KÄSIVARSI MELOEN · ALPPIVAELLUS · PARAISTEN POLUT
RE T K EILY · M AT K A ILU · VA RUS T EE T
Nro 4 Toukokuu 2008
7,50
Rovaniemen
retkikohteet
Tapion taival Radanrakentajien
fillaripolku
Kilimanjaron
harteilla Seikkailu
Järeät vaelluskengät
Puolassa ja Guadeloupessa Juomapullot
S SKIKE -MAASTORULLALUISTIMET M MONKEY HARDWARE -KIIPEILYOTTEET
PAL. VKO 2008-22
TEEMA: RETKEILIJÄN JALKINEET
683219-0804
Peter Croft and Conrad Anker with the Triumph Anorak. Eastern Sierras, CA. Photo: Jimmy Chin. For more info: 09-859591
SOMETIMES THE BEST ARMOUR IS ALSO THE LIGHTEST.
The barrier between you and the elements is only a few trustworthy grams. The Triumph Anorak is an ultralight, waterproof pullover that will keep you dry and comfortable without slowing you down. The seam-welded HyVentTM DT fabric provides a 152-gram slice of heaven, no matter where you are.
triumphanorak.thenorthface.com/eu
R E T K E I LY · M A T K A I L U · V A R U S T E E T
Nro 4 Toukokuu 2008
s.40
PÄÄTOIMIT TAJA ULKOASU
Mikko Lamminpää
mikko.lamminpaa@retkilehti.fi
Tapani Haapanen
TAIT TO
TOIMITUSSIHTEERIT
Tenho Järvinen
REPRO
Susanna Cygnel Susanna Haanpää
toimitussihteerit@retkilehti.fi VAKITUISET AVUSTAJAT
Tenhelp Oy, Kerava
PAINO
Joel Ahola Pasi Ikonen Aino Juslén Aksana Kurola Mikko Nikkinen Joppe Ranta Ville Siekkinen Poppis Suomela Marko Taavila Jari Vehviläinen
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@retkilehti.fi AVUSTAJAT
Oy Scanweb Ab, Kouvola Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty.
K ANNEN KUVA
Jef Maion Kirkkonummi
RETKI ILMEST Y Y 10 KERTAA VUONNA 2008
Kestotilaus 6 nroa, 37 Määräaikatilaus 10 nroa, 70
TILAAJAPALVELU
Joonas Ahola Maija Arosuo Tuija Härkönen Juhani Nurmi Aino Salimäki Osku Siivonen Noora Sinisalo
VIRALLINEN SEIKK AILIJA
tilaajapalvelu@retkilehti.fi p. 044 733 0022 tito klo 916 (tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset)
ILMOITUSMY YNTI
Veikka Gustafsson
K ARTAT
Eastpro Oy p. (03) 782 2340 f. (03) 782 2341
eastpro@phnet.fi ISSN 1456-8837
Tatu Järvinen
PIIRROKSET
Karoliina Lahti
JULK AISIJA
Outdoor Media Oy
info@outdoormedia.fi TOIMITUS
Aikakauslehtien liiton jäsen
Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun.
s.54
PL 193, 15101 LAHTI
toimitus@retkilehti.fi
TESTI
Vae Vaelluskengät
12 Tuhti vaelluskenkäpaketti: testi ja teema
Vankat vaellusjalkineet kiidättävät jotokselle raskasta rinkkaa kantavan reissaajan, eivätkä kavahda kiviä, kantoja tai vesiesteitä. Ne tehdään isosta nahkapalasta, Vibram-pohjasta ja vesitiiviistä kalvosta jotkut tinkimättömästi ja toiset hieman huolimattomasti. Teema pureutuu vaellusjalkineisiin pohjia myöten ja selvittää, mitä retkeilijän koipi rakastaa ja inhoaa. Älä jätä näitä sivuja väliin, jos aiot ostaa vaelluskengät!
s.46 s.50
46 Retkeilijän Rovaniemi
Ounas- ja Kemijoki sekä Ounasvaara ovat Rovaniemen seudun timantteja, mutta eivät alueen ainoita jalokiviä: siellä aukeaa loputtomiin sileää vettä järvimelontaan, rouheita kallioita kiipeilyyn ja vauhdikkaita koskia hurjapäiden seikkailuihin.
50 Ilomantsin ihme
Euroopan unionin itäisin vaellusreitti, Tapion taival vie aivan naapurimme taigan ääreen. Erämainen polku seuraa kaunista Koitajokea, joka puikkelehtii vuoroin Suomen ja Venäjän puolella rajaa.
72 Savannitasangon kuningatar
Mount Kilimanjaro on Afrikan korkein vuori ja yksi maailman suurimmista tulivuorista. Moni yrittää sen huipulle, mutta läheskään kaikki eivät onnistu tai sitten yllättävän rankat olot pyyhkivät huiputuksen mielestä.
82 Letkeä Karibian tahti
Guadeloupella IAGM-seikkailukisassa joukkueet keskittyivät monipuolisten urheilurastien lisäksi paikallisen kulttuurin antiin. Rento yhdessäolo oli kuitenkin tärkeämpää kuin totinen kamppailu voitosta.
6 Pääkirjoitus 8 Ajankohtaiset 10 Virallinen seikkailija 12 Testissä järeät vaelluskengät 28 Teemana vaelluskengät 40 Käsivarren virrat 46 Rovaniemen seutu 50 Tapion taival 54 Narvik 58 Juomapullot 62 Alppivaellus
66 Uutuudet 67 Maastorullaluistimet 69 Kiipeilyotteet 70 Retkikeittiö 72 Kilimanjaro 80 Seikkailukisa
Puolassa ja Guadeloupella
s.72
84 Sattmark 86 Markkinapaikka 88 Retkikalenteri 90 Reissu-Jussi 91 Seuraava Retki
s.82
MIKKO L AMMINPÄ Ä
Meloimme iloisesti rupatellen auringonlaskuun.
KEVÄTTALVEN RETKIPÄIVÄ kääntyi lopuilleen. Tepastelin hankeen tallautunutta polkua hämärtyvässä illassa ja kuulin, kuinka lumi narisi kengän alla. Pakkanen kiristyi. Käänsin katseeni kirkkaalle taivaalle, ja kasvoilleni nousi leveä hymy: värikkäät revontulet tanssivat kaikkialla yläpuolellani. Ihailin arktisen näytelmän ennalta arvaamatonta kulkua ensin yksin, kunnes kutsuin yöpuulle kömpivät kaverini paikalle. Pian heidän kameransa räpsähtelivät ympärilläni, mutta minä halusin painaa näyn muistini kirjaan. Olimme reissanneet päivän koiravaljakolla, herkutelleet perille päästyämme poronkäristyksellä ja huuhtoneet aterian alas lasillisella punaviiniä. Ilta ei silti ollut täydellinen. Mieleeni nousi muisto yli vuosikymmenen takaa. Olin Saimaalla melontaretkellä tanskalaispariskunnan kanssa. Taukoamaton sade jatkui jo kolmatta päivää. Yritin nostattaa tunnelmaa etsimällä lähirannoilta kiinnostavaa nähtävää ja selitettävää. Iltapäivällä päätin johtaa meidät pitkähkölle lisälenkille tihenevästä sateesta huolimatta. Kilometrien melonnan ja kahden kantotaipaleen jälkeen saavuimme vanhan, harmaantuneen kalakämpän rantaan. Nostimme kaluston rantalepikon suojaan, ja kaatosateen uuvuttamat ystäväni sanoivat haluavansa pian päivällistä. Kysyin, jaksaisivatko he odottaa puolitoista tuntia. Saatuani myöntävän vastauksen pyysin Jørgenia avukseni halkovajalle. Pienimme pari halkoa klapeiksi, kannoimme ne rantasaunalle ja haimme saavilla vettä pataan. Saunan lämpiämistä odotellessa kiehautimme kämpän tuvassa höyryävät juomat ja popsimme muutaman leivän. En ollut kertonut heille kämpästä ja saunasta, sillä luulin, ettemme olisi ehtineet piipahtaa niin kaukana sivussa reitiltämme. Annoin vieraitteni kylpeä ensin, ja aloin valmistella ateriaa. Kun oma saunavuoroni päättyi, päivällisen herkkuaromit kantautuivat kämpän raollaan olleesta ikkunasta pihan puolelle. Syötyämme puimme yllemme saunan jälkilämmössä kuivuneet retkivaatteet ja jatkoimme raikkaina matkaa tihkusateesta välittämättä. Hetken päästä pilviverho repesi ja ilta-aurinko pääsi lämmittämään matkantekoamme. Meloimme väsymättä ja iloisesti rupatellen auringonlaskuun asti. Mikko Lamminpää mikko.lamminpaa@retkilehti.fi
KOONNUT MIKKO LA MMINPÄÄ
ajankohtaista j
LISÄÄ RAHAA VALTIOLTA 70-VUOTIAS LUONNONSUOJELULIITTO
KUVA MIKKO LAMMINPÄÄ KUVA SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO/ TEUVO SUOMINEN
Luonnosta on huolehdittava muuallakin kuin suojelualueilla.
Suomen luonnonsuojeluliitto kärsi 70-vuotisen taipaleensa katkerimman tappion, kun Euroopan suurin luonnontilainen suo, Posoaapa hukutettiin Lokan tekoaltaan alle.
IHMISET retkeilevät yhä enemmän kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Myös talousmetsissä käy runsaasti kulkijoita. Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas pelkää, että näiden alueiden kehittämiseen käytettävät rahat loppuvat. "Olisi vaarallista, jos virkistyspalvelujen rahoitus vähenisi samalla, kun kävijämäärät kasvavat voimakkaasti. Pidemmän päälle se heikentäisi suojelualueiden virkistys- ja matkailukäytön edellytyksiä ja uhkaisi luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä" Kangas linjasi Pallas-Ylläs-kansallispuiston luonto, keskuksen laajennuksen vihkiäisissä. Metsähallitus korostaa alueiden luonnonsuojelumerkitystä ja herkkyyttä sen lisäksi, että niillä on voitava retkeillä. Kävijämäärien kasvua täytyy hallita niin, että matkailu säilyy ekologisesti kestävänä ja suojelualueiden monimuotoisuustavoitteet saavutetaan.
SAMANA vuonna, kun maahamme perustettiin ensimmäiset kansallispuistot, Suomen luonnonsuojeluyhdistys aloitti toimintansa. Yhtäkään neljästä silloisesta kansallispuistosta ei ole enää olemassa, mutta luonnonsuojeluväki voi silti iloita monista voitoistaan: Kuusamon kosket, Kolin vaaramaisema, Ruissalon tammimetsät ja lukuisat muut luontokohteet on saatu säilytettyä rakentamattomina nykypolville. Uhanalaisista lajeista esimerkiksi laulujoutsen, merikotka, saimaannorppa ja muuttohaukka onnistuttiin pelastamaan tuholta. Monet merkkihenkilöt ovat puhuneet luonnon suojelemisen tärkeydestä, mutta ratkaisevimman työn ovat tehneet tavalliset kansalaiset, kuten opiskelijat, luonnonharrastajat ja tutkijat. Yhteiskunta on vierastanut uusien ajatusten esittäjiä, mutta oman asiansa tärkeyden tuntevat ihmiset ovat jaksaneet pitää puolensa. Suomen luonnonsuojeluliitto juhlistaa taivaltaan Laulujoutsenen perintö -kirjalla, joka julkistettiin huhtikuun alussa.
JÄISIÄ MATKOJA
L A S K U VA R J O J Ä Ä K Ä R I K I L L A N Mount Everest -retkikunnan matka siirtyi vuodella eteenpäin, kun Kiina perui jo myöntämänsä kiipeilyluvat. Veikka Gustafsson lähtee toukokuussa Pakistaniin tavoitteenaan huiputtaa kolme kasitonnista huippua. Pirkanmaalaiset Reissu-Petet, Petri Vuorenmaa ja Petri Mäkelä, hiihtävät jo toista viikkoa pitkin Grönlantia. Parivaljakko lähti kolme kuukautta kestävälle matkalleen huhtikuun puolivälissä Grönlannin
Grönlannissa tutut olot odottavat Petri Vuorenmaata ja Petri Mäkelää: raskas ahkio, lumi, myrskytuuli ja pakkanen.
eteläkärjestä. Perille saaren pohjoispäähän he arvelevat pääsevänsä ennen heinäkuun loppua. Matka on ennätykselliset 2 700 kilometriä pitkä. Retken alussa retkikunta kohtaa rankkoja nousuja aina 2 500 metrin korkeuteen asti, ja etenemistä hidastavat myös arktiset myrskyt, kova pakkanen ja 175 kilogrammaa painava ahkio. Vuorenmaa ja Mäkelä ovat aiemmin hiihtäneet Perämeren poikki sekä Suomen Lapin, Ruotsin Lapin, Islannin, Huippuvuorten ja Grönlannin halki. Lisää seikkailusta: www.expedition.fi/greenland2008
8
RETKI toukokuu 2008
KOSKET KUTSUVAT
KUVA TOMI KALLIO-KÖNNÖ
REKKU REMMIIN JA LINNUILLE RAUHA
METSÄST YSL AKI vaatii, että koira pidetään remmissä 1. maaliskuuta19. elokuuta. Irti käyskentelevän eläimen on oltava täysin ulkoiluttajansa hallinnassa niin, että sen kytkeminen koska vain on mahdollista. Tämänkin ajan ulkopuolella koiran vapaana pitämiseen tarvitaan maanomistajan lupa tai metsästysoikeus alueelle. Järjestyslaki vaatii koiran talutushihnaan aina taajamassa. Sitä ei saa ulkoiluttaa toreilla, lasten leikkikentillä, yleisillä uimarannoilla, urheilukentillä tai kunnostetuilla laduilla. Onneksi useat kunnat ovat avanneet omat urat koirahiihtäjille. Koira on pidettävä kytkettynä ulkoilu- ja retkeilykohteissa lähes Monet ulkoilu- ja poikkeuksetta. retkeilyalueet sekä kansallispuistot vaativat järjestyssäännöissään koiran kytkemistä. Esimerkillinen retkeilijä huomioi kanssakulkijat ja muistaa, ettei nelijalkainen ystävä ole tervetullut kaikille autiotuville. Poliisin, tullin ja muiden viranomaisten käyttämiä palveluskoiria varten on laadittu erityissäädökset. Metsästyslain vaatima koiran kiinnipito aiheutuu lintujen pesinnästä. Monien kansallispuistojen vesistö- ja suoalueilla rajoitetaankin maihinnousua ja liikkumista ajanjaksolla 15. huhtikuuta15. heinäkuuta. Vaikka aluetta ei olisi erikseen rauhoitettu tai liikkumista siellä kielletty, voi retkeilijä käyttää tervettä maalaisjärkeä: meloja jättää pesimäluodot rauhaan, ja patikoitsija välttää turhaa liikkumista kosteikoilla ja soilla. "Jo kymmenen minuutin päivittäinen pesinnän häirintä hankaloittaa lintujen lisääntymistä. Jos retkeilijän edestä pakenee toistuvasti lintuja, hänen pitäisi siirtyä muualle" valistaa suojelu, asiantuntija Margus Ellermaa BirdLife Suomesta. Lakitekstiä koirista:
Metsästyslaki: 8. luku, Koiran pitäminen, 5155 § Järjestyslaki: 4. luku, Eläimet, 14 § Koirakuri
TEKSTI JA KUVA JOEL AHOLA
Ilkka Salmi taiteilee Kymijoen Ahvionkoskessa, jossa monet koskimelojat harjoittelevat.
TALVEN JÄLJILTÄ kosket ovat täynnä raivoavaa vettä. Yksin ei saa lähteä vesimassojen kieputukseen. Melontaseurat järjestävät jäsenilleen koulutusta ja melontatapahtumia, joissa voi harjoitella taitojaan. Koskimelonta yhdistetään usein vain kajakkeihin. Kanoottimelojien perustama Avokanoottiyhdistys järjestää jäsenilleen koskikoulutusta jopa soolokanootein. Lisää tietoa: www.avokanootti.info
Suomalainen kaipaa luontoon
Kansainväliset Erämessut on Suomen merkittävin eräalan tapahtuma. Tervetuloa koko perheen voimin viettämään mukavaa kesäpäivää Riihimäen Urheilupuistoon.
RETKI toukokuu 2008
9
KOLUMNI
Kuin pelkäisi levottomuuksien ulottuvan eduskuntatalon rappusilta Haltille.
HIMALAJA ON joutunut korkeantason maailmanpolitiikan pelikentäksi. Tiibet, pienoinen vuoristovaltio yrittää päästä vapauteen Kiinan raskaan ikeen alta. Tiibetiläisten ja kiinalaisten väliset levottomuudet ulottuvat jo naapurivaltioihin Nepaliin ja Intiaan sekä kaikkialle olympiasoihtuviestin reitille. Maan hengellinen johtaja Dalai-lama on yli 49 vuotta kestäneen maanpakonsa aikana jatkuvasti korostanut pyrkivänsä rauhanomaiseen ratkaisuun miehittäjävallan kanssa. Kiina ei voi nöyrtyä tiibetiläisten autonomiavaatimuksiin. Se haluaa näyttää maailmalle oman mahtinsa ja vaientaa vastarinnan, sillä se ei salli minkään varjostavan ensi kesänä järjestettävien olympialaisten onnistumista. Tosin mikä voisi olla enemmän olympiahengen mukaista kuin antaa yhtenäisen kansakunnan muodostaa oma valtionsa? Laskuvarjojääkärikillan Mount Everest -retkikunnan suunnitelmiin Tiibetin tilanteen kiristyminen aiheutti vuoden viiveen, sillä Kiina perui vuoren pohjoisseinämälle jo myönnetyt kiipeilyluvat. Olen kannustanut ryhmää hyväksymään tilanteen parhain päin: lisävuosi kannattaa käyttää huolelliseen valmistautumiseen. Nepalin tilanne on ollut levoton vuosikymmeniä. Televisiossa näkemämme veriset yhteenotot rajoittuvat kuitenkin Katmanduun ja muihin suurimpiin kaupunkeihin. Suomen oloihin tuotuna tilanne on sama kuin pelkäisi eduskuntatalon rappusille kerääntyneiden mielenosoittajien marssivan Haltille hulinoimaan. Nepalissa pikkukylästä toiseen kulkevat trekkailijat ovat edelleen turvassa ja jopa tietämättömiä ongelmista. Huhtikuussa pidettyjen parlamenttivaalien voittajia olivat kuninkaan valtaa vastustaneet maolaiset, joten sissiryhmille ei enää tarvitse maksaa tukirahaa. Parlamentti laatii demokratisoituvalle maalle pian uuden perustuslain. Himalajalta kiirii myös muita hyviä uutisia: Bhutan aukeaa matkailijoille ja maan kehitys kohti demokratiaa etenee. Katmandun ilma on puhdistunut merkittävästi, koska väkivaltaisuudet ovat vähentäneet kaupungin autoliikennettä. Myös turistit ovat kadonneet, minkä vuoksi hotellien hintataso on laskenut pihin suomalaisenkin ulottuville.
Veikka Gustafsson www.retkilehti.fi
2000 Annapurna · 2001 Amazonia · 2002 Sahara · 2003 Tahiti · 2004 Dakota · 2005 Santiago de Compostela · 2006 Skotlanti · 2007 Kanada · 2008 Islanti
Voita seikkailu Islantiin!
Osallistu arvontaan
ja lähde Retki-lehden matkassa Islantiin.
Retken täysi-ikäiset kestotilaajat täy osallistuvat arvo arvontaan automaattisesti. Voit osallistu kilpailuun tilaamalla osallistua Retken tai lähettämällä kortin, jossa kerrot nimesi, ikäsi ja yhte yhteystietosi, osoitteeseen
Retki
Outdoor Media Oy Pl 193 15101 Lahti K Kilpailu alkoi 17.1.2008 ja päättyy 31.12.2008. Voittaja julkistetaan M Matka 2009 -messuilla.
T
E
S
T
I
TESTI RETKEN TYÖRYHMÄ TEKSTI JA KUVAT MIKKO NIKKINEN
12
RETKI toukokuu 2008
T E ST I S S Ä : J Ä R E ÄT VA E LLU S K E N G ÄT
Matkan nielijät
aelluskengissä käytetään tuhtia nahkaa suurina paloina, Vibramin valmistamaa kumipohjaa ja vesitiivistä kalvoa vuorimateriaalin ulkopinnassa. Tarkoin harkitut saumat viimeistellään vesitiiviiksi teippaamalla. Vaelluspoluilla tarvitaan konstailematonta rakennetta, sillä kengät altistuvat todella kovalle kulutukselle. Testasimme kevään Retki-testissä 17 reippaaseen ja vaativaan vaelluskäyttöön tarkoitettua jalkinetta, joilla kuljetaan raskas rinkka selässä viikon tai kahden vaelluksilla. Monessa muussa maassa tallataan kuivapintaisilla vuoristopoluilla, mutta Suomessa edetään myös suossa kahlaten ja puroja ylittäen. Nahka tai muut pintamateriaalit kastuvat, ja saumat altistuvat märkänä kovalle hankaukselle. Työn laatu ja yksityiskohtien toimivuus punnitaankin kotimaisilla reiteillä erityisen tarkkaan. Vankkapohjaiset, paksunahkaiset ja vedenpitävällä kalvolla vuoratut jalkineet ilmaantuivat suomalaisten retkeilijöiden käveltäväksi noin 15 vuotta sitten, kun maahamme vyöryi vaelluskenkien suuri markkinabuumi Ensin epäiltiin vaelluskenkien käyttökelpoisuutta, kestävyyttä ja vedenpitävyyttä. Niitä verrattiin aina sopivan paikan tullen kumisaappaaseen, jota suosittiin perinteisesti vaellusjalkineena. Kumisaappaita kannattaa edelleen käyttää kosteissa oloissa. Moni kulkija on kuitenkin siirtynyt kulkemaan retkensä tukevin ja pitävin askelin vaelluskengillä.
JÄREILLÄ VAELLUSKENGILLÄ TAIVAL TAITTUU SATEESSA JA KIVIKOSSA NIIN, ETTÄ JALKAKIN NAUTTII MATKANTEOSTA.
V
Testatut vaelluskengät
Bestard Top Black Crispi Nevada Garmont Nevada GTX Garmont Picos Original GTX Haglöfs Solid Halti Ortler Hanwag Alaska GTX Hanwag Lima Lady GTX Jack Wolfskin Trail Guide Kayland Contact Kayland Globo Nubuk Lowa Tahoe GTX Lowa Tibet GTX Meindl Himalaya MFS Meindl Makalu PRO Scarpa Ladakh GTX Scarpa Nepal Pro GTX
Nahkaa siellä, kumia täällä
Useimmissa kevyissä retkijalkineissa käytetään pintamateriaalina nahan ja kankaan yhdistelmiä. Mokka- ja nupukkinahkaisten osien paksuus vaihtelee
1,4:n ja 1,8 millimetrin välillä. Testatuissa vaelluskengissä nahan paksuus on noin 22,5 millimetriä. Vuoristo- ja jääkiipeilyjalkineissa pintanahka on yli kolme millimetriä paksua. Kaikki mallit Kayland Contactia lukuun ottamatta on valmistettu pelkästä nahasta. Contactin pintamateriaali on na-
han lisäksi osin vankkaa nailonkangasta, Corduraa. Karkeassa kivikossa kenkää suojaa vankan nahan lisäksi pohjakumin paksu rantti tai erilliset nahkaan kiinnitetyt suojakumipalat kärjessä, kannassa tai kengän sivuilla. Tukeva kenkä valmistetaan suurista nahkapaloista, jotta rakennetta heikentävien saumojen määrä jäisi vähäiseksi. Saumojen sijoittelu vaikuttaa kestävyyteen: saumat, jotka kulkevat kengän sivulla ikään kuin kulkusuuntaan nähden vastakarvaan, ovat alttiita rikkoutumaan. Kaikkien testin kenkien vankka ja tukeva pohja on italialaisen Vibramin valmistamaa kumiseosta. Pohjasta koetetaan tehdä sekä pitävä että kulutuskestävä, mutta ne ovat ominaisuuksina toistensa vastakohtia. Pohjat pitävät muuten hyvin, mutta kallioilla tai jäällä ne saattavat jäykkinä lipsua enemmän kuin tavalliset tossut. Vaelluskengät on tarkoitettu kesäkäyttöön. Niissä käytettävä pohjamateriaali kovettuu pakkasessa ja muuttuu liukkaaksi. Aiemmissa jalkinetesteissämme koetimme pohjakumin pitävyyttä Työterveyslaitoksen testilaitteessa. Kaikkien retkijalkineiden ja kumisaappaiden pitävyydeksi saatiin testissä joko erinomainen tai hyvä, eikä pohjakumien välillä huomattu merkittäviä eroja. Isokokoisten ihmisten kannattaa huomioida, että ulkonäöltään samantapaiset jalkineet voivat poiketa toisistaan pohjien jäykkyydessä ja nahan paksuudessa roteva haluaa kengältään enemmän jämeryyttä kuin hintelä.
Vesitiivis voi vuotaa
Vesitiivis kalvo asennetaan kenkään joko bootie-rakenteella, eli sukkamaisesti yhtenäisenä palana, tai niin, että kalvo saumataan kiinni pohjamateriaaliin.
RETKI toukokuu 2008
13
T
E
S
T
I
Ominaisuustaulukko
Merkki ja malli Bestard Top Black Crispi Nevada Garmont Nevada GTX Garmont Picos Original GTX Haglöfs Solid Halti Ortler Hanwag Alaska GTX Hanwag Lima Lady GTX Jack Wolfskin Trail Guide Kayland Contact Kayland Globo Nubuk Lowa Tahoe GTX Lowa Tibet GTX Meindl Himalaya MFS Meindl Makalu PRO Scarpa Ladakh GTX Scarpa Nepal Pro GTX Suositushinta () 252,00 239,00 259,00 299,00 285,00 239,00 249,00 229,00 189,95 199,00 219,00 259,00 279,00 289,00 289,00 269,00 229,00 Pintamateriaali Pintanahka Nupukki Nupukki Pintanahka Nupukki Nupukki Nupukki Nupukki Nupukki Cordura ja mokkanahka Nupukki Nupukki Nupukki Nupukki Nupukki Nupukki Nupukki Kalvomateriaali Gore-Tex Gore-Tex Gore-Tex Gore-Tex Gore-Tex Drymaxx Gore-Tex Gore-Tex Texapore 02 Event Event Gore-Tex Gore-Tex Gore-Tex Gore-Tex Gore-Tex Gore-Tex Pohjakumi Vibram Ushba Vibram Vibram Vibram Vibram Four Season Vibram Foura Vibram Fuora Vibram Fuora Vibram Fuora Vibram Fuora Vibram Fuora Vibram Tsavo Vibram Tsavo Vibram Vibram Vibram Vibram
Kayland Contact (vas.) on testin ainoa malli, jossa on käytetty nahan lisäksi kangasta pintamateriaalina. Vankkaa Lowa Tibetiä (kesk.) suojaa kunnon kumirantti. Hanwag Lima Ladyssä rantti on hivenen matalampi, mutta ulottuu kengän kannasta kärkeen.
14
RETKI toukokuu 2008
T
E
S
T
I
Yhteystiedot
Merkki Bestard Crispi Garmont Haglöfs Halti Hanwag Jack Wolfskin Kayland Lowa Menidl Scarpa Maahantuoja Greendoor Oy Free Heels Oy MBT Oy Haglöfs Oy Halti Oy Fjällräven Oy Bonge Oy Suomen Kiipeilytekniikka Oy Bonge Oy Ibex-sport Oy Free Life Oy www.ibex-sport.com www.freelife.fi www.camu.fi www.haglofs.fi www.halti.fi www.fjallraven.se Maahantuojan www-sivut www.greendoor.fi www.freeheels.fi Valmistajan www-sivut www.bestard.com www.crispi.it www.garmont.com www.haglofs.se www.halti.fi www.hanwag.de www.jackwolfskin.com www.kayland.com www.lowaboots.com www.meindl.de www.scarpa.net
ARVOSTELU
V
aelluskenkien arvostelussa painotimme erityisesti sitä, kuinka hyvältä kävely tuntuu. Käyttömukavuutta painotettiin 25 prosenttia, sillä se kertoo kengän rakenteen suunnittelun onnistumisesta, vedenpitävyydestä, kengän vuoriosan materiaalivalinnoista ja tuotteen soveltuvuudesta retkeilyoloihin. 15 prosentin arvo annettiin nauhoitukselle, koska se joko selkeästi parantaa tai huonontaa puettavuutta, istuvuutta ja käyttötuntumaa. Muita yksityiskohtia painotettiin 15 prosentin verran. Loput pisteet annettiin pohjallisesta. Testattavana oli kustakin mallista kaksi erikokoista kenkäparia, tavallisimmin numerot 41 ja 46. Jalkineiden erojen arvioiminen perustuu monen testaajan kokemuksiin, jotka keräsimme useilla vaelluksilla ja testitapahtumissa. Vedenpitävyys tutkittiin laboratorio-oloissa täyttämällä jalkineet vedellä ja tarkistamalla, pääseekö se tihkumaan kengän läpi. Pohjien liukkautta ei testattu laboratoriossa, sillä aiemmin tutkimiemme maastojalkineiden pidossa ei ollut merkittäviä eroja. Kärkeä ja kantaa suojaava kumirantti arvioitiin testikäytön naarmuuntumisen perusteella. Jokaisen käyttäjän jalka on luonnollisesti erilainen, mutta selvät virheet, kuten puristavat saumat, rypyllään oleva vuorikangas tai huonosti istuvan iltti nousivat esille monen testaajan kommenteissa.
HUIPUT ESIIN RETKINUOTIOILLA
Testeissämme käytetään viiden retkinuotion arvosteluasteikkoa. Alla merkkien selitykset.
Viisi nuotiota saa tuote, johon ei voi enää keksiä mitään parannuksia.
Halti Ortler (vas.) tuotti testissä pettymyksen. Testivoittaja Meindl Himalaya MFS:n yksityiskohtia, kuten nauhoitusta ja iltin hakasta, sekä huoliteltua työnjälkeä koekäyttäjät sen sijaan kiittivät.
Neljä nuotiota myönnetään, jos tuote on erinomainen mihin tahansa saman käyttöryhmän tuotteeseen verrattuna. Se kuuluu huippuluokkaan kaikissa oloissa.
kärkeä ja kantaa hankaukselta, joka aiheutuu raudoista ja remmeistä. Meindl Himalayan kannassa on ainoana puoliautomaattisten jäärautojen kiinnittämiseen tarkoitettu uritus. Kuitenkaan se tai vielä jäykkäpohjaisempi Makalu Prokaan eivät sovellu jääputouskiipeilyyn.
Kolme nuotiota kertoo onnistuneesta tuotteesta, joka on luokassaan hyvä ja ostamisen arvoinen.
Vaivatta jalkaan
Kengät on helppo vetää jalkaan, jos niiden nauhoitus ja iltti yksityiskohtineen on tarkoin mietitty. Tärkeintä on nauharivien sopiva etäisyys toisistaan sekä nauhat, soljet ja lukkosoljet. Iltin täytyy mennä paikalleen ilman, että sen reunat painavat häiritsevästi jalkapöytää tai nilkkaa. Meindlit, Lowat ja Hanwagit sujahtavat parhaiten jalkaan. Häntäpäähän jää
Kahden nuotion tuote on tyydyttävä valinta.
Yhden nuotion varuste soveltuu heikosti testattuun käyttöön.
16
RETKI toukokuu 2008
T E ST I S S Ä : J Ä R E ÄT VA E LLU S K E N G ÄT
Arvostelutaulukko
Merkki ja malli Kävelyominaisuudet 40 % Bestard Top Black Crispi Nevada Garmont Nevada GTX Garmont Picos Original GTX Haglöfs Solid Halti Ortler Hanwag Alaska GTX Hanwag Lima Lady GTX Jack Wolfskin Trail Guide Kayland Contact Kayland Globo Nubuk Lowa Tahoe GTX Lowa Tibet GTX Meindl Himalaya MFS Meindl Makalu PRO Scarpa Ladakh GTX Scarpa Nepal Pro GTX 3 3 3 3 3 3 5 5 3 3 4 5 5 5 5 3 3 Käyttömukavuus 25 % 3 3 3 3 2 1 4 4 3 4 4 4 4 5 4 3 3 Yksityiskohdat 15 % 3 3 3 2 2 1 5 5 2 3 3 5 5 5 5 3 3 Nauhoitus 15 % 2 3 3 3 3 3 5 5 3 3 3 4 4 5 5 2 3 Pohjallinen 5% 5 3 3 3 5 3 3 3 3 3 5 3 3 5 5 4 4 yht. 100 % 3,0 3,0 3,0 2,9 2,7 2,2 4,7 4,7 2,9 3,3 3,8 4,5 4,5 5,0 4,8 2,9 3,1
Haglöfsin Solid, jonka iltti ei istu kunnolla ja nauhoitusvarakin on testin niukimpia.
Kovaan maastoon
Kengänpohjan täytyy vaientaa kivien painautuminen jalkaan. Jos kulkijan selässä on raskas rinkka, muhkurainen maasto vaivaa yhä enemmän. Ankaralla alustalla kengän kärki voi kulua ja kanta naarmuuntua. Testin kaikissa kengissä pohja on riittävän jämäkkä, mutta aina pohjan ja varren jäykkyyden yhdistelmä ei ole onnistunut. Jäykkäpohjainen kenkä vaatii tukevan varren, sillä muuten kävelytuntuma kärsii. Näin tapahtuu Jack Wolfskinin Trail Guidessa, Garmontin Nevadassa ja Picos Orginalissa. Liian jäykkä varsi taas estää jalan luonnollisen liikeradan, joten kengillä on hankala kävellä reippaasti. Jäykät muoviset vuoristokengät on tarkoitettu vain lyhyiden matkojen taapertamiseen, mutta vaellukselle valitaan helposti käveltävät patiinit: niillä on ilo taivaltaa kymmenien kilometrien päivämatkoja. Valmistajat, joiden valikoimiin kuuluu monia eri retkeilyvarusteita, eivät pysty keskittymään jalkineiden suunnitteluun täysipainoisesti. Samantapaiset yksityiskohtien ajattelemattomuudet nousevat esille Jack Wolfskinin, Haglöfsin ja Haltin kenkämalleissa.
·
RETKI toukokuu 2008
17
T
E
S
T
I
Järeät vaelluskengät >>> e k n
Bestard Top Black k
Maahantuoja: Greendoor Oy Hinta: 252 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
BESTARD on uudehko
merkki Suomen markkinoilla. Kenkä näyttää erittäin perinteiseltä ja hillityltä. Se valmistetaan suurista mustan pintanahan paloista vähin saumoin. Mallin sileä pintanahka altistuu naarmuille herkästi, sillä siinä ei ole käytännössä minkäänlaista suojaranttia kengän sivuilla, kannassa tai kärjessä. Top Blackin erikoisuus on irrotettava sisäkenkä, joka on muotoiltu erittäin istuvaksi. Se on helppo ja nopea kuivattaa. Vesitiiviys on toteutettu Gore-Tex-kalvolla, joka on sukkamaisesti kiinni sisäkengässä. Se pitää vettä moitteitta. Sisäkenkiä voi maahantuojan mukaan ostaa erikseen. Rajavartiolaitoksen palveluskäytössä olevan kengän iltti istuu hyvin paikalleen, vaikka välissä on sisäkenkä. Nauhoitus on hyvä ja täsmäl-
Tes Testaajien kommentteja kom
Rullaava ja helposti Ru Nauhoja ei saa riittävän N
käveltävä. kä
Oivan vaellusjalkineen sisäkengän saa irti.
tta linen, mutta sisäkengän kiinnitys haittaa toiseksi ylimmän hakasen käyttöä. Top Black soveltuu hyvin vaellukselle. Testiryhmä jäi kaipaamaan kumirantteja, jotka suojaisivat pintanahkaa.
kireälle helposti ja iltti k menee poimuille, mikä m vaikeuttaa nauhoitusta. v N Nauhojen lukitus toimii näppärästi. Kärjen kuppi häiritsee varsinkin paksu sukka jalassa, ja nahka on taittunut hiukan sisäänpäin kupin päältä. Sisäkenkä täytyy asetella paikalleen tarkasti. Sisäkenkä on varsin tiukka. Kun kengän riisuu, sisäkenkä lähtee helposti mukana.
Crispi Nevada
Maahantuoja: Free Heels Oy Hinta: 239 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
CRISPI on erikoistunut kenkien ja monojen valmistamiseen. Nevada on jämäkän näköinen kenkä, mutta sen pohja tuntuu löysältä kävellessä. Välipohjan löysyys vaikuttaa koko kengän olemukseen. Nevadan vuorimateriaalina käytetään nilkan ulkosyrjän kohdilla miellyttävää pehmeää nahkaa. Myös kengän iltti kerää kiitosta. Nevadan nauhat saisivat olla aavistuksen paksummat. Gore-Tex-kalvoisen jalkineen vesitiiviydessä ei ilmene moitteita. Sisävuoren nahkapalat kuitenkin kuivuvat huomattavasti hitaammin kuin kokonaan kankainen vuorimateriaali, jollainen on muissa kenkämalleissa. Crispin ulkopintaa suojaa sivuilla ja kannassa matalahko suojarantti, joka on nostettu korkealle kengän kärkiosan päälle. Nevada soveltuu mai-
T Testaajien kommentteja k
Kantapää pääsee nou Pohjallisen kangas on
semaan kävellessä.
Löysäpohjainen menijä sopii pikkupatikkaan.
niosti kevyeen vaelluskäyttöön, mutta pitkille reissuille raskaalla kantamuksella sitä ei voi suositella.
ohuet sukat jalassa oudon tuntuinen. Pidempiaikaisessa käytössä sen joutuu todennäköisesti vaihtamaan aika pian. Hyvä ja helppo nauhoittaa, mutta nauhat ovat hiukan liian ohuet. Viimeistelyssä on parannettavaa.
18
RETKI toukokuu 2008
T E ST I S S Ä : J Ä R E ÄT VA E LLU S K E N G ÄT Garmont Nevada GTX
Maahantuoja: MBT Oy Hinta: 259 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
KENKÄ- ja monovalmistaja
Nevada ei yllä parhaimpien tasolle. Sen kärjen ja nauhoituksen muotoilu jättää toivomisen varaa. Kenkä soveltuu kelvollisesti kevyeen menoon, mutta kivikkoisiin ja kosteisiin oloihin sitä ei voi suositella. Kengän suojakumirantti on varsin matala, eikä juuri varjele isoja yhtenäisiä nahkapintoja. Nevada kerää kuitenkin kiitosta hyvästä istuvuudestaan ja kohtuullisen matalavartisena riittävästä jämäkkyydestään kevyemmässä käytössä. Sen tukevuus ei silti riitä esimerkiksi retkiluisteluun. Nevadan iltti on muotoiltu hyvin, ja sen saa aseteltua istuvasti paikalleen. Garmont ei tarjoa parhaimpien mallien tapaista jämäkkyyttä, jota raskaan rinkan kantaja tarvitsisi. Siististi viimeistelty kenkä on kuiten-
T Testaajien kommentteja k
Retkipoluilla kenkä on
Jalkineen jämäkkyys riittää helppoon maastoon.
kin täysin vesitiivis ja sillä voi moitteitta tallailla kevyemmät retket.
hyvä käveltävä, mutta raskas rinkka selässä sen rakenne antaa periksi. Istuu hyvin jalkaan ja tuntuu jämäkältä. Vaikka varsi on kohtuullisen korkea, se ei tue nilkkaa etenkään sivuttaissuunnassa. Hyvä pohjakuvio pitää.
Garmont Picos Original GTX
Maahantuoja: MBT Oy Hinta: 299 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
GARMONT Picos on korkea-
vartisempi ja jämäkämpi vaellusjalkine kuin sisarmallinsa Nevada. Se on valmistettu kiiltävästä pintanahasta. Kärkeä suojaa mainio kumirantti, jota kaipaisi myös kengän sivuille ja kantaan. Picos on Nevadaa tukevampi ja nahoitukseltaan tiheämpi, mistä seuraa täsmällinen kiristys ja parempi käyttötuntuma. Gore-Tex-vuorattu Picos on täysin vesitiivis, ja sen kankainen sisävuori kuivuu muiden kangasvuoristen mallien tapaan. Picosin iltti on kohtalaisen hyvä, vaikka pehmustus voisi olla muhkeampi. Picosin pintahanka on lähes yhdestä palasta muokattu. Sen saumat eivät ole erityisen alttiita vaurioitumaan edes pidempiaikaisessa käytössä. Picosia voi suositella tukevuutensa vuoksi pidemmällekin retkelle.
Testaajien kommentteja
Selvästi vaelluskenkä-
mäisempi kuin sisarmalli Nevada. Korkea kantaosa istuu hyvin jalkaan. Vaikea nauhoittaa, koska lenkit ovat tiheässä. Iltti painaa säären etuosaa ylämäessä. Iltin sisävuori on viimeistely kehnosti.
Tukevaan kenkään voi luottaa pitkällä vaelluksella.
RETKI toukokuu 2008
19
T
E
S
T
I
Haglöfs Solid
Maahantuoja: Haglöfs Oy Hinta: 285 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
HAGLÖFSIN kengänvalmis-
tus on norjalaista perua, sillä yritys osti muutama vuosi sitten Alfa-kenkätehtaan. Solidin kävelytuntuma on kaikin puolin kunnossa ja kengät tuntuvat miellyttäviltä jalassa. Yksityiskohdissa on kuitenkin parantamista. Iltti on testin huonoin. Sen puutteet huomaa joka kerta, kun pukee kenkää ja asettelee ilttiä paikalleen. Myös nauhoitusvara jää varsin niukaksi mallissa, jonka kokomitoitus on puolen tai jopa numeron verran reilumpi kuin muissa testatuissa malleissa. Pehmeä pohjakumi yhdistettynä joustavaan pohjarakenteeseen on oivallus, joka parantaa kävelyominaisuuksia eikä päästä maaston epätasaisuuksia kiusaamaan jalkapohjaa. Toisaalta saman huomioin olisi voinut suoda iltin muotoiluun ja vettä
Testaajien kommentteja
Kenkä on mukava kävel-
Oivaltava pohjarakenne tarjoilee mainion kävelytuntuman.
tävä, mutta hankalissa oloissa tarvittava järeys puuttuu. Istuu todella hyvin jalkaan ja tilaa riittää. Koko tuntuu reilulta. Liian lyhyistä ja ohuista nauhoista ei saa kunnollista otetta. Hakaset ovat myös liian pienenoloiset ja kengän kiristäminen sujuu hankalasti. Säilytyspussi on kiva yllätys.
pitävän kalvosukan kiinnittämiseen, jolloin Solid olisi selvästi eheämpi tuote. Mallista puuttuu järeys ja huolellinen viimeistely.
Halti Ortler
Valmistaja: Halti Oy Hinta: 239 Vedenpitävä kalvo: Drymaxx
HALTI Ortlerin ulkonäkö on
jämäkkä, ja kengät ovat kelvolliset käveltävät. Kantakupin muotoilu häiritsi joitakin testaajia, mutta enemmän kielteistä palautetta sai sen kehno pehmustus. Mukavuudessa Ortler ei yllä parhaiden tasolle. Iltti on kelvollinen ja nauhoitusvaraa riittää. Nauhat ovat kuitenkin turhan ohuet, mikä heikentää kestävyyttä ja puettavuutta. Ohut materiaali pureutuu käsiin epämiellyttävällä tavalla. Sekä käytetyn että käyttämättömän kengän Drymaxxkalvo vuotaa. Ortlerit ovat kuitenkin kelpo jalkineet, vaikka niistä puuttuu kärkikastin jämäkkyys, täsmälliset materiaalivalinnat ja huolellinen viimeistely. Ortlerin kumirantissa on kannan sivuilla yhteensä kuusi kulumiselle altista saumaa, ja juuri siitä malli vuotaa.
T Testaajien kommentteja
Ortlerin kävelytuntuma
Vuotavalla jalkineella voi kävellä muttei patikoida.
on kelvollinen, mutta kengästä puuttuu vaelluskengän jämäkkyys. Nauhat ovat riittävän pitkät mutta liian ohuet. Kantakuppi on turhan leveä, ja jalka pääsee liikkumaan sivuttain kantapään kohdalta. Kovasta kantakupista puuttuu riittävä pehmike.
Ortleria ei voi vedenpitävyysongelman vuoksi suositella vaelluskäyttöön.
20
RETKI toukokuu 2008
T E ST I S S Ä : J Ä R E ÄT VA E LLU S K E N G ÄT Hanwag Alaska GTX
Maahantuoja: Fjällräven Oy Hinta: 249 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
HANWAG on perinteikäs
kenkävalmistaja, jonka Alaska on testin kiistatonta parhaimmistoa. Saksalaiset osaavat tehdä kengistä helposti puettavat, kuten nytkin. Iltin ja nauhoituksen viimeistely kielivät yksityiskohtien hallinnasta. Alaskan nauhoitus on toteutettu kuulalaakeroiduilla hakasilla ja oivallisilla nauhoilla. Kokonaisuutta täydentää erittäin hyvin nauhoihin pureutuvat lukitushakaset. Gore-Tex-vuori on täysin vesitiivis ja vuorikangas esimerkillisen siististi paikallaan. Sisäpohja on viimeistelty muovilevyllä samaan tapaan kuin esimerkiksi Lowan ja Meindlin malleissa. a. Ratkaisu on varmasti pohjaa myöten menevää kalvosukkaa kestävämpi, mikä on tärkeä ominaisuus jalkineiden pitkäikäisyyttä ajatellen. Alaskan kumirantti voisi olla aavistuksen korkeampi, jolloin se suojaisi paremmin: näin järeässä ja suhteellisen
Te Testaajien kommentteja ko
Alaskalla voi paahtaa A
missä tahansa tietäen, että jalat ovat suojassa, eikä kulkeminen ole kengistä kiinni. Erittäin hyvin jalkaan istuvat kengät. Iltti antaa mukavasti periksi, eikä paina sääriluuta ylämäkeen käveltäessä, kuten yleensä tämän tyyppiset kengät. Helppo nauhoittaa.
Vaativan vaeltajan valinta on helppo pukea jalkaan.
keveässä kengässä muutaman gramman lisäpaino ei merkitsisi mitään. Alaska sopii erittäin hyvin vaativaan vaelluskäyttöön.
Hanwag Lima Lady GTX
Maahantuoja: Fjällräven Oy Hinta: 229 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
LIMA Lady on erittäin hyvälaatuinen vaellusjalkine, joka on tarkoitettu naisille ja nuorille. Sen lesti on selvästi sirompi kuin muiden testikenkien lesti, mutta muuten kenkä on täysiverinen menijä vaativaankin käyttöön. Kumirantti on aavistuksen matala, mutta suojaa sekä kengän kärkiosaa että sivuja. Yksinkertaisista ratkaisuista on iloa pitkäksi aikaa. Esimerkiksi kantapään kohdalla olevat nahkapalat on ommeltu kiinni kolmella saumalla, joista yksi on sijoitettu toisista hivenen kauemmaksi. Yksinkertainen oivallus vahvistaa rakennetta. Liman Gore-Tex-kalvo on täysin vesitiivis ja iltti asettuu paikalleen ilman tuskaista asettelua. Ohuemmat nahkasivut ja miellyttävä pehmuste iltin yläosassa tuntuvat mukavilta nilkan
Testaajien kommentteja
Rullaava ja mukava Istuu erittäin hyvin
käveltävä.
Siro leidi viihtyy vaativassa maastossa.
etuosaa vasten. Lima soveltuu monipuoliseen vaellus- ja retkikäyttöön.
jalkaan, kuten toinenkin Hanwag. Ehdottomasti testin kärkitasoa. Ilttiä paikoillaan pitävä hakanen saisi sijaita aavistuksen alempana. Kaikin puolin loistava jalassa ja erityisen helppo nauhoittaa.
RETKI toukokuu 2008
21
T
E
S
T
I
Jack Wolfskin Trail Guide ail
Maahantuoja: Bonge Oy Hinta: 189,95 Vedenpitävä kalvo: Texapore
TRAIL Guide on yksi testin
keveimmistä kengistä, vaikka sitä kiertää jämäkkä kumirantti suojaamassa kengän kärkeä ja sivuja. Keveys on saatu aikaan notkealla pohjalla, jonka läpi raskaan rinkan kantaja tuntee kivet. Jack Wolfsinkin viimeistely ei yllä aivan parhaimpien mallien tasolle. Varrensuun nahkaosa on viety turhan alas, ja sen sauma painoi joidenkin testaajien akillesjännettä. Iltti istuu kohtalaisesti ja nauhoituskin kerää kiitosta. Jalkapöydän päällä saisi olla hakaspari tai kaksi lisää, mikä mahdollistaisi vielä täsmällisemmän säätömahdollisuuden. Texapore-kalvo on täysin vedenpitävä, eikä vettä tihkunut läpi testin aikana. Trail Guide soveltuu mainiosti kevyelle retkelle, mutta painavan lastin kantajan tarpeisiin sen pohja on liian löysä.
Te Testaajien kommentteja ko
K Kevyet ja miellyttävät
kengät kaipaavat vaelk luskengän jämäkkyyttä. l S Sisäpuolen ulkolaidalla tuntee selkeän sauman, t joka aiheuttanee pikkujo varpaisiin hiertymiä. v Varrensuussa sauma V painaa. p Jalkapohja väsyy kengisJa sä helposti. s
Hieman viimeistelemätön ja löysäpohjainen malli pitää vettä.
Kayland Contact
Maahantuoja: Suomen Kiipeilytekniikka Oy Hinta: 199 Vedenpitävä kalvo: Event
KAYLAND Contact on ainoa testin jalkineista, jossa päällismateriaalina on nahan lisäksi kangasta. Contact on aavistuksen tossumainen, erittäin tarkka ja miellyttävä käveltävä. Valmistajan kokemus kiipeilyjalkineista näkyy jalkineen muotoilussa ja viimeistelyssä. Iltti sujahtaa paikalleen ilman suurempia ongelmia, ja tiheä nauhoitus on täsmällinen. Event-kalvo piti vettä testissä. Kengän kärjessä on vankka suojarantti, mutta sitä kaipaisi myös kengän sivuille ja kantaan. Contact on mainio jalkine, jota voi suositella monipuoliseen käyttöön. Se soveltuu polkujen tallaamisen lisäksi mainiosti myös kaupunkikuljeskeluun.
Testaajien kommentteja
Holvikaaressa on melko
Tarkka talsittava muistuttaa kiipeilytossua.
voimakas tuki, eli lättäjalkaisille Contact ei tunnu sopivan. Hyvin tiheän nauhoituksen kiristäminen vie aikaa, mutta kengän saa istumaan lopulta hyvin. Iltti ei istu aivan parhaalla tavalla, vaan painaa sääriluuta varren nauhoituksen ollessa kiristetty. Hengittää hyvin.
22
RETKI toukokuu 2008
T E ST I S S Ä : J Ä R E ÄT VA E LLU S K E N G ÄT Kayland Globo Nubuk
Maahantuoja: Suomen Kiipeilytekniikka Oy y Hinta: 219 Vedenpitävä kalvo: Event
GLOBO Nubuk on perintei-
nen vaellusjalkine, joka on valmistettu yhdestä suuresta nahkapalasta. Kumirantti suojaa koko kenkää. Pohja on jämäkkä, mutta kokonaisuutena Globosta puuttuu johdonmukainen ja järeä tuntuma. Iltti on hyvä ja ongelmaton puettava, mutta sen viimeistely jättää vielä toivomisen varaa. Nauhoitus on riittävän tiheä, ja sillä saa säädettyä kengät jalkaan haluamallaan tavalla. Event-kalvo on Contactin tapaan täysin vesitiivis. Globo soveltuu monipuoliseen kevyeen vaelluskäyttöön.
Testaaj Testaajien kommentteja komme
Rullaavalla kengällä
tepastelee poluilla mielellään. mielellään Istuva ja tu tukeva jalkine ei yllä kuitenkaan aivan kuit testin parhaiden tuntuparh maan. Kumisuojus varjelee Kumisuoju nahkaa kiviltä ja muilta kiv iskuilta.
Monipuolinen popo onipuolinen aipaa kaipaa lisää järeyttä.
Lowa Tahoe GTX
Maahantuoja: Bonge Oy Hinta: 259 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
LOWA on perinteikäs kenkä-
valmistaja, jonka kokemuksen huomaa viimeistelyssä ja yksityiskohdissa. Tahoe on tarkoitettu Lowan Tibetiä kevyempään menoon. Sen iltti, nauhoitus ja viimeistely eivät jätä moitteen sijaa. Kumirantti on matalampi kuin Tibetissä ja Meindlin malleissa. Tahoe soveltuukin helppokulkuisemmille poluille kuin kilpakumppaninsa vähäisemmän jäykkyytensä, keveämmän nilkan tuen ja lyhyemmän vartensa takia. Gore-Tex-kalvo pitää vettä. Sisäpohjan muovinen kovike kestää hankausta paremmin kuin vuorisukka. Iltti ei kerää moitteita tuntumastaan, mutta sen ulkopuolella oleva hakanen voisi olla alareunastaan paremmin muotoiltu. Aavistuksen liian lyhyet nauhat jäävät ajoittain reunaan kiinni.
Test Testaajien kommentteja kom
Yksityiskohdat on tarkYksity Lyhyt Lyhytvartisena sopii
kaan harkittu.
etenkin helppokulkuisiletenk le poluille. po Hiuka liian lyhyet Hiukan nauhat. nauh
Laadukkaat vaeltajat aadukkaat kulkevat helposti. ulkevat
Tahoe GTX- vaelluskengät soveltuvat monipuoliseen vaellus- ja retkeilykäyttöön.
RETKI toukokuu 2008
23
T
E
S
T
I
Lowa Tibet GTX X
Maahantuoja: Bonge Oy Hinta: 279 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
LOWA Tibet yltää testin kär-
kikolmikkoon. Siinä on parannettavaa vain varrensuun muotoilussa, nauhoituksen hienosäätömahdollisuudessa ja käyttömukavuudessa. Tibet on hyvä käveltävä ja soveltuu vaativaankin vaelluskäyttöön. Kumirantti suojaa hyvin ja varrensuun pehmuste on miellyttävä pitkänä jotostelupäivänä. Sisäpohja on samanlainen kuin Tahoessa, ja sen puhdistaminen roskista sujuu vaivattomasti. Muiden Gore-Tex-, Texapore- ja Event-vuorattujen jalkineiden tapaan Tibet on vesitiivis. Reilun kumirantin ansiosta se soveltuu hyvin myös vaellusjäärautojen tai retkiluistimien kumppaniksi. Lowa Tibet on varma valinta vaativaan vaelluskäyttöön.
T Testaajien kommentteja k
Pohja antaa hieman pe Hyvä nauhoitus. Iltin
riksi, muttei silti liikaa.
hakanen saisi tosin olla hiukan suurempi, jotta nauha menisi kunnolla sen alta. Iltin ohennus estää säären puutumista.
Kärkitason kenkä janoaa haasteita.
Meindl Himalaya MFS
Maahantuoja: Ibex-sport Oy Hinta: 289 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
HIMALAYA on Meindlmalliston järeimmästä päästä ja soveltuu erinomaisesti vaelluksille. Se on B/C-luokan jalkine, eli aavistuksen notkeampi kuin testin toinen Meindl. Himalayassa on erittäin hyvin suojaava ja esimerkillisellä tavalla kenkään kiinnitetty kumirantti. Se on oivallinen vaikeakulkuisessa kivikossa ja retkiluistelusiteiden tai jäärautojen kanssa. Himalayan istuvuuden ja käyttömukavuuden varmistaa Memory Foam System, MFS: pehmustemateriaali muotoutuu yksilöllisesti jalan mukaan joka kerta. Vastaavaa ratkaisua ei ole testin muissa jalkineissa. Himalaya pitää vettä moitteitta, eikä sen eheään kokonaisuuteen juuri keksi parannettavaa.
Te Testaajien kommentteja ko
Täsmällinen ja tarkka Tä Erinomainen nauhoitus Er MFS parantaa tuntumaa M Hyvä kumisuojus varHy
kaikissa oloissa. k
ja hyvä iltin hakanen. entisestään. e
jelee nahkaa kiviltä ja je m muilta iskuilta.
Notkea menomono muotoutuu kulkijan jalkaan.
TE STIVOITTA JA
24
RETKI toukokuu 2008
T E ST I S S Ä : J Ä R E ÄT VA E LLU S K E N G ÄT Meindl Makalu Pro
Maahantuoja: Ibex-sport Oy Hinta: 289 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
MAKALU sijoittuu raken-
teeltaan ja jäykkyydeltään C-luokkaan, eli on tarkoitettu vaativaan vaelluskäyttöön ja soveltuu tehtäväänsä erinomaisesti. Makalussa ei käytetä Himalayan mukavuutta lisäävää MFS-materiaalia, joten se on aavistuksen pelkistetympi. Jäykempi pohja tuo tukevuutta varsinkin suurikokoiselle vaeltajalle, joka kantaa raskasta lastia. Makalu Pro soveltuu vaativaan ja kuluttavaan vaelluskäyttöön.
Te Testaajien kommentteja ko
T Testin järeimmät. Istuu tukevasti ja hyvin
jalkaan. Lesti tuntuu kapeammalta kuin useimmissa testin malleissa. Nauhat ovat riittävän pitkät ja kestävät hyvin solmittuina. Korkealle ulottuva kumisuoja varjelee hyvin kenkää.
Karskin kulkijan luottopatiini sietää kulumista.
Scarpa Ladakh GTX X
Maahantuoja: Free Life Oy Hinta: 269 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
SCARPA Ladakh on suuresta
nahkapalasta valmistettu hyvin perinteisen oloinen vaelluskenkä. Jämäkkää Vibramin kumipohjaa reunustaa tukeva kumirantti, joka ei ole kovin korkea. Kenkien ja monojen valmistamiseen keskittyneen perinteikkään tehtaan kokemus näkyy yksityiskohtien viimeistelyssä. Iltti istuu paikalleen vaivatta. Kengän saa säädettyä erittäin tiheän nauhoituksen ansiosta jalkaan haluamallaan tavalla. Pieni liinasta valmistettu nauhoituslenkki vankkojen metallisolkien välissä kuitenkin ihmetyttää. Nauharivistöt ovat Scarpalle tyypillisesti varsin lähellä toisiaan, joten kapeajalkateräisten vaeltajien kannattaa kenkiä valitessaan varmistua nauhoitusvaran riittävyydestä. Gore-Tex-kalvosukka kestää vettä moitteitta, eikä
Testaa Testaajien kommentteja komm
Nauhoituksessa on Nauhoitu
käytetty kahta erilaista hakasta ja kolmea erilaista lenkkiä, joiden nau läpi nauhat kulkevat. Vartta e saa kiristetei tyä kunn kunnolla, ja se jää helposti liian löysäksi. helpost Muuten kenkä istuu mukavasti jalkaan. mukava
Perinteikäs vaellusjalkine kelpaa monipuolisiin maastoihin.
Ladakhin kävelytuntumassa ole valittamista. Ladakh soveltuu mainiosti vaihtelevaan vaelluskäyttöön.
RETKI toukokuu 2008
25
T
E
S
T
I
Kärki
Jack Wolfskin Trail Guide.
Kayland Contact.
Lowa Tahoe GTX.
Meindl Makalu PRO.
Scarpa Nepal Pro GTX
Maahantuoja: Free Life Oy Hinta: 229 Vedenpitävä kalvo: Gore-Tex
NEPAL Pro GTX on hyvin
samantapainen kenkä kuin saman merkin Ladakh. Molempien vuoraukseen kaipaisi mukavuutta, sillä muuten eheät mallit jäävät aavistuksen kolhon oloisiksi. Nepal Pron nauhoitus on parempi kuin Ladakhin, mutta varrensuun säätämiseen toivoisi yhtä lisähakasparia ja paremmin sijoitettua lukkohakasta: muun nauhoituksen tasalla oleva lukkohakanen ei pidä kunnolla. Gore-Tex-kalvo kestää vettä vuotamatta. Muutenkin kengät keräsivät kiitosta, ja niitä verrattiin paikoin jopa testivoittajaan. Viimeistelyltään, jämäkkyydeltään ja mukavuudeltaan ne eivät kuitenkaan vedä vertoja Meindlille. Scarpa Nepal Pro GTX -kengät soveltuvat mainiosti
T Testaajien kommentteja k
Istuu hyvin ja tuntuu
Hieman kolho kenkä vie monenlaisille retkille.
monipuoliseen vaelluskäyti li ll kä t töön.
jotenkin samalta kuin Meindl Himalaya. Pohja joustaa enemmän kuin muissa malleissa ja sopii siksi myös päivittäiseen käyttöön. Hyvät nauhat ja nauhoitus. Iltti on pehmustettu erittäin hyvin, eikä se paina sääriluuta.
Nauhalukot
Bestard Top Black.
Garmont Picos Original GTX. Lowa Tibet GTX.
Meindl Makalu PRO.
26
RETKI toukokuu 2008
teema
T E K ST I J O E L A H O L A J A M I K KO L A M M I N PÄ Ä K U VAT J O E L A H O L A
Vaelluksen
VASTUUNKANTAJAT
HUONOISSA JALKINEISSA AURINKOINENKIN PÄIVÄ MUUTTUU SYNKÄKSI, MUTTA SOPIVISSA KENGISSÄ TAIVAL TAITTUU KEPEÄSTI.
KUVA MARKUS SIRKKA
28
RETKI toukokuu 2008
J
alat ottavat vaelluspäivän aikana vastaan jopa kymmeniä tuhansia iskuja. Niiden kipeytyminen heijastuu polviin, lonkkiin, selkään ja hartioihin sekä koko vaellusryhmän mielialaan. Koiven suojaaminen on kengän tärkein tehtävä, sillä terävät kivet, juuret ja oksat kiusaavat paljaita jalkateriä. Vaelluksilla liikutaan päivittäin pitkiä matkoja vaativissa maastoissa: poluilla, metsissä, soilla, kivikoissa tai tunturikankailla. Korkeintaan uimarannalla voi tepastella ilman tossua. Edes kesäiselle melontaretkelle ei lähdetä ilman jalkineita, sillä mekaanisen kulutuksen lisäksi jalat pitää suojata kosteudelta ja kylmyydeltä. Kastunut iho pehmenee ja altistuu hiertymille sekä rakoille. Märät jalat myös palelevat helposti. Muut vedenpitävät jalkineet kuin kumisaappaat vaativat huolellista hoitoa. Koppuraksi kuivunut nahka saattaa jäykästi taipuessaan vahingoittaa vedenpitävää kalvoa, jonka korjaaminen on miltei mahdotonta. Nahka pysyy notkeana säännöllisellä vahauksella, eikä kalvo rikkoudu. Kenkä tukevoittaa taivallusta. Vaeltaja kaipaa luotettavia ja varmoja askeleita etenkin raskaan kantamuksen kanssa tai vaikeakulkuisessa maastossa. Kivikossa jäykkäpohjainen kenkä on parhaimmillaan. Sillä saa otteen pienestäkin kiven särmästä tai kallion ulkonemasta. Helppoon maastoon sellaista ei kannata valita, sillä se tekee etenemisen kömpelöksi ja haittaa ponnistamista esteiden yli. Tukeva vaelluskenkä antaa jalan lihaksille leporauhan, koska se estää liian työn. Siksi jalka väsyy vaelluskengässä vähemmän kuin kevyissä tossuissa. Toisaalta jalkojen liikkumattomuus surkastuttaa jalan pieniä lihaksia, mistä voi syntyä niin kutsutut sämpyläjalat. Ongelmaa voi kompensoida käyttämällä leirissä sukkamaisia kevytjalkineita, joissa kaikki jalkaterän lihakset pääsevät ahkeroimaan. Karkeaa pohjakuviointia tarvitaan pidon lisäämiseksi, mutta kengänpohjan täytyy myös pehmentää jalkaterään ja kantapäähän kohdistuvia iskuja. Painava reppu, kivinen maasto ja vauhdikas eteneminen lisäävät vaimennuksen tärkeyttä.
Himoretkeilijän m r k j kannattaa hankkia a i lajiin tehdyt jalkineet. ain e e
Käytön mukaan
Yhdellä kenkäparilla ei pärjää kaikissa retkeilylajeissa tai kaikkina vuodenaikoina. Aloittelija voi kuitenkin tehdä kompromisseja, sillä sopiva yleiskenkä taipuu moneen menoon. Sen sijaan paljon retkeilevän kannattaa hiljalleen hankkia kuhunkin lajiin tarkoitetut jalkineet. Jalassa on miltei 30 luuta, jotka liikkuvat toisiinsa nähden lihasten, nivelten ja niitä tukevien nivelsiteiden mukaan. Jalki-
Vaelluskenkien kansainvälinen luokitus
Luokka A AB B BC C D Nimitys Maastokenkä Kevyt retkeily- ja vaelluskenkä Vaelluskenkä Jäykkä vaelluskenkä Trekking- ja vuoristokenkä Ylävuoristokenkä Maaston kuvaus Helpot tiet ja polut Vaihtelevat polut Vaihteleva maasto ja vaikeat polut Kivikkkoiset polut ja vaativa maasto Vuoristo- ja jäätikköretket Lumi- ja jäätikköreitit Kantamus Pieni päiväreppu Päiväreppu Viikonloppureppu Suuri rinkka Painava rinkka Painava rinkka
KUVA TERHI AHOLA
Sandaalit riittävät pyöräilyjalkineiksi leppoisille kesäreissuille, mutta sadekelejä varten pakataan mukaan myös patiinit.
neet, jotka on valmistettu tiettyyn lajiin, tukevat jalkaa ja samalla sallivat tietynlaiset liikkeet. Niiden materiaalit, muodot, pehmikkeet, vahvikkeet, tuet ja pohjan ominaisuudet on mietitty tarkoin. Kiipeilijät tarvitsevat erikoistossunsa, jotka pureutuvat tiukasti kallioon. Pyöräretki sujuu sutjakasti jalkineissa, jotka siirtävät jalkojen synnyttämän pyöritysenergian tehokkaasti renkaisiin. Suunnistettaessa kalliomaastoissa tai liikuttaessa jäällä kenkien pohjiin tarvitaan nastat. Melontaretki onnistuu tavallisin patiinein, mutta neopreenitossut tai sandaalit ovat käytännölliset ja mukavat veden äärellä. Kumisaapas puolustaa edelleen asemaansa kosteiden olojen retkeilyjalkineena ja sopii erinomaisesti hilla- sekä karpalosuolle. Nauhattomana sitä ei saa istumaan jalkaan täysin, mistä voi aiheutua hiertymiä. Huono puoli on myös, ettei hiki pääse haihtumaan kumisaappaasta. Pitkille taipaleille valitaan vedenpitävät ja hengittävät popot. Jos käyttää kenkiä muussa kuin tarkoituksenmukaisessa lajissa, ne saattavat rikkoutua tai aiheuttaa käyttäjälleen vaivoja. Jokainen ymmärtää, että luistimet, monot, kahluusaappaat ja huopikkaat on hiottu tiettyyn käyttöön. Miksi sitten monet lähtevät vaellukselle lenkkikengissä tai talviretkelle vaelluskengissä?
RETKI toukokuu 2008
29
teema
Lämmin aurinko ja lempeä tuuli hellivät jalkoja kesäisen vaelluksen tauolla.
KUVA MARKUS SIRKKA
KUVA MARKUS SIRKKA
Kosteus höyryää s u y ä suuaukosta u aurinkoisella kivellä. u n s l ä
Vuoden 2005 erävaelluksen SM-kisat järjestettiin Evolla. Silloin kolmannes avoimen ja nuorten sarjan partioista joutui keskeyttämään useimmiten jalkavaivojen takia. Lasse Tolonen osasi kuitenkin pitää jalkansa kisakunnossa.
Luokitellut kengät
Euroopassa vaelluskenkien käyttösuositus ilmoitetaan yleisesti AD-luokin. Luokka kertoo, millaisessa maastossa ja kuinka painavan lastin kantamisessa kenkien hyvät ominaisuudet tulevat parhaiten esiin. Kevyt ja pehmeä A-luokan maastokenkä soveltuu helpoille poluille ja päivärepun kantamiseen. Suurin osa Suomessa myytävistä vaellusjalkineista on kevyehköjä A/B-luokan kenkiä, jotka on tarkoitettu poluilla patikoiville viikonloppuretkeilijöille. Klassisia vaelluskenkiä (B-luokka) myydään lähes yhtä paljon. Niitä suositellaan vaihtelevaan maastoon ja vaikeillekin poluille, kun kannettavaa on noin 15 kilogrammaa.
Käsivarren kivikkoisille poluille ja vaativaan maastoon kannattaa hankkia jäykemmät B/C-luokan jalkineet. Näitäkin tukevampia ja järeämpiä ovat rankan maaston trekkausjalkineet (C) ja ylävuoristokengät (D), jollaisia ei kotimaamme reiteillä tarvita. Niihin saa kiinnitettyä myös jäätikköraudat tai varsinaiset jääraudat. Kesällä varpaat kaipaavat raitista ilmaa, joten sandaaleja suositaan leppoisassa kuljeskelussa helteisessä kelissä. Ne eivät kelpaa varsinaiseen vaelteluun, sillä eivät tue riittävästi painavan repun kantajan jalkaa. Niiden pohjat ovat myös usein liian löysät. Vauhdikkaampaan menoon tarvitaan suunnistuskengät tai maastojuoksutossut, joilla voi kipittää pehmeillä poluilla pitkätkin juoksuvaellukset. Ne istuvat hyvin jalkaan ja kuivuvat nopeasti vaikkapa kastuttuaan suonylityksessä. Useat retkeilyliikkeiden myyjät kauppaavat vaelluskenkiä virheellisesti myös talvikäyttöön. Pohjissa käytetään monenlaisia
30
RETKI toukokuu 2008
Shingo Ohkawa, Lone Peak Cirque, UT. Control Shock trekking poles.
ANDREW BURR
kumilaatuja, jotka valitaan pääasiallisen kengän käyttötarkoituksen mukaan. Kumiseokset, jotka pitävät kesäkelissä, jäykistyvät pakkasessa ja muuttuvat petollisen liukkaiksi. Siksi kylmille keleille kannattaa hankkia kunnolliset talvikengät tai huopakumisaappaat. Tarpeeksi tukevaan ja lämpimään vaellusjalkineeseen voi kiinnittää lumikengät tai retkiluistimet. Jopa jäätikköraudat istuvat napakasti jäykimpiin patiineihin. Monet vaellus- ja talvikengät sopivatkin lumikenkien, retkiluistimien tai metsäsuksien yleissiteisiin. Kun hankkii luistimiin ja suksiin samanlaiset siteet, niitä voi käyttää samoin jalkinein.
Jäätikköraudat istuvat i a u t jäykimpiin patiineihin. m n i e n
Valinnan vaikeus
Sopivien kenkien hankkiminen on usein ongelmallista. Hätäistä ostopäätöstä täytyy varoa yli kaiken, sillä virheellisen valinnan seuraukset tuntuvat joka askeleella. Kulkija etsii kokonaisratkaisua jalkinetarpeeseensa. Siihen kuuluu kengät hoitoaineineen, nauhat, pohjalliset, sukat ja kenties säärystimet tai päällyspussit, joilla voi kahlata jokien poikki. Ulkonäön perusteella voi valita vain värin, mutta muuten oston pitää perustua vakavampiin argumentteihin. Eniten kenkämallin valintaan vaikuttaa, miten, missä ja milloin liikkuu. Määrittelyssä painaa edellä kuvattu kenkäluokitus. On turha snobbailla jäätikkökengillä, jos on tarkoitus patikoida korkeintaan Saariselän tuntureilla. Kokeneen vaelluskaverin vinkit voivat viedä harhaan, sillä kulkija tarvitsee kengät omiin jalkoihinsa omille retkilleen. Useimmat valitsevat vedenpitävät ja hengittävät jalkineet. Jalat säilyvät niissäkin kuivina vain, jos kulkija ymmärtää yksinkertaisen toimintaperiaatteen: vettä ei saa päästä kengän sisäpuolelle, mutta hien on päästävä ulos. Nastapohjaiset vaelluskengät Vedenpitävyys voipitävät erinomaisesti jäisillä pitkospuilla. daan taata täysin pitävällä materiaalilla, eli tavallisesti kumilla, mutta silloin ongelmaksi muodostuu hengittämättömyys. Täysnahkaiset kengät pitävät veden, jos ne muistaa käsitellä hoitoainein niin retken jälkeen kuin sen aikanakin. Vaha, joka täyttää nahan huokoset, vähentää hien haihtumista. Erilaiset vedenpitävät mutta hengittävät kalvorakenteet ovat nykyisin yleisin tapa pitää vesi loitolla. Aiheesta kerrotaan enemmän vaelluskenkätestissä, joka alkaa sivulta 12. Vesi holahtaa kenkään helposti varrensuusta joen ylityksesJatkuu sivulla 34.
CONTROL SHOCK
t p r e o k l k i e n g s
B L A C K D I A M O N D E Q U I P M E N T. C O M / C O N T R O L S H O C K
MOUNTAIN@BLACKDIAMOND.EU +41 / 61 564 33 33
RETKI toukokuu 2008
31
Huolto aloitetaan kunnollisella puhdistuksella. Pesuaineen lisäksi käytetään harjaa ja runsaasti vettä.
Puhtaaseen ja kuivaan nahkaan suihkutetaan kyllästysainetta. Käsittely kannattaa tehdä pari kertaa.
Vaha sivellään kengän pintaan sormella tai rätillä. Tärkeää on muistaa käsitelllä myös kaikki käänteet, kuten iltin reunat.
tävästä vahasta. Kovia rasvoja ja öljyjä kannattaa välttää, sillä ne voivat tukkia kengän huokoset ja haurastuttaa liimauksia sekä lankoja. Vaha levitetään tasaisesti sormella tai kangastilkulla. Ihon lämpö notkistaa vahaa sopivasti, jotta se imeytyy nahkaan. Iltin käänteiden roskat ja pikkukivet on poistettava tarkoin. Siellä käytetään yleensä ohuempaa nahkaa, joka rikkoutuu terävistä esineistä. Metalliosatkin täytyy sipaista vahalla. Se suojaa myös lankoja ja pidentää tikkausten kestoikää.
Vahattaessa kengät tummuvat ja kiillottuvat, mikä kuuluu asiaan. Monet pitävät ajan patinoimaa kenkää jopa tyylikkäämpänä kuin uutta. Vahaamaton pinta säilyttää pehmeytensä kauan, mutta haurastuu ja hajoaa varsin nopeasti. Karkealla kenkäharjalla voi palauttaa pinnan nupukkuutta. Nahkavuoriin voi levittää käsirasvaa, jolloin jalkahiki ei pääse kovettamaan materiaalia. Kenkä saa kuivua vahauksen jälkeen muutaman tunnin varjoisassa paikassa. Huoneenlämpö tai saunan mieto jälkilämpö käy hyvin, mutta suora auringonpaiste tai lämpöpatterin läheisyys ovat haitaksi. Kuivumisen jälkeen ylimääräiset vahat pyyhitään pois. Samalla kannattaa tarkistaa nauhojen kunto ja vaihtaa rispaantuneet uusiin. Mieluummin nauhat kannattaa vaihtaa vähän liian aikaisin, kuin tapella katkenneitten nauhojen kanssa reissussa. Pohjalliset keräävät likaa ja painuvat käytössä kasaan. Ne voi pestä muutaman kerran nyrkkipyykissä tai pesukoneessa 30 asteen lämmössä. Kulutustavaraa olevia nauhoja ja pohjallisia myydään retkeilyn erikoisliikkeissä. Vaelluskengät on syytä huoltaa aina ennen matkaa ja sen jälkeen. Kengät kannattaa säilyttää puhtaina, vahattuina ja kyllästettyinä ilmavassa kuivassa tilassa. Liikaa lämpöä täytyy välttää. Jalkineita ei saa säilyttää muovipussissa, koska materiaalit eivät pääse hengittämään. Kosteana muoviin käärityt retkijalkineet homehtuvat helposti. Vaelluskenkien säilyttämiseen ja kuljettamiseen myydään erityisiä laukkuja. Ne valmistetaan tukevasta muovista ja verkosta. Kenkäpussi suojaa kenkiä ja estää niitä likaamasta muita matkatavaroita tai kulkuneuvoja. Kengän huolto- ja hoitotarve määräytyy käytön mukaan. Kun vesi helmeilee kengän päältä kauniisti pois, ei tarvitse tehdä mitään. Jos vesi imeytyy pintaan, kenkä täytyy kyllästää. Jos materiaali näyttää kuivalta, se vahataan. Kyllästämisen ja vahauksenkin voi tehdä vuoron perään, eikä aina samalla kerralla. Vaellusjalkineille tarkoitetut kenkienhoitoaineet ovat niin mietoja, ettei kenkiä voi pilata hoitamalla niitä liikaa.
·
RETKI toukokuu 2008
33
teema
Vaeltaja kaipaa luotettavia ja varmoja askeleita, kun selässä keikkuu raskas kantamus.
Kenkien päälle vedettävät coverbootsit pidentävät kengän vartta reilut parikymmentä senttiä. Tunturipuron ylitys vaatii silti tarkkaavaisuutta ja malttia.
Kengän varret eivät riitä upottavalla suolla, mutta sukset kantavat yli hyllyvien turvemattojen.
sä, suolla tai sadeveden valuessa housun lahkeita pitkin. Pelkkä varren mitta ei siis ratkaise. Korkeavartisista kengistä kannattaa myös tarkistaa, kuinka ylös vedenpitävä kalvo yltää. Mikäli tarvitsee pitkää vartta vain satunnaisesti, kannattaa harkita vedenpitävien säärystimien hankkimista. Pohkeen peittävät suojat estävät roiskeveden, kuran ja kasvien osien pääsyn kenkään ja vähentävät jalkineiden varsien kulumista. Myös pitkä ja tiivis housunlahje suojaa patiinia. Kenkien päälle vedettävät kumiset moose- eli coverbootsit sopivat erinomaisesti pikkujokien ja purojen kahlaamiseen. Niillä jalkineen varsi pitenee parikymmentä senttiä, joten syvistäkin virroista selviää ylitse kenkiä riisumatta. Lestin leveys on tavallisesti merkkikohtainen asia. Siksi erittäin kapea- ja leveäjalkainen valitsee mieluusti hyväksi havaitun merkin tuotteita kerta toisensa jälkeen. Helpointa lienee koon valitseminen, muttei sitäkään sovi ohittaa olankohautuksella. Jalka turpoaa jonkin verran päivän mittaan. Kenkäkauppaan ei kannatakaan rynnätä aamutuimaan, vaan vasta ruokatunnilla tai työpäivän jälkeen. Tavallisesti malleja tehdään puolen numeron kokojaotuksella. Aina kaupan hyllyllä ei ole kaikkia kokoja, mutta hyvin palvelevasta liikkeestä saa viikossa itselleen sopivat kengät. Siksikin kenkien ostoon kannattaa käyttää aikaa. Jos kiireessä ostaa hölskyvät jalkineet tai varpaita kiristävät monot, ei voi syyttää kuin itseään. "Korkeassa ilmanalassa jalka turpoaa vähintään numeron ver, ran" kertoo Miikka Ukkonen, joka opastaa vuoriretkiä Himalajalla, Andeilla ja Itä-Afrikassa. Ohuen ilman vaikutuksia ei onneksi tarvitse ottaa huomioon kuin ylävuoristokenkiä ostaessaan.
34
RETKI toukokuu 2008
Mitä jäykemmät kengät ovat, sitä pidempään niiden sisäänajo kestää. Ennen viikon vaellusta uusia kenkiä kannattaa ulkoiluttaa muutaman kerran vaikkapa vain tunti kerrallaan, kunnes ne tuntuvat mukavilta. Vain muutamia retkijalkineita myydään valmiiksi nastoitettuna. Jos vaeltaja kiinnityttää kenkänsä pohjaan nastat suutarilla, jalkineen takuu raukeaa. Niiden asemesta suutarilta voi ostaa kenkien pohjaan venytettävät kumiset liukuesteet eli karpposet, joiden kovametallipiikit antavat erinomaisen pidon jäisillä ja liukkailla pitkospuilla. Niillä ei kannata startata pitkille taipaleille, sillä ne kuluvat varsin nopeasti.
Sopivat sukat
Kun jalkarättien sitomista kerrattiin aliupseerikoulussa neljännesvuosisata sitten, monen joukkueen oppilaat tuskastuivat saappaiden kärkiin valuvien kangaslappujen virittämiseen. Sen sijaan rättien käyttöön tottuneessa sissijoukkueessa alkoi kiivas mielipiteenvaihto siitä, miten ne sidotaan oikeaoppisesti. Flanellisten jalkarättien etuja olivat pehmeys, istuvuus ja nopea kuivuminen. Samaa tavoitellaan nykyaikaisilla vaellussukilla. Jotta päämäärään yllettäisiin, sukissa käytetään jopa viittä eri valmistusmateriaalia. "Huonoilla sukilla voi pilata jalkansa, vaikka olisi hankkinut hyvätkin jalkineet" opastaa Falke-sukkien maahantuoja Heiko , Riedel Ibex-sport Oy:stä. Hyvät sukat sen sijaan tuovat kenkien parhaat ominaisuudet esiin. Sukkien päätehtävät ovat pehmustus, kosteudensiirto ja lämmitys. Jalkahiestä kärsivät arvostavat anti-bakterisia sukkia, joihin käytetään myös ohuita hopealankoja ehkäisemään häiritsevän hajun syntyä. Sukat valitaan tiettyyn kenkään, käyttötarkoitukseen ja lämpötilaan. Jäykkiin vuoristokenkiin valitaan paksuimmat sukat, jotka pehmentävät ja lämmittävät. Niiden kanssa voi käyttää myös erittäin ohutta ja napakasti istuvaa liner- eli alussukkaa, jonka tehtävä on estää hiertymien syntyminen. Teorian mukaan kahdessa päällekkäisessä sukassa Avannossa kostuneeseen ei synny liikekitkaa jalan ja jalkaan vaihdetaan kuivat sukan välille, vaan sukkasukat ja uusi huopa, jotka kerrokset liikkuvat toisiinsa verhotaan muovipussilla. Vasta sitten jalat survotaan nähden. Siten hiertymiä ei vähitellen jäätyvään kenkään. pääse muodostumaan. Varsinaiset vaelluskengät ovat nykyisin niin hyvin pehmustettuja ja napakasti istuvia, ettei niiden kanssa tarvitse käyttää kaksia sukkia. Herkkähipiäiselle se toki sallitaan. Jalkahiki siirtyy iholta sukan materiaalin, verkkomaisen rakenteen ja jalan pumppaavan liikkeen ansiosta. Tällainen imuefekti pitää jalkojen ihon kuivana, mikä on erityisen tärkeää hiertymien ja rakkojen ehkäisyssä. Miltei kaikissa kesäsukissakin käytetään villaa, sillä se on tunnetusti lämmin märkänäkin. Keinokuidut vähentävät villan nukkaantumista ja kulumista sekä parantavat kosteuden haihtumista. Jalkaterän ympärille ja nilkkaan tehdään lycrasta tai
KUVA TERHI AHOLA
Märkien varusteiden kuivaaminen on maastossa usein hankalaa. Jalkineet kuivuisivat paremmin kamiinan yläpuolelle ripustettuna, eikä kengän suuta saisi tukkia kosteilla sukilla tai pohjallisilla.
muusta joustavaa materiaalista vyöhyke, joka pitää sukan napakasti paikoillaan. Sukkia valmistetaan usein vain kolmea tai neljää kokoa. Jos oman jalan koko asettuu juuri rajan kohdalle, kannattaa valita mieluummin hiukan iso kuin pieni sukka: villasukat kutistuvat pesussa. Sitä vastoin keinokuitusukat saattavat jopa venyä, joten niistä kannattaa valita pienempi vaihtoehto.
Nahka palaa samassa h a l a lämmössä kuin voi ä n sulaa. u a
Taipaleella
"Sukkien on oltava kuivat. Tarvittaessa ne pitää vaihtaa kesken vaelluspäivän" toteaa elämäntapavaeltaja Markus Sirkka. , Vuonna 1998 Sirkka käveli 800 kilometrin Kalottireitin, mutta se oli oikeastaan vasta verryttelyä: Seuraavana kesänä hän taivalsi Suomenlahdelta Jäämerelle. Kiertoteineen patikoitavaa riitti 2 200 kilometriä. Matka taittui kolmessa kuukaudessa. "Kenkien merkitys oli suuri, sillä pahimmillaan rinkkani painoi lähes 40 kiloa" Sirkka muistelee. Kantamuksen painoa lisäsivät , kolmen viikon eväät ja kymmenen kilon valokuvauskalusto. "Otin tauoilla aina kengät pois jalasta ja huuhdoin varpaita purossa. Se virkistää ja lieventää jalkojen turvotusta. Jalat on muistettava kuivata huolellisesti huuhtomisen jälkeen." Talkki kuivaa jalat hetkessä. Filmipurkillinen jalkatalkkia riittää parin viikon reissuun. Jalkasienelle altis kulkija voi valita sellaisen pulverin, jossa on myös sieniä tuhoavia aineksia.
RETKI toukokuu 2008
35
teema
Varoittavana esimerkkinä kerrotaan tositarinaa varusmiehestä, joka ei riisunut saappaitaan kahden viikon sotaharjoituksen aikana. Hänet siirrettiin kasarmilta suoraan sairastuvalle, sillä kaikki varpaat märkivät ja jokainen kynsi jouduttiin poistamaan. Usein kengät asetetaan kuivumaan jo ilta-askareiden ajaksi. Tuvalla jalkineet voi jättää kamiinan luo koko yöksi, mutta ulkosalle leiriydyttäessä kengät pitää nostaa suojaan sateen varalta. Laavun edusta on huono säilytyspaikka, sillä öinen sade saattaa ulottaa pisaransa kauaskin katoksen alle. Teltassa kengät säilyvät kuivina eteisessä tosin joku on huomannut aamulla yllätyksen ketun varastettua herkulliset jalkineet. Talvella moni sujauttaa yöksi huopakumisaappaat sisäkkäin, jottei niihin pääse lunta. Kengät kannattaisi kuitenkin säilyttää omassa muodossaan ilman huopia, sillä märät saappaat jäätyvät yön aikana koviksi koppuroiksi ja sisäkkäin runnottuja saappaita on vaikea survoa aamulla jalkaan. "Kopistelen kenkiä aina aamuisin voimakkaasti, sillä yöllä niihin saattaa pujahtaa sammakoita, muurahaisia, termiittejä, skorpioneja, ampiaisia tai muita ötököitä" kertoo Turun yliopiston , lehtori Kalle Ruokolainen. Hän on tutkinut Amazonin sademetsiä 20 vuotta, ja viidakossa on kulunut päiviä yli kahden vuoden edestä. "Kumisaappaat ovat parhaat jalkineet sademetsään, sillä ne suojaavat jalkoja käärmeiltä ja teräviltä piikeiltä. Tosin tavallinen Kontio haurastuu nopeasti auringossa. Hikoilun takia vaihtelen kaksia pohjallisia" Ruokolainen neuvoo. ,
Huopakumisaapas sopii mainiosti talven vetisille retkille.
KUVA TERHI AHOLA
Helpoiten kenkien kuivattamisesta selviää, kun ei kastele niitä. Huolellisesti kotona puunatut jalkineet hylkivät vettä, mutta silti turhaa vedessä tarpomissa kannattaa välttää. Pahin kosteus kenkiin siirtyy sateesta tai kasteisesta aluskasvillisuudesta. Jatkuva tarpominen märässä heinikossa on pahempaa kuin hetkellinen purossa kahlaaminen. Kenkien kuivattamista ei kannata jättää vain illan ja Leirissä yön huoleksi. Tauoilla patiinit Vaelluspäivän päätteeksi on nykäistään kintuista ja jaloillemukava riisua jalkoja hautokin suodaan hetki lepoa. Pohneet kengät. Varpaiden iltajalliset poistetaan ja kengän pesun jälkeen ei kannata enää suu avataan mahdollisimman käyttää päivällä jalassa olleita suureksi, jotta jalkineen sisään kenkiä, vaan ne on saatava päässyt kosteus ja hiki haihtukuivumaan seuraavan aamun vat. koetuksiin. Tuuli nappaa pohjalliset Leirissä pärjää useimmiten helposti mukaansa, ja ne on keveillä vaihtokengillä, joiksi muistettava laittaa tauon jälsoveltuvat kesällä mainiosti keen kenkään. Moni vaeltaja sandaalit tai muut kevyet ja on ihmetellyt jalkineen välilmavat tossut. Niissä jalka jyyttä, kunnes muutaman kilopääsee hengittämään, vaikmetrin jälkeen on huomannut ka lämmikkeeksi olisi vedetty pohjallisten jääneen edelliselpaksu villasukka. le tuvalle. "Leirin pystyttämisen jälKostuneet kengät kuivuvat keen kannattaa lähteä lyhyelle parhaiten autiotuvan kamiinan Vaelluskengät sopivat remmillä kiinnitettäviin retkiluistimiin. Luistelija nauttii tukevista jalkineista kävelylle ilman reppua. Näin yläpuolella, kunhan eivät ole myös kävelytaipaleilla järvien väleissä. lihakset palautuvat päivän liian kuumassa. Joillakin tuvilrasituksista" Sirkka neuvoo. , la lämpiää myös sauna, mutta Talviretkellä moni turvautuu liian kuumaa kuivatuspaikkaa autiotupien suojaan. Kämpän lattioilla kelpaa tassutella kumikannattaa välttää: löylyn lämpö saattaa haurastuttaa nahkaa tai pohjaisilla tohveleilla. Ne ovat mukavan lämpöiset, ja niillä selvivaurioittaa saumojen liimauksia. ää juuri sopivasti huussireissusta tai polttopuunhakumatkasta. Kosteus höyryää kengistä aurinkoisella kivellä tai nuotion vieVaeltajan ei pidä koskaan nukkua kengät jalassa, sillä alaraarellä. Vanhan sanonnan mukaan nahka palaa samassa lämmösjat tarvitsevat reilusti ilmaa elpyäkseen päivän ponnistuksista. sä kuin voi sulaa. Menneiden sukupolvien viisauksista kannattaa
Joen yli ei pidä lähteä kahlaamaan paljain jaloin. Kylmässä vedessä ei edes tunne kipua, vaan jalka haavoittuu terävissä kivissä lähes huomaamatta. Joen partaalla kengät korvataan neopreenitossuilla, sandaaleilla tai vähintään villasukilla. Ruokatauolla on mukava loikoilla selällään ja katsella pilvien kiitämistä taivaalla. Kun nostaa jalat vaikka puuta tai kiveä vasten, veri pääsee kiertämään paremmin raajoissa ja jalkojen turvotus laskee.
Kuivaksi kentällä
36
RETKI toukokuu 2008
ottaa oppia, sillä nuotion lämpö pilaa helposti elintärkeät kengät. Kumisaapaskaan ei viihdy liian lähellä liekkiä, sillä kumi sulaa tai vulkanoituu yllättävän alhaisessa lämmössä. Jopa liiallinen aurinko haurastuttaa nahkakenkää, mutta läpi kostuneen kengän voi huoletta jättää kesän kuivattavaksi retkipäivän päätteeksi. Lämpölähteen on oltava kenkien alapuolella, eli kengät on nostettava maasta. Kosteus haihtuu ylöspäin, joten kengän suun pitää osoittaa kohti taivasta. Aurinkokuivauksessa säteiden on päästävä paistamaan varresta kengän pohjalle. Niksinikkarit ehdottavat vedenpitävien jalkineiden kuivaamista kattilassa. Kenkä lämpiää sen ympärillä olevasta vedestä ja sisällä oleva kosteus nousee vesihöyrynä kengän suusta. Harva kuitenkaan kantaa reissussa riittävän suurta kattilaa. Talvikengän saa kuivaksi helpoiten, jos jalkineen sisävuoren voi irrottaa. Vaihtohuopien avulla kengillä voi edelleen tarpoa hangessa, kun käytetyt vuoret ovat kuivumassa. Joskus kengät kastuvat läpikotaisin. Vahinko saattaa yllättää jokea ylitettäessä, rantakivillä liukastellessa tai jään pettäessä jalan alta. Läpimärkiä kenkiä ei saa kuivaksi aina edes ylimääräisen lepopäivän aikana. Muutama muovipussi helpottaa silti tilannetta, sillä märän kengän ja kuivan sukaan väliin asetettava kestävä kassi pitää jalan kuivana ja lämpimänä.
Hiertymät syntyvät ihon ja kengän välisestä kitkasta, mikä useimmiten aiheutuu epäsopivista jalkineista. Liian pienissä kengissä iho puristuu jalkineen sisäpintaa vasten tai varpaat iskeytyvät joka askeleella kärkeen kiinni. Liian suurissa patiineissa jalka pääsee liukumaan, mistä aiheutuu kitkaa. Märissä kengissä varpaat hautuvat ja iho pehmenee, mikä edistää vaivojen kehittymistä. Hankauksia aiheutuu myös sukkien saumoista tai rypyistä, kenkään joutuneista roskista ja väärin sidotuista kengännauhoista. Tottumattomille patikoitsijoille tulee herkästi hiertymiä. Pehmeillä lenkkikengillä saatetaan jolkotella tuntitolkulla ilman ongelmia, mutta jäykemmissä retkikengissä rinkka selässä jalat alkavat oirehtia jo ensimmäisten kilometrien jälkeen. Hiertymiä voi ehkäistä vähentämällä kitkaa. Siihen päästään käyttämällä kaksia sukkia, kuivaamalla jalat talkilla tai voitelemalla iho vaseliinilla. Hoitamattomat hiertymät voivat kehittyä rakoiksi. Punaiseksi ärtynyt ihon kohta täyttyy sisältä päin nesteellä ja muodostaa vesirakkulan.
Hammasta purren eteenpäin
Ruskan loisto hiipuu, jos sauma alkaa kalvaa jalkaa tai koko taipaleen joutuu talsimaan märissä kengissä. Jalkojen palelluttaminen saattaa nopeasti johtaa jopa reissun keskeytymiseen. Repun kantaminen kohdistaa jalkoihin tavallista suuremman Vuosittain järjestettäviin nelipäiväisiin erävaelluksen SM-kilrasituksen, mikä johtaa lihassärkyihin. Venyttely sekä lihasten pailuihin osallistuu noin 150 paria. Kisailijat ovat kokeneita retlämmittely taipaleen aluksi ja lopuksi vähentää vaivoja. keilijöitä, mutta silti keskimäärin 22 prosenttia partioista joutuu Jaloissa voi olla myös rakenteellisia tai toiminnallisia vikoja. keskeyttämään. Alaraajat voivat esimerkiksi olla eripituiset. Korjauskeinoja kanYlivoimaisesti yleisin ja käytännössä ainoa keskeytyksen syy nattaa miettiä vasta ammattilaisen tekemän diagnoosin jälkeen, on jalkavaivat. Maaliin päässeistäkin useimmat pystyvät liikkusillä esimerkiksi väärien erimaan kipeytyneillä jaloillaan koispohjallisten hankkiminen vain varovasti hipsutellen. aiheuttaa jalkoihin ylimääräiKilpailussa jalat joutuvat sen korjauskulman ja vaiva kovemmalle koetukselle kuin KENGÄT RETKEN SIVUILLA voi heijastua raajojen nivetavallisella vaelluksella. AvoiAiemmissa Retki-lehdissä on esitelty liin. Asiantuntijakin tarvitsee messa sarjassa, johon osalmuun muassa seuraavat kenkätestit: monesti diagnoosinsa tueksi listuu yli puolet partioista, 2002 2 Sandaalit hermorata-, röntgen- tai magtaivalletaan vähintään 120 2004 4 Vaelluskengät neettikuvauksen apua. kilometriä. Koska ollaan kil2004 6 Kumisaappaat Retki-lehti palaa jalkavaipailussa, monet valitsevat 2006 3 Retkikengät vojen hoitoon kesänumerossa. ke vyemmät ja ohutpohjai2008 2 Maastojuoksukengät semmat jalkineet kuin mitä Takuu turvana he ottaisivat samanpituiselle Monilla on virheellinen käsivaellukselle. tys, että ostoksensa voi Matalissa kengissä varpaat palauttaa kauppaan, jos ei ole tyytyväinen tekemäänsä hankinkastuvat, eivätkä ehdi kisan aikana juuri kuivua. Kilpailu onkin taan. Tällainen palautusoikeus pätee ainoastaan ovelta ovelle kuin jalkavaivojen syntymisen testilaboratorio, jossa tuloksiin kaupusteluun ja puhelinmyyntiin. päästään nopeutetussa aikataulussa. Teippiä, laastaria, talkkia, Kengät on kiikutettava heti vian huomattuaan takaisin myyvaseliinia ja särkylääkkeitä käytetään kainostelematta. jälle. Tuotetakuuseen vedoten asiakas voi vaatia virheetöntä tuoHarmittavat hiertymät tetta virheellisen tilalle tai korjaamista. Vain poikkeuksellisissa Jalkaterä kantaa ihmisen painon. Pitkät päivämatkat, märät ääritapauksissa voi vaatia kaupanpurkamista. Jotta takuu olisi jalat ja raskas kantamus lisäävät jalkojen rasitusta merkittävoimassa, täytyy kenkiä hoitaa ohjeiden mukaisesti. västi. Alun perin pieni vaiva voi muodostua retken aikana yliMyyjä ei maksa asiakkaan suutarilaskua, vaan ostajan on voimaiseksi. toimitettava vialliset kengät liikkeen kautta maahantuojan arviRetkilehti.fi-sivuilla kysyttiin kevättalvella, millaisista jalkaoitavaksi. Vasta sen jälkeen päätetään mahdollisesta takuukävaivoista lukijat kärsivät vaelluksillaan. sittelystä. Eniten ongelmia aiheuttavat rakkulat (22 prosenttia), lihasMaahantuojat käyttävät korjaustöissä taitavaksi toteamiaan särky (22) ja hiertymät (20). Yllättävän moni kärsii myös varsuutareita tai toimittavat jalkineet valmistajan hoiviin. paiden puutumisesta (8), kantapään ihon halkeamisesta (8) ja Asiakkaan ja myyjän rehellisyys, avoimuus ja selkeät hoitojalkasienestä (7). ohjeet palvelevat parhaiten kaikkia osapuolia.
Erä-SM on ä M jalkavaivojen k e testilaboratorio. e ia a i
·
RETKI toukokuu 2008
37
teema
T E K S T I J A K U VAT J O P P E R A N TA
VAELLUSKENGÄSSÄ ON YLI SATA OSAA JA TYÖVAIHETTA, JA NYKYAIKAINENKIN MALLI VALMISTETAAN PITKÄLTI KÄSITYÖNÄ.
alleimmat kengät eroavat halvoista malleista lähinnä suunnittelussa, materiaaleissa ja työn huolellisuudessa. Tärkeät sisäosien yksityiskohdat eivät edes näy päällepäin. Kenkien pintamateriaalien erot syntyvät nahkojen laadusta ja paksuudesta. Myös valmistustapa, muokkaus ja esikäsittely vaikuttavat hintaan. Laatu näkyy kengän ominaisuuksissa, käyttömukavuudessa, turvallisuudessa ja pitkäikäisyydessä. Jalkineisiin käytetään naudannahkaa. Vahvinta on pintanahka joko sellaisenaan tai pehmeäksi nupukkipinnaksi hiottuna. Pintanahassa näkyvät helposti kaikki naarmut ja viillot, mutta nupukki antaa kolhuja anteeksi. Nupukki kiillottuu ja tasoittuu kenkää vahattaessa, mikä ei heikennä kengän ominaisuuksia. Pintaa voi tarvittaessa pehmentää erityisillä nupukkiharjoilla. Toinen yleisesti käytetty materiaali on haljasnahka. Se on vuodan halkaistu osa, joka on ollut eläimessä lähellä lihapintaa. Haljasnahka on nupukkiin verrattuna halvempaa, heikompaa ja ilmavampaa. Sitä käytetäänkin keveimmissä vaelluskengissä tai maastokengissä yhdessä Corduran ja muiden keinokuitujen kanssa. Osa valmistajista tekee parin molemmat kengät samasta vuodasta, jotta jalkineet olisivat mahdollisimman samanlaiset. Kengät valmistetaan useista eri paloista. Kun käytetään isoja paloja, saumoja ja mahdollisia vauriokohtia syntyy vähän. Kun kenkä kasataan useammasta palasta, se todennäköisesti istuu jalkaan paremmin. Korkea varsi antaa näköä, mutta myös kahluuvaraa ja tukea. Vartta jäykistetään paksummalla materiaalilla ja sisäisellä tukirakenteella. Jalkinetta saadaan jäykistettyä valitsemalla sopivan vahvuinen materiaali,
K
Vaelluskengän suunnittelussa pitää ottaa huomioon jopa vastakkaisia ominaisuuksia: keveys ja tukevuus, jäykkys ja notkeus sekä vedenpitävyys ja hengittävyys.
tukevoittamalla kengän yläosaa ja käyttämällä pinkopohjassa jäykistettä, joka voi olla kokonaan lasikuitua tai nailonia. Aiemmin yleisesti käytetyistä metallijäykisteistä luovutaan. Pinkopohjaa valmistetaan eri jäykkyyksiä. Se voi olla notkea päkiän vaiheilta tai lähes taipumaton koko matkaltaan. Sillä säädellään jalkineen pituussuunnan jäykkyyttä ja kiertojäykkyyttä. Kengän yläosa taivutetaan pinkopohjan päälle, saumataan ja tiivistetään.
Eroja pohjissa
Vaelluskengissä käytetään useita erilaisia pohjia. Kulutuspinnan karkeus ja kuvio sekä pohjan malli valitaan käytön mukaan. Useat valmistajat suunnittelevat itse pohjansa, niiden materiaalin sekä kulutuspinnan mallin ja tilaavat sen toisilta valmistajilta. Kenkätehdas voi myös valita pohjat valmistajan mallistosta. Tästä syystä suurten valmistajien kenkien pohjat ovat erilaisia, vaikka niiden valmistaja olisikin sama. Siksi
38
RETKI toukokuu 2008
Nykypäivänä yleisin vuorimateriaali on keinokuitukangas. Vedenpitävien vaellusjalkineiden vuorikankaaseen laminoidaan vedenpitävä mutta hengittävä kalvo. Se voidaan rakentaa kenkään joko sukkana tai jättämällä se alhaalta avonaiseksi. Sukkamallissa kengän rakenne on helpompi koota, mutta kangas saattaa jäädä reunoilta löysäksi ja mennä kurttuun. Vuorin rypyt voivat aiheuttaa ikäviä hiertymiä. Jotkut valmistajat kiinnittävät vedenpitävän kalvon nahkavuorin alle.
Jokaisella pienelläkin palasella on oma tärkeä merkityksensä kokonaisuudessa. Osien liittäminen toisiinsa on käsityötä.
käsitys, että kaikki Vibram-merkkiset pohjat olisivat erittäin hyviä tai pakkasella poikkeuksellisen liukkaita, on väärä. Pohjamateriaalit vaihtelevat muovisista kumiin ja niiden kaikkiin mahdollisiin seoksiin. Edullisin vaihtoehto on runsas muovi. Se on yleensä myös kestävin, mutta pito-ominaisuuksiltaan heikko. Kumiseos valitaan käytön mukaan. Kesäkelille tarkoitetun vaelluskengän pohja pitää maastossa ja kalliolla, mutta kovettuu pakkasessa erittäin liukkaaksi. Toisaalta pehmeämpää kumiseosta oleva talvikengän pohja kuluu nopeasti suvisäässä. Väärien väittämien sarjaan kuuluu myös Vibram-pohjien jäykkyys. Kengän jäykkyys tulee koko rakenteesta ja erityisesti pinkopohjasta, eikä pehmeästä kumisesta pohjasta. Vaelluskengän pohjan sisäosa on yleipolyuretaania, a simmin pehmeää polyuretaania, joka
joustaa sopivasti askelluksessa. Pohjasta halutaan rullaava. Pohjakuvio tehdään niin karkeaksi, etteivät kura ja hiekka pääse tukkimaan sitä. Se vähentäisi pitoa. Kärjen, reunan ja kannan nahkaa suojataan kivirantilla, joka on joissain malleissa kiinteä osa pohjaa. Toinen tapa on liimata kenkään erillinen kuminen kivisuoja.
Yhdessä kengässä voi olla useampia erilaisia lenkkejä ja hakasia, joiden kautta nauhat kulkevat. Lenkistä nauha luistaa hyvin, mutta lukkohakanen estää luistamisen.
Pehmustus ja vuoraus
Vaellusjalkineessa on useita pehmikkeitä, joista suurin ja paksuin sijaitsee varressa. Se estää nilkan hiertymistä. Muualla toppaukset ovat ohuempia. Vaahtomuovista valmistetut pehmusteet voivat olla huokoisia, tiiviitä, pehmeitä tai vankkoja. Kullakin on oma tarkoituksensa ja paikkansa. Pehmustemateriaalin on läpäistävä kosteutta, jotta jalkahiki ei jää kenkään. Samasta syystä myös liima-aineen on oltava huokoista. Kosteus ei pääse haihtumaan suoraan h nahka hyvin vahatun nahkapinnan läpi. Siksi kosteuden poisto hoi hoidetaan muulla kä tavoin. Sisäosissa käytetään verkkorakoste kennetta, josta kosteus siirtyy varren kautt hengitysreikien kautta ulos. Kengän sisäpuolen näkyvä osa on vuori. Nahka on edel edelleen käyttökelvuorimateriaa poinen vuorimateriaali. Se on jalalle miellyttävä ja hengit hengittää erinomaisesti.
Vaelluskenkä valmistetaan monista erilaisista osista, joista moni piiloutuu täysin kengän rakenteen sisään.
Alhaalta aukinaisen rakenteen etu on parempi istuvuus. Vuorikankaan pohjan reunat saumataan yhteen pinkopohjan päälle taivutettavan pintamateriaalin kanssa ja tiivistetään täysin vedenpitäväksi. Vuorikangas, johon kalvo on laminoitu, ei saa olla liian tiivistä ja estää kalvoa päästämästä vesihöyryä lävitseen. Yleensä kalvo ei ylety aivan varren suuhun asti. Kauluksessa käytetään ohutta nahkaa tai keinokuitua. Ylimmän osan nailonverkko sitoo pehmusteet ja läpäisee kengästä haihtuvan kosteuden.
Viimeinen silaus nauhoin
Lopullisen istuvuuden kenkään tuovat nauhalenkkien sijoittelu. Nauhoitus alkaa varpaiden luota, jossa kengännauha kulkee lenkkien läpi. Nilkan kohdalla lenkit vaihtuvat hakasiin. Taitteen kohdalla käytetään yleensä lukkohakasta, jolla alaosan ja yläosan nauhoitusta pystytään säätämään eri kireyteen. Metallihakaset ovat pehmeätä materiaalia, jotta ne vääntyvät auki nauhojen jäädessä kiinni johonkin. Liian voimakas nauhoitus voi siis vioittaa hakasia. Nauhana käytetään hieman joustavaa keinokuitumateriaalia. Puuvilla imee vettä, eikä kestä kovaa käyttöä.
KUVA: LUKAS MEINDL GMBH & CO.KG
·
RETKI toukokuu 2008
39
kotimaanmatka
T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A
antamus tuntuu uskoRakka loppuu hetkeksi, mutta POROENON JA LÄTÄSENON mattoman raskaalta. maasto vaihtuu tiheäksi pajukokMELOMINEN ON Siirrän varovasti koiven si. Edestä kuuluva puronsolina tietoisen eteen tai paremtää visaista ylitystä. "Ei tästä pääse" , AINUTLAATUINEN minkin sivulle. Jalkoja on kuulen kaverini tokaisevan jo puskan KOKEMUS. MATKA VIE pakko pitää harallaan, jotta pysyisin takaa. pystyssä. Rojautan kantamukseni alas harHALKI KÄSIVARREN "Eipä tässä ainakaan housunlahkeet teilta ja iloitsen pakollisesta tauosta. ERÄMAAN kuraannu" puuskutan kaverilleni. Saan , Juon ahnaasti raikasta tunturivettä, vastaukseksi vain voipuneen murahennen kuin alamme etsiä sopivaa yliLUONNONTILAISIMPIA duksen. tyspaikkaa. JOKIAMME PITKIN. Kannamme melontavarusteita KilPari tuntia myöhemmin läpäisempisjärveltä kohti Porojärveä. Valtavat me viimeisen tunturikoivikon ja pysähkanoottisäkit hiostavat molempien seldymme matalalle kummulle. Edeskiä. Vajaan kahden viikon vaellusvarusteiden lisäksi kantamuksämme kimmeltää auringossa vihreä kanootin pohja. seen on kiinnitetty nippu meloja. Hihnojen välistä pullistelevat Huudamme ilosta ja tuuletamme riemuissamme. Olemme myös kalastustarvikkeet ja melontaliivit. Kuorman huipulla loisviimein perillä tai oikeastaan vasta lähtöpaikalla. tavat värikkäät kypärät. Kantamusten yhteispaino yltää lähes 70 Viimein vesille kiloon. Kanoottimme on kellistetty Ilkka Leinosen mökin seinustalle. Tunnen itseni taakan alla vaikeroivaksi sherpaksi, joka yrittää Saivaaramökkejä Kilpisjärvellä pitävä riekonpyytäjä antoi meidän epätoivoisesti saada retkikunnan varusteet perusleiriin. Oloani säilyttää eräkämppänsä suojassa vesipeliä, jonka vedimme paieivät helpota ympärilläni inisevät miljoonat verenhimoiset itikat. kalle talvella lumikengin (Lue: Kanootilla yli tuntureiden, Retki Ne tunkevat silmiin, korviin ja suuhun. 1/2008). Meneillään on jo kolmas vuorokausi lähestymismarssillamKanootti on selvinnyt neljän kuukauden levostaan moitteetme kohti kanoottia. Pari edellistä päivää saimme seurata Haltille tomasti. Kannamme sen rantaan ja alamme valmistautua vesiljohtavaa Kalottireittiä. Ikävöin hyvää polkua, sillä nyt jalka etsii lelähtöön. tasapainoa hankalasta louhikosta.
K
Munnikurkkion kuohut pauhaavat keskellä erämaata. Koski on kaatanut monta venettä ja riistänyt parin epäonnisen venemiehen hengen.
40
RETKI toukokuu 2008
·
K A R TA
T
Varusteita varta vasten
MELONTARETKELLE VARUSTEET pakataan vesi-
Porojärvi Pirunportti Munnikurk kio
Kilpisjärvi
Isokurkkio
itti = Vaellusre itti ire = Kanoott = Tie
Markkina
Tuntui hienolta huomata pari päivää aiemmin Kilpisjärvellä, kuinka paikallinen asukas arvosti ponnistelujamme. Vara-avaimen paikka kerrottiin käden puristuksen saattelemana. Arvostamme vieraanvaraisuutta Leinosen saunan lämmetessä. Täydellisten löylyjen saattelemana työnnämme venheemme vesille. "Tuntuupa kiikkerältä" tuumin perätuhdolta. "Kyllä siihen , tottuu" kaverini rohkaisee, kun tekee ensimmäisiä voimakkaita , vetoja kohti Markkinaa. Pienen totuttelun jälkeen nousemme maihin vilkaisemaan Porojärven autiotupaa. Kekkosen kämpälle emme jouda pysähtymään, sillä Poroenon ensimmäinen niva kiidättää meitä jo kohti edessä kohisevaa koskea. Otamme en simmäiset pärskeet vastaan arkaillen. Emme uskaltaudu päävirtaan, vaan ujuttaudumme eteenpäin rannan tuntumassa. Reitinvalinta kostautuu, kun jumitumme kuivuvaan uomaan. Meidän on pakko nousta kanootista ja tuuppia kulkupeliämme vähitellen eteenpäin. Matkanteko paranee jokaisella melanvedolla. Itseluottamuksemme kohenee, kun selvitämme mallikkaasti pari seuraavaa koskea. Melojen käsittely ja kanootin ohjaus
tiiviisti. Päädyimme reilun sadan litran kanoottisäkkeihin ja muutamaan pienempään kumipussiin. Valmistimme kantolaitteet kanoottisäkeille, koska aioimme raahata varusteet jalkapatikassa Kilpisjärveltä 40 kilometrin päähän Porojärvelle. Putkirinkan rungosta saimme kantolaitteen perustan. Rungon alaosaan teetimme tukikaaret, jotka kiinnitimme paikoilleen letkuklemmareilla. Kuorman sidoimme irtohihnoilla telineeseen. Tukevaa kantamusta oli mukava kuskata rinkan kantojärjestelmällä. Kantolaitteet olivat tarpeen myös kanootin maakuljetuksien aikana. Telineillä olisimme kantaneet varusteet myös takaisin tien varteen, jos taival olisi katkennut vaikka kanootin rikkoutumiseen. Sidoimme kaikki varusteet kanoottiin melonnan ajaksi. Mukanamme oli varamela. Äyskärinä käytimme juomamukia. Kiinnitimme reilun 15 metrin pituiset köydet kanootin molempiin päihin. Niiden avulla uittaminen sujui mukavasti, kunhan muistimme pitää hanskoja kourissa: kädessä liukuva köysi polttaa ihon nopeasti. Köydet tarvitaan ehdottomasti veneen molempiin päihin, jotta vesipelin ohjaaminen uitossa on ylipäätään mahdollista. Kakkosköysi pelastaa koko kuljetuksen, jos vaikeassa kohdassa toinen uittajista joutuu yllättäen irrottamaan otteensa liinasta. Käytimme kanootin uitossa vaelluskenkien päälle vedettyjä coverbootseja. Nämä karkeapohjaiset kahluusuojat antoivat hyvän pidon liukkailla rantakivillä, ja saimme huoletta astua veteen. Liivit ovat vakiovaruste kaikilla melontaretkillä. Koskireiteillä käytetään lisäksi kypärää. Pidimme pottaa päässä koskissa ja aina kanoottia uittaessamme, sillä kaatuminen liukkaassa kivikossa saattaa koitua vaarallisemmaksi kuin melontaturmat.
Va
Tunnen itseni n e i vaikeroivaksi k r i sherpaksi. r a
kehittyvät jokaisen jokikilometrin aikana. Urakkamme ei ehkä olekaan mahdoton. Etappimme viimeisellä suvannolla luulemme selviävämme ensimmäisestä päivästä kastumatta, mutta ankara ukkoskuuro uittaa meidät läpikotaisin. Kyyhötämme rantapajukossa pressun alla, kun pahin salamointi ja jylinä paasaavat yllämme. Märkinä ja kylmissämme pystytämme teltan Poroharjun laitaan. Pohjoisesta etelään erämaata halkova harjanne on selvä maamerkki avonaisella paljakalla. Se on saanut kulkijoiden suussa lempinimen Kiinanmuuri.
RETKI toukokuu 2008
41
kotimaanmatka
TIETOREPPU
POROENO-LÄTÄSENO
melontareitti halki Käsivarren erämaa-alueen pituus 115 km, korkeusero 253 m koskia yli 60, luokitus IV suositellaan vain kokeneille melojille
Vesille lähtöpaikkana Porojärvi, 40 km lähimmältä tieltä kanootti tai kumilautta kuljetettava lentäen tai vedettävä maita pitkin talvella venekuljetusta: Polar-Lento Oy, www.harriniva.fi/polar-lento paras melonta-aika heinäkuu tulvalla hengenvaarallinen, vähällä vedellä liian kuiva ja kivinen Nähtävyydet Kekkosen kämppä Poroharju eli nk. Kiinanmuuri Munnikurkkion hylätty rajavartioasema Torisenon riippusilta Pirunportti, Munnikurkkio ja Isokurkkio Taukopaikat autiotuvat: Porojärvi, Tenonmuotka, Hirvasvuopio, Pingiskoski ja Isokurkkio laavut: Saitsikoski ja Neuhkama Kartat Halti-Kilpisjärvi, ulkoilukartta, 1:50 000, Karttakeskus Käsivarsi, ulkoilukartta, 1:100 000, Karttakeskus www.retkikartta.fi Lisää tietoa www.luontoon.fi/kasivarsi
Uittaen alaspäin
Harmaiden pilvien takia päivä ei ole juuri kirkkaampi kuin valoisa keskiyö. Keitämme aamupuurot katoksessa, jonka kyhäsimme meloista ja pressuista. Kuuntelemme sateen ropinaa. Melonta lämmittää vähitellen kohmeiset lihaksemme, ja pienet mutta vauhdikkaat kosket kohottavat mielialan lisäksi adrenaliinit huippuunsa. Vauhtiin päästyämme maltamme kuitenkin pysähtyä Runkkakoskelle, sillä IV-luokan kuohut pitää taidoillamme ohittaa kanoottia uittamalla. Alus liukuu pitkissä köysissä vauhdilla alavirtaan, sillä joki laskee kilometrin matkalla yli kymmenen metriä. Nahkarukkaset suojaavat käsiämme köysien soljuessa sormiemme välistä. Pari suvantoa myöhemmin saavumme jo Ruununvuopioon, jossa paljakka vaihtuu täyteen tunturikoivikkoon. Keitämme lounaan vain muutamia satoja metrejä Norjan rajalta. Yritämme kalaonnea pastan pöhistessä kattilassa, mutta Ahti ei vielä suo antejaan. Taival jatkuu rantakivikoita koluten. On parempi uittaa pari kilometriä pitkä koski kuin syöksyä suin päin kohti tuntematonta. Matka näyttää edistyvän hyvin, sillä luulimme joutuvamme kantamaan kalustoa tämänkin osuuden. Uittamalla pääsemme lähes kävelyvauhtia eteenpäin. Saamme istua hetken kanootissa ennen seuraavaa pitkää koskea. Tenonmuotkaan kaartavassa kuohussa vesi tippuu useassa kohdassa yli metrin korkuisina könkäinä. Enää uittaminenkaan ei
Lohi nousee Isokurkkiolle vasta elokuun alussa. Saaliskaloja valmistetaan iltanuotion ympärillä monin tavoin.
ole ihan helppoa, sillä rannoilla kohoavat jyrkät kalliopaadet. Selviämme hankalasta osuudesta pitkien köysien avulla. Kuivaamme sateessa kostuneet varusteemme korkealla jokitörmällä nököttävän autiotuvan lämmössä. Pihan tulisijassa savuava nuotio hätistelee itikat loitommalle, joten saamme paistaa rauhassa muutaman räiskäleen. Tosin lettutaikinan pintaa koristavat siihen sukeltaneiden hyttysten raadot.
Mykistävä kokemus
Kömmimme tokkuraisina jalkeille, kun aamu sarastaa. Itikat kiusasivat ja valvottivat meitä yön kämpän lavereilla, joten päätämme nukkua tästä lähtien teltan tarjoamassa hyttyssuojassa. Tenonmuotkan kosken loppuosa näyttää laskettavalta, joten työnnymme meloen vesille. Vauhdikkaan pätkän jälkeen onnistumme vaivoin kiskomaan kanoottimme vasemmalle rannalle.
42
RETKI toukokuu 2008
vieressä kohoavia pihavaloja. En voi ymmärtää, että lähimmälle tielle on matkaa lähes 40 kilometriä. Munnikurkkion rajavartioasema hylättiin vuonna 1991, kun valvontapaikkojen määrää supistettiin rajusti. Kymmenen miestä majoittanut asema lakkautettiin kustannussyistä, sillä kaikki huolto tehtiin lentäen helikopterilla ja vesitasolentokoneella. Aseman rakennukset on lukittu, mutta rantasauna sattuu olemaan avoinna. Emme voi vastustaa kiusausta: kohta jo kiukaan alla tuli lämmittää löylyhuonetta ja harrit tirisevät halsterissa iltapalaksi.
Hyttysten y t e raadot koristavat d s a a lettutaikinan pintaa. u k a i t
Vesi ja lohi nousussa
Munnikurkkion jälkeen joki hyppelee alas vauhdikkaina koskina. Taitomme näyttävät kehittyneen, sillä pujottelemme jo tottuneesti kuohujen keskellä. Etumies saa vettä rajusti päällensä, kun keula sukeltaa läpi kaatuvien aaltojen. Pysymme helposti pystyssä, mutta joudumme välillä äyskäröimään vettä kanootista. Suvantopätkän jälkeen Lätäsenoon yhtyy Toriseno, jonka Joki syöksyy ulkokaarteessa voimalla vasten kallioseinämää. ylitse kaareutuu rajavartioiden tekemä riippusilta. Samalla joki Tämä vaaranpaikka puuttuu nuoteistamme. Vastarannalla kohmuuttuu leväksi ja syväksi suvannoksi, jossa vastatuuleen melodan voisi ohittaa helposti rantakivikossa kävellen, mutta tällä minen vaatii voimia. puolella joudumme taiteilemaan jyrkällä kalliokielekkeellä. Poikkeamme lounaalla sivulompolon perukassa piilotteleKanootin uittaminen seinämän vierestä pelottaa, mutta onnekvalla Hirvasvuopion autiotuvalla. Illalla jatkamme vielä toisen semme aallot eivät murskaa alustamme. pitkän suvannon Pingiskosken parakille. Perässä vetämäämme Pirunportti ei houkuttele koskenlaskuun nimensä puolesta. uistimeen iskee pari 800-grammaista ahventa ja samankokoiSiinä joki puristuu kapeaan kalliokuiluun, jossa virta putoaa pyörnen harjus. teisenä könkäänä alas. ViereiPingiskosken tuvalla nen tulvauomakaan ei sovellu tapaamme pari kalastuspokanootin uittamiseen, vaan rukkaa. Toiset laskevat jokea joudumme kantamaan varuskumilautalla, mutta muonioteet ja veneemme yli harjanlaisisäntä etenee jokea vävyteen. jensä kanssa perinteisillä sauPirunportin alapuolella vapa voimilla. kaareutuu ensimäistä kertaa Annamme muiden käytkalaillallisen merkiksi. Parin töön tuvan ja viritämme sadehauen jälkeen kaverini nostaa suojaksi pressulaavun nuotion rannalle myös hopeakylkisiä kupeeseen. Sateesta välittäharjuksia. mättä hymy on herkässä, kun Seuraava peninkulma kalafileet tiriset pannulla reiosoittautuu todelliseksi ilottelussa rasvassa. Munnikurkkion hylätty rajavartioasema hämmentää luksi. Joki soljuu koko matkan Aamulla sade on lakannut, kulkijan. Pihalaattojen ja autotallin perusteella voisi pieninä nivoina tai koskina, mutta joen pinta nousee kovaa kuvitella lähimmällä tielle olevan matkaa vähemmän joita saamme kiitää vauhdilla vauhtia. Tulva peittää pahimkuin 35 kilometriä. alaspäin. mat kivet, joten laskemme Poroenon suukoskella virheti rajun Pingiskosken. Ilottetaan yhtyy Rommaeno ja joki vaihtaa nimensä Lätäsenoksi. Seulu saa jatkoa Saarinivalla, Neuhkamalla, Kinnerpuskalla, Pultsaraavan mutkan takana ärjyykin jo pelottava Munnikurkkio. kurkkiolla ja Patonivoilla. Vedämme kanootin maihin reilusti ennen kosken niskaa. Vauhtiin päästyämme laskettelemme jopa Peerakosken. Nousemme ylös penkalle, ja jään katsomaan ihmeissäni edessäKolme kilometriä pitkä kuohu kuuluu luokkaan III, mutta pääni olevaa rivitaloa. Tiesin Munnikurkkioon vuonna 1957 rakensemme helpolla melomalla aivan rannan tuntumassa. Ilman tulnetusta rajavartioasemasta, mutten osannut odottaa useita vaa se ei onnistuisi. rakennuksia, öljysäiliöitä, keinuja, lipputankoa ja mattojen tampAjattelimme jäädä Saitsikosken laavulla yöksi, mutta koskien paustelinettä. riemu kiidättää meidät Isokurkkion tuvalle asti. Hämilläni tepastelen pihanurmella ja katselen laatoituksen Matkalla kalastajat viittovat meidät maihin. Porukalla koukPuuttomalla paljakalla sadekatoksen tekoon tarvitaan hieman mielikuvitusta.
RETKI toukokuu 2008
43
kotimaanmatka
VUOLAAT VIRRAT JA KUOHUVAT KOSKET VAATIVAT NÖYRYYTTÄ JA KUNNIOITUSTA. KOKEMATTOMIEN MELOJIEN KANNATTAA ENNEMMIN UITTAA KANOOTTIA KUIN UIDA ITSE.
Pitkällä köydellä kanoottia saa uitettua rivakasti. Hanska on välttämätön, sillä kourassa juokseva köysi polttaa nopeasti kämmenen verille.
äsivarren erämaata halkova Poroenon ja Lätäsenon muodostama virta on yksi Suomen vaikeimmista melontajoista. Sen kivikkoiset kosket ja pärskyvät könkäät ovat kaataneet ja kastelleet monta venekuntaa. Veden voima on murskannut veneitä ja halkaissut kanootteja kuin herneenpalkoja. Useat melojat ovat menettäneet osan varusteistaan armottomalle virralle. Joillekin jokimatka on jäänyt viimeiseksi, sillä esimerkiksi Munnikurkkion koski on vaatinut ainakin kahden venemiehen hengen. Koko virta mutkittelee kaukana teistä ja asutuksesta. Matkapuhelimelle on turha toivoa kenttää tunturilaaksojen pohjalla. Ulkopuolista apua ei voi kutsua paikalle, joten jokainen joutuu turvautumaan omiin taitoihinsa.
K
Nöyrin mielin
Monessa yhteydessä jokea suositellaan vain erittäin kokeneille melojille. Vaikka emme lukeudu tähän porukkaan, vastasimme joen vastustamattomaan kutsuun. Tiesimme etukäteen, ettemme pysty laskemaan pahimpia koskia. Se ei silti merkinnyt, ettemme olisi voineet kulkea jokea alaspäin. Tarvitsisimme vain runsaasti aikaa ohittaaksemme pahimmat paikat maitse kanoottia uittaen, vetäen tai kantaen. Joku vääräleuka moittii meitä nyt, ettemme todella laskeneet jokea. Sillä ei ole meille mitään merkitystä, sillä halusimme vain nähdä ja kokea vuolaan virran kauneuden.
Kanoottisäkit ja muut melontavarusteet saa kuljetettua rinkan rungoista tehdyillä kantolaitteilla.
Halusimme myös kunnioittaa erämaan rauhaa kuskaamalla kanootin ja melontavarusteet omalla lihastyöllämme joen partaalle. Kullervo Kemppinen kertoo kirjassaan Lumikuru, kuinka kolme kaveria kantoi soutuveneen Saariselällä yli Sokostin
44
RETKI toukokuu 2008
tunturiharjanteen. Monta viikkoa vaatinut kantotaival kulki Suomujoelta Luirojärvelle 1950-luvulla. Arvelin, ettei Käsivarren koskien ohittaminen maitse voisi olla tätä ponnistusta pahempi urakka. Nykyajan ihminen on vain tottunut pääsemään liian helpolla: kaiken pitäisi tapahtua nyt ja heti. Luonnossa pätevät kuitenkin muut periaatteet, ja siellä kiire aiheuttaa riskejä. Suunnittelemamme väljä aikataulu mahdollisti hitaan etenemisen. Olisimme voineet eväiden ja loman puolesta viettää joella useita lisäpäiviä, jos matkanteko olisi ollut odotettua hitaampaa. Varauduimme myös jättämään leikin tarvittaessa kesken ja kävelemään takaisin tien varteen.
Virran vaikeudet
Porojärvi kerää Suomen jylhimpien tuntureiden lumien sulamisvedet. Järven jääkansi katoaa juhannuksen nurkilla, ja yläpuolisten järvien jäidenlähtö ajoittuu vasta heinäkuun puolelle. Sulamisvesien nostattama tulva ryskii voimakkaimmin heinäkuun alussa. Tällöin Poroenolle ja Lätesenolle suuntaavat melontaryhmät kumilautoillaan. Matalammalla vedellä heidän lauttansa jumittuisi matalikoille, ja raskaasti melottava alus kulkee kevyemmin virran työntämänä. Silti he tarvitsevat pitkiin suvantoihin perämoottoria. Me valitsimme retkemme ajankohdaksi heinä- ja elokuun vaihteen. Tällöin vettä on yleensä vielä tarpeeksi kanootille, ja pahimmat tyrskyt ovat ehtineet laskea. Melonnan voi aloittaa jo Somasjärveltä Norjan rajan tuntumasta, mutta aikaisemmilta reissuilta tiesimme Valtijoen virtaavan erittäin kapeassa, koskisessa ja vaativassa rännissä. Porojärveltäkin matkaa tien varteen, Markkinaan riittää vielä 115 kilometriä ja alamäkeä reilut 250 metriä. Saimme Poroenon ja Lätäsenon reittikuvauksen ja laskunuotit Polar-Lennon Köpiltä, joka lennättää vesitasollaan kalastajia ja melojia Kilpisjärveltä. Täydensimme jokikuvausta tulostamalla 25 sivua 1:15 000 mittakaavaisia karttoja Metsähallituksen www.retkikartta.fi-palvelusta. Näihin tarkkoihin maastokarttoihin oli merkitty jokainen koski, köngäs ja niva. Nuottien ja karttojen avulla laskimme joella kuohuvan yli 60 koskea. Pisimmät niistä olivat jopa neljä kilometriä pitkiä. Alustavasti uskoimme joutuvamme kantamaan kalustoa maastossa noin kymmenen kilometriä. Toisten koskien melontakelpoisuus selviäisi vasta paikan päällä, mutta loput matkasta uskoimme laskevamme kanootilla. Todellisuudessa kanto- ja vetomatka jäi lyhyemmäksi, sillä pystyimme uittamaan kanoottia helposti rannalta. Jouduimme ohittamaan maitse vain suurimmat kosket, eli Pirunportin, Munnikurkkion ja Iso-Kurkkion. Lyhyet kosket kävimme katsomassa etukäteen maitse, mutta useiden kilometrien pituisiin virtapaikkoihin on turha miettiä laskulinjaa valmiiksi ei pujoteltavia kiviä voi muistaa kuitenkaan kuin noin kymmenen. Pisimmissä koskissa aloimme uittaa kanoottia heti, kun lasku kävi rannan tuntumassa liian vaikeaksi. Periaatteemme mukaan meidän piti pystyä pysähtymään aina, jos eteen tulisi liian vaarallisen näköinen kohta. Noudattaaksemme sääntöjä uitimme muutamia koskia, jotka olisimme selvittäneet todennäköisesti myös laskemalla.
Syrjäiset erämaajoet säästyvät liialliselta kalastukselta, joten taitava kalamies ruokkii seurueen helposti.
kuun on iskenyt kaksi kymmenkiloista kojamoa. Lohi pilaantuu nopeasti kesällä, joten saamme viiden kilon kimpaleen iltapalaksi. Isokurkkion tuvalla lohestajat ovat noukkineet myös villiä lohta veneisiinsä. Iltanuotiolla yritämme kypsentää 20 kiloa herkullista kalaa. Lohiresepteihin kuuluvat paistetut medaljongit sekä savustettu ja loimutettu kala.
Maalikylään
Isokurkkion koski on yksi Suomen vaativimmista virtapätkistä. Se ei sovellu kuin hurjapäisimmille kumilauttamiehistöille. Nyt tulvassa uoma ärjyy entistäkin suuremmalla voimalla. Koski kaartaa kanjonissa mutkan länteen, mutta kanootin voi vetää puolentoista kilometrin maakannaksen yli takaisin joelle. Vetotaival kuulostaa pitkältä, mutta alus liukuu kepeästi tyhjänä sammalikossa. Varusteet kannamme eri kerralla. Isokurkkion jälkeen on jäljellä enää Vähäkurkkio, jonka joudumme uittamaan. Porrasmainen köngäs imaisee kanootin alavirtaan niin suurella voimalla, että uittajasta on vähällä tulla uimari. Loppuosan koskesta pujottelemme kanootilla. Alhaalla tuulettelemme, sillä selvitimme Poroenon ja Lätäseneon kaatumatta. Riemu on lähes ennenaikainen, sillä samassa kanoottimme liukuu voimakkaassa virrassa poikittain vedenalaisen kiven päälle ja kaatuminen on enemmän kuin lähellä. Joen penkoilla näemme reissun ensimmäiset männyt ja niiden jälkeen kesämökit. Markkinan kylään on enää raskas suvanto-osuus, joka onnistuu mökkiläisiltä myös perämoottorilla. Viimein Kilpisjärvelle johtava Neljäntuulentie ylittää joen. Jään huoltamaan varusteita rantaan, kun kaverini lähtee noutamaan autoa. Liftaaminen on helppoa, vaikka matkaa on satakunta kilometriä: Käsivarressa on vain yksi tie. Ensimmäistä autoa ajaa norjansaamelainen mies, joka tarjoaa oitis kyydin Kilpisjärvelle. Lapissa ihmisistä vielä välitetään toisin kuin etelässä, jossa hyvällä tuurilla tuhannes kuski olisi noukkinut liftarin matkaansa. Käsivarren kyyditystä ei haittaa edes se, että autoilijoilta puuttuu yhteinen kieli. Ajatuksia vaihdetaan ruotsin sanoja tapaillen.
·
·
RETKI toukokuu 2008
45
kotimaankohde
Keskeltä Rovaniemen kaupunkia aukeaa upea maisema Ounasjoelle. Aurinko paistaa vielä puolen yön aikaankin. Se vain hipaisee taivaanrantaa ja jatkaa loistettaan.
T E K ST I A K S A N A K U R O L A K U VAT A K S A N A K U R O L A J A A N TT I K U R O L A
ROVANIEMI, LAPIN-PORTTI VIE OMATOIMISEN RETKEILIJÄN KAUNIIDEN MAISEMIEN ÄÄREEN. MATKA LUONTOON EI OLE PITKÄ EDES KAUPUNGIN KESKUSTASTA.
Rovaniemeen pääsee tutustumaan juosten, pyöräillen, meloen, kahlaten, uiden, luistellen ja kiipeillen, jos osallistuu heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettäviin ArcticCircle24-seikkailukisoihin. Paikalliset safarifirmat tarjoavat elämyksiä joulupukin tapaamisesta koskenlaskuun, mutta aktiivinen ihminen pärjää ominkin päin.
Jalat maassa
maakaan. Santavaaran Kuninkaanlaavulta aukeavat upeat maisemat. Hetkeksi pyöräilijät hiljentyvät katselemaan ympärilleen, ennen kuin hyppäävät ajokkinsa selkään ja jatkavat matkaansa. Pörröt tupasvillat keikkuvat suolla usvan noustessa. Siellä täällä valkoiset hillan kukat täplittävät maisemaa ja suopursut tuoksuvat. Taustalta kuuluu kuovin kuuikuui-huuto. Sananlasku varoittaa, että kun kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle. Jäät ovat tältä vuodelta pian sulaneet, mutta suon syvyyksissä on routaa. Luonto vasta heräilee talven jäljiltä. Joka päivä kevät edistyy, ja kulkija seuraa maisemaa innokkaasti. Valoisaa on vuorokauden ympäri, eikä tarvitse välittää, mitä kello näyttää. On toiminnan aika. Nukkua ehtii talvellakin. Rovaniemi on pinta-alaltaan Euroopan suurin kaupunki ja tulvillaan toinen toistaan kauniimpia paikkoja luonnon helmassa. Napapiirin kahta puolta levittäytyvää aluetta halkoo kaksi Suomen suurimpiin kuuluvaa virtaa: Ounas- ja Kemijoki. Niiden yhtymäkohdassa kohoaa Rovaniemen keskusta. Jo kaukaa siintää Ounasvaara ja Tottorakan päälle rakennettu kota, joka on kuin kotiin kutsuva majakka. Lukuisat joet, järvet, vaarat, kalliot, kivenlohkareet, kiemurtelevat polut ja kosteat suot luovat upeat maastot monenlaisiin aktiviteetteihin. Rovaniemen virkistyskartta auttaa löytämään hienot ulkoilukohteet. Sen avulla voi suunnitella myös oman retken.
K
eskiyön aurinko kultaa hiljaa virtaavan Ounasjoen, jolla kaksi kajakkiretkeilijää kauhoo meloillaan rauhaisaan tahtiin. Keula leikkaa tyyneen pintaan pehmeän jäljen. Lintujen laulun vaientuminen kertoo yön saapuneen, mutta muuten sitä ei huo-
"Me olemme kaupungissa erämaan keskellä. Lentokoneesta katsottuna täällä on yllättävän paljon luonnontilaisia osia, joihin pitäisi vain osata mennä. Siellä retkeilijän mieli lepää" pohtii , Ounasvaaran Ladun puheenjohtaja Seppo Arvio. Hän veisi ulkopaikkakuntalaisen kohteisiin, joista on upeat maisemat: esimerkiksi Santavaaran Kuninkaanlaavulle ja Ounasvaaralle. "Olemme etuoikeutettuja. Mille puolelle kaupunkia vain menemme, aina kohtaamme upeat retkimaastot." Hienoja paikkoja on listaksi asti: Pohtimolammen seudulla Sonkakivalo ja Karhunulkki, Ounasjokivarressa Nuuksvaara, Kemijokivarressa Kivalon alue ja Hirvaalla Hiidenkirnut. "Ne ovat hienoja päiväretkikohteita ja joitakin reittejäkin niissä on. Vähänkin suunnistustaitoinen voi lähteä seuraamaan sellaisia polkuja, jotka hyvältä tuntuvat." Rovajärven ampuma-alueella metsänhakkuiden keskellä on kuin pieni saari vanhoja aihkimäntyjä ja keloja. Järvisen aihkikko on nimetty reissuistaan maalailevasti kirjoittaneen eräkirjailija A. E. Järvisen mukaan. Aarnialueen pimennossa sijaitsee entistetty kämppä, jossa kirjailija vietti paljon aikaa. Napapiirin retkeilyalueella on vaaroja, aapasoita, reheviä metsiä ja komea koskinen Raudanjoki. Merkatuilta poluilta poistuen pääsee syrjäisempiin maastoihin. Kaupunkia lähimmän tunturin, Käyrästunturin laki ei ole aivan paljakkaa, vaan siellä täällä kasvaa muutama puu. "Yksi syksy olimme lammella, jossa oli kaksi joutsenta. Ne eivät piitanneet meistä, vaan olivat ilonamme siinä" Arvio muistelee mukavia , hetkiä louteella vietetyltä yöltä. Rakovalkearetkiä Ounasvaaran Latu on järjestänyt Kursunkijärven takana sijaitsevaan Kulmunkivaaraan. Ympärillä ovat erämaiset maastot, ja kaupungin valot kajastavat vain heikosti taivaanrannasta.
46
RETKI toukokuu 2008
·K AR TAT
Sinettäjärvi
Rovaniemen pohjoisosissa sijaitsee Saittanulkki, pieni terävä vaara, jonka laella on mukava keitellä nokipannukahvit ja katsella kaukana siintäviä tuntureita. Louevaaralla kulkija pääsee ylittämään muinaisen merenrannan ja viettämään hetken päivätuvassa. Herankaira sopii hiljaisuutta haluavalle, kartan ja kompassin kanssa menevälle omien polkujen kulkijalle. Kohteita on lukuisia. Retkeilijän kannattaakin ottaa kartta käteen, katsoa sopiva paikka ja lähteä pieneen seikkailuun. "Monet eivät arvaa, että lähellä on paljon hyviä kohteita. Eikä tarvitse mennä tunturiin asti" Arvio tiivistää. ,
Monipuolisia maastoja
Rovaniemen keskustan tuntumassa, toisella puolella jokea kohoaa Ounasvaara. Sen ansiosta maastopyöräily on Rovaniemellä erityisen nautinnollista ja vaihtelevaa. Korkeuserot tuovat haastetta poluille, jotka ovat mukavia poljettavia. Häiritsevää aluskasvillisuutta ei juuri ole. Niin aloittelija, keskitasoinen pyöräilijä kuin kisakuskikin viihtyvät Ounasvaaralla. Petri Kilpamäki on harrastanut maastopyöräilyä noin 20 vuotta ja polkenut kilpaakin. Ounasvaara on kautta aikojen ollut keskeisin harjoittelukohde. "Siellä on teknisesti hyvin erilaisia reittejä: helppoja ja vaikeita. Nousut ja laskut tuovat vaihtelevuutta." Kilpamäki on polkenut Ounasvaaralla nimenomaan polkuja pitkin, eikä niinkään latupohjalla. Hän pitää erityisesti nopeavauhtisista kangaspoluista, joilla täysjoustopyörä kiitää pehmeästi. Hyvää harjoitusta saa esimerkiksi polkiessa Tottorakalta, Välirakalle, Isorakalle ja sieltä mutkan Toramoon. Latupohjalla saa hyviä nousuja ja laskuja Pöyliövaaraan mennessä. Kuivan kesän lenkit vievät polkijan Ounasvaaraa pidemmälle, sillä vaaralta voi laskeutua Sierijärvelle, kiertää Jokkavaaraan ja jatkaa lossilla Kemijoen yli. Toiselta puolelta jokea matka jatkuu Permantokosken voimalaitokselle ja sieltä metsäautotietä sekä polkuja pitkin Iso Olkkavaaraan ja Pikku Olkkavaaran kautta kaupunkiin. Matkaa kertyy 5060 kilometriä, joista puolet kulkee maastossa ja puolet asvaltilla.
Hyviä lenkkejä on myös muilla kaupungin vaaroilla, mutta ne vaativat omatoimisuutta. Esimerkiksi Vennivaarasta pääsee Sinettäjärven kiertävälle lenkille.
Merkattuja reittejä
Ounasvaaralle on merkattu vanhoin puukyltein maastopyöräreittejä. Niitä ei kannata seurata, sillä merkinnät ovat hämääviä: eräs opaste esimerkiksi kehottaa pyöräilemään upottavalle suolle.
RETKI toukokuu 2008
47
kotimaankohde
Unarinkönkään kevättulvalla meloja pääsee surfailemaan aallossa. Vesi on vielä kylmää, mutta melonta antoisaa.
Nordic Fitness Sport Park ulottuu koko Ounasvaaran alueelle. Siellä on merkattuja reittejä sauvakävelijöille ja maastopyöräilijöille helposta vaativaan. Korkeuskäyrät näyttävät reittien teknisen vaikeuden ja fyysisen vaativuuden. Lähtöpisteitä on eri puolella Ounasvaaraa, esimerkiksi urheiluopistolla ja hiihtokeskuksessa. Ounasvaaran hiihtokeskuksessa voi jättää väliin ketjujen pyörittämisen ylämäkeen, sillä hissi kuljettaa rinteen päälle kesäkuun alusta elokuun puoleen väliin. Rinteessä on muutama merkattu rata alamäkipyöräilijöille ja useita merkkaamattomia linjoja. Merkatut radat ovat tasoltaan vaativia muutamine rakennettuine pudotuksineen.
Ounas- ja Kemijokien a - a m k n risteyksessä on s s ä Rovaniemen a e n keskusta. k a
Innokkaimmat ovat vesillä jo vappuna, mutta varmemmin koskimelonta pääsee alkuun toukokuun puolivälissä. Ensimmäiseksi voi ilakoida pienissä joissa, kuten Vaajoessa. Sieltä saa vauhdikkaan laskun kapeassa ja kiemurtelevassa rännissä. Myös Molkojoki on pieni ja sievä. "Sinettäjoki, Marrasjoki, Perunkajoki, Norvajoki ja Ropsajoki" Olli Sälevä luettelee. Hän , on tehnyt ensimmäisen melontareissunsa Rovaniemen vesillä vuonna 1975 ja harrastaa yhä aktiivisesti. Sälevä on ollut myös perustamassa Rovaniemen melojat -seuraa vuonna 1985 ja toiminut sen johtokunnan jäsenenä.
Kevään kuohuihin
Kaikki lumi ei ole vielä ehtinyt sulaa maasta, kun lyhyet kajakit lasketaan vesille. On koskimelojan kulta-aikaa, sillä Rovaniemen pienet joet ja purot täyttyvät sulamisvesistä. Ajoitus on tärkeä. Virrat ovat kivikkoisia, jos niihin lähtee liian aikaisin tai myöhään. Toisinaan tulvahuippu voi olla liian pelottava, ja silloin on järkevämpää odottaa vedenpinnan laskua.
Kiipeilijä Ville Vepsäläinen nousee Panama-reittiä Käärmerakan kalliolla.
KUVA RIKU LAVIA
48
RETKI toukokuu 2008
Lisätietoja Rovaniemen alueesta
www.rovaniemi.fi www.ounasvaara.fi
www.santasport.fi (mm. Nordic Fitness Parkin kartta) Seikkailukisat www.arcticcircle24.com www.slouppi.net (kiipeilykohteiden topo) www.luontoon.fi (ideoita retkikohteista)
Li
Rovaniemen ympäristössä kumpuilee vaihtelevia pyöräilymaastoja. Polkija voi rullata kuivassa kangasmetsässä tai kostealla jänkhällä.
"Lähivedet on tullut koluttua ja isommat vedet moneenkin kertaan." Sileälle vedelle Melojan urakka ei ole kuitenkaan ohi, sillä vielä on lukuisia Rovaniemellä on noin 70 järveä, joissa pystyy tekemään vähinkevättulvapuroja, joissa hän ei ole käynyt. Ropsajokea Sälevä tään puolen tunnin melontaretken. kehuu vauhdikkaaksi, sillä se putoaa sata metriä noin viiden kiloYksi pinta-alaltaan suurimmista sisävesistä kaupungissa on metrin matkalla. Koskien luonnetta voi käydä katsomassa Aittajärventieltä hieman lähtöpaikkaa alempaa. Olkkajärvi, jonka ympäri meloessa kertyy matkaa 2025 kiloPaikalliset melojat käyvät mielellään Vikajoella, joka on noin metriä. Järven keskellä on kapeikko, ja siksi tuntuu, että kyseesyhdeksän kilometriä pitkä tasaisesti kuohuva virta. Kosket ovat sä olisi kaksi järveä. Siellä on monia hienoja paikkoja. helppoja lukuun ottamatta mutkittelevaa Pietarinkoskea, jonka Monilla rannoilla, kuten Olkkajärvelläkin, on paljon mökkiasuvaikeustaso saattaa tulvalla yltää kakkoseen. tusta. Se himmentää niiden hohtoa ja vaikeuttaa rantautumista. Meltausjoella on pieni putous, Unarinköngäs, johon syntyy Sinettäjärvellä on kaunis hiekkaranta, jossa voi pitää tauon. aalto tai stoppari vedenkorkeuden mukaan. Ne, jotka etsivät Yli-Nammassa sijaitseva Nampajärvi on poikkeuksellinen pelipaikkoja yhdestä aallosta, ja kiva retkikohde. Järven viihtyvät Marraskoskessa ja molemmin puolin on armeijan Vikakönkäällä. ampuma-alue, mutta siellä Vikaköngäs on erittäin liikkumista on rajoitettu vain monipuolinen koski, jossa nouammuntojen aikana rantojen see sopivia peliaaltoja lähes suoja-alueella. kaikissa vedenkorkeuksissa. Vaativaa kiipeilyä Se on eriomainen harjoitteluRovaniemellä aloittelevan kiipaikka kokeneelle koskimelopeilijän jalat nousevat maasta jalle, ja könkään yläpuolinen vain kovan puristuksen jälkähy sopii harjoitteluun aloitkeen, sillä helppoja linjoja on telijalle. melko vähän. Paikalliset yrittäjät järjestä"Kaikille alle 8b:n kiipeilivät kumilautalla koskenlaskua jöille löytyy tekemistä ja sitä Raudanjoen Vika- ja Vaattuntaitavammille projekteja" kii, kikönkäissä. Kesäkuun lopulla suot peittyvät kukkivista tupasvilloista peilijä Tapio Alhonsuo kertoo. muuttuen valkoisiksi. Suopursujen tuoksu huumaa. Jokiretkeilyä Kovatasoinen harrastaja on Retkimeloja viihtyy Ounaskiivennyt Rovaniemellä seitjoella, josta kolmasosa, eli sadan kilometrin osuus, kuuluu semän vuotta. Rovaniemeen. Meloa voi koko joen tai osia siitä. Tie seuraa Rovaniemellä on lukuisia boulderointipaikkoja, mutta suurin jokea sopivalla etäisyydellä, joten aloittamis- ja lopettamispaikkeskittymä sijoittuu Hiidenkirnuille. Köysikiipeilyyn sopivat Käärkoja on useita. merakka ja Sonka. Paikat sopivat keskitasoisille ja sitä taidokSadan kilometrin melontareissun voi tehdä Vika- ja Raudankaammille kiipeilijöille. joella. "Hiidenkirnut syövät nahkaa, koska siellä kivi on karkealaaHienon yön yli retken saa kokea Meltausjoella. Liikkeelle päätuista. Käärmerakan reitit taas hajottavat nivelet" Alhonsuo , see helposti Unarin Luusuasta Niesiin vievältä tieltä, jolloin matmoittii. "Näteimmät reitit ovat ehdottomasti Kulma ja Hemmo kaa Meltaukseen Ounasjoelle kertyy noin 40 kilometriä. Songan kallioilla." Päiväretkikohteena Ounasjoen suiston putaat ovat ainutlaaAlhonsuo on tehnyt joitakin linjoja itsekin: Ajattelen sinua kun tuisia ja hyvin hienoja. Piiloon jäävät hiekkarannat ovat ihanteelkuolen on 7+-tason trädireitti ja Kapteeni-planeetta 7b-tason lisia piknik-kohteita. Kahvitella voi myös Kemijoen Lammassaasporttireitti. ressa, jossa on laavu. Boulderointi on tasoltaan hyvää, mutta köysikiipeily vain vältPitkän melontaretken myötävirrassa voi tehdä Kemijoella tävää. Paremmille kallioille pääsee kolmen tunnin ajamisella. Oikaraisista keskustaan tai Ounasjoella. Tosin Ounasjoen viimeinen osuus ennen kaupunkia vaatii henkistä kestävyyttä, sillä
kaupunki näkyy 15 kilometrin päähän, eikä joki virtaa enää erityisen vauhdikkaasti. Hienoimmat Ounasjoen osuudet sijoittuvat Alakylän ja Sinetän välille.
·
RETKI toukokuu 2008
49
kotimaankohde
T E K ST I J U H A N I N U R M I K U VAT J U H A N I N U R M I J A ANNELI HEMMILÄ-NURMI
aigan unnelma
TAPION TAIVAL KUULUU SUOMEN UPEIMPIIN REITTEIHIN. SE VIE KULKIJANSA ILOMANTSIN KOMEISIIN JA MELKEIN KOSKEMATTOMIIN ERÄMAAMAISEMIIN..
T
apion taival seuraa tiiviisti rauhallista erämaista Koitajokea Suomen puolella parinkymmenen kilometrin matkan. Virta saa alkunsa Venäjän Karjalasta ja lipuu Suomeen Ilomantsissa Hattuvaaran kylästä noin puolitoista peninkulmaa koilliseen. Koivusuon luonnonpuisto kuuluu luontevasti Koitajoen yhteyteen. Puisto henkii vahvasti erämaan tuntua avoimine soineen ja ikimetsineen. Kulkijalla ei ole asiaa merkittyjen polkujen ulkopuolelle, kuten ei muissakaan luonnonpuistoissa. Koitajoki ja Koivusuo antavat mahtavat puitteet Tapion taipaleelle. Reitti onkin maamme hienoimpia, ja se esittelee näyttävästi Ilomantsin rajaseutua. Suuren itänaapurin mittaamattomat metsäerämaat ovat niin lähellä, että Siperian taigan voi aistia.
Mahtava vesistö
Koitajoki lumoaa heti. Kaunis ja erämainen virta kaartelee ruskeavetisenä korpien sekä nevojen keskellä ja kalvaa muutamassa kohdassa veden kasaamaa hiekkaa eli hiekkamellaa. Täällä luonto puhuttelee vahvasti: Majava uiskentelee joella, ja talvisin seudulla näkee saukon jälkiä. Talvi paljasti kerran myös tuoreet suden anturoiden painaumat. Hukka oli jolkottanut Asumajoen laavun editse kiireettömästi. Tapion taival seuraa Koitajokea tiiviisti Lakonkankaalta pohjoiseen. Reitti on merkitty puihin oransseilla täplillä, ja kaikissa risteyksissä on viitat sekä kartat. Viitoitus uusittiin muutama vuosi sitten, joten reitiltä ei pääse eksymään. Venäjän puolella kiemurreltuaan Koitajoki ilmestyy uudestaan jo melkoisesti vuolaampana Suomen puolelle Ilomantsin Möhkössä. Tapion taipaleen eteläpää on aivan rajavyöhykkeen pinnassa Lakonkankaalla. Sinne pääsee Ilomantsin ja Lieksan väliseltä tieltä Korentovaarasta, Hattuvaaran kylän eteläpuolelta. Pää-
tieltä on viitisentoista kilometriä Niemijärvelle ja sieltä vielä pari kilometriä pienempiä teitä parkkipaikalle. Tapion taipaleelle ei valitettavasti pääse linja-autolla, sillä lähin bussiyhteys kulkee Ilomantsista Hattuvaaraan. Parkkipaikalta reitti johtaa metsän läpi Koitajoen varteen Lakonkankaan laavulle. Vaihtoehtona on talsia toista haaraa suoraan Tapionsuon yli Hanhikosken autiotuvalle. Vanha lähtöpaikka Tapionahossa on myös edelleen käytössä ja sieltäkin voi oijustaa eli oikaista Hanhikoskelle Tapionsuon yli. Joen varrella pari kilometriä Lakonkankaan laavulta seisoo Hanhikosken autiotupa. Siitä muutaman kilometrin päässä sijaitsee Niemipuron tupa ja kohta Sammalpuron umpilaavu. Tuvat ovat hyväkuntoisia ja tunnelmallisia, mutta hiekkapohjainen Sammalpuron laavu on vaatimaton. Kamiina puuttuu, mutta keskellä nököttää tulisija. Sateensuojaksi laavu sopii mainiosti, ja voi siellä toki nukkuakin.
Ilta-aurinko valaisee Koitajoen, joka virtaa hiljakseen erämaassa.
50
RETKI toukokuu 2008
Pirhunsuon pitkospuureitti uusittiin viime kesänä. Ilman pitkoksia allikkoinen suo olisi hankala ylittää.
lyyn. Täällä taival erkanee joesta mutta edessä on erämaisen komea Koivusuon luonnonpuisto. Ennen ehjää suomaisemaa on kummallinen möyritty ja kannokkoinen alue. Metsähallitus on ennallistanut aikoinaan ojitetun suon, joten ojat on tukittu ja puusto poistettu. Toivottavasti paikka joskus muuttuu jälleen oikeaksi suoksi. Näkymä paranee, kun eteen avautuu vaikuttava Pirhunsuo. Laaja aapa on Etelä-Suomessa harvinainen näky. Se on turvassa luonnonpuistossa muun muassa turvetuotannolta. Pirhunsuolla polun ulkopuolelle ei saa mennä, eikä tekisi mielikään. Aapa on allikkoinen ja lähes mahdoton ylittää ilman pitkospuita. Pitkokset uusittiin viime kesänä, sillä vanha reitti oli jo pahasti painunut suohon. Aavan rimmet ovat keväisin täynnä lintuja, kuten kahlaajia, hanhia ja joutsenia, joiden aamuöinen konsertti on mahtava.
·K A R TAT
Hoikka
P P
Venäjä
ke hy yö jav Ra
Koitajoen saa ylitettyä kätevästi vetolossilla, eikä edes pieni kevättulva haittaa etenemistä.
das Verkkopu n Koivusuo to npuis luonno
Ihmisen pesä ikimetsässä
Pirhunsuon jälkeen polku kulkee pari kilometriä kaunista havumetsää, johon kirves ei näytä koskeneen. Äkkiä maisema avartuu. Aarniometsässä sijaitsevan vanhan asuinpaikan havaitsee ensimmäiseksi näkymän muuttumisesta: ihminen on polttanut kaskea ja raivannut peltoa, joten havun valta katoaa ja metsään ilmestyy enemmän lehtipuita. Pirhu on vanha metsänvartijan tila. Virkatalo oli jo aikanaan kaukana maalikylistä, ja nykyisinkin se tuntuu seisovan todella syrjässä. Onneksi vakituisen asutuksen loputtuakin pihapiiri on pidetty avoimena ja rakennukset kunnossa. Navettaa tosin vuodet ovat päässeet kalvamaan. Vain riihi on avoinna retkeilijälle ja siellä voi pitää sadetta. Nykyisin Pirhu on Metsähallituksen käytössä. Pian tilan jälkeen Tapion taival suuntaa metsätielle ja vähän tylsästi Koivusuon luonnonpuiston pohjoislaitaan Hoikantielle. Tien päässä on onneksi puomi, joka estää ajamisen luonnonpuiston alueelle. Hoikantie lähtee Ilomantsin ja Lieksan väliseltä tieltä itään Hattuvaaran pohjoispuolelta.
mppä Leimuukä
Al k ajo i
P
Hattuvaara
gas Kiimakan
taival = Tapion aikka = Nuotiop = Laavu a = Autiotup
Niemipuro
Ko ita jok
i Hanhikosk
i
P
Uusia reittejä Vaikuttava suo
Tapion taival ylittää Polvikoskella tien, joka kulkee Hattuvaaran ja Euroopan unionin itäisimmän pisteen välillä. Joen toisella puolella on Villin Pohjolan Polvikosken vuokrakämppä. Hulppea talo on oivallinen tukikohta seudulla retkeiTapion taival on noin 20 kilometriä pitkä Lakonkankaalta Hoikantielle. Pari vuotta sitten reitti sai lisälenkkejä, jotka mahdollistavat monenlaisia vaelluksia. Pirhusta koilliseen alkaa uusi viitoitus, joka johdattaa repunkantajan läpi vaikuttavan ikikuusikon. Metsä tuntuu koskematto-
RETKI toukokuu 2008
51
kotimaankohde
TIETOREPPU
TAPION TAIVAL
Ilomantsissa: perusreitti 20 km, merkittyjä
reittejä kaikkiaan n.50 km
reitti merkitty puihin oransseilla täplillä,
risteyksissä viitat
purojen yli siltoja, suot pitkostettu
Lähtöpaikat etelässä Lakonkangas, keskellä Polvikoski, pohjoisessa Hoikantie kaikkiin tiet Ilomantsin ja Lieksan väliseltä tieltä tsista nro 522. Lähin linja-autoyhteys Ilomantsista lle Hattuvaaraan, josta matkaa Polvikoskelle n. 10 km autiotuvat: Hanhikoski, Niemipuro, Leimuumuukämppä ja Verkkopudas laavut: Lakonkangas, Sammalpuron umpilaavu, pilaavu, Asumajoki ja Koidanvaara tulipaikat: Alajoki, Polvikoski ja Kivikkosuo suo vuokrakämppä: Polvikoski, Villi Pohjola, p. 0203 44 122, www.villipohjola.fi Kartat matkailukartta Karjalan kierros 5, Ilomantsi ntsi 1:100 000 Koitajoen vesistömatkailukartta, Aarniseikkailujen Koitajoki, 1:30 000 Lisää tietoa Suomen retkeilyopas, Juhani Nurmi ja Jouni Laaksonen (toim.), Edita 2007 Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas, Pekka Virtamo ja Katri Vuorjoki (toim.), Edita 2004, www.vaellus.info Ruunaan luontotalo, p. 0205 645 757, , www.luontoon.fi Karelia Expert Matkailupalvelu, fi p. 0400 240 072, www.kareliaexpert.fi
Huolellisesti opastetulla Tapion taipaleella ei voi eksyä.
malta, vaikkei se sitä täysin olekaan. Pirhun asukkaat toki hyödynsivät ympäröivää luontoa tarpeisiinsa. Heti luonnonpuiston rajalla nykytodellisuus iskee vastaan, sillä polku saapuu hakkuuaukealle ja metsätielle. Kohta esiin tulee taas Koitajoki, joka ylitetään vetolossilla. Joen penkalla seisoo Koidanvaaran laavu. Tapion taipaleen osuutta Polvikoskelta Koivusuon luonnonpuiston kautta Koidanvaaran laavulle voi kutsua luontopoluksi,
sillä reitin varrella on 22 opastustaulua. Kulkijan ei kannata pitää kiirettä, sillä taulut on tehty huolellisesti kauniiksi ja ne sisältävät paljon kiintoisaa asiaa. Taulusta selviää esimerkiksi Pirtupolun historia. Koidanvaaran laavulta reitti lähtee etelään seuraten jälleen tiiviisti Koitajoen itärantaa. Valitettavasti tällä osuudella näkymät eivät ole kovin erämaiset, sillä polku kulkee talousmetsässä
Syrjäisellä Pirhunvaaralla asumisen merkit näkyvät edelleen.
52
RETKI toukokuu 2008
Silta johtaa Asumajoen yli. Laavu seisoo viihtyisällä paikalla.
Luontoalan koulutusta
Luonto- ja eräopas
· · · · · · · · Koulutusaika 18.8.2008 7.8.2009 Koulutus on monimuotokoulutusta Hakeminen 20.6.2008 mennessä Koulutusaika 8.9.2008 30.9.2010 Koulutus on monimuotokoulutusta Hakeminen 20.6.2008 mennessä Luontoalan erikoiskurssit Ulkoiluvarusteiden vuokraus ja myynti
Luontoyrittäjä
Opaskeskus
Lisätietoja koulutuksesta, koulutukseen hakemisesta sekä ajankohtaisista asioista löydät osoitteesta www.opaskeskus.net Keuda Mäntsälä Luonnonvara- ja ympäristöala Pohjoinen pikatie 800, 04920 Saarentaus puh. (09) 273 83804, maoinfo@keuda.fi, www.keuda.fi
Hiljainen metsä a e ä jatkuu rajan takana. t u a n a
ja paikoin hakkuuaukealla. Parin kilometrin jälkeen näkyy Verkkoputaan autiotupa. Kolme kilometriä kauempana tullaan Asumajoen-laavulle, joka sijaitsee turvallisesti metsässä. Tunnelma on rauhallisen erämainen. Asumajoen laavun kieppeiltä Koitajoen voi ylittää vetolossilla, jolta on lyhyt matka Tapion taipaleen vanhalle perusreitille lähelle Polvikoskea. Niin Koidanvaaran kuin Asumajoenkin vetolossit ovat käytössä kesäkuun alusta syyskuun loppuun. Mahdollisuuksien mukaan ne viritetään joskus jopa toukokuun puolella. Uusi reitti erkanee Koitajoen varresta Asumajoen laavulta, josta se on viitoitettu itään seuraamaan Asumajokea. Polku kaartaa läheltä rajavyöhykettä ensin etelään ja sitten länteen, josta se palaa Polvikoskelle. Matkalla pienen sivupiston päässä on Leimuukämppä, autiotupa aivan rajavyöhykkeen tuntumassa. Kivikkosuon tulipaikka on rakennettu outoon paikkaan. Siellä on kaikki tarvittavat tykötarpeet puuliiteristä alkaen, mutta vettä ei näy missään. Sammaloituneen suo-ojan seisova lätäkkö ei houkuttele. Rajavyöhykkeen ja Koitajoen väliset uudet reitit eivät ole aivan vanhan Tapion taipaleen veroisia. Alue on teiden pilkkomaa talousmetsää ja lisäksi niin Verkkoputaan kuin Leimuukämpänkin autiotuville sekä Koidanvaaran laavulle pääsee valitettavasti autolla. Asumajoen laavu sijaitsee kauempana teistä ja muutenkin viihtyisällä paikalla.
Idän ihme
Tapion taival on Euroopan unionin itäisin vaellusreitti. Sen itäpuolella Hattuvaaran kylän Virmajärvessä kohoaa pieni ruohikkoinen saari, jossa on Suomen ja Venäjän välisen rajan itäisin mutka. Itäpiste on luonnollisesti rajavyöhykkeellä, mutta sinne pääsee käymään, jos hakee ensin luvan Hattuvaaran rajavartioasemalta. Lupa haetaan henkilökohtaisesti tietylle päivälle, jolloin itäpistettä pääsee ällistelemään tarkasti rajatulta alueelta Virmajärven rannalta. Rajan takana näkyy Venäjä, ja sitä riittää. Yhtenäinen hiljainen metsämeri jatkuu järven takana rajasta välittämättä. Pisteelle pääsee tietä myöten Polvikoskelta, mutta retkeilijälle luonnikkaampi vaihtoehto on tulla jalan uutta reittiä nelisen kilometriä Kivikkosuon tulipaikalta. Tapion taipaleen lisäksi Koitajokeen voi tutustua myös vesitse. Joki on melontakelpoinen ja aloittelijallekin sopiva. Muutamassa nivapaikassa pitää varoa kiviä, ja Polvikoski on parasta kiertää maitse. Virta syö mutkissa rantojaan, joten puita kaatuilee silloin tällöin joen yli. Varsinkin Polvikosken molemmin puolin se tekee hurjia silmukoita hiekkamaastossa ja vaihtaa välillä uomaansa. Kanootin saa helposti veteen Koidanvaaran laavulta, jonne pääsee autolla. Joesta kanootti kannattaa nostaa viimeistään rajavyöhykkeen takarajalla Lakonkankaalla, josta menee tien päähän 700 metrin mittainen kanootinvetoreitti. Myös talvisin Koitajoki on hieno retkikohde. Sitä pitkin voi hiihtää huoletta, kunhan käyttää tervettä järkeä. Koskipaikkoja ja nivoja pitää varoa ja rannalle täytyy siirtyä ajoissa. Jäätä pitkin hiihdettäessä näkee runsaasti saukon jälkiä. Joella hiihtäen tai meloen tunnelma pysyy erämaisena, sillä sinne Polvikosken pohjoispuoleiset hakkuut eivät näy lainkaan.
·
RETKI toukokuu 2008
53
pohjolanmatka
TEKSTI TUIJA HÄRKÖNEN KUVAT TUIJA HÄRKÖNEN, ILKKA KAUPPINEN JA STURE PETTERSEN
MAASTOPYÖRÄILIJÄ
PYÖRÄILYMEKKA NARVIKIN KAUNIITA MAISEMIA TÄYDENTÄVÄT KULTTUURIHISTORIALLISET REITIT, ERISKUMMALLISET LUONNONMUODOSTELMAT JA HAASTAVAT ALAMÄKIRADAT.
NIRVANASSA
Reinnesetin huipulta avautuu upea vuonomaisema.
54
RETKI toukokuu 2008
ousemme Kiirunaan menevään junaan Narvikissa ja pääsemme yhdelle maailman kauneimmista rautatiereiteistä. Saamme pyörät kyytiin melko vaivattomasti. Paikalliset konduktöörit ovat kuulemma alkaneet uskoa, ettei pyöräilijöiden määrä ainakaan vähene. Puskaradio kertoo seudun mainioista maastopyörämaastoista ja houkuttelee paikalle yhä enemmän harrastajia. Vaikka junaradan tunnelit pimentävät kauniita vuoristomaisemia säännöllisesti ja korvat menevät ylämäessä lukkoon, kyydissä istuisi mielellään perille asti. Hyppäämme kuitenkin pois Bjørnfjellin asemalla. Sieltä alkaa upea 13 kilometrin pyöräilyreitti, joka sopii myös vähän maastopyöräilyä harrastaneille. Kyseessä ei ole mikä tahansa polku, vaan Rallarveien, radanrakentajien tie, jota tarvittiin huoltotieksi Kiirunan ja Narvikin välisen malmiradan rakentamisessa. Kun junarata valmistui, huoltotie jäi rappeutumaan vuosikymmeniksi. Nyt Rallarveien on avattu uudelleen kulttuurihistoriallisena reittinä. Vanhat voimalaitokset, köysiradat ja muut muinaisen huoltotien jäännökset ovat yhä jäljellä merkkeinä rallareiden töistä. Abiskosta alkava tie on 60 kilometriä pitkä, mutta viimeinen reilun 10 kilometrin pätkä on maisemiltaan ja maastonmuodoiltaan kiinnostavin.
N
Radanrakentajien jalanjäljillä
ENSIMMÄISET rautamalmilöydökset Pohjolan peru-
koilla tehtiin jo 1600-luvulla. 1800-luvulla heräsi todellinen kiinnostus siihen, kuinka aines saataisiin vuorten uumenista valtamerien satamiin ja maailmalle. Ratkaisuksi keksittiin Ofotbanen, rautatie Kiirunasta Narvikin satamaan. Malmiradan rakentaminen lihasvoimin ankarissa oloissa oli todellinen taidonnäytös. Puhutaan jopa maailman kahdeksannesta ihmeestä. Radan rakentamista varten tarvittiin huoltotie, jota pitkin hevoskärryillä kuljetettiin työkaluja, rakennusmateriaaleja ja ruokaa työmiehille. Tie valmistui vuonna 1898. Urakkaan osallistui 5 000 miestä ja vajaat 1 000 naista, joilla oli erittäin tärkeä tehtävä työmiesten muonittajina. Myös tavaraa kuljettaneet hevosmiehet olivat välttämättömiä rakennusprojektissa. Joukkoon mahtui monia värikkäitä persoonallisuuksia kuten Nils Persson, jota kutsuttiin myös Brandy-Nisseksi. Hän kauppasi viinaa salaa Hundal-joen varrelle perustamassaan kahviossa. Mies oli kuitenkin liiketoimissaan ovela, eikä koskaan jäänyt kiinni. Hevosmiesten ja erityisesti hevosten työ helpottui, kun tavarankuljetusta varten rakennettiin köysiratahissejä. Vesivoimalaitoksista puolestaan saatiin energiaa tunneleiden kaivamiseen. Kun rautatie viimein avattiin vuonna 1902, huoltotietä ei enää tarvittu ja se jäi rappeutumaan. Onneksi tien kulttuurihistoriallinen arvo ymmärrettiin ja se kunnostettiin, joten nykyisin upeasta reitistä voi nauttia pyöräillen tai patikoiden. Historian siipien havina on käsin kosketeltavaa, sillä pitkin matkaa näkyy jäänteitä menneistä ajoista. Opastaulut valottavat radanrakentamisen historiaa sekä kertovat paikallisväestön, kuten Perssonin elämästä. Lähde: Hikes along the navvy road, Agge Theander 1996
Ra
Historiallisissa maisemissa
Harvassa kaupungissa on samanlaiset mahdollisuudet maastopyöräillä kuin Narvikissa. Taitavimmatkin alamäkiajajat suosivat juuri näitä polkuja. Varsin vähän alamäkipyöräilyä harrastaneena jännitän hieman, kuinka tästä reitistä selviäisin. Ensimmäiset kilometrit ovat mukavan kumpuilevaa maastoa mutta pian pääsen viilettämään odottamaani alamäkeä. Koska hiekkapohjainen tie on varsin leveä ja tasainen, uskallan lasketella reippaasti. Upeat maisemat ja opastekyltit pakottavat kuitenkin hiljentämään vauhtia ja nauttimaan myös reitin kulttuurihistoriasta. Tie ei ole koko matkaa yhtä siloteltu. Polun varrella eteen ilmaantuu myös kivikasaumia, jotka taitava ajaja ylittää maahan astumatta. Aloittelijalle ne antavat hyvän syyn jalkautua. Koska Rallarveien on myös suosittu kävelyreitti, pyörällä ei voi päästellä menemään aivan täysillä. Eteemme sattuu ryhmä reppumatkailijoita viimeisten viiden kilometrin matkalla, joka on reitin kutkuttavin pätkä. Puolentoista tunnin ajon jälkeen laskettelemme Rombaks-
·K A R TAT
Norja
Narvik
om en
Fjellbu
Frostisen -jäätikkö
Abisko
botten Rombaks
Ruotsi
Kiiruna
ien = Rallarve
Skj
RETKI toukokuu 2008
55
pohjolanmatka
TIETOREPPU
Rallarveien-reitti Ruotsin Abiskosta Norjan Rombaksbotteniin mittaa 60 km, suosituin viimeinen osuus BjørnfjellRombaksbotten 13 km juna Narvikista Bjørnfjelliin, laiva Rombaksbottenista takaisin Narvikiin. Laivan aikataulu kannattaa varmistaa etukäteen Narvikin matkailuinfosta. sopii kaikentasoisille maastopyöräilijöille, varusteeksi riittää hyvä perusmaastopyörä ja kypärä polulla kävelijöitä, joita pyöräilijän on syytä varoa palvelut puuttuvat matkan varrella ja päätepisteessä, joten omat retkieväät tarpeen selkeästi merkitty, opastetaulut kertovat historiasta ajankohta: kesäkuun lopusta elokuun puoliväliin Reinneset-reitti slick rock -väylä Skjomen-vuonon pohjukassa tunnin ajomatka Narvikista pituus 25 km ei aloittelijoille, hengenvaarallinen sateella kypärä ja hyvät jarrut ehdoton edellytys ajankohta kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin Narvik-tunturin DH-rata pituus 2,6 km, korkeusero 550 m gondolihissi auki sydänkesällä puolille öin ei aloittelijoille täysjousitettu alamäkipyörä ja suojavarusteet välttämättömät Lisää tietoa www.narvikfjellet.no www.narvikportalen.no/nck www.skinarvik.no
Narvikin alamäkirata vaatii kunnollisia varusteita ja riittävästi ajotaitoa.
Opasteet kertovat radanrakentajien tarinan.
botniin odottamaan laivaa, joka vie meidät ja reppureissulaiset takaisin Narvikiin. Olemme tarkistaneet laivan aikataulun etukäteen, joten tiedämme pääsevämme kyytiin pian.
Koko mäki kiveä
Niiden, jotka kaipaavat fillarointiin enemmän haastetta, kannattaa suunnata Skjomen-vuonon pohjukkaan Reinnesfjelletille. Vajaan tunnin ajomatkan päässä Narvikista odottaa uskomaton näky: tunturin kokoinen kivi. Alamäkiajajat puhuvat slick rockista eli sileästä kalliosta, joka hioutui jääkauden sulamisvesien mukana lähes yhtä tasaiseksi kuin asvaltti.
Ylämäet ovat aina kiehtoneet minua, mutta tällä mäellä reisilihakseni hyytyvät kesken matkan. Pyörän työntäminen ylämäkeen toista tuntia ei ole helppoa, mutta jo pelkkä maisema huipun 800 metrin korkeudesta on vaivannäön arvoinen. Vuonojen lisäksi voi ihailla Frostisen-jäätikköä. Kivivuorella on leveyttä muutama sata metriä ja pituutta jokunen kilometri, joten pyöräilijöille riittää leikkikenttää. Tunturin yli vie 25-kilometrinen vaativa reitti. Sille pääsy vaatii kahden auton kuljetuskalustoa, sillä reitillä ajamisen lisäksi fillarointi tunturin äärelle saattaa olla yhdelle päivälle liian kova urakka. Toinen autoista jätetään tunturin juurelle golfkentän parkkipaikalle polun loppupäähän ja toisella ajetaan Fjellbun suuntaan kulun yläpäähän. Pienelläkin alueella voi testata taitoja, sillä tunturin laki on täynnä painaumia ja kohoumia. Painaumien vesialtaissa voi huuhdella pois ylämäen kirvoittamat hiet. Rohkealle ajajalle alamäki sileällä graniitilla on mannaa, sillä korkeuseroa on 700 metriä. Taitavimmankin kuskin pitää kuitenkin olla varovainen ja seurata kiven väriä: tummat alueet ovat
56
RETKI toukokuu 2008
Norddalin-silta on yksi Rallarveienin insinöörityön mestarinäytteistä.
Hiet saa e a huuhdottua tunturin u o u n n painaumissa. u s a
kuin mustaa jäätä eli vaarallisen liukkaita. Uhkarohkeus voi koitua kohtalokkaaksi. Ennen pyöräreissua kannattaa seurata säätiedotuksia, sillä Reinnesfjelletille ei ole turvallista mennä sateella. Vesikuuron jälkeen kallion kuivuminen vie aikansa. Vähemmän maastopyöräily- ja alamäkiajoa harrastaneen kannattaa suunnata Efjord-vuonon Verdenssvaetiin, jossa odottaa lähes yhtä upea mutta hiukan helpompi sileän graniitin mäki.
Yö alaspäin
Narvikin köysiradalla pääsee kaupungin keskustasta yhdessä hujauksessa 656 metriä merenpinnan yläpuolelle. Huipulta avautuu huikaiseva vuonomaisema. Narvik-tunturi onkin varsinainen alamäkiajon harrastajien eldorado, johon on tehty downhill- eli DH-rata talkoovoimin. Yksi radan puuhamiehistä on Tore Nysæter, joka on itsekin entinen aktiivipyöräilijä ja nykyinen Narvikin apulaiskaupunginjohtaja. 2 600 metriä pitkällä radalla korkeuseroa on 550 metriä. Se on vaihteleva ja vaatii kestävyyttä niin pyörän jousitukselta kuin ajajan reisilihaksiltakin. Aloittelijoille rataa ei voi suositella, sillä se kurvailee laskettelurinnettä ja huipentuu vanhaan mäkihyppyrinteeseen. Matkan varrella ajetaan niin kivikoissa kuin kurveissakin ja tehdään huimia hyppyjä. Reittiennätys, 4,08 minuuttia on norjalaisen Espen Johansenin nimissä. Pohjolan yötön yö takaa sen, että päivän loppumisesta kesken ei ole pelkoa. Suositussa Narvik24-kisassa mitelläänkin sananmukaisesti kellon ympäri siitä, kuka ehtii hurjastelemaan radalla eniten laskuja.
·
RETKI toukokuu 2008
57
varustekatsaus
KUVA: MIKKO LAMMINPÄÄ
TEKSTI JA KUVAT JOPPE RANTA
Viileä vesi piristää tauolla, ja hyvässä pullossa se säilyy raikkaana pitkään.
tähden
PUOLEN JA YHDEN LITRAN PUTELEITA TUTKITTIIN KESÄ- SEKÄ SYYSRETKILLÄ. MUOVIPULLOSSA VESI ALKOI MAISTUA VÄLJÄHTYNEELTÄ MUTTA METALLIPULLOT VAIKUTTIVAT LUOTETTAVILTA.
suodatinta, vedenpuhdistustabletteja tai molempia. Silloin kannattaa valita juoma-astia, jonka suuaukko sopii suodattimeen. Vedensuodattimet sopivat vain joidenkin pullojen kierteisiin. Niissä puhdas vesi menee suoraan puteliin, eivätkä epäpuhtaudet pääse suuaukosta sisään. Pullojen muoto sekä koko sanelevat niiden säilytys- ja kuljetuspaikan. Litran pyöreä puteli kulkee yleensä repun tai rinkan sivutaskussa mutta litteitä kenttäpulloja kannetaan usein vyöllä. Joissain pulloissa on koukku tai hakanen ripustamista varten. Toisaalta vapaana repun kyljessä keikkuva lesti ärsyttää monia.
Muovia ja alumiinia
aeltajan repussa tai rinkassa keikkuu usein mukana juomapullo. Veden lisäksi moni kuljettaa siinä mehua tai urheilujuomaa. Vaikka Suomen luonnosta löytää vielä kohtalaisen helposti juomavettä lähteistä, järvistä tai virtaavista joista, tavallisesti sitä kuljetetaan mukana puolesta litrasta yhteen litraan. Ulkomailla juomaa ei saa luonnosta yhtä vaivatta, ja siksi mukana voi joutua kantamaan suurta määrää vettä tai veden-
V
58
Alumiinista valmistetut juomapullot ovat kevyitä, mutta ne kolhiintuvat helposti. Alumiinista myös liukenee epäpuhtauksia juomaan, joten siitä valmistettu leili pitää pinnoittaa. Aiemmin vuoraamiseen käytettiin muun muassa meripihkaa. Nykyisin yhdestä palasta sorvattujen saumattomien alumiinijuomapullojen sisällä on meripihkaa, epoksia tai emalilakkaa. Muovi rynnisti astiamarkkinoille toisen maailmansodan jälkeen. Se on edullista, kevyttä ja kestävää, muttei täydellistä: pehmeä materiaali saattaa haljeta terävästä iskusta. Nykyisin suositaankin polykarbonaattia, joka on lähes särkymätöntä. Materiaali on lasimaisen kirkasta ja tyylikästä juoma-
RETKI toukokuu 2008
EDES LÄHDEVESI EI MAISTU RAIKKAALTA, JOS JUOMAPULLO ON JÄÄNYT TISKAAMATTA.
etkeilijän juomapullo on ahkerassa käytössä, joten yleensä pelkkä huuhtominen ei riitä puhdistamaan sitä. Mehut ja urheilujuomat jättävät jäänteitä pullojen seinämiin. "Pullon sisäpinnan sokerikiteitä luullaan usein ruosteeksi," kertoo Roope Snellman Bonge Oy:stä. Esimerkiksi Sigg-juomapullojen sisäpintaan poltetaan meripihkapinnoite, joka kestää halkeamatta, vaikka ulkokuori kolhiintuisi. Pinnoitteen ansiosta alumiini ei pääse liukenemaan juomaan. Pulloa on kuitenkin puhdistettava sisältä aika ajoin. Alumiiniselle juomapullolle suunniteltu puhdistustabletti on Snellmanin mukaan helpoin ja varmin tapa siistiä lesti sisältä. Se liukenee veteen pullossa kuin poretabletti ja liuottaa lian putelin seinämistä. Puolen tunnin
R
Juomapullon sisäpinta on täysin ehjä, vaikka se näyttää ulkoa epäilyttävän kolhiintuneelta. Sitä on huollettu vuosien saatossa muun muassa huolellisesti puhdistamalla.
kuluttua pullo harjataan sisältä, vesi kaadetaan pois ja pullo huuhdellaan hyvin. Pinttyneeseen likaan on syytä uhrata parikin puhdistustablettia, etteivät epäpuhtaudet pääse levittämään bakteereja. Rätin voi kastaa samaan pesuaineveteen ja pyyhkiä sillä pullon suuaukko. Hankaliin sotkuihin kannattaa käyttää
tarkoitukseen suunniteltua pulloharjaa. Myös korkki pitää puhdistaa. Pikakorkin uumeniin pääsee käsiksi pikkuisella pulloharjalla. Tiivisteen voi irrottaa ja puhdistaa. Kun se kovettuu ja haurastuu, se on syytä uusia kokonaan.
·
pulloihin, mutta kestää huonosti liuottimia ja lämpöä. Nuotion lähelle unohdettu muovipullo sulaa hetkessä. Kaikissa astioissa juomat lämpenevät ja jopa kuumenevat suorassa auringonpaisteessa. Eroja syntyy, kun pullot viedään varjoon. Alumiini jäähtyy nopeasti ja jäähdyttää myös nesteen pullossa. Muoviastia sen sijaan pysyy pitkään lämpimänä ja juoma saattaa maistua muovilta tai ainakin väljähtyneeltä. Aikoinaan juomapulloja päällystettiin kankailla. Ne suojasivat astiaa, mutta pitivät myös juoman viileänä. Kun märäksi kasteltu kenttäpullon huopapäällinen haihduttaa vettä, pysyy juoma astiassa raikkaana. Talvella kangassuoja estää nestettä jäätymästä kovin nopeasti. Muovipullojen puhdistus on helppoa, sillä ne voi pestä astianpesukoneessa. Alumiinipulloon saattaa jäädä pinttynyttä likaa, jota on hankala saada pois. Metallipulloja varten myydään puhdistustabletteja ja puhdistusharjoja, joilla lika irtoaa tehokkaasti.
Arvioimme pullojen käytettävyyttä, pakattavuutta, tiskattavuutta ja kestävyyttä sekä juoman makua ja raikkautta.
Vettä leilissä
Saimme maahantuojilta ja valmistajilta kokeiltavaksi 12 erilaista pulloa tai leiliä, jotka soveltuvat retkikäyttöön. Rajasimme purnukoiden koon puolen litran ja yhden litran välille. Otokseen kuului metallista ja polykarbonaatista valmistettuja pulloja sekä muita puteleita. Tutkimme tuotteita tavallisessa retkeily- ja matkailukäytössä kesä- sekä syysaikaan. Kuljetimme niissä vettä ja jauheesta sekoitettua jääteetä. Pidimme astioita erilaisissa sääoloissa ja tarkkailimme juoman makua sekä lämpötilaa.
Virtaavasta tunturipurosta kenttäpullon saa täytettyä helposti. Matalassa kohdassa on varottava, ettei puron pohjasta irtoa mutaa, kasvinosia tai muita roskia.
RETKI toukokuu 2008
59
Laken Futura 1,0 l
Materiaali: alumiini, muovi Paino: 160 g Hinta: 15 Lisää tietoa: www.greendoor.fi
ALUMIINISEN juomapullon muovikork-
Primus Outdoor Bottle 0,6 l
Materiaali: polykarbonaattimuovi, muovi vi Paino: 120 g Hinta: 9,90 Lisää tietoa: www.primus.se
SUURISUISEN muovipullon kor-
kiin on kiinnitetty karabiinihaka. Pullo tehdään kauniin punaiseksi.
kissa on pieni juoma-aukko. Kätevä ja vahva korkkiyhdistelmä kiinnittyy pulloon. Irtonainen pikkukorkki voi hävitä, sillä siitä puuttuu kiinnike.
Primus Water Bottle 1,0 l 0 Nalgene 1,0 l
Materiaali: polykarbonaattimuovi, muovi Paino: 180 g Hinta: 16 Lisää tietoa: www.greendoor.fi
KESTÄVÄÄN muovipulloon tehdään suuri
Materiaali: alumiini, muovi Paino: 200 g Hinta: 13,90 Lisää tietoa: www.primus.se
KÄTEVÄSSÄ metallisessa juomapullossa on kaksi korkkia. Pikakorkista saa juotua vaivatta ja kierrekorkilla pullo sulkeutuu varmasti. Jälkimmäisessä on karabiinihaka, jolla voi kiinnittää putelin reppuun.
suuaukko. Korkki kiinnittyy pulloon muoviosalla, joten se ei häviä.
Sigg Swiss Quality 1,0 l Plastex Kenttäpullo 0,65 l
Materiaali: muovi Paino: 50 g Hinta: 3,50 Lisää tietoa: www.plastex.fi
LITTEÄN kenttäpullon metallihakanen
Materiaali: alumiini, muovi Paino: 150 g Hinta: 22 Lisää tietoa: www.sigg.ch
KLASSINEN sveitsiläinen juomapullo sulkeutuu kierrekorkilla. Kirkkaasta alumiinista valmistettu puteli on kaunis, mutta sen saattaa värinsä vuoksi sekoittaa keittimissä käytettäviin polttoainepulloihin.
sijaitsee pullonsuun takana. Lämpimällä kelillä putelissa seissyt juoma maistuu ummehtuneelta.
Plastex Urheilujuomapullo 1,0 l
Materiaali: muovi Paino: 80 g Hinta: 1,95 Lisää tietoa: www.plastex.fi
HALPA, pehmeä ja tyylitön muovipullo sulkeutuu painokorkilla. Vesi ummehtuu putelissa, kun keli on lämmin.
US Kenttäpullo 1 US quart (n. 9,5 dl)
Materiaali: muovi, ruostumaton teräs Paino: 560 g Hinta: 13 Lisää tietoa: www.varusteleka.fi ka.fi
MUOVINEN kenttäpullo pakkautuu teräksisen juoma-astian ja vyölle ripustettavan kangaspussin sisään. Vankka satsi painaa rutkasti, mutta astiaa voi käyttää myös ruuan lämmittämiseen. Pullon kaulaan muoviluiskalla varmistettu korkki ei pääse häviämään.
RETKI toukokuu 2008
61
lajiesittely
T E K ST I J A K U VAT O S K U S I I V O N E N
laelle
ALPPIEN UPEILLA REITEILLÄ JA KUULUISILLA HUIPUILLA PÄRJÄÄ TAVALLINENKIN KULKIJA. PERUSKUNTOINEN RETKEILIJÄ VOI PATIKOIDA OPPAAN JOHDOLLA VAIKKA TOUR DU MONT BLANCIN, KUNHAN VARAA RIITTÄVÄSTI AIKAA.
lppivaellus kuuluu olennaisesti keskieurooppalaiseen retkeilykulttuuriin. Se on vuoristoisten seutujen vastine perinteiselle vaellukselle ja tunturihiihdolle. Haastavampien kiipeilyreittien ja huippujen lisäksi Alppien vuorilla, jäätiköillä ja laaksoissa kiemurtelee toinen toistaan hienompia reittejä, joita voi vuodenajan sekä olojen mukaan kulkea joko jalan, suksin tai lumikengin. Kesällä seudulla kuljetaan enimmäkseen jalkaisin, mutta talvisin sekä keväisin turvaudutaan suksiin ja nousukarvoihin. Suuret korkeuserot ja klassisten alppihuippujen nousut eivät kuulu pelkästään kovakuntoisille vuorikauriille. Helpoimmat reitit sopivat jokaiselle retkeilijälle, jolla on kohtalainen patikointikunto. Kauniina kesäpäivänä kulkiessa voi törmätä koululaisryhmään opettelemassa jäätiköllä liikkumisen perusteita vuoristo-oppaan johdolla tai eläkeläispariskuntaan viikonloppukävelyllään.
A
Kesäisin lumiraja sijaitsee korkealla. Yleensä lunta ei näy 2 500 metrin alapuolella jäätiköitä lukuun ottamatta. Alhaalla kulkevilla reiteillä voi siis edetä kevyellä varustuksella, mutta korkeammilla jäätikköreiteillä taivalta taitetaan oikeastaan koko ajan lumella. Olojen ja mielihalujen mukaan voi edetä myös hiukan teknisempiä reittejä, joissa vaelletaan useiden jäätiköiden sekä huippujen yli. Niistä voi suunnitella niin pitkiä tai vaativia kuin itse haluaa. Kiipeämisellä ei tällöin yleensä tarkoiteta jyrkällä kalliolla tai jäällä kapuamista vaan etenemistä komeilla harjanteilla ja isoilla lumiseinämillä. Ne ovat teknisesti helpohkoja, mutta tarjoavat nautittavaa alppikiipeilyä upeissa maisemissa.
Ohutta yläilmaa
Alppivaelluksella liikutaan korkeammassa ilmanalassa kuin kotoisilla retkillä. Mikäli ohueen ilmaan ei vuorille tultaessa akklimatisoiduta eli sopeuduta siihen riittävän huolellisesti, eteneminen saattaa nopeasti osoittautua työlääksi ja epämukavaksi. Akuutti vuoristotauti voi yllättää jo Alppien korkeuksissa aiheuttaen esimerkiksi pahoinvointia, väsymystä ja päänsärkyä. Lähes jokaisen terveen ihmisen elimistö sopeutuu ohueen ilmaan jo vajaan parin viikon akklimatisoitumisen jälkeen. Silloin jalka nousee neljässä kilometrissä ihan komeasti ja meno on huomattavasti nautittavampaa kuin reissun alussa.
Monta polkua
Eritasoiset reitit kulkevat eri korkeuksilla, joten vaihtoehtoja on lähes rajattomasti. Valita voi muutaman tunnin kevyistä retkistä alempana laaksojen rinteillä ja niityillä kulkemiseen tai useiden päivien mittaisiin vaelluksiin, joista tunnetuin lienee Tour du Mont Blanc. Osa reiteistä alkaa suoraan kylästä mutta reissun alkuosuuden voi kulkea myös kabiinihissillä tai junalla. Niillä noustaan nopeasti jäätiköille ja vuorille.
62
RETKI toukokuu 2008
Vuorien avarista näkymistä voi nauttia kiipeämättä jyrkkiä seinämiä. Maisemat ovat hulppeat esimerkiksi Tour Ronden eteläharjanteella.
Lisää tietoa ja vuoristo-opastusta
www.cohkka.fi www.elamysmatkat.com www.arktisiaelamyksia.com www.rooperoine.com
Li
Majalta toiselle
Telttailukulttuuri on saanut Keski-Euroopassa hiukan taipua kohtalaisen kattavan majaverkoston tieltä. Monin paikoin telttaleirin rakentaminen on jopa kiellettyä. Monesti majoitteen saa pystyttää ainoastaan yöksi eli auringon laskusta auringon nousuun. Vuodenajasta huolimatta alppivaellus kannattaa suunnitella kulkevaksi majalta toiselle, jolloin välttyy teltan ja makuupussin kantamiselta ja reput pysyvät keveinä. Kesäisin majat, eli Ranskassa refuget ja Sveitsissä cabanet, ovat avoinna maksua vastaan. Paikalla on henkilökuntaa kuin hotellissa ikään.
Elimistö sopeutuu ms p u u ohueen ilmanalaan u e l a n reilussa viikossa. l s k s
Isot korkeuserot saattavat alkuun yllättää kokemattoemattoyä man vuoriretkeilijän. Usein matkaan tulee lähdettyä liian tiukalla aikataululla, mutta sellaista virhettä vuoret eivät anna anteeksi kuin kaikkein kovakuntoisimmille. van Aluksi kannattaa kävellä jopa tuskastuttavan ehitaasti ja katsoa, miten keho sopeutuu matkanteä koon. Nopeata ravia sännäten vauhti saattaa hyytyä jo parin tunnin jälkeen. Nousuissa säästyy reilusti voimia ja kestävyys riittää pidempään, jos etenee hitaasti. Myös nestettä kuluu vuorilla enemmän kuin tasamaalla, joten tankkauksesta huolehtiminen on erittäin tärkeää. Päivittäin on juotava litratolkulla vettä vaikka väkisin.
Etualan Mont Blanc du Tacul (4 248 m) ja Mont Maudit (4 465 m) ovat ale Mont Blancin alempia huippuja.
Monen vuoren huippua koristaa a . madonnapatsas.
Yösija kannattaa ottaa puolihoidolla, johon yleenk sä kuuluu kolmen ruokalajin illallinen ja aamiainen. Majoilta voi myös ostaa vettä, virvoitusjuomaa, viiniä ja ol olutta sekä pientä hyvää välipaloiksi ja eväiksi, joten kesävaelluksella reppuun tarvitsee pakata vain lounastarpeet. Kiireisimpänä sesonkina, eli heinä- ja eloku kuussa kannattaa varata paikat, jottei jää taiva vasalle tai nälkäiseksi. Varaus pitää myös muistaa peruuttaa tai s siirtää, mikäli ei pääse saapumaan majalle so sovittuna ajankohtana. Pahimmassa tapaukse sessa seurauksena saattaa olla suuri etsintäja pelastusoperaatio. Ainakin majan henkilökun kunnalta saa ilkeitä silmäyksiä, mikäli peruutus on un unohtunut. Talvis majat pidetään yleensä kiinni. Kaikissa Talvisin on ku kuitenkin avoin talvipuoli, jonne pääsee sisälle ja su suojaan. Yleensä Ranskan puolen asumuksia
RETKI toukokuu 2008
63
lajiesittely
ei lämmitetä lainkaan. Siellä mukavuudet ovat muutenkin usein askeettiset eli sisustukseen kuuluu vain laveri ja pari huopaa. Talo ei tarjoa keittimiä tai kattiloita. Sveitsin majoissa sen sijaan on usein kamiina ja polttopuita tai vähintään kaasuhella ja kattilat ruuan valmistukseen. Yleensä majoitukseen kuuluu myös sängyt ja untuvapeitot. Paikallisilta kiipeily- ja alppikerhoilta saa tietoa kunkin asumuksen varustuksesta. Vaikka majoja seisoo joka toisella harjanteella, teltan kanssa sopii myös retkeillä. Repun koko toki kasvaa ja vauhti hidastuu, mutta toisaalta omaa majoitetta kuljettavalla on enemmän vaihtoehtoja reittivalintaan sekä yöpymismahdollisuuksiin. Lisäksi voi valita sellaisen kulun jolla ei liiku muita ihmisiä, toisin kuin majojen läheisyydessä kiireisimpänä aikana. suunnitella muutama erilainen reittivaihtoehto, joista voi valita parhaimman ja turvallisimman olojen mukaan. Vaellus- ja alppikiipeilyreiteistä on tehty lukuisia reittikuvauskirjoja eli topoja, joita ylläpitävät ja kustantavat muun muassa paikalliset kiipeilykerhot.
Kelin armoilla
Sää vuorilla saattaa muuttua todella nopeasti. Äkilliset ukkoset kuumina päivinä sekä salakavalasti ilmestyvät lumimyräkät ovat tavanomaisia kesäisinkin. Niihin pitää varautua kunnon varustein sekä mahdollisimman hyvin säätiedoin. Paikallisesta opastoimistosta saa yleensä alueen säätiedotuksen. Sen yhteydessä voi olla jopa meteorologinen asema, josta annetaan tietoa keleistä. Myös majojen henkilökunta kertoo sää- ja reittitietoja. Kesäisen alppivaelluksen varusteet ovat jotakuinkin samat kuin tavallisella vaelluksella. Tärkeimmät ovat tukevat ja vedenkestävät jalkineet, joihin voi tarvittaessa kiinnittää joko remmi- tai pikakiinnitteiset jääraudat. Matkaan tarvitaan myös itselle sopiva reppu, jossa tavarat kulkevat kevyesti. Teleskooppivaellussauva helpottaa tasapainottelua hankalassa maastossa. Vaatetus määräytyy luonnollisesti sään, vuodenajan ja mieltymysten mukaan. Ainakin sateen- ja tuulenpitävät kuorivaatteet sekä lämmin taukotakki pitäisi pakata aina mukaan. Softshelltakki ja -housut sekä ohuet hiihtohanskat sopivat vaatetukseksi. Tauoille ja kylmille keleille tarvitaan paksut hanskat. Lisäksi reppuun pakataan riittävä määrä juomaa ja evästä energiantarpeeseen, kartta ja kompassi, puhelin tai radiopuhelin, hätänumerot, aurinkovoide ja -lasit, ensiaputarvikkeet, avaruushuopa, henkilökohtaiset tavarat sekä reitin mukaan muutamia erikoisvarusteita. Monesti vuoristoissa vaelletaan jäätiköitä pitkin, jolloin mukana pitää kuljettaa köyttä, valjaita, hakkua ja jäärautoja sekä railopelastukseen tarvittavia välineitä. Lisäksi jokaisella pitää olla tietoa ja taitoa välineiden käytöstä sekä köysistössä kulkemisesta.
Konkarin matkassa
Reissuun kannattaa palkata vuoristo-opas, jos ei ole aikaisemmin liikkunut jäätiköllä tai tunne muita vuoristojen vaaroja. Opas suunnittelee toiveiden mukaisen ja oloihin nähden parhaat reittivaihtoehdot sekä huolehtii siitä, että liikkuminen vuorilla ja jäätiköillä sujuu joutuisasti, nautittavasti sekä niin turvallisesti kuin mahdollista. Mikäli haluaa vaeltaa reissun omalla porukalla ilman opasta, täytyy valita reitti ja kaavailla retki omien taitojen ja kunnon sekä vallitsevien olojen perusteella. Koska keli saattaa muuttua äkillisesti, turvallisuuden takaamiseksi pitää olla valmis vaihtamaan reittisuunnitelmaa. Jokaiselle vaelluspäivälle pitäisi
64
RETKI toukokuu 2008
uutuudet
Kiikaroi etäisyys
T E K S T I J O P P E R A N TA K U V AT J O P P E R A N TA J A T U O TTA J AT
Kesällä kevyesti
MATALAVARTISISSA 5.11 Advance -kengissä on sivuvetoketju, joten ne saa puettua ja riisuttua nopeasti. Nauhoitus pitää patiinit aina sopivan istuvina. Tukeva sekä mukava jalkine valmistetaan mokkanahasta ja nailonista. Sisävuoren Coolmax- ja Drilex-materiaalit siirtävät kosteuden jalan pinnalta ulospäin. Hiekansävyisen kengän rakenteessa ei ole lainkaan metallia. Ulkopohjan materiaali vähentää liukastumista ja kestää öljyä. Koot: 415 Hinta: 139,95 Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy Lisätiedot: www.hantaurus.fi
OPTICA Laser Finder mittaa etäisyyden noin metrin tarkkuudella. Laite toimii kuusi kertaa suurentavana yhden silmän kiikarina eli monokulaarina, josta saa napin painalluksella tarkan etäisyyden haluttuun pisteeseen. Kohteen sijainnin voi mitata 15500 metrin päästä olojen mukaan. Laitteessa on ohjelma sadekelille ja huonosti heijastaville kohteille. Se toimii yhdellä 3 voltin litiumparistolla, ja siinä on automaattinen virrankatkaisu. Laser Finder kulkee kätevästi vyölaukussaan. Se painaa 180 grammaa. Hinta: n. 160 Maahantuoja: Foto-Väline Oy Lisätiedot: www.fotovaline.fi
Suoja makuusäkille
MILO BIVI BAG valmistetaan hengittävästä Aquatex-materiaalista, jonka vedenpitävyysarvo on 10 000 millimetriä. Se suojaa makuupussia silloin, kun yövytään kosteissa oloissa tai taivasalla. Pussin saumat teipataan ja vetoketju suojataan kangasläpällä. Kevyt Bivi Bag pakkautuu pieneen tilaan. Koko: 210 x 75/50 cm Paino: 400 g Hinta: 88 Maahantuoja: Biwak Oy Lisätiedot: www.biwak.fi
Tuttu tamine
BOREUS JATUNIN flanellipaita tehdään reilulla mitoituksella pehmeästä ja lämpimästä puuvillasta. Kuosina on pienikuvioinen ruutu joko punamustana tai vihreämustana. Koot: XS4XL Hinta: 53 Valmistaja: Boreus Oy Lisätiedot: www.boreus.fi
66
RETKI toukokuu 2008
T E K ST I H I LL A L A M M I N PÄ Ä K U VAT M A A H A N T U O J A
pikatesti
RULLAA MAASTOON
Pienillä rullasuksilla voi luistella asvalttibaanoilla, hiekkateillä ja sileillä poluilla.
ULKONÄÖLTÄÄN Skike V07 tuo ensin mieleen moottoripyörän pienoismallin. Tarkemman tutkinnan jälkeen se vaikuttaa rullasukselta, jossa on lasten kolmipisteinen lenkkiside. Valmistajan mukaan Skiket ovat kuin ilmakumipyörillä varustetut pienet sukset. Vempaimet kiinnitetään jalkineeseen kolmella tarranauhalla, jotka on syytä tiukata hyvin. Nauhoista kaksi kiristää jalkaterää. Kolmas on tukevasti pehmustettu ja kiertää säären ympäri. Jalkineena menettelee tavallinen lenkkitossu, joskin se vaikuttaa huteralta. Säädettävä pohjapala on asetettava tossun leveän pohjan mukaan, jolloin kiinnitys jää epävarman tuntuiseksi. Puolivartinen vaelluskenkä vaikuttaa paljon paremmalta. Testissä korkeavartinen luisteluhiihtomono osoittautui tukevimmaksi. Skiken suurten pyörien akseliväliä voi säätää 25 millimetriä eteen- tai taaksepäin, jolloin väli kasvaa lähes 500 millimetriin. Päällystetyllä pyörätiellä kulkupelit rullasivat vakaammin ja herkemmin kuin rullasukset. Pitävät renkaat tuntuivat turvallisilta myös sadekelillä, eikä vesiliirtoa tuntunut. Testaaja kaipasi lokasuojia, sillä rapa roiskui edessä ja takana. Valmistaja on ehkä pitänyt urheilullista ulkonäköä tärkeämpänä kuin käytännöllisyyttä.
Hiihtotekniikalla
Patentoitu jarru vaikutti tehokkaasti. hokkaasti Nilkkaa ojennettaessa pohje työntyy taakse, jolloin jarrupala painaa takapyörään. Valmistaja kehottaa jarruttamaan aina molemmilla jarruilla yhtä aikaa. Myös rullaluistelijalle tuttu yhden jalan jarrutus onnistuu. Jarruttomiin rullasuksiin tottunut käyttäjä nauttii, kun nopeutta saa hallittua helposti. Hiekkatiellä kitka lisääntyy ja keli käy raskaaksi, mutta tiiviillä alustalla eteneminen onnistuu varsin sujuvasti. Sauvojakin on miellyttävä käyttää, sillä piikit pitävät hyvin eivätkä lyö käsille kuten kestopäällystetiellä. Pehmeällä tai kivisellä maapohjalla meno on horjuvaa ja epävarmaa. Parhaiten Skiket rullaavat hyväkuntoisilla kivituhka- tai hiekkapinnoilla. Roudan runtelemilla kesämökkiteillä on parasta edetä varovasti. Valmistaja kehottaa viilettämään maastohiihtotekniikalla mutta ohjetta voisi hieman tarkentaa. Pyörät pyörivät vapaasti, joten perinteinen vuorohiihto ei onnistu. Potkuton tasatyöntö, jolloin paino on molemmilla jaloilla, sujuu
hyvin. Luisteluhiihdon tekniikat onnistuvat myös, joskin vaativat totuttelua. Kannat ovat tiukasti kiinni kuten rullaluistimissa. Se muuttaa hiihtotekniikkaa, mikä ainakin suoraan ladulta siirryttäessä tuntui hieman kulmikkaalta. Skikejä vertaa luontevasti rullaluistimiin tai -suksiin mutta istuviin ja kevyesti rullaaviin välineisiin tottunut rullaluistelija ei niistä heti innostu. Tuotteen etuna onkin mahdollisuus paeta liikenteen melua ja kiitää ulkoilureittejä sekä maaseudun hiljaisia hiekkateitä.
·
SKIKE V07 KOOT: 3847 ja 2738 Pyörien halkaisija: 150 mm PAINO: 3 900 g (iso pari) VÄRIT: musta, punainen ja hopea HINTA: iso 269 , juniorimalli 219 MAAHANTUOJA: Oy K. Hjorth Ab, www.hjorth.fi
RETKI toukokuu 2008
67
uutuudet
Suurille satseille
LIGHT MY FIREN 17-senttimetrinen lusikka-veitsi-haarukkayhdistelmä, Spork, on saanut rinnalleen kaksi suurempaa versiota. 20 senttimetriä pitkä Medium Spork painaa 16 grammaa. Large Sporkilla on mittaa 25 senttimetriä ja painoa 31 grammaa. Muovinen aterin kestää kuumaa ja soveltuu ruuanlaittoon, annosteluun sekä hämmentämiseen. Kahdesta isosta Sporkista saa kätevät salaattiottimet. Konepestäviä välineitä saa pirteän värisinä. Hinta: M 2,95 , L 3,95 Maahantuoja: Vandernet Oy Lisätiedot: www.vandernet.com
Tuhti alle
ILMATÄYTTEINEN Halti Comfy Long Mat -makuualusta soveltuu ympärivuotiseen t käyttöön. Se valmistetaan vahvasta polyesterikank polyesterikankaasta, ja sisäosan eriste suojaa kylmältä tehokkaasti. Alusta painaa 1 880 grammaa. Comfy Long Mat kääritään kuljetusta varten 20 x 50 senttimetrin kokoiselle rullalle. M Pakettiin kuuluu suojapussi ja paikkasarja. Koko: 195 x 80 cm, paksuus 11 cm Hinta: 99,90 Valmistaja: Halti Oy Lisätiedot: www.halti.fi
Monipuolinen matkaan
ANATOMINEN rinkka, Fjällräven även Kajka, tehdään Vinylon F -kankaasta. asta. Kantojärjestelmässä on portaaton ton pituussäätö ja kolme leveyssäääätöä. Etureunan alumiinijäykisteet et pitävät pussiosan muodossaan, n, vaikkei sitä olisi pakattu täyteen. . Suuren läpän saa irrotettua a vyölaukuksi tai pikkutavaralaukuksi, jonka saa kiinnitettyä rinkan viilekkeisiin. Alataskun voi sulkea verkkovuorella, joten siinä saa kuivatettua märät tavarat. Kyljissä on paljesivutaskut ja a verkkotaskut pulloille tai muulle e pikkutavaralle. Rinkan mukana saa sadesuojan. Kajkaa valmistetaan naisille 55W-, 65W-, 75W- ja 90W -malleina sekä miehille 65:n, 75:n, 85:n ja 100 litran kokoisina. Väriksi voi valita metsänvihreän tai sinisen. Hinta: 275325 Maahantuoja: Fjällräven Oy Lisätiedot: www.fjallraven.fi
Pelastava kääntöveitsi
PIMEÄSSÄ loistava Victorinox Rescue Tool voitti Knife of the Year 2007 -palkinnon. Keltainen kahva kätkee sisäänsä tarpeellisia työkaluja, kuten hihnaleikkurin, lasinrikkomistyökalun, lasisahan, talttameisselin ja korkinavaajan, ristipäämeisselin sekä atulat ja hammastikun. Rescue Toolia saa lukittavalla suorateräisellä veitsellä tai aaltolaitaterällä. Victorinox on suljettuna 12 senttimetrin mittainen. Työkalu pakataan punaiseen nailonvyökoteloon, ja se painaa 180 grammaa. Hinta: 84 Maahantuoja: Nexet Oy Lisätiedot: www.nexet.fi
68
RETKI toukokuu 2008
RETKIKEITTIÖ
T E K ST I J A K U VAT J O P P E R A N TA
Lännenmuonaa metsässä
TAVALLISIIN NUOTIORUOKIIN SAA MUKAVAA VAIHTELUA PATA- JA PAISTINPANNUHERKUILLA, JOTKA VALMISTETAAN VANHOILLA VILLIN LÄNNEN RESEPTEILLÄ.
Kolmijalassa roikkuvan Camp Dutch Ovenin korkeutta voi säätää ketjun pituutta muutamalla. Kannen päällä tulta pitämällä uuniin saa ylälämpöä.
udisraivaajien, ratsuväen ja karjapaimenten matkassa kulki Dutch Oven eli uunipata, kun villiä länttä asutettiin. Paksusta valurauta-astiasta on iloa nykyaikaisissakin leireissä, sillä siinä voi valmistaa lihaa, leipää ja monia vaativia ruokia. Kantta voi käyttää paistinpannuna. Padan alla ja kannen päällä saa pidettyä tulta, joten astia toimii uunina. Kun ruoka kypsyy uunissa, kannen päällä voi paistaa vaikka munia tai pekonia. Sitä voi käyttää myös paistinpannuna nuotion loimussa. Tämä käy esimerkiksi silloin, kun uunissa kiehuu keitto, joka ei tarvitse kantta kypsyäkseen. Suomesta ei saa aitoja Camp Dutch Oveneita, mutta internetistä sellaisen ostaminen onnistuu. Toisaalta uunipadaksi kelpaa tavallinen valurautapata, joita myydään muun muassa halpatavarakaupoissa. Kun padan pyöreän kannen kääntää toisin päin, siinä voi pitää tulta. Myös nuotiolle sopivia paistinpannuja saa melko vaivatta kaupoista. Valurautaiset keittiötarvikkeet täytyy muistaa ensin käsitellä rasvalla, eli kuumentaa niitä uunissa öljyn kanssa. Ilman käsittelyä ruoka palaa astioihin kiinni.
U
Aamiaistarpeet odottavat valurautapannulla. Makkaran, munien, sipulin ja tomaatin lisäksi tulella lämpiävät maissileivän päällä popsittavat pavut.
Monenlaista murkinaa
Valurautaiset uunipadat ja paistinpannut ovat turhan raskaita kanniskella vaelluksille, mutta leirissä ne käyvät ruoka-askareisiin mainiosti. Niillä saa tehtyä huomattavasti monipuolisempaa muonaa kuin tavallisella keittimen ja kattilan yhdistelmällä.
Reseptejä kannattaa tutkia internetistä ja alan kirjoista. Erikoisiakin ruokatarvikkeita saa Suomesta melko helposti. Joskus ohjeen aitoudesta pitää tinkiä ja soveltaa reseptiä kotimaan oloihin luovasti. Uunipadan pohjassa on jalat, joten niitä voi pinota päällekkäin. Kun tulta pitää joka välissä, saa samanaikaisesti tehtyä monenlaista apetta. Takapihalla grillatessa uunipatojen ympärillä voi polttaa brikettejä. Uunipadoilla kokkaamista suositaan erityisesti Yhdysvalloissa, Saksassa ja Englannissa.
·
Kiitos asiantuntija-avusta Lodge Manufacturing Companyn Mark Kellylle.
70
RETKI toukokuu 2008
Purtavaa padasta
VANKKA AAMIAINEN
1 lihaisa makkara 1 keskikokoinen sipuli 4 kananmunaa 1 tomaatti hyppysellinen ruohosipulia mustapippuria ja suolaa
Viipaloi makkara ja sipuli. Paista ne voissa paistinpannulla ja laita sivuun pannun toiselle reunalle. Riko munat pannulle, sekoita ja paista ne kokkeliksi. Lisää sekaan ruohosipuli ja kuutioitu tomaatti. Lämmitä pannua vielä hetki ja nosta ainekset lautaselle. Syö maissileivän kanssa. Pannulle voi laittaa höysteeksi lähes kaikkea, mitä on mukana. Esimerkiksi pienet pekonipalat, jalapeñot ja juusto sopivat ateriaan mainiosti.
UUNIPATAPERUNAT
Uunipataperunoihin saa mojovaa lisämakua dippaamalla niitä guacamoleen.
METSÄPOJAN VILLIRIISIKEITTO
villiriisiä tai villiriisiseosta porkkanoita perunoita kasvisliemikuutio maissia pakastepussista pekonia herkkusieniä sipulia valkosipulia paprikaa laakerinlehti mustapippuria sulatejuustoa
Huuhtele villiriisi hyvin ja kaada se kiehuvaan veteen. Kuori ja pilko porkkanat sekä perunat ja lisää ne kattilaan. Muserra joukkoon kasvisliemikuutio ja lisää maissi. Pilko pekoni, herkkusienet, sipuli, valkosipuli ja paprika. Paista niitä muutama minuutti pannulla ja lisää keittoon. Mausta mustapippurilla ja laakerinlehdellä. Keitä kypsäksi riisin mukaan: villiriisi valmistuu noin 40 minuutissa ja valmis villiriisiseos noin puolessa tunnissa. Ennen kuin otat keiton pois tulelta, lisää sulatejuustoa pieninä nokareina. Anna sulaa hetken ja annostele lautasille. Ainesten määrä perustuu omiin mieltymyksiin ja siihen, mitä raaka-aineita on mukana. Tavallisissa ruokakaupoissa myydään villiriisiseosta, jota voi myös käyttää keittoon. Aitoa villiriisiä saa internetistä muun muassa osoitteesta www.ekolo.net.
MAISSILEIPÄ
2 dl maissijauhoja 1 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta ½ tl suolaa 1 kananmuna 1,25 dl maitoa 2 rkl rypsiöljyä
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon vatkattu kanamuna sekä maito. Lorauta lopuksi öljyä ja sekoita seos taikinaksi. Kaada taikina öljyttyyn pataan. Laita astia hiljaiselle tulelle, ja pidä nuotiota myös kannen päällä. Tarkista tulos 15 minuutin kuluttua. Nosta leipää varovasti tarkistaaksesi pohjan värin. Maissileipä on valmista noin puolen tunnin kuluttua eli kun sen pinta on kullanruskea. Syö se lämpimänä voin kanssa aamupalalla tai välipalaksi. Leivän päälle voi lämmittää papuja tomaattiliemessä. Helppo konsti on käyttää valmista jauhoseosta esimerkiksi Aunt Jemima Easy Mix Corn Bread -pakkauksesta. Paketilliseen seosta lisätään vain muna ja maito, ja taikina sekoitetaan mukana tulevassa sekoituspussissa. Easy Mixiä myydään ainakin internetissä osoitteessa www. behnfords.fi.
Paloittele perunat veneiksi ja pieni sipuli. Leikkaa pekoni suikaleiksi ja paloittele juusto. Laita pekoni uunipataan paistumaan öljyssä. Lisää sipuli ja jatka paistamista. Nosta puolikypsät pekonit ja sipulit pois siksi aikaa, kun asettelet perunat padan pohjalle. Ripauta sekaan pippuria ja suolaa, lisää pekoni sekä sipuli ja asettele juustopalat päällimmäisiksi. Sulje kansi ja nosta pata tulelle. Tee kannen päälle pieni nuotio tuomaan ylälämpöä. Tarkista ruuan tila viidentoista minuutin välein. Jos uuni on liian kuuma ja ruoka uhkaa palaa pohjaan, voit lisätä tilkan vettä pataan. Noin tunnin kuluttua, perunoiden pehmettyä, ateria on valmis. Annostele ruoka lautasille ja pilko reunalle kurkkua sekä omenaa. Syö ateria leivän tai Lehmipojan leivonnaisten sekä voin kanssa.
LEHMIPOJAN LEIVONNAISET
3 dl vehnäjauhoja 1 dl kauraisia sämpyläjauhoja 3 tl leivinjauhetta 1/2 dl voita 2 dl maitotiivistettä öljyä
Lehmipojan leivonnaisia tehdessä paistolämpötilaa pitää tarkkailla jatkuvasti. Ruoka ei tartu kiinni, jos astia on öljytty huolellisesti.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lämmitä voi pehmeäksi. Lisää se ja maitotiiviste jauhojen sekaan. Vaivaa taikinaksi ja pyöritä siitä palloja, joiden halkaisija on noin neljä senttimetriä. Asettele pallerot öljytyn uunipadan pohjalle. Laita pata tulelle ja tee pieni nuotio kannen päälle. Varo liikaa lämpöä, jotteivät leivonnaiset pala pinnalta ja jää sisältä raaoiksi. Paista leivonnaisia noin puoli tuntia ja käännä niitä pari kertaa kypsennyksen aikana. Leivonnaiset ovat maitotiivisteen ansiosta hieman makeita, joten ne sopivat ruuan lisukkeeksi voilla siveltyinä tai jälkiruuaksi kahvin kanssa.
RETKI toukokuu 2008
Reseptit
71
Annos yhdelle 1 iso peruna 1/2 sipuli 5 pekoninsiivua 2 viipaletta cheddar-juustoa öljyä (vettä) mustapippuria ja suolaa kurkkua omenaa
kaukomatka
T E K ST I M I K K O L A M M I N PÄ Ä K U VAT M I K KO L A M M I N PÄ Ä J A M A R K F I S H E R
KILIMANJARON HUIPULLE YRITTÄÄ VUOSITTAIN 15 000 PATIKOIJAA. ALLE PUOLET YLTÄÄ TAVOITTEESEENSA, JA OSA HEISTÄ EI MUISTA SAAVUTTANEENSA SITÄ.
J
onomme kiemurtelee etanamaista vauhtia otsalamppujen valokiiloissa ylös polkua. Vilkaisen rannekelloani ja totean harmistuneena, että olemme 2 tunnissa nousseet vain reilut 300 metriä, siis alle 3 metriä minuutissa. Tätä vauhtia taivalta Kilimanjaron huipulle riittäisi vielä kuudeksi tunniksi. Laskeskelen hitauttamme manaillen, että juomani, evääni ja voimani loppuisivat ennen, kuin ehtisimme takaisin leiriin. Lähdimme 4 600 metrin korkeudelta Barafu-leiristä yhdeltä yöllä. Joimme aikaiseksi aamupalaksi pari mukia teetä tai kaakaota ja söimme muutaman keksin. Olimme ehtineet nukkua tukevan päivällisen jälkeen vain muutaman tunnin. Onneksi akklimatisoitumisemme oli onnistunut mainiosti, ja saimme alkupäivien univaikeuksien jälkeen nukuttua sikeästi. "Simama!" Suahilinkielinen komento kertoo, että pysähdymme taas tauolle. Pakkanen on kiristynyt noin kymmeneen asteeseen. Olen lisännyt päälleni yhden villapaidan, vaihtanut myssyn paksumpaan ja vetänyt sormikkaiden päälle rukkaset. Silti
minulla on kylmä ja koko ajan tarve käydä kiven takana helpotuksella. Varpaitakin paleltaa. En halua pukea huipulle varaamaani untuvatakkia jo nyt vain sen vuoksi, että kävelemme liian hitaasti. Huipulla olisi vielä viitisen astetta kylmempää. Kaadan termospullosta kuumaa vettä mukiini ja sekoitan siihen pussillisen kaurahiutaleita. Hetkessä valmistuva puuro antaa voimien ja lämmön lisäksi uskoa onnistumiseen. Ehdotan, että jakaisimme porukkamme kahdeksi ryhmäksi, jotka etenisivät eri tahtia.
Twendeni mennään
Liityn ensimmäisenä liikkeelle lähtevään ryhmään, joka kulkee vähän äskeistä rivakammin. Porukan jakaminen hyödyttää myös siksi, että pidämme taukoja harvemmin ja ne ovat lyhyempiä. Kuljemme siksakkia tekevää polkua, joka on merkitty kiviin valkealla maalilla. Merkit erottuvat vaivoin otsalampun kelmeässä valossa. Tansanialainen oppaamme taitaisi onneksi osata kulkea reitin vaikka silmät kiinni.
72
RETKI toukokuu 2008
kaukomatka
TIETOREPPU
MOUNT KILIMANJARO, 5 895 m
Tansaniassa, Afrikan korkein vuori Mount Kilimanjaron kansallispuisto Unescon maailmanperintökohde www.tanzaniaparks.com/kili
MOUNT MERU, 4 562 m
Arushan kansallispuistossa www.tanzaniaparks.com/arusha
Perille lähin lentokenttä Kilimanjaro, JRO lentoyhtiöt KLM, British Airways, Kenya Airways Suositukset paras patikointiaika tammi- ja helmikuu sekä syyskuu lääkitykset: hepatiitti A ja B, keltakuume, malaria Vuorimatkoja www.aventura.fi
sijaitsee Arushan kansallispuisto, joka on kuuluisa lukuisista nisäkäslajeistaan, Momella-järvistään ja ennen kaikkea Mount Meru -vuorestaan. Meru on Kilimanjaron tapaan tulivuori ja myös sen 4 562-metrinen huippu kohoaa kraatterin kapealla reunalla. Mantereen viidenneksi korkein vuori sopii siis mainiosti harjoitteluun ja akklimatisoitumiseen. Siksi olemme päättäneet kiivetä sinne ennen Kilimanjaroa. Lähikylän miehet kokoontuvat aamulla puiston portille työnjakoa varten. Osa heistä pääsee turistilauman varusteiden kantajiksi ja keittiöapulaisiksi. Kantajalle annetaan lastiksi kahden patikoijan enintään yhdeksän kilogrammaa painavat reput. Ne pakataan isoon nailonkassiin, jonka kantaja heilauttaa päälaelleen. Selässään hän kanHitaasti totutellen taa omaa reppuaan. Joidenkin Mount Kilimanjaro on Afrikan kuormaan voi kuulua 10 litraa korkein vuori ja yksi maailman vettä, koko ryhmän kanamunat, suurimmista tulivuorista. Se 11 kilogramman kaasupullo tai kohoaa yli neljä kilometriä ympäviikon appelsiinit. röivän savannitasangon yläpuoIhmettelemme tapaa kantaa lelle. Korkeimmillaan kraatterin kaikki varusteet kattiloista keittireunus yltää 5 895 metriin. miin ja kipoista kuppeihin jokaisToisin kuin Andeilla ja Himata retkeä varten tasangolta ylös lajalla, jonne monet trekkaajat ja takaisin puiston portille. Niin lähtevät patikoimaan, Kilimanjalienee hyvä. ron rinteillä ei ole asutusta. Retkikuntaamme kuuluu Matkanjärjestäjien palkkaa15 suomalaisen kulkijan lisäksi mat kantajat eivät ole tottuneet suomalaisopas, tansanialainen Primitiiviseen retkeilyyn tottuneet suomalaiset korkeaan ilmanalaan. Moni opas, pari apuopasta, kokki, hämmästelevät siirtomaavallan ajalta periytyvää ensimmäiselle kantokeikalleen muutama keittiöapulainen, suuri palvelutasoa. päässeistä nuorista miehistä joujoukko kantajia ja puistonvartija, tuu kääntymään takaisin kesken jonka toivotaan norsupyssyllään kaiken. Heidänkin tarvitsee totuttautua vähähappiseen ilmaan. pitävän vihamieliset petoeläimet loitolla. Muutaman tunnin ajomatkan päässä Kilimanjarolta länteen Ennen kuin pääsemme kunnolla liikkeelle, osa kantajista kir-
Matkamme etenee tasaiseen tahtiin askel kerrallaan. Kukaan ei tee turhia sivulenkkejä tai pyrähdyksiä tai halua jäädä joukosta jälkeen. Jokainen ylimääräinen ponnistus, jopa kengännauhojen solmiminen, saa puuskuttamaan ankarasti. Viiden kilometrin korkeudella ilmassa on vain puolet siitä happimäärästä, jota olemme tottuneet hengittämään kotimaan kamaralla. K o l m e n t u n n i n ku l u t t u a näemme, kuinka nouseva aurinko punertaa itätaivaan. Tiedämme sen sulattavan hiekkaisen maan pehmeäksi liejuksi, joten kiiruhdamme eteenpäin. Yhtäkkiä jyrkkä rinne näyttää päättyvän: olemme saavuttaneet Kilimanjaron kraatterin reunan Stella Pointissa! Emme silti ole vielä perillä.
74
RETKI toukokuu 2008
Ukkosmyrsky lähestyy neljän kilometrin korkeudessa sijaitsevaa leiriä. Maisemaa täplittävät tummat, peltikattoiset käymälät ja kirkkaat kupoliteltat.
Neljän päivän j v vuoristokokemuksella u s o a tunnemme itsemme u m konkareiksi. o e s
maa jo silmänkantamattomiin. Me puolestamme alamme harjoitella verkkaisesti kävelemistä. Aluksi hidastelu tuntuu hankalalta, vaikka lämpöä on lähes 30 celsiusastetta. Kun rinne jyrkkenee ja olemme päässeet kilometrin verran korkeammalle, kukaan ei halua kiihdyttää vauhtia. Tyydymme mielihyvin puistonvartijan määräämään tahtiin. Ensimmäiseksi lounaspaikaksi löydämme hienon vesiputouksen. Sen vesi on monen muun Arushan joen tai järven tapaan niin emäksistä, ettei se kelpaa juotavaksi. Kilimanjaron lähteiden anti sitä vastoin käy pullovedeksikin. Savannin kuiva kasvillisuus muuttuu viidakkomaiseksi sademetsäksi, jossa panee heti merkille päällyskasvien valtavan määrän. Ylempänä leviävät kanervametsät sekä kituliaat ylänköniityt ja viimein elottomat laavakentät. Jäämme yöksi 2 540 metrin korkeuteen Miriakamba Hut -leiriin. Siellä on kaksi turisteille tarkoitettua majoitusrakennusta, joissa kummassakin on kahdeksan neljän hengen huonetta. Aurinkopaneelit tuottavat valaisimille virtaa. Yhteiskeittiön ja näköalapaikalla sijaitsevan ruokailurakennuksen lisäksi leirissä on henkilökunnan majoitusrakennus ja käymälät.
Ensimmäinen saavutus
Toisena päivänä kipuamme 3 570 metriin, jossa leiriydymme Saddle Hutin suojaan. Sieltä teemme iltapäiväretken 250 metriä korkeammalle Little Merulle. Osa joukostamme kärsii päänsärystä ja päättää jättää ylimääräisen retken väliin. Illalla hermostuneisuus valtaa leirin: olisi päätettävä, missä vaatteissa lähteä aamuyöstä kohti Merun huippua ja mitä pitäisi varata reppuun.
RETKI toukokuu 2008
75
kaukomatka
Huiputuspäivänä päälle puetaan lämpimimmät vaatteet. Kantajat ja oppaat saavat miltei kaikki varusteensa kiipeilijöiden antamina lahjoina, ja runsaat juomarahat tuovat vaatimattomaan palkkaan tärkeän lisän.
Alhaisimmillaan lämpötilan arvellaan olevan pari astetta pakkasella, mutta tuulen voimakkuutta on vaikea ennustaa. Herään jo yhdeltä, kun lautaseinän takana saksalaisryhmä aloittaa lähtövalmistelunsa. Kuulen yhden heistä sanovan olevansa 39 asteen kuumeessa ja jäävänsä leiriin. Pian minunkin on jo aika nousta. Keittiöpoika tarjoilee teetä ja kutsuu aamupalalle. Pukeudun punkan reunalle valitsemiini vaatteisiin ja heitän illalla pakkaamani repun selkään. Puolen tunnin kuluttua olemme jo taipaleella. Otsalampun valo kadottaa välillä maan, mutta emme onneksi vielä menomatkalla ymmärrä, kuinka ilmavista paikoista kuljemme. Osa olisi taatusti ymmärtänyt kääntyä ympäri. Kilimanjaron nousu on jyrkkyydeltään 8 astetta mutta Merun peräti 30. Vauhtimme säilyy tasaisen hitaana. Ajattelen viritelleeni sykemittarin pannan suotta, sillä maksimisykkeeni näyttää olevan 125. Ylirasituksesta ei liene vaaraa. Puolet porukastamme valittaa huipulla päänsärkyä, ja minä tunnen huimausta. Yksi meistä tarjoaa huiputusryyppyä, mutta se ei kelpaa kenellekään. Napsimme kuvia onnellisesta joukostamme ja henkeäsalpaavista näkymistä. Kuin aivan vieressä näemme uumaltaan pilviverhoon kätkeytyneen Kilimanjaron massiivisen seinämän. Todellisuudessa seuraava päämäärämme odottaa 50 kilometrin päässä. Moni iloitsee uutta, 4 562 metrin korkeusennätystään. Minä jään pohtimaan mahdollisuuksiamme päästä Kilimanjaron huipulle. Siellä ylin leiri on korkeammalla kuin tämä Merun huippu, jonka vaivoin olemme juuri saavuttaneet. Onneksi puistonvartija rohkaisee meitä kertomalla, että jokaisella, joka saavuttaa Merun huipun, on erinomaiset mahdollisuudet päästä myös mantereen korkeimmalle laelle.
Takaisin alas puiston portille saavutaan viidentenä päivänä. Etenemistahti on nelinkertainen suosituksiin verrattuna, minkä takia päänsärkyriski on melkoinen ja onnistumisprosentti varsin alhainen. Machame-reitti puolestaan tarjoaa retkeilijälle upeat maisemat, monipuolisen kasvimaailman, komeat telttapaikat ja ikimuistoiset käymälät. Kahtena ensimmäisenä yönä sitä pitkin kiivetään Marangua korkeammalle: Machame Hutiin (3 030 m) ja Shira Campiin (3 870 m).
Vihdoin matkaan
Kilimanjarolle vie monta polkua. Suurin osa valitsee Marangureitin, joka on suorin, nopein ja siksi halvin sekä myös tylsin. Helppokulkuisen, cocacola-reitiksikin haukutun matkan varrella on kolme majaa: Mandara Hut (2 700 m), Horombo Hut (3 720 m) ja Kibo Hut (4 703 m). Ylimpään leiriin tullaan kolmannen päivän iltapäivällä ja huiputukseen lähdetään päivän vaihtuessa neljänneksi.
Vuorilla kasvaa erikoistunut kasvilajisto. Lobelioista vain etualan Lobelia deckenii menestyy Kilimanjarolla. Taustalla kukoistaa monilatvainen Senecio kilimanjari, jota ei tavata missään muualla.
76
RETKI toukokuu 2008
Polku käy 4 630 metrin korkeudella Lava Tower -vuorella, mutta kahdeksi lisäyöksi laskeudutaan Barrancoon (3 950 m) ja Karanga Valleyhin (4 040 m). Ylimmässä leirissä, Barafu Campissa on telttapaikkoja ja käymälöitä 4 600 metristä 4 800 metriin. Muista reiteistä Lemosho ja Umbwe yhtyvät Machameen. Vähän käytetty Rongai-reitti alkaa Kenian puolelta. Mwekaa pidetään vain paluureittinä ja Shiraa käytetään evakuointiin. Me saavumme kansallispuistoon Machame-portista ja suuntaamme samannimiselle reitille. Mount Merun neljän päivän vuorikokemuksella tunnemme itsemme konkareiksi ympärillä hermostuneesti tepasteleviin turisteihin verrattuna. Oppaamme, apuoppaamme, kokkimme ja pari keittiöapulaista ovat meille siltä retkeltä tuttuja. Silti vatsa tuntuu olevan perhosia täynnä, ja mietin, pitäisikö reppuun sujauttaa vielä yksi vesipullo lisää.
Jokaista retkeä varten o s a e ä e kaikki varusteet a u t kannetaan tasangolta a a a n a vuorelle. u e
Kun kantajien kuormat on punnittu, päätämme tarkistaa omien kantamuksiemme painon. Päivärepuissamme kulkee 812 kilogrammaa ehdottoman tärkeiksi arvioimiamme varusteita. Kolmannes painosta on juomavettä. Sen lisäksi jokaisella on evästä, aurinkolasit, aurinkovoidetta, ensiapupaketti lääkkeineen ja käsienpuhdistusaineineen, wc-paperia, otsalamppu, pitkälahkeiset housut, kuoritakki, päähine ja kamera, useimmilla myös päiväkirja ja vaellussauvat. Muut varusteet, korkeintaan yhdeksän kilogrammaa, pakataan kantajan kuormaan. Siellä kulkevat leirikengät, alusvaatteet, sukat, villapaita, fleecepuku ja talvimakuupussi sekä arktisimmat hanskat, tukevimmat kuorihousut ja pullea untuvatakki.
Vuoristotaudin oireiden pitkittyessä potilas on saatava välittömästi alas. Kärryt kuljetetaan kunkin evakuoinnin jälkeen yläleiriin odottamaan seuraavaa hälytystä.
Kantajien tehtäviin kuuluu leirin pystyttäminen, mikä sujuu muutamassa minuutissa.
Valitse testivoittaja Tibet metsään tai Renegade vapaa-aikaan.
RENEGADE GTX LO (Lady/Men)
BONGE Oy p. (09) 701 4075
TIBET GTX (Lady/Men) info@bonge.fi
RETKI toukokuu 2008
77
kaukomatka
Kirjoittaja saapui ensikertalaisena huipulle tansanialaisen pääoppaan kanssa. Tämä puolestaan kapusi Uhuru Peakille jo 49:ttä kertaa.
Pilvien verhossa
Toisena päivänä huomaamme, että vuorella vallitsee erikoinen mikroilmasto. Joka aamu on pakkasta. Lämpötila nousee iltapäivään asti ja saavuttaa parinkymmenen asteen rajan. Nopeasti nousevat pilvet viilentävät ilman ja tuovat vuoroin kylmän ja sankan sumun, raekuuroon, vesisateen tai lumimyrskyn. Pilvivyöhyke tuntuu ulottuvan kolmesta kilometristä reiluun neljään ja puoleen. Siten Kilimanjaron huippu näkyy savannille miltei koko ajan, vaikka vuoren ympärillä onkin pilvihuntu. Päivämme etenevät totutun kaavan mukaan. Heräämme aamulla puoli seitsemältä, jolloin teltoille tuodaan pesuvettä ja tarjoillaan aamutee. Aamupalaksi saamme paahtoleipää ja muroja sekä keitettyä vettä ja kuumaa maitoa. Niihin sekoitamme teetä, pikakahvia, kaakaota tai jotain mysteeriksi jäänyttä energiajuomajauhoa.
Oivallan, että vuorikiipeily on u ki y joukkuelaji. o .
Lopuksi meille tarjoillaan hedelmiä ja kananmunia milloin missäkin muodossa. Aterian jälkeen pakkaamme omat reppumme ja muut matkatavarat. Pidämme kulkiessamme taukoja tunnin tai puolen välein tai kun näemme jotain erityisen kiinnostavaa kuvattavaa. Lähestymismarssin päivätaipaleet kestävät 36 tuntia, joten usein saavumme leiriin liian aikaisin. Aina lupaamme viettää enemmän aikaa seuraavalla lounaspaikalla. Aterian nautimme puolilta päivin. Aloitamme kuumalla keitolla ja höyryävällä teellä. Sitä seuraa kasviksista ja usein kanasta valmistettu pata ja hedelmiä. Leiriin tultuamme pesemme kasvot ja jalat lämpimällä vedellä. Päivällinen muistuttaa lounasta, mutta sitä ennen syömme amerikkalais-brittiläiseen tapaan paukkumaissia ja inkiväärikeksejä. Merkillistä, mutta kaikkeen tottuu. Aurinko laskee päivällisen aikana. Hampaiden pesun jälkeen joku lukee kirjaa ja toinen raapustaa päivän tapahtumat muistiin. Yhdeksään mennessä leirissä on täydellinen hiljaisuus, kunnes alkaa käymäläkierros. Tarve herättää jokaisen monta kertaa yössä, sillä ohut ilma ei anna rauhaa. Merulla näimme apinoita, seeproja, kirahveja, pahkasikoja ja vesipuhveleita, mutta täällä seuranamme on vain korppeja ja maaoravan tapaisia jyrsijöitä, jotka haluavat saada osansa herkkupussiemme suklaasta, kekseistä ja myslipatukoista. Kasvikunta on sitäkin kiintoisampi: näemme eriskummallisia lajeja, joita tavataan vain Kilimanjarolla. Tapaamme aina samat vaellusryhmät tauoilla ja päivämatkan päässä toisistaan sijaitsevilla leiripaikoilla. Kaikkiaan leireissä yöpyy noin 60 turistia ja ehkä kaksinkertainen määrä paikallista henkilökuntaa.
Kilimanjaron jäätiköiden ennustetaan sulavan kahdessa vuosikymmenessä. Vuoren juurella sijaitsevat kylät saavat toistaiseksi juomavetensä jäätiköiden sulamisvirroista.
78
RETKI toukokuu 2008
seikkailukisat
T E K ST I J O O N A S A H O L A K U VAT P I OT R KO C I C T E K
telä-Puolan Karpaateilla, Slovakian rajan tuntumassa kilpailtiin helmikuussa viisipäiväinen seikkailukilpailu, Bergson Winter Challenge. Sitä mainostettiin yhtenä maailman vaativimmista talviseikkailukilpailuista. Nelihenkiseen joukkueeseemme kuuluivat Jarno Mikkola, Juha Lehtonen, Nina Heiskanen ja Joonas Ahola. Jalan, hiihtäen sekä pyöräillen kuljettava reitti oli yli 400 kilometrin pituinen, ja vain Mikkolalla oli kokemusta näin pitkästä kilpailusta.
E
Kelmeän kuun kajossa
Suomalaisilla on kisassa vankka perinne. Tuomas Hallila joukkueineen on kavunnut kahdesti palkintopallille: vuonna 2004 Team Atomic selvisi kolmanneksi, ja vuonna 2006 Nordic Fitness Sports voitti koko kisan.
VAATIVA SEIKKAILUKISA KÄYTIIN KARPAATTIEN VAIHTELEVASSA KELISSÄ JA VAIKEAKULKUISESSA MAASTOSSA. 400 KILOMETRIN UUVUTTAVA TAIVAL TAITTUI SUOMALAISJOUKKUEELTA 100 TUNNISSA.
"Arvaamattomat sääolot tekevät kilpailusta erittäin vaativan. Joskus pakkanen saattaa kiristyä jopa 20 asteeseen ja tuulet yltyvät myrskyksi" Hallila kertoo. , Sellaisissa oloissa yksittäisten osuuksien pituutta ei pysty ennustamaan ne voivat olla jotakin 6 ja 24 tunnin välillä. Tänä vuonna Puolan talvi oli leppeä, ja jo lähtöalueella lämpötila kohosi lähes kymmeneen celsiusasteeseen. Monet lähtivät t-paitasillaan ensimmäiselle osuudelle eli vuorille, jonne kivuttiin jalkaisin. Reppuun kiinnitetyille suksille oli käyttöä vasta lähes kilometrin korkeudessa. Olimme valmistautuneet kilpailuun treenaamalla pitkillä lenkeillä pitkin syksyä. Etelä-Suomen lumenpuutteen vuoksi harjoittelimme enimmäkseen juosten, pyöräillen ja rinteessä sauvaillen. Karpaattien loputtomien rinteiden rinnalla harjoitustemme muutamat kymmenet nousut laskettelurinteiden laelle tuntuivat näpertelyltä. Yritimme hiihtää Slovakian rajaa myötäilevällä vuorenharjanteella mutta lunta riitti vain laidunniityillä, jotka laikuttivat metsäisiä vuoria. Pimeyden laskeuduttua kuu kohosi kirkkaalle taivaalle. Laskettelimme jäätyvällä hangella sen ja otsalampun valossa jopa terveytemme kaupalla. Välillä jouduimme paikkaamaan haavaa, jonka Jarno Mikkola sai kisan alussa polveensa.
Unta vastaan
Vaelsimme vuorilla niittyjä, polkuja ja kivisiä kärrypolkuja muutaman päivän sekä yön.
Bergson Winter Challengeen kuului lukuisia köysitehtäviä. Nina Heiskasta rastit jännittivät, mutta ne sujuivat häneltä mallikkaasti.
80
RETKI toukokuu 2008
Tärkeät tavarat
PETZL ULTRA BELT -otsavalo oli joukkueemme
Puolaa kuvaillaan tasankojen maaksi. Silti pyöräilyosuuksilla riitti noustavaa reitinvalinnoista huolimatta.
Varrelliset Gore-Tex-jalkineemme oli valittu ankariin talvioloihin, emmekä osanneet keventää niitä riittävästi. Jalkamme alkoivat hautua niissä ja villasukissa. Pisimmän vaellusosuuden ensimmäinen rasti oli 15 kilometrin päässä vuoren laella. Olisimme voineet taivaltaa merkittyä retkeilyreittiä, mutta halusimme välttää sen sisältämää ylimääräistä nousua. Kuljimme jokilaaksoa myötäilevää tietä ja nousimme lyhyempää mutta jyrkempää reittiä vuorille. Karttaan merkitty polku osoittautui kiviseksi ja jyrkäksi puronpohjaksi, joka puikkelehti ylväässä pyökkimetsässä. Rastiväli kesti meiltä viisi tuntia. Sen jälkeen välttelimme jyrkimpiä rinteitä ja kuljimme harjanteita sekä purolaaksoja seurailevia polkuja. Tasaisen kumpuilevat rinteet katkesivat pystysuoriin, satoja metrejä korkeisiin kalliopahtoihin. Vaellussauvat auttoivat kulkua sekä ylä- että alamäissä mutta jalkapohjat kävivät yhä hellemmiksi, varpaankynnet tummuivat ja jalkaterät turposivat. Rakot painoivat joka askeleella. Väsymys alkoi painaa, ja todellisuus hämärtyi. Joukkuetoverin hidastuva vauhti, horjuva askel ja polulta suistuminen kertoivat tämän vaipuneen uneen. Järkeilyä edellyttävä suunnistus kävi haastavaksi, kun otsalampun valokeilassa metsä alkoi elää kuin sadussa. Jossain huhusi pöllö. Kävimme varvikkoon pitkäksemme viideksi minuutiksi, jotta kykenisimme jatkamaan matkaa edes jotenkin järkevästi.
mukana koekäytössä. Sen valoteho riitti joka tilanteeseen, ja sitä oli helppo säädellä. Tarvitsimme voimakkainta valoa teknisillä pyöräilypätkillä ja vaativammassa suunnistuksessa vain paikoin. Kahdella akulla selvisimme helposti neljä yötä, emmekä tarvinneet toista valaisinta. Vain kypäräkiinnitys tuntui hiukan hankalalta. ICEBUG GG FLYGRIP GORE-TEX -nastalenkkareihin kuuluu kiinteät damaskit. Ne estivät hyvin lumen, veden ja mudan pääsemisen kenkiin, mutta hauduttivat jalkoja. Ankarammilla pakkasilla jalkineet olisivat kenties olleet vielä enemmän edukseen. LEKI MAKALU -vaellussauvoja pystyy säätämään sekä hiihtoon että kävelyyn sopiviksi. Ne pakkautuvat 50-senttimetrisiksi, joten saimme kiinnitettyä ne reppuun helposti. Mäkisessä maastossa sauvoista oli todella paljon apua. Kiinnitimme paljon huomiota energiansaantiin, ja pistimme vähän väliä suuhumme jotakin. Ruokavaliomme koostui pääosin Squeezyn energiajuomista, -patukoista ja -geeleistä sekä sämpylöistä, rinkeleistä, pikkupullista ja einesletuista ynnä satunnaisista retkiaterioista, joita nautimme vaihtopaikoilla.
Tä
Jopa väkivahvan Juha Lehtosen pyörä alkoi välillä horjahdella. Nukuimme varttitunnin verran aurinkoisella tienpientareella, minkä jälkeen huono olo vaivasi pitkään. Köysikiipeilytehtävät rikkoivat yksitoikkoisen etenemisrytmin. Nina Heiskanen jännitti kiipeilyrasteja niin, että oli kuin uudestisyntynyt jokaisen tehtävän jälkeen. Kapusimme kallioille ja torneihin. Nousimme korkean kivilouhoksen päälle neljällä eri tavalla, kukin joukkueen jäsen omallaan. Ylitimme Veikseliin yhtyvän Dunajec-joen köysisiltaa pitkin kahdesti. Samalla joella meidän piti myös lasketella koskislalomia, ja kumivene liukui keveästi. Yllätykseksemme saimme aluksen kulkemaan vaadittujen porttien välistä, vaikkemme olleet ennen lajia harrastaneetkaan.
Sumussa maaliin
Kilpailun viimeinen etappi, rengasvuoriston kiertävä vaellusosuus tuntui epätodelliselta. Jarno Mikkola oli joutunut keskeyttämään sinniteltyään pahasti turvonneen polvensa kanssa lähes 70 tuntia. Jatkoimme vajaana joukkueena kilpailun ulkopuolella hellin jalkapohjin. Taivas siinsi poutaisena, oli hiljaista ja me vain kävelimme. Koko vaellusreitti näkyi lakipaljakoilta. Nina Heiskasen jalkapohjien ihokerrokset hankasivat jo toisiaan, mutta hän puri hammasta ja jatkoi kävelyään. Ilta saapui. Viimeinen rasti oli savisten rinnepeltojen takana pimeyteen sekä utuun kätkeytyneenä. Sen löydettyämme laskeuduimme kivuliaasti jokilaaksoon, kun lähdöstä oli kulunut sata tuntia. Meidät ohjattiin nukkuvan kylän maalissa lavalle ja kouriimme lykättiin kuohuviinipullot. Vuonna 2011 Bergson Winter Challenge järjestetään seikkailu-urheilun MM-kisana.
Vaihtelua rasteista
Pyöräilimme kymmenien kilometrien rastiväleillä mäkiä ylös ja alas. Vaikka Puola on tasankojen maa, eteläinen rajaseutu poikkeaa tyypillisestä maastosta huomattavasti. Ylämäet jatkuivat jatkumistaan, ja tasoitimme polkuvoimiemme eroja vetonarulla. Välillä pieninkin vaihde tuntui liian raskaalta. Toisinaan työnsimme ajokkejamme kuraisia polkuja ja välillä puskimme niitä vuoren yli hangessa. Alamäissä viiletimme vauhdikkaasti ja jarrut ulvoivat. Välillä retuutimme pyöriä alas jyrkkää kivikkoista polkua, joka vain jyrkkeni jatkuvasti eikä tuntunut saapuvan laaksoon millään. Yhdellä kädellä pidimme pyörästä ja toisella mistä vain kiinni saimme, jottemme liukuneet kivikkoista rinnettä alas. Jäätyneillä kärrypoluilla oli vaikea lukea karttaa sekä pysyä pystyssä etenkin, kun oli pimeää ja väsymys painoi. Jokilaaksojen suorat ja tasaisiksi päällystetyt tiet puuduttivat kilometrien taittuessa. Nukahtamisen piru vaani olan takana joka hetki.
·
RETKI toukokuu 2008
81
seikkailukisat
TEKSTI NOORA SINISALO JA AINO SALIMÄKI KUVAT IGWA, L. DEBOMPUIS
Haglöfsin naisten joukkueen Noora Sinisalo ja Aino Salimäki valmistautuvat etsimään rasteja veden alta.
ELÄMYSSEIKKAILU KARIBIAN GUADELOUPELLA SOPII ULKOILMAIHMISILLE, JOTKA NAUTTIVAT UUSISTA HAASTEISTA JA KOKEMUKSISTA. TUNNELMALTAAN LETKEÄÄN KISAAN PÄÄSEE 30 JOUKKUETTA YMPÄRI MAAILMAN.
Alun seikkailuosuuksilla painotettiin teknistä osaamista sekä kestävyyttä, ja kisassa tutuksi tulivat piikkipuskat, tiheät viidakot, rannikon hiekka sekä tulivuoren rinteet. Mittelön lopussa fyysisyys vaihtui rennommaksi paikallisten olojen tutkiskeluksi yhdessä muiden joukkueiden kanssa.
iikon mittainen elämysseikkailu Iles Guadeloupe Adventure, IGWA järjestettiin joulukuussa kolmella Karibian Guadeloupen saarella: Grande Terrellä, Basse Terrellä ja Marie Galantella. Uudenlainen kisamuoto haastoi osallistujia fyysisten osuuksien lisäksi paikallisen kulttuurin tuntemisessa. Joukkueet keräsivät pisteitä sen mukaan, kuinka hyvin ne selvisivät tehtävistä. Tarkoituksena oli tutustuttaa kisailijat saarten urheilumahdollisuuksiin, kulttuuriin, tapoihin ja identiteettiin.
V
82
Paikallisten ultramaratoonareiden joukkue tarpoo suunnistusosuudella hienossa rantahietikossa.
RETKI toukokuu 2008
Haglöfsin naisjoukkueen kisakalenteri 2008
IGWA:n köysiosuuksilla kilpailijat kiipeilivät näyttävillä rantakallioilla.
1.3. Multisport Cup, Winter Adventure, Vihti 18.-19.4. Patrouille des Glaciers, Sveitsi 3.5. Multisport Cup Spring Adventure, pääkaupunkiseutu 16.17.5. Ky City Challenge, Helsinki 7.6. Multisport Cup No Limit, Kirkkonummi 4.7. Artic Circle 24, Rovaniemi 19.7. Hiiltoadventure, Pirkanmaa 25.7. Multisport Cup Endurance Quest, Etelä-Suomi 9.16.8. Bull of Africa, Etelä-Afrikka 17.8. Multisport Cup Archipelago Adventure, EteläSuomi 4.10. Multisport Cup X-Kaato, pääkaupunkiseutu
Ha
Elämysosuuksilla kisaajat tutustuivat kaupunkiin ja kyliin, esimerkiksi Saint Francoisiin, Saint Claudeen, Grand-Bourgiin, Griviliereen ja Pointe-à-Pitreen. Näissä ratkottiin erilaisia tehtäviä ja arvoituksia. Joukkueet myös yöpyivät eksoottisissa paikoissa, kuten rannoilla, majataloissa ja julkisissa rakennuksissa. Seikkailuun valittiin 30 kahden hengen joukkuetta ympäri maailman muun muassa Ranskasta, Brasiliasta, Ruotsista, Kanadasta, Venäjältä, Australiasta, paikalliselta saarelta Marie Galantelta ja Guadeloupen pääkaupungista Pointe-à-Pitrestä. Osallistujien tausta vaihteli kokeneista seikkailu-urheilijoista elämäntapasurfareihin. Suomesta mukaan valikoitui Haglöfsin naisten seikkailuurheilujoukkue, johon kuului Noora Sinisalo ja Aino Salimäki.
Suurin piirtein
Lajeihin kuului suunnistusta päivin ja öin sekä vaellusta metsissä, viidakoissa ja vuoristossa, coasteleeringia eli rannikkojuoksua, köysitehtäviä, canyoneeringia eli kanjonijuoksua, kajakkimelontaa, golfia, snorklausta, uintia, lainelautailua ja muuta vesiurheilua. Lisäksi kilpailijoiden piti osata kysellä paikallisilta neuvoja historia-, paikka-, henkilö- ja luontokysymyksiin. Ennen kilpailun alkamista annettiin ohjeita eri päivinä suoritettavista lajeista ja tarvittavista varusteista. Joukkueet saivat
myös tarkempaa tietoa siitä, missä kaupungeissa minäkin päivänä aikaa vietettäisiin ja missä yövyttäisiin. Aikataulua täsmennettiin vasta juuri ennen seuraavaa tehtävää ensin ranskaksi ja sitten parilla lauseella englanniksi. Koska rastit oli merkitty karttoihin suurpiirteisesti, yhteistyöstä erityisesti paikallisten joukkueiden jäsenten kanssa oli hyötyä: he osasivat arvata, mihin rastit oli sijoitettu. Aikataulut olivat summittaisia, ja tietoa eri tehtävien pisteytyksestä sai niukasti. Pian kävi selväksi, että tarkan suunnittelun sijaan oli parempi antautua virran vietäväksi ja keskittyä elämyksistä nauttimiseen sekä seurustelemaan muiden joukkueiden kanssa. Kiehtovan paikalliseen kulttuuriin ja luontoon tutustumisen lisäksi tätä pidetään tapahtuman parhaana antina. Joka ilta järjestettiin seremonia, johon paikalliset saivat osallistua. Samalla jaettiin kisapaidat joukkueille, jotka olivat keränneet eniten pisteitä päivän aikana ja esiteltiin paikallista ruokaa, musiikkia, tanssia sekä elämäntapaa. Leikkimielinen kilpailuasenne korostui, sillä tapahtumassa ei jaettu palkintoja, vaan muistoesineet kaikille osallistuneille. Liikunnallista lahjakkuutta kenties tärkeämpänä arvostettiin osallistujien ennakkoluulottomuutta uusiin asioihin ja rentoa asennetta.
·
oora Sinisalo aloitti seikkailuurheilun vuonna 2000. Hän arveli, ettei ikinä pystyisi pitkäkestoiseen urheilusuoritukseen ja halusi lähteä mahdottomalta tuntuvaan kilpailuun. "Seikkailu-urheilussa ei usein ole mitään järkeä tai kohtuutta. Siksi kai sitä harrastetaan" hän aprikoi. , Jo toisella kaudella hänen joukkueensa ylsi Lapin Kulta Challengen sekasarjan voittoon. Vuodesta 2003 Sinisalo on kisannut Haglöfsin naisten joukkueessa, jossa hän on yltänyt neljästi Endurance Questin voittoon. Sinisalo osallistuu myös randonnée- ja maastopyöräkisoihin.
N
"Harrastan seikkailu-urheilua, sillä se on joukkuelaji. Yksin en selviäisi yhdestäkään vaativasta kilpailusta." Varsinkin pitkissä kisoissa aina joku jäsenistä on vahvoilla ja jaksaa kannustaa muita eteenpäin. Sinisalo iloitseekin siitä, että on saanut kisata mahtavien ja kovakuntoisten naisten kanssa. "Hienoin saavutuksemme tähän asti on Meksikossa kisattu Nuevo Lean Outdoor Challenge. Olimme paras ei-sekajoukkue vaativassa mittelössä, jossa usein melkein puolet osallistujista keskeyttää." Tänä vuonna tiimin ensimmäinen tavoite on selviytyä maaliin sveitsiläi-
sessä Patrouille des Glaciers -kisassa, joka alun perin oli alppiarmeijoiden voimainkoetus. Noin 100-kilometrisen kisan aikana noustiin 4 kilometriä. Toinen päämäärä on osallistua Bull of Africaan, seitsenpäiväiseen non-stopkilpailuun. Sitä mainostetaan vuoden ainoana expedition-tyyppisenä eli jatkuvasti etenevänä kisana. Noora Sinisalo lähtee molempiin koetuksiin naisjoukkueen jäsenenä.
·
TEKSTI MIKKO LAMMINPÄÄ
RETKI toukokuu 2008
83
KUVA MAIJA AROSUO
päiväretki
Pronssikautinen, halkaisijaltaan kahdeksanmetrinen hautakammi oli aikoinaan pienellä saarella, sillä meri oli 1520 metriä nykyistä korkeammalla.
T E K ST I M A I J A A R O S U O
PARAISILLA SAARISTOTIEN KUPEESSA KUKOISTAA VEHREÄ LEHTOMAISEMA, JOKA HUOKUU HISTORIAA JA KASVAA UHANALAISIA LAJEJA.
attmarkin kahvituvan pihasta lähtee isoille ja pienille talsijoille sopivia patikkapolkuja. Lyhin, parin kilometrin pituinen reitti alkaa Robinson-radalta, jonka varrella pikkucrusoet voivat kokeilla pukkitaistelua, nuorallatanssia ja kalliokiipeilyä. Sinisin puunuolin viitoitettua vaellusreittiä voi jatkaa 5,5:n tai 11 kilometrin matkan. Pisimpään, metsässä kiemurtelevaan polkuun, kuluu kolmisen tuntia. Muutamaa hiekkatien pätkää ja jyrkempää kallionousua lukuun ottamatta maasto on helppokulkuista sekametsää. Vaikka saaristossa ollaankin, meren näkee vain hyvällä säällä korkeimmilta näköalapaikoilta. Reitti on yksityisessä omistuksessa, joten nuotiopaikat pöytineen puuttuvat. Laavun käytöstä voi sopia omistajan kanssa etukäteen. Nälkäisenä ei kuitenkaan tarvitse kulkea, sillä vatsan voi täyttää vastasavustetulla kalalla, saaristolaisleivällä tai kahvituvan vanhanajan herkuilla, kuten sitruunasoodalla ja tikkunekuilla. Tupa sopii oivallisesti päiväretken kiinnekohdaksi ja taukopaikaksi.
S
·K A R TAT
Sattmark
a Lenholm
tie risto Saa
Iso-Tervo
Erikoinen eliöstö
Retkeilijä voi levähtää Lenholman tammilehdossa taivallettuaan kahvituvalta reilun kilometrin Saaristotietä eteenpäin. Siellä kannattaa tarkistaa, mihin peitteensä levittää, sillä niityillä ja tammihaassa laiduntavien lehmien ja lampaiden jätöksiä on ympäriinsä.
kartano Lofsdalin Lintutorni
erv o
Retke
84
RETKI toukokuu 2008
Pik
kuT
ilyreit
ti
Huilihetken jälkeen voi kiertää parin kilometrin mittaisen luontopolun, joka kiemurtelee luonnonsuojelualueen läpi. Alue tarjoaa varsinkin keväisin upean luontoelämyksen, kun kevätesikot, mukulaleinikit ja kevätlinnunherneet värjäävät maiseman. Vuosisatoja kestäneen laidunnuksen ansioista Lenholmaan on muodostunut harvinainen perinnemaisema, jossa suurten tammien lisäksi viihtyvät pähkinäpensaat ja metsälehmukset Syksyllä alueelle nousee sieniä tutkijoiden ihmeteltäväksi. Täällä viihtyvät erikoisuudet, kuten juurto- ja häräntatti. Eliölajien runsaudesta kertovat myös alueen 390 perhoslajia, merkilliset kuoriaiset, kuten pärnäjäärä, sekä lukuisat jäkälälajit ja putkilokasvien kummajaiset, kuten suippoliuskaorapihlaja. Uhanalaisia eliöitä alueella tavataan peräti 29 lajia.
TIETOREPPU
SATTMARK
n. 10 km Paraisten keskustasta Saaristotietä
Korppooseen
Turkuun matkaa n. 30 km
Reitit Sattmarkin vaelluspolut, 2,5, 5,5 ja 11 km Lenholman luontopolku, 2 km Palvelut kahvitupa, kalasavustamo, taideteollisuuspuoti, pienvenesatama ja uimaranta, Henna Kallio, p. 040 746 0653, info@sattmark.com majoitus saviolkimajoissa, leirintäalueella tai laavussa, Matthias Meyen, p. 040 810 7855 nähtävyys, Lofsdahlin kartano, Arndt Reuter, p. 0400 120 221 Lisää tietoa www.saaristoreitti.com www.sattmark.com www.saaristo.org www.parainen.fi
KUVA TIINA KOKKONEN
Robinson-rata haastaa kulkijan kokeilemaan ylitys- ja kiipeilytaitojaan.
Lännessä alue rajoittuu Mattholmin fladaan, matalaan ruovikkoiseen merenlahteen, joka on tärkeä vesilintujen levähdysalue. Syksyisin siellä voi katsoa kymmenien kyhmyjoutsenparien syyskokousta, jossa ne päättävät, koska on oikea hetki jättää Lenholm.
Kammeja ja kartanoita
Kulttuurinälkäinen patikoija voi ahmia matkallaan perinnemaisemia ja perehtyä saariston menneisyyteen, sillä vaellusreitti vie kulkijan suoraan historian sydämeen, Lofsdalin kartanon pihaan. Keltainen, mansardikattoinen päärakennus ei koollaan häikäise, mutta miljööseen kuuluu viitisenkymmentä muuta rakennusta. Vuonna 1635 rakennettu sukutila oli Reuterin suvun kesäasuntona 200 vuotta, kunnes Marita ja Arndt Reuter päättivät kunnostaa sen kodikseen. Parin historian- ja taiteentuntemus näkyvät, sillä koti on kuin kustavilainen helmi ruokakalustoineen, tauluineen ja kirjakokoelmineen. Vierailleen isäntä kertoo elävästi tarinoita salmen rantaan pudonneesta venäläisestä pommikoneesta. Kahvittelun lomassa hän kaivaa kaapista isoisänsä vuonna 1918 ompeluttaman punakeltaisen vaakunalipun. Ennen siniristilippua se sai edustaa Suomea, kun maa haki itsenäistymiselleen tunnustusta ulkovalloilta. Lofsdalin kartanolle kuuluvassa Sattmarkin tuvan pihapiirissä näyttää yhä siltä, kuin torppari olisi juuri kävellyt vanhan, punaisen laivamiehen torpan ovesta. Ehkä hän oli aiemmin purjehtinut
puolustamaan Ruotsi-Suomen rajoja ja palasi syksyllä jälleen perheensä luo jäädäkseen talveksi hoitamaan karjaa. Karlssonit, viimeiset asukit, muuttivat pois jo 1940-luvulla mutta tuvassa on pidetty kahvilaa 1960-luvulta. Siitä on viime vuosina kehittynyt suosittu pysähdyspaikka saariston rengasreitin kulkijoille. Kahvilan herkkujen kaikki raaka-aineet pyritään hankkimaan lähiseudulta, mitä Skärgårdsmak-merkkiä käyttävältä kahvilaravintolalta odotetaankin. Pihapiirin aittarakennuksista saa hankittua tuliaisiksi paikallisten lampaiden villasta huovutetun peiton tai kuusenkerkkähyytelöä ja kaupanpäällisinä tervaisen tuoksun vaatteisiinsa. Sillan kupeessa sijaitsee uusi pienvenesatama, jonka ansiosta tuvalle pääsee myös meriteitse. Ensi kesänä veneilijät ja retkeilijät ovat tervetulleita myös uuteen rantasaunaan. Kesäaikaan tupa täyttyy monenlaisesta toiminnasta, kuten käsityönäytöksistä sienikursseihin. Kohokohta on tietysti juhannus. Silloin pihapiiriin kokoonnutaan tanssimaan ympäri juhannussalon, joka on saanut uudet lehvät. Kesäkausi päättyy elokuun viimeisenä viikonloppuna muinaistulien yön hehkussa. Sattmarkin tuvalta lähdettäessä vastaan tulevat ensimmäiset jäljet muinaisesta asutuksesta. Kiviröykkiö paljastuu pronssikautiseksi (1500500 eKr.) hautakammiksi, jollaisia saaristossa kalastaneet sekä metsästäneet pronssi- ja rautakauden kesien asukkaat tapasivat rakentaa vainajiensa muistoksi. Saaristoon muutti väkeä joukoittain Ruotsista ja Ahvenanmaalta ensimmäisen kerran 1200-luvulla. Rantojen rehevät tammilehdot houkuttelivat muinaisten meriteiden kulkureita jäämään seudulle kasvattamaan karjaa ympärivuotisesti. Puista ravisteltiin tammenterhoja sioille, jotka olivat siihen aikaan ruokapöydissä harvinaista herkkua.
·
RETKI toukokuu 2008
85
markkinapaikka
V 339,- V 76,A A P R A U Kuvassa 8-hengen perheteltta Laaja retkitelttavalikoima A S 255,- T alk. 15,95 A E J I A T N Moskiitoilta suojassa, nukut hyvin Kylkiteltat pakuihin, useita malleja A Varusteet autoon, kotiin, mökille, matkailuvaunuun matkailuautoon, veneeseen, leirintään, retkeilyyn
www.vapaa-aika.com
North-West Import Oy
Melonnan erikoisliike Espoossa.
Testivoittaja kanootit ! Retki lehti 4/04 Wenonah Sundowner Erä lehti 7/06 Wenonah Spirit II
Vesitiiviit reput, pyörälaukut, karttataskut, kameralaukut, kuivasäkit ym.
Sammalkallionkuja 3 B, 02210 ESPOO puh. 09-4114 4902 gsm. 0400-538 096
www.northwestimport.fi Meiltä vaelluskengät. g
BLUE SEVENTY MÄRKÄPUVUT JA TARVIKKEET NYT
BIKE PLANETISTA
BIKE PLANET FRIISILÄ, Friisiläntie 1, 02240 ESPOO BIKE PLANET OULU , Paljetie 5 , 90150 OULU WWW.BIKEPLANET.FI
SPORTS GEAR SERVICE
AVOINNA: MA-PE 9-18, LA (9-15) Pappilankatu 3, 57100 SLN, puh. (015) 510 140 GSM (0500) 508 184, www.sgs-sports.fi
PYÖ L PYÖRÄILY JUOKSUPYÖRÄILY-, JUOKSU JA TRIATHLONPYÖRÄILY-, JUOKSU- JA TRIATHLONÖRÄ UOKSUIATHLON A H O ASUT S MÄRKÄPUVUT ASUT SEKÄ MÄRKÄPUVUT S ÄP V T P LÖYDÄT NYT SCORP NSTORESTA L YDÄT LÖYDÄT NYT SCORPIONSTORESTA ÄT RPIONS ORE T NSTO
KAUPP A KA PPAKATU 29, VARKAUS SCO P ON OR NET KAUPPAKATU 29 VARKAUS · SCORPIONSTORE NET AUP AT RKAUS SCORPIONSTORE.NET ORP N
Maah Ma hantu nti Ma hantuonti markkinointi: Maahantuonti ja markk n Maahantuonti ja markkino aa uo t kk k no Vokant Management Oy · 09-6124 0082
TILAA
p. 044-733 0022, myynti@retkilehti.fi
ETUSETELI yhdestä normaalihintaisesta THE NORTH FACE -tuotteesta.
Voimassa 18.5.2008 saakka Kuopio, Mikkeli, Joensuu, Sello, Itäkeskus, Oulu ja Turku.
-20%
ERÄ-LINDROOS
Retkeilyn tavaratalo
Launeenkatu 84 15610 Lahti p. 03-752 56 96
86
RETKI toukokuu 2008
hyvien ulkoilureittien ja latuverkostojen lähellä
· Honkarakenteen tuotantoa · tyylikäs sisustus · hyvä pohjaratkaisu Kiilopäällä 1/6-osuus 53 m2 mh+tupak+s 25 200 72 m2 2mh+tupak+s 34 200 Ellivuoressa 2h+avok+s+terassi 56 m2 1/6-osuus 28 700 tai koko mökki 148 000 Kysy lisää ja tilaa esite: Suomen Latu ry, (09) 4159 1100, info@suomenlatu.fi, www.suomenlatu.fi
Lomaosakkeita
Roope Roine
VUORISTOVAELLUS & MERIMELONTAMATKOJA
· Suomi · Norja · Wales · Skotlanti · Irlanti · Turkki · Grönlanti · Kanada
www .ro
· Espanja
op
eroine.com
RETKI toukokuu 2008
87
KOONNUT MIKKO LA MMINPÄÄ
Kalenteri
Kevät koittaa
LUONTO KUTSUU tutustumaan kevään heräämiseen. Patikkapolut, maastopyöräreitit, tulvajoet ja Lapin hohtavat hanget ovat valmiina vastaanottamaan tuhannet retkeläiset. Nyt mennään! 30.5.1.6. FERRINO 36 Võrymaa, Viro, 250300 km Suomenlahden eteläpuolella seikkaillaan juosten, meloen, pyöräillen ja rullaluistellen. www.matkasport.ee 1.6. RISTIINAN MULTISPORT Ristiina, 40 km Järvi-Suomen maisemissa mitellään pyöräillen, meloen ja juosten. www.timberwolves.fi
Suunnistamaan
14.15.6. JUKOLAN VIESTI JA VENLOJEN VIESTI Teisko, Tampere Maailman suurin suunnistustapahtuma kerää huiput ja hitaat kiertämään rasteja. www.jukola2008.net 12.13.7. ROGAININGIN EM-KISAT Pietari, Venäjä Pietarin ympäristön metsät kuhisevat sadoista pihkaniskoista. www.rogaine-spb.narod.ru.
Melomaan
24.25.5. ERÄMELONNAN SM-KILPAILUT Repovesi, Valkeala Melontatiedoista ja -taidoista kisataan 5-vuotiaan kansallispuiston vesillä. www.eramelonta.fi 24.25.5. WANHAN WITOSEN MELONTALYSTIT PetäjävesiJämsänkoski, 53 km Iloisessa melontatapahtumassa testataan kunnon lisäksi erä- ja suunnistustaitoja sekä luonnontuntemusta. www.nokinokka.fi 7.13.6. SUOMI MELOO -VIESTI PieksämäkiLahti Satapäinen joukko meloo Järvi-Suomen kauniissa maisemissa yötä päivää. www.suomimeloo.fi 22.24.8. HANKO SEA KAYAK GATHERING Tulliranta, Hanko Pohjoismaisessa merimelojatapaamisessa lajiin pääsee tutustumaan asiantuntijoiden opastuksella. www.nilfinland.fi
Pyöräilemään
15.18.5. FILLARIFESTARI Mellunkylä, Helsinki Valtakunnallisen pyöräilyviikon päätapahtuma tarjoaa menoja rompetorista fillariretkiin. www.alueportaali.net/fillarifestari 8.6. PIRKAN PYÖRÄILY Tampere, 220, 134 ja 40 km Leppoisa pyöräretki kiertää Näsijärven ympäri. www.pirkankierros.fi
Näyttelyyn
13.15.6. ILO ELÄÄ KARJALASSA Senaatintori, Helsinki Kolin maisema, matkailuyrittäjät, käsityöläiset ja herkkuleipurit saapuvat pääkaupunkilaisten ihailtaviksi. www.pohjois-karjala.fi
Messuille
16.18.5. LAPIN ERÄMESSUT Lappi-Areena, Rovaniemi Tänä keväänä Pohjois-Suomen suurimmat erämessut järjestetään napapiirillä. www.lapinmessut.fi 5.8.6. ERÄMESSUT Riihimäki Pohjoismaiden suurimmat erämessut kokoavat väen Riihimäelle tuttuun tapaan kesäkuun alussa. www.riihimaenmessut.fi
Luontoretkelle
3.5. TORNIEN TAISTO Koko maan lintutornit Kisailun yhteydessä yleisölle kerrotaan lintuharrastuksesta ja järjestetään opastettuja linturetkiä. www.linnut.fi/lintuharrastus/tornien_ taisto.shtml 24.25.5. KANSALLISPUISTOPÄIVÄ Kansallispuistot ympäri maan Luontokeskukset ja kansallispuistot järjestävät tapahtumia Euroopan kansallispuistopäivän kunniaksi koko viikonlopun. www.luontoon.fi
Seikkailuihin
10.5. PERHELIIKUNTAPÄIVÄ Kisakallion urheiluopisto, Lohja Mukavaa puuhaa riittää koko perheelle. www.kisakallio.fi 24.5. URSAK I Pohjois-Karjalan opisto, Pyhäselkä Kuntoilijoillekin sopivassa tapahtumassa edetään hölkäten, pyöräillen, meloen ja rullaluistellen. Toinen osa kisataan 2. elokuuta. www.karsu.fi
Tapahtumista voi ilmoittaa osoitteeseen toimitus@retkilehti.fi.
88
RETKI toukokuu 2008
T E K ST I A I N O J U S L É N P I I R R O S K A R O L I I N A LA H T I
Kevään herkkä kaunotar
KÄVELYRETKILLÄ HARJUMÄNNIKÖISSÄ SEKÄ HIEKKAISILLA KANGASMAILLA KANNATTAA KULKEA AISTIT VALPPAINA. KANGASVUOKKOJEN KUKINTAAIKA KOITTAA PIAN.
K
eväällä maasta nousee yksittäisiä hennon ruskeakarvaisia nuppuja nukkaisten varsien päissä. Avautuessaan kangasvuokon (Pulsatilla vernalis) suuri valkoinen kukka paljastuu avautuessaan erittäin näyttäväksi. Kukinta ajoittuu pääosin toukokuulle, mutta kaikkein lämpimimmillä kasvupaikoilla kangasvuokko saattaa kukkia jo huhtikuussa. Usein se nostaa varsiaan polkujen reunoilla ja teiden hiekkaisilla pientareilla, joissa sammalkerros on rikkoutunut. Ilman kukkia kangasvuokkoa on vaikea edes havaita, sillä sen ikivihreä lehtiruusuke painautuu maata vasten. Kukinnan jälkeen kukkaperät saattavat kasvaa jopa yli 30 senttimetriä pitkiksi. Näin tuuli tarttuu helpommin karvaisiin pähkylöihin ja kuljettaa siemenet uusille kasvupaikoille. Keväinen kaunotar esiintyy etenkin Salpausselkien alueella ja Etelä-Savossa. Sopivilta kasvupaikoilta voi havaita yksittäisiä esiintymiä myös Uudenmaan pohjoisosista sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eteläosista. Etelä-Karjalassa se on valittu maakuntakukaksi. Kangasvuokon levinneisyys ulottuu Etelä-Euroopan vuoristoalueille saakka. Suomeen tämä arokasvi levisi jääkauden jälkeen, jolloin kasvillisuus oli harvaa. Vuokot ovat aina houkuttaneet poimijoita. Kangasvuokon myynti kiellettiin jo vuonna 1926, ja se rauhoitettiin kokonaan 1952. Kukan riisto ei kannata, sillä se lakastuu maljakossa erittäin nopeasti. Laji vaatii juuri oikeanlaisia kasvuoloja, joten kotipihaan siirtäminenkin on varmasti tuhoon tuomittu yritys. Kasvi on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi esiintymien ja elinympäristöjen vähennyttyä.
Etsintäkuulututettu
Suomen ympäristökeskus ja WWF:n kasvityöryhmä etsintäkuuluttivat kangasvuokon vuonna 2006. Tutkija Mika Kalliovirta Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että tempaus onnistui mainiosti. Havaintojen avulla käsitys kasvin nykyisestä levinneisyydestä ja tuhoutuneista kasvupaikoista täydentyi merkittävästi. "Näyttää selvältä, että kangasvuokko on vähentynyt etenkin Salpausselkien ulkopuolella metsien umpeenkasvun ja rehevöitymisen vuoksi" Kalliovirta toteaa. Salpausselkien karut harju, männiköt tarjoavat kangasvuokolle vielä sopivia oloja. "Alueen retkeilijät tuntevat selvästi lajin hyvin, eivätkä sekoita sitä esimerkiksi hämeenkylmänkukkaan" tutkija iloitsee onnistu, neesta yhteistyöstä kasvin suojelemiseksi. Tavallisiin yöhalloihin kevätkukkijat ovat sopeutuneet. Kangasvuokon sukulaislajin, hämeenkylmänkukan nuppuja kuitenkin paleltui viime keväänä laajalti, sillä napakka pakkasjakso yllätti pitkän lämpimän kauden jälkeen. "Nähtäväksi jää, miten talvien muuttuvat sääolot vaikuttavat kangasvuokkoon" Kalliovirta pohtii. ,
·
RETKI toukokuu 2008
89
ReissuJussi Reissu
Vierotushoitoa erämaassa
erheen nuoriso oli koukussa tietokonepeleihin. Virtuaalimaailma oli viedä kaiken ajan, vaikka vanhemmat yrittivät rajoittaa touhua. Pikseliörkkien räiskintä ei riittänyt, sillä teinien piti päästä vierailemaan internetin yhteisöissä. Siellä olisi chattailtu nettituttavuuksien kanssa tuntitolkulla, jollei puuhaan olisi puututtu. Käytös täytti riippuvuuden tunnusmerkit ja huolestutti vanhempia syystä. Tietokoneen käytölle päätettiin asettaa selvät säännöt ja rajat. Yhdessä sovittiin, että peliaika täytyi ansaita tekemällä jotakin hyödyllistä. Tällaisiksi katsottiin kotityöt, lukeminen ja liikunta. Homma toimisi tunti tunnista -periaatteella, mikä vaikutti aluksi hyvältä ratkaisulta. Pian suurimmat kotiaskareet oli suoritettu. Huoneisto oli puunattu saunaa myöten ja jäljelle jäi enää jämätehtäviä. Toisaalta siivoaminen ei nauttinut suurta suosiota. Lukeminen tuntui maistuvan, mutta se vei ojasta allikkoon: teinit alkoivat kahlata perheen kirjastoa läpi unen kustannuksella. Heidät yllätettiin keskellä yötä opukset käsissään, vaikka molempien olisi pitänyt nukkua sängyissään. Päällisin puolin liikunnan harrastaminen näytti sujuvan mallikkaasti, sillä lapset sanoivat menevänsä hiihtämään valaistulle ladulle. Tämä oli vain osa totuutta, sillä yleiseltä suksiuralta erkaneva jotos vei kavereiden pelikoneiden ääreen.
P
...
Kehnon palkkiojärjestelmän jäljiltä vanhemmat päättivät ryhtyä muihin toimiin. Järeänä konstina peliaddiktit lähetettiin viikoksi sukulaisten hoteisiin Kuusamoon. Siellä asuva setä ja täti lupasivat järjestää tietotekniikasta vierottavaa ohjelmaa. Tulijoille ilmoitettiin, että heti seuraavana aamuna suunnistettaisiin erämaahan. Nelikon kohteena oli autiotupa, joka sijaitsi päivävaelluksen päässä.
Lähtöä edeltävänä iltana pakattiin varusteita ja muonia. Nuoria opastettiin, mutta heidän annettiin tehdä paljon myös itse. Mukaan otettaisiin vain tarpeellinen, ja kaikki ylimääräinen tavara sai jäädä kaupunkiin. Taivallus tuvalle kävi verkkaisesti. Taukoja pidettiin tiuhaan, ja tunnelma oli leppoisa. Vierotettavat eivät kapinoineet, eikä retken syyhyn viitattu sanallakaan. Vihdoin saavuttiin tuvalle, jota alettiin heti lämmittää. Vaatimattomassa erämaakämpässä asuminen tarjosi runsaasti päivittäistä perusaskaretta. Muina aikoina joukko retkeili lähiympäristössä ja tutustui luontoon. Kevät toi seudulle muuttolintuja ja jäästä vapautunut vesistö kutsui kalastamaan.
Setä ja täti opettivat nuorille erätaitoja ja perehdyttivät nämä retkeilyn saloihin. Eräänlaisena loppukokeena teinit jätettiin viimeiseksi vuorokaudeksi keskenään kämpälle. Sieltä nuorten piti vaeltaa omin avuin ihmisten ilmoille. Kaksikko selvisi koettelemuksestaan kunniallisesti. Kumpikin lapsista kiitteli isäntäväkeään ja lupasivat vierailla erämajalla toistekin. Kun setä meni tarkastamaan kämppää, hän teki yllättävän löydön. Pöydälle oli unohtunut pelikonsolin muuntaja, jolle oli ilmeisen turhaan etsitty pistoketta sähköttömässä mökissä.
·
Peliaddiktit lähetettiin sukulaisten mukana autiotuvalle.
Seuraava Retki ilmestyy toukokuun lopussa 2008
RE T K EILY · M AT K A ILU · VA RUS T EE T
teema: Suunnistaminen
Nro
Kesäkuu
Pitääkö kalvo pesun jälkeen? Maastokartat Siiponjoki Hossan retkeilyalue Puolijuoksua tunturissa Teneriffan vuoripolut
4050 litran reput
TESTI
SEURAAVA
/
lehti