuranta oli aluksi tiivistä. Ensin reissuja poliklinikalle oli lähes viikoittain, sitten kahden viikon välein. Lopulta seurantakäyntejä oli kerran kuukaudessa. Kaikki seurantakäynnit olivat Helsingissä, mutta niitä tiesi jo odottaa. – Joskus niistä hetkistä saattoi jopa nauttia, jos lääkärissä käynnit menivät hyvin, Kirsi muistelee. Pieni teko luovuttajalle Loppujen lopuksi Kirsi oli sairaslomalla puolitoista vuotta. Vuoden 2018 kesällä hän pääsi viimein palaamaan töihin, aluksi osa-aikaisesti. – Tämän vuoden alusta alkaen olen työskennellyt kokopäiväisenä, ja jaksan ihan hyvin, Kirsi kertoo. – Koen, että voin elää ihan hyvää, antoisaa elämää – kuitenkin niin, että saan mielestäni helposti apuakin, jos jotakin tarvitsisi. Kantasolusiirteen saamisen Kirsi kokee valtavaksi lahjaksi. Se antoi mahdollisuuden jatkaa elämää. – Kantasolurekisteriin liittyminen tai verenluovutus voi olla hyvin pieni teko yhdelle ihmiselle, mutta minun kaltaiselleni ihmiselle se voi olla aivan äärimmäisen tärkeä asia. Ennen sairastumistani liityin itsekin Kantasolurekisteriin ja ajattelin, että ei tämä asia varmaankaan tule koskaan minua koskettamaan, mutta liitynpähän nyt kuitenkin, Kirsi kertoo. – Lopulta tarvitsinkin itse rekisteristä jonkun, joka oli lupautunut luovuttamaan omia solujaan. Kirsi painottaakin, kuinka tärkeää on löytää rekisteriin uusia jäseniä: – Mukaan tarvitaan nuoria ihmisiä, ja nykytilanteessa myös eri etnisistä ryhmistä olevia ihmisiä pitäisi olla enemmän. Mitä laajempi rekisteri on, sitä parempi. Kyseessä on kuitenkin pieni ele luovuttajalle, mutta erittäin suuri ja tärkeä asia sille, joka kantasolusiirteen saa. – Ja joskus saattaa käydä niin, että tarvitseekin itse lisäverta tai jotakin muuta apua. "Ensimmäisen kerran sairauden aikana tuli olo, että niinköhän tässä täytyy heittää lusikka nurkkaan." Kantasolurekisteri tarvitsee jäseniä V eren kantasolujen siirtoa käytetään hoitona muun muassa leukemiassa. Kantasolusiirto voi olla potilaan viimeinen toivo parantua. Kantasolurekisteri on osa Suomen Punaisen Ristin Veripalvelua. Samalla se on osa maailmanlaajuista rekisteriä, jossa on yli 40 miljoonaa vapaaehtoista luovuttajaehdokasta. Kantasolurekisteri välittää vuosittain noin 150 kantasolusiirrettä Suomeen ja ulkomaille. Vuosittain noin 20–40 suomalaista luovuttaa veren kantasoluja. Veren kantasoluja voi luovuttaa kahdella eri tavalla: verenkierrosta tai luuytimestä. Veren kantasolut kerätään kyynärtaipeesta ilman nukutusta. Kantasolujen keräys luuytimestä tapahtuu nukutuksessa lantioluun sisältä. Yli puolet kantasolusiirteen saaneista potilaista paranee. Lapsipotilaista paranee jopa 70 prosenttia. Kantasolurekisteriin voi liittyä 18–35-vuotias, perusterve henkilö. ? Lue lisää ja liity: www.sovinkoluovuttajaksi.fi 0609_AVM3_alkuosa.indd 23 0609_AVM3_alkuosa.indd 23 7.9.2021 13.49 7.9.2021 13.49
• 24 Avustustyön tekijät JORMA JOKELA sanoo, että hänen kutsumuksensa auttamiseen kumpuaa halusta antaa takaisin sitä tukea ja toivoa, jota hän itse aikoinaan sai. 0609_AVM3_loppuosa.indd 24 0609_AVM3_loppuosa.indd 24 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• H uhtikuun 13. päivänä 1976 Lapuan patruunatehtaan lataamossa räjähti. Siinä hetkessä 18-vuotiaan Jorma Jokelan elämä romahti. Suomen rauhanajan tuhoisimmassa maalla sattuneessa onnettomuudessa kuoli 40 ihmistä. Yksi heistä oli patruunatehtaassa työskennellyt Jokelan äiti. Nyt Lapuan räjähdyksestä on kulunut yli 45 vuotta. Jokela on itse 63-vuotias kahden aikuisen lapsen isä. Hänet on juuri kesäkuussa palkittu Punaisen Ristin kansainvälisen komitean Florence Nightingale -mitalilla. Hoitotyön korkeimman kansainvälisen tunnustuksen perusteluina olivat Jokelan ansiot poikkeusolojen terveydenhoidon ja katastrofilääketieteen kehittämisessä. Ennen onnettomuutta teini-ikäinen Jokela oli suunnitellut lähtevänsä rakennusalalle isänsä ja isoisänsä jalanjäljissä. Tragedia sysäsi orvoksi jääneen miehenalun uravalinnan terveydenhoidon pariin. Lopulta hän ei saanut pelkkää ammattia vaan merkityksen koko loppuelämälleen. – Kutsumukseni auttamiseen kumpuaa halusta antaa takaisin sitä tukea, hyvyyttä ja toivoa, jota itse Punaiselta Ristiltä olen saanut, Jokela sanoo. Elintärkeä henkinen tuki Rauhallisesti jutusteleva Jokela myöntää, että arvostettu tunnustus elämäntyöstä ”tuntuu todella hyvältä”. Istumme nättinä kesäpäivänä hänen entisissä työmaisemissaan Lahden Hennalan varuskunta-alueella. Jokela muistelee vielä hetken elämänsä traagista käännekohtaa. Lapuan räjähdyksessä orvoiksi jäivät myös hänen kolme pikkuveljeään. – Äiti oli ollut perheen keskipiste, isä kävi matkatöissä. Tuntuu, että isä jäi itsekin vähän orvoksi. Hän meni aika nopeasti naimisiin ja tavallaan unohti oman perheensä. Jouduin olemaan isähahmona veljilleni, pyörittämään arkea ja opastamaan heitä opiskeluissa. Jokela kertoo, että heidän kylästään kaikkiaan 11 perheestä kuoli äiti tai isä. Silti onnettomuudesta keskustelua välteltiin vuosikausia. Hänestä 70-lukua leimasi vielä sotaaikojen perua ollut puhumattomuuden kulttuuri. Jokela sanoo suoraan, ettei psykososiaalista tukea onnettomuuden jälkeen juuri ollut. – Mitä nyt kirkkoherra kiersi polkupyörällä talosta taloon. Onneksi kyläyhteisöt olivat vielä tiiviitä ja ihmiset kävivät toistensa luona. Jokela tajusi omakohtaisesti, miten tärkeää yhteisten traumojen jälkihoito on. Nykyisin siihen on hänestä jo osattu varautua. Turun puukotustragedian jälkeen järjestetty Punaisen Ristin tukipäivystys on siitä konkreettinen esimerkki. Tuen turvin tulevaisuuteen Taloudellisesti uhrien perheitä alettiin avustaa heti onnettomuuden jälkeen. Suomen Punaisen Ristin ja Lapuan sosiaalitoimen edustajista kootut työparit kiersivät pitkin kyliä. He keräsivät kodeista tietoja ja jakoivat Punaisen Ristin katastrofivaroista välitöntä apua. Uhrien perheenjäsenille perustettiin katastrofirahasto, jonka avustusten jakoa alkoi pian koordinoida myös opintotukitoimikunta. Sen myöntämän tuen turvin Jokela lähti opiskelemaan sairaanhoitajaksi – kunnes myöhemmin jatkokouluttautui tohtoriksi asti. – Silloin keskusteltiin, että rahat pitäisi jakaa kaikille nuppiluvun mukaan. Punainen Risti teki kuitenkin viisaasti ja loi järjestelmän, jossa hakemusta vastaan sai opintolainan suuruisen opintorahan. Siitä sai heti päämäärän elämään. Tulevaisuutta kohti aktivoiva avustus oli erittäin hyvä tapa tukea meitä siinä tilanteessa. Kouluttamisesta tuli elämäntehtävä Lapuan katastrofin jälkeen Jokela aloitti sairaanhoitajaopinnot Seinäjoella. Työt kuljettivat Ouluun, missä hän erikoistui leikkaussalin anestesiaan. Sitä seurasivat terveydenhuollon hallinnon maisterikoulutus sekä lopulta lisensiaatin tutkinto ja tohtorin väitöskirja. Koulutusuransa Jokela aloitti opetusylihoitajana Puolustusvoimissa vuonna 1987. Siinä sivussa hän veti tuhansille varusmiehille ensiapukurssit Punaisen Ristin ohjeiden mukaan. Huoltokoulutuskeskuksen Lääkintäkoulussa Jokela kehitti 90-luvulla Euroopan ensimmäistä poikkeusolojen koulutusohjelmaa sairaanhoitajille. Nykyisin Jokela työskentelee Laurea-ammattikorkeakoulussa yliopettajana ja vetää kriisija erityistilanteiden johtamisen ylem25 Kun Jorma Jokela menetti äitinsä Lapuan räjähdysonnettomuudessa ja jäi orvoksi, Punaisen Ristin katastrofiapu antoi hänelle uuden elämän. Siitä lähtien hän on omistautunut kohtalotoveriensa auttamiseen kenttäja katastrofilääketieteen ammattilaisena, kouluttajana ja vapaaehtoisena. Tästä vuosikymmenten elämäntyöstä hänet palkittiin Florence Nightingale -mitalilla, joka on alan korkein kansainvälinen tunnustus. TEKSTI JANNE FLINKKILÄ KUVAT JOONAS BRANDT Elämän mittainen missio "70-lukua leimasi vielä sota-aikojen perua ollut puhumattomuuden kulttuuri." 0609_AVM3_loppuosa.indd 25 0609_AVM3_loppuosa.indd 25 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 26 pää tutkinto-ohjelmaa. Hän on myös ollut järjestämässä suuronnettomuuspäiviä, joihin on osallistunut enimmillään yli 200 ammattilaista ja vapaaehtoista. Jokela kiittelee, että järjestöjen ja viranomaisten yhteistyö sujuu Suomessa saumattomasti mihin tahansa maahan verrattuna. Hänellä on kuitenkin yksi suuri huoli. – Tavoitteena pitää olla, että varautumisesta päästään valmiuteen. Täällä onnettomuudet ovat niin harvinaisia, että kun jotain sattuu, pitää jo valmiiksi tuntea, miten toinen toimii, ja osata yhteinen kieli. Se ei onnistu ilman harjoittelua. Silti viranomaisten harjoittelusta höylätään rahoja pois. Afganistan opettaa Vuonna 2004 Jokela koki jälleen yhden käännekohdan. Hän joutui keskelle konfliktia Punaisen Ristin operaatiossa Pohjois-Afganistanissa. Se herätti oivalluksen, jonka ansiosta hän mullisti Suomessa koko kenttäja katastrofilääketieteen koulutuksen. Jokela oli pestattu opetushoitajaksi kahden sairaalan kunnostusprojektiin. Hän oli toki kuullut pitkän linjan delegaateilta, millaista paikan päällä olisi, mutta silti todellisuus iski kulttuurisokkina vasten kasvoja. – Ajattelin, että mihinköhän hemmettiin sitä on jouduttu. Äänet, hajut, kaikki oli niin erilaista. Pian turvallisuustilanne romahti. Tuli itsemurhaiskuja ja tienvarsipommeja. Alkuperäinen projektipäällikkö vetäytyi tehtävästään eikä uutta saatu Suomesta tilalle. Jokela päätyi itse tiiminvetäjäksi. Tehtävässään Jokela koordinoi rakennushankkeen loppuun asti. Samalla hän näki vammoja ja sairauksia, joita ei ollut ennen kohdannut. Kokemus opetti, että vaatimattomillakin välineillä voidaan hoitaa potilaita, kunhan on ammattitaitoa ja osaamista. Kaiken kurjuuden vastapainoksi hän myös tapasi ihmisiä, jotka ovat vähästä kiitollisia, ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Jokela kyllä säilytti toimintakykynsä, mutta kaiken aikaa mielessä jyskytti painava ajatus: tositilanteisiin valmistavassa koulutuksessa täytyisi simuloida niitä olosuhteita, joissa paikan päällä oikeasti toimitaan. – Sotavammojen hoitoa oli opetettu valkoseinäisessä luokassa, jossa on suunnilleen piirtoheitin ja Anne-nukke. Konfliktin keskellä tajusin, miten iso aukko sen ja todellisen tilanteen välillä on. Simulaatiokoulutuksen uranuurtaja Afganistanin kokemukset pakottivat Jokelan toimimaan. Hän halusi luoda samanlaisiin tilanteisiin lähteville ihmisille mahdollisimman autenttisen oppimisympäristön. Siitä lähti rakentumaan ajatus simulaatiokoulutuksesta. – Oppiminen ei ole pelkästään ulkoa opettelua vaan ajattelukehysten muuttamista. Faktisen tiedon lisäksi täytyy pystyä näkemään kokonaisuus ja hahmottaa tilannekuva. Vain silloin pystyy toimimaan myös äkillisessä tilanteessa eikä lamaannu tai pakene. Jokela oli aiemmin rakentanut vapaaehtoistyönä Sotilaslääketieteen museoon näyttämöitä autenttisista tilanteista. Uudessa innovaatiossaan hän loi koulutukseen periaatteessa samanlaiset näyttämöt, joilla jaetaan roolit ja näytellään tositilanteet. Siltä pohjalta hän kehitti ryhmineen Euroopan ensimmäisen kenttäja katastrofilääketieteen simulaatiokeskuksen Puolustusvoimien tiloihin. – Ensin sille vähän naureskeltiin. Jotkut puhuivat ”Jokelan juku-juku-maasta”, hän naurahtaa. Muutosvastarinta laantui nopeasti, kun suunnitelmista tuli totta. Vuonna 2006 Suomi osallistui EU:n kriisinhallintaoperaatioon Kongon demokraattisessa tasavallassa. Jokela loi tehtävään lähtevälle hoitohenkilöstölle simulaation, josta tuli todella vakuuttunutta palautetta. Ennen kaikkea simulaatio edisti ryhmäytymistä, tiimityön hiomista ja kommunikaatiota. – Me rakensimme Kongon sisätiloihin. Siellä oli 40 astetta kuuma, afrikkalaisia linnunääniä ja sammakonkurnutusta. Seinille projisoitiin kuvina Kinshasan lentokenttä, tilassa kuului lentokoneiden nousuja laskuääniä. Välillä tuli konetuliaseiden laukauksia "Aluksi vähän naureskeltiin. Jotkut puhuivat 'Jokelan jukujuku-maasta'." SIMULAATIOKOULUTUKSEN arvon Jorma Jokela ymmärsi Afganistanissa, kun turvallisuustilanne romahti ja pommit alkoivat räjähdellä. Siihen ei voi mitenkään valmistautua luokka huoneessa. 0609_AVM3_loppuosa.indd 26 0609_AVM3_loppuosa.indd 26 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 27 MUISTOJA MAAILMALTA Afganistan: Suuri oivallus kulttuurisokista ”JOUDUIN VUONNA 2004 Pohjois-Afganistaniin keskelle konfliktitilannetta opetushoitajaksi ja myöhemmin projektipäälliköksi. Suomessa sodasta on kulunut niin pitkä aika, ettei meillä ole tuntumaa, millaista konfliktin keskellä oikeasti on. Opin, että opetuksessa ja koulutuksessa pitää simuloida olosuhteita, joissa potilaita hoidetaan. Siitä lähti koko simulaatiokoulutuksen ajatus. Kuvassa on meneillään palkanmaksu.” ja valonvälähdyksiä. Huippukirurgitkin kehuivat, että se teki heistä paljon valmiimpia lähtemään operaatioon. Nykyisin simulaatiokoulutusta annetaan kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin lähteville sotilasja siviiliammattilaisille. Mobiilisimulaatiolla on käyty kouluttamassa jopa paikan päällä Kosovossa ja Afganistanissa. Laureaan Jokela loi kokonaisen simuloidun sairaalakokonaisuuden. Hän opettaa simulaatiopedagogiikkaa myös dosenttina Maanpuolustuskorkeakoulussa. – Simulaatiokoulutuksesta on tullut mainstreamia. Ennen kaikkea se on tehokasta ja turvallista. Sanonkin aina, että täällä voitte vielä mokailla. Kun virheitä tekee simulaatiossa, niitä ei tarvitse enää tehdä tositilanteessa. Menetyksen kokenut ymmärtää uhreja Jokelan kanssa jutellessa välittyy vaikutelma monitasoisesta persoonasta. Toisaalta hän huokuu pehmeää empatiaa, kuten itsekin ison menetyksen kokeneelta hoitoalan ammattilaiselta voi odottaa. Toisaalta hänestä välittyy myös armeijatausta: olemus on jämpti ja huumori hurttia. Koulutustehtävissä molemmat puolet pääsevät oikeuksiinsa. – Oman historiani ansiosta pystyn asettumaan eri kulttuureista tulleiden ja vaikeissa oloissa eläneiden asemaan. Joku on voinut esimerkiksi kokea isänsä kuoleman, minkä vuoksi hän voi joutua simulaatiokoulutuksessa paniikkiin samanlaisessa tilanteessa. Koulutettavia pystyy ymmärtämään syvästi, kun tietää, että kaikilla meillä on takana omat vaikeat vaiheet ja tuskat. Perään Jokela toteaa, että sitten kun koulutetaan isoa joukkoa vaikkapa 120 hengen kenttäsairaalaharjoituksessa, heidät täytyy vain komentaa kolmiriviin ja jakaa tehtävät. – Yli 20 vuotta armeijassa ja tuhansien varusmiesten kouluttaminen jättivät myös hyvät verkostot ja tuovat tiettyä katu-uskottavuutta viranomaisharjoituksissa. Kerran joku ensilääkäri tokaisikin, että ai Jokelan Jorma, sehän on legenda, hän naurahtaa. Vaikka Jokela tuntuu olevan kotonaan kutsumuksensa parissa, karusti ilmaistuna kaikkeen hänen työhönsä liittyy kuitenkin jollain lailla inhimillinen kärsimys. Millä lailla hän saa sen vapaa-aikana pois mielestään? Mistä hän saa vastapainoa työlleen? – Harrastan luonnossa liikkumista ja sauvakävelyä. Lisäksi luen paljon, etenkin filosofista kirjallisuutta. Filosofian avulla voin kehittää ymmärrystäni maailmasta. JORMA JOKELA Ikä: 63 vuotta. Ammatti: Yliopettaja Laurea-ammattikoulussa, dosentti Maanpuolustuskorkeakoulussa, filosofian tohtori, reservin lääkintävääpeli. Punaisessa Ristissä: Avustustyöntekijä, toiminut opetushoitajana ja tiiminvetäjänä Afganistanissa 2004, järjestänyt kenttäsairaalaja katastrofiharjoituksia, toiminut ensiapukouluttajana, luennoinut, integroinut SPR:n ja Puolustusvoimien hoitokoulutusta, esitellyt SPR:n kansainvälisen avun historiaa Sotilaslääketieteen museossa, kouluttanut humanitaarista oikeutta sotilaille ja lääkintähenkilöstölle, voittanut ensiavun SM:n ammattilaissarjassa. Perhe: Vaimo ja kaksi aikuista lasta. Tampere: Akateeminen uteliaisuus avarsi ajattelua ”PÄÄSIN 80-LUVUN alussa Tampereen yliopistoon opiskelemaan maisteriksi. Se oli kova juttu, kun olin erikoistunut sairaanhoitajana ja pääsinkin yhtäkkiä akateemiselle uralle. Hoitotiede haki vielä muotoaan ja kaikki oli uutta. Meillä oli innostava professori ja kaikesta kiinnostunut opiskeluporukka, jonka kanssa keskusteltiin paljon. Se oli sellaista filosofisen heräämisen aikaa. Graduni tein päivystysleikkauspotilaan ja sairaanhoitajan välisestä vuorovaikutuksesta potilaan näkökulmasta. Siinä käsiteltiin muun muassa hoitohenkilökunnan ja potilaan välisiä valtasuhteita. Siihen aikaan potilaan asema oli tosi heikko, aina heitä ei edes tervehditty.” ? Niinisalo: Uusi keksintö tositoimissa ”KEHITIMME KENTTÄKÄYTTÖÖN monipotilastilanteisiin RFID-teknologiaan perustuvan sovelluksen, jossa hyödynnettiin ihan hyllystä ostettuja Nokian kännyköitä ja viranomaisverkkoa. Potilaat tägitettiin radiotaajuustunnistimilla, jolloin tiedettiin koko ajan, missä he ovat, mitkä ovat heidän vammansa ja millaiset ovat niiden vakavuusasteet. Tieto saatiin hoitopaikoille jopa tuntia nopeammin kuin kynää ja paperia käyttämällä. Teknologiaa kokeiltiin vuonna 2006 Niinisalossa isossa harjoituksessa, jota valmisteltiin käytännössä vuosi. Kun potilaiden liikkeet tilannekartalla väläytettiin kaikkien näkyviin se oli sykähdyttävä hetki. Sellaista ei ollut kukaan ennen tehnyt.” 0609_AVM3_loppuosa.indd 27 0609_AVM3_loppuosa.indd 27 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 28 28 K esämekko, lapsen talvihaalari, yksinäinen sukka ja Marimekon paita. Lahjoituksena Punaisen Ristin Konttiin tulleesta vaatekassista voi löytyä mitä vain. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset lahjoittavat vaatetta ahkerasti, ja se näkyy Espoon Kontin osastovastaava Heidi Oksan työssä. – Meille tulee päivässä 70 isoa muovisäkillistä lahjoitusvaatetta. Siihen mahtuu design-löytöjä, hyvää perusvaatetta ja kansainväliseen vaateapuun ohjautuvaa tavaraa. Harmi kyllä joukossa on huonokuntoistakin tavaraa, joka menee jätteeseen, Oksa kertoo. Kontti-kierrätystavaratalot olivat mukana maaliskuussa 2021 Taloustutkimuksella teetetyssä tutkimuksessa, jossa kartoitettiin suomalaisten suhtautumista vaatelahjoittamiseen. Kyselyn mukaan lahjoittamisen suosio on säilynyt entisellään. Noin 80 prosenttia suomalaisista lahjoittaa vaatteita säännöllisesti tai satunnaisesti. Auttamisen ja löytämisen iloa Punaisen Ristin Kontissa vaatteen elinkaari jatkuu, ja se tekee hyvää sekä luonnolle että ihmiselle. TEKSTI PÄIVI REIS KUVA EEVA ANUNDI Tunnetta ja halua tehdä hyvää Tutkimuksen mukaan ylivoimaisesti suosituin tapa lahjoittaa on antaa omat käyttämättä jääneet tai käytetyt vaatteet hyväntekeväisyyteen. Näin toimii peräti 89 prosenttia vastaajista. Mieluisin lahjoituskohde on yleishyödyllinen organisaatio tai järjestö. Yhä useampi lahjoittaa vaatteita myös ystäville, tuttaville ja sukulaisille. Lähipiirille lahjoittavien määrä on noussut edellisen tutkimuksen 19 prosentista 54 prosenttiin. Muutos on merkittävä ja voi selittyä ainakin osittain koronaepidemialla, joka on merkinnyt monelle työttömyyttä ja talousvaikeuksia. Tärkeimpinä lahjoittamisen hyötyinä tutkimuksessa nousivat esiin ympäristökuormituksen vähentäminen uudelleenkäyttämällä (40 prosenttia lahjoittajista), hyväntekeväisyyteen osallistuminen (25 prosenttia) ja jätteen vähentäminen uudelleenkäytöllä (15 prosenttia). Tutkimuksen mukaan noin 20 prosenttia ihmisistä ei koskaan lahjoita vaatteita. Näin vastanneista 82 prosenttia mainitsi syyksi, että he käyttävät vaatteensa itse loppuun asti. Ei-lahjoittavien ryhmässä korostuvat miehet, 18–24-vuotiaat nuoret aikuiset, matala koulutusaste ja pienet tulot. Espoon Kontin Heidi Oksan mukaan lahjoitettavien vaatteiden joukossa on nykyään paljon haluttuja merkkituotteita. – Meille tulee jatkuvasti käyttämättömiä vaatteita, joissa on jopa hintalaput kiinni. Ennen sellaiset olivat harvinaisia, Oksa sanoo. – Lahjoittamiseen liittyy myös paljon tunnetta, ja joskus lahjoittajan voi olla vaikea arvioida vaatteen todellista jälleenmyyntikuntoa, kun kyseessä on itselle rakas vaate. Usein näin on lastenvaatteiden kohdalla. Oksan mukaan Kontissa on jatkuva pula miesten vaatteista, erityisesti farkuista. Myös urheiluvaatteille olisi kysyntää enemmän kuin tarjontaa, ja ilmiö on koronavuoden aikana vain korostunut. Lajittele ja lahjoita Hyvä nyrkkisääntö on, että hyväntekeväisyyteen voi lahjoittaa sellaisen vaatteen, jonka voisi vielä antaa ystävälleen. Taloustutkimuksen kyselyssä 73 prosenttia vastaajista koki tällaisen erottelun tekemisen helpoksi. Lajittelu on tärkeää, jotta vaatelahjoitukseen päätyvät vaatteet soveltuvat uusiokäyttöön. Heidi Oksan havaintojen perusteella Konttiin lahjoittavat edustavat kaikkia yhteiskuntaluokkia ja hyvin erilaisia taustoja, mikä näkyy myös valikoiman runsaudessa. – Kontista voit löytää puvun kuin puvun: hääpuvun, uimapuvun, potkupuvun, miesten puvun, naamiaispuvun – melkein mitä tahansa. Kontti on paitsi ekologinen toimija, myös merkittävä Punaisen Ristin varainhankkija, sillä Kontin tulos käytetään auttamistyöhön niin kotimaassa kuin maailmalla. Ostajalle Kontti tarjoaa tietenkin löytöjen riemua. – Vastaan tulee vanhoja aarteita, joita ei enää kaupoissa myydä. Niistä saa pukeutumiseen trendikästä persoonallisuutta ja twistiä. Kontin suosio on lisääntynyt viime aikoina varsinkin nuorten tyttöjen keskuudessa, Oksa iloitsee. – Kontissa tuotteen elinkaari jatkuu. Ja kun lahjoittaa Konttiin tai ostaa Kontista, osallistuu samalla Punaisen Ristin auttamistyöhön. ? Lue lisää: www.sprkontti.fi "Lahjoittamiseen liittyy myös paljon tunnetta." LINNÉA NYSTRÖM on Kontin vakioasiakas ja ahkera kierrättäjä, jolle ekologisuus on tärkeä arvo. 0609_AVM3_loppuosa.indd 28 0609_AVM3_loppuosa.indd 28 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 29 29 Lähetä ratkaisusi ristikkoon lokakuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 3/2021”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikon 1/2021 voittajiksi arvottiin Ulla-Maija Sonkki Laitilasta ja Stina Sandman Karperöstä. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: RISTIKON 1/2021 OIKEA RATKAISU. Ristikko 3/2021 RISTIKKO HANNU NIITTYMÄKI 0609_AVM3_loppuosa.indd 29 0609_AVM3_loppuosa.indd 29 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• Korsord 3/2021 Lösningarna på korsordet bör sändas inom oktober under adress Hjälpens värld, redaktionen, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 3/2021”. Bland insändarna på korsordet 1/2021 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Ulla-Maija Sonkki från Letala och Stina Sandman från Karperö. Gratulerar! NAMN: ADRESS: DEN RÄTTA LÖSNINGEN PÅ KORSORDET 1/2021. E I K U N D E R O R E A D E N O G A R O X E L K T M A R I N A D O N A T I O N E R D U N N O V E L L E R T E M A T L B G R P A R I S T R A U M A T I S K S S I A R O S A A M S V R A K A R A L I K A N A T T R A K M A T T A R E M E D A N N A I V U L L R E V Y N S K A H Ö J D A R E O S E D S U S E T A L S T R A R E KORSORD SOLVEIG SJÖSTEDT KORSORD SOLVEIG SJÖSTEDT STÖRA ÄR EN ARABSEKT MUNTER FÖDA YTA GÖR VI BOLL BOR I IGLOO? HARRIS OK I USA RUSA CENTRAL SES PÅ BILDEN APPLÅDER DANSAS PÅ? SLÖ SPEL RK FALLA BÖR STEK TÄVLING HÖJD REP FÖR APOR ÄR TYST? FRÅN TRÄD TÅGKVÄLL SKATTBANDIT RUM NR. 1 ÄGA GROVA DJUR NATRIUM SLOG FISK MAGER HEL FYRA GÖR VATTNET I HUS REKLAM KASUS I HJUL FÅGEL BRA! RANS MAKE FÖR VALSEDEL FD HUS MITT I FÄRG FÖR DO EJ IN I DYNA? VÄXA PUSZT A STAT GRIS SKER I HOPP SLÅR TROR PÅ SIG! NEON ÅSIKT GASTAR 30 0609_AVM3_loppuosa.indd 30 0609_AVM3_loppuosa.indd 30 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 31 Kors & tvärs 34 Vi gör Hungerdagen tillsammans 38 Eero Huovinen som gäst 42 Stamceller räddar liv Röda Korset skickade fältsjukhus till Haiti I bräckliga Haiti behövs akut humanitärt bistånd efter en ny jordbävning. sjukhuset och stödjer operationen ekonomiskt. Även Tyska Röda Korset deltar i finansieringen av fältsjukhuset. De första som var på plats efter skalvet var volontärer från lokala Haitiska Röda Korset. De började omgående hjälpa offren och kartlägga situationen. Även Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen IFRC skickade snabbt biståndsarbetare till Haiti för att bedöma omfattningen av förödelsen. Biståndsinsatserna i Haiti försvaras av att infrastrukturen har tagit skada, den svåra coronasituationen och oroligheter. – Sjukhus, hem, skolor, broar och vägar har förstörts. Människor har fått skador och blivit hemlösa. Situationen i Haiti är verkligen allvarlig, säger Tiina Saarikoski. KIMMO HOLOPAINEN vårda patienter utomhus, säger Tiina Saarikoski , chef för vårt internationella bistånd. – Det är inte bara skalvoffer som är i behov av hälsovård, vård behöver också till exempel personer med kroniska sjukdomar, de som insjuknar mitt i den pågående katastrofen samt kvinnor som är gravida och ska föda barn. Finlands Röda Kors fältsjukhus erbjuder både primärvård och specialsjukvårdstjänster. Fältsjukhuset har beredskap att sköta kirurgiska, inremedicinska, pediatriska, infektiösa, gynekologiska och mödravårdspatienter. I sjukhusets stödtjänster ingår laboratorieoch röntgentjänster, fysioterapi samt psykosocialt stöd. Kanadensiska Röda Korset skickar biståndsarbetare och utrustning till fältI mitten av augusti drabbades Haiti av ett jordskalv med en magnitud på 7,2. Mer än 2 000 människor omkom och över 12 000 skadades i skalvet. Jordbävningen orsakade omfattande skador och påverkade upp till en miljon haitiers liv. Finlands Röda Kors beviljade strax efter skalvet 100 000 euro ur sin katastroffond för att bistå Haiti. När omfattningen av skadorna hade klarnat skickade man först två datatrafiksexperter till landet för att bygga upp kommunikationsnätverk för att stödja hjälpoperationen och i slutet av augusti fattades beslutet att skicka ett fältsjukhus till Haiti. – Hälsovårdstjänsterna i Haiti är överbelastade och det är svårt att få tillgång till vård. Sjukhus och hälsovårdscentraler har förstörts och skadats i skalvet och man är tvungen att Haitiska Röda Korset inledde räddningsarbetet genast efter jordbävningen. LU C A L A R Y / C A N A D IA N R E D C R O S S 0609_AVM3_loppuosa.indd 31 0609_AVM3_loppuosa.indd 31 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 32 Kors & tvärs Hjälpens värld 4/2021 utkommer den 17 november TALIBANRÖRELSEN I Afghanistan återtog blixtsnabbt Kabul när de amerikanska trupperna retirerade i augusti och överraskade till och med talibanerna själva. Maktskiftet ledde till ett kaos när tiotusentals afghaner försökte fly från landet. Även många internationella organisationer evakuerade sina anställda från Afghanistan. Den internationell Rödakorsoch rödahalvmånerörelsen lämnar inte afghanerna. Afghanska Röda Halvmånen och Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen fortsätter att svara på de behov som har uppstått på grund av torka, decennier av konflikt och coronapandemin. Internationella Röda Korset har ungefär 1 800 anställda i Afghanistan. Röda Korset har verkat i landet sedan mitten av 1980-talet och under 30 år har man också utfört omfattande neutralt biståndsarbete i talibanledda områden. Sjukvården i Afghanistan är ytterst pressad. Bara under juli månad i år tog hälsovårdscentraler som får stöd av Röda Korset emot närmare 13 000 patienter med krigsskador. Röda Korset ger också stöd till rehabiliteringsoch protestjänster i Afghanistan. I augusti bistod Röda Korset också afghaner i Finland, när myndigheterna bad Finlands Röda Kors om stöd vid mottagningen av dem som evakuerades från Kabul till Helsingfors-Vanda flygplats. Ungefär 150 volontärer anmälde sig snabbt till den exceptionella operationen. De delade ut handsprit, munskydd och mat samt filtar och hygienförpackningar till flyktingarna. KIMMO HOLOPAINEN Röda Korsets arbete i Afghanistan fortsätter Finlands Röda Kors har bistått myndigheterna i mottagningen av evakuerade från Afghanistan. EN ANSTÄLLD vid Afghanska Röda Halvmånen hälsar coronatryggt på en kvinna på en hälsovårdscentral. Orion och Blodtjänst utvecklar CAR T-cancer behandling Orion Abp och Röda Korsets Blodtjänst har kommit överens om ett forskningssamarbete i avsikt att utveckla nya cellterapipreparat för vård av cancerpatienter. De så kallade CAR T-cellterapierna innebär nya möjligheter till immunvård av cancer. I CAR T-cellterapierna bearbetas patientens egna vita blodkroppar genetiskt så att de börjar förstöra cancerceller. För närvarande används CAR T-celler till att behandla svåra blodcancrar. Blodtjänst har lång erfarenhet av cellforskning och av att leverera transplantat av placentablod och stamceller, vilka klassas som vävnadspreparat, samt av framställning av medicinklassade ATMP-cellpreparat. Orion har för sin sida en stark tradition av forskning och utveckling av nya originalläkemedel. På Blodtjänst leds forskningen av överläkare Matti Korhonen som ser att samarbetet ger en fin möjlighet att utveckla nya cellterapiprodukter för cancerpatienter. – Riktade immunbehandlingar har öppnat helt nya möjligheter inom cancervården. Jag tror att Blodtjänsts och Orions utvecklingsarbete kommer att leda till att allt fler patienter drar nytta av de här effektiva vårdformerna, säger Korhonen. Röda Korsets pistjour har avslutats Röda Korsets pistjoursverksamhet avslutades i och med förra säsongen. Pistjouren har utgjorts av volontärer inom första hjälpen som har haft jour på skidcentrum, hjälpt människor som har gjort sig illa i backarna och gett första hjälpen till snowboardoch skidåkare. Motsvarande verksamhet erbjuds hädanefter av Ski Patrol-grupper från föreningen för skidcentrum i Finland, Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry. Tack till alla som bidragit till pistjouren och välkomna att fortsätta som volontärer till exempel i en första hjälpen-grupp! Läs mer: rodakorset.fi/bli-frivillig JA R I H Ä R K Ö N E N M E E R A B D U LL A H / A R C S 0609_AVM3_loppuosa.indd 32 0609_AVM3_loppuosa.indd 32 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 33 33 33 Humanitär handräckning till ungdomsforskning RÖDA KORSET har beviljat utmärkelsen Humanitär handräckning till ungdomsforsknings-projektet All Youth. All Youth är ett tvärvetenskapligt projekt vid Tammerfors, Östra Finlands och Helsingfors universitet som undersöker hur 16–25-åriga unga har tillfälle till eller hinder att påverka i samhället. Syftet är att ta fram nya lösningar för aktivt medborgarskap för unga. Professor Päivi Honkatukia vid Tammerfors universitet leder projektet och säger att förtroendet för samhället urholkas, vilket hotar ungas välmående och en balanserad utveckling av hela vårt samhälle. Forskningsprojektet har lyft fram i synnerhet utvecklingen av digitala sätt att påverka. – Man kan inte säga att det finns ett enda sätt att lyfta de ungas röst. Det som behövs är nya kanaler för beslutsfattande, kanaler som de unga redan naturligt använder, säger Honkatukia. Röda Korsets ordförande Elli Aaltonen hoppas att man modigt kommer att utnyttja resultatet av All Youth-projektet inom olika sektorer i samhället. Ungdomars intresse och engagemang för att delta och påverka kan ökas i synnerhet på digitala forum. – Inte lönar det sig att erbjuda unga stela förvaltningsforum när det går att ställa en fråga och få ett svar snabbt via sociala medier, konstaterar Aaltonen. Finlands Röda Kors beviljar årligen utmärkelsen Humanitär handräckning till en person, ett samfund eller en grupp som genom sina insatser på ett speciellt förtjänstfullt sätt har främjat medmänskliga värderingar i det finländska samhället. KIMMO HOLOPAINEN Forskningsprojektet All Youth förbättrar möjligheterna för unga att påverka. VI SES I AULANKO! Röda Korset ordnar ett riksomfattande frivilligevenemang i Aulanko i Tavastehus 1–3.4.2022. Alla Röda Korsets volontärer är välkomna att delta. Hjälparna i Aulankoevenemanget har som mål att ge nya idéer och verktyg för frivilligverksamhet, höja vi-andan, bjuda på rekreation och helt enkelt att ha roligt tillsammans. Anmälningen till evenemanget börjar 1.10. Läs mer: rednet.rodakorset.fi/hjalparnaiaulanko Coronafakta på eget språk Röda Korset inledde i maj ett koordinationsprojekt för mångspråkig coronainformation. Projektet ger stöd till och utbildar våra samarbetspartners att utveckla tillgänglig coronakommunikation. Koordinationsprojektet för mångspråkig coronainformation är ett STEA-finansierat projekt som fortsätter till slutet av år 2022. Målet med projektet är att tillsammans med andra organisationer och samarbetspartners nå så många mångspråkiga målgrupper som möjligt och påverka människors hälsobeteende under coronaepidemin. – Att man får information på sitt eget språk hjälper att fatta beslut som skyddar ens egen och gemenskapens hälsa och förebygger spridning av coronaviruset, säger projektkoordinator Marian Ismail. Projektet hjälper till att producera och sprida kommunikationsmaterial kring coronaepidemin och förmedlar myndighetsinformation från till exempel Institutet för välfärd och hälsa THL till mångspråkiga målgrupper. ERIKA-EVELY EISEN Folkhälsopris till chatten Sekasin Folkhälsopriset år 2021 har beviljats till chatten Sekasin. Erkännandet delas ut av Institutet för välfärd och hälsa THL som tack för en betydande insats för att främja folkhälsan. Sekasin-chatten är en riksomfattande chattplattform för unga i åldern 12–29 år. Tjänsten erbjuder stöd med låg tröskel och bemannas av yrkeskunniga personer från organisationsfältet samt volontärer. Verksamheten koordineras av MIELI Psykisk Hälsa i Finland rf, Finlands Röda Kors, Settlementförbundet och SOS-Barnbyar. FORSKNINGSPROJEKTET All Youth som har fått Röda Korsets utmärkelse vill göra de ungas röst hörd. 1 214 PERSONER fick ifjol hjälp av Finlands Röda Kors i samband med en plötslig olycka. KÄLLA: FRK:S VERKSAMHETSSTATISTIK 2020 JO O N A S B R A N D T 0609_AVM3_loppuosa.indd 33 0609_AVM3_loppuosa.indd 33 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 34 Orkanvindar orsakade en översvämning som kostade Glenda Montenegros familj uppehället och nästan allt familjen ägde. Röda Korset hjälper i samband med katastrofer i Filippinerna och satsar på beredskap. TEXT KIMMO HOLOPAINEN BILDER LISA MARIE DAVID / FINLANDS RÖDA KORS Hungerdagen 23–25.9 F ilippinerna hör till världens mest katastrofbenägna länder. Den tropiska östaten i Sydostasien drabbas varje år av upp till tjugo orkaner, men tropiska stormar är bara en av de katastrofer som regelbundet slår till mot Filippinerna. Landet ligger mitt i det som kallas Stillahavets eldring, ett vulkaniskt aktivt område mellan Eurasiens och Stilla havets kontinentalplattor. Varje dag noteras upp till 20 jordskalv av olika intensitet i Filippinerna. Vulkanutbrott, störtregn, översvämningar och jordskred är också vanliga. Under orkansäsongen 2020 var det tyfonen Vamco som svepte fram över Filippinerna i november som orsakade de största skadorna. Det var en orkan av fjärde klass som förde med sig regn som var exceptionella till och med för filippinska förhållanden. Det ledde till häftiga översvämningar som orsakade problem även i Vietnam. I Filippinerna var skadorna efter Vamco värst i den norra delen av ön Lazon, landets största och mest befolkade ö. I provinsen Cagayan bor Glenda Montenegro med sin familj. Orkanen tog deras uppehälle och nästan allt de ägde. – När vattnet steg flydde vi med barn och husdjur till huset övervåning. Det enda vi kunde göra var att vänta på att vattnet skulle sjunka, berättar hon. Vattenmassorna förstörde hemmets lösöre, planteringar och familjens livsmedelsreserver. Än värre var skadorna på åkrarna, där Glendas man Santiago Montenegro hade blivit kvar när tyfonen kom för att vaka över familjens boskap. När vattnet steg fanns det inget att göra. Santiago kunde bara hjälplös se på när vattnet tog skörden och en stor del av boskapen. Nödhjälpen hjälper över det värsta Naturkatastrofer går inte att förhindra och prognoserna visar att den fortgående klimatförändringen leder till allt fler katastrofer under de närmaste decennierna. Men det går att förbereda sig på katastrofer på förhand. Skadorna kan minimeras bland annat med hjälp av förhandsvarningssystem, När nöden är som störst 0609_AVM3_loppuosa.indd 34 0609_AVM3_loppuosa.indd 34 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 35 35 KÄÄNNÄ ? KÄÄNNÄ ? GLENDA MONTENEGRO, 56, bor med sin man, deras sju barn och barnbarnen i byn San Juan i provinsen Cagayan. Vid bordet från vänster Teresa Layun, 6 år, Sara Mae, 4, Glenda, Peter Alan, 14, och Mercy Montenegro, 12. 0609_AVM3_loppuosa.indd 35 0609_AVM3_loppuosa.indd 35 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 36 evakueringar och genom att stärka byggnader och livsviktig infrastruktur. När katastrofen är framme är människornas mest akuta behov de samma överallt i världen. Var och en av oss behöver vatten, mat och skydd. Den speciella styrkan i Röda Korsets biståndsarbete ligger i den lokala rödakorseller rödahalvmåneföreningen och dess volontärer. Tack vare vårt globala nätverk kan hjälparbetet inledas så fort hjälp behövs. När familjen Montenegro hade mist nästan allt efter stormen fick de hjälp av Filippinska Röda Korset. Det rådde brist på allt, till och med rent vatten, för vattenmassorna hade förorenat familjens brunn. – Efter översvämningen var vi helt beroende av hjälp utifrån. – De viktigaste angelägenheterna var rent vatten och livsmedel. Filippinska Röda Korset försåg oss med ris, konserver och torrskaffning. Dessutom delade de ut tvål, hängmattor och filtar samt kärl och köksutrustning. Vi fick mycket hjälp, berömmer Glenda Montenegro. Nödhjälpen hjälpte familjen Montenegro över det värsta skedet, men motgångar kan man drabbas av även utan tyfoner. Filippinerna hör till de länder i Asien som har drabbats värst av coronapandemin. Glenda Montenegro är speciellt orolig över hur barn och barnbarn ska klara sig. Den 56-åriga kvinnan sköter sina fem barnbarn medan deras föräldrar jobbar – eller söker efter jobb, eftersom två av dem har mist sina jobb på grund av coronan. Det yngsta av barnbarnen, Angelica , är bara sex månader gammal. Flickan blev hos farmor efter att mamman hade dött i ett sjukdomsanfall på grund av en hjärtsjukdom vid bara 26 års ålder. – Min äldsta dotter Kayla hjälper mig att ta hand om barnen, säger Glenda. Till framtidsdrömmarna hör bara att det ska bli lättare för nästa generation. – Allra mest hoppas jag att våra barn ska få börja jobba igen, så att de har råd att köpa mjölk och ordentliga blöjor till sina barn. Mina behov är det inte så viktigt med, bara barnen får ordentlig mat att äta. De är så magra nu för de får inte tillräckligt med vitaminer. Man kan hjälpa på förhand Röda Korsets biståndsarbete får mest synlighet i samband med katastrofer, men arbetet pågår både före och efter en katastrof. Till exempel i Filippinerna ordnar Röda Korset kontinuerligt evakueringsutbildningar och -övningar för befolkningen och hjälper invånare i riskområden att förstärka sina hem så att de bättre klarar av naturens krafter. Det arbetet bär också frukt. När cyklonen Haiyan drabbade Filippinerna år 2013 krävde stormen 6 300 dödsoffer. Förra året drabbades landet av Goni, en cyklon i samma storleksordning, men den krävde bara 22 liv. Skillnaden förklaras till stor del av bättre beredskap och utvecklade varningssystem. Finlands Röda Kors har redan i tio års tid givit Filippinska Röda Korsets stöd att bygga upp och stärka sin beredskap. Som en del av beredskapsarbetet upprätthåller Röda Korset förråd med biståndsmateriel i katastrofkänsliga områden. Det gör att man snabbt kan dela ut bistånd när en katastrof inträffar. I lagret har man bland annat köksoch hygienutrustning, presenningar och tält. I Filippinerna har Finlands Röda Kors också deltagit i planering och övning av evakuering av invånare. Vattenoch avfallsförsörjning, eltillförsel, information och upprättandet av eventuella evakueringsläger hör också till beredskapshelheten. Även om hjälpen är snabbt på plats tar själva återuppbyggnaden efter en katastrof flera månader eller till och med år. Röda Korset ger invånarna stöd även med återuppbyggnaden, så att skadorna ska bli så små som möjligt när nästa tropiska storm slår till. Tack vare de medel som har donerats till katastroffonden kan Finlands Röda Kors hjälpa där hjälp behövs allra mest – såväl före en katastrof som efter den. Hungerdagen 23–25.9 "Mina behov är det inte så viktigt med, bara barnen får ordentlig mat att äta." MERCY MONTENEGRO studerar de nya tandborstar som hela familjen fick av Röda Korset. När orkanen drev upp vattenmassor på land flydde Mercy med den övriga familjen till husets övre våning. FILIPPINSKA RÖDA KORSETS volontärer och anställda presenterar innehållet i ett biståndspaket i Enrile. Offren för stormen Vamco fick förutom vatten och livsmedel också hygienartiklar och kärl. 0609_AVM3_loppuosa.indd 36 0609_AVM3_loppuosa.indd 36 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 37 Hungerdagen kallar! U nder Hungerdagen 23–25 september samlar vi igen in pengar till Finlands Röda Kors katastroffond. Tack vare katastroffonden kan Röda Korset hjälpa genast när hjälp behövs ute i världen eller i Finland. För närvarande används katastroffondsmedel bland annat till att motverka coronapandemin ute i världen. Hjälp behövs också i Afghanistan och i Haiti, där den humanitära situationen är ytterst svår. Pengar ur katastroffonden används även till återuppbyggnadsarbetet efter katastrofer, till katastrofberedskap och till långsiktigt utvecklingssamarbete. I Finland används bidrag som samlas in i samband med Hungerdagen till att hjälpa offer för plötsliga olyckor, utbilda volontärer inom psykiskt stöd och första omsorgen och bland annat stöda Frivilliga räddningstjänstens verksamhet. Hungerdagen känner folk till i första hand tack vare de frivilliga insamlare som rör sig på gator och torg. Alla är välkomna att delta i insamlingsarbetet. Man kan anmäla sig som insamlare på förhand via webben eller sälla sig till insamlarskaran först på dagen. Om man inte hinner vara med som insamlare i år finns alltid alternativet att delta som givare – under Hungerdagen kan var och en hitta ett lämpligt sätt att hjälpa! Läs mer och delta: hungerdagen.fi Ge ett bidrag till katastroffonden På webben: www.hungerdagen.fi Via SMS: skicka meddelandet SPR till nummer 16499 (15 €) Med bankgiro: Katastroffondens konto FI52 5000 0120 4156 73, referens 5173 Via MobilePay: nummer 10900 Via Pivo: nummer 888500 Insamlingstillstånd: POL-2015-8798 & ÅLR 2019/7863 Hjälpens kedja lyser i mörkret Inför Hungerdagen har Röda Korset lanserat reflexen Hjälpens kedja. När du köper en reflex går intäkterna till katastroffonden. TEXT KIMMO HOLOPAINEN I augusti lanserade Röda Korset en ny kampanjprodukt för Hungerdagen, den inhemska reflexen Hjälpens kedja. Intäkterna från reflexen går via Röda Korsets katastroffond till hjälparbete. Talesperson för kampanjen Hjälpens kedja är skådespelaren Krista Kosonen , långvarig supporter av Finlands Röda Kors. Beslutet att ställa upp i kampanjen var enkelt för Kosonen, eftersom hon vet att hjälpen når fram via Röda Korset. Men Röda Korset är inte som alla andra biståndsorganisationer: Röda Korsets trumfkort är att organisationen finns på plats överallt, så hjälpen når fram till dem som är mest i behov av hjälp även i de mest avlägsna delarna i världen. – Jag tycker vi har en skyldighet att hjälpa varandra när vi har tillfälle till det. Inte är det mer invecklat än så, säger Kosonen. – När man hjälper andra när det är möjligt, då kan man också vänta sig hjälp när man själv behöver det. Kosonen har även ställt upp som insamlare med insamlingsbössa och konstaterar att man alltid blir på gott humör av att delta i Hungerdagen. Det bästa är att träffa glada människor och att få hjälpa tillsammans. Krista Kosonen har lagt märke till att coronatiden har fört med sig en ökad osäkerhet och hjälpbehov. – Coronan har effektivt påmint oss om hur mycket vi människor behöver hjälp av varandra. Man kan aldrig veta vad som händer i livet. Bli en del av kedjan av hjälp! Reflexen Hjälpens kedja erbjuder alla tillfälle att bli en del av Röda Korsets kedja av hjälp som sträcker sig från givaren till hjälpmottagaren i ändan av kedjan. Med pengar från katastroffonden upprätthålls beredskap att svara på kriser både här hemma och utomlands. Ute i världen används medel till akuta hjälpinsatser men också till långsiktigt utvecklingsarbete för att höja beredskapen inför framtida katastrofer. I Finland hjälper volontärer som har utbildats av Röda Korset med hjälp av pengar från katastroffonden till exempel i samband med eldsvådor, storolyckor och andra plötsliga krissituationer. När man ger reflexen i gåva blir också vänner och anhöriga en del av hjälpens kedja samtidigt som den som bär reflexen är tryggare i trafiken. Enligt Trafikskyddet syns en fotgängare som använder reflex mångdubbelt bättre än en fotgängare utan reflex, men trots det är det bara varannan av oss som bär reflex. Reflexen Hjälpens kedja är vit med rött mönster på ena sidan och röd med vitt mönster på andra sidan. Den kan fästas antingen med karbinlås eller säkerhetsnål. Reflexen är en Nyckelflaggprodukt och tillverkas av ett inhemskt familjeföretag. Reflexen Hjälpens kedja finns under kampanjtiden att köpa i följande butiker i S-gruppen: Prisma, S-market, Sale, Alepa och Foodmarket Herkku; i Tokmanni-varuhus runt om i landet samt på Heureka, Didrichsens konstmuseum och Åbo konstmuseum, i Tempelplatsens kyrkas souvenirbutik och i Museioch vetenskapcentret Luuppi. Dessutom kan man köpa reflexen i Röda Korsets webbutik. Dela ut en bild av dig med reflexen inom 26.9 på sociala medier (Facebook, Instagram) med hastags @rödakorset och #hjälpenskedjareflexen. Bland deltagare utlottas tio reflekterande ryggsäcker. ? Läs mer: rodakorset.fi 0609_AVM3_loppuosa.indd 37 0609_AVM3_loppuosa.indd 37 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 38 N är statssekreteraren Pertti Torstila valdes till ordförande för Finlands Röda Kors år 2014 uttryckte han i sin första intervju sin oro över allt hårdare värderingar och en spändare atmosfär. Motsättningar och nationalistiskt tänkande verkade vara på uppgång såväl hos oss i Finland som ute i världen, trots att vi mer än någonsin hade behövt samarbete, till exempel för att motverka klimatförändringen. Nu, sju år senare, har Torstila redan lämnat över ordförandeklubban i Röda Korset till sin efterträdare och det är lätt att se att det fanns orsak att vara orolig. Motsättningarna har inte lindrats, snarare tvärtom. – Ökande egoism verkar vara tidens anda: var och en för sig själv. Det syns till exempel i hur svårt det har varit att hitta en gemensam linje i flyktingfrågorna inom EU och nu senast i vaccinnationalismen under coronapandemin, säger Torstila. Bakom utvecklingen ser Torstila samtidigt en motreaktion mot ett par decennier av globalisering, men det finns också mer än en gnutta opportunism i situationen. – I bakgrunden finns även makthunger, tycker jag. Ett antal politiska ledare och påverkare i både öst och väst blåser medvetet upp motsatsförhållanden. Donald Trumps America First-tänkande och Storbritanniens Brexitkampanj är självklara exempel, men samma utveckling syns också inom Europeiska unionen. – Förvånansvärt många känner lockelsen att dra igen gardinerna och regla dörren inifrån. I den inställningen finns bara ett problem – den har ingen framtid. I en global, nätverkad värld kommer problemen förr eller senare också till oss. ”När vi möts ansikte mot ansikte får vi en nyckel till att förstå varandra och där börjar den goda viljan växa”, säger biskop emeritus Eero Huovinen och utmanar oss att se världen ur ett perspektiv av tacksamhet. Pertti Torstila bjöd in Huovinen till Röda Korset för att diskutera hur det är med vårt behov av medmänsklighet och vad humanitet betyder. TEXT KIMMO HOLOPAINEN BILDER PETRI MULARI Nöden har ett människoansikte Man kan vara generös Professor Eero Huovinen , biskop emeritus i Helsingfors, konstaterar att det onödigt ofta blir så att man skapar en konflikt mellan hjälpandet hemma och hjälpandet ute i världen. – Människan är alltid frestad att skydda ”sitt revir”, säger Huovinen, men varnar genast mot att blanda samman fosterländskhet och egoism. – Nationalkänslan är värdefull, vi ska inte påstå något annat. Men det är en helt annan sak än nationell själviskhet. Även här i Finland påminner cyniker gärna om att ett litet land inte kan lösa världens problem. Det är en självklarhet som ingen ifrågasätter. Men det går till skogs när man från det drar slutsatsen att vi inte har något som helst ansvar för världen utanför våra gränser. – När utmaningarna är globala måste vi se lite längre bort. Vi måste komma ihåg att vi också hjälper oss själva när Finland hjälper andra, påpekar Torstila. Huovinen manar oss att stanna upp och se saker och ting i rätt proportion. I Finland talar vi till exempel ofta om den kraftiga ökningen i antalet asylsökande åren 2015–2016 som en stor kris, och det samma gäller coronan, trots att Finland har klarat av båda situationerna väldigt väl i internationell jämförelse. I globalt hänseende går det strålande för Finland nästan oberoende av vilken mätare vi använder. Enligt FN:s index för mänsklig utveckling (HDI) finns Finland år ut och år in intill topp tio. Enligt World Happiness Report var finländarna år 2021 för fjärde året i rad världens lyckligaste folk. – Så vad är det här för kristid som vi lever i? Vi har det varmt och vi svälter inte. Vi har inte jordskalv, husen rasar VI HÅLLER huvudet kallt men hjärtat varmt, lyder Eero Huovinens hälsning till alla inom Röda Korset. – Det är faktiskt vettigt att tänka så. Om man bara har ett varmt hjärta kan man hjälpa väldigt lite, för att hjälpa mycket krävs också kunskap och kallsinnig eftertanke. Men den som är i nöd behöver mer än kall teknologi, vi måste möta de nödlidande som människor. 0609_AVM3_loppuosa.indd 38 0609_AVM3_loppuosa.indd 38 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 39 inte, det regnar inte bomber från himlen, säger Huovinen. – Vi är inne i vår historias längsta enhetliga fredstid. När allt kommer omkring klarade vi oss utan större nöd genom kalla kriget och de 20 år som har gått sedan dess har tillvaron här varit direkt idyllisk. Klart att vi har kriser som drabbar enskilda människor och smärre grupper och även gör det häftigt, men som helhet har det varit en sällsynt god tid att vara finländare. Huovinen vill därför utmana oss att emellanåt se världen ur ett tacksamhetsperspektiv. – Om vi förmår se hur mycket vi egentligen har fått så vågar vi också se de människor som har det svårare, säger han och hänvisar till ett finskt ordspråk som säger att man inte kan kräva att det öses med skopa om man har fått med tesked. – Men vi har fått med skopa och då kan vi också dela med oss med skopa. Vår nästa är den som lider Kriser finns nära och fjärran, större och mindre, och så har det alltid varit. Huovinen säger att det väsentliga är att vi ser vår medmänniskas nöd, vare sig hen är nära eller långt borta. – En del människor har en inre kallelse att hjälpa dem som är nära oss och andras kallelse är att se längre bort. Jag tycker vi ska akta oss för att se det som ett motsatspar. Det är snarare en praktisk fråga, en fråga om vem som kan hjälpa. Som etiskt rättesnöre föreslår Huovinen fortfarande den gyllene regel vi känner från kristendomen: älska din nästa som dig själv – gör mot andra som du själv vill bli behandlad. Den principen är inte ens speciellt kristen, utan tanken finns i någon form i alla stora världsreligioner och filosofiska riktningar. – Följande fråga är förstås: vem är min nästa? Huovinen konstaterar att tanken om vem som är vår medmänniska har vidgats i och med att informationsförmedlingen har utvecklats. När kristendomen uppstod avsåg vår nästa helt enkelt de människor vi kom i kontakt med: släktingar, grannar, bekanta. Tidningspress, radio och tv har redan i mer än hundra år fört oss nära människoöden på andra sidan jordklotet, och vad betyder det geografiska avståndet längre i dagens digitala värld? – Den förändringen har också gjort det svårare att hjälpa. Den nöd som någon lider långt borta kan via skärmen komma mig lika nära som den som bor i samma trappuppgång. Om jag på tv ser en mamma sitta framför sitt hus som har rasat i ett jordskalv, hur kan jag då säga att hon inte är min nästa? När nöden får ett ansikte väcker det vår naturliga medkänsla. Tröskeln att hjälpa människor vi inte känner är mycket högre om de bara är siffror. Det är en insikt som försäljare ofta har utnyttjat, men den har också befästs inom psykologin och neurovetenskapen. Människan är en social varelse och ansiktet har en speciell betydelse i kommunikationen mellan människor. I den mänskliga hjärnan finns ett väldigt specialiserat system bara för att läsa och tolka de signaler som vi uttrycker med våra miner. Huovinen drar sig till minnes filosofen Emmanuel Lévinas’ etik, som bygger på just mötet med ansiktet. När vi ser en annan människas ansikte ser vi oss själva i den människan, vi ser att vi båda är människor, och ett moraliskt band uppstår mellan oss. – Det har till och med sagts att ett möte ansikte mot ansikte är en grundförutsättning för mänsklighet. Det är en nyckel till ökad förståelse och där börjar den goda viljan växa. När vi möter en annan människa ansikte mot ansikte förstår vi bättre, vi kan läsa hennes nöd, funderar Huovinen. "Vi är inne i vår historias längsta enhetliga fredstid." EERO HUOVINEN och Pertti Torstila är överens om att finländare är som bäst när det gäller. Början på coronaepidemin var ett gott exempel. – När det gäller måste man kunna skilja mellan det väsentliga och det oväsentliga, man kan inte fastna i småsaker. Det är ett gott råd för livet annars också. Man måste kunna skilja mellan det primära och det sekundära, mellan egenvärde och instrumentellt värde, säger Huovinen. KÄÄNNÄ ? 0609_AVM3_loppuosa.indd 39 0609_AVM3_loppuosa.indd 39 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 40 Bekämpa fördomar med kunskap Torstila minns åren 2015–16, då ett rekordstort antal asylsökande anlände till Finland. I en del av folket väckte nykomlingarna direkt vrede. Även Röda Korset, som hjälpt de asylsökande, fick sin beskärda del av den ilskan. Samtidigt anmälde sig 10 000 nya volontärer på två veckor till Röda Korset och insamlingen Hungerdagen inbringade rekordsumman 4,2 miljoner euro. – För mig var mottagandet av asylsökande ett starkt vittnesbörd om finländarnas hjälpvilja. Trots att atmosfären blev spänd uttryckte den tysta majoriteten sin åsikt genom sitt agerande, säger Torstila. De högsta vågorna i debattstormen har lugnat sig sedan dess, men motsättningarna har inte försvunnit. Invandring väcker fortfarande starka känslor. Röda Korset får en jämn ström av ilsken respons om sina insatser för att stödja mottagningen av flyktingar och bistå integration. Vad säger det – och framför allt, vad kan man göra åt det? Det är i alla fall inte ett tecken på att finländarna skulle vara ett speciellt rasistiskt folk. Snarare är det en fråga om okunskap, fördomar och rädsla för det okända. Till motsättningarna bidrar också parter som avsiktligt sprider ensidig och felaktig information. Vi har alla fördomar och förutfattade åsikter. Det är ett nödvändigt sätt för människan att gestalta världen. Vårt vetande är begränsat, så i synnerhet när vi står inför nya och överraskande situationer tar vi till förenklingar och snabba klassificeringar. Fördomar blir ett större problem när man klamrar sig fast vid dem mot bättre vetande. – Jag tänker att människan i grund och botten vill det som är gott. Men det kan finnas stora skillnader i vår syn på vad som är gott. Även de människor som motsatte sig att de asylsökande kom hit tänkte säkert att de gör gott. Deras syn var att de skyddar Finland, vårt samhälle, sitt hem, funderar Torstila. Huovinen minns ett beskrivande exempel från hösten 2015, då man runt om i Finland febrilt letade efter ställen att nödinkvartera de asylsökande på. – På en liten ort motsatte man sig först hårt att en förläggning skulle öppnas i kommunen, men det slutade med att förläggningen grundades. Och hur gick det sen? Förläggningen gav liv åt byn, inga problem uppstod. Det fick invånarna att tänka om, så när man senare skulle stänga förläggningen drog kommuninvånarna igång en kampanj för att förhindra det. – Vad var det som hade förändrats? Jag tror att den främsta orsaken var att invånarna hade träffat de asylsökande ansikte mot ansikte. På förhand hade de beskrivits som en ansiktslös massa som svämmar över gränserna, men när man träffade dem öga mot öga så var de ju likadana människor som vi, säger Huovinen. Faktum är att invandring är ett komplext fenomen som påverkar samhället på olika sätt. En del av dem är positiva och en del negativa och hur man väger dem sinsemellan är till stor del en fråga om värderingar. Öppnar vi för en utländsk arbetstagare även om det innebär att någon annan blir utan jobb? Hälsar vi asylsökande välkomna, trots att det kan finnas någon illasinnad bland dem? Det finns plats för olika åsikter, även inom Finlands Röda Kors, så länge man inte tummar på grundläggande värderingar och principer. Torstila påpekar ändå att det inte går att vrida tiden bakåt. – Finland har redan länge varit ett mångkulturellt land, en plats dit det kommer människor från andra ställen. Det är oundvikligt att den internationaliseringen fortsätter. Att mötas kräver inte stora gärningar Torstila och Huovinen betonar integrationens betydelse för att förebygga problem med invandring. Sysselsättning och språkinlärning är viktiga steg, men de är inte de enda. Det skulle i synnerhet vara viktigt att de som kommer till Finland som asylsökande eller flyktingar också kan skapa sociala kontakter till den övriga befolkningen. Annars "Integrationen av invandrare ska man inte se som ett etteller tvåårigt projekt, utan som något bestående." EERO HUOVINEN varnar för att ställa hjälp i Finland mot hjälp ute i världen, eftersom behoven och sätten att svara på de behoven är så olika. – I Finland är jag kanske mest sorgsen över att åldringar är ensamma. Om man inte har ett enda ansikte i sin närhet, inte ett enda lyssnande öra, då är det väldigt förödande, resonerar Huovinen. 0609_AVM3_loppuosa.indd 40 0609_AVM3_loppuosa.indd 40 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 41 41 kan det vara svårt att hitta sin egen plats. – Integrationen av invandrare ska man inte se som ett etteller tvåårigt projekt, utan som något bestående. Språkundervisning och arbetslivshandledning behövs, men också kontinuerligt möjligheter att mötas, säger Huovinen. Föreningslivet ger goda tillfällen till möten. Röda Korset bidrar till integration av flyktingar och invandrare genom en mångsidig frivilligverksamhet. På programmet finns bl.a. vänoch stödverksamhet samt klubbverksamhet som stöder språkinlärning och studier. Responsen har varit positiv och verksamheten är populär, i synnerhet bland yngre volontärer, men Torstila tycker att det också finns utrymme att göra bättre ifrån sig. Alltför ofta ser man invandrarna bara som den part som tar emot hjälp. – Vi borde modigare bjuda in personer med utländsk bakgrund att ställa upp som frivilliga. De har mycket att ge. Om man nu tänker på en asylsökande som kommer till Finland från Afghanistan – vem kan hjälpa hen bättre än en afghan som redan har bott här i flera år? Huovinen påminner om att det inte krävs stora gärningar för att mötas. Vi finländare beskrivs ofta som blyga och tysta, för att vi inte just sysslar med small talk och gör stora åthävor. Det som för oss är en artig återhållsamhet kan ändå verka avvisande och burdust för någon från en annan kultur. Man kan försöka sig på att bryta isen i vardagens små möten – ett vänligt ord, ett leende eller ett litet hjälpande handtag är inte förspilld möda. – Nu när jag har gått i pension åker jag inte längre taxi så mycket, men tidigare brukade jag alltid fråga chaufförer som såg utländska ut varifrån de hade kommit till Finland. Jag frågade alltid hur det var att bo här, om det har gått bra eller om de har haft problem. Utan undantag sa de att det är bra att bo i Finland, för här är det fred och de har jobb, berättar Huovinen. Han lyfter också fram en institution som ibland blir bortglömd fast den är väldigt viktig för integrationen: det finländska skolsystemet. Finland kan vara ett svårt land att anpassa sig till för en vuxen som kommer från en helt annan kultur, men för den andra generationens invandrare finns inte samma språkoch kulturmur. I själva verket borde man inte ens tala om invandrare när de är fråga om andra generationen, för barn som har fötts i Finland har ju inte invandrat alls. De har alltid haft sitt liv just här. – Barn präglas av en öppenhet, de blir bekanta och leker och lär sig att vara tillsammans. Fördomarna lär man sig på annat håll. Det bevittnar jag dagligen i Hertonäs strand, när jag ser barn som ser olika ut leka tillsammans. – I skolor och på daghem sker en enorm mängd tyst integrationsarbete. Som bäst när det gäller Finland är ett förtroendesamhälle, heter det. Finländarnas genomsnittliga förtroende för såväl samhället och dess myndigheter som för varandra har i internationella jämförelser varit exceptionellt hög. – Samtidigt är vi allt mer splittrade, säger Torstila. – Är vi fortfarande ett förtroendesamhälle? Huovinen ser lugnt på helhetsbilden framöver. Trots små uppståndelser fungerar det finländska politiska systemet väl och det råder fred i landet. Det finns nog plats för prat i världen. – Vi ska komma ihåg hur det var på våren för ett år sedan, när coronakrisen började i Finland. Då drog hela samhället åt samma håll i några månader. Jag minns inte någon annan period i mitt liv då man skulle ha varit så överens i riksdagen. När vi sedan hade vant oss lite vid coronan, då fortsatte de vanliga motsättningarna mellan regeringen och oppositionen, ler Huovinen. Torstila påpekar att det torde vara något typiskt finländskt: när det verkligen gäller är vi som bäst. – Absolut! Finländarna är som bäst när det är kris. Jag vet inte varför det är så – ett litet folks känsla av samhörighet, sisu eller vad det kan vara – men i krissituationer har vi alltid hittat ett sätt att komma vidare, nickar Huovinen. I politiken hör motsättningar till, även om de är lite skenbara ibland, när partierna försöker skilja sig från varandra. Men i biståndsarbete har politiken ingen plats. Trots det kan den skapa tryck på biståndsorganisationer. Internationella Röda Korset är genom sina principer förbundet vid en absolut neutralitet. Det har möjliggjort biståndsinsatser i många konfliktoch krissituationer där ingen annan organisation har kunnat verka längre. Samtidigt är humanitet Röda Korsets första princip, något man har förbundit sig att slå vakt om. Hur långt kan Röda Korset ta ställning för humanitet utan att bryta mot principen om neutralitet? Torstila konstaterar att det är en fråga som delar åsikterna även inom organisationen. – Det finns många inom Röda Korset som vill ta ställning mycket mer, vare sig det gäller flyktingfrågan eller att förbjuda truppminor, men samtidigt utsätts vi utifrån redan nu för kritik åt andra hållet, påpekar Torstila. – Det förtroende och den frihet vi har att agera tack vare neutraliteten är oändligt värdefull. Om Röda Korset politiseras kan det leda till att hjälpen inte längre når de nödlidande. Det är något vi får vara oerhört försiktiga med. Enligt Huovinen tvingas lutherska kyrkan och många andra biståndsorganisationer också diskutera de här frågorna. – Hur kan man undvika att vara en part i det politiska när det finns ett behov att ta ställning till etiska och moraliska frågor? I situationer som kräver gränsdragning ger biskop emeritus rådet att ställa parterna en fråga: Vad tänker ni göra för att hjälpa den här lidande människan? – Det gäller inte bara individuella människor utan också den bredare gruppen offer för konflikter och katastrofer. Frågan passar i alla situationer där mänskligheten är hotad. Det är i själva verket samma fråga som Röda Korsets grundare Henry Dunant hade som utgångspunkt, säger Huovinen. Det är en allmänmänsklig fråga och det är väldigt svårt att anklaga den som ställer den för att försöka plocka politiska poäng. Samtidigt ställer det ett moraliskt krav på den som ska svara. – Så åtminstone på den nivån har vi alltid rätt att säga att en nödlidande människa ska få hjälp? frågar Torstila. – Vi har mer än en rätt – vi har en skyldighet. ? Intervjun med Eero Huovinen är en del av en serie där Pertti Torstila, som var ordförande för Finlands Röda Kors 2014– 2020, samtalar med finländska påverkare om aktuella humanitära teman. Serien ges senare i höst ut i bokform. "När coronakrisen började drog hela samhället åt samma håll i några månader." 0609_AVM3_loppuosa.indd 41 0609_AVM3_loppuosa.indd 41 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 42 S ommaren 2016 hade Kirsi Kilponen hosta och svårt att andas. Kirsi, som jobbar med kundservice, tänkte att hon hade fått en infektion i luftvägarna, hon hade ju sedan barnsben varit känslig för sådant. Men antibiotikan som läkarna skrev ut fick inte symtomen att lätta. I stället blev det värre och hon fick ont kring bröstryggen. I slutet av oktober började Kirsi drabbas av anfall av illamående om nätterna. Hon hade svårt att andas. Till slut tog en sköterska på företagshälsovården symtomen på allvar och gav henne en remiss till centralsjukhuset i Kajana. Där misstänkte man lymfom. Efter att ha tillbringat veckoslutet i Kajana flyttades Kristi till universitetssjukhuset i Uleåborg. Där fick hon i stället diagnosen extramedullär akut myeloisk leukemi (AML). Det var alltså frågan om en blodcancer som också hade producerat en tumör. Med diagnosen följde en viss lättnad, eftersom Kirsi äntligen visste vad det var frågan om och att hon inte bara inbillade sig alltihop. Ändå kom beskedet om en så allvarlig sjukdom som en chock. – När jag fick diagnosen bara skrek ja i typ en kvart där Kirsi Kilponen från Kuhmo hade varit krasslig en tid, men det tog flera läkarbesök innan företagshälsovårdaren blev orolig och skickade henne till Kajana för mer ingående undersökningar. Då avslöjades det att Kirsi led av leukemi. Hjälp fick hon i form av stamceller som en främmande människa donerade. TEXT TUULI VUORI BILD MISKA PUUMALA Lång väg till stamcellstransplantation jag låg i sjukhussängen, berättar Kirsi. Hon undrade vad hon hade gjort för illa att hon skulle drabbas av en sådan sjukdom. – Men sen slog det ganska snabbt över till att nu tar jag mig an den har cancersjukdomen. Att nu bara fixar vi det här. På hematologiska avdelningen kände Kirsi sig trygg. Personalen var kunnig och läkarna kunde i detalj förklara vad som stod på. – Jag upplevde att jag fick god vård och ärliga svar på de frågor jag hade i stunden. Redan i början av behandlingen var det klart att det handlade om en allvarlig sjukdom. Den form av leukemi Kirsi hade var sällsynt. I bästa fall kunde hon få en stamcellstransplantation, men bara om hon reagerade väl på behandlingen. Taxi, tåg och flyg till behandling Före stamcellstransplantationen vårdades Kirsi på sjukhus i fyra etapper. Då förstörde man cancercellerna i hennes kropp. Mellan de tunga vårdperioderna var Kirsi hemma i Kuhmo. Från hemmet till sjukhuset var det cirka 350 kilometer. Under vårdperioderna var Kirsis anhöriga – föräldrarna Resumé KIRSI KILPONEN vill se så många som möjligt gå med i Blodtjänsts Stamcellsregister. Det är ett litet besvär, men det kan rädda någons liv. 0609_AVM3_loppuosa.indd 42 0609_AVM3_loppuosa.indd 42 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 43 Glädje att hjälpa och fynda EN SOMMARKLÄNNING, en vinteroverall, en strumpa utan par och ett Marimekko-plagg. Det kan finnas precis vad som helst i en kasse med kläder som någon har donerat till Röda Korsets Kontti. En färsk undersökning visar att finländarna är duktiga på att donera kläder och det märker Heidi Oksa , avdelningsansvarig på Kontti i Esbo, när hon är på jobb. – Vi får in 70 stora plastsäckar med donationskläder om dagen. I de säckarna finns allt från designfynd till bra vardagskläder och sådant som vi skickar iväg som internationellt klädesbistånd, berättar Oksa. Konttis återanvändningsvaruhus har deltagit i en undersökning som utfördes av Taloustutkimus i mars 2021 för att kartlägga hur finländarna förhåller sig till att donera kläder. Enkäten visade att donationsivern är lika stor som förr. Ungefär 80 procent av finländarna donerar kläder regelbundet eller ibland. Undersökningen visar att det mest populära sättet att donera är att ge begagnade eller oanvända kläder till välgörenhet. Så gör hela 89 procent av respondenterna. Allra helst ger man kläderna till en allmännyttig organisation. Allt fler donerar också kläder till vänner, bekanta och släktingar. Andelen som donerar kläder i sin egen närmaste krets har stigit från 19 procent när undersökningen senast gjordes till 54 procent nu. Förändringen kan delvis förklaras av coronapandemin; den har inneburit ekonomiska svårigheter för många. Undersökningen visar att givarna ser många goda sidor med donationerna. Det minskar belastningen på miljön, gör gott och avlastar avfallshanteringen. Heidi Oksa säger att det hela tiden råder brist på herrkläder i Kontti, i synnerhet jeans. Efterfrågan på idrottskläder är också större än utbudet och det fenomenet har bara stärkts under coronaåret. En bra tumregel är att ett plagg man kunde tänka sig ge till en vän också lämpar sig för välgörenhet. Enligt Taloustutkimus enkät tyckte 73 procent av respondenterna att det var lätt att göra ett sådant avgörande. Den sorteringen är viktig eftersom plagg som inte går att använda innebär kostnader för Kontti och det är ett avdrag från den pott som går till hjälparbete. ? PÄIVI REIS och syskonen med familjer – långt borta. I Uleåborg fanns ändå vänner och bekanta som hälsade på. Mellan Kuhmo och Uleåborg åkte Kirsi taxi. Taxichaufförerna tillbringade hon alltså mycket tid med, men hon hade tur och kom bra överens med dem som körde henne. Hon uppskattade att de frågade om hon behövde stanna vid en butik eller ett apotek på vägen. Sommaren 2017 var det äntligen dags för Kirsis stamcellstransplantation. Hennes syskon hade testats, men de lämpade sig inte som donatorer. Via stamcellsregistret hittades ändå en främmande människa vars vävnadstyp passade Kirsi. Med alla skeden av vården tog transplantationen fem veckor att utföra. För patienten är vården extremt tung, men läkarna hade på förhand noga diskuterat de risker som var förknippade med vården med Kirsi. De stamcellstransplantationer som sker via stamcellsregistret görs i Finland på Mejlans sjukhus i Helsingfors eller på Åbo universitetssjukhus. Efter att en stamcellsgivare hade identifierats började Kirsi resa till Helsingfors i stället för till Uleåborg. Starten hemifrån gick på efternatten för att hinna i tid till flyget från Kajana. Tillbaka till Kajanaland reste Kirsti med tåg. Länge hann hon ändå inte vara hemma. Människans kropp strävar även i normala fall efter att identifiera och avvisa till exempel främmande bakterier och virus. Vid en stamcellstransplantation kan patienten dessutom drabbas av en avstötningsreaktion från de nya cellernas sida. Transplantat-mot-värdsjukdomen tvingade Kirsi att skynda sig tillbaka till Helsingfors. – Det var första gången under hela sjukdomstiden som jag kände att jag kanske måste ge upp, minns Kirsi. Men med fortsatt vård väcktes hoppet på nytt. Sjukhusvården pågick i sju veckor, först på avdelning i Helsingfors och sedan i Kajana. Sammanlagt behandlades avstötningsreaktionen i ett halvår. I början var uppföljningen tät. Nästan varje vecka skulle Kirsi ta sig till polikliniken, sen räckte det med varannan vecka. Till slut var det uppföljning en gång i månaden. En liten gärning för givare Sammanlagt var Kirsi sjukledig i ett och ett halvt år. Sommaren 2018 återvände hon äntligen till jobbet på deltid. – Från och med början av det här året har jag jobbat heltid igen och jag orkar riktigt bra, säger Kirsi. – Det känns att jag kan leva ett gott och givande liv, men jag får lätt hjälp också om det är något jag behöver. Att ha fått en stamcellstransplantation var en enorm gåva, tycker Kirsi. Det gav henne chansen att fortsätta leva. – Att gå med i stamcellsregistret eller ge blod kan vara en väldigt liten gärning för en människa, men för en som jag kan det vara oändligt viktigt. Innan jag blev sjuk hade jag själv gått med i Stamcellsregistret och då tänkte jag att det säkert aldrig blir aktuellt för min del, men jag går med i alla fall, berättar Kirsi. – Och så gick det så att själv behövde celler av en annan givare i registret. Kirsi betonar hur viktigt det är att hitta nya medlemmar i registret: – Ju större registret är, desto bättre. Det är ändå bara en liten gest för givaren, men enorm gåva för den som behöver en stamcellstransplantation. ? "Det var första gången under hela sjukdomstiden som jag kände att jag kanske måste ge upp." E E V A A N U N D I 0609_AVM3_loppuosa.indd 43 0609_AVM3_loppuosa.indd 43 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 44 Resumé RÖDA KORSETS skyddshus för unga i Vanda fick fint främmande i slutet av juni, när musikerkollektivet Toivon Kärki bekantade sig med verksamheten. Toivon Kärki bildades våren 2020 efter att spridningen av coronaviruset hade lett till en nedstängning av samhället. Kollektivets namn betyder ungefär En spets av hopp, men a nspela r också på den finska 1900-talskompositören och musikproducenten Toivo Kärki . Musikern Lauri Tähkä och låtskrivaren Timo Kiiskinen ville göra något för att hjälpa dem som coronan drabbade värst. När de presenterade sin låt Uuden edessä (ung. Inför något nytt) för musikkretsar var det väldigt många som ville ställa upp. Toivon Kärki-projektet blev på flera sätt en ny väg att göra gott. Det är sällan man har Musik som hjälper unga Kollektivet Toivon Kärki har samlat in stöd till ungdomar med låten Uuden edessä och efter det var det dags för ett besök på De ungas skyddshus. fått ett så stort antal artister, producenter och andra proffs inom den finländska musikbranschen att jobba ihop. Det jobbet försvårades också av att arbetet med låten på grund av pandemin till stor del skedde på distans. Producent Jukka Immonen tog emot ljudsnuttar i mobilen och per e-post och hur de olika bitarna skulle mixas ihop planerades sedan i en Excel-tabell. Nytt var också det att alla Gramex-, Teostooch andra intäkter från låten skulle gå direkt till att stöda unga. Mottagare blev Röda Korsets skyddshus för unga och det är därför Lauri Tähkä, Immonen, managern Turkka Suo , kommunikationsexperten Mari Wainio och producenten Antti Riihimäki har kommit till De ungas skyddshus i Vanda. Kändisgästerna lyssnar koncentrerat när skyddshusets chef Pekka Väänänen , krisoch familjearbetare Tuulikki Absetz och praktikanten Sara Mäenpää berättar om principerna för arbetet. För att få hjälp behöver unga inte gå från lucka till lucka i hopp om en lämplig diagnos eller remiss. Till skyddshuset får man komma dygnet runt, varenda dag på året. Man kan få hjälp i skyddshusen i Helsingfors, Esbo, Vanda, Tammerfors och Åbo, men också online. Stöd kan man få vare sig problemen är små eller stora och arbetet görs tillsammans med den ungas anhöriga. – För någon räcker det att vi talar med familjen om problem med till exempel sömnrytmen. Någon annan blir kvar på skyddshuset i flera dagar, tills vi får rätsida på situationen, säger Väänänen. Efter presentationen är det dags att avslöja donationssumman: Toivon Kärki har samlat in hela 68 328 euro till De ungas skyddshus. – Det är alltså summan i nuläget, påpekar Immonen med ett leende. – Det lönar sig att fortsätta lyssna på låten, skrattar Lauri Tähkä. Det är en stor gåva som berör. – Det här kunde inte ha kommit i en bättre stund. Det är egentligen först nu vi har börjat se hur mycket ungdomarna lider av de ständiga coronabegränsningarna. Och det som gör den här gåvan ännu mer berörande är att musikerna själva har det svårt just nu, men trots det vill de hjälpa de unga. ? AKU SUOMALAINEN "Det lönar sig att fortsätta lyssna på låten." MARI WAINIO (t.v.), Jukka Immonen, Antti Riihimäki, Lauri Tähkä och Turkka Suo avslöjade den donationssumma som låten Uuden edessä hade inbringat på skyddshuset i Vanda. LE E N A K O S K E L A 0609_AVM3_loppuosa.indd 44 0609_AVM3_loppuosa.indd 44 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• Hakemisto 0609_AVM3_loppuosa.indd 45 0609_AVM3_loppuosa.indd 45 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• ”VUOSISATOJEN RIISTON jälkeen teollisuusmaiden on nyt aika maksaa velkansa kehitysmaille rahan, työn ja elintarvikkeiden muodossa. Meillä kaikilla on varaa maksaa osamme. Nobel-palkinnon saaja Gabriela Mistral on kirjoittanut: ’Olemme syyllistyneet moniin erehdyksiin ja virheisiin, mutta suurin rikoksemme on lasten hylkääminen. Monet asiat, joita tarvitsemme, voivat odottaa. Lapsi ei voi. Hänen ruumiinsa ja aistinsa kehittyvät koko ajan. Hänelle emme voi sanoa huomenna. Hänen nimensä on Tänään." SUOMEN PUNAINEN RISTI 9/1981 Punaisen Ristin avustustyöntekijä, lääkäri Helene von Schantz (1927–1997) kertoi aliravitsemuksen vaikutuksista lapsiin ja vetosi maailman lasten auttamisen puolesta. Vuosien takaa ? Åren går Lapset eivät voi odottaa Barnen kan inte vänta ”EFTER ATT HA exploaterat u-länderna är det nu dags för i-länderna att betala sin skuld till dem i form av pengar, arbete och livsmedel. Vi har alla råd att betala vår del. Nobelpristagaren Gabriela Mistral har skrivit: ’Vi har gjort oss skyldiga till många fel och misstag, men vårt största brott är att överge barnen. Mycket av det vi behöver kan vänta. Barnet kan det inte. Det är just nu hans ben bildas, hans blod blir till och hans sinnen utvecklas. Barnet kan vi inte svara I morgon, hans namn är Idag.’” FINLANDS RÖDA KORS 9/1981 Röda Korsets biståndsarbetare, läkaren Helene von Schantz (1927–1997) berättade om hur undernäring påverkar barn och vädjade om hjälp till världens barn. #VERIRYHMÄ @veripalvelu Tukena joka käänteessä LähiTapiola tukee Punaisen Ristin työtä ihmisten auttamiseksi koronatilanteessa ympäri Suomea. lahitapiola.fi 0609_AVM3_loppuosa.indd 46 0609_AVM3_loppuosa.indd 46 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• Tukena joka käänteessä LähiTapiola tukee Punaisen Ristin työtä ihmisten auttamiseksi koronatilanteessa ympäri Suomea. lahitapiola.fi 0609_AVM3_loppuosa.indd 47 0609_AVM3_loppuosa.indd 47 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50
• 5 € Myynnissä rajoitettu erä. Myyntiaika 12.8.-31.10.2021. Myyntiaika S-ryhmän ruokakaupoissa 12.8.-26.9.2021. punaisenristinkauppa.fi ja valikoidut museot OSTA Avun ketju -heijastin KRISTA KOSONEN näyttelijä, 2021 kampanjakasvo Liity osaksi avun ketjua Haluan olla mukana auttamassa. Ostamalla Avun ketju -heijastimen sinäkin voit auttaa hädässä olevia Suomessa ja maailmalla. Samalla luot turvallisuutta ympärillesi. Heijastimen tuotot ohjataan Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. spr.fi/avunketjuheijastin 0609_AVM3_loppuosa.indd 48 0609_AVM3_loppuosa.indd 48 7.9.2021 13.50 7.9.2021 13.50