RAPPORT 02/2025 - Lehtiluukku.fi

2/2025 rapport.fi 12/2024 Työelämän murros kasvattaa inhimillisen ymmärryksen tarvetta ARJEN MYRKYT Altistumme jatkuvasti kemikaaleille, joiden riskejä ei tunneta HOMEKOULUT Kosteusvaurioiden korjaamatta jättäminen tulee kalliiksi
2 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI Rapport Media Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Venla Seuri, Kirsi Haapamatti | KANSI Ave Calvar ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Eero Petrell 040 150 31 56 L yijy on hyvä esimerkki siitä, kuinka toksikologisen riskinarvioinnin perusteella on rajoitettu ihmiselle haitallisen aineen käyttöä. Tätä mieltä on Kati Huttunen. Hän työskentelee ympäristöterveyden ja -toksikologian dosenttina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella THL:ssä. Toksikologit ovat määrittäneet lyijyn käytölle raja-arvoja, joiden myötä lyijylle altistumista on saatu vähenemään merkittävästi ympäri maailmaa, Huttunen selventää. – Lapset ovat lyijyn vaikutuksille erityisen herkkiä. Rajoitukset suojaavat seuraavaa sukupolvea muun muassa oppimisvaikeuksilta. Toksikologia on tieteenala, jossa tutkitaan ja arvioidaan Toksikologit arvioivat kemikaalien riskejä terveydelle ja turvallisuudelle. Alan resursseja on ajettu Suomessa hiljalleen alas. Viimeistään nyt olisi aika kääntää kelkka, sanovat asiantuntijat, sillä toksikologit varmistavat arjen kulutustuotteiden lisäksi esimerkiksi kiertotalouden ratkaisujen turvallisuuden. Altistumme jatkuvasti kemikaaleille, joiden riskit pitäisi tuntea TEKSTI VENLA SEURI KUVITUS NUNNU HALMETOJA
3 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI Rapport Media Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Venla Seuri, Kirsi Haapamatti | KANSI Ave Calvar ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Eero Petrell 040 150 31 56 erilaisille kemikaaleille ja yhdisteille altistumisen vaikutusta ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Toksikologeja työskentelee esimerkiksi elintarvikevalvonnassa, lääketeollisuudessa, yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Toksikologi voi tutkia myös kosteusvaurioituneiden rakennusten sisäilman vaikutusta terveyteen. Toksikologeja on ollut mukana tekemässä THL:n Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelmaa, joka on Huttusen mielestä parantanut julkisten rakennusten, kuten koulujen, sisäilmatilannetta. Kunnat panostavat sisäilma-asioihin enemmän kuin ennen, Huttunen arvioi. – Parantunut tilanne näkyy myös kyselyissä, joiden mukaan ihmisten huoli sisäilmasta on vähentynyt. Tuttujen esimerkkien lista on pitkä. Toksikologit ovat olleet arvioimassa Talvivaaran kaivoksen kemikaaliriskejä. He antavat suosituksia kalan syömiseen ja pientalojen puunpolttoon liittyen. Pienhiukkaspäästöt ovat yksi Huttusen lempiaiheista, vaikka aihe menee helposti suomalaisella tunteisiin. – Suomessa savun nostalgista tuoksua ei yhdistetä negatiivisiin asioihin. Huonokuntoisella takalla roskia polttamalla voi kuitenkin heikentää koko asuinalueen ilmanlaatua eli käytännössä savustaa naapurinsa. Resurssit ovat vähentyneet radikaalisti HUTTUNEN ON TEHNYT töitä toksikologina yli 20 vuotta. Hänen mielestään työn perusta ei ole muuttunut, vaikka menetelmät ovat kehittyneet huimasti. Työn rahoitus on sen sijaan vähentynyt. Kun Huttunen teki väitöskirjatutkimustaan 20 vuotta sitten, ala kukoisti ja THL:ssä oli kokonainen, noin 40 ihmisen toksikologian osasto. Nyt rekisteröityjä toksikologeja on vain kaksi, joiden lisäksi riskinarviointeja tekee myös muutama tutkija. Huttunen arvioi, että rahoituksen romahtamiseen on voinut johtaa ajatus, että EU-taso valvoo ja tutkii, eikä osaamista Suomessa niin paljon tarvita. – Suomen toimintaympäristö on kuitenkin erilainen kuin monessa muussa Euroopan maassa. Esimerkiksi radonia esiintyy Suomessa paljon, muualla ei niinkään. Suomen hallituksen leikkurit ovat useasti osuneet toksikologiseen työhön. Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesissa ja Ruokavirastossa on käyty mittavat muutosneuvottelut, joissa molemmissa on tehty toksikologista riskiarviointia.
4 Huttusen mielestä Suomessa pitää olla omaa toksikologian osaamista. – Monet kokeneet toksikologit ovat nyt eläköitymässä. Heidän mukanaan menetetään tärkeää hiljaista tietoa, jos osaamiseen ei panosteta, Huttunen sanoo. Toksikologian osaamisen on nostanut esiin myös sosiaalija terveysministeriö, joka on huolissaan erityisesti jatkokoulutettavista ja jatkokoulutuksen saaneista toksikologeista. Painaako jarrua raha? ONKO KYSE SIITÄ, etteivät toksikologian asiantuntijat ole onnistuneet vakuuttamaan päättäjiä rahoituksen tarpeellisuudesta, vaan eivätkö poliitikot vain yksinkertaisesti koe alaa resurssien arvoiseksi? Huttusen mukaan yksi syy siihen, että toksikologien työtä on vaikea arvottaa, on raha. Ei ole helppoa antaa hintaa sille, kun estetään vaarallisten tuotteiden tulo markkinoille tai varmistetaan, etteivät kemikaalit aiheuta terveysriskiä onnettomuustilanteissa. Se kuitenkin tiedetään, että ennaltaehkäisy estää ison ja kalliin vahingon. Tulevaisuuden kannalta Huttunen pohtii alan vetoa. – Hakeutuvatko parhaat ihmiset alalle, jos työllistymistä pidetään epävarmana? Resurssien puutteesta huolimatta työ on Huttusen mielestä palkitsevaa. – Sankarin viittaa ei tarvitse sovitella. Toksikologit kyllä itse tietävät tekevänsä tärkeää työtä. Kaikille avointa tietoa tarvitaan PITKÄN LINJAN TOKSIKOLOGIN, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Tiina Santosen mukaan moderni yhteiskunta tarvitsee kemikaaleja. – Jos halutaan ylläpitää nykyinen elintaso, ei kemikaaliton yhteiskunta ole mahdollinen. Toksikologin työ on onnistunutta, kun kuluttajien ei tarvitse pohtia arjen tuotteissa mahdollisesti piileviä vaaroja, Santonen jatkaa. Hän on uransa aikana nähnyt selkeän laskun toksikologisen tutkimuksen määrässä Suomessa. Hän ei uskalla luvata, että osaajia riittää tulevaisuudessa, jos resurssien vähentäminen yliopistoilla ja tutkimuslaitoksissa jatkuu. Vaikka toksikologin työ jää usein näkymättömiin, he ovat arvioimassa terveydellisiä riskejä erilaisissa häiriötilanteissa. Santonen antaa muutaman esimerkin. Työterveyslaitos koordinoi vakavien kemiallisten uhkien verkostoa, joka antaa asiantuntija-apua esimerkiksi pelastusja terveydensuojeluviranomaisille sekä ylläpitää vapaasti verkosta löytyviä OVA-ohjeita. Niistä voi tarkistaa tietoja onnettomuuden vaaraa aiheuttavista aineista vaikkapa pelastustilanteissa. Vaikka käyttö loppuisi huomenna, vaikutus säilyy SANTONEN ON EDUSTANUT Suomea maamme toisena asiantuntijana EU:n kemikaaliviraston (ECHA) riskinarviointikomiteassa jo 10 vuotta. Komitea ottaa kantaa kemikaalien luokituksiin ja raja-arvoihin sekä vastaa myös muista tieteellisistä kannanotoista kemikaalien käyttöön liittyvissä asioissa. Viime aikoina komitea on käsitellyt esimerkiksi PFAS-yhdisteitä eli perfluorattuja alkyyliyhdisteitä. PFAS-yhdisteet ovat olleet laajasti esillä mediassa, sillä ne ovat ympäristössä hyvin pysyviä ja niille altistumisella voi olla vakavia vaikutuksia. Ne voivat häiritä hormonitoimintaa ja hedelmällisyyttä sekä vaikuttaa sikiön kehittymiseen. Jotkut yhdisteistä aiheuttavat syöpää. Yhdisteitä löytyy kaikkialta: ruokapakkauksista, paistinpannuista, vettähylkivistä vaatteista ja kosmetiikasta. Ehdotus PFAS-yhdisteiden rajoittaJos halutaan ylläpitää nykyinen elintaso, kemikaaliton yhteiskunta ei ole mahdollinen.
5 misesta on työstössä komiteassa, Santonen kertoo. ECHA linjaa, että vaikka kaikki PFAS-yhdisteet katoaisivat maailmasta huomenna, ne vaikuttaisivat ympäristöön ja ihmisiin vielä sukupolvienkin päästä. – Korjaamisessa menee pitkään. Samoin on käynyt esimerkiksi asbestille ja elohopeapäästöille. Vaikutus näkyy tietyillä alueilla edelleen, Santonen sanoo. ECHA:n riskinarviointikomitea on antanut suosituksia myös työpaikan raja-arvoista. Näiden suositusten pohjalta on EU:ssa on päivitetty muun muassa asbestialtistumisen raja-arvoja, jotka tulevat voimaan tultuaan vaikuttamaan työsuojeluun rakennusten purkutyössä sekä kaivoksilla. Samalla katsetta on EU:n tasolla käännetty tulevaisuuteen, erityisesti vihreän siirtymän ja kiertotalouden ratkaisuihin. Kiertotalouden pitää olla työntekijöille turvallista SANTONEN ON erikoistunut työtoksikologiaan eli siihen, että työn tekeminen on turvallista kaikissa työpaikoissa. Santonen ei tutki pelkästään kemikaaleja, vaan laajemmin työpaikan kemiallisten tekijöiden aiheuttamia terveysriskejä, kuten erilaisissa prosesseissa syntyviä “pölyjä ja huuruja”. Eri aloista eniten kemikaalialtistumisia ja siihen liittyviä terveydellisiä riskejä ilmenee teollisuuden töissä, kuten kaivoksissa, metallinjalostuksessa ja rakennusalalla. Kaivoksissa altistumisia aiheuttavat esimerkiksi pöly, diesel-pakokaasut, radon sekä alueen geologiasta riippuen myös asbesti. Riskejä on myös tutuissa palveluammateissa. Esimerkiksi kauneudenalan yrittäjät voivat saada allergisia reaktioita rakennekynsien akrylaatista. Leipomotyö ja jatkuva jauhopölylle altistuminen voi puolestaan johtaa työperäiseen astmaan. Tulevaisuuden työstä puhuttaessa viitataan usein kiertotalouteen ja sen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin niin ilmastonmuutoksen torjumisessa kuin uusien työpaikkojen syntymisessä. Myös siellä toksikologilla riittää työnsarkaa. Jos Suomi haluaa olla kiertotalousratkaisujen edelläkävijä, myös toksikologiseen riskiarviointiin pitää panostaa. – Kiertotalouden prosesseissa vanhat, tunnetut kemikaalit voivat nousta uudelleen merkitykselliseksi. Näin voi käydä, kun kierrätetään esimerkiksi sähköja elektroniikkaromua, muovituotteita tai metalleja. Santonen selventää, että silloin voi altistua eri kemikaaleille, kuten metalleille, palonestoaineille ja ftalaateille. Vihreän siirtymän mukaisessa ajattelussa ja mahdollisuuksien kartoittamisessa on Santosen mukaan tärkeää varmistaa terveys ja turvallisuus alusta lähtien. Santonen kertoo, että EU-tasolla ajatuksesta käytetään nimitystä Safety and sustainability by design, joka hänen mielestään summaa tavoitetilan erinomaisesti. – Kiertotalous saattaa lähestyä riskejä ympäristön näkökulmasta, mutta muistetaanko työntekijöiden turvallisuus, hän kysyy. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on sosiaalija terveysministeriö. Vaikka PFASyhdisteet katoaisivat maailmasta huomenna, ne vaikuttaisivat sukupolvienkin päästä ympäristöön ja ihmisiin.
6 Työelämän murroksessa korostuu inhimillisen ymmärryksen tarve EUROOPAN UNIONIN OSARAHOITTAMA ARTIKKELI
7 Digitalisaatio ja globalisaatio runnovat uusiksi työelämää. Työelämätaidoissa ja yritysten menestymisessä mitataan silti entistä enemmän sitä, miten osaamme olla toisten ihmisten kanssa. T yöelämäosaamisen varhaisten signaalien tunnistaminen on professori Risto Turusen mukaan yksi tulevaisuuden menestyksen mahdollistavista kyvyistä. Teema on myös yksi Itä-Suomen yliopiston koordinoiman, Euroopan unionin osarahoittaman CUDIS-kehittämishankkeen tavoitteista. – Digitaalisuus ja kansainvälisyys eivät enää itsessään ole varhaisia signaaleja, vaan ne ovat jo todellisuutta, joihin yksilöiden ja yritysten pitää osata vastata, hankkeen vetäjiin kuuluva Turunen linjaa. CUDIS on lyhenne sanoista Cultural Knowledge and Digital Skills in Globalising Working Life. Vapaasti suomennettuna hankkeessa on kysymys kulttuurisen ymmärryksen ja digitaalisten taitojen kehittämisestä kansainvälistyvässä työelämässä. Hankkeessa esimerkiksi vahvistetaan opiskelijoiden työja yrittäjyystaitoja sekä opiskelijoiden ja yritysten osaamista digitaalisuuden ja kansainvälisyyden teemoissa. Työelämän eli käytännössä yritysten edustajille kehittämishanke tarjoaa tukea osaamistarpeiden ennakointiin, verkostoja sekä koulutusorganisaatioihin, työnhakijoihin että opiskelijoihin. Opiskelijoille hanke antaa puolestaan uusia näkökulmia työllistymiseen ja urapolkuihin sekä kontakteja yrityksiin. – Digitalisaatio ja globalisaatio ovat työelämän muutoksen kaksi isoa ajuria. Ne edellyttävät muutoksia myös koulutuksen järjestäjän puolella, kun halutaan säilyttää koulutuksen ja työelämän välinen yhteys, hän pohtii. Kehittämishankkeessa mukana ovat kansainvälistymisen taitavat humanistit sekä digitalisaation taitavat tietojenkäsittelytieteen opiskelijat. Heidät on perinteisesti asetettu osaamisen janan ääripäihin ja työpaikoillakin pöydän eri puolille. Se ei Turusen mukaan ole enää tätä päivää – eikä se ainakaan ole tulevaisuutta. – Kun kaksi erilaista koulutusalaa tuodaan yhteen, syntyy ihan uutta ajattelua, hän jatkaa. Toimiiko vastaanotto? ITÄ-SUOMEN YRITYSKANTA on keskittynyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, kertoo Turunen. Kansainvälistyminen pk-yrityksissä voi tarkoittaa vientiä tai uusille markkinoille menoa, mutTEKSTI VENLA SEURI KUVITUS NUNNU HALMETOJA
8 ta Turusen mukaan se tarkoittaa alueen yrityksissä usein kansainvälistä, Suomeen muuttavaa työvoimaa. Hän puhuu ilmiöstä kotikansainvälistymisenä. – Politiikkapuheessakin on näkyvissä se, ettei Suomi pärjää omin avuin. Tarvitsemme kansainvälisiä työntekijöitä. Tärkeää on se, mitä työpaikoilla tapahtuu. Osataanko kansainväliset työntekijät ottaa vastaan, Turunen pohtii. Voiko kansainvälistymisen onnistumista yrityksissä mitata? – Me tarkoitamme kansainvälisyydellä sitä, että eri kieliyhteisöistä ja erilaisista kulttuurisista ympäristöistä ja arvomaailmoista tulevat ihmiset osaavat kohdata toisensa. Se edellyttää toisen ymmärtämistä, Turunen sanoo. Itä-Suomen yliopiston CUDIS-hanke on kaksivuotinen hanke, joka on nyt noin puolivälissä. Professori Risto Turusen mukaan yllättävä havainto yrityskentältä on ollut se, että kansainvälisissä työyhteisöissä viestintä yleensä toimii, mutta integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei. Siinä on vielä tekemistä. Yksin ei kuitenkaan tarvitse pärjätä. Esimerkiksi Business Finland tarjoaa palveluita yrityksille ja kertoo verkkosivuillaan globaalista verkostostaan, jossa työskentelee 162 asiantuntijaa Suomen ulkopuolella. Palveluita on saatavilla kaikenkokoisille yrityksille. Kiinalainen välttelee pettymystä KUN KIINALAINEN OJENTAA käyntikortin, se pitää ottaa vastaan kahdella kädellä, kiittää ja asettaa käyntikortit pöydälle näkyvästi tärkeysjärjestykseen. Tämän tietää Wärtsilä Energyn positioinnista ja digitiimistä vastaava viestintäja markkinointijohtaja Isabelle Thibault-Ahlström. Hän on työskennellyt uransa aikana Suomen lisäksi Kiinassa, Etelä-Afrikassa ja Singaporessa. – Kun kohtaa toisesta kulttuurista tulevan ihmisen, täytyy ymmärtää, mistä hän tulee, mitä hän arvostaa ja mikä on kulttuurinen tapa viestiä. Se voi olla esimerkiksi hyvin hierarkkinen tai hyvin suoraviivainen. Vaikka työelämä on globaalisti muuttunut erityisesti koronan myötä, kulttuuriset seikat muuttuvat hitaasti, jos ollenkaan. Siksi Thibault-Ahlströmin tapoihin kuuluu ennen palavereja varmistaa, mistä osallistujat ovat kotoisin. Hän selvittää esimerkiksi, teititelläänkö kulttuurissa ja kuinka suoraan kysymyksiä voi esittää. Ei ole väliä sillä, järjestetäänkö tapaaminen kasvokkain vai etänä. Palaverissa Thibault-Ahlström saattaa kommentoida osallistujien kotimaita mukavilla anekdooteilla tai kertoa käyneensä maassa. – Se, että on tutustunut aiheeseen, viestii toiselle arvostusta, hän sanoo. Vuorovaikutuksessa kyse on myös siitä, ymmärtääkö, miten muissa kulttuureissa käytetään huumoria tai käsitellään konflikteja. – Kiinalainen saattaa sanoa kyllä, mutta tarkoittaa ei. Hänelle tärkeää on suoraan puhumisen sijaan se, että kommunikaatiossa vältetään pettymys. Se pitää ottaa huomioon keskusteluissa. Joskus kysymyksiä pitää esittää suomalaiselle epätyypillisesti kaarrellen, hän sanoo. Kun kiinalainen ojentaa käyntikortin, se pitää ottaa vastaan kahdella kädellä, kiittää ja asettaa käyntikortit pöydälle näkyvästi tärkeysjärjestykseen.
9 Vastuu on yksilöllä GLOBAALISTI TOIMIVANA suuryrityksenä Wärtsilä on satsannut kulttuurienväliseen ymmärrykseen ja viestintään jo pitkään. Thibault-Ahlström kertoo, että on itse käynyt Wärtsilän cross cultural communications -kurssin, jolla varmistetaan, että komennukselle lähtijä osaa myös toimia uudessa maassa. – Organisaation tuesta on apua, mutta minä sanoisin, että yksittäisissä tilanteissa vastuu siirtyy vahvasti yksilön tasolle. Sinä otat itse vastuun siitä, miten kohtaat muut kulttuurit. Työssään Thibault-Ahlström johtaa Wärtsilä Energyn digitiimiä. Hän sanoo, että vaikka digitalisaatio ja myös korona ovat vieneet ihmisiä entistä enemmän työskentelemään etänä läppärien taakse, digitalisaatio on tuonut ihmisiä myös lähemmäksi. Esimerkiksi taustatyön tekeminen on helpompaa kuin ennen. Thibault-Ahlström muistuttaa myös, että globalisaation myötä myös ongelmat ja ratkaisut ovat usein globaaleja. Yksi yritys, maa tai alue ei todennäköisesti pysty ratkaisemaan esimerkiksi uusiutuvaan energiaan liittyviä haasteita, vaan ratkaisuja pitää tehdä yhdessä. – Jos hallitsee hyvin viestinnän kulman ja toisen kohtaamisen, uskon, että se edistää liiketoimintaa monella tavalla. Uskon, että silloin pystyy luomaan vahvempia suhteita ja luottamusta ihmisiin. Myös fyysisiä kohtaamisia tarvitaan luottamuksen ja yhteisymmärryksen vahvistamiseen. Thibault-Ahström ei usko, että työelämä ja esimerkiksi liike-elämän neuvottelut siirtyisivät lähivuosina täysin digin välityksellä tehtäviksi. Hän ajattelee, että hybridi on tullut jäädäkseen. Ekstroverttiys nostaa päätään MILLAISIA UUSIA taitoja uusi työelämä siis tulee ihmisiltä vaatimaan? Pitääkö koodareiden olla edelleen koodareita ja humanistien humanisteja – vai liehuuko työja yrityselämässä menestymisen yllä kaikkea syleilevän generalistin vaatimus? Ainakin sosiaalisilla taidoilla tuntuu olevan kovaa kysyntää. Ulospäinsuuntautuneisuuden arvostuksen kasvu työelämässä näkyy myös tutkimuksissa. Vuonna 2024 Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n erikoistutkija Ramin Izadi ja Tukholman yliopiston apulaisprofessori Joonas Tuhkuri esimerkiksi julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan ulospäinsuuntautuneisuuden arvostus on kasvanut työmarkkinoilla 2000-luvun alusta lähtien. Tutkimuksen mukaan tunnollisuudella ja älykkyydellä pärjää edelleen, mutta käsitys arvokkaista ominaisuuksista on monipuolistunut: työelämässä arvostetaan entistä enemmän sosiaalisuutta, aktiivisuutta ja energisyyttä. Vaikka ulospäinsuuntautuneisuus on monesti sidoksissa ihmisen synnynnäiseen temperamenttiin, myös opituilla ominaisuuksilla on merkitystä. Humanisteille tämä voi tarkoittaa uudenlaisia työllistymismahdollisuuksia. – Meidän humanistisen osaston tunnuslause on, että yksi tutkinto, tuhat ammattia. Yritysmaailmasta näkee, että humanistit sijoittuvat yrityksissä tehtäviin, joita ei olisi aiemmin osannut kuvitellakaan. Turunen antaa esimerkkejä: UX Designer, palvelumuotoilija, strateginen neuvonantaja, strategiakonsultti, HR-johtajat. Lisäksi humanisteja on työllistynyt esimerkiksi teknologiayritysten johtotehtäviin. Kulttuurien väliseen kohtaamiseen ja viestintään voi sen sijaan löytyä ratkaisuja myös humanistien ja koodareiden yhdistämisestä. Myös nörtin pitää ymmärtää, mihin tarkoituksiin ja millaisiin sosiaalisiin konteksteihin ratkaisuja kehitetään. – Työelämän murroksessa korostuvat humaani ajattelu ja inhimillinen ymmärrys. TKI-toiminnalla ja koodareiden osaamisella voidaan luoda ratkaisuja, jotka poistavat muureja ihmisten välillä, Turunen visioi. – Vaikka ei tarvitse olla osaamista pöydän toiselta puolelta, niin vaaditaan sitä ymmärrystä ja ehkä arvostusta, että samaan pussiin tässä pelataan, hän päättää. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on CUDIS-hanke. Myös nörtin pitää ymmärtää, mihin tarkoituksiin ja millaisiin sosiaalisiin konteksteihin ratkaisuja kehitetään.
10 U usien vuokra-asuntojen keskikoko on Suomen suurimmissa kaupungeissa pienentynyt kymmenen vuoden aikana kymmenellä neliöllä, kertoo Tilastokeskus. Pienentyneet ovat nimenomaan vapaiden markkinoiden asunnot. Valtion tukemat ara-asunnot ovat säilyttäneet kokonsa. – Niitä koskevat omat laatukriteerinsä, jolloin miniasuntoja ei niissä nähdä, ara-asumisen kysymyksiin perehtynyt toimittaja Päivi Karvinen sanoo. Karvinen on osa työryhmää, joka on kirjoittanut kohtuuhintaiseen vuokra-asumiseen keskittyvän Koti, yksilö ja yhteiskunta -julkaisun. – Pienet asunnot harvoin ovat asukkaiden oma toive. Yksinasuvakin haluaa, että asunnossa on mahdollisuus siirtyä tilasta toiseen eli käytännössä vähintään kaksion. Tätä halutaan yhä enemmän, kun koittaa elämänvaihe, jossa ollaan paljon kotona. Näin on esimerkiksi vanhusten laita, Päivi Karvinen sanoo. Turun kaupungin omistaman, pääosin ara-asuntoja tarjoavan TVT Asuntojen toimitusjohtaja Teppo Forss on samoilla linjoilla. – On tärkeää, että ihminen voi ainakin syödä ja nukkua eri huoneissa. Se on miellyttävää, laadukasta asumista, Forss sanoo. Forssin mukaan kaikki eivät toki tavoittele satoja asuinneliöitä, vaan ”oman elämän kokoista” kotia. – Opiskelija voi viettää suurimman osan ajastaan kodin ulkopuolella, jolloin pieni koti voi olla sopiva ratkaisu. Etätöitä tekevillä ja muutoin kotona paljon aikaa viettävillä tilanne on toinen. Sekä Karvinen että Forss kritisoivat etenkin kasvukeskuksissa yleistynyttä, jopa vain 15 neliön minikotien rakentamista. Niiden rakentamisessa on mietitty asuntosijoittajien hyötyjä, ei asukkaiden elämänlaatua. Pienentyneet kämpät eivät myöskään näy keventyneenä lompakkona. Päin vastoin, asuminen on kallistunut. Parikymmentä vuotta sitten käteen jäävistä tuloista meni asumiseen alle 25 prosenttia, nyt 40. Tee työtä, syö ja nuku yhdessä huoneessa. Kuulostaako vähän kuin vankikopilta? Asumisen kalleus ja sijoittajien halu tehdä rahaa tuomitsevat yhä useammat entistä pienempiin neliöihin. Asuminen lohkaisee silti kotitalouden tuloista yhä isomman siivun. Yhä useammat joutuvat asumaan liian ahtaasti TEKSTI KIRSI HAAPAMATTI KUVITUS NUNNU HALMETOJA
11 Yhä useammat joutuvat asumaan liian ahtaasti Opiskelija voi viettää suurimman osan ajastaan kodin ulkopuolella, jolloin pieni koti saattaa olla sopiva ratkaisu. Etätöitä tekevillä ja muutoin kotona paljon aikaa viettävillä tilanne on toinen.
12 – Jotta asuminen olisi kestävällä tolalla, pitäisi kotitalouksien itse pystyä suoriutumaan asumiskustannuksistaan kaikkialla Suomessa, myös kasvukeskuksissa. Nyt asumistuen osuus on suuri, Forss sanoo. Vuokra-asuntomarkkinoiden koko on 7,5 miljardia, mutta vuokralaiset pystyvät maksamaan tästä vain viisi miljardia. Asumistuella hoidetaan loput. Sijoitusasuntojen vuokratasoa sitten kikkaillaan tukijärjestelmän mukaiseksi. Kun sosiaalietuuksista leikataan, ovat pienituloiset asujat entistä ahtaammalla, Päivi Karvinen toteaa. – Tämä kehitys on ollut havaittavissa jo pitkään, mutta nyt jakolinja pienituloisten ja hyvin tienaavien välillä on revennyt. Asuntopolitiikassa sijoittajapuoli on saanut koko ajan voimakkaampaa jalansijaa. Rakennetaan heidän ehdoillaan. Koti, yksilö ja yhteiskunta -julkaisun kirjoittaja, tutkija Kari Leinamon mukaan päättäjät eivät ole löytäneet ratkaisuja jakolinjaan, vaikka suuntauksen haitat ovat nähtävissä. Päivi Karvinen nostaa esille, että ihmiset eivät ole nousseet vielä barrikadeille ainoastaan siitä syystä, että asumistukijärjestelmän ansiosta asumisen kuluja on voitu kattaa. Teppo Forss kehottaa katsomaan esimerkkejä Suomen ulkopuolelta. Suuret asuinkustannukset yhdistettynä pieniin asuntoihin lisäävät ihmisten pahoinvointia. – Tilanne voi kriisiytyä meilläkin. Kaikilla pitäisi olla oikeus kohtuuhintaiseen, miellyttävään ja turvalliseen asumiseen. Ara-asumisen alasajo ja asunnottomuus ASUMISEN RAHOITUSJA KEHITTÄMISKESKUS Ara on ollut merkittävä tekijä sosiaalisessa asuntotuotannossa kymmenien vuosien ajan. Sosiaalisella asumisella tarkoitetaan markkinahintaa edullisempia asuntoja ja valtion tukemaa rakentamista. Hallitus on esittänyt Araa lakkautettavaksi ja sen toimintoja siirrettäväksi osaksi ympäristöministeriötä. Aran lakisääteiset tehtävät siirtyisivät perustettavaan Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukseen. Ara-tuotannon ehtoja on kuitenkin jo heikennetty. Esimerkiksi asumisoikeusasuntojen tuki päättyy. Lisäksi ara-vuokra-asuntojen lainoitusta on kiristetty ja erityisasumisen avustuksia vähennetty. – Ara-tuotannon alasajo on huolestuttava kehitys. Se heikentää kohtuuhintaisten asuntojen saantia ja lisää asunnottomuutta, joka Suomessa on tähän asti ollut asumistuen ja sosiaalisen asumisen ansiosta minimaalista, Päivi Karvinen sanoo. Suomen perustuslaissa sanotaan, että julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Mainettaan parempi lähiö HYVÄ ASUNTOPOLITIIKKA tarkoittaa myös segregaation torjumista niin, ettei synny niin sanottuja pahamaineisia lähiöitä. Huonomaineisina pidetyiltä, pienituloisten kansoittamilta asuinalueilta palvelut kaikkoavat ja ne jäävät vaille uudisrakentamista. Alueista muodostuu epähaluttavia. – Asumisoikeusasunnot ovat tuoneet uudisrakentamista lähiöihin ja samalla elävöittäneet niitä. Näin on esimerkiksi aikaisemmin heikkomaineisena pidetyssä Turun Runosmäessä, Kari Leinamo sanoo. Vaasan yliopiston aluetieteen yliopistonlehtori Ilkka Luoto on tutkinut lähiöasumista. Hänen mukaansa moni lähiö on määritelty huonomaineiseksi ulkoapäin ja heppoisin perustein. Arvion tekevät ihmiset, jotka eivät asu lähiössä. – Olemme Lähiö-Inno -tutkimushankkeessa haastatelleet Vaasan Ristinummen ja Olympiakorttelin asukkaita, ja he itse ovat tyytyväisiä asuinalueeseensa. Erityisesti maahanmuuttajataustaisten yhteisöllisyys nousi tutkimuksessamme esiin. Lähiöt kannattelevat samankaltaista yhteisöllisyyttä kuin niissä oli joskus 70-80-luvuilla. Silloin pelattiin korttelin asukkaiden kesken lentopalloa, nyt kokoonnutaan pihalle grillailemaan. Vuokra-asuntomarkkinoiden koko on 7,5 miljardia, mutta vuokralaiset pystyvät maksamaan tästä vain viisi miljardia. Asumistuella hoidetaan loput.
13 Luodon kuvailema tilanne kuulostaa juuri siltä hyvältä asumiselta, jota asuntopolitiikalla soisi edelleen tuettavan. Lähiöiden maineen parantamiseksi Luoto esittää monimuotoista asumista. On oltava sekä vuokraettä omistusasuntoja, vapaiden markkinoiden asuntoja ja sosiaalista asumista. – Näin lähiöihin saadaan asumaan erilaisia ihmisiä monipuolisesti. Huonomaineiseksi leimatun lähiön asukkailla on kiinnostusta kehittää asuinympäristöstään viihtyisä. Luoto kertoo asukkaiden suorastaan liikuttuneen, kun heiltä ”kerrankin kysyttiin” mielipiteitä lähiöstään. Asukkaat kertoivat kaipaavansa asuinpaikkansa parantamiseksi yksinkertaisia, melko pieniäkin toimia, kuten leikkitelineitä, penkkejä ja pöytiä. – Toimiva julkinen liikenne, siisti ympäristö ja yleinen esteettisyys olivat myös asukkaiden toivelistalla. Suomalaiset vuokralaistuvat ASUMISEN KALLEUS koskee myös omistusasumista. Pääkaupunkiseudulla ihmiset siirtyvät vuokralaisiksi, kun edes keskituloisilla ei välttämättä ole varaa ostaa omaa asuntoa. Tämä on iso murros, sillä meillä on pitkään pidetty omistusasumista korkeassa arvossa, niin arjen valintana kuin taloudellisena peliliikkeenä. – Suomessa ei ole samanlaista sijoittamisen kulttuuria kuin monessa muussa maassa. Meillä on pitkään ajateltu, että ainoa oikea sijoituskohde on asunto. Sen arvo pysyy. No, nyt nähdään, että tämä ajatus ei kanna välttämättä muualla kuin kasvukeskuksissa. Monilla paikkakunnilla asuntojen hinnat ovat romahtaneet, Päivi Karvinen sanoo. Kari Leinamon mukaan vuokra-asuminen pysyy suosittuna jatkossakin. Näin varsinkin kasvukeskuksissa, joihin ihmiset pakkautuvat ja joissa asuntojen hinnat jatkavat nousuaan. Asuntojen korkeiden hintojen lisäksi liikkuva elämäntyyli saa valitsemaan vuokralaisuuden. Työn perässä muuttaminen on helpompaa, kun ei tarvitse ensin myydä ja ostaa. Asunnon ostaminen ei muutenkaan ole kaikille edes kaukainen haave. Luottotiedoton tai työtön ei asuntolainaa saa, jos kohta korkojen nousu rajaa keskituloisiakin pois lainajonosta. On myös erityisryhmiä, joiden on vaikea saada vuokra-asuntoakaan vapailta markkinoilta. Karvinen, Leinamo ja Forss katsovat, että Suomessa tarvitaan sekä tuettua että vapaarahoitteista asuntotuotantoa ja vuokra-asumista rinnan. Kohtuuhintaisia asuntoja tarvitaan lisää erityisesti kasvukeskuksissa, joissa myös työvoiman tarve kasvaa ja sitä kautta tarvitaan usein juuri pienipalkkaisille sopivia asuntoja. Asumiseen liittyvässä päätöksenteossa tulisi olla tavoitteena kaikille mahdollisimman viihtyisä ja turvallinen asunto ja asuinympäristö, kohtuullisella hinnalla. Leinamo, Karvinen ja Forss toivovat rakentavaa ja kunnioittavaa keskustelua eri toimijoiden välille, jotta kohtuuhintainen asuminen kehittyisi ja uusia innovaatioita sille syntyisi. Tämän tueksi he ovat teoksessaan nostaneet esiin erilaisia näkökulmia perusteluineen. – Asuntopolitiikassa pitäisi päästä pois joko – tai -ajattelusta ja siirtyä sekä – että -politiikkaan, Kari Leinamo summaa. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on TVT Asunnot Oy.
14 Saa hengittää! Kuntien ja hyvinvointialueiden rakennusten sisäilmaongelmia taklataan hyvällä suunnittelulla ja yhteistyöllä yli kuntarajojen. Olisivatko otsikot homekouluista pian historiaa? TEKSTI KIRSI HAAPAMATTI KUVITUS NUNNU HALMETOJA 14
15 K un lapsen koulun tai päiväkodin — tai oman työpaikan — nimi mainitaan kunnan puskaradiossa tai paikallislehdessä home-sanan yhteydessä, herättää se huolta ja pelkoakin. Huhut ja epätietoisuus näyttäytyvät usein tiedon panttaamisena. Taaskaan meille ei kerrota mitään! Turussa on tartuttu edellä kuvattuun tilanteeseen. Sisäilmaongelmista ja toimenpiteistä niiden poistamiseksi viestitään ahkerasti. – Kirjoitamme runsaasti tiedotteita, jotka menevät esimerkiksi päiväkotitai koulukohteissa henkilökunnalle, ja aina myös huoltajille. Kohteissa lähijohtaja, esimerkiksi koulussa rehtori, on tiedonvälittäjän roolissa kaupungin sisäilmayksikön ja vanhempien välillä. Järjestämme myös infotilaisuuksia, joihin voi tulla esittämään kysymyksiä, Turun sisäilmapäällikkö Kati Kuosmanen kertoo. Avoin viestintä on kaupungin sisäilma-asioissa keskiössä muutenkin. Kaupunkiin on muutama vuosi sitten laadittu sisäilmamalli ja perustettu kolmihenkinen sisäilmayksikkö. Tiedon siirtyminen oikeille asianosaisille on kaiken a ja o. – Meillä on kohdekohtaiset sisäilmatyöryhmät, joissa jokaisella on oma, aukikirjoitettu roolinsa. Mukaan otetaan erilaisia asiantuntijoita, esimerkiksi jos tarvitaan ulkopuolisten palveluntarjoajien tutkimuksia, sisäilmayksikön jäsen, sisäilma-asiantuntija Hannele Luoma sanoo. Kollega Johanna Kaipia kuvaa muutosta entiseen: – Toimintaperiaatteet ovat selkeämmät ja oman väen osaaminen on parantunut. Tämä näkyy esimerkiksi, kun teetetään tutkimuksia. Ennen oli ehkä sellaista epämääräistä, tiedettiin, että jotain pitää tutkia, mutta nyt osataan tilata juuri oikea kokonaisuus. KOHDEKOHTAISISSA sisäilmatyöryhmissä työtä tehdään moniammatillisen ryhmän voimin. Mukana on laaja edustus ihmisiä: kohteen lähijohto, tilapalveluista ylläpidon ihmisiä, kuten kohdemanageri, lvi-asiantuntija tai siivouspuoli, vuokrakohteissa myös omistajan edustaja, työsuojelu, työterveys, kouluterveydenhuolto, terveystarkastaja sekä kouluissa mahdolliset vanhempien ja opiskelijakuntien edustajat. Lisäksi mukana on aina kaupungin sisäilmayksikön edustaja, vetovastuullisena käytännössä Luoma, Kaipia tai Kuosmanen. Onnistuneista saneerauskohteista sisäilmayksikkö nostaa Klassikon koulutalon. Siellä kärsittiin hajuhaitoista ja sisäilmaongelmista. Selvityksissä havaittiin lopulta, että keskeisimpänä syynä huonoon sisäilmaan oli riittämätön siivous. Toimenpiteinä oli huolellinen siivous sekä ylläpitosiivouksen helpottaminen jatkossa muun muassa säilytysratkaisuja muuttamalla. – Siivottavuuden ja siivouksen merkitystä ei siis saa ikinä aliarvioida sisäilmahaasteiden ratkaisuissa, Kati Kuosmanen sanoo. Vuonna 1988 toimintansa aloittaneessa Turun Taoskujan päiväkodissa puolestaan todettiin mikrobivaurio. Vaurion korjaus toteutettiin siten, että päiväkodin toiminnalle ei koitunut siitä haittaa. Vauriokohdan avaus, lämmöneristeiden ja tarvittavien puuosien ja höyrynsulun uusiminen toteutettiin ripeästi ja tilan väliseinään tehtiin ennaltaehkäisevästi korjauksia, jotta vaurioilta vältytään myös jatkossa. Käyttäjien palaute molemmista kohteista on korjausten jälkeen ollut hyvää. Turun kokoisessa kaupungissa kaupungin ylläpitämiä ja hallinnoimia rakennuksia on paljon, noin 1400. Kaupungin kokoon nähden sisäilmayksikkö voisi olla suurempikin, yksikön jäsenet tuumivat. – Tärkeää kuitenkin on myös jatkuva tiedonhankinta ja verkostoituminen. On hyvä, ettei joka paikassa tarvitse tehdä samoja virheitä, vaan opitaan muilta. Olemme mukana valtakunnallisessa Terveet tilat -verkostossa, josta saa todella hyviä vinkkejä ja uusia ideoita tähän työhön, Kati Kuosmanen sanoo. Homepommien purkutalkoot TURUN KOKEMUKSET ja käytännöt ovat kuin suoraan Terveet tilat 2028 -ohjelmasta. Valtioneuvoston julkaisema verkkopalvelu kokoaa tietoa, neuvoja ja hyviä käytäntöjä julkisten rakennusten kiinteistönpitoon. Hankejohtaja, rakennusneuvos Katja Outinen ympäristöministeriöstä toivookin, että mahdollisimman monet kiinteistöjen ylläpidosta vastaavat tahot hyödyntäisivät palvelua. – Rakennusterveyteen liittyvää tutkimustietoa, neuvoja ja oppaita on saatavilla paljon, ja niitä tulee jatkuvasti lisää. Terveet tilat -toimintamalliin on koottu uusin tieto Saa hengittää! Sisäilmaongelmien hoitamatta jättäminen se vasta kallista onkin.
16 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI kaikkien saataville. Tiedonsaanti tehostaa työtä, jota kunnissa ja hyvinvointialueilla tehdään sisäympäristöjen laadun takaamiseksi, Outinen sanoo. Outinen kertoo mallia rakennetun yhdessä kuntien kanssa. Se sisältää paljon kuntien toisilleen jakamia hyviä käytäntöjä, vinkkejä ja esimerkkejä sisäilmaprosessien hoitamisesta. Toimintamallin laatimisen yhteydessä on myös järjestetty seminaareja ja työpajoja. Terveet tilat -ohjelman verkostossa on mukana liki 70 prosenttia maamme kunnista. Outisen mukaan opitut, hyvät käytänteet ovat purreet. Kunnissa on tehty pitkäjänteistä ja oikea-aikaista työtä. – Muutoksessa ei ole kyse vain yhden homekoulun korjaamisesta, vaan laaja-alaisemmasta kiinteistökannan hallinnasta. Satsataan kiinteistön käytön aikaiseen ylläpitoon. Uusissa rakennuksissa puolestaan jo rakennushankkeen alussa huomioidaan asioita, jotta rakennus on sellainen, että siellä on mahdollista pitää yllä hyvää sisäilmaa. Oman lisänsä takavuosia parempaan tilanteeseen tuovat kuntien investointihalut. Ongelmarakennuksia on purettu ja uusia, laadukkaita rakennuksia noussut tilalle. Kuntien taloustilanne saattaa haastaa tätä kehitystä. – On totta, että sisäilmaongelmien korjaaminen maksaa. Monissa kunnissa asian parissa työskentelee kovin pieni porukka. Yhden ihmisen varassa voi olla paljon, jolloin hänen on oltava varsinainen moniosaaja. Terveet tilat -mallista on toivottavasti apua esimerkiksi pienissä kunnissa, kun tarjolla on niin paljon hyvää tietoa ja esimerkkejä, Katja Outinen sanoo. Kallis terveysongelma SISÄILMAONGELMIEN HOITAMATTA jättäminen vasta kallista onkin. Puutteellisten korjausten myötä rakennuksia on jouduttu saneeraamaan uudelleen, mikä on tuonut lisäkustannuksia. Valtioneuvoston periaatepäätöksen (2018) mukaan sisäilmaongelmien kokonaiskustannukset on huomioitava. Ongelmat sisäilmassa aiheuttavat terveyskustannuksia ja vaikuttavat muun muassa työn tuottavuuteen ja oppimistuloksiin. Viime vuosikymmenellä arvioitiin, että kosteusja homevaurioiden aiheuttamille epäpuhtauksille altistuu Suomessa vuosittain noin 750 000 ihmistä. Rahasta tai sen puutteesta huolimatta kuntien sisäilmaongelmia todella on saatu purettua, kertoo THL:n ja Kuntaliiton toteuttama sisäilmakysely vuodelta 2023. THL:n erikoistutkija, Kansallisen sisäilmaja terveysohjelman koordinaattori Anniina Salmelan mukaan kunnat ovat viime vuosien aikana panostaneet sisäympäristöihin liittyviin asioihin. Ongelmia on kyetty ehkäisemään ennalta ja sisäilmaprosessit ovat kehittyneet. – Kunnissa on osaavaa henkilöstöä, niin tilahallinnon kuin rakentamisen ja terveydensuojelunkin puolella. Ei kuitenkaan voida tuudittautua siihen, että nyt kaikki on kunnossa. On kuntia, joissa asiat eivät ole niin hyvin, osittain resurssisyistä. Salmela sanoo pitkäjänteistä työtä ja tietoa tarvittavan myös tulevaisuudessa, kun elinympäristö muuttuu. – Ilmastonmuutos edetessään vaikuttaa rakennuksiin ja muuhun infrastruktuuriin huomattavastikin. Sisäympäristöolosuhteita on myös pohdittava entistä enemmän myös kestävyyden näkökulmasta. Mikä on riittävä huonelämpötila lämmityskaudella tai miten kestävästi torjua korkeita sisäympäristölämpötiloja hellejaksoilla? R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on sosiaalija terveysministeriö.