Avun Maailma 04/2017 - Lehtiluukku.fi

4 2017 16 Nettiparkki kaataa digikammon 17 Webbparkering botar digirädsla 32 Sotakirurgi ei kysele kuka ampui ja ketä Asiaa myös verenluovuttajille! 8 Mannerheimin vuodet 1922-1951 12 Marskalkens Röda Kors Mannerheims år 1922-1951 Marsalkan Punainen Risti SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 1 1.11.2017 12.23
Auttajia lähellä ja kaukana PUNAISEN RISTIN valmius kaikkialla maailmassa perustuu paikalliseen toimintaan. Kun avun tarve kasvaa, sisarjärjestöt liittyvät avustustyöhön. Viime kuukausina olemme kokeneet tämän Suomessakin poikkeuksellisella tavalla. Kahden peräkkäisen hirmumyrskyn jälkeen miljoonat ihmiset olivat välittömän avun tarpeessa Karibianmeren alueella. Sinne lähetettiin syyskuun puolivälissä kaksitoista Suomen Punaisen Ristin kouluttamaa avustustyöntekijää, muun muassa logistiikan ammattilaisia. Vain noin viikko tämän jälkeen Suomen Punainen Risti lähetti kaksitoista avustustyöntekijää Bangladeshiin, jonne perustimme Myanmarin väkivaltaisuuksia pakenevien ihmisten leireille sairaalan yhteistyössä Norjan Punaisen Ristin kanssa. Kului alle kuukausi, kun apuamme tarvittiin jälleen. Madagaskarin ruttoepidemian hoito ei enää onnistunut paikallisin voimin, ja lähetimme sinne kaksi avustustyöntekijää osana kansainvälisen liikkeemme avustusoperaatiota. Suomen Punaisen Ristin Helsingin yleiskokouksen kesäkuussa hyväksymä toimintalinjaus ”Auttaja lähellä sinua” korostaa valmiutemme merkitystä. Kansainväliset avustustyöntekijämme ovat valmiutemme terävä kärki, joka saa paljon näkyvyyttä. Valmiutemme perustan rakentaa kuitenkin laaja ja sitoutunut vapaaehtoisten joukko kotimaassa. Suomen Punaisen Ristin jäsenet luovat pohjaa vapaaehtoistoiminnalle, lahjoittajat puolestaan tekevät mahdolliseksi sen, että voimme toimia katastrofirahaston turvin nopeasti silloin, kun auttajia tarvitaan monessa paikassa samanaikaisesti. Suomen Punaisella Ristillä on noin 85 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, perheenjäsenet/aikuiset 10 euroa, perheenjäsenet/nuoret 5 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI90 2219 1800 0678 46. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 1572 3000 3727 30. SPR Veripalvelu: 127 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI06 2219 1800 0680 00. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 189 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Myanmarin pakolaiset tarvitsevat apua Lippaisiin 1,25 miljoonaa Nälkäpäivänä Hyvä Joulumieli muistaa lapsiperheitä Kantasolurekisterillä huippuvuosi 8 Marski Punaisen Ristin johdossa 14 Kuorolaiset ojensivat kätensä 16 Nettiparkissa opitaan omaan tahtiin 19 Ensiavun ryhmänjohtajat testissä 22 Turvapaikan saaminen on vasta alku 26 Testamentti hyvään tarkoitukseen 30 SuomiKamu tukee tulokasta 32 Jorma Salmela valitsi sotakirurgin uran 40 Ristikko 41 Leena Suurpään kolumni 46 Vuosien takaa 12 Marskalkens Röda Kors 15 Körmedlemmar ger blod 17 Webbparkering: IT-studier i egen takt 21 Första hjälpen-gruppledare testas 25 Att beviljas asyl är bara början 26 Testamente till ett gott ändamål 31 SuomiKamu stöder nykomlingar 36 Jorma Salmela har sett allt som krigskirurg 38 Leena Suurpääs kolumn 39 Korsord 42 Kors & tvärs Flyktingar från Myanmar behöver hjälp 1,25 miljoner i Hungerdagsbössorna Jul i sinnet hjälper barnfamiljer Toppår för stamcellsregistret 46 Åren går AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 4/2017 8.11.2017 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Ville Tietäväinen Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors, 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitus/Redaktion: Kimmo Holopainen, kimmo.holopainen@punainen risti.fi, 020 701 2229 AD: Suvi Hämäläinen, suvi.hamalainen@punainenristi.fi Taitto: Ella Koponen, ella.koponen@punainenristi.fi Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Eva Kivilaakso-Wellmann, 044 566 7186 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki noin 100 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen Hjälpare nära och fjärran RÖDA KORSETS beredskap överallt i världen bygger på lokala insatser. När behovet av hjälp ökar ansluter sig systerorganisationerna till biståndsarbetet. De senaste månaderna har vi fått uppleva det här osedvanligt konkret i Finland också. Efter två häftiga orkaner befann sig miljontals människor i Karibiska havet i behov av akut hjälp i september. Dit skickades tolv biståndsarbetare som hade utbildats av Finlands Röda Kors. Bland dem fanns experter på logistik som ser till att hjälpen når fram i krävande förhållanden. Bara ungefär en vecka senare skickade Finlands Röda Kors tolv biståndsarbetare till Bangladesh, där vi inrättade ett sjukhus i samarbete med Norges Röda Kors för att hjälpa människor som flyr våldsamheterna i grannlandet Myanmar. Knappt en månad senare behövdes vår hjälp igen. På Madagaskar klarade man inte längre av att sköta en epidemi av lungpest med egna krafter så två biståndsarbetare från Finland deltog i den internationella responsen. Strategin ”Hjälpare nära dig” som Finlands Röda Kors stämma i Helsingfors godkände i juni lyfter fram vikten av vår beredskap. Våra internationella biståndsarbetare utgör den främsta spetsen av vår beredskap och deras arbete får ofta mycket synlighet. Men grunden i vår beredskap utgörs av den stora och engagerade gruppen frivilliga här hemma. Finlands Röda Kors medlemmar skapar en grund för frivilligverksamhet, medan givare gör det möjligt för oss att via katastroffonden hjälpa snabbt, också när hjälpare behövs samtidigt på flera olika håll. JA R K K O M IK K O N E N ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 2 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 ? Avun maailma Hjälpens värld 4/2017 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 2 1.11.2017 12.23
19 / 21 HYVÄ JOHTAJA KESTÄÄ PAINETTA Ensiavun ryhmänjohtajat testissä Taivalkoskella. EN GOD LEDARE ÄR STRESSTÅLIG Första hjälpen-gruppledare testades i Taivalkoski. 32 / 36 LÄÄKÄRINÄ SOTATANTEREELLA Sotakirurgiasta tuli Jorma Salmelan elämäntyö. LÄKARE I KRIGSZONER Krigskirurgin blev Jorma Salmelas livsverk. 8 / 12 MINNE MARSKIN SAUVA VIITTAA TIEN Mannerheimissa Punainen Risti sai vahvan johtajan. MARSKALKENS STAV VISAR VÄGEN I Mannerheim fick Röda Korset en stark ledare. 22 / 25 PAKOLAINEN ETSII PAIKKAANSA Nayyef Al-Hasnawin ensimmäinen vuosi Suomessa. FLYKTING SÖKER SIN PLATS Nayyef Al-Hasnawis första år i Finland. K U V A : P U N A IS E N R IS T IN A R K IS TO K U V A : A K S E LI M U R A JA Finlands Röda Kors har cirka 85 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Pertti Torstila och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, familjemedlem/vuxen 10 euro, familjemedlem/ungd. 5 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI90 2219 1800 0678 46. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 1572 3000 3727 30. Blodtjänst: 127 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI06 2219 1800 0680 00. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 189 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi K U V A : JA N N E K Ö R K K Ö K U V A : LI IS A TA K A L A 4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 3 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 3 1.11.2017 12.23
K e rä ys lu p a: P O L2 15 -8 7 9 8 & Å LR 2 16 /8 24 3 4 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 Ristiin rastiin Avun maailma 1/2018 ilmestyy 7.2. Ristiin rastiin KUVA: IFRC LAHJOITA APUA MYANMARIN VÄKIVALTAISUUKSIEN UHREILLE Netissä: www.punainenristi.fi Tekstiviestillä: SPR numeroon 16499 (15€/viesti) Puhelinsoitolla: 0600 12220 (20,12 €/puhelu+pvm) Tilisiirrolla: FI06 2219 1800 0680 00, viite 5173 Myanmarin pakolaisten avuntarve kasvaa yhä Punaisen Ristin sairaala Bangladeshin Cox’s Bazarissa hoitaa erityisesti kirurgisia ja sisätautipotilaita sekä synnyttäjiä ja lapsia. L oppukesällä kiihtyneet väkivaltaisuudet Myanmarin Rakhinen osavaltiossa ovat ajaneet jo yli 500 000 ihmistä pakolaisiksi rajan yli Bangladeshin puolelle. Avuntarve Cox’s Bazarin alueella, jonne valtaosa pakolaisista on saapunut, on huutava. Pulaa on lähes kaikesta: suojasta, ruoasta, puhtaasta vedestä ja välttämättömistä terveydenhoitopalveluista. Pakolaisista suuri osa on naisia ja lapsia, ja joukossa on paljon sairaita ja väkivallan uhreja. Suomen ja Norjan Punaiset Ristit lähettivät Cox’s Bazariin yhteisen sairaalan, joka aloitti toimintansa lokakuun puolivälissä. Sairaalassa on 60 vuodepaikkaa ja erilliset osastot naisille, miehille ja lapsille. Sairaalassa on valmiudet hoitaa myös erityisen tuen tarpeessa olevia potilaita, kuten seksuaalisen väkivallan uhreja. Olosuhteet Cox’s Bazarissa ovat erittäin vaikeat. Huonot asumisolosuhteet ja puutteellinen sanitaatio lisäävät tarttuvien tautien riskiä, ja pakolaisten ravitsemustilanne on usein erittäin huono. – Likaisen veden kautta leviävien tautien riski on suuri, minkä vuoksi sairaalaan kuuluu myös eristysosasto, Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijä Pentti Haatanen kertoo. Sairaalassa työskentelee aluksi 45 paikallista lääkäriä ja kätilöä sekä 30 kansainvälistä avustustyöntekijää Suomesta, Norjasta, Islannista, Kanadasta ja Sveitsistä. Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöitä Bangladeshissa oli lokakuun puolivälissä kymmenen, joukossa sekä terveydenhuoltohenkilöstöä että logistikkoja ja muita teknisiä asiantuntijoita. Katastrofirahastosta on myönnetty 500 000 euroa Myanmarin pakolaisten auttamiseen. Suomen ja Norjan Punaisten Ristien sairaala on osa kansainvälisen Punaisen Ristin mittavaa avustusoperaatiota ja se tekee tiivistä yhteistyötä Bangladeshin Punaisen Puolikuun, Japanin Punaisen Ristin ja Qatarin Punaisen Puolikuun liikkuvien klinikoiden kanssa. Klinikoilla oli lokakuun puolivälissä hoidettu jo yli 6 000 potilasta Cox’s Bazarin alueella. Väkivaltaisuudet ja jännitteet Myanmarin Rakhinen osavaltiossa olivat jo ennen tämän syksyn inhimillistä katastrofia ajaneet noin 200 000 ihmistä pakolaisiksi Bangladeshiin. Bangladeshin Punainen Puolikuu on avustanut pakolaisia kansainvälisen Punaisen Ristin tuella jo joulukuusta 2016 alkaen. – Syyskuun puoliväliin mennessä yli 15 000 perhettä eli noin 75 000 ihmistä oli saanut ruoka-apua ja 5 500 ihmistä terveyspalveluita liikkuvilta lääkintäyksiköiltä. Lisäksi tuhansille perheille oli jaettu peittoja, hyttysverkkoja, vesikanistereita sekä hygieniaja keittiötarvikepaketteja, Punaisen Ristin terveydenhuollon neuvonantaja Rea Noponen kertoo. Punaisen Ristin lisäksi Myanmarin pakolaisia avustavat lukuisat muut järjestöt kuten YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, YK:n ruokaohjelma WFP, UNICEF, OXFAM ja Lääkärit ilman rajoja. SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 4 1.11.2017 12.23
VIIMEINEN JÄSENARVONTA ON OVELLA Punaisen Ristin viimeinen jäsenarvonta on tänä vuonna 15. joulukuuta. Arvontaan osallistuvat kaikki jäsenmaksunsa maksaneet Punaisen Ristin jäsenet, ja voittomahdollisuuksiaan voi parantaa kutsumalla Punaiseen Ristiin uusia jäseniä. Viimeisen arvonnan palkintona on 150 euron arvoinen Lindexin vaatelahjakortti. Lue lisää: www.punainenristi.fi/jasen NUMEROT KERTOVAT 3051 VAPAAEHTOISTA toimi viime vuonna Suomen Punaisen Ristin ensiapuryhmissä. Vapaaehtoiset päivystivät vuoden aikana yhteensä 2793 tilaisuudessa ja auttoivat 13 032 kertaa. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTATILASTO 2016 4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 5 KUVA: MARIA SANTTO Ristiin rastiin Avun maailma 1/2018 ilmestyy 7.2. Ristiin rastiin K U VA : KA ISA SI R EN Nälkäpäivä veti väkeä Nälkäpäivän lipaskeräys tuotti tänä vuonna katastrofirahastoon noin 1,25 miljoonaa euroa. PUNAISEN RISTIN Nälkäpäivän lipaskeräys järjestettiin tänä vuonna 14.–16. syyskuuta. Lipaskeräys sujui hyvin ja houkutteli jälleen kerran tuhansia vapaaehtoisia kerääjiä mukaan auttamaan. Nälkäpäivä innosti Punaisen Ristin väkeä myös järjestämään tapahtua ympäri maata. Yksi niistä oli Kemin Nälkäpäivän ilta, joka järjestettiin Hotelli Merihovin ravintolassa keräysviikon lauantaina. Tapahtuman taustajoukoissa häärinyt Kemin vastaanottokeskuksen johtaja Virpi Pakisjärvi kertoo, että homma lähti lentoon Merihovin johtajan Niina Pekkalan innostuttua ideasta. – Minusta Nälkäpäivästä ja katastrofirahaston toiminnasta on hyvä tiedottaa enemmän, jotta ymmärretään, että se avustaa hyvin paljon myös lähialueilla, eikä tuki mene vain Suomen rajojen ulkopuolelle, Pekkala perustelee. Kemissä uudentyyppinen Punaisen Ristin ilta otettiin hyvin vastaan. Nälkäpäivän iltaan myytiin 74 lippua, joista saadut tulot menivät lyhentämättöminä katastrofirahastoon, ja myös paikalle tuodut keräyslippaat täyttyivät mukavasti. Illan aikana kuultiin tarinoita Punaisen Ristin toiminnasta sekä tietenkin musiikkia. Tornion osastossa 39 vuotta vapaaehtoisena toiminut Marketta Ollonen piti iltaa onnistuneena ja toivoi sille jatkoa. – Tulos oli ensimmäiseksi kerraksi loistava. Tavoitteemme oli myös tiedon lisääminen Punaisen Ristin toiminnasta. Tällä tavalla me vapaaehtoiset tulimme lähelle, niin että moni musiikkia kuuntelemaan tullut saattoi ajatella voivansa itsekin olla mukana vapaaehtoisissa, Ollonen miettii. Valtakunnallisesti Nälkäpäivän lipaskeräys tuotti tällä kertaa noin 1,25 miljoonaa euroa. Lokakuun loppuun jatkuneen Nälkäpäivä-keräyksen yhteistulos selviää vasta marraskuussa, kun kaikki lahjoitustavat on saatu tilitettyä. – Kiitos kaikille Nälkäpäivään osallistuneille vapaaehtoisille ja lahjoittajille! Teidän avullanne Punainen Risti voi auttaa katastrofien uhreja Suomessa ja maailmalla, Nälkäpäivä-kampanjan koordinaattori Raisa Heinämäki kiittää. Nenäpäivällä apua Burundiin Nenäpäivä-kampanja jatkuu tänä vuonna 19. marraskuuta asti ja huipentuu 10. marraskuuta kokoillan Nenäpäivä-show’hun Yle TV2:lla. Nenäpäivällä kerätään varoja maailman lasten auttamiseksi. Kampanjan takana on Nenäpäivä-säätiö, jossa on mukana myös Suomen Punainen Risti. Punaisen Ristin osuus Nenäpäivän tuotosta oli viime vuonna yli 200 000 euroa. Lahjoituksilla kohennetaan perheiden ja erityisesti lasten terveyttä ja hyvinvointia Burundissa, joka on yksi maailman köyhimmistä maista. Suurin osa varoista käytetään Burundin Punaisen Ristin vapaaehtoisten koulutukseen. Koulutettujen vapaaehtoisten verkosto on tehokkaimpia tapoja parantaa terveyspalveluja ja vaikuttaa asukkaiden käyttäytymiseen. Vapaaehtoiset jakavat syrjäseutujen asukkaille tietoa mm. hygieniasta ja tartuntatautien ehkäisystä, rokotuksista ja ter veellisestä ruokavaliosta sekä opettavat ensiaputaitoja. Lisäksi Punainen Risti rakentaa kouluihin käymälöitä, kyliin juomavesipisteitä sekä asuntoja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville perheille. Suomen Punainen Risti on tukenut Burundin Punaisen Ristin terveystyötä jo vuodesta 2010. Lue lisää: www.nenapaiva.fi Aino Tuomi-Nikula ja Vilho, 4 kuukautta, pukeutuivat Nälkäpäivänä sävy sävyyn Kolmen sepän kanssa. SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 5 1.11.2017 12.23
NUMEROT KERTOVAT 8781 VAPAAEHTOISTA toimi viime vuonna Punaisen Ristin kautta ystävänä yksinäiselle. Suosituin ystävätoiminnan muoto on edelleen perinteinen parimuotoinen toiminta. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTATILASTO 2016 SUOMI 100 -VERENLUOVUTUSKAMPANJASSA LOPPUKIRI Veripalvelun Suomi 100 -haastekampanja ”10 000 kädenojennusta Suomelle” on saanut sadat työpaikat, oppilaitokset, yhdistykset ja ystäväporukat liikkeelle. Tavoitteena on kerätä verenluovutusporukoilta eli VeriRyhmiltä 10 000 pussia verta vuoden loppuun mennessä. Lokakuuhun mennessä kädenojennuksia oli tehty jo yli 7000, mutta mukaan ehtii vielä! Osallistujien kesken arvotaan leffalippuja sekä risteily-, hotellija ravintolalahjakortteja. Eniten luovutuksia tehnyt VeriRyhmä palkitaan Punaisen Ristin hätäensiapukurssilla, ja yli 10 kertaa luovuttaneet saavat Suomi 100 -kunniakirjan. Lue lisää: veripalvelu.fi/ryhmat K e rä ys lu p a: P o lii si h al lit u k se n lu p a n ro P O L2 15 -1 25 4 9 /5 .2 .2 16 Ristiin rastiin Vinjettipalkissa voi olla äläys tai vinkki. K U V A : H A N N A LI N N A K K O Ristiin rastiin Ristiin rastiin Ketjureaktiolla 67 000 euroa apua Syyriaan Punaisen Ristin Ketjureaktio-pyöräilykampanja tuotti tänä vuonna alustavan arvion mukaan reilut 67 000 euroa. Lopullinen tulos selviää tilitysten valmistuttua ja todennäköisesti vielä paranee, sillä moni kampanjaan osallistuva työnantaja on luvannut tuplata väkensä pyöräilemän potin. Kovimman kilometrimäärän keräsi tänä vuonna Ilmarisen joukkue, joka polki yhteensä komeat 118 485 kilometriä. Lahjoitusta Punaisen Puolikuun ylläpitämälle proteesiklinikalle Syyriassa kilometreillä kertyi 4 739 euroa. Kaikkiaan Ketjureaktioon osallistui 183 joukkuetta. Ketjureaktio järjestetään vuosittain osana Pyöräilykuntien verkoston ja Suomi pyöräilee -kampanjan Kilometrikisaa. Ketjureaktioon osallistuvat pyöräilijät tai heidän työnantajansa lahjoittavat jokaisesta poljetusta 25 kilometristä euron avustustyöhön. Muutoksia jäsenyysmuotoihin Punaisen Ristin viime kesän yleiskokous päätti, että järjestön jäsenyyden muotoja selkiytetään luopumalla erillisestä perhejäsenyydestä. Vuoden 2018 alusta lukien vanhat perhejäsenyydet muuttuvat automaattisesti vuosijäsenyyksiksi. Vuosijäsenyyden jäsenmaksut ovat 20 euroa per kalenterivuosi aikuiselta ja 10 euroa alle 29-vuotiaalta. Ainaisjäsenmaksu on 300 euroa. Ensi vuoden jäsenmaksulaskut lähetetään tammikuussa. Jos et ole vielä tehnyt e-laskusopimusta, se kannattaa tehdä jäsenmaksun maksamisen yhteydessä – käytäthän maksaessasi laskusta löytyvää henkilökohtaista viitenumeroasi! Kysymykset ja muutokset jäsenyy teen: jasenrekisteri@punainenristi.fi / p. 020 701 2192 Jouluiloa vähävaraisiin perheisiin Hyvä Joulumieli -keräys jakaa tänä vuonna 70 000 lahjakorttia vaikeassa tilanteessa oleville lapsiperheille. PUNAISEN RISTIN ja Mannerheimin lastensuojeluliiton yhteinen Hyvä Joulumieli -keräys alkaa tänä vuonna 23. marraskuuta. Keräyksen tuottamilla varoilla jaetaan ruokalahjakortteja vähävaraisille lapsiperheille joulun alla. Viime vuonna Hyvä Joulumieli -keräys saavutti ennätyssuuren tavoitteensa 2,1 miljoonaa euroa. Varojen avulla voitiin jakaa 70 euron arvoinen lahjakortti 30 000 perheelle, ja sama määrä kortteja on tarkoitus jakaa tänä vuonna. Hyvä Joulumieli -lahjakortteja ei voi erikseen hakea, vaan Punainen Risti ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto valitsevat lahjan saavat perheet yhteistyössä esimerkiksi neuvolan, sosiaalitoimiston ja seurakunnan kanssa. Kortteja jaetaan Suomessa asuville lapsiperheille, jotka ovat vaikeassa tilanteessa esimerkiksi työttömyyden, sairauden, ylivelkaantumisen, perheen pienituloisuuden tai muun kriisitilanteen takia. Lahjakorteilla voi ostaa vain ruokatarvikkeita, ja ne käyvät S-ryhmän ruokakaupoissa, Lidl -myymälöissä sekä K-ruokakaupoissa. Hyvä Joulumieli -keräyksen järjestävät Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti yhdessä Ylen Aamu-tv:n Yle Radio Suomen ja Radio Vegan kanssa. LAHJOITA HYVÄ JOULUMIELI! Netissä: hyvajoulumieli.fi Tilisiirrolla: FI17 1596 3000 2020 20, viestikenttään ”HJM” Puhelinsoitolla: 0600 16555 (10,01 €/puhelu + pvm) Tekstiviestillä: lähetä viesti HJM numeroon 16499 (10 €/viesti) 6 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 Hyvä Joulumieli järjestetään jo 21. kerran. Vuosien varrella keräyksen kautta apua on saanut 200 000 perhettä. SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 6 1.11.2017 12.23
MADAGASKAR TALTUTTAA RUTTOEPIDEMIAA Madagaskaria piinaa poikkeuksellisen voimakas ruttoepidemia, joka oli lokakuun puolivälissä vaatinut jo 57 ihmisen hengen. Kaikkiaan sairastapauksia oli todettu kahdessa kuukaudessa yli 550, ja niistä noin 70 prosenttia oli ihmisestä toiseen tarttuvaa keuhkoruttoa. Hoitamattomana tauti johtaa usein kuolemaan. Kansainvälinen Punainen Risti tukee paikallisia viranomaisia ja Madagaskarin Punaista Ristiä kamppailussa epidemian taltuttamiseksi. Madagaskarin Punaisen Ristin vapaaehtoiset kiertävät paikallisyhteisöissä kouluttamassa asukkaita suojautumaan tartunnalta ja pitämään huolta hygieniasta taudinaiheuttajien vähentämiseksi. Suomen Punainen Risti on lähettänyt Madagaskariin kaksi avustustyöntekijää. – Parhaillaan kansainvälinen Punainen Risti kokoaa 50-paikkaista sairaalaa avustamaan Madagaskarin terveysministeriötä. Sairaala tarjoaa sairastuneille tehokasta hoitoa, ja siellä työskentelee sekä paikallisia että kansainvälisiä työntekijöitä, Punaisen Ristin Itä-Afrikan alue-edustaja Terhi Heinäsmäki kertoo. Ristiin rastiin Vinjettipalkissa voi olla äläys tai vinkki. K U V A : IF R C Ristiin rastiin Ristiin rastiin Kantasolurekisterillä huippuvuosi Veripalvelun Kantasolurekisteri on kuluvan vuoden aikana kasvattanut jäsenmääräänsä huikeasti. Vuositavoite eli 4000 uutta jäsentä saavutettiin jo kesällä, kun sosiaalisessa mediassa levinnyt leukemiapotilaan vetoava Facebook-postaus sai ihmisiä runsain joukoin liittymään rekisteriin. Vuoden aikana on nähty myös muita someavauksia, jotka ovat herättäneet ihmisten auttamisenhalun ja lisänneet tietoutta kantasoluluovutuksesta. Lokakuussa Kantasolurekisterin uusien liittyjien määrä oli kivunnut lähes 8000:een. Terveeltä 18–40-vuotiaalta henkilöltä kerättävä kantasolusiirre on leukemiaja muiden vakavasti sairaiden potilaiden viimesijainen, usein hengen pelastava hoitomuoto. Siirteitä välitetään kansainvälisesti maasta toiseen. Suomen Kantasolurekisterissä on tällä hetkellä noin 38 000 jäsentä. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille jäsenille – juuri sinä voit olla jollekin se ainoa oikea. Lue lisää: soluistaelämää.fi 4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 7 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 7 1.11.2017 12.23
8 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 ? Suomen Punainen Risti 140 vuotta: Mannerheimin aika SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 8 1.11.2017 12.23
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 9 Suomen marsalkka ja tasavallan kuudes presidentti C. G. E. Mannerheim (1867–1951) oli myös Suomen Punaisen Ristin pitkäaikaisin puheenjohtaja, joka uhrasi aikaansa humanitaariselle työlle ja jätti järjestöön vahvan kädenjäljen. TEKSTI SAMI SALLINEN KUVITUS VILLE TIETÄVÄINEN M aaliskuussa 1905 Suomen Punaisen Ristin ambulanssiin eli kenttäsairaalaan Guntšulinissa saapui kuumeinen ja uupunut mies. Vapaaehtoisena Venäjän-Japanin sotaan lähtenyt 37-vuotias ratsuväen everstiluutnantti Carl Gustav Mannerheim oli komentanut kahta ratsuväkieskadroonaa Mukdenin taistelussa Mantsuriassa, jossa Venäjän armeija kärsi raskaan tappion. Ankarasta korvatulehduksesta sekä eturauhastulehduksesta ja vanhasta polvivammasta kärsinyt Mannerheim oli lähettänyt etukäteen sähkösanoman, jossa hän kohteliaasti pyysi varaamaan paikan suomalaisessa ambulanssissa. Matka kolmisen sataa kilometriä rintaman takana sijainneeseen Guntšuliniin junan tavaravaunussa haavoittuneiden keskellä kesti kolme vuorokautta. ”Minut otettiin sydämellisesti vastaan suomalaisessa ambulanssissa, sain kylvyn ja pääsin vuoteeseen riisuuntuneena”, Mannerheim kirjoitti päiväkirjaansa Japanin sodasta. Ambulanssin ylilääkäri, tohtori Richard Faltin (1867–1952) sai leikata paiseen vanhan koulutoverinsa korvasta. Mannerheim toipui nopeasti, ja kaksi viikkoa myöhemmin hän auttoi Faltinia häätämällä kurittomat sotilaat rautatievaunuista, joiden avulla ambulanssi onnistuttiin evakuoimaan sekasortoisessa tilanteessa rintaman romahdettua. ”Vaadittiin rohkeutta ja persoonallisuudesta säteilevää hallitsijavoimaa tämän villiintyneen sotaväen saamiseksi heti tottelemaan”, muisteli Faltin vuosia myöhemmin Punaisen Ristin lehden kirjoituksessaan. Sisällissodan valkoinen kenraali herätti tunteita Ystävänsä Faltinin pyynnöstä Mannerheim suostui Suomen Punaisen Ristin uudeksi puheenjohtajaksi vuonna 1922. Mikä sai Suomen sisällissodan voitokkaan valkoisen kenraalin kohdistamaan energiansa humanitaariseen toimintaan? Japanin sodan kokemukset ja ystävyys Faltinin kanssa olivat varmasti osatekijöitä, mutta päätöksen taustalla oli myös aimo annos perheintressejä ja politiikkaa. Carl Gustavin vanhempi sisar, Suomen sairaanhoitajatarkoulutuksen uudistaja Sophie Mannerheim (1863–1928), oli saanut veljensä kiinnostumaan nimeään kantavan valtakunnallisen lastensuojelujärjestön perustamisesta vuonna 1920. Taustalla vaikutti myös halu rakentaa sovintoa jyrkästi jakautuneen kansan keskuudessa. Mannerheim oli jäänyt sivuun valtiollisista tehtävistä hävittyään eduskunnan toimittaman presidentinvaalin K. J. Ståhlbergille (1865–1952) vuonna 1919, mutta spekulaatio karismaattisen kenraalin poliittisista tavoitteista jatkui. Yritykset sitoa Mannerheim osaksi valtiovallan demokraattisia rakenteita kariutuivat hänen koviin vaatimuksiinsa, joita Ståhlberg ei voinut hyväksyä. Vuoden 1921 suojeluskuntaselkkauksen aikana hallitus pelkäsi jopa Mannerheimin Kaivopuiston kodissa kokouksia pitävien aktivistien pyrkivän vallankaappaukseen, joka nostaisi kenraalin valtaan. Historiantutkija, professori Martti Turtolan mukaan tarjous epäpoliittisesta roolista Punaisen Ristin puheenjohtajana tuli Mannerheimille suotuisaan aikaan. – Hän halusi karistaa valkoisen kenraalin painavan taakan harteiltaan ja näyttää, että on kansakuntaa yhdistävä tekijä. Hänelle avautui yhdistysmaailma, jossa Sophie Mannerheim oli aktiivinen. Johtoasema Mannerheimin lastensuojeluliitossa ja Punaisessa Ristissä kuului tähän imagon luomiseen ja kansakunnan eheyttämiseen, Turtola sanoo. Mannerheimissa Punainen Risti sai valovoimaisen johtajan, joka herätti vahvoja reaktioita. Kirjassaan Sata sodan ja rauhan vuotta Suomen Punaisen Ristin entinen apuKÄ ÄNNÄ ? SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 9 1.11.2017 12.23
10 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 laispääsihteeri Gunnar Rosén (1926–2010) toteaa: ”Toinen puoli kansaa näki järjestön entistäkin korostetummin ’vanhana, hienona, isänmaallisena järjestönä’, kun taas työväestön keskuudessa valkoisen kenraalin johtamaan ’herrasväen hyväntekeväisyysyhdistykseen’ suhtauduttiin varauksin, riippumatta toiminnan vilpittömyydestä ja saavutuksista.” Järjestöuudistus herätti levottomuutta Vuonna 1922 Suomen Punainen Risti oli vielä pieni järjestö, joka oli edellisenä vuonna hyväksytty Punaisen Ristin yhdistysten kansainvälisen liiton jäseneksi. Mannerheimin ensimmäinen keskushallituksen kokous pidettiin helmikuussa 1922 hänen kotonaan. Uudella puheenjohtajalla oli kunnianhimoinen visio: Punainen Risti tulee kehittää valtakunnalliseksi kansalaisjärjestöksi, ja sen toiminta pitää nostaa kansainväliselle tasolle. Omissa muistelmissaan Mannerheim kuvaili myöhemmin ehdotustensa ”herättäneen levottomuutta”. – Mannerheim ei ollut mikään nimikkeen takana viihtyvä kunniapuheenjohtaja, vaan hänellä oli aktiivinen ote Punaisen Ristin kehittämiseen. Hän teki töitä sen eteen, Martti Turtola sanoo. Seuraavan vuoden aikana tapahtui paljon. Punaisen Ristin säännöt muokattiin uusiksi. "Propagandatyötä" ja varojen hankintaa varten perustettiin Naistoimikunta. Punainen Risti ja Mannerheim-liitto muuttivat yhteisiin vuokratiloihin puheenjohtajan asuintaloon Helsingin Mariankadulle. Punaisen Ristin ensimmäiseksi, osapäivätoimiseksi pääsihteeriksi Mannerheim värväsi lankonsa Michael Gripenbergin (1882–1941), jonka isä oli toiminut sihteerinä järjestön perustavassa kokouksessa vuonna 1877. Yhdistyksen keskushallintoon kutsuttiin – Mannerheimin henkilökohtaisella kirjeellä – useita eri järjestöjä ja arvostettuja yksityishenkilöitä. Kukaan pyydetyistä ei kieltäytynyt, pikemminkin kutsua pidettiin suurena kunniana. Mukaan tulivat muun muassa tuberkuloosiyhdistysten puheenjohtajat, suojeluskuntien ylilääkäri, Lotta-Svärd järjestön puheenjohtaja, Mannerheim-liiton puheenjohtaja, Martta-järjestön, Suomen sairaanhoitajaryhdistyksen ja Apteekkariyhdistyksen edustajat sekä joukko teollisuuden ja liike-elämän edustajia sekä muita ansioituneita kansalaisia. Näin Mannerheimin toteutti kertaheitolla Punaisen Ristin rakenneuudistuksen koko maan kattavaksi yhteistyöjärjestöksi, joka jäsenjärjestöjensä kautta edusti satoja tuhansia suomalaisia. Mannerheim osallistui myös säännöllisesti kansainvälisen Punaisen Ristin yhdistysten liiton kokouksiin, ja vapaaherratar Sophie Mannerheim kutsuttiin 1923 liiton yhteyteen perustetun sairaanhoitajavaliokunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Kielitaitoiset ja hyvin verkostoituneet Mannerheimit olivat pian tunnettuja ja arvostettuja hahmoja kansainvälisen Punaisen Ristin piirissä. Kansanterveystyö ja rakas sairaalahanke Mannerheim-liitosta tuli Punaisen Ristin itsenäinen alaosasto vuonna 1925, vaikka käytännössä sillä oli paljon enemmän toimintaa, maanlaajuinen osastoverkosto ja kymmeniä tuhansia jäseniä. Muistelmissaan Mannerheim nosti esiin Punaisen Ristin toimintamuotoja, jotka olivat erityisen lähellä hänen sydäntään. Tällaisia olivat muun muassa vuonna 1926 alkanut sairasmajojen rakentaminen, sotavammaisista huolehtiminen, pula-ajan avustustoiminta, liikekannallepanosuunnitelmien laatiminen ja sairaanhoitajareservin perustaminen sotatilanteen varalle. Myös Richard Faltinin harjoittama suulakihalkiopotilaiden leikkaustoiminta mainittiin. Faltinin pitkäaikainen unelma Punaisen Ristin omasta sairaalasta toteutui Mannerheimin kansansuosion voimin. Vuonna 1928 Mannerheim lahjoitti 100 000 markkaa sairaalakeräyksen alkusummaksi ja vetosi suoraan kansakunnan eheytymiseen kehoituksellaan "...yhteisymmärryksen ja ihmisrakkauden merkeissä kunnioittaa raskain uhrein lunastetun vapautemme muistoa pystyttämällä Punaisen Ristin sairaala, [...] yhteisin ponnistuksin aikaansaatu sairaala, joka olisi valmis ottamaan hoiviinsa niin ylhäisen kuin alhaisenkin, niin rikkaan kuin köyhänkin, olisi arvokkaalla ja valoisia tulevaisuudentoiveita an1 Venäläisiä vankeja kuoli jatkosodan aikana suomalaisilla sotavankileireillä noin 18 000. Puheenjohtaja Mannerheim vetosi Punaisen Ristin yhdistysten liittoon ruoka-avun saamiseksi. Ungefär 18 000 ryska krigsfångar dog i finska fånglä ger under fortsätt ningskriget. Ordfö rande Mannerheim vädjade till röda korsföreningarnas förbund om livs medelsbistånd. 2 Punaisen Ristin Apusisar-järjestö perustettiin Mannerheimin määräyksestä. Röda Korsets Hjälpsyster organisationen grundades på Mannerheims order. ”Mannerheim ei ollut mikään nimikkeen takana viihtyvä kunniapuheenjohtaja.” MARTTI TURTOLA 1 2 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 10 1.11.2017 12.23
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 11 tavalla tavalla todistava kansamme tahtovan tehdä työtä yksimielisyyden ja veljesrakkauden merkeissä." Presidentti P.E. Svinhufvud (1861– 1944) ojensi Mannerheimille ensimmäisen Suomen Punaisen Ristin ansioristin, kun Euroopan uudenaikaisimpiin kuuluva sairaala vihittiin käyttöön 24.9.1932. Sairaalan ensimmäisen ylilääkärin, tohtori Simo Brofeldtin (1892–1942) mukaan Mannerheim uhrasi lähes päivittäin kallista aikaansa sairaalaan liittyvään työhön koko kaksivuotisen rakennusurakan ajan. Mannerheim vaikutti jopa sairaalan julkisivun ja sisustuksen tyyliin. Valmistautuminen maailmansotaan Läpi 1930-luvun puolustusneuvoston puheenjohtajana toiminut Mannerheim pyrki vahvistamaan Suomen puolustusvoimien ja Punaisen Ristin sotavalmiutta. Sairaalavarastoja kartutettiin ja väestönsuojelusta tuli tärkeä teema. Mannerheim painotti puheenvuoroissaan kansallisen yksimielisyyden ja puolustusvalmiuden merkitystä uhkaavassa maailmanpoliittisessa tilanteessa, jossa Hitler , Mussolini ja Stalin vahvistivat asemiaan. – Mannerheim arvioi aikaisemmin kuin moni muu Suomessa, että sota tulee syttymään. Hän oli se huutava ääni korvessa, joka vaati valmistautumista, toteaa Turtola. Talvisodan partaalla, syksyn 1939 ylimääräisten harjoitusten aikoina Mannerheim jopa vaati, että lottien pitäisi liittyä Punaisen Ristiin. – Armeijan ylilääkäri Väinö Lindén (1889–1987) oli sitä vastaan, koska järjestöt olivat aivan erilaiset: toinen oli yleishumaani ja toinen maanpuolustusjärjestö. Myöhemmin miesten vastakkainasettelun kärjistyttyä Lindén joutui Mannerheimin hampaisiin ja hänet murskattiin, kertoo Turtola. – Johtajana Mannerheim oli täydellinen auktoriteetti, eikä hän unohtanut, jos joku oli pannut vastaan. Hänen suunnitelmansa Lottien ja Punaisen Ristin yhteistyöstä ei kuitenkaan toteutunut organisaatiotasolla. Varmaan monet naiset kuuluivat molempiin järjestöihin, mutta sitä ei voinut velvoittaa. Lindénin seuraajaksi Mannerheim nosti läheisen ystävänsä ja Punaisen Ristin johtokunnan pitkäaikaisen jäsenen, lääkintäeverstiluutnantti Eino Suolahden (1879–1951), joka oli toiminut äärioikeistolaisissa liikkeissä koko sotien välisen ajan. – Mannerheim pelasi hyvin paljon henkilösuhteilla. Hän saattoi myös olla tavattoman pedantti ja halusi tietää kaikki yksityiskohdat. Toisaalta hän oli myös herrasmiesupseeri, joka herätti suurta ihailua ja kunnioitusta, Turtola kuvaa. Sotavuosien erikoinen kaksoisrooli Talvisodan syttyessä Mannerheimille syntyi ainutlaatuinen kaksoisrooli, kun Punaisen Ristin puheenjohtajasta tuli yhtäaikaisesti sotaa käyvän maan puolustusvoimien ylipäällikkö. Helsingin pommitusten jälkeen sodan ensimmäisenä iltana Mannerheim kävi kiireistään huolimatta tarkastamassa tilanteen Punaisen Ristin sairaalassa, Vallilan ensiapuasemalla ja Annankadun sairaanhoitajatoimistossa ennen lähtöään Mikkelin päämajaan. Puhelinsoitto Kalastajatorpan omistajalle varmisti vielä kuuluisan juhlapaikan Punaisen Ristin varasairaalaksi. Mannerheim valjasti tehokkaasti Punaisen Ristin palvelemaan maanpuolus3 Punaisen Ristin sairaanhoitajareservin 3 800 hoitajaa astuivat sodan alettua puolustuslaitoksen palvelukseen. De 3 800 sjukskö terskor som in gick i Röda Korsets sjuksköterskere serv trädde i för svarets tjänst när kriget bröt ut. KÄ ÄNNÄ ? 3 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 11 1.11.2017 12.23
12 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 tuksen ja sota-ajan tarpeita. Sodan alussa järjestö luovutti armeijan käyttöön mm. yhdeksän kenttäsairaalaa, sairaalalaivan, desifioimisuuneja, noin 120 ambulanssiautoa sekä suuret määrät lääkintätarvikkeita. Punaisen Ristin ylläpitämästä sairaanhoitajareservistä 3 800 sairaanhoitajaa meni puolustuslaitoksen palvelukseen, ja jatkosodan lopulla määrä oli noussut jo 5 500 hoitajaan. Mannerheimin käskystä jatkosodan alussa perustettu Punaisen Ristin Apusisarjärjestö koulutti yli 3 500 nuorta naista työskentelemään sairaanhoitajien rinnalla sairaaloissa ja muissa vaativissa tehtävissä. Sotakirurgian koulutuksen saaneet lääkärit hoitivat haavoittuneita eri puolilla Suomea. Myös Punaisen Ristin ja Mannerheim-liiton koko maan kattavalla kenttäorganisaatiolla oli keskeinen rooli viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteisessä vapaaehtoisen huollon organisaatiossa. Kipeä vastuu sotavankikatastrofista Suomen sotavankileireillä kuoli jatkosodan aikana arviolta 18 000 Neuvostoliiton sotilasta, suurin osa nälkäkevään 1942 aikana. Ankaran talven ja yleisen elintarvikepulan aikana tuhannet huonokuntoiset vangit menehtyivät aliravitsemukseen ja sen aiheuttamiin tauteihin. Suomen Punainen Risti piti kirjaa vangeista, siirroista ja kuolemantapauksista, mutta sillä ei ollut valtuuksia tai resursseja puuttua oloihin leireillä, jotka olivat suoraan Mannerheimin ja Suolahden alaisia. Tieto sotavankien katastrofaalisesta tilanteesta levisi myös ulkomaille, ja Neuvostoliitto hyödynsi sitä sotapropagandassaan. M a a l i s k u u s s a 19 42 Mannerheim vetosi kirjeitse Punaisen Ristin yhdistysten liittoon Genevessä: ”...olemme kriisitilanteessa, missä voimavaramme eivät kerta kaikkiaan riitä. Emme pysty edes takaamaan nykyisen tason säilyttämistä. Jokainen yritys lisätä vankien annoksia aiheuttaisi myös väestömme keskuudessa katkeruutta.” Kirjeensä ylipäällikkö allekirjoitti Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana. Ensimmäinen 5 000 kappaleen erä Amerikan Punaisen Ristin viiden kilon apupaketteja saapui vasta kesäkuussa, ja kokonaisuudessaan kansainvälinen apu kattoi vain muutaman päivän ruoka-annokset. Syksyllä 1942 kuoli vielä 3 000 vankia lisää, mutta Suomen elintarviketilanteen parantuessa kuolleisuus laski nopeasti. – On häpeäpilkku, että niin paljon vankeja pääsi kuolemaan. Suolahden vastuu on suuri, mutta viime kädessä sotavankilaitos oli ylipäällikön alainen, joten Mannerheimin vastuuta ei voida kiertää, Turtola toteaa. Mannerheimin arvovalta toi tuloksia Saavutukset tehdään tyhjäksi – näillä katkeransävyisillä sanoilla Mannerheim otsikoi muistelmiensa vuosia 1919–39 käsittelevän osuuden. Luvun lopussa pitkä työsarka sosiaalisen toiminnan parissa herätti ikääntyneessä Suomen marsalkassa kuitenkin lämpimiä sävyjä. "Osuuteni Punaisen Ristin ja Mannerheim-liiton toiminnassa on rajoittunut suurten suuntaviivojen hahmotteluun, ajatusten ja virikkeiden antoon sekä eräiden aloitteiden muotoiluun, jotka toisten taitavasti ja uhrautuvasti toteuttamina ovat johtaneet menestykseen. Tämä työ on antanut minulle tyydytystä, ja olen kiitollinen siitä, että aikana, jolloin valtiovalta ei tarvinnut palveluksiani, olen tällä tavoin voinut hyödyntää maatani", Mannerheim kirjoitti. – Kun tasavalta oli vielä nuori ja moni toiminta haki suuntaansa, oli tavattoman merkittävää, että Mannerheim toi arvovaltansa ja työpanoksensa Suomen Punaisen Ristiin ja Mannerheimin lastensuojeluliittoon. Mannerheim ymmärsi yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten kansakunnan eheytyksen merkityksen, varsin laajasti, ja hän osasi käyttää sitä hyväksi. Monia asioita saatiin läpi hänen arvovallallaan, Turtola sanoo. Punaisen Ristin ja Mannerheim-liiton neljännesvuosisadan jatkunut kaksoisorganisaatio purkautui eripuraisesti vuonna 1950. Mannerheim itse ei enää viimeisinä elinvuosinaan aktiivisesti osallistunut kummankaan järjestön toimintaan, mutta hän pysyi niiden puheenjohtajana loppuun asti. Mannerheim kuoli Sveitsin Lausannessa 27.1.1951. ? Finlands Röda Kors mest långvariga ordförande, marskalk C.G.E. Mannerheim (1867–1951) gav av sin tid till humanitärt arbete och satte sin prägel på Röda Korset. TEXT SAMI SALLINEN I mars 1905 anlände en utmattad man till Finlands Röda Kors fältsjukhus i Gunshulin. Carl Gustav Mannerheim , då en 37-årig överstelöjtnant i kavalleriet, hade anmält sig som frivillig till rysk-japanska kriget och hade befälet över två kavalleriskvadroner i slaget vid Mukden, där den ryska armen hade led ett tungt nederlag. Mannerheim hade fått öroninflammation och led också av prostatainflammation och en gammal knäskada. Han hade på förhand sänt ett telegram där han artigt bad om att få boka en plats i den finländska ambulansen. ”I Gunshulin välkomnades jag hjärtligt av ambulansens chef, professor Richard Faltin , en gammal skolkamrat till mig. [...] Det jag med egna ögon sett under resan till Gunshulin och under de två veckor jag vistades i detta sanitetscentrum var i hög grad ägnat att väcka mitt intresse för den verksamhet i den krigstida sjukvårdens tjänst, som Finlands Röda Kors hade på sitt program”, skrev Mannerheim senare i memoarboken Minnen. I ambulansen opererade Faltin en böld i sin gamla skolkamrats öra. Mannerheim återhämtade sig fort. Två veckor senare kunde han i sin tur hjälpa Faltin genom att kommendera ut odisciplinerade soldater ur ett par järnvägsvagnar som behövdes för att evakuera ambulansen i en kaotisk situation. ”Det krävdes mod och auktoritet för att få de här förvildade soldaterna att genast lyda”, mindes Faltin många år senare. Vit general väckte känslor Det var vännen Faltin som bad Mannerheim ställa upp som ordförande för Finlands Röda Kors år 1922. Vad var det då som fick den vite generalen i Finlands inbördeskrig att lägga ned energi på humanitär verksamhet? De egna upplevelserna under rysk-japanska kriget och vänskapen till Faltin var som Mannerheim själv antydde bidragande orsaker, men bakom engagemanget fanns också familjeband och politik. Carl Gustavs äldre syster Sophie Mannerheim (1863– 1928), känd för att ha förnyat sjuksköterskeutbildningen i Finland, hade år 1920 engagerat sin bror i den barnskyddsorganisation som kom att bära hans namn. Historieforskaren professor Martti Turtola konstaterar att erbjudandet om en opolitisk roll som ordförande för Röda Korset kom lägligt för Mannerheim. Efter att ha förlorat presidentvalet i riksdagen till K. J. Ståhlberg (1865– 1952) år 1919 hade han ingen uppgift inom statsmakten. ”Tämä työ on antanut minulle tyydytystä, ja olen kiitollinen siitä, että aikana, jolloin valtiovalta ei tarvinnut palveluksiani, olen tällä tavoin voinut hyödyntää maatani.” C.G.E. MANNERHEIM Marskalkens Röda Kors SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 12 1.11.2017 12.23
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 13 Suomen Punaisen Ristin kenttäsairaala hoiti Venäjän-Japanin sodassa muiden muassa tulevaa puheenjohtajaansa Gustav Mannerheimia. Suomalaiset tohtori Stenbäck (vas.), tohtori Soikkanen, everstiluutnantti Mannerheim, kapteeni Ingman ja tohtori Forstadius harvinaisessa valokuvassa. Finlands Röda Kors fältsjukhus sköt te i ryskjapanska kriget om bland annat sin blivande ordförande Gus tav Mannerheim. Finländarna dok tor Stenbäck (t.v), doktor Soikkanen, överstelöjtnant Mannerheim, kap ten Ingman och doktor Forstadius på ett sällsynt fo tografi. – Han ville skaka av sig rollen som den vite generalen och visa att han kunde vara en förenande faktor för nationen. En ledande roll inom Mannerheims barnskyddsförbund och i Röda Korset passade in i det här arbetet med att bygga upp sin image och ena landet, säger Turtola. I Mannerheim fick Röda Korset en lyskraftig ledare om orsakade starka reaktioner. I sin bok Hundra år av krig och fred konstaterar Gunnar Rosén (1926–2010): ”För en del av folket framstod organisationen ännu tydligare än förut som ’gammal, fin och patriotisk’, medan däremot arbetarbefolkningen ansåg den vita generalen leda en ’herrskapsfolkets välgörenhetsförening’ gentemot vilken man förhöll sig reserverat, trots verksamhetens uppriktighet och dess prestationer.” Mer än en galjonsfigur Som ordförande hade Mannerheim en ambitiös vision: Röda Korset skulle utvecklas till en riksomfattande frivilligorganisation och verksamheten skulle höjas till internationell nivå. I sina memoarer skriver Mannerheim att hans förslag ”ansågs ’oroande’”. – Mannerheim var ingen hedersordBeredskap för krig Under 1930-talet var Mannerheim ordförande för försvarsrådet och strävade efter att stärka krigsberedskapen inom såväl försvarsmakten som Röda Korset. Sjukhusens lager utökades och befolkningsskydd var en prioritet. – Mannerheim bedömde tidigare än många andra i Finland att det kommer att bli krig. Han var rösten som ropar i öknen, en röst som krävde beredskap, konstaterar Turtola. När vinterkriget bröt ut fick Mannerheim en unik dubbelroll när han som Röda Korsets ordförande också blev överbefälhavare för ett land i krig. Mannerheim engagerade effektivt Röda Korset att tjäna försvarets behov i krigstid. Organisationen överlämnade bland annat nio fältsjukhus, ett sjukhusfartyg, desinfektionsugnar, ungefär 120 ambulansbilar och stora mängder förbandsmateriel till armén. Ur Röda Korsets sjuksköterskereserv trädde 3 800 sjuksköterskor i försvarets tjänst och den hjälpsysterorganisation som grundades på Mannerheims order utbildade över 3 500 unga kvinnor att bistå sjuksköterskorna. Röda Korsets och Mannerheimförbundets avdelningar organiserade service med hjälp av frivilliga. Anseendet gav resultat ”Vinningarna spolieras” – de bittra orden satte Mannerheim som rubrik för ett avsnitt om åren 1919–39 i sina memoarer. Men i slutet av kapitlet ”Uppbyggande samhällsvärv” väcker marskalkens långvariga ansträngningar inom det sociala arbetet ändå varma känslor. ”Min andel i Mannerheimförbundets och Finlands Röda Kors’ verksamhet har varit begränsad till att utstaka de stora linjerna, ge idéer och påstötar samt utforma en del initiativ, vilka av andra insiktsfullt och offervilligt förts till framgång. Detta arbete har skänkt mig tillfredsställelse, och jag är tacksam att under en tid, då statsmakten icke behövde mina tjänster, på detta sätt ha kunnat tjäna mitt land”, skriver Mannerheim. Efter kriget deltog Mannerheim inte längre aktivt i Röda Korsets arbete, men har förblev ordförande för organisationen fram till sin död år 1951. – När republiken ännu var ung och många verksamheter sökte sin väg var det av enorm betydelse att Mannerheim bidrog till Finland Röda Kors och Mannerheims Barnskyddsförbund med sin auktoritet och sina insatser. Mannerheim hade en bred förståelse för samhälleliga frågor, som vikten av att ena nationen. Många saker gick vidare tack vare den pondus han hade, säger Turtola. ? förande som bara ville ha en titel, utan han var aktiv i frågan om att utveckla Röda Korset, säger Martti Turtola. Röda Korsets stadgar sågs över. För att ”idka informationsverksamhet och förvärva pengar”, som Rosén formulerar det, grundades en skild damkommitté. Till föreningens centralförvaltning inbjöds – genom ett personligt brev från Mannerheim – flera olika organisationer och ansedda privatpersoner. På så sätt blev Röda Korset i ett slag en samarbetsorganisation som täckte hela landet och som genom sina medlemsorganisationer representerade hundratusentals finländare. Mannerheim lyfte senare i Minnen fram verksamhetsformer inom Röda Korset som han kände speciellt starkt för. Bland dem fanns byggandet av sjukstugor i avlägsna trakter, omsorg om krigsskadade, biståndsverksamhet under nödår, uppdragandet av mobiliseringsplaner och inrättandet av en sjuksköterskereserv. Också Richard Faltins långvariga dröm om ett eget sjukhus för Röda Korset förverkligades tack vare Mannerheims popularitet. Mannerheim själv donerade 100 000 mark som grundplåt till sjukhusinsamlingen år 1928 och gav så gott som dagligen av sin tid till projektet under de två år som sjukhusbygget pågick. Finlands Röda Kors 140 år: Mannerheims tid ? ”Mannerheim bedömde tidigare än många andra i Finland att det kommer att bli krig.” MARTTI TURTOLA SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 13 1.11.2017 12.23
14 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 Kuoroporukan yhteinen kädenojennus Grex Musicus -kuoro laulaa Veripalvelun kampanjavideolla ja haluaa edistää tärkeää asiaa myös käytännön tasolla. Kuoron oma VeriRyhmä Punainen Myrsky käy säännöllisesti luovuttamassa verta. TEKSTI IIRA HARTIKAINEN KUVAT JAAKKO MARTIKAINEN S anomatalon veripalvelutoimiston ovensuulla käy iloinen kuhina lokakuisena torstai-iltapäivänä, kun helsinkiläisen sekakuoro Grex Musicuksen jäseniä jälleen kerran pelmahtaa tekemään hyvää konkreettisella tavalla. Kuoron oma Punaiseksi Myrskyksi nimetty VeriRyhmä on käynyt parin vuoden ajan säännöllisesti luovuttamassa verta – joskus yhdessä, mutta aikataulusyistä usein myös erikseen. Tällä kertaa paikalla on vain naisia, mutta kuoron miehet käyvät nelikon mukaan vähintään yhtä aktiivisesti luovuttamassa – jos eivät jopa ahkerammin. – Itse käyn aina kun luovutusväli sen sallii, eli neljä kertaa vuodessa, kertoo Nella Lindroth , ja kuorokaveri Nelli Iivanainen säestää: – Viimeisen vuoden aikana olen käynyt kolme kertaa, tämä on neljäs luovuViereen ryhmittynyt tukijoukko naurattaa Nelli Iivanaista luovutuspedillä. Tsemppaamassa Essi Taipale (vas.), Elin Bergdal ja Nella Lindroth. Stödtrupperna har samlats invid Nelli Iivanainens blod givningsbädd. Med och peppar är Essi Taipale (t.v.), Elin Bergdal och Nella Lindroth. tus. Mielestäni se on vähintä, mitä voin tehdä auttaakseni jotakuta toista. Verenluovutus on tehty sekä helpoksi että hauskaksi, Nelli tuumaa. Mallioppimista parhaimmillaan Naiset kertovat ”verenluovutusharrastuksen” kulkevan monilla heistä suvussa – Nella muistaa elävästi hetken, jolloin perinne siirtyi äidiltä tyttärelle. – Olimme viettämässä vapaapäivää kaupungilla ja mietimme, mitä kivaa tekisimme. Annoin äidin päättää, ja hän ehdotti verenluovutusta. Museo olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta äidin idea oli mielestäni erinomainen. Siitä se sitten kohdallani lähti, Nella kertoo. Myös Elin Bergdalin äiti ja isoäiti ovat aina olleet aktiivisia verenluovuttajia, ja SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 14 1.11.2017 12.23
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 15 nuori nainen aloitti verenluovutusperinteen heti 18 vuotta täytettyään. Nyt luovutuskertoja on takana yli kymmenen, mutta alarajoilla keikkuva hemoglobiini aiheuttaa jännitysmomenttinsa. – Aina harmittaa, jos en saa luovuttaa alhaisen hemoglobiinin takia, mutta en ole lannistunut siitä vaan yrittänyt sitten aina uudestaan jonkun ajan kuluttua, Elin sanoo. Kun apua saa, sitä osaa myös antaa Luovutuspedillä Nelli, joka on kuoron pitkäaikaisimpia jäseniä, naureskelee viereen ryhmittäytyneille tukijoukoille. Hoitajan etsiessä sopivaa kohtaa suonesta häntä alkaa hieman jännittää, vaikka aiemmilla kerroilla verenluovutukset ovat aina sujuneet mallikkaasti. – Mitä jos verta ei tule? Nelli pohtii, mutta turhaan. Veripussi täyttyy reilussa neljässä minuutissa, puristustekniikka ja virtaus ovat kohdillaan. Hoitaja kertoo, että osa verenluovuttajista haluaa vierelleen ”tukihenkilön”, ja se on ihan sallittua. Edellisviikolla erään luovuttajan ystävä hieroi tämän jalkoja luovutuksen ajan. Naiset nauravat olevansa kunnon hätäveriporukka, sillä Veripalvelun kampanjavideon kuvauksissa selvisi, että useampikin Punaisen Myrskyn luovuttajista on O-negatiivista eli Suomessa suhteellisen harvinaista veriryhmää. O-negatiivista verta voi antaa hätäverenä kaikille potilaille, mutta veriryhmään kuuluville itselleen käy vain heidän oman ryhmänsä veri. Tämän vuoksi O-negatiivisista luovuttajista on jatkuvasti erityinen tarve. – Sovimme saman tien, että jos jollekin jotain joskus tapahtuu, niin riennämme oitis pelastamaan! Pian Nella kuitenkin vakavoituu, kun muistelee sitä, että on itsekin ollut verenluovuttajan lahjan tarpeessa. – Yläasteella sahasin käteeni niin, että se jouduttiin leikkaamaan. Leikkauksessa sitten tarvitsin O-negatiivista veriryhmääni, joten osaan todella arvostaa sitä, että kanssaihmiset ovat käyneet vapaaehtoisesti luovuttamassa verta. Videolta välittyy auttamisen ilosanoma Aina kun Punainen Myrsky on pyörähtänyt verenluovutuksessa, kuoron WhatsApp-ryhmässä jaetaan aktiivisuudesta kertovia postauksia – niin tänäänkin. Myös uudemmat kuorolaiset ovat lähteneet mukaan rohkeasti. – Ensimmäisen kerran olen käynyt aikanaan yksin, mutta kuoroon tultuani lähdin sitten tämän porukan mukaan, kertoo kolme kertaa luovuttanut Essi Taipale . Veripalvelun kampanjavideolla Essi laulaa sooloa Ultra Bran klassikkobiisistä Minä suojelen sinua kaikelta, josta yksi kuorolaisista oli tehnyt kuorosovituksen varta vasten videota varten. Grex Musicuksen versio kappaleesta on saanut kehuja itse säveltäjältä, Ultra Bran nokkamies Kerkko Koskiselta . Videolle Productions Oy:n Veripalvelulle toteuttamaa kampanjavideota on katsottu YouTubessa jo yli 80 000 kertaa, ja Facebookissa lähes yhtä monta. – Kuoro ei epäröinyt hetkeäkään lähteä mukaan edistämään verenluovutuksen asiaa, kun pyydettiin. Meillä on jo valmiiksi VeriRyhmä ja paljon aktiivisia verenluovuttajia porukassa, joten asian tärkeyttä ei tarvinnut teroittaa, kuorolaiset kertovat. Video kuvattiin Helsingin Senaatintorilla elokuisena varhaisaamuna, ennen kaupungin heräämistä. Kaunis aamunkajo valaisi Helsingin katot, kun kuoro aamuviideltä kokoontui portaiden ylätasanteelle laulamaan. – Vedimme kappaleen ihan muutaman kerran, sillä kuvauksissa meni viisikuusi tuntia! – Se oli kuitenkin todella mukavaa ja kannatti. Meidät on yllättänyt positiivisesti se, miten paljon videota on katsottu ja levitetty ja kuinka moni siitä on kiinnostunut. Moni sanoo saavansa kylmiä väreitä, mikä on upea merkki. Kuorolaisten mielestä videolle saatiin vangittua se tärkein, verenluovutustoimintaa ohjaavat arvot. – Auttamisen ilon sanoma välittyy videolta. Voimme suojella tässä maailmassa toisiamme ja pitää huolta, vaikka emme tuntisi henkilökohtaisesti. ? En kör som ger blod i ett kör Kören Grex Musicus sjunger på Blodtjänsts kampanjvideo och ger regelbundet blod. T rafiken är glad och livlig i dörren till blodtjänstbyrån i Sanomahuset när den blandade kören Grex Musicus’ medlemmar igen dyker upp för att göra gott på ett konkret sätt. Helsingforskörens egen BlodGrupp, Punainen Myrsky, har i ett par års tid gett blod regelbundet – ibland i grupp, men ofta också skilt för sig på grund av olika tidtabeller. – Själv går jag alltid när donationsintervallet tillåter det, alltså fyra gånger om året, säger Nella Lindroth , och körkompisen Nelli Iivanainen fyller i: – Det här är fjärde givningen under det senaste året. Jag tycker det är det minsta jag kan göra för att hjälpa någon annan. Det är både lätt och roligt att ge blod, säger Nelli. Kvinnorna konstaterar att många av dem har ”blodgivning om hobby” i släkten. Nella minns väl hur det var när traditionen fördes vidare från mor till dotter. – Vi var ute på stan en ledig dag och undrade vad vi kunde hitta på för roligt att göra. Jag lät mamma bestämma och hon föreslog blodgivning. Ett museum var ett alternativ, men jag tyckte mammas idé var strålande, berättar Nella. Elin Bergdals mamma och mormor har också alltid varit aktiva blodgivare, så Elin fortsatte traditionen så fort hon fyllde 18 år. Nu har hon gett blod mer än 10 gånger, men låga hemoglobinvärden orsakar en viss spänning. – Det är alltid tråkigt om jag inte får ge blod på grund av för lågt hemoglobin, men jag ger inte upp, utan jag försöker alltid på nytt en annan gång, säger Elin. Kvinnorna skrattar och säger att de är prima blodgivare. När de filmade Blodtjänsts kampanjvideo framkom det nämligen att flera av givarna i Punainen Myrsky är O-negativa och därmed representerar en blodgrupp som är ganska sällsynt i Finland. O-negativt blod behövs speciellt i nödsituationer, eftersom alla kan ta emot det, medan de som själv är O-negativa behöver just sådant blod. Därför behövs O-negativa givare alltid. – Vi kom genast överens om att hjälpa varandra om något händer någon av oss! På Blodtjänsts färska kampanjvideo sjunger Grex Musicus Ultra Bras klassiker Minä suojelen sinua kaikelta i ett körarrangemang som en av körmedlemmarna gjorde för videon. Grex Musicus’ version av stycket har fått beröm av tonsättaren själv, Kerkko Koskinen i Ultra Bra. Kampanjfilmen som produktionsbolaget Videolle Productions Oy gjorde för Blodtjänst har redan setts på YouTube över 80 000 gånger och nästan lika många till på Facebook. – Kören tvekade inte en sekund att vara med och främja blodgivande när vi blev tillfrågade. Vi har redan en BlodGrupp och många aktiva blodgivare bland våra sångare, så hur viktigt det är behövde vi inte lyfta fram, berättar körmedlemmarna. ? ” Voimme suojella tässä maailmassa toisiamme ja pitää huolta, vaikka emme tuntisi henkilökohtaisesti. ” ” Aina harmittaa, jos en saa luovuttaa alhaisen hemoglobiinin takia, mutta en ole lannistunut siitä vaan yrittänyt aina uudestaan jonkun ajan kuluttua.” SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 15 1.11.2017 12.23
16 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 M aanantai on alkanut rauhallisesti Suomen Punaisen Ristin Uudenkaupungin osaston Nettiparkissa. Kävijöitä on yleensä muutamia, mutta nyt Eija Tuominen saa istua rauhassa harjoittelemassa hiiren käyttöä pasianssilla. Tuominen, 83, osti vastikään ensimmäisen oman tietokoneensa poikansa kehotuksesta. – Laskujen maksamisen takia minä tähän rupesin, vaikka miniä sanoi heti, että kohta sinä rupeat niitä pitsimalleja sieltä hakemaan, Tuominen sanoo. – Välillä harmittaa, kun uutisten lopussa sanotaan, että lue lisää netistä. Ehkä minäkin kohta luen. Sisään astuu pian Tuija Hiltunen , joka haluaa päivittää Facebookin puhelimeensa ja toivoo Nettiparkin työntekijä Sonja Vuotilta apua. Selvittelyn jälkeen ilmeneekin, ettei Hiltusen laitteeseen voi päivittää ohjelman uutta versiota. Nettiparkissa tietokoneen käyttö aloitetaan alkeista – Sonja Vuotin mukaan jopa koneen käynnistämisestä. Vähitellen edetään selaimen käyttöön ja erilaisiin ohjelmiin kuten sähköpostiin tai pankkiohjelmaan. Tietokoneiden lisäksi älypuhelimet aiheuttavat päänvaivaa monelle uudelle käyttäjälle. Matalan kynnyksen Nettiparkkiin voi kävellä vaikka suoraan puhelinkaupasta ja pyytää apua käyttöönotossa. Nettiparkin toimintakausi aloitetaan Tietotekniikan ihmeellinen maailma -luennolla, jossa käsitellään hyvin laajasti erilaisia tietokoneisiin ja nettiin liittyviä kysymyksiä. – Uudessakaupungissa pidettiin myös pankkipäivä, jolloin pankkien työntekijöitä oli kertomassa nettipankin käytöstä. Omakanta-palvelun käytöstä ja sisällöistä olisi myös hyödyllistä pitää luento, Nettiparkki-toiminnan äiti Hanna Vänni sanoo. Mynämäeltä maailmalle Hanna Vänni oli aloittamassa Punaisen Ristin Mynämäen osaston Nettiparkkia Digikammon kaatajat Harva vanhuskaan pärjää enää ilman tietotekniikkaa. Apua koneiden käyttöön saa Punaisen Ristin nettiparkissa, jossa nuoret auttavat iäkkäämpiä. TEKSTI ELINA TEERIJOKI KUVAT SUVI-TUULI KANKAANPÄÄ Eija Tuominen, 83, totuttelee käyttämään ensimmäistä omaa tietokonettaan. Punaisen Ristin Nettiparkissa tuki on koko ajan lähellä. Eija Tuominen, 83, vänjer sig vid att använda sin första dator. På Röda Korsets webbparkering är en stödperson hela tiden i närheten. SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 16 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 17 Webbparkering botar digirädsla Inte ens på ålderns höst kan man idag klara sig helt utan informationsteknologi. Det är lugnt på webbparkeringen i rödakorsavdelningen i Nystad den här måndagen. I allmänhet dyker några personer upp, men idag är det bara Eija Tuominen som övar musanvändning genom att spela patiens. Tuominen, 83, har nyligen skaffat sig en första dator. Det gjorde hon på uppmaning av sin son. – Det var för att kunna betala räkningar jag började med det här, fast min svärdotter sa genast att du börjar nog söka spetsmönster på datorn sen, säger Tuominen. – Det pärtar när de i slutet av nyheterna säger att man kan läsa mer på nätet. Men kanske jag gör det snart, jag också. Hjälpen börjar med grunderna. Sonja Vuoti som jobbar på webbparkeringen konstaterar att man kan börja med att visa hur datorn startas. Stegvis går undervisningen vidare och de äldre lär sig använda webbläsare och olika program, som e-post och webbanker. Men det är inte bara datorer som orsakar huvudbry. Många behöver också hjälp med smarttelefoner och i Nettiparkki är tröskeln låg: Man kan komma direkt från telefonbutiken och få hjälp med att få igång mackapären. – I Nystad hade vi en bankdag och då kom anställda från bankerna och berättade om hur man använder webbanken. En föreläsning om hur OmaKanta-tjänsten fungerar kunde också vara nyttig, planerar Hanna Vänni , kvinnan bakom Nettiparkki. Vänni var med och drog igång den första webbparkeringen i rödakorsavdelningen i Virmo för några år sedan och där håller parkeringen fortfarande öppet fyra dagar i veckan. Sedan dess har Vänni som ett led i sina socionomstudier skapat en modell för hur webbparkering kan användas på andra håll. I dagsläget finns det webbparkeringsverksamhet inte bara i Virmo och Nystad utan också i Loimaa och S:t Karins-Pikis. Modellen förenar ungas och äldres behov. De anställda på webbparkeringen finns på plats inom ramen för arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte eller är på arbetspraktik. De är unga människor som har vuxit upp med datorer och pekskärmar, men som fortfarande söker sin plats i tillvaron. En volontär från Röda Korset finns alltid på plats som stöd. Sonja Vuoti hittade till webbparkeringen via stadens uppsökande ungdomsarbete. Hon var inte den enda som ville jobbet. – Det var förvånansvärt många unga som var intresserade. Unga är inte rädda för teknologi, i motsats till en del äldre människor, konstaterar Siiri Suhonen och Heidi Klubb-Ylilauri på Nystads uppsökande ungdomsarbete. – Jag gillar att meka med datorer, säger Sonja Vuoti själv. Hennes arbetsuppgifter på Nettiparkki omfattar allt slags hjälpande – från att starta datorn till programuppdateringar och installering av virusskydd. Vid sidan av datateknik är en viktig del av webbparkeringsverksamheten också att det skapar sociala kontakter. Mer erfarna besökare ger råd till nybörjare och småningom blir folk bekanta – och kaffepannan står alltid varm. ? muutama vuosi sitten. Parkki toimii Mynämäellä edelleen neljänä päivänä viikossa ja on vakiinnuttanut kävijämääränsä. Nyt Vänni on osana sosionomiopintojaan konseptoinut Nettiparkki-mallin hyödynnettäväksi muuallakin. Mallissa yhdistetään nuorten ja vanhusten tarpeet. Nettiparkin työntekijät ovat kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa olevia nuoria, diginatiiveja, joille tietotekniikan käyttö on arkea, mutta jotka vielä etsivät paikkaansa maailmassa. Heitä tukemassa paikalla on aina Punaisen Ristin vapaaehtoinen. Sonja Vuoti tuli Nettiparkkiin etsivän nuorisotyön avulla. Hän ei suinkaan ollut ainoa tarjokas paikkaan. – Yllättävän paljon löytyi nuoria, joita tämä työ kiinnosti. Nuoret eivät pelkää tai jännitä laitteita toisin kuin moni vanhemman polven ihminen, sanovat Siiri Suhonen ja Heidi Klubb-Ylilauri Uudenkaupungin etsivästä nuorisotyöstä. – Tykkään räplätä koneita, sanoo Sonja Vuoti itsekin. Hänen työnkuvaansa Nettiparkissa kuuluu kaikessa auttaminen – siitä koneen käynnistyksestä ohjelmistopäivityksiin ja virustorjunnan asentamiseen. Nettiparkin tavoite on tietotekniikan käytön alkuun pääseminen, ammattilaistason ongelmat ohjataan ammattilaiselle. Silti nuorella työntekijällä karttuvat työelämän perustaidot kuten ongelmanratkaisun ja sosiaalisen kanssakäymisen taidot. Tila sai lisäkäyttöä Nettiparkkeja toimii nyt Uudenkaupungin ja Mynämäen lisäksi Loimaalla ja Kaarina-Piikkiössä. Toiminta istuu Hanna Vännin arvion mukaan parhaiten pienehköille paikkakunnille, joissa toimintaa ei ole tarjolla kovin paljon, mutta kiinnostuneita osallistujia kuitenkin löytyy. Yhtenä kriteerinä nettiparkkitoiminnan aloittamiselle on osaston käytössä oleva toimintaan sopiva tila. Uudessakaupungissa tila on suorastaan ihanteellinen: Ystävän tupa -niminen tila, entinen pankki, on ydinkeskustassa Alisellakadulla. Nettiparkkitoiminta on lisännyt tilan käyttöä ja ihan uusiakin kävijöitä on löytynyt paikalle, sanoo Punaisen Ristin Uudenkaupungin osaston puheenjohtaja Petteri Saarinen . – Yllätyin, miten nopeasti Nettiparkki löysi paikkansa. Toiminta alkoi syyskuun alussa, ja avajaisissa oli heti yli kaksikymmentä ihmistä. En oikein näe syytä, miksi emme jatkaisi toimintaa, koska kysyntää kuitenkin riittää, Saarinen sanoo. Uudenkaupungin nettiparkissa käy viidestä kahdeksaan ihmistä päivässä. Saarinen muistuttaa, että vaikka toiminta on suunnattu eläkeläisille, se on avointa kaikille. – Ihmisryhmä, jonka toivoisin löytävän Nettiparkkiin, ovat maahanmuuttajat. Viranomaisten sähköiset tietojärjestelmät voivat olla vaikeita, vaikka osaisikin hyvin suomea. Samalla voisi syntyä kontakteja ja ennakkoluulot vähentyä, Saarinen pohtii. Digipalvelut lisääntyvät yhä Kontaktien syntyminen onkin tietysti olennainen osa nettiparkkitoimintaa. Kokeneemmat kävijät neuvovat aloittelijoita, ja vähitellen tullaan tutuiksi. Kahvia on aina tarjolla. Siinä sivussa opitaan uusia asioita. Eija Tuominen siirtyy pasianssista sähköpostin pallotteluun: Hanna Vänni lähettää viestin, johon Tuominen vastaa. Rutiinit kuten salasanan käyttö ja toimintopainikkeet tulevat samalla tutuiksi. – Poikani lupasi, että ensi kerralla saan jo maksaa yhtiövastikkeen itse, Tuominen sanoo. Petteri Saarinen näkee, että Nettiparkin tyyppisiä ”digikammon lieventäjiä” tarvitaan nyky-yhteiskunnassa paljon. Palvelut digitalisoituvat ja esimerkiksi etälääkäripalvelut vähentävät tarvetta liikkua, jos liikkuminen syystä tai toisesta on vaikeaa. – Ei esimerkiksi Kelaa tai verotoimistoa ole enää joka kunnassa. Asiointireissu taksilla voi tulla hyvinkin kalliiksi, Saarinen sanoo. ? ”Laskujen maksamisen takia minä tähän rupesin, vaikka miniä sanoi heti, että kohta sinä rupeat niitä pitsimalleja sieltä hakemaan. Välillä harmittaa, kun uutisten lopussa sanotaan, että lue lisää netistä – ehkä minäkin kohta luen.” EIJA TUOMINEN SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 17 1.11.2017 12.24
KUVAT: STEPHEN RYAN, JUSSI RASTAS, HANNA LINNAKKO Mukana auttamassa -nettisivustolle on koottu Suomen Punaisen Ristin yhteistyö yritykset. Yritykset voivat auttaa lahjoittamalla varoja, tuotteitaan ja osaamistaan tai tekemällä vapaaehtoistyötä. Käy tutustumassa: punainenristi.fi/mukana-auttamassa Haluaako sinun yrityksesi mukaan auttamaan? Ota yhteys varainhankintaan regina.lauren@punainenristi.fi, 020 701 2199 tai eeva.arrajoki@punainenristi.fi, 020 701 2274. APUA AVULLANNE – LÄHELLÄ JA KAUKANA YHTEISTYÖKUMPPANI, LÄMMIN KIITOS ETTÄ OLIT Yhteistyö Punaisen Ristin kanssa viestii yrityksen yhteiskuntavastuusta ja arvoista. SPR_Mukana_auttamassa_2017_TT.indd 1 1.11.2017 11.41 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 18 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 19 Punaisen Ristin ryhmänjohtajakurssilla Taivalkoskella koeteltiin paineensietoakykyä ja harjoiteltiin yhteistyötä viranomaisten kanssa. TEKSTI TUOMO PIRTTIMAA KUVAT JANNE KÖRKKÖ Tilanne haltuun Punaisen Ristin ryhmänjohtajakurssilla Taivalkoskella testattiin ensiapuvapaaehtoisten paineensietokykyä lavastetuissa onnettomuustilanteissa. På Röda Korets gruppledarkurs i Taivalkoski testades första hjäl penvolontärers stresstålighet med iscensatta storolyckor. KUVAT: STEPHEN RYAN, JUSSI RASTAS, HANNA LINNAKKO Mukana auttamassa -nettisivustolle on koottu Suomen Punaisen Ristin yhteistyö yritykset. Yritykset voivat auttaa lahjoittamalla varoja, tuotteitaan ja osaamistaan tai tekemällä vapaaehtoistyötä. Käy tutustumassa: punainenristi.fi/mukana-auttamassa Haluaako sinun yrityksesi mukaan auttamaan? Ota yhteys varainhankintaan regina.lauren@punainenristi.fi, 020 701 2199 tai eeva.arrajoki@punainenristi.fi, 020 701 2274. APUA AVULLANNE – LÄHELLÄ JA KAUKANA YHTEISTYÖKUMPPANI, LÄMMIN KIITOS ETTÄ OLIT Yhteistyö Punaisen Ristin kanssa viestii yrityksen yhteiskuntavastuusta ja arvoista. SPR_Mukana_auttamassa_2017_TT.indd 1 1.11.2017 11.41 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 19 1.11.2017 12.24
20 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 ta kuin johdettavien – siksi paineensietokykyä koetellaan myös kurssilla. – Täällä näkee, jaksaako hymyillä ja sanoa hyvää huomenta kämppäkaverille koko viikon ajan. Päivän ensimmäisen rastin jälkeen kajaanilainen Jouni Halonen arvioi kahdenkymmenen minuutin mittaisen tehtävän sujuneen hyvin. – Priorisointi onnistui ja teimme oikeat ratkaisut. Vähiten loukkaantuneet saatiin pois alta ja voitiin keskittyä vaikeampiin tapauksiin. Tosin lopullinen palaute saadaan vasta illalla. Henkinen tuki on kaikessa mukana Torstai-illan pääharjoituksen jälkeen kuuden päivän kurssi alkaa kallistua loppusuoralle. Lempi Ojala ja Jouni Halonen pysähtyvät hetkeksi miettimään kurssin antia. Varmuus ryhmänjohtajana toimimiseen paineen alla, jopa ylivoimatilanteissa, on parantunut. Molemmat nostavat esiin myös henkisen tuen: ymmärrys sen merkityksestä auttamistilanteissa on entisestään vahvistunut. – Itse asiassa henkinen tuki on jopa vähän huono käsite, Ojala pohtii. – Siitä saattaa tulla sellainen vähän päälle liimattu mielikuva, että ”tulepa tähän, niin minä hoidan jalan, ja kohta tulee lohduttaja erikseen”. – Todellisuudessa kaikki auttamistilanteet ovat myös henkisen tuen antamista. – Jokaisessa auttamistilanteessa on takana trauma ja tarvetta henkiselle tuelle. Se liittyy osana kaikkeen. Sitä on käsi olkapäällä, lupaus, että minä hoidan tämän, älä hätäile, ambulanssi on tulossa, että veljesi on tuossa vieressä. Se on autettavan ihmisen kohtaamista, Halonen sanoo. Hänellä itsellään on raskas muisto tilanteesta, jossa hän jäi vaimonsa kanssa ilman tukea. Heidän poikansa hukkui vuonna 1993. Sairaalasta lähdettäessä hoitaja kysyi vain, otatteko pojan vaatteet mukaan. Aika oli toinen, ja pariskunta jäi asian kanssa yksin. Omakohtainen kokemus henkisen tuen puuttumisesta auttaa ymmärtämään, miten tärkeää se on. Ojala arvelee, että kyky henkiseen tukeen on toisille luontaista, se kuuluu omaan luonteeseen. – Mitään tähtitiedettä se ei ole, vaan olemista ihmisenä toiselle ihmiselle. Kun kurssilla muisteltiin kolmen ällän sääntöä – lepoa, lämpöä ja läheisyyttä – niistä viimeinen kääntyi Ojalan 1 Henkinen tuki on tavalla tai toisella mukana kaikissa auttamistilanteissa. Psykiskt stöd i nå gon form är alltid en del av hjälp situationen. 2 Punaisen Ristin ryhmänjohtajat ovat pitkälle koulutettuja vapaaehtoisia, jotka toimivat vaativissa tehtävissä Punaisessa Ristissä ja Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa. Röda Korsets gruppledare är långt utbildade frivilliga som har ansvarsuppgifter inom Röda Korset och Frivilliga rädd ningstjänsten. 1 2 P unaisen Ristin ensiaputoiminnan ryhmänjohtajakurssin osallistujille Taivalkoskella on laitettu henkistä painetta tarkoituksella pitkin viikkoa raskailla harjoituksilla ja esitysten valmistamisen aikataulukiireillä. Nauru on silti herkässä kahdenkymmenen kurssilaisen kootessa varusteita ja noustessa bussiin. Edessä on taas uusi simuloitu onnettomuuspaikka ja sen tehtävärastit: sairaskohtauksesta aiheutunut paha metsäkoneonnettomuus, paha ulosajo, nokkakolari pikkubussin ja rekan kesken. Onnettomuuspaikoilta löytyy eri tavoilla loukkaantuneita, pikkuvauva joka ei hengitä, hysteerinen äiti ja shokissa olevia, riiteleviä loukkaantuneita. Kurssilaiset saavat kukin vuorollaan toimia ensiapuryhmän johtajana. – Oleellista on ottaa tilanne haltuun ja nähdä metsä puilta, oululainen Lempi Ojala sanoo. – Odotin tänne tullessani joutuvani epämukavuusalueelle – ja sitähän tämä on ollut. Mutta eniten oppii siitä, mikä tuntuu hankalimmalta. Olisin ollut pettynyt, jos olisin saanut vain loistaa vanhoilla taidoillani. Ojala miettii, että turvallisen johtajan pitää sietää ja kestää enemmän painet” Mitään tähtitiedettä se ei ole, vaan olemista ihmisenä ihmiselle.” LEMPI OJALA SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 20 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 21 sanomana lempeydeksi. – Sen voisikin muuttaa neljän ällän säännöksi... Halonen muistuttaa, että ihmiset reagoivat kriiseihin eri tavalla. Tuen on mukauduttava tilanteeseen. – Joskus pitää puhua, joskus auttaa eniten olemalla hiljaa. Yhteistyö viranomaisten kanssa vaihtelee Yksi Taivalkosken kurssin aiheista oli yhteistoiminta viranomaisten kanssa. Niin Punaisen Ristin kuin Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan vapaaehtoisryhmien käyttäminen viranomaisten apuna vaihtelee suuresti eri puolilla Suomea. Joillakin paikkakunnilla vapaaehtoisten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen on lähes tuntematonta, toisaalla taas ensihoitoyksiköt, poliisi ja sosiaalipäivystys ottavat mielellään vastaan vapaaehtoisryhmien tarjoamat lisäkädet. – Kaikkialla viranomaiset eivät yksinkertaisesti edes tiedä, että tällainen vapaaehtoisista koostuva resurssi on käytettävissä, kertoo Taivalkosken ryhmänjohtajakurssin kouluttaja, Punaisen Ristin ensiavun suunnittelija Niina Hirvonen . – Siihen me kaikki Punaisessa Ristissä voimme myös itse vaikuttaa olemalla aktiivisia ja pitämällä oman alueemme viranomaiset ajan tasalla siitä, millaista tukea vapaaehtoispuolella on tarjota. Taivalkosken kurssin pääharjoituksessa viranomaiset olivat esimerkillisesti mukana. Harjoitustilanteita johtivat Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen ammattilaiset, ja mukana oli myös ensihoidon yksiköitä. Käytännön kokemusta vapaaehtoisyhteistyöstä kanssa kurssilla vierailleilla viranomaisilla oli kuitenkin varsin vähän, lähinnä maastoetsinnöistä. Toisaalta esimerkiksi Taivalkosken kaltaisella muutaman tuhannen asukkaan paikkakunnalla koulutettuja vapaaehtoisia on vähän, ja monet heistä ovat jo ammattinsa kautta pelastustai sairaanhoitoalalla. Lempi Ojalan kokemukset yhteistyöstä viranomaisten kanssa Oulun seudulla ovat myönteisiä. – Ne tahot, joiden kanssa yhteistyötä tehdään, luottavat meihin. Kolmas sektori on otettu hyvin mukaan. Toki tietoa mahdollisuuksista voisi olla enemmänkin, me olemme kuitenkin helposti käytettävissä isolla voimalla myös virka-ajan ulkopuolella. – Ja vielä ilman palkkaa, Jouni Halonen lisää. ? Ta tag i situationen Röda Korsets gruppledarkurs i Taivalkoski testade sin stresstålighet och övade samarbete med myndigheter. D eltagarna i Röda Korsets gruppledarkurs i Taivalkoski utsätts avsiktligt för psykisk press under en vecka. Det sker genom en kombination av tunga övningar och en stram tidtabell. Trots det skämtar och skrattar många av de 20 kursdeltagarna när de samlar ihop sin utrustning och stiger på bussen. Framför sig har de ytterligare en simulerad olycksplats och ett antal kontroller med uppgifter som hör till övningen. På olycksplatserna finns människor med olika slags skador, ett spädbarn som inte andas, en hysterisk mamma och chockade, grälsjuka skadade. Turvis för var och en av kursdeltagarna agera ledare för en första hjälpen-grupp. – Det viktiga är att man tar tag i situationen och ser skogen för träden, säger Lempi Ojala från Uleåborg. – På väg hit förväntade jag mig att jag här ska hamna utanför mitt bekvämlighetsområde – mest lär man sig av det som känns riktigt besvärligt. Ojala tänker sig att en trygg ledare måste kunna tåla och ta mer press än de hen leder. Därför testas också stresståligheten på kursen. – Här får man se om man orkar le och säga god morgon till sin rumskamrat hela veckan. Efter torsdagskvällen huvudövning går den sex dagar långa kursen mot sitt slut. Ojala och Jouni Halonen från Kajana stannar upp en stund för att fundera på vad kursen har gett dem. De konstaterar att de nu känner sig säkrare i rollen som gruppledare i pressade situationer. Båda lyfter också upp frågan om psykiskt stöd: De har fått en bättre känsla för hur viktigt det är med stöd. – I varje hjälpsituation handlar det om ett trauma och det finns behov av psykiskt stöd. Det är med i precis allt. Det är en hand på en axel, ett löfte om att man sköter om något, lugnande ord om att ambulansen är på väg, säger Halonen. Han påminner om att människor reagerar olika i krissituationer. Stödet måste anpassa sig efter situationen. – Ibland gäller det att prata, ibland hjälper man mest genom att vara tyst. Ett temaområde under kursen i Taivalkoski är samarbetet med myndigheterna. I Taivalkoski är myndigheterna exemplariskt representerade, men skillnaderna är stora på olika håll i landet. På vissa orter har man nästan noll koll på att utnyttja de möjligheter som volontärer erbjuder. – På alla håll vet myndigheterna helt enkelt inte om att de har tillgång till en sådan här resurs av frivilliga, säger Röda Korsets första hjälpen-planerare Niina Hirvonen , som är utbildare på gruppledarkursen i Taivalkoski. – Det är något vi alla inom Röda Korset kan påverka genom att vara aktiva och informera myndigheterna i våra egna områden och hålla dem à jour om hurdant stöd vi på frivilligsidan kan erbjuda. Lempi Ojala har positiva erfarenheter av samarbetet med myndigheterna i Uleåborgstrakten. – De parter som vi har samarbete med litar på oss. Klart att det kunde finnas mer information om möjligheterna, men vi är lätt tillgängliga även i stort antal och utanför kontorstid. ? SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 21 1.11.2017 12.24
22 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 Heinäkuu 2016, Tampere Tammikuun toisena päivänä 2016 Punaisen Ristin Punkalaitumen vastaanottokeskuksessa leivottiin seitsemän kakkua. Syytä juhlaan riitti: Nayyef Ahmed Al-Hasnawi , 18, oli edellisenä päivänä saanut myönteisen turvapaikkapäätöksen. Sitä oli odotettu yli puoli vuotta. Viimein Al-Hasnawi saattoi aloittaa elämänsä Suomessa. Siitä on nyt seitsemän kuukautta. Al-Hasnawi häärää tamperelaisen yksiönsä keittiössä. Hän asettaa tarjolle teetä, kahvia ja kokista ja kutsuu vieraat istumaan siniselle samettisohvalle. Olohuoneen ikkunan takana avautuva sateinen Tampere ei näytä parastaan, mutta Al-Hasnawi on tyytyväinen. Erityisiä kehuja saa Hervanta. – Täällä on rauhallista ja paljon ulkomaalaisia, Al-Hasnawi kertoo. Puisto, järvi ja uimapaikka ovat lähellä. Hervannassa pääsee pelaamaan myös biljardia. Lisäksi naapuritaloon muutti juuri ystävä, johon Al-Hasnawi tutustui vastaanottokeskuksessa. Tyytyväisyyteen on muitakin syitä: Al-Hasnawi on hyväksytty ammattikouluun Sastamalaan opiskelemaan ajoneuvoasentajaksi. Sitä ennen hän oli ehtinyt opiskella suomea ja tutustua auto-, kone-, 1 Omaa paikkaa etsimässä Irakilainen Nayyef Ahmed Al-Hasnawi sai turvapaikan Suomesta viime vuoden kesällä. Avun maailma seurasi yli vuoden ajan, miten kotoutuminen uuteen maahan ja kulttuuriin sujui. Helppoa siitä odotti tuskin kukaan – eikä siitä sellaista tullutkaan. TEKSTI VEERA MOLL KUVAT LIISA TAKALA SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 22 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 23 metallija puualan koulutukseen. Lopputodistus on komea. Siinä Al-Hasnawia kehutaan motivoituneeksi ja ahkeraksi opiskelijaksi sekä rohkeaksi suomen kielen puhujaksi. Al-Hasnawi on osallistunut aktiivisesti myös opiskelijatoimintaan. Ajoneuvoasentajan opinnot alkavat reilun kuukauden päästä, Al-Hasnawi on valmis. Ehkä innokas oppiminen kulkee suvussa. Al-Hasnawin isä on insinööri ja äiti historianopettaja. Koulussa viisilapsisen perheen esikoisen lempiaine oli Irakin historia, mutta sitten koulu jäi kesken. Menneisyydestä kysyttäessä Al-Hasnawi nostaa tuolin eteiseen ja kurottaa yläkaapista käsiinsä sinisen matkalaukun. Sen sisällä ovat kaikki tärkeät paperit. Kun Nayyef Ahmed Al-Hasnawi saapui Suomen Turkuun kesäkuussa 2015, päivä oli aurinkoinen. Takana oli pitkä matka Irakista Turkin kautta Euroopan halki Ruotsiin ja lopulta laivalla Ruotsista Suomeen. – Ensimmäinen sanani suomeksi taisi olla aurinko, Al-Hasnawi muistelee. Vuosi ennen Turun auringonpaistetta, kesäkuussa 2014, islamistijärjestö Isis oli vallannut Al-Hasnawin kotikaupungin Mosulin. Al-Hasnawi oli kertonut ystävilleen, mitä hän ajattelee Isisistä. Ilmeisesti joku oli kertonut hänen puheistaan eteenpäin, sillä vähän myöhemmin joukko Isisin väkeä saapui Al-Hasnawin kotiin hänen poissaollessaan ja vaati Al-Hasnawia saapumaan järjestön juttusille. Isä käski saman tien poikaansa keräämään tavaransa ja pakenemaan Bagdadin kautta lentäen Turkkiin. Matkalla Al-Hasnawi joutui kuitenkin shiiamiliisin pidättämäksi ja pahoinpitelemäksi. Päästyään vapaaksi Al-Hasnawia kiellettiin henkensä uhalla matkustamasta Bagdadiin, mutta hänen isänsä onnistui järjestämään salakuljetuksen Arbilin kaupungin kautta Turkkiin. Al-Hasnawin vanhemmat ja sisarukset pakenivat Isisin kynsistä Turkin rajalla sijaitsevaan leiriin. – Perheeni haluaisin Suomeen, Al-Hasnawi sanoo ja kokoaa pöydälle levittämänsä turvapaikkapäätöslomakkeet, passin ja todistukset ja pakkaa ne takaisin siniseen matkalaukkuun. Marraskuu 2016, Sastamala Sastamalan ammattikoulun asfalttipihan peittää marraskuussa ohut lumikerros. Pakkasta on puolilta päivin kaksi astetta. Edellisestä tapaamisestamme Al-Hasnawin kanssa on nyt viisi kuukautta, valoisa kesä on vaihtunut talveksi. Sisällä autohallissa 40 sinisiin työhaalareihin pukeutunutta opiskelijaa ja kaksi opettajaa häärää autojen kimpussa. Opiskelijoita on hallissa tavallista enemmän, sillä tänään autoja korjaavat sekä ensimmäisen että kolmannen luokan opiskelijat. Osa autoista on nostettu ylös pohjatarkastusta varten, osa seisoo lattialla konepellit auki. Al-Hasnawin päivä on alkanut jo yli kuusi tuntia sitten. Herättyään kotonaan Hervannassa hän matkusti bussilla Tampereen keskustaan ja sieltä toisella bussilla Sastamalaan. Koulumatka kestää kaksi tuntia suuntaansa. Al-Hasnawi on silminnähden uupunut. Hän katselee katsastustarkastuslomaketta yhdessä työparinsa Haidar Albahranin kanssa. Päivän tehtävänä on esikatsastuksen tekeminen, ja tutkittavana on opettaja Petri Kiisken isän sininen Ford. Albahran ja Al-Hasnawi ovat testanneet jousituksen ja iskunvaimennuksen, kokeilleet jarruja jarrudynamometrillä ja korjanneet rekisterikyltin valot. Seuraavaksi on vuorossa pakokaasumittaus, sitten katsotaan auton pohja. – Tänään on hyvä päivä, koska olemme hallissa, Al-Hasnawi sanoo tyytyväisenä. Useimmiten ensimmäisen opiskeluvuosi vietetään enimmäkseen luokkahuoneessa esimerkiksi matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa opiskellen. Käytännön tekemistä kaipaavaa Al-Hasnawia luokkahuoneessa istuminen harmittaa. – Näin ensimmäisellä luokalla harjoitellaan vasta määräaikaishuoltoja ja tehdään katsastustarkastuksia, jotta saadaan kosketus auton huoltamiseen, Kiiski selittää. Hän lupaa lisää hallissa tekemistä toiselle ja kolmannelle vuodelle. Silloin opintoihin kuuluu myös työharjoittelua. – Nyt ollaan kuitenkin vasta asentajaopintojen alkumetreillä. – Tavoitteena on, että ei olisi kiire ja että saisimme opetella rauhassa, Kiiski ”Ensimmäinen sanani suomeksi taisi olla aurinko.” NAYYEF AHMED AL-HASNAWI 1 Turvapaikkapäätöksen tultua Ahmed Al-Hasnawi aloitti ajoneuvoasentajan opinnot ammattikoulussa Sastamalassa. Efter att ha fått ett sin asylansökan godkänd börjar Ahmed AlHasnawi studera till for donsmekaniker vid yrkesskola i Sasta mala. 2 Vastaanottokeskuksessa vietettyjen kuukausien jälkeen Ahmed Al-Hasnawi muutti yksiöön Tampereen Hervantaan. Efter flera måna der på en förlägg ning flyttar Ahmed AlHasnawi till en etta i Hervanta i Tammerfors. 3 Ahmed Al-Hasnawi ja Haidar Albahran tutkivat auton alustaa asentajalinjan autohallissa. Ahmed AlHas nawi och Haidar Albahran studerar chassit på en bil i bilhallen på yrkes skolan. 2 3 KÄ ÄNNÄ ? SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 23 1.11.2017 12.24
24 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 ” Hyvää on se, että sain rauhan ja vapauden, mutta eihän se ole kaikki, mitä ihminen tarvitsee. ” NAYYEF AL-HASNAWI kertoo. Koulun ulkopuoliset asiakkaat saavat tarjota autojaan korjattavaksi, mutta kovin tarkkaa valmistumisaikaa emme voi luvata. Korjattavia autoja riittää jonoksi asti, ja opettajat valitsevat niistä opetuksen kannalta hyödyllisimmät. Al-Hasnawilla on nyt takana koulua noin neljä kuukautta, jäljellä vielä kolme vuotta. Sen jälkeen Al-Hasnawi haluaisi heti töihin. Myös lentäjän ammatti kiinnostaisi, mutta jostain on aloitettava. Asentajalinjan ekaluokkalaiset siirtyvät seuraavan auton kimppuun. – Tuolla näkyy takahela, tässä hieman jarrulevyjä. Tarkastetaan samalla jouset, kun kerran auton alla ollaan. Sitten katsotaan pakoputket silmämääräisesti, Kiiski selostaa. Opettajan ympärille on kerääntynyt kymmenkunta oppilasta. Ammattisanaston oppiminen vie aikansa. Al-Hasnawin on yhä välillä vaikea ymmärtää opetusta. – Vaikeinta on kuitenkin fysiikka ja kemia, Al-Hasnawi tarkentaa. Päivä hallissa päättyy kahdelta, ja iltapäivän muutama tunti vietetään teoriaa opiskellen. Ennen sitä on kuitenkin kahvitauko. Al-Hasnawi ja Albahrani kävelevät voipuneina kohti koulun kahvilaa. – Olin niin iloinen kun sain oleskeluluvan Suomesta. Sain rauhaa ja vapautta, Al-Hasnawi ker too. Myös opettajat saavat häneltä vuolaita kehuja. Yksi opettajista on auttanut hänet kerran sairaalaan, ja toinen opettanut hiihtämään. Kaikki ovat mukavia. Mutta huoli omasta perheestä ei jätä rauhaan. Al-Hasnawin veljeä on jokin aika sitten ammuttu kotikaupungissa Mosulissa. Yhteydenpito perheenjäsenten kanssa on vaikeaa. Jatkuva huoli, vieras kieli ja neljän tunnin koulumatkat eivät aina anna ihanteellisia lähtökohtia opiskelulle. Ulkopuolisuuden tunne kalvaa ja ikävä perheen ja ystävien luo on kova. Pitkien koulupäivien jälkeen Al-Hasnawi menee usein suoraan nukkumaan. Viikonloppuisin on enemmän aikaa rentoutumiselle ja Xboxin ja biljardin pelaamiselle ystävien kanssa. Al-Hasnawi kaipaisi myös töihin, mutta osa-aikaisen työn saaminen on vaikeaa. – Suomessa on todella vaikea saada töitä. Työttömäksi en halua jäädä, ja siksi päätin mennä ammattikouluun. Mutta pitkien koulumatkojen vuoksi myös koulunkäynti on hankalaa. – Hyvää on se, että sain rauhan ja vapauden, mutta eihän se ole kaikki mitä ihminen tarvitsee. Syyskuu 2017, Tampere Al-Hasnawi asettelee biljardipallot tottuneesti kolmionmuotoisen kehikon keskelle. Vastapeluri Ahmed Al-Naili on tuttu jo Punkalaitumen vastaanottokeskuksen ajoilta. Kello on puoli kolme, ja tamperelaisessa biljardibaarissa pelaa kolme muutakin seuruetta. Al-Hasnawin päivät kuluvat nykyään kuntosalilla, Xboxia pelaten ja elokuvia katsellen. Illansuussa, kun ystävät vapautuvat kielikurssilta, Al-Hasnawi viettää aikaa heidän seurassaan. Joskus pelataan biljardia, joskus vietetään aikaa ystävysten kodeissa. Al-Hasnawi on joukon ainut, joka ei ole päässyt TE-keskuksen järjestämälle suomenkielen kurssille. Jonossa hän on ollut nyt puoli vuotta. Lisähankaluuksia aiheuttaa edessä oleva asunnonvaihto, sillä vuokranantaja on päättänyt myydä Al-Hasnawin asunnon. Uutta kotia ei ole vielä löytynyt. – Aluksi Tampere näytti upealta. Täällä on baareja, ravintoloita, ihmisiä, elämää, rauhaa. Nyt sama näyttää tylsältä – täällä ei ole mitään, Al-Hasnawi sanoo. Hän on lopettanut Sastamalan koulun pitkien koulumatkojen vuoksi ja siirtynyt vuodenvaihteessa opiskelemaan Tampereen aikuiskoulutuskeskukseen, mutta sekin opiskelu jäi kesken. Kieli oli vielä liian vaikeaa, muut opiskelijat olivat vanhempia ja Al-Hasnawi tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Nyt Al-Hasnawi ikävöi Sastamalan opettajia, helpompaa opiskelua ja samanikäisiä koulukavereita. Neljän tunnin päivittäiset koulumatkat kävivät kuitenkin mahdottomiksi. Ainakin yksi asia on paremmin kuin ennen. Huoli perheestä on helpottanut, loukkaantunut veli voi jo hyvin ja yhteydenpito kotiin on helpompaa. Al-Hasnawi viestittelee tai puhuu perheensä kanssa neljästi viikossa Whatsuppin ja Viberin välityksellä. Se tarkoittaa myös äidin huolestuneita puheluita. Kotona ei pidetä siitä, että opiskelu on keskeytynyt. Kevään kohokohtia oli myös kahdenkymmenen päivän matka Tukholmaan, jossa Al-Hasnawi tapasi syyrialaisia ja irakilaisia ystäviään, joihin hän oli tutustunut jo Turkissa. Tukholmassa näytti ja tuntui hyvältä. Puolentoista vuoden aikana Al-Hasnawin haaveet eivät ole juuri muuttuneet. Hän haluaisi palata perheensä luo Irakiin ja saada kunnon työpaikan. Paluusta voi kuitenkin vasta haaveilla. – Haluaisin olla insinööri, mutta Suomessa voisin hyvin olla vaikka huoltomies, Al-Hasnawi pohtii. Häntä harmittaa mahdottomalta tuntuva työnsaanti, kaikkeen kun tarvitsee tutkinnon. Hän voisi työskennellä vaikka ravintolassa, mutta työnhaku ei ole tuottanut tulosta. Minkä Suomessa sitten pitäisi muuttua, että pakolaisen kotoutuminen olisi helpompaa? Al-Hasnawi sanoo, että ainakin kielikurssille pitäisi päästä paljon nopeammin. Hän haluaisi myös lisää joustoa työelämältä. Töitä pitäisi olla tarjolla paljon enemmän, eikä pienestä työnteosta pitäisi menettää kaikkia tukia. – Eikä kaikkiin töihin pitäisi tarvita todistusta, kyllä tekemälläkin voi oppia, Al-Hasnawi sanoo. Al-Hasnawi painii tutunkuuloisten haasteiden parissa: työn löytäminen ja oman alan keksiminen ei liene helppoa kenellekään, ja yksin elämistäkin joutuu opettelemaan. Vieras kieli ja kulttuuri, huoli ja koti-ikävä tekevät kaikesta vielä paljon raskaampaa. Juuri tällä hetkellä Al-Hasnawi haaveilee arabiankielisistä maista, paluusta perheensä luo, siitä, että ympärillä olevat ihmiset puhuisivat samaa kieltä – tai että he ylipäätään kommunikoisivat. Lähitulevaisuudessa Al-Hasnawi suunnittelee muuttoa töiden perässä Helsinkiin tai Turkuun. – Jos edes pääsisin sille kielikurssille, hän huokaa. ? 4 4 Ahmed Al-Hasnawi asettelee pallot aloitukseen tamperelaisella biljardisalilla. Ahmed AlHasnawi lägger upp bollarna i startposition på en biljardsal i Tammerfors. SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 24 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 25 D en andra januari 2016 är det fest på förläggningen i Punkalaidun: Dagen innan har irakiska Nayyef Ahmed Al-Hasnawi , 18, fått ett jakande asylbeslut. Det har han väntat på i ett drygt halvår. Hjälpens värld träffar Al-Hasnawi för första gången hösten 2016. Han har lovat berätta sin historia och gått med på att vi följer med hur han anpassar sig till livet som flykting i Finland. Då är förväntningarna höga. Al-Hasnawi har fått en studieplats vid fordonsinstallationslinjen vid en yrkesskola i Sastamala och bor i en etta i Tammerfors. Han har läst lite finska och bekantat sig med teknisk utbildning inom branschen. Studiemotivationen är hög och folk tycker han är modig som talar den finska han kan. Han har bott i Finland i drygt ett år. Det var soligt i Åbo när hans resa genom Europa slutade där sommaren 2015. – Jag tror mitt första finska ord var aurinko (sol), minns Al-Hasnawi. Då hade det gått ett år sedan Islamiska staten (IS) hade intagit hans hemstad Mosul. IS hade fått ögonen på Att hitta sin plats Nayyef Al-Hasnawi beviljades asyl i Finland i början av år 2016. I ett och ett halvt år har Hjälpens värld följt med hur integreringen i samhället fungerar. TEXT VEERA MOLL FOTO LIISA TAKALA Al-Hasnawi, så hans pappa såg till att sonen smugglades till Turkiet. Resten av familjen flydde undan IS inom Irak. – Jag vill få min familj till Finland, säger Al-Hasnawi. Nya hemstaden Tammerfors har mycket att erbjuda; park, sjö och badstrand på nära håll. I grannhuset finns en bekant från förläggningen. Oro för familjen Fem månader senare har Al-Hasnawi börjat studera i Sastamala. Skolfärden med buss från Tammerfors tar två timmar. Ena vägen. Att det är tungt syns direkt när vi träffar Al-Hasnawi i bilhallen i skolan. – Idag är en bra dag, vi jobbar i hallen, säger han nöjd. Största delen av det första studieåret tillbringas i klassrummet. Men idag är det praktik som gäller: en gammal Ford ska inspekteras. Fyra månader av studier har han bakom sig och tre år kvar. Att bli flygare känns också lockande, men det här är en början. Det tar sin tid att lära sig terminologin. Ibland är det svårt för Al-Hasnawi att hänga med. Lärarna berömmer han ändå till skyarna. En har fört honom till sjukhus, en annan lärt honom skida. Men oron för familjen bär han med sig. Al-Hasnawis bror har blivit skottskadad i Mosul och det är svårt att få kontakt med de anhöriga. Oro, ett främmande språk och fyra timmars skolresor är inte idealiska förhållanden för studier. Lägg till hemlängtan och en känsla av utanförskap. Det blir tungt. Ofta går Al-Hasnawi direkt i säng efter sin långa dag. Han vill ha jobb, men inte ens deltidsjobb är lätt att hitta. – Jag var så glad åt mitt uppehållstillstånd. Det var lugn och frihet. Men det är inte allt en människa behöver, funderar Al-Hasnawi. Hopplöst jobbläge När vi träffas för tredje gången har tio månader gått sedan träffen i Sastamala. Mycket har förändrats. Nu tillbringar Al-Hasnawi dagarna med gym, Xbox och filmer. Studierna blev omöjliga på grund av de tunga resorna. Och språkkunskaperna räckte inte till för studier vid Tammerfors vuxenubildning. Al-Hasnawi kände sig dessutom utanför bland äldre studerande. I ett halvår har Al-Hasnawi nu köat till TE-centralens kurs i finska. – Först verkade Tammerfors vara toppen. Barer, restauranger, människor, liv, fred. Nu ör det tråkigt, säger Al-Hasnawi. Men oron över familjen har lättat. Brodern som blev skadad mår bra och kontakterna fungerar bättre. Al-Hasnawi talar eller har kontakt med familjen fyra gånger i veckan. På ett och ett halvt år har Al-Hasnawis drömmar inte förändrats nämnvärt. Han vill hem till familjen i Irak och få ett bra jobb. Men om att återvända kan han bara drömma. – Jag vill bli ingenjör, men i Finland kunde jag vara serviceman, säger Al-Hasnawi. Att få jobb verkar ändå nästan omöjligt. Vad borde då förändras i Finland för att göra livet lättare för flyktingar? Åtminstone borde man få gå en språkkurs snabbare. Al-Hasnawi önskar också att arbetslivet var mer flexibelt. Man borde inte bli utan stöd om man jobbar lite. Det är inte alltid lätt att hitta sin plats ens om man är uppvuxen här. Främmande språk, kultur, oro och hemlängtan gör det svårare. Nu funderar Al-Hasnawi på att flytta till Helsingfors eller Åbo. – Om jag ens kunde få gå en språkkurs, suckar han. ? 5 5 Ahmed Al-Hasnawin mielestä kielikursseille pääsy on aivan liian vaikeaa. Myös työmarkkinat saisivat Suomessa joustaa enemmän. Ahmed AlHasnawi tycker det är alldeles för svårt att få gå en språkkurs. Även arbetsmarknaden i Finland kunde vara mer flexibel. SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 25 1.11.2017 12.24
26 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 Handräckning till behövande Allt fler bestämmer sig för at testamentera egendom till ett gott ändamål. Det har också Seija Rajamäki, 68, gjort. Hon är pensionerad barnträdgårdslärare och fattade beslutet att testamentera sin lägenhet till Röda Korsets katastroffond. Att stöda en bekant organisation med en testamentsdonation kändes som en bra lösning, eftersom Rajamäki inte har egna barn och hennes anhöriga har allt de behöver. Via Röda Korset går hjälpen till dem som verkligen behöver hjälp. – De pengar som donationen ger kan rädda många nödlidande människor liv. Alla mina närmaste har stöttat mig i det här beslutet. Självklart lämnar jag minnesgåvor åt dem och de får också allt annat som eventuellt blir över, säger Rajamäki. I praktiken var det väldigt enkelt att göra upp testamentet, säger hon. Röda Korset ger också råd och hjälper vid behov med testamentet. Läs mer: www.rodakorset.fi/testament Kädenojennus tarvitseville Kulaus raikasta vettä, suojaa tuulen viimalta, lämmin huopa ympärille. Pienillä teoilla voi olla iso merkitys apua tarvitsevalle. Seija Rajamäki päätti auttaa testamentilla Punaiselle Ristille. TEKSTI MAARIT SEELING KUVA ANNI KOPONEN Seija Rajamäki , 68, avaa viihtyisän rivitalokolmionsa oven Espoon Mikkelässä ja toivottaa tervetulleeksi peremmälle. Lastentarhanopettajana uransa tehnyt Rajamäki teki viime elokuussa pitkän harkinnan jälkeen päätöksen. Hän testamenttasi asuntonsa Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastolle. Ratkaisuun oli useampia syitä. Ensimmäinen oli se, ettei Rajamäki koskaan saanut omia lapsia. Toiseksi erilaiset katastrofit, sekä ihmisen itsensä että luonnon aiheuttamat, tuntuvat vain lisääntyvän. – Tekee ihan pahaa katsoa uutisia, kun viattomat joutuvat kärsimään. Lahjoituksesta saaduilla varoilla voi pelastaa monen hätää kärsivän hengen, Rajamäki pohtii. Punainen Risti on Rajamäelle tuttu vuosien varrelta. Lastentarhanopettajana hän kävi säännöllisesti päivittämässä ensiaputaitojaan järjestön kursseilla. Lisäksi hän laskeskelee osallistuneensa lipaskerääjänä katastrofijärjestön keräyksiin vähintään parikymmentä kertaa, viimeksi pari vuotta sitten. – Osallistuisin lipaskeräyksiin vieläkin, mutta tuumasin että olisi ehkä syyllistävää heilutella keräyslipasta nyt, kun joudun reuman takia käyttämään keppiä tukenani. Ehkä sitten taas, jahka pääsen kepistä eroon, Rajamäki naurahtaa iloisesti. Tuumasta toimeen Testamentin teko oli Rajamäen mielestä "helppoa kuin heinän teko". – Soitin kyllä Punaiseen Ristiin ja sain neuvoja ja suosituksia asianajajista, jotka olisivat auttaneet laatimaan testamentin. Koin kuitenkin helpoimmaksi mennä suoraan omaan pankkiini, jossa juristi laati asiakirjan. Kaikki sujui tosi helposti. Ennen testamentin laatimista Rajamäki keskusteli asiasta läheistensä eli sisaren, tämän poikien ja kummipoikansa kanssa. – Kaikki tukivat minua päätöksessäni ja olivat sitä mieltä, että teen omaisuudellani mitä haluan, heiltä ei puutu mitään. Pienet muistolahjat jätän ja sen, mitä asunnon lisäksi mahdollisesti jää yli. – Läheiset ovat varmaan jo tottuneet, että suhtaudun asioihin näin. 60-vuotislahjakseni toivoin kaikilta Kirkon Ulkomaanavun eettisiä lahjoja eli kanoja, vuohia, koulupukuja ja niin edelleen jaettavaksi tarvitseville, Rajamäki kertoo. Punainen Risti ei ollut ainoa vaihtoehto lahjoituksen saajaksi. Innokkaana luontoharrastajana Rajamäki tukee säännöllisesti muun muassa WWF:n toimintaa. – Ajattelin kuitenkin, että ihmiset ensin. Itselläni on myös eniten kokemusta juuri Punaisen Ristin toiminnasta. Se on järjestö, joka menee sinne, missä hätä on suurin. Menossa mukana Pois jääminen työelämästä nelisen vuotta sitten ja ajoittaiset terveyskrempat eivät ole hidastaneet aktiivisen eläkeläisen tahtia. Rajamäki käy muun muassa vesijumpassa pari kertaa viikossa. – Pitkän työrupeaman jälkeen tuntui kieltämättä vähän vaikealta jäädä eläkkeelle. Siksi hakeuduin vapaaehtoistöihin. Olin esimerkiksi pari vuotta Espoon keskuksessa Manna-Avun ruokajakelussa. Koen vapaaehtoistyön palkitsevaksi. Ajan saa kulumaan mielekkäästi ja tuntee samalla itsensä tarpeelliseksi. Silti päivän päätteeksi ei tarvitse viedä töitä kotiin, Rajamäki pohtii. Hän kertoo joidenkin ystäviensä kummastelleen, miksei hän myynyt asuntoaan ja ruvennut vaikka matkustelemaan ja viettämään makeaa elämää. – Olisin voinut muuttaa pienempään asuntoon. Niukoista oloista aikanaan lähteneenä nautin kuitenkin siitä, mitä minulla on, ja osaan olla siitä kiitollinen. Haluan, että aikanaan omaisuuteni jaetaan muille tarvitseville. Asunnossani on kiinni koko työelämäni ansiot. Tunnen, että testamenttilahjoitus tuo minunkin työnteolleni jotain suurempaa merkitystä, Rajamäki summaa. ? Espoolainen Seija Rajamäki päätyi pitkän harkinnan jälkeen testamenttaamaan asuntonsa Punaisen Ristin katastrofirahastolle. Seija Rajamäki från Esbo bestämde sig efter moget övervägande för att testa mentera sin lägenhet till Röda Korsets katastroffond. 14,90 € TUOTE / PRODUKT MÄÄRÄ / ANTAL KOKO / STORLEK VÄRI / FÄRG NIMI / NAMN OSOITE / ADRESS POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA /POSTNUMMER OCH -ANSTALT GSM / SMS* * Matkahuolto ilmoittaa saapuneista tilauksista tekstiviestillä. Yli 50 € tilaukset toimitetaan postiennakolla. Alle 18-vuotiaalta holhoojan allekirjoitus. Tuotteiden hinnat sisältävät tai 24 % ALV:n. Hintoihin lisätään toimituskulut, tuotteita rajoitettu määrä. * Matkahuolto skickar ett SMS när paketet har anlänt. Beställningar värda över 50 € le vereras mot postförskott. Målsmans underskrift för under 18-åring. Priserna på varorna innehåller eller 24 % MOMS. Leveranskostnaderna tillkommer priset, begränsat antal produkter. TILAUSKORTTI?BESTÄLLNINGSKORT Martta Wendelinin seinäkalenteri 2018 Nostalginen kalenteri on saatavana suomen -ja ruotsinkielisenä. Martta Wendelins väggkalender 2018 På finska eller svenska. Perhekalenteri Virpi Pekkalan kuvittamaan kalenteriin saa näkymään koko perheen menot. Familjekalender En rolig och lättfattlig väggkalender håller reda på alla familjemedlemmars program. Illustrerad av Virpi Pekkala. Endast på finska. 16,90 € Jäsenetu Medlemserbjudande –20 % Untitled-1 1 1.11.2017 10.25 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 26 1.11.2017 12.24
14,90 € TUOTE / PRODUKT MÄÄRÄ / ANTAL KOKO / STORLEK VÄRI / FÄRG NIMI / NAMN OSOITE / ADRESS POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA /POSTNUMMER OCH -ANSTALT GSM / SMS* * Matkahuolto ilmoittaa saapuneista tilauksista tekstiviestillä. Yli 50 € tilaukset toimitetaan postiennakolla. Alle 18-vuotiaalta holhoojan allekirjoitus. Tuotteiden hinnat sisältävät tai 24 % ALV:n. Hintoihin lisätään toimituskulut, tuotteita rajoitettu määrä. * Matkahuolto skickar ett SMS när paketet har anlänt. Beställningar värda över 50 € le vereras mot postförskott. Målsmans underskrift för under 18-åring. Priserna på varorna innehåller eller 24 % MOMS. Leveranskostnaderna tillkommer priset, begränsat antal produkter. TILAUSKORTTI?BESTÄLLNINGSKORT Martta Wendelinin seinäkalenteri 2018 Nostalginen kalenteri on saatavana suomen -ja ruotsinkielisenä. Martta Wendelins väggkalender 2018 På finska eller svenska. Perhekalenteri Virpi Pekkalan kuvittamaan kalenteriin saa näkymään koko perheen menot. Familjekalender En rolig och lättfattlig väggkalender håller reda på alla familjemedlemmars program. Illustrerad av Virpi Pekkala. Endast på finska. 16,90 € Jäsenetu Medlemserbjudande –20 % Untitled-1 1 1.11.2017 10.25 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 27 1.11.2017 12.24
28 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 Taitekortti pakkaus 2017 10 kaunista taitekorttia kuorineen. Julens vikta kortförpackning 2017 Innehåller 10 vikta kort med kuvert. Joulutarra Arkissa on 8 kirjeen sulkijatarraa joulu tervehdyksen viimeis telyyn. Julklistermärken På ett ark finns 8 brevslutarmärken med julmotiv. Postimaksu maksettu kaikkiin maihin Porto är betalt till alla länder 20 € 21,60 € 27,50 € 3,50 € Joulukorttipakkaukset/Julkortförpackningar Virpi Pekkalan joulukortit Paketissa on 8 joulukorttia tekstillä Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Virpi Pekkalar Julkort Förpackningen innehåller 8 julkort med text God Jul och Gott Nytt År. Joulukorttipakkaus 2017 Paketissa on 8 joulukorttia ilman tekstiä. Postimaksu maksettu. Julkortförpackning 2017 Förpackningen innehåller 8 kort utan text och porto är betalt. Untitled-1 3 1.11.2017 10.25 Tutustu tuotteisiin: punaisen ristin kauppa.fi Tuulilasisuoja Magneeteilla kiinnittyvä tuulilasisuoja. 99 X 166 cm. Vindruteskydd Skyddet fästs med magneter. 99 X 166cm. Turvavasara Vasarassa turvavyöleikkuri, huomiovalo ja lamppu. Magneettikiinnitys. Säkerhetshammare Försedd med bälteskapare, nödljus och lampa. Magnetfästning. SPR MAKSAA POSTIMAKSUN FRK BETALAR PORTOT punaisenristinkauppa.fi SUOMEN PUNAINEN RISTI INFO: AM4 TUNNUS: 5001674 00003 VASTAUSLÄHETYS p. 020 701 2211, myynti@punainenristi.fi tai oheisella tilauskortilla. tfn 020 701 2211, myynti@rodakorset.fi eller med bifogat beställningskort. Tee tilauksesi rodakorsbutiken.fi Gör din beställning Heijastimet/ Reflexer Kierrätystyynyt Putkityynyn puuvillainen päällinen on tehty T-paidoista. Tyyny on n. 30 cm pitkä, väreinä musta tai valkoinen. Dynor i återvunnet material Kuddfodralet är tillverkat av T-shirts i bomull. Längd ca. 30 cm. Färg: svart eller vit. Lasten heijastinliivit Liiveissä kiinnitystarat kyljessä. Väreinä sininen ja pinkki, koot 2–3 ja 4–6-vuotiaalle. Reflexväst för barn Västen med karborre band i sidorna. Färgalternativ blå och ljusröd, storlekar 2–3 och 4–6-åringar. 3,90 € 6,50 € 12 € 17,50 € Heijastava reppu Heijastava reppu lisää turvalli suutta vuoden pimeimpänä aikana. Väreinä valkoinen, vihreä tai sininen. Reflekterande ryggsäck Den reflekterande ryggsäcken skyddar under den mörkaste årstiden. Färg: vit, grön eller blå. 39 € 5,90 € 10,50 € 10,50 € Untitled-1 2 1.11.2017 10.25 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 28 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 29 Taitekortti pakkaus 2017 10 kaunista taitekorttia kuorineen. Julens vikta kortförpackning 2017 Innehåller 10 vikta kort med kuvert. Joulutarra Arkissa on 8 kirjeen sulkijatarraa joulu tervehdyksen viimeis telyyn. Julklistermärken På ett ark finns 8 brevslutarmärken med julmotiv. Postimaksu maksettu kaikkiin maihin Porto är betalt till alla länder 20 € 21,60 € 27,50 € 3,50 € Joulukorttipakkaukset/Julkortförpackningar Virpi Pekkalan joulukortit Paketissa on 8 joulukorttia tekstillä Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Virpi Pekkalar Julkort Förpackningen innehåller 8 julkort med text God Jul och Gott Nytt År. Joulukorttipakkaus 2017 Paketissa on 8 joulukorttia ilman tekstiä. Postimaksu maksettu. Julkortförpackning 2017 Förpackningen innehåller 8 kort utan text och porto är betalt. Untitled-1 3 1.11.2017 10.25 Tutustu tuotteisiin: punaisen ristin kauppa.fi Tuulilasisuoja Magneeteilla kiinnittyvä tuulilasisuoja. 99 X 166 cm. Vindruteskydd Skyddet fästs med magneter. 99 X 166cm. Turvavasara Vasarassa turvavyöleikkuri, huomiovalo ja lamppu. Magneettikiinnitys. Säkerhetshammare Försedd med bälteskapare, nödljus och lampa. Magnetfästning. SPR MAKSAA POSTIMAKSUN FRK BETALAR PORTOT punaisenristinkauppa.fi SUOMEN PUNAINEN RISTI INFO: AM4 TUNNUS: 5001674 00003 VASTAUSLÄHETYS p. 020 701 2211, myynti@punainenristi.fi tai oheisella tilauskortilla. tfn 020 701 2211, myynti@rodakorset.fi eller med bifogat beställningskort. Tee tilauksesi rodakorsbutiken.fi Gör din beställning Heijastimet/ Reflexer Kierrätystyynyt Putkityynyn puuvillainen päällinen on tehty T-paidoista. Tyyny on n. 30 cm pitkä, väreinä musta tai valkoinen. Dynor i återvunnet material Kuddfodralet är tillverkat av T-shirts i bomull. Längd ca. 30 cm. Färg: svart eller vit. Lasten heijastinliivit Liiveissä kiinnitystarat kyljessä. Väreinä sininen ja pinkki, koot 2–3 ja 4–6-vuotiaalle. Reflexväst för barn Västen med karborre band i sidorna. Färgalternativ blå och ljusröd, storlekar 2–3 och 4–6-åringar. 3,90 € 6,50 € 12 € 17,50 € Heijastava reppu Heijastava reppu lisää turvalli suutta vuoden pimeimpänä aikana. Väreinä valkoinen, vihreä tai sininen. Reflekterande ryggsäck Den reflekterande ryggsäcken skyddar under den mörkaste årstiden. Färg: vit, grön eller blå. 39 € 5,90 € 10,50 € 10,50 € Untitled-1 2 1.11.2017 10.25 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 29 1.11.2017 12.24
30 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 Uusia näkökulmia elämään Irakilainen Maisaa tuli perheineen Suomeen pari vuotta sitten. Viime vuonna Maisaa sai Punaisen Ristin SuomiKamu -projektin kautta kaksi suomalaista ystävää: Leenan ja Eeva-Maijan. TEKSTI VERA MIETTINEN KUVAT LEENA KOSKELA L eena Murto , Eeva-Maija Pietikäinen ja Maisaa tutkivat kaupan hedelmäosaston antia ja juttelevat niitä näitä. Maisaalle eksoottisetkin hedelmät ovat tuttuja, kalliit hinnat eivät niinkään. Välillä Maisaa näyttää hämmentyneeltä. Silloin Eeva-Maija ja Leena yrittävät puhua vähän hitaammin. Maisaa on opiskellut suomea vasta reilun vuoden, mutta pystyy lyhyestä harjoittelusta huolimatta keskustelemaan suomeksi varsin hyvin. – Se suomi, jota koulussa harjoitellaan, on aika erilaista kuin puhekieli. Parhaiten suomen oppii kuuntelemalla ja keskustelemalla, Leena toteaa. Maisaan 18-vuotias poika puhuu suomen kieltä lähes täydellisesti vietettyään suurimman osan ajastaan suomenkielisten kavereidensa kanssa. Maisaa itse pitää jatkuvasti televisiota päällä kotona ja kuuntelee suomenkielisiä ohjelmia. Jos kieli vaihtuu esimerkiksi englantiin, vaihtuu myös kanava. Traumaattisia kokemuksia Maisaalla on kolme 18–21-vuotiasta poikaa ja aviopuoliso. Nuorin pojista asuu vielä kotona ja opiskelee lukiossa, kaksi vanhinta asuu jo omillaan. Koko perhe pääsi Irakista Suomeen turvapaikanhakijoina. – Nyt me olemme turvassa. Mieheni ja poikani voivat olla rauhassa, eikä kukaan tule hakemaan heitä pois. Maisaa alkaa itkettää. Hän haluaa silti kertoa entisestä elämästään. – Pojat seisovat kävelytiellä ja yhtäkkiä auto räjähtää vieressä... Sanat sekoittuvat kyyneliin. Leena laittaa kätensä Maisaan olkapäälle. – Emme ole vielä puhuneet Maisaan perheen kanssa niistä syistä, jotka johtivat maahanmuuttoon. Ehkä sitten kun tunnemme vielä paremmin, Leena sanoo. Musiikki ja ruoka yhdistää Ystävyyden ollessa vielä alkuvaiheessa keskustelut ovat olleet arkisia. Eeva-Maija ja Leena ovat kertoneet perheistään, Maisaa omasta kulttuuristaan. Maisaa on myös laittanut Eeva-Maijalle ja Leenalle irakilaista ruokaa. Ruoan lisäksi ystävykset ovat jutelleet musiikista ja suomalaisesta kulttuurista. – Kerran Maisaan mies alkoi hyräillä radion mukana George Michaelin Careless Whisperiä. Silloin ajattelimme että Leena Murto ja Eeva-Maija Pietikäinen halusivat osallistua SuomiKamu-toimintaan avartaakseen omaa maailmankuvaansa. Tietoisuus toisesta kulttuurista ja ystävyys Maisaan kanssa ovat olleet antoisia. Leena Murto och EevaMaija Pieti käinen ville delta i SuomiKamuverk samheten för att vidga sin egen världsbild. Nya kunskaper om en annan kultur och vänskapen med Maisaa har varit givande. SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 30 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 31 vau, meillähän on yhteisiä mielitiettyjä, Leena kertoo. Ystävykset ovat puhuneet myös Maisaan tulevaisuuden suunnitelmista. – Haluan ensin oppia suomea, sitten haluan töitä, hän sanoo. Maisaa toivoisi löytävänsä työharjoittelupaikan, jotta voisi opetella työntekoa ihan käytännössä. Tulevaisuudessa Maisaa haluaisi opiskella lähihoitajaksi. Yhteinen mökkireissu kesällä Kauppareissun jälkeen ystävykset istuvat kahvikupin ääreen ja muistelevat aikaisempia juttutuokioitaan. Ensimmäisellä kerralla he kävivät kahvilla, toisella kerralla ulkona kävelyllä ja Maisaan perheen luona. Neljännellä kerralla Eeva-Maija kutsui Maisaan perheen syömään kotiinsa. – Ei tarvitse tehdä mitään erikoista, ihan tavalliset arkiset jutut kelpaavat, Leena toteaa ja kysyy samalla Maisaalta, mitä he haluaisivat tehdä seuraavaksi. Maisaa ei osaa sanoa. – Kesällä voisimme mennä meidän mökille, Leena ehdottaa. M a i s a a h y m y i l e e mutta näyttää hämment yneeltä. Leena kertoo, että mökillä voi saunoa, uida ja nauttia Suomen luonnosta. – Olen käynyt saunassa, Maisaa sanoo ja kertoo kotinsa taloyhtiön saunasta. Vaikuttaa siltä, että ystävykset viihtyvät toistensa seurassa. Maisaa haluaisi nähdä useamminkin. Se ei ole ihme, sillä hänellä ei oikein ole muita ystäviä. YLEISINHIMILLISYYS ON KAIKILLA SAMA SuomiKamu on maahanmuuttajien kotoutumista tukeva projekti. Punaisen Ristin lisäksi toiminnassa on mukana Helsingin kaupungin maahanmuuttoyksikkö. – Monella maahanmuuttajalla ei ole ketään suomalaista ystävää tai tuttua, kenen kanssa viettää vapaa-aikaa. Jotkut ovat totaalisen yksin, kun sukulaiset ja muut tutut ovat jääneet toiseen maahan, SuomiKamu-toiminnan vetäjä Taina Raiski kertoo. SuomiKamu toimii niin, että kun maahanmuuttajat ja suomalaiset kertovat halustaan saada ystäviä, sopivat henkilöt saatetaan yhteen heidän ilmoittamiensa toiveiden pohjalta. Toimintaan osallistuminen ei edellytä suomalaiselta erityistä osaamista tai ominaisuuksia, mutta tietynlainen avarakatseisuus on hyväksi. – Maahanmuuttajaystävistä vain hyvin harvat osaavat englantia, joten yhteinen kieli on heikko suomi. SuomiKamu-kurssilla korostetaankin, että huono kielitaito pitää hyväksyä, Raiski kertoo. Kommunikaatio tietenkin paranee ajan ja tutustumisen myötä. Maahanmuuttajan ja suomalaisen välille voi kasvaa vahva side. – Yleisinhimillisyys on meillä kaikilla sama. Nautimme samoista asioista, kuten musiikista, ja syömme ruokaa elääksemme. Meitä erottaa vain se, että toinen on joutunut jättämään kotinsa ja kotimaansa. SuomiKamu-toiminnassa ei ole sääntöjä siitä, kuinka usein ystävien pitäisi nähdä, mutta tiiviiseen näkemiseen tietenkin kannustetaan. Jokainen antaa kuitenkin aikaansa sen verran kuin pystyy. Kukkahattutäti halusi auttaa Eeva-Maija ja Leena ovat ystäviä jo entuudestaan. He osallistuivat yhdessä ystävätoiminnan kurssille ja myöhemmin SuomiKamu-iltaan. Eeva-Maija sai idean, että he voisivat olla ystäviä jollekin perheelle yhdessä. – Neljän kuukauden odottelun jälkeen saimme kuulla Maisaasta ja hänen perheestään, Leena kertoo. – Lähdin SuomiKamu-toimintaan mukaan, koska tuli mitta täyteen turvapaikanhakijoihin liittyviä juttuja. Olen kukkahattutäti, myönnän sen, ja halusin vetää hatun vielä syvemmälle päähän. Sen sijaan, että olisin vain taivastellut ja tykkäillyt Facebookissa, halusin tehdä asialle jotain konkreettista. Leena kertoo asuneensa itsekin ulkomailla ja tietää siksi, kuinka vaikeaa on luoda kontaktia paikallisiin ihmisiin. – Kyllähän viranomaisten ja muiden maahanmuuttajien kanssa pääsee juttelemaan, mutta ei muun kantaväestön. SuomiKamu-toiminnasta saa paljon myös itselleen. – On kiva oppia lisää esimerkiksi toisesta kulttuurista. Tässä saa uusia näkökulmia elämään, ettei aina vain mene sen oman jutun mukaan, Leena sanoo. ? Leena Murto , Eeva-Maija Pietikäinen och Maisaa studerar utbudet på butikens grönsaksavdelning och pratar ditt och datt. De exotiska frukterna är bekanta för Maisaa, men de höga priserna är hon ovan med. Ibland ser Maisaa förbryllad ut. Då försöker Eeva-Maija och Leena tala lite långsammare. Maisaa har studerat finska i ett drygt år, men kan redan föra ett samtal på finska. – Den finska vi läser i skolan är annorlunda än talspråket. Bäst lär man sig finska genom att lyssna och prata, säger Leena. Maisaa har tre söner i åldern 18–21. Den yngsta av pojkarna bor fortfarande hemma och går i gymnasiet, de två äldre har redan flugit ur boet. Maisaa, hennes man och deras söner kom till Finland från Irak som asylsökande för två år sedan. Maisaa blev bekant med Leena och Eeva-Maija genom projektet SuomiKamu. Projektet drivs av Röda Korset och Helsingfors stads invandrarenhet och stöder integration av invandrare. SuomiKamu fungerar så att invandrare och infödda finländare som har meddelat att de vill ha vänner förs samman på basis av de önskemål de har uttryckt. Finländare kan delta i verksamheten utan specialkunskaper; allt som krävs är öppenhet. Verksamheten går ut på att göra vardagssysslor och samtala på finska. – Jag gick med i SuomiKamu-verksamheten för att jag fick nog av det jag läste om asylsökande. Jag är en tant blomsterhatt, det medger jag, och jag ville dra på mig hatten lite till, säger Leena. Hon har själv bott utomlands och vet hur svårt det är att knyta kontakt med lokalinvånare. Efter att de varit i butiken går Leena, Eeva-Maija och Maisaa på kaffe. De tre har bara känt varann en kort tid, så samtalen är rätt vardagliga. Eeva-Maija och Leena har berättat om sina familjer, Maisaa om sin kultur. Maisaa har också lagat irakisk mat åt Eeva-Maija och Leena. Det har också blivit mycket samtal om musik och finsk kultur. – Först vill jag lära mig mer finska, sen vill jag ha jobb, säger Maisaa om sina framtidsplaner. Hon drömmer om en praktikplats och om att studera till närvårdare. Leena tycker att SuomiKamu-verksamheten är ett lätt sätt att hjälpa och också väldigt givande. – Det är roligt att lära sig mer om en annan kultur till exempel. Det ger nya synvinklar på livet, man slipper fastna i sina egna grejer, säger Leena. ? ”Yleisinhimillisyys on meillä kaikilla sama. Meidät erottaa vain se, että toinen on joutunut jättämään kotinsa.” TAINA RAISKI SUOMIKAMU-PROJEKTIN ESIMIES ” Jag är en tant blomsterhatt, det medger jag, och jag ville dra på mig hatten lite till.” LEENA MURTO SUOMIKAMU-VAPAAEHTOINEN Irakiska Maisaa fick två finländska vänner genom Röda Korsets SuomiKamu-projekt: Leena och Eeva-Maija. Nya synvinklar på livet SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 31 1.11.2017 12.24
32 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 – Niin komennukselle lähtevältä kuin hänen läheisiltään vaaditaan kykyä sietää epävarmuutta. Aina puhelimet eivät toimi, ja tieto avustuskohteiden tilanteesta ei kulje samoin kuin Suomessa, Jorma Salmela tietää. – Både den som ger sig ut på en kommendering och de anhöri ga måste ha en förmåga att stå ut med osäkerhet. Alltid funge rar telefonerna inte och infor mationen om hur det är ställt i biståndsmålet vidarebefordras inte som i Finland, säger Jorma Salmela. ? Avustustyön tekijät Sotakirurgian sekatyöläinen NUORI JORMA SALMELA HAAVEILI IKONIMAALARIN URASTA SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 32 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 33 KÄ ÄNNÄ ? Punaisen Ristin komennukset maailmalla tekivät Jorma Salmelasta sallivan miehen. Parasta sotakirurgille on nähdä heti työnsä tulokset, kun leikkaus onnistuu ja potilaan henki pelastuu. TEKSTI PIRJO TIIHONEN KUVAT AKSELI MURAJA K uopiolaisen Jorma Salmelan eteisessä on kasa matkalaukkuja. Osa niistä on kiertänyt maailmalla miehen mukana muun muassa Afganistanissa, Pakistanissa, Haitissa ja Thaimaassa. Pari laukkua odottaa jo seuraavaa matkaa, mutta enää ei 77-vuotias Salmela ole lähdössä pystyttämään Punaisen Ristin sotasairaalaa taistelukenttien keskelle tai auttamaan luonnonkatastrofissa loukkaantuneita. Pitkän uran kirurgina tehnyt mies matkustaa Bostonissa pidettävään kansainväliseen lääkäreiden konferenssiin. – Valitsen laukuista mukaani sopivimman kokoisen ja mieluisimman värisen, Salmela heittää hymyillen. Salmelalla on takanaan niin värikkäitä vaiheita Punaisen Ristin työntekijänä, että niistä saisi helposti elokuvan. Kun mies kertoo lääkärin ja sotakirurgin työstään maailman eri kolkissa, konfliktien tapahtumapaikat ja vaiheet sekä auttajan omat tunnelmat vaihtuvat kuin toimintaleffassa. Salmela eläytyy välillä tarinaansa niin intensiivisesti, että heittäytyy keittiön räsymatolle makaamaan kuvatakseen sitä kertaa, kun afgaanisissit hyökkäsivät hänen asuintaloonsa Kabulissa. Silloin oli tärkeintä suojata oma henki. Välillä Salmelan silmäkulma kostuu, kun kirurgi muistaa onnistunutta leikkausta ja pelastettua ihmishenkeä. Sodan heittelemä itsekin Maailmanpolitiikan käänteet ohjasivat Jorma Salmelan elämää oikeastaan jo ennen syntymää. Hänen äitinsä Veera Salmela odotti poikaa, kun perhe joutui lähtemään ensimmäiselle evakkomatkalleen Laatokan Karjalan Syskyjärven kylästä. Kun talvisota muuttui asemasodaksi, äiti, isä Vilho Salmela ja kolme poikaa palasivat takaisin kotiin. Jorma vietti ensimmäiset elinvuotensa Syskyjärvellä, kunnes sota pakotti karjalaiset jälleen evakkoon. Lopulta uusi koti löytyi Varkaudesta Pohjois-Savosta. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1960 Salmela haaveili joko arkkitehdin tai taiteilijan opinnoista. Hän oli kokenut kouluaikana uskonnollisen herätyksen ja tenttinyt lukion ohella kaikki ortodoksipapilta vaadittavat tentit – vain pappisvihkimys puuttui. Pappeuden sijaan Salmela harkitsi ikonimaalarin ammattia ja pyrki sitä varten opiskelemaan taidealaa. Hänet valittiin 30 muun taiteilijanalun kanssa noin 100 hakijan joukosta silloiseen Turun piirustuskouluun. – Ikonimaalarilta olisi vaadittu munkkilupaus. Se olisi tarkoittanut, että jätän taakseni kaikki maalliset ihmissuhteet, jopa suhteet vanhempiini. Piti päättää, valitsenko loppuiäkseni munkin selibaatin vai tavallisen miehen elämän, Salmela kertoo. Ristiriita ratkesi rakkauden voittoon, sillä Salmela seurusteli samalla luokalla opiskelleen tytön kanssa. Luokkatoverit menivät naimisiin, ja Salmela aloitti opinnot Turussa. Hän piti piirtämisestä ja maalaamisesta. Puolen vuoden kuluttua elämässä avautui kuitenkin uusi ovi. Sveitsin kautta Kuopioon Sotien jälkeisessä Suomessa oli huutava pula lääkäreistä, ja alan koulutus oli keskittynyt Helsinkiin. Jotta lääkäreitä saataisiin nopeasti lisää, valtio myönsi 60-luvulla edullisia lainoja lääketieteen opiskeluun ulkomailla. Salmela tarttui mahdollisuuteen ja valmistui lääkäriksi sveitsiläisestä yliopistosta vuonna 1969. Ensimmäinen työpaikka löytyi melkein kotikonnuilta Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Kuudessa vuodessa Salmela erikoistui kirurgiaan. Autojen yleistyessä 70-luvulla liikenneonnettomuus oli suurin tapaturmien syy. Salmela kiinnostui traumapotilaiden hoitamisesta ja pääsi lähes päivittäin hoitamaan auto-onnettomuuksissa loukkaantuneita. – Olin innostunut myös sodassa haavoittuneiden vammojen jälkihoidosta, esimerkiksi siitä, miten väärään asentoon luutunut jalka korjataan. 70-luvulla me kirurgit olimme kuin kyläseppiä, joiden oli osattava hoitaa melkein kaikenlaisia kirurgisia sairauksia. Jälkikäteen katsottuna näyttää siltä kuin kaikki Salmelan elämän käänteet olisivat valmistaneet häntä uraan Punaisessa Ristissä – ja järjestö odotti jo seuraavan kulman takana. Salmela aloitti ensin Punaisen Ristin Kuopion piirin ensiapukouluttajana ja myöhemmin piirin vastuulääkärinä. Samaan aikaan onnettomuuspotilaat ja traumakirurgia vetivät häntä puoleensa niin, että Salmela alkoi pohtia tuoreiden sotavammojen hoitoa. Ensimmäiselle Punaisen Ristin komennukselleen hän lähti Pakistanin Peshawarin sotasairaalaan vuonna 1982. ” Olin innostunut myös sodassa haavoittuneiden vammojen jälkihoidosta, esimerkiksi siitä, miten väärään asentoon luutunut jalka korjataan. ” SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 33 1.11.2017 12.24
34 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 ”Punaisen Ristin sairaalassa ei kysytä, kuka ampui ja ketä.” Jorma Salmelan luonnetta kuvaa hyvin se, että hän juoksi ensimmäisen maratoninsa 68-vuotiaana. – Harrastan päivittäin kävelyä, juoksua tai pyöräilyä. Vielä viime vuonna pyöräilin Kuopiosta Varkauteen ja takaisin yhden päivän aikana. Kilometrejä kertyi noin 160. Om Jorma Sal melas uthållighet vittnar det faktum att han sprang sitt första maraton lopp när han hade fyllt 68 år. – Jag promenerar, löper eller cyklar dagli gen. Så sent som förra året cyklade jag från Kuopio till Varkaus och tillba ka på en dag. Det blev cirka 160 kilo meter. Peshawarin tulikoe Peshawarissa hoidettiin Afganistanin sodassa haavoittuneita. Vuonna 1981 perustettuun sotasairaalaan tulvi päivittäin uusia, vaikeasti haavoittuneita potilaita. Salmela työskenteli voimiensa äärirajoilla hoitaen kolmessa kuukaudessa enemmän potilaita kuin vuodessa Suomessa. – Se oli työtä, jonka vaatimukset ylittivät kaikki odotukset. Aamulla menin sairaalaan ja illalla suoraan nukkumaan, jotta jaksoin taas seuraavan päivän. Ensimmäinen komennus oli eräänlainen tulikoe. Se näytti, onnistuuko Salmela työssään ja pystyykö hän jatkamaan sitä – ja pitääkö hän siitä. Peshawarissa onnistuminen vaati kykyä tehdä nopeasti oikeita ratkaisuja. Oli toimittava ilman ultraäänilaitetta tai tietokonetomografiaa ja luotettava omiin aisteihin, käsin tunnustelemiseen eli palpaatioon, hajuja näköaistiin. Oli pystyttävä avaamaan potilaan kallo ja hoidettava selkäydinvamma ilman nykyaikaisimpia instrumentteja. Salmela mielestä hänen vahvuutensa oli hy vä yleislääkärin peruskoulutus. Lisäksi hän oli käynyt Suomessa läpi kaikki kirurgian erikoistumisalat. – Kun saimme tiimin kanssa pelastettua potilaan hengen, näimme heti työmme tuloksen. Parhaimmillaan sotasairaalan potilaskuolleisuus oli vain 2–4 prosenttia. Jäin ensimmäisestä komennuksesta koukkuun. Ajattelin, että tätä työtä haluan oppia lisää, Salmela sanoo. Myötätuntoiseksi ammattilaiseksi Punainen Risti vei Salmelaa vuosina 1982–2015 Pakistanista Thaimaahan, Keniaan, Afganistaniin, Eritreaan, Haitiin, Kongon demokraattinen tasavaltaan ja Jordaniaan. Vuosien varrella miehelle kehittyi työssä paitsi vankka ammattitaito toimia kirurgina hankalissa olosuhteissa, myös vahva myötäelämisen ja ymmärtämisen kyky. Sitä tarvittiin, kun sodassa vammautunut ei välttämättä itsekään tiennyt, minkä vuoksi sotii. Tai silloin, kun haavoittunut oli niin järkyttynyt, ettei luottanut enää edes hoitohenkilökuntaan. Salmelan mukaan kunnioitusta ja luottamusta saattoi rakentaa vaikka kumartumalla tarvittaessa muslimin polvirukoukseen. Hän tahtoi potilaiden ymmärtävän, että on aidosti auttamassa heitä. Punaisen Ristin sairaalassa ei mietitä potilaan uskontoa, sukupuolta tai syyllisyyttä. – Sairaalassa ei kysytä, kuka ampui ja ketä. Siellä autetaan kaikkia niillä keinoilla, joita on käytettävissä. Lukuisia sotasairaaloita pystyttänyt ja johtanut Salmela sanoo, että sotakirurgin työssä tärkeintä on hyvä yleiskirurgian osaaminen. – Tänä päivänä monet lääkärit erikoistuvat hyvin kapealle lääketieteen sektorille. Se voi jopa haitata Punaisen Ristin lääkärinä toimimista. Tässä työssä potiJORMA SALMELA SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 34 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 35 K U V A T IF R C , P U N A IS E N R IS T IN A R K IS TO , P E K K A H A LO N E N laita on osattava hoitaa, vaikka käytettävissä ei ole lääketieteen ”high techiä”. Työn on sujuttava sormituntumalta. Tiimityön tärkeys Sodan keskellä toimivassa sairaalassa elinehto on hoitotiimin saumaton yhteistyö. Esimiehenä Salmela halusi aina luoda avoimet ja luottamukselliset suhteet työtovereihinsa, hoitajista toisiin lääkäreihin ja siivoojiin. Sota-alueilla myös oma henki oli monesti hiuskarvan varassa. Kerran äkillinen vessahätä pelasti Salmelan viuhuvilta luodeilta, toisella kertaa hän makasi Kabulissa kolme tuntia asuntonsa lattialla, kun valtaajat hyökkäsivät sisään ikkunoista. Kolmannella kerralla afgaanisotilas osoitti Salmelaa aseella suoraan otsaan. Paikallinen kokki tulkkasi nopeat sanat ”älä ammu”, ja Salmela sai lopulta ampujan uskomaan olevansa lääkäri. – Samassa tummaihoinen sotilas näytti jalassaan olevaa valkoista läiskää. Hän halusi tietää, mikä se on. Kerroin, että kyseessä oli harmiton pigmenttihäiriö. Joskus länsimaiset ja paikalliset periaatteet törmäsivät toisiinsa. Sotilaalla saattoi olla miinavamma, ja hänen jalkansa oli aivan repaleinen ja likainen. Ainoa keino potilaan hengen pelastamiseksi olisi ollut amputoida jalka, mutta mitkään vakuuttelut eivät auttaneet, kun omaiset halusivat poikansa mieluummin kotiin kuolemaan. – Jos kuolet pyhässä sodassa, paratiisipaikka on varma. Jos jäät henkiin raajarikkona, et voi saada yhtä hyvää paikkaa islaminuskon taivaassa. Kirurgin ohjeet lähteville Salmela neuvoo tulevia Punaisen Ristin työntekijöitä varmistamaan, että oma elämä ja perhesuhteet kotimaassa ovat kunnossa ennen ulkomaankomennuksille lähtöä. Punaisen Ristin avustustyöntekijäksi ei kannata lähteä paetakseen esimerkiksi poskelleen mennyttä rakkaussuhdetta tai etsiäkseen jännitystä. – Jos ajatukset ovat missään muualla kuin työssä, on vaikeaa olla valppaana silloin, kun sitä tarvitaan. Englannin kielen osaamisen lisäksi avustustyöntekijän on haluttava oppia paikallista kieltä tullakseen ymmärretyksi. Kulttuurin ja politiikan ymmärtäminen on myös osa turvallisuutta. Paikalliset ovat avustustyöntekijöille elintärkeitä kumppaneita, sillä he tuntevat kulttuurin ja tavat parhaiten. Mitä paremmat suhteet paikallisiin, sitä paremmin työssä menestyy. Salmelan uran tähän asti viimeinen komennus oli Punaisen Ristin kenttäsairaalassa Jordaniassa vuosina 2014–15. Vaikka ikää on jo 77 vuotta, Salmela sanoo ainakin harkitsevansa lähtemistä, jos häntä vielä pyydettäisiin esimerkiksi asiantuntijaksi kriisialueelle. Eteisessä matkalaukut odottavat. ? JORMA SALMELA Ikä: 77 vuotta Ammatti: Eläkkeellä oleva kirurgi, työskenteli Kuopion yliopistollisessa sairaalassa lääkärinä 1969–2013. Avustustyöntekijänä kirurgin ammatissa: Jordania 2014–15 Kongon demokraattinen tasavalta 2013 Haiti 2010 Eritrea 2007–08 Pakistan 2005–06 Kenia 2004–05 2000–01, 1995–97 Pakistan 1992–93 Afganistan 1988–89 Kenia 1988 Pakistan 1986–87, 1985 Thaimaa 1983 Pakistan 1982 Perhe: Eronnut, kaksi lasta ja kuusi lastenlasta. MUISTOJA MAAILMALTA PAKISTAN 1982 Peshawarin ambulanssit ”PAKISTANIN PESHAWARIN sotasairaala oli ensimmäinen komennukseni Punaisella Ristissä. Sotaa käytiin Afganistanin puolella, ja neuvostoarmeija kontrolloi kaikkia virallisia kulkuväyliä. Siksi edes haavoittuneet vastarintataistelijat eivät päässeet Peshawariin sairaalaan. Afganistanin ja Peshawarin rajalla sijaitsevalla heimoalueella oli Punaisen Ristin ensiapuasemia, joissa voitiin antaa välitön ensiapu. Asemilta järjestettiin myös ambulanssikuljetus sairaalahoitoa tarvitseville Peshawariin.” THAIMAA 1983 Hirmuvaltiaan uhrit ”KUVA THAIMAALAISESTA sairaalasta tuo mieleeni komennuksen Thaimaan Kap Chernissä vuonna 1983. Elettiin aikaa, jolloin Kambodzhan hirmuvaltias Pol Pot surmasi lähes toista miljoonaa omaa kansalaistaan. Yksi potilaistamme oli kambodzhalainen nuori tyttö. Hän oli onnistunut pakenemaan kaikkien miinakenttien läpi Thaimaan puolelle, mutta hänet oli raiskattu matkalla. Onnistuimme pelastamaan tytön hengen ja korjaamaan hänen vaikeat vammansa. Ensimmäiset viikot lapsi piiloutui peiton alle, mutta vähitellen hänen luottamuksensa palautui. Viimeisellä osastokierrolla lapsi nousi ylös sängystä, kapsahti kaulaani ja sanoi minulle omalla kielellään ’isä’.” KENIA 2000 Sotakirurgiaa opettamassa ”OLIN KENIASSA Lokichogiossa moneen otteeseen vuosina 1988, 1995, 2000 ja 2004. Paikka on merkityksellinen, sillä siellä toimi siihen aikaan maailman suurin kenttäsairaala, jossa oli parhaimmillaan noin 700 potilaspaikkaa. Lokichogion sairaalassa hoidettiin kymmeniä tuhansia Sudanin sisällissodan uhreja ennen kuin se sodan loputtua luovutettiin kenialaisten vastuulle. Sairaala toimi myös ICRC:n eli Punaisen Ristin kansainvälisen komitean opetussairaalana. Toimin komennuksillani sairaalan vastaavana ylilääkärinä ja opetin siellä uusia sotakirurgeja.” SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 35 1.11.2017 12.24
36 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 V ärldspolitiska händelser påverkade Kuopiobon Jorma Salmela , 77, redan innan han föddes. Hans mamma Veera Salmela väntade honom när familjen tvingades fly från Ladogakarelen. När vinterkriget blev ett ställningskrig återvände mamma, pappa Vilho Salmela och tre söner till hemmet i Karelen, men inom kort tvingades familjen fly undan kriget för andra gången. Varkaus i norra Savolax blev deras nya hem. Salmela blev student år 1960. I det efterkrigstida Finland rådde en skriande brist på läkare, så staten beviljade förmånliga lån för medicinestudier utomlands. Salmela tog den chansen. År 1969 utexaminerades han från ett schweiziskt universitet och återvände till Finland. Sin första arbetsplats hittade han nära hemmet, på Kuopio universitetssjukhus. När bilarna blev vanligare på 70-talet var trafikolyckor den största olycksorDiversearbetare i krigskirurgi Röda Korsets kommenderingar på olika håll i världen har gjort Jorma Salmela till en tolerant man. Det bästa med att vara krigskirurg är se resultatet av sitt arbete, när en operation lyckas och patientens liv räddas. TEXT PIRJO TIIHONEN BILDER AKSELI MURAJA saken. Salmela hade specialiserat sig på kirurgi och blev intresserad av vård av traumapatienter. – Jag var också intresserad av eftervården av personer med krigsskador, till exempel hur man åtgärdar ett ben som hade vuxit ihop fel efter en skada. På 70-talet var vi kirurger som bysmeden, det gällde att kunna sköta alla typer av kirurgiska åkommor. Sitt arbete för Röda Korset inledde Salmela som utbildare i första hjälpen inom Kuopio distrikt. Senare blev han också ansvarig läkare i distriktet. Eftersom traumakirurgi väckte Salmelas intresse började han fundera på hur det skulle vara att åtgärda färska krigsskador. Elddop i Peshawar Salmelas första kommendering som internationell biståndsarbetare för Röda Korset gick till Peshawar i Pakistan år 1982. Där fanns ett fältsjukhus som tog emot sårade från kriget i Afghanistan. Bland patienterna fanns sådana med svåra skador. Salmela arbetade på gränsen till utmattning. – Det var ett jobb där kraven överträffade alla förväntningar. På morgonen gick jag till sjukhuset och på kvällen direkt i säng, så jag skulle orka med följande dag. På fältsjukhuset gällde det att fatta snabba beslut och klara sig utan de senaste hjälpmedlen. Salmelas styrka var en gedigen utbildning som allmänläkare. Dessutom hade han gjort alla specialiseringar inom kirurgin. – När vi i vårt team lyckades rädda livet på en patient såg vi genast resultatet av vårt arbete. Som bäst var patientdödligheten på fältsjukhuset bara 2–4 procent. Och jag ville lära mig mer, berättar Salmela. Åren 1982–2015 jobbade Salmela för Röda Korset i Pakistan, Thailand, Kenya, Afghanistan, Eritrea, Haiti, Demokratiska republiken Kongo och Jordanien. Under årens lopp utvecklade han inte bara en solid yrkeskunskap som krigskirurg, utan en djup förmåga till empati och förståelse. Det är nödvändigt för att vinna lokalbefolkningens och patienternas förtroende. Teamarbete A och O När man jobbar i en krigszon är samarbete inom vårdlaget också ett livsvillkor. Som chef ville Salmela alltid skapa en öppen och förtrolig relation till alla kolleger, från läkare till städare. Flera gånger var det på håret att inte Salmela själv strök med. Under en attack mot byggnaden han bodde i låg han en gång i tre timmar på golvet i sin lägenhet i Kabul. En annan gång riktade en soldat sitt vapen mot Salmelas panna. Den lokala kocken tolkade ”skjut inte” och till slut lyckades Salmela övertyga mannen om att han var läkare. – I samma ögonblick visade soldaten en vit fläck på sitt ben. Han ville veta vad det var. Jag berättade att det var en ofarlig pigmentstörning. Salmela uppmanar framtida rödakorsarbetare att se till att det egna livet och familjeförhållandena är i skick här hemma innan man ger sig iväg på en utlandskommendering. Biståndsarbetare för Röda Korset ska man inte bli till exempel för att fly ett misslyckat kärleksförhållande eller för att få lite spänning i livet. – Om tankarna inte är på jobbet till hundra procent är det svårt att vara alert när det behövs. ? JORMA SALMELA Ålder: 77 år . Yrke: Pensionerad kirurg, arbetade som läkare på Kuopio universitetssjukhus 1969–2013. Biståndsarbetare som kirurg: Jordanien 2014–15 Demokratiska republiken Kongo 2013 Haiti 2010 Eritrea 2007–08 Pakistan 2005–06 Kenya 2004–05 2000–01, 1995–97 Pakistan 1992–93 Afghanistan 1988–89 Kenya 1988 Pakistan 1986–87, 1985 Thailand 1983 Pakistan 1982 Familj: Frånskild, två barn och sex barnbarn. – Nuoruuden mustavalkoinen maailmankuvani muuttui Punaisen Ristin työssä kaikkien värien täyttämäksi, toisten ajatusmaailmaa ymmärtäväksi, Jorma Salmela sanoo. – Min världsbild i unga år var svartvit, under åren med Röda Korset fylldes den av färger, av förståelse för an dras tankevärldar, sä ger Jorma Salmela. ? Biståndsarbetare SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 36 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 37 PAKISTAN 1982 Ambulanserna i Peshawar ”FÄLTSJUKHUSET I PESHAWAR i Pakistan var min första kommendering för Röda Korset. Det var krig på Afghanistans sida om gränsen och sovjetarmén kontrollerade alla officiella rutter. Därför kunde inte ens sårade motståndskämpar ta sig till sjukhuset i Peshawar. I gränsområdet mellan Afghanistan och Peshawar hade Röda Koret första hjälpen-stationer där man kunde ge livräddande hjälp. Från stationerna ordnades också ambulanstransporter till Peshawar för behövande. Arbetet på fältsjukhuset var extremt. Det gällde att fatta rätt beslut snabbt, att klara sig utan ultraljudsapparater eller datortomografi, att lita på sina instinkter, på palpitation för hand, på synoch luktsinnet. Min styrka enligt mig själv var en god grundutbildning som allmänläkare. Dessutom hade jag i Finland hunnit göra alla specialiseringar inom kirurgin.” KENYA 2000 Skola i krigskirurgi ”JAG VAR I LOKICHOGIO i Kenya i flera repriser åren 1988, 1995, 2000 och 2004. Det är en viktig plats, för där fanns på den tiden världens största fältsjukhus med upp till 700 patientplatser när de var om flest. På sjukhuset i Lokichogio vårdades tiotusentals offer från inbördeskriget i Sudan. Efter kriget överlämnades sjukhuset till Kenya. Före det var det också ICRC:s alltså Internationella rödakorskommitténs undervisningssjukhus. Under mina kommenderingar var jag ansvarig överläkare för sjukhuset och undervisade nya krigskirurger." MINNESBILDER AV VÄRLDEN FO TO IF R C , R Ö D A K O R S B IL D A R K IV , P E K K A H A LO N E N THAILAND 1983 Skräckväldets offer ”BILDER FRÅN SJUKHUSET i Thailand påminner mig om min kommendering i Kap Chern i Thailand år 1983. Det var på den tiden som tyrannen i Kambodja Pol Pot dödade bortåt en miljon av sina egna medborgare. En av våra patienter var en ung flicka från Kambodja. Hon hade lyckats fly genom alla minfält till den thailändska sidan, men hade blivit våldtagen på vägen. Vi lyckades rädda hennes liv och reparera de grava skador hon hade. De första veckorna gömde hon sig under täcket, men småningom återvände hennes förtroende. På sista ronden steg barnet upp ur sängen, gav mig en kram och sa ’pappa’ på sitt eget språk.” P O S T IM A K S U M A K S E T T U P O R TO B E TA LT Som medlem deltar du I vår utlottning! Förbättra din chans att vinna genom att ta i bruk e-räkning och rekommendera medlemskap till din vän! LEIKKAA KORTTI IRTI, TAITA KAHTIA JA SULJE TEIPILLÄ TAI NIITILLÄ. LÖSGÖR KORTET, VIK DET PÅ MITTEN OCH FÖRSEGLA MED TEJP ELLER HÄFTA. Su o m e n P u n ain e n R is ti/ Fin la n d s R ö d a K o rs In fo : Jä sk i Tu n n u s/A vt als ko d : 50 16 74 3 V as ta u slä h e ty s/ Sv ar sf ö rs än d e ls e Lindexlahjakortti 150€! Vinn ett presentkort 150€ till Lindex! Jäsenenä osallistut arvontaamme! Paranna voittomahdollisuuksiasi tekemällä e-laskusopimus ja suosittelemalla jäsenyyttä kaverillesi! Voita jasenlomake_avunmaailmaan_2017_4.indd 1 04/04/2017 12.31 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 37 1.11.2017 12.24
38 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 ? Kolumn BILD JENNY LUCANDER UUDEN JÄSENEN TIEDOT / DEN NYA MEDLEMMENS UPPGIFTER ETUNIMI / FÖRNAMN SUKUNIMI / EFTERNAMN OSOITE / ADRESS POSTINUMERO / POSTNUMMER POSTITOIMIPAIKKA / ORT SYNTYMÄAIKA (ppkkvv) / FÖDELSETID (ddmmåå) PUHELIN / TELEFON SÄHKÖPOSTI / E-POST PUNAISEN RISTIN PAIKALLISOSASTO, JOHON HALUAN LIITTYÄ (jos tiedossa). RÖDA KORSETS LOKALAVDELNING SOM JAG VILL GÅ MED I (om känd). MINUUN VOI OLLA YHTEYDESSÄ / NI KAN TA KONTAKT MED MIG ? SÄHKÖPOSTITSE / PER E-POST ? TEKSTIVIESTILLÄ / PER SMS. JÄSENEKSI LIITTYVÄ SAMASSA OSOITTEESSA ASUVA PERHEENJÄSEN: MEDLEM BLIR OCKSÅ FÖLJANDE FAMILJEMEDLEM PÅ SAMMA ADRESS: ETUNIMI / FÖRNAMN SUKUNIMI / EFTERNAMN SYNTYMÄAIKA (ppkkvv) / FÖDELSETID (ddmmåå) JÄSENHANKKIJAN TIEDOT / MEDLEMSVÄRVARENS UPPGIFTER NIMI / NAMN PUHELIN / TELEFON OSOITETIEDOT / ADRESSUPPGIFTER JÄSENNUMERO / MEDLEMSNUMMER Ole osa turvaverkkoa. Liity jäseneksi. Skyddsnät behövs. Bli medlem. JÄSENMAKSUT / MEDLEMSAVGIFTER ? vuosijäsen / årsmedlem 20 € ? nuorisojäsen (alle 29 v.) / ungdomsmedlem (under 29 år) 10 € ? ainaisjäsen / ständig medlem 300 € PERHEJÄSENYYS / FAMILJEMEDLEMSKAP Samassa taloudessa asuvat voivat liittyä perhe jäseniksi. Ensimmäinen maksaa normaalin jäsenmaksun, muut samassa osoitteessa asuvat perheenjäsenet maksavat seuraavasti: De som bor i samma hushåll kan bli familjemedlemmar i Röda Korset. Den första medlemmen betalar en normal medlemsavgift, övriga familjemedlemmar på samma adress betalar: ? aikuiset / vuxna 10 € ? nuorisojäsenet (alle 29 v.) / ungdomsmedlemmar (under 29 år) 5 € Sekä jäsenhankkija että uusi jäsen osallistuvat arvontaan! Värvaren och den nya medlemmen deltar både i utlottningen! punainenristi.fi/jasenyys rodakorset.fi/membership 2 17 jasenlomake_avunmaailmaan_2017_4.indd 2 04/04/2017 12.31 DET FINNS FLER UNGDOMAR i världen än någonsin förr. I de fattigaste länderna i världen är andelen unga speciellt stor. Unga människor är också de mest aktivt mobila personerna, vare sig de flyttar i hopp om att få studera, arbeta eller bilda familj eller om de flyr undan krig, förföljelse och fattigdom. Varje ung människa som ger sig av mot ett nytt land drömmer om ett människovärdigt, lyckligt liv. Den globala migrationen bland unga syns också i Finland. Under de senaste åren har största delen av de asylsökande som har anlänt till Finland varit under 29 år, alltså ungdomar enligt vår egen ungdomslags definition. Också en stor del av de papperslösa som bor i Finland efter att nyligen ha fått ett negativt asylbesked är ungdomar. Frågan om det medmänskliga ansvar som finns mellan generationer väcks alltför sällan i den offentliga debatt som förs om papperslöshet. Papperslösa unga som inte har ett lagligt uppehållstillstånd är en grupp människor som är mångdubbelt osynliga och en grupp om kan såras ytterligare om de blir sedda. Deras liv har präglats av resan från ett land och en världsdel till ett annan. Den resan kan ofta ta flera år. Många har sett sin barndom avbruten av våld och de har blivit tvungna att ta ansvar för sitt eget liv i väldigt ung ålder. En del har lärt sig ett yrke och börjat jobba i unga år, andra har anlänt till Finland som analfabeter, utan vare sig utbildning eller arbetserfarenhet. Varje ung människas livshistoria och -berättelse är olika. Det som förenar de unga papperslösa som bor i Finland är en oro över framtiden – och en rädsla i nuet. Papperslöshet är en mänsklig upplevelse som inte ska ses enbart som ett invandringseller säkerhetspolitiskt problem eller som ett bekymmer för socialoch hälsovården. Medborgare som engagerar sig med de unga kan tillsammans, såväl inom organisationer som i kommunerna, axla ett ansvar för att även en ung människa utan laglig uppehållsrätt har rätt till sin ungdom – rätt att ha meningsfull sysselsättning i sin vardag, rätt att höra till i ett sammanhang och rätt att få stöd. Att ungdomar blir frustrerade, tappar hoppet eller fylls av hat gagnar ingen. Inom frivilligorganisationerna behövs information, energi och mod för att med respekt kunna möta även grupper av unga som har blivit osynliga och som man tidigare inte har samarbetat med. Röda Korsets principer blir speciellt viktiga när vi möter människor som har hamnat i marginalen av samhällets officiella system. Att stöda papperslösa unga är en fråga som är viktig idag men också för framtiden. Den ungdomslag som togs i bruk i början av det här året betonar tydligare än tidigare vårt gemensamma ansvar för att alla personer under 29 år ska ha lika rättigheter och möjligheter. Organisationsfältet har en viktig roll i att se till att ungdomslagens viktiga målsättningar också omfattar andra än Finlands unga medborgare: asylsökande, ungdomar som nyligen fått uppehållstillstånd och papperslösa unga. Vi har ett gemensamt och medmänskligt ansvar för alla ungas framtid. LEENA SUURPÄÄ Skribenten är ungdomsforskare och chef för Röda Korsets skyddshusverksamhet för unga. DE SOM SKRIVER I DEN HÄR SPALTEN KAN VARA EXTERNA KOLUMNISTER SOM VI HAR BJUDIT IN UTIFRÅN, VILKET INNEBÄR ATT DERAS ÅSIKTER INTE NÖDVÄNDIGTVIS REPRESENTERAR FINLANDS RÖDA KORS SYN. Ett gemensamt ansvar för papperslösa unga SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 38 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 39 KORSORDET SKAPAT AV SOLVEIG SJÖSTEDT Korsord 4/2017 ? DEN RÄTTA LÖSNINGEN PÅ KORSORDET 2/2017. Lösningarna på korsordet 4/2017 bör sändas inom december under adress Hjälpens värld, redaktionen, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 4/2017”. Bland insändarna på korsordet 2/2017 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Riitta Suomi från Åbo och Ulla Björkman från Hindhår. Gratulerar! LEDIG KAN PRYDA RUM RÖR STANDARD BILDAR ATOMER I SALT DE TAR OSS UPP SAKAR ÄR VIGA STAD I UK FÖRST SVAVEL LIERA SNURRA PENSIONÄR BART MOT PER YNGLING? TRÄD SKALLAR SPELARE SJÖ UTFORSKA LÄSER VI TRÄD EJ LÄMPLIG I STIA GJORDE SNÖ KNUT BIL TALARE BOKDEL TRÄD BÄRTRÄD FÖR ODLING RÄKNELÄRA DAM I LADAN BACKE AGG KAN BÅTAR SINNLIG GÖMDE HÖGT BERG JOULE RIKTNING TITTA ODEN DOFT ENA LÄNGDMÅTT HÄRDEN HAR HJÄLTE BIL KOTTTRÄD -AND SMILA SES I UGN RÖR MUSIK SKÖN PLATS EFTER TVÅ SVAGT VÄLDOFTANDE ETT-TRE KORT FÖR AMERIKA SPÄNDE INKARIKE LÄR OSS NYTT GJORDES POLIS P D A P L Å T B U R K I T E R E R A T E S I L A R A R E L D U T K O N E M I N T O N A T I O N P Ä G I R E R A M A G I S K D A N S A R E N E P A L O N S L E K E N E K A M B E R A L J E R A R S T O R M A D E T E L A R A E G O I S T Ä L G K O R A N K A R E G A E L H O N A T A N E R N A E S T N I S K A R E R Ä N T A N A T T NAMN: ADRESS: SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 39 1.11.2017 12.24
40 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 OIKEA RATKAISU RISTIKKOON 2/2017. Lähetä ratkaisusi ristikkoon 4/2017 joulukuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 4/2016”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikkokilpailun 2/2017 voittajiksi arvottiin Riitta Suomi Turusta ja Ulla Björkman Hinthaarasta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: ? Ristikko 4/2017 RISTIKON LAATIJA HANNU NIITTYMÄKI SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 40 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 41 PALSTAN KOLUMNISTIT VOIVAT OLLA PUNAISEN RISTIN ULKOPUOLELTA KUTSUTTUJA KIRJOITTAJIA, JOLLOIN HEIDÄN NÄKEMYKSENSÄ EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ EDUSTA JÄRJESTÖN KANTAA. M aailmassa elää enemmän nuoria kuin koskaan ennen. Nuorista suurin osa, noin 90 prosenttia, asuu kehittyvissä maissa. Erityisen suuri nuorten määrä on maapallon köyhimmissä maissa. Nuoret ovat myös aktiivisimpia globaaleja liikkujia, olipa muuton syynä nuorten unelmat opiskelupaikasta, työstä ja perheestä tai pako sotaa, vainoa ja köyhyyttä. Jokaisen nuoren muuttajan haaveena on ihmisarvoinen, onnellinen elämä. Nuorten globaali liikkuminen on näkynyt viime vuosina myös Suomessa. Parin viime vuoden aikana Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista suurin osa on alle 29-vuotiaita eli nuorisolain piirissä. Myös iso osa Suomessa tällä hetkellä elävistä paperittomista on nuoria. Kysymykset sukupolvien välisestä inhimillisestä vastuusta nousevat turhan harvoin paperittomuudesta käytävään julkiseen keskusteluun. Vailla laillista oleskelulupaa elävät paperittomat nuoret ovat moninkertaisesti näkymätön ihmisryhmä, jota nähdyksi tuleminen voi entisestään haavoittaa. Heidän elämäänsä ovat leimanneet usein monivuotisiksi venyneet siirtymät maasta ja maanosasta toiseen. Monen lapsuus on väkivaltaisesti katkennut, ja vastuuta omasta elämästä on täytynyt alkaa kantaa hyvin nuorena. Osa on joutunut oppimaan nuorena ammatin ja tekemään töitä, osa on saapunut Suomeen lukuja kirjoitustaidottomina, vailla pohjakoulutusta tai työkokemusta. Jokaisen nuoren elämänhistoria ja -tarina on erityinen. Suomessa eläviä paperittomia nuoria kuitenkin yhdistää epävarmuus tulevaisuudesta – ja pelko nykyhetkestä. Paperittomuus on inhimillinen kokemus, jota ei pidä nähdä vain maahanmuuttoja turvallisuuspoliittisena tai sosiaalija terveysalan ongelmana. Nuorten parissa toimivat kansalaiset niin järjestöissä kuin kunnissa voivat kantaa yhteistä vastuuta siitä, että ilman laillista oleskeluoikeutta elävällä nuorella on oikeus elää nuoruuttaan – löytää mielekästä tekemistä arkeensa, kokea kuuluvansa yhteisöön ja saada tukea. Nuorten turhautuminen, toivon sammuminen tai viha ei ole kenenkään etu. Kansalaisjärjestöissä tarvitaan tietoa, tarmoa ja rohkeutta, jotta voidaan kunnioittaen kohdata myös sellaiset näkymättömiksi jääneet nuorten ryhmät, joiden kanssa ei ole aiemmin tehty yhteistyötä. Punaisen Ristin periaatteet muuttuvat erityisen merkityksellisiksi, kun vastassa ovat ihmiset, jotka jäävät yhteiskunnan virallisen järjestelmän marginaaliin. Paperittomien nuorten tukeminen on sekä tämän päivän että tulevaisuuden kysymys. Tämän vuoden alusta käyttöön otettu uusi nuorisolaki korostaa aiempaa vahvemmin yhteistä vastuuta nuorten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta kaikkien alle 29-vuotiaiden kohdalla. Kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli sen varmistamisessa, että nuorisolain tärkeät tavoitteet kattavat myös muut kuin Suomen nuoret kansalaiset: turvapaikanhakijat, oleskeluluvan vastikään saaneet nuoret ja paperittomat nuoret. Inhimillinen vastuumme kaikkien nuorten tulevaisuudesta on yhteinen. LEENA SUURPÄÄ Kirjoittaja on nuorisotutkija ja Punaisen Ristin Nuorten turvatalotoiminnan johtaja. Vastuu nuorista paperittomista on yhteinen ” Jokaisen nuoren elämänhistoria ja -tarina on erityinen. ” KUVITUS JENNY LUCANDER Kolumni ? SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 41 1.11.2017 12.24
In sa m lin g st ill st ån d : P O L2 15 -8 7 9 8 & Å LR 2 16 /8 24 3 FOTO: IFRC Hundratusentals flyktingar från Myanmar lever i usla förhållanden i Cox’s Bazaar i Bangladesh. Bristfällig sanitation och allmän undernäring ökar risken för epidemier. Våldsamheterna i delstaten Rakhine i Myanmar trappades upp i slutet av sommaren och har redan drivit mer än 500 000 människor på flykt till grannlandet Bangladesh. Hjälpbehovet i Cox’s Bazar-området, dit största delen av flyktingarna har anlänt, är skriande. Det råder brist på nästan allting: skydd, mat, rent vatten och nödvändiga hälsovårdstjänster. En stor del av flyktingarna är kvinnor och barn. Bland dem finns också många sjuka och våldsoffer. Finlands och Norges Röda Kors har skickat ett gemensamt sjukhus till Cox’s Bazar. Det inledde sin verksamhet i mitten av oktober. Sjukhuset har 60 bäddplatser och skilda avdelningar för kvinnor, män och barn. Sjukhuset har beredskap att också ta emot patienter i behov av speciellt stöd, som offer för sexuellt våld. Förhållandena i Cox’s Bazar är ytterst svåra. Svåra boendeförhållanden och bristfällig sanitet ökar risken för smittsamma sjukdomar. Bland flyktingarna är näringsläget ofta ytterst dåligt. – Risken för sjukdomar som sprids med smutsigt vatten är stor och därför har sjukhuset också en isoleringsavdelning, berättar Finlands Röda Kors biståndsarbetare Pentti Haatanen . På sjukhuset arbetar till en början 45 lokala läkare och barnmorskor samt 30 internationella biståndsarbetare från Finland, Norge, Island, Kanada och Schweiz. Finlands Röda Kors hade i mitten av oktober tio biståndsarbetare i Bangladesh. Bland dem fanns det såväl hälsovårdspersonal som logistiker och andra tekniska experter. Ur katastroffonden har 500 000 euro beviljats till att hjälpa flyktingarna från Myanmar. Finlands och Norges Röda Kors sjukhus är en del av internationella Röda Korsets omfattande biståndsoperation och sjukhuset har ett nära samarbete med de mobila kliniker som drivs av Bangladeshiska Röda Halvmånen, Japanska Röda Korset och Qatars Röda Halvmåne. Den lokala Röda Halvmånen har bistått flyktingar från Myanmar med stöd från internationella Röda Korset sedan december 2016. – Fram till mitten av september hade mer än 15 000 familjer eller cirka 75 000 människor fått livsmedelsbistånd och 5 500 människor har fått hälsovårdstjänster av mobila vårdenheter. Dessutom har man delat ut filtar, myggnät, vattenkanistrar samt hygienoch köksutrustningspaket till tusentals familjer, berättar hälsovårdsrådgivare Rea Noponen på Finlands Röda Kors. Hungerdagens insamlingsbössor fick in 1,25 miljoner Hungerdagens insamling med insamlingsbössor ordnades i år 14–16 september. Insamlingen gick smidigt och lockade igen tusentals frivilliga insamlare att vara med och hjälpa. Hungerdagen fick också rödakorsare att ordna evenemang av olika slag runt om i landet. Ett av dem var den Hungerdagskväll som ordnades på Hotell Merihovis restaurang i Kemi insamlingsveckans lördag. Den nya rödakorskvällen fick ett gott mottagande. Till Hungerdagskvällen sålds 74 biljetter och intäkterna gick oavkortade till katastroffonden. Även de insamlingsbössor som fanns på restaurangen under kvällen fylldes fint. – För en premiär var det här ett strålande resultat. Vi hade också som mål att sprida information om Röda Korsets verksamhet. Det gjorde att vi frivilliga fanns på nära håll, så många om kom för att lyssna på musiken kände att de också kunde tänkas engagera sig i Röda Korset, förklarar Marketta Ollonen, volontär i rödakorsavdelningen i Torneå. På riksnivå gav folk i år cirka 1,25 miljoner euro i Hungerdagens insamlingsbössor. Insamlingen pågick fram till slutet av oktober och det sammanlagda resultatet klarnar först i november, när alla olika sätt att bidra till insamlingen har räknats ihop. Läs mer: www.hungerdagen.fi Anna Tuuri och Lia Lehto från Helsingfors ställde upp som insamlare under Hungerdagen. VERKSAMHETEN I SIFFROR 3 051 FRIVILLIGA VERKADE i Finlands Röda Kors första hjälpen-grupper förra året. Frivilliga hade jour vid sammanlagt 2 793 evenemang och hjälpte 13 032 gånger. KÄLLA: RÖDA KORSETS VERKSAMHETSSTATISTIK 2016 Kors och tvärs Hjälpens värld 1/2018 utkommer den 7 februari Ristiin rastiin 42 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 FLYKTINGARNA FÅR HJÄLP UR KATASTROFFONDEN Ge ett bidrag på webben: www.rodakorset.fi Ge ett bidrag per SMS: SPR till numret 16499 (15€/SMS)) Ge ett bidrag genom att ringa: 0600 12220 (20,12 €/samtal + lna) Ge ett bidrag per bankgiro: FI06 2219 1800 0680 00, referens 5173 Hjälpbehovet bland flyktingarna från Myanmar ökar fortfarande Röda Korsets sjukhus i Cox’s Bazar i Bangladesh tar i första hand emot kirurgiska och inremedicinska patienter samt föderskor och barn. FO TO : M A R IA S A N T TO SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 42 1.11.2017 12.24
NÄSDAGEN HJÄLPER I BURUNDI Näsdagen pågår i år fram till 19 november och kulminerar den 10 november i Näsdagens helkvällsshow på Yle TV2. Kampanjen Näsdagen samlar in medel för att hjälpa världens barn. Bakom kampanjen finns Stiftelsen Näsdagen som Finlands Röda Kors också hör till. I fjol var Röda Korsets andel av intäkterna från Näsdagen över 200 000 euro. Donationsmedlen används till att förbättra familjers och framförallt barns hälsa i Burundi, som är ett av världens fattigaste länder. Finlands Röda Kors har stött Burundiska Röda Korsets hälsovårdsarbete sedan år 2010. Läs mer: www.näsdagen.fi In sa m lin g st ill st ån d : P O L2 15 -8 7 9 8 & Å LR 2 16 /8 24 3 FOTO: HANNA LINNAKKO Finlands Röda Kors och Mannerheims Barnskyddsförbund delar ut Jul i sinnet-presentkort till mindrebemedlade barnfamiljer för 21 gången i år. Förändringar i medlemskapsformerna i Röda Korset Röda Korsets ordinarie stämma i somras fattade beslutet att förenkla medlemskapsformerna genom att avstå från familjemedlemskapet. Från och med år 2018 omvandlas gamla familjemedlemskap automatiskt till årsmedlemskap. Årsavgiften för årsmedlemskap är 20 euro per kalenderår för vuxna och 10 euro för personer under 29 år. Ständigt medlemskap kostar 300 euro. Nästa års medlemskapsavgiftsräkningar skickas ut i januari. Om du inte har gjort ett e-räkningsavtal med Röda Korset lönar det sig att göra det i samband med medlemsavgiften – kom ihåg att använda det individuella referensnumret som finns på räkningen! Frågor och ändringar i medlemskap: jasenrekisteri@rodakorset.fi / tfn 020 701 2192 Röda Korsets och Mannerheims Barnskyddsförbunds gemensamma insamling Jul i sinnet inleds i år den 23 november. Intäkterna från insamlingen används till att dela ut matpresentkort till mindrebemedlade barnfamiljer inför jul. Insamlingen Jul i sinnet ordnas nu för 21 gången och under årens lopp har närmare 200 000 familjer fått hjälp tack vare insamlingen. Förra året nådde Jul i sinnet sitt rekordmål på 2,1 miljoner euro. Det gjorde att man kunde dela ut presentkort à 70 euro till 30 000 familjer och i år tänker man dela ut lika många presentkort. Man kan inte ansöka om ett Jul i sinnet-presentkort, utan Röda Korset och Mannerheims Barnskyddsförbund väljer ut mottagarna i samarbete med bland annat rådgivningar, socialbyråer och församlingar. Korten delas ut till barnfamiljer i Finland som har hamnat i en svår situation till exempel på grund av arbetslöshet, sjukdom, överskuldsatthet, små inkomster eller någon annan kris. Presentkorten kan endast användas till att köpa livsmedel och de fungerar i S-gruppens matbutiker, Lidls affärer och i K-matbutiker. Insamlingen Jul i sinnet ordnas Finlands Röda Kors och Mannerheims Barnskyddsförbund i samarbete med Yles Morgon-tv, Yle Radio Vega och Radio Suomi. Slutspurt i blodgivningskampanjen Finland 100 Blodtjänsts utmaningskampanj Suomi 100 som siktar på ”10 000 blodgivningar för Finland” har fått hundratals arbetsplatser, skolor, föreningar och grupper av vänner att ställa upp och ge blod. Målet är att samla totalt 10 000 påsar blod av BlodGrupp-blodgivningsgrupper före slutet av det här året och i oktober var siffran uppe i långt över 7 000. Det går bra att delta i kampanjen och samtidigt vara med om utlottningen av biobiljetter samt kryssnings-, hotelloch restaurangpresentkort. Läs mer: www.blodtjanst.fi/grupper Alla blodgivningsgrupper som har gett blod över 10 gånger får ett Finland 100-diplom. Kors och tvärs Hjälpens värld 1/2018 utkommer den 7 februari Ristiin rastiin 4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 43 GE ETT JUL I SINNET-BIDRAG! Per telefon: ring 0600 16555 (10,01 euro/samtal+ lna) Per SMS: skicka meddelandet HJM till numret 16499 (10 euro/SMS) Via bankgiro: FI17 1596 3000 2020 20, märk betalningen ”HJM” På webben: julisinnet.fi Jul i sinnet för mindrebemedlade familjer Insamlingen Jul i sinnet delar i år ut 70 000 presentkort till barnfamiljer i trångmål. FO TO : B LO D T JÄ N S T SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 43 1.11.2017 12.24
44 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 Hakemisto Hakemisto SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 44 1.11.2017 12.24
4 / 2017 hjälpens värld avun maailma 45 Hakemisto Hakemisto v sotien uhreja Lahjoita yhden työpäivän palkka kehitys yhteis työlle ja osallistut sodista toipuvien maiden kansan terveyden edistämiseen. Työpäivä maailmalle 2017 Osallistu ja haasta ystävätkin mukaan osoitteessa: www.lsv.fi/tyopaivamaailmalle Poliisihallituksen rahankeräysluvan numero ja myöntämispäivä: RA/2016/426, myöntämispäivä 25.8.2016. Toimeenpanoaika ja -alue 1.1.2017-31.12.2018 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. TPM2017_Avun_Maailma.indd 2 14.2.2017 16.49 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 45 1.11.2017 12.24
10 000 kädenojennusta Suomelle Veripalvelu haastaa kaikki yritykset, yhteisöt, oppilaitokset ja muut porukat lahjoittamaan 100-vuotiaalle Suomelle yhteensä 10 000 pussia verta! ILMOITA PORUKKASI MUKAAN: www.veripalvelu.fi/ryhmat Aktiiviset auttajat palkitaan! #10000kädenojennusta #suomi100 ? Vuosien takaa / Åren går KIMMO HOLOPAINEN Tervehdys puheenjohtajalle ”SUOMEN PUNAINEN Risti ja Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto ovat suuressa kiitollisuudenvelassa sotamarsalkka Mannerheimille siitä kaukokatseisesta tavasta, millä hän on molempia järjestöjä johtanut, ja siitä kannustuksesta, mitä hänen henkilökohtainen, vilpitön harrastuksensa molemmille järjestöille ja niiden työntekijöille on merkinnyt. Suomen kansa taasen kiitollisuudella muistaa, että Suomen vapauttaja on valmistanut valoisamman tulevaisuuden lapsimaailmalle ja että näiden molempien järjestöjen, joihin hänen nimensä niin eroittamattomasti liittyy, työ on kohdistunut koko kansaamme.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 5/1937 Sotamarsalkka Mannerheim täytti 70 vuotta 4. kesäkuuta 1937. Suomen Punainen Risti onnitteli näyttävästi puheenjohtajaansa, joka oli tuolloin 15 vuoden ajan uhrannut valtavasti aikaansa Punaisen Ristin vahvistamiselle sekä sodan että rauhanajan tarpeisiin. Ordförande gratuleras ”DET HAR FÖR FINLANDS Röda Kors varit en oskattbar förmån att fältmarskalk Mannerheim så helt identifierat sig med dess strävanden. Hans namn och personlighet har verkat enande och samlande och visat på uppgiftens betydelse. Men främst vill dock Finlands Röda Kors på högtidsdagen uttala sin djupa tacksamhet för allt det fältmarskalk Mannerheim själv gjort som Röda Korsets ledare och vägvisare. Hans personliga insats av initiativ och levande intresse för arbetet och dess utbyggande har varit Röda Korsets drivande kraft.” FINLANDS RÖDA KORS 5/1937 Fältmarskalk Mannerheim fyllde 70 år den 4 juni 1937. Finlands Röda Kors gratulerade stort sin ordförande, som i det skedet i femton års tid hade gett väldigt mycket av sin tid till att stärka Röda Korset och dess förmåga att hantera såväl krigstida som fredstida situationer. 1937 46 avun maailma hjälpens värld 4 / 2017 PUNAINENRISTI.FI/SYYRIA Auta heidät takaisin jaloilleen Lähetä viesti SPR15 numeroon 16499 (15 €) Lahjoituksilla apua Syyriassa vammautuneille Syyrian sota-alueella miinat, pommit ja räjähteet vaativat päivittäin uusia uhreja, joista iso osa on lapsia ja nuoria. Punainen Risti tarjoaa mm. Aleppon ja Damaskoksen kuntoutuskeskuksissa apua, jota ilman moni vammautunut jäisi vaille tulevaisuutta. Lahjoituksellasi autat sodassa loukkaantuneita pääsemään mukaan normaaliin elämään. Lahjoita: lähetä viesti SPR15 numeroon 16499 (15 €) tai punainenristi.fi/syyria K E R Ä Y S LU P A : P O L2 15 -8 7 9 8 , K U V A : O L A K JE LB Y E Untitled-1 1 1.11.2017 10.01 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 46 1.11.2017 12.24
PUNAINENRISTI.FI/SYYRIA Auta heidät takaisin jaloilleen Lähetä viesti SPR15 numeroon 16499 (15 €) Lahjoituksilla apua Syyriassa vammautuneille Syyrian sota-alueella miinat, pommit ja räjähteet vaativat päivittäin uusia uhreja, joista iso osa on lapsia ja nuoria. Punainen Risti tarjoaa mm. Aleppon ja Damaskoksen kuntoutuskeskuksissa apua, jota ilman moni vammautunut jäisi vaille tulevaisuutta. Lahjoituksellasi autat sodassa loukkaantuneita pääsemään mukaan normaaliin elämään. Lahjoita: lähetä viesti SPR15 numeroon 16499 (15 €) tai punainenristi.fi/syyria K E R Ä Y S LU P A : P O L2 15 -8 7 9 8 , K U V A : O L A K JE LB Y E Untitled-1 1 1.11.2017 10.01 SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 47 1.11.2017 12.24
TEHDÄÄN SUOMESTA PARAS PAIKKA ELÄÄ S-ryhmä tukee monipuolisesti kulttuuria, liikuntaa ja yhteistä hyvää koko Suomessa! Näe pidemmälle paraspaikkaelaa.fi #paraspaikka SPR_avunmaailma_4-2017_48s.indd 48 1.11.2017 12.24