RAPPORT 12/2024 - Lehtiluukku.fi

rapport.fi 12/2024 Kuka hyötyy alustataloudesta? JUHO PAAVOLA JOSE RIIKONEN Jos Itämeri halutaan pelastaa, tarvitaan rahaa ja ymmärrystä ELISA HELENIUS Runollista vastarintaa Amos Rexissä JANI KAARO Energiasiirtymää ei valitettavasti ole — eikä tule
2 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI Rapport Media Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Katleena Kortesuo, Jani Kaaro, Juho Paavola, Jose Riikonen, Markus Kuokkanen, Pi Mäkilä, Elisa Helenius | KANSI & ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Eero Petrell 040 150 31 56 Haluatko oikeasti muutosta? Madalla kynnystä TIEDUSTELUN TIISTAIKIRJE KATLEENA KORTESUO Kirjoittaja on Mensa-palkittu tietokirjailija. Hänen ajatteluunsa voit tutustua tilaamalla Tiedustelukirjeen 5,90 € / kk K aikki me tiedämme, että olisi fiksua elää terveellisesti ja ympäristöystävällisesti. Pitäisi nukkua enemmän, syödä viisaammin, liikkua useammin ja saastuttaa vähemmän. Silti me suomalaiset olemme lihoneet ja lennämme koko ajan enemmän. Emme liiku tarpeeksi, ja ruutuaikamme on kohtuuton. Minkä vuoksi toimimme näin? Ei se ainakaan tiedon puutteesta johdu. Miksi muutosta ei tapahdu? Aina kun edessä on massiivinen muutos, ihminen litistyy sen taakan alle. Osa ahdistuu, osa suuttuu ja osa on välinpitämättömiä. IHMISTEN VASTAREAKTIOT ovat ilmeisiä, mutta silti osa muutoksen vaatijoista jatkaa kampanjaansa. Tällaisessa puuhassa ei ole järkeä, sillä mahdottomat vaatimukset eivät edistä yhtään mitään. Pahimmillaan nämä elämäntavan muutoksen vaatijat vielä harrastavat moraaliposeerausta pyöräillessään 20 kilometriä töihin loskan keskellä vegenakki suussaan. Sellainen suorittaminen alkaa tuntua yli-inhimilliseltä. On kuin seitsemän laudaturin ylioppilas kertoisi erityisluokan lapselle, että “tsemppaat vaan vähän enemmän, niin kyllä se siitä”. Harva meistä on sellainen askeetti-masokisti, että tekee valtavan muutoksen arjessaan. Mieluummin sitä kohauttaa olkiaan ja jatkaa vanhaan tyyliin. Jos ei pysty valtavaan muutokseen, silloin pienikin muutos jää tekemättä. Jos siis haluamme saada muutoksia aikaan muissa ihmisissä, on vaihdettava taktiikkaa. Mutta mikä toimisi paremmin kuin ultimaattumit, syyllistäminen ja vaatimukset? Joskus vaaditut muutokset ovat niin isoja, että niiden esittäjät eivät itsekään toteuta omia puheitaan. Entinen pääministerimme Sanna Marin vaati hiilineutraaliutta, mutta nyt hän lentää ympäri maailmaa. Kansanedustaja Fatim Diarra puhuu hiilineutraaliudesta, mutta huristelee taksilla. Tällainen toiminta antaa muillekin luvan unohtaa koko muutoksen tarve. Vaatimukset olivat pelkkää puhetta, mutta teot paljastivat totuuden. Jos isoista muutoksista ei ole antaa edes esimerkkejä, miksi teeskentelemme, että ne olisivat mahdollisia? MAAILMA PELASTUU, kestävyysvaje katoaa ja suomalaisten mielenterveys paranee, kun jokainen tekee pieniä ja helppoja muutoksia. On väärin vaatia maratonia, sillä kymmenen askelta eteenpäin on tärkeämpi ja tehokkaampi aloitus. Riittää, että muutat 5–15 prosenttia. Jos nukut kuusi tuntia yössä, yritä saada vartin verran enemmän unta. Jos et kierrätä mitään, kuskaa edes jugurttipurkkien kannet metallinkeräykseen. Jos ei liiku lainkaan, kävele vaikka lähikauppaan. Kun se pieni muutos on tehty ja omaksuttu tavaksi, sen jälkeen voi taas valita seuraavan pienen muutoksen. Pienistä muutoksista puhuu muuten myös valmentaja-yrittäjä Joni Jaakkola, joka yrittää saada suomalaiset nukkumaan paremmin, syömään terveellisemmin ja liikkumaan hieman enemmän. Suosittelen lämpimästi hänen päivityksiään fiksummista elämäntavoista. 2000-LUVULLA ON alettu puhua myös tuuppaamisesta (nudging). Se tarkoittaa ihmisen valintojen helpottamista, jotta hän tekisi parempia päätöksiä ikään kuin automaattisesti. Tuuppaaja ei pakota eikä julista, vaan hän madaltaa kynnystä valita fiksummin. Tuuppaamista on se, että kotitalousjätteiden lajittelupisteet ovat ilmaisia ja lähellä kauppoja. On helppo viedä kartongit keräykseen samalla kun käy ostamassa uudet tölkit. Ketään ei pakoteta, mutta kierrättämistä helpotetaan. Sekin on tuuppaamista, kun ravintolan noutopöydässä on hieman pienemmät lautaset. Näin kaikki voivat syödä haluamansa määrän, mutta biojäte ja ylensyönti vähenevät. Tykkään itse erityisesti Suomen nykyisestä elinluovutuksen käytännöstä. Aiemmin ihmisen piti erikseen ilmoittaa vaikkapa elinluovutuskortilla tai hoitotahdolla, jos hän halusi luovuttaa elimiä kuoleman jälkeen. Vuodesta 2010 asti oletusarvona on ollut elinluovuttaminen. Jokainen meistä on siis elintenluovuttaja, ellemme erikseen sitä kiellä tai vastusta. Pieni tuuppaus, mutta sen ansiosta elinten luovutus lisääntyi Suomessa ja yhä Ruoan toimittajat ovat oikeita ihmisiä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja reilun korvauksen tekemästään työstä. HALUATKO JATKAA LUKEMISTA? Tämänkin kolumnin nautiskelet loppuun verkossa RAPPORT.FI
3 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI Rapport Media Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Katleena Kortesuo, Jani Kaaro, Juho Paavola, Jose Riikonen, Markus Kuokkanen, Pi Mäkilä, Elisa Helenius | KANSI & ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Eero Petrell 040 150 31 56 E lämme tiedostavuuden aikaa. Haluamme käyttää oikeanlaisia sanoja ja ottaa heikommat huomioon. Se on ihan oikein. Jostakin syystä valveutuneisuus vaihtuu Wolttiin siinä vaiheessa, kun nälkä iskee ja ruokaa on saatava kotisohvalle paistoi tai pyrytti. Siitä huolimatta, että lähetin on käytännössä mahdotonta tulla palkkioillaan Suomessa toimeen. – Ymmärrän, että ihmiset haluavat helppoutta, mutta on tärkeää, että kuluttajat tajuavat, etteivät ruoan toimittajat ole robotteja tai näkymättömiä olentoja. He ovat oikeita ihmisiä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja reilun korvauksen tekemästään työstä, Wolt-kuljetuksia tekevä ja PAM Couriers Finland -ammattiosastossa toimiva Papy Nkunda sanoo. Hän kertoo, että ovella moni vastaanottaja kohtelee lähettiä tympeän välinpitämättömästi. – Alustatyö tarjoaa joustavat työajat, eikä paikallista kieltä tarvitse osata heti, joten sitä voidaan pitää sisäänpääsypaikkana työmarkkinoille. Todellisuudessa alustatyö kuitenkin tuntuu usein hyväksikäytöltä, Papy Nkunda sanoo. Liekö sitten sattumaa, että toinen suuri lähettifirma Foodora arvelee asiakaskuntaan parhaiten resonoivan sloganin “koska minä haluan”. – Jos haluaisin haastaa kuluttajia, voisin kysyä heiltä, miksi Suomessa tehty halpatyö on eri asia kuin ulkomailla tehty, PAM:n pääekonomisti Olli Toivanen miettii. Työläiset tekevät miljonäärin KERTOO ARVOISTAMME, että viime vuosien hehkutetuin suomalainen menestystarina on Yhdysvaltoihin vuonna 2021 myyty start up -yhtiö Wolt. Sen toiminnan perusteena on maahanmuuttajien pakkoyrittäjyys ja digitaalisen ratkaisun tarjoaminen kaupunkilaisille, jotka ovat jo muutenkin aivan liian kiireisiä, epäsosiaalisia ja itsekeskeisiä. Niin, että miten meni noin omasta mielestä? Se riippuu vähän, keneltä kysyy. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta puhuva Woltin perustaja Miki Kuusi sai vuonna 2023 noin 60 miljoonan tulot. Se vastaa suunnilleen 2582 ruoTEKSTI JUHO PAAVOLA Ruoan toimittajat ovat oikeita ihmisiä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja reilun korvauksen tekemästään työstä. Pyryssä ravintolaan on kurja kävellä, joten maahanmuuttaja polkee
4 kalähetin vuosituloja. Toimitusjohtaja Marianne Vikkula puolestaan tienasi viime vuonna 11,2 miljoonaa euroa. Hiljattain Helsingin Sanomat kehui Vikkulaa yhdeksi ikäpolvensa lahjakkaimmista yritysjohtajista, jonka korkea tavoitetaso kumpuaa nuoruuden kilpavoimistelusta (HS 21.11.2024). – Suomalaisessa koulujärjestelmässä vertailuryhmä on se oma luokka tai maksimissaan oma ikäryhmä. Kilpaurheilussa näet lajinsa parhaat koko maailman mittakaavassa, Vikkula sanoi haastattelussa. Niin, se on vähän niin kuin lähettityö, jossa voi nähdä lajinsa sinnikkäimmät lähetit koko maailman mittakaavassa kilpailemassa kuljetuksista lämpöbokseineen. Talouselämä-lehden (TE 5.3.2024) mukaan Wolt-lähetti tienaa Suomessa 1936 euroa kuukaudessa, kun hän on kirjautuneena palveluun eli päivystämässä kuljetuksia 160–180 tuntia kuukaudessa. Se tekee noin 10,75–12,10 euroa tunnissa. – Se on järjestelmä, jossa yritys syö kaiken yksinään ja työntekijät kamppailevat selviytyäkseen, Papy Nkunda tiivistää. WOLTISSA KOROSTETAAN yrittäjän vapautta valita tehtävänsä. Wolt ei valvo tai johda lähettien työtä ja he päättävät itse, mitkä toimeksiannot he hyväksyvät, Woltin pohjoismaiden yhteiskuntasuhdejohtaja Olli Koski kommentoi sähköpostitse. – Näin ollen ei voida puhua “päivystysajasta”, edes lainausmerkkien kera. Palkkiot perustuvat tehtyihin toimeksiantoihin, Koski sanoo. Palkkiostaan yrittäjälähetti maksaa itse ajoneuvonsa käytön, lomarahat, vakuutukset ja sairausturvansa. Jotta todellista palkkaa saa tarpeeksi, on lähetin oltava valmiina reagoimaan kuljetuksiin. Voi kysyä, kuinka moni Woltin asiakas olisi itse valmis samaan diiliin. – Reilu palkkio vastaisi elinkustannuksia asuinpaikan mukaan. Suomessa tämä merkitsisi vähintään noin 15–20 euron tuntipalkkaa, Nkunda näkee. Parhaillaan PAM neuvottelee Woltin kanssa lähettien työehdoista ja palkkioista – Myös kuluttajan pitäisi voida luotaa siihen, että työ on säätelyn mukaista ja korvaus reilu. Nyt monella asiakkaalla kolkuttaa omatuntoa, kun tietää työehtojen olevan harmaalla alueella, PAM:n sopimuspäällikkö Juha Ojala sanoo. Itsepetosta vastuullisuuden varjolla HAMINASSA ASUVA ÄITI saapui syksyllä matkalle Helsinkiin 8-vuotiaan tyttärensä kanssa, jolle ruokalähetit olivat uusi ilmiö. – Emme näe lähettejä kotona arjessamme. Tyttäreni kysyi, onko tuo semmoinen työ, jota saavat tehdä vain maahanmuuttajat. Tummaihoisten miesten aherrus oli silmiinpistävää, äiti kertoo. Se on tarkka huomio asiasta, josta emme juuri puhu. Keskustelemme kyllä paljon eri ammattien diversiteetistä ja sukupuolittumisesta. Emme kuitenkaan vaadi sukupuolikiintiöitä alustatalouteen. Emme edellytä, että kantasuomalaisten työttömien olisi siirryttävä kortistosta yrittäjäläheteiksi tai ajettava Uberiä, vaikka se korjaisi paperilla työttömyystilanteemme nopeasti. – Suurimmaksi osaksi lähetit ovat maahanmuuttajia ja miehiä, PAM:n Juha Ojala tiivistää. No, diversiteetistä ei tässä tarvitse puhua enempää. Ongelmia on muutenkin riittävästi. LIHOMME, SYÖMME epäterveellisesti ja liikumme liian vähän. Sydänja verisuonitaudit, diabetes sekä tukija liikuntaelimistön sairaudet yleistyvät. Käytämme liikaa aikaa omissa digitaalisissa maailmoissamme; syömme ruokamme kotona, kunhan sen on puolestamme tehnyt ja tuonut joku muu. Ei ihme, että yksinäisyyden ja riittämättömyyden tunteet yleistyvät. Nälällä voi perustella paljon, mutta myöskään onania ei odota. Reilu vuosi sitten Wolt kertoi, että jo yli 20 prosenttia tilauksista on muuta kuin ruokaa (Yle 24.9.2024). Kuudella suurimmalla markkina-alueella vain Mikkelissä viiden tilatuimman tuotteen joukkoon eivät kuuluneet vibraattorit, dildot tai liukuvoiteet. Uskottelemme itsellemme, että kun hyppyyttämme alipalkattua maahanmuuttajaa kaatosateessa liukkarit repussa, rakennamme urapolkua Suomeen muuttaneelle ihmiselle. – Periaatteessa voi ajatella, että on parempi tehdä mitä tahansa työtä kuin ettei ole mitään toimeentuloa lainkaan. Se ei kuitenkaan voi merkitä sitä, että sivistyneessä yhteiskunnassa ihmisellä pitäisi olla velvollisuus työskennellä minkälaisissa olosuhteissa tahansa ja millä ehdoilla hyvänsä, Olli Toivanen huomauttaa. Kuka tässä enää sitten voittaa? MYÖS YHÄ USEAMPI ravintola on tuskastunut alustatalouteen. Tilauksen hinnasta Wolt ottaa noin 10–40 prosentin komission, jota ravintola ei kuitenkaan voi lisätä asiakashintaan. Moni ravintola sanoo, että ulosmyynti on kannattamatonta. Woltin tavoin halpaan työn hintaan perustuu myös muu alustatalous. Airbnb on alkanut syödä hotellien katteita ja nostanut vuokratasoa monissa kaupungeissa tavallisten ihmisten ulottumattomiin. Joissakin maissa Uber kehit
5 5 Uskottelemme itsellemme, että kun hyppyyttämme alipalkattua maahanmuuttajaa kaatosateessa liukkarit repussa, rakennamme urapolkua Suomeen muuttaneelle ihmiselle.
6 Vähähiilistä vetyä ja kiinteää hiiltä? Kokkolasta ponnistava Hycamite palkittiin Vihreän siirtymän gaalassa. ti taksimarkkinaa, mutta Suomessa liikenneja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) tuella romutti sen. Lähettitilaukset syövät ravintoloiden katteet. Kuka tässä voittaa? Se on perusteltu, muttei enää edes kovin kekseliäs kysymys. – On selvää, että Wolt ja vastaavat yritykset hyötyvät eniten. Ne ottavat merkittävän siivun jokaisesta ravintolatilauksesta ja toimituksesta, kun taas lähetit kantavat suurimman osan työstä ja kustannuksista, Papy Nkunda sanoo. Woltin alkutaipaleella ahkera lähetti saattoi tienata hyvin. Moni näkee, että keikat alkoivat harventua ja palkkiotaso laskea sen jälkeen, kun Wolt oli myyty Yhdysvaltalaiselle Doordashille 7 miljardilla dollarilla loppuvuodesta 2021. – On vaikea sanoa, johtuiko se suoraan yrityskaupasta, mutta pari vuotta sitten tilanne muuttui. Nyt aletaan olla tilanteessa, jossa Wolt on ainoa, joka hyötyy, Olli Toivanen näkee. Raha on kuitenkin vain yksi ulottuvuus alustatyöhön. Papy Nkunda nostaa esiin myös työn sosiaalisen merkityksen. Kun ihminen muuttaa uuteen maahan, työyhteisössä luodaan ensimmäiset kontaktit ja saadaan ensimmäiset ystävät. Sushilaatikko selässä ei tutustu kuin sähköpotkulautaan. – Työn tulisi antaa ihmisille mahdollisuus tuntea itsensä osaksi yhteiskuntaa, mutta alustapohjainen toimitustyö tekee tämän hyvin vaikeaksi. Lähetit työskentelevät pitkiä tunteja eristyksissä ja usein ilman juurikaan vuorovaikutusta muiden kanssa, Nkunda sanoo. Neuvottelut ja kuluttajat luovat reilun pelin EUROOPAN UNIONIN alustatalousdirektiivi linjaa, että lähetit ovat ensisijaisesti työsuhteessa. Toisin sanoen riittävän palkan ja työn sivukulujen pitäisi olla työnantajan vastuulla. Woltissa asia nähdään kuitenkin toisin: lähetit ovat toimeksiantosuhteessa ja moni heistä arvostaa työn vapautta. – Jos palkkioiden perusteena olisi koko se aika, jonka lähettikumppani on kirjautuneena alustalle, työn luonne muuttuisi täysin. Tällöin työvuorot määriteltäisiin ja toimeksiannoista ei olisi mahdollista kieltäytyä, Olli Koski kirjoittaa. Papy Nkunda sanoo, että sekä yrittäjänä että työsuhteessa toimimiselle on perusteensa, joskin hän itse kallistuisi työsuhteen kannalle. Woltissa on pilotoitu myös työsuhteisten lähettien käyttöä esimerkiksi suurissa yritystilauksissa ja lämpimien leipomotuotteiden kuljettamisessa. – Jos asiakkaiden kiinnostus uudenlaisiin tilausvaihtoehtoihin kasvaa, kuten suuret ja raskaat toimitukset, arvioimme mahdollisuutta laajentaa tiimiämme palkkaamalla lisää työntekijälähettejä, Koski kirjoittaa. PAM:ssa kannatetaan ajatusta työsuhteista, mutta neuvotteluja käydään työsuhteen muodosta riippumatta ennen kaikkea työn tekemisen ehdoista, palkkiotasosta ja esimerkiksi siitä, miten kuljetuksia jakavien algoritmien toimintaa avataan läheteille. EU:n linjaus kilpailulainsäädännöstä mahdollistaa nykyisin myös itsenäisten ammatinharjoittajien kollektiivisen neuvottelun suuremman asiakasyrityksen kanssa. – Uskon, että ihmiset tilaisivat ruokaa edelleen ja olisivat jopa valmiimpia maksamaan hieman enemmän, jos se tarkoittaisi, että ruoan toimittajat saisivat reilun kohtelun ja asianmukaisen korvauksen, Papy Nkunda sanoo. PAM: Alkoholin kuljetus kuuluu vain työsuhteisille läheteille KYSYMYS RUOKALÄHETTIEN työsuhteesta kiteytyy hallituksen lakiuudistukseen, joka sallisi kaupoissa myytävien alkoholijuomien kotiinkuljetuksen vuoden 2025 alusta. – Se on kuin Woltille räätälöity. On puhuttu paljon esimerkiksi pitkän linjan viiniharrastajien kotiinkuljetuksista, mutta on asia erikseen mahdollistaa alkoholin välitön toimitus nopeaan tarpeeseen, PAM:n pääekonomisti Olli Toivanen sanoo. WOLTILLA ASIA nähdään toisin. Yhtiö kuljettaa alkoholia kotiin monissa muissa maissa. Pohjoismaiden yhteiskuntasuhdejohtaja Olli Kosken mukaan suuri osa tilauksista on ruokajuomia, vaikka Wolt-lähetit hoitavatkin myös kauppareissuja asiakkaan puolesta. Wolt aikoo edellyttää Suomessa läheteiltä toimituspassia sekä yleisien alkoholin myyntija välitysehtojen noudattamista. Entä jos asiakas onkin alaikäinen tai päihtynyt? – Mikäli lähetti ei voi luovuttaa alkoholitilausta esimerkiksi sen takia että asiakas on liian päihtynyt, lähtökohta on, että lähetti poistuisi paikalta. Tällaisissa tapauksissa lähettikumppani palauttaisi alkoholin takaisin kauppaan ja hänelle korvattaisiin myös tämä palautus, Koski kirjoittaa sähköpostitse. PAM:n sopimuspäällikkö Juha Ojala pitää näkemystä naiivina. PAM:n kanta on se, että vain Woltiin työsuhteessa oleva lähetti voisi kuljettaa alkoholia. Esimerkiksi alkoholin luovuttamisesta alaikäisille koituvat riskit ovat yksinyrittäjälle liian suuret, Ojala sanoo. – Yksinäinen lähetti on aika turvaton alkoholilastin kanssa. Yksin toimiessaan hänellä ei ole todellista mahdollisuutta olla luovuttamatta alkoholia esimerkiksi uhkaavalle asiakkaalle. Harva lähetti sitä paitsi ansionmenetyksen pelossa uskaltaa kieltäytyä alkoholin kuljettamisesta, Ojala sanoo. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Palvelualojen ammattiliitto PAM. Sushilaatikko selässä ei tutustu kuin sähköpotkulautaan. Lähetit työskentelevät pitkiä tunteja eristyksissä, usein ilman vuorovaikutusta muiden kanssa.
7 Vähähiilistä vetyä ja kiinteää hiiltä? Kokkolasta ponnistava Hycamite palkittiin Vihreän siirtymän gaalassa. T eollisuus janoaa vihreitä ratkaisuja, eikä suotta: teollisuuden tuottamat päästöt ovat suuret, ja kasvihuonekaasujen vähentämistä tarvitaan nyt kipeämmin kuin koskaan aiemmin. EU-rahoitteinen hanke Biocluster Finland palkitsi syyskuussa 2024 järjestämässään Vihreän siirtymän gaalassa suomalaisia vihreän siirtymän alalla toimivia innovatiivisia yrityksiä. Biocluster Finland edistää vihreän kasvun yritysja innovaatiotoimintaa. Vihreän siirtymän yrityskilpailun voittaja on Kokkolasta ponnistava cleantech-yritys Hycamite TCD Technologies Oy. Hycamitella riittää haasteeseen ratkaisuja, sillä yritys tuottaa vähähiilistä vetyä ja kiinteää, vähäpäästöistä hiiltä. – Pystymme käyttämään biokaasua eli biometaania raaka-aineena, ja tällöin tuotteidemme hiilijalanjälki on negatiivinen. Meidän on siis mahdollista vähähiilistää sekä vetyä että hiiltä käyttäviä teollisuuden asiakkaita, kertoo Hycamiten toimitusjohtaja ja perustaja Laura Rahikka. Vähähiilisyys, energiatehokkuus ja paikallisuus myyntivaltteina RAHIKAN MUKAAN teollisuutta kiinnostavat juuri nyt paitsi hiilinegatiivisten tuotteiden energiatehokkuus myös se, että Hycamiten tarjoamat ratkaisut ovat paikallisesti tuotettuja. – Esimerkiksi ylivoimaisesti suurin osa teollisuuden käyttämästä hiilestä tulee Kiinasta. Teollisuus sekä Suomessa että maailmalla käyttäisi yleisesti ottaen mieluummin lähempää tulevia ja ympäristöystävällisempiä ratkaisuja. Vihreä siirtymä tarjoaakin isoja mahdollisuuksia Hycamiten kaltaisille yrityksille. – Suomalaisilla riittää osaamista ja hyviä ratkaisuja vihreän siirtymän toteuttamiseen: vihreää energiaa on saatavilla, ja sen tuotantoa on mahdollista laajentaa, kun infrastruktuurikin on kunnossa, Rahikka huomauttaa. Rahikka uskoo, että vihreällä siirtymällä riittää potentiaalia myös globaaleilla markkinoilla. – Etenkin vedyn osalta näen, että pystyisimme viemään tuotteita, kuten vedyn jatkojalosteita, ja osaamista nykyistä enemmän maailmalle, hän sanoo. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Biocluster Finland. TEKSTI PI MÄKILÄ Biocluster Finlandin vihreän siirtymän yrityskilpailu nuorille innovatiivisille kasvuhakuisille yrityksille avautuu 7.1.2025 biocluster.fi 7
8 Larissa Sansourin näyttely Amos Rexissä vie kävijät matkalle Lähi-idän historian kerrostumiin ja tulevaisuuden dystopioihin. Katsoja kutsutaan pohtimaan identiteettiä, vapautta ja toivoa. Runollista vastarintaa Amos Rexissä 8 PY SÄ YT YS KU VA TE O KS ES TA LA RI SS A SA N SO UR & SØ RE N LI N D : N AT IO N ES TA TE , 20 12 . TA IT EI LI JA N LU VA LL A . LA RI SS A SA N SO UR , AS IF N O M IS FO RT UN E H AD O C C UR RE D IN TH E N IG H T, 20 22 . KU VA : TU O M AS UU SH EI M O / AM O S RE X
9 A mos Rexin tämän syksyn näyttely sukeltaa syvälle Lähi-idän monimutkaisen historian kerrostumiin. Palestiinalais-tanskalaisen taiteilijan Larissa Sansourin (s. 1973) teokset avaavat voimakkaita näkökulmia konfliktin, identiteetin ja kollektiivisen muistin kysymyksiin. Näyttelyn keskiössä on Sansourin teos Nation Estate (2012), jossa tulevaisuuden Palestiina on suljettu yhteen pilvenpiirtäjään. Nainen, jonka roolissa nähdään itse Sansour, matkustaa matkalaukkunsa kanssa asemalta 21. kerroksen ”Betlehemiin”. Keinotekoinen maisema ja kerroksiin tiivistetyt kaupungit symboloivat rauhan ja vapauden paradoksia: Palestiinan kansa on vihdoin yhdessä, mutta yhä muurien sisällä. Sansourin taide heijastelee palestiinalaisten kollektiivisia traumoja ja nostaa esiin kysymyksiä historian kirjoittajista ja sen äänistä. – Sansourin elokuvat eivät tarjoa yksinkertaisia vastauksia. Ne kutsuvat meidät kuvittelemaan tulevaisuuksia, joissa menetykset ja traumat eivät katoa, vaan muokkaavat sitä, mitä olemme, kertoo Amos Rexin museonjohtaja Kieran Long. Runoilijan katse tulevaisuuteen NÄYTTEILLÄ ON viisi videoteosta ja kaksi installaatiota, jotka liikkuvat dystopian, satiirin ja runollisen symboliikan rajapinnoilla. Yksi vaikuttavimmista teoksista on mustavalkoinen In Vitro (2019), joka sijoittuu ympäristökatastrofin jälkeiseen Betlehemiin. Ydinreaktorin sisään rakennettu suojapaikka toimii metaforana uudelle alulle, jossa menneisyyden haavat ja toiveet kietoutuvat yhteen. Teoksessa vanha tieteilijä Dunia keskustelee nuoren seuraajansa Alian kanssa. Alia, Dunian kuolleen tyttären klooni, kantaa mukanaan toisen ihmisen muistoja, mutta ei ole koskaan nähnyt maanpäällistä maailmaa. – Sansour käyttää moninaisia taiteellisia keinoja – joskus hän kohtaa trauman suoraan, toisinaan se muuttuu runolliseksi oopperaksi tai jopa hirtehishuumoriksi, Long lisää. Näyttelyn uusin teos As If No Misfortune Had Occurred in Night (2022) tuo perittyä traumaa esiin oopperan ja symbolisten visuaalisten elementtien kautta. Palestiinalainen sopraano Nour Darwish upottautuu indigonsiniseen veteen, värjää vaatteensa ja symboloi siten surua, joka ei haalistu. Verhoilla rajattu installaatio kietoo katkaistujen puiden juuret. Ne leijuvat veden yllä kuin paloitellut muistot. Ilmaisunvapauden ilta SANSOURIN NÄYTTELYN rinnalla Amos Rex järjesti 27. marraskuuta maksuttoman tapahtumaillan, joka syvensi näyttelyn teemoja. Silenced Perspectives: Freedom of Expression Amidst the Israel-Palestine Conflict pidettiin Lasipalatsin Bio Rex -elokuvasalissa, ja se kokosi yhteen taiteilijoita, puhujia ja yleisön keskustelemaan Palestiinan tilanteesta ja ilmaisunvapauden merkityksestä. Alkuillan tunnelmaa siivittivät palestiinalaisten muusikoiden Nemat Battahin ja Shafeeq Alsadin sekä australialaisen Nathan Thomsonin esittämät koskettavat laulut sodan uhreista ja pakolaisuudesta. Pääpuheenvuoron piti eteläafrikkalainen kuvataiteilija Candice Breitz, joka käsitteli rohkeasti juutalaisyhteisöjen moninaisia näkemyksiä ja tuomitsi Israelin sortotoimet. Hänen mukaansa taiteella ja sananvapaudella on keskeinen rooli oikeudenmukaisemman maailman rakentamisessa. Paneelikeskustelussa Breitz liittyi Larissa Sansourin ja suomalais-palestiinalaisen näyttelijä-käsikirjoittaja Noora Dadun seuraan. Keskustelun aikana nousivat esiin toivo, rauhan etsimisen tärkeys ja konkreettiset toimet, kuten Suomen rooli asehankinnoissa. Yleisö otti lämpimästi vastaan panelistien näkemykset ja esitti innokkaasti omia kysymyksiään. – Olemme unohtaneet, että demokratiaa pitää puolustaa. Kansalaiset saavat käyttää oikeuttaan sananvapauteen, Sansour painotti puheenvuorossaan. Tapahtuman jälkeen yleisö pääsi nauttimaan Amos Rexin tarjoiluista. Innostunut ilmapiiri todisti, miten taide ja keskustelu voivat yhdessä toimia siltoina vaikeiden aiheiden käsittelyyn. Larissa Sansourin teokset eivät anna yksiselitteisiä vastauksia, mutta näyttelyn poeettinen ja visuaalisesti vaikuttava maailma tarjoaa ainutlaatuisen tavan katsoa paitsi nykyhetkeä, myös tulevaisuutta. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Amos Rex. Larissa Sansourin näyttely Amos Rexissä vie kävijät matkalle Lähi-idän historian kerrostumiin ja tulevaisuuden dystopioihin. Katsoja kutsutaan pohtimaan identiteettiä, vapautta ja toivoa. TEKSTI ELISA HELENIUS MAINOS PY SÄ YT YS KU VA TE O KS ES TA LA RI SS A SA N SO UR & SØ RE N LI N D : N AT IO N ES TA TE , 20 12 . TA IT EI LI JA N LU VA LL A . KU VA : ST EL LA O JA LA LA RI SS A SA N SO UR , AS IF N O M IS FO RT UN E H AD O C C UR RE D IN TH E N IG H T, 20 22 . KU VA : TU O M AS UU SH EI M O / AM O S RE X
10 K yllä tuorekurkusta suolakurkun helposti voi tehdä, mutta yritäpä tehdä suolakurkusta tuorekurkku. Se on alkoholismimetafora, mutta osuva myös Itämerestä puhuttaessa. Siitä on vuosikymmenten ajan tehty saasteilla suolakurkkua. Meren ennallistamisen eteen on yritetty tehdä töitä vuosikymmeniä, mutta se ei ole edelleenkään edes lähellä tuoretta. – Olen 40 vuotta seurannut Itämeren suojelua. Yritystä on. Valtiovallalta, tutkimuspuolelta ja viljelijöiltä. On ollut suojavyöhykettä ja -kaistaa, vähemmän maanmuokkausta ja lannoitteita. Fosforia mereen menee neljännes siitä, mitä pahimmillaan meni, sanoo Liisa Pietola. Hän on Sitran vanhempi neuvonantaja. Suojelutoimet alkoivat purra 2010-luvulla, mutta vanhojen syntien taakka painaa yhä ankarasti. Kuten Itämeri-tutkimuksen professori Alf Norkko sanoi pari vuotta sitten Helsingin Sanomien mukaan: Jos olemme kusseet mereen sadan vuoden ajan, eihän se viidessä vuodessa palaudu entiselleen. Yksi suojelutoimi, joka on ollut käytössä vuodesta 2019 saakka, on ympäristöministeriön rahoittama KIPSI-hanke. Se ei kuitenkaan – jos alkoholismimetaforaa jatketaan – ole autuaaksi tekevä asia, pikemminkin pahimmat komplikaatiot estävä kraTEKSTI JOSE RIIKONEN KUVITUS NUNNU HALMETOJA Vuodesta 2019 Suomen rannikoiden peltoja on käsitelty kipsillä, jotta Itämerta kuormittavat ravinteet eivät valuisi mereen. Hanke on ollut menestys, mutta jos Itämeri oikeasti halutaan pelastaa, tarvitaan rahaa ja kokonaisuuden ymmärtämistä. Ensiapua Itämerelle
11 pularyyppy, jonka jälkeen raitistuminen voi kunnolla alkaa. KIPSIÄ JA SEN VAIKUTUKSIA maanviljelyyn on tutkittu vuosikymmenien ajan. 2010-luvulta lähtien kipsiä on tutkittu myös ympäristönsuojelemisen näkökulmasta: voisiko kipsi auttaa siinä, ettei pelloilta valuisi mereen rehevöittävää fosforia. Kyllä voisi, kertovat tutkimukset. Kun kipsiä levitetään pelloille, se muuttaa maan rakennetta: maamurut, kuten esimerkiksi savihiukkaset pysyvät paremmin kasassa. Tämän ansiosta maamuruihin kiinnittynyt fosfori, joka muutoin valuisi pelloilta jokien kautta merta rehevöittämään, jää peltoon. Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen yhteisessä vuoden 2016 SAVE-tutkimuksessa huomattiin, että maatalouden fosforikuormituksen voi lähes puolittaa kipsin avulla, sanoo ELY-keskuksen Minna Kolari. Peltoon jäävä fosfori myös lannoittaa peltoja, eli viljelijöille siitä ei ole mitään haittaa, pikemminkin päinvastoin. – Kipsi toimii sekä että, Liisa Pietola summaa. Koska kipsi toimii näin hyvin, ELY-keskus laittoi vuonna 2019 alulle KIPSI-hankkeen, jossa levitetään kaivosyhtiö Yaran Siilinjärven tehtaan tuotannosta tulevaa ylijäämäkipsiä pelloille. HANKE ON SUJUNUT hyvin, sanoo KIPSI-hankkeen vetäjä Minna Kolari ELY-keskuksesta. Aluksi sitä rahoitti valtio, ja vuonna 2022 mukaan tuli myös EU-rahoitusta. Sen avulla hankkeen piiriin saatiin Varsinais-Suomen lisäksi muutkin Suomen rannikkoalueet. Hankkeen tavoitteena on, että 100 000 hehtaaria peltoalaa saa niskaansa kipsiä vuoteen 2026 mennessä. Nyt kipsattuna on vajaa 70 000 hehtaaria peltoja. Kipsin levitys ei maksa maanviljelijöille mitään, eikä heidän tarvitse itse levittää kipsiä. Pitää vain laittaa hakemus ELY-keskukseen, ja rekat saapuvat sovittuna ajankohtana pelloille ja kipsi levitetään. Rapport haastatteli keväällä muutamaa maanviljelijää, Lars Numelinia ja Matti Mäkitaloa. He ovat olleet KIPSI-hankkeeseen tyytyväisiä. Hyvä niin, sillä suolakurkku-Itämeri on huonossa hapessa – kirjaimellisesti. ITÄMEREN SUURIMPIA ONGELMIA on rehevöityminen, jolle matala Itämeri on erityisen altis. Sisämerenä Itämereen tulee hyvin kitsaasti ”tuoretta vettä”, eli veden vaihtuvuus on huono. Valuma-alue on suuri, joten rehevöittämistä edistäviä ra
12 vinteita kuten typpeä ja fosforia pääsee mereen paljon. Ravinteet ruokkivat leviä ja vesikasveja, jotka vievät elintilaa muilta lajeilta. Kun levät kuolevat, ne vajoavat meren pohjaan ja kuluttavat happea. Ilman happea pohjaeläimet kuolevat – ja kun niitä ei ole, kalat häipyvät. Kun pohja on hapeton, veteen vapautuu lisää ravinteita, mikä ruokkii lisää leviä. Noidankehä on valmis. Sateenvarjona kaiken tämän yllä ilmasto lämpenee, ja sen myötä lämpenee myös Itämeri. Nyt meri on esiteolliseen aikaan verrattuna noin kaksi astetta lämpimämpi. Lämmetessään veden happipitoisuus laskee ja hankaloittaa tilannetta. VUODESTA 2026 ETEENPÄIN rahoituksen tilanne on epäselvä. Suomen taloustilanne on heikko, ja hallitus pyrkii kiristämään vähän kaikesta. – Niukkuutta jaetaan. Mutta vesistöjensuojelu on niin tärkeä asia, että se kerta kaikkiaan täytyy saada kuntoon, ei siitä voi edes keskustella, että onko rahoitusta, Minna Kolari sanoo. EU-raha on kokonaan katkolla vuonna 2026. – Nyt ollaan korvat höröllään EU:n suuntaan, Kolari sanoo. Työ ei lopu Kolarin mukaan kesken. Ilmastonmuutoksen edetessä talvisateet lisääntyvät, mikä lisää valumavesiä. Lämmön takia maa on myös harvemmin roudassa. Routainen maa muodostaisi maahan kanavia ja ”taskuja”, joihin vesi jäisi loukkuun eikä pääsisi valumaan pois. Sula maa taas päästää enemmän valumavesiä pelloilta jokien kautta mereen. Kipsi auttaisi tässä kaikessa – ainakin jonkin aikaa. – Kipsi toimii ensiapuna, laastarina, mutta se ei ole lopullinen ratkaisu, Liisa Pietola sanoo. LIHAN, MAIDON, KANANMUNIEN ja vesiviljelytuotteiden tuottamiseen käytetään 83 prosenttia ruuantuotannon käytössä olevasta maa-alasta. Ne kuitenkin tuottavat vain 37 prosenttia ruuasta saatavasta proteiinista ja 18 prosenttia kaloreista. Ympäristöä eniten kuluttava eläin on lehmä. Julkisuudessa käytävän keskustelun perusmantra onkin, että karjatalous on ympäristölle pahasta, ja ruokakasvien viljeleminen on parempi. Asia ei ole niin yksinkertainen, Pietola sanoo. – Olemme tehneet Sitrassa työpaperin, jossa pohdimme, miten Suomeen saadaan kestävä ruokatuotanto vuoteen 2040 mennessä. Siellä kirjoitetaan, että pitäisi saada nurmea syöviä lehmiä myös Etelä-Suomen pelloille. Hetkinen: lisää lehmiä? Niitä ympäristötuholaisia? Pietola selittää: Tällä hetkellä monet pellot on valjastettu ruokakasveille. Maanviljelijä haluaa saada mahdollisimman monta satoa, joten hän kylvää aina, kun voi. Tämä johtaa siihen, että maan rakenne huononee. Sitten ravinteet valuvat Itämereen, kun pelto ei saa olla nurmella lainkaan. Jos maatilalla olisi lehmiä, olisi taloudellisesti kannattavampaa pitää peltoa myös nurmella. Nurmen juuret ovat voimakkaita ja tuuheita, ja nurmipellot parantavat maan muruisuutta niin, että ravinteet pysyvät pellossa ja päätyvät kasviin eivätkä Itämereen. Paras vaihtoehto ympäristön – myös eläinten – kannalta olisi, jos maanviljelijä saisi korvausta siitä, että pitäisi myös ruokakasvipeltonsa nurmella säännöllisesti. – Onneksi siitä jotain maksua saa jo nyt, mutta ei se rahamäärä ole sama, jonka saa kokonaisesta sadosta, Pietola sanoo. Laiduntavat lehmät ja lanta tuovat lintuja ja kuoriaisia, elinvoimaa pellolle. Eläimiä pitää olla sopivasti, ei liikaa, sillä muuten maan murut litistyvät. KIPSI AUTTAA SIINÄ, että ravinteet eivät valu solkenaan merta rehevöittämään. Mutta tehokkaampi ja kestävämpi ratkaisu olisi oikeasti puuttua maatilojen vesienhallintaan, joka on monissa paikoissa retuperällä. – Salaojat ovat surkeassa kunnossa, ja moni maatila tarvitsisi putkiremontin. Mutta salaojien uusiminen maksaa 5 000 euroa hehtaarilta, Pietola sanoo. Kipsaaminen on paljon halvempaa. Se ei maksa viljelijälle mitään, ja valtiollekin se maksaa kaikkine kuluineen reilut 400 euroa hehtaarilta.
13 Minna Kolari sanoo, että kipsaaminen on tapa ostaa aikaa salaojaremontille. – Kipsi ei vedenkiertojärjestelmää pelasta, mutta mitä huonommassa kunnossa salaojitus on, sitä kriittisempää kipsinlevitys on. Ympäristönsuojelu ja maanviljelijä nähdään usein vastakkaisina osapuolina: maanviljelijä myrkyttää maat ja saastuttaa luontoa. Pietolan mielestä maanviljelijöitä ei pidä syyttää liiaksi. He tekevät, minkä pystyvät, Pietola sanoo. – Valtion pitäisi tukea tätä toimintaa, koska ilmastonmuutos rasittaa koko ajan enemmän ja enemmän peltoja. Kyllä maanviljelijä haluaa pitää sen maansa hyvässä kunnossa, mutta jos taloudelliset realiteetit ovat nämä, jos tukitoimia ei kohdisteta oikeisiin paikkoihin ja ne eivät ole riittäviä, se on tekemätön paikka. Jos kokonaiskuva ymmärrettäisiin, maatalous, teollisuus ja valtio voisivat tehdä yhteistyötä, sillä kaikkien etu on, että maatilat ja luonto pysyvät hyvässä kunnossa. Siksi KIPSI-hanke on hyvä esimerkki kestävästä maataloudesta: siinä kaikki tahot pelaavat samaan pussiin. Mutta kuten Pietola sanoo, se on ensiapua, ei parannus. ITÄMERI ON YHÄ suolakurkku, vaikka sen ennallistamiseksi on tehty paljon töitä. Kaikki eivät edelleenkään ole talkoissa mukana, Pietola muistuttaa. – Laivat edelleen laskevat jätevetensä mereen. Se on aivan käsittämätöntä. Hanat kiinni! Valonpilkahduksia kuitenkin on, Minna Kolari sanoo. – Kaikilla valuma-alueilla, joiden läheisille pelloille on levitetty kipsiä, fosforimäärät ovat pienentyneet. Ensi vuonna KIPSI-hanke jatkuu vielä täydellä tohinalla. – Sen jälkeen se on vain rahoituksesta kiinni. Tarve ei häviä, Minna Kolari sanoo. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on KIPSI-hanke. Kyllä tuorekurkusta suolakurkun helposti voi tehdä, mutta yritäpä tehdä suolakurkusta tuorekurkku. Metafora on osuva myös Itämerestä puhuttaessa. Siitä on tehty saasteilla suolakurkkua.
14 H elsingin Pörssitalolla järjestetyssä palkintogaalassa oli juhlava tunnelma, kun RALA-laatupalkinto jaettiin ensimmäistä kertaa lokakuun lopulla. Palkinnon sai Insinööritoimisto Leo Maaskola Oy, joka mittaa menestystä toisin kuin moni muu. — Uskon siihen, että sitä saat mitä mittaat, sanoo palkitun yrityksen toimitusjohtaja Kari Seitaniemi. Hän selittää, että yritys arvioi säännöllisesti työntekijöiden hyvinvointia ja ammattitaitoa. Kasvun sijasta keskitytään ihmisiin. — Meillä on strategiassa, että yrityksen päämäärä on henkilöstön hyvinvointi ja ammattitaito. RALA halusi nostaa Insinööritoimisto Leo Maaskolan valokeilaan ohjatakseen huomiota ihmisten johtamiseen rakennusalalla. Rakentamisen Laatu RALA ry on puolueeton asiantuntijaorganisaatio, joka edistää rakentamisen laatua ja rakennusalan läpinäkyvyyttä. Se tekee muun muassa sertifiointiarviointeja ja ylläpitää referenssipalvelua, jossa tilaajat voivat selata urakoitsijoiden toteuttamia töitä. Uuden laatupalkinnon RALA perusti siksi, että työn laatuun vaikuttaa myös ihmisten johtamiseen liittyvä osaaminen. — Psykologinen turvallisuus on isossa roolissa siinä, että miten virheitä käsitellään työyhteisössä, selittää RALAn toimitusjohtaja Johanna Holmström. Hän havainnollistaa asiaa kolmen kysymyksen kautta. Onko työpaikan kulttuuri sellainen, että työntekijä ilmoittaa virheestä esihenkilölleen vai yrittääkö vain peitellä sitä? Saako työntekijä virheen ilmoittamisesta kiitosta vai haukutaanko häntä siitä, että asian selvittämiseen menee aikaa? Entä jos epäily virheestä osoittautuu aiheettomaksi — saako työntekijä haukut vai kannustetaanko häntä toimimaan samoin jatkossakin? Rahanarvoiset tunnetaidot Holmström selittää, että tutkimusten mukaan yrityksen tuottavuutta ei voi nostaa huipputasolle ilman johdon tunneosaamista. — Käytännössä henkilöstön tuottavuus määrittää yrityksen tuottavuuden. Heikon henkilöstötuottavuuden ja huipputason henkilöstötuottavuuden yritysten välillä on 200 prosentin tuottavuusero. Eli se on tosi merkityksellinen, hän sanoo. — Esihenkilön asiaosaaminen nostaa henkilöstön tuottavuutta vain tiettyyn pykälään asti, ja esihenkilön tunneosaaminen nostaa sen sinne huipputasolle. Alan tuottavuuden ratkaisee siis lopulta se, miten hyvin johdetaan ihmisiä. Rakennusalalla on ongelmia, jotka nakertavat työntekijöiden hyvinvointia. Tutkimusten mukaan syrjinnän ja häirinnän kokemukset ovat alalla yleisiä, varsinkin naisten parissa. — Tämä on nimenomaan johtamisosaamisen ongelma, joka varmasti näkyy henkilöstön tuottavuudessa, jos ongelmaa ei saada ratkaistua, Holmström sanoo. Rakennetun ympäristön alan korkeakoulutettuja edustava RIL ry sekä Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry toteuttivat hiljattain aiheesta kyselyt, joiden tulokset ovat varsin samanlaisia. Molemmissa kyselyissä yli puolet vastaajista sanoi kokeneensa eriarvoista kohtelua tai syrjintää esimerkiksi sukupuolensa tai ikänsä vuoksi. Vastauksissa nousee esiin esimerkiksi naisMyös rakennusalalla tarvitaan tunneosaamista Huonossa ilmapiirissä virheitä peitellään ja työntekijöiden ahdistus syö firman tulosta. TEKSTI MARKUS KUOKKANEN Markus Hyttinen otti RALAlaatupalkinnon vastaan Insinööritoimisto Leo Maaskolan puolesta.
15 ten vähättely sukupuolensa vuoksi. Molemmissa kyselyissä noin puolet vastaajista kertoi kohdanneensa töissä jonkinlaista häirintää. Rakentaja-lehden kyselyssä kysyttiin täsmällisemmin nimenomaan seksuaalisesta häirinnästä rakennusalalla. Sitä oli kokenut 44 prosenttia naispuolisista vastaajista. Kyselyiden mukaan ahdistelu aiheuttaa stressiä ja ahdistusta, eikä siitä välttämättä kerrota esihenkilölle tai työsuojeluvaltuutetulle. On tavallista, että häiritsijä on työntekijän oma esihenkilö. — Huolestuttavaa tuloksissa on se, että vaikka häirinnästä on ilmoitettu esihenkilölle, se ei välttämättä ole johtanut mihinkään, Johanna Holmström sanoo. — Siinä tullaan juuri johtamisen osaamiseen ja tunneosaamiseen. Kun pitäisi ratkoa työyhteisössä vaikeita henkilöstöön liittyviä teemoja, ne jäävät helposti käsittelemättä. Tavoitteena kulttuurin muutos Palkitussa insinööritoimistossa tarkkaillaan henkilöstön hyvinvointia herkällä korvalla. — Me mittaamme toistuvasti työeläkeyhtiön ja muiden kanssa henkilöstön hyvinvointia ja käymme sitä läpi esimerkiksi HR-keskusteluissa, kertoo Insinööritoimisto Leo Maaskolan toimitusjohtaja Kari Seitaniemi. — Meillä on luotu sellainen matalan kynnyksen kulttuuri, että jokainen uskaltaa tulla sanomaan, jos on vaikka jotain meneillään siviilissä. Jos vaikka työkaveri huomaa, että toisella ei ole kaikki kunnossa, pystymme reagoimaan ja käymään läpi, miten työpaikka voi auttaa, hän kuvailee. Holmström selittää, että jatkossa vuosittain jaettavan RALA-laatupalkinnon toivotaan vähitellen muuttavan alan kulttuuria positiivisten esimerkkien kautta. — Tässä maassa on totuttu aika negatiivispainotteiseen uutisointiin rakennusalalta. Meidän pitäisi löytää myös positiivisia asioita ja mahdollisuuksia. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Rakentamisen laatu RALA ry
16 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI AINE ETON LAHJ A Anna ajateltavaa joka viikolle IHMISELTÄ IHMISELLE rapport.fi/lahjaksi 39 € JANI KAARO Energiasiirtymää ei ole — eikä tule Kirjoittaja on palkittu tiedetoimittaja. Hänen kirjoitustyötään voit tukea tilaamalla Tiedekolumnit 5,90 € / kk TIEDEKOLUMNI Ilahduta läheistäsi Jani Kaaron tiedekolumneilla ja muilla hyvillä jutuilla. Samalla tuet suoraan suomalaisten kirjoittajien työtä . T untuuko, että vihreässä siirtymässä on jotain mätää, mutta et pysty sanomaan mitä? Ranskalainen ympäristöhistorioitsija Jean-Baptiste Fressoz antaa argumentit käteen. Fressoz tuntee historian energiasiirtymät kuin omat taskunsa. Hänen pääargumenttinsa on, että mitään energiasiirtymiä ei koskaan ole ollut. Vaikka historiankirjoissa esitetään, että kivihiili syrjäytti puun ja öljy syrjäytti kivihiilen, mitään syrjäyttämistä ei tapahtunut, vaan kukin uusi energiajärjestelmä syntyi lisäyksenä vanhan päälle ja usein sen myötävaikutuksella. Tämän toteamiseksi ei toki tarvitse tehdä paljon muuta kuin katsoa ympärilleen — huolimatta kaikista investoinneista uusiutuviin energialähteisiin, poltamme tänä päivänä enemmän puuta ja kivihiiltä kuin koskaan aiemmin. Fressoz’n tarkastelu poikkeaa aiemmista siinä, että hän ottaa huomioon kaiken materiaalivirran, mitä tietty energiamuoto vaatii. Tämä näkökulma paljastaa miten kietoutuneita energiajärjestelmät ovat toisiinsa ja miten ne itse asiassa tarvitsevat toisiaan. Kiehtovan esimerkin tarjoaa puun ja kivihiilen symbioosi. Usein kuultu väite on, että kivihiili pelasti metsät, koska puuta ei enää tarvittu energian tuottamiseen. Totta toinen puoli. Mutta kun katsotaan kaikkia kivihiilen tuottamiseen tarvittuja materiaalivirtoja, kivihiilen myötä puun käyttö lisääntyi. Tämä johtui siitä, että puita tarvittiin hiilikaivosten käytävien tukipuiksi. Puun tarve oli valtava. Englannissa ymmärrettiin nopeasti, että maan metsävarat eivät riitä kaivosten tukipuiksi, joten puuta tuotiin ulkomailta: Baltiasta, Länsi-Ranskasta ja Portugalista. HALUATKO JATKAA LUKEMISTA? Tämänkin Tiedekolumnin nautiskelet loppuun verkossa RAPPORT.FI