RAPPORT 04/2025 - Lehtiluukku.fi

rapport.fi 4/2025 Oma päätös, oma huusholli HIILINIELUT Kuinka paljon metsältä voi odottaa? VENÄJÄ Kunnollisuus ja rehellisyys ovat tyhmyyttä PYÖRÄILY Yli 100 000 suomalaisella on työsuhdepyörä Ritva Wikholm kantoi kuusi vuotta sitten tavaransa palvelutaloon.
Rapport Media Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Minna Lindgren, Katleena Kortesuo, Juho Paavola, Kirsi Haapamatti, Jose Riikonen, Taru Tikkanen, Tiina Katriina Tikkanen ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Eero Petrell 040 150 31 56 Mykkä maailma — ja niin suomi kielenä kuolee H elsingin Sanomien tekemän kyselyn mukaan lasten kielitaito on heikentynyt. Kyse ei ole vieraista kielistä. Niitähän ei oikeastaan enää englannin ja pakkoruotsin lisäksi opeteta. Eksoottisiksi kutsutaan koulussa sellaisia vanhoja eurooppalaisia kieliä kuin saksa, ranska ja espanja. Nyt opettajat kertovat, että maahanmuuttajien jälkeläisillä on vaikeuksia osata suomea jo kolmannessa polvessa. Se kertoo muualta tulleiden eristäytymisestä ja koulun epäonnistumisesta S2-kielen (suomi toisena kielenä) opetuksessa. S2 onkin mahdollisuus käytännön rasismiin. Ryhmään siirretään lapsia nimen ja naaman perusteella, ei kielitaidon. Monet ovat S2-ryhmässä koko peruskoulun ajan, vaikka sen tarkoitus on olla tukimuoto. Parissa vuodessa lapsen pitäisi oppia suomi niin, että voi osallistua normaalisti opetukseen. HELSINKILÄISILLÄ opettajilla on huoli myös syntyperäisten suomalaisten kielitaidosta. Sanavarasto on kutistunut, eivätkä lapset tunnet sellaisia sanoja kuin ”kaappikello”. ”kasari” ja ”hella”. En ole huolestunut kaappikellon, kasarin ja hellan katoamisesta. Suurin osa kaappikelloista lienee kaatopaikalla, ja jos jollain sellainen onkin, siitä tuskin keskustellaan päivittäin. Hella karsittiin jo 70-luvulla lasten suusta svetisisminä, joten sen katoamisesta fennomaanit voivat iloita. Kasari on yksivartinen kattila, mutta jos ruoka laitetaan mikrossa, siitä on turha haaveilla. JOULULAULU JUHANISTA ja Liisistä, jotka kiskotaan aamulla kello viisi joulukirkkoon, käy esimerkistä, miten kieli elää. Aisakello helkkää, lämmin talja reessä, virsta vielä. Siis mitä ihmettä? Edes muinaisessa lapsuudessani en ymmärtänyt, mikä on vastaruuna. Maailma muuttuu ja sen myötä kieli. Opettajia kauhistuttaa sekametelisuomi. Lapset oppivat netistä englantia ja sotkevat sitä puheeseensa. Niin urbaani kieli toimii. Sata vuotta sitten stadin slangissa vilisi venäjästä napattuja sanoja, ruotsi on aina ollut vahva eikä kukaan voi estää englannin vyöryä. RAKASTAN NUORISOKIELTÄ, koska se on humoristista, kekseliästä ja ajassa kiinni. On eri asia puhua välitunnilla kavereiden kanssa kuin kirjoittaa kotiaine. Tosin kielen rekistereiden katoaminen on jo alkanut. Kun kaveripuhe tapahtuu kirjoitettuina tsätteinä ja meseinä, ero puhutun ja kirjoitetun kielen välillä hämärtyy. Nuorten mielestä piste viestin perässä on töykeä ja epäkohtelias. Huutomerkki on ystävällisempi! Uutispommi on tämä: syy lasten kielen rapautumiseen on se, että vanhemmat eivät enää juttele lastensa kanssa. Aikuiset ovat mykistyneet kännyköilleen eivätkä kiinnitä huomiota lapsen höpöttelyyn. Lapsi siirtyy juttelemaan nettiin ja aikuinen on tyytyväinen saadessaan olla rauhassa mykässä kuplassaan. Ja niin suomi kielenä kuolee. R MINNA LINDGREN Kirjoittaja on palkittu kirjailija. Hänen kolumninsa voit tilata rapport.fi Vanhemmat eivät enää juttele lastensa kanssa. Aikuiset ovat mykistyneet kännyköilleen eivätkä kiinnitä huomiota lapsen höpöttelyyn. 2
MAINOS MAINOS Maailma on murroksessa. Sotaa. Ekokatastrofeja. Polarisaatiota. Algoritmit varastavat huomiomme. Tarvitsemme laajempaa näkökulmaa. Tarvitsemme myös toivoa. toivo.rapport.fi Siksi suunnittelemme jotain aivan uutta. Mukana hankkeessa ovat Suomen parhaat ajattelijat. Tutkijat, kirjailijat, journalistit. Kenen ääni on merkityksellinen? Mitkä teemat ovat tärkeitä? Tule mukaan suunnittelemaan mediaa, jota tahdot seurata. Ihmiseltä ihmiselle. 3
MAINOS MAINOS 4 Kuinka paljon metsältä voi odottaa?
5 TEKSTI JA KUVAT JUHO PAAVOLA S uomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että hiilidioksidipäästöjen tulee olla tasolla, jonka hiilinielut kykenevät kompensoimaan. Samalla, kun nieluja vahvistetaan, on ilmastopolitiikassa tärkeää pitää fokus fossiilisten päästöjen pienentämisessä, Metsäteollisuus ry:n teollisuusjohtaja Ville Hulkkonen sanoo. – Uskottavan ja tarkoituksenmukaisen ilmastopolitiikan kannalta on hyvä, että päivittyvää tietoa nieluista ja päästöistä arvioidaan tarkasti ja että rehellistä keskustelua tarvittavista johtopäätöksistä käydään yhteiskunnassa laajasti, Hulkkonen linjaa. Hiilinieluilla tarkoitetaan esimerkiksi soita, peltoja ja metsiä. Yhteyttäessään kasvit ja puut muuttavat ilman hiilidioksidin hapeksi ja sitovat hiilen itseensä. Hiili säilyy varastoituna puussa niin kauan, kun puu lopulta poltetaan tai se alkaa lahotessaan luovuttaa hiiltä takaisin ilmakehään. HIILINIELUT NOUSIVAT tapetille viime alkuvuodesta. Silloin Luonnonvarakeskus Lukessa havaittiin, että metsät olivatkin kääntyneet päästölähteiksi. Osin taustalla olivat laskentatavat, mutta suurin syy on siinä, että ilmaston lämmetessä metsänpohjan maa-aines ja erityisesti metsiksi kuivatetut soiden turvemaat päästävät entistä enemmän hiiltä ilmakehään. – Kivennäismaiden maaperä on muuttunut päästölähteeksi. Hiiltä sitova syöte maaperään on pienentynyt, kun hakkuutähteet kerätään energiapuuksi ja samalla syötettä tulee entistä vähemmän myös siksi, että latvustot ovat pienentyneet jalostuksen sekä puiden kasvun myötä, jolloin latvuksilla on entistä vähemmän tilaa tuuheutua, Luken tutkimusylijohtaja Antti Asikainen sanoo. Ilmastopolitiikassa nojautuminen nieluihin lähtee siitä, että metsien kyky sitoa hiiltä kompensoi yhteiskunnan päästöt. Nyt näin ei enää käy. Metsää on aina ollut ja sitä on vielä meidän jälkeemme. Alkuvuodesta täsmentyneet arviot hiilinieluista saivat metsän muuttumaan hiilinielusta päästölähteeksi. Kysymys kuuluu, kuinka vahvasti Suomi voi perustaa ilmastopolitiikkansa hiilinielujen kasvattamiseen, jos kerran metsän humuskin aikoo hönkäillä meidät hengiltä. Kuinka paljon metsältä voi odottaa?
6 Lyhyellä aikavälillä hakkuumäärän pienentäminen lisää metsän kykyä sitoa hiiltä, mutta ajan mittaan ilmiö kääntyy päälaelleen. Voiko luonnonnielu mennä rikki? ON DRAMAATTISTA sanoa, että maankäyttösektorin nielut olisivat rikki. Maankäyttösektorilla tarkoitetaan maatalousmaan, metsätalouden ja muun maankäytön muodostamaa kokonaisuutta. Siinä metsä on metsää, joka elää ja hengittää, niin kuin metsä tekee, eikä sellainen voi mennä rikki. Yhtä kaikki, ajatusrakennelma, jossa nielujen ja päästöjen tulisi olla yhä suuret, ei tällä hetkellä toimi. Riippuu näkökulmasta, onko kyse siitä, että metsää on kaadettu liiaksi vai siitä, että hiilinielujen mekaniikka on arvioitu turhan optimistisesti. – Metsät eivät vain muutu päästölähteeksi, vaan se on seurausta valitusta politiikasta. Suomen metsiä on hakattu jo vuosien ajan liian voimakkaasti, Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Antti Heikkinen sanoo. Näkemys on ollut viime aikoina esillä paljon, mutta asiassa on muitakin nyansseja. Teollisuuden puukäytön sijaan kasvua on tapahtunut puun energiakäytössä: turvetta ja fossiilisia energiamuotoja korvataan uusiutuvalla energialla valitun politiikan mukaisesti. Myös Ukrainan sodan myötä loppunut puuntuonti Venäjältä on kasvattanut kotimaisen puun kysyntää. – Suomen hiilinielun haaste ei ole laskelmat, vaan on ollut jo pitkään tiedossa, että suuret hakkuut pienentävät hiilinieluja. Tutkijat ovat varoittaneet hiilinielujen heikentymisestä jo vuosia, Heikkinen sanoo. Hiilinielujen heikentymisestä ollaan samaa mieltä, syistä välttämättä ei. Jo 1970-luvulta lähtien Suomen metsät ovat kasvaneet joka vuosi enemmän kuin mitä niitä on kaadettu. Puun käytön ohella on kasvavassa määrin ollut kyse siitä, että ilmaston lämmetessä ja metsänpohjan ilmavaivojen pahentuessa puuta yksinkertaisesti tarvittaisiin lisää. Hiilinälkä ei nielemällä helpotu. – Koko Euroopan unionin alueella maankäyttösektorin nielu oli vakaa kymmeniä vuosia. Vuosista 2010–2015 lähtien on tapahtunut jyrkkä pieneneminen useissa maissa aika lailla saman aikaan, Asikainen sanoo. Kuinka paljon metsältä voi vaatia? ASIKAINEN HUOMAUTTAA, että mikäli metsää ei ollenkaan uudisteta, sen kasvu alkaa hiipua, puut alkavat kuolla ja muuttua päästölähteeksi. – Se että meillä on näin hyvin kasvavat metsät, johtuu siitä taloudellisesta kannustimesta, joka isovanhempiemme sukupolvella sotien jälkeen oli. Piti saada täystiheitä metsiä ja puuta teollisuuteen sekä rakentamiseen, Asikainen sanoo. Tehokas hiilensidonta edellyttää kasvavaa metsää. Tosin jotkut vanhatkin metsät voivat säilyä hiilinieluina vuosisatoja. – Vaikka vanhoissa metsissä puuston kasvu heikkenee, hiiltä kertyy yhä maaperään. Hiilivaraston lisäksi vanhoja metsiä suojelemalla säilytetään uhanalaisten metsälajien elinympäristöjä, Heikkinen huomauttaa. Teollisuus on samaa mieltä siitä, että luonnon monimuotoisuutta on vahvistettava. Se on kestävän metsätalouden perusta. Asikainen kuuluu itse niihin, jotka ovat joutuneet toteamaan hiilinielujen vajavaisuuden. Silti nieluja tarvitaan, mutta Asikaisen mielestä niihin ladatut odotukset vain ovat liian suuret. Metsä voi antaa paljon, muttei sentään kaikkea. – Se tavoiteasettelu maankäyttösektorin hiilinieluista perustui hyviin toiveisiin, ei siihen, että olisi analysoitu metsien tila perin juurin, Asikainen sanoo. Liian korkeisiin odotuksiin on vaikea vastata HIILINIELUJA TARVITAAN, mutta laskelmat ja odotukset ovat pielessä. Mikä tässä sitten mättää? – Esimerkiksi historiattomuus, joka puolestaan on asettanut odotukset liian korkeiksi, Asikainen vastaa. Hän nostaa esiin toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa aloitetun mittavan metsitysohjelman, joka nosti hiilensidonnan lähtötason korkeaksi. – Sen seurauksena metsävarat kaksinkertaistuivat. Kun nykyistä ilmastopolitiikkaa tehtiin 2010-luvulla, EU-alueella metsien kasvu saavutti huippunsa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vuoden 2013 paikkeilla, Asikainen sanoo. Asikaisen mielestä toinen virhe nielupolitiikassa on tehty siinä, että nielujen on uskottu kasvavan ikuisesti ja helposti. – Ei kukaan miettinyt, että meidän pitäisi tosissaan investoida metsän kasvuun. Se olisi tarkoittanut intensiivistä ja teollista metsätaloutta. Euroopan metsien kasvu jo pitkään niin korkealla tasolla, että sitä on vaikea millään toimenpiteillä saada kasvu-uralle. Arvaamaton luonto, arvaamaton nielu KOLMAS NIELUAJATTELUUN liittyvä, ehkä suurin ongelma on luonnon arvaamattomuus. On lyhytnäköistä edellyttää, että metsä kompensoi hölmöilymme muualla. Metsällä on aika savotta pitää myös itsestään huolta. – Esimerkit Suomesta ja maailmalta ovat osoittaneet luonnon nieluihin liittyvän epävarmuuden ilmastonmuutoksen torjunnassa, Ville Hulkkonen sanoo. Metsämaan nielujen vahvistamista aktiivisin, metsien kasvua ja elinvoimaa lisäävin toimin tarvitaan. Vahvinkin luonnonnielu on Hulkkosen mukaan pysyvästi epävarma. – Myrskyt, kuivuudet, tulipalot ja hyönteisja sienituhot tekevät tuhojaan joka vuosi, hän perustelee. Suomi ei ole tilanteensa kanssa yksin. Nieluromahduksen kokeneen Saksan
MAINOS MAINOS 7 tavoin suurin osa EU-maista on raportoinut merkittävistä muutoksista nieluissaan. – On selvää, ettei EU voi laskea oman ilmastotavoitteensa toteutumista luonnonnielujen varaan. Tulevaisuudessa odotukset kohdistuvat myös teknisiin nieluihin, Hulkkonen muistuttaa Luonnonsuojeluliiton Heikkinen puolestaan huomauttaa, etteivät päästövähennykset ja hiilinielut ole toistensa kilpailijoita vaan työkaluja samassa pakissa. – Päästöjen leikkaaminen nollaan kymmenessä vuodessa ei käytännössä ole mahdollista, siksi Suomen hiilinielujen vahvistaminen on välttämätöntä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi, Heikkinen sanoo. Tulevaisuudessa hiilensidonta edellyttää metsänhoitoa HAKATAKO VAI EI? Nakkikioskin jonossa vastaus on ehdoton ei, mutta metsien kohdalla vastaus ei ole aivan niin yksinkertainen. Kysymys tosin jakaa ihmisiä aika rajusti oman metsäsuhteen mukaan. Luonnonsuojeluliitossa nähdään, että vuotuinen hakkuumäärä Suomessa olisi asetettava noin 55– 60 miljoonaan kuutioon nykyisen noin 70 miljoonan kuution sijaan. Luken Asikainen huomauttaa, että lyhyellä aikavälillä hakkuumäärän pienentäminen lisää metsän kykyä sitoa hiiltä. Sen sijaan ajan mittaan ilmiö kääntyy päälaelleen: vanha metsä ei kykene sitomaan hiiltä yhtä tehokkaasti kuin kasvava puuaines. Asikainen nostaa esimerkiksi Kanadan talousmetsät. Ne muuttuivat hiilinieluista päästölähteeksi vuosituhannen alussa, vaikka hakkuumääriä vähennettiin. – Pitemmällä aikavälillä käy niin, että hoitipa metsää miten hyvänsä, nielut menevät nollille. Metsien oman dynamiikan ansiosta hiili kiertää biomassasta ilmakehään ja taas takaisin, Asikainen sanoo. Metsä: hiilinielu, vientivaltti vai peräti molemmat? METSÄ ON metsää, ilmasto on politiikkaa. Varmaa on vain se, että tulevina vuosina metsän roolista ilmastokeskustelussa puhutaan vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Esimerkiksi väestönkasvun, sotimisen ja muun muassa temuttamisen vuoksi maapallon kokonaispäästöt tuskin laskevat. On silti aika alentavaa katsoa metsää objektina, joka vain piruuttaan nielee tai sylkee hiiltä meidän ihmisten kiusaksi. Suomalaisen metsäteollisuuden myönteinen hiilikädenjälki on noin 16 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuosittain. Toisin sanoen metsästä jalostetut biopohjaiset tuotteet korvaavat uusiutumattomista luonnonvaroista valmistettuja tuotteita, mikä samalla pienentää CO2-päästöjä. Vuonna 2022 metsäteollisuuden viennin kotimainen arvonlisä 10,4 miljardia euroa oli eniten kaikista teollisuuden aloista. Siksi metsää ei voida jättää kaatamatta. Maltilliselle metsänkäytölle on paikkansa Suomessa jatkossakin, Luonnonsuojeluliiton Heikkinen näkee. – Suomessa tulisi myös panostaa korkeamman jalostusasteen puutuotteisiin, kuten puurakentamiseen, tekstiilikuituihin sekä ligniinin hyödyntämiseen esimerkiksi akkumateriaaleihin. Näin metsistä voitaisiin saada pienemmillä hakkuumäärillä vähintään yhtä paljon tuloja kuin nykyisin, Heikkinen sanoo. Hulkkonen muistuttaa, että kansallista ilmastopolitiikka tehdessä on tärkeää myös tunnistaa se, että suomalainen metsäteollisuus valmistaa tuotteita, joilla vastataan globaaliin kysyntään. Olisikin erikoista olettaa, että ilmaston ja ontuvan talouden näkökulmasta olisi parempi tuottaa samat tuotteet Suomen ulkopuolella. – Suomalainen metsäteollisuus näyttää omien päästöjensä alasajolla jo nyt mallia muille. Työtä teollisuuden päästöjen ja ympäristövaikutusten pienentämiseksi yhä riittää ja metsäsektorin on oltava valmiina jatkamaan oman toimintansa jatkuvaa kehittämistä kestävämmäksi myös tulevaisuudessa, Hulkkonen summaa. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Metsäteollisuus ry.
Ikäpommi uhkaa pidentää hoitojonoja 8 Erikoissairaanhoidon jonoissa hoitoa odottaa iso määrä työikäisiä. Tämä käy kalliiksi, ja nyt alkaa olla viimeinen hetki tehostaa järjestelmää. Keinoja löytyy, ne pitää vain ottaa käyttöön. TEKSTI JOSE RIIKONEN KUVITUS NUNNU HALMETOJA Y hteiskunta rikkoo jatkuvasti lakia, jonka se on itse säätänyt. Tämä laki on nimeltään hoitotakuu. Laissa kerrotaan, että ihmisen on ”päästävä hoitoon aina lääketieteelliset ja hammaslääketieteelliset seikat huomioiden kohtuullisessa ajassa”. Tämä ei toteudu. Sen sijaan hoitotakuun ylittäneitä on erikoissairaanhoidon jonoissa koko ajan enemmän. Korona-aika pahensi tilannetta, ja senkin jälkeen jonot ovat pidentyneet. THL:n mukaan elokuun 2024 lopussa yli 166 000 potilasta odotti pääsyä kiireettömään erikoissairaanhoitoon. Lähes 31 000 oli odottanut hoitoon pääsyä yli puoli vuotta. JONOISSA ON iäkkäitä ihmisiä, mutta myös paljon työikäisiä, jotka ovat odottaessaan joko kokonaan tai osittain työkyvyttömiä. Tämä käy yhteiskunnalle kalliiksi. Tilanne pahenee tulevaisuudessa, sillä Suomen väestö vanhenee. Mitä vanhempaa väkeä, sitä sairaampaa väkeä, ja sitä enemmän terveydenhoitopalveluita siis tarvitaan. Hyvinvointiala Hali ry:n pääekonomisti Joel Kuuvan mukaan nyt olisi mahdollisuus laittaa järjestelmä kuntoon, kun esimerkiksi osaajapula ei ole vielä huutava. – Ensimmäiset suuret ikäluokat täyttävät viiden vuoden päästä 85 vuotta, ja suuria ikäluokkia syntyi pitkälle 1960-lukua. Palveluntarve kasvaa entisestään 2030-luvulla. Samalla hoitohenkilöstö eläköityy ja nuoremmat ikäluokat pienenevät. Hoitojonot ja hoitovelka kannattaisi hoitaa pois ennen tätä käännettä, Kuuva sanoo. Jos nyt vatuloidaan ja tämän ikäpommin annetaan räjähtää, tilanne on paha. Mikä ajaa työkyvyttömäksi? SUOMESSA MENETETÄÄN työkykyisiä elinvuosia erityisesti masennuksen sekä tukija liikuntaelinsairauksien takia, kertoo Janne Martikainen. Hän on Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden professori. Itä-Suomen yliopiston, Kelan ja australialaisen Monashin yliopiston vuoden 2024 yhteistutkimuksessa selvisi, että masennus ja muut mielenterveysongelmat ovat nykyään suurin työkyvyttömyyden syy. Tutkimuksessa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa sairaudesta aiheutuvien työkykypainotettujen elinvuosien menetystä väestötasolla Suomessa. Masennus ja muut mielenterveysongelmat johtavat 18–79-vuotiailla vuosittain 99 570 työkykypainotetun elinvuoden menetykseen töissä. Lisäksi mielenterveyden ongelmat johtavat 256 086 työkykypainotetun elinvuoden menetykseen kotija vapaaehtoistyössä. Erityisesti mielenterveysongelmat näkyvät nuorten aikuisten työkyvyttömyydessä. Tukija liikuntaelimistön sairaudet taas ovat vanhemman väen taakka. Näiden vuoksi menetetään vuosittain 67 945 työkykypainotettua elinvuotta töissä ja 198 544 elinvuotta vapaa-ajalla.
9 Suuret ikäluokat ovat pian yli 80-vuotiaita. Palveluntarve kasvaa entisestään 2030-luvulla. Samalla hoitohenkilöstö eläköityy ja nuoremmat ikäluokat pienenevät. Jos tämän ikäpommin annetaan räjähtää, tilanne on paha.
10 Kaiken kaikkiaan THL:n mukaan erikoissairaanhoidon jonoissa on tällä hetkellä noin 150 000 ihmistä. Heistä 71 000 on odottanut yli puoli vuotta hoitoon pääsyä. Paljonko sairauspoissaolot maksavat? TUOREIN ARVIO työkyvyttömyyden hintalapusta on karu: sairauspoissaoloista aiheutui arviolta 4,1 miljardin euron työpanoksen menetys kansantaloudelle vuonna 2022. Arvioiden perusteella yksittäisen sairauspoissaolopäivän kustannus on työnantajalle ja yhteiskunnalle 420 euroa työpäivältä. – Puhutaan siis äkkiä merkittävistä yhteiskunnallisista kustannuksista, joita syntyy työkyvyttömyyden takia, Martikainen toteaa. Kaikki tämä rahanmenetys ei tietenkään johdu siitä, että ihmiset seisovat jonoissa odottamassa hoitoa. Mutta jonotus on se paikka, jossa toimintaa voitaisiin tehostaa ja rahaa säästää, Martikainen kertoo. – Käynnissä olevien tutkimustemme perusteella vaikuttaa siltä, että varsinainen sairaalahoitoaika on jo hyvin optimoitu, mutta optimoitavaa olisi vielä sekä odotusajan että toipilasajan osalta. Kun ihminen sairastuu, kustannuksia syntyy useasta eri asiasta. Ensinnäkin ihminen saattaa joutua odottamaan työkyvyttömänä esimerkiksi leikkausta aivan liian kauan. Sen jälkeen on operaation aika, ja sekin maksaa. Sitten koittaa vielä toipilasaika, ja taas tulee takkiin työnantajalle ja yhteiskunnalle. Itse operaatio saattaa olla se kaikista halvin asia tässä yhtälössä, Työterveyslaitoksen ylilääkäri Pauliina Kangas sanoo. – Hoidon jonotuksen kustannukset ja leikkauksen jälkeisen sairauspoissaolon kustannukset saattavat olla moninkertaiset verrattuna itse leikkauksen kustannuksiin. Tutkimukset osoittavat myös, että mitä kauemmin ihminen on ollut sairaslomalla odottaessaan operaatiota, sitä kauemmin hän on operaation jälkeen poissa töistä. Yhteistyöllä jonojen purkuun PAULIINA KANGAS sanoo, että nyt on oikea hetki alkaa purkaa hoitojonoja. – Väestörakenteen kehitys on huolestuttavaa. Kaikki keinot pitää löytää, jotta supistuva työikäinen väestö saadaan pidettyä hommissa, siihen kannatta nyt panostaa, Kangas sanoo. Hän tutkii työssään, miten työterveyshuolto ja hyvinvointialueet voisivat tehdä tehokkaammin yhteistyötä. Mitään hopealuotia hoitojonojen purkamiseen ei ole, Kangas sanoo. Mutta yksi keino on parantaa yhteistyötä. – Kun katsoo järjestelmän näkökulmasta, niin helposti keskustelu on siiloutunutta. Hyvinvointialueet, yritykset ja työterveyshuolto ovat kaikki erillään, vaikka kaikkien pitäisi yhdessä ratkoa tätä kokonaisuutta, Kangas sanoo. Tähän ongelmaan pyritään kiinnittämään huomiota Työote-mallin avulla. Työote-malli kannustaa yhteistyöhön JOS TYÖIKÄISELLÄ ihmisellä on vaikkapa tukija liikuntaelinsairaus ja hän menee terveyskeskukseen, sieltä laitetaan tarvittaessa lähete erikoissairaanhoidon jonoon. Sen jälkeen ihminen saattaa olla työkyvyttömänä sairauslomalla odottele
11 massa pahimmillaan yli puoli vuotta. Leikkauksen jälkeen saatetaan niin ikään laittaa potilas pitkälle sairauslomalle, vaikkei se välttämättä ole paras tai edes tarpeellinen ratkaisu. Masentunut ihminen saatetaan vastaavasti ohjata sairauslomalle, jonka masentunut viettää yksin kotona. Se ei tutkimusten mukaan ole paras tapa masennuksen hoitoon, vaan saattaa itse asiassa pahentaa sairautta. Masennuksen takia puoli vuotta poissa töistä olleista enää puolet pystyvät palaamaan töihin. Koko vuoden poissa olleista enää 25 prosenttia palaa työkykyisiksi. TYÖOTE-MALLI ON kehitetty juuri näiden ongelmien ratkaisuksi. Se pyrkii yhteistyöhön eri tahojen välillä. – Idea on, että terveyskeskuksesta tai sairaalasta potilas ohjattaisiin työterveyshuoltoon. Siellä voitaisiin sitten työpaikan kanssa yhdessä miettiä, voisiko ihmisen työtehtäviä esimerkiksi muokata niin, että tämä voisi jatkaa työtä edes osittain sen sijaan, että olisi työkyvytön hoitoon jonottaessa tai olisi operaation jälkeen pitkään poissa töistä, Kangas sanoo. Esimerkiksi masentuneelle ihmiselle voisi olla hyväksi, jos tällä säilyy jonkinlainen arkirutiini työssä – vaikkapa sitten kevennettynä. Tukija liikuntaelinvammasta kärsivän työtehtäviäkin on mahdollista usein keventää niin, että töissä pystyy jatkamaan. Ja jos ongelma on esimerkiksi siinä, ettei työmatkaa pysty taittamaan, voitaisiin pohtia etätyön mahdollisuuksia. Viesti ei kulje TÄLLÄ HETKELLÄ ongelma on, että lääkärit eivät aina ehkä edes hoksaa miettiä Työote-mallin mukaista vaihtoehtoa, Kangas sanoo. – Ymmärrän sen hyvin, koska siihen ei ole mitään insentiiviä ja hyvinvointialueilla ja terveyskeskuskissa on miljoona muutakin asiaa mietittävänä. Työkykyasiat eivät siinä tule ehkä ensimmäisenä mieleen. Työpaikoilla sen sijaan on paljon intoa pohtia sairastavan ihmisen työtehtäviä uudelleen niin, että tämä voi jossain määrin jatkaa töissä, Kangas kertoo. Kankaan mukaan tutkimukset osoittavat, että Työote-malli auttaa sairauspoissaolojen vähennyksessä ja parantaa tuottavuutta. – Malli on sillä lailla mukava, että oikeastaan kaikki ovat sitä mieltä, että se on hyvä. Se pitäisi vain saada arkisessa työssä tehokkaammin käyttöön. Ennaltaehkäisy on halvin vaihtoehto PAULIINA KANGAS sanoo, ettei halua ottaa kantaa siihen, mihin tällä hetkellä pitäisi terveydenhuollossa laittaa enemmän rahaa ja mistä voitaisiin leikata. – Mutta sen voin sanoa, että tälläkin rahoituksella asioita voidaan hoitaa tehokkaammin ja järkevämmin. Työote-malli on yksi keino, ja toinen on ennaltaehkäisy: se, että ihmiset panostaisivat itse kukin siihen, että he pysyisivät mahdollisimman terveinä. Se ei maksasi mitään. – Mutta ihmisten käyttäytymiseen on tietysti aika vaikeaa vaikuttaa. Tietoa on paljon siitä, miten kannattaisi pitää itsestään huolta. Mikä vaikuttaa siihen, että ihmiset eivät sitten toimikaan näin – se on kinkkinen kysymys. Kaikki keinot tarvitaan silti käyttöön, sillä ikäpommin sytytyslanka palaa koko ajan. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Hyvinvointiala HALI ry. Masennuksen takia puoli vuotta poissa töistä olleista vain puolet pystyy palaamaan töihin. Vuoden poissa olleista enää 25 prosenttia palaa työkykyisiksi.
MAINOS MAINOS Oma päätös, oma huusholli 12 Palvelutalojen yhteisöllisyys vaatii työtä ja suunnittelua, asiantuntijat sanovat. R itva Wikholm kantoi kuusi vuotta sitten tavaransa Saga Tammilinna -palvelutaloon, kun työmiehet olivat vielä asentamassa uuden rakennuksen WC-istuimia. Saga Tammilinna sijaitsee Vantaan Tikkurilassa. Paikka oli 88-vuotiaalle Wikholmille tuttu. Hän on asunut koko elämänsä Tikkurilassa, vanha koti oli kivenheiton päässä uudesta palvelutalosta. Wikholm oli päättänyt muuttaa palvelutaloon, kun hän oli jäänyt yksin aviomiehen kuoleman jälkeen. – Oli jo puhuttukin, että kun ikää tulee, niin ei sitä jaksa yksin. Täytyy olla yhteisö, jossa on muitakin ihmisiä. PALVELUTALO ON ASUMISEN muoto, joka on tarkoitettu ikääntyneille ja muille tukea tarvitseville. Palvelutalossa asutaan itsenäisesti omissa asunnoissa, mutta samalla talossa on tarjolla erilaisia palveluita siivouksesta terveydenTEKSTI ANSSI KOSKINEN KUVAT PETTERI TIAINEN
MAINOS MAINOS Ritva Wikholm kertoo käyttävänsä lähes kaikkia Saga Tammilinnan palveluita, paitsi kuntosalia ja allasosastoa. Ateriapalvelut ja vapaa-ajan ohjelmat ovat kaikista tärkeimpiä. Saga Tammilinnassa on asukkaille käsityökerhoja, elokuvahetkiä, runopiiri sekä kaikkein mieluisimpana yhteiset kävelyretket, Ritva Wikholm kertoo. 13
14 Palvelutalo on tuonut Wikholmin elämään uusia ystäviä. Ruokailun jälkeen he jäävät usein käytävälle juttelemaan pitkäksikin aikaa, joskus turistessa saattaa kulua parikin tuntia. hoitoon ja ravintolasta harrastuksiin. Wikholmin elämä palvelutalossa lähti sujumaan hyvin. Kaikilla ei alku kuitenkaan ole ollut helppoa, hän kertoo. – Moni ei aluksi viihtynyt ennen kuin tutustuivat paikkaan. Tämä on niin suuri muutos, kun ensin yksin asuu ja päättää kaikesta, ja sitten tulee yhteisöön, missä kaikki on valmista, tehty ja suunniteltu. – Moni pelkää, että menee oma vapaus, mutta ei se mihinkään ole mennyt, jos vaan terveys riittää. Teen vieläkin omia ruokia, kun on joku mieliteko. Tyttären kanssa menen paljon mökille. Saga Tammilinnassa asuminen on tuonut Wikholmin elämään uusia ystäviä. Ruokailun jälkeen he jäävät usein käytävälle juttelemaan pitkäksikin aikaa, joskus turistessa saattaa kulua parikin tuntia. – Käytäväparlamentti, Wikholm sanoo juttutuokioista. KUN UUDET ASUKKAAT tulevat palvelutaloon, he usein haluavat tietää, minkälaisia palveluita on saatavilla ja onko mahdollista saada tarvittaessa hoitaja käymään vaikka yöaikaan, Saga Tammilinnan tiimivastaava-sairaanhoitaja Emma Frimodig sanoo. – Hoitajat ovat tarvittaessa turvapuhelimen painalluksen päässä. Jos asukkaat kokevat, että yöllä voi tapahtua jotain, missä he tarvitsevat apua tai on turvattomuutta, heitä rauhoittaa tieto, että samassa rakennuksessa on päivystävä hoito. Huoliakin uusilla asukkailla on. Heillä saattaa olla käsitys, että palvelutalo olisi jotain samanlaista mitä ennen kutsuttiin vanhainkodiksi, Frimodig kertoo. – Heillä on huoli, että onko mahdollista, että he ovat tulleet paikkaan, jossa heti laitostuu. Toisilla voi sitten olla huoli, että saako apua tarpeeksi. Palvelutalo on hyvä ratkaisu ikäihmisille, jotka vielä pärjäävät arjessa jonkin verran, ja ovat omatoimisia sekä oma-aloitteisia, Frimodig sanoo. – Arkea voidaan helpottaa yksilöllisillä palveluilla ja kevyellä tuella, että pystyy elämään itsekseen omassa asunnossaan. Sellaisille, jotka ovat jääneet yksin ja kokevat yksinäisyyttä, heille on mahdollistettu se, että löytyy seuraa ja ihmisiä ympäriltä. – Mutta sitten he, joilla avuntarve on sen verran suuri, että on riski olla tietyt ajat itse omassa asunnossa, niin on hyvä pohtia, että ovatko ne kaikki avut riittäviä. PALVELUTALOON MUUTTAMINEN ei tarkoita itsenäisyydestä luopumista, Ulla Eloniemi-Sulkava sanoo. Eloniemi-Sulkava on gerontologian dosentti ja muistisairauksien erikoislääkäriasema Amian laatujohtaja. – Se on usein iäkkään ihmisen oma valinta hänen kaivatessaan turvaa, seuraa ja palveluita. Silloinkin kun esimerkiksi lapset hieman painostavat muuttoa, ihminen itse tekee lopullisen päätöksen. Palvelutalossa maksetaan jokaisesta palvelusta. Asukkaan varallisuus vaikuttaa siihen, paljonko hän hankkii palveluita, Eloniemi-Sulkava toteaa. Yksityisessä palvelutalossa päätös palveluista on kuitenkin aina asukkaan oma päätös, eikä siihen tarvita ulkopuolisen arviota palveluntarpeesta. Palvelutaloon muuttamiseen liittyy paljon odotuksia turvasta, palveluista sekä yhteisöstä, Eloniemi-Sulkava sanoo. Sosiaaliset suhteet muihin asukkaisiin ja henkilökuntaan ovat tärkeitä, että asukas voi elää oman näköistään elämää. Koti ei synny siitä, että vain kantaa omat huonekalut ja muistoesineet uuteen paikkaan. Viime kädessä palvelutaloissa on kyse talon ilmapiiristä, ihan niin kuin on tavallisissakin kodeissa. – Ilmapiiri syntyy ihmisistä. Palvelutalon toimintakulttuuri on tärkeä. Hyvässä toimintakulttuurissa hoitajat eivät ole vain palvelujen suorittajia. He rakentavat kohtaamisissa ja työtavoissa kulttuuria, jossa asukkaat ovat osallisia ja toimijoita. Palvelutalot olisi myös syytä suunnitella niin, että siellä on asukkaille yhteisiä tiloja ja monenlaista toimintaa – Jos on kahvila tai ravintola, niin se kutsuu ihmisiä yhteen. Ei riitä, että on joku jumpparyhmä, pitäisi olla monenlaista toimintaa. Eloniemi-Sulkava käy työnsä puolesta hyvin paljon hoivapaikoissa, jotka usein ovat palvelutalon osana. – Näen aika paljon palvelutaloja, jotka ovat vailla elämää. Siellä ei näy ketään. PALVELUTALO EI OLE ongelmaton konsepti. Jos ihminen on asunut pitkään kodissa, jossa hänellä on monenlaisia askareita talon lämmityksestä pihatöihin,
15 niin palvelutaloon muuttamisessa on iso riski. – Toimintakyky säilyy paremmin omassa kodissa, jossa on puuhaa, kuin silloin, jos päätyy yksiöön, missä ei ole mitään puuhaa. Palvelutalo on järkevä ratkaisu esimerkiksi sellaisille, jotka asuvat hissittömässä talossa tai kokevat yksinäisyyttä, Eloniemi-Sulkava sanoo. Hän tekee paljon töitä muistisairaiden ihmisten kanssa. Heille palvelutalo ei ole hyvä ratkaisu. – Kun henkilöllä on muistisairauden myötä tullut jo selvästi kognitiivisia oireita, sopeutuminen oman kodin tutusta ympäristöstä palvelutaloon ei onnistu. – Kognitiivisesti terve iäkäs ihminen pystyy arvioimaan muuton soveltuvuuden itselleen, kun hän saa oikean kuvan palvelutalon tarjoamista palveluista ja toiminnasta. Päätöksentekokyky ei ole sidoksissa ikään. Oma koti tarkoittaa oikeutta määrätä tekemisistään. Itsemääräämisoikeus voi toteutua palvelutalossakin, kun ihmisillä on siellä oma reviirinsä. – Oma reviiri on pääosin kunnioitettu. Aamutoimissa avustamaan menevä hoitaja ei mene sisään ilman lupaa, kuten tehdään hoitopaikoissa, vaan hän soittaa ovikelloa. – Kun ihmisen tilanne heikkenee, tai jos hän muuttaa siinä vaiheessa, kun hän tarvitsee paljon apua, niin riski kasvaa, että itsemäärääminen ohitetaan. Mitä enemmän ihminen tarvitsee hoitajien apua, helpommin tulee se, että itsemääräämistä ei enää kunnioiteta. OMAN ASUNNON yksityisyys on monelle tärkeä edellytys kodille, mutta poikkeuksiakin on, ikäihmisten arjen elinpaikoista, vuorovaikutuksesta ja sosiaalisista suhteista väitöskirjan tehnyt Katariina Tuominen kertoo. Väitöskirja tarkastettiin vuoden 2023 lopulla. – Kun haastattelin väitöstutkimukseeni ihmisiä, niin joissain tapauksissa oli sovittu asukkaan kanssa, että hoitaja saa tulla asuntoon omilla avaimilla. Se lisäsi asukkaalle turvallisuuden tunnetta, että hoitajat kävivät siellä vähän tsekkailemassa. Tuominen haastatteli palvelutalojen asukkaita korona-aikana. Haastateltavat kokivat olevansa onnekkaassa tilanteessa, kun saivat asua paikassa, jossa oli muita ihmisiä ympärillä, hoitajia ja turvaa. Kotonaan asuvien he ajattelivat olevan yksinäisempiä. Yksinäisyyttä voi kokea silloinkin, kun ympärillä on muita ihmisiä sekä hoitajia. Tuominen mainitsee Anu Janssonin vuonna 2020 tarkistetun väitöskirjan, jossa todettiin, että palvelutaloissa ja hoivakodeissa asuvien ryhmästä 36 prosenttia koki yksinäisyyttä. – Kotona asuvista iäkkäistä 18-39 prosenttia sanoo kokevansa joskus yksinäisyyttä. Yksinäisyyden helpottamiseksi ei riitä vain se, että ikäihmiset tyrkätään palvelutaloon, ja sanotaan, että nyt teillä on kaikki hyvin, tämä on yhteisöllinen paikka, Tuominen sanoo. – Ei yhteisöllisyys tule vain siitä, että sanotaan paikan olevan yhteisöllinen. Sen eteen täytyy nähdä myös vaivaa, että se voi muodostua yhteisölliseksi ja voi muodostua sosiaalisia suhteita. Sekin pitää palvelutalon asukkaiden kohdalla muistaa, että ikäihmisiä ei voi niputtaa yhdeksi ja samanlaiseksi ryhmäksi, Tuominen toteaa. – Siihen kuuluu valtava määrä eri ikäisiä ihmisiä, 65-vuotiasta yli 100-vuotiaisiin. Ovatko nämä ihmiset sitten samanlaisia, onko heillä samanlainen tilanne elämässä, samanlainen terveysja toimintakyky ja samanlaiset mieltymykset? R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Saga Care Finland Oy. Saga-palvelutalot tarjoavat ikääntyneille turvallista asumista sekä arkea helpottavia palveluja. Saga-palvelutaloja on yhteensä 11 seitsemällä paikkakunnalla: Helsingissä, Vantaalla, Lahdessa, Lappeenrannassa, Turussa, Raumalla ja Seinäjoella.
MAINOS MAINOS KU VA AJ A: VE IK KO SO M ER PU RO / H EL SI N G IN SA TA M A 16 H elsingin Satamalla on lähivuosina edessään mittavia muutoksia. Tallinnan liikenne siirtyy kokonaan Länsisatamaan ja Tukholman liikenne Katajanokalle. Eteläsataman alueelta vapautuu tilaa Helsingin kaupungin ja muun muassa uuden arkkitehtuurija designmuseon käyttöön. Vuosaaren satamaa puolestaan kehitetään tavaraliikenteen tarpeisiin. Länsisatamasta Länsiväylälle kaavaillaan noin kahden kilometrin mittaista satamatunnelia, joka helpottaisi etenkin raskaan liikenteen kulkua ja vähentäisi liikennettä kaduilla. Muutoksilla halutaan varmistaa, että satamat toimivat sujuvasti myös tulevaisuudessa. Uudistukset ovat silti herättäneet kiivastakin keskustelua. Miksi muutokset ovat tarpeen? Helsingin Sataman toimitusjohtaja Ville Haapasaaren mukaan satamat ja niiden toiminta ovat meille elinehto. – Satamat ovat tärkeä osa Suomen huoltovarmuutta. Tavaraliikenne takaa huoltovarmuuden ja ulkomaankaupan HAAPASAARI KERTOO, että Helsingin Sataman toiminta seisoo tukevasti kahdella jalalla. – Meillä on melko tasaisesti sekä matkustajaettä tavaraliikennettä. Suomen tavaraliikenne on aina ollut riippuvaista merikuljetuksista. Merkitys on korostunut entisestään Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan. Helsingin satamaan suunnitellut mittavat muutokset ovat herättäneet keskustelua puolesta ja vastaan. Uudistuksille on kuitenkin todellinen tarve, sillä toimivat satamat ovat yhteiskuntamme elinehto. Toimivat satamat ovat yhteiskuntamme elinehto TEKSTI TARU TIKKANEN
– Kuvis 17 Nykyisellään 96 prosenttia Suomen tuonnista ja viennistä kulkee meriteitse. – Noin 45 prosenttia näiden merikuljetusten arvosta kulkee Helsingin Sataman kautta. HELSINGIN SATAMAN toinen tukijalka, matkustajaliikenne, on sekin maailmanluokkaa. – Olemme vuodesta 2017 olleet Euroopan vilkkain matkustajasatama. Merkittävä tekijä tässä on Helsingin ja Tallinnan poikkeuksellisen tiivis yhteys. Meillä on päivittäin toistakymmentä lähtöä suuntaansa, Haapasaari toteaa. Vuonna 2024 Helsinkiin kulki meriteitse lähes 10 miljoonaa matkustajaa. – He käyttävät rahaa, ostavat ja käyttävät palveluitamme. Laivamatkustajat kuluttavat pääkaupunkiseudulla noin puoli miljardia euroa vuodessa. Helsingin kaupungin matkailupäällikkö Nina Vesterinen komppaa satamien merkitystä Helsingin matkailulle. – Kansainväliset matkailijat saapuvat Helsinkiin pääosin lentäen tai laivalla. Kaupungin saavutettavuus toimivien satamien ja lentokentän kautta on erittäin tärkeää. – Satama on ensimmäinen paikka, jossa meriteitse saapuvat matkailijat muun muassa kokevat Helsingin toimivuuden, hän lisää. Satamatunnelin ympäristövaikutukset tarkkaan huomioitu UUDISTUKSISTA ERITYISESTI satamatunnelin rakentamiseen on liittynyt myös kritiikkiä. Soraääniä on kuulunut erityisesti tunnelin sijaintiin liittyen. Tunnelin on kaavailtu ulottuvan Länsisatamasta Länsiväylän tyveen, Lapinlahden puiston tuntumaan. Huolta ovat herättäneet tunnelin vaikutukset puiston alueella elävien uhanalaisten lajien, liito-oravien ja kirvelilattakoin, elinoloihin. Haapasaari kuitenkin vakuuttaa, että tunnelin ympäristövaikutukset on tutkittu tarkkaan. – Lisäksi on suunniteltu toimenpiteitä, jotta muun muassa uhanalaiset lajit saavat suojelua. – Emme olisi nähneet hanketta toteuttamiskelpoiseksi ilman hyviä ratkaisuja, Haapasaari summaa. Vesterinen muistuttaa, että satamatunneli toisi mukanaan myös hyötyjä, kun raskas liikenne siirtyisi pois kaupungin kaduilta. – Liikenteen sujuvuus vähentää ruuhkia, parantaa asukastyytyväisyyttä, vähentää joutokäyntiä ja siitä syntyviä päästöjä. Laivamatkailulla yhä vihreämpi tulevaisuus SUURIN OSA suomalaisten hiilijalanjäljestä muodostuu liikkumisesta. Yhä useampi kiinnittää huomiota valitsemansa liikkumismuodon hiilijalanjälkeen. Miten globaalisti yleistyvä risteilymatkailu voi vastata ympäristöhaasteisiin? Maailmanlaajuisessa merenkulussa tavoitellaan nollapäästöjä vuoteen 2050 mennessä. Oman toimintansa osalta Helsingin Satama on jo saavuttanut hiilineutraaliustavoitteensa. Haapasaari kertoo, että viime vuosina kasvihuonepäästöjä on pystytty vähentämään merkittävästi. Uusiutuvia polttoaineita käytetään yhä enemmän. – Keskustasatamiin ja Vuosaaren satamaan on rakennettu maasähköliitännät, joihin kaikki yli kaksi tuntia maissa olevat matkustaja-autolautat kytketään. Helsingin ja Tallinnan yhteinen Green Corridor -hanke pyrkii vauhdittamaan “vihreämpää reittiä”, eli sitä, että kaupunkien väliä pääsisi tulevaisuudessa kulkemaan mahdollisimman ympäristöystävällisesti. – Pidän kuitenkin todennäköisenä, että saamme Helsingin ja Tallinnan välille sähkötai hybridikäyttöisiä aluksia jo kymmenen vuoden sisällä. – Kaiken kaikkiaan merimatkailun päästöt ovat joka tapauksessa lentämistä vähäisemmät. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Helsingin Satama. K U VA : H EL SI N G IN SA TA M A Satama on ensimmäinen paikka, jossa meriteitse saapuvat matkailijat kokevat Helsingin toimivuuden.
MAINOS MAINOS 18 Halvemmalla, nopeammin, vastuullisemmin
KU VA : SE PP O H O N KA N EN 19 TEKSTI KIRSI HAAPAMATTI T oimistokalusteita ja -tarvikkeita, koulujen tarpeistoa ja oppimateriaaleja, elintarvikkeita, ajoneuvoja, polttoaineita, lentoja ja majoituksia sekä it-konsultointipalveluita. Ainakin näitä tuotteita ja palveluita Porvoon kaupunki on kilpailuttanut ja ostanut yhteishankintojen kautta. Yhteishankinta tarkoittaa toimintatapaa, jossa tavaraa tai palveluita hankitaan samanaikaisesti useamman ostajan tarpeisiin. Julkiset organisaatiot, kuten valtio, kunnat ja hyvinvointialueet, hyödyntävät yhteishankintoja ahkerasti. – Ei puhettakaan, että tätä kannattaisi kaupungin tehdä itse. Yhteishankinnoissa säästyy niin paljon paitsi rahaa, myös omaa työpanosta. Useiden hankintojen kohdalla kilpailuttaminen olisi sellainen ponnistus, ettei se olisi resursseillamme edes mahdollista, Porvoon kaupungin hankintapäällikkö Tarja Juvonen sanoo. Yhteishankinnat tekevät pienestäkin suuren JULKISIA HANKINTOJA tehdään Suomessa vuosittain noin 47 miljardin euron edestä. Suurin yksittäinen hankkija on kuntasektori. Tulevat kuntaja hyvinvointialueiden päättäjät liikuttelevat siis suuria summia. Nyt, kun kunnissa ja hyvinvointialueilla kamppaillaan säästöpaineissa, on tehokkaammat yhteishankinnat kirjatMonessa kunnassa ja hyvinvointialueella eletään niukkuuden aikoja. Veronmaksajien rahoilla tehtävät hankinnat halutaankin valmistella ja tehdä huolella. Yhä useammin tehostamisen välineenä ovat yhteishankinnat, joiden käyttämiseen kannustaa myös Suomen hallitus.
20 tu tavoitteeksi myös hallitusohjelmaan. Kuten myös Porvoon kaupungin tapauksessa, useimmiten julkisen sektorin yhteishankintakumppani on Hansel. Valtion ja Kuntaliiton omistama Hansel on julkisen sektorin hankintoja kokoava ja koordinoiva yhteishankintayksikkö. Vuonna 2024 sen kautta tehtiin hankintoja 1,718 miljardin euron edestä. Hanselin analyysipalveluiden yksikönpäällikkö Juho Pursimo sanoo julkisen sektorin säästävän yhteishankinnoilla 10–15 prosenttia verrattuna siihen, jos ne tekisivät hankintansa suoraan. – Arviossa on otettu huomioon niin euromääräiset kustannukset kuin työtunneissa voitetut säästöt. Laskelmien tekeminen ei ole aivan suoraviivaista. Hansel on kehittänyt arviointiaan Tanskan valtion ja kuntien hankintayhtiö SKI:n mallia mukaillen. – Meillä Hanselissa on meneillään sisäinen kehitysprojekti, jonka myötä saamme tarkempia laskelmia todellisista säästöistä. Suurin säästö kertyy joka tapauksessa tuotteiden ja palveluiden edullisemmasta hinnasta. Työaikakustannusten väheneminen ja muut plussat ovat nekin tärkeitä, Pursimo sanoo. ”Muista plussista” esimerkkinä Pursimo antaa saatujen tarjousten isomman määrän ja paremman laadun. Yhteishankintayksikön tarjouspyyntöihin tulee enemmän varteenotettavia tarjouksia kuin yksittäisen kunnan. Mitä isommista rahoista on kyse, sitä houkuttelevampi kilpailutus on yrityksen silmissä. – Monet asiakkaistamme on melko pieniä ja niiden hankintatarpeet maltillisia. Suoraan itse kilpailuttamalla he saavat vähemmän vastauksia tarjouspyyntöihin kuin yhteishankintamallilla. Kilpailuttaminen on aikaa vievä taitolaji PORVOOSSA YHTEISHANKINTA on ollut arkea jo yli kymmenen vuotta. Aikaa ennen yhteishankintoja Tarja Juvonen muistelee: – Maailma oli silloin toisenlainen. Hankintojen tekeminen oli yksinkertaisempaa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa koulun kalusteiden ostaminen. Ennen pyydettiin tarjous pulpeteista ja tuoleista. Nyt kouluissa on monenlaisia oppimisympäristöjä, ja kalustukselle paljon moninaisempia tarpeita. Juvonen sanoo myös, että kaupungin hankintayksikkö on Porvoossa käytännössä kaksikko. Hankintapäällikkö Juvosen lisäksi hankintoja päätoimenaan tekee hankinta-asiantuntija. Työaika ei riittäisi kaikkien hankintojen laadukkaaseen toteuttamiseen. Esimerkiksi Juvonen nostaa vastuullisuuskysymykset. Kaupungille on tärkeää, että hankinnat ovat sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestäviä. Pursimon mukaan hyvin laadittu yhteishankintasopimus auttaa organisaatioita saavuttamaan omia strategisia tavoitteitaan, vaikkapa hiilijalanjäljen pienentämisessä. – Onhan se ihan eri asia toteuttaa hankintasopimus vastuullisuusasioidenkin edistämisen kannalta, kun asiaa on hoitamassa iso joukko kokeneita yhteishankinnan asintuntijoita. Resurssierot yksittäiseen hankintayksikköön verrattuna ovat usein suuret, Pursimo sanoo. Porvoossa on hyviä kokemuksia yhteishankinnoista, mutta haasteitakin on. Esimerkiksi puitejärjestelyihin liittymisestä on tehtävä päätös aikaisin etukäteen. Alkukeväällä 2025 tehdään päätös liittymisestä hankintasopimukseen, joka tulee voimaan vasta syksyllä 2026. Ennakoinnille on perusteensa. Juuri kiireeseen kuntien hankintapäätösten onnistuminen usein kilpistyy. Kiireessä ja puutteellisesti hoidetut kilpailutukset vaikeuttavat niihin osallistuvien yritysten tilannetta. – Ehkä yksi haaste yhteishankinnoissa on, että niissä kilpailutetaan tosi isoja kokonaisuuksia. Toisinaan toivoisi, että sopimukset jaettaisiin pienempiin osiin, jolloin nykyistä pienemmät yritykset voisivat jättää niihin tarjouksiaan, Tarja Juvonen sanoo. Ostot oman kylän yrittäjältä? PIENISTÄ YRITYKSISTÄ päästään paikallisuuden vaatimukseen. Monesti tuoreet päättäjät tai kuntavaaliehdokkaat uskovat voivansa vaikuttaa siihen, että hankintoja tehtäisiin ensisijaisesti oman kunnan sisältä. Myös kuntalaiset suomivat päätöksentekoa. Miksi ei suosittu kylän omaa poikaa? – Tämä on ikuisuusasia, yleinen ajatusvirhe. Julkisia hankintoja sitoo hankintalaki, jonka mukaan paikallisuus ei saa olla kriteerinä, Tarja Juvonen selvittää. Hankintasäännösten tasapuolisuusja syrjimättömyysvaatimukset toden totta eivät salli suosimista maantieteellisen sijainnin perusteella. Juvonen kertoo kuitenkin tapauksesta, jolloin paikallisuudesta tuli kriteeri mutkan kautta: kaupunki hankki avainpalvelun, jossa ehtona oli, että palvelun on sijaittava lähellä kaupungin keskustaa. Näin tietenkin ilmiselvistä syistä: avaimet on saatava tarvittaessa nopeasti. – Tällaisessakaan tapauksessa yrityksen ei välttämättä tarvitse olla porvoolainen. Sehän voi olla vaikka oululainen, kunhan palvelu pelaa ehdoissa määrätyllä tavalla. Hanselin Juho Pursimo sanoo, että hankintalain puitteissakin voi tukea alueiden elinvoimaisuutta.
Julkisista hankinnoista määrätään hankintalaissa. Se jakaa julkiset hankinnat kolmeen: pienhankinnat, kansalliset hankinnat ja EU-hankinnat. Hankintalakia sovelletaan vain EU-kynnysarvot ja kansalliset kynnysarvot ylittäviin hankintoihin. Kynnysarvo riippuu hankinnan lajista. Tavaroilla, palveluilla ja suunnittelukilpailuilla kansallinen kynnysarvo on 60 000 euroa, rakennusurakoissa 150 000 euroa ja sosiaalija terveyspalveluissa 400 000 euroa. Hankinnoista määrätään myös kuntien hankintaohjeissa, joissa voi olla erilaisia painotuksia. Yhteishankinnassa julkinen toimija osallistuu julkisen sektorin yhteisen hankintayksikön toteuttamaan järjestelyyn, johon se on kilpailuttanut palvelun tai tavaran tarjoajat. Yhteishankintaan osallistumalla julkinen toimija täyttää kilpailuttamisvelvoitteensa ilman, että se itse kilpailuttaa hankintansa. Yhteishankinta tarkoittaa hankintaa, jossa tavaroita tai palveluita hankitaan samanaikaisesti useamman tahon tarpeisiin. Kun tuotteiden ja palveluiden ostomäärät ovat suuria, niiden hankkiminen kannattaa tehdä yhteishankintana. JULKISET HANKINNAT 21 Ennen pyydettiin tarjous pulpeteista ja tuoleista. Nykään kouluissa on monenlaisia oppimisympäristöjä, ja kalustukselle paljon moninaisempia tarpeita. Hankintojen tekeminen on paljon vaativampaa. – Hankintasopimus voidaan jakaa pienempiin maantieteellisiin osiin. Maantieteellinen jako on usein järkevää esimerkiksi palveluiden kohdalla. Julkisissa organisaatioissa tehdään hankintoja paljon myös itse, eli organisaation hankintayksiköt kilpailuttavat ne suoraan. Porvoossa itse tehtävät hankinnat liittyvät etupäässä isoihin kokonaisuuksiin, kuten rakentamiseen ja infrastruktuuriin. Päättäjä pääroolissa YHTEISHANKINNAT SÄÄSTÄVÄT kuntapäättäjiä ja kunnan hankintayksiköitä aikaa vievältä selvitystyöltä, mutta eivät ne avaimet käteen -palveluita silti ole. Yhteishankintaa valmistellaan pitkään, ja ennen kilpailuttamista kaikkien mukana olevien organisaation tarpeet kartoitetaan. Valmistelutyöhön osallistetaan myös potentiaalisia toimittajia eli yrityksiä, joiden odotetaan osallistuvan kilpailutukseen. – Yhteishankinnan valmisteluvaiheessa on mahdollisuus osallistua siihen hyvinkin aktiivisesti. Saamme myös koko ajan tietoa hankinnan edistymisestä. Vuosien aikana Hansel on osoittautunut vastuulliseksi tekijäksi. Luotamme hyvin pitkälle siihen, että Hansel osaa toteuttaa kilpailutukset, Tarja Juvonen sanoo. Toimialakohtaisia eroja ennakkovalmisteluun osallistumisessa on. Erityisen aktiivisesti Porvoossa on mukana sen liikelaitos, Porvoon ateriaja puhtauspalvelut. Porvoossa yhteishankintaan liittymisestä päätetään kaupunginhallituksessa. Jos hankinta on alle puolen miljoonan arvoinen, päätöksen tekee rahoitusjohtaja, hankintayksikön ehdotuksesta. Sitä mittavammat päätökset tekee kaupunginhallitus. Kaikki hankintapäätökset sinetöidään kaupunginhallituksessa. Sitoumus yhteishankintaan liittymisestä annetaan varhaisessa vaiheessa, ja yhteishankintojen sopimuskaudet ovat pitkiä, tavallisesti neljä vuotta. Pitkää lientä ei pidä Juvosen mukaan säikähtämän. – Liittymisvaiheessa meiltä kysytään euromääräistä arvoa, että miten isolla summalla voisimme sitä hankintaa sopimuskauden aikana tehdä. Se on kuitenkin vain arvio. Jos tilanteet muuttuvat, emmekä esimerkiksi tarvitsekaan ostoja sadalla tuhannella, niin sitten emme vain osta. Antamamme arvio on arvio, ei velvoite. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Hansel.
MAINOS MAINOS 22 Yli satatuhatta työntekijää hankkinut työsuhdepyörän Yhä useampi työnantaja tarjoaa henkilöstölleen mahdollisuuden tuloverovapaan työsuhdepyörän hankintaan. Nopeasti kasvaneesta suosiostaan huolimatta työsuhdepyörään liittyy vielä kumoamista vaativia myyttejä. TEKSTI TIINA KATRIINA TIKKANEN KUVITUS NUNNU HALMETOJA
23 1. MYYTTI Työsuhdepyörän hankinta ei ole taloudellisesti kannattavaa TYÖSUHDEPYÖRÄETU PIENENTÄÄ veroprosenttia, sillä pyöräetu on täysin tuloverovapaa luontoisetu. Esimerkiksi, jos tienaa 3200 € kuukaudessa ja hankkii 3400 € maksavan sähköpyörän, veroedun jälkeen työntekijälle maksettava nettopalkka pienenee noin 57 €/kk kolmen vuoden ja seitsemän kuukauden ajan. Tämän jälkeen työntekijä saa lunastaa pyörän itselleen maksamalla viisi prosenttia alkuperäisestä hankintahinnasta eli tässä esimerkissä 170 €. Työntekijä maksaa yhteensä kaikki kustannukset huomioiden 3400 € hintaisesta pyörästä työsuhdepyöräetua hyödyntämällä vain noin 2500 €. 2. MYYTTI Työsuhdepyörällä pitää polkea töihin TYÖSUHDEPYÖRÄLLÄ SAA kulkea myös töihin, mutta vain alle puolet työsuhdepyörän hankkineista käyttää pyöräänsä säännöllisesti töihin polkemiseen. Pitkä työmatka tai työmatkojen kulkeminen autolla tai julkisilla ei estä työsuhdepyörän hankkimista. Työsuhdepyörä ei myöskään vaikuta auton käytöstä maksettaviin kilometrikorvauksiin. 3. MYYTTI Työsuhdepyöräksi hankittuja kalliita sähköpyöriä varastetaan paljon KALLIIT SÄHKÖPYÖRÄT eivät juurikaan kiinnosta varkaita, ja kaikista työsuhdepyöristä vain alle yksi prosentti on varastettu. – Sähköpyörä on käyttökelvoton ilman akun laturia ja avaimia. Sitä ei ole helppo myydä eteenpäin, joten ne eivät kiinnosta varkaita, kertoo GoByBike työsuhdepyöräpalvelun perustaja Heikki Tiittanen. Työsuhdepyörät ovat vakuutettuja ilman lisäkuluja. Työntekijälle korvataan uusi työsuhdepyörä varastetun pyörän käyvän arvon perusteella. 4. MYYTTI Työsuhdepyöräedun tarjoaminen on kallista ja työlästä PYÖRÄEDUN TARJOAMINEN on työnantajalle erittäin vaivatonta ja edullista. Kun työnantaja haluaa tarjota henkilöstölleen työsuhdepyöräedun, hän liittyy netissä GoByBike -palveluun. Palvelun käyttöönottoprosessi vie kokonaisuudessaan noin vartin. Palvelu maksaa työnantajalle 15 € kuukaudessa per työsuhdepyörä, muita kuluja työnantajalle ei tule. Jos työntekijä vaihtaa työpaikkaa, pyörä ei jää työnantajalle. Työsuhteen päättyessä työntekijä joko siirtää sen seuraavaan työpaikkaan työsuhdepyöräkseen tai lunastaa pyörän itselleen. 5. MYYTTI Työntekijän on vaikeaa hankkia itselleen työsuhdepyörä TYÖSUHDEPYÖRÄN HANKKIMIEN on lähes yhtä yksinkertaista kuin pyörän ostaminen. Työntekijän on vain rekisteröidyttävä GoByBike -palvelun käyttäjäksi netissä. Hän saa rekisteröityessään käyttäjätunnuksen, jonka hän näyttää pyöräliikkeessä kauppiaalle. Kauppias hoitaa loput: pyörän saa yleensä seuraavana päivänä. Jos työsuhdepyörän hankkii verkkokaupasta, työntekijä valitsee maksutapakohdassa vaihtoehdon GoByBike. Työsuhdepyörä ei ole kertaluontoinen etu, mutta työntekijällä voi olla vain yksi työsuhdepyörä kerrallaan. 6. MYYTTI Vain himopyöräilijät hyödyntävät työsuhdepyöräetua SUURIN OSA työsuhdepyöräetua hyödyntävistä hankkii vuosien pyöräilytauon jälkeen itselleen sähköpyörän. Vuonna 2024 Tilastokeskuksen mukaan työsuhdepyöriä oli yli 100 000, kun työsuhdeautoja oli noin 75 000. Suurin osa isoista työnantajista tarjoaa jo työntekijöilleen työsuhdepyöräetua. – Työsuhdepyöräetu on tarjolla koko henkilöstölle, kun taas työsuhdeauto on tyypillisesti mahdollinen vain osalle henkilöstöstä, Tiittanen lisää. 7. MYYTTI Työmatkojen pyöräily ei vaikuta terveyteen merkittävästi TYÖMATKAPYÖRÄILY VOI vähentää sairauslomapäivien määrää sekä lyhentää pidempikestoisia sairauslomia, kävi ilmi Työterveyslaitoksen tutkijan Essi Kalliolahden väitöskirjatutkimuksessa. – Työmatkapyöräily on tehokas tapa lisätä terveyttä edistävää liikuntaa, sillä työmatkalla liikunta tulee sisällytettyä osaksi arkea, Kalliolahti lisää. Kalliolahden mukaan työnantaja voi parantaa henkilöstön hyvinvointia työmatkaliikunnan mahdollistamisella, kuten työsuhdepyöräedulla, työaikajoustoilla sekä kunnollisilla pukuja suihkutiloilla. 8. MYYTTI Pyörällä ei kannata ajaa lyhyitä matkoja PYÖRÄILEMÄLLÄ LYHYETKIN matkat voi osaltaan vähentää liikenneruuhkia ja ilmastopäästöjä. – Lisäksi lyhyilläkin liikuntapyrähdyksillä on havaittu olevan myönteisiä terveysvaikutuksia ja siitä saa itselleen hyvän mielen, kun valitsee auton sijasta pyörän, Kalliolahti sanoo. Etenkin isoissa kaupungeissa sähköpyörä voi olla nopein vaihtoehto. Liikkuminen on yleensä sujuvampaa kuin autolla, eikä parkkipaikan etsintään kulu aikaa. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on GoByBike. Yli satatuhatta työntekijää hankkinut työsuhdepyörän
KATLEENA KORTESUO Luottamus on Venäjällä tyhmyyden merkki TIEDUSTELUN TIISTAIKIRJE E nnen kuin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, Vladimir Putinilla oli tapana esitellä lehtikuvissa sankaritekojaan. Hän ratsasti ilman paitaa, lensi riippuliitimellä muuttolintujen kanssa, poseerasi tainnutetun tiikerin vierellä ja valikoi ympärilleen kauniita lentoemäntiä. Kuvat ovat länsimaisesta näkökulmasta absurdeja. Voisiko kukaan kuvitella eurooppalaisia presidenttejä tai pääministereitä tekemässä samaa? Meillä saa kunnioitusta täysin eri keinoin: kun istuu kirjamessuilla tavisten joukossa portailla tai kun kutsuu päiväkodin hoitajia linnan juhliin. Nyttemmin Putinin lavastettu poseeraaminen on harventunut, koska sota jo sinällään luo vallan ja voiman aurat hänen ympärilleen. Enää ei tarvitse olla visuaalisesti niin kosiskeleva, sillä sota kasvattaa presidentin suosiota kuin itsestään. JOKAINEN HALLITSIJA käyttää niitä keinoja ja pelimerkkejä, jotka purevat omiin kansalaisiin. Ei ihme, että Putin hengaa hevosten ja tiikereiden kanssa – tai aloittaa sodan – sillä voima ja mahti ovat Venäjällä valttikortteja. Kirjassaan Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii Antero Holmila ja edesmennyt Martti J. Kari kuvaavat, miten Venäjän kulttuuri on syntynyt vuosisatojen aikana yhä uusien sotien myötä. Venäjä on ollut vuoroin valloitettuna, vuoroin valloittajana, ja aina uusi vallankumous on syönyt ensin edellisen kumouksen ja lopulta myös omat lapsensa. Kaiken lisäksi venäläistä älymystöä ja toisinajattelijoita on historian aikana karkotettu ja tapettu aalloittain milloin milläkin perusteella. Venäjän kansalle ei ole annettu mahdollisuuksia omaksua itsenäistä ajattelua tai älyllistä kyseenalaistamista – paitsi jos se on kohdistettu vihollisiin. Harvat kriitikot ovat joutuneet muuttamaan ulkomaille. Esimerkiksi shakkimestari ja demokratia-aktivisti Garri Kasparov sekä kirjailija ja Putin-kriitikko Mihail Šiškin eivät enää voi toimia Venäjällä, sillä ikkuna saattaisi pettää milloin tahansa. Tällainen historia ja alati läsnä oleva uhka luovat väkisinkin kansan, joka uskoo valtaa ja ihailee valtaa. Se on turvallisempi valinta. Venäläiset ovat oppineet ikään kuin epigeneettisesti sukupolvien myötä, että kyseenalaistaminen on vaarallista. Niinpä kansaa hallitaan vallan ja voiman kuvastolla. Siihen puuhaan sopivat voitonpäivän paraatit, nuorisoarmeijan harjoitukset, kuvat tankeista ja otokset ukrainalaisista sotavangeista. Jos ei ole sotaa, kuvia pitää lavastaa, jotta viesti välittyy varmasti. Jokainen kulttuuri on kuin kone. Kaikki koneet ovat erilaisia, ja siksi ne kuluttavat eri asioita, kestävät eri asioita ja tuottavat eri asioita. Niihin myös vaikutetaan eri tavoin. Joku voisi sivulta huudella, että miksei Venäjä vain lopeta sotimista ja uusien alueiden valloittamista. Käyttäytykää kuin aikuiset ja pystyttäkää demokratia! Tämä ei kuitenkaan onnistu, sillä demokratia on vain yksi osa kulttuuria. Yhtäkään osaa ei voi vaihtaa koneesta toiseen – eihän voi vaihtaa myöskään tehosekoittimen mekanismia akkuporakoneeseen. Demokratia vaatii luottamusta. Suomalainen luottaa siihen, että oma ääni vaikuttaa ja että järjestelmämme on vakaa. Emme ryntää valtaamaan eduskuntaa emmekä salamurhaa poliitikkoja, sillä luotamme järjestelmään ja prosessiin. Tämän vuoksi demokratian ratas istuu kulttuuriimme juuri oikealla tavalla. Venäjällä luottamusta ei ole, sillä vuosisadat ovat opettaneet, että joku pettää aina. Vaikka ihminen oli ollut Leninin kaveri, hänet tapettiin silti vastavallankumouksellisena. Vaikka ihminen oli ollut Stalinin kaveri, hän päätyi silti gulagille. Vaikka ihminen oli ollut Putinin kaveri, hän syöksyi silti maahan lentokoneessa. Tämän vuoksi demokratiaa ei voi ruuvata kiinni Venäjän kulttuuriin. Kone on kerta kaikkiaan väärä. On kuin yrittäisi tehdä Ladasta Mersua vaihtamalla yksittäisiä osia. Sitä paitsi venäläisten mielestä on parempi olla toimiva Lada kuin epäkuntoinen Mersu. LÄNNESSÄ OLEMME sinisilmäisiä, jos oletamme että kaikki kulttuurit pyrkivät hyvään ja että demokratia voittaa aina. Ei se valitettavasti voita. Naapurimaamme noudattaa kansainvälisiä sopimuksia vain silloin, kun se sille itselleen sopii. Venäjään ei tehdä vaikutusta suomalaisten kunnollisuudella, rehellisyydellä tai luottamuksella. Venäläisestä näkökulmasta kunnollisuus, rehellisyys ja luottamus ovat tyhmyyden merkkejä. Ne kertovat häkellyttävästä sinisilmäisyydestä ja tyhjäpäisyydestä, jotka ajavat kantajansa turmioon. Parempi on olla ovela, vahva, kiero ja katala. Niillä säilyy sentään elossa. Kirjoittaja on palkittu tietokirjailija. Hänen kolumninsa voit tilata rapport.fi 24