• Rovaniemi Kemi Tornio Kemijärvi Sodankylä Kuusamo Pello Kolari Posio Ranua Salla Levi Luosto Pyhä Ruka Ylläs 19 6 scene it? a huskyjen lumo 20 downstone sta lehti lapin ihmisten maaliskuu 2009 2 muistoja roihu
• 2 maaliskuu 2009 Roihu-lehti Maaliskuu 2009 Rovaniemi Kemi Tornio Kemijärvi Sodankylä Kuusamo Pello Kolari Posio Ranua Salla Levi Luosto Pyhä Ruka Ylläs Roihu-lehti, lokakuu 2005 - maaliskuu 2009. Muistoja vuosien varresta 2.6. - 9.7. 19 6 scene it? huskyjen lumoa 20 downstone sta lehti lapin ihmisten maaliskuu 2009 2 muistoja roihu vaan lehteen julkaisemalla M.A:n kirjeen kokonaisuudessa lehtemme sivuilla. Tästä tapauksesta erityisen mieleenpainuvan tekee se, että sain Hra Nummiselta perinteiseen kirjeen. Nykyään kun kaikki palaute tulee joko spostina tai soitettuna. Kolumnisteja on ollut Roihussa useita ja on edelleen. Eniten palautetta on saanut kolumnistimme Marianna Lindström, joka on purkanut tuntojaan lehtemme sivuille jo pitkään. Roihusta on löytynyt aina myös matkakertomuksia eri ihmisiltä ympäri maailmaa. Olemme onnistuneet keksimään ainakin yhden uuden sanan nimittäin steetlajit. Kaikki nykyään tietää tarinan ja jos et niin kysy kaverilta. Muutenki Roihu tullaan aina muistamaan pienistä ja todella isoista kirjoitusvirheistään. Urheilu, muoti, kulttuuri ja vapaa-aika. Sitä on ollut lehtemme palstat pullollaan. Eri alojen ammattilaiset ja harrastelijat ovat kirjoitelleet omista harrastuksistaan. Milloin mistäkin. Perseestä perämoottoriin. Maaliskuussa 2009 loppui Roihun taival. Haikein mielin ihmettelen, että mitä seuraavaksi ja toisaalta olen erittäin helpottunut. Matkaan on mahtunut niin fantastisia hetkiä kun olemme yksin tai ryhmässä kierrelleet Lapin lääniä tutkien ja hutkien kaikkia mahdollisia asioita ja ilmiöitä meille niin rakkaalla alueellamme. Kaikki lehtemme ovat luettavissa osoitteessa www. roihulehti.com. Kannen valokuva: Iisakki Härmä Kuvassa: Jaakko Tossavainen ja Topi Tossavainen Tämän lehden tekivät: Sakari Kitunen, Ville-Petteri Määttä, Tiina Kanninen, Anni Karvinen, Henri Anundi, Marianna Lindström, Elina Sonkajärvi, Markku Naukkarinen, Marja-Liisa Kurtti, Mikko Rajakangas, Samuli Yliaska, Jani Peltonen, Antti Brunni, Jani Marttanen, Jussi Ruonamaa, Henna Länsipää, Katja Härkönen, Jussi Huolman Kuvaajat Teemu Lahtinen Ville-Petteri Määttä Päätoimittaja Topi Tossavainen 040 580 2502 topi.tossavainen@roihulehti.com Palaute, juttuvinkit ja terveiset toimitus@roihulehti.com Ilmoitusmyynti ja -aineisto ilmoitukset@roihulehti.com Ulkoasu ja taitto Antti Ahvonen Puisto Design & Advertising www.puistonpenkki.fi Julkaisija: Artefact Bros Ay Toimitusjohtaja Jaakko Tossavainen 044 289 4592 jaakko.tossavainen@roihulehti.com Paino: Lapin Kansa Oy, Rovaniemi Levikki alue: Lapin lääni Painosmäärä: 15 000 Roihu-lehden jakelu maaliskuussa 2009 Alue: Lapin lääni Lehtitelineet: 80 kpl Irtonumeropisteet: lukemattomia Ensimmäinen Roihu tehtiin lokakuussa 2005. Lehden eteen tehtiin töitä ainakin puoli vuotta. 1-vuotis synttärit lokakuu 2006. Oltiin tehty ensimmäiset 12 numeroa ja oli aika juhlia. Juhlat järjestettiin Cafe Tivolissa ja illan artisteina oli Rollosta lähtöisin oleva Bleak ja Hue. Pikkupuolella pläjähti reaggeata ja räppiä koko ilta. Jengiä oli paikalla yli 700 ja meininki oli aivan vitun greisi. Jengi bailas ja tinttas pitkälle aamuun. Musiikki on Roihussa ollut aina suuressa osassa ja olemme vuosien saatossa haastatellut reilusti yli sataa bändiä ja artistia. Legendaarisin musaosio lienee Kalle "Kallo" Karisen aikoinaan aloittama David Hasselhoff Boozing Sosiety, joka keskittyi hevimusiikkiin ja elämään sen ympärillä. Kallon siirryttyä hevipalstan pitämisestä seuraajaksi löytyi näppärästi Sakari "Thurisas" Kitunen, joka vihastuttaa edelleen tämänkin lehden sivuilla. On myös monia muita, jotka ovat tehneet duunia lappilaisen ja Lapissa Roihu - Lapin ihmisten lehti vierailevien artistien sekä musiikin puolesta. Pitkätukkien maratoonissa Roihu seurasi kahden (Juha Koivisto ja Jaakko Mäki) harrastelijajuoksijan valmistautumista maratooniin. Häviäjän piti leikata letti lyhyeksi. Homma huipentui kaverusten loppukiritaistelussa Juhan voittoon ja näin Jaakko joutui luopumaan kutreistaan. Juttusarja sai paljon palautetta ja sitä piti yllä aikoinaan paljonkin Roihuun kirjoitellut Antti "Äysky" Autioniemi. elokuu 2007 lapin ihmisten lehti töllä töllä parasta pön parasta pön Rapatessa roiskuu. Folke on the Road-juttusarja kierteli kerran Levillä. Räväköistä kommenteistaan tunnettu Folke oli seuraamassa Hulluporo Areenalla Apulannan keikkaa. Keikka-arvostelussaan hän ei juurikaan Apulantaa kehunut. Kului vuosi. Oli Rovaniemi Rock- Festivaalin aika ja olin aloittanut Roihussa puhelinhäiriköinti-osion. Eli soitin eri artisteille ja kyselin lähinnä kuulumisia. Sitten soitin Apulannan Tonille, joka tylysti totesi ettei halua antaa Roihulle minkäänlaista kommenttia ja, että "Eiköhän yhteistyömme ole nähty". Tänäkään päivänä en ole kovin hyvää pataa Tonin kanssa. Haluan kuitenkin sanoa sen, että arvostan Hra Virtasta suuresti kaikessa mitä hän on elämässään saavuttanut. M.A Nummisen haastattelu huhtikuun 2007 numerossa sai paljon kiitosta lukijoilta. Itse M.A lähestyi minua kirjeitse lehden ilmestymisen jälkeen ja hän halusi oikaisuja muutamiin nostoihin, jotka kieltämättä olivat hieman skandaalinkäryisiä. Tein oikaisun seuraa- korutrendit stepa kkk marcus fenix, leon s. kennedy, nathan hale pitkätukkien maratooni päätökseen www.roihulehti.com "en ole mikään julkkis!" maaliskuu 2009
• ihmiset puhuvat 5 Thurisas Kovia piippuun Nyt on taidettu tulla kohdakkain vertaiseni kusipään kanssa, joka ilmeisesti pyrkii tappamaan minut omaan vitutukseeni. Lukijan on turha röyhistää rintaansa, te rääpäleet olette ainoastaan kyseisen paskiaisen ja Thurisaan verisen taistelun sivustaseuraajia. Nyt nimittäin kävi niin että luonto puri Thurisasta naamaan. Tässä taannoin tuli taas opetettua koulutiellään tallustaville taaperoille lukuisia uusia voimasanoja kun luonto hyökkäsi kaupunkiin lumimassoineen. Siinä autoani lumikasasta etsien ehdin luoda vilkaisun naapureiden parkkiruutuihin, jotka loistivat lumettomuudellaan. Aurakuski oli siis ilmeisesti käynyt levittämässä ilosanomaansa juuri ennen kuin ryhdyin konttaamaan yksityisellä Antarktiksellani. Sain kuitenkin kaivettua autoni esiin ja pääsin liikkeelle, naureskellen naapureiden vahingolle kun lunta tuli yhä. Luonto olikin riemukseni päättänyt toisin. Tulin takaisin korkeintaan 15 minuuttia ennen naapureitani (tässä ajassahan lunta oli taas kertynyt ihan perkeleellisesti) ja puskin autoni paikalle, jossa oletin parkkiruutuni tai ainakin taloyhtiön parkkialueen olevan. Se aurakuskin irvikuva varmasti kyttäsi jossain kulman takana, sillä niinpä oli naapureideni paikat taas putsattu siinä vartissa, minkä vietin sisätiloissa ja autoni peittämässä paikkaansa! Ei kai muuten mikään erityinen mullistus, mutta tässä kaupungissa ei ole ollut kunnon talvea vuosikymmeniin. Perusvittumaisen luonteensa luontoäiti tuo kyllä muutenkin tehokkaasti esille. Töissä tai missä milloinkin sisätiloissa kököttäessä sitä ihastelee ikkunasta auringonpaistetta ja leppoisaa ilmaa, sekä sitä, kuinka ulkona ihmiset nauravat, naivat ja ryyppäävät ja neitsyet kirmaavat niityillä alasti. Vaan samalla saatanan kellonlyömällä kun ryntäät ovesta ulos, tulee vettä tai räntää vaakasuorassa aina naamaan, ihan sama mihin suuntaan kävelet, viinat on jo juotu, naurut naurettu eivätkä neitsyetkään ole enää viattomia. Se hyvä puoli siinä synnitkin pihalle pieksävässä puhurissa on, ettei kukaan näe hervottomasti väpättävää alahuulta kun lopulta raahautuu betonikuutioonsa itseinhon ja ihmisvihan äärelle. Kesällä ei onneksi kovin usein tarvitse lumimyrskyä pakoilla, sillä kesälle on varattu eri herkut. Ihmismieli ei yksinkertaisesti kykene käsittämään sitä suunnatonta pettymyksen, epätoivon ja surkeuden määrää, minkä Suomen kansa joutuu aina kesän mittaan kokemaan. Niin moni perhepiknikki tai kaveriporukan kalareissu menee suoranaisesti vituilleen, ihan vain luonnon armosta. Kalareissulla sataa jatkuvasti, kaloja ei tavata lainkaan, sade pieksää teltastakin läpi ja kaikki väliajat tyhmänrohkeaa onkimiestä piinaavat tuhannet sääsket, mäkärät ja polttiaiset. Niin ja auringonpaisteellahan saman tekevät vielä paarmatkin. Tai sitten tuulee niin, etteivät kyseiset elikot haittaa piknikillä istuvaa ydinperhettä, mutta sama puhuri puskee kaikennäköistä paskaa kauan väsättyjen kolmioleipien väliin, kuten hiekkaa, havuja tai naapurin Auliksen. Onko se enää jumalauta kumma tai mitenkään paheksuttavaa, jos täällä kylmässä ja karussa pohjolassa haluttaa tempaista edes kerran kesässä se eeppinen humalatila ja nojailla juhannuskoivuun? Tuonakin ajankohtana tuntuu kaikki muu menevänkin päin vittua paitsi oma sukuelin! Hyvä siellä on perkele Mallorcalla lomakuvissa hymyillä, kun ainoa vastoinkäyminen on perin ikävä jäiden sulaminen Piña Coladasta, tehkää kultalusikkakusipäät ensi vuonna kunnon elämysmatka Utsjoen villiin luontoon ilman sääskimyrkkyjä tai mitään nykyajan pilipalivermeitä! Ei ole suomalaisella koskaan helppoa, ei. Jopa pahimpaan varautunut on alivarustautunut täällä pohjoisen kuritushuoneessa kun luonto lataa kovia piippuun ja ottaa jyvälle. Voit juosta, mutta karkuun et varmasti pääse. Alistu, niin minäkin teen. Ensi juhannuksena on sitten uusi, parempi kesä, tai ainakaan viina ei lopu kesken. Mutta mainittakoon, että on sitä vikaa meissäkin; luonto ei pakota meitä tippumaan sepalus auki veneestä, vaan antaa ainoastaan mainiot puitteet siihen. Täytyyhän meillekin jotain jättää ryssittäväksi. Thurisas Helsinki on mesta paikka Helsingissä on mukava istua kesäpäivänä Roballa kahvilla ja moikkailla puolituttuja, jotka tapasit työkaverin kautta viime viikonloppuna. He haluavat tuntea sinut, koska käyt tarkkaan valituissa yökerhoissa ja päälläsi on t-paita, jossa on länsimaista kulutuskulttuuria ironisoiva logo. Saat kutsuja bileisiin, jossa on medioissa tiuhaan esiintyvien bändien jäseniä ja entisiä Moon TV:n ruutukasvoja. Tunnet populaarikulttuuria ja osaat heittää lainauksia klassikkoelokuvista juuri oikeaan paikkaan keskustelussa. Et vedä liian kovia kännejä, koska olet uutta suomalaista sukupolvea, joka aikanaan tulee tekemään Helsingistä eurooppalaisen metropolin ja käyttäytyy sen mukaisesti jo nyt. Perseennuolijoita ei katsota kieroon, sillä vaikka nuoltavalla olisi kuinka paljon rahaa, niin tuntuuhan se kivalta kun rectumia lipotellaan. Pääset jatkoille ökyveneille ja tapaat kestojulkkiksia, jotka muistavat nimesi koko aamuyön ajan. Tajuat olevasi in. Vuoden kahden päästä huomaat, että inside-bileet ja nimi yökerhojen vieraslistalla on arkipäivää. Huomaat myös, että jokainen ilta yöelämässä alkaa muistuttaa entistä enemmän edellistä. Tunne on juuri sama kuin teininä juodessasi pussikaljaa pienen kotikaupunkisi bussiaseman lastauslaiturilla. Alat ihmetellä, miksi jokainen puhuu niin paljon itsestään ja miksi heidän tekemisensä tuntuvat niin tärkeiltä. Mikä on se mystinen päämäärä, jota kohti kaikki tuntuvat juoksevan kuola suupileistä valuen? Tämä kysymys ei jätä sinua rauhaan. Alat pohtia uraputkeasi, niin kutsuttuja kavereitasi, lukemattomia työmatkoihin kulutettuja tunteja ja etenkin sitä, miksi luulet haluavasi mahahaavaisen pomosi työpaikan. Olet aina sulkenut ajatuksen kotikonnuille palaamisesta vaihtoehtojesi ulkopuolelle. Suuren maailman jälkeen se ei riittäisi. Tylsistyisit kuoliaaksi paikalliskuppilassa rekkakuskien ja perheenäitien humalaisia hevosenleikkejä seuratessa. Ihmiset ovat yksinkertaisia ja kyllästyneitä, mielenkiinnottomia ja takapajuisia. Päätät kuitenkin käydä pitkästä aikaa kotipuolessa. Näet kaupassa vanhoja ystäviä, joilla yllätykseksesi tuntuu olevan antoisa elämä. Heistä paistaa läpi aitous, jota et ollut pitkään aikaan kohdannut. Heidän kanssaan ei voi keskustella Hunter S. Thompsonin vaikutuksesta suomalaiseen rockjournalismiiin, mutta he osaavat paikata polkupyörän renkaan. He perkaavat pyytämänsä kalat ja syövät ampumansa linnut. He kuuntelevat, kun heille puhuu. Heillä on leirinuotiolla opittua elämänviisautta, jota urbaanit ystäväsi eivät ymmärrä, koska se ei sisällä sarkastista kaksoismerkitystä. Lyhyestä virsi kaunis: Haistakaa ylikoulutetut kaupunkilaistärkeilijät vittu! Ei teitä jaksa kuunnella eikä kattoa. Lopettakaa se päteminen ja opetelkaa vaikka korjaamaan autoa. Aina mieluummin juntti ko juppi. AINA. HENRI ANUNDI Kirjoittaja on lappilainen paluumuuttaja, joka ei ole paluunsa jälkeen käynyt Kemiä etelämpänä. Hänellä on Helsingissä edelleen erittäin hyvä ystäviä. Hänen erätaitonsa ovat vajavaiset. Kuvassa on jälleen random hero eikä toimituksella ole mitään tietoa hänen kotipaikastaan tai statuksestaan. Ooksie ALAn Mies? Oulun skedeköörin ja osittain pohjosta Lappiakin vaivannut ALA:n toiminta on jo aikaa sitten saanut oman vaatetuksensa. Kun lähdet ALA:lle eli siis keitolle niin tarkista, että olet pukeutunut viralliseen kuosiin. Kaikilla siisteillä jutuilla on oltava logo ja niin on myös ALA:n miehilläkin. Onhan se kingiä olla kuitenki päissään kertoi Sippolan Masa, jonka päivät täyttyykin pitkälti joko skeittaamassa tai sitten ALA:lla. ALA:n virallisesta toiminnasta vastaa Real Deal Oulussa! Esa-lehti on myös yksi mainitsemisen arvoinen setti Dealin kööriltä! maaliskuu 2009 " Roihu - Lapin ihmisten lehti kohtana "Tuonakin ajan uu menevänkin tuntuu kaikki m oma kyrpä!" päin vittua paitsi
• 6 tyyli Hyvinvointia luomusti Arctic DaySpa tarjoaa asiakkailleen myös puhtaita vegaanisia luomutuotteita! teksti: Marja-Liisa Kurtti rctic DaySpa on hyvinvointipalveluja tarjoava nuorten pirtsakoiden naisten pitämä hemmottelukeskus. Omistaja Katja Härkösen mielestä ihmisten on kaiken tämän kiireen ja stressin keskellä otettava kalenterista sen verran aikaa ja käytävä vaikka infrapunasaunassa ja hieronnassa tai vaikka piristää itseään esimerkiksi uudella kampauksella. Erityistä liikkeessä on se, että se tarjoaa vegaanisia tuotteita joka tarkoittaa sitä että tuotteita ei ole testattu eläimillä ja ne ovat puhtaita luonnon tuotteita. Esimerkiksi Laveran laajasta valikoimasta löytyy tuotteita hiushoitoaineista deodorantteihin ja ihorasvoihin asti. Tuotteet ovat kansainvälisen Vegaaniliiton hyväksymiä ja niissä on pyritty käyttämään luomu-viljeltyjä kasveja ja kasvinosia niin pitkälle kuin mahdollista. Tuotteet ovat 100% vapaita synteettisistä hajuista, väri ­ sekä säilöntäaineista. Meikkejä liikkeessä on laaja valikoima, ja nämäkin ovat puhtaita, eläimillä testaamattomia ja ekologisesti tuotettuja joka päiRoihu - Lapin ihmisten lehti A väiseen elämään liittyviä asioita, ainakin meillä daameilla. Itse olen käynyt paikanpäällä hieronnassa, kasvohoidossa ja viimeisimmällä kerralla Katja värjäsi hiukseni vegaanisella kestohiusvärillä jota on tarjolla Rovaniemellä ainoastaan Arctic Day Spassa. Organic care systems-merkki on ekologisesti tuotettu ja värikartta laajuudessaan on huikea, kartasta löytyy kaikki värit aina kirkkaan punaisesta vaalennusaineisiin asti. Kun haluaa huolehtia itsestään, hyvinvoinnistaan sekä yhteiskunnasta, valinnoilla on väliä ja näin saa kauniin ulkonäön lisäksi hyvän omantunnon! Mikäpäs sen parempaa kun hemmotella itseään hieronnoilla, yrttikylvyillä tai Ayerveda-hoidolla, eritoten liikkeessä joka pyrkii panostamaan myös Lapissa tuotettuihin tuotteisiin! Kysyntä luomutuotteita kohtaan onkin Katjan mukaan kasvanut ja sehän on mahtava asia! Arctic Day Spa viettää 1-vuotis juhliaan revontulikeskuksen liikkeessä maaliskuussa ja sen kunni- aksi järjestetään hyvinvointiviikko 14.-17.4.2009. Viikko pitää sisällään mm. "Häähumua ­ Morsian kesäkuntoon"-teemapäivän sekä "Miehet varikolle ­ vuosihuollon tarpeessako?"- päivän jolloin esitellään esimerkiksi amerikkalainen parranajo ja muuta ulkonäköön liittyvää. Suosittelen käymään Revontulikeskuksen 2. kerroksessa jonne pääset kätevästi hissillä. Hymy huulilla ja rentoutuneena on miellyttävää lähteä jatkamaan sitä puurtamista jota työksi ja velvollisuudeksi kutsutaan. Marja-Liisa kävi testaamassa Arctic DaySpan vegaaniset luomutuotteet ja sai näin kauniin ulkonäön lisäksi myös puhtaan omantunnon. maaliskuu 2009
• Tee matka tulevaisuuteesi Aloita tästä Hienoa! Lisätiedot www.tokem.fi Yhteishaut ammattikorkeakouluun Suomenkieliset koulutusohjelmat 23.3.­9.4.2009 Aikuiskoulutusohjelmat 14.4.­30.4.2009 Tilaa ilmainen Hakijan opas 2009, puh. 050 310 9418 tai hakutoimisto@tokem.fi · Tekniikka · Liiketalous · Tietojenkäsittely · Sosiaali- ja terveysala · Kulttuuriala Löydä tulevaisuutesi ala ja generoi millainen osaaja olet. Pelaa ja voita 500 euron lahjakortti kodinelektroniikkaliikkeeseen! www.skillfactory.org w w w . t o k e m . f i
• 8 urheilu ja vapaa-aika Huskyjen lumoa Valkea joulukuun aamu kiristää pakkaslukeman -27 asteeseen. On hyvin pimeä vielä seuraavat kolme tuntia, kun kello herättää aamulla kello 7.00. Käynnistän pakkasen turruttaman köhivän pikku opiskelija-suzukini, ja suunnistan kohti huskytarhaa. On ilo suunnistaa Pyhä-Luosto tiellä kohti unelmatyötään pimeänä talviaamuna, tietäen, että pian on vastassa 124 haukkuvaa karvaturria, jotka odottavat aamuhetkeään kärsimättömänä. Parkkeeraan auton huskytarhan pihalle, ja kuulen vaativaa haukuntaa jo pitkän matkan päähän. "Ihanaa kun saavutte, tulkaa pian luoksemme, haluamme töihin", soi korvissani matkalle töihin tähtien vielä toivottaessa huomenta taivaalla. Koirien aamujuotto, valjastus ja päivä alkaa pian valjeta Lapin tunturimaiseman ylle. Jokaisella koiralla on oma nimensä, paikkansa valjakossa ja spesifinen pari, kenen kanssa ne työskentelevät. On uskomatonta, kuinka hienosti omistaja ja koiratarhan vakiotyöntekijät tunnistavat omat suojattinsa, niiden luonteet ja omat pikku oikut ja niksit, joiden tunteminen helpottaa päiväohjelma valjakkokokoonpanoa suunniteltaessa. Olen tullut Kari Liikosen huskyfarmille töihin joululomalla Tarton eläinlääkiksestä, ja voin vaan todeta, että tämä on ollut mahtavinta työtä ikinä viimekesäisen klinikkatyön ohella. Ainutlaatuinen tilaisuus saada kokemusta isoista työkoirista, ja päästä edes pikkuisen jyvälle valjakkoajon saloista ja siihen liittyvistä päivittäisistä rutiineista, liittyen koirien elämään ja työhön turistiajan ollessaan huikeimmillaan joulun korvilla. Aamujuoton jälkeen koirat valjastetaan tiettyyn järjestykseen kukin oman parinsa kanssa omalle paikalleen "kutosvaljakkoon". Turisteja vetävään rekeen valjastetaan yleensä kuusi koiraa, jotka vetävät yhtä rekeä. Yhteen rekeen mahtuu pari aikuista ja pari pientä lasta. Johtajakoirina käytetään koiria, jotka ovat kaikkein soveltuvimpia luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan johtamaan koko valjakkoa. Johtajakoirien tehtävä on vaativampaa verrattuna muihin koiriin kyseisessä valjakossa. Ne päättävät ohjaajan käskyjen mukaan, seuraamalla toista rekeä tai moottorikelkkaa, mihin valjakko johdetaan. Lähimpänä rekeä olevat koirat, eli kyseisen valjakon viimeisin pari on "pyöräpari", jossa toimivat koirat ovat anatomisesti voimakasrakenteisimmat ja suurimmat. Kun koirat näkevät aamulla valjaat, tietävät ne heti, että pääsevät pian töihin. Voi sitä riemun, teksti: Anni Karvinen haukunnan ja hännänheilutusten määrää. 124 kertaa neljä tassua hyppii aitausta vasten ja vaatii : "valitse minut, valitse minut, haluan vetämään!". Koirille työ tarkoittaa niille mieluisaa tehtävää, juoksemista, joka on valjakkokoirille kaikkein rakkainta maailmassa, ruoan jälkeen tietysti. On kova työ melkoisen noviisina oppia koirien valjastamisen salat, kuinka pitää helpoiten suurikokoisia 30-40 kiloisia rimpuilevia koiria kiinni, ja yrittää samaan aikaan pukea niiden päälle valjaita pään kautta ja etujalkojen läpi laitettavia osia. Innostunut rimpuileva lihaspaketti ei ole kaikkein helpoin haaste aamupakkasessa sormet kohmeessa, mutta oppia ikä kaikki. On mielettömän hienoa oppia tunnistamaan koirat nimeltä, kuka on luonteeltaan rohkeampi, kuka aroin, kenelle kannattaa laittaa ensimmäiseksi valjaat, ja kuka yrittää livistää ensimmäisenä karkuun ulos häkistään ovea raottaessa. Uutena työntekijänä minulta pääsi aina silloin tällöin joku innokas kaveri livahtamaan ylimääräiselle "juoksukierrokselle" tarhan sisäpihalle, kun en pystynyt pitämään koiria häkin sisällä, parhaimmallaan neljän kuonon yrittäessä häkistä ulos samaan aikaan... Koirat valjastetaan reen eteen aloittaen johtajakoirista. Kun johtajakoirat ovat omilla paikoillaan valjakossa, sen jälkeen ne kiinnitetään lumiankkurilla maahan, että valjakko pysyisi oikeassa järjestyksessä sotkeentumatta koirien ollessa "parkissa" asiakkaita odottaessa. Reki sidotaan aina puuhun tai muuhun kiinteään elementtiin kiinni pysyvällä vetosolmulla, sillä koirat eivät välitä, onko kukaan ohjastamassa rekeä. Niiden vetohalut ovat niin voimakkaat, että ne juoksisivat tyhjän reen kanssa vaikka kuinka pitkälle. Kun koirat on saatu valjastettua oikeaan järjestykseen reen eteen, ja kaikki valjakot koottua valmiiksi oikeille paikoilleen odottamaan saapuvia asiakkaita, alkaa tarhojen siivous tai vastaavasti asiakkaiden vastaanotto ja ajo-opetuksen antaminen. Asiakkaat saavat ohjata valjakoitaan itse pidemmillä safareilla, joiden yleisin pituus on joko neljä tai kymmenen kilometriä. Pidempiäkin safareita järjestetään asiakkaiden toivomusten mukaan kilometrimäärän ja ajon pituuden mukaan. Pidemmillä safareilla laavun parissa keitetty kunnon suomalainen kalasoppa kuuman kahvin kera kuksasta tarjottuna kruunaa monen turistin loman vuotuisesti. Asiakkaista suurin osa koostuu ulkomaalaisista, mutta mukaan mahtuu jokunen suomituristikin silloin tällöin. Tänä jouluna suurin osa asiakkaista saapui Hollannista, Venäjältä, Ranskasta, Espanjasta ja Italiasta. Eksoottisimmista maista asiakkaita oli tullut aina Japanista ja Australiasta asti kokemaan Suomen ainutlaatuista luontoa. Eräänä aamuna huskyfarmille saapui mielenkiintoinen japanilaisjoukkue, koostuen eri-ikäisistä pariskunnista ja perheistä. Parhaana muistona itselleni jäi, kun 70-vuotiais japanilaispappa halusi itse ohjata vaimonsa rekeä kirkkaassa pakkasaamussa vaaramaiseman keskellä. Papan pään lämmikkeenä toimi suuren suuri huppu, jonka karvareunuksen alta pilkotti vain kaksi tummaa pähkinänväristä silmää. Heidän paikallinen opas oli huolissaan, jaksaisiko pappa ajaa koko kymmenkilometrisen taipaleen kylmässä säässä reen takana jalaksilla seisoen. Oppaan huoli oli aivan turhaa. Pappa nautti täysin ruumiin ja sielun voimin valjakkoajosta auringon laskeutuessa tunturin taakse, ja huusi koko matkan hauskalla japanilaisella intonaatiollaan englanniksi "go faster, go faster, very awesome, very awesome"! Yhteisenä kielenä turistien kanssa englannin ohella toimi kansainvälinen ruumiinkieli, bodylanguage, sillä kaikkien asiakkaiden englanninkielen taito ei aina ole timantin kirkkaaksi hiottua. Ajo-opetuksen antaminen tai koiratarhan esittelyssä iloinen ruumiinkieli toimi paremmin kuin tuhat monimutkaista sanaa englanniksi. Kuka nyt ei sulaisi pienten huskynpentujen pehmeästä turkista tai pususta kostealla kirsulla poskelle. Lapsiperheet saattoivat viettää pidemmän tovin ihastellen pentuhäkin touhuisaa leikkiä, ja kävipä joskus jopa niinkin, että yksivuotiaat huskynuorukaiset varastivat espanjalaislap- Roihu - Lapin ihmisten lehti helmikuu 2009
• sen hansikkaan häkin raon välistä, jonka uudelleenmuokkaamiseen kului sekunnin murto-osa. "Leikkiä ikä kaikki", toimii iloisten alaskanhuskyjen motiivina vanhuteen asti. Tarhan ehdottomana maskottina toimi edelleen 12-vuotias alaskanmalamuutti "Sulo". Kun Sulo kohdisti koppinsa katolta makoillessaan jäätävän arvokkaan ja harkitun katseensa asiakkaisiin, niin ei jäänyt keneltäkään epäselväksi, kuka on tarhan kokenein karpaasi, vetokoirien kingi. Sulo nautti seurasta, ja siitä että turistit jumaloivat sen karvaista ulkonäköä, ja sille jaettiin hellyyttä rapsutusten kera aidanraosta päivittäin. Safarit vedettiin asiakkaiden kanssa moottorikelkoilla, ja Karin koirat seuraavat aina moottorikelkkaa tai toisia valjakoita. Reitit kulkevat varta vasten valjakoille tehdyllä ladulla, jossa muuta liikennettä ei ole turvallisuuden ja safarin sujuvuuden takia. Koirat haluavat juosta tampatulla lumipohjalla, ja tavallisesti niillä ei ole mitään syytä lähteä umpihankeen yrittämään pois jäljeltä, koska juokseminen tulisi niille silloin huomattavasti vaivalloisemmaksi. Reen ohjaajan tehtävänä on huolehtia oman rekensä vauhdista ja koirien ohjaamisesta. Ylämäessä koiria pitää auttaa rekeä työntäen, ja alamäessä täytyy muistaa joka kerta jarruttaa, jotta koirat eivät juokse liian kovaa, ja loukkaa jalkojaan, tai ettei reki luisu viimeisten koirien päälle, ja valjakko mene sekaisen. Jarrutus on äärimmäisen tärkeää, sillä jos koirat pääsevät sotkemaan valjakon, ja niitä yhdistävä "keskikaapeli" ei pysy riittävän tiukalla, vaatii valjakon selvitys tovin, jopa ammattimaiselta valjakkomieheltä. On hyvin yleistä, että valjakot menevät välillä sekaisin koirien hyppiessä innokkaasti ennen lähtöä tai matkaa taivaltaessaan toistensa ohi ja jopa parinsa ylitse valjakossa keskikaapelin toiselle puolelle. Johtajakoirien päättäessä äkisti vaihtaa suuntaa tai pysähtyä, aiheutuu aina mukavaa pähkinää purtavaksi valjakoita selvitettäessä. Koirat oppivat myös itse jonkin verran selvittämään sotkuja, ja jos niiden tassut esimerkiksi juostessa joutuvat keskikaapelin väärälle puolelle, osaavat ne itsenäisesti korjata virheelliset paikat tassujaan nostamalla. Päivän päätteeksi koirat laitetaan takaisin niiden omiin koteihinsa, häkkeihinsä yleensä parinsa kanssa, joiden kanssa ne juoksevat. Valjakkokoirilla on vahva "joukkuehenki", eivätkä kaikki parit toimi aina keskenään hyvin. Tällöin niille etsitään niiden luonteeseen, sukupuoleen, vetokokemukseen ja kokoon nähden sopiva pari. Koirat ovat ominaisuuksiltaan hyvin individuaaleja, kuin me ihmisetkin, joka luo haastetta valjakkoja suunniteltaessa. Hyvien parien valinta ja hyvien johtajakoirien yhteistyö takaa valjakon ja työn sulavuuden turistisesonkina, ja on hyvin tärkeää myös turvallisuusaspektia ajatellen. Toimivat valjakot ovat mielekkäitä sekä työn- tekijöille, asiakkaille kuin itse koirillekin. Kaikki Karin koirat ovat sataprosenttisen ystävällisiä ihmisille, joka on vaatimuskriteerinä työskenneltäessä asiakkaiden ja varsinkin pienten lasten kanssa päivittäin. Joskus koirilla saattaa tulla tappeluita tai riitaa keskenään valjakossa, joka kuuluu eläinmaailmaan ja on täysin normaalia. Espanjalaislapset ihmettelivät kerran, miksi kaksi uroskoiraa ärisivät toisilleen ennen lähtötilannetta, kun koirat ovat "kuumimmillaan" täynnä intoa päästessään juoksemaan. Selitin heille oppaan avulla, että niin kuin tekin välillä riitelette sisarustenne kanssa, niin myös koirilla tulee joskus kärhämää keskenään. Yleensä pari murausta koirien välillä riittää, mutta välillä koiria joutuu torumaan kovemmallakin äänellä niiden ottaessa keskenään mittaa toisistaan. Koirat asuvat vapaina häkeissään parinsa kanssa, ja niillä on omat nukkumiskoppinsa, joiden sisällä niillä on sahanpurua eristävänä lämmikkeenä ja pehmikkeenä. Häkit omaavat lain täyttävät mitat, ja muutenkin koirilla on tarhassa erinomaiset oltavat. Eläinlääkäri on tarkastanut ja hyväksynyt tarhan kaikki olosuhteet hyviksi ja toimiviksi. Työpäivän päätteeksi koirille koittaa hohdokas hetki; ruoka-aika, jolloin haukunta on päätä huimaava. Jokaisella koiralla on omat kuppinsa, johon ne saavat tarvettaan vastaavan määrän ruokaa, riippuen koiran koosta, iästä ja työmäärästä. Joissain häkeissä saattaa joutua toimimaan "ruokavahtina", jotta häkin ujoimmat tai kulinaristisimmat ruokatavat omaavat koirat saisivat myös syödä rauhassa. Ahneimmat karvakuonot kun popsisivat vaikka kolminkertaisen määrän ruokaa kämppäkaverinsa kupista, jos tilannetta ei vahdittaisi. Näin varmistetaan kaikkien koirien ruokarauha ja ravinnon saanti. Ruokinnan jälkeen valot sammuvat koiratarhasta, ja alkaa vieraan korvissa selkäpiirtä karmiva syvä ulvonta, joka saa veren kirjaimellisesti hyytymään. "Nämä leppoisat karvaturritko saavat aikaan noin pelottavan äänen?", käy monen turistin mielessä. Ensimmäisten ulvontojen kajahtaessa taivaalle, yhtyvät monet koirista alkukantaiseen ääntelyyn: "olemme yhtä, olemme lauma, suden sukulaisia". On aika itsekin mennä unten maille raikkaan talvipäivän päälle. Pala Lapin lumoa, luontoa kauneimmillaan on varmasti tallentuneena muistoihin niin itselle kuin monelle tyytyväiselle asiakkaallekin tämän päivän aikana. Ainutlaatuisin tapa kokea Suomen pohjoisen viehättävää lumimaata on olla hiljaa ja istua reessä lumihiutaleiden putoillessa taivaalta. Ainoana äänenä ympärillä koirien hiljainen tassujen ääni niiden polkuanturoiden tarpoessa ahkerasti narisevassa lumessa. Lapin taikaa, Huskyjen lumoa, satua kerrakseen. Olen täysin myyty, huskytyttö sydämestäni lopun elämääni. Roihu - Lapin ihmisten lehti maaliskuu 2009
• 10 urheilu ja vapaa-aika Tapahtuma Tapahtuma Battery Catapult Uphill Jam Levi 11.4.2009 Battery tuo Levin pääsiäiseen lisänostetta toteuttamalla lumilauta- ja freeski tapahtuman Levin eturinteillä pääsiäislauantaina 11.4.-09 klo 17:30-19:30. Levin eturinteen juurelle rakennetaan 4 metriä korkea step-up nokka, josta laskijat liitävät ilmojen halki, laskeutuen ylämäkeen noin 7m korkeaan alastuloon. Mausteeksi vielä kikkailukaari ja pari pienempää jibbailu elementtiä paluumatkan varrelle, josta laskijat pääsevät laskemaan takaisin lähtöpaikalle. Vauhdit hyppyriin tarjoaa Battery Catapult, joka kyydittää kisaajat n. 70-80km/h lammen jäältä kohti tunturin lakea. Tapahtumaan kutsutut, Suomen lautailun ja freeski:n huiput pääsevät siis ensimmäistä kertaa nauttimaan uudentyylisestä tapahtumasta sekä hyppäämisestä ylämäkeä kohti joka ei polvia rasita, sillä alastulo onkin ylöstulo. Lisätietoja tapahtumasta päivitetään talven mittaan www.levi.fi sivuille, josta voit käydä tsekkaamassa mm. tapahtumaan osallistuvat laskijat sekä tarkemman tapahtuma-aikataulun. Tapahtuma Wappulounas Ruka 30.4.-2.5.2009 Wappulounaan kokit saivat mukavasti maustetta soppaan, kun vuoden lautatapahtuman titteli napsahti jo toistamiseen Slammer gaalassa. Päätä on raavittu ja hommaa juonittu jo kesästä lähtien, titteli halutaan pitää jatkossakin, eli luvassa on jälleen kerran entistä ehompi lounas. Hämmentävät härvelit, viihdyttävät after-ski sessarit, tanakat iltabileet ja kaikin puolin lupsakka meininki, niistä se syntyy tuleva Wappulounas, kertovat sopan hämmentäjät tiskipöydän takaa tapahtuman järjestelyistä. Laskusetit jääköön vielä mysteeriksi, mutta iltabileissä otetaan vähän uutta otetta, kun perjantai-iltana kansaa tanssittavat Kemmuru, sekä maailmankuulut Top Billin Dj:t. Lauantaina palataan juurille ja annetaan rokin raikaa, kun Relentless, Sweepin´ Tones ja Highway Burns ottavat Pisteen lavan haltuun. Tsekkaa viime vuoden meininki ja tulevat juonet osoitteesta: www.wappulounas.com Spring Break Ruka 24.-26.4.2009 Kauden parhaat hiihtokelit ovat käsillä, rinteet huippukunnossa, aurinko paistaa ja hilpeä kevätmieli sykkii rinnassa. Nyt on aika kaivaa mäenlaskuvehkeet kaapista ja tulla nautiskelemaan laskemisesta ja kevään viihdyttävimmän tapahtuman antimista. Jo klassikoksi muodostunut Ruka Spring Break, rinnekansan kevätkarkelo tarjoaa tuttuun tapaan riemua ja hauskanpitoa koko viikonlopuksi niin rinteessä, terassilla kuin iltabileissäkin. Perjantaina skabaillaan Battery parkissa B-Unitin ja Rukan parkki tiimin "emännöimissä" sessareissa, jossa raajojaan venyttelevät maan kovimmat lautailijat ja suksijat. Jos oma kantti ei menoa kestä, niin nämä sessarit kannattaa kuitenkin käydä livenä todistamassa. Sessareiden päätyttyä monot suuntaavat kohti SkiBistron railakasta after-ski partya. Lauantaina keskitytään SkiBistron edustalle tuunatun jokamiehen banked-slalom radan pujotteluun ja vesialtaan ylitykseen. Kaikille avoimen ja ilmaisen kisan voittaja palkitaan hyvän tyylin, pukeutumisen, rennon meiningin ja radalla suoritetun ajan myötä avokätisin tuotepalkinnoin. Alueella myös muita aktiviteetteja ja mm. maahantuojien välinetestejä. Live musaa on tarjolla laidasta laitaan. Lauantaina Bistron ulkolavalla voit tsekata PMMPn energiaa pursuavan keikan ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Terassilla kansaa viihdyttävät myös mm. Gommi ja Pommi. Lauantai-iltana Pisteen Wanna look like an idiot bileissä tahtipuikkoa heiluttaa Klamydia. Lisäinfoa mm. majoituspaketeista ja tapahtuman ohjelmasta tulossa osoitteeseen www.springbreak.fi Roihu - Lapin ihmisten lehti maaliskuu 2009
• ihmiset puhuvat 11 Game Over Kulttuurien puolesta ja vastaan Roihu on noussut vuosien saatossa yhdeksi tärkeimmistä julkaisuista lappilaisten nuorten ja aikuisten viihdyttäjänä. Kuukaudesta toiseen Roihusta pystyy lukemaan niin ajankohtaisia kuin ajattomiakin artikkeleita milloin mistäkin. Lehden kantava idea on alusta saakka ollut; kaikki saa kirjoittaa. Tämä on toiminut hyvin sillä toiminta-aikanaan kirjoittajia, kuvaajia, kuvittajia, graafikoita on ollut keskimäärin 30 henkilöä/lehti. Tämä tarkoittaa, että Roihu on kontaktoinut vuosien saatossa lehden tekemisestä kiinnostuneita ihmisiä useita satoja. Lukijoita Roihulla on kuukausittain noin 40 000 ­ 60 000 mikä kertoo huomattavasta kiinnostuksesta ja siitä, että Roihun kaltaiselle ihmisläheiselle medialle täällä on tarvetta. Ilman isojen mediatalojen kahleita Roihu on vapaa, tulikuuma ja sopivan anarkistinen ilmaisjakelulehti peittäen koko Lapin läänin. Aito lehti aidoille lukijoille, jonka liekki valaisee Lapin läänissä ihastuttaen ja vihastuttaen joka kuukausi kymmeniä tuhansia lukijoita. Kaikki Roihussa olleet läpät, kolumnit ja artikkelit on tarkoitus kokonaisuutenaan koota kirjaksi mutta se on toinen tarina se. Tämä maaliskuun 2009 numero on sarjassaan täyspitkä maratooni eli 42. numero. Siihen se myös jää. Roihun tekeminen sitoi vuosien ajan minut ja Jaakon täysin. Nyt tilanne on se, että ollaan niin veloissamme, että homma on finito. Mikäli sieltä jostain löytyy joku hullu, joka uskoisi kykenevän jatkaa siitä mihin meidän pitää lopettaa niin annan mielelläni kaiken tietoni ja taitoni ettei tehtyjä virheitä tarvitse toistaa. Tuleeko Roihua enää? Roihu on kasvanut tasaisesti koko ajan ja uskon, että mikäli olisimme kykenevät vielä jatkamaan niin jonakin päivänä tästä olisi ehkä elantokin irronnut. Varmaa on kuitenkin nyt, että tämä juna pysähtyy. Millä tavalla ilmestymme (ilmestymmekö?) jatkossa on toinen tarina. Unelmia Olen jo pitkään unelmoinut duunista "kasistaneljään ja himaan vetään hanskaan". Minulla on myös meheviä ideoita olemassa ja ilman Roihua (mikäli jaksan) niitä on aikaa myös alkaa toteuttamaan. Kymmenet juttuideat jäivät toteuttamatta Roihuun syystä tai toisesta. Lopuksi haluan kiittää ja tuoda vielä kerran julki seuraavat henkilöt, jotka ovat eniten olleet vaikuttamassa siihen mitä Roihu on/oli. Anna-Reetta Heikkilä, Kalle Karinen, Antti Autioniemi, Sanna Veijanen, Urho Niemelä, Antti Ahvonen, Suvi Takalo, Sanna Gullsten, Elina Ikävalko, Hanna Ahvensalmi, Elina Sonkajärvi, Sakari Kitunen, Henri Anundi, Marianna Lindström, Miikka Hast, Antti Autti, Toni Kiiskinen, Antti Kallio, VeliMatti Hoikka, Mari Väätäinen, Ville Kumpulainen, Marja-Liisa Kurtti, Mikko Rajakangas, Maiski Juntti, Hannu Stark, Arttu Nieminen, Tinja Myllykangas, Tuomas Kuoksa, Antti Keskitalo, Jukka Tuulaniemi, Teemu Lahtinen, Juho Sarkkinen, Lasse Vuola. Äiti, Isä, Jonne, Tuulia, Jaakko. Mainostajat ja muut yhteistyökumppanit, kaverit, tutut ja tuntemattomat! Suurin inspiraation lähteeni tyttäreni Mila. Minä rakastan sinua. ei liity raha. Olen tavannut niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja tarinoita ettei järkeä. Niin ja toimittajan työssähän on parasta se ettei itse tarvitse tietää mitään. Homma kun perustuu kyselemiseen. Huonointa? Kaikki hauska tahtoo loppua aikanaan. Mistä saat juttujen ideat ja aiheet? - Osa tulee lukijoilta ja osa suoraa kirjoittajilta. Olen onnellisessa asemassa siinä mielessä, että kaikki kirjoittajat ja lukijat ovat aina olleet ammattitaitoisempia kuin minä. Jokainen hetki minkä ihminen elää on täynnä juttuaiheita mutta ihmisen perus luonne on vaan katsoa asioita liian kaukaa. Minä menen helposti liiankin lähelle. Esimerkkinä olkoot vaikka, että jos katsot jalkapalloa niin eihän siinä aina ole aihetta tarinaksi (varsinki jos Ropsi häviää) mutta jos tarkastelet mikroskoopilla vaikka Maradoonan pallikarvaa niin hommastahan alkaa löytyä varsin mielenkiintoisia aspekteja. KIITOS ja näkemiin! Topi Tossavainen expäätoimittaja nyk. työtön skeittaaja Burnout ja velkavankeus Ensimmäinen Roihu tehtiin lokakuussa 2005 ja siitä tuli minulle heti aivan liian tärkeä. Kasvatin sitä niinku omaa lastani ja usein jopa intohimoisemmin. Jatkuva kelaaminen miten lehteä voitaisiin kehittää vei kaiken aikani. Aivan kaiken. Yöunista lähtien. Ajatuksissa se oli ja on koko ajan. Aamulla, päivällä, illalla ja yöllä. En päässyt siitä eroon. Ikinä. Virallisesti olin lomalla viimeksi kesäkuussa 2006 kokonaiset kaksi viikkoa. En voi sanoa etteikö Roihun tekeminen olisi ollut myös hauskaa mutta tässä tapauksessa hauskuuden hinta oli velkavankeus ja burnout. Nyt odotankin aikaa kun voin levollisin mielin heittää perhoa, ruopia kultaa Lapin erämaissa tai käydä ihan vaikka kävelyllä ilman, että Roihu olisi koko vitun ajan mielessä. Rakastin Roihua. Onneksi en enää vaikka sydänmessäni on vieläkin kipinä niin Roihuksi asti se ei enää kanna... Kysymyksiä ja vastauksia Vastaan nyt tässä muutamiin kysymyksiin, joita ihmiset minulta usein kysyvät. Elääkö Roihulla, oletko rikas? Ei elä. Olen rikas vain henkisesti ja sitäkin vain ajoittain enää. Miksi teet Roihua? Olen hullu, jääräpää ja idiootti. Mikä Roihun tekemisessä on parasta? Kaikki aina niin kauan kun siihen Mitä seuraavaksi? Tämän lehden tultua pihalle aion ottaa iisisti ainakin viikon ehkä kymmenen vuotta. Hoidan muutaman rästiin jääneen asian ja projektin alta pois. Sitä kautta uskon pystyväni iloitsemaan yksinkertaisista asioista elämässä. Esimerkiksi tiskaamisesta ja imuroinnista. Ainiin ja Topin vihaajille kuitenkin tiedoksi; Lapista en lähde kulumallakaan tai jos lähden niin vain käymään. Sillä siisti Mä leikkasin tukkani, koska rastat ei sovi aikuiselle. Roihu-lehden toiminnan aikana törmäsin todella useasti siihen kuinka monet yritysten vanhemmat pomot tai yleensäkin varttuneemmat katsoivat kieroon sekavaa tukkaani. Vaikkakin hiukset olivat kaikissa tärkeissä tilaisuuksissa aina siististi kiinni ja ulkoasuni vähintäänkin tyydyttävä, näillä hiuksilla oli suuri merkitys siihen kuinka minuun ja sitämyöten myös Roihulehteen suhtauduttiin. Eikö nuorisolle suunnatun lehden toimarilla saa olla tällaista tukkaa? Osa tähän sanoo ettei missään tapauksessa. Myös samaan aikaan kaikki nämä ihmiset eivät halua edes ymmärtää nykyajan nuorisoa, eikä myöskään siltäosin tajua Roihu-lehden olemassaolosta tai vaikutuksista tuon taivaallista. Yritin vuosikaudet rikkoa vanhoollisten yrityspomojen asenteita. En onnistunut. Tänään olen taas hieman aikuisempi. Leikatkaamme tukka, ostakaamme asialliset vaatteet ja nostakaamme housut sillä sen jälkeen sinulla on mahdollisuus tulla kuulluksi. Haluan kiittää omasta puolestani kaikkia yhteistyössä toimineita yrityksiä kuiten tietysti kaikkia lukijoita! Te teitte tämän mahdolliseksi! Jaakko Tossavainen Roihu - Lapin ihmisten lehti maaliskuu 2009
• Kukkuu täältä Takametsästä! Roihu on huono, ylimielinen, huonosti käyttäytyvä, pervo, laiska, itsepäinen ja kaikinpuolin säälittävä. Senpä takia Roihu ja Simerock ovatkin olleet aina erottamattomat ystävykset. Vaikka Roihu jääkin tauolle niin hiillos kytee yhä. Kuten Pelle Miljoonakin asian on ilmaissut: "Jo lastenvaunujaan alettiin potkia ja työntää alas saastaisimpaan viemäriin mut joka potkun jälkeen täytyi potkijan myöntää että jalka osui liekkeihin." Kauan eläköön Roihu ja kiitos menneistä ja toivottavasti myös tulevista vuosista! Roihu ei lopu koskaan. Iso Paha Samuli "Sime" Yliaska, Peli-Nalle ja Kolme "pientä" Simerock-porsasta Nuorten ja liikunnan puolesta.. Monien sattumusten summana päädyin enemmän tai vähemmän vitsillä Roihun riveihin keväällä 2007 ja tässä sitä ollaan artikkelien äärellä edelleen. Toimitus aiheuttaa eräänlaista uteliaisuutta ja uhmakkuutta, samalla tavalla kuin pikkulapsi, joka kovalla pakkasella varoituksista huolimatta kurkottaa kielenkärjellä jäistä mattotelinettä. Juttujen tekoon jämähtää kuin kärpäspaperiin. Vakiintumiseni urheilutoimittajaksi on antanut mahdollisuuden tuoda laajalti esille erityisesti Rovaniemen harrastusmahdollisuuksia laidasta laitaan. Läpyskämme numeroissa on käsitelty alusta saakka lajeja, jotka ovat mahdollisia kaikille ja kaikenikäisille eikä niiden harrastamisen aloittaminen vaadi luottorajan korottamista. Nuorten innostus liikuntaan on harmillisen höllissä kantimissa ja kuntien tuki on keskittynyt tiettyyn marginaaliseen lajimäärään (ei kaikki tykkää hiihtää, oikeasti), mikä ei helpota asiaa ollenkaan. Jos Roihu on artikkeleineen innostanut yhdenkään nuoren ihmisen liikuntaharrastuksen pariin ja pois elopainon aiheuttamien terveysriskien tieltä, olen tehnyt jotain oikein! Roihu numeroina Näitähän on aina hauska pyöritellä niin tässäpä muutama. Roihuja on tehty yhteensä 42. numeroa. Jokaista numeroa on painettu keskimäärin 19000/kk (vaihtelu 15000 - 35000). Maailmassa on ollut yhteensä 798 000 Roihua. Jokaisessa numerossa on esitelty keskimäärin kolme bändiä (vaihtelu 2 ­ 10). Jos bändissä on jäseniä yleensä neljä niin Roihu on tuonut julki reilusti yli 500 muusikkoa vuosien saatossa. Lähempänä totuutta on yli 1000. Lukijatutkimuksen mukaan jokainen lukija käyttää Roihun lukemiseen keskimäärin 20 min kuukaudessa. Olet siis tuhlannut aikaa Roihun lukemiseen yhteensä 840 minuuttia. Roihu on järjestänyt 3,5 aikana tapahtumia keskimäärin kaksi kuukaudessa. Yleisömäärä on vaihdellut noin 100-1000+. Olkoot keskiarvo vaikka alakanttiin 200/ kk. Roihu on siis bilettänyt 8400 ihmisen kanssa. Mikäli nämä ihmiset ovat juoneet illan aikana keskimäärin 3 bisseä se on yhteensä 25200 litraa olutta!! Jaakko puhuu puhelimeen Roihuun liittyen ainakin 6h/päivä. Jaakko on siis läpättänyt puhelimeen noin 9000 tuntia Roihusta. Get together! Kuten liikuntaharrastuksetkin, Roihu tuo ihmiset yhteen. Joka kuukausi lehdessä esitellään joku, jonka varmasti joku tuntee paremmin tai huonommin. Tapahtumat ja keikat, jossa rakas marsunalustamme on toimitsijana, vetävät jengiä kuin pipoa tunnelma on leppoisa. Lukijat tukijoina tekevät sen mahdolliseksi. Se mitä moni ei huomaa, johtuen ehkä nimenomaan lehden viihteellisyysarvosta ja harva juttu ylittäisi Lapin Kansan uutiskynnystä, on fakta, että tämän kuukausittaisen silmien ilon tekeminen vaatii työtunteja ihan perkeleesti. Haastattelut ja niiden tekeminen ja purkaminen, liikuntajuttuihin paneutuminen ja lajien omakohtainen testaaminen ja kuukausittaisten teemojen rakentaminen, puhumattakaan kaiken saattamisesta tekstiksi saakka, se vie vapaa-aikaa, yöunia ja aivosoluja. Hyvä palaute hellii korvia ja sydäntä, mutta sillä ei maksa vuokraa. Latin latia en ole koskaan saanut, ennemminkin on mennyt oma maine, muisti ja mammona useammin kuin kerran, mutta päivääkään en vaihtaisi pois! Vapaaehtoisesti olen lusikkani tähän soppaan työntänyt ja ylpeänä sitä hämmennän, jatkossakin. Elina Sonkajärvi Roihun merkitys lappilaisille nuorille aikuisille Toimenkuvani Roihussa on tämän vajaan vuoden aikana laajentunut tuosta katkerasta kolumnistista levykriitikkoon ja vapaaseen toimittajaan, joskaan tilinauhoja ei vieläkään näy, enkä ole niitä missään vaiheessa odottanutkaan. Alkutaipaleeni aviisissa alkoi kavereiden painostuksesta julkaista kärkevät blogikirjoitukseni, joissa tapani mukaan sanoin sen mitä kaikki ajattelevat. Ilmeisen häiriintynyt johtokaksikko Tossavainen & Tossavainen kuitenkin piti älyvapaasta avautumisestani siinä määrin, että päätti julkaista tekstejäni sivuillaan. Mikäpä olisi parempi palkkio narsistille kuin ilmainen huomio? Alunperin odotin negatiivisia kommentteja nasevasta kirjoittelustani, josta jotkut jäykkäniskaiset yksilöt voisivat niin sanotusti vetää herneen nenään, mutta ajan myötä saamani palaute oli kuitenkin yksinomaan positiivista. Turpaan vetoa kaihtavana pöytälaatikkoraapustelijana päätin itsesuojeluvaistoni kehottamana käyttää varmuuden vuoksi nimimerkkiä. Olen kuitenkin kotoisin Kittilästä, mikä jo sinällään tekee kyseisenlaisesta salailusta mahdotonta maailmantason puskaradion vuoksi. Turpaan ei tullut, vaan puolitutut kertoivat nykyään aina odottavansa tuoretta numeroa, osittain sen vuoksi, että siihen kirjoittaa joku samalta paikkakunnalta, osittain taas sen vuoksi, että sama syy sai heidät lukemaan lehteä tarkemmin ja huomaamaan, että lehdessähän on muutakin mielenkiintoista luettavaa. Voin kokemuksesta ja varmuudella kertoa, ettei lappilaisilla kiinnosta lukea pääkaupunkiseutuun keskittyviä ilmaisjakeluita, jotka jääkööt tässä erittelemättä. Muutenkin Lappi esiintyy medioissa lähes yksinomaan matkailukeskuksena, muuttotappioalueena ja työttömyyden kehtona. Koska nämä faktat ovat kaikkien tiedossa, ei Roihun tarvitse enää hieroa suolaa haavoihin, vaan voi hyvällä omallatunnolla näyttää kolikon toisen puolen. Lapissa on runsaasti toimeliasta väkeä, joka tarvitsee ainoastaan kipinän saadakseen itsensä täyteen vauhtiin. Tähän Roihu pyrkiikin röyhistämällä lappilaista, vielä jokseenkin karvatonta rintaansa, onhan lehti kuitenkin vasta vähän yli 3-vuotias. Roihun tiimin myötä olen itsekin oppinut olemaan entistä ylpeämpi juuristani ja samalla arvostamaan tuota todellakin ainutlaatuista ilmaisjakelua. Opiskelijana minulla ei ole suunnattoman paljon aikaa eikä rahaa, eikä Roihu ole ainakaan edesauttanut näissä vitsauksissa. Kolumneihin ja levyarvosteluihin uppoaa useampi ilta tietokoneen ääressä ja deadline tuntuu hönkivän niskaan kaiken aikaa. Tietysti voisin käyttää tuon ajan käymällä palkkatyössä, opiskelemalla ahkerammin tai - kuten monet muut opiskelijat - kantakuppilassa istuen. Roihun parissa toimiminen on kuitenkin eri tavalla palkitsevaa kuin esimerkiksi kaupan kassalla istuminen, mitä olen myöskin tehnyt ihan kylliksi. Lehden kautta voin omalta osaltani ylläpitää lappilaista kulttuuria ja asennetta kirjoittamalla käytännössä ilmaisia mainoksia monille autotallitason nuorille pohjoissuomalaisille bändeille ja tarjoamalla heille siten vielä yhden mahdollisen kanavan saada itsensä esille. En ole missään vaiheessa seissyt toimiston ovella käsi ojossa kinuten palkkiota työstäni, sillä mieluummin osoittaisin senkin summan Lapin alueen kehittämiseen, nuoren väestön hyvinvointiin ja viihtyvyyteen, sekä näiden huomiointiin. Nuoria aikuisia Lapissa vielä onneksi on, mutta en ole kovin usein nähnyt heitä erityisemmin huomioitavan. Tätä Roihu juuri tekee, ainoana sarjassaan. Roihu on omien sanojensa mukaan "Lapin ihmisten lehti". Tekijät ovat lappilaisia, valtaosa lukijoista on lappilaisia, mutta ennen kaikkea Roihun sisältö on lappilaista. Tämänhetkisen kulttuurihössötyksen keskellä seisookin lappilainen kolumnisti ja ihmettelee, miksei lappilainen aito journalismi ei mahdu mihinkään kulttuurinsuojeluprojektiin. Sakari Kitunen, a.k.a. Thurisas Tukijoita? Roihu on riippumattomana nuorisolehtenä tärkeä kanava niille, joiden ääni ei muualla pääse paperilla kuulumaan. Roihun suurin merkitys näkyy varmastikin viiveellä - Lappilaisen nykyhetken ajankuvan peilaajana ja taltioijana. Paikallista, uskaliasta yrittäjyyttä tarvitaan - tukijoita sille löytyy valitettavan vähän. Jani Marttanen Topilla on mennyt viime kuukausina ainakin neljä kertaa hermot päivässä. Keskimäärin kerran päivässä. Riekaleina olevat hermot ovat siis mennyt 3,5 vuoden aikana 1277 kertaa. Taittajamme Höyry on valvonut joka kuukausi ainakin 2 vrk putkeen Roihun takia. Tämä tarkoittaa sitä, että hän on ollut valveilla 42. kuukaudesta putkeen melkein kolme kuukautta. Lehden tekemiseen on kuukausittain osallistunut karkeasti arvioiden noin 30 henkilöä. Roihu on kontaktoinut lehden tekemisestä kiinnostuneita ihmisiä yhteensä 1260. Roihu - Lappilainen elämäntapa Rajoja rikkova, kaavoihin kangistumaton ja rohkealla tyylillä tehty valtaväylästä erottuva lehti. "Pienetkin ihmiset" ja liberaalit aatteet saavat jalansijaa ja mielipiteensä esiin tässä rehellisessä lappilaisessa lehdessä. Missään muussa lehdessä ei paikallinen murre, kulttuuri ja tapahtumat tule näin hyvin esiin. Katja ja Arctic Day Spa:n tyäret maaliskuu 2009
• 14 musiikki " "Tää on him orunkkarin päiväkirja, k ämpillä chil listi mun jorman kans sa khäimä il ta." Jos Roihu jatkuis tästä numerosta vielä eteenpäin niin tämäkin varmasti "osioitaisiin" tyyliin missattuja tyyppejä Lapista. Talonpoika Lallia Roihu ei ole missään vaiheessa missannut mutta miehestä ei koskaan tosin olla kerrottu tuon taivaallista. Ensimmäisen kerran Lalli taisi esiintyä 3 Lines Left-pirskeissä ja sittemmin lehden kannessa viime vuoden helmikuun numerossa. Miten sulla lähti tuo räppihomma? Kirjotin ensimmäiset riimit yläasteella samana päivänä ku pääsin kasi luokalta. Sillonen räppiposse oli HKM Mafia Ylitorniosta joka on edelleen oikeastaan ainut oikea posse johon kuulun. Edorf oli just voittanu räpin SM-kisat. Tuolloin kuuntelin paljon Ambassaa, Edorffia, NSP:tä, Guerra Nortea ja muuta suomiräppiä. Siitä se sit lähti ku katto jätkiä ku räppäilivät ja ite kirjoitteli menemään ja heitteli. Tosta hetkestä about vajaa vuosi nii oli eka "kirkkain tähti" -biisi oli valmis. Se oli rakkauslaulu silloselle tyttökaverille vuonna 2005. Roihu - Lapin ihmisten lehti Lalli Nii siis oot työmies? Kyllä! Juu mulla on talonrakentajan peruskoulutus. Pitäskö meijän lähtiä kattoon jos löytyis takanmuuraajan erikoiskursseja, lähettäis muuraan takkoja? Viime kesänä rakennettiin rinteenkulmaa kovasti ja silleen. Kaikki rahat mitä sieltä tuli pistettiin studiovehkeisiin ja sähkörummut ostin tuossa. Hyvänä esimerkkinä voisin kertoa ku Vertikaali Kemistä soitti tuossa et olis synttärikeikkaa ja sais satasen ku käy heittään 14-vuotisjuhlissa. Sit se pyys meikätki messiin ja siitä heilahti viiskymppiä liksaa. Matkoihin meni joku parikymppiä eestaas ja ku söi sielä nii kyllä siitä jäi vielä rapiat parikymppiä! Siksi meikäki kävi raksapuolen koulun et mun ei tarvi räpillä itteäni elättää. Sulla on tossa kahdet rummut, kitaraa, bongoja ja sun muuta soitinta. Joo, olis noi akustiset myynnissä, voi pistää tiedusteluja facebookista ja kaveriksi tietenki! Kitaralla oon jotain riffejä tehny biiseihin ja rummuilla tietenki. Biittien tekeminen on haastavaa. Räpissä ei tarvi periaatteessa ku kirjottaa ja sit vaa nakkaa! Mites Lallin toi truu räppilaiffi sitten? Elääkö räpillä? En sinänsä suosittele näitä räppihommaa ainakaan jos on vähänkään sitä mieltä et haluais sillä tulla toimeen, mut jos sen ottaa sydämen asiana nii kyllä sitä sitten jaksaa tahkota. Mut muuten siis monesti ollaan tosi nihkeänä noissa keikkaliksoissa ja niieespäin. Talonpoika Kerro sun perheestä vähän? Mulla on äiti, asuu Ylitorniolla, tai siis Övertorniolla. Kaks velipoikaa Jussi ja Ville. Ville on työmies kans ja Jussi (Polttoitsemurha) on sitten muusikko. Isäni Kyrön Pekka Hermanni on taidemaalari ja työmies joka tekhee murtomaarealismia Ivalon Rykimässä. Meikä on sitten työmiesmuusikko. Rykimähän tarkottaa sitä ku porot panee toisiaan... Teet nyt uutta levyä joka valmistuu levi Camp531(8.5.09 Levillä) tapahtumaan mennessä, jossa levyjulkkarit. Ensimmäinen mixtape tuli ulos tuossa 2007 ja nyt sitten olis uuden aika. Paha mennä sanomaan raitojen määrää, mut pirun tuikka pläjäys tietenki. Tyylisuuntana reggaen ja ehkä vähän R´n´b meininkiäkin. Monipuolinen kuitenkin tulee olemaan ja taustat on valittu siten et kaikki biisit pystyy soittamaan livenä bändinkin kanssa. Levyltä pitää kyllä löytyä pari kolme kunnon koukkua jotka jää soimaan päähän! Talonpoika Lalli sekä Jouni J esiintyvät Kelohonka part. 1 räppibattlebileissä 20.3 perjantaina Cafe Tivolissa. Paikalla myös joukko muita Lapin räppijätkiä sekä Kasaristaysäriin live nauhoitus. Tule paikalle näyttämään että Lapissa räppi elää ja voi hyvin! maaliskuu 2009
• Jouni J Ensimmäiset räpit Jounin suusta monet kuuli Roihu-lehden 3 vuotisjuhlissa, jossa Elton Lennon kokoonpano esiintyi pienellä puolella. Rovaniemellä ylimittaan kasvanut nuori räbäjäbä on tehnyt suunnattoman kehityksen levynteon merkeissä. Levyn tekeminen on iso prosessi jossa oppii kaikenlaista, varsinkin laitteiden käyttö päivittäin harjaantuu ja lopputuloskin paranee. Tämä näkyy tulevassa Jounin levyssä, jota olen nyt hetken aikaa kuunnellut. Kysyin jotain Jounilta ja annetaan sitten itse levyn ja tulevan keikan (20.3 Cafe Tivolissa) puhua puolesta tai vastaan! Millon Jouni aloit räppäämään? Sillon ku sain ekan läppärin et sillä pysty äänittämään niin Iken kans tehtiin jotain juttuja, sitten myöhemmin Lallin kanssa vähän vakavammin. Viimeisen vuoden ajan on tullu työstettyä räppihommaa aika lailla kun olin vuoden juomattakin. Siinä sitä sitten energiaa jää räpin tekoon ja samalla säästyi rahaa, jotka tietenki sitten käytettiin Elton Lennon Studion rakentamiseen. musiikki 17 Simerock 2009 Bändikisa käynnistää ensi kesän Simerockin odotuksen Lähtölaskenta ensikesän Simerockia varten käynnistetään jälleen tänäkin vuonna Rovaniemen nuorisopalveluiden sekä Simerock 2009 ­festivaalin yhteistyössä organisoimassa bänditapahtumassa Monden (ROV) järjestö- / nuorisotilalla 17.18.4.2009. Simerock järjestetään ensi kesänä 10.-12.7.2009 ja valmistelut käyvät kuumana, sillä työryhmän sisäinen motto tänä vuonna on: Työ ei lopu koskaan! Kesän odotuksen tuskaa pääsee vaivattomasti lieventämään kun lappilaiset nuorisobändit taistelevat esiintymismahdollisuudesta ensikesän Simerockiin jo neljättä kertaa järjestettävän bändikisan voimin. Bändikisa tarjoaa demotason yhtyeille tilaisuuden päästä soittamaan kellareista isolle yleisölle, sillä kolme edellistä kisaa ovat osoittautuneet yleisömenestyksiksi. Kovatasoisesta kilpailusta ovat urallensa ponnistuksen ottaneet mm. Warner Music Finlandille levyttävä sekä juuri toista levyään työstävä Sallalainen Stalingrad Cowgirls, sekä esimerkiksi nimet Kotoisat Sävyt ja Stonestorm. Koska Simerock ­bändikisa voi konkreettisesti avata nuorille muusikoille aivan uusia ovia, ei ole mikään ihme, että kisaan ilmoittautuneiden bändien määrä kasvaa vuosivuodelta. Esiraati valitsee semifinaaleihin aluksi 14 bändiä, joista puolet lauantain finaaliin ja sitä kautta voittajana Simerockiin 10.-12. heinäkuuta. Kovatasoista kisaa ovat vuosien saatossa tuomaroineet mm. Juhani Merimaa, Jone Nikula, Eppu Normaali-yhtyeen Juha Torvinen, Apulanta-yhtyeen Toni Wirtanen, Negative-yhtyeen Jonne Aaron, ja Asko Kallonen. Tämän vuoden tuomariston kokoonpanoa ei julkaista etukäteen. Ennakkoilmoittautumisia bändikisaan otetaan vastaan 9.-20.3. välisenä aikana. Ilmoittautuminen kisaan tapahtuu siihen tarkoitetuilla lomakkeilla, joita saa ladattua Rovaniemen verkkosivuilta osoitteesta www.nuorisotilat.fi. Bändikisan välierät alkavat Mondella perjantaina 17.4. klo 17.30 ja finaalit lauantaina 18.4. klo 18.30. Bändikisa on päihteetön ja avoin kaikelle yleisölle yläaste-ikäisistä ylöspäin. Luvassa on taatusti laadukasta live-musiikkia moneen makuun, joten paikalle kannattaa vaivautua kauempaakin. Lysti ei käy liiaksi lompakon päällekään, sillä molemmille päiville käyvän pääsylipun voi lunastaa Monden ovelta edulliseen 4 euron hintaan. Simerock toivottaa onnea bändeille kisaan ja jatkaa juonien punomista ensikesää ajatellen vielä hetken aikaa kaikessa hiljaisuudessa. Promoottori Sime Yliaska kommentoi; "Tekisi jo niin mieli paljastaa meidän ensikesän kujeet mutta vain omaksi ilokseni pidän ne vielä meidän työryhmän tiedossa hetken aikaa... Vielä ehtii jopa heittää bänditoiveensa meidän nettisivujen vieraskirjaan!" Työmyyrä ei nuku koskaan! Simerock jälleen 10.-12.heinäkuuta Rovaniemellä. Kerro millainen levy sulla on tulossa? Ei turhan vakava mut on asiaakin. Monet biisit on kyllä semmosia ettei ne välttämättä avaudu kaikille kuuntelijoille. Joka biisistä löytyy aina jotain juttuja naisille, oikeestaan koko homma on tehty naiset mielessä mut siis itelle kuitenkin. Levyn hinta on karvan alle vitska, eli 4.20 Perjantaisin ehkä kaljallakin levyn voi saada! Mistä vaikutteita? No kuunnellu olen paljon kaikenlaista mut jos vaikutteista puhutaan niin Asa, Edorf, Tulenkantajat, Huge L ja Talonpoika Lalli on varmaan niitä josta vois sanoa et ne on vaikuttanu omaan musaan selkeästi. Keikka Jouni J:n levyjulkkarikeikka Cafe Tivolissa perjantaina 20.3. "3 Lines Left"pirskeissä! Roihu - Lapin ihmisten lehti maaliskuu 2009
• Downstone Oulusta kotoisin oleva, uuden kiertueensa piakkoin aloitteleva Downstone on suuren potentiaalin omaava raskaan musiikin edustaja, joka ainakin kotikaupungissaan on kerännyt itselleen lukuisia faneja. stahdin päivän nestemäisen vilja-annoksen ääreen bändin kitaristin, Tommi Viirretin kanssa ja asetin kaverin ankaraan kysymyskeskitykseen. Downstone otti ensimmäiset, haparoivat askeleensa vuonna 2005 tukeutuen perusrockiin, metalcoreen ja ehkäpä hivenen emometalliinkin. Esikuvia löytyi runsaasti jokaiselta jäseneltä aina Porcupine Treestä Opethiin ja Slipknotiin, mutta bändi lähti alusta asti kyntämään omia polkujaan umpihankeen; covereita ei soiteltu, vaan biisit olivat omaa käsialaa, pääasiassa Tommin tai bändistä lähteneen Kai Kinnusen kynästä. Tommi itse ammentaa aiheensa elokuvista ja arkipäivästä, yhdistellen näitä mielensä mukaiseksi kiisseliksi. Ripaus fiktiota sopivaan paikkaan helpottaa tekstien muokkaamista riittävän omaperäisiksi. Emobändien kaltaista ruikutusangstia ei esiinny, vaan Tommi kuvailee tekstien tunnetilan rehelliseksi, perisuomalaiseksi vitutukseksi. Näistä aineksista survottiinkin bändin nimikko-ep Downstone keväällä 2007. teksti: Thurisas 18 musiikki I Kepillä jäätä Syksyllä 2007 aktiivinen keikkailu ja palava into edetä alalla poikivat Downstonen toisen lätyn, Oulun Teatrialla äänitetyn aLive- livelevyn. Mikä hulluus saa bändin tekemään toisena albuminaan livelevyn? Viirretin mukaan tunnelma keikoilla on niin erityinen, ettei sitä voi verrata studiotuotoksiin, siksi päätettiinkin äänittää mahdollisimman autenttinen liveversio, johon ei ole kajottu juuri lainkaan keikan äänityksen jälkeen. Biisit ovat pääasiassa samoja kuin ekalla tuotoksella, mutta fiilis on kuulemma täysin eri. Toinen melko erikoinen tempaus lapsenkengissä taaplaavalta bändiltä oli julkaista unplugged-levy Hinderance kesällä 2008, jälleen samoilla biiseillä. Kuulostaa törkeältä vanhan lämmittämiseltä, mutta Viirret kumoaa ilkeähkön heittoni jo kättelyssä. Ensinnäkin idea tuli Oulun Amarillolta, joka halusi keikalleen vähemmän raskaan edustuksen, toisekseen akustista sovitusta varten nähtiin helvetillinen vaiva. Halutunlainen "mystinen" soundi oli kauan hakusessa, kunnes toinen kitaristi Mika heit- ti soppaan omat ihmisen anatomian vastaiset sointunsa. Hinderance oli Tommin mukaan kuitenkin riskisijoitus, joka sai ristiriitaisen vastaanoton. Osa vanhoista faneista ei sulattanut pehmeämpää tulkintaa vanhoista biiseistä, toisten etenkin naiskuulijoiden - mielestä juuri pehmeys sopii mainiosti raskaan metallin ohelle. Tätä mieltä on myös Tommi itse. "Ehdottomasti suurin etu unplugged-keikoissa on roudaamisen helppous!", Tommi toteaa naureskellen. ta löytyy paljon loistavia artisteja, joista moni ei koskaan pääse ansaitsemaansa asemaan, samoin kuin sadoilta treenikämpiltä ympäri Suomea. Tommi kertoo kokemuksen syvällä rintaäänellä, ettei tavoitteita saavuteta ilman kovaa työtä. Kukaan ei tule treenikämpältä noutamaan, vaan sieltä on työnnyttävä esiin ihan omin voimin. Pelkkä demo ei riitä, vaan kaikenlainen promotionaalinen toiminta on välttämätöntä jos mielii studioon asti. Kysyttäessä Oulun skenestä, Tommi nyökyttelee hyväksyvästi. Hyviä artisteja on paljon, mutta elo saisi olla hieman vilkkaampaa kotikaupungin musiikillisessa alamaailmassa. silta ainakin minun korvaani. Mitään kiveen hakattua kaavaa bändi ei silti noudata, vaikka onkin tyylilleen melkoisen uskollinen. "Aina on ollut avoin näkemys ja ollaan annettu jokaisen jäsenen osoittaa oma makunsa ja tuoda omia ideoitaan biiseihin", Viirret toteaa aiheeseen ilmeisen vakavasti suhtautuen. Uudelle levylle on saatu aiemmista poikkeavia progevaikutteita ja tahtilajinmuutoksia, mikä aluksi jännittikin, mutta nyt mieli on jo levollinen. Tuskinpa kaikki tykkäävät, mutta itse bändi on Tommin mukaan erittäin tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Kysäisin vielä, josko miehellä olisi vielä jotain haaveita tulevaisuudesta, kuten vaikkapa nykytrendien mukainen vinyylijulkaisu? "Vinyyli olisi tietysti siisti juttu, mutta se tehtäisiin vain vinyylin klassisuuden vuoksi, mieluummin jotain erilaista". Myös kosketinsoittajan lisääminen miehistöön vaihtojen mukana on mietinnässä, mutta vasta kypsyttelyvaiheessa. Downstonen lähitulevaisuuteen kuuluu kiinteästi myös keikkailu pitkin kevättä. Hevipumpun voi nähdä niin perinteisillä kuin unplugged-keikoillakin ainakin Rovaniemen Grandessa, sekä Levillä. Muista kohteista voi udella bändin nettisivulta http://www.downstone.net/. Loppuun Tommin tiukka mielipide Suomen parhaasta metallibändistä: "Diablo, ehdottomasti!". Valoa tunnelin päässä Miltäs "Untuvakiven" tulevaisuus näyttää kitarasankarin itsensä mielikuvissa? Bändi kokoaa uutta levyä, jolla ollaan jo tavoittamassa se kuuluisa oma soundi nyt kun omat idolit on jo hierottu läpikotaisin puhki. Aina ei hittejä kuitenkaan tupsahtele pääkopasta valmiina, vaan lievinä hifisteinä jätkät tuppaavat hinkkaamaan biiseistään lähestulkoon täydellisiä, pyrkien silti säilyttämään metallin vaatiman likaisen ja räkäisen soundin. Yhtenäisyys on Tommin mukaan avainsana jokaisen biisin kohdalla; ralli ei toimi, vaikka se sisältäisi parhaat kuviteltavissa olevat riffit jos kokonaisuus on kuin Stockmannin hulluilla päivillä. Kuulostaa melko vaikealta proses- Ei mopolla moottoritielle Kysyessäni Tommin mielipidettä Internetin lukuisista kanavista saada oma bändi yleiseen tietoon, mies alkaa pyöriä tuolissaan levottomana. Tietysti on hieno juttu, että kaikilla on mahdollisuus saada omat biisit esille, mutta nykyinen suunnaton ylitarjonta puolestaan vaikeuttaa nousua pinnalle. Levy-yhtiöt muuttuvat yhä skeptisemmiksi tarjonnan kasvaessa, minkä vuoksi jokainen bändi tarvitseekin itsekritiikkiä, ettei mitä tahansa puolivalmista paskapoppia päästetä pilaamaan mainetta etukäteen. Mm. My Spaces- " Roihu - Lapin ihmisten lehti yhä "Levy-yhtiöt muuttuvat an kasvaessa, skeptisemmiksi tarjonn bändi minkä vuoksi jokainen ä..." tarvitseekin itsekritiikki -Tommi Viirret maaliskuu 2009
• Levy DOWNSTONE - Hinderance DS Productions / Downstone 2008 Downstonen toistaiseksi tuorein levy on akustinen versio aiemmin levytetyistä kappaleista, mikä on mielestäni aika erikoinen veto, ottaen huomioon, että kyseisiä versiointeja tekevät useimmiten vanhemmat bändit. Tietysti jälkeä on juuri niin monenlaista kuin tekijääkin, joten eipäs ammuta vielä tässä vaiheessa ketään, vaan tutkitaan kaikessa rauhassa. Levyyn oli sikäli helpompi suhtautua verrokin avulla kuin ilman, sillä livelevy sisältää miltei samat kappaleet. Tähän rinnastettuna levylle oli tehty melko suuria muutoksia; kappaleita ei oltu vain soitettu prikulleen samanlaisina läpi akustisilla vermeillä, vaan tiukan sovitustyön on jokainen biisi käynyt läpi. Soittimien madalletulla vireellä ja huolellisella sovituksella on saavutettu mukavan syvä soundi ja levyn tunnelma on kliseisesti ilmaistuna lämmin. Soitto on taitavaa ja ketterän kuuloista, ja laulu sopii mielestäni yllättävän hyvin akustisiin versioihin, mutta hyvinpä heppu mikin varressa hommansa hoitaakin. Tässä kumarretaan erittäin syvästi Bruce Dickinsonin suuntaan yhdessä Machine Menin Antony Parviaisen kanssa. Jos kumpikaan herroista miellyttää, kannattaa Downstone tsekata. Leppoisa levy, vaikka biisit onkin alunperin kirjoitettu raskaiksi ralleiksi. Syvän ja pehmeähkön äänimaailman rikkoo välillä voimakas laulu tai sutjakat kitarasoolot, joten tällä levyllä todellakin tasapainoillaan raskaan ja pehmeän rajalla. Asetin aikaisempien kokemuksien vuoksi lätylle ankarat ennakkoluulot, mitkä onneksi romuttuivat. Jään mielenkiinnolla odottelemaan, mitä muuta bändi hihastaan taikoo, sillä Hinderance yllätti minut housut kintuissa. 9/10 Thurisas www.downstone.net Levy DOWNSTONE - aLive Tommi Viirret / Downstone 2007 Downstonen järjestyksessä toinen levy aLive on nimensä mukaisesti livetaltiointi Teatrian keikalta huhtikuussa 2007. Livelevy on tietysti aina livelevy, mutta ronkitaanpas rieska läpikotaisin, josko sieltä jotain omaperäistä löytyisi. Itse asiassa soitto ei juuri kuulosta liveesiintymiseltä, vaan lähinnä yhtäaikaiselta studio-otokselta, mutta laulajan tai yleisön satunnainen elämöinti paljastaa levyn olevan aidolta keikalta. Studion täydellistä soundia ei kuulu, mikä onkin ehdottoman tärkeätä keikan tunnelman saamiseksi levylle asti. Bändin soitto kuulostaa olevan saumatonta, mikä ei yleensä ole negatiivinen seikka, mutta oma fiilikseni levyä kuunnellessa on, että bändi soittaa kuin yleisöä ei olisikaan. Kaikki pyrkivät täydelliseen henkilökohtaiseen suoritukseen ja kontakti yleisön kanssa jää lähinnä biisien väliin. Virheet kertovat, että bändillä on lavalla niin hauskaa, ettei tarvitse pingottaa eikä pienistä virheistä välitetä. Koskaan en ole Downstonea livenä nähnyt, mutta levy loi mielikuvan paikoillaan seisovista muusikoista jotka tuijottavat instrumenttiaan hiki otsalla. Olisin mieluusti väärässä. Erinomainen livelevy on vaikea tehdä, keskinkertainen taas erittäin helppo; plug and play. Ainoa, mikä jäi mieleen, oli piiruntarkka soitto. Yleisön läsnäolo jäi vaisuksi ja genreltään Downstonen raskas osasto on sarjaa "Tehty jo". Vakaumukselliset fanit pitävät levystä varmasti, etenkin jos ovat itse sille päässeet vierailtuaan kyseisellä keikalla, mutta minut live-esiintymisen kuunteleminen jätti kylmäksi. Keikka on aina ehdottomasti audiovisuaalinen kokemus, eikä sitä näin ollen voi tiivistää pelkäksi kuuntelunautinnoksi. Ei huono, ei hyvä, vaan siltä pahimmalta väliltä, eli ei varsinaisesti tee vaikutusta. 7/10 Thurisas www.downstone.net Roihu - Lapin ihmisten lehti maaliskuu 2009
• Nirvana Tribute teksti: Mikko Rajakangas 20 musiikki Mikä Tribute, mikä Nirvana?!? Tribuuttibändi on yhtye, joka on "kunnianosoitus" jollekin yhtyeelle tai artistille. Tribuuttibändit soittavat yleensä pelkästään esikuvansa kappaleita. Nirvana oli vuosina 1987­1994 toiminut yhdysvaltalainen rockyhtye. Se oli 1990-luvun suosituimpia rock-yhtyeitä. Yhtyeen debyyttialbumin Bleachin nimeksi piti alumperin tulla Too Many Humans. Bleach-albumin suurimpina innoittajina olivat muun muassa yhtyeet Melvins, Mudhoney, Black Sabbath, Led Zeppelin ja AC/DC. Yhtyeen alkuvaiheita on kuvailtu mm. vaihtoehtoiseksi tukkaheviksi. Nirvanan musiikki yhdistetään grungetyyliin, joka nousi yhtyeen menestyksen myötä 1990-luvun alkupuolen ehkä tärkeimmäksi ilmiöksi populaarimusiikin alalla. Yhtye hajosi vuoden 1994 keväällä sen keulahahmon Kurt Cobainin tehtyä itsemurhan. Tämän jälkeen yhtyeeltä on kuitenkin julkaistu vielä kokoelmia, live-albumeita ja kirjoja. On liikkunut huhuja, että Cobainin vaimo Courtney Love olisi ollut jotenkin mukana Kurtin kuolemisen aiheuttamisessa, mutta nämä huhut on katsottu perättömiksi, koska Courtney oli juuri samoihin aikoihin Hole-yhtyeensä kanssa Lontoossa. Nirvana esiintyi Suomessa Ruisrockissa 27. kesäkuuta 1992. Vuosi Nirvanan hajoamisen jäkeen rumpali Dave Grohl siirtyi soolouralle nimellä Foo Fighters. Foo Fighters julkaisi vuonna 1995 debyttialbuminsa Foo Fightersin ja samana vuonna Foo Fightersista tuli yhtye jossa Grohl laulaa ja soittaa kitaraa. Grohl on soittanut rumpuja monissa yhtyeissä kuten esim. Tom Pettyn ja Mike Wattin yhtyeessä, Queens of the Stone Agessa, Tenacious D-yhtyeessä, Nine Inch Nailsissa, Garbagessa, Killing Jokessa ja Cat Powerissa. Nirvanan basisti Krist Novoselic on viime vuosina kunnostautunut politiikan saralla. Hän myös perusti Nirvanan hajoamisen jälkeen yhtyeen nimeltä Sweet 75, joka ei saanut paljoakaan suosiota. Grohl ja Novoselic ovat tehneet Cobainin muistoksi paljon kunnianosoituksia. Vuonna 1994 MTV Video Music Awardseissa Novoselic näytti videon Cobainista, joka sisälsi muistoja hänestä. Lähtiessäni Tivoliin katsomaan Nirvana Tributea ei odotukseni bändiltä olleet suuret koska olen liian monta kertaa todennut cover ja tribuutti bändien olevan tylsiä ja huonosti toteutettuja. Ilokseni bändi todisti että poikkeus vahvistaa säännön soittamalla timanttisen ja monipuolisen keikan alusta loppuun saakka. Setissä tuli biisejä laidasta laitaan ja seassa oli megahittejä ja vähän vähemmän tunnettuja hittejä joissa Nirvana elementit olivat kohdallaan. Laulaja Mikke Sillanpää omaa niin samanlaisen, vahvan lauluäänen kuin Kurt Cobainilla oli, että välillä tuntui kuin olisi lennätetty aikakoneella 90-luvun alkuun. meni sitten yks kymmenen vuotta turuilla ja toreilla pyöriessä, kunnes löysimme porukkaan basistin, Topi Wiion. 2004 sovittiin pari kolme biisiä, jotka treenattiin Seinäjoella, mentiin treenikämpille ja siitä se lähti. Viidettä vuotta tässä nyt mennään, ja lopettaminen ei ole käynyt mielessä vielä kertaakaan. Olitteko kuunnellut Nirvanaa ennen kun nevermind tuli ulos? Mikke ja Lauri ovat kuunnelleet vanhempaa tuotantoa, Mikke varsinkin on tiennyt bändistä jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kuunnellut bändiä alkumetreiltä asti. Itte oon alkanut kuuntelemaan enemmälti vuodesta ysineljä lähtien. Sen jälkeen kun löysimme itsemme soittamasta Nirvanaa, on tullut haalittua kyseisen bändin koko tuotanto kaikissa ilmestyneissä formaateissa. Mistä te tunnette toisenne? Miken oon tuntenut Seinäjoelta, kun olen itsekin sieltä kotoisin, vuodesta 1990. Ja Lauri tuli sit bändiin 2006 kesällä. Lauri soitti Varasteleva Puutarhakääpiö -orkesterissa. Mikä teidän mielestä Nirvanasta teki semmosen hittibändin kun se vieläkin on? Aitous, rehellisyys, rohkeus tehdä nimenomaan sellasta kamaa, mikä pulppuaa niin syvältä sydämestä, miettimättä levy-yhtiöitten tai levyjä ostavan maksavan kansan mielipidettä. Miettimättä sitä, uppoaako tämä suureen yleisöön, kolme äijää vain meni studioon ja kaikki muu oli sen jälkeen heille toisarvoista. Mitä mieltä olette Courtney Lovesta? Emme tunne henkilökohtaisesti, mutta Kurtin mielestä hyvä pano. Kuka tappoi Kurt Cobainin vai onko se vielä elossa? Jokainen muodostakoon asiasta oman mielipiteensä, mutta me tiedämme, että hän on juuri saapuneen tekstiviestin perusteella ampumassa Elviksen kanssa savikiekkoja Nipasenmäen ampumaradalla. Mitä Nirvana tarkoittaa? Pyhä sana. Kirosana. Tunnetila. Hetki ennen lavalle menoa ja aktin loputtua olemme nirvanassa, mutta emme soittaessamme sitä musiikkia. Mikä on nirvanan paras biisi ja levy? Henkilökohtaisesti pidän kappaleista, jotka ovat vähemmän soitettua Nirvanaa. Nirvana Tribute: Mikke Sillanpää Lauri Vehkala Olli Mustajärvi Haastattelussa rumpali Olli Mustajärvi Miksi juuri nirvana? Johtuen siitä, että kyseinen orkesteri on kaikille meille kolmelle niin pyhä ja tärkeä ettei nähty mitään syytä lähtee tributoimaan mitään muuta orkesteria kuin Nirvanaa. Laulajamme Mikke Sillanpää omaa sen suuren äänen, joka toimii nimenomaan tähän musiikkiin. Hienoo olla mukana täyttämässä noin suuria saappaita, koska Nirvana oli oman aikansa paras, on mukava jatkaa siitä, mihin he sattuneista syistä joutuivat lopettamaan. Kuinka kauan Nirvana Tribute on ollut kasassa? Olimme vuonna 1994 Miken kanssa jenkeissä, jolloin Kurt Cobain kuoli. Saman vuoden kesällä palattuamme Suomeen päätimme, että jonakin päivänä menemme lavalle tributoimaan Nirvanaa. Siinä " nsa paras, "Nir vana oli oman aika mihin he on mukava jatkaa siitä, vat lopettamaan." sattuneista syistä joutui Roihu - Lapin ihmisten lehti maaliskuu 2009
• Levy PYHIMYS & TIMO PIENI HUIJAUS - Arvoitus koko ihminen Rähinärecords / Yellowmic 2008 Edellinen arvostelemani Pyhimyksen levy yllätti hieman olemalla edes vähän erilainen kuin valtaosa suomiräpin sankareista. Valitettavasti kyseinen, taottavakseni heitetty läpyskä toimii toisinpäin. Levyn intro jo osoittaa tämän tuotoksen olevan tyystin erilaista kuin Pyhimyksen Salainen maailma; posse imee muhkeaan biittiinsä jenkkilän vaikutteita kovempaa kuin vapaamielinen vaihto-oppilastyttö jotain muuta. Biitteihin sitten nojaileekin koko kappaleiden kirjo. Aiempaa, leppoisaa riimittelyä ei juuri kuulla, vaan lähinnä herrojen Pyhimys ja Timo Pieni Huijaus haistattelua ja surkeudessa rypemistä. Toivottu tuoreus on jo mädäntynyt ja jäljellä on sitä peruskauraa mitä voi lusikoida mistä tahansa suomiräppilevystä. Mikään biisi ei jää soimaan päähän, mikään riimi ei iske nerokkuudellaan, eikä edes se taustalla paukuttava, liioiteltu basso aiheuta minkäänlaisia ahaa-elämyksiä. Tästä lätystä nyt ei voi juuri muuta rakentavaa kommenttia antaa. Tylsä tuotos joka on ilmeisesti tehty kavereiden kesken vuorotellen toisten riimejä ylistäen. Tulee luultavasti hautautumaan genren suurimpienkin fanien levykasojen pohjalle parin kuuntelukerran jälkeen. Tämäkin nyt menee taustamusiikkina, mutta bilebiisejä ei tarvitse odotella. Kokolihan ystävänä en pidä valmiiksi pureskellusta kamasta, joten paras maku jäänee levyn muovikuorista. 4/10 Thurisas www.pyhimys.com www.myspace.com/timopienihuijaus viihde Peli Scene it? - Box Office Smash Vuoden takainen Scene it? Lights, Camera, Action oli hauskaa ajanvietettä keitolla tai ilman. Peli myi pirusti ja tälläinen sarja saa yleensä jatkoa loputtomiin. Box Office Smash jatkaa samaa meininkiä kuin edellinen, mutta on mm. enemmän ajan tasalla ja sen sisältöä on laajennu kaikkiin genreihin ja nyt tuntuu, että jokaiselle on enemmän jotain. Kysymyksiä on pirusti, mutta rupeaa jo tuntumaan, että esimerkiksi samoja filmiklippejä näkyy jo useammin, muutama tuttu kysymyskin on tullut jo vastaan. Selkeitä uudistuksia on kovin niukasti. Oman avatarin saa nyt ladattua hahmokseen ja liveen pääsee mättämään moninpeliä, tosin vain yksi pelaaja per konsoli. 21 Jani Peltonen Siis onhan tämä selkeä bilepeli ja yksinhän tätä on aivan hemmetin tylsä vääntää. Tylsää voi myös tulla silloin, ku porukassa on yksi ylitse muiden, tyyppi joka tietää pelottavan paljon. Scene it?:n yksi ärsyttävimmistä jutuista on sen viiminen kierros, jossa täydellinen pässi voi yltää voittoon hurjilla pistekertoimilla. Jotenkin ei tunnu reilulta hävitä tyypille, joka ei ole tiennyt mitään koko pelin aikana ja viimisellä kierroksella tietää kaiken vaikkapa Rocky kolmosesta. Plussaa myös vankoista ohjaimista, joita mukana tulee neljä kappaletta. Tämänlainen peli vaatii tosin päivityksiä, eli yleensä lisää sisältöä, koska jossain vaiheessa kysymykset rupeaa toistumaan ja sitten Scene it? on turha. Jos omaat ystäviä, osta "Scene It? - Box Office Smash". Levy TAKORAUTA - Pala todellisuutta Levy-yhtiö ja vuosi Lappilainen Takorauta kuuluu viime aikojen lupaavimpiin rock-tulokkaisiin. Valtava potentiaali oli kuultavissa jo vuonna 2006 julkaistulla demolla: biiseissä oli enemmän syvyyttä ja laulajan osaaminen oli vahvempaa kuin keskitien päänheiluttajilla. Takoraudan tuoreella kuuden raidan EP:llä myös instrumentaaliosuudet ovat jalostuneet varmaotteisemmiksi, ja mukana on kaivattua soolotilaa. Soolot rullaavat sangen mallikkaasti soittajien nuori ikä huomioon ottaen, joskin töitä pitää paiskia vielä reippaasti, ennen kuin otelaudoilla ja koskettimistolla pystytään irrottelemaan korkeimmalla pro-tasolla. Takoraudan kappaleet käsittelevät vaikeita asioita ­ välillä riipaisevan synkästi. Tältä kokoonpanolta ei edelleenkään kannata odottaa tarinoita hotellihuoneiden hajottamisesta, humalassa parittelemisesta tai yhteentoista asti kääntyvistä vahvistimista. Levyä ei kannata kuunnella juomingeissa ryyppäämisen ohessa eikä taustamusiikkina tiskatessa tai autolla ajaessa. Sisältö vaatii asianmukaiset kuunteluolosuhteet. Viimeistellyt studioversiot päihittävät vanhan demon ­ kokonaisuudessa on enemmän sävyjä ja rakennetta. CD-levyn aikakaudella puolisen tuntia musiikkia ei ole järin paljon, mutta ajateltakoon niin päin, että parempi kuusi erittäin korkeatasoista raitaa kuin kymmenen keskinkertaista. Onnistuneimmat kappaleet on sijoitettu ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Sanokaa minun sanonen, että tämä bändi menee vielä pitkälle. Jussi Huolman maaliskuu 2009 LIPUT NYT MYYNNISSÄ! Levy LIITTOVALTIO - Rakkauden valtakunta Omakustanne 2008 Tuskin kukaan lukijoistamme varsinaisesti muistaa paskapunkin loistoaikaa 80-luvulla, joskin moni on saattanut pari kipaletta Pelle Miljoonaa kuullakin. Soittotaito oli täysin toissijaista, laulaa ei osannut kukaan mutta tekstit olivat yhteiskuntaa ruoskivia, mikä upposi sen ajan kapinallisiin nuoriin. Liittovaltio tuntuu kaihoavan näille vuosille omalla tyylillään. Aivan suoraan Liittovaltio ei 80-lukua peilaa, vaan käyttää ihan nykyrockin riffejä ja soittotyyliä toisinaan raskaallakin säröllä. Myös soittotaitoa löytyy enemmän kuin pari vuosikymmentä sitten. Laulu kuitenkin on yhtä perseestä kuin pahimmilla hakaneulapunkkareilla. Laulaja on joko niin erinomainen, että voi laulaa tarkoituksella päin vittua, tai oikeasti naurettavan huono. Ei, kyse ei ole epäkypsästä mutta lupaavasta äänestä tai satunnaisista virheistä, vaan karaoketason mölinästä. Musiikillisesti bändi murjoo eteenpäin vaihtelevalla menestyksellä; sekaan mahtuu niin tarttuvia, Maj Karma-tyylisiä soundeja, kuin kaoottista takomista joka on parhaimmillaan yhtä erilaista kuin kaikki muut sadat samanlaiset, muka-taiteelliset bändit Suomen rokkiskenessä. Sanoituskin on sitä samaa moralisointia yhteiskuntaa kohtaan, mikä tietysti on tärkeä osa punkia, mutta kun nämäkin asiat voi tehdä paremmin. Turha hokeminen ja ontuvat metaforat ovat useiden biisien vitsaus, kuten Tukehtuva lapsi erinomaisesti osoittaa. Yritys on hyvä ja bändi jää ehdottomasti mieleen, mutta mitenkään mahtava ei levyn suoritus ole. Laulu ja sanoitukset ärsyttävät siinä määrin, että levyä ei haluta kuunnella toistamiseen, vaikka itseni siihen pakotinkin. Punk on aina perustunut paskaan ja provosointiin, mutta kuten jokainen anuksen omaava tietää, paskalla on monta erilaista koostumusta. Tämä ei ole lainkaan miellyttävä sellainen, mutta täyttää ulosteen kriteerit. 3/10 Thurisas www.liittovaltio.com www.myspace.com/liittovaltio TULEVIA TAPAHTUMIA: 20.03 20.03.2009 MORTIIS + Black Light Discipline | K-18. 20/17 e 28.03.2009 OULU FIGHT 2009 + KANSAINVÄLINEN AMMATTILAISVAPAAOTTELU SAAPUU OULUUN! | K-15/K-18. 25/20 e 04.04.2009 PROFANE OMEN + Nicole, FM2000 | K-15/K-18. 15/12 e 25.04.2009 SATYRICON | K-15/K-18. 34/30 e 01.05.2009 EMBRAZE + Reflexion, Seith | K-18. 15/10 e 16.05.2009 ETERNAL TEARS OF SORROW + Omnium Gatherum, Ghost Brigade | K-18. 15/12 e 14.08.2009 JALOMETALLI FESTIVAL | -S-/K-18. 70/60 e 15.08.2009 JALOMETALLI FESTIVAL | -S-/K-18. 70/60 e www.teatria.com
• menot Sikälimikäli haluat että menosi julkaistaan tällä palstalla, se on nyt (ainakin toistaiseksi) myöhäistä. Älä ilmoita niitä meille. Olisit ilmoittanut silloin kun lehteä vielä julkaistiin. Ilmoittaminen oli ilmaista. 23 Rovaniemi PE 6.3. Markku Aro & Diesel, Pohjanhovi Cheek & Sami Saari, Cafe Tivoli The Enemy Pilot, Suohauta, Viisikko, Holvi PE 13.3. Kemi-Tornio PE 13.3. PE 20.3. PE 3.4. KE 8.4. PMMP, Umpitunneli Popeda, Umpitunneli Apulanta, Umpitunneli Keskiviikkolubin rokkikeikka, Umpitunneli Ylläs PE 6.3. Marisha, Taiga Keikka Nasma, Pohjanhovi Poronkusema, Cafe Tivoli Loves Reggae, Holvi Sekahaku-klubi, Zoom Up Helmi-club, Doris MA 9.3. Morley Duo Morley on kaksi levyä ja yhden ep:n julkaissut yhtye. Bändi on kiertänyt Suomea ja vähän ulkomaitakin. Tavallisesti yhtye on tilanteesta riippuen joko viisi tai seitsen henkinen musiikki väripommi, joka saa yleisönsä villisti tanssimaan tai kyyneleihin asti herkistymään. Rovaniemellä Morley esiityy kuitenkin duona tällä kertaa. Ennalta arvaamattomuutta siis ei voi välttää. Itse Morleyn muodostava Pentti Amore ja Lebu Zernobyl. www.myspace.com/morleyband PMMP, Taiga LA 14.3. TO 12.3. PE 13.3. TI 17.3. LA 7.3. Dolores, Pohjanhovi Nasma, Pohjanhovi Poronkusema, Cafe Tivoli Jean S, Taiga Make It Shake, Taiga Happoradio, Taiga TO 12.3. 3 lines left: DJ Flip, Mark Strech, Dj Begini, Doris PE 20.3. Kunnon Miehet, Pohjanhovi Sekahaku-klubi, Zoom Up Dingo, Doris PE 17.4. Tribute to Pink Floyd by Moses Hazy, Umpitunneli TO 19.3. PE 20.3. Dingo, Taiga Iiris, Taiga LA 21.3. Johanna Pakonen & Omenapuu, Pohjanhovi Morley Duo, Pub Tupsu Ruka PE 6.3. PMMP, Piste SU 22.3. TO 26.3. PE 27.3. KE 1.4. Lordi, Taiga Popeda, Taiga Tiskikone, Taiga Maija Vilkkumaa, Taiga PE 27.3. Elixir, Pohjanhovi Sekahaku-klubi, Zoom Up Audi afterski-tour, Doris LA 28.3. Conscious Youths, Piste TO 2.4. LA 4.4. LA 28.3. PE 3.4. Moses Hazyn karvanaamat vetää Pink Floydia Tornion Umpitunnelissa perjantaina 17.4. Apulanta, Piste Oakley Tyttösessarit Päätösbileet, Piste Elixir, Pohjanhovi Jarkko Honkanen & Taiga, Pohjanhovi Sekahaku-klubi, Zoom Up SU12.4. Jenni Vartiainen, Piste Morley Duo Pub Tupsussa keikalla lauantaina 21.3.2009. Liput 5 Muotinäytös Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelijoiden muotinäytös 21.3. Hotel Santa Clausin tiloissa. Live kevät -09 Design 96300 -näytös Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan Design 96300 ­ tapahtuma huipentuu opiskelijoiden järjestämään näytökseen. Näytöksessä nähdään osaamista niin audiovisuaalisesta mediakulttuurista kuin teollisesta muotoilusta. Pääosassa ovat kuitenkin tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoiden suunnittelemat vaatteet. Mukana on myös Lapin yliopistosta jo valmistuneita suunnittelijoita omilla tuotemerkeillään, kuten Mieland, ChoCho ja MukaVa. Näytöksen teemana on design, joka tuo esiin opiskelijoiden osaamista tyylikkäällä ja mieleenpainuvalla tavalla. Toivomme tapahtuman tavoittavan kaikki vaatteen muotoilusta kiinnostuneet tahot, niin alan yritykset kuin yksityishenkilötkin. Näytös järjestetään lauantaina 21.3.2009 Hotel Santa Clausin tiloissa osoitteessa Koskikatu 14. Esitykset ovat klo 16.30 ja 18.30. Pääsylipun hinta on 5 euroa. Tapahtuman yhteydessä on myös pienimuotoinen myyntitapahtuma, josta on mahdollista ostaa opiskelijoiden valmistamia tuotteita. www.design96300.fi LIPUT ENNAKKOON yllasravintolat.fi tai SOITA 0600 900 900 1,75 min+pvm, klo 7­22 Lippuja myös kaksi päivää ennen keikkaa Taigasta. H H 1500 PAIKKAINEN RAVINTOLAMAAILMA H 5 BAARIA H PUB H SUOMI POP H DISCO H A LA CARTE H YÖGRILLI H RAVINTOLAMAAILMA RINTEESSÄ Roihu - Lapin ihmisten lehti maaliskuu 2009