RAPPORT 03/2025 - Lehtiluukku.fi

2/2025 rapport.fi 3/2025 Lumisotaa vai jalkapalloa? KIELITAITO Yksipuolistuva kielitaito sysää Suomea ulkokehälle INNOVAATIOT Ilman perustutkimusta ei synny uusia keksintöjä ILMASTO Ilmastonmuutos kuivattaa Afrikkaa, eniten kärsivät naiset
Rapport Media Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Minna Lindgren, Jani Kaaro, Juho Paavola, Kirsi Haapamatti, Venla Seuri, Jose Riikonen KANSI Juho Paavola ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Eero Petrell 040 150 31 56 Sävelkorva, musikaalisuus ja muita myyttejä M oni muistaa laulukokeet, joku ehkä musiikkiopiston musikaalisuustestin. Niissä lapsi laulaa yksin raadin edessä, laajassa testissä toistaa rytmejä ja melodioita. Seuraukset ovat vakavia: tuomio epämusikaalisuudesta, laulukielto, esiintymiskammo ja elinikäinen trauma. Testit pitäisi kieltää. Mitä enemmän tutkitaan ihmisen aivoja, perimää ja psyykettä, sitä terävämmin tarkentuu tosiasiaksi se, että musikaalisuus on ihmisen lajityypillinen ominaisuus. Kaikki ovat musikaalisia. Musiikki on ihmisen tapa kommunikoida. Olemme aina tuottaneet tietynlaista musiikkia tiettyihin tilanteisiin: kohottavaa, kun heimopäällikkö saapuu, iloista, kun on juhla, harrasta, kun kunnioitamme vainajaa, hiljaista ja rauhoittavaa, kun nukutamme lasta. MUSIIKKI AKTIVOI aivot kaikkialla, syvimmistä osista abstraktiin hahmottamiseen. Reaktio on erityisen voimakas sosiaalisten toimintojen alueilla. Musiikki tuo ihmisiä yhteen, kehittää lasta sosiaaliseksi oppijaksi, tunteitaan sääteleväksi, kommunikoivaksi ja empaattiseksi yhteisön jäseneksi. Vaikka musiikki on meille kuin puhe ja kävely, luonnollista ihmisenä olemista, liitämme siihen lahjakkuuden käsitteen. Lahjakkuutta mitataan, ja siihen keksittiin kidutuskeinot laulukoe ja musikaalisuustesti. Mutta miksi uskomme, että lapsi on lahjakas vain joissain asioissa? Näitä ovat musiikki, matematiikka ja liikunta. Kuvitelma lahjakkuudesta liittyy laiskuuteen. Kun joku on lahjakas, hän osaa laulaa, laskea ja liikkua muita paremmin ihan itsestään. Se on meistä ihmeellistä, emmekä arvosta sitä toista, joka oppii vähitellen harjoittelemalla samat taidot. Virhe syntyy siitä, että lahjakkuutta tarkastellaan jälkikäteen. Menestynyt muusikko tai huippu-urheilija on saavuttanut kaiken, koska on lahjakas. Ei siksi, että on tehnyt ankarasti työtä, ollut poikkeuksellisen motivoitunut ja saanut ympäristöltä mahdollisuuksia, kannustusta ja virikkeitä. Näiden lisäksi menestys edellyttää aina oikea-aikaisuutta ja sattumaa. KUN MUSIIKKIIN liitetään lahjakkuuden taakka ja menestyksen toive, sen perimmäinen tarkoitus katoaa. Liian moni luulee, ettei ymmärrä musiikkia, vaikka kuuntelee päivittäin. Mutta salaista ymmärryksen avainta ei ole. Musiikin hahmottamiseen tarvitaan kuuloaistia. Ihmisellä ei ole elintä nimeltä sävelkorva. On korvat ja luuranko. Niiden avulla ääniaallot siirtyvät monimutkaista reittiä pitkin informaatioksi aivoihin. Kuulemme aivoilla. Ja aivot ovat lihas, jota voi harjoittaa. Paljon musiikkia kuunteleva alkaa erotella yksityiskohtia ja sävyjä ja siten saada yhä enemmän informaatiota. Jos 5-vuotiaana ei osaa laulaa, 8-vuotiaana ehkä jo osaa, eikä koskaan ole myöhäistä oppia. Musikaalisuus on sitä, että ihminen säätelee musiikin avulla omia tunteitaan, jakaa musiikin tuottamia elämyksiä ja kommunikoi ilman sanoja. Mutta sanojakaan meillä ei olisi ilman musiikkia. Opimme puhumaan 2-3-vuotiaana, koska silloin kuulo on äärimmäisen herkkä erottamaan äänteiden ja sointien vivahteet, kuin sävelkorva. R MINNA LINDGREN Kirjoittaja on palkittu kirjailija. Hänen kolumninsa voit tilata rapport.fi 2 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI
Maailma on murroksessa. Sotaa. Ekokatastrofeja. Polarisaatiota. Algoritmit varastavat huomiomme. Tarvitsemme laajempaa näkökulmaa. Tarvitsemme myös toivoa. toivo.rapport.fi Siksi suunnittelemme jotain aivan uutta. Mukana hankkeessa ovat Suomen parhaat ajattelijat. Tutkijat, kirjailijat, journalistit. Kenen ääni on merkityksellinen? Mitkä teemat ovat tärkeitä? Tule mukaan suunnittelemaan mediaa, jota tahdot seurata. Ihmiseltä ihmiselle. 3 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI
Lumisotaa vai jalkapalloa? – Kesäkäyttöön sopivia kenttiä meillä on aika hyvin ja jopa yli tarpeen, mutta talvikäytettävissä kentissä vaje on suuri, Suomen Palloliiton olosuhdepäällikkö Tero Auvinen kiteyttää. 4 Kun jalkapallon harrastajamäärät ovat kasvaneet, erityisesti talvipelaamisen olosuhteet ovat pudonneet Suomessa kelkasta. Miksi kuntien pitäisi syytää säästötalkoiden aikana rahaa jalkapallolle?
Lumisotaa vai jalkapalloa? 5 TEKSTI JA KUVAT JUHO PAAVOLA J alkapalloilijoille on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät ensin: lajin harrastajamäärillä mitattuna jalkapallo on Suomen suosituin urheilulaji ja suosio sen kun kasvaa. Suomen Palloliiton mukaan jalkapalloa harrastaa eri tasoilla jo noin 165 000 pelaajaa. Sitten ne huonommat. Kenttärakentaminen ja erityisesti talvikelpoisten kenttien määrä on jäänyt harrastajamäärästä pahasti jälkeen. – Kesäkäyttöön sopivia kenttiä meillä on aika hyvin ja jopa yli tarpeen, mutta talvikäytettävissä kentissä vaje on suuri, olosuhdepäällikkö Tero Auvinen kiteyttää. Suomessa on noin 134 talvikäyttöön sopivaa lämmitettävää tekonurmea, erikseen pystytettävää ylipaineeli kuplahallia tai kiinteärakenteista jalkapallohallia. Kasvaneen harrastajamäärän vuoksi talvikäyttöön sopivia kenttiä tarvittaisiin noin 40 lisää. Tavoite on, että tuhatta pelaajaa kohden olisi yksi kenttä. Nyt yhtä talvikäyttöistä kenttää kohden on 1 200 pelaajaa. – Jos sopivia kenttiä ei ole riittävää määrää, osalle harrastajista ei vain tule riittävää määrää harjoitteluja peliaikaa suhteessa ikäluokan tarpeeseen ja kilpailulliseen tasoon, Palloliiton tutkimusja kehitysjohtaja Ville-Pekka Inkilä sanoo. Hallit syntyvät yksityisellä rahalla JOTTA talviharrastusmahdollisuudet pysyvät edes jotenkin tarpeiden perässä, tarvitaan sekä yksityistä rahaa että julkista tukea. Nykytilanteen ymmärtämiseksi on syytä tehdä pieni aikamatka menneeseen. Se on jalkapalloa tunteville raju yksinkertaistus mutta muille oleellinen viitekehys. Suurimmaksi osaksi nyt jalkapalloa pelaavien lasten ja nuorten vanhemmat ovat itse pelanneet jalkapalloa 1980ja 1990-luvuilla. Parhailla stadioneilla oli nurmet, joille astuminen oli ehdottoman kiellettyä. Muuten pelattiin hiekkakentillä. Sittemmin hiekkakentät on korvattu tekonurmilla. Ajallisena kehityksenä jalkapallo on Suomessa muuttunut nuorillakin ikäluokilla kesälajista ympärivuotiseksi urheiluksi. – Vaikka nurmi on aina nurmi, Suomessa jalkapallo edellyttää tekonurmien käyttöä. Pelikausi on pitkä mutta vastaavasti luonnon kasvukausi lyhyt, Auvinen sanoo. Ilmasto lämpenee, mutta Suomi on edelleen talvella kylmä ja märkä. Aurattu lämmittämätön kesätekonurmi voi olla jäässä, tai sitten yhtä aikaa sula ja jäässä, mikä tekee harjoittelusta riskialtista. Kilpapelaajille on vaikeaa saada riittävä määrää lajikohtaista harjoittelua. Samalla
6 kuntoilupelaamiselle on vaikeaa löytää vuoroja. – Puutteelliset olosuhteet nousevat esille jatkuvasti kausija vuosikyselyissämme yhtenä merkittävänä tyytymättömyyden kohteena. Olosuhteet ovat asia, joiden riittämättömyyden voimme todeta laskennallisesti, mutta joka on samalla toimijoiden subjektiivinen kokemus, Inkilä sanoo. Hyödyttävät koko kylää HYVIN SUUNNITELTU jalkapallokenttä tai halli palvelee kunnissa myös muiden lajien harrastajia ja oheistiloineen voi tukea esimerkiksi senioritai erityisryhmien liikuntaa. Sosiaalisesta vaikutuksesta huolimatta kunnallinen innostus talviolosuhteiden rakentamiseen oli pitkään vaatimatonta. – Kenttiä tarvittiin, mutta Palloliitossa näimme, että se tie ei oikein vedä. Ainoa nopea ratkaisu noin 15 vuotta sitten oli tukea seuroja rakentamaan omia tekonurmikenttiään ja talviharjoitteluun sopivia kuplahallejaan, Auvinen sanoo. Se näkyy nyt hyvin pääkaupunkiseudulla, joka on Suomen runsain alue niin väestökuin pelaajamäärälläkin mitattuna. Tällä hetkellä Helsingissä on 60 tekonurmikenttää, joista 30 on seurojen ylläpitämiä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että kaupunki on vuokrannut tai kaavoittanut maapalan, joka on osoitettu jalkapalloilijoiden käyttöön. – Hyvää tässä on se, että seurojen omat hallit ovat tarjonneet mahdollisuuden jatkuvuudelle ja seuratoiminnan kehittämiselle. Omien kenttien ja hallien myötä keskikokoisista seuroista on kasvanut yli tuhannen pelaajan isoja toimijoita, mikä luo vakautta, Auvinen huomauttaa. Kunnat ratkaisevat hinnan KÄÄNTÖPUOLENA ON se, että yksityinen raha on nopeaa mutta kallista. Ripein tapa paikata nykyistä kenttäaikavajetta olisivat seurojen yhteydessä toimivat kenttätai halliyhtiöt. Ilman kuntien tukea rahat vain tulevat enimmäkseen kuukausija olosuhdemaksuina junioripelaajien perheiltä, sillä seurojen on kustannettava kentät itse. – Kuntia tarvittaisiin mukaan, sillä joukkueelle tunti kenttäaikaa yksityisellä kentällä maksaa sata euroa enemmän kuin kuntien ylläpitämillä kentillä, Inkilä huomauttaa. Palloliitossa on laskettu, että nykyisillä harrastajamäärillä talvikelpoisia kenttiä tarvittaisiin noin 40 lisää. Jos tarve katettaisiin esimerkiksi kahdella 15 miljoonan kiinteällä hallilla, kahdeksalla kahden miljoonan ylipainehallia ja 30:llä miljoonan euron lämmitettävällä tekonurmella, investointitarve olisi jo noin 76 miljoonaa euroa. – Jos vaje paikataan vain yksityisellä kenttärakentamisella, juniorien harrastusmaksut nousevat ja jalkapallon pelaamisesta voi tulla liian monelle liian kallista, Inkilä sanoo. Auvisen mukaan kunnat voi jakaa kahteen ryhmään. Osa kunnista on halukkaita osoittamaan tontteja ja korkeintaan osallistumaan seurakentän tai kuplahallin rahoittamiseen vuokralaisena, joka ostaa sovitun määrän vuoroja esimerkiksi lähikoulujen käyttöön. On myös kuntia, joissa jalkapalloinfraan liittyvät kiinteistöt halutaan omaan taseeseen. Taseessa paikka urheilulle MISSÄ ASIAT sitten hoidetaan oikein? – No soita Tampereelle. Siellä kaupunki on aika suoraan sanonut, että he haluavat olla tukemassa kenttien rakentamista, Auvinen sanoo. Soitetaan sitten. 2010-luvulla alkanut urbaani rakennusbuumi toi Tampereelle Suomen pisimmän autotunnelin Näsijärven rantaan, pikaratikan,
7 jo kahdet jääkiekon MM-kisat nähneen Nokia Areenan ja viimeisimpänä vanhan Tammelan Stadionin korvanneen uuden Tammelan Stadionin, joka viime vuonna palkittiin Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnolla. Tammelan kanssa limittäin kaupunki rakennuttaa Kauppiin palloilulajeihin keskittyvää Kaupin urheilupuistoa alasarja-, juniorija harrastekäyttöön. Listaa kirjoittaessa ja lukiessa hengästyttää, eikä lista ehkä olisi tässä aivan välttämätön. Sitä se kuitenkin on: sen taakse kätkeytyy ajattelutapa, johon myös jalkapallo liittyy. Tampereella urheilu on vuosikymmeniä ollut osa kaupungin ja kaupunkilaisten identiteettiä, Tampereen sivistyspalveluiden johtaja Lauri Savisaari tiivistää. – Jääkiekossa Nokia Areena on luonut kovaa nostetta ja uutta innostusta myös niissä ihmisissä, jotka eivät niin seuranneet jääkiekkoa. Nyt näemme, kuinka sama asia on tapahtumassa uuden Tammelan Stadionin myötä jalkapallossa. Huipputasoon satsaaminen heijastuu myös junioreihin ja harrastajiin, Savisaari sanoo. Hän näkee, että kaupungin perustehtäviin kuuluu tarjota pallokenttiä ja ylipäätään liikuntaolosuhteita kaupunkilaisille. Lukuun ottamatta osin kaupungin tuella rakennettuja Ilveksen tekonurmea Vuoreksessa, Tampereen Palloveikkojen tekonurmea Multisillassa sekä seurojen yhteisen Jalitsu Oy:n pyörittämää Hervannan talvikuplaa, Tampereen jalkapallokentät ovat täysin kaupungin rakentamia ja ylläpitämiä. – Se on kaupungin tehtävä ja myös halu. Omasta varausjärjestelmästämme jaamme vuoroja seuroille, jolloin hintataso pysyy maltillisena harrastajille, vaikka totta kai vuorohinnat aina seurojen näkökulmasta ovat aina vähän turhan kalliita, Savisaari nauraa. Turvalliset harrastuspaikat luovat yhteisöjä KUNTIEN PITÄISIKIN innostua pallokentistä ja halleista yhteiskunnallisista syistä. Mitä helpommin pääsemme nuorena liikkumaan, sitä helpommin voimme myöhemmin juosta muun muassa diabeteshoitajaa pakoon. – Meillä on todistetusti 165 000 harrastajan joukko, jotka haluavat pelata nimenomaan jalkapallolajeja. Sillä on kansanterveydelle aika suuri merkitys, että ihmiset pääsevät helposti urheilemaan mieleisellään tavalla, Ville-Pekka Inkilä miettii. Pelaamisen hinta ei vain enää saisi nousta. Ei siksi, että Suomen jalkapalloilulla ei ole siihen varaa, vaan siksi että Suomella ei ole siihen varaa. Suomen väkiluku kasvaa vain maahanmuuton ansiosta, eikä Suomeen muuteta maista, joissa suosituin peli on jääkiekko. Siksi niin jalkapallon kaverihöntsyt kuin seurojen junioritoimintakin ovat tärkeitä väyliä saada ystäviä ja mielekästä tekemistä. On humaanimpaa ja halvempaa rakentaa ajoissa kenttiä kuin myöhässä aitoja. – Maahanmuutto vaikuttaa urheilupaikkojen kysyntään ja totta kai sellainen on kaupungeissa huomioitava. Nuorille tavoitteellinen harrastustoiminta turvallisten aikuisten johdolla luo yhteisöjä oman identiteetin ja merkityksellisyyden kasvattamiselle. Se on se yhteiskunnallinen peruste, jota emme ehkä aina muista, Lauri Savisaari sanoo. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Suomen Palloliitto ry. O lisi kiva, että pelipaikoilla olisi sellaiset vessat, joita voisi käyttää. Siinä 11-vuotiaan tytön vastaus siihen, mitä jalkapallojuniorit kaipaavat olosuhteilta. Vastausta on helppo ymmärtää mutta tilannetta ei. Usein kentillä ei ole vessoja lainkaan tai sellaisen virkaa toimittaa vahvalta festarihistorialta tuoksahtava bajamaja. Jos lähistöllä on esimerkiksi koulu tai pukusuoja, ovet saattavat olla lukossa. Se on kaukana tavoitetilasta, Palloliiton olosuhdepäällikkö Tero Auvinen sanoo. – Harvemmin seura lähtee rakennuttamaan kenttää ihan niin kuin pitäisi. Kenttiä on rakennettu halvimmalla mahdollisella tavalla, jolloin sosiaalitiloja on karsittu, Auvinen kertoo. Kun kentälle kokoontuu kolmisenkymmentä pelaajaa ja tukijoukot päälle, inhimillistä statistiikkaa tuntevalle ei ole yllättävää, että jollekin voi vessahätä iskeä. On turha osoitella futispoikia, jotka laskettelevat lumihanget keltaiseksi, kun vessoja ei ole. Tyttöjen peleissä etenkin murrosiän myötä puutteellisten vessojen ongelma korostuu entisestään. Voisikin ajatella, että 2020-luvulla sivistysvaltiossa olisi kunnallinen kunnia-asia rakentaa kenttien yhteyteen riittävä määrä wc-tiloja, joissa niin pelaajien kuin muidenkin kuntalaisten olisi miellyttävää ja turvallista asioida rauhassa. – Palloliitossa olemme asettaneet kenttärakentamista tukevassa Hat Trick -ohjelmassamme tuen saamisen ehdoksi saniteettitilojen rakentamisen. Seuroille ongelma on se, että suihkujen, vessojen ja sosiaalitilojen rakentaminen voi olla kalliimpaa kuin itse kentän, Auvinen sanoo. R Myös futarilla voi olla vessahätä
8 Omaishoidon lisääminen terveydenhuollon kriisissä on hölmöläisten peitonjatkamista TEKSTI JOSE RIIKONEN KUVITUS NUNNU HALMETOJA
9 Suomen väestö vanhenee, eikä vanhenevan ja sairastuvan väestön hoitamiseen löydy rahaa. Yksi säästövaihtoehto on kasvattaa omaishoidon määrää, mutta se voi säästämisen sijaan muuttua kovin kalliiksi. E dustuksellinen demokratia on kinkkinen järjestelmä. Systeemissämme päättäjät nimittäin haluavat päästä seuraavallakin vaalikaudelle valtaan. Kun vaalit ovat tulossa – kuten nyt aluevaalit – poliitikkojen on vaikeaa puhua ikävistä asioista ja etenkin siitä, millaisia toimia ne vaativat. On vaikeaa puhua esimerkiksi siitä, että Suomen demografinen kehitys on ongelmallinen. Nuoria ja terveitä ihmisiä on yhä vähemmän, vanhoja ja sairaita yhä enemmän. Tällainen väestörakenne käy yhteiskunnalle kalliiksi, ja ongelman ratkaiseminen vaatii toimenpiteitä. Siksi pitäisi keskustella asioista, kuten: Onko pakko karsia palveluista, ja keiden ihmisten palveluista? Ketkä joutuvat kantamaan enemmän taakkoja ja millä perusteella? Pähkinänkuoressa: poliitikkojen täytyisi uskaltaa julkisesti sanoa, ketkä pistetään luopumaan saavutetuista eduista. Väestö vanhenee ja sairastuu VÄESTÖNKEHITYS EI tapahdu yllättäen. Silti tuntuu, että Suomi on vanhenevien ja sairastavien ihmisten kanssa yllätetty housut kintuissa. Se johtuu Hyvinvointiala Hali ry:n sosiaalipalvelujohtaja Laura Lindebergin mielestä siitä, että Suomessa on tehty päätöksiä vaalikausi kerrallaan. – Ei ole osattu miettiä sellaisia malleja sosiaalija terveyspalveluiden takaamiseksi, joihin hallitus toisensa jälkeen voisi sitoutua, Lindeberg sanoo. Hali edustaa sosiaalija terveysalan yrityksiä ja järjestöjä. Tilanne on paha, ja se pahenee. – Viidentoista vuoden päästä yli 85-vuotiaiden määrä tuplaantuu. Jo nyt puhutaan kriisistä, joten millainen tilanne meillä on sitten viidentoista vuoden päästä? Lindeberg kysyy. Yksi keino, jota palveluista leikkaamisen lääkkeeksi on ehdotettu, on omaishoidon lisääminen. Kun ihminen ei enää pärjää yksin, omat perheenjäsenet hoitaisivat häntä sen sijaan, että hoito olisi yhteiskunnan vastuulla. Jo nyt iso osa suomalaisista hoitaa omaisiaan. Omaishoitajaliitto ry:n arvion mukaan tällä hetkellä noin 350 000 henkilöä auttaa Suomessa läheistään vähintään kahdesti viikossa. Omaishoitokin maksaa valtiolle. Ilta-Sanomien vuoden 2019 selvityksen mukaan se tulee kuitenkin verrattain halvaksi. Ihmisen omaishoidon vuosittainen hintalappu yhteiskunnalle on keskimäärin 10 000 euroa, kun huomioidaan hoitopalkkiot ja omaishoitoa tukevat palvelut. Kotihoidon järjestely, jossa vanhuksen luona vierailee hoitaja kahdesti päivässä, taas maksaa noin 30 000 euroa. Tehostettu palveluasuminen maksaa yhteiskunnalle lähes 42 000 euroa vuodessa. Kallis lääke OMAISHOIDON LISÄÄMISEN hintalappu voi olla pidemmällä aikavälillä suuri, sanoo Itä-Suomen yliopiston sosiaalija terveystaloustieteen professori Ismo Linnosmaa. On esimerkiksi paljon näyttöä siitä, että hoitovastuussa oleva omainen voi alkaa kärsiä mielenterveyden ongelmista, etenkin, jos hoitaa omaista vasten tahtoaan. Mielenterveysongelmien hoitaminen on valtiolle kallista. Se aiheuttaa esimerkiksi sairauspoissaoloja ja Viidentoista vuoden päästä yli 85-vuotiaiden määrä tuplaantuu. Jo nyt puhutaan kriisistä, joten millainen tilanne meillä on sitten viidentoista vuoden päästä?
10 pahimmillaan ennenaikaista eläköitymistä sekä hoitopalveluiden ruuhkautumista. Laura Lindeberg ei ihmettele, että omaishoito voi käydä omaiselle raskaaksi. – Läheiselle voi olla henkisesti raskasta seurata esimerkiksi muistisairauden etenemistä. Omaishoidettavan puoliso saattaa itsekin olla iäkäs, tai lapset edelleen työelämässä. Tällainen yhtälö ei välttämättä onnistu, varsinkaan ilman nykyistä parempia tukipalveluita. Omaishoidon lisääminen on myös tasa-arvon näkökulmasta ongelma. Suurin osa omaisiaan hoitavista ihmisistä on naisia. Käytännössä suurempi osa naisista kuin miehistä jättäytyisi joko kokonaan tai osittain pois työelämästä, jos omaishoidon osuutta kasvatettaisiin, ja “naisen euron” arvo laskisi lisää. Ristiriidassa työllisyystavoitteiden kanssa HALLITUKSELLA ON kovat työllisyystavoitteet, jotta kansantalous saadaan urilleen. Ikääntyneiden työurien jatkuminen on yhtenä edellytyksenä hallituksen työllisyystavoitteiden toteutumiselle. Viesti kuuluu: mahdollisimman paljon töitä mahdollisimman pitkään. Se on ristiriidassa omaishoidon lisäämisen kanssa, sillä omaisen hoitaminen leikkaa usein työurien pituuksia ja palkkoja. Kun joutuu pitämään huolta iäkkäästä vanhemmastaan, työelämä voi jäädä. Jotkut ovat Lindebergin mukaan käyttäneet vuorotteluvapaata hoitaakseen omaistaan. Nyt hallitus on poistanut tämänkin mahdollisuuden. – Ei voida olettaa, että samat ihmiset tekevät pidempiä työuria ja samaan aikaan kantavat yhä suurempaa vastuuta omaistensa hoivasta. Kaikki eivät myöskään halua omaistensa hoidettavaksi, emmekä voi olettaa, että se jatkossa olisi yhä useamman toive. Onko pakko leikata? ISMO LINNOSMAA muistuttaa, että vaikka Suomen vanhenevan ja sairastuvan väestön sekä huonon taloustilanteen muodostama yhtälö on hankala, palveluista leikkaaminen ei ole mikään ehdoton pakko. Leikkaukset ovat pakon sijasta aina arvovalintoja. – Nyt päättäjät reagoivat automaattisesti siihen, että väestö ikääntyy ja kustannukset kasvavat ja että tätä pitää hillitä leikkaamalla. Mutta tällaista kehitystä ei pidä ottaa annettuna, koska on keinoja hillitä sitä kehitystä, Linnosmaa sanoo. Hänen mukaansa on mahdollista esimerkiksi tehostaa palveluiden tarjontaa, jotta voidaan ylläpitää sama palveluvalikoima kuin nyt. – Ihmistyövoimaa voi esimerkiksi jossain määrin korvata digitaalisilla palveluilla, kuten lääkeannostelijaroboteilla, Linnosmaa sanoo. Myös esimerkiksi tekoälyavusteinen kirjaaminen voi vapauttaa hoitohenkilökunnan aikaa ihmisten kohtaamiseen. Toinen vaihtoehto on Linnosmaan mukaan yrittää
11 vaikuttaa siihen, että ihmiset pysyisivät terveempinä ikääntyessään, eli pitäisi ennaltaehkäistä palveluiden tarvetta myöhemmällä iällä. – Kannustettaisiin elämään terveellisemmin jo keski-iässä. Se on toki hankalaa, koska se tarkoittaisi ihmisten käyttäytymisen muuttamista. Myös Laura Lindebergin mielestä ennaltaehkäisy olisi tärkeää, sillä hyvin vanhojen ja sairaiden ihmisten hoitaminen on kaikista kalleinta. – Ihmisen täytyy päästä palveluihin käsiksi jo silloin, kun niistä on vielä hyötyä – kun ihminen on vielä toimintakykyinen ja aktiivinen. Asia, josta ei voi puhua JOS PALVELUIDEN tehostaminen ja ennaltaehkäisevä työ eivät toimi tai hyvinvointialueiden rahoitusta ei lisätä, edessä on Linnosmaan mukaan ainakin jonkin sortin keskustelu siitä, millaisia palveluita hyvinvointivaltion täytyy lakisääteisesti pystyä tuottamaan. Se voi tarkoittaa, että kaikki eivät saa hoitoa samalla tavalla kuin aiemmin. Juuri tämä on keskustelu, joka on poliitikoille vaikeaa. Hiljattain vaalitentissä vain yksi puoluejohtaja vastasi ”kyllä” kysymykseen, pitääkö Suomessa määritellä terveyden ja iän perusteella tarkemmin, ketä kannattaa hoitaa ja ketä ei. Tämä puoluejohtaja oli Riikka Purra – ja hänkin kiirehti sanomaan, että hoidon priorisoinnin yksityiskohdat eivät ”missään nimessä ole keskustelu, joka poliitikkojen pitää käydä”. Keskustelu hyvinvointivaltion roolista LAURA LINDEBERGIN mukaan päättäjien pitäisi vähintään uskaltaa antaa suuntaviivat sille, miten sosiaalija terveyspalveluiden kriisissä pitäisi edetä. – Ovatko hyvinvointialueiden lakisääteiset velvoitteet suhteessa niiden rahoitukseen? Onko se edes mahdollinen yhtälö? Tarvittaisiin laajaa ja avointa keskustelua siitä, että kumpaa tehdään, lisätäänkö rahoitusta vai tarkastellaanko velvoitteita. Ainakaan nyt homma ei toimi, Lindeberg sanoo. – Nyt riittävää hoitoa ei välttämättä saa, vaikka mitään lakia ei ole muutettu tai velvoitteita ei ole tarkasteltu. Jonoissa on ikäihmisiä, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluita lakisääteisessä ajassa, se on realiteetti. Tämä rapauttaa ihmisten luottamusta koko järjestelmään, Lindeberg sanoo. Selvää on, että jotain täytyy tehdä, ja että keinoista on uskallettava keskustella. – En sano, että koko tämä järjestelmä pitäisi räjäyttää. Silti pitäisi olla edes jonkinlaisia edellytyksiä selvitä näistä vastuista, joita hyvinvointialueilla on. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Hyvinvointiala HALI ry.
Työsuhdeautoissa sähkö on jo oletus Kotimainen sähköntuotanto vähentää tarvetta öljytuotteille ja tekee sähköautoilusta yhä ekologisempaa. Yritysautojen kasvattama vaihtoautomarkkina tuo sähköautoilun hyödyt myös kuluttajille. Drivalian suosituimmat yritysautot 2024 • Tesla Model Y • Skoda Enyaq • Volkswagen ID.4 • Tesla Model 3 • Volvo EX30 • Skoda Octavia • Volvo XC60 • Audi Q4 • Volvo V60 • Volkswagen Tiguan Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Drivalia Oy. FAKTA –Yritysten on pienennettävä päästöjään, jolloin autopolitiikka ohjaa pienipäästöisiin autoihin, Tiina Märijärvi sanoo. 12 TEKSTI JA KUVA JUHO PAAVOLA
S uomessa ajetaan läntisen Euroopan vanhimmilla autoilla. Siksi täällä ollaan liikenteessä vielä pitkään riippuvaisia fossiilisesta tuontienergiasta. – Sähköautot yleistyvät, mutta ensirekisteröintien kasvusta huolimatta Suomen autokanta uusiutuu hitaasti. Vasta lähempänä vuotta 2040 olemme tilanteessa, jossa kaikista autoista sähköautoja on enemmistö, Autoalan Keskusliiton toimitusjohtaja Tero Lausala sanoo. Yksittäiselle autoilijalle kyse on siitä, ladataanko vai tankataanko autoa. Laajemmin katsottuna ilmiössä on kyse myös arvoista ja politiikasta. Viekö sähkö tuen öljydiktaattoreilta? MAAILMAN SUURISTA öljyvaroja hallitsevista maista vain Kanada ja Norja saavat kansalaisjärjestö Freedom Housen ihmisten vapautta mittaavassa tilastossa puhtaat paperit. Vakavia ihmisoikeusloukkauksia esiintyy jatkuvasti niin Venezuelassa, Iranissa, Irakissa kuin Venäjälläkin. – Riippuvuus polttomoottorista ylläpitää riippuvuuttamme öljyntuottajamaihin, mutta kaikki öljyntuottajamaat eivät ole diktatuureja, Lausala sanoo. Kymmenestä suurimmasta öljyntuottajamaasta jokseenkin vakaita ovat Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Kuwait ja Yhdysvallat, mutta näissäkin maissa esimerkiksi käsitys demokratiasta ja ihmisoikeuksista ovat hyvin erilaisia kuin valtaosalla suomalaisista. Sähköautoja on tarkasteltu lähinnä päästöjen näkökulmasta – tai arkisemmin ratkomalla visaista kysymystä, monestiko matkalla Helsingistä Lappiin on pysähdyttävä lataamaan autoa. Yhtä iso kysymys on se, voiko sähköistyminen vähentää riippuvuutta öljymaista, joissa juuri öljytulot ylläpitävät kansalaisoikeuksia sortavien hallintojen legimiteettiä. Tero Lausalan mielestä kysymys on perusteltu. Niin suoraviivainen asia ei vain ole. – Olemme pieni maa ja aina riippuvaisia muista maista. Sähköautojen puolella akkumetalleissa riippuvuus ihmisoikeuksia polkevista maista voi olla jopa suurempaa kuin öljyn kohdalla, Lausala huomauttaa. Suomessa autoa on vaikea ladata likaisesti SE EI KUITENKAAN merkitse sitä, etteikö sähköautojen merkitystä pitäisi katsoa ”lataamatta Lappiin” -kysymystä laajemmin. Lausalan mielestä oleellista ovat päästöt ja sähkön tuotanto. – Suomessa sähköä tuotetaan hajautetusti, eri menetelmillä, ja tuotantokapasiteettia rakennetaan jatkuvasti lisää, mikä luo Suomeen työtä ja verotuloja. Liikenteessä on varsinainen Suosi suomalaista -valinta käyttää sähköä, Lausala perustelee. Suomi saavutti sähköntuotannossa omavaraisuuden vuoden 2024 alkupuolella. Viime vuonna kaikesta Suomessa tuotetusta sähköstä hiilidioksidineutraalia oli jo 95 prosenttia. Sähköautoa on enää vaikea ladata sähköllä, josta syntyisi päästöjä. Hintojen heilunnasta huolimatta sähkö on eurooppalaisittain Suomessa edullista. Kestävää kehitystä tutkivan Motivan mukaan sähköllä ajaminen maksaa keskimäärin noin neljäsosan bensiiniin verrattuna. Voisikin ajatella, että liikkumisen muuttuessa halvemmaksi ihmisille jäisi enemmän rahaa muuhun. Se puolestaan voisi piristää taloutta ja luoda yhteiskunnallista turvallisuudentunnetta. – Ajatus on perusteltu, mutta polttomoottoriautoon verrattuna sähköautot ovat toistaiseksi kalliita. Suuri osa ihmisistä tarvitsee autoa muttei pääse hyötymään puhtaasta ja edullisesta energiasta, Lausala sanoo. Työsuhdeautoissa sähkö on jo oletus VIIME VUONNA Suomessa rekisteröitiin 74 072 henkilöautoa, joista täyssähköautojen osuus oli noin 30 prosenttia. Yrityskäyttöön hankittavissa ajoneuvoista yli 50 prosentin osuus ylittyi jo vuoden 2024 alussa. Viime vuonna leasing-yhtiö Drivalian asiakkailla uusista työsuhdeautoista sähköautoja oli jo 65 prosenttia. – Sähkö alkaa olla oletusarvo. Yritysten on pienennettävä päästöjään, jolloin autopolitiikka ohjaa pienipäästöisiin autoihin. Samalla sähköautojen valikoima on kasvanut, Drivalian yritysasiakasjohtaja Tiina Märijärvi sanoo. Toinen syy sähköautojen suosiolle liittyy autoedun arvoon työntekijälle. Hallitus päätti jatkaa kuukausittaista 170 euron veroetua työsuhteisille sähköautoilijoille vuoden 2029 loppuun. Useimmille autoetu osa kokonaispalkkaa. – Silloin tilille jää tasan sen auton verotusarvon verran vähemmän palkkaa. Koska sähköauton verotusarvo on vastaavaa polttomoottoriautoa pienempi, sähköauto on työntekijälle edullisempi, Märijärvi sanoo. Lausala arvioi sähköautojen verotuen tuovan markkinoille noin 40 000 sähköautoa lisää. Tyypillisesti leasing-autot ovat yrityskäytössä kahdesta neljään vuotta. Sen jälkeen ne lähtevät toiselle kierrokselle vaihtoautoina. Perinteisesti Suomessa juuri vaihtoautomarkkina on ollut vilkas. Viime vuonna vaihtoautojen kauppoja tehtiin Suomessa 606 357 kappaletta. – Muutaman vuoden ikäinen hyvin huollettu sähköauto on käyttöarvoltaan käytännössä uuden veroinen, mutta hinta on huomattavasti uutta autoa edullisempi, Märjijärvi huomauttaa. Suomen myydyin uusi sähköauto vuonna 2024 oli Tesla Y, jonka hankintahinta uutena on edullisimpana malliversiona noin 46 490 euroa. Esimerkiksi vastaavan kaksi vuotta ajettujen mallien hinnat lähtevät noin 33 000 eurosta. – Yritysautojen myynti on samalla tärkein väylä, jolla uudehkoja ja päästöttömiä sähköautoja saadaan edullisesti kaikkien suomalaisten ulottuville, Lausala sanoo. R 13
14 Ilmastonmuutoksen seurauksista kärsivät erityisesti maailman hauraimpien alueiden tytöt ja naiset. Sukupuolten välisellä epätasa-arvolla Afrikassa on seurauksia myös ruoantuotantoon ja huoltovarmuuteen, sanovat asiantuntijat.
KU VA : AN N IE SP RA TT Ilmastonmuutos kuivattaa Afrikkaa – eniten kärsivät naiset K aikkialla maa oli halkeillut, oli kärpäsiä ja kuollutta karjaa. Ihmiset olivat todella laihoja. Lähimmälle vesipisteelle saattoi olla 100 kilometriä. Ämpäri vettä maksoi 50 senttiä perheille, joiden vuositulot saattoivat olla muutama sata euroa. Näin Jenna Kettunen kuvailee matkaansa Somalimaahan sekä näkemiään ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Kettunen työskentelee kestävän toimeentulon ja yritysyhteistyön asiantuntijana Kansainvälisessä Solidaarisuussäätiössä (Solidaarisuus), joka puolustaa naisten ja tyttöjen oikeuksia Etiopiassa, Keniassa ja Somalimaassa. Somalimaa on itsenäiseksi julistautunut hallinnollinen alue Somaliassa. Nyt Kettunen haluaa puhua ilmastonmuutoksesta ja erityisesti ilmastonmuutoksen sukupuolittuneista seurauksista. Siitä, miten ilmastonmuutos huonontaa entisestään naisten asemaa. TEKSTI VENLA SEURI 15
16 Naiset jäävät kotiin KENIASSA 75 PROSENTTIA maataloussektorin työvoimasta on naisia. Maan ja maatilan omistavat miehet. Neuvontapalvelut ja tukiohjelmat kohdistetaan usein maanomistajille, Jenna Kettunen kertoo. – Vaikka naiset saattavat tilan arjessa tehdä viljelyyn liittyvät päätökset ja vaikka heillä olisi kaikki tieto siemenistä ja istutuksesta, he eivät saa päättää resurssien käytöstä. Naisten asemaa maataloudessa ei virallisesti tunnusteta. Naisilla ei ole vakuuksia, joten he eivät saa lainaa. Naiset jäävät tiedon ja päätöksenteon ulkopuolelle, summaa Kettunen. Naisten tietoja maanviljelystä kuitenkin tarvittaisiin, kun Afrikka taistelee ilmastonmuutosta vastaan. – Ruoantuotanto on ollut kannattavaa, mutta se on muuttumassa tai muuttunut kannattomaksi, Kettunen sanoo. Tähän on Kettusen mukaan monia syitä. Viljelyn maa-alat pienenevät, ilmastonmuutos ja ihmisen vaikutus luontoon huonontavat kasvuolosuhteita, eikä talousjärjestelmä tue pienviljelyn kehittymistä. Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Mila Sell on työskennellyt Afrikan ruokaturvan ja naisten asemaan liittyvien aiheiden parissa 20 vuotta. Ruokaturvan sijaan nykyään puhutaan ruokajärjestelmistä, joka on huomattavasti laajempi käsite, Sell oikaisee. Sell on väitellyt ilmastonmuutoksen, luonnon moninaisuuden kutistumisen, lisääntyvän syntyvyyden ja ruoan riittävyyden vaikutuksesta Afrikan pienviljelyyn. Näkökulmana vuoden 2018 väitöskirjassa olivat naiset ja naisten ja miesten välinen kuilu. – Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja ilmastonmuutoksen sopeutumisesta, on kyse resilienssistä, hän sanoo. Hänen mielestään resilienssiä on nimenomaan miehillä, sillä heillä on vaihtoehtoja niin käytännön tasolla kuin kulttuurisesti yhteisöjen ja yhteiskunnan jäseninä. – Maataloudessa resilienssiä syntyy sillä, että viljelee paljon erilaisia lajikkeita. Jos tulee kuivuutta, on maassa jotain, joka pärjää kuivassakin. Naisilla on vähemmän päätösvaltaa siihen, mitä viljellään, eikä heillä ole rahaa maatalouden kehittämiseen, Sell summaa. Silti naiset vastaavat maanviljelystä enenevissä määrin. Ilmiölle on olemassa globaalisti tunnistettu käsite: feminization of agriculture. Ruoantuotanto uhattuna SOMALIMAASSA maanviljely muuttuu mahdottomaksi, kun maa kuivuu ja lämpenee ilmastonmuutoksen seurauksena. Tällöin miehet usein muuttavat kaupunkiin töiden perässä tai liikkuvat karjan kanssa paikkaan, jossa eläimet pysyvät hengissä. Muualla työskentelevä mies saattaa lähettää rahaa perheelleen. Toiset eivät lähetä, eivätkä välttämättä palaa kotiin. Tilanne jättää naisen haavoittuvaan asemaan, Kettunen sanoo. – Naisella on hyvin perinteinen rooli hoivaajana ja kodinhoitajana. Se on arvokas rooli, mutta se sitoo naiset kotiin ja jättää heidät koulutuksen ja julkisten palvelujen ulkopuolelle. Kettunen muistuttaa, että Somalimaa on erityisen hauras. Se kärsii vakavasti ilmastonmuutoksen seurauksista, mutta sillä on vain vähän työkaluja tilanteen ratkaisemiseksi. Sama ilmiö on nähtävillä myös muualla Afrikassa ja sillä voi olla vakavia seurauksia. – Jos naiset, joilla ei ole omaa rahaa tai asemaa yhteisössä, jäävät vastuuseen ruoantuotannosta ja koko sen puolen huoltovarmuudesta, on huoltovarmuus huonolla tasolla, Mila Sell sanoo . Viralliseksi osaksi yhteiskuntaa PIENVILJELY EI ole mikään oman perheen pieni juttu, vaan merkittävä ruoantuotannon lähde, Mila Sell muistuttaa. Noin 80 prosenttia paikallisesti kulutetusta ruoasta Afrikassa tuotetaan paikallisesti pienviljelijöiden tuottamana. Sellin mielestä naisten vastuusta on migraation myötä tullut nopeasti kohtuuton. – Naisella on lapset ja vanhukset kotona hoidettavana. Lisäksi pitäisi olla tehokas ja organisoitunut suunnittelemaan maataloutta, Sell sanoo. Naisen epätasa-arvoinen asema jatkuu myös kaupungeissa. Kettunen puhuu informaalista sektorista, joka syntyy erityisesti silloin, kun kokonaiset perheet muuttavat maalta kaupunkeihin. Informaali sektori on yhteiskunnan harmaata aluetta. Siinä naiset tekevät jotain, joista saa ruokaa pöytään, mutta johon ei usein ole koulutusta eikä virallista lupaa. Näitä töitä löytyy maatalouden lisäksi toritai katumyynnistä ja prostituutiosta. – Kyse ei ole pelkästään naisten toimeentulon parantamisesta vaan siitä, että naiset nostetaan viralliseksi osaksi yhteiskuntaa. Enemmän lapsiavioliittoja NIITÄ AIKOJA, kun maa kuivuu äärimmilleen, kutsutaan kuivuuskausiksi. Silloin pienviljelijät menettävät yleensä elinkeinonsa ja kärsivät nälkää. Tämän seurauksena perheen sietokyky on äärirajoillaan, ja ruokittavia suita on liikaa. Köyhien perheiden tyttöjä myydään yhä enemmän lapsiavioliittoihin. – Tämä johtuu siitä, että yhden lapsen saaminen naimisiin vähentää painetta ruoan puutteesta ja lapsiavioliitoista voidaan saada morsiusmaksu, Solidaarisuuden sukupuolittuneen väkivallan asiantuntija Suvi Lensu kertoo. Lapsiavioliitto puolestaan lisää silpomista eli tyttöjen ulkoisten sukupuolielinten poistamista osittain tai kokonaan. Silpominen takaa vanhemmille yleensä korkeamman myötäjäissumman, Lensu selittää. Kuivuuskaudet ajavat jo nyt kokonaisia perheitä ilmastopakolaisiksi myös oman maan sisällä.
17 Kuivuuskaudet myös lisäävät ilmastopakolaisuutta – eli sitä, että ihminen joutuu lähtemään ilmastonmuutoksen takia kodistaan. Kuivuuskaudet ajavat kokonaisia perheitä ilmastopakolaisiksi myös oman maan sisällä. YK:n arvion mukaan Somalian maan sisäisillä pakolaisleireillä asuu noin neljä miljoonaa ihmistä. Syitä pakolaisuuteen ovat ilmastonmuutoksen seurausten lisäksi konfliktit ja yleinen turvattomuus. Leireillä tyttöjä ja naisia häiritään seksuaalisesti. Lensu kertaa, että tämä on johtanut tilanteeseen, jossa silpomisen äärimmäisin muoto, infibulaatio, on yleistynyt. Infibulaatiossa poistetaan kaikki ulkoiset sukupuolielimet ja ommellaan silvottu alue yhteen. Virtsaamiseen jätetään pieni aukko. – Vanhemmat ovat kertoneet siirtyneensä tähän perinteiseen muotoon suojellakseen tyttäriään leirien lisääntyvältä seksuaaliselta väkivallalta. Infibulaation läpikäyneitä tyttöjä on vaikeampaa raiskata, Lensu selittää. Miten muutos syntyy? KULTTUURISET JA järjestelmätason muutokset tapahtuvat hitaasti, asiantuntijat muistuttavat. Mutta niitä ei tapahdu lainkaan, jos kukaan ei niitä vaadi. Mila Sell muistuttaa, että vaikutusvaltaisilla miehillä, kuten kylän vanhimmilla, uskonnollisilla johtajilla ja poliitikoilla on tärkeä vastuu tilanteen muuttamisessa. Naisille vastuuta ei hänen mukaansa voi yksin jättää, vaikka politiikka kaipaakin kipeästi myös lisää naisia. Jenna Kettusen mukaan naiset ovat aliedustettuina päätöksenteossa kylätasolta aina kansalliselle tasolle saakka. – Naisten tulot ovat kuitenkin tärkeitä perheiden selviytymiselle. Etiopiassa arviolta neljännes kotitalouksista on naisten johtamia, Keniassa ja Somalimaassa noin kolmannes kotitalouksista elää pääosin naisten tuloilla, hän summaa. Kehitysyhteistyössä on onnistuttu luomaan epätasa-arvoa poistavia rakenteita, Kettunen kertoo. – Esimerkiksi Etiopian ilmastosopeutumisen kyläneuvostojen jäsenistä on nykyään oltava puolet naisia. Kettuselle toivoa antavat myös kansainvälisen yhteistyön kautta saavutetut innovaatiot esimerkiksi banaaninviljelyssä. Yksivuotisena kasvina banaani tuottaa paljon satojätettä, joka on mahdollista hyödyntää lisätulon lähteenä. Kiertotalouden hyödyllisyys näkyy banaanin sivuvirroista valmistettavissa lannoitteissa, bioenergiassa ja tekstiileissä. Koska banaaninviljelystä vastaavat myös naiset, hekin pääsevät osaksi innovaatioketjua ja tuotekehitystä. Mila Sell on puolestaan mukana EU-rahoitteisessa viisivuotisessa hankkeessa, jossa etsitään uudenlaisia ratkaisuja pienviljelyyn 10 eri alueella Afrikassa. Yksi hankkeen teemoista on sukupuolten välinen epätasa-arvo pienviljelyssä. Sellin mukaan paikalliset yhteisöt tunnistavat jo hyvin sen, että naisen asemaa pitää parantaa, koska se hyödyttää koko yhteiskuntaa. Toivon kysymys on Sellille kuitenkin haastava. Järjestelmätason muutoksia on saatu aikaan esimerkiksi Ugandassa, jossa naisilla on nyt mahdollisuus periä maata. Käytännössä sitä ei useinkaan silti tapahdu. – Maailmantilanne näyttää aika surkealta naisen asemasta käsin. Kuinka pahaksi se ehtii mennä ennen kuin kääntyy. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Solidaarisuus.
KUVA: VEIKKO VENEMIES / UNSPLASH 18 Väitöskirjatutkijoiden ura halutaan tehdä houkuttelevammaksi, jotta Suomessa on tulevaisuudessa riittävän korkeaa osaamista. Se vaatii muun muassa rahoituksen järkevää kohdennusta ja varmuutta tohtorintutkinnon jälkeiseen työelämään. TEKSTI IINA KANSONEN Suomi tarvitsee innovaatioita, mutta niitä ei synny ilman perustutkimusta
KU VA : SA LL A M ER IK UK KA 19 J os kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, Suomen yliopistoista valmistuu vuonna 2027 noin tuhat tohtoria enemmän kuin tavallisesti. Syy siihen on opetusja kulttuuriministeriön rahoittama tohtorikoulutuspilotti, jossa suomalaisyliopistoihin valitaan tuhat uutta palkallista väitöskirjatutkijaa. Kyseessä on merkittävä kokeilu, sillä tutkimus-, kehitysja innovaatiotyöllä on paitsi tieteellistä, myös yhteiskunnallista ja taloudellista vaikuttavuutta. Suomalainen työ on kansainvälisellä mittapuulla kallista, joten ennemmin kuin työn hinnalla Suomen kannattaa kilpailla korkean koulutuksen tuottamalla lisäarvolla. Tutkimuksen ja korkeakouluopetuksen parissa työskentelevien ammattiliitossa Tieteentekijöissä on iloittu valtion lisäpanostuksesta TKI-toimintaan. Huolta on kuitenkin aiheuttanut rahoituksen kohdentaminen. – Hallitus on kohdentanut TKI-rahoitusta merkittävästi yritysten toimintaa tukevalle Business Finlandille. Se on jättänyt muita rahoituskanavia paitsioon, sanoo Tieteentekijöiden erityisasiantuntija Miia Ijäs-Idrobo. Tieteentekijöitä mietityttää, miten käy yliopistoissa tehtävän monialaisen perustutkimuksen – ja sitä myötä Suomelle merkittävien innovaatioiden. Perustutkimus on edellytys innovaatioille PERUSTUTKIMUKSELLA tarkoitetaan tutkimusta, josta syntyy uutta tietoa, jolla ei tavoitella välitöntä kaupallista hyötyä. Perustutkimuksessa tuotettua tietoa hyödyntävä soveltava tutkimus taas tuottaa käytännön sovelluksia tavoitteenaan ratkaista ongelmia. – Pelkästään nopeasti kaupallistettavaan soveltavaan tutkimukseen panostaminen on lyhytnäköistä, Ijäs-Idrobo toteaa. Jos perustutkimukseen ei panosteta riittävästi, kärsii myös siihen nojautuva soveltava tutkimus. Eurooppalaisten yliopistojen yhteistyöjärjestön European University Associationin mukaan Suomen julkinen yliopistorahoitus on jäänyt huolestuttavasti jälkeen esimerkiksi Ruotsin, Norjan ja Tanskan rahoituksesta. Väitöskirjatutkijan ura tehtävä houkuttelevaksi SUOMEN parlamentaarinen TKI-työryhmä on linjannut, että TKI-rahoitus nostetaan neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteeseen pääseminen vaatii tohtorikoulutuspilotin lisäksi muitakin toimia. Väitöskirjatutkijan ura on tehtävä aiempaa houkuttelevammaksi, Ijäs-Idrobo sanoo. Nyt houkuttelevuutta vähentää muun muassa lyhytjänteinen ja epävarma tutkimusrahoitus. Tohtorikoulutuspilotti pyrkii osaltaan vastaamaan haasteeseen myöntämällä pilotissa työskenteleville väitöskirjatutkijoille kolmivuotisen rahoituksen. Epävarmaa on myös tohtorintutkinnon jälkeinen työelämä. Erityisesti ulkomaalaistaustaisten väitöskirjatutkijoiden siirtymistä suomalaiseen työelämään tulisi Ijäs-Idrobon mukaan helpottaa. Hän kertoo, että kansainvälisistä taustoista tulevista tohtorikoulutettavista lähes puolet siirtyy valmistuttuaan Suomen ulkopuolelle. Yksi syy siihen on kieli: suomalainen yhteiskunta ja työelämä toimii pitkälti kahdella kotimaisella kielellä. Kansainvälisten tutkijoiden motivaatio kielten opiskeluun lisääntyisi, jos työllistymisnäkymät paranisivat, Ijäs-Idrobo uskoo. Hän peräänkuuluttaa muutosta myös Suomen yhteiskunnalliseen asenneilmapiiriin. Esimerkiksi hallituksen tiukentunut maahanmuuttopolitiikka ei lisää maamme houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien silmissä. Lähes puolet tohtorikoulutuspilottiin valituista tutkijoista on kansainvälisiä tutkijoita. Toimijoiden välistä yhteistyötä tarvitaan IJÄS-IDROBO korostaa korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten välisen yhteistyön merkitystä suomalaiselle TKI-toiminnalle. Muun muassa teknologiayritys Wärtsilälle yhteistyö ja korkean koulutuksen tuottama lisäarvo on kriittistä. Wärtsilän teknologiajohtaja Juha Kytölä kertoo, että yritys tekee yhteistyötä kaikkien suomalaisten teknisten alojen yliopistojen sekä lukuisten eurooppalaisten yliopistojen kanssa. Wärtsilä ja yliopistot rakentavat yhteistyössä mallia, jossa tutkimusrahoitus taataan koko väitöskirjatutkimuksen ajaksi. – Meillä on osaajia ympäri maailman. Tutkimus-, kehitysja innovaatiotoiminta on meille kasvun luomista, Kytölä sanoo. Wärtsilällä on panostettu TKI-toimintaan jo pitkään. Kytölä uskoo, että tulevaisuudessa tohtoreiden ja tohtorikoulutuksen merkitys kasvaa entisestään. Kehitystyöhön tarvitaan koko ajan enemmän osaamista, sillä yrityksissä tehdään yhä enemmän syväosaamista vaativia töitä. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Tieteentekijät ry. Väitöskirjatutkijoiden ura halutaan tehdä houkuttelevammaksi, jotta Suomessa on tulevaisuudessa riittävän korkeaa osaamista. Se vaatii muun muassa rahoituksen järkevää kohdennusta ja varmuutta tohtorintutkinnon jälkeiseen työelämään. Suomi tarvitsee innovaatioita, mutta niitä ei synny ilman perustutkimusta – Kansainvälisistä tohtorikoulutettavista lähes puolet siirtyy valmistuttuaan Suomen ulkopuolelle, kertoo erityisasiantuntija Miia Ijäs-Idrobo.
20 EU:ssa ei kohta ole suomalaisasiantuntijoita, sillä suomalaisten kielitaito ei riitä. Mitä me menetämme, kun uskottelemme englannin osaamisen riittävän? Ratkaisun avaimet ovat kunnilla. Kielitaitomme yksipuolistuu — se sysää meidät ulkokehälle melkein kaikessa
21 K otivarasta tulee aika harvalla mieleen muuta kuin ruokaja vesivarastot, hygieniatarvikkeet ja paristot. Saksanopettaja Päivi Mäkinen sanoo, että mukaan pitäisi laskea myös monipuolinen kielitaito. – Miksi kielitaitoa ei nähdä arvokkaana kotivarana, josta on hyötyä maailman kriiseissä? Vieraiden kielten osaaminen on tärkeä elementti pärjäämisessä. Suomalaisten kielitaito on rapautumassa. Mahdollisuudet opiskella englannin lisäksi muita vieraita kieliä ovat heikentyneet. Monella on asenne, että englanti on maailmankieli, jolla pärjää. Muuta ei tarvita. – Se ei ole todellisuutta. Esimerkiksi Eurooppa on hyvin monikielinen. Meillä on tilanne, että EU:sta eläköityvien suomalaisvirkamiesten tilalle ei voida rekrytoida uusia, koska kielitaito puuttuu. Tämä johtaa siihen, että Suomi jää vaille kaikkea sitä hiljaista tietoa, mitä EU:n sisällä on, Mäkinen kuvaa. HELSINGIN YLIOPISTON saksan kielen professori Leena Kolehmainen tunnistaa EU-dilemman. Englannin kielen taito on EU:ssa, YK:ssa, NATO:ssa ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä tärkeä, mutta saksan ja ranskan osaamisesta on hyötyä, jotta Suomen ääni saataisiin kuuluviin. Suomen edustus EU:ssa on nyt muita jäsenmaita vaatimattomampi. – Jos ei osaa monipuolisesti kieliä, tieto yksipuolistuu, pääsy tiedon äärelle vaarantuu. Se heikentää Suomen mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon tasa-arvoisena toimijana, Kolehmainen sanoo. EU-esimerkki on vain yksi seuraus kielitaidon kapenemisen seurauksista. Helsingin yliopistossa on käännöstieteessä tehty tutkimusta yhteiskunnan kielellisistä valmiuksista toimia luotettavasti ja tehokkaasti kriisitilanteissa. – Kriisit ja konfliktit nostavat kielitaitotarpeet esille yhteiskunnassa, kun jotain yllättävää tapahtuu. Koronapandemian aikaan terveysturvallisuus oli myös kielellinen asia. Meillä oli yhtäkkinen tarve arabianja muunkieliselle terveysviestinnälle, Venäjän hyökkäyssota toi akuutin pulan ukrainankielentaitoisista. Toisen maailmansodan aikaan jokainen saksaa vähänkin osaava pyydettiin apuun. Kyse on siitä, miten itsenäisiä olemme viestinnässä, kun yhteiskunnan toiminta on kriisissä, Leena Kolehmainen sanoo. Kielitaito ohenee jo varhain. Opetushallituksen tilastoista selviää, että vuonna 1997 alakouluissa valittavaa, vierasta A2-kieltä opiskeli noin 40 prosenttia viidesluokkalaisista. Nyt osuus on 25 %. Yläkoululaisten valinnaisainekielen opiskelun tilastot kertovat samankaltaisesta laskusuunnasta. Kielten osaamisesta ei kuitenkaan osata yleisesti huolestua. Koululaisten lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden tulosten heikentyminen PISA-testeissä huolestuttaa, mutta vieraiden kielten osaamisen yksipuolistuminen ei näytä herättävän huolta. Mopon korjausta vai ranskan verbejä? KIELITAIDON HEIKKENEMISEN syyt eivät ole mysteeri. – Koulutuksen rakenteita on viimeisen 20 – 30 vuoden aikana muutettu. Kunnilta on purettu velvoitteita tarjota näitä vieraita kieliä, ja kun velvoite puuttuu, alamäki alkaa, Leena Kolehmainen sanoo. Enää puolet alakouluista tarjoaa mahdollisuutta A2-kielen opiskeluun. Yläkouluista vain 25 % tarjoaa B2-opetusta. Toisinaan tarjontaa on, mutta valinta on oppilaan silmissä hankalaa: jos espanjan tunti järjestetään perjantai-iltapäivänä, kun muut ovat jo lähteneet kotiin, tuntuuko opiskelu kovin houkuttelevalta? Kunnissa saatetaan myös näennäisesti tarjota kieliopintoja, mutta ryhmäkoot on määritelty niin suuriksi, että opinnot eivät toteudu lainkaan. Yläkoulun syventävissä valinnaisaineissa B2-kieli kilpailee kovassa seurassa: – Samassa valinnaisainekorissa on vaikka mopon korjausta ja muita erilaisia läksyttömiä vaihtoehtoja, Kolehmainen kuvaa. Nuorten asenteet kielten opiskeluun eivät edellä luetelluista hidasteista huolimatta ole muuttuKielitaitomme yksipuolistuu — se sysää meidät ulkokehälle melkein kaikessa TEKSTI KIRSI HAAPAMATTI KUVITUS NUNNU HALMETOJA
22 neet. He haluavat edelleen oppia muutakin kuin englantia ja ruotsia. – Ainoa keino nousta tästä on, että kunnat velvoitetaan tarjoamaan vieraita kieliä monipuolisesti, myös A2-valinnaiskieliä alakoulussa. En usko, että vapaaehtoisesti kielitarjonta kouluissa paranee, Leena Kolehmainen sanoo. Kolehmainen tietää, että kyse on rahasta. Kunnilla on säästöpaineita. Samalla hän kehottaa pohtimaan, koituuko säästöjä siitä, että emme osaa operoida globaalisti ja jäämme ulkokehälle monikielisesti toimivilta markkinoilta. Maailman myllerryksissä kielitaito on kovaa valuuttaa. Hiljakkoin on uutisoitu esimerkiksi venäläisten opiskelevan nyt innolla kiinaa. Vieraiden kielten tarjonta on myös maantieteellisesti epätasa-arvoisesti jakautunut. Etelässä ja kasvukeskuksissa tarjontaa on enemmän, mutta kuntien sisälläkin opetustarjonta vaihtelee koulujen ja kaupunginosien välillä. Teema on kuntavaalien alla ajankohtainen. – Kuntien tulisi nähdä monipuolinen kielivalikoima myös vetovoimatekijänä ja kilpailuetuna. Tekoäly ei vajavaista kielitaitoa paikkaa, sillä kielen oppimisessa on aina kyse myös kulttuurisesta oppimisesta. Tiedetään myös, että kielten opiskelu parantaa kognitiivisia kykyjä. Ruotsi ruostuu LUJAA EI MENE toisella kotimaisellakaan. Ruotsi poistui pakollisista yo-kirjoitettavista jo vuonna 2005, mikä vaikutti myös monen lukiolaisen motivaation satsata sen opiskeluun. Perusopetuksessa ruotsin tunteja on vähennetty kolmasosalla vuoden 1994 tasosta. Lisäksi vuonna 2016 kolmannes oppitunneista varhennettiin yläkoulusta 6. luokalle, jolloin yläkoulussa ruotsia oli pääasiassa vain tunti viikossa. – Viime syksynä 7. luokalle lisättiin yksi tunti lisää, ikään kuin korjausliikkeenä. Tilanne on kuitenkin se, että perusopetuksen päättövaiheen ruotsin kielen yleinen taso on alkeistasolla. Joidenkin kielitaito rajoittuu vain muutamiin sanoihin, aiheesta viime kesänä väitellyt Eero Talonen sanoo. Talonen on Oulun ammattikorkeakoulun Kielikeskuksen lehtori ja ruotsin ja vieraiden kielten tiimipäällikkö. Talosen tutkimuksen mukaan seitsemäsluokkalaisten ruotsin taito on usein parempi kuin yhdeksäsluokkalaisten. Yläkoulujen jaksojärjestelmä voi aiheuttaa oppilaalle kuukausien tauon kielten opiskeluun. On vaikea päästä kiinni kieleen, kun aikaisemmin opittu on jo unohtunut. Tavoitetasoa on pitänyt laskea. – Tavoitteena on takavuosina ollut peruskielitaito, mutta sen saavuttaminen jää nykyään lukion varaan. ”Ruotsia ei tarvita mihinkään”, tokaisee moni ruotsin vastustaja, mutta ruotsi on toinen virallisista kielistä Suomessa, ja monessa työssä sitä pitää osata. Korkeakouluopintoihin kuuluva riittävä toisen kotimaisen kielen hallinta eli niin sanottu virkamiesruotsi voi jäädä suorittamatta ja muodostua jopa valmistumisen esteeksi, Talonen sanoo. – Voi käydä myös niin, että ruotsinkieliset eivät pian saa julkisia palveluita ruotsiksi, johon heillä on perustuslaillinen oikeus. Talonen esittää ratkaisuksi ruotsin tuntien lisäämistä perusopetukseen, ja myös innostavaa pedagogiikkaa, kieliopin tankkauksen sijaan keskittymistä puhumiseen. – Normaali kanssakäyminen ruotsin kielellä, siihen pitäisi pyrkiä. Tavoitteena on vuorovaikutus. Toki se on nytkin mahdollista, vaikka ruotsin oppikirjat pursuavat verbintaivutusta. Vieraat kielet tutuksi jo eskarissa EI KAIKKI OLE menetetty. Hyvinkää on malliesimerkki siitä, miten englannin lisäksi innostutaan myös muista kielistä. Hyvinkää on monien
Suomessa aloitetaan ensimmäisen vieraan kielen opiskelu, A1-kieli, ensimmäisellä luokalla. Useimmilla se on englanti. 3.-5. -luokalla voi aloittaa valinnaisen vieraan A2-kielen. Ruotsin opiskelu, B1-kieli, alkaa kuudennella luokalla. Jos oppilas on aloittanut ruotsin A1tai A2-kielenä, kuudennella aloitettava kieli voi olla jokin muu. B2-kieli on valinnainen vieras kieli, jonka voi aloittaa 8. luokalla. VIERAAT KIELET 23 muiden kuntien joukossa poikkeus, sillä siellä voi opiskella jo ekaluokkalaisesta lähtien englannin sijasta saksaa, ranskaa, ruotsia tai venäjää. Alakouluissa saksaa opettava Päivi Mäkinen sanoo koulutaipaleen alussa vieraan kielen valitsevien olevan etulyöntiasemassa. – Opetan eskareita ja ekaluokkalaisia, ja voi että miten nopeasti he oppivat vieraan kielen! Kyse on nimenomaan puhutusta kielestä, en edes tiedä, osaavatko pienimmät oppilaani lukea tai kirjoittaa vielä lainkaan. Heillä on kuitenkin hyvä sanavarasto, he oppivat ääntämään loistokkaasti ja ovat rohkeita puhujia. Mäkinen kollegoineen vierailee säännöllisesti Hyvinkään esikouluissa levittämässä kieltenopiskelun ilosanomaa, myös vanhemmille. – Toisinaan vanhempia huolestuttaa, oppiiko lapsi englantia, jos hän opiskelee ensimmäiseksi jotain muuta kieltä. Kokemukseni mukaan toisen vieraan kielen opiskelu vain tukee muiden kielten omaksumista. Aivot ovat saaneet jumppaa, ja oppiminen on sujuvaa. Englannin oppimisesta ei Päivi Mäkisen mielestä ole syytä kantaa erityistä huolta, sillä sitä kuulee joka tuutista niin paljon, että sen oppii melkeinpä väkisinkin. Päivi Mäkinen kannustaa nuoria valitsemaan vieraita kieliä myös yläkoulussa ja lukiossa. Niistä on monenlaista hyötyä. – Jos nuori hakeutuu vaihto-opiskelijaksi, pelkän englannin ja ruotsin osaaja saattaa jäädä valintojen ulkopuolelle. Saksaa tai ranskaa opiskellut tulee helpommin valituksi vaihto-ohjelmiin. R LÄHTEET: Teija Kangasvieren väitöstutkimus 2022 selvitti yläkoululaisten kielenoppimismotivaatiota. Veivo-Mäntylä-Inha-Toomarin artikkeli (2023) nuorten kielitaidon arvostuksesta. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on SUKOL Opetan eskareita ja ekaluokkalaisia, ja voi että miten nopeasti he oppivat vieraan kielen! Kyse on puhutusta kielestä, en edes tiedä, osaavatko pienimmät oppilaani lukea. Päivi Mäkinen
JANI KAARO Onko juusto sinut aivohalvaukselta pelastava? Kirjoittaja on palkittu tiedetoimittaja. Hänen kolumninsa voit tilata rapport.fi TIEDEKOLUMNI Y stäväni kävi terveystarkastuksessa, ja hänen kolesterolinsa sekä triglyseridinsä olivat koholla. Hän huolestui: ”Pitääkö minun luopua juustosta?” Saatoin rauhoitella häntä – tutkimukset eivät tue ajatusta, että täysrasvaiset juustot nostaisivat kolesterolia. Kävin läpi lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan juuston syöminen ei kohottanut LDL-kolesterolia, vaan joissakin tapauksissa se jopa laski sitä. Mutta entä koholla olevat triglyseridit? Tämä oli minulle uusi kysymys, joten tarkistin tutkimuksia. Norjalaisessa tutkimuksessa 153 vapaaehtoista jaettiin kolmeen ryhmään: yksi söi päivittäin 50 g rasvatonta gamalostia, toinen 80 g rasvaista goudaa ja kolmas jatkoi normaalia ruokavaliotaan välttäen tutkimuksessa mainittuja juustoja. Kahdeksan viikon jälkeen merkittävin lasku sekä kolesterolissa että triglyserideissä havaittiin gouda-ryhmässä. Samankaltainen tulos löytyi myös laajasta Oslon terveystutkimuksesta, johon osallistui yli 25 000 ihmistä. Runsas juustonkulutus liittyi alhaisempiin triglyseriditasoihin. Kävin tutkimustulokset läpi ystäväni kanssa ja ehdotin, ettei hänen ehkä tarvitsisi vähentää juuston syömistä – päinvastoin, hän voisi lisätä sitä. UUSI LAAJA TUTKIMUS Nature Communications -lehdessä tuo asiaan lisää näkökulmaa. Siinä analysoitiin maitotuotteiden kulutusta yli 900 000 osallistujan aineistossa, joka koostui Englannin biopankista ja kiinalaisesta väestötutkimuksesta. Tulokset osoittivat, että englantilaisilla maitotuotteiden kulutus liittyi 7 % pienempään sydänja verisuonitautien riskiin ja 14 % pienempään aivoinfarktiriskiin. Kiinalaisilla taas maitotuotteiden käyttö lisäsi sepelvaltimotaudin riskiä 9 %, mutta laski aivoinfarktin riskiä 6 %. Miksi tulokset erosivat? Yksi mahdollinen selitys on, että britit käyttivät maitotuotteita neljä kertaa enemmän kuin kiinalaiset. Jos maitotuotteilla on sydäntä suojaava vaikutus, niitä saattaa olla tarpeen kuluttaa tietty määrä, jotta hyöty ilmenee. Toinen mahdollinen selitys on geneettinen ero populaatioiden välillä. Mielenkiintoisin löydös liittyy kuitenkin juustoon. Tutkimuksessa ei tarkasteltu vain maitotuotteita yleisesti, vaan myös niiden alalajeja. Kävi ilmi, että juuri juustolla oli merkittävä suojaava vaikutus. Brittiläisessä aineistossa juustoa päivittäin syövillä oli 12 % pienempi sydänsairauksien riski kuin niillä, jotka söivät juustoa harvemmin kuin kahdesti viikossa. Suojaava vaikutus liittyi erityisesti täysrasvaisiin juustoihin, kuten brieja pecorinotyyppisiin juustoihin, kun taas jogurtilta ei havaittu vastaavaa hyötyä. Tämä voi johtua siitä, että monet jogurtit sisältävät runsaasti lisättyä sokeria, mikä voi kumota mahdolliset hyödyt. TULOKSIA ON vaikea selittää vallitsevan paradigman valossa. Onhan meille opetettu jo monen sukupolven ajan, että mikään ei ole sydänterveydelle niin vahingollista kuin tyydytetty rasva. Juustot ja kaikki täysrasvaiset maitotuotteet ovat kuitenkin täynnä tyydytettyä rasvaa. Täysrasvaisissa maitotuotteissa on itse asiassa enemmän tyydytettyä rasvaa kuin punaisessa lihassa tai kananmunassa. Silti tässä tutkimuksessa nimenomaisesti rasvaiset tuotteet laskivat sydänsairauksien ja etenkin aivoinfaktin riskiä, jälkimmäisen kieliessä siitä, että rasvaiset juustot eivät ainakaan olleet tukkineet juustonsyöjien valtimoita. Mainittakoon vielä, että koska kyseessä oli epidemiologinen tutkimus, se voi osoittaa vain yhteyden kahden asian välillä. TUTKIMUKSEN painoarvoa lisää valtava aineisto sekä sen ohessa toteutettu meta-analyysi maitotuotteiden vaikutuksesta sydänsairauksien riskiin. Siinäkin havaittiin, että maitotuotteiden kulutus laski sydänsairauksien riskiä kaksi prosenttia jokaista päivittäistä maitotuoteannosta kohden. Voimakkaimmin sydänsairauksien riskiä vähensivät nimenomaisesti juusto ja fermentoidut maitotuotteet. Kävin vielä nopeasti läpi viimeaikaisia tutkimuksia, jotka ovat käsitelleet nimenomaisesti juuston ja sydänsairauksien yhteyttä. Näppituntumaksi jäi, että paradigma ainakin juuston kohdalla – mutta ehkä myös maitotuotteiden kohdalla yleisemminkin – on hiljalleen muuttumassa. Nämä tutkimukset eivät kuitenkaan tarkoita, että kaikkien pitäisi syödä hulluna brietä tai pecorinoa, jotta välttyisi sydäntaudeilta. Sydäntautiriskiä kun voi vähentää muillakin keinoilla kuten lisäämällä ruokavalioon kuitua, liikkumalla tai vaikkapa laihduttamalla jos on ylipainoa. Kyseessä on pitkäaikainen tieteellinen kiista, mikä ainakin juuston kohdalla vaikuttaisi kääntyvän juuston voitoksi. R 24 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI